diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52861-8.txt | 3071 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52861-8.zip | bin | 52580 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3071 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1d11c41 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52861 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52861) diff --git a/old/52861-8.txt b/old/52861-8.txt deleted file mode 100644 index 686eae2..0000000 --- a/old/52861-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3071 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kolme kohtausta, by Ernst Didring - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kolme kohtausta - Novelleja - -Author: Ernst Didring - -Translator: Hilja Nuormaa - -Release Date: August 20, 2016 [EBook #52861] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME KOHTAUSTA *** - - - - -Produced by Juha Kiuru - - - - - - -KOLME KOHTAUSTA - -Novelleja - - -Kirj. - -ERNST DIDRING - - -Suom. Hilja Nuormaa - - - - - -Hämeenlinna, -Arvi A. Karisto, -1910. - -O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Kolme kohtausta. - 2. Kasvot vasten kasvoja. - 3. "Hyppy". - 4. Ilman vastuuta. - 5. Lähtö. - 6. Lautamies Rosbergin Tukholman matka. - - - - -ERNST DIDRING. - - -Mukana julkaistavan novellikokoelman ohella mainittakoon muudan sana -näiden kertomuksien tekijästä. - -Ernst Didring on ammatiltaan rautatien virkamies, ja hänen -jokapäiväisenä työnään on numeroiden, tariffien ja ratapituuksien -laskeminen rautatien konttorihuoneistossa. Mutta tämän hengettömän -työn ammattimies on yksin ajoin nykyisen nuoren Ruotsin kaikkein -huomatuimpia ja etevimpiä kirjailijoita ja Ruotsin sivistyksellisen -nuorisoliikkeen johtaja. - -Didring on kirjoittanut useita novellikokoelmia, joissa kaikissa -esitystä leimaa terävä yhteiskuntakritiikki, ihanteellinen usko -hyvään ja oikeaan, kaunis kieli ja mukaansatempaava kertomistapa. -Hänen näytelmistänsä on viimeksi "Örnarne" tänä keväänä saanut -Tukholmassa osakseen erinomaisen menestyksen, ja on sikäläinen -arvostelu maininnut Didringia Ruotsin uudeksi Strindbergiksi. - -Tässä kokoelmassa suomeksi julkaistut novellit ovat Didringin -"Trälar" (Orjia) nimisestä teoksesta. - -Turussa, toukokuulla 1910. - -_Suomentaja_. - - - - -KOLME KOHTAUSTA. - - -Ensikerran kun hänet näin, istui hän mallina eräässä atelierissä, -jonka ilmaa minulla oli tapanani huonontaa tupakan sauhulla. - -Italialaisen posetiivinsoittajan mustanpuhuva jälkeläinen -Lasitehtaankadulta oli valmiiksi maalattu edestä ja takaa ja sivulta. -Hänen sijaansa oli saatu hoidokas Sabbatsbergistä. - -Istuessaan siinä näytti hän oppilaitaan opettavalta apostolilta. -Ensimäinen vaikutus hänestä oli tukkaa, paljon tukkaa, aivan -jäänharmaata, pitkää ja vanuksista. Päälaelta valui se sekaisina -säikeinä alas ja yhtyi pitkään aaltoilevaan partaan, joka muistutti -vanhan kuusen naavaa. Otsa oli matala, kurttuinen kuin maatunut -viikuna, nenä leveä ja nuuskainen, suupielet rypyssä ja silmät -- -niin, silmät olivat apostolin, täynnä suurta rohkeutta, luottamusta -ja mielikuvitusta ja kärsimystä. - -Hän puhui syvällä, rosoisella, hiukan jäätyneellä äänellä. - -Atelierin valossa näyttivät hänen kasvonsa päivällä kylmiltä, -kalpeankeltaisilta, kuin ensimäiset sitruunat, mutta varjossa -lämpimiltä, tumman vihertäviltä kuin öljymarjat. - -Hiukan kiivas keskustelu oli sukeutumassa atelierissä. Hermotautia -poteva nainen, joka vuokrasi huoneiston toisille sillä ehdolla, että -itse saisi käyttää mallia ilmaiseksi, sanoi: - -"Te ette saa käyttää sellaisia sanoja täällä! Minä kiellän teitä -siitä!" - -Tämä tarkoitti mallia. Ukko oli käyttänyt voimasanaa. - -Hän näytti hyvin kummastuneelta. - -"Neiti rakas, suokaa minulle anteeksi. Eivät suinkaan sanat mitään -tee. En tarkoittanut mitään pahaa." - -"Teidän ei tarvitse ollenkaan puhua tässä asiassa. Teidän tulee vain -istua mallina ja muuta mitään." - -"Anteeksi, neiti. Mutta se oli tuo herra tuolla, joka kysyi minulta -mitä minä arvelen." - -"Minä en tahdo kuulla mitään hävyttömyyksiä ja karkeuksia täällä -ylhäällä, muistakaa se!" - -"En ole oppinut panemaan sanojani niin kauniisti, sen neiti -huomatkoon, mutta sen verran tiedän, että tulee vastata, jos toinen -puhuttelee." - -"Vaiti! sanon minä. Tämä on minun atelierini. Minä kiellän teitä -mitään puhumasta!" huusi hän. - -Ukko nousi. Apostolin silmät kiilsivät: "Ei minulle tarvitse niin -äänekkäästi puhua. Kuulen kyllä ja ymmärrän myöskin. Ja älköön neiti -luulko, että annan kohdella itseäni kuin koiraa. Minä en istu täällä -ruuan enkä asunnon tähden. Ne minä saan vaivaistalolla. Mutta minä -halusin saada hiukan kahviin ja nuuskaan, mutta voinpa kyllä olla -ilman niitä." - -Syntyi hälinä. Hermotautinen vaikeroitsi ääneen ja toiset -kerääntyivät ukon ympärille ja koettivat saada häntä jäämään. - -"Kiitos kiitos", sanoi ukko. "Teette hyvin kiltisti ja minä pidän -niin paljon teistä kaikista, mutta tuo --." Hän osotti, ketä -tarkoitti. - -Hän otti lakkinsa ja keppinsä ja läksi. Hän oli niin kookas, että -hänen täytyi kumartua ovessa -- -- - -Toisen kerran näin hänet Kansantalon vihkijäisissä n:o 2. - -Suuri näyttelijä oli lukenut vihkijäisrunon. Sitten soitteli -soittokunta, paremminkin hyväntahtoisesti kuin kauniisti. - -Kasvot salissa alkoivat käydä kuumiksi ja punaisiksi. - -Räätäli nousi lavalle ja puhui vallankumousta, puhui kaunopuheisin -juonin ja kääntein, neulanpistoksilla ja solmivin langoin ja -keinotekoisilla pysähdyksillä, jotka hän jo edeltäkäsin tiesi -täyttyvän kättentaputuksilla ja suosionosotuksilla, sillä hän tunsi -kuulijakuntansa. - -"-- sillä nähkääs, nyt tulevat toiset ajat. Aamupäivän juhlassa, -tuossa hienossa vihkiäisjuhlassa -- jossa ette te enkä minä saanut -olla mukana! -- istui täällä eräs ministeri, eräs kuninkaan -luottamusmies ensi penkillä. Tiedättekö, kuka hänen vieressään -istui? Vaivaishoitolainen Sabbatsbergistä. Ja tiedättekö, mikä minua -ihmetytti, kun sen sain kuulla? Minä, joka tunsin ministerin ja -tunsin hoitolaisen? En sitä niinkään ihmetellyt, että he istuivat -vieretysten, vaikka olihan sekin kummallista, ajan merkki sekin --- kuvitelkaappa ministeriä hännystakissa ja kunniamerkeissä ja -koristuksissa ja hänen vieressään hoitolaista -- suvutonta -- -sarkavaatteissa ja puukengissä! -- hyvä! -- hyvä! -- En, mutta sitä, -että ministeri oli tarvinnut kuukauden tullakseen ministeriksi, -mutta hoitolainen seitsemän vuotta päästäkseen vaivaistaloon -- -hyvä! kuulkaa! -- Siinä näette! On paljon, paljon vaikeampaa päästä -vaivaistaloon kuin päästä ministeriksi tässä maassa! -- hyvä! -hyvä! -- Kysykää Alinilta! Hän istuu tuolla sarkavaatteissaan ja -puukengissään nytkin, mutta ministeri on poissa, hän." - -Alettiin kurkistella. Minäkin kumarruin eteenpäin. - -Se oli apostoli atelieristä. - -Hän näytti tuntuvasti tyytyväisemmältä nyt, kuin viimein tavatessamme. - -Täällä hän nähtävästi ei ollut mikään koira. Ihmiset, jotka istuivat -hänen takanaan, taputtivat häntä olalle. - -Ukko oli ylpeä ja onnellinen. - -En kuunnellut enään räätälin puheita. - -Ajattelin hermotautista naista ja arvelin, miltä hänestä tuntuisi -täällä salissa. Niinkuin voipalasesta leivinuunissa. - -Soittokunta soitteli. Laulukuoro lauloi. - -Sukkela herrasmies, mielenliikutuksesta hermostuneena seisoessaan -kasvot vasten joukon kasvoja, joi tyhjäksi koko vesikarahvin, -esittäessään tiliä Kansantalon taloudenhoidosta monien numeroitten -avulla, joita ei kukaan ymmärtänyt. - -Hän lopetti: "Ja koska tämä on ensikerran kun kansa istuu omassa -talossaan, pyydän saada julkisesti kiittää teroittaja Alinia. Hän -lahjoitti ensimäisen perustuksen tähän taloon. Kahdeksan tuhatta -kruunua hän lahjoitti, koko omaisuutensa, jonka hän oli hionut kokoon -ja minkä turvissa hän olisi voinut elää huolettomana vanhuutensa -päivät -- kaikki lahjoitti hän tälle talolle! -- sitten meni hän -vaivaistaloon." - -Rajaton riemu pääsi valloilleen. Huudettiin ja hurrattiin ja -korkeimmalle nousi riemu, kun puhuja lavalta huusi: "Kiitos setä!" - -Silloin huusi koko sali: "Kiitos setä!" - -Ukko loisti kuin aurinko. Hän puhui ja nauroi ja puristi käsiä, joita -hänelle tutut ja tuntemattomat joka taholta ojensivat. - -Suuri, valtava ihmisonnen virta kävi salin läpi. Ukko nousi seisomaan -ja yritti puhua, mutta ei voinut. Hän vain huitoi käsillään. - -Joku tunkeusi hänen luokseen ja kuiskutteli. - -Ukko näytti hämmästyneeltä, mutta nyökkäsi sitten päätään, silitti -partaansa ja seurasi kuiskaajaa. - -Eräs mies nousi puhujalavalle. - -"Useitten pyynnöstä pyytää teroittaja Alin saada lausua pienen runon." - -Riemu puhkesi uudelleen, nousten ja laskien kuin kellonheiluri ja -kohosi ylimmilleen, kun apostoli astui puhujalavalle. Sitten vaipui -se alas laineittain ja kuoli. - -Ukosta huomasi, että häneen koski seisoa yksin ja tuijottaa -kansanpaljouteen. Hänen katseensa liitivät ympäri, etsien -kiinnekohtaa. Ehkäpä löysi hän sen joukon seasta, jonkun kalpeissa -innostuneissa kasvoissa. Hän yskähti hämillään, silitti partaansa ja -alkoi. - -Se oli runo vapaudesta. Siinä oli kaikkea: elämää ja verta ja -sotilastöminää ja katusulkuja ja naisten ja miesten kirkunaa. - -Hän osasi runoelman. Nähtävästi ei hän sitä ensi kertaa lausunut. -Hän pani painoa merkitsevimmille paikoille ja kohotti ääntään niin -että seinät tärähtelivät. Hänen käsivartensa pyrkivät ylös sanojen -tueksi ja hän polki runojalkoja lattiaan. Hän tunsi runon sisällyksen -ja lämpeni sen suurista sanoista; silmät loistivat haaveilua ja -hurjuutta, kasvot paistoivat kuin kirkastettuina ja viimeisessä -värsyssä ei hän enään voinut käsivarsiaan pidättää, vaan ne kohosivat -ylös, kuin tahtoisi hän vedota johonkin korkeampaan. Mutta se ei -ollut mikään avunpyyntö. Hän tahtoi pikemminkin näyttää, että hän, -teroittaja, seisoi unelmainsa täyttämyksessä ja katseli ympärilleen -talossaan, omien ihmistensä joukossa. Toinen olisi ehkäpä itkenyt. -Hän seisoi siinä kuin fantasian apostoli valkein aaltoilevin parroin, -kuin ylpeä ja iloinen julistaja, että oli elämässä voittanut. - -Hyvähuudot vyöryivät myrskynä. Pari vanhaa ukkoa, jotka eivät -ollenkaan näyttäneet apostoleilta, itkivät. Sedälle hurrattiin, ja -setä nyökkäili ja viittoi puhujalavalta. - -Juhla oli loppunut. - -Salin ovella seisoi muutamia nuorukaisia ja lasketteli kokkapuheita -ukon kustannuksella yhtä helposti kuin aina, milloin kysymyksessä on -innostus. Nuorukaiset tirskuivat ja ravistivat päätään, niin että -pitkät Heikintukat valahtivat silmille. - -Ulkona sateli hiukan lunta. Juopunut mies seisoi portilla ja -selvitteli vapautta. Lumihiutale toisensa jälkeen putoeli hiljalleen -ja pysähtyi takinkäänteille, hienoimpien kunniamerkkien tavoin. -Alhaalla pohjoisella rautatientorilla värisivät kuusten myyjät: -"Ostakaa joulukuusi" -- -- -- -- - --- Kolmannen kerran, kun kohtasin apostolin, tapahtui se kauniina -kevätaamuna, vuosi jälkeenpäin. Tikat nakuttelivat elämää puissa. -Minä astelin Hagaan päin. - -Pitkät vaunurivit kulkivat ohitseni ja etummaisena matkasi aina -yksinään yksi, mustankiiltävällä laudalla, hienoimmassa vaunussa, -joko kukitettuna tai ilman. - -Kuljin porttien ohi, jotka vievät kuolon kaupunkiin. - -Järjestyttiin surusaattoon. Muutamia punaisia lippuja aukoiltiin. -Elämän veripunainen vastalause hautuumaalla. - -Menin lähemmäksi. - -Surusaaton kulkiessa ohitseni, erotin nimen kirstunlevyltä. - -Santa ratisi askelten alla. Joku puheli puoliääneen. Tuulenhenkäys -liikutteli lippuja. Veriset kankaat tummenivat ja kultatupsut -sammuivat. Surusaatto solui puistokäytävän varjoon. - - - - -KASVOT VASTEN KASVOJA. - - -"Minne menet?" - -He seisoivat kahvilan edustalla ja sateli. Oli vielä varhainen -aamupäivä. - -"Minnekö menen? Niin, kuinka voin sen tietää?" - -"Mitä tarkoitat?" - -"En mitään. Se oli vain sanantapa." - -Sköldman käänsi takinkauluksensa pystyyn ja jatkoi: "Teen muuten -kierroksen Djurgårdeniin ja katselen kevättä." - -"Tässä ilmassa? Ei kiitos!" - -"En minä pyytänyt sinua mukaan." - -"Kuule Sköldman, mikä sinun oikeastaan on?" - -"Minunko? Olen väsynyt, väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Ei ole enään -hupaista liimata postimerkkejä kirjeisiin. Suuri elämäntehtävä, mitä?" - -"Odota hiukan." - -"Enkö saa olla rauhassa? Enkö ole vapaa ihminen, jolla on vapaa -tahto?" - -"Ei vapaata tahtoa ole olemassakaan. Se on vain korupuhetta." - -"Ei, meillä ei ole muussa vapautta kuin yhdessä, ja siinäkin on se -negatiivista laatua." - -"Kirkegaard, oletko siinä jälleen -- niin hyvästi sitten. Mutta -älä hyppää järveen äläkä hirtä tai ammu itseäsi, vaan tule minun -luokseni kun tarvitset negatiivista vapautta, niin keitän sinulle -kattilallisen karvaita manteleita haisteltavaksesi. Hyvästi." - -Sköldman yritti hymyillä ystävän sanoille ja onnistui saamaan kokoon -irvistyksen. - -Toinen kohautti olkapäitään, huusi ajuria ja läksi. - -Sköldman jatkoi pitkin Strandvägeniä - -Hän meni surmaamaan itsensä. - -Hänellä oli ollut päätös selvillä jo kauvan aikaa. Eikä hän pitänyt -sitä salaisuutena. Hän antoi sen sopivasti pilkistää esiin muutamissa -elämänväsymystä osottavissa sanoissa toverien kesken, herättääkseen -harrastusta kohtaloonsa, ja itse nautti hän itsemurha-aikeestaan -yksinäisinä hetkinä. - -Se maistui yhtä hyvältä kuin lasi punssia ja hän kuvaili -yksityiskohtia myöten, kuinka se tulisi tapahtumaan. - -Oikeastaan oli päätös käynyt hänelle niin rakkaaksi, että oli -vaikeata sitä toteuttaa. Muutamia kuukausia onnistui hänen siirtää -ratkaisu toistaiseksi uskottelemalla itselleen, että hänen -täytyy jättää elämä rehellisenä miehenä, toisin sanoen maksettua -pikkuvelkansa. Suuria ei hän missään tapauksessa koskaan ennättäisi -maksaa. - -Näin venytti hän asian jäänlähdöstä lähemmä lehdenpuhkeamista. - -Joka päivä kävi hän katselemassa kevätvihreyttä Kungsträdgårdissa. -Jota vaaleampina ja