NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9213 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..cb14488
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52401 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52401)
diff --git a/old/52401-8.txt b/old/52401-8.txt
deleted file mode 100644
index 4f233b2..0000000
--- a/old/52401-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9213 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Mr Britling pääsee selvyyteen I, by H. G. Wells
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Mr Britling pääsee selvyyteen I
-
-Author: H. G. Wells
-
-Release Date: June 23, 2016 [EBook #52401]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MR BRITLING PÄÄSEE SELVYYTEEN I ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-MR BRITLING PÄÄSEE SELVYYTEEN I
-
-Kirj.
-
-H. G. Wells
-
-
-Englanninkielestä suomennettu
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1918.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-I OSA: Matching's Easy rauhan aikana.
-
-   I. Mr Direck vierailee mr Britlingin luona.
-  II. Mr Britling jatkaa esitystänsä.
- III. Seurustelu käy yhä vilkkaammaksi.
-  IV. Mr Britling puhelee itsekseen.
-   V. Päivä koittaa.
-
-II OSA: Matching's Easy sodan aikana.
-
-   I. Katselijoita
-  II. Osanottajia.
- III. Viha.
-  IV. Voimattomuuden verkossa.
-
-III OSA: Matching's Easyn testamentti.
-
-   I. Mrs Teddy lähtee kävelylle.
-  II. Mr Britling kirjoittaa aamunkoittoon asti.
-
-
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN OSA
-
-MATHING'S EASY RAUHAN AIKANA.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-Mr Direck vierailee mr Britlingin luona.
-
-
-1.
-
-Mr Direck vieraili ensi kertaa Englannissa, ja hänen kykynsä huomata
-eroavaisuuksia oli kuluneina kuutena päivänä vähitellen kehittynyt
-huippuunsa. Hän havaitsi Englannin olevan kaikin puolin miellyttävän
-ja tyydyttävän sekä poikkeavan Amerikan oloista enemmän kuin hän
-koskaan oli tohtinut toivoa.
-
-Monena vuotena hän jo oli tätä matkaa suunnitellut, mutta kun hänen
-luonnonlaatunsa oli pikemmin aurinkoinen kuin tarmokas -- vaikka
-hän itse lujasti uskoi olevansa oikea tarkkanäköisen amerikkalaisen
-tarmon lähde -- niin hän oli sallinut monenlaisten asiain ja
-varsinkin miss Mamie Nelsonia koskevan epävarmuuden pidättää itseään
-kotimaassa. Nyt ei miss Mamie Nelsonin suhteen ollut enää olemassa
-mitään epävarmuutta, ja mr Direck olikin matkustanut Englantiin
-vakuuttaakseen itselleen ja kenelle muulle hyvänsä, että hänellä oli
-maailmassa muutakin harrastettavaa kuin Mamie...
-
-Sitäpaitsi hän halusi nähdä sen vanhan maan, josta hänen äidinäitinsä
-oli peräisin. Riippuihan hänen makuusuojassaan New Yorkissa Market
-Saffron-kirkkoa esittävä vesivärimaalaus muistuttaen mieleen
-paikkaa, jossa tuo rakas eukko oli uudistanut kasteensa liiton! Ja
-yleensäkin hän halusi nähdä Eurooppaa. Retken mielenkiintoisuutta
-lisäsi osaltaan se, että hän aikoi Massachusettsissa sijaitsevan
-Nykyaikaisen Ajattelun Tutkimusseuran varsin vähätöisenä ja sangen
-suuripalkkaisena sihteerinä pistäytyä keskustelemaan eräistä
-miellyttävistä mahdollisuuksista Matching's Easyssä asuvan mr
-Britlingin kanssa.
-
-Mr Direck oli mies erästä lajia, joka ei ole harvinainen Amerikassa.
-Hän muistutti aika paljon sitä siistiä ja hauskannäköistä henkilöä,
-jonka tapaa amerikkalaisten viikkolehtien ilmoitusosastosta,
-tuota miellyttävää henkilöä, joka sanoo hymyillen "hyvä, sehän on
-oikea Fitzgig" tai "kyllä, tämä on Wilkins, ja se onkin kaikkein
-paras" tai "minun paidanrintamukseni ei rypisty milloinkaan; se
-on Chessonin valmistetta". Mutta nyt hän sanoi hymyillen entiseen
-varmaan tapaansa: "Hyvä, tämähän on englantilaista." Häntä huvitti
-jokainen poikkeus amerikkalaisuudesta, jokainen yksityiskohta, jota
-hän saattoi tervehtää luonteenomaisena; matkustaessaan junassa
-Lontooseen hänen mielihyvänsä oli purkautunut äänekkääksi nauruksi,
-kun Chesiren kukkulain shakkilautaa muistuttavat peltotilkut tulivat
-näkyviin; hän oli tyytyväisyydessä naureskellut saadessaan istua
-vaunussa, jossa ei ollut sivukäytävää; hän oli antanut kohteliaalle
-ja silti ystävälliselle junailijalle ruhtinaalliset juomarahat
-hetkisen epäröityään, pitikö hänen antaa mitään vai eikö, ja hän
-oli käyskellyt hotellissaan Lontoossa hokien: "Suurenmoista!
-Suurenmoista! Kautta _kunniani_!" jonkinlaisessa hurmiotilassa,
-todeten hyvillä mielin ettei ollut puhelinta, ei keskuslämmitystä
-eikä kylpyhuonetta makuusuojan yhteydessä. Aamiaisen aikana viinuri
-(joka näytti suoraan Dickensistä saadulta) oli tarjoillut hänelle
-munia porsliinisissa kupposissa, jollaisia näkee _Punch'issa_
-kuvattuina. Thames-virta, jota hän oli rientänyt katsomaan, oli
-ollut uskomattoman hyvä, pienimpiä purosia, mitä hän oli koskaan
-nähnyt, ja hän oli vain vaivoin pidättynyt pysäyttämästä jotakin
-ohikulkijaa ja kysymästä korostettua amerikkalaista ääntämistapaa
-käyttäen: "Kuulkaahan, onko tuo pieni märkä oja historian mainitsema
-Thames-virta?"
-
-Huomattava on, että mr Direck puhui Amerikassa ollessaan erittäin
-hyvää ja huolellista englanninkieltä, mutta nyt hänen kävi kovin
-vaikeaksi hillitä haluansa kimeiden nenä-äänteiden, "amerikanismien"
-ja kotoisen kuvakielen alinomaiseen käyttämiseen. Kun häneltä jotakin
-kysyttiin teki hänen mielensä vastata "yep" tai "sure" -- sanoja,
-joita hän Amerikassa ei olisi viljellyt enempää kuin tuppipuukkoa.
-Mutta hän tunsi näyttelevänsä määrättyä osaa. Hän tahtoi olla
-silminnähtävästi ja korvinkuultavasti itse ilmetty Amerikka. Hän
-tahtoi olla juuri sellainen, millaiseksi hän luuli englantilaisen
-hänet otaksuvan. Ainakin hän oli teettänyt vaatteensa nimenomaisesti
-amerikkalaisessa New Yorkin pukimoliikkeessä, ja niiden perusteella
-oli eräs autonohjaaja kohteliaasti, mutta varmasti väittänyt
-taksamittarin numerojen merkitsevän dollareja eikä shillingejä. Tämä
-tapaus oli hyvä tukikohta, mr Direckin kuvitellessa omaa minäänsä
-englantilaiselle taustalle, jota vasten hän näytti kuvastuvan
-kerrassaan edustavan selvästi... Tapauksella oli sellainen arvo, että
-ohjaaja sai dollarinsa...
-
-Olihan hän tullessaan koko matkan pelännyt, ettei se olisikaan
-totta, että Englanti olisi tarua, että Lontoo sattuisi olemaan
-samanlainen jyrisevä, jättiläismäinen New York ja englantilaiset ihan
-uusenglantilaisten kaltaisia...
-
-
-2.
-
-Nyt hän istui vaunussa pienen, vanhan Great Eastern Railway'n
-haararadalla, matkan määränä Essex, Matching's Easy, ja havaitsi
-yht'äkkiä joutuneensa Washington Irvingin Englannin sydämeen.
-
-Toden totta, sinne hän oli joutunut! Hän ei voinut tyytyä sitä
-istualtaan katselemaan, hänen täytyi nousta seisomaan ahtaassa
-vaununosastossa ja pistää isot, lujapiirteiset, hyväntahtoiset
-kasvonsa ulos ikkunasta ikäänkuin sitä tervehtiäkseen. Seutu
-lepäsi siinä kesäkuun auringon paisteessa somana ja iloisena
-kuin vanhanaikainen puutarha, pienine, orjanruusuaitojen
-reunustamme peltotilkkuineen, metsikköineen ja sanomattoman
-mehevine pikku laidunmaineen. Hän oli nähnyt oikean hirvipuiston
-kiivillä-koristettujen portinpylväiden välissä ränstyvine
-ristikkoineen, ja etäämpänä, tuuheain puiden varjoon peittyneenä, oli
-varmaankin Bracebridge Mall. Hän oli nähnyt olkikattoisia puutaloja
-ja puoli tusinaa maalaisravintoloita kitisevine nimikilpineen. Hän
-oli nähnyt pyylevän pastorin, joka itse ajoi lihavan, harmaan ponin
-vetämiä rattaita, pitkin pienoista, nurmettunutta kujannetta. Hän ei
-ollut koskaan kokenut todellisuudessa mitään tämäntapaista. Tuntui
-kuin olisi matkustanut kirjallisuudessa.
-
-Mr Britlingin osoite oli Dower House, joka mr Britlingin
-kirjeellisesti lähettämän tiedonannon mukaan sijaitsi Claveringsin
-puiston tuonnimmaisessa laidassa. Claverings! Sepä sopiva nimi
-komealle englantilaiselle kodille...
-
-Eikä kumminkaan oltu Lontoosta kauempana kuin neljänkymmenenkahden
-peninkulman päässä. Varmaan sen täytyi kuulua esikaupunkien piiriin.
-Jos Matching's Easy sijaitsisi Amerikassa, niin siellä asuisi väkeä,
-joiden työmaa on kaupungissa. Mutta niin otaksuessaan mr Direck
-paljasti tietämättömyytensä erään asian suhteen, jonka tunteminen
-on mitä välttämättömin jokaiselle Englannin ymmärtäjälle. Lontoon
-esikaupunkirenkaassa on aukko. Lontoon esikaupungit työntyvät länttä
-ja etelää, vieläpä luodettakin kohti, mutta koillisessapäin ei ole
-esikaupunkeja lainkaan; sen sijaan on siellä Essex. Essex ei ole
-esikaupunkialuetta; se on luontehikas ja omalaatuinen tienoo, joka
-voittaa puolelleen ihmisen sydämen. Essexin ja suuren keskuksen
-välissä on kaksi suurta salpaa, Lontoon East End ja Eppingin
-metsä. Ennenkuin vuosilipun omistajia kuljettava juna ehtisi
-huvilayhteiskuntaan, täytyisi sen kiertää tämä rauhoitettu metsämaa
-kahdenkymmenen peninkulman pituisessa hyödyttömässä kaaressa, ja
-niinpä on nyt laita, että kohta Great Eastern rautatien pääradalta
-väistyessäsi löydät Essexin yhä viettämässä kahdeksannentoista
-vuosisadan rauhallista elämää, ja Lontoo, tuo nykyisen ajan Babylon,
-näkyy vain, kuten tähdetkin, kajasteena öisellä taivaalla. Matching's
-Easyssä on, kuten mr Britling vähän myöhemmin kertoi mr Direckille,
-puoli tusinaa vanhuksia, jotka eivät ole milloinkaan Lontoota nähneet
--- eivätkä haluakaan sitä nähdä.
-
-"Oi--oi!"
-
-"Kyllä siellä on meteliä."
-
-"Mr Robinson se lähti Lontooseen ja siellä häneltä jalka katkesi."
-
-Vaihdeasemalla mr Direck oli kuullut, että hänen piti pyytää
-junailijaa pysähdyttämään Matching's Easyssä; juna seisahtui siellä
-ainoastaan pyynnöstä. Maailma kävi yhä oivallisemmaksi. Kun mr Direck
-sai oven auki ja astui vaunusta, näki hän pienen, vanhan essexiläisen
-asemapäällikön, kantajan ja asemamiehen -- kaikki yhtenä henkilönä
--- joka punainen lippu kädessään puheli mr Britlingin kanssa
-sokeriherneistä, joiden viljeleminen oli koko aseman ylpeytenä.
-Ja siinä oli myöskin mr Britling, mr Direckin Euroopan-matkan
-ainoa liiketehtäväin ja mitä suurimpain odotusten esine. Hän ei
-ollut ensinkään niiden valokuvain näköinen, joihin mr Direck oli
-tutustunut, mutta siitä huolimatta hän aivan varmaan oli mr Britling,
-koska asemasillalla ei näkynyt ketään muuta ja koska hän nyt lähestyi
-tervehtivin elein.
-
-"Oletteko milloinkaan nähnyt tällaisia herneitä, mr Direck?" sanoi mr
-Britling jonkinlaiseksi johdannoksi.
-
-"En, kautta _kunniani_!" sanoi mr Direck maalaisella äänenpainolla.
-
-"Ovathan ne", sanoi asemapäällikkö omituisen kimakalla äänellä.
-"Nyt on harvinaisen hyvä sokerihernevuosi." Sitten hän vitkalleen
-sulki vaununoven ja antoi lipullaan lähtömerkin molempain herrain
-silmäillessä toisiaan.
-
-
-3.
-
-Lukuunottamatta miss Mamie Nelsonia koskevaa epäiltävää tapausta mr
-Direckillä oli yleensä hyvä onni. Hänen osakseen sattui miellyttäviä
-seikkoja. Niihin kuului hänen palkallinen sihteerinvirkansa tuossa
-mietteliäiden Massachusettsin liikemiesten yhdistyksessä, johon jo
-edellä viitattiin. Yhdistyksen tarkoituksena oli päästä ripeästi
-kosketuksiin aikamme parhaan ajattelun kanssa.
-
-Massachusettsin liikemiesten, joilla oli liian paljon käytännöllisiä
-askareita hoidettavinaan voidakseen seurata nykyaikaista ajattelua
-sen kaikkiin haarautumiin ja piilopaikkoihin, oli pakko keksiä
-keinoja, joiden avulla pääsisi tehokkaasti ja suorinta tietä asiain
-ytimeen. He olivat päättäneet jättää etsiskelemättä parhainta
-ajattelua sen itämisasteilta ja odottaa kunnes se on ehtinyt selvästi
-ilmaantua ja voittaa vankkaa kannatusta. Sen sijaan että olisivat
-vaivalloisesti kahlanneet läpi vaikeatajuisten ja tuloksiltaan
-mahdollisesti jo sivuutettujen teosten, he tarjosivat ilmaantuneelle
-uudelle ajattelijalle kunnioitusta herättävän palkkion kutsuen hänet
-luokseen pitämään luentoja ja keskustelukokouksia sekä sanomaan
-heille yksinkertaiseen, asialliseen ja täydelliseen tapaan sen mitä
-hänellä oli sanottavaa. Hänen oli sanalla sanoen tultava ja oltava
-oma itsensä -- erittäin keskitetyssä muodossa. Siten oli joukko
-mielenkiintoisia eurooppalaisia päässyt erittäin miellyttäville
-Amerikan-matkoille, ja yhdistyksellä oli ollut tilaisuutta muodostaa
-itselleen sangen selväpiirteisiä käsityksiä heidän opeistansa.
-Mr Britling sattui olemaan niitä edustavia ajattelijoita, joista
-yhdistys oli päättänyt ottaa selkoa. Mr Direck oli nyt saapunut
-panemaan alulle kysymyksessä olevaa kutsua ja tarjoamaan hänelle
-tuota suurenmoista korvausta, jolla yhdistys ei kunnioittanut
-ainoastaan vierailijoitaan, vaan myöskin itseänsä. Mr Direck oli jo
-lähettänyt mr Britlingille suosituskirjeen, jossa tosin ei mainittu
-matkan nimenomaista tarkoitusta, vaan lausuttiin julki pelkkä
-halu tulla hänet tuntemaan. Kirje oli sepitetty niin onnekkaasti
-ja sen kirjoittaja oli jättänyt mr Britlingin mieleen eräältä
-hänen aikaisemmalta New Yorkissa käynneiltään niin miellyttävän
-ja vieraanvaraisen muiston, että mr Direckiä kohta pyydettiin ei
-ainoastaan käymään katsomassa, vaan viettämään muutamia päiviä mr
-Britlingin luona.
-
-Siinä he nyt pudistelivat toistensa kättä.
-
-Mr Britling ei ollut ensinkään sen näköinen kuin mr Direck oli
-luullut hänen olevan. Hän oli odottanut tapaavansa englantilaisen
-puettuna tweediin, siis englantilaisen maalaispuvussa, sellaisena
-kuin kuvitetut amerikkalaiset kertomukset hänet esittävät.
-Maalaismallisen tweedpuvun taustalta hän on odottanut pistävän
-näkyviin lempeän surumielisten kasvojen, joissa mietteliäisyys
-leviää aina riippuviin viiksenkärkiin asti, ja jotka mr Britlingin
-kustantaja jostakin perusteettomasta ja valitettavasta syystä oli
-tehnyt tutuiksi Amerikan yleisölle. Sen sijaan mr Britling oli
-puettu sekalaiseen pukuun, ja lempeys oli kaikkein mahdottomin
-häneen sovitettavista ominaisuuksista. Hänen viiksensä, hänen
-tukkansa, hänen kulmakarvansa pörhöttivät; hänen punakat, pisamaiset
-kasvonsakin tuntuivat pyrkivän pörhistymään. Hänen pienet,
-pähkinänruskeat silmänsä ikäänkuin kilahtaen kiintyivät mr Direckiin.
-Mr Britling kuului siihen laajaan, mutta kuitenkin huomattavaan
-ihmisryhmään, jonka jäsenet näyttävät jo valokuvauskonetta
-lähestyessään vaihtavan tukkaa, vaatteita ja henkistä olemustaan.
-Yhdenkään valokuvaajan ei ollut onnistunut vangita vilahdustakaan
-hänen oleellisesta britlingisyydestään ja pörhöisyydestään.
-Ainoastaan valokuvauskone voi taivuttaa mr Britlingin harjaamaan
-hiuksensa, ja yksin valokuvauskonetta varten hän säästi sen alistuvan
-marttyyriuden ilmeen, jonka mr Direck hyvin tunsi. Mr Direck ei
-ollut myöskään varustautunut kokemaan eräänlaista oikullisuutta,
-jota toisinaan ilmeni mr Britlingin vaatetuksessa. Hänellä oli nyt
-yllään sangen vanha sininen flanellinuttu, päässä ei ollut mitään,
-housut olivat lyhytlahkeiset, ei ratsastushousujen tapaiset, vaan
-melkoisen pullottavat polvihousut kunnianarvoisesta kotikutoisesta
-tweedkankaasta, joka kasautuu nystyiksi ja pallukoiksi kaikilta
-kulumakohdiltaan. Villasukat olivat valuneet laskoksiin, ja jalkoja
-suojasivat ihmeelliset, värikkäästä niinentapaisesta aineesta
-punotut virsut, jollaisia myydään Pohjois-Ranskassa. Nämä olivat
-helakanpunaiset, kuteena viheriää. Hän näet oli vasta viime hetkessä
-tullut muistaneeksi, että oli mentävä asemalle ottamaan vastaan mr
-Direckiä, ja hän oli lähtenyt työhuoneestaan niissä vaatteissa,
-jotka olivat sattuneet olemaan käsillä hänen noustessaan. Kasvoissa
-näkyi sama hilpeä ilme kuin pörhöisellä terrierillä sen tekeytyessä
-ystävälliseksi, ja mr Direckiä hämmästytti, että mr Britlinginläinen
-todella etevä-älyinen mies saattoi olla niin tavattoman lyhyt.
-
-Kieltää näet ei sovi, että mr Britling oli tavallansa etevä. Tämän
-romaanin sankari ja esine oli jo kertomuksemme alkaessa huomattu
-henkilö. Sekä vanhan että uuden maailman _Kuka kukin on_ tiesi
-hänestä. Viimeksi kuluneina muutamina vuosina hän oli jokseenkin
-nopeasti kohonnut kirjailijaksi, jota amerikkalaisen yleisön
-sivistyneemmät piirit pitivät arvossa ja mielellään lukivat,
-tunsipa hänet pieni valiopiiri englantilaisiakin lukijoita. Ne
-amerikkalaiset, jotka olivat hänet keksineet, pitivät häntä aluksi
-esseistinä, vakavana esseistinä, joka kirjoitti estetiikasta,
-itämaisesta ajattelusta, kansallisluonteista, runoilijoista ja
-maalauksista. Muutamia vuosia sitten hän oli kulkenut halki Amerikan
-Kahnin apurahan-saajana, yhtenä niistä lupaavista kirjailijoista ja
-älykkäistä henkilöistä, jotka pariisilaisen Auguste Kahnin avustamina
-liikkuivat mukavuutta ja arvonantoa nauttien tuon omalaatuisen
-ihmisystävän vieraina ympäri maailman -- hankkiakseen itselleen
-yleismaailmallista henkeä. Aikaisemmin hän oli ollut Lontoon
-_Times'in_ taide- ja kirjallisuusarvostelijana ja runsasmietteisten
-artikkelien sepittäjänä. Hän oli aloitellut Pembroke-stipendiaattina
-ja palkitun runoelman kirjoittajana. Matkaltaan maailman ympäri hän
-oli palannut mietteliääseen, mutta omalaatuiseen kulmaansa _The
-Times'issä_, oli julkaissut kansallisia sukulaisuuksia ja sosiaalista
-sielutiedettä käsitteleviä teoksia, jotka nopeasti nostivat hänet
-huomattuun asemaan.
-
-Luonnonlaadultaan hän oli ärtyisä. Tämä seikka loi häneen kärkeä
-ja tulta; sitäpaitsi hänessä ilmeni jonkinlaista sisukasta
-omalaatuisuutta ja luontaista auliutta. Hän oli aina eloisa,
-toisinaan monisanainen, ei koskaan halpamainen. Hän kirjoitti
-ja puhui mielellään. Hän puhui kaikesta, hänellä oli ajatuksia
-kaikesta; hän ei voinut pidättyä kaikkea ajattelemasta yhtä vähän
-kuin koira voi olla nuuskimatta ihmisten kantapäitä. Hän nuuski
-todellisuuden kantapäitä. Monet pitivät häntä mielenkiintoisena
-ja virkistävänä, joidenkin harvain mielestä hän oli kerrassaan
-sietämätön. Hänellä oli loppumattoman runsaasti ajatuksia roduista ja
-valtioista, yhteiskunnallisista oloista ja poliittisista laitoksista,
-puutarhoista ja automobiileista, Intian ja Kiinan tulevaisuudesta,
-estetiikasta, Amerikasta ja ihmiskunnan yleisestä kasvattamisesta...
-Ja kaikista muista samantapaisista asioista...
-
-Mr Direck oli lukenut koko joukon mr Britlingin kirjoitettua
-aaterikkautta; hän keksi siinä huvittavaa ja herätteitä antavaa
-ainesta, ja todellinen, palava halu oli tuonut hänet tapaamaan
-miestä itseänsä. Matkalla yli Atlantin ja seuraavina päivinä
-hän oli suunnitellut tätä kohtausta eri äänilajeja käytellen,
-mutta aina edellyttäen mr Britlingin olevan ison, rauhallisen,
-miettivän miehen, miehen, joka istuisi vain kuunnellen ikäänkuin
-tarkkaavainen seurakunta. Mr Direck oli sorvaillut kokoon joukon
-miellyttäviä ja kiehtovia johdantoja ja nyt hän tunsi hetken tulleen
-esittää joku noista monista yksinkertaisista, muistettavista
-lauselmista. Suunnitelmia tehdessään ei hän ikävä kyllä ollut
-ottanut huomioon mr Britlingin välitöntä eloisuutta eikä Matching's
-Easyn asemapäällikköä. Ollenkaan huolimatta mr Direckin ja mr
-Britlingin välisistä keskusteluvelvollisuuksista mainittu virkamies
-tarttui mr Direckin käsilaukkuun, lähti kulkemaan herrain rinnalla
-kohti uloskäytävää ja ryhtyi jatkamaan sokerihernettä koskevaa
-keskeytynyttä selvittelyään, joka alun pitäen oli aiottu mr
-Britlingin kuultavaksi.
-
-Hän oli pieni, elähtänyt mies; kasvonpiirteet olivat varmat ja ääni
-merimiehen. Ilmeisesti hän laski itsensä ja kuulijainsa välisen
-etäisyyden liian suureksi.
-
-"Mr Darling, joka on puutarhurina Gaveringsissa, _hän_ ei saa
-sellaisia sokeriherneitä, koetti miten hyvänsä. Kyllä hän onkin
-koettanut. Hiekkaa pohjalastiksi ja samat siemenet kuin minullakin.
-Tuli tänne tässä eräänä päivänä ja sanoi minulle, 'peijakas', sanoi,
-'en minä käsitä minkätähden joku asemapäällikkö löylyttää puutarhurin
-hänen omalla alallaan, mutta sen te teette', sanoi hän. 'Ja vielä
-joutohetkinänne', sanoi. 'Minä olen yrittänyt', sanoi hän..."
-
-"Olette ensi kertaa Englannissa?" kysyi mr Britling vieraaltaan.
-
-"Aivan niin", vastasi mr Direck.
-
-"Minä sanoin hänelle, että on yksi asia, jota ette ole koettanut,
-sanoin", jatkoi asemapäällikkö korottaen vieläkin ääntään
-jättiläismäisellä ponnistuksella.
-
-"Minulla on pienet vaunut täällä ulkopuolella", sanoi mr Britling.
-"Minä asun parin peninkulman päässä asemalta."
-
-"Minä sanoin hänelle, että olettekos koettanut junan tärinöitä,
-sanoin. Sitäpä te ette ole koettanut, mr Darling. Sitäpä te ette
-_voikaan_ koettaa, sanoin. Mutta saatte olla varma, että se minun
-sokeriherneitteni autuus on, sanoin, ei mikään muu kuin junain
-tärinä."
-
-Mr Direckiä hiukan hämmensi keskustelun kaksijaksoisuus sekä se
-tosiasia, että mr Britling puhui vaunuista tarkoittaen automobiilia.
-Hän ojensi koneellisesti matkalippunsa asemapäällikölle, joka
-keuhkojensa koko voimalla toisteli ja vakuutteli asiaansa mr
-Britlingin sijoittaessa itseään ja vierastaan ajopeleihin.
-
-"Eihän tuo likasuojus särkynyt ollenkaan, ei kerrassa mistään",
-pauhasi asemapäällikkö. "Minä olen sen tarkastanut. Minun aitani
-siinä pahempaan kyytiin joutui. Ja paaluunko se vain vähän törmäsi?
-Nostanko minä laukun tänne taakse, hyvä herra?"
-
-Mr Direck myönsi ja hetken epäröityään korvasi asemapäällikön
-palvelukset.
-
-"Ollaanko valmiit?" kysyi mr Britling.
-
-"Valmiit ollaan, hyvä herra", kaikui asemapäällikön ääni.
-
-Sangen laajoin kääntein ohjasi mr Britling asemalta maantielle.
-
-
-4.
-
-Nyt tuntui mr Direckin mielestä olevan parasta lausua julki harkitut
-puheensa. Mutta odottamaton este oli omiansa tekemään tyhjäksi hänen
-aikomuksensa. Mr Direck huomasi melkein heti, että mr Britling
-nähtävästi ohjasi automobiilia ensimäistä tai toista tai korkeintaan
-kolmatta kertaa elämässään.
-
-Seikka kävi eittämättömän selväksi, kun hän yritti vaihtaa välitystä
-suuremmaksi -- kone näet; pysähtyi kokonaan -- ja se muuttui
-suorastaan selvyydellä pelottavaksi, kun mr Britling eräässä kulmassa
-vaivoin sai onnellisesti sivuuttaneeksi leipurinrattaat. "Minä
-tulin painaneeksi vauhdinlisääjää" selitti hän myöhemmin, "kun
-olisi pitänyt jarruttaa. Sellaista sattuu aloitellessa. Meidän ja
-rattaiden väliä ei ollut jalkaakaan." Mr Britling käytti liian suurta
-mittayksikköä. Tuon tapauksen jälkeen mr Direck arkaili häiritä
-isäntäänsä keskustelualoitteillaan. Molemmat herrat valtasi tarkkaava
-hiljaisuus, jonka kuitenkin äkkiä keskeytti mr Britlingin huudahdus
-ja pahoinpidellyistä välityslaitteista kuuluva räiske. "Peijakas!"
-huusi mr Britling, ja sitten: "Miten _perhanan_ tavalla?"
-
-Mr Direck huomasi, että hänen isäntänsä yritti saada ajoneuvoja
-suuntautumaan läpi erittäin kauniin veräjän, jonka kummassakin
-pielessä oli rakennus. Kohta kävi myöskin ilmeiseksi, että mr
-Britling oli luopunut tuosta aikomuksestaan, ja vihdoin he
-pysähtyivät valtamaantiellä, kymmenkunnan kyynärän päässä veräjästä.
-"Ei onnistunut", sanoi mr Britling, irroitti kätensä ohjauspyörästä
-ja puuskutti ankarasti. Sitten hän vihelsi muutaman tahdin jotakin
-vihaista säveltä ja vaikeni.
-
-"Ajammeko tuosta vanhanaikaisesta veräjästä?" kysyi mr Direck lyhyen
-vaitiolon jälkeen.
-
-Mr Britling kääntyi katsomaan yli oikean olkapäänsä harkiten
-käänne- ja etäisyysongelmia. "Luulenpa", hän sanoi, "että ajan puiston
-ympäri. Se vie vähän enemmän aikaa, mutta se on vaivattomampaa kuin
-peräytyminen ja liikehtiminen tässä... Erittäin mukava laite tämä
-sähkösytyttäjä. Muuten minun olisi täytynyt astua alas ja kiertää kone
-vauhtiin hartiavoimin."
-
-Sitten tuli kulmaus, jonka kiertäminen ei näyttänyt tuottavan suuria
-vaikeuksia, kunnes mr Britling huusi: "Oh -- _hoh-hoh_! Voi, peijakas!"
-
-Nyt istuivat molemmat herrat verraten viettävässä asennossa.
-Vaunu oli kohonnut rinteelle ja sukeltanut villiruusujen ja
-kuusamapensaiden joukkoon säikähdyttäen kiireiseen lentoon pari
-rastasta ja joukon varpusia...
-
-
-5.
-
-"Ehkä", sanoi mr Britling epäröiden ja jatkoi pienen rauhaisan
-vaitiolon jälkeen; "ehkä voin tästä päästä peräytymällä".
-
-Hänestä näytti tuntuvan siltä, että hän oli velvollinen hiukan
-selittämään tilannetta mr Direckille. "Nähkääs, ensinnäkin -- asia
-on mitä yksinkertaisin -- kun tahtoo kiertää kulman eikä sitten
-käännä pyöriä takaisin suoraan asentoon, niin kiertäminen jatkuu
--- pitemmälle kuin aikoikaan. Se on pyöräilytottumusta; polkupyörä
-oikaisee itse itsensä. Odottaisi vaununkin tekevän samoin. Oma syyni
-se oli. Kirjassa koko tämä seikka selitetään perinpohjin, mutta
-pahimmoiksi minä sen äsken unhotin."
-
-Hän harkitsi ja kokeili tavalla, joka sai koneen paukkumaan ja
-pärisemään...
-
-"Kuten näette, se ei peräydy paikaltaan... Se on -- vajonnut...
-Viitsittekö nousta vääntämään pyörää taaksepäin? Kun minä samalla
-panen koneen käyntiin, niin ehkä pääsemme liikkeelle..."
-
-Mr Direck astui alas ja ponnisteli melkoisesti.
-
-"Jospa tarttuisitte puolapuihin. Juuri niin... Yks', kaks', kolme!...
