diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 10:02:23 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 10:02:23 -0800 |
| commit | c5d221e07b209150e9dd9df3c25deec036bac071 (patch) | |
| tree | 48e9169dbe371f06e697076d5548fb45482affb6 | |
| parent | 76893b3c7fec4096dc8d4af3c3689ffa241f52b2 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53137-8.txt | 3660 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53137-8.zip | bin | 51766 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3660 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1521dce --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53137 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53137) diff --git a/old/53137-8.txt b/old/53137-8.txt deleted file mode 100644 index 88dcf02..0000000 --- a/old/53137-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3660 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Agamemnon, by - Aeschylus, Translated by -Kaarlo Forsman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Agamemnon - Murhenäytelmä - - -Author: Aeschylus - - - -Release Date: September 24, 2016 [eBook #53137] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AGAMEMNON*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -AGAMEMNON - -Murhenäytelmä - -Kirj. - -AISCHYLOS - -Alkuteoksen runomitoilla suomentanut, -johdannolla ja selityksillä varustanut - -Kaarlo Forsman - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström -1897. - - - - -JOHDANTO. - - -Aischylos, kreikkalaisen draaman ensimmäinen suuri mestari, jättää -vielä väljän tilan epiikan ja lyriikan aineksille näytelmissään. -Onpa hänen uskonnollinen katsantotapanakin vielä yleensä eepillisen -runouden. -- Kun Iliadissa Achilles, kärsittyään Agamennonilta -solvauksen, vihoissaan jättää kansalaisensa mahtavaa apuansa -vaille, opettavat mieshukka ja ahdinko jälkimäistä että hän on -pahoin tehnyt. Mutta ei Achilleen ylpeys myöskään saa jäädä -kurittamatta ja voitolle. Patroklon kuolema pakottaa häntä luopumaan -itsekkäisyydestään ja ryhtymään taisteloon, jouduttamaan kohtalon -säätämää häviötä Troialle ja -- omaakin kuoloansa. Näin ihmisten -teot, silloinkin kun he luulevat vapaasti toimivansa, heidän -intohimonsa ja rikoksensa ovat kohtalon ja jumalien käsissä -välikappaleina heidän tarkoituksiaan varten. Rikostenkin uhalla -pääsee jumalallinen oikeus lopullisesti voitolle, kun rikos tulee -häädetyksi ja ihmisten täytyy kärsimysten kautta mieltä opittuaan -tunnustaa jumalien viisaus ja valta. - -Tämä Homeron kanta on yleensä Aischylonkin. Sitä nähdäksemme -tarkastelkaamme vaan "Agamemnon" näytelmää, jonka kantataru on -otettu Troian sodan satupiiristä, edellyttäen muitakin vanhempia -satuja. - -Edessämme on Pelopiidein onneton ruhtinassuku, jossa rikos ja -verinen vaino käy perintönä polvesta toiseen aina kantaisästä -Tantalosta asti. Hänhän se, alkuaan oltuaan jumalien lemmikki, -kiusatakseen heidän kaikkitietävyyttänsä, teurasti heille oman -poikansa syötäväksi ja siitä syöstiin manalaan ikituskia kärsimään. -Poika Pelops virkosi henkiin ylhäisien armosta ja eli onnellisena, -kunnes hän jo vanhana samensi onnensa aviorikoksella. Mutta hänen -poikansapa, Atrevs ja Thyestes, tulivatkin vasta tihoistaan kurjan -kuuluiksi. Ensin he sovussa tappoivat äpäräveljensä, sitten syttyi -heidän välillään vimmattu kiista Mykenen vallasta. Atrevs ajoi -veljensä maanpakoon. Mutta Thyestes kosti siten, että ryösti A:n -pojan Pleistheneen, jonka kasvatti ikäänkuin omaksi pojakseen -ja lähetti hänet sittemmin tappamaan Atrevsin. Salamurhaaja -saatiin kiinni, ennenkuin ehti aikeensa toteuttaa, ja sovitti sen -kuolemallaan. Kun Atrevs sai tietää oman poikansa tappaneensa ja -kun Thyestes sen lisäksi oli häneltä vietellyt vaimon uskottomaksi, -laati hän kamalan koston. Teeskellen sovinnollisuutta pyysi hän -veljeä vieraakseen, jotta sovittaisiin pois vanhat vihat. Toinen -tuli perheineen. Mutta Atrevs teurasti salaa veljensä pojat ja -pani ne vieraalleen syötäväksi. Aurinko käänsi kasvonsa mointa -kauheutta näkemästä. Mutta Thyestes huusi kirousta paetessaan. -Saatuaan Aigisthos poikansa avulla Atrevsin murhatuksi[1] pääsi hän -vielä Mykenen kuninkaaksi. Atrevsin pojat -- tai toisinnan mukaan, -joka tekee Pleistheneen heidän isäkseen, pojanpojat -- Agamemnon -ja Menelaos pakenivat julmaa setäänsä Spartaan Tyndareos kuninkaan -turviin, jonka tyttäret he naivat, toinen Klytaimnestran, toinen -Helenan. Appensa avulla valloitti Agamemnon takasin valtakuntansa, -tappoi Thyesteen[2] ja karkoitti Aigisthon, mutta Menelaos jäi -Spartaan appensa vallan perijäksi. Kun troialainen ruhtinas Paris -ryösti Helenan, ryhdyttiin kostosotaan, jossa Agamemnon tuli -päälliköksi. Hän pääsi juuri paraiksi sieltä kotio, kun Aigisthos -Klytaimnestran kanssa yksissä juonin pani häntä kohtaan toimeen -kostotuuman, jota kauan oli hautonut. Sillä välin Agamemnonin poika -Orestes eleli turvassa äitinsä vainolta Fokiissa; täältä palasi -hän aika miehenä ystävänsä Pyladeen kanssa ja kosti isänsä kuolon -Aigisthon verellä. Mutta kun hän samassa surmasi äitinsäkin, joutui -hän Erinnyjen (kostotarten) vihaan. Harhailtuaan kauvan rauhatonna, -sovitti hän vihdoin rikoksensa tuomalla Artemiin kuvan Tauriasta -Attikaan, jolloin Athenan areopagi-tuomiosto julistaa hänet syystä -vapaaksi, Erinnyt leppyvät ja niistä tulee suopeat "Eumenidit". Näin -seurasi rikos rikosta, jumalien sitä salliessa, koska siten vanha -rikos sai rankaisunsa uudessa toteutuvan koston kautta. Rikosten -sarjan lopetti vasta heidän armonsa, joka karkoitti vainon hengen ja -puhdisti suvun kirouksesta. - -Tämmöinen taru tarjosi erittäin otollisen aineen runoilijallemme, -joka halusta käsitteli vaikeita siveellisiä pulmia ja ristiriitoja, -ihmisten intohimojen ottelua keskenään ja yrmyilyä korkeampia -valtoja vastaan, jumalallisen järjestyksen toteutumista -ihmiselämän sekasorrossa, jumalallisen viisauden voittoa ihmisen -lyhytnäköisyydestä. Hän loi noista taru-aineista kolme, n.s. -"Oresteian" trilogiaksi liittyvää tragediaa: "Agamemnon", -"Choeforoi" ja "Eumenides". Luokaamme vielä silmäys ensimmäisen -johtaviin aatteihin. - -Suvun peritty kirous painoi vielä Agamemnonia, vanhastaan -sovittamaton veri vaati vielä kostoa. Mutta lisäksi tuli omaakin -syyllisyyttä. Kun Artemis vihoissaan itselleen pyhitetyn riistan -taposta pidätti Achaialaisten laivastoa Auliin satamassa Troiaan -lähtemästä, oli Ag. samalla lepyttääkseen häntä ja pelastaakseen -päällikkökunniansa -- joka olisi mennyt pilalle, jos olisi -tyhjin toimin kesken palattu -- uhrannut tyttärensä Ifigeneian -jumalattarelle. Näin saivat isäntunteet väistyä ja vallan otti -kunnianhimo, "miel' irstas, pyhää polkeva" (_Agamemnon_. 230). Isän kättä -tahraava veri vaati kostoa. Kun edelleen sodan kestäessä niin -moni Hellaan poika oli löytänyt hautansa vieraassa maassa, ja -kansassa sentakia kuohui tyytymättömyyden nurinaa, karttui siitä -lisää edesvastuuta ruhtinaille, jotka niin mitättömän syyn takia --- "yhden naisen tähden vaan" -- olivat saattaneet kansansa sodan -kurjuutta kärsimään. Muuten tässä -- sivumennen sanoen -- pilkistää -näkyviin runoilijamme tasavaltainen tendenssi. Ankarasti moititaan -draamassamme ruhtinaita, kun he mitätönten yksityisriitojensa -vuoksi antavat kansojen kärsiä niiden surkeita seurauksia. Kansat -saavat sovittaa ruhtinastensa erehdyksiä. Niinpä Paris ilkityöllään -syöksi koko isänmaansa perikatoon. Vakavasti varotellaan sentähden -kuninkaita miettimään korkean asemansa edesvastuuta ja vaaroja: Valta -viepi helposti ylpeyteen, josta sikiää väkivallat, rikokset, turmio. -"Zeyn salamat iskevät vuorten huippuja". - -Mutta pääasiana on kuitenkin osottaa, miten tämmöisissä -yleisissä onnettomuuksissa taivaan tuomiot toteutuvat. Jumalien -vaa'alla ihmisten synnit painavat paljon. Joka rikkoo heidän -iki-järjestyksensä, polkee Diken (Oikeuden) pyhyyden, sen siitä -täytyy iskut kärsiä, jotka kohtaavat häntä, jopa sukuansa ja -kansaansakin, jos rikos on suuri ja rikkojan asema korkea. Eikä -siinä lahjoilla voida lepyttää jumalain vanhurskautta. "Miestä -murhan tahrimaa vaanii silmä jumalain". Ilkityöstä syntyy uusi -ilkityö yhä edelleen. Zevs sallii ihmisten täten aikansa kostaa -toistensa rikoksia, hän suo heille sen verran tahdon vapautta, että -he noudattaen pahaa sisunsa ääntä samalla täyttävät hänen oikeutensa -tuomioita. Vasta kun kaikki rikokset on sovitettu, pahantekijät -hävitetty, loistaa hänen laupeutensa taas hurskaille. Kaikkien -täytyy tunnustaa, että Zevsin vanhurskaus ja viisaus vallitsee -ylinnä eikä siedä ihmisiltä röyhkeyttä ja rikosta. Näin jumalan -voitto on hyvän voitto. Korkein viisaus on siis tyytyä hänen -johtoonsa ja kiittää häntä kohtalon myrskyjenkin temmeltäissä. -Tämä viisaus on kallis ja usein vasta kovien kärsimysten hinnalla -ostettavissa. Kun kohtalo säälimättä murskaa elon onnen, lohduttakoon -edes se ajatus, että voitolle pääsee jumalallinen pyhyys ja viisaus, -ja ihmisen ylpeys, pahuus ja lyhytmielisyys kukistuvat, joiden ei -sovi elämän oloja ohjata. Jumalill' on onnen ohjat. Ihminen erehtyy -niin helposti; silloinkin kun luulee hyvin tekevänsä, eksyy hän -rikoksiin. Sentähden vaatii yksin jumalan rakkauskin ja huolenpito -ihmisistä rikosta häätämään. Kun ihminen häiritsee siveellistä -mailmanjärjestystä, yltymällä rajutöihin, niin jumalat, tämän -järjestyksen valvojina, kurittavat häntä tarpeen mukaan kovastikin. -Ylöltäinen menestys ei ole ihmiselle terveellinen, se kun helposti -paisuttaa ja eksyttää harhatekoihin. Siitä tuo kuuluisa "jumalien -kateus", jota niin yleisesti uskottiin ja karteltiin. Omituisesti kyllä -Aischylos omalta korkeammalta siveelliseltä kannaltaan ei kuitenkaan -hyväksy tämmöistä, jumalia halventavaa uskoa (Ag. 757): viatonten, -hurskasten menestys ei herätä hyväin armoluojain kateutta, vaan he -suosivat hurskaita kaikissa oloissa. - -Näitä aatteita draamamme esittelee juhlallisella vakavuudella, -jossa väliin tuulahtaa ikäänkuin ylemmän inspiratsionin henki. -Niitä mietteitä uhkuvat pitkät ja monet kuorolaulut, jotka sentähden -anastavat lyyrilliselle puolelle niin laajan alan, samoin kuin -taas toisin paikoin pitkät, vaikka vilkkaat ja kauniit edellisten -tapausten kertoilut edustavat eepillistä ainesta lavealtikin. - -Agamemnonin traagillinen kohtalo etupäässä antaa aiheen näihin -uskonnollis-siveellisiin mietiskelyihin. Ja tosiaan se on omansa -mieltä viehättämään elävään myötätuntoon. Äsken saadun suuren -voiton loisteessa palajaa kuningas kotia kansansa ylistettynä -sankarina: kaikki kajahtaa juhlariemua ja uhrisuitsut kieriskelevät -taivahalle. Silloin kohtalon pilvi äkkiä synkistää taivaan ja -salama musertaa kerrassaan kaiken. Eipä se sentään tapahdu aivan -entehittä. Alakuloinen aavistus värähyttelee kansan (sen edustajan -kuoron y.m.) sydämiä eikä anna ilon ilolle tuntua. Tiedetään, ettei -valtiaan kodissa asiat ole oikealla kannalla ja sovittamatonta verta -on Pelopiidein huonetta tahraamassa. Kun siis rakastettu ruhtinas -suistuu surmaan, särkee se kyllä kipeästi sydämiä, mutta siinä -täytyy kuitenkin koettaa ymmärtää jumalien jos ankaraakin johtoa ja -viisautta, samalla kun heidän oikeudestaan on odotettava että kosto -vielä saavuttaa pahan tehneetkin. Nämät pääsävyt soivat varsinkin -kuorolauluista murhan jälkeen. - -Toinen henkilö, jonka traagillinen kohtalo Agamemnonin jälkeen -vaatii myötätuntoamme, on Kasandra, tuo ennustustaitoinen troialainen -prinsessa, jonka voittaja on tuonut kerallaan kotia. Hänkin kohtalon -uhrina nuorena tylysti temmataan elävien keskeltä, syystä että hän -on perikatoon tuomitun kansan lapsi, että hän ei antaunut Apollonin -lemmelle ja että hänen kohtalonsa liittyy uuden isäntänsä kohtaloon. -Hänen täytyy sortua sentähden, että nyt oli pahojen aika päästä -voitolle, kunnes näidenkin rikokset kypsyivät tuomarin miekalle. -Kasandran esiintymistä perustaa kohtalon, "moiran" halu saada hänen -suunsa kautta valmistaa mieliä tulevia kauhuja kohtaamaan sekä -julistaa lopullista rauhaa myrskyjen jälkeen. Juhlallisen yleviä -ja sydäntä sattuvia sanoja Kasandra siinä lausuu kuoron kanssa -vaihetellen laulaessaan. - -Hänen vastakohtansa on Klytaimnestra, kavala, katala teeskentelijä, -joka maireilla sanoilla ja viehättävällä ulko-olennolla lumoo -miehensäkin silmät näkemästä kyyn myrkkyä kielensä alla ja tiikerin -sydäntä uhkeassa rinnassaan. Ainoastaan häikältä pilkistää -liioittelevien hyväilysanojen ja ylistelyjen takaa näkyviin valhe, -jonka tyystin harkittu häijyys on sitä pirullisempi, kun hänen -sanoissaan ehtimän takaa piilee kavala kahdamielisyys, puustavillisen -mielen takana toinen päinvastainen. Hän on lausuvinaan iloa miehensä -tulosta ja hellää rakkautta häntä kohtaan; mutta toisessa mielessä -sanoja kuullen havaitsee niissä kiukun myrkkyä ja katalaa kostoniloa. -Uskottomuuteen omaa miestänsä kohtaan yhtyy mustasukkaisuus Kasandraa -vastaan (jonka luuli nauttivan Agamemnonin lempeä) kiihdyttäen hänen -vihaansa vielä tulisemmaksi -- omituisen ristiriitainen ja kuitenkin -aivan todellisuuden mukainen luonteenpiirre, joka todistaa sekin että -Aischylos oli syvälle tähystänyt ihmissydämen salasoppiin. Näin on -siis tässä mestarin kädellä piirretty demoonillisen naisen perikuva, -joku muinaisaikainen Lady Macbeth. - -Klytaimnestra ja Aigisthos ovat tosin ne aseet, joilla kohtalo -korjaa kostonsa uhriksi Agamemnonin, ja he tajuavat sen itsekin, -liiankin selvästi. Mutta ei heidän oma syyllisyytensä siltä lainkaan -vähene. Klytaimnestra on omasta puolestaan miehelleen uskoton vaimo -ja Aigisthos himoitsee kuninkaan purppuraa. Kummankin itsekästen -pyyteitten tiellä on Agamemnon ja sentähden on hän uhrattava. Tästä -heidän työnsä saa varsinaisen rikoksen leiman. Turhaan yrittivät -he, semminkin kuningatar, sofistiikalla syytää syyllisyyttänsä -"kostonhengen" niskoille, jonka asiaa he ovat ajavinaan; turhaan -hän latelee kauniita sanoja jumalien kostavasta vanhurskaudesta -ja äidinrakkauden käskystä kostaa Ifigeneian kuoloa. Häntä ei -usko kukaan. Niin Aigisthoskin, Klytaimnestran kanssa vedellen -samaa virttä ja hänen osaansa täydennellen, koettaa samanlaisilla -perusteilla konnuuttansa kaunistella. Yhtä vähän onnistuu hänenkään -uskotella ketään, että hän on viaton. Kansa lausuu julkisesti inhonsa -hänelle ja hänen teollensa eikä lupaa totella konnan valtakäskyjä. -Ja näin loppuu näytelmämme särkevään epäsointuun. Vasta monien -taistelujen, vaurioiden ja vaivojen perästä valkenee sovinnon päivä -ja jumalien armo ja viisaus vallitsee maan päällä. Ne aiheet ovat -trilogian molemmat muut draamat ottaneet käsiteltäväkseen. - -Näitä aatteellisia aiheita syvästi käsittämällä ja taitavasti -runopukuun luomalla on Aischylos sepinnyt suurisuuntaisen -nerontuotteen, joka uhkuu syviä ja korkeita, useinpa suloisiakin -tunteita ja ajatelmia kielimuodossa, joka ei aina tunnu riittävän -rikasta sisältöään, noita pontevia, korkealle lentäviä ajatuksia -ilmi lausumaan. Hän on siten valaiseva ylevän runoustyylin esimerkki. -Kieli vilisee rohkeita uusia sanasepityksiä ja lausekäänteitä, on -kuvikasta ja metaforain valinnassa uskaliasta, jonka lisäksi tulee -karkea vanhanaikainen pontevuus ja suorasukaisuus, joka väliin -vivahtaa trivialisuuteen. Tuommoista esitystä ei ole helppo muilla -kielillä mukailla. Melkein mahdottomia ovat kääntäjälle nuo monet -omituiset sanayhdistelmät ja liittoperäiset sanat, joiden jäljittely -usein tuntuu teeskentelyn tapaiselta. Monasti saa sentähden tyytyä -lausumaan ajatuksen vaan ylimalkaan, luopuen sen omituisesta -esitysmuodosta, joten taas käännös vahingokseen melkoisesti menettää -alkuperäistä mehuansa. - -Oresteia esitettiin Athenassa ja sai ensi palkinnon Dionyson juhlassa -v. 458 e.Kr. - - * * * * * - -Suomennos perustuu etupäässä Schneidevin'in tekstiin. Häneltä on -myös selityksiä lainaeltu.. Muuten on suomentajalla ollut paras -apu vaikeiden paikkain ymmärtämisessä B. Risberg'in oivallisesta -ruotsinnoksesta. Niinpä on myöskin noudatettu hänen säejakojansa. -Helpottaakseni lyyrillisten osain lukemista olen sivujen alle -kohdilleen lisännyt runomittakaavat. - -_Suomentaja_. - - - - - - -AGAMEMNON - -Aischylon tekemä näytelmä - - -Kreikkalaisen alkuteoksen runomitoilla -suomennettu ja lyhyesti selitelty. - - - -HENKILÖT: - - Agamemnon, Argoon kuningas. - Klytaimnestra, hänen puolisonsa. - Aigisthos. - Kasandra, Priamon tytär. - Vartia. - Airut. - Kuoro, jona on kakstoista Argoon vanhusta. - -Näyttämönä on kuninkaanlinnan edusta Argoossa. Perällä näkyy linna -sisäänkäytävineen. Edempää sivuilta päin näkyy hiukan kaupunkia ja -taempaa merta. Koristeina jumalainkuvia. - -Tapaus vähän aikaa Troian valloituksen jälkeen. - - - - - Yöllä. Linnan katolla istuu vartia etäälle tähystellen. - -VARTIA. - - Jumalilta pyydän pääsöä näistä vaivoistain, - vuoskautten vartiatyöstä, jossa, kyyrylläin - kuin koira ylhäll' Atreyn-linnan katolla, - oon öiset tähtiparvet tarkoin oppinut - ja yläilmain uljaat loistovaltiaat, - jotk' ihmisille lämpimän ja talven tuo - [nuo tähdet milloin laskevat tai nousevat]. - Ja yhä varron vaan sen soihdun tähteä, - sen liekin välkesanomaa, jok' ilmoittaa - jo Troian sortuneeksi.[3] Niinhän sääntelee - tääll' urhomaisna nainen, mieli toiveissaan. - Vaan maatessain yökasteisella, kolkolla - vuoteella, jossa unelmat ei poloista - käy katsomass' -- ah! unen eestä ilmestyy - vain pelko, ettei silmäluomet ummistuis -- - kun mielin siinä laulella tai hyräillä - ja laulamalla loihdin torkan tuonnemmas, - tään linnan surkeutta täytyy surtani, - jot' ei, kuin ennen, kelpo neuvoin hallita. - Oi! jospa onni sois jo pääsön vaivoistain - ja riemuviestin lieska yöstä leimahtais! - - Äkkää valkean välkettä ilmanääreltä. - - Ha hei! ohoi! - Oi terve soihtu yön! Sä päivän kirkkahan - valoa ennustat, tään voiton vietäntää - Argoossa juhlakarkeloilla, lauluilla. - Agamemnonin nyt puolisolle kertomaan - käyn: vuoteeltaan hän nousten kohta nostakoon - hovissa heljän riemuäänen raikumaan - tään välkkeen vastineeksi, koska Ilion - on voitettu -- niin roihun liekki ilmoittaa -- - ja tanssiin alkavaan ma riennän kohtipäin; - sill' isäntäini onnennopan pelissä - ma tulta tähtäämällä parhaan heiton sain. - Vaan suotakoon mun kotiin tulleen ruhtinaan - kallista kättä painaltaa -- niin tyydynkin. - En muuta virka: salpa suuni sulkekoon! - Mut itsepä tää kartano, jos kielen sais, - paraiten kertois kaikki. Tietäville vain - ma haastan, tietämättömille vaikenen.[4] - - Astuu alas linnaan. - -Aamuhämyssä astuu esiin kuoro, ja lausumaan käypi - -KUORONJOHTAJA. - - Jopa kymmenes vuos' siit' on, Priamon - kova kostaja kun - Zeylt' arvon ja valtikan saatuahan, - Menelaos ruhtinas ynn' Agamemnon, - tuo Atreidein pari muhkea läks - näilt' ääriltä viemähän Argiivein - tuhatlaivaista - varustust' apuretkelle vainon. - Sotahuutoa nostivat innoissaan - kahen tunturihaukan lailla ne, kun - murehissaan ryöstöstä poikasien - pesän kohtaa kiertävät korkealla, - siip'-airoin ilmoja soudellen, - surut turhaan nähtyä, vaaliessaan - pesän suojassa pienosiansa. - Mut Apollon, kuullen ylhäältä - tai Zevs tai Pan rajanaapurien[5] - valitusta ja parkua, toimittaa - pahan tehneillen - toki koston iskuja vihdoin. - - Näin vieraanholhoja valtava Zevs - vei naisen vuoks monisulhoisen - Aleksandroa[6] vastahan Atreidit: - moni tappelu turmiokas viriää - niin Danaolaisillen kuin myös - Troalaisillen, sotatelmeessä - tomuhun moni polvi jo hervahtuu, - moni keihäs murtuvi. Kuinka käykin, - toteuntuu kohtalon tahto. - Viin'-uhrist' ei, palouhrist' ei - lepy, itkust' ei sula heltymätöin - tuletonten uhrien kaiho.[7] - - Me halveksittuina vartemme - iäkkään vuoks, retkeltä tuolloin pois - jätettiin; nyt lapsen tarmoa vaan - talutamme, turvana sauva. - Mehu nuoruuden, joka ennen niin - poven hyrskyämään pani, hyytynyt on - iän talveen; pois sotakunto. - Ikäloppu, jolt' elon vehmaisuus - lakastuu, ei lasta se vahvemp' oo: - jalan kolmen horjuen, ilmestyy - unihaamuna keskellä päivää. - -Linnasta päin lähenee juhlakulkue, naispalvelijoita uhrimaljoineen. -Kuningatar käy jonon päässä. - - Mutta, Tyndaritar - Klytaimnestra, mi puuhana, ruhtinatar? - Mitä uutta sa kuullut liet? Sanomaa - mitä uskoen, näin - ylt' ympäri lyyliä laadit? - Jumalitten, maatamme varjelevain, - yläilmaisten, manalaisten myös, - ovien, väkikenttien suojelijain - pyhät liedet lahjoja leimuu. - Tuolta ja täält' yläilmoillen - tuli lieskahtaa, - sulavan pyhän öljyn virvokkeill' - eläteltynä ilman vilppiä, niin - kuninkaan parahin lemuhöystein. - Mitä mullen uskoa voit sekä saat, - sitä kerro siis; - epätietoni tauti sä lievennä, - joka milloin mieltäni ahdistaa, - vaan milloin uhreistas viriää - ihanaa valotoivoa, väistyy taas, - tuo murhe syöntäni syövä! - -KUORONJOHTAJA. - - Virteni kertoa saa sotaurhoin - retkeä, jolle - Zevs hyvät entehet soi. - Ikä tarmosa vielä - voimia siittää, - Luojiin luottaen laulan: - Kuink' Argonmaan kaks sopusaa yliherroa, kanssaan - nuoriso Hellaan, - kourassaan ase kostava ryntäsi - Troiahan, oppaanaan raju kotka, - lintuin ruhtinas, ilmeten laivain - pääruhtinahillen, musta ja toinen - lumivalkoinen tuoll' liki linnoa - peitsien puolla, - törmällään näkysällä, - niellessään jänö raukan - kohtuisan sikiöineen, - kun siltä juoksu kesken jäi.[8] - Soi suruvirsi, vaan hyvä voiton vieköön![9] - -KOKO KUORO. - - Soi suruvirsi, vaan hyvä voiton vieköön! - -KUORONJOHTAJA. (Vastasäkeistö.) - - Vaan jalo tietäjä, kun näki uljahat - Atreyn poiat, - nuo eri-luontehet, koht' - älys oppahat ahnaat - vainomaretken. - Näin siis selvitti enteen: - "Kyll' aikanaan sortavi tää sota Priamon vallan, - linnasta arteet, - porvarien kasatut tavaratkin - kohtalo ryöstävä on väkivalloin, - kun ei vaan viha taivahan särje - kuolaimia Troiallen taotuita.[10] - Pahoillaan on Artemis-imp'[11] - isän liiteleville - hurtillen, repineille - karkaavan polosen - sikiöineen syntyä vailla. - Hän inhoo kotkain atriaa." -- - Soi suruvirsi, vaan hyvä voiton vieköön! - -KOKO KUORO. - - Soi suruvirsi, vaan hyvä voiton vieköön! - -KUORONJOHTAJA. (Päätinlaulu.) - - "Jos jalopeurain julmien - sa, kaunotar, pentuja holhoiletkin, - vaalit muun salomaankin karjaa - hentoa, rintoja syövää, myönnä - sentään enteillen sulo päätös! - Lintujen, joita sa moitit, - suo onnea tietää! - Paianiakin[12] viel' anon armollista: - älköhön siskonsa Hellaan laivoja vaan pidätelkö - rajutuulten estein, - vaatien uhria, säädytönt', uutta jot' ei sovi syödä, - kiistaa tuottelevaa avioillen, heimolle! -- linnaan - jäi asumaan salavaino; - ei lepy, julmana vaan - yltyy tuo, lapsia kostain." -- - Näitä ja paljon onneakin tielintujen noiden - Kalchas[13] perheellen kuningasten tietävän lausui. - Sointuen siihen, - soi suruvirsi, vaan hyvä voiton vieköön! - -KOKO KUORO. - - Soi suruvirsi, vaan hyvä voiton vieköön! - -KUOROLAULU. (1. säkeistö.) - - Zevs,[14] ken liekin hän -- jos nimi tää - hälle vain on mieleinen -- - sillä häntä mainitsen. - Kun ma kaikkia harkitsen, - Yksin Zevs, ei kukaan muu - päätelköön, joko huoleni saan ihan heittää - suotta mieltä painavan. - Jumalaa, jok' ennen halliten[15] (1. vastasäkeistö.) - korskui uhkamieliään, - ei nyt enää mainita. - - Hän, jok' ohjat sitte sai,[16] - löysi voittajansa myös. - Ken Zeyn voittoa vaan sydän nöyränä kiittää, - keksi tiedon korkeimman. - - Zevs meit' ohjaa oppimaan, (2. säkeistö.) - vahvistaa sen totuuden: - vauriosta viisastuu. - Tuskan karvas neste yölläkin - tihkuu tuon syyllisen - sieluhun; mieli malttaa täytyy vaan. - Luojan armo pyhält' istuimelta - laivaa ohjaten sen sääs. - Niinpä silloin[17] ylhäinen (2. vastasäkeistö.) - Kreikan laivain päällysmies, - soimaamatta tietäjää, - nöyrtyi alle kolkon kohtalon. - Mutta kun vastatuul' - eväät söi, miehet nääntyi, värjöttäin - Kalchiin vastapäätä[18], missä tyrsky - pauhaa Avliin rantahan -- - Lens' viivyttäin myrsky Strymonista:[19] (3. säkeistö.) - vei valkamat; näljän, ruokaretket - toi miehillen; - ei säästänyt purtta, köyttä -- miehet - jo vartoessa pitkäksyivät; -- - kukat se kaas', Kreikan urhot uljaimmat. - Niin myrskyn vimmahan - tietäjä ruhtinaille, - viitaten Artemiiseen, - ankaramman viihdykkehen - ehdotti; nää survasivat - maankamaraan sauvoillaan. - Vieripä itkuki heiltä. - Näin lausumaan käy nyt korkea herra:[20] (3. vastasäkeistö.) - "kyll' raskast' on, ellen taivu käskyyn; - mut katkeraa, - jos lapsosein, linnan päiväpaisteen, - ma surmaan, taaton kättä tahraa - tään immen ver', alttarille vuotaen. - Oi vaali vaikein! - Voinko ma laivat jättää,[21] - liittoveljeni pettää? - En! että nyt näin himotaan - uhria tuult' uinuttavaa -- - tyttöni vert' -- ihmekö tuo? - Olkohon onneks siis se!" - Näin taivuttain niskan ikeen alle, (4. säkeistö.) - jo toinen tuul' miehen mielen käänsi, - miel' irstas, pyhää polkeva, - mi huimin päin kiihtyi hirmutyöhön. - Kun ihmislaps' astuu harhatielle,[22] - hän hurjaa rohkoa saa, yltyy, paatuu. - Jo its' uskaltaa - hän last' uhrata onneks retken nais- - ryöstöä kostavaisen, - laivojen lähtöuhriks. - Kyll' impi huus' isää parkusuulla; (4. vastasäkeistö.) - ei säästä tuo neitopäivän kukkaa - kuningas kalpakiimassaan. - Vaan isä käsk' urhoin nuorten nostaa - rukoiltuaan neidon alttarille, - poloisen, murtunehen