diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52433-8.txt | 4344 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52433-8.zip | bin | 77572 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4344 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e1a5c13 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52433 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52433) diff --git a/old/52433-8.txt b/old/52433-8.txt deleted file mode 100644 index d4c62ab..0000000 --- a/old/52433-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4344 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Lyhyt tarina nuoresta tytöstä, by Marja Salmela - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Lyhyt tarina nuoresta tytöstä - -Author: Marja Salmela - -Release Date: June 29, 2016 [EBook #52433] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYHYT TARINA NUORESTA TYTÖSTÄ *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - -LYHYT TARINA NUORESTA TYTÖSTÄ - -Kirj. - -Marja Salmela - - - - - -WSOY, Porvoo, 1917. - - - - - - - _Omistettu Sandra Holpan suurelle suvulle_. - - - - -LAPSUUDENTOVERIT. - - -Ukkossade oli lakannut. Aurinko paistoi ja kepeät kesäpilvet -soutelivat sinisellä taivaalla. - -Kyllikki Vaarantaus työnsi ullakkohuoneen parvekkeelle avautuvan oven -auki, hengähti syvään ja jäi sitten kädet kierrettyinä ristiin niskan -taakse katselemaan kesäistä maisemaa. - -Miten kaikki kimalteli ja loisti! Heinikkokin kastehelmineen oli -kuin hohtokivin kylvetty! Tuuli oli lakannut ja meri lepäili -auringon loisteessa kirkkaana kuin kuvastin. Silloin tällöin vain -kaislikonrajassa saalista väijyvä hauki loikkauksellaan särki -sen tasaista pintaa. Toiste tuli selältä päin hiljainen tuulen -henki. Kaislikko alkoi kahista, veden vihreä pinta väreili hetken -ja ulapalla nousivat lukemattomat, hopeanhohtavat pikku laineet -kimaltelemaan. - -Oliko olemassa sen kauniimpaa kuin tämä elämän ihanuudesta -riemuitseva maa! - -Kyllikki hengitti pitkin siemauksin kesätuoksun täyttämää ilmaa, -ojensi käsivartensa koholle kuin syventääkseen hengitystään ja -hymähti iloisesti. Sitten hän pari kertaa karkeloiden pyörähti pitkin -parvekkeen lattiata. - -Tuntui hyvältä, että oli näin ihanan ihanaa juuri tänään, jolloin hän -oli vienyt hakupaperinsa postiin. Se oli kuin enne. Ja lisäksi tämä -huvimatka! Aivan kuin juhlan kunniaksi! - -Hiekkakäytävältä parvekkeen alapuolella kuului askeleita. Lakana -käsivarrellaan ja kasvot kuumuudesta punoittavina laski rouva Haaramo -rantaan päin. Hän aikoi uimaan. - -Kyllikki vetäytyi kiireisesti huoneeseen. Ei tehnyt mieli mukaan. Ja -ilta-askareistakin täytyi huolehtia ennen kylään lähtöä. - -Hän rupesi rivakasti laittamaan oppilaittensa yösijoja kuntoon. -Sitten hän pyörähti alakertaan hakemaan raitista pesu- ja juomavettä. -Palatessaan hän otti kaksi porrasta kerrallaan ja hyräytti iloisen -laulunpätkän samalla kuin astui huoneeseen. - -Juuri kun hän uudelleen pisti päänsä ulos parvekkeen ovesta, ilmestyi -rouva Haaramo pensaan takaa kallionkielekkeelle. Hänen tanakka, -ihrainen ruumiinsa paistoi auringonvalossa ja sen kömpelöt liikkeet -tekivät naurettavan vaikutuksen nuorekkuuttaan uhkuvan luonnon -keskellä. - -Kuului voimakas polskahdus. Vesi pärskähti korkealle ja kuin -lihavuuttaan painava hylje oli rouva Haaramo viskautunut veteen. - -Kyllikiltä pääsi nauruntirskahdus. - -Olisipa näyttänyt toisenlaiselta, jos hän itse olisi seisonut -tuolla päivän paahtamalla rantapaadella ja siitä laskeutunut veteen -kepeästi kuin aaltoja souteleva alli. Sitten hän olisi palannut -kallionkielekkeelle paistattamaan päivää, oikonut siinä nuoria -jäseniään -- noin -- noin. - --- O-o-h! -- Hän oikaisihen ja nosti käsivartensa koholle kuin -syleilläkseen kesäistä maisemaa. - -Samassa hän näki rouva Haaramon kapuavan vedestä kalliolle. - -Hyvänen aika, pian oli ehkä lähdettävä ja tässä hän yhä seisoi! - -Hän pyörähti takaisin huoneeseen, otti esille uuden uutukaisen -kesäpuvun ja rupesi laittautumaan kuntoon. Puku oli vaaleansininen, -hänen oma ompelemansa. Valkoinen merimiehenkaulus ja valkeat -kalvosimet olivat sen ainoana koristuksena. Se vaatetti häntä. Hän -tiesi sen. Täytyi hymähtää mielihyvästä peiliin katsoessa. - --- Neiti Vaarantaus, neiti Vaarantaus! -- ulkoa kuului hätäilevä -ääni, -- oletteko pitänyt huolta tyttöjen pukeutumisesta? - -Kyllikki karkasi ulos huoneesta, nojasi portaiden kaidepuuhun ja -laski portaat iloisena alamäkenä. Sitten hän juoksi puutarhaan. - -Suuren pihlajan juurelta hän vihdoin löysi oppilaansa. Pari kirjaa -työnnettiin hätäisesti piiloon hänen tullessaan. Tietysti 50-pennin -romaaneja. - -Olisihan siitäkin pitänyt sanoa, sillä tytöt eivät koskaan osanneet -läksyjään. Mutta nyt ei siihen ollut aikaa. - --- Onpa sinulla kiire kylään! -- Alma, vanhin tytöistä työnsi -nyrpeissään kengät jalkaansa ullakkohuoneen parvekkeella Kyllikin -suoriessa Eevan hiuksia peilin edessä. - --- Ihan kuin olisit lapsi, säesti Eeva vanhanmakuisasti ja -pisteliäästi. - -Kyllikki vain nauroi. Hän oli liian iloinen suuttuakseen. Hänestä -tyttöjen välinpitämättömyys oli aivan käsittämätöntä. Talossa, jonne -tehtiin lähtöä, ei tosin ollut heidän ikäisiään, emäntä vain ja joku -kasvava poikanen, mutta paikka oli vanha herraskartano muistoineen ja -kauneuksineen, upeine kukkaistarhoineen, siimekkäine käytävineen ja -vanhoine, tarinoita humisevine puineen. Eikö sellaisen näkemisestä -kannattanut iloita? - -Kyllikki sieppasi Eevan syliinsä ja keikautti pariin kertaan pitkin -huonetta. -- Oh, tytöt, ettekö osaa iloita? - -Almalta pääsi nauru: -- Sinä sitä ainakin osaat, vaikka olet köyhä ja --- -- - -Polttava puna karahti Kyllikin poskille. Hän sitaisi kiivaasti -silkkinauhan silmukalle Eevan tukkaan. Katse oli tuikea hänen -kääntyessään Almaan. -- Ja, -- hän toisti käskevästi kuin jatkoa -vaatien. - -Alma meni hämilleen. Hän ei vastannut. - --- Ja, -- toisti Kyllikki uudelleen. Hän seisoi Alman edessä katse -täynnä jännitettyä mielenkiihkoa. -- Ja mitä? Sano suoraan! - --- Ja vain koti-opettajatar, viskasi Alma ärtyisästi tulemaan. - -Se sanottiin niin välittömästi ja arvelematta, että Kyllikin -epäilykset haihtuivat. Puna valahti pois kasvoilta ja katseen terävä -jännitys laukesi. - -Se ei siis ollut sitä! Ei kuitenkaan, vaikka hän jo luuli, että nyt -se taas viskataan eteen ja vielä lapsen suusta, jonka ei pitäisi -tietää -- -- - -Hän huuahti kuin painon alta päästen. Hänen pelkonsa oli oikeastaan -ollut aivan mieletön. Mutta sitä kävi araksi, kun ihmiset aina niin -kerkkäästi tarttuivat asiaan, ja kun itsekin tunsi, että se oli -kohta, joka ei koskaan lakannut aristamasta. - -Pihalta kuului kärrynpyörien ratina. Hevonen pysähtyi portaitten -eteen ja alakerrasta kuului rouva Haaramon hoputtava ääni. - -Kyllikki Eeva rinnallaan joutui takaistuimelle. Ohjaksia hoitamaan -tottuneena maalaisena hän sai tehtäväkseen ajaa. Mutta Polle, joka -oli taitava ja toimeensa perehtynyt, tahtoi itse määrätä vauhdin. -Kyllikki sai siitä syystä rauhassa ajatella. Ja tämä ihmeellinen -päivä, jolloin hän ensi kertaa eläessään oli pannut alkuperäisten -kanssa yhtäpitäviksi juhlallisesti vahvistetut todistukset postiin -viranhakua varten, antoikin paljon ajatuksen aihetta. Oli aivan -kuin olisi seisonut mäentörmällä, jonne näkyi koko siihen asti -astuttu tie, mutta jossa korkea, ylipääsemätön muuri esti eteenpäin -kurkistamasta. - -Totta kai siellä edessäpäin kuitenkin oli hyvää, ehkä sulaa hyvää. -Olihan hän niin ihmeellisesti päässyt eteenpäin näihin asti, hän, -joka kuitenkin -- -- - -Kyllikki nykäisi äkkiä ja aiheettoman kiivaasti ohjasten periä. Polle -loi nuhtelevan katseen taakseen ja pani Kyllikin samassa katumapäälle. - -Polle-parka, eihän siinä hänen syytään ollut! Tuli vain niin -vaikea olla aina, kun ajatukset luiskahtivat varhaisimpaan -lapsuuteen ja siihen kipeään kohtaan, joka yhtenään kiertyi eteen, -usein kun ei ensinkään arvannut sitä odottaakaan. Tänäänkin oli -täytynyt sitä ajatella hakupapereita järjestellessä. Se ehkä -estäisi viransaannistakin. Kaikki muut paperit olivat erinomaiset -hyvät, paremmat kuin hän koskaan oli voinut toivoakaan. Mutta se -papintodistus! Sitä ehkä katselisivat arvelevasti. Puhuttaisiin -huonoista taipumuksista ja kansakoulunopettajan vastuunalaisesta -tehtävästä. - --- Kyllikki, sinä ajat ojaan! -- Eeva karkasi kiinni ohjaksiin, ja -rouva Haaramo rupesi torumaan. - --- En minä! Ei tässä hätää. -- Kyllikki käänsi Pollen valtamaantieltä -kartanoon johtavalle, vanhojen lehmusten reunustamalle tielle ja -kiskaisihe irti ajatuksistaan. -- Mennyt oli mennyttä. Edessäpäin -odotti elämä rikkauksineen. - -Polle pisti tapansa mukaan laukaksi päästäkseen vastamäen päälle. -Siitä se hyvämielisenä ja kiireisesti kääntyi kartanon pihaan, -portaitten eteen, missä vantteravartaloinen emäntä myhähtelevänä ja -iloisesti otti vieraitaan vastaan. - -Käväistiin pikipäin huoneissa, sitten vieraat saatettiin puutarhaan, -missä katettu kahvipöytä oli odottamassa. Rouvat, joiden miehet -olivat liiketuttavia, pääsivät kohta hyvään puheenalkuun -palvelijoista ja kevätkiireiden vaivalloisuudesta, Kyllikki -tarkasteli puutarhaa tyttöjen kanssa. Hän oli ihailemassa merelle -päin avautuvaa näköalaa, kun kuuli rouva Lehtolan äänen: - --- Ehkä saan esittää -- mieheni sisarenpoika, maisteri Palo. - -Palo, Palo, mikä Palo? -- Ennenkuin Kyllikki ennätti kääntyä kuuli -hän vieraan äänen. - --- Täti, olenhan sanonut, etten tahdo arvonimeä, jota en ansaitse. -Minä luen vasta kandidaattitutkintoani. - -Veret karkasivat Kyllikin kasvoille. Hän ei enää epäillyt. Se oli -Erkki. Hän tunsi tuon iloisen, soinnukkaan äänen. - -Hän kääntyi. -- Erkki, päivää! - --- Kyllikki! - -He seisoivat hetken käsi kädessä hymyillen toinen toiselleen. - --- Taitaa olla vanha tuttava? -- Rouva Haaramon ääni oli imelän hapan. - --- Lapsuudentoveri, Kyllikki vahvisti. - --- Kyllikki asui isossa pappilassa, aivan vanhempieni kodin vieressä -meidän käydessä kansakoulua. On kolme vuotta siitä kun viimeksi -tapasimme, jatkoi Erkki. - --- Ei kai neiti Vaarantauksen isä ollut rovasti? -- Rouva Haaramo -näytti melkein hätääntyneeltä. - -Kyllikki tunsi taaskin punastuvansa. Hän tapaili sanoja. Mutta -ennenkuin hän ehti vastata, kiiruhti Erkki selittämään, että rovasti -Ask oli ollut Kvllikin kasvatusisä. - -Emäntä kehoitteli nuoria ottamaan kahvia. Se oli jo jäähtymisen -vaarassa. Sitten hän rupesi suosittelemaan paikan nähtävyyksiä. Erkki -ottaisi kai ohjatakseen Linnakalliolle, josta oli kaunis näköala. - -Lähdettiin heti kun kahvit oli juotu. Kyllikki kulki etumaisena, -Erkki hänen rinnallaan, Alma ja Eeva heidän takanaan huomioita -tehden. Pihalle ajettaessa olivat tytöt ullakkohuoneen ikkunassa -nähneet Erkin ylioppilaslakki päässään. Ja heidän toiveensa illan -suhteen olivat tuon valkolakin johdosta melkoisesti valjenneet. Mutta -nyt heitä harmitti. Heitä oli kohdeltu aivan kuin pikku lapsia. Tuo -ylioppilas ei näkynyt huomaavankaan muita ihmisiä kuin Kyllikin. - --- Kuule, ne puhuvat mäenlaskuista, käpylehmistä ja kuusijuhlista! -- -Eeva tuuppasi Almaa kylkeen. -- Ihan kuin pikku lapset! - --- Ja katso, kuinka se hyppelee kulkiessaan! Luulee ehkä olevansa -tanssiaisissa. - --- Ja nyt ne puhuvat siitä, että hän on hakenut virkaa! - -Tytöt nykäisivät toisiaan käsipuolesta, kun kuulivat Erkin ja -Kyllikin makeasti nauravan. - --- Mokomakin ilo! Opettajaksi maalaiskansakouluun! - -Puiston polku teki käänteen ja tytöt näkivät Kyllikin kasvojen -säteilevän iloa hänen kääntyessään Erkkiin päin. - --- Niin, niin, pian on ehkä seisottava luokan edessä ja vasta sitä -itse istui lasten joukossa! Muistatko Erkki, kun sinä kerran sait -arestia? - --- Ettenkö muistaisi, -- kun se oli ainoa kerta! - --- Sinä olit lyönyt Ahosen Mattia niin, että silmän alle tuli -mustelma ja nenästä vuoti verta. Minä ihan itkin. - --- Sitä verenvuodatustako? - --- Ei, vaan sinun arestiasi. Eihän sinulla ollut tapana tapella. Mikä -sinuun silloin meni? Siitä ei koskaan tullut oikein selvää. - --- Ja nytkö se olisi selvitettävä? - --- Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oppisin siitä ehkä paremmin -ymmärtämään tulevia oppilaitani. - --- Opettele sinä sitä omin neuvoin. Kun on poikana osannut pitää -suunsa kiinni, tekee sitä miehenäkin. - --- Ettäkö et sano minulle? - --- En sinulle. - -Kyllikki käpristi nyrpeissään huuliaan ja kulki kappaleen matkaa -vaijeten Erkin rinnalla. Sitten hän yht'äkkiä pysähtyi ja rupesi -nauramaan: - --- Minä aijoin vähän aikaa olla suuttunut sinulle, mutta en voikaan. --- Erkki, elämä on niin suloista! -- Hän loi katseen taaksepäin -puutarhaan, josta vielä kuusten tummien oksien alla näkyi muutamia -helakanpunaisia pelargoonioita ja pari ruukuissaan kukkivaa ruusua. -Sitten hän ojensi kätensä koholle ja hengähti syvään. - --- Tunnetko kuinka suloista on elää? Ja eikö sinustakin ruusut kuvaa -oikein täyteläistä, uhkuvaa elämäniloa? Mutta meri-ilma on kuin -elämä itse. Se on jotain vielä paljon parempaa kuin ilo. Se on niin -suolaisen raitista ja samalla niin hivelevän pehmeää, että se tunkee -koko olemuksen läpi. Minä en löydä sellaisia sanoja, joita tahtoisin, -mutta minä tunnen sen niin avartavan ihanasti, että senlaista on -elämä -- suurta, kaunista ja voimakasta. - -Erkki katsoi häneen syrjästä. -- Sinulla taitaa olla sekä ajatuksia -että tunteita. - --- Onko se yllätys? - --- Melkein. - --- Kai sekin että minulla on sielu? - --- Niin, niin, ja sieluelämät ja sen semmoiset. - --- Saahan sinulta puhetta kun ei siitä välitä, vaikkei silloin kun -tahtoisi! - --- Täytyy kai härnäillä, kun se niin vähällä onnistuu! - -He nauroivat kumpikin kuin kaksi iloista, vallatonta lasta. Sitten -puhe taas luisti yhteisiin muistoihin ja tulevaisuuden moniin -suunnitelmiin. Oltiin nousemassa Linnakallion jyrkkää rinnettä, kun -Erkki yhtäkkiä pysähtyi. - --- Täällä on luola, jota tahtoisin näyttää. Mutta pääsö sinne ei ole -aivan helppo. - -Hän laskihe varovaisesti alaspäin liukasta rinnettä myöten, hypähti -kallionreunalta kapealle, luolan suulla olevalle penkereelle ja -kurotti siitä käsiään nostaakseen toisetkin sinne. - -Alma ja Eeva nostettiin ensin penkereelle, jolta he rupesivat -laskeutumaan luolaan. Sitten Erkki kääntyi Kyllikkiin. - --- Kyllikki, Kyllikki mitä sinä aijot! Älä hyppää! Tämä on liian -kapea! -- Erkki sai Kyllikin peräytetyksi, ojensi kätensä ja nosti -hänet kallion äärimmäiseltä reunalta rinnalleen penkereelle. Sitten -he laskeutuivat luolaan. - -Mutta Kyllikin sydän takoi. Tuo lyhyt hetki, jolloin hän jyrkänteen -partaalta laskeutui Erkin käsivarsien varaan ja tunsi itsensä -niiden kannattamaksi, oli ilmaissut hänelle paljon. Oli kuin sinä -silmänräpäyksenä kaikki se, mitä hän viime vuosina suhteessaan -miehisiin tuttaviinsa oli kokenut, olisi kiitänyt hänen ohitsensa. -Hän muisti tunteensa huumaavien tanssisäveleiden soidessa. Hän -muisti kuinka hän oli nauttinut siitä, että hänestä pidettiin, häntä -ihailtiin. -- Ja nyt! Miten paljon suloisempaa ja kauniimpaa oli se -mitä hän nyt kuin aavistaen tunsi sisimmässään! - -Hänelle oli yhtäkkiä selvinnyt miten suuri sija luottamuksella -on rakkauden tunteessa. Rakkaus on sitä kaikkein rajattominta -luottamusta. Rakkaus on luottamuksen hedelmä. Luottamus on rakkauden -luja pohja. - -Ja se, jonka käsivarsien turviin ilolla uskoo itsensä -äkkijyrkänteenkin partaalla, hän on rakas. - -Kyllikki kulki vaiteliaana Erkin rinnalla luolasta kallionhuippua -kohden. Se suuri ja ihmeellinen, jonka kajastusta hän aavisti, teki -hänet vaiteliaaksi. Hänen sisimmässään vallitsi samanlainen, pyhäinen -rauha kuin luonnossa kesä-aamuin ennen auringon nousua. - --- Sinä et puhu mitään, sanoi Erkki viimein. - --- On niin kaunista. - -Erkki oli hetken ääneti. Mutta sitten hän ei enää malttanut vaijeta. - --- Tiedätkö, minun tekisi mieleni sanoa sinua minun meritytökseni, -kun minä löysin sinut täältä merenrannalta -- ja kun sulla on -tuollainen pukukin -- enkä kai voi sanoa meripojaksi, hän lisäsi kuin -peläten alussa sanoneensa liikaa. - -Kyllikki ei vastannut. Hän vain katsoi kauas kohti taivaanrantaa, -jossa maa ja taivas yhtyivät kuin toisistaan erossa olleet ystävät. - --- Vaikka paremminhan sopisi sanoa sisäjärveksi, Erkki yhä jatkoi -- -tai vielä paremmin, että olet sininen ja valkoinen kuin kesätaivas. - -Kyllikki pysähtyi. He olivat kallion ylimmällä huipulla, jossa -saaristomaisema lahtineen, niemineen, selkineen ja saarineen avautui -heidän katseilleen. - -Aurinko oli laskemaisillaan. Meri lepäsi pintaansa väräyttämättä. -Lännen ranta hohti kullassa, vastainen puoli oli tummansinisten, -pehmeiden pilvien peitossa. Luonnossa vallitsi kesäisen illan -kirkkaus ja rauha. - -Kyllikki katsoi Erkkiin. Heidän katseensa sulivat hetkeksi toinen -toisiinsa, sitten ne kääntyivät taivaan rannalle, jonka autereisen -sumuharson takana kesäisten päivien koitto uinui. - - - - -Kynnyksellä. - - -Pihamaalla kasvoi pari korkeata riippakoivua, vanha juhlallinen -kuusi, pihlajaryhmä ja muutamia nuorempia koivupuita. Järvenpuolelta -vietti maa äkkijyrkästi rantaan, joten pihamaan keskikohdalta -ei näkynyt rantaa ensinkään, ainoastaan kaistale kirkasvetistä, -värivivahduksia herkästi heijastavaa sisäjärveä. Iloisen -ystävällisesti vilkutti se puitten lomitse sinistä silmäänsä. - -Kun Kyllikki kyyditsijänsä ja tavararattaiden saattamana saapui -uuteen kotiinsa, oli aurinko juuri laskemaisillaan. Järven pinta -kimalteli kullalla sirotettuna, kuusivanhuksen kaarnainen runko -näytti palavan kuin tulessa ja rungolta nousi heijastus ylös oksille -viskaten kaistaleen lämmintä punaa latvaankin asti. - -Kyyditsijä pysäytti hevosen. Kyllikki hyppäsi ketterästi rattailta -ja juoksi avaamaan porttia. Käsi vavahti omituisesti hänen sitä -tehdessään. Oman kodin portti aukeni ensi kertaa. Kyyditsijä käänsi -hevosen portista portaitten eteen. Mutta Kyllikki jäi yhä seisomaan -paikalleen. Hän ei sanonut sanaakaan. Käsi vain kohosi povelle -ja syvä värähtävä huokaus pääsi purkautumaan. Näytti siltä kuin -hän ainoassa silmäyksessä olisi ottanut kaikki omakseen: koulun, -pihamaan, iltaruskossa kimaltelevan järven. - -Kuinka ne kaikki hymyilivät hänelle! Kuinka avosylin ja -juhlapukuisina ne ottivat vastaan! Kultaa, kultaa, lämmintä hehkuvaa -kultaa minne ikinä hän katsoi! - --- Täällä sitä nyt ollaan. -- Kyytimies talutti hevosen aisoista ja -viskasi päitset rattaiden pohjalle. - -Kyllikin täytyi häätää ajatukset ja tunteet luotaan kuin -tositoimessa haittaa tekevät lapset. Hevosen ja kyyditsijän tuli -saada virkistyksensä ja tavarakuorma oli purettava niin kauvan kuin -miehistä apua oli saatavissa. - -Posket innosta punoittavina Kyllikki puuhaili tavaroiden -purkamisessa, sai valkean sytytetyksi hellaan ja puretuista -tavaroista kahvipannun esille. Sitten hän keitti ensimmäiset kahvit -omassa kodissaan. - -Vasta iltamyöhäisellä, kun hän kanneskelemisesta, asettelemisesta ja -matkasta läpiväsyneenä paneutui maata, sai hän aikaa ajattelemaan -sitä, että hänellä nyt oli oma koti ja oma koulu, vieläpä näin ihanan -kauniilla paikalla. - -Hän sulki silmänsä. Pihamaa pihlajineen ja koivuineen, ilta-auringon -kultaama järvi ja hehkuva taivaanranta nousivat hymyilevinä -hänen eteensä. -- Oma koti, hän toisti itsekseen ja käsi puristi -pukkisängyn kaidetta kuin tunteakseen, että siinäkin oli oman kodin -oma esine. - -Kuin hyväillen rupesi katse kiertämään paikasta toiseen. -Yksinkertaista oli kaikki. Huonekaluja oli vähäsen, mutta jokaisella -oli oma tarinansa. Päänvaivaa, säästämistä ja työtä oli kaikki -kysynyt. Oli täytynyt hankkia vain tuiki tarpeellista ja niin -halvalla kuin mahdollista. Mutta jos siitä oli ollut huolta ja -vaivaa, oli ilo ollut moninkertaista. Ja nyt kaikki oli tuossa omassa -kodissa! - -Käsi tapaili taas vuoteen kaidetta, mutta liike oli uneen vaipuvan -veltonheikkoa haparoimista. Kyllikki nukahti ja heräsi vasta kun -aurinko iloisesti paistoi huoneeseen. - -Hän hieroi hetken silmiään, kavahti sitten säikähtyneenä pystyyn ja -katsoi ympärilleen kuin epätietoisena siitä, missä hän oli. Sitten -hän muisti ja nyökkäsi huonekaluilleen kuin pyytääkseen anteeksi -sitä, että hän hetkeksikään oli voinut unohtaa mitä he olivat tai -mitä ja missä hän itse oli. - -Senjälkeen hän juoksi ikkunaan. Päivä paistoi ja järven sininen silmä -vilkutti hänelle ystävällisen huomentervehdyksen. - -Pihalta kuuluvat askeleet säikäyttivät hänet ikkunasta. Ihmisiä -saattoi tulla minä hetkenä hyvänsä ja hän, uusi opettajatar seisoi -tässä tällaisessa asussa! - -Hän siisti rivakasti huoneensa, pukeutui ja lämmitti itselleen -edellisenä iltana keittämäänsä puuroa. Syödessään sitä hän laati -ohjelman päivän töille. - -Ensi sijassa oli ajateltava koulutyötä. Hänen täytyi ottaa selkoa -kaikesta mikä tavalla tai toisella oli tarpeellista tietää ennen -koulun alkamista. Ja sitten täytyi päästä sekä säilytyspaikkoihin -että opetuskalustoon käsiksi. Avaimet olivat arvattavasti rovastilla, -joka oli johtokunnan esimies. Parasta oli siitä syystä heti lähteä -pappilaan. - -Kyllikki pukeutui uudelleen ja huolellisesti ennen pappilaan -lähtöään. Merimieskauluksinen puku, joka hänellä oli ollut päällä, -kun hän tapasi Erkin, otettiin esille ja pantiin päälle. "Erkin -merityttö", sanoi hän peiliin katsoessaan. "Sininen ja valkoinen kuin -kesätaivas", kaikui hänen korvissaan. - -Mutta matkalle lähdettyä haihtui Erkki mielestä. Kyllikki oli menossa -pappilaan ja hänen täytyi ajatella sitä kuvaa mikä hänelle oli ainoa -pappilasta. Se oli, päättäen siitä mitä hän muilta oli kuullut, -suuresti poikkeava tavallisuudesta. _Hänen_ pappilassaan ei ollut -paljon väkeä, ei iloista, vilkasta liikettä eikä paljon kävijöitä. -Lempeäkatseinen vanha mies kuljeksi siellä yksinään seurustellen -ainoastaan kirjojensa ja kukkiensa kanssa. Suuren kaappikellon -tasainen naksutus, taloutta hoitavan Karoliinan matalalla äänellä -ja harvakseen lausutut käskyt tai vastaukset ja rovastin hiljaiset -askeleet olivat ainoat äänettömyyden keskeyttäjät. Koko koti oli kuin -pyhäkkö. Siinä oli pyhäkön hiljaisuutta, pyhäkön rauhaa. Ja pyhäkkö -oli se ollut hänelle, pyhäkkö, jonne hän pelastui elämänkurjuuden -rikkatunkiolta. - -Arkaellen Kyllikki avasi pappilan portin. Ikkunan edustalle -kiinnitetyistä laatikoista riippuivat moniväriset krassat. Pihamaalla -kukkivat ruusut. - -Kyllikin tuli yhtäkkiä hyvä olla. Tuntui niin kotoiselta. Oli -aivankuin hän olisi astunut sille pihamaalle, jonka ruusuille hän -monesti oli saanut kantaa vettä. - -Ja kun vanha valkopartainen rovasti ystävällisesti ojennetuin käsin -kiiruhti häntä vastaan, vahvistui entisyyteen liittyvä tunnelma. - --- Vai uusi