-Ei! No, istutaanhan tässä, kunnes joku tulee meitä auttamaan. Aivan
-vannaan joku tulee. Ettekö nouse tänne takaisin?"
-
-Hetkisen arveltuaan mr Direck palasi mr Britlingin viereen istumaan...
-
-
-6.
-
-Herrat hymyilivät toisilleen vakuuttaakseen, ettei, mistään
-tyytymättömyydestä voinut olla kysymystäkään.
-
-"Minun ajoni jättää toivomisen varaa", sanoi mr Britling
-puolueettoman avomielisin ilmein, "mutta minä olen saanut vasta
-äskettäin oman vaunun -- käytettyäni muutaman vuoden vuokravaunua,
-sellaista laiskurinjärjestelmää, jonka mukaan saa määrätystä
-kuukausimaksusta vaunun, ohjaajan, paloöljyn, renkaat, vakuutuksen ja
-kaikki. Se rupesi kamalasti kyllästyttämään minua. En voi käsittää,
-kuinka saatoin sitä niin kauan sietää. Minulle lähetettiin toinen
-paksupäinen, hävytön nulikka toisensa jälkeen; ne ajoivat nopeasti,
-kun minun teki mieli liikkua hitaasti, ne ohjasivat joka kulmassa
-väärää puolta ja niin kovaa vauhtia kuin suinkin, ahdistelivat
-koiria ja kanoja huvikseen ja niin edespäin samaan tapaan. Ne eivät
-sallineet minun edes valita kulkuteitä. Minä olisin jo aikoja sitten
-hankkinut vaunun itselleni ja ohjannut sitä itse, ellei olisi ollut
-tuota hitonmoista kamminvääntämistä koneen seisahtuessa. Mutta tässä,
-nähkääs, tässä suhteellisen halvassa vaunussa on sähkösytyttäjä --
-amerikkalaista tekoa kaikki, sitä tuskin tarvitsee sanoakaan. Nyt
-ovat asiat kunnossa -- saan ajaa niin nopeasti tai hitaasti kuin
-hyväksi näen."
-
-Mr Direck katsahti pensasaitaan, jonka soma epäjärjestys heitä
-ympäröi, ja myönsi hymyillen että asiat olivat nyt todellakin paljon
-miellyttävämmin järjestetyt.
-
-Ennenkuin hän oli ehtinyt sitä sanoa, oli mr Britling päässyt
-uudelleen puheenvauhtiin.
-
-Hän puhui nopeasti ja ikäänkuin sysäyksittäin; hän tuntui laukaisevan
-ajatuksensa ilmi kohta kun se mieleen juolahti ja hänen päässään
-tuntui olevan runsaat ajatuspanokset. Hän puhui lähes kaksi kertaa
-nopeammin kuin mr Direck, nieleskeli sanojaan paljoa enemmän, käytti
-paljoa keskitetympää sanontaa ja jätti yleensä lauseen päättämättä,
-joten mr Direck jäi auttamattomasti jälkeen.
-
-Englantilaisten ja amerikkalaisten välisissä keskusteluissa on
-tosiaankin verraten yleisenä vikana se, että englantilainen tekee
-äkillisiä hyökkäyksiä Merentakaisen miehen vasta kehitellessä
-voimiaan. Siitä johtuu monenlaisia väärinkäsityksiä. Kumpikin
-käsittää keskustelemisen omalla, perin erilaisella tavallaan.
-Englantilaisilla on paljoa vähemmän halua kuunnella kuin
-amerikkalaisilla; he eivät ymmärrä samassa määrin keskustelun
-molemminpuolisuutta ja taipuvat sentähden aluksi tekemään vieraistaan
-pelkkiä kuuntelijoita, jotka ihmetellen odottavat vuoroansa.
-Heidän vuoroansa ei tule milloinkaan. Mr Direck istui syvään
-vajonneena kaltevalla istuimellaan kasvot puolittain kääntyneinä
-kohti mainehikasta isäntää ja sanoi "yep" tai "sure" tai "tietysti"
-kuivan-matalalla äänellä, jota hän edellytti englantilaisen häneltä
-odottavan, ja onnistui yrityksessään yhä paremmin.
-
-Ylistettyään sitä liikettä, jota hänen oli kiittäminen ajokuntoisen
-automobiilin hankkimisesta hänen ostettaviinsa mr Britling siirtyi
-jokaisen englantilaisen lempiaiheeseen, kaiken englantilaisen
-kirpeään kritikoimiseen. Hän huomautti, että jarru- ja välitysvipujen
-keskeinen asema hänen automobiilissaan teki, amerikkalaiselle
-tehtailijalle mitä helpoimmaksi asiaksi muodostaa siitä joko
-vasemman- tai oikeankäden vaunu ja siten soveltaa se joko mannermaan
-tai Englannin teitä varten. Englannissa ei valmistettu niin helposti
-muutettavaa vaunua. Meillä brittiläisillä on suurta hankaluutta
-erikoisesta tiejärjestyksestämme samoinkuin erikoisista mitoistamme
-ja painoistamme. Mutta me katselemme näitä puutoksiamme väärällä
-ylpeydellä. Amerikkalaisten automobiilien tulviminen Englantiin oli
-veres ilmiö, se oli uusi todistus amerikkalaisen älyn verrattomasta
-järjestelykyvystä. Automobiilien samoinkuin kellojen ja pyssyjen
-valmistus tapahtui siellä suunnattomin joukoin koneiden avulla,
-kun brittiläiset sitävastoin yhä valmistivat kappaleen kerrallaan.
-Ihmeellinen tosiasia tuo, että Englanti, teollisuusjärjestelmän
-alkuunpanija ja työnjaon ensimäinen kehittelijä, oli siinä määrin
-harhautunut järjestelmällisestä tuottamisesta. Hän katsoi sen
-suurelta osalta johtuvan Oxfordin ja valtiokirkon vaikutuksesta...
-
-Tässä kohden mr Direckin mieleen johtui eräs kuvaava esimerkki.
-"Toiminnan järjestelmöimisen välttämättömyyttä, josta puhuitte, mr
-Britling, valaisee pieni tapaus, joka sattui eräälle ystävälleni
-Toledossa. Siellä ollaan aikeissa perustaa suuri tehdasyhtiö, jonka
-tarkoituksena on vallata kaikki Amerikan ja Euroopan markkinat
-tuhannen dollarin vaunuilla --"
-
-"Sellaisia pikku seikkoja sattuu alinomaa", sanoi mr Britling,
-katkaisten toisen puheen ilman mitään erikoisempaa ponnistusta.
-"Nähkääs, meillä on tekemisemme puolella jos toisellakin. Meidän
-tehtailijaluokkamme oli tietysti aluksi kapinallinen luokka. Sen
-muodosti joukko paisuneita käsityöläisiä, jotka olivat luonnostaan
-yritteliäitä ja yltiöpäisiä kuten käsityöläiset ainakin. Kohta
-kun ne pääsivät elpymään ja lähettivät poikansa Oxfordiin,
-olivat ne samalla mennyttä kalua. Meidän tehtailijaluokkamme
-suli aivan kohta vanhoillisiin luokkiin, joiden kasvatuksessa on
-aina ollut kiinalaista sävyä -- mahdollisimman vähän kasvatusta
-ja mahdollisimman vanhaa ja valikoitua. Amerikassa teillä ei ole
-toistaiseksi ollut mitään varsinaista vanhoillisluokkaa. Onnellinen
-maanosa! Te hylkäsitte vanhoillisuuden, joten teille jäi vain
-vapaamielisyys ja radikalismi. Meidän erikoisena onnettomuutenamme
-on, että olemme saaneet erään lajin kumouksellisia, jotka nekin ovat
-vanhoillisia kiinalaisia samalla kertaa. Ruskin ja Morris esimerkiksi
-olivat yhtä taantumuksellisia ja tieteelle vihamielisiä kuin herttuat
-ja piispamme konsanaan. Koneitten vihaajia. Tieteen vihaajia.
-Kaavaihmisiä aina ydintä myöten. Sama on yleensä sosialistiemme
-laita. He ovat istuttaneet tähän maahan sen ajatuksen, että
-kunnollisia automobiileja voi syntyä ainoastaan silloin, kun niitä
-valmistavat tottuneet työmiehet käsin, aivan yksitellen, taotusta
-kuparista, parhaasta raudasta ja teräksestä ja hienoimmasta tammesta.
-Kaikkia näitä minun koneessani olevia laitteita, sähkösytyttäjää
-ja sähkövalaistusta, englantilainen mieli suorastaan kammoo... Ei
-pidä luulla, että me olemme vain takapajulla näissä asioissa; me
-olemme kerrassaan vastustavalla kannalla. Brittiläinen mieli ei
-ole koskaan todella suvainnut sähköä; ei ainakaan sitä lajia, joka
-liikkuu lankoja pitkin. Se on hänestä liian liukasta. Se muistuttaa
-hänelle italialaisia ja liukkautta ylipäänsä Voltaa, Galvania,
-Marconia ja niin edespäin. Brittiläiselle soveltuvat paremmin vanhan
-lasilevykoneen valmistamat pitkät ja perin hyödyttömät sähkökipinät,
-se, mitä kitkasähköksi nimitetään. Me säilytämme sitä Leydenin
-pulloissa... Tänne Claveringsiin eivät ole vieläkään suvainneet
-hankkia sähkökelloja. Syntyi aika meteli, kun Salomonson, jolla se
-oli vuokralla yhteen aikaan, yritti ryhtyä johtoja ajattelemaan..."
-
-Mr Direck oli seurannut tätä huomautusryöppyä kärsivällisesti
-hymyillen ja hitaasti päätään nyökytellen. "Kertomanne seikat
-muodostavat tosiaankin jyrkän vastakohdan Amerikan oloille. Tuo
-ystäväni, jonka äsken mainitsin, hän, joka oli osakkaana eräässä
-toledolaisessa automobiilitehtaassa --"
-
-"Tietysti", puhkesi mr Britling taas puhumaan, "vanhoillisuuskaan
-ei ole mitään lopullista. Viime kädessä me olemme sittenkin samaa
-lihaa ja verta kuin teidän yritteliäs toledolainen ystävänne.
-Vanhoillisuus, tarkoitan, ei ole mikään rotupiirre. Ja meidän
-aikaisempi tarmomme osoittaa, ettei se voi piillä saartemme ilmassa
-eikä maaperässä. Englanti on muuttunut saamattomaksi ja kömpelöksi
-siitä syystä, että Englanti on menestynyt ja voinut hyvin..."
-
-"Aivan niin", sanoi mr Direck. "Puheenalaisen ystäväni nimi
-oli Robinson, mikä seikka riittävän selvästi viittaa hänen
-englantilaiseen alkuperäänsä, ja hän muistutti, jos sallitte sanoa,
-teitä sekä vartaloltaan että ihonväriltään; rodulliselta kannalta hän
-oli -- no niin, jokseenkin teidän laisenne..."
-
-
-7.
-
-Tämä mr Direckin uusi yritys raukesi samassa, sillä mr Britling nousi
-seisomaan, laati kämmenistään huutotorven ja kajahdutteli kerran
-toisensa jälkeen kohti näkymättömiä kuulijoita.
-
-Kun hän oli aikansa huudellut, kävi ilmi, että hän oli herättänyt
-kahden halullisen, mutta maltillisen työmiehen huomion. He sukelsivat
-hiljalleen esiin; aluksi oli näköpiirissä vain pari tarkkaavaista
-päätä. Heidän avullaan saatiin vaunu jälleen tielle. Mr Direck auttoi
-miehuullisesti pannen ohimennen merkille miesten mr Britlingille
-osoittaman kunnioituksen ja heidän osakseen tulleet shillingit.
-Miehet nostivat lakkia ja nimittivät mr Britlingiä "herraksi".
-He tarkastelivat automobiilia loitolta, mutta hyväntahtoisesti.
-"Ei se ole rikki mistään, ei kerrassaan mistään", sanoi toinen
-rohkaisevasti. Automobiili olikin tosiaan eheä, paitsi että
-likasuojus oli hiukan vääntynyt ja toisen sähkölampun johto
-irtautunut. Mr Britling istui jälleen paikallaan; mr Direck nousi
-vakavana ja ääneti hänen viereensä. Vaunu lähti liikkeelle nytkähtäen
-kuten aina, aivan kuin olisi joku odottamatta ja hävyttömästi
-takaa sysäissyt. Ja siitä pitäen mr Britling ajoi niin tavattoman
-varovasti, että saavuttiin perille enemmittä onnettomuuksitta,
-ellei ota lukuun hänen varsin miellyttävän puutarhansa veräjäpielen
-rikkiraapaisemaa astimen metallireunaa.
-
-Perhe tervehti hänen onnellista palaamistaan vilpittömin helpotuksen
-ja ihailun tuntein. Pieni poika ilmestyi talon kulmaukseen ja hävisi
-taas aivan äkkiä.
-
-"Isä on viimeinkin päässyt kunnialla kotiin", kuultiin hänen huutavan
-näkymättömille kuulijoille.
-
-
-8.
-
-Vaikka mr Direckiä hiukan harmitti Robinsonin tarinan keskeytyminen
--- hän näet piti tapanaan, päättää alkamansa asian -- huomasi
-hän kuitenkin heti, että mr Britlingin huoneenhallitus oli
-aito brittiläinen, perin epäamerikkalainen ja jossakin määrin
-vaikeatajuinen. Siinä oli jokin piirre, jota hän aluksi ei kyennyt
-ollenkaan määrittelemään. Verrattuna kaikkeen ennen elämässä nähtyyn
-se vaikutti -- vihdoin löytyi oikea sana -- luonnosmaiselta. Niinpä
-häntä esim. ei esitelty kenellekään muulle kuin emännälle, ja
-tämäkin toimitus suoritettiin siten, että mr Britling vain viittasi
-kädellään. "Siinä on Edith", sanoi hän ja lähti kohta viemään
-vaunuansa suojaan. Mrs Britling oli pitkä, pisamainen nainen;
-tukka vaaleanruskea ja silmät ruskeat, hajamieliset. Hän toivotti
-kätellen vieraan tervetulleeksi, ja sitten saapui ihmeellinen
-englantilainen kamarineitsyt -- hän ainakin oli odotusten mukainen --
-ottamaan tulijan käsilaukun ja johdattamaan hänet vierashuoneeseen.
-"Murkina tarjoillaan ulkona", sanoi hän, sulki oven ja jätti hänet
-käsiliinalla peitetyn, lämmintä vettä sisältävän kannun pariin.
-
-Talo, johon hän oli saapunut, oli neliskulmainen, vanha, punaisesta
-tiilestä rakennettu, varsin sievää kahdeksantoistasataluvun tyyliä,
-etupuolella laaja nurmikko suurine seetripuineen ja ajotie, joka
-johti suoraan pääovelle vieden siitä mr Britlingin vaunuineen
-jonnekin tuntemattomiin tienoihin rakennuksen takapuolelle. Talon
-keskuksena oli iso, ilmava, tammella laudoitettu halli, jota
-lämmitti talvella vain avoin liesi ja johon aukeavain monilukuisten
-ovien hän tiesi vievän Englannissa suosittuihin neliskulmaisiin
-yksityishuoneisiin. Kirjahyllyt ja täytetyt linnut koristivat hänen
-makuusuojansa edessä olevaa tasannetta. Tullessaan alas hän keksi
-hallissa pienen vaaleaverisen harjastukkaisen pojan, jolla oli yllään
-valkoinen flanellipaita, ja polvihousut; sääret ja jalat olivat
-paljaat. Poika seisoi tyhjän, avoimen takan ääressä asennossa, jonka
-mr Direck heti arvasi mr Britlingiltä periytyväksi. "Murkina on
-puutarhassa", julisti Britlingin vesa, "ja minut lähetettiin teitä
-hakemaan. Ja kuulkaahan nyt, onko totta, että olette amerikkalainen?"
-
-"Aivan varmaan", vastasi mr Direck.
-
-"Niin, osaan minäkin vähän amerikankieltä", sanoi poika, "minä olen
-opetellut sitä".
-
-"Annahan kuulua", sanoi mr Direck hymyillen entistä ystävällisemmin.
-
-"No, miksei: Gol darn you! Ouch. Geewhizz!..."
-
-"Mistä olet tuon kaikki oppinut?" kysyi mr Direck rohkaistuen.
-
-"Sunnuntain lisälehdestä", kertoi nuori Britling.
-
-Mr Britling asteli heitä kohti. Hän oli nyt harmaassa flanellipuvussa
--- hänen oli täytynyt se kiireimmiten sukaista yllensä -- ja
-tietenkin paljon pulskempi...
-
-
-9.
-
-Pitkä, kapea pöytä, joka seisoi suurten vaahterain varjossa
-asuinrakennuksen ja siistityn luuvan välillä -- viimeksimainittua
-suojaa kuului käytettävän "tanssiin ja muuhun sellaiseen" -- oli
-peitetty sinisellä liinalla, seikka, joka sekin oli omiansa mr
-Direckiä hämmästyttämään. Hän oli ensimäistä kertaa aterialla
-englantilaisessa kodissa ja odotti joistakin epämääräisistä
-syistä saavansa kokea muodollista jäykkyyttä "moitteettomine
-pöytäliinoineen". Lisäksi hän oli otaksunut tarjoilun olevan
-jäykkäin ja taitavain kamarineitsyiden hoidettavana ja koko homman
-tapahtuvan erittäin säädyllisesti. Vastoin odotusta sukelsi esiin --
-nähtävästi keittiön suunnalta -- pari hyvänluontoista palvelijatarta
-vetäen pyöräin varassa liikkuvaa laitetta, jota mr Direckin pieni
-opas kertoi nimitettävän "täti Kalisevaksi" -- tosiaan se tuntui
-nimensä ansaitsevan -- ja jonka hyllyihin ateria kokonaisuudessaan
-oli sijoitettu. Sillä aikaa kun palvelijattaret tuon liikkuvan
-tarjoilupöydän ääressä leikkelivät paistia ja aukoivat pulloja,
-pitivät tarjoilusta huolta äsken puheena ollut pieni poika ja
-hänen hiukan vanhempi veljensä, joita avusti pari nuorukaista --
-viimeksi mainittujen asemaa ja sukulaisuussuhdetta oli vaikea
-mennä lähemmin määrittelemään. Mrs Britling istui pöydän päässä
-keskustellen mr Direckin kanssa, tehden kysymyksiä ja yleisen
-silmälläpitovelvollisuutensa vuoksi kuunnellen vastauksia vain
-puolella korvalla.
-
-Seurueen kokoonpano oli omiansa saamaan mr Direckin jossakin määrin
-ymmälle. Mr ja mrs Britling istuivat pöydän päissä; siihen asti
-asia oli kyllä selvä. Jokseenkin varmaa oli sekin, että molemmat
-paljasjalkaiset pojat olivat pikku Britlingejä. Mutta siitä eteenpäin
-peittyi kaikki epävarmuuden pilveen. Pöydässä oli suunnilleen
-seitsemäntoistavuotias nuorukainen, joka oli paljon tummempi kuin
-Britling, mutta nenän ja pisamain puolesta häntä muistuttava,
-kenties hänen poikansa aikaisemmasta aviosta tai poikapuoli; hän
-oli pörhötukkainen ja hänen kätensä ja jalkansa ilmaisivat nopeata
-kasvamista. Vielä oli pöydässä hyvin punakka, lyhyttukkainen,
-silmälaseilla ja panamahatulla varustettu nuori saksalainen, joka
-luultavasti oli nuorempain poikain kotiopettaja. (Mr Direckillä oli
-samoin hattu päässä, sillä hän oli jo ennen New Yorkista lähtöään
-kuullut liioiteltuja Englannin ilmanalaa koskevia juttuja. Kaikki
-muut olivat paljain päin.) Vihdoin oli siellä ymmärrettävyyden
-rajoissa miellyttävä, nuori, tummatukkainen ja sinisilmäinen mies,
-jota kaikki nimittivät "Teddyksi". Mr Direck arvaili hänen olevan
-"sihteerin".
-
-Mutta näiden tavallisten ja ymmärrettävien henkilöiden lisäksi
-oli läsnä kerrassaan salaperäinen, soma, sinipukuinen nuori
-nainen, joka hymyten istui mr Britlingin vieressä, ja mr Direckin
-oikealla puolella oli jotenkin yhdennäköinen tummatukkaisempi
-neito, joka kohta alunpitäen näytti hänestä vieläkin somemmalta
-ja tuntui -- vaikka ensinnä olikin mahdoton asiaa tarkemmin
-määritellä -- jollakin tavoin tutulta; Teddyn ja kotiopettajan
-välissä istui kookas, keski-ikäinen nainen, joka mustine pukuineen,
-kultaisine kaulaketjuineen ja valtavine nenineen näytti ikäänkuin
-asiaankuulumattomalta; vielä oli eräs pitkä, keski-ikäinen,
-älykkäännäköinen herra, joka ehkä satunnaisesti vieraili talossa,
-sekä nuori intialainen herra, puettu moitteettomasti kalvosimia ja
-ruskeata, pehmeää liinakaulusta myöten, joista pisti esiin hieno
-pronssipinta ja runsaat, kiharat hiukset, ja vihdoin oli läsnä
-korkeintaan vuoden ikäinen lapsukainen, joka tarkkaavaisena istui
-vaunuissaan heiluttaen iloisesti kättä jokaiselle. Tämä lapsukainen
-se pahiten hämmensi mr Direckin järjestystä harrastavaa mieltä.
-Mietiskellessään kuka voisi olla lapsen isä tuli hän puhelleeksi
-mrs Britlingille melkein yhtä katkonaisesti ja hajamielisesti kuin
-viimeksimainittu hänelle. Oli jokseenkin varmaa, ettei lapsi kuulunut
-mrs Britlingille. Hänen vieressään istuva neiti tai mr Britlingin
-vierustoveri tai mustapukuinen nainen, voivat jokainen varsin hyvin
-olla naimisissa, mutta missä sitten oli aviomies? Epätodenmukaiselta
-tuntui, että löytölasta olisi tänne tuotu aterian ajaksi...
-
-Älyttyään vihdoin, että sukulaisuusongelma oli jätettävä ratkeamaan
-itsestään, ellei mielinyt suistua kokonaan keskustelun ladulta, mr
-Direck kääntyi emännän puoleen, jonka silmälläpitovelvollisuudet
-sallivat pienen lepohetken, ja lausui hänelle, miten muistettava
-asia mr Britlingin tapaaminen hänen omassa kodissaan tulisi hänen
-elämässään olemaan ja miten erinomaisen suuressa arvossa Amerikka
-oli alkanut pitää mr Britlingiä ja hänen kirjoitelmiaan. Hän
-huomasi erään ennakolta suunnitellun keskustelujohdannon sopivan
-tähän aivan vähäisin muutoksin. Sitten hän jatkoi huomauttaen, että
-oli yllättävän mielenkiintoista havaita mr Britlingin käyttelevän
-omaa automobiilia, vieläpä automobiilia, joka oli amerikkalaista
-tekoa. Amerikassa oli automobiilien ja muiden samanlaatuisten
-tuotteiden valmistus tehty järjestelmälliseksi, vieläpä siinä
-laajuudessa, että sen hänen mielestään piti suorastaan hämmästyttää
-eurooppalaisia. Aivan varmaan Se oli omansa hämmästyttämään
-eurooppalaisia tehtailijoita. Kuvaavana esimerkkinä hän voi kertoa
-pienen jutun eräästä Robinson-nimisestä tuttavastaan -- miehestä,
-joka, kumma kyllä, kooltaan ja ulkomuodoltaan suuresti muistutti
-mr Britlingiä. Hän oli juuri asemalta tultaessa kertonut tästä mr
-Britlingille. Hänen tuttavansa oli eräiden kumppanien kera tehnyt
-toistaiseksi suurisuuntaisimman yrityksen valloittaakseen, lyhyesti
-sanoen, kevyiden tuhannen dollarin automobiilien markkinat. Heidän
-ajatuksensa oli tämä: "Kysymyksessä olevat markkinat voidaan käsittää
-rakennusleikiksi, jossa irralliset kappaleet odottavat kokoojaansa.
-Me suoritamme tuon tehtävän." Mutta se oli helpommin ajateltavissa
-kuin suoritettavissa. Heti aloitettaessa hän ja hänen toverinsa
-kohtasivat odottamattaan erittäin pahan pulman...
-
-Aluksi mrs Britling seurasi mr Direckin esitystä melkeinpä
-jakamattomalla tarkkaavaisuudella, mutta kun johdanto oli valmis,
-olivat asiat sinisellä liinalla ehtineet uuteen vaiheeseen, joka
-yhä enemmän vaati rouvan älykästä johtoa. Pikkupojat ilmestyivät
-äkkiä hänen vierelleen. "Otammeko lautaset ja tuomme mansikat,
-äiti?" kysyivät he yht'aikaa. Sitten kutsuttiin toinen taampana
-pysyttelevistä sievistä neitsyistä ja annettiin hänelle, määräyksiä
-matalalla äänellä, ja mr Direck tajusi, ettei Robinsonin kuvaavat
-kokemukset tällä kertaa sopineet seikkaperäisemmin esitettäviksi.
-Hiukan nolona, mutta täysin ymmärtäen tilanteen laadun, hän kääntyi
-puhuttelemaan vasemmanpuolista naapuriansa...
-
-Neiti hymyili tosiaankin harvinaisen somasti, ja hänen vienoissa,
-kirkkaanruskeissa silmissään oli jotakin erikoista -- aivan
-kuin pienen, vikkelän linnun liikehtimistä. Ja -- hän muistutti
-jotakin tuttua henkilöä! Aivan varmasti. Hän oli valmis ryhtymään
-keskusteluun.
-
-"Minä tässä mainitsin mrs Britlingille", sanoi mr Direck, "miten
-suurena onnena pidän, että sain tutustua mr Britlingiin näin perheen
-piirissä".
-
-"Ettekö ole häntä ennen tavannut?"
-
-"En, tulin vuorokautta liian myöhään hänen matkustaessaan Bostonin
-kautta viime Amerikan-matkallaan. Tasan vuorokautta. Olin siitä kovin
-pahoillani."
-
-"Olisin hyvilläni, jos minullekin joku kustantaisi matkan maailman
-ympäri."
-
-"Jos kirjoitatte yhtä hienosti kuin mr Britling, niin mr Kahn
-lähettää teidät matkaan."
-
-"Luuletteko, että se kävisi päinsä, jos osoittaisin taipumuksia?"
-
-"Miksei. Kirjoittakaa joitakin lupaavia näytteitä -- vain sen verran,
-että hän tulee vakuutetuksi."
-
-Nuori neiti ajatteli mr Britlingin hyvää onnea.
-
-"Hän on nähnyt Intian. Ja Jaapanin. Viikkokausia hän on ollut
-Egyptissä. Ja hän palasi suoraan halki Amerikan."
-
-Mr Direck oli jo höyrylaivalla alkanut totuttautua hyppelehtivään
-ja epäjohdonmukaiseen englantilaiseen keskusteluun. Hän teki nyt
-mielestään kerrassaan oivan hyppäyksen samalla alentaen äänensä
-tuttavallisen matalaksi. (Luultavasti jo Aatami ensi kertaa Eevan
-kanssa keskustellessaan huomasi, kuinka miellyttävää on alentaa
-tutunomaisesti ääntään, kun lähettyvillä on siro korva ja sen
-juuressa korea kihara.)
-
-"Otaksun", virkkoi mr Direck, "että mr Britling tutustui tuohon
-värilliseen herraan Intiassa?"
-
-"Värilliseen herraan!" Neiti katsahti nopeasti pöydän toiselle puolen
-ikäänkuin olisi odottanut näkevänsä jotakin purppuranpunaista ja
-siinä keltaisia täpliä. "Ei, hänhän on eräs mr Lawrence Carminen
-nuoria miehiä!" selitti hän vieläkin tutunomaisemmin sellaisin ilmein
-kuin olisi ollut kysymys heidän edessään seisovasta hopeisesta
-ruusumaljakosta. "Hän on etevä Intian kirjallisuuden tuntija, kuuluu
-erääseen yhdistykseen, jonka tarkoituksena on edistää intialaisten
-ylioppilaiden viihtymistä Lontoossa, ja hänen on tapana tuoda niitä
-tännekin."
-
-"Kuka sitten on mr Lawrence Carmine?" jatkoi mr Direck tiedustelujaan.
-
-Entistä yhä tutunomaisemmin neiti neuvoi mr Carminen, kuten näytti,
-vain hiukan ripsiään liikahuttamalla.
-
-Mr Direck valmistautui puhumaan vieläkin enemmän _sotio voce_ ja
-luotamaan vieläkin syvempiä salaisuuksia. Hänen katseensa viipyi
-lastenvaunuissa; hän kumartui hiukan lähemmäksi korvaa... Mutta
-mansikat keskeyttivät hänen yrityksensä.
-
-"Mansikoita!" sanoi neiti kääntäen hänen huomionsa vasemman olkapään
-vaiheille hiukan päätään heilauttamalla.
-
-Siinä oli toinen pojista kukkuraisine lautasineen valmiina hänelle
-tarjoilemaan.
-
-Sitten ryhtyi mrs Britling jälleen keskustelemaan hänen kanssaan.
-Hän sanoi tietävänsä niin vähän Amerikan oloista, ettei edes ollut
-selvillä, kasvoiko siellä mansikoita. Täällä oltiin nyt parhaassa
-mansikkakaudessa, ja vuosi oli ollut hyvä. Ja parhaassa ruusukaudessa
-samaten. Englannin kansan pikku heikkoutena oli pitää ruusujaan ja
-mansikoitaan maailman mainioimpina.
-
-"Englantilainen iho olisi laskettava mukaan", sanoi mr Direck
-marjavuorensa ylitse, nähtävästi yrittäen kohteliaisuutta. Ja sehän
-oli kuten olla pitikin... Mutta neiti hänen vasemmalla puolellaan
-puhutteli pöydän toisella puolen istuvaa saksalaista kotiopettajaa
-eikä siis kuullut mitä hän sanoi. Niin ettei haitannut, vaikka
-kohteliaisuudessa olisi ollut vähän vikaakin...
-
-Äkkiä hänen mieleensä juolahti, että neiti muistutti erästä
-isoäidin serkkua, jonka vanha valokuva oli heillä kotona ja johon
-hän poikasena oli rakastunut. Tuo oli hänen hymynsä. Tietysti!
-Tietysti!... Hänhän oli tavallaan jumaloinut sitä kuvaa... Hän tunsi
-omituista halua kertoa se neidille...
-
-"Tämä käyntini", sanoi hän mrs Britlingille, "on, jos mahdollista,
-sitäkin mielenkiintoisempi minulle, kun äidinäitini oli täällä
-syntynyt ja kasvanut samoinkuin äidinisänikin suku aikoinaan.
-Äidinisäni suku on tullut Uuteen Englantiin hyvin varhain... Niin,
-no, jos sanoisin _Mayflowerin_ aikoihin, en kyllä puhuisi totta.
-Mutta ei siinä paljoa ole tinkimistä. He olivat Essexin Hinkinsoneja.
-Minussa on ainakin hyvä kolmannes essexiläistä verta. Isoäitini oli
-Essexin Cornereita. Täytyy tunnustaa, että olin aikonut --"
-
-"Cornereita?" kysyi hänen vieressään istuva neiti terävästi.
-
-"Sanoin juuri mrs Britlingille hiukan aikoneeni --"
-
-"Jotakin noita essexiläisiä sukulaisianne koskevaako?"
-
-"Niin, olin ajatellut ottaa selkoa, onko heitä vielä näillä
-seuduin... Sanokaahan, olenko astunut nappoon?"
-
-Hän siirsi katsettaan henkilöstä toiseen.
-
-"_Hän_ on Cornereita", sanoi mrs Britling.
