NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6626 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8a04832
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52432 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52432)
diff --git a/old/52432-8.txt b/old/52432-8.txt
deleted file mode 100644
index f66ca97..0000000
--- a/old/52432-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6626 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Samuel Titmarsh, by W. M. Thackeray
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Samuel Titmarsh
-       Tarina isosta Hoggartyn timantista
-
-Author: W. M. Thackeray
-
-Translator: Heikki Impivaara
-
-Release Date: June 29, 2016 [EBook #52432]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAMUEL TITMARSH ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-            SAMUEL TITMARSH
-
-                  eli
-
-     Tarina isosta Hoggartyn timantista
-
-
-                  Kirj.
-
-              W. M. THACKERAY
-
-
-      Englannista suomentanut Heikki Impivaara
-
-      Elämäkerrallisella katsauksella varustettu
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa,
-1907.
-
-Lahden Kirjapaino- Ja Sanomalehti Oy.
-
-
-
-
-
-
-WILLIAM MAKEPEACE THACKERAY.
-
-
-Englannille ilmestyi 19:nnen vuosisadan alkupuoliskolla kolme,
-neljäkin harvinaisen kyvykästä romaanikirjailijaa, jotka pystyivät
-tekemään itsensä huomatuksi Scottinkin suositun romantisen romaanin
-rinnalla. Se johtui siitä, että he eivät ruvenneet tämän mestarin
-jäljittelijöiksi ja hänen kunniaan saattamansa romaanilajin enemmän
-tai vähemmän onnistuneiksi viljelijöiksi, vaan valitsivat huomionsa
-esineeksi alan, jota ennenkin oli Englannissa menestyksellä
-muokkailtu, nimittäin yhteiskunnallisen romaanin, ja jakoivat sen
-sillä tavalla, että Dickens pääasiassa pysytteli Lontoon East
-Endissä, köyhälistön puolessa, ja Bulwer West Endissä, varakasten
-parissa, Thackeray taas seurasi ylimystön ja keskisäädyn piirejä ja
-George Eliot liikkui maaseudulla.
-
-Thackeray kuului syntyperänsä kautta itse tähän samaiseen
-yläluokkaan, joka oli hänen kuvaustensa aihe ja esine. Hänen isänsä
-oli ylhäinen virkamies Itä-Intian kauppaseuran palveluksessa.
-Intiassa syntyikin tuleva romaanikirjailija, heinäk. 18 p:nä 1811
-Kalkutan kaupungissa. Isä kuoli jo 1815 ja äiti meni pian uusiin
-naimisiin. Sitten poika kuusivuotiaana lähetettiin sukulaisten luo
-Englantiin saamaan kotimaassa kasvatuksensa. Hän pantiin Lontoon
-vanhaan Charter-House -kouluun. Siellä ylemmistä säätyluokista
-oleville pojille vanhojen perintötapojen mukaan anteliaasti keppiä
-heilutellen opetettiin kreikkaa ja latinaa eikä muuta mitään.
-Hyvin vähän kasvoikin Thackerayssä rakkautta tähän oppilaitokseen.
-Siellä vallitseva raaka henki, kuritusjärjestelmä ja vanhempien
-oppilasten sortovalta nuorempia kohtaan tympäsivät hänen mieltänsä,
-ja ruumillisiin leikkeihin hän oli haluton. Oppilaana hän oli
-varsin keskinkertainen, mutta sen sijaan osasi kaikessa saada
-näkyviin koomillisen puolen, mitä todistavat hänen siihen aikaan
-piirtelemänsä kaikenlaiset pilakuvat ja sepittämänsä ivalliset ja
-ilveelliset runonpätkät. Koulusta päästyään hän vietti lähes pari
-vuotta Cambridgen yliopistossa lueskellen yhtä ja toista, etupäässä
-toki kaunokirjallisuutta, mutta ennen kaikkea nauttien elämää ja
-tutkien ihmisiä ja maailmaa. Täälläkin hän kirjoitteli ylioppilasten
-kalentereihin onnistuneita ivamukailuja ja suunnitteli suorittamatta
-jääneitä suuria runoteoksia. Mitään yliopistollista arvoastetta
-hankkimatta Thackeray 1830 jätti Cambridgen ja lähti matkoille käyden
-Pariisissa, Roomassa, Dresdenissä ja Weimarissa, missä hän viipyi
-useita kuukausia ja pääsi vanhan Goethen puheille.
-
-Palattuaan Englantiin hän kävi kiinni lakitieteeseen, mutta
-oikeuskysymykset eivät kauankaan jaksaneet kiinnittää puoleensa hänen
-mieltänsä, joka yhä paloi kaunokirjallisuuteen, ja kokonaan hän
-luopui lainopista, kun v. 1832 tuli täysikäiseksi ja sai haltuunsa
-melkoisen omaisuuden. Siitä hän teki pikaisen lopun. Osaa nielivät
-hänen useat sanomalehtiyrityksensä, toinen osa meni menojaan
-muutaman intialaisen pankin vararikossa ja loput vei hänen oma
-kevytmielisyytensä, peli, petturit ja keinottelijat. Näinä vuosina
-hän eli enimmästä päästä Pariisissa, työskennellen Louvressa. Hän
-oli näet intohimoisesti mieltynyt maalaustaiteeseen ja kuvitteli
-osaavansa sitä paremmin kuin mitään muuta. Hyvä koomillinen vaisto
-hänellä olikin, mutta lahjat muuten siihen suuntaan liika heikot.
-Ja pettymykset tällä alalla olivatkin yksi syy, joka ohjasi hänet
-toiseen taidetuotantoon, kirjallisuuteen. Muita syitä olivat jo
-varhaisesta nuoruudesta asti kytevä mieltymys ja tuo kerrottu
-aineellisen huolettomuuden äkillinen loppu. Hän rupesi kokonaan
-kirjailijaksi, ensi aluksi sanomalehtimieheksi, jota tointa hän
-jo ennen oli menestyksellä koetellut. Pian sen jälkeen, v. 1836,
-hän Pariisissa meni naimisiin neiti Isabella Shawen, iiriläisen
-everstin tyttären kanssa, ja huolimatta vähemmän loistavasta
-aineellisesta asemasta ja perhehuolista olivat seuraavat vuodet
-onnellisimpia kirjailijan elämässä. Mutta tämä onni oli lyhytikäinen.
-Neljättä vuotta kestettyään avioliitto särkyi, vaimo asettui maalle
-asumaan (toisten tietämän mukaan hän oli tullut parantumattomasti
-mielisairaaksi) ja kirjailija oli jälleen yksin. Isku oli kova
-Thackeraylle, mutta sekä se että rahatappiot terästyttivät hänen
-veltonlaista luonnettaan ja saivat hänet yrittämään parastansa
-hankkiakseen itselleen ja lapsilleen (avioliitosta oli syntynyt kolme
-tytärtä, joista yksi kuoli pienenä) vahvan ja varman taloudellisen
-aseman.
-
-Lähes kaksitoista vuotta kesti taistelua tämän päämäärän
-saavuttamiseksi. Pitkä ja kova oli oppiaika, jonka kuluessa hän
-leipäkullan edestä kirjoitti aikakauslehtiin ivailuja, piloja,
-matkakuvauksia, taide- ja kirja-arvosteluja, leikkisiä ballaadeja,
-novelleja, miehuullisesti ja väsymättömänä käyden sotaan ja
-kirjoitukseen aina valmiin sanomalehtimiehen taistelua. Varsinkin
-hän kirjoitti, erilaisissa valepuvuissa, nimeään ilmaisematta, nyt
-jo kuolleeseen kuukauslehteen "Fraser's Magazineen", "Timesiin" ja
-v. 1841 perustettuun pilalehteen "Punch", jonka päätuki hän yhteen
-aikaan oli. Hänen antamansa avustukset olivat kaikki älykkäitä,
-sukkelia ja täynnä purevaa ivaa, toisinaan herttaisen leikillisyyden
-elävöimiä, ja niin erilaiset kuin ne ovatkin, näkyy jo kuitenkin
-kaikissa oma omituinen, tarkkapiirteinen henkilöllisyys.
-
-Thackerayn tarkotus ja päämäärä oli totuuden julistaminen. Hän oli
-saanut kokea onnettomuutta ja vastoinkäymistä. Onnettomuus oli
-terottanut hänen katseensa. Ihmisten virheet paljastuivat hänen
-silmälleen. Hän, jossa eli puhdas ja jalo kristillinen henki, näki
-ihmisten vajonneen tuhansiin heikkouksiin ja isompiin ja pienempiin
-synteihin. Sen tähden hän ottaa opettaakseen heitä ja valaistakseen
-heidän mieltänsä. Mutta hän tekee sen ensi aluksi katkerasti,
-synkkämielisesti. Hän sairastaa pessimismiä. Siitä hänen ensimäisen
-kirjailijakautensa tavattoman mustat yhteiskuntakuvaukset. Tekijälle
-kuvaavaa kuitenkin on, ettei näissä maalata murhia, raiskauksia
-ynnä muuta semmoista, vaan toisellaisia inhimillisiä virheitä,
-kuten voitonhimoa, ulkokultaisuutta, petosta, kavaluutta, kateutta,
-itsekkäisyyttä. Tekijän tuomiot ovat tosin liialliset. Mutta
-näissäkin tuotteissa (niitä ovat esim. eri sarjat _Yellowplushin_ --
-herraslakeijan -- nimissä sepitettyjä kirjoituksia) on havaittavissa
-mestarin käsiala ja kuohumistilassa oleva luomiskyky.
-
-Tietenkään ei Thackeray näin ollen voinut noudattaa yleisön makua.
-Mitä silloin olisi totuuden puhumisesta tullut? Hän päinvastoin
-kävi sotaa yleisöä ja yleisön lempikirjailijoita, taiteellisia
-ja yhteiskunnallisia puolijumalia vastaan. Ensinnäkin hän
-kaunokirjallisessa taistelussaan ahdistaa romantiikan kasvannaisia.
-Walter Scottin kuulumattoman menestyksen jälkeen oli romantinen
-romaani tavattomasti siinnyt ja synnyttänyt muutamia omituisia
-hedelmiä. Näihin kuuluu rikosromaani, yleväsydämisten, jalojen
-rosvojen ja filosoofisten murhamiesten romaani. Thackeray huomasi
-näiden mieltäkiinnittävien konnien esityksessä siveellisen erehdyksen
-ja vaaran, ja hän päätti ajaa pois myrkyn vastamyrkyllä. Pienessä
-_"Catherine"_ -nimisessä novellissa (1839-40), jonka esineenä on
-miehensä surmaajan tarina 18:nnelta vuosisadalta, näytetään meille
-alaston kuva turmeltuneesta ihmisestä ilman hyveen ja paheen välillä
-liikkuvia silmänkääntötemppuja, jotka lopuksi panevat lukijan niin
-pyörälle, ettei hän tiedä, mikä on mitäkin näistä ominaisuuksista,
-ja tämän kuvan tekee siedettäväksi jännittävä esitystapa ja kertojan
-sukkeluus ja huumori. Samanlaatuinen teos on _"Memoirs of Barry
-Lyndon"_ (B. L:n muistelmat) (1844), iiriläisen seikkailijan
-omakertoma elämäkerta. Seikkailija kohottautuu huimapäisten
-petkutustensa kautta joksikin aikaa vaikuttavaan asemaan, rikastuu
-ja pääsee parlamentin jäseneksi, mutta lopuksi joutuu ansaan ja
-köyhänä ja kurjana kuolee velkavankilassa. Hieno, Swiftin suuntainen
-itse-ivailu käy läpi kertomuksen. Barry pitää itseään gentlemannina,
-sillä onhan hän valmis ritarilliseen tapaan kaksintaistelussa
-ampumaan tai pistämään kuoliaaksi jokaisen, joka sitä epäilisi! Ja
-mitä hänen ammattiinsa, pelaamiseen, tulee, ei hän katso tekevänsä
-pahemmin kuin kauppamies pörssissä tai asianajaja ja lääkäri
-virassaan. Vain kamasaksain ennakkoluulo on heittänyt tahrapilkun
-tähän jaloon kutsumukseen. -- Tässä teoksessa, joka tekijän kiihkeäin
-vastustajainkin mielestä ei ainoastaan ole hänen paraitaan, vaan
-todella oivallinen teos, johdonmukaisesti ajan tyyliä noudattava ja
-kiinteästi sommiteltu, Thackeray osottaa ensi kertaa mestarillista
-taitoansa 18:nnen vuosisadan sivistysolojen kuvaamisessa, ala, jolla
-hän liikkui kuin kotonaan.
-
-Totuus pilaan puettuna on johtavana aatteena hänen mainioissa
-romaanien ivamukailuissaan, joissa hän sattuvasti jäljitteli ajan
-suosituimpia romaanikirjailijoita Bulweria, Disraelia, Cooperia
-y.m. Lopuksi hän rohkeni kajota romantisen romaanin suureen
-taitoteokseenkin, Walter Scottin "Ivanhoeen". Hän kirjoitti tälle
-jatkon _"Rebekka ja Rovena"_ (1850), jossa sankari uskomattomia
-sankaritöitä tehtyään ja määrättömästi vuodatettuaan verta lopuksi
-nai kauniin juutalaistytön, joka tietysti on kääntynyt kristinuskoon,
-kun taas ylpeä ja kylmä neito Rovena kahden puolison elämän
-katkeroitettuaan kuolee vankilassa. Tämä erittäin oivasti osattu
-ivamukailu -- paraimpia mitä on kirjoitettu -- jossa iva vastoin
-Thackerayn tapaa on hyvin lievää, eikä tavota Scottia itseään, on
-vastalause romantiikan epätodellisuutta vastaan, sen väärää raa'an
-keskiajan ihannoimista, kaikkea tuota kirjavaa kudelmaa vastaan,
-jossa on niin vähän totuutta ja niin paljon keksittyä, joka kyllä
-aina ilahuttaa lapsen mieltä, mutta ei voi täysikasvaneille tarjota
-henkistä ravintoa. Hyvänsävyisen hilpeällä pilalla ahdistaessaan
-historiallis-romantisen romaanin kuolematonta mestariteosta kohottaa
-hän luonnontotuuden, realismin, lipun.
-
-Mutta hän ei tyydy yksistään kaunokirjalliseen ivailuun, vaan ryhtyy
-elävää yhteiskuntaa vitsomaan. Varsinkin kohdistaa hän ivansa
-ylhäisen aateliston ryömivää kunnioittamista vastaan, josta hän kerta
-murhaavasti sanoo: "Jos saatana itse olisi lordi, luulen, että moni
-englantilainen äiti mielellään ottaisi hänet vävypojakseen." Tämän
-aateliston kunnioittamisen ohella Thackeray yleensä ruoskii erästä
-englantilaisissa tavattoman runsaassa määrässä tapaamaansa pahetta,
-jolle hän on antanut nimen "Snobbery", mikä suomeksi on tullut
-käännetyksi sanalla "keikailu". Keikari ("the snob") on Thackerayn
-määritelmän mukaan henkilö, "joka ihmettelee alhaisia, jokapäiväisiä
-asioita alhaisella, jokapäiväisellä tavalla". Sellaisia asioita ovat
-ennen kaikkea raha- ja säätyarvo.
-
-Kaikki Thackerayn tähänastiset teokset olivat ilmestyneet salanimillä
--- oman nimensä hän vasta 1843 asetti julki eräässä esipuheessa;
-toinen yhtäläisyys oli ollut se, että ne olivat jääneet yleisöltä
-kokonaan huomaamatta. Samoin kävi senkin kirjasen, joka nyt niin
-monen kymmenen vuoden päästä tarjotaan suomenkielisen yleisön
-käteen, hänen pienen novellinsa "History of Samuel Titmarsh and
-The Great Hoggarty Diamond" [1] (1841), joka ensimäisenä osottaa,
-mikä mielen syvyys, todellinen tunnelmarikkaus piili Thackerayn
-ivallisen naamion takana. Hän kirjoitti tämän pienen kertomuksen
-kauppapalvelijan iloista ja suruista taidokkaasti kutoen yhteen
-hienoimman ivan ja syvän myötätunnon, kun hänen elämänsä suuri
-suru, avioliiton rikkoutuminen, oli hänen sydämensä hellyttänyt.
-Ja siitä syntyi todellinen taitoteos, oikea ivan ja sukkeluuden
-helmi. Samuel Titmarsh kertoo itse kipeistä kokemuksistaan
-suuressa maailmankaupungissa ja tekee sen hänen kaltaiselleen
-maaseutulaispojalle ominaisella suoran avomielisellä tavalla.
-Hän ei milloinkaan mutkittele eikä koreile, vaan käy oikopäätä
-asioista kiinni, nimittää kaikki oikealla nimellään ja pitää hyvin
-vähä melua urheasta sydämestään, joka aina on oikealla paikallaan.
-Tästä esityksen hillitystä sävystä johtuu, että tämä paikottain
-syvästi liikuttava, aina viehättävä ja läpeensä lämmittävä kertomus
-koruttomuudestaan huolimatta pystyy tekemään sellaisen vaikutuksen,
-että Thackeray itse kerta (v. 1848) kirjoitti, luettuaan sen
-uudelleen: "Kautta kunniani, ellei se saa teitä itkemään, niin täytyy
-minun uskoa teistä huonoa."
-
-Kertomus ilmestyi ensinnä edellämainitussa "Fraser's Magazinessa".
-Sitä tuskin huomasi suuri yleisö, joka ei aavistanut, että ihaillulle
-ja juhlitulle Dickensille oli syntynyt tasaväkinen kilpailija.
-Kuitenkin jo silloin joku sattui panemaan sen merkille. Niinpä
-John Sterling huudahtaa: "Mitä parempaa on Fielding tai Goldsmith
-kirjoittanut? Se mies on oikea nero ja voisi, jos saisi viettää
-rauhallista, huoletonta elämää, luoda mestariteoksia, jotka eläisivät
-yhtä kauan kuin mikään niistä, joita meillä jo on, ja ilahuttaisivat
-miljoonia vielä syntymättömiä lukijoita."
-
-Vasta kun vuosina 1847 ja 1848 keltaisissa shillingin hintaisissa
-vihoissa oli ilmestynyt suuri tapainkuvaus _"Vanity Fair"_ (Turhuuden
-markkinat) -- kansilehdellä näkyi nyt ensi kertaa tekijän oma nimi
-ilman minkään salanimen suojaa -- saavutti Thackerayn kyky täyden
-tunnustuksen, ja sen jälkeen hän myöskin aineellisesti pääsi hyvin
-"hyville jaloille".
-
-John Bunyanin vertauskuvallisessa kertomuksessa "Kristityn vaellus",
-kerrotaan, kuinka kristitty matkallaan tuli "Turhuuden markkinain"
-kaupunkiin. Hän kiiruhtaa nopeaan tämän paikan ohitse, jossa
-näkyy ilveilijöitä ja apinoita, kauppakojuja ja nukketeattereja,
-jossa kaikilla maailman kielillä myydään, ostetaan, petetään ja
-huvitteleidaan. Mutta filosoofinen ihmisten tutkija vaeltaa miettien
-paikan läpi, näkee iloisuuden varjon alla tuskan ja vaivan, korun
-ja kaunistuksen alla alastomuuden ja rumuuden, näennäisen riemun ja
-yksimielisyyden alla tämän maailman hyvyyksien turhan tavottelemisen
-ja intohimojen tappelun, ja ryhtyy sitten kirkastetun kaihoksivassa
-mielialassa jälleen päivätyöhönsä. Se on perussävel tässä romaanissa,
-jossa Thackeray kuvaa vuoden 1815 seuraelämää. Hän nimittää teosta
-"romaaniksi ilman sankaria". Tällä hän tahtoo sanoa, ettei kirjassa
-ole sankaria sanan hyvässä ja tavallisessa merkityksessä. Sen sijaan
-on siinä kyllä pääluonne, pieni kotiopettajatar Rebekka Sharp, joka
-viekasten juonien avulla joksikin aikaa pääsee vaikuttavaan asemaan,
-mutta lopuksi omien vehkeittensä tähden joutuu perikatoon. Hänen
-ympärilleen ryhmittyvät muut henkilöt, hurjisteleva ja itsekäs
-aatelisperhe, pöyhkeileviä, rahoillaan komeilevia, kovasydämisiä
-kauppamiehiä, kevytmielisiä upseereja, norkkailijoita, roistomaisia
-palvelijoita j.n.e. Thackeray on tässä suuremmoiseksi maalaukseksi
-yhdistänyt kaikki, mitä vastaan hän tähän asti paloitellen oli
-taistellut. Iva on vielä kylläkin katkerata eikä pahoista ihmisistä
-ole puutetta, mutta hyvä se lopultakin jää voitolle, joskin sen
-taistelut ovat olleet pitkät ja vaivaloiset. Ja entiseen verraten on
-iva jo paljon heltynyt. Miltei isällisen hyväntahtoisesti hän soimaa
-ihmisten heikkouksia.
-
-Nyt alkaakin Thackerayn elämässä toinen tuotantokausi, jossa
-katkeroittuneen vitsojan ääni lievenemistään lievenee. Hänen
-seuraavat tapainkuvauksensa ovat romaanit _"History of Arthur
-Pendennis"_ (1848-50), _"The Newcomes"_ (1853-55) ja _"The adventures
-of Philip"_ (P:n seikkailut) (1862). Pendennis on jonkinlainen
-ja hyvinkin tarkka tekijän oma elämäkerta. Sankari ei ole mikään
-ihannehenkilö, pikemmin horjuva luonne, joka hyvää tahtoo, mutta
-enimmäkseen tekee päinvastoin, mutta lopullisesti pääsee oikealle
-tielle jalon naisen rakkauden ja vahvan miehen ystävyyden avulla.
-Samanlaiseen puolihämärään tapaan, hienosti liittäen toisiinsa hyvän
-ja pahan, itsekkäisyyden ja uhrautuvaisuuden, jonkalaista tapaa
-Thackeray mielellään käyttää, koska se vastaa todellisuutta, on
-muutkin henkilöt kuvattu.
-
-Romaani "The Newcomes" ("Newcome-suku") on kertomus rikkaasta
-perheestä, jonka hyörinän ja pyörinän Thackeray on asettanut peiliksi
-Englannin suku- ja raha-aatelin eteen. Hän ruoskii tämän piirin
-maailmallisuutta, miesten sydämettömyyttä ja naisten rahanalaisuutta,
-avioliiton alentamista kauppa-asiaksi, koko sitä onttoutta, joka
-peittyy "arvokkuuden" kiillon alle. Mutta ei puutu jalompiakaan
-ilmiöitä, joista etenkin pistävät näkyviin päivänpaisteinen,
-ilomielinen, jalosydäminen, vaikkei suinkaan itsekkyydestä vapaa
-Ethel Newcome ja eversti Newcome, oikea gentlemanni, jolla on lapsen
-sydän. Romaani sisältää kauneimpia ja ylentävimpiä kohtia, mitä
-Thackeray koskaan on kirjoittanut ja ylipäänsä on hänen parhaimpia
-teoksiaan.
-
-Thackerayn viimeinen tapainkuvaus "Philipin seikkailut", joka
-ilmestyi hänen 1860 perustamassaan aikakauslehdessä "The Cornhill
-Magazine", ei ole muiden teosten arvoinen. Juttu on pitkäveteinen,
-ja tuo 'vanitas vanitatum' (turhuuksien turhuus), josta Thackeray
-lakkaamatta saarnaa, se väsyttää lukijaa.
-
-Tapainkuvausten ohella on Thackeray luonut eteviä teoksia
-historiallisenkin romaanin alalla. Mutta tätäkin romaanilajia hän
-käyttää tapojen kuvailuun, sillä erotuksella vain, että nykyajan
-asemesta pitää silmällä 18:tta vuosisataa. 18:s vuosisata oli
-Thackerayn toinen henkinen koti. Sen kirjallisuus ja ajatustapa oli
-monin kohdin hänelle tutumpi kuin hänen omansa. Kirjailijana hän
-näyttää pikemmin Addisonin ja Fieldingin nuoremmalta veljeltä kuin
-Tennysonin ja Carlylen aikalaiselta.
-
-Romaani _"Esmond"_ (1852) kuvaa tapahtumia kuningatar Annan
-ajoilta. Se perustuu mitä seikkaperäisimpiin tutkimuksiin ja
-loihtii silmiemme eteen tuon ajan yhteiskunnan, sen keikarit ja
-maailmanmiehet, jesuiitat ja jakobiitit, sen tappelusankarit ja
-kirjailijat, sievistelevät hovinaiset ja arvokkaat maa-aatelisrouvat.
-Kirjassa esiintyvistä ja toimivista henkilöistä sopii erityisesti
-mainita tunnetut kirjailijat Addison ja Steele. Mutta nämät
-sivistyshistorialliset havainnot eivät suinkaan tukehuta puhtaasti
-inhimillisiä ominaisuuksia. Thackeray on tässä luonut ihmeteltävän
-todellisia ja sydämellisen runollisen hengen koskettamia henkilöitä.
-Silmäillessään menneitä aikoja katoaa hänestä katkeruuden tunne,
-jonka nykyaika hänessä herättää, ja sydämen ja tunteellisuuden
-runous, joka hänessä uinuu, pääsee paremmin oikeuksiinsa. _"The
-Virginians"_ (Virginialaiset) (1857-59) muodostaa jatkon "Esmondiin".
-Molemmat päähenkilöt, kaksi veljestä, ovat amerikkalaisia ja
-taistelevat yhdessä Washingtonin johdolla intiaaneja vastaan ja
-myöhemmin eri puolilla Amerikan vapautussodassa. Me tunnemme itsemme
-kokonaan siirretyiksi Yrjö III:n aikoihin, puhumme "Pamelan" tekijän,
-kunnon Richardsonin kanssa, suuren arvostelijan Samuel Johnsonin,
-älykkään maailmanmiehen, veltostuneen lordi Chesterfieldin ja
-ritarillisen kenraali Wolfen, Quebecin voittajan kanssa. Me seuraamme
-suuren kansan syntymistä tuolla puolen valtameren ja ihailemme Yrjö
-Washingtonin antiikista suuruutta. "Esmond" on kaiketikin etevämpi,
-eheämpi taideteos, mutta molemmat pystyvät lukijassa herättämään
-harvinaisen voimakkaan todellisuustunnon. Siinä kyvyssä Thackeray on
-Scottin vertainen.
-
-Hänen perinpohjaisiin 18:nnen vuosisadan tutkimuksiinsa liittyy
-jakso luentoja -- 18:nnen vuosisadan englantilaisista humoristeista"
-(1851 ja 52) sekä "Neljästä Yrjöstä" (1855-57). Ne osottavat
-terävää arvostelukykyä, syventymistä aikaan ja täydellistä tyylin
-hallitsemista; ovat lähdekirjoina paljon käytettyjä.
-
-Thackerayn viimeinen teos, historiallinen romaani _"Denis Duval"_,
-on jäänyt keskeneräiseksi tekijänsä ennenaikaisen kuoleman kautta --
-hän tavattiin jouluk. 24 p:nä 1863 hengettömänä vuoteessaan; kuoleman
-syy oli verensyöksy aivoihin. Teos herättää "loppumatonta kaipausta".
-Se oli taaskin Thackerayn mielikkialalta 18:lta vuosisadalta, jolta
-kirjoittaessaan hän aina noudatti erityistä huolta valmistelussa,
-suunnittelussa ja toteuttamisessa. Romaanista olisi nähtävästi tullut
-runoilijan kypsin luoma. Kieli, sommittelu ja luonteenkuvaus on
-täydellinen ja kaikkea kannattamassa on tuo lämmin tunnelma ja syvä
-leikkisyys, johon Thackeray oli kohonnut ivallisesta, myrskyisestä
-nuoruuden mielialastaan.
-
-Thackerayn päälähde oli jokapäiväinen elämä. Hänen romaaninsa ovat
-sarja tapahtumia siitä, mitä hän saattoi havaita itsessään ja
-muissa hänen ympärillänsä. Ja tällä alalla hän tuntee niin monta
-eri puolta ja muunnosta, että hänen kuvauksensa eivät koskaan
-yksitoikkoisuudella pitkästytä. Ne kuvaukset ovat realistisia,
-mutta hillittyjä. Ne tavoittelevat vain elämänkuvain esittelemistä,
-joista kaikki epätosi ja luonnottomuus on poissa. Niinpä ovat hänen
-henkilönsä suurimmalta osaltaan tavallisia syntisiä ihmisiä, joilla
-hyvien ominaisuuksien ohella on runsas määrä tavallisia inhimillisiä
-vikoja ja heikkouksia. Kauniissa sopusoinnussa tämän tosioloisen
-elämänkuvauksen kanssa on Thackerayn kieli ja tyyli. Se on
-koristelemattoman yksinkertaista, mutta juuri siitä syystä tavattoman
-selvää ja tajuttavaa. Mahtavia, kaikuvia sanoja hän välttää, koska
-ne hänestä ovat turhamaisia, ja saa kuitenkin yksinkertaisilla ja
-jokapäiväisillä sanoillaan aikaan mitä erilaatuisimpia vaikutuksia.
-Kylmä ja kuiva ei hänen tyylinsä ole koskaan. Ja vielä yksi
-piirre, joka todistaa tekijän hienoa ja puhdasta mieltä: hän ei
-milloinkaan vie lukijaa himoja kutkutteleviin kohtauksiin, vaan mitä
-huolellisimmin niitä välttää.
-
-Thackeray oli ruumiinkooltaan jättiläismäinen mies, hänellä oli
-mahtava ajattelijan pää ja lapsen kasvot, suun seutuvilla ivallisen
-vakava hymy. Seurustelussa hän oli miellyttävä mies ja hyvä ystävä,
-joka mielellään lasketteli hyväntahtoista pilaa, yksityisenä ihmisenä
-suuresti eroten runoilija Thackeraystä, jota on moitittu ylen
-kohtuuttomaksi arvostelussaan, yksipuolisen pessimistiseksi. Vaan
-eihän kenelläkään voi kirjallisuudessa yhtä vähän kuin muutenkaan
-elämässä olla kaikkia mahdollisesti tarvittavia ominaisuuksia. Kukin
-näkee tavallaan, tuntee tavallaan ja omalla tavallaan esittää. Me
-emme toki hyvällä syyllä voi moittia Thackeraytä siitä, että elämä
-on häneen tehnyt sellaisen vaikutuksen kuin miksi hän sitä kuvaa
--- koska se semmoinen on. Ja joskin hän etupäässä näkee elämän
-varjopuolet ja tuo ne esiin kehottaen: elä tee näin! on kuitenkin
-hänen mieleensä tie avoinna kaikille hellille tunteille ja hänen
-ivaansa kannattaa luja usko siveelliseen maailmanjärjestykseen ja
-vahva vakaumus, että elämä on siveellinen koettelemus, alituinen
-taistelu itsekkäisyyden ja ylpeyden paholaista vastaan.
-
-SUOMENTAJA.
-
-
-
-
-TEKIJÄN ALKULAUSE ENSIMÄISEEN PAINOKSEEN.
-
-
-Hyvillä ystävilläni, tämän pikku kirjasen julkaisijoilla, näyttää
-olevan perin korkea käsitys alkulauseitten hyödystä ja he pyytävät
-sellaista tätä tilaisuutta varten lausein niin vakavin, että on
-mahdotonta kieltäytyä myöntymästä heidän pyyntöönsä.
-
-Tarina ilmestyi alkuisin _Fraser's Magazinessa_ vuonna 1841 ja on
-kirjoitettu aikaan, jolloin kirjoittajaa itseään painoivat mitä
-raskaimmat persoonalliset surut ja vastoinkäymiset. Niille, jotka
-ovat huvitetut tämäntapaisista seikoista kirjailijan elämäkerrassa,
-saattaa tämä riittävästi selittää sen hillityn ja alakuloisen sävyn,
-joka on läpikäyvänä tässä pikku kertomuksessa. Lukiessani sitä itse
-seitsemän vuoden kuluttua minä saatan johtaa muistiini ne olosuhteet,
-joissa se kirjoitettiin, ja ajatukset, toiset kuin on paperille
-pantu, jotka seurasivat tekijää hänen teoksensa halki.
-
-Kertomusta, joka aina on ollut kirjoittajansa lemmikkejä, ei otettu
-erikoisen hyvin vastaan sen ensi ilmestymisen aikaan. Sen otti
-huomatakseenkaan vain pari henkeä, yksi heistä John Sterling-vainaja
-[2], joka kirjoitti sen johdosta minulle siihen aikaan paljon iloa ja
-mielihyvää tuottaneen kirjeen. Toisille kirjallisille alottelijoille
-olkoon lohdutukseksi omissa epäonnistumisissaan tieto, että eräs
-aikakauskirja hylkäsi tämän tarinan, ennen kun se sai paikan
-Fraserissa. Ja vasta _Vanity Fairin_ menestyksen jälkeen (jonka
-senkin eräs aikakauskirja hylkäsi) minä löysin tai kenties paremmin
-sanoen etsin kustantajia kyllin rohkeita uskaltamaan painattaa
-_Hoggartyn timantin_ sen nykyisessä yhtäjaksoisessa asussa.
-
-Nuo yritteliäät miehet pelkäilivät sitä, että kertomuksen siveellistä
-opetusta keinottelujen vaarallisuudesta ja rehellisyyden parhaasta
-viisaudesta erityisesti terotetaan Britannian yleisön mieleen. Mutta
-saarnataanhan tätä moraalia tuhanteen kertaan joka vuosi. Eivätkö
-sanomalehdet ole täynnä kavahdettavia ilmoituksia Kaliforniasta?
-Eikö rautatieosakeluettelo ole meitä säännöllisesti varoittamassa?
-Hyvin karvain mielin maksettuani houkuttelut minä tulin katkerasti
-ajatelleeksi itseäni -- miksi en muistanut _Ison Hoggartyn timantin_
-viimeistä sivua?
-
-Koska viisaus toisinaan tulee hieman liika myöhään ja koska papit
-eivät elä saarnojensa mukaan, niin eikö ole enään annettava neuvoja
-tai pidettävä saarnoja? Oli siitä hyötyä tai ei; ainakaan ei tämä
-puhe ole ylen pitkä.
-
-W. M. Thackeray.
-
-Kensington, tammikuun 25 p. 1849.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU
-
-ANTAA KUVAUKSEN KYLÄSTÄMME JA VILAUKSELTA NÄYTTÄÄ TIMANTIN.
-
-
-Kun minä läksin Lontoon kaupunkiin toiseksi vuodekseni, lahjoitti
-Hoggarty-tätini minulle timanttineulan, tai ei se ollut mikään
-timanttineula silloin, vaan leveä, vanhanaikuinen, Dublinissa v:na
-1795 tehty rintasolki, jolla hra Hoggarty-vainajan oli tapana
-komeilla kaupunginpäällikön tanssiaisissa sekä muualla. Hän
-kantoi sitä, sanoi hän, Vinegar Hillin[3] tappelussa, kun hänen
-kankipalmikkonsa pelasti hänen kaulansa katkeamasta, -- mutta eihän
-se asia oikeastaan kuulu tänne.
-
-Keskellä rintasolkea oli Hoggarty kuvattu nostoväen kaartin punaiseen
-univormuun puettuna -- hän kuului nimittäin tähän aselajiin. Kuvan
-ympärillä oli kolmetoista hiuskiharaa, jotka olivat vanhan herran
-yhtä monen sisaren omat.
-
-Ja kun kaikille näille pikku suortuville oli ominaista perheen
-kirkkaan vaaleanruskea väri, näytti Hoggartyn muotokuva
-eriskummallisessa asussaan isolta, lihavalta, punaiselta paistilta,
-jota ympäröi kolmetoista porkkanaa. Ne olivat ladotut siniselle
-emaljilevylle, ja kysymyksenalainen hiuskokoelma näytti ikäänkuin
-kasvavan esiin ISOSTA HOGGARTYN TIMANTISTA (joksi me sitä kutsuimme
-perheen keskuudessa).
-
-Ei tarvinne sanoakseni, että tätini on rikas. Ja minä harkitsin, että
-saattaisin periä hänet yhtä hyvin kuin kuka muu. Vapaakuukauteni
-ajalla hän oli erittäin ystävällinen minulle, vaati minut monasti
-juomaan teetä kanssaan (vaikka kylässä oli muuan henkilö, jonka
-kanssa minä noina kultaisina kesäiltoina kernaasti olisin vaeltanut
-pitkin niittyjä), lupasi aina särpiessäni hänen mustaa teevettänsä
-tehdä jotakin puolestani, kun palaisin kaupunkiin, -- vieläpä kutsui
-minut kolme neljä kertaa puoliselle ja sen päälle pelaamaan whistiä
-tai cribbagea. Minä en pelännyt kortteja, sillä vaikka me aina
-pelasimme seitsemän tuntia peräkanaa ja minä aina hävisin, eivät
-tappioni koskaan nousseet enempään kuin yhdeksääntoista pennyyn
-illassa, mutta vanha rouva tarjosi aina päivälliseksi ja kello
-kymmenen teen kanssa erästä kamalan hapanta marjaviiniä, enkä minä
-uskaltanut kieltäytyä ottamasta, vaikka se, kunniasanallani, teki
-minulle kovin pahaa.
-
-No niin, kaiken tämän alamaisuuteni ja tätini yhä toistamien
-lupauksien nojalla minä ajattelin, että hän lahjoittaisi minulle
-ainakin parikymmentä guineaa[4] (joita hänellä oli iso joukko
-laatikossa), ja niin varmasti uskoin jonkun tuollaisen lahjan minulle
-aiotuksi, että eräs nuori nainen, nimeltä neiti Mary Smith, jonka
-kanssa olin keskustellut asiasta, todella kutoi minulle pienen
-viheriän silkkikukkaron, jonka hän antoi minulle (Hicksin heinäsuovan
-takana, siinä missä käännytään suoraan kirkkokujalle) -- jonka, sanon
-minä, hän antoi minulle, käärittynä pieneen hopeapaperipalaseen. Oli
-siinä kukkarossa jotakin sisälläkin, jos totta puhun. Ensinnäkin
-paksu kihara kiiltävintä, mustinta tukkaa, mitä ikinä olette nähneet,
-ja toiseksi kolme pennyä, nimittäin hopeaisen kuuden pennyn rahan
-puolikas, joka riippui pienessä sinisessä nauhassa. Ah, tiesinpä
-kylläkin, missä rahan toinen puoli oli, ja minä kadehdin sitä
-onnellista hopeakappaletta!
-
-Loma-aikani viimeisen päivän tietenkin olin pakotettu omistamaan
-rouva Hoggartylle. Tätini oli erinomaisen armollinen ja kestitykseksi
-avasi pari marjaviinipulloa ja pani minut juomaan niistä isoimman
-osan. Kun illalla kaikki hänen vieraspitoihinsa kokoontuneet
-naiset olivat menneet puukenkineen ja palvelusneitsyineen, niin
-rouva Hoggarty, joka merkillä oli käskenyt minua jäämään, ensinnä
-puhalsi sammuksiin kolme vierashuoneen vahakynttilää, otti neljännen
-käteensä, meni ja avasi kirjoituspöytänsä.
-
-Saatanpa kertoa teille, että sydämeni pamppaili, vaikka olin
-näyttävinäni aivan välinpitämättömältä.
-
-"Sam, kultaseni", sanoi hän kopeloidessaan avaimiaan, -- kaada
-itsellesi vielä lasillinen Rosoliota" (sennimelliseksi hän oli
-ristinyt kirotun juomansa), -- se tekee sinulle hyvää."
-
-Minä kaasin lasillisen ja te olisitte voineet nähdä käteni vapisevan,
-kun pullo kilk--kilk kilahteli lasia vasten. Sillä välin kun minä
-nieleskelin juomaa, oli vanha rouva saanut puuhansa pöydän ääressä
-loppuun ja asteli minua päin heiluva vahakynttilä toisessa kädessä ja
-toisessa iso mytty.
-
-"Nyt on hetki", ajattelin minä.
-
-"Samuel, rakas sisarenpoikani", sanoi hän, -- ensimäisen nimesi
-sinä sait eno-vainajaltasi, autuaalta mieheltäni, ja kaikista
-mies-vainajani ja omien sisarteni pojista ja tyttäristä sinä olet
-ainoa, jonka elämänkäytös on minua erittäin miellyttänyt."
-
-Jos ajattelee, että tätini oli yksi seitsemästä naidusta
-sisaresta, että Hoggartyt olivat joutuneet naimisiin Irlantiin ja
-tulleet lukuisan lapsiparven äideiksi, täytyy minun sanoa, että
-kohteliaisuus, jonka tätini minulle lausui, oli todella sievä.
-
-"Rakas täti", sanoin arasti ja vapisevin äänin, "olen usein kuullut
-Teidän sanovan, että meitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä kolme,
-ja uskokaa minua, että pidän Teidän korkeata käsitystänne, minusta
-todella mairittelevana. Minä en ansaitse sitä, en tosiaankaan."
-
-"Mitä tuohon inhottavaan iiriläiseen joukkokuntaan tulee",
-sanoo tätini jokseenkin terävästi, "niin älä puhu heistä, minä
-kammon heitä ja kaikkien heidän äitejäänkin" (seikka on se, että
-Hoggartyn omaisuudesta oli käyty käräjiä), "mutta kaikista muista
-sukulaisistani sinä, Samuel, olet ollut uskollisin ja huomaavaisin
-minua kohtaan. Esimiehesi Lontoossa kiittävät säännöllisyyttäsi
-ja hyvää käytöstäsi mitä parhaimmaksi. Vaikka sinulla on ollut
-kahdeksankymmentä puntaa vuodessa (sangen runsas palkka), et ole
-menettänyt shillinkiäkään yli tulojesi, niinkuin muut nuoret miehet
-olisivat tehneet. Ja vapaakuukautesi sinä olet omistanut vanhalle
-tädillesi, joka, vakuutan sen sinulle, on kiitollinen siitä."
-
-"Oh, täti kulta!" sanoin minä. Siinä kaikki, minkä sain virketyksi.
-
-"Samuel", jatkoi hän, -- minä lupasin sinulle lahjan, ja tässä se on.
-Ensinnä arvelin antaa sinulle rahaa, mutta sinä olet säännöllinen
-poika etkä tarvitse sitä. Sinä et ole riippuvainen rahasta, rakas
-Samuel. Minä annan sinulle, mitä enimmän pidän arvossa elämässäni,
-Hoggarty-vainajani m-mu-muo-to-kuvan (_kyyneleitä_) rintasoljessa,
-jota kaunistaa se kallisarvoinen timantti, mistä useasti olet kuullut
-minun puhuvan. Pidä sitä, rakas Samuel, minun tähteni, ja ajattele
-tätä enkeliä taivaassa ja sinun omaa tätiäsi Susyä."
-
-Hän pisti vehkeen käsiini. Se oli jokseenkin parranajorasian kannen
-kokoinen. Ja minun olisi yhtä helposti pälkähtänyt päähän pitää sitä
-rinnassani kuin käyttää kolmikolkka hattua ja kankipalmikkoa. Minä
-tunsin niin suurta harmia ja pettymystä, etten todellakaan pystynyt
-saamaan suustani halkaistua sanaakaan.
-
-Kun olin hieman saavuttanut mielenmalttini jälleen, otin rintasoljen
-esiin paperista (rintasolki! kyllä kai, se oli yhtä iso kuin
-munalukko) ja hitaasti kiinnitin sen paidan rinnukseeni.
-
-"Kiitos, hyvä täti", sanoin mainiosti salaten ivani. -- Pidän
-aina arvossa tätä lahjaa Teidän tähtenne, joka olette sen minulle
-antanut, ja se on muistuttava mieleeni enoni ja kolmetoista tätiäni
-Irlannissa."
-
-"Minä en tahdo, että pidät sitä _tuolla_ tavalla!" kiljasi rouva
-Hoggarty. -- Ei noiden ilkeitten punatukkaisten naisten hiuksia!
-Sinun täytyy ottaa pois heidän hiuksensa."
-
-"Mutta sittenhän rintasolki on pilalla, täti hyvä."
-
-"Älä huoli rintasoljesta. Laitata se uuteen malliin."
-
-"Tai kenties", sanoin, "minä en ensinkään sitä muuta -- kuva on
-hieman liika iso nykyisen käsityksen mukaan --, vaan laitatan enon
-muotokuvan kehyksiin sekä asetan uuninkamanalle, Teidän kuvanne
-vierelle. Se on hyvin soma pienoiskuva."
-
-"Tämä pienoiskuva", sanoi rouva Hoggarty juhlallisesti, "oli suuren
-Mulcahyn _chef-d'ouvre_ (lausuttu _shef dööver_), tätini lempisana,
-joka ynnä sanat _bongtong_ ja _allimod de Pariis_ muodostikin hänen
-ranskankielensä koko sanavaraston). Sinähän tunnet tämän säälittävän
-taiteilija-paran kauhean historian. Kun hän oli saanut valmiiksi
-tämän ihmeteltävän kuvan edesmenneelle rouva Hoggartylle Castle
-Hoggartysta, Mayon kreivikunnasta, kantoi rouva Hoggarty sitä
-rinnassaan kaupunginpäällikön tanssiaisissa, joissa hän pelasi erän
-pikettiä ylipäällikön kanssa. Mikä oli voinut saada hänet asettamaan
-typeräin tytärtensä hiukset Mickin muotokuvan ympärille, en pysty
-käsittämään, mutta sellainen se oli kuin sen nyt tuossa näet. 'Hyvä
-rouva', sanoo ylipäällikkö, 'ellei tuo ole ystäväni Mick Hoggarty,
-niin olen minä hölmöläinen!' Nämät olivat hänen ylhäisyytensä omat
-sanat. Rouva Hoggarty Castle Hoggartysta irroitti soljen rinnastaan
-ja näytti hänelle sitä.
-
-'Ken on taiteilija?' sanoo armollinen herra. 'Se on ihastuttavin
-kuva, mitä olen elämässäni nähnyt!'
-
-'Mulcahy, Ormondin rantakadulta', sanoo rouva Hoggarty.
-
-'Jumal'auta, minä otan hänet suojaani', sanoo armollinen herra.
-Mutta äkkiä hänen kasvonsa synkistyivät ja hän antoi maalauksen
-takaisin tyytymättömän näköisenä. 'Tässä muotokuvassa on virhe',
-sanoi hänen ylhäisyytensä, joka oli ankara järjestyksen mies. 'Ja
-minä ihmettelen, että ystäväni Mick, joka on hyvä sotilas, ei ole
-huomannut sitä.'
-
-'Mikä se on?' sanoo rouva Hoggarty Castle Hoggartysta.
-
-'Hyvä rouva, hän on maalattu ILMAN MIEKANKANNIKETTA!' Ja hän otti
-hyvin suuttuneena kortit jälleen käteensä ja lopetti pelin sanaakaan
-enään sanomatta.
-
-Tapaus kerrottiin herra Mulcahylle seuraavana päivänä, ja onneton
-taiteilija _tuli hulluksi heti paikalla_. Hän oli pannut koko
-maineensa tähän pienoiskuvaan ja vakuuttanut, että sen piti olla
-virheetön. Sellaisen vaikutuksen teki tämä tieto hänen tunteelliseen
-sydämeensä! Kun rouva Hoggarty kuoli, otti enosi muotokuvan ja aina
-kantoi sitä itse. Hänen sisarensa sanoivat hänen tekevän sen timantin
-takia, vaikka -- noita kiittämättömiä olentoja -- hän teki sen
-yksinomaan heidän hiustensa vuoksi ja rakkaudesta taiteeseen. Mitä
-tulee taiteilija-parkaan, hyvä poikani, sanoivat jotkut, että hän
-oli tullut juoppohulluksi ylenmääräisestä väkijuomain käyttämisestä,
-mutta sitä minä en usko. Otapa vielä lasillinen Rosoliota."
-
-Tämän jutun kertominen saattoi aina tätini mitä paraimmalle tuulelle.
-Ja nyt hän sen päätettyään lupasi maksaa timantin uuden sovituksen
-pyytäen, että minä Lontooseen saavuttuani veisin sen suuren
-kultasepän, herra Poloniuksen luo, ja lähettäisin hänelle laskun.
-"Totta kyllä", sanoi hän, "on tämän sovituksen kulta arvoltaan
-ainakin viisi guineaa ja uuden sovituksen sinä voit saada kahdella.
-Mutta olkoon, pidä sinä, rakas Samuel, mitä jää ylitse ja osta sillä,
-mitä mielit."
-
-Ja sitten vanha rouva sanoi minulle hyvästi. Kello löi kahtatoista,
-kun minä astuin alas kyläntietä, sillä Mulcahyn historian kertomiseen
-meni aina kokonainen tunti, enkä minä siinä kävellessäni enään ollut
-aivan yhtä masentunut kuin lahjan saadessani. "On se timanttineula
-sentään korea kapine", ajattelin, "ja tekee minut 'feinin'
-näköiseksi, olkoon vaatetukseni kuinka kulunut tahansa" -- ja
-kulunut se tosiaankin oli. "No niin", sanoin minä, "niillä kolmella
-guinealla, jotka jäävät yli, minä ostan parin nimittämättömiä" --
-joita minä, _entre nous_, kipeästi kaipasin, kun juuri olin kasvanut
-mittani täyteen, mutta housuni olivat syntyneet kahdeksantoista
-kuukautta sitten.
-
-No siis, minä astuin alas kyläntietä, kädet housunlakkarissa. Siellä
-oli Mary-parkani kukkaro, josta olin ottanut pois ne pienet tavarat,
-mitkä hän oli antanut minulle edellisenä päivänä, ja asettanut -- no
-samapa tuo minne, mutta katsokaas, siihen aikaan minulla oli sydän
-ja se hyvin lämmin. Minulla oli Maryn kukkaro valmiina tätini lahjan
-varalle, jota ei koskaan tullut, ja minä laskin, että maksettuani
-matkani omista pienistä säästövaroistani, jotka rouva Hoggartyn
-peli-iltoina olivat vähentyneet kokonaista viisikolmatta shillinkiä,
-minä pääsisin kaupunkiin kaksi seitsemän shillingin kappaletta
-taskussani.
-
-Astuin alas kyläntietä hiivatinmoista kyytiä, niin vinhasti, että
-jos se mahdollista olisi ollut, niin olisin saavuttanut ne kymmenen
-kellonlyöntiä, jotka olivat kuuluneet kaksi tuntia sitten minun
-kuunnellessani rouva Hoggartyn pitkiä historioita ja juodessani hänen
-kamalaa Rosoliotaan. Sillä asia on niin, että minun oli määrä kello
-kymmenen saapua erään akkunan alle, jossa erään henkilön siihen
-aikaan piti istua katselemassa kuuta soma rypytetty yömyssy päässä ja
-armaat hiukset paperruksissa.
-
-Akkuna oli nyt sulettu eikä sieltä näkynyt edes kynttilääkään.
-Ja vaikka minä yskin ja ryin ja viheltelin puutarhan aidan
-takana ja hyräilin laulua, josta eräs henkilö hyvin paljon piti,
-vieläpä viskasin akkunaan pienen kivenkin, joka osui suorastaan
-ristikon väliin -- en saanut hereille ketään muuta kuin ison
-vahtikoiralurjuksen, joka haukkui ja ulisi ja hyppeli aitaa vasten
-niin vimmatusti, että pelkäsin sen milloin vain sieppaavan nokkani
-hampaittensa väliin.
-
-Siten minun täytyi niin joutuin kuin suinkin lähteä tieheni. Ja
-seuraavana aamuna äiti ja sisaret olivat laittaneet minulle aamiaisen
-kello neljäksi ja kello viisi tuli Lontooseen menevä tyhjä, kuusi
-sisäistuinta käsittävä postivaunu "Uskollinen", ja minä kapusin ylös
-katolle näkemättä Mary Smithiä.
-
-Kun me kuljimme talon sivutse, näytti kyllä siltä kuin olisi hänen
-huoneensa akkunaverho ollut vedetty sivulle hiukan verran. Varmasti
-oli akkuna ainakin auki, ja sulettu se oli edellisenä yönä. Mutta
-vaunu vieri eteenpäin, ja kylä, talo, kirkkotarha ja Hicksin
-heinäsuovat olivat pian näkymättömissä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Äläs! Onpa siinä kroosia!" sanoi ajajalle tallipoika, joka poltteli
-sikaaria, katsellen minua ja sormella tonkien nokkaansa.
-
-En ollut nimittäin ensinkään riisuutunut tätini kesti-illan jälkeen,
-ja kun olin pahalla tuulella ja kaikki vaatteet oli vielä sullottava
-kirstuihin ja paljon muuta ajattelemista, olin kokonaan unhottanut
-rouva Hoggartyn rintasoljen, jonka edellisenä yönä olin pistänyt
-paidanrinnukseeni.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-KERTOO, KUINKA TIMANTTI TULEE LONTOOSEEN JA AIKAAN SAA IHMEELLISIÄ
-ASIOITA SEKÄ CITYSSÄ ETTÄ WESTENDISSÄ.
-
-
-Tässä tarinassa kerrotut tapahtumat sattuivat parisenkymmentä vuotta
-sitten, jolloin, kuten lukija mahtanee muistaa, Lontoon Cityn
-oli vallannut kaikenkaltaisten yhtiöitten perustamiskiihko, mikä
-moniaille ihmisille tuotti sievät omaisuudet.
-
-Olin tähän aikaan, koska totuus on saatettava ilmi, kolmastoista
-kirjanpitäjä neljästäkolmatta nuorukaisesta, jotka työskentelivät
-valtaavan laajassa West Diddlesex Palo- ja Henkivakuutusyhtiössä
-yhtiön muhkeassa kivitalossa Cornhillissa. Äiti oli eläkerahaa
-vastaan sijoittanut neljäsataa puntaa tähän yhtiöön, joka maksoi
-hänelle kokonaista kolmekymmentä ja kuusi puntaa vuodessa -- mikään
-muu Lontoon yhtiöistä ei luvannut enempää kuin kaksikymmentäneljä.
-Johtokunnan puheenjohtaja oli suuri herra Brough, toiminimestä
-Brough ja Hoff, Crutched Friarskadulta, jonka laivat purjehtivat
-Välimerta. Kauppahuone oli uusi, mutta sen viikunain ja pesusienten
-liike oli mahtava ja Zanten korinttien kaupassa se oli kaikkien Cityn
-toiminimien edellä.
-
-Brough oli suuri mies eriuskolaisten keskuudessa ja hänen nimensä
-näkyi aina keräyslistan otsikossa satojen puntien edessä, milloin
-nämät hyvät ihmiset perustivat jonkun hyväntekeväisyysseuran. Hänellä
-oli yhdeksän kirjanpitäjää konttorissaan Crutched Friarsilla. Ei
-yhtään hän suostunut ottamaan vastaan ilman pyrkijän syntymäpaikan
-koulunopettajan ja papin antamaa todistusta, jossa nämät menivät
-täyteen takuuseen hänen siveellisyydestään ja uskonnollisuudestaan.
