NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2467 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..39ca394
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53181 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53181)
diff --git a/old/53181-8.txt b/old/53181-8.txt
deleted file mode 100644
index e033a5c..0000000
--- a/old/53181-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2467 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Eräitä kertoelmia, by H. G. Wells
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Eräitä kertoelmia
-
-Author: H. G. Wells
-
-Release Date: October 1, 2016 [EBook #53181]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄITÄ KERTOELMIA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-ERÄITÄ KERTOELMIA
-
-Kirj.
-
-H. G. Wells
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Vilho Vainio,
-1907.
-
-Helsingin Uusi Kirjapaino-Osakeyhtiö
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Syvyydessä.
- Gottfried Plattnerin tarina.
- Mustan miehen kosto.
-
-
-
-
-Syvyydessä.
-
-
-Luutnantti seisoi teräspallon ääressä pureksien männynlastua. "Mitä
-arvelette siitä, Steevens?" kysyi hän. "Onpa siinä ajatus", sanoi
-Steevens avosydämisesti.
-
-"Minä luulen sen menevän lyttyyn -- läts", sanoi luutnantti.
-
-"Hän näyttää jo laskeneen kaikki aivan tarkalleen", sanoi Steevens,
-tarttumatta vieläkään asiaan.
-
-"Mutta ajatelkaa toki painetta", sanoi luutnantti. "Veden pinnalla on
-neljätoista naulaa tuumalla, kolmekymmentä jalkaa alempana kaksi kertaa
-niin paljo; kuusikymmentä, kolme; yhdeksänkymmentä, neljä kertaa;
-yhdeksänsataa neljäkymmentä kertaa; viisituhatta kolmesataa --
-peninkulma -- on kaksisataa neljäkymmentä kertaa neljätoista naulaa; se
-on -- odottakaas -- kolmekymmentä sentneriä -- puolitoista tonnia,
-Steevens; puolitoista tonnia neliötuumalla. Ja valtameri, johon sen
-tulee sukeltaa, on viisi peninkulmaa syvä. Siis seitsemän ja puoli --"
-
-"Tuntuuhan se", sanoi Steevens, "mutta on tuo teräskin aika paksua."
-
-Luutnantti ei vastannut, alkoi vaan jälleen pureksia männynlastua.
-Heidän keskustelunsa esine oli suuri teräspallo, jonka halkasija oli
-ehkä yhdeksän jalkaa. Se näytti jättiläismäiseltä tykinkuulalta. Se oli
-sijoitettu mukavasti hirveän suurille telineille laivan kokkapuolella
-ja suunnattomat parrut, joitten piti auttaa sen veteen laskemista
-tekivät laivan omituisen näköiseksi. Kahdessa kohden oli teräksessä
-pari tavattoman paksulasista ikkunaa. Yksi niistä, tavattoman paksuine
-teräskehyksineen, oli ruuvattu puoleksi auki. Molemmat miehet olivat
-nähneet pallon sisustan tänä aamuna ensi kerran. Se oli mukavasti
-sisustettu, ilmapatjoja ylt'ympäri ja pullistuneitten tyynyjen välissä
-pieniä nappeja. Niistä hoidettiin laitoksen koneistoa. Kaikki oli
-peitetty pehmeällä, yksin Myerin aparaattikin, jonka tuli imeä itseensä
-hiilihappoa ja korvata laitoksen johtajan käyttämä happi, sitten kun
-hän kiipeisi sisään tuosta miehenmentävästä ikkunanreiästä ja lasi
-ruuvattaisiin kiinni.
-
-Koko laitos oli niin huolellisesti tyynytetty, että sitä olisi voinut
-ampua tykillä eikä sisässä olevalla olisi ollut mitään hätää. Ja niin
-sen pitikin, sillä jonkun tunnin kuluttua ryömisi sinne tuosta
-lasinreiästä mies, lasi ruuvattaisiin kiinni, pallo mereen ja sitten
-alaspäin -- alaspäin aina vaan, viisi peninkulmaa, kuten luutnantti
-sanoi. Se oli kiintynyt kovasti hänen mieleensä; se pani pään ihan
-pyörälle. Sitten hän tapasi Steevensin, äsken laivalle tulleen, ja piti
-häntä sopivana keskustelutoverina. Asia alettiin aina alusta.
-
-"Mutta luulen", sanoi luutnantti, "että lasi aivan yksinkertaisesti
-taipuu sisään, murtuu ja menee mäsäksi sellaisessa paineessa. On sitä
-saatu kivikin juoksemaan vetenä kovan paineen alla -- ja huomatkaa mitä
-sanoin."
-
-"Jos lasi murtuu", sanoi Steevens, "mitä sitten?"
-
-"Vesi syöksyy sisään kuin rautasuihku. Oletteko koskaan saanut kokea
-kovapaineisen veden suihkua? Se kerrassaan musertaisi hänet. Se
-tunkeutuisi hänen kurkkuunsa ja keuhkoihinsa, syöksyisi korviin --"
-
-"Onpas Teillä seikkaperäinen mielikuvitus!" arveli Steevens, joka näki
-kaikki aivan elävästi tapahtuvan.
-
-"Välttämättömän todeksi havaitsemista vaan", sanoi luutnantti.
-
-"Entäs pallo?"
-
-"Muutaman kuplan synnyttäisi ja asettuisi mukavasti pohjaan
-tuomiopäivää odottelemaan, istuisi sinne liejuun ja pohjamutaan.
-Elstead parka olisi vaan hajallaan halenneitten tyynyjensä päällä kuin
-voi leivällä."
-
-Hän kertasi viime lauseensa. Se miellytti häntä aivan nähtävästi. "Kuin
-voi leivällä." "Luukkuako tarkastellaan?" kuului ääni kysyvän. Elstead
-siellä seisoi heidän takanaan valkoseen puettuna kiireestä kantapäähän.
-Paperossi oli hänellä hampaissa ja silmät hymyilivät leveän hatunreunan
-alta. "Mitä Te voista ja leivästä juttuatte, Weybridge? Taasko moititte
-meriupseerien riittämätöntä palkkaa? Minulla ei ole enää kuin yksi
-päivä lähtööni. Saamme köydet tänään kuntoon. Nuo harvat pilven
-hattarat ja kevyt aallonkäynti sopivat juuri mainiosti, kun tässä
-heitetään tusinan verta tonneja lyijyä ja rautaa mereen, eikö niin?"
-
-"Ei ne Teitä juuri häiritse", sanoi Weybridge.
-
-"Ei. Seitsemän -- kahdeksankymmenen jalan syvyydessä ei ole liikettä
-lainkaan ja sinne minä pääsen kahdessatoista sekunnissa. Antaa sitten
-tuulen ulvoa itsensä käheäksi täällä pinnalla ja veden nousta vaikka
-yli pilvien. Ei. Tuolla alhaalla on --." Hän siirtyi laivan syrjälle.
-Toiset tulivat perässä. Kaikki kolme kumartuivat eteenpäin ja
-tuijottivat vihreänkeltaiseen veteen.
-
-"_Rauha_", sanoi Elstead, päättäen lauseensa.
-
-"Oletteko vallan varma, että kellolaitos tekee tehtävänsä?" kysyi
-Weybridge.
-
-"Se on toiminut kolmekymmentä viisi tuntia", sanoi Elstead. "Toimimaan
-se on tehtykin."
-
-"Mutta jos se ei toimisi?"
-
-"Miksei se sitä tekisi?"
-
-"En minä menisi mereen tuossa kirotussa kapineessa", sanoi Weybridge,
-"en, vaikka tarjottaisiin kaksisataatuhatta puntaa."
-
-"Olettepa arka poika", sanoi Elstead ja sylkäsi tuttavallisesti alas
-veteen.
-
-"En minä vain ymmärrä, miten Te aijotte tuota laitosta käyttää", sanoi
-Steevens.
-
-"Ensinnäkin, minut ruuvataan palloon", sanoi Elstead, "ja kun minä olen
-sytyttänyt ja sammuttanut sähkövalon kolmeen kertaan näyttääkseni, että
-olen kunnossa, heittää tuo nostolaitos minut mereen ja kaikki nuo
-raskaat lyijypainot tulevat perässä. Suurimmassa lyijypainossa on
-rulla, jolla on sata syltä lujaa köyttä, ja muuta yhdistäjää ei
-painoilla ja pallolla olekaan paitsi siteitä, jotka katkaistaan
-lähdettäissä. On parempi käyttää köyttä kuin monikertaista
-metallilankaa. Se katkee helpommin ja on taipuisampaa -- tärkeitä
-asioita, kuten kohta havaitsette."
-
-"Jokaisessa lyijypainossa näette reijän, sen läpi juoksee rautainen
-kanki, tullen noin kuusi jalkaa ulos alapuolelta. Jos tuo kanki kohoaa,
-nostaa se vivun ja panee käyntiin kellolaitoksen siinä päässä lieriötä,
-jolle köysi kiertyy."
-
-"No niin. Koko laitos lasketaan koreasti veteen ja siteet katkaistaan.
-Pallo ui -- siinä on ilmaa, se on vettä keveämpi -- mutta lyijypainot
-putoavat heti alas ja köysi juoksee. Kun köysi on aivan suora lähtee
-pallokin sen vetämänä alaspäin."
-
-"Mutta miksi Te köyden laitoitte?" kysyi Steevens. "Miksette
-kiinnittänyt painoja suoraan palloon?"
-
-"Pohjaan kolahtamisen tähden. Koko laitos menee alas hyvää kyytiä,
-peninkulman toisensa jälkeen, viimein on vauhti aivan tavaton. Se
-pirstaantuisi pohjaa vasten, ellei tätä köyttä olisi. Nyt iskevät
-painot pohjaan. Heti kun ne sen ovat tehneet, tulee pallon uintikyky
-kysymykseen. Se kulkee pohjaa kohti yhä hitaammin, seisahtuu vihdoin ja
-alkaa uida taas ylöspäin."
-
-"Nyt tulee kellolaitos kysymykseen. Heti kun painot puskevat pohjaan,
-luistaa kanki läpi ja panee kellolaitoksen käyntiin. Köysi kiertyy
-jälleen rullalleen. Minä laskeudun siten pohjalle. Siellä minä sitten
-viivyn puoli tuntia, sytytän sähkön ja katselen ympärilleni. Sitten
-kellolaitos naksauttaa taittoveitsen, köysi katkee ja minä syöksyn
-jälleen ylös kuin soodavesikupla. Köysikin auttaa vaan."
-
-"Entä jos sattuisitte laivan kohdalle?" kysäsi Weybridge.
-
-"Minä tulisin sellaista vauhtia, että menisin koreasti sen läpi", sanoi
-Elstead, "menisin kuin tykin luoti. Ei Teidän siitä tarvitse olla
-huolissanne."
-
-"Otaksukaamme, että joku väkevä rapueläin kietoutuisi
-kellolaitokseenne."
-
-"Se olisi minulle kiireellinen kehoitus pysähtyä", sanoi Elstead,
-kääntyen katselemaan palloa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello yhdentoista tienoissa oli Elstead heitetty mereen. Päivä oli
-selkeän kirkas ja tyyni, taivaanrannalla oli sumua. Sähkövalo tuikahti
-iloisesti kolme kertaa pienessä ylä-osastossa. Sitten he laskivat hänet
-hitaasti veden pintaan ja kokkaköysillä seisova mies oli valmiina
-leikkaamaan poikki palloa ja painoja yhdistävät siteet. Pallo, joka
-kannella oli näyttänyt niin isolta, oli mitättömän pienen näköinen
-tullessaan laivan keulan alle. Se keikkui hiukan ja sen kaksi tummaa
-ikkunaa, jotka olivat yläpuolella, näyttivät ihmetellen katselevan
-laivan reunalla tunkeilevaa väkeä. Eräs ääni ihmetteli, miltä
-Elsteadista tuo keikkuminen tuntuu.
-
-"Oletteko valmiit?" kuului kapteeni huutavan.
-
-"Ollaan, ollaan, sir!"
-
-"Antaa sitten mennä!"
-
-Köydet katkaistiin, pyörre myllersi pallon ympärillä avuttoman
-hauskasti. Katsojista joku heilutti nenäliinaansa, joku koetti huutaa
-ja eräs kadetti laski hitaasti, "kahdeksan, yhdeksän, kymmenen!" Vielä
-keikahdus ja koko laitos suoristui äkkiä.
-
-Se näytti jäävän hetkeksi paikoilleen ja pienenevän nopeasti. Sitten
-vesi sen nielasi, se näkyi vielä pinnan alla, heijastuksen
-suurentamana. Ennenkuin ehti kolmeen laskea, oli se kadonnut. Läikettä
-ja kirkkaita aaltoja jäi vielä jälkeen. Nekin pienenivät ja häipyivät.
-Sitten ei näkynyt muuta kuin syvä vesi, joka alempana näytti aivan
-mustalta. Siellä uiskenteli hai.
-
-Sitten alkoi risteilijä liikkua, vesi myllertyi, hai katosi,
-vaahtovirta ryöpsähti yli tuon kristallikirkkaan syvyyden, joka oli
-niellyt Elsteadin. "Mikä on tarkotuksena?" kysyi eräs merimies
-toveriltaan.
-
-"Me asetumme muutaman peninkulman päähän, ettei hän ylös tullessaan
-puske meihin", vastasi toinen.
-
-Alus kulki hitaasti uuteen paikkaansa. Sen kannella katseli joka-ainoa,
-joka oli jouten, tuota keinuvaa syvyyttä, jonne pallo oli uponnut.
-Ensimäisenä puolena tuntina puhuttiin tuskin yhtään sanaa, joka ei
-olisi koskenut Elsteadia. Joulukuun aurinko oli nyt korkealla ja
-kuumuus melkoinen.
-
-"Hänen on jokseenkin viileä tuolla alhaalla", sanoi Weybridge.
-"Sanotaan, että jossain määrätyssä syvyydessä merivesi on aina
-jäätymäisillään."
-
-"Mistä hän tulee ylös?" kysyi Steevens. "Minulta on suunta kateissa."
-
-"Tuolta noin", sanoi kapteeni, joka ylpeili kaikkitietäväisyydestään.
-Hän ojensi sormen suoraan kaakkoon. "Ja nyt on luullakseni oikea
-aikakin", sanoi hän. "Hän on ollut kolmekymmentä viisi minuttia."
-
-"Pitkäkö aika menee, ennenkuin ehtii valtameren pohjaan?" kysyi
-Steevens.
-
-"Viiden peninkulman syvyyteen ja laskien -- kuten teimme -- nopeuden
-lisäyksen kahdeksi jalaksi sekunnilta, menee menoon ja paluuseen noin
-kolme neljännesminuttia."
-
-"Hän on siis jo ollut liiankin kauvan", sanoi Weybridge.
-
-"Melkeinpä", sanoi kapteeni. "Minä otaksun kuluvan muutamia minutteja
-tuon köyden kiertämiseen."
-
-"Sitä minä en muistanut", sanoi Weybridge, silminnähtävästi elostuen.
-
-Nyt alkoi odotus. Minutti kului hitaasti eikä palloa näkynyt. Toinen
-meni eikä mikään särkenyt hiljaisten laineitten liikuntoa. Merimiehet
-selittivät toisilleen tuota köyden kiertämisjuttua. Laivan reuna oli
-täynnä odottavia kasvoja. "Tule ylös Elstead!" huusi eräs partaposkinen
-merikarhu kärsimättömänä. Toiset yhtyivät ja huusivat, kuin olisivat
-olleet teatterissa esiripun nousua odottamassa.
-
-Kapteeni katseli heitä ivallisesti.
-
-"Jos nopeuden lisäys on kahta pienempi, niin hän tietysti viipyy
-kauvemmin", sanoi hän. "Me emme varmaan tienneet, oliko kaava oikea. En
-minä ole mikään orjamainen laskennon ihailija."
-
-Steevens yhtyi häneen. Peräkannella ei puhuttu mitään muutamaan
-minuttiin. Sitten kuului Steevensin kellon kuori naksahtavan.
-
-Kun aurinko kaksikymmentä yksi minuttia myöhemmin oli laskeutunut
-taivaanrannalle, odottivat he yhä pallon tuloa eikä yksikään kannella
-ollut uskaltanut kuiskatakaan, ettei toivoa enää ollut. Weybridge
-ensimäisenä lausui sen. Yhdentoista-lyöntien vielä ilmassa uidessa
-sanoi hän aivan äkkiä Steevensille: "Minä epäilin aina tuota ikkunaa."
-
-"Hyvä Jumala!" sanoi Steevens; "ettehän Te luule --?"
-
-"Kyllä!" sanoi Weybridge ja jätti loput hänen mielikuvituksensa
-täydennettäväksi.
-
-"En minä ole mikään erinomainen laskujen ihailija", sanoi kapteni
-epäillen, "niin etten minä kuitenkaan ole vielä toivoton."
-
-Puolenyön aikaan kanuunavene kierteli kaaressa sitä paikkaa, johon
-pallo oli uponnut ja sähkövalon valkoinen juova häilähteli, lensi ja
-pysähteli rauhattomana fosforiloisteisella vesi-aavikolla pienten
-tähtien alla.
-
-"Ellei ikkuna ole murskaantunut, on juttu viisikertaa vaikeampi", sanoi
-Weybridge, "sillä sitten on hänen kellolaitoksensa joutunut epäkuntoon
-ja hän on nyt tuolla, viisi peninkulmaa jalkaimme alla, on siellä
-elävänä kylmässä ja pimeässä, suljettuna tuohon pieneen kupla
-pahaseensa; on siellä, minne ei päivän säde ole koskaan paistanut eikä
-ihmisolentoa elänyt senjälkeen kun vedet koottiin. Hän on ilman ruokaa,
-nälkäisenä, janoisena ja peloissaan, arvaillen kuoleeko nälkään vai
-tukehtuuko. Mikähän siitä tulee. Myerin aparatti on luullakseni jo
-aikoja sitten lakannut tekemästä tehtäväänsä. Miten kauvan ne
-oikeastaan toimivat?"
-
-"Taivas armahtakoon!" huudahti hän; "miten pieniä me olemme! Millaisia
-avuttomia raukkoja! Tuolla alhaalla on peninkulmia vettä -- yhä vaan
-vettä, ympärillämme laajat vesivainiot ja yllämme pilvet. Puis!" Hän
-ojensi kätensä ja samalla kohosi merestä valkonen säde pilviin päin,
-alkoi liikkua hitaammin, pysähtyi kokonaan ja näytti uudelta taivaalle
-ilmestyneeltä tähdeltä. Sitten se putosi alas ja katosi tähtien
-heijastuksiin ja meren fosforimaiseen sumuun.