uhrivohlan - vaippaan verhotun, - ja suun kaunihin ääntä valvoa - kostoa kirkumasta - ruhtinashuonehelle. - Siteillä suult' äänen tie suljettiin: (5. säkeistö.) - Hält' alhappäin keltavaippa[23] vaipuu, - ja tappajiin hellän silmän - hän luopi, heilt' armoa pyytäin: - sanoitta kuin maalaus hän lausuvan - näkyypi niille,[24] joille hän - isänsä luon' ennen juhlittaissa - ol' laulellut: kaino[25] imp' ihanasti - ol' taaton kultaisaa onnea kiitellyt, - kun viiniä vuoti maljat. - Nyt seuraavaa nähnyt en, lausu en: (5. vastasäkeistö.) - ei pettänyt Kalchaan taito, Dike[26] - vast' oppins' suo kärsineille. - Mit' eess' on, aikanaan se kuuluu. - Kuin huokaus ennen aikojaan, niin on - uteilukin suottainen. - Viel' kerran kaikk' ilmi valoon astuu. - Oi, valjetkoon vasta viel' ilopäivä! - Sen hänkin soisi, mi tänne astelee, - maan ainoa turvantuoja. - - Klytaimnestra astun ulos linnasta. - -KUORONJOHTAJA. - - Sun valtaas, Klytaimnestra, kunnioittaen[27] - ma saavuin: valtaistuin vaatii kunniaa, - miesruhtinaasta tyhjänä, sen vaimollen. - Nyt soisin tietää, suotuisanko saatuas - sa sanoman vai hauskan tiedon toivossa - näin uhraat. Vaan en moiti myös, jos vaiti jäät. - -KLYTAIMNESTRA. - - Nyt nouskoon aamu -- niinkuin sananparsi on -- - yön äitihelmast', onnen viesti huulellaan! - Saat kuulla riemun toivomaasi suuremman: - Argiivein halluss' on nyt Priamon kaupunki. - -KUORONJOHTAJA. - - Mi sanas ol'? Sit' epäilylt' en älynnyt. - -KLYTAIMNESTRA. - - On Troia meidän. Joko lausuin selvästi? - -KUORONJOHTAJA. - - Mun valtaa riemu, kyynel vierii silmähän. - -KLYTAIMNESTRA. - - Sun silmäs ilmaisee sun kelpo sydäntäs. - -KUORONJOHTAJA. - - Mut onko tuosta todistus sull' erheetön? - -KLYTAIMNESTRA. - - On niin! -- jos joku jumal' ei lie pettänyt. - -KUORONJOHTAJA. - - Lumooko mieltäs unten haamut viekkahat? - -KLYTAIMNESTRA. - - En usko torkkuvaisen sielun ilveihin. - -KUORONJOHTAJA. - - Mut ehk' on maine siivetön[28] sun hurmannut? - -KLYTAIMNESTRA. - - Sa soimaat järkeäin kuin tyttö heilakan? - -KUORONJOHTAJA. - - Ja mihin aikaan valloitettiin kaupunki? - -KLYTAIMNESTRA. - - Sin' yönä -- tiedäs -- jonka laps' tää päivä on. - -KUORONJOHTAJA. - - Ja ken niin sievään ehtinyt ois kertomaan? - -KLYTAIMNESTRA. - - Hefaistos, luoden loiston kirkkaan Idalta,[29] - toi lentoviestin tänne roihu roihulta - näin järjestänsä: Ida Hermeen-törmälle - Lemnossa; saarelt' otti vastaan valkean - kolmanneks' Athos, Zevsin pyhä tunturi.[30] - Ja liekin kaukoviestin vientiin suostuen - viritti vahti nuotion viel' uljaamman. - Ja halki ilman, poikki seljän siintävän - tuon kulkevaisen soihdun voima riemuiten - auringon lailla säihkyin kultaloistoaan - Makiston[31] vartialle saatti sanoman. - Tää uneen uupumatta vahingossakaan - riens' viipymättä viestin tointa täyttämään. - Ja lieskan loimu kertoo kauas Euripon - vuolletten poikki vartioille Messapion.[32] - Nää vastatakseen kokon kuivaa kanervaa - sytyttäin liekkiviestin veivät eteenpäin. - Väkevä lieska riutumatta riennostaan - Asopon kentän halki huilaten kuin kuu - valoisa kiiti Kithaironin[33] harjalle, - sielt' uuden kulkuliekin pannen liukumaan. - Gorgopis-järven[34] poikki lensi loiste taas, - ja päästyänsä Aigiplankton[35] vaaralle - se vaati tulta puuttumatta puuhaamaan. - Ja varojansa säästämättä nostettiin - ylemmäs vuorta, jonka otsa katselee - Saronin salmeen, tulipyrstö tuuhea; - Arachnaion se leimullansa valaisee, - tähystysvuoren kaupunkimme kyljessä. - Välähti vihdoin Atreiidein linnahan - tuo välke, Idan valkeasta vesonnut. - Noin soihdut kilpajuoksun[36] järjestettyään - ne perätysten seurasivat toisiaan - ja pitkin sarjaa saivat voittopalkinnon. - Tään todisteen ja merkin sanon sulle siis,[37] - kun Troiast' antoi tiedon mulle mieheni. - -KUORONJOHTAJA. - - Rukoilen, ruhtinaatar, kohta taivasta. - Vaan kertomustas vielä kuulla mielisin - ja herkeemättä ihmetellä. Kerro siis! - -KLYTAIMNESTRA. - - Achaijit tänäin isännöivät Troiassa. -- - Luulenpa sieltä sekamelskeen kuuluvan. - Etikkaa yhteen astiaan ja öljyä - sekoita -- riidoin erkanee ne toisistaan; - näin sekaisin soi kahdellaisen kohtalon, - niin voittajain kuin voitetuiden ääniä. - Nää miestensä ja veljiensä ruumiita - syleillen, lapset isiänsä hellästi, - jo orjan ikeen painaessa niskojaan, - armainten surmaa vaikeroivat surkeaa. - Noit' öisen miekkamelskeen vaivat, harhatiet - ja nälkä käskee atrioimaan, minkä vaan - saa kaupungist', ei järjestystä katsota, - vaan kuinka onnen arpa osuu kullekin. - Jo Troialaisilt' ottamiinsa taloihin - majautuen ja päästyänsä viimeinkin - kosteista säistä taivasalta, rauhassa - nyt saavat yönsä vahtimatta nukkua. - Ja jos nyt voitto-maansa suojahengille - ja temppeleille suovat hurskaan kunnian, - ei voitto heiltä vaurioksi vaihtune. - Älköönpä ahneus vaan kansaa vietelkö - semmoista, jot' ei ryöstää saa, himoitsemaan! - Sill' onnell' ei kotiin päästy ennen, kun - on kaksoisradan toinen jakso[38] juostu myös. - Jos palanneekin solvaamatta pyhyyttä - väkemme, voivat haamut nousta vaineestaan[39] - tuhoksi, jos muu turmio ei tullekaan. - En muuta tienne nainen näistä lausua. - Nyt vaakamaljass' onni enin painakoon![40] - Sen nautinnon jos kuinka paljost' ottaisin. - -KUORONJOHTAJA. - - Tuon, rouva, virkoit viisaasti kuin järkimies. - Ja nyt kun varmat merkit meille ilmoitit, - ma jumaloille laadin kunnon kiitokset. - Sill' arvokkaasti vaivamme nyt palkittiin. - - Klytaimnestra lähtee linnaan. - - Oi valtava Zevs, oi armias Yö, - sinä loistavan kunnian suoja, - joka saarsit Ilion tornit niin - tuho-verkkohos, ett' uro ei pakohon, - ei laps' sen poimuja päässyt, tuon - häjyn orjuuden - häpeää, joka kietasi kaikki! - Siis Zevsiä, vierahien jumalaa - ylistän, joka tuon teki, aikaa jo - Aleksandroa tähdäten jousellaan, - jott' aiattomast' ei ampunut ois - vasamaans', ei pilvihin hukkaan. - -KUOROLAULU. - -ENSI KUORORIVI. - - Niin lens' Zeyn nuoli, iski vamman, (1. säkeistö.) - mi kyll' on kansan nähtävissä. - Hän[41] korjas työnsä palkan. Vaan ken väittää - ei sopivan jumalain huolia, - vaikk' ihmiset polkevat - pyhyyttä -- ei hurskas lie. - Kas selvään kosto löi[42] - ne, jotka korskuivat - sotaista mieltä liikamäärin - kopeina, koska aartehista - heill' uhkui maa -- vaurioks. Suotakoon - mun vain mielellisnä - leipäni tyytyin syödä. - -KOKO KUORO. - - Eipä rikkaudesta - turvaa turmion sille, - ken on polkenut ylvästäin - Diken templiä pyhää. - -ENSI KUORORIVI. - - Mut hirmuinen on luulosuuruus, (1. vastasäkeistö.) - tuo huimamielen ilkilapsi. - Ei pysty lääke tuohon tautiin. Piiloon - ei hukka jää, hirmuiseks lieskahtaa. - Kuin kehno vask' tummenee - kolhuista, niin koeteltaiss' - ei hällen kiilto jää; - hän houkaks arvataan: - pyys' siipilinnun lennost' ottaa - ja turman tuotti kurja maalleen. - Sen palve ei taivosiin kuulu, maan - päältä Dike perkaa - sen, joka mointa puuhaa. - -KOKO KUORO. - - Moinen mies oli Paris; - Argoon tultua linnaan - vieraspöytien pyhyyden - rikkoi, ryöstäen vaimon. - -TOINEN KUORORIVI. - - Tää jätti maamiehilleen kilpien (2. säkeistö.) - ja kalpojen kalskinaa, sotapurtten puuhaa, - ja Troiaan toi hän myötäjäisiks turmion, - kun hiipi hiljaa kaupunkiin - ja julkes juljetonta. Tietäjät[43] - vain vaikeroi, linnan viisahimmat: - "Voi linna sua! voi te linnan valtiaat! - häävuode voi! lehtolemmen harhatiet! -- - Vait' istuu vaan ruhtinas[44] murheissansa, ei - hän soimaa solvaistunakaan, - vaan merten taa mennyttään - kaivaten, varjoks kohta kuihtuu." - -KOKO KUORO. - - Sorjimmat kuvapatsaat - hänt' ei voi ilahuttaa; - kullan silmiä kun ei nää, - tyhjää kaikk' ihanuus on. - -TOINEN KUORORIVI. (2. vastasäkeistö.) - - "Ja kaiho luo harhanäyt häälymään - unissa yön; ei ne huolia huojentaa voi. - Kun luulet onnen löytäneesi, luiskahtaa - lumoova hahmo helmastas - ja siivin unten tiellä liehuvin - taas kiirehtii tietämättömiin se." -- - Nää ahdingot värjyy koissa ruhtinaan; - vaan toinen on tuska ankarampikin:[45] - Kot'-suojihin Hellaanmaan kaikkiin, joista pois - vei vaino urhot, murhe suur', - mi syöntä syö, pesiytyi. - Totta niin! huolt' on monta meillä. - -KOKO KUORO. - - Keitä on sotatielle - pantu, tietävät kaikki. - Miesten eest' isänmaahan vaan - tuhkauurnoja tuodaan. - -KOLMAS KUORORIVI. (3. säkeistö.) - - Sill' Ares[46] tuo ruumisten vaihtomies - hoitelee vaakaa melskehessäkin; - hän hiiltyneen tuhkan vain, - jot' itketään, Troiasta - rakkahille työntää taas, - sievään uurnaan suljetun: - tuhka miehist' yksin jäi. - Heit' itkusilmin kiitellään, - ket' oivaks' taistotaidoltaan, - ket' urhon-kuolon saaneheks' -- - muukalaismiehen[47] vaimon vuoksi. - Sitä kansa nurkuu hiljaa, - salakaihon karvas kuohu - kuninkaita soimaa. - -KOKO KUORO. - - Noilla on maja ahdas - Troian muurien luona. - Tuolla kaukana vieras maa - kätki voittajat multaan. - -KOLMAS KUORORIVI. (2. vastasäkeistö.) - - Vaan suuttuneen kansan ään' raskas on, - julkisten kirousten arvoinen. - Mua ahdistaa aavistus: - yön-synkeää kuulla saan! - Miestä murhan tahrimaa - vaanii silmä jumalain; - keltä vilppi onnistuu, - hält' onnen vihdoin vaihtavat - yön kosto-immet, syytäen - sen yöhön tietämättömiin, - sinnepä loisto tyhiin sammuu. - Viha mainehelle on raskas. - Zevs vuorten kukkuloita - salamoillaan ampuu. - -KOKO KUORO. - - Halvan mie valikoisin - onnen. Linnoja murtaa - en sois, sortuen itse en - orjan päiviä viettää. - - Riemuhuutoja ulkopuolelta näyttämöä. - -YKSITYISIÄ ÄÄNIÄ. - - I. - - Ka, liekki lens viestineen - niin riemusuin kaupunkiin! - Liekö totta juttu tuo - vai jumalainko luoma harha -- ken sen ties? - - 2. - - Ken on niin lapsekas ja löyhäjärkinen, - ett' innostuis kuullessaan - tuon lieskasuu-viestin, kohta käydäkseen - vaiheen tullen allepäin? - - 3. - - Ken ylistäis onneaan - se ennenkun syntyy -- muu kuin nainen vaan? - - 4. - - No akanpa hommaan hetahat ollaan luottamaan! - Kuin tuuli leveni, tuuleen myös - se haipuu pois naisen turha toitotus. - -KUORONJOHTAJA. - - Pian saamme kuulla, tokko liekit loistosat, - tuo vaihetulten pitkä sarja kertonut - on totta, vaiko unten lailla mieltämme - tuo loisto pilkkaa luoden sulotuntehet. - Rannalta tänne astuvan näen airuen - oliiviseppel päässä; hiekka janoinen, - tuo liejun sisko, tuoksahdellen todistaa, - ettei hän mykkä lie, ei tuone tietonaan - vaan turhanpäiten palavan hongan sauhua - ja tulta. Ei! hän lausuu riemun sanoillaan, - tai... ei! ma vastakkaisen mielen karkoitan. - Oi, saakoon oiva alku jatkon onnekkaan! - -PUOLIKUORONJOHTAJA. - - Ken toisin meidän kaupungille toivottaa, - hän nurjuutensa viljat itse puikohon![48] - - Airut astuu esiin. - -AIRUT. - - Oi terve Argos synnyinmaa! Jo kymmenes - aastaika vierii, kun sun jälleen nähdä sain. - Ja vaikka moni toivo raukes, säilyi yks': - en luullut enää Argon maassa saavani - ma haudan rauhaa rakkahinta kuoltuain. - Oi terve siis nyt maani, terve aurinko, - ja maani herra Zevs ja Python valtias, - jok' ellös enää nuolillas meit' ampuko,[49] - Skamandron vierill' armoton kyll' oltuas! - Vaan nyt sä meitä auttaos ja suojellos, - Apollo herra! Kaikki suuret jumalat, - rukoilen teitä, Hermes,[50] armas puoltajain, - sä airueitten ylpeys; ja sankarit[51] - te, jotka meitä saatoitten, oi ottakaa - keihäiltä jäänyt väki vastaan suopeina! - - Oi terve kuningassalit, armaat asunnot, - pyhät istuimet,[52] te jumalat päivänhohtoiset, - jos koskaan, nytpä silmin iloa säihkyvin[53] - kuningast' isost' aikaa juhlariemulla - tervehtikää! Agamemnon saapui saattamaan - valoa yöhön teille ynnä kaikillen. - - Hän hartaat tervetuliaiset ansaitsee, - kun Troian muurit mursi maahan, kostajan - Zeyn kuokkimella[54] penkoi pellot, tanteren - tasalle kaasi uhriliedet, temppelit, - ja ihmistaimet maasta kitki kerrassaan. - - Sen ikeen pantuansa Troian niskallen - Atrevsin aimo poika voittoriemuisna - on tullut, ansainneena parhaan kunnian - tään-aikaisist'! Ei Paris voi, ei kansansa - kehua työtään suuremmaks' sen kostoa. - Tuo varkauden ja ryöstön syyhyn saatuna - menetti saalihinsa, saatti turmioon - yht' aikaa kotikartanon ja synnyinmaan. - Velkansa Priamon perhe maksoi kaksittain. - -KUORONJOHTAJA, - - Achaialaisten airut, tervetultuas! - -AIRUT. - - Oi kiitos! Tyydyn kuolemaan, jos taivas suo. - -KUORONJOHTAJA. - - Tulikos siellä kotimaata ikäväs? - -AIRUT. - - Niin, että ilost' itkevät nyt silmäni. - -KUORONJOHTAJA. - - Suloinen tauti vaivas teitä siellä siis? - -AIRUT. - - Suloinen? tuot' en tajua selvittämättäs. - -KUORONJOHTAJA. - - Te sairastitte kaipaavia kaivaten. - -AIRUT. - - Ikävöikö maa siis kaipaavia poikiaan? - -KUORONJOHTAJA. - - Niin että poveni taajaan huokas kaihoaan. - -AIRUT. - - Miks painoi kansaa moinen synkkämielisyys? - -KUORONJOHTAJA. - - Vait'olon lääkettä oon kauan käyttänyt. - -AIRUT. - - Kammoitko ketään kuninkaan poiss' ollessa? - -KUORONJOHTAJA. - - Niin, että, kuten virkoit, kuolla mielisin. - -AIRUT. - - Kai, hyvin päähän päästyä. Tuoll' elämä - niin pitkäll' ajall' oli kuinka kulloinkin - ikävää jos joskus hauskaakin. Ken ainiaan - tääll' elää huoletonna saa pait jumalat? - Jos matkan vaivat, niukan levon vuoteilla - kurjilla, huonot maallepääsyt kertoisin, - en hetkeks' saisi laata vaikeroimasta. - - Vaan manterella koitui vasta kurjuutta, - kun vainolaisen vallin ääress' asuttiin - ja taivon ves ja lettoluhtain kosteus - liotti meitä, että rohtui ruumiimme - ja tukka pedon karvan lailla pörhöttyi. - Ja mainitsenko talven, lintuintappajan, - jonk' Idan lumi saattoi sietämättömäks', - tai kesäkuuman, konsa lounaslevollaan - meri aallon, tuulen tuntematta uinailee! -- - Mut miksi surra? Onhan vaiva mennyttä, - on mennyt menojaan jo vainajilta niin, - etteivät enää huolis henkiin herätä. - Miks lukisin siis kuolleet, eloon jääneiden - sanoisin vielä vammojansa potevan? - Hyvästi ijäks' jääkööt murheet mennehet! - Ja meille, jotka Argoon väestä säilyimme, - vie hyöty voiton, murhe ei sen vertaa.