opettajamme! -- Rovastin katse pyyhkäisi isällisen -lempeästi hänen päälakeaan. -- Käykäähän sisään, -- tänne, tänne, -täältä kai emäntäkin löytyy. -- Rovasti astui edellä tietä näyttäen. - -Sali, johon he astuivat, oli suuri ja valoisa. Maljakoissa tuoksuvat -kukat, rehevä kasvisryhmä huoneen perällä ja punertavan harsokankaan -peittämät taulut kiinnittivät ensimmäiseksi Kyllikin huomiota. Nekin -muistuttivat sitä kotia, jota hän oli saanut sanoa omakseen ja joka -hänen mieleensä oli jättänyt pyhän, haihtumattoman jäljen. - -Mutta kuva entisyydestä särkyi, kun salin takana olevasta huoneesta -tulla sipsutti pieni tylleröinen, iloisen näköinen nainen. - --- Tässä on vaimoni ja tässä Vaaramäen uusi opettajatar, esitteli -rovasti. Ja niin vastustamaton oli vanhan valkopartaisen rovastin -Ja hänen iloisen pikku vaimonsa ystävällisyys, että Kyllikki pian -unohti mielipahan, jota hän hetkeksi oli tuntenut, kun yhtäläisyys -entisyyden kanssa särkyi. - -Salista siirryttiin hetken kuluttua ruokasaliin, jonne rovastinna -kutsui kahvipöydän ääreen. Puhuttiin ensin koulua koskevista -asioista, sitten rovasti rupesi kertomaan paikkakunnan oloista. - -Vaaramäen koulu oli etäällä kirkolta. Ja pappilakin oli jäänyt -kirkonkylästä kuin takahankaan. Se oli siitä syystä mukava -levähdyspaikka matkalla Vaaramäeltä kirkolle. Asutus pitäjässä oli -erittäin harvaa. Seurapiiri oli siitä syystä laajalle ulottuva. Ja -ystävällisille seuratavoille panivat Suopohjalaiset paljon arvoa. - -Rovastin puhellessa tarkkasi rovastinna äidillisiä huomioita tehden -Kyllikkiä. Tuollainen nuori, elämänhaluinen tyttö piti tietysti -seurustelusta ja vilkkaasta elämästä. Mutta hän tuntui samalla niin -välittömältä, niin lapsellisen suoralta ja luonnolliselta, että -rovastinnan yhtäkkiä kävi sääli häntä. - --- Kirkonkyläläisistä, -- pisti rovastinna miehensä puheen väliin, -- -tahtoisin erityisesti suositella teille opettaja Siivosen perhettä. -Rouva Siivonen on älykäs ihminen ja hänen miehensä samoin. He ovat -molemmat erinomaisen kunnon ihmisiä. - --- Eikös sitten kaikki täälläpäin ole sitä? -- Rovasti vilkutti -veitikkamaisesti silmää vaimolleen. -- Eikös kaikki? - -Kyllikki nauroi. -- Minä päätän rovastin puheista, että -Suopohjalaisilla on jonkun verran pikkukaupunkilaisten heikkouksia. -Kyläilylle, kohteliaisuuksille ja kaikenlaisille pikku asioille -annetaan paljon arvoa. - --- Ai, ai, ai! -- Rovasti pudisti sormea. -- Vai on tämä meidän uusi -opettajamme sellainen, joka ymmärtää sitäkin mitä ei sanota. - -Kyllikki sivuutti rovastin sanat vastauksetta. Sen sijaan hän rupesi -kertomaan omista suunnitelmistaan. Käyntejä oppilaiden kodeissa hän -aikoi pitää muita kyläilyjä tärkeämpinä. Hän tahtoi toteuttaa niin -paljon kuin mahdollista kaikesta siitä kauniista, mitä seminaarissa -oli sanottu kansakoulunopettajan kutsumuksesta. Se oli niin laajalle -ulottuvaa, ettei sitä oikein uskaltanut ajatella omana työalanaan, -mutta se oli samalla niin suurta, kaunista ja innostavaa, että se -aivan kuin auttoi eteenpäin. - -Kyllikki unohti puhuessaan kaiken ujoutensa. Hänen silmänsä loistivat -ja ääni värähti lämpimän innostuneena. - --- Minä olen niin rajattoman iloinen siitä, että sain tämän paikan. -Minä tahdon tulla hyväksi opettajaksi ja olla oikein hyvä lapsille, --- olenhan itse -- -- - -Lause katkesi kesken. Kerran hän oli säästynyt tekemästä tiliä -syntyperästään, ja nyt hän itse oli kajonnut entisyyteen. - -Rovasti ja rovastinna katsoivat toisiinsa. He ymmärsivät syyn -Kyllikin hämmennykseen. Kun uusi opettaja valittiin virkaansa, -oli kysymys hänen syntyperästään herättänyt vilkasta keskustelua. -Muutamat olivat pitäneet hänen valintaansa pitäjän arvolle suorastaan -loukkaavana. Pastori Saha oli perinnöllisiä taipumuksia ajatellen -vastustanut. - --- Te olette rohkeasti ponnistellut eteenpäin, kiiruhti rovasti -vakuuttamaan. - --- Mahtaa olla suloista nyt, kun olette päässyt toiveittenne perille, -jatkoi rovastinna äidillisen rohkaiseva hymy huulillaan. - -Salatakseen hämmennystään oli Kyllikki kumartunut poimimaan lattialta -muutamia leivänmurusia. Nyt hänen päänsä kohosi. Hänen katseensa oli -peittelemättömän kirkas kuin läpikuultava vesi hänen katsoessaan -rovastiin. -- En minä omin neuvoin olisi päässyt eteenpäin. Olin -ainoastaan kahden vanha, kun äiti kuoli, ja sitten jouduin kiertämään -huutolaisena. Mutta kuuden vanhana pääsin pappilaan kasvatiksi. - --- Ja sieltäkö teidät toimitettiin seminaariin, tiedusteli rovastinna -nyökäten hyväksyvästi päätään kuin sanoakseen, että hän olisi tehnyt -samoin. - --- Aluksi. Mutta olin ollut seminaarissa ainoastaan vuoden, kun -rovasti Ask kuoli. - --- Aukusti Ask! -- Rovasti ponnahti pystyyn tuoliltaan ja kiiruhti -kädet ojennettuina Kyllikkiä kohden. - --- Oletteko te Aukustin kasvatti, -- se sama, josta hän kirjoitti -meille vähää ennen kuolemaansa? - -Rovastinna hätääntyi. Hänkin muisti kirjeen, jossa rovasti Ask oli -kertonut kasvatistaan ja halustaan testamentillaan auttaa häntä -eteenpäin. Mutta ihmisten ilkeämieliset selitykset panivat rovastin -epäilemään. Siksi hän tahtoi kuulla ystävänsä mieltä. - --- Niin, niin jos te kaipasitte häntä, niin kyllä mekin, -kiiruhti rovastinna selittämään. Ja rovasti innostui kertomaan -ylioppilasajoista, jolloin he Aukustin kanssa olivat asuneet yhdessä -pienessä ullakkohuone-pahaisessa Helsingin laitaosissa. - -Rovasti oli niin innostunut muistoistansa, ettei huomannut Kyllikin -pari kertaa yrittävän lähtöä. Rovastinnan täytyi huomauttaa häntä -siitä. - -Evästettynä sydämellisillä kutsuilla pian palata uudelleen Kyllikki -vihdoin lähti. Ajatukset askartelivat iloisesti odottavassa työssä ja -mieli oli lämminnyt pappilalaisten ystävällisyydestä. Mutta siellä -käynti oli myöskin painanut pistävän okaan hänen sisimpäänsä. Rovasti -oli heti alussa kertonut kuka oli toisena opettajana Vaaramäellä. -Koulu oli ennen ollut pieni sekä rakennukseltaan että oppilaslukuun -nähden, mutta rautatien jouduttua tälle kulmalle olivat olot -muuttuneet. Koulun miesopettajan lisäksi valittiin sen johdosta -opettajatar kouluun. Mutta senjälkeen kun Kyllikki jo oli tullut -valituksi, oli opettaja saanut kutsun kotipitäjäänsä, ja kun eräs -kaksi vuotta pitäjässä palvellut apuopettajatar samoihin aikoihin -joutui vapaaksi, siirrettiin hänet Vaaramäelle. Täten oli siellä -nyt kaksi naisopettajaa. Ja se toinen oli -- Hilma Heponen, sama -Hilma, joka oli ollut seminaarin ylimmällä luokalla Kyllikin tullessa -ensimmäiselle ja joka ikipäiviksi oli käynyt katkeraksi Kyllikille. - -Muutamat pikkuavaimet Kyllikin taskussa helisivät iloisesti: oma -koti, oma koulu. Iso avain jyskytti totisesti: Hilma, Hilma, Hilma. - -Iloinen työ-into ja omituinen ahdistava tunne taistelivat keskenään -Kyllikin sisimmässä. - -Tie teki samassa mutkan. Oikealle avautui Vaaramäen tie, vasemmalle -tie kirkonkylään. Kyllikki kääntyi vasempaan. Hän tahtoi saada -puhutella toisia paikkakunnalla toimivia opettajia. Ja hän muisti -rovastinnan sanat. - - * * * * * - -Hämärsi jo kun Kyllikki hevosella tuotiin kirkonkylän kansakoululta. -Hän hypähti rattailta, kiitti kyydistä ja lähetti terveisensä -kansakoululle. Sitten hän kääntyi portista sisään. - -Mutta miten toisenlaiselta näyttikään hänen kotinsa nyt kuin -eilen auringon kirkkaassa valossa! Metsä tuntui hautovan synkkiä -salaisuuksia, illan varjot peittivät koulutalon kuin suuret mustat -siivet ja puut pihamaalla humisivat haikean raskaasti. - -Hän avasi oven perimmäiseen huoneeseensa. Hämärissä hän vain -epäselvästi eroitti edellisenä iltana paikoilleen asetetut kalut. -Mutta tuntui kuitenkin siltä kuin hän pitkän eron jälkeen olisi -tavannut vanhoja hyviä ystäviä. - -Tuossa oli hänen pöytänsä ja muutamia tuoleja, ensimmäiset esineet, -jotka hän oli ostanut tätä kotia varten. Ja tuossa oli hänen oma -kokoonkyhäämänsä sohva! Hän oli nähnyt sellaisen erään tuttavan luona -ja kohta ihastunut siihen huomatessaan miten helposti sellainen oli -laitettavissa. Ei tarvittu muuta kuin puulaatikko, jonkinlaista -pehmikettä päälle ja sitten seinään sohvan yläpuolelle selustaksi -kiinnitettävä päällinen. Ja nyt se oli tuossa! -- Kovin mukava, -lämmin ja kodikas nurkka oli sille löytynyt tuossa lähellä uunia. - -Kävi kuin lämpölaine koko Kyllikin olemuksen läpi. Hän painui -sohvalleen, sulki silmänsä ja palautti mieleensä edellisen illan, -jolloin laskeva aurinko tervetuliaisiksi kylvi kultia hänen -jalkojensa juureen. - -Satu oli muuttunut ihanaksi elämän todellisuudeksi. Hän, osaton orpo, -katseli kuin lumottuna hänelle loihdittuja rikkauksia. - -Onnellinen hymy huulillaan Kyllikki painui sohvansa perimmäiseen -soppeen. Valmiiksi laitettu yösija houkutteli nukkumaan, mutta -hän ei malttanut. Katse pyyhkäisi vain kuin hyväillen vuodetta. -Se oli pukkisänky yksinkertaisinta kuosia. Se oli maksanut vain -seitsemän markkaa, eikä vaatinut paljon makuuvaatteitakaan. Täytyihän -sellaisesta pitää! - -Kyllikiltä pääsi pieni, iloinen hymähdys. Jos hänelle joskus sattuisi -tulemaan vieraita yöksi, ei hänellä todellakaan ollut vieraanvaraa, -ei siksi nimeksikään. Mutta vieraista ei ollut pelkoa näin alussa -ainakaan. Ja jos vastaisuudessa tulisi, olisi silloin ehkä varaakin -heille! Jos hän vain saisi olla terve ja tehdä työtä, niin hän -piankin pääsisi veloistaan, sekä opintovuosina otetuista että -lainasta, joka oli ollut otettava kodin perustamista varten. Ja kun -sekä pappilassa että kansakoululla olivat olleet niin ystävällisiä -hänelle, saisi hän kai koevuosienkin jälkeen jäädä tänne, tähän -kauniiseen kotiin, joka oli ottanut hänet vastaan hymyilevästi kuin -äiti lapsensa. - -Hän värähti, ja syvä laskos muodostui kulmakarvojen väliin. Kuin -äiti lapsensa! Miten kipeästi se ajatus koski! Siellä, mistä muut -keräilivät elämänsä kauneimmat muistot, siellä kasvoivat hänen -kokemustensa pistävimmät piikit. - -Hän koetti karistaa ajatukset luotaan. Eteenpäin, eteenpäin -oli hänen tunnussanansa. Taakseen katsova pysähtyy. Taaksepäin -katsominen lamautti, -- ainakin sitä, jonka lapsuuden mailta huokui -hyinen halla. Sentähden oli paras unohtaa. Ainoastaan silloin hän -tahtoo muistaa, kun hän tapaa pienen, pelokkaan olennon, joka -huutolaistyttönä kulkee kodista kotiin, on tiellä kaikkialla ja -tuntee ettei ole oikeutta elämään, vaikka on elämään tullut. Silloin -hän tahtoo katsoa taaksepäin ja muistaa, muistaa omat kipeimmät -kokemuksensa, voidakseen oikein lämpimän sulattavasti katsoa sen -lapsen sisimpään, tarttua käteen niin pehmeästi ettei kosketus tee -kipeätä, ja sivellä päätä niinkuin ei kukaan ollut sivellyt siihen -aikaan, kun hän itse kulki niitä polkuja. - -Hän koetti taaskin riuhtaista itsensä irti entisyydestä. -"Eteenpäin", sanoi hän puoliääneen ja päättävästi, "eteenpäin". -Mutta samassa nousi hänen silmäinsä eteen kuva kansaa täyteen -ahdetusta maalaistuvasta. Peräpenkin edessä pöydän takana seisoo -vanha lempeäkatseinen pappi. Hänen luokseen kulkee toinen toisensa -jälkeen lukemaan. Ja nyt työntävät sinne ujoa, pientä tyttöä. Polvet -notkahtelevat, sydäntä kouristaa. Mutta tuo lempeä katse kohdistuu -rohkaisevana tyttöön. Se nostaa hänet siitä toivottomasta oman -olemassaolonsa halveksimisesta, johon ihmiset ovat nujertaneet hänen -luottavan lapsensydämensä. Se sanoo hänelle: ole rohkea, sinä osaat! -Ja hän osasi. -- Hän luki lukemistaan, sisältä ja ulkoa, -- ja -rovasti hymyili yhä ystävällisemmin. - -Muutaman viikon kuluttua oli hän pappilassa kasvattina. - -Kuinka sanomattoman onnellinen hän olikaan! Hän oli nälkiintynyt -ja laiha tullessaan pappilaan. Pian kehuttiin häntä pulskaksi -ja tanakaksi tytöksi. Mutta parasta kaikista oli sittenkin se, -ettei häntä enää toruttu ainaisesta tiellä olemisesta ja että hän -pappilassa sai lukea ja oppia niin paljon. Rovasti opetti häntä -soittamaankin. Rovasti itse soitteli paljon, välistä virsiä, välistä -sellaista, josta ei sanonut tietävänsä mitä se oli, mutta joka -Kyllikistä oli hyvin kaunista, vaikka niin surullista että ihan -rupesi itkettämään. - -Monesti pani rovasti hänet laulamaankin. Kun Kyllikki silloin kääntyi -katsoakseen rovastiin, istui tämä keinutuolissa käsi silmillä. - -Kyllikki luuli hänen itkevän. Ja hänen teki mieli juosta luokse, -halailla rovastin polvia, niinkuin hän oli nähnyt vanhojen vaimojen -tekevän, ja lohduttaa oikein sydämellisesti. Mutta hän ei uskaltanut. -Syvä juopa erotti kaikesta huolimatta yksinäisen vanhuksen ja lapsen, -jolle taakaksi käynyt elämä hänen kauttaan oli muuttunut kauniiksi ja -hymyileväksi. - -Kyllikki karkasi yhtäkkiä pystyyn. Ei, ei, tämä ei käynyt päinsä. -Opettajatar, jonka huomenna virkkuna ja pirteänä piti tarttua työhön, -valvoi entisyyttä ajatellen sensijaan, että olisi nukkunut ja koonnut -voimia. - -Hän otti suojahuivin tuolin selustalta ja kietaisi ympärilleen. -Hänen oli vilu. Sitten hän meni keittiöön, teki tulta pesään ja pani -edellisestä illasta säästyneen maitotilkkasen lämpiämään. - -Tehdessään tätä kuuli hän liikettä seinän toiselta puolelta. Hilma -johtui kohta hänen mieleensä. Olisikohan Hilma todella kotosalla, -vaikka talo oli näyttänyt tyhjältä ja ovet olivat olleet lukossa sekä -edellisenä iltana hänen tullessaan että tänä aamuna? Jos alku oli -tällaista, millaiseksi muodostuisikaan yhteistyö? - -Kyllikki puhalteli hiillosta saadakseen valkean syttymään. Hänen -silmiään kirveli. - -Oli sekin harmillista, kun ei tehtyä saanut tekemättömäksi, ei vaikka -kuinka olisi koettanut! Ja kun se sitten aina kiertyi eteen, milloin -milläkin tavalla. - -Tuli hulmahti samalla ilmiliekkiin. Kyllikki pani kannen kattilan -päälle, asetti voita ja leipää pöydälle ja otti lampun mennäkseen -omaan huoneeseensa. Mutta avatessaan oven hän hätkähti ja astui -askeleen taaksepäin. Vastakkaisella seinällä hän näki omituisen -varjokuvan. Se oli kuin hänen oma kuvansa. Mutta hän oli pitkä, -laiha, musta huntu ympärillään ja hän kulki kumarassa kuin raskaan -taakan painamana. - -Hän asetti lampun pöydälle ja loi pikaisen katseen ympäri huoneen. -Sitte hän kävi katsomassa olivatko ovet lukossa. Hän ei yleensä ollut -arka. Mutta yksin asuvan täytyi olla varovainen. - -Tehtyään kierroksen huoneessa Kyllikki palasi keittiöön. Mutta hän -ei saanut syödyksi. Hänellä oli yhä seinällä näkemänsä kuva silmäin -edessä. - -Vasta kun hän korjattuaan ruuat pois pääsi koulusaliin soittokoneen -ääreen, alkoi pahantuntemus vähitellen haihtua. - -Hän lauloi laulun toisensa jälkeen, ensin hyräillen hiljaa ja -varovasti, miltei arkaillen, sitten yhä voimakkaammin ja raikkaammin, -yhä enemmän iloa ja toivoa uhkuvana. - -Hän tunsi jälleen olevansa se Kyllikki, jolla oli oma koti ja oma -koulu ja joka koko voimallaan kurottautui kohti tulevaisuutta ja -onnea. - - - - -Suvisuojan neiti. - - -Hänen nimensä oli Linda Alm. Mutta häntä kutsuttiin yleisesti -Suvisuojan neidiksi. - -Hän oli muuttanut paikkakunnalle kenenkään tietämättä mistä hän -oikeastaan tuli. Hän ei tuntenut ketään, eikä kukaan häntä. -Käydessään ensi kertaa katsomassa seutua hän mielistyi Suvisuojan -huvilaan, teki siitä kauniin talvisin asuttavan kodin ja liitti -siihen maata niin paljon, että siitä tuli erinomainen pikkutila. -Kaupat tehdessään hän maksoi käteisesti ja tinkimättä. Siitä hän sai -varakkaan nimen. Ja sen nimen hän sai pitää. - -Jokainen työhön pystyvä otti mielellään työtä Suvisuojassa. Siellä -maksettiin runsaat päiväpalkat ja ruoka oli hyvää. Alussa yritti kuka -hyvänsä sinne. Mutta neiti teki siitä pian lopun. Hän osasi itse -kaikkea. Mutta hän ei puhunut siitä. Se tuli tietoon vasta hänen -korjatessaan kelvotonta työtä. Kirvesmies, joka vähän sen jälkeen, -kun neiti itse oli muuttanut Suvisuojaan, oli tullut tekemään -korjauksia tuvan puolella, joutui ymmälle neidin tarkastaessa hänen -työtään. Ovi oli vino ja portaat korjattu sellaisiksi, että vesi -sateella jäi niihin kuin säiliöön. - -Neiti nosti itse raskaan oven saranoilta ja sanoi kuinka se oli -korjattava. Sitten hän rupesi purkamaan portaita. Tehtyään sitä -kappaleen matkaa miehen voimalla ja tottuneen taidolla, antoi hän -työkalut kirvesmiehelle: Korjatkaa ja tehkää kunnollista tai annan -työn toiselle. - -Ja samanlaista komentoa seurattiin sekä puutarhassa että pelloilla. - -Paikkakunnalle muuttaessaan oli Suvisuojan neidillä matkassaan kaksi -uskottua ihmistä. Toinen oli taloudenhoitaja vanha Leena, toinen -isäntärenki Matti. -- Molemmat huolehtivat kaikesta kuin omastaan. -He tunsivat tarkalleen emäntänsä tavat ja tahdon. Avunpyytäjien -tullessa tiesi Leena milloin ja missä muodossa apu oli annettava. -Ja jos Matti-renki rattaat tyhjinä ajoi tietä pitkin, tarjosi hän -tavallisesti kuten emäntä itse kyytiä hevosettomille, -- etenkin -naisille ja lapsille. - -Kun Suvisuojan viljelysmaita kiitettiin niiden mallikelpoisesta -kunnosta, suuntasi emäntä kiitokset Mattiin. Mutta isäntämiehet, -jotka Suvisuojan emännän kanssa olivat keskustelleet maanviljelystä -koskevista asioista, tiesivät, että hänellä silläkin alalla oli -selvät ja tarkat tiedot. - -Suvisuoja oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan, mutta kukaan ei -päässyt kotiutumaan sinne. Se oli jollain näkymättömällä tavalla -perheen varsinaisille jäsenille eristetty pyhäkkö. Ja tämä oli kipeä -kohta Suvisuojalaisille, -- etenkin kun neiti itse harvoin kävi -kylässä. - -Suvisuojan neiti hankki itselleen runsaasti sekä ihailijoita että -kadehtijoita. Nuoret kuuluivat poikkeuksetta edellisiin, sillä -nuoret olivat hänen erityisessä suosiossaan. Jos hän vain näki -nuoren yrittelevän ja pyrkivän, oli hän kohta valmis auttamaan. Hän -ei voinut sietää ajatusta, että nuori elämä tuhoutuisi tai kuluisi -hukkaan. Hän tiesi mitä se maksoi. - -Ihmiset näkivät hänessä varakkaan tilanomistajan. Hän tiesi -itse olevansa katuva parannuksentekijä. Ihmiset sanoivat häntä -runsaskätiseksi antajaksi, hän tiesi vain maksavansa vanhoja velkoja. -Hänen johdonmukaisesti samanlainen käytöksensä köyhiä kuin rikkaita, -alhaisia kuin ylhäisiä kohtaan herätti monesti huomiota. Hän itse -tiesi vain tasoittelevansa oman vääryytensä jälkiä. - -Suvisuojan neiti ajatteli harvoin menneisyyttä, -- oikeastaan -vain silloin, kun se oli tarpeellista ohjaukseksi nykyhetken -velvollisuuksissa. Silloin se kuului hänen katumustöihinsä. - -Sinä iltana, jolloin Kyllikki lauloi mieleensä iloa ja uskallusta, -kulki Suvisuojan neiti puutarhassaan. Kuu kumotti koivujen lomasta. -Ilma oli täynnä kukkien tuoksua. Suvisuojan neiti kulki hitaasti -eteenpäin kukkiensa keskellä. Hänen olennossaan oli kelmeän kuutamon -hiljaisuutta. Entisyys oli hiipinyt hänen rinnalleen ja teki hänet -hiljaiseksi. - -Silloin yhtäkkiä kantautuivat kirkkaat, värähtelevät säveleet halki -ilman. - -Suvisuojan neiti pysähtyi. Kävi kuin värähdys hänen olemuksensa läpi. -Hän kuunteli henkeä pidättäen. - -Laulu kuului ensin hiljaisena, sitten yhä kovemmin ja kovemmin. Ääni -kasvoi, paisui, tulkitsi yhä enemmän iloa ja rohkeutta. Viimein tulla -kumpusi joka sävel kuin syvistä elämän iloa uhkuvista hetteistä. - -Suvisuojan neiti seisoi liikahtamatta. Hänen kasvonsa paistoivat -valkeina kuutamon valossa. Hänen silmiinsä syttyi harvakseen -omituinen tuike. Vuosikausien harmauteen haudatut muistot nousivat -laulun herättäminä eloon kuin tuulen hengessä hiilloksen alta salassa -kytenyt kipinä. - -Noin, juuri noin hänkin oli laulanut. Hänellä oli ollut hyvä ääni, -jota ihailtiin. Ja hänellä oli temperamenttia. Hän rakasti väriä, -tuhlaili väriä, väriä säveleisiin, väriä liikkeisiin, väriä elämän -kokemuksiin. - -Hänellä oli ollut enemmän kuin tuolla nuorella laulajalla, jonka -äänessä vielä oli paljon tyttömäistä tavoittelua. Mutta sen -perussävel oli sittenkin täynnä rohkeata, elämänhaluista eteenpäin -pyrkimystä, joka oli sukua hänen omalle entiselle minälleen. -Sentähden se herätti kuolleen ja haudatunkin uudelleen eloon. - - "Riemuele! Iloon sinut luonut Luoja on, siks' sydämen on suonut. - Tuntees pyhän temppeliin ei tuonut vanhuus viel' oo pakkastaan." - -Suvisuojan neiti ei kuullut sanoja, mutta hän tunsi säveleen. Hän -tuli yhtäkkiä ajatelleeksi nuoren, aloittelevan opettajan asemaa. -Hän itse oli säästynyt niiltä kokemuksilta, jotka olivat tutut -monelle itseään elättävälle naiselle, mutta hänellä oli ihmis- ja -elämäntuntemusta tarpeeksi tietääkseen mitä toisista riippuva asema -usein toi muassaan. - -Hän rupesi ajattelemaan Suopohjan oloja ja niitä eri aineksia, joista -nuori opettaja saattoi tulla riippuvaksi. Ja hänen mieltään alkoi -ahdistaa. - - "Riemun hetki ainoo katoovainen itkuun ei oo luotu -- -- - -- -- Eikä veres nuori purppurainen syötäväksi surujen." - -Hänen sydämensä lämpeni nuorta, tuntematonta laulajaa kohtaan, joka -yksinäisyydessään uskalsi laulaa tuollaisia luottavia elämän ilon -säveleitä. - -Hän seisoi hievahtamatta kuunnellen kunnes laulu lakkasi. Silloin hän -hitain askelin ja ajatuksiinsa painuneena palasi huoneeseensa. - -Seuraavana päivänä hän kaunis kakku matkassaan läksi tapaamaan uutta -naapuriaan. Mutta hänen täytyi palata kotiin kakkuinensa, sillä -koulun ovet olivat lukossa. Kyllikki oli poissa. - -Seuraavana päivänä iltahämärissä, kun raikas laulu taas koululta -kantautui Suvisuojaan, yritti hän uudelleen. Laulu, jota -pitkin matkaa jatkui, oli takeena siitä, että käynti ei jäisi -tuloksettomaksi. - -Kuullessaan etehisen oven aukenevan, lakkasi Kyllikki laulamasta ja -tuli ovelle. Ujo hämmennys sekaantui hänen luontaiseen reippauteensa -hänen tervehtiessään vierasta. - -Suvisuojan neiti käytti mielellään katseensa terävyyttä päästäkseen -selville ihmisistä, joita hän tapasi. Mutta tällä kerralla peittyi -terävyys äkkiä suopean hymyn verhoon. Se samoin kuin ojennettu kakku -haihdutti katseen ankaraa arvostelua. - --- Onko tämä minulle? -- Kyllikki katseli ihastuneena kakkuaan. -- -Miten _hirmuisen_ ystävällistä. - --- Vai oikein _hirmuisen,_ -- Suvisuojan neiti nauroi. Mutta Kyllikki -kuuli korostuksen ja ymmärsi mihin se tähtäsi. Hän punastui. Tiesihän -hän ettei sanonta ollut sopivin ja että häneltä opettajana odotettiin -paljon. - -Hänen katseensa painui hetkeksi. Hän ei saanut opettaja-arvoltaan -vastapainoa sille tunteelle, joka sanoi hänelle, että hän pienenä -ja ymmärtämättömänä seisoi hienon ja teräväkatseisen naisen edessä. -Mutta samassa, kun hän tunsi sen, karisti hän kaikki turhat -tavoittelut luotaan. Hänkin nauroi. -- Niin nähkääs, eihän sitä tule -vanhaksi, viisaaksi ja täysoppineeksi samalla kuin onnistuu saamaan -viran. - --- Oikein, oikein, te olette luonnollinen ja rehellinen ihmislapsi! --- Suvisuojan neidistä uusi opettaja oli kerrassaan ihastuttava -seisoessaan tuossa kouluhuoneen kynnyksellä kakku kädessään ja hetken -vaihtelevat tunteet