diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52852-8.txt | 4824 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52852-8.zip | bin | 92616 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4824 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e1eb12c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52852 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52852) diff --git a/old/52852-8.txt b/old/52852-8.txt deleted file mode 100644 index aa3092d..0000000 --- a/old/52852-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4824 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kertomuksia I, by Anton Tshehov - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kertomuksia I - -Author: Anton Tshehov - -Translator: Robert A. Seppänen - -Release Date: August 19, 2016 [EBook #52852] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA I *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - -KERTOMUKSIA I - -Kirj. - -Anton Tshehov - - -Suomentanut Rob. A. Seppänen - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kataja, -1906. - -Osakeyhtiö Kauppakirjapaino. - - - - -SISÄLLYS: - - - Öljytikku. - Yksi monista. - Virkateitä. - Nopeaa apua. - Hermostunut. - Käräjiin menossa. - Mokomaa väkeä. - Haudalla. - Se ei ollutkaan hän. - Pieni erehdys. - Toimen miehiä. - Onnenmyyrä. - Anjuta. - Molempi parempi. - Ei kelpaa. - Tupakan vahingollisuudesta. - Matkan varrella. - - - - -ANTON PAWLOWITSH TSHEHOW. - - -Anton Tshehow on suomalaiselle lukijalle jonkun verran tuttu -etupäässä sanomalehtiemme kautta, joissa silloin tällöin on ollut -tämän venäläisen oivallisen kertojan pieniä, hauskoja pätkiä. -Ei ole tarkotus tässä ruveta tarkemmin selittämään Tshehowin -kertojaluonnetta eikä syventymään hänen tuotteidensa jäsentelyyn. -Pari piirrettä tahdomme kuitenkin mainita. - -Tshehow, joka syntyi Taganrogin kaupungissa 1860, oli linnaorjan -poika. Tultuaan ylioppilaaksi Moskowan yliopistoon, opiskeli hän -lääketiedettä ja suoritti lääkärin tutkinnon 1884, mutta lääkärin -ammattia ei hän harjottanut juuri ollenkaan. Jos vielä mainitsemme -kuolinvuoden -- 1904 -- niin siinäpä onkin hänen ulkonaisen elämänsä -puitteet. Tshehow oli kertoja Jumalan armosta, kuten eräs tunnettu -saksalainen kirjallisuuden historioitsija hänestä sanoo. Hänen -lyhyet, humoristiset kertomuksensa ovat pärskyneet kuin kimalteleva -ilotulitus hänen nuoruutensa vallattomasta, voipa melkein sanoa -rajusta kynästään. Mutta kun neljännesvuosisatainen oli vierähtänyt -iästä taakse, jolloin nuori kirjailija jo oli saavuttanut laajan -ja hartaan lukijakunnan, käy hänen sanomisensa sävy vakavammaksi. -Huoleton elämän ilmiöiden ilvehtivä valokuvaaja panee koneensa -piiloon ja hän kehittyy taitavaksi maalariksi, jonka sivellin luo -kuvan toisensa jälkeen kansansa elämästä ja ennen kun ahkera käsi on -ainiaaksi hervonnut, on kuvia kasonut suuri kokoelma. - -Tshehowin tuotteet ovat yhtenäistä kuvausta 1880-luvun ja 1890-luvun -alkupuolen henkisestä köyhyydestä. Hänen havaintokykynsä tutkain -oli terävä ja hieno kuin orjantappuran oka ja hänen sielullinen -analysitaitavuutensa osottaa tavatonta ihmistuntemusta. Tshehow on -kuvannut kokonaisen maailman henkisesti raajarikkoja, avuttomia, -onnettomia ihmisiä, jotka kituivat yhteiskunnallisten olojen -henkisesti karussa maaperässä, ihmisiä, jotka eivät saaneet -vilaukseltakaan nähdä toivoa uuden huomenesta, jotka olivat puutuneet -tylsään välinpitämättömyyteen kaikesta, jopa oman asemansakin -auttamattomasta ummesta. Näistä kuvista huokuu tosiaankin haudan -hyytävää kylmää ja Tshehowia ovat useat arvostelijat moittineetkin -siitä, että hän on liian synkkä väreissään. - -Niin jyrkältä ja oudolta kuin tuntuukin ero hänen nuoruutensa -humoristisien kertomustensa ja kypsyneen tuotantokauden ilottomien -elämänkuvien välillä, huomaa kuitenkin, että jo edellisissäkin -huolettoman ilon veikeissä lastuissa soinnahtaa siellä täällä -katkera, kolea sävel, joka antaa aavistaa, että hänen herkkään -sydämeensä kipeimmin koski kansansa elämän syvä orpous. Ja niin -hänestä tulee vähitellen aikansa arimpien kohtien, elämän nurjimpien -puolten ja henkisen hädän syvä, mestarillinen tulkki. Pienten -kertomusten rajoitetulta alalta hän siirtyy tunteen ja aikalaistensa -mielialojen kuvailun leveälle tielle. Armotta ja voimallisesti -vetää hän päivänvaloon aikalaistensa pahimmat viat, itsekkyyden, -valheen, ulkokultaisuuden, sydämmettömyyden, alhaisen kylmyyden -ja ynseyden. Näissä lukemattomissa kertomuksissa, jotka vyöryvät -kuin meren sähisevät aallot, hän tosiaankin viskaa aaltojen tavoin -ihmisten ilmoille elämän likaisten pohjamutien mädän ja lemun. -Ihminen ja elämä hänen kertomuksissaan on yhtä onneton ja räikeä -kuin se oli todellisuudessa. Hän ei anna henkilöittensä käsiin edes -elonkorttakaan, jolla nämä voisivat toivoa pelastuvansa. Hän antaa -heidän kärsiä yhteiskunnan syvien syntien tähden, kantaa ikeensä -loppuun asti ja kuolla avuttomina. Semmoinen oli aika silloin, -semmoisia olivat ihmiset ja hän oli aikansa lapsi näitä kuvatessaan. -Samalla olivat kuitenkin hänen kuvauksensa mitä voimakkainta -vapauden vaatimusta, sillä kertomusten sankarien henkinen orjuus -kaikessa alastomuudessaan huusi hätäänsä ja oli semmoisenaan myöskin -vaatimusta vapautua orjuuden kahleista. - -Mutta vuosien vieriessä tapahtuu kirjailijassa muutos valoisampaan -päin. Vaikka hän viimeisissäkin tuotteissaan yhä edelleenkin valitsee -ilottomia aiheita, ei hän enää ole elämän kylmä kuvaaja. Hän ei -enää pidä pahaa välttämättömänä ilmiönä, jonka täytyy olla ja pysyä -semmoisena. Hän muuttuu räikeästä realistista sovinnollisemmaksi -miettijäksi, jonka sävelissä kuulostaa seestyvän mustan sumusään enne -ja keveämpi henki. Hän alkaa nähdä valoisan päivän kaukaista koittoa -ja tuntee, että raikkaat tuulet tulevat ja haivuttavat raskaan -hämärän. - -Tshehow oli omintakeinen, aito alkuperäinen kirjailijaluonne, joka -koko elämänsä kulki omaa tietään. Hänen lahjakkuutensa voima ei -koskaan väsynyt. Hän kuvasi aina tuoreilla, selvillä väreillä ja -jos vielä lisäämme, että hänen tuotteensa ovat teentä-tavaltaan -harvinaisen eheitä taideluomia, olemme siten maininneet pääpiirteet -hänen kirjailijaluonteestaan. - -Tshehow on tunnustettu nuorimman venäläisen kirjailijapolven -etevimmäksi edustajaksi. Hänen teoksiaan luettiin kautta koko -Venäjän tavattoman ahneesti ja jokaista uutta tuotetta odotettiin -jännitetyin mielin. Hänen kertomuskokoelmistaan on Venäjällä -ilmestynyt aina 10-14 painosta ja muutamilla hänen näytelmillään -("Setä Vanja", "Kolme sisarusta" ja "Kirsikkapuutarha") on Venäjällä -ollut ja on vielä tänäkin päivänä tavaton näyttämöllinen menestys. -Paljon odotettiin vielä lahjakkaalta kirjailijalta, mutta yltyvä -keuhkotauti, jonka hän oli luultavasti saanut Sahalinilla, missä hän -oli käynyt tutkimassa sikäläistä elämää, vei hänet ennenaikaiseen -hautaan mistään parannuskokeista huolimatta. - -Kun suomalaiselle yleisölle tarjotaan nyt kokoelma Tshehowin -kertomuksia, tapaa hän siinä melkein yksinomaan kirjailijan -lyhyitä, vallattomia kertomuksia, joissa rajaton humori iloaan -pitää. Olisi väärin, jos tyytyisimme ainoastaan tältä puolen -tutustuttamaan suomalaista yleisöä Tshehowin tuotteisiin. Sen vuoksi -olemmekin aikoneet jatkaa valikoitua kertomussarjaa, jonka olemme -tahtoneet alkaa samassa järjestyksessä kuin kirjailijan tuotteet -johdonmukaisessa kulussa eri kehityskausina ovat ilmestyneet. - -_Suomentaja_. - - - - - - -KERTOMUKSIA - - - - -ÖLJYTIKKU. - -(Rikosjuttu). - - -I. - -Aamulla 6 p:nä lokakuuta 1885 tuli S:n kihlakunnan 2:sen piirin -pristavin luo hyvin puettu nuorimies ja ilmotti, että hänen -isäntänsä, virasta eronnut kaartin kornetti Mark Iwanowitsh Kljausow, -oli murhattu. Tätä ilmottaessaan oli nuorimies hyvin kalpea ja kovan -mielenliikutuksen vallassa. - --- Ketä minulla on kunnia puhutella? -- kysyi pristavi. - --- Psekow, Kljausowin tilanhoitaja. Agronoomi ja mekaniko. - -Pristavi ja vieraatmiehet, jotka saapuivat Psekowin kanssa -tapahtumapaikalle, havaitsivat seuraavaa. Sen rakennuksen luona, -jossa Kljausow oli asunut, tungeksi paljo rahvasta. Tapauksesta -oli lentänyt viesti nuolen nopeudella kautta seudun, ja kun oli -pyhäpäivä, tulvi kansaa rakennukselle kaikista lähikylistä. Puheltiin -ja hälistiin. Siellä, täällä näkyi joukossa kalpeita, itkettyneitä -naamoja. Kljausowin makuuhuoneeseen vievä ovi huomattiin olevan -lukossa. Sisäpuolella näkyi retkottavan avain. - --- Nähtävästi ovat roistot tunkeutuneet sisään ikkunan kautta, -- -huomautti Psekow ovea tutkittaissa. - -Mentiin puutarhaan, jonne makuuhuoneen ikkuna antoi. Ikkuna kuumotti -synkän ja kumman näköisenä. Se oli verhottu vihreällä, haljistuneella -vaatteella. Yksi verhon kulma oli hieman kääntynyt sisäänpäin, joten -voi kurkistaa huoneeseen. - --- Onko joku teistä katsonut sisään? -- kysyi pristavi. - --- Ei suinkaan, herra pristavi, -- sanoi puutarhuri Jefrem, pieni, -harmaapäinen ukonkääpä, jolla oli virasta eronneen aliupseerin -kasvot. -- Vielä tässä katsomaan, kun ilmankin vapisuttaa ja -hervottaa. - --- Ohhoh, Mark Iwanitsh, Mark Iwanitsh! -- huokasi pristavi -huoneeseen katsoessaan. -- Johan minä sanoin sinulle, ettet hyvällä -lopu! Vaan etpäs totellut! Ei se semmoinen elämä hyvään pääty! - --- Kiitos Jefremille, -- sanoi Psekow, -- ilman häntä ei olisi -arvattukaan. Hänelle johtui ensiksi mieleen, ettei täällä asiat -taida olla oikein. Tulee aamulla luokseni ja sanoo: "miksikäs -se meidän herra makaa niin kauan? Kokonaiseen viikkoon ei tule -makuuhuoneestaan". Silloin minua vihlasi kuin veitsellä... Paikalla -välähti ajatus... Hän ei ollut näyttäytynyt viime lauantaista pitäen -ja nyt jo on sunnuntai! Seitsemän päivää -- se ei ole leikin asia! - --- Mies parka... -- huokasi pristavi uudestaan. -- Viisas, sivistynyt -ja hyvä mies. Seurassa ensimäinen, saattaa sanoa. Mutta koko -turmelus, rauha hänen sielulleen! Eipä sattunut odottamattani! -Stepan, -- sanoi pristav eräälle vieraallemiehelle, -- mene -hetipaikalla meille ja lähetä Andrjusha ispravnikan luo sanomaan, -että tulkoon tänne. Sano, että Mark Iwanitsh on tapettu! Ja pistäydy -urjadnikalle -- mitä se siellä kuhnii! Tulkoon tänne! Vaan joudu itse -niin sukkelaan kuin voit tutkijatuomari Nikolai Jermolaitshin luo ja -sano, että tulisi tänne. Maltahan, minä kirjotan hänelle kirjeen. - -Pristavi asetti rakennuksen ympärille vahdit, kirjotti -tutkijatuomarille kirjeen ja läksi tilanhoitajan luo juomaan teetä. -Kymmenisen minuutin kuluttua hän istuu jakkaralle, haukkailee -varovasti sokeria ja kiskoo tulikuumaa teetä. - --- Niin se kävi... -- puheli hän Psekowille. -- Niin kävi... -Aatelismies, rikas... ja jumalten lemmikki, saattaa sanoa, kuten -Pushkinilla oli tapana sanoa, ja mitä hänestä on tullut? Ei mitään! -Joi ja renttuili ja siinä se nyt on! Tapettiin! - -Kahden tunnin kuluttua saapui tutkija. Nikolai Jermolajewitsh -Tshubikow (se oli tutkijan nimi), pitkä, tanakka, 60-ikäinen vanhus, -on ollut virassaan neljännesvuosisadan. Hänet tunnetaan piirissään -rehelliseksi, viisaaksi, tarmokkaaksi ja tointaan rakastavaksi -mieheksi. Tapahtumapaikalle saapui myöskin hänen ainainen -seuralaisensa, apurinsa ja kirjurinsa Djukowski, pitkä, 26 vuoden -korvilla oleva nuorukainen. - --- Ihanko totisesti? -- kysyi Tshubikow astuessaan Psekowin -huoneeseen ja hätäisesti puristaen kaikkien kättä. -- Ihanko -totisesti? Mark Iwanitsh surmattu? Ei, se ei voi olla totta! Ei voi -olla totta! - --- Menkääpäs katsomaan... -- huokasi pristavi. - --- Herra taivasten tekijä! Minähän näin hänet viime perjantaina -Tarabanjkowin markkinoilla! Ja yhdessä viinaa ryypittiin. - --- Menkäähän katsomaan... -- huokasi pristavi uudelleen. - -Huokailtiin ja päiviteltiin, juotiin lasilliset teetä ja mentiin -rakennukselle. - --- Tie auki! -- kiljasi urjadnikka rahvaalle. Kun oli tultu sisään, -ryhtyi tutkijatuomari ensinnä tarkastamaan makuuhuoneen ovea. Ovi oli -petäjäinen, keltaseksi maalattu ja vahingoittumaton. Mitään erityisiä -jälkiä, joista olisi saatu jonkullaista osviittaa, ei löydetty. -Ryhdyttiin särkemään ovea. - --- Asiattomat, olkaa hyvä ja poistukaa! -- sanoi tutkijatuomari, kun -ovi kovan jyskytyksen ja räiskeen jälkeen oli antanut perää kirveelle -ja taltalle. -- Minä pyydän sitä tutkimuksen nimessä... Urjadnikka, -ei saa laskea ketään sisään! - -Tshubikow, hänen apulaisensa ja pristavi avasivat oven ja epäröiden -astuivat toinen toisensa perästä huoneeseen. Heidän silmiään kohtasi -seuraava näky. Huoneen ainoan ikkunan vieressä oli suuri puusänky, -jossa oli tavattoman paksu untuvapatja. Patja oli ankarasti survottu -ja sillä oleva peite monessa sykkyrässä. Puuvillapäällyksinen tyyny, -jota myöskin oli vatvottu, virui lattialla. Pienellä pöydällä -sängyn vieressä oli hopeainen taskukello, ja kahdenkymmenen kopekan -hopearaha. Samalla pöydällä oli myöskin rikkitikkuja. Paitsi pöytää, -sänkyä ja yhtä tuolia ei huoneessa ollut muuta kalustoa. Sängyn -alle pilkistettyään huomasi pristavi siellä parisenkymmentä tyhjää -pulloa, vanhan olkihatun ja neljännesämpärillisen viinaa. Pöydän alla -vetelehti pölyttynyt saapas. Luotuaan yleissilmäyksen huoneeseen, -rypisti tutkijatuomari naamaansa ja punastui. - --- Roistot! -- mutisi hän nyrkkiään pudistellen. - --- Missäs Mark Iwanitsh on? -- kysyi Djukowski hiljaa, - --- Pyydän olemaan sotkeutumatta minun asiohini! -- sanoi Tshubikow -äreästi. -- Suvaitkaapas tarkastaa lattiaa! Tämä on toinen -samallainen tapaus minun toimiajallani, Jewgraf Kusmitsh, -- sanoi -hän pristaville matalalla äänellä. -- Vuonna 1870 sattui minulle -ihan samalla lailla. Ja tehän muistanettekin... Kauppias Portretowin -murha. Siellähän oli näin. Roistot ensin tappoivat ja sitte -laahasivat ruumiin ikkunasta pellolle... - -Tshubikow astui ikkunan luo, työnsi verhon syrjään ja tyrkkäsi -varovasti ikkunaa. Se avautui. - --- Aukeni, siis se ei ole ollut kiinni... Hm!... Ikkunalaudalla -on jälkiä, näettekö? Tuossa on polven jälkiä... Joku on kiivennyt -ulkoapäin... Ikkuna täytyy tutkia juurtajaksain. - --- Lattiassa ei ole mitään erityistä huomattavissa, -- sanoi -Djukowski. -- Ei pilkkuja eikä naarmuja. Löysin vain palaneen -öljytikun. Tässä on! Mikäli minä muistan, ei Mark Iwanitsh tupakoinut -ja tavallisessa elämässään hän käytti rikkitikkuja, mutta ei -milloinkaan öljytikkuja. Tämä tikku saattaa olla todistuskappaleena... - --- Ah, pitäkää suunne kiinni! -- viittasi tutkijatuomari kädellään. --- Tikkuineen siinä telläytyy! Kyllä on viisas! Sen sijaan, että -tikkujen kanssa nuohotte, tutkisitte edes sänkyä! - -Tarkastettuaan sängyn ilmotti Djukowski: - --- Ei veri- eikä muitakaan pilkkuja ole huomattavissa... Tuoreita -repeytymiä ei myöskään: Tyynyssä on hampaan jälkiä. Peitteelle on -kaatunut jotain nestettä, joka haisee oluelta ja maultaan on myöskin -sitä... Patjan yleinen muoto antaa aiheen otaksua, että sillä on -tapahtunut kamppailu. - --- Tiedän ilman teitäkin, että on kamppailtu. Eikä teiltä kamppailua -kysyttykään. Sen sijaan tekisitte paljon paremmin, jos... - --- Toinen saapas on tässä, toista ei ole näkösällä? - --- No, mitä sitte? - --- Sitä, että hänet on kuristettu sillä aikaa, kun hän riisui -saappaitaan. Hän ei ole ehtinyt riisua toista saapastaan, kun... - --- Sen vei!... Mistä te tiedätte, että hänet kuristettiin? - --- Tyynyssä on hampaan jälkiä. Itse tyyny on pahasti vatvautunut ja -viskattu 2 1/2 arssinan päähän sängystä. - --- Älkää tyhjiä lorutko! Lähdetään puutarhaan. Paljon tarpeellisempi -olisi teidän katsastaa puutarhassa eikä täällä turhanpäiten -nuuskia... Osaan minä sen tehdä itsekin ja ilman teitä. - -Kun oli tultu puutarhaan, kohdistettiin tutkimus ensinnäkin nurmeen. -Ikkunan alta oli nurmea tallattu. Seinän vieressä ikkunan alla -kasvava takiaispensas oli ruhjoutunut. Djukowskin onnistui löytää -siitä muutamia katkenneita oksia ja pieni puuvillatukku. Pensaan -ylimmistä kukkanupuista löytyi muutamia tummansinisiä silkkihaituvia. - --- Minkä värinen oli hänen viimeinen pukunsa? -- kysyi Djukowski -Psekowilta. - --- Keltainen, purjekankaasta. - --- Mainiota. Heillä oli siis sininen puku. Muutamia takiaisen -nuppuja leikattiin ja käärittiin huolellisesti paperiin. Nyt -saapui ispravnikka Artsibashew-Swistakowski ja tohtori Tjutjujew. -Ispravnikka tervehti ja ryhtyi heti tyydyttämään uteliaisuuttaan. -Lääkäri, pitkä ja tavattoman laiha mies, jolla oli kuopahtaneet -silmät, pitkä nenä ja terävä leuka, ei tervehtinyt ketään eikä -kysynyt mitään, vaan istuutui kannolle, huokasi ja virkkoi: - --- Taas ovat ne serbialaiset riivautuneet! En ymmärrä, mitä kummia ne -tahtovat! Oo, Itävalta, Itävalta! Sinun syytäsi se on! - -Ikkunan tarkastus ulkopuolelta ei vienyt mihinkään tuloksiin. Nurmea -ja ikkunaa lähinnä olevien pensaiden tarkastus antoi sen sijaan -tutkimukselle paljon hyödyllisiä neuvoja. Djukowskin onnistui -esimerkiksi keksiä nurmella pitkä, tumma juova, joka oli muodostunut -jälistä ja joka ulottui ikkunalta jonkun sylen puutarhan sisäosaa -kohti. Juova päättyi erään sireenipensaan alle suureen tumman -ruskeaan täplään. Saman pensaan alta löydettiin toinen saapas, joka -osottautui huoneessa tavatun pariksi. - --- Vanhaa, hyytynyttä verta! -- sanoi Djukowski täplää tarkastaen. - -Kun lääkäri kuuli verestä puhuttavan, nousi hän vetelästi ylös ja -vilkasi pikinpäin täplään. - --- Verta näkyy olevan, -- murahti hän. - --- Siis ei kuristettu, jos verta on! -- sanoi Tshubikow myrkyllisesti -Djukowskiin katsahtaen. - --- Kuristus on tapahtunut makuuhuoneessa, vaan täällä on häntä -lyöty jollain teräaseella, ettei olisi vironnut. Pensaan alla oleva -täplä osottaa, että hän on virunut siinä verrattain pitkän aikaa, -kunnekka he olivat saaneet käsiinsä asuja, joilla hänet on kuletettu -puutarhasta pois. - --- No, entäs saapas? - --- Saapas vahvistaa vieläkin enemmän sitä ajatustani, että hänet -on murhattu silloin, kun hän nukkumaan käydessään oli riisumassa -saappaitaan. Yhden saappaan hän on ehtinyt riisua, vaan toisen -eli tämän hän on saanut vain puoliväliin, josta se on tärinän ja -kaatumisen tähden itsestään lähtenyt... - --- Suurenmoista kekseliäisyyttä! -- naurahti Tshubikow. -- Niin se -poika laskee kuin laastaria! Milloinka te Herran nimessä opitte -hillitsemään viisasteluhaluanne? Sen sijaan, että tyhjää horisette, -ottaisitte veren tahraamaa ruohoa analysia varten! - -Kun paikka saatiin tutkituksi ja siitä oli tehty piirros, siirtyi -tutkijakunta tilanhoitajan luo laatimaan pöytäkirjaa ja murkinoimaan. -Murkinoidessa sukeusi keskustelu. - --- Kello, rahat ynnä muu on koskematta, -- alkoi Tshubikow -keskustelun. -- Niin selvästi, kuin kaksi kertaa kaksi on neljä, ei -murhaa ole tehty ryöstön aikeessa. - --- Sen on tehnyt aivan sivistynyt henkilö, -- lisäsi Djukowski. - --- Mistä te sen päätätte? - --- Minun tukenani on siitä öljytikku, jonka käyttöä täkäläiset -talonpojat eivät ollenkaan tunne. Semmoisia tikkuja käyttävät -vain tilanomistajat eivätkä nekään kaikki. Ja murhaa, tarkemmin -huomauttaakseni, ei ole tehnyt yksi henkilö, vaan minimum kolme: -kaksi on pitänyt kiinni, kolmas on kuristanut. Kljausow oli vahva -mies ja murhamiesten on pitänyt tietää se. - --- Mitäs hyötyä hänen voimastaan on ollut, jos hän esimerkiksi on -nukkunut? - --- Murhamiehet ovat tavanneet hänet saappaita riisumassa. Jos hän -kerran riisui saappaitaan, ei hän tietystikään nukkunut. - --- Lepuuttakaa järkeänne ja syökää sen sijaan! - --- Vaan minun ymmärtääkseni, herra pristavi, -- sanoi puutarhuri -Jefreni, joka toi teekeittiön pöytään, -- ei tuota turmelusta ole -tehnyt kukaan muu kuin Nikolashka. - --- Hyvin mahdollista, -- sanoi Psekow. - --- Kukas se Nikolashka on? - --- Herran kamaripalvelija, herra pristavi, -- vastasi Jefrem. -- Ken -muu, jollei juuri hän? Rosvomies, herra pristavi! Semmoinen juoppo ja -renttu, ettei mokomaa. Hän kuletti aina viinaa herralle, pani hänet -makaamaan... Kukas se sitte, jollei hän? Ja sitte vielä uskallan -sanoa sen herra pristaville, se iletys oli kerran kehunut kapakassa, -että tappaa herransa. Ja kenestä kaikki johtui? Akulkasta, akan -tähden... Hänellä oli semmoinen nainen... Se oli herran mieleen ja -ne ottivat sen luokseen ja se tietysti häntä suututti... Tuolla se -nytkin keittiössä rötkehtii. Itkee ja valehtelee, että herraa on muka -surku... - --- Akulkan tähden voi tosiaankin suuttua, -- sanoi Psekow. -- Hän on -yksinkertainen nainen, mutta... Ei Mark Iwanitsh suotta sanonut häntä -Nanaksi. Hänessä on jotain, joka muistuttaa Nanaa... mielyttävää -viehkeää... - --- On se nähty... tiedettiin... -- sanoi tutkijatuomari niistäen -nenäänsä punaiseen liinaan. - -Djukowski punastui ja loi katseensa maahan. Pristav alkoi rummuttaa -sormellaan lautasen laitaa. Ispravnikkaa rupesi ryvittämään ja hän -alkoi etsiä jotain paperilaukustaan. Lääkäriin yksistään ei näyttänyt -tehneen mitään vaikutusta Akulkan eikä Nanan nimen mainitseminen. -Tutkijatuomari käski kutsua Nikolashkan. Nikolashka, nuori, -pitkätekoinen mies, jolla oli pitkä, kirjava nenä, sisäänpainunut -rinta ja herrasperuinen nuttu, tuli Psekowin huoneeseen ja kumarsi -tutkijatuomarin jalkoihin. Hänen kasvonsa olivat uniset ja itkun -pöhössä. Hän oli niin juovuksissa, että tuskin pysyi jaloillaan. - --- Missä herra on? -- kysyi häneltä Tshubikow. - --- Murhattiin, herra tuomari. - -Tämän sanottuaan rupesi Nikolashka räpyttelemään silmiään ja alkoi -itkeä. - --- Kyllä se tiedetään, että murhattiin. Vaan missä on hän nyt? Missä -on hänen ruumiinsa? - --- Sanovat, että ikkunasta on viety ulos ja puutarhaan kuopattu. - --- Hm... Tutkinnon tuloksista tiedetään jo keittiössäkin... -Inhottavaa! No, veikkonen, missäs sinä olit sinä yönä, jolloin herra -surmattiin? Lauantaina toisin sanoen? - -Nikolashka nosti päänsä pystyyn, oikasi kaulansa ja mietti. - --- En voi muistaa, herra tuomari, -- sanoi hän. -- Olin ryypyksissä -enkä muista. - --- _Alibi!_ -- kuiskasi Djukowski hymähtäen ja käsiään hykertäen. - --- Vai niin. Mutta mistäs se veri on tullut sinne ikkunan alle? - -Nikolashka muljautti päänsä ylös ja mietti. - --- Ajattele sukkelaan! -- sanoi ispravnikka. - --- Hetipaikalla. Veri ei merkitse mitään, herra tuomari. Minä tapoin -kanan. Tapoin sen ihan tavallisella tavalla, kuten muulloinkin, vaan -sekös otti ja ryöpsähti käsistä ja ala haipattaa... Ja siitä se veri -tuli. - -Jefrem todisti, että Nikolashka oli tosiaankin joka ilta tappanut -kanoja eri paikoissa, mutta ei kukaan ollut nähnyt, että kesken -tapettu kana oli juossut puutarhassa, jota muuten ei saattanut -ehdottomasti kieltääkään. - --- _Alibi!_ -- hymähti Djukowski. -- Ja miten tyhmä _alibi!