vihreämpinä ja laajempina lehväkuvut levisivät, -sitä synkemmäksi kävi hänen mielensä. Versovan elämän ja hänen -peruuttamattoman päätöksensä välillä oleva vastakohta teki hänet -yhä synkemmäksi. Ja pahinta kaikesta oli, ettei hän voinut syyttää -enään mitään. Pikkuvelat olivat maksetut ja välttämättömät kirjeet -kirjoitetut. Kaikki oli selvänä. Tuntemattomaan johtava tie oli -milloin vaan sen käytettävissä, ken vain halusi poiketa sille. - -Hänen täytyi siis. - -Toverit alkoivat tehdä pilaa hänestä. Tarjosipa Floberg hänelle vielä -apuaankin. Se meni jo liian pitkälle. Ehkei kukaan uskonut että -hän ottaisi itseltään hengen. Saisivatpa nähdä. Kunhan odottivat -huomispäivään. Oliko hän maksanut aamiaislaskut kahvilassa? Oliko hän -pannut pöydälle Hannalle tarkoitetun kirjeen, niin että se löytyisi -huomenna, kun piika tulisi sisään herättämään. Herättämään? - -Miksi piti hänen kirjoittaa Hannalle? Selittääkseen itseään ja -sanoakseen tyhmyyksiä. Tyhmyyksiä kaikkityyni! Ottiko hän todellakin -hengen itseltään tuon tyttöletukan vuoksi? Olipa hän silloin -pöllöpää, niin vanha kuin olikin. Että tytöllä oli toinenkin -rakastaja paitsi häntä ei niin kummaa ollut. Ei kyllä hänkään ollut -pysynyt niin nuhteettoman uskollisena. Hyi helkkari, kuinka kurjaa -kaikki oli! - -Miksi pitikään hänen nostaa sellaista rymyä, kun hän yllätti Hannan. -Hänellä ei ollut mitään hienoa käytöstä. - -Tulisiko Hanna murheelliseksi? Itkisikö hän lukiessaan hänen -lopustaan? - -Toinen sai kait lohduttaa häntä ja niin oli se asia ohitse. Kaikki -oli ohitse huomenna. Kaikkityyni. Hän itse myöskin. Oliko se -todellakin tarpeellista? - -Voisihan hän mennä Flobergin luokse katsomaan hänen analyysejään. -Siellä oli aina saatavissa totivettä. Jalat olivat märät eikä hänellä -ollut kalosseja. Lämmintä totia -- olisipa se sentään. Muuten hän -ehkä saisi nuhaa -- huomenna. - -Mitäs minä siitä "huomisesta"? Eihän sitä tulekaan. Ei ainakaan -minulle. Jumala, miten ryöpyttää alas. Enkelit tuolla ylhäällä -itkeä tillittävät varmaankin minun tähteni. Täytynee mennä johonkin -porttiin hetkiseksi. - --- Miksi piti minun lörpötellä palvelustytön kanssa? Vanha Aatami! -Nyt juoksee hän kadun poikki. Mustat sukat -- kyllä kiitoksia. -Nostiko hän sateen tähden vai --? No, yhdentekevää. - -Kuka tässä talossa asuu? Ehkäpä joku tuttu, joku, jonka kanssa -olen tullut sinuksi jossakin juhlassa ja jota en koskaan sitten -ole nähnyt. Mitähän jos hän tietäisi herrasmiehen seisovan täällä -alhaalla portissa, herrasmiehen, joka -- no, onpa se naurettavaa -- -pitääkö minun pelätä kastumista, minun, joka -- --? - -Meninhän vain sisälle sytyttääkseni sikaarin. Varmasti niin tein. -Eikä tulitikkuja! Herra armahtakoon! Millaista kurjuutta! Samapa tuo, -vaikka viskaan sikaarin pois. Hyvin tähdätty. Keskelle katuojaa. - -Flobergin hieno havanna purjehtimassa katuojassa. Näkisipä hän sen. -Silloin saisi hän kiukusta halvauksen sellaista tuhlausta nähdessään. - -Ettei nyt voi lakata satamasta! Kastunhan läpimäräksi ja siihen ei -minulla ole ollenkaan halua, ennenkuin se on tarpeellista. - -Minä purjehdin kait jonkun ajan kuluttua niinkuin sikaari. Ja Floberg -kutsuu sitä tietysti tuhlaavaisuudeksi. Minähän olen vain puoliksi -poltettu, minäkin. Vaikka en minä tosin ole mikään havanna, jollen -mahdollisesti Skinnarvikista. - -Sinua käy sääliksi, Sköldman! - -Niinpä niin. - -Onpa surkeata seistä itkemässä itseään. - -Voithan olla surmaamatta itsesi? Ei, minun täytyy, täytyy. Sitä ei -voi siirtää kauvemmaksi. Minun täytyy. Mitä Hanna muuten ajattelisi -ja sanoisi ja toverit? Ja sitten saisin jatkaa postimerkkien -liimausta? Minä en kestä sitä. - -Istua koko ikänsä postimerkkiä liimaamassa? Ja sitä varten piti minun -oppia oratio obliqua ja Cannaen taistelu ja pyhä allianssi. - -Mitä pyhä allianssi oikeastaan oli? Totisesti muistanko minä sitä. - -Mitä minulla on sen kanssa tekemistä nyt? Tyhmyyksiä, verukkeita. - -Pelkäänkö? - -Nyt se on tapahtuva -- - -Hän läksi portista ja meni kadun poikki. Sade hakkasi -rummunpärrytyksenä hänen korkeata hattuaan ja lopsutti hänen -kengissään. Hän tunsi kosteuden imeytyvän oikeaan jalkaan ja muisti -että puolipohja oli rikki ja että hän oli sillä lohkaissut sirun -konttorin lattiasta aamupäivällä. Raitiotien ratakiskolla virtasi -kaksi keltamullan väristä yhdensuuntaista jokea ja kun vaunu -kilistäen kulki ohitse, pärskäyttivät hevosenkaviot kuran kauvas -ympärille. Ja puistokäytävän lehtien läpi välppäsi sade ja roiski -hänen kasvoilleen. Ja hatusta alkoi tippua suuria raskaita pisaroita -hänen nenänsä editse. - -Kun hän tuli sillalle hiljentyi sade. Hän vaivaantui kääntämään -päätään ja näki silloin että, pilvet telefoonitornin ristikkohäkin -takana olivat revenneet ja rikinkeltainen taivaanjuova loisti siitä -kapeana kuin kissan silmäterä. - -Hän katsoi alas veteen. Kissan silmäterä kuvastui siinä, mutta -tummempana, syvempänä väriltään. Häntä kauhistutti; hän jatkoi -matkaansa. Hetkisen hän epäröi tietä, mutta sitten hän kääntyi -Framnäsiin päin. - -Alussa loi hän arkoja katseita ympärilleen kuin olisi häntä -vainottu, mutta hetken kuluttua suoristi hän itsensä. Hän laski alas -takinkauluksensa, otti hatun päästään ja ravisti pois sadepisarat. -Hän surkeili hattua ja muisti nähneensä mustan setterikoiran nousevan -järvestä, turkki likomärkänä. - -Silloin kirosi hän ajatuksiaan jälleen. Ne kääntyivät alituiseen -takaisin johonkin vettä muistuttavaan. - -Hän koetti kiinnittää ajatuksiansa siihen kuinka hän koulupoikana -oli etsiskellyt mistelkukkia ja se auttoi. -- Nyt tunsi hän myöskin -metsän ja sammalen märän tuoksun ja näki joukottain kevätesikkoja ja -käenrieskoja. Hän sopersi vanhaa muistisäettä kouluajoilta: - - gagéa lutéa - primula veris - kun lapset on pahoja - ne saavat vitsaa. - -Hän hymyili sen väärille koroille ja taittoi kevätesikon ja pisti -napinläpeensä. - -Muutaman minuutin kuluttua huomasi hän hämmästyksekseen -viheltelevänsä. Kottaraiset häntä viekottelivat tai mikä liene? -Kuinka hän saattoi? Nyt juuri ennenkuin --? - -Se ei voinut olla mahdollista. - -Hän kääntyi. - -Aurinko paistoi todellakin jälleen. Ilma kimalteli vesipisareista, -jotka vielä putoilivat puista. Ne loistivat ja välkkyivät timanteista -ja märkä vuorenseinämä kiilsi kuin olisi se kultalevyillä lyötetty. - -Hän ei kohdannut ainoatakaan ihmistä. Tie johti tyhjänä valkoisten -koivunrunkojen lomitse. Mätänevistä, ruskeista lehtikasoista -nousi harsonkeveitä usvia. Sade oli kirvoittanut kahlehditun -kuoleman siellä alhaalla ja nyt nousi se ylös ja nuoleksi hentoja -elämänvihreitä lehviä tuolla ylhäällä. Ja silloin ne värisivät. Tai -ehkäpä se oli tuuli, joka niitä liikutteli. - -Hän meni rannalle. Siellä oli sohva. - -Eikö hän ollut istunut siellä kerran Hannan kanssa? Kesäyön? - -Oh, ensimäistä rakkautta! - -Kuumina onnesta ja toivosta olivat he olleet. Ja sitten kotimatka -metsän läpi Bellmansron sivu! Maa oli aivan lämmin silloin. - -Ja nyt? - -No niin, unelma oli lopussa. Kaikki muuttunut ja hävinnyt, -olemassaolo tahraantunut ja toivo kadonnut. - -Mahtoikohan vedessä olla kylmä? Joutavaa! Silmänräpäys kylmää ja -sitten oli kaikki mennyttä, mennyttä sekä postimerkit että rakkaus, -mennyttä päivä ja yö, mennyttä aurinko, mutta varjot myöskin. - -Ei, ei vielä. Ei siihen kiirettä. Kauvemmaksi kaupungista tuli hänen -mennä. Johonkin paikkaan, jossa oli varjokasta ja elämään väsymystä, -jossa lepät painuivat veteen päin ja jossa kaisla suojeli häntä. Ei -täällä keskellä kirkasta ilta-aurinkoa, joka houkutteli muistoja -esiin. - -Hän painautui varjostoon jälleen, palellen ja kylmä hiki otsallaan. - -Miksi pelkäsi hän? Koskihan kaikki vain aikaa, pitempää tai -lyhyempää. Sillä tapahtuisihan "tuo" joka tapauksessa ennemmin tai -myöhemmin. Ennättikö hän kiinnittää vielä muutamia postimerkkejä, ei -merkinnyt mitään. Toinen tekisi sen kyllä yhtä hyvin. Kuka hyvänsä -saattoi jatkaa hänen elämäntyötänsä ja ehkäpä suorittaa sen paremmin, -tunnollisemmin. Olihan sellaisiakin, jotka liimasivat postimerkkejä -oikein intohimoisesti. - -Nyt kiehui varmaankin Flobergin totivesi ja hän analyseerasi, -selvitteli ja etsiskeli arvoituksia. - -No niin, olihan siinä jokin tarkoitus. Olihan kuolemakin eräänlainen -analyysi, arvoituksen ratkaisu, hajaantuminen. - -Suuri rupisammakko loikkasi tien yli, harmaanvihertävä ja limainen. - -Sköldman hätkähti. - -Nyt! Tuolla! - -Hän kävi äkkiä aivan tyyneksi. Varmoin askelin meni hän alas -järvelle. Sekunnin ajan viivähti hän ja katseli vettä. Hän kuuli -keilapallojen pyörivän Djurgårdsbruninilla, näki lyijynmustan, -salaperäisen pinnan ja kuvastuvia runkoja syvällä ihan hänen -vieressään, etäämpänä viininpunaisen rantamaan auringonvalossa. - -Hän astui veteen, tunsi märän kylmyyden kiitävän ylöspäin vaatteiden -alla ja paiskausi suulleen. - -Hän kuuli veden loiskahtavan pään ympäri, surisevan korvissa ja -tukkivan nenää. Hän liikutti käsivarsiaan itsesäilytysvaistosta ja -levitti silmänsä nähdäkseen. - -Hän tahtoi huutaa, mutta sai vettä suuhunsa, näki pikakuvan -äärettömän moninaisista tapauksista elämässään, potki jaloin -päästäkseen irti jostakin paulasta, huomasi ympärillään valkenevan ja -hengitti jälleen vapaasti. - -Suoraa hänen kohdallaan leijaili kaksi pientä purppurapilveä hyvin, -hyvin korkealla; vähän matkaa hänestä uiskenteli hattu vedenpinnalla. - -Hän mittasi silmillään etäisyyttä maahan ja taisteli silmänräpäyksen -epätoivoisen taistelun sisäisen elämänhalunsa kanssa. Sitten taivutti -hän päänsä alas ja antoi ruumiinsa vaipua. - -Loppu -- loppu kohisi hänessä. Jälleen surisi korvissa ja rintaa -painoi. - -Taivaan Jumala, mitä se oli? - -Jotain pehmeätä, kauheata, hirmuista solui ylös hänen vieressään, -suuri tumma esine kohosi hiljaa aivan hänen rinnalleen -- hän potkasi -jaloillaan, päästäkseen siitä erilleen ja onnistui nousemaan pinnalle -jälleen -- hän tuijotti pelästyksissään ympärilleen -- vedenpinta -liikahti ja sieltä nousi esine tahdottomasti ja kääntyi vitkaan -kyljelleen. Hän näki suuret, punasinervät kasvot, kaksi jäykkää -lasintapaista silmää ja mustia tahmeentuneita hiusssuortuvia, kasvot -lähenivät häntä hiljaa -- kuvaamaton kauhu iski häneen ja rajusti -huitoen käsivarsillaan kohotti hän pelosta käheällä äänellä pitkän -yhtämittaisen hätähuudon ja koetti päästä takaisin rantaan. Hänestä -tuntui kuin olisi joku imeytynyt häneen kiinni, että vaatteet kävivät -lyijynraskaiksi ja että joku kuiskasi ympärillä -- loppu - loppu. -Ja kuiske kiiti ilkkuen ja kylmänä hänen päähänsä ja lamautti hänen -liikkeensä -- se ei käy päinsä -- ei koskaan -- nyt sinä kuolet -- -nyt -- nyt sinä vaivut -- etkö tunne -- tuossa sait vettä suuhusi ---. Hän huitoi käsivarsillaan ja vaipui syvemmälle, vesi loiskahteli -kauvas ympärille ja hän itki ja huusi pelosta ja raivosta ja -tuskasta. Hän ei tahtonut, ei, hän ei tahtonut! - -Auttakaa! Auttakaa! - -Nyt tuli se jälleen! Ei, se olikin jotain kiinteätä, jota hän -tallasi. Hän kompasteli kivissä ja kaatui jälleen suulleen, mutta nyt -hän ei huutanut, sillä hän tunsi olevansa pelastettu. Hän kahlasi -maihin lepän juurten kohdalla. - -Mutta nähdessään puittenrunkojen mustat varjot, heräsi hänen pelkonsa -uudelleen. - -Taivaan Jumala mitä se oli? Oliko se kuolema? Oliko hän uneksinut? -Ei, olihan hän läpimärkä. - -Hän vaipui leppien alle. - -Oliko hän tullut hulluksi? - -Taasen tuntui hänestä kuin olisi hän järvessä ja taistelisi henkensä -edestä ja että jotain kammottavaa tarttui häneen, kietoutui hänen -ympärilleen, keikkui hänen vierellään, jotain suurta, muodotonta. Hän -tunsi tuon tuntemattoman, hirvittävän pehmeän, inhottavan kosketuksen -ja tyrskähti itkuun, hysteeriseen tärisyttävään itkuun, välillä -valitellen hiljaa. - -Hän loi pelästyneen katseen järvelle päin. Sitten ryntäsi hän ylös ja -juoksi -- -- -- -- - -Djurgårdsbrunnin luona istui mies onkimassa. - -Kuullessaan hätähuudot, lennätti hän vavan sillalle ja kuunteli. - -Keilapallot pyörivät, keilat kolisivat -- kahdeksan kaksikkoa! huusi -ääni. - -Paljaspäinen herra juoksi sillalle. - -"Onko joku hukkumaisillaan?" kysyi onkija. - -Sköldman ei vastannut heti. Hän pysähtyi ja tuijotti mieheen. Sitten -alkoi hän änkyttää: "joku - jotakin -- on tuolla." - -"Mitä?" - -"Jotakin -- joku, joka on -- tuolla leppien luona." - -Mies vihelsi ymmärtävästi ja meni ottamaan keksin, joka riippui -sillan kaidepuussa. - -"Missä? Näyttäkää minulle", hän sanoi. - -"Tuolla." Sköldman osotti sormellaan, mutta varoi menemästä edellä, -vaan seurasi miehen jälestä. - -He olivat perillä. - -"Ohoh", sanoi mies. "Nainen. Niinpä kyllä, kevätpuoleen ne nousevat -pinnalle. Tarvitaan vain hyvin vähän." - -Hän tähtäsi keksillä esinettä. - -Mustat suortuvat tuolla irtaantuivat. - -"Tämäpä ei ole eilispäiväisiä", selitti hän ja koetti uudelleen. - -Hän iski kiinni ihan keskelle. - -Fuff! kuului esineestä. Se painui kokoon. - -"No herra, nyt me saamme hänet." - -Hän kääntyi. - -Sköldman ei vastannut mitään. Hän makasi kappaleen matkan päässä -sieltä tainnoksissa. - -Seuraavana päivänä istui Sköldman kalpeana ja hiljaa postikonttorissa -ja leimasi postimerkkejä, ja tämä oli hänestä suuri ja ihana -elämäntehtävä, ja kärpästensurina tuolla aurinkoisella -ikkunanruudulla kuului suloisimmalta soitolta. - - - - -"HYPPY" - - -Suurtilallinen laaksossa piti kestiä. Maitokehlon kokoiset kakut -pöyhistelivät pöydällä ja puuhaarikat isänmaanväreissä kuohuivat -kotipanoista. - -Miehet olivat pesseet kätensä ja naisilla oli verenpunaiset huivit ja -hopeasoljet korkeilla povillaan. - -Oli melua ja naurua isossatuvassa, jossa tanssittiin. Tomu kohosi -kattoon asti. - -"Kenenkä kanssa Anni tanssii?" kyselivät tytöt. - -"Knutin, Ulfheimin uuden rengin kanssa", vastasivat pojat. - -Tytöt katselivat. - -Anni oli pieni, Knut suuri ja leveäharteinen kuin muinaisajan urho. -Hei, kuinka hän tyttöä pyöritteli! Ja millaiset pohkeet hänellä oli! -Tytöt