-Ja paikat olivat niin haluttuja, että hän sai neljän tai viiden
-sadan punnan hyvityksen jokaisesta nuoresta miehestä, jonka teki
-orjaksi kymmeneksi tunniksi päivässä ja jolle siitä korvaukseksi
-paljasti kaikki Välimeren kaupan salaisuudet. Hän oli suuri mies
-myöskin Lontoon pörssissä. Ja meidän nuoret pojat kuulivat useasti
-pörssikauppiasten kirjanpitäjiltä (me näetsen tapasimme syödä
-päivällistä yksissä "Kukossa ja lampaassa", kunnianarvoisessa
-paikassa, jossa saa mainion palan lihaa, leipää, vihanneksia,
-juustoa ja puolikkaan portteria, kaikki yhdestä shillingistä ja
-vielä jää pennyn-lantti juomarahaksi) -- nuorten pörssikauppiasten
-oli siis tapana kertoa meille, mitä äärettömiä eriä Brough sijoitti
-espanjalaisiin, kreikkalaisiin ja kolumbialaisiin papereihin. Hoff
-ei niihin puuttunut ollenkaan, hän vain pysyi kotona yksinomaan
-hoitaen kauppahuoneen asioita. Hän oli nuori mies, hyvin hiljainen
-ja vakava, uskonnoltaan kveekari. Brough oli ottanut hänet
-kauppakumppanuuteen kolmisenkymmenen tuhannen punnan hintaa
-vastaan, ja varsin hyvä kauppa se oli sittenkin. Minulle kerrottiin
-suurimmassa tuttavallisuudessa, että kauppahuone säännöllisesti joka
-vuosi jakoi voittoa runsaat seitsemän tuhatta puntaa, josta puolet
-peri Brough, Hoff kaksi kuudennesta ja viimeisen kuudenneksen vanha
-Tudlow, joka oli ollut herra Broughin kirjanpitäjä ennen kun uusi
-yhtiö pantiin alkuun. Tudlow kävi aina kovin kehnosti puettuna, ja
-me pidimme häntä vanhana saiturina. Muuan meidän miehistämme, Bob
-Swinney nimeltään, tapasi sanoa, että Tudlowin osuus oli pelkkää
-lorua ja että se tuli kaikki Brough'ille, mutta Bob tiesi aina asiat
-vain puoliksi, käytti tavallisesti viheriätä ratsastustakkia ja pääsi
-vapaasti Covent Gardenin teatteriin. Hän piti aina ääntä putikassa,
-kuten me sitä kutsuimme (vaikkei se ollut mikään putikka, vaan yhtä
-pulska konttori kuin mikä muu hyvänsä Cornhillissa) -- hän piti aina
-ääntä Vestriksestä ja neiti Treestä ja lauleli laulua "Peipposesta",
-erästä Charles Kemblen[5] kuuluisaa laulua "Neito Mariannasta",
-kappaleesta, johon silloin kaikki olivat hullaantuneet ja joka oli
-otettu tunnetusta kertomuskirjasta, minkä oli tehnyt muuan Peacock,
-Itä-Intian komppanian kirjanpitäjiä; ja mainion hyvä paikka hänellä
-onkin.
-
-Kun Brough sai kuulla, millä tavalla nuorukainen Swinney solvasi
-häntä ja että hänellä oli vapaapaikka teatterissa, niin hän saapui
-päivänä muutamana alas konttoriin, missä me kaikki neljäkolmatta
-olimme koolla, ja piti puheen, jonka vertaista kauneudessa minä
-harvoja olen elämässäni kuullut. Parjauksesta hän ei välittänyt,
-sanoi hän, panettelu on osa ja kohtalo jokaisen julkisen miehen,
-jolla on ankarat periaatteet ja joka näitä tinkimättä seuraa,
-mutta sitä vastoin hän ei voinut olla välinpitämätön jokaisen
-gentlemannin luonteesta, jotka kuuluivat West Diddlesex-yhtiöön.
-Tuhansien menestys oli heidän huostassaan, miljoonia puntia kulki
-joka päivä heidän kättensä kautta, City, koko maa katsoi ylös
-heihin, järjestyksen, kunniallisuuden, esimerkillisyyden esikuviin.
-Ja jos hän huomasi, että näiden joukossa, joita hän piti kuin omina
-lapsinaan -- joita hän rakasti kuin omaa lihaansa ja vertansa --
-oli poikettu pois tästä järjestyksestä, että tätä säännöllisyyttä
-ei oltu ylläpidetty, että tätä hyvää esimerkkiä ei oltu kannettu
-korkealla (herra Brough puhui aina tähän juhlalliseen tapaan) --
-jos hän huomasi lastensa poikenneen pois siveellisyyden, uskonnon
-ja sopivaisuuden terveellisistä käskyistä -- jos hän huomasi
-ylimmässä tai alimmassa -- pääkirjanpitäjästä, jolla on kuusi sataa
-vuodessa, aina ovimieheen, joka lakaisi portaat -- jos hän havaitsi
-pienimmänkin säädyttömyyden tahran, hän heittäisi rikkojan luotaan --
-niin, vaikka se olisi hänen oma poikansa, heittäisi hän tämän luotaan.
-
-Kun hän puhui näin, puhkesi Brough kyyneliin; ja me jotka emme
-tienneet, mitä tuleman piti, katselimme toisiimme kalpeina
-kuin lakanat; kaikki paitsi Swinney, 12. virkailija, joka oli
-viheltelevinään. Kun Brough oli pyyhkinyt silmänsä ja toipunut
-ennalleen, hän kääntyi ympäri; ja ah, kuinka sydämeni tykyttikään
-hänen katsoessaan minua suoraan kasvoihin! Olipa kuitenkin
-helpottavaa, kun hän huusi jyrisevällä äänellä:
-
-"Herra Robert Swinney!"
-
-"Sir Teille", sanoi Swinney niin viileästi kuin mahdollista, jolloin
-muutamat miehistä alkoivat tirskua.
-
-"Herra Swinney, jyrisi Brough, vielä kovemmalla äänellä kuin
-aikaisemmin, -- kun tulitte tähän toimistoon -- tähän perheeseen,
-sir, sillä sellainen se on, olen ylpeä voidessani niin sanoa --
-te kohtasitten 23 niin hurskasta ja säännöllistä nuorta miestä
-kuin koskaan on työskennellyt yhdessä -- joille koskaan on uskottu
-tämän mahtavan pääkaupungin ja kuuluisan imperiumin rikkaudet.
-Te kohtasitten, sir, kohtuullisuutta, säännöllisyyttä ja hyvää
-käytöstä; ei mitään säädyttömiä lauluja kuulunut tässä paikassa,
-joka on pyhitetty -- liikeasioille; mitään panetteluja ei kuiskailtu
-laitoksen johtoa vastaan -- mutta ohitan menneet: voin hyvin ohittaa
-ne, sir -- ei mikään maallinen keskustelu tai ruma leikinlasku
-häirinnyt näiden herramiesten huomiota tai pilannut heidän työnsä
-rauhallista näyttämöä. Kohtasitten kristittyjä ja herrasmiehiä, sir."
-
-"Maksoin paikastani kuten muutkin", sanoi Swinney. "Eikö isäni
-ostanut osakk--?"
-
-"Hiljaa, sir! Arvoisa isänne kyllä osti tämän yrityksen osakkeita,
-jotka tulevat jonakin päivänä tuottamaan hänelle suurenmoisen voiton.
-Hän siis _todellakin_ hankki osakkeita, muuten ette olisi koskaan
-täällä. Voin tyydytyksellä sanoa, että jokaisella täällä olevalla
-nuorella ystävälläni on isä, veli, rakas sukulainen tai ystävä,
-jolla on samanlainen suhde yritykseemme; eikä yksikään heistä ole
-ilman motivaatiota hankkimaan, hyvää komissiota vastaan, muita
-henkilöitä liittymään mainioon yhdistykseemme. _Mutta_, sir, minä
-olen sen johtaja. Näette minun allekirjoittaneen työsopimuksenne; ja
-samalla tavoin minä, John Brough, peruutan sen. Menkää pois, sir! --
-jättäkää meidät -- luopukaa perheestä, joka ei voi enää pitää teitä
-rinnoillaan! Herra Swinney, olen itkenyt -- olen rukoillut, ennenkuin
-tulin tähän johtopäätökseen; olen kuunnellut neuvoja, sir, ja olen
-lujasti päättänyt. Lähtekää luotamme!"
-
-"En kuitenkaan ilman kolmen kuukauden palkkaa, herra Brough."
-
-"Se maksetaan isällenne, hyvä herra."
-
-"Vielä mitä! minäpä kerron Teille jotakin, Brough, minä olen
-täysikäinen, ja jollette Te maksa minulle palkkaani, niin minä laitan
-Teidät arestiin -- lempo soi, sen minä teen! Minäpä tyyrään Teidät
-tyrmään, taikka ei nimeni ole Bob Swinney!"
-
-"Kirjoittakaa, herra Roundhand, tälle turmeltuneelle nuorelle
-miehelle kolmen kuukauden palkan määräys."
-
-"Kaksikymmentä yksi puntaa ja viisi, Roundhand, eikä leimasta
-mitään", huusi julkea Swinney. -- Siinä se on, kuitataan! Ei Teidän
-tarvitse osottaa sitä pankkiirilleni. Ja jos joku Teistä, pojat,
-haluaa lasillisen punssia tänä iltana kello kahdeksan, niin Bob
-Swinneyn luo! Maksusta ei puhetta. Jos herra Brough _tahtoisi_ tehdä
-minulle sen kunnian ja lyöttäytyisi joukkoon? Tulkaa pois, elkää
-huoliko kieltäytyä!"
-
-Me emme jaksaneet kestää enään tätä häpeämättömyyttä, vaan
-purskahdimme nauramaan kuin villityt.
-
-"Ulos huoneesta!" kiljui herra Brough, jonka kasvot olivat menneet
-aivan sinisiksi. Ja Bob otti naulakosta vaalean hattunsa ja marssi
-matkaansa, "savipönttönsä", kuten hän sitä nimitti, vahvasti
-kallellaan. Hänen mentyään herra Brough piti meille toisen luennon,
-jonka neuvoja me kaikki päätimme käyttää hyväksemme, ja astuen
-Roundhandin pöydän ääreen, asetti kätensä kassanhoitajan olalle ja
-katsoi pääkirjaan.
-
-"Paljonko rahaa on tänään tullut, Roundhand?" sanoi hän hyvin
-ystävällisesti.
-
-"Se leskihän se toi rahansa: yhdeksänsataa ja neljä puntaa kymmenen
-shillinkiä ja kuusi pennyä. Kapteeni Sparr on maksanut osakkeensa
-täyteen, mutta hän nurisee ja sanoo, ettei hänellä ole enään
-mitään; viisikymmentä osaketta, kaksi maksuerää, tekee kolme
-viideskymmenesosaa, herra johtaja."
-
-"Hän nurisee aina!"
-
-"Hän sanoo, ettei hänellä ole penniäkään, millä ravita
-ruumisraukkaansa osingon jakopäivään asti."
-
-"Entä mitä muuta?"
-
-Herra Roundhand selaili kirjan läpi ja sai kokoon kaikkiaan
-yhdeksäntoista sataa puntaa. Meidän liikkeemme luisti erinomaisesti
-nykyisin. Vaan siihen aikaan kun minä tulin konttoriin, meidän oli
-tapana istuskella ja naureskella, laskea leikkiä ja lukea lehtiä
-päivät päästään, ja hirveällä hopulla laittautua paikoillemme, kun
-joku sattumoisin asioissaan astui sisään. _Silloin_ ei Brough koskaan
-välittänyt naurustamme tai laulustamme ja oli mitä parhaissa väleissä
-Bob Swinneyn kanssa. Mutta se oli entisiin aikoihin, ennen kun me
-olimme päässeet oikein varuksiimme.
-
-"Yhdeksäntoista sataa puntaa, ja tuhat puntaa osakkeita! Oivallista,
-Roundhand -- oivallista, hyvät herrat! Muistakaa, että jokainen
-osake, minkä Te tuotte lisää, tuottaa Teille viisi prosenttia
-käteistä! Pitäkää mielessä ystävänne -- pysykää uskollisesti
-paikallanne -- eläkää säännöllisesti -- toivon, ettei Teistä kukaan
-unohda käydä kirkossa. Kuka astuu herra Swinneyn paikalle?"
-
-"Herra Samuel Titmarsh."
-
-"Herra Titmarsh, minä onnittelen Teitä. Antakaa minulle kätenne,
-hyvä herra. Te olette nyt tämän yhtiön kahdestoista kirjanpitäjä
-ja Teidän palkkanne on niinmuodoin kasvanut viisi puntaa vuodessa.
-Kuinka jaksaa Teidän arvoisa äitinne, hyvä herra -- Teidän kallis
-ja erinomainen äiti-rouvanne? Hyvässä voinnissa toivoakseni? Ja
-minä palavasti rukoilen, että tämä konttori kauan, kauan saa maksaa
-hänelle vuosieläkkeensä! Pankaapa muistiin, että jos hänellä on
-enemmän rahoja talletettavana, niin hän nyt saa korkeamman koron kuin
-viimeksi, koska hän on vuotta vanhempi, ja viisi prosenttia Teille,
-poikaseni! Miksi ette Te yhtä hyvin kuin joku muu? Nuoret miehet ovat
-aina nuoria miehiä eikä kymmenen punnan paperi ole haitaksi. Vai
-miten, herra Abednego?"
-
-"Oh, eihän toki!" vastaa Abednego, kolmas kirjanpitäjä, joka juuri
-oli kielinyt Swinneystä, ja hän rupesi nauramaan, kuten me tosiaan
-kaikkikin teimme, milloin hyvänsä herra Brough laski jotakin pilan
-tapaista, emme siksi että se _oli_ pilapuhetta, vaan meidän oli
-tapana nähdä tarkotus hänen kasvojensa ilmeestä.
-
-"Noo, Roundhand", sanoo hän, "sananen Teidän kanssanne muista
-asioista. Rouva Brough tahtoo tietää, miksi ihmeessä Te ette koskaan
-eksy Fulhamiin."
-
-"Hyvänen aika, se on liika ystävällistä", sanoi Roundhand perin
-ihastuneena.
-
-"Mainitkaa joku päivä, ukkoseni. Sanotaan lauantaina, ja ottakaa
-yömyssy mukaanne."
-
-"Te olette tosiaan liika ystävällinen. Minä olisin ylenmäärin
-ihastunut, mutta --"
-
-"Mutta -- ei mitään muttaa, ukkoseni. Kuulkaapas, kun rahaministeri
-osottaa minulle sen kunnian, että syö päivällistä kanssamme, ja minä
-tahdon, että Te kohtaatte hänet. Sillä asia on se, että minä olen
-Hänen Ylhäisyydelleen kehunut Teitä parhaimmaksi kassanhoitajaksi
-koko saarivaltakunnassa."
-
-Roundhand ei voinut kieltäytyä seuraamasta _tällaista_ kutsua,
-vaikka, kuten hän oli kertonut meille, rouva Roundhand ja hän olivat
-aikeissa viettää lauantain ja sunnuntain Putneyssä,[6] ja me, jotka
-tiesimme minkälaista mies-polosen elämä oli, olimme varmat siitä,
-että pääkirjanpitäjä saisi koreat haukkumiset vaimoltaan, kun tämä
-kuulisi, mistä oli kysymys. Hän oli näetsen kovasti nyreissään rouva
-Broughille, sillä rouva Brough, jolla oli vaunut, väitti, ettei
-tiennyt, missä Pentonville[7] sijaitsi, eikä siksi voinut käydä
-tervehtimässä rouva Roundhandia. Vaikka olisihan toki luullut hänen
-ajajansa löytävän tien.
-
-"Jaha, ja sitten, Roundhand", jatkoi johtajamme, "kirjoittakaa,
-tehkää hyvin, seitsemän sadan määräys. Hoo, elkäähän repäiskö
-silmiänne, mies, en ole karkuun lähdössä. Kas niin -- seitsemän sataa
--- ja yhdeksänkymmentä, sanokaamme yksin tein. Meillä on yhtiökokous
-lauantaina, mutta elkää olko huolissanne, minä kyllä teen niistä
-tilin, ennen kun ajetaan luokseni. Ministerin otamme vaunuihin
-Whitehallissa".[8]
-
-Niin sanoen herra Brough käänsi maksuosotuksen kokoon ja hyvin
-sydämellisesti puristaen herra Roundhandin kättä, nousi nelivaljakon
-vetämiin vaunuihinsa (hän käytti aina neljää hevosta, Cityssäkin,
-missä se on niin vaikeata), jotka odottivat häntä konttorin ovella.
-
-Bob Swinneyn oli tapana sanoa, että Brough velkoi yhtiötä kahdesta
-hevosesta, mutta ei koskaan ollut uskominen puoliakaan Bobin
-puheista, hän oli semmoinen koiranleuka ja pilkkakirves.
-
-En tiedä, mitenkä lie ollut, mutta minusta ja eräästä Hoskins
-nimisestä pojasta (yhdestoista kirjanpitäjä), joka asui kanssani
-Salisburyn torikorttelissa, Fleet-kadulla, missä meillä oli hauska
-asumus toisessa kerroksessa, tuntui huilunsoittelumme tavattoman
-ikävältä tänä iltana, ja kun ehtoo oli hyvin kaunis, lähdimme
-kuljeksimaan West Endiin[9] päin. Saapuessamme vastapäätä Covent
-Gardenin teatteria olimme aivan lähellä "Globen krouvia" ja muistimme
-samalla Bob Swinneyn vieraanvaraisen kutsun. Emme olleet mitenkään
-kuvitelleet, että hän oli tarkottanut totta kutsullaan, mutta
-arvelimme, että saattaisi sittenkin pistäytyä sisälle; missään
-tapauksessa siitä ei voinut vahinkoa olla.
-
-Vaan sielläpä me tapasimmekin Bobin takasalissa, missä hän oli
-luvannut olla, istumassa pöydän päässä, paksun tupakansavun keskellä,
-ja kahdeksantoista pojistamme kalistelemassa ja hakkaamassa lasejansa
-pöytään.
-
-Minkä rähinän he nostivat meidän astuessamme sisään! "Hurraa!" huusi
-Bob, "tässä tulee kaksi lisää! Vielä kaksi tuolia, Mary, vielä kaksi
-lasia, vielä lämmintä vettä ja vielä kaksi kippoa viinaa! Kukapa
-herran nimessä olisi uskonut näkevänsä Titin täällä?"
-
-"Niin", sanoin minä, "me tulimme tänne aivan sattumalta."
-
-Nämät sanat synnyttivät uuden kauhean metakan -- seikka oli nimittäin
-tosiaan se, että joka mies näistä kahdeksastatoista oli sanonut
-tulleensa sattumalta. Miten olikaan, hupaisen illan se sattuma meille
-antoikin, ja antelias Bob Swinney maksoi joka killingin.
-
-"Hyvät herrat!" sanoi hän maksettuaan laskun, "olen kutsunut Teidät
-juomaan kunnioitettavan herra John Broughin terveydeksi, koska minun
-on kiittäminen häntä siitä kahdenkymmenen yhden punnan ja viiden
-shillingin lahjasta, minkä hän antoi minulle tänä aamuna. Mitä
-sanonkaan -- kaksikymmentä yksi ja viisi? Ei, vaan sen ja vielä
-yhden kuukauden palkan, joka minun olisi ollut maksaminen -- sakkoa
--- viimeistä penniä myöden, -- lempo soi! siitä että olin lähtenyt
-paikastani, kuten olin aikonut tehdä huomen-aamulla. Minä olen saanut
-uuden paikan, erinomaisen paikan, voin vakuuttaa. Viisi guineaa
-viikossa, kuusi matkaa vuodessa, oma hevonen ja kevät kiesit ja
-kuljettava Länsi-Englannissa öljyä ja valaanrasvaa tarjoten. Hornaan
-kaasuyhtiö, ja eläköön herrat Gann ja Kumpp., Thames-kadulla Lontoon
-Cityssä!"
-
-Olen näin seikkaperäisesti kertonut West Diddlesex vakuutusyhtiöstä
-ja herra Broughista, sen toimeenpanevasta johtajasta (vaikkei yhtiötä
-eikä sen johtajaa, hyvin ymmärrettävästi ole mainittu oikealta
-nimeltä), sen tähden että minun ja timanttineulani kohtalo oli
-salaperäisellä tavalla yhteydessä kummankin kanssa, kuten kohta
-näytän.
-
-Teidän täytyy saada tietää, että West Diddlesexin pojat suuresti
-kunnioittivat minua, sen tähden, että minä tulin paremmasta perheestä
-kuin enimmät heistä, olin saanut klassillisen kasvatuksen, ja
-etenkin, koska minulla oli rikas täti, rouva Hoggarty, josta, täytyy
-se tunnustaakseni, minun oli tapana vankasti kerskailla. Ei ole
-mitenkään haitallista olla arvossa pidetty tässä maailmassa, mikäli
-olen huomannut, ja ellei hieman kehuskele puolestaan, niin saattaa
-olla varma siitä, ettei tuttavista kenkään näe vaivaa toisen tähden
-eikä kerro maailmalle hänen ansioitaan.
-
-Niin että kun minä kotona käytyäni palasin konttoriin ja asetuin
-sijalleni vanhan päiväkirjan ääreen vastapäätä Birchin-kujaa päin
-antavaa likaista ikkunaa, annoin piankin poikasten tietää, että
-vaikka rouva Hoggarty ei ollut suonut minulle suurta rahasummaa,
-kuten olin odottanut -- minä olin todella luvannut tusinalle heistä
-pitää kekkerit joen varrella, jos luvatut rikkaudet tulisivat minulle
--- minä annoin heidän tietää, sanon, että vaikka tätini ei ollut
-suonut minulle yhtään rahaa, hän oli lahjoittanut minulle komean
-timantin, joka oli ainakin kolmenkymmenen guinean arvoinen, ja että
-minä jonakuna päivänä prameilisin liikkeessä timantti rinnassani.
-
-"Oo, antakaa nähdä se!" sanoo Abednego, jonka isä oli väärien
-jalokivien ja kultaketjujen kauppias Hanway Yardissa, ja minä
-lupasin, että hänen piti saada se silmätäkseen, heti kun se oli
-uudessa asussa. Kun kaikki taskurahanikin olivat lopen huvenneet
-(istuinpaikka vaunuissa kotiin ja takaisin, viisi shillinkiä
-piikatytölle kotona, kymmenen tätini neitsyelle ja palvelijalle,
-viisikolmatta shillinkiä häviötä whistipelissä, kuten jo kerroin,
-ja viisitoista shillinkiä kuusi pennyä pieniin hopeasaksiin erään
-henkilön armaille pikku sormille), niin Roundhand, joka oli perin
-hyväsydäminen mies, kutsui minut päivälliselle ja antoi etukäteen
-kuukauden palkan: seitsemän puntaa yhden shillingin ja kahdeksan
-pennyä. Roundhandin kotona Myddeltonin torikorttelissa Pentonvillen
-varrella syötäessä vasikan selkäpaistia ja juotaessa lasillista
-portteria opin tuntemaan ja näinkin, kuinka pahasti vaimo häntä
-piteli, niinkuin taannoin kerroin. Poika parka! -- meidän kaikkien
-alakirjanpitäjäin mielestä oli mainio asia istua yksinään pöytänsä
-ääressä ja nostaa viisikymmentä puntaa kuussa, kuten Roundhand, mutta
-minusta tuntuu, että Hoskinsin ja minun oli, luritellessamme yhdessä
-huilua toisen kerran kamarissamme Salisburykorttelissa, koko paljoa
-parempi olla kuin päämiehemme -- ja sopusointukin eheämpi, vaikka
-meidän soittelumme oli kylläkin säälittävää.
-
-Eräänä päivänä Gus Hoskins ja minä pyysimme Roundhandilta lupaa
-saada lähteä jo kello kolmelta, meillä kun oli _erityistä asiaa_
-West Endiin. Hän tiesi, että se koski Hoggartyn isoa timanttia, ja
-antoi luvan, ja me matkaan. Saavuttuamme St. Martin's-kujalle Gus
-osti sikaarin näyttääkseen juhlalliselta, ja puhalteli sitä koko
-matkan kujaa ja lehtokujia pitkin Coventry-kadulle asti, missä herra
-Poloniuksen kauppa on, kuten jokainen tietää.
-
-Ovi oli auki, ja useat vaunut täynnä naisia pysähtyivät ulkopuolelle
-ja purkivat kuormansa. Gus pisti kädet taskuunsa -- siihen aikaan
-käytettiin hyvin laajoja housuja, joissa oli avarat laskokset
-ja hyvin kapeat lahkeen suut, mistä saappaat tai puolisaappaat
-pistettiin ulos (hienostolla oli saappaat, mutta me Cityn puotipojat,
-joilla oli kahdeksankymmenen punnan vuosipalkka, tyydyimme
-puolisaappaisiin) --, ja kun Gus levitti housujansa niin kauas
-lonkistaan kuin mahdollista ja tuprutteli tupakkaansa ja iski katuun
-kenkiensä raudoitettuja korkoja ja kun hänellä lisäksi oli niin
-nuoreksi mieheksi perin tuuhea poskiparta, niin hän todella näytti
-oikein komealta pojalta, jota jokainen pitikin merkittävänä henkilönä.
-
-Hän ei kuitenkaan tahtonut tulla puotiin sisälle, vaan jäi ulos
-katsoa tuijottamaan akkunassa olevia kultaisia patoja ja kattiloita.
-Minä astuin sisään ja vähän yskittyäni ja ryittyäni, sillä en
-ollut koskaan ennen käynyt niin hienossa paikassa, pyysin eräältä
-herrasmieheltä saada puhutella herra Poloniusta.
-
-"Millä saatan Teitä palvella, hyvä herra?" sanoo herra Polonius, joka
-sattui seisomaan siinä vallan vieressä palvellen kolmea naisihmistä,
-yhtä hyvin vanhaa ja kahta nuorta, jotka tarkasti tutkivat muuatta
-helmistä kaulakoristetta.
-
-"Tämä koriste on luullakseni ennenkin ollut Teidän huostassanne, hyvä
-herra", sanoin minä vetäen esiin solkeni takin taskusta. -- Se on
-kuulunut tädilleni, rouva Hoggartylle Castle Hoggartysta."
-
-Vanha nainen, joka seisoi lähellä, katsahti taakseen, kun tätä puhuin.
-
-"Minä myin hänelle kultaiset kaulavitjat ja lyövän taskukellon vuonna
-1795", sanoi herra Polonius, joka tahtoi osottaa muistavansa kaikki,
-"ja kapteenille hopeaisen punssikauhan. Miten jaksaa majuri --
-eversti -- kenraali -- hm! hyvä herra?"
-
-"Kenraali", sanoin minä. "Ikäväkseni täytyy minun sanoa", vaikka olin
-vallan ylpeä siitä, että tämä hieno mies puhutteli minua tällä tapaa,
-"herra Hoggartya ei -- ole enään. Mutta minun tätini on lahjoittanut
-minulle tämän -- tämän korukalun, joka, kuten näette, sisältää
-hänen miehensä kuvan. Sitä minä pyydän Teitä, hyvä herra, huolella
-säilyttämään, ja tätini haluaa, että te laitatte tämän timantin
-sievästi uusiin puitteisiin."
-
-"Sievästi ja soreasti, tietenkin, hyvä herra."
-
-"Niin, nykyaikaiseen tapaan, ja lähettäkää lasku hänelle. Siinähän on
-tuon korukapineen ympärillä melko määrä kultaa, jonka Te tietenkin
-suvaitsette laskea pois."
-
-"Viimeistä pennyä myöten", sanoo herra Polonius kumartaen ja
-katsellen timanttia. "Se on tosiaan ihmeellinen kapine", sanoi hän,
-"vaikka timantti on todellakin soma pieni kappale. Katsokaahan sitä,
-mylady. Se on iiriläistä tekoa, leimattu v:lta 95 ja saattaa kenties
-muistuttaa Teidän Armonne varhaisimman nuoruuden aikoja."
-
-"Olkaa höpisemättä, herra Polonius!" sanoi vanha nainen, pieni
-kaitakasvoinen vaimo, jonka kasvot olivat tuhansissa rypyissä.
-"Kuinka Te _rohkenette_, herra hyvä, puhua sellaista hölynpölyä minun
-kaltaiselleni vanhalle vaimolle. Enkö minä ollut viisikymmenvuotias
-vuonna 95 ja iso-äiti vuonna 96?" Hän pisti esiin pari kuihtunutta,
-vapisevaa kättä, avasi kannen, tarkasti sitä hetkisen ja sitten
-purskahti nauramaan: "Niin totta kuin elän, onhan se iso Hoggartyn
-timantti!"
-
-Taivasten tekijät! mikä talismani olikaan joutunut käsiini?
-
-"Katsokaa, tytöt", jatkoi vanha nainen, "tämä on koko Irlannin isoin
-koriste. Tämä punanaamainen mies tässä keskellä on polonen Mick
-Hoggarty, eräs orpanani, joka oli rakastunut minuun vuonna 84, kun
-minä juuri olin menettänyt rakkaan isoisä-parkanne. Nämät kolmetoista
-punaista hiuksenheiskaletta edustavat hänen kolmeatoista kuuluisaa
-sisartaan -- Biddy, Minny, Theddy, Widdy (lyhennys Williaminasta),
-Freddy, Izzy, Tizzy, Mysie, Grizzy, Polly, Dolly, Neil ja Bell
--- kaikki naimisissa, kaikki julmia ja kaikki punatukkaisia. Ja
-kenen heistä Te olette poika, nuori mies? -- vaikka oikeus vaatii
-myöntämään, ettette ole perheen muotoon."
-
-Kaksi kaunista nuorta naista käänsi minuun kaksi kaunista mustaa
-silmäparia ja odotti vastausta, jonka he olisivat saaneetkin, ellei
-vanha vaimo olisi ruvennut latelemaan satoja juttuja yllämainituista
-kolmestatoista naisesta ja kaikista heidän rakastajistaan,
-kaikista heidän vastoinkäymisistään ja kaikista Mick Hoggartyn
-kaksintaisteluista. Hän oli viidenkymmenen vuoden roskajutut tietävä
-kronika. Vihdoin hänet keskeytti ankara yskäkohtaus, jonka loputtua
-herra Polonius erinomaisen kohteliaasti kysyi minulta, mihin hän
-saisi lähettää neulan ja tahdoinko pitää hiukset.
-
-"En", sanoin minä, "en välitä hiuksista."
-
-"Entä neula, hyvä herra?"
-
-Minua oli hävettänyt osotteeni ilmoittaminen. "Mutta kissa vieköön!"
-ajattelin minä, "miksi minä? --"
-
-    Saa kuninkaalta aatelin
-    ja arvon kreivi, herttua,
-    on miehen kunto kuitenkin
-    jaella vaikea.
-
-Mitä syytä minun olisi salata näiltä naisilta, missä asun?
-
-"Olkaa hyvä ja lähettäkää kapine, saatuanne sen valmiiksi, herra
-Titmarshille, n:o 3 Bell-kuja, Salisburyn kortteli, lähellä St.
-Briden kirkkoa, Fleet-katu. Pyydän, soittakaa toisen kerroksen
-kelloa."
-
-"Hyvä herra, kuinka?" sanoi herra Polonius.
-
-_"Kuinka!"_ huusi vanha vaimo. "Herra Kuinka? _Mais, ma chère,
-c'est impayable_.[10] Tulkaa pois -- tääll' on vaunut! Antakaa
-käsivartenne, herra Kuinka, nouskaa sisään ja kertokaa minulle kaikki
-kolmestatoista tädistänne."
-
-Hän tarttui minua käsipuolesta ja hynttäsi puodista niin kerkeään
-kuin mahdollista, nuorten naisten nauraen seuratessa perästä.
-
-"No, hypätkää sisään, kuuletteko?" sanoi hän pistäen terävän nokkansa
-ulos vaunun akkunasta.
-
-"En voi, mylady", sanon minä, "minulla on täällä ystävä."
-
-"Vielä vai! mäkeen koko ystävänne ja hypätkää sisään!" Ja ennen kun
-kerkesin kunnolleen saada sanaa suustani, työnsi muuan iso puuteroitu
-roikale, keltaiset samettiset polvihousut jalassa, minut vaunujen
-portaita ylös ja paiskasi oven kiinni perässäni.
-
-Juuri vaunujen vieriessä pois ennätin silmätä Hoskinsiin, enkä
-koskaan unohda hänen muotoansa. Siinä seisoi Gus, suu ammollaan,
-silmät pyöreinä muljottaen, savuava sikaari kädessään, ihmetellen
-minkä jaksoi minulle juuri sattunutta merkillistä seikkailua.
-
-"Kuka on tämä Titmarsh?" sanoo Gus. "Vaunuihin oli aatelinen kruunu
-maalattu, niin hitto soi olikin!"
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-KUINKA TIMANTIN OMISTAJA VIEDÄÄN POIS UPEISSA VAUNUISSA JA HYVÄ ONNI
-HÄNTÄ VIELÄ EDELLEEN SEURAA.
-
-
-Minä istuin vaunujen takaistuimella vierelläni sangen sievä nuori
-nainen, rakkaan Maryni iässä -- nimittäin seitsemäntoista vuotta
-ja yhdeksän kuukautta; ja meitä vastapäätä istui vanha kreivitär
-ja hänen toinen pojantyttärensä -- kaunis hänkin, vaikka kymmentä
-vuotta vanhempi. Muistan, että minulla tuona päivänä oli ylläni
-kiiltonappinen sininen takkini ja nankinihousut, valkea koruliivi ja
-päässä Dandon silkkihattu, joka juuri oli tullut muotiin vuonna 22 ja
-näytti melkoista loistavammalta kuin paras majavanhattu.
-
-"Ja kuka oli se kamala olento" -- alotti hänen armonsa jälleen -- "se
-kauhean raakamainen, suurikitainen tomppeli korkorautaisine kenkineen
-ja jäljiteltyine kultavitjoineen, joka töllisteli meitä noustessamme
-vaunuihin?"
-
-Kuinka hän oli saattanut huomata, että Gusin vitjat olivat
-jäljitellyt, sitä en voi sanoa, mutta niin ne olivat, ja me olimme
-ostaneet ne viidelläkolmatta shillingillä ja kuudella pennyllä vain
-viikko takaperin MacPhailin kaupasta St. Paulin kirkkotorin varrelta.
-Mutta minä en pitänyt siitä, että ystävääni soimattiin ja siksi
-puhuin hänen puolestaan:
-
-"Rouva hyvä", sanon minä, "se nuori gentlemanni on nimeltään Augustus
-Hoskins. Me asumme yhdessä eikä löydy parempaa eikä hyväsydämisempää
-poikaa."
-
-"Te teette aivan oikein puolustaessanne ystäviänne, hyvä herra",
-sanoi toinen naisista, jonka nimi näkyi olevan lady Jane.
-
-"Niin totta vie tekeekin, lady Jane, ja minä pidän uljuudesta
-nuoressa miehessä. Vai on hänen nimensä Hoskins? Minä tunnen,
-ystäväiseni, kaikki Englannin Hoskinsit. Niitä on Lincolnshiren
-Hoskinsit, Shropshiren Hoskinsit -- sanotaan, että amiraalin tytär,
-Bell, oli rakastunut mustaan palvelijaan tai laivamieheen tai
-johonkin semmoiseen, mutta maailmahan on niin panettelevainen. Niitä
-on myöskin tohtori Hoskins Bathista, joka hoiti rakasta Drum-parkaa
-hänen sairastaessaan kurkkumätää. Ja rakas vanha Fred Hoskins-raukka,
-luuvaloinen kenraali. Minä muistan, kuinka hän oli hoikka kuin
-hämähäkki vuonna 84 ja elävä kuin ammatti-ilveilijä ja rakastunut
-minuun -- oo, kuinka hän oli rakastunut minuun!"
-
-"Sinulla näyttää olleen kokonainen lauma ihailijoita noihin aikoihin,
-isoäiti?" sanoi lady Jane.
-
-"Satoja, rakkahani -- satoja tuhansia! Minä olin koko Bathin
-suosikki ja suuri kaunotar myöskin. Olisitteko koskaan tullut sitä
-ajatelleeksi nyt, vastatkaa omantunnonmukaisesti ja imartelematta,
-herra... kuinka se nimenne kuuluikaan?"
-
-"Tosiaankaan, hyvä rouva, en koskaan", vastasin minä, sillä vanha
-vaimo oli niin ruma kuin olla saattaa. Ja sen sanoessani molemmat
-nuoret naiset kirkuen nauramaan, ja minä näin, mitenkä suurine
-poskipartoineen ylvästelevät lakeijat virnottelivat vaunujen perässä.
-
-"Toden totta, Te olette sangen suorapuheinen, herra... mikä
-olikaan nimenne -- sangen suorapuheinen todellakin, mutta minä
-pidän suorapuheisista nuorista miehistä. Mutta kaunotar minä olin.
-Kysykääpä ystävänne sedältä, kenraalilta. Hän kuuluu Lincolnshiren
-Hoskinsien haaraan. Minä näin, että hänellä oli suuressa määrin
-perheen sukupiirteet. Onko hän vanhin poika? Se on sievä tila, vaikka
-pahasti velkaantunut, sillä vanha Sir George oli aika pahuus mieheksi
--- Hanburyn Williamsin ja Lyttletonin ja noiden muiden kauheitten,
-ilkeitten, hirveitten ihmisten ystäviä! Kuinka paljon luulette,
-herraseni, hänen saavan nyt, kun amiraali kuolee?"
-
-"Kas sitä en osaa sanoa, mutta amiraali ei ole ystäväni isä."
-
-"Eikö hänen ystävänsä -- mutta _onpahan_, sanon minä, enkä minä ole
-koskaan väärässä. Kuka hänen isänsä sitten on?"
-
-"Mylady, Gusin isä on nahkakauppias Skinnerkadulta Snow Hillistä,
-hyvin arvossa pidetty kauppahuone, mylady. Mutta Gus on vain kolmas
-poika eikä siksi saata odottaa suurta osuutta omaisuudesta."
-
-Molemmat nuoret naiset hymyilivät tälle selitykselle -- vanha vaimo
-sanoi: "Kuinka?"
-
-"Minä pidän siitä, hyvä herra", sanoi lady Jane, "että Te ette häpeä
-ystäviänne, minkälainen heidän asemansa elämässä lieneekin. Onko
-meidän sallittu päästää Teidät alas jossakin, herra Titmarsh?"
-
-"Ei mitään hätää, mylady", sanon minä. "Meillä on tänään vapaata
-konttorista -- ainakin antoi Roundhand lupaa minulle ja Gusille, ja
-minun on erittäin mieluista ajella vähäsen puistossa, ellei se ole
-vaivaksi."
-
-"Epäilemättä se on meille -- äärettömän hauskaa", vastasi lady Jane,
-vaikka pikemmin vakavan muotoisena.
-
-"Oi, aivan varmasti!" vahvistaa lady Fanny paukuttaen käsiään. "Eikö
-totta, isoäiti? Ja sen jälkeen kun me olemme olleet puistossa,
-me saatamme ajella Kensingtonin puutarhassa, jos herra Titmarsh
-ystävällisesti tahtoo olla seuranamme."
-
-"Mutta, Fanny, emme tee sillä tavoin", sanoo lady Jane.
-
-"Mutta me teemme kumminkin!" huusi lady Drum. "Olenhan vallan
-menehtyä halusta kuulla jotakin hänen enostaan ja kolmestatoista
-tädistään, ja te nuoret tytöt pärisette vielä siinä niin, etten tässä
-saa siunattua sanaa vaihtaa nuoren ystäväni kanssa."
-
-Lady Jane kohautti olkiaan eikä virkennyt enään sanaakaan. Lady
-Fanny, joka oli iloinen kuin kissanpoikanen (jos minun sallitaan
-sanoa sillä tavoin ylimystöstä), nauroi ja hihitti ja taas punastui,
-ja näytti olevan kovasti huvitettu sisarensa huonosta tuulesta. Ja
-kreivitär kävi heti käsiksi Hoggartyn kolmentoista missin historiaan,
-joka ei ollut läheskään lopussa, kun me saavuimme puistoon.
-
-Ette voi ajatellakaan, mitkä sadat herrat siellä selkähevosella
-ajoivat vaunujen tykö ja puhuttelivat naisia. Heillä oli kaikilla
-leikkisana lady Drumille, jolla näkyi olevan omalaatuinen luonne,
-kumarrus lady Janelle ja, varsinkin nuorilla miehillä, kohteliaisuus
-lady Fannylle.
-
-Vaikka lady Fanny kumarteli ja punastui, kuten nuoren naisen tulee,
-näytti hän kuitenkin ajattelevan jotakin muuta, sillä hän ojenteli
-päätään ulos vaunuista innolla pälyen ratsastavien joukkoon,
-ikäänkuin toivoen näkevänsä jonkun. Ahaa, hyvä lady Fanny, minä
-kyllä tiesin, mitä merkitsi, että teidän kaltaisenne nuori nainen
-oli hajamielinen ja vaaniskeli ja vain puolittain vastaili hänelle
-tehtyihin kysymyksiin. Ei huolta Sam Titmarshista, hän kyllä tietää
-yhtä hyvin kuin kuka muu hyvänsä, mitä _eräs_ henkilö merkitsee, sen
-takaan. Kun minä näin näiden temppujen jatkuvan, en malttanut olla
-vihjaisematta lady Janelle osottaakseni, että tiesin mistä päin tuuli
-kävi.
-
-"Minä arvaan, että nuori neiti etsiskelee 'erästä henkilöä'", sanon
-minä.
-
-Silloin oli _hänen_ vuoronsa näyttää totiselta, sen vakuutan,
-ja hän karahti punaseksi kuin kukko, mutta hetkisen päästä se
-hyvänluontoinen typykkä katsoi sisareensa ja molemmat nuoret naiset
-nostivat nenäliinat silmilleen ja alkoivat nauraa -- nauraa ikäänkuin
-minä olisin sanonut kaikkein hullunkurisinta maailmassa.
-
-"_IL est charmant, votre monsieur_",[11] sanoi lady Jane
-isoäidilleen. Johon minä kumarsin ja vastasin: _"Madame, vous me
-faites beaucoup d'honneur"_,[12] sillä minä osaan ranskankieltä ja
-olin hyvilläni, että nämät hyvät naiset olivat suopuneet minuun.
-"Minä olen vähäpätöinen poika parka, rouva hyvä, enkä ole tottunut
-Lontoon hienoon elämään, ja minusta todella te olette hyvin
-ystävällisiä sillä tavoin ottaessanne minut suojaanne ja antaessanne
-minun ajella hienoissa vaunuissanne."
-
-Tällä hetkellä kalpeakasvoinen, viiksihuulinen herra mustan hevosen
-selässä tuli ratsastaen vaunujen luo, ja siitä, että lady Fanny
-hieman hytkähti ja samassa kääntyi katsomaan muuanne, minä älysin,
-että eräs henkilö vihdoinkin oli tullut.
-
-"Nöyrin palvelijanne, lady Drum", tervehti hän. "Olen juuri
-ratsastanut miehen kanssa, joka oli vähillä ampua itsensä rakkaudesta
-kauniiseen kreivitär Drumiin vuonna -- no samapa tuo."
-
-"Oliko se Killblazes?" tiedusti vanha rouva. "Hän on armas vanha
-äijä, ja minä olen aivan valmis karkaamaan hänen kanssansa tällä
-samalla hetkellä. Vai oliko se ihastuttava vanha piispa? Hänellä on
-kihara hiuksistani -- hän sai sen ollessaan isän kappalaisena; ja
-saatanpa sanoa Teille, olisi aika työ löytää toinen semmoinen nyt
-samalta paikalta."
-
-"Elkää nyt, mylady!" sanon minä, -- elkää sanoko niin!"
-
-"Mutta teenpä sen sittenkin, herraseni", sanoo hän, "sillä näin
-meidän kesken, on minun pääni yhtä paljas kuin tykin kuula --
-kysykää Fannylta, eikö ole. Mitenkä se lapsirukka säikähtyi kerta
-pienenä odottamatta tullessaan pukuhuoneeseeni, kun minulla ei ollut
-tekotukkaa päässä!"
-
-"Minä toivon, että lady Fanny on tointunut siitä pelästyksestä",
-sanoi "eräs" katsoen ensin häntä ja sitten minua sen näköisenä kuin
-olisi tahtonut syödä minut. Ja uskoisitteko sen? Lady Fanny ei
-osannut muuta vastata kuin "kiitos, varsin hyvin, mylord", ja sen hän
-sanoi niin hämillään ja punastuvana kuin meidän oli tapana koulussa
-lausua Virgiliusta -- kun emme sitä osanneet.
-
-Mylord yhä katseli minua ylen tuikeasti ja mutisi jotakin toivoneensa
-saavansa sijan lady Drumin vaunuissa, kun oli väsynyt ratsastukseen,
-mihin lady Fanny hänkin mutisi jotakin "isoäidin ystävästä".
-
-"Sinun ystäväsihän, Fanny, pitäisi sinun sanoa", sanoo lady Jane.
-"Me emme varmaankaan koskaan olisi tulleet puistoon, ellei Fanny
-ehdottomasti olisi tahtonut tuoda herra Titmarshia tänne. Sallikaa
-minun esittää kreivi Tiptoff -- herra Titmarsh." Mutta sen sijaan
-että olisi nostanut hattua, niinkuin minä tein, hänen armonsa murahti
-toivovansa toista tilaisuutta ja nelisti taas pois mustan hevosensa
-selässä. Miten pirhanassa _minä_ olisin häntä loukannut, en ollenkaan
-osaa ymmärtää.
-
-Mutta näyttipä siltä, että minä olin määrätty sinä päivänä
-loukkaamaan kaikkia herrasmiehiä, sillä eikös nyt tullut paikalle
-hänen kunnianarvoisuutensa Edmund Preston, Hänen Majesteettinsa
-valtiosihteerejä (minkä aivan hyvin tiesin konttorimme kalenterista)
-ja lady Janen herra mies.
-
-Hänen kunnianarvoisuutensa ratsasti pientä vankkaa kimoa ja oli
-lihava, kalvakka mies, joka näytti siltä kuin ei hän koskaan
-liikkuisi raittiissa ilmassa.
-
-"Kuka perhana tuo on?" tokasi hän vaimolleen äreästi katsellen minua
-ja häntä.
-
-"Oh, hän on isoäidin ja Janen ystäviä", ehätti lady Fanny sanomaan
-samalla silmäten, kuin mikäkin viekas vekkuli kun hän oli, perin
-veitikkamaisesti sisareensa, joka puolestaan näytti hirveän
-säikähtyneeltä ja pyytelevästi katsoi sisareensa eikä uskaltanut
-ääntää sanaakaan. "Niin, todella", jatkoi lady Fanny, "herra Titmarsh
-on isoäidin serkku, äidin puolelta, Hoggartyn kautta. Etkö tullut
-tuntemaan Hoggarteja, Edmund, ollessasi lordi Bagwigin kanssa
-Irlannissa? Salli minun esittää sinulle isoäidin serkku, herra
-Titmarsh; herra Titmarsh, lankoni, herra Edmund Preston."
-
-Koko ajan koetti lady Jane polkea sisartansa jalalle niin kovaan kuin
-taisi, mutta se pieni ilkimys ei ottanut sitä miksikään, ja minä,
-joka en ollut koskaan kuullut tästä orpanuudesta, olin niin hämilläni
-kuin olla saattaa. Mutta minä en tuntenut kreivitär Drumia läheskään
-niin hyvin kuin hänen pojantyttärensä, se hurja tyttö. Sillä vanha
-vaimo, joka juuri oli kutsunut serkukseen Gus Hoskins parkaa,
-näytti kuvittelevan koko maailman olevan sukulaisuussuhteissa hänen
-kanssansa, ja sanoi:
-
-"Niin, me olemme sukua, emmekä kovin etäistäkään. Mick Hoggartyn
-isoäiti oli Millicent Brady, ja hän ja täti Towzer olivat sukua,
-kuten koko maailma tietää, sillä Decimus Brady Ballybradystä nai
-täti Towzerin äidin oikean serkun, Bell Swiftin -- hän ei ollut
-sukua tuomioprovastille, rakkaani, jonka perheen laita oli niin ja
-näin.[13] No, eikö se ole selvä?"
-
-"Oi, täydellisesti, isoäiti", myönsi lady Jane nauraen, mutta
-kunnianarvoisa herra, joka vielä ratsasti vierellämme, näytti perin
-äreältä ja happamalta.
-
-"Varmaanhan sinä tulit tuntemaan Hoggartyt, Edmund? -- ne kolmetoista
-punatukkaista tyttöä -- yhdeksän sulotarta ja neljä päällisiksi,
-kuten Clanboy paran oli tapana kutsua heitä. Clan parka! Teidän
-ja minun serkkuni, herra Titmarsh, ja hirveästi rakastunut minuun
-hänkin. Etkö nyt muista niitä kaikkia, Edmund? -- etkö muista? -- et
-muista Biddyä ja Minnyä, ja Theddyä ja Widdyä, ja Mysiä ja Grizzyä,
-ja Pollya ja Dollyä ja niitä muita?"
-
-"Hiiteen kaikki Hoggartyn missit!" sanoi kunnianarvoisa herra, ja
-sanoi sen niin pontevasti, että hänen harmaa kimonsa äkkiä potkasi
-takajaloillaan, jolloin herra oli vähällä lentää päistikkaa maahan.
-Lady Jane kirkasi, lady Fanny nauroi, vanha lady Drum ei näyttänyt
-olevan millänsäkään ja sanoi: "Sen olette ansainnutkin siinä
-kiroillessanne, te ilkeä mies!"
-
-"Eikö Teidän olisi parempi tulla vaunuihin, Edmund -- herra Preston?"
-lausui hänen vaimonsa tuskaisena.
-
-"Minä kyllä nousen heti pois, rouva hyvä", sanon minä.
-
-"Mitä joutavia, pysykää paikallanne!" käski lady Drum, "vaunut ovat
-minun. Ja jos herra Preston näkee hyväksi kiroilla minun ikäiselleni
-naiselle tuohon inhottavaan moukkamaiseen tapaan -- inhottavaan
-moukkamaiseen tapaan, sanon vieläkin kerran --, en voi käsittää,
-mistä hyvästä minun ystäväni näkisivät vaivaa hänen vuoksensa. Antaa
-hänen istua ajajan kanssa, jos hän haluaa, tai tulla istumaan meidän
-kahden keskelle." Ilmeistä oli, että lady Drum vihasi sydämensä
-pohjasta poikansa vävyä, ja minä olen huomannut, ettei tämäntapainen
-viha ole hienoissa perheissä mitenkään harvinainen.
-
-Herra Preston, Hänen Majesteettinsa valtiosihteerejä, oli totta
-puhuaksemme kovasti peloissaan hevosensa selässä ja siksi suuresti
-iloissaan päästessään pois hyppivältä ja potkivalta elukalta. Hänen
-kalvakat kasvonsa näyttivät vielä kalpeammilta kuin ennen ja hänen
-kätensä ja jalkansa vapisivat, kun hän kapusi alas kimon selästä ja
-antoi ohjakset palvelijalleen. Minusta mies -- tarkotan isäntää --
-tuntui vastenmieliseltä heti ensi hetkestä, kun hän tuli luoksemme
-ja puhutteli niin raa'alla tavalla lempeätä, suloista vaimoansa,
-ja mielestäni hän oli kurja pelkuri, niinkuin seikkailu kimon
-selässä osottikin hänen olevan. Sillähän olisi, lempo soi, lapsikin
-ratsastanut, ja tuossa iso mies haihatteli sydän kurkussa jo ensi
-potkauksesta.
-
-"Oo, joutukaa, tulkaa toki sisään, Edmund", sanoi lady Fanny nauraen,
-ja vaunujen astuimet laskettiin alas ja heittäen minuun tuikean
-silmäyksen hän astui sisään aikoen asettua lady Fannyn kolkkaan
-(minäpä en mielinyt hievahtaa omastani, sen takaan), kun tuo pieni
-hulivili huudahti: "Oi ei, ei millään muotoa, herra Preston! Sulkekaa
-ovi, Thomas. Voi, kuinka hauskaa näyttää koko maailmalle kuinka
-valtiosihteeri istuu penkillä kolmantena!"
-
-Ja koko murjottavalta se valtiosihteeri näyttikin, sen voin vakuuttaa!
-
-"Ottakaa minun paikkani, Edmund, elkääkä välittäkö Fannyn
-hullutuksista", pyysi lady Jane arasti.
-
-"Oh, ei, pyydän, rouva hyvä, istukaa pois. Minun on tässä varsin
-mukava, varsin mukava, ja niin toivon, että herra -- tämän herrankin
-on."
-
-"Täydellisesti, sen vakuutan", sanon minä. "Minä olin aikeissa
-tarjoutua ratsastamaan hevosenne kotiin Teidän puolestanne, koska Te
-näytitte sitä kovasti pelkäävän, mutta seikka oli se, että minun oli
-tässä niin mukava, että todellakaan _en voinut_ irtautua paikaltani."
-
-Kuinka virnistelikään vanha lady Drum, kun minä puhuin näin! Kuinka
-hänen pienet silmänsä vilkuttivat ja hänen pieni viekas suunsa
-liehehti! Minä en voinut olla puhumatta, nähkääs, sillä sisuni kiehui.
-
-"Teidän seuranne on aina meille iloksi, serkku Titmarsh", sanoo
-hän ojentaen minulle kultaista nuuskarasiaa, josta minä otin
-hyppysellisen ja aivastin ylväästi kuin lordi.
-
-"Koska olette kutsunut tämän herrasmiehen vaunuihinne, lady Jane
-Preston, niin totta kai kutsutte hänet kotiin päivällisellekin,"
-sanoo herra Preston, sinisenä kiukusta.
-
-"Minä kutsuin hänet _minun_ vaunuihini", oikasee vanha lady, "ja
-koska olemme menossa päivälliselle Teidän luoksenne ja Te niin
-hartaasti haluatte, niin on minun erittäin mieluista nähdä hänet
-siellä."
-
-"Valitan, että olen lupautunut toisaalle", sanoin minä.
-
-"Oh, tosiaan, mikä vahinko!" sanoo kunnianarvoisa herra Edmund, yhä
-äkäisenä tuijottaen vaimoonsa. "Mikä vahinko, että tämä herrasmies --
-en muista nimeä -- että Teidän ystävänne, lady Jane, on lupautunut
-toisaalle! Teidän olisi varmaankin ollut erinomaisen mieluista nähdä
-sukulaisenne Whitehallissa."
-
-Lady Drum oli ilmeisesti hassastunut sukulaisuuksien keksimiseen,
-mutta tämä hänen kunnianarvoisuutensa puhe oli sentään liika paljon.
-
-"Kuules Sam", sanon minä itselleni, "oles mies ja näytä kuntoasi!"