_ - --- Kävitkö Akulkan luona? - --- Tulihan sitä tehdyksi. - --- Houkuttelikos herra hänet sinulta? - --- Ei. Minulta viekottelivat Akulkan he tuolla; herra Psekow, Iwan -Mihailitsh ja Iwan Mihailitshilta viekotteli herra. Niin sen asian -laita on. - -Psekow tuli hämilleen ja alkoi hieroskella vasenta silmäänsä. -Djukowski iski häneen silmänsä, keksi hämmästyksen ja vavahti. -Tilanhoitajan jaloissa hän huomasi siniset housut, joihin hänen -huomionsa vasta nyt kiintyi. Housut johtivat hänen mieleensä -puutarhasta löydetyt siniset haituvat. Tshubikowkin katsahti -vuorostaan epäilevästi Psekowiin. - --- Saat mennä! -- sanoi hän Nikolashkalle. -- Vaan sallikaa minun -nyt tehdä teille, herra Psekow, eräs kysymys. Te tietysti olitte -lauantaina sunnuntaita vasten täällä? - --- Olin, me söimme kymmenen aikaan Mark Iwanitshin kanssa iltasta. - --- Ja sitte? - -Psekow hämmentyi ja nousi pöydästä. - --- Sitte... sitte... En tosiaankaan muista, -- sopersi hän. -- Join -paljon sinä iltana... enkä muista milloin ja mihin nukuin... Mitäs te -minusta kaikki tähystelette? Niin kuin minä olisin murhaaja! - --- Missä te heräsitte? - --- Heräsin pereentuvan keittiössä uunilla... Kaikki voivat sen -vakuuttaa. Miten jouduin uunille, en tiedä... - --- Älkää kiihtykö. Tunsitteko Akulinan? - --- Mitäs merkillistä siinä olisi! - --- Teiltä hän joutui Kljausowille? - --- Niin... Jefrem, tuoppas vielä sieniä! Tahdotteko teetä Jefrem -Kusmitsh? - -Seurasi äänettömyys, raskas ja painostava, jota kesti viiden minuutin -verran. Djukowski ei hellittänyt purevaa katsettaan Psekowin -kalpeilta kasvoilta. Äänettömyyden katkaisi tutkijatuomari. - --- Täytyy lähteä, -- sanoi hän, -- toiseen taloon puhuttelemaan -vainajan sisarta Maria Iwanownaa. Eiköhän hän antaisi meille hyviä -neuvoja. - -Tshubikow ja hänen apulaisensa läksivät kiitettyään aamiaisesta -herrastaloon. Kljausowin sisaren Maria Iwanownan joka oli -neljänkymmenen viiden vuoden vanha neiti, he tapasivat rukoilemassa -suuren perhepyhimyskuvan edessä. Kun hän näki tulijoilla -asiapaperilaukkuja ja kokardilakit, kalpeni hän. - --- Kaikista ensin saan pyytää anteeksi, että häiritsemme teidän niin -sanoakseni rukoukseen vaipunutta mielentilaanne, -- alkoi kohtelias -Tshubikow. -- Meillä olisi teille eräs pyyntö. Te tietysti olette jo -kuulleetkin... On olemassa epäily, että teidän veljenne on jollain -tavoin murhattu... Herran tahto, ymmärrättehän itsekin... Kuolemaa ei -kukaan voi välttää, yhtä vähän tsaari kuin kyntäjäkään. Ettekö voisi -auttaa meitä jollain neuvolla, selityksellä?... - --- Ah, älkää kyselkö minulta! -- sanoi Maria Iwanowna entistään -enemmän kalveten ja peittäen kasvonsa käsillään. -- En voi kertoa -teille mitään! En mitään! Rukoilen teitä! En mitään voi... Ah, ei, -ei... ei sanaakaan veljestä! Vaikka kuolisin, en voi kertoa! - -Maria Iwanowna purskahti itkuun ja meni toiseen huoneeseen. Tutkijat -vaihtoivat katseita, kohauttivat olkapäitään ja poistuivat. - --- Saakelin akka! -- kirosi Djukowski poistuessaan herrastalosta. -- -Hän näyttää jotain tietävän, vaan salaa. Ja sisäkönkin kasvoihin oli -jotain kirjotettu... Malttakaahan riiviöt! Kyllä se selvä otetaan! - -Illalla palasi Tshubikow apulaisineen kotiin kuun kalpeassa valossa. -Kärryissä istuessaan he laskivat päässään kuluneen päivän puuhien -tuloksia. Kumpikin oli uuvuksissa ja ääneti. Tshubikow ei yleensä -pitänyt puhelusta matkalla, hölökielinen Djukowski taas oli vaiti -isäntänsä mieliksi. Matkan lopulla ei apulainen kuitenkaan jaksanut -enää olla ääneti, vaan virkkoi: - --- Että Nikolashka on asianosallinen, _non dubitandum est_. Näkeehän -sen naamastakin, mikä kapine se on... _Alibi_ ilmaisee hänet -karvoineen päivineen. Ei ole myöskään epäilyä siitä, ettei hän olisi -teon alkuunpanija. Hän on ollut vain tyhmänä, tylsänä aseena. Vai -mitä? Eikä Psekowkaan näyttele tässä jutussa aivan mitätöntä osaa. -Siniset housut, hämmästys, makaaminen uunilla peloksissa murhan -jälkeen, _alibi_ ja Akulka. - --- Niin tulee kuin turkinhihasta! Murhamies on teidän mielestänne se, -joka on tuntenut Akulkan? Voipas sitä tolkkua! Maitoa pitäisi teidän -imeä eikä asioita tutkia! Hakkailittehan tekin Akulkaa -- tekin siis -olette asianosallinen. - --- Olihan Akulka teilläkin kuukauden päivät palvelijattarena, vaan -en minä siitä mitään puhu. Yöllä sitä sunnuntaita vasten minä -löin teidän kanssa korttia, ja näin teidät, muussa tapauksessa -kävisin teidänkin kimppuunne. Eikä se asia akassa ole. Vaan se on -inhottavassa, uskottomassa ja konnamaisessa tunteessa... Vaatimaton -nuorimies ei nähkääs pitänyt siitä, ettei hän saanut voittoa. -Itserakkaus, nähkääs... Kosto tuli mieleen ja sitte... Hänen paksut -huulensa puhuvat erittäin selvästi aistillisuudesta. Muistatteko, -kuinka hän maiskutteli huuliaan, kun hän vertasi Akulkaa Nanaan? Ja -että se roikale palaa intohimosta -- on päivän selvää! Siis: loukattu -itserakkaus ja tyydyttämättä jäänyt intohimo. Siinä on riittävästi -aiheita murhan tekoon. Kaksi on jo käsissämme, vaan ken on kolmas? -Nikolashka ja Psekow ovat pitäneet kiinni, vaan kuka kuristi? Psekow -on arka, kainosteleva ja yleensä pelkuri. Nikolashkan tapaiset taas -eivät osaa tukehduttaa tyynyllä, ne toimiskelevat kirveellä ja -seipäällä... Kuristuksen on toimittanut joku kolmas, vaan ken? - -Djukowski veti lakin silmilleen ja vaipui mietteisiin. Hän ei -päästänyt ääntä, ennen kuin oli saavuttu tuomarin asunnolle. - --- Eijaa, -- huudahti hän sitte palttoa eteisessä riisuessaan. -- -Eijaa, Nikolai Jermolaitsh! Kummallista, ettei se ennen päähäni -pälkähtänyt. Arvatkaas, ken on kolmas? - --- Rauhoittukaa, hyvä ihminen! Katsokaa iltanenkin jo on valmis. -Käykää syömään. - -Tuomari ja Djukowski istuutuivat syömään. Djukowski kaatoi itselleen -ryypyn viinaa, nousi seisomaan, otti uljaan ryhdin ja sanoi säihkyvin -silmin: - --- Tietäkää siis, että kolmas, joka on toiminut yksistä puolin tuon -heittiön Psekowin kanssa ja joka on tukehduttamisen toimittanut -on ollut -- nainen! Niin juuri! Tarkotan murhatun sisarta Maria -Iwanownaa! - --- Tuota tuokkeroista... Eikös teidän päänne vähän niin kuin... eikö -sitä kivistä? - --- Olen aivan terve. -- Sama se, olkoon, että olen menettänyt -järkeni, vaan miten te selitätte hänen hämmennyksensä meidän -ilmestyttyä? Miten te selitätte hänen haluttomuutensa antaa -selityksiä? Otaksutaan, ettei sekään vielä merkitseisi mitään -- -hyvä on, olkoon menneeksi -- vaan muistakaapas heidän suhteitaan! -Hän vihasi veljeään. Sisar on vanha-uskolainen, veli riettailija, -jumalaton iletys... Kas siinä se vasta viha pesii! Kerrotaan veljen -saaneen hänet vakuutetuksi siitä, että hän, veli, on paholaisen -kätyri. Ja hän oli harjottanut spiritismiä sisarensa näkyvissä! - --- No, entäs sitte? - --- Ettekö vieläkään tajua? Hän, vanha-uskolainen, on tappanut -veljensä uskonraivosta! Ja vähät siitä, että hän on tuhonnut -harhaoppisen riettailijan -- hän on vapauttanut maailman -anttikristuksesta ja siinä juuri, ajattelee sisar, on hänen -ansionsa ja uskonnollinen sankarityönsä! Oo, te ette tunne noita -vanhojapiikoja, vanha-uskolaisia! Lukekaapas Dostojewskiä! Ja mitä -kirjottaa Leskow ja Petsherski?... Hän, hän se on, vaikka tähän -paikkaan takertuisin! Hän on kuristanut! Voi sinuas kyykäärmeen -sikiö! Ja eikö hän polvistunut rukoilemaan vasta sen jälkeen, kun me -olimme saapuneet sisään. Silmän palvelusta ja meidän pimittämistä! -Käyn muka tähän rukoilemaan, niin luulevat, että olen rauhallinen -ja etten heitä ollenkaan ole odottanut. Se on kaikkien alkavien -rikollisten metoodi. Rakas ystäväni, Nikolai Jermolowitsh, isäni, -antakaa tämä asia minun ajettavakseni! Antakaa minun ajaa se loppuun -asti! Olkaa armollinen! Kun kerran olen sen alkanut, niin voinhan sen -päättääkin. - -Tshubikow pyöritteli päätään ja rypisteli naamaansa. - --- Osataan tässä itsekin selvittää vaikeat asiat, -- sanoi hän. -- -Eikä teidän sovi telläytyä sinne, missä teitä ei tarvita. Kirjottakaa -vain, mitä teille sanellaan -- se on teidän toimenne! - -Djukowski sävähti tulipunaiseksi, kiskasi oven auki ja meni. - --- Älykäs poika se lurjus sentään on! -- mutisi Tshubikow oveen -katsellen, josta Djukowski oli kadonnut. -- Älykäs ihan kerrassaan! -Mutta hieman sopimattoman tulinen ja pikainen. Täytyy sille ostaa -ensi markkinoilta paperossikotelo lahjaksi... - -Seuraavan päivän aamulla tuotiin tuomarin luo Kljausowin kylästä -nuorimies, jolla oli suuri pää ja jäniksen huulet, joka sanoi -olevansa paimen Danilka ja joka antoi hyvin tärkeän todistuksen. - --- Olin ryypyksissä, -- kertoi hän. -- Puoleen yöhön istuin kuoman -luona. Kotimatkalla menin minä humalapäissäni uimaan jokeen. Siinä -uidessa katsahdin ylös ja näin silloin kaksi miestä, jotka kantoivat -jotain mustaa. Hih! kiljasin minä niille. Ne säpsähtivät ja minkä -koivesta läksi ala latmistaa Mukarjewskin pelloille päin. Jumala -minut riivatkoon, elleivät ne silloin retuuttaneet herraa! - -Samana päivänä illansuussa vangittiin Psekow ja Nikolashka ja -lähetettiin sotilassaattueen vartioimana kaupunkiin, jossa heidät -pistettiin linnaan. - - -II. - -Kului kaksitoista päivää. - -Oli aamu. Tuomari Nikolai Jermolaitsh istui kotonaan vihreän pöytänsä -ääressä ja selaili "Kljausowin jutun" asiapapereita. Djukowski käveli -levottomana kuin häkkisusi huoneen nurkasta toiseen. - --- Te olette vakuutettu Nikolashkan ja Psekowin syyllisyydestä, -- -puheli hän hermostuneesti nykien nuoren partansa oraita. -- Miksi -ette sitte tahdo varmistua Maria Iwanownan syyllisyydestä? Eivätkö -teistä riitä todistukset? - --- Enhän sanokaan, etten tahdo varmistua. Vakuutettu kyllä olen, -mutta on vaikeanlaista uskoa... Puuttuu päteviä todistuksia, kaikki -semmoista filosofiaa... fanatismia ja ties mitä... - --- No pitäisikö teille välttämättömästi tuoda kirves tai verinen -lakana käteen... Kyllä olette juristeja! Vaan kun minä todistan -teille, niin lakkaatte noin välinpitämättömästi ajattelemasta asian -psyykillistä puolta. Siperiaan teidän Maria Iwanownanne joutuu ja sen -minä näytän toteen! Jos ei teistä filosofia riitä, niin on minulla -sitä aineellistakin... Se tulee teille näyttämään, miten oikeutettu -minun filosofiani on. Antakaa minun vain lähteä liikkeelle. - --- Mitäs te nyt? - --- Sitä öljytikkuahan minä... Ettekö muista? Kyllä minä muistan! Otan -selvän, ken oli sillä ottanut tulta murhatun huoneessa. Sitä ei ollut -sytyttänyt Nikolashka eikä Psekow, vaan se kolmas eli Maria Iwanowna. -Ja minä saan sen toteen! Antakaa minun vain lähteä liikkeelle, -nuuskimaan... -- No, no, käykäähän istumaan... Ryhdytään kuulusteluun. - -Djukowski istuutui pienen pöydän ääreen ja upotti nenänsä papereihin. - --- Nikolai Tetehow sisään! -- huudahti tuomari. - -Nikolashka saatettiin sisään. Hän oli laiha ja kalpea kuin ranko ja -vapisi. - --- Tetehow! -- alkoi tuomari. -- V. 1879 tuomitsi teidät 1:sen piirin -tuomari varkaudesta vankeusrangaistukseen. V. 1882 tuomittiin teidät -toiskertaisesta varkaudesta ja silloinkin vankeuteen... Me tiedämme -kaikki... - -Nikolashkan kasvoille nousi ihmettelyn leima. Tuomarin -kaikkitietäväisyys hämmästytti häntä. Mutta kohta muuttui hänen -ihmettelynsä katkeraksi suruksi. Hän purskahti itkuun ja pyrki ulos. -Hänet laskettiin. - --- Psekow sisään! -- komensi tuomari. Psekow tuli. Tämä nuorimies oli -viime päivinä pahasti laihtunut ja muokkautunut. Silmistä paistoi -haluttomuus. - --- Käykää istumaan Psekow, -- käski tuomari. -- Toivon, että tällä -kertaa olette järkevä ettekä rupea valehtelemaan, kuten edellisillä -kerroilla. Kaikkina edellisinä kertoina te olette kieltäneet -osallisuutenne Kljausowin murhaan, vaikka on olemassa koko joukko -todisteita teitä vastaan. Se ei ole järkevästi. Tunnustus huojentaa -rangaistusta. Tänään keskustelen kanssanne viime kerran. Ja jos ette -nyt tunnusta, niin huomenna on se jo myöhäistä. Alkakaapas siis -kertoa... - --- Minä en tiedä mitään... Enkä tunne todisteitannekaan, -- sohisi -Psekow. - --- Ikävää! Sallikaa siis minun kertoa teille, miten asia on ollut. -Lauantai-iltana te istuitte Kljausowin makuuhuoneessa ja joitte -hänen kanssaan viinaa ja olutta. (Djukow iski kuin kotka katseensa -Psekowiin ja tuijotti häneen koko monologin ajan). Teille tarjoili -Nikolai. Yhtä käydessä ilmaisi Mark Iwanowitsh teille haluavansa -käydä levolle. Hänen oli tapa käydä levolle ensimäisellä tunnilla. -Kun hän oli saappaitaan riisumassa ja antoi teille taloudenhoitoa -koskevia määräyksiä, niin te ja Nikolai sovitun merkin johdosta -tartuitte päihtyneeseen isäntäänne ja heititte hänet vuoteeseen. -Toinen teistä istuutui hänen jaloilleen, toinen pään päälle. -Tällöin tuli viereisestä huoneesta eräs teille tuttu mustapukuinen -nainen, joka oli ennakolta sopinut teidän kanssanne osanotostaan -tähän rikokseen. Hän tempasi tyynyn ja alkoi sillä tukehduttaa -veljeään. Temmellyksen aikana sammui kyntteli. Nainen otti taskustaan -öljytikku-laatikon ja sytytti kynttelin. Eikö niin? Huomaan teidän -kasvoistannekin, että puhun totta. Mutta etemmä... Kuristettuanne -hänet ja tultuanne vakuutetuksi, ettei hän enää hengittänyt, -kannoitte te ja Nikolai hänet ikkunan kautta takiaispensaan juurelle. -Peläten, että hän virkoaisi, iskitte te häntä jollain teräaseella. -Sitte te kannoitte hänet vähäksi aikaa sireenipensaan alle. Hieman -levättyänne ja tuumittuanne te läksitte häntä kantamaan... Veitte -aidan yli... Läksitte sitte tietä myöten... Sitte tuli joki, sen -luona säikytti teidät eräs mies. Mikä teitä vaivaa? - -Psekow nousi kalmankalpeana ylös ja hoippui. - --- Minua ahdistaa! -- sanoi hän. -- Hyvä... olkoon... Mutta laskekaa -minut toki ulos... olkaa hyvä. - -Psekow vietiin ulos. - --- Tunnustipas viimeinkin! -- hymyili Tshubikow makeasti. -- Antoi -ilmi itsensä! Mutta kovalla minä poikaa pidinkin! Yhtenä hyrynä -laskettelin... - --- Eikä kieltänyt mustapukuista naistakaan, -- nauroi Djukowski. --- Mutta minua kiusaa kauheasti se öljytikku! En siedä kauempaa! -Hyvästi, nyt lähden! - -Djukowski painoi lakin päähänsä ja läksi. Tshubikow alkoi kuulustella -Akulkaa. Akulka sanoi, ettei hän tahdo tietää ei kerrassaan mistään... - --- Teidän kanssanne olen vain elänyt enkä kenenkään muun! -- sanoi -hän. - -Kuudetta käydessä illalla palasi Djukowski. Hän oli niin liikutettu -kuin olla voi. Hänen kätensä vapisivat niin kovasti, ettei hän saanut -palttoa päältään. Kasvot leimusivat. Näki, ettei hän tyhjänä palannut. - --- _Veni, vidi, vici!_ -- sanoi hän Tshubikowin huoneeseen lentäen ja -nojatuoliin retkahtaen. -- Vannon kunniani kautta, että alan uskoa -olevani nero! Kuulkaahan lempo soikoon! Kuulkaa ja ihmetelkää te -vanhus! Naurettavaa ja surullista! Käsissämme on jo kolme... eikö -niin? Minä olen löytänyt neljännen ja sekin on -- nainen. Oo, mikä -nainen! Pienestä kosketuksesta hänen olkapäähänsä antaisin kymmenen -vuotta elämästäni! Mutta kuunnelkaa... Ajoin Kljausowin kylään ja -ala kiertää kaaria sen ympäri! Kävin jokaisessa puodissa, kapakassa -ja kellarissa kyselemässä jokapaikassa öljytikkuja. Kaikkialla -vastattiin: "ei ole". Siihen saakka olin yhtäpäätä kiertänyt. -Kaksikymmentä kertaa olin kadottanut toivoni, mutta yhtä monta kertaa -sain sen takaisin. Kokonaisen päivän maleksin ja nuuskin ja vasta -tunti sitte osuin oikeille perille. Kolme virstaa tulee täältä... -Minulle annettiin kymmenlaatikkoinen paketti... Mutta yhtä laatikkoa -puuttuu. Hetipaikalla kysyn: "ken on ostanut laatikon?" Se ja se. -Tikut olivat häntä miellyttäneet, kun ne sähähtivät. Rakkaani, -Nikolai Jermolaitsh! Ajatelkaa, mitä ihmeitä voi joskus saada aikaan -mies, joka on potkittu seminaarista ja joka on päntännyt päähään -kaikenmoista järjelle käsittämätöntä moskaa! Ja tästä päivästä pitäen -minä alan kunnioittaa itseäni! Uhhuhhuu... No, lähdetäänpäs! - --- Mihin? - --- Sinne, sen neljännen luo... Täytyy joutua, muuten... muuten minä -palan poroksi kärsimättömyydestä. Tiedättekö, ken hän on? Mahdotonta -arvata! Meidän pristavimme, sen vanhan Jewgraf Kusmitshin nuori vaimo -Olga Petrowna -- kuulitteko! Hän oli ostanut sen tikkulaatikon. - --- Te... sinä... te... oletko järjiltäsi? - --- Se on ihan selvä juttu! Ensiksikin hän tupakoi. Toiseksi hän -oli korviaan myöten rakastunut Kljausowiin. Kljausow hylkäsi hänen -rakkautensa mokoman Akulkan tähden. Kosto. Nyt juuri muistan, -kuinka minä kerran yllätin heidät kyökistä verhon takaa. Hän -vannoi rakkauttaan Kljausowille, vaan tämä poltteli Olga Petrownan -paperossia ja puhalteli sauhua hänen kasvoihinsa. Mutta lähdetään -joutuin tai muuten pimenee... Mennään! - --- Niin hulluksi en ole vielä tullut, että tuommoisen nahkan tähden -läksisin häiritsemään jalosukuista, siveää naista. - --- Jalosukuinen ja siveä! Jos niin sanotte, niin te olette riepu, -ettekä mikään tuomari! En koskaan vielä ole uskaltanut soimata, -vaan nyt te itse pakotatte minut siihen. Riepu! Hame! Mutta, rakas -ihminen, Nikolai Jermolajewitsh! Minä pyydän! - -Tuomari viittasi kädellään ja sylkäsi. - --- Minä pyydän teitä! En pyydä itseni tähden, vaan oikeuden nimessä! -Rukoilen! Tehkää mulle palvelus edes kerran elämässä! - -Djukowski lankesi polvilleen. - --- Nikolai Jermolajewitsh! Olkaa, olkaa niin hyvä! Sanokaa minua -vaikka heittiöksi ja konnaksi, jos olen erehtynyt tuon naisen -suhteen. Ajatelkaa, miten suuri juttu on kysymyksessä! Suorastaan -romaani, vaan ei juttu. Sen maine kiitää kautta koko Venäjän. Teistä -tehdään erityisen tärkeiden asiain tutkijatuomari! Ettekö käsitä, -järjetön vanhus? - -Tuomari rypisteli kasvojaan ja ojensi epäröivästi kättään lakkiaan -kohti. -- Lempo sinut vieköön! -- sanoi hän. -- Lähdetään. - -Oli jo pimeä, kun tuomarin kärryt vierivät pristavin portaiden eteen. - --- Aika sikoja me olemme, -- sanoi Tshubikow kellonnappulaan -tarttuen. -- Häiritsemme ihmisiä. - --- Ei se tee mitään... Älkää arkailko... Sanotaan, että meiltä -katkesi linjaarit. - -Tshubikowia ja Djukowskia vastaan tuli kynnyksellä korkeakasvuinen, -täyteläinen nainen, ijältään kahdenkymmenen kolmen korvissa, -kulmakarvat mustat kuin piki ja huulet hohtavan punaiset ja paksut. -Se oli itse Olga Petrowna. - --- Ah... erittäin hauskaa! -- sanoi hän hymyillen kasvojen täydeltä. --- Parhaiksi jouduittekin illalliselle. Minun Jewgraf Kusmitshini -ei ole kotona... Papin luokse on jäänyt istumaan. Mutta tulemme me -hänettäkin toimeen... Käykää istumaan! Tutkinnosta kai olette tulossa? - --- Niin... Meiltä särkyi, tuota, linjaari, -- alkoi Tshubikow saliin -astuttuaan ja nojatuoliin laskeutuen. - --- Käykää asiaan... tyrmistyttäkää hänet yhdellä iskulla... -- -suhahti hänelle Djukowski. -- Tyrmistyttäkää... - --- Linjaari... Niin... tuota... Otettiin ja tultiin. - --- Tyrmistyttäkää, ettekö kuule! Hän arvaa, jos rupeatte -kiemurtelemaan. - --- Tee sitte, kuten itse tiedät, vaan säästä minua! -- mutisi -Tshubikow nousten nojatuolista ja mennen ikkunan luo. -- Minä en voi. -Sinä olet sopan keittänyt ja saat sen särpiäkin! - --- Niin, linjaari... -- alkoi Djukowski astuen rouvan luo ja pitkää -nenäänsä nyrpistellen. -- Me emme ole tulleet tänne sitä varten, -että... e-e-e-e... iltaselle emmekä Jewgraf Kusmitshia tervehtimään. -Olemme tulleet kysymään teiltä, arvoisa rouva, missä on Mark -Iwanowitsh, jonka te olette murhanneet? - --- Mi-mitä? Mikä Mark Iwanowitsh? -- sopersi rouva ja hänen leveille -kasvoilleen lehahti yht'äkkiä, silmänräpäyksessä, helakka puna. -- -Minä en käsitä rahtuakaan. - --- Kysyn teiltä lain nimessä, missä on Kljausow? Me tiedämme kaikki! - --- Keneltä olette saaneet tietää? -- kysyi rouva hiljaa voimatta -sietää Djukowskin katsetta. - --- Suvaitsetteko sanoa, missä hän on!? - --- Mutta mistä te olette saaneet tietää? Ken on teille kertonut? - --- Me tiedämme kaikki! Ja minä vaadin lain nimessä! - -Tutkijatuomari, joka sai rohkeutta rouvan hämmennyksestä, astui hänen -eteensä ja sanoi: - --- Sanokaa meille ja me lähdemme pois. Muussa tapauksessa... - --- Mitäs te hänellä teette? - --- Älkää kyselkö turhia, hyvä rouva. Me pyydämme neuvomaan -hänen olinpaikkansa. Te olette hämillänne, vapisette... Niin, -hän on murhattu ja sanokaa mitä hyvänsä, te olette sen tehneet! -Osakumppaninne ovat antaneet teidät ilmi. - -Rouva kalpeni. - --- Mennään, -- sanoi hän käsiään väännellen. -- Minä olen piilottanut -hänet saunaan. Mutta älkää Jumalan nimessä sanoko miehelleni! -Rukoilen teitä, sitä hän ei kestä! - -Rouva otti seinältä suuren avaimen ja vei vieraansa keittiöön -ja eteisen kautta pihalle. Ulkona oli hämärä. Sataa tuhuutti -hienosittain. Rouva kulki edellä. Tshubikow ja Djukowski harppailivat -hänen perästään pitkässä ruohossa hengittäen villihampun ja -likalätäkköjen lemua. Piha oli suuri. Lätäköitä ei tuntunut -enää jaloissa, vaan kynnettyä maata. Pimeästä häämötti puiden -ääripiirteitä ja puiden lomista pieni rakennus, jonka savupiippu oli -pahasti kallistunut. - --- Se on sauna, virkkoi rouva. -- Vielä kerran rukoilen, ettette -kellekään hiiskuisi. - -Saunan eteen tultuaan huomasi Tshubikow ja Djukowski sen ovessa -tavattoman suuren lukon venkaleen. - --- Ottakaa kynttelintynkä ja tikkuja, -- kuiskasi tuomari -apulaiselleen. - -Rouva aukasi lukon ja laski vieraat saunaan. Djukowski raapasi tulta, -josta kotapuoli valostui. Keskellä lattiaa oli pöytä. Pöydällä oli -pienen, pullean teekeittiön vieressä soppamalja, siinä hyytynyttä -kaalia ja lautanen, jolla oli kastikkeen tähteitä. - --- Etemmä! - -Tultiin seuraavaan huoneeseen, saunapuolelle. Siellä oli myöskin -pöytä. Pöydällä suuri lautasellinen kinkkua, viinapullo, lautasia, -veitsiä ja kahvelia. - --- Missä hän on? Missä murhattu on? -- kysyi Djukowski. - --- Hän on lauteilla, -- sopersi rouva entisestään kalveten ja yhä -vavisten. - -Djukowski otti käteensä kynttelintyngän ja kapusi lauteille. Täällä -hän näki pitkän ihmisruumiin, joka virui liikkumattomana suurella -untuvapatjalla. Ruumiista kuului kevyttä kuorsausta... - --- Meitä petkutetaan, saakeli soikoon! -- sävähti Djukowski. -- Se ei -ole hän! Täällä viruu joku elävä rötkäle. Hoi, mikä lempo te olette? - -Ruumis veti vinkuen henkeä sisäänsä ja alkoi liikkua. Djukowski -nykäsi ruumista kyynäspäähän. Ruumis nosti kätensä pystyyn, oikasihe -itseään ja kohotti päätään. - --- Kuka siinä kapuaa? -- kysyi käheä, paksu bassoääni. -- Mitä sinä -tahdot? - -Djukowski vei kynttelintyngän lähelle ruumiin kasvoja ja parkasi. -Mustanpunervasta nenästä, takkuisesta tukasta, sysimustista -viiksistä, joista toinen oli mahtavassa kierroksessa ja katseli -lakeen hävyttömän näköisenä, hän tunsi kornetti Kljausowin. - --- Tekö... Mark Iwanowitsh!? Mahdotonta! - -Tuomari kohotti katseensa ylös ja kivettyi... - --- Minä, minä... Kas, Djukowski! Senkö pahuuksia teillä täällä on -tekemistä? Kenenkäs naamataulu se tuolta alhaalta kiiluu? Hyvät -ihmiset, tuomari! Mikä teidät on tänne tuonut? - -Kljausow hyppäsi alas ja syleili Tshubikowia. Olga Petrowna livahti -ulos. - --- Mikä kumma teidät tänne toi? Ryypyt, kehveli olkoon! -Tra-ta-ta-ti-ta-tam... Ryypätään! Kuka ihme teidät toi tänne! Mistä -te tiesitte, että minä olin täällä? Mutta sama se! Nyt ryypätään. - -Kljausow sytytti lampun ja täytti kolme ryyppyä. - --- Tuota... minä en käsitä sinua, -- sanoi tuomari käsiään -levitellen. -- Sinäkö se olet vai et? - --- Rauhoitu... Vai moraaliako rupeat saarnaamaan? Älä viitsi vaivata -itseäsi. Nuorukainen Djukowski, tyhjennäppäs ryyppysi! Vie-e-te-tään -tä-ä-mää... Mitäs te oikeastaan töllistelette? Juokaa! - --- Mutta sittenkään en jaksa käsittää, -- sanoi tuomari koneellisesti -kallistaen lasiaan. -- Miksi olet täällä? - --- Miksi en sitte saisi olla, jos täällä on hyvä olla? - -Kljausow ryyppäsi ja haukkasi kinkkua päälle. - --- Asun pristavin rouvalla, kuten näet. Korven rotkossa, kuin -mikäkin haltija. Juo! Sääliksi, veikkonen, kävi rouvaa ja sen vuoksi -pesiydyin tähän majaan kuin erakko... Tulevalla viikolla aijon -lähteä, jo kyllästyttää. - --- Käy yli ymmärryksen! -- sanoi Djukowski. - --- Mikä käy yli ymmärryksen? - --- Totisesti yli ymmärryksen! Sanokaa Jumalan nimessä, miten teidän -saappaanne joutui puutarhaan? - --- Mikä saapas? - --- Me löysimme yhden saappaan makuuhuoneesta, vaan toisen puutarhasta. - --- Se ei ole teidän asianne. Ryypätkää lempo vieköön! Kun kerran -herätitte, niin ryypätkää! Se on lysti juttu se saapasjuttu. En -tahtonut lähteä Olgan luo. En sattunut olemaan sillä tuulella ja -olin hienossa hutikassa... Vaan hän tuli ikkunan alle ja alkaa -haukuskella... Arvaathan, kuten akat ainakin... Silloin minä -humalapäissäni viskasin saappaalla, ettei olisi turissut. Hän kapusi -sisään, sytytti lampun ja ala vanuttaa minua humalaista. Antoi aika -löylyn, retuutti tänne ja pani telkien taa... Lempi, viina ja kinkku! -No, mihinkäs teillä on kiire, Tshubikow? - -Tuomari sylkäsi ja läksi saunasta. Hänen jälestään poistui pää -painuksissa Djukowski. Kumpikin istuutui ääntä päästämättä kärryihin -ja he läksivät ajamaan. Matka ei ollut tuntunut heistä milloinkaan -niin ikävältä ja pitkältä kuin tällä kertaa. He istuivat ääneti. -Tshubikow vapisi koko ajan vihasta. Djukowski piilotti kasvonsa -kauluksen alle aivan kuin arastellen, että pimeä ja tuhusade olisivat -nähneet häpeän hänen kasvoillaan. - -Kotiin tultua tapasi Tshubikow täällä tohtori Tjutjuewin. Tohtori -istui pöydän ääressä selaillen erästä kuvalehteä. - --- Taasen ovat asiat nurin tässä matoisessa maailmassa! -- sanoi hän -surullisin katsein tuomaria tervehtäen. -- Taas se Itävalta siellä -jotain! Ja Gladstonekin taitaa jotain... - -Tshubikow viskasi hattunsa pöydän alle ja alkoi hirveästi vavista. - --- Saakelin luuranko! Anna minun olla rauhassa! Tuhannen kertaa -olen kieltänyt sinua hännystelemästä politiikkoinesi! Vaan sinä, -- -kääntyi tuomari Djukowskiin nyrkkiään heristäen, -- vaan sinä... en -iki pitkinä päivinä unohda! - --- Mutta sehän se öljytikku! Mistäs minä tiesin! - --- Läkähdy tikkuinesi! Laputa hornaan äläkä väsytä minua enää, tai -muuten jauhan sinut, piru vieköön, tuhannen möyhyksi! - -Djukowski huokasi, otti lakkinsa ja läksi. - --- Juon itseni täyteen! -- päätti hän portista päästyään ja paarusti -apein mielin kapakkaan. - -Kun pristavin rouva tuli saunasta sisään, tapasi hän miehensä kotona. - --- Mitäs se tuomari kävi täällä? -- kysyi mies. - --- Kävi sanomassa, että Kljausow on löydetty. Ja ajatteles, hänet -löydettiin toisen vaimon luota! - --- Oh, Mark Iwanitsh, Mark Iwanitsh! -- huokasi pristavi kohottaen -katseensa ylös. -- Enkös minä sanonut sinulle, ettei renttuilemisesta -hyvää koidu! Sain sanoa, mutta et totellut. - - - - -YKSI MONISTA. - - -Tuntia ennen junan lähtöä astuu perheenisä, jonka joukko asuu -kesähuvilassa, erään ystävänsä huoneeseen ja puolinääntyneenä -retkahtaa sohvalle. Hänellä on kantamuksena suuri lasivarjostin -lamppua varten, lasten leikki-polkupörä ja pieni ruumisarkku. - --- Voi, velikultani, -- läähättää hän silmät päässä äimöttäen kuin -mielipuolella. -- Kuule rakas ystävä, kuule taivaan nimessä... lainaa -mulle huomiseksi revolveri, ole niin laupias! - --- Mitä sinä sillä teet? - --- Tarvitsen... Oh, Jumalani! Anna vettä sukkelaan! Tarvitsen sen, -yöllä on ajettava pimeän metsän halki, ja ken tietää, mitä siellä... -Lainaa, veli, ole armollinen! - -Ystävä katsoo perheenisän kalpeisiin, kärsiviin kasvoihin, hänen -hikiselle otsalleen ja tajuttomiin silmiin. - --- Valehtelet, Iwan Iwanitsh! -- sanoo hän. Senkö pimeä metsä siellä -on? Jotain on ehkä pälkähtänyt päähäsi! Näkeehän sen jo naamastasi, -että paha on mielessä. Mikä sinun on! Mitä tuolla ruumisarkulla teet? -Kuule, kääntääkö mieltäsi? - --- Vettä... oi, taivasten tekijä! Odota, anna levähtää. Olen väsynyt -kuin koira. Koko ruumiissa ja kallossa on semmoinen kolotus, kuin -olisi minusta joka suoni kiskottu ja kärvennetty paistinvartaalla. -En jaksa enää kärsiä... Ole oikea veli eläkä enää kysele, elä utele -yksityiskohtia... anna revolveri! Rukoilen! - --- Ole joutavia! Iwan Iwanitsh, muista, että olet perheenisä ja -valtioneuvos! Häpeä! - --- Helppo se on sinun muita häväistä, kun asut kaupungissa eikä -sulla ole hajuakaan kirotuista kesähuviloista... Anna vielä vettä... -Vaan olisitpa minun housuissani, niin toista virttä vetäisit... Olen -marttyyri! Olen vetojuhta, orja, konna, joka yhä vain odottaa ja -puuhailee henkeään toiseen maailmaan! Riepu, tollikko, idiotti! Mitä -varten elän? - -Perheenisä kimmahtaa pystyyn ja hurjasti lyöden kätensä yhteen alkaa -harppailla lattialla. - --- Sano nyt, mitä varten elän? -- kiljuu hän hypähtäen ystävänsä -eteen ja tarttuen tätä napista kiinni. -- Mitä on tämä ruumiillisten -ja henkisten tuskien sarja? Olla aatteiden marttyyri, se on -toista, mutta olla lempo ties minkä marttyyri, naisten hameiden, -ruumisarkkujen, eih! Ei, ei, ei! Riittää minun osakseni, riittää! - --- Älä huuda, naapurit kuulevat! - --- Anna kuulla, se on minusta samantekevä! Ja ellet sinä anna -revolveria, niin antaa joku muu, sillä elää en jaksa, en! - --- Katso nyt, napin repäisit... Puhu levollisemmin. En ymmärrä, millä -tavoin elämäsi on huono? - --- Milläkö tavoin, kysyt. Pidä korvasi auki, niin kuulet! Anna kun -tyhjennän sydämmeni, niin ehkä se vähän helpottaa... Istutaan... -Selitän lyhyesti, sillä juna lähtee kohta ja sitä ennen on -kipaistava puodista parikymmentä silliä ja kaksi naulaa marmeladia -Marja Osipownalle. Kiskokoot lemmot siltä kielen... No kuulehan. -Otetaan esimerkiksi vaikka tämä päivä. Kuten tiedät, on minun -hikoiltava kymmenestä neljään kansliassa. Kuumuus, pöly ja kärpäset -ovat yhtenä mylläkkänä! Sihteerillä on virkalomaa, Hrapow läksi -kosintamatkalle, kanslian häntäjoukko ravaa muuna työnään huviloissa, -seuranäytelmissä. Kaikki ovat unisia, velttoja kutkaleita, joista -ei ole mihinkään. Ei auta hyvä, ei paha. Sihteerin virkaa toimittaa -muuan subjekti, joka ei vasemmalla korvallaan kuule ja on rakastunut -eikä erota tuloja menoista. Minun täytyy tehdä tuon pölkkypään työt. -Ilman kirjuria ja Hrapowia ei kukaan tiedä, missä mikin on, mihin -mitäkin on lähetettävä ja anojat ovat kuin pahan riivaamia, aina -tulisessa kiireessä, uhkailevat... Oi, ihan kuin olisivat kaikki -elementit raivostuneet! Kaikki yhtenä sekasotkuna ja savuna, että -tukki seisoisi... Ja työ sitte vihoviimeistä! Aina samaa ja samaa! -Ihan silmät tahtovat kuopistaan tipahtaa... ja entä sitte vielä -päällikkö niskassa, joka parhaillaan puuhailee avioeroa ja potee -hermotautia, marmattaa ja härisee aina, ettei kukaan rauhaa saa. - -Perheenisä lennähtää taas seisalleen, mutta laskeutuu tällä kertaa -kohta takaisin paikoilleen. - --- Kaikki tämä on vielä leikkiä, kuulehan eteenpäin! -- sanoo hän. --- Virastosta lähtiessä tuntee itsensä kuin pieksetyksi. Olisi -mentävä päivällistä haukkaamaan ja vähän venähtämään, jokos toki! -Muista, että olet huvila-asukas, s.o. orja, heittiö, luutturiepu ja -ala mennä haipattaa kuin päätön kana ympäri kaupunkia ostoksille. -Meidän huviloissa on otettu käytäntöön kaunis tapa: jos joku -lähtee kaupunkiin, niin kaikilla senkin seitsemillä hynttäntyillä, -puhumattakaan omasta eukosta, on oikeus kuormittaa lähtevä täyteen -tehtävillä. Eukko vaatii, että menisin muotikauppaan haukkumaan, -kun hänen liivinsä tuli iso, vaan harteista ahdas. Sonjalle on -vaihdettava kengät, kälylle on ostettava tulipunaista silkkinauhaa 20 -kop. ja kolme kyynärää samettia... Ahah, vuotappas, minä luen koko -läksyn. - -Perheenisä haroo taskustaan rutistuneen paperin ja lukee kiukuissaan: - --- Lampunvarjostin; naula sianliha-makkaraa, neilikkoja ja kanelia -5 kop.; kalaöljyä pienelle Mishalle; 10 n. sokeria; käydä kotoa -vaskitaasa ja sokerihuhmar, karbolihappoa ja luteenmyrkkyä 20 kop., -20 pulloa olutta ja 1 p. etikkaspriitä; kureliivi m:lle Chansòlle -N:o 82 Gwosdevin makasiinista ja käydä kotoa syksypaltto ja kalossit -pienelle Mishalle. Tämä on puolison ja perheen tarpeeksi. Nyt -seuraa rakkaiden naapurien. Paholainen ne periköön! Wlasinilla -on huomenna Walodjan nimipäivät, sille on raahattava polkupyörä; -Kurkinilta kuoli kakara ja sille on ruumisarkku tuotava; Marja -Mihailownalle keitetään hilloa ja tätä toimitusta varten on minun -joka tulimmainen päivä hilattava puolipuutaa sokeria; everstin rouva -on pahimmoillaan ja vaikka en ole pienintäkään pahaa tehnyt, niin -olen velvollinen ajamaan kätilölle ja käskemään tulemaan silloin -ja silloin... Semmoisista tehtävästä kuin kirjeet, makkarat, -sähkösanomat, hammaspulverit, ei ole puhettakaan. Nytkin on viisi -luetteloa taskussa! Kieltäytyminen on mahdotonta: se olisi sopimaton, -epä-ystävällistä! Lempo soikoon! Latoa harteille puuta sokeria -ja kätilö, se on sopivaa, mutta kieltäytyminen olisi kauheinta -sopimattomuutta... Ja niin sitä saa virastosta päästyä junan lähdölle -haipattaa ympäri kaupunkia kuin koira kieli pitkällä, makasiinista -apteekkiin, apteekista muotikauppaan, sieltä makkarapuotiin ja -sitte taas apteekkiin. Saat langeta monet kerrat, hävittää rahoja, -paikoin unohtaa maksaa, jolloin lähetetään takaa-ajamaan kuin -rosvoa, neljännessä kohden astut jonkun helmoille... hyi! Moisesta -metelistä väsyy ja höyhentyy, niin että sitte koko yön luut ruskaa -ja jäseniä juhmoo. No niin! Kun kamsut on koossa ja kaikki ostettu, -alkaa niiden kokoonpano. Miten sinä esimerkiksi sijoitat vierekkäin -raskaan rautahuhmareen ja lasisen lampunvarjostimen tai karbolihapon -ja teemytyn? Ei se naurata! Miten sinä sovittaisit tämän polkupyörän -olutpullojen naapuriksi? Se, veikkonen, oli julmempaa kuin pakkotyö, -se on arvoitus järjelle! Kääripä ja sitoipa kuinka tahansa, niin -aina jotain lopulta särkyy tai ruhjoutuu. Ja asemalla ja vaunussa -saa sitte seistä kuin hunsvotti kädet kuormasta katketakseen, -kuumaan kuollakseen ja leuan alla joku nyytti ja koko mies pussien, -nassakkojen ja muun rojun peitossa. Ja kun juna lähtee, silloin -rupeavat naapurisi penkomaan tavaroitasi, kun muka olet ne laskenut -muiden paikoille. Huudetaan, konduktööriä kutsutaan, uhataan ajaa -junasta pois, mutta minkäs minä sille mahdan. Ulosko minä ne viskaan? -Antakaa pakasiin! Hyvä sitä on sanoa, mutta hankippas sitä varten -ensin laatikot ja muut joka ikinen päivä. Tämmöistä valitusta ja -hammasten kiristystä kestää koko matkan ajan. Ja annahan olla, -mitä naikkoset sanovat tänään tästä ruumiskirstusta? Ohhoh! Anna, -veikkonen, vielä vettä! Nyt tulee lisää. Ostoksille lähettäminen -on yleinen tapa, mutta onko rahojen antaminen niihin yhtä yleinen? -Äläppäs nuolaisekaan! Rahoja olen hukannut suuret määrät ja -hyvä, jos puolet saan takaisin. Ruumiskirstun lähetän Kurkinille -palvelijaa myöten, mutta kun niillä on suru, ei raha-asioita ole -ajattelemistakaan. Ja saamatta ne jäävät. Muistuttaa velasta ja -vielä naisille, herra varjelkoon! Isommat summat toisinaan kyllä -maksetaan, mutta pienemmät menee ikipäiviksi. N-noo, pääsen sitte -huvilaan. Mieleen olisi tietysti tämmöisen uskollisen työn päälle -ottaa hyvät ryypyt, syödä ja käydä levolle -- eikö totta -- mutta -eipäs! Eukko on jo pitänyt vahtia. Hädin tuskin ehtii saada lientä -sisäänsä, kun se jo kiekailee edessä ja vie herransa ja mestarinsa -jotakuta seuranäytelmää katsomaan tai tanssi-iltamaan. Vastustella ei -uskalla. Sinä olet muka mies ja se sana käännettynä naisten kielelle -on yhtä paljo kuin riepu, idiotti ja mykkä elukka, jolla saa ajaa -ja vedättää kokonaisia kuormia, ilman että tarvitsee pelätä, että -eläinsuojelusyhdistyksen jäsenet tulisivat apuun. Ei muuta kun lähde -ja sitte saa kykkiä katsomassa jotain "Perheskandaalia", pieksää -käsiään eukon vaatimuksesta ja joka hetki pelätä siihen paikkaan -loppuvansa. Iltamassa saa tölläillä tanssivia ja etsiä paremmalle -puoliskolleen kavaleeria, mutta jollei niitä satu saamaan, niin -ala hölkkiä itse! Ja kun puoliyön seudussa pääsee täältä pois niin -ei ole enään ihminen, vaan haiseva raato, jonka saa heittää vaikka -tunkiolle. Viimein pääsee sitte tarkoituksensa perille: kaikki on ohi -ja saa käydä levolle. Sulje silmäsi ja nuku... Kaikki on niin hyvin, -on lämmin, lapset ei älise seinän takana, eukkoa ei ole vieressä, -omatunto on puhdas -- paremmasta ei apua. Juuri kun on uneen -vaipumassa, niin äkkiä... äkkiä kuuluu: iiiii... Nyt se lennätti -peijakkaan itikat, nuo kolmenkertaisesti kirotut inisijät! - -Perheenisä kavahtaa pystyyn ja huitoo nyrkeillään. - --- Itikat! Se on Egyptin vitsaus, inkvisitsioni! Iiiii... inisevät -ne niin surkeasti, että luulisi niiden jotain rukoilevan, mutta kun -yksikään riiviö purasee, niin vihavoittaa koko tunnin. Eikä auta -mikään, polta, tapa tai vedä peite korvillesi, yks' kaikki! Lopulta -täytyy syläistä ja antautua niiden raadeltavaksi: syökää, riiviöt! -Tuskin on ehtinyt tottua näihin, kun salissa eukko alkaa opettaa -solisteille uusia romansseja. Päivät nukutaan, yöt valmistellaan -seuranäytelmiä. Oo, taivasten tekijä! Solistit ovat kiusaus, joille -itikat eivät riitä likimainkaan vertoja vetämään. - -Perheenisä vääntää kasvonsa itkuun ja laulaa: - - "Oi, ällös nuoruuttani syytä... - Taas ihastuksissain mä sua katson"... - -Konnat, ne riistävät hengen! Jotta edes vähänkään estäisin niiden -ääntä kuulumasta, rupean sormellani jyskyttämään ohimoani korvan -kohdalta. Ja sitä saa tehdä hyvästi neljä tuntia, ennen kuin ne -lähtevät. Mutta sitte seuraa uusi rangaistus. Tulee eukko, jota -pelkään kuin kuolemaa... Oh, veliseni annahan vielä juoda... -Nukkumisesta ei tule mitään, sillä aamulla kello kuusi mars junalle! -Täytyy juosta ja joutua, ettei myöhästyisi, tie on kurainen, -sumua, kylmä... Ja kun pääsee kaupunkiin, silloin alkaa kaikki -uudestaan! Niin veikkonen, tämä on ryövärin elämää, jota en soisi -vihamiehellenikään. Tiedätkö, olen ihan sairastunut. Ahdistaa, -uuvuttaa, ruokahalua ei ole, sanalla sanoen elämä on lopussa! Eikä -kukaan sääli eikä ota osaa, niin kuin sen niin pitäisi ollakin. -Vieläpä nauravat. Huvilaeläjä, huvila-perheenisä, sen se sietääkin, -nääntyköön! Kuule, ellet anna revolveria, niin sääli toki! - --- Minä säälinkin. - --- Siltä näyttää... Hyvästi... Pitää käydä vielä sillit ja sitte -asemalle. - --- Missä teidän huvilanne on? -- kysyy ystävä. - --- Rajajoella... - --- Ahaa, tuttu paikka... Kuulehan, tunnetko siellä neiti Olga -Pawlovna Finbergin? - --- Tunnen... - --- Vai niin! -- ihmettelee ystävä ja hänen kasvonsa muuttuvat -sädehtiväksi. -- Sitä en tiennyt. Siinä tapauksessa, velihopia, -rakkaani, etkö voisi suostua pieneen pyyntööni. Tee veljen työ Iwan -Iwanitsh! Vakuuta kunniasanallasi! - --- Mitä? - --- Rukoilen, veli hyvä! Ensiksikin vie tervehdys Olga Pawlovnalle ja -toiseksi vie hänelle pikkarainen kapine. Hän pyysi minua ostamaan -ompelukoneen, mutta ei ole, ken veisi. Vie, veikkonen, sinä! - -Perheenisä katsoo hetkisen tylsästi ystäväänsä aivan kun ei -ymmärtäisi mitään, mutta sitte sävähtää kasvoiltaan siniseksi ja -alkaa kiljua jalkaa polkien: - --- Syökää tämä ihminen! Kuristakaa hänet! Kiduttakaa! Käyköön koko -maailma sen selkään! Vettä, vettä tuokaa! Miksi elän?... - - - - -VIRKATEITÄ. - -(Arkistotutkimus.) - - -"Minulla on kunnia nöyrimmästi ilmottaa: 8 p. tätä marraskuuta on -huomattu tauti kahdessa pojassa, jotka lapset koulusta tultuaan -sanoivat, että muutkin koululaiset sairastavat kurkkutautia ja koko -ruumis on rokahtumilla, ne käyvät kunnan koulua Sharowissa. 19 p. -marraskuuta 1885. Kylänvanhin Jefim Kirilow". - -"N:n Kihlakunnan Kuntahallitus. Kunnanlääkäri G. Radushnille. -Kurnosowin kylän kylänvanhimman ilmotuksen johdosta 19 p:ltä -marraskuuta pyydän Teitä K.H. matkustamaan Kurnosowiin ja tieteen -sääntöjen mukaisesti peräänkatsomaan, että tämä tauti, kaikista -merkeistä päättäen kurkkumätä, mitä pikemmin ehkäistäisiin. Sanotusta -ilmotuksesta selville käy, että sairastumiskohtaukset ovat alkaneet -Sharowin koulussa, johon pyydän huomiota kiinnittämään. 4 p. -joulukuuta 1885. Esimiehen puolesta: S. Parkin". - -"N:n Kihlakunnan 2:sen piirin H. Poliisipäällikölle. Kihlakunnan -kuntahallituksen kirjelmän N:o 102 johdosta 4 p:ltä joulukuuta, jonka -tähän myötäliitän, pyydän Teitä K. H. ryhtymään toimenpiteisiin -Sharowin kylän koulun sulkemiseksi siksi, kunnes kurkkumädän -raivoaminen lakkaa. 13 p. joulukuuta 1885. Kunnanlääkäri Radushni". - -"N:n kihlakunnan 2:sen piirin Poliisipäällikkö. Sharowin kunnan -koululle. Kunnan lääkäri G. Radushni on ilmottanut minulle 13 p:ltä -joulukuuta tätä vuotta, että hän on havainnut Sharowin kylän lapsissa -raivoavan tarttuvaa laatua olevaa kurkkumätää (tahi difteria, -kuten kansan kesken sanotaan). Vaan että vältettäisiin tämän yhä -suuremmassa määrin yltyvän taudin pahemmat seuraukset, olen minä, -pitäen välttämättömänä ryhtyä lain määräämiin toimenpiteisiin -mahdollisten sairastumistapausten varalta ja niiden ehkäisemiseksi, -puolestani pakotettu nöyrimmästi kysymään: olisiko mahdollista -päästää Sharowin kunnan koulun oppilaat lomalle siihen asti, kunnes -mainittu raivoava tauti kokonaan lakkaa ja että muusta minulle -ilmoitettaisiin vastaisten toimenpiteiden varalta. 2 p. tammikuuta -1886. Poliisipäällikkö Podprunin". - -"H:n läänin kansakoulujen hallitukselle. Kansakoulujen H. -Tarkastajalle. Sharowin koulun opettajan Fortjanskin tiedonanto. -Täten on minulla kunnia ilmottaa Teidän Korkeajalosukuisuudellenne, -että 2:sen piirin Poliisipäällikön kirjelmän johdosta N:o 1011 -2 p:ltä tammikuuta on Sharowin kylässä ilmestynyt tarttuvatauti -kurkkumätä, josta minulla on kunnia Teille tiedoksi antaa. 12 p. -tammikuuta 1886. Opettaja Fortjanski". - -"N:n Kihlakunnan 2:sen piirin H. Poliisipäällikölle. Sen johdosta, -että kurkkumätä on lakannut raivoamasta jo kuukausi sitte, ei -minulla väliaikaisesti suletun Sharowin kylän koulun uudelleen -avaamista vastaan mitään sanottavaa ole, josta jo olen kahdesti -kuntahallitukselle kirjottanut, vaan kirjotan nyt Teille ja pyydän -nöyrimmästi, että vast'edes lähettäisitte paperinne kihlakunnan -lääkärille, koska minulla on tarpeeksi työtä kunnan piirissä. Olen -aamusta iltaan toimessa eikä minulla ole aikaa vastata kaikenmoisiin -virastohoureisiinne. 26 p. tammikuuta. Kunnanlääkäri Radushni". - -"2:sen piirin Poliisiviraston Piiripäällikölle. Raportti. Tämän -kautta on minulla kunnia jättää Kunnanlääkäri Radushinin menettely -H. Poliisipäällikön harkinnan alaiseksi lääkäri Radushnin -syytteeseen vetämisestä semmoisten sopimattomien ja suuresti -loukkaavien lauseiden käyttämisen johdosta virkakirjeissä, kuin -esim. 'virkahoureisiinne' on. 8 p. helmikuuta 1886. Poliisipäällikkö -Podprunin". - -Yksityisessä kirjeessään kirjotti piiripäällikkö viimemainitulle -m.m.: "Aleksei Manuilowitsh, palautan Teille raporttinne. Lopettakaa -toki alituinen kinanne tohtori Radushnin kanssa. Moinen menettely -on lievimmin sanoen sopimatonta poliisiviranomaiselle, jonka -velvollisuutena on tahdin ja maltillisuuden noudattaminen. Mitä taas -tulee Radushnin paperiin, niin ei siinä minun mielestäni mitään -erityistä ole. Kurkkumädästä Sharowissa jo olen kuullut ja ensi -opettajakokouksessa tulen minä vetämään esille opettaja Fortjanskin -väärän menettelyn, sillä hänen syykseen katson yksistään koko tämän -ikävän kirjevaihdon". - -"H:n läänin kansakoulujen Tarkastaja, N:o 810. Sharowin koulun H. -Opettajalle. Kirjelmänne johdosta 12 p:ltä tammikuuta tätä vuotta -annan täten Teille tiedoksi, että opetus Teille uskotussa koulussa on -viipymättä lakkautettava ja oppilaat lomalle päästettävä kurkkumädän -enemmän raivoamisen ehkäisemiseksi. 22 p. helmikuuta 1886. -Kansakoulujen Tarkastaja Shiletkin". - -Kaikkien näiden todistuskappaleiden jälkeen, jotka koskevat -kurkkumädän raivoamista Sharowin kylässä (paitsi tässä lueteltuja on -niitä vielä kaksikymmentäkahdeksan), käy lukijalle selväksi monta -seikkaa seuraavasta kuvauksesta, joka oli H:n Läänin-Lehden 36 n:ssa: - --- -- "puhuttuamme näin tavattoman suuresta lasten kuolevaisuudesta, -siirrymme nyt paljoa iloisempaan asiaan. Eilen toimitettiin p. -Mikael Arhistratigin kirkossa tunnetun paperitehtailija M:n tyttären -ja perinnöllisen kunniaporvari K:n juhlallinen vihkiminen, jonka -toimitti isä Kliopa Grosder yhdessä muiden tuomiokirkon pappien -kanssa. Krasnoperowin kööri lauloi. Nuori pari säteili kauneutta -ja nuoruutta. Puhutaan hra K:n saavan perintöä vähilleen miljoonan -ja sitä paitsi Blagodushnin tilan hevossiitoslaitoksineen ja -puutarhoineen, joissa kasvaa ananas-hedelmiä ja kukkivia palmuja, -jotka vievät inehmon ajatukset kauas etelään. Nuori pari matkusti -heti vihkimisen jälkeen ulkomaille." - -Hyvä on olla paperitehtailijana. - - - - -NOPEAA APUA. - - --- Tie auki! Kylänvanhin ajaa kirjurin kanssa! - --- Hauskoja pyhiä, Gerasim Alpatish! -- huutaa väkijoukko -kylänvanhimmalle. Anna Jumala, ettei mitään... että, tuota, ei -teidän, Gerasim Alpatish, eikä meidän, vaan Jumalan mieliksi! - -Hyvässä hiprakassa oleva kylänvanhin aikoo jotain sanoa, vaan ei voi. -Hän viittilöi hämillään sormillaan, mulkoilee silmillään ja pullistaa -pöhöttyneitä poskiaan kuin tahtoisi ottaa torvesta kimeimmän äänen. -Kirjuri, pieni miehen tallukka, jolla on punainen nykerönenä ja -päässä jockeylakki, pakottaa naamansa arvokkaan näköiseksi ja astuu -väkijoukkoon. - --- Kuka täällä on hukkunut? -- kysyy hän. -- Missä hukkunut on? - --- Tämä samainen se on! - -Pitkä, laiha ukko sinisessä paidassa ja nuorasta punotuissa -töppösissä sekä kiireestä kantapäähän märkänä, sillä hänet on äsken -vedetty vedestä ylös, istuu sääret ja kädet hajallaan rantalätäkössä, -mulkoilee silmillään ja sopertaa: - --- Kaikki suojeluspyhimykset... oikeauskoiset veljet... Rjäsanin -läänistä, Saraiskin pitäjää... Kaksi poikaa oli... itse -savensotkijana... Nyt se samainen mies sanoo seitsemän ruplaa, sanoo, -saat... Susi sinut syököön... - --- Mistä olet kotoisin? -- kysyy kirjuri. - --- Seitsemän ruplaa, sanoo... Susi sinut seitsemästä syököön... - --- Tuolleen se purmentaa eikä itsekään tiedä, mitä mäihkii, -- -huutaa työnjohtaja Anisim vyötäreitä myöten märkänä ja touhuissaan -äskeisen tapahtuman johdosta. -- Anna kun minä selitän koko jutun -Jegor Makaritsh! Älkäähän rähiskö siellä! Se oli sillä tavalla, että -tämä tuli Kurnewista... Kuuletteko, olkaa ääneti! Niin, tämä tuli -Kurnewista ja mikä häntä lie riivannutkin! Vesi oli eilen sateesta -noussut kokonaisen kyynärän... Ja eihän sillä humalaisella ole -järkeä muilta kysellä, vaan otti ja meni hyötähyvöisiään veteen, -jalat luiskahti alta pois ja ala pyöriä kuin väkkärä. Huutaa kohti -kulkkuaan ja kiljuu... No, siinä olin minä ja Santeri näkemässä... -Mitäs tehdä? Heitä hiiteen se pelisi, sanon Santerille, miestä -pelastamaan! Mitäs muuta kun veteen... Ja se pyörii ja pulajaa ja -pyörii ja pahimpaan hätään me siihen tullaan... Santeri tarttuu -paitaan, minä tukkaan. Väkeä lentää huutaen rannalle, kaikki muka -henkeä pelastamaan. Ja kyllä siinä hiki heltisi, Jegor Makaritsh! -Olla vielä minuttikaan, sinne sen olisi surmannut. - --- Nimesi? -- kysyy kirjuri hukkuneelta. Tämä mulkoilee tajuttomilla -silmillään eikä virka mitään. - --- Sen on äimistänyt, -- selittää Anisim, eikä se kumma olekaan! Mene -tiedä, suolet on vettä täynnä ja naama ihan sininen! - --- Mies hoi! -- huutaa kirjuri ja nujuuttaa hukkunutta harteista. -- -Älyätkö vastata! Toljottaa vaan eikä vastaa! Hoi! - --- Seitsemästäkö ruplasta? -- möräjää hukkunut. -- Jokos läksi -seitsemästä... ei tule... - --- Mitä ei tule? - -Hukkunut ei vastaa, vaan vapisee, että hampaat kalajaa. - --- Kun olisi antaa roppia? -- arvelee Anisim. - --- Roppia, matkii kirjuri. -- Senkö roppia niitä hukkuneelle? -Sitä pitää heiluttaa. Mitä siellä suut selällään seisotte? Ettekö -älyä, että sitä olisi pitänyt aikoja sitte heiluttaa! On se väkeä, -jumaliste! Joutukaa hakemaan kulia! - -Muutamia miehiä lähtee noutamaan kulia. Kirjuri joutuu pyhän -innostuksen valtoihin. Hän käärii hihat ylös, hieroskelee kupeitaan -ja tekee jos jonkinmoisia liikkeitä, jotka todistavat, ettei hänessä -ole alun ottajaa. - --- Älkää tunkeilko, älkää tunkeilko, -- hokee hän. -- Joutavat pois! -Onko menty hakemaan urjadnikkaa? Te, Gerasin Alpatitsh, -- sanoo hän -kylänvanhimmalle, -- voisitte myöskin poistua. Näytte saaneen jo -kyllänne ja tuossa tilassa olisi parasta pysyä kotona. - -Kylänvanhin viittilöi sormillaan ja aikoo jotain sanoa, mutta kieli -ei käänny suussa. - --- Nostakaa mies siihen, -- huutaa kirjuri, kun kuli on tuotu. -- -Tarttukaa käsiin ja jalkoihin. Sillä tavalla. Nyt pankaa kulille. - --- Laputa ja laula, -- mörisee hukkunut vastustelematta ja aivan -kuin huomaamatta, että häntä nostetaan kulille. -- Jokos tuli -seitsemästä... - --- Älä ole milläsikään, -- hokee hänelle kirjuri, -- älä pelkää. -Anna kun vähän heilutellaan sinua, niin voit hyvässä lykyssä virota -tuntoihisi. Ei sitä ilman voi jättää. Antakaa pelin käydä! Herra -hyvästi siunatkoon! - -Kahdeksan vankkaa miestä, joukossa myöskin Anisim, tarttuu kulin -kolkkiin ja alkaa heiluttaa. Alussa käy heiluttaminen veltosti, aivan -kuin miehet eivät luottaisi voimiinsa, mutta sitte kun he pääsevät -puhtiinsa, ilmestyy heidän kasvoilleen jotain eläimellistä ja he -heiluttavat ahneesti, vimmatusti. He ojentuvat suoriksi, nousevat -varpailleen ja hypähtelevät. On kuin tahtoisivat he lennähtää ilmaan -yhdessä heilutettavan kanssa. - --- Yks, kaks, yks, kaks! - -Heiluttajien ympärillä käpelehtelee kirjuri ja ponnistellen voimiensa -takaa saadakseen hänkin kiinni kulista huutaa ääni käheänä: - --- Lujemmin! Yhtaikaa, tahdissa! Sillä tavalla! - -Lyhyen hengähdyksen lomassa pistää kulista esiin takkuinen miehen pää -ja kalpeat kasvot, joilla kuvastuu ällistys, kauhu ja ruumiillinen -kipu, mutta samassa lentää taas kuli ilmaan, jytkähtää alas ja taas -ylös. Katsojajoukosta kuuluu hyväksymishuutoja. - --- Niin sen pitää käydä. Ei se ole leikintyö henkiin saaminen! Tokkos -virkoo! - --- Oikein, Jegor Makaritsh! - --- Ei sitä nointuostaan lasketakaan. Kun jaloilleen pääsee ja -järkiinsä tulee, niin ei muuta kun pane ämpäri viinaa! - --- Älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa! Katsokaapas pojat, kartanon -rouva ajaa puukhollarin kanssa! Puukhollarilla on uusi lakki. On ne -nuo hevosetkin herrasväkeä! - -Väkijoukon luo pysähtyvät ajopelit, joissa istuu lihava, vanhahko -naishenkilö kakkulat nenällä ja kirjava päivänvarjo kädessä. Selin -häneen istuu ajopukilla ajajan vieressä puukhollari, nuori mies, -päässä olkihattu. Rouvalla on pelästynyt katse. - --- Mitä tämä on? -- kysyy hän. -- Mitä täällä tehdään? - --- Hukkunutta heilutetaan henkiin! Hauskoja pyhiä rouva! Antakaa -anteeksi, on vähän ryypätty, kun nähkääs asia sietää -- koko kylän -läpi on jumalankuvia kuleteltu! - --- Herranen aika! -- parahtaa rouva. -- Hukkunutta heiluttavat! -Mitä ihmeitä, Etienne? -- päivittelee hän puukhollarille. -- Menkää -herran nimessä sanomaan, että sitä ei saa tehdä! Ne tappavat -hänet! Heiluttaminen on ennakkoluulo! Pitää hieroa ja saada aikaan -keinotekoinen hengitys. Menkää, pyydän! - -Etienne hypähtää pukilta alas ja lähenee heiluttajia. Hänen katseensa -on ankara. - --- Mitäs te teette? -- kiljasee hän vihaisesti. -- Onko tämä laitaa, -että tuolla tavoin heilutetaan? - --- Mitenkäs sitä muuten? -- kysyy kirjuri. -- Sehän on hukkunut! - --- Mitä sitte, jos on hukkunut? Hukkumisesta pyörtyneitä ei saa -heiluttaa, vaan hieroa. Kaikissa almanakoissa neuvotaan siten. -Antakaa olla heiluttamisen! Kuuletteko tahi paikalla tehdään -protokolla! Juovat, heittiöt, itsensä täyteen ja sitte miestä -heiluttamaan! Rentut! - -Kirjuri kohottelee hämillään olkapäitään ja poistuu syrjemmä. -Heiluttajat laskevat kulin maahan ja katsovat ihmeissään vuoroon -rouvaan, vuoroin Etienneen. Hukkunut retkottaa jo silmät kiinni ja -hengittää raskaasti. - --- Juopot! -- ärjäsee taas Etienne. - --- Rakas ihminen! -- sanoo Anisim hengästyneenä ja painaen kättään -sydämmelleen. -- Stepan Iwanits, miksi moititte? Juoppo juo -läämältään, mutta me vain vähän pyhän kunniaksi... jumalankuviakin -kanneltiin. Ei suinkaan me, herra nähköön, sikoja olla, ettei -ymmärrettäisi. - --- Heiluttaa ei saa! Pitää hieroa! Riisukaa vaatteet pois ja ruvetkaa -hieromaan! - --- Hoi, pojat, hieromaan! - -Hukkunut riisutaan ja hieronta alkaa Etiennen johdolla. - --- Etienne! -- voihkii rouva. -- Kuulkaa, tulkaa tänne! Tiedättekö, -miten keinotekoinen hengitys saadaan aikaan? Pitää käännellä kupeelta -toiselle ja painaa rintaa ja vatsaa. Eikö niillä olisi siellä -konjakkia saapuvilla, jos ei, niin kelpaa viinakin. - --- Pyöritelkää kupeelta toiselle! -- komentaa Etienne. -- Painelkaa -vatsaa, mutta keveästi! Noutakaa viinaa! - -Kirjuri, joka tulisen touhunsa sammuttua tuntee itsensä noloksi, käy -myöskin hieromaan. - --- Tästä ei tule ei niin mitään, -- huokailee hän. -- Nahka ketetään -mieheltä eikä mitään muuta. Toista olisi, kun saisi vielä heiluttaa. - --- Etienne! -- voihkaa rouva. -- Tulkaa tänne! Antakaa hänen -haistella höyhenen käryä ja kutkutelkaa... Käskekää kutkuttelemaan -joutuin taivaan nimessä! - -Kuluu kymmenisen minuttia. Rouva katselee väkijoukkoon ja näkee sen -keskeltä kovaa liikettä. Sieltä kuuluu touhuavien miesten puhketta -ja Etiennen ja kirjurin komennuksia. Haisee poltetun höyhenen käry -ja väkiviina. Kuluu vielä kymmenisen minuuttia, mutta työ vain -jatkuu. Viimein väkijoukko alkaa haihtua ja sieltä astuu esiin hiestä -punottava Etienne, jonka jälestä astuu Anisim. - --- Olisi pitänyt hieroa alun pitäen, sanoo Etienne. -- Minkä sille -nyt enää mahtaa! - --- Ei kerrassaan mitään, Stepan Iwanitsh, -- huoahtaa Anisim. -- -Myöhään alettiin. - --- Miten on? -- kysyy rouva. -- Elääkö? - --- Ei, kuoli, rauha hänen tomulleen! -- huokasee Anisim silmiään -ristien. - --- Silloin kun se vedestä vedettiin, se vielä liikahteli ja silmiään -aukoi, mutta nyt sen jäykisti lopulleen. - --- Oi, kuinka on sääli! - --- Se oli hänelle sallittu, ettei saanut maalla kuolla, vaan veteen -piti henkensä heittää. Juomarahaa olisi teidän armoltanne tuleva! - -Etienne hypähtää kärryille ja ajaja, vilkaistuaan väkijoukkoon, joka -hajaantuu ruumiin ympäriltä, sivaltaa hevosia. Kärryt vierivät pois. - - - - -HERMOSTUNUT. - - -Arkkitehti Dmitri Osipowitsh Waksin palasi kaupungista huvilaansa -mielessä tuore vaikutus äskeisestä spiritistisestä istunnosta. -Riisuuduttuaan ja yksinäiseen vuoteeseen käytyään (rouva Waksin oli -kylässä), rupesi Waksin tahtomattaan mietiskelemään sitä, mitä -hän oli vast'ikään kuullut ja nähnyt. Istuntoa ei oikeastaan oltu -pidettykään, mutta koko ilta oli kulunut kaameissa keskusteluissa. -Eräs neiti oli hyötähyväsiään alkanut puhella ajatusten arvaamisesta. -Tästä keskusteluaiheesta oli huomaamatta soluttu henkiin, hengistä -näkyihin, näyistä elävältä haudattuihin... Eräs herrasmies oli -lukenut pöyristyttävän kertomuksen ruumiista, joka oli pyörähtänyt -arkussaan. Itse Waksin oli pyytänyt teevadin ja näyttänyt neidille, -miten pitää puhutella henkiä. Muun muassa oli hän kutsunut esiin -setänsä Klawdi Mironowitshin ja kysynyt tältä ajatuksissaan: "eikö -minun olisi aika siirtää talo vaimon nimelle?" -- johon setä oli -vastannut: "oikeaan aikaan on kaikki hyvin". - -"Paljon salaperäistä ja... kauheaa on luonnossa" -- mietti Waksin -sukeltaessaan peitteen alle. -- "Eivätkä ne kuolleet ole kammottavia, -vaan itse tietämättömyys"... - -Kello löi yksi. Waksin kääntyi toiselle kupeelleen ja vilkasi -peitteen pieluksen alta jumalankuva-lampun siniseen valoon. Tuli -lekkui raukeasti ja hädintuskin valasi pyhimyskuva-kaapin ja setä -Klaudi Mironowitshin muotokuvan, joka riippui vastapäätä sänkyä. - -"Mitähän jos hämärästä yhtäkkiä ilmestyisi sedän haamu?" -- välähti -Waksinin päähän. - --- "Ei, se on mahdotonta!" - -Näyt ovat ennakkoluuloa, kehittymättömän järjen hedelmä, mutta siitä -huolimatta painautui Waksin peitteen alle umpikorviin ja sulki -tiukasti silmänsä. Hänen mieleensä muistui nyt arkussaan käännähtänyt -ruumis, ja kuvastui hänen anoppivainajansa, erään hirttäytyneen -toverin ja muutaman hukkuneen tytön kuvat... Waksin alkoi hätistellä -ajatuksistaan näitä synkkiä kuvia, mutta kuta innokkaammin hän -hätisteli, sitä selvemmiksi kirkastuivat kuvat. Hänen tuli kaamea -olla. - -"Lempo vieköön... Pelottaa kuin pientä lasta. Tyhmyyttä!" - -Tik-tak-tik-tak naksutteli kello seinän takana. Kyläkirkosta -kuului vahdin kellon lyöntiä. Kello soi verkkaan, valittavasti ja -sydäntäsärkevästi. Waksinin niskaa ja selkäpiitä raapi kylmät väreet. -Hänestä tuntui, että hänen päänsä päällä joku huokuu raskaasti, aivan -kuin setä olisi laskeutunut puitteista ja kumartunut veljenpojan -päänpohjiin... Waksinin tuli sietämättömän kaamea olla. Hän kiristeli -kauhusta hampaitaan ja pidätti hengitystään. Vaan viimein, kun muuan -kovakuoriainen tulla hurahti ikkunasta sisään ja alkoi härhättää -vuoteen ympärillä, ei hän enää jaksanut kestää, vaan tempasi -vimmatusti kellon soittimesta. - --- Dmitri Osipowits, _was wollen sie?