kuiskuttelivat. - -Anni oli kuin kukkanen myrskyssä. Hänen jalkansa tuskin koskettivat -lattiaa, niin kannattivat häntä Knutin käsivarret, keinuvat, -voimakkaat käsivarret, jotka heilauttivat hänet ylös, niin että hän -näki pojan reippaat, hymyilevät kasvot alapuolellaan. Ja kun hän -teki tanssihypyn ja lennätti jalkansa kattoon tuntui kuin olisi hän -potkaissut parrut tieltä pois ja Anni saisi nähdä tähtien loistavan -reijästä. - -He tanssivat yhteen sinä yönä. - -"Nyt on Anni kiinni", sanoivat tytöt. - -"Vihdoinkin!" sanoivat pojat. - -Anni oli kiinni. - -Sen kesän he tanssivat, Knut ja Anni. Ja syksyn ja talven. Ihmiset -ympäristöllä alkoivat puhua heistä. - -Suurtilallinen sai uniset silmänsä auki. - -"Mikä on tarkoitus, Anni?" hän kysyi. - -"Aijomme mennä naimisiin!" vastasi tyttö. - -"Ulfheimin renki ja minun tyttäreni?" Hän nauroi niinkuin vain -suurtilallinen nauraa. - -Anni kalpeni. - -Sinä kevännä ei tanssinut Knut eikä Anni. - -Tavatessaan rakensivat he ilmalinnoja, jotka romahtivat kun he vain -käänsivät selkänsä toisilleen. - -Eräänä päivänä, kun tunturivirta oli vuolainmillaan, tuli Knut -suurtilallisen luokse laaksoon. - -"Tahdon tyttäresi, Ole?" hän sanoi. - -"Ei ihminen aina saa mitä tahtoo!" vastasi Ole ja irvisti leveästi. - -"Saapi kyllä, kun vaan lujasti tahtoo." - -"Niin, mutta minäpä en tahdo", sanoi Ole. "Anni saa suurtilallisen -pojan Otasta. Hän on rikas, hän. Sinä olet vain renki. Ei sinulla ole -taloa eikä lehmää." - -"Ei, mutta minulla on kaksi vahvaa käsivartta. Suostutko odottamaan, -Ole?" - -"Kuinka kauvan?" - -Knut mietti. - -"Ota lujasti", sanoi Ole. "Se ei maksa mitään." - -"Ottaisimmeko kaksi vuotta?" uskalsi Knut. - -"Olkoon", vastasi Ole. - -Hän tiesi että paljon voisi tapahtua sillä ajalla. - -Knut ja Anni seisoivat tienhaarassa ja suutelivat hyvästiä. Ilta -oli lämmin ja punainen ja hehkui rakkautta ja auringonlaskua. -Tunturipurot helisivät kuin kultarahat pitkin auringon valaisemia -jyrkänteitä ja hävisivät laakson pimentoon. - -"Sinä tulet?" kysyi Anni. - -"Ole varma siitä." Hän katsoi tyttöä vilpittömästi silmiin. "Ja sinä -odotat?" - -"Tottahan minä odotan." - -"Tulee pitkä aika, jolloin emme toisiamme näe", sanoi Knut, "mutta -kun kerran tulen, niin tulen kuin purot ylhäältä päin." - -"Minä alan kutoa kotiamme varten, niin ei aika käy pitkäksi." - -"Mutta ei kyyneleitä kuteiksi!" - -"Naurua, Knut. Odotanhan sinua." - -He syleilivät, niin että luulivat tunturien horjuvan. - -Anni näki hänen vaeltavan Ulfheimin tietä ylöspäin. Hän nousi yhä -korkeammalle, seuraten poimutteluja. Hän kävi yhä pienemmäksi, mutta -hän pääsi kukkuloille, jotka välkkyivät ilta-auringossa. Siellä hän -kääntyi ja heilahutti lakkiaan jäähyväisiksi. Hän seisoi hetkisen -hiljaa siellä ylhäällä ja katseli alas Anniin. Sitten heilahutti hän -vielä kerran lakkiaan ja katosi vuorenseinämän taakse. - -Varjot lankesivat yhä syvemmin ja kylmemmin Annin ympärille. Kävi -niin omituisen hiljaiseksi hänen ympärillään, mutta sitten kuuli hän -jälleen purojen kohinan. Hän kääntyi kotiin päin ja lauloi: - - Jos tulee päivä kylmä - ja päivä valoton, - niin kerran kevät koittaa - ja taivas kirkas on; - ja sua minä varron ja varron vaan, - nyt vaikkakin varjot peittää maan. - - Ja kerran saapi aika - sinullen, minullen, - kun aurinkoinen loistaa - lempemme polullen. - Ja sitä me kuljemme kahden niin, - ylös taivahan sinisiin auteriin. - -"Minne sinä lähdet?" kysyi Ulfheimin isäntä seuraavana päivänä, kun -Knut sanoi irti renginpaikkansa. - -"Aijon olla oma itseni." Knut hymyili. - -"Toivotan onnea. Oletko saanut rahaa?" naurahti isäntä. - -"Minä saan", Knut vastasi. - -"Mitä aijot tehdä?" - -"Ohoh, varonpa sitä kyllä puhumasta. Minulla on suunnitelmani. En -tahdo siitä tulevan sinun." - -"Onko se niin hyvä?" - -"Joka elää, niin näkee!" - -Kun Knut läksi matkaan seuraavana päivänä, istui isäntä tuvan -portailla. - -"Menet kait väärään suuntaan, Knut?" hän sanoi. "Ei rahoja -tuntureilla ole. Lähde alas laaksonpohjukkaan ihmisten luokse, jos -mielit tulla rikkaaksi." - -"Ihmiset saavat tulla minun tyköni", vastasi Knut ja meni, minne hän -halusi. - -Ennenkuin kesä oli oikein alullaan, oli Knut oppaana tuntureilla. -Päivät pääksytysten raatoi hän kuin kyntöhevonen. Unta hän ei -koskaan saanut. Oli vaan käveltävä ylös ja alas, alas ja ylös. -Tuli upporikkaita englantilaisia ajaen ja ratsastaen, mukanaan -valokuvauskoneita kuin kokonaisia vuoria. Saksalaisia, tanskalaisia, -ruotsalaisia ja norjalaisia, löysipä vielä jokunen ranskalainenkin -tien tänne. Kaikki halusivat maan korkeimmalle tunturille. - -Knut sai melkeinpä eräänlaisen erikoisoikeuden opastamiseen. Hän -ponnisti niin monta kertaa ylös ja alas, että tunturiin muodostui -kapea polku. Kaikki olivat hirmuisesti ihastuneet häneen. Hän oli -mies, johon sopi luottaa ja jolla oli oivalliset hartiat, jotka -pelastivat repun toisensa jälkeen läähättäviltä matkamiehiltä. Jos -hänen jälkiään seurasi, niin ei milloinkaan jalka luiskahtanut. Ja -tuulessa ja tuiskussa oli hän valmis lähtemään. Kun muut oppaat -istuivat ja ruikuttelivat ilmaa, veti Knut kengät jalkoihinsa, -lohdutti matkailijoita sillä, että tunturilla voipi olla yllätyksiä -varalta -- niin, ja yllätyksiä tulikin. Sade saattoi äkkiä lakata, -pilvet hajaantua ja aurinko loistaa ihanan lämpimästi sokerin -valkeisiin avaruuksiin. - -Silloin ilostuivat matkailijat ja korottivat opastajan taksaa. - -Sitä vastaan ei Knutilla mitään ollut ja se kiihotti häntä -hellittämättä jatkamaan. - -Kun kesä rupesi lähenemään loppuaan, alkoivat matkailijat vähetä. -Mutta Knut piti puoliaan kauvemmin kuin toiset oppaat. Vielä -myöhään syksylläkin, kun koivut jo aikaa sitten olivat pudottaneet -ruosteenpunaiset ja hallankeltaiset lehtensä, opasti hän korkeimmalle -tunturille. - -Kun lumi tuli, laski Knut yhteen yhdeksänsataa kolmekymmentä kruunua. - -Siinä oli hänellä rahaa. Hän tunsi olevansa ylpeä kuin kuningas. - -Hän taisteli ankaraa kiusausta vastaan lähteä laaksoon etsimään -Annia, levittääkseen hänen eteensä aarteensa, mutta hän voitti -kiusauksen. - -Sen sijaan alkoi hän kaataa hirsiä ja kuljettaa niitä ylös -tunturille. Yksin, jättiläisvoimaisena, laahasi hän raskaita tukkeja -lumella, yksitellen, väsymättömänä ja sitkeänä, kantoi niitä -jyrkänteitä ylös huojuvin polvin, kantoi niitä hartioilla, niinkuin -Atlas muinoin maapalloa. Ylös piti hänen päästä. Se oli hänelle -taistelua. Lumimyrskyt piiskasivat häntä toisinaan hengettömäksi ja -jääsirut polttivat hänen kasvojaan, mutta mikään ei häntä hillinnyt, -jos milloin hänessä heräsi heikko epäily, tappoi hän sen heti -ajattelemalla Annia. - -Hänen tähtensä hän kantoi. Hänen tähtensä hän taisteli. - -Hirsi nousi hirrelle. Sukkelaan se ei käynyt, mutta kasa kasvoi. -Toisinaan kun hän uutta toi, oli koko kasa hautaantunut lumen alle. -Silloin saattoi hän joskus kuvitella, ettei hän ollutkaan mitään -tehnyt, vaan että hän oli ihan ensi alulla. Mutta kun hän sitten otti -lapion ja lapioitsi itsensä hirsien luokse ja näki niiden loistavan -voinkeltaisina ja maukkaina lumessa, luikkasi hän ilosta. Ja silloin -hänestä tuntui, että hän oli oikealla paikalla. Ylhäällä tunturilla. - -Kevään tullessa alkoi hän rakentaa. Hän kaivautui niin alas, että -hän tunsi itse vuoren allaan. Sitten liitti hän hirsilinnoituksensa -kokoon lujiin liitoksiin, jotta se kestäisi kamppailla myrskyjen -kanssa siellä ylhäällä. - -Se oli verraton riemun yö, kun hän ensi kerran saattoi nukkua oman -katon alla tunturilla. Rikkaammaksi ei hän koskaan luullut tulevansa. -Oli kylliksi, että hänellä oli jokin suoja itselleen ja niille -toisille, jotka tulivat kesän mukana. - -Hieno ei mökki ollut, mutta luja, luja niinkuin hänen oma tahtonsa. -Matalakattoinen se oli, mutta suorana siellä saattoi seistä, eikä -enempää tarvittukaan. Ken tahtoi korkeampaa kattoa, hänen tarvitsi -vain mennä nurkkien ulkopuolelle. Siellä oli hyvää tilaa, sekä -korkeutta että leveyttä. Sillä vaikka hän olisi pannut tupansa miten -korkealle vain, pysyi taivaankatto yhtä kaukana. - -Tuvassa oli kylmä ja vetoista nukkua, tunsi Knut. Kokonaisia -jäkälä- ja sammalsylyyksiä kantoi hän alhaalta metsästä tilkitäkseen -hirsien väliset rakoset. Se auttoi. Mutta toinen tarve synnytti -toisen. Hänen täytyi saada takka, oikein komea avonainen liesi, jossa -matkailijat voisivat kuivata kenkiään ja vaatteitaan ja jonka ääreen -voisi asettua lepäämään, kun vilutti. - -Takka muurattiin ja kalkittiin. - -Knut kyhäsi kokoon muutamia vuodelavoja. - -Nyt on kaikki valmista. Nyt saivat he tulla. - -Ja he tulivat. - -Ei milloinkaan ollut niin paljon ihmisiä tullut tälle seudulle ennen. -Knut ei voinut ennättää kaikkien kanssa. Silloin keksi hän keinon -lyöttää yhteen suuren joukon yht'aikaa ja opastaa heitä korkeimmalle -tunturille. - -Kaikki kiittelivät hänen tupaansa. Ja ihana se oli. Sillä tunturit -voivat olla oikullisia. Toisena päivänä aurinkoinen kesäpäivä, -toisena syöksyvä lumimyrsky. Mutta silloin ryömivät matkailijat -tupaan ja myhäilivät tyytyväisinä, kun pääsivät olemasta ulkona ja -taistelemasta tunturikauhun kanssa. He oikoilivat piirissä takan -ääressä, jossa koivupölkyt hehkuivat. - -Huii! Huii! huusi myrsky ja pyrki sisälle lämmittelemään. Matkailijat -nauroivat. He oljentelivat mielihyvillään lammasnahkavällyillä. -Takkatuli lämmitti, kahvipannu porisi ja Knut kertoili historioita. - -Jos myrsky kävi pitkällisemmäksi, täytyi hänen lähteä ulos ruokaa -hakemaan. Silloin meni hän alas ja ylös puolessa päivässä ja toi -hevoskuormallisen voita, olutta ja lihaa selässään. Ja silloin -hurrasivat matkailijat. - -Knut tahtoi nähdä tyytyväisiä ihmisiä ympärillään. Saadessaan heidät -kauniilla ilmalla korkeimmalle tunturille oli hän joukosta iloisin -ja hän osotti alapuolella olevia huippuja jonkunlaisella ylpeydellä, -minkä kaikki soivat hänelle anteeksi. - -Hänestä se oli hänen valtakuntansa. - -Eikä kukaan tahtonut sitä häneltä kieltää. - -Syksyn jälleen saapuessa oli Knut enemmän kuin toistavertaa -rikkaampi. Hän taisteli kovan kamppailun. Hän tahtoi niin mielellään -tavata Annin. Mutta ajatellessaan, mitä hän voisi hänelle tarjota, -häpesi hän. Kaksi vuotta hänen piti odottaa. Ja sen hän kyllä -tekisikin. - -Niin tarttui hän työhön jälleen. - -Hän kaatoi enemmän puita ja veti hirret ylös. - -Tupa oli liian pieni, sen hän oli huomannut. Hän rakensi ylisen ja -sinne pieniä sokkeloita, töhersi toiseen sivustaan keittiön ja pani -peltitorvia kaikkiin pikku sokkeloihin, niin ettei kukaan palelisi. -Torvet hän johdatti kamiinaan, jonka oli halvalla ostanut. Sitten -alkoi ylellisyys täydellä todella. Hän osti vanhan veripunaisella -kankaalla päällystetyn vetosohvan. Sen kantoi hän toisen oppaan -kanssa majalle. Sohva asetettiin pitkälle seinälle. Sitten tuli -tuolia ja pöytiä ja astiakaappi ja porsliinia ja pöytäliinoja ja -säilykkeitä ja olutta. - -"Oletteko nähneet Knutin tupaa?" kysyttiin alhaalla laaksossa. "Se on -vasta hieno." - -Helluntain seutuvilla sai Knut seinäpaperit isoon huoneeseen. Hän -kattoi pitkänpöydän lumivalkealla liinalla, asetti siihen porsliinia -ja mitä talo kykeni. Sitten puki hän ylleen pyhävaatteet ja meni -tunturilta alas. - -"Hyvää päivää, Anni, nyt minä tulen," - -Anni katsahti ylös kankaaltaan. - -Hän itki. - -"Tämä on iloa vain, Knut." - -Knut nauroi. - -Syleily. - -Häät ja ruuat seurasivat. - -Knut piteli Annia vyötäisiltä. Oli raskasta astua tunturia ylöspäin. - -"Asut korkealla, Knut?" - -"Kuin haukat. Olemme kohta perillä." - -"Kastun", valitti Anni. - -"Ne ovat kultapurojen lähteitä. Minä kannan sinut." - -Hän otti Annin syliinsä. - -"Olen liian raskas." - -Knut muisteli hirsiä ja hymyili. Anni kumartui hänen puoleensa. Hän -oli väsynyt ja uninen. Hän kuuli Knutin sydämen lyövän voimakkaasti -ja lujasti karkean takin alla. - -"Paleletko?" kysyi Knut. Hän antoi Annin hiipiä takin alle, ikäänkuin -hän olisi ollut linnunpoika, joka tarvitsi lämmittämistä. - -"Täällähän on vielä talvi", valitti Anni. "Olihan meillä alhaalla -kesä." - -"Odotahan, kun tullaan ylös ja lähemmäs aurinkoa. Olemme varjossa -täällä ja se on kylmempi täällä kuin muualla." - -Anni vaikeni, sillä hän ajatteli kuinka monta kertaa Knut oli -kulkenut näissä varjoissa päästäkseen ylös aurinkoon. Hän täyttyi -rajattomalla rakkaudella ja kumartui Knutin puoleen ja suuteli häntä. -Sitten käveli hän itse. - -"Oi, millainen pieni tupa", huudahti hän, kun olivat perillä. - -"Ei se niin pieni ole kuin miltä näyttää. Ne ovat tunturit, jotka -ovat niin suuria." - -Anni pujahteli sinne tänne tuvassa ja hypisteli kaikkea. Hän ravisti -vuoteitten olkityynyjä, nyppi sohvakangasta, silitti tutkistellen -liinoja, kilisteli laseja ja haisteli patoja. - -Knut teki tulen takkaan. - -Auringon ollessa korkealla, söivät he päivällistä. - -Nyt oli Anni jälleen vahva. Hän nauroi ihastuksesta katsellessaan -ikkunasta ulos. Hän oli pelännyt heidän ponnistellessaan varjojen -läpi ylöspäin, mutta nyt oli pelko poissa. Ylhäällä oli kaikki -päivänvalkeata ja hienoa. Tunturit olivat puetut häikäisevän -valkoiseen vastakiilloitettuun pukuun. Ja jos siellä täällä löytyikin -varjoja, olivat ne sinertäviä kuin ilma, eivätkä tummanvihreitä ja -limakkaita, niinkuin nousutiellä. - -"Tahdon ylemmäksi", sanoi Anni. - -"Luuletko jaksavasi?" - -Hän juoksi Knutin syliin. He seisoivat ylimmällä tunturilla. Huiput -loistivat keltaisina ja syvällä heidän alapuolellaan liiteli pieniä -ruusuhattaroita laaksokäytävien yli, minne sumut ja iltavarjot jo -olivat tiheästi laskeneet. - -"Nyt on heillä jo yö tuolla alhaalla, Knut." - -"Niin, mutta meillä on monta tuntia vielä aurinkoa. Anni, tahdotko?" - -Hän tarjosi hänelle kätensä. - -"Sinä olet houkka, Knut! Tanssiako täällä, pohjaton syvyys jalkaimme -alla!" - -"Luota minuun. Miksemme sitä tekisi nyt kun olemme täällä ylhäällä?" - -He tanssivat "hyppyä" niin että lumi pyrysi keveänä alas syvyyteen. - -"Näin me tanssimme