-
-Weybridge jäi siihen, käsi ojollaan ja suu auki. Sitten hän sulki
-suunsa, aukasi sen jälleen ja teki käsillään kärsimättömiä liikkeitä,
-huusi "El-stead ohoi!" ja juoksi suoraa päätä valonheittäjän luo. "Minä
-näin hänet", sanoi hän. "Tuolla oikealla puolen! Hän on vääntänyt sähön
-palamaan ja hän nousi juuri vedestä. Kuljettakaa valoa. Meidän pitäisi
-nähdä hänet, kun hän nousee pinnalle." Ei häntä löydetty ennen
-päivänkoittoa. Silloin vasta pallo tavattiin, laitettiin nostokone
-kuntoon ja yhden veneen miehistö kiinnitti keksin palloon. Saatuaan
-pallon kannelle, ruuvasivat he lasin auki ja tirkistivät pimeään
-sisustaan (sähkövalokammion tarkotus näet oli valaista vettä pallon
-ympärillä ja se oli aivan erillään isosta kammiosta).
-
-Ilma pallon sisällä oli hyvin kuumaa, kummi lasinreijän reunoilla oli
-pehmennyt. Innokkaisiin kyselyihin ei kuulunut vastausta eikä
-liikahdustakaan elävästä olennosta. Elstead näytti makaavan
-liikkumatta, mykkyrässä pallon pohjalla. Laivan lääkäri ryömi sisään ja
-nosti hänet ulos. Hetkeen eivät he tienneet, oliko Elstead kuollut vai
-elävä. Laivan lamppujen keltaisessa valossa kiilsivät hänen kasvonsa
-hielle. He veivät hänet omaan hyttiinsä.
-
-Havaittiin, ettei hän ollut kuollut. Hermosto vaan oli aivan lamassa ja
-ruumis kovin kolhiintunut. Muutamia päiviä piti hänen maata aivan
-hiljaa. Meni viikko, ennenkuin hän voi kertoa kokemuksiaan.
-
-Melkein ensi sanoikseen sanoi hän lähtevänsä uudelleen meren pohjaan.
-Pallo vaan piti tehdä toisenlaiseksi, niin että hän tarpeen tullen voi
-katkaista köyden. Hän oli nähnyt ihmeitä. "Te luulitte, etten minä
-tapaisi muuta kuin liejua", sanoi hän. "Te nauroitte minun
-yritykselleni ja minä olen löytänyt uuden maailman!" Hän kertoi
-juttunsa katkonaisesti ja enimmäkseen väärästä päästä, niin että sitä
-on mahdoton toistaa hänen sanoillaan. Mutta seuraavanlainen on kertomus
-hänen kokemuksistaan.
-
-Alku oli kamala. Ennenkuin köysi pääsi juoksemaan, oli pallo kierinyt
-ympäri. Hän oli kuin sammakko potkupallossa. Hän ei nähnyt muuta kuin
-nostokoneen ja pilvet yläpuolellaan ja joskus vilauksen laivan kannella
-olevista ihmisistä. Hän ei voinut aavistaakaan, minnepäin pallo ensi
-hetkessä heilahtaisi. Äkkiä havaitsee hän olevansa kumossa, koettavansa
-nousta, menevänsä taas kuperkeikkaa tyynyillä. Mikä muu muoto hyvänsä
-olisi sisustalle ollut mukavampi, mutta mikään muu muoto ei olisi
-voinut kestää alimpain vesikerrosten kovaa painetta.
-
-Yht'äkkiä pallo lakkasi heilumasta; se suoristui ja hän näki seisomaan
-noustunaan, miten vesi ympärillä oli vihreänsinistä ja heikko valo
-sikersi ylhäältäpäin häntä kohti. Joukko pieniä uivia esineitä kohosi
-nopeasti hänen alapuoleltaan, kuten näytti, valoa kohti. Hänen siinä
-katsellessaan tuli pimeämpää ja pimeämpää, kunnes vesi yläpuolella oli
-mustaa kuin sydänyön taivas, joskin hiukan vihertävää ja alapuolella
-sydenkarvaista. Pienet läpinäkyvät esineet synnyttivät hiukan valoa ja
-syöksyivät hänen ohitsensa hienoina vihertävinä juovina.
-
-Ja tunne siitä, että mentiin alaspäin! Se oli aivan samanlainen kuin
-pudotessa. Sillä erotuksella vaan, että sitä kesti. On vaikea kuvailla,
-millaiselta tuo jatkuva putoaminen tuntui. Silloin Elstead ainakin
-katui, että oli retkelle lähtenyt. Hän näki kaikki aivan uudessa
-valossa. Hän muisti ison mustekalan, jonka sanotaan elävän syvillä
-vesillä ja jollaisia joskus löydetään puolisulaneina valaitten sisästä
-tai kuolleina, mädänneinä ja puoleksi syötyinä kaloissa. Otaksutaanpa,
-että sellainen tarttuisi kiinni eikä laskisi menemään. Ja oliko
-kellolaitosta kylliksi koetettu? Mutta tahtoipa hän palata tai ei, se
-ei vaikuttanut yhtään mitään.
-
-Viidenkymmenen sekunnin kuluttua oli kaikki ulkopuolella pimeätä kuin
-yö, paitsi siellä, missä hänen pallonsa valo lävisti vettä ja valaisi
-jonkun kalan tai putoavan palasen. Ne vilahtivat niin äkkiä ohi, ettei
-hän voinut saada selville, mitä ne olivat. Kerran hän luuli menevänsä
-haikalan ohi. Sitten alkoi pallo kuumentua hankautuessaan veteen. He
-eivät olleet ottaneet sitä huomioon.
-
-Ensimäinen seikka, jonka hän huomasi, oli että hän hikosi. Sitten hän
-kuuli jalkainsa alla yhä äänekkäämpää kihinää ja näki joukon pieniä
-kuplia -- ne olivat hyvin pieniä -- suihkuna syöksyvän ylöspäin.
-Höyryä! Hän koetti lasia. Se oli kuuma. Hän sytytti pienen hehkulampun,
-joka valaisi hänen huonettaan, katsoi kelloon, joka oli tyynytetyllä
-seinällä nappulain luona, ja näki olleensa matkalla kaksi minuttia.
-Hänen mieleensä johtui, että ikkuna voisi murtua lämpömääräin
-äkkinäisessä vaihteessa, sillä hän tiesi pohjavetten aina olevan
-lähellä jäätymäpistettä.
-
-Silloin alkoi pallon lattia yht'äkkiä ikäänkuin painaa hänen jalkojaan,
-kuplat ulkopuolella kulkivat yhä hitaammin ja kihinä heikkeni. Pallo
-keikahti hieman. Lasi ei ollut murtunut, mitään ei ollut tapahtunut ja
-hän tiesi, että putoamisen vaarat ainakin olivat ohitse.
-
-Minutin kuluttua hän tulisi pohjaan. Hän ajatteli Steevensiä ja
-Weybridgeä ja muita siellä viisi peninkulmaa ylempänä, korkeammalla
-hänen yläpuolellaan, kuin korkeimmat pilvet koskaan ovat maasta. Siellä
-he kulkivat hiljalleen, tuijottivat alas ja ihmettelivät, mitä hänelle
-oli tapahtunut.
-
-Hän tirkisti ikkunasta. Ei näkynyt enää kuplia ja kihinä oli lakannut.
-Ulkona oli ankaran mustaa -- kaikki kuin tummaa samettia -- paitsi
-missä sähkövalo tunkeutui autioon veteen. Niissä paikoin näytti vesi
-kellanviheriältä. Sitten ui näkyviin kolme olentoa peräkkäin. Ei voinut
-saada selville, olivatko ne pieniä ja lähellä vaiko suuria ja kaukana.
-
-Niitä ympäröi sinervä, hämyinen valo, kalastaja-alusten lyhtyjen valon
-tapainen ja kyljillä näkyi laivan ikkunoita muistuttavia kirkkaita
-pilkkuja. Niitten valkimoiminen näytti lakkaavan, kun ne tulivat hänen
-lamppunsa säteilyyn, ja silloin hän näki niitten olevan pieniä,
-kummallisen muotoisia kaloja. Niillä oli isot päät, suuret silmät ja
-kapenevat ruumiit pyrstöineen. Niitten silmät olivat suunnatut häneen
-ja näyttivät ne seuraavan häntä alaspäin. Hän arveli valon vetävän
-niitä puoleensa.
-
-Toisia samanlaisia liittyi matkaan. Lähetessään pohjaa hän huomasi,
-että vesi muuttui vaaleaksi ja lampun valojuovassa näkyi pieniä
-pilkkuja kuten tomuhiukkasia auringonvalossa. Lyijypainot varmaankin
-olivat pohjasta irroittaneet mutaa ja liejua.
-
-Lyijypainoja kohti laskeutuessaan ympäröi häntä sakea vaaleus, jota
-sähkövalo ei saanut syvältäkään lävistetyksi. Monta minuuttia kului
-ennenkuin liikkeelle lähteneet pohjakerrostumat vähänkin asettuivat.
-Sitten voi hän nähdä lamppunsa ja kaukaisen kalajoukon fosforivalossa
-liejusta harmahtavaksi sameutuneen veden liikahtelevan. Siellä täällä
-vaan näkyi toisiinsa kietoutuneita merililjaryhmiä, joiden nälkäiset
-tuntorihmat hitaasti heiluivat. Ja päällä lepäsi vesi ankaran mustana.
-
-Kauvempana näkyivät jättiläissuuren sieniryhmän miellyttävät,
-läpikuultavat rajaviivat. Pohjalla oli siellä täällä teräväpiikkisiä
-latteita mättäitä. Hän arveli niitä jonkunlaiseksi merisiililajiksi.
-Pieniä, isosilmäisiä tai sokeita olentoja, jotka omituisesti
-muistuttivat milloin siiraa milloin hummeria, ryömi hitaasti valojuovan
-yli kadoten jälleen pimeään ja jättäen vaon liejuun.
-
-Sitten käännähti pyöreilevä parvi pikkukaloja häntä kohti kuten
-kottaraisjoukko. Ne kulkivat hänen ylitsensä kuin hohtava lumipilvi ja
-jälempänä näkyi palloa kohti uivan joku isompi olento.
-
-Ensin se näkyi vain epäselvästi: laiskasti liikkuva ruumis, joka kaukaa
-muistutti kävelevää ihmistä. Sitten se tuli lampun valosuihkuun. Loisto
-sokaisi sen, se sulki silmänsä. Hän katseli, jäykkänä kummastuksesta.
-
-Se oli omituinen luurankoinen eläin. Sen mustanpunainen pää muistutti
-hiukan kameleonttia, mutta sillä oli niin korkea otsa ja niin iso
-aivokoppa, ettei millään matelijalla ole sellaista. Kasvojen pysty
-asento teki sen kummallisesti ihmisolennon näköiseksi.
-
-Kuopistaan ulkonevat, isot ja kameleonttimaiset silmät sillä oli ja
-leveä matelijan suu. Huulet olivat luiset, niitten yläpuolella pienet
-sieraimet. Korvien sijalla oli kaksi kiduskantta, joitten alta tunki
-esiin ohkainen korallikukka, joka eniten muistutti nuorten rauskujen ja
-haikalain kukkamaisia kiduksia.
-
-Kasvojen ihmismuotoisuus ei ollut ihmeellisintä tässä olennossa. Se oli
-kaksijalkainen; sen melkein pallomaista ruumista tuki kaksi
-sammakkomaista jalkaa ja paksu häntä. Etujaloissaan, jotka olivat vielä
-pahempia ihmiskäden irvikuvia kuin sammakon, oli sillä kuparilla
-koristettu luinen sauva. Väriltään oli olento kirjava; sen, pää, kädet
-ja jalat olivat tulipunaset, mutta ruumiin nahkapeite, joka riippui
-laskoksissa kuin vaatteet, oli harmaan valkimoiva. Nyt se oli
-paikoillaan valon häikäisemänä.
-
-Vihdoin tuo syvyyden tuntematon asujain räpäytti silmänsä auki.
-Varjostaen niitä kädellään avasi se suunsa ja huusi. Ihmisääni olisi
-ehkä kuulunut samanlaiselta teräksen ja tyynyjen läpi. Mitenkä ilman
-keuhkoja voi saada äänen syntymään, sitä ei Elstead yrittänytkään
-selittää. Sitten olento siirtyi valojuovaa ympäröivään salaperäiseen
-pimeyteen ja Elstead paremmin tunsi kuin näki, että se lähestyi palloa.
-Luullen että valo oli sen houkutellut luokseen, väänsi Elstead
-sähkönappulaa. Hetkisen kuluttua tuntui jokin pehmeästi koskevan
-palloon. Se heilui.
-
-Sitten huuto toistui ja hänestä tuntui, kuin kaukainen kaiku siihen
-vastaisi. Kosketus uudistui; pallo heilahti ja kopahti rullaan, jolle
-köysi oli kierretty. Hän seisoi pimeässä ja tirkisti syvyyden
-ijankaikkiseen yöhön. Sitten hän näki, hyvin hämärinä ja kaukana,
-useita fosforiloistoisia ihmismäisiä olioita. Ne tulivat hyvää vauhtia
-häntä kohti.
-
-Puolipyörryksissä etsi hän heiluvassa vankilassaan ulkopuolisen
-sähkölampun nappulaa ja sytytti epähuomiossa pienen hehkulamppunsa
-seinätyynyjen välissä. Pallo pyöri ja lähti alaspäin. Hän kuuli
-hämmästyksen huudahduksia ja näki jaloilleen päästyään alaikkunassaan
-kaksi muljottavaa silmäparia, joihin hänen lamppunsa valo kuvastui.
-
-Samassa hetkessä iskivät ankarat kourat pallon teräspeitteeseen ja
-kellon metallisuojustasta, jota taottiin voimain takaa, lähti perin
-ikävä ääni. Elstead oli sydän kurkussa, sillä jos nuo olennot
-pysäyttäisivät kellolaitoksen, ei hänellä olisi ylöspääsyn toivoakaan.
-Tuskin oli hän sen saanut ajatelluksi, kun pallo heilui ankarasti ja
-hänen jalkansa tärähtivät sen pohjaa vastaan. Hän sammutti pikku-lampun
-ja sytytti yläosastossa olevan ison lampun, jonka valo heittyi ulos
-veteen. Merenpohja ja ihmismuotoiset olennot olivat poissa ja joukko
-toisiaan takaa-ajavia kaloja kulki ikkunan ohi.
-
-Hän luuli noitten syvyyden kummallisten asujain katkaisseen hänen
-köytensä. Hän oli kai pelastunut. Nopeammin ja nopeammin kulki hän
-ylöspäin. Sitten pallo pysähtyi. Äkkinäinen nykäys ja hänen päänsä iski
-vankilan kattoon. Puoleen minuuttiin ei hän voinut ajatella mitään.
-
-Sitten hän tunsi, miten pallo pyöri ja keinui hitaasti. Samalla tuntui,
-kuin olisi sitä vedetty pitkin merta. Nojaten ikkunaan sai hän sen
-puolen palloa painumaan alaspäin, mutta muuta ei näkynyt kuin hänen
-lamppunsa valojuova, joka turhaan ponnisteli pimeyttä vastaan. Hänen
-mieleensä juolahti, että voisi ehkä nähdä paremmin, jos sammuttaisi
-valon ja antaisi silmäin tottua syvään pimeyteen.
-
-Siinä hän oli oikeassa. Hetkisen kuluttua muuttui tuo samettimainen
-pimeys läpikuultavaksi ja hän näki kaukana ja niin heikosti kuin
-Englannin kesän hämärävalossa alapuolellaan liikkuvia olentoja. Hän
-päätti, että nuo eläimet olivat irroittaneet hänen köytensä ja
-kuljettivat häntä pitkin meren pohjaa.
-
-Ja sitten hän näki väreilevän meren alaisen tason läpi jotakin
-epäselvää ja kaukaista: niin laajalle, kuin pienestä ikkunasta voi
-nähdä, levisi näköpiiri kuulakan valoisena. Sinne päin häntä
-kuletettiin, aivan kuin ihmiset olisivat kulettaneet ilmapalloa maalta
-kaupunkiin. Matka kävi kovin hitaasti ja kovin hitaasti järjestyi
-valoisa ala selvempiin muotoihin.
-
-Kello oli pian viisi, kun hän saapui tuon valoisan paikan kohdalle.
-
-Nyt hän voi nähdä muotoja, jotka muistuttivat katuja taloineen. Ne
-olivat ryhmässä suuren, katottoman rakennuksen ympärillä, joka
-omituisesti muistutti luostarin raunioita. Kaikki oli kuin kartalla
-hänen allaan. Talot olivat katottomia seinäryhmiä. Ne olivat, kuten hän
-myöhemmin huomasi, valkimoivaa luuta. Kaikki näytti veteen vajonneesta
-kuuvalosta tehdyltä.
-
-Paikan keskustassa ojentelivat heiluvat liljatähdet tuntorihmojaan,
-korkeat, hoikat ja lasimaiset sienet kohosivat kuin kirkkaat tornit ja
-liljain hehkuva valo erosi paikan yleisvalaistuksesta. Avoimilla
-paikoilla voi hän nähdä liikkuvia joukkoja, mutta oli liian korkealla
-voidakseen eroittaa yksilöjä.
-
-Sitten ne vetivät häntä hitaasti alaspäin. Paikan yksityiskohdat
-alkoivat vähitellen selvitä. Hän näki, että noiden pilvimäisten
-rakennusten rajaviivat olivat pieniä pyöreitä helmimäisiä esineitä ja
-että eri paikoissa hänen alapuolellaan, avoimilla paikoilla, oli kuin
-kuoreen peittyneitten laivain runkoja.
-
-Hitaasti ja varmasti hän painui alaspäin ja muodot hänen allaan yhä
-kirkastuivat, selvenivät, tulivat määrätymmiksi. Hän huomasi kulkevansa
-kaupungin keskessä olevaa isoa rakennusta kohti ja hän voi nähdä ne
-mitä moninaisimmat oliot, jotka kuljettivat köyttä. Hän ihmetteli
-nähdessään yhden laivoista, jotka muodostivat paikan korkeat
-rakennukset, olevan täynnä liikehtiviä olentoja, jotka silmäilivät
-häntä. Sitten suuren rakennuksen seinät hitaasti kohosivat hänen
-ympärilleen peittäen koko näkymön.
-
-Ne seinät olivat veden syömää puuta, kierrettyä köyttä, rautakiskoja,
-kuparia ja kuolleitten ihmisten pääkalloja. Kallot olivat sikin sokin,
-mutkikkaissa kierteissä, ja ihmeellisin kääntein niiden jono kulki
-pitkin seinää. Niitten silmäreijistä ja yli koko paikan vilahteli
-edestakaisin hopeahohtoisia pikkukaloja.
-
-Äkkiä täytti hänen korvansa matala huuto ja häly, joka muistutti
-ankaraa torven ääntä. Se vaikeni ja alkoi kuulua ihmeellinen laulu.
-Pallo painui alaspäin, ohi korkeakaaristen ikkunain, joista suuret
-joukot noita kummallisia henkimäisiä olentoja katseli häntä. Vihdoin
-hän tuli, kuten näytti, jonkunmoiselle alttarille keskellä kaupunkia.
-
-Nyt oli hän niin alhaalla, että voi nähdä nuo kummalliset syvyyksien
-eläjät vieläkin selvemmin. Ihmeekseen hän huomasi niitten kaikkien
-kumartuvan hänen eteensä. Yksi vain, jolla näytti olevan suomupuku ja
-päässä loistava diademi, seisoi aukoen ja sulkien matelijasuutaan aivan
-kuin olisi johtanut kumartuneitten laulua.