-Ja niin minä heti puutuin puheeseen ja sanoin: "No koska herra
-valtiosihteeristä se on niin kovasti tärkeätä, hyvät naiset,
-niin minä peruutan toisaalle antamani lupauksen, ja todellisella
-mielihyvällä haukkaan palasen hänen kanssaan. Mikä on Teidän
-ruokailuaikanne, sir?"
-
-Hän ei alentunut vastaamaan enkä minä puolestani pitänyt sillä
-väliäkään, sillä nähkääs, ei minulla ollut aikomus syödä miehen
-kanssa päivällistä, vaan ainoastaan opettaa hänelle ihmistapoja.
-Sillä vaikka minä olen vain köyhä poikaparka ja kuulen ihmisten
-huutavan, kuinka alhaista on syödä herneitä veitsellä tai kolmasti
-pyytää juustoa tai muuta sentapaista metkua, niin on minun
-mielestäni olemassa jotakin paljoa alhaisempaa kuin tämä, ja se
-on häpeämättömyys alempiansa kohtaan. Minä vihaan olentoa, joka
-täten käyttäytyy, yhtä syvästi kuin halveksin alhaissäätyistä, joka
-tekeytyy ylhäiseksi, ja siksi minä päätin sanoa suorat sanat herra
-Prestonille.
-
-Kun vaunut pysähtyivät hänen kotinsa edustalle, autoin minä naiset
-ulos niin kohteliaasti kuin taisin ja seurasin eteiseen, ja sitten,
-ovessa ottaen herra Prestonia napista kiinni, sanoin hänelle, naisten
-ja kahden pitkän palvelijan edessä -- kautta kunniani, sen tein --
-"Herraseni", sanoin minä: "Tämä ystävällinen vanha rouva kutsui minut
-vaunuihinsa, ja minä ajoin niissä hänen mieliksensä, en omakseni. Kun
-Te yhdyitte meihin ja kysyitte, kuka perhana minä olin, niin arvelin,
-että olisitte saattanut asettaa kysymyksenne vähän kohteliaampaan
-muotoon, mutta minun asiani ei ollut siihen puuttua. Kun Te
-piloillanne kutsuitte minut päivälliselle, arvelin, että saattaisin
-piloillani vastata minäkin, ja tässä minä olen. Mutta elkää peljätkö,
-en minä aio syödä kanssanne päivällistä. Vaan jos Te haluatte käyttää
-samaa pilapuhetta muille -- joillekuille meidän konttorimme pojille
-esimerkiksi --, niin minä kehotan teitä pitämään varanne, sillä he
-saattavat _ottaa Teidän sananne todeksi_."
-
-"Onko siinä kaikki, herraseni?" sanoo herra Preston vielä
-raivoisempana. "Jos olette lopettanut, niin Te lähdette tästä
-talosta, tai heittävät minun palvelijani Teidät ulos. Heittäkää ulos
-tuo mies! Kuuletteko!" ja hän tempautui irti minusta ja julmistuneena
-syöksyi huoneeseensa.
-
-"Hän on ilkeä, kauhea peto ihmiseksi, tuo sinun herra miehesi!"
-sanoi lady Drum ottaen vanhempaa pojantytärtään käsivarresta, "ja
-minä vihaan häntä. Ja kas, mennään nyt, sillä päivällinen odottaa ja
-jäähtyy." Ja hän oli ilman muuta juoksuttaa pois lady Janen. Mutta
-tämä ystävällinen rouva astui luokseni hyvin vaaleana ja vapisevana
-ja sanoi: "Herra Titmarsh, minä toivon, että Te ette ole pahoillanne
--- minä tarkotan, että Te voisitte unohtaa, mitä on tapahtunut, sillä
-uskokaa minua, minun on ollut suuresti --" Suuresti mitä, sitä en
-koskaan saanut tietää, sillä nais-paran silmät täyttyivät kyynelillä,
-ja huudahtaen: "so, so, ei mitään tyhmyyksiä!" lady Drum veti häntä
-käsipuolesta portaista ylös. Mutta pikku lady Fanny astui rivakkaasti
-luokseni, ojensi minulle pienen kätösensä, puristi vankasti käpälääni
-ja sanoi: "hyvästi, rakas herra Titmarsh," niin perin ystävällisesti,
-että minä totta toisen kerran punastuin korvia myöten ja vereni alkoi
-suhista korvissani.
-
-No, kun hän oli mennyt, löin hatun päähäni ja astuin ulos ovesta
-ylpeänä kuin riikinkukko ja tuimana kuin leijona, ja minä vain
-toivoin että joku noista hävyttömistä, virnottelevista palvelijoista
-olisi sanonut tai tehnyt minulle jotakin vähimmässäkään määrässä
-epäkohteliasta, jotta minä olisin ilokseni voinut hieman kurittaa
-häntä ja lähettää parhaat terveiseni isännälle. Mutta ei kukaan
-heistä tehnyt sitä palvelusta, ja minä menin pois ja söin kotona
-keitettyä lammasta ja lanttuja kaikessa rauhassa Gus Hoskinsin kanssa.
-
-En katsonut sopivaksi kertoa Gusille (joka, näin meidän kesken
-puhuen, on sangen utelias ja taipuvainen lörpöttelemään) kaikkia sen
-perhekiistan yksityiskohtia, jonka syynä ja todistajana minä olin
-ollut, ja sanoin siksi vain, että vanha rouva -- ("se oli Drumin
-vaakuna", sanoo Gus, "minä kävin samalla hetkellä katsomassa sen
-Aateliskalenterista") --, että vanha rouva oli sattunut olemaan
-minulle sukua ja oli ottanut minut ajelemaan puistoon. Seuraavana
-päivänä me menimme konttoriin tavallisuuden mukaan, ja saatte olla
-varma siitä, että Hoskins kertoi kaikki mitä oli tapahtunut ja koko
-joukon enemmänkin, ja miten olikaan, vaikka minä en ollut viiden
-pennin edestä välittävinäni koko jutusta, täytyy minun tunnustaa,
-että olin varsin hyvilläni siitä, että toverit konttorissa saisivat
-kuulla vähän seikkailustani.
-
-Mutta kuvitelkaa hämmästykseni, kun illalla kotiin tullessani tapasin
-rouva Stokesin, emäntäni, neiti Selina Stokesin, ja nuoren herra Bob
-Stokesin (laiska nuori vetelehtijä, joka aina oli marmorikuulasilla
-St. Briden kirkon rappusilla tai Salisburyn torilla, -- kun tapasin
-heidät suurella touhulla ja tohinalla kapuamasta edelläni ylös
-portaita huoneisiimme, toiseen kertaan, ja näin siellä, pöydällä,
-missä huilumme olivat toisella puolen ja toisella albumini, Gusin
-"Don Juan" ja Aateliskalenteri, seuraavata:
-
-1. Korillisen suuria punaisia persikoita, kauniit kuin rakkaan Mary
-Smithin posket.
-
-2. Samaten korillisen isoja, lihavia, mehukkaita, raskaita
-viinirypäleitä.
-
-3. Aikamoisen kimpaleen lampaanlihaa, kuten luulin, mutta rouva
-Stokes sanoi sen olevan komein hirvipaisti, mitä hän koskaan on
-nähnyt.
-
-Ja kolme korttia, nimittäin:
-
-        leskikreivitär Drum
-        Lady Fanny Rakes
-
-        Herra Preston
-        Lady Jane Preston
-
-        Kreivi Tiptoff
-
-"Mimmottiset vaaknut!" sanoo rouva Stokes (sillä siihen tapaan
-haastoi se vanha vaimo-parka), "Mimmottiset vaaknut! Kruunui joka
-paikas! Ja mimmottiset livereijat! Kaks suurt pikenttii ja niil
-semmottiset punaset pulisonkit ja keltaset samettipöksyt, ja sisäs
-hyvin vanha frouva, kel oli valkonen olkihattu ja toinen nuari
-frouva, kel oli iso leekhornihattu ja siniset nauhat, ja pitkä,
-salskea, kalpeaverinen herra, kel oli partaa huules."
-
-'Pyyrän, frouva hyvä, asuuks herra Titmarsh tääl', sanoo nuari frouva
-heliäl äänelläns.
-
-'Juu, armollinen frouva', sanon minä. Mut hä on konttoris ny, West
-Diddlesex palo- ja henkivakuutuskonttoris Cornhillis.'
-
-'Kalle, nosta ulos tavarat', sanoo herra juur förnäämist.
-
-'Kyl, mylord', sanoo Kalle ja tuo minul paistin aviisis ja
-posliiniastias, just kuin sen näette, ja nua kaks fruktikorii lisäks.'
-
-'Olkai niin ystävällinen, frouva hyvä,' sanoo mylord, 'ja viekäi nämä
-tavarat herra Titmarshin huaneisiin ja meirän, lady Jane Prestonin
-terveiset, ja pyytäkää hänet pitämään hyvänäns, ja sit hä telläs
-kortit pöyräl ja tän spreivin, jos on hänen ylhäisyytens oma kruunu."
-
-Ja näin sanoen rouva Stokes antoi minulle kirjeen, jota, sivumennen
-sanoen, vaimoni säilyttää vielä tänäpäivänä, ja joka kuuluu näin:
-
-"Kreivi Tiptoff on lady Jane Prestonilta saanut toimeksi ilmaista
-syvän valituksensa ja mielipahansa siitä, että hänellä ei eilen ollut
-iloa nauttia herra Titmarshin seurasta. Lady Jane on juuri lähtemässä
-pois kaupungista eikä sen tähden saata ottaa vastaan ystäviään
-Whiteball Placessa tällä seurakaudella. Mutta kreivi Tiptoff
-uskoo, että herra Titmarsh ystävällisesti suostuu vastaanottamaan
-muutamia tuotteita myladyn puutarhasta ja metsästä ja niillä kenties
-kestitsemään muutamia niistä ystävistä, joiden puolesta hän osaa niin
-hyvästi puhua."
-
-Kirjeessä oli myöskin paperi, jossa oli sanat: "Lady Drum kotosalla
-perjantai-iltana kesäk. 17 p:nä". Ja kaikki tämä sen tähden, että
-täti Hoggarty oli antanut minulle timanttineulan!
-
-Minä en lähettänyt takaisin hirvipaistia. Ja miksikä olisinkaan?
-Gus olisi tahtonut lähettää sen heti johtajallemme Broughille ja
-viinirypäleet ja persikat tädilleni Somersetshireen.
-
-"Eipä sentään", sanon minä, "me kutsumme tänne Bob Swinneyn
-ja puolisen tusinaa muita poikiamme ja pidämme iloisen illan
-lauantaina." Ja iloinen ilta meillä olikin. Ja vaikka meillä ei
-ollut viiniä kaapissa, olipa meillä viljalta olutta ja päälliseksi
-viinapunssia. Ja Gus istui pöydän alapäässä ja minä yläpäässä, ja me
-lauloimme lauluja, sekä iloisia että surullisia, ja joimme maljoja,
-ja minä pidin puheen, josta en mitenkään voi tehdä selkoa tässä,
-koska _entre nous_, aamulla olin kerrassaan unohtanut kaikki, mitä
-oli tapahtunut vissin ajan jälkeen edellisenä yönä.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-KUINKA TIMANTIN ONNELLINEN OMISTAJA SYÖ PÄIVÄLLISTÄ PENTONVILLESSÄ.
-
-
-Maanantaina minä en saapunut konttoriin, ennen kun puolisen
-tuntia avaamisen jälkeen. Jos totuus on tunnustettava, en ollut
-pahoillani siitä, että Hoskins ennätti ennen minua ja sai kerrotuksi
-pojille, mitä oli tapahtunut -- sillä kaikillahan meillä on pienet
-turhamaisuutemme, ja minusta oli mieluista nähdä, että kumppaneilla
-oli hyvä ajatus minusta.
-
-Kun astuin sisään, näin asiani jo toimitetuksi, siitä tavasta
-nimittäin, millä pojat katsoivat minuun, etenkin Abednego, joka ensi
-töiksi tarjosi minulle hyppysellisen kultaisesta nuuskarasiastaan.
-Roundhandkin puristi lämpimästi kättäni tullessaan katsomaan minun
-päiväkirjaani, kiitteli käsialaani erinomaiseksi (ja kerskailematta
-uskon sen niin olevankin) ja kutsui minut päivälliselle ensi
-sunnuntaiksi Myddelton-kortteliin. "Aivan yhtä upeata kestitystä
-kuin _ystäväinne luona West-Endissä_ Te ette voi saada", sanoi hän
-erikoisella äänenpainolla, "mutta Amelia ja minä aina mielihyvällä
-näemme ystävän yksinkertaisessa pöydässämme -- kirkasta sherryä,
-vanhaa portviiniä ja palanen haukattavaa, ja tervetuloa toisten! Vai
-mitä?"
-
-Minä lupasin tulla ja tuoda Hoskinsin mukanani.
-
-Hän vastasi, että minä olin hyvin kohtelias ja että hän erittäin
-mielellään näkisi Hoskinsin luonaan. Me siis olimme paikalla
-sovittuna päivänä ja hetkenä. Mutta vaikka Gus oli yhdestoista
-kirjanpitäjä ja minä kahdestoista, niin huomasin, että pöydässä
-minulle tarjottiin ensimäiseksi ja parasta. Minulla oli kaksi kertaa
-niin paljon lihapalleroita valekilpikonnanliemessä ja minä sain
-milteipä kaikki osterit kastikemaljasta. Kerta Roundhand oli tarjota
-Gusille ennen minua, kun hänen vaimonsa, joka istui pöydän päässä ja
-näytti perin ankaralta ja ylväältä punaiseen silkkiharsokankaaseen
-ja turbaaniin puettuna, kiljasi _"Antony!"_, ja Roundhand polonen
-pudotti lautasen ja lennähti punaiseksi kuin mikäkin. Kyllä vaan
-rouva Roundhand puhui kanssani West-Endistä! Hänellä oli, selvä
-se, Aateliskalenteri, ja hän tiesi Drumin perheestä kaikki ihan
-hämmästyttävällä tavalla. Hän tiedusteli minulta, kuinka paljon lordi
-Drumilla oli vuodessa, luulinko minä, että hänellä oli kaksikymmentä,
-kolme- tai neljäkymmentä tai sata ja viisikymmentä tuhatta vuodessa,
-olinko kutsuttu Drum Castleen, minkälaista pukua perheen nuoret
-naiset käyttivät ja oliko heillä sellaiset inhottavat pussihiat,
-jotka silloin olivat juuri tulemassa muotiin, ja siinä rouva
-Roundhand katsoi pulleihin, kirjaviin käsivarsiinsa, joista hän oli
-ylen ylpeä.
-
-"Kuulkaas, Sam poikaseni!" huusi keskellä keskusteluamme herra
-Roundhand, joka oli varsin anteliaasti antanut portviinin kulkea
-ympäri, "minä toivon, että Te katsoitte omaakin etuanne ja myitte
-joitakuita West Diddlesexin osakkeita! Vai miten?"
-
-"Oletteko saattanut viinikannut alas palvelijain luo, herra
-Roundhand?" huudahti rouva kiukustuneena keskustelun keskeytyksestä.
-
-"En, Milly, minä olen tyhjentänyt ne", sanoo Roundhand.
-
-"Ei millytellä minua hyvä herra! ja suvaitkaa mennä alas ja sanoa
-Lancylle, kamarineitsyeelleni, (_silmäys minuun_), että hän asettaa
-teen kirjastohuoneeseen. Meillä on täällä vieraana herra, joka _ei
-ole tottunut_ Pentonvillen tavoille (_toinen silmäys_), mutta hän
-ei pahastu _ystäviensä_ tapoja." Ja tässä rouva Roundhand kohotti
-leveätä rintaansa ja antoi minulle kolmannen silmäyksen, joka oli
-niin ankara, että minun, vakuutan sen totisesti, tuli aivan paha
-olla. Mitä Gusiin tulee, ei rouva puhunut hänen kanssansa halkaistua
-sanaa koko illassa, mutta Gus lohdutti mielensä syömällä kosolta
-leipäsiä ja istui melkein koko illan (oli kamalan kuuma kesä)
-kuistilla vihellellen ja puhellen Roundhandin kanssa. Minä olisin
-kovin kernaasti ollut heidän kanssansa -- sillä huoneessa oli
-todella ahdasta, kun tuo iso, paksu rouva Roundhand istui sohvalla
-painautuneena toiseen aivan kiinni.
-
-"Muistatteko, mikä hauska ilta meillä oli täällä viime kesänä?"
-kuulin Hoskinsin sanovan hänen nojatessaan kuistin rinta-aitaa
-vasten ja silmillään seuraten kirkosta palaavia tyttöjä. -- Te ja
-minä liivisillämme, viljalti kylmää rommia ja vettä, rouva Roundhand
-Margatessa[14] ja meillä kokonainen laatikollinen Manilla-sikaareja?"
-
-"Sss! hiljaa!" kielteli Roundhand hädissään. "Milly saattaa kuulla!"
-
-Mutta Milly ei kuullut, sillä hän oli paraikaa kertomassa minulle
-päättömän pitkää kertomusta siitä, kuinka hän oli valssannut kreivi
-von Schloppenzollernin kanssa, kun Cityssä pidettiin tanssiaiset
-liittyneille hallitsijoille, ja kuinka kreivillä oli pitkät tuuheat,
-vaaleat viikset ja kuinka omituista "hänestä oli pyöriä ympäri
-huonetta suuren miehen käsivarsi uumalla. "Herra Roundhand ei ole
-koskaan sallinut sitä avioliittomme aikana -- ei koskaan, mutta
-vuonna 14 sitä pidettiin, katsokaas, sopivana kohteliaisuutena
-hallitsijoita kohtaan. Ja siten oli kaksikymmentäyhdeksän
-nuorta naista, Lontoon Cityn parhaimmista perheistä, saatan
-sen vakuuttaa, herra Titmarsh -- heitä olivat pormestarin omat
-tyttäret, kaupunginvanhin Dobbinin tytär, Sir Charles Hopperin
-kolme tyttöä, hänen, joka omistaa sen suuren talon Baker-kadulla,
-ja Teidän nöyrin palvelijanne, joka oli hiukan hoikempi siihen
-aikaan -- kaksikymmentäyhdeksän meistä ahkerasti harjotti
-erityisen tanssimestarin johdolla valssaamista huoneessa, joka on
-egyptiläissalin päällä pormestarin palatsissa. Hän oli uljas mies, se
-kreivi Schloppenzollern!"
-
-"Mutta kylläpä hänellä olikin uljas kumppani!" sanoin minä ja
-sanojani punastuin hiusmartoa myöten.
-
-"Menkää matkaanne, Te kevytmielinen olento!" torui rouva Roundhand
-ja viuhkallaan lyödä läiskäsi minua. "Te olette kaikki samallaisia,
-te West Endin miehet -- pettureita kaikki tyyni! Kreivi oli juuri
-Teidän kaltaisenne. Ohoo! Ennen naimista kaikki on hunajaa ja
-kohteliaisuutta, mutta kun te olette voittaneet meidät, muuttuu
-kaikki kylmyydeksi ja välinpitämättömyydeksi. Katsokaa Roundhandia,
-tuota suurta lasta, kuinka hän koettaa hosua perhosta keltaisella
-nenäliinallaan! Saattaako _sellainen_ mies ymmärtää minua? saattaako
-hänestä täyttyä tyhjyyttä tunteva sydän? (Sanan selventämiseksi hän
-asetti käden tarkottamalleen paikalle.) Ah, ei! Tulettekohan _Te_
-sillä lailla laiminlyömään vaimonne, kun _Te_ naitte, herra Titmarsh?"
-
-Hänen näin puhuessaan kellot juuri alkoivat soittaa kansaa kirkosta,
-ja minun ajatukseni lensivät maalle, rakkaaseen, armaaseen Mary
-Smithiin, joka palasi kotiin isoäitinsä luo, yksinkertainen harmaa
-kaapu yllänsä, kun kellot kauniisti kaikuivat ja koko ilma oli täynnä
-suloista heinän tuoksua ja joki kimalteli päivänpaisteessa vaalean-
-ja purppuranpunaisena, kultaisena ja hopeaisena. Sadan kahdenkymmenen
-peninkulman päässä, Somersetshiressa, rakas Maryni palasi kotiin
-kirkosta tohtori Snorterin perheen mukana, jonka kanssa hän meni
-ja tuli, ja minä olin kuuntelemassa tämän lihavan, rakastelevan,
-alhaisen naisen puhetta.
-
-Minä en voinut olla tunnustamatta muuatta kuuden pennyn rahan
-puolikasta, josta olette kuulleet minun puhuvan, ja konemaisesti
-nostaessani käden rinnalleni, minä raapasin sormeni uuden
-_timanttineulani_ kärkeen. Herra Polonius oli lähettänyt sen kotiin
-edellisenä iltana, ja minä prameilin sillä ensi kertaa Roundhandin
-päivällisillä.
-
-"Se on kaunis timantti", sanoi rouva Roundhand. "Minä olen katsellut
-sitä koko päivällisen ajan. Kuinka rikas Te mahdattekaan olla, kun
-pidätte niin komeita koruja ja kuinka Te saatatte pysyä alhaisessa
-konttorissa Cityssä, -- Te, jolla on niin suurellisia tuttavia West
-Endissä?"
-
-Akka oli viimein saanut minut niin kiihtymään, että minä lensin ylös
-sohvalta ja sanaa vastaamatta syöksyin kuistille, -- niin tosiaan,
-ja olin vähällä murskata pääni ovenpieleen pyrkiessäni toisten luo
-ulkoilmaan. "Gus", sanon minä, "minä voin kovin pahoin. Etkö tahdo
-tulla kanssani kotiin?" Gus ei pyytänyt parempaa, sillä hän oli
-silmillään saattanut viimeisen tytön viimeisestä kirkosta ja yö oli
-alkanut saapua.
-
-"Kuinka! Joko?" sanoi rouva Roundhand. "Kun juuri tulee vähän
-hummeria -- vaatimaton virkistys, ei sellaista, johon hän on
-tottunut, mutta --."
-
-Pahottelen, että täytyy tunnustaakseni olleeni vähällä huutaa
-"vieköön p-- hummerin!", kun Roundhand ennätti kuiskaamaan hänelle,
-että voin pahoin.
-
-"Jaa, jaa", sanoi Gus paljontietävän näköisenä. "Muistakaa, rouva
-Roundhand että hän oli torstaina kutsuttu päivälliselle _West
-Endiin_, rouva hyvä, kaikkein hienoimpain hyväin kanssa. Suotta ei
-päivällistä syödä West Endissä, eikö totta, Roundhand? Joka peliin
-antautuu, tiedättehän --"
-
-"Hän pelatkoon loppuun asti", lisäsi Roundhand tuossa tuokiossa.
-
-"Ei minun talossani sunnuntaina", sanoi rouva Roundhand näyttäen
-hirveän juhlalliselta ja tuikealta. "Ei yhtään korttia liikahuteta
-_täällä_. Elämmekö protestanttisessa maassa, herraseni?
-Kristillisessä valtakunnassa?"
-
-"Sinä et ymmärrä meitä oikein, rakkaani. Me emme puhu korttipelistä."
-
-"Ei _mitään_ peliä sallita täällä sapatin iltana", sanoi rouva
-Roundhand, ja hän ryntäsi ulos huoneesta toivottamatta meille edes
-hyvää yötä.
-
-"Jääkää", sanoi isäntä näyttäen perin pelästyneeltä, "jääkää! Hän ei
-palaa, niin kauan kun Te olette täällä, ja minä soisin Teidän jäävän."
-
-Mutta me emme halunneet. Ja saapuessamme Salisburykortteliin pidin
-Gusille ripitykset pyhäpäivän viettämisestä riettaudessa ja luin
-yhden Blairin saarnoja ennen maata menoa. Vaan kääntäessäni vuoteessa
-kylkeä en voinut olla ajattelematta, mitä onnea neula oli minulle
-tuottanut, eikä se vielä nytkään ollut lopussa, kuten saatte nähdä
-seuraavassa luvussa.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-KUINKA TIMANTTI SAATTAA HÄNET VIELÄ HIENOMPAAN PAIKKAAN.
-
-
-Mitä neulaan tulee, niin vaikka minä siitä puhuin jokseenkin
-viimeiseksi edellisessä luvussa, on totuus se, vakuutan sen, ettei
-se millään muotoa ollut viimeinen esine ajatuksissani. Se oli tullut
-kotiin Poloniuksesta, kuten sanoin, lauantai-iltana. Gus ja minä
-olimme sattuneet olemaan huvitteleimassa puolesta hinnasta[15]
-Sadlers Wellsissä ja kenties me otimme jotakin virvoketta
-paluutiellä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä kertomuksessani.
-
-No niin, pöydällä oli tuo pieni laatikko kultasepältä. Ja kun minä
-otin timanttineulan esiin, -- voi herran terttu! kuinka se kiilsi ja
-kimalsi ainoan kynttilämme valossa!
-
-"Olenpa varma siitä, että se pystyisi yksinään valaisemaan huoneen",
-sanoo Gus. "Olen lukenut, että ne niin tekevät, -- his-historiassa".
-
-Se oli historiassa Kogia Hassan Alhabbalista, "Tuhannen ja yhden
-yön" kertomuksissa, kuten vallan hyvin tiesin. Mutta me koetteeksi
-kuitenkin puhalsimme kynttilän sammuksiin.
-
-"Kas niin, eikös totta vie se valaisekin koko paikkaa!" sanoo Gus.
-Mutta seikka oli se, että vastapäätä akkunaamme oli kaasulyhty, ja
-minä luulen, että siinä oli syy, miksi me saatoimme nähdä varsin
-hyvin. Ainakin sattui niin, että kun minun oli ilman kynttilää
-meneminen makuuhuoneeseeni, jonka akkuna oli silmättömään seinään
-päin, en saattanut Hoggartyn timantista huolimatta nähdä hiventäkään,
-vaan täytyi minun pimeässä hapuillen etsiä neulatyynyä, jonka eräs
-henkilö oli antanut minulle (miksi empisin tunnustaa, että se oli
-Mary Smith?) ja johon minä pistin sen yöksi. Mutta miten olikaan,
-suuria en nukkunut, vaan ajattelin neulaani, ja heräsin hyvin varhain
-aamulla. Ja, jos totuus on ilmaistava, niin pistin, hupsu, sen
-yöpaitaani, ja ylenpalttisesti ihailin itseäni kuvastimessa.
-
-Gus ihaili sitä yhtä paljon kuin minä. Sillä kaupunkiin paluuni
-jälkeen ja nimenomattain sitten kun olin ajellut lady Drumin kanssa
-ja saanut hirvipäivälliset, hän piti minua hienoimpana poikana
-maailmassa ja kaikkialla kopeili "ystävällään West Endistä".
-
-Kun me olimme lähdössä päivälliselle Roundhandiin, eikä minulla
-ollut mustaa silkkistä kaulahuivia, mihin kiinnittää se, niin
-olin pakotettu asettamaan sen paraimman paitani röyhelykseen,
-jolloin kangas muuten pahasti repeytyi. Timantilla oli kuitenkin
-vaikutuksensa isäntäväkeeni, kuten olemme nähneet -- toiseen heistä
-kenties aivan liiaksikin --, ja seuraavana päivänä se oli minulla
-konttorissakin, niinkuin Gus tahtoi, vaikka se ei näyttänyt läheskään
-yhtä hyvältä kaksi päivää vanhassa paidassa kuin ensimäisenä päivänä,
-jolloin liinavaate oli vallan valkea ja kiiltävä Somersetshiren pesun
-jäljiltä.
-
-Kaikki West Diddlesexin pojat ihailivat sitä tavattomasti, kaikki
-paitsi neljäs kirjanpitäjä, äreä skottilainen MacWhirter -- pelkästä
-kateudesta, minä kun en ajatellut suuria isosta keltaisesta kivestä,
-jonka nimi oli korumgorum[16] tai jotain sentapaista ja joka oli
-hänen nuuskatoosassaan, kuten hän sanoi -- kaikki paitsi MacWhirter,
-sanon minä, olivat ihastuneet siihen, ja itse Abednego, jonka piti
-tuntea asiat, koska hänen isänsä oli ammattimies, sanoi minulle, että
-jalokivi oli vähintäin kymmenen punnan arvoinen ja että hänen isänsä
-kyllä antaisi siitä sen verran.
-
-"Mikä todistaa, että Titin timantti on ainakin kolmenkymmenen punnan
-arvoinen", sanoi Roundhand ja me nauroimme kaikki ja yhdyimme häneen.
-
-Mutta nyt minun täytyy tunnustaa, että kaikki nämät ylistykset
-ja se kunnioitus, jota minulle osotettiin, panevat pääni hieman
-pyörälle, ja kun kaikki pojat sanoivat, että minulla _täytyy_ olla
-musta silkkinen kaulahuivi, mihin kiinnittää neula, niin olin kyllin
-höpsä ostamaan Ludlamilta Piccadillyssä[17] kaulahuivin, joka maksoi
-minulle viisikolmatta shillinkiä, sillä Gus sanoi, että minun todella
-täytyi mennä paraimpaan kauppaan eikä ottaa halpaa ja tavallista East
-Endin törkyä. Kuudellatoista ja kuudella minä olisin Cheapsidessa[18]
-saanut joka suhteessa yhtä hyvän, mutta kun nuori mies tulee
-turhamaiseksi ja tahtoo hienostella, niin nähkääs hän ei saata olla
-hurvittelematta rahojaan.
-
-Johtajamme herra Brough tuli tietysti hänkin kuulleeksi
-hirvipaistijutusta ja sukulaisuudestani lady Drumin ja hänen
-kunnianarvoisuutensa Edmund Prestonin kanssa. Mutta Abednego, joka
-kertoi sen hänelle, sanoi, että minä olin rouvan oikea serkku,
-ja siitä Brough sai vain isommat ajatukset minusta eikä suinkaan
-huonommat kuin ennestään.
-
-Herra Brough oli, kuten jokainen tietää, Rottenburghin edustaja
-parlamentissa. Ja kun häntä pidettiin Lontoon Cityn rikkaimpina
-miehinä, oli hänellä tapana ottaa vastaan koko maan suurelliset
-huvilassaan Fulhamissa,[19] ja me luimme usein lehdistä, miten
-suuremmoisia tilaisuuksia ne olivat.
-
-No niin, neula ilmeisesti sai ihmeitä aikaan. Sillä ei kylliksi
-siinä, että se oli hankkinut minulle ajeluretken kreivittären
-vaunuissa, hirvipaistin ja kaksi korillista hedelmiä ja edelläkuvatun
-päivällisen Roundhandissa, oli timantillani minulle varalla vielä
-muita arvonosotuksia ja tuotti se minulle sen kunnian, että minut
-kutsuttiin johtajamme, herra Broughin, kotiin.
-
-Kerta vuodessa, kesäkuussa, tämä arvon herra piti suuret tanssiaiset
-kotonaan Fulhamissa. Ja päättäen niistä kestikuvauksista, joita
-yksi tai pari sinne kutsutuista pojistamme tiesi sepittää, olivat
-ne komeimpia tilaisuuksia koko Lontoossa. Siellä näkyi parlamentin
-jäseniä niin tiheässä kuin herneitä heinäkuussa ja lordeja ja ladyja
-loppumattomiin. Siellä oli jokainen ja joka lajia hienoimmista
-huipuista, ja minä olen kuullut, että herra Gunter Berkeley-kadulta
-hankki jäätelöt, illalliset ja palvelijat, sillä vaikka Broughilla
-näitä viimemainituita oli kosolta, ei niitä sentään ollut kylliksi
-palvelemaan sitä ihmispaljoutta, joka sinne saapui. Pidot olivat, se
-täytyy muistaa, _rouva_ Broughin, ei isännän, hän kun, eriuskolaisiin
-kuuluvana, tuskin saattoi hyväksyä senkaltaisia kestityksiä. Mutta
-hän kertoi ystävilleen Cityssä, että hänen vaimonsa johti häntä
-kaikessa, ja yleensä saattoi panna huomiolle, että enimmät heistä
-kyllä sallivat, tytärtensä mennä tanssiaisiin, jos saivat kutsun, sen
-vuoksi että johtajamme luo kerääntyi niin tavaton määrä jalosukuisia.
-Rouva Roundhand, tiiämmä, vain yhden esimerkin mainitakseni, olisi
-antanut vaikka toisen silmänsä sinne päästäkseen, mutta, kuten olen
-ennemmin kertonut, ei mikään voinut taivuttaa Broughia kutsumaan
-häntä.
-
-Ainoat meidän miehistämme kutsutut olivat Roundhand itse ja Gutch,
-yhdeksästoista kirjanpitäjä, Itä-Intian komppanian johtajista
-muutaman veljenpoika, minkä me varsin hyvin tiesimme, sillä he olivat
-saaneet kutsut jo monta viikkoa sitten eivätkä olleet niinkään vähää
-rehennelleet niillä. Mutta kaksi päivää ennen tanssiaisia ja sen
-jälkeen kun timanttineulani oli tehnyt asianmukaisen vaikutuksen
-konttorin henkilökuntaan, Abednego, joka oli ollut johtajan
-huoneessa, tuli pöytäni ääreen makea hymy huulilla ja sanoi: "Tit,
-herra Brough sanoo, että hän tahtoo sinun tulevan Roundhandin kanssa
-tanssiaisiin torstaina." Minä arvelin sen Mooseksen laskevan leikkiä
--- ainakin oli minusta herra Broughin ilmoitus omituinen, sillä
-eivät ihmiset tavallisesti lähetä kutsujaan tuollaiseen töykeään,
-ehdottomaan tapaan. Mutta eikös mitä! hän tuli itse kohta sen perästä
-ulos ja vahvisti kutsun sanoen konttorista mennessään: "Herra
-Titmarsh, tulette kai torstaina rouva Broughin pitoihin; tapaatte
-siellä muutamia sukulaisianne."
-
-"Taaskin West End!" sanoo Gus Hoskins. Ja niinmuodoin minä läksin
-sinne ajaen Roundhandin kanssa ajopeleissä, jotka hän oli vuokrannut
-itseänsä, Gutchia ja minua varten ja joista hän perin jalomielisesti
-maksoi kahdeksan shillinkiä.
-
-Ei ole tarpeen kuvata pitojen upeutta, ei lamppujen lukua
-huvimajoissa ja puutarhassa, ei sitä vaunujen joukkoa, joka ajoi
-sisään porteista, eikä uteliasten parvia ulkopuolella, ei jäätelöitä,
-soittajia, kukkaiskiehkuroita, eikä kylmää illallista sisällä. Koko
-kuvaus oli sirosti luettavana muutamassa hienossa lehdessä, jonka
-kertoja teki havaintonsa "Keltaisesta leijonasta" tien toiselta
-puolen ja kertoi ne lehdessään mitä tarkimmalla tavalla. Vallasväen
-puvuista hän sai selonteon näiden palvelijoilta ja ajomiehiltä, jotka
-tulivat oluttupaan portteriansa juomaan. Mitä vierasten nimiin tulee,
-niin ne, uskokaa pois, löysivät tiensä samaan sanomalehteen, ja suuri
-nauru nostettiin minun kustannuksellani, kun kaikkien mainittujen
-hienojen ihmisten joukossa minun nimeni löytyi "jalosukuisten"
-luettelossa. Seuraavana päivänä Brough lehdissä lupasi "sadan
-viidenkymmenen guinean palkinnon smaragdikaulavitjoista, jotka
-kadotettiin John Broughin pidoissa Fulhamissa". Tosin moniaat meidän
-miehistämme sanoivat, ettei mitään sellaista kapinetta oltu kadotettu
-ja että Brough vain halusi osottaa, kuinka hänen kestiseuransa oli
-suuremmoinen -- mutta tämän epäilyksen lausuivat henkilöt, joita ei
-oltu kutsuttu ja jotka epäilemättä olivat kateellisia.
-
-No niin, minulla oli timantti rinnassani, kuten voitte arvata,
-ja olin vetänyt ylleni paraimmat vaatteeni, nimittäin sinisen
-kiiltonappisen takkini, nankinihousuni ja silkkisukkani, valkean
-liivin ja parin tilaisuutta varten ostetuita valkeita hansikkaita.
-Mutta takki oli maalaistekoa, hyvin lyhyt edestä ja hiat lyhyet, ja
-minä lienen näyttänyt perin merkilliseltä joittenkuitten saapuvilla
-olleitten ylhäisten mielestä, sillä he katsoa tirrottivat minuun
-vahvasti ja vallan tuuppautuivat näkemään minun tanssiani, jonka minä
-suoritin paraimpani mukaan ottaen kaikki askeleet täsmällisesti ja
-suurella vilkkaudella, niinkuin tanssimestari maalla oli opettanut.
-
-Ja kenen kanssa arvelette minulla olleen kunnian tanssia? Ei
-kenenkään vähemmän henkilön kuin lady Jane Prestonin kanssa, joka ei
-näyttänytkään lähteneen pois kaupungista ja joka minut nähdessään
-erinomaisen ystävällisesti otti minua kädestä ja pyysi tanssimaan
-kanssansa. Vastaparina meillä oli lordi Tiptoff ja lady Fanny Rakes.
-
-Olisittepa nähneet, kuinka ihmiset tungeksivat katsomaan meitä
-ja myöskin ihmettelemään minun tanssiani, sillä minä tein mitä
-paraimpia hyppyjä, aivan erilaisia kuin muut (mylord siinä
-joukossa), jotka astelivat koko katrillin ajan juuri kuin olisivat
-pitäneet sitä vaivana ja silmät pystyssä töllistelivät minun
-elävyyttäni. Mutta kun minä tanssin, niin minä tahdon pitää
-iloa, ja Mary Smith sanoi useasti, että minä olin kaikkein paras
-kumppani tanssitilaisuuksissamme. Pyöriessämme minä kerroin lady
-Janelle, kuinka Roundhand, Gutch ja minä olimme ajaneet sinne
-kärryissä kolmisin, paitsi ajajaa, ja vakuutanpa, että kertomukseni
-seikkailuistamme sai hänet nauramaan. Onneksi minulle oli, etten
-palannut takaisin samoissa ajopeleissä, sillä ajaja otti ja joi
-itsensä humalaan "Keltaisessa leijonassa", kaatoi Gutchin ja
-pääkirjanpitäjämme paluumatkalla, rupesipa vielä oikein tappelemaan
-Gutchin kanssa, jonka silmän hän löi mustaksi, koska, kuten hän
-sanoi, Gutchin punainen samettiliivi oli pelottanut hevosen.
-
-Mutta lady Jane säästi minut sellaisesta epämukavasta kotimatkasta,
-sillä hän sanoi, että hänellä oli vaunuissa neljäs paikka tyhjä, ja
-kysyi, tahtoisinko ottaa sen vastaan. Ja tottastenkin ajoin minä
-kello kaksi aamusella, sen jälkeen kun naiset ja mylord olivat
-astuneet pois, Salisbury-kortteliin jyrisevissä vaunuissa leyhyvin
-lyhdyin ja saattajina kaksi pitkää palvelijaa, jotka olivat melkein
-kaataa koko tuvan ja katupahasen kolistellessaan portinkolkuttimella.
-Olisittepa nähneet Gusin pään kurkkailevan akkunasta valkean yömyssyn
-alta! Hän valvotti minua koko yön ja kerrotti kaikki tanssiaisista
-ja niistä isoisista, joita olin siellä nähnyt, ja seuraavana päivänä
-toisti konttorissa kaikki puheeni lisäten niihin omat tavanmukaiset
-koristuksensa.
-
-"Herra Titmarsh", sanoi lady Fanny nauraen minulle, "kuka on tuo iso,
-lihava, kummallinen mies, talon isäntä? Tiedättekö, hän kysyi, ettekö
-ole sukua meille, ja minä vastasin, että kyllä Te olette."
-
-"Fanny!" sanoi lady Jane.
-
-"No", vastasi toinen, "eikö isoäiti sanonut, että herra Titmarsh on
-hänen serkkunsa?"
-
-"Mutta tiedäthän sinä, että isoäidin muisti ei ole aivan hyvä."
-
-"Nyt tosiaan olette väärässä, lady Jane," sanoo mylord. "Minusta se
-on kerrassaan hämmästyttävä."
-
-"Kyllä, mutta ei aivan -- ei aivan täsmällinen."
-
-"Eipä kyllä, mylady!" sanon minä. "Sillä hänen ylhäisyytensä,
-kreivitär Drum, sanoi, jos muistatte, että ystäväni Gus Hoskins --"
-
-"Jota Te niin urhoollisesti puolustitte", huudahti lady Fanny.
-
-"-- että ystäväni Gus myöskin on hänen ylhäisyytensä serkku, mikä ei
-voi olla totta, sillä minä tunnen hänen koko perheensä. He asuvat
-Skinner-kadulla St. Mary Axen luona eivätkä ole -- eivät ole aivan
-yhtä _kunnianarvoisia_ kuin _minun_ sukulaiseni."
-
-Tälle kaikki nauroivat, mutta mylord sanoi sangen ylävästi:
-
-"Luottakaa siihen, herra Titmarsh, että lady Drum ei ole sen enempää
-Teidän serkkunne kuin Teidän ystävännekään, herra Hoskinsonin serkku."
-
-"Hoskins, mylord -- ja niinhän minäkin sanoin Gusille, mutta
-katsokaas, hän pitää kovasti minusta ja _tahtoo_ välttämättömästi
-minua olemaan sukua lady Drumille, ja vaikka minä sanon mitä hyvänsä,
-kertoo sitä tarua kaikkialla. Vaikka, totta puhuakseni", lisäsin
-naurahtaen, "se ei ole vallan vähän auttanut minua." Ja sitten
-minä kuvasin kuulijakunnalleni päivällisemme rouva Roundhandin
-kotona, mikä kaikki tapahtui timanttineulani vuoksi, ja maineestani,
-että olin suhteissa ylimysten kanssa. Sitten minä sievästi kiitin
-lady Janea hänen komeasta hedelmä- ja paistilahjastaan ja kerroin
-hänelle, että niillä oli kestitty monta hyvää ystävääni, jotka olivat
-suurimmalla kiitollisuudella juoneet hänen armonsa terveydeksi.
-
-"Hedelmiä -- paisti!" huudahti lady Jane tuiki kummissaan. "Nyt en
-tosiaankaan ensinkään ymmärrä Teitä, herra Titmarsh."
-
-Kun me juuri satuimme kulkemaan kaasulampun ohitse, näin lady Fannyn
-tavallisuuden mukaan nauraen kääntävän suuret veitikkamaiset,
-säkenöivät mustat silmänsä lordi Tiptoffiin.
-
-"No niin, lady Jane", sanoi tämä, "jos totuus on saatettava julki,
-oli hirvipaistin lähetys tämän nuoren naisen keksintöjä. Asianlaita
-on nimittäin se, että minä olin saanut edellämainitun paistin lordi
-Guttleburyn metsästä ja tietäen, että Prestonilla ei ole mitään
-Guttleburyn hirviä vastaan, minä kerroin lady Drumille (jonka
-vaunuissa minulla oli sija sinä päivänä, kun herra Titmarsh ei ollut
-tiellä), että aioin paistia Teidän puolisonne pöytään. Jolloin lady
-Fanny, paukuttaen yhteen pieniä kätösiään, selitti ja juhlallisesti
-vakuutti, että hirvi _ei_ menisi Prestonille, vaan oli lähetettävä
-eräälle herralle, jonka seikkailuista edellisenä päivänä me juuri
-olimme puhuneet -- herra Titmarshille todellakin, jota kohtaan, kuten
-Fanny vakuutti, Preston oli ollut hyvin julma ja jolle, hän sanoi,
-oltiin hyvityksen velassa. Niin siis lady Fanny vaatii meitä ajamaan
-suoraan asuntooni Albanyssä (Te tiedätte, että minun enää vain
-kuukaudeksi on jääminen nuorenmiehen kotiini --)"
-
-"Joutavia!" sanoo lady Fanny.
-
-"-- vaatii meitä ajamaan asuntooni Albanyssa noutamaan sieltä
-yllämainittua paistia --"
-
-"Isoäiti hyvin pahoillaan erkani siitä", huudahti lady Fanny.
-
-"-- ja sitten hän käskee meidän mennä herra Titmarshin kotiin
-Cityssä, jonne hirvi jätettiin sekä kaksi hedelmäkoria, jotka lady
-Fanny itse osti Grangelta."
-
-"Ja vieläkin enemmän", sanoi lady Fanny, "minä sain isoäidin
-lähtemään Ti-- lordi Tiptoffin huoneisiin ja omasta päästäni sanelin
-kirjeen, jonka hän kirjoitti, ja käärin hirvipaistin, jonka hänen
-kauhea emännöitsijänsä meille toi -- minä olen vallan mustasukkainen
-hänelle -- käärin hirvipaistin 'John Bullin' numeroon."
-
-Minä muistan, että siinä oli muuan Ramsbottom-kirje,[20] jota Gus ja
-minä luimme sunnuntaina aamiaisen aikana ja olimme läkähtyä nauruun.
-Naiset nauroivat samoin, kun kerroin heille tämän, ja hyvänluontoinen
-lady Jane sanoi antavansa anteeksi sisarelleen ja toivovansa, että
-minä tekisin samaten, minkä minä lupasinkin tehdä niin useasti kuin
-hänen armonsa suvaitsee rikkoa.
-
-En enään koskaan saanut heiltä hirvipaisteja, mutta kerronpa, _mitä_
-sain. Suunnilleen kuukausi myöhemmin tuli kortti "lordi ja lady
-Tiptoffilta" ja iso palanen hedelmäkakkua, josta Gus, sen pahempi,
-söi aivan liika paljon.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-WEST DIDDLESEX-YHTIÖSTÄ JA TIMANTIN VAIKUTUKSESTA SIELLÄ.
-
-
-Eikä neulan taikavoima vieläkään ollut ohitse. Aivan pian rouva
-Broughin suurten pitojen jälkeen johtajamme kutsui minut huoneeseensa
-West Diddlesexissä ja sanoi tarkastettuaan minun laskuni ja hetken
-puhuttuaan liikeasioista: "Todella hieno timanttineula, paras
-Titmarsh" (hän puhui vakavaan, suojelevaan tapaan), "ja minä kutsuin
-Teidät tarkotuksessa puhua siitä asiasta. Minulla ei ole mitään sitä
-vastaan, että tämän liikkeen nuoret virkamiehet käyvät hyvin ja
-siististi puettuina, mutta minä tiedän, että heidän palkkansa eivät
-riitä tuontapaisiin koristuksiin, ja minua surettaa nähdä Teidän
-rinnassanne tuonarvoinen kapine. Te olette maksanut sen, hyvä herra,
--- minä toivon, että Te olette maksanut sen, sillä ennen kaikkia,
-kallis -- kallis nuori ystäväni, välttäkää velkoja."
-
-En voinut ymmärtää, miksi Brough piti minulle tätä luentoa velasta ja
-siitä, että muka olisin ostanut timanttineulan, kun tiesin, että hän
-jo oli sitä kysynyt ja miten se oli joutunut minulle -- Abednego sen
-oli minulle kertonut.
-
-"Mutta, herra johtaja", sanon minä, "herra Abednego kertoi minulle,
-että hän on kertonut Teille, että minä olin kertonut hänelle --"
-
-"Ai niin -- tosiaan, nyt minä muistan, herra Titmarsh -- nyt
-todellakin muistan! Mutta minä otaksun Teidän käsittävän, että
-minulla on muita tärkeämpiä asioita pidettävä muistissa."
-
-"Kyllä, tietenkin, herra johtaja", sanon minä.
-
-"Minä muistan, että joku kirjanpitäjistä puhui jotakin neulasta, että
-jollakin herroista oli sellanen. Jaha, Te olette siis saanut neulan,
-vai miten?"
-
-"Olen saanut tädiltäni, rouva Hoggartylta Castle Hoggartysta",
-sanoin minä kohottaen ääntäni, sillä minä olin hieman ylpeä Castle
-Hoggartysta.
-
-"Hän mahtaa olla hyvin rikas antaakseen tuollaisia lahjoja, Titmarsh?"
-
-"Kiitos kysymästä, kyllä, herra johtaja", sanon minä, "hän _on_
-koko hyvissä varoissa. Neljäsataa puntaa vuodessa korkorahoja, tila
-Sloppertonissa, kolme taloa Squashtailissa ja kolmetuhatta kaksisataa
-puhdasta rahaa pankkiirinsa takana, kuten olen tullut tietämään, --
-_siinä kaikki_, herra johtaja."
-
-Minä olin tullut tietämään tämän, nähkääs, siten, että
-Somersetshiressä ollessani herra MacManus, tätini asiamies
-Irlannissa, kirjoitti ilmoittaen, että kiinnitys, joka hänellä oli
-lordi Brallaghanin tilaan, vastikään oli maksettu ja että rahat oli
-talletettu Couttsille. Irlanti oli kovin levottomassa tilassa siihen
-aikaan, ja tätini järkevästi päätti olla enään sijoittamatta rahojaan
-siihen maahan, vaan hakea jotakin varmaa vakuutta Englannissa. Vaan
-kun hän oli aina saanut kuusi prosenttia Irlannissa, niin ei hän
-tahtonut kuulla puhuttavankaan vähemmästä korosta ja oli penännyt
-minua, liikemies kun olin, Lontooseen tultuani tiedustamaan jotakin
-sijoituskeinoa, jolla hän saisi ainakin tuon koron rahoilleen.
-
-"Ja mitenkä Te olette niin tarkalleen tullut tietämään rouva
-Hoggartyn omaisuuden?" sanoi herra Brough, ja minä kerroin hänelle
-sen.
-
-"Mitä kummia? mies! tarkotatteko todellakin, että Te, kirjanpitäjä
-West Diddlesex Vakuutusyhtiössä, kunnianarvoisan naisen pyytämänä
-tiedustamaan, millä tavoin hän sijoittaisi omaisuutensa, ette koskaan
-ole puhunut hänelle yhtiöstä, jota Teidän on kunnia palvella?
-Tarkotatteko Te, hyvä herra, että Te, tietäen saavanne viiden
-prosentin hyvityksen ostetuista osakkeista, ette ole taivuttanut
-rouva Hoggartya meidän liikkeeseemme?"
-
-"Herra johtaja", sanon minä, "minä olen kunniallinen mies enkä tahdo
-ottaa hyvitystä omilta sukulaisiltani."
-
-"Kunniallinen tiedän Teidän olevan, poikaseni -- antakaa minulle
-kätenne. Niin olen minäkin kunniallinen -- niin on joka mies tässä
-liikkeessä kunniallinen, mutta meidän täytyy olla viisaita yhtä
-kaikki. Meillä on kirjoissamme viiden miljoonan pääoma, kuten näette
--- viisi miljoonaa _bona fide_ maksettu _bona fide_, hyvä herra,
--- siinä ei ole mitään epäkunniallista siinä. Mutta miksi meillä
-ei olisi kaksikymmentä miljoonaa -- sata miljoonaa? Miksi tämä ei
-olisi suurin liikeyhtiö koko maailmassa? niinkuin se vielä onkin,
-hyvä herra, -- vielä onkin, niin totta kuin nimeni on John Brough,
-jos taivas siunaa kunnialliset pyrkimykseni siinä suhteessa! Mutta
-kuvitteletteko sen voivan siksi tulla, ellei joka mies meistä
-ponnista viimeisiä voimiansa edistääkseen yrityksemme menestystä?
-Ei koskaan, herra -- ei koskaan, ja minä puolestani puhun näin
-kaikkialla. Minä ylpeilen siitä, mitä teen. Ei ole taloa, johon minä
-käyn sisälle ja johon en jättäisi West Diddlesexin prospektia. Ei ole
-ainoatakaan kauppiasta, jota minä käytän ja jolla ei olisi siinä joku
-määrä osakkeita. Palvelijani, herra -- palvelijanikin ja tallirenkini
-ovat siinä kiinni. Ja ensimäinen kysymys, minkä teen jokaiselle,
-joka anoo paikkaa minulta, on: 'oletteko vakuutettu tai osakas West
-Diddlesexissä?' -- toinen: 'onko Teillä hyvät mainetodistukset?'
-Ja jos ensimäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, niin minä
-sanon sille henkilölle: 'ruvetkaa siis osakkaaksi, ennen kun
-pyydätte paikkaa minun perheessäni.' Ettekö ole nähnyt minun --
-minun, John Broughin, jonka nimi painaa miljoonia -- nousevan
-nelivaljakon vetämistä vaunuistani tähän konttoriin, kädessäni neljä
-puntaa yhdeksäntoista shillinkiä, hinta, jonka minä maksoin herra
-Roundhandille puolesta osakkeesta, minkä huvilani portinvartija oli
-ottanut? Huomasitteko, että minä vedin pois yhden shillingin niistä
-viidestä punnasta?"
-
-"Kyllä, herra. Se oli samana päivänä, kun Te otitte ulos
-kahdeksansataa seitsemänkymmentä kolme puntaa kymmenen shillinkiä ja
-kuusi pennyä -- torstaista viikko", sanon minä.
-
-"Ja miksi minä vedin pois sen shillingin, hyvä herra? Siksi että se
-oli _minun välityspalkkioni_ -- John Broughin viisi prosenttia suuri
-välityspalkkio, jonka hän kunniallisesti oli ansainnut ja jonka
-hän avonaisesti otti. Oliko siinä mitään teeskentelyä? Ei. Teinkö
-minä sen rahanhimosta? En", sanoo Brough nostaen käden sydämelleen.
-"Minä tein sen _periaatteen_ vuoksi -- siitä vaikuttimesta, joka
-johtaa jokaista minun tekoani, niinkuin saatan silmät taivaaseen
-luotuina sanoa. Minä haluan, että kaikki nuoret mieheni näkevät
-minun esimerkkini ja seuraavat sitä, minä toivon -- minä rukoilen,
-että he sen tekevät. Ajatelkaa tätä esimerkkiä, hyvä herra. Minun
-portinvartijallani on sairas vaimo ja yhdeksän pientä lasta, hän
-on itsekin sairas mies ja hänen elämänlankansa on heikko. Hän on
-säästänyt, hyvä herra, säästänyt rahoja minun palveluksessani --
-päälle kuudenkymmenen punnan -- siinä kaikki, mitä hänen lastensa on
-odottaminen -- kaikki. Ilman sitä he hänen kuollessaan kodittomina
-kerjäläisinä joutuisivat maantielle. Ja mitä minä olen tehnyt
-tämän perheen puolesta, hyvä herra? Minä olen ottanut nämät rahat
-pois Robert Gatesin huostasta ja sijoittanut ne niin, että ne
-ovat siunaukseksi hänen perheelleen, kun hän kuolee. Joka penni
-on sijoitettu tämän yhtiön osakkeihin. Ja Robert Gates, minun
-portinvartijani, omistaa kolme osaketta West Diddlesex-yhtiössä ja on
-siinä asemassa Teidän ja minun isäntäni. Luuletteko, että minä haluan
-_pettää_ Gatesia?"