elämän vaarojen yli, Anni." - -"Sinä raadoit minun tähteni; nyt on vapaus tullut." - -"Ei, Anni. Vapaaksi ei kait kukaan ihminen pääse, mutta minä olen -vapaampi kuin nuo toiset tuolla alhaalla, senvuoksi että minä -raadoin... Nyt menemme kotiin." - -"Kotiin?" sanoi Anni. - -Knut osotti alas. - -"Ihminen saapi mitä tahtoo, jos hänellä vain on luja tahto. Minä -tahdoin saada sinut ja mökin täällä ylhäällä. Nyt omistan teidät -kummatkin." - -Anni punastui. - -"Me kaksi yksiksemme", kuiskasi hän. - -"Yksiksemmekö, ei, Anni. Kuule!" - -Knut pani kätensä huutotorven tapaan suunsa eteen. - -"Norja!" luikkasi hän. - -He kuuntelivat. Hetkisen oli kaikki hiljaista, sitten kiiri se -takaisin idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, vyöryi ja -vastasi, kaikui ja suhisi näkyvistä ja näkymättömistä suista: - -Norja -- Norja -- Norja -- Norja! - -"Kotiin!" Anni kuiskasi. - - - - -ILMAN VASTUUTA. - - -Kun hän tuli maailmaan, kirosi isä hänet. Siinä oli suu lisäksi, -johon täytyi työntää ruokaa, ja ilmankin oli elanto vähissä. Ja että -lapsia syntyi, siihen hän ei mitään mahtanut, kun täytyi elää yhteen -nurkkaan sullottuna huoneessa, missä ilmankin asui kaksi perhettä. - -Siellä syntyi Kusti. - -Se oli kaukana etelälaidalla, pienessä puuhökkelissä, jossa oli suuri -kamari ja pieni keittiö. Maalari Berggren asui huoneen toisessa -osassa ja toinen puoli oli jaettu leski Strömin, jolla oli kolme -lasta, ja Kustin vanhempien kesken. - -Siellä kasvoi Kusti. - -Isänsä hän harvoin näki. Tämä teki kummallisia kauppoja, jotka -panivat hänet aina väliin viipymään poissa muutamia kuukausia. -Silloin täytyi äidin mennä köyhäinhoidolta apua hakemaan. - -Hän kävi apuihmisenä, kun oli terve, mutta harvoin kyllä hän jaksoi -mennä ulos. Hän oli pieni ja lihava, kasvot kummasti pöhöttyneet, -keltaiset ja silmät laimean harmaat. Hän pieksi vesojaan, kuin vain -ulottui niihin. Jos hän joskus oli ystävällinen heille, oli hänen -rakkautensa vallan ylenpalttinen. Mutta Kusti ei koskaan pitänyt -hänen hyväilyistään, sillä hän haisi pahalle. - -Kusti alkoi ymmärtää ja tehdä johtopäätöksiä. Hänelle selvisi, mihin -isä toisinaan katosi ja että äiti joi. Sisarusten kanssa hän tappeli, -mutta sai aina selkäänsä. - -Huonetovereitten kanssa oli ainaista riitaa ja rähinää. Perheet eivät -koskaan olleet yksimielisiä muussa, kuin yhdessä asiassa: vihassaan -rikkaita kohtaan, joiden ei tarvinnut asua yhdessä huoneessa eikä -haistella toistensa likaa. Kun maalari maksupäivän iltana tuli kotiin -ja oli hönössä, noitui hän "parasiittejä, noita elukoita, jotka vain -imivät. Ja silloin istui leski Ström, Kustin äiti ja kaikki vesat ja -kuuntelivat ja tulivat niin täyteen vihaa, kuin sienet vettä. Mutta -sitä vihaa ei koskaan puristettu heistä pois, vaan se jäi heihin ja -kasvoi suureksi, kunnes siitä tuli osa heitä itseä. - -Kesäilloin, kun mentiin loikoilemaan vuorenonkaloihin ja maalari -tarjoili jotakin väkevää, saarnaili hän julmasti tuolla alhaalla -olevien loiseläinten asunnoista. Ja silloin saattoi Kusti puida -nyrkkiänsä kaupungin suuria taloja kohden ja uhata niitä. Hän toivoi, -että vesi nousisi niitten yli tai että ne olisivat säkissä, jonka -hän sitten voisi upottaa asujamineen päivineen Hammarbyn järveen, -niinkuin kissanpojat, kun Liisa oli poikinut. - -Hänestä oli maalari parhain ja jaloin ihminen koko maailmassa ja -kaikki nuo tuolla alhaalla olivat hirveitä olennoita, joita olisi -pitänyt kivittää ja nylkeä, aivan niinkuin maalari toivoi. - -Ja jos maalari vielä lisäksi sanoi, että rikkaat ne olivat ottaneet -Kustin isän talteen, jottei hänestä tulisi rikasta, niinkuin he itse -olivat, oli mitta täysi. Kusti itki kiukusta ja vannoi hirmuisimpia -valoja kostaaksensa kerran. - -Ei siltä, että hän olisi oikein ymmärtänyt, mitä hän vannoi, mutta -se kuului niin miehekkäältä. Maalari ihastui ja antoi hänen maistaa -väkevää. Ensin Kusti irvisteli ja sylki pois, mutta viimein hän -nielasi mielellään. Hän tuli lämpimäksi ja iloiseksi siitä. Kun -Kusti joskus meni yksin vuorille katselemaan loiseläimiä, oli hänen -vaikeata vihata yhtä lujasti, kuin maalarin seurassa. Mutta hän -yritti. - -Eräänä iltana ei hän osannut ollenkaan vihata. Se oli elokuuta ja -vuoret olivat vielä lämpimät, sillä aurinko oli paahtanut koko -päivän. Ja koska Kusti käveli avojaloin, niinkuin muutkin etelälaidan -vekarat, tuntui hyvältä astua siihen, missä lämpöä vielä oli. Hän -kiipesi vuoren korkeimmalle kohdalle, nähdäkseen oikein hyvin. - -Mitään niin kaunista ei hän ollut koskaan nähnyt. Kaikki -ikkunanruudut kaupungissa olivat pelkkää kultaa. Laivoissakin, jotka -kulkivat edes ja takaisin, olivat ikkunat kullasta. - -Maailma oli suuri ja kaunis ja Kusti oli pieni ja mitätön. Ainakin -se hänestä niin tuntui. Häntä varten ei löytynyt mitään. Voi! miten -onnellisia ne ihmiset lienevätkään, jotka saivat asua tuolla alhaalla. - -Hän ymmärsi miksi häntä kutsuttiin retkaleeksi. Ennen oli hän -luullut, että se oli paljasta ilkeyttä eikä sen pahempaa kuin -sekään, että hän kutsui hienosti puettuja poikia keikareiksi, mutta -nyt hänestä tuntui, että retkale oli saanut syvemmän merkityksen, -sellaisen, joka liittyi hänen sisäiseen minäänsä. Hän istahti alas ja -itki, itki niin että vapisi. - -Kusti alkoi koulunsa. Se oli hänelle koko mullistus. Opettajat olivat -ensi alussa melkein yhtä hyviä kuin maalari, vaikkei heillä ollut -väkeviä tarjottavana. - -He saarnasivat myöskin, vaikkeivät niinkuin maalari. He puhuivat, -että kaikki ihmiset voivat tulla rikkaiksi, mutta ettei rikkautta -ollut niinkään haluttava. Se oli Kustin mielestä valetta, sillä hän -muisti kultaikkunoita. Ja se kuului niin kummalta, kun opettaja puhui -jostakin, jota sanottiin velvollisuudeksi ja joka varmaankin oli -hyvin korkealla, koska kaikkein ihmisten tuli kaikin voimin pyrkiä -velvollisuutta kohti. - -Kusti sai paljon miettimisen aihetta. Hän kuuli luvuista ja -numeroista, kasveista ja eläimistä ja sitten jostakin, jota -kutsuttiin katkismukseksi ja joka kertoi eräästä miehestä, jonka nimi -oli Jumala ja joka oli hyvin vanha ja valkopartainen ja mahtava. -Hänestä ei Kusti koskaan ollut kuullut puhuttavan, mutta nyt -heräsi hänessä suuri pelko häntä kohtaan ja varovaisemmin hän nyt -sieppasi omenia puutarhoista. Hän pelkäsi melkein enemmän Jumalaa, -kuin hovineuvoksetarta, joka omisti puutarhat ja joka oli aivan -ihmeellisen häijy, ankara ja -- vanha. - -Kun hän tuli ulos ja noitui poikaviikareita, jotka syysöinä -hiipivät puutarhaan ja yrittivät siepata joitakuita hänen suuria -hillo-omeniaan, riensivät he tiehensä, minkä jalat kannattivat. - -Sentähdenpä muodostui hänestä ja Jumalasta melkein yhtäläinen käsite -Kustin mieleen. Kusti kuvitteli Jumalaa aina vanhaksi ukoksi, joka -toruili paljon ja oli hyvin ankara. Opettajat sanoivat aina, että -"siitä ei Jumala pidä", tai "sen näkee Jumala." - -Kusti rukoili häntä aina peläten. Poika oli kasvanut lemmettömissä -oloissa eikä koskaan ymmärtänyt, että voipi löytyä muitakin tunteita -kuin vihaa ja ankaruutta. Sekin vähäinen määrä lempeyttä, mikä -hänessä oli, hävisi koulussa, jossa toverit ivailivat heikkoutta -ja halveksivat kyyneliä. Huolimatta opettajien ystävällisyydestä -kävi Kustin mieli yhä synkemmäksi. Heistä taasen tuntui poika -kummalliselta ja he kuulustelivat häneltä, olisiko hänellä -mahdollisesti joitakin salaisia paheita. - -Vuosien vieriessä kävi hän yhä synkemmäksi. Hän vetelehti poissa -viikottain ja kun häneltä kysyttiin syytä siihen, syytti hän -vanhempiaan, joita hänen muka täytyi auttaa kotona. - -Se onnistui jonkun aikaa, kunnes saatiin selville, ettei hän -ollutkaan kotosalla, vaan että hän oli valehdellut. Kosto tuli -heti. Hän lähetettiin kasvatuslaitokseen. Sellaiselle luonteelle, -kuin hänen, oli se turmioksi. Ulkonaisesti kävi hän paremmaksi. Hän -käyttäytyi hyvin, mutta se ei tapahtunut sentähden, että hän olisi -ymmärtänyt että päinvastainen menettely olisi ollut väärin, vaan -ainoastaan päästäkseen pikemmin vapaaksi. - -Hän ymmärsi, että hänen piti valehdella ympäristölleen, ja niin -valehteli hän käytöksessään, puheissaan ja oloissaan, töissään -ja kaikessa, vaan ei ajatuksissaan. Totuus alkoi käydä hänelle -vastenmieliseksi, koska joka kerta, kun hän oli yrittänyt sitä puhua, -oli se vain tuottanut hänelle harmia. Se seikka, ettei hän saanut -nukkua kotona ja kuulla isän ja äidin toraa, ei ollut niinkään suuri -vahinko. Mutta ettei saanut olla yhdessä poikien kanssa, jotka -vetelehtivät ja tupakoivat ja varastelivat hedelmiä, se oli hänestä -kovaa. Ja hän halusi kuollakseen päästä vuokraamaan "ruumiskirstun" -Hammarbyn luota ja lähteä purjehtimaan poikien ja tyttöjen kanssa -ja nousta maihin Isoäidin saarelle ja ilakoida heidän kanssaan yöt -läpeensä ja toisinaan päivätkin. Tytöillä oli aina rahaa, jota -ansaitsivat tehtaissa ja he tarjosivat mielellään väkijuomia. - -Se oli elämää, se! - -Koulu päättyi. Kusti ei koskaan suorittanut sitä kokonaan, sillä -maalari oli toimittanut hänelle levysepän oppilaan paikan. Kustilla -ei ollut koskaan ollut niin iloista päivää, kuin silloin, kun hän -jätti koulun ja katkismuksen, velvollisuuden ja totuuden. Veistoa hän -vain kaipasi, mutta nythän hänestä tulisi levyseppä ja se oli sentään -vasta jotakin. Ei hänen koskaan enään tarvitse lukea läksyjään eikä -pelätä Jumalaa. Nyt oli hän oma herransa. - -Kusti oli vahva poika, muuten ei hän mitenkään olisi kestänyt. -Kisällit pitivät häntä kurissa ja jollei hän ollut nopsa ja -huomaavainen liikkeissään, lensi pellinpalasia ja pihtejä pitkin -hänen ruumistaan. Kun niin sopi, löi hän takaisin, mutta ylipäänsä -oli hän alakynnessä ja sai pitää hyvänään. - -Ei ollut suurtakaan eroa koulun ja verstaan välillä. Huomasipa hän, -että koululla oli joitakuita hyviäkin puolia, joita hän ei koskaan -ennen olisi voinut aavistaa. Siellä sai hän toisinaan ruokaakin. -Täällä sai hän sitä itse hankkia. Siellä puhuivat opettajat -ystävällisesti -- ainakin ylimalkaan. Täällä ärjyivät ja kiroilivat -kisällit ja mestarit. - -Mutta kun hän sai nostaa ensimmäisen palkkansa ja ostaa sillä -itselleen kiiltonappisen lakin ja nälkävyön, tuntui verstaanelämä -kumminkin melkolailla paremmalta. Ja verstaanelämässä heräsi hänen -vanha vihansa rikkaita kohtaan uudelleen eloon. Siellä tapasi hän -samoinajattelevia, sekä vanhempia että nuorempia, kaikissa piili -sama tuikea viha ylempiä kohtaan. Oppipoika vihasi kisälliä, -kisälli mestaria, sillä mestari oli rikas, sanottiin, vaikka hän -antoi kansalle nälkäpalkkoja. Kun mestari oli ollut kisällinä, oli -hänkin vihannut mestariaan, mikäli kerrottiin. Kaikkia, jotka olivat -ylempänä, tuli vihata. Hänen ei tarvinnut tai hän ei ollut oppinut -tekemään päätelmiä, sillä hän tiesi, ettei hänestä koskaan tulisi -mestaria. - -Kaikki väärinkäytökset ja vääryydet, joita verstaassa oli kasaantunut -vuosien kuluessa, syötettiin häneen ja hänen vihansa paisui siitä -vielä vankemmaksi. - -Vanhempiaan ei hän koskaan enään nähnyt. Hän ei heistä välittänyt -eivätkä he hänestä. Sisaruksiaan ei hän myöskään tavannut. Ainoastaan -vanhemman siskonsa, Hannan, oli hän eräänä iltana kohdannut -Kungsträdgårdissa. Hänellä oli turkinkaulus ja valkoinen alushame, -jota hän näytteli niin paljon kuin suinkin, ja hän ilostui nähdessään -Kustin ja tarjosi hänelle punssia Bernsissä. Siellä oli lämmintä ja -valoisaa ja hienoa. Kustia hävetti olla työpuvussa, ja kun hän oli -juonut pari lasia, ei hän enään ollut selvä. - -Hän suuttui, kun näki korkeahattuisen herran tuijottavan sisareen -ja oli jo rynnätä tämän niskaan, mutta kun hän näki sisarensa -vilkuttavan silmää herralle, nousi hän ja meni pois sanaakaan -sanomatta. - -Sinä yönä ei hän paljon nukkunut. - -Hänellä itsellään oli steariinikynttilätehtaassa tyttö, jota -jumaloitsi ja jonka kanssa läksi Nackaskogeniin sunnuntaisin. - -Silloin oli elämä aika miellyttävää. Mutta se ei kestänyt. Tyttö otti -toisen ja Kusti sai mennä. - -Siitä hetkestä alkoivat onnettomuudet, kuvitteli hän. Verstaassa -riitaantui hän erään toverinsa kanssa ja löi häntä niin, että itse -tuli poisajetuksi paikastaan. Hän näki nälkää kaksi vuorokautta, -sitten meni hän kotiin vanhempainsa luokse kerjäämään ruokaa. - -Kun hän koputti, avasi maalari. Jos hän tahtoi tavata äitiään, niin -ei se käynyt päinsä. Isä oli tavallisessa paikassaan. Missä äiti oli? -Äiti oli muuttanut. Minne? Hautuumaalle. Eikö hän haluaisi astua -sisälle saamaan ryyppyä? - -Kusti pudisti päätään ja meni pois. Hän kuljeksi Slusseniin päin -tavatakseen jonkun tutun. Uutinen äidin kuolemasta ei häneen liikoja -koskenut, kun ensimäinen välitön vaikutus oli haihtunut. Hän oli -vihainen itselleen, kun oli hyljännyt maalarin ystävällisen kutsun. -Hän tuumiskeli. - -Mitähän, jos kääntyisi takaisin ja saisi ryypyn, ehkäpä voileivänkin -maalarilta? Hän oli joka tapauksessa hyväntahtoinen mies. - -Koskahan eukko oli kuollut? Olipa se sentään kummaa, ettei hän -ollut saanut siitä tietoa tai luulivatko ehkä, ettei hän elänyt? -Miksi oli hän kuollut? Oliko juonut itsensä kuoliaaksi? Hän joi -kyllä tuntuvasti, mutta se lohdutti, sen tiesi kyllä vähin itse -kukin. Kun ukko oli poissa, ei hänellä totisesti ollut paljoa millä -elää, varsinkin niin monen vesan kanssa. Hautausmaa? Sateliko -sielläkin, lumiräntää, lumisohjua -- paljon kumpuja, puuristineen --- köyhien hautuumaa. Rikkailla oli hienot asunnot hopearistineen -ja marmoritauluineen ja haravoitua santaa. Ja siinäkö sitten oli -kaikki? Ensin rehkiä ja nähdä vaivaa koko ikänsä ja sitten ajella -tuonne yksin alas santaan pistettäväksi. Äiti oli aina kalpea. Ei hän -varmaankaan ollut paljon muuttunut, vähän kalpeampi vaan. Ja siellä -hän nyt makasi. Loppunut oli juominen. Mutta loppunut oli myöskin -kurjuuden näkeminen ja siten oli hän päässyt sekä miellyttävästä että -epämiellyttävästä. Jos hän saisi valita, niin tuskinpa hän tahtoisi -tulla takaisin jatkamaan. Kyllä sentään, jos hän