-
-Mikä lieneekin saanut Elsteadin jälleen sytyttämään pienen
-hehkulamppunsa, vaikka oli melkein varmaa, että olennot häviäisivät sen
-nähdessään pimeyteen. Valon äkkiä syttyessä loppui laulu ja alkoi
-kuulua riemuitseva melu. Elstead peloissaan sammutti jälleen lampun ja
-katosi heiltä. Hetkeen ei hän voinut nähdä, mitä olennot tekivät, mutta
-silmäin jälleen totuttua pimeässä eroittamaan hän näki, että ne olivat
-jälleen polvillaan. Ja niin he häntä palvelivat kolme tuntia yhteen
-mittaan.
-
-Mitä seikkaperäisimmin kertoi Elstead tästä kummallisesta kaupungista
-ja sen asujista, noista ikuisen yön eläjistä, jotka eivät ole koskaan
-nähneet aurinkoa, kuuta, tähteä, viheriäistä ruohoa, eivätkä yhtäkään
-ilmaa hengittävää olentoa, jotka eivät tiedä mitään tulesta eivätkä
-muusta valosta kuin eläväin olentojen fosforiloistosta.
-
-Jos hänen kertomuksensa on ihmeellinen, niin vielä kummempaa on kuulla,
-että niin etevät tiedemiehet kuin Adams ja Jenkins pitävät sitä aivan
-uskottavana. Heidän mielestään on aivan mahdollista, että syvän meren
-pohjalla elää järkeviä, vettä hengittäviä luurankoisia eläimiä, jotka
-ovat tottuneet alhaiseen lämpömäärään ja kovaan paineeseen ja ovat niin
-raskasrakenteisia, etteivät elävinä eivätkä kuolleina nouse pinnalle.
-Siellä ne voivat elää ilman että meillä on niistä vähintäkään tietoa,
-ollen kuten mekin uuden punaisen hiekkakivikauden suurten
-eläintenkaltaisten olioitten jälkeläisiä.
-
-Ne taas pitävät meitä ihmeellisinä meteoriolentoina, joita putoilee
-heidän salaperäisen pimeästä vesitaivaastaan. Emmekä vain me itse, vaan
-myöskin meidän laivamme, metallipalaset ja työkalumme tulevat heille
-kuin pilvistä. Joskus putoava esine musertaa jonkun heistä aivan kuin
-jonkun ylhäisen näkymättömän voiman tuomiosta, joskus tulee harvinaisia
-ja hyödyllisiä tavaroita, joskus tulevaisuuden ennemerkkejä. Voi ehkä
-ymmärtää, miten he käyttäytyvät nähdessään elävän ihmisen, kun
-ajattelee, mitä joku raakalaiskansa tekisi, jos sen sekaan äkkiä
-pilvistä putoaisi loistava, sädekehän ympäröimä olio.
-
-Tunnin tai pari kertoi Elstead Ptarmiganin upseereille yksityiskohtia
-ihmeellisistä kahdestatoista tunnistaan syvyydessä. On varmaa, että hän
-aikoi ne kirjoittaakin, mutta siitä ei koskaan tullut mitään ja niinpä
-ei meillä ole muuta neuvoa kuin koota hänen kertomuksensa hajanaiset
-kappaleet kapteeni Simmonsin, Weybridgen, Steevensin, Lindleyn ja
-muitten muistista.
-
-Me näemme kaikki hajanaisina kuvina -- suuren, yliluonnollisen
-rakennuksen, kumartuneet, laulavat olennot tummine kameleonttipäineen
-ja heikosti loistavine vaatteineen ja Elsteadin, joka sytyttää jälleen
-lamppunsa ja koettaa turhaan saada niille selväksi, että köysi, joka
-pidätti palloa, oli laskettava irti. Hetki hetken perään kului ja
-Elstead kauhistui, kun kelloa katsoessaan huomasi, että happea oli enää
-neljäksi tunniksi. Mutta laulu hänen kunniakseen jatkui; se tuntui
-hänen lähestyvän kuolemansa surumarssilta.
-
-Hän ei käsittänyt, miten pallo oli päässyt irralleen, mutta riippuvan
-köyden päästä päättäen oli alttarin reuna hangannut siteen poikki.
-Pallo pyörähti äkkiä ja hän kiisi ylöspäin, pois merenalaisesta
-maailmasta kuten eeterimäinen, tyhjyyden verhooma olento, joka meidän
-ilmakehämme läpi liitelee omaan kotoiseen eeteriinsä. Hän katosi
-palvelijoiltaan kuin vetykupla yläilmoja kohti. Omituinen taivaaseen
-astuminen se oli niille.
-
-Yhä suurenevalla nopeudella riensi pallo ylöspäin vapauduttuaan
-lyijypainoistaan.
-
-Ikkunapuoli oli ylimpänä, kuplavirrat kiehuivat laseissa. Joka hetki
-pelkäsi hän niitten särkyvän. Sitten tuntui hänen päässään jotain
-irtautuvan, se oli kuin suuri pyörä. Huone alkoi kiertää ympäri. Hän
-pyörtyi. Tajuihinsa tullessaan oli hän hytissään ja kuuli tohtorin
-äänen.
-
-Tässä on pääsisältö siitä ihmeellisestä tarinasta, jonka Elstead
-katkelmina kertoi Ptarmiganin upseereille. Myöhemmin lupasi hän sen
-kirjoittaa kokonaisuudessaan. Hänen mielessään oli vain pallonsa
-parantaminen. Se tapahtui Riossa.
-
-Muuta kerrottavaa ei olekaan kuin se, että Elstead 2 päivänä helmikuuta
-1896 toisen kerran laskeutui valtameren syvyyteen niiden kokemusten
-opastamana, mitä hän ensi retkellään oli saanut. Hän ei palannut.
-Ptarmigan risteili niillä paikoin, missä hän oli mereen sukeltanut,
-kolmetoista päivää löytämättä häntä. Sitten se palasi Rioon ja tieto
-hänen kohtalostaan lähetettiin sähköteitse hänen ystävilleen. Sellainen
-on nyt asiain tila. Ja onpa hyvin luultavaa, ettei uutta yritystä enää
-tehdä sen ihmeellisen tarinan todenperäisyyden selville saamiseksi,
-jonka Elstead kertoi syvyyksien tähän asti tuntemattomista
-kaupungeista.
-
-
-
-
-Gottfried Plattnerin tarina.
-
-
-On aika vaikeata mennä päättämään, pitääkö Gottfried Plattnerin tarinaa
-uskoa vai eikö. Tosin meillä on seitsemän todistajaa -- tai tarkemmin
-sanoen kuusi ja puoli silmäparia sekä yksi eittämätön tosiasia; mutta
-myöskin -- mitä? -- ennakkoluuloja, terve järki ja mielipiteitten
-jäykkyys. Seitsemää kunniallisemmalta näyttävää todistajaa ei löydä
-mistään; eittämättömämpää tosiasiaa kuin Gottfried Plattnerin
-ruumiinrakennuksen viallisuus ei ole. Eikä koskaan ole kerrottu
-päättömämpää juttua kuin juttu näistä kaikista. Päättömintä jutussa on
-arvoisan Gottfriedin osa (minä luen hänet noiden seitsemän joukkoon).
-Taivas varjelkoon minua edistämästä taikauskoa koettamalla olla ylen
-puolueeton! Minä tunnustan suoraan, että siinä jutussa Gottfried
-Plattneriin nähden on jotakin vinossa, mutta mikä se vino tekijä on,
-sitä minä totisesti en tiedä. Minä olen hämmästyen nähnyt, miten aivan
-odottamattomissa auktoriteetti-paikoissakin juttu on uskottu todeksi.
-Arvelen kuitenkin, arvoisa lukijani, olevan selvintä, että kerron sen
-ilman selityksiä.
-
-Gottfried Plattner on nimestään huolimatta vapaana syntynyt
-englantilainen. Hänen isänsä, muuan elsassilainen, tuli Englantiin
-kuuskymmenluvulla, nai arvokkaan ja harvinaisilla esi-isillä varastetun
-englantilaisen tytön ja kuoli, päättäen siten onnellisen ja
-tapahtumista köyhän elämänsä (joka pääasiassa kului parkettilattiain
-tekoon) vuonna 1887. Gottfried on kahdenkymmenen seitsemän ikäinen.
-Kolme perittyä kieltä on auttanut hänet uusien kielten opettajaksi
-pieneen yksityiskouluun Etelä-Englannissa. Äkkinäinen tarkastelija ei
-huomaa mitään, mikä eroittaisi hänet kaikista muista uusien kielten
-opettajista kaikissa muissa pienissä yksityiskouluissa. Hänen pukunsa
-ei ole erittäin kallis eikä muodikaskaan, mutta ei liioin halpa eikä
-resuinen. Hänen ulkonainen olemuksensa, samoin hänen pituutensa ja
-ryhtinsä on jotain huomaamatonta. Huomaisi ehkä, etteivät hänen
-kasvonsa, enempää kuin useimpain muittenkaan ihmisten, ole aivan
-tasasuhtaiset: oikea silmä on hiukan suurempi kuin vasen ja leuan oikea
-puoli vähän lihavampi. Jos Te tavallisen huolimattomasti avaisitte
-hänen liivinsä ja tunnustaisitte hänen sydämensä sykintää, voisi Teistä
-tuntua, että sydän on samallainen kuin kenen muun hyvänsä. Te
-pitäisitte hänen sydäntään aivan tavallisena, mutta tottunut tarkastaja
-huomaisi siinä jotain harvinaista. Kun Teille asian ilmoittaa, niin Te
-käsitätte heti ihmeellisyyden. Gottfried Plattnerin sydän tykyttää
-oikealla puolen ruumista.
-
-Tämä tosin ei ole Gottfriedin rakenteen ainoa omituisuus, mutta se
-voisi ensinnä tulla tottumattomankin huomion esineeksi. Tunnetun
-kirurgin tekemä huolellinen tutkimus Gottfriedin sisäisistä laitoksista
-näyttää viittaavan siihen suuntaan, että kaikki muutkin hänen
-ruumiissaan tavattavat epäsuhtaisuudet ovat väärillä paikoilla. Maksan
-oikea nurkka on vasemmalla puolen, vasen oikealla. Keuhkot ovat
-samoin väärin päin. Vielä ihmeellisempää on, vaikka Gottfriedin
-näyttelykyvynkin ottaa lukuun, että hänen oikea kätensä on hiljattain
-muuttunut vasemmaksi. Tämän tapauksen jälkeen huomaamme (mahdollisimman
-puolueettomastikin asiaa tarkastaen), että Gottfriedin on hyvin vaikea
-kirjoittaa. Se käy päinsä ainoastaan paperin oikeasta syrjästä
-vasempaan päin ja vasemmalla kädellä. Oikea käsi ei taivu heittoon,
-aterioidessaan joutuu Gottfried pulaan veitsen ja kahvelin sekaantuessa
-ja hänen ajatuksensa tien suunnasta -- hän on pyöräilijä -- ovat aivan
-epämääräiset. Eikä löydy vähintäkään aihetta otaksua, että
-Gottfriedissa ennen näitä tapahtumia olisi ollut taipumustakaan
-vasenkätisyyteen.
-
-Toinenkin ihmeellinen tosiasia esiintyy tässä hullunkurisessa
-jutussa. Gottfriedilla on kolme kuvaa omasta persoonastaan. Näemme
-hänet ensiksi viiden tai kuuden vuotiaana. Paksut sääret pistävät esiin
-villakoltun alta hänen siinä seistä murjottaessaan. Tässä kuvassa on
-hänen vasen silmänsä hiukan oikeata isompi ja leuan vasen puoli jonkun
-verran lihavampi. Nykyään ovat osat aivan päinvastoin. Kuva
-neljäntoista-ikäisestä Grottfriedista näyttää puhuvan näitä tosiasioita
-vastaan, mutta syy on siinä, että se on noita halpoja suoraan
-metallille otettuja kuvia, joita siihen aikaan käytettiin ja jotka
-kääntävät kuvan aivan kuin peili. Kolmas kuva esittää hänet
-kahdenkymmenen yhden vuotiaana ja vahvistaa edellisissä ilmenevän
-seikan. Mitä vakuuttavimmalla tavalla ilmenee tässä se tosiasia, että
-Gottfriedin molemmat puolet ovat vaihtuneet. On vain mahdottoman vaikea
-arvata, miten inhimillinen olento voi näin muuttua, ellei tapahdu
-erinomaista ja samalla tyhjänpäiväistä ihmettä.
-
-Voisihan nämä asiat tosin selittää siten, että otaksuisi Gottfriedin
-saattaneen tahallaan ihmeitä aikaan, sydämensä omituisesta asemasta
-lähtien. Valokuvia voi väärentää ja vasenkätisyyttä teeskennellä. Mutta
-miehen luonne ei anna aihetta sellaisiin arveluihin. Hän on hiljainen,
-käytännöllinen ja vaatimaton sekä Nordaun kannalta läpeensä terve. Hän
-pitää oluesta ja tupakoi kohtuullisesti, kävelee joka päivä
-terveydekseen ja pitää opetustaan laadultaan sangen arvokkaana. Hänellä
-on hyvä vaikka harjoittamaton tenoriääni ja hänen ilonansa on laulaa
-kansanomaisia, iloisia lauluja. Hän on ihastunut lukemiseen, joskaan ei
-kuolettavasti -- suurin harha, mihin hämärästi hurskas optimisti eksyy
--- hän nukkuu hyvin ja näkee harvoin unia. Hän on totta tosiaan
-viimeinen mies syöttämään toisille satumaisia juttuja. Eikä hän
-suinkaan olekaan tätä juttua maailmalle levittänyt, hän on siitä hyvin
-vähän puhunut. Hän esiintyy tutkijalle niin voittavan vaatimattomana,
-että suurinkin epäilijä alkaa uskoa. Hän näyttää kerrassaan häpeävän,
-että jotain niin tavatonta on hänelle tapahtunut.
-
-On surkuteltavaa, että Plattner inhoo kuoleman jälkeen toimitettua
-ruumiinavausta ja täydellinen todistus siitä, että hänen ruumiissaan
-ovat vasen ja oikea vaihtuneet, jää siten ehkä ainiaaksi saamatta.
-Tästä tosiasiasta kertomuksemme uskottavuus pääasiassa riippuu. Ei voi
-mitenkään liikutella ihmistä avaruudessa -- avaruus otettuna siinä
-merkityksessä kuin ihmiset yleensä sen käsittävät -- eikä saada aikaan
-hänen eri puoliensa muuttumista. Kuinka häntä käännättekin, aina on
-oikea puoli oikea ja vasen vasen. Jos esine on hyvin ohut ja litteä,
-käy se tietysti päinsä. Voihan leikata paperista kuvion, jossa on oikea
-ja vasen puoli, ja vaihtaa sen sivut yksinkertaisesti kääntämällä se
-ylösalaisin. Mutta paksun esineen laita on toinen. Matematiset
-teoretikot sanovat että ainoa keino, millä tällaisen massivin esineen
-oikean ja vasemman puolen saa vaihtumaan, on temmata tuo esine
-kerrassaan pois avaruudesta sellaisena, kuin me sen tunnemme, ja
-kääntää se jossain avaruuden ulkopuolella. Tämä on hiukan hassua, mutta
-jokainoa hiukankin matematikan teorioista tietävä voi sen vakuuttaa
-lukijalle todeksi. Puhuaksemme teknilliseen tapaan: Plattnerin oikean
-ja vasemman puolen hullunkurinen sekaantuminen todistaa, että hän on
-avaruudestamme siirtynyt siihen, mitä kutsutaan neljänneksi
-ulottuvaisuudeksi ja palannut takaisin maailmaamme. Ellemme tahdo pitää
-itseämme keksityn ja tarkoituksettoman petoksen uhreina, täytyy meidän
-uskoa, että näin on tapahtunut.
-
-Siinä ovat kouraan tuntuvat tosiasiat. Tulemme nyt niihin ilmiöihin,
-jotka yhtyivät hänen maailmasta poistumiseensa. Ilmenee, että Plattner
-opetti Sussexvillen yksityiskoulussa ei ainoastaan uusia kieliä, vaan
-myöskin kemiaa, kauppamaantiedettä, kirjanpitoa, pikakirjoitusta,
-piirustusta ja muutamia muita aineita, joihin poikain vanhempain
-vaihtelevat päähänpälkähdykset antoivat aihetta. Hän tiesi vähän tai ei
-mitään näistä eri aineista, mutta opettajalle, joka ei istu
-ylihallituksessa eikä opeta alkeiskoulussa, ei tieto olekaan läheskään
-yhtä tärkeä kuin luja siveellinen luonne ja ylhäinen käytös. Kemiassa
-hän etenkin oli heikko. Omain sanainsa mukaan tunsi hän ainoastaan nuo
-kolme kaasua (mitä hän sitten lieneekin tarkoittanut). Kun oppilaat
-alussa eivät tienneet mitään ja johtivat koko kehityksensä hänestä,
-joutui hän pulaan pitkäksi aikaa. Sitten tuli kouluun pieni
-Whibble-niminen poika, jonka joku ilkeämielinen sukulainen oli
-kasvattanut mielenlaadultaan tutkivaiseksi. Tämä poikanen seurasi
-Plattnerin luentoja huomattavalla, pidätetyllä innolla ja toi usein,
-haluten oleellisesti osoittaa intoaan, aineita Plattnerin
-analyseerattaviksi. Plattner, joka oli mielissään siitä, että omasi
-selvästi elähyttävän ja innostusta herättävän voiman ja samalla luotti
-poikain tietämättömyyteen, analyseerasi niitä, tekipä yleisiä huomioita
-niitten kokoonpanosta. Hän todellakin innostui siinä määrin, että
-hankki analytistä kemiaa käsittelevän teoksen ja tutki sitä vahtiessaan
-poikia, jotka istuivat iltatyössä. Hän hämmästyi huomatessaan kemian
-kerrassaan huvittavaksi aineeksi.
-
-Tähän asti on kertomus aivan jokapäiväinen. Mutta nyt astuu näyttämölle
-vihertävä pulveri. Vihertävän pulverin alkuperää lienee, paha kyllä,
-mahdoton saada selville. Herra Whibble kertoo sekavan jutun, jossa
-puhutaan sen löytämisen tapahtuneen satamassa. Vanhassa kalkkiuunissa
-se oli ollut ja kääryssä. Olisi ollut erinomaista sekä Plattnerille
-että hra Whibblen perheelle, jos siellä ja silloin olisi pulveriin
-sattunut sytytetty tulitikku. Nuori herra ei tuonut sitä kouluun
-käärynä, vaan tavallisessa kahdeksan unssin lääkepullossa, jonka suu
-oli tukittu revityllä sanomalehdellä. Plattner sai sen iltapäivätuntien
-loputtua. Neljä poikaa oli pidätetty rukousten jälkeen toimittamaan
-joitakin laiminlyömiänsä tehtäviä ja Plattner vartioi heitä pienessä
-luokkahuoneessa, missä kemiaa opetettiin. Ne opetusvälineet, joita
-Sussexvillen yksityiskoulussa kuten muissakin paikkakunnan pienissä
-kouluissa kemian opetuksessa käytetään, ovat ankaran yksinkertaiset. Ne
-ovat kootut pienelle pyöreälle pöydälle nurkkaan. Tavalliseen
-matkalaukkuun mahtuisi kaikki. Plattner, joka oli ikävystynyt
-toimettomaan tarkastukseensa, tuli hyvilleen Whibblen esiintyessä ja
-alkoi heti tehdä analytisiä kokeitaan. Whibble istui, itselleen
-onneksi, turvallisen välimatkan päässä katsellen Plattneria. Nuo neljä
-pahantekijää seurasivat salaa hänen puuhiaan mitä innokkaimmin, ollen
-muka samalla ankarasti työhönsä kiintyneinä. Kolmen kaasunkin rajoissa
-oli Plattnerin käytännöllinen kemia tietysti pelottavan epäselvä.