-
-"Vai niin", virkkoi mr Direck hetken epäröiden. Asia oli niin
-ihastuttava, ettei käynyt päinsä olla kovin hillitty. Ilmakehä
-tuntui vapaalta ja ystävälliseltä. Hänen äänenpainonsa teki kaiken
-loukkaantumisen mahdottomaksi. Ja hän loi neitiin avoimesti paljon
-puhuvan silmäyksen. "Hauskaa tavata teitä, serkku Corner. Kuinka
-vanhukset täällä kotona jakselevat?"
-
-
-10.
-
-Sukulaissuhteen herättämä vilkas mielihyvä auttoi mr Direckiä
-irtautumaan halustaan kertoa Robinson-tarinansa. Ryhtyessään jälleen
-juttelemaan mrs Britlingin kanssa, hän heti käänsi keskustelun
-tuohon merkilliseen tapaukseen, näihin asti aavistamattoman
-sukulaisen löytymiseen. "Käyttäydyn ehkä amerikkalaisesti", sanoi hän
-puolustellen, "mutta luulenpa melkein lähteväni maanantaina Market
-Saffroniin, Hinkinsonien kotipaikoille tutkiakseni siellä kirkkomaan
-hautakiviä päivän tai pari".
-
-"On hyvin luultavaa", virkkoi mr Britling, "että löydätte joitakin
-tietoja kirkonkirjoista. Monessakin paikassa ulottuvat kirjat
-kolmensadan vuoden päähän tai edemmäksi. Minä vien teidät sinne pikku
-vaunuillani."
-
-"En tahtoisi missään nimessä teitä vaivata", sanoi mr Direck
-joutuisasti.
-
-"Vaivaamisesta ei kysymystäkään. Minä ajan mielelläni. Ainakin
-toistaiseksi. Ja kun kerran matkaan lähdemme, niin palaamme
-Harborough High Oakin kautta ja otamme selkoa Cornerien sukupuusta.
-Sukua on siellä päin vielä monin paikoin. Eivätkä tietkään ole
-lainkaan kiusalliset: joku mäki ja käänne vain siellä täällä."
-
-"En tosiaankaan tahtoisi aiheuttaa teille sellaista vaivaa, mr
-Britling."
-
-"Vaivasta ei kysymystäkään. Minun tekee juuri mieleni päivän matkalle
-ja haluaisin, että Gladys --"
-
-"Gladys?" kysyi mr Direck, nähden toivon kipinän välkähtävän.
-
-"Minä puhun pikku vaunustani. Haluaisin nähdä, mihin Gladys kelpaa
-oikeassa ajossa. Olen ollut sillä matkassa vain neljä kertaa enkä
-ole vielä päässyt neljäänkymmeneen peninkulmaan tunnissa. Ja minulle
-sanottiin, ettei sen pitäisi olla lainkaan vaikeata. Saan siis katsoa
-asian päätetyksi."
-
-Mr Direck ei sillä hetkellä keksinyt mitään pätevää tekosyytä. Mutta
-hän piti aivan selvänä, että jotakin täytyi tapahtua. Hän olisi
-mielellään tuntenut jonkun, joka olisi voinut sähköteitse kutsua
-hänet takaisin Lontooseen ja siten pelastaa hänet mr Britlingin
-voimavaunua uhkaavista epävarmoista vaiheista. Sitten valtasi toinen
-asia koko hänen mielenkiintonsa.
-
-"Tuskin uskotte minua", sanoi hän, "jos kerron että teidän miss
-Cornerinne ihan ihmeellisesti muistuttaa erästä äidinäitini serkun
-pienoiskuvaa, joka on hallussani kotona Amerikassa. Hän näyttää
-erittäin miellyttävältä neitoselta."
-
-Mutta mr Britling ei tehnyt lähempää selkoa miss Cornerista.
-
-"Varmaan on hyvin hauskaa", sanoi hän, "tulla tänne haeskelemaan
-amerikkalaisia sukujanne muistomerkkien ja hautapatsaiden
-kirjoituksista. Tunnette luonnollisesti Evershamin eteläpuolella
-olevan seudun, jossa joka toista muistomerkkiä koristaa tähtilippu,
-maasta muuttaneiden Washingtonien vaakuna. Epäiltävää on kuitenkin,
-löytyisikö sieltä enää suvun nimeä. En myöskään usko, että löydätte
-montakaan Hinkinsonia Market Saffronista. Mutta tässä osassa maata on
-useissa paikoin viidenkuudensadan vuoden ikäisiä sukuja, jotka yhä
-kukoistavat. Siitäpä syystä Essex onkin paljoa aidompaa Englantia
-kuin Surrey tai sanokaamme Kent. Tässä ympäristöllä tapaatte
-Corner- ja Fairly-sukuja, tuonnempana seuraa Capel, ja Dunmow'n ja
-Braintreen puolessa Maynardeja ja Byngejä. Ja Claveringsin puistosta
-löydätte tammia ja pyökkejä, jotka ovat kaikuneet susien ulvontaa ja
-miesten rautapaitojen kalsketta. Kaikkia täkäläisiä vanhoja taloja
-ympäröivät vallihaudat susien varalta. Itse Claverings on Tudorien
-ajalta ja on hieno sekin. Ja talonpoikaistalot ovat yhä
-olkikattoisia..."
-
-Hän mietti hetkisen. "Jos matkustatte Lontoosta etelään, on asia
-aivan toinen. Te joudutte eri aikakauteen, eri yhteiskuntaan. Olette
-Lontoon esikaupungeissa vaikka kuljette rannikolle asti. Ette löydä
-yhtään oikeata vanhaa taloa, sellaisia syväjuurisia perintötiloja
-kuin täällä. Tapaatte miljoonanomistajia ja heidän kaltaisiaan,
-jotka ovat asettuneet vanhoille tiloille. Surrey on tulvillaan
-rikkaita välittäjiä, tirehtöörejä, tuomareita, sanomalehdenomistajia.
-Sellaista väkeä, joka ristikoilla sulkee puistojensa tiet. He tekevät
-jotakin noille vanhoille tiloille -- en tiedä mitä -- ja samassa
-muuttuu maaseutu huvila-alueeksi. Pikkutiloja ja punatiilihuviloita
-ja keinotekoisia talonpoikaistaloja syntyy kuin sieniä sateella.
-Alkaa vallita uudenlainen, kolea sirostelu. Kumirengas- ja
-bensiini-ilmoituksia, valtavia, räikeitä pintoja pystytetään
-tienvierille. Köyhä kansa joutuu muuttelemaan, kunnes ei enää tiedä
-isoisistään. Niistä tulee huvilayhteiskunnan loiseläjiä ja jobbaajia,
-jotka rikastuvat alhaisin keinoin ja hankkivat itselleen gramofonin.
-Essex täällä ja Surrey siellä ovat yhtä erilaiset kuin Venäjä ja
-Saksa. Mutta jos yksi amerikkalainen sattuu käymään Essexissä,
-niin kahdenkymmenen matkan päämääränä on Godalming tai Guildford,
-Dorking, Lewes tai Canterbury. Surreyläiset eivät oikeastaan ole
-lainkaan englantilaisia. He ovat rauhattomia. Joko mukana eteenpäin
-tai joukosta pois. He kouluttavat puutarhureitansa, pitävät kovasti
-luentoja tehokkaasta maanviljelyksestä ja rakentavat ampumaratoja
-joka kylään. Se on uusien ilmoituskilpien ja Piikkilanka-aitojen
-luvattu maa; siellä on poliisi Vastassa joka nurkassa. He pukeutuvat
-päivällisille. He pukeutuvat kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin.
-Jos siellä joku nousee yöllä varasta ahdistamaan, niin hän pukeutuu
-soveliaaseen pukuun -- tai ei näyttäydy ensinkään. Kulkureittensa
-käsittelyä varten heillä on erikoinen tieteellinen järjestelmä.
-Kirkot ovat kiinni arkisin. Puolet heidän maastaan on kovaa
-kalkkia tai rikkiviisasta hiekkaa, joka kelpaa ainoastaan huvilain
-perustuksiin. Golfia he pelaavat ylelliseen, perinpohjaiseen tapaan,
-kun ei ole muutakaan tekemistä... Täällä Essexissä sitävastoin
-ollaan yhtä levollisia kuin kahdeksannellatoista vuosisadalla.
-Metsälle lähtiessämme me pukeudumme mihin vanhoihin vaatteisiin
-hyvänsä. Maaperänä on runsas, mehuisa savi, joka muuttuu puolittain
-juoksevaksi syksyisin, kun on sorsajahdissa kahlattava. Velikullat
-ovat aikoja sitten vääntäneet kaikki meidän tienviittamme päin
-seiniä. Meidän kanamme ja sikamme käyvät parvittain yksillä
-laitumilla. Meidän ruusumme ja tammemme ovat suurenmoiset; se jo
-osoittaa että täällä on varsinainen Englanti. Jos haluaisin pelata
-golfia -- jota kelpo essexiläisenä en halua -- saisin ajaa kymmenen
-peninkulmaa Hertfordshireen. Ja mitä tulee reumatismiin ja korkeaan
-ikään, ei Surrey vedä meille läheskään vertoja. Tahdoin teille
-selittää kaiken tämän, sillä paikkakunnan teihin tekemä vaikutus on
-mainituista seikoista riippuvainen... Tämä seutu on osa todellista
-Englantia, Englantia Lontoon ja tehdasalueen ulkopuolella. Se liittyy
-Wessexiin ja Merciaan ja vanhaan Yorkshireen -- tai miksei Meathiin
-ja Lothianiin. Ja sitä myöten ollaan vielä oikeassa Englannissa..."
-
-
-11.
-
-Mr Direck ei kyennyt antamaan tälle selontekoryöpylle täyttä arvoa,
-koska hän sen kestäessä etääntyi muusta seurueesta. Hän halusi
-päästä lähemmin tuntemaan äsken löytämäänsä serkkua ja hän tahtoi
-tietää mitä lapsukainen, bengalilainen herra -- jota ilmeisesti ei
-saanut nimittää "värilliseksi" -- isonenäinen nainen ja kaikki muut
-selittämättömät henkilöt oikeastaan olivat. Sen sijaan kuljetti mr
-Britling häntä yksinään ympäri kartanoa ikäänkuin näytelläkseen
-asumustaan kaikilta kulmilta ja puheli niin nopeasti ja oikullisesti,
-ettei mr Direck saanut tehdyksi yhtään kysymystä, varsinaisen asiansa
-esittämisestä puhumattakaan.
-
-Kukkatarha oli melkoisen laaja ja sieltä levisi miellyttäviä
-tuoksuja. Se oli täynnä suuria tuuheita ruusupensaikkoja ja
-yksinäisiä ruusurunkoja; siellä oli pitkä säleistö köynnös- ja
-lonkerokasveja, iso lehtimaja ja kukkalavoissa sikinsokin, ilman
-mitään järjestyksen oirettakaan kukkivia orvokkijoukkoja ja
-sekalaisia luikertavia kasveja, jotka parveillen ja tungeskellen
-taistelivat keskenään ankaria taisteluja. Ja yhä jutellen mr Britling
-johti puna-aitaisen ja hedelmäpuita paisuvan kasvitarhan ohi läpi
-veräjän neliskulmaiselle tasanteelle, joka oli ollut aikoinaan
-tarhapihana entisen luuvan edustalla. Luuvanovien sijaan oli asetettu
-lasi-ikkunat, ja keskelle tasannetta oli järjestetty syvä vesiallas,
-joka oli täynnä sadevettä ja jossa mr Britlingin ohimennen tekemän
-huomautuksen mukaan "kaikki" kävivät uimassa kun ilma oli lämmin.
-Ajuruohoa, rosmariinia ja muita hyvänhajuisia kasveja oli istutettu
-tasanteelle altaan ympärille, ja kymmenen tasaiseksi leikattua _Arbor
-vitae_-puuta seisoi vahdissa. Mr Direck kärsi Tantaloksen tuskia
-nähdessään syreenipensaiden lomitse vilahdukselta äsken löytämänsä
-serkun ja hänen sukulaisensa, sinipukuisen naisen pelaamassa
-tennistä intialaisen ja erään toisen nuorukaisen kanssa, kun taas
-aina tarvittaessa isonenäinen nainen kulki yli näkymön ja kumartui
-viihdyttäen lapsenvaunujen yli. Ja mr Britling, joka oli istuutunut
-sellaiseen paikkaan, mistä mr Direck vain vaivoin saattoi viheriäin
-lehväin välitse nähdä helakanpunaisia, sinisiä, valkoisia ja ruskeita
-pilkahduksia, puhui yhä Englannista ja Amerikasta ja niiden välisistä
-suhteista ja kaikesta muusta mitä on auringon alla.
-
-Pian senjälkeen eräässä kaukaisessa veräjänaukossa näkyivät hetkisen
-molemmat pikkupojat ajamassa pienillä polkupyörillään ja vähän matkaa
-jälempänä saksalainen kotiopettaja. Sitten tuli jättiläismäinen
-harmaja kissa hiljalleen poikki puutarhan ja istuutui kunnioittavasti
-kuuntelemaan mr Britlingiä. Iltapäivän taivas oli helakansininen ja
-sen pinnalla leijaili pieniä villavia pilvenhattaroita.
-
-Toisinaan oli mr Direck huomaavinaan mr Britlingin satunnaisista
-huomautuksista, että hänen isäntänsä tiesi, mitä laatua hänen,
-amerikkalaisen, Englannissa saamat ensi vaikutelmat olivat,
-mutta itse asiassa hänelle ei tarjoutunut ollenkaan tilaisuutta
-vaikutelmainsa selostamiseen; mr Britling piti huolen puhumisesta.
-Hän istui vieraansa vierellä kellitellen mielikuvia ja mietteitä ja
-leikkien niillä kuten hilpeä suihkulähde auringonpaisteessa.
-
-Mr Direck istui hyvässä rauhassa tyynellä nautinnolla imien
-tavanmukaista, ainoata aterianjälkeistä sikanaan. Jos hän tunsi
-itsensä jokseenkin tuppisuiseksi, oli suihkulähde sen sijaan
-vilkkaassa toimessa. Hän kuunteli juttua pääpiirteissään --
-mahdotonta olikin tarkkaavasti seurata sen kaikkia mutkia ja
-käänteitä -- ja samaan aikaan hänen katseensa vaelsi ympäri puutarhan
-alinomaa palaten lehväin takaa väikähteleviin verkkopallonpelaajiin.
-Kaikki oli erinomaisen iloista, miellyttävää ja täydellistä; kaikki
-oli vaihtelevaa ja viehättävää olematta lainkaan _rehentelevää_ --
-siinä eräs niitä pieniä salaisuuksia, joiden perille Amerikka ei
-ole vielä päässyt. Ei mikään näyttänyt tehdyltä tai ostetulta tai
-paljonmaksavalta, vaan kaikki oli kuin onnellisen sattuman luomaa...
-
-Mr Britlingin puhe kehittyi laajaksi virraksi, joka huuhteli
-mr Direckin mieltä temmaten mukaansa satunnaisia mietteitä
-ja ajatusyhtymiä, kuljettaen muistikuvina pinnallaan näiden
-viimeksikuluneiden viiden päivän kuluessa kasaantunutta näkö- ja
-kuulovaikutelmain parvea, esi-isäin nimien ja somain serkkujen
-häipyviä mielikuvia, ennakolta valmistettujen keskustelujohdantojen
-kappaleita, joissa määriteltiin mr Britlingin amerikkalainen maine,
-luentoseuran puolesta tehtäviä ehdotuksia, Robinsonin tarinan yhä
-vielä mieleen pyrkiviä pääseikkoja...
-
-"Ei kukaan ole keksinyt brittiläistä maanomistusjärjestelmää, ei
-kukaan ole keksinyt brittiläistä aristokraattista järjestelmää, ei
-kukaan ole keksinyt kirottua valtiomuotoamme, vaan ne ovat sattuneet
-syntymään niinkuin agaatti syntyy kerrostuma kerrostumalta, mutta
-nähkääs, tuo kaikki muodostui tavallaan varsin onnekkaasti, soveltui
-niin hyvin kansamme ja saaremme mielenlaatuun ja ilmastoon, oli
-ylipäänsä niin mieluisaa, että se täällä omaksuttiin! -- sitä ei voi
-olla omaksumatta -- se oli omaksuttu jo Anna-kuningattaren aikoina,
-ja Jumala tiesi, luovummeko siitä milloinkaan. Me olemme samaa
-lajia! kuin _Lingula_, eräs pieni kuoriaiseläin, jonka jäännöksiä
-löytyy vanhimmista vuorilajeista ja joka on olemassa vielä tänä
-päivänäkin: se sopeutui suotuisiin olosuhteisiinsa eikä ole muuttunut
-ollenkaan. Miksi se muuttuisikaan? Se erittää pois kaikki häiritsevät
-ainekset. Sukujemme nuoremmat pojat lähtevät maailmalle perustamaan
-siirtomaavaltoja. Talonpoikaistalojen liiat lapset muuttavat
-Austraaliaan, Kanadaan tai kaupunkeihin. Se ei vaikuta _näihin_
-asioihin."
-
-
-12.
-
-Mr Direck oli sattumalta pysähtynyt silmäilemään luuvaa, ja hänen
-katseensa ilme, joka aluksi oli laiskan hyväksyvä, muuttui vähitellen
-älykkään arvostelevaksi. Äkkiä hän päätti sanoa jotakin. Hänen
-päätöksensä oli niin luja, että hän aikoi lausua sanottavansa julki,
-vaikka mr Britling yhä jatkaisi juttuansa.
-
-"Tuo luuva", sanoi hän, "on luullakseni Anna kuningattaren ajoilta".
-
-"Pihaa ympäröivät muurit ovat nähtävästi vanhemmatkin: kenties
-jonkin luostarin jäännöstä. Esimerkiksi tuo harmaa kohta tuolla
-kulmauksessa. Itse luuva on kahdeksannentoista vuosisadan
-alkupuolelta."
-
-"Ja on yhä koossa. Ja tämä tarhapihakin on vielä paikoillaan."
-
-Mr Britling oli jälleen pillastumaisillaan, mutta mr Direck ei
-kallistanut korvaansa, hän piti puoltansa kuin mies, jonka lasso on
-osunut määräpaikkaansa.
-
-"Tahtoisin, mr Britling, tehdä erään luuvaanne koskevan muistutuksen,
-joka on sovellettavissa myöskin tarhapihaanne."
-
-Mr Britlingin oli pakko pysähtyä. "Minkä muistutuksen", kysyi hän.
-
-"No niin", vastasi mr Direck, "silmäänpistävintä minusta on se,
-ettei luuva enää ole mikään luuva, eikä tarhapiha mikään tarhapiha.
-Luuvassa ei ole vehnää, ei akanoita eikä muuta senkaltaista, ei ole,
-eikä tule olemaan: siellä on vain pianola ja tanssipermanto, ja jos
-tänne tarhakartanolle eksyisi lehmä, niin se heti karkotettaisiin
-pois. Sitä pidettäisiin mitä luonnottomimpana ilmiönä."
-
-Hänestä tuntui miellyttävältä taas kerran saada puhua. Hän jatkoi
-pelkäämättä. Hän viekoittui laajaan yleistämiseen.
-
-"Äsken te, mr Britling, ystävällisesti tiedustelitte ensimäisiä
-Englannista saamiani vaikutelmia. No niin, mr Britling, ensimäinen
-vaikutelma, joka minusta nähden on minkään arvoinen, olisi tämä: että
-heidän maanne näyttää ja tuntuu vanhalta Englannilta suuremmassa
-määrin kuin olisi voinut luullakaan ja että se itse asiassa on vanhan
-Englannin kaltainen vähemmän kuin kukaan saattaisi hevin arvata."
-
-Hän riehahti menemään vieläkin kauemmaksi: Hän sommitteli
-pelottavan kirjallisen epigrammin! "Kun aamulla tullessani katselin
-vaununikkunasta", sanoi hän, "niin luulin tulleeni Washington
-Irvingin Englantiin. Nyt huomaan, etten ole tullut edes mrs Humphry
-Wardin Englantiin."
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-Mr Britling jatkaa esitystänsä.
-
-
-1.
-
-Iltapäivän kokemukset eivät antaneet mr Direckille mitään aihetta
-korjata lausumaansa väitettä. Iltapuoli, samoinkuin koko seuraava
-päivä oli vain omansa varmistamaan väitteen oivallisuutta. Ympäristö
-oli perinnäinen englantilainen ympäristö, mutta ihmiset näyttivät
-ripeämmiltä, edesvastuuttomammilta, sekasortoisemmilta kuin olisi
-voinut edellyttää, eikä heidän sukulaissuhteistansa voinut saada
-selkoa, turvautuipa millaiseen tunnustettuun selitysperusteeseen
-hyvänsä...
-
-"Te arvelette John Bullin kuolleen ja jonkin ihmeellisen sukukunnan
-pukeutuneen hänen vaatteisiinsa", sanoi mr Britling. "Luullakseni
-te kuitenkin kohta tapaatte vanhan John Bullin itsensä. Ehkei mrs
-Humphry Wardin eikä mrs Henry Woodin John Bullia, mutta sellaisen,
-johon oleellisin kohdin sopii, mitä Shakespeare, Fielding, Dickens,
-Meredith ym. ovat kertoneet..."
-
-"Uskon kyllä", hän lisäsi, "että muutoksia on havaittavissa. On
-kasvanut uusi sukupolvi..."
-
-Hän katsahti luuvansa ja uima-altaansa puoleen. "Luuvaa koskeva
-huomautuksenne on varsin sattuva", sanoi hän. "Se johtaa mieleeni
-Kiplingin soman kertomuksen vanhasta myllynrattaasta, joka aluksi
-jauhoi viljaa, mutta lopulta käytti dynamoja...
-
-"Myönnettävä vain on, ettei luuvani juuri dynamoa käytä...
-
-"Se on suoraan sanoen, pelkän huvin vuoksi olemassa...
-
-"Käyhän se päinsä meidän maassamme..."
-
-
-2.
-
-Hän jätti asian silleen tällä kertaa, mutta pitkin ehtoopuolta mr
-Direck mielihyväkseen huomasi ajatuksensa uiskentelevan mr Britlingin
-tajunnanvirran vaiheella. Joskaan se ei enää lähtenyt virran mukaan,
-pilkahti sen heijastuksia tavantakaa näkyviin. Häntä saateltiin
-suuntaan jos toiseenkin koko iltapäivä, niin ettei hän nähnyt Dower
-House-seurueen muita jäseniä muuten kuin vilahdukselta ennen kello
-kuutta illalla.
-
-Mr Britlingin toimekkaan ja tietorikkaan mielen suihkulähteet olivat
-vain yhä käynnissä.
-
-Hän oli suhteettoman ylpeä Englannistaan ja moitti sitä alinomaa. Hän
-tahtoi kuvailla Englannin mr Direckille hullunkuristen heikkouksien
-miellyttävänä kokoomuksena. Tällaiseksi käsityskannaksi oli
-miehuusiän hyvinvointi ja menestys muuntanut hänen nuoruusaikojensa
-närkästyneen ja kirpeän radikalismin. Ja mr Britlingin mielestä
-Englanti oli "täällä". Essexin hän tunsi perinpohjin. Puutarhan
-muurissa olevan pienen portin kautta hän johti mr Direckin hyvin
-hoidetulle, aidatulle nurmikentälle, jossa näkyi kaksi valkoista
-"maalia".
-
-"Sunnuntaisin meillä on täällä hockey käynnissä", sanoi hän
-antamatta mr Direckin ollenkaan aavistaa, kuinka välttämättä
-jokaisen Matching's Easyssä kävijän tuli ottaa osaa tähän rajuun ja
-vaaralliseen peliin. Sitten he jatkoivat matkaansa pitkin reheväin
-pensasaitaan reunustamaa kujaa päätyen Claveringsin hirvipuiston
-laitaa noudattelevalle maantielle. "Me käymme Claveringsissa
-myöhemmin" sanoi mr Britling. "Lady Homartynillä on joukko
-sunnuntaivieraita, ja teidän pitää päästä näkemään millaista siellä
-on ja millaisia vieraat. Hän kutsui meitä sinne jo huomiseksi
-aamupäiväksi, mutta minä kieltäydyin iltapäivähockeyn vuoksi."
-
-Mr Direck hyväksyi syyn arvostelematta.
-
-Kylä johti mr Direckin mieleen Abbeyn taulut. Siellä oli ravintola
-ulkonevine nimikilpineen, johon oli maalattu Claveringsin vaakuna;
-seinustalla oli iso vesiallas (samanlainen kuin se, jossa mr Weller
-senior uitti vapaakirkollista) ja viekoittelevan oven edustalla
-seisoi viheriäksi maalattu pöytä. Vielä oli siellä sekatavarakauppa
-ja koko joukko pieniä, sieviä taloja, kaikissa Mainstay-suvun
-vaakuna. Kaiken tämän keskellä oli viheriä kenttä, missä näkyi eläviä
-hanhia marssimassa. Mr Britling vei vieraansa kirkkomaalle, ja
-sieltä löytyi sammaltuneita, ränstyneitä hautakiviä, muiden muassa
-eräs seitsemännentoista vuosisadan jälkipuolelta polveutuva, jonka
-koristeena oli pääkallo ja sääriluista muodostettu risti. Kirkon
-sivulaivassa riippui kolme; isoa vaakunakilpeä, ja eräässä Mainstayn
-perheelle ja Homartynin vapaaherralliselle suvulle omistetussa
-sivukappelissa tavattiin joukko muistomerkkejä, joista vanhimmat
-olivat Tudor-kauden väritettyjä veistoksia ja uusinta aikaa edusti
-iso Victoria-kauden rumimpaan kauppiastyyliin maalattu lasi-ikkuna.
-Vielä oli siellä seurakunnanpaimenten keskiaikaisia pronssikuvia
-ja puolisoineen marmoriin ikuistettu ristiretkeilijä, jonka ammoin
-sammunut suku oli hallinnut Matching's Easyä ennen Mainstayn
-saapumista. Juuri kirkosta palatessaan herrat kohtasivat kelpo
-pastorin, pyylevän ja virkun mr Dimplen, jonka nauru kantoi kauas
-ja jonka ääni tuntui täyttävän avaruuden. "Tullut katsomaan vanhaa
-maata", sanoi hän mr Direckille.
-
-"Olette ystävällisiä, te amerikkalaiset, kun käytte katsomassa!
-Oikein ystävällisiä..."
-
-Kelpo pastorin ja mr Britlingin kesken sukeutui pieni ystävällinen
-kahakka, joka koski mr Direckin tuomista kirkkoon sunnuntaiaamuna.
-"Hän on äärettömän laimea", sanoi mr Dimple mr Direckille säteilevin
-hymyin. "Äärettömän laimea. Mutta kukapa ei nykyään olisi laimea.
-Mitä hyväntekeväisyysyhdistykseen tulee, on hän verraton; en
-käsitä, mihin joutuisimme ilman häntä. Niin että minä tässä vain
-vähän nuhtelen. Ja ellei hän tule kirkkoon, niin ei hän mihinkään
-muuallekaan mene. Huono kirkkomies hän kyllä on, mutta ei sentään
-millään muotoa lahkolainen..."
-
-"Englannissa, kuten näette", huomautti mr Britling, kun he olivat
-sanoneet hyvästi kunnianarvoisalle pastorille, "on kaikki kotoista ja
-kesytettyä. Jumalakin on täällä tehty hyvin kotoiseksi".
-
-Kotvan aikaa tutustutti mr Britling mr Direckiä englantilaisiin,
-pensasaitojen reunustamiin kujiin ja sitten he palasivat kylään
-pitkin kapeita valkeita polkuja, halki pienoisten vihannoivien
-vehnäpeltojen, ja kulkien läpi pienen, puistoon johtavan veräjän.
-
-"Niinpä kyllä", sanoi mr Direck, "kesyydestä ja kotoisuudesta
-puhuessanne näytätte olevan ihan oikeassa. Katsokaahan, nuo
-pilvenpallukatkin ovat kuin lampaita paimenineen."
-
-"Keritsemistä vailla, melkein", virkkoi mr Britling.
-
-"Tosiaankin", sanoi mr Direck hiukan ääntänsä korottaen, "tuskin olen
-nähnyt täällä Englannissa mitään kesytöntä, ellen ehkä ota lukuun
-joitakin Lontoon syrjäkatuja".
-
-Mr Britling näytti miettivän vähän aikaa. "Ne ovat kasvannaisia",
-sanoi hän sitten...
-
-
-3.
-
-Puisto oli hoidettu ja samalla koskematon kuten vanhain italialaisten
-maalausten maisemat; hallavat hirviparvet tulivat aivan ääreen ja
-tähystelivät pelkäämättä vieraitaan; polku luikersi tammien ja
-sananjalkain lomitse pienelle laiskalle purolle, joka tavantakaa
-pysähtyi patoihin ja putouksiin leikkimään ja jonka pinta oli
-ulpukanlehtien peitossa. Sitten heidän tiensä teki velton käänteen
-kohti päärakennuksen seetrejä ja pensastoja. Amerikkalaisen
-silmään rakennus näytti matalalta ja laajalta, ja sen punatiiliset
-savupiiput kohosivat kuin sotilasrivi pitkin katonharjaa. Kulkiessaan
-laakeripensaikkoon avatusta aukosta nurkkauksen ohi talon
-julkipuolelle he näkivät vilahdukselta puutarhan ja pengermiä, joilla
-vallitsi täysi kukkaloisto.
-
-Mr Britling teki hiukan selkoa ennen sisäänmenoa.
-
-"Otaksun, että tapaamme Philbertin siviilitoimituskunnasta -- vai
-kuuluuko hän kunnallisjaostoon?-- ja raha-asiaintoimituskunnan
-edustajan, sir Thomas Lootin. Ehkä lisäksi muutamia heidänlaisiaan,
-sitä lajia henkilöitä, joita nimitämme hallitsevaksi luokaksi.
-Rouvineen. Ja luulenpa melkein kreivitär Frenshamin saapuvan.
-Hän harrastaa kiihkoisasti Irlannin-kysymystä. Ja lady Venetia
-Trumpington, jota väitetään kaunottareksi -- en ole nähnyt häntä
-koskaan. Lady Homartyn on saanut päähänsä, että minunkin tulee olla
-mukana -- eipä sillä, että minä olisin mikään merkittävä tekijä
-näissä sosialisissa lauantaiseuroissa -- mutta hän näkee minut
-mielellään pöydässä -- nakerreltavana, jos jotakuta huvittaisi
--- kuten oliiveja ja suolaisia manteleja. Aina hän kutsuu minua
-aamupäivävierailulle sunnuntaisin ja joka kerta minä kieltäydyn --
-hockeyn vuoksi. Siksi, näettekös, tapaan käydä täällä lauantaina
-iltapäivisin..." He olivat ehtineet valtaovelle. Se johti isoon,
-viileään halliin, jota koristivat virtahevon ja sarvikuonon päät
-sekä täytetty leijona. Pääasiallisimpana kalustona oli suuri
-pöytä, jolle oli heitetty hattuja, keppejä ja sanomalehtiä sikin
-sokin. Miespalvelija ilmoitti alamaiseen, puolittain tutunomaiseen
-tapaan mr Britlingille, että hänen armonsa oli ulkona pengermällä,
-otti sitten huostaansa hänelle ojennetut hatut ja kepit ja johti
-vieraat huoneiden läpi. He tulivat leveälle, seetrien varjostamalle
-pengermälle, josta näkyi kukkalavoja, kiviuurnia, tenniskenttiä ja
-matalain marjakuusiaitojen yli etäiset kukkulat. Pengermälle oli
-kokoontunut toistakymmentä henkilöä, jotka istuivat saranatuoleilla
-pienen pöydän ympärillä, useimmilla teekuppi kädessään. Lady Homartyn
-nousi vieraita vastaanottamaan ja lausui heidät tervetulleiksi.