saisi vaihtaa -ja ruveta muutteesta rikkaaksi. Saisi panna yllensä silkkipuvun -kuuraushameen asemesta, silkkisukat ja kultaiset rannerenkaat ja -tuoksuta hajuvedelle ja ajella teatteriin vaunuissa, kaksi apinaa -edessä ja yksi takana, pakahduttaa itsensä ruualla ja viinillä niin, -siitä eukko kyllä pitäisi -- ja osaisi komentaa piikoja ja pesuakkoja. - -Sitä olisi hauska katsella. Ja hän -- tuo toinen, jonka kanssa äiti -vaihtaisi, hänen pitäisi muuttaa maalarin väen ja leski Strömin -luokse ja elää silavasta ja happamista herneistä, pukea ylleen -märkä kuuraushame ja tallustaa tiehensä rikkinäisissä jalkineissa -talviaamuisin pesemään rikkaitten lattioita, maata lapsivuoteessa -kerran vuodessa, saada selkäänsä ukolta, kun tämä tuli kotiin ja -haukkumisia lapsilta, jotka olivat siihen kylliksi isoja -- niin sitä -hän saisi! -- ja sitten kuolla yksin ja hyljättynä, niinkuin vanha -lude nurkassaan, kenenkään häntä kysymättä. - -Kuka oli maksanut hautauksen? Vaivaishoitohallitus tietenkin. Hän -oli siis saanut ajaa tuossa mustassa laatikossa, jonka Kusti kohtasi -melkein joka aamu mennessään verstaalle. Ehkä oli äiti jonakin aamuna -ajanut hänen sivutsensa Nygatanilla hänen siitä tietämättä, ajanut -yksin tuossa inhottavassa arkussa, jota ei kukaan koskaan saattanut, -vaan joka täristeli eteenpäin ruumisvaunussa ilman seppelettä, -kiireesti kuin kolera-aikoina. - -No niin, sitä hän ei voinut auttaa. Se ei ollut hänen syynsä. Olisipa -vainaa voinut olla torailematta, niin ehkä hän olisi jäänyt asumaan -kotiin, kaiken lian joukkoon. - -Etpä olisi jäänyt sinne, Kusti! Sen sinä valehtelet itsellesi, jotta -se kuuluisi hyvältä. Etkö muista, että tytön vuoksi sinä matkaan -läksit? - -Niinpä tietenkin. - -Sinä olet liikutettu nyt, kun eukko on kuollut. Ei se ole sinun -syysi, poikani. - -Kenenkä sitten? - -Ei kenenkään. Ei kenenkään. Ja jos se on jonkun syy, niin se on -rikkaitten. He ovat kuluttaneet hänet, heidän lattiansa ovat -tuottaneet hänelle suonenvenähdyksiä. Sinä olet typerä, Kusti. -Rikkaat hänen tappoivat, vaikka sitä ei saa ääneen sanoa. - -Niin, mutta ehkäpä hän joi itsensä kuoliaaksi? Miksi hän joi? -Lohduttaakseen itseänsä. - -Miksi tarvitsi hän lohdutusta? Vastaa Kusti. Vai pelkäätkö? - -Sen kyllä tiedän. - -No, katsoppa nyt. - -Kusti sanoi viimeiset sanat ääneen itsekseen, kulkiessaan katua -eteenpäin. - -Hän katsahti ympärilleen, oliko kukaan huomannut sitä. - -Kun hän tuli Ritarihuoneentorille, meni hän äkkiä niin sekasin, että -oli kaatua kumoon. Hänen oli pakko nojautua rakennukseen. Maailma -pyöri hänen silmissään, muistopatsas keikkui ja koko tori lainehti. - -"Hän on juovuksissa", kuuli hän jonkun sanovan. "On kauheata, että -nuoret ihmiset" -- enempää hän ei kuullut. - -Hän heräsi poliisiasemalla. Hän tahtoi mennä. Kysyttiin tuimalla -mahtipontisella äänellä, mikä häntä vaivasi. Hän ei kehdannut sanoa, -että hänen oli nälkä. Missä hän asui? Hän oli asukkina. Missä? -Koksikadulla 43, Lundqvistilla. - -Ylikonstaapeli avasi suuren kirjan. - -Mikä hänen nimensä oli? Kusti Öberg. Ammatti? - -Levyseppä. Kenenkä työssä? Hän oli nykyisin ilman paikkaa. - -Oli vaan parasta, että hän toimittaisi sen itselleen, niin pian kuin -suinkin, sillä muuten. -- Saiko hän mennä? - -Kyllä, jollei hän ollut päihtynyt. - -Silloin loppui hänen kärsivällisyytensä. - -"En ole syönyt kahteen päivään", sanoi hän mennessään ja löi oven -kiinni. - -Oli siis rikos olla niin nälissään, että kaatui kumoon kadulla? -Mikä maailma! Vaan senvuoksi vietiin hän poliisikamariin ja siellä -kuulusteltiin kuin rikoksellista hänen asuntoansa, nimeänsä ja -ammattiansa. Olipa se kuvaavaa! Nälkäisenä oleminen on rikos. Mikä -yhteiskunta! Kylläisten yhteiskunta, joka ei sietänyt nälkäisiä. -Jos hän nyt kaatuisi kerran vielä, niin joutuisi hän kiinni taasen. -Mutta ehkä sitten huomattaisi antaa hänelle ruokaa. Olipa hirveätä, -kuinka hänen jalkansa tuntuivat epävarmoilta. Vaikuttiko syömättömyys -todella niin paljon? Kuinka ihminen oli epäkäytännöllisesti -sisustettu. Ajatellapa miten vähän boakäärme menaseriassa tarvitsi. -Vain yhden kaniinin kuukaudessa! Olisi ihanata olla boakäärme ja -saada ruokaa, paljon ihanampaa kuin olla ihmisenä ja nähdä nälkää. - -Tavattoman hyviä tavaroita tuossa puodissa; Ruokatavarainkauppa -- -Albertina Johansson. Mikä kaunis kinkku, hienoa silavaa ruskean -kuoren alla, ja sellaista sveitsiläistä juustoa, aivan keltaista ja -siinä suuria reikiä, reijistä ei niin olisi väliä, mutta se näkyi -olevan mehukasta, sillä niihin oli kertynyt kirkasta nestettä. Ja -tuossa oli krapuja, voi taivaan Jumala! suuria, punaisia krapuja, -koko vati aivan täynnä ja paljon dilliä ympärillä, aivan niinkuin -silloin kun Lotalla ja hänellä oli krapukestit Isoäidinsaarella ja -kravut olivat ruohikossa. Ja tuossa oli, kas sehän oli säädytöntä, -vai niin, nehän olivatkin lihapullia tai jotain sinne päin; ja tuohon -vierelle oli kasattu pitkiä ja lyhyitä pehmeitä leipiä, joista -voisi laittaa aika hyviä voileipiä, jos ne leikkaisi palasiksi ja -levittäisi voita päälle, jota oli tuossa vieressä ja sitten sen -päälle sveitsiläistä juustoa tai kinkkua tai kravunhäntiä tai mitä -vaan kaikesta tuosta muusta ympärillä olevasta kamasta. Kuinkahan -monta voileipää voisi tulla päällimmäisestä leivästä? Riippuisi -siitä, kuinka paksuja viipaleita leikkaisi. Niin, mutta jos leikkaisi -parahultaisia, sormenpaksuisia -- tulisi kai siitä sitten ainakin -viisitoista. Aivan varmaan. Ehkäpä kuusitoistakin. Mutta ehkei voi -silloin piisaisi? Niin, mutta heillä oli kyllä enemmänkin. Mitä hän -ottaisi särpimeksi? Kinkkua, paljasta kinkkua, juuri tuota lihavaa, -joka suussa suli, paksuja, ihania viipaleita, joissa olisi punainen -reunus laihaa lihaa, reunus vain, sillä se ei ollut mitään hyvää. -Ja voisipa hän sitten ottaa pari juustovoileipää ja sitten vähäsen -olutta ja paperossin. -- - -Lumous haihtui. Kusti oli mennyt liian pitkällä unelmissaan. -Ikkunassa ei ollutkaan olutta. Hän kuljeksi eteenpäin. - -Kusti oli juonut suihkukaivosta Norrmalmintorilla. Aina se vähän -lievensi, kun sai jotakin sisäänsä. Hän meni Berzeliuksen puistoon. -Alkoi hämärtää ja santakäytävät pimenivät. Kaksittain istui miehiä ja -naisia sohvilla ja syleilivät ja suutelivat hämärän turvissa. Kun hän -istahti eräälle sohvalle, huomasi hän kyllä, ettei ollut tervetullut. -Kaartilainen heitti sikseen hyväilemiset ja neitonen vetäysi hiukan -syrjään. Molemmat katsoivat kysyvästi toisiinsa ja Kustiin, mutta -sitten siirtyivät he yhteen taas ja kuiskivat ja suutelivat. - -Kusti istui siinä kauvan. Musiikki soitteli ja ihmisten sorina, jotka -istuivat Bernsin luona, valui kuin kohiseva virta hänen ohitseen. -Kohinan läpi kuuli hän lasien kilinää ja pöytänaputuksia. Toisinaan -kajahti nauru melun lävitse, sitten liiti solina taasen soiton -mukana ohitse jonnekin suureen, leveään ja mahtavaan, joka sai -hänet tuntemaan itsensä vieläkin enemmän poisajetuksi, hyljätyksi -ja yksinäiseksi. Vieressä olevan parin tirskuna ja matalaääniset -sanat koskivat häneen myöskin. Mutta viimein hiipi autuas, uuvuttava -tunne häneen, soitto, ihmisäänet, kilinä, nauru ja kuiskauksetkin -kuuluivat heikommin, kuin tulisivat ne kaukaa takaapäin. Hän asettui -veltosti sohvalle, niin että pää nojasi käsivarteen, avasi raskaat -silmäluomensa ja näki suuren pimeyden ja siinä keltaisia pilkkuja, ja -sulki ne jälleen väsyneenä, haluamatta mitään maailmassa. - -Hän heräsi palelemiseen. Aamun sarastus näkyi heikosti puistopuiden -ja rakennusrivien takaa. Ruohokentillä väikkyi yökaste kuin -hämähäkinseitti ja siinä yks ja toinen hopealanka tai helmi. Ja -harmaavarpuset piipittivät. - -Kusti ravisteli itseänsä ja napitti takkinsa kiinni. Hänen niskansa -oli kankea epämukavan asennon vuoksi ja oikea käsivarsi tuntui olevan -täynnä neuloja. Puistossa ei ollut ainoatakaan muuta ihmistä, kuin -hän. Kaikki sohvat olivat tyhjät ja kun hän meni niitten ohi, ei hän -voinut olla tekemättä vertailuja, miltä ne näyttivät, ennenkuin hän -nukahti. Ja silloin naurahti hän katkerasti itsekseen. - -Ihmeellistä kyllä, hän ei tuntenut nälkää enään. Mutta hän joi -aamukahvinsa torilla olevasta suihkukaivosta, josta hän illalla oli -teensä nauttinut. - -Kadunlakasijat olivat jo liikkeellä. Myöhästyneitä yökulkijoita -hoippui suuria kaaria tehden tai kiirehtivät hypähdellen, joustavin -askelin kotiin tai pois. Vanhanpuoleinen herra taputti häntä olalle -ja sanoi hänelle jotakin Nybrogatanin kulmassa. Kusti sylkäsi häntä -kasvoihin. Vanhus nauroi, kuin olisi hän siihen tottunut. - -Kusti kulki sarastusta kohden puoliksi tiedottomasti. Ehkä luulotteli -hän saavansa tuntea aurinkoa pikemmin, jos hän jatkaisi kulkuaan -pitkin Strandvägenia, kuin jos hän kääntyisi kaduille. Suuret, komeat -talot, jossa hänen verivihollisensa asuivat, näyttivät suurimmaksi -osaksi autioilta. Monet pitkät asuinrivit olivat paperilla liimatut -tai liidutut. Hän asettui niitä katselemaan. Eikö se ollut juuri -jossakussa noista taloista, noissa asunnoissa, joissa verstaan -Antti oli ollut panemassa kamiinilevyä ja kiinnittämässä putkea? -Varmasti oli se jossakin noista. Silloin oli siellä peilejä ja -kultaa ja silkkiä ja paneleja ja palmuja ja parkettilattioita ja -kristallikruunuja ja ties herra mitä kaikkea. Ja sellaiset huoneet -he jättävät ja antavat olla tyhjinä monta kuukautta vuodesta, kun -löytyi ihmisiä -- Kusti ja muita -- joiden täytyi nukkua penkeillä -Berzeliuksen puistossa. Nyt asuivat he, herra nähköön, maalla ja -heillä oli hienot purjeveneet ruuhineen, laivamiehineen ja kulkivat -valkoisissa vaatteissa, kuin enkelit. Kauniina enkeleinä, kruunulla -somistetut purjehduslakit päässään. Niin oli Antti sanonut. Ja hän -sen kyllä tiesi, sillä hän oli ollut erään hyvin hienon ja rikkaan -herran laivamiehenä kokonaisen kesän, herran, joka myi konjakkia -talvisin. - -Ja parvekkeita oli heillä myöskin ja hieno rauta-aita ympärillä. -Siellä oli varmaankin aika hyvä istuskella. Istuskella iltasin ja -katsella kansaa ja kaikkia vaunuja, jotka kulkivat alta ohitse. - -Miksi kääntyi poliisi? Luuliko hän, että Kusti aikoi --? - -Kusti jatkoi Djurgårdeniin, Skansenin ohi. Siellä meni hän metsään ja -paneusi maata. - -Hän ei nukkunut, ennenkuin auringonlämpö löysi tien häneen. - -Viikot vierivät ja syksy tuli. Kustin, joka oli nälkiintyneenä elänyt -niillä muutamilla kolikoilla, jotka hän sattumalta ansaitsi laivojen -luona, kävi yhä vaikeammaksi nukkua ulkosalla. Mitään paikkaa ei -hän voinut saada, sillä hakijoita oli ääretön paljous kaikkialla, -mihin hän yritti. Hänen muotonsa kävi surkeammaksi päivä päivältä. -Vaatteista ja uutuuksista, joita hän verstaassa työskennellessään oli -hankkinut, oli jälellä vain nälkävyö, jota kiristettiin yhä enemmän. -Kiiltonappinen lakki ja sininen puku oli pantattu. Niiden sijaan oli -hän kerjännyt kokoon muutamia ryysyjä ja ripustanut ylleen vanhan, -ruskearuutuisen pitkäliepeisen takin ja tomunharmaat housut ja -munankeltaiset kesäkengät, joissa oli vihertävä vivahdus. - -Kusti seisoi eräässä porttikäytävässä Österlonggatanilla ja kuunteli. -Hän vapisi koko ruumiiltaan ja sydän tykytti kovin. - -Ei, ketään ei kuulunut! Hän oli juossut heitä pakoon. Se oli oikein -hauskaa. Aivan kuin entisaikoina, kun hovineuvoksetar oli hänen -kintereillään, kun hän koetti nyppiä hillohedelmiä. Mutta nyt se oli -vakavampaa laatua. Mitä hänellä oli takin alla? Nyt tuli joku. Ei. Se -oli vaan ovi, joka tuulessa narahti. Pitkä, pehmeä päällystakki se -oli, jonka hän oli sattunut saamaan. Hiljaa, mikä se oli! Kuinka olet -pelkuri, Kusti. Ei kukaan tule. Voit olla levollinen. Niin, mutta -mihin joutui mies, tuo pitkä, iso lierihattuinen mies, joka juoksi -jälessäni ja huusi varas? Ottakaa kiinni varas! Ja kaikki ne muut -kiltit ihmiset, jotka tunsivat pyhien tunteittensa loukkaantuneen? -Mene portaisiin, niin olet turvassa. Mutta jos joku tulee ulos? - -Naisen päällysnuttu, mitä minä sillä teen? Enhän voi sitä panna -ylleni. En voi vaihtaa sitä takkiini, joka on aivan läpimärkä. -Miksi otin sen sitten? Hienoa, pehmyttä lankaa, oikein hyvä nuttu -se on. Miksi otit sen, Kusti? Panttitoimisto. Ei, siellä joudun -kiinni heti. Kuinka sinä olet typerä, Kusti! Niinpä kyllä olenkin. -Eikö ollut mitään muuta otettavaa, kun sinun nyt vihdoinkin piti se -tehdä? Olisihan tietenkin voinut ottaa kalossit tai sateenvarjot. -Miksi et tehnyt niin? Olet aasi. Pitää varastaa aprikoimalla eikä -vaan sokeasti rynnätä eteenpäin. Ajatteleppas nyt, jos olisivat -ottaneet sinut kiinni ja pistäneet tyrmään tuon kurjan päällysnutun -vuoksi. Sinä et voi sitä käyttää, et muuttaa sitä rahaksi, mitään et -voi sillä tehdä. Ja sen tähden olet tehnyt itsesi varkaaksi. Naisen -päällysnutun takia. Pane se yllesi ja lähde sen kanssa kadulle. Olin -nälissäni. Oletko nyt sitten kylläisempi? Et, vaan olet vieläkin -nälkäisempi, sillä nyt olet samalla peloissasi. Panisikohan nutun -porrasikkunalle? Tee se. Siitäpä sen kyllä joku löytää. Ja sitten? -Niin, sitten on sinun jälleen mentävä ulos sateeseen ja olet yhtä -väsynyt ja paleltunut ja nälkäinen. Mutta varo itseäsi kun menet -ulos. Ajatteleppas, jos joku seisoo portin ulkopuolella ja odottaa -sinua. Suuri, pitkä, lierihattuinen mies. Mitä olikaan minulla tuon -kanssa tekemistä? -- - -Kusti pani nutun portaisiin ja hiipi hiljaa alas. Hän seisoi -liikkumatta ja kuunteli. Sade pärskyi ränneistä. Pitkän aikaa odotti -hän porttikäytävässä. - -Nyt olivat he kyllä taasen muuttaneet suuriin, komeisiin -rakennuksiin. Nyt olivat ikkunat jälleen kylläkin kirkkaita. Mutta -tänä iltana eivät he voineet istua ulkona parvekkeilla katselemassa -alapuolella liikuskelevaa kansaa. He olivat laskeneet ikkunaverhot -alas ja sulkeneet sateen ja koko pimeän, märän elämän ulos, jota ei -heidän koskaan tarvinnut kohdata ja tuntea. He astuivat pehmeillä -matoilla. Kuinka peilit kiilsivät! - -Miksi? Miksi? - -Kusti nosti kauluksensa ja