-
-Pojat kertovat taitavan yhtäpitävästi Plattnerin menettelyn. Hän kaatoi
-hiukan tuota viheriää pulveria koeputkeen ja koetteli sitä peräkkäin
-vedellä, suolahapolla, salpietarihapolla ja rikkihapolla. Kun
-minkäänlaista tulosta ei näkynyt, kaatoi hän sitä hiukan --
-todellisuudessa melkein puolet pullon sisällöstä -- lautaselle ja
-koetti tulitikkua. Lääkepullo oli hänen vasemmassa kädessään. Aine
-alkoi savuta ja sulaa ja -- räjähti ankarasti pamahtaen ja sokaisevan
-kirkkaasti loistaen.
-
-Nähdessään leimauksen ja ollen valmiit onnettomuuksiin lyyhistyivät
-pojat penkkiensä alle. Kehenkään heistä ei räjähdys sattunut ankarasti.
-Pihalle päin oleva ikkuna oli rikki ja pöytä kumossa. Lautanen oli
-hajonnut atomeiksi. Katosta putosi rappausta. Mitään muuta vahinkoa
-eivät koulun rakennukset ja opetusvälineet kärsineet. Pojat, jotka
-eivät nähneet Plattneria, luulivat hänen lentäneen lattialle ja
-makaavan jossain pöydän takana näkymättömissä. He hyppäsivät
-paikoiltaan häntä auttamaan ja hämmästyivät, kun häntä ei löytynyt
-huoneesta. Vielä ankaran pamauksen pyörryttäminä he juoksivat avoimelle
-ovelle ajatellen, että hän oli haavoittunut ja hyökännyt ulos
-huoneesta. Carson, etumainen, oli törmätä ovessa yhteen rehtorin, mr.
-Lidgettin kanssa.
-
-Mr. Lidgett on lihava, hermostunut mies. Hänellä on vain yksi silmä.
-Pojat kertovat hänen kompuroineen sisään mutisten niitä miedonlaisia
-kirouksia, joita hermostuneet koulumestarit totuttavat itsensä
-käyttelemään -- ettei pahempaa tapahtuisi. "Senkin vääräsuu!" sanoi
-hän. "Missä on herra Plattner?" Pojat ovat yksimielisiä siitä, että
-sanat kuuluivat näin. ("Koipeliini", "räkänenä-porsas" ja "vääräsuu"
-näyttävät tuoneen tavallisen, vähäisen vaihtelun mr. Lidgettin
-koulukeskusteluihin).
-
-Missä on herra Plattner? Tämä kysymys toistettiin moneen kertaan
-seuraavina päivinä. Näytti todellakin siltä, kuin tuo hullu hyperbeli
-"atomeiksi hajonnut" olisi yht'äkkiä toteutunut. Plattnerista ei ollut
-jäljellä näkyvää osaa; ei veripilkkua, ei vaateriepua missään.
-Nähtävästi oli hän vain koreasti heilahtanut pois olemassaolosta
-jälkeäkään jättämättä. Ei niin paljon että penni peittyisi, sananlaskua
-käyttääksemme. Hänen täydellinen katoamisensa on epäämätön seuraus
-tuosta räjähdyksestä, se on aivan varmaa.
-
-Tässä ei ole tarpeen laajemmin esittää sitä yleistä mielenliikutusta,
-joka Sussexvillen yksityiskoulussa, Sussexvillessä ja muualla
-tapahtumaa seurasi. Onpa aivan mahdollista, että joku lukijoistamme voi
-mieleensä palauttaa viime kesän loma-aikana kuulemansa kaukaisen ja
-häipyvän kaijun tuosta mieliä kuohuttavasta tapahtumasta. Lidgett
-puolestaan näytti tekevän kaikkensa saadakseen asian unhottumaan ja
-vähäpätöiseksi. Hän määräsi kaksikymmentä viisi viivaa rangaistukseksi
-sille nuorukaiselle, joka jotenkaan mainitsisi Plattnerin nimen, ja
-selitti luokalla, että hän aivan hyvin tiesi assistenttinsa olinpaikan.
-Hän selittää olleensa peloissaan, että räjähdyksen tapahtumisen
-mahdollisuus, huolimatta varokeinoista, joilla kemian käytännöllistä
-opetusta oli vähennetty, voisi haitallisesti vaikuttaa koulun
-maineeseen. Ja samaa olisi voinut aikaansaada kaikki salaperäisyys
-Plattnerin lähdössä. Siksipä hän tekikin kaikkensa saadakseen asian
-näyttämään niin luonnolliselta kuin mahdollista. Etenkin hän tutki
-noita viittä silminnäkijää, pani toimeen niin ankaran ristikuulustelun,
-että he alkoivat epäillä aistiensa selviä todistuksia. Mutta juttu
-kulki, ponnistuksista huolimatta, suurenneltuna ja vääristettynä
-yhdeksässä päivässä ympäri maakunnan ja useat vanhemmat ottivat
-poikansa pois koulusta selvillä tekosyillä. Kaikkein vähäpätöisin asia
-jutussa ei suinkaan ole se, että suuri joukko naapurikunnan ihmisiä
-näki tuona kiihoituksen aikana ennen Plattnerin palausta tavattoman
-selviä unia hänestä ja että unet olivat kummallisen yhtäpitäviä.
-Useimmissa niistä näkyi Plattner, joskus seurassa, vaeltavan
-säteilevässä väriautereessa. Kaikissa tapauksissa olivat hänen kasvonsa
-kalpeat ja murheelliset ja muutamissa liikehtivät hänen kätensä
-katsojaan päin. Yksi tai pari pojista kuvitteli, nähtävästi painajaisen
-ahdistamina, että Plattner lähestyi heitä huomattavan nopeasti ja
-näytti katsovan heitä jäykästi silmiin. Toiset pakenivat Plattnerin
-kanssa hämäriä ja omituisia pallomaisia olentoja. Mutta kaikki nämä
-kuvitelmat unhottuivat ja kyselyt sekä arvelut saivat sijan, kun
-Plattner palasi, toisena keskiviikkona maanantaista, jona räjähdys
-tapahtui.
-
-Hänen palaamisensa yhdistyi yhtä omituisiin seikkoihin kuin
-lähtönsäkin. Mikäli voi mr. Lidgettin verrattain vihaisista
-pääpiirteistä Plattnerin arkailevain tiedonantojen avulla selvää saada,
-käy ilmi, että keskiviikkoiltana, auringon lähetessä laskuaan, tuo
-muinainen herrasmies, jätettyhän iltatunnit sikseen, oli puutarhassaan
-poimimassa ja syömässä mansikoita, joista hän erinomaisesti pitää.
-Puutarha on iso ja vanhanaikuinen, uteliailta silmiltä onneksi piilossa
-korkean, muurivihreän peittämän punatiiliaidan takana. Juuri
-kumartuessaan tutkimaan erästä erinomaisen hedelmällistä vartta, kuuli
-hän pamauksen ja ankaran jysähdyksen ja ennen kuin hän ehti kääntyä,
-törmäsi häneen takaapäin jokin raskas esine ankaran voimakkaasti. Hän
-heilahti eteenpäin, mansikat kourassa murskaantuivat ja töytäys yleensä
-oli niin voimallinen, että hänen silkkihattunsa -- mr. Lidgett on
-rauhansuunnan puoltaja koulumiesten vaatetukseen nähden -- työntyi
-äkisti otsalle, jopa toisen silmän päälle. Tuo raskas heittoase, joka
-häntä vinosti satuttaen läsähti istuvaan asentoon mansikan vartten
-sekaan, osoittautui kauvan sitten kadonneeksi herra Gottfried
-Plattneriksemme. Hän oli erinomaisessa epäjärjestyksessä, ilman hattua,
-ilman kaulusta, paita likainen ja kädet veressä. Mr. Lidgett oli niin
-vihoissaan ja hämmästynyt, että jäi asentoonsa nelinryömin, lakki
-silmän päällä, samalla kiivaasti vaatien Plattneria tilille epähienosta
-ja ihmeellisestä käyttäytymisestä.
-
-Tätä tuskin idyllimäistä näytelmää täydentää se, mitä tahtoisin
-nimittää Plattnerjutun ulkonaiseksi ilmaisuksi -- sen julkinen
-käsittely. On turhaa aivan seikkaperäisesti selvitellä, miten Mr.
-Lidgett hänet erotti virastaan. Aivan tarkat tiedot, täydelliset nimet
-ja osoitukset löytyvät siinä laajassa kertomuksessa, joka syntyi asiaa
-käsiteltäissä "Yhdistyksessä epänormaalien ilmiöitten selville
-saamiseksi." Plattnerin oikean ja vasemman puolen omituinen vaihdos
-huomattiin vasta hänen kirjoittaessaan oikealta vasemmalle. Hän
-pikemmin salasi kuin toi ilmi tämän omituisen vahvistavan asiainhaaran,
-luullen sen vaikuttavan epäedullisesti uuden viran saantiin. Sydämen
-asema tuli ilmi muutamia kuukausia jälemmin, kun häneltä kiskottiin
-pois hammas, jonka hermot oli huumattu.
-
-Silloin hän hyvin vastenmielisesti suostui pikaiseen kirurgiseen
-tutkintoon, jonka tuloksista piti lyhyesti tehdä selvää _Anatomisessa
-Aikakirjassa_. Tämä selonteko sisältää kaikki materialiset tosiasiat;
-nyt me siirrymme tarkastamaan Plattnerin kertomusta asiasta.
-
-Mutta tehkäämme ensiksi selväksi ero tämän kertomuksen edellisen ja nyt
-seuraavan osan välillä. Kaikki, mitä tähän saakka olen kertonut on niin
-ilmeisesti totta, että rikoksia tutkiva lainoppinutkin sen uskoisi.
-Kaikki todistajat ovat vielä elossa. Lukija voi, jos hänellä on
-vapaa-aikaa, kutsua pojat huomenna kokoon, tosin uhmaten pelottavaa
-Lidgettiä, ja ristikuulustella sanoissa solmita ja tutkistella heitä,
-miten paljon mieli halajaa; Gottfried Plattnerin itse, hänen särkyneen
-sydämensä ja kolme valokuvaansa voi myöskin saada käsiinsä. Voi pitää
-toteennäytettynä, että hän räjähdyksen vaikutuksesta katosi yhdeksäksi
-päiväksi, että hän palasi verrattain kiivaasti, olosuhteitten
-vallitessa, jotka luonnostaan olivat omiaan suututtamaan mr. Lidgettiä,
-millaisia nuo suhteet sitten lienevätkin olleet, ja että hän palasi
-käännettynä kuten heijastus palajaa peilistä. Viimeisestä
-todentamastani seikasta seuraa melkoisen varmasti, että Plattner noina
-yhdeksänä päivänä oli jossain olomuodossa meidän avaruutemme
-ulkopuolella. Nämä todeksihavaitsemiset ovat itse asiassa paljon
-varmempia kuin todistukset useata murhasta hirtettyä vastaan. Hänen
-oman kertomuksensa todenperäisyydestä ja melkein ristiriitaisista
-yksityisseikoista vastaa yksin herra Gottfried Plattner itse. Minä en
-halua kertomusta epäillä, mutta minä tahdon huomauttaa -- seikka, jonka
-monet hämäristä sielullisista ilmiöistä kertoilevat kirjailijat
-jättävät tekemättä -- että olemme täten siirtymässä yksinkertaisen
-eittämättömästä siihen lajiin asioita, jotka jokaisen selväjärkisen
-ihmisen tulee joko uskoa tai olla uskomatta. Edellä olleet huomiot
-tekevät sen mahdolliseksi; sen ristiriitaisuus käytännöllisen
-kokemuksen kanssa saa sen näyttämään mahdottomalta. Minä en tahdo
-lukijan arvostelukyvyn valoa johtaa kumpaankaan suuntaan, kerronhan
-vaan tarinan sellaisena, kuin sen Plattnerilta kuulin.
-
-Voin mainita, että hän kertoi asian minulle kotonani Chislehurstissa ja
-että minä heti hänen lähdettyään menin työhuoneeseeni ja kirjoitin
-jutun niin täydellisesti, kuin muistin. Myöhemmin hän hyväntahtoisesti
-luki läpi konekirjoitetun kappaleen, joten se oleellisesti on varmasti
-oikea.
-
-Hän kertoi räjähdyksen hetkellä selvästi luulleensa kuolevansa. Hän
-tunsi kohoavansa ja työntyvänsä -- voimallisesti taaksepäin.
-Psykologille huomattava tosiseikka on, että hän taaksepäin työntyessään
-selvästi ajatteli, törmäisikö hän kemiatavarain pöytään tai toisen
-pöydän jalkaan. Hänen jalkapohjansa sattuivat lattiaan ja hän putosi
-hyvää vauhtia istumaan jonnekin pehmeään ja turvalliseen paikkaan.
-Täräys huumasi hänet hetkiseksi. Yht'äkkiä hän haistoi selvästi
-palaneen tukan hajua ja tuntui siltä, kuin Lidgettin ääni olisi
-tiedustanut häntä. Ymmärrätte kyllä, että hänen järkensä tällä hetkellä
-oli aikalailla sekasin.
-
-Ensiksikin hän sai sen selvän vaikutelman että oli vielä
-luokkahuoneessa. Hän tajusi aivan kirkkaasti poikain hämmästyksen ja
-mr. Lidgettin sisääntulon. Tästä kaikesta on hän vallan varma. Heidän
-huomautuksiaan hän ei kuullut.
-
-Mutta siihen arveli hän olleen syynä kokeen kuuloa heikentävän
-vaikutuksen. Esineet hänen ympärillään näkyivät omituisen hämärästi ja
-epäselvästi, mutta hänen järkensä selitti asian varmasti joskin
-erehdyttävästi siten, että räjähdys oli synnyttänyt suuren määrän
-mustaa savua. Hämäryydessä liikkuivat pojat ja Lidgett niin hiljaa ja
-äänettöminä kuin haamut. Plattnerin kasvoja vielä kirveli räjähdyksen
-synnyttämä polttava kuumuus. Hän oli, kuten itse sanoi, "aivan
-sumussa." Hänen ensimäiset todelliset ajatuksensa näyttävät koskeneen
-omaa personallista turvallisuuttaan. Hän arveli mahdollisesti
-menettäneensä näön ja kuulon. Hän koetteli huolellisesti jäseniään ja
-kasvojaan. Sitten aistimukset selvisivät ja hän oli ihmeissään, kun ei
-nähnytkään vanhoja tuttuja pöytiä ja muita kouluhuoneen tavaroita
-ympärillään. Hämäriä, epämääräisiä, harmaita haamuja oli vain niitten
-sijalla. Sitten seurasi jotain joka sai hänet ääneen huutamaan ja
-virvotti hetkiseksi hänen puutuneita kykyjään. _Kaksi pojista kulki,
-käsiään liikutellen, suoraan hänen lävitsensä!_ Kumpikaan ei näkynyt
-tietävän mitään hänen läsnäolostaan. On vaikea kuvailla hänen
-tunteitaan. Pojat koskivat häneen niin hiljaa kuin harva sumupilvi.
-
-Plattnerin ensi ajatus oli nyt, että hän oli kuollut. Vaikka hän olikin
-saanut aivan terveet käsitykset asiasta, tuntui hänestä kumminkin
-hiukan omituiselta löytäessään vielä ruumiinsa ympäriltään. Hänen
-toinen ajatuksensa sanoi, ettei hän ollut kuollut, vaan nuo toiset,
-että räjähdys oli hävittänyt Sussexvillen yksityiskoulun ja jokainoan
-sielun siinä paitsi häntä. Mutta tämäkään ei ollut oikein riittävä
-selvitys. Hän sai jälleen hämmästyttävää katseltavaa.
-
-Kaikki oli tavattoman mustaa; ensiksi näytti pimeys
-eboniittikiiltoiselta. Yläpuolella oli tumma taivas. Näkymön ainoa
-valopilkku oli erään pilven reunasta lähtevä heikosti vihertävä hehku,
-joka sai näkymään sinisenä väräjävän vuorisen taivaanrannan. Tämä oli
-ensi vaikutelma. Silmäin tottuessa pimeään hän alkoi erottaa
-epämääräisen vihreyden, joka erosi ympäröivästä yöstä. Tätä pohjaa
-vasten näkyivät luokkahuoneen esineet ja ihmiset fosforiloistoisina,
-epäselvinä ja käsittämättöminä haamuina. Hän ojensi kätensä. Se meni
-ilman vaivaa huoneen seinän läpi tulisijan luona.
-
-Hän sanoo kiivaasti ponnistelleensa saadakseen huomion puoleensa. Hän
-huusi Lidgettiä ja koetti tarttua poikiin heidän edestakaisin
-kulkiessaan. Hän herkesi näistä yrityksistä vasta, kun rouva Lidgett,
-jota hän (apuopettajana) luonnollisesti vihasi, astui huoneeseen. Hän
-sanoo, että tunne maailmaan kuulumisesta saamatta olla sen osana oli
-erinomaisen epämieluinen. Hän vertasi jotenkin sattuvasti tuntemuksiaan
-kissan tunteisiin, sen tarkastellessa lasin läpi hiiren liikkeitä. Kun
-hän yritti saada selvää hämärästä, tutusta maailmasta ympärillään,
-tuntui näkymätön, käsiinsaamaton aitaus estävän yhteyttä.
-
-Sitten hän käänsi huomionsa lähimpään ympäristöönsä. Lääkepullo
-pulverijäännöksineen oli hänellä vielä eheänä kädessään. Hän pisti sen
-taskuunsa ja alkoi tunnustella seutua. Hän oli nähtävästi istumassa
-kallionlohkareella, jota peitti sametinpehmeä sammal. Pimeätä seutua
-ympärillään hän ei nähnyt, sumunsekainen luokkahuoneen kuva painoi sen
-aivan epäselväksi. Hän tunsi kuitenkin (ehkä sentähden että kylmä tuuli
-puhalsi) olevansa lähellä jonkun vuoren huippua. Syvä laakso tuntui
-ammottavan jalkain alla. Pilven reunalla kimaltava vihreys näytti
-laajenevan ja kirkastuvan. Hän nousi seisomaan ja hierasi silmiään.