-
-Mr Direck esiteltiin matkustavana amerikkalaisena, jota viehätti
-tyypillisen englantilaisen maakartanon näkeminen, ja Lady Homartyn
-selvitti tottuneeseen tapaan oman Tudor-aikaisen tilansa tärkeimmät
-kohdat. Mr Direck ei ollut tottunut seurustelemaan arvonimillä
-varustettujen henkilöiden kanssa ja alkoi yht'äkkiä epäröidä,
-pitikö sanoa "kreivitär" vai "mylady" vaiko "your ladyship", ja
-sen vuoksi hän viisaasti varoi koko mainintaa, kunnes mr Britling
-kirkasti asian. Hän näet pian senjälkeen käytti nimitystä "lady
-Homartyn". Viimeksimainittu piti huolen mr Direckistä sijoittamalla
-hänet istumaan erään rouvashenkilön viereen, jonka nimeä hän ei
-kuullut, mutta jolla oli ollut koko joukko tekemistä Washingtonin
-brittiläisessä lähetystössä. Sitten jätettiin mr Britling
-jalosukuisen George Philbertin huostaan; tämä näet halusi keskustella
-tekijän kanssa eräistä viime esseekokoelmaan sisältyvistä seikoista.
-Washingtonin rouvan kanssapuhe oli älykästä, mutta ei vaatinut
-puhetoverilta paljoa, niin että mr Direck voi omistaa melkoisen
-tarkkaavaisuusmäärän kohtausten yleisen kulun seuraamiselle.
-
-Hän tunsi jonkinlaista pettymystä havaitessaan, etteivät palvelijat
-esiintyneet virkapuvuissa. Amerikkalaisissa kuvalehdissä,
-amerikkalaisissa, englantilaisia aiheita esittävissä filmeissä ja
-rikkailla, Englannissa asuvilla amerikkalaisilla ovat palvelijat
-aina liveripukuisia. Mansion House saattoi ilmeisesti johtaa
-vääriin päätelmiin. Hän oli tavannut erään maanmiehensä, joka
-oli hiljattain ollut siellä päivällisillä ja katsellut lakeijain
-puuteroituja hiuksia ja kultaompeleisia vaatteita -- ne olivat hänen
-kertomuksensa mukaan ilmettyjä Thackerayn Jeames Yellowplusheja.
-Täällä sitävastoin ei ollut muita palvelijoita kuin pari hoikkaa,
-hillittyä ja huomaavaista nuorta herraa, jotka esiintyivät puettuina
-mustiin ja käyttäytyivät pikemmin kohteliaan hienotunteisesti kuin
-ylenylhäisesti. Pieni pettymys oli sekin, ettei seurue ollut sen
-loistavampi. Naiset näyttivät hänestä huonosti puetuilta; heissä ei
-ollut ensinkään sitä valmiutta, sitä _Kas niin!_ ja _Mitä arvelette?_
-joka aina ilmenee hyväpukuisessa amerikattaressa. Herrain vaatteet
-eivät myöskään olleet parasta tekoa, olivathan vain vaatimattomat,
-joskin moitteettomat.
-
-
-4.
-
-Mr Direckin keskustelu liikkui vielä alimmassa, katkonaisessa
-vaiheessaan, kun lady Frenshamin saapuminen tärkeänä tapahtumana
-veti puoleensa yleisen huomion. Tuskin kukaan jäi paikoilleen. Lady
-Frensham oli tullut automobiililla Lontoosta. Hän oli kääritty
-harsoihin jos jonkinlaisiin sekä valtavaan viittaan, ja ohjaajana
-hänellä oli jonkinlainen veljenpojantapainen. Hän oli ilmeisesti
-erinomaisen lujarakenteinen nainen. Iltapäiväväsymyksen häiveetkin
-katosivat hänen tulonsa aiheuttamaan pyörteeseen. Mr Philbert auttoi
-verhot hänen yltään ja ojensi ne palvelijalle.
-
-"Minä olin tänään aamiaisella sir Edward Carsonin kanssa, rakas
-ystäväni", sanoi hän lady Homartynille luoden sotaisan silmäyksen
-Philbertiin.
-
-"Onko hän yhtä paatunut kuin ennenkin?" kysyi sir Thomas.
-
-"Paatunut! Redmond se paatunut on!" huusi lady Frensham. "Mitä te
-arvelette, mr Britling?"
-
-"Rutto teidän molemmat puolueenne periköön", vastasi mr Britling.
-
-"Ette te saa pysytellä tuolla tavoin syrjästäkatsojana", lausui lady
-Frensham, joka pääsi heti asian makuun, "kun maa on kansalaissodan
-partaalla... Te kaikki, jotka yritätte väittää, ettei ole mitään
-vaaraa, vaikka elämme vakavaa kriisiaikaa, joudutte ankarampaan
-edesvastuuseen kuin muut -- kun sisällinen sota on puhjennut. Teitä
-ei silloin päästetä. Ottakaa tämä huomioon!"
-
-Koko seurue muodostui nyt kehäksi.
-
-Mr Direck huomasi joutuneensa englantilaiseen maakartanoon
-kuuntelemaan mielenkiintoista aitoenglantilaista
-lauantaipolitikoimista. Olihan ainakin tämä samaa Englantia, johon
-mrs Humphry Wardin romaanit olivat häntä tutustuttaneet -- mutta
-ei kuitenkaan täsmälleen samaa. Ehkäpä seikka johtui siitä, että
-mainituissa romaaneissa enimmäkseen oli puhe 90-luvun Englannista
-ja että arvokkuuteen ei enää pantu painoa aivan yhtä paljon.
-Mutta näkyihän tässä olevan poliittisia henkilöitä ja arvonimillä
-varustettuja henkilöitä, jotka keskustelivat "maasta"...
-
-Oliko tosiaankin mahdollista, että tämän tapaiset henkilöt "hoitivat"
-maata?... Lukiessaan mrs Humphry Wardia Amerikassa hän oli aina ilman
-estelyjä teorian hyväksynyt, mutta nyt, kun hän näki ja kuuli -- --!
-
-Mutta kaikki hallitukset ja hallitsijat ja hallitsevat luokat ovat
-lähemmin tarkastettuina uskomattomia.
-
-"Minä en usko maan olevan kansalaissodan partaalla", virkkoi mr
-Britling.
-
-"Se _on_ totta!" huusi lady Frensham, nopealla kädenliikkeellä
-ikäänkuin pyyhkäisten tieltä kaikki erehdykset.
-
-"Kiinnittääkö mieltänne Irlanti, mr Direck?" kysyi lady Homartyn.
-
-"Me tutustumme siihen vasta meren tällä puolen", sanoi mr Direck
-aika notkeasti. Annettuaan tuon vastauksen hän oli vapautunut
-keskusteluvelvollisuudesta.
-
-Lady Frensham kuului ilmeisesti siihen tarmokkaaseen, eräiden
-aristokraattisten naisten muodostamaan ryhmään, joka siihen aikaan
-asettui ehdottomasti kielteiselle kannalle home ruleen nähden, "olipa
-kysymys mistä muodosta tahansa". Brittiläinen politiikka oli heidän
-hoitamanaan nopeasti muuttumassa järjestelmällisiksi persoonallisiksi
-kahakoiksi, joissa valtion menestyksen silmälläpito kokonaan
-unohtui. Heidät näytti vallanneen hurja halu kilpailla äärimäisten
-suffragettien kanssa. He singauttelivat solvauksia ja ilmiantoja,
-he kieltäytyivät kaikista kutsuista, jotteivät joutuisi tapaamaan
-"petturia" pääministeriä, he jäljittelivät villimpien aikojen
-puoluekiihkoilua. Maltillista ja varovaista Philbertiä kohdeltiin
-tälläkin kertaa ikäänkuin häntä ei olisi ollutkaan. Äärimäiset
-oikeistolehdet heitä kannattivat, ja mitä eriskummallisimpien
-kirjoittajien sallittiin hourujen tapaan raivota hallituksenjäseniä,
-"pettureita" ja "kuninkaan häpäisijöitä" vastaan. _Morning Post_
-ja muut unionistisen sanomalehdistön keveä-älyiset elimet olivat
-tulvillaan sellaista puolueellisesti väritettyä mielettömyyttä, jota
-nyt jälkeenpäin tuskin voi ajatella mahdolliseksi. Lady Frensham,
-joka nyt vallitsi lady Homartynin seuruetta, jätti mr Britlingin
-hetkiseksi rauhaan ja kiirehti kertomaan suuren kiistan viimeisiä
-kehitysvaiheita. Ihmeteltävällä tavalla hän kuvaili, kuinka lady
-Londonderry oli istunut vastapäätä "vanhaa roistoa", pääministeriä,
-kun ooppera esitti Mozartin _Taikahuilua_.
-
-"Jos katseet voisivat surmata!" huusi lady Frensham tavattoman
-riemastuneena.
-
-"Sir Edward on aivan varma, että Ulster valmistelee kapinaa. Niillä
-on kuularuiskuja, ampumavaroja. Ja minä olen varma, että armeija on
-meidän puolellamme."
-
-"Mistä sinne on kuularuiskuja ja ampumavaroja saatu?" kysyi äkkiä mr
-Britling.
-
-"Kas se on salaisuus!" huusi lady Frensham.
-
-"Hm", virkkoi mr Britling.
-
-"Nähkääs", sanoi lady Frensham, "siitä _tulee_ sisällinen sota! Ja
-kuitenkaan ette te, vaikutusvaltaiset kirjailijat, tee mitään sen
-ehkäisemiseksi!"
-
-"Mitä meidän tulisi tehdä, lady Frensham?"
-
-"Selittää kansalle, kuinka vakava tilanne on."
-
-"Tarkoitatteko, että meidän pitäisi kehoittaa Irlannin
-natsionalisteja pysymään alallaan ja hyväksymään heitä kohtaavan
-sorron? Mutta hepä eivät salli..."
-
-"Kyllä me siitä huolen pidämme", huusi lady Frensham, "kyllä me siitä
-huolen pidämme!"
-
-Hän oli kookas, arvokkaanoloinen nainen, ryhdiltään ylväs kuin
-kuvapatsas, mutta mr Direckin mieleen juolahti, että hän muistutti
-erästä naispuolista serkkua, joka oli erotettu koulusta jonkinlaisten
-tavattoman laajasti suunniteltujen ja tarkoituksettomien
-villitysyritysten vuoksi...
-
-"Saanko sanoa teille erään asian, lady Frensham", kysyi mr Britling,
-"saman, jonka te äsken sanoitte minulle? Huomaatteko, että tämä
-Carsonin hyökkäys vie meidän saaremme jokseenkin lähelle sisällistä
-sotaa?"
-
-"Syy on Lloyd Georgen ja hänen hallituksensa. Syy on teidän
-sosialistienne ja sentimentalistienne. Te olette sekasorron
-aiheuttaneet ja saatte sen myöskin selvittää."
-
-"No niin. Mutta tajuatteko todella, mitä sisällinen sota merkitsee
-valtakunnallemme? Maailmassa on varmasti muitakin asioita kuin tämä
-Ulsterin 'lojalistien' ja liberaalien hallituksen välinen riita;
-tässä suuressa valtakunnassa on muutakin tärkeätä kuin puolue-edut.
-Te luulette peljättävänne tuon home rule-hallituksen jonkinlaiseen
-naurettavaan keikahdukseen, joka auttaa vanhoilliset valtaan ensi
-vaaleissa. No, otaksutaanpa, ettei se teille onnistu. Otaksutaan,
-että te sensijaan saatte aikaan kansalaissodan. Täällä on hyvin
-harvoja, jotka sitä toivovat ja samoin Irlannissa -- ei ole kulunut
-kuukauttakaan siitä kun siellä kävin -- mutta kun ihmisillä on
-ladatut kiväärit käsissään, niin sattuu toisinaan, että ne laukeavat.
-Ja silloin nähdään punaista. Harvat tajuavat, kuinka korjaamaton
-vahinko taistelun alkaminen on. Otaksukaamme, että osa armeijaa
-kapinoi ja että Irlannissa syntyy tarkoitukseton ja turmiollinen
-taistelu. Intia pitää tarkoin silmällä näitä seikkoja. Bengali voi
-seurata Irlannin esimerkkiä. Ja otaksukaamme vielä, että Saksa pitää
-sopivana hyökätä kimppuumme!"
-
-Lady Frensham väisti aito-naisellisesti: "Redmondilaisenne ottaisivat
-ne vastaan avoimin sylin."
-
-"Eivät redmondilaiset niitä ainakaan nyt houkuttele", sanoi mr
-Britling laukaisten parhaan panoksensa. "Tässä äskettäin eräs teidän
-'lojalistejanne', Andrews, selitti _Morning Post'issa_, mieluummin
-näkevänsä, että saksalaiset valloittavat Englannin kuin että home
-rule hyväksytään. Craig on puhunut samaan nuottiin. Majuri Crawford,
-joka viime huhtikuussa toi varkain Saksasta mauserkiväärejä,
-kehuskeli ennemmin vannovansa uskollisuutta Saksan keisarille kuin
-päästävänsä Redmondia valtaan."
-
-"Suukopua!" sanoi lady Frensham. "Suukopua!"
-
-"Eräs teidän ulsterilaisista lehdistänne on joka tapauksessa
-avoimesti kerskaillut, että 'erään mahtavan mannermaahallitsijan'
-kanssa on ryhdytty toimiin Ulsterin kapinan auttamiseksi."
-
-"Mikä lehti?" kysäisi lady Frensham.
-
-Mr Britling epäröi.
-
-Mr Philbert antoi pyydetyn tiedon: "Minäkin näin sen. Se oli _Irish
-Churchman_."
-
-"Te olette erittäin hyvin asioista selvillä kumpainenkin", virkkoi
-lady Frensham. "Minä en tiennytkään, että mr Britling on puoluemies."
-
-"Natsionalistit ovat tuota numeroa levittäneet", selitti Philbert.
-"Luonnollisesti."
-
-"Pahemmistakin asioista kerrotaan kuin sanomalehtikirjoituksista ja
-puheista. Carsonin sanotaan olleen viime syksynä Saksan keisarin
-luona päivällisillä. Te olisitte nostaneet hirveän metelin, jos
-Redmond olisi tuon tehnyt. Ja kiväärien salakuljettaminen, sekin on
-saksalaista hommaa."
-
-"Mitäpä siitä, jos onkin?" kysyi lady Frenshan sallien sotaisan
-katseensa ensin kerran viipyä Philbertissä. "Te olette meidät siihen
-pakottanut. Yhden asian olemme me päättäneet. Hallitkoon Johnny
-Redmond Englantia, jos haluaa; Irlantia hän ei tule hallitsemaan..."
-
-Mr Britling kohautti olkapäitään toivottoman näköisenä.
-
-"Ainoa lohdutukseni tässä myrskyssä", sanoi hän, "on viimekuinen
-keskustelu erään nuoren irlannittaren kanssa Meathissä. Hän oli
-nuori kaksitoistavuotias henkilö ja mieltyi minuun -- luultavasti
-sen vuoksi, että minä lähdin hänen kanssaan matkaan vaaralliseksi
-väitetyllä palkovenheellä, jolla hänen ei ollut lupa yksin soutaa.
-Pitkin päivää oli iankaikkinen Irlannin-kysymys kaikunut hänen
-tarkkaaviin korviinsa. Kun olimme päässeet vesille, päätti hän
-selvittää minulle erään oleellisen, mutta laiminlyödyn seikan. 'Te
-englantilaiset', sanoi hän, 'olette hiukan taipuvaisia ottamaan tämän
-selkkauksen vakavalta kannalta. Älkää olko siitä huolissanne...
-Puolet aikoja me teitä naureskelemme. Teidän olisi paras jättää
-meidät omiin oloihimme...'"
-
-Sitten hänen ajatuksensa kimposi uudelle uralle:
-
-"Mutta katsokaahan tätä surkeata näytelmää!" huudahti hän.
-"Mahdollisuuksia olisi saada aikaan jonkinlaista sovintoa
-englantilaisten ja irlantilaisten välisessä vanhassa riidassa,
-jonkinlaista vanhain vaikeuksien ratkaisua, ja nyt ei meissä
-kenessäkään näytä olevan riittävää voimaa, riittävää omaatuntoa,
-riittävää tervettä järkeä tämän myrkyllisen katkeruuden, tämän
-yksinomaan häijyn molemminpuolisen ilkeämielisyyden karkoittamiseen
--- -- Juuri kun Irlanti on hiukan elpymään päin... Rutto teidän
-kummatkin puolueet periköön!"
-
-"Te näytte haluavan luovuttaa meidät Jim Larkinille, mr Britling!"
-
-"Haluaisin jättää teidät sir Horace Plunketille -- --"
-
-"Tuolle piintyneelle maitomiehelle!" huusi lady Frensham. Hänen
-ilmeestään näkyi, että hän piti vastaustaan lopullisen musertavana.
-"Teistä ei ole toivoa, mr Britling. Teistä ei ole toivoa."
-
-Huomaten puhtaasti henkilökohtaisten arvostelmain ajan olevan käsissä
-lady Homartyn aiheutti ehkäisevän välikohtauksen tarjoamalla lady
-Frenshamille toisen lasin teetä. Hänen toimenpiteensä vaikutti kuin
-vilvoittava viuhka kiistelevien kuumenneisiin päihin. Hän ehdotti
-verkkopallopeliä...
-
-
-5.
-
-Mr Britling oli kiihoittunut ja suunniltaan vielä silloinkin, kun
-hän vieraansa seurassa palasi kotiin. Itse hän arvosteli Englantia
-ankarasti, mutta ajatteli, ettei maa joka suhteessa täytä korkeimpia
-vaatimuksia, oli hänelle vastenmielinen. Maan puutoksetkin hän halusi
-käsittää jonkin hienommanlaisen voiman ja viisauden ilmauksiksi.
-Ja nyt oli lady Frensham äänellään ja eleillään häirinnyt hänen
-herttaisia kuvittelujaan. Hän oli samassa tilassa; kuin rakastaja,
-joka nimittää naistansa tyhmäksi ilkiöksi ja peljästyy pahoin, kun
-huomaa tosiasiain, ja toisten ihmisten ehdottomasti varmistavan
-lausuttua väitettä.
-
-Mutta niin hankalaa oli käsittää lady Frenshamia ja koko Irlannin
-rähäkkää muuksi kuin järjettömän ilkeämielisyyden ilmauksiksi, että
-mr Britling oli hetkisen harvinaisen äänetön -- ongelman kanssa
-painiskellen, ja mr Direck otti keskusteluin johdon käsiinsä.
-
-"Amerikkalaista hiukan -- oudostuttaa, kun kuulee naisten esittävän
-niin räikeitä poliittisia mielipiteitä."
-
-"Minä en sitä pane pahakseni", sanoi mr Britling. "Meidän naisillamme
-on vapaa pääsy politiikkaan ja kapakkaan -- ja miksei olisi. Jos se
-kelpaa miehille, niin kelvatkoon naisillekin; tässä asiassa emme
-noudata teidän ritarillisuuttanne. Mutta varsinaisesti alentavaa
-tuollaisessa vanhoillisuudessa on sen luonteenomainen ilkeä tyhmyys.
-Se se on alentavaa. Ei sitä käy kieltäminen. Ne henkilöt, joihin
-äsken tutustuitte ovat meidän hallitsevan luokkamme -- erään
-hallitsevan luokkamme ryhmäkunnan -- sangen tyypillisiä nykyaikaisia
-edustajia. Sangen tyypillisiä. Te huomasitte, kuinka hämmästyttävän
-tylsästi he suhtautuivat kaikkiin asioihin. Oli aika jolloin he
-osasivat olla poliittisia... Heissä piilee yhä vieläkin poliittista
-vaistoa, joka ei kuitenkaan pääse ilmi... Mutta tuon Irlannin asian
-ajatteleminen etoo mieltäni. Sillä, nähkääs, me _olemme_ tosiaankin
-menossa kohti sisällistä sotaa."
-
-"Oletteko sitä mieltä?" kysyi mr Direck.
-
-"Mitenkä muuten? Ulsteriin kuljetetaan salaa kiväärejä -- kuulittehan
-kuinka hän siitä jutteli. Sehän riittää sytyttämään etelässä
-ilmikapinan!..."
-
-"Uskotteko olevan paljonkin perää väitteessä, että saksalaiset
-sotajuonet ottavat osaa tuohon Ulsterin jupakkaan? Te ja mr Philbert
-kerroitte asioita, jotka..."
-
-"En tiedä", vastasi mr Britling lyhyesti.
-
-"En tiedä", sanoi hän toistamiseen. "Mutta ellei, niin syyn en usko
-olevan siinä, etteivät unioniset ja heidän vastustajansa kykenisi
-millaisiin hullutuksiin hyvänsä. Minä vaan uskon saksalaisten
-olevan siksi viisaita, etteivät moisiin puuhiin ryhdy. Miksi he sen
-tekisivät?...
-
-"Olen niin kiukustunut, etten sanoja keksi", lausui mr Britling
-pienen vaitiolon jälkeen, palaten pääasialliseen harminaiheeseensa.
-"Ne eivät tahdo tietää mistään sovitteluista. Se on pelkkää
-riidanhalua... Nuo ihmiset luulevat, ettei voi sattua mitään
-vaarallista. He ovat kuin lapsia, jotka leikkivät kammarissaan
-kapinaa. Huolettomasti ja vastuuttomina. He eivät huomaa leikkivänsä
-ladatuilla tykeillä, ennenkuin näkevät kuolemaa ympärillään..."
-
-Hetkiseen hän ei virkkanut sen enempää, kuunteli vain hajamielisesti
-mr Direckiä, joka yritti selitellä Uuden Englannin suhdetta
-Irlannin-kysymykseen ja niitä monia vaikeita pulmia, jotka
-amerikkalaisen poliitikon tässä yhteydessä oli otettava huomioon. Ja
-alkaessaan jälleen johtaa keskustelua mr Britling liitti lausumiaan
-aivan vähän tai ei ollenkaan mr Direckin tekemiin huomautuksiin.
-
-"Kaiken tämän nykyaikaisen uppiniskaisuuden ja väkivaltaisuuden
-psykologinen luonne on -- omituinen. Ja masentava... En voi sitä
-oikein käsittää... Sama juttu, tarkastittepa suffragettien hommia,
-työväenliikettä tai tätä Irlannin sekasortoa. Ihmiset ehkä tuntevat
-itsensä liian varmoiksi. Meidän edellämmehän on ollut sarja rauhassa
-eläneitä sukupolvia, joiden aikana elämä suurin piirtein katsoen ei
-ole ensinkään muuttunut. Me olemme kasvaneet ilman minkäänlaisen
-vaaran tuntoa -- siis ilman minkäänlaista velvollisuudentuntoa.
-Ei yksikään meistä -- sillä jos minä juttelen, niin tekoni eivät
-sovi sanoihini -- ei yksikään meistä todella usko, että elämä voisi
-milloinkaan enää perinpohjin muuttua. Kaikki tämä" -- mr Britling
-teki laajan liikkeen kädellään -- "näyttää sellaiselta kuin olisi
-sen määrä kestää iankaikkisesti. Järjestelmän murskautuminen tuntuu
-mahdottomalta. Tuntuu mahdottomalta, että mikään meidän tekomme
-saattaisi järkyttää järjestelmää. Lady Homartyn esimerkiksi ei
-voi uskoa, ettei hän yhä edelleen saa järjestää Claveringsiin
-kutsujansa ja etteivät kirjeet ja tee saavu yhä aamuisin hänen
-pieluksensa ääreen. Tai jos hänen mieleensä joskus välähtääkin,
-ettei _hän_ jonakin kauniina päivänä enää ole teetään ottamassa,
-niin se merkitsee vain, että hän otaksuu jonkun toisen tekevän
-sen hänen sijastaan. Hänen kelpo hovimestarinsa voi peljätä
-'paikkansa' menettämistä, mutta ei mikään maailmassa kykene
-synnyttämään hänessä, mielikuvaa ajasta, jolloin hänellä ei ole
-mitään 'paikkaa' menetettävänä. Ukko Asquith arvelee, että me olemme
-aina selviytyneet ja selviydymme vastakin olemalla rauhallisen
-juonikkaita ja sanomalla: 'odotetaan, niin saadaan nähdä!' Juuri
-siitä syystä, että olemme kaikki vallan varmoja yleisen mullistuksen
-mahdottomuudesta, voidaan meillä olla niin hillittömän väkivaltaisia
-yksityistapauksissa. Mitä naiset äänioikeudella? päätellään. Mitä se
-hyödyttää? Ja samassa lentää pommi Westminster Abbeyhin. Miksi ei
-Ulster tekisi tilannetta sietämättömäksi? -- ja heti on joku järjetön
-carsonilainen matkalla Saksaan leikkiäkseen maankavalluksella
-johonkin Saksan keisarin puolinaiseen lupaukseen nojaten ja
-ostaakseen puoli miljoonaa kivääriä... aivan kuin hyvin, hyvin
-pahantapaiset lapset..."
-
-"Ja me", lausui mr Britling tehden liikkeen, joka ikäänkuin pyöristi
-koko hänen esityksensä, "me jatkamme peliä yhä. Me tulemme sitä
-jatkamaan, kunnes sattuu säkene ruutisäiliöön. Jos olemme milloinkaan
-uskoneet mullistavia tapahtumia mahdollisiksi -- nyt emme enää
-usko. Me englantilaiset olemme alinomaisia lapsia alinomaisessa
-lastenkamarissa..."
-
-Kohta hän alkoi uudelleen.
-
-"Asia on yksinkertaisesti se, että tuskin kukaan on milloinkaan
-saanut itselleen täysin selväksi, että maa on pallonmuotoinen.
-Maa on pyöreä -- kuin oranssi. Olemme oppineet tuon asian
-koulussa -- kuin minkäkin rosvojutun. Mutta käytännössä me sen
-aina unohdamme. Käytännössä me kaikki elämme maailmassa, joka
-on litteä kuin pannukakku. Jossa aika ei milloinkaan lopu eikä
-mikään koskaan muutu. Kukapa todella uskoo maailmaa olevan hänen
-näköpiirinsä ulkopuolellakin? Tässä me nyt olemme, ja mikään ei
-näytä muuttuvan. Ja peli jatkuu -- mikään ei muutu milloinkaan.
-Vain jatkuu -- avaruudessa, ajassa. Jos kykenisimme kirkkaasti
-tajuamaan näkörantojen takaiseni pyöreän maailman, niin totisesti
-olisimme varovaisia... Jos maailma olisi ympärillämme kuiskailevina
-parvekeriveinä, millaisia kuiskeita me kuulisimmekaan -- Intiasta,
-Afrikasta, Saksasta, menneisyyden varoituksia, tulevaisuuden,
-ennusteluja..."
-
-"Ja kuitenkaan emme niistä välittäisi..."
-
-
-6.
-
-Mutta juuri samaan aikaan, jolloin mr Britling nuo sanat lausui,
-oli Bosnian Sarajevossa, missä kello osoitti hiukan myöhempää
-hetkeä, tosiaankin, joukko kuiskailevia miehiä, joista eräs piteli
-hermostuneesti hänelle annettua mustaa kääröä ja nyökkäillen ilmaisi
-ymmärtäneensä lausutut tarkat ohjeet, mustaa kääröä, jossa oli
-vaarallisia kemiallisia aineksia ja ovelat sytytyslaitteet, mustaa
-kääröä, jonka määränä oli vihdoin kumota melkein kaikki mr Britlingin
-ja lady Frenshamin maailmankatsomuksen tukipylväät...
-
-
-7.
-
-Kun mr Direck ja mr Britling olivat palanneet Dower Houseen
-luovutettiin ensiksimainittu mrs Britlingin haltuun ja mr Britling
-hävisi ilmaantuakseen vasta illallisaikaan -- Britlingit näet söivät
-illallista myöhäisen päivällisen asemesta. Tullessaan taas näkyviin
-mr Britling ei osoittanut jälkeäkään brittiläisen politiikan ja
-brittiläisen hallitsevan luokan kevytmielisyyden aiheuttamasta
-harmista eikä hän enää miettinyt kaikkea mitä Saksassa tai Intiassa
-saattoi tapahtua...
-
-Hänen ollessaan poissa tieltä, täydensi mr Direck perehtymistään
-Britlingien talouteen. Mrs Britling kuljetti häntä ympäri puutarhassa
-näytellen ruusujansa, ja ruusutarhan perällä olevasta pienestä
-lehtimajasta löytyi miss Corner, joka istui siellä lukemassa. Hän
-näytti hyvin vakavalta ja sievältä siinä kirjaa tutkiessaan. Mr
-Direck pysähtyi hänen eteensä, ja mrs Britling teki samoin. Neiti
-katsoi heihin hymyillen.
-
-"Uusin romaaniko, vai?" kysyi mr Direck herttaisesti.
-
-"Campanellan 'Päivänvaltio'."
-
-"Tosiaanko! Mutta eikö se ole hankalaa luettavaa?"
-
-"Ettehän te ole sitä lukenut", virkkoi miss Corner.
-
-"Joka tapauksessa se on vanha kuiva kirja."
-
-"Teillä ei ole mitään riittävää perustetta liian rohkealle
-otaksumallenne", sanoi neiti, ja mr Direck tunsi, että keskustelu oli
-lopetettava.
-
-"Teillä on erittäin miellyttävä nuori neiti talossanne", sanoi hän
-mrs Britlingille, kun he jatkoivat kävelyään kohti luuvapihaa.
-
-"Hän on miten milloinkin", sanoi mrs Britling. "Ja hän lukee kuin
--- niin, mikä se olikaan? 'Juo kuin vasikka' ja 'syö kuin susi'
-sanotaan."
-
-Pieneltä kentältä he löysivät saksalaisen kotiopettajan, joka pelasi
-badmintonia pikkupoikien kanssa. Hän oli silmälaseilla varustettu
-kömpelöliikkeinen nuorukainen; peli oli pääasiassa epäonnistumista
-ja pisteet laskettiin saksaksi. Varovainen kotiopettaja voitti
-pääasiallisesti nuoremman pojan liiallisen tulisuuden vuoksi:
-innoissaan hän löi pallon aina yli rajan. Mrs Britlingin nähdessään
-pojat heti hyökkäsivät hänen luoksensa huutaen innokkaasti yhteen
-ääneen: "Äiti! Saammeko pukeutua illallista varten?"
-
-Mrs Britling harkitsi asiaa, ilmeisesti ottaen lukuun myöskin mr
-Direckin läsnäolon.
-
-"Me otamme yllemme verhokangasta ja muuta kirjavaa sensijaan
-että vaihtaisimme pukua", selitti hän. "Meillä on jonkinlainen
-naamiaispuvusto. Tahdotteko ottaa osaa?"
-
-Mr Direck oli ihastuksissaan.
-
-Kun päätös oli tehty lähtivät pojat äitinsä mukana suorittamaan
-joitakin erikoisia koristeellisia suunnitelmia, ja mr Direck jäi
-hetkiseksi herra Heinrichin seuraan.
-
-Herra Heinrich ehdotteli pistäytymistä ruusutarhaan, ja mr Direck
-suostui, koska hän ei ollut vielä tutustunut ruusuihin hra Heinrichin
-johdolla. Selvää oli, että jokainen perheenjäsen tulisi ennemmin tai
-myöhemmin luotsaamaan hänet ruusutarhaan.
-
-"Kuinka viihdytte englantilaisessa perheessä?" kysyi mr Direck
-päästäkseen suoraan asiaan. "Amerikkalaisesta on mieltäkiinnittävää
-nähdä näitä englantilaisia oloja ja vielä mielenkiintoisempaa täytyy
-sen olla saksalaiselle."
-
-"Täällä on aivan toisenlaista kuin Pommerissa", sanoi hra Heinrich.
-"Toisissa suhteissa on hupaisempaa, toisissa vähemmän hupaista. Elämä
-täällä on kyllä miellyttävää, mutta se ei ole vakavaa. Milloin
-hyvänsä", jatkoi hra Heinrich, "joku sattuu sanomaan 'tehdään näin'
-tai 'tehdään niin', ja kohta käännetään kaikki ylösalaisin."