[55] - Auringon loiston eessä voimme kerskata - yli maiden merten lentävillä sanoilla: - "kun Argoon urhojoukko vihdoin Troian kaas', - se saaliit Hellaan jumaloille lahjottain[56] - ikikaunisteiks' ne templisuojiin riipustaa." - Tällaista kerrottaissa onniteltakoon - niin kansaa kuin sen kaitsijoita, saakohon - Zevs työstä kiitoksen! -- Nyt kaikki kuulit sä. - -KUORONJOHTAJA. - - Sun puhees voitti epäilyni; myönnän sen. - Min kestää ikää, kestää oppimistakin. - Klytaimnestran ja hovin täytyy enimmin - täst' iloita, vaan hauskaa on se mullekkin. - - Kuningatar astuu ulos linnasta. - -KLYTAIMNESTRA. - - Jo äsken riemuhuutohon ma remahdin, - tän' yönä ensin liekkiviestin saatuain, - mi Troian valloituksen ties' ja vaurion. - Ivaili kyllä muutamat: "vai luuletko - sä soihtotuliin luottain Troian sortuneen? - Niin naiset ain' on herkät intoon hehkumaan!" -- - Mua tällä lailla hupsumaiseks herjattiin. - Ma lyylit laadin kumminkin, ja kaupunki - soi kauttaaltansa naisten kiitosriemua, - ja kaikilt' alttareilta uhrivalkea - levitti, syöden suitsuketta, tuoksuaan. - - Nyt sult' en kaipaa kertomusta tarkempaa: - kuninkaan suusta kaikki kohta kuulla saan. - Vaan riennän parhaimmasti vastaanottamaan - ma palannutta arvoisinta miestäni. - Nähneekö vaimo päivää kauniimpaa kuin se, - jon' aukasee hän linnanportin miehelleen,[57] - sodasta taivaan auttamalle? Käske siis - kansansa ikävöimää tänne rientämään: - Hän löytää kotona puolisonsa uskoisan - sellaisna kuin sen jätti, talonsa vartian, - lempeenä hälle, ilkeöille nurjana, - kaikessa muuten moisenaan. Ei rikkonut - sinettiään hän, vaikk' ol' aika pitkäkin. - Kas moinen moite, toisen miehen hauskutus, - on mulle oudompaa kuin vasken värjäys.[58] - Ei kelpo naisen kainostella tarvis oo - näin kerskatessa, totuuteen hän turvautuu. - - Menee linnaan. - -KUORONJOHTAJA. - - Sun tiettäväkses puheen pitänyt hän on[59] - noin sievin sanoin, seikat selvään kertoen. - Vaan kuules, airut, nyt mä tietää mielisin - Menelaostakin, palasko hän kanssanne - eheenä kotiin maansa armas valtias? - -AIRUT. - - En valhetella hyvää voi, jott' ystävät - siit' aikaa-voittain korjaisivat hyötyä. - -KUORONJOHTAJA. - - Yht' iloisaa kuin totta puhees olkohon! - Ei salaa erkane ne kaksi toisistaan. - -AIRUT. - - Se mies Achaian väestä tietämättömiin - on mennyt laivoineen. En laske valheita. - -KUORONJOHTAJA. - - Yksinkö läks hän Troiasta, vai tempasko - hänet seurastanne myrskyn vaino yhteinen? - -AIRUT. - - Kuin tarkka joutsimies nyt ammuit pilkkahan: - lyhyesti suuren vauriomme ilmaisit. - -KUORONJOHTAJA. - - Vaan eikö muilta laivureilta kuulunut - huhua, liekö kuollut hän vai elääkö? - -AIRUT. - - Ei kukaan tiedä tarkempaa siit' ilmoittaa - paits' elon tuottajainen maalle -- aurinko. - -KUORONJOHTAJA. - - Siis kerro, kuinka taivaan vimma myrskysään - lähetti laivastolle, kuinka päättyi tuo! - -AIRUT. - - Ei onnenpäivää turma tieto himmentää - sais -- ei se soinnu taivaallisten kiitokseen. - Kun airut, kammo silmissänsä, kaupunkiin - tuo murheviestin sotajoukon surmasta, - ja kansa siitä saapi haavan yhteisen, - ja Areen kaksoisruoska[60] monet sankarit - kotoa ajaa, turmioon ne vihkien, - tuo kaksoispeitsi, murhan kaksoisvaljakko -- - semmoinen kärsimysten kuorma harteillaan, - hän totta kostotarten virttä laulaa voi. - - Mut pelastuksen onniviestin tuoja kun - on riemuitsevaan kotiseutuun päässyt -- ei! - miks iloa katkeroittaisin ma murheella, - ja myrskyn taivaan-nostaman ma kertoisin? - - Sill' liittoon yhtyi, mitk' ei muuten toisiaan - voi sietää, ves ja valkea, valan vahvistain - hävitti Argoon joukot surkuteltavat. - Tuo turman tyrsky nousi yöllä riehumaan, - ja Thrakian vihuri[61] laivat viskoi vastakkain - ja kiskoi, ruhjoi, sateen mertä piestessä; - ne myrskyn pyörittäissä puski toisiaan - ja paimenensa ajoon hurjaan hukkuivat.[62] - - Kun vihdoin päivän soihtu syttyi loistamaan, - Aigeian meri Argon urhoin ruumiita - ja haahden pirstaleita nähtiin kukkivan. - Mut' meidät laivoinemme ehjin anturoin - kynsistä surman sieppas taikka tarttuen - melaamme varasti[63] jumal' eikä ihminen. - Ja Onni[64] kulta istui laivaan varjellen, - ettei sen saumoist' aallon hyöky vuotaisi, - ei rantariutan kärkihin se särkyisi. - - Näin Ahdin[65] kuiluun hukkumasta päästyä, - kirkkaalla päiväll', uskomatta onnea, - me tuskitellen uutta huolta haudoimme, - laivaimme laitaa surkeaa, väen kuolemaa. - Jos jotkut heistä henkiin jäivät, puhuvat - he meistä nyt kuin vainajista -- miksei niin! - ja mennehiksi mekin heitä luulemme. - Vaan hyvin kaikki käyköön! Ennen muita voit - Menelaoa kotiin saapuvaksi vartoa. - - Jos päivän pilkistyskään hänen nähnyt on - Zeyn neuvost' ilmi-haamussansa henkivän, - jok' ei tään heimon vielä salli hukkua, - on toivo että kotimaan viel' löytää hän.[66] - Tään totta kertoneeni tiedä kuultuas. - - Airut menee. - -KUOROLAULU. (1. säkeistö.) - - Kenpä, ellei taivainen - eeltä nähden kohtalon - ynnä kielens' oikeaan ohjaten, - sattuvasti kutsui näin - _Helenaksi_ kiistojen - tuottajan, miekkamorsion? - Tappelun _hälinä_, kalvan _helinä_[67] - urot kaasi, laivoja poltti, kun - hän karkasi, jättäin - utuhienot uutimensa, - rajun lännen lentimillä. - Ajamaan ryntäsi riistaa hurmerinnoin - raju kilpimiesten joukko - laivan jälkiä kaikonneen -- - Simoin lehvärannan - alla jo ankkuroivan. - Huoliks' totta huoli[68] hän: (1. vastasäkeistö.) - noilla häillä Troiaa löi[69] - taivon vimma, vihdoinkin kostaen - vieraspöydän ynnä Zeyn - liedensuojan solvaisun - niillen, joiden suusta soi - morsion kunniaksi häiden - runo, jonka sallima silloin soi - tuon lankojen laulaa. - Jopa toista virttä laulaa, - suruvirttä vanha Troia[70] - pian sai oppia. Vaikeroiden kutsuu - "surusulhoks'" häntä nyt kun - "Paris-parka" jo ennen ol'. - Urhojans' itkee Troia - syöstyjä surman suuhun. - Eräs mies kasvatti leijonan (2. säkeistö.) - pientä pentua pirtissään, - rintaa juur' imenyttä. - Tuo elon aamuna leikki - aljona lasten kanssa, - vanhojakin ilahutti.[71] - Kun sylivauvaa kanneltiin - pentua paljon paijattiin, - kättä nuoli se mairesuin, - ruokaa kun maha mieli. - Vaan kun vahveni, luontoaan (2. vastasäkeistö.) - synnynnäistä se ilmi toi: - hoidon huolia maksain, - atrian kutsumatonna - söi peto, raiskasi karjaa. - Kun veri tahrasi huoneen, - isännän mieltä karvastaa - surman saalis hirmuinen. - Näin sääs' sallima: perheellen - kasvoi turmion[72] pappi. - Samoinpa myös saapui Troian kaupunkiin -- (3. säkeistö.) - jos saan sanoa -- tuuleton lammen läikkyhenki,[73] - kuin helm' uus', armas aarreloisto, - lempeä nuoli silmissään,[74] - syöntä polttava lemmen kukka. - Heti muuks' muunsihe, käänsi - sulolemmet kurjaan loppuun. - Pahan työn kostaja Zevs - Priamoille syyti vaivan; - kot'risti koituvi tuost', - itkumorsian koston. - Käy ihmisten kesken lause vanhastaan: (3. vastasäkeistö.) - "jos saa ihmisonni maan päällä vehmastella, - se pois ei kuole lapsitonna;[75] - loistava onni heimollen - siittää ääreti surkeutta." - Mulla ei miel' ole muiden,[76] - oma miel' on: konnantyöstä - sikiää tultua aijan - samanlainen jälkeläinen. - Vaan hurskasten sukupuu - onnen oksia versoo. - Sill' ilkityö[77] vanha luop' uudenkin ilkityön (4. säkeistö.) - nyt tai toiste hurjillen, - siks, kunne koittaa kamala kosto aikanaan; - ei väisty tuo vainotar[78] veitsiä, ei peitsiä, - kun katosalle kerran pääs - röyhkeä rietas Ate, - siittäjiensä lainen - (4. vastasäkeistö.) - Vaan Diken[79] näet loistavan pirtinkin piilossa, - kelpomieltä suosii hän; - vaan kultalinnat liatut syntiin jättää hän - pois kääntynein silmin, hän hurskahan luo vaeltelee, - loistoa rikkaan halveksuin, - jost' ihastuupi turhuus. - Kaikki hän ohjaa määrään. - -Agamemnon tulee voittokulkueineen näyttämölle, ajaen loistovaunuissa, -vieressään Kasandra. - -KUORONJOHTAJA. - - Oi valtias, Ilion murtaja sie, - vesa Atreyn oi, - mikä ois sopivin puhe, kunnioitus, - etten kiitostas - korottais ylen, en sitä halventais? - Moni kyll' ylistää valekiiltoa vain, - tosikuntoa polkien maahan. - Valitellen kurjia armahtaa - moni mies haluaa, vaikkei sydämeen - kipu liene pistänyt yhtään. - Iloisien kanss' on iloitsevinaan, - hymyhyn jörö suu väkisin sulataan. - Hyvä paimen tuntevi karjans'; ei - lumota sen silmiä petturi voi, - joka ystävän lämpöä henkivinään - metisen simasuisena liehii. - - Olithan sinäkin -- sit' en vaieta voi -- - Helenan vuoks[80] lähtiessäs sotahan - vähämielenä merkitty kirjahani, - ajatuksia ohjaamaan kyvytön, - kun kuolevihin - virittää koit intoa tyhjää. - Jo nyt syömmeni pohjasta riemuitsen, - kun on onnella puuhasta päästy. - Viel' aikanas tutkien nähdä voit, - kuka tointansa tarkoin täyttänyt on, - kuka vilpin keinoja koitti. - -AGAMEMNON - - On kohdallaan, ett' Argost' ensin tervehdin - ja maani jumaloita, jotka sallivat - mun Priamon kansaa rangaisseena palata. - Sill' yksin neuvoin turmioksi Ilion[81] - he, suullisesti lausumatta mieliään, - ver'-uurnaan miesten tuhoks' äänens laskivat. - Kurotti kyllä kättään toivo tarttuen - toiseenkin uurnaan, mutta tää ei täyty vaan. - Nyt sauhu Troian rauniot vaan ilmaisee. - Siell' elä tuhon myrsky, tuhka uhkuaa - mehuista aarteen käryä hiiliin hiipuviin. - - Täst' Ylhäisille suoritettavamme on - hartaimmat kiitokset, kun koston pauloihin - kiedoimme viholliset, Troian kaupungin - tuon naisen vuoksi Argoon hiisi maahan kaas, - tuo vainovarsa,[82] urhojoukko kilvikäs. - Niin, Seulaistähden laskun aikaan leijona[83] - syöläsnä karkas linnan muurin piirihin - ja ruhtinasten verta latki kyllältään. - - Näin pitkält' alkulauseeks' jumalille nyt! - Sun perusaattees teroitan ma mieleeni,[84] - ma seison puolellas ja samoin aattelen. - Harvanpa luonnonlaatu sallii suosia - kadehtimatta onnellista ystävää. - Suomattomuuden myrkky sieluun syöpynyt - tuon kurjan tuskat kaksin verroin tuimentaa: - hänt' omain kärsimysten kuorma rasittaa - ja mieltä kalvaa toisen onnen ilmaus. - Mä tiedän koittaneena -- tarkoin katsellut - oon kanssakäynnin peiliin[85] -- varjon kuva vaan - on ystäviltä näyttäväisten ystävyys. - - Odyssevs yksin, ensin retkeen innoton, - valjaissa kerran seisten, veti kanssani - kyll' yhtä köyttä. Liekö hän viel' elossa? - - Pian saamme muuten valtion ja jumalain[86] - asioista neuvotella kansan tultua - yhteisiin keräjiin; ja olkoon huolenain - ett' oivaks' nähty tila säilyy eellehen. - Vaan missä lääkitysten tenho tarvitaan, - lempeesti siinä leikellen tai poltellen - koetamme vamman juurtajaksain parantaa. - - Nyt tultuani kotilinnan liesillen, - päin jumaliin ma ensin käteni koroitan, - kun kauvas vietyään mun, kotiin toivat taas. - Ain' uskollisna jääköön mulle voitto vaan! - -Aikoo astua alas vaunuista. Samalla tulee Klytaimnestra -palvelusneitojen kanssa, jotka kantavat purppuravaippoja. - -KLYTAIMNESTRA. - - Oi kunnon kansalaiset, Argoon vanhasto,[87] - en häpee teille lemmellistä luonnettain - ma tunnustaa, sill' aikaa myöten haihtuu pois - ujous ihmiselt'. En muilta kuulemaa, - vaan omaa kurjaa eloa kerron pitkiltä - ajoilta, mieheni Troian luona viipyissä. - Kotona yksin urhotonna värjöttää -- - se siltänsä jo surkeaa on vaimollen; - ja monta pahaa huhua hän kuulla saa: - siin' uutisniekat hyppää kertoin yhtenään - ain' ikävämpää, hätäkelloa hälistäin. - Jos miestäni niin monin haavoin lyöty ois, - kuin jutut tänne kertoivat, niin enemmän - läpiä häness' ois, kuin