kuvastumassa kasvoilla kuin ohi kiitävät pilvet -lähteensilmässä. - -Kyllikki avasi oven huoneeseensa ja pyysi vieraansa istumaan. - -Huoneen yksinkertainen, mukavuuksia puuttuva kalustus kiinnitti -Suvisuojan emännän huomiota, mutta samalla myös soma, viihtyisä -järjestely. - -Suvisuojan emäntä rupesi kertomaan omasta kodistaan. Sinne oli vain -viiden minutin kävely Vaaramäeltä ja siellä otettiin mielellään -vastaan vieraita. Kaipasihan nuori ihminen joskus toistenkin seuraa. -Ja kun täällä, missä asutus oli harvaa, joku sattui asumaan lähellä, -oli syytä ahkerasti käydä häntä katsomassa. - -Kerrottuaan omasta kodistaan Suvisuojan neiti rupesi puhuttamaan -Kyllikkiä. Hänellä oli taito houkutella toisia puhumaan. Ja hän -käytti sitä etenkin tahtoessaan ottaa selkoa lähimmäisistään. - -Kyllikki meni suoraa päätä ansaan. Hän kertoi avomielisesti siitä, -miten rajattoman iloinen hän oli kodistaan, mutta myöskin siitä, että -pelkokin jo oli vavauttanut hänen sisintään. Hän kertoi käynnistään -pappilassa ja kirkonkylän kansakoululla ja lopuksi siitä mustasta -varjosta, joka oli tehnyt niin kaamean vaikutuksen häneen. - --- Siivoset ovat erittäin kunnollista väkeä ja herra Seppälä samoin, -neiti Alm huomautti sivuuttaen muun. - -Kyllikki ei epäillyt minkäänmoisia sivutarkoituksia. Hän ei ollut -tottunut sellaisiin, jotka laskinluoti kädessään ottavat selkoa -ihmisolennon pohjamuodostuksista. Hän jatkoi yhtä avomielisesti kun -oli alkanutkin. - --- Aivan niin, niin minustakin. Herra Seppälä tuntuu vähän jurolta ja -kömpelöltä, mutta pohjalta paistaa suuri hyvyys. - -Suvisuojan neiti vavahti. Hän istui huoneen nurkkauksessa eikä -Kyllikki nähnyt hänen kasvojaan, mutta hänen tarkka korvansa huomasi -omituisen väreen äänen soinnussa. - --- Joko te noin nuorena osaatte antaa arvoa hyvyydelle? Sitä minä en -osannut. -- Äänessä oli kuin itkua. - -Kyllikki jäi vastausta vaille. Mutta hänet vapautti pulasta -etehisestä kuuluva kopina. Hän nousi. Samassa ovi avautui ja pyylevä -rouva purjehti sisaan. - --- Kas vaan, täällä on vieraita! Tervetuloa, tervetuloa -paikkakunnalle! -- Vieras kätteli Kyllikkiä, samalla kun katse kiersi -huonetta pitkin kuin pannen uuden opettajan varallisuussuhteet -vaa'alle. Sitten hän esitti itsensä asioitsija Holpan rouvana. Hän -oli ohi ajaessaan päättänyt pistäytyä tervehtimään uutta opettajaa. -Tiesihän sen miltä mahtoi tuntua oudoissa oloissa. Ja kun pikkukoulu -huomenna alkoi, teki siitäkin syystä mieli tutustua opettajaan. -Hänelläkin oli yksi kouluun tuotava. - --- Tulitte ehkä katsomaan uskaltaako lähettää lasta tänne! -- -Kyllikki nauroi. - -Sandra Holppa suori leveillä kotitekoisilla pitseillä koristettua -liivin etumusta, samalla kuin hän salavihkaa vilkaisi Kyllikkiin. Hän -ei ollut oikein varma siitä, mihin sanottu tähtäsi. - --- Nähkääs -- kun on äiti -- ja äidin tunteet. -- Minun -Kaarlollanikin on ehdot. - --- Käykö hän kansakoulua? - --- Olisi pitänyt päästä neljännelle luokalle. Mutta entinen opettaja -oli tiukka mies. Hän antoi semmoiset numerot, että kesällä piti -lukea. Ei muuten lasketa luokalta, niin hän sanoi. Mutta eihän ne -pojat kesällä malta. - --- Sillähän se korjautuu, että hän jää kolmannelle luokalle vielä -täksi vuodeksi. - -Suvisuojan neiti yskähti kuivasti ja Sandra sävähti punaiseksi. --- Mokomakin, sihautti hän ajatuksissaan. Pitikö häntä hyvitellä -herkuilla noin niinkuin Suvisuojan neiti, joka vaikka ei muuten -kylässä käynyt jo oli ennättänyt tänne. - --- Ei neiti ole ennättänyt käydä meillä, Sandra sanoi kääntyen -Kyllikistä Suvisuojan neitiin. - --- Harvoinhan minä kylässä käynkin. Suvisuojan neiti nousi tehden -lähtöä. Ja Sandra seurasi esimerkkiä. Hänen hevosensa oli nuori eikä -malttanut kauvan odottaa ja hänen piti vielä pistäytyä toisellakin -puolella. - --- Kai te olette tavannut neiti Heposen? Sandra tiedusteli etehisen -kynnykseltä. - -Kyllikki ei kohta vastannut. Hän auttoi takkia Suvisuojan neidin ylle. - --- Kuulin että olitte yhtaikaa seminaarissa, Sandra pitkitti. - --- Olimme. -- Se sanottiin yksikantaan. Suvisuojan neiti ei kuullut -sen enempää. Hän läksi. Mutta hän kuten Sandra huomasi lyhyyden -Kyllikin vastauksessa. Ja kukin teki päätelmiään. Kotimatkalla -Suvisuojan neiti ajatteli tarvetta, jota hän tunsi auttamaan nuoria -taipaleelle lähteviä eteenpäin. Hänen uudet naapurivelvollisuutensa -tuntuivat hänestä tällä kertaa etuoikeudelta. Nuori opettaja oli -suuresti miellyttänyt häntä. - -Hän avasi hitaasti kotinsa portin. Kukkasten lemuava tervehdys -lehahti häntä vastaan. Kastor, joka tasaisin askelin oli tassutellut -emäntänsä vieressä, innostui iloisella hännänhuiskahduksella -muistuttamaan olemassaolostaan, ja kuukin luiskahti pilven alta kuin -sanoakseen: katso tällainen on sinun kotisi. - -Voimakas tunneaallokko kohosi syvältä hänen olemuksensa uumenista. -Hän näki mitä hänellä oli. Hän tiesi, mitä hänellä olisi _voinut_ -olla. - -Kukkaset karistelivat kastehelmiään hänen jalkojensa juureen, -Kastor katsoi surullisen kysyvästi emäntäänsä, ja tuulenhenki -lehautti kukkien tuoksua hänen ympärilleen kuin pidättääkseen -häntä kuutamoisen puutarhan tenhopiirissä. Mutta katsomatta -ympärilleen astui Suvisuojan emäntä hiljaa eteenpäin. Hän kulki -kahden suuren huoneen läpi, joiden vaalea kalusto, iloiset värit -ja monet kaunistukset häämöittivät esiin kuutamon valossa. Näistä -vierashuoneista hän tuli siihen pyhäkköön, johon ei vieraan jalka -ollut astunut. Se oli hänen oma, yksityinen sopukkansa. Sen värit -olivat hillityt, sulavat ja surunvoittoiset, sen muodot suorat ja -koruttomat. Kaikkeen oli syvä, kypsynyt persoonallisuus painanut -leimansa. - -Suvisuojan neiti painui huoahtaen vaaleanharmaalle vuohentaljalle -uunin nurkkauksessa. Läheisyydessä, vuoteen yläpuolella riippui -tyroolilainen veistos ristiinnaulitusta, matkan päässä kuva -köynnöksien kiertämästä luostarimuurista. Kuvan ympärillä riippui -sitä kehystävänä seppeleenä suuri valkeahelminen rukousnauha. - -Mutta Suvisuojan neidin katse ei pysähtynyt siihen. Se kulki -eteenpäin, hipaisi ohimennen paria öljymaalausta ja pysähtyi viimein -pieneen mitättömään, postikortin suuruiseen tauluun, joka katseilta -kätkössä riippui eräässä nurkassa. - -Suvisuojan neiti peitti kasvot käsiinsä. Hänen ei tarvinnut katsoa -kuvaa. Se tunki umpeenpainuneidenkin silmäluomien läpi. Hän osasi sen -ulkoa. Hän tiesi mitä jokainen piirre siinä puhui. - -Hän näki vuoren huipulla linnan, ympärillä korkeat muurit, -alapuolella ammottava syvyys. - -Linnan parvekkeella seisoo neito, yhtä ylpeä kuin kaunis. Ja -pelokkaana tunkeilee hänen takanaan parvi palvelevia nuoria tyttöjä. -Mutta hän ei katso heitä. Hän katsoo ritariin, joka silmääkään -räpäyttämättä, uljas miehuus kasvoillaan ratsastaa muurin kapeata -lakea pitkin. - -Paikalta, jossa ritari nyt ratsastaa, ovat monet syöksyneet -syvyyteen, saaden siellä surmansa. Toiset ovat peloissaan -peräytyneet. Siksi on linnan ylpeä valtiatar yhä pysynyt neitona. -Kukaan ei ole ollut täysmittainen hänelle. Rakkaus tai rohkeus on -pettänyt. - -Suvisuojan neiti näkee ja kuulee kaiken. Hän on lukenut tarun -vanhasta kertomarunosta. Hän on kuullut vuoristolaisten kertovan sen -omalla, oudolla murteellaan. Nyt _tapahtuu_ se hänen silmiensä edessä. - -Linnanneito tuijottaa katse jännitettynä ratsastajaan. Hän ei ole -peloissaan. Hän ei toivo, ei rakasta. Hän on ainoastaan jännitetty. -Ja hänen jännityksensä kasvaa jokaiselta ratsun askeleelta. Hän -uskaltaa tuskin hengittää. - -Rajattomat riemuhuudot herättävät hänet viimein kuin lumeesta. -Ratsastaja on onnellisesti saapunut jyrkänteen ohi ja laskeutuu -linnan portin kohdalla ratsuineen muurilta. - -Kansanjoukot riemuitsevat. Nenäliinat, viuhkat ja kukkaset liehuvat. -Vanha ruhtinas kiiruhtaa ilosta vapisevin polvin voittajaa vastaan. -Voitto tietää vanhukselle vapahdusta pitkäaikaisesta pelosta, pelosta -painua hautaan ilman tietoa ikivanhan linnan kohtalosta ja suvun -jatkumisesta. - -Mutta voittaja ei näe kansanjoukkoja, ei vanhusta. Hän katsoo -ainoastaan odottavaan palkintoon, jonka linnanneito hänelle ojentaa. - --- Noin, noin -- riemuitsee linnanneito itsekseen. Hän on tahtonut -kokonaan hallita sitä, jolle hän antaa rakkautensa. Nyt hän näkee -hallitsevansa. Hän on tahtonut todistuksia, uhria, maksoi ne mitä -hyvänsä. Nyt hän on saanut sellaisia. - -Hän ei rakasta, ei helly, mutta hän riemuitsee voitostaan. - -Ritari polvistuu hänen eteensä, nostaa katseensa häneen ja seppele, -jonka liitteenä kimaltelee kultasydän, laskeutuu voittajan otsalle. - -Ritari nousee. Hänen katseensa painuu hetkeksi neidon katseeseen. Se -leimuaa uljasta ritarimieltä, rohkeutta taistella ja uhrata. - -Linnanneito tuntee sisimmässään ennen aavistamatonta iloa. Kirsi -sulaa. Ylpeä pää painuu. Käskijän katse lämpenee. Hän on oppinut -rakastamaan. - -Mutta samassa ritari on pystyssä. Hän kiskaisee seppeleen päästään, -se vääntyy hänen käsissään ja helähtää alasviskattuna linnanpihan -kiviseen permantoon. - -Ritarin katse painuu jälleen linnanneidon silmään. Se säihkyy. Hänen -huulensa avautuvat. Hän puhuu. Ja jokainen sana on kuin tulenliekki. --- Minä olen rakastanut sinua, uljas neito. Mutta sinun ylpeytesi, -sinun vaatimuksesi ovat tappaneet rakkauteni. - -Hän käännähtää, viskautuu odottavan ratsun selkään ja katoaa -näkyvistä. - -Sen jälkeen Kynast-linna on lohduttoman surun tyyssija. Vanha -ruhtinas vaipuu surunsa murtamana hautaan. Ylpeä linnanneito itkee -ikänsä rakkautta, joka _oli hänen,_ mutta jonka _hän surmasi._ - - * * * * * - -Suvisuojan neiti tuijottaa kyyneleettömin katsein kuvaan. Se -on kertonut hänelle hänen oman elämänsä tarinan. Hän on velkaa -kaikille. Sillä se, joka antaa kuoliniskun suurelle ja rehelliselle -rakkaudelle, hän köyhdyttää elämän muiltakin. - -Suvisuojan emäntä nousee hitaasti. Hän ajattelee nuorta, iloista -naapuriaan, ja hän lupaa pyhästi tehdä voitavansa hänen hyväkseen. -Se musta varjo on karkoitettava nuoren, elämän kynnyksellä olevan -tieltä. Hän, joka on velkaa kaikille, tahtoo siinä tehdä parastaan. - - - - -Ompeluseura. - - -Ompeluseura oli koolla Linnalan suuressa salissa. Sukkapuikot -kilahtelivat, silloin tällöin helähtivät jotkut sakset ja työaseitten -säestämänä luisti puhe eteenpäin kuin vuolas ja tasainen virta. - -Emäntä Amalia Ruusurinta katsoi tuon tuostakin levottomasti ja -odottavana ovelle päin. Viimein hän nousi, käytti hyväkseen hetkeä, -jolloin jokaisella näkyi olevan tietty puhetoverinsa, ja pujahti -keittiöön. - -Palvelija oli paraikaa järjestämässä talon parhaita kahvikaluja -tarjottimelle. Emäntä loi tarkastavan katseen tarjottimelle. Sitten -hän tarttui pöydällä seisovaan vahakankaalla peitettyyn kiviastiaan -ja rupesi irroittamaan vahakangasta sen suulta. Samassa hän vilkaisi -pihalle, jossa näki hyvän ystävänsä Sandra Holpan pyörähtävän -portista sisään. - --- Älkäähän kiikkuko siinä tiellä, kivahti hän nuorimmaisilleen, -jotka vatsat painettuina pöytää vasten jännitettyinä odottivat mitä -oli ilmestyvä kiviastian sisältä. -- Lähtekää tätiä vastaan ja tuokaa -tänne keittiöön, hän lisäsi lauhkeammin. - -Täti oli hengästynyt ja kuuma, kun lapset työntämällä työnsivät hänet -sisään keittiön ovesta. Hän painui ovensuussa olevalle tuolille -puhaltelemaan, otti esille ruusunpunaisella reunustetun nenäliinan ja -rupesi sillä leyhyttelemään kasvojaan. Katse sattui hilloastiaan ja -näytti tiedustelevan syytä sen esille ottamiseen. - -Amalia-rouva kiiruhti selittämään, että hän, kun ompeluseuran työt -oli tehty ja kahvit juotu, aikoi pyytää vieraat isännän huoneeseen -syömään hyötymansikkahilloa. Marjoja oli tänä kesänä siunaantunut -enemmän kuin koskaan ennen, ja vaikkakin liialliset tarjoilut -ompeluseurassa oli kielletty, sopi kai lopuksi syödä vähän hilloa. - -Lapsille kihahti vesi suuhun, ja kaksi sormea ojentautui innokkaasti -lähemmä astian reunaan. Mutta äiti ei huomannut niitä. Koko hänen -huomionsa kohdistui Sandraan, joka päästyään hengästyksestään oli -tarttunut puheen päähän kiinni. Sandra oli oikeastaan aikonut tulla -paljoa aikaisemmin Linnalaan, mutta matkan varrella oli täytynyt -poiketa Metsämaahan. Siiriä ei ollut viime aikoina näkynyt missään, -ja se insinööri tai maanmittari tai miksihän karahtierasivat oli -yhtenään ollut siellä. Metsämaan pyykkärieukotkin olivat puhuneet -siitä. Sandra oli sentähden varmasti tuntenut, että nyt sinne kuuluu -jotain. - --- Ja kuuluiko? -- Amalia Ruusurinta oli niin jännityksessä, että -pisti hillokauhan ensin suuhunsa, sitten takaisin astiaan. - --- Tulin kuin tilattuna, -- juuri kun sormuksia oli vaihdettu. -Kihlakortit pannaan tänään postiin. - --- Ei olis tarvis lähettää tänne päin, nyt kun sinä tulit. -- Amalia -holautti makean naurun omalle sukkeluudelleen. - --- Hei, hei, onpas teillä hauskaa! -- Keittiön kynnykselle astui -lyhyenläntä, karheapiirteinen nuori nainen, jonka ulkonevat poskipäät -ja matala ryyhelmäinen otsa ensi näkemällä pistivät silmään. - --- Kas Hilma! No terve, terve. -- Sandra kävi kattelemaan ja Amalia -työnsi vastatulleelle tuolin Sandran viereen. Mutta Hilma ei -välittänyt tuolista. Hän tahtoi kuulla mikä oli aiheuttanut naurun. - -Sandra lennätti hänelle suuren uutisensa ja Hilma pisti kohta asian -johdosta pieneksi polkaksi keskellä keittiötä. - --- Joutikin tulemaan jotain hauskaa! Ei täälläpäin sellaista -liiemmästi anneta! - -Sandra tarttui paikalla sanottuun. Hän oli luullut, että Hilmalla -nykyään oli ainaiset ilonpäivät. Olihan hän saanut sellaisen -opettajatoverin, josta puhuttiin pitäjätä pitkin. Etevä, kaunis, -hyvä-ääninen ja vaikka mitä! - --- Pyh! Kostunko minä hänen kauneudestaan enemmän kuin -etevyydestäkään. Sain minä niistä tarpeekseni jo seminaarissa! - --- Niin vainenkin, taisitte olla yhtäaikaa seminaarissa. Kumma kyllä. -Hän on kuin vasta lastenkamarista laskettu. - -Hilma närkästyi. Hän tahtoi tietää oliko hän Sandran mielestä paljon -vanhemman näköinen? - --- Enhän minä ajatellut ulkomuotoa, Sandra selitteli, -- vain -opettajalta vaadittavaa arvokkuutta, jota ei neiti Vaarantauksella -ole lainkaan. - -Amalia Ruusurinta oli nyt saanut tarjouksensa kuntoon ja rupesi -vaatimaan vieraitaan saliin. Rovastinna oli äskettäin kehoittanut -seuralaisia ahkeraan työhön. Odotettiin ankaraa talvea. Ja kalliin -ajan johdosta oli puutettakin paljon. - --- Mene sinä, joka olet emäntä, toimitteli Sandra. -- Kyllä mekin -kohta tulemme. -- Hän veti Hilmaa käsipuolesta keittiön viereiseen -huoneeseen ja suhautti hänelle salavihkaa korvaan: - --- Tiedätkös, Martta Siivonen meinaa varmaan sitä Eemelilleen? - --- Kyllikkiäkö? Eemeli on totisesti liian hyvä -- - --- Sh, sh! -- Mennään nyt! -- Sandra avasi oven saliin, purjehti -sisään ja loi kynnykseltä nopean katseen huonetta pitkin. - -Rovastinna istui tavanmukaisella paikallaan sohvan nurkassa. Toisessa -nurkassa istui Martta Siivonen, jota kunnioitettiin paikkakunnan -vanhimpana opettajattarena ja vanhimman opettajan vaimona. Vähän -matkan päässä istui rovasti keinutuolissa. Hän jutteli iloisesti -muutamien nuorten talontyttärien kanssa. Mistä he puhelivat oli -mahdoton kuulla, sillä pastorska Saha, joka istui huoneen toisella -puolella emäntäparven keskellä, puhui vilkkaasti ja kovaäänisesti. -Hän puhui säästäväisyydestä. Se oli puoli, jota kasvatuksessa -kokonaan laiminlyötiin. - -Pastorska Saha käytti aina lyhyitä, täsmällisiä lauseita. Hän -oli entinen opettajatar. Joskin hän naimisiin mennessään oli -eronnut opettajatoimestaan, oli hän selvillä siitä, että hänen -kasvattajatehtävänsä hänen uudessa asemassaan oli tullut entistä -laajakantoisemmaksi. Sentähden hän käytti tilaisuuksia hyväkseen. - -Sandra Holppa väistyi kunnioittavasti huoneen toiselle puolelle. Hän -tunsi epämieluisella tavalla jonkinmoista puutetta tietopuolisessa -kasvatuksessaan aina, kun pastorska tai Martta Siivonen pohtivat -kasvatusopillisia kysymyksiä. - -Lahtelan emännän vieressä oli tyhjä tuoli. Sandra otti sen haltuunsa, -ja sai samassa kun istuutui kerrotuksi Metsämaan Siirin kihlauksesta. - --- Vai kihloissa! -- Viesti vieri eteenpäin salaman nopeudella, ja -kohta oli sekä kihlaus että kihlautuneet yleisen arvostelun alaisena. - -Sandra tiesi kertoa että morsiamella oli kirstut täynnä kapioita ja -että sulhasella oli virka. Häät olivat siis tulossa. Ja ne tulisivat -suuret ja komeat, talon arvon mukaiset. Paikkakuntalaistenkin pitäisi -ajoissa ajatella mitä heidän sopisi tehdä juhlan kunniaksi. Laulua -ainakin olisi hankittava ja hyvää. - --- Jo minä Siirille lupailinkin, että kyllä hommaan. - --- Vai hommaat! -- Martta Siivosen katse sipaisi ohimennen Sandraa. -Sanat lausuttiin yksikantaan ja painolla. Pieni pilkallinen hymy -väräytti Martan suupieliä. - -Sandra ymmärsi koskettaneensa arkaan kohtaan. -- Tietäähän sen -jokainen kuka meillä laulua hommaa, hän kiiruhti selvittämään. -- -Mutta siinä minä missä muutkin, -- jollei nyt syrjään sysätä, kun -paikkakunnalle on tullut uudet ja ihmeelliset kyvyt. - -Martta Siivonen laski ompeluksen kädestään. Hänen älykkäät, -harmaanvihertävät silmänsä tähtäytyivät terävinä kuin naskalit -Sandraan. -- Jos tarkoitat neiti Vaarantausta, niin saattaa tässä -monikin käydä tarpeettomaksi. Se tyttö laulaa kerrassaan ihanasti. -Eemeli jo sanoi, että kyllä nyt kelpaa laulua johtaa. - -Amalia Ruusurinta, joka huomasi yhteentörmäyksen olevan tulossa, -kiiruhti selittämään että uutta opettajaa ei tietenkään kutsuttaisi -häihin, hänhän vasta oli muuttanut paikkakunnalle. Mutta Martta -Siivonen kertoi, että Metsämaalaiset heillä olivat tutustuneet -uuteen opettajaan ja kovin ihastuneet häneen. He olivat kehoittaneet -häntä pian tulemaan Metsämaahan, jonka johdosta Eemeli oli päättänyt -ajelluttaa neiti Vaarantausta sinne. - -Sandra loi merkitsevän katseen Hilmaan. Tumma puna kohosi tämän -kasvoille ja hän painoi päänsä syvemmälle kuin ompelustaan -tarkastaakseen. - -Samassa ovi avautui ja Kyllikki Vaarantausta astui saliin. - -Syntyi hieman hämminkiä. Muutamat joukossa katsoivat säikähtyneinä -toinen toiseensa, ja emäntä kiiruhti hätäisen ystävällisesti -toivottamaan vierasta tervetulleeksi. Linnalassa oli jo miltei -paheksittu sitä, ettei opettaja ennen ollut käynyt. - -Ja nytkin hän tuli näin myöhään, vaikka koululla tänä päivänä oli -lupa. - -Kyllikki lensi punaiseksi. Hänellä olisi ollut paljonkin jolla -puolustautua. Hänellä oli ollut suursiivous ja ikkunain sisällepano -omissa huoneissaan. Hän oli vasta äskettäin saanut apulaisen, pikku -Annin, ja tämän kera oli hän varhaisesta aamusta alkaen ollut työssä. -Mutta hänen oli mahdoton vedota tähän. Hän tiesi vastenmielisesti -lähteneensä Linnalaan. Metsässäkin hän oli viivytellyt poimimalla -syksyn punaamia lehtiä. - --- Anteeksi, mutta minä en yleensä pidä ompeluseuroista. - -Amalia Ruusurinta tyrmistyi. Hän ei saanut sanaakaan sanotuksi, -katsoi vain Sandraan päin. - -Martta Siivonen tuli Kyllikille avuksi. -- Tässä on paikka, sanoi hän -tehden tilaa vierellään ja viitaten Kyllikkiä siihen. - -Hieno puna poskillaan Kyllikki painui tuolille Martta-rouvan -viereen ja tarttui innokkaasti työhön. Rovasti ja rovastinna -katsoivat merkitsevästi toisiinsa. He ajattelivat kumpikin rovasti -Ask-vainajaa. Ei ollut ihme, että hän oli kiinnittänyt huomiota -tuollaiseen tyttöön. Vahinko vain, ettei hän itse saanut iloita -holhokkinsa menestymisestä. Ja vahinko, että hänen äkkikuolemansa ja -ihmisten ilkeämieliset puheet olivat aikaansaaneet sen, että tyttö jo -oppiaikansa alkupäässä jäi osattomaksi kuin lintu paljaalle oksalle. - -Rovastinnan katse kääntyi Kyllikkiin. Tämä teki paraikaa -Martta-rouvalle tiliä sekä taloustoimista että koulutyöstä, -kasvoillaan hänelle ominainen iloisenkirkas säteily. -- Oli siinä -tytössä silmäruokaa! Mutta oli muutakin. Tarmoa oli kysytty kun -opiskelun ohella oli täytynyt itse ansaita, olla työssä kesät, -talvet, yöt, päivät, jotta pääsisi seminaarin läpi niin vähin veloin -kuin mahdollista. - -Martta Siivonen huomasi rovastinnan katseen. Hänenkin silmänsä -kiintyivät hetkeksi mielihyvällä Kyllikkiin. Hän ajatteli Eemeliään. -Harvat pitivät Eemelistä. He eivät nähneet hänessä sitä mitä äiti -näki. Mutta ehkäpä tämä tyttö näkisi. Hän ei ollut ainoastaan iloinen -ja kaunis. Hänellä oli sydän paikallaan paremmin kuin monella muulla. - -Martta ajatteli lämpimiä, äidillisiä ajatuksia. -- Mitä sanotte, täti -Siivonen, olenko järjestänyt asiat hullusti päin? - -Kyllikin kysymys herätti Martan hänen ajatuksistaan. Hän ei -oikeastaan tiennyt mitä Kyllikki viimeksi oli kertonut, mutta hän -kiiruhti vakuuttamaan että työ oli oikein ja järkevästi suunniteltu. -Rovasti ja rovastinna olivat samaa mieltä. He olivat syrjästä -kuunnelleet Kyllikin selostusta ja kiiruhtivat vakuuttamaan, että oli -syytä onnitella sekä nuorta opettajaa että paikkakuntaa, joka oli -saanut nuoren, innokkaan työntekijän entisten lisäksi. - -Sandra Holppa nousi äkkiä ja työnsi oven etehiseen auki. Hänestä oli -tukehduttavan kuuma huoneessa. Ja keskustelu häistä oli katkennut -aivan kesken. - -Pastorska oli toista mieltä. Hän vetäisi taskustaan pienen -sanomalehden ja pyysi puheenvuoroa. Hän oli löytänyt erittäin -ytimekkään kirjoituksen epäkohdista nykyaikaisessa kasvatuksessa ja -pyysi ompeluseuralaisia kiinnittämään huomiota siinä esitettyihin -totuuksiin. - -Vasta kun kahvitarjotin kannettiin saliin keskeytyi pastorskan luku. -Työt, joita tähän asti oli ahkeraan valmisteltu, siirrettiin syrjään, -tehtiin tilaa kahvikupeille ja valmistauduttiin viettämään suloista -lepohetkeä. - -Kyllikki käytti hetkeä hyväkseen. Kenenkään huomaamatta hän pääsi -livahtamaan viereiseen nurkkahuoneeseen. - --- Oh! -- Hän painoi käden povelleen ja huoahti helpoituksesta. - -Oli kuin henki olisi salpautunut tuolla toisten joukossa. Kotoa -lähtiessään oli hän ollut täynnä iloa ja elämän halua. Hän oli -hautonut mielessään kaikenmoisia iloisia työsuunnitelmia. Kun -hänen koulunsa oli kaukana kirkolta, jäivät sen puolelaiset ilman -kirkonkyläläisten etuja. Hän tahtoi sentähden työssään ajatella -ei ainoastaan lapsia, vaan myöskin paikkakuntalaisia. Hän aikoi -perustaa pienen lauluseuran ja koota siihen nuoria niin paljon kuin -mahdollista. Ehkä he myöskin voisivat saada pienen kirjaston toimeen. -Mielellään hän sitä hoitaisi. Niinä iltoina, jolloin kirjasto olisi -auki, saisi kai sali olla lukutupana. Hän varaisi silloin aikaa -seurusteluun ja keskusteluihin. Lisäksi hän ehkä voisi koota nuoria -tyttöjä luokseen, he lukisivat yhdessä jotain oikein hauskaa kirjaa -ja keskustelisivat kysymyksistä, jotka koskevat nuoria ja nuorten -elämää. - -Tätä hän oli ajatellut matkalla tänne. Mutta nyt tuntui siltä kuin -sekä hänen toimintahalunsa että