_ -- kuului hetken perästä oven -takaa kotiopettajattaren ääni. - --- Aa, tekö se olettekin, Rosalia Karlowna? -- virkkoi Waksin -ilostuneena. -- Miksi te nyt suotta vaivaamaan itseänne, olisihan -Gawrilakin... - --- Gawrilan te laskitte kaupungille ja Glafira läksi illalla -jonnekin... Ei ole ketään kotona... _Was wollen sie doch?_ - --- Minä tuota ajattelin vain sanoa... Tuota... Olkaa hyvä ja astukaa -vain sisään! Täällähän on pimeä... - -Makuuhuoneeseen astui täyteläinen, punaposkinen Rosalia Karlowna ja -jäi odottavaan asentoon. - --- Painakaa puuta... Asia on nähkääs sitä laatua... -- "Mitä kummaa -häneltä kysyisi?" -- ajatteli Waksin vilkaisten sedän muotokuvaan ja -tuntien, että hänen mielensä tyyntymistään tyyntyi. -- Oikeastaan -minua halutti kysyä teiltä seuraavaa... Kun palvelija lähtee huomenna -kaupungille, niin muistakaa hänelle sanoa... että... tuota... -tuota... toisi paperossihylssyjä. Käykäähän istumaan. - --- Hylssyjä? Hyvä on. _Was wollen sie noch?_ - --- _Ich will_... En minä mitään _will_. Käykää nyt istumaan. Minä -vielä tässä vähän ajattelen. - --- Nuoren naisen ei sovi olla miehen huoneessa. Huomaan, että te, -Dmitri Osipitsh, olette vekkuli, ilveilijä... Kyllä minä ymmärrän. Ei -hylssyjen tähden ketään... Kyllä minä ymmärrän... - -Rosalia käännähti ja läksi pois. Waksin, joka oli hieman rauhoittunut -keskustelusta hänen kanssaan, veti arkuuttaan häveten peitteen -korvilleen ja sulki silmänsä. Kymmenen minuutin ajan hän tuli toimeen -jotakuinkin siedettävästä, mutta sitte tuli hänen päähänsä sama -mylläkkä. Hän sylkäsi, kopeloi tulitikkuja ja silmiään aukasematta -sytytti kynttelin. Mutta valokaan ei auttanut. Waksinin säikähtynyt -mielikuvitus oli näkevinään, että joku kurkisteli nurkasta ja sedän -silmät liikkuivat. - --- Täytyy soittaa uudelleen, lempo vieköön, päätti hän. -- Sanon -hänelle, että olen sairas ja pyydän jotain lääkettä. - -Waksin soitti. Vastausta ei kuulunut. Hän soitti vielä kerran ja -aivan kuin vastaukseksi hänen soittoonsa kuului kirkkotapulista -kellonääni. Kauhu valtasi hänet ja jääkylmänä juoksi hän pää -kolmantena jalkana ulos makuuhuoneesta ja silmiään ristien -ja arkuuttaan soimaten lensi paljain jaloin ja aluspukimissa -kotiopettajattaren huoneen ovelle. - --- Rosalia Karlowna! -- alkoi hän vapisevin äänin ja oveen koputtaen. --- Rosalia Karlowna! Nukutteko te? Minä... tuota... olen sairas. -Olisiko teillä lääkettä?... - -Vastausta ei kuulunut. Syvä hiljaisuus vallitsi ympärillä. - --- Olkaa niin hyvä... ymmärrättekö? Mitä se semmoinen pikkumaisuus -toimittaa. Teidän ijässänne... - --- Minä sanon teidän rouvallenne... Ei anna rauhaa kunnialliselle -tytölle. Kun minä asuin parooni Anzigin luona ja parooni aikoi tulla -hakemaan tikkuja minun huoneestani, minä ymmärsin, ymmärsin, mitä -tikkuja ja sanoin paroonittarelle... - --- Senkö lempoa minulla on tekemistä teidän kunniallisuutenne kanssa! -Minä olen sairas ja pyydän lääkettä. Ymmärrättekö, olen sairas? - --- Teidän rouvanne on hyvä ja jalo nainen ja teidän pitää häntä -rakastaa! En tahdo tulla hänen vihollisekseen. - --- Te olette pässinpää, ymmärrättekö, pässinpää! - -Waksin nojautui pihtipieltä vasten, pani kätensä ristiin rinnoilleen -ja rupesi odottamaan, että kauhu hänestä haihtuisi. Hänellä ei ollut -voimaa mennä huoneeseen, jossa tuikki lamppu ja setäukko katseli -seinältä ja kotiopettajattaren ovenpielessä seisominen pelkissä -alusvaatteissa oli kaikin puolin sopimatonta. Mitä tehdä? Kello löi -kaksi, vaan kauhuntunne ei ollut kadonnut eikä edes vähentynytkään. -Käytävässä oli pimeä ja joka nurkasta kurkisteli jotain. Waksin -kääntyi kasvoin pihtipieleen, mutta samassa hänestä tuntui, että joku -hiljaa kiskasi häntä takaa paidasta ja koski olkapäästä... - --- Saakeli soikoon! Rosalia Karlowna! - -Vastausta ei kuulunut. Waksin aukasi epäröiden oven ja tirkisti -huoneeseen. Siveä saksatar nukkui rauhallisesti. Pieni yölamppu -valaisi hänen täyteläisen, terveyttä uhkuvan ruumiinsa ääriviivoja. -Waksin astui huoneeseen ja istui juurikorille, joka oli ovipielessä. -Nukkuvan, mutta elävän olennon läsnäollessa hänen oli paljoa helpompi -olla. - -"Maatkoon, nappulasaksa", -- ajatteli hän. -- "Istunpahan tässä, -kunnes päivä alkaa valeta ja lähden sitte pois. Nyt valkeneekin aamu -aikaseen"... - -Aamun valkenemista odotellessaan painautui Waksin korille, pani -kätensä päänsä alle ja vaipui mietteisiin... - -"Kyllä ovat ne hermot ihmisessä aika laitos. Vaikka on sivistynyt ja -ajatteleva, mutta kuitenkin... Hävettää ihan". - -Kuunnellessaan Rosalia Karlowan hiljaista, tasaista hengitystä Waksin -rauhottui kohta täydellisesti. - -Kuuden aikaan aamulla saapui Waksinin rouva kylästä, ja kun hän ei -tavannut miestään makuukamarista, meni hän opettajattarelta pyytämään -pientä rahaa maksaakseen ajurin. Saksattaren huoneeseen astuttuaan -häntä kohtasi näytelmä: sängyssä nukkui kuumuuden tähden aivan -kelteisillään Rosalia Karlowna ja sylen päässä hänestä juurikorilla -kuorsasi hänen miehensä käppyrässä vanhurskaan unta avojaloin ja -pelkissä alusvaatteissaan. Mitä rouva sitte sanoi ja miltä näytti -miehen naama, kun hän heräsi, sen jätän muiden kuviteltavaksi. Minä -lasken voimattomana aseeni. - - - - -KÄRÄJIIN MENOSSA. - - --- Tuo on pahan merkki, -- sanoi kyytimies minulle, osottaen -piiskanvarrella jänikseen, joka puikki tien poikki editsemme. - -Tiesin ilman jänistäkin, että tulevaisuuteni oli mennyttä kalua. -Olin matkalla S:n piirioikeuteen, jossa minun tuli istua syytettyjen -penkillä kaksinnaimisesta. - -Sää oli vallan kauhea. Päästyäni viimein yönsuussa majataloon olin -sen näköinen, kuin olisi minua pyöritelty lumessa, huudeltu avannossa -ja sitte piesty puolikuolleeksi. Minut otti vastaan siniraitaisiin -alushousuihin puettu majatalon hoitaja. Hän oli kaljupäinen, -unenpöpperössä, mutta viikset olivat harvinaisen tuuheat ja ne -näyttivät kasvaneen suoraan sieramista siten estäen pääsemästä -niihin mitään hajua, jota täällä tuntui olevan yllinkyllin. -Avattuaan minulle erään huoneen oven osotti hän mitään virkkamatta -kyynäspäällään sijaa, jossa saisin levätä. Vastaan tulvi väkevä -happamen, kirjelakan ja tapettujen luteiden haju. Läkkipeltinen -lamppu, joka paloi pöydällä ja loi valoa huoneen paljaille -seinähirsille, savusi kuin tervaspäre. - --- Ompa täällä katkua, herraseni! -- sanoin astuessani huoneeseen. - -Hoitaja veti ilmaa sisäänsä ja pudisti epäillen päätään. - --- Tavallinen haju, -- virkkoi hän. - --- Pakkasesta tullen tuntunee vain oudolta. Kyytimiehet nukkuvat -hevosiensa luona ja herrasväki ei haise... - -Laitoin hoitajan pois ja aloin tarkastaa asuntoani. Sohva, jolla -minun tuli unta ottaa, oli leveä kuin kahden maattava sänky, -päällystetty vahakankaalla ja kylmä kuin jääkilikka. Paitsi sohvaa -oli huoneessa vielä suuri rautauuni, mainittu pöytä lamppuineen, pari -huovikkaita, matkalaukku ja kehysaidake yhdessä nurkassa. Sen takana -nukkui joku. Laitoin vuoteeni ja aloin riisuutua. Nenäni tottui -vähitellen hajuun. Riisuttuani nutun, housut ja kengät, aloin hyppiä -ja teiskua uunin ympäri, viskelin koipiani, heiluttelin käsiäni... -Temput lämmittivät minua perinpohjin... Nyt oli vain vetäydyttävä -sohvalle pitkälleen ja nukuttava, mutta tässäpä tuli väliin pieni -juttu. Katseeni sattumalta kohdistui kehysaidakkeeseen ja... voitteko -arvata kauhuani! Sen takaa kurkisti minuun sievä naisen pää. Sillä -oli mustat silmät, hiukset hajallaan ja poskilla veitikkamaiset -hymykuopat. Hän siis nauroi! Hämmästyin hirveästi. Huomattuaan, että -olin hänet nähnyt, pää myöskin hämmästyi ja samassa katosi. Hiljaa -ja häpeissäni kuin piesty koira hiivin sohvalle ja vedin turkin -korvilleni. - --- Lempo olkoon! -- ajattelin. -- Hän siis näki minun tanssini! Hyi... - -Miellyttävien kasvojen piirteet muistuivat mieleeni ja tahtomattani -vaivuin haaveiluun... Kuvia toinen toistaan kauniimpia ja -houkuttelevampia tungeskeli mielikuvituksessani ja aivan kuin -rangaistukseksi syntisistä ajatuksistani tunsin äkkiä oikealla -poskellani kovaa kipua. Tartuin poskeeni, mutta en saanut mitään -käsiini. Samassa tunsin rutistuneen luteen hajua. - --- Kyllä tämä on oikea lemmon pesä! -- kuulin samassa naisäänen -sanovan. -- Kirotut luteet syövät ihan hengiltä! - -Hm... Muistui mieleeni hyvä tapani pitää aina mukanani persialaista -pulveria. Tuota pikaa kaivoin kapsäkistäni pulverilaatikon. Sitä oli -vain annettava tuolle sievälle päälle ja -- tuttavuus olisi valmis... -Mutta miten tarjoisin? - --- Tämä on kauheata! - --- Kuulkaa, -- sanoin niin makealla äänellä kuin voin, -- mikäli -käsitin viimeisen huudahtuksenne, teitä purevat luteet. Minulla on -persialaista pulveria. Jos suvaitsette, niin... - --- Oo, mainiota! - --- Siinä tapauksessa viskaan turkin päälleni ja tulen tuomaan... - --- Ei, ei... Antakaa kehyksen yli, tänne ei saa tulla! - --- Tiedänhän sen itsekin, että kehyksen yli... Älkää pelätkö, en minä -mikään rosvo ole. - --- Kuka sen tietää kuleksivan... - --- Hm... no vaikka kehyksen yli. Mitäs kummaa siinä olisi... -varsinkin kun olen lääkäri, -- valehtelin minä, sillä lääkäreillä, -poliisipäälliköillä ja kähertäjillä on oikeus tunkeutua yksityiseen -elämään. - --- Ettekö vain valehtele, että olette lääkäri? Aivanko todella? - --- Kunniasanan kautta. Suvaitsette siis, että tuon lutikanmyrkkyä? - --- Ehkä, jos kerran lääkäri olette. Vaan älkää vaivatko itseänne. -Minä voin lähettää mieheni hakemaan... Fedja! -- sanoi mustatukka -kokonaista oktaavia matalammalla äänellä. -- Fedja! Etkö herää, aasi! -Nouse ylös ja mene kehyksen taa... Lääkäri on niin ystävällinen, että -tarjoo meille persialaista pulveria. - -"Fedjan" läsnäolo oli minulle masentava uutinen. Olin kuin puulla -päähän lyöty. Mieleni valtasi tunne, jota varmaankin tuntee pyssyn -hana, kun se ei laukea. Minun oli niin paha olla, että kun Fedja -tuli esille, olin vähällä kiljaista. Hän oli kookas, kuivettunut, -viisissäkymmenissä oleva mies. - --- Olette erittäin ystävällinen, tohtori, -- sanoi hän ottaen -kädestäni laatikon ja kadoten kehyksen taa. -- Kiitos! Teidätkin -taisi tavata lumipyry? - --- Niin teki! -- murahdin minä painautuen sohvalle ja vedin -kiukustuneena turkin korvilleni. -- Niin teki!! - --- Vai niin! Sinotshka, nenälläsi livistää lude! Anna minä tapan... - --- Tapa vain, -- naurahti Sinotshka. -- Etpäs saanutkaan kiinni! -Kenraali on olevinaan, muttei pidä puoliaan luteelle... - --- Sinotshka, vieraan läsnäollessa... (huokaus). -- Aina sinä vain... -jumaliste... - --- Siat, eivät anna nukkua! -- ärhentelin minä suutuksissani. - -Kohta vaikenivat puolisot. Sulin silmäni ja koetin pakottaa itseäni -uneen. Kului puoli tuntia, kului kokonainen, vaan unta en saanut. -Viimein alkoivat puolisotkin riidellä nahistaa. - --- Ihme ja kumma, ettei persialainen pulverikaan auta! -- ärisi -Fedja. -- Niitä on sen syöttiläitä kuin sumua! Tohtori! Sinotshka -käski teiltä kysymään, miksi luteet haisevat niin ilettävälle? - -Syntyi keskustelu. Puheltiin luteista, ilmoista, Venäjän talvesta ja -lääketieteestä, josta minulla oli yhtä paljo tietoa kuin Fedjalla ja -Sinotshkalla giraffin metsästyksestä. Sitte puheltiin Edisonista. - --- Älä sinä, Sinotshka, yhtään kainostele. Onhan hän tohtori! -- -kuulin keskustelun päätyttyä heidän supattelevan. -- Kysy vain -kursailematta. Sherwentsow ei osannut auttaa, mutta tämä ehkä tekee -sen... - --- Kysy itse! -- supatti Sinotshka. - --- Tohtori, -- kysyi sitte Fedja, -- miksi vaimoltani aina ahdistaa -rintaa? Rykii ja röhisee toisinaan ihan tikahtuakseen... - --- Siitä olisi pitkältä selittämistä. Ei sitä noin tuostaan... -- -koetin estellä joutumastani kiinni valheesta. - --- Mitä sitte, jos on pitkältä? On tässä aikaa eikä toisekseen -nukkumisestakaan tule mitään. Tutkikaapa, veikkoseni, tosiaankin. -Nähkääs, tähän asti on häntä hoitanut Sherwentsow. Se on hyvä mies, -mutta en minä siihen oikein luota. Näen, ettei teitä haluta, vaan -tehkää kuitenkin mielikseni! Sillä aikaa kun te tutkitte, menen minä -käskemään, että panisivat teekeittiön kiehumaan. - -Fedja työnsi tohvelit jalkaansa ja läksi. Menin kehysaidakkeen taa. -Sinotshka istui leveän sohvan laidalla tyynyjen välissä ja piteli -toisella kädellään kiinni pitsikauluksestaan. - --- Näyttäkää kieli! -- aloin minä istuutuen hänen eteensä ja kulmiani -rypistellen. - -Hän näytti kielensä ja naurahti. Se oli yhtä punanen kuin muillakin -ihmisillä. Sitte aloin etsiä valtasuonta. - --- Hm -- murahdin minä, vaikka en sitä löytänytkään. - -En muista, mitä kysymyksiä vielä tein, mutta tutkimusteni lopulla -olin niin hölmistynyt, etten enää osannut virkkaa mitään. - -Viimein istuin Fedjan ja Sinotshkan seurassa teetä juoden ja koetin -hikoilla kokoon reseptiä, jonka sitte laadinkin kaikkien lääketieteen -sääntöjen mukaisesti näin: - -Rp: Sic transit 0,05 Gloria mundi l,00 Aque destillatae 0,1 Kahden -tunnin kuluttua ruokalusikallinen. Rva Sjelowalle. T:ri Saitsew. - -Kun aamulla otin hyvästejä ainiaaksi näiltä uusilta tuttaviltani, -piti Fedja kiinni nuttuni napista ja sanoi kultakolikkoa tarjoten: - --- Teidän pitää ottaa! Olen tottunut maksamaan kelpo avusta. Te -olette saaneet lukea ja työskennellä. Tietonne maksavat teille -verisiä hikihelmiä!! Kyllä minä ymmärrän! - -Ei auttanut muuta kuin ottaa. - -Näin vietin yöni yleisin piirtein kuvaten. En käy kertomaan -tunteitani, kun minut sitte osotettiin syytettyjen penkille. Sanon -vain, että kalpenin ja ällistyin, kun näin tuhansien silmien -tähtäilevän minuun ja että pidin itseäni menneenä miehenä, kun -näin valamiesten juhlallisen vakavat naamat. Mutta ei riitä sanat -kuvaamaan kauhistustani, ettekä te kykene sitä käsittämään, -kun nostettuani silmäni ylös, näin punasella veralla peitetyn -oikeuspöydän takana prokuraattorin paikalla -- Fedjan! Hän näytti -jotain kirjottavan. Katsoessani häneen muistui mieleeni luteet, -Sinotshka, taudin tutkiminen ja tunsin kuin olisi kaikki pohjoisnavan -kylmä raadellut selkäpiitäni. Päätettyään kirjotuksensa katsahti hän -minuun. Alussa hän ei minua tuntenut, mutta sitte hänen silmäteränsä -laajenivat, alaleuka arveluttavasti tutisi, kädet vapisivat. -Vakavasti nousi hän seisaalleen ja hänen katseensa muuttui yhä -murheellisemmaksi. Minäkin vaistomaisesti nousin pystyyn... - --- Syytetty, sanokaa nimenne ja kotipaikkanne oikeudelle j.n.e., -- -alotti tuomari. - -Prokuraattori kävi istumaan ja joi lasin täyden vettä. Kylmää hikeä -herneili hänen otsallaan. - --- Nyt se löyly alkaa! -- ajattelin. -- Loppu tuli! - -Kaikesta päättäen näytti prokuraattori aikovan panna minut uuteen -syytteeseen. - -Mutta täytyy jo lopettaa. Kirjotan tätä käräjätalossa päivällisloman -aikana. Kohta alkaa prokuraattori puheensa. Mitenkähän käynee? - - - - -MOKOMAA VÄKEÄ! - - --- Stop tykkönään, en tilkkaakaan enää juo tästä lähtien! Ei, vaikka -mikä! On jo aika tulla järkiinsä. Työtä täytyy tehdä lujasti ja -ahertaa. Jos kerran palkkaa himoitset, niin tee työtä rehellisesti, -uutterasti ja omantunnon mukaisesti lepoa ja untakin halveksien. -Renttuileminen pois! Ilmaiseksi olet rahoja ansainnut, vaan se ei ole -hyvin, ei totisesti ole hyvin... - -Luettuaan itselleen vielä jonkun aikaa tällaista lakia alkaa -ylikonduktööri Podtjagin tuntea vastustamatonta työ-intoa. Vaikka -kello käy jo kolmatta yöllä, herättää hän alikonduktöörit ja menee -niiden kanssa vaunuihin tarkastamaan lippuja. - --- Liput, olkaa hyvä! -- komentaa hän iloisesti saksiaan naksutellen. - -Uniset ihmiset liikahtelevat vaunun hämärässä, pudistelevat päätään -ja ojentavat lippunsa. - --- Näyttäkää liput! -- sanoo hän eräälle toisen luokan matkustajalle, -laihalle, luisevalle miehelle, joka on kietoutunut turkkiin ja -peitteeseen ja jonka ympärillä on tyynyjä läjittäin. -- Lippunne! - -Laiha mies ei vastaa. Hän vetelee sikeätä unta. Ylikonduktööri -liikahuttaa häntä olkapäästä ja toistaa kärsimättömästi: - --- Lippunne! - -Matkustaja liikahtaa, avaa silmänsä ja tuijottaa kauhistuneena -Podtjaginiin. - --- Mitä? Kuka? Häh? - --- Puhuttelen teitä ihmisellisesti: näyttäkää lippunne! Olkaa hyvä! - --- Herra siunatkoon! -- voihkaa laiha mies surkein naamoin. -- -Herra hyvästi varjelkoon! Minua vaivaa leini, kolmeen yöhön en ole -nukkunut, vartavasten otin morfinia, että saisin unta, vaan te siinä -lippuinenne... Tämähän on raakaa, epä-inhimillistä! Jos tietäisitte -mikä tuska minun on saada unta, niin ette häiritseisi minua mokoman -tähden. Sydämetöntä, järjetöntä! Ja senkö tarvis sitä lippua nyt -tuli! Typerää! - -Podtjagin ajattelee, loukkautuako vai ei ja lopulta päättää -loukkautua. - --- Älkää kiljuko täällä! Ei tämä ole kapakka! -- sanoo hän. - --- Kapakassa ovat ihmiset toki armeliaampia -- rykii matkustaja. --- Ota nyt ja koeta nukahtaa uudestaan! Vaan kummallisinta on se, -että olen matkustellut ulkomaat ristiinrastiin, vaan ei kukaan ole -tullut lippua kyselemään, mutta täällä muuna työnään ihan kuin lempo -käsipuolista kulettelisi. - --- No, matkustakaa sitte ulkomaille, kun siellä on niin hyvä olla. - --- Hyi, häpeä, herraseni! Eikö se jo riitä, että täällä tapetaan -matkustajat häkään, huonoon ilmaan ja vetoon, vaan tahdotaanko, -hiisi vieköön, vielä viimeistää muodollisuuksilla. Lippu muka -pitää näyttää! Sepä vasta on intoa! Jos vielä se pitäisi näyttää -tarkastuksen vuoksi, niin tekisihän sen, vaan kun puoli junaa kulkee -lipuitta! - --- Kuulkaapas, herra! -- sävähtää Podtjagin. -- Ellette te lakkaa -kiljumasta ja häiritsemästä yleisöä, niin olen minä pakotettu -poistamaan teidät junasta ensi asemalla ja teettämään pöytäkirjan -tästä tapauksesta. - --- Hävytöntä! -- kuuluu yleisöstä. -- Antakaa sairaan olla rauhassa! -Säälikää toki! - --- Itsehän he riitelevät, -- arastelee Podtjagin. -- Olkoon, en -tahdo lippua. Olipa miten hyvänsä, mutta tiedättehän te itsekin, -että virkani vaatii sitä... Ellei virka vaatisi, niin olisi toinen -juttu... Saatte kysyä vaikka asemapäälliköltä ja kysykää keneltä -tahansa... - -Podtjagin kohauttaa olkapäitään ja poistuu sairaan luota. Alussa -hän tuntee itsensä loukkaantuneeksi, mutta kulettuaan parin kolmen -vaunun läpi alkaa hän tuntea ylikonduktöörin rinnassaan levottomuuden -oireita, jotka ovat omantunnon soimauksen sukua. - -"Eihän sitä sairasta olisi tosiaankaan tarvinnut herättää", -- -ajattelee hän. -- "Mutta ei se minun syyni ole... Luulevat, että minä -yltäkylläisyydestä ja muun työn puutteesta puuhailen, vaan eivät näe, -että virkavelvollisuus vaatii sitä. Elleivät usko, niin tuon heille -asemapäällikön." - -Asema. Juna seisoo viisi minuuttia. Vähää ennen kolmatta soittoa -saapuu mainittuun toisen luokan vaunuun Podtjagin. Hänen jälestään -tulee punalakkinen asemapäällikkö. - --- Se oli tämä herra, -- alkaa Podtjagin. -- He sanoivat, ettei -minulla ole täyttä oikeutta pyytää heiltä lippua ja... ja -loukkautuvat. Pyydän teitä, herra asemapäällikkö, selittämään heille, -vaadinko minä lippua viran puolesta tai turhanpäiten. Herra, -- -sanoo Podtjagin laihalle matkustajalle. -- Herra hoi! Kysykää nyt -asemapäälliköltä, ellette minua usko. - -Sairas vavahtaa kuin isketty, avaa silmänsä ja surkeasti vääristynein -kasvoin retkahtaa sohvan selkämää vasten. - --- Taivasten tekijä! Otin vartavasten toisen pulverin ja parhaiksi -pääsin nukuksiin, kun se on taas... taas siinä! Minä rukoilen, -säälikää minua ja armahtakaa! - --- Te voitte nyt puhua herra asemapäällikölle. Onko minulla täysi -oikeus pyytää lippua vai ei? - --- Tämä on kauheaa! Ottakaa lippunne, tässä on, ottakaa, ottakaa! -Ostan vielä viisi lippua lisää, kunhan vaan annatte minun kuolla -rauhassa. Ettekö koskaan ole itse olleet sairas? Voi tunnottomia -ihmisiä! - --- Tuo on suorastaan raakaa ivaa! -- vihottelee eräs sotilaspukuinen -herra. -- Muuksi en voi katsoa moista tunkeilemista. - --- Antakaa hänen olla, -- murahtaa asemapäällikkö ja nykäsee -ylikonduktööriä hihasta. - -Podtjagin viskoo olkapäitään ja poistuu verkkaan asemapäällikön -jälestä. - -"Ota sitte ja kelpaa niille! -- murahtelee hän. -- Juuri häntä -varten kutsuin asemapäällikön, että käsittäisi, mistä on kysymys ja -rauhottuisi, vaan jokos! Haukkumaan rupeaa!" - -Toinen asema. Juna seisoo kymmenen minuuttia. Vähää ennen toista -soittoa, kun Podtjagin seisoo puhvetissa ja juo seltterivettä, tulee -hänen luokseen kaksi herrasmiestä, toinen insinööri, toinen upseerin -puvussa. - --- Kuulkaas, ylikonduktööri! -- sanoo insinööri hänelle. -- Teidän -käytöksenne sairasta matkustajaa kohtaan on herättänyt inhoa kaikissa -silminnäkijöissä. Minä olen insinööri Pusitski ja tämä... herra -eversti. Jollette te tule pyytämään anteeksi matkustajalta, niin -teemme me teistä valituksen liikennepäällikölle, joka on meidän hyvä -tuttavamme. - --- Hyvänen aika, minähän vain... te tuota... -- koetti Podtjagin -puolustaida. - --- Emme huoli selityksistänne, mutta vastaamme, että jollette te -pyydä anteeksi, niin me otamme matkustajan puolustettavaksemme. - --- Olkoon menneeksi, minä... minä pyydän. - -Mietittyään sanat, joilla pyytäisi anteeksi ja jotka tyydyttäisivät -sairasta matkustajaa eivätkä alentaisi hänen omaa arvoaan, tulee -Podtjagin vaunuun. - --- Herra! -- virkkaa hän sairaalle. -- Kuulkaa herra! - -Sairas vavahtaa ja kavahtaa ylös. - --- Mitä? - --- Minä tuota... että tuota... Älkää huoliko loukkaantua. - --- Oooh... vettä! -- läähättää sairas ja tarttuu sydämeensä. -- -Otin kolmannen morfinipulverin, nukahdin ja... taas! Hyvä Jumala, -milloinka päättyy tämä kidutus? - --- Tuota... antakaa anteeksi. - --- Kuulkaa, jättäkää minut seuraavalle asemalle... En jaksa enää -kärsiä... Minä... minä kuolen! - --- Tämä on inhottavaa, konnamaista! -- kuuluu yleisöstä! -- -Laputtakaa tiehenne täältä, ulos! Te saatte maksaa häpeämättömän -raakuutenne! Ulos! - -Podtjagin heiluttaa kättään, huokailee ja poistuu vaunusta. Hän -menee palvelusmiehistön vaunuun, istuu uupuneena pöydän ääreen ja -valittelee: - --- Mokomaa väkeä! Koetelkaa kelvata sille! Palvele nyt sitte ja tee -työtä ja uurasta. Väkisinkin sylkäsee kaikelle ja rupeaa juomaan. Kun -ei tee mitään -- ovat vihaisia, vaan jos tekee jotain -- sittenkin -vihottelevat... Täytyy juoda! - -Podtjakin kiskoo yhteen vetoon puoliputelia viinaa eikä sen koommin -enää ajattele uurastamista, velvollisuutta eikä rehellisyyttä. - - - - -HAUDALLA. - - -Eräänä kauniina aamuna haudattiin kolleginasessori Kiril Iwanowitsh -Wawilonowia, joka oli kuollut kahteen meidän isänmaassamme hyvin -levinneeseen tautiin: vaimon häjyyteen ja alkoholismiin. Kun -hautajaissaatto läksi kirkolta hautausmaalle, otti eräs vainajan -virkatovereista, muuan Poplawski, ajurin, jolla riensi ystävänsä -Grigori Petrowitsh Sapoikinin luo. Nuoreksi mieheksi oli tämä jo -verrattain populaari. Hän oli näet harvinaisen lahjakas puhuja, -joka häissä, hautajaisissa y.m. juhlatilaisuuksissa valmistamatta -lasketteli kuin aikamies. Ja hän voi pitää puheen milloin tahansa: -unenpöpperössä, nälänkuoliaana, sikahumalassa ja kuumeen kourissa. -Hän valoi vetenä sanoja ja hän puhui aina kauniisti ja niin kauan, -että toisinaan, varsinkin kauppiaiden häissä, oli kutsuttava poliisi -häntä asettamaan. - --- Piti pistäytyä luoksesi, -- sanoi Poplawski tavatessaan tämän -kotona. -- Pane heti paikalla päällesi ja joudu matkaan! Erästä -meikäläistä hilataan juuri toiseen maailmaan ja haudalla pitää -tietysti hyväisiksi puhe pitää... Sinussa on kaikki toivo. Jos -olisi kuollut joku vähäpätöinen, niin emme olisi sinua vaivanneet, -vaan tämä on sihteeri, kanslian pääpylväs melkein. Semmoisen pomon -haudalla sietää vähän puhua. - --- Vai sihteeri! -- virkkoi Sapoikin haukotellen. -- Sekö juoppo? - --- Se sama. Bliniä saadaan, haukattavaa kaikellaista... ajuristasi -maksetaan. Joudu veikkonen! Anna haudalla tulla kuin parhaan Ciceron -suusta. - -Sapoikin suostui mielellään. Hän karhisti tukkansa pörrölleen, -rypisti naamansa totiseksi ja läksi. - --- Minä tunsin sen sihteerin, -- sanoi hän kärryihin istuutuen. -- -Lurjus ja suuri sika! - --- Ole, veikkonen, vainajista tuolla tavoin puhumatta! - --- Tosiaankin -- _aut mortuis nihil bene_ -- heittiö se sittenkin oli. - -Vähän ajan kuluttua saavuttivat he saaton ja liittyivät siihen. -Arkkua kannettiin niin hitaasti, että he ehtivät matkalla pistäytyä -kolmisen kertaa ravintolassa ottamassa pienet tuikkarit vainajan -muistoksi. - -Hautausmaalla toimitettiin sielumessu. Anoppi, vaimo ja käly -itkivät kovasti, kuten kaunis tapa vaatiikin. Huudahtipa vaimo -arkkua hautaan laskettaessa: "päästäkää minutkin hautaan!", mutta -sinne hän ei kuitenkaan mennyt luultavasti siitä syystä, että eläke -muistui mieleen. Kun aika tuli, astui Sapoikin esiin, loi katseen -saattoväkeen ja alkoi: - --- Uskommeko, mitä näemme ja kuulemme? Eikö tämä hauta, nuo itkusta -menehtyneet kasvot, kyyneleet ja valitukset ole vain kauheaa unta? -Oo ei, ne eivät ole unta ja meidän näkömme ei meitä petä! Hän, jonka -vielä äsken näimme keskuudessamme reippaana, nuorekkaan terveenä ja -raittiina, joka vielä äsken meidän nähtemme väsymättömän mehiläisen -tavoin kuletti mettään valtakunnallisen hyvän järjestyksen yhteiseen -pesään, hän, joka... hän juuri on nyt tomuksi muuttunut. Synkkä kalma -on niittänyt hänet meiltä pois juuri silloin, kun hän, huolimatta -korkeasta ijästään, oli voimiensa parhaassa kukoistuksessa ja -täynnä suuria toiveita. Tappio on korvaamaton! Kuka sen meille -korvaa? Kunnon virkamiehiä on meillä paljo, mutta Prokofi Osipitsh -oli laatuaan ainoa. Sisintä sydäntään myöten täytti hän aina ja -rehellisesti velvollisuutensa, ei säästänyt voimiaan, yöt valvoi, -oli vaatimaton, lahjomaton... Hän vihasi niitä, jotka yleisten -etujen vahingoksi koettivat häntä lahjoa, jotka houkuttelevilla -elämän mukavuuksilla koettivat järkyttää hänet pois velvollisuuden -ja oikeuden tieltä. Me näimme, miten Prokofi Osipitsh auliisti -jakeli pienen palkkansa köyhimpien toveriensa kesken ja kauniina -todistuksena siitä näemme tässä hänen antimistaan eläneiden leskien -ja orpojen kyyneleet, kuulemme heidän valituksensa. Uskollisena -virkansa velvollisuuksille ja hyvien töittensä kaunistamana hän -ei välittänyt elämän iloista eikä edes pyrkinyt avioliiton onnen -osallisuuteen. Me tiedämme, että hän viimeiseen päiväänsä saakka -pysyi naimattomana. Ken meistä voi astua hänen sijalleen hänen -laisenaan toverina? Minä näen vieläkin hänen parrattomat kasvonsa, -jotka meille sulaa hyvyyttä hymyilivät, kuulen vieläkin hänen -pehmeän, ystävällisen äänensä soinnun. Rauha tomullesi, Prokofi -Osipitsh! Nuku rauhassa, jalo, kunnon työmies... - -Sapoikin yhä vain jatkoi, mutta kuulijat alkoivat keskenään suhkia. -Puhe oli kaikkien mieleen, se sai monet kyyneltymään, mutta siinä -oli paljo omituista. Ensiksikin oli käsittämätöntä, miksi puhuja -nimitti vainajaa Prokofi Osipitshiksi, koska hänen nimensä oli Kiril -Iwanowitsh. Toiseksi kaikki tiesivät, että vainaja oli koko ikänsä -käynyt sotaa laillisen vaimonsa kanssa, joten häntä ei voinut sanoa -naimattomaksi. Kolmanneksi hänellä oli ruskea, tuuhea parta, joka ei -ikänään ollut veistä nähnyt ja sen tähden tuntui omituiselta, miksi -puhuja sanoi vainajan kasvoja parrattomiksi. Kuulijat olivat ymmällä, -katselivat toisiinsa ja kohauttelivat olkapäitään. - --- Prokofi Osipitsh! -- jatkoi puhuja haltioissaan hautaan katsoen. --- Sinun kasvosi eivät olleet kauniit, päinvastoin rumat, sinä olit -tuima ja ankara, mutta me tiesimme, että tämän näennäisen kuoren alla -sykki lämmin ja rehellinen sydän... - -Nyt alkoivat kuulijat nähdä jotain omituista itse puhujassakin. Hänen -katseensa kiintyi yhteen kohtaan, hän muuttui levottomaksi ja itsekin -kohotteli olkapäitään. Äkkiä hän vaikeni ja äimistyneenä katsoi -Poplawskiin. - --- Kuulehan, hän elää! -- sanoi hän kauhusta vavisten. - --- Kuka? - --- Prokofi Osipitsh! Tuollahan hän seisoo hautapatsaan vieressä! - --- Eihän se hän olekaan kuollut, vaan Kiril Iwanitsh! - --- No mutta sinä sanoit, että teiltä kuoli sihteeri? - --- Kiril Iwanitsh juuri olikin sihteeri, sinä, hölmö, olet sotkenut -asian. Prokofi Osipitsh oli tosin ennen meillä sihteerinä, mutta -hänet siirrettiin meiltä jo toissa vuonna uuteen virkaan. - --- Lempo teistä tolkulle pääsköön! - --- No mitä sinä pysähdyt? Jatka vain! - -Sapoikin katsahti uudelleen hautaan ja alkoi jatkaa keskeytynyttä -puhettaan. Erään hautapatsaan luona seisoi tosiaankin Prokofi -Osipitsh, vanha sileänaamainen virkamies. Hän tuijotti puhujaan -synkkänä kuin ukkospilvi. - --- Senkö vimmattu sinut sillä tavoin opetti puhumaan! -- nauroivat -toverit hänelle haudalta poistuessaan. - --- Hyvin tyhmästi, -- murisi Prokofi Osipitsh puhujalle. -- Teidän -puheenne olisi kyllä mennyt mukiin vainajalle, mutta elävälle se -oli sulaa pilaa! Voiko nyt sillä tavoin puhua? Lahjomaton, ainoa -laatuaan... Elävästä ihmisestä sanottuna se on suorastaan pilantekoa! -Ja kuka teitä, hyvä herra, käski lavertelemaan minun naamastani. Jos -se on ruma, niin olkoon, mutta mitä varten sitä piti toitottaa koko -maailman kuullen? Se on loukkaavaa! - - - - -SE El OLLUTKAAN HÄN. - - --- Kertokaapa jotain, Pjotr Iwanitsh! -- pyysivät neidit. - -Eversti kierrälti harmaita viiksiään, rykäsi ja alkoi: - --- Se tapahtui v. 1843. Rykmenttimme majaili Tshenstohowin luona. -Huomatkaa, hyvät naiset, että silloin oli ankara talvi, ei kulunut -päivääkään, ettei joku vahtisotilas olisi palelluttanut nenäänsä tai -ettei pyry olisi tukennut teitä. Pakkanen alkoi paukkua syyskuussa -ja sitä kesti ihan huhtikuuhun asti. Siihen aikaan, pyydän saada -huomauttaa, minä en näyttänyt näin vanhalta ja kuivettuneelta -rangolta kuin nyt, vaan minä, hyvät neitoset, olin reilu poika, -posket verevät, sanalla sanoen komea mieheksi... Kiekailin ja -pöyhistelin kuin riikinkukko, annoin rahan huilata puoleen jos -toiseenkin eikä yhdelläkään muulla luutnantilla ollut niin -ihastuttavia viiksiä kuin minulla. Ei tarvinnut kuin iskeä silmää, -kilauttaa kannuksilla ja pyöräyttää viiksiä, niin kopeinkin kaunotar -lauhkeni lampaaksi. Olin hirveän naisiin menevä ja jos, hyvät neidot, -rupeaisin luettelemaan tuttuja puolalais- ja juutalaistyttöjä, niin -uskallanpa teille huomauttaa, ettei sitä lukua merkitsemään numerot -riittäisi. Lisätkää vielä tähän, että olin rykmentin adjutantti, -osasin mainiosti masurkkaa ja naimisissa äärettömän viehättävän -kaunottaren kanssa. Rauha hänen tomulleen! - -Adjutantin toimi vaati minua usein liikkumaan ympäri seutua. -Milloin olin heinän tai kauran ostossa, milloin möin puolalaisille -ja juutalaisille rykmentistä erotettuja hevosia, mutta useimmin, -neitoseni, tein virkamatkoja mennäkseni vain tervehtimään puolattaria -tai lyömään korttia jonkun rikkaan kauppiaan luo. Kerran yöllä -joulupäivää vasten matkustin Shewelkin kylään virkatoimissa. Ilma, -sen vakuutan teille, oli kauhea. Pakkanen paukkui ja äyski niin, että -hevosetkin olivat tukehtua, minä ja kyytimieheni muutuimme puolessa -tunnissa jääpuikoiksi. Pakkasen vielä kyllä voi kestää, mutta, -ajatelkaas, että puolitiessä nousi äkkiä vimmattu pyry. Valkoiset -ryöpyt ulvoivat ja piehtaroivat kuin paha jumalanpalveluksen edellä, -myrsky voihki niinkuin siltä olisi vaimo ryöstetty, tie katosi -umpeen... - --- Herra luutnantti, olemme eksyneet tieltä, -- sanoo kyytimies. - --- Lempo vieköön! Mitä sinä sitte olet töllistellyt? Anna mennä -suoraan, tottapahan aikaa myöten jollekin asunnolle tullaan! - -No niin, sitte sitä ajettiin, ajettiin, kulettiin ja kierrettiin, -kunnes puoliyön tienoossa hevosemme tupsahtivat muistaakseni kreivi -Bajadlowskin talon porttia vasten. Puolalaiset ja juutalaiset ovat -minusta sama kuin piparuutti ruuan päälle, mutta totta puhuen alempi -puolalainen aatelisto on vierasvaraista väkeä ja tulisempaa naista ei -ole kuin tämän kansan tyttäret... Meidät päästettiin sisään... Itse -kreivi asui tällöin Parisissa ja meidät otti vastaan hänen voutinsa -Kasimir Haptsinski. Eipä kulunut tuntiakaan, kun jo istuin voudin -asunnossa, simanoin hänen vaimonsa kanssa, join ja löin korttia. -Voitettuani jonkun verran ja juotuani hyvänlaisesti pyysin päästä -levolle. Kun voudilla ei ollut tilaa omissa huoneissaan, vietiin -minut erääseen huoneeseen kreivin puolelle. - --- Pelkäättekö näkyjä? -- kysyi vouti saatettuaan minut huoneeseen, -jonka seinän takana oli suuri, kylmä sali. - --- Onkos niitä sitten täällä? -- kysyin kuullen, miten kumea kaiku -salissa kertoi sanani. - --- En tiedä, -- naurahti hän, -- mutta minusta tuntuu, että tämä on -mitä otollisin paikka näyille ja pahoille hengille. - -Olin pistänyt liiviini vahvanlaisesti, jonka vuoksi olin päissäni -kuin neljäkymmentä tuhatta suutaria yhteensä, mutta täytyy tunnustaa, -että äskeinen tieto sai minut kylmästä kouristumaan. Hiisi olkoon, -ennen sata tsherkessiä kuin yksi näky! Mutta tyytyä täytyi, -riisuuduin ja kävin levolle. Kynttelin valo tuskin riitti valostamaan -seiniä, hyvät neitoset, ja niillä riippui esi-isien kuvia, toinen -toistaan julmemman näköisiä, iänikuisia aseita, metsästystorvia -ja muuta moskaa. Haudan hiljaisuus vallitsi, vierushuoneessa vain -elämöi rottia ja huonekalut ruskivat kuivuuttaan. Ikkunan takana -oli jotain hirmuista... Viima ulvoi kuolinvirttä, puut nääntyivät -itkien ja valittain. Jokin lemmon kapine, arvattavasti paalu, -jyskytti kiivaasti ikkunaan. Lisätkää tähän kaikkeen vielä, että -pääni pyöri yhtenä hurinana ja pään kanssa koko maailma... Kun suljin -silmäni, tuntui kuin sänkyni olisi kieppunut avaran salin ilmassa ja -lasketellut kuperkeikkaa kilpaa henkien kanssa... Pelkoa poistaakseni -sammutin ensi työkseni kynttelin, koska autio huone tulen valossa on -kahta kaameampi kuin pimeässä. - -Kolme neideistä, jotka kuuntelivat everstin kertomusta, hiihättivät -tuolejaan lähemmä kertojaa ja katsoa nalittivat häneen silmää -väräyttämättä. - --- No niin, -- jatkoi eversti, -- yritykseni saada unta raukenivat -turhiin. Milloin kummitteli rosvo ikkunassa, milloin olin kuulevinani -supatusta, milloin taas tunsin jonkun koskettavan olkapäähäni ja -yleensä kaikki oli yhtenä mylläkkänä, kuten tavallista, kun hermot -ovat jännityksessä. Mutta, ajatelkaas hyvät neitoset, että keskellä -tätä äänien ja näkyjen myllerrystä kuulen aivan selvään kopsetta, -joka syntyi tohveleista. Kuuntelen henkihieverinä ja tiedättekö mitä? -Kuulen jonkun lähenevän huoneeni ovea, rykäisevän ja avaavan sen... - --- Ken siellä? -- kysäsin päätäni nostaen. - --- Minä se vain olen... älä pelkää! -- vastaa naisen ääni. - -Läksin ovelle. Kului tuokioinen ja minä tunnen, miten kaksi naiskättä -pehmeät kuin haahkan untuvat laskeutuu olkapäilleni. - --- Minä rakastan sinua... olet minulle elämääni kalliimpi, -- sanoi -naisen soinnukas ääni. - -Tunsin kuumaa hengitystä poskellani... Unohtaen myrskyn, näyt ja -maailman, otan häntä kiinni vyötäreiltä. Mikä vartalo! Semmoisia -valmistaa luonto vain erityisestä tilauksesta kerran kymmeneen -vuoteen. Solakka aivan kuin sorvattu, lämmin ja hento kun lapsen -henkäys! En voinut pidättää itseäni, syleilin lujasti... Huulemme -sulivat pitkään suuteloon ja vannon kautta kaikkien maailman naisten, -että tuon suutelon muistan hautaani saakka. - -Eversti vaikeni, joi puolen lasia vettä ja jatkoi sitte matalammalla -äänellä: - --- Kun seuraavana aamuna katselin ulos, näin pyryn yhä yltyneen. -Mahdoton oli jatkaa matkaa. Koko päivän sain istua voudin luona, -juoda ja peitoa korttia... Illalla menin taas autioon taloon, jossa -täsmälleen sydänyöllä syleilin samaa vartaloa... Niin, neitoseni, -ellei olisi tätä lemmenkohtausta ollut, olisin kuollut ikävästä. - -Eversti huokasi ja nousi kävelemään pitkin lattiaa. - --- No, -- entä sitte? -- kysyi eräs neideistä kalpeana -uteliaisuudesta. - --- Eipähän mitä... Seuraavana päivänä olin jo matkalla... - --- No ken sitte oli se nainen? -- kysyivät neidit ymmällä. - --- Arvaahan sen! - --- Se on mahdotonta... - --- Se oli minun vaimoni! - -Kaikki kolme naista ihan lekahtivat ja ällistyneinä tuijottivat -everstiin. - --- Mitä... mitenkä niin? -- kysyivät he. - --- Hyvänen aika, mitäs merkillistä siinä on, -- sanoi eversti -olkapäitään kohauttaen. -- Olen kai minä selvästi kertonut. Minä -matkustin Shewelkiin vaimoni kanssa... Hän nukkui viereisessä -huoneessa... Selvä juttuhan se on! - --- Mmm... -- murisivat neidit tyytymättöminä. -- Aloitte hyvin, mutta -lopetitte tyhjällä... Vaimo... Höpsin köpsin, kaikkea muuta kuin -hauskaa eikä ollenkaan sukkelaa... - --- Hahhah! Siis teidän mielestänne sen ei olisi pitänyt olla -laillinen vaimoni, vaan joku muu! Aijai, tyttöset, tyttöset! Jos te -jo nyt noin ajattelette, niin miten sitte kun naimisiin joudutte! - -Neidet joutuivat hämilleen eivätkä hiiskuneet mitään. He istuivat -nenät kippurassa murjottaen ja alkoivat ääneen haukotella... -Illallispöydässä eivät he syöneet mitään ja olivat ääneti. - --- Ei, se oli hävytöntä! -- sanoi viimein eräs heistä. -- Miksi -sitte kertoa ollenkaan, jos se niin päättyi? Jonninjoutava kertomus, -hölynpölyä koko juttu! - --- Alotitte niin lupaavasti ja sitte yht'äkkiä keskeytitte... -- -lisäsi toinen. -- Pilantekoa eikä mitään muuta. - --- No, no, no... minä vaan hieman kujeilin, -- sanoi eversti. -- -Älkää suuttuko, neitoset, kujeilinhan minä vain... Se ei ollutkaan -minun vaimoni, vaan voudin... - --- Niinkö?! - -Neitoset heti istuutuivat, heidän silmänsä säihkyivät. He siirtyivät -everstin viereen ja täyttäen hänen lasinsa olivat hukuttaa hänet -kysymyksillä... Ikävä katosi, katosi kohta illallinenkin, sillä -neidit alkoivat syödä aika vauhtia. - - - - -PIENI EREHDYS. - - -Ilja Sergejewitsh Peplow ja hänen vaimonsa Kleopatra Petrowna -seisoivat oven takana ja kuuntelivat korvat höröllään. Toisessa -huoneessa piti tapahtuman rakkauden tunnustus heidän tyttärensä -Natashan ja kansakoulunopettaja Shtshupkinin välillä. - --- Hyvä tulee, kun hautuu! -- supatti Peplow kärsimättömänä vavisten -ja käsiään hieroskellen. -- Pidä nyt, Petrowna, varasi! Kun ne vain -alkavat puhella tunteista, niin heti paikalla tempaa jumalankuva -nurkasta ja mennään siunaamaan... Jumalankuvan siunaus on pyhä ja -luja... Silloin ei se pääse kiikistä, vaikka käräjiä kävisi! - -Oven takana tapahtui seuraavaa: - --- Älkää joutavia! -- puheli Shtshupkin ja raapasi rikkitikulla tulen -ruudukkaisista housuistaan. -- En ollenkaan ole kirjottanut teille -kirjeitä! - --- Vai ette? Niinkuin en muka tuntisi käsialaanne! -- nauraa hohotti -neiti luon tuostakin peiliin vilkkuen. -- Ensi kerrasta jo tunsin! -Kummallista, vaikka te olette kaunokirjotuksen opettaja niin -kuitenkin kirjotatte aika harakanvarpaita! Miten te muita opetatte -kirjottamaan, kun itse niin söherrätte? - --- Hm... se ei merkitse mitään. Kaunokirjotuksessa ei ole pääasiana -käsiala, vaan että oppilaat pysyisivät aloillaan. Ketä viivottimella -korvalle, ketä sormille... Käsiala ei merkitse kerrassaan mitään! -Nekrasow esimerkiksi oli kirjailija, mutta hänen käsialaansa hävettää -nähdä. - --- Nekrasow oli toista, toista te... (huokaus). Minä menisin -kovin mielelläni kirjailijalle. Semmoinen mies aina kirjottaisi -muistovärssyjä. - --- Osaan minäkin niitä kirjottaa, jos haluatte. - --- Mistäs te osaisitte kirjottaa? - --- Rakkaudesta... tunteista... teidän silmistänne... Ja kun -lukisitte, niin ihastuisitte kyyneliin asti... Jospa tosiaankin -kirjottaisin teille värssyjä, niin antaisitteko suudella kättänne? - --- Ompahan tämä nyt kummaa! Pussatkaa vaikka paikalla! - -Shtshupkin kimmahti ylös ja silmät ällistyksestä naljallaan kumartui -suutelemaan tervasaippualle haisevaa kättä. - --- Joutuin jumalankuva nurkasta! -- ehätti Peplow muksauttaen -vaimoaan kylkeen ja vaaleana mielenliikutuksesta nuttunsa nappia -kiinni jouduttaen. -- Mars, nyt mennään! - -Tuokiotakaan viivyttelemättä kiskasi Peplow oven selälleen. - --- Lapset... -- sammalsi hän kädet siunaukseen kohotettuina ja -silmiään itkuun pakottaen. -- Herrapa teitä siunatkoon! Eläkää... -hedelmöittykää... lisääntykää... - --- Ja... minäkin siunaan, -- tihersi äiti itkun seasta. -- Olkaa -onnelliset, lapsukaiset! Oo, te viette viette minun ainoan aarteeni! --- sanoi hän Shtshupkinille. -- Rakastakaa tytärtäni, hellikää häntä. - -Kansakoulunopettajan suu lensi selälleen äimistyksestä ja pelosta. -Vanhempien tulo oli niin odottamaton ja rohkea, ettei hän saanut -halaistua sanaa suustaan. - -"Jo pakanat yllättivät!" ajatteli hän kauhasta kohmettuen. - -Ja tottelevasti kallisti hän päänsä ottamaan siunausta vastaan. - --- Si... siunaan teitä, -- jatkoi isäukko itkusta ulisevalla -äänellä... -- Natashenka, lapseni... polvistu hänen viereensä... -Petrowna, jumalankuva tänne!... - -Mutta samassa valtavanhin lakkasi itkemästä. Vaalean vihan leimaus -välähti kasvoille. - --- Pölkky! -- ärjäsi hän vaimolleen. Tyhmä pässinpää! Onko tämä sinun -mielestäsi jumalankuva?... - --- Ah, voi, taivastentekijä! - -Mitä oli tapahtunut? Kaunokirjotuksen opettaja oikasi arasti silmänsä -ylös ja näki itsensä pelastetuksi. Äiti rukka oli hätäpäissään -kiskonut seinältä jumalankuvan sijasta kirjailija Lashetshnikowin -muotokuvan. Ukko Peplow ja hänen puolisonsa Kleopatra Petrowna -seisoivat tämä muotokuva kädessä kuin pilvistä pyörähtäneet -tietämättä, mitä tehdä, mitä virkkaa. - -Kaunokirjotuksen opettaja käytti tilaisuutta hyväkseen ja laputti -tiehensä. - - - - -TOIMEN MIEHIÄ. - -(Kaksinäytöksinen mysteria) - - -Ensimäinen näytös. - -Kaupungin valtuuston ylimääräinen istunto. - -_Kaupunginpää_ (maiskuttaen huulillaan ja korvallistaan vetelästi -kaahnuttaen): -- Tässä tapauksessa, hyvät herrat, eikö sopisi -kuulla palomestari Semjon Wawilitshin mielipidettä, joka on asiaan -perehtynyt? Selittäköön ensin, saammepahan sitte nähdä! - -_Palomestari_: -- Minä ymmärrän asian näin... (niistää nenäänsä). -Kymmenen tuhatta, jotka ovat määrätyt palokuntaa varten, on -ehkä suurikin summa, mutta... (raapii kaljua päätään) se on -vain näennäistä. Tietysti näillä rahoilla saa vaikka kokonaisen -palokunnan, mutta se on taas sitä maata. Nähkääs... Palotorni, jos -kategoorisesti ajatellaan, ei kelpaa, se on pieni... Talot ovat -korkeita (nostaa kätensä ylös), ne sullovat palotornin väliinsä ja -siten ei näkisi tulipaloa, hyvä jos edes taivastakaan! Minä torun -palokuntalaisia, mutta heidänkö se on syy, jollei näe. Sitte hevosten -suhteessa ja tynnörien näkökannalta... (aukoo liiviään ja jatkaa -puhettaan samaan nuottiin). - -_Valtuusmiehet_ (yksimielisesti): -- Kustannusarvion yli lisättävä -vielä kolme tuhatta! - -_Kaupunginpää_ tekee hetken pysähdyksen, kunnes eräs reportteri on -saatettu istuntosalista pois. - -_Palomestari_: -- Se hyvä... Nyt kai te harkitsette, että palotorni -korotettaisiin kaksi kyynärää. Hyvä... mutta jos katsastetaan -siltä kannalta ja siinä ajatuksessa, että tässä ovat kysymyksessä -niin sanoakseni yhteiskunnalliset kysymykset, niin täytyy minun -huomauttaa, herrat valtuusmiehet, että jos urakoitsija ottaa sen -rakentaakseen, niin täytyy minun teille esiintuoda, että se tulee -kaupungille kahta kalliimmaksi, koska urakoitsija noudattaisi omaa -kysymystään eikä yhteiskunnallista. -- Jos rakennetaan tarkasti, -kiirehtimättä, niin... jos esimerkiksi tiilejä pannaan 15 ruplaa -tuhat... (katsoo lakeen)... hyviä hirsiä... jos sitte... (laskee). - -_Valtuusmiehet_ (48 äänen enemmistöllä 3 vastaan):-- Palotornin -rakentaminen on annettava Semjon Wawilitshille, jota tarkoitusta -varten hänelle ensi käteen määrätään viisisataa kaksikymmentä kolme -ruplaa ja neljäkymmentä neljä kopekkaa! - -_Palomestarin rouva_ (istuu parvella yleisön joukossa ja suhkaa -naapurilleen): -- En tiedä, miksi minun Semjani ottaa päälleen moisia -puuhia! Hänenkö terveytensä sietäisi semmoisia hommia! Hyötyy jonkun -hituisen, kolme neljä sataa ja terveyttään menettää tuhannen edestä. -Ihan se pilaa itsensä hyvyydellään, hölmö... - -_Palomestari_: -- Hyyä... Nyt te luultavasti henkilökunnasta... -Minä tietysti, hyvällä syyllä sanoen, asiaan kuuluvana henkilönä -(hämillään) voin vain huomauttaa, että minusta... on samantekevä... -Olen vanha mies, joka voin, jos en tänään, niin huomenna nukahtaa. -- -On se Herra antanut hyvyyttään, mitäs siitä enemmästä... Mutta minua -ihmetyttää... ja loukkaa... (viittilöi loukkautuneena kädellään). Saa -palvella ja palvella palkan edestä rehellisesti, nuhteettomasti... ei -yön, ei päivän lepoa... eikä tiedä, miksi palvelee! Mikä on intressi? -En minä omaa kohtaani aprikoi, se on samantekevä... Joku muu ei -tämmöisellä nälkäkurssilla rupeaisikaan. Juopporenttu kyllä käy -moiseen virkaan, vaan toimelias mies sylkäsee koko roskalle... Mikä -intressi? (Puhuu kauan silmät maahan luotuina). - -_Valtuusmiehet_: -- Semjon Wawilitshille myönnetään 200 ruplaa -palkkioksi pitkästä palvelusajasta! - -_Palomestarin rouva_ (supattaa naapurilleen): -- Oli hyvä, että -pyysi. -- Ukon nöpykkäni... Viikolla tässä pistäydyttiin papille ja -menetettiin nakissa kokonainen sata, koko sääli! (Haukottelee). On jo -aika lähteä kotiin. - - -Toinen näytös. - -Kohtaus palotornilla. - -_Vahti tornissa_ (huutaa alas): -- Hoi! Sahalla palaa! Antakaa -hätämerkki! - -_Vahti alhaalla_: -- Vastakos sinä sen näet? Kansaa on jo juossut -puolen tuntia ja nyt se pöllö vasta älyää (antaa hätämerkin). - -(Minuutin kuluttua pistää tornin vastapäätä olevasta rakennuksesta -esiin palomestari alusvaatteissa ja unentohjakassa). - -_Palomestari_: -- Missä palaa, Denis? - -_Vahti alhaalla_ (rinta ulkona ja käsi kulmalla): -- Sahalla, herra -palomestari! - -_Palomestari_ (pyörittäen päätään): -- Herra siunatkoon! -Tuulee, tämmöinen kuumuus... (viittoo kädellään). Istu ja pala! -Kaikennäköisiä onnettomuuksia! (Pyyhittyään naamansa). Kuulehan, -Denis, sanoppas niille siellä, että panisivat valjaisiin ja -menisivät, minä tästä kyllä... kunhan saan vähän päälleni. - -_Vahti alhaalla_: -- Ei ole ketään lähtemään, herra palomestari. -Kaikki ovat tipotiessään. Antti vain on kotona. - -_Palomestari_ (säikähtäen): -- Missä ne kirotut sitte ovat? - -_Vahti alhaalla_: -- Makar pohjasi saappaita ja taisi lähteä viemään -niitä kylälle... Mikon herra palomestari suvaitsi laittaa kauroja -myymään. Jegorka läksi palohevosilla inspehtorin minikkoa kyytiin -joelle ja Mikitkan raato makaa humalassa... Ja Aleksanteri läksi -rapuja pyytämään, koska suvaitsitte hänelle sanoa, että huomenna on -teillä päivällisillä vieraita. - -_Palomestari_ (inhoten pyörittäen päätään). -- Ota nyt ja palvele -mokomien kanssa! Sitä ihan tulee hulluksi näiden riiviöiden parissa! -Raakuus, sivistymättömyys, juoppous... hyi! On tulipalo -- mutta nämä -ovat kuin senkin kattilaan kadonneet! (Kääntyy asunnolleen päin). -Mariseni, laitappas se puku käsille! - - - - -ONNENMYYRÄ. - - -Bologojen asemalta Nikolain radalla lähtee liikkeelle matkustajajuna. -Eräässä toisen luokan vaunussa "tupakoitsijoille" kyhjöttää viisi -matkustajaa puolihämärässä. Vastikään ovat he syöneet ja mukavassa -asemassa sohvien selkämää vasten he koettavat nyt nukahtaa. Vallitsee -hiljaisuus. - -Ovi aukenee ja vaunuun astuu pitkä miehenroikale, jolla on -ruskea lierilakki ja keikarin paltto. Hän on hyvin sanomalehden -kirjeenvaihtajan näköinen. Mies pysähtyy keskelle vaunua ja -tirkistelee hyvän aikaa sohville. - --- Ei, tämäkään ei ole se! -- mutisee hän. -- Mitä hittoa! Tämähän on -käsittämätöntä! - -Eräs matkustajista tunnustelee äskentullutta ja huudahtaa iloisesti: - --- Iwan Aleksejitsh! Mikä teidät on tänne tuonut? - -Puhuteltu häpsähtää, katsoo tylsästi matkustajaan ja tunnettuaan -hänet lyö iloissaan kätensä yhteen. - --- Haa Pjotr Petrowitsh! Vielä teitäkin näkee! Empä luullut tapaavani -tässä junassa. - --- Mitä kuuluu? - --- Eipä liikoja, olen vain hävittänyt vaununi enkä löydä mitenkään. -Semmoinen idiotti! Selkääni sietäisin! - -Iwan Aleksejitsh hihittää ja heiluttaa ruumistaan. - --- Kaikkeen sitä joutuu! -- jatkaa hän. -- Toisen soiton jälkeen -menin ottamaan konjakkiryypyn. Menee se toinenkin, arvelin, kun -seuraavalle asemalle on pitkä matka. Samalla kuuluu kolmas soitto ja -minä hyppään kuin mieletön suoraa päätä vaunuun, ihan viimeiseen. -Semmoinen kollo, pässinpää... - --- Näytte olevan hyvällä tuulella, -- hymähtää Pjotr Petrowitsh. -- -Painakaa puuta! - --- Ei, ei... menen etsimään vaunuani. - --- Hämärässä voitte luiskahtaa vaunujen väliin. Istukaa, kun päästään -asemalle, niin löydätte heti vaununne. - -Iwan Aleksejitsh huoahtaa ja istuutuu. Hän näyttää olevan kuin -tulisilla hiilillä. - --- Mihin matka? -- kysyy Pjotr Petrowitsh. - --- Minullako? Maailmalle... Semmoinen Baabelintornin rakennustouhu -on nyt päässäni, etten itsekään tiedä, minne matkustan. Kunhan -menee jonnekin, ha-haa! Veliseni, oletteko koskaan nähnyt itse -oikeaa onnnenmyyrää! Jos ette ole, niin katsokaa nyt! Edessänne on -onnellisista onnellisin! Juu-u! Eikö kasvoistani huomaa mitään? - --- Huomaa, että... te... himppusen olette... - --- Nyt minulla mahtaa olla hirmusen tyhmät kasvot! Hoh, kun ei ole -peiliä, että saisi katsella naamarustinkiaan! Tunnen, veikkoseni, -että olen joutumassa idiotiksi. Kunniasanalla! Ha-haa... tiedättekö, -että olen häämatkalla? - --- Tekö? Oletteko menneet naimisiin? - --- Tänäpäivänä, rakkaani! Vihiltä suoraapäätä junaan. - --- Katsoppas sitä, -- nauraa Pjotr Petrowitsh. -- Ilmankos te -olettekin keikarin tamineissa. - --- Se on tietty... Ja täydellistä illusionia varten oikein -hajuvesilläkin hoivailin itseäni. Nyt ei ole tällä pojalla huolia, -ei ajatuksia, vaan on vain jokin hemmetin tunne, jalomielisyys, vai -miksi häntä sanoisi... Syntymästäni asti ei ole ollut näin hyvä olla! - -Hän sulkee silmänsä ja pyörittää päätään. - --- Hirveän onnellinen! -- jatkaa hän. -- Voittehan sen itsekin -ymmärtää. Ajatelkaa, että kohta menen omaan vaunuuni. Sohvalla istua -nöpöttää siellä ikkunan ääressä semmoinen pikku olento. Vaaleatukka, -pikkuinen nypykkätyttö... Sydänkäpysi! Enkelini! Tössykkä! Sydämmeni -päivänkakkara! Entä jalka, herra nähköön! Luuletteko, että se -on kuin teidän lotjankokoiset jalkanne, ehei! Se on kuin jotain -pienennyslasin läpi katsottua, tenhoavaa, allegorista! Ottaisi ja -ihan söisi semmoisen jalan! Hoo, te ette näy ymmärtävän mitään! -Tehän olette materialisti, paikalla pyritte analyseeraamaan, mikä ja -miten? Olette kuivettunut vanhapoika eikä mitään muuta. Odottakaahan, -kun naitte, niin muistatte sanani ja arvelette, missähän se onkaan -se Iwan Aleksejitsh. Juu-u, no niin, sitte menen vaunuuni. Siellä -odotetaan jo ikävällä... tunnetaan tuloni esimakua. Hän ottaa minut -vastaan hymyillen. Käyn