verkoss' silmiä. - Jos kuollut ois hän aina, kuin niin kerrottiin, - hän vois, kuin toinen kolmihaamu Geryon,[88] - kehua usein multaverhon saaneensa - maan pääll' -- en virka maanalaisest' -- yllensä,(89) - jos kuollut ois hän kerran joka haamulta. - Tuollaisten huhuin aina hakarrellessa, - väkisin usein paula kirvotettu on - mun kaulastain, kun tuska tahtoi hirtehen. - - Agamemnonille. - - Ja noista syist' ei seiso tässä vieressäin - hän, jonka pitäis, rakkautemme vastike, - Orestes poikas: ellös tuota kummeksi! - Sun kelpo kalpaveljes, fooki Strofios - kasvattaa häntä. Tuopa vaaran pyörivän - kuvaili mulle: jos sun kohtais kommellus - tuoll' Iliossa, kansanmelske kukistaa[90] - vois neuvoston jon sääsit -- niinhän ihmiset - jo sortunutta vielä sortaa tahtovat. - Tää selvitys, saat uskoa, on vilpitön. - - Mult' itseltän' on itkun vuolas lähde niin - jo ehtynyt, ettei siinä pisaraa. - On silmä, myöhän unta saaden, himmennyt,[91] - sun soihtutultas turhaan tähdystellessään - ja itkiessään siitä. Jos ma torkahdin, - niin oitis hyttysenkin siiven hyrinään - sävähdin, nähtyäin sun luonas kammoja - enemmin, kuin tuon unen hetkeen mahtuikaan. - Iloiten mielin nyt, kun kestin kaiken tään, - ylistää miestäni: hän talon koira on, - on laivan turvaköysi, linnan korkean - on valtapylväs, isän lapsi ainoinen, - purjehtijoiden arvaamatta nähty maa, - suloinen huomen myrskyn jälkeen valjennut, - ves'lähde, matkamiehen janon virvoke... - Ihana vaan nyt ahdingosta pääsy on. - - Kyll' ansaitsee nää tervehdykset multa hän. - Pois kateus väistyköön! Jo kyllin kärsitty - on hätäpäivää. Nytpä, armas valtias, - vaunuista astu! Ellös, herra, kuitenkaan - pane maahan jalkaa, jolla Troian tallasit! - Miks viivyttenkin, naiset, joiden käskettiin - katella vaipoin käytäväänsä polkua? - Tie oitis purppuroitakoon, jott' ansio - hänt' ohjata sais linnaan uottamattomaan![92] - - Muut tehtävät mun virkku, valpas huoleni - jumalten mieltä myöten oikein toimikoon! - -Purppuravaipat levitetään vaunuilta linnan keskiportille. - -AGAMEMNON. - - Sä Ledan sukutaimi, taloni vartia, - mun pitkän poissaoloni mukaan puheeskin - ol' pitkä. Vaan jos soveliaasti kiitellään,[93] - sen kunnian sopii _toisten_ suusta lähteä. - Sä ällös muuten henttumaisna liehi noin - mun eessäin, kuku kunniaani orjaillen, - ikäänkuin oisin itämainen ruhtinas. - Älä purppuroiten moitteenalaiseksi tee - mun tietän! Yksin jumalat sen arvon saa. - Ei vaaratonna kuolevainen[94] mielestäin - näin loistavilla kirjovaipoill' astele. - Mua kunnioita ihmisiks', älä jumaliks! - Kyll' loistomattoon jalkaa pyyhkimättäkin - kajahtaa maine. Nöyrä suhtamielisyys - on parhain taivaan lahja. Onnitella voi - vaan sulo-rauhass' elon päähän päässyttä. - Jos tapahtuis näin aina, oisin pelvoton. - -KLYTAIMNESTRA. - - Vaan noudata nyt sentään minun mietettäin! - -AGAMEMNON. - - En turmele ma mietettäin -- se tietäös! - -KLYTAIMNESTRA. - - Sen lupasitko jumalalle jollekkin? - -AGAMEMNON. - - Jos ken, ma tieten taiten lausuin sanani. - -KLYTAIMNESTRA. - - Min, luulet, Priamos tekis voitost' iloissaan? - -Agamemnon. - - Hän loistovaattehelle varmaan astelis - -KLYTAIMNESTRA. - - Miks' siekin ihmismoitteita siis arkailet? - -AGAMEMNON. - - Vaan paljon painaa ihmistenkin haastelut. - -KLYTAIMNESTRA. - - Se onni köyhä, jot' ei kukaan kadehdi. - -AGAMEMNON. - - Ei kiistan kiihko[95] naista suinkaan kaunista. - -KLYTAIMNESTRA. - - Mut väistö onnellista miestä kaunistaa. - -AGAMEMNON. - - Niin suureks' voiton tässä kiistass' arvaat siis? - -KLYTAIMNESTRA. - - Nyt myönnä mulle voitto suosiolla vaan! - -AGAMEMNON. - - No, jos niin tahdot! Joutuin joku riisukoon - mult' uskolliset jalkaneuvot, kenkäni! - - Kengät riisutaan ja hän astuu, alas vaunuista. - - Ja elköön, tietä purppuraista kulkeissain, - mua jumalista kateen katse kohdatko! - Olenpa arka turmelemaan[96] taloa, - jos jalvoin tallaan hopeanarvo-vaatetta. - - Mut sikseen tuo! Nyt suopeasti saata myös - tuo neito linnaan! Lempeätä voittajaa - jumalat ylhält' armosilmin katsovat. - Ei kanna kukaan orjan iestä mielellään. - Hän, rikkaan saalihimme valiohelmenä, - mua seuras sotajoukon arvolahjana. - - Mut kun nyt taivuin tässä sinua kuulemaan, - ma astun linnaan purppuraista polkuas. - - Astuu linnaan päin. - -KLYTAIMNESTRA. - - Niin -- meri on -- ja ken sen tyhjäks ammentaa! -- - mi viljoin hopean-arvoist' uhkuu purppuraa, - ain' uutta mehua, vaatteen painenestettä. - Ja varaa soivat linnallemme jumalat[97] - noit' ostaa, herra; ei se tunne köyhyyttä. - Monetkin vaipat poljettavaks' luvannut - ma oisin, jos sen ennuspappi säännyt ois, - kun aprikoin tään[98] hengen päästinhintoja. - Jos juurt' on, versoo huoneen viereen lehväpuu, - ja laajan suopi suojan Sirion poltolta. - Niin siekin, perhelieden luokse tultuas, - tulokas talvikylmän lämpimäksi luot. - Kun happamesta raakilasta kypsentää - Zevs viinin, vilvastuu jo ilma saleissa, - Jos miesi tarmokkaasti taloa hallitsee. - - Agamemnon menee sisään. - - Zey, Zey, sä perille-viejä, täytä pyyntöni - ja huolehdi, mit' aijot toimeen panna nyt! - -Menee sisään seurueineen. Kasandra yllään tietäjänpuku -- jalkoihin -ulettuva viitta, villanauhat käärittyinä kaulan ympäri, sauva kädessä --- istuu liikkumatta vaunuissa. - -KUOROLAULU. (1. säkeistö.) - - Miksi liehuu yhtenään - kumma kauhu silmissäin - ahdistellen syöntä aavistuksin? - tietäjävirteni palkati käskyti soi näin?[99] - Miksei reima luottamus - torju unten usvaisten - maille pois pelkoain, - istu mieltä ohjaamaan, - vaikk' aikaa jo kajahti rantakalliot,[100] - köydet kun päästettiin, - urhojoukon laivoillaan - lähtiessä Ilioon? - Silmätietoon luottaa sais, (1. vastasäkeistö.) - paluun itse nähtyään. - Mutta lyyryn myötä sointumatta, - sieluni oppima kostajalaulu se soi vaan; - enkä taida turvata - toivon armaan johtohon. - Vaisto ei turha lie - vilpitönten rinnass', ei - sydänkään, hirmu-pyörtehissä viskelty. - Soisin sen kuitenkin, - ettei pelko totta ois, - vaan se tyhjiin raukenis. - Terveys ei uhkeakaan riemua suo: - tauti kun naapuri on seinäkkäin, - meiltä henkeä vaanien aina. - [tautihin lie apu tok'. --]. - Törmätä kiitäessään - voi salariuttahan ihmis-onni; - vaan jos liika ahdostaan - karttavaisuus aikanaan - heittää taiten suunnaten,[101] - ei huku huone[102] kaikkineen, - vaikka vonkuu vaivoissaan; - aalto purtt' ei ahmaise. - Zeyltä vuotava rikkaus runsas - ja vainio viljoillaan joka vuosi - nälkävaivan häätää pois. - Surma[103] kun löi haavoja, kun ihmisen vert' - tulvi maan multahan, oi kenpä voi - pyörryttää sitä loihtuja laulain? - Ainoan tuon, joka tais[104] - vainajat virvottaa, - ehkäsi Zevs varotellen muita. - Ellei Luojain säätämäst' - alhaisilta ylhäiset - estäis puheet rohkeat, - kielen mieli ennättäin - varmaan kaikki ilmaisis.[105] - Nyt se yrmyy yksissään, - hautoen huolia, ei tohi koskaan - toivoa voivansa suoria pulmat: - tuska polttaa rinnassain. - - Klytaimnestra astuu ulos linnasta. - -KLYTAIMNESTRA. - - Käy taloon siekin -- sua, Kasandra, tarkoitan -- - kun Zevs sun salli päästä meille juhlahan.[106] - Kaiheksumatta muiden orjain kanssa siis - sä saaliinsuojan[107] liettä astu likemmäs. - Vaunuista alas lähde, äläkä ylpeile! - Muinoinpa Alkmenenkin poika[108] myytynä - nöyrästi orjan iestä kuulun kantaneen. - Jos sattuu siis se onnenpakko, kiittäköön - ken isänniks saa vanhastansa rikkahat.[109] - Vaan ketkä arvaamatta onneen nousivat, - ne orjiansa kohtelevat julmasti. - Mi kohtuullista suinkin on, sen meillä saat. - - Kasandra ei liiku paikaltaan. - -KUORONJOHTAJA. - - Emäntä sulle selvään lausui tahtonsa[110] - Kun kohtalo siis kietonut on paulaansa - sun, tottele, jos mielit! Ehk'et mielikään. - -KLYTAIMNESTRA (kuoronjohtajalle). - - Niin, ellei ehkä hän, kuin mikä pääskynen,[111] - ties mitä outoa kapulakieltä kangerra; - sä virka hälle käsky mieleen tepsivä! - -KUORONJOHTAJA. - - Käy pois! Ei mitään parempaa tarjonas. - Jätäppä vaunun istuimes ja tottele! - - Kasandra ennellään. - -KLYTAIMNESTRA. - - En jouda kauemmin sun tähtes viipyä - tääll' ulkona, kun teurahat jo seisovat - linnassa alttarin ääress' uhrattavina. - Niin toivomatta suotiin meille ilo tää. - Jos totella siis tahdot, riennä joutuhun! - Jos muukalaisna kieltämme et ymmärrä; - niin sanain eestä viittilöiden haastele! - - Viittaa Kasandraa tulemaan. Tämä ei liikahda. - -KUORONJOHTAJA. - - Näkyypä selvää tulkitsijaa kaipaavan - tuo vieras, on kuin otus[112] äsken pyydetty. - -KLYTAIMNESTRA. - - Hän vänkäpää on, nurjaa mieltä noudattaa, - linnasta äsken vallatusta tultuaan. - Ei kuolainta hän viitsi pitää suussansa, - ennenkuin verivaahtoon kiukku väljähtyy. - En alentaudu sanaa lisää tuhlaamaan. - - Menee. - -KUORONJOHTAJA. - - En suutu sulle mie, ma sinua surkutan. - Käy sisään, rukka! jätä vaunut, väisty nyt - sä täytymystä! Taivu outoon ikeeses! - -VUOROLAULU. - -KASANDRA (astuen alas). - - Oi voi! kauheaa! voi! (1. säkeistö.) - Apollon! Apollon![113] - -KUORONJOHTAJA. - - Mit' Apollonille voivotat niin surkeaa? - Ei hän se, ken mieltyy vaikeroimisiin. - -KASANDRA. - - Oi voi! kauheaa! voi! (1. vastasäkeistö.) - Apollon, Apollon! - -KUORONJOHTAJA. - - Taas huutaa herjaten hän sitä jumalaa, - jonk' ei sovi olla läsnä vaikeroitaissa. - -KASANDRA. (2. säkeistö.) - - Apollon, Apollon! - Sä tiejumala, taas poloisen - mun poljit, polkujumala, suohon kurjuuden.[114] - -KUORONJOHTAJA. - - Hädästään ennustaa hän näyttää aikovan. - Viel' orjan sieluss' asuu voima ylhäinen. - -KASANDRA. (2. vastasäkeistö.) - - Apollon, Apollon! - Sä polun herra, miks poljit mun? - Oi minne johdit tieni, kenen kartanoon? - -KUORONJOHTAJA. - - Atrevsin linnaan. Ellet itse oivalla, - sen sanon. Totta sanoneeni nähnet pian. - -KASANDRA. (3. säkeistö.) - - Siis petoluolahan taivahan inhomaan, - niin rumia tihoja tietävään, - jok' uipi verta, ihmisiä teurastaa. - -KUORONJOHTAJA. - - Neidolla näyttää koiran vainu olevan: - hän verta vainustaa -- jot' onkin löytävä. - -KASANDRA. (3. vastasäkeistö.) - - Niin, todistajani lausuntoja kerron vaan: - laps'raukat surevat tappoaan - ja paistetuita lihojaan, joit' isä söi. - -KUORONJOHTAJA. - - Sun ennustajamainees meille tuttu on, - mutt' emme kaipaa ollehien tietäjää. - -KASANDRA. (4. säkeistö.) - - Oi korkiat! mi tuhon aikomus? - Tekoa uutta hirveää, - yön-synkkää omilleen hän hautoo linnassa! - Ei miest', ken käy torjumaan. - Kaukosalla - viel' apu viipyilee.[115] - -KUORONJOHTAJA. - - Tää[116] ennustus on outo mulle. Toiset taas - kyll' ymmärsin: koko maahan niistä juttelee. - -KASANDRA. (4. vastasäkeistö.) - - Voi, herja! työhös joko ryhdyt, vai? - miehes, aviokumppalis - kylvyssä pestyäs[117] ... ei! sanani kesken jää. - Kas, on kiire työ: kättä käs - työntelee -- jo - se pian tehty on! - -KUORONJOHTAJA. - - Ei tuosta synny selvempää. Mun ymmällen - saa kaihisilmä ennustelmas pulmineen. - -KASANDRA. (5. säkeistö.) - - Oi julma! taivas! taas - mi näkö ilmestyy? - Vai tuonelanko verkko![118] - Oma vaimo permen laati, surman syynä on. - Tuo parvi,[119] kun sukua vainoten - ei lepy, riemuitkoon uhristaan! - Kivitettävä!! - -KUORONJOHTAJA. - - Mitä kostotarta kutsut tänne linnahan - niin riehumaan? sun sanas mielen synkistää. - Mun sydämeeni suihku puna-hurmetta - hurahti, hellään kohtahan koskettain, - se eloni riutuvan sammuttaa -- oi! - tuho kiiruhtaa kulkuaan. - -KASANDRA. (5. vastasäkeistö.) - - Ah voi! oi katsokaa! - Oi aja sonni pois - pian lehmän luota![120] Kietoo - sen mustasarvi viekas vaipan poimuihin. - Jo löi hän! mies vajosi kylpyhyn! - Sä salasammion murhatyön - kuulit nyt. - -KUORONJOHTAJA. - - En kerskaa, että ennuskieltä arvaamaan - oon närvä; vaan tuo turmiolle kuulostaa. - -KUORO. - - Ei inehmoille ennustus iloa suo,[121] - ei ilosanoja taide monimielinen. - Se surun ennustaa, hirmuhaamuineen - se sielun vain - säikyttää. - -KASANDRA. (6. säkeistö.) - - Ma onneton! voi mua! - kohtaloa surkeaa! - Sä[122] panit parkuhus - mun oman kurjuuten' -- - Oi miks mun raukan toikaan näille maille tuo?[123] - Siks' että ynnä kuoltaisiinko? Niinpä niin! - -KUORO. - - Sun lumos ylhäisempi noin hourimaan. - Soi virs' soinnuton, - itsestäs säätämäs, niinkuin - satakiel' lintu harmaa ei kyllästy - "Itys" itkemään, kun suru seppelöi - sen iän yhtenään.[124] - -KASANDRA. (6. vastasäkeistö.) - - Ei heleä-äänisen - linnun hätä ollenkaan, - kun puvun sulkaisen - se jumalilta sai. - Oi päivät armaat sai se vaaroist' erillään. - _Mua_ isku vartoo, kalpa kaksisulkainen. - -KUORO. - - Miks raju houreen vaiva sinut yllättää? - sen sääs taivas kai? - Kamala ään' virsissäs räikyy - sekä kamaloita kuvia vaan hahmoilee. - Oi, miks päätyi tietäjäties määrähän - tuhon-enteiseen? - -KASANDRA. (7. säkeistö.) - - Voi Paris, jonka häät suvulle tuhoa toi! - Skamandron[125] laine, oi juomani kotoinen! - Sa mua vaalit rannoillasi silloin,[126] niin - ylenin onneton - Vaan kohta saanen ennusvirttä laulella - ma Kokyton ja Acherontin töyrillä.