-
-Hän näyttää sitten kulkeneen muutaman askeleen kukkulan rinnettä
-alaspäin, kompastuneen, olleen vähällä kaatua ja taas istahtaneen
-terävälle kiviläjälle odottamaan päivänkoittoa. Hän havaitsi maailman
-ympärillään olevan aivan vaiti. Oli yhtä hiljaista kuin pimeätäkin ja
-vaikka kylmä tuuli puhalsi kukkulan rinteellä ei kuulunut ruohon
-kahinaa eikä oksain suhinaa. Hän voi siis kuulla, vaikkei nähdä, että
-se puoli kukkulaa, missä hän istui, oli kivinen ja autio. Vihreä valo
-yhä kirkastui ja samalla heikko, läpikuultava purppura levisi
-yläpuolella oleviin pilviin ja ympäröivään kallioiseen erämaahan
-voimatta kuitenkaan niitten pimeyttä hajottaa. Pitäen silmällä sitä,
-mikä seurasi, olen taipuisa uskomaan, että purppuravalo johtui
-optillisesta kontrasti-ilmiöstä. Jotain sinistä aaltoili samalla
-alemman pilven kellanvihreään ja syvyydestä hänen allaan kuului kirkas
-kellonääni. Rasittava odotus kasvoi rinnakkain valon kanssa.
-
-On luultavaa että hän istui siinä tunnin tai enemmänkin, tuon omituisen
-vihreän valon yhä kirkastuessa ja levitessä loistoina lieskoina
-keskitaivasta kohti. Sen kasvaessa tuo spektralinäky _meidän_
-maailmastamme tuli joko suhteellisesti taikka todellisesti heikommaksi.
-Mahdollisesti molemminkin tavoin, sillä hetki näyttää olleen meidän
-maallisen auringonlaskumme tienoissa. Meidän maailmamme näin kadotessa
-kulki Plattner, astumalla muutaman askeleen kukkulanrinnettä alaspäin,
-läpi luokkahuoneen lattian ja tunsi nyt istuvansa ilmassa keskellä
-alakerran isompaa opetussalia. Hän näki oppilaat selvästi, joskaan ei
-niin hyvin, kuin oli nähnyt Lidgettin. Oppilaat valmistelivat
-iltaläksyjään ja Plattnerilla oli ilo havaita, miten muutamat heistä
-tekivät Euklideestaan salaisia selvittelyjä, tietokokoelmia, joiden
-olemassaolosta ei hän tähän asti ollut mitään tiennyt. Kuva hämärtyi
-hetki hetkellä, samalla kun viheriä koitto kirkastui.
-
-Katsahtaessaan alas laaksoon havaitsi hän valon liukuneen syvälle sen
-kallioisia seiniä pitkin. Rotkon syvää pimeyttä yritti nyt lävistää
-pieni viheriä hehku, kiiltomadon loiston tapainen. Ja aivan samassa
-kohosi kaukaisten basaltti-aaltoisten kukkulain yli ison hehkuvan
-viheriän taivaankappaleen reuna. Suuret kalliojoukkiot sen ympärillä
-muuttuivat surullisen autioiksi, niille loi viheriä valo syviä punervan
-mustia varjoja. Hän sai näkyviinsä ison joukon pallomaisia esineitä,
-jotka liitelivät ylhäällä kuin voikukan siemenvillat. Lähimmät niistä
-olivat kuilun toisella reunalla. Syvyyden kello kilisi yhä nopeammin,
-ikäänkuin kärsimättömänä ja erilaisia valoväikkeitä näkyi siellä
-täällä. Pojat pöytineen olivat nyt aivan näkymättömissä.
-
-Tätä omituista seikkaa, että meidän maailmamme hävisi toisen
-universumin viheriän auringon noustessa, väittää Plattner ehdottomasti
-todeksi. Yön vallitessa tuossa toisessa maailmassa on siellä vaikea
-liikkua siksi, että meidän maailmamme näkyy niin kirkkaana.
-Arvoitukseksi jää, miksi emme näin ollen näe vilaustakaan toisesta
-maailmasta. Se johtuu ehkä meidän maailmamme verrattain paljon
-kirkkaammasta valaistuksesta. Plattner kertoo, että toinen maailma
-puolenpäivän aikaan, kirkkaimmillaan, ei ole läheskään niin valoisa
-kuin tämä maailma täysikuun hohteessa. Yö taas on nokipimeä. Kumminkin
-pitäisi toisen maailman esineitten näkyä pimeässä huoneessa saman
-säännön nojalla, jonka mukaan heikko fosforiloiste näkyy ainoastaan
-synkässä pimeydessä. Plattnerin kerrottua tämän tarinan koetin minä
-saada jotakin selvää tuosta toisesta maailmasta istumalla pitkän ajan
-erään valokuvaajan pimeässä huoneessa yöllä. Näin tosin epäselvästi
-vihertäviä rinteitä ja kallioita, mutta minun täytyy sanoa, että ne
-todellakin olivat hyvin hämäriä. Lukijalla voi olla parempi onni.
-Plattner kertoi minulle, että hän palauksensa jälkeen on unessa nähnyt
-ja tuntenut samoiksi erinäisiä paikkoja toisesta maailmasta, mutta tämä
-johtunee siitä, että nähdyt maisemat ovat jääneet hänen muistiinsa.
-Näyttää aivan mahdolliselta, että erinomaisen terävänäköiset ihmiset
-voivat vilaukselta nähdä tuon ihmeellisen, meitä ympäröivän vieraan
-maailman.
-
-Tämä on joka tapauksessa asiasta poikkeamista. Viheriän auringon
-noustessa sukelsi syvyydestä näkyviin pitkä rivi tummia rakennuksia.
-Ne näkyivät hämärästi ja epäselvästi. Hetken epäröityään Piattner
-alkoi vaeltaa niitä kohti, laskeutuen jyrkkää rinnettä alaspäin.
-Laskeutuminen oli pitkällistä ja väsyttävää. Siihen vaikutti, paitsi
-seinämän tavatonta jyrkkyyttä, se, että pitkin kukkulan rinnettä oli
-irtonaisia vierinkiviä suurin joukoin. Alaskapuamisesta johtuva häly --
-silloin tällöin tempasivat hänen kenkänsä tulen kivistä -- tuntui
-olevan ainoa ääni koko maailmankaikkeudessa, sillä kellon kilinä oli
-tauonnut. Päästessään lähemmäksi hän huomasi että muutamat
-rakennuksista omituisesti muistuttivat hautoja, hautapatsaita ja
-mausoleoita, paitsi siinä suhteessa, että olivat kaikki yhtä mustia.
-Hautarakennuksethan ovat yleensä valkosia. Ja sitten hän näki
-suurimmasta rakennuksesta ryömivän ulos ison joukon kalpeita, pyöreitä,
-vaaleankeltaisia olentoja. Ne hajaantuivat kuin kirkkoväki eri suuntiin
-tuolta leveältä kadulta. Muutamat kulkivat sivukatuja ja tulivat
-jälleen näkyviin kukkulan rinteellä, toiset menivät tien varrella
-oleviin mustiin rakennuksiin.
-
-Nähdessään olentojen kulkevan ylöspäin, häntä kohti, Piattner pysähtyi
-hämmästyneenä. Ne eivät kävelleet, jalattomia kun olivat ja näyttivät
-ihmispäiltä, joihin liittyi lierahteleva hännällisen sammakonpojan
-ruumis. Piattner oli niin ihmeissään niitten omituisesta ulkonäöstä,
-ettei osannut oikein säikähtää. Ylöspäin puhaltava kylmä tuuli kuljetti
-niitä häntä kohti kuin saippuakuplia. Ja kun etumainen niistä oli
-kyllin lähellä, niin hän huomasi sen todellakin olevan ihmispään,
-Tavattoman suuret silmät sillä tosin oli ja niin murheinen ja tuskainen
-muoto, ettei Piattner ollut sen vertaista kuolevaisella kohdannut.
-Kummallista oli, ettei se kääntynyt häntä katsomaan, vaan näytti
-pitävän silmällä ja seuraavan jotakin näkymätöntä, liikkuvaa esinettä.
-Hetkisen oli Piattner aivan ymmällä, mutta sitten hänen mieleensä
-johtui, että olento suurine silmineen tarkasti jotakin tapahtumaa siinä
-maailmassa, josta hän oli juuri tullut. Yhä lähemmäksi se tuli ja
-Piattner oli liian hämmästynyt voidakseen huutaa. Tultuaan aivan häneen
-kiinni antoi se heikon rapisevan äänen. Sitten se sattui hiljaa
-koskettaen hänen kasvoihinsa -- kylmältä se tuntui -- ja kulki edelleen
-vuoren rinnettä ylöspäin, huippua kohti.
-
-Plattnerin mielen täytti erinomaisen vankka vakaumus siitä, että tuo
-pää omituisesti muistutti Lidgettiä. Sitten hän alkoi tarkastaa toisia
-päitä, jotka nyt tiheässä parvessa nousivat rinnettä. Yksikään ei
-näyttänyt ollenkaan häntä huomaavan. Pari niistä tosin tuli aivan hänen
-kasvoilleen ja seurasi ensimäisen esimerkkiä, mutta hän hypähti
-syrjään, kuin olisi saanut suonenvedon. Useimmat niistä olivat
-muodoltaan yhtä murheellisia kuin ensimäinenkin ja yhtä haikeasti ne
-äännähtelivät. Pari niistä kyynelteli ja yhdellä, joka hitaasti kieri
-ylöspäin, oli muodossaan helvetillisen raivon ilme. Muut olivat kylmiä
-ja joittenkin silmistä loisti iloinen tyytyväisyys. Vihdoin oli yksi,
-jonka onnen huumaus oli vallannut. Plattner ei muista muita
-yhtäläisyyksiä huomanneensa näissä näkemissään.
-
-Kului luultavasti useita tuntia Plattnerin katsellessa, miten nuo
-omituiset olennot hajaantuivat kukkuloille. Pian senjälkeen kun niitten
-kuilun pohjan tummasta rakennusryhmästä tuleva virta oli lakannut,
-alkoi Plattner uudelleen kulkea alaspäin. Pimeys hänen ympärillään
-kasvoi niin, että oli hyvin vaikea astua. Taivas oli nyt kalpean
-viheriä. Hänen ei ollut nälkä eikä jano. Myöhemmin, kun nämä vaivat
-tulivat, löysi hän kuilun keskeltä kylmän puron ja kallion pehmeä
-sammal, kun hän siihen epätoivoisena ryhtyi, oli hyvää syödä.
-
-Hän haparoi kuilun hautojen keskessä, etsien itsetiedottomasti
-jotain selvitystä näihin salaperäisiin asioihin. Kauvan harhailtuaan
-tuli hän sen ison, mausoleon tapaisen rakennuksen ovelle, josta päät
-olivat tulleet ulos. Sen sisäpuolelta hän löysi jonkunmoisen
-basalttialttarin, jolla paloi joukko vihreitä valoja. Yläpuolella
-kohoavasta tornista riippui kellonauha keskellä huonetta. Pitkin seinää
-kulki tulikirjoitus, josta hän ei saanut selvää. Vielä ihmetellessään
-näitten kaikkien merkitystä hän kuuli poispäin kulkevain raskasten
-askelten äänen kadulta. Hän juoksi pimeään, mutta ei nähnyt mitään. Hän
-oli aikeissa kiskaista kellonnuorasta ja päätti lopuksi seurata
-askeleita. Mutta juostenkaan ei hän niitä saavuttanut, eikä huutaminen
-hyödyttänyt mitään. Kuilu näytti äärettömän laajalta. Siellä oli
-pimeätä kuin maallisen tähtitaivaan alla, kun taas sen korkeimpain
-huippujen yli levisi aavemainen, vihreä päivä. Alhaalla ei nyt ollut
-yhtään päätä. Ne näyttivät kaikki olevan ankarassa puuhassa ylhäällä.
-Katsoessaan ylöspäin hän näki niitten ajelehtivan sinne tänne, toisten
-hitaasti leijaillen, toisten nopeassa lennossa. Ne muistuttivat, sanoi
-hän, "isoja lumihiuteita", olivat vaan mustia ja vaalean vihreitä.
-
-Plattner arvelee menettäneensä isomman osan seitsemästä tai kahdeksasta
-päivästä seuratessaan noita varmoja, säännöllisiä, saavuttamattomia
-askeleita, haparoidessaan yhä uusiin seutuihin tuossa loputtomassa
-paholaisen haudassa, kiipeillessään ylös ja alas armottomia kallioita,
-vaeltaessaan huipuilla ja tarkastaessaan sinne tänne liikkuvia muotoja.
-Tarkkaa laskua ei hän sano pitäneensä. Vaikka hän pari kertaa tunsi
-silmäin vartioitsevan itseään, ei hän saanut sanaakaan vaihtaa elävän
-olennon kanssa. Hän nukkui kivien keskessä kukkulan rinteellä. Kuilussa
-eivät esineet olleet näkyväiset, sillä maalliselta kannalta katsoen
-oltiin syvälläkin maan alla. Huipulta näkyi maailma kohta, kun
-maallinen päivä oli alullaan. Joskus hän oli kompuroimassa
-tummanvihreäin lohkareitten keskessä tai pysähtyi äkkijyrkälle kuilun
-partaalle, Sussexvillen puistikkojen vihreäin oksain huojuessa hänen
-ympärillään. Toisinaan taas tuntui kuin hän kulkisi Sussexvillen katuja
-tai tarkastelisi näkymättömänä jonkun perheen yksityisasioita. Ja
-sitten hän huomasi, että kuhunkin ihmisolentoon meidän maailmassamme
-kuuluu yksi noista liitelevistä päistä: että jokaista tämän maailman
-asukasta tarkkaa aika ajoin joku noista avuttomista ruumiittomuuksista.
-
-Mitä ne ovat -- nuo elämän tarkastelijat? Sitä ei Plattner saanut
-selville. Mutta kaksi niistä, jotka häntä lähtivät seuraamaan, olivat
-kuin lapsuusmuisto isästä ja äidistä. Silloin tällöin toisetkin kasvot
-kääntyivät häneen päin; niitten silmät muistuttivat kuolleita ihmisiä,
-jotka olivat häntä johtaneet, loukanneet tai auttaneet nuoruudessa ja
-miehuusvuosina. Aina kun ne Plattneriin katsoivat, valtasi hänet
-omituinen vastuunalaisuuden tunne. Äidilleen hän uskalsi puhua, mutta
-ei saanut vastausta. Äiti katsoi suruisesti, vakavasti ja lempeästi --
-hiukan moittivastikin, kuten näytti -- hänen silmiinsä.
-
-Hän vain yksinkertaisesti kertoo tarinansa yrittämättä sitä selittää.
-Me saamme siis arvata, keitä nuo elämän katselijat ovat. Ja jos heidän
-olemuksensa todellakin on kuolema, täytyy kysyä miksi he niin tarkkaan
-ja innokkaasti pitävät silmällä maailmaa, jonka ovat ijäksi jättäneet.
-Voi olla -- minusta näyttää tämä todennäköiseltä -- että elämämme
-sammuttua, kun ei meillä ole enää valittavana hyvää tai pahaa, meidän
-vielä täytyy katsella, miten meistä johtuvain syitten ja seurausten
-ketju jatkuu. Jos ihmissielut elävät kuoleman jälkeen, niin
-inhimilliset pyrkimykset varmasti elävät niitten mukana. Mutta tämä on
-minun oma arveluni nähdyistä asioista. Plattner ei anna mitään
-selitystä, sillä hän ei päässyt ollenkaan selville. On hyvä, jos lukija
-selvään tajuaa tämän seikan. Pää pyörällä hän vaelteli päivän toisensa
-jälkeen tuossa ihmevaloisessa maailmassa meidän maailmamme
-ulkopuolella. Lopulta hän jo oli väsynyt, heikko ja nälkäinen. Päivisin
--- nimittäin meidän maallisen päivän aikaan -- tuo vanha tuttu
-henkinäyn tapainen kuva Sussexvillesta häntä kiusasi ja suututti. Hän
-ei nähnyt omia jalkojaan ja silloin tällöin joku noista tähystelevistä
-sieluista lehahti kylmänä vasten hänen kasvojaan. Ja pimeän aikaan
-noitten tarkastelijain paljous ja heidän syvä murheensa saivat hänen
-sielunsa sanomattomasti sekaisin. Häneen hiipi palava halu päästä
-jälleen tuohon maalliseen elämään, joka oli niin lähellä ja kuitenkin
-niin kaukana. Häntä ympäröiväin esineitten epämaallisuus sai hänet
-todellakin murheelliseen mielentilaan. Hän oli kiukuissaan kuvatessaan
-omia seuralaisiaan. Hän huusi niille, että lakkaisivat häneen
-tuijottelemasta, hän haukkui niitä, koetti juosta pakoon. Ne olivat
-yhtä mykkiä ja tarkkaavaisia. Miten hän juoksikin epätasaista tienoota,
-aina ne olivat hänen jälillään.
-
-Yhdeksäntenä päivänä, iltapuolella, Plattner kuuli noitten
-näkymättömäin askelten lähestyvän kaukaa rotkosta päin. Silloin hän oli
-kulkemassa saman leveän kukkulan yli, jolle hän oli pudonnut
-saapuessaan tuohon ihmeelliseen toiseen-maailmaansa. Hän kääntyi
-juostakseen alas laaksoon ja oli juuri haparoiden hakemassa tietä, kun
-hänet pysäytti näky. Se oli tapahtuma eräästä huoneesta koulun
-läheisyydessä olevan pikkukadun varrella. Hän tunsi näöstä molemmat
-huoneessa olijat. Ikkunat olivat auki, verhot ylhäällä ja laskeva
-aurinko paistoi suoraan sisään, niin että huone aluksi oli aivan
-kirkas. Se näkyi kuin taikalyhtykuva mustaa maisemaa ja harmaan
-viheriää hämäryyttä vasten. Huoneessa oli sitäpaitsi juuri sytytetty
-kynttilä.
-
-Vuoteessa makasi laiha mies, aavemaisen kalpeat kasvot rutistuneella
-tyynyllä. Hänen kätensä olivat pään yläpuolella, lujasti
-yhteenpuserrettuina. Vuoteen vieressä olevalla pienellä pöydällä oli
-muutamia lääkepulloja, hiukan vettä ja leipää ja tyhjä lasi. Silloin
-tällöin laihan miehen huulet avautuivat lausuakseen sanan, jota ei
-kuulunut. Mutta vaimo ei huomannut, että häntä mikään vaivasi, sillä
-hän oli ahkerassa työssä: kantoi papereita vanhamallisesta kaapista
-huoneen vastaiseen nurkkaan. Aluksi kuva todellakin oli hyvin selvä,
-mutta kun viheriä koitto sen takana yhä kirkastui, niin se hämärtyi
-tullen yhä läpikuultavammaksi.