hänen iloinen uskonsa tulevaisuuteen -olisi ollut aivan lamassa. Tuntui niin tukahduttavan raskaalta. - -Hän painui hiljaa läheiseen keinutuoliin. - -Kun saisikin olla yksin täällä! Ystävällisiähän kaikki olivat -hänelle. Mutta hänen tuli sittenkin niin paha olla tällaisessa -suuressa seurassa. Tuntui aivan toisenlaiselta hänen ollessaan yksin -esimerkiksi pappilassa. Siellä tuntui niin turvalliselta. Hän tiesi -että pappilalaiset tahtoivat ja tarkoittivat hänen parastaan. Mutta -näin seurassa tuntui siltä, kuin suhde heihinkin olisi muuttunut. Oli -kuin olisi hänen pitänyt pyytää toisilta anteeksi sitä, että rovastin -väki oli niin ystävällistä hänelle. - -Pitäjäläiset eivät varmaankaan pitäneet hänestä. Heillä oli kyllä -lipeät ja ystävälliset sanat kielellään, mutta sanoissa ei ollut -totuuden makua. - -Tai johtuiko tämä pahantuntemus vain tietoisuudesta, että joukossa -oli eräs, jolla oli sekä halua että aihetta puhua pahaa hänestä? -"Herrojen hempukka" ja "onkeensa pyydystäjä" saattoi Hilma milloin -hyvänsä sanoa. Ja se sana kiertäisi tietysti pitkin pitäjätä. - -Kyllikille tuli vedet silmiin. Hän ei koskaan ollut tahtonut eikä -tarkoittanut pahaa. Elämän ilo oli vain siihen aikaan pulpahdellut -hänen sisimmässään niin voimakkaana ja yli äyräitten tulvivana, että -se oli valanut kuin sähköä koko hänen olentoonsa. Se oli pannut -silmät pakostakin säteilemään. Se ilo se häntä oli innostanut noilla -yhteisillä hiihtoretkilläkin, jotka sekä Hilmalle, hänelle että -Korkelalle olivat muodostuneet niin kohtalokkaiksi. - -Hilma oli kai luullut kiemailuksi, mielistelyksi ja vaikka miksi, -mutta tiesihän hän itse. - -Hän painoi päänsä hetkeksi käsien varaan ja veri karkasi poskipäihin. -Hän punastui itseään. Vaikka hänen tahtonsa ja tarkoituksensa oli -ollut viaton, oli hänessä sittenkin ollut syytä. Kun toiset puhuivat -hänelle Korkelan rakkaudesta, nauroi hän vain. "Tykätköön", hän sanoi -suoraan. Se oli hänestä sulaa leikkiä. Ja hauskaa leikkiä. Ei hän -silloin ymmärtänyt, että siitä koituisi kipeitä haavoja sekä toiselle -että toiselle. - -Sandra-rouvan sametilla reunustettu hameenlieve suhahti oven suussa. --- Vai täällä opettaja istuu yksikseen! - -Kyllikki aikoi nousta, mutta Sandra oli jo asettunut sohvan nurkkaan -ja painoi ystävällisen pakoittavasti Kyllikin takaisin keinutuoliin. -Sitten hän alkoi puhua häistä. Hän ei nyt osannut muuta ajatellakaan. -Ja hauskaa ajateltavaa se olikin. Se lauluasiahan vain tuotti vähän -huolta, kun ei ollut oikein sopivaa johtajaa. - --- Eikö herra Seppälä johda? - --- Niin miks'ei, johtaa niin kuin johtaa. Kuulittehan jo koulun -alkajaispäivänä. - -Kyllikki myönsi että tilaisuuteen valitut laulut oikeastaan -olivat olleet liian vaikeat nuorille, tottumattomille laulajille. -Mutta herra Seppälä itse näkyi olevan hienon musiikin ihailija ja -erinomaisen innostunut johtamaan laulua. Ja se oli mainiota. Jota -enemmän laulajia ja lauluseuroja, sitä parempi. Kyllikki oli itsekin -tuuminut oman kuoron perustamista tälle puolikunnalle. - -Sandra Holppa hätkähti ja painautui syvemmälle sohvan nurkkaukseensa. -Hän oli niin äkkiä päässyt toiveittensa perille, että päätä aivan -huimasi. Hän oli kuin liian huimaavassa mäenlaskussa. Teki mieli -jarruttaa. - -Vitkalleen ja niin levollisesti kuin hän taisi rupesi hän kertomaan -Siivosista. Eemeli ihastuisi tietysti, jos joku toinen paikkakunnalla -rupeaisi laulua johtamaan. Mutta Martan suhteen oli toisin. Hän oli -hullunkurisen arka Eemelistään, luuli aina ettei pojalle annettu -tarpeeksi arvoa ja tahtoi joka kohdassa olla häntä eteenpäin -työntämässä. -- Tiesi kai neiti Vaarantaus, ettei Eemeli ollut -opettaja Siivosen poika. Nimikin sen ilmaisi. Taisi kuitenkin olla -kunniallisesta avioliitosta. - -Kyllikin kasvoille karahti polttava puna. Hän pani vastaan koko -tahtonsa voimalla, mutta sitä pahemmin poltti. - -Sandra-rouva jatkoi kertomustaan. - -Martta oli tietysti ollut hyvin nuori ja ajattelematon mennessään -ensi kertaa naimisiin. Sandra ei tietänyt minkälainen mies lie ollut. -Kauniin kehuivat toiset olleen. Mutta ei sitä Eemelistä päättäen -olisi uskonut. Ja kun hän muutenkin oli sellainen jörö ja kömpelö, ei -ollut ihmettä jos äidin aina täytyi olla eteenpäin työntämässä. - --- Minusta herra Seppälä tuntuu olevan hyväsydäminen ja pohjaltaan -hienotunteinen mies. He ovat kaikki olleet erittäin ystävällisiä -minulle -- - -Martta Siivosen tulo katkaisi Kyllikin sanat kesken. Martta tuli sekä -omasta että toisten puolesta tiedustelemaan, eikö neiti Vaarantaus -tahtoisi ilahduttaa ompeluseuralaisia pienellä laululla. - --- Jahah -- vai niin! Kas vain! Toivottua on! -- Sandra Holpalla oli -suu imelässä hymyssä. -- Neiti Vaarantaus kertoi juuri aikovansa -perustaa oman lauluseuran paikkakunnalle. - -Äidillinen säteily katosi Martta Siivosen kasvoilta. -- Vai oman -lauluseuran, hän sanoi harvakseen. - --- Niin, enhän minä vielä -- - -Sandra Holppa keskeytti. -- Neiti Vaarantaus on oppinut johtamaan. -Hän johti jo seminaarissa ollessaan. Hänen mielestään me lauloimme -liian vaikeita lauluja koulun alkajaisissa. - --- No mutta rouva Holppa! -- Kyllikki puhui syyllisen hätääntyneenä. - --- Sanoitko niin? -- Martta Siivosen ääni painui käheäksi. - --- Kyllä. Mutta hyvä täti Siivonen, te saatte aivan väärän käsityksen --- - -Kyllikki ei saanut lopettaa lausettaan. Martta Siivonen oli jo -kääntänyt hänelle selkänsä ja oli poistumaisillaan huoneesta, selkä -peloittavan suorana ja ryhdikkäänä. - -Emäntä tuli samassa kutsumaan Kyllikkiä saliin. Hän oli kuullut, -ettei uusi opettaja mielellään juonut kahvia. Siksi hän oli ottanut -esille parasta marjamehua. Sitä täytyi välttämättä maistaa. Ja sitten -toivottiin laulua. Suvisuojan neitikin oli tullut. - -Kyllikki tunsi, että häntä käsipuolesta vedettiin saliin. Siellä -hänen täytyi juoda mehua, vastata kysymyksiin ja totella kun rovasti -kutsui rinnalleen Suvisuojan neidin toiselle puolelle. - -Rovasti puheli iloisesti vuoroon toisen, vuoroon toisen naapurinsa -kanssa. Hän oli hyvillään siitä, että Suvisuoja oli kansakoulun -lähimpänä naapurina. Hyvistä naapureista oli yhtä paljon iloa kuin -saattoi olla ikävyyksiä huonoista. Lutherus ei suotta laskenut hyviä -naapureita jokapäiväiseen leipään. - -Suvisuojan neiti vastasi kohteliaisuuteen. Hänkin oli huomannut tämän -todeksi sekä kaikkina niinä vuosina, jolloin hän oli asunut muutaman -kilometrin päässä pappilasta, että tänä syksynä jolloin häntä usein -oli ilahduttanut koululta kuuluva kaunis laulu. - -Sanat kohisivat koskena Kyllikin korvissa. Hän olisi tahtonut painua -maan alle, päästä puhumasta, kuulemasta ja näkemästä. Mutta minne hän -katsoikin, näki hän edessään Martta Siivosen loukkautuneen suoraksi -oiaistun selän. - -Emäntä tarjoili enemmän mehua. Ja Kyllikki joi, joi epätoivoisena -edes voittaakseen aikaa. Hän kuuli rovastin taas puhuvan laulusta. -Ja Suvisuojan neiti yhtyi pyyntöön. Hänen ei sopinut kieltäytyä, ei -mitenkään. Mutta kuinka voisi hän laulaakaan? - -Hän joi hitaasti, pienin kulauksin, laski lopuksi lasin arvelevasti -pöydälle ja kääntyi sitten hitaasti kuin venytellen viime -silmänräpäyksiä emännän puoleen kiittämään. - -Ja nyt, nyt --! Täytyikö hänen todellakin nyt kääntyä päin -kokoontuneisiin, kuulla ystävällisiä sanoja, uudistettuja pyyntöjä ja -sitten kiusattuna kuin kidutuspihdissä astua laulamaan? - -Silloin viime silmänräpäyksessä tuli apu. Ovi avautui hitaasti, ja -ujosti niijaileva tyttönen pysähtyi kynnykselle. - -Tulija oli Anni, sama pikku Anni, joka oli jäänyt koululle -kotimieheksi Kyllikin lähtiessä omasta, rauhallisesta kodista tänne -toisten kiusattavaksi. - -Kyllikki tuli niin iloiseksi, että hänen olisi tehnyt mieli siepata -Anni syliin. Mutta Anni seisoi suorana kuin sotilas esimiehensä -edessä ja ilmoitti koululle tulleen vieraita. - --- Vieraita, vai vieraita! udeltiin eri tahoilta. Emäntä arvaili -sukulaisvieraiksi. - --- Ei, ei! -- Taas nousi paha, petollinen puna poskille. Jokainen -tuollainen arvelu tuntui kuin viittaukselta. Ihmiset olivat niin -halukkaat kajoomaan juuri siihen, jota heiltä tahtoi salata. - -Pikku Anni kiiruhti toimekkaasti ja visusti selittämään, että tulija -oli vieras nuori herra. Hän oli tullut polkupyörällä. - -Syntyi syvä, syyttävä äänettömyys. Siltä Kyllikistä ainakin tuntui. -Hätäisesti ja hämillään hän pani työnsä kokoon, lupasi itse pian -joutua ja hoputti Annia lähtemään edeltäpäin. Kukaties minkälainen -maan kuljeksija oli jäänyt yksin taloon. - --- Kas vain, nuoria herroja vieraiksi, Amalia Ruusurinta sanoi -palatessaan etehisestä vierastaan saattamasta. - --- Ei kai siinä ole mitään pahaa? -- Rovastinnan muutoin lempeä ääni -tuntui terävältä. - --- Ei pahaa, ei, kiiruhti Amalia Ruusurinta vakuuttamaan. - -Pastorskasta asialla kuitenkin oli monta puolta. Nuoret osasivat -harvoin olla tarpeeksi varovaisia. Santerikin oli sitä mieltä. - -Sandra Holppa yhtyi pastorskaan. Hänestä neiti Vaarantauksella oli -tavallistakin enemmän syytä varovaisuuteen. Hänellä oli luonnostaan -rohkea käytös, eivätkä taipumuksetkaan taitaneet olla parhaimpia. Jo -hänen seminaarissa ollessaan oli hänestä nähty, ettei vesa kauaksi -kannostaan joudu. - -Hilma Heponen punastui, rypisti hieman kulmakarvojaan ja kiinnitti -kaiken huomion työhönsä. - -Rovasti nousi pahastuneena. Hän oli odottanut parempaa -ompeluseuralaisilta. Oli tunnotonta näin käydä nuoren poissaolevan -naisen ja hänen kunniansa kimppuun. Kansakouluopettajan työ oli -siksi vaikeata ja raskasta itsessään, ettei tarvinnut käydä taakkaa -lisäämään panetteluilla ja juorupuheilla. - -Rovastinna pani työnsä kokoon. Työajaksi säädetyt tunnit olivat ohi -ja rovastilla oli kotona kiireisiä töitä. Hän oli lähtenyt matkaan -ainoastaan vaimonsa kyytimieheksi, kun ei huonolla kelillä tahtonut -laskea häntä yksin tulemaan. - -Neiti Alm, Suvisuojan emäntäkin teki lähtöä. - -Emäntä vuoroin pahoitteli, vuoroin pyyteli jäämään. Hän oli työajan -päätyttyä aikonut pyytää vieraansa isännän huoneeseen. Sinne oli -hankittu uudet kotikutoiset huonekalunpäälliset, -- samanlaiset -kuin ne, jotka pastorska oli kutonut miehelleen. Juhlan kunniaksi -olisi siellä tarjottu hyötymansikkahilloa. Mutta nyt jäi sekä hillo -syömättä että uudet päälliset näkemättä. - --- Jääväthän tänne Sandra Holppa ja Hilma Heponen sekä syömään että -katselemaan, sanoi Martta Siivonen etehisen kynnykseltä. -- Hänkin -tahtoi päästä kotiin. - - - - -Kaksin. - - -Kyllikki seisoi keittiössään hellan ääressä tuon tuostakin -kärsimättömästi nostaen kahvipannun kantta nähdäkseen eikö kahvi jo -kiehunut. Pöydän päässä astiakaappia vastaan painautuneena popsi -pikku Anni kauniinväristä marjapuuroa. Kyllikki antoi hänelle -muutamia määräyksiä toimitettavista tehtävistä, nosti uudelleen -kahvipannun kantta ja vilkaisi sitten kärsimättömästi keittiöstä -huoneeseen johtavalle ovelle. - -Hän oli päättänyt mennä sisälle vasta kahvi matkassaan. Joutipahan -vieras olemaan vähän yksinkin. Mutta mielessä kyti malttamaton -toivo saada kahvi valmiiksi, päästä sinne sisälle ja saada nähdä -_hänen_ istuvan siinä pöydän ääressä ihailemassa Kyllikin kaunista -kotimaisemaa. - -Puolijuoksua oli Kyllikki kiiruhtanut kotiin ompeluseurasta, pitkin -matkaa aprikoiden kuka siellä saattoi olla häntä odottamassa. Vähän -oli mielessä tuikahtanut toivo että jos, jos kuitenkin olisi -- --? -Mutta sitten oli taas tuntunut mahdottomalta. Jos Erkki olisi -maanmittari, metsäherra tai kauppa-asioissa kulkeva, voisi hän tulla -milloin hyvänsä. Mutta Erkillä oli lukunsa, vieläpä kiireiset. Ja -ainakin kevätlukukaudella hän aikoi olla Helsingissä. Mikäpä hänet -nyt tänne toisi! - -Ja sitten se kuitenkin oli Erkki, -- lapsuusajan mäenlaskutoveri, -jonka kanssa hän pienenä joka päivä oli juossut kouluun ja sieltä -takaisin, -- se Erkki, jonka hän kesällä niin odottamatta oli -tavannut ja jonka käsivarsien kannattamana hän oli oppinut sen suuren -ihmeellisen salaisuuden, -- elämän suurimman. - -Oh kuinka noita poskia poltti! Tuo hellakin hehkui niin kauheasti. - -Kahvipannu pärskäytti hellalle yli äyräitten pursuavaa sisältöään. -Kyllikki nosti pannun hellanreunalle selviämään, pyöräytti kupit -tarjottimelle, johon oli levittänyt kauneimman tarjotinliinansa, ja -korjasi vielä viimeiseksi kaappiin pöydälle jäänyttä päivällisruokaa. -Sitten hän kaasi kahvia kuppeihin ja vei sisään. - -Erkki istui pöydän ääressä selkä käännettynä oveen päin. Mutta -Kyllikin avatessa oven hän nousi ja tuli vastaan. Hän oli niin -totisen näköinen, että Kyllikin tuli oikein paha olla. - -Olisikohan Erkki pannut yksinolonsa pahaksi? Tai sitä ehkä että -Kyllikki aikaisemmin oli häntä torunut? - -Kyllikin tuli hätä. Hänellä ei ollut ystäviä poisantamiseen asti. - -Kun hän vain ei olisi torunut liiaksi! - -Erkki otti tarjottimen hänen käsistään ja laski sen pöydälle. -- -Ymmärränhän minä, sanoi hän totisena, -- että oli vähän noloa kun -kesken ompeluseuran tultiin ilmoittamaan sinulle, että nuori herra -oli sinua hakemassa. - -Kyllikki tarttui kiihkeästi sanoihin. Ei, ei Erkki ei voinut sitä -ymmärtää. Hän ei itsekään ennen olisi sitä ymmärtänyt. Hui, hai -ihmisten mielistä, kun tunto on puhdas, arveli hän ennen. Mutta -täällä hän oli käynyt kumman araksi. -- Sinä et tiedä minkälaisia -ihmiset täälläpäin ovat! Monesti aivan pelottaa. On kuin useimmat -heistä katsoisivat karsaasti minuun. - -Erkki loi pitkän, tutkivan katseen Kyllikkiin. Hän ei ymmärtänyt -että kukaan saattoi katsoa karsaasti tuollaiseen. Eivätkö he nähneet -kuinka kirkas tuo katse oli, miten lapsekkaan ihastuttavat poskien -hymykuopat ja miten hennot ja itsepuolustukseen heikot olivat nuo -pienet kädet, jotka nyt niin lujusti ja päättävästi pitelivät tuolin -kaidetta. - -Erkin täytyi hymähtää. -- Etkö ensinkään ole tavannut miesväkeä? -He kai ainakin ovat olleet suopeita sinulle, -- arvattavasti -ihastuneitakin. - --- Sinä olet tyhmä! Että viitsitkin! -- Kyllikki nosti Erkin -kahvikupin takaisin tarjottimelle ja kysyi saiko tarjota lisää. -Mutta Erkki ei hellittänyt. Hän tahtoi kuulla kaikesta mikä koski -Kyllikkiä. Ja kai hänellä oli oikeus kysyä? - -Kyllikki kaasi kahvia Erkin kuppiin, vilkaisi huolettomasti ulos -ikkunasta ja viskasi ohimennen tulemaan että olihan täällä yksi aivan -erinomaisen ystävällinen. Erkkikin ihastuisi jos tuntisi. - --- Ei ole sanottu. Kuka hän on? - --- Se on -- se on -- meidän vanha rovastimme. - -Molemmilta pääsi nauru, -- Kyllikiltä veitikkamaisen iloinen. - -Erkki ei luvannut enää uskoa Kyllikin olojen ahtauteen. Ahtaissa -oloissa elävä ei nauranut noin. - -Kyllikki kapusi sohvansa lämpimämpään nurkkaan, otti pienen -sohvatyynyn syliinsä ja nojasi miettivästi siihen. -- Sinä olet huono -ihmistuntija, Erkki, hän sanoi päättävästi. -- Muuten ymmärtäisit -että iloisuutenikin tavallaan on todistus vaikeuksista. Katsos, juuri -kun on vaikeata aina olla sellaisten kanssa, jotka eivät ymmärrä -eivätkä tunne, ja kun sitten pääsee vanhan, hyvän ystävän seuraan -- - --- Olenko minä vanha, hyvä ystäväsi, Kyllikki? katkaisi Erkki. - -Kyllikki joutui vähän hämilleen. Mutta mitäpä muuta Erkki oli kuin -hyvä ystävä, niin monet mäetkin kun he olivat laskeneet yhdessä. - --- Hyvä, hyvä! Kerrohan eteenpäin! Minä tahdon kuulla elämästäsi -täällä niin paljon kuin mahdollista. - -Ja Kyllikki rupesi kertomaan. Hän esitti Holpat ja Ruusurinnat, -Siivoset ja Hilma Heposen. Hän kuvasi pappilan hienot, ystävälliset -vanhukset ja Suvisuojan neidin, läheisimmän naapurinsa ja "pitäjän -hienoimman naisen". Suvisuojassa hän oli käynyt vain kerran. Mutta -neiti Alm oli hyvinkin usein pistäytynyt koululle ja vielä useammin -hän oli lähettänyt kaikenmoisia hauskoja terveisiä Suvisuojasta, -milloin marjoja puutarhasta, milloin ihastuttavia kukkasia tai -kauniin, hyvälle tuoksuvan kakun. Suvisuojan neiti oli henkilö josta -täytyi pitää. Mutta kaikkein, kaikkein enimmin Kyllikki kuitenkin -piti koulustaan ja omasta kodistaan. Työ ja koti olivat hänen -suunnattoman suuri rikkautensa. - -Erkki Palo keikautteli harvakseen toisen polven päälle kiertämäänsä -säärtä ja vilkaisi välistä ulos ikkunasta ilta-auringon valossa -loistavaan syysmaisemaan. Enimmäkseen hän kuitenkin katseli Kyllikkiä. - -Tuossa ohimojen kohdalla kiertyi aaltoileva tummanruskea tukka -mukavasti pikku kiharaksi, joka uudelleen pistihe esiin aivan korvan -juuressa. Se kihara näytti yhtä iloisen vallattomalta kuin Kyllikki -itse. - -Entä nuo pienet, pehmeät ja kuitenkin lujat kädet! - -Erkki ei koskaan ennen ollut huomannut, miten paljon käsien muoto ja -liikkeet saattoivat ilmaista! Ihan samanlaista ristiriitaakin, jota -saattoi olla ihmisen sisimmässä! Nyt esimerkiksi ne pienuudestaan -huolimatta näyttivät oikein nuortean lujilta ja voimakkailta. Mutta -sitten ne yhtäkkiä muuttuivat niin avuttoman hennoiksi, että panivat -sydämen aivan vavahtamaan. - -Kuinka turvattoman pieniltä ne nyt juuri näyttivät! - -Erkin täytyi tehdä lujaa vastarintaa itselleen voidakseen olla -taittumatta niihin. Hän nousi äkkiä ikkunan äärestä ja rupesi -kiivaasti astumaan edestakaisin lattiata pitkin. Häntä ei -miellyttänyt kuulla siitä suuresta, rikkaasta oman kodin onnesta, -jonka Kyllikki täällä oli löytänyt. - -Mutta nyt, mistä Kyllikki nyt puhuikaan? Eikö juuri siitä samasta, -jota hän itse vastikään oli ajatellut, -- tuosta omituisesta -vastakkaisuudesta ja kaksinaiselämästä, jota ei voinut ymmärtää -eikä itselleen selvittää, mutta joka oli olemassa ja jolla varmaan -oli sekä juurensa että selityksensä. -- Hän, Kyllikki, oli päivin -innostunut opettajatar, jolla oli valoisat ajatukset ja rohkeat -tulevaisuuden tuumat. Mutta illoin muuttui mieli. Hän tunsi olevansa -yksinjäänyt orpo, joka, vaikka olikin saanut päivänpaistetta -osakseen, tunsi olevansa sidottu synkkään, käsittämättömään kohtaloon. - -Erkin mieltä karmaisi. -- Kukapa ei olisi kokenut tuollaista, hän -sanoi miltei tylyn jyrkästi. -- Se oli vain illan pimeydestä johtuvaa -herkkämielisyyttä. - -Mutta Kyllikki intti vastaan. Hän siirsihe pois sohvan nurkasta, -astui lattiata yhä mittailevan Erkin ohi ja asettui ikkunaan. -- -Ennen oli mielestäni kaikki yksinkertaista, selvää ja mutkatonta. -Kun olin surullinen, tiesin että sitä olin ja miksi. Samoin iloisena -ollessani. Ja iloinen olinkin enimmäkseen. Sen sinä tiedät. Suru ei -oikeastaan pystynyt minuun senjälkeen kun -- - -Hän ei tiennyt mitenkä jatkaa. Hän tuli ensi kertaa ajatelleeksi, -että Erkki kai ei tietänytkään mitään hänen elämänsä pimeästä -alkuperästä. Hän oli syntynyt toisessa pitäjässä ja oli jo iso tyttö, -kun hän rovasti Askin kasvattina muutti Erkin syntymäpitäjään. - --- Senjälkeen kun elämä oikein alkoi, hän viimein hiljaa lisäsi. - --- Oikeastaan olen täällä onnellisempi kuin koskaan ennen, jatkoi hän -hetken kuluttua. -- Minulla on kerrankin oma koti ja oma tyydyttävä -työala. Ja sittenkin olen hetkittäin surullinen. Usein juuri silloin, -kun tunnen miten rakastan tätä kotia ja että tahtoisin jäädä tänne, -on kuin ääni sisimmässäni huutaisi: pakene, pakene. - -Silloin ei Erkki enään voinut hillitä itseään. -- Kyllikki, Kyllikki, -tietäisit miten iloiseksi sinä teet minut! - --- Silläkö että tahdon paeta? - --- Niin juuri. Silloin ei sinulla ole liian hyvä täällä. Silloin -voit lähteä täältä, kun opettaja sinussa on saanut tyydytyksensä ja -kun tahdot kuulla sitä ääntä, joka kuiskaa: ajattele omaa onneasi ja -pakene. -- Kyllikki, rakas, reipas leikkitoverini, tahdotko silloin -lähteä siihen kotiin, jonka minä sinulle rakennan? - -Kyllikki oli kääntynyt selin Erkkiin. Hän seisoi ikkunan ääressä ja -katsoi ulos. - --- Sanoinhan minä, että oli yksi -- - -Erkki vavahti. -- Yksi, joka --? Minä en ymmärrä. - --- Yksi täälläpäin olevista, joka oli hyvin ihastuttava, -- Kyllikki -koetti tehdä äänensä kylmäksi. - --- Eikö se siis ollutkaan rovasti? Leikkinäsikö sinä oletkin pitänyt -minua? - -Ei kuulunut vastausta. - --- Oliko vai ei? Sano! - -Samassa kääntyi Kyllikki päin Erkkiä, silmät olivat kyynelissä, mutta -suu nauroi. -- Oma, rakas Erkkini! - -Hän tunsi Kyllikin kädet kaulallaan, ja rajaton riemu valtasi hänet. - --- Kyllikki, Kyllikki, sinä rakas vallaton veitikka! - -Sydän sykki sydäntä vastaan ja huulet painuivat toisiinsa. - -Mutta yhtäkkiä riuhtaisi Kyllikki itsensä Erkin syleilystä. Se mustan -musta ja raskas, josta hän ei päässyt eroon, joka oli hänen katkera -synnyinlahjansa, astui heidän välilleen. Se oli sanottava, vaikka se -oli sydänhaavan uudelleen auki repimistä. Se oli armotonta itsensä -alasti riisumista. Se oli selän kääntämistä kirkkaalle, kimmeltävälle -onnelle. Mutta se oli sanottava. Erkin täytyi tietää kenen hän otti. - -Ja Kyllikki -- sanoi sen, -- väräjävin huulin mutta selvään ja -suorasti. Hän oli avioton lapsi. Torpan tyttö oli hänen äitinsä, -isäänsä hän ei tuntenut. - --- Ja tästäkö minun rakkauteni muuttuisi? -- Kyllikki, minä _tiesin_ -sen. Kun koulussa annoin Ahosen Matille selkään, tein sen siksi, että -hän viskasi sinulle sen nimen, joka niin kauheasti leimaa kantajansa. -Kyllikki, sinä olet oma, rakas Kyllikkini! Etkö tunne sitä? - -Kyllikki tunsi itsensä uudelleen Erkin käsivarsien ympäröimänä ja -rakkauden sepittämät sanat painuivat parantavana lääkkeenä hänen -sydämensä kipeimpään haavaan. - --- -- Vasta kun lamppu oli sytytetty ja iloinen tuli räiskyi takassa, -malttoivat he vakavasti ruveta keskustelemaan. Keskustelu koski -kihlauksen julkaisua. Erkki olisi suonut sen heti tapahtuvaksi, mutta -Kyllikki ei tahtonut sitä. Opettajatar hänessä pani vastaan. Hän ei -oppilaitten eikä yleisön silmissä tahtonut joutua opettajaksi, joka -kulki sulhanen mielessään, ja jolle työ oli tilapäinen sivuasia. Hän -tahtoi ehjästi ja kokonaan antautua opettajatoimelleen niin kauan -kuin se hänellä oli. Hän tahtoi saada lapset tuntemaan että hän -ajatteli heitä, rakasti heitä ja tahtoi heidän parastaan. Nyt kun -hänellä oli Erkin rakkaus, tunsi hän itsensä kykenevämmäksi siihen -kuin koskaan ennen. Onni antoi voimia. Onni teki rikkaaksi myöskin -antamisessa. - -Odottaminen oli parasta heille itselleenkin. He olivat kumpikin -nuoria. Toisen velvollisuus oli ajatella lukujaan, toisen -opettajatyötään. - -Erkki sulki Kyllikin suun suutelolla. Hän ei olisi uskonut että -tuollaiseen pikku päähän mahtui niin paljon elämän viisautta. - -He olivat vielä pohtimassa julkaisukysymystä, kun ulkoa kuuluva -kopina keskeytti heidät. Kyllikki muisti verhottomia ikkunoitaan ja -kavahti säikähtyneenä pystyyn. - --- Tule tänne toiseen huoneeseen, missä ei lamppu pala. Hilma Heponen -on varmaan tullut kotiin. - -Hilma Heponen? Erkki ei aluksi ymmärtänyt mitä Kyllikki tarkoitti. -Mutta sitten hän muisti Kyllikin kuvaukset ja Hilma