-
-"Tullaan ja mennään miten hyväksi nähdään. Ollaan varsin
-ystävällisiä, mutta ei lainkaan kohteliaita. Mr Britling on voinut
-olla poissa kolme, neljä päivää, ja kun minä hänen palattuaan tulen
-tekemään kumarrustani, niin hän menee ohitseni muitta mutkitta tai
-sanoo aivan lyhyesti: 'Päivää, Heinrich'."
-
-"Huvittavatko teitä mr Britlingin teokset?" kysyi mr Direck.
-
-"Siinä meillä on toinen omituinen paikka. Hänen kirjojansa tunnetaan
-Saksassakin. Hänen kirjoitelmiaan painetaan saksalaisiin ja
-itävaltalaisiin aikakauskirjoihin. Häneltä odottaisi jonkinlaista
-arvovaltaista käytöstä. Odottaisi pöydässä keskusteltavan
-filosofisista ja esteettisistä kysymyksistä... Niin ei ole laita. Kun
-kysyn häneltä jotakin, en useinkaan saa vakavaa vastausta. Eilen minä
-kysyin häneltä, hyväksyykö hän Bernard Shaw'n vai eikö. Hän vastasi
-vain -- merkitsin sen muistikirjaani --: 'Oh! Sehän on pelkkää
-pikkelsiä'. Miten se on ymmärrettävä? -- Pelkkää pikkelsiä!"
-
-Nuoren miehen punakoista kasvoista tuijottivat; virkut siniset
-silmät läpi silmälasien mr Direckiin kärkkäinä omaksumaan sen valon,
-mitä viimeksimainittu mahdollisesti saattoi luoda vallitsevaan
-englantilaiseen epämääräisyyteen.
-
-Hän kertoi harjoittavansa kielitieteellisiä opintoja ja
-valmistelevansa tohtorinväitöskirjaa. Hän ei ollut vielä suorittanut
-sotapalvelustaan, hän tutki itäanglisia murteita -- --
-
-"Käyttekö puhuttelemassa kansaa?" kysyi mr Direck.
-
-"En, sitä en tee. Mutta minä kyselen mr Carminelta ja mrs
-Britlingiltä ja pikkupojilta paljonkin. Toisinaan minä vielä puhelen
-puutarhurin kanssa."
-
-Hän kertoi miten hän väitöskirjansa suunnittelisi ja miten tultaisiin
-arvostelemaan, kuinka hän aikoi järjestää sotapalvelusasian ja mitä
-eri asteita pitkin hän säännöllisesti etenisi oppineella uralla,
-joka oli hänen elämänsä päämääränä. Hän tunnusti, ettei kielitiede
-häntä oikein erikoisesti huvittanut, mutta, sanoi hän, "sitä tietä
-minun on mentävä". Niinpä hän oli päättänyt jatkaa sitä uraa elämänsä
-loppuun asti. Hänen varsinaiset, omat harrastuksensa koskivat
-yleismaailmallisen yhteisön muodostumista, Esperantoa, Idoa ja muita
-yleiskieliä ja yrityksiä, joiden tarkoituksena on ihmisiä erottavien
-raja-aitain poistaminen. Mutta kotoinen esivalta ei suosinut
-kosmopoliittisia aatteita, joten hänen täytyi ne hyljätä. "Täällä ei
-esivaltaa näytä olevan olemassakaan", sanoi hän, äänessä kadehtiva
-vivahdus.
-
-Mr Direck pyysi häntä esittämään tuota ajatusta laajemmin.
-
-Hra Heinrich otti mr Britlingin esimerkiksi. Jos mr Britling olisi
-saksalainen, niin hänellä tietysti olisi jonkinlainen arvonimi,
-määrätty yhteiskunnallinen asema, vastuunalaisuutta. Täällä häntä ei
-nimitetty edes herra tohtoriksi. Hän puhui mitä hyväksi näki. Kukaan
-ei häntä palkinnut; kukaan ei häntä nuhdellut. Kun herra Heinrich
-oli kysynyt hänen asemaansa, oliko hän mr Bernard Shaw'n, mr Arnold
-Whiten, mr Garvinin tai jonkun muun kirjailijan ylä- vai alapuolella,
-niin hän teki leikkiä koko asiasta. Täällä ei näyttänyt kenelläkään
-olevan arvonimeä eikä määrättyä asemaa. Lawrence Carmine esimerkiksi
-oli itämaiden tuntija; hän johti erästä lontoolaista laitosta, joka
-piti huolta intialaisista ylioppilaista, hän eli Geheimrath -- --
-
-"Mikä?" kysyi mr Direck.
-
-"Niin, mikä se nyt onkaan -- Essexin kreivikunnanneuvos." Mutta hra
-Heinrichin kertomani mukaan ei kukaan siitä välittänyt. Ja kun mr
-Philbert, eräs hallituksen ministerejä, tuli kutsuihin, niin hän oli
-aivan kuin tavallinen ihminen. Vasta hänen mentyään hra Heinrich sai
-sattumalta tietää, että hän oli ministeri ja "right honourable"...
-
-"Saksassa on kaikki täsmällistä. Jokainen tietää asemansa, jokaisella
-on paperinsa, jokaiselle määrätään mitä hänen tulee tehdä..."
-
-"Mutta", virkkoi mr Direck silmäillen hehkuvia ruusuja, somaa
-lehtimajaa, kasvitarhamaan pitkää punaista aitaa ja kaukaa paistavaa
-viljapeltoa, "näyttäähän tämäkin sangen säännölliseltä".
-
-"Se näyttää ammoin järjestetyltä", sanoi hra Heinrich.
-
-"Ja ikäänkuin noudattelee tapojansa", lisäsi mr Direck samaan
-ajatusjuoneen.
-
-Heidän mietiskelynsä keskeytyivät, kun puutarhaan saapui Teddy,
-sihteeri, ja intialainen nuori herra, hikisinä ja hyvällä tuulella.
-He kertoivat tulevansa "venerannasta". "Tuolla alempana" oli:
-nähtävästi lammikko ja siinä ruuhi, saari ja leikkivenhe. Uinnista ja
-soudusta keskusteltaessa ilmestyi puistosta päin mr Carmine vakavasti
-puhellen mr Britlingin vanhimman pojan kanssa. He olivat kävelleet
-ja jutelleet yhdessä. Ehdoteltiin nelikätistä badmintonia. Pelaajia
-valittaessa mr Direck, ja mr Lawrence Carmine jäivät pois ja lähtivät
-ruusutarhan toiseen päähän katsomaan auringonlaskua. Mr Direck
-käytti tilaisuutta hyväkseen hankkien vahvistuksen otaksumalleen,
-että vanhin poika oli nykyisen mrs Britlingin poikapuoli, ja äkkiä
-heränneen, etäällä kasvavaan esikkoryhmään kohdistuvan ihailun
-nojalla onnistui hänen suunnata kulku ohi lehtimajan, jossa
-iltavalaistuksen täytyi jo alkaa olla hieman liian heikkoa lukevalle
-miss Cornerille.
-
-Miss Corner otettiin mukaan ihailemaan auringonlaskua. Hän jutteli
-mr Carminen kanssa ja osoitti mr Direckin mielestä suurta henkistä
-omaperäisyyttä. Hän sanoi "Päivänkaupungin" muistuttavan niitä
-kaupunkeja, joita poikaset toisinaan rakentelevat leikkihuoneensa
-lattialle. Hän väitti sitä mitä suloisimmaksi pikku kaupungiksi ja
-kertoi muutamia huvittavia yksityiskohtia. Hän kuvaili maalattuja
-seiniä, jotka tekivät Civitas Solis-kaupungissa kulkemisen
-sivistäväksi ja opettavaksi työksi. Hän kysyi mr Carminelta, Intian
-kirjallisuuden tuntijalta, miksi intialaisilla ja kiinalaisilla ei
-ollut mitään utopioja.
-
-Mr Direckin mieleen ei ollut koskaan juolahtanut tiedustella syytä
-intialaisten tai kiinalaisten utopiain puutteeseen, ja mr Carmineakin
-tuon vajavaisuuden toteaminen näytti hämmästyttävän.
-
-"'Alkukannan patriarkaalinen kylä on Intian ja Kiinan Utopia",
-vastasi mr Carmine, sittenkuin kysymystä oli hetkinen harkittu. "Tai
-ainakin se on heidän yhteiskunnallinen ihanteensa. He eivät kaipaa
-mitään utopioja."
-
-"Utopiat syntyivät vasta kaupunkien mukana", sanoi hän, yhä kysymystä
-harkiten. "Ja ensimäiset kaupungit, jotka eivät nimenomaan kuuluneet
-hoveihin ja itsevaltiaitten päämajoihin, syntyivät laivojen
-mukana. Intia ja Kiina kuuluvat varhaisempaan kauteen. Laivat,
-kauppa, häiriöt, ulkomaiset suhteet, epävirallinen kirjallisuus,
-kritiikki -- ja vihdoin tuo ajatus jonkinlaisesta yhteiskunnan
-uudelleenluomisesta..."
-
-
-8.
-
-Sitten mr Direck joutui vanhimman pojan, Hughin huostaan ja ehdotti,
-ennakoiden mitä ei käynyt välttäminen, että mentäisiin kävelemään
-ruusutarhaan. Sinne he siis lähtivät.
-
-"Luetteko utopioja?" tiedusteli mr Direck, englantilaiseen tapaan
-jättäen johdannon pois.
-
-"_Tietysti!_" vastasi Hugh tullen heti tuttavalliseksi ja puheliaaksi.
-
-"Me luemme niitä kaikin", selitti hän. "Englannissa kaikki puhuvat
-muutoksista, mutta koskaan ei mitään uudistusta tapahdu."
-
-"Minä tapasin miss Cornerin lukemassa -- mikä se nyt olikaan?
-Päivänkansaa? -- jotakin vanhaa italialaista teosta."
-
-"Campanellaa", sanoi Hugh, ilmaisematta mitään miss Corneriin
-kohdistuvaa mielenkiintoa. "Englannissa ei muutu mikään, sillä ne,
-jotka haluavat jotakin uudistaa, muuttavat mieltänsä ennenkuin
-ehtivät muuttaa muuta. Minä olen ollut viimeisen puoli vuotta
-Lontoossa juttelemassa. Taideopinnoiksi sitä kutsutaan. Sitä ennen
-opiskelin luonnontieteitä ja siihen työhön aion jälleen ryhtyä.
-Eikö teidänkin mielestänne luonnontieteissä ole jotakin -- jotakin
-vakavampaa kuin missään muussa?"
-
-Mr Direck arveli inhimillisen luonnon moraalisten totuuksien olevan
-luonnontieteitä vanhempia, ja syntyi eräs noita jokapäiväisessä
-elämässä tavallisia keskusteluja, joissa lähdetään erilaisilta,
-epätäydellisesti määritellyiltä näkökannoilta ja jotka eivät
-johda tulokseen, vaan sammuvat itsestään. Hugh vaikutti häneen
-vapautuneemmalta kuin yksikään hänen tuntemistaan samanikäisistä
-amerikkalaisista ylioppilaista -- mutta kysymyksessä ei tarvinnut
-olla minkään kansallisen eroavaisuuden; se oli kenties vain isän
-perintöä. Hän näytti lukeneen enemmän ja itsenäisemmin ja olevan
-hitaampi toimimaan. Lisäksi hän oli melkoisesti pidättyvämpi ja
-hillitympi.
-
-Ennenkuin mr Direck ehti ryhtyä lähemmin tiedustelemaan nuorukaisen
-töitä ja tulevaisuudensuunnitelmia, oli viimeksimainittu kääntänyt
-keskustelun Amerikan oloihin. Hänen teki tavattomasti mieli päästä
-näkemään Amerikkaa. "Isäukko sanoo jossakin kirjassaan, että me
-täällä _olemme_ jotakin, te siellä sitävastoin parhaillaan _tulette_
-joksikin. Täytyy olla suunnattoman innostuttavaa, kun tietää oman
-maansa olevan juuri muodostumassa..."
-
-Mr Direck piti tuota mielenkiintoisena näkökohtana. "Me täällä
-emme ajattelekaan korjata mitään, ennenkuin on selvä luhistuminen
-käsissä", huomautti nuorukainen. "Ja silloinkin me vain pönkitämme."
-
-Hänen sanansa tuntuivat virtaavan jonkinlaisesta uutterasta
-sisäisestä ajatusmyllystä. Tätä ennen mr Direck oli taipunut
-luulemaan tuota vaiteliasta, tarkkaavaa nuorukaista, joka
-käyskeli kädet taskussa ja hiukan kumarassa, araksi ja henkisesti
-kypsymättömäksi pojaksi. Mutta hänen päässään olikin ilmeisesti työ
-täydessä käynnissä...
-
-"Miss Corner", alkoi mr Direck, tarttuen ensimäiseen tarjoutuvaan
-puheenaiheeseen. Mutta sitten hän muisti jo viisi minuuttia sitten
-sanoneensa saman asian.
-
-"Mitä taidelajia", kysyi hän, "te nyt tutkitte Lontoossa
-ollessanne?..."
-
-Ennenkuin kysymys ehti ollenkaan riittävästi vastatuksi, ilmestyivät
-molemmat pikkupojat puutarhaan ajaen kaikki "pukeutumaan" illallista
-varten. Sihteeri, Teddy, tuli isällisen avuliaana valitsemaan verhoja
-mr Direckille.
-
-
-9.
-
-Mr Direck omisti täyden huomionsa tälle pukeutumisasialle, sillä
-hänellä ei ollut vähäisintäkään aikomusta esiintyä naurettavana
-miss Cornerin silmissä. Teddy toi hänen huoneeseensa kantamuksen,
-vaatekappaleita, joiden hän arveli sopivan.
-
-"Mitä minä tulen esittämään?" kysäisi mr Direck.
-
-"Meillä ei ole mitään erikoisia pukuja", vastasi Teddy. "Me vain
-puemme yllemme kirjavinta mitä käsiimme sattuu. Eihän siitä pukua
-synny, se on futurismia."
-
-"Niin, mitäpä syytä olisikaan?" sanoi mr Direck, jota aate suuresti
-viehätti. "Miksipä olisimme aina menneihin aikakausiin ja muoteihin
-kytkettyinä?"
-
-Hän hylkäsi erään verraten mefistomaisen, tulipunaisen puvun ja
-samoin erään ryövärityylisen sommitelman, joka nähtävästi oli tehty
-alkuaan mr Britlingille kuuluneesta vaatekappaleesta, ja hetkisen
-epäröityään hän päätti valita silkkiset mustat sukkahousut. Hänen ei
-tarvinnut hävetä sääriänsä. Täytteeksi hän koetteli useitakin Dower
-Housen pukuvarastoon kuuluvia loistavia kappaleita valiten vihdoin,
-hetkisen katseltuaan erästä purppuraista kultakirjovaatetta, ison
-neliskulmaisen silkkihuivin, jossa nähtiin kultafasaaneja muiden
-suurenmoisten ornamenttien ohella; sen hän heitti toogan tapaan
-ohuen silkki-ihokkaansa päälle -- Teddy oli vaatinut häntä jättämään
-pois paidan "jos kerran tanssia aiotte" -- ja kiinnitti sen isolla,
-viheriän lasin koristamalla rintaneulalla. Tämän komeuden yli tunsi
-hän päänsä kohoavan jokseenkin arvokkaana. Teddy ehdotteli kapeata,
-viheriää otsarihmaa, ja mr Direck koettikin sitä, mutta hylkäsi sen
-myöhemmin, syvennyttyään asiaan lähemmin peilin edessä. Hän jäi vielä
-suunnittelemaan tämän otsarihman vaikutusta miss Corneriin, kun Teddy
-lähti suorittamaan omia pikku valmistelujaan. Teddyn lähtö antoi
-hänelle tilaisuutta profiilitutkimusten toimeenpanemiseen käyttämällä
-Pystykuvastinta ja niskapeiliä apunaan -- sihteerin läsnäollessa ei
-hänen arkuutensa olisi sallinut sellaiseen peilailuun ryhtymistä.
-Kokonaisvaikutelma oli täysin tyydyttävä.
-
-"Ue-e-I!", virkkoi hän nauraen, "kukapa olisi uskonut?" ja hymyili
-peilikuvalleen itsetietoista amerikkalaista hymyänsä alas lähtiessään.
-
-Seurue parhaillaan kokoontui paneliseinäiseen halliin muodostaen
-asetyleenikynttiläin valossa loistavan näyn tummaa taustaa vasten.
-Mustaan samettiviittaan ja mustiin silkkihousuihin pukeutunut mr
-Britling oli tummin tummista varjoista. Kirkkaimmat ilmestykset
-olivat miss Corner ja hänen sisarensa riikinkukonviheriältä ja
-hopealta hohtavissa puvuissaan, joiden verhoamina heidän notkeat
-ruumiinsa näyttivät käärmemäisiltä. He puhuttelivat saksalaista
-kotiopettajaa, joka oli muuttunut jonkinlaiseksi viheriäksi
-pumpulikasakaksi, kasakaksi, jolla oli silmälasit ja nahkahaarniska.
-Mrs Britling näytti ylhäiseltä ja komealta purppuranvärisessä
-intialaisessa puvussaan, ja hänen poikapuolensa esiintyi sirona
-ja hiljaisena mustaan ja punaiseen puettuna henkilönä. Teddy sai
-aikaan aitoegyptiläisen vaikutelman sotisovassaan, joka oli laadittu
-pesupöytäin takana yleisesti käytetystä kudonnaisesta. Pikkupojat
-mahdottoman laveine housuineen ja voineen olivat ryöväreitä, vyöt
-täynnä paperiveitsiä, leikkipistooleja ja muita aseita. Mr Carmine
-ja hänen nuori suojattinsa olivat saapuneet aitointialaisissa
-puvuissa; seurue sai sen vaikutelman, että mr Carmine oli mullah.
-Tätimäinen jalonenäinen nainen erosi koko tästä kevytmielisestä
-joukkiosta: hän esiintyi mustassa silkkipuvussa kultaisine
-vitjoineen. Hän ei näyttänyt voivan tehdä itseänsä naurettavaksi,
-vaikka hän nyökkäilemällä ja salaperäisesti hymyilemällä
-rohkaisi toisia hulluttelemaan. Oli hänellä sentään punaisia
-nauhoja tukkalaitteissaan. Eräs vieras perhe, johon kuului isä,
-kullankutrinen äiti ja kaksi nuorta tytärtä, oli juuri saapunut ja
-riisui päällysvaatteitaan isännän ja emännän avustamana.
-
-Mitään tämäntapaista mr Direck ei olisi mitenkään voinut otaksua
-Englannissa kokevansa, ja yhtä odottamatonta oli vielä, että
-illallinen katettiin pitkään, kynttiläin valaisemaan liinattomaan
-pöytään. Palvelijoita ei ollut lainkaan läsnä. Tarjoilupöydällä
-oli kylmää lohta, kylmää paistia, leikkauksia, perunasalaattia ja
-monenlaista muuta syötävää sekä joukko olut-, viini- ja viskypulloja.
-Kukin auttoi itseään ja muita parhaansa mukaan. Mr Direck koetti olla
-mahdollisimman huomaavainen mrs Britlingiä ja miss Corneriä kohtaan,
-ja sai puolestaan viimeksimainitulta monta vastapalvelusta.
-
-Kaikki olivat harvinaisen iloisia, ja silmät loistivat. Mr Direckin
-mielestä nuo harvinaisen värikkäät puvut ja tämä molemminpuolinen
-avuliaisuus vaikuttivat ilahduttavasti ja omituisen kiihdyttävästi;
-kaikki tuntuivat tutunomaisemmilta ja välittömämmiltä. Mr
-Britlingissäkin ilmeni rotevaa somuutta, jota mr Direck ei ollut
-aikaisemmin tullut huomanneeksi, ja nuori Britling oli nyt
-kieltämättä komea. Mr Direck unhotti retkensä tarkoituksen ja
-asemansa ja kaiken muunkin tuntien selittämätöntä tyydytystä sen
-johdosta, että hänen kultafasaaninsa sopivat niin hyvin vieressä
-istuvan lämpöisen, hymyilevän neidon hohteluun. "Istukaa mihin
-mielitte", oli mrs Britling sanonut, ja hän oli istunut neidin
-viereen ujostellen julkista mielenkiintonsa ilmaisemista paljoa
-vähemmin kuin tavallisissa vaatteissaan. Ja neidin silmissä oli
-jotain sanoin selittämätöntä ja silti sangen rohkaisevaa, joka
-osoitti hänen keksineen mr Direckin nyt kun viimeksimainittu
-oli vapautunut isänmaallisen newyorkilaisen räätälinsä jäykän
-kulmikkuuskin ikeestä.
-
-Hilpeä juttelu oli käynnissä. Mr Direckin olisi kuitenkin ollut
-vaikea jälkeenpäin muistaa, mistä juteltiin, paitsi että hän onnistui
-jotenkin sieppaamaan sen kallisarvoisen tiedon, että miss Corneriä
-mainittiin Cecilyn ja hänen sisartaan Lettyn nimellä. Sitten jättivät
-naiset vanhan essexiläisen tavan mukaan miespuolisen aineksen
-yksikseen muutamaksi hetkeksi, joiden aikana muka olisi pitänyt
-maljoja maisteltaman, mutta todellisuudessa vain sytytettiin sikareja
-ja savukkeita. Vihdoin lähtivät kaikki illan ruson ja kuutamon
-väikkeissä luuvalle. Mr Britling istuutui nurkkaan pianolan ääreen ja
-alkoi soittaa tuttua tanssisävelmää.
-
-"Tanssitteko?" tiedusteli miss Corner.
-
-"En minä ole koskaan mikään tanssija ollut", vastasi mr Direck. "Mitä
-tanssia tämä on?"
-
-"Mitä hyvänsä. Two-step."
-
-Mr Direck epäröi ja katui liian hyvin vietettyä nuoruuttansa, ja
-samassa Hugh tulla kepsutteli ojennetuin käsin vieden neidin vihurina
-mukaansa.
-
-Hetken aikaa mr Direckistä tuntui, että tuo nuori mies oli jossakin
-määrin tarpeeton...
-
-Mutta tanssi oli hauskaa.
-
-Se ei ollut mitään opittua, kaavamaista karkeloimista, vaan
-omaehtoista mr Britlingin kirvoitteleman ilahtelevan amerikkalaisen
-musiikin ilmaisemista. Kunhan pysyi tahdissa, sai muuten menetellä
-niinkuin hyväksi näki. Kenellä oli toveri, se piti häntä kädestä
-tai tanssi irrallaan, syöksyi pitkän lattian päästä toiseen tai
-seuraili ja väisteli toisia pareja mitä epävirallisimmalla tavalla.
-Ketään ei kielletty tanssimasta yksin. Teddy esimerkiksi tanssi yksin
-kehitelläkseen eräitä aivoissaan itäviä egyptiläisiä liikuntatapoja.
-Esteettömästi sopisi tarttua toistensa käsiin ja tanssia yhdessä
-hilpeä "pitkätanssi"...
-
-Mr Direckin katseen alinomaisena esineenä oli Cissie ja hänen
-kavaljeerinsa. He tanssivat erinomaisen hyvin; he näyttivät pitävän
-toisistaan ja ymmärtävän toisiansa. Olihan aivan luonnollistakin,
-että heidänlaisensa nuoret ihmiset, joilla oli tilaisuutta olla usein
-yksissä, kiintyivät toisiinsa... Mutta neiti oli sentään kolmea,
-neljää vuotta vanhempi.
-
-Uskomattomalta tuntui sittenkin, ettei poika ollut häneen
-rakastunut...
-
-Tuntui uskomattomalta, ettei kuka hyvänsä ollut häneen rakastunut...
-
-Sitten mr Direck huomasi, että Cissie tarkasteli yli kavaljeerinsa
-olan Teddyn liikehtimisiä. Todellisella kiintymyksellä ja ihailulla...
-
-Mutta sitten lankesi hänen virkistävä katseensa mr Direckin osalle,
-ja jäljessä tuli pienoinen hymy. Hän ei ollut unhottanut.
-
-Musiikki lakkasi äkkiä, ja kaikki heiluvat ja pyörivät olennot
-pysähtyivät kävellen levittämään loistoansa.
-
-"Eihän se ole vaikeata ollenkaan?" kysyi miss Corner hehkuvan
-onnellisena.
-
-"Ei teille ainakaan", vastasi mr Direck.
-
-"Minä en voi käsittää, että olisi olemassa amerikkalainen, joka
-ei tanssi two-stepiä. Seuraavalla kerralla te tulette kanssani.
-Kuulkaahan! Se on 'Indianassa tuolla'... ah, tiesinhän minä, että te
-osaatte."
-
-Mr Direck ymmärsi nyt itsekin osaavansa, ja he lähtivät tanssiin
-pitäen toisiaan käsistä lähinnä luistelijoiden tapaan.
-
-"Kautta kunniani!" sanoi mr Direck. "Ajatella, että minäkin tanssin."
-
-Enempää hän ei sanonutkaan, sillä hän alkoi hengästyä.
-
-Tanssiminen miellytti häntä, ja hän teki toisen yrityksen vieraan
-neidin keralla, joka tanssi jäykänlaisesti. Sitten otti Teddy
-hoitaakseen pianolaa, ja mr Direck sai ihmeekseen nähdä kuinka
-etevä englantilainen ajattelija mustan sametin häilähdellessä ja
-liikutellen sääriänsä uskomattoman vikkelästi suoritti vieraan rouvan
-kanssa apashitanssin, johon mr Lawrence Carmine äkkiä yhtyi.
-
-"Saksassa", sanoi hra Heinrich, "ei tanssita tällä tavalla. Sitä ei
-pidettäisi soveliaana. Mutta hauskaa se on."
-
-Sitten tuli valssi. Hra Heinrich kumarsi vieraalle rouvalle, vei
-häntä kolme kierrosta ja jätti hänet täsmälleen samaan paikkaan
-josta oli lähdetty. Nuori hindulainen (jota ei saanut kutsua
-"värilliseksi") valssasi sujuvasti Cecilyn keralla. Mr Direck yritti
-katsella tuota ruskean ja valkoisen yhdistelmää suvaitsevaiselta
-eurooppalaiselta näkökannalta. Mutta niin pian kuin mahdollista hän
-pelasti neidon asialaisuuden pauloista ja tanssi hänen kanssaan,
-tanssipa vielä uudelleenkin hänen kanssaan.
-
-"Tulkaa kuutamoa katsomaan", huusi mr Britling.
-
-Pian sen jälkeen mr Direck havaitsi käyskelevänsä ruusutarhassa
-Cecilyn vierellä. Kuunvalo hyväili somia kasvoja, ja valkoisessa,
-välkkyvässä puvussaan oli koko neito pelkkää kuudanhohtoa. Ellei mr
-Direck tätä ennen ollut häneen rakastunut, niin nyt hän oli ihan
-varmasti. Mamie Nelson, jonka oikukas ilkeämielisyys oli pistävänä
-okaana vaivannut hänen sydäntään Massachusettsista hamaan tänne asti,
-siirtyi äkisti vanhan-ajan historiaan.
-
-Polttava kaunopuheisuuden halu syttyi mr Direckin sielussa, halu,
-joka oli niin ankara, ettei mikään ajateltavissa oleva lauseparsi
-tuntunut voivan sitä vaimentaa. Siispä hän vaikeni. Ja Cecily vaikeni
-hänkin. Kirkkaassa, suloisessa ilmassa, jota he hengittivät, tuntui
-vieno ruusuntuoksu.
-
-Mr Direck oli äärettömän juhlallisella mielellä, ikäänkuin tumma
-valtameri avaruuden laajan kannen alla, ja hänen olemuksensa joka
-säie tuntui värähtelevän -- niinkuin kuutamo vesillä väreilee. Hän
-tunsi samalla kertaa ääretöntä tyyneyttä ja rajatonta tarmoa...
-
-Silloin alkoi cake-walkia rimputtava pianola hävyttömästi kutsua...
-
-"Mennään takaisin tanssimaan!" huudahti Cecily aivankuin taiasta
-vapautuneena. Ja mr Direck sieppasi pakenevan kappaleen kaikesta
-sanomatta jääneestä huomauttamalla: "Minä en koskaan unohda tätä
-iltaa."
-
-Cecily ei näyttänyt kuulevan. He tanssivat jälleen toistensa kanssa.
-Sitten mr Direck tanssi vieraan rouvan kanssa, jonka nimestä hänellä
-ei ollut aavistustakaan. Ja sitten hän tanssi mrs Britlingin kanssa,
-ja sitten hän tanssi Lettyn kanssa. Ja sitten hänestä oli aika hakea
-jälleen miss Cecilyä.
-
-Näin kului hilpeä ehtoo, kunnes ei ollut enempää kuin neljännestunti
-sunnuntaiaamuun. Mrs Britling tuli yrittämään hillitä pianolaa.
-
-"Vielä yksi tanssi!" huusi Cissie Corner.
-
-"Vielä yksi tanssi!" huusi Letty.
-
-"Vielä tanssi", kannatti mr Direck. Mutta sen jälkeen ilon _täytyi_
-loppua.
-
-Teddy ja pojat sammuttivat nopeasti kynttilät ja järjestelivät
-paikkoja, kaksi ohjaajaa ilmestyi keittiön suunnalta ajamaan mr
-Lawrence Carminen vaunun ja vieraan perheen vaunun pääovelle, ja
-kaikki kulkivat iloisina kuutamossa suurten puiden alitse rakennuksen
-edustalle. Mr Direck näki lastenvaunut -- nuo salaperäiset vaunut --
-oven takana piilossa odottelemassa.
-
-Vieras perhe ja mr Carmine hindulaisineen lähtivät. "Tulkaa hockeytä
-pelaamaan!" huusi mr Britling kummankin lähtevän vaunun jälkeen, ja
-kuului mr Carminen loittoneva vastaus: "Minä tuon kolme mukanani!"
-
-Illan kuluessa hankkimansa tottumuksen voimasta mr Direck haeskeli
-miss Cissie Corneriä, mutta ei löytänyt häntä mistään. Mutta sitten
-kadonnut äkkiä näkyi astelemassa portaita alaspäin salamyhkäinen
-lapsukainen sylissään. Hän varoitti sormellaan ja katsoi sitten
-nukkuvaa taakkaansa. Hän oli kuin hopeinen madonna. Ja mr Direck
-muisti, ettei hän vieläkään ollut selvillä tuon lapsukaisen suhteen...
-
-Teddy ilmaantui puettuna tavallisiin vaatteisiinsa ja otti
-lapsenvaunut huostaansa. Cecily peitteli pienokaista suurella
-huolella osoittaen rajattoman äidillistä hellyyttä. Letty oli
-vaatteita vaihtamassa; nyt hän tulija sanoi iloisesti hyvää yötä
-välittämättä lapsesta vähääkään. Teddy lähti bigamiseen tapaan,
-lykäten lapsenvaunuja sisarusten välissä, ja häipyi kuutamon
-hämärään. Hyvää yötä kaikui ristiin rastiin. Mr Direckin uteliaisuus
-ahdistui ankaran jännittävään kohtaan...
-
-Mr Britlingin piirin täytyi luonnollisesti olla varsin
-"edistynyttä"...
-
-
-10.
-
-Mr Direck havaitsi jättäneensä seurueen muut jäsenet ja joutuneensa
-mr Britlingin kanssa pieneen vierashuoneeseen, jossa näkyi
-tarjottimella joitakin laseja, sifoneja ja viskykarahvi...
-
-"Merkillinen asia", sanoi mr Direck, "että minä tunnen itseni
-Englannissa halukkaammaksi nauttimaan kiihoitusaineita ja ettei
-minulla enää ole kotoista jääveden kaipuuta. Sen täytyy johtua ilman
-suuremmasta kosteudesta. Tuntee itsensä kuivemmaksi ja veltommaksi.
-Ei vaivaa jano, mutta jotakin tarvitsee hiukan virkistyäkseen.
-Kiitos. Riittää."
-
-Mr Britling ojensi hänelle viskylasin.