-
-"Oo, herra!" sanon minä.
-
-"Pettää tuota avutonta mies-polosta ja noita hentoja, viattomia
-lapsia! -- Te ette voi niin ajatella, hyvä herra. Minä olisin
-häpeäksi ihmissuvulle, jos sen tekisin. Mutta mitä hyödyttää kaikki
-tarmoni ja sitkeyteni? Mitä vaikka minä sijoitan liikkeeseen
-ystävieni rahat, perheeni rahat, omat rahani -- omistan sille
-toivoni, toiveeni, toivotukseni, pyyteeni -- omistan kaikki tähän
-yritykseen? Te nuoret miehet ette tahdo tehdä niin. Te, joita minä
-kohtelen rakkaudella ja luottamuksella kuin omia lapsiani, ette tue
-_minua_. Kun minä hommaan ja puuhaan, pysytte Te hiljaa; kun minä
-kaikin voimin ponnistelen, katselette Te päältä. Sanokaa vain suoraan
--- Te _epäilette_ minua! Oi taivas! että _tämän_ piti olla kaiken
-huolenpitoni ja rakkauteni palkka!"
-
-Tässä herra Brough tuli niin liikutuksiin, että todella purskahti
-kyyneleihin, ja minä tunnustan, että näin oikeassa valossa sen
-huolimattomuuden, johon olin tehnyt itseni vikapääksi.
-
-"Herra johtaja", sanon minä, "olen kovin -- kovin pahoillani.
-Herkkätunteisuus pikemmin kuin mikään muu esti minua puhumasta
-tädilleni West Diddlesexistä."
-
-"Herkkätunteisuus, rakas, rakas poikaseni -- ikäänkuin mikään
-herkkätunteisuus estäisi Teitä rakentamasta tätinne onnea! Sanokaa
-välinpitämättömyys, sanokaa kiittämättömyys, mielettömyys -- mutta
-elkää sanoko herkkätunteisuus -- ei, ei, ei herkkätunteisuus. Olkaa
-rehellinen, poikaseni, ja mainitkaa asiat oikealla nimellään --
-tehkää niin aina."
-
-"Se _oli_ mielettömyys ja kiittämättömyys, herra Brough", sanon
-minä. "Näen sen nyt kerrassaan. Ja minä kirjoitan tädilleni jo tänä
-päivänä."
-
-"Teidän olisi parempi olla tekemättä niin", sanoo Brough katkerasti.
-"Osakkeet ovat yhdeksänkymmenen arvossa, ja rouva Hoggarty voi saada
-kolme prosenttia rahoilleen."
-
-"Minä _kirjoitan_, herra -- kunniasanallani, minä kirjoitan."
-
-"No hyvä, koska Te annatte kunniasananne, niin Teidän arvatakseni
-täytyy, sillä elkää koskaan rikkoko sanaanne -- ei, ei pikku
-asioissakaan, Titmarsh. Laittakaa kirje minulle, kun olette saanut
-sen valmiiksi, ja minä lähetän sen perille -- kunniasanallani, sen
-teen", sanoo herra Brough nauraen ja ojentaen kättänsä minulle.
-
-Minä tartuin siihen, ja hän puristi hyvin ystävällisesti kättäni.
--- "Te voitte yhtä hyvin istuutua tänne", sanoo hän pitäen kättäni
-omassaan. "Täällä on kyllä paperia."
-
-Ja siten minä istuuduin ja veistin sukevan kynän, alotin ja
-kirjoitin "West Diddlesex-yhtiö, kesäkuulla, 1822" ja "Rakas Täti"
-mahdollisimman koreasti. Sitten pysähdyin hetkeksi miettimään, mitä
-nyt sanoisin, sillä se on minulle aina ollut vaikeata kirjeitten
-kirjoittamisessa. Päivämäärän ja "Rakas se ja se" kirjoittaa
-rapsahuttaa suoraa päätä -- jatko se on hankala. Ja minä pistin kynän
-suuhuni, heittäysin taaksepäin tuolillani ja rupesin miettimään sitä.
-
-"No", sanoi Brough. "Aiotteko laatia sitä kirjettä koko
-päivän, poikaseni? Antakaa minä sanelen sen Teille, ja se on
-silmänräpäyksessä valmis." Ja sitten hän alotti:
-
-"Rakas Täti --
-
-"Minun on todella suuri ilo kertoa Teille, että palattuani
-Somersetshirestä olen siinä määrässä voittanut yhtiömme
-toimitusjohtajan ja johtokunnan suosion, että he ovat
-hyväntahtoisesti siirtäneet minut kolmanneksi kirjanpitäjäksi --"
-
-"Herra Brough!" sanon minä.
-
-"Kirjoittakaa, mitä sanon. Johtokunta on eilen päättänyt, että
-herra Roundhand jättää kirjanpitäjän paikan ja saa sihteerin
-ja kassanhoitajan nimen. Herra Highmore saa hänen paikkansa,
-häntä seuraa herra Abednego, ja minä asetan Teidät kolmanneksi
-kirjanpitäjäksi --"
-
-"kolmanneksi kirjanpitäjäksi (kirjoittakaa) sadan ja viidenkymmenen
-punnan palkalla vuodessa. Tiedän, että tämä uutinen ilahuttaa rakasta
-äitiäni ja Teitä, joka olette kautta koko elämäni ollut minulle kuin
-toinen äiti.
-
-Viimeksi kotona ollessani muistan Teidän kyselleen, mitenkä voisitte
-parhaiten sijoittaa erään rahasumman, joka hyödyttömänä makaa
-pankkiirinne takana. En ole siitä pitäen jättänyt käyttämättä mitään
-tilaisuutta kaikkien mahdollisten tietojen saavuttamiseksi, ja kun
-olen täällä, kerrassaan liike-elämän keskuksessa, luulenkin, vaikka
-olen vallan nuori, voivani yhtä hyvin antaa neuvon kuin moni muu
-iäkkäämpi ja korkea-arvoisempi.
-
-Minä olin monasti ajatellut yhtiömme suosittelemista Teille, mutta
-herkkätunteisuussyyt estivät minua tekemästä sitä. En tahtonut antaa
-kenellekään oikeutta otaksua, että itsekkäisyyden varjokaan määräsi
-toimintaani!
-
-Mutta ilman kaikkea epäilystä uskon, että West Diddlesex-yhtiö
-tarjoaa omaisuudellenne parhaimman vakuuden, mitä odottaa voitte, ja
-samalla kertaa korkeimman koron, mitä missään voitte saada.
-
-Yhtiön asema, kuten _parhaimmasta lähteestä_ (alleviivatkaa se) olen
-saanut tietää, on seuraava:
-
-Merkitty ja _bona fide_ pääoma on _viisi miljoonaa puntaa sterlinkiä_.
-
-Johtajakunnan Te tunnette. Riittää kun sanon, että toimitusjohtaja on
-John Brough, Esq., toiminimestä Brough ja Hoff, parlamentin jäsen, ja
-yhtä hyvin tunnettu mies Lontoon Cityssä kuin herra Rothschild. Hänen
-yksityinen omaisuutensa, kuten tiedän, nousee puoleen miljoonaan, ja
-West Diddlesex-yhtiön osakkaille viimeksi maksetut osingot tekivät 6
-1/8 prosenttia vuodessa.
-
-(Tämän tiesin meillä ilmoitetun osingon olevan.)
-
-Vaikka osakkeet kaupassa ovat hyvin korkeassa hinnassa, on neljän
-ensimäisen kirjanpitäjän etuoikeus myydä vissi määrä osakkeita,
-5,000 puntaa kukin, nimellisarvosta. Ja jos Te, rakkahin tätini,
-haluaisitte 2500 punnan arvosta, niin minä toivon, että Te sallitte
-minun tarjota käytettäväksenne tämän osan uusista etuoikeuksistani.
-
-Antakaa minun viipymättä kuulla mielipiteenne asiasta, minulla kun jo
-on tarjolla koko osakemääräni sijoitus markkinahintoihin."
-
-"Mutta minulla ei ole, herra", sanon minä.
-
-"Teillä on, herra hyvä. _Minä_ otan osakkeet, mutta minä tarvitsen
-_Teitä_. Minä tarvitsen niin monta kunnioitettavaa henkilöä yhtiössä
-kuin suinkin. Minä tarvitsen Teitä, siksi että pidän Teistä, enkä
-epäile kertoa Teille, että minulla on omat tarkotukseni siinä
-samassa, sillä minä olen kunniallinen mies ja suoraan lausun, mitä
-tarkotan, ja minä kerron, _miksi_ minä tarvitsen Teitä. Yhtiön
-sääntöjen mukaan minulla ei voi olla enempää kuin vissi määrä
-ääniä, mutta jos Teidän tätinne ottaa osakkeita, niin minä toivon
--- en epäile myöntää sitä --, että hän äänestää minun puolellani.
-Ymmärrättekö minua _nyt?_ Tarkotukseni on päästä kaikeksi kaikessa
-tässä yhtiössä, ja kun siksi tulen, niin teen siitä loistavimman
-yrityksen, mitä koskaan on johdettu Lontoon Cityssä."
-
-Minä siis allekirjoitin kirjeen ja annoin sen herra Broughin
-lähetettäväksi.
-
-Seuraavana päivänä otin ja asetuin paikalleni kolmannen kirjanpitäjän
-pöytään. Minut johti sinne herra Brough, joka piti puheen muille
-pojille, jotka äkeissään mutisivat omista palveluksistaan. Mutta mitä
-siihen seikkaan tulee, olivat meidän palveluksemme hyvin yhtäläiset.
-Yhtiö oli vasta kolme vuotta vanha, eikä vanhin kirjanpitäjä ollut
-siinä ollut kuutta kuukautta minua kauemmin. "Kuulkaas", sanoi tuo
-kateellinen MacWhirter minulle. "Oletteko saanut rahaa tai onko
-jollakin sukulaisistanne rahaa vai onko joku heistä aikeissa panna
-rahansa liikkeeseen?"
-
-Minä en katsonut otolliseksi vastata hänelle, vaan otin hyppysellisen
-hänen rasiastaan ja olin aina ystävällinen hänelle, ja hänkin,
-totta puhuakseni, oli aina sangen kohtelias minulle. Mitä tulee Gus
-Hoskinsiin, niin hän rupesi uskomaan minua joksikin korkeammaksi
-olennoksi. Ja minun täytyy sanoa, että muut pojat käyttäytyivät hyvin
-ystävällisesti ja sanoivat, että jos joku oli ennen muita nostettava
-toisten ohitse, he olisivat valinneet minut, sillä minä en ollut
-koskaan loukannut ketään heistä, vaan tehnyt joillekuille pieniä
-ystävänpalveluksia.
-
-"Minä tiedän, kuinka saitte sen paikan", sanoo Abednego. "Minä
-hankin sen Teille. Minä kerroin Broughille, että Te olette sukua
-Prestonille, rahaministerille, saatte häneltä hirvipaistia ja kaiken
-tuon, ja uskokaa pois, hän odottaa, että Te puolestanne osaatte tehdä
-hänen hyväkseen jotakin sillä taholla."
-
-Minä luulen, että Abednegon puheissa oli paljon totta, sillä ukko,
-joksi me häntä kutsuimme, puhui useasti minulle sukulaisestani,
-haasteli siitä, että täytyi saada liikkeemme kotiutuneeksi West
-Endiinkin, saada niin monta aatelista vakuutetuksi kuin suinkin, ja
-niin edespäin. Turhaan minä sanoin, etten mahda Prestonille mitään.
-"Nah, nah!" sanoo herra Brough, "elkää puhuko _minulle_. Ei sitä
-suotta lähetetä hirvipaisteja joka miehelle." Ja minä olen vakuutettu
-siitä, että hän luuli minua varovaiseksi, viisaaksi nuoreksi
-mieheksi, koska en ylvästellyt isoisilla heimolaisillani, vaan pidin
-salassa sukulaisuuteni. Tosin hän olisi voinut saada tietää totuuden
-Gusilta, joka eli yhdessä minun kanssani, mutta Gus piti tiukasti
-kiinni siitä, että minä olin hyvin tuttavallisissa väleissä koko
-ylimystön kanssa, ja kerskaili minulla kymmenen kertaa niin paljon
-kuin minä itse.
-
-Poikien oli tapana kutsua minua "West Endiläiseksi".
-
-"Katsos", ajattelin minä, "mitä minä olen voittanut sillä, että
-täti Hoggarty antoi minulle timanttineulan! Mikä onnellinen seikka,
-ettei hän antanut minulle rahaa, kuten toivoin hänen tekevän! Ellei
-minulla olisi ollut neulaa, -- jos olisin vienyt sen muuanne kuin
-herra Poloniuksen luo, ei lady Drum olisi koskaan pannut minua
-merkille; ellei lady Drum koskaan olisi pannut minua merkille, ei
-herra Broughkaan olisi sitä koskaan tehnyt eikä minusta olisi koskaan
-tullut West Diddlesexin kolmatta kirjanpitäjää."
-
-Tämä kaikki antoi minulle rohkeutta, ja minä kirjoitin heti
-nimityspäiväni iltana rakkaalle Mary Smithilleni, antaen hänen
-tietää, että "muuan tapahtuma", jota toinen meistä oikein hartaasti
-ikävöi, saattoi sattua pikemminkin kuin olimme odottaneet. Ja
-miksikä ei? Neiti Smithin omat tulot tekivät seitsemänkymmentä
-puntaa vuodessa, minun tuloni olivat sata ja viisikymmentä puntaa,
-ja me olimme aina luvanneet mennä naimisiin, kun tulomme nousisivat
-kolmeen sataan puntaan. "Ah!" ajattelin minä, "jospa vain voisin nyt
-lähteä Somersetshireen, niin saattaisin urheasti käydä vanhan Smithin
-pakeille (hän oli Maryn isoisä, puolta palkkaa nauttiva meriväen
-luutnantti), saattaisin kolkuttaa ovelle ja nähdä rakastetun Maryni
-asuinhuoneessa tarvitsematta hiipiä heinäsuovain takana vaanimassa
-hänestä silmäystä tai keskellä yötä nakella kivillä hänen akkunaansa."
-
-Moniaan päivän perästä kirjoitti tätini kirjeeseeni perin armollisen
-vastauksen. Hän ei vielä ollut päättänyt, sanoi hän, mihin tapaan hän
-käyttäisi kolme tuhatta puntaansa, mutta lupasi ottaa harkitakseen
-tarjoustani pyytäen minua pitämään osakkeeni vapaana jonkun aikaa,
-kunnes hän oli tehnyt päätöksensä.
-
-Mitä silloin tekee herra Brough? Myöhemmin, vuonna 1830, kun hän ja
-West Diddlesex-yhtiö olivat molemmat kadonneet, sain tietää, miten
-hän oli menetellyt.
-
-"Kutka ovat asianajajat Sloppertonissa?" sanoo hän minulle
-huolettomasti.
-
-"Herra Ruck", sanon minä, "on tory-puolueen miesten asianajaja,
-herrat Hodge ja Smithers ovat vapaamielisiä." Minä tunsin heidät
-vallan hyvin, sillä seikka on se, että ennen kun Mary Smith ilmestyi
-meidän ilmoillemme, olin pahasti pikiintynyt neiti Hodgeen ja hänen
-suuriin punavärisiin kiharoihinsa, mutta Mary saapui ja pian löi
-hänet laudalta, kuten sanotaan.
-
-"Ja mitä puoluetta Te olette?"
-
-"Me, -- me olemme vapaamielisiä." Minä olin hieman häpeissäni tästä,
-sillä herra Brough oli puhdasverinen tory; mutta Hodge ja Smithers
-on kerrassaan kunnioitettava toiminimi. Minulla oli heiltä lähetys
-Hickson, Dixon, Paxton ja Jacksonille, _meidän_ asianajajillemme,
-jotka ovat heidän Lontoon-asiamiehensä.
-
-Herra Brough sanoi vain: "Vai niin!" eikä puhunut siitä asiasta sen
-enempää, vaan alkoi tavattomasti ihailla minun timanttiani.
-
-"Titmarsh, rakas poikaseni", sanoo hän, "minulla on Fulhamissa nuori
-nainen, jota kannattaa nähdä, vaikka sen itsekin sanon, ja joka
-on niin paljon kuullut Teistä isältään (sillä minä pidän Teistä,
-poikaseni, en epäile sitä tunnustaa) ja myöskin on hyvin kernas
-näkemään Teidät. Eikö totta, Te tulette luoksemme viikon päiviksi?
-Abednego saa tehdä Teidän työnne."
-
-"Oh, hyvä herra, Te olette erittäin ystävällinen", sanon minä.
-
-"No siis, Te tulette, ja minä toivon, että pidätte punaviinistäni.
-Mutta kuulkaapa! En luule, rakas ystäväni, että Te olette aivan
-kyllin sirosti -- aivan kyllin hyvästi puettu. Ymmärrättekö minua?"
-
-"Minulla on kotona sininen, kiiltonappinen takkini, herra johtaja."
-
-"Mitä! Tuo kapine, jonka liivinkappale on olkapäitten välillä, se,
-joka Teillä oli päällänne rouva Broughin pidoissa?" (Se _oli_ kovin
-lyhyt edestä, se kun oli kaksi vuotta takaperin tehty maalla.) "Ei --
-ei, se ei käy laatuun. Hankkikaa jotkut uudet vaatteet, herraseni, --
-kahdet uudet vaatteet."
-
-"Hyvä herra", sanon minä, "totta puhuakseni ei minulta tällä
-neljänneksellä paljon liikene rahoja, enkä voi moneen aikaan hankkia
-itselleni uutta pukua."
-
-"Kas, kas, elkää huolehtiko siitä. Tässä on kymmenen punnan paperi.
-Vaan ei, paremmin kun ajattelen, saatatte yhtä hyvin mennä minun
-räätäliini. Minä kyyditsen Teidät sinne, elkääkä koskaan ajatelko
-laskua, pojuseni!" Ja todellakin hän kyyditsi minut nelivaljakon
-vetämissä vaunuissaan herra von Stiltzille Cliffordkadulle, joka otti
-minusta mitan ja lähetti kotiini kaksi hienointa takkia, mitä koskaan
-olen nähnyt, frakin ja käyntitakin, samettiliivin, silkkiliivin ja
-kolmet housut mitä kauneinta kuosia. Brough pani minut vielä ostamaan
-saappaita ja puolikenkiä ja silkkisukkia iltasiksi, niin että kun
-tuli aika lähteä Fulhamiin, olin yhtä siistissä ulkoasussa kuin
-koskaan joku nuori aatelismies, ja Gus sanoi, että minä "lempo soi,
-näytin kerrassaan mitä hienoimmalta keikarilta".
-
-Sillä välin oli seuraava kirje lähetetty Hodge ja Smithersille:
-
-    'Ram Alley, Cornhill, Lontoo heinäkuulla 1822.
-
-    Hyvät Herrat,
-
-    (Tämä osa kun on yksityisasioita ja koskee Dixonin juttua
-    Haggerstonya ja Snodgrassin juttua Rubbidgea ja erästä toista
-    vastaan, ei minun ole sallittu jäljentää siitä otetta.)
-
-    Samaten pyydämme saada lähettää Teille vielä muutamia West
-    Diddlesex Palo- ja Henkivakuutusyhtiön prospekteja, jonka yhtiön
-    asianajajia Lontoossa meidän on kunnia olla. Me kirjoitimme
-    Teille viime vuonna ja pyysimme Teitä ottamaan vastaan sen
-    asioimiston Sloppertonissa ja Somersetissä ja olemme muutaman
-    aikaa odotelleet joko osakkeitten tai vakuutusten saapumista
-    kauttanne.
-
-    Yhtiön pääoma on, kuten tiedätte, viisi miljoonaa puntaa
-    sterlinkiä (sanoo 5,000,000 £), ja meillä on tilaisuus tarjota
-    enemmän kuin tavallinen palkkio oikeuskuntaan kuuluville
-    asiamiehillemme. Meidän on mieluista antaa 6 prosentin hyvitys
-    osakkeelta tuhanteen puntaan asti ja 6 1/2 prosentin yli
-    tuhannen, maksettava viipymättä osakkeiden merkittyä.
-
-    Omassa ja liiketovereini nimessä piirrän suurimmalla
-    kunnioituksella
-
-                                            Samuel Jackson.'
-
-Tämä kirje, kuten sanottu, joutui käsiini monias aika myöhemmin. Minä
-en tiennyt siitä mitään vuonna 1822, kun minä, ylläni uusi pukine,
-läksin viettämään viikon Harakkalassa, Fulhamissa, huvilassa, jossa
-vallitsi John Brough, Esquire, M.P.[21]
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-KUINKA SAMUEL TITMARSH SAAVUTTI ONNEN YLIMMÄN HUIPUN.
-
-
-Jos minulla olisi George Robinsin kynä, niin kuvaisin asianmukaisesti
-Harakkalan. Mutta olkoon kylliksi, kun sanon, että se on hyvin
-kaunis maanpaikka: kauniit, joelle päin viettävät nurmikentät,
-kauniit pensasistutukset ja ansarit, hienot tallit, ulkohuoneet ja
-kyökkitarhat, ja kaikki mitä kuuluu ensi luokan maa-asuntoon, _rus in
-urbe_, kuten mahtava huutokaupanpitäjä sitä kutsui, kun se muutaman
-vuoden päästä joutui vasaran alle.
-
-Minä saavuin Harakkalaan lauantaina puoli tuntia ennen päivällistä.
-Vakava herrasmies, ilman livreaa, osotti minut huoneeseeni. Mies yllä
-suklaatinkarvainen, kultanauhoilla koristettu takki, jonka napeissa
-näkyi Broughin vaakunakoristeet, toi minulle hopeatarjottimella
-hopeisen partavesiastian. Ja kello kuusi oli valmiina muhkea
-päivällinen, jonne minun oli kunnia ilmestyä puettuna von Stiltzin
-frakkiin sekä uusiin silkkisukkiini ja puolikenkiini.
-
-Brough otti minua kädestä, kun astuin sisään, ja esitti minut
-puolisolleen, pullealle, vaaleatukkaiselle naisihmiselle, joka oli
-puettu himmeänsiniseen silkkipukuun, ja sitten tyttärelleen, noin
-kahdeksantoistavuotiaalle, pitkälle, laihalle, mustasilmäiselle
-tytölle, jolla oli tuuheat kulmakarvat ja joka näytti perin
-pahantuuliselta.
-
-"Belinda, armaani", sanoi hänen pappansa, "tämä nuori herra on eräs
-minun kirjanpitäjiäni, joka oli tanssiaisissamme."
-
-"Vai niin!" sanoo Belinda nykäisten päätänsä.
-
-"Mutta ei mikään tavallinen kirjanpitäjä, neiti Belinda -- niin
-että, jos suvaitsette, te ette näytä hänelle noita ylimyksellisiä
-eleitänne. Hän on kreivitär Drumin sisarenpoika, ja minä toivon, että
-hän pian pääsee hyvin korkealle yhtiössämme ja Lontoon Cityssä."
-
-Kuullessaan kreivittären nimen (minä olin kaiketi jo kymmenen kertaa
-oikaissut sukulaisuuttamme koskevan erehdyksen) neiti Belinda syvään
-niiasi ja tuijotti minuun kiinteästi ja sanoi koettavansa tehdä
-Harakkalan mieluisaksi jokaiselle pappansa ystävälle. "Meillä ei
-tänään ole paljon _monde_", jatkoi neiti Brough, "ja olemme vain _en
-petit comité_, mutta minä toivon, että ennen kun Te lähdette meiltä,
-Te saatte tavata _société_, joka tekee Teidän _séjour agreable_".[22]
-
-Minä näin heti, että hän oli hienosti sivistynyt tyttö, kun hän näin
-käytti ranskaa puheessaan.
-
-"Eikö hän ole hieno tyttö?" sanoi Brough kuiskaten minulle ja
-ilmeisesti niin ylpeänä hänestä kuin olla saattaa. "Eikö hän ole
-hieno tyttö -- häh, mies? Nähdäänkö Somersetshiressä sellaista
-sivistystä?"
-
-"Ei, hyvä herra, toden totta ei!" vastasin minä perin viekkaasti,
-sillä minä ajattelin koko ajan, mitenkä eräs henkilö oli tuhat kertaa
-kauniimpi, miellyttävämpi ja hienompi.
-
-"Ja mitä on kulta lintuseni tehnyt koko päivän?" kysyi hänen pappansa.
-
-"Oh, pappa. Minä olen vähän _pincérannut_ harppua ja
-_accompagnérannut_ kapteeni Fizgigin huilua. Enkö olekin, kapteeni
-Fizgig?"
-
-Jalosukuinen kapteeni Fizgig sanoi salaisella pilkalla: "Kyllä,
-Brough, Teidän kaunis tyttärenne on _pincérannut_ harppua ja
-_touchérannut_ pianoa ja _égratignérannut_ kitaraa ja _écorchérannut_
-parisen laulua, ja sitten me huviksemme teimme _un promenade à
-l'eau_, kävelyretken veden päällä."
-
-"Herra jes! kapteeni!" huudahti rouva Brough. "Kävelyretken veden
-päällä!"
-
-"Vaiti, mamma, sinä et ymmärrä ranskaa!" sanoo neiti Belinda
-nyrpistäen nenäänsä.
-
-"Se on paha vahinko, rouva hyvä", sanoo Fizgig vakavasti, "ja
-minä kehotan Teitä ja Broughia tässä, joka on pääsemässä suureen
-maailmaan, ottamaan joitakin oppitunteja tahi ainakin opettelemaan
-pari tusinaa puheenpartta ja käyttämään niitä siellä täällä
-keskustelussanne. Otaksun, herraseni, että Te tavallisesti puhutte
-sitä konttorissa, tai miksi sitä nimitätte?" Ja herra Fizgig asetti
-monokkelin silmäänsä ja katsoi minuun.
-
-"Me puhumme englantia, hyvä herra", sanon minä, "koska osaamme sitä
-paremmin kuin ranskaa."
-
-"Jokaisella ei ole ollut Teidän tilaisuuksianne, neiti Brough",
-jatkoi kapteeni. "Jokainen ei ole _voyage_ kuten _nous autres_, vai
-mitä? _Mais que voulez-vous_, paras herraseni? Teidän täytyy istua
-kököttää inhottavain pääkirjainne ja muitten sellaisten ääressä. Mitä
-on pääkirja ranskaksi, neiti Belinda?"
-
-"Kuinka saatatte sellaista kysyä? _Je n'en sçais rien_, tietysti",
-vastasi neiti virheellisesti ääntäen.
-
-"Teidän pitäisi oppia, neiti Brough," sanoi hänen isänsä.
-"Brittiläisen kauppiaan tyttären ei ole tarvis hävetä sitä tapaa,
-millä hänen isänsä ansaitsee leipänsä. _Minä_ en häpeä -- minä en ole
-ylpeä. Ne, jotka tuntevat John Broughin, tietävät, että hän kymmenen
-vuotta takaperin oli köyhä kirjanpitäjä kuten ystäväni Titmarsh
-tässä, ja nyt hän painaa puolen miljoonaa. Onko alahuoneessa ketään,
-jota kuunnellaan tarkkaavammin kuin John Broughia? Onko maassa
-yhtään herttuaa, joka osaa pitää paremmat päivälliset kuin John
-Brough taikka antaa runsaammat myötäjäiset kuin John Brough? Jaa,
-hyvä herra, se vaatimaton henkilö, joka nyt puhuu Teille, kykenisi
-lunastamaan monen saksalaisen herttuan! Mutta minä en ole ylpeä --
-ei, ei, en ylpeä. Tuossa on tyttäreni -- katsokaa häntä --, kun minä
-kuolen, saa hän omaisuuteni haltuunsa. Mutta olenko minä ylpeä? En!
-Naikoon hänet, ken hänet voittaa, sen sanon. Olkoon hän Te, herra
-Fizgig, ylähuoneen jäsenen poika, tai Te, Bill Tidd. Olkoon hän
-herttua tai kengänkiillottaja, mitä minä siitä huolin, häh? -- mitä
-minä siitä huolin?"
-
-"O-o-oh!" huokasi Bill Tiddiksi nimitetty olento, kovin kalpea
-nuori mies, jolla oli kaulahuivin asemesta musta nauha kaulansa
-ympärillä ja kaulus alespäin käännetty kuin lordi Byronin. Hän nojasi
-uuninkamanaa vastaan ja suurin viheriöin silmin katsoa tirrotti
-heltiämättä neiti Broughiin.
-
-"Oi, John -- rakas John!" huudahti rouva Brough tarttuen miestänsä
-kädestä ja suudellen sitä, "sinä olet enkeli -- enkeli sinä olet!"
-
-"Isabella, elä imartele minua, minä olen _mies_ -- yksinkertainen,
-suora Lontoon porvari, ilman ylpeyden merkkiäkään, paitsi mitä
-tulee sinuun ja tyttäreeni tässä. Tähän tapaan me elämme, Titmarsh
-pojuseni. Kotimme on onnellinen, nöyrä, kristillinen koti, ja siinä
-kaikki. Isabella, päästä käteni!"
-
-"Mamma, sinun ei pidä tehdä noin seurassa, se on niin
-vastenmielistä!" kirkasi neiti Belinda ja mamma siivosti päästi käden
-irti ja puhalsi avarasta povestaan raskaan, äänekkään huokauksen.
-Minä tunsin myötätuntoa tätä yksinkertaista vaimoa ja myös
-kunnioitusta Broughia kohtaan. Hän ei _voinut_ olla paha mies, kun
-vaimonsa häntä noin rakasti.
-
-Pian meidät kutsuttiin aterialle, ja minulla oli kunnia taluttaa
-neiti Belindaa, joka katsoi taaksensa kovin julmana luullakseni
-kapteeni Fizgigiin, tämä herra kun oli tarjonnut käsivartensa rouva
-Broughille. Hän istuutui rouvan oikealle puolelle, ja neiti lentää
-pyrähti hänen viereiselle sijalleen, antaen minun ja herra Tiddin
-asettua vastapäiselle puolelle pöytää.
-
-Päivälliseksi oli ensinnä kampelaa ja lientä ja sitten, tietystikin,
-keitettyä kalkkunaa. Mistä se tulee, että kaikilla isoilla
-päivällisillä on tuota ikuista keitettyä kalkkunaa? Oli vielä oikeata
-kilpikonnanlientä, jota nyt maistoin ensi kertaa eläissäni, ja
-minä huomasin, mitenkä rouva Brough, joka ehdottomasti tahtoi itse
-nostaa kullekin, antoi kaikki viheriät rasvaiset my'yt miehelleen
-ja piiloitti muutamia viipaleita linnun rinnasta, kunnes oli hänen
-vuoronsa saada osansa.
-
-"Minä olen yksinkertainen mies", sanoo John, "ja syön yksinkertaisen
-päivällisen. Minä vihaan noita konstikkaita laitteita, vaikka
-pidän ranskalaista kokkia niiden varalta, jotka eivät ajattele
-minun laillani. Minä en ole itsekäs, nähkääs, eikä minulla ole
-ennakkoluuloja. Ja neiti tuossa saa pitää _béchamelinsa_ ja korunsa
-makunsa mukaan. Kapteeni, maistakaa _vollivongia_."
-
-Samppanjaa ja madeiraa oli viljalta päivällispöydässä ja isoja
-hopeisia portterikannuja, joista halulliset saattoivat kaataa
-itselleen. Brough varsinkin kerskasi tämän juoman nauttimisella, ja
-naisten poistuttua hän sanoi: "Hyvät herrat, Tiggins antaa Teille
-lisää viiniä niin paljon kuin halutaan; täällä ei kitsastella." Ja
-sitten hän asettui nojatuoliinsa ja nukahti.
-
-"Hän tekee aina noin", kuiskasi herra Tidd minulle.
-
-"Antakaa tänne vähän sitä keltalakkaista viiniä, Tiggins", sanoo
-herra kapteeni. "Tuo toinen punaviini, jota meillä oli eilen, on
-väkevöityä ja saattaa minulle helkkarin pahan olon."
-
-Minun täytyy sanoa, että pidin keltalakasta paljon enemmän kuin täti
-Hoggartyn Rosoliosta.
-
-Pianpa sain tietää, mikä mies Tidd oli ja mitä hän ikävöiden halasi.
-
-"Eikö hän ole ihastuttava olento?" sanoo hän minulle.
-
-"Kuka, hyvä herra?" sanon minä.
-
-"Neiti Belinda, tiiämmä!" huudahti Tidd. "Onko kukaan kuolevainen
-koskaan nähnyt hänen kaltaisiaan silmiä tai sellaista keijukaisen
-vartaloa?"
-
-"Hänellä saattaisi olla vähän enemmän lihaa, herra Tidd", sanoo
-kapteeni, "ja vähän vähemmän kulmakarvoja, ne näyttävät tytöllä
-inhottavilta, tuollaiset paksut kulmakarvat. _Qu'en-dites vous?_
-herra Titmarsh, kuten neiti Brough sanoisi."
-
-"Minusta tämä on kiitettävän hyvää punaviiniä, herra kapteeni", sanon
-minä.
-
-"Hiisi vie, Te olette oikeata sorttia!" sanoo kapteeni. "_Volto
-sciolto_, niinkö? Te pidätte arvossa nukkuvaa isäntäänne tuossa?"
-
-"Niin teen, hyvä herra, hän kun on ensimäinen mies Lontoon Cityssä ja
-minun toimitusjohtajani."
-
-"Ja niin teen minäkin", sanoo Tidd, "ja tästä päivästä kahden viikon
-päästä, kun tulen täysikäiseksi, minä osotan luottamustani minäkin."
-
-"Millä muotoa?" sanon minä.
-
-"Kas, asianlaita on niin, herra Titmarsh, että minä saan -- höm --
-heinäkuun 14 päivänä melkoisen omaisuuden, jonka minun isäni on
-hankkinut -- liikeyrityksillä."
-
-"Sanokaa suoraan, että hän oli räätäli, Tidd."
-
-"Hän _oli_ räätäli, herra kapteeni -- entä sitten? Minä olen saanut
-yliopistosivistyksen ja minulla on gentlemannin tunteet, yhtä hyvin
-ja kentiespä paremminkin kuin muutamilla turmeltuneen ylimystön
-jäsenillä."
-
-"Elkää olko ankara, Tidd!" sanoo kapteeni tyhjentäen kymmenennen
-lasin.
-
-"Niin, herra Titmarsh, kun tulen täysikäiseksi, saan minä haltuuni
-melkoisen omaisuuden. Ja herra Brough on hyväntahtoisesti luvannut
-hankkia minulle kaksitoistasataa vuodessa kahdellekymmenelle
-tuhannelle punnalleni, ja minä olen luvannut sijoittaa ne."
-
-"West Diddlesexiinkö?" sanon minä. "Meidänkö liikkeeseemme?"
-
-"Ei, erääseen toiseen yhtiöön, jonka johtaja herra Brough on ja joka
-on yhtä varma laitos. Herra Brough on hyvin vanha perheemme ystävä ja
-kovasti kiintynyt minuun ja hän sanoo, että minun, jolla on semmoiset
-lahjat, pitäisi päästä parlamenttiin, ja sitten -- ja sitten!
-saatuani suojaan perintöni, saatan ruveta puuhaamaan itseäni suojaan,
--- avioliittoon, katsokaas!"
-
-"Kas, sitä viekasta veitikkaa!" sanoi kapteeni, "Kukapa olisi
-saattanut luulla, että kun minä koulussa löylyytin sinua,
-höyhensinkin vastaista valtiomiestä?"
-
-"Puhukaa pois, pojat!" sanoi Brough heräten unestaan. "Minä
-nukun vain toisella korvalla ja kuulen kaikki. Niin, Te tulette
-parlamenttiin, Tidd, ystäväiseni, taikka ei nimeni ole Brough! Te
-saatte kuusi prosenttia rahoillenne taikka saatte olla koskaan
-uskomatta minuun! Mutta mitä tulee tyttäreeni -- kysykää _häneltä_,
-elkää minulta. Te taikka kapteeni taikka Titmarsh saakoon hänet, jos
-voi voittaa hänet. Vävypojaltani en muuta vaadi kuin että hän on,
-mitä Te olette jokainen, kunniallinen ja ylevämielinen mies!"
-
-Tidd näytti tätä sanottaessa ylen tarkottavalta, ja kun
-isäntämme uudelleen uinahti, niin hän veitikkamaisesti viittasi
-kulmakarvoihinsa ja puisti päätään kapteenille.
-
-"Kas sitä!" sanoo kapteeni. "Minä sanon, mitä ajattelen. Ja Te
-voitte kertoa sen neiti Broughille, jos Teitä haluttaa." Ja siihen
-keskustelu päättyi, ja meidät kutsuttiin kahville. Sitten kapteeni
-lauloi lauluja neiti Broughin kanssa, ja Tidd katseli neitiä eikä
-sanonut mitään, ja minä katselin kuvateoksia, ja rouva Brough istui
-kutoen sukkia köyhille. Kapteeni peittelemättä pilkkasi neiti
-Broughia ja hänen teeskenneltyä käytöstään ja puhettaan, mutta
-kapteenin kovakouraisesta, halveksivasta menettelystä huolimatta
-näytti minusta neiti pitävän häntä suuressa arvossa ja nöyrästi
-kärsivän hänen pilkkansa.
-
-Kello kaksitoista kapteeni läksi kasarmeilleen Knightsbridgeen ja
-Tidd ja minä menimme huoneisiimme. Kun seuraava päivä oli sunnuntai,
-herätti meidät iso kello lyönnilleen kahdeksan, ja kello yhdeksältä
-me kaikki kokoonnuimme aamiaishuoneeseen, jossa herra Brough luki
-saarnoja ja luvun raamatusta ja piti sitten kehotuspuheen meille
-ja kaikille perhekunnan jäsenille, paitsi ranskalaiselle kokille,
-monsieur Nontongpoolle, jonka minä tuolistani käsin saatoin nähdä
-käyskentelevän istutusten seassa, päässä valkea yömyssy ja sikaari
-hampaissa.
-
-Joka arki-aamu, täsmälleen kello kahdeksan, herra Brough suoritti
-saman tempun ja kuletti perheensä rukouksille. Mutta vaikka tämä
-mies oli ulkokullattu, kuten myöhemmin tulin tietämään, en aio
-nauraa perhehartauksia taikka väittää hänen olleen ulkokullattu
-_sentähden_ että hän piti niitä. Monikaan huono ja hyväkään mies
-ei ensinkään suorita sitä toimitusta. Mutta minä olen varma siitä,
-että hyvät ihmiset tulisivat siitä paremmiksi, enkä minä ole
-kutsuttu ratkaisemaan kysymystä, mitä huonoihin tulee, ja siksi olen
-sivuuttanut ison osan herra Broughin käytöstavan uskonnollisesta
-puolesta. Riittäköön, kun sanon, että uskonto oli aina hänen
-huulillaan, että hän kävi kolmasti kirkossa pyhäpäivisin, ellei
-hänellä ollut kutsuja, ja joskaan hän ei puhunut meille uskonnosta,
-kun oltiin yksiksemme, oli hänellä siitä asiasta paljon sanomista
-erinäisissä tilaisuuksissa, kuten havaitsin eräänä päivänä, kun
-meillä oli joukko kveekareita ja eriuskolaisia päivällisellä, jolloin
-hänen puheensa oli yhtä vakavan juhlallinen kuin kenenkään läsnä
-olevan saarnamiehen. Tidd ei ollut saapuvilla sinä päivänä, -- sillä
-ei mikään saanut häntä luopumaan Byron-nauhastaan tai heittämään
-pois aleskäännettyä kaulustaan, ja siksi hänet lähetettiin pikku
-rattailla Astleyn sirkukseen. "Ja kuulkaahan, Titmarsh, pojuseni",
-sanoi hän, "jättäkää timanttinne ylös. Tämänpäiväiset ystävämme eivät
-pidä sellaisesta korutavarasta. Ja vaikken minä puolestani vihaa
-viattomia koristuksia, en kuitenkaan tahtoisi loukata niitä, joilla
-on ankarammat mielipiteet. Saatte nähdä, että vaimoni ja neiti Brough
-noudattavat minun toivomuksiani tässä suhteessa."
-
-Ja niin he tekivätkin, -- sillä he tulivat kumpikin ales
-päivälliselle puettuina mustiin nauhoitettuihin hameisiin, jota
-vastoin neiti Belindan vaatteet tavallisissa oloissa puoliksi
-paljastivat olkapäät.
-
-Kapteeni ratsasti useat kerrat katsomaan meitä, ja neiti Brough
-näytti aina olevan ihastunut hänen tulostaan. Kerta minä kohtasin
-kapteenin ollessani yksin käyskentelemässä jokivartta pitkin, ja
-meidän kesken sukeusi pitkä keskustelu.
-
-"Herra Titmarsh", sanoo hän, "siitä vähästä, minkä olen Teitä nähnyt,
-näytätte olevan rehellinen, suoramielinen nuori mies, ja minä haluan
-muutamia tietoja, jotka Te voitte antaa. Kertokaa minulle ensinnäkin,
-olkaa niin hyvä -- ja kunniani kautta, se ei mene edemmäksi -- tuosta
-teidän vakuutusyhtiöstänne. Te olette Cityssä ja näette, mitenkä
-asiat käyvät. Onko liikkeenne varma?"
-
-"Hyvä herra", sanoin minä, "suoraan ja kautta kunniani puhuen, uskon
-sen niin olevan. Totta on, että se pantiin pystyyn vasta neljä vuotta
-sitten. Mutta kun se perustettiin, oli herra Broughilla jo suuri
-nimi ja laajat suhteet. Jokainen konttorin kirjanpitäjä on tosin
-tavallaan maksanut paikastaan joko itse ottamalla osakkeita tai
-siten, että hänen sukulaisensa ovat tehneet sen. Minä sain paikkani
-sen kautta, että äitini, joka on hyvin köyhä, käytti pienen perimämme
-rahasumman vuosirahan hankkimiseen itselleen ja paikan lunastamiseen
-minun puolestani. Asia sovittiin meidän perheen asianajajain Hodge ja
-Smithersin kautta, jotka ovat hyvin tunnettuja meidän puolessamme, ja
-joka taholla oli mielipide se, ettei äitini saattanut meille kaikille
-edullisemmin käyttää rahojaan kuin sijoittamalla ne tällä tapaa.
-Brough itse painaa puolen miljoonaa, ja hänen nimensä vastaa monta
-muuta yhteensä. Eikä siinä vielä kaikki. Tässä äskettäin kirjoitin
-tädilleni, jolla on melkoinen rahasumma tallella ja joka oli kysynyt
-minulta neuvoa sen sijoittamisen suhteen, että hän kiinnittäisi
-ne meidän liikkeeseemme. Saatanko paremmin todistaa uskoani sen
-vakavaraisuuteen?"
-
-"Oliko Brough jollakin tavoin taivuttanut Teidät tähän?"
-
-"Kyllä, kyllä hän puhui kanssani, mutta hän kertoi minulle hyvin
-rehellisesti vaikuttimensa ja kertoo ne rehellisesti meille
-kaikille. 'Hyvät herrat', sanoo hän, 'tarkotukseni on saada yhtiömme
-liiketuttavain piiri kasvamaan mahdollisimman paljon. Minä haluan
-musertaa kaikki muut Lontoon yhtiöt. Meidän hintamme ovat alemmat
-kuin minkään muun yhtiön, ja me saatamme pitää niitä alhaisina, ja
-sillä tavoin saavutamme suuren liikemenestyksen. Mutta meidän täytyy
-sittenkin tehdä työtä. Jokaikisen osakkeenomistajan ja konttorin
-jäsenen täytyy ponnistaa voimiaan ja tuoda meille liikeystäviä -- ei
-väliä sillä, kuinka vähästä heidät saadaan kiinnitetyiksi -- pääasia
-on kiinnittää heidät.' Ja sen mukaisesti johtajamme tekee osakkaiksi
-kaikki ystävänsä ja palvelijansa; hänen portinvartijansakin on
-osakas. Ja samalla tapaa hän pyytää vangita jokaisen, jonka kanssa
-tulee tekemisiin. Minä esimerkiksi olen juuri siirretty muiden
-meikäläisten ohitse paljoa paremmalle paikalle kuin millä ennen olin.
-Minut on kutsuttu tänne ja kestitetty ruhtinaallisesti. Ja miksi?
-Sen tähden että tädilläni on kolmetuhatta puntaa, jotka herra Brough
-haluaa hänen sijoittamaan meidän liikkeeseemme."
-
-"Se hajahtaa epäilyttävältä, herra Titmarsh."
-
-"Ei mitenkään, herra kapteeni. Hän ei ensinkään salaa asiaa. Kun
-juttu on ratkaistu tavalla tai toisella, en luule herra Broughin
-piittaavan minusta enään yhtään. Mutta hän tarvitsee minua nyt.
-Tämä paikka sattui joutumaan tyhjäksi juuri sillä hetkellä, jolloin
-minä olin hänelle tarpeen, ja hän toivoo minun kauttani voittavansa
-sukulaiseni. Hän kertoikin sen minulle tänne ajaessamme. 'Te olette
-ymmärtäväinen mies, Titmarsh', sanoi hän. 'Te käsitätte, että minä en
-anna Teille tätä paikkaa siitä syystä että olette rehellinen poika
-ja kirjoitatte kaunista käsialaa. Jos minulla olisi ollut tällä erää
-joku vähäisempi tarjous, millä lahjoa Teidät, niin olisin antanut
-Teille vain sen. Mutta minulla ei ollut valittavana ja minä annoin,
-mitä vallassani oli.'"
-
-"Se on kaunista kyllä. Mutta mikä saattaa Broughin niin innolla
-tavoittelemaan niin pientä summaa kuin kolmeatuhatta puntaa?"
-
-"Jos niitä olisi ollut kymmenen, herra kapteeni, ei hän olisi
-ollut hiventäkään vähemmän innokas. Te ette tunne Lontoon Cityä
-ettekä tiedä, kuinka kiihkeästi meidän suuret pörssimiehemme
-tavoittelevat suhteittensa laajentumista. Liikeasiain vuoksi herra
-Brough mairittelisi ja pyydystelisi nokikolariakin. Nähkääs tätä
-Tidd polosta kymmenine tuhansineen. Johtajamme on anastanut hänet
-valtaansa juuri samalla tapaa. Hän tahtoo saada käsiinsä niin isot
-rahat kuin suinkin."
-
-"No hyvä. Entä jos hän karkaa rahoineen?"
-
-"Herra Brough, toiminimestä Brough ja Hoff? Karkaako ehkä Englannin
-pankki? Mutta tässähän me olemme portinvartijan asunnolla. Kysytäänpä
-Gatesilta, joka hänkin on herra Broughin kiinnittämiä." Ja me
-astuimme sisään puhelemaan vanhan Gatesin kanssa.
-
-"No, herra Gates", sanon minä sukkelasti alottaen asian, "Tehän
-olette yksi isäntiäni, West Diddlesexissä nimittäin?"
-
-"No niinhän ollaan", sanoo vanha Gates leveästi hymyten. Hän oli
-entinen palvelija, joka vanhoilla päivillään oli saanut ison perheen,
-
-"Saanko kysyä, minkälainen Teillä on palkka, herra Gates, kun Te
-voitte panna syrjälle niin paljon rahaa ja hankkia osakkeita meidän
-yhtiössämme?"
-
-Gates ilmoitti meille palkkansa. Ja kun me kysyimme, maksettiinko se
-säännöllisesti, niin hän vannoen vakuutti, että hänen isäntänsä oli
-paras herra maailmassa, ja kertoi, kuinka hän oli hankkinut kahdelle
-hänen tyttäristään palveluspaikan ja pannut kaksi hänen poikaansa
-köyhäinkouluun ja yhden oppiin, ja luetteli sata muuta hyvää työtä,
-mitä isäntäväki oli hänelle tehnyt. Rouva Brough vaatetti puolet
-lapsista, isäntä antoi heille peitteitä ja takkeja talvella ja lihaa
-ja lientä koko vuoden umpeen. Ei todellakaan ollut koskaan löytynyt
-niin jalomielistä isäntäväkeä sitten maailman alun.
-
-"No, herra kapteeni", sanoin minä, "tyydyttääkö se Teitä? Herra
-Brough antaa näille ihmisille viisikymmentä kertaa niin paljon
-kun hän saa heiltä, ja kuitenkin hän panee herra Gatesin ottamaan
-osakkeita yhtiössämme."
-
-"Herra Titmarsh", sanoo kapteeni. "Te olette rehellinen mies, ja minä
-myönnän, että Teidän todisteenne kuulostavat hyviltä. Kertokaapa
-minulle, tiedättekö mitään neiti Broughista ja hänen myötäjäisistään?"
-
-"Brough jättää hänelle kaikki -- ainakin sanoo niin." Mutta minä
-otaksun, että kapteeni näki jonkin erikoisen ilmeen minussa, sillä
-hän naurahti ja sanoi:
-
-"Minä arvaan, hyvä mies, Teidän ajattelevan, että hän on kallis siitä
-hinnasta. No niin, enpä usko Teidän olevan pahasti väärässäkään."
-
-"Miksi siis, jos rohkenen kysyä, kapteeni Fizgig, Te aina olette
-hänen kintereillänsä?"
-
-"Herra Titmarsh", sanoo kapteeni, "minulla on kaksikymmentätuhatta
-puntaa velkoja." Ja hän palasi suoraa päätä taloon ja kosi tytärtä.
-
-Minusta tämä oli kovin julmaa ja halpamaista menettelyä sen
-herrasmiehen puolelta, sillä hän oli tutustunut perheeseen herra
-Tiddin kautta, joka oli hänen koulukumppaninsa ja jonka hän kokonaan
-oli syrjäyttänyt suuren perijättären suosiossa. Brough pauhasi ja
-riehui ja kiroilikin tytärtään (kuten kapteeni jälestäpäin kertoi
-minulle), kun hän kuuli, että tämä oli myöntynyt herra Fizgigin
-kosintaan, ja tavatessaan kapteenin pani hänen lupaamaan, että
-kihlaus pidettäisiin salassa vielä muutaman kuukauden. Ja kapteeni
-teki uskotukseen ainoastaan minut ja pöytäkumppaninsa kasarmissa,
-mutta sen vasta sitten kun Tidd oli johtajallemme maksanut ne
-kaksikymmentätuhatta puntaa, minkä hän teki tismalleen samana päivänä
-kun tuli täysikäiseksi. Samana päivänä hän myöskin kosi nuorta neitiä
-ja -- tarvinnen tuskin sanoa -- sai rukkaset. Nyt alkoi kuulua
-kuiskeita kapteenin kihlauksesta. Kaikki hänen suuret sukulaisensa,
-Duncasterin herttua, Cinqbarin kreivi, Crabsin kreivi y.m. kävivät
-tervehdysvierailulla Broughin perheessä, jalosukuinen Henry Ringwood
-rupesi osakkaaksi yhtiössämme ja Crabsin kreivi lupasi ruveta.
-Osakkeittemme hinta nousi yli nimellisarvon, johtajamme rouvineen
-ja tyttärineen esitettiin hovissa ja suuri West Diddlesex-yhtiö oli
-toivossa päästä valtakunnan etumaiseksi vakuutusyhtiöksi.
-
-Varsin pian sen jälkeen, kun olin vieraillut Fulhamissa, kirjoitti
-rakas tätini minulle sanoakseen, että hän oli neuvotellut
-asianajajiensa, herrojen Hodgen ja Smithersin kanssa, jotka vakavasti
-kehottivat häntä sijoittamaan rahansa niinkuin minä olin esittänyt.
-Summa sijoitettiinkin minun nimelleni, ja hän kiitteli runsaasti
-minun rehellisyyttäni ja taitoani, josta, hän sanoi, herra Brough
-oli kertonut mitä imartelevimmin sanoin. Ja samalla tätini ilmoitti
-minulle, että osakkeet hänen kuollessaan joutuisivat minun omikseni.
-Tämä antoi minulle suuren painavuuden yhtiössä, kuten voitte otaksua.
-Seuraavassa vuosikokouksessa minä olin läsnä osakkeenomistajana
-ja suureksi mielihyväkseni kuulin herra Broughin suuremmoisen
-loistavassa puheessa selittävän, että jaettavaksi tulee kuusi
-prosenttia, jotka me kaikki saimme kassasta.
-
-"Te onnellinen nuori veijari!" sanoi Brough minulle. "Tiedättekö,
-mikä sai minut antamaan Teille paikkanne?"
-
-"No, tätini rahat, arvaan ma", sanoin minä.
-
-"Ei sinnepäinkään. Uskotteletteko Te, että minä välitin noista
-vaivaisista kolmestatuhannesta punnasta? Minulle oli kerrottu,
-että Te olitte lady Drumin sisarenpoika, ja lady Drum on lady Jane
-Prestonin isoäiti, ja herra Preston on mies, joka saattaa tehdä
-meille koko joukon hyvää. Minä tiesin, että he olivat lähettäneet
-Teille paisteja ja lempo ties mitä kaikkea, ja kun minä näin
-lady Janen meidän kutsuissamme puristavan Teitä kädestä ja niin
-ystävällisesti puhuttelevan Teitä, pidin Abednegon puheita sulana
-totena. _Siitä syystä_ Te saitte paikan, huomatkaas, ettekä noiden
-mitättömien kolmentuhannen punnan takia. No, herraseni, pari viikkoa
-sen jälkeen kun Te olitte luonamme Fulhamissa, kohtasin Prestonin
-alahuoneessa ja kiittelin itseäni siitä, että olin antanut paikan
-hänen sukulaiselleen. 'P---- periköön sen hävyttömän veijarin!' sanoi
-hän. '_Hän_ minun sukulaiseni! Otatteko Te kenties todeksi kaikki
-Drumin eukon jutut? Äh, mies, hän on sellaiseen hassastunut! Jos
-kehen hän vain tutustuu, niin heti keksimään sukulaisuussuhteita,
-ja tietenkään ei tuon Titmarsh juuttaan voinut käydä toisin!' 'Vai
-niin', sanoin minä nauraen, 'tämä juutas on siitä hyvästä saanut
-oivallisen paikan eikä asia ole enään korjattavissa.' 'Joten näette",
-jatkoi johtajamme, "että Teidän ei ole paikastanne kiittäminen
-tätinne rahoja, vaan --"
-
-"Vaan TÄTINI TIMANTTINEULAA!"
-
-"Onnellinen vekkuli!" sanoi Brough pukaten minua kylkeen ja meni
-tiehensä. Ja onnellinen tosiaankin luulin olevani.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-KERTOO ONNELLISIMMASTA PÄIVÄSTÄ SAMUEL TITMARSHIN ELÄMÄSSÄ.
-
-
-En tiedä, mistä johtui, että herra Roundhand, kassanhoitaja, joka
-oli niin syvästi ihaillut herra Broughia ja West Diddlesex-yhtiötä,
-seuraavan kuuden kuukauden kuluessa odottamatta riitaantui kummankin
-kanssa, otti pois rahansa liikkeestä, myi hyvällä voitolla
-viidentuhannen punnan osakkeensa ja meni matkoihinsa puhuen
-kaikenlaista pahaa sekä yhtiöstä että johtajasta.