Heposen. - -Hänhän oli se opettajatar, joka ei ollut oikein hyvissä väleissä -Kyllikkiin? - --- Ei se ollut Hilman syytä yksin, kiiruhti Kyllikki selittämään. -- -Tänään ymmärrän paremmin kuin koskaan ennen miten pahasti tein. -- - -Äänen sointu oli lämmin ja hyväilevä. Kyllikki painautui lähemmä -Erkkiä. -- Minä tahtoisin kertoa sinulle niin paljon. - -Taas kuului kolinaa. Nyt saattoivat selvästi kuulla askeleita -portaissa. - --- Erkki, Erkki mene! -- Kyllikki avasi oven koulusaliin ja työnsi -hänet pimeään luokkahuoneeseen. - --- Mitä kummassa? -- Erkin ääni oli kärsimätön. - --- Mene, -- minä pyydän! Hilma, tai rouva Holppa tai joku muu tulee. -Ja he tiesivät, että sinä tulit jo aamupäivällä. - -Erkki koetti vastustaa, mutta Kyllikki työnsi hänet takaisin saliin. --- Tämä on minun ensimmäinen pyyntöni sinulle. -- Sanat kuiskattiin -hätäisesti Erkin korvaan. Sitten Kyllikki sulki oven ja Erkki seisoi -yksin pimeässä. - -Hetken kuluttua hän äänistä kuuli, että tulijoita oli kaksi. Pian -senjälkeen hän kuuli nimetkin, ensin Hilman sitten rouva Holpan. - --- Onpa täällä valaistua ja hauskaa! -- - -Rouva Holpan katse kiersi uteliaana huonetta pitkin. -- - -Ihan on kuin olisi vieraita talossa. - -Kyllikki nauroi makeasti. Tiesiväthän he että hänellä oli ollut -vieras, oikeinpa päivällisvieras -- ensi kertaa tässä talossa. Oliko -ihme jos tulet vieläkin tuikkivat. - --- Ai, ai, vai oli se herra oikein päivällisillä! Taisi olla hyvä -ystävä! Vahinko ettei satuttu näkemään. -- Sandra puhui suu imelässä -hymyssä. - -Kyllikki käännähti äkkiä poispäin vieraistaan ja rupesi korjaamaan -kokoon pöydällä olevia kahvikaluja. Sandra ja Hilma vilkaisivat -merkitsevästi toisiinsa ja Hilma nyökkäsi päällään koulusaliin päin. - -Samassa Kyllikki käännähti. - --- Tuota -- noin -- niin, tapaili Sandra hämillään. - -Hilma kiiruhti hänelle avuksi. He olivat oikeastaan tulleet puhumaan -siitä lauluasiasta. Sitä oli Linnalassa perinpohjin pohdittu. Martta -Siivonen oli loukkaantunut eikä Eemeli enää missään tapauksessa -ottaisi johtaakseen laulua. Sentähden oli paras, että Kyllikki otti -koko homman huolekseen. Hänet kutsuttaisiin joka tapauksessa häihin. -Se tiedettiin. - -Kuin aikoja takaperin unohtunut asia sukelsi aamupäiväinen -ompeluseura Kyllikin muistoon. Samalla hän muisti mielipahansa ja -häntä alkoi harmittaa. - --- Rouva Holppa, te teitte kerrassaan pahasti tänään! Te lavertelitte -minun aikeistani, mutta omat asiat ja aikeet teillä oli mielessä. -Minut työnsitte vain edellänne jonkunmoisena uranaukaisijana. - -Rouva Holppa hätääntyi. Hän ei ollut aikonut kerrassa mitään pahaa, -ei kerrassaan mitään. Hän oli vain niin innostuksissaan häistä ja -teki mieli saada asiat paraimmalle tolalle, sentähden hän oli tullut -keikauttaneeksi sanansa siihen suuntaan minne ajatuksetkin menivät. - -Kyllikki katsoi hetken tiukasti häneen. - --- Rehellisesti sanoen: minä suutuin. - --- Unohdetaan, unohdetaan, hätäili Sandra. -- Antaahan tuollainen -nuori, ystävällinen opettaja anteeksi. Eikä sitten puhuta koko -asiasta tään enempää. - -Kyllikki arveli hetken. Hänen suuttumuksensa tuntui hänestä siksi -oikeutetulta, ettei vielä tehnyt mieli antaa anteeksi. Mutta kuinka -voisi hän panna vastaankaan? Suuri onni oli suuri sovittaja. -Onnellisen oli mahdoton kantaa kaunaa ja katkeraa mieltä. Hän tunsi -sen. - -Hän naurahti. -- Täytyy kai minun antaa anteeksi, -- siitä -yksinkertaisesta syystä, etten _voi_ olla suuttunut. - -Hilma Heponen huomasi onnen säteilyn Kyllikin olemuksessa. Hän teki -johtopäätöksiä. Sekä vanhat että verekset asiat johtuivat hänen -mieleensä. Korkela seminaarissa, -- Eemeli Seppälä aluksi täällä, --- nyt kolmas, muutamien viikkojen kuluttua neljäs -- sellainen oli -Kyllikki. - -Mustasukkaisuus, kateus ja viha nousivat hänen sisimmässään kuin -pedot saaliinajoon. - -Hilma oikaisihe ja antoi merkin Sandralle. Heidän oli jo aika lähteä. - -Samassa kun ovi heidän jälkeensä painui kiinni, kaikui hilpeä, -hillitty "hurraa" koulusalin ovella. Pimeään tulvehti äkkiä kirkasta -valoa ja kädet ojennettuina Erkkiä kohden julisti Kyllikki arestin -päättyneeksi. - - - - -Haavoja. - - -Martta Siivonen istui välikamarissa kangaspuitten ääressä. -Ikkunalaudalla heloitti vielä syksymyöhällä kukkiva iloisenvärinen -pelargoonia ja Matti-kissa kehräsi tyytyväisenä auringonpaisteessa. -Mutta Martan otsa oli rypyssä. Hänen kasvoillaan oli paljon valvoneen -raukeutta, ja silmien ilme oli kärsivä. - -Ompeluseurasta asti hän oli kulkenut kuin haava rinnassaan. Joka -valkenevana aamuna hän päätti mielessään: tänään minä valmistan -Eemeliä siihen mikä on tulossa, joka ilta vakuutti hän itselleen, -että se juuri tänään oli ollut mahdotonta. - -Eemeli oli näihin aikoihin ollut erittäin hyvällä tuulella. Hän -laski usein leikkiä ja sanoa vihjaisi silloin tällöin jotain neiti -Vaarantauksesta, jonka hyvä ääni totisesti oli toivottu lisä -paikkakunnan kuoroon. - --- Hän on ihastunut, poika poloinen, ihastunut siihen kelvottomaan -ja kiemailevaan, vaikeroi Martta sisimmässään. Mutta kun hän yritti -sanoa jotain, kuoli sana jo ennen syntymistään. Oli kuin häntä olisi -vaadittu pistämään puukko oman poikansa poveen. Eikä hän voinut. - -Jota useammin Martta käänteli ja katseli asiaa eri puolilta, sen -katkerammaksi kävi se hänelle. Hän syytti itseään, Jumalaa ja joka -ihmistä. Oli kuin kaikki olisivat liittoutuneet hänen Eemeliään -vastaan. Jos Eemeli jotain yritti, aina asia jollain tavoin ajautui -karille. Pikku poikana ei hän onnistunut lukualalla. Vanhempana, -kun hän yritti maanviljelyskoulussa, nousi tie sielläkin pystyyn. -Käytännölliset työt luistivat hyvin, mutta luvut tekivät kiusaa. -Eemelillä oli huono muisti. Hän muisti vain sen, mitä hän itse -käytännössä oli oppinut. Mutta hänellä oli sitä mistä elämässä oli -kaikkein suurin puute: hyvyyttä. Miksi ei tälle annettu arvoa? Miksi -nuoret häijysti nauroivat hänelle? Ja miksi ihmiset pilanteollaan -lisäsivät hänen kömpelöä arkuuttaan? - -Martta joutui aivan raivoon ajatellessaan Eemeliään. Eemeli oli -hänen elämänsä arka kohta. Ja siihen kohtaan oli nyt isketty -kovin, armottomin käsin. Siinä asiassa missä Eemeli oli oppinut -olemaan etumaisena, missä hän tähän asti oli saanut rohkaisua ja -tunnustusta osakseen, juuri siinä oli hänet nyt sysätty syrjään. Hän, -paikkakunnan tunnetusti paras laulaja, ei muka enään kelvannut laulua -johtamaan. - -Martta painoi polkusimia niin, että kangaspuut liitteissään -rusahtivat, ja viskasi sitten sukkulan voimalla kankaan läpi. Tänä -iltana ainakin täytyi hänen puhua asiasta Eemelille. Laulajat olivat -päättäneet kokoontua kirkonkylän kansakoululle, ja ensimmäinen -harjoitus oli määrätty huomispäiväksi, jolloin kouluilla oli lupa. -Eemeli oli sitä ennen saatava sellaiseen päätökseen, että hän itse -kunniakkaasti vetäytyisi syrjään. Kyllikki ei ainakaan saisi sitä -voittoa, että hän rohkeasti pääsisi tuuppautumaan toisen tielle. - -Taas riipaisi Martan sisintä kipeästi. - -Kun sen iskun piti tulla juuri siltä kohdalta! Sehän se niin kipeästi -koski. Hän ei ymmärtänyt miksi Jumalakaan sitä salli. - -Hänen mieleensä johtui ilta, jolloin Kyllikki ensi kertaa oli tullut -heille. Eemeli oli silloin niittämässä heinää koulun pihamaalla. -Siinä oli voimakaskasvuista heinää, jota niitettiin jo toiseen -kertaan. Kyllikki tuli portista. Hänellä oli kädet täynnä kukkia, -joita hän oli saanut pappilasta. Suu nauroi, silmät nauroi. Hän oli -sulaa kesää ja päivänpaistetta. Vasta illalla hän pääsi lähtemään -Vaaramäelle. Eemeli lähti saattamaan omalla hevosellaan, ja kun -rattaat pyörähtivät pihasta, hipaisi iloinen toivo ensi kertaa Martan -sisintä. - -Matti-kissa liikahti akkunanlaudalla ja työnsi pelargooniata. Martta -nousi apuun ja tuli silloin vilkaisseeksi pihalle. Siellä näki hän -Eemelin tulevan. Pojalla oli lakki toisella korvalla ja astunta oli -hiukan horjahtelevaa. - -Oli kuin sydän Martan rinnassa olisi lakannut lyömästä. Tällaista oli -sattunut vain kahdesti ennen: niinä molempina kertoina jolloin Eemeli -oli saanut rukkaset. - -Eemelissä oli niin paljon hyvää, hellää ja arkisuuden yläpuolelle -tavoittelevaa. Ja äiti tiesi, että kun tuota hienoa ja arkaa oli -loukattu, tahtoi poika unohtaa. - -Martta pyyhkäsi kangaspuilta keittiöön. Samassa Eemelikin tuli -sisään, tiuskasi ovensuussa vastaan tulevalle palvelijalle ja -retkahti sitten pirtin penkille istumaan. - --- Tiedätkö äiti mitä kylältä kuulin? Hemmetissä kuinka ne akat -soittivat suutaan! Se laulu oli niin kaunista, etten minä ikinä enää -aukaise omaa suutani. - -Silloin Martta ymmärsi. - --- Kylän juoruakat ne sellaista lauloivat ja se sirosuinen -opettajatar heidän kanssaan! Hahhah-haa! - -Oli kuin verikarpalot olisivat pyrkineet tihkumaan Martan silmistä. - --- Ja tiedätkös millaiset sen laulun sanat olivat? "Ei osaa mitään, -ei ymmärrä mitään, äiti vain työntää eteenpäin" -- - --- Älä nyt, äiti pyyteli. -- Lähde nukkumaan. Minä saatan. - -Mutta Eemeli ei ollut halukas lähtemään. Hän ärjyi, nauroi -pilkallista naurua, joka repi Martan rinnan kuin verille ja lopuksi -hän rupesi itkemään. Se teki hänet voimattomaksi, ja silloin sai äiti -hänet vihdoinkin makuulle. - -Itse ei Martta sinä yönä ummistanut silmäänsä. Hän kertasi koko -kuluneen elämänsä. - -Kuudentoista vanha hän oli, kun ensi kertaa meni naimisiin. -Morsiushuntu runollisuudellaan viehätti häntä siihen. Sulhanen -oli sitäpaitsi kaunis. Että hän oli maailmanrantoja kiertänyt ja -harvinaisen vähälahjainen, ei johtunut kuustoistavuotiaan mieleen. - -Kun Eemeli syntyi, oli Martta ainoastaan seitsemäntoista vanha. -Vuoden kuluttua hän jo oli leski. - -Martta pyyhkäisi hikisenkylmällä kädellä otsaansa. - -Kuinka sitä noin saattoikaan joutua keskelle elämän pyörteitä, -ennenkuin itse vielä oli ihmiseksi kypsynyt! - -Mutta siinäpähän sitä kypsyi. Leskeksi joutumisestaan hän oikeastaan -laski elämänsä alun. Silloin hän rupesi ajattelemaan. Ja ajatellun -perustuksella hän alkoi toimia. Vanhemmat ottivat Eemelin luokseen, -hän itse haki oppilaaksi seminaariin. - -Saatuaan oman kodin ja oman koulun otti hän pojan luokseen. Siihen -aikaan hän alkoi huomata, että lapsi kehittyi hitaasti. Pitkäaikainen -ero oli teroittanut hänen huomiokykyään, ja ne tiedot, joita hän oli -koonnut itselleen, olivat syventäneet hänen käsitystään. - -Kerran hän uskoi huolensa eräälle hyvälle ystävälle. Tämä viittasi -isän vähälahjaisuuteen ja hänen epäsäännölliseen elämäänsä. Sen -jälkeen Martasta tuntui siltä kuin hän itse olisi ollut syypää joka -kolaukseen, joka sattui Eemeliin. - -Pojan osa oli todella liian kova. Hänellä ei ollut isän kauneutta -eikä äidin ajatuksen terävyyttä. Hänellä oli vain sitä, jolle ei -kukaan antanut mitään arvoa: sydämen hyvyyttä. Martta viskelihe -edestakaisin vuoteella. Ei hän toden totta olisi halunnut uusiin -naimisiin, ellei hän olisi tutustunut Juho Siivoseen. Mutta Juho -voitti hänet juuri siltä kohdalta, joka hänellä oli sekä kipein että -tärkein. Martta tiesi Juhossa saavansa hyvän isän Eemelille. - -Ja hyvä hän oli ollutkin. Ensin hän pani pojan lyseoon, sitten -seminaariin. Mutta kun ei lukualalla onnistunut, yritettiin -käytännöllisellä. Ja kun Martta sai pienen perinnön, ostettiin -sillä Eemelille oma paikka koulun läheisyydessä. Pienihän se oli, -mutta olipahan kuitenkin oma pirtti omalla pohjalla. Ja se olikin -alunpitäen huomattavasti lisännyt Eemelille ihmisten arvonantoa. - -Mutta nyt Martta suri sen paikan pienuutta. Jos edes olisi ollut -maata enemmän, olisi Eemeli käynyt tilallisesta ja silloin ei häntä -niinkään vain olisi syrjään työnnetty. Se, joka taisi helisyttää -rahoja taskussaan ja osasi käyttää suuria sanoja, sehän se elämässä -eteenpäin pääsi. - -Mutta Eemeli ei osannut toista eikä toista. Ja sentähden ihmiset -häntä potkivat, polkivat ja syrjäyttivät. - -Hermostuneena ja kalpeana Martta nousi vuoteeltaan. Lauluharjoituksen -peljätty päivä oli vaiennut eikä hän vielä tietänyt mitä Eemeli -aikoi. Hän ei edes tietänyt miten päästä selville siitä. Poika oli -aina ollut umpimielinen ja luo-laskematon, kun hänelle surua sattui. - -Martta kiinnitti toivonsa aamiaisaikaan. Pöydässä voisi ehkä puhua -asiasta aivan ylimalkaisesti ja ohimennen. - -Mutta Eemeli ei tullutkaan aamiaispöytään. Syötyään Martta lähti -Omalle pirtille, mutta ovet olivat lukossa eikä kukaan vastannut -hänen kolkutukseensa. - -Raskain mielin Martta rupesi huoneita siivoomaan. Saatuaan muun -kuntoon hän yksitellen nosti kukat vierashuoneesta keittiöön ja -pyyhki pölyt niistä. Hän oli paraillaan ruiskuttamassa vettä -kukille, kun kuuli Eemelin äänen pihalta. Häneltä pääsi helpoituksen -huokaus, mutta kohta senjälkeen sydän hätäisesti rupesi läpättämään. -Miten, miten se oli sanottava? Eemeli aukaisi samassa oven. -Kynnykseltä loi hän pikaisen katseen ympärilleen, kukkiin, äitiin -ja vierashuoneeseen, jonka ovi oli raollaan. Sitten hän rähähti -nauramaan. - --- Hah-hah-haa! Täällä järjestellään kuin juhlaa varten. - --- Täytyyhän sitä, vaikka sydän olisi kuinka sairas hyvänsä. - --- Sairas? Milloinka sinä olet ruvennut sairastamaan sydäntautia? - --- Silloin kun poikani rintaan tuli haava. -- - -Se sanottiin hyvin hiljaa, mutta Eemeli kuuli sen. - --- Haava! Että viitsitkin! Kyllä koira haavansa nuolee. - --- Koirako! Voi, oma poika kultani! - --- Sinun kultasi! Siinä sinä sanoit totuuden. Sinun eikä kenenkään -muun. -- Ääni värisi kuin itkussa. - -Martalta pääsi nyyhkytys. -- Voi rakas poikani, sinä rakastit häntä! - -Silloin jysähti Eemelin jalka lattiaan. - --- Vai rakastin! Hulluko sinä olet! -- Hän rähähti uudelleen -nauramaan. - -Martalta oli kukka-astia pudota lattialle. Hänen kätensä vapisivat ja -heikotti niin että täytyi käydä istumaan. Mutta samassa kun hän oli -painunut tuolille, karkasi hän uudelleen pystyyn. Etehisen puolelta -kuului liikettä. Laulajat olivat ehkä jo tulossa eikä asia ollut tään -selvempi. - -Eemeli siirsihe välihuoneen kynnykselle ja kurkisti siitä etehiseen -päin. Ovi sinne oli auki ja raosta näki hän miehisen vieraan astuvan -saliin. Vieras oli outo Martalle, mutta hän näki että tämä kasvot -paistavassa hymyssä kiiruhti Eemeliä vastaan. - -Martalta pääsi helpoituksen huokaus. Hän sitaisi talousliinan -vyöltään, korjasi nutturalta putoamassa olevia hiuksiaan ja kiiruhti -Eemelin jälessä saliin tervehtimään. - -Hartaasti pudisti hän vieraan kättä. Harvoin oli tulija niin -tervetullut kuin tämä vieras Suopohjan kansakoululle. Martta sanoi -sen suoraan. - -Hän muisti kuulleensa herra Korkelan ja Eemelin tutustumisesta -Helsingissä. Mutta että he saisivat tervehtiä herra Korkelaa täällä -Suopohjan perukoilla, sitä hän ei ollut voinut aavistaa. - -Kyösti Korkela hykersi hyvillä mielin käsiään. Kelpasi tulla taloon, -jossa otettiin vastaan näin ystävällisesti. Mutta hänen täytyi -suoraan tunnustaa, että hänen matkansa tarkoitus oli itsekäs. Hän oli -nimittäin ruvennut ajattelemaan uran muutosta. Konttoristin paikka -ei luvannut suuria tulevaisuuden varalle, nykyisin semminkään, kun -oltiin kallistumassa siihen suuntaan, ettei se ollut mies eikä mikään -jolla ei ollut omaa maata. - -Eemeli ihastui tätä kuullessaan, hymähti hyvämielisesti, toisti -moneen kertaan "vai niin, vai niin", ja ajatteli Omaa pirttiä. - -Niin, sinnepäin sitä oltiin menossa, vahvisti Korkela. Ja nyt -kun hänen raha-asiansa pienen perinnön kautta olivat kääntyneet -paremmalle kannalle, oli hän päättänyt ruveta maamieheksi. Mutta -Etelä-Suomessa oli maa kovin kallista. Täytyi lähteä tarkastamaan -syrjäseutuja, eikö niistä löytyisi sopivaa ja sopivalla hinnalla. - --- Teillä, Seppälä, on kokemusta näissä asioissa. Sentähden tulinkin -ensi töikseni tänne. - --- Mitäpä minulla on, -- pirttipahanen ja vähän peltoa ympärillä. -- -Eemeli katseli vaatimattomasti saappaankärkiinsä, mutta neuvonantajan -asema hiveli hänen mieltään. - --- Huvila, huvila, Korkela oikaisi. -- Niin sitä nykyään sanotaan. --- Hän nousi, hieroskeli käsiään, vilkaisi maita arvostelevasti ulos -ikkunasta ja tiedusteli eikö jo sopinut lähteä katsomaan Eemelin -omaa pirttiä. Hän tahtoi nimittäin niin pian kuin mahdollista koota -tietoja itselleen. - -Mutta silloin puuttui Martta puheeseen. Hän ei voinut laskea -tervetullutta vierasta talosta, tarjoamatta hänelle edes kupillisen -kahvia. Hän pyörähti siksi keittiöön katsomaan oliko pannu jo -tulella. Sitten hän välihuoneessa askarrellessaan hyvillä mielin -kuunteli Korkelan ja Eemelin keskustelua. - -Korkela selitti mitä kaikkea hän aikoi tehdä saatuaan asiat hyvään -alkuun. Suurtilaa hän ei voinut ostaa eikä olisi tehnyt mielikään. -Pikkutilallisilla oli nykyään parhaat päivät. Niistä oli muodostuva -se maan mahtava kantajoukko, josta oli turvaa ja hyötyä maalle -enemmän kuin entisaikoina laiskoina vetelehtivistä maanpuolustajista. -Mutta kun ei pikkutilallinen voinut saada suuria summia irti, täytyi -yrittää monella alalla. Hän aikoi siitä syystä ruveta harrastamaan -sekä kanain että kaniinin hoitoa. Ja ehkäpä mehiläisetkin ottaisivat -menestyäkseen, jos oikein yrittäisi. - -Martta kuunteli ja hymyili. Ihan kuin Jumalan lähettämänä oli tämä -vieras tullut. Jos hän vielä ottaisi asettuakseen näille tienoille -ja Eemeli saisi toverin, jonka esimerkki olisi häntä eteenpäin -sysäämässä, niin ties minkälaiseen kuntoon Oma pirtti saataisiin ja -mitä kaikkea siitä irti lähtisi! Hävetä saisivat vielä kaikki ne, -jotka nyt olivat Eemeliä syrjään sysäämässä. - -Martta vilkaisi seinällä riippuvaan peiliin ja korjasi hieman -pukuaan, samalla kun mielessään suunnitteli päivän ohjelmaa. Nyt kun -herrat ovat juoneet kahvinsa, lähtevät he kai Omaan pirttiin. Siellä -viipyvät he päivällisiin asti. Laulajat kokoontuvat sillä välin ja -Martta ilmoittaa heille, ettei Eemeli tulekaan mukaan. Hänellä on -vieraita. Ja muutenkin hänellä on tärkeitä asioita, joista täytyy -huolehtia. - -Pitkän nenän saavat kaikki tyyni, sekä muut että Kyllikki Vaarantaus. -Se hymyhuulinen päänkeikuttaja ansaitsi todella rangaistuksensa. --- Martta oli pari kertaa ompeluseuran jälkeen nähnyt hänet, ja -molempina kertoina oli hän ollut entistäänkin iloisempi. Hän oli -oikein säteillyt. Voitonriemusta varmaan, päätti Martta mielessään, -ja ylpeänä tietoisuudesta että hän se tästä puoleen täällä johtaa ja -määräilee. - -Oli kuin hyinen halla olisi huokunut kylmyyttä Martan rintaan aina -kun ajatus luiskahti tuohon tyttöön. - -Martta pyörähti takaisin keittiöön katsomaan kahvia. Herrat kuuluivat -yhä puhelevan salissa. Puhuessaan he olivat niin innostuneet, -etteivät kiinnittäneet huomiota etehisestä kuuluvaan liikkeeseen. -Kyllikki sai yksin riisua päällysvaatteensa. Sitten hän otti -nuottipakettinsa ja koputti hieman arasti ovelle. Kun ei vastausta -kuulunut, avasi hän oven ja astui sisään. Hän pysähtyi kynnykselle. - -Ensi hetken hämmästystä seurasi silmänräpäys, jolloin kukin keskitti -ajatuksensa oman hämmennyksensä salaamiseen. - --- Käykää sisään, kehoitti Eemeli arvokkaan jäykästi. -- Ehkä saan -esittää. -- - --- Ei tarvita. -- Me olemme vanhoja tuttuja. - -Eemeli katsoi kysyvästi Korkelaan, jonka äänensävy ei tuntunut -aivan luontevalta, ja jonka kasvojen ilme näytti omituisen -ylenkatseelliselta. Neiti Vaarantaus oli ilmeisesti hämillään. - --- Minä en voinut aavistaa -- -- Kyllikki alkoi ensimmäisenä puhua. - --- Että tapaisitte minut täällä, Korkela täydensi. -- Yhtä vähän minä -sitä, että te olitte tulossa tänne. - --- Neiti Vaarantaus on opettajana Vaaramäen kansakoululla, -- Eemeli -selitti. Sitten hän nousi ja meni keittiöön tapaamaan äitiään. - -Kahden, kahden näin yhtäkkiä ja juuri nyt jolloin Kyllikki muutenkin -erityisesti oli muistanut tätä asiaa! - -Kyllikin korvissa kohisi kovat kosket ja sydän löi läpättämällä. -Yhden ainoan asian hän olisi tahtonut saada sanotuksi tälle miehelle, -mutta voisiko hän -- --? - --- Teillä on oma paikka täällä. Saan onnitella. -- Korkela kumarsi -hieman päätään. -- Paikka kuuluu olevan kaunis. - --- Kaunis on, Kyllikki toisti konemaisesti. - --- Paikkakuntalaisia pitäisi ehkä myöskin onnitella. Lapset mahtavat -oppia _paljon_ teiltä. - -Kyllikki kuuli korostuksen ja ymmärsi sen. Hän nousi kiivaasti. - --- Herra Korkela, te olette katkera minulle ja syyllä. Minä tein -väärin, minä leikittelin, en tarkoittanut pahaa, mutta olin -ajattelematon. Minusta oli hauska olla ihailtuna, enkä ajatellut -muuta. -- Antakaa se minulle anteeksi. -- Juuri viime aikoina olen -entistä enemmän muistanut teitä, -- tarkoitan entisyyttä. Ja nyt kun -sain tilaisuutta täytyi pyytää anteeksi. - -Korkela kohautti olkapäitään. Hän katsoi itsepintaisesti Kyllikin ohi -pieneen seinällä riippuvaan tauluun. - --- Katsokaa, sittenkun sitä ymmärtää, -- Kyllikki puhui hiljaa ja -hartaudella, -- kun soisi että kaikki olisi kaunista ja puhdasta, -tahraa ei missään, -- kun tietää mitä rakkaus -- - -Korkela kääntyi äkkiä Kyllikkiin päin. Hän ei voinut nähdä Kyllikin -silmiä. Katse oli luotu alaspäin, mutta poskilla paloi omituinen puna -ja suun ympärillä väreili voimakas, hillitty liikutus. - -Mitä tämä merkitsi? Oliko mahdollista että --? - --- Neiti Vaaarantaus, tahdotteko sanoa, että erehdyitte? - -Kyllikki hätääntyi. -- Ei, ei älkää käsittäkö minua väärin! Tein ehkä -taaskin tyhmästi, mutta kun -- Minä tarkoitan -- -- - --- Ahaa, minä ymmärrän! Tahdotte sanoa, että kun itse kokemuksesta -tiedätte mitä rakkaus on, on teille valjennut miten veristä -vääryyttä se harjoittaa, joka leikittelee toisen tunteilla, lopulta -viskatakseen hänelle rukkaset vasten silmiä. - --- Minä tahdoin sanoa että ajatteleva, kunnon tyttö ei tee niin. Minä -en ollut ajatteleva silloin. - --- Ettekä kunnon myöskään. Eikö teillä ole rohkeutta myöntää sitä? - --- Ei, sillä se ei ole totta. -- Suuttumuksen puna nousi Kyllikin -poskille. Hän oli tunnustanut sen minkä tiesi pahaksi. Kenenkään ei -tarvinnut ottaa olematonta syytä niskoilleen. -- Tahtoisin tietää -käytättekö samanlaista mittapuuta arvostellessanne miehiä ja heidän -tekojaan? - --- Olettepa te nöyrä parannuksen tekijä! -- Korkelakin kiivastui. --- Minulla ei sitäpaitsi ole aikaa tällaiseen. Meillä on tärkeitä -asioita herra Seppälän kanssa. - -Hän nousi, kumarsi ja kiiruhti pihalle, jossa yhtyi Eemeliin. He -läksivät yhdessä tarkastamaan kansakoulun navettaa, jonne Oman -pirtinkin kaksi lehmää oli sijoitettu. Navetasta käännyttiin -katsomaan muita kansakoululla näytettäviä paikkoja ja sitten -lähdettiin Omaan pirttiin. - -Tiellä sinne Eemeli kuin ohimennen huomautti: -- Taidatte olla -hyvinkin vanhoja tuttuja neiti Vaarantauksen kanssa? - -Korkela nyökkäsi. -- Tutustuuhan sitä, kun pikkukaupungissa asuu -kokonaisen vuoden saman kadun varrella ja kun tyttö