-
-Mr Britling asettui nojatuoliin takan ääreen ja heitti jalkansa
-huolettomasti käsinojan yli. Mustassa samettiviitassaan ja lakissaan
-ja mustissa silkkihousuissaan hän muistutti jotakin palvelushenkilöä,
-esim. hovimiestä jossakin ritarinäytelmässä. "Minä pidän tätä
-lauantaitanssia ja -sätkyttelyä ihmeen terveellisenä", sanoi hän.
-"Sitä ja sunnuntaihockeyta. Kun uusi viikko alkaa, on pää selvä ja
-terävä. Perjantai on aina minun huonoin työpäiväni."
-
-Mr Direck nojasi pöytää vasten, yhä kultaisten fasaaniensa
-koristamana, ja hyväksyi esitetyn mielipiteen.
-
-"Teidän nuorisonne tanssii ilolla ja riemulla", sanoi hän.
-
-"Me tanssimme kaikin mielellämme", vastasi mr Britling.
-
-"Entä miss Corner", sanoi mr Direck, "hän kai on, vai kuinka, tuon
-miellyttävän nuoren rouvan sisar, ja rouva kai on naimisissa -- vai
-onko hän naimisissa? -- tuon nuoren miehen kanssa, jota te nimitätte
-Teddyksi?"
-
-"Minun olisi pitänyt tehdä selkoa noista nuorista. Ne ovat sitä
-lajia väkeä, jota täällä nykyään tuotetaan aivan suunnattomia
-määriä. He vastaavat tavallaan Venäjän intelligentsijaa, vastuutonta
-keskiluokkaa, jolla on aatteita. Teddy, nähkääs, on minun sihteerini.
-Hän on muistaakseni jonkin kilburnilaisen asianajajan poika.
-_Times'in_ Datcher häntä minulle suositteli. Hän tuli ja vuokrasi
-aluksi pari kalustettua huonetta naapuritalosta. Sitten ilmestyi
-yht'äkkiä tuo nuori nainen."
-
-"Miss Cornerin sisar?"
-
-"Hänpä juuri. Kyläkunta hiukan pahastui. Huoneiden vuokraaja tuli
-puhumaan kanssani yksityisesti. Teddy on hyvin arkatuntoinen, kun
-on kysymyksessä hänen persoonallinen riippumattomuutensa, hän pitää
-jokaista selityksenpyyntöä loukkauksena ja oli luultavasti sanonut
-vanhalle emännälle vain tällä lailla: 'Tämä on Letty -- alkaa asua
-luonani.' Minä tiedustelin asiaa häneltä hyvin varoen. 'Ahaa',
-virkkoi hän ikäänkuin olisi jonkin vähäpätöisen seikan unohtanut.
-'Niin, minä menin naimisiin joululoman aikana. Saanko esitellä hänet
-mrs Britlingille?' Me saimme heidät muuttamaan erääseen vuokraamaamme
-huvilaan. Rouva on erään colchesterilaisen sanomalehtimiehen ja
-kirjanpainajan tytär. Tuskin jouduitte puheisiin hänen kanssaan."
-
-"Enemmän minä puhelin hänen sisarensa kanssa."
-
-"No niin, he ovat aatteellista väkeä kumpainenkin. He ovat sangen
-sivistyneitä sikäli että he todellakin ajattelevat itsenäisesti.
-Melkein intohimoisen itsenäisesti. Kuten Teddykin. Ellei hän usko
-ajatusta oikein omakseen, niin hän aikaa alusta ja ajattelee toisin
-tavoin. Sisar on opettajatar ja aikoo hankkia maisterinarvon Lontoon
-yliopistossa. Samalla hän osoittaa sukupuolensa heikkouksia."
-
-"Nimittäin -- --?" kysyi mr Direck säikähtyneenä.
-
-"Hän käyttää liian paljon aikaansa talousaskareihin ja sisarensa
-lapsen hoitamiseen."
-
-"Hän on tosiaankin erittäin mieltäkiinnittävä ja ihastuttava nuori
-nainen", sanoi mr Direck. "Hänessä on vapautuneisuutta, joka
-muistuttaa Lännen opiskelevia naisia -- ja jotakin muuta, mikä ei ole
-ensinkään amerikkalaista."
-
-Mr Britling seuraili omain ajatustensa juoksua.
-
-"Minun talossani on muutamia huvittavia vastakohtia", sanoi hän.
-"Lienettekö puhutellut meidän saksalaistamme?
-
-"Hän kyselee alinomaa. Ja vastasipa hänelle mitä vanhaa rihkamaa
-tahansa, hän menee yläkertaan huoneeseensa kirjoittamaan sen
-muistiin. Jälkeenpäin hän kysyy suunnilleen samaa asiaa saadakseen
-ihmetellä vastauksien erilaisuutta. Hän katselee koko maailmaa
-sääntöperäisen epäilevästi. Hän tahtoo luokitella ja määritellä
-maailmansa. Hän vainuaa aivan oikein siinä piilevän taipumusta
-epäsäännöllisyyteen ja epäjohdonmukaisuuteen. Hän ja Teddy ovat
-mitä ihmeellisimpiä vastakohtia, sillä viimemainitun luottamus
-olevaiseen on likellä hävyttömyyden rajoja. Teddyssä meidän
-kansallinen huolettomuutemme saavuttaa tuhmanrohkean laajuuden.
-Hän saattaisi varsin hyvin jättää kellonsa keskelle Claveringsin
-puistoa ja kuukauden päästä, kun sattuu tarvitsemaan ajanmittaajaa,
-luulla voivansa käväistä sen sieltä hakemassa -- ajatellen ehkä
-oravan sitä uskollisesti vartioineen. Hän on itse melkein kuin orava
--- kokoamisvaisto vain puuttuu. Hän ei kykene kysymään mitään;
-hän on aivan varma, että kaikki kuitenkin on hyvin. Hän pitäisi
-kysymistä jonkinlaisena epäluottamuksen ilmauksena -- jonkinlaisena
-epäkohteliaisuutena. Saksalaiseni sitävastoin, jos olette
-huomannut, on tavallisesti vakavan ja huolestuneen näköinen. Hän
-kerää vaikutelmiaan kuten omantunnontarkka junailija matkalippuja.
-Oletteko nähnyt, kuinka erinomaisesti pianolarullani ovat numeroidut
-ja luetteloidut. Hän sen on tehnyt. Hän ryhtyi siihen heti tänne
-saavuttuaan, aivan kuin hyvä kissa kohta taloon tultuaan alkaa tappaa
-hiiriä. Sitä ennen oli pianolamusiikkimme yhtenä kaaoksena. Otettiin
-mitä käteen sattui.
-
-"Ja hän on saksalaisen _näköinenkin_", sanoi mr Britling.
-
-"Epäilemättä", myönsi mr Direck.
-
-"Hänellä on hyvä iho, jokseenkin täyteläinen ruumiinmuoto,
-miellyttävä luonnonlaatu, mutta sitäpaitsi lyhyeksi leikattu
-tukka, joka on melkein kuin ajeltu, kömpelyys, silmälasit -- nämä
-ovat seikkoja, jotka on häneen ulkoapäin istutettu. Samoin hänen
-käytöksensä. Ja ajatustapansa. Ja huolestuneisuutensa. Tänne
-saapuessaan hän oli tosiaankin nähtävä. Hänellä oli ylioppilaslakki
-päässä, reppu selässä ja viulu mukanansa; olisi luullut, että mies
-oli leikattu jostakin kuvakirjasta. Ei kukaan uskaltaisi painaa niin
-saksalaista saksalaista mihinkään kirjaan. Jos nuori ranskalainen,
-nuori italialainen tai nuori venäläinen tänne tullessaan ehkä
-näyttävätkin vierailta, ei heissä kuitenkaan ole sellaista
-erikoista kansallista leimaa kuin saksalaisessa. Hän ei ole ilmetty
-ranskalainen, italialainen tai venäläinen. Muut kansat eivät ole
-tehtyjä; heitä ei ole valmistettu eikä luotu, vaan he kehittyvät --
-tuhansien selittämättömien syiden varassa. Saksalaisissa johtava
-tahto viettää voittojansa. Minun täytyi tässä eräänä päivänä
-huomauttaa, että poikani saksaa puhuessaan huusivat. 'Niin, mutta
-saksaa puhuessa _täytyy_ huutaa', sanoi hra Heinrich. 'Niin sitä
-kouluissa opetetaan.' ja totta se onkin. Heitä opetetaan huutamaan
-ja työntämään rinta ulos Samoinkuin heitä opetetaan lukemaan
-ilmoitustauluja ja ajattelemaan politiikkaa. Heidän kylkiluunsakaan
-eivät ole heidän omiaan. Meidän hra Heinrich ajattelee verraten
-vapaasti. Hän kysyi minulta eräänä päivänä: 'Miksi minä oikeastaan
-rupesin kielitiedettä opiskelemaan? Mutta', lisäsi hän miettien,
-'sitä tietä minun on meneminen.'"
-
-Mr Britling näytti lopettaneen, mutta juuri kun mr Direck suunnitteli
-keskustelun johtamista takaisin miss Corneriin Teddyn välityksellä
-hän vaipui syvemmälle tuoliinsa, mietti ja alkoi jälleen.
-
-"Heinrichin huolekkuuden ja Teddyn huolettomuuden välinen vastakohta
-on luullakseni lähemmin tarkastettuna kaikkein oleellisimpia.
-Se koskee kaikkea. Se ilmenee kasvatuksessa, valtiotaidossa ja
-moraalissa. Joko tuottavuus tai vastaanottavaisuus. Ne ovat näissä
-kysymyksissä alinomaisina äärimäisyyksinä. Kultainen tie lienee
-tässä, kuten aina, keskitie. Luullakseni täytyy omaksua ja tehdä
-siitä sitten minkä voi... Oletteko olionkaan puhutellut vanhinta
-poikaani?"
-
-"Hän on todella mieltäkiinnittävä nuorukainen", vastasi mr Direck.
-"Uskallan väittää, että hänessä piilee paljon. Lyhyt keskustelumme
-teki minuun erinomaisen vaikutuksen."
-
-"Niin, siinä on yksi vaikeuksistani", sanoi mr Britling.
-
-Mr Direck odotti jotakin lähempää selitystä tähän äkilliseen
-siirryntään.
-
-"Teidän elämässänne ei ole vaikeuksia vielä ollut. Odottakaahan,
-kunnes joudutte isäksi. Se leikkaa luita myöten. Saatte
-käsiteltäväksenne maailman herkimmän olion, nuoren sukulaismielen.
-Tunnette vastuunalaisuutta, tiedätte olevanne siitä vastuussa. Ja
-kadotatte kosketuskohdat, ette pääsekään siihen käsiksi. Nykyään me
-olemme luopuneet vanhasta käsityksestä, jonka mukaan isyys lepää
-jumalallisen oikeuden varassa -- ja mitään uutta käsitystä ei ole
-muodostunut. Minä olen koettanut välttää sortohallitusta, käskijän,
-kotityrannin ominaisuuksia, kun olen tuota poikaa kasvattanut --
-ja tuloksena on, että hän kulkee omia teitään... Minä en pyydä
-häntä hallita. Minä olin toivonut saavani neuvoa. Mutta, nähkääs,
-hän haluaa vain yhtä: että minä antaisin hänelle arvoa ja uskoisin
-hänen kykyihinsä. Liian yksipuolisesti. Kun asiat onnistuvat, saan
-minä niistä tiedon. Kun hänen maailmansa pimenee, silloin hän salaa
-minulta huolensa. Juuri silloin, kun minä hartaimmin tahtoisin olla
-hänen apunaan... Jotakin on tekeillä nyt, jotakin -- kenties hyvinkin
-vakavaa. Minä tunnen, että hän haluaisi puhua minulle. Ja siinä sitä
-ollaan: minä näytän olevan viimeinen henkilö, jonka kuullen hän voi
-tunnustaa nöyryyttäviä harha-askelia, heikkouksia... Jotakin, jolle
-minä vain nauraisin, sanoen: 'Se on veressä meillä kaikilla, poika
-kulta. Katsokaamme, mitä voimme tehdä asian auttamiseksi'..."
-
-Hän vaikeni, mutta alkoi kohta uudelleen; se seikka että puhetoveri
-oli vieras ja pian pois lähtevä teki hänet vapaammaksi kuin mitä hän
-ehkä olisi ollut tutummassa seurassa.
-
-"Toisinaan minä melkein pelkään kaikkea tuota tuntematonta,
-mikä piilee poikani mielessä. Minä en tiedä mitään hänen
-uskonnollisuudestaan. Hän on minun poikani ja hänellä täytyy
-siis olla uskonnollista taipumusta. Minä en tiedä mitään hänen
-mielipiteistään tai kokemuksistaan mitä tulee toiseen sukupuoleen ja
-koko siihen osaan elämää. En tiedä mitä hän pitää kauniina, mitä ei.
-Toisinaan voin arvata, kun hän vahingossa ilmaisee itseänsä, mutta
-siinä onkin kaikki... Nähkääs, te ette todella tiedä mitä rakkaus
-merkitsee, ennenkuin teillä on lapsia. Me emme rakasta naista. Se on
-ihan varmaa! Me annamme ja otamme; se on kaupantekoa. Meillä saattaa
-olla pelottavia intohimoja ja odotuksia ja valtavia pyyteitä. Sehän
-on tavallansa kuten olla pitääkin. Mutta lasten rakastaminen on
-erinomaista hellyyttä: se särkee sydämen. Se on Jumalalta. Öisin minä
-makaan valveilla ojentaen pimeässä käsivarsiani tuota poikaa kohti --
-joka ei aavistakaan -- kunnes hänellä itsellään on poikia..."
-
-Hän teki jälleen äkkinäisen käänteen.
-
-"Tässä suhteessa me englantilaiset olemme väärällä ladulla.
-Preussilainen kunnioittaa ja pelkää isäänsä, ja kunnioittaa
-esivaltaa, on kuuliainen, tottelee, ja -- _hänen isänsä voi vaikuttaa
-häneen_. Minä päätin puolestani alunpitäen: ei, mitä tapahtuneekin,
-minä en anasta Jumalan sijaa. Minä en halua olla lasteni ylimäinen
-pappi. He saavat kasvaa ja minä kasvan heidän ohellaan heitä auttaen
-sensijaan että heitä sortaisin ja heidän elämäänsä sumentaisin. He
-kasvavat enemmän. Mutta he myöskin rikkovat enemmän. Kasvatus ei näin
-muodoin ole kurinpitoa, siitä tulee koe..."
-
-"Se on aivan totta", virkkoi mr Direck, jonka mielestä nyt oli aika
-jotakin sanoa. "Ja tämä pulma koski Amerikkaa kenties enemmänkin
-kuin Englantia. Vaikka minulla ei olekaan teidän isänä hankkimianne
-kokemuksia... ymmärrän sentään varsin hyvin, että poikanne on omiansa
-vakavasti huolestuttamaan."
-
-"Vanha elämänmuoto oli järjestelmöity. Siinä suhteessa Saksa
-on Euroopan vanhanaikaisimpia valtioita. Se on palaamista
-heimokuntaoloihin. Se on atavismia... Luonteiden kurinpidollinen
-muodostelu ja järjestely pakottavan arvovallan nojalla edellyttää
-lopullisiin tuloksiin pääsyä yleisessä elämänkatsomuksessa. Se
-edellyttää ennakolta vahvistettua päämäärää. Heinrichilla on
-varma päämääränsä, kieliprofessorin virka tai jokin sellainen
-Saksan koneiston hammasrattaana. Tällä taas on varma päämääränsä
-Saksan kansallisessa tehostamisessa. Meillä täällä ei ole mitään
-sellaisia vakaumuksia. Me tiedämme, että lopulliset päämäärät ovat
-yhä saavuttamatta, ja olemme senvuoksi vaikutuksille alttiita,
-suvaitsevia ja vastaanottavia enemmän kuin itsekylläisiä...
-Ymmärrättehän, että järjestelmöiminen, johon sisältyy lopullisuuden
-vaatimus, on kuolemaa. Se on meidän mielipiteemme. Mutta ei
-saksalaisten. Minkä organisoit, sen tapat. Organisoitu moraali
-tai organisoitu uskonto tai organisoitu ajattelu ovat kuollutta
-moraalia, kuollutta uskontoa ja kuollutta ajattelua. Joku määrä
-järjestelmöintiä täytyy sittenkin olla. Järjestelmöiminen on kuin
-eläinten teurastamista. Ellei osaa tapeta, niin karja menee pilalle.
-Mutta kaikkia ei saa tappaa, jos mieli karjan säilyä. Tappamattomat
-muodostavat karjan ja takaavat jatkumisen; organisoimaton elämä
-on elämän todellinen puoli. Elämän todellisuus on seikkailua,
-vaan ei totunnaisuutta. Mikä ei ole seikkailua, ei ole elämää. Se
-mikä voidaan järjestellä, voidaan koneellistaa. Mutta papit ja
-koulumestarit ja byrokraatit ottavat elämän haltuunsa yrittäen
-muuttaa sen _pelkiksi_ säännöiksi, _pelkiksi_ luetteloiksi,
-järjestelmiksi ja määräyksiksi... Vanhemmat ja vanhempain rakkaus
-vaikuttaa samaan suuntaan. On kyllä hyvä kokeilla omaan laskuunsa,
-mutta kun näkee omien rakkaittensa nuorina ja kokemattomina ja
-kaikenlaiseen jalomieliseen ymmärtämättömyyteen valmiina vaeltavan
-kapeata porraspuuta tai syöksyvän pimeihin tiheikköihin, niin jo
-haluaisi ympäröidä heidät lailla ja ohjeilla ja asettaa kaikkialle
-heidän näkyviinsä tauluja, joihin on kirjoitettu _Verboten_..."
-
-"Amerikassa me tietysti panemme aika paljon painoa nuorison
-itseluottamukseen", sanoi mr Direck.
-
-"Samoin me. Se on veressä meillä kuten teilläkin. Englantilaista ja
-irlantilaista yllyttää synnynnäinen vaisto suhtautumaan epäillen
-hallitseviin ja toimimaan omalla vastuullansa... Ja venäläisissä,
-päättäen heidän romaaneistaan, on samaa taipumusta... Mutta kun tänne
-tulee nuori preussilainen, niin hän on ihme meidän silmissämme.
-Hän todellakin uskoo lakiin. Hän tottelee _mielellään_. Meistä tuo
-tuntuu pilanteolta. Ihmeellistä, miten vieraita nuo saksalaiset ovat
--- koko muulle maailmalle. Tottelevaisuutensa vuoksi. Raapaiskaa
-ryssää, niin tulee tataari näkyviin. Kasvattakaa venäläistä,
-amerikkalaista, englantilaista, irlantilaista, ranskalaista tai
-mitä pohjoiseurooppalaista tahansa paitsi saksalaista, niin saatte
-anarkistin, toisin sanoen henkilön, joka uneksii järjestelmätöntä
-järjestystä -- jotakin organisoimisen yläpuolella olevaa...
-
-"Kello on yksi", sanoi mr Britling äkkiä, havaitessaan väsymyksen
-vivahteen kuuntelijansa kasvoissa ja älytessään ajatusten vieneen
-häntä liian etäälle. "Ja sunnuntai. Mennään nukkumaan."
-
-
-11.
-
-Mr Britling ei saanut kohta unta. Hänen mielensä oli kiihoittunut
-liikaa kuluneen päivän monista uusista vaikutelmista ja niiden
-esiinhoukuttelemista vertauskohdista. Sekasortoinen näytelmä
-ryhmittyi kokonaisuudessaan aivan luontevasti ja aivan ilman
-loogillista juonta -- kuten kokemuksesta tietää jokainen, joka kerran
-on ollut nuori -- Cecily Cornerin vaiheelle.
-
-Hän kuului tauluun ja kohta hänestä tuli ikäänkuin keskeinen hahmo,
-ikäänkuin Englannin kvintessenssi. Siinä hän oli, sama tyyppi, samaa
-verta, lukemattomaan Massachusettsilaisten sukujen perikuva, samaa
-ainesta kerrassaan, ja kuitenkin hän oli erilainen...
-
-Hetkisen hänen ajatuksensa harhailivat tuloksettomasti soman korvan
-ja posken tienoilla, ja sopii epäillä, oliko noihin yksityiskohtiin
-kohdistuva mielenkiinto täysin kansainvälistä...
-
-Sitten hän tapasi itsensä esittämässä erästä näkökohtaa mr
-Britlingille. Rauhaisessa vuoteessaan hän saattoi kuvitella puhuvansa
-hyvin hitaasti ja huolellisesti ja mr Britlingin vain kuuntelevan;
-hän oli siis nähtävästi kaukana unen rajoilla, sillä muuten hän ei
-olisi voinut niin mahdottomia otaksua.
-
-"Siinä on omituinen ero", kuuli hän sanovansa. "Sitä on vaikea
-määritellä, mutta ylimalkaan voin sanoa, että tämäntapainen
-seura Amerikassa piirtyisi jyrkemmin ääriviivoin, runko näkyisi
-selvemmin ja kaikki olisi mahdikkaampaa. Ottaakseni kuvaavan
-esimerkin: tämänlaisessa amerikkalaisessa seurassa olisi välttämättä
-jatkuvaa leikinlaskua, pilantekoa ja arvostelua, joka uudistuisi
-päivästä toiseen, viikosta viikkoon... Tehtäisiin leikkiä teidän
-kirjailemisestanne ja vaikutuksestanne, miss Cornerin laajasta
-lukeneisuudesta... Nähkääs, Amerikassa pidetään paljoa enemmän
-silmällä yksilöllisiä luonteenpiirteitä. Täältä en huomaa henkilöitä
-ollenkaan muistutettavan yksilöllisistä luonteenpiirteistään, ja
-monet heistä eivät näytä niitä itsessään lainkaan havaitsevan tai
-niistä mitään välittävän...
-
-"Toinen mainitsemisenarvoinen asia on se, että täällä henkilöt, joita
-sopii nimittää kypsiksi, näyttävät alinomaa huvittelevan, sensijaan
-että katselisivat nuorten huvittelua ja iloitsisivat siitä... Ja
-nuoret eivät näytä ensinkään ennakolta päättäneen huvitella...
-Amerikassa olisi miss Cornerin kaltainen viehättävä tyttö
-huomattavassa määrin tietoisempi itsestään ja mahdollisuuksistaan,
-huomattavassa määrin tietoisempi. Hänen erikoisesti lumoava
-syrjäkatseensa, jos niin on lupa sanoa, olisi herättänyt huomiota. Se
-on täysin ihana katse, sellainen katse, jonka joku suuri taiteilija
-olisi mielellään ikuistanut. Se on katse, jota minun on oleva vaikea
-unhottaa... Mutta hän ei näytä olevan siitä lainkaan tietoinen.
-Amerikassa hän olisi. Hän olisi siitä selvästi tietoinen. Hänet
-olisi _tehty_ siitä tietoiseksi. Siitä olisi hänelle huomautettu.
-Sitä etsiskeltäisiin, ja hän tietäisi sitä häneltä odotettavan.
-Hän _antaisi_ sen niinkuin laulajatar antaa suosituimman laulunsa.
-Mamie Nelson esimerkiksi tapasi antaa pienen, naurun säestelemän
-leuannykäyksen... Siitä puhuttiin. Sitä tultiin katsomaan...
-
-"Tietysti Mamie Nelson oli suurenmoinen tyttö. Luullakseni te
-englantilaiset sanoisitte, että me hemmottelimme hänet pilalle.
-Luullakseni me sen teimmekin..."
-
-Mr Direckin mieleen johtui, että hän koko päivänä oli tuskin
-kertaakaan tullut ajatelleeksi Mamie Nelsonia. Ja nyt hän häntä
-ajatteli -- ihan rauhallisesti. Miksipä ei häntä sopisikin ajatella
-rauhallisesti?
-
-Mamie Nelson oli ylväs, käskevä olento. Hänessä oli jotakin
-etelämaista. Hyvin tummansiniset silmät hänellä oli, paljoa tummemmat
-kuin miss Cornerilla...
-
-Mutta mikä oikullisuus olikaan piiloutunut tuohon ulkonaiseen
-ylväyteen! Neljä vuotta hän oli sallinut mr Direckin luulla
-olevansa ainoa mies, josta hän mitään välitti, ja koko ajan hän oli
-eittämättömän selvästi pettänyt mr Direckiä. Hän oli pitänyt miestä
-narrinaan ja toisia ehkä samaten -- jotta hänellä olisi oma seurue
-ja jotta hän saisi näytellä kuningatarta pikku maailmassaan. Ja
-lopuksi nöyryytys, katkera nöyryytys, ja Mamie leuannykäyksineen ja
-kirkkaine, voitonriemuisine hymyineen katsomassa ylimielisesti häneen.
-
-Hänellähän oli ollut, oli Mamie huomauttanut, etuoikeus rakastaa
-häntä.
-
-Mamie otti itselleen sen arvon, jonka kavaljeerit olivat hänelle
-määränneet.
-
-No niin, oikein se ei ollut missään tapauksessa...
-
-Atlannin yli tullessaan mr Direck oli alinomaa koettanut unohtaa
-hänen ylimielistä katsettaan ja leuannykäystä viimeisen kohtauksen
-aikana -- muista yhtä nöyryyttävistä seikoista puhumattakaan. Vuosia
-hän oli tuhlannut hänen tähtensä! Olipa se aikaa! Aina luottaen
-erikoisen suosion vakuutuksiin. Hän yritti ajatella kärsivänsä
-vastavuorottoman lemmen tuskia ja salata itseltään, kuinka katkerasti
-lopullinen hylätyksijoutuminen oli koskenut hänen ylpeyteensä ja
-turhamaisuuteensa. Oli ollut aika, jolloin hänellä oli ollut aihetta
-salaa naureskella Booth Wilmingtonia.
-
-Kenties oli Booth Wilmingtonillakin ollut aihetta naureskella häntä...
-
-Oliko Mamie edes rakastanut Booth Wilmingtonia? Vai oliko hän muista
-syistä hänet vallannut?...
-
-Eikö hän, Direck, ollut ainakin yhtä hyvä mies kuin Booth
-Wilmington?...
-
-Hetkisen tuntui vanha mustasukkaisuus jälleen syttyvän. Hän muisteli
-kiivasta kilpailua, joka oli päättynyt hänen häviöllään, kilpailua,
-johon oli käytetty lahjaa ja huomaavaisuutta jos jonkinlaista... Asia
-oli niin julkinen, että koko Carrierville sen tiesi, sitä pohti,
-jakautui puolueihin... Ja kaiken yläpuolella oli leijaillut Mamie
-säihkyvine hymyineen kuten jumalattaren kuva juhlakulkueessa...
-
-Mr Direck oli jo lopulta joutunut sanomalehtien leikinlaskun
-esineeksi!
-
-Sellaista lemmentaistoa ei voinut ajatella Matching's Easyssä
-mahdolliseksi, vaikka Matching's Easyssäkin tietysti on rakastuneita.
-
-Onko Amerikan ilmassa tai ilmastossa jotakin, joka tekee kaikki
-selväpiirteisemmäksi ja ankarammaksi?...
-
-Cissie -- miksipä ei häntä saisi nimittää sillä nimellä hiljaisissa
-ajatuksissaan? -- Cissie ei voisi koskaan olla niin kova ja
-jyrkkäpiirteinen kuin Mamie. Hänellä oli englantilaiset silmät --
-laupiaat silmät...
-
-Se oli sattuva sana -- _laupiaat_!
-
-Englantilainen auringonvalo ja englantilainen ilma ovat laupiaat...
-
-Laupiaat...
-
-Ne sietävät kaikkea vanhaa ja hidasta ja puutteellisia pyrkimyksiä.
-Ne eivät uhkaa alinomaa...
-
-Ne eivät naura kenellekään... Tai ainakin -- ne nauravat toisin...
-
-Oliko Englanti suvaitseva maa? Ystävällisine silmineen ja
-hellävaraisine syrjäkatseineen. Suvaitsevaisuutta. Missä kaikki
-kypsyy eikä mitään hävitetä. Pehmeä maa. Maa, joka hellii
-epätäydellistä. Pehmytpintainen maa...
-
-Englanti -- kokonaan pehmeihin untuviin peittyvä... Miten
-ystävällisesti se kosketti korvaa. Miten soma; ystävällinen saattoi
-olla korva... Cissie. Cissie Corner. Corner. Voiko ajatella parempaa
-perhekuntaa?
-
-Massachusetts -- mutta taivaassa...
-
-Harput soivat tanssisäveltä, ja ystävälliset enkelit kuunvaloon
-verhoutuneina...
-
-    Hiljaa vaivut,
-    hiljaa vaivut, hiljalleen
-    unen vievän venheeseen...
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-Seurustelu käy yhä vilkkaammaksi.
-
-
-1.
-
-Aamiainen nautittiin ulkosalla ja se muodostui aurinkoiseksi,
-miellyttäväksi pikkujuhlaksi. Kun se oli ohi, joutui mr Direck
-poikien haltuun. He näyttelivät hänelle lammikkoa ja venheitä, mr
-Britlingin silläaikaa kävellessä nurmikolla Hughin kanssa sangen
-innokkaasti jutellen. Voitettuaan venheitten luona koko joukon
-yleistä suosiota entisen lisäksi mr Direck palasi pihamaalle ja
-tapasi mr Britlingin puutarhan aidan luona puhuttelemassa toisella
-puolen seisovaa herraa, joka oli uusi brittiläinen tyyppi mr
-Direckin henkilökohtaiseen kokemusvarastoon. Hän oli pitkä, laiha,
-päivettynyt, suunnilleen neljänkymmenen vuoden ikäinen nuorekas mies,
-joka ruskeassa tweedpuvussaan muistutti amerikkalaisten kuvalehtien
-englantilaista enemmän kuin kukaan mr Direckin aikaisemmin tapaamista
-henkilöistä. Hän olisi tosiaankin melkein täydellisesti vastannut
-mainittua ihannetta, ellei hänessä olisi ilmennyt jonkinlaista
-erikoista ponnekkuutta ja elleivät hänen leikatut viiksensä olisi
-törröttäneet kuin pörhöisen terrierin turkki. Mr Direck sai tietää,
-että herrasmies oli eversti Rendezvous. Eversti käytti puhuessaan
-selviä, lyhyitä lauseita, jotka hän ikäänkuin nyrkkeili ilmoille.
-Hän ei suostunut siirtymään puutarhaan. "Täytyy kävellä neljätoista
-peninkulmaa tässä aamupuolella", hän selitti. "Ettekö ole nähneet
-Manningia matkassa?"
-
-"Ei hän ole täällä", sanoi mr Britling, ja Direckistä tuntui, että
-vastauksessa oli jotakin epämääräistä vivahdusta.
-
-"Täytynee lähteä yksin sitten", sanoi eversti Rendezvous. "Minulle
-sanottiin, että hän oli lähtenyt tänne."
-
-"Minä ajan Bramley High Oakiin teidän boyscoutjuhlaanne", sanoi mr
-Britling.
-
-"Niitä tulee kolmetuhatta", sanoi eversti. "Hyvä joukko."
-
-Hänen tiukka katseensa näytti etsiskelevän mr Britlingin puutarhan
-peitosta kadoksissa olevaa Manningia, mutta sitten hän päätti
-luopua haeskelusta. "Täytyy lähteä", sanoi hän. "Näkemiin! Käykää
-katsomassa!"
-
-Hyvinkasvatettu koira seurasi hänen kintereillään, kun hän lähti
-menemään puoliksi sotilaalliseen tapaan tervehdittyään mr Direckiä.
-Tuo laiha mies asteli pitkin, joustavin askelin, kertaakaan taakseen
-katsomatta.
-
-"Manning", virkkoi mr Britling, "on luultavasti ruusutarhassa
-piilossa".
-
-"Omituista kyllä, minä arvasin ilmeestänne, että niin oli laita",
-sanoi mr Direck.