istumaan viereen ja kahdella sormella -näinikään nipistän pikku leuasta... Sitte lasken tämän päärustinkini -hänen hellää olkapäätään vasten, tartun vyötäreistä kiinni. Ympärillä -vallitsee hiljaisuus... runollinen hämärä. Koko maailmaa silloin -syleilisin. Pjotr Petrowitsh, saanko syleillä teitä! - --- Olkaa niin hyvä! - -Matkustajien kovasti nauraessa ystävykset halailivat toisiaan, jonka -jälkeen onnenmyyrä jatkaa: - --- Mutta suurempaa idiotismia eli, kuten romaaneissa sanotaan, -illusionia varten tekee mieli puhvettiin, jossa pari kolme ryyppyä --- nauskis suuhun! Se antaa päähän ja rintaan niin suloisen -elämän, ettei saduissakaan ole vertaa. Pienihän minä mieheksi olen -ja mitätön, mutta silloin tunnen tämän maallisen rakennukseni -rajattomaksi. Koko maailma sisältyy minuun...! - -Matkustajiin, jotka katselevat tätä vähän humaltunutta ja onnellista -äskenvihittyä, tarttuu hänen iloisuutensa. Yhden kuulijan asemasta on -hänen ympärillään nyt jo viisi. Mutta hän vain jatkaa sukkeluuksiaan, -ja kun hän nauraa, nauravat muutkin. - --- Pääasia, nähkääs on, ettei ajattele mitään... Kun tekee mieli, -niin juo, eikä siinä tarvitse ruveta päätä särkemään, onko siitä -hyötyä vai vahinkoa... Hiiteen filosofiat ja psykologiat! Niin juuri, -jumaliste! - -Vaunuun ilmestyy konduktööri. - --- Rakas ystävä, -- sanoo hänelle äskenvihitty, -- kun menette vaunun -N:o 209 läpi ja näette siellä rouvan, jolla on harmaa hattu ja siinä -valkonen lintu, niin sanokaa hänelle, että minä olen täällä. - --- Hyvä. Mutta tässä junassa ei ole N:o 209, vaan N:o 219. - --- Olkoon sitte 219, sama se! Sanokaa siis sille rouvalle, että hänen -miehensä on tallella ja voi hyvin. - -Iwan Aleksejitsh äkkiä tarttuu käsillään päähänsä ja voihkii: - --- Aviomies... rouva... Miten kauan? Aviomies... ha-haa! Selkääni -sietäisin, muka mies! Suuri pässinpää! Entä hän? Eilen oli vielä -kassapää kana... Vaikea on uskoa! - --- Meidän aikanamme on ihan outoa nähdä onnellista ihmistä, -- sanoo -eräs matkustajista. - --- Ennen näkee valkoisen elehvantin. - --- Kuka se sitte on syyssä? -- virkkaa Iwan Aleksejitsh pitkät -jalkansa suoristaen. - --- Ken ei ole onnellinen, niin on se hänen oma vikansa. Vai miten te -luulette? Kukin on oman onnensa seppä. Jos tahdotte, niin tulette -tekin onnelliseksi. Mutta te ette tahdo, vaan itsepintaisesti -pakenette onnea. - --- Sepä oli somaa! Mitenkä niin? - --- Hyvin yksinkertaisesti... Luonto on asettanut niin, että ihminen -rakastaisi määrättynä aikana elämässään. Ja kun se aika tulee, niin -ei siinä muu auta kuin rakasta vain, mutta te ette kuuntele luonnon -ääntä, vaan aina jotain odotatte. Sitte laissa sanotaan, että -normaali-ihmisen on mentävä avioliittoon... Ilman avioliittoa ei ole -onnea... Ja kun on tullut otollinen hetki, niin on siihen mentävä -reistailematta... Mutta te ette mene, odotatte aina vain jotain! -Senjälkeen sanotaan sanassa, että viini sydäntä virkistää... Ja jos -on hyvä olla ja vielä parempaa tahtoo, niin mars puhvettiin... Pois -jahkaileminen ja viisastelu, kaikki pitää käymän järjestyksessä. -Järjestys on suuri lahja! - --- Sanoitte että jokainen on oman onnensa seppä. Senkö lemmon seppä -hän on, jos hammassärky tai paha anoppi riittää kääntämään onnen -töppöset taivasta kohti! Kaikki on sattumassa... Jos nyt sattuisi -yhteentörmäys, niin vetäisitte toista virttä. - --- Lörpön lörpön! -- inttää äskenvihitty. -- Yhteentörmäyksiä on -vain kerta vuodessa. En pelkää mitään sattumia, sillä sattumilla ei -ole mitään syitä tapahtuakseen. Ne ovat harvinaisia! Lempo heistä -huolikoon, en viitsi mokomista puhuakaan! Ahah, taisimme tulla -pysäkille. - --- Mihin teillä nyt on matka? -- kysyy Pjotr Petrowitsh. Moskovaanko -vai jonnekin etemmä? - --- Hyvää päivää! Kuinka minä pohjoiseen päin matkustava joutuisin -jonnekin etelään? - --- Vaan ei Moskova pohjoisessa ole. - --- Sen tiedän, mutta mehän kulemme Pietariin päin. - --- Ohoh, Moskovaanpas. - --- Mitenkä Moskovaan? -- ällisteli äskenvihitty. - --- Omituista... Mihinkäs teillä on lippu? - --- Pietariin. - --- Onnea matkalle! Te olette väärässä junassa. - -Syntyy puolen minuutin äänettömyys. Äskenvihitty nousee pystyyn ja -silmäilee tylsästi erikseen kutakin matkustajaa. - --- Niin, niin, -- vakuuttaa Pjotr Petrowitsh. Bologojen asemalla -hyppäsitte te väärään junaan. - -Iwan Aleksejitsh kalpenee, repii tukkaansa ja alkaa kiivaasti kulkea -pitkin vaunun lattiaa. - --- Voi minua pölkkyä! -- intoilee hän. -- Voi minua roistoa! Mitä nyt -teen? Vaimoni on toisessa junassa, yksinään, odottaa, tuskailee... - -Äskenvihitty vaipuu sohvalle ja kiemurtelee kuin käärme, jota on -polettu pyrstölle. - --- Onneton, onneton! -- voihkii hän. -- Mitä nyt teen? - --- Tyyntykää! -- rauhoittavat häntä matkustajat. -- Sähköttäkää -vaimollenne ja koettakaa itse päästä matkan varrella sinne päin -menevään pikajunaan. - --- Pikajunaan! -- itkee äskenvihitty. - --- Mistäs minä otan siihen rahat? Kaikki rahani ovat vaimollani! - -Nauravat matkustajat supattelevat tuokioisen keskenään, jonka jälkeen -kokoovat keskuudessaan kolehdin onnenmyyrälle. - - - - -ANJUTA. - - -Kalustettujen huoneiden "Lissabonin" kaikista huokeimmassa -huonepahasessa kulki 3:nella kurssilla oleva lääketieteen-ylioppilas -Stepan Klotshkow nurkasta toiseen ja pänttäsi päähään -lääketiedettään. Pitkästä, kovasta pänttäyksestä oli suu kuivunut ja -otsalle kihonnut hien kaste. - -Ikkunan ääressä, jonka ruutujen laidat pakkanen oli jääharsolla -kirjaillut, istui jakkaralla hänen asuintoverinsa Anjuta, pieni, -hintelä, tummatukkainen, noin 25-vuotias tyttö, joka oli hyvin kalpea -ja jolla oli lempeät, harmaat silmät. Hän kyyhötti selkä koukussa -ja ompeli punaisella langalla koristeita miehen paidan kaulukseen. -Oli keskipäivä ja käytävän kello löi kähisevällä äänellä kaksi, vaan -huone oli vielä siivoamatta. Tyynyt ja peite viruivat vuoteella -hajallaan, kirjat ja vaatteet vetelehtivät siellä täällä hujanhajan, -suuri, likainen pesuvati oli täynnä saippuaista pesuvettä, jossa -uiskenteli paperossinpätkiä, lattia oli täynnä rojua -- kaikki yhtenä -sekasotkuna ympäri ämpäriä. - --- Oikea keuhko on muodostunut kolmesta osasta, -- jankkasi -Klotshkow. -- Rajat! Ylin osa rinnan etuseinämää vasten ulottuu 4:nen -ja 5:nen kylkiluun välille, kylkipuolella 4:teen kylkiluuhun asti, -takapuolella _spina scapulae'hen_ asti... - -Koettaen kuvitella havainnollisesti äsken lukemaansa loi Klotshkow -silmänsä lakeen. Saamatta kuitenkaan selvää kuvaa alkoi hän kopeloida -omia kylkiluitaan liivien päällitse. - --- Nämä kylkiluut muistuttavat pianon näppäimiä, -- virkkoi hän. -- -Jottei erehtyisi niiden luvusta, täytyy niihin ehdottomasti tottua. -Täytyy tutkia luurangosta ja elävästä ihmisestä. Kuuleppas, Anjuta, -annahan kun rupean tutkiskelemaan. - -Anjuta heitti ompelunsa, riisui röijyn päältään ja ojentui suoraksi. -Klotshkow istuutui hänen eteensä, rypisteli naamaansa ja rupesi -laskemaan kylkiluita. - --- Hm... Ensimäistä kylkiluuta ei tunnu. Se on solisluun peitossa... -Tuossa on sitte toinen kylkiluu... Jahah... Tuossa on kolmas ja -tuossa sitte neljäs... Hm... Jahah... Mitä sinä vääntelehdät? - --- Teillä on kylmät sormet! - --- Noo, ei siitä kuole, älä pyöri. Tuossa on siis kolmas kylkiluu -ja tuossa neljäs... Vaikka oletkin huonon näköinen, eivät kylkiluut -tunnu paljon ensinkään. Tämä on toinen... tämä kolmas... Ei, ei tästä -näin tule mitään, ei saa ollenkaan täyttä kuvaa eikä selvyyttä. -Täytyy piirustaa. Missä minun hiilipalani on? - -Klotshkow otti hiilen ja alkoi sillä vetää Anjutan rintaan muutamia -poikittaisia viivoja, jotka kuvasivat kylkiluita. - --- Mainiota. No, nyt ne ovat kuin kämmenellä. Kas, sillä tavalla! Nyt -sopii jo koputellakin. Nousehan ylös! - -Anjuta nousi ja nosti leukansa. Klotshkow rupesi koputtelemaan -kylkiluita ja syventyi niin tähän tutkisteluun, ettei huomannut, -miten Anjutan huulet, nenä ja sormet vetäytyivät kylmästä sinisiksi. -Anjuta värisi ja pelkäsi, että jos ylioppilas huomaisi hänen -värisemisensä ja vilunsa, niin hän lakkaisi piirustamasta ja -koputtelemasta ja saattaisi sitte suorittaa huonosti tutkinnon. - --- Nyt on kaikki selvillä, -- sanoi Klotshkow herettyään -koputtelemasta. -- Istu sinä sentään siinä paikallasi äläkä pyyhi -viivoja, minä tässä vähän aikaa vielä tavailen. - -Ja ylioppilas alkoi taas jauhaa läksyjään. Anjuta istui ajatuksissaan -aivan kuin tatueerattu ja kylmästä vavisten. Hän puhui yleensä hyvin -vähän, oli melkein aina vaiti, ajatteli myötäänsä... - -Niinä kuutena, seitsemänä vuonna, jolloin hän oli saanut siirtyä -paikasta toiseen, oli hän kohdannut semmoisia, kuin Klotshkow oli, -viisi muuta. Ne olivat jo kaikki päättäneet opintonsa, hajonneet -maailmaan ja kunnollisina ihmisinä olivat he tietysti ammoin sitte -unohtaneet hänet. Eräs näistä asui Parisissa, kahdesta oli tullut -lääkäri, neljäs oli taiteilija ja viidennen sanoivat jo päässeen -professoriksi. Klotshkow oli kuudes. Kohta tämäkin päättää opintonsa -ja pääsee ihmisten ilmoille. Klotshkowin tulevaisuus on varmaankin -onnellinen ja hänestä tulee luultavasti suurmies. Mutta nykyisyys on -aivan kurja: Klotshkowilla ei ole tupakkaa, ei teetä ja sokeriakaan -ei ole kuin neljä palaa. Täytyy saada ompelu valmiiksi niin pian -kuin mahdollista ja ostaa sitte siitä saaduilla kahdellakymmenellä -viidellä kopekalla teetä ja tupakkaa. - --- Saako tulla? -- kuului oven takaa. - -Anjuta viskasi sukkelaan villahuivin harteilleen. Huoneeseen astui -taidemaalari Fetisow. - --- Minulla olisi teille vähän asiaa, -- alkoi hän Klotshkowiin -kääntyen ja petomaisesti katsoen otsalle valahtaneiden hiusten alta. -Olkaa hyvä ja lainatkaa minulle kaunis tyttönne pariksi tunniksi. -Maalaan nähkääs erästä taulua, vaan ilman mallia ei tule mitenkään -aikaan. - --- Aivan mielelläni! -- myöntyi Klotshkow. -- Mene, Anjuta. - --- Siellä sitä taas saa nähdä jos jotain, -- huokasi Anjuta hiljaa. - --- No, no... Taidetta vartenhan sinua pyydetään eikä turhan tähden. -Miksi et sitte auttaisi, kun kerran voit? - -Anjuta alkoi pukeutua. - --- Mitä te maalaatte? -- kysyi Klotshkow. - --- Psykeä. Aihe on hyvä, mutta ei oikein ota syntyäkseen, kun täytyy -maalata eri mallien mukaan. Eilen esimerkiksi maalasin eräästä -mallista, jolla oli siniset jalat. Miksi sinun jalkasi ovat siniset? -kysyin. Sukat ovat värjänneet, vastasi hän. Te vain yhä pänttäätte -päähänne! Onnellinen mies, kun riittää kärsivällisyyttä! - --- Lääketiede on semmoista visaa, että sitä sietää pänttäillä. - --- Hm... Suokaa anteeksi, Klotshkow, mutta minun täytyy sanoa, että -te elätte kauhean sikamaisesti. Lempo vieköön, minkälaista täällä on! - --- Mitenkä niin? Mitenkäs sitä sitte muuten eläisi... Isäukoltani -saan vain kaksitoista ruplaa kuukaudessa ja niillä ei kannata elää -kunnollisesti. - --- Liehän tuo niinkin, -- virkkoi taiteilija ja katseli inhoovasti -ympärilleen, -- mutta voisi sitä sentään vähän paremmin. Sivistyneen -ihmisen täytyy olla estetiko, vai mitä arvelette? Vaan teillä näkyy -täällä olevan mitä inhottavin siivo! Vuode on hajallaan, pesuvesi -paikallaan, eilistä puuroa lautasella... hyi! - --- Niin on, -- sanoi ylioppilas hämillään, -- mutta Anjutalla ei ole -ollut tänään aikaa siivota. Hänellä on ollut kiireellistä työtä. - -Kun taiteilija ja Anjuta olivat lähteneet, paneutui Klotshkow -pitkälleen sohvalle ja alkoi taas takoa, sitte nukahti vahingossa, -vaan herättyään tunnin perästä asetti päänsä käsiensä väliin ja -vaipui miettimään. Hänen mieleensä muistuivat taiteilijan sanat, -että sivistyneen ihmisen täytyy välttämättä olla estetiko ja nyt -hänestä näytti hänen huoneensa todellakin inhottavalta. Oli kuin -hän olisi nähnyt henkensä silmällä sen tulevaisuutensa, jolloin -hän ottaa vastaan sairaitaan kabinetissaan, juo teetä hauskassa -ruokasalissa vaimonsa kanssa, joka on kunnollinen nainen -- ja tähän -verraten oli pesuvati vesineen ja rojuineen todellakin uskomattoman -saastaisen näköinen. Anjuta tuntui myöskin rumalta, siivottomalta, -säälittävältä... Ja hän päätti erota hänestä hetimmiten, kävi miten -kävi. - -Kun Anjuta taiteilijan luota palattuaan riisui turkkiaan, nousi -Klotshkow ylös ja sanoi hänelle vakavasti: - --- Tiedätkö mitä, rakkaani? Käyhän istumaan ja kuuntele. Meidän -täytyy erota! Sanalla sanoen, minä en tahdo enää asua sinun kanssasi. - -Anjuta näytti taiteilijan luota tultuaan tavattoman uupuneelta ja -nääntyneeltä. Hänen kasvonsa olivat pitkästä seisomisesta mallina -kuopahtaneet, laihtuneet ja leuka oli venynyt terävämmäksi. Hän ei -vastannut mitään ylioppilaan sanoihin, mutta hänen huulensa alkoivat -omituisesti vavista. - --- Sinun täytyy myöntää, että ennemmin tai myöhemmin meidän täytyy -erota, -- virkkoi ylioppilas. -- Sinä olet hyvä, lempeä etkä ole -tyhmä ja ymmärrät... - -Anjuta pani uudelleen turkin päälleen, kääri ääneti ompeleensa -paperiin, keräili rihmat ja neulat. Hän otti ikkunalta paperimytyn, -jossa oli neljä palaa sokeria ja pani sen pöydälle kirjojen viereen. - --- Ne ovat teidän sokerinne, -- sanoi Anjuta arasti ja kääntyi selin -salatakseen kyyneleensä. - --- Mitä sinä itket? -- kysyi Klotshkow. - -Hän käveli vähän aikaa lattialla hämillään ja sanoi sitte: - --- Olet tosiaankin kummallinen. Tiedäthän sen itsekin, että meidän on -erottava. Emmehän me ikäämme voi yhdessä elää. - -Anjuta oli jo koonnut kaikki myttynsä ja käännähti Klotshkowiin päin -sanoakseen tälle jäähyväiset, vaan Klotshkowin tuli häntä yht'äkkiä -sääli. - -"Vai antaisiko hänen asua vielä yhden viikon?" ajatteli hän. "Asukoon -sentään vielä, vaan viikon kuluttua käsken hänen mennä". - -Ja harmistuneena luonteensa heikkoudesta kiljasi hän Anjutalle -ankarasti: - --- No, mitä sinä vielä siinä seisot. Jos mennä, niin mennä, vaan kun -et tahdo, niin ota turkki päältäsi ja jää! Jää! - -Anjuta riisui turkkinsa ääneti, hiljaa ja arasti, sitte niisti -nenänsä yhtä hiljaa, huoahti ja varovasti asteli entiselle paikalleen -jakkaralle ikkunan ääreen. - -Ylioppilas veti kirjan luokseen ja alkoi taas kävellä nurkasta -nurkkaan. - --- Oikea keuhko on muodostunut kolmesta osasta, -- jauhoi hän. -- -Ylin osa rinnan etuseinämää vasten ulottuu 4:nen ja 5:nen kylkiluun -väliin. - -Vaan käytävässä huusi joku kohti kurkkuaan: - --- Grigori, teekeittiö! - - - - -MOLEMPI PAREMPI. - - --- Poiketkaa välttämättömästi, rakkaat lapset, paroonitar -Schöpplingin (kahdella "p":llä) luo, -- toisti anoppini kymmenennen -kerran, saattaessaan minua ja nuorta vaimoani vaunuihin. -- -Paroonitar on äitini vanha ystävä. Käykää myöskin kenraalin rouva -Sherebtshikowin luona. Hän voisi pahastua, ellette tekisi visiittiä. - -Istuuduimme vaunuihin ja läksimme ensi visiiteille häittemme jälkeen. -Vaimoni naama näytti minusta juhlalliselta, mutta itse istua kyhjötin -nolona. Paljon erilaista oli minun ja vaimoni välillä, mutta ei -ainoakaan niistä kaivellut sydäntäni niin kuin meidän tuttavapiirimme -erilaisuus. Vaimoni tuttavien luettelossa oli kirjavanaan everstin ja -kenraalin rouvia, paroonitar Schöppling (kahdella "p":llä), kreivi -Dersai-Tshertowshtshinow ja kokonainen liuta ylhäisöön kuuluvia -instituutti-ystävättäriä. Minulla taas ei ollut muita kuin setä, -eronsaanut vankilan tarkastaja, naisserkku, joka piti muotikauppaa, -tshinownikkatovereita -- kaikki läämältään vihoviimeisiä -viinastelijoita, joista ei ainoakaan ollut korkeampi nimineuvosta -- -kauppias Plewkow y.m. Minua hävetti. Skandaalia välttääkseni ei minun -olisi ollenkaan sopinut lähteä käymään tuttavieni luona, mutta se -olisi tuottanut minulle paljo harmia. Serkusta tosin ei ollut paljoa -väliäkään, mutta sedän ja Plewkowin visiitit olivat välttämättömät. -Sedältä olin lainannut rahat häiden pitämiseen ja Plewkowille olin -velkaa huonekalut. - --- Kohta, sirkkuseni, päästään setäni Pupkinin luo, -- aloin puhella -vaimolleni. -- Se on vanhanaikainen aatelismies... hänen setänsä -kuuluu olevan jossain hiippakunnassa sijaisena, omituinen ukon kölli -ja elää sikamaisesti, -- ei sijainen, mutta hän itse, Pupkin, se se -elää sikamaisesti. Eipähän siitä muuta kuin, että saat nauraa... -Kauhea tolvana... - -Vaunut pysähtyivät pienen talon eteen, jossa oli kolme ikkunaa. -Astuimme vaunuista ja soitimme ovikelloa... Kuului kovaa koiran -haukuntaa ja sitte varoitus: "huut, kirottu!" Pitkän aikaa kuului -käpelehtämistä oven takaa, sitte se aukeni ja me astuimme eteiseen... -Meidät otti vastaan serkkuni Masha, pikkuinen tyttö, jolla oli -päällä äitinsä yöröijy ja nenä paksussa tartissa. En ollut häntä -tuntevinanikaan, jonka vuoksi kiiruhdin naulapuulle, jossa sedän -ketunnahkaturkin vieressä roikkui alushousut ja tärkätty alushame. -Kalossia riisuessani vilkasin arasti saliin. Siellä istui setäni -pöydän ääressä pitkässä kauhtanassa ja rikkinäiset tohvelit paljaissa -jaloissa. Toivoni, etten olisi häntä tavannut kotoa, oli nyt tomua... -Silmiään siristäen ja rinta koristen, että seinät tärisivät, oli hän -rautalangalla onkimassa viinapullosta appelsiinin kuoria. Hänellä -oli julman huolestunut ja miettivä muoto, aivan kuin olisi ollut -keksimässä telefoonia. Astuimme sisään... Meidät havaittuaan joutui -Pupkin hämilleen, pudotti rautalangan lattialle ja sivallettuaan -kauhtanan liepeet kiinni otti ja tömisti salista pois... - --- Heti paikalla tulen! -- huusi hän. - --- Karkuun läksi, -- naurahdin minä tulipunaisena häpeästä ja -uskaltamatta katsoa vaimoni silmiin. -- Somaa, eikö totta, Sonja? -Julman omituinen... Ja katsoppas huonekaluja... Pöytä seisoo kolmella -jalalla, piano on kuin halvauksen saanut, kukkuva kello... - --- Mikäs se on tuo kuva tuolla seinällä? -- kysyi vaimoni. - --- Se on sijaisen muotokuva, kun hän vielä oli seminaarin -johtajana... Näetkö, "Anna" on rinnassa... Se on arvokas mies... -Minä... (tässä minun täytyi aivastaa). - -Ei mikään sentään hävettänyt niin kuin haju... Haisi viinalle, -märänneille appelsiineille, tärpätille, jolla setä suojeli itseään -koiperhosia vastaan, kahvin poroille y.m. Huoneeseen astui serkkuni -Milja, pieni koulupojan rehvana, jolla oli suuret hörökorvat. Hän -raapasi jalallaan... Siistittyään pöydän appelsiinin kuorista, hän -otti sohvalta tyynyn ja mennessään pyyhkäsi nuttunsa hihalla pianolta -pölyä... Nähtävästi oli hänet laitettu huonetta siistimään... - --- Tässä minäkin jo olen! -- kuului viimein sedän ääni ovelta, johon -hän oli ilmestynyt liivin nappia kiinni pannen. -- Hyvin hauskaa, -erittäin hauskaa! Käykää, olkaa hyvä, istumaan! Älkää vain sohvalle -käykö, sen takajalka on rikki. Istu, Sonja! - -Me istuuduimme. Syntyi äänettömyys, jonka kestäessä setä silitti -polviaan ja minä koetin olla katsomatta vaimooni. - --- Juuh, -- alkoi setä pannen sikarin palamaan (vieraiden aikana -poltti hän aina sikaria). Sinä olet siis nainut mies... juu, juu... -On se hyväkin yhdeltä puolen... Aina rakas olento luona, mutta -toisekseen kun lapsia tulee, niin jo siinä äläkkä nousee! Kelle -kenkää, kelle nuttua, ketä kouluun, sanalla sanoen kauheaa. Minun -vaimoni onkin Jumalan kiitos kansoittanut puolet maailmaa. - --- Kuinka te jaksatte? -- kysyin, haluten muuttaa keskustelunainetta. - --- Huonosti, veikkonen! Tässä olen viikkokauden vetelehtinyt... -Rintaa korventaa, viluttaa, hiottaa... Vaimoni käskee ottamaan -kininiä ja olemaan suuttumatta, mutta senkö sitä voi olla... Tänä -aamuna käskin lunta luomaan kadulta, mutta ei kukaan tikahdakaan -paikaltaan enkä minä itse sairas mies mihin kykene. Min'oon -kivuloinen, heikko... Minua vaivaavat sisäiset hemoroidit. - -Minä sävähdin punaiseksi ja aloin rykiä. - --- Tai kenties se on saunan vika, -- jatkoi hän miettivästi katsellen -ikkunaan. -- Luultavasti! Viime torstaina, tiedättekö, olin saunassa, -kolme tuutia kylpeä hoivailin ja löylystä polttelevat hemoroidit -kuin tuliset kekäleet... Lääkärit sanovat saunaa terveydelle -vaaralliseksi... Se, rouvaseni, on turhaa puhetta... Min'oon pienestä -pahasta siihen tottunut, sillä isäukkoni piti Kijewissä saunaa... -Toisinaan sitä kylpi pitkit päivät... - -Minun tuli sietämättömän häpeä. Nousin ylös ja aloin sammaltaen -hyvästellä. - --- Mihinkän nyt? -- ihmetteli setä. Kohta tulee täti. Syödään toki -ensin, on sitä sen verran suuhun pantavaa. Kylläpäs te kursailette! -Olet tullut ylpeäksi, Sonja! Eikä vihkimäpukua ole tilattu Glashilta. -Tyttöni, rouvaseni, pitää muotikauppaa ja te olette tilanneet keltä -lienettekään... Halvemmalla olisi meiltä saanut... - -En muista miten läksin sedän luota, miten jouduin vaunuihin. Tunsin -itseni masennetuksi, poljetuksi ja joka hetki odotin vaimollani -pilkkanaurua... - -"Ja entä Plewkow!" -- ajattelin minä melkein jäätyneenä kauhusta. -"Eikä sattumaltakaan edes ainoatakaan kenraalia. On eräs tuttava -eversti, mutta sekin on virasta eronnut ja pitää kapakkaa!" - --- Kuulehan, Sonja, -- sanoin vaimolleni itkevällä äänellä, -- anna -anteeksi, että kuletin sinut äsken tuohon sikolättiin... Ajattelin -valmistaa sulle tilaisuuden saada nauraa ja nähdä tyyppejä... Ei se -ole minun syytä, että kaikki meni myttyyn... - -Katsahdin arasti vaimooni ja näin paljoa enemmän kuin mitä olin -luullut. Vaimoni silmät olivat vesissä, poskille oli noussut häpeän -ja vihansekainen puna, kädet vapisivat. Veri syöksähti päähäni ja -minä oikein lekahdin. - -"Jo tuli tuhoni!" -- ajattelin ja tunsin miten jalkani ja käteni -vähitellen jähmettyivät. - --- Mutta en minä ole syyssä, Sonja! -- huudahdin itku kurkussa. -- -Kauhean typerää! Sikoja ne ovat, elukoita! - --- Jos sinua ei miellytä vaatimattomat omat tuttavasi, -- virkkoi -Sonja katsoen minuun rukoilevin silmin, -- niin eivät ne ole -mieleesi minunkaan tuttavani... Minua hävettää ja vaikea on sanoa... -Rakkaani... paroonitar Schöppling alkaa sulle heti kertoa, että äiti -on palvellut hänen taloudenhoitajattarenaan, että me äidin kanssa -olemme kiittämättömiä, kun emme muista hänen entisiä hyviätöitään -nyt, kun hän on köyhtynyt... Mutta älä usko häntä! Se on sulaa -hävyttömyyttä ja valhetta... Vannon, että joka pyhäksi lähetämme -hänelle pään sokeria ja naulan teetä! - --- Sinä lasket leikkiä, Sonja! -- ihmettelin minä tuntien, miten -jäykkyys jäsenistäni alkoi sulaa ja ruumiini läpi virtasi virkistävä -kepeys. -- Paroonittarille pää sokeria ja naula teetä! - --- Ja kun saat nähdä kenraalin rouva Sherebtshikowin, niin -älä veikkonen hänelle naura! Hän on onneton raukka! Kun hän -myötäänsä itkee ja valittaa, niin on se siksi, että kreivi -Dersai-Tshertowshtshinow on nylkenyt hänet putipuhtaaksi. Tietysti -alkaa hän pyytää sinulta lainaa, mutta älä anna, jos olet mies... - --- Vaimoni, enkelini! Sinä olet surprisi! -- huudahdin syleillen -vaimoani. -- Hympympyläni, rakkaani! Sano vaikka, että paroonittaresi -Schöppling (kahdella "p":llä) juoksee kadulla avojaloin ja minä -riemastun vielä enemmän! Kätesi! - -Ja minun kävi sääliksi, että kieltäydyin sedällä syömästä. Mutta -samassa muistui mieleeni, että Plewkowilla saa vielä syödä. - --- Anna mennä Plewkowille! -- kiljasin täyttä kurkkua kyytimiehelle. - - - - -El KELPAA. - - --- -- -- erityis-opistojen kurssin suorittaneet henkilöt istuvat -toimettomina tai ovat ammatissa, jolla ei ole mitään yhteyttä heidän -erityisalansa kanssa ja näin muodoin ilmenee meillä korkeampi -teknillinen sivistys mitään tuottamattomana... - -(Eräästä pääkirjotuksesta). - --- Täällä, armollinen herra, juoksee kahdesti päivässä muuan -Maslow teitä kysymässä, -- puheli kamaripalvelija Iwan ajaen -herransa Bukinin partaa. -- Kävi tänäänkin ja kertoi pyrkivänsä -tilanhaltijaksi. Lupasi tulla yhden aikaan uudelleen... Soma mies. - --- Mitenkä niin? - --- Eteisessä istuessaan ei muuta kuin turajaa. En minä, sanoo, ole -mikään lakeija enkä muu puheillepyrkijä, että tässä tuntimääriä -eteisessä istutetaan. Minä, sanoo, olen sivistynyt mies... Vaikka -sinun herrasi, sanoo, on kenraali, niin uskallanpa sanoa, että on -epäkohteliasta näännyttää ihmisiä eteisessä... - --- Hän on aivan oikeassa! -- virkkoi Bukin. -- Kyllä sinä, veikkonen, -olet toisinaan tollo! Nähdessäsi että henkilö on parempaa väkeä ja -siisti kaikin puolin, olisi sinun pitänyt pyytää hänet sisään... -vaikka omaan huoneeseesi. - --- Mokomakin elävä! -- ihmetteli Iwan -- Kannattaa sen pysyä -eteisessä vielä, joka ei ole kenraalin virkaa pyytämässä. Näkyy ne -istuvan paljon pönäkämmätkin eivätkä ole milläänkään... Jos kerran -on tilanhaltija ja herransa palvelija, niin sitä pitää olla se eikä -joutavia reistailemaan ja herrassäätyyn pyrkimään... Oikein saliin -pyrki mokomakin pallinaama tunkio... on niitä, teidän armonne, -nykyisin paljo noita naurettavia ihmisiä! - --- Jos se Maslow vielä tänään ilmestyy, niin käske sisään. - -Täsmälleen yhden aikaan saapui Maslow. Iwan vei hänet kabinettiin. - --- Kreivikö on teidät lähettänyt luokseni? -- kysyi Bukin. -- Hyvin -hauskaa tutustua. Istukaa. Kas tähän käykää, nuori herra, tässä on -pehmeämpi... Te olitte jo kuulemma käyneet täällä... anteeksi, minä -olen alinomaa joko virkalomalla tai toimessa. Tupakka, herraseni... -Niin, todellakin olen tilanhoitajan tarpeessa... Edellisen kanssa -tuli pientä kiistaa... Oletteko ennen olleet jossain tilanhoitajana? - --- Kyllä, Kirschmacherilla olin minä vuoden nuorempana hoitajana... -Mutta kun tila myytiin huutokaupalla, niin oli minunkin pakko -lähteä... Kokemusta ei minulla tietysti paljoa ole, mutta olen -suorittanut oppikurssin Petroskin maatalousopistossa, jossa -pääaineena oli agronomia... Toivon, että tietoni jossain määrin -korvaavat kokemuksen puutteen... - --- Mitäs niillä tiedoilla tekeekään? Valvoa töitä pelloilla ja -metsissä, myydä viljaa, tehdä tili kerta vuoteen... ei siinä mitään -tietoja tarvita! On tarpeen vain avoimet silmät, terävät hampaat -ja luja ääni... Eihän ne tiedot muuten häiriöksi ole, -- huokasi -Bukin. -- No niin, maatilani on Orlowin läänissä. Kaikki tarpeelliset -tiedot saatte te näistä kertomuksista ja suunnitelmista, itse en -näet koskaan ole ollut tilalla, en puuttunut asioihin ettekä te -saa minulta muuta selvää, kuin