lisäksi on ahne -miesseuralle. - --- Vai on, vai sentapainen! - --- Tietysti, tietysti, niinhän ne naiset enimmäkseen! -- Sitten -Korkela käänsi leikiksi. Häntä rupesi huolettamaan, että tuo kaunis -naikkonen jo oli ennättänyt viritellä ansojaan Oman pirtinkin -kynnykselle. - --- Että minäkö? Ja tuollaiseen! -- No kaikkea? Puhe kääntyi toisaalle -ja kukin teki johtopäätöksiään. - - * * * * * - -Laulajat olivat sillävälin kokoontuneet. Martta julisti juhlallisesti -Eemelin esteet. Kuoro kokoontui. Kyllikki asettui johtajan paikalle, -antoi ääntä ja kohotti tahtipuikkona käyttämäänsä äänirautaa. - - - - -Korkea oikeus. - - -Pastorin pappilassa oltiin aamiaisella. Pastori kuori hermostuneen -kiireisesti ja otsa rypyssä perunoitaan. Pastorska koetti pitää -lapsia hiljaa, jotta isä rauhassa saisi ajatella. - -Tänään oli tärkeä päivä. Rovasti oli vanhan vuoden lopulla eronnut -kauan hoitamastaan paikasta kansakoulun johtokunnan esimiehenä, ja -Santeri Saha, pitäjän tarmokas ja johtokykyinen kappalainen, oli -valittu sijalle. Tänään oli johtokunnan määrä ensi kertaa kokoontua -uuden esimiehensä johdolla tämän omassa kodissa, "pikkupappilassa". - -Santeri Saha tunsi asemansa velvoituksen. Häneltä odotettiin -paljon ja hän tahtoi vastata toiveita. Mutta tehtävä ei ollut -helppo, etenkin kun kysymys syksyllä valitun uuden opettajattaren -sopivaisuudesta tai sopimattomuudesta oli entistä enemmän -kärjistynyt. Tyytymättömyys puhkeaisi tänään esiin tavalla tai -toisella ainakin johtokuntaan vasta valitun jäsenen rouva Holpan -kautta, joka jo monasti oli pastorskalle kevennellyt sydäntään -pahennusta herättävien olojen johdosta. - --- Ville, mitä vasaranvirkaa sinun kengänkorkosi tekevät? -- Isä loi -tuiman katseen poikaan. Sana sattui terävänä kuin sahan hammas. - --- Olkaapa hiljaa nyt lapset, isällä on tärkeätä ajateltavaa, -äiti selitteli jaellen joukolleen kastiketta perunoihin. Pastori -nousi pöydästä, meni omaan huoneeseensa ja rupesi siellä astumaan -edestakaisin lattiata pitkin ajatellen ja valmistautuen tulossa -olevaa kokousta varten. - -Sillä välin laski Sandra Holppa täysin purjein tietä pitkin -pastorin pappilaan. Hänen poskensa olivat sekä pakkasesta että -rivakasta astunnasta tavallistakin punakammat. Yöllä oli satanut -lunta. Sentähden Sandra kannatti samettireunaista hameenlievettään -korkealla, joten alta paistoi erilaisia kerroksia, ensin kappale -karheata, ruohonvihreäistä kotikutoista kangasta, sitten paksut -sinipunertavalla kirjaillut sukat ja lopuksi hyvinrasvatut kengät. - -Vastamäki tuli eteen ja Sandra pysähtyi puhaltamaan. Hän otti esille -paksun pumpulisen nenäliinan, niistihe äänekkäästi kuin sieramiaan -päristelevä hevonen ja rupesi sitten harvakseen astumaan eteenpäin. -Tuon tuostakin hän kuitenkin pysähtyi ja vilkaisi taakseen. Näytti -siltä kuin hän olisi odottanut jotakuta tulossa olevaa. - -Hänellä, Sandralla, oli tänään paljonkin ajateltavaa. Hänellä oli -suuri ja tärkeä tehtävä suoritettavana ei ainoastaan johtokuntaan -vasta valittuna jäsenenä, vaan siveyden suojelijana ja pystyssä -pitäjänä. Ja hän tunsi edesvastuunsa. - -Outo tunne vavahutti silloin tällöin hänen sydänpohjaansa. Oli kuin -sieltä syvältä olisi tahtonut nousta jotain, joka tahtoi pysäyttää -hänet ja saada hänet heittämään aijetta kesken. Mutta Sandra ei -tahtonut heittää kesken. Se "sirosilmäinen päänkeikuttaja" ansaitsi -todella aika läksytykset. Ja vaikka Sandran kaikki syytökset eivät -olleetkaan aivan pätevästi perusteltuja, oli joukossa raskauttaviakin -asianhaaroja. - -Totta oli tietysti kaikki sekin, mitä Hilma oli seminaarin ajoilta -kertonut. Mutta siitä ei tässä tilaisuudessa sopinut puhua. -Sitä vastoin kannatti muistaa opettajan liian tiheitä kyläilyjä -Suvisuojassa ja pappilassa. Ilkeätä oli että nuo paikat sattuivat -olemaan pitäjän enimmin arvossa pidettyjä. Ei sopinut oikein -nimeltä mainita. Mutta jos sanoi "eräissä paikoissa", tuli pahennus -vältetyksi ja pastorskan kautta kiertäisi asia pastorille sellaisena -kuin se oli. Pastori, ankarana tunnon ja järjestyksen miehenä, osaisi -sitä kyllä oikein arvostella. Hän oli muutenkin sitä mieltä, että -rovasti edusti aivan liian leväperäistä kantaa sekä koulu- että -muissa asioissa. - -Taas täräytti tuntoa niin kummasti. Tuli mieleen, että eihän se -omakaan nuoruus ollut niin aivan nuhteetonta. Hulluttelu-ikänsä oli -hänelläkin ollut. Mutta kunnialliseen avioliittoon päättyi. Ja nyt se -kaikki oli mennyttä kuin virran vesi. Jälellä oli vain muisto, jonka -avulla tunsi toisten vikuroimiset. - -Iloisen kulkusen ääni kilahti samassa Sandra rouvan korvaan. Hän -käännähti ja arveli hetken, sitten hän rupesi rivakasti astumaan -eteenpäin, jott'ei vain näyttäisi siltä kuin hän olisi odottanut. - --- No, eikös rekeen -- Lahtelan isäntä pysäytti hevosensa samassa kun -kohdalle pääsi. -- Meillä kai on sama matkan määrä? - --- Sama, sama, Sandra rouva vahvisteli. -- Mutta pianhan minä tästä -jalkaisinkin -- -- - -Isäntä tahtoi kuitenkin rekeen ja Sandra suostui. Olihan hänen, -ensikertalaisen, hyvä saada matkan varrella vähän neuvotella puheeksi -tulevista asioista. - -Juuri kun Lahtelan isännän reki pyörähti pappilan portista sisälle, -huomasi Sandra toisenkin kokoukseen tulijan. Se oli Ylikylän Riikka, -joka paraikaa vastatuulessa ponnisteli eteenpäin aukean pellon -poikki. Sandra ei kuitenkaan jäänyt häntä odottamaan. Riikka oli -hiljainen ja vaatimaton ihminen, joka harvoin tahtoi saada omaa -ääntään kuuluviin. Hän oli nöyräluontoinen ja jumalisena ihmisenä -harrasti hän oman tahtonsa kuolettamista. Yhteistyöstä Riikan kanssa -Sandralla ei vielä ollut kokemusta, mutta muista asioista hän oli -havainnut, että missä kysyttiin puolensa pitämistä tai toisten -tahtoon suostumista, kuului Riikka suostuvien joukkoon. Sandra -pyörähti siitä syystä Riikasta välittämättä pastorskan puheille. - -Riikka Yli-kylä oli ijältään johtokunnan vanhin jäsen. Rovastin -kehoituksesta oli hänet valittu johtokuntaan. Hän itse ei voinut -ymmärtää, mikä oli pannut rovastin pään niin pyörälle, että rupesi -tahtomaan häntä, yksinkertaista ja oppimatonta ihmistä sellaiseen -paikkaan, missä tähdellisiä töitä ja tärkeitä päätöksiä oli -tehtävänä. Lie rovasti ajatellut sitä, että Riikalla itsellään -siihen aikaan oli lapsia koulussa. Ja totta olikin, että hänestä oli -hauskaa ja hyödyllistä olla mukana siinä missä päätettiin hänen ja -toistenkin lapsia läheisesti koskevista asioista. Mutta kun Mari, -nuorin Yli-kylän lapsista, oli lopettanut kansakoulunsa, pyrki Riikka -eroon johtokunnasta. -- Jäähän nyt kuitenkin valvomaan toisten lasten -parasta, oli rovasti silloin leikillä sanonut. Ja Riikka jäi. Mutta -ett'ei siitä toisten lapsille ollut koitunut mitään hyötyä, siitä hän -oli varma. Hän tunsi aina taakaksi asti oman huonoutensa. Ja joka -johtokunnan kokoukseen hän läksi hartaasti rukoillen, että Jumala -varjelisi häntä tekemästä haittaa asian oikealle ja onnelliselle -ratkaisulle. - -Nytkin hän taivalteli tuiskun umpeen nietostamaa tietä rukoillen -itselleen ylhäältä ymmärrystä ja viisautta. - - "Aut' että kieleni kelvottomista estän, - Niin ett'en tieteni mä pahaa lausu kestään! - Sä kielen liikuta, ett' oikein puhuisin, - Kun tulee puhua, sen taiten tekisin!" - -Tuo virren värssy kai tuli mieleen siitä syystä, että hän äsken oli -sattunut kuulemaan paljonkin tuollaista "kelvotonta" puhetta. Oli -tapahtunut jyrkkä käänne ihmisten ajatuksissa Vaaramäen nuoresta -opettajasta. Ennen kaikki kiittivät, nyt moittivat. - -Emännälle kihahti vedet silmiin. Tuli mieleen, että mitä jos ihmiset -noin rupeaisivat parjaamaan ja panettelemaan hänen Mari-tyttöään, -joka nyt ensi kertaa oli poissa kotoa lähikaupungin kutomakoulussa. -Niin olisi tuntunut kuin olisi sydän raastettu rinnasta toisten -tallattavaksi. -- Ja opettaja, joka itse aina oli valmis ajattelemaan -toisten iloa ja parasta! Jouluksikin hän oli hankkinut kaikenmoista -hyvää lähiseudun jokaiseen köyhään kotiin, iloksi sekä vanhemmille -että lapsille. Siltalan Miinakaan ei voinut kyllin kiittää opettajaa, -joka yhtenään kävi tervehtimässä hänen kyttyräselkäistä Siljaansa. -Lapsi oli aivan huomattavasti elpynyt kaikista opettajan hyvistä -antimista. Alkusyksystä hän oli ollut niin huonona, että kuolevan -luultiin. Mutta siitäpä oli ruvennut virkoamaan, kun opettajan -käynnit alkoivat. Hän ihan kuin eli sen odotuksen varassa, että -milloin opettaja taas tulee. -- Vanhimman sisaren Annin, joka kävi -koulua, oli opettaja kokonaan ottanut luokseen. Apulaisekseen sanoi. -Vaikka tiesihän sen minkälaista lapsen työ oli. - -Riikka-emäntä oli jo portailla. Hän kopisteli lunta jaloistaan. - -"Jeesus puheen', aivoituksen', tahtos jälkeen taivuta!" -- Kädet -painuivat ristiin, ja syvä oman kykenemättömyyden tunne pani -huokauksen rinnasta nousemaan. -- Sitten laskeutui käsi ovenripaan. - -Toiset olivat jo saapuvilla Riikan astuessa saliin. Tarjottiin -par'aikaa kahvia. Sen jälkeen alkoi kokous. - -Pastori sanoi aluksi muutaman vaatimattoman sanan itsestään ja -toimesta, johon hän nyt vasta-alkavana astui. Sitten hän huomautti, -että tämä kokous ei ollut varsinainen, vaan ylimääräinen. Se oli -kutsuttu kokoon sen johdosta, että toisella opettajattarella ja -muutamilla johtokunnan jäsenillä oli asioita, joita tahtoivat -saada esitetyksi. Tämän johdosta pastori kehoitti opettaja Heposta -esittämään asiansa. - -Hilmalla oli eräitä toivomuksia hänen puolellaan tehtävien -parannusten suhteen. Hän esitti ne, ja pastori evästi hänen -toivomuksiaan muutamin valituin huomautuksin. Yleisiä varoja oli -tietysti hoidettava niin tunnollisesti kuin mahdollista, mutta -pikkumainen kitsastelu ei ollut paikallaan. Pastori pyysi siksi -johtokunnan jäseniä lausumaan ajatuksensa asiassa. - -Lehtolan isännästä oli pastori sanoillaan hiihtänyt ladun, jota -toistenkin sopi seurata. Säästäväisyys oli hyvä, mutta nyt puheena -oleva muutos oli siksi pieni, että sitä sopi kannattaa. - -Sandra-rouva lähetti isännälle hyväksyvän silmäyksen. Isäntä -puolestaan ajatteli, että jos nämä asiat olivatkin pieniä, olivat -sitä suurempia ne, joita isännällä oli Sandran miehen kanssa ja -jotka pian tulisivat ratkaistaviksi. Hyvä oli olla hyvissä väleissä -naispuolella. Sekin saattoi merkitä paljon. - -Pyyntöön suostumista kannatettiin yksimielisesti. Senjälkeen -siirryttiin asiasta toiseen, kunnes kaikki käytännölliset kysymykset -olivat selvillä. Silloin piti pastori pienen loman, korjasi pari -kertaa kalvosimiaan ja lausui senjälkeen hartaan toivomuksen, että -kaikki kysymykset, oli ne tärkeitä tai vähäpätöisiä, helppoja tai -vaikeita, ratkaistaisiin yhtä yksimielisesti ja tyynesti kuin tähän -astiset. -- Juuri tänään oli hänen velvollisuutensa kajota erääseen -hyvinkin arkaan kysymykseen. Hänen tietoonsa oli nimittäin tullut, -että pitäjällä liikkui ikäviä huhuja pitäjääseen viime keväänä -valitusta Vaaramäen opettajattaresta. Hän tahtoi nyt johtokunnan -jäseniltä kuulla, olivatko hekin tietoisia tästä ja tiesivätkö ehkä -missä määrin näissä huhuissa oli perää. - -Pastorska pyysi ensimmäisenä puheenvuoroa. Hänellä ei oikeastaan -ollut mitään sanottavaa itse kysymykseen. Hän ei ollut nähnyt mitään -sopimatonta. Mutta hänen kasvattajana täytyi huomauttaa siitä, -miten tärkeää oli että nuorta itsestään paljon luulevaa ihmistä -ajoissa masennettiin. Eräänlainen kasvattajatoimi kuului kieltämättä -johtokunnalle ja siis myöskin jokaiselle sen jäsenelle. Siksi ei -tällaisessa asiassa saanut olla leväperäinen. -- Pastorska toivoi, -että muut, joilla oli tietoja asiassa, nyt valaisisivat kysymystä. - -Toinen katsoi toiseensa. Kukaan ei rohjennut alkaa. - --- Rouva Siivonen, te olette sekä johtokunnan jäsenenä että ikään -nähden vanhimpia joukossamme, sanokaa te ajatuksenne asiasta, -kehoitteli pastori. - -Martta Siivosen ohuet, lujasti yhteenpuserretut huulet aukenivat -vähitellen ja vaivalla. Kasvoilla risteili suonenvedon tapaisia -värähdyksiä. - --- Mitään asiallista en minä tiedä. Omasta puolestani uskoin alussa -sulaa hyvää neiti Vaarantauksesta, mutta olen tullut vakuutetuksi -siitä, ett'ei hän sitä ansainnut. - -Martta-rouva vaikeni ja piti pitkän loman. Muut johtokunnan jäsenet -katsoivat kysyväisesti milloin toisiinsa, milloin Marttaan. Näytti -siltä kuin hän itsekään ei olisi tiennyt pitikö puhua vai vaijeta. -Toiset odottivat. - --- Eivät ainakaan hänen miehiset tuttavansa seminaarin ajoilta -puhu hyvää hänestä, sen minä tiedän. -- Verkalleen auenneet huulet -puristautuivat taas lujasti yhteen, ja Martta siirsi tuolinsa lähemmä -seinää kuin tietoisena siitä, että hän nyt oli suorittanut tehtävänsä. - -Lahtelan isäntä kiiruhti sanomaan ett'ei hän omasta puolestaan -tietänyt mitään erikoista. Mutta totta oli, että asiasta puhuttiin -pitäjällä. Ja ehkäpä täälläkin oli niitä, jotka voisivat kertoa -enemmän. - -Sandra-rouvan alussa hätääntynyt katse kirkastui. Hänen aikansa -ei kuitenkaan vielä ollut tullut. Hilma Heponen käytti par'aikaa -puheenvuoroa. Hän, koulun toisena opettajana ei varsinaisesti -tahtonut ottaa osaa tähän keskusteluun. Mutta jos häneltä tietoja -vaadittiin, oli hän valmis vastaamaan. - -Silloin Sandra Holppa liikahti, korjasi hameenlievettään, painautui -tanakammasti tuolin selustaan ja rykäsi. Sitten hän pyysi -puheenvuoroa. - --- Ei kukaan tähän asti puheenvuoroa käyttäneistä ole tietänyt mitään -asiallista. -- Se saattaa johtua siitä ett'eivät ole _tahtoneet_ -tietää. Mutta minä tiedän ja minä katson velvollisuudekseni puhua, -sillä minä kuten pastorskakin pidän leväperäisyyttä tällaisessa -asiassa sekä tunnottomana että turmiollisena. - --- Lokakuun puolivälissä kun me, Hilma Heponen ja minä, olimme -menossa neiti Vaarantauksen luo, näimme verhottomien ikkunoiden -läpi kauniin, nuoren miehen neiti Vaarantauksen huoneessa. Mutta -kun astuimme sisään, ei miestä näkynyt missään. Hän oli nähtävästi -piiloutunut. Ilmeisesti koetti neiti Vaarantaus itsekin uskotella -meille että nuori herra oli lähtenyt. Miksi, se oli käsittämätöntä. - -Tällä kohdalla keskeytti pastorska. Hän pyysi anteeksi. Mutta -totuuden ja oikeuden nimessä pyysi hän saada tietää, oliko neiti -Vaarantaus suoraan sanonut että vieras oli lähtenyt. - -Sitä ei rouva Holppa _aivan_ varmasti muistanut, eikä Hilma -Heponenkaan, mutta kyllä he kuitenkin luulivat. Lisäksi he olivat -vakuutetut siitä, että vieras oli viettänyt yönsä kansakoululla. -Hilma oli seuraavan päivän aamuna nähnyt hänet kansakoulun pihalla. - -Tehtyään tämän ensimäisen hämmästyttävän ja asianomaiselle -raskauttavan huomion oli Sandra Holppa monelta taholta, sekä miehiltä -että naisilta kuullut kaikenmoisia vähemmän edullisia asioita neiti -Vaarantauksen entisyydestä. Miesten lelu ja onkeensa pyydystäjä hän -oli ollut jo seminaarissa. Ja samaa oli kertonut Sandralle rouva, -jonka lasten kanssa opettaja kesällä oli lukenut. Silloinkin hän oli -ollut niin halukas miesseuralle että laiminlöi opettajatoimensa, -joten hänen oppilaansa eivät saaneetkaan ehtojaan suoritetuksi. -Kerran luuli rouva Holppa itsekin nähneensä hänet iltamyöhäisellä -kävelemässä erään vieraan herran kanssa. Hänen sekä mielistelevä -että keikaileva käytöksensä oli myöskin pistänyt monen silmään. -Se olisi varmaankin huomattavasti esiintynyt Metsämaan Siirin -häissäkin, ellei siellä eräs hyvää tarkoittava henkilö, -- jonka -nimeä Sandra ei tahtonut mainita, -- olisi sanonut hänelle vakavia -varoituksen sanoja. Sentähden hän oli siellä niin arka, ett'ei paljo -näyttäytynytkään muuta kuin johtaessaan laulua. Siksi monet olivat -jo paheksuneet hänen käytöstään, että siitä varmaan aikaisemminkin -olisi valitettu, ell'ei opettaja mielistelyllään olisi päässyt -paikkakunnan johtavien henkilöiden, Suvisuojan neidin ynnä muiden -suosioon, niin ett'ei kuka tahansa uskaltanutkaan avata suutaan häntä -vastaan. Mutta nyt kun johtokuntaan oli saatu virkaansa pystyvä mies, -joka kykeni ylläpitämään järjestystä, saattoi toivoa tämänkin kohdan -korjautumista. - --- Lopuksi, -- Sandra Holppa päätti, -- pyytäisin, niin -ensikertalainen kuin olenkin, kysyä eikö sekin ole sopimatonta ja -loukkaavaa, että nuori opettajatar joko aina itse on kylässä tai -pitää vieraita luonaan. Minä en ymmärrä paljon, mutta luulisi että -koulutyö kärsii siitä ja että tässäkin siksi on kysymys, joka koskee -hyviä tapoja ja kasvatusta. - -Sandra istuutui. Syntyi syvä, syyttävä äänettömyys. Pastori pureksi -ajatuksiin painuneena kynänpäätä. - --- Tässä on todella raskas ja vaikea tehtävä, hän huomautti. -- Mutta -jos raukkamaisessa arkuudessa muitta mutkitta sysäisin sen syrjään, -pettäisin teidän minulle osoittamaanne luottamusta. - --- Niin, hyvä pastori, juuri niin. -- Sandra niisti liikutettuna -nenäänsä. Hän tunsi itsekin, että oli raskasta olla siveyden -suojelijana. - --- Siinä mitä on esiintuotu, pastori viimein päätti, on yhtä ja -toista, joka -- joskin on ikävänpuoleista, on siksi epämääräistä, -ett'ei siihen voida kajota. Kieltämätöntä on kuitenkin, että neiti -Vaarantauksella on ollut vieras, jota hän on tahtonut piiloitella, -sekä että hän liian paljon kyläillen, kuten muutenkin käytöksensä -kautta on ollut pahennukseksi. Siksi on mielestäni parasta, -että opettajaa rakkauden hengessä, mutta vakavasti varoitetaan -käyttäytymään seurustelussaan sekä mies- että naistuttaviensa kanssa -niin, ett'ei se loukkaa toisten tunnetta eikä ole haitaksi hänen -työlleen opettajana. - --- Herra pastori! - -Kaikkien katseet kääntyivät sinne päin missä Yli-kylän Riikka istui. -Riikka oli noussut seisomaan. Hän oli kookas ihminen. Kun hän nyt -oikaisihe suoraksi yksinkertaisessa herännäispuvussaan, näytti hän -kerrassaan kunnioitusta herättävältä. - --- Herra pastori! -- Hänen äänensä oli levollinen ja tyyni. -- -Minä olen hidas ajatuksillani, ja vielä vaikeampaa on saada ajatus -selvästi sanotuksi. Mutta kun minulle nyt on selvinnyt mistä tässä -oikeastaan on puhe, vaatii tuntoni minua puhumaan. -- Tässä ollaan -lähimmäistä syyttämässä. Ja mistä? Hänellä on ollut mies luonaan -vieraana eikä ole tahtonut sitä ilmoittaa toisille vierailleen. --- -- En minä opettajan asioita tunne, mutta sana sanoo ett'ei -rakkaus pahaa ajattele. Ja Lutherus käskee kaikki asiat parhain päin -kääntämään. - --- Totuuden suola on siltä tarpeen, pastori huomautti syrjästä. - --- Eikö voinut se nuori mies olla hänen sulhasensa, Riikka arveli -vähääkään joutumatta tolalta. - --- Siitäkin on sanottu, että opettaja liian paljon kyläilee, on liian -paljon yhdessä Suvisuojan neidin, pappilalaisten ja muidenkin kanssa. --- Kun en tiedä, niin kysyn, että saako johtokunta määrätä siitäkin -asiasta, kenen kanssa opettaja seurustelee ja miten paljon? - --- Emäntä käsittää väärin, pastori taas yritti, mutta emäntä ei -antanut keskeyttää itseään. Kuunnellessaan oli hänelle selvinnyt -mitä oli sanottava ja sen hän sanoi. -- Siitäkin mainittiin, että -seminaarin aikuiset toverit eivät puhu hyvää opettajasta. Sellaista -sattuu. Saattaa joku minullekin sanoa, että pastori on tiukka mies ja -että opettaja Heponen ärjyy lapsille. - --- Syrjäviittaukset eivät kuulu asiaan! -- Pastori napautti terävästi -kynällään pöytään. - --- Johon minä vastaan -- Riikka jatkoi silmää räpäyttämättä, -- että -pastori tahtoo pitää järjestystä ja siihen toiseen että kenellepä -meistä ei erhettä satu. -- Kun tunto käskee puolustamaan, täytyy -totella. Sen tähden minä nytkin puolustan. - -Hän istuutui. - -Hetken syvää äänettömyyttä seurasi tavaton liikahteleminen. Tuoleja -siirrettiin paikoiltaan. Lahtelan isännän kengät narahtivat pahasti. -Pastori nousi levottomasti ja Sandra Holppa viskasi vihaisen katseen -Yli-kylän emännälle. - --- Emme siis voi tulla yksimieliseen päätökseen? - --- Ei, Riikka sanoi nurkastaan. - --- Raukeaako siis varoituksen anto? - --- Ei, viskasi Sandra Holppa vastaan. - --- Enemmistön äänet ratkaisevat asian, pastori selitti. -- Kuka -vastustaa varoituksen antamista? - --- Minä, tuli taas Riikan puoleisesta nurkasta. Mutta kun hän oli -sanonut sen, painui hän nurkkaansa itkemään. Hän muisti rovastin -sanoja: jää puhumaan toisten lasten puolesta. Ja hän muisti -Mari-tyttöään, joka oli kaukana kodista vieraiden ihmisten keskellä. - --- Yksi vastustaa, toiset puolustavat, puheenjohtaja julisti. -- Nyt -olisi valittava sopivat henkilöt viemään varoitusta perille. - --- Eikös puheenjohtaja, Lahtelan isäntä tiedusteli. -- Tämähän on -papille kuuluvaa. - --- Minusta olisi hienotunteisempaa, jos valitseisimme naisia. - --- Pastorska sitten! -- Lahtelan isäntä nousi. Hänen saappaansa -ulvahtivat taas niin pahasti, että pastorska hermostuneesti nosti -kädet korvilleen. - --- Ja rouva Siivonen toiseksi, -- pastori ehdotti. - --- Kannatetaan, sanoi Sandra Holppa lujasti kuin koko joukon puolesta. - -Silloin nousi Riikka Yli-kylä. -- Ja te suostutte? -- Hän katsoi -pitkään ja surullisesti Marttaan, -- te meidän vanhimman opettajan -vaimo ja kolmen tyttären äiti? - -Hän pyyhkäsi huivin päähänsä ja poistui hiljaa huoneesta. - -Korkea oikeus oli päättänyt istuntonsa. - - - - -Viimeinen pisara. - - -Kyllikin oppilaat olivat välitunnilla. Pojat rakentelivat lumilinnaa, -tytöt kävelivät leikkikentän toisella puolella kiihtyneesti jutellen -keskenään. - --- Opettaja on kipeä, vakuutti eräs kolmasluokkalainen. -- Näkeehän -sen miten toisenlaiseksi hän on käynyt. - --- Minä luulen, että joku on ollut paha hänelle. -- Pieni -toisluokkalainen puhui kuiskaamalla. -- Kaarlo Ruusurinta viskasi -suuren lumipaakin opettajan seinään ja sanoi: senkin mamseli, onpas -niitä, jotka hänellekin sanovat! - --- Mitäs Kaarlosta! -- Kolmasluokkalainen kohautti olkapäitään. -- -Tietäähän sen mitä hän sanoo nyt kun jäi laiskaan. Hän oli niin -vihainen, että karvat nousivat pystyyn. - --- Niin, mutta Kaarlo sanoi, ettei kukaan enää käy täällä. - --- Ja Anni on kertonut, jatkoi kuiskaamalla toinen pikku tyttö, että -rouva Siivonen ja pastorska kerran tulivat koululle kovasti vihaisen -näköisinä. He olivat kauvan opettajan puheilla, eikä opettaja sinä -iltana syönyt ei pienintä leivänmurentakaan. Yöllä kuuli Anni niin -kummallista ääntä opettajan huoneesta. Hän nousi ja meni oven taakse. -Ja silloin opettaja itki, itki niin että sydän oli haljeta. - --- Sh, sh, varoitti eräs suuremmista tytöistä -- puhukaa hiljaa. - --- Opettaja on ikkunassa ja katselee meitä, toinen ilmoitti. - -Joukko hajaantui ja kukin koetti näyttää niin huolettomalta kuin -mahdollista. - -Kyllikkikin vetäytyi pois ikkunasta. Hän oli huomannut lasten katseet -eikä tahtonut olla tarkastamassa enemmän kuin tarkastettavanakaan. - -Hän päätti vastoin tapaansa kiehauttaa itselleen kahvia. Se oli -piristyttävää kuin piiskan sivallus väsyneelle hevoselle. Ja