-
-Kun askeleet tulivat yhä lähemmäksi, nuo askeleet, jotka niin kovina
-kaikuvat toisessa maailmassa ja niin hiljaisina kuuluvat tänne,
-Plattner huomasi ympärillään ison joukon hämäriä kasvoja, jotka yhdessä
-tirkistivät pimeään ja katselivat huoneen kahta asujaa. Ei hän ollut
-koskaan ennen nähnyt niin paljoa elämän tarkastelijoita. Suuri osa
-katseli vaan kärsivää, toiset sanomattomassa tuskassa olevaa vaimoa,
-joka ahnain silmin etsi mitään löytämättä. Ne kokoontuivat Plattnerin
-ympärille, tulivat hänen eteensä, törmäsivät hänen kasvoihinsa ja
-heidän hyödyttömän murheensa ääni kaikui ilmassa. Hän näki selvästi
-ainoastaan silloin tällöin. Toisin ajoin kuva värähteli epäselvänä ja
-viheriät varjot liikahtelivat sen käänteissä. Huoneessa oli varmaan
-hyvin hiljaista. Plattner näki, miten kynttilän liekki savusi aivan
-kohtisuoraan ylöspäin, mutta hänen korvissaan kuului joka ainoa askel
-kuin ukkosen jyry. Ja katselijat sitten! Kaksi niistä oli aivan
-huoneessa puuhailevan vaimon näköistä; toinen, joka nähtävästi oli
-nainen, oli kalpea ja kirkaspiirteinen, näytti muinoin olleen kylmä ja
-kova, mutta pehminneen maalliselle ymmärryksellemme käsittämättömän
-viisauden kosketuksesta. Toinen olisi voinut olla vaimon isä. Näytti
-siltä, kuin olisivat he kumpikin katselleet jotain sydämetöntä
-konnantyötä, jota he eivät enää voineet estää tapahtumasta. Taampana
-oli toisia, opettajia, jotka ehkä olivat opettaneet väärin, ystäviä,
-jotka eivät olleet saaneet mitään aikaan. Ja miestä katselemassa oli
-myöskin suuri joukko, mutta ei yhtään vanhempain tai opettajain
-tapaista. Kasvoja, jotka ehkä ennen olivat olleet raakoja, nyt surun
-ankaroiksi puhdistamia. Ja eturivissä yhdet kasvot, tyttömäiset, ei
-vihaiset eikä moittivat, vaan pikemmin kärsivät ja väsyneet, ja, kuten
-Plattnerista tuntui, ratkaisua odottavat. Plattnerin kuvauskyky ei
-riitä tätä monimuotoista henkijoukkoa selvittämään. Kello soi ja joukko
-kokoontui. Sekunnin aikana näki Plattner ne kaikki. Hän luulee olleensa
-tällä hetkellä niin kiihotuksissaan, että huomaamattaan otti taskustaan
-pullon, jossa tuon viheriän pulverin jäännös oli ja piteli sitä
-kädessään. Hän ei muista tätä varmaan.
-
-Askelten ääni lakkasi äkkiä. Hän odotti hetkisen. Oli hiljaista. Sitten
-kuului äkkiä kellon ensi kilahdus; se puhkaisi odottamattoman
-hiljaisuuden kuin ohut terävä veitsi. Samalla joukko hänen ympärillään
-liehui edestakasin ja äänekäs huuto alkoi kuulua. Vaimo ei kuullut
-mitään; hän poltti nyt jotakin kynttilänliekissä. Kun kello soi toisen
-kerran, muuttui kaikki hämäräksi ja jäisen kylmä tuuli puhalsi läpi
-katselijain joukon. Ne kiertelivät hänen ympärillään kuin parvi
-kuolleita lehtiä kevättuulessa ja kellon soidessa kolmannen kerran ne
-heittivät jotain vuoteeseen. Olette kuulleet valojuovasta. Tuo oli kuin
-pimeysjuova ja kun Plattner jälleen katsoi vuoteeseen, näki hän mustan
-käden ja käsivarren.
-
-Viheriä aurinko nousi juuri aution synkän taivaanrannan yli ja huone
-näkyi hyvin epäselvästi. Plattner voi nähdä, että se, mikä vuoteessa
-näytti valkoiselta, vääntelehti ja että vaimo säikähti katsoessaan
-sinne yli olkansa.
-
-Tähystäjäin parvi kohosi kuin viheriä sumu tuulessa ja laskeutui
-hitaasti laakson temppeliä kohti. Silloin Plattner yhtäkkiä tajusi,
-mitä tarkoitti tuo musta käsi, joka ojentui yli miehen ja vei uhrinsa.
-Hän ei uskaltanut kääntää päätään sinne päin. Kovasti ponnistaen
-voimiaan ja sulkien silmänsä hän alkoi juosta ja kulki ehkä
-parikymmentä askelta. Sitten hänen jalkansa luiskahti liukkaalla
-kivellä ja hän kaatui. Hän kaatui käsilleen; pullo särkyi ja räjähti
-koskiessaan maahan.
-
-Seuraavassa hetkessä löysi hän itsensä pyörtyneenä ja verisenä
-istumassa koulun takana, aidatulla pihamaalla vastapäätä Lidgettiä.
-
-Kertomus Plattnerin kokemuksista on lopussa. Olen mielestäni
-menestyksellä vastustanut tarinain kirjoittajassa olevaa luonnollista
-halua tällaisten tapausten kokoonlaittelemiseen. Olen mikäli
-mahdollista kertonut asiat siinä järjestyksessä, missä Plattner ne
-kertoi minulle. Olen huolellisesti karttanut kaikkia tyylin,
-vaikutelman tai sanainsovinnon yrityksiä. Olisi ollut helppoa
-esimerkiksi tehdä kuolinvuode-näystä salajuoni ja sekottaa siihen
-Plattner. Mutta, lukuunottamatta sitä, että mitä uskottavimman tarinan
-väärentäminen on moitittavaa, sellaisten kuluneitten taidekeinojen
-käyttö mielestäni ryöstäisi sen omituisen vaikutelman, jonka saa tuosta
-pimeästä maailmasta harmaanvihreine valoineen ja sen leijailevista
-elämän tarkastelijoista, jotka näkymättöminä ja saavuttamattomina aina
-meitä ympäröivät.
-
-On lisättävä, että kuolemantapaus todellakin sattui Vincentkadulla
-aivan koulupihan vieressä ja mikäli on selvinnyt, juuri Plattnerin
-palaushetkellä. Vainaja oli kunnallisverojen kantaja ja
-vakuutusasiamies. Hänen vaimonsa, joka oli paljon nuorempi, nai viime
-kuussa herra Whymperin, eläinlääkärin Allbeedingista. Kun tässä
-kerrottu osa tarinaa oli eri muodoissa kiertänyt suupuheena ympäri
-Sussexvillen, antoi hän minulle luvan mainita hänen nimensä sillä
-ehdolla, että minä selvästi tekisin tiettäväksi, että hän mitä
-ankarimmin vastustaa jokainoata kohtaa Plattnerin kertomuksessa hänen
-miehensä viime hetkistä. Hän kieltää polttaneensa mitään testamenttia,
-vaikkei Plattner häntä sellaisesta työstä syytäkään: hänen miehensä oli
-kyllä tehnyt testamentin heti heidän naimisiin mentyään. Totta puhuen
-oli Plattnerin kertomus huoneen sisustuksesta, siihen katsoen ettei hän
-ollut sitä koskaan nähnyt, ihmeteltävän tarkka.
-
-Toistakin asiaa minun täytyy väsyttävän toistamisen uhallakin
-painostaa, etten näyttäisi suosivan naurettavan taikauskoisia
-näkökantoja. Plattnerin poissaolo maailmastamme yhdeksänä päivänä on
-luullakseni todistettu. Mutta tämä ei todista oikeaksi hänen
-tarinaansa. On aivan mahdollista, että avaruuden ulkopuolellakin voi
-tapahtua hallusinatsionikohtauksia. Se ainakin pitää lukijan tarkasti
-painaa mieleensä.
-
-
-
-
-Mustan miehen kosto.
-
-
-Ensi kerran joutui Pollock tekemisiin tuon porroh-miehen kanssa eräässä
-rämeikkö-kylässä, joka sijaitsi laguunijoen varrella Turnerin niemimaan
-takana. Sen seudun naiset ovat kuuluja kauneudestaan -- heissä löytyy
-näet pisara europalaista verta Vasco da Gaman ja englantilaisten
-orjakauppiaiden ajoilta; ja ehkäpä porroh-miestäkin oli kiihottanut
-heikko piirre kaukasialaista luonnetta. (Onpa kerrassaan omituista
-ajatella, että muutamilla meikäläisistä saattaa olla serkkuja, jotka
-syövät ihmisiä Sherboro-saarella tai käyvät ryöstöretkillä Sofas-heimon
-mukana.) Oli miten hyvänsä, porroh-mies lävisti naisen sydämen,
-ikäänkuin hän olisi ollut tavallinen italialainen rahvaan mies, ja oli
-tekemäisillään samoin Pollockillekin. Mutta tämä torjui revolverillaan
-tuon salamannopean iskun, joka oli tähdätty hänen olkalihakseensa,
-lennätti rautaisen tikarin syrjään ja ampui miestä käteen.
-
-Hän laukaisi uudelleen, mutta luoti lensi harhaan, puhkaisten majan
-seinään satunnaisen akkuna-aukon. Porroh-mies kyyristyi oven suuhun ja
-katsoi Pollockia käsivartensa alatse. Tämä näki auringon valossa
-vilaukselta hänen ylösalasin kääntyneet kasvonsa ja sitten
-englantilainen oli yksin hämärässä mökissä, jännityksestä sairaana ja
-vavisten. Kaikki tuo tapahtui lyhyemmässä ajassa, kuin mikä kuluu siitä
-luettaessa.
-
-Nainen oli aivan kuollut ja saatuaan sen selville Pollock astui majan
-ovelle ja katseli ulos. Siellä oli kaikki huikaisevan kirkasta.
-Puolikymmentä retkikunnan kantajaa seisoi ryhmässä lähellä niitä
-vihreitä hökkeleitä, joissa he majailivat; he tuijottivat häneen
-ihmetellen mitä laukaukset mahtoivat merkitä. Miesjoukon takana näkyi
-leveä rantakaistale mustaa, löyhkäävää mutaa, sitten kaislikkoa ja
-vesiruohostoa, jotka muistuttivat vihreätä mattoa, ja kauimpana
-lyijynharmaa vedenpinta. Joen vastaiselta rannalta häämöttivät
-mangrove-puut epämääräisinä sinertävän autereen läpi. Matalamajaisesta
-kylästä, jonka aitaus kohosi juuri sokeriruokojen yläpuolelle, ei
-kuulunut minkäänlaista häiriön merkkiä.
-
-Pollock astui varovaisesti ulos hökkelistä ja kulki jokea kohti,
-katsahtaen tuon tuostakin olkansa yli. Mutta porroh-mies oli hävinnyt.
-Pollock puristi hermostuneesti revolveriansa kädessään.
-
-Muuan hänen miehistään saapui häntä vastaan ja viittasi pensaikkoon
-majan taaksi, jonne porroh-mies oli kadonnut. Pollock tunsi kiusallisen
-selvästi, että hän oli käyttäytynyt tavattoman tyhmästi; tämä
-käänne katkeroitti ja suututti häntä. Ja päälle päätteeksi hänen
-oli kerrottava siitä Waterhouselle -- tuolle siveelliselle,
-mallikelpoiselle Waterhouselle -- joka tulisi aivan varmaan ottamaan
-asian vakavalta kannalta. Pollock sadatteli sydämensä pohjasta
-kohtaloansa, Waterhousea ja ennen kaikkea Afrikan länsirannikkoa. Koko
-retki inhotti häntä syvästi. Ja kaiken aikaa hänen mielessään
-kummitteli epäluuloinen tunne, että porroh-mies mahtoi olla jossakin
-lähistöllä.
-
-Tuntunee hiukan kammottavalta, ettei äskeinen murha ollut ensinkään
-järkyttänyt hänen mieltään. Viimekuluneiden kolmen kuukauden aikana hän
-oli nähnyt niin ylenmäärin väkivaltaisuutta, niin paljon kuolleita
-naisia, poltettuja hökkeleitä, vaalenevia luurankoja Kittam-joen
-varsilla sofalaisten ratsujoukon vanavedessä, että hänen aistimensa
-olivat tylsistyneet. Hänen levottomuutensa johtui siitä, että hän tiesi
-tämän olevan vain alkua vastaisiin ikävyyksiin.
-
-Hän sadatteli kiukkuisesti erästä mustaihoista, joka rohkeni tehdä
-kysymyksen, ja jatkoi matkaansa oranssipuiden alle pystytettyä telttaa
-kohti, missä Waterhouse lepäsi; ja hän oli hermostunut kuin poika, joka
-astuu opettajansa eteen tilinteolle.
-
-Waterhouse nukkui vielä viimeisen unijuomansa uuvuttamana ja Pollock
-istahti hänen viereensä eräälle matka-arkulle, sytytti piippunsa ja jäi
-odottamaan, että toinen heräisi. Hänen ympärillään oli hujan hajan
-astioita ja aseita, jotka Waterhouse oli koonnut mendikansan
-keskuudessa ja joita hän oli asetellut uudelleen arkkuihin,
-lähetettäviksi veneissä Sulymaan.
-
-Ennen pitkää Waterhouse heräsi, ojenteli tutkistellen jäseniään ja teki
-sen johtopäätöksen, että hän oli jälleen täydessä kunnossa. Pollock
-toimitti hänelle teetä. Sitä juotaessa Pollock kertoi hänelle
-iltapäiväisen tapahtuman, kierreltyään sitä ensin kuin kissa kuumaa
-puuroa. Waterhouse otti asian vieläkin vakavammalta kannalta kuin mitä
-Pollock oli odottanut. Hän ei ainoastaan paheksunut sitä, hän haukkui,
-hän solvasikin.
-
-"Sinä olet noita kirottuja hölmöjä, joiden mielestä mustaihoinen ei ole
-mikään ihmisolento", hän virkkoi. "En saa olla sairaana päivääkään,
-ilman että sinä sekaannut johonkin likaiseen juttuun. Nyt sinä olet
-joutunut jo kolmannen kerran kuukauden kuluessa selkkauksiin jonkun
-alkuasukkaan kanssa ja tällä kertaa on kysymyksessä kosto, vieläpä
-porroh-miehen kosto! Sinulle ollaan jo ennestäänkin kyllin kiukkuisia
-tuon epäjumalan tähden, johon sinä hölmö kirjoitit nimesi. Ja he ovat
-kostonhaluisimpia paholaisia koko maailmassa. Sinä saatat ihmisen
-häpeämään sivistystään! Ja sinä sanot lähteneesi kunniallisesta
-kodista! Jos vielä kerran otan vaivoikseni tuollaisen kelvottoman,
-typerän tolvanan --"
-
-"Annahan tulla vaan!" ärähti Pollock sellaisella äänellä, joka aina sai
-Waterhousen suunniltaan; "annahan tulla!"
-
-Tästä Waterhouse kävi sanattomaksi. Hän hypähti pystyyn.
-
-"Kuulehan nyt, Pollock", sanoi hän, koetettuaan hillitä itseään. "Sinun
-on lähdettävä kotiin. En välitä sinusta kauempaa. Sinusta on jo ollut
-kyllin haittaa --"
-
-"Älä ensinkään huolehdi", virkkoi Pollock, tuijottaen eteensä. "Lähden
-kernaasti."
-
-Waterhouse tyyntyi jälleen. Hän istahti telttatuolille. "No, hyvä",
-sanoi hän. "En rakasta riitaa, Pollock, sen tiedät, mutta onhan
-vietävän harmillista nähdä aiheidensa menevän myttyyn tuollaisen asian
-tähden. Seuraan sinua Sulymaan, jotta pääset turvassa laivaan" -- "Se
-on tarpeetonta", vastasi Pollock. "Voin lähteä yksinäni. Täältä."
-
-"Pitkälle et pääse", sanoi Waterhouse. "Sinä et ymmärrä tätä
-porroh-asiaa."
-
-"Mistä _minä_ saatoin tietää, että tuo nainen oli jonkun porroh-miehen
-oma?" virkkoi Pollock katkeroituneena.
-
-"Sitä hän oli joka tapauksessa", sanoi Waterhouse, "etkä sinä saa
-asiaa olemattomaksi. Lähteä yksinään, vieläpä mitä! Olenpa utelias
-tietämään, mitä he tekisivät sinulle. Sinä et näy käsittävän, että tämä
-porroh-silmänkääntäjä hallitsee tätä maata, hänellä on vallassaan sen
-lait, uskonto, hallitus, lääkintätaito... Sellaiset ne nimittävät
-päämiehetkin. Inkvisitsioni ei olisi kelvannut päästämään näiden
-veijarien kengännauhojakaan. Kenties hän yllyttää kimppuumme Avajalen,
-täkäläisen päämiehen. Kaikeksi onneksi meidän kantajamme ovat
-mendiläisä. Meidän on siirrettävä tämä pikku leirimme toiseen
-paikkaan... Piru sinut periköön, Pollock! Ja luonnollisesti sinun
-täytyi kaiken hyvän lisäksi vielä ampua harhaan."
-
-Hän mietiskeli ja hänen ajatuksensa näyttivät olevan vastenmielisiä.
-Hetken kuluttua hän nousi ja otti pyssynsä. "Sinun sijassasi
-pysyttelisin hiukan syrjässä", hän huomautti olkansa yli, mennessään
-ulos. "Käyn katsomaan, voinko saada siitä jotain selville."
-
-Pollock jäi miettiväisenä istumaan telttaan. "Minut oli aiottu
-sivistyneisiin oloihin", hän virkkoi itsekseen katuen, täyttäessään
-piippuansa. "Parasta on päästä niin pian kuin mahdollista takaisin
-Lontooseen tai Pariisiin."
-
-Hänen katseensa sattui erääseen lukittuun arkkuun, johon Waterhouse oli
-kätkenyt mendien maassa ostamansa sulattomat myrkytetyt nuolet. "Kunpa
-olisin osannut tuota roistoa johonkin hengenvaaralliseen paikkaan", hän
-sanoi kiukkuisesti.
-
-Pitkän ajan perästä Waterhouse saapui takaisin. Hän ei ollut ensinkään
-halukas kertomaan, vaikka Pollock ahdisteli häntä kysymyksillä.
-Porroh-mies tuntui olevan huomattava jäsen tuossa salaperäisessä
-yhdistyksessä. Kylä oli käynyt uteliaaksi, vaan ei vielä uhkaavaksi.
-Poppa-mies oli epäilemättä lähtenyt viidakkoon. Hän oli taitava
-poppa-mies. "Tietysti hänellä on jotain mielessään", sanoi Waterhouse
-ja vaikeni.
-
-"Mutta mitäpä hän voisi tehdä?" kysyi Pollock, saamatta vastausta.
-
-"Minun täytyy toimittaa sinut vapaaksi tästä. Varmaankin he hautovat
-jotain, muuten ei täällä olisi näin rauhallista", virkkoi Waterhouse
-pitkän vaitiolon perästä. Pollock tahtoi tietää, mitä se koski.
-"Tanssivat pääkallojen keskellä", sanoi Waterhouse, "ja keittävät
-jotain löyhkäävää vaskikattilassa." Pollock halusi tarkempia
-selityksiä, Waterhouse vastaili vältellen, Pollock kyseli kiusaten.