-
-"Niin. Manning on lontoolainen sanomalehtimies. Hänellä on
-pieni mökki noin peninkulman päässä tuolla" -- mr Britling teki
-epämääräisen liikkeen -- "ja hän tulee sinne lauantaisin. Nyt on
-Rendezvous todennut, ettei hän ole hyvässä kunnossa. Kaikkien pitää
-olla kunnossa. Se on elämän alku ja loppu Rendezvous'n mielestä. Olla
-kunnossa. Ruumis melkein mineraalinen ja alinomaisesti liikuntoa
-himoitseva, hengentoiminnot mitä yksinkertaisimmat. Hän sai käsiinsä
-Manning paran, jonka täytyy tallustaa nuo neljätoista peninkulmaa --
-neljän peninkulman tuntivauhdilla. Manning kärsii kaikki kuoleman
-ja kadotuksen tuskat, hän puolittain hajoaa, hän puuskuttaa ja
-käydä rehkii ensimäiset kahdeksan tai kymmenen peninkulmaa, mutta
-senjälkeen hän lähinnä todentaa Rendezvous'n teoriaa. Hänet löytää
-ehtoopuolella riippumatosta, jalat täynnä rakkoja, mutta muuten
-erittäin hyvinvoipana. Mutta jos hän pääsee karkuun everstiltä, niin
-hän tekee sen. Hän piilottautuu."
-
-"Mutta ellei hän halua lähteä eversti Rendezvous'n matkaan, miksi hän
-sitten lähtee?" kysyi mr Direck.
-
-"Nähkääs, Rendezvous on tottunut komentamaan. Manning taas osaa
-kieltäytyä vain kirjallisesti. Täällä Matching's Easyssä hän ei tee
-sitäkään. Kas, tuossa hän onkin!"
-
-Kaukana, kahden seetripuun välissä nurmikolla näkyi verkkainen,
-harmaan flanellipuvun verhoama olento, joka läheni erittäin varovasti.
-
-"Hän on mennyt!" huusi mr Britling.
-
-Verkkainen olento, joka oli ilmeisesti rakastettavaa lajia, vaikka
-hiukan huonossa kunnossa, liikkui lähemmäksi.
-
-"Ikävää, etten häntä tavannut", sanoi hän iloisesti. "Minä luulin
-hänen kulkevan tästä ohi. Näyttää tulevan aika kuuma päivä.
-Istutaanpa jonnekin juttelemaan.
-
-"Aivan varmaan", sanoi hän mr Direckille, "on Rendezvous koko
-paikkakunnan elähdyttävä sielu".
-
-He kävelivät erääseen kohtaan ruusupuutarhan ja isojen puiden
-välimaalle, missä oli istuimia ja riippumattoja. Keskustelu koski
-aluksi Rendezvous'ta. "Heillä on Essexin somin puutarha", sanoi
-Manning. "Siihen ei ole mrs Rendezvous vikapää. Mrs Rendezvous'lla
-on kyllä maalauksellista silmää. Hän istuttaa lavoihin kukkia
-sikinsokin. Hän sanoo tahtovansa antaa niiden kasvaa miten hyväksi
-näkevät. Hän pitää romanttisesta epäjärjestyksestä. Mutta hän ei
-onnistu koskaan saamaan sitä aikaan. Kun eversti kävelee käytävää
-pitkin, niin kukat vaistomaisesti suoristautuvat... Siellä on
-portinpielessä eräs puu. Aikaisemmin se oli salava. Kaikki vanhat
-asujamet sen tietävät. Mutta eversti Rendezvous'n kylään muutettua
-se yrittää tehdä kunniaa. Tulos on ihmeellinen. Minä kuljin siitä
-äskettäin ohi ukko Windershinin seurassa. 'Katsokaas tuota vanhaa
-poppelia', sanoi hän. 'Se on salava', väitin minä. 'Ei', virkkoi hän,
-'se _oli_ salava ennen eversti Rendezvous'n tuloa. Mutta nyt se on
-poppeli'... Ja, totta totisesti se _on_ poppeli!"...
-
-Manningin täten aloittama keskustelu kohdistui vielä jonkin aikaa
-eversti Rendezvous'hun. Hänet kuvailtiin koko kummitukseksi
-tarmoltaan ja itsekuriltaan, kaiken höllyyden, velttouden ja
-leväperäisyyden ankaraksi vihamieheksi.
-
-"Hän on tehnyt ihmeen paljon boyscout-liikkeen hyväksi näillä
-seuduin", sanoi Manning.
-
-"Se on kitchenerismiä", sanoi Britling.
-
-"Näinä toimikyvyn tylsyntäaikoina se on ilahduttava sotilaallinen
-ilmiö", sanoi Manning.
-
-Poikettiin puhumaan boyscout-liikkeestä, ja mr Direck vertaili sitä
-Seton Thompsonin aloittamaan amerikkalaiseen liikkeeseen. "Teddy
-Rooseveltismiä", sanoi Manning. "Se on jonkinlainen vastavaikutus
-kaikelle liian helpolle ja turvalliselle."
-
-"Se vastustaa puolestaan rappeutumista", sanoi mr Direck.
-
-"Jos rappeutumista yleensä on olemassa", virkkoi mr Britling.
-
-"Ellei rappeutumista olisi olemassa", sanoi Manning, "niin meidän
-sanomalehtimiesten täytyisi se keksiä"...
-
-"Siinä on jotakin traagillista koko tuossa -- miten sitä nimittäisin?
--- kitchenerismissa", arveli mr Britling. "Täällä se häärii
-pysytellen mahtipontisena ja yrittää epätoivoisesti pysyttää koko
-maata mahtipontisena. Tämä kaikki siitä syystä, että jonakin päivänä
-voi tulla sota Saksan kanssa. Jos näet Saksa _on_ mieletön. Tuo
-sota se nyt kimalaisena surisee Rendezvous'n pääkopassa ajaen
-häntä tälläkin hetkellä pitkin tietä Market Saffroniin -- hän
-kulkee aina tietä pitkin, koska se on rasittavampaa -- pölyssä ja
-auringonpaahteessa. Sen sijaan että hän istuisi täällä tarinoimassa...
-
-"Muuten", sanoi mr Britling, "en ollenkaan usko sodan syttymiseen.
-Rendezvous hikoilee luullakseni suotta. Minä en voi uskoa tuohon
-sotaan. Se ei ole tullut neljäänkymmeneen vuoteen. Se jäänee kokonaan
-tulematta."
-
-Päätään nyökäyttämällä hän viittasi saksalaiseen kotiopettajaan, joka
-tuli näkyviin nurmikon poikki kulkien, vakavassa keskustelussa mr
-Britlingin vanhimman pojan kanssa.
-
-"Katsokaahan tuota hauskaa henkilöä. Siinä hän on, _Echt Deutsch_ jos
-kukaan. Katsokaahan poikaani! Voitteko kuvitella nuo kaksi verisessä
-taistelussa keskenään? Sehän on naurettavaa. Maailma käy yhä
-järkevämmäksi. Balkanilla voidaan vielä tapella; Balkanin valtiothan
-ovat monessa suhteessa sivistyksen kaukaisinta jälkijoukkoa.
-Mutta ajatella siivojen maiden kuten tämä tai Saksa lankeavan
-verenvuodatukseen! Mahdotonta... Kun näen Rendezvous'n rehkivän ja
-rehkivän, alan ymmärtää, kuinka Saksa paran täytyy rehkiä. Minä alan
-ymmärtää, kuinka tuiki kyllästyneen maantiemarsseihinsa, pölyyn,
-kuumuuteen ja iankaikkiseen harjoittamiseen ja pakkoon Saksan täytyy
-ruveta olemaan... Minä tunnen sääliä eteläsaksalaisia kohtaan.
-Tämä ukko Manning tuo aina mieleeni Itävallan. Ajatelkaahan, että
-Saksa tulee kuten Rendezvous jonakin sunnuntaiaamuna jäykästi
-tuijottelemaan yli Itävallan aidan. 'Tulehan kelpo retkelle, mies!
-Pysy kunnossa!'..."
-
-"Mutta otaksukaamme, että tämä Balkanin selkkaus kääntyy vakavaksi",
-sanoi Manning.
-
-"Eipä se ole kääntynyt eikä käännykään. Ja vaikka niinkin kävisi,
-niin me pysyttelisimme erillämme."
-
-"Mutta otaksukaamme, että Venäjä hyökkää Itävallan kimppuun ja Saksa
-Ranskaan -- siepaten ehkä Belgian mennessään."
-
-"Silloin me tappelisimme. Tietysti. Voisiko kukaan muu kuin
-synnynnäinen tylsämielinen olettaa, ettemme me tappelisi. Ne
-tietävät, että me sen tekisimme. Eivät ne niin järjettömiä ole,
-saksalaiset. Mutta koko juttu on mieletön. _Miksi_ Saksa hyökkäisi
-Ranskan kimppuun? Sehän olisi samaa kuin jos tämä Manning äkkiä
-sieppaisi kirveen ja alkaisi ahdistaa Edithiä... Se on vain heidän
-sotilaskirjailijainsa haavetta. Koulupoikajuttuja. Eikö tämä ole
-kaunis ruusu? Edith istutti sen vasta viime vuonna... Minä inhoon
-koko puhetta sodasta ja sotahuhuista... Se on ärsyttänyt minua koko
-elämäni. Ja pahemmaksi ja tyhjemmäksi se käy vuosi vuodelta..."
-
-
-2.
-
-Juuri sillä hetkellä kuultiin kova pamahdus...
-
-Mutta mr Britlingiä, mr Manningia ja mr Direckiä se pamahdus ei
-vähimmässäkään määrässä häirinnyt tai tehnyt levottomiksi. Se näet
-oli liian kaukana tämän pyöreän maan pinnalla voidakseen kuulua
-tai näkyä mr Britlingin asunnolle. Joka tapauksessa pamahdus oli
-ankara. Se sattui avoimella paikalla lähellä erästä virtaa, joka
-juoksee halki vilisevän itämaisen kaupungin, kaupungin, joka on
-täynnä valkoisia minareetteja ja jota ympäröivät hehkuvan iltaruskon
-valaisemat kaljut kukkulat. Pamahduksen aiheutti eräs musta käärö,
-jonka Itävallan arkkiherttua Frans Ferdinand suurta mielenmalttia
-osoittaen oli juuri heittänyt pois avoimesta automobiilistaan, jonne
-se paria sekuntia aikaisemmin oli rantalaiturilta käsin viskattu. Se
-räjähti iskiessään katukiveen kulkueen seuraavain ajopelien edessä,
-särki automobiilin etuosan kappaleiksi ja haavoitti siinä istuvan
-ajutantin sekä useita katselijoita. Viskaajan ottivat lähelläolijat
-kohta kiinni. Kulkue pysähtyi. Kirkasvärisiin vaatteisiin puetussa
-kansanjoukossa syntyi suunnaton liike, ankara kiihoittuminen, joka
-muodosti mitä suurimman vastakohdan Matching's Easyn sunnuntaiselle
-rauhalle.
-
-Mr Britling, joka ei räjähdystä ensinkään kuullut, jatkoi
-esitystänsä, jossa hän kosketteli maailman yleistä järkevyyttä ja
-länsimaiden rauhan käytännöllisesti katsoen varmaa luonnetta.
-
-
-3.
-
-Välipala oli taas pieni ulkoilmajuhla. Oli tullut kolme uutta
-vierasta; he olivat ajaneet Lontoosta moottoripyörällä, jossa
-oli sivuvaunu. Kaksi naishenkilöä ja yksi mies, jotka kaikki
-näyttivät sisaruksilta ja olivat ilmeisesti tehneet hilpeydestä
-johtavan periaatteensa. Aavistukset hockey-pelin alkamisesta, jotka
-olivat leijailleet mr Direckin tajunnan laitapuolilla aina hänen
-saapumisestansa asti, tihenivät ja lisääntyivät -- -- Hän alkoi
-tajuta, että hänen piti ottaa peliin osaa...
-
-Hän päätti olla pelaamatta. Hän uskoi asiansa useille henkilöille.
-Hän sanoi sen mr Britlingille, ja mr Britling vastasi: "Me teemme
-teistä puolustajan, niin että saatte suorittaa iskun silloin tällöin
-tarvitsematta liikaa hyöriä. Teidän on vain muistettava lyödä
-kepin lappeella ja olla kohottamatta sitä yli olkapään." Hän sanoi
-sen Teddylle, ja Teddy vastasi: "Minä neuvon teitä ehdottomasti
-pukeutumaan niin ohueen kuin soveliaisuus suinkin sallii. Pistäkää
-kaulus ja kaulaliina taskuunne ennen pelin alkua. Hockey on
-oikeastaan talvipeli". Hän sanoi sen tätimäiselle, nenälliselle
-vanhalle neidille, joka vastasi melkein kateellisesti: "Kaikkia
-pyydetään peliin, minua ei. Minä pidän lapsenvaunuista huolen. Eihän
-pitäisi olla kateellinen. Mutta minä en ymmärrä, miksi minä en saa
-olla pelissä mukana. En minä toki niin ikäloppu ole." Hän sanoi
-sen Hughille, joka varoitti häntä valitsemasta särkynyttä keppiä.
-Hän mietti, olisiko ehkä parasta sulkeutua huoneeseensa tai lähteä
-kävelemään Claveringsin puistoon. Mutta silloinhan hän ei näkisi miss
-Corneriä, joka varmasti tuntui ottavan peliin osaa. Toisaalta, jos
-hän tapaisikin neidon, mutta tekisi ehkä itsensä naurettavaksi hänen
-nähtensä, min viheriän silkkiverhon ja kultaisten fasaanien tekemä
-vaikutus haihtuisi olemattomiin.
-
-Hän päätti odottaa kunnes neiti ilmestyisi ja sitten ilmoittaa
-hänelle aikovansa jäädä pelistä pois. Hän ei tahtonut herättää
-neidissä epäilystä, ettei hän olisi peliin kykenevä.
-
-Mr Carmine saapui automobiilillaan, mukanansa kaksi hindulaista ja
-eräs herra, joka oli ollut Alaskassa kullanhaussa, perhe, joka oli
-ollut edellisen illan tanssiaisissa, ilmaantui jälleen ja vihdoin
-saapui mr Teddy erikoisine hockeykeppeineen sekä miss Corner
-lapsenvaunuja lykäten. Vielä tuli joukko muitakin. Ensimäisessä
-sopivassa tilaisuudessa mr Direck veti puoleensa miss Cornerin
-huomion, välittämättä senjälkeen kenestäkään muusta.
-
-"En minä osaa tuota hockeyta pelata", sanoi mr Direck. "Minä tunnen
-itseni siinä epävarmaksi. Se ei ole mikään amerikkalainen peli. Jos
-olisikin kysymyksessä pesäpallo -- --!"
-
-Hän salli miss Cornerin otaksua hänen olevan oikea väkiveikale
-pesäpallopelissä.
-
-"Jos joudutte minun puolelleni, niin muistakaahan lyödä pallo
-minulle."
-
-Mr Direckille selvisi, että hän sittenkin tulisi pelaamaan hockeyta.
-
-"No niin", sanoi hän, "jos minun nyt välttämättä on hockeyta
-pelattava, niin minä pelaan sitä. Mutta enkö voisi saada hiukan
-harjoitella ennen pelin alkua?"
-
-Miss Corner nouti kaksi keppiä ja pallon ja alkoi neuvoa mr Direckiä.
-Hän sanoi mr Direckillä olevan tarkan silmän. Pikkupojat olivat
-peliä vainuten hakeneet keppinsä ja yhtyivät joukkoon. Eilisiltaisen
-vierailijan rouva tuli näkyviin hameet nostettuina ja varustettuna
-pelottavilla säärensuojusteilla. Runsaine, kauniine hiuksineen, jotka
-jo pyrkivät hajalle, hän näytti lyhyeltä, tanakalta valkyrialta, joka
-on laskeutunut maahan hevosensa selästä. Hänen katseensa oli kirkas
-ja vakaa.
-
-
-4.
-
-Hockey, sellaisena kuin sitä pelattiin Matching's Easyn Dower
-Housessa ennen sotaa, oli peliä, johon sisältyi paljon vaaraa,
-ruumiinliikuntoa ja ystävällisyyttä. Paitsi vaunuissaan lepäävää
-pikkulasta ja ulkonaisesti rauhallista mutta sisäisesti
-kiehahtelevaa tätiä, joka lykkäili vaunuja juuri pahimman vaaran
-paikalla, verkottoman maalin takana, ottivat siihen osaa kaikki.
-Ruumiinrakenteeltaan soveliaimmat ja peliin tottuneet henkilöt
-toimivat hyökkääjinä, vähemmän perehtyneet olivat puolustustyössä
-etulinjan takana, vanhahkoja, heikkoja ja lihavia henkilöitä
-käytettiin etupäässä maalin edessä esteinä. Useilla pelaajilla
-oli tukevat säärystimet, jotka muuten pelin käynnissä ollessa
-edellytettiin olevan kaikilla.
-
-Pelivalmistuksiin kuului ensinnäkin kiusallinen puolueiden
-valikoiminen eli "poimiminen", kuten sitä nimitettiin. Mr Britling,
-läpikuultoiseen flanellipukuun puettuna ja hockeykeppi kädessään,
-antoi kovalla äänellä merkin sen alkamiseen edeten samalla
-hockeykentän keskelle. "Poimimaan! Poimimaan!" kertasivat nuoret
-Britlingit annettua kehoitusta.
-
-Mr Direck huomasi pitkän, kumarahartiaisen miehen, jolla oli
-pitkä tukka, pitkät harittavat sääret, vielä pitemmät valkoiset
-flanellihousut ja kasvot, jotka tuntuivat jossakin määrin tutuilta.
-Hän jutteli erittäin tutunomaisesti Manningin kanssa, ja yht'äkkiä
-mr Direck muisti juuri Manningin viikkolehdessä _The Sectarianism_,
-jossa joku pureva pilapiirtäjä elähdytti kirpeätä tekstiä,
-tutustuneensa Manningin toverin hahmoon. Sehän oli Raeburn, viekas
-Raeburn, puoluejärjestelmän tyypillisin tuote... No niin, se kuului
-Englannin tapoihin. "Tulkaa, täällä poimitaan!" huusi Britlingeistä
-nuorin tarttuen mr Direckiä käsivarteen. Kävi ilmi, että mr Britling
-ja eilisiltainen päivällisvieras, jonka nimeä mr Direck ei saanut
-koskaan tietää, olivat parhaillaan poimimassa.
-
-Nimiä huudettiin. "Minä otan Cecilyn!" kuuli mr Direck mr Britlingin
-sanovan aivan kirkkaalla äänellä. Poiminnan edistyessä ryhmittyivät
-henkilöt kahdeksi vastakkaiseksi puolueeksi. Eräät nimet näyttivät
-aiheuttavan vaikeuksia. Mr Britling sanoi, osoittaen voimakkaammalta
-näyttävää hindulaista gentlemannia: "_Te_ sir."
-
-"Minä havittelen mr Dinksiä", sanoi mr Britlingin vastustaja.
-
-Mr Direck arvasi mr Dinksin tulevan hänen hockeynimekseen.
-
-"Te olette _meidän_ puoluettamme", sanoi mrs Teddy. "Luullakseni te
-saatte pelata oikeanpuolisena hyökkääjänä ja pitää tarkoin silmällä
-Cissiä."
-
-"Koetan tehdä voitavani", vastasi mr Direck. Puolueen kapteeni
-vahvisti hänen virkamääräyksensä.
-
-Keppi, jonka hän oli saanut, oli aika raskas ja tukeva; pallo oli
-kova krikettipallo... Hän päätti olla hyvin kiltti Cecilyä kohtaan,
-ja katsoa, ettei häneen sattunut.
-
-Puolueet asettuivat paikoilleen, ja mr Direck alkoi havaita
-jonkinlaista järjestystä. Keskellä seisoivat mr Britling
-ja vastapuolueen kapteeni; pallo oli heidän välissään. He
-valmistautuivat aloittamaan peliä. Samassa linjassa kuin he
-oli neljä muuta hyökkääjää. Ne näyttivät kaikki vilkkaalta ja
-tarmokkaalta väeltä, ja mr Direck olisi toivonut itselleen enemmän
-luottamusta puolustaakseen omaa eloisaa ulkonäköänsä. Britlingin
-pojat häärivät kummankin keskushyökkääjän takana. Sitten seurasi
-kummallakin puolella epämääräisempänä rivinä kolme puolustajaa,
-kiltimmän näköisiä ja vuosiltaan kypsempiä henkilöitä. Heihin kuului
-mr Raeburn, jolla katsottiin olevan suuret luontaiset taipumukset
-hockey peliin, mutta jolta puuttui kokemusta. Mr Raeburn oli mr
-Direckin takana. Mrs Britling oli keskuspuolustaja Mr Direckin
-puoleisessa kulmassa oli pieni kuusi- tai seitsenvuotias tyttö ja
-maalin edustalla automobiilitakkiin puettu rouvasihminen sekä eräs
-erittäin lyhyt mies, jota mr Direck ei ollut aikaisemmin huomannut.
-Mr Lawrence Carmine, jonka housunkannattimissa nähtiin rikkaita
-itämaisia koruompeleita, oli tämän puolueen maalinvahtina.
-
-Keskushyökkäävät suorittivat pienen nopean seremonian. He iskivät
-keppinsä maahan ja koputtivat niitä sitten toisiinsa. "Yks'", sanoi
-mr Britling. Seremonia uudistettiin. "Kaks'"... "Kolme."
-
-Pam! Mr Britling sai pallon ja lähetti sen kohti lyhempää ja
-tanakampaa pikku-Britlingiä, joka oli mr Direckin kapteenin takana.
-Pam! Nyt se oli matkalla Teddyn luo. Pam! Se tuli suoraan kohti mr
-Direckiä.
-
-"Suurenmoista!" sanoi hän valmistautuen iskemään.
-
-Samassa lehahti luokse jotakin sinervää, sieppasi pallon ja ampui
-sen hänen ohitsensa. Se oli Cecily Corner, joka rinnan Teddyn kanssa
-juoksi tuulen nopeudella kohti Raeburnia.
-
-"Hei!" huusi mr Raeburn, edeten, kuten mr Direckistä tuntui,
-sopimattomin ja uhkaavin elein kohti Cissiä.
-
-Mutta ennenkuin mr Direck ehti sopeuttaa tajuntaansa tähän asiain
-uuteen vaiheeseen, oli Cecily kulkenut jalosukuisen gentlemannin ohi
-yhtä salaperäisen helposti kuin hän äsken oli lehahtanut mr Direckin
-vieritse ja kuljetti palloa kohti sitä sekalaista _Landwehr_-joukkoa,
-jonka piti toimia puolustajana mr Direckin puolella.
-
-"_Senkin_ villikissa!" huusi mr Raeburn ja ryhtyi erinomaisen
-vilkkaaseen takaa-ajoon liittäen käsivarsien ja jalkojen pituuteen
-eräänlaisen keskitysvoiman, jota hänessä sitä ennen ei ollut voinut
-havaita.
-
-Mr Raeburnin avuksi juokseva Britlingin poika oli hänen soma
-vastakohtansa. Aivankuin maamullero avustamassa meriankeriasta. Mr
-Direckin edessä tanakka pikkumies oli vilkkaassa liikkeessä. Teddy
-avusti hyökkäystä kentän keskipaikkeilla huutaen "keskelle!", ja mr
-Britling, pyöreänä ja päättäväisenä, riensi uhattua maalia kohti.
-Mutta mrs Teddy, joka juoksi yhtä vikkelästi kuin hänen sisarensa,
-oli Teddyn ja pallon välissä. Läiskis! Pikkumiehen ja Cecilyn kepit
-paukahtivat toisiinsa. Kepit ja jalat kasautuivat sekasortoiseksi
-joukoksi, jossa pieni mies näytti yrittävän hakata poikki Cecilyä
-niinkuin puita hakataan poikki. Cecily koetti lähettää palloa
-puolueensa keskushyökkääjälle, mutta se oli myöhäistä -- mrs Teddy
-oli siepannut sen ja pyrähti nyt kiivasta vauhtia kohti mr Britlingin
-maalia. Mr Direck katsoi olevansa velvollinen yhtymään hyökkäykseen.
-Niin, hänen oli seurattava mrs Teddyä ja jos niin sattui pelastettava
-pallo ja toimitettava se joko takaisin hänelle tai kapteenille tai
-vasemmanpuolisille hyökkääjille, aina asianhaarojen mukaan. Se oli
-päivänselvää.
-
-Hänen hetkensä tulikin. Pieni, pelottaviin säärivarustuksiin puettu
-rouva, joka edellisenä iltana oli ollut Dower Housessa päivällisillä,
-ahdisti urheasti mrs Teddyä. Yhteentörmäyksen hämmingistä
-selviydyttyään pallo lipui mr Direckin ulottuville. Mihin se oli
-lyötävä ja miten? Tilanne vaati hetkisen harkintaa.
-
-Mutta nyt alkoi Dower House-tyylisen hockeyn vapaa järjestys
-ilmaista vaikutustaan. Mr Direck huomasi vihdoinkin pitkän
-hindulaisen nuorukaisen, joka voimaa täynnä ja häviötä varoen oli
-aluksi sijainnut jotenkin etäällä vastapuolueen oikealla siivellä.
-Välittämättä pelin muodollisuuksista ja säännöllisestä menetelmästä
-tämä nuori mies oli päättänyt viipymättä ja maksoi mitä maksoi
-iskeä palloa kelpo tavalla. Hän syöksyi kuin aasialainen rajumyrsky
-yli kentän huolimatta mr Britlingin kielloista ja puolueensa
-strateegisesta asemasta. Mr Direck huomasi hänet vasta välittömässä
-läheisyydessään. Tapahtui yhteentörmäys josta selviydyttyä mr
-Direckistä tuntui, että toinen puoli hänen kasvojaan oli ainaiseksi
-litistynyt. Hän päätti kuitenkin urheasti käydä verraten unisen
-pallon kimppuun. Hänen ja horjuvan, mutta yhä päätteliään hindulaisen
-kepit kalahtivat jälleen yhteen, ja mr Direck pääsi voitolle. Kokenut
-hockeyn pelaaja ei olisi kyennyt taitavammin lähettämään palloa
-kapteenille...
-
-"Hyvin tehty!"
-
-Suosionosoitus tuli varmaankin lontoolaisten vieraiden joukosta.
-
-Olihan tämä _sentään_ peliä!
-
-Pallo liikkui muutamia kertoja nopeasti edestakaisin poikki kentän.
-Tämä puoli ahdisteli ankarasti. Sekalaiset puolustajat ja muut
-pyrkivät innokkaasti uhattua maalia kohti. Mr Britlingin puolue
-menetti nopeasti järjestystänsä. Toinen sivuvaunussa saapuneista
-naisista ja urhea hindulainen olivat siirtyneet toimimaan
-puolustajina, ja heidän joukossaan eräs silmälaseilla varustettu
-herrasmies heilutti keppiänsä melkoisesti korkeammalle kuin mitkään
-pelisäännöt sallivat. Mr Direckin kapteeni ja molemmat Britlingin
-pojat riensivät mukaan mylläkkään. Mr Britling, joka mr Direckin
-mielestä näytti liian demagogiselta ollakseen kapteeni, juoksi hankin
-joukkonsa jäljessä huutaen kaikin voimin.
-
-Britlingin maalin edustalla tapahtuva kamppailu ei ollut enää
-peliä, vaan jotakin tappelun ja kansankokouksen väliltä. Mr
-Britlingin maalinvartijan kuultiin huutavan: "Minä en voi _nähdä_
-palloa! _Nostakaa jalkojanne!_" Temmeltävä joukko liikkui kohti
-maalipylväitä. "Minun sääreni!" huusi mr Manning. "Ei, älkää _niin!_"
-
-Läiskis ja taas läiskis!
-
-"Maali!" huusi moottoriherra. "Maali!" huusivat Britlingin pojat...
-Mr Manning, maalinvartija, lähti hakemaan palloa, mutta toinen
-Britlingin pojista ennätti kohteliaasti hänen edellensä.
-
-Joukon jännitys laukesi, ja aljettiin vetäytyä takaisin pitkin
-kenttää.
-
-"Ei ole hyvä parveutua maalin luo tuolla tavalla", selitti mr
-Britling seuralaisilleen hiukan kiukkuisella äänellä. "Pitäisi pysyä
-erillään eikä tunkea toistensa tielle."
-
-Sitten hän meni tutunomaisesti nuoren hindulaisen luo tekemään
-joitakin hänen liikehtimistään koskevia rajoittavia huomautuksia.
-
-Mr Direck peräytyi Cecilyä kohti. Hän oli palavissaan ja hiukan
-kolhiintunut, mutta, kuten tuntui, ei mitenkään häpeään joutunut.
-Hänhän oli voittajain puolella.
-
-"Ottakaa nuttu yltänne", sanoi Cecily. Se oli hyvä ajatus.
-
-Moni oli jo tehnyt niin; rajaviivalla näkyi nopeasti riisuttuja
-takkeja ja muita vaatekappaleita toinen toisensa vieressä.
-Automobiilitakkiin puettu rouvashenkilö sitävastoin napitti nuttunsa
-leukaa myöten.
-
-"Yksi maali tehtynä", sanoi pienempi Britlingin poika.
-
-"Me emme ole vielä alkaneet, Sunny", virkkoi Cecily.
-
-"Sonny! Se on amerikkalainen muoto", sanoi mr Direck.
-
-"Ei. Me nimitämme häntä Sunny Jimiksi", sanoi Cecily. "Nyt siellä
-aloitetaan uudelleen."
-
-"Sunny Jim on myöskin amerikkalainen nimi", virkkoi mr Direck palaten
-asemilleen.
-
-Taistelu alkoi uudelleen. Ja pian selvisi, ettei ensimäisen maalin
-saannissa ollut vielä tullut kysymykseenkään totinen ponnistelu.
-Teddy ja Cecily muodostivat pelottavan tehokkaan yhdistelmän.
-Heidän loistavia hyökkäyksiään vastaan, joita äkilliseen, mutta
-vaikuttavaan tapaan tuki hindulainen heidän oikealla puolellaan
-sekä johti valtavin huudoin mr Britling (keskustasta), mr Direck,
-sivuvaununainen ja mr Raeburn taistelivat turhaan. Erään nopean
-etenemisen pysähdytti vain automobiilitakki, jonka poimuissa pallo
-säilyi, kunnes saapui apua; toisen ehkäisi mr Raeburnin pelottava
-isku, joka sai pallon nuorimman Britlingin päätä hipoen viilettämään
-kentän toiseen päähän; kolmas päättyi siten, että Cecily toimitti
-pallon nopeasti oikealla puolella olevalle vanhemmalle Britlingin
-pojalle, joka ampui sen nopeasti ja selvästi maaliin mr Lawrence
-Carminen puolustavaan eleiden muodostaman ristikon läpi. Sitten sai
-mr Britlingin puolue hyvin pian toisen maalin ja kohta kolmannenkin.
-
-Nyt mr Britling kuulutti kovalla äänellä, että "puoli aikaa"
-oli kulunut ja selitti mr Direckille, että toisen puolen saatua
-kolme maalia katsottiin puolet ajasta kuluneeksi, pidettiin
-viiden minuutin lepohetki ja vaihdettiin puolia. Kaikki olivat
-palavissaan ja tyytyväisiä lukuunottamatta automobiilitakkiin
-puettua rouvashenkilöä, joka oli täysin viileä. Kaikkien silmistä
-loisti taisteluhalu eikä mikään varjo olisi sumentanut mr Direckin
-ehtoopäivän kirkkautta, ellei hän olisi tuntenut jonkinlaista sanoin
-selittämätöntä levottomuutta mr Raeburnin housujen vuoksi.
-
-Huomattava on, ettei mr Direck ollut koskaan ennen nähnyt mr
-Raeburnia eikä tiennyt mitään hänen housuistansa.