[127] - -KUORO. - - Mitä sanas tähtäs, selvä on liiankin; - sen taisi tajuta lapsikin. - Mun viils' syöntä niinkuin veriveitsellä - tuo jääkolkko sun kohtalos, jost' uikutit - mieleni murroksiin. - -KASANDRA. (7. vastasäkeistö.) - - Voi vaivat kaupungin peräti raiskatun! - Voi uhriteuraat, kun muuria suojellen - tapatti laitumiltaan isä summittain! - Ne ei varjelleet - kansaani kärsimästä kärsittäviään. - Valanpa minäkin kohta vereni lämpimän. - -KUORO. - - Se sanas edellisten kanss' sopusoinnuss' on. - Sua huimaa jumala suuttunut, - jok' yl'voimallansa sua rynnäköi -- - ja niin kuolemas kaihovirtt' uikutat. - Loppua arvaa en. - -KASANDRA. - - Nyt ennustuksen' siis ei enää katsova - harson alta kuten häissä morsian; - vaan kirkasna kuin aamutuuli lentäköön - se päivän koita kohden, valoon vierittäin - kurjuutta tyrskyaallottain viel' suurempaa - kuin omani on. En ongelmoin sua eksytä. - - Todistakaat, ett' ennen täällä tehtyjen - rikosten pääsin jäljille mä täsmälleen! - Ei linnast' enää koskaan väisty kuoro tuo, - jonk' ääni riemun riistää, soinnutonna soi. - Se ihmisverta juoden rohkaistuakseen[128] - saleissa juhlii telmien -- ja vaikeaa - on raivotarten siskosarjaa häätää pois. - Nyt veisaavat he virttään linnan juurella - tuost' alkurikoksesta,[129] vuoroon kiroten - vihoissaan myöskin veljesvuoteen raiskaajaa.[130] - Harhaanko tähtäsin vai pilkkaan ammuinko? - Hepakko lienkö kiertolainen valhesuu? - Vakuuttakaa siis valall',[131] että linnan tään - ikivanhat synnit kaikki tiedän tarkalleen! - -KUORONJOHTAJA. - - Mit' apua valan siteest' ois, jos lujaankin - se solmittais? Mut ihme, että vieraan maan - laps', kasvaneena tuolla puolen merta, voi - kuin omin silmin nähnyt kaikki kertoa. - -KASANDRA. - - Apollon, ennusluoja sääs sen toimeksein. - -KUORONJOHTAJA. - - Lempeenkö syttyneenä, vaikka jumala? - -KASANDRA. - - En tähän asti juljennut sitä tunnustaa. - -KUORONJOHTAJA. - - Niin, onnen päivin' ollaan aina ylpeemmät. - -KASANDRA. - - Mua syleili hän, lemmen tulta hehkuen. - -KUORONJOHTAJA. - - Ja soitko tyydykettä myös tuon lemmellen? - -KASANDRA. - - Ma suostuin, mutta petin sitte Loksiaan.[132] - -KUORONJOHTAJA. - - Joko silloin ennustaitoa sa harjoitit? - -KASANDRA. - - Jo kansallein ma kaikki turmat ennustin. - -KUORONJOHTAJA. - - Ja kuink' ei Loksias sua tuosta rangaissut? - -KASANDRA. - - Tuon vilpin jälkeen ei mua kukaan uskonut. - -KUORONJOHTAJA. - - Luotettavasti ennustat meist' ainakin.[133] - -KASANDRA. - - Voi voi, voi hirveää! - Taas huimistaa mua, ennushengen valloissa - ma värjyn, hirmu-ilmehet mua pöyristää. - Nuo pienokaiset näätkö tuossa istuvan - ovessa, unihahmoin moisna häilyvän? - Kaks poikalasta, omaistensa tappamaa, - selvästi kourat täynnä omia lihojaan, - sisusta, sydämmystä -- kurja kantamus! -- - joist' isän syödä tuodaan eine kauhea. - - Ja siksi sanon erään velton leijonan,[134] - patjoilla piehtaroiden, surmakostoa - herralle vasta palanneelle puuhaavan, - mun herrallen' -- kun säättiin mulle orjan-ies. - Ja laivain päällysmies ja Troian voittaja - ei arvaa, kuinka koira liukaskieli tuo, - kun kättä nuolee, korviansa lerputtaa, - salasurman hälle vehkeillään on suoriva. - Tämmöistä julkee nainen -- tappaa miehensä! - Hän on -- mihinkä hirmu-petoon vertaisin - paraiten häntä? -- kyy tai Skylla, luolastaan - mi pistää päänsä laivureita nielläkseen, - vimmattu hornan sikiö, äkää puhkuva - ikuista omaisiinsa. Kuinka riemastui - ikäänkuin voiton vietosta tuo kunnoton! - Tulosta puolisons' on iloitsevinaan. - Ellette usko -- yhtäkaikk' on. Tuleepa - min tulla täytyy. Pianpa itse itkien - myönnätte tietäneeni totta liiankin. - -KUORONJOHTAJA. - - Thyesteen eineen lapsiensa lihoista - kyll' ymmärsin ja kauhistuin. Mua hirvittää, - näin kaunistelematta kuullen totuuden. - Muut kuullessain mult' eksyi älyni suunniltaan. - -KASANDRA. - - Viel' surman suussa nähdä saat Agamemnonin. - -KUORONJOHTAJA. - - Vait' uhkarohkee! suusi siivoks suhdita! - -KASANDRA. - - Mut eipä siitä sanast' ole päästäjää. - -KUORONJOHTAJA. - - Ei, jos noin käypi. Mutta elköön käykö niin! - -KASANDRA. - - Sä toivot; toiset murhan pitää huolenaan. - -KUORONJOHTAJA. - - Mi miesi mointa konnantyötä aprikoi? - -KASANDRA. - - Pahoinpa silmäs eksyi ennusteistani! - -KUORONJOHTAJA. - - En älynnyt, ken käy sen juonen toimihin. - -KASANDRA. - - Ja selvää Hellaan kieltä sentään haastelen. - -KUORONJOHTAJA. - - Niin oraakelitkin; hämärät ovat kumminkin. - -KASANDRA. - - Haa! mikä liekki lensi taaskin päälleni![135] - Apollon oi Sudensurmaaja![136] voi mua! voi mua! - Kaksjalka naarasleijona tuo maattuaan - suden[136] luona, uljaan leijonan poiss' ollessa, - mun kurjan tappaa. Kostomaljahansa hän - sekoittaa mausteheksi minunkin rankaisun. - Hioen miekkaa puolisonsa surmaksi, - hän murhall' uhkaa kostaa minunkin tuontini. - - Miks' ilkuksein[137] siis näitä enää kantaisin, - kädessä sauvaa, kaulass' ennuskääreitä? - Sun särjen, sauva, ennen omaa kuoloain. - Pois hornaan, kääryt! Itse seuraan teitä pian. - Mun eestän' joku toinen onneen saattakaa! - -Murtaa sauvan ja repii kääreet. Tietäjän puku valuu yltä maahan. - - Kas näin! Apollon itse riisuu yltäni - nää ennusverhat, nähtyään mun näissäkin - koruissa pilkkaa nurjilt' ystäviltäni[138] - selvästi muka "hourupäänä" kärsivän.[139] - Sain sietää kurja nälkään nääntymäisilläin, - ett' kerjuriks', maankiertäjäks' mua herjattiin. - Ja ennusjumal', tietäjäks mun pantuaan, - nyt tuonenkohtaloon mun saatti tämmöiseen. - Teurastuspenkki, eikä isäin alttari, - vereni kuuman punattava, vartoo mua. - Tok' ei jää Luojan kostamatta kuoloni, - sill' äidinsurman-taimi, taaton maksaja[140] - viel' kerran meille kostajaksi ilmestyy. - Pakolaisna kaukomailta kotiin tultuaan, - rikosten päälle harjakiven[141] nostaa hän. - Sill' jumaliss' on kallis vala vannottu, - ett' isän kaatumus tuon kotia tuopa on. - - Mit' auttaa siis mun kurjuuttani kuikuttaa? - Kun kerran Troian kaupungin ma kärsivän - näin, min se kärsi, ja sen valloittajankin - noin onni vaihtui tuomiosta jumalain, - niin sisään käyn kuin käynkin. Kuolla uskallan.[142] - - Te portit, Tuonen portteina teit' tervehdin! - Mun kohdatkoon, sen toivon, isku tappava, - jott' ilman kuolon tuskaa, hurmeen virtanaan - hetteistään vuotaessa, silmät sulkisin! - -KUORONJOHTAJA. - - Oi neito, tuiki onneton ja samalla - niin viisas! puhuit pitkältä. Jos kohtalos - todella tiedät, kuinka käyt niin tyynesti, - kuin teuras talutettu, uhrilietes luo? - -KASANDRA. - - Mit' auttais vitkastus? Ei väitteen varaa oo? - -KUORONJOHTAJA. - - Mut arvataanhan viime hetki kalleimmaks. - -KASANDRA. - - On tullut aikani. Enpä hyötyis pa'osta. - -KUORONJOHTAJA. - - Vaan tiedä: uhka-urheutes sun hukkaan vie. - -KASANDRA. - - Mut kuolla kunniall' on kaunist' ainakin. - -KUORONJOHTAJA. - - Ei tämmöist' onnellisten kuulla lausuvan. - -KASANDRA. - - Oi isä parka! jaloja lapsi raukkojasi - lähenee porttia, mutta ei hirviä mennä. - -KUORONJOHTAJA. - - Mik' arveluttaa? kammo sinua käännyttää? - -KASANDRA. - - Oi voi! - -KUORONJOHTAJA. - - Mitä voivotat? jokinko mieltäs hirvittää? - -KASANDRA. - - Nuo majat hönkää murhan hurmehuurretta. - -KUORONJOHTAJA. - - Oi eihän! Suitsutus vain höyryy liesiltä. - -KASANDRA. - - Nenääni nousee niinkuin kalman katkua. - -KUORONJOHTAJA. - - Et linnaa kiitä Syrian lemuvoiteista! - -KASANDRA. - - Oi vierahat! - En syyttä vaikeroi, kuin lintu säikähtäin - pensasta.[143] Tämä todistakaa mun haudallain, - kun nainen naisen tähden kaatuu, tähteni, - ja surmiksensa naineen miehen tähden mies! - Tään palvelun ma pyydän teiltä kuollessain. - -KUORONJOHTAJA. - - Oi raukka! säätty kohtalos mua itkettää. - -KASANDRA. - - Viel' itsestäin ma mielin sanan virkahtaa. - Niin totta kuin nyt viime kerran auringon - säteitä katson, maksakoot mun kostajat - samoilla mitoin surman surmaajilleni, - vaikk' orjan kaasivatkin, halvan saaliin vaan! - Ah ihmiskohtaloita! Onnen suosion - voi varjo vaihtaa; onnenhukka pyyhkäisee - kuin märkä sieni sielust' ilon kuvat pois. - ja tääpä katkerimmin koskee sydämmeen. - Vaan -- linnaan lähden itkemään Agamemnonin - ja omaa onneain. Oon kylliks' elänyt. - - Menee sisään. - -KUORONJOHTAJA. - - Ei kyltynyt onnehen milloinkaan - viel' ihmislaps'; ei linnojenkaan - komeain[144] ovilt' onnea käsketä pois - eväten: älä käy sinä meillä! - Tosin taivas soi hänen[145] valloittaa - Priamon kotomaan; - jalon maineen saatua hän palajaa. - Vaan jos isien verisakkoja hän - saa suorittaa, soviteltava on - tapetuille murhia muiden, - kuka kerskannee tätä kuullessaan: - minä onnen hetkenä synnyin? - -AGAMEMNON (sisällä). - - Voi mua! ma iskun, kuoliniskun sain! - -PUOLIKUORONJOHTAJA. - - Vaiti! kuka kuoliniskun saanehensa huudahtaa? - -AGAMEMNON (kuten ennen). - - Voi voi mua taaskin! uuden iskun sain! - -KUORONJOHTAJA. - - Työ jo näyttää täytetyltä; siltä kuului kuninkaan - huuto. Keskustellaan sentään mikä nyt ois tehtävää! - -1:NEN KUORONJÄSEN. - - Ma lausun teille tuumani: ett' avuksi - huudamme tänne linnaan kansalaisia. - -2:NEN KUORONJÄSEN. - - Ei, rynnätkäämme oikopäin -- niin arvelen -- - kädessä miekka sisään seikkaa tutkimaan! - -3:S KUORONJÄSEN. - - Ma yhdyn samaan tuumahan ja tointa vaan - nyt ehdotan. Täpäriss' ei auta viipyä. - -4:S KUORONJÄSEN. - - Se selvä on, sill' alkavathan vehkeitään[146] - nuo, niinkuin hirmuhallitusta hommaten. - -5:S KUORONJÄSEN. - - Me kuhnailemme. Mut ei torku noiden käs': - maineettomiin ne vitkailuksen polkevat. - -6:S KUORONJÄSEN. - - En tiedä lausua, mi neuvo parhain ois. - Se neuvon antakoon, ken aikoo toimia! - -7:S KUORONJÄSEN. - - Niin arvelen mä myös; sill' enpä ymmärrä, - mitenkä sanat kuolleen voivat virvottaa. - -8:S KUORONJÄSEN. - - Henkemme vuoksko väistyisimme kartanon - häväisijöitä, herroiks' heidät tunnustain? - -9:S KUORONJÄSEN. - - Ei, sit' ei siedä! Parempaa on kuolokin. - Sen kohtalo tok' orjuutta on lievempi. - -10:S KUORONJÄSEN. - - Vaan parkaisunko perusteihin nojaten - me arvaisimme sankarimme sortuneen? - -11:S KUORONJÄSEN. - - Pois kiivastus nyt, kunnes varmaa tiedetään! - Sill' ei luulo selvän tiedon vertainen. - -KUORONJOHTAJA. - - Sen tuuman varsin hyväksyn, ett' tarkalleen - me tiedustamme, Atreyn pojan laitoa. - -He aikovat astua linnaan, kun keskiportti aukenee ja sieltä vieriää -esiin lava, sillä Agamemnonin ja Kasandran ruumiit. Vieressä seisoo -Klytaimnestra. - -KLYTAIMNESTRA. - - Vaikk' ennen puhuin, kuinka vaati kulloinkin,[147] - en ujoile nyt haastaa toiseen suuntahan. - Mitenpä muuten, mieliessä vahinkoon - vihollista, jok' ystävyyttä teeskelee, - tuon saartais surman paulaan pääsemättömiin? - Ei -- vanhaan riitaan juurtuen tää taistelo - tapahtui myöhän, kauan suunniteltuna. - - Nyt seison tässä töilläni, miss' iskun löin. - Niin toimitin -- sit'en mä kiellä -- että hän - ei tainnut surmaa välttää eikä torjua. - - Kuin kalan verkkoon, kiedoin hänet viittahan - lävettömään, niin -- pukuun tuiki tuhoisaan. - Kahdesti iskaisen, kaks kertaa kiljaisten - hän hervotonna lysmähtää; viel' kolmannen - lyön iskun kaatuneesen lupauslahjaksi[148] - Manalle, vainajoiden armahtajalle. - Niin vaipui, hengähtäin hän viime huokuunsa: - rajusti hurme hurskahtaa ja vihmanaan - se tummaa vertä pärskähyttää päälleni, - jok' elvyn siitä niinkuin kaste virvottaa[149] - nuort' elonkortta tähkän olless' tupellaan. - - Näin tapahtui se, Argoon ukot arvoisat. - Iloitkaa nyt tai surkaa! -- minä riemuitsen; - ja jos ois kiitospalve sopiva kuolossa, - täss' ois se oikein, liian oikein kohdallaan. - Niin kirousta ja kurjuutta hän täyteen kaas' - sen maljan, jonka itse vihdoin juoda sai. - -KUORONJOHTAJA. - - Me kummeksimme kieltäs herjan rohkeaa, - kun kuolleen miehes luona kehtaat kerskata. - -KLYTAIMNESTRA. - - Mua kiusaatte kuin naista lyhytjärkistä. - Mut sydän pelvotonna lausuu kumminkin, - min tiedätte jo -- kiittäkää tai moittikaa! - se yhtä mulle --: mieheni Agamemnonin - tää ruumis on, työ jonka käteni suoritti - aseena oikeuden. Niin sen laita on. - -KUORO. (säkeistö.) - - Min söit myrkyn, kyy? - maan kasvamanko, syötävän? - Vai veden tuomanko? Raivosi hurjuudess' - et kiroustakaan kansasi peljännyt, - pois syöksit,[150] surmasit. Maas sun karkottaa, - ihmisten iki-inhon! - -KLYTAIMNESTRA. - - Maanpakohonko tuomitset mun, kärsimään - ihmisten inhon, kansan kiroushuutoja; - etk' ennen tuota miestä