-Lopulta Waterhouse menetti malttinsa. "Mistä perhanasta minä sen
-tiedän?" hän huudahti, kun Pollock kysyi kahdettakymmenettä kertaa,
-mitä porroh-mies aikoi tehdä. "Hän yritti surmata sinut suoraa päätä
-majassa. Nyt hän luullakseni on koettava jotain mutkikkaampaa. Mutta ei
-sinun tarvitse odottaa sitä kovinkaan kauaa. En tahdo lamauttaa sinua.
-Kenties kaikki onkin aivan jonnin joutavaa."
-
-Kun he sinä iltana istuivat nuotionsa ääressä, koetti Pollock jälleen
-johtaa Waterhousen puhumaan porroh-miesten menettelytavoista. "Parasta
-on, että käyt levolle", sanoi tämä, huomatessaan toisen aikeet;
-"lähdemme liikkeelle varhain aamulla. Sinä tarvitset silloin kaiken
-jäntevyytesi."
-
-"Mutta millä tavalla hän aikoo menetellä?"
-
-"Enpä tiedä. Se väki on perin huikentelevaista. Ne osaavat kaikenlaisia
-kummallisia konsteja. Sinun on parasta kysyä tuolta kuparikasvoiselta
-Shakespeare-paholaiselta."
-
-Pimeydestä, mökkien takaa välähti leimaus, kuului kumea pamaus ja
-Pollockin pään ohitse suhahti savikuula. Se ainakin oli selvää kieltä.
-Mustaihoiset ja sekarotuiset, jotka istuivat tarinoiden oman nuotionsa
-ympärillä, hypähtivät pystyyn ja joku ampui pimeyteen.
-
-"Parasta että menet johonkin majaan", sanoi Waterhouse rauhallisesti,
-istuen yhä alallaan.
-
-Pollock nousi seisaalleen tulen ääressä ja veti esille revolverinsa.
-Tappelua ei hän ainakaan pelännyt. Mutta pimeys on ihmisen paras
-sotisopa. Hän käsitti Waterhousen ehdotuksen viisaaksi ja lähti
-telttaan, laskeutuen siellä levolle.
-
-Vähän hän sai nukuttua ja silloinkin häntä häiritsivät unennäöt; hän
-uneksi monenlaisista seikoista, mutta pääasiallisesti porroh-miehen
-ylösalaisin kääntyneistä kasvoista, kuten tämä oli katsonut häneen
-käsivartensa alatse, lähtiessään ulos majasta. Omituista oli, että tämä
-äkillinen vaikutelma oli painunut Pollockin muistiin niin lujasti. Sen
-lisäksi tunsi hän jäsenissään kummallista kipua.
-
-Kun he aamuhämärässä sovittelivat tavaroitaan veneisiin, suhahti äkisti
-vähäinen vasama maahan Pollockin jalkojen juureen. Miehet koettivat
-näön vuoksi tutkia viidakkoa, mutta ketään ei saatu kiinni.
-
-Näiden kahden tapahtuman jälkeen retkikunta osoittautui taipuvaiseksi
-jättämään Pollockin yksiksensä ja hän taas tunsi ensi kerran elämässään
-tarvetta liittyä mustien joukkoon. Waterhouse otti toisen ruuhen ja
-Pollockin oli asettuminen toiseen, vaikka hän osoittikin harrasta halua
-päästä pakinoimaan Waterhousen kanssa. Hänet jätettiin itseksensä
-ruuhen keulapuoleen ja hänellä oli täysi työ saada miehet -- jotka
-eivät pitäneet hänestä -- melomaan alusta keskellä virtaa, sadan
-kyynärän tai pitemmänkin matkan päässä kummastakin rannasta. Sitten hän
-pakotti Shakespearen, erään sekarotuisen Freetownista, siirtymään hänen
-puolelleen purtta ja kertomaan hänelle porroh-miehistä; ja huomattuaan
-mahdottomaksi päästä erilleen Pollockista tämä tekikin sen huomattavan
-vapaasti ja halukkaasti.
-
-Päivä kului. Ruuhi lipui nopeasti laguunivettä pitkin vesiviikunain,
-kaatuneiden puiden, kaislikkojen ja viinipalmujen keskitse; ja
-vasemmalla levisi tumma mangrove-rämeikkö, jonka takaa kuului silloin
-tällöin Atlannin kohajamista rannikkoa vastaan. Shakespeare kertoi
-pehmeällä, sotkuisella englanninkielellään, kuinka porroh-väki osasi
-noitua; kuinka ihmiset surkastuivat heidän vaikutuksestaan; kuinka he
-voivat lähettää unia ja paholaisia; kuinka he rääkkäsivät Ijibun poikia
-ja tappoivat heidät; kuinka he ryöstivät erään sulymalaisen valkoisen
-kauppiaan, joka oli pidellyt pahoin erästä heikäläisistä ja minkä
-näköinen hänen ruumiinsa oli ollut löydettäessä. Ja jokaisen tarinan
-perästä Pollock sadatteli itsekseen lähetystoimen velttoutta, kun se
-salli mokomia seikkoja, ja kykenemätöntä Englannin hallitusta, joka
-vallitsi tässä pahamaineisen pimeässä Sierra Leonessä. Illalla he
-saapuivat Kasi-järvelle ja majautuivat yöksi eräälle saarelle,
-karkoittaen sieltä parikymmentä kankeata krokotiilia.
-
-Seuraavana päivänä he pääsivät Sulymaan ja tunsivat sieraimissaan
-suolaisen merituulen tuoksun, mutta Pollockin täytyi odottaa siellä
-viisi päivää, ennenkuin voi jatkaa matkaansa Freetowniin. Waterhouse
-arveli hänen nyt olevan verrattain turvassa ja Freetownin suojeluksen
-alaisena ja erosi hänestä, palaten retkikuntineen Gbemmaan. Ja Pollock
-kohteli perin ystävällisesti Pereraa, Sulyman ainoata valkoihoista
-kauppamiestä -- vieläpä niinkin ystävällisesti, että seurasi häntä
-kaikkialle. Perera oli muuan pienikasvuinen Portugalin juutalainen,
-joka oli oleskellut Englannissa, ja englantilaisen ystävällisyys
-miellytti häntä suuresti.
-
-Kahteen päivään ei tapahtunut mitään erikoisempaa; enimmäkseen Pollock
-ja Perera pelasivat viittä lehteä -- ainoa peli, jonka molemmat
-tunsivat -- ja Pollock joutui velkaan. Sitten toisena iltana Pollock
-sai ikävän huomautuksen sitä, että porroh-mies oli saapunut Sulymaan;
-teräväksi hiottu rautapalanen viilsi hänen olkapäähänsä lihahaavan. Se
-oli ammuttu etäältä ja oli häneen osuessaan jo menettänyt melkein
-kaiken voimansa. Mutta sanomansa se kertoi kyllin tuntuvasti. Kaiken
-yötä Pollock istui revolveri kädessään riippumatossa ja seuraavana
-aamuna hän uskoi osan jutustaan englantilais-portugalilaiselle.
-
-Perera otti asian perin vakavalta kannalta. Hän tunsi sikäläiset tavat
-varsin tarkalleen. "Tämä on mieskohtainen kysymys. Se on kostoa. Ja
-tietysti teidän poislähtönne panee hänet kiiruhtamaan. Ei yksikään
-alkuasukas tai sekarotuinen asetu hänen tielleen -- ellette maksa
-hyvin. Jos pääsette äkkiarvaamatta hänen kimppuunsa, niin voitte ampua
-hänet. Mutta hänkin voi ampua teidät."
-
-"Ja sitten on vielä tuo kirottu loihtiminen", jatkoi Perera. "Minä en
-tietenkään usko sitä -- taikauskoa -- mutta eipä ole sittenkään hauskaa
-ajatella, että missä sitä lieneekin, niin aina on lähistöllä joku musta
-mies, joka silloin tällöin viettää kuutamoisen yön tanssimalla nuotion
-ympäri, lähettääkseen pahoja unia.... Onko teillä ollut pahoja unia?"
-
-"Onpa kyllä", virkkoi Pollock. "Näen yhtämittaa tuon roiston ylösalasin
-käännetyn pään irvistävän minulle ja näyttävän hampaitaan, kuten hän
-teki majassakin; ja sitten se tulee aivan lähelle minua, poistuu ja
-tulee jälleen takaisin. Eihän siinä ole mitään peloittavaa, mutta
-kuitenkin se jähmetyttää minut kauhusta unissani. Kummallisia asioita
--- nuo unet. Tiedän kaiken aikaa uneksivani enkä kuitenkaan voi herätä
-siitä."
-
-"Ehkäpä se on vain mielikuvitusta", sanoi Perera. "Sitten kertovat
-neekerini vielä, että porroh-miehet voivat lähettää käärmeitä. Oletteko
-hiljan nähnyt sellaisia?"
-
-"Ainoastaan yhden. Tapoin sen tänä aamuna lattialla lähellä
-riippumattoani. Olin astumaisillani sen päälle noustessani ylös."
-
-"Oh!" huudahti Perera ja lisäsi sitten vakuuttavasti: "Tietysti se oli
-satunnaista. Pitäisin kuitenkin silmäni auki. Ja sitten on vielä
-luunsärky."
-
-"Luulin sen johtuvan miasmasta", sanoi Pollock.
-
-"Ehkäpä niinkin. Milloin se alkoi?"
-
-Silloin Pollock muisti, että hän oli ensi kerran tuntenut sitä kahakan
-jälkeisenä yönä. "Minun käsitykseni on, ettei hän halua murhata teitä",
-virkkoi Perrera -- "ei ainakaan vielä. Olen kuullut, että niillä on
-tapana pelotella ja kiusata jotain ihmistä lumoillaan, hengenvaaroilla,
-luuvalolla ja pahoilla unilla ja muulla sellaisella, kunnes hän on
-kyllästynyt elämäänsä. Luonnollisesti se on vaan pelkkää lorua. Älkää
-välittäkö siitä... Mutta olenpa utelias tietämään, mitä hän keksii
-tämän jälkeen."
-
-"Minä aijon keksiä jotain sitä ennen", lausui Pollock, tuijottaen
-synkeästi tahmeisiin kortteihin, joita Perera levitteli pöydälle.
-"Minun arvolleni on alentavaa joutua tällä tavoin ajetuksi ja ammutuksi
-ja vahingoitetuksi. Mahtaakohan tuollainen porroh-taikuri kääntää
-pelionnenkin."
-
-Hän katsahti epäluuloisena Pereraan.
-
-"Se on hyvin luultavaa", virkkoi Perera innokkaasti. "Se on kovin
-ihmeellistä joukkoa."
-
-Sinä iltapäivänä Pollock tappoi kaksi käärmettä, jotka hän tapasi
-riippumatossaan; myöskin punasia muurahaisia vilisi sillä paikalla
-entistä enemmän. Ja nämä harmit suututtivat häntä niin, että hän lähti
-erään mendi-roiston pakeille, jonka kanssa hän oli ennenkin jutellut.
-Tämä näytti hänelle muuatta pientä rautatikaria ja osoitti, miten se
-iskettiin niskaan, niin että Pollockia karmi. -- Eräästä määrätystä
-palveluksesta Pollock lupasi hänelle kaksipiippuisen pyssyn, jossa oli
-koristettu lukko.
-
-Kun Pollock ja Perera iltasella pelasivat korttia, astui mendi ovesta
-sisään kantaen jotain veren tahraamassa rievussa.
-
-"Ei täällä!" virkkoi Pollock nopeasti. "Ei täällä!"
-
-Mutta mies halusi saada kaupat päätetyksi eikä Pollock ennättänyt estää
-häntä avaamasta vaatetta ja heittämästä pöydälle porroh-miehen päätä.
-Se ponnahti lattialle jättäen korteille punaset jäljet ja vieri
-nurkkaan; sinne se pysähtyi kääntyneenä ylösalasin, mutta tuijottaen
-tiukasti Pollockiin.
-
-Perera kavahti seisaalleen, kun pää putosi korttien keskelle, ja rupesi
-kiihkoissaan sättimään portugalinkielellä. Mendi kumarteli punanen
-vaate kädessään. "Pyssy!" hän sanoi. Pollock tuijotti nurkassa olevaan
-päähän. Kasvoilla oli juuri sama ilme kuin hänen unissaankin
-näyttäytyessään. Jotain tuntui napsahtavan lukkoon hänen omissa
-aivoissaan, kun hän katseli sitä.
-
-Sitten Perera solahti jälleen englanninkieleen.
-
-"Toimititteko hänet surmatuksi?" hän kysyi. "Ettekö surmannut häntä
-itse?"
-
-"Miksi olisi minun pitänyt tehdä se?" sanoi Pollock.
-
-"Mutta nyt ei hän voi poistaa sitä!"
-
-"Poistaa mitä?" kysyi Pollock.
-
-"Ja kaikki kortit ovat aivan pilalla!"
-
-"Mitä te tarkoitatte poistamisella?" virkkoi Pollock.
-
-"Teidän täytyy lähettää minulle uusi pakka Freetownista. Niitä saa
-ostaa siellä."
-
-"Mutta -- poistaa?"
-
-"Se on vain taikauskoa. Unohdin sen. Neekerit sanovat, että jos noidat
--- hän oli noita -- Mutta se on pelkkää roskaa.... Täytyy saada
-porroh-mies palauttamaan se tai surmata hänet itse.... Se on kerrassaan
-tyhmää."
-
-Pollock kirosi itsekseen, tuijoittaen yhä vielä nurkassa olevaan
-päähän.
-
-"En voi sietää tuota katsetta", hän sanoi. Sitten hän hyökkäsi pään luo
-ja potkasi sitä.
-
-Se kieri muutaman kyynärän matkan ja jäi sitten samaan asentoon kuin
-ennenkin, kääntyneenä ylösalasin ja katsoen häneen.
-
-"Hän on kamalan näköinen", virkkoi Perera. "Kerrassaan kamalan
-näköinen. Ne viiltelevät kasvojaan pienillä veitsillä."
-
-Pollock olisi uudelleen potkaissut päätä, ellei mendi-mies olisi
-koskettanut hänen käsivarttaan. "Pyssy?" tämä sanoi silmäillen päätä
-hermostuneesti.
-
-"Kaksikin -- jos viet tuon kirotun kappaleen pois", lausui Pollock.
-
-Mendi pudisti päätään ja teki tiettäväksi, että hän halusi saada yhden
-pyssyn, joka nyt oli tuleva hänelle ja josta hän olisi varsin
-kiitollinen. Pollock huomasi, ettei häneen voinut vaikuttaa
-mielittelyllä eikä röyhkeydellä. Pereralla oli pyssy myytävänä (kolmen
-sadan prosentin voitolla) ja ennen pitkää mies poistui se kädessään.
-Sitten Pollockin katseet kääntyivät hänen tahtomattaankin permannolle.
-
-"Varsin hullunkurista, että tuo pää aina kääntyy laelleen", sanoi
-Perera nauraen väkinäisesti, "Hänellä lienee raskaat aivot; hänen
-päänsä muistuttaa noita pikku leluja, jotka lyijypaino aina vetää
-pystyyn. Teidän täytyy viedä se mukananne, kun lähdette. Voisitte viedä
-sen nyt heti. Kortit ovat aivan pilalla. Freetownissa on muuan mies,
-joka myö niitä. Huone on käynyt kovin siivottomaksi. Teidän olisi
-pitänyt surmata hänet itse."
-
-Pollock kokosi ryhtinsä ja nosti pään maasta. Hän aikoi ripustaa sen
-kamarinsa katossa olevaan lamppukoukkuun ja kaivaa sille heti haudan.
-Hän luuli ripustaneensa sen hiuksista, mutta varmaankin hän oli
-erehtynyt, sillä kun hän palasi noutamaan sitä, niin se riippui
-niskasta ylösalasin.
-
-Hän hautasi sen ennen auringonlaskua hökkelinsä pohjoispuolelle, jotta
-hänen ei tarvitsisi kulkea haudan ohi pimeän aikana, kun hän palasi
-Pereran luota. Ennen maatapanoaan hän tappoi kaksi käärmettä. Yön
-ollessa pimeimmillään hän heräsi hätkähtäen ja erotti tassutusta ja
-raapimista. Hiljaa kohosi hän istualleen ja veti revolverinsa esiin
-päänaluksen alta. Kuullessaan murinaa Pollock laukasi ääntä kohti.
-Kuului, ulvahdus ja oviaukon sinervän läpi livahti jotain mustaa.
-"Koira!" sanoi Pollock, laskeutuen jälleen levolle.
-
-Aamuhämärässä hän heräsi jälleen omituiseen levottomuuden tunteeseen.
-Tuo epämääräinen särky oli palannut hänen luihinsa. Jonkun aikaa hän
-makasi tähystellen katossa kuhisevia punasia muurahaisia ja sitten, kun
-valo kävi kirkkaammaksi, hän katsahti riippumattonsa reunan yli ja näki
-permannolla jonkun mustan esineen. Hän hätkähti niin ankarasti, että
-riippumatto kääntyi nurin ja viskasi hänet maahan.
-
-Hän huomasi makaavansa noin kyynärän verran porroh-miehen päästä. Koira
-oli kaivanut sen maasta ja raadellut pahasti sen nenää. Muurahaisia ja
-kärpäsiä kuhisi sen kimpussa. Kummallisen sattuman kautta se oli yhä
-vielä ylösalasin ja nurin kääntyneissä silmissä oli pirullinen ilme.
-
-Pollock istui herpoutuneena, tuijottaen jonkun aikaa tuohon
-pelätykseen. Sitten hän nousi ylös, kiersi sen ympäri -- pitkän matkan
-päässä -- ja astui ulos hökkelistä. Auringon nousun kirkas valo,
-kasvullisuuden eloisa liikehtiminen heikkenevän maatuulen henkäillessä
-ja tyhjä hauta käpälänjälkineen kevensivät hiukan hänen raskasta
-mieltään.
-
-Hän kertoi tapahtuman Pereralle, ikäänkuin se olisi ollut pilajuttu --
-pilajuttu joka kerrotaan kalpein huulin. "Teidän ei olisi pitänyt
-säikähyttää koiraa", Perera virkkoi huonosti teeskennellyllä
-hilpeydellä.
-
-Seuraavat kaksi päivää ennen höyrylaivan tuloa Pollock vietti
-koettamalla päästä todenteolla vapaaksi tuosta omaisuudestaan. Hän sai
-voitetuksi vastenmielisyytensä käydä siihen käsiksi, lähti joen suulle
-ja viskasi sen meriveteen. Mutta jonkun ihmeen kautta se säilyi
-krokotiileilta ja sen löysi muuan älykäs puoli-araapialainen, joka
-saapui juuri yön korvissa kauppaamaan sitä Pollockille ja Pereralle
-muka merkillisenä esineenä. Alkuasukas pysytteli heidän kintereillään,
-alentaen hintaa alentamistaan. Mutta lopulta häneenkin tarttui se
-kauhu, jota nuo valkoihoiset näyttivät tuntevan esinettä kohtaan; hän
-lähti tiehensä ja kulkiessaan Pollockin hökkelin ohi hän heitti
-taakkansa sinne, josta tämä sen sitten löysi aamusella.