-
-Sihteeriksi ja kassanhoitajaksi tuli nyt herra Highmore, herra
-Abednego ensimäiseksi kirjanpitäjäksi ja toisena miehenä konttorissa
-oli Teidän nöyrin palvelijanne, jonka palkka oli kaksisataa
-viisikymmentä puntaa vuodessa. Kuinka perusteettomat herra
-Roundhandin parjaukset West Diddlesexiä vastaan olivat, nähtiin aivan
-selvästi tammikuun kokouksessa 1823, kun johtajamme loistavimmassa
-puheessa, mitä koskaan on kuultu, ilmoitti, että jaettavaksi tulee
-neljä puntaa sadalle puolelta vuodelta, vastaten kahdeksan punnan
-osinkoa vuodelta. Ja minä lähetin tädilleni sata ja kaksikymmentä
-puntaa sterlinkiä minun nimelleni asetetun pääoman korkorahoina.
-
-Oivallinen tätini rouva Hoggarty, ylenmäärin ihastuneena, lähetti
-minulle takaisin kymmenen puntaa omiksi taskurahoikseni ja kysyi,
-eikö hänen ollut parempi myydä pois Slopperton ja Squashtail ja
-asettaa kaikki rahansa tähän erinomaiseen liikkeeseen.
-
-Tässä kohdin en tietenkään osannut tehdä paremmin kuin kysyä herra
-Broughin mielipidettä. Herra Brough sanoi, että osakkeita ei
-ollut saatavissa kuin yli nimellisarvon. Mutta kun minä huomautin
-tietäväni, että kaupassa oli muutamia, viidentuhannen punnan
-arvosta _al pari_, niin hän sanoi, että jos niin oli asianlaita,
-niin hän saattaa antaa kohtuullisesta hinnasta omiaan, luovuttaa
-vaikkapa viidentuhannen punnan arvosta, koska hänellä oli melkein
-ylenpalttisesti West Diddlesexin osakkeita ja hänen muut liikkeensä
-tarvitsivat puhdasta rahaa ruokokseen. Päättäessään keskustelumme,
-jonka sisällyksen minä lupasin kertoa rouva Hoggartylle,
-johtaja suvaitsi ystävällisesti ilmoittaa päättäneensä ottaa
-toimitusjohtajalle yksityissihteerin ja antaa minulle tämän toimen,
-josta tulisi lisäpalkkaa sata ja viisikymmentä puntaa.
-
-Minulla oli kaksisataa viisikymmentä puntaa vuodessa, neiti Smith sai
-myötäjäisrahoilleen korkoa seitsemänkymmentä puntaa vuodessa. Minkä
-elämänsäännön Olinkaan sanonut toteuttavani, kun tuloni nousisivat
-kolmeensataan puntaan vuodessa?
-
-Luonnollisesti Gus, ja hänen kauttansa kaikki konttorimme pojat
-tiesivät kihlaukseni Mary Smithin kanssa. Hänen isänsä oli ollut
-laivaston kapteeni, ja hyvin kunnioitettu upseeri, ja vaikka Mary,
-kuten olin sanonut, toi matkassaan vain seitsemänkymmenen punnan
-vuosikorot ja minä, niinkuin jokainen sanoi, katsoen nykyiseen
-asemaani konttorissa ja Lontoon Cityssä, olisin hyvällä syyllä
-saattanut katsella paljon rahakkaampaa vaimoa, oli ystävieni yhteinen
-mielipide kuitenkin se, että kauppa oli sangen kunnioitettava,
-ja minä olin tyytyväinen -- ja kuka ei olisi ollut tyytyväinen
-sellaiseen kultamuruseen kuin Mary? Minä puolestani en olisi Maryn
-sijasta ottanut pormestarin omaa tytärtäkään ja hänen lihavia
-myötäjäisiään päällisiksi.
-
-Hyvin ymmärrettävästi herra Brough tuli tietämään naimisaikeeni
-samoin kuin kaiken muun, mikä koski jokaista konttorin kirjanpitäjää;
-luulenpa, että Abednego kertoi hänelle, mitä meillä milloinkin oli
-päivälliseksikin. Todellakin hän ihmeteltävän hyvin tiesi meidän
-asiamme.
-
-Hän kysyi minulta, mitenkä Maryn rahat oli sijoitettu. Ne olivat
-kolmen prosentin valtionpapereissa -- kaksituhatta kolmesataa
-kolmekymmentä kolme puntaa kuusi shillinkiä ja kahdeksan pennyä.
-
-"Muistakaa, poikaseni", sanoi hän, "että tuleva rouva Titmarsh voi
-saada rahoilleen ainakin seitsemän prosenttia ja ne parempaa vakuutta
-vastaan kuin Englannin pankissa. Sillä eikö yhtiö, jonka päämiehenä
-on John Brough, ole parempi kuin mikään muu yhtiö Englannissa?"
-Enkä minä todellakaan uskonut hänen olevan pahastikaan väärässä ja
-lupasin siis puhua asiasta Maryn holhoojalle ennen naimistamme.
-Luutnantti Smith, hänen isoisänsä, oli aluksi ollut kovasti meidän
-liittoamme vastaan. (Minun täytyy tunnustaa, että kun hän eräänä
-päivänä tapasi minut yksinäni Maryn kanssa ja suutelemassa, luulen
-minä, hänen pienten sormiensa neniä, hän koppasi minua kauluksesta ja
-työnsi ulos ovesta.) Mutta Sam Titmarsh, jolla oli palkkaa kaksisataa
-viisikymmentä puntaa vuodessa ja luvassa sadan viidenkymmenen tulo
-lisää, ja joka oli Lontoon John Broughin oikea käsi, oli aivan toinen
-mies kuin köyhä kirjanpitäjä Sam, köyhän pappismiehen lesken poika,
-ja vanha herra kirjoitti minulle varsin ystävällisen kirjeen ja pyysi
-minua hankkimaan hänelle Romanikselta kuusi paria lampaanvillasukkia
-ja neljä samallaista liiviä, ja ottipa ne minulta lahjaksikin, kun
-minä saavuin sinne kesäkuussa -- onnellisessa kesäkuussa 1823 --
-noutamaan pois rakkaan Maryni.
-
-Herra Brough samaten ystävällisesti huolehti tätini tiloista
-Sloppertonissa ja Squashtailissa, joita hän ei vielä ollut myynyt,
-niinkuin oli luvannut tehdä. Ja kuten herra Brough huomautti,
-synti ja häpeä oli, että henkilö, jota kohtaan hän tunsi sellaista
-osanottoa kuin rakkaan nuoren ystävänsä kaikkia sukulaisia kohtaan,
-saisi rahoilleen ainoastaan kolmen prosentin koron, kun kuitenkin
-toisaalla voisi saada kahdeksan. Hän nimitti minua nyt aina Samiksi,
-ylisteli minua toisille tovereille (jotka säännöllisesti kertasivat
-ylistykset minulle), sanoi, että Fulhamissa oli aina sija pöydässä
-minua varten ja moneen toviin vei minut sinne: Siellä oli minun
-käydessäni vain pieni seura, ja MacWhirterin oli tapana sanoa, että
-hän kutsui minut luokseen vain silloin, kun hänellä oli alhaisia
-vieraita. Mutta en minä piitannut isoisista ihmisistä, kun en ole
-syntynyt sellaisesta piiristä, enkä totta puhuen paljoa piitannut
-koko talostakaan. Neiti Belinda ei ensinkään ollut mieleisiäni.
-Sen jälkeen kun hän oli kihlautunut kapteeni Fizgigin kanssa ja
-herra Tidd oli maksanut kaksikymmentätuhatta puntaansa ja Fizgigin
-suurelliset sukulaiset olivat liittyneet moniaihin johtajamme
-yhtiöihin, selitti herra Brough uskovansa, että kapteeni Fizgigin
-tarkotusperät olivat rahanhimoiset, ja pani hänet heti koetukselle
-ilmoittaen, että hänen täytyi ottaa neiti Brough ilman penniäkään tai
-sitten ei ensinkään. Senpä perästä kapteeni Fizgig tuli nimitetyksi
-siirtomaihin, ja neiti Brough oli pahemmalla tuulella kuin koskaan.
-Mutta minä en voinut olla ajattelematta, että hän oli päässyt irti
-huonosta kaupasta, enkä liioin säälimättä Tidd parkaa, joka palasi
-asemalleen takaisin entistään rakastuneempana, mutta jonka neiti
-Belinda säälimättä työnsi pois. Hänen isänsäkin suoraan sanoi
-Tiddille, että hänen vierailunsa olivat Belindalle epämieluisia ja
-että vaikka hänen aina täytyy rakastaa ja kunnioittaa häntä, hän
-kuitenkin pyysi häntä lopettamaan käyntinsä Harakkalassa. Poika
-parka! Hän oli maksanut kaksikymmentätuhatta puntaansa suotta! Sillä
-mitä olivat hänellä kuusi prosenttia verrattuina kuuteen prosenttiin
-ja neiti Belinda Broughin käteen?
-
-No niin, herra Brough siihen määrään sääli rakastunutta
-nuorukais-polosta, joksi hän minua kutsui, ja niin lämpimällä
-myötätunnolla huolehti minun hyvinvoinnistani, että hän pakotti
-minut matkustamaan Somersetshireen parin kuukauden lomalle. Ja
-minä matkustinkin, iloisena kuin leivonen, matkalaukussani parit
-uuden uutukaiset vaatteet von Stiltzin tekoa (minä olin teettänyt
-ne mielessä muuan vastainen tapahtuma), ja laukussa luutnantti
-Smithin villasukat ja niihin käärittyinä nippu prospektejamme ja
-kaksi kirjettä herra John Broughilta, toinen äidilleni, arvoisalle
-vakuutetullemme, ja toinen rouva Hoggartylle, kunnioitettavalle
-osakkeenomistajallemme. Herra Brough kirjoitti, että minä olen
-mitä hellin isä suinkin saattaa toivoa, että hän piti minua kuin
-omana poikanaan ja että hän hartaasti pyysi rouva Hoggartya olemaan
-lykkäämättä tuonnemmaksi pienen maaomaisuutensa myyntiä, maalla
-kun nyt on korkea hinta, jonka _täytyy aleta_, jota vastoin West
-Diddlesex-yhtiön osakkeet olivat (verrattain) alhaisessa arvossa
-ja vuoden parin kuluessa ehdottomasti nousisivat kaksin-, kolmin-,
-nelinkertaiseen nykyisestä arvostaan.
-
-Siten minä olin varustettu ja siten minä sanoin jäähyväiset kiltille
-Gusille. Kun me erosimme "Tynnyrintapin" pihamaalla Fleet kadulla,
-tunsin minä, etten koskaan palaisi Salisbury-kortteliin, ja olin
-niinmuodoin antanut pikku lahjoja emäntäni perheelle. Hän sanoi,
-että minä olin kunnioitettavin herra, mitä hänellä koskaan oli ollut
-talossaan; vaikkei tämä merkinnyt järin paljoa, sillä Bell-kuja on
-Fleetvankilan aluetta ja hänen vuokralaisensa tavallisesti olivat
-valvonnanalaisia vankeja siitä paikasta. Mitä tulee Gusiin, jolisi
-ja nyyhki se poika parka niin, ettei hän saanut alas kurkustaan
-palastakaan savustetusta kinkusta ja sämpylöistä, joilla minä
-kestitsin häntä murkinaksi "Tynnyrintapin" ravintolassa. Ja kun minun
-tuli lähtö, heilutti hän niin innokkaasti hattuaan ja nenäliinaansa
-ilmoituskonttorin porttikäytävässä, että minä luulen "Uskollisen"
-pyörien ajaneen hänen varpaittensa yli, sillä minä kuulin hänen
-mölähtävän, kun me kuljimme portin läpi. Mutta kuinka erilaiset
-olivatkaan tunteeni nyt kopeana istuessani siinä etupenkillä Jim
-Wardin, ajajan, rinnalla, verrattuina niihin, joiden vallassa olin
-viimeksi ajaessani näissä vaunuissa, kun minä läksin pois rakkaan
-Maryni luota ja suuntausin Lontooseen rinnassa TIMANTTINEULA!
-
-Kun minä ennätin lähelle kotia (Grumpleyhin, kolmen peninkulman
-päähän meidän kylästä, jossa "Uskollinen" tavallisesti pysähtyy
-naukkasemaan lasin olutta "Poppletonin vaakunassa"), näytti siltä
-kuin olisi meidän edusmiehemme, herra Poppleton itse, saapunut
-paikkakunnalle, niin runsaasti oli joukkoa kerääntynyt ravintolan
-tykö. Siellä oli ravintolan isäntä ja koko kylän väki. Siellä oli
-myös Tom Wheeler, postipoika rouva Rincerin postitalosta meidän
-kaupungista, ja hän ratsasti vanhoja punaisia postihevosia, jotka,
-taivas varjelkoon! vetivät tätini keltaisia juhlavaunuja, joissa hän
-ei koskaan liikkunut ulkosalla useammasti kuin kolmasti vuodessa
-ja joissa hän nyt istui yllään komea kashmirsaali ja päässä uusi
-sulkahattu. Hän huiskutti valkoisella nenäliinalla ajovehkeittensä
-akkunasta, ja Tom Wheeler kirkasi "hurraa!" ja samoin teki parvi
-pieniä Grumpleyn poikavekaroita, jotka muuten olisivat hurranneet
-vaikka mille. Mutta mikä muutos Tom Wheelerissä! Muistanpa, miten hän
-vain monias vuosi takaperin oli hosunut minua kuskipukiltaan, kun
-minä riipuin rattaitten takana.
-
-Tätini vaunujen jälissä tulivat meriväen luutnantti Smithin
-nelipyöräiset kaleskat, joissa isäntä itse rouvansa rinnalla ajoi
-lihavaa ponyaan. Minä vilkasin kaleskain takaistuimelle ja tunsin
-pientä pettymystä, kun en nähnytkään _erästä_ henkilöä siellä. Mutta
-minua typerää poikaa! siellähän olikin eräs henkilö keltaisissa
-koruvaunuissa tätini kanssa punastuen kuin mansikka ja näyttäen
-ylen onnelliselta -- oi kuinka onnelliselta ja somalta! Hänellä
-oli valkea hame yllään ja vyötehinen, väriltään kirkkaansininen ja
-keltainen, jotka tätini sanoi olevan Hoggartien värit, vaikka minä en
-tänäpäivänäkään käsitä, mitä tekemistä Hoggarteilla on heleänsinisen
-ja keltaisen kanssa.
-
-No niin, "Uskollisen" kuski puhalsi kuuluvan törähdyksen sarveensa,
-kun hänen neljä hevostansa kopistivat matkaansa. Pojat hurrasivat
-jälleen. Minut asetettiin rouva Hoggartyn ja Maryn väliin. Tom
-Wheeler iski ruskojaan. Luutnantti (joka oli sydämellisesti ottanut
-minua kädestä ja jonka iso koira ei tällä kertaa yrittänytkään
-puraista minua) suomi ponyaan, kunnes sen lihavat sivut vaahtosivat.
-Ja siten minä tässä, saattanen sanoa, tavattomassa juhlakulkueessa
-kuin riemusaatossa saavuin meidän kylään.
-
-Rakas äitini ja tytöt -- Jumala siunatkoon heitä! -- kaikilla
-yhdeksällä päällä keltainen nankinitakki (minulla oli kullekin heistä
-laukussani jotakin kaunista) -- eivät voineet kustantaa itselleen
-ajoneuvoja, vaan olivat asettuneet maantielle lähelle kylää. Ja
-siinäkös heilutettiin kättä ja nenäliinaa! Ja vaikka tätini ei
-pannut heihin paljoa huomiota, lukuunottamatta majesteetillista
-niskannykäystä, mikä on anteeksi annettavaa hänen varaiselleen
-naiselle, niin teki Mary Smith sen sijaan enemmän kuin minä ja huiski
-kättään yhtä paljon kuin ne kaikki yhdeksän. Voi, kuinka rakas äitini
-itki ja siunasi minua, kun me sitten tavattiin, ja nimitti minua
-"sielunsa lohdutukseksi" ja "kulta poikasekseen" ja katsoi minuun
-ikäänkuin olisin ollut jokin hyveen ja neron esikuva, vaikka minä
-olin vain hyvin onnellinen nuori poika, joka hyvien ystävien avulla
-nopeasti olin päässyt kapuamaan varsin otolliseen asemaan.
-
-Minun ei ollut määrä asua äitini luona, -- siitä oli sovittu jo
-ennakolta. Sillä vaikka äitini ja rouva Hoggarty eivät olleet
-erikoisen hyviä ystäviä, oli äitini mielestä kuitenkin minulle eduksi
-asua tätini tykönä, ja niin hän luopui ilosta pitää minua luonaan. Ja
-vaikka hänen talonsa oli näistä kahdesta vaatimattomampi, ei minun
-ole tarvis sanoa, että minä pidin sitä paljoa parempana kuin rouva
-Hoggartyn komeata kotia, ollenkaan katsomatta kauheaan Rosolioon,
-jota minun nyt täytyi juoda saavittain.
-
-Me ajoimme siis rouva Hoggartyn luo. Hän oli valmistanut suuret
-päivälliset siksi illaksi ja vuokrannut ylimääräisen palvelijan.
-Ja astuessaan ulos vaunuista hän antoi kuuden pennyn rahasen Tom
-Wheelerille, sanoen, että se oli hänelle ja että hän jälestäpäin
-suorittaisi hevosista rouva Rincerille. Jolloin Tom nakkasi rahasensa
-maahan ja kiroili kauheasti, niin että täti aivan syystä kutsui häntä
-"häpeämättömäksi mieheksi".
-
-Täti oli niin kovasti mieltynyt minuun, että tuskin päästi minua
-näkyvistään. Meidän oli tapana harva se aamu istua hänen laskujensa
-ääressä tuntikaudet yhdessä pohtien Sloppertonin tilan myynnin
-sopivaisuutta (mutta mitään sopimusta ei ollut vielä syntynyt, kun
-Hodge ja Smithers eivät voineet saada hänen haluamaansa hintaa). Ja
-toisekseen hän vakuutti kuollessaan jättävänsä joka penningin minulle.
-
-Hodge ja Smithers samaten pitivät suuret pidot ja kohtelivat minua
-huomattavalla kunnioituksella, kuten teki jok'ikinen kylän asukas.
-Ne jotka eivät pystyneet pitämään päivällisiä, kutsuivat teelle, ja
-kaikki joivat nuoren parin terveydeksi. Ja monta kertaa päivällisten
-tai illallisten perästä saatiin Maryni punastumaan viittaamalla hänen
-elämässään pian tapahtuvaan muutokseen.
-
-Tämän seremonian onnen päivä määrättiin nyt, ja heinäkuun 24 päivänä
-1823 minusta tuli Somersetshiren kauneimman tytön onnellinen
-aviomies. Häät pidettiin äitini kotona -- se oli ollut hänen
-vaatimuksensa joka tapauksessa -- ja yhdeksän sisartani olivat
-morsiusneiteinä. Niin, ja Gus Hoskins tuli kaupungista vartavasten
-minun todistajakseni, ja asui vanhassa huoneessani äitini luona
-ja viipyi siellä viikon, olipa paistanut silakoita neiti Winny
-Titmarshin, rakkaan neljännen sisareni kanssa, kuten myöhemmin tulin
-tietämään.
-
-Tätini todellakin hyvin ystävällisesti auttoi häitten pitoa. Hän
-oli muutamia viikkoja varemmin käskenyt minun tilata Marylle kolme
-upeata pukinetta kuuluisalta madame Mantalinilta Lontoosta ja
-muutamia hienoja korukapineita ja korko-ommeltuja nenäliinoja Howell
-ja Jamesilta. Ne lähetettiin minulle, niiden oli määrä olla _minun_
-lahjani morsiamelle. Mutta rouva Hoggarty antoi minun ymmärtää,
-ettei minun koskaan tarvinnut huolehtia laskun maksamisesta, ja
-minä pidin hänen menettelyään hyvin jalomielisenä. Hän lainasi
-meille myöskin juhlavaununsa hääpäiväksi ja omin käsin teki kauniin
-punaisen silkkisen työlaukun rakkaalle sukulaiselleen, rouva Mary
-Titmarshille. Se sisälsi neuloilla y.m. täydellisesti varustetun
-ompelurasian, sillä hän toivoi, ettei rouva Titmarsh koskaan
-laiminlöisi neulaansa, ja joitakuita hopeakolikoita sisälläpitävän
-kukkaron ja perin kummallisen talletusrahan. "Niin kauan kun
-säilytätte nämät, rakkaani", sanoi rouva Hoggarty, "ette koskaan
-ole puutteessa, ja hartaasti -- hartaasti minä rukoilen teitä
-säilyttämään ne." Vaunujen laatikosta me tapasimme pussillisen pikku
-leipiä ja Rosolio-pullon. Me nauroimme sille ja luovutimme sen Tom
-Wheelerille, joka ei kuitenkaan näyttänyt pitävän siitä paljoa
-enemmän kuin mekään.
-
-Minun ei ole tarvis sanoa, että minulla oli vihillä von Stiltzin
-takki (kolmas ja neljäs takki, Herra armahtakoon! vuoden kuluessa) ja
-että rinnassani välkkyi ISO HOGGARTYN TIMANTTI.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-TUO SAMIN, HÄNEN VAIMONSA, TÄTINSÄ JA TIMANTTINSA TAKAISIN LONTOOSEEN.
-
-
-Kuherruskuukauden kuluessa me huviksemme suunnittelimme elämäämme
-Lontoossa, ja kauniinpa paratiisin me rakensimmekin itsellemme!
-Kas, me olimme vain neljäkymmentä vuotta vanhat yhteensä, enkä
-minä puolestani ole huomannut mitään vahinkoa olevan tuulentupain
-rakentamisesta, mutta kyllä paljon hupia.
-
-Totta puhuakseni olin ennen Lontoosta lähtöäni katsastellut
-kelvollista asuntoa, joka soveltuisi meidän vähille tuloillemme. Ja
-Gus Hoskins ja minä, jotka yhdessä olimme laukkailleet konttoriajan
-jälkeen, olimme lopulta valinneet oikein sievän pienen talon Camden
-Townissa, jossa oli puutarha, missä eräs _pikku väki_ saattoi
-leikkiä, kun sitä ilmestyisi, vaunuliiteri ja talli hevoselle, jos
-koskaan tulisin sellaista pitämään -- ja miksikä en muutaman vuoden
-perästä -- ja mainion terveellinen ilma, kohtuullisen matkan päässä
-pörssistä, kaikki kolmestakymmenestä punnasta vuodessa. Minä olin
-kuvannut tätä pikku tilaa Marylle yhtä innokkaasti kuin Sancho kuvaa
-Liziasta Gil Blasille, ja minun rakas vaimoni oli aivan ihastunut
-ajatellessaan emännöivänsä siellä, vakuutti itse keittävänsä
-kaikki parhaat ruuat, etenkin hedelmävanukasta (josta tunnustan
-kovasti pitäväni), ja lupasi, että Gus saisi syödä kanssamme
-clematis-lehdossa päivällistä joka sunnuntai, ellei hän polttaisi
-noita kauheita sikaareja. Mitä tulee Gusiin, vakuutti hän hankkivansa
-huoneen naapuristosta, sillä hän ei saattanut enään palata
-Bell-kujaan, jossa me molemmat olimme olleet niin onnelliset, ja
-siihen hyvänluontoinen Maryni lupasi pyytää Winny-sisartani tulemaan
-pitämään seuraa hänelle. Jota sanaa Hoskins punastui ja sanoi: "Mitä
-hupsutuksia!"
-
-Mutta kaikki toiveemme onnellisesta, sievästä kodista
-clematis-puutarhassa romahtivat maahan, kun palatessamme pieneltä
-hääretkeltämme rouva Hoggarty ilmoitti meille olevansa kyllästynyt
-maaseutuun ja päättäneensä lähteä Lontooseen rakkaan sisarenpoikansa
-ja hänen vaimonsa kanssa hoitamaan heidän talouttaan ja esittämään
-heidät ystävilleen pääkaupungissa.
-
-Mitä saatoimme tehdä? Toivotimme häntä sinne missä pippuri kasvaa,
-mutta ei suinkaan Lontooseen. Mutta ei siihen ollut apua. Ja meidän
-oli täytymys viedä hänet mukanamme. Sillä, kuten äitini sanoi, jos
-loukkaisimme häntä, niin perheemme menettäisi hänen omaisuutensa, ja
-emmekö me nuori pariskunta kylläkin olleet sen tarpeessa?
-
-Siten meille tuli kaupunkiin jotensakin ikävä matka tädin
-koruvaunuissa. Koko aika ajettiin postihevosella, sillä juhlavaunut
-piti saada mukaan, kun henkilö tätini yhteiskunnallisessa asemassa
-ei saattanut matkustaa postivaunuissa. Ja minun oli maksaminen
-neljätoista puntaa postihevosista, mikä milteipä kokonaan tyhjensi
-pienen rahavarastoni.
-
-Ensinnä me asetuimme kalustettuihin huoneisiin -- kolme asumusta
-kolmessa viikossa. Ensimäisessä paikassa jouduimme riitaan emännän
-kanssa siitä syystä, että tätini väitti hänen leikanneen kappaleen
-lihaa lampaanjalasta, joka oli pantu meille päivälliseksi; toisesta
-asunnosta läksimme pois sen tähden, että tätini vannoi piikatytön
-varastavan kynttilöitä; ja kolmannen heitimme siksi, että täti
-Hoggarty tuli murkinalle aamulla muuttomme jälkeen kasvot kauhean
-turvonneina ja -- samapa se, minkä puremina. Lyhyeen lopettaakseni
-pitkän jutun, minä olin menettää järkeni kaikesta alituisesta
-muuttelemisesta ja tätini pitkistä voivotuksista ja motkotuksista.
-Mitä hänen suurellisiin tuttaviinsa tulee, ei ketään heistä ollut
-Lontoossa, ja hän otti riidellä jankatakseen minun kanssani siitä,
-etten ollut esittänyt häntä herra edusmies John Broughille enkä lordi
-ja lady Tiptoffille, hänen sukulaisilleen.
-
-Herra Brough oli Brightonissa, kun me saavuimme kaupunkiin. Enkä
-minä hänen palattuaan heti tahtonut kertoa johtajallemme, että
-olin tuonut tätini kanssani tai että olin rahapulassa. Hän näytti
-kovin vakavalta, kun minä vihdoinkin sain puhutuksi hänelle tästä
-jälkimäisestä ja pyysin palkkaa vähän etukäteen.
-
-Mutta kun hän kuuli, että rahojen puutteeni oli aiheutunut tätini
-tuomisesta Lontooseen, vaihtui siinä samassa hänen puheensa sävy.
-"Se muuttaa asian, rakas poikaseni. Rouva Hoggarty on iässä, jossa
-kaikki on sallittava hänelle. Tässä on sata puntaa, ja minä pyydän
-turvautumaan minuun, milloin vain olette rahojen tarpeessa."
-Näin pääsin minä vähän hengähtämään, kunnes täti maksaisi osansa
-talousmenoista. Ja jo seuraavana päivänä herra ja rouva Brough
-komeissa nelivaljakon vetämissä vaunuissaan kävivät tervehtimässä
-rouva Hoggartya ja vaimoani asunnossamme Lamb's Conduit-kadulla.
-
-Se oli juuri samana päivänä, kun täti raukkani kasvot olivat niin
-surkeassa tilassa, eikä hän suinkaan jättänyt mainitsematta syytä
-rouva Broughille ja selittämättä, ettei hän ollut Castle Hoggartyssa
-tai maatilallaan Somersetshiressä koskaan kuullut eikä uneksinutkaan
-sellaisista hirveän inhottavista asioista.
-
-"Herra armahtakoon!" huudahti kauhuissaan John Brough, Esquire,
-"mitä kärsimyksiä Teidän arvoisellenne rouvalle -- rakkaan poikani
-Titmarshin kunnioitetulle sukulaiselle! Ei koskaan, rouva hyvä --
-ei koskaan saatako sanoa, että rouva Hoggartyn Castle Hoggartysta
-on täytynyt alistua sellaiseen kauhistuttavaan nöyryytykseen,
-niin kauan kun John Broughilla on tarjottavana hänelle koti --
-vaatimaton, onnellinen, kristillinen koti, rouva hyvä, vaikka
-kenties ei verrattava siihen loistoon, johon Te olette tottunut
-ylhäisen elämänne kulussa! Isabella, armaani! -- Belinda! -- puhukaa
-rouva Hoggartylle. Sanokaa hänelle, että John Broughin talo on
-hänen kokonaan, ullakosta kellariin asti. Toistan sen, rouva hyvä,
-ullakosta kellariin asti. Minä toivon -- minä vaadin -- minä käsken,
-että rouva Hoggartyn Castle Hoggartysta matkalaukut tällä samalla
-hetkellä tuodaan minun vaunuihini! Olkaa hyvä ja järjestäkää ne itse,
-rouva Titmarsh, ja katsokaa, että rakkaan tätinne mukavuuksista
-pidetään paremmin huolta kuin on tehty."
-
-Mary meni hyvästi kummastellen tätä käskyä. Mutta olihan herra
-Brough suuri mies ja hänen Saminsa hyväntekijä. Ja vaikka se hupsu
-lapsi pisti vallan itkuksi hikipäissä pakatessaan tädin mahdottoman
-suuria matka-arkkuja, suoritti hän työn kuitenkin loppuun ja
-tuli ales kauniisti hymyillen tädilleni, joka paraikaa pitkälti
-ja yksityiskohtaisesti teki selkoa herra ja rouva Broughille
-tanssiaisista Dublinin linnassa lordi Charlevillen aikaan.
-
-"Minä olen sullonut laukut, täti, mutta en jaksa kantaa niitä ales",
-sanoi Mary.
-
-"Ei tietenkään, ei tietenkään", sanoi John Brough, kenties hieman
-häpeissään. "Halloo! George, Frederic, Augustus, tulkaa heti ylös
-kantamaan alas rouva Hoggartyn Castle Hoggartysta matkalaukut, jotka
-tämä nuori rouva teille näyttää."
-
-Olipa herra Brough niin alentuvainen, että kun toiset hänen hienoista
-palvelijoistaan kieltäysivät puuttumasta laukkuihin, hän itse tarttui
-kaksin käsin pariin niistä, kantoi ne vaunuihin, ja huusi niin
-lujaan, että sen kuulisi koko Lamb's Conduit-katu: "John Brough ei
-ole ylpeä -- ei, ei. Ja jos hänen palvelijansa ovat liika kopeat ja
-mahtavat, saattaa hän opettaa heille nöyryyttä."
-
-Rouva Brough lähti hänkin juoksujalassa alas ottaakseen laukut
-mieheltään, mutta ne olivat liika painavat hänelle. Siksi hän tyytyi
-istuutumaan toiselle niistä kysellen joka ihmiseltä, joka kulki
-sivuitse, eikö John Brough ollut enkeli.
-
-Tällä tavalla tuli tätini lähteneeksi meiltä. Minulla ei ollut tietoa
-hänen lähdöstään, sillä minä olin konttorissa siihen aikaan. Ja kun
-minä Gusin kanssa maleksin viiden jälkeen kotiin, näin minä rakkaan
-Maryni nauravan ja niiailevan akkunassa ja viittovan meitä molempia
-ylös. Tämä oli minusta perin omituista, sillä rouva Hoggarty ei
-voinut kärsiä Hoskinsia ja todella oli monasti manannut minulle,
-että joko hänen tai Gusin täytyi pois talosta. No niin, me nousimme
-ylös, ja siellä Mary, joka oli kuivannut kyyneleensä, otti meidät
-vastaan loistavin kasvoin ja nauroi ja paukutti käsiään ja tanssi ja
-puristi Gusia kädestä. Ja mitä luulette sen pikku etanan ehdottaneen?
-Enpä ole kristitty ihminen, ellei hän sanonut haluavansa lähteä
-Vauxhalliin![23]
-
-Kun päivällinen oli katettu ainoastaan kolmelle hengelle, asettui Gus
-pelolla ja vavistuksella paikalleen. Ja sitten rouva Mary Titmarsh
-kertoi, mitä oli tapahtunut ja miten rouva Hoggarty oli lennätetty
-pois Fulhamiin herra Broughin komealla nelivaljakolla. "Antaa mennä!"
-täytyy minun valittaa sanoneeni. Mutta tosiaan maistui meille
-vasikankotlettimme ja hedelmävanukkaamme paljoa paremmalta kuin rouva
-Hoggartylle hänen päivällisensä Harakkalan hopea-astioista.
-
-Meillä oli hyvin hupainen hetki Vauxhallissa, jossa Gus
-välttämättömästi tahtoi tarjota. Ja saatatte uskoa, että tätini,
-jonka poissaoloa pitkittyi kolme viikkoa, kaikesta sydämestä
-toivotettiin pysyvän tiessään, sillä meillä oli paljoa hauskempi ja
-sopuisampi ilman häntä. Pikku Maryni oli tapana valmistaa murkinani,
-ennen kun läksin konttoriin aamusin, ja sunnuntaisin meillä oli
-vapaata ja me kävimme löytölastenkodissa katsomassa, kuinka armaat
-pikku lapset söivät keitettyä lihaansa ja perunoitansa, ja kuulemassa
-kaunista soittoa. Mutta niin kaunista kuin se onkin, olivat minusta
-kuitenkin lapset paljoa kauniimpi näkö ja heidän viattomat,
-onnelliset kasvonsa puhuivat paremmin kuin paras saarna. Arkipäivinä
-rouva Titmarsh halusi tehdä retken kello viiden aikaan illalla Lamb's
-Conduit-kadun _vasenta_ puolta pitkin (Holborniin päin) -- niin, ja
-toisinaan ulottaa retkensä aina Snow Hilliin saakka, jolloin kaksi
-nuorta miestä West Diddlesex-yhtiöstä varmasti tiesi tapaavansa
-hänet. Ja kuinka onnellisina me kolmisin sitten astua kapistimme
-päivälliselle! Kerta me saavuimme paikalle, kun muuan otus mieheksi,
-jalassa korkeakantaiset kengät ja kädessä kultapäinen keppi ja
-koko naama täynnä partaa, virnisteli Maryn hatun alla ja laverteli
-hänelle aivan lähellä Dayn ja Martinin kiilloitusmustetehdasta (joka
-ei ollut silloin läheskään niin korea laitos kuin nyt) -- siinä
-mies parhaimpansa mukaan laverteli ja kurkisteli, kun Gus ja minä
-paraiksi saavuimme paikalle. Tuossa tuokiossa oli herran hyväistä
-kopattu takin kauluksesta, ja siinä hän makasi potkia sätkytellen
-vuokra-ajurin ajopelien alla, ja kaikki juottomiehet[24] nauraa
-hohottivat hänelle. Parasta kaikesta oli, että hiukset ja parta
-jäivät minun käteeni. Mutta Mary pyysi: "Elä tee hänelle pahaa,
-Samuel, se on vain eräs ranskalainen." Ja me annoimme siis hänelle
-tekotukan takaisin, jonka yksi nauravista ajuripojista pisti päähänsä
-ja siten vei ranskalaiselle, joka yhä makasi oljissa.
-
-Hän huuteli jotakin, että _arrétez_ ja _Français_ ja
-_champ-d'honneur_, mutta me menimme menojamme, Gus pistäen peukalon
-nenälleen ja levittäen sormiaan haralleen munsöörille. Se pani
-jokaisen nauramaan, ja niin se seikkailu päättyi.
-
-Kymmenisen päivää tätini lähdön jälkeen tuli häneltä kirje, jonka
-tähän jäljennän:
-
-    'Rakas sisarenpoikani,
-
-    Harttain toivoni on ollut jo tätä ennen palata Lontooseen,
-    jossa minä tiädän sinun ja vaimosi kovasti minua kaippaavan
-    ja jossa hän, nais rauka, vallan tottumattomana 'suuren
-    metripolin' tapoihin ja ikanomiaan ja kaikkiin ominaisuuksiin,
-    joita vaaditaan hyvältä vaimolta ja perheen emänältä, tuskin
-    varmaankaan osaa huushollata ilman minua.
-
-    Sano hänelle että hän _ei millään ehdolla_ maksa enempää kuin
-    6 1/2 pennyä priima palasista ja 4 3/4 pennyä soppalihasta,
-    ja että parasta Lontoon voita saa 8 1/2 pennyllä; tietysti te
-    puddinkeihin ja köökissä käytätte halvempaa sorttia. Rouva
-    Titmarsh pakkasi kapsäkkini hyvin huanosti ja nahkalaukun lukon
-    haka on tehnyt reijän keltaseen satenkiini. Minä olen kuronnut
-    sen kiini ja olen kantannut sitä jo kaksi kertaa kahdessa
-    ilikantissa (vaikka siistissä) soareessa, jotka kestiystävällinen
-    isäntäni on antannut, ja herneenvihriäistä samettiani Lauvantaina
-    suurilla päivällisillä, kun Lordi Scaramouch talutti minut
-    pöytään. Kaikki oli _suuremmoista_. Soppaa leipäviipaleista
-    (valkosia ja ruskeita) ja lisäksi kampelaa ja lohta _äärettömäin
-    hummerisoosiskoolien_ kanssa. Hummeri yksistään maksoi 15
-    shillinkiä. Kampela kolme guineaa. Lohi oli kokonnainen ja
-    painoi ainakin 15 naulaa, mutta sitä _ei koskaan nähty_ pöydässä
-    enään, ei palastakaan pikkelsilohta koko viikossa. Tämmönen
-    ekstravakanssi olisi justiin rouva Titmarshin mieleen, joka,
-    niinkun minä aina olen sanonnut, polttaa _kynttilää molemmista
-    päistä_. Onneksi teillä on vanha täti, joka tiettää paremmin ja
-    jolla on paksu kukkaro, ilman sitä _eräät_ ihmiset, se on totta
-    se, olisivat iloset, jos hän olisi pois. Minä en meinaa sinua,
-    Samuel, joka aina, täytyy minun sanoa, olet ollut kuuliainen
-    sisarenpoika minulle. No, enpä tainne elää pitkältä, eikä eräiden
-    ihmisten tule surku saadessaan minut hautaan.
-
-    Sunnuntaina minulla tosiaankin oli vatsa hyvin kipeä, ja minä
-    ajattelin, että se tuli hummerisoosista, mutta Tohtori Blogg,
-    joka kutsuttiin minua katsomaan, sanoi kovasti pelkäävänsä,
-    että se oli _keuhkotautia;_ mutta hän antoi minulle pillereitä
-    ja mitisiiniä, joka teki minut paremmaksi. Ole hyvä, käy hänen
-    luonaan -- hän asuu Pimlicossa, ja sinä saatat käydä sinne
-    konttorista tultuasi -- ja viä hänelle 1 punta 1 shillinki ja
-    minun komplimankini. Minulla ei ole täälä muuta rahaa kuin 10
-    punnan seteli, loput on laatikossani Lamb's Cundit kadulla.
-
-    Vaikka lihaa ei ole laiminlyäty herra Broughin suuremmoisessa
-    talossa, on _hengestä_ pidetty yhtä hyvää hualta, sen takaan.
-    Herra Brough lukee ja selittää joka aamu, ja mitenkä hänen
-    puheensa ravitsevat isoovaista sialua suuruksen edellä! Joka
-    asia kauneinta styyliä, -- hopea- ja kulta-astiat suuruksena,
-    välipalana ja päivällisenä, ja hänen vaapeninsa ja tiviisinsä,
-    piikuupa, ja siinä Latinskalainen sana _Industria_, tarkottaen
-    teollisuutta, _joka paikassa_ -- posliinitavaroissakin
-    makuuhuoneessani. Sunnuntaina meitä kestitsi erityisellä
-    saarnalla pastori Grimes Wapshot, täkäläisestä Amapaptistien
-    seurakunnasta, ja hän puhui 3 tuntia iltapualella herra B:n
-    yksityisessä kapellissa. Hoggartyn leskenä minä olen aina ollut
-    Englannin ja Irlannin valtiokirkon varma kannattaja, mutta minun
-    täytyy sanoa, että herra Wapshotin saarnastyyli oli paljoa
-    etevämpää kuin pastori Bland Blenkinsopin valtiokirkosta, joka
-    kohotti äänensä päivällisen jälkeen, ja piti lyhven kahden tunnin
-    selityksen.
-
-    Rouva Brough on meidän kesken sanoen vaivanen nolla, jolla ei ole
-    omaa mielipidettä. Neiti B. taas on niin turski, että minä kerran
-    lupasin häntä korvalle, ja olisin lähtenyt pois koko talosta,
-    ellei herra B. olisi ruvennut minun pualelleni ja pakottannut
-    häntä pyytämään anteeksi.
-
-    En tiädä, koska minä palaan kaupunkiin, koska minua pidetään
-    todella niin hyvänä täälä. Tohtori Blogg sanoo, että Fulhamin
-    ilma on maailman paras minun sinttooneilleni, ja koska talon
-    naisväki ei viitsi kävellä minun kanssani, on pastori Grimes
-    Wapshot ystävällisesti kyllä usean kerran tarjonut minulle
-    käsivarttensa, ja ihanata on sellaisen oppaan kanssa promuneerata
-    Putneyhen ja Wandsworthiin ja studeerata luonnon ihmeellisiä
-    töitä. Minä olen puhunnut hänelle tilastani Sloppertonista, ja
-    hän ei ole samaa miältä kuin herra B., että minä myisin sen,
-    mutta siinä asiassa minä seuraan omaa päätäni.
-
-    Sillä välin teidän täytyy muuttaa mukavampaan lukaaliin ja
-    lämmittää minun sänkyäni joka ilta ja pitää praasu joka toinen
-    päivä, ja anna rouva Titmarshin ratkoa sininen silkki-klänninkini
-    ja kääntää se kunnekka minä tulen takasin, ja sen punasen liivini
-    hän voi saada, ja minä toivon, ettei hän pidä niitä kolmea
-    muhkeata klänninkiä, jotka sinä annot hänelle, vaan säästää ne
-    _parempiin aikoihin_. Pian minä esitän hänet ystävälleni herra
-    Broughille ja muille tuttavuuksilleni ja olen aina
-
-                                            sinun rakas
-                                             Tätisi.'
-
-Minä olen käskennyt lähettää Somersetshirestä laatikon Rosoliota. Kun
-se tulee, niin ole hyvä lähetä pualet tänne (maksa tietysti frahti).
-Siitä saa ystävällinen isäntäni, herra B., tervetulleen lahjan."
-
-Tämän kirjeen toi minulle konttoriin herra Brough itse, joka pyyteli
-anteeksi, että oli epähuomiossa murtanut sinetin, sillä kirje oli
-eksynyt muutamien hänen omiensa joukkoon, ja hän oli aukaissut sen
-katsomatta päällekirjoitusta. Tietysti hän ei ollut lukenut sitä,
-ja minua se ilahutti, sillä en minä olisi mielelläni suonut hänen
-nähneen tätini mielipidettä hänen tyttärestään ja vaimostaan.
-
-Seuraavana päivänä lähetti eräs herrasmies "Tomin kahvilasta"
-Cornhillissa minulle sanan konttoriin, että hän halusi tärkeässä
-asiassa puhua kanssani. Minä astahdin sinne ja tapasin vanhan
-ystäväni Smithersin, toiminimestä Hodge ja Smithers, joka juuri
-oli saapunut postivaunuilla ja istui siellä matkalaukku raajojensa
-välissä.
-
-"Sam poikaseni", sanoi hän, "Te olette tätinne perijä, ja minulla
-on Teille muutamia hänen omaisuuttaan koskevia uutisia, jotka
-Teidän tulee tietää. Hän kirjoitti meille pyytäen laatikollisen
-tuota kotitekoista viiniä, jota hän kutsuu Rosolioksi ja jota hänen
-huonekalujensa ohessa säilytetään meidän tavarahuoneessa."
-
-"Jaha", sanon minä nauraen, "Rosoliota hän minun puolestani vieköön
-niin paljon kuin lystää. Minä luovun kaikista oikeuksistani."
-
-"Lorua!" sanoo Smithers. "Ei asia siinä ole, vaikka, totta
-puhuakseni, hänen tavaransa ovat meille hiivatinmoiseksi vastukseksi.
-Ei, ei asia siinä ole, mutta kirjeensä jälkikirjoituksessa hän käskee
-meidän kuuluttaa Sloppertonin ja Squashtailin tilat heti myytäviksi,
-hän kun aikoo sijoittaa pääomansa muualle."
-
-Minä tiesin, että Sloppertonin ja Squashtailin maatilat olivat olleet
-varsin sievä tulolähde herroille Hodgelle ja Smithersille, sillä täti
-oli aina riidassa vuokramiestensä kanssa ja sai kalliisti maksaa
-riidanhaluisen luonteensa. Niin että herra Smithersin huolet niiden
-myyntiin nähden eivät näyttäneet aivan epäitsekkäiltä.
-
-"Ja tulitteko, herra Smithers, Lontooseen vartavasten ilmoittamaan
-minulle tätä asiaa? Minusta Teidän olisi ollut paljon parempi heti
-totella tätini ohjeita taikka mennä hänen luoksensa Fulhamiin ja
-neuvotella hänen kanssaan asiasta."
-
-"Vaan ettekö huomaa, herra Titmarsh, että jos hän myy maatilansa, hän
-antaa rahat pois Broughille, ja jos Brough saa ne rahat, niin hän --"
-
-"Antaa niille seitsemän prosenttia kolmen sijaan -- siitä ei toki ole
-mitään vahinkoa."
-
-"Mutta katsokaas, on olemassa jotakin, jota sanotaan vakuudeksi.
-Hän on äveriäs mies -- hyvin äveriäs -- perin kunnioitettava --
-epäämättömästi. Kerrassaan kunnioitettava. Mutta ken tietää? Saattaa
-sattua paniikki, ja silloin kaikki ne sadat yhtiöt, joissa hän on
-kiinni, kukistavat hänet. Epäilyttäviä huhuja liikkuu esimerkiksi
-Inkivääriolut-yhtiöstä, jonka johtaja Brough on. Baffinin lahden
-muhvi- ja kauluriyhtiön osakkeet ovat kovin alhaalla, ja sielläkin
-on Brough johtajana. Patenttipumppuyhtiön osakkeet 65:ssä, uusi
-osakkeitten jako, joka ei saa ostajia."
-
-"Joutavia, herra Smithers! Eikö herra Broughilla ole viiden sadan
-tuhannen punnan arvosta osakkeita _West Diddlesexissä_, ja onko se
-heikossa tilassa? Kuka kehotti minun tätiäni panemaan rahansa tähän
-yritykseen, pyydän saada tietää?" Siinäpä oli mies satimessa.
-
-"No niin, no niin, se on tosiaan hyvä yritys ja on hankkinut Teille
-kolme sataa vuodessa, Sam poikaseni. Ja Teidän sopii kiittää meitä
-osottamastamme huomaavaisuudesta Teitä kohtaan (todellakin me
-rakastimme Teitä kuin omaa poikaamme eikä neiti Hodge ole vieläkään
-tointunut erään avioliiton kautta saamastaan iskusta). Te ette toki
-mieline moittia meitä siitä, että olemme rakentaneet onnenne?"
-
-"En, totta vie, en teekään!" sanoin minä ja puristin hänen kättänsä
-ja suostuin ottamaan vastaan lasillisen sherryä ja leipäsiä, jotka
-hän tilasi heti.
-
-Smithers palasi kuitenkin uudelleen asiaan. "Sam", sanoi hän,
-"huomatkaa sanani ja _viekää pois tätinne Harakkalasta_. Hän
-kirjoitti rouva Smithersille pitkän rimssun eräästä pappismiehestä,
-jonka kanssa hän käyskentelee ulkosalla siellä -- pastori Grimes
-Wapshotista. Se mies on iskenyt silmänsä häneen. Hän oli vuonna
-14 Lancasterissa syytteessä väärennyksestä ja nipin napin pelasti
-niskansa. Kavahtakaa häntä -- hän on iskenyt silmänsä tätinne
-rahoihin."
-
-"Näinköhän?" sanoin minä ottaen esiin rouva Hoggartyn kirjeen.
-"Lukekaa itse."
-
-Hän luki sen hyvin tarkkaan ja näytti olevan siitä huvitettu.
-Antaessaan sen minulle takaisin hän sanoi: "No niin, Sam, sitten
-on minulla vain kaksi asiaa pyydettävänä Teiltä: toinen, ettette
-yhdellekään olennolle ilmoita minun olevan kaupungissa, ja toinen,
-että kutsutte minut päivälliselle oivallisen vaimonne kanssa Lamb's
-Conduit-kadulle."
-
-"Molemmat lupaan Teille mielelläni", sanoin minä nauraen. "Mutta jos
-Te syötte kanssamme päivällistä, tulee Teidän saapumisenne kaupunkiin
-ehdottomasti tunnetuksi, sillä ystäväni Gus Hoskins aterioi samaten
-luonamme ja on tehnyt niin lähes joka päivä tätini lähdettyä."
-
-Hänkin nauroi ja sanoi: "Gusin täytyy vannoa äänettömyyttä
-viinipullon ääressä." Ja sillä me erosimme päivällisajaksi.
-
-Väsymätön lakimies jatkoi hyökkäyksiään päivällisajan jälkeen ja
-sai kannatusta Gusilta ja vaimoltanikin, joka varmaan oli asiassa
-puolueeton -- enemmänkin kuin puolueeton, sillä Olisipa hän
-antanut koko paljon säästyäkseen tätini seuralta. Mutta hän sanoi
-käsittävänsä herra Smithersin todistusten painavuuden, ja huoaten
-minäkin myönsin, että ne olivat oikeassa. Mutta sittenkin minä nousin
-takajaloilleni ja vannoin, että tätini saakoon rahoillaan tehdä mitä
-ikinä tahtoo ja että minä ainakaan en millään tavalla pyydä vaikuttaa
-häneen niiden sijoittamisessa.
-
-Teen jälkeen molemmat miehet yksissä menivät pois, ja Gus kertoi
-minulle sitten perästäpäin, että Smithers oli udellut häneltä senkin
-seitsemän seikkaa, konttorista, Broughista, minusta ja vaimostani
-ja kaikesta meitä koskevasta. "Te olette onnellinen poika, herra
-Hoskins, kun näytte olevan tämän miellyttävän nuoren pariskunnan
-ystävä", sanoi Smithers. Ja Gus myönsi niin olevan ja sanoi syöneensä
-meillä päivällistä viisitoista kertaa kuudessa viikossa ja että
-parempaa ja hyväntahtoisempaa poikaa ei löydy kuin minä. Tätä minä
-en mainitse omaa kiitosta toitottaakseni -- en, en, vaan sen takia,
-että näillä Smithersin kysymyksillä oli melko paljon tekemistä
-niiden tapahtumain kanssa, joita tässä pikku kertomuksessa myöhemmin
-kerrotaan.
-
-Kun me seuraavana päivänä istuimme päivällispöydässä lopettaen sitä
-lampaanjalkaa, jota Smithers niin suuresti oli ihastellut edellisenä
-päivänä, ja Gus tavallisuuden mukaan oli joukon jatkona, pysähtyi
-ajuri ovelle, mitä me emme panneet suuresti huomiolle, porstuassa
-kuului askeleita, joiden me toivoimme pyrkivän toiseen kertaan, mutta
-kuka syöksähtääkään huoneeseen muu kuin rouva Hoggarty itse! Gus,
-joka paraikaa puhalteli pois vaahtoa porterikipposesta ottaakseen
-suloisen siemauksen juomaa, ja joka oli jutuillaan ja ilveillään
-tappaa meidät nauruun, pani pois tinakipposensa, kun rouva Hoggarty
-astui sisälle, ja näytti tuiki kalpealta ja onnettomalta. Meidän oli
-todella kaikkienkin vähin tukala olla.
-
-Tätini silmäsi ylväästi Maryä ja sitten tuimasti Gusia ja sanoen:
-"se on liika totta -- poika parkani, _jo nyt!_" hän hysteerisesti
-heittäysi syliini ja melkein tukehtumaisillaan kyyneliin vannoi,
-ettei hän koskaan, ei koskaan jättäisi minua.
-
-Minä en voinut ymmärtää, mitä tämä eriskummallinen mielenliikutus
-rouva Hoggartyssa merkitsi, eikä sitä ymmärtänyt kukaan muukaan
-meistä. Hän ei suostunut ottamaan Maryä kädestä, kun se lapsi parka
-vallan pelokkaana tarjosi hänelle sitä, ja kun Gus arasti sanoi:
-"Minä luulen, Sam, että olen vähän tiellä täällä ja ehkä minun
--- on paras mennä", katsoi rouva Hoggarty häntä suoraan silmiin,
-majesteetillisesti viittasi etusormella ovea kohti ja sanoi: "Minä
-luulen, herraseni, että Teidän _on_ paras mennä."
-
-"Minä toivon, että herra Hoskins viipyy niin kauan kuin häntä
-haluttaa", sanoi vaimoni vähän tulissaan.
-
-"_Tietysti_ Te toivotte niin, rouvaseni", vastasi rouva Hoggarty
-perin purevasti. Mutta sekä Maryn että tätini sanat menivät hukkaan
-Gusilta, sillä hän oli siinä samassa siepannut hattunsa, ja minä
-kuulin hänen harpata kolistavan ales portaita.
-
-Tora päättyi, tavallisuuden mukaan, sillä, että Mary ratkesi
-kyyneleihin ja että tätini uudelleen lausui toivovansa, ettei olisi
-vielä liian myöhäistä, ja siitä päivästä hän ei enään koskaan, ei
-koskaan jättäisi minua.
-
-"Mikä on voinut saada tädin palaamaan ja niin vihaisena?" sanoin minä
-Marylle, kun me illalla olimme omassa huoneessamme. Mutta vaimoni ei
-sanonut tietävänsä sitä. Ja vasta monias aika myöhemmin minä tulin
-tietämään tämän toran ja rouva Hoggartyn äkillisen palaamisen syyn.
-
-Ilettävä, paksu, törkeä pikku Smithers kertoi minulle asian perin
-hyvänä pilana, silloin muutamana vuonna, kun hän näytti minulle sen
-Hicksonin, Dixonin, Paxtonin ja Jacksonin kirjeen, joka varemmin on
-esitetty muistelmissani.
-
-"Sam poikaseni", sanoi hän, "Te olitte päättänyt jättää rouva
-Hoggartyn Broughin kynsiin Harakkalaan, ja minä olin päättänyt saada
-hänet sieltä pois. Minä otin, niin sanoakseni, yhdellä iskulla
-tappaakseni kaksi Teidän verivihollistanne. Minä olin aivan selvillä
-siitä, että pastori Grimes Wapshot oli iskenyt silmänsä tätinne
-omaisuuteen ja että herra Broughilla oli samallaiset saaliinhimoiset
-aikeet sen suhteen. Saaliinhimoiset on lievä sana, Sam; jos olisin
-sanonut suorastaan voromaiset, olisin ilmaissut tarkotukseni
-selvemmin.