meni. Kun hän sivuutti viereisen portin, -tuli lierihattuinen mies ulos. Kusti ei yrittänytkään juosta. -Mikä tahansa oli parempi, kuin se elämä mikä häntä muuten odotti. -"Seuraatko hyvällä mukanani?" kysyi mies. Kusti ei vastannut mitään, -painoi vain päänsä nöyrästi alas. - - - - -LÄHTÖ. - - -Granön pappi makasi kuolinvuoteellaan. - -Kaksi vuorokautta oli koillinen puhaltanut ja myrskynnyt. Meri kuohui -jättilaineina, ja jäät tukkeusivat salmeen pappilan kohdalla niin -että taloa ympäröitsi jäinen vyö. Päivisin oli vyö elämänvihreä, -öisin kuolleenharmaa, mutta aina ylitsepääsemätön. - -Tuntui siltä kuin tahtoisi se sulkea sisälle jonkun, joka halusi ulos. - -Granön pappi oli kuolemaisillaan. - -Hän makasi silmät puoliavoimina ja hengitti raskaasti. Joka -hengenvedolla särisi hänen rintansa, ja suutaan hän piti auki, -niinkuin ei hän saisi kylliksi ilmaa. - -"Emmekö voi tehdä mitään?" kysyi vaimo lääkäriltä. - -Hän pudisti päätään. Hän ei jaksanut enään vastata samaan -kysymykseen. Hän oli väsynyt ja ylen harmissaan siitä, että myrsky -esti häntä mannermaalle pääsemästä, ja varmaankin sadannen kerran -tuomitsi hän hyvää sydäntään, joka oli vietellyt häntä lähtemään -papin sairasvuoteelle. Hän haukotteli, nousi ja läksi viereiseen -huoneeseen nukkumaan. Ehkäpä ukko eläisi yön yli. - -Pappi liikahti. - -"Iivari", kysyi vaimo ja kumartui hänen puoleensa. - -Sairas sai yskänkohtauksen. - -"Minusta ei varmaankaan ole paljoksi mihinkään nyt", hän sanoi. -"Koputetaanko?" - -Vaimo pyyhki silmiään. - -"Sytytä kynttilä -- lamppu myöskin. Täällä on niin pimeätä." Hän -rypisti otsansa. - -"Missä lapset ovat?" kysyi hän. - -"He nukkuvat." - -Oli hiljaista hetkinen. - -"Mikä se on, joka koputtaa?" kysyi hän uudelleen. - -"Se on jäänlähtö. Meri on murtautunut vapaaksi. Myrsky käy." - -"Kuuluu siltä, kuin tulisi se ylitsemme." - -He kuuntelivat. - -"Tunnetko itsesi terveemmäkst nyt, Iivari?" - -"Tunnen, nyt minun on hyvä olla." - -Vaimo itki. - -"Itketkö sitä? Että minunkin pitää tehdä lähtöä? Onko täällä ketään -muuta sisällä?" - -"Ei, me olemme kahden." - -"Minusta tuntui. -- Kuuleppas Anna. Nyt ei minua voida lähettää enään -kauvemmaksi." - -"Mitä puhut!" - -"Totuutta, Annaseni. Nyt olen minä voimakkain. Onko sinulla jotain -juotavaa? Kiitos!" - -Hän joi maidon, jonka vaimo ojensi. - -"Sinun ei pitäisi puhua niin paljon." - -"Koska sitten puhuisin, jollen nyt?" Hänen suunsa vetäysi heikkoon -hymyyn. "Tahdon, että annat minulle anteeksi, Anna, annat anteeksi, -mitä olen sinulle tehnyt. Kyllä tiedän, että olen tehnyt sinulle -paljon pahaa, mutta näetkö Anna, minä en voinut muuta. Muistatko -pientä kappalaistaloamme alhaalla Daljoella, missä sinä ruusuja -kasvatit ja minä istutin hyötymansikoita jokaiseen soppeen, mikä -saatavissa oli. Muistatko sitä, Anna, ja kuinka me olimme onnellisia?" - -Vaimo suuteli häntä. - -"Tein sinulle pahasti, kun saarnasin sen pois, mutta minun täytyi -puhua sillä tavalla, minun täytyi sanoa totuus, niinkuin sen silloin -ymmärsin. - -"Meidän oli lähteminen hyötymansikoitten ja ruusujen luota. Oli -alkukesän ilta, kun ajoimme sieltä, muistatko? Tuomi tuoksui. -Kauvaksi jälkeemme. Muistatko? - -"Se oli tietysti minun syyni silloin, niinkuin ainakin. Minussa on -aina ollut kuin tulivuoren tunne -- minun täytyi puhua -- silloin, -niinkuin nytkin. Älä estä minua! Minulla ei ole ollut aikaa ennen -puhella siitä, kun oli niin paljon tärkeämpää sanottavana. Mutta -minusta tuntuu kuin olisi minulla nyt oikeus siihen sekä itseni -tähden että sinun vuoksesi. Kukaan ei voi sanoa, että se on liian -varhaista. - -"Sitten jouduin minä tuomiorovastin huostaan, jotta hän pitäisi minua -silmällä. Luultiin varmaankin, että minä sen vuoksi puhuisin niinkuin -ne toisetkin. - -"Muistatko ensimmäistä saarnaani? Oli hirveätä nähdä sen vaikutusta -kansaan. Ja sitten kaikki taivutukset ja sovittelut, joita eteeni -pantiin ja joiden tähden tahdottiin minua myymään vakaumukseni. -Itsepä kaikkivoipa piispakin kutsui minut luokseen. Voi, hän oli ylen -viisas mies. Hän puhui omasta nuoruudestaan ja sen epäilyistä. Hän -kehotti minua etsimään Jumalaa. Minua, joka juuri etsin häntä enkä -voinut löytää häntä tyhjissä sanoissa. Voi, sinä kyllä tiedät, mitä -etsin." - -"Ei sinun pitäisi puhua niin paljon, Iivari." - -"No niin, sitten varoitettiin minua kerran, kahdesti, kolmasti, -varoitettiin puhumasta dogmeja vastaan, tunnustuksia ja teessejä -vastaan. Kuivia, hengettömiä dogmeja tahdottiin minua pitämään -enemmän kunniassa kuin omaa haluani saada ihmiset paremmiksi, -jalommiksi. Tahdottiin, että ruokkisin heitä sannalla ja kivillä, kun -minä tahdoin antaa heille itse suuren, ihanan elämän. - -"Minulta uhattiin riistää elatukseni ja niin lankesin minä kerran, -poikkesin tähteä kohti johtavasta suunnasta ja käännyin tyynille -vesille ja varmoihin satamiin. Luulin, että minäkin voisin pysyä -rauhallisena ja antaisin haaksirikkoisten purjehtia ulkopuolella -myrskyssä, mutta ankkurini ei pohjannut. - -"Niin läksin ulos jälleen. - -"Erosin kirkosta. Minut pakotettiin siihen, sen sinä tiedät. Veitsi -pantiin kurkulleni: usko taikka elämä. Valitsin elämän ja pidin -uskoni eli epäuskoni, niinkuin he sitä nimittivät. - -"Saanko vähän juotavaa." - -"Kas niin, Iivari." - -"Älä estä minua. Tämä on puolustuspuheeni kuoleman, sinun ja erään -toisen edessä." - -"Saat yskäsi jälleen." - -"Kuulethan, etten yski." - -"Niin, mutta minähän tiedän kaiken tuon entuudelta." - -"Se tulee, se tulee. Odota vain. Mutta ensin täytyy minun lukea -numerot sinulle, ennenkuin teen kirjanpäätöksen. Sillä jos minä nyt -vaan sanoisin: anna anteeksi, Anna, niin ehket muistaisi, mitä sinun -on anteeksi annettava. Tietysti sinä antaisit minulle anteeksi, sen -tiedän. Mutta minä en tahdo, että anteeksi annettaisiin ilman, että -synti olisi siinä mukana myöskin. Sentähden luettelen sinulle nyt -syntini yhden erältään, niinkuin olosuhteet pakottivat minut tekemään -syntiä sinua vastaan. Ymmärräthän, että minun mielestäni se ei -koskaan syntiä ollutkaan --." - -"Ei minunkaan, Iivari." - -"Oli kyllä, Anna, sen oli täytynyt sitä olla. Muu ei ole mahdollista. -Niin paljon tunnen toki vaimoani, että sen tiedän. - -"Niinmuodoin lasken eteenpäin. - -"Me muutimme Stugsundiin. Minusta tuli siellä vapaapappi, sosialisti -pappi, niinkuin minua kutsuttiin. - -"Minulla ei ollut enään kirkon jollei hyvää, niin kuitenkin riittävää -kappalaisleipää pureksittavana. Me näimme puutetta, mutta se ei -tehnyt mitään, sen kyllä muistan. Muistat kaiketi, kuinka ylistin -elämää, kun saatoin olla vapaa ja rehellinen ja puhua omaa uskoani -semmoisena kuin se itsessäni kasvoi. Tiedät myöskin, kuinka siellä -työmiehille omistin pitkät illat opettaakseni heille, mitä itse -osasin. Se ei ollut paljon, sillä minun painolastini elämässä ei -tullut sen paremmin kuin muittenkaan pappien, sanottavan suureksi. - -"Ah, oli monta kaunista sunnuntaita, puhellessani heille mäellä, -muistathan. Päivä paistoi ja Jumala oli suuri. Seisoa siinä kasvot -vasten hänen tekojensa kasvoja, nähdä kuusten viheriyden, taivaan -kohoavan aurinkoiseen avaruuteen, sauhun nousevan punaisista -mökeistä ja kuulla tukkien painivan koskessa! Eikä tarvinnut seisoa -puristettuna valkeakalkkisten kiviseinien väliin, katoissa maalatut -tähdet, ja haistella tomua ja hometta ja nähdä ylpeyden ja rikkauden -pöyhkeilevän parhaimmilla paikoilla. Eikä tarvinnut vetää yllensä -pitkää papinkauhtanaa, leukaliperiä ja kaulusta, jotka kuristivat -sanat kurkkuun, vaan sai puhua kuin ihminen ihmisille, ei pienistä -köyhistä teesseistä ja dogmeista, vaan suurista inhimillisistä -totuuksista, rakkaudesta ja velvollisuuksista. - -"Ja aika kului, pitkä aika monenkin mielestä, ja minä aloin jo -luulla joutuneeni oikealle paikalleni. Mutta sitten tulivat lakot -ja työnsulut, nämä pahojen aikojen kauhut, ja irrottivat kaikki -käsitteet oikeasta ja väärästä. Ei tarvittu Jumalaa enään, kun -ihmisistä oli niin paljon tekemistä. - -"Minä koetin puhua järkeä, huusin itseni käheäksi myrskyssä ja -pysyttelin siinä. - -"Jumalaani pilkattiin; ivattiin uskoani ja saarnojani rakkaudesta -ja velvollisuuksista. Kun koetin puolustautua, osotettiin minulle -ilkeyksiä, vääryyksiä ja julmuuksia, joita harjoittivat ne, joiden -olisi ollut helpointa osottaa rakkautta. Minä pyysin heitä toivomaan; -he näyttivät minulle häädetyitä tavaroitaan. Minä rukoilin heitä -antamaan anteeksi; he osottivat nälkiintyneitä lapsiaan; minä pyysin -heitä uskomaan ja he kysyivät: mihin Jumalaan? Rikkaittenko? - -"Ihanuus oli loppunut. Minun täytyi lähteä sieltä. Sosialistipapista -olisi täytynyt tulla ateisti ja sitä hän ei voinut, koska hän oli -deistiksi syntynyt." - -Hän ryki hetkisen, ennenkuin jatkoi. - -"Me kuljeksimme sinne tänne paikkakunnalla sinä, minä ja lapset, ja -elimme armeliaitten ihmisten turvissa. - -"Mutta meille vihellettiin toisinaan ja huudettiin: 'Rukoile vaan -Jumalaa, niin kyllä hän auttaa!'" -- Iva on hirmuista, Anna. -Varsinkin, kun siihen ei osaa vastata. - -"Sinä et milloinkaan valittanut, mutta minä näin sinusta, että kärsit. -Ja kärsimykset tekivät meidät katkeriksi ja koviksi toisillemme. -Istuin monta kertaa ja katselin sinua salaa ja ymmärsin, minne -kaihosi liiti. - -"Ruusujen luokse, Anna minä tiedän sen. Mutta se ei ollut yksin -minun syyni, Anna, se oli ajan. Sellaisella, kuin minulla, ei ole -mitään täällä tekemistä, ei mitään tekemistä inhassa, voiton- ja -vallanhimoisessa maailmassa, jossa tavotellaan rahaa, ei -välikappaleena, vaan päämääränä, ja jossa yksilöt ryömivät toistensa -kimpussa päästäksensä ylimmiksi vain sentähden, että saisivat kulkea -toisten selässä ja nauttia elämän herkkuja. - -"Rauhoitu, Annaseni, nyt pääsen siihen kohta. Muistatko, että minä -kesken meidän suurta puutettamme läksin pois hankkimaan apua?"" - -"Läksit Upsalaan?" - -"Niin tein, ja kun tulin takaisin, oli rahoja taskussani." - -"Jotka olit saanut lainaksi Palmgrenilta. Hän oli hyvä mies." - -"Niin hän oli. Mutta sitä sinä et tiedä, että hän otti minulta -lupauksen lainan antaessaan. Ei hän vaatinut ainoastaan rahojaan -takaisin maksettaviksi, sillä sehän oli luonnollista, vaan että minun -piti mennä arkkipiispan luokse selittämään kaikkea ja pyytämään armoa -ja anteeksiantamusta." - -"Siitä et koskaan mitään puhunut." - -"En, ja se oli juuri pelkuruuttani. Katsoppas Anna, jos minä silloin -olisin sen sinulle sanonut, tullessani kotiin, niin olisit sinä -luullut, että minä todellakin olin tehnyt sen vakaumuksesta, että -olin murtunut kovassa taistelussa uskoni puolesta. Niin olisit sinä -luullut! Mutta Anna, niin ei ollut asian laita! En olisi koskaan, en -koskaan, kuuletko! tehnyt sitä, jollei sinua ja lapsia olisi ollut. -Kuuntele! Minä haastelin tähän tapaan: sinulla voipi olla mikä usko -hyvänsä, Iivari, mutta sinulla ei ole oikeutta antaa rakkaimpasi -nähdä nälkää sen takia. Ja nyt minä voin sen sanoa, nyt se ei tee -mitään, mutta jos minä olisin sen silloin sanonut, niin olisin -kiusannut sinua turhaan." - -"Ja sinä peruutit kaikki minun tähteni?" - -"En kaikkea. Minä sanoin niin kuin asia oli: että minä tosin -ajattelin ja uskoin toisin kuin tunnustuksissa on, mutta että olin -valmis toisten tähden lupaamaan, etten koskaan enään puhuisi dogmeja -vastaan. Asia käsitettiin niinkuin se oli ja sehän olikin oikeastaan -armonasia. - -"Minä sain rahat ja joitakuita kuukausia myöhemmin tämän pienen loukon -meren saarella, viattoman kappeliseurakunnan täynnä kalastajia -hoitaakseni. - -"Anna minulle nyt anteeksi, Anna! Sitä kyllä tarvitsisin." - -"Rakas Iivari! Epäilitkö koskaan sitä?" - -"En, Anna." - -Hänen silmiinsä tuli omituisen tarkkaava ilme ja hän siirteli käsiään -levottomasti peitteellä, niinkuin olisi hän etsinyt jotakin. Silloin -vaimo ymmärsi ja itki. - -Hän alkoi jälleen puhua, mutta hitaasti ja viivytellen, niinkuin -olisi hänen ollut vaikea löytää sanoja. - -"Sentähden minä lähden nyt. Minä en sietänyt jäädä suljetuksi tänne. -Sanat, jotka tahtoivat ulos, mutta eivät päässeet, myrkyttivät minut, -ajatukset olivat kuolleina syntyneet, kun ne vihdoinkin pääsivät -esille. Koko sisäinen elämäni tuli saastutetuksi sen kautta, että -kaikki laskutiet tukkeentuivat lupaukseni tähden. Siksipä olen -sellainen kuin nyt olen, siipirikkoinen ja masentunut, ilman kykyä ja -melkeinpä ilman haluakin jatkamaan elämistä pitemmältä. - -"Lääkäri on kyllä sanonut, että pian kuolen, niin, sen tiedän. Kuulin -sen hiljattain, ennenkuin aloin puhua. - -"No niin, se on hänen tapansa käsittää asia. Minä olen oikeastaan -kuollut jo aikaa sitten. Minä kuolin sinä päivänä, Anna, kun luovuin -oikeudestani, velvollisuudestani sanoa totuus. Että ruumiini on -elänyt parikymmenkunta vuotta sen jälkeen, ei merkitse mitään. Meidän -ei tule elää ruumiimme, vaan henkemme takia." - -Hän hengitti lyhyemmin, ääni kävi syvemmäksi ja muutteli sävyä. -Toisinaan vihloi se korkeana ja terävänä kuin kulunut viiri, -toisinaan jylisi se syvänä ja täysinäisenä kuin kaukainen ukkonen. -Nyt hän ei kuullut enään mitään, hän puhui vaan, aika ajoin ilman -yhteyttä. - -Vaimo pelästyi ja meni herättämään lääkäriä. - -Hän oli ärtyinen ja uninen ja kohautteli olkapäitään, kun näki, -kuinka muuttunut pappi oli. Hän otti sairaan käden ja nosti sitä -kynttilää kohti. Kynnet olivat mustansiniset. Hän kuunteli sydäntä ja -pudisti päätään. - -He seisoivat ääneti ja katselivat sairasta. Hän oli sulkenut silmänsä -hetkiseksi, mutta äkkiä avasi hän ne, katsoi tutkivasti heihin ja -sanoi: "Minä ymmärrän." Hän sulki silmänsä jälleen. - -Sitten alkoi hän hourailla. - -Hän lauloi ja messusi ja puhui ruusuista ja rahoista ja Jumalasta -ja ijäisyydestä ja tutkinnoista ja ystävistä herkeämättömässä -sekamelskassa, kunnes kaikki loppui sekavaan mutinaan ja hän vaikeni. -Huulet vielä liikkuivat ja puhuivat sanoja, joita vaimo ei voinut -ymmärtää, vaikka hän kumartui kuinkakin lähelle häntä. - -Mutta silloin