että maa siellä on mustaa ja metsä -vihreää. Ehdot luultavasti jäävät entiselleen, s.o. tuhat ruplaa -palkkaa, huoneusto, ruoka, ajopelit ja täydellinen toimintavapaus. - -"Oikukas mies!" -- ajatteli Maslow. - --- Yksi asia vielä... Suokaa anteeksi, mutta parempi ajoissa puhua -kuin perästäpäin riitaantua... Tehkää siellä mitä tahdotte, mutta -Herra varjelkoon teitä uudistuksista, älkää villitkö talonpoikia -ja mikä on kaikista tärkeintä, älkää puhaltako enempää tuhatta -vuodessa... - --- Anteeksi, en kuullut viimeistä lausetta, -- sopersi Maslow. - --- Älkää puhaltako enempää tuhatta vuodessa... Eihän tietysti, -rakkaani, ilman sitä tulee aikaan, mutta määrä olkoon kaikella! -Teidän edeltäjänne meni yli määrän ja yksistään villoissa pisti -taskuunsa viiteen tuhanteen ja... ja me erosimme. Tietysti omalta -kannaltaan hän oli oikeassa... ihminen etsii, missä olisi parasta, -ja oma paita on aina lähinnä ruumista, mutta täytyy myöntää, että -minulle se käy hankalanlaiseksi. No, te siis muistatte: tuhat käy -päinsä... jaa, no olkoon menneeksi kaksi, mutta ei enempää! - --- Te puhuttelette minua kuin varasta! -- kivahti Maslow ja nousi -pystyyn. -- Anteeksi, tuommoiseen kohteluun en ole tottunut! - --- Todellakin? Tehkää tahtonne. En uskalla pidättää... - -Maslow sieppasi lakkinsa ja läksi. - --- No, pappa, onko hoitaja otettu? -- kysyi Bukinilta hänen -tyttärensä. - --- Ei... oli vähän sopimaton... tuota... rehellinen... - --- Sehän onkin mainiota! Eihän muuta tarvitakaan! - --- Ei toki! Herra suojelkoon ja varjelkoon rehellisistä ihmisistä... -Jos ken on rehellinen, niin hän joko ei osaa asiaansa tai on -onnenonkija, tuulenpieksäjä... pöllö! Herra varjelkoon... Rehellinen -ei varasta, ei, mutta sen sijaan se voi pyyhkäistä kaikki yhdellä -iskulla, että ei muuta kuin hori perästä... Ei, lapseni, Herra -varjelkoon rehellisistä... - -Bukin tuokioisen ajatteli ja sanoi sitte: - --- Viisi henkeä on jo käynyt ja kaikki samanlaisia kuin tämäkin... -Ah, mikä onni! Se on kai otettava se entinen uudelleen. - - - - -TUPAKAN VAHINGOLLISUUDESTA. - -Monologi-näytelmä. - - -HENKILÖT: Markel Iwanitsh Njuhin, vaimonsa, naiskasvatuslaitoksen -hoitajattaren mies. - -_Njuhin_ (mahtavasti astuen luentosaliin kumartaa, korjaa liiviä ja -alkaa juhlallisesti): - --- Hyvät naiset ja herrat! Vaimolleni oli esitetty, että minä -hyväätekevässä tarkotuksessa pitäisin täällä jonkun helppotajuisen -luennon. Tosioppisuus on vaatimaton, se ei pidä pöyhkeilemisestä, -mutta katsoen mainitsemani tarkotuksen tärkeyteen, suostui vaimoni -esitykseen ja sentähden olen nyt tässä. En ole mikään professori enkä -ole tekemisissä korkeiden oppiarvojen kanssa, mutta ei kellekään -teistä ole tietämätöntä, että minä... että minä (sotkeutuu ja -hätäisesti silmäilee paperia, jonka vetää liivintaskusta)... että -minä jo kolmekymmentä vuotta herkeämättä, uhraten terveyteni ja -elämäni onnen, tutkiskelen ankarasti tieteellistä luonnetta olevia -kysymyksiä ja ompa paikallisissa lehdissä painettukin tieteellisiä -kirjotuksiani. Niimpä esim. viime vuonna syyskuussa ilmestyi -minulta artikkeli "Kotieläinten vahingollisuudesta" nimimerkillä -"Faust". Näinä päivinä olen antanut erään lehden toimitukselle -pitkän artikkelin "Teeismin ja kahvismin vahingollisuudesta -organismille". Tämänpäiväisen luentoni esineeksi olen taas valinnut -vahingollisuuden, jota tupakan käyttäminen ihmiselle tuottaa. Yhdessä -luennossa on tietysti vaikea esittää asiaa koko laveudessaan, mutta -koetan olla lyhytsanainen ja mainitsen vain pääasiat. Sitä ennen on -minun kuitenkin tehtävä eräs huomautus... Kansantajuisuus on yleensä -vahingollinen. Se juurruttaa ihmisiin pintapuolisuutta, harrastusta -saavuttaa helpolla tavalla tietoja ja välinpitämättömyyttä vakavaan, -tositieteelliseen työhön. Minä olen kansantajuisuuden vihollinen -ja tässä kohden olen eri mieltä useiden oppineiden, esim. Vogtin, -(tirkistää paperiin) ja Müllerin kanssa. Vasta viime vuonna lähetin -näille tiedeveljilleni kirjeen kummallekin, jossa esitin kantani -kansantajuisuuskysymyksessä, mutta vastausta en ole heiltä saanut -luultavasti sentähden, etten kirjeitäni varovaisuuden vuoksi -vakuuttanut, vaan lähetin tavallisina. Kansantajuisuuden vihollisena -on minun pysyttävä tieteen ankarissa rajoissa, ja teitä taas, -kuulijana, pyydän tuntemaan aineen tärkeyden koko laveudessaan ja -esiintymään luentoni suhteen asianmukaisella arvokkuudella... -- Jos -ken on kevytmielinen, ken pelkää ankarasti tieteellistä esitystä, -hän olkoon kuuntelematta ja poistukoon! (Tekee mahtavan viittauksen -kädellään ja korjaa liiviään). Siis alkakaamme... Luentoni alussa -olisi minun pitänyt tehdä historiallinen huomautus siitä, milloin -tupakka ensi kerran keksittiin ja minkä aatteiden assosiatsionin -kautta ihmiskunta on joutunut myrkyttämään itseään tällä kauhealla -myrkyllä; mutta ajan vähyyden tähden minun täytyy alkaa kaikista -tärkeimmästä kohdasta... Pyydän huomiotanne. Varsinkin pyydän -läsnäolevien herrojen lääkärien huomiota, jotka esityksestäni -voivat hyötyä monta tärkeää asiaa, koska tupakkaa, huolimatta sen -vahingollisesta vaikutuksesta, käytetään myöskin lääkkeenä. Niimpä v. -1871 helmik. 10 p:nä määrättiin sitä vaimolleni (kurkistaa paperiin). -Tupakka on elimellinen orgaani. Sitä saadaan minun mielipiteeni -mukaan kasvista Nicotiana Tabacum,joka kuuluu heimoon Solaneae. -Se kasvaa Amerikassa. Kokoonpanoltaan on siinä pääosana kauhea, -turmiollinen nikotinimyrkky, joka minun mielipiteeni mukaan ei ole -mitään muuta kuin... kuin (kurkistaa paperiin ja lukee tavuttain) -kuin juokseva nitridi alkoloidi-amiaki, jossa kaikkien vedyn -osien sijasta on kolmiatominen radikali, joka tieteessä tunnetaan -nimellä nikotelina... Kemiallisesti on siinä minun mielipiteeni -mukaan kymmenen atomia hiiliainetta, neljätoista atia vetyä ja -kaksi... atomia... asotia (hengästyy ja tarttuu rintaansa, jolloin -pudottaa paperin). Ilmaa! (Pysyäkseen pystyssä hakee tasapainoa -käsin ja jaloin). Oh... heti paikalla jatkan... täytyy levähtää... -Kohtsillään... Tahdon voimallani karkoitan kohtauksen... (Hakkaa -nyrkillään rintaa). Riittää... uh! (Hetkisen paussi, jonka kestäessä -Njuhin puhkaen kulkee edestakaisin näyttämöllä) Monet ajat... olen -potenut ahdistuskohtauksia... astmaa... Tämä tauti alkoi minussa -v. 1869, syysk. 13 p:nä samana päivänä, jolloin vaimolleni syntyi -kuudes tytär Veronica... Kaikkiaan on vaimollani täsmälleen yhdeksän -tytärtä, poikia taas ei ainoatakaan, josta vaimoni onkin erittäin -iloissaan, koska poikia naiskasvatuslaitoksessa olisi monessa -suhteessa hankala pitää. Koko laitoksessa on vain yksi ainoa mies --- se olen minä. Mutta, oo kunnioitettavimmat perheet, jotka -olette uskoneet lastenne kohtalon vaimoni käsiin, olkaa minuun -nähden aivan levollisia! Vaimoni on niin taktillinen, että nuoret -neidot eivät näe minussa niin paljon toisen sukupuolen edustajaa -kuin esimerkiksi kelpaavan henkilön, jossa he voivat tutkia sen -korkeimman yhteiskunnallisen järjestysmuodon edustajan esikuvaa, -jota perheenisäksi sanotaan. Tosiaankin, ajan vähyyden tähden -älkäämme poiketko aineestamme... Mihinkäs minä pysähdyinkään? Oh! -Ahdistuskohtaus keskeytti kaikista hauskimmassa kohdassa. Mutta -ei pahaa ilman hyvää. Minulle ja teille varsinkin teille, herrat -lääkärit, tämä kohtaus on mitä kaunopuhelijain opetus! Luennossa ei -ole ainoatakaan ilmiötä ilman vaikutinta. Etsikäämme siis vaikutin -tämänpäiväiseen kohtaukseeni... (Vie sormen otsalleen ja miettii). -Niin! Ainoa keino ahdistusta vastaan on olla syömättä raskasta, -kiihottavaa ruokaa... minä näet lähteissäni tälle luennolle sallin -itselleni pienen ylellisyyden. Teille on huomautettava, että vaimoni -kasvatuslaitoksessa paistettiin tänään bliniä. Jokainen kasvatti saa -paistin asemasta päivälliseksi yhden blinin. Olen vaimoni mies eikä -ole ehkä paikallaan ruveta minun ylistämään tuota jaloa henkilöä, -mutta vannon, ettei missään ruokita niin järkevästi, hygienisesti -ja tarkoituksenmukaisesti kuin vaimoni kasvatuslaitoksessa. Sen -minä voin itse todistaa, sillä vaimoni kasvatuslaitoksessa minulla -on kunnia olla talouspuolen hoitajana. Minä ostan tavarat, pestaan -palvelijat, teen joka ilta vaimolleni tilin menoista, ompelen -vihkoja, keksin keinoja hyönteisten hävittämiseksi, puhdistan ilman -pulveriseeraamalla, pidän luvun pesuun annetuista vaatteista, -katsastan, ettei samaa hammasharjaa saa käyttää useampi kuin viisi -kasvattia ja ettei samaa pyyhinliinaa käyttäisi useampi kymmentä. -Tänään oli vuoroni antaa keittiöön niin paljon jauhoja ja voita, -että se täsmälleen vastaa kasvattien lukumäärää. Minun oli aamusta -pitäen oltava keittiössä pitämässä töitä silmällä. Kuulijani, älkää -luottako palvelijoihin! Oo, usein, usein olen piikojen siivottomuuden -ja typeryyden tähden menettänyt vaimoni luottamuksen! Joka kerran -kun ilman luvatta poistuin keittiöstä, piiat tekivät tyhmyyksiä ja -lopputuloksena oli suojelijattareni oikeutettu viha. - -Totta kyllä, rangaistukseni olen kantanut kaikella nöyryydellä, -mutta tappio, jonka varomattomuuteni oli tuottanut, oli korvaamaton. -No niin, tänään paistettiin bliniä. On muistettava, että blinit -olivat tarkotetut vain kasvateille. Vaimoni perheen jäsenille taas -oli valmistettu paistia, joksi esineeksi oli katsottu vasikan -takajalka, jota oli säilytetty kellarissa edellisen viikon -perjantaista asti. Minun vaimoni ja minä tulimme johtopäätökseen, -että jollemme tänään paista tuota jalkaa, niin voisi se huomiseksi -jo pilaantua. Mutta etemmä... Kuulkaahan, mitä nyt seuraa! Kun -blinit olivat paistetut ja luetut, laittoi vaimoni sanan keittiöön, -että kasvatit ovat taas rangaistut menettämään blininsä. Näin -muodoin kävi selville, että oli paistettu kokonaista viisi liikaa -bliniä. Mihin ihmeelle panna ne, mihin? Antaako tyttärille? Mutta -vaimoni on kieltänyt tyttäriä syömästä tahdasta. Tiedättekö, -kuinka kävi? Mihin ne pantiin? (Huokaa ja pyörittää päätään). Oo -sinä rakastava sydän! Oo, hyvyyden enkeli! Hän sanoi: "syö itse -blinisi, Markesha!" Ja minä otin ja söin juotuani alle ryypyn -viinaa... Kas siinä se on se kohtauksen syy! _Da ist Hund begraben!_ -Tosiaankin... (katsoo kelloaan) olemmepa hieman poikenneet aineesta. -Jatkakaamme! Kemiallisesti on siis nikotini kokoonpantu... pantu... -(hermostuneesti haroo taskujaan ja vilhuu ympäriltään paperia). -Kehohan teitä muistamaan sen kaavan! Kemiallinen kaava -- se on -kuin johtotähti (huomattuaan paperin pudottaa sille nenäliinansa). -Kun on kysymyksessä kaava, silloin olen minä turhantarkka ja -järkähtämätön. Kasvatin täytyy muistaa kaavat yhtä hyvin kuin -oman nimensä (nostaa paperin yhdessä nenäliinan kanssa). Olen -unohtanut sanoa teille, että vaimoni kasvatuslaitoksessa on minun -toimenani paitsi taloudenhoitoa matematikan, fysikan, kemian, -maantieteen, historian ja havainto-opin opettaminen. Paitsi näitä -tieteen haaroja opetetaan vaimoni kasvatuslaitoksessa ranskan, -saksan ja englannin kieliä, kirjallisuudenhistoriaa, uskontoa, -käsitöitä, piirustusta, musikia, tanssia ja seurustelutapoja. -Kuten huomaatte, siis laveampi kurssi kuin kimnaaseissa! Entä -ruoka! Entä mukavuus! Ja kaikista ihmeellisintä on se, että tämä -hyvyys lankeaa itse kullekin äärettömän mitättömästä maksusta! -Vakinaiset kasvatit maksavat kolmesataa, puolivakinaiset kaksisataa -ja ulkokasvatit sata. Tanssista, musikista ja piirustuksesta on eri -maksu vaimoni sopimuksen mukaan. Erinomainen kasvatuslaitos! Se -sijaitsee Kissa- ja Viiskorwakatujen kulmassa alikapteenin lesken -talossa. Vaimoani voi puhuttelua varten tavata kotona joka aika -ja kasvatuslaitoksen ohjelmia saa ostaa ovenvartijalta 50 kop. -kappale... (katsoo paperiin). No niin, kehoitan siis painamaan -kaavan muistiin! Kemiallisesti on nikotini kokoonpantu kymmenestä -atomista hiiltä, neljästätoista vetyä ja kahdesta asotia. Pyydän -kirjottamaan muistiin... Se on näöltään väritöntä nestettä ja haisee -ammoniakille (ottaa taskustaan rasian ja nuuskaa). Tupakassa on -paitsi tupakkahappoa ja nikotinia, myöskin selvä kanvertin haju -(aivastaa). Jättäen syrjään nikotelinin ja nikotianin (aivastaa) -kohdistakaamme koko huomiomme nikotiinin (kuivaa nenäänsä). Mitä -ihmeitä? Oikeastaan on meille tärkeää nikotinin välitön vaikutus -(katsoo nuuskarasiaan) hermosolmuihin ja ruuansulatuskanavan -lihaksiin. Herranen aika! Taasenkin! (Aivastaa). Mutta minkä niille -kelvottomille tytön ilkiöille tekee? Eilen panivat ne nuuskarasiaani -puuderia ja tänään jotain kirvelevää, haisevaa totkua... (aivastaa -ja hieroo nenäänsä). Tämä on ilettävää! Senkin siivottomat heittiöt! -Herra ties, minkä jomotuksen mokoma sotku saa aikaan sieramissa! -Hyi!... Te ehkä huomaatte tästä heidän menettelystään, ettei vaimoni -kasvatuslaitoksessa vallitse ankara kuri? Ei, kuulijani, siihen ei -ole syynä kasvatuslaitos! Ei ensinkään! Syynä on yhteiskunta. Te -olette syypäät! Perheen on käytävä käsikädessä koulun kanssa, mutta -niinkö on laita? (Aivastaa). Ottakaa esimerkiksi vaimoni perhe... -Tämä perhe on aina kulkenut käsikädessä vaimoni kasvatuslaitoksen -kanssa, saatte uskoa, ettei ainoakaan vaimoni tyttäristä tohdi -tehdä moista työtä vanhaa opettajaansa kohtaan! Mutta se sikseen! -(Aivastaa). Sikseen... Nikotini saattaa vatsan ja suolet tetaniseen -tilaan, s.o. tilaan, jota kutsutaan: tetanus! (Paussi). Huomaan -useiden kasvoilla hymyä... Nähtävästi eivät kaikki kuulijat ole -oivaltaneet käsiteltävänämme olevan aineen arvoa. Teidän joukossanne, -on myöskin sellaisia, jotka pitävät sopivana nauraa, silloin kun -puhujalavalta kaikuu ankaran tieteen pyhittämiä totuuden sanoja! -(Huokaa raskaasti). Tietysti minä en uskalla teitä muistuttaa, -mutta... vaimoni tyttärille sanon minä aina: "älkää naurako sille, -mikä on naurun yläpuolella!" (Aivastaa). Vaimollani on yhdeksän -tytärtä. Vanhin Anna on 27-vuotias, nuorin 17. Kunnioitettavat -läsnäolijat! Kaikki, mitä luonnossa vain on kaunista, puhdasta, -suurta, kaikki se on kertynyt noihin yhdeksään nuoreen, siveään -olentoon! Antakaa anteeksi tämä innostukseni ja... ääneni -vapiseminen, sillä teidän edessänne on onnellisin isä! (Huokaa). -Kuinka vaikeaa onkaan meidän aikoina saada miestä! Äärettömän -työlästä! Ja tuskin yhdellekään ainoalle saa! (Nyökyttelee päätään). -Ah, nuoret miehet! Itsepäisyydellänne ja aineellisella suunnallanne -riistätte te itsellänne yhden korkeimpia nautintoja, perhe-elämän -onnen! Oi, jospa tietäisitte mitä se on! Olen elänyt vaimoni kanssa -33 vuotta ja voin vakuuttaa, että ne ovat olleet elämäni parhaimmat -vuodet. Ne ovat kuluneet kuin suloinen tuokio... (itkee). Kuinka -usein olenkaan häntä vihoittanut heikkoudellani! Vaimo parkani! -Vaikka olenkin nöyrästi ottanut vastaan rangaistukset, millä sitte -olen palkinnut hänen vihansa? (Paussi). Vaimoni tyttäret ovat -näin kauan olleet menemättä naimisiin siitä syystä, että he ovat -kainoja ja siksi, etteivät miehet saa heitä koskaan nähdä. Pitoja ei -vaimoni voi pitää... päivällisille ei kutsu koskaan ketään, mutta... -voin sen teille sanoa salavihkaa... (astuu lähemmä ja kuiskaa), -vaimoni tyttäriä voi nähdä suurina pyhinä heidän tädillään Natalia -Semjonowna Saweiljuhinilla, samalla henkilöllä, jolla on kaatuva ja -joka keräilee vanhoja rahoja... Siellä on kestitystäkin... Ja kun -siellä ei satu olemaan vaimoani, niin voi... (lyö luunapin leukansa -alle). Vaan... tosiaankin... ajan vähyyden tähden älkäämme poiketko -aineestamme... Minä puhuin viimeksi tetanuksesta... Muuten... (katsoo -kelloa)... jääköön seuraavaan kertaan. (Korjaa liiviään ja astuu -mahtavasti pois). - - - - -MATKAN VARRELLA. - - - Kultapilvi yönsä lepäeli - Jättivuoren rinnoill' ylevillä... - - _Lermontow_. - -Huoneessa, jota ravintolanpitäjä itse, kasakka Semjon Tshistopljui, -sanoo "vierashuoneeksi", koska se on määrätty ainoastaan -matkustaville, istui suuren maalaamattoman pöydän ääressä kookas, -leveäharteinen, neljänkymmenen korvissa oleva mies. Hän istui pää -käsinojossa pöytää vasten ja nukkui. Talikynttelin tynkä, joka -oli pistetty pumadapurkkiin, valaisi hänen vaaleaa partaansa, -jykevän, leveän nenän, ahavan syömät kasvot ja tuuheat, mustat -kulmakarvat, jotka laskeutuivat ummistuneiden silmien ylle. Nenä, -posket, kulmakarvat -- kaikki piirteet ja kukin niistä erikseen -olivat karheat ja raskaat kuin "vierashuoneen" huonekalut, mutta -yleensä näyttivät ne verrattain sopusuhtaisilta, jopa kauniillakin. -Semmoinenhan se on, kuten sanotaan, venäläisten kasvojen planeetti: -kuta jykevämmät ja räikeämmät niiden piirteet ovat, sitä pehmeämmiltä -ja suopeammilta ne näyttävät. Pukuna oli miehellä herrastakki, -jonkunverran kulunut, mutta raidattu leveällä, uudella nauhalla, -samettiliivit ja leveät housut, joiden lahkeet olivat suurien -saappaiden varsissa. - -Eräällä penkillä, joita oli pitkin seiniä, nukkui ketunnahkaturkin -karvapuolella noin kahdeksan vuoden ikäinen tyttö ruskeassa mekossa -ja pitkissä, mustissa sukissa. Tytön kasvot olivat kalpeat, tukka -pellavainen, hartiat hoikat, koko ruumis laiha ja vetelä, mutta -nenä pisti kasvoista samanlaisena paksuna ja rumana pallukkana kuin -miehelläkin. Hän nukkui sikeästi. - -Vierashuone oli juhla-asussa. Ilmassa oli äsken pestyjen lattioiden -haju, nuoralla, joka ulottui huoneen läpi seinästä toiseen, ei nyt -riippunut, kuten ennen, riepuja ja nurkassa pöydän yläpuolella paloi -pieni lamppu, josta lankesi valoläiskä Pyhän Yrjänän kuvalle. Nurkan -kummallakin puolen oli seinillä joukko kömpelöitä rahvaankuvia -niin järjestettyinä, että uskonnollisia aiheita esittävät ankaran -asteettain muuttuivat maallista elämää esittäviksi. Kynttelin tyngän -ja lampun himmeässä valossa muodostelivat kuvat yhtäjaksoisen, -mustatäpläisen juovan. Vaan kun kaakeli-uuni, jonka mieli teki laulaa -yhteen ääneen pyryn kanssa, vinkuen veti sisäänsä ilmaa ja halot -aivan kuin henkiin heräten välähyttelivät kirkkaita leimuja, silloin -alkoi pyöreähirsisillä seinillä hyppiä ruskeita pilkkuja ja nukkuvan -miehen pään yläpuolella välkähti milloin isä Serafimin, milloin shahi -Nassr-Eddinin kuvat. - -Ulkona myllersi tuisku. Jotain vimmattua, vihaista, mutta syvän -onnetonta ja petomaisen raivokasta kiuhui ja ryöppysi ravintolan -nurkissa ja tuntui kuin olisi se tahtonut hyökätä sisään. Se jyskytti -ovea, kolhi ikkunoita, ruski seinissä ja katolla, toisinaan oli -sen äänessä uhmaa, toisinaan se rukoillen vaikeroi, vaan sitte -tuokioksi taukosi ja voitonriemuisesti, kavalasti ulvoen syöksähti -savutorveen. Vaan uunissa leimahtelivat puut ja tuli hyöksähti -vihaisena kuin kahlekoira vihollista vastaan, alkoi taistelu ja sitte -kuului valitusta, kirkumista ja hurjaa kiljuntaa. Ja kaikessa tässä -kuulosti sen ärjyvää tuskaa, tyydyttämätöntä vihaa ja loukkaantunutta -voimattomuutta, joka aina oli tottunut voittamaan. - -Tätä villiä, petomaista leikkiä kuuntelemaan näytti "vierashuone" -iäksi mykistyneen. Vaan jonkun ajan kuluttua kirahti ovi ja -huoneeseen astui palveluspoika, jolla oli uusi karttuunipaita -päällä. Toista jalkaansa ontuen ja unisilla silmillään muljoillen -hän niisti sormillaan kynttelin, lisäsi puita uuniin ja meni pois. -Samassa kuului Rogatshista, jonne ravintolasta oli kolmensadan -askeleen paikoille, kellon ääni, joka ilmotti puoliyötä. Tuuli -ryöpytti kellon ääniä aivan kuin lumihiutaleitakin. Se karkasi niiden -kimppuun, pyöritteli ympäri ilmojen lakeuksia, niin että muutamat -äänet katkeilivat tai venyivät pitkiksi, lainehtiviksi soinnuiksi, -toiset taas kokonaan kuolivat vihurin pauhuun. Eräs ääni soi niin -selvästi, että luuli sen tulevan ikkunan alta. Turkilla nukkuva tyttö -vavahti ja nosti päätään. Hän katsoi tuokioisen pimeään ikkunaan ja -Nassr-Eddiniin, jolla silloin läikkyi uunin punerva hohde ja siirsi -sitte katseensa nukkuvaan mieheen. - --- Isä! -- sanoi hän. - -Mies ei liikahtanut. Tyttö liikautti vihaisesti kulmakarvojaan, -painautui pitkälleen ja veti jalkansa koukkuun. Oven takana -haukotteli joku pitkään ja kovasti. Kohta sen jälkeen kuului oven -narinaa ja epäselviä ääniä. Joku oli tullut sisään ja pudisteli lunta -päältään ja kopisteli huopakenkiään. - --- Mitä? -- kysyi veltto naisääni. - --- Neiti Ilowaiskaja on saapunut, -- vastasi bassoääni. - -Taas narahti ovi, josta tunkeusi sisään myöskin tuulen ryöppy. Joku, -luultavasti ontuva poika, hypähti vierashuoneen ovelle, rykäisi -kunnioittavasti ja tarttui ovilukkoon. - --- Tänne, matushka-neiti, -- sanoi laulava naisääni, -- täällä on -puhdasta. - -Ovi aukeni selälleen ja kynnykselle ilmestyi parrakas mies, joka -oli kyytimiehen kauhtanassa, suuri matkalaukku harteilla ja koko -mies kiireestä kantapäähän lumen pöpperössä. Hänen jälestään astui -huoneeseen pieni, melkein kahta vertaa häntä lyhyempi nainen -kasvoitta ja käsittä, sillä hän oli niin tarkkaan vaatteilla kääritty -ja turottu, että näytti nyytiltä. - -Kyytimiehestä ja nyytistä levisi kostea haju ja kynttelin liekki -alkoi häilyä. - --- Kaikellaista tyhmyyttä! -- virkkoi nyytti vihaisesti. -- Mainiosti -olisi voinut ajaa edelleen. Ei jäänyt jälelle kuin kaksitoista -virstaa ja sekin enimmäkseen metsätietä. Mihin sitä olisi eksynyt? - --- Vaikkei olisi eksytty, mutta kun eivät hevoset ota kulkeakseen, -- -vastasi kyytimies, -- Enhän minä Herra nähköön tahallani! - --- Mihin ihmeelle lie tultukaan. Hiljaa... täällä taidetaan nukkua. -Mene pois. - -Kyytimies laski matkalaukun lattialle, jolloin hänen harteiltaan -luiskahti lumilepeitä, sihautti nenäänsä ja läksi. Sitte näki tyttö, -kuinka nyytin keskestä pisti esiin kaksi kättä, jotka alkoivat purkaa -saalien, huivien ja vöiden paksua kerrosta. Ensin kirposi lattialle -suuri saali, sitte paslikka, sen jälkeen valkea villahuivi. Kun pää -oli vapautunut kääreistä ja nainen oli riisunut matkaturkin, tuli hän -puolta hoikemmaksi. Nyt oli vielä päällä pitkä, harmaa nuttu, jossa -oli suuret napit ja jonka taskut olivat pullollaan. Yhdestä taskusta -hän veti jonkun paperikäärön, toisesta nipun suuria, raskaita -avaimia, jotka hän pani niin varomattomasti pöydälle, että nukkuva -mies liikahti ja avasi silmänsä. Hetkisen mies katsoi tylsästi -ympärilleen aivan kuin käsittämättä missä hän oli, sitte puisteli -päätään ja siirtyi istumaan nurkkaan. Nainen riisui palton, josta -hän kepeni taas puolta hoikemmaksi, veti jaloistaan karvakengät ja -istuutui. - -Nyt hän ei ollut enää nyytin näköinen. Hän oli pieni, laiha, 20 -paikoilla oleva tummatukkainen nainen, niin hoikka ja soleva kuin -mato, kasvot valkeat, pitkähköt ja tukka aaltoileva. Hänen nenänsä -oli pitkä ja terävä, leuka myöskin pitkä ja terävä, silmäripset -pitkät ja tämän yleisen terävyyden tähden tuntuivat hänen kasvonsa -pistäviltä. Mustassa puvussaan, jonka kaulantiehys ja hihat olivat -täynnä pitsejä, terävine kyynäspäineen ja ruusunpunaisine sormineen -hän muistutti keskiaikaisten englantilaisten naisten muotokuvia. -Ja vakava, miettivä kasvojen sävy lisäsi vielä enemmän tuota -yhtäläisyyttä. - -Nainen silmäili huonetta, vilkasi syrjäkariin mieheen ja tyttöön -ja olkapäitään kohauttaen istuutui ikkunan ääreen. Tummat ikkunat -vapisivat kostean länsituulen puhalluksesta. Suuria lumihöytäleitä -tuiskusi valkealle välähtäen ruutuja vasten, josta ne tuuli karisti -kuitenkin pois. Raivokas myrskyn soitto yltyi yltymistään... - -Pitkän äänettömyyden jälkeen alkoi tyttö mutista ja sanoi vihaisesti: - --- Herra Jumala, miten olen onneton! Kaikista onnettomin! - -Mies nousi ylös ja varovin askelin, jotka eivät ollenkaan sopineet -hänen suureen kokoonsa ja tuuheaan partaansa, sipsutteli tytön luo. - --- Etkö nuku, tyttöseni? -- kysyi hän anteeksipyytävällä äänellä. -- -Mitä tahdot? - --- En mitään! Olkapäätäni kivistää. Sinä, isä, et ole hyvä ihminen ja -Jumala rankasee sinua! Saat nähdä, että rankasee! - --- Kultaseni, en ole tiennyt, että olkapäätäsi kivistää, mutta minkäs -minä sille voin, lapseni, -- sanoi mies tavalla, jolla juopuneet -miehet pyytävät anteeksi ankarilta vaimoiltaan. -- Sitä pakottaa vain -matkustamisen tähden. Huomenna pääsemme perille, lepäämme ja sitte se -heittää. - --- Huomenna, huomenna... Sinä sanot minulle joka päivä: huomenna. -Meidän on kulettava vielä kaksikymmentä päivää. - --- Totta totisesti, lapseni, me pääsemme huomenna perille. Minä en -valehtele milloinkaan enkä ole syyssä, jos myrsky meidät yllätti. - --- En jaksa enää kärsiä, en jaksa, en! Tyttö potkasi rutosti toisella -jalallaan ja parahti katkerasti itkemään. Hänen isänsä viittasi -kädellään ja katsahti hämillään naiseen. Tämä kohautti olkapäitään ja -meni veltosti tytön luo. - --- Kuulehan, kultaseni, -- sanoi hän, -- älä viitsi itkeä. Eihän se -ole hauska, jos olkapäätä kivistää, vaan minkäs sille tekee. - --- Nähkääs, hyvä neiti, -- sanoi mies nopeasti aivan kuin itseään -puolustellen, -- emme ole nukkuneet kahteen yöhön ja olemme ajaneet -kurjilla ajoneuvoilla. Ei siis ole ihme, jos häntä kivistää. Ja sitte -sattui meille vielä päihtynyt kyytimies, matkalaukku varastettiin -meiltä, koko ajan vinha ryöppy... Minäkin rupesin voimaan pahoin -nukkumisesta istuvassa asennossa. Jumaliste, Sasha, sinuttakin on -tässä paha elämä, vaan sinä vielä itket. - -Mies pudisti päätään, viittasi kädellään ja istuutui. - --- Älä tosiaankaan itke enää, -- sanoi neiti, -- pikku lapsethan vain -itkevät. Jos sinä, kultaseni, olet sairas, niin pitää riisuutua ja -nukkua. Ruvetaanpas riisumaan. - -Kun tyttö oli riisuttu ja rauhottunut, syntyi taas äänettömyys. -Neiti istui ikkunan edessä ja katseli neuvottomana huonetta, -pyhimyksenkuvaa ja uunia. Hänestä näytti kummalliselta sekä huone -että paksunenäinen tyttö, joka oli lyhyessä pojan paidassa ja tytön -isä. Tämä omituinen mies istui nurkassa, silmäili hämillään kuin -päihtynyt ympärilleen ja hieroskeli kämmenperällään kasvojaan. -Hän oli vaiti, mulkoili silmillään ja hänen muodostaan oli vaikea -päättää, että hän hevin alkaisi puhua. Mutta hän alkoi kuitenkin -ensiksi puhelun. Polviaan sivellen ja rykäistyään