-
-No niin, minä läksin postivaunuissa Fulhamiin ja sinne saavuttuani
-suuntausin oikopäätä herra pastorin asunnolle. 'Hyvä herra', sanoin
-minä tavatessani sen arvon herran -- hän ryyppi totia, Sam, kello
-kaksi päivällä, tai ainakin tuoksui huone vahvasti sille juomalle
---, 'hyvä herra', sanon minä, 'Te olitte vuonna 14 Lancasterissa
-oikeudessa vastaamassa väärennyksestä.'
-
-'Ja vapautettiin, herra. Itse Kaitselmus todisti viattomuuteni',
-sanoi Wapshot.
-
-'Mutta Teitä ei vapautettu kavalluksesta vuonna 16, hyvä herra',
-sanon minä, 'ja vietitte sen johdosta kaksi vuotta Yorkin
-vankilassa.' Minä tunsin miehen historian, sillä minä olin laatinut
-syytöskirjoituksen häntä vastaan, kun hän oli pappina Cliftonissa. Ja
-minä iskin jälleen. 'Herra Wapshot', sanoin minä, 'Te mielistelette
-kunnianarvoista naista, joka nykyisin oleilee herra Broughin talossa.
-Jollette lupaa kokonaan luopua hänen pyydystämisestään, niin minä
-paljastan Teidät.'
-
-'Minä _olen_ luvannut', sanoi Wapshot koko lailla kummissaan ja
-näyttäen rauhallisemmalta. 'Olen antanut juhlallisen lupaukseni
-herra Broughille, joka oli luonani tänä aamuna ja pauhasi ja kiljui
-ja kiroili. Oi, hyvä herra, Te olisitte säikähtynyt kuullessanne
-kristityn ihmisen, kuten hänen, kiroovan niinkuin hän teki.'
-
-'Onko herra Brough ollut täällä?' kysyn minä vallan ihmeissäni.
-
-'On. Minä otaksun, että Te olette molemmat täällä samalla jahdilla',
-sanoo Wapshot. 'Haluatte kai naida lesken, joka omistaa Sloppertonin
-ja Squashtailin? Hyvä, hyvä, tehkää tahtonne. Minä olen luvannut
-heittää kaikki tekemiset lesken kanssa, ja Wapshotin kunniasana on
-pyhä!'
-
-'No, minä oletan, hyvä herra', sanon minä, 'että herra Brough on
-uhannut potkaista Teidät ulos ovesta, jos vielä sinne ilmestytte.'
-
-'Te _olette_ tavannut hänet, näen mä', sanoo herra pastori kohottaen
-olkiaan. Ja silloin minä muistin, mitä Te olitte kertonut kirjeenne
-sinetin murtamisesta, enkä vähintäkään epäillyt, ettei Brough ollut
-sitä avannut ja lukenut joka sanaa.
-
-No hyvä, ensimäinen lintu oli korjussa. Sekä Brough että minä olimme
-siihen ampuneet. Nyt minun oli pamahuttaminen alas koko harakanpesä,
-ja minä läksin teilleni täydessä latingissa, hyvä herra -- täydessä
-latingissa.
-
-Kello oli yli kahdeksan, kun jouduin perille, ja kuljettuani
-porttien läpi minä näin olennon, jonka hyvin tunsin, käyskentelevän
-istutusten keskellä -- se oli Teidän kunnioitettava tätinne, herra
-Titmarsh. Mutta minä halusin tavata talon rakastettavia naisia,
-ennen kun puhuin hänen kanssaan, sillä katsokaas, Titmarsh ystäväni,
-minä näin rouva Hoggartyn kirjeestä, että hän ja he olivat valmiit
-käymään tukkanuottasille ja toivoin oitis saavani hänet pois talosta
-sytyttämällä sodan heidän keskensä."
-
-Minä nauroin ja tunnustin, että herra Smithers oli aika kettu.
-
-"Onnellinen sattuma oli", jatkoi hän, "että neiti Brough paraikaa
-näppäili kitaraa salissa ja ja lauloi kauhean väärin. Mutta kun minä
-saavuin ovelle, tuiskasin minä palvelijalle 'sh!' niin ääneen kuin
-mahdollista, seisoin hiljaa kuin patsas ja astuin sitten varpaillani
-eteenpäin. Neiti Brough saattoi kuvastimesta nähdä jokaisen
-liikkeeni, mutta ei ollut näkevinään ja lopetti laulunsa oikealla
-juoksutuksella.
-
-'Taivaan nimessä!' sanoin minä, 'antakaa anteeksi, armollinen neiti,
-että tulen keskeyttämään tämän hurmaavan musiikin -- että tietämättä,
-että kutsumatta olen rohjennut kuunnella sitä!'
-
-'Tuletteko hakemaan mammaa, hyvä herra?' sanoi neiti Brough niin
-suopeasti kuin hänen ulkomuotonsa salli. 'Minä olen neiti Brough.'
-
-'Sallikaa, armollinen neiti, etten hiisku sanaakaan asioistani, ennen
-kun olette laulanut vielä uuden ihastuttavan sävelmän.'
-
-Hän ei laulanut, mutta näytti olevan hyvillään ja sanoi: 'Oo herra,
-mikä on Teidän asianne?'
-
-'Asiani koskee erästä rouvaa, joka on kunnioitettavan isänne vieraana
-tässä talossa.'
-
-'Soo, rouva Hoggartya!' sanoo neiti Brough, kimmahtaen soittamaan
-kelloa. 'John, lähettäkää kutsumaan rouva Hoggartya kasvitarhasta.
-Täällä on herra, joka tahtoo tavata häntä.'
-
-'Minä tunnen', jatkoin minä, 'rouva Hoggartyn luonteenlaadun yhtä
-hyvin kuin kuka muu, armollinen neiti. Ja minä arvaan, että se ja
-hänen kasvatuksensa eivät ole sitä laatua, että hän voisi olla
-sopivaa seuraa Teille; minä tiedän, että Te ette pidä hänestä; hän on
-kirjoittanut meille Somersetshireen, että Te ette pidä hänestä.'
-
-'Mitä! onko hän parjannut meitä ystävilleen?' huusi neiti Brough
-(juuri sitä minä halusin saada hänen uskomaan). 'Jollei hän pidä
-meistä, niin miksi hän ei siis lähde pois?'
-
-'Hän _on_ tosiaan venyttänyt vierailuaan hyvin pitkälle', sanoin
-minä, 'ja minä olen varma siitä, että hänen sisarenpoikansa
-vaimoineen kaipaa hänen palaamistaan. Pyydän, armollinen neiti, elkää
-poistuko, sillä Te saatatte auttaa minua saavuttamaan tarkotukseni.'
-
-Tarkotus, jossa olin tullut, oli saada aikaan oikein kunnon tappelu
-molempien naisten kesken, jonka loputtua minun oli aikomus vedota
-rouva Hoggartyyn ja sanoa hänelle, ettei hänen todellakaan pidä
-enään jäädä taloon, jonka jäsenten kanssa hän on joutunut niin
-kireisiin väleihin. No niin, tappelu tapeltiin. Neiti Belinda alotti
-tulen sanoen saaneensa kuulla, että rouva Hoggarty on panetellut
-häntä ystävilleen. Mutta vaikka ottelun lopuksi neiti raivoissaan
-pyrähti ulos huoneesta vannoen, että hän jättäisi kotinsa, ellei tuo
-inhottava nainen lähtisi sieltä, sanoi rakas tätinne: 'Hahaa! Minä
-tunnen sen lutkan rumat metkut. Mutta, kiitos Jumalan, minulla on
-hyvä sydän ja uskontoni tekee minulle mahdolliseksi antaa hänelle
-anteeksi. Minä en lähde hänen erinomaisen isänsä talosta enkä
-poistumisellani tahdo haavoittaa sen arvoisan, ihailtavan miehen
-mieltä.'
-
-Sitten minä koetin koskettaa rouva Hoggartyn osanottavaisuutta.
-'Sisarenpoikanne vaimo, rouva Titmarsh', sanoin minä, 'on viime
-aikoina, sanoo Sam, ollut varsin huonovointinen -- paha olo aamusin,
-rouva hyvä -- hieman hermostunut ja alakuloinen mieleltään --
-merkkejä, joita tuskin nuoreen naituun vaimoon nähden voi selittää
-väärin.'
-
-Rouva Hoggarty sanoi, että hänellä on ihmeteltävän hyvää
-rohtonestettä, jota hän lupasi lähettää rouva Titmarshille, ja oli
-aivan varma siitä, että sillä olisi hyvä vaikutus.
-
-Hyvin vastenmielisesti minun täytyi nyt viedä tuleen viimeinen
-varaväkeni ja saatan nyt kertoa Teille, Sam poikaseni, kun asiasta
-on niin kauan. 'Hyvä rouva', sanoin minä, 'eräästä asiasta minun
-täytyy kertoa, vaikka minä tuskin rohkenen sen tehdä. Olin eilen
-päivällisellä veljenpoikanne luona ja tapasin hänen pöydässään
-nuoren miehen --, miehen, jolla on hyvin alhaiset tavat, mutta joka
-nähtävästi on sokaissut sisarenpoikanne, ja jonka minun kovasti
-täytyy pelätä osanneen tehdä vaikutuksen hänen vaimoonsakin. Hänen
-nimensä on Hoskins, hyvä rouva, ja kun minä mainitsen, että hän,
-joka ei Teidän siellä ollessanne koskaan käynyt talossa, on syönyt
-päivällistä liika luottavaisen sisarenpoikanne luona kuusitoista
-kertaa kolmessa viikossa, saanen antaa Teidän päättää, mitä en ole
-tohtinut, en rohjennut itse päättää.'
-
-Se kuula sattui. Tätinne ponnahti siinä hetkessä pystyyn ja oli
-kymmenen minuutin päästä vaunuissani, matkalla takaisin Lontooseen.
-Eikö _se_ ollut kenraalin temppu, herra hyvä?"
-
-"Ja Te teitte sen kauniin kepposen vaimoni kustannuksella, herra
-Smithers", sanoin minä.
-
-"Vaimonne kustannuksella, totta kyllä, mutta Teidän molempain eduksi."
-
-"Kiittäkää onneanne, hyvä herra, että olette vanha mies", vastasin
-minä, "ja että asia on sattunut kymmenen vuotta sitten. Sillä, kautt'
-taivasten, herra Smithers, minä olisin antanut Teille sellaisen
-selkäsaunan, että olisitte sen ikänne muistanut!"
-
-Mutta tällä tavalla rouva Hoggarty joutui takaisin sukulaisiinsa ja
-tästä syystä me vuokrasimme sen huoneuston Bernard-kadulta, jonka
-kuulumisia nyt on käytävä kertomaan.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-SAMIN YKSITYISISTÄ ASIOISTA JA BROUGHIN JA HOFFIN TOIMINIMESTÄ.
-
-
-Me vuokrasimme upean huoneuston Bernard-kadulta Russel-korttelissa,
-ja tätini tuotti maalta kaikki huonekalunsa, jotka olisivat
-täyttäneet kaksi sellaista huoneustoa, mutta jotka me nuoret
-vastanaineet saimme hyvin huokealla, meidän kun oli vain maksaminen
-tavarain kuljetusmaksu Bristolista.
-
-Kun minä neljään kuukauteen saamatta penniäkään rouva Hoggartyn
-rahoista esitin hänelle kolmannen puolivuosi-osuuden, niin hän
-tosiaankin antoi minulle viisikymmentä puntaa kahdeksankymmenen
-sijasta ja selitti, että se oli runsas hinta vanhan vaimo polosen
-asunnosta ja ruuasta, joka ei ollut isompi erä kuin varpusen.
-
-Olin itse maalla nähnyt hänen syövän yhdeksän varpusta leivoksessa,
-mutta hän oli rikas eikä minun auttanut valittaa. Jos hän säästää
-kuusisataa puntaa vuodessa asuessaan meillä, niin kas! joutuisivathan
-hänen kaikki säästönsä minulle, ja niin Mary ja minä lohdutimme
-mieltämme ja koetimme tulla toimeen parhaan taitomme mukaan. Ei
-ollut helppo työ pitää asuntoa Bernard-kadulla ja säästää rahoja
-neljästäsadasta seitsemästäkymmenestä punnasta, jotka olivat
-vuosituloni. Mutta mikä onnen poika minä Olinkaan, jolla oli
-sellaiset tulot!
-
-Rouva Hoggartyn lähtiessä Harakkalasta Smithersin vaunuissa ajoi
-herra Brough juuri portista sisään nelivaljakollaan. Ja minä olisin
-kernaasti tahtonut nähdä näiden kahden herrasmiehen naamat, kun
-toinen paraikaa kyyditsi pois saalista ihan toisen nokan editse.
-
-Herra Brough tuli seuraavana päivänä tapaamaan tätiäni ja vakuutti,
-ettei poistuisi talosta ennen kun täti lähtisi mukaan, että hän
-oli kuullut tyttärensä häpeämättömästä menettelystä ja oli nähnyt
-hänen kylpevän kyynelissä -- "kylpevän kyynelissä, hyvä rouva, ja
-polvillaan rukoilevan taivaalta anteeksi-antoa". Mutta herra Broughin
-oli pakko lähteä talosta ilman tätiä, jonka _causa major_[25]
-velvoitti jäämään ja joka tuskin päästi silmistään Mary rukkaa --
-avasi kaikki vaimolleni osotetut kirjeet ja epäili kaikkia, jotka hän
-kirjoitti. Mary ei koskaan kertonut minulle kaikesta tästä piinasta,
-ennen kun monta, monta vuotta myöhemmin, vaan näytti aina iloiselta,
-kun hänen miehensä tuli kotiin työstä. Mitä tulee Gus parkaan,
-oli tätini niin kerrassaan pelottanut hänet, ettei hän näyttänyt
-nokkaansa siinä paikassa koko sillä aikaa, minkä me siellä asuimme,
-vaan tyytyi uutisiin Marystä, johon hän oli mieltynyt yhtä suuresti
-kuin minuun.
-
-Kun tätini oli lähtenyt Harakkalasta, tuli herra Brough kauhean
-äreäksi minua kohtaan. Hän löysi minussa moittimista kymmenesti
-päivässä ja teki sen julkisesti, konttorin henkilökunnan kuullen.
-Mutta muutamana päivänä minä nasevasti annoin hänen tietää,
-etten ollut ainoastaan yhtiön palvelija, vaan myöskin jokseenkin
-suuri osakas, että minä kielsin häntä moittimasta työtäni tai
-säännöllisyyttäni ja että minä en aikonut sietää solvaavaa puhetta
-häneltä enkä keneltään muultakaan. Hän sanoi, että näin käy aina,
-että milloin vain hän on hellinyt nuorta miestä sydämellään, tämä
-kiittämätön on kääntynyt häntä vastaan, että hän oli tottunut
-vääryyteen ja kovakorvaisuuteen lastensa puolelta ja että hän rukoili
-Jumalaa antamaan minulle anteeksi tämän synnin. Silmänräpäystä
-varemmin hän oli kironnut ja manannut minua ja puhutellut minua
-ikäänkuin minä olisin ollut hänen kengänharjaajansa. Mutta katsokaas,
-minä en mielinyt suostua mihinkään korskeuksiin hänen taikka rouva
-Broughin puolelta. Tehkööt _minulle_ miten hyväksi näkivät, mutta en
-aikonut suvaita, että he kohtelisivat törkeästi vaimoani, kuten oli
-tehty viedessä tätiäni vierailulle Fulhamiin.
-
-Lopuksi Brough varoitti minua Hodge ja Smithersistä. "Kavahtakaa
-niitä miehiä", sanoi hän. "Ilman minun rehellisyydentunnettani nuo
-ahmatit olisivat nielleet tätinne maaomaisuuden. Ja kun minä hänen
-edukseen -- jota Te, itsepintainen nuori mies, ette tahdo käsittää
--- tahdoin myydä hänen maansa, hänen asianajajillansa tosiaankin
-oli rohkeutta -- epäkristillistä ahnehtivaisuutta, saattaa sanoa --
-pyytää kymmenen prosentin palkkiota kaupasta."
-
-Arvelin, että tässä voipi olla jotain tottakin. Joka tapauksessa
-tietää, että kun konnat hyppäävät toistensa silmille, saavat
-kunnialliset ihmiset pitää omansa. Ja nyt minä, tunnustan sen
-surulla, rupesin epäilemään, että sekä asianajajassa että johtajassa
-oli vähän konnaa. Minun vaimoni myötäjäis-asiassa etenkin herra
-Brough tuli paljastaneeksi pukinsorkkansa. Kun hän tavallisuuden
-mukaan ehdotteli, että minä niillä lunastaisin osakkeita yhtiössä,
-selitin minä hänelle, että vaimoni oli vielä alaikäinen ja että hänen
-pikku omaisuutensa siten oli kokonaan minun valtani ulkopuolella. Hän
-ryöpsähti kiukkuisena tiehensä, ja Abednegon tavoista minua kohtaan
-minä pian näin, ettei hän enään piitannut minusta. En saanut enään
-vapaapäiviä, en enään rahaa etukäteen, päinvastoin yksityissihteerin
-paikka puolentoista sadan punnan palkkoineen lakkautettiin, ja minä
-olin taaskin kahden ja puolen sadan punnan vuosipalkalla. No entä
-sitten? Hyvä tulo se oli sekin, ja minä tein velvollisuuteni ja
-nauroin johtajalle.
-
-Tähän aikaan, vuoden 1824 alulla, Jamaikan inkivääriolut-yhtiö
-lopetti liikkeensä -- räjähti, kuten Gus sanoi, niin että räiskähti.
-Patenttipumppu-yhtiön osakkeet, nimeltään kuudenkymmenen viiden
-punnan hintaiset, olivat viidentoista punnan arvossa. Meidän
-osakkeemme olivat vielä korkeassa hinnassa, ja West Diddlesex
-piti päänsä niin ylväästi pystyssä kuin mikä muu Lontoon yhtiö.
-Roundhandin parjaukset olivat, totta kyllä, vähän vahingoittaneet
-johtajaa, sillä hän oli viittaillut osakkeiden kavallukseen, mutta
-yhtiö itse oli vielä varma ja vankka, ettei toista parempaa.
-
-Palatkaamme katsomaan, miten eletään Bernard-kadulla
-Russel-korttelissa. Tätini vanhoista huonekaluista tulivat pienet
-huoneemme tupaten täyteen, ja hänen suunnaton vanha rämisevä
-vääräjalka pianonsa, jonka jänteistä puolet olivat murtuneet, vei
-kolme neljännestä pienen salimme tilasta. Siellä oli rouva Hoggartyn
-tapana istuskella ja tuntikaudet soittaa meille lordi Charlevillen
-aikaan muodissa olleita sonaatteja ja laulaa särkyneellä äänellä,
-niin että meidän lopuksi oli täysi työ naurun pidättämisessä.
-
-Ja omituista oli panna merkille, mikä muutos nyt oli tapahtunut
-rouva Hoggartyn luonteessa. Sillä hän, joka maalla oli kuulunut
-kylän hienostoon sittenkin tyytyen teekesteihin kello kuusi ja
-kahdenpennyn whistipeliin sen päälle, ei Lontoossa koskaan suostunut
-syömään päivällistä ennen kello seitsemää ja tahtoi erityisissä
-vuokravaunuissaan ajella puistossa kahdesti viikossa, ja hän silpoi
-ja leikkeli ja ratkoi ja käänsi moneenkin kertaan kaikki vanhat
-vaippansa, nauhansa, myssynsä ja korukapistuksensa ja aamusta iltaan
-istutti Mary parkaani uusimassa niitä ajan asuun. Hankkipa rouva
-Hoggarty uuden tekotukankin ja, vaikka sen ikävällä mielellä sanon,
-käyskenteli posket punaisempina kuin mitä ne luonnostaan koskaan
-olivat olleet, niin että häntä ällistelivät kaikki Bernard-kadulla,
-missä ei vielä ole totuttu sellaisiin tapoihin.
-
-Vieläpä hän lisäksi välttämättömästi tahtoi, että meille hankittiin
-livreapukuinen palvelija -- nimittäin kuusitoistavuotias poika --
-joka puettiin yhteen niistä vanhoista livreoista, joita täti oli
-tuottanut Somersetshirestä ja jotka koristettiin uusilla käänteillä
-ja kauluksilla ja uusilla napeilla; näihin viimemainittuihin oli
-kuvattu Titmarshien ja Hoggartien yhteiset vaakunat, nimittäin
-hyökkäykseen valmis peukalolintu ja haarniskoitu karju. Minusta tämä
-livrea ja vaakunanapit, se täytyy tunnustaakseni, olivat jokseenkin
-joutavat, vaikka sukuni _on_ hyvin vanha. Ja voi taivas, mikä naurun
-hohotus syntyi konttorissa, kun eräänä päivänä pikku palvelija iso
-livrea yllään ja kädessä mahdoton sauva astui kopisti sisälle ja
-toi minulle sanan rouva Hoggartylta Castle Hoggartysta! Ja vielä
-edelleen, kaikki kirjeet tuotiin hopeatarjottimella. Jos meille olisi
-tullut pienokainen, niin luulen, että Täti olisi senkin asettanut
-tarjottimelle, mutta vielä ei ollut mitään aihetta herra Smithersin
-viittailuihin siihen suuntaan enempää kuin hänen muihinkaan, ylempänä
-kerrottuihin sepityksiinsä. Tädin ja Maryn oli tapana arvokkaina
-kävellä New Roadia edes ja takaisin ja heidän jälissään asteli
-palvelijapoika iso kultapäinen keppi kädessä. Mutta kaikesta tästä
-seremoniasta ja paraadista huolimatta ja vaikka Täti alituiseen
-puhui tuttavuuksistaan, vieri viikko viikon perästä meidän näkemättä
-ainoatakaan henkeä luonamme, ja ikävämpää kotia kuin meidän tuskin
-löytyi koko Lontoon kaupungissa.
-
-Sunnuntaisin rouva Hoggartyn oli tapa käydä Pyhän Pankratiuksen
-kirkossa, joka oli silloin rakennettu ja oli yhtä kaunis kuin Covent
-Gardenin teatteri, ja iltasin anabaptistien kokoushuoneessa. Ja
-_sen_ päivän ainakin Mary ja minä saimme pitää omanamme, -- sillä
-me istuimme mieluummin löytölasten kodissa kuulemassa suloista
-soitantoa, ja minun vaimoni oli tapana kaivaten katsella sieviä
-lapsia siellä -- ja niin tein muuten minäkin. Kuitenkin hän
-vasta vuosi naimisiin menomme jälkeen puhui jostakin, joka tässä
-jätettäköön mainitsematta, mutta joka täytti sekä hänet että minut
-sanomattomalla ilolla.
-
-Minä muistan, että hän kertoi sen uutisen juuri samana päivänä kuin
-Muhvi- ja Kauluriyhtiö meni nurin nieltyään kolmensadan tuhannen
-punnan pääoman, kuten moniaat sanoivat, ja saattamatta esittää
-muuta vastinetta kuin jonkin sopimuksen intiaanien kanssa, jotka
-sittemmin olivat nutistaneet yhtiön asiamiehen hengiltä. Mutta jotkut
-ihmiset sanoivat, ettei niitä intiaaneja ollut olemassakaan eikä
-mitään nutistettavaa asiamiestä, vaan että koko juttu oli tekaistu
-eräässä talossa Crutched Friarsissa. No niin, minun oli sääli Tidd
-polosta, jonka kaksikymmentä tuhatta puntaa olivat siten menneet
-yhdessä vuodessa ja jonka minä kohtasin sinä päivänä Cityssä vallan
-hirvittävän näköisenä. Hän oli tuhannen punnan velassa, sanoi hän, ja
-puhui itsensä ampumisesta, mutta hän vain vangittiin ja sai viettää
-monet ajat Fleet-vankilassa. Mutta Maryn suloiset uutiset piankin
-karkottivat päästäni sekä Tiddin että Muhvi- ja Kauluriyhtiön, kuten
-saatatte arvata.
-
-Nyt sattui Lontoon Cityssä muita tapahtumia, jotka näyttivät
-osottavan, että meidän johtajamme oli aika jorpiska -- sanaa ei
-löytyne sanakirjassa. Kolme hänen yhtiöistään oli romahtanut
-kumoon, neljä muuta oli tiettävästi maksukyvyttömässä tilassa, ja
-lausuttiinpa West Diddlesexinkin johtajien kokouksissa moniaita
-kivakoita sanoja, jotka päättyivät sillä, että muutamia erosi
-johtokunnasta. Herra Broughin ystävät täyttivät heidän paikkansa.
-Herra Puppet, herra Straw, herra Query ja muut arvossa pidetyt
-herrat astuivat esiin ja liittyivät yhtiöön. Brough ja Hoff purkivat
-yhtiökumppanuutensa, ja herra Brough sanoi, että hänellä oli kylliksi
-tekemistä West Diddlesexin hoitamisessa ja että hän aikoi vähitellen
-vetäytyä pois muista liikkeistä. Todella antoikin sellainen yhtiö
-kuin meidän riittävästi työtä kenelle vain, ja olihan Broughilla
-sitä paitsi edusmiesvelvollisuutensa täytettävänä ja lisäksi
-ne seitsemänkymmentäkaksi oikeusjuttua, jotka joutuivat hänen,
-yhtiövainajien pääjohtajan, niskoille.
-
-Ehkä minun olisi tässä kerrottava niistä epätoivoisista yrityksistä,
-joiden kautta rouva Hoggarty koetti päästä ylhäisön seuraan.
-Vaikka meille oli tietty lordi Tiptoffin päinvastainen sana, niin
-hän kummallista kyllä kiven kovaan väitti olevansa läheistä sukua
-lady Drumin kanssa. Ja heti kun hän "Morning Postista" oli lukenut
-hänen armonsa pojantyttärineen saapuneen Lontooseen, kutsutti hän
-sillä hetkellä edellämainitut vuokravaunut ja jätti kortit heidän
-kaikkien kotiin, nimittäin oman korttinsa -- "RVA HOGGARTY CASTLE
-HOGGARTYSTA", komeasti goottilaiskirjaimin ja monin kiekuroin
-kaiverrettu, ja meidän "Hra ja Rva S. Titmarsh", jonka hän oli
-painattanut tarkotusta varten.
-
-Hän olisi väkirynnäköllä tunkeutunut sisälle lady Jane Prestonin
-ovesta ja raivannut itselleen tien ylös, Maryn kaikista estelyistä
-ja pyytelemisistä huolimatta, jos palvelija, joka otti vastaan hänen
-korttinsa, vähimmälläkään tavalla olisi rohkaissut häntä. Mutta tämä
-virkailija, epäilemättä vieroen hänen omituista ulkoasuaan, asettui
-rintamaan oven eteen ja selitti saaneensa nimenomaisen käskyn olla
-päästämättä ketään tuntematonta rouvansa tykö. Siitä hyvästä rouva
-Hoggarty heristi hänelle nyrkkiä vaunujen akkunasta ja lupasi ajattaa
-hänet pois paikastaan.
-
-Keltahousu vain räjähti nauramaan tälle. Ja vaikka tätini kirjoitti
-äärettömän kiukustuneen kirjeen herra Edmund Prestonille, valittaen
-tämän hyvin kunnianarvoisen herran palkollisten hävyttömyyttä, ei
-herra Preston kiinnittänyt kirjeeseen sen enempää huomiota kuin että
-palautti sen takaisin lausuen haluavansa, ettei häntä vasta häiritä
-sellaisilla julkeilla vierailuilla. Koreanpa päivän me saimme, kun
-tämä kirje saapui. Arvaa tätini pettymyksen ja raivostuksen sen
-sisällyksen luettua. Sillä kun Salomon toi kirjeen hopeaisella
-teetarjottimella, kuten tavallista, niin tätini, nähdessään herra
-Prestonin sinetin ja nimen kirjeen nurkassa (yleinen kirjoitustapa,
-minkä nuo viralliset henkilöt ovat omaksuneet) -- niin tätini,
-sanon minä, nähdessään hänen sinettinsä ja nimensä, huusi: "No
-Mary, kuka on oikeassa?" ja löi vetoa vaimoni kanssa kuuden pennyn
-hopearahasta, että kuori sisälsi päivälliskutsun. Hän ei koskaan
-maksanut hopearahaa, vaikka hävisi vedossa, vaan tyytyi parjaamaan
-Maryä koko päivän ja huusi, että minä olen vaivainen jänishousu, kun
-en siinä hetkessä mennyt antamaan herra Prestonille perinpohjaista
-selkäsaunaa. Soma leikki tosiaan! Minut olisi tuossa tuokiossa
-ripustettu hirteen, niinkuin tehtiin sille, joka ampui herra
-Percevalin.[26]
-
-Ja nyt minun olisi ilo käydä laveasti tarinoimaan kokemuksistani
-ylhäisön seuraelämästä, johon minä rouva Hoggartyn hellittämättömän
-sitkeyden kautta jouduin. Mutta minun on tunnustaminen, että
-niitä tilaisuuksia oli vain vähän, ainoastaan lyhyen kuusikuisen
-vaihekauden ajalta. Ja siksi toiseksi ovat ylhäisön elämää
-täydellisesti kuvanneet useat romaanikirjailijat, joiden nimiä
-ei tässä ole tarvis julkaista, mutta jotka, koska itse suhteissa
-ylimystön kanssa -- nimittäin ollen ylhäisten perheitten jäseniä tai
-palkollisia tai norkkailijoita -- luonnollisesti taisivat asiansa
-koko paljoa paremmin kuin nuori palovakuutuskonttorin kirjanpitäjä
-polonen.
-
-Niitä kokemuksiani oli kuuluisa seikkailumme Ooperassa, jonne rouva
-Hoggarty ehdottomasti tahtoi saattaa meidät. Siellä, eräässä talon
-huoneessa, jota kutsutaan lämpiöksi, missä naiset ja herrat soiton
-ja tanssin jälkeen odottavat vaunujansa (korealtapa otukselta
-näytti pikku Salomomme isoine sauvoineen huoneeseen kokoontuneitten
-olkanauhaväen herrasmiesten seassa!) -- siellä, sanon minä,
-lämpiössä, rouva Hoggarty ryntäsi lady Drumin luokse, jonka minä
-hänelle osotin, ja rupesi tolkkaamaan sukulaisuudestaan hänen armonsa
-kanssa. Mutta arvon lady Drum muisti vain silloin kuin häntä halutti,
-saan luvan sanoa, ja oli tällä kertaa nähnyt hyväksi kokonaan unohtaa
-heimolaisuutensa Titmarshien ja Hoggartien kanssa. Kaukana siitä,
-että olisi meidät tuntenut, hän kutsui rouva Hoggartya "kauheaksi
-nais-ihmiseksi" ja kirkui poliisia niin ääneen kuin taisi.
-
-Tämä ja muut tölmäykset saivat tätini ymmärtämään tämän jumalattoman
-maailman turhuudet, kuten hän sanoi, ja hakemaan yhä enemmän todella
-vakavaa seuraa. Hän solmi muutamia hyvin arvokkaita tuttavuuksia,
-sanoi hän, independenttien kappelissa, ja muun muassa kohtasi
-ystävänsä Harakkalasta, herra Grimes Wapshotin. Me emme silloin
-tunteneet keskustelua, jossa hän oli ollut herra Smithersin
-kanssa, ei myöskään Grimes katsonut sopivaksi esittää meille sen
-yksityiskohtia. Mutta vaikka minä selvitin rouva Hoggartylle, että
-hänen lempisaarnaajansa oli ollut syytteessä väärennyksestä, vastasi
-hän pitävänsä sitä juttua inhottavana panetteluna, ja pastori taas
-sanoi, että Mary ja minä olimme säälittävässä pimeydessä ja että
-meidän tiemme ehdottomasti veisi erääseen pohjattomaan kuiluun,
-josta hän näytti tuntevan koko paljon. Herra pastorin ohjauksesta
-ja neuvosta tätini jonkun ajan kuluttua kokonaan erosi Pyhän
-Pankratiuksen seurakunnasta, _istui hänen jaloissaan_, kuten sana
-kuuluu, kolmasti viikossa -- alkoi tehdä käännytystyötä Bloomsburyn
-ja St. Gilesin köyhien keskuudessa ja neuloi lastenvaatteita
-jaettavaksi näille pimeydessä vaeltaville. Mutta mitään hän ei
-valmistanut rouva Titmarshille, josta nyt alkoi näkyä, että
-sellaisia kohdakkoin tarvittaisiin, vaan antoi Maryn (ja äitini ja
-sisareni Somersetshiressä) hankkia, mitä tulevan tapahtuman varalle
-vaadittiin. Enkä ole aivan varma siitä, ettei hän sanonut olevan
-väärin, että me teimme sellaisia valmistuksia lainkaan ja että meidän
-pitäisi antaa huomisen huolehtia itsestään. Joka tapauksessa pastori
-Grimes Wapshot joi melko lailla totia meidän talossamme ja söi siellä
-päivällistä useamminkin kuin Gus parka tapasi tehdä.
-
-Mutta minulla oli vain vähän aikaa omistaa hänelle ja hänen
-tekemisilleen. Sillä minun täytyy tunnustaa, että olosuhteeni
-alkoivat tähän aikaan käydä hyvin hankaliksi ja että minä sekä
-yksityisenä että julkisena miehenä olin kovassa jännityksen tilassa.
-
-Mitä edelliseen puoleen tulee, oli rouva Hoggarty antanut minulle
-viisikymmentä puntaa, mutta siitä viidestäkymmenestä minun oli
-maksaminen matka Somersetshirestä, hänen kaikkien tavarainsa kuletus
-maalta, huoneittemme maalaaminen ja paperoiminen ja lattiamatot,
-konjakki ja muut väkevät juomat, joita pastori Grimes ja hänen
-ystävänsä joivat (sillä herra pastori sanoi, ettei hän sietänyt
-Rosoliota), ja lopuksi tuhannet pikku laskut ja menot, joita Lontoon
-kaupungissa lankeaa jokaiselle taloudelle.
-
-Lisätkää tähän, että juuri kun minä olin paraimmassa rahojen
-tarpeessa, sain laskuja madame Mantalinilta, herroilta Howell ja
-James, parooni von Stiltziltä ja herra Poloniukselta (timanttineulan
-uusimisesta). Kaikki nämät laskut tulivat viikon kuluessa, niinkuin
-niiden hauska tapa on. Ja kuvailkaa kummastustani, kun minä esitin ne
-rouva Hoggartylle ja tämä sanoi: "Jaa, rakkaani, sinulla on varsin
-kauniit tulot. Jos sinä näet hyväksi tilata vaatteita ja jalokiviä
-ensi luokan liikkeistä, saat niistä maksaakin. Eläkä odota, että
-_minä_ rupean edistämään turhuuksiasi tai antamaan shillinkiäkään yli
-sen runsaan summan, minkä minä maksan sinulle ruuasta ja asunnosta."
-
-Kuinka minä olisin saattanut kertoa tästä rouva Hoggartyn
-menettelystä Marylle, joka oli niin arkaluontoisessa tilassa? Ja
-jos asiat olivat vaikeat kotona, niin alkoivat ne, sen pahempi,
-konttorissa näyttää vielä huonommilta.
-
-Ei sillä hyvä, että Roundhand läksi pois, meni nyt Highmorekin
-menojaan. Abednego tuli ensimäiseksi kirjanpitäjäksi, ja eräänä
-päivänä vanha Abednego saapui sinne ja osotettiin johtajan
-yksityishuoneeseen. Kun hän lähti sieltä, tuli hän alas vavisten,
-mutisten ja manaten ja oli juuri alkanut: "hyvät herrat!" puhuakseen
-konttorin kirjanpitäjille, kun herra Brough pyytävän näköisenä
-huudahti: "odottakaa lauantaihin!" ja vihdoin sai hänet ulos kadulle.
-
-Lauantaina nuorempi Abednego jätti meidät iäksi, ja ensimäiseksi
-kirjanpitäjäksi tulin minä neljänsadan punnan vuosipalkalla. Se oli
-kovaonninen viikko yhtiölle. Kun minä maanantaina saavuin konttoriin
-ja asetuin paikalleni pääpöydän ääreen ja heitin silmäykseni
-lehtiin, niinkuin oikeuteni oli, oli ensi lukemani: "Kamala tulipalo
-Houndsditchissa! Hra Meshachin lakkatehdas ja hra Shadrachin läheinen
-vaatetusvarasto kokonaan hävitetyt. Edellisessä oli kahdenkymmenen
-tuhannen punnan arvosta hienointa Saksan vahaa, jonka raivoava
-elementti nieli silmänräpäyksessä. Viimeksimainittu kunnianarvoisa
-herra oli juuri valmistanut neljäkymmentä tuhatta vaatetusta Hänen
-Korkeudelleen Poyaisin katsiken[27] ratsuväelle."
-
-Molemmat juutalaisherrat, herra Abednegon liiketuttavia, olivat
-vakuutetut yhtiössämme tappionsa koko määrästä. Onnettomuuteen
-selitettiin syypääksi eräs juoppo iiriläinen yövahtiroikale, joka
-oli juutalaisten palveluksessa ja oli kaatanut whiskypullon hra
-Shadrachin tavarahuoneeseen ja sitten varomattomasti sytyttänyt
-kynttilän sitä hakeakseen. Juutalaisherrat toivat miehen
-konttoriimme, ja hän oli _silloinkin_, kuten me saatoimme kaikki
-todistaa, täydellisesti humalassa.
-
-Ikäänkuin ei tässä olisi ollut kylliksi, ilmoitettiin samassa
-numerossa raatimies Pashin kuolema -- oltermanni Cally-Pash, kuten
-meillä iloisina hetkinämme oli tapana kutsua häntä tuntien hänen
-mieltymyksensä tuoreeseen rasvaan; mutta oliko sellainen hetki sopiva
-pilantekoon? Hän oli vakuutettu yhtiössämme viidestätuhannesta
-punnasta. Ja nyt minä vallan hyvin älysin Gusin huomautuksen
-oikeaksi -- että nimittäin henkivakuutusyhtiö menestyy erinomaisesti
-vuoden tai kaksi perustamisensa jälkeen, mutta että niitä on paljon
-vaikeampi saada kannattaviksi, kun vakuutetut alkavat kuolla.
-
-Juutalaistulipalot olivat ankarin isku, mikä oli kohdannut meitä.
-Sillä vaikka Waddingleyn puuvillakutomot olivat palaneet v. 1822
-tuottaen yhtiölle kahdeksankymmenen tuhannen punnan menetyksen ja
-vaikka Herostratus-patenttitulitikkutehdas oli räjähtänyt ilmaan
-samana vuonna maksaen yhtiölle neljätoista tuhatta puntaa, väittivät
-jotkut, ettei vahinko ollut ollut läheskään niin tuntuva kuin oli
-otaksuttu -- vieläpä että yhtiö oli pistänyt tuleen yllämainitut
-tehdaslaitokset vain ilmoitustarkotuksissa. Näistä asioista en
-kuitenkaan osaa sanoa mitään varmaa, kun en koskaan ole nähnyt yhtiön
-varhaisempia kirjoja.
-
-Päinvastoin kaikkien miestemme odotuksia -- me olimme totisia
-kuin ruumisvaunujen ajaja -- herra Brough saapui konttoriin
-nelivaljakollaan, nauraen ja laskien leikkiä erään ystävän kanssa,
-kun hän astui ales ovella.
-
-"Hyvät herrat!" sanoi hän. "Te olette lukeneet lehdet. Ne ilmoittavat
-erään tapauksen, jota minun täytyy syvästi valittaa. Minä tarkotan
-kunnon raatimies Pashin, erään vakuutettumme, kuolemaa. Mutta jos
-mikään saattaa lohduttaa minua tämän arvoisan miehen kadottamisesta,
-on se ajatus, että hänen lapsensa ja leskensä ensi lauantaina
-kello yksitoista saavat nostaa viisituhatta puntaa ystävältäni,
-herra Titmarshilta, joka nyt on ensimäinen kirjanpitäjä täällä.
-Mitä tulee onnettomuuteen, joka on kohdannut herroja Shadrachia ja
-Meshachia, -- niin _siinä_ ainakaan ei ole mitään, joka saattaisi
-ketään huolettaa. Ensi lauantaina tahi niin pian kun heidän tappionsa
-yksityiskohdat tyydyttävästi voidaan saada selville, ystäväni, herra
-Titmarsh, maksaa heille pöytänsä takaa neljäkymmentä, viisikymmentä,
-kahdeksankymmentä, sata tuhatta puntaa -- heidän vahinkojensa
-suuruuden mukaan. _He_ ainakin saavat riittävän korvauksen. Ja vaikka
-meno osakkeenomistajille epäilemättä on oleva melkoinen, niin me
-saatamme sen suorittaa, hyvät herrat. John Brough saattaa suorittaa
-sen yksinään, jos niiksi tulee, eikä olla siitä millänsäkään, ja
-meidän täytyy oppia kantamaan vastoinkäymiset niinkuin olemme tähän
-asti kantaneet myötäkäymiset ja aina näyttää, että olemme miehiä!"
-
-Herra Brough lopetti muutamin viittauksin, joita minä en kernaasti
-kerro tässä, sen tunnustan. Sillä puhua taivaasta tavallisten
-maallisten asiain ohessa on minusta aina ollut epäkunniallista,
-ja ottaa se todistamaan suunsa valheita, kuten ulkokullattu
-teeskentelijä tekee, on niin hirvittävä synti, että pitäisi varoa
-viittailemistakin sinnepän.
-
-Jollakin tapaa löysi herra Broughin puhe tiensä sanomalehtiin jo
-samana iltana. Vaan en minä voi arvata, kuka sen ilmoitti, sillä
-ei kukaan miehistämme lähtenyt konttorista sinä päivänä, ennen kun
-iltalehdet olivat ilmestyneet. Mutta siellä puhe oli -- niin, ja
-viikon lopulla, vaikka Roundhandin oli kuultu pörssissä sinä päivänä
-selittävän panevansa vetoa viisi yhtä vastaan, ettei raatimies Pashin
-rahoja koskaan maksettaisi; -- viikon lopulla minä maksoin pöytäni
-takaa rahat rouva Pashin asiamiehelle ja Roundhand epäilemättä
-menetti vetonsa.
-
-Kerronko, miten rahat hankittiin? Eihän voi olla mitään haittaa asian
-puhumisesta nyt, kahdenkymmenen vuoden perästä, kun se sitä paitsi on
-suureksi kunniaksi kahdelle, nyttemmin kuolleelle henkilölle.
-
-Minä kun olin ensimäinen kirjanpitäjä, oli minulla tilaisuus useasti
-päästä Broughin huoneeseen, ja hän näytti nyt vielä kerran haluavan
-ottaa minut uskotukseen.
-
-"Titmarsh, poikani", sanoi hän eräänä päivänä minulle, katsoen minua
-tiukasti silmiin, "oletteko koskaan kuullut suuren Silberschmidtin
-kohtalon?" Tietysti minä olin kuullut. Herra Silberschmidt, aikansa
-Rothschild (olenpa kuullut senkin, että tämä jälkimäinen mainio mies
-alkuisin oli kirjanpitäjänä Silberschmidtin konttorissa Lontoossa)
--- luullen, ettei voisi suorittaa sitoumuksiaan, Silberschmidt teki
-itsemurhan, ja jos hän olisi elänyt kello neljään sinä päivänä, niin
-hän olisi huomannut olevansa neljänsadan tuhannen punnan arvoinen.
-"Suoraan kertoakseni Teille totuuden", sanoo herra Brough, "olen
-minä Silberschmidtin asemassa. Entinen yhtiökumppanini Hoff on
-toiminimen nimissä kirjoittanut vekseleitä äärettömään summaan, ja
-minä olen ollut pakotettu lunastamaan ne. Minä olen tuon kirotun
-inkivääriolut-yhtiön tähden saanut neljätoista juttua silmilleni, ja
-kaikki velat on asetettu minun vastattavakseni, kun tunnetaan minun
-varallisuuteni. Jos nyt en voita aikaa, en voi maksaa, ja asia on sen
-pituinen, että jos minä en voi hankkia viittätuhatta puntaa ennen
-lauantaita, _on yhtiömme perikadossa_
-
-"Mitä! West Diddlesex perikadossa?" sanon minä ajatellen äitiparkani
-vuosirahaa. "Mahdotonta! Asemamme on loistava."
-
-"Meidän täytyy saada viisituhatta puntaa lauantaiksi, niin me olemme
-pelastetut, ja jos Te tahdotte hankkia ne minulle, niinkuin tiedän
-Teidän voivan, annan minä Teille kymmenentuhatta puntaa niistä
-rahoista!"
-
-Sitten Brough näytti minulle viimeistä myöten yhtiön ja omat
-tilinsä todistaen epäämättömän selvästi, että liikkeemme niillä
-viidellätuhannella punnalla pääsee jalkeille jälleen, mutta ilman
-niitä kukistuu. Vähät siitä, mitenkä hän sen todisti. Sillä
-tunnettehan erään valtiomiehen sanan, että antakaa hänen vain käyttää
-numeroita, niin hän todistaa vaikka mitä.
-
-Minä lupasin vielä kerta pyytää rouva Hoggartylta rahoja eikä hän
-näyttänyt olevan vastahakoinen. Minä kerroin sen Broughille, ja
-samana päivänä hän kävi tervehtimässä tätiäni, hänen vaimonsa kävi
-tervehtimässä tätiäni, hänen tyttärensä kävi tervehtimässä tätiäni,
-ja taaskin kerta nähtiin Broughin nelivaljakko ovemme edessä.
-
-Mutta rouva Brough oli huono asiantoimittaja. Sen sijaan että olisi
-nostanut nokkansa korkealle, hän kauniisti pyrähti itkuun, lankesi
-polvilleen ja rukoili rouva Hoggartya pelastamaan hänen rakkaan
-Johninsa. Tämä herätti heti tätini epäluulot, ja sen sijaan että
-olisi luovuttanut rahansa, hän kirjoitti herra Smithersille pyytäen
-tätä viipymättä tulemaan hänen luokseen, vaati minua antamaan pois ne
-kolmen tuhannen punnan osakkeet, jotka oli minun nimissäni, kutsui
-minua kauheaksi petkuttajaksi ja sydämettömäksi huijariksi ja vannoi
-ja vakuutti, että minä olin ollut syynä hänen häviöönsä.
-
-Mitenkä siis herra Brough tuli saaneeksi rahat? Minä kerron sen
-teille. Kerta ollessani hänen huoneessaan saapui sinne vanha Gates,
-Fulhamin portinvartija, ja toi herra Ballsilta, panttilainaajalta,
-kahdentoista sadan punnan summan. Rouva oli käskenyt häntä, sanoi
-hän, viemään hopeat herra Ballsille, ja annettuaan pois rahat vanha
-Gates pitkän aikaa kopeloi taskujaan ja veti viimein esiin viiden
-punnan setelin, jonka hän sanoi Jane-tyttärensä juuri lähettäneen
-palveluspaikastaan, ja pyysi herra Broughilta saada vielä yhden
-osakkeen yhtiössä.
-
-Hän oli tuiki varma siitä, että kaikki kääntyisi hyväksi jälleen. Ja
-kun hän kuuli herran huutavan ja manaavan hänen ja rouvan kävellessä
-kasvitarhassa ja sanovan, että muutaman punnan -- muutaman shillingin
--- puutteessa suurin omaisuus Europassa menisi mäkeen, niin silloin
-olivat Gates ja hän vaimonsa ajatelleet, että heidän pitää tehdä
-kaikki mitä voivat auttaakseen parhainta herraa ja rouvaa mitä
-koskaan on löytynyt.
-
-Sellainen oli Gatesin puheen sisällys, ja herra Brough puristi hänen
-kättänsä ja -- otti ne viisi puntaa. "Gates", sanoi hän, "ette ole
-koskaan elämässänne käyttänyt viiden punnan rahaa paremmin!" Enkä
-epäile, ettei niin ollut, -- mutta vasta taivaassa oli vanha Gates
-riepu saapa korkoa rovolleen.
-
-Eikä tämä ollut ainoa esimerkki. Rouva Broughin sisar, neiti Dough,
-joka oli ollut kireissä väleissä johtajan kanssa melkein siitä asti,
-kun tämä oli kohonnut suureksi mieheksi, tuli konttoriin mukanaan
-kirjallinen valtakirja ja sanoi: "John, Isabella oli luonani tänä
-aamuna ja sanoi, että Te tarvitsette rahoja, ja tässä tuon Teille
-neljä tuhatta puntaa. Siinä kaikki mitä minulla on, John. Ja
-rukoilkaa Jumalaa, että ne olisivat Teille hyväksi -- Teille ja
-rakkaalle sisarelleni, joka oli minulle paras sisar maailmassa --
-sitten muutamaan aikaan."
-
-Ja hän laski pois paperin ja minut kutsuttiin todistamaan sitä, ja
-kyynelsilmin Brough kertoi minulle hänelle sanansa, sillä hän saattoi
-luottaa minuun, sanoi hän. Ja siten minä tulin olleeksi läsnä vanhan
-Gatesin puhuessa isäntänsä kanssa, joka tapahtui vain hetkinen sen
-perästä. Kunnon rouva Brough! Kuinka hän teki työtä miehensä hyväksi!
-Hyvä, hellä vaimo, _sinulla_ oli uskollinen sydän ja ansaitsisit
-paremman kohtalon! Vaan miksi sanoa niin? Vielä tänä päivänäkin hän
-pitää miestään enkelinä ja rakastaa häntä vain tuhat kertaa enemmän
-hänen onnettomuuksiensa tähden.
-
-Lauantaina minä maksoin pöytäni takaa raatimies Pashin asiamiehelle,
-kuten sanoin. "Elkää välittäkö tätinne rahoista, Titmarsh, poikani,
--- elkää välittäkö siitä, että hän on ottanut osakkeensa takaisin. Te
-olette rehellinen kunnon poika. Te ette ole koskaan parjannut minua,
-niinkuin nuo koirat tuolla alhaalla, ja minä vielä rakennan Teidän
-onnenne!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun minä eräänä päivänä seuraavalla viikolla kaikessa rauhassa
-join teetä vaimoni, herra Smithersin ja rouva Hoggartyn seurassa,
-kuului ovella noputus, ja muuan herra pyysi saada puhua kanssani
-vierashuoneessa. Se oli herra Aminadab Chancery-kujalta, joka
-vangitsi minut West Diddlesex-yhtiön osakkeenomistajana[28] von
-Stiltzin, Clifford-kadun räätälin ja kangaskauppiaan vaatimuksesta.
-
-Minä kutsuin Smithersin ja pyysin häntä herran tähden olemaan
-kertomatta Marylle mitään. "Missä on Brough?" kysyy herra Smithers.
-"Hänkö?" sanoo herra Aminadab. "Hän on vielä kerran toiminimessä
-Brough ja Off,[29] hyvä herra -- hän murkinoi Calaisissa tänä aamuna!"
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-JOSSA NÄHDÄÄN, ETTÄ MIES SAATTAA OMISTAA TIMANTIN, JA ATERIAN
-SAAMINEN KUITENKIN OTTAA KOVILLE.
-
-
-Tuona onnettomana lauantai-iltana minut vietiin löytölastenkodilta
-tuoduilla ajurinrattailla pois mukavasta kodistani ja rakkaan pikku
-vaimoni tyköä, jota herra Smithers sai jäädä lohduttamaan niin
-hyvin kuin taisi. Hän sanoi, että minä olin pakotettu lähtemään
-matkalle konttorin asioissa, ja Mary raukkani kääräsi vähän vaatteita
-käsilaukkuun ja kietoi shaalin ympärilleni ja pyysi erityisesti
-saattajaani pitämään vaunujen akkunoita kiinni, mitä huomautusta se
-virnistelevä roikale lupasi totella. Matkamme ei ollut pitkä, ja
-yhden shillingin vain maksoi kyyti Cursitor-kadulle Chancery-kujan
-alueelle, jossa minä sain nousta pois.
-
-Paitsi taloa, jonka eteen rattaat pysähtyivät, näytti saman kadun
-varrella olevan puoli tusinaa muita, joita käytettiin samaan
-tarkotukseen. Ei kenkään, olkoon kuinka rikas, saata pöyristymättä
-kulkea noiden synkkäin talojen ohitse, luulisin minä. Kadunpuoleiset
-akkunat ovat varustetut ristikoilla, ja ovella näkyi likaisessa
-ovipielessä kiiltävä messinkilevy, ilmoittaen, että "Aminadab,
-Middlesexin viskaalin virkamies" asui siellä. Pieni punapäinen
-Israelin lapsi avasi ulko-oven, kun vaunumme pysähtyivät sen eteen,
-ja otti vastaan minut ja matkalaukkuni.
-
-Heti kun me olimme astuneet sisälle ovesta, hän sulki sen, ja minä
-huomasin olevani toisen, mahdottoman suuren ja lujalukkoisen oven
-edessä. Ja kun me olimme astuneet sen kautta, olimme vihdoinkin talon
-porstuassa.
-
-Ei ole tarvis kuvata sitä taloa. Se on aivan samallainen kuin
-kymmenen tuhatta muuta taloa Lontoon pimeässä Cityssä. Siellä oli
-lokainen käytävä ja lokaiset portaat, ja käytävästä johti kaksi
-lokaista ovea kahteen saastaiseen huoneeseen, joiden akkunoissa
-oli vankat ristikot ja jotka kuitenkin tavottelivat jonkinlaista
-kauhistuttavaa hienoutta, mikä karmii selkääni vieläkin sitä
-ajatellessani. Seinillä riippui kirjavissa puitteissa kaikenkaltaisia
-roskamaalauksia (kuinka suuresti ne erosivatkaan serkkuni Michael
-Angelon erinomaisista luomista!), uuninkamanalla mahdottoman suuria
-ranskalaisia kelloja, vaaseja ja kynttiläjalkoja, seinäkaapeissa
-pitkät rivit Birminghamin hopeoituja remuja, sillä herra Aminadab ei
-ainoastaan vanginnut niitä, jotka eivät voineet maksaa, vaan myöskin
-lainasi sellaisille, jotka voivat sen tehdä, ja niin hän oli jo monta
-kertaa, kauppaa harjottaen, myynyt ja ostanut nämät tavarat.
-
-Minä suostuin ottamaan pihanpuoleisen huoneen yöksi, ja sillä
-välin kun hebrealainen neitsyt teki minulle tilaa pieneen ikävään
-vetosohvaan (voi sitä, kenen on siinä nukkuminen!), kutsuttiin minut
-etuhuoneeseen, jossa herra Aminadab, kehottaen minua rohkaisemaan
-mieleni, ilmoitti, että minä saisin päivällisen ilmaiseksi
-muutaman seurueen kanssa, joka oli juuri tullut. Minä en kaivannut
-päivällistä, mutta olin iloissani, ettei minun tarvinnut olla yksin
--- yksin, kunnes saapuisi Gus, jonka luo minä olin lähettänyt sanan,
-hänen asuntonsa kun oli aivan lähellä.