näki hän kuinka huulet pysähtyivät ja silmät aukenivat, -ikäänkuin pimeyteen katsoakseen. - -Vaimo lankesi polvilleen, suuteli hänen otsaansa ja itki katkerasti. - - - - -LAUTAMIES ROSBERGIN TUKHOLMAN MATKA. - - -Juna mennä rämisti tunnelin sisälle. - -Lautamies Rosberg nipisti silmänsä kiinni. Äkkinäinen pimeys teki -epämiellyttävän vaikutuksen ja hän painautui tiukemmin sohvannurkkaan. - -Hän näki vielä päivänpaisteiset niityt, joiden ohi vasta oli -kiitänyt, ja muutamia vekaroita, jotka olivat heilutelleet tien -ylimenopaikalla, ja suuria, luonnottoman suuria rakennuksia, joissa -oli ikkunoita joukottain, -- vihainen vihellys veturista ja sitten -kävi kaikki pimeäksi yhtäkkiä. - -Hän kuuli nyt selvemmin kuin ennen pyörien kolahdukset kiskojen -jatkopaikoissa ja omituista kohinaa ulkoa. Hänestä tuntui, että -voimakas ilmavirta vastustamattomasti imi häntä eteenpäin mustan, -äärettömän putken läpi. - -Hän raotti hiukan silmiään ja pimeys näytti vieläkin mustemmalta. -Hän laski itsekseen, missä matkustajat istuivat, potkasi jalallaan -penkin alle, koettaakseen oliko matkalaukku tallella ja muistutteli -tyttäriensä osotetta. Sitten alkoi häntä pelottaa ja hän kuvitteli -radalta suistumisia synkässä pimeydessä ja päällekarkauksia ja -murhia, ja levitti silmänsä auki niin, että ne kyyneltyivät. - -Veturi vihelsi taas yhtä vihaisesti kuin äsken, ikkunanruudut -valkenivat savunharmaiksi, vuorenseinämä liiti ohi aivan läheltä, -silmänräpäyksen aikaa pimeyttä jälleen ja sitten, niin äkkiä, kuin -olisivat ameriikkalaiset kaihtimet ponnahtaneet ilmaan, paljastui -laaja näky. - -Hän näki lukemattoman joukon taloja, jotka loistivat aamuauringon -valossa, ja katuja, jotka varjoisina johtivat niitten läpi; hän -näki toreja ja mahtavia siltoja, joiden alla vesi virtasi ja -kimalteli miljoonin hopealevyin; hän näki kirkkaan, terässinisen -ulapan ankkuroituine aluksineen, ja hän näki kirkontorneja, jotka -tunkeutuivat rakennusryhmistä esille, kuin olisivat ne tukehtua -niitten joukkoon ja toiset olisivat huipustaan läpinäkyvät, niin -että ilma pääsi siintämään läpi, toiset vaskenvihertävät, raskaat ja -uhmailevat. Savupiipuista kohosi savu ruusunpunervana ja tyynenä. -Kaikkialla kaareili taivas sinikellonsinisenä, vapaana ja avarana. - -Ja vaunuja vieri. Ja ihmisiä käveli. - -Lautamies pysähtyi portaille. Häntä melkein -- huikaisi. - -Asematalon edusta loisti valkoisena auringon valossa. Poliisi seisoi -messinkilaatat käsissään ja jakeli niitä matkustajille. - -Lautamies oli vähällä saada ajurin. Hän antoi hiukan hämillään laatan -takaisin poliisille, mutta oli taas joutua kiikkiin hotellilähettien -takia, jotka kultakoristeisissa lakeissaan tahtoivat auttaa häntä -matkalaukun kantamisessa. - -Rosbergin mielestä oli Tukholma kummallinen kaupunki. Kaikki ihmiset -olivat niin auttavaisia. - -No, kylläpä hän suoriutuisi ilman noita kenraaleja. - -Mutta hän käytti tilaisuutta hyväkseen kysyäkseen, missä Brahenkatu -oli. - -Hän tarttui matkalaukkuunsa ja lähti osotettua suuntaa kohti. - -Nytpä hän oikein hämmästyttäisi tyttäriään! Tosin kyllä olivat he -kirjoittaneet hänelle ja pyytäneet häntä ilmoittamaan, milloin hän -aikoi tulla heidän luoksensa, mutta niin olivat asiat nyt sopineet -ja hän läksi matkalle kirjoittamatta. He tahtoivat tietenkin tulla -isäänsä vastaan, mutta hän, lautamies, oli kyllä mies suoriutumaan -omin päin. Hän oli ollut ennenkin kaupungeissa, sekä Vestervikissä -että Oskarshamnissa ja Eksjössä. Tämä kaupunki näytti tosin hiukan -suuremmalta, mutta siitä selviytyisi kyllä siitäkin, kunhan oli aikaa -tarpeeksi. - -Hän katsoi kelloaan. Puoli kahdeksan! Hyvä. Hänellä oli siis paljon -aikaa. Ehkäpä tapaisi hän heidät ihkasten sängyssä, ennenkuin olivat -ennättäneet lähteä kahvilaan. Siellä ei heidän toki tarvinnut olla -ennen yhdeksää. Hm! Brahenkatu? Eiköpähän joku henkilö historiassa -ollut nimeltä Brahe? - -Hän meni pitkän kadun poikki. Drottninggatan luki hän kadunkulmasta. -Eihän sen loppua näkynytkään toisesta päästä, se meni vallan umpeen. -Olipa hyvä, ettei hänen matkansa vienyt sinnepäin. - -Kahviloita näkyi olevan paljon. Hän tuumiskeli, että missähän hänen -tyttäriensä paikka oli. Eihän se toki voinut olla tuollaisissa -pienissä kahviloissa, joissa oli marmoripöytä ikkunan vieressä ja -kaksi wienertuolia, ja hyasintti pöydällä. Ei maar, he olivat kyllä -hienommissa paikoissa. Eivät he olleet missään kahviloissa, vaan -konditoriassa. Tietysti se niin oli. Hienossa konditoriassa, missä -oli paljon karamellejä ja leivoksia, aivan kuin mamselli Strandin -luona Storgatanilla Eksjössä, jonne hän kerran pistäysi ja sai -kuohulimunaatia ja hedelmätorttua. - -Kyllä tytöt aina suoriutuivat. Sekä Elli, Klara, että Signe. Ja -käyttäytyivät hyvin myöskin. Niin olivat he aina tehneet. - -Rosberg suoristi selkänsä. Hänellä oli vahva yhdysside kaupungin -kanssa, vaikka se saattoikin näyttää suurelta ja vieraalta. Hänen -tyttönsä olivat ehkä kävelleet samalla kadulla, katselleet samoja -ikkunoita ja ajatelleet vanhaa isäänsä. - -Pastori siellä kotona oli puhunut synnistä ja vaaroista. Ei Rosberg -vaan voinut nähdä mitään sellaista, ei toista eikä toista lajia. - -Tukholma näytti oikein rauhalliselta ja hyvänlaiselta. Eivätkä -ihmiset olleet niin kovinkaan hienosti puetut. Mutta kiire heillä -oli. Pienet neitoset kiitivät eteenpäin kuin västäräkit ja -kieputtivat häntäänsä. Kasvot eivät näyttäneet iloisilta. - -Minkähän näköisiä hänen tyttärensä olivat? - -Hän pitensi askeleitaan. - -Olivatkohan he jo lähteneet kotoaan? Sepä olisi harmillista. - -Hän tuli eräälle torille ja kyseli taas Brahenkatua. - -Jatkaessaan matkaansa ihmetteli hän, että talot kävivät suuremmiksi, -hienommiksi ja kallisarvoisemmiksi, mutta että ihmispaljous väheni. - -Kului hetkinen ennenkuin hän pääsi siihen lopputulokseen, että hän -alkoi tulla rikkaitten kaupunginosaan, jossa ei ollut pakkoa nousta -ylös näin varhain. - -Ja silloin ei hän käsittänyt, mitenkä hänen tyttärensä voisivat asua -siellä. - -Tosin olivat he kirjoittaneet, että he olivat vuokranneet komean -asunnon yhdessä, mutta eihän toki voinut olla mahdollista, että he -asuisivat tuollaisissa palatseissa, joissa oli marmoriseinät ja -koristettuja tammiportteja, suuria kuin tuomiokirkon ja paljon, -paljon uljaammat kuin itse lääninhallituksen talo. Mutta kaiken -tämän ohitse piti hänen kaiketi vain kulkea, tullakseen tyttäriensä -asunnolle. Ne raukat asuivat kyllä syrjäosissa, tuolla puolen -hienojen rakennuksien ja katujen, jotka olivat kolme kertaa leveämmät -valtamaantietäkin. - -Sturenkatu! Olipa kummaa, miten paljon historiaa oli katujenkulmiin -ajettu. - -Herra Jumala, pitäisikö hänen nyt taivaltaa koko tuo pitkä katu. - -Häntä alkoi hiottaa. Hän asetti matkalaukun kadulle ja riisui -päällystakkinsa. Kenenkähän puisto tuo oli? Ihmettä, että kellään oli -varaa sellaista pitää. Kun tontit olivat niin kalliit. Varmaankin oli -se jokin kreivi, joka asui tuossa suuressa talossa keskellä puistoa -tai ehkäpä maaherra. Se kyllä sopisi. - -Hän kysyi poliisilta Brahenkatua. Seuraava katu! - -Hyvä. Mutta missä olivat ihmiset? - -Miksi rakennettiin niin julman leveitä katuja, kun ei kukaan niillä -liikkunut? - -36! - -Sepä kaunis talo! Portti oli kiinni. Hän ravisteli sitä. Huiviin -puettu tyttö, joka kiirehti ohitse, kori toisessa ja kerma-astia -toisessa kädessä, sanoi: - -"Pitää soittaa." - -Rosberg meni portaita ylös. Kuinka siellä oli koreata. Kaidepuut -mahonkia ja ovissa himmeäksi hiottuja lasikoristeita. - -Elli Rosberg, luki hän kilvestä. - -Hän painoi nappia. - -Nyt hän hämmästyttäisi heidät! - -Hän kuuli soiton kilisevän sisällä pitkälti sen jälkeen, kun hän oli -päästänyt napin irti. - -Joku läheni ovea. Hänen sydämensä alkoi tuimasti sykkiä. Avainta -väännettiin. Hän pyyhkäisi suutaan, ollakseen valmis. - -Ovi aukesi ja nenäkäs tytönletukka kysyi: - -"Ketä haetaan?" - -Lautamies joutui hämilleen ja kului hetkinen, ennenkuin sai sanotuksi: - -"Tyttäriäni, tiemmä, minun tyttöjäni Elliä ja Signeä ja Klaaraa." - -Tyttö hymyili. "Neidit eivät vielä ole nousseet." - -Rosberg yskähti hämillään. "Eivät vielä nousseet?" - -"Ehkä herra tulisi takaisin hiukan myöhemmin?" - -"Ohoh, tottapa tuolla sisällä löytyy jokin paikka, jossa sopii -odottaa." Hän työnsi tytön syrjään ja astui sisälle. Tottapa hänellä -oli oikeus tulla sisälle ja käydä istumaan. - -Tyttö johdatti häntä pitkän käytävän läpi. - -Lautamies astui huoneeseen ja ällistyi. - -Hän etsi paikkaa, mihin laskisi matkalaukkunsa, mutta hänen täytyi -avata ovi ja panna se ulkopuolelle käytävään. Hän otti nenäliinansa -esille, pyyhki otsaansa ja vaipui alas tuolille. - -Taivaan Jumala! Asuivatko hänen tyttönsä täällä? Silkkisiä -huonekaluja ja pianiino ja palmuja ja paksuja mattoja, joihin vajosi -nilkkoja myöten. Oliko hän mahdollisesti tullut väärään? Ja semmoisia -tuolejakin! Paljon hienompia kuin Odensviholmassa. Ja tauluja ja -kirjoja ja kullalla kirjailtuja pöytäliinoja. Ja millainen kello -naksutti uunin reunalla! Se maksoi varmaankin monta sataa kruunua. - -Kymmenen minuuttia yli puoli yhdeksän, eivätkä neidit olleet vielä -nousseet! Hän murti suutaan. - -Mistä olivat he saaneet rahat kaikkeen tähän koreuteen? Ei voinut -olla mahdollista, että konditoria kannattaisi niin hyvin. Ainakaan -ei Eksjössä. Elli oli tosin erittäin järkevä tyttö, mutta sittenkin? -Seinäpeili tuolla marmorilevyineen, jota kullatut kotkat kannattivat, -maksoi hyvinkin tuhat kruunua ja sohva ja nojatuolit ja matot ja -liinat. Ei, se ei käynyt. Ei hänelle kannata ruveta uskottelemaan -minkäänlaisia juttuja. Hänen täytyi saada selville koko asia, oikein -perinpohjin. Hän ei antaisi itseänsä pettää. Miksi eivät he olleet -nousseet? - -Lautamies nousi. - -Menisiköhän sisälle ja yllättäisi heidät vuoteessa? Mihin johti tuo -ovi? Hän meni sen luokse ja kuunteli. Siellä oli hiljaista. Hän avasi -sen hiljaa, hyvin hiljaa ja kurkisti sisälle. - -Se oli suuri kolmi-ikkunainen ruokasali. Hän näki vilahdukselta -suuren astiakaapin hopeakaluineen ja lasineen. - -Hän sulki oven ja istahti jälleen odottamaan. - -Kaikki kävi yhä selittämättömämmäksi. - -Käytävään johtava ovi aukeni. Oliko se Elli? Hänen Ellinsä? -Samettisessa aamunutussa? - -He syleilivät ja suutelivat toisiaan. Hän tunsi, että tyttärestä -tuoksahti hyvä hajuveden lemu, ja hän taputteli isää selkään, -niinkuin entisaikoinakin. - -Lautamies sai joukon nuhteita, ettei ollut ilmoittanut, milloin aikoi -tulla. Oliko matka sujunut hyvin? Oliko hän väsynyt? Hän oli kai -matkustanut kolmannessa luokassa eikä ollut saanut nukkua. Tahtoiko -hän peseytyä? Klara ja Signe nukkuivat. He olivat väsyksissä ja -tarvitsivat niin hyvin lepoa. Kyllä hän voisi odottaa? Ajatellappa, -kuinka hauskaa, että isä on tullut! Nyt hulluttelisivat he oikein -lujasti yhdessä. Mitä hän halusi päivällä tehdä? Tahtoiko hän -ajelemaan ja kaupunkia katselemaan? - -Hän ei muuta tahtonut kuin kupin kahvia ja voileivän. - -Sen hän kyllä saisi. Eikö hän halunnut munaa myöskin ja pilsneriä tai -portteria. - -Hän teki torjuvia kädenliikkeitä. - -"Rakas lapsi, näin varhain aamusella." - -Elli nauroi. - -"Teilläpä on hienoa, teillä", sanoi isä. - -"No niin, ne ovat vain vanhoja tavaroita. Mutta syksyllä aijomme -ostaa uudet. Meillä täytyy olla suurempi asunto. Signe ja Klara -tarvitsevat kumpikin oman huoneensa." - -Lautamies rykäsi. Eräs kysymys pyrki esille, mutta hän ei uskaltanut. -Hän hiukan aristeli Elliä. Tyttö oli niin muuttunut. Hiukset -törröttivät kuin hatunreunus pään ympärillä ja silmiin oli ilmestynyt -väsynyt ilme, jota ei ennen niissä ollut. - -Elli taputti häntä polvelle, hänen siinä ääneti istuessaan, ja -silloin näki hän, että tytöllä oli kaksi kiiltokivistä sormusta. - -Silloin ei hän enään voinut hillitä itseänsä. - -"Entä konditoria? Mihin aikaan alotatte siellä?" - -"Konditoria?" Elli nauroi. "Minä olen vapaa tänään ja siskojen ei -tarvitse mennä sinne ennenkuin kello kaksitoista." - -Lautamies katseli häntä. Elli nyökkäsi iloisesti. - -Sitten yskähti isä jälleen. - -Hän ei ymmärtänyt niin mitään. Hän oli vallan pyörällä päästään. - -Kun hän oli saanut kahvia, paneusi hän nukkumaan. - -Hän heräsi nauruun. Hänen ympärillään seisoivat hänen kaikki kolme -tytärtänsä. - -Ja siinä sateli syleilyjä ja suuteloita kahdelta nuoremmalta. - -Lautamies tunsi vieläkin olevansa aivan ymmällä. - -Tyttönsä olivat puetut silkkipuseroihin ja laahustimiin. - -He menivät ruokasaliin ja söivät suurusta. Tytönletukka tarjoili -ja Elli istui rouvana. Isäukko sai pienen ryypyn ja se selvitti -ajatuksia. - -Tällaiseksi ei hän koskaan ollut heidän tapaamistansa kuvitellut. - -Istua Tukholman hienoimmassa osassa tyttäriensä luona ja syödä -leimatuilla hopeahaarukoilla. Syödä hummeria ja kaviaaria ja pihviä -ja juoda portteria korkeista kristallilaseista. Kas, se oli toista, -kuin syödä hapanta leipää ja silliä ja saada puolisen tuoppia vasta -kellarista tuotua kaljaa. - -Aina kun hänen piti kysyä jotakin, puhuttiin hän heti kumoon. -Tyttäret juttelivat toistensa suihin pelkästä ilosta ja valitsivat -herkkupaloja ja panivat hänen lautaselleen. - -Hänellä ei ollut sydäntä kysyä, mistä rahat tulivat. Sehän oli -heidän asiansa. Hän sai ryypyn lisää ja kävi vieläkin herkemmäksi -ja hellämielisemmäksi, kun hänellä oli sellaisia tyttöjä. Mihinkään -huonoon he eivät voisi ryhtyä, sen hän kyllä tiesi, menisipä -valallekin siitä, jos niin tarvittaisiin. Oli oikein hupaista -katsella, kuinka he liikuttivat käsiään ja käsivarsiaan, pehmeästi ja -joustavasti. Hohhoo! Se johtui varmaankin leivoksien ja krokaanien -pitelemisestä. Niitä oli kyllä varoen käsiteltävä. Hohhoo! - -"Mitä naurat, isä?" - -"Hohhoo! Ajattelen teitä, kun olitte pieniä, lapseni. Ette te silloin -liikutelleet käsiänne tuolla tavoin. Kun kirnusitte ja lypsitte ja -haravoitte. Hohhoo!" - -"Sen kyllä pian oppii, kun vaan on ymmärrystä", vastasi Elli. - -"Ja sitä