hän sanoi -naurahtaen: - --- Kummallista, tosiaankin! Mahdoton on uskoa omia silmiäänkään: -senkö lempoa varten on kohtalo meidät ajanut tähän inhottavaan -ravintolaan? Mitä se on sillä tahtonut ilmaista? Elämä tekee -toisinaan semmoisia _salto mortale_, ettei voi muuta kuin -neuvottomana hölmistellä. Matkustatteko te, neiti, kauas? - --- En, -- vastasi neiti. -- Minä matkustan meidän maatilallemme, -jonne täältä tulee kaksitoista virstaa, meidän karjakartanoomme isäni -ja veljeni luo. Olen itse Ilowaiskaja ja karjakartanoakin nimitetään -Ilowaiskiksi. Kyllä on kauhea sää! - --- Pahempaa ei voi olla. - -Ontuva poika tuli huoneeseen ja pisti purkkiin uuden kynttelin, - --- Paneppas, poika, teekeittiö tulelle, -- virkkoi mies hänelle. - --- Kukas tähän aikaan teetä juo? -- sanoi poika. -- Synti on juoda -ennen aamujumalanpalvelusta. - --- Olkoon vain, poika, et sinä tulisessa pätsissä korvennu, vaan me... - -Teetä juodessa uudet tuttavukset rupesivat puhelemaan. Ilowaiskaja -sai tietää, että hänen puhetoverinsa nimi oli Grigori Mihailowitsh -Liharew, että hän on sen saman Liharewin veli, joka on erään -naapuri ujesdin päällikkönä ja että hän itsekin oli ennen ollut -tilanomistaja, vaan "joutunut aikoinaan rappiolle". Liharew taas sai -tietää, että Ilowaiskajaa kutsuttiin Maria Mihailownaksi, että hänen -isällään oli suuremmoinen maatila, vaan että isännyyttä täytyy hänen -pitää yksinään, koska isä ja veli katsovat elämää sormiensa välitse -ja pitävät liian paljon hevosista. - --- Isä ja veli ovat karjakartanossa ihan yksinään, -- sanoi -Ilowaiskaja sormiaan vilkuttaen (keskustellessa hänellä oli tapana -vilkuttaa sormiaan kasvojensa edessä ja lipaista jokaisen lauseen -perästä terävällä kielellään huuliaan). Miehet ovat huoletonta -väkeä eivätkä itsensä tähden pane rikkaa ristiin. Saapas nähdä, ken -heille valmistaa paaston päättäjäisaterian! Äitiä meillä ei ole ja -palvelijat ovat semmoisia, etteivät minutta saa siivolleen liinaa -pöydälle. Voi kuvitella heidän asemansa! He jäävät ilman ateriaa ja -minun pitää istua täällä koko yö. - -Ilowaiskaja kohautti olkapäitään, ryyppäsi teetä ja jatkoi: - --- On juhlia, joilla on oma tuoksunsa. Pääsiäisenä, helluntaina ja -jouluna on ilmassa jokin erityinen tuoksu. Suruttomatkin ihmiset -rakastavat noita juhlia. Minun veljeni esimerkiksi selittää, ettei -Jumalaa ole, vaan pääsiäisenä ehättää ensimäisenä aamukirkkoon. - -Liharew loi katseensa Ilowaiskajaan ja naurahti. - --- Sanotaan, ettei Jumalaa ole, -- jatkoi Ilowaiskaja myöskin -naurahtaen, -- mutta sanokaas minulle, miksi kaikki kuuluisat -kirjailijat, oppineet ja yleensä viisaat ihmiset kääntyvät elämänsä -lopulla uskovaisiksi? - --- Ken ei nuorena ole osannut uskoa, se ei usko vanhanakaan, olipa -hän vaikka itse viisauden isä. - -Rykimisestä päättäen oli Liharewilla bassoääni, mutta luultavasti -peläten puhua kovasti tai liiallisesta kainoudesta hän puhui -tenoriäänellä. Oltuaan vähän aikaa ääneti hän huokasi ja sanoi: - --- Minä käsitän asian niin, että usko on hengen kyky. Se on sama -kuin lahjakkuus: sen täytyy olla synnynnäistä. Mikäli voin päättää -itsestäni, niistä ihmisistä, joita elämässäni olen tuntenut ja -kaikesta siitä, mitä on ympärilläni tapahtunut, on tuo kyky -ominaista venäläisille mitä suurimmassa määrässä. Venäläinen elämä -muodostaa koko joukon uskoja ja viehtymyksiä, vaan uskon puutetta -ja kieltämistä se ei ole edes haistanutkaan, jos tietää tahdotte. -Jos venäläinen ei usko Jumalaan, niin merkitsee se, että hän uskoo -johonkuhun muuhun. - -Liharew otti Ilowaiskajan tarjooman teekupin, härppäsi siitä yhdellä -kertaa puolet ja jatkoi: - --- Kerron teille itsestäni. Minun sieluuni on luonto pannut -tavattoman kyvyn voida uskoa. Puolet elämääni olen kulkenut ateistien -ja nihilistien kirjoissa, mutta elämässäni ei ole ollut ainoatakaan -hetkeä, jolloin en olisi uskonut. Kaikki lahjakkuus paljastuu -tavallisesti jo lapsuudessa, niinpä minunkin kykyni alkoi tuntua -jo silloin, kun pöydän alla pienenä ryömiskelin. Minun äitini piti -siitä, että lapset söivät paljon, ja kun hän syötti minua, hoppusi -hän: "Syö, tärkeintä elämässä on soppa!" Minä uskoin, söin soppaa -kymmenen kertaa päivässä ja söin kuin haikala, että viimeiseltä -inhotti ja pyörrytti. Lapsenhoitaja kertoi satuja, ja minä uskoin -haltijoihin, hiisiin ja kaikkeen muuhun roskaan. Toisinaan varastin -isältä myrkkyä, ripottelin sitä namusille, joita kuletin ullakolle, -että muka haltijat olisivat kuolleet ja hävinneet maan päältä. Ja kun -opin lukemaan ja ymmärtämään luettua, silloin se vasta rasavillin -elämä alkoi! Karkailin Ameriikkaan, elostelin rosvona, pyrin -luostariin ja otin pieniä poikia piinaamaan minua kuten Kristusta. Ja -huomatkaa, että uskoni oli aina virkeä ja toimelias. Kun karkailin -Ameriikkaan, houkuttelin aina mukaani jonkun samallaisen tyhmyrin -kuin itsekin olin, ja minä olin iloinen, kun vilussa värjöttelin -kaupungin tulliportin takana ja sain selkääni. Milloin elostelin -rosvona, oli minulla kotiin, tullessa ehdottomasti naama verillä. -Lapsuus, kuten huomaatte, oli mitä levottomin! Kun minut sitte -pantiin kouluun ja siellä alkoi suuri totuuksien tulva, kuten -esimerkiksi, että maa kiertää aurinkoa tai ettei valkoinen väri ole -valkeaa, vaan on muodostunut seitsemästä eri värisiä, meni pääni -pyörälle. Kaikki kieppui päässäni yhtenä mylläkkänä: Josua, joka oli -pysähdyttänyt auringon kulustaan ja äitini, joka profeetta Eliaan -nimessä kielsi ukkosen johdon ja isäni, joka ei välittänyt niistä -totuuksista, joita minä olin oppinut. Terävyyteni innostutti minua. -Minä kuleskelin kuin raivoisa vihuri ympäri taloa ja talleissa -ja saarnailin totuuksiani, kauhistuin muiden tietämättömyyttä ja -leimusin vihasta kaikkia niitä kohtaan, jotka valkeassa värissä -näkivät ainoastaan valkeaa... Tyhjänpäiväistähän se muuten oli ja -poikamaista. Vakava ja niin sanoakseni miehevä innostus alkoi minussa -yliopistossa. Oletteko te, neiti suorittaneet jonkun oppikurssin? - --- Olen. Nowotsherkaskissa, Donin instituutissa. - --- Varsinaisilla kursseilla ette ole ollut? Siis te ette tiedä, -mitä ovat tieteet. Kaikilla tieteillä, niin paljon kuin niitä -tässä maailmassa on, on yksi ja sama passi, jota ilman ne pitävät -itseään mahdottomina: pyrkimys totuuteen! Jokaisella niistä, -vieläpä jollakin farmakognosialla on päämääränä totuus, vaan ei -elämän hyöty eikä mukavuudet. Merkillistä! Kun te alatte tutustua -johonkuhun tieteeseen, niin hämmästyttää teitä ennen kaikkia sen -alku. Minä sanon teille, ettei ole mitään sen viehättävämpää eikä -suuremmoisempaa eikä mikään huumaa ja tempaa ihmisen mieltä niin -voimakkaasti kuin jonkun tieteen alku. Jo viidestä ensi luennosta saa -mitä kirkkaimpien toiveiden siivet ja tuntee olevansa totuuden herra. -Ja minä antauduin tieteille rajattomasti ja intohimoisesti kuin -lemmitylle naiselle. Minä olin niiden orja enkä niiden ulkopuolella -tahtonut tietää mistään muusta auringosta. Yöt päivät, selkää -suoristamatta pänttäilin päähäni, itkin ja tuskailin ja kirosin -kirjoja, kun näin ihmisten kytkevän tieteitä itsekkäiden etujen -palvelukseen. Mutta viehätyksen vallassa en pysynyt kauvan. Seikka -on nähkääs semmoinen, että jokaisella tieteellä on alkunsa mutta -ei ollenkaan loppua enemmän kuin murtolukujen jatkuvassa sarjassa. -Eläintiede tuntee 35,000 hyönteislajia, kemia 60 yksiaineista -alkuainetta. Jos näiden numeroiden perään ilmestyy aikaa myöten -kymmeniä nollia, pysyy eläintiede ja kemia yhtä kaukana lopustaan -kuin nytkin ja aikamme tieteellinen työ tulee olemaan kokonaan -numerojen kasvattamista. Tämän konstin minä keksin silloin, kun -tapasin 35,001:nen lajin tyydytystä tuntematta. Pettymystä en -kuitenkaan ole ehtinyt tuntea, koska minut kohta valtasi uusi -usko. Lyöttäydyin nihilistiksi, levittelin sen julistuksia ja -otin osaa sen pimeihin tekoihin ja vehkeisiin. Tunkeuduin rahvaan -syviin kerroksiin, palvelin tehtaissa, olin voitelijan ammatissa ja -lotjanvetäjänä. Mutta kun sitte pitkin Venäjää kuleksien sain hajua -Venäjän kansan elämästä, tuli minusta tuon elämän lämmin ihailija. -Rakastin Venäjän kansaa aina kärsimyksiin asti, rakastin ja uskoin -sen Jumalaan, kieleen, luovaan voimaan. Ja niin edespäin, ja niin -edespäin... Olen ollut aikani slavofili, ukrainafili, arkeologi, -kansan tuotannon parhaiden esineiden kokoilijana... olen ihannellut -aatteita, ihmisiä, tapauksia, paikkoja... viehätystä, viehätystä -loppumattomiin! Viisi vuotta takaperin minä en tunnustanut mitään -omistusoikeutta ja minun viimeisenä uskonani oli se, ettei pahaa pidä -vastustaa. - -Sasha huokasi katkonaisesti ja kääntelihe. Liharew meni hänen -luokseen. - --- Lapseni, etkö tahdo teetä? -- kysyi hän hellästi. - --- Juo itse! -- vastasi tyttö äreästi. - -Lihavew joutui hämilleen ja palasi nolona paikalleen. - --- Teillä näkyy olleen hauska elo, -- virkkoi Ilowaiskaja. -- On -kyllä muistelemista. - --- Niin, hauskaltahan se tuntunee, kun istuu teekupin ääressä -hyvän puhetoverin kanssa ja loruaa, vaan kysykääpäs, minkä minulle -on se hauskuus maksanut. Kuinka paljo olen saanut maksaa elämäni -vaihtelevaisuudesta? Minä, neitiseni, en ole uskonut, kuten uskoo -saksalainen filosofian tohtori enkä ole korven syvyydessä elämääni -viettänyt, vaan jokainen uusi uskoni on minua vääntänyt ja muokannut -kuin vemmelpuuta ja repinyt kappaleiksi ruumiini. Päättäkää itse. -Olin yhtä rikas kuin veljeni, vaan nyt olen kerjäläinen. Viehätysten -huumeessa menetin sekä oman että vaimoni omaisuuden ja paljo -vieraita varoja. Nyt olen 42 ikäinen, vanhuuden kynnyksellä, vaan -koditon olen kuin koira, joka on yöllä häipynyt isäntänsä kuorman -perästä. Koko elämäni aikana en ole tiennyt, mitä lepo on. Henkeni -on lakkaamatta ahdistusta nähnyt, jopa toivojakin potenut... Olen -saanut kuihtua säännöttömästä, raskaasta työstä, nähnyt puutetta, -istunut viisi kertaa vankilassa, piileksinyt Arhankelin ja Tobolskin -lääneissä... Kirvelee, kun muistelee! Olen elänyt, mutta huumeen -kourissa en ole nähnyt itse elämän kulkua. Uskotteko, etten muista -ainoatakaan kevättä, en ole huomannut, että vaimo minua rakasti, että -minulle syntyi lapsia? Ja mitä vielä sanoisinkaan teille? Kaikille -niille, jotka minua ovat rakastaneet, olen minä ollut onnettomuus... -Äitini käy jo 15 vuotta surupuvussa minun tähteni ja minun ylpeiden -veljieni, jotka minun tähteni ovat saaneet kärsiä katkeria tuskia, -saaneet punastua, raataa olkansa takaa, hukata rahaa, rupesivat -viimeisellä vihaamaan minua kuin myrkkyä. - -Liharew nousi ylös, mutta painautui jälleen istumaan. - --- Jos minä olisin ainoastaan onneton, niin Jumalaa korkeasti -ylistäisin, -- jatkoi hän Ilowaiskajaan katsomatta. -- Minun oma -onnettomuuteni haipuu kaukaisuuteen, kun muistelen, miten usein -olen viehätysteni vaiheissa ollut järjetön, kaukana totuudesta, -väärintekevä, julma, vaarallinen. Miten monesti olenkaan sydämeni -syvyydestä vihannut ja halveksinut niitä, joita olisi pitänyt -rakastaa ja -- päinvastoin. Tuhansia kertoja olen nahkaani vaihtanut. -Tänään minä uskon, polvistun maahan, vaan huomenna pelkurina karkaan -äskeisten jumalieni ja ystävieni luota. Jumala yksin on nähnyt, miten -usein olen viehtymiseni tähden häpeästä itkenyt ja päänalustani -järsinyt. En kertaakaan ole elämässäni tahallani valehdellut enkä -pahaa tehnyt, mutta ei ole omatuntoni puhdas! Neitiseni, en saata -edes kehua sillä, ettei omallatunnollani olisi yhdenkään kuolemaa, -sillä omien silmienihän nähden vaimoni heitti henkensä, jonka olin -kuihduttanut huolettomalla hurjuudellani. Niin, vaimoni! Kuulkaa, -jokapäiväisessä elämässä on kaksi käsitystä naisesta tavallisinta. -Yhdet mittailevat naisten pääkalloja todistaakseen, että nainen -on alempana kuin mies, etsivät hänen puutteitaan herjatakseen -häntä, voidakseen olla jotain hänen silmissään ja puolustaakseen -eläimellisyyttään. Toiset taas koettavat voimiensa takaa nostaa -naisen itsensä tasalle eli toisin sanoen pakottaa hänet pänttäämään -päähänsä nuo 35,000 lajia, kirjottamaan ja lukemaan samoja -tyhmyyksiä, joita he itsekin kirjottavat ja lukevat. Liharewin -kasvoille nousi tumma varjo. -- Minä sanon teille, että nainen on -aina ollut ja tulee olemaan miehen orjana, -- jatkoi hän bassoäänellä -ja nyrkkiä pöytään iskien. -- Hän on herkkä ja pehmeä kuin vaha, -josta mies on muovaillut, mitä ikinä on mielensä tehnyt. Herra -Jumala tosiaankin! Miten kurjan kurjasta miehen päähänpistosta -nainen on kerinnyt hiuksensa, hylännyt perheensä, kuihtunut ja -kuollut vieraalla maalla... Niistä aatteista, joiden tähden hän on -uhrannut itsensä, ei ole yhtään naisellista. Rajaton, uskollinen, -altis orja! Pääkalloja en ole mitannut, mutta minä puhun raskaasta, -katkerasta kokemuksesta. Ylväimmät, itsenäisimmät naiset, joille -minun on onnistunut kertoa huumaukseni, ovat kulkeneet perässäni -mitään aprikoimatta ja kyselemättä ja tehden kaikki, mitä olen -tahtonut. Eräästä nunnasta tein nihilistin, joka, kuten jälestäpäin -sain tietää, ampui santarmin. Minun vaimoni ei jättänyt minua mieroa -vaeltaessani hetkeksikään ja tuuliviirin tavoin kääntyi hänen uskonsa -sitä mukaa, kuin minä mistäkin viehätyin. - -Liharew hypähti pystyyn ja alkoi astua huoneessa. - --- Jaloa, ylevää orjuutta! -- sanoi hän käsiään läiskyttäen. -- -Siinä juuri onkin naisen elämän korkea ajatus! Kaikenkarvaisesta -hassutuksesta, jota on kertynyt minun päähäni koko siltä ajalla, -jolloin olen ollut tekemisissä naisten kanssa, on minun muistooni -jäänyt aivan kuin siivilään -- ei suinkaan aatteita, ei järkeviä -sanoja eikä filosofiaa, vaan tuo ääretön alistuminen kohtaloon, tuo -ääretön laupeus, kaikkianteeksiantavaisuus... - -Liharew puristeli nyrkkiään, tuijotti yhteen kohtaan ja kummallisen -intohimoisesti ponnistaen, aivan kuin jokaista sanaa imeskellen -jatkoi hän yhteenpurislettujen hampaiden välistä. - --- Tuo... tuo ylevä vaivojen kestäminen, uskollisuus hautaan -saakka, sydämen runollisuus... Elämänajatus on juuri tuossa -marttyyrikuolemassa, josta ei valitus kuulu, kyynelissä, jotka -pehmittävät kiven, rajattomassa, kaikkianteeksiantavassa rakkaudessa, -joka luo elämän kaaokseen valoa ja lämpöä... - -Ilowaiskaja nousi hiljaa ylös, otti askeleen Liharewia kohti ja -kiinnitti katseensa hänen kasvoihinsa. Kyynelistä, jotka kimaltelivat -miehen silmäripsissä, väräjävästä, intohimoisesta äänestä ja -kasvojen punasta käsitti hän, etteivät naiset olleet Liharewin -puheen satunnaisena ja tyhjänä aiheena. Ne olivat hänen uuden -viehätyksensä tai, kuten hän itse sanoi, uuden uskonsa esineenä. Ensi -kerran elämässään näki Ilowaiskaja edessään innostuneen, tulisesti -uskovan miehen. Kädenliikkeineen ja säihkyvine silmineen hän tuntui -Ilowaiskajasta mielettömältä, raivokkaalta, mutta hänen silmiensä -tulesta, puheesta ja kookkaan ruumiin liikkeistä hehkui niin voimakas -kauneus, että Ilowaiskaja huomaamattaan seisoi hänen edessään -aivan kuin maan alle vajonneena ja riemuavin silmin katsoi hänen -kasvoihinsa. - --- Ja äitini sitte! -- puhui hän ojentaen käsiään Ilowaiskajaa -kohti rukoilevin kasvoin. -- Olen myrkyttänyt hänen elämänsä, -tahrinut hänen käsityksensä mukaan Liharewin suvun maineen ja -tuottanut hänelle niin paljon kipua ja tehnyt pahaa, että vain -pahin vihollinen voi tehdä niin ja mikä on ollut seuraus? Veljet -antavat hänelle muutamia ropoja hartaustoimituksia varten, vaan -äiti kieltäytyy tyydyttämästä uskonnollisia tunteitaan, säästää nuo -rovot ja lähettää salaa tuhlaajapojalleen Grigorille! Yksistään -tämä pikku seikka kasvattaa ja jalostaa henkeä paljoa voimakkaammin -kuin mitkään teoriat ja 35,000 lajia. Voisin kertoa teille tuhansia -esimerkkiä. Otetaan vaikka teidät! Ulkona on yö ja myrsky, vaan te -matkustatte isänne ja veljenne luo lämmittääksenne heitä suurena -juhlana hellyydellänne, vaikka he eivät mahda teitä muistellakaan, -ovat unohtaneet teidät. Mutta rakastukaahan vain kovasti johonkuhun -ihmiseen, niin saattepa nähdä, että menette hänen jälestään vaikka -pohjoisnavalle. Vai mitä? - --- Niin, jos... kerran rakastan. - --- Siinäpä se! -- riemahti Liharew. -- Jumaliste, miten olen -iloinen, että tutustuin teihin! Kohtaloni on niin hyvä, että -se aina antaa minun tavata mainioita ihmisiä. Ei päivää, ettei -semmoista tuttavuutta, että vaikka henkensä antaisi sen edestä. -Tässä maailmassa on paljoa enemmän hyviä ihmisiä kuin pahoja. Teidän -kanssanne olemme tässä avomielisesti ja syviä säikeitä myöten -pakisseet, aivan kuin oltaisi satavuotisia tuttavuksia. Toisinaan -sattuu niin, että kymmenen vuotta saa murjottaa ja olla ääneti, -salata kaikki vaimoltaan ja ystäviltään, vaan kun toisinaan tapaa -rautatievaunussa koulupojan, niin avaa hänelle koko sydämensä. Teitä -on minulla kunnia nähdä ensi kertaa, vaan olen tehnyt teille niin -syvän katumuksen, etten koskaan ole semmoista tehnyt. Ja miksi? - -Käsiään hieroskellen ja hymyillen Liharew käveli hieman aikaa -huoneessa ja alkoi sitte taas puhua naisista. Tällä välin oli alettu -soittaa aamukirkkoon. - --- Hyvä Jumala! -- itki Sasha. -- Rupattelee eikä anna nukkua! - --- Tosiaankin, -- häpsähti Liharew, -- anna anteeksi, kultaseni. -Nuku, nuku... Paitsi häntä on minulla vielä kaksi poikaa, -- kuiskasi -hän. -- Ne ovat setänsä luona, vaan tämä ei tule hetkeäkään toimeen -isättä. Kituu, nurkuu ja niin on minuun takertunut kuin kärpänen -hunajaan. Olen tässä, neitiseni, rupatellut tosiaankin liian kauan. -Ei haittaisi, jos tekin levähtäisitte. Sallitteko, niin laitan teille -vuoteen? - -Lupaa odottamatta hän otti märän turkin, puistaisi sitä ja levitti -penkille nurin, kokoili hujanhajan heitetyt huivit ja saalit, pani -päänaluseksi torvelle käärityn palton ja kaiken tämän hän teki -ääneti, kasvoilla orjamaisen harras innostus, aivan kuin ei olisi -ollenkaan hamuillut naisen vaateriepuja, vaan kokoillut pyhän astian -pirstaleita. Koko hänen vartalossaan kuvastui syyllisyyttä ja -hätääntynyttä arkuutta, aivan kuin hän olisi häpeillyt hennon olennon -läsnäollessa vartensa väkevyyttä ja kookkuutta. - -Kun Ilowaiskaja oli asettunut levolle sammutti Liharew kynttelin ja -istuutui jakkaralle uunin viereen. - --- Niin, niin, neitiseni, -- kuiskaili hän polttaen paksua paperossia -ja puhaltaen savun uuniin. -- Luonto on istuttanut venäläiseen uskon -suuren kyvyn, tutkiskelevan järjen ja ajattelemisen lahjan, mutta -kaikki tämä murskautuu pirstoiksi huolettomuuden, laiskuuden ja -haaveilevan kevytmielisyyden kalliota vasten. Niin, niin... - -Ilowaiskaja katseli kummissaan pimeään eikä nähnyt muuta kuin -punaisen pilkun pyhimyskuvalla ja kekäleiden leimujen heijastuksen -Liharewin kasvoilla. Pimeä, kellojen soitto, myrskyn ulvonta, -ontuva poika, valitteleva Sasha, onneton Liharew ja hänen tarinansa --- kaikki tämä sekottui ja sakoi yhdeksi valtavaksi vaikutukseksi -ja avara maailma tuntui hänestä arvoitukselta, se humisi ihmeiden -paljoutta ja lumoavien voimien huumaa. Kaikki äsken kuultu kaikui yhä -vielä hänen korvissaan ja inehmon elämä kuvastui hänelle ihanana, -runollisena taruna, jolla ei loppua ollut. - -Ja valtava vaikutus kasvoi kasvamistaan, kietoi hulpeisiinsa -tietoisuuden ja muuttui makeaksi uneksi. Ilowaiskaja nukkui, mutta -näki pyhimyskuvalampun ja paksun nenän, jolla kekäleiden kerkeä valo -punaisena hyppi. - -Hän kuuli itkua. - --- Rakas isä, -- rukoili lapsen ääni, -- mennään takasin sedän luo. -Siellä on joulupuu! Siellä on Stepa ja Kolja! - --- Kultaseni, minkä minä mahdan? -- vakuutteli miehen hiljainen -basso. -- Ymmärrä minua, ymmärrä! - -Ja lapsen itkuun yhtyi miehen itku. Tämä inhimillisen surun haikea -valitus soi hänen korvissaan niin suloisena, inhimillisenä säveleenä, -että hänkin herposi sen nauttimisesta ja herahti itkuun. Sitte hän -kuuli, miten kookas musta varjo hiipi hänen luokseen, nosti lattialle -pudonneen saalin ja kääri sen hänen jaloilleen. - -Ilowaiskaja heräsi kummalliseen kiljuntaan. Hän hypähti ylös ja -katseli ihmetellen ympärilleen. Ikkunaan, josta toinen puoli oli -lumen peitossa, kurkisti sarastuksen haaleva sini. Huoneessa oli -harmaa hämärikkö, josta selvään erotti uunin, nukkuvan tytön ja -Nassr-Eddinin. Uuni ja kyntteli olivat sammuneet. Avoimesta ovesta -näkyi suuri ravintolahuone tiskineen ja pöytineen. Eräs mies, jolla -oli tylsät mustalaiskasvot, seisoi ällistynein silmin keskellä -huonetta lumesta sulaneessa vesilätäkössä ja piteli seivästä, jonka -nenässä oli suuri, punainen tähti. Hänen ympärillään oli joukko -pieniä poikia, jotka seisoivat yltäalta lumessa ja liikkumattomina -kuin kuvapatsaat. Tähden valo, joka heijasti punaisen paperin läpi, -punersi heidän märkiä kasvojaan. Poikajoukko kirkui kuka miten taisi -ja kirkunasta ymmärsi Ilowaiskaja vain yhden kupletin: - - Hei sinä pikkunen poikanen, - Otappas veitsesi hienoinen, - Surmataan juutalainen, - Se ilkeä muukalainen... - -Tiskin luona seisoi Liharew, katsoi ihastuksissaan laulajiin ja löi -jalallaan tahtia. Huomattuaan Ilowaiskajan hän hymyili kasvojensa -täydeltä ja meni hänen luokseen. Ilowaiskaja hymyili myöskin. - --- Hauskaa joulua! -- sanoi Liharew. -- Näin, että nukuitte hyvin. - -Ilowaiskaja katsoi häneen ääneti ja hymyili yhä. - -Yöllisen keskustelun jälkeen ei Liharew enää näyttänytkään hänestä -kookkaalta eikä leveäharteiselta, vaan pieneltä, samaan tapaan, kuten -meistä tuntuu pieneltä jättiläislaiva, jonka on sanottu kulkeneen -valtameren poikki. - --- No, nyt minun täytyy lähteä, -- sanoi hän. -- Pitää pukeutua. -Sanokaa, mihin te nyt olette menossa? - --- Minäkö? Klinushkan asemalle sieltä Sergijewoon ja Sergijewosta -40 virstaa hevosella erään tolvanan, kenraali Shashkowskin -kivihiilikaivoksille. Veljeni ovat hankkineet siellä minulle -työnjohtajan paikan. Rupean kivihiilen kaivajaksi. - --- Minä tunnen ne kaivokset. Shashkowski on minun setäni. Mutta... -miksi te sinne menette? -- kysyi Ilowaiskaja ihmetellen Liharewiin -katsoen. - --- Työnjohtajaksi, kaivostöitä johtamaan. - --- Käsittämätöntä! -- sanoi Ilowaiskaja. -- Te menette -kivihiilikaivoksille. Mutta siellä on autioita aroja, puute ihmisistä -ja semmoinen ikävä, ettette viihdy päivääkään. Hiili on mitä -kurjinta, sitä ei osta kukaan ja setäni on petkuttaja, itsevaltias -tyranni. Ette saa palkkaannekaan! - --- Sama se, virkkoi Liharew välinpitämättömästi, -- hyvä, kun pääsee -edes kaivoksille. - -Ilowaiskaja kohautti olkapäitään ja alkoi kävellä kiihkeästi -edestakaisin. - --- Käsittämätöntä, käsittämätöntä! -- puheli hän vilkutellen sormiaan -kasvojensa edessä. -- Mahdotonta ja... ja järjetöntä! Ajatelkaahan, -että se on... se on pahempi maanpakoa, se on elävänä hautaamista. -Ah, hyvä Jumala, -- sanoi hän tulisesti ja astui Liharewin eteen. -Hänen ylähuulensa värisi ja terävät kasvonsa kalpenivat. -- Ajatelkaa -tosiaankin autiota aroa ja yksinäisyyttä. Siellä ei ole, kenen kanssa -sanan vaihtaisi ja teitä... viehättävät naiset. Hiilikaivos ja naiset! - -Ilowaiskaja häpesi samassa tulisuuttaan, kääntyi selin Liharewiin ja -meni ikkunan ääreen. - --- Ei, ei te ette saa mennä sinne! -- sanoi hän ikkunaruutua -sormellaan nopeasti viiltäen. - -Hän tunsi ei ainoastaan sydämessään, vaan selässäänkin, että hänen -takanaan seisoo äärettömän onneton, mennyt, hylätty mies, vaan tämä, -aivan kuin tunnustamatta onnettomuuttaan ja aivan kuin yöllä ei olisi -itkenytkään hän, katseli häneen pehmeästi hymyillen. Itkisi edes -vielä nytkin! Ilowaiskaja asteli mielenliikutuksen vallassa muutaman -kerran huoneen yli, sitte pysähtyi nurkkaan ja mietti. Liharew puhui -jotain, mutta hän ei kuunnellut häntä. Käännyttyään selin Liharewiin -hän otti kukkarostaan 25 ruplan setelin, käänteli sitä kauan -sormissaan, vaan vilkaistuaan Liharewiin punastui ja pisti setelin -taskuunsa. - -Oven takaa kuului kyytimiehen ääni. Ilowaiskaja rupesi pukeutumaan -ääneti, tuikein, ajattelevin kasvoin. Liharew auttoi häntä iloisesti -rupatellen, mutta joka sana laskeutui raskaana taakkana Ilowaiskajan -sydämelle. Ei ole ilo kuulla, kun onneton tai kuoleva koettaa -kujeilla. - -Kun elävän ihmisen muuttaminen muodottomaksi nyytiksi oli päättynyt, -loi Ilowaiskaja viimeisen silmäyksen "vierashuoneeseen", seisoi -tuokioisen ääneti ja läksi ääneti ulos. Liharew meni saattamaan. - -Vaan ulkona talven vimma yhä riehui, Herra ties miksi ja mitä -varten. Kokonaisia lumipilviä tupruili ilmassa aivan kuin niillä ei -olisi ollut sijaa, mihin asettua. Hevoset, reki, puut ja pylvääseen -köytetty härkä -- kaikki oli valkeaa ja näytti pehmeältä, villavalta. - --- Suokoon Jumala teille... -- sopersi Liharew auttaen Ilowaiskajaa -rekeen. -- Älkää pitäkö vihaa... - -Ilowaiskaja oli vaiti. Kun reki läksi liikkeelle ja kiersi erästä -suurta nietosta, kääntyi hän katsomaan Liharewiin aivan kuin -olisi halunnut jotain sanoa. Liharew juoksi hänen jälestään, -mutta Ilowaiskaja ei virkkanut sanaakaan, katsahti vain häneen -silmäripsiensä alta, joihin oli tarttunut lumihiuteita... - -Osasiko Ziharewin herkkä sielu tosiaankin lukea tuon katseen -merkityksen tai ehkä mielikuvitus petti hänet, mutta hänestä alkoi -äkkiä tuntua, että kun olisi vielä vetäissyt parikolme voimakasta -piirtoa, niin olisi tuo tyttö lähtenyt hänen kanssaan kyselemättä, -aikailematta. Kauan hän seisoi siinä kuin kivettyneenä ja katsoi -jälkeen, jonka jalakset olivat uurtaneet. Ahneesti takertui -lumihiuteita hänen tukkaansa, partaansa ja hartioihinsa... Peittyi -kohta jalasten jälki ja hän itse alkoi näyttää lumihaarniskassaan -valkealta kiveltä, mutta silmät yhä vain etsivät jotain lumipilvien -ryöpystä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kertomuksia I, by Anton Tshehov - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA I *** - -***** This file should be named 52852-8.txt or 52852-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/8/5/52852/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52852-8.zip b/old/52852-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 608ef22..0000000 --- a/old/52852-8.zip +++ /dev/null |