-
-Ne näyttivät olevan putoamassa. Alunpitäen ne olivat olleet verraten
-runsaat jalkain seutuvilla, ne oli käännetty, ja pelin kestäessä
-kerääntyi toinen flanellipoimu toisensa jälkeen mr Raeburnin
-nilkkoihin. Mikäli peli salli, käytti hän tavan takaa hyväkseen
-tilaisuutta kiertääkseen taas kaksinkerroin kuusi tuumaa tai
-enemmänkin tuota kasaantunutta kangasmäärää. Mr Direck tietysti luuli
-tuon menettelyn päättyvän onnettomasti. Hän ei tiennyt, että mr
-Raeburnin housut olivat kuin virta, että ne voivat olla lakkaamatta
-putoamassa silti koskaan loppumatta...
-
-Mr Direckin mieleen kuvautui, kuinka tuo onnellisen tietämättömyyden
-tila yhtäkkiä häviää kamalan katastroofin tapahtuessa...
-
-Tätä huolta lukuunottamatta mr Direck oli yhtä tyytyväinen kuin kuka
-muu hyvänsä.
-
-Mainittu pelko kenties vaikutti haitallisesti hänen peliinsä.
-Ainakaan hän ei toisen puolen ajan kuluessa tehnyt mitään, mikä
-olisi häntä itseänsä tyydyttänyt. Cecily leijaili hänen yllään ja
-ympärillään, ja kymmenen minuutin kuluessa oli hänen puolueensa
-voittanut kaksi jälelläolevaa maalia. Tulos siis oli viisi yhtä
-vastaan, ja viisi maalia on Matching's Easyn pelisääntöjen mukaan
-"game".
-
-Aivan lyhyen loman jälkeen tämä väsymätön väki alkoi uudelleen. Mr
-Direck pujahti tiehensä ja palasi puettuna valkoiseen silkkipaitaan
-ja vyön kannattamiin tennishousuihin, Tällä kertaa hän ja Cecily
-olivat samalla puolella, Cecily-Teddy yhdistelmä oli rikottu, ja
-hänen näytti pitävän asettua pelottavan Teddyn sijaan vasemmalle
-siivelle.
-
-Tällä kertaa puolueet olivat paremmin valikoidut ja pelasivat pitkän,
-sitkeän ja tasaisen pelin. Yksi yhtä, yksi kahta, yksi kolmea (puoli
-aikaa) kaksi kolmea, kolme kolmea, neljä kolmea, neljä neljää
-vastaan...
-
-Tähän mentäessä mr Direck alkoi täysin tajuta kysymyksessä olevan
-urheilulajin yksinkertaista strategiaa. Hän alkoi myöskin tajuta sitä
-tosiasiaa, että Cecily oli vikkelin, reippain ja väsymättömin pelaaja
-koko kentällä. Mr Direck teki vartiopalvelusta ja toimitti palloa
-hänelle. Hän kehitteli hiljaista yhteisymmärrystä heidän välilleen.
-Suojelemisajatukset olivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Teddy,
-toinen moottorineideistä ja Raeburn apunaan, taisteli huomattavalla
-taidolla ja menestyksellä heitä vastaan, Teddy oli notkea kuin
-kissa. "Neljä kolmea vastaan" tuntui jo voiton enteeltä, mutta kohta
-Teddy, pitkä hindulainen ja mrs Teddy tasoittivat pelin. He olivat
-vähällä saada heti senjälkeen uuden maalin ja siis voittamaisillaan,
-mutta mr Manning pelasti tilanteen lähettämällä pallon mr Direckille
-pelottavalla vinoiskulla. Mr Direck kuljetti pallon Raeburnin luo,
-väistyi äkkiä ja toimitti sen Cecilylle. Vasemmalla oli vilkas
-ottelu; mr Raeburn löi pallon ulos, toinen nuorista Britlingeistä
-saattoi sen sisään; hyökkääjät menettivät sen ja säärivarusteinen
-rouva sai sen huostaansa. Jälleen hyökkääjille Nyt sen täytyy
-tapahtua!
-
-Vasemmalla oli Cecily vielä kerran päässyt mr Raeburnin ohi. Teddy,
-joka huomasi tilanteen vakavuuden, peräytyi voidakseen ryhtyä
-vastahyökkäykseen.
-
-Mr Direck avusti tyynesti ja tarkkaavaisesti. "Keskelle!" huusi mr
-Britling. "Keskelle!"
-
-"Mr Direck!" kuului Cecilyn luottava ääni. (Sellaiset silmänräpäykset
-luovat sankareita.) Pallo lensi hyökkäävän Teddyn ohi. Käyttäen
-Britlingin vanhimmalta pojalta vast'ikään oppimaansa temppua mr
-Direck pysähdytti sen jalallaan. Hän ei hidastellut eikä liikoja
-kiirehtinyt. Hän oli puoliympyrän sisäpuolellapa maalin edessä olivat
-esteenä vain viittanainen ja mr Lawrence Carmine. Hän oli ampuvinaan
-mr Carminen vasemmalta puolelta, mutta iskikin sen nopeasti ja
-jäntevästi hänen oikealle puolelleen.
-
-Se onnistui! Mr Carminen keppi ja jalat olivat kyynärän päässä
-pallosta.
-
-Tätä hurjan voitonriemun silmänräpäystä seurasi jähmetyttävä
-kauhistus. Kaikkeahan ei voi nähdä. Hänen katseensa seurasi pallon
-kulku-uraa...
-
-Suoraan sen suunnassa olivat lapsenvaunut. Ikäänkuin ihmeen kautta
-pallo väisti jalonenäisen tädin jalkoja, iski lapsenvaunujen pyörään
-ja singahti siitä hyrränä kukkalavan laitaan.
-
-"Hyvä!" huusi Cecily. "Loistavasti ammuttu!" Hän oli ampunut
-maaliin. Hän oli onnistunut. Lapsenvaunut eivät näyttäneet
-ketään huolestuttavan. Vaikka pamahdus ilmeisesti oli herättänyt
-lapsukaisen. Hän tuskin kuuli mr Britlingin huomautusta. "Täti, eihän
-sinun tarvitsisi vaunuja juuri _sinne_ lykätä."
-
-"Minä arvelin", sanoi täti kääntäen kasvojaan maalipylväihin päin,
-"että nuo paalut olisivat jonkinlaisena suojana... Mutta _mitä_
-vielä!"
-
-Vahinkoa ei mitään.
-
-"Siitä tuli _game_!" virkkoi toinen nuorista Britlingeistä
-erinomaisen ihastelevin äänenpainoin mr Direckille, ja koko seurue,
-joka äkkiä höltyi ja kutistui kuin alaslaskettu lippu, lähti
-pihamaalle teetä juomaan.
-
-
-5.
-
-"Teenjuonnin jälkeen pelataan vielä vähäsen", sanoi Cecily. "Silloin
-on viileämpää."
-
-"Toden totta, minä alan pitää siitä", virkkoi mr Direck.
-
-"Teistä tulee erittäin hyvä pelaaja", sanoi Cecily.
-
-Ja sellainen taikavoima piilee pelissä, että mr Direck kaikessa
-nöyryydessään oli ylpeä ja kiitollinen osakseen tulleesta
-ylistyksestä ja asteli tuon nopsan ja päättäväisen olennon vierellä
-ylenmäärin iloisena vain siitä, että sai astella hänen vierellänsä.
-
-Kun oli päästy pitkällisestä teenjuonnista, jota vilkastuttivat mr
-Raeburnin ihmeelliset ja kokonaan epätodenmukaiset äskeisestä pelistä
-saadut muistumat, pelattiin jälleen, tällä kertaa paremmin välttäen
-virheitä, taitavammin ja nopeammin, ja mr Direck teki niin nopsia
-ja älykkäitä temppuja, että kaikki selittivät hänet synnynnäiseksi
-hockeynpelaajaksi. Iltahämärä, joka teki pallon aseman liian
-epämääräiseksi ja pelin lopettamisen välttämättömäksi, saapui hänen
-mielestään aivan liian aikaisin. Hän oli pelannut kuusi erää ja tiesi
-seuraavana päivänä olevansa jäykkä kuin puunukke. Mutta hän oli
-hyvin, hyvin onnellinen.
-
-Sunnuntai-illan jälelläoleva osa oli pääasiassa hockeypelin
-jälkinäytöstä.
-
-Mr Direck vetäytyi huoneeseensa, hieroi jäseniään jollakin mr
-Britlingin erikoisen tarmokkaasti suosittelemalla voiteella ja tuli
-takaisin puettuna mustaan takkiin ja leveään mustaan kaulaliinaan.
-New Yorkista lähdettyään hän ei ollut tuntenut sellaista ruumiillista
-hyvinvointia kuin nyt. Omituista oli, ettei tämä ruumiillisen
-hyvinvoinnin tunne ollut aivan sama kuin se, mitä Amerikassa saattoi
-kokea. Siellä tuntuu kirkkaalta ja terävältä ja hieman kuivalta,
-täällä -- kostealta. Hänen älynsä väreili tyynenä ja tyytyväisenä
-kuin järven pinnalla auringon laskiessa seulova hyttysparvi -- siinä
-ei ollut mitään teräviä, kirkkaita salamoita -- ja ruumis halusi
-vain istuskella. Cecilyä häneen liittävä tutunomaisuuden tunne
-lisääntyi alinomaa. Kun heidän katseensa kohtasivat toisensa, niin
-neito hymyili. Mr Direck tunsi nyt päässeensä oikean menettelytavan
-perille: ei mitään kohteliaisuuksia enää, vaan pysytellä hänen
-oppilaanaan hockeytä ja badmintonia pelattaessa.
-
-Illallisen jälkeen ehdotti mr Britling uudelleen automobiiliretkeä
-maanantaiksi. "Teitä ei mikään pakota palaamaan Lontooseen", sanoi mr
-Britling, "ja me voisimme varsin hyvin kierrellä näillä seuduin pikku
-vaunussani ja katsella mitä te haluatte nähdä..."
-
-Mr Direck ei empinyt montakaan sekuntia. Hänen mieleensä kuvastui
-Gladys; hänen mieleensä kuvastui miss Cecily Corner.
-
-"Kiitos, miksei", hän vastasi, "ellei teillä ole mitään sitä vastaan,
-ellen tuota minkäänlaista hankaluutta olemalla täällä vielä yli
-yön, niin tosiaankin mielelläni käyttäisin hyväkseni tarjoutuvaa
-tilaisuutta ja silmäilisin hiukan näitä vanhoja seutuja..."
-
-
-6.
-
-Sanomalehdet saapuivat seuraavana aamuna yhdeksän tienoissa ja
-tiesivät melkein yksinomaan Sarajevon murhasta. Mr Direck sai
-käsiinsä _Daily Chroniclen_ ja keksi siinä otsakkeita, jotka olivat
-harvinaisen eloisia esiintyäkseen englantilaisessa lehdessä.
-
-"Kuka se sitten on, tuo arkkiherttua?" kysyi hän. "Ja missä tuo
-Bosnia sijaitsee? Minä luulin sen olevan Turkin maakuntia."
-
-"Se on Itävallassa", selitti Teddy.
-
-"Se on keski-ajassa", sanoi mr Britling. "Omituinen, itsepintainen
-historia se näyttää olleen. Ensin pommi, sitten toinen; vihdoin
-pistoolilla varustettu mies. Meidän sill'aikaa kävellessä
-ruusutarhassa. Sehän muistuttaa 'Zendan linnan vankia'."
-
-"Miten niin?" virkkoi hra Heinrich.
-
-Mr Britlingin ilme muuttui miettiväksi.
-
-"Eikö tämä tule vaikuttamaan Euroopan politiikkaan?"
-
-"En tiedä. Ehkä."
-
-"Lehdessä kerrotaan Serbian lähettäneen nuo pommit Sarajevoon."
-
-"Se on kuin toista maailmaa", virkkoi mr Britling lehtensä takaa.
-"Murha poliittisena menetelmänä. Voitteko ajatella mitään sellaista
-nykyään tapahtuvaksi Adrianmeren länsipuolella? Ajatelkaahan, että
-joku murhaisi Amerikan varapresidentin, ja pommit havaittaisiin
-lähetetyiksi Toronton arsenaalista!... Täällä lännessä politiikka on
-ikävystyttävämpää... Ettekö ota toista munaa, mr Direck?"
-
-"Mitä arvelette, eikö tämä voi johtaa sotaan?"
-
-"En sitä usko. Itävalta voi uhata Serbiaa, mutta se ei halunne suotta
-ärsyttää Venäjää. Se olisi menemistä liian likelle ruutikellaria.
-Mutta eriskummallinen asia se on joka tapauksessa."
-
-"Mutta jos kävisi niin?" jatkoi hra Heinrich tiedusteluaan.
-
-"Ei käy... Muutamia vuosia takaperin minä uskoin eurooppalaisen sodan
-välttämättömyyteen", selitti mr Britling mr Direckille, "mutta se
-on ollut uhkaamassa niin kauan, että olen lopulta lakannut kokonaan
-siihen uskomasta. Suurvallat riitelevät ja uhkailevat. Ne ovat liian
-varovaisia ja liian sivistyneitä laukaistakseen tykkejänsä. Jos
-sota voisi syttyä, niin se olisi syttynyt kaksi vuotta sitten, kun
-Balkanin liittoutuneet ahdistivat Turkkia. Tai kun Bulgaria hyökkäsi
-Serbian kimppuun..."
-
-Hra Heinrich mietti ja omaksui nuo päätelmät kunnioittavan ja hartaan
-näköisenä.
-
-"Minä olen tietysti peloissani", sanoi hän, "sillä olen
-ostanut matkalipun Boulogneen, jossa lomani aikana kokoontuu
-esperantokongressi."
-
-
-7.
-
-"On olemassa ainoastaan yksi tapa oppia automobiilia ohjaamaan",
-sanoi mr Britling noustessaan pääoven edustalla ohjaajan istuimelle,
-"ja se on siinä, että heti alunpitäen päättää olla antautumatta
-vaaralle alttiiksi. Ajettakoon hitaasti, jos se on välttämätöntä.
-Pysähdyttäköön harkitsemaan, milloin syntyy epäilystä. Mutta älköön
-tehtäkö mitään hätäillen, älköön sallittako mitään erehdyksiä."
-
-Mr Direck, joka nousi isännän viereen, piti mainittuja periaatteita
-erinomaisen hyvänä.
-
-He ajoivat veräjästä erittäin varovasti, Kaksi kertaa he
-pysähtyivätkin pyrkiessään kääntymään maantielle, ja kone oli pantava
-aina uudelleen käyntiin.
-
-"Te ehkä nauratte minulle", sanoi mr Britling, "mutta minä olen
-päättänyt välttää virheitä tällä kertaa".
-
-"En minä naura ensinkään", vastasi mr Direck. "Teette mielestäni ihan
-oikein."
-
-"Se on oikea tapa", sanoi mr Britling. "Varovaisuutta -- oh, perhana,
-nyt minä taas pysähdytin koneen. No, no -- _noin!_ -- Varovaisuutta,
-tahdoin sanoa, -- ja tyyneyttä."
-
-"Älkää missään tapauksessa luulko minun kiirehtivän", sanoi mr
-Direck. "En minä..."
-
-He ajoivat kylän läpi hiljaista, miellyttävää vauhtia, toitottaen
-kuuluvasti joka käänteessä ja jokaisen jalankävijän varalta. Mr
-Direck tuli ajatelleeksi, ettei hän vieläkään ollut esittänyt
-luentosuunnitelmaa mr Britlingille. Oli tapahtunut niin paljon -- --
-
-Vaunu pysähtyi äkkiä ja kone lakkasi käymästä.
-
-"Minä luulin tuon kirotun kanan aikovan tien poikki", sanoi mr
-Britling. "Mutta se pujahtikin aidanraosta. Se kyllä _katseli_
-tännepäin... Minä taidan olla hiukan turhantarkka tänään... Kyllä kai
-tässä kohta päästään vähän parempaan vauhtiin."
-
-"Liian varovainen tuskin voitte olla", sanoi mr Direck. "Näin ollen
-ehtii nähdä maisematkin tarkemmin"...
-
-Kylästä päästyä mr Britlingin itseluottamus näytti lisääntyvän.
-Vauhti kävi kiivaammaksi. Mutta aina kun tuli näkyviin joku muu
-ajopeli tai jotakin tienristeyksen tapaista, niin varovaisuus palasi.
-Mr Britling kulki ikäänkuin salaa hiipimällä ohi tienviittain, hän
-ajoi koko aamun ikäänkuin väijytyksiä vainuten. Ja kuitenkin piti
-onnettomuuden häntä kohdata. Sillä jumala vaatii meiltä enempää kuin
-pelkkää vanhurskautta.
-
-Hän ajoi yli mäkien Market Saffroniin päin pitkin erästä kapeata
-tietä, jota hän ei ollut ennen kulkenut. Aljettiin kulkea ylämäkeä.
-Hän selitti mr Direckille kuinka oivallisesti hänen koneensa kykeni
-nousemaan mäet suurimmalla välityksellä. He tulivat käänteeseen, mäki
-kävi jyrkemmäksi, ja mr Britling avasi venttiiliä.
-
-Kone alkoi käydä päristen ja vauhti hiljeni. Sitten tuli mr
-Britlingin näkyviin pieni valkoinen ilmoitustaulu, jossa
-huomautettiin vaarallisen käänteen olevan tulossa. Mr Britling
-arveli olevan parasta heti ryhtyä toimenpiteisiin ja kävi kiinni
-jarruun. Kohta hän sai katua toimenpidettään. Kolme kertaa
-ankarasti paukahdettuaan kone seisahtui. Suonenvedontapaisesti
-pusertaen ohjauspyörää mr Britling pani sähkösytyttäjän toimimaan,
-irroitti toisen jalkansa jarrusta toisen turhaan etsiessä apua
-vauhdinlisääjästä. Mr Direck tunsi että oltiin menossa taaksepäin,
-taaksepäin kaikista äänistä huolimatta. Hän tarttui hätäjarruun.
-Onnettomuutta oli kuitenkin mahdoton enää välttää. Ikäänkuin
-pehmeästi voihin vajoten automobiili painui alaspäin pysähtyen vasta
-kun molemmat takapyörät olivat ojassa.
-
-Mr Britling sanoi, että he olivat ojassa, sanoi sen aivan
-tarpeettoman kiivaasti...
-
-Tällä kertaa tarvittiin parihevoset ja viiden miehen voima, jotta
-Gladys jälleen saatiin soveliaaseen asentoon...
-
-Sitten he ajoivat Market Saffroniin, jonne saavuttiin lunchin aikaan,
-ja aterian jälkeen mr Direck teki tutkimuksia kirkossa, kirkkomaalla
-ja seurakunnan arkistossa...
-
-Palattaessa mr Britling ajoi iloisemmin. Market Saffronista aina
-Blandishiin, missä eräs haara erkaantuu Matching's Easya kohti,
-on tie Lontoon ja Norwichin välistä valtatietä. Se polveutuu
-roomalaisajalta ja on kunnioitettavan suorasuuntainen. Risteykset
-näkyvät puolen peninkulman päähän eivätkä matalat pensasaidatkaan
-jätä mitään sijaa yllätyksille. Sellainen tie ilahduttaa ketä
-hyvänsä, sitä ajaa turvallisemmin ja nopeammin. Mr Britlingiä se
-rohkaisi aivan erikoisesti; Gladys pääsi vähitellen vapautumaan
-aamupäivän ankarasta hillinnästä. "Tällaisella tiellä ei voi sattua
-mitään onnettomuutta", sanoi mr Britling.
-
-"Ellei akseli katkea tai rengas puhkea", virkkoi mr Direck.
-
-"Minulla on Matching's Easyssä mies, joka tarkastaa sen aina hyvin
-huolellisesti", sanoi mr Britling painaen samassa vauhdinlisääjää,
-niin että nopeus nousi neljästäkymmenestä neljäänkymmeneen viiteen.
-"Hän tutki koko laitoksen aivan äskettäin. Eikähän se ole ollut vielä
-kuukauttakaan käytännössä."
-
-Sittenkin sattui onnettomuus.
-
-Se sattui heidän kiitäessään Brandismeadin puiston suurten vanhain
-puiden ja niitä reunustavan maalauksellisen muurin ohitse. Syynä
-oli ainoastaan pieni etäisyyden määräämistä koskeva erehdys. Heidän
-edellään, selvästi tien vasemmalla puolella, ajoi postinkuljettaja
-polkupyörällään; suoraan heitä vastaan tuli moottoripyöräilijä
-sillä omituisen vääjäämättömällä ja raivoisalla vauhdilla, joka on
-moottoripyörille ominaista. Ensiksi mr Britling ajatteli, ettei ollut
-hyvä yrittää ajaa niiden välitse. Sitten hän kuitenkin päätti sen
-tehdä ja lisäsi vauhtia, sitten hän palasi alkuperäiseen päätökseensä
-ja sitten tuntui vauhti hänestä niin kovalta, että hänen ilmeisesti
-täytyisi ajaa postinkuljettajan yli. Yrittäessään sitä välttää hän
-suuntasi vaunun suoraan moottoripyörän tielle. "Herra Jumala!" huusi
-mr Britling -- "herra Jumala!" -- väänsi ohjauspyörää ja polki
-kaikkia vipuja minkä ennätti.
-
-Hänellä oli epäselvä mielikuva, että pitäisi päästä moottoripyörän
-alta kääntämällä poikki tien, ja samassa he jo kulkivat kapeata
-ruohikkorinnettä alaspäin suoraan kohti muuria, yhä vieläkin
-hyvällä vauhdilla. Moottoripyörä törmäsi johonkin ja pyöräilijä
-hävisi näkyvistä. Muuri näytti syöksyvän heitä kohti ja sitten --
-räiskis! Kauhea tärähdys. Mr Direck hapuili vanhaa tuttavaansa,
-hätäjarrua, mutta ehti tuskin koskea siihen, kun hänen päänsä iski
-lasisuojustimeen ja kaikki pimeni...
-
-Avatessaan silmänsä hän näki vioittuneen muurin, kasaantuneen
-moottoripyörän, ilmailijanlakkiin ja kaikkien moottoripyöräilijäin
-ihailemiin hienoihin nahkavaatteihin puetun moottoripyöräilijän. Mr
-Direck tuijotteli yrittäen sitten puolipyörtyneenä nousta jaloilleen.
-Hän tunsi pistävää kipua.
-
-"Älkää liikahtako", sanoi moottoripyöräilijä. "Olette loukannut
-käsivartenne ja kylkenne aika pahoin, pelkään..."
-
-
-8.
-
-Lähinnä seuraavien kahdentoista tunnin kuluessa mr Direck joutui
-tekemään huomion, joka oli paljoa harvinaisempi ennen sotaa kuin
-nykyään. Hän havaitsi, että kipu ja vamma voivat olla erittäin
-mielenkiintoisia ja edullisia.
-
-Jos joku olisi hänelle ennakolta sanonut, että hän menee
-tiedottomaksi viiden, kuuden minuutin ajaksi, että hän haavoittaa
-otsansa ja poskensa ja nyrjähdyttää ranteensa, ja kaiken tämän
-johdosta tuntee vilpitöntä iloa, niin hän olisi pitänyt ennustusta
-naurettavana. Mutta nyt hän makasi jäykkänä seljällään ranne
-siteissä sivullaan ja hymyili pimeässä vielä kirkkaammin kuin
-pari päivää sitten Essexin maisemia ensi kertaa katsellessaan.
-Kipu tietenkin ärsyttää ja vaivaa, mutta terverakenteista ihmistä
-se ei tee onnettomaksi. Kivun odotus, vamman välttämättömyys voi
-tehdä meidät sangen toivottomiksi, mutta todellisuus herättää
-meissä vastustusvoimaa. Ei kukaan halaja säären katkeamista tai
-ranteen nyrjähtämistä, mutta hyvin harvat ihmiset joutuvat kovin
-alakuloisiksi, kun niin sattuu käymään. Paljoa alakuloisemmiksi he
-saattavat tulla poltettuaan sata savuketta kolmessa päivässä tai
-menetettyään yhden prosentin pääomaansa.
-
-Kaikki olivat olleet erinomaisen sydämellisiä mr Direckiä kohtaan,
-joka yksin oli onnettomuudessa vioittunut. Mr Britling, joka oli
-puristautunut kiinni ohjauspyörään, ei ollut edes viskautunut ulos
-vaunusta. "Ellen ole saanut sisäisiä vammoja", sanoi hän, "niin
-minussa ei ole mitään vikaa. Maksa ehkä -- hiukan tärskähtänyt..."
-
-Gladys oli ollut jätettävä ojaan, ja eräs ohi kulkeva automobiili oli
-ystävällisesti kuljettanut miehet kotiin. Cecily oli sattunut olemaan
-Dower Housessa, kun he saapuivat. Hän oli nähnyt miten amerikkalainen
-voi sietää tuskia. Myötätuntonsa ja avuliaisuutensa viehätystä hän
-oli vielä lisännyt lausumalla julki ihailunsa.
-
-"Hän on synnynnäinen sairaanhoitajatar", sanoi mr Direck ja lisäsi
-sitten, ikäänkuin suuremman kuulijakunnan puoleen kääntyen: "mutta
-tämäntapaiset seikat ne tuovatkin ilmi kaiken sen hyvyyden, mikä
-naisessa piilee".
-
-Mr Direck oli ollut aivan avomielinen kaikille ja erityisesti
-hoitajattarelleen, kun ilmoitettiin, että hänen oli pysyttävä Dower
-Housessa kunnes käsivarsi oli terve. Hän oli anoen katsonut noihin
-soreihin silmiin ja sanonut:
-
-"Jos tulen jäämään tänne pariksi, ehkäpä kolmeksikin viikoksi tuon
-pienen tärähdyksen takia, ja te käytte juttelemassa kanssani silloin
-tällöin, niin en tahdo nimittää tätä onnettomuudeksi. Se on silloin
-kerrassaan hyvä onni..."
-
-Siinä hän nyt makasi suorana kuin muumio, sielu täynnä hiljaista,
-sädehtivää iloa. Kuukausia kestäneiden ikävyyksien ja levottomuuksien
-jälkeen hän oli päässyt jälleen oikealle tolalle. Hän oli keskellä
-valoisaa ja kaunista tositarinaa, ja olo tuntui hyvältä. Hän tiesi
-tarkoin mitä tahtoi.
-
-"Sittenkin", saneli hän, "se on totta. Ihanteita on olemassa.
-_Hän on_ ihanne. Häntä minä rakastin ennenkuin vielä olin Mamieta
-nähnytkään. Minä rakastin häntä ennenkuin sain pitkät housut.
-Tuo vanha valokuva, se viittoili kohtaloni tietä... Se on
-heimoustunnetta... Se on luonnollista valintaa...
-
-"Enhän minä vielä tiedä, mitä hän minusta ajattelee, mutta minä
-tiedän varsin hyvin, mitä hänen tulevaisuudessa _täytyy_ ajatella.
-Hänen täytyy saada minusta erinomaisen hyvä käsitys, olkoonpa, että
-minun sitä varten on murskattava itseni viimeistä luuta myöten.
-
-"Minussa oli jonkinlainen tunne, että minun piti astua tuohon
-automobiiliin.
-
-"Sanottakoon mitä tahansa, kaitselmusta on sittenkin olemassa..."
-
-Hän hymyili tutunomaisesti kohti pimeyttä, joka tuntui olevan hänen
-uskottunsa.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-Mr Britling puhelee itsekseen.
-
-
-1.
-
-Mr Direckin tyytyväisenä kestäessä kipujansa vallitsi hänen
-haavoittumattomassa isännässään aivan toisenlainen mieliala. Hänkin
-oli uneton, mutta innottomasti uneton. Päivä oli tuonut liian paljon
-mukanaan; hänen aivonsa olivat uutterassa työssä.
-
-Tarvitaan kokonainen luku tuon uutteran työn kuvailemiseen...
-
-Mr Direck oli saanut sen vaikutelman, ettei mr Britlingin hilpeys
-voinut koskaan ehtyä. Mutta aikoja oli, jolloin mr Britlingin
-täytyi katkeran surun kertamaksulla suorittaa yleisen hilpeän
-toimeliaisuutensa hinta. Oli öitä -- etenkin poikkeuksellisen
-kiihoittumisen ja hermojännityksen jälkeen -- jolloin lasku oli
-maksettava. Silloin mr Britling saattoi heittelehtiä vuoteellaan
-onnettomuuden -- rajattoman onnettomuuden -- ukkosilman alaisena,
-sanomattomasti kärsien.
-
-Vilkasverisen mielenlaadun huolet ovat lyhytaikaisia, mutta
-rajuja. Maailma sietää niistä tuskin mitään. Niitä ei maailman ole
-tarvis ottaa huomioon. Ne eivät aiheuta yhtään itsemurhaa, harvoin
-rikostakaan. Ne syöksyvät ohi iskien uhriansa mennessään. Kaikesta
-huolimatta ne ovat todellista kurjuutta. Ollessaan näiden mielialojen
-vallassa mr Britling tosin ei kokenut synkkämielisen henkilön
-harmaata epätoivoa eikä kiivasluontoisen punaista kadotusta, mutta
-hän näki maailman täynnä onnettomuutta ja erehdyksiä, myrkyllisiä
-okaita, pauloja, pettäviä hetteitä ja korjaamattomia harha-askeleita.
-Häntä saattoivat rasittaa kerrassaan sietämättömät omantunnontuskat
-vain senvuoksi että hän oli mr Britling -- ja aiheita oli
-sadoittain...
-
-Että hän oli moinen Britling!...
-
-Miksi -- tuhannen ja yhden onnettoman yön muistona tämä kysymys
-jälleen palasi -- miksi oli hän moinen mielipuoli? Uhkarohkea
-narri? Miksi ei hän osannut olla vanullansa? Miksi pani hän itsensä
-vaaroille alttiiksi? Miksi oli hän aina niin kärkäs toimimaan siinä
-uskossa, että kaiken täytyy onnistua? (Yhtä hyvin hän olisi voinut
-kysyä, miksi hänellä oli vilkkaat, ruskeat silmät.)
-
-Miksi ei hän esimerkiksi ollut pysynyt varhain aamulla tekemässään
-päätöksessä? Hän oli aloittanut erinomaisen varovasti...
-
-Näiden mr Britlingin mielialojen luonteenomaisiin piirteihin kuului,
-että ne aiheuttivat ruumiillista rauhattomuutta. Hän kääntelehti
-kyljeltä toiselle, nousi istumaan ja paiskautui taas pitkäkseen,
-aivan kuin marttyyri kidutettuna...
-
-Tämä oli elinkautisen vaivan vereksin ilmaus. Onko milloinkaan
-syntyvä miestä, joka ajattelee nopeasti ja toimii hitaasti? Hän olisi
-todellakin pelottava olento. Mr Britlingin aatokset olivat nopeat ja
-herkästi syttyvät ja hänen tekonsa olivat vieläkin äkkinäisemmät.
-Ja nuorella iällä mr Britling oli havainnut toimintojensa syöksyvän
-vilkkaiden mielikuvain edelle ja aiheuttavan nöyryytyksiä. Paljoa
-aikaisemmin kuin syyt olivat selvillä, oli hän jo tehnyt päätöksensä.
-Tuhat kertaa oli hän yrittänyt hillitä itseänsä. Hän oli koettanut
-korjata luonteensa vikaa sijoittamalla kirjoitettuja mielilauselmia
-makuusuojansa seiniin ja taskukellonsa sisäkuoreen. "Ole vakaa!"
-luettiin eräässä kohden. "Pidä tehtäväsi selvillä!" toisessa
-paikassa. Ja kolmannessa: "Toimi vakavasti, järjestelmällisesti,
-johdonmukaisesti; ainoastaan täten saavutat päämääräsi." Jokaisen
-virikkeen epäilemistä, jokaisen mielikuvan tarkkaa tutkimista
-piti hän aivan välttämättömänä, jos mieli välttyä lukemattomilta
-yllättäviltä onnettomuuksilta. Muussa tapauksessa hän joutui
-hyppelehtimään pommien ja piikkilankojen sekaan.
-
-Oli ollut aika