hän -tarvitsi piiskaa päästäksensä mäen päälle. - -Matkalla keittiöön hän tuli nähneeksi kuvansa peilistä. Hän pysähtyi. -Viime aikoina hän monesti oli muistanut seinällä näkemäänsä mustaa -varjoa. Hän oli muodostumassa näkemänsä kuvan mukaiseksi. Hän oli -laihtunut. Silmät olivat syvällä ja tummien varjojen ympäröimät. -Kai hän myöskin kulki kumarassa. Hän ei tietänyt sitä. Mutta sen -hän tiesi, että hän kantoi raskasta taakkaa, jonka toiset olivat -sälyttäneet hänen hartioilleen ja joka oli saanut sammutetuksi -hänessä sykähtelevän elämänilon. - -Hetkittäin oli hänestä tuntunut siltä, että hän sittenkin jaksaa -voittaa surunsa. Joka syyttömänä kärsii, hänellä on sisimmässään -kimmoisuutta, joka auttaa eteenpäin. Hän tietää, että nyt on tuuli -vastainen, nyt kasaantuu vaikeuksia, mutta tuleehan toisenlainen -päivä kerran. Totuus tulee ilmi. Eikä sillä ole hätää, jonka ei -tarvitse totuutta peljätä. - -Kerran kun hän oli ajatellut tätä oli hän tullut niin iloiseksi, että -hän jaksoi laulaakin. - -Olihan hänellä Erkki ja Erkin rakkaus! Kuinka uskalsi hän nurista? Ja -kevätkin teki tuloaan. Siitäkin oli apua. - -Mutta samana päivänä toi posti hänelle nimettömän syytöskirjeen. - -Kaikki ne suojavarustukset, jotka hän oli rakentanut itselleen, -revittiin armottomasti alas. Hän värjötti suojattomana kuin aseeton -ja alastomaksi riisuttu taistelussa. - -Hänet oli työnnetty takaisin tuskan ja epätoivon suohon niin syvälle, -ettei hän enää jaksanut yrittääkään nousemaan. - -Kyllikki kääntyi poispäin peilistä. Sillä ei ollut hänelle mitään -rohkaisevaa sanottavaa. Se muistutti vain turhista ja tuloksettomista -ponnistuksista. - -Mutta entä hänen taulunsa? - -Hänen katseensa kääntyi tauluun, jonka hän oli saanut Aunelta. -Se kuvasi Jairuksen tyttären herättämistä. Nuori tyttö makasi -siinä elottomana kuin taittunut kukka. Posken pyöreys, vasta -umpeenpainuneet silmät ja käsi, joka oli kuin luotu hyväiltäväksi -ja hyväilemään, näyttivät rukoilevan: anna meille elämä, me olemme -luodut elämään. -- Ja kylmäksi kangistuneen vieressä seisoi elämän -antaja katse säteilevänä lempeyttä ja ylhäistä voimaa. - -Nähdessään tämän taulun ensi kertaa oli Kyllikki ajatellut itseään. -Siinä oli hänen oman elämänsä tarina. Siinä makasi lapsi, joka ei -saanut elää vaikka oli elämään tullut ja häneen katsomassa seisoi -lempeäkatseinen auttaja, joka nosti jo kylmäksi kangistuneen takaisin -elämään. - -Kuinka Kyllikki oli rakastanut tätä taulua! Onnensa suurimmillaan -ollessa hän oli katsellut sitä sydän täynnä kiitosta siitä -armahtavasta rakkaudesta, joka oli nostanut hänetkin takaisin -elämään, kohti päivää, onnea ja kirkkautta. - -Ja nyt näinä vaikeina aikoina hän oli koettanut sanoa itselleen, -että vaikka kaikki muu petti, ei tuo taulu voinut pettää. Se lapsi, -joka kuolleista herätettiin eloon, ei saanut elämäänsä takaisin -tyhjän tähden. Hänellä täytyi olla tehtävänsä. Suuren Mestarin teko -ei voinut olla tarkoituksetonta. Siksi ei mikään ihmisilkeys pääsisi -tuhoamaan elämän onnea, joka oli lahjaksi annettu. - -Tästä puhui taulu hänelle nytkin. Hän arveli hetken, päätti sitten -jättää kahvinkeittämisen sikseen ja mennä ulos lasten luokse. Hänellä -oli ollut tapana välitunnilla olla leikkimässä heidän kanssaan. Mutta -viime aikoina oli se usein jäänyt tekemättä. Nyt hän meni. - -Lapset eivät huomanneet häntä hänen tullessaan. Tytöt leikkivät -matkan päässä. Kyllikki yhtyi poikiin, jotka olivat lähempänä. - -Kaarlo Ruusurinta seisoi selin portaisiin Kyllikin tullessa. -- Pyh, -miesten perään juoksija niinkuin kaikki tytöt! -- Hän puristi lunta -paakiksi ja kääntyi viskatakseen koulun seinään. Silloin näki hän -Kyllikin. Hän lennähti tulipunaiseksi, teki joko säikähdyksestä tai -tahallaan kuperkeikan ja kapusi sitten nolona pystyyn. - -Kyllikki jatkoi matkaa tyttöjen luo. Hän kulki kuin unessa. Ja -tuntikin annettiin kuin unessa. Kun se oli loppunut, meni hän -huoneeseensa ja sulki oven. -- Se on lopussa, sanoi hän ääneen ja -vakuuttavasti. -- Minä en voi olla opettajana enää, en ainakaan -täällä. - -Silloin hänestä tuntui siltä, että taulu sittenkin oli valehdellut. -Sille lapselle, joka ei saanut kuolla, hänelle ei ollut tilaa -elämässäkään. Hänet herätettiin vain hetken suurta, rikasta riemua -maksamaan katkerilla kärsimyksillä. - -Kyllikki painoi päänsä käsiinsä ja nyyhkytti rajusti. - --- Erkki, Erkki, pääsi häneltä viimein kuin hätähuuto. - -Tämä oma koti, josta hän niin suuresti oli iloinnut, oli tarjonnut -hänelle vain kärsimystä ja surua. Täällä hän oli turvaton orpo, jota -jokapuolelta hätyytettiin kuin pientä lintuparkaa. Siinä kodissa, -jonka Erkki hänelle rakentaisi, ei kukaan saisi tehdä hänelle pahaa. -Siellä Erkki olisi häntä suojelemassa. - -Hän kavahti pystyyn, katsoi kelloaan ja näki että välitunti oli -loppumaisillaan. Etehisestä kuuluikin jo lasten jalkojen töminää. - -Hän pistäytyi keittiöön huuhtoakseen silmiään raittiilla vedellä. - -Pöydällä hän näki vasta saapuneen postin. Sanomalehti oli -päällimmäisenä. Kirjettä ei siis ollut. - -Hän huokasi. Hän ei tietänyt itsekään, oliko se helpoituksesta vai -pettymyksestä. Hän oli oppinut pelkäämään kaikkea -- yksin postiakin. -Ja kuitenkin se oli toivottu. Olisi tehnyt hyvää saada jotain -Erkiltä. Muutama sana vain. Siinä olisi sittenkin ollut sana täynnä -rakkautta, luottamusta ja tulevaisuudentoivoa. Ja sitä hän tarvitsi. - -Mutta mitäpä Erkki kirjoittaisi, kun ei hänkään! Hän oli itse -alunpitäen koettanut estää kirjeenvaihtoa tulemasta hyvin vilkkaaksi. -Hän oli pitänyt tätä varovaisuutta tarpeellisena kihlauksen salassa -pitämiseksi. Ja nyt ikävyyksien tultua oli tämä tullut hänelle -hyvään tarpeeseen. Hän ei voinut kirjoittaa Erkille kaikesta siitä -rumasta ja likaisesta, joka häntä ympäröi. Yhtä vähän hän kykeni -teeskentelemään. Sentähden hän ei kirjoittanut ensinkään. - -Mutta voi jos siltä olisi saanut kirjeitä! - -Hän kuivasi kiireisesti silmänsä, otti lehden pöydältä ja aikoi -mennessään koulusaliin pistää sen huoneeseensa. - -Silloin putosi sanomalehden sisältä kirje. Hän tarttui jännityksestä -vapisevin käsin siihen. Mutta käsiala olikin outo, sisällys -- -edeltäkäsin tietty. - -Muutamissa minuuteissa oli kirje luettu. Sitten se palasiksi -revittynä viskattiin keittiön uuniin. - -Kohta senjälkeen seisoi Kyllikki luokan edessä. Oli tekstin -selitystä. Kirjat otettiin esille ja avattiin. Luettavana oli osa -kärsimyshistoriasta. - -Kyllikki ei tietänyt, saivatko lapset mitään tunnista. Hän ei -jaksanut ajatella heitä. Mutta hän itse näki kaiken kuin omin silmin. -Hän tunsi sen sisimmässään. Hän eli siinä. -- Oma oppilas petti. -Ystävät pakenivat. Mestariaan rakastava Pietari kielsi, vannoi. --- Hän näki orjantappurakruunun, kuuli huudot ja häväistykset, ja -verisin kirjaimin hän kaiken tämän yläpuolella näki sanat: syytön, -syytön, syytön. - -"Kuka teistä nuhtelee minua synnistä?" - -Näin hän, Kyllikki, ei voinut sanoa. Ja kuitenkin oli niin katkeran -katkeraa kärsiä syyttömästi. - -Kello löi. Kyllikki havahtui ajatuksistaan, lopetti tuntinsa ja laski -lapset kotiin. - -Hän oli keittiössä koettaen pakottaa itseään syömään edes vähäsen, -kun hän odottamatta kuuli kolinaa eteisestä. - -Hän nousi katsomaan, oliko ehkä joku pojista vielä koulussa. Kun hän -avasi oven etehiseen, ripusti mies paraikaa takkiaan naulaan. Se oli -Erkki. Kyllikkiä huimasi. Ilo oli iskenyt häneen kuin salama. Hän -tapaili ovenpieltä. -- Erkki, sanoi hän, Erkki! -- Hänen huulensa -olivat valkeat ja hän vapisi. - --- Näinkö, -- tällaisenako sinä Kyllikki otat vastaan? -- Erkin otsa -oli pilvessä. Hänen katseensa oli synkkä ja syyttävä. - --- Erkki, sammalsi Kyllikki uudelleen. - --- Niin, Erkki minä olen, juuri se Erkki, jota et odottanut etkä -toivonutkaan tulevaksi. Ja tahdotko tietää miksi olen täällä? -Äitini on hyvin sairas, minä matkustan kotiin. Mutta minun täytyi -tehdä tämä mutka. Sinä et ole kirjoittanut paljon, Kyllikki, ja kun -olet kirjoittanut et ole kertonut olostasi ja elämästäsi täällä. -Siitä puhui minulle eräs maanmittari täältäpäin. Sinä olit johtanut -laulua hänen häissään. Sen hän ensimmäiseksi kertoi. Ja siitä -innostuin kysymään enemmänkin. -- Mittari nauroi. Ihastuneita olivat -kaikki. Helkkarin nätti tyttö olikin. Mutta aika lintu. Siihen -johtopäätökseen olivat paikkakuntalaiset tulleet. -- Minä lupasin -nujertaa häneltä niskat, mutta hän vain nauroi ja sanoi ymmärtävänsä, -että olin yksi onkeen tarttuneista. - --- Erkki, sinä olit valmis uskomaan, -- sinäkin! Ja heti? -- Se -sanottiin vaivalla. - --- En heti. Mutta tapasin toisenkin, joka puhui samaa. Hän ei ollut -kotoisin täältäpäin, mutta hän oli käynyt täällä kerran. Ja hän tunsi -sinut myöskin entuudesta. Ehkä sinä tiedät hänen nimensä? - --- Oliko se Kyösti Korkela? -- Kyllikki puristi ovenpieltä niin että -sormenpäät valkenivat. - --- Kyllikki, hyvästi! -- Erkki viskasi takin päälleen. Mutta -kynnyksellä hän vielä pysähtyi. - --- Voitko sanoa että hän valehteli, ettei siinä ollut perää, ettet -leikkinyt? Sano voitko? -- Se tuli kuin hätähuuto. - -Kyllikki ei saanut vastatuksi. Silloin pääsi Erkiltä nauru. Se oli -kuin mielettömän naurua. - --- Sinulla ei siis ole mitään sanottavaa minulle, ei mitään? - --- Ei mitään. -- Kyllikki kuuli oman äänensä, mutta hänestä tuntui -siltä kuin toinen olisi sanonut sanat. Sitten hän kääntyi ja meni -huoneeseensa. Siellä hän asettui ikkunaan katsomaan Erkin lähtöä. - -Hevonen ja kyytimies odottivat portilla. Erkki viskautui rekeen. -- -Kyllikki odotti, että Erkki vielä katsoisi taakseen. Ehkä hän silloin -näkisi epätoivoa, joka olisi pysäyttänyt hänet. Mutta Erkki ei -katsonut. - -Reki liukui tienkäänteessä näkyvistä ja Kyllikki kääntyi pois -ikkunasta. Mutta silloin musteni maailma hänen silmissään. Yö oli -hänen ympärillään, yö hänen sisimmässään. - - - - -Taakka nostetaan pois. - - -Kun korkea oikeus oli päättänyt istuntonsa, pantiin tuomio toimeen. -Pastorska ja Martta Siivonen toimittivat heille annetun tehtävän. -Sandra Holppa ja Amalia Ruusurinta toimittivat asiasta tietoa -pitkin pitäjätä. Tieto toimitettiin kullekin siinä muodossa kuin -parhaimmaksi nähtiin. Toisille huomautettiin, että Vaaramäen -opettajalla oli heikkoutensa kuten kaikilla. Sentähden oli paras, -etteivät lapset ottaneet kovin paljon esimerkkiä hänestä, niin etevä -kuin hän olikin. Toisille valitettiin että esikuvaksi velvoittavaan -virkaan oli valittu henkilö, jonka syntyperäkin viittasi -epäilyttäviin taipumuksiin, jotka jo olivat pistäneet esiin. - -Pappilalaisten ja Suvisuojan neidin suhteen oli asia pulmallinen. -Se olisi oikeastaan ollut heiltä salattava. Mutta sekään ei käynyt -päinsä. Tietoon se kuitenkin tuli. Siksi oli tieto taidolla -toimitettava perille. - -Pastori otti asian puheeksi pappilassa. Veljellisesti -keskustellessaan rovastin kanssa hän kertoi, että hänen ikäväkseen -oli täytynyt varoittaa neiti Vaarantausta. Tämä otti opettajatoimensa -hyvin kevyesti, kyläili suorastaan sopimattoman usein eikä muutenkaan -käyttäytynyt kuten opettajan sopi. - -Rovastin otsa meni ryppyyn. Hän tahtoi tietää montako tuntia neiti -Vaarantaus kyläilyjensä tähden oli laiminlyönyt. Ja kun ei pastori -sitä tietänyt, ei rovasti vanhana johtokunnan esimiehenä ymmärtänyt -mitä oikeutta johtokunnalla oli puuttua siihen miten opettaja käytti -loma-aikansa. - --- Eikö silloinkaan vaikka hän käyttäisi sitä loukkaavalla ja -sopimattomalla tavalla? - --- Onko jotain sopimatonta tapahtunut? - -Pastori tapaili sanoja. Sopimattomuudessakin oli eri asteita. Pastori -puolestaan piti kuria parempana kasvattajana kuin leväperäisyyttä. - -Rovasti astuskeli kiivaasti lattiata pitkin. Sitten hän vetäisi -muutamia pitkiä haikuja piipustaan ja puraisi imuketta. Se tiesi -sitä, että hän oli harmistunut. - --- Tänään me lähdemme kansakoululle, hän sanoi vaimolleen samassa kun -pastorin reki pyörähti pihasta. - --- Sitäkö varten, että se lapsi raukka saisi entistä enemmän harmia -meistä. Kateus on kaiken tämän juurena. Ei anneta sille yllykettä. - --- Nuori ihminen, -- ihanko hänet jätetään nääntymään yksinäisyyteen? -Minun käy häntä kovin sääli. - --- Ettäkö ei minun käy? - -Rovastille tuli asiamies, ja keskustelu katkesi siihen. Vierailu -kansakoululla jäi tekemättä sekä sinä että seuraavina päivinä. - -Suvisuojan neidille ei kukaan vienyt tietoa korkean oikeuden -päätöksestä. Mutta hän sai sittenkin vähin erin ja kautta rantain -vihiä siitä. - -Samana päivänä, jolloin hän kuuli asiasta, läksi hän kyläilemään -kansakoululle. Hän aikoi tästä puoleen käydä siellä joka päivä. Hän -tahtoi osoittaa minkäverran arvoa hän antoi moisille päätöksille. - -Etehisen ovella Kyllikki tuli häntä vastaan. Suvisuojan neiti -peräytyi muutaman askeleen. Hän ei voinut uskoa, että se Kyllikki -Vaarantaus, jonka hän nyt näki, oli sama, joka kauniina elokuun -iltana oli muuttanut paikkakunnalle ja pian sen jälkeen ihastuttanut -häntä iloa raikuvalla laulullaan. - -Kuinka hän oli laihtunut! Silmät olivat painuneet syviin kuoppiin ja -tummat varjot niitten ympärillä tekivät pelottavan vaikutuksen. Ne -olivat surun mustareunaisia tiedonantajia. - --- Onko -- onko laululintumme sairastellut? -- Neiti Alm tunsi ettei -äänensävy ollut luonnollista, mutta hän jatkoi siltä. -- Minä jo -rupesin pelkäämään, kun ei ole näkynyt eikä kuulunut. - --- Ei sitä aina jaksa laulaa, -- ei aina seurustellakaan. - --- Tulin ehkä sopimattomasti? - --- Minulla sattuu olemaan pari laiskanläksyläistä. -- Kyllikin ääni -värähti. Sitä väräytti pelko, että neiti Alm ehkä jää hänen luokseen. -Lasten kanssa kulkee tieto siitä koteihin, ja kodeista kierii se -eteenpäin. Vanhat syytökset saavat uutta sytykettä, uudet syntyvät. - --- Jollei nyt sovellu --? Neiti Alm laski kätensä ovenripaan. - --- Kiitoksia, minä en _voi_ pyytää sisälle. - -Suvisuojan neiti ei uudistanut käyntiään. Noiden syvälle painuneiden -silmien tuskallisen säikkyvä katse pidätti häntä. Ja sekin, että hän -oli oppinut tuntemaan yksinäisyyttä ihmeitä tekevänä lääkärinä. - -Pitäjäläisiä Suvisuojan neiti tästä puoleen kohteli kuten ennenkin. -Hän oli vieraanvarainen kaikille, ajellutti hevosellaan hevosettomia -ja oli valmis auttamaan sekä neuvoin että töin. Mutta jokaiseen, -jonka kanssa hän oli tekemisessä, kohdistui hänen terävän tutkiva -katseensa kysyen: oletko sinäkin pärjääjien joukossa? -- Ja -sisimmässään hän ajatteli sitä hyvää, jota hän oli tahtonut tehdä -nuorelle naapurilleen, ja pahaa miksi se oli käännetty. - -Vaaramäen kansakoulun ovia eivät tämän jälkeen avanneet muut kuin sen -opettaja ja sen oppilaat. Kyllikki ei enää itsekään käynyt muualla -kuin oppilaitten kodeissa. Ja sekin piiri pieneni pienenemistään. -Häntä ei enää otettu vastaan samalla hyväntahtoisuudella ja -luottamuksella kuin alussa. Oltiin kohteliaita, mutta kohteliaisuuden -alta huokui kylmyyttä ja epäluuloa. - -Ainoa paikka, jonne Kyllikki pelotta ja ilolla läksi, oli pikku Annin -koti. Hänen sairaalle sydämelleen teki hyvää nähdä miten Siljan katse -kirkastui kohta, kun tuvan ovi aukeni ja "opettaja" astui sisään. -Eikä hän missään niin kokonaan voinut unohtaa omia surujaan kuin -Siljan vuoteen vieressä. - -Anninkin kasvot kirkastuivat samassa, kun opettaja ilmoitti -olevansa lähdössä Siljan luo. Jo ennenkuin Kyllikki ennätti saada -päällysvaatteet päälleen oli Anni portilla odottamassa. Ja pitkin -matkaa riitti hänellä iloista puhetta, -- enimmäkseen Siljasta ja -niistä lahjoista, joita tämä oli saanut "opettajalta". Silja oli -niin kovin ihastunut niihin. Se suuri kirja, jossa oli ne kauniit -raamatulliset kuvat, oli hänellä aina luonaan silloinkin, kun hän -ei sitä katsellut. Ja sitä kaunista, vaaleanharmaata nuttua, jonka -opettaja itse oli kutonut, piti hän myöskin aina vieressään. Hän -puhutteli sitä välistä "kissaksi", kun se oli pehmeä kuin kissan -selkä, toiste hyväili ja nimitti "Annin opettajaksi". - -Kerran tullessaan Siljan luokse huomasi Kyllikki, että Siljan äiti -tarkasti häntä pitkään ja tutkivasti. Saattaessaan vierastaan luvasta -pihalle emäntä yhtäkkiä sanoi: -- Ai, ai miten huonoksi opettaja -on mennyt, -- melkein yhtä läpikuultavan valkoiseksi kuin meidän -Siljamme. - -Kyllikki tunsi sanoissa jotain siitä äidin hellyydestä, jota hän -viime aikoina niin haikeasti oli ikävöinyt. Kyyneleet kihosivat -silmiin, mutta lujalla tahdon ponnistuksella hän sai ne takaisin -painetuksi. Sitten hän käänsi puheen Siljaan. Silja oli hänestä -mennyt entistäkin heikommaksi. Mahtoiko ruokakaan enään maistua -hänelle? Tai tekikö ehkä mieli jotain erityistä? - --- Ei tunnu tekevän. Koettaahan hän niistä opettajan lähettämistä -aina saada jotain painumaan, -- teille ja minulle mieliksi, -- mutta -vaivaloista se on. - --- Hyvä että kuitenkin koettaa, Kyllikki arveli. - --- Kyllä taitaa lähtö pian tulla. -- Äiti pyyhki silmiään. -- -Pääsiäisestä tulee ehkä hänenkin pääsinpäivänsä. - -Niin Pääsiäinen oli tulossa! Kyllikki ajatteli sitä illalla, kun -unettomana kääntelihe vuoteellaan. Se oli harvinaisen myöhään tänä -vuonna. Hänestä oli monesti tuntunut siltä, kuin ei sitä tänä talvena -tulisikaan, -- ehkä siitä syystä, että hänen voimansa olivat niin -lopussa ja lupa oli niin toivottu. - -Aune Kanerva oli kirjoittanut ja pyytänyt häntä pääsiäiseksi -luokseen. Mutta eihän hän voinut ajatella lähtöä. Pitkä matka -tuli kalliiksi eikä velalla opiskelleen sopinut tuhlata varoja -huvimatkoihin. Hän oli sitäpaitse käynyt kumman araksi. Ei tehnyt -mieli ihmisjoukkoon, missä epäluuloiset katseet vaanivat ja viatonkin -asia havaittiin pahaksi. - -Kyllikin katse kiintyi yht'äkkiä Aunen antamaan tauluun. Oli kirkas -kuutamoinen yö ja kuu sattui paistamaan suoraan tauluun. - -Se oli sittenkin valehdellut hänelle. Elämä ei ollutkaan häntä -varten, vaikka hän kerran oli tullut siihen takaisin nostetuksi, sen -lempeän, auttavan katseen kautta, joka -- -- - -Kyllikin silmät täyttyivät kyynelillä. Miksi, miksi hänet oli -herätetty elämään, kun kaikki petti ja pakeni: Erkki, onni ja -odottava elämäntyö! - --- Minä en jaksa elää, hän sanoi hiljaa katse kiinnitettynä tauluun. --- Kaikki ovat jättäneet minut. - --- Eivätkö omani jättäneet minut! kysyi auttajan katse. - --- Minä olen koettanut parastani, mutta kaikki uskovat minusta pahaa. - --- Millä palkitsivat minun hyvät työni? Mitä uskoivat minun -rakkaudestani? - --- Minä olen niin kelvoton, niin murtunut. En kelpaa tähän elämään ja -vielä vähemmin parempaan. - --- Minä annan sen elämän _lahjana_. - -Kyllikistä tuntui siltä kuin Vapahtajan kuva yhtäkkiä olisi saanut -muotoa, irtautunut kehyksestä ja lähestynyt häntä. Hän makasi -hievahtamatta, tuskin uskaltaen hengittää. Vähitellen rupesivat hänen -kyyneleensäkin kuivumaan. Hellyys, suurempi kuin äidin, ympäröi -häntä, ja tuntien suloista ennen aavistamatonta rauhaa vaipui hän -levolliseen uneen. - -Virkistynein voimin hän kävi työhönsä seuraavana päivänä, ja -iltapäivällä hän läksi Siljaa katsomaan. Hänen sieltä palatessaan -juoksi Anni hengästyneenä häntä vastaan. - --- Opettaja, opettaja, meille on tullut vieras. - --- Kuka? -- Kyllikki koetti puhua niin tyynesti kuin mahdollista. - --- Sellainen hyvä, ystävällinen neiti, -- kaukaa tullut. - -Hyvä ystävällinen neiti! Ja kaukaa tullut. -- Kyllikki nousi pitkin -harppauksin koulun portaita. Iloinen aavistus oli herännyt. - -Kun hän ojensi kätensä avatakseen oven, vetäistiin se sisältäpäin -äkkiä auki. Häneltä pääsi ilonhuudahdus. Sitten purkautuivat -kuukausien kuluessa kerääntyneet kyyneleet ystävän sylissä. - - * * * * * - -Aune Kanerva askarteli yksin iltahämärissä Kyllikin keittiössä. -Oli pääsiäispäivän aatto. Ystävät olivat aikaisemmin iloinneet -illasta, jonka hiljaisuudessa saisivat viettää yhdessä, mutta heidän -syödessään päivällistä oli pikku Anni hengästyneenä ja silmät itkusta -turvonneena tullut juosten kotoaan. Hän tuli opettajaa hakemaan. -Silja teki lähtöä. - -Häthätää viskasi Kyllikki takin päälleen, pyysi Aunea pitämään huolta -kodista ja lähti sitten juoksujalkaa Annin matkassa. Mutta siitä oli -jo neljättä tuntia eikä Kyllikkiä vielä kuulunut kotiin. - -Aune haki puita keittiöstä ja teki valkeata kamarin uuniin. Oltiin -huhtikuun puolivälissä ja maa oli jo paikoittain sulana, mutta ilmat -olivat olleet kylmiä ja jäädyttävä viima puhalteli. - -Kunpa vain Kyllikki ei vilustuisi! Hän oli niin kovin heikko nykyään, -ja kiireessä hän oli ottanut vain vähän vaatetta päälleen. - -Ja kunpa Erkki pian joko tulisi tai kirjoittaisi! Kyllikin ja hänen -välinsä olivat ensin saatavat selviksi, sitten totuus tulisi ilmi -muissakin asioissa. Ja pian kai tuo tärkein kohta selviäisikin. Aune -oli vakuutettu siitä, sillä jo ensimmäisenä päivänä Vaaramäellä hän -oli kirjoittanut Erkille. Aune vilkaisi uudelleen pihalle nähdäkseen, -eikö Kyllikkiä jo kuulunut. Silloin hän huomasi hienon vieraan neidin -astuvan portista sisään. -- Suvisuojan neiti -- iski Aunen mieleen. - -Hän kiiruhti etehiseen, kertoi missä Kyllikki oli ja tiedusteli oliko -vieraalla asiaa, jota hän, Kyllikin ystävä, voisi toimittaa. - -Suvisuojan neiti ihastui. Hän puristi kaksin käsin Aunen kättä. Oli -todella aika ystävän tulla tähän taloon. Täällä sellaista tarvittiin. - --- Eikö neiti käy sisään? -- Aune kääntyi kutsuvasti vierashuoneeseen -päin. Mutta Suvisuojan neiti pudisti päätään. Hän oli vain tullut -tuomaan pientä pääsiäiskakkua, jonka hän itse oli leiponut. Ja sitten -hän tahtoi saada sanotuksi Kyllikille, että kyllä tällä oli ystäviä, -joskin he pysyttelivät poissa juuri siksi että olivat ystäviä. Sydän -entistä keveämpänä Aune saattoi vieraansa portille. Sitten hän itse -kääntyi sinne päin, mistä odotti Kyllikkiä tulevaksi. - -Kyllikki kulki sillävälin hitain askelin kotiinpäin. Hän palasi -kuolinvuoteen äärestä, ja koko hänen olemuksensa oli sen -pyhyystunteen läpitunkema, joka valtaa ihmisen, ajallisuuden verhon -kohotessa ja sielun siirtyessä rajan toiselle puolelle. - -Hän oli vain kerran ennen nähnyt kuolemaa läheltä. Ja se kerta oli -jättänyt kammottavan muiston. Siinä kuoleva vanhus tarrautui elämään -kuin hukkuva pelastusköyteen, ja kun kuolema kaikesta huolimatta -lähestyi, taisteli hän vastaan kuin teuraaksi vietävä eläin. - -Mutta nyt, miten suloiselta olikaan kuolema näyttänyt -- Niin on -meidän tupamme kuin taivaan enkeleitä täynnä, sanoi äiti, vaikka -kyyneleet valuivat poskille ja käsi kuivasi tuskan hikeä Siljan -otsalta. - -Siljan tuskat olivat suuret. Henkeä ahdisti ja kyssä tuntui -tukehduttavan raskaalta. Mutta kesken tuskien hänen läpikuultavat -kasvonsa loistivat kuin korkeamman valon kirkastamina. -- Suuret -kauniit enkelit nostavat Siljan syliinsä, hän riemuitsi. Ja kun -hengenahdistus kävi vaikeaksi, painuivat