-
-Etuhuoneessa minä tapasin kello kahdeksan illalla neljä herrasmiestä
-juuri istuutumassa pöytään. Kummallista! Siellä oli herra B.,
-hienostoon kuuluva mies, joka vain puoli tuntia sitten oli tullut
-sinne postivaunuissa saattajansa, herra Lockin, Horsham-vankilan
-virkamiehen seurassa. Herra B. oli vangittu seuraavalla tavalla:
-Hän oli huoleton, hyvänluontoinen herrasmies ja oli kirjoittanut
-isoon summaan nousevia vekseleitä eräälle ystävälle, ylhäisen
-perheen jäsenelle ja moitteettoman kunnialliselle miehelle, joka
-oli monilla ja mitä juhlallisimmilla valoilla vannonut maksavansa
-kysymyksenalaiset vekselit. Paperit kirjoitettuaan nuori herra
-B. mainiossa ajattelemattomuudessaan oli unohtanut ne kokonaan,
-ja niin teki, jonkin sattuman kautta, ystäväkin, jota hän oli
-auttanut, sillä sen sijaan että olisi ollut Lontoossa ja suorittanut
-sitoumuksensa, tämä jälkimäinen herrasmies matkusteli ulkomailla
-eikä ollut sanallakaan vihjaissut herra B:lle, että paperit jäisivät
-hänen selvitettäväkseen. Nuori herra B. makasi Brightonissa potien
-kuumetautia. Oikeudenpalvelija raastoi hänet pois vuoteesta ja eräänä
-sateisena päivänä vei Horshamin vankilaan. Siellä hän sairastui
-uudelleen tautiinsa, ja kun hän oli riittävästi korjaantunut, tuotiin
-hänet Lontooseen, herra Aminadabin taloon, jossa minä tapasin
-hänet -- kalpeana, laihana, hyväntuulisena, _myytynä_ miehenä. Hän
-makasi sohvalla ja oli tilannut sen päivällisaterian, jolle minä
-olin kutsuttu. Tuskallista oli katsoa poika polosen kasvoja, sillä
-mahdotonta oli olla näkemättä, että hänen hetkensä olivat luetut.
-
-Herra B:llä ei tosin ole mitään tekemistä vaatimattoman tarinani
-kanssa, mutta minä en voi olla mainitsematta häntä, kun tulin hänet
-nähneeksi. Hän kutsutti luokseen asianajajansa ja lääkärinsä.
-Edellinen suori pian hänen tilinsä oikeudenpalvelijan kanssa ja
-jälkimäinen järjesti kaikki hänen maalliset tilinsä. Sillä päästyään
-pois oikeudenpalvelijan talosta hän ei enään koskaan toipunut
-saamistaan kolauksista, vaan muutaman viikon kuluttua _kuoli_. Ja
-vaikka tämä asia tapahtui monta vuotta sitten, en minä voi sitä
-unohtaa kuolinpäivääni saakka. Minä näen useasti herra B:n kuoleman
-aiheuttajan -- hyvin menestyvän herrasmiehen, ratsastavan kauniilla
-hevosella puistossa tai vetelehtivän klubin akkunassa. Hänellä on
-epäilemättä paljon ystäviä ja hyvä maine. Mutta minä ihmettelen,
-nukkuuko se mies hyvästi ja syökö hyvällä ruokahalulla? Minä
-ihmettelen, onko hän maksanut herra B:n perijöille sen summan, jonka
-tämä herra maksoi rahallaan ja _hengellään?_
-
-Jos herra B:n tarinalla ei ole mitään tekemistä omani kanssa ja
-liitetään siihen vain moraalin vuoksi, niin mitä asiata minun sitten
-on kertoa yksityiskohtia niistä päivällisistä, jotka minulle tämä
-herra tarjosi Cursitor-kadun velkavankilassa? Kas moraalin vuoksi
-sekin, ja sen takia yleisölle täytyy kertoa, minkälaiset nämät
-päivälliset totuudenmukaisesti olivat.
-
-Pöytävieraita oli viisi, ja aluksi tarjottiin kolmessa hopeamaljassa
-lientä, nimittäin jäljiteltyä kilpikonnanlientä, häränhännänlientä ja
-linnunlientä. Sitten tuli iso kimpale lohta, samaten hopea-astialla,
-paistettu hanhi, paistettu lampaan selkäpala, paistettu metsälintu ja
-kaikenlaista muuta asiaankuuluvata. Tähän tapaan saattaa herrasmies
-elää velkavankilassa, jos hänessä on sellaisia taipumuksia, ja
-sellaisen aterian ääressä (johon minä, totta puhuen, en saattanut
-koskeakaan, sillä paitsi sitä että olin jo syönyt, oli sydämeni
-täynnä huolia) -- tämän aterian ääressä tapasi minut ystäväni Gus
-Hoskins saatuaan sen kirjeen, jonka olin hänelle lähettänyt.
-
-Gus, joka ei koskaan ennen ollut käynyt vankilassa ja jonka sydän
-pysähtyi, kun punatukkainen nuori mooses avasi ja sulki kaikki ne
-monet rautaiset ulko-ovet, tyrmistyi kerrassaan nähdessään minut
-edessäni pullo punaviiniä kullattujen lamppujen häikäisevästi
-valaisemassa huoneessa. Uutimet oli laskettu ales, niin ettei voinut
-nähdä akkunain ristikoita. Ja herra B., herra Lock Brightonista,
-herra Aminadab ja eräs toinen rikas herrasmies samaa ammattia ja
-uskonnollista vakaumusta, rupattelivat niin hilpeästi ja näyttivät
-niin arvokkailta kuin kukaan aatelismies hyvänsä maassa.
-
-"Tulkoon sisälle", sanoi herra B., "jos hän on herra Titmarshin
-ystävä. Sillä saakeli soikoon, tahdonpa nähdä oikean kelmin, ja
-Jumal'avita, Titmarsh, minusta Te olette kaikkein paraita Lontoossa.
-Te voitatte Broughin, sen teette, kautta Jupiterin! Sillä hän
-näyttikin kelmiltä -- jokainen olisi voinut sen vannoa. Mutta Te,
-kautta Jupiterin! Te näytätte rehellisyyden perikuvalta!"
-
-"Se poika kelpaa!" sanoi Aminadab viittoen minuun ja iskien silmää
-ystävälleen herra Jehoshaphatille.
-
-"On siinä miestä!" sanoo Jehoshaphat.
-
-"Kiinni kolmesta sadasta tuhannesta punnasta!" sanoo Aminadab.
-"Broughin oikea käsi, ja vain kolmenkolmatta vanha."
-
-"Herra Titmarsh, terveydeksenne, herra Titmarsh!" huudahtaa herra
-Lock hurmaantuneena, "Toivotan Teille kaikkein totisimmasti terveyttä
-ja parempaa onnea seuraavalla kerralla."
-
-"Mitä vielä! _Hän_ pärjää kyllä", sanoo Aminadab. "Ei _hänellä_
-hätää."
-
-"Kiinni _mistä_?" kiljasin minä aivan ällistyneenä. "Tehän
-vangitsitte minut yhdeksänkymmenen punnan tähden!"
-
-"Niin kyllä, mutta Te olette kiinni puolesta miljoonasta --
-senhän tiedätte. _Noita_ velkoja minä en laske -- noita vaivaisia
-kauppiasten laskuja. Minä tarkotan Broughin liikettä. Se on ruma
-juttu, mutta Te kyllä läpäisette. Me tunnemme Teidät kaikki. Ja
-minä annan vaikka henkeni, että kun Te pääsette oikeudesta, rouva
-Titmarshilla on sievä erä jossakin tallella."
-
-"Rouva Titmarshilla on pieni omaisuus", sanon minä. "Entä sitten?"
-
-Herrat rähähtivät kaikki kovaan nauruun, sanoivat, että minä olin
-"mainio mies" -- "oivallinen otus", ja tekivät muita viittauksia,
-joita minä en silloin ymmärtänyt, mutta joiden merkityksen minä
-sittemmin opin tuntemaan. Sillä he pitivät minua, sen pahempi,
-suurena roistona ja luulivat, että minä olin varastanut West
-Diddlesexiä ja saadakseni saaliini talteen siirtänyt sen vaimolleni.
-
-Keskellä tätä keskustelua astui Gus sisälle, kuten sanoin. Ja hui!
-minkä vihellyksen hän päästi nähdessään, mitä oli tekeillä!
-
-"Herra von Joel, kautta Jupiterin!" sanoo Aminadab. Mille kaikki
-nauroivat.
-
-"Istukaa alas", sanoo herra B., "istukaa alas ja kostuttakaa
-vihellyspilliänne, hyvä piiparini. Tehän olette se piipari, joka
-soitti Mooseksen edessä! Siinäpä saitte, Dab. Dab, tuokaa uusi
-pullo Burgundia herra Hoskinsille." Ja ennen kun Gus sanaakaan
-haastoi, oli hän jo ensi kertaa elämässään juomassa Clos-Vougeota.
-Gus sanoi, ettei hän ollut koskaan ennen maistanut Bergamya, mille
-oikeudenpalvelija halveksivasti hymähti ja ilmoitti hänelle viinin
-nimen.
-
-"_Vanhaa Clota_![30] Mitä?" sanoo Gus, ja me nauroimme, mutta
-hebrealaiset eivät tällä kertaa yhtyneet meihin.
-
-"Sho, sho, herra!" sanoo herra Aminadabin ystävä. "Me ole kaikki
-shentlemen täälä eikä shentlemn koshka kyshy toishee shentlemen
-ushko."
-
-Kun tämä juhla oli lopetettu, vetäysimme Gus ja minä huoneeseeni
-neuvottelemaan asioitteni johdosta. Mitä tulee vastuunalaisuuteen,
-johon minä West Diddlesexin osakkeenomistajana olin joutunut, ei
-se minua huolestuttanut. Sillä vaikka asia aluksi saattaisi vähän
-vaivata minua, tiesin, etten ollut osakkeenomistaja, että osakkeet
-olivat nimellisiä ja määräsivät osingon maksettavaksi niiden
-esittäjälle, ja minun tätini oli peruuttanut osakkeensa ja minä
-niinmuodoin olin vapaa. Mutta minun oli kovin epämieluista ajatella,
-että minä olin lähes sadan punnan velassa kauppamiehille, pääasiassa
-rouva Hoggartyn toimesta, ja kun hän oli luvannut vastata niistä
-laskuista, päätin minä lähettää hänelle kirjeen muistuttaen häntä
-lupauksestaan ja pyytäen häntä samalla lunastamaan minut herra von
-Stiltzin velasta, josta minut oli vangittu ja johon minä tosin en
-ollut joutunut hänen, vaan herra Broughin tahdosta, enkä olisi
-koskaan joutunutkaan ilman tämän herrasmiehen ehdotonta vaatimusta.
-
-Sen tähden minä kirjoitin hänelle pyytäen häntä maksamaan kaikki
-nämät velat ja toivoin maanantai-aamuna jälleen olevani rakkaan
-vaimoni luona. Gus vei kirjeen ja lupasi jättää sen Bernard-kadulle
-kirkonmenojen jälkeen, mutta niin että Mary ei saisi tietää mitään
-siitä, missä kiusallisessa asemassa minä olin. Oli melkein puoliyö,
-kun me erosimme, ja minä koetin nukkua niin hyvin kuin taisin herra
-Aminadabin pihahuoneen pienessä likaisessa vetosohvassa.
-
-Aamu oli kaunis ja päivänpaisteinen, ja minä kuulin kellojen
-riemuisasti kutsuvan kirkkoon ja olisin kernaasti suonut käveleväni
-vaimoni kanssa löytölastenkodille. Mutta kolme rautaovea oli minun ja
-vapauden välillä, enkä minä voinut muuta tehdä kuin lukea rukouksia
-omassa huoneessani ja perästäpäin astella edestakaisin talon pihalla.
-Uskonetteko sen? Tämä pihakin oli kuin mikäkin häkki! Paksut
-rautaristikot saarsivat sen joka puolelta, ja siellä herra Aminadabin
-tyrmälinnut hengittivät raitista ilmaa.
-
-He olivat huoneeni akkunan kautta nähneet minun lukevan
-rukouskirjaani ja kaikki päästivät kamalan naurun rähäkän, kun minä
-tulin kävelemään häkissä. Yksi heistä kiljasi "amen" nähdessään
-minun, toinen kutsui minua lampaaksi (joka hänen kielessään merkitsi
-hyvin typerää miestä), kolmas ihmetteli, että minä _jo nyt_ turvausin
-rukouskirjaan.
-
-"Milloin sitten minun teidän mielestänne pitää tehdä se?" sanon minä
-miehelle -- raakamaiselle hevoskauppiaalle.
-
-"No kun teidät viedään _hirtettäväksi_, nuori teeskentelijä!" sanoo
-mies. "Mutta se on aina Broughin miesten tapa", jatkoi hän. "Minä
-olin kerta hankkinut hänelle neljä kimoa -- aimo hinnasta, mutta hän
-ei lähtenyt niitä katsomaankaan Tattersalliin, ei tahtonut puhua
-halkaistua sanaa koko kaupasta, koska oli sunnuntai."
-
-"Sen tähden että on teeskentelijöitä, herraseni", sanon minä, "ei
-uskontoa ole pidettävä huonona asiana. Ja jos herra Brough ei
-tahtonut käydä kauppaa kanssanne sunnuntaina, niin hän epäilemättä
-teki velvollisuutensa."
-
-Miehet vain sitä enemmän nauroivat tälle moitteelle ja ilmeisesti
-pitivät minua suurena pahantekijänä. Minä olin iloissani päästessäni
-heidän seurastaan, kun Gus ja herra Smithers saapuivat paikalle.
-Molempain naamat olivat hyvin pitkät. Heidät saatettiin minun
-huoneeseeni, ja ilman tilausta toi herra Aminadab meille pullon
-viiniä ja leipäsiä, mikä minusta oli hyvin ystävällisesti tehty hänen
-puoleltaan.
-
-"Juokaa lasi viiniä, herra Titmarsh", sanoo Smithers, "ja lukekaa
-tämä kirje. Kauniinpa tunnustuksen Te lähetitte tädillenne tänä
-aamuna, ja tässä Teillä on vastaus siihen."
-
-Minä join viinin ja vapisin hyvänlaisesti lukiessani, niinkuin seuraa:
-
-    'Hhyvä herra,
-
-    Jos Te, koska tiäsitte, että olin aikonnut jättää Teille
-    omaisuuteni, tahdoitte murhata minut ja sillä tavalla päästä
-    siihen kiini, Te olette pettynnyt. Teidän _hävittömyytenne
-    ja kiittämättömyytenne olisi_ murhannut minut, jollen minä,
-    taivaallisen armon kautta, olisi osannut hakea lohdutusta
-    _muualta_.
-
-    Melkein kokonaisen vuaden minä olen kärsinnyt _marttyyrin_
-    tuskia Teidän tähtenne. Minä heitin kaikki -- onnellisen kotini
-    maaseudulla, jossa kaikki pitivät kuniassa Hoggartyn nimeä;
-    kalliit mööpelini ja viinini, hopeani, klasini ja posliinini,
-    kaikki minä toin -- kaikki tehdäkseni kotinne onnelliseksi ja
-    värteeratuksi. Minä olen kärsinyt rouva Titmarshin _miinit ja
-    nääsviisaudet_, minä olen tuhlannut Teille ja hänelle lahjoja
-    ja palveluksia. Minä olen uhrannut itseni; minä olen heittännyt
-    parhaan seuran maalla, johon minä olen tottunnut, ollakseni
-    vartiana ja apuna Teille ja estääkseni, jos mahdollista, sen
-    _tuhlauksen ja ekstravakanssin_, johon minä _profeteerasin_
-    Teidän hukkuvan. Sellaista tuhlausta ja ekstravakanssia minä en
-    koskaan, en koskaan, en koskaan ole nähnyt. Voita on tuhlattu
-    niinkuin se olisi lantaa, kivihiilet on viskattu pellolle,
-    kynttilät poltettu _molemmista päistä_, tee ja liha samalla
-    tapaa. Tämän talon lahtarinlaskulla olisi saattannut elättää
-    kuusi perhettä.
-
-    Ja nyt Te julkeatte, kun aivan oikein olette rikostenne tähden
-    joutunnut vankeuteen, -- koska olette pettännyt minulta
-    3000 puntaa, ryävännyt äidiltänne mitättömän summan, joka
-    hänelle, vaimo raukalle, oli kaikki (vaikka hän ei voi tuntea
-    vahinkoaan niinkuin minä, koska hän kaiken ikänsä on ollut
-    vaivanen kitupiikki), koska olette tehnyt velkoja, joita ette
-    jaksa maksaa, vaikka tiäsitte, että Teidän vaivaset tulonne
-    eivät ollenkaan voineet kestää sellaista ekstravakanssia --
-    Te tulette pyytämään minua maksamaan Teidän velkanne! Ei,
-    herrani, se riittää aivan hyvästi, että Teidän äitinne saa mennä
-    köyhäinhuaneeseen ja että Teidän vaimonne saa laasta katuja,
-    mihin Te justiin olette saattannut heidät. _Minä_ toki saatan
-    peräytyä ja pitää vähän niitä mukavuuksia, joihin minun arvoni
-    minut oikeuttaa, vaikka Te olette pettännyt minulta suuren summan
-    ja minä olen pakotettu viättämään päiväni verrattain köyhästi.
-    Huanekalut tässä talossa ovat minun, ja kun minä otaksun, että Te
-    meinaatte lähettää _rouvanne_ nukkumaan kadulle, minä ilmoitan,
-    että minä vian kaikki pois huamena.
-
-    Herra Smithers saa kertoa Teille, että minä olin meinannut
-    jättää Teille kaiken omaisuuteni. Minä olen tänä aamuna hänen
-    läsnäollessaan juhlalliseti repinnyt rikki testamenttini,
-    ja täten kiällän kaiken yhteyteni Teidän ja Teidän
-    kerjäläisperheenne kanssa.
-
-                                         Susan Hoggarty.
-
-    P.S. Minä otin kärmeen povelleni _ja se pisti minua_.'
-
-Minä tunnustan, että kun ensi kertaan luin tämän kirjeen, olin niin
-raivoissani, että melkein unohdin sen tuskallisen tilan, johon se
-minut syöksi, ja minua uhkaavan perikadon.
-
-"Mikä hupsu Te olitte, Titmarsh, kun kirjoititte sellaisen kirjeen!"
-sanoi herra Smithers. "Olette nyt itse katkaissut kaulanne, hyvä
-herra, -- menettänyt kauniin omaisuuden -- kirjoittaa raapaissut
-pois itsellänne viisisataa puntaa vuodessa. Rouva Hoggarty, minun
-suojattini, toi testamentin alas ja paiskasi sen, kuten hän sanoo,
-tuleen meidän nähtemme."
-
-"Siunattu asia on, että vaimosi ei ollut kotona", lisäsi Gus. "Hän
-oli mennyt kirkkoon tänä aamuna tohtori Saltsin perheen kanssa ja
-lähetti sanan, että hän viettäisi päivän heidän luonaan. Hänhän oli
-aina iloissaan päästessään rouva Hoggartyn seurasta."
-
-"Hän ei koskaan älynnyt, millä puolella hänen etunsa oli", sanoi
-herra Smithers. "Olisitte odottanut, kunnes rouva Hoggarty olisi
-oikealla tuulella, ja lainannut rahat muualta. Olinhan minä jo
-melkein saanut hänet sulattamaan vahinkonsa tuossa kirotussa
-yhtiössä. Minä näytin hänelle, miten olin pelastanut Broughin
-kynsistä koko jälellä olevan omaisuuden, jonka se roisto olisi
-nielaissut yhdessä päivässä. Ja jos Te olisitte jättänyt asian minun
-huostaani, herra Titmarsh, olisin minä kokonaan sovittanut Teidät ja
-rouva Hoggartyn, minä olisin poistanut kaikki vaikeudet, minä olisin
-itse lainannut Teille sen vaivaisen erän."
-
-"Teettekö sen?" sanoo Gus. "Te kunnon ukko!" ja hän tempasi
-Smithersin käden ja likisti sitä niin, että vedet nousivat lakiherran
-silmiin.
-
-"Jalomielinen mies!" sanoin minä. "Lainatkaa minulle rahat, koska
-tiedätte, missä tilassa minä olen enkä voi maksaa!"
-
-"Jaa, hyvät herrat, siinäpä on pulma!" sanoo herra Smithers. "Minä
-sanon, että minä _olisin_ lainannut rahat, ja sen minä olisin
-tehnyt rouva Hoggartyn tunnustetulle perijälle -- olisin tällä
-hetkellä, sillä ei mikään ilahuta Bob Smithersin sydäntä enemmän kuin
-ystävyyspalvelusten tekeminen. Minun olisi ollut ilo tehdä se, ja
-pelkkä tunnustus tämän kunnioitettavan rouvan puolelta olisi kyllin
-riittänyt. Mutta nyt, hyvä herra, on asia muuttunut -- Teillä ei ole
-mitään vakuutta tarjottavana, kuten aivan oikein huomautitte."
-
-"Ei vähintäkään, se on totta."
-
-"Ja ilman vakuutta, herra Titmarsh, tietysti ei voi odottaa rahoja --
-tietysti ei. Te olette ymmärtäväinen mies, herra Titmarsh, ja minä
-näen, että meidän mielipiteemme täydellisesti käyvät yhteen."
-
-"Onhan hänen vaimollaan omaisuus", sanoo Gus.
-
-"Vaimolla omaisuus? Turhia! Rouva Titmarsh on alaikäinen eikä voi
-liikuttaa siitä shillinkiäkään. Ei, ei, minä en puutu alaikäisten
-rahoihin. Mutta kuulkaas! -- äidillännehän on talo ja puoti
-kylässämme. Antakaa minulle kiinnitys siihen --"
-
-"Sitä minä en tee, hyvä herra", sanon minä. "Äitini on jo saanut
-kylliksi kärsiä minun takiani ja sisaretkin on hänen elätettävänään,
-ja minä olen kiitollinen Teille, herra Smithers, jos ette sanallakaan
-ilmaise hänelle mitään nykyisestä tilastani."
-
-"Te puhutte kuin kunniallinen mies, hyvä herra", sanoo herra
-Smithers, "ja minä lupaan tismalleen täyttää Teidän toivomuksenne.
-Teenpä enemmänkin, herra Titmarsh. Minä esitän Teidät eräälle
-täkäläiselle toiminimelle, arvoisille ystävilleni, herroille Higgs,
-Biggs ja Blatherwick, jotka tekevät kaiken voitavansa palvellakseen
-Teitä. Ja nyt, hyvä herra, minä toivotan Teille hyvää huomenta."
-
-Ja näin sanoen herra Smithers otti hattunsa ja lähti huoneesta. Ja
-vielä kerta neuvoteltuaan tätini kanssa, kuten perästäpäin kuulin,
-hän matkusti Lontoosta postivaunuissa samana iltana.
-
-Minä lähetin uskollisen Gusin vielä kerran varovaisesti ilmoittamaan
-asian vaimolleni, peläten, että rouva Hoggarty kertoisi sen töykeästi
-hänelle, kuten tiesin hänen kiukuissaan voivan tehdä. Mutta
-läähättäen hän tuli tunnin perästä takaisin ilmoittamaan, että rouva
-Hoggarty oli pakannut ja lukinnut matkalaukkunsa ja ajurinrattaissa
-ajanut pois. Siten tietäen, ettei Mary parkani palaisi ennen
-iltaa, Hoskins jäi luokseni siihen saakka ja vietettyään kanssani
-murheellisen päivän poistui jälleen kello yhdeksän viedäkseen hänelle
-surulliset uutisemme.
-
-Kello kymmenen kuului sinä iltana kiivasta kolistelua ja soittamista
-ulko-ovella, ja pian tyttö poloseni lankesi syliini, ja Gus Hoskins
-vetisteli jossakin nurkassa minun koettaessani parhaimpani mukaan
-lohduttaa vaimoani.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä kunnioitti minua käynnillään herra Blatherwick,
-joka, kuultuaan, että minulla oli vain kolme guineaa lakkarissa,
-kursailematta sanoi, että lakimiehet elävät vain palkkioistaan. Hän
-kehotti minua lähtemään pois Cursitor-kadulta, koska eläminen siellä
-tuli varsin kalliiksi. Ja minun siinä istuessani kovin murheissani,
-tuli vaimoni (oli ollut hyvin vaikeata saada hänet lähtemään luotani
-edellisenä yönä).
-
-"Ne kauheat miehet tulivat kello neljä tänä aamuna", sanoi hän,
-"neljä tuntia ennen päivän valkenemista."
-
-"Mitkä kauheat miehet?" kysyn minä.
-
-"Ne jotka tulivat viemään pois tätisi huonekalut", sanoi hän. "He
-olivat pakanneet kaikki, ennen kun minä tulin. Ja minä annoin heidän
-viedä kaikki. Olin liika suruissani voidakseni katsoa, mikä oli
-meidän, mikä ei ollut. Se ilettävä herra Wapshot oli heidän mukanaan,
-ja kun minä läksin, jäi hän katsomaan, kuinka viimeinen tavarakuorma
-ajoi pois. Minä toin vain sinun vaatteesi", lisäsi hän, "ja muutamia
-omiani, ja joitakuita kirjoja, joita sinä kernaasti lueskelit ja
-vähän -- vähän tarpeita, joita olen valmistanut -- pienokaiselle.
-Palkollisen palkka oli maksettu jouluun, ja minä maksoin lopun. Ja
-katsos, juuri kun minä olin poislähdössä, tuli posti ja toi minulle
-puolenvuoden korkoni -- kolmekymmentäviisi puntaa; rakas Sam. Eikö se
-ole siunattu asia?"
-
-"Tahdotteko maksaa laskuni, herra, mikä se Teidän nimenne on?"
-kiljasi tähän herra Aminadab lennättäen oven auki (oletan, että hän
-oli neuvotellut herra Blatherwickin kanssa). "Minä tarvitsen tätä
-huonetta _gentlemannia_ varten. Minä arvaan, että se on liika kallis
-Teidän laisellenne." Ja sen sanoen -- kukapa sen uskoisi? -- mies
-tuikkasi minulle kolmen guinean laskun kahden päivän ruuasta ja
-asunnosta hänen kauheassa pesässään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Parvi laiskoja tyhjäntoimittajia tunkeili oven edessä, kun minä
-tulin siitä ulos. Ja jos olisin ollut yksin, olisin hävennyt heidän
-näkemistään. Mutta nyt ajattelin vain rakasta, rakasta vaimoani,
-joka luottavasti nojasi käsivarteeni ja hymyili minulle kuin
-taivas -- niin ja _toikin_ taivaan mukaani Fleet-vankilaan -- tai
-ainakin taivaan enkelin. Ah, minä olin rakastanut häntä ennen, ja
-onnellista on rakastaa, kun on nuori ja toivorikas ja näkee naurua ja
-päivänpaistetta. Mutta ole _onneton_, ja tiedä silloin mitä on olla
-hyvän vaimon rakastama! Taivaan kautta minä julistan, että kaikista
-niistä iloisista ja onnellisista hetkistä, mitä se on minulle
-antanut, se oli kaikista korkein -- se pieni ajomatka alas Holbornin
-vankilaan, vaimoni poski nojaten olkaani vastaan! Luuletteko, että
-piittasin oikeudenpalvelijasta, joka istui vastapäätä? En totta
-jumaliste! Minä suutelin vaimoani ja syleilin häntä -- niin ja
-itkinkin hänen kanssansa. Mutta ennen kun matkamme oli päättynyt,
-kuivuivat hänen silmänsä ja hän astui alas ajoneuvoista vankilan
-portilla punastuvana ja onnellisena, ikäänkuin olisi ollut
-hovijuhlaan menevä prinsessa.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-JOSSA SANKARIN TÄDIN TIMANTTI TUTUSTUU SANKARIN SETÄÄN.[31]
-
-
-Suuren Diddlesex-yhtiön kukistus tuli pian puheenaiheeksi kaikissa
-sanomalehdissä ja jokainen henkilö, joka oli ollut siinä osallisena,
-kerkeästi kuvattiin roistoksi ja huijariksi, yleisen inhon
-ansaitsevaksi. Sanottiin, että Brough oli karatessaan vienyt yhden
-miljoonan. Ja vihjailtiinpa, että minäkin polonen olin lähettänyt
-satatuhatta puntaa Amerikaan ja odotin vain oikeudesta selviämistä
-elääkseni rikkaana miehenä loput päivistäni. Tällä mielipiteellä
-oli muutamia kannattajia vankilassa, jossa se, kummallista kyllä,
-tuotti minulle arvoa ja kunnioitusta -- jota minä, kuten arvattanee,
-olin varsin vähän halukas käyttämään hyväkseni. Herra Aminadab, joka
-tavan takaa pistäysi Fleetissä, kuitenkin vakuutteli, että minä olin
-vaivainen nahjus, sokea välikappale Broughin käsissä, enkä ollut
-korjannut talteen shillinkiäkään. Mielipiteet kävivät kuitenkin
-eri suuntiin, ja minä luulen, että vanginvartijat pitivät minua
-erinomaisen taitavana teeskentelijänä, joka oli olevinaan köyhä vain
-sitä paremmin johtaakseen yleisön harhaan.
-
-Herrat Abednego ja poika samaten tulivat julkisesti leimatuiksi. Ja
-totta on, että minä en ole koskaan pystynyt käsittämään, minkälaiset
-näiden herrojen asiat herra Broughin kanssa olivat. Kirjat osottivat,
-että yhtiö oli maksanut suuria summia herra Abednegolle, mutta hän
-esitti herra Broughin nimellään vahvistamia asiapapereita, jotka
-saattoivat tämän jälkimäisen ja West Diddlesex-yhtiön hänelle
-vielä suurempaan velkaan. Kun minä saavuin konkurssioikeuteen
-tutkittavaksi, olivat läsnä myöskin herra Abednego ja ne kaksi
-Houndsditchin herrasmiestä vannomassa valojaan, ja he pitivät
-kovaa melua ja sadoin valoin todistivat vaatimustensa oikeutta.
-Mutta herrat Jackson ja Paxton toivat häntä vastaan juuri saman
-iiriläisen vahtimiehen, jonka sanottiin olleen syynä tulipaloon,
-ja viittailivat, kuten minulle on kerrottu, sinnepäin, että he
-tiesivät seikkoja, jotka veisivät hirteen herrat juutalaiset, jos
-nämä pysyisivät vaatimuksissaan. Silloin he katosivat kerrassaan
-eikä sitten koskaan kuultu mitään heidän vahingoistaan. Minä olen
-taipuvainen uskomaan, että johtajamme oli saanut rahaa Abednegolta,
-oli antanut hänelle osakkeita vakuudeksi, oli sitten äkkiä ollut
-pakotettu ostamaan nämä osakkeet takaisin käteisellä rahalla, ja
-siten jouduttanut omaansa ja yhtiön häviöitä.
-
-Tarpeetonta on kertoa, kuinka monessa yhtiössä Brough oli osallisena.
-Se, johon Tidd parka oli sijoittanut rahansa, ei maksanut kahta
-pennyä puntaa kohti, ja se oli suurin osinko, minkä niistä mikään
-maksoi.
-
-Mitä tulee meidän yhtiöömme -- hohoo, olipa siinä kaunis näky, kun
-minut, West Diddlesex-yhtiön entinen ensimäinen kirjanpitäjä ja
-kassanhoitaja, tuotiin Fleet-vankilasta konkurssioikeuteen antamaan
-todistukseni.
-
-Vaimo raukkani, jonka aika silloin oli hyvin lähellä, tahtoi
-ehdottomasti saattaa minua Basinghall-kadulle, ja niin teki myöskin
-rakas ystäväni Gus Hoskins, se uskollinen kunnon poika. Olisittepa
-nähneet siihen kerääntyneen ihmisjoukon ja sen hälinän, joka syntyi,
-kun minut tuotiin esiin!
-
-"Herra Titmarsh", sanoo tuomari, kun minä astuin pöydän luo, ja panee
-erikoisen ivallisen korostuksen tavulle Tit -- "herra Titmarsh, Te
-olitte herra Broughin uskottu, herra Broughin ensimäinen kirjanpitäjä
-ja melkoinen osakkeenomistaja yhtiössä?"
-
-"Ainoastaan nimellinen, herra tuomari", sanoin minä.
-
-"Tietysti ainoastaan nimellinen", jatkoi tuomari ja kääntyi
-virkaveljeensä pilkallisesti hymyillen, "ja suureksi lohdutukseksi
-mahtaa Teille olla ajatus, että Te saitte osan saa-- voitosta ja
-nyt saatatte välttää vahingot sanomalla olevanne vain nimellinen
-osakkeenomistaja."
-
-"Se helvetin kanalja!" kiljahti ääni joukosta. Se oli raivoisa
-eläkkeellä oleva upseeri ja yhtiömme entinen osakkeenomistaja,
-kapteeni Sparr.
-
-"Hiljaa oikeudessa!" jatkoi tuomari. Ja kaiken aikaa Mary
-tuskallisena katsoi silmiin häntä ja sitten minua, kalpeana kuin
-kuolema, jota vastoin Gus oli punainen kuin kukko. "Herra Titmarsh,
-minun on onnistunut nähdä velkojenne luettelo konkurssiselvityksessä
-ja olen havainnut, että olette velkaa sievän summan herra
-Stiltzille, suurelle räätälille, herra Poloniukselle, tunnetulle
-jalokivikauppiaalle samaten, lisäksi hienoille muotikauppiaille ja
-ompelijoille -- ja kaikki tämä kahden sadan punnan vuosipalkalla.
-Täytyy tunnustaa, että Te niin nuoreksi mieheksi olette hyvin
-käyttänyt aikanne."
-
-"Onko tällä mitään tekemistä asian kanssa, herra tuomari?" sanon
-minä. "Olenko minä täällä tekemässä tiliä yksityisistä veloistani vai
-kertomassa mitä tiedän yhtiön asioista? Mitä minun osallisuuteeni
-siinä tulee, herra tuomari, on minulla äiti ja monta sisarta."
-
-"Se saatanan ryökäle!" kiljasee kapteeni.
-
-"Hiljaa se mies siellä!" ärjäsee Gus tuikeana kuin kiiltonappi, ja
-koko huone purskahti nauruun ja minä sain rohkeutta jatkaa.
-
-"Neljä vuotta sitten saatuaan neljänsadan punnan perinnön äitini
-tiedusti lakimieheltään, herra Smithersiltä, kuinka hän sijoittaisi
-tämän summan, ja kun West Diddlesex-yhtiö juuri silloin oli
-perustettu, lunastettiin sillä rahalla vuosieläke tältä liikkeeltä,
-johon minä pääsin kirjanpitäjäksi. Te saatatte pitää minua perin
-paatuneena pahantekijänä siitä syystä, että olen tilannut vaatteita
-herra von Stiltziltä. Mutta Te voitte tuskin olettaa, että minä,
-yhdeksäntoistavuotias poika, olisin mitään tietänyt yhtiöstä, jonka
-palvelukseen minä tulin kahdenneksikymmenenneksi kirjanpitäjäksi,
-mikä paikka tavallaan maksettiin äitini rahoilla. No niin, herra
-tuomari, yhtiön tarjoama korko oli niin houkutteleva, että eräs
-varakas sukulaiseni saatiin ostamaan joukko sen osakkeita."
-
-"_Kuka_ sai hänet tekemään sen, jos rohkenen tiedustaa?"
-
-"En voi olla myöntämättä, herra tuomari", sanon minä punastuen,
-"että minä kirjoitin kirjeen itse. Mutta ajatelkaa, sukulaiseni oli
-kuusikymmentä, minä yksikolmatta vuotta vanha. Minun sukulaiseni
-mietti asiaa useita kuukausia ja neuvotteli asianajajansa kanssa,
-ennen kun suostui ehdotukseeni. Ja minä tein sen herra Broughin
-kehotuksesta. Hän saneli kirjoittamani kirjeen ja minä todella luulin
-silloin hänen olevan niin rikas kuin itse herra Rotschild."
-
-"Sukulaisenne asetti rahansa Teidän nimellenne, ja Te, herra
-Titmarsh, äkkiä siirrettiin, ellen erehdy, kahdentoista kumppaninne
-ohitse palkkioksi niiden hankkimisesta?"
-
-"Se on aivan totta, herra tuomari" -- ja kun minä sen myönsin,
-alkoi Mary parka pyyhkiä silmiään ja Gusin korvat (en voinut nähdä
-hänen kasvojaan) olivat punaiset kuin keitetty rapu -- "se on aivan
-totta, ja koska asiat ovat käyneet näin, olen tekemistäni kovin
-pahoillani. Mutta siihen aikaan minä luulin voivani hyödyttää tätiäni
-samalla kuin itseänikin, ja Teidän täytyy muistaa, kuinka korkealla
-osakkeemme silloin olivat."
-
-"No niin, herra Titmarsh, kun Te olitte hankkinut nämät rahat,
-Te oikopäätä pääsitte herra Broughin suosioon. Teidät kutsuttiin
-hänen kotiinsa ja kolmannesta kirjanpitäjästä nopeaan kohositte
-ensimäiseksi, jossa asemassa olitte arvoisan isäntänne kadotessa."
-
-"Hyvä herra, Teillä ei tosin ole mitään oikeutta kysellä näitä
-asioita, mutta täällä on satoja osakkaitamme, eikä minulla ole mitään
-sitä vastaan, että he saavat tietää totuuden", sanoin minä puristaen
-Maryn kättä. "Totta, että minä _olin_ ensimäinen kirjanpitäjä.
-Ja miksi? Siksi, että muut lähtivät pois konttorista. Totta että
-minut kutsuttiin herra Broughin kotiin. Ja miksi? Siksi, että
-_tädilläni oli enemmän rahaa annettavana_. Minä huomaan sen selvästi
-nyt, vaikka en silloin voinut sitä ymmärtää. Ja että herra Brough
-halusi tätini rahoja eikä minua, todistaa se, että kun tätini tuli
-kaupunkiin, johtajamme väkisin vei hänet asunnostani Fulhamiin eikä
-ajatellutkaan minun tai vaimoni kutsumista sinne. Niin, ja hän olisi
-vienyt tätini loputkin rahat, ellei hänen asianajajansa maalta olisi
-ehkäissyt sitä. Ennen kun yritys kokonaan luhistui ja heti kun hän
-kuuli epäilyksiä sen suhteen, hän otti pois osakkeensa -- nimellisiä
-osakkeitahan ne olivat, kuten tiedätte, -- ja on niille tehnyt, kuten
-on sopivaksi nähnyt. Näin on, hyvät herrat, koko historia, mikäli
-se minua koskee. Auttaakseen ainoan poikansa toimeentuloille äitini
-sijoitti vähät rahansa yhtiöön -- ne ovat menneet. Tätini sijoitti
-siihen suurempia summia, jotka kerta olisivat joutuneet minulle
--- nekin ovat menneet, ja tässä minä olen neljän vuoden perästä
-kunniattomana ja köyhtyneenä miehenä. Onko ketään läsnäolevista,
-kuinka paljon hän lieneekin kärsinyt yhtiön kukistumisen kautta,
-pahemmin kolhittu sen tähden kuin minua?"
-
-"Herra Titmarsh", sanoo tuomari paljoa ystävällisemmin ja samalla
-heittäen silmäyksen sanomalehden kertojaan, joka istui siinä
-vierellä, "kertomuksenne tuskin joutuu sanomalehtiin, sillä, kuten
-sanotte, se on yksityinen asia, josta Teidän ei tarvinnut puhua,
-ellette itse sitä halunnut, ja sitä voidaan pitää tuttavallisena
-keskusteluna meidän ja muiden täällä olevain herrojen välillä. Mutta
-jos se _voitaisiin_ julkaista, niin se saattaisi vaikuttaa jotakin
-hyvää ja varoittaa yleisöä, jos se _tahtoo_ ottaa varoituksia
-varteen, sellaisista mielettömistä yrityksistä, kuin se on, jonka
-toimessa Te olette ollut. Kertomuksenne osottaa aivan selvästi,
-että Teidät on petetty yhtä törkeästi kuin kukaan läsnäolijoista.
-Mutta katsokaas, herra Titmarsh, jos Te ette olisi niin kärkkäästi
-tavoitellut voittoa, luulen minä, että Te ette olisi antanut
-pettää itseänne, vaan olisitte antanut sukulaisenne rahojen olla
-ja, kertomuksenne mukaan, jonakin päivänä perinyt ne. Heti kun
-ihmiset odottavat saavansa runsaan koron, näyttävät he menettävän
-arvostelukyvyn ja koska he haluavat voittoa, niin he luulevat
-olevansa siitä varmat ja ylenkatsovat kaikkia varoituksia ja
-järkisyitä. Paitsi niitä satoja kunniallisia perheitä, jotka ovat
-joutuneet vararikkoon pelkästään sen vuoksi, että ovat luottaneet
-Teidän yhtiöönne, ja jotka ansaitsevat syvintä sääliä, on toisia
-satoja, jotka ovat, kuten Te itse, antautuneet siihen sulan
-keinottelun takia, ja ne, totta tosiaan, ansaitsevat kohtalon, johon
-ovat joutuneet. Niin kauan kun osingot maksetaan, ei kukaan nosta
-kysymystä, ja herra Brough olisi saattanut ottaa rahat osakkailleen
-vaikka maantieltä, ja he olisivat pistäneet ne taskuihinsa eivätkä
-osottaneet liikaa uteliaisuutta. Mutta mitä maksaa vaivaa puhua?"
-sanoo herra tuomari tulistuneena. "Tässä on nyt yksi konna
-paljastettu ja tuhannen ihmistä peijattu. Mutta jos huomenna tulee
-toinen huijari, istuu hänen pöytänsä ääressä vuoden perästä toinen
-tuhat uhreja, ja niin kaiketi loppuun asti. Ja nyt käydään asiaan,
-hyvät herrat, ja suokaa saarna anteeksi."
-
-Minun tehtyä selkoa kaikesta, minkä tiesin, ja sitä oli hyvin
-vähän, tutkittiin muita yrityksessä toimineita, ja minä palasin
-vankilaan taluttaen pientä vaimo raukkaani käsikynässäni. Meidän
-oli käyminen tungoksen läpi huoneissa, ja sydäntäni kirveli monien
-muitten joukossa nähdessäni Gates rukan, Broughin portinvartijan,
-joka oli luovuttanut joka penninsä isännälleen, ja nyt, vanhalla
-iällään, oli kymmenen lapsensa kanssa joutunut katottomaksi. Häntä
-lähellä oli kapteeni Sparr, mutta ei suinkaan yhtä ystävällisenä
-mieleltään, sillä sen sijaan että Gates nosti hattuaan ikäänkuin
-minä olisin ollut jokin lordi, astui pieni kapteeni minua kohti
-uhaten bambukepillään ja karkeasti vannoen, että minä olin Broughin
-rikoskumppani. "Senkin vietävä sileänaamainen roisto!" sanoo hän.
-"Mikä asia Teidän oli nylkeä paljaaksi englantilainen gentlemanni,
-kuten olette minulle tehnyt?" Ja taas hän kohotti keppiään. Mutta
-silloin sieppasi Gus häntä kauluksesta, niin upseeri kuin hän olikin,
-ja työnsi hänet takaisin ja sanoi: "Katsokaa naista, senkin nauta, ja
-pitäkää kitanne!" Ja kun kapteeni Sparr huomasi vaimoni tilan, niin
-hän punastui häpeästä punaisemmaksi kuin oli ennen ollut kiukusta.
-"Minua surettaa, että hän on naimisissa tuollaisen kelvottoman
-kanssa", mutisi hän ja poistui, ja vaimo parkani ja minä astuimme
-ulos oikeudesta ja palasimme synkkään huoneeseemme vankilaan.
-
-Se oli kova paikka sellaiselle hennolle olennolle kuin hän oli, ja
-minä olisin kovin kernaasti suonut, että joku omaisistani olisi
-hänen kanssansa, kun hänen aikansa tulisi. Mutta hänen isoäitinsä
-ei voinut jättää luutnanttia, ja minun äitini oli kirjoittanut
-sanoen, että koska rouva Hoggarty oli kanssamme, niin oli hänen
-yhtä hyvä pysyä kotona tyttöjensä luona. "Mikä onni teille onkaan
-onnettomuudessanne", jatkoi se jalo sielu, "että saatatte turvautua
-tätinne aina avoimeen kukkaroon!" Tätini avoin kukkaro -- kait maar!
-Missähän rouva Hoggarty mahtoi olla? Selvää oli, ettei hän ollut
-kirjoittanut kenellekään ystävälleen maalla eikä lähtenyt sinne,
-kuten oli uhannut.
-
-Mutta koska äitini jo oli menettänyt liika paljon rahoja minun
-onnettoman onneni kautta ja hänellä oli kylliksi tekemistä pienillä
-varoillaan elättääkseen sisariani, ja koska hän olisi, saadessaan
-kuulla asemani, varmasti myynyt viimeisen hameensa auttaakseen minua,
-niin Mary ja minä sovimme siitä, ettemme ilmoittaisi hänelle oikeata
-tilaamme, joka, herra tietköön, oli kylläkin vaikea, surullinen ja
-iloton. Vanhalla luutnantti Smithillä ei myöskään ollut muuta kuin
-eläkkeensä ja luuvalonsa, niin että me todella olimme aivan ystävittä.
-
-Tämä kausi elämässäni ja tämä kauhea vankila tuntuvat minusta nyt
-jonkinlaisilta kuumehoureilta. Mikä pöyristyttävä paikka! -- eikä,
-kummallista kyllä, synkeytensä, kuten luulisi, vaan iloisuutensa
-tähden, sillä minä muistan, että vankilan pitkät käytävät olivat
-täynnä elämää ja jonkinlaatuista puolivillaista koreutta. Päivät ja
-yöt pääksytysten ovia paiskottiin auki ja kiinni ja kuului äänekästä
-puhetta, kirouksia, jalan kapsetta ja naurua. Meidän viereisessä
-huoneessa muuan mies möi viinaa "kuusenjuuren" nimellä, ja siellä
-vietettiin aamusta iltaan kamalata elämää ja laulettiin -- monastikin
-saastaisia lauluja, joiden ruokottomuuksista, Jumalan kiitos, rakas
-pieni tyttöseni ei ymmärtänyt enintä osaa. Hänen ei ollut tapana
-koskaan mennä ulos ennen kun illan hämyssä, ja koko päivän hän
-istui ommellen pieniä myssyjä ja vaatteita odotetulle vieraalle --
-eikä koskaan ollut onneton, kuten hän sanoo vielä tänäpäivänäkin.
-Mutta huoneisiin suljettu elämä rasitti häntä, joka oli tottunut
-raittiiseen maa-ilmaan, ja hän vaaleni päivä päivältä.
-
-Akkunoitamme vastapäätä oli pallopelipiha, ja siellä minun oli
-tapana, ensin hyvin vastenmielisesti, mutta sittemmin, tunnustan
-sen, sangen innokkaasti, joka päivä urheilla parisen tuntia. Oh!
-olipa se omituinen paikka! Siellä oli ylimystö niinkuin muuallakin
--- muiden muassa lordi Deuceacen poika, ja moni mies vankilassa
-yhtä innokkaasti käyskenteli hänen kanssansa ja puheli hänen
-perheestään yhtä suurella asiantuntemuksella kuin jos he olisivat
-olleet Bond-kadun keikareita. Tidd parka esimerkiksi oli yksi
-heitä. Kaikesta omaisuudestaan ei hänelle ollut jäänyt jälelle
-muuta kuin pukulipas ja kukillinen yönuttu, ja tämän omaisuutensa
-lisänä hänellä oli pari siroja viiksiä joilla se poika polonen
-pöyhkeili ympärinsä, ja vaikka kiroillen huonoa onneansa hän oli,
-kun ystävät joskus toivat hänelle guinean, yhtä onnellinen, luulen
-minä, kuin oli ollut lyhyen muotiherra-kautensa ajalla. Minä olen
-nähnyt vetelehtiväin teikkarien kylpylaitoksissa tirkistelevän naisia
-ja odottelevan höyrylaivoja ja postivaunuja niin innokkaasti kuin
-olisi heidän elämänsä riippunut niistä sekä koko päivät astella
-kepsuttavan julkisilla kävelypaikoilla. No niin, sellaisia olentoja
-on vankiloissakin, yhtä hupsuja ja keikarimaisia, vain vähän
-ränsistyneempiä -- keikareita ruokkoamattomin poskin ja reikäisin
-kyynäspäin.
-
-Minä en koskaan lähestynyt vankilan niinkutsuttua köyhälistön
-puolta -- minä en _rohjennut_, siinä se syy. Mutta meidän
-pieni rahavarastomme hupeni hupenemistaan, ja sydämeni hyytyi
-ajatellessani, mikä olisi rakkaan vaimoni kohtalo ja minkälaisessa
-vuoteessa lapsemme syntyisi. Mutta taivas säästi minulta sen tuskan
--- taivas ja minun rakas hyvä ystäväni Gus Hoskins.
-
-Asianajajat, joille herra Smithers oli suositellut minua, sanoivat,
-että minä voisin saada luvan asua Fleet-vankilan alueilla, jos voisin
-hankkia vankilan johtajalle takauksen siitä summasta, jonka tähden
-minua pidettiin kiinni. Mutta vaikka minä katsoin herra Blatherwickiä
-tiukasti silmiin, ei hän ottanut tarjotakseen takuuta minun
-puolestani, enkä minä tietänyt Lontoossa ketään, joka hankkisi sen
-minulle. Olipa kuitenkin joku, jota minä en tuntenut, -- ja se oli
-vanha herra Hoskins, Skinner-kadun nahkakauppias, ystävällinen lihava
-herrasmies, joka toi lihavan vaimonsa katsomaan rouva Titmarshia. Ja
-vaikka se arvoisa nainen tekeytyi hyvin suojelevan näköiseksi (hänen
-miehensä kun oli nahkurien ammattikunnan johtomiehiä ja toivossa
-päästä raatimieheksi, vieläpä pormestariksi maailman ensimäisessä
-kaupungissa) näytti hän sydämestään pitävän meistä, ja hänen miehensä
-hommasi ja puuhasi niin kauan, kunnes vaadittu lupa saatiin, ja minä
-pääsin suhteellisesti vapaaksi.
-
-Asunto, se saatiin pian. Minun vanha emäntäni, rouva Stokes,
-lähetti Jemimansa sanomaan, että hänen ensi kerroksensa oli meidän
-käytettävänämme. Ja kun me olimme asettuneet sinne, ja minä
-tarjouduin viikon lopulla maksamaan hänen laskunsa, niin se kunnon
-sielu, vedet silmissä, sanoi, ettei hän tarvinnut rahoja nyt ja
-että hän tiesi, miten minun ilmankin oli tarpeeksi ahdasta. Minä en
-hylännyt hänen ystävällisyyttään, sillä minulla ei tosiaan ollut
-enempää kuin viisi guineaa jälellä, eikähän minun oikeastaan olisi
-pitänyt ensinkään ajatella niin kalliita huoneita kuin hänen olivat,
-mutta minun vaimoni aika oli jo hyvin lähellä, enkä minä jaksanut
-sietää ajatusta, että häneltä puuttuisi mitään mukavuutta, sillä
-aikaa kun hän makaisi.
-
-Tämä ihailtava nainen, jonka kanssa Hoskinsin neidet tulivat joka
-päivä pitämään seuraa -- ja kovin kilttiä, ystävällistä naisväkeä
-he ovatkin -- toipui koko lailla, kun hän nyt oli päässyt pois
-tuosta inhottavasta vankilasta ja saattoi liikuskella ulkosalla.
-Kuinka iloisina me käyskentelimmekään edes ja takaisin Bridge-katua
-ja Chatham-toria! Ja kuitenkin minä olin kerjäläinen ja toisinaan
-häpesin onnellisuuttani.
-
-Mitä tulee yhtiön asioihin, niin niistä minun mieleni oli nyt päässyt
-aivan rauhaan, sillä velkojat saattoivat käydä ainoastaan johtajiemme
-kimppuun, ja heitä oli varsin vaikea löytää. Herra Brough oli vetten
-takana, ja minun täytyy tämän herrasmiehen puolustukseksi sanoa, että
-vaikka jokainen uskoi hänen karatessaan vieneen monta sataa tuhatta
-puntaa, hän asusti Boulognessa ullakkosuojassa tuskin shillinkiäkään
-taskussa ja vain valmiina koettamaan onneaan uudelleen. Hyvänä kunnon
-vaimona rouva Brough pysyi uskollisena hänelle ja lähti Fulhamista
-siposillänsä, eikä neiti Belindan ollut laita parempi, mutta hän
-napisi ja oli hirveän häijyllä päällä. Mitä muihin johtajiin tulee
--- niin kun tultiin Edinburghiin hakemaan herra Mullia, asianajajaa,
-kävi selville, että senniminen herrasmies todella _oli_ toiminut
-Edinburghissa vuoteen 1800 ja ollut hyvässä maineessa, mutta sitten
-vetäytynyt pois Skyen[33] saarelle; ja kun häneltä tiedusteltiin
-asiaa, ei hän tietänyt West Diddlesex-yhtiöstä enempää kuin
-kuningatar Anna. Kenraali Sir Dionysius O'Halloran oli äkkiarvaamatta
-poistunut Dublinista ja palannut Guatemalan tasavaltaan. Herra
-Shick oli vararikossa. Herra Macrawilla, parlamentin jäsenellä ja
-neuvosherralla, ei ollut yhtä ainoata guineaa paitsi minkä hän
-sai johtokunnan jäsenyydestä, ja ainoa mies, johon voitiin päästä
-käsiksi, oli herra Manstraw, kuten oli luultu, varakas laivaston
-tavaranhankkija Chathamissa. Hänen havaittiinkin olevan pieni
-merenkulkutavarain kaupustelija, jonka koko tavaravarasto ei ollut
-kymmenen punnan arvoinen. Herra Abednego oli toinen johtaja, ja me
-olemme jo nähneet, miten _hänen_ kävi.
-
-"No, koska West Diddlesexistä ei mikään vaara uhkaa", esitteli herra
-Hoskins vanhempi, "niin ettekö nyt koettaisi järjestää asioita
-velkamiestenne kanssa? Ja kuka saattaisi toimittaa sen paremmin
-kuin kaunis rouva Titmarsh, jonka suloiset silmät pehmittäisivät
-kovanahkaisimmankin räätälin ja muotikauppiaan sydämen?"