yhtään moittinut, - vaikk' yhtä huoleti, kuin lampaan teurastaa - mies, jonka laidun villakarjaa vilisee, - hän oman lapsens' uhras, syntykipuni - suloimman saalaan, pohjoistuulta tyyntääkseen! - Maast' ajettavas eikös ollut ois se mies - tekonsa häijyn sovitteeks? Mut kuullessas - mun työni, tuima tuomar' olet. Neuvon vaan - sua uhkaamaan, jos varustettu voitolla - on kätes hallitsemaan mua samaten - kuin mun on. Vaan jos toisin salli jumala, - saat vanhaks tultuaskin mieltä oppia. - -KUORO. (vastasäkeistö.) - - On isot aikehes, - ja povesi rajuna riemuitsee; - kun tapot onnestui, hurjana herskut nyt, - ja veripirska -- hyi! -- kiiltävi otsallas: - siit' tiliä tekevä oot. Kaikkein hylkynä - maksat kohluja kohluin. - -KLYTAIMNESTRA. - - No, kuuleppas nyt minunkin valani lausetta! - Niin totta kuin mun lapseni kuolon kostikin - Dike, ja mieheni uhrasin Erinnyille,[151] - ei pelvon vilahdusta astu suojiini, - niinkauan kuin Aigisthos hoitaa valkiaa - mun liedelläin, mua hellien kuin hellii hän. - Hän mulle aimo uskalluksen kilpi on. - - Siin' on nyt kellellään tuo vaimons' solvaaja, - Chryseen tytärten, troiatarten lemmitty, - ja vieress' sotasaalis, enteenkatsoja,[152] - yön unten selvittäjä, armas hellukka, - mi virui hänen vierellänsä teljoilla - laivassa, Nyt he perivät palkan ansaitun. - Kas, siin' on mies, ja tuoss' sen lempilintunen, - ikäänkuin joutsen kuolinkaihon säveltä - laulettuansa, lepää. Oivan mausteen hän - mun patjahekkumallein sillä valmisti. - -VUOROLAULU. - -1:NEN KUORORIVI. (1:nen säkeistö.) - - Oi tule, tuoni, pian, runtelematta mua - tautivuoteella kauan! - Mun unta suo keskeytymättä - nukkua aina, kun sortui meiltä - maan hyvä paimen, tultuaan - naisen vuoks kärsimään. Nainenhan - hengenkin hältä on nyt ottanut. - -KUORONJOHTAJA. (2. säkeistö.) - - Helene, pahan mainehes syystä sä sait! - Mont' urhoa Troian luo hukutit, - mont' ihmishenkeä yksin. - Perinpohjin nyt [tuhotyös sinä teit?] - --- -- -- -- -- -- -- -- -- --[153] - -KOKO KUORO. (3. säkeistö.) - - Ei veri unhotu, pärskymä päälles lähde. - Linnallen olit silloin[154] - sa urojen hukka, kiistanhenki.[155] - -KLYTAIMNESTRA. (4. säkeistö.) - - Älä kuoloa kohtalonas ikävöi, - tätä[156] raskaksuin; - Helenaan älä käännä myös vihojas, - muka surmaajaan, joka yksin mont' - uronhenkeä hukkasi kansaltas, - surun tuottain vertoja vailla! - -1:NEN KUORORIVI. (1. vastasäkeistö.) - - Henki, jok' ahdistat linnaa ja Tantalon - sukua, veljeä kahta, - siis naisellen valmistit sa voiton - katalan, syöntäni vihloavan.[157] - Niin kuni kaarne raateljas - vainajan pääll' ylvästäin seisoo hän, - riekkuen: "riemu syystä raikukoon!" - -KLYTAIMNESTRA. (4. säkeistö.) - - Osavammin nyt sanans' ohjasi suus, - nimetessäsi tuon - iki ahman perheemme vaanijan,[158] - joka sen ytimiss' verennälkää ain' - elättää: siks' vertyvi vamma uus', - vaikk' ehjänä ei ole vanha. - -2:NEN KUORORIVI. (5. säkeistö.) - - Linnassa temmeltävän - lausuit hirveän kostohengen. - Ah voi! tarinaasi synkkää - turmiosta mi koskaan - ei kylly! -- Zevs sen salli, hän - ken kaikki johtaa, toimittaa. - Mit' ilman Zeytä ihmisille sattuu? - Mik' ei näist' ole taivaan töitä? - -KUORONJOHTAJA. (6. säkeistö.) - - Kuninkaani voi! kuninkaani voi! - Miten itkenen sua? - Mitä rintani rakkaus lausuis? - Lukin seittiin kietoutui elämäs, - kiro-murhasta henkesi heitit. - -KOKO KUORO. (7. säkeistö.) - - Voi murhavuode, kun levon kurjan soi - Kavalasti surmas sun[159] - vaimosi viiltämä kaksois-haava. - -KLYTAIMNESTRA. (8. säkeistö.) - - Tämän työn tekijäks' mua soimaat siis. - Älä näin puhuen - sano mua Agamemnonin vaimoks vaan! - Ei! vanhapa "kostaja" -- kestitsijän - tylyn, Atreyn nostama -- hirveä tuo, - kuningattaren haamussa ilmestyin, - sovitukseks tuon - ison uhrasi pienien eestä. - -2:NEN KUORORIVI. (5. vastasäkeistö.) - - Ken todistaa sua vois - viattomaks' tähän murhatyöhön? - Ken? Lie suvun kostonhenki - suonut myös apuansa. - Heimosten hurmetulvissa - käy synkkä Ares[160] rynnäten; - miss' astuneekin, toimeen surmatyön - näin laps'syöntiä kostaaksensa. - -KUORONJOHTAJA. (6. vastasäkeistö.) - - Kuninkaani oi! kuninkaani oi! - Miten itkenen sua? - Mitä rintani rakkaus lausuis? - Lukin seittiin kietoutui elämäs, - kiro-murhasta henkesi heitit. - -KOKO KUORO. (7. vastasäkeistö.) - - Voi murhavuode, kun levon kurjan soi! - Kavalasti surmas sun - vaimosi viiltämä kaksois-haava. - -KLYTAIMNESTRA. (8. vastasäkeistö.) - - Ole vai! talohon veti turmion tuo - kavaluudellaan! - Jos taimeni mullen tuost' ylennyt, - sulo Ifigeneia, jot' ain' ikävöin, - isältään koki julmaa, julmaa myös - kokekoon isä! kalvan lyömänä nyt - sovittain tihotyön - Manalass' isotelkoon siitä! - -3:S KUORORIVI. (9. säkeistö.) - - No tartuinhan vaikeaankin pulmaan! - Neuvoa, kunne kääntyis,[161] - ei keksi äly, huonehan jo horjuu. - Jo rankan ver'-satehen linnan kaatavan - ma varon, kun lakkas vihmapirske.[162] - Jo Dike sieraan uuteen hioo asettaan: - häll' ollee mieless' uusi turma. - -KUORONJOHTAJA. (2. vastasäkeistö.) - - Oi maa, josp' oisit kätkenyt mun - povehes, enk' ois hänen vuodettaan - hopeaisess' ammeessa nähnyt! - Kuka hautaan vie hänet, itkevi hänt'? - joko julkenet sie, oman surmattuas - uros, itkien viettää peijaisiaan, - vale-lempeä sielulleen osottain - sovittaa pedontyötäsi väärin? - -KOKO KUORO. (3. vastasäkeistö.) - - Ken jalon sankarin haudalla hälle lausuu[163] - vilpittömällä mielin - kiitokset itkua vuodatellen? - -KLYTAIMNESTRA. (10. säkeistö.) - - Siit' ei sovi lausua huoltasi sun: - _mun_ lyömänä hän - sai surman, mie hänet hautaan myös, - ehk' ei kotolaiset itkekään,[164] - Kyll' Ifigeneiakin, kohdatessaan - tytär taattonsa siell' - suruvirran[165] vuolteilla, hellästi, niin - kuni kohtuus on, - hänet suudellen helmaansa sulkee. - -3:S KUORORIVI. (9. vastasäkeistö.) - - Tää solvaus solvaisun on palkkaa;[166] - tuomio tuskallist on. - Hän lyöjän löi, murha kosti murhan. - Niin kauan kuin seisoo Zevs, hän säännön sääs: - jos pahoin teet, pahoin käy sun. Niin on![167] - Ken talost' ajais lapsen pois, ken kiskaltaa - vois renkaan heimovitjast' irti? - -KLYTAIMNESTRA. (10. vastasäkeistö.) - - Kas, siin' älysit tosi lauselman![168] - Ja siksipä mie - Pleistheniidein[169] kostonhengelle teen - valan, ett' osahain olen tyytyvä, jos - kovahankin, kun tyly täst'edes vaan - talon jättävi, lähtien heimoa muut' - välinäisillä murhilla murtelemaan. - Enpä riistojakaan - kysy suuria, kunpahan linnasta vaan - iäks' karkoittaa - sukumurhan vimman ma voisin. - -Aigisthos tulee, yllään kuninkaanpuku, aseellisia seuranaan. - -AIGISTHOS. - - Oi kostopäivän kirkkaus sa riemuisa! - Nyt tiedän, että taivahasta katsellen - maan päälle jumal' ihmisharhat rankaisee, - kun kostotarten kutomissa verkoissa - ma riemumielin nään tuon miehen makaavan, - isänsä käden ilkijuonet korvaten.[170] - - Maan kuningas tääll, Atrevs, tämän isä näät -- - nyt tarkoin kaikki kertoaksein -- karkoitti - kotoa, kansan keskelt' isäni, veljensä - Thyesteen, kun he valtikasta kiistivät. - Palattuansa parka turvaa pyytäen, - Thyestes turvan saikin eikä tarvinnut - kotonsa multaa hurmehellaan veristää. - Mutt' teeskennellen riemupäivän vietäntää - tuon herja isä Atrevs, elki mielessään, - asetti kohteljaasti isäni äärehen - tään omain lasten lihaa -- herkku-ruoaksi, - kun varpahat ja kätten kärjet silponut - ja kätkenyt ol' yksin istujalta pois.[171] - Tää pahaa arvaamatta ryhtyi paistihin - ja söi -- sukunsa vaurioksi, niinkuin näät. - Havaittuansa sitte työnsä hirmuisen, - hän kiljas, syöksyi seljin, oksens murhakset, - ja vannoin hirmusurmaa Pleistheniideille - kiroopi vieraspöydän pyhän poljentaa: - "Pelopsin koko heimo samoin sortukoon!" - - Kas, näistä syistä kaatuneena näet nyt tuon. - Ja täysin syin ma murhatuumaa sommitin; - sill' isä raukan kanssa karkoitettiin myös - ma kolmas laps' kapaloihin vielä kääritty. - Vaan kun ma miestyin, Dike toi mun tänne taas. - Jo ulkomailla tuota miestä tavoitin - ja juonta hälle sommitin jos montakin. - Nyt kuolokin vois näyttää mulle hauskalta, - tuon Diken paulaan tarttuneena nähtyäin. - -KUORONJOHTAJA. - - Aigisthos, ei saa onnetonta pilkata! - Sä kerskaat varsin tappaneesi miehen tään, - tuon itkettävän murhan yksin harkinnees. - Mä sanon vaan: sun päähäs tilin päivänä - iskeepi kansan kirous ja kivitys. - -AIGISTHOS. - - Noin lörpötätkö, alihankaa soudellen, - vaikk' istuu laivaa ohjaamassa perimies? - Viel' ukkonakin nähdä saat, kuink' ikävää - on vanhempana soukkaa suuta oppia. - Mut oivat ihmeentekijät on vankeus - ja nälän vaiva vanhoihinkin oppiaan - teroittamaan. Kuink' et sa tervein silmin nää? - Älä potki vastoin tutkaint', ettei pistä tuo! - -KUORONJOHTAJA. - - Sä ämmä, muiden olless' sotaretkellä - kotona viruit, aviovuoteen raiskasit! - Tään murhan mietit sotajoukon herralle! - -AIGISTHOS. - - Viel' itku itää sulle noista nuhteistas. - Sun kieles aivan toisin soi kun Orfevsin: - hän laulun viehäkkeellä kaikki kiinnitti; - sä joudut itse kiinni, jos viel' ärsytät - mua haukunnallas. Kylläs vielä pehmiät! - -KUORONJOHTAJA. - - Vai sinustako paisuis Argoon valtias, - joka vainajalle harkittuas murhatyön, - sit' omin käsin toimittaa et rohjennut! - -AIGISTHOS. - - Olihan selvään naisen tointa vietellä - tuo paulaan. Vanhaks vihaajaks mua epäiltiin. -- - Mut tästä puolin koetan kansaa hallita - tuon tavaroilla. Kireälle valjastan - ma niskurit, etteivät aisan vieressä - ne kirmaa liikaa syötyään. Kai nälkä pian - ja kolkko pimeys niiltä niskan nöyristää. - -KUORONJOHTAJA. - - Mut miks et itse, kurja raukka, riistänyt - sa sankarilta henkeä, vaan puoliso - maan jumalain ja kansan kauhuks surmas sen? - Vaan kyll' Orestes elää vielä jossakin, - ja onnen turviss' tultuansa kotihin - hän voitollisna tappaa teidät kummankin. - -Kasandran ja Agamemnonin ruumiit poistetaan näkymältä. - --- -- -- -- -- -- -- -- -- -- - -KUORO. - - Kohta nähtänee, kuink' aiot uhkaukses täytellä. - -AIGISTHOS. - - Ylös oivat aseveikot! täss' ei toimi kaukana. - -KUORONJOHTAJA. - - Hei, siis kalpa kourahan ja valmis olkoon joka mies! - -AIGISTHOS. - - Enpä miekään, miekka käissä, totta kammo kuolemaa. - -KUORONJOHTAJA. - - Kuole vain! Sen sanoit oikein. Koetellaanpas onnea! - -KLYTAIMNESTRA (astuu esiin). - - Ellös suinkaan, armas urho, enää pahaa kylväkö! - Onhan ennestäänkin laiho korjattava kurjakin. - Kärsimyst' on kyllin saatu; elköön verta vuotako! - ja te äijät, kotikorsuun menkää kukin, ennenkun - pahaa tehden pahan näätte. Meidän täytyi tehdä näin. - Jos ois taudin lievikettä, kyll' ois siihen turvattu, - vainoojan kun koura meit' on surkeasti runnellut. - Tää on naisen mielipide, jos se kuulla kelvannee. - -AIGISTHOS. - - Vaan kun suotta soimausta noin ne syytää silmillein, - onnen päätöst' odotellen eksyvät noin maltistaan, - herjaten mua valtiastaan -- sit' en jaksa kärsiä. - -KUORONJOHTAJA. - - Argoolaisten ei tapa mairitella konnaa, ei! - -AIGISTHOS. - - Annas äijän mennä tulla -- vielä niskas notkistan. - -KUORONJOHTAJA. - - Et, jos onnetar Oresteen ohjaa tänne saapumaan. - -AIGISTHOS. - - Tiedänhän maankarkulaisten toiveistansa elävän. - -KUORONJOHTAJA. - - Paisu, turvo, maahan survo oikeutta, saadessas! - -AIGISTHOS. - - Tiedä, herjaukses saat sä vielä kerran sovittaa. - -KUORONJOHTAJA. - - Keikaile nyt uljastellen, kukko kanas kyljessä! - -KLYTAIMNESTRA. - - Mitäs tyhmäin haukunnoista! Linnan haltioina me - kahden kaikki järjestämme oikealle tolalle. - -Kaikki poistuvat näkymältä. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Näitä y.m. sadun piirteitä Aischylos ei näy lukuun ottaneen. - -[2] Näitä y.m. sadun piirteitä Aischylos ei näy lukuun ottaneen. - -[3] Agamemnon oli luvannut vuorten huipuille viritetyillä valkeilla -lennättää kotia sanoman voitostaan. - -[4] Oikeastaan kuvapuhe: "härkä multa sulkee suun". - -[5] Näitä jumalia palveltiin korkeitten vuorien huipuilla. - -[6] Aleksandros s.o. Paris. - -[7] Pariin ja Helenan häissä ei polttouhrit ottaneet hyvin -syttyäkseen, joka ilmaisi jumalien mielipahaa. - -[8] Näin Troiakin aarteineen sai äkki-hukan, kun iloitsi luullen -Achailaisten jo lähteneen. - -[9] Oikeastaan: "Laula _ailinos_ j.n.e." Linos laulajan tai -nuorukaisen surullisen kuolon johdosta syntyi ailinos niminen laulu, -joka tässä merkinnee vaan yleensä suruvirttä. _Tietäjä_ = Kalchas. - -[10] kuolaimet = Achailaisten sotajoukko. - -[11] Viittaus siihen, että Artemis on vihainen Atreideille, joitahan -nuo kotkat osottavatkin. - -[12] _Paian_ on Apollon lääkejumalana. - -[13] Kalchas, kreikkalaisten ennuspappi. - -[14] Mailmassa vallitsee korkea siveyden laki, jota Zevs edustaa. Hän -rankaiseekin parantaakseen meitä, armosta. Se ajatus lohduttaa kuoroa. - -[15] Uranos. - -[16] Kronos. - -[17] _Silloin_: Argoosta lähdettaissä. - -[18] Euboian salmessa. . - -[19] _Strymonista_; Thrakiasta. Se oli pohjoismyrsky. - -[20] herra: Agamemnon. - -[21] Kunnianhimon tieltä alkavat isäntunteet väistyä. - -[22] Ensimmäistä surkeaa harha-askelta seuraa yltymys rohkeuteen, -hurjuus, paatumus -- hukka. - -[23] "sahraminkellervä" viitta. - -[24] kaunis ja puhumaton kuin kuva. - -[25] _kaino_, ei mikään lepakko laulajanainen. - -[26] _Dike_, oikeuden jumalatar. - -[27] Klytaimnestra oli kutsunut vanhukset kokoon, ilmoittaakseen -heille hauskan tiedon. - -[28] joka _siivetönnäkin_ lentää nopeasti. Ivalla sanottu - -[29] _Hefaistos_: tulen jumala, Panu. Agamemnon oli luvannut -tulimerkeillä ilmoittaa Troian valloituksen kotia (kts. v. 8). -Tuliviestin lentoa vuorenhuipulta huipulle kerrotaan tässä nyt. -_Ida_: vuori Troian likellä. - -[30] _Athos_ vuori Chalkidiken niemellä. - -[31] _Makistos_: pohjois-Euboiassa. - -[32] _Messapion_: itäisessä Boiotiassa. - -[33] _Kithairon_: etelä-Boiotiassa. - -[34] _Gorgopis_: Megariin kaakkoisosassa. - -[35] _Aigiplankton_: liki Isthmoa. - -[36] Asiaa verrataan jumalain juhlissa tapahtuvaan soihtujuoksuun, -jolloin juostiin kilpaa palavat soihdut kilvissään ja se voitti, ken -ensin pääsi perille, soihtunsa sammumatta. - -[37] Kirpelähkö vastaus kysymykseen edellä säkeessä "Mut onko tuosta -todistus sull' erheetön?" - -[38] Kilparata eli "diaulos", kaksoisrata: oli juostava rata -edestakasin. Retki Troiaan oli radan ensi puoli, paluu sieltä sen -jälkipuoli. - -[39] Klytaimnestra erottaa keskenään vainajain kostohenkien tuottamat -rankaisut ja "muun turmion", s.o. merimyrskyt ja muut vastukset -paluuretkellä. - -[40] Kuoro luulee tässä toivotettavan sotajoukolle onnellista -kotiintuloa, vaan Klytaimnestra ajattelee aivan toista. Salajuonen -onnistuminen olisi hänen "nautintonsa." - -[41] _Hän_: Paris. - -[42] Kuoro uskoo, Solonin mukaan, että rikkaudesta syntyy kyllästys, -ylpeys ja röyhkeys, joka loukkaa jumalia ja vie väkivallan tekoihin, -mistä koituu kosto ja kurjuus vielä röyhkeilijän jälkeläisillekin. - -[43] _Tää_: Helena. -- _Tietäjät_: Helenos ja Kasandra. - -[44] _ruhtinas_: Menelaos kaiketi. (Kohta näyttää olevan -lukuparsiltaan pilalla). - -[45] Hellaan hätä ja sen ruhtinaita uhkaava turmio. - -[46] _Ares_, sodanjumala, harjoittaa ruumiskauppaa, saaden eläviä -ruumiita ja antaen ne tuhkana takasin uurnoissa, joita hänellä on -lajiteltu varasto. Niissä ei ole kultahiekkaa. Vaakamaljoissaan -punnitsee hän elämää ja kuolemaa. - -[47] _ruhtinaan_; vrt. [44]. - -[48] Viittaus Klytaimnestraan. -- - -[49] Python valtias: Apollon, joka suojeli troialaisia ja ampui -Achillevsinkin. Ruton nuolilla hän myös kaasi kreikkalaisia Troian -luona. - -[50]. Hermes on jumalien airut. - -[51] Vanhat sukusankarit, heerokset (Danaos, Pelops, Persevs, Adrastos -y.m.) seurasivat vielä vainajinakin -- niin uskottiin -- hartaalla -myötätunnolla ja avulla jälkeläistensä toimia. - -[52] _pyhät istuimet_: kuningasten kunniasijat kansankeräjissä. = -Aamuaurinko heijasti juuri jumalankuvain (Apollon Agyievs'in y.m.) -kasvoilta. - -[53] "Maksakaa valosta valoa!" -- Isännän, valtiaan poissa ollessa on -ikäänkuin yö pimentäisi kotoa ja kansaa. - -[54] s.o. Zevn salamalla. - -[55] Metafora: tulomme voittaa menot; murhe ei vastaa puntarilla ilon -painoa. - -[56] Airut mainitessaan templeihin annettavia lahjoja ("anathemata") -ajattelee niille sopivaa omituskirjoitusta. - -[57] Katselija saattoi tässä ajatella Manalan porttia. - -[58] Pian hän oli näyttävä osaavansa tavallaan senkin keinon -- -verellä värjätä vaskikalpaa! - -[59] Kuoro ivailee, tajuten miten paljo tosiperää tuossa puheessa on. - -[60] Sodan kaksoisvitsaus (sota ja rutto?) lyö valtiota ja yksityistä. - -[61] Nim. ukonsalama ja merenmyrsky -- s.o. pohjoistuuli. - -[62] Laivat ovat sarvikarja, jota paha paimen, rajutuuli kaitsee. - -[63] _varasti_: veden ja valkean vallasta. - -[64] _Onni_: onnen hengetär. - -[65] _Ahdin_: oikeastaan Meri-Hadeksen. - -[66] Airut vääntelee ja kääntelee sanojansa, uskotellakseen -toivovansa että Menelaos vielä palajaa ja peitelläkseen pelkoansa. - -[67] Näillä sanoilla on koetettu sepittää jotakin vastaavaa -alkuteoksen, suomentajalle miltei mahdottomalle sanapilalle Helenan -nimellä: Helenaus, Helandros, Helepiolis = "laivain-, miesten -kaupungin hävittäjä." Suomentaja ei uskaltanut sanoa: "heimonsa -_helvetti_." Nomen est omen. - -[68] Kedos = huoli; häät. Sanapila. - -[69] Paris ja Helena vastaanotettiin Troiassa ilolaululla, joka -sitten muuttui suruvirreksi. - -[70] Vanhan on vaikea oppia! - -[71] Priamoa ja Hekabea miellytti kaunis miniänsä. - -[72] _turmion_: oik. "Aten". Hirviön tappamat ovat uhria Atelle. - -[73] s.o. Helena. - -[74] Silmien lempinuolet sattuivat miesten sydämmiin. - -[75] Ken mielisi kuolla lapsetonna? Rikkauden lapsi on hekuma, -ylpeys, lankeemus. - -[76] Kuoro (= runoilija) ei hyväksy vanhaa luuloa, että jumalat ovat -katehet lahjoistaan. Pahuus vaan siittää turmion, hurskaus onnen -- -ajattelee hän. - -[77] _ilkityö_: "hybris", röyhkeyden rikos. - -[78] _vainotar_: "Ate", hybriin sikiö. Sen kokivat trojalaiset, eivät -voineet välttää koston tuhoa. - -[79] _Dike_: hybriin vastakohta. - -[80] _Helenan vuoksi_: niin huonosta syystä. - -[81] Ilion kohtalo ratkaistiin muka jumalien käräjissä. - -[82] _hiisi, vainovarsa_: vihjaus kuuluisaan puuhevoseen. - -[83] _urhojoukko, leijona_: originaalissa sanapila: kansa (leos) -muuttui äkkiä jalopeuraksi (leon). -- Seulaistähden lasku = yöllä. - -[84] Vastaus säkeesen edellä "kuka tointaan tarkoin täyttänyt on." - -[85] = tyhjä peilikuva. Arvaamattansa Ag. kuvaa oman puolisonsa -luonnetta. - -[86] Tekijä ilmaisee Athenan kansalaisen tasavaltaisia mielipiteitä. - -[87] Klytaimnestran puhetta voi tässäkin ymmärtää kahtalaisesti: voi -ajatella hänen tarkoittavan joko Aigisthoa (kuten kuoro sen käsitti), -tai Agamemnonia (kuten hän itse tahtoi ymmärrettävän). - -[88] Eräs 3-ruumiinen satuhirviö. Agamemnon olisi tarvinnut monta -kertaa kolme ruumista, kun hoettiin niin usein kuolleeksi. - -[89] Infernum letum. Klytaimnestra ilmaisee salaisimmat aatoksensa. - -[90] Kansa ei siedä ylimysten valtaa. Aischylon demokratiaa. - -[91] Silmät oli rietas elämä himmentänyt. - -[92] Hän ajattelee sydämessään Manan toivotonta "linnaa". Vänkelät -ja haeksitut sanat, samoin kuin edelliset ylenmääräiset ylistelyt -aavistuttavat takatarkoitusta. - -[93] Agamemnon kaipaa puolisonsa korupuheissa, joita hän -leikillisesti moittii, enemmän vilpitöntä tunnetta. - -[94] "Jumalat ovat kateet!" - -[95] Ei asetappelu eikä sanakiista. - -[96] _turmelemaan_: ei mattojen takia, mutta herättämällä -kateellisten jumalain mielipahaa. - -[97] Talo on tyhjenemättömän rikas kuin meri -- kerskaa hän. - -[98] _tään_: kahdamielisesti sanottuna voi myös merkitä häntä itseään. - -[99] Kuorolaulu muuttuu ihan kuin itsestään ennusvirreksi. - -[100] Auliin rannasta lähdettäissä. - -[101] Ettei heitä liika paljon eikä liian vähän. - -[102] Huonetta kuvataan metaforisesti laivaksi. - -[103] Ifigeneian uhraus on kuoron pelon aiheena. Se on parantumaton -vamma, seurauksiltaan tuhokas. - -[104] Asklepios herätti kuolleita, kunnes Zevs iski hänet nuolellaan. -Luonnon ikijärjestys pysyy. - -[105] Kuoro ei rohkene lausua pahoja aavistuksiaan. - -[106] _juhlahan_: oik. kätten pesijäisiin, joka kävi juhla-atrian -edellä. - -[107] _saaliinsuojan_: Zevsin. Neito oli itse uhriksi aiottu. - -[108] = Herakles. - -[109] arkhaióploutoi ja neóploutoi. - -[110] "Minä tunnen emäntäsi: ei hän ole niin lempeä kuin miltä -näyttää." - -[111] Helleenien korvissa muukalaiskielet kuuluivat pääskyn (tai -papukaijan) pakinalta. - -[112] _otus_: siis huimapäinen, äksy. - -[113] Apollon on valon ja ilon jumala. - -[114] Sanapilaa katkerassa mielessä. Oikeastaan: "Apollon, joka -turmelit mun" (apollon hemos). - -[115] Orestes. - -[116] _Tää_: Agamemnonin murha; _toiset_: Thyesteen kamala atria. - -[117] Hän on näkevinään, kuinka Klytaimnestra hommaa miestään -kylvettäin. - -[118] _tuonelan verkko_ ss.: Klytaimnestran salajuonten kudos -miehensä turmioksi. - -[119] _parvi_: Erinnyt, kostonhenget. - -[120] = mies ja vaimo orakelin kielessä. - -[121] Orakeleista mieli vaan hämmentyy; vasta asian oma päätös antaa -selvän tiedon. - -[122] _sinä_: kuoro. - -[123] _tuo_: Agamemnon. - -[124] Satakieli oli tarun mukaan alkuaan nainen, Filomela, joka -muutettiin linnuksi, kun hänen poikansa, Itys, kuoli surullisen -kuoleman; vielä lintunakin hän valittelee poikaansa, huutaen "Itys, -Itys!" - -[125] Er. virta Troian luona. - -[126] _silloin_: ennen Pariin ilkityötä. - -[127] Manalan virtoja. - -[128] Sille ei kelpaa juhlajuomaksi rypäleen mehu. - -[129] Atrevsin rikos. - -[130] Thyesteen rikos (kts. johd.). - -[131] Attikan oikeustojen edessä vannoi todistaja, ollakseen -pätöinen, erään "ennakkovalan". - -[132] Loksias = Apollon. - -[133] Kasandra on nyt saanut tahtonsa: kuoro uskoo häntä. - -[134] _leijonan_: Aigisthos. - -[135] Uusi ennuspuuska kipuineen. - -[136] _Sudensurmaaja_: Apollo "Lykaios"; Lykos, susi. Sanapilaan kts. -seur. _susi_: Aigisthos. - -[137] _ilkuksein_: kun niistä ei ole minulle apua. - -[138] Troialaisilta, jotka eivät uskoneet häntä, vaan pilkkasivat -hulluksi. - -[139] eli: mun ilmeisesti syyttömänä kärsivän. - -[140] Orestes. - -[141] _harjakiven_: ikäänkuin rikosten rakennukseen. - -[142] "niin minäkin sulkeudun samaan tuomioon". - -[143] _pensasta_: siellä piilevää vihollista, _tämä_: että kuolin -pelkäämättä. - -[144] _komeain_: "sormin osotettavien". - -[145] _hänen_: kuninkaamme. - -[146] Kuoro arvaa Kasandran puheista, että se on Klytaimnestran ja -Aigisthon tointa yksissä juonin. Aischylon vapaavaltainen mieli -ilmenee tässäkin. - -[147] Klytaimnestra puhuu aluksi jotenkin tyynesti, mutta yltyy -vähitellen hurjan intoisaksi. - -[148] Agamemnon voi nyt enää odottaa armoa vaan manalaisilta! Ivaa. - -[149] Murhaaja sovittaa itseensä kauniin vertauksen pirullisen -kauheasti. - -[150] _syöksit_: Oresteen, _surmasit_: Agamemnonin. - -[151] _Dike_ Oikeuden jumalatar; _Erinnyt_ kostottaret. - -[152] Katkeralla vihalla kasailee Klytaimnestra nimityksiä -Kasandralle ajatellen: virukoot vielä kuolemassakin vieretyksin! - -[153] Alkuteoksessa aukko, jonka alkuperäistä sisältöä helpompi -arvata kuin varmaan tietää. - -[154] _silloin_: jo Atridein luo tultuaan oli Helena salasyynä ja -aiheena Agamemnonin tulevaan perikatoon. - -[155] _kiistanhenki_: "Eris". - -[156] _tätä_: omaa tuhotyötänsä hän tarkoittaa. - -[157] hänen henkensä mukaisen, s. o. katalan, kuten kaarneen on -voitto ja voittokulu. - -[158] Klytaimnestra kaunistellen tekoaan, lykkää sitä "deemonin" -syyksi, jonka käsitettä hän väärentelee toiseksi kuin mitä kuoro -tarkoitti, vrt. seur. 8. säkeistön "sano mua..." - -[159] Kuoron korkeampi käsitys "deemonista"; sillä ei saa puolustaa -konnantöitä. - -[160] _Ares_: sodanjumala. - -[161] Klytaimnestran sofistiikka panee kuoron ymmälle: Klytaimnestra -on (näennäisesti) oikeassa, kun kosti pahan pahalla, harjoitti -selvää oikeutta. Se vain tuntui niin oudolta, että rankaisu tuli -_sieltäpäin_, oman vaimon kädestä. - -[162] _pisaroiminen_ ennustaa suurempaa sademyrskyä. Myrskypilven -takaa välkkyy jo Oresteen miekka. - -[163] _epitofios lógos_ oli runoilijan ajan tapaa. - -[164] Heidän osaa ottamattakin. Ajatus lienee täydennettävä: Eikä -Argoon kansalaiset tule olemaan saapuvilla. - -[165] s.o. Tuonelan virralla. - -[166] Kuoro myöntää että "jalo sankari" on hänkin tehnyt "solvaisun", -moitittavan työn. -- - -[167] Rikoksen sikiö on kosto. Klytaimnestra ajattelee tuoksi -sikiöksi tytärtänsä; katselija saattaa luulla sillä tarkoitettavan -Oresteen tulevaa kostoa. Hämäryys on tahallinen. - -[168] "tosi lauselman": oik. orakelilauseen. Aavistamattansa hän -sillä sanalla vahvisti todeksi, että Orestes oli tuleva. - -[169] Pleistheneen suku = Atreyn suku. - -[170] Aigisthos jättää mainitsematta, ettei Thyesteskään ollut -suinkaan viaton, hän kun oli vietellyt veljensä vaimon. - -[171] Näyttääkseen jälestäpäin vieraalleen, mitä tää oli syönyt. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AGAMEMNON*** - - -******* This file should be named 53137-8.txt or 53137-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/1/3/53137 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53137-8.zip b/old/53137-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a22455a..0000000 --- a/old/53137-8.zip +++ /dev/null |