kädet ristiin ja Kyllikki -kuuli hänen hiljaa kuiskaavan: rakas Jeesus ota pois tämä kyssä! - -Kyllikin sisin värähti. Hänestä tuntui kuin Silja ja hän olisivat -olleet samassa asemassa. Hänelläkin oli oma kyssänsä, taakka, joka -syntymästä saakka kuului hänelle ja josta oli mahdoton päästä eroon. - -Mutta kun pääsisi noin kuin Silja! Kun sydän täynnä lapsellista iloa -eloon siirtymisestä tulisi korjatuksi täältä taakkojen maasta! - -Hänen kätensä painuivat ristiin, katse kohosi illan kelmeälle -taivaalle ja melkein tietämättä mitä hän teki hän painui tien -varrelle sulana olevalle mättäälle. - --- Kyllikki, Kyllikki mitä sinä ajattelet! -- Aune tuli tienmutkassa -näkyviin. - -Kyllikki kavahti säikähtyneenä pystyyn ja koetti puolustaa itseään -sillä, ett'ei hän kauan ollut istunut siinä, oli vain painunut siihen -hetkeksi, kun niin väsytti. - -Aune kiidätti häntä puolijuoksua kotiin, kertoi Suvisuojan neidin -käynnistä ja koetti jouduttaa Kyllikkiä vuoteeseen. - -Hän oli iloinen nähdessään Kyllikin nukkuvan tavallista nopeammin. -Mutta yöllä hän äkkiä heräsi. Hänen pelkonsa oli toteutunut. Kyllikki -oli sairastunut. Kuume kohosi pitkin päivää, ja iltapuolella rupesi -Kyllikki hourailemaan. Hän tahtoi väkipakolla nousta vuoteesta ja -mennä sanomaan Martta Siivoselle, että hän aina oli pitänyt heistä -kaikista, opettajasta, tädistä ja Eemelistäkin. Hän ei ollut tahtonut -eikä tarkoittanut mitään pahaa. - --- Ole rauhallinen, Kyllikki! -- Aune koetti väkipakolla pitää -ystäväänsä vuoteessa. -- Minä kerron heille kaikki. Kyllä asiat vielä -selviävät. - --- Ei, ei, Kyllikki valitteli huitoen tuskaisesti käsiään. -- Erkki -ei usko minua. Sandra Holppa vei hänet. -- Mutta oma syyni, kun -pistin hänet pimeään arestiin! - -Saatuaan Kyllikin rauhoittumaan ja nähdessään, että hän hetkeksi oli -vaipunut unen horrokseen, pistäytyi Aune Suvisuojaan. Suvisuojan -hevosella tuotiin lääkäri seuraavana päivänä taloon. Kuume oli -silloin laskenut ja lääkäri piti tautia lievänä. Sairaan suuri -yleinen heikkous ja huono sydämen toiminta oli hänestä kuitenkin -huolestuttava. Mutta nuoruus ja elämän halu merkitsivät tällaisissa -tapauksissa paljon. - --- Nuoruus ja elämän halu! -- Aune hymähti katkerasti. Jos taudin -meno riippui niistä, ei ollut paljonkaan toiveita. Ennen aikaansa -olivat kumpikin loppuneet. - -Ja mistä syystä? Omien erheittensä tähdenkö nuori elämä katkeisi? Tai -siksikö, että häntä oli kohdannut suuri, lohduton suru? - -Eikö tässä paremmin ollut häijyn, panettelevan kielen kaatama uhri? - --- Aune, -- Kyllikki raotti väsyneesti silmiään, -- luuletko että -voisit toimittaa sanan pappilaan? Tahtoisin saada puhutella rovastia. - --- Luuletko jaksavasi? Eikö sopisi paremmin sitten kun olet -voimistunut? - --- Silloin se voi olla myöhäistä, älä estele nyt. - -Suvisuojan hevosella tuotiin rovastikin kansakoululle. Mieli täynnä -osanottoa, mutta myöskin täynnä syytöksiä sekä itseään että muita -kohtaan hän lähti matkalle. Jumala oli totisesti vaativa tämän nuoren -elämän heidän, Suopohjalaisten käsistä. Ja mitä voisivat he sanoa -puolustuksekseen? Miksi hänkin juuri tämän vuoden alussa oli luopunut -esimiehyydestään kansakoulun johtokunnassa? Oliko vanhuuden väsymys -todella pakottanut häntä siihen? Vai oliko ehkä ollut vaikuttamassa -sekin, että hän mielellään vetäytyi syrjään, kun tunsi nuoremman -virkaveljen moittivaa arvostelua ja kiihkeätä halua päästä ohjaksiin -käsiksi? - -Itsesyytös sydämessä rovasti astui sairasvuoteen ääreen. - -Hän hätkähti nähdessään Kyllikin. Oliko kuolema todella painanut -leimansa häneen? Tai erehdyttikö rovastia se pelottava muutos mikä -viime aikoina oli tapahtunut Kyllikissä? - --- Hyvä rovasti! -- Pieni laihtunut käsi tarttui rovastin käteen. -- -Kuinka iloinen olenkaan siitä että tulitte! Te olitte aina niin hyvä -minulle. - --- Lapsi raukka, huonoa on meidän hyvyytemme ollut, niin minun kuin -muiden. -- Rovastin käsi vapisi. - -Kyllikki yritti istumaan, ja Aune kiiruhti auttamaan häntä. Sitten -hän aikoi poistua. Mutta Kyllikki pysäytti hänet. Hän tahtoi Aunen -kuullen sanoa sanottavansa. - -Kuumeen polttava puna kävi entistäänkin polttavammaksi Kyllikin -kasvoilla. Hän hengitti hetken raskaasti ja vaivalla. - --- Kai rovasti tietää, että johtokunta antoi minulle muistutuksen -sopimattomasta käytöksestä? -- Se sanottiin vaivalla. -- Yksityisesti -on minua syytetty sellaisesta, etten siitä voi puhuakaan. -- -Kuolevaahan uskotaan, eikö niin? - -Rovasti nyökkäsi. Hän olisi tahtonut vastata, vaan sana ei syntynyt. - --- Kuolema silmäini edessä tahdon sanoa, että olen syytön siihen -mistä minua on syytetty. Mutta minä olen nähnyt, että minulla siltä -on paljon syytä. Hän sanoi sen minulle. -- Kyllikki nyökkäsi katse -kiinnitettynä tauluunsa. -- Sentähden minä en enää ole katkeralla -mielellä. Sanokaa se heille. - --- Ehkä saatte itse puhua siitä. -- Rovasti laski isällisen hellästi -kätensä sairaan pään päälle. -- Soisin sitä oppilaittennekin tähden. - -Se sana täytti maljan liian täydeksi. Se oli kaikkein kipeimmän -haavan uudelleen auki repimistä. Erkin suhteen saattoi Kyllikki -toivoa asioiden selviämistä. Panettelua oli hän omasta puolestaan -valmis kantamaan. Mutta hänen työnsä oli tuhottu, hänen kaunis -elämäntyönsä. - -Kyllikki itki, itki niin, että koko ruumis vapisi. Rovasti nousi -hätääntyneenä, otti vesilasin pöydältä ja koetti tarjota Kyllikille. -Mutta Aunen kiiruhtaessa apuun hiipi rovasti hiljaa koulusaliin. -Täällä hän kiivaasti alkoi kulkea edestakaisin lattiata pitkin. Hänen -otsansa oli rypyssä, ja sisimmässään piti hän ankaran nuhdesaarnan -seurakuntansa juoruaville suunsoittajille. Salamurhaajia he olivat, -totisesti salamurhaajia. - -Mutta kesken nuhdesaarnan nousi rovastin käsi tuontuostakin silmille. -Hän ajatteli kaunista, kesken katkeavaa elämäntyötä, jota iloisin -toivein ja hyvällä tahdolla oli alotettu. Hän ajatteli orpoa, joka -yksin oli kärsinyt ja taistellut. Kyllikin ijässä rovastin oma -tytär oli korjattu täältä. Mutta hän kuoli äidin syliin, käsivarsi -isän kaulalla. Täällä makasi isätön, äiditön nuori tyttö, jolta -armottomasti oli tuhottu elämä ja onni. - -Rovasti näki samassa Aune Kanervan välihuoneen läpi pistäytyvän -keittiöön. Hän päätti siitä Kyllikin rauhoittuneen ja aikoi palata -sairaan luokse. Mutta hänen astuessaan kynnykselle hän näki Hilma -Heposen raottavan huoneen toisella puolella olevaa ovea. Ja Kyllikki, -joka makasi selin rovastiin, viittasi Hilmaa luokseen. - --- Anna anteeksi, hän sanoi hiljaa. - --- Sinä Kyllikki pyydät minulta anteeksi! - --- Niin, -- Kyllikki korottihe puoleksi istualleen ja tumma puna -lehahti ponnistuksesta hänen poskilleen. -- En minä pyydä anteeksi -sitä entistä. Ei toisen sydän ole toisen vallassa. Mutta minä -olen ollut katkera sinulle, ja sitä minä kadun. -- Ja sitte minä -leikittelin, -- silloin seminaarissa. Minä en ajatellut muuta kuin -hetken hauskuutta. -- Se on nyt kiertynyt eteen itselleni. - --- Kyllikki, Kyllikki, älä puhu niin paljon, Aune hätäili. -- -Mielenliikutus ja puhuminen rasittavat sinua. - -Mutta Aunen varoitukset olivat turhat. Kyllikin täytyi kerrankin -saada puhua. Tietoisuus siitä, missä hän oli rikkonut, oli raskaasti -painanut häntä. Hän olisi tahtonut saada sanotuksi kaikille nuorille, -kuinka raskaasti pienetkin erheet kostautuvat elämässä. Eikä -sitäpaitsi voinut sanoa pieneksi sitä, että leikitteli sen tunteen -kanssa, joka oli elämän suurin ja pyhin. - -Kyllikin puhuessa seisoi Aune vuoteen jalkapuolessa tarkkaavana -seuraten joka värettä hänen kasvoillaan. Kyllikki näytti niin -virkeältä. Ja hän puhui aivan ihmeellisellä voimalla. Oliko taudin -käänne ehkä sittenkin onnellisesti sivuutettu? - --- Älä puhu niin paljon, älä, rukoili Hilma kalpeana pidellen -Kyllikin kättä omassaan. -- Jos sinä kuolet, syytän minä ikäni -itseäni siitä. - --- Älä sano niin, Hilma! Ajattele sitä suurta, kaunista työtä mikä -sinulla on. Minä rakastin sitä koko sydämestäni. Mutta minulta se -nyt jää. Vaan tee sinä sitä monien toisten kanssa. Jumala siunaa -sitä työtä. Minä tiedän sen. Ja sitten tulevat kaikki Suomen lapset -hyviksi ja onnellisiksi. Se on niin kaunista, niin suurta se työ! - -Hilma itki kokoonlyyhistyneenä Kyllikin vieressä. Aune katsoi -kysyvästi toisesta toiseen. Hän ei tietänyt näkikö hän palaavan vai -pakenevan elämän merkkiä, hourailiko Kyllikki vai puhuiko hän pyhän -innostuksen valtaamana. - --- Älä anna meidän tehdä työtäsi tyhjäksi, -- sai Hilma -nyyhkytystensä keskeltä sanotuksi. - --- Ei, ei, -- älä itke! Surujen vaot ovat kipeät, mutta niistä nousee -elämä. - -Kävi kuin vavahdus Kyllikin ruumiin läpi. Hän kohottautui äkkiä, -koetti saada ilmaa hengittääkseen. Kurkussa kuului lyhyt, omituinen -korahdus. Se oli kuin kesken katkennut hätähuuto. - -Sydän oli lakannut sykkimästä. - - * * * * * - -Aune toipui ensimmäisenä vuoteen ympärillä seisovista. Hän rupesi -tekemään viime rakkauden palvelusta ystävälleen. Hän oikoi -kokoonpainunutta vartaloa, ummisti silmät ja laski kädet ristiin -rinnalle. - --- Lapsi, lapsi, kauniin muiston jätit sinä jälkeesi, mutta mitä me -sanomme? -- Vanhan rovastin ääni vapisi. - -Siltalan Miina ja pikku Anni itkivät ääneen ovensuussa. - -Silloin kuului portaista hätäisesti kiiruhtavia askeleita. Aune tunsi -ne miehen askeliksi. Hän aavisti, että odotettu vieras vihdoinkin oli -saapunut. - -Hän oli jo ovella mennäkseen vastaan, kun ovi ulkopuolelta äkkiä -temmattiin auki. - --- Myöhään, myöhään! -- Sydäntä vihlova huuto kaikui läpi huoneen -samassa, kun Erkki painui polvilleen Kyllikin viereen. -- Hän ei -nähnyt eikä kuullut mitään. Hänelle oli olemassa vain hänen oma, -pohjaton surunsa. - -Hiljaa vetäytyivät muut huoneesta. Mutta ennenkuin rovasti läksi -kansakoululta meni hän vielä kuollutta katsomaan. Silloin tapasi hän -Erkin samassa asennossa, johon he olivat jättäneet hänet. - --- Nuori mies, nouse! Älä sure niinkuin ne, joilla ei toivoa ole. - -Erkki tunsi miten isällinen käsi lempeän päättävästi tarttui hänen -omaansa nostaen hänet koholle. - --- Minä, minä olen surmannut hänet! -- Erkki vaikeroi kuin lapsi. - --- Monet meistä kantavat syyllisyyden taakkaa sinun kanssasi. - --- Minä en luottanut häneen. Minä olin mustasukkainen, liian pikainen -päätöksissäni, ja kun kaduin esti ylpeys minua kirjoittamasta. Kun ei -hän, en minäkään. - --- Pikku raukka, hän oli niin murtunut, ettei jaksanut edes puolustaa -itseään silloin, kun olisi pitänyt. - --- Ja minä saatoin menetellä näin, minä itsekäs, raukkamainen mies! - -Hän lyyhistyi uudelleen kokoon, vavisten itkusta. Mutta vanhan -rovastin käsi laskeutui kuin siunaten hänen päälaelleen. - --- Sure, mutta sure niinkuin hän! -- - -Vanhuksen silmä kostui ja ääni värisi. -- Katso rauhan ilmettä hänen -kasvoillaan! Kyllikki Vaarantaus, -- sinun Kyllikkisi on Vaaramäeltä -korjattu kaikkien vaarojen tuolle puolen. - - - - -He toivat kukkia. - - -Suopohjan pitäjässä olivat mielet kiihdyksissä. Kuolema oli -tuttu vieras, mutta tällä kertaa oli sen käynti järkyttänyt -kaikkien mieliä. Nuori elämä oli taittunut äkkiä ja odottamatta. -Elämäntyöhönsä vasta astunut oli siitä temmattu pois kuin nuori puu, -joka ensi hedelmiään kantavana myrsky-yönä suistuu maahan. - -Monessa köyhässä ja pienessä kodissa kaivattiin Kyllikkiä. -Suuremmissa ruvettiin hommaamaan pitäjän arvon mukaisia hautajaisia. -Kaikki olivat yksimieliset siitä että he alunpitäen olivat pitäneet -nuoresta opettajasta. - -Sandra Holppa pysytteli näihin aikoihin paljon kotonaan. Vain silloin -tällöin pistäytyi hän Linnalaan keventelemään mieltään Amalia -Ruusurinnalle. Siellä päätettiin myöskin ruveta hommaamaan yhteistä -seppelettä vainajalle. Sandra, joka oli ketterä jaloistaan, otti -asian huolekseen. - -Hän olisi mielellään alkanut kiertomatkansa Vaaramäeltä saadakseen -Hilmankin mukaan, mutta hän ei uskaltanut. Hilma oli Kyllikin -kuoleman jälkeen suuresti muuttunut. Hän seurusteli melkein -yksinomaan Aune Kanervan kanssa ja kuului viettävän pitkät -ajat kuolleen luona, aivan kuin he olisivat olleet läheisimpiä -sydän-ystäviä. - -Kun Sandra seppelehommissaan pyyhkäsi Peltolan syrjätielle, näki hän -Hilman astumassa kirkonkylän kansakoululle. - -Sandran sydänalaa rupesi kutkuttamaan. Hänen olisi välttämättä -pitänyt päästä mukaan kansakoululle. Mutta nyt se oli myöhäistä, -sillä hänet oli nähty Peltolan ikkunasta ja emäntä kiiruhti pihan -poikki vastaan. - -Hilman askeleet vetäytyivät sitä hitaammiksi kuta lähemmäksi hän tuli -kansakoulun porttia. Raskas se oli avata, ja raskasta raskaampi oli -koko tämä matka. - -Martta Siivonen istui ikkunan vieressä ompelemassa Hilman astuessa -huoneeseen. Hän loi pikaisen, tutkivan katseen Hilmaan. Katseessa oli -arka kysymys, mitä asia koski. Sitten Martta jatkoi työtään. - --- Täti, -- Kyllikki on kuollut. - --- Minä tiedän sen. - --- Minä olen asialla, joka on raskas ja vaikea toimittaa. Mutta se -on toimitettava. -- Täti, minä tein väärin Kyllikkiä kohtaan. Se -mies, jota minä kerran rakastin, rakasti häntä. Siitä vihani. -- Eikä -Kyllikki muutenkaan ollut sellainen kuin sanoin. Kaikki seminaarissa -pitivät hänestä, sekä opettajat että toverit. - -Martta keskeytti hetkeksi työnsä ja jäi eteensä tuijottamaan. Veri -hänen kasvoillaan nousi ja laski. - --- Ei se laulu-asiakaan ollut sellainen miksi me sen teimme. Sandra -Holppa oli suuttunut Kyllikkiin, ja kumpikin olimme kateellisia. -Sentähden tahdoimme saada hänet syrjään. -- Ennenkuin Kyllikki -suostui johtamaan laulua tahtoi hän tulla puhumaan asiasta teidän -kanssanne, mutta Sandra esti häntä siitä. Senkin jälkeen, kun välit -jo olivat rikkoutuneet, kuulin Kyllikin monesti puhuvan hyvää sekä -Eemelistä että teistä kaikista. - --- Teidänkö syytänne tämä kaikki oli, -- tämä joka niin on repinyt ja -raadellut! - -Martta Siivonen viskasi ompeluksen luotaan. Häntä puistatti -mielenliikutuksesta ja puhe oli änkyttävää. - --- Täti, vielä yksi vaikea asia! -- Minä tulin pyytämään laulua -Kyllikille. Sandra Holppa ja Amalia Ruusurinta hommaavat seppeleltä -haudalle. - -Silloin Martan nyrkki jysähti pöytään senlaisella voimalla, että -Hilma säikähtyneenä hypähti pystyyn. - --- Siihen seppeleeseen en pane penniäkään! - --- Ei, ei, enhän minä sitä, Hilma hätäili. Hänen oli vaikea puhua. -Itku salpasi äänen ja sanat kangertelivat kielellä. -- Enhän sitä -aikonut pyytääkään. En itsekään ole aikonut ottaa osaa seppeleeseen. -Minulla on omia kasvattamiani kukkivia kukkia, sekä ruusuja että -muita. Ne minä annan Kyllikille. Mutta Kyllikki piti laulusta. Se oli -hänen parhaita ilojaan. Eikö olisi kaunis ja sopiva sovitusuhri, jos -nyt täti ja Eemeli hommaisivat laulua haudalla? - --- Ei täti voisi kantaa kaunaa, jos täti olisi nähnyt miten -huonoksi hän oli mennyt, ja jos täti tietäisi miten yksin hän oli. -Moninkertaisesti hän sai maksaa sen, missä hän itse oli erehtynyt. - -Silloin Martta Siivosen sydän murtui niinkuin vain äidin sydän murtuu. - --- Minä olisin rakastanut häntä kuin omaa lastani, -- ja rakastinkin -jo, hän nyyhkytti. -- - -Hän painoi käden pöydän reunaan ja itki siinä, itki nuorta, tuhottua -elämää, itki omaa katkeruuttaan ja Eemeliään, joka ei saanut osakseen -sitä rakkautta, jota hän niin hyvin olisi ansainnut. - -Pappilassa oli hautajaisten edellisellä viikolla tavallistakin -hiljaisempaa. Kaikki tiesivät, että rovastilaiset olivat pitäneet -paljon Kyllikistä. Ja tiedettiin myöskin, että rovasti katkerasti -syytti sekä seurakuntalaisia että itseään nuoren opettajan -ennenaikaisesta kuolemasta. Siksi saivat pappilalaiset kaikessa -hiljaisuudessa valmistautua surujuhlaan. - -Rovastinna riisui kauneimmat sypressinsä ja tuijansa alastomiksi. Hän -sitoi niistä haudalle pystytettävän ristin. Ja ristin juurelle hän -kiinnitti suuria, valkeita liljoja. - -Rovasti kulki tapansa mukaan kädet selän takana huoneesta toiseen -ja mietti. Hän ajatteli kaikkea sitä, mitä hän tahtoi sanoa -seurakuntalaisilleen haudalla, jonka ääressä he kaikki seisoivat -syyllisinä. - -Iltasin, kun alkoi hämärtää, kääntyi sekä rovastin että rovastinnnan -katse useasti Vaaramäelle johtavalle tielle. He odottivat Erkkiä. -Hän asui kuolintapauksesta asti pappilassa, aikoen viipyä siksi kun -sai kaikki Kyllikin asiat järjestetyksi. Hän tahtoi ostaa Kyllikin -irtaimiston ja sillä maksaa kaikki hänen velkansa. Hän uskoi, että -Kyllikki olisi pitänyt siitä. Ja jokainen toivomus, mikä Kyllikillä -mahdollisesti oli ollut, oli hänelle pyhä ja kallis perintö. - -Muutamia päiviä ennen hautajaisia kutsui Santeri Saha johtokunnan -koolle. Hän oli kuullut, että sekä pitäjäläiset että lapset aikoivat -laskea seppeleensä Kyllikki Vaarantauksen haudalle. Hänestä -johtokunnallakin oli syytä muistaa nuorta, innokasta opettajaa. -Lisäksi sopi nyt osoittaa, että kaikki mitä aikaisemmin oli -tapahtunut, oli tehty oikeuden ja hyvän järjestyksen nimessä eikä -katkerassa ja halpamaisessa mielessä. - -Pastori ei kuitenkaan kannattanut rahan tuhlausta kuihtuviin -kukkasiin. Opettaja Vaarantauksen elämäntyö oli inhimillisesti nähden -katkennut kesken. Sentähden pastori oli sitä mieltä, että johtokunta -jatkaisi tätä työtä muistamalla Vaaramäen koulun köyhiä oppilaita. -Hän ehdotti heidän hyväkseen perustettavaa muistorahastoa. - --- Se on opettajan henkeen tehty ehdotus, Yli-kylän Riikka sanoi ja -pyyhki silmiään. - --- Kannatetaan, vahvistivat pastorska ja Lahtelan isäntä. - -Silloin Martta Siivonen pyysi puheenvuoroa. Hänen suora selkänsä oli -painunut kumaraan ja huulet vavahtivat hänen puhuessaan. Hän kannatti -ehdotusta, mutta pani vastalauseensa siihen, mitä pastori aikaisemmin -oli sanonut. - --- En tee tiliä toisten puolesta. Katsokoon kukin itseään. Mutta -omasta puolestani sanon suoraan: Katkeruutta minulla oli mielessä -eikä rakkautta. Muussa tapauksessa olisin sekä naisena että äitinä -pannut vastalauseen. Miestä ei koskaan olisi kohdeltu sillä tavalla. - -Pastorskalle tuli kova kiire hätistää ovesta kurkistelevat lapset -takaisin lastenkamariin. Pastorin ajatukset luiskahtivat hetkeksi -johonkin toisille tuntemattomaan asiaan. Vasta hetken kuluttua hän -muisti puheenjohtajantoimensa, napautti kynänpäällä pöytään ja kysyi, -oliko muistorahaston perustaminen päätetty. - --- Päätetty, vahvistivat muut. Yli-kylän Riikka yksin ei saanut -itkultaan mitään sanotuksi. Sininen huivi vedettynä silmille hän -itki, ei vain surusta ja kaipauksesta, vaan ilonkin kyyneleitä -Jumalan suurista töistä ihmisten sydämissä. - -Kyllikin hautaus oli määrätty vapunpäiväksi, jolloin kaikilla -kouluilla oli lupa. - -Vaikka Vaaramäeltä oli toista penikulmaa kirkolle, oli jo sinnekin -kokoontunut lukuisa saattajien joukko. Muutamat tulivat "katsomaan -kaunista kuollutta," toiset saattamaan opettajaa "kunnialla hautaan". -Toiset tulivat kaipuunsa pakottamina. - -Kansakoulun pihamaalla ei näkynyt mitään tavanmukaista kuusiaitausta. -Koulurakennus ei muutenkaan näyttänyt kuolintalolta. Kaikki oli -vain kaunistettua kuin suureksi juhlaksi. Viime päivien lämmin -auringonpaiste oli tehnyt ihmeitä. Lasten lakaisemalla pihamaalla oli -se nostanut vaaleanvihertävää nurmea. Koivutkin olivat saaneet pienen -pieniä hiirenkorvia ja tuulenhengessä kepeästi keinuvia, kellahtavan -vihreitä kukkia. Kuusivanhuskin työnteli ilmoille vaaleita, -mehevänvihreitä neulasia. - -Kuusen alla seisovassa aitassa oli Kyllikille valmistettu leposija. -Erkin ollessa noutamassa arkkua lähimmältä asemalta olivat Aune, Anni -ja Annin äiti pukeneet aitan. Ulkoapäin oli se nuorten havupuitten -peittämä. Sisäpuoleiset seinät olivat kokonaan kuustenoksien -ja niitten väliin pistettyjen valkoisten kukkien peitossa. -Sisäänkäytävän yläpuolelle oli Aune viheriällä värillä valkealle -pohjalle maalannut sanat: "Hän elää." - -Kyllikin maja oli pyhäkkö, jossa arkiset ajatukset riisuttiin -mielestä. Kävijä toisensa jälkeen poistui sieltä painunein päin ja -hartaus sydämessä. Lasten laulaessa kannettiin arkku rattaille. -Sekä hevosella ajavat että jalan kulkijat järjestyivät, ja sitten -lähdettiin matkalle. - -Aune ja Erkki ajoivat lähinnä arkkua. He istuivat vaieten toistensa -rinnalla. Ainoastaan kerran, kun auringonsäteet aivan kuin hyväillen -karkeloivat arkun kannella, kuiskasi Aune hiljaa: -- Katso kuinka -kauniisti hänen valkea arkkunsa loistaa. - -Mutta ne sanat iskivät keskelle verisintä haavaa. - --- Se on se morsiuspuku, jonka minä hänelle hankin. - -Sanat purkautuivat epätoivoisen surun voimalla, ja nyyhkytys toinen -toistaan ankarampi vapisutti Erkkiä. - -Aunekaan ei aluksi saanut mitään sanotuksi. Sitten hän puristaen -Erkin kättä kuiskasi: Hän elää. - -Aune, Erkki, opettaja Siivonen ja Eemeli sekä neljä Kyllikin -kookkaimmista oppilaista kantoivat kukitetun arkun hautaan. Lähinnä -arkkua kulkivat Vaaramäen koululapset ja kohta heidän jälessään -Sandra Holppa ja Amalia Ruusurinta. He kantoivat yhdessä suurta, -komeata seppelettä "rakastavilta ja kiitollisilta Suopohjalaisilta." - -Kaarlo Ruusurinta kantoi lasten seppeltä. Hilma oli ehdottanut, että -Kyllikin pikku Anni saisi laskea sen. Mutta kun toiset pitivät tätä -Suopohjalaisten arvolle sopimattomana, annettiin tehtävä Kaarlolle. - -Ruumiinsiunaus kesti tavallista kauemmin. Lasten nyyhkytykset ja -rovastin oman äänen värinä hidastutti toimitusta. Rovastilla oli -sitäpaitsi paljon sanottavaa seurakuntalaisilleen. Ja se oli raskasta -sanottavaa. Mutta siinä oli toivoa myöskin, sillä koditon oli päässyt -kotiin. Vaaramäelta oli hänet korjattu sinne, missä ihmisillä on -uudet mielet ja uudet kielet. - -Kun lapset toimituksen päätyttyä toisiinsa painautuneina ja -nyyhkyttäen katselivat kukitettuun hautaan, kohosi lähellä olevasta -koivusta kevään leivonen ylös pilviin. - -Helmeilevän kirkkaina putoilivat sävelet korkeuksista. Syvä -hiljaisuus syntyi haudan partaalla. Nyyhkytyksetkin vaikenivat. -Luonto itse lauloi elämän ja ylösnousemuksen laulua nuorena kaatuneen -kummulla. - -Eemeli Seppälä antoi hiljaa merkin laulajille. Sekä aikuiset että -lapset kokoontuivat hänen ympärilleen, ja kun leivonen oli lopettanut -laulunsa, kaikui keväisellä haudalla ijäisyystoivoa uhkuvasti: - - "Valkeus jälkeen synkeyden, - Onnea jälkeen kyynelten." - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Lyhyt tarina nuoresta tytöstä, by Marja Salmela - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYHYT TARINA NUORESTA TYTÖSTÄ *** - -***** This file should be named 52433-8.txt or 52433-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/4/3/52433/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52433-8.zip b/old/52433-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4e38b88..0000000 --- a/old/52433-8.zip +++ /dev/null |