-
-Tästä Pollock joutui aivan raivoihinsa. Hän aikoi polttaa koko pään.
-Heti päivän valjetessa hän lähti ulos ja ennen helteen tuloa hänellä
-oli jo valmiina aimo rovio risuista. Silloin hänet keskeytti pieni
-Monrovian ja Bathurstin väliä kulkeva siipilaiva, joka saapui puhaltaen
-rantariuttojen keskitse. "Taivaalle kiitos!" huudahti Pollock suurella
-hartaudella, kun tuon äänen merkitys selvisi hänelle. Vapisevin käsin
-hän sytytti hätäisesti risuröykkiönsä, heitti pään siihen ja lähti
-asettamaan kuntoon matkalaukkunsa sekä sanomaan jäähyväiset Pereralle.
-
-Perinpohjaista helpotusta tuntien näki Pollock sinä iltapäivänä Sulyman
-rämeisen rannan häipyvän etäisyyteen. Joensuu, joka muodosti aukon
-pitkään valkoiseen rantahyrskyyn, kapeni kapenemistaan. Tuntui siltä,
-kuin sulkisi se syliinsä hänen vaivansa, vapauttaen hänet siitä. Kauhun
-ja kiusan tunne alkoi vähitellen haihtua hänen mielestään. Sulymassa
-oli usko porroh-miesten pahansuopaisuuteen ja taikavoimaan saastuttanut
-ilman, hänetkin oli vallannut uhkaava ja kammottava tunne. Mutta
-ilmeisesti porroh-miehillä oli hallussaan vain pieni alue, pieni musta
-kaistale meren ja mendien sinertävien ylämaitten välillä.
-
-"Hyvästi, porroh!" virkkoi Pollock. "Hyvästi -- eikä _näkemiin_!"
-
-Laivan kapteeni saapui hänen rinnalleen, nojasi kaidepuuhun,
-toivotti hänelle hyvää iltaa ja sylkäsi vaahtoavaan vanaveteen
-teeskentelemättömän ystävyyden osoitukseksi.
-
-"Löysin rannalta kerrassaan kummallisen esineen", puheli kapteeni. "En
-ole koskaan ennen tavannut sellaista Intian tällä puolen."
-
-"Mikähän se mahtaa olla?" kysyi Pollock.
-
-"Savustettu pää", sanoi kapteeni.
-
-"_Mikä_?" kysyi Pollock.
-
-"Ihmispää -- savustettu. Jonkun porroh-veijarin pää, koristettu
-viilloksilla. No! Mikäs nyt tuli? Eikö mikään? Enpä olisi uskonut teitä
-niin hermostuneeksi. Kasvonne kävivät aivan viheliäisiksi. Jumalauta,
-olettepa huono merimies. Kaikki hyvin? Hitto, kuinka te muutuitte!... No
-niin, tuo pää, josta juuri kerroin teille, on aika konstikas. Pistin
-sen käärmeiden joukkoon erääseen väkiviina-purkkiin, jossa säilytän
-sellaisia merkillisyyksiä, ja piru minut periköön, ellei se viru
-ylösalasin kääntyneenä. Halloo!"
-
-Pollock oli päästänyt käsittämättömän huudahduksen ja raastoi käsillään
-tukkaansa. Hän juoksi siipilaatikoita kohti, aikoen puolittain hypätä
-mereen, ja sitten hän ymmärsi asemansa ja kääntyi takaisin kapteenin
-kimppuun.
-
-"Hei!" sanoi kapteeni. "Jack Philips, pidähän hänet loitompana. Pysykää
-erillänne! Ei askeltakaan lähemmäksi, herraseni. Mikä teitä vaivaa?
-Oletteko järjiltänne?"
-
-Pollock koetteli kädellään päätänsä. Ei sitä kannattanut selittää,
-"Luulenpa, että olen toisinaan melkein mielipuoli", hän sanoi. "Minulla
-on täällä särkyä. Se tulee aivan äkkiä. Toivon, että suotte minulle
-anteeksi."
-
-Hän oli aivan kalpea ja hiessä. Äkkiä hän käsitti täysin selvästi,
-kuinka vaarallista hänelle oli saattaa järkensä epäilyksen alaiseksi.
-Hän koetti pakostakin voittaa takaisin kapteenin luottamuksen
-vastaamalla hänen ystävällisiin kyselyihinsä, ottamalla vaarin hänen
-ehdotuksistaan, vieläpä maistamalla lusikallisen hänen puhdasta
-konjakkiansakin. Ja kun siitä asiasta oli selviydytty, hän teki joukon
-kysymyksiä kapteenin harjoittamasta eriskummallisten esineiden
-kaupasta. Tämä kuvaili päätä varsin yksityiskohtaisesti. Pollock
-kamppaili kaiken aikaa itsensä kanssa tukahuttaakseen sen luonnottoman
-luulon, että laiva oli yhtä läpikuultava kuin lasi ja että hän saattoi
-selvästi erottaa tuon ylösalasin kääntyneen pään, joka katseli häntä
-hänen jalkojensa alla olevasta hytistä.
-
-Olo laivalla oli hänelle melkein tukalampaa kuin Sulymassa. Kaiken
-päivää hänen täytyi hillitä itseänsä, vaikka hän tunsikin elävästi,
-että tuo kauhea pää, joka synkisti hänen mielensä, oli niin uhkaavan
-lähellä. Yöllä hänen vanha painajaisensa palasi hänen kimppuunsa,
-kunnes hän voimakkaalla ponnistuksella pakottautui valveille, kauhun
-jäykistämänä ja käheän huudahduksen pyrkiessä esiin hänen kurkustaan.
-
-Hän jätti tuon todellisen pään jälkeensä Bathurstiin, missä hän siirtyi
-Teneriffan laivaan, mutta unet ja ankara luuvalo eivät luopuneet
-hänestä. Teneriffassa Pollock muutti Kapin linjalle, mutta pää seurasi
-häntä. Hän pelasi korttia, koetti shakkipeliä, lukipa kirjojakin, mutta
-väkijuomat hän tiesi vaarallisiksi. Ja kuitenkin -- milloin hyvänsä
-hänen silmiinsä sattui ympyriäinen musta varjo tai joku musta esine,
-niin hän otaksui sitä pääksi ja -- näkikin sen. Hän tiesi varsin hyvin,
-että hänen mielikuvituksensa rupesi pettämään häntä, ja kuitenkin
-tuntui ajoittain siltä, kuin olisi laiva, hänen matkustajatoverinsa,
-merimiehet ja laaja ulappa kuuluneet jonkullaiseen utumaiseen
-hourekuvaan, joka riippui hänen ja kauhean todellisen maailman välillä,
-töin tuskin peittäen sen häneltä. Ja ainoa kieltämättömän todellinen
-esine oli porroh-mies, joka pisti pirullisen päänsä esiin tuon verhon
-lävitse. Sellaisina hetkinä hän nousi ylös ja kosketteli esineitä,
-maisteli tai jyrsi jotain, poltti tulitikulla kättään tai pisti itseään
-neulalla.
-
-Taistellen siten hurjasti ja äänettömänä kiihtyneen mielikuvituksensa
-kanssa Pollock saapui viimein Englantiin. Hän nousi maalle
-Southamptonissa ja lähti Waterloon asemalta suoraa päätä ajurilla
-pankkiirinsa luo Cornhilliin. Siellä hän selvitti asiansa
-liikkeenhoitajan kanssa yksityisessä huoneessa ja kaiken aikaa pää
-riippui koristeen tavoin lieden mustalta marmorireunustalta ja tihkui
-verta tulisijan rautaristikolle. Hän saattoi kuulla pisarain putoilevan
-ja nähdä niiden punaavan ristikon.
-
-"Sievä sananjalka", virkkoi liikkeenjohtaja, seuraten hänen katsettaan.
-"Mutta se ruostuttaa ristikon."
-
-"Erittäin sievä sananjalka", vastasi Pollock. "Ja nytpä muistan.
-Voitteko suositella minulle jotain lääkäriä sairasmielisyyttä vastaan?
-Minua vaivaa -- miksi niitä nimitetäänkään? -- hallusinatsionit."
-
-Pää nauroi hurjasti, raivoisasti. Pollockia hämmästytti, ettei
-liikkeenhoitaja kuullut sitä. Mutta tämä vain tuijotti häneen.
-
-Saatuaan lääkärin osoitteen Pollock astui hetken kuluttua ulos
-Cornhillille. Ei ollut ainoatakaan ajuria näkyvissä ja niin hän jatkoi
-matkaansa kadun länsipäähän ja koetti kulkea Mansion Housea vastapäätä
-olevan risteyksen poikki. Se ei juuri ole helpointa tottuneimmallekaan
-lontoolaiselle: kärryjä, vankkureita, vaunuja, postirattaita ja
-omnibusseja liikkuu keskeytymättömänä virtana; mutta sille, joka on
-juuri saapunut Sierra Leonen myrkyllisistä erämaista, se on kiehuvaa,
-pyörryttävää sekamelskaa. Ja kun jalkojesi väliin yhtäkkiä kimmahtaa
-kummipallon tavoin ylösalasin kääntynyt pää, jättäen maahan sattuessaan
-selviä veritahroja, niin tuskinpa voinet välttää onnettomuutta. Pollock
-nosteli jalkojansa suonenvedontapaisesti, karttaakseen sitä, ja
-potkaisi sitä sitten kiukkuisesti. Silloin hän sai ankaran sysäyksen
-selkäänsä ja pureva tuska levisi hänen käsivarttansa pitkin.
-
-Erään omnibussin aisa oli osunut häneen ja yksi hevosista oli
-kavioillaan murskannut kolme sormea hänen vasemmasta kädestään -- ja
-juuri ne sormet, jotka hän ampui porroh-mieheltä poikki. Hänet
-vedettiin esiin hevosten jaloista ja hänen musertuneesta kädestään
-tavattiin lääkärin osoite.
-
-Pariin päivään ei Pollock tajunnut muuta kuin kloroformin äitelää
-kirpeätä tuoksua, että häntä leikattiin, vaikka ei hän tuntenut mitään
-kipua, että hän makasi hiljaa ja että hänelle annettiin ruokaa ja
-juomaa. Sitten hän sai hiukan kuumetta, kävi perin janoiseksi ja hänen
-vanha painajaisensa palasi uudelleen. Vasta sen ilmetessä hän huomasi,
-että se oli jättänyt hänet rauhaan yhdeksi päiväksi.
-
-"Jos pääni olisi murskautunut sormieni sijasta, niin kenties siitä
-olisi päässyt kokonaan", virkkoi Pollock, tuijottaen miettiväisenä
-erääseen tummaan pielukseen, joka oli ruvennut näyttämään päältä.
-
-Ensi tilassa Pollock kertoi lääkärille mielenhäiriöstään. Hän tunsi
-selvästi tulevansa hulluksi, ellei keksittäisi jotain parannuskeinoa.
-Hän selitti nähneensä Dahomeyssa erään mestauksen ja että eräs pää
-kummitteli nyt hänen mielessään. Luonnollisesti hän ei välittänyt
-kertoa mitään todellisesta tapahtumasta. Lääkäri näytti vakavalta.
-
-Hetken kuluttua hän virkkoi epäröiden. "Saitteko lapsena paljon
-uskonnollista ohjausta?"
-
-"Varsin vähän", Pollock vastasi.
-
-Lääkärin kasvot synkistyivät hetkeksi. "En tiedä, oletteko kuullut
-ihmeparannuksista -- tietysti ei niiden silti tarvitse olla ihmeitä --
-niitä toimitetaan Lourdesissa."
-
-"Pelkään pahoin, etten minä juuri kelpaa uskolla lääkittäväksi",
-Pollock lausui tuijottaen tummaan pielukseen.
-
-Pää väänsi arpiset piirteensä inhoittavaan irvistykseen. Lääkäri
-siirtyi uudelle uralle.
-
-"Se on pelkkää mielikuvitusta", hän sanoi, ruveten äkkiä puhumaan
-reippaasti. "Joka tapauksessa hyvä tilaisuus uskoparannukseen. Teidän
-hermostonne on kurjassa kunnossa, te olette tuollaisessa terveydellisen
-hämäryyden tilassa, jolloin kummitukset kernaimmin saapuvat.
-Mainitsemanne vaikutelma oli teille liian voimakas. Valmistan teille
-hiukan lääkettä, joka vahvistaa hermostoanne -- etenkin aivojanne. Ja
-teidän täytyy hankkia ruumiinliikuntoa."
-
-"Minä en kelpaa uskoparannukseen", sanoi Pollock.
-
-"Ja sen vuoksi meidän on parannettava mieliala. Lähtekää etsimään
-virkistävää ilmaa -- Skotlantiin, Norjaan, Alpeille" --
-
-"Vaikka Jerikoon, jos haluatte" -- virkkoi Pollock -- "minne Naamankin
-lähti."
-
-Mutta niin pian kuin hänen sormensa sen sallivat, Pollock koetti
-urheasti seurata lääkärin neuvoa. Hän yritti pelata jalkapalloa, mutta
-hänen mielestään se oli raivoisan ylösalasin kääntyneen pään potkimista
-kenttää pitkin. Hän ei kelvannut siihen kisaan. Hän potki sokeasti,
-jonkunlaisella kauhulla, ja kun hänet asetettiin maalivahdiksi ja pallo
-tulla hujahutti häntä kohti, niin hän älähti äkisti ja pakeni sen
-tieltä. Ne arvoa alentavat jutut, joiden vuoksi hänen oli täytynyt
-paeta Englannista vaeltamaan kuuman vyöhykkeen maissa, eivät sentään
-olleet sulkeneet häntä pois miesten seurasta; mutta nyt hänen
-menettelynsä, joka kävi yhä omituisemmaksi, saattoi miesystävätkin
-karttamaan häntä. Eikä tuo esine ollut enää vain silmiin kuvastuva
-kappale, se mongerteli ja puheli hänelle. Häntä rupesi kauheasti
-pelottamaan, että kun hän tarttui tuohon kummitukseen, se ei enää
-muuttuisikaan joksikin huonekalustoon kuuluvaksi esineeksi, vaan
-_tuntuisi_ oikealta katkaistulta päältä. Yksin ollessaan hän sadatteli
-sitä, pilkkaili ja uhkaili sitä; kerran tai pari hän puhutteli sitä
-toisten seurassa, vaikka hän koettikin epätoivoisesti hillitä itseään.
-Hän tunsi epäluulon enenevän niiden silmissä, jotka tarkkasivat häntä
--- emäntänsä ja palvelijansa. Eräänä päivänä hänen serkkunsa Arnold --
-hänen lähin sukulaisensa -- saapui tervehtimään häntä ja houkuttelemaan
-häntä ulos -- ja tarkastelemaan hänen kuoppaisia kellertäviä kasvojaan
-uteliain silmin. Ja Pollockista tuntui, että hattu, jota serkku piti
-kädessään, ei ollutkaan mikään hattu, vaan Gorgon-pää, joko tuijotti
-häneen ylösalasin kääntyneenä ja uhkasi katseillaan hänen järkeänsä.
-Mutta hän päätti yhä vielä vapautua siitä. Hän hankki polkupyörän ja
-ajaessaan routaista tietä pitkin Wandsworthistä Kingstoniin hän äkkäsi
-sen vierivän hänen rinnallaan ja jättävän tumman juovan jälkeensä. Hän
-puri hampaansa yhteen ja ajoi joutuisammin. Silloin yhtäkkiä, juuri kun
-hän laski alamäkeä Richmond-puistoa kohti, kummitus kieri hänen eteensä
-ja pyörän alle niin nopeasti, ettei hän ennättänyt ajatella mitään.
-Kääntyessään äkkiä välttääkseen sitä, hän syöksyi rajusti muuatta
-kiviröykkiötä vastaan ja taittoi vasemman ranteensa.
-
-Juttu päättyi juolu-aamuna. Hän oli maannut kuumeessa kaiken yötä,
-siteet polttivat hänen rannettaan tulisen renkaan tavoin ja hän oli
-uneksinut elävämmin ja kamalammin kuin koskaan ennen. Koleassa,
-värittömässä, epävarmassa valossa, joka vallitsi ennen auringon nousua,
-hän kohousi vuoteessaan istumaan ja näki pään makaavan eräällä
-jalustalla pronssimaljan sijasta, joka oli ollut siinä yön aikana.
-
-"Tiedän kyllä, että se on pronssimalja", hän virkkoi, kaamean
-epäilyksen kouristaessa hänen sydäntään. Ennen pitkää epäilys valtasi
-hänet kokonaan. Verkalleen ja väristen hän nousi vuoteeltaan ja astui
-käsi koholla maljaa kohti. Nyt hän saisi varmasti huomata, että hänen
-mielikuvituksensa oli pettänyt hänet, hän saisi tuntea selvästi
-pronssin sileän pinnan. Epäröityään kokonaisen ikuisuuden ajan hän
-laski lopulta sormensa pään uurteiselle poskelle. Hän veti ne takaisin
-suonenvedontapaisesti. Huippukohta oli saavutettu. Tuntoaistikin oli
-pettänyt hänet.
-
-Vavisten, kolahtaen vuoteeseensa, potkien jalkineitaan paljailla
-jaloillaan, kaiken pyöriessä hänen ympärillään tummassa sekamelskassa,
-hän kulki haparoiden peilipöytänsä luo, otti partaveitsensä esiin
-laatikosta ja istui vuoteelleen pitäen sitä kädessään. Kuvastimesta hän
-näki omat kasvonsa verettöminä, kuihtuneina, täynnä äärimmäisen
-epätoivon katkeruutta.
-
-Nopeasti kuvastuivat hänen lyhyen elämäntarinansa tapahtumat hänen
-mieleensä. Kurja koti, vielä kurjempi koulu-aika, myöhempien vuosien
-huono elämä, jossa toinen kunniaton teko seurasi toista; päivänkoiton
-koleassa valaistuksessa kaikki tuo rietas mielettömyys näkyi nyt niin
-armottoman selvästi. Sitten seurasivat oleskelu majassa, kahakka
-porroh-miehen kanssa, paluumatka jokea pitkin alas Sulymaan,
-mendiläis-salamurhaaja punaisine liinoineen, hurjat yritykset tuhota
-tuo pää, hänen mielikuvitelmansa kasvaminen. Se oli mielikuvitelma! Hän
-_tiesi_ sen. Pelkkä mielikuvitelma. Hetkiseksi hän tapaili toivoa. Hän
-siirsi katseensa kuvastimesta jalustaan, ylösalasin kääntynyt pää
-irvisti hänelle... Sidotun kätensä jäykistyneillä sormilla hän etsi
-tykyttäviä valtimoitansa. Aamu oli sangen kylmä, veitsen terä tuntui
-aivan kuin jäältä.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Eräitä kertoelmia, by H. G. Wells
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄITÄ KERTOELMIA ***
-
-***** This file should be named 53181-8.txt or 53181-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/1/8/53181/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/53181-8.zip b/old/53181-8.zip
deleted file mode 100644
index d2e7470..0000000
--- a/old/53181-8.zip
+++ /dev/null