-
-Niinpä siis armas tyttöseni muutamana kirkkaana helmikuun päivänä
-puristi minua kädestä, ja kehottaen minua rohkaisemaan mieleni,
-lähti ajurinrattailla Gusin kanssa käydäkseen näiden henkilöiden
-puheilla. Vähänpä minä ajattelin vuosi sitten, että urhean luutnantti
-Smithin tyttären koskaan olisi pakko kumarrella räätäleitä ja
-kaunekauppiaita. Mutta _hän_, Jumala häntä siunatkoon! ei tuntenut
-ensinkään sitä häpeää, joka kiusasi minua, tai ainakaan ei sanonut
-tuntevansa, ja lähti anomusretkelleen mitään epäilemättä.
-
-Illalla hän palasi, ja jyskyttävin sydämin minä odotin kuulumisia.
-Hänen kasvoistaan näin, että ne olivat huonoja. Johonkin aikaan hän
-ei puhunut mitään, vaan näytti kalman kalpealta ja itki suudellessaan
-minua. "Puhukaa Te, herra Augustus", sanoi hän viimein nyyhkien, ja
-sitten Gus kertoi minulle tämän surullisen päivän tapahtumat.
-
-"Voitko ajatella, Sam", sanoo hän, "että sinun hävytön tätisi, joka
-oli toimittanut sinulle ne kapineet, on kirjoittanut kauppiaille,
-että sinä olet huijari ja petturi, että sinä olet uskotellut _hänen_
-tilanneen tavarat, että hän on valmis siihen paikkaan menehtymään
-ja raamatun kautta vannomaan, ettei hän ole koskaan sitä tehnyt ja
-että heidän on odottaminen maksua sinulta yksin. Ei yksikään heistä
-tahtonut kuullakaan sinun vapaaksi päästämisestäsi, ja Mantalini
-roisto rupesi niin törkeäksi, että minä löin häntä korvalle ja olin
-vähällä tappaa, mutta Mary parka, -- rouva Titmarsh, tarkotan --
-kirkasi ja pyörtyi. Minä vein hänet pois, ja tässä hän on, niin
-huonona kuin olla mahtaa."
-
-Sinä yönä väsymättömän Gusin täytyi kiiruimman kautta juosta hakemaan
-tohtori Saltsia, ja seuraavana aamuna syntyi pieni poika. Minä en
-tiennyt, ollako surullinen vai iloinen, kun minulle näytettiin se
-pieni hento olento. Mutta Mary sanoi olevansa onnellisin vaimo
-maailmassa ja unohti kaikki huolensa ruokkiessaan poikastansa. Hän
-voitti aikansa hyvästi ja vakuutti, että poika oli suloisin lapsi
-maailmassa ja että vaikka lady Tiptoffilla, jonka me olimme lukeneet
-saaneen esikoisensa samana päivänä, mahtoi olla silkkivuode ja upea
-koti Grosvenor-korttelissa, hänellä ei koskaan, ei koskaan saattanut
-olla niin kaunista lasta kuin meidän rakas pikku Gusimme, sillä kenen
-mukaan me olisimme nimittäneet pojan, ellei hyvän, kiltin ystävämme?
-Meillä oli pienet ristiäiskemut ja teenjuonti kävi oikein iloisesti,
-sen vakuutan.
-
-Äiti oli, Herralle kiitos! hyvin reipas, ja sydäntä hyväili nähdä
-hänet siinä asennossa, jossa mielestäni jokainen nainen, olkoon
-kuinka tavallinen, näyttää kauniilta -- nimittäin lapsi rinnassa.
-Lapsi oli kivulias, mutta hän ei huomannut sitä. Me olimme kovin
-köyhiä, mutta mitä hän siitä huoli? Hänellä ei ollut aikaa surra,
-kuten minä tein. Minulla oli nyt viimeinen guinea lakkarissa, ja kun
-_se_ oli mennyt -- ah! sydäntäni ahdisti ajatus, mitä oli tulossa,
-ja minä rukoilin voimaa ja johtoa, ja keskellä hätääkin minä sentään
-tunsin kiitollisuutta siitä, että synnytys vaaroineen oli ohi ja että
-rakas vaimoni ainakin oli voimissaan ja terveydeltään korjaantunut
-pahemman kohtalon varalle, joka oli osaksemme tuleva,
-
-Minä puhuin rouva Stakesille, että hänen täytyi antaa meille
-huokeampi huone -- ullakkokamari, joka maksaisi vain moniaan
-shillingin. Ja vaikka se hyvä nainen pyysi minua jäämään siihen
-huoneustoon, jossa olimme, niin minä kuitenkin harkitsin, että nyt,
-kun vaimoni vointi oli hyvä, olisi väärin riistää ystävälliseltä
-emännältäni hänen paras toimeentulonsa lähde. Ja lopuksi hän
-lupasikin antaa minulle ullakkokamarin, kuten halusin, ja laittaa
-sen niin mukavaksi kuin suinkin, ja pikku Jemima selitti, että olisi
-äärettömän hauskaa auttaa äitiä ja lasta.
-
-Huone laitettiin siis kuntoon. Ja vaikka minä vähin koettelin
-olla liika äkillisesti ilmaisematta hanketta Marylle, ei siinä
-tarvittukaan mitään peittelemistä ja arvelemista, sillä kun minä
-viimeinkin puhuin hänelle siitä, niin hän sanoi vain: "Siinäkö
-kaikki?" ja otti käteni suloisimmasti hymyten ja vakuutti, että
-hän ja Jemima laittaisivat huoneen niin siistiksi ja sieväksi kuin
-mahdollista. "Ja minä keitän ruokasi", lisäsi hän, "sillä tiedäthän
-sinä sanoneesi, että minä laitan maailman paraita hedelmävanukkaita".
-Jumala siunatkoon häntä! Minä luulen, että jotkut naiset melkein
-rakastavat köyhyyttä. Mutta minä en kertonut Marylle kuinka köyhä
-olin, eikä hänelläkään ollut aavistustakaan siitä, kuinka vankila ja
-lakimiehen ja lääkärin maksut olivat vähentäneet sitä rahasummaa,
-jonka hän toi minulle tullessaan Fleet vankilaan.
-
-Ei kuitenkaan ollut määrätty, että hänen tai lapsen oli asuminen
-pienessä ullakkokamarissa. Meidän oli puhe maanantai-aamuna
-lähteä huoneistamme, mutta lauantai-iltana lasta rupesi ankarasti
-kouristelemaan, ja koko sunnuntaipäivän äiti sitä hoiti ja vaali ja
-rukoili sen puolesta, mutta Jumala näki hyväksi ottaa meiltä pois
-sen viattoman lapsen, ja sunnuntaina keskiyöllä se makasi ruumiina
-äitinsä povella. Amen. Meillä on nyt ympärillämme toisia lapsia,
-onnellisia ja terveitä, ja isän sydämestä tämän pienen olennon muisto
-on melkein haihtunut. Mutta minä luulen, että äiti joka elämänsä
-päivä ajattelee esikoistaan, joka oli hänen luonansa niin lyhyen
-ajan. Ja monen monta kertaa hän on vienyt tyttärensä Saint Briden
-kirkkomaalle, jonne hän on mullattu, ja kantaa vieläkin povellaan
-pienen pientä kultakiharaa, jonka hän leikkasi lapsen päästä,
-kun se hymyävänä makasi arkussaan. Minä olen sattunut toisinaan
-unohtamaan lapsen syntymäpäivän, mutta hän ei koskaan, ja useasti
-keskellä jokapäiväistä puhetta sattuu jotakin, joka osottaa hänen
-vieläkin ajattelevan lasta -- joku pieni viittaus, joka minusta on
-sanomattoman liikuttava.
-
-En yritä kuvata hänen suruaan, sillä sellaiset asiat ovat pyhät
-ja salaiset, eikä miehen asia ole asettaa niitä paperille kaiken
-maailman luettavaksi. Enkä minä olisi lainkaan maininnut lapsen
-menetystä, ellei juuri tämä menetys olisi tuottanut suurta maallista
-siunausta meille, kuten vaimoni monasti on kyynelin ja kiitoksin
-tunnustanut.
-
-Häpeäkseni minun täytyy myöntää, että vaimoni itkeskellessä lastansa
-toisenlaiset tunteet, paitsi surua sen menetyksestä, huolestuttivat
-minua, ja minä olen sittemmin useasti ajatellut, kuinka suuresti
-puute hillitsee, vieläpä tukehuttaa rakkauden tunteita, ja olen
-kokemuksesta oppinut olemaan kiitollinen _jokapäiväisestä leivästä_.
-Tämä heikkouden tunnustus, jonka me teemme rukoillessamme, että
-meidät säästettäisiin nälästä ja pahasta, on tosiaankin syystä
-saanut sijansa jokapäiväisessä rukouksessamme. Ajatelkaa sitä te,
-jotka olette rikkaita, ja kavahtakaa, kuinka karkotatte kerjäläisen
-luotanne.
-
-Lapsi makasi punotussa kehdossaan suloinen kangistunut hymy
-kasvoissaan (arvelen, että taivaan enkelit lienevät iloisesti
-tervehtineet tätä kaunista viatonta hymyä), ja vasta seuraavana
-päivänä, kun vaimoni oli mennyt hetkeksi lepäämään ja minä istuin
-vartioimassa lasta, minä muistin sen vanhempien tilan ja ajattelin,
-en osaa sanoa, millä tuskalla, ettei minulla enään ollut rahaa, millä
-haudata se pieni olento, ja vuodatin katkeria epätoivon kyyneliä. Nyt
-viimeinkin, ajattelin minä, minun täytyi turvautua äiti raukkaani,
-sillä tämä oli pyhä hätä, ja minä otin paperia ja kirjoitin hänelle
-kirjeen poikasen ääressä ja kerroin hänelle tilastamme. Mutta,
-Jumalan kiitos, minä en koskaan lähettänyt sitä kirjettä, sillä kun
-minä menin pöydältä hakemaan lakkaa sulkeakseni tämän surullisen
-kirjeen, sattuivat silmäni timanttineulaan, jonka olin kokonaan
-unohtanut ja joka makasi siellä pöytälaatikossa.
-
-Minä vilkasin makuuhuoneeseen -- vaimo poloseni nukkui. Hän oli
-valvonut kolme yötä ja päivää ja oli sulasta väsymyksestä vaipunut
-uneen. Ja minä juoksutin timantin eräälle panttilainaajalle ja sain
-siitä seitsemän guineaa, ja palattuani minä pistin rahat emännän
-käteen ja pyysin häntä hankkimaan, mitä oli tarpeen. Vaimoni oli
-vielä nukuksissa, kun minä palasin, ja kun hän heräsi, taivutimme
-hänet menemään alas emännän huoneeseen, ja sillä välin suoritettiin
-tarpeelliset valmistukset ja lapsi parka asetettiin arkkuunsa.
-
-Kun seuraavana päivänä kaikki oli ohi, antoi rouva Stokes minulle
-kolme guineaa takaisin niistä seitsemästä, ja silloin minä en voinut
-olla nyyhkien ilmaisematta hänelle epäilyksiäni ja surkeuttani ja
-sanoin hänelle, että nämät olivat viimeiset rahani, ja kun ne ovat
-menneet, en tiennyt, miten kävisi paraimman vaimon, mitä koskaan on
-miehelle suotu.
-
-Vaimoni oli alhaalla. Gus parka, joka oli luonani ja oli aivan yhtä
-suuresti liikutettu kuin kukaan meistä, otti minua käsipuolesta ja
-saattoi minut ales, ja me unohdimme vankilan ja sen alueen kokonaan
-ja teimme pitkän, pitkän retken Blackfriars Bridgen toiselle
-puolelle, ja se ystävällinen poika koetti mahdollisimman mukaan
-lohduttaa minua.
-
-Kun me palasimme, oli ilta jo tullut. Ensimäinen henkilö, jonka
-minä kohtasin kotona, oli armas äitini, joka lankesi syliini ja
-monin kyynelin hellästi moitti minua, etten ollut hänelle ilmaissut
-hätääni. Hän ei koskaan olisi tullutkaan sitä tietämään, sanoi hän,
-mutta hän ei ollut kuullut minusta siitä pitäen, kun kirjoitin
-hänelle ilmoittaen lapsen syntymän, ja oli alkanut olla huolissaan
-minun äänettömyyteni takia. Ja kun hän kadulla kohtasi herra
-Smithersin, kysyi hän tältä uutisia minusta, jolloin tämä herra,
-hieman näyttäen hämmentyneeltä, kertoi hänelle luulevansa, että hänen
-miniänsä oli synnyttänyt jossakin epämieluisessa paikassa, että rouva
-Hoggarty oli lähtenyt luotamme, vihdoin että minä olin vankilassa.
-Nämät uutiset ajoivat äitini heti matkalle, ja hän oli vastikään
-tullut vankilasta, jossa oli saanut tietää osotteeni.
-
-Minä kysyin, oliko hän nähnyt vaimoani ja miten tämän oli ollut
-laita. Suureksi kummakseni hän sanoi, että Mary oli ulkona emännän
-kanssa, kun hän oli saapunut, ja kello tuli kahdeksan -- tuli
-yhdeksän, ja hän pysyi poissa yhä vielä.
-
-Kello kymmenen palasi -- ei vaimoni, vaan rouva Stokes ja hänen
-kanssansa muuan herra, joka puristi kättäni astuessaan huoneeseen
-ja sanoi: "Herra Titmarsh, en tiedä, muistanetteko minua; nimeni on
-Tiptoff. Minä olen tuonut Teille kirjelipun rouva Titmarshilta ja
-tervehdyksen vaimoltani, joka sydämestään valittaa menetystänne ja
-pyytää, ettette olisi levoton rouva Titmarshin poissaolon vuoksi. Hän
-on ystävällisesti luvannut viettää yön lady Tiptoffin kotona, ja minä
-olen varma siitä, että Te ette pane pahaksenne hänen poissaoloaan
-luotanne, koska hän siten tuottaa onnea sairaalle äidille ja
-sairaalle lapselle." Vielä vaihdettuamme muutamia sanoja mylord läksi
-pois. Vaimoni kirjelippu sanoi vain, että rouva Stokes kertoisi
-minulle kaikki.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-JOSSA OSOTETAAN, ETTÄ HYVÄ VAIMO ON PARAS TIMANTTI, MIKÄ MIEHEN
-POVELLA SAATTAA OLLA.
-
-
-"Hyvä frouva Titmarsh", sanoo rouva Stokes, "ennen kun tyydytän
-uteliaisuutenne, niin sallikaa minun huomauttaa, että enkeleitä on
-harvassa, ja että harvoin on yksi, vielä vähemmin kaksi enkeliä
-perheessä. Mutta Teidän poikanne ja miniänne ovat tätä tavatonta
-lajia, niin totisesti ovatkin, frouva hyvä."
-
-Äitini sanoi kiittävänsä Jumalaa meistä molemmista, ja rouva Stokes
-jatkoi:
-
-"Kun maahanpanijaiset olivat ohi tänä aamuna, niin Teidän miniänne
-oli iloinen päästessään huoahtamaan minun yksinkertaisessa
-huoneessani, jossa hän itki ja kertoi tuhansia kertomuksia pienestä
-enkelistä, joka oli lentänyt pois. Herra siunatkoon, sehän oli
-täällä vain kuukauden eikä kukaan olisi voinut ajatella, että
-se osasi niin monenlaista siinä ajassa. Mutta äidin silmät ovat
-tarkat, frouva hyvä, ja minulla oli juuri toinen sellainen enkeli,
-rakas pikku Antonyni, joka syntyi ennen Jemimaa ja olisi nyt
-täyttänyt kaksikymmentä kolme, jos olisi elänyt tässä jumalattomassa
-maailmassa. Mutta nyt ei minun pidä puhua hänestä, vaan siitä mitä
-tapahtui, frouva hyvä.
-
-Tietäkää, frouva hyvä, että frouva Titmarsh istui alhaalla sillä
-aikaa kun Samuel herra puheli ystävänsä, herra Hoskinsin kanssa, eikä
-se nais-parka tahtonut ottaa ruuan kipenettäkään, vaikka me olimme
-laittaneet koko hyvästi. Ja vasta päivällisen jälkeen minä vaivoin
-sain hänen maistamaan tilkan viiniä ja vettä ja kastamaan siinä
-leipäpalasen. Ja moneen pitkään tuntiin ei muuta murusta oltu saatu
-hänen suuhunsa, frouva hyvä.
-
-No niin, hän ei halunnut puhua, ja minä ajattelin, että oli parasta
-antaa hänen olla. Mutta hän istui ja katseli kahta nuorimpaani, jotka
-leikkivät matolla. Ja juuri kun herra Titmarsh ja hänen ystävänsä
-Gus menivät ulos, toi poika sanomalehden -- se tulee aina kolmen ja
-neljän välillä, ja minä rupesin lukemaan sitä. Mutta minä en voinut
-lukea paljokaan, sillä minä ajattelin, kuinka surulliset Sam herran
-kasvot olivat, kun hän meni ulos, ja kuinka surullisen kertomuksen
-hän oli kertonut minulle, että hänen rahansa olivat niin vähissä,
-ja silloin tällöin minä keskeytin lukemiseni ja pyysin frouva
-Titmarshia, ettei hän ottaisi sitä niin kovasti, ja kerroin hänelle
-yhtä ja toista rakkaasta pikku Antonystani.
-
-"Ah", sanoo hän nyyhkien ja katsoen pienokaisiani, "teillä on muita
-lapsia, frouva Stokes, mutta hän -- hän oli minun ainoani!" ja hän
-heitti itsensä taaksepäin ja itki, niin että sydän oli pakahtua.
-Mutta minä tiesin, että itku tekisi hänelle hyvää, ja otin taas
-käsiini lehteni -- se on _Morning Post_, frouva hyvä; minä luen aina
-sitä, sillä minusta on hauska tietää, mitä tapahtuu West Endissä.
-
-Ensimäinen, mihin silmäni osuivat, oli ilmoitus: 'Palvelukseen
-halutaan -- kunnioitettava henkilö imettäjäksi nyt heti. Lähemmin
-n:ro -- Grosvenor-kortteli.' 'Siunaa ja varjele!' sanon minä.
-'Nythän on lady Tiptoff parka sairas!' sillä minä tunsin hänen
-armonsa osotteen ja että hän oli synnyttänyt samana päivänä kuin
-frouva Titmarsh, ja siksi toiseksi tuntee hänen armonsa _minunkin_
-osotteeni, koska hän on käynyt täällä.
-
-Äkillinen tuuma pisti päähäni. 'Paras frouva Titmarsh', sanoin minä,
-'Te tiedätte, kuinka köyhä ja kuinka hyvä Teidän miehenne on.'
-
-'Niin', sanoo hän hyvin kummissaan.
-
-'No, rakas ystävä', sanon minä katsoen häntä suoraan silmiin, 'lady
-Tiptoff, joka tuntee hänet, haluaa imettäjää pojalleen, lordi
-Poyningsille. Tahdotteko olla kunnon vaimo ja hakea paikkaa ja
-mahdollisesti saada korvatuksi sen pienokaisen, jonka Jumala on
-ottanut Teiltä?'
-
-Hän rupesi vapisemaan ja punastui. Ja sitten minä kerroin
-hänelle, mitä Te, Sam herra, taannoin, olitte kertonut minulle
-rahahuolistanne, ja juuri että hän oli sen kuullut, hän juoksi
-noutamaan hattunsa ja sanoi: 'Tulkaa, tulkaa!' ja viidessä minuutissa
-hän sai minut mukaansa ja me läksimme yhdessä Grosvenor-kortteliin.
-Ilma ei tehnyt hänelle muuta kuin hyvää, Sam herra, ja koko matkalla
-hän ei itkenyt muuta kuin kerran, nähdessään torilla lapsenhoitajan
-hoidettavineen.
-
-Iso livreapukuinen mies avaa oven ja sanoo: 'Te olette
-neljäskymmenesviides tämän paikan hakija, mutta antakaa minun ensin
-kysyä jotakin. Oletteko iiriläinen?'
-
-'En, herra', sanoo frouva Titmarsh.
-
-'Se riittää, frouvaseni', sanoo verkaherra. 'Aksangistanne kuulen,
-että Te ette ole iiriläinen. Tulkaa tätä tietä, hyvät naiset. Te
-tapaatte siellä joitakuita muita tuota paikkaa hakevia, mutta minä
-olen lähettänyt pois neljäkymmentäneljä hakijaa, siksi että he
-_olivat_ iiriläisiä.'
-
-Meidät vietiin ylös hyvin pehmeitä mattoja ja saatettiin huoneeseen,
-jossa muuan vanha nainen pyysi meitä puhumaan hyvin hiljaa, sillä
-mylady oli vain kahden huoneen takana. Ja kun minä kysyin, kuinka
-lapsi ja hänen armonsa jaksoivat, se vanha nainen kertoi minulle,
-että molemmat voivat hyvin, mutta lääkäri oli sanonut, että lady
-Tiptoff oli liian heikko itse ruokkimaan lastansa, ja niin oli
-katsottu välttämättömäksi hankkia imettäjä.
-
-Huoneessa oli toinenkin nuori naisihminen -- pitkä, komea
-nainen kuin olla saattaa --, joka katsoi hyvin kiukkuisesti ja
-halveksivasti frouva Titmarshiin ja minuun ja sanoi: 'Minulla on
-kirje herttuattarelta, jonka tytärtä minä imetin, ja minä arvelen,
-että lady Tiptoff saa hakea koko kaukaa löytääkseen toisen sellaisen
-kuin minä. Viisi jalkaa kuusi tuumaa pitkä, ollut rokossa, naimisissa
-henkivartioväen korpraalin kanssa, erinomainen terveys, parhaat
-todistukset, juo ainoastaan vettä, ja mitä lapseen tulee, niin jos
-hänen armollaan olisi kuusi, on minulla kylliksi heille kaikille.'
-
-Kun hän oli pitämässä tätä puhetta, tuli viereisestä huoneesta
-mustapukuinen herra astuen hiljaa kuin sametilla. Nainen nousi
-seisomaan, niiasi hänelle syvään ja asettaen käsivarret ristiin
-leveälle rinnalleen toisti vastikään pitämänsä puheen. Frouva
-Titmarsh ei noussut ylös tuoliltaan, vaan teki vain jonkinlaisen
-kumarruksen, mikä minusta tosiaankin oli pahasti tehty, koska herra
-selvästi oli tohtuori. Hän katsoi tarkasti frouva Titmarshiin ja
-sanoi: 'No, ystävä hyvä, oletteko Tekin täällä sen paikan takia?'
-
-'Olen, herra', sanoo hän punastuen.
-
-'Te näytätte kovin hennolta. Kuinka vanha on lapsenne? Kuinka monta
-Teillä on? Minkälainen todistus Teillä on?'
-
-Teidän vaimonne ei vastannut sanaakaan, niin että minä astuin esiin
-ja sanoin: 'Tämä frouva', sanon minä, 'on juuri menettänyt ensimäisen
-lapsensa, herra tohtuori, eikä ole tottunut hakemaan paikkoja, sillä
-hän on meriväen kapteenin tytär, niin että Te saatte suoda anteeksi,
-että hän epäkohteliaasti kyllä ei noussut ylös, kun Te tulitte.'
-
-Tämän kuultuaan tohtuori istui alas ja alkoi hyvin ystävällisesti
-puhella hänen kanssansa. Hän sanoi pelkäävänsä, että hän ei
-onnistuisi saamaan paikkaa, koska frouva Hornerilla oli erittäin
-hyvät todistukset Doncasterin herttuattarelta, jonka sukulainen
-lady Tiptoff oli. Ja pian saapui siihen mylady itse näyttäen hyvin
-sievältä, hieno pitsimyssy päässä ja yllä kaunis mustiini pinjoaari.
-
-Hoitajatar tuli hänen armonsa kanssa ulos huoneesta, ja sillä välin
-kun mylady puheli kanssamme, käveli hän edes ja takaisin viereisessä
-huoneessa jotakin käsivarsillaan.
-
-Ensin hänen armonsa puhui frouva Hornerin ja sitten frouva Titmarshin
-kanssa, mutta koko ajan hänen puhuessaan frouva Titmarsh, hyvin
-epäkohteliaasti minun mielestäni, katseli viereiseen huoneeseen,
-katseli katselemistaan lasta siellä. Hänen armonsa kysyi hänen
-nimeään ja oliko hänellä todistusta, ja kun hän ei vastannut, niin
-puhuin minä hänen puolestaan ja sanoin, että hän oli maailman
-paraimman miehen vaimo, että hänen armonsa tunteekin sen herran ja
-on tuonut hänelle hirvipaistin. Silloin lady Tiptoff katsoi minuun
-kovin kummissaan, ja minä kerroin hänelle koko historian, kuinka Te
-olitte ollut ensimäinen kirjanpitäjä ja kuinka se konna Brough oli
-saattanut Teidät perikatoon. 'Voi polosta!' sanoi hänen armonsa.
-Frouva Titmarsh ei sanonut mitään, vaan katseli yhä vain lasta, ja
-frouva Horner, se suuri husaari, katsoi vihaisena häneen.
-
-'Voi polosta!' sanoo hänen armonsa hyvin ystävällisesti ottaen frouva
-Titmarshia kädestä. 'Hän näyttää kovin nuorelta. Kuinka vanha olette,
-ystäväiseni?'
-
-'Viisi viikkoa kaksi päivää!' sanoo vaimonne nyyhkien.
-
-Frouva Horner räjähti nauramaan, mutta kyynel näkyi hänen armonsa
-silmässä, sillä hän tiesi, mitä se polonen ajatteli.
-
-'Hiljaa, olento!' sanoo hän suuttuneena sille suurelle husaarille, ja
-samalla lapsi viereisessä huoneessa alkoi huutaa.
-
-Heti kun vaimonne kuuli sen äänen, hän hypähti ylös tuoliltaan ja
-astui askeleen eteenpäin ja asetti kädet rinnalleen ja huusi: 'Lapsi,
-lapsi -- antakaa se minulle!' ja rupesi jälleen itkemään.
-
-Hänen armonsa katsoi häneen hetkisen ja riensi sitten viereiseen
-huoneeseen ja toi hänelle lapsen, ja lapsi painautui häneen ikäänkuin
-olisi tuntenut hänet, ja kaunis näky olikin nähdä se armas nainen
-lapsi povellaan.
-
-Kun hänen armonsa näki sen, mitä Te luulette hänen tehneen?
-Katsottuaan häntä vähän aikaa hän kiersi käsivartensa Teidän vaimonne
-kaulalle ja suuteli häntä.
-
-'Armas vaimo!' sanoi hän, 'Te olette varmasti yhtä hyvä kuin
-kauniskin ja Te saatte pitää lapsen, ja minä kiitän Jumalaa siitä,
-että hän on lähettänyt Teidät minulle!'
-
-Nämät olivat hänen omat sanansa, ja tohtuori Bland, joka seisoi siinä
-vierellä, sanoo: 'Se on toinen Salomonin tuomio!'
-
-'Sitten minä arvaan, että Teidän Armonne ei tarvitse _minua?'_ sanoo
-husaari syvään niiaten.
-
-'Ei ensinkään!' sanoo hänen armonsa ylpeästi, ja husaari lähti
-huoneesta. Ja sitten minä kerroin koko teidän historianne
-täydellisesti, ja frouva Blenkinsop tarjosi minut teelle, ja minä
-näin sen kauniin huoneen, aivan lady Tiptoffin huoneen vieressä,
-jossa frouva Titmarsh saa asua, ja kun mylord tulee kotiin, niin eikö
-hän kiven kovaan tahdo tulla minun kanssani tänne ajurin rattailla,
-koska hän sanoi täytyvänsä pyytää anteeksi, että Teidän vaimonne
-pidetään poissa."
-
-Minä en voinut mielessäni olla asettamatta ihmeellistä tapahtumaa,
-joka keskellä suruamme tuli lohduttamaan meitä ja köyhyydessämme
-antamaan meille leipää -- minä en voinut olla asettamatta sitä
-yhteyteen _timanttineulan_ kanssa ja kuvittelematta, että tämän
-koristuksen katoaminen oli tavallaan tuonut toisenlaisen ja paremman
-onnen perheeseeni. Ja vaikka jotkut herrat, jotka lukevat tämän,
-mahtavat kutsua minua vaivaiseksi mieheksi, koska sallin vaimoni
-mennä palvelukseen, hänen, joka oli sivistynyt nainen ja olisi
-itse ansainnut palvelijat, niin minä puolestani tunnustan, etten
-sittenkään tuntenut hetkeäkään empimistä tai tunnontuskia siinä
-suhteessa. Jos rakastaa jotakin henkilöä, niin eikö ole nautinto
-tuntea olevansa hänelle kiitollisuuden velassa? Ja tätä juuri minä
-tunsin olevani. Minä olin ylpeä ja onnellinen voidessani ajatella,
-että rakas vaimoni kykenisi tekemään työtä ja ansaitsemaan minun
-edestäni, nyt kun kova onni oli vienyt minulta mahdollisuuden elättää
-häntä ja minua. Ja ryhtymättä nyt esittämään omia mietteitäni
-vankila-laitoksesta, minä suljen lukijan huomioon sen ihailtavan
-luvun herra Pickwickin[34] elämässä, jossa käsitellään samaa
-asiaa ja joka osottaa, kuinka typerää on riistää kunniallisilta
-ihmisiltä työnteon mahdollisuus juuri sillä hetkellä, jolloin he
-sitä paraiten tarvitsevat. Mitä minä saatoin tehdä? Yksi tai pari
-miestä vankilassa pystyi työhön (he olivat kirjallisia miehiä --
-toinen kirjoitti siellä "Matkustuksia Mesopotamiassa" ja toinen
-"Kuvauksia Almack'sista",[35] mutta minä en osannut keksiä muuta
-tointa kuin kävellä alas Bridge-katua ja taas takaisin Bridge-katua
-ja töllistellä raatimies Waithmanin akkunoihin ja sitten mustaan
-mieheen, joka lakasi katua. Minä en koskaan antanut hänelle mitään,
-vaan minä kadehdin hänen ammattiaan ja luutaansa ja rahoja, joita
-yhtenään rapisi hänen vanhaan hattuunsa. Mutta minä en saanut
-liikuttaa luutaakaan.
-
-Kahdesti tai kolmasti -- sillä lady Tiptoff ei halunnut antaa
-pikku poikansa useasti hengittää sellaisen ummehtuneen paikan
-kuin Salisburykorttelin ilmaa -- rakas Maryni jyrisevin vaunuin
-tuli minua katsomaan. Ne olivat hauskoja kohtauksia. Ja -- jos
-tunnustan totuuden -- kahdesti, kun ketään ei ollut saapuvilla,
-minä hyppäsin vaunuihin ja ajelin hänen kanssansa, ja kun olin
-nähnyt hänen kotiutuvan, hyppäsin ajurinrattaille ja ajoin takaisin.
-Mutta ainoastaan kahdesti, sillä keino oli vaarallinen ja olisi
-saattanut aiheuttaa minulle ikävyyksiä, ja hinta on kolme shillinkiä
-Grosvenor-korttelista Ludgate Hilliin.
-
-Täällä hyvä äitini sillä välin piti minulle seuraa, ja mitäpähän
-me muutamana päivänä saimme lukea muuta kuin että rouva Hoggarty
-ja pastori Grimes Wapshot olivat menneet naimisiin! Äitini, joka
-ei koskaan ollut pitänyt rouva Hoggartysta, sanoi nyt katuvansa
-koko elämänsä, että oli antanut minun kuluttaa niin paljon aikaa
-tuon inhottavan, kiittämättömän naisen vuoksi, ja lisäsi, että hän
-ja minäkin olimme syystä saaneet rangaistuksen väärän mammonan
-palvelemisesta ja luonnollisten tunteitten unhottamisesta tätini
-joutavien rahojen takia. "Amen!" sanoin minä. "Siinä kaikkien
-koreitten suunnitelmaimme loppu! Tätini rahat ja tätini timantti
-ovat olleet perikatomme syy, ja nyt ne ovat, Jumalan kiitos, hyvästi
-menneet, ja minä toivon, että se vanha vaimo tulee onnelliseksi,
-mutta minun täytyy sanoa, etten kadehdi pastori Grimes Wapshotia."
-Ja niin me karkotimme rouva Hoggartyn ajatuksistamme ja järjestimme
-olomme niin hauskasti kuin suinkin.
-
-Rikkaat ja isoiset ihmiset ovat hitaampia tekemään kristityitä
-lapsistaan kuin me köyhät, ja pikku lordi Poynings ristittiin vasta
-kesäkuussa. Joku herttua oli mieskummina ja herra Edmund Preston,
-valtiosihteeri, toisena, ja ystävällinen lady Jane Preston, josta
-minä olen puhunut varemmin, oli sisarenpoikansa naiskummina. Hänet
-oli jo kauan sitten tutustutettu vaimoni tarinaan, ja sekä hän että
-sisarensa rakastivat häntä sydämestään ja olivat hyvin ystävälliset
-hänelle. Tosiaankaan ei koko talossa ollut ainoata sielua, ylhäistä
-eikä alhaista, joka ei ollut mieltynyt siihen suloiseen olentoon,
-ja palvelijatkin olivat yhtä kernaat palvelemaan häntä kuin omaa
-emäntäänsä.
-
-"Kerronpa Teille jotakin", sanoo yksi heistä. "Nähkääs, hyvä Tit,
-minä olen konessööri ja ymmärrän asioita, ja jos koskaan elämässäni
-olen nähnyt oikeata rouvasihmistä, niin on se rouva Titmarsh. Minä en
-voi olla tuttavallinen hänen kanssansa -- minä olen koettanut --"
-
-"Vai olette?" sanon minä.
-
-"Älkää katsoko niin julmasti. Minä en voi olla tuttavallinen hänen
-kanssansa, tarkotan, niinkuin Teidän kanssanne. Hänessä on jotakin,
-_shönniskoaa_, joka estää minua, sir, ja mylordinkin oma palvelija,
-jolla on ollut yhtä paljon menestystä kuin kellään gentlemannilla
-Europassa -- hänkin sanoo, että lempo soi --"
-
-"Herra Charles", sanon minä, "sanokaa Te mylordin omalle
-palvelijalle, että jos hän tahtoo pitää paikkansa ja säilyttää
-nahkansa eheänä, elköön koskaan sanoko tälle naiselle ainoatakaan
-sanaa, jota palvelija ei voisi lausua emäntänsä kuullen, ja pankaa
-muistiin, että minä olen gentlemanni, vaikka köyhäkin, ja tapan
-ensimäisen miehen, joka loukkaa häntä."
-
-Herra Charles sanoi vain "Kiesus!" tälle puheelle. Mutta top!
-Kehuskellessani omaa miehuuttani minä olenkin unohtanut kertoa, mikä
-suuri onni kohtasi minua rakkaan vaimoni ansiosta.
-
-Ristiäispäivänä herra Preston tarjosi hänelle ensiksi viiden punnan
-ja sitten kahdenkymmenen punnan rahaa, mutta hän epäsi kummankin.
-
-Mutta hän ei evännyt lahjaa, jonka molemmat naiset yhdessä
-antoivat hänelle, eikä se ollut mikään muu kuin _vapautukseni
-Fleet-vankilasta_. Lordi Tiptoffin asianajaja maksoi jokaisen
-laskuni, ja se onnellinen ristiäispäivä teki minusta vapaan miehen.
-Ah, kenpä ottaa kertoakseen sen päivän riemua tai sitä iloista
-päivällistä, jonka me söimme Maryn huoneessa lordi Tiptoffin talossa,
-kun lordi ja lady tulivat ylös puristamaan kättäni?
-
-"Minä olen puhunut herra Prestonin kanssa", sanoo mylord, "sen
-herran, jonka kanssa Teillä oli se muistettava riita. Hän on antanut
-Teille anteeksi, vaikka oli väärässä, ja lupaa tehdä jotakin
-puolestanne. Me lähdemme nyt hänen kotiinsa Richmondiin, ja olkaa
-varma siitä, herra Titmarsh, että minä en ole muistuttamatta hänelle
-Teistä."
-
-"Siitä kyllä _rouva_ Titmarsh pitää huolen", sanoo mylady, "sillä
-Edmund on hirveästi hullaantunut häneen!" Ja Mary punastui ja minä
-nauroin, ja me olimme kaikki hyvin onnellisia. Ja totta tosiaan
-tulikin Richmondista kirje minulle ilmoittaen, että minä olin otettu
-neljänneksi kirjanpitäjäksi reistraattorinvirastoon kahdeksankymmenen
-punnan vuosipalkalla.
-
-Tähän minun tarinani kaiketi tulisi päättyä, sillä minä olin
-viimeinkin onnellinen enkä ole sittemmin koskaan, Jumalan kiitos,
-tuntenut puutetta, mutta Gus tahtoo minun lisäämään, kuinka minä
-luovuin paikastani reistraattorinvirastossa ja mistä syystä.
-Oivallinen lady Jane Preston on jo kauan sitten kuollut ja niin on
-myöskin herra Preston -- halvaukseen, eikä tarinan kertominen ole
-miksikään vahingoksi.
-
-Seikka oli se, että herra Preston oli rakastunut Maryyn paljoa
-vakavammin kuin kukaan meistä aavisti, sillä minä luulen, että hän
-kutsui lankomiehensä Richmondiin ainoastaan saadakseen miellytellä
-hänen poikansa imettäjää. Ja kun minä eräänä päivänä olin kovalla
-kiiruulla tullut kiittämään häntä paikasta, jonka hän oli hankkinut
-minulle, ja herra Charles oli ohjannut minut "istukkaisiin", kuten
-hän kutsui alas joelle vievää istutuskujaa -- siellä minä totta
-toisen kerran tapasin herra Prestonin polvillaan hietikkotiellä ja
-hänen edessään Maryn pikku lordi sylissään.
-
-"Armahin olento!" sanoo herra Preston. "Kuule minua, ja minä teen
-miehesi konsuliksi Timbuktuun. Hän _ei koskaan_ saa sitä tietää,
-sanon minä, hän ei koskaan voi saada tietää sitä! Sen minä takaan
-ministerin-sanallani! Oo, elä katso minuun noin tuikeasti. Kautt'
-taivaan, silmäsi tappavat minut!"
-
-Kun Mary näki minut, purskahti hän nauramaan ja juoksi pois käytävätä
-pitkin, ja pikku lordi päästi lisäksi kauhean porun ja viuhtoi
-lihavia pikku kätösiään. Herra Preston, joka oli raskaanpuoleinen
-mies, vääntäytyi hitaasti jaloilleen, kun hän äkätessään minut, joka
-katselin häntä silmillä tulisilla kuin Etnan kraateri -- horjahti
-taaksepäin, menetti jalansijan ja suistui pää edellä ryöpsähtäen
-veteen puutarhan syrjässä. Vesi ei ollut syvää, ja hän pääsi pian
-pois puhisten ja päristellen yhtä pahasti peloissaan kuin äkeissään.
-
-"Te s----n kiittämätön lurjus!" sanoo hän. "Mitä Te siinä seisotte
-nauramassa?"
-
-"Minä odotan määräystänne Timbuktuun, herra", sanon minä ja nauroin
-kuollakseni, ja niin teki lordi Tiptoffkin ja hänen seurueensa, joka
-yhtyi meihin käytävällä; ja James, palvelija, auttoi herra Prestonia
-ylös vedestä.
-
-"Voi Teitä vanhaa syntistä!" sanoo mylord, kun hänen lankonsa nousi
-ylös ruohorinteelle. "Onko tuo Teidän sydämenne aina pysyvä yhtä
-herkkänä, Te romantinen, halvaukseen tuomittu, epäsiveellinen mies?"
-
-Herra Preston meni pois sinisenä raivosta ja piteli vaimoaan pahoin
-kokonaisen kuukauden perästäpäin.
-
-"Joka tapauksessa", sanoo mylord, "on Titmarsh saanut paikan
-ystävämme onnettoman hellyyden kautta. Ja rouva Titmarsh on vain
-nauranut hänelle, niin ettei siitä sen pahempaa. Ei sitä pahaa, josta
-ei hyvää, kuten tiedätte".
-
-"Sellainen paha kuin tämä, mylord, ei koskaan tee hyvää minulle,
-kaikella kunnioituksella sanoen. Muutamien viimeksi kuluneitten
-vuosien aikana minä olen oppinut tietämään, mitä ystävyys väärän
-mammonan kanssa on ja ettei sellaisesta ystävyydestä lopuksi lähde
-mitään hyvää kunniallisille miehille. Ei koskaan saada sanoa, että
-Sam Titmarsh sai paikan sen tähden, että ylhäinen mies oli rakastunut
-hänen vaimoonsa. Ja vaikka paikka olisi kymmenen kertaa edullisempi,
-niin minä punastuisin joka päivä astuessani sisälle konttorin ovesta,
-kun ajattelisin, millä alhaisella tavalla se onni on saatu. Te olette
-vapauttanut minut, mylord, ja Jumalan kiitos, minä olen kernas
-työhön. Minä voin kyllä saada kirjanpitäjän toimen ystävieni avulla,
-ja sillä ja vaimoni tulolla me saatamme kunniallisesti tulla toimeen
-maailmassa."
-
-Tämän pitkänpuoleisen puheen minä pidin hieman tulistuneena, sillä
-nähkääs minulle ei sanottavasti ollut mieleen, että mylord uskoisi
-minun saattavan millään tavalla keinotella vaimoni kauneudella.
-
-Mylord lensi ensin punaiseksi ja näytti koko tuimalta, mutta lopuksi
-ojensi minulle kätensä ja sanoi: "Te olette oikeassa, Titmarsh, ja
-minä väärässä, ja sallikaa minun näin kaikessa tuttavallisuudessa
-sanoa, että pidän Teitä oikein kunnian miehenä. Te ette sillä menetä,
-sen lupaan."
-
-Enkä olekaan menettänyt. Sillä minä olen tällä hetkellä lordi
-Tiptoffin tilanhaltija ja oikea käsi. Ja enkö minä ole onnellinen
-isä? Ja eikö koko paikkakunta rakasta ja kunnioita vaimoani? Ja eikö
-Gus Hoskins ole minun lankomieheni, oivallisen isänsä kumppanus
-nahkuriliikkeessä ja kaikkien lasten ihastus kujeittensa ja
-keksintöänsä vuoksi?
-
-Mitä herra Broughiin tulee, niin sen herrasmiehen historia täyttäisi
-nidoksen yksinään. Hävittyään Lontoon maailmasta hän on tullut
-kuuluisaksi mannermaalla, jossa hän on näytellyt tuhansia osia ja
-kokenut kaikellaisia onnen vaiheita. Yhtä asiaa meidän sentään
-täytyy ihmetellä tässä miehessä, nimittäin hänen lannistumatonta
-rohkeuttaan, enkä minä voi olla ajattelematta, kuten olen ennen
-sanonut, että hänessä täytyy olla jotakin hyvää, katsoen siihen,
-kuinka uskollisena hänen perheensä pysyy hänelle. Roundhandista minun
-myöskin olisi paras puhua lempeästi. Yleisö vielä muistaa Roundhandin
-jutun Tiddiä vastaan; mutta en minä jaksa mitenkään käsittää, kuinka
-Bill Tidd, joka oli niin runollinen, koskaan saattoi sotkeutua
-sellaiseen lihavaan, ilettävään, alhaiseen naiseen kuin rouva
-Roundhandiin, joka siksi toiseksi oli kyllin vanha hänen äidikseen.
-
-Niin pian kun me olimme menestyksen tiellä, yrittelivät herra ja
-rouva Grimes Wapshot päästä sovintoon kanssamme, ja herra Wapshot
-paljasti minulle herra Smithersin käytöksen koko halpamaisuuden
-tuossa Broughin asiassa. Smithers oli niinikään pyrkinyt
-hyvittelemään minua, kun minä kerta saavuin Somersetshireen, mutta
-minä katkaisin lyhyeen hänen yrityksensä, kuten olen osottanut. "Hän
-se kehotti rouva Grimesia (joka silloin oli rouva Hoggarty) ostamaan
-West Diddlesexin osakkeita, mistä hän tietysti sai runsaan korvauksen
-itse. Mutta heti kun hän oli huomannut, että rouva Hoggarty oli
-langennut herra Broughin käsiin ja että hän menettäisi tulonsa rouva
-Hoggartyn oikeusjutuista vuokralaistensa kanssa ja hänen maatilojensa
-hoidosta, päätti hän pelastaa hänet sen Brough hunsvotin satimesta
-ja saapui kaupunkiin siinä tarkotuksessa. Minuakin vastaan", lisäsi
-herra Wapshot, "hän syyti pahansuopaa panetteluaan, mutta taivas
-näki hyväksi saattaa häpeään hänen alhaiset suunnitelmansa. Broughin
-vararikkoa seuranneissa tutkimuksissa ei herra Smithers saattanut
-esiintyä, sillä hänen oma osallisuutensa yhtiön asioissa olisi aivan
-varmasti tullut näkyviin. Hänen ollessaan poissa Lontoosta tuli
-minusta tätinne aviomies -- onnellinen aviomies. Mutta vaikka, rakas
-herra Titmarsh, minä olen ollut se välikappale, joka saattoi hänet
-armon yhteyteen, en saata salata Teiltä, että rouva Wapshotilla on
-vikoja, joita minun koko papillinen huolenpitoni ei ole pystynyt
-juurittamaan pois. Hän on kitsas rahoilleen, sir -- hyvin kitsas,
-enkä minä voi käyttää hänen omaisuuttaan hyväntekeväisyystarkotuksiin
-kuin minun pappismiehenä tulisi, sillä hän pitää takanaan joka
-ainoan shillingin ja antaa minulle vain puoli kruunua viikossa
-taskurahoiksi. Hänen luonteensakin on kovin kiivas. Yhdyselämämme
-ensi vuosina minä kamppailin hänen kanssansa, minä kuritinkin
-häntä, mutta hänen itsepintaisuutensa vei minusta voiton, tunnustan
-sen. Minä en enään tee vastaväitteitä, vaan olen kuin lammas hänen
-käsissään, ja hän johtaa minua mihin ikänä haluaa."
-
-Herra Wapshot päätti puheensa lainaamalla minulta puoli kruunua (se
-tapahtui vuonna 1832 "Somersetin kahvilassa" Strandilla, jossa hän
-tuli minua tapaamaan), ja minä näin hänen menevän sieltä vastapäiseen
-kapakkaan, josta hän tuli ulos puoli tuntia myöhemmin hoiperrellen
-pitkin katua ja sikahumalassa.
-
-Hän kuoli seuraavana vuonna. Silloin hänen leskensä, joka nyt kutsui
-itseään nimellä rouva Hoggarty-Grimes-Wapshot Castle Hoggartysta,
-sanoi, että tämän pyhimyksen haudan partaalla kaikki maalliset
-kiistat olivat unohdetut ja esitteli tulla asumaan meidän kanssamme,
-maksaen tietysti säällisen korvauksen. Mutta sen tarjouksen
-vaimoni ja minä kohteliaasti epäsimme, ja vielä kerran hän muutti
-testamenttinsa, jonka hän vielä kerta oli tehnyt meidän hyväksemme,
-kutsui meitä kiittämättömiksi hylkiöiksi ja ahnasteleviksi
-palkkalaisiksi ja sääsi kaiken omaisuutensa Irlannin Hoggarteille.
-Mutta nähtyään kerta vaimoni vaunuissa lady Tiptoffin kanssa ja
-kuultuaan, että me olimme olleet suurissa tanssiaisissa Tiptoffin
-linnassa ja että minusta oli tullut varakas mies, hän muutti jälleen
-mieltään, kutsui minut kuolinvuoteelleen ja jätti minulle maatilansa
-Sloppertonin ja Squashtailin ja kaikki viisitoistavuotiset säästönsä.
-Rauha hänen hengelleen, sillä tosiaan hän jätti minulle oikein sievän
-omaisuuden.
-
-Vaikka minä en ole itse kirjallinen mies, sanoo serkkuni Michael
-(joka tavallisesti tulee viettämään muutaman kuukauden luonamme, kun
-hänen rahansa ovat vähissä), että minun muistelmani saattavat olla
-hyödyksi yleisölle (tarkottaen sillä arvatakseni itseään), ja jos
-niin on, olen iloinen saattaessani palvella häntä ja muita, ja sanon
-täten jäähyväiset, pyytäen kaikkia herroja, jotka lukevat tämän,
-pitelemään huolellisesti rahojaan, jos heillä niitä on, ja vielä
-huolellisemmin ystäviensä rahoja, muistamaan, että suuret voitot
-ovat suurten vaarojen alaiset, ja että tämän maan suuret, älykkäät
-rahamiehet eivät tyytyisi neljään prosenttiin rahoilleen, jos he
-varmasti voisivat saada enemmän, ja ennen kaikkea, minä hartaasti
-varotan heitä koskaan ryhtymästä mihinkään keinotteluun, jonka
-hoidosta he eivät ole täysin selvillä ja jonka johtajat eivät ole
-täysin avomielisiä ja suoria.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Kertomuksen oli julkaissut ja kuvittanut Samin serkku Michael
-Angelo, ilmoitettiin alkulehdellä. Kuvia ei kuitenkaan painettu
-lehteen. -- Tässä Thackeray ensi kertaa käytti Michael Angelon nimeä.
-Samuel Titmarsh oli kirjoittaja, Michael Angelo aiottu kuvittaja.
-Koulussa Charter-Housessa oli nimittäin joku poika tappelussa iskenyt
-Thackerayn nenäluun vialle, ja hän haluaa tämän kautta viitata
-lystilliseen yhtäläisyyteensä suuren italialaisen taiteilijan Michael
-Angelon kanssa, jonka nenän niinikään oli oppitoveri ruhjonut.
-
-[2] _John Sterling_, englantilainen kirjailija ja arvostelija
-(1806-44). Enemmän kuin omat teokset on hänen ystävänsä Carlylen
-laatima elämäkerta ("Life of J.S.") tehnyt hänet tunnetuksi. _Suom_.
-
-[3] Englantilaisten kehnosta ja julmasta hallinnosta suuttuneina
-iiriläiset tekivät kapinan v. 1798. Mutta Vinegar Hillin luona --
-kukkula Kaakkois-Irlannissa -- englantilaiset yllättivät iiriläisten
-joukot, ja kapina kukistettiin. _Suom_.
-
-[4] Guinea = 21 shillinkiä, shillinki = 1 mk. 25 p.
-
-[5] Rouva _Lucia Elizabeth Vestris_ kuuluisa englantilainen
-näyttelijätär (1793-1856). -- Neiti _Ellen Tree_, sittemmin
-naimisissa erään Kean-suvun jäsenen kanssa, engl. näyttelijätär
-(1805-80). -- _Charles Kemble_, engl. näyttelijä-suvun jäsen
-(1775-1854). -- _Thomas Love Peacock_, engl. runoilija ja
-romaanikirjailija (1785-1866), oli Itä-Intian komppanian
-palveluksessa (1819-60). Hänen kirjansa "_Maid Marian_" (Neito
-Marianna) ilmestyi 1822. _Suom_.
-
-[6] Lontoon esikaupunkeja. _Suomentaja_.
-
-[7] Katu Lontoon pohjoisosassa. _Suomentaja_.
-
-[8] Leveä katu Lontoossa; sen varrella sijaitsevat ministeriöt.
-
-[9] Lontoon läntinen, hieno kaupunginpuoli. _Suomentaja_.
-
-[10] Mutta, rakkaani, sepä mainiota! _Suomentaja_.
-
-[11] Hän on vallan mainio, teidän herra ystävänne.
-
-[12] Te teette minulle suuren kunnian, hyvä rouva.
-
-[13] Viittaus tarkoittaa kuuluisaa satiirillista kirjailijaa
-_Jonathan Swiftiä_ (1667-1743), "Gulliverin matkustusten"
-kirjoittajaa, jolla oli tuomioprovastin arvo. Swift oli m.m.
-onnettomasti rakastunut kahteen naiseen ja hänen perhesuhteensa
-olivat perin kummalliset.
-
-[14] Engl. kylpypaikka Thanetin saarella. _Suomentaja_.
-
-[15] Toisen luokan teattereissa maksetaan kello 9 jälkeen vain puoli
-hintaa. _Suom_.
-
-[16] Korundum-jalokivi muistuttaa timanttia.
-
-[17] Piccadilly, Lontoon West Endin katuja.
-
-[18] Cheapside, Cityssä.
-
-[19] Fulham, Lontoon esikaupunki Thamesin varrella.
-
-[20] Nämät kirjeet, jotka satiirinen kirjailija _Theodore Hook_
-(1788-1841) kirjoitti "Rouva Ramsbottomin" nimellä, ilmestyivät
-v:na 1829 "John Bull"-lehdessä; niissä oli käytetty hullunkurista
-oikokirjoitusta. _Suomentaja_.
-
-[21] Esquire (lyhennetty Esq.) = herra; M.P., lyhennys sanoista
-Member of Parliament = parlamentin jäsen, edusmies. _Suomentaja_.
-
-[22] Vieraita, -- pienessä piirissä, -- hienoa seuraa, -- olonne
-mieluisaksi. _Suomentaja_.
-
-[23] Vauxhall, entinen, v. 1859 sulettu hienon maailman
-huvittelupaikka Thamesin etelärannalla. _Suomentaja_.
-
-[24] Waterman, mies, joka juottaa ajurien hevosia, kutsuu
-poissaolevat ajomiehet y.m. _Suom_.
-
-[25] Suurempi eli pakottava syy.
-
-[26] Muuan Bellingham ampui alahuoneessa toukok. 11 p:nä 1812
-pääministeri Spencer Percevalin. _Suomentaja_.
-
-[27] Katsike oli ennen Keski-Amerikan kansojen keskuudessa ruhtinaan
-arvonimi. _Suom_.
-
-[28] Englannissa on osakeyhtiöitä, joiden osakkaat ovat rajattomassa
-vastuussa yhtiön asioista. _Suomentaja_.
-
-[29] Juutalaisen suuhun on sijoitettu sukkeluus, kun hän ei äännä
-h:ta sanassa Hoff, tulee se merkitsemään niin paljon kuin "poissa,
-tipotiessään". _Suomentaja_.
-
-[30] Sanaleikki: _Old Clos_ merkitsee sekä vanhaa Clos-viiniä että
-vanhoja vaatteita. _Suomentaja_.
-
-[31] Uncle = eno, setä, myöskin panttilainaaja. _Suomentaja_.
-
-[33] Skye, yksi Hebridein saarista, Skotlannin länsirannalla.
-_Suomentaja_.
-
-[34] "Pickwick-klubin muistelmat" Charles Dickensin kuuluisa kirja,
-ilmestynyt 1836-37. _Suomentaja_.
-
-[35] Almack's, entinen huvittelupaikka Lontoossa. _Suomentaja_.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Samuel Titmarsh, by W. M. Thackeray
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAMUEL TITMARSH ***
-
-***** This file should be named 52432-8.txt or 52432-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/4/3/52432/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52432-8.zip b/old/52432-8.zip
deleted file mode 100644
index ff33fa3..0000000
--- a/old/52432-8.zip
+++ /dev/null