teillä on, sen tiedän. Sitä meillä smoolantilaisilla on -kaikilla. Oikein hyvä ymmärrys." - -He nauroivat kaikin. - -"Nyt pitää meidän lähteä", sanoi Signe. - -"Konditoriaan?" uskalsi lautamies. - -"Niinpä niin." - -"Hohhoo! Kuinka te mahdatte ansaita rahoja siellä?"' - -"Siitä voit olla varma." - -Lautamies sai tytöiltä jäähyväissuutelon ja jäi Ellin kanssa yksin. -Tytönletukka toi kahvia ja konjakkia. Ja Elli otti esille sikaareja -ruokakaapista. - -"Nytpä isä saat oikein hienon sikaarin." - -"Onko teillä niitäkin?" - -"Me itse poltamme vain paperosseja, mutta jos joku tuttu tulee, -niin -- --" - -Elli keskeytti. - -Lautamies ei huomannut mitään. Hän maisteli paraillaan konjakkia ja -havaitsi sen suloiseksi. Hän käänsi pulloa. - -"No, kiitoksia paljon, Salignacia, niinkuin itse maaherralla!" Hän -katsoi Elliin. - -"Jospa tietäisit, kuinka minusta on hauskaa, kun teillä on näin hyvä -olla, pikku tyttöseni." Hän taputti Elliä polvelle. - -Tyttö hymyili ja kohotti kulmakarvojaan halveksivin ilmein. - -"Me saamme ahertaa myöskin. Emme koskaan pääse vuoteeseen, ennenkuin -myöhään yöllä. Ja kun tulemme kotiin, olemme niin väsyneitä -toisinaan, että tuskin jaksamme riisuutua." - -"Onko se niin myöhään auki?" - -"Siellä on enin tehtävää iltaisin." - -"Hm!" Lautamiehen ei tehnyt mieli jatkaa. Tänään ei hän tahtonut -sanoa mitään. Rauhan ja ilon ja tyytyväisyyden piti vallita koko -päivä, mutta huomenna --! Selvää oli, että jotakin piili Ellin -sanojen takana. Minkälaisia konditorioja ne olivat, joita pidettiin -auki myöhään yöhön asti? - -"Signe ja Klara eivät tule kotiin päivällisellekään." - -"Vai niin." Lautamies pureskeli sikaariaan. - -"Niin että me kaksi saamme tehdä mitä haluamme, isä. Vaikka lähteä -ajelemaan kaupungille." - -"Voidaan kait kävelläkin?" - -"Eilen sateli. On likaista Djurgårdenissa päin ja se pitää sinun -nähdä." - -Lautamies ja Elli ajoivat avonaisessa ajurinvaunussa. Elli istui -taaksepäin nojaten ja keikkui niin, että hatunkukkaset heiluivat -tahdissa. - -Lautamies poltti toista sikaariaan ja huomasi maailman olevan -aurinkoisen ja leppeän. He ajoivat leveitä katuja pitkin, joita -reunustivat moninkertaiset puurivit ja niiden lomissa näkyi sohvia, -joissa ihmisiä istui paistattelemassa. Hän oli mielestään kuin -kuningas, ajellessaan siinä hienon tyttärensä rinnalla ja jäykän -ajajan istuessa tuossa edessä ajurinistuimella, kiiltävä silinteri -päässään ja kiiltonappisessa takissa, ja piiska mitä komeinta lajia. - -Läiskis! - -Hevoset keikistelivät ja vaunut vierivät ääneti eteenpäin keveillä -kummipyörillä. - -Ja Elli näytteli ja jutteli: - -Tuossa oli linna ja lippu, joka merkitsi, että kuningas oli kotona, -ja tuossa eduskuntatalo, joka oli rakennettu paaluille, ja tuossa -Isokirkko ja Katariinankirkko ja saksalainen, joka paloi muutama -vuosi sitten. Ja tuossa oli Skeppsholma, jossa laivasto asusti -pitkän pitkissä riveissä ja Kastelholma, jossa kuninkaallisten -nimi- ja syntymäpäivisin ammuttiin. Ja tässä oli näyttely 97 ja -tuolla oli Skansen ja biolooginen museo, jossa oli eläimiä ja eräs, -jonka nimi oli Hazelius, mutta joka on kuollut nyt. Ja tuossa oli -yleinen kujatie, josta saattoi veneillä päästä Slussille, missä -aurinko kirkkaimmin helotti. Ja tuolla takana oli Söder. Siellä asui -köyhää kansaa. Ja siellä aijottiin rakentaa ajotie ihan vuorenseinän -läpitse. - -Tässä oli Hasselbacken hienon maailman ihmisiä varten ja kaartin -soittokunta ja tuossa oli hän monta kertaa syönyt päivällistä --- illallisista ei hän puhunut -- ja tuossa oli sirkus ja -Djurgårdenin kenttä, jossa Kasperi esiintyi kesäisin ja siellä -oli hyvin vaarallista kulkea sunnuntai-iltaisin päihtyneitten ja -tappeluhaluisten kaartilaisten vuoksi. Signe oli kerran no, mitäpä -siitä. - -Ja tuossa oli vanha Tivoli. Tiesikö hän, mitä varieté oli? Eikö? No, -siellä tanssi ja lauloi hyvin heikosti puettuja naisia ja -- - -"Onko se auki nyt?" kysyi lautamies. - -"Ei, ennenkuin illalla." Elli nauroi ja uhkaili häntä sormella. - -Rosberg punastui. - -Hohhoo! Mitä Elli tarkoittaa. Hänpä ei ollutkaan tyhmä tyttönen, hän! - -Kun he tulivat kotiin ajoretkeltä, oli lautamies vallan lopussa. Koko -hänen päänsä oli täynnä vaikutelmia, jotka kiersivät toistensa ympäri -kuin muurahaiset. Hänen täytyi saada konjakkia ja sitten nukkumaan. - -Illalla meni hän Ellin kanssa oopperaan. Ja se oli julman kaunista. - -Sitten söivät Elli ja hän kultaisessa huoneessa. Ja se maksoi -paljon rahaa, monta seteliä, jotka Elli pisti hänelle pöydän alta. -Sitten menivät he toiseen kultaiseen huoneeseen ja joivat kahvia ja -punssia. Sitten hän ei muistanut muuta, kuin että muutamia herroja -oli lyöttäytynyt heidän seuraansa ja olivat kutsuneet häntä sedäksi -ja syleilleet häntä ja että hän varmaankin oli juonut paljon, paljon --- -- vaunut, pyörät, jotka rämisivät, tähtikirkkaan taivaan, Ellin -hatun, jonkun, joka piteli häntä käsipuolesta, lämpimän huoneen, -jonkun, joka riisui häneltä kengät ja sitten loppui kaikki -- vaikeni. - -Päivät kuluivat lautamieheltä pienessä onnellisuuden ja Salignacin -humalassa. Joka aamu kävi hän äkäiseksi, nähdessään koreudet -ympärillään, mutta ei vaan saanut mitään sanotuksi. Tytöt olivat niin -kilttejä ja herttaisia hänelle. He vuorottelivat pitämään hänelle -seuraa, kun he olivat vapaita konditoriasta, ja näyttelivät hänelle -kaikki kaupungin nähtävyydet. - -Mutta eräänä iltapäivänä ei heillä ollut aikaa. - -Lautamies istui salin ikkunan ääressä tyttäriensä asunnossa ja ikävöi -ulos. Hän ei tiennyt minne menisi. Hän näki kuosikkaita naisia -kulkevan kadunkulman ohi ja tuumiskeli lähteä seikkailulle. Hän -maisteli konjakkia. - -Alkoi hämärtää. Eräs mies kulki ristiin rastiin kadulla ja sytytteli -lyhtyjä. - -Lautamies asteli alas kaupungille. - -Se tuntui suurelta ja pelottavan eksyttävältä lyhtyvaloineen ja -ihmisineen ja ajoneuvoineen. Hän alkoi pelätä yksinäisyyttään ja -kysäsi eräältä herralta konditoriaa. - -"Ei se ole mikään konditoria, se on kahvila", selitti tämä. - -Rosberg lähti neuvottuun suuntaan. Ihastuttavat naiset, kokonaiset -kukkaistarhat hatuissaan, heittivät häneen katseita, niin että hän -sai sydämentykyntää ja ankaraa kiirettä ennättääkseen nähdä kaikkea, -mitä he näyttelivät sekä ylhäältä että alhaalta. - -Hän pysähtyi kahvilan ulkopuolelle. - -Hohhoo! - -Vai sellaisessa kahvilassa tyttäret olivatkin! - -Hän katsoi nimeä. Se oli sama. - -Tuolla sisällä siis ansaitsivat tytöt rahansa. Herrakahvilassa! - -Hän meni puistoon ja katsoi sisälle ikkunanruuduista. - -Tupakansauhu kaareili paksuna siellä. Huone oli täynnä herroja, -pelkkiä herroja, nuoria enimmäkseen. Seinissä oli peilejä ja ne -monistivat loppumattomiin herrat ja kattokruunut ja pöydät ja -punssilasit ja jäähdytysastiat. - -Hän etsi tyttäriään. - -Tuossa istui Signe oviverhon luona ja näytti harmistuneelta. Klara -tuli kantaen tarjotinta täynnä pulloja ja laseja -- että hän jaksoi -mutta missä oli Elli. - -Hohhoo! - -Hän laski seitsemän sotilashenkilöä -- lienevät luutnantteja -- -pöydässä. He kilistelivät ja joivat ja tupakoivat. Mitä Ellillä oli -heidän kanssaan tekemistä? Miksi seisoi hän naureskellen ja jutellen -heidän kanssaan? Jumala armahtakoon! Yksi tarttui häntä vyötäisiin. -Tyynny Rosberg, tyynny! Ellihän nauraa vaan ja lyö häntä olalle -ruokaliinalla. Se ei merkitse mitään. Se kuuluu virkaan. Hänen täytyy -olla ystävällinen ja kohtelias, muuten eivät luutnantit mene sinne -enään, ja sitten et sinä enään voisi saada Salignacia. Ja nyt viittaa -Elli Signeä. Pitääkö nyt hänenkin tulla siihen? Hän ei ole harmissaan -enään. Hän nauraa, hänkin. Luutnantit nauravat. Sinä yksin, Rosberg, -seisot pelottavan vakavana ikkunan takana. - -Hohoo! Jospa he vain tietäisivät! Vain tietäisivät, että heidän -isänsä näkee heidät. Että hän seisoo täällä ulkona eikä uskalla mennä -sisälle ottamaan noita penikoita niskakarvoista kiinni ja paiskaamaan -ne ulos. Katso, nyt tarttuu hän tyttöön taas! - -Sepä on kärkässorminen herra. Missä olen hänet nähnyt? Eikö hän -ollutkin mukana silloin kerran ja syleili minua ja kutsui sedäksi? - -Mitä hän nyt sitten tahtoo? Entä tuo vanha ukonrahjus, joka näyttää -porsliiniäijältä? Koira mukana, herra nähköön, se saa sokeria ja -istuu tuolilla vieressä. Napsuttele kohtalaisesti! - -Hän taputti häntä sormille -- minun Klaraani? Ja sitten tarttui hän -tyttöä leuvan alta ja hän niiasi -- no, kyllä kiitos! Tämähän on -paljon hauskempaa kuin teatterissa. - -Vai niin, vai on tämä konditoria! Ja sentähden täytyy pukeutua -silkkipuseroihin ja laahushameisiin eikä pääse nukkumaan ennenkuin -myöhään yöllä. Mutta he liikkuvat kuin kuningattaret. Elli on suora -selästään kuin honka ja Signe ja Klara myöskin. Smoolantilaisia! -Tyttäreni! - -Mitä sanoisi heidän äitinsä, jos hän eläisi? Mutta hän on poissa, -herran kiitos, ja pääsee näkemästä pahennusta. Lautamies Rosbergin -tyttäret herraskahvilassa! Ja sinä, Rosberg, luulit heidän tarjoavan -leivoksia ja limunaatia. Hohhoo, maailma on nurinkurinen! - -Lautamies seisoi kauvan ja katseli sisälle. Hän pyöritteli rohkeita -tuumia mennä ilmestymään taivaan rangaistuksena keskelle synnin -pesää, mutta kun hän näki tyttöjen suorat silkkiin puetut selät ja -heidän pörröisen tukkansa, niin ei hän uskaltanut. He kuuluivat -toiseen luokkaan, niin hänestä tuntui, eikä hän kyennyt löytämään -ylimenoa heidän luoksensa, joka olisi sopinut. Ja entä sitten! Hänet -voitaisiin aivan yksinkertaisesti paiskata tai kantaa ulos, aivan -tyttärien silmien alta. Ja kuinka sitten kunnioittamisen kävisi? - -Hän läksi hitain askelin kahvilasta pois. Sellaiseksi ei hän koskaan -ollut asiaa kuvitellut. Olisivatpa edes kertoneet senverran, että hän -olisi voinut aavistaa jotain sellaista. No niin, olipa hän ollut aika -aasi, kun ei ollut voinut ymmärtää, että jotakin tässä hullusti oli. - -Aivan odottamatta alkoi eräitä muistoja johtua mieleen. - -Tytönletukka oli eräänä aamuna ripustanut piiloon jotakin -ihmeellistä, kun lautamiehen piti mennä ulos kävelemään, tyttärien -vielä nukkuessa. Hohoo! Siinä oli ollut jotain kiiltävää. Se oli -tietystikin ollut sotilastakki. - -Lautamies hymähteli. Luutnantti vai kapteeni? - -Hänen tyttärensä! - -Ja eräänä toisena yönä oli hän kuullut, kuinka jotkut tirskuivat ja -juttelivat ruokasalissa. - -Lautamies pysähtyi äkkiä. - -Hän näki ihmiset ja puodit ja lyhdyt, kuuli ajoneuvojen räminän ja -raitiovaunujen kolinat ja sitten hän sylkäsi. - -Pastori siellä kotona oli siis kuitenkin oikeassa. Synti ja vaara -väijyi kaikkialla kaupungissa. - -Oh, hän kyllä lukisi heille lakia, vaikka sitten pitäisi istua -valveilla koko yö ja odotella heitä. Ja sitten matkustaisi hän -tilalleen takaisin, syömään hapanta leipää ja silliä. - -Lautamies istui salissa ja odotti. Katu oli pimeä ja autio, jokunen -lyhty vain paloi siellä ja täällä. Toisinaan meni joku ohitse ja -lauloi ja hihkasi. Askeleet kuuluivat selvästi. - -Hän kuuli portin paukahtavan kiinni. Etehisen ovi avattiin. Kuului -kuiskeita etehisestä. - -Hän odotti hiljaa kuin huuhkain salin pimeässä. - -Joku läheni ja tarttui salin oveen. Tulitukkua raapaistiin. - -Se oli Elli. - -"Mitä täällä teet?" Hän sytytti lampun, veti hansikkaat käsistään ja -istuutui. Hänen kasvonsa olivat tuhkanharmaat. - -"Odotatko meitä?" - -Lautamies viivytti vastausta. Hänen rohkeutensa alkoi kadota, kun -hän näki miten kuollakseen väsyneenä tyttö pöytään nojausi. Synti -ja vaarat eivät nyt näyttäneetkään hänestä niin todennäköisiltä -kuin ennen, kun hän istui yksin pimeässä ja opetteli nuhdesaarnaa -pahantapaisia lapsia varten. Hän alkoi ymmärtää, että Salignac-juoma -ostettiin kalliimmasti, kun mitä oli luullut. Ellin silmät olivat -tupakan sauhusta punaiset ja huulet kalpeat. Ja hänen vasen kätensä, -joka piteli päätä hänen siinä istuessaan ja katsellessaan isäänsä, -vapisi väsymyksestä. - -"Olen nähnyt konditorian", sanoi lautamies työläästi. - -Tyttö kumartui hänen puoleensa. Katse kävi hetkiseksi terävän -tutkivaksi, sitten vetäysi suu puoliksi tuskaiseen hymyyn. Hän -meni ruokakaapille, avasi laatikon ja otti esille kokoonkäärityn -sanomalehden. Hän avasi sen ja pani sen levälleen pöydälle. - -"Tule tänne", sanoi hän. - -Lautamies nousi. - -Tyttö osotti erästä kirjoitusta. Lautamies luki ääneen: "Eniten -taksoitetut Tukholmassa" ja katsoi sitten kysyvästi häneen. - -Silloin seurasi hän sormellaan rivejä, kunnes pysähtyi jotenkin -keskelle sivua. - --- "Lue!" keskeytti hän. - -Lautamies kumartui lähemmäksi. "Elli Rosberg, neiti, 16,500 -- Signe -Rosberg, neiti, 7,000 -- Klara Rosberg, neiti, 8,950 --." - -Lautamies tirkisteli sanomalehteä ja sitten tyttöä ja taas jälleen -sanomalehteä. - -"Onko se totta?" änkytti hän ja vaipui viereiseen tuoliin. - -Elli ei vastannut, kohautti vain silmäkulmiaan äärettömän ylimielisin -elein ja taputti häntä päähän. - -"Tuota sinä et ymmärrä, Isäseni." - -Kun lautamies viikkoa myöhemmin matkusti tunnelissa, menossa -kotipuoleen jälleen, ei hän enään sulkenutkaan silmiään pelosta. - -Pimeys ei tuntunut enään vaaralliselta. Se oli ohimenevää se, -niinkuin kaikki muukin. - -Synti ei ollut aina syntiä ja lika ei aina likaa, filosofeeraili hän, -ja sitten näki hän tunnelin pimeydessä itsestään loistavia numeroita -ja lukuja 16,500 -- 7,000 -- 8,950. - -Hän ajatteli suurta, pitkää seteliä, jonka Elli oli pistänyt hänen -lompakkoonsa, ja hän halusi päästä pimeydestä pois voidakseen oikein -sitä katsella. - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kolme kohtausta, by Ernst Didring - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME KOHTAUSTA *** - -***** This file should be named 52861-8.txt or 52861-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/8/6/52861/ - -Produced by Juha Kiuru - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52861-8.zip b/old/52861-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7861ab5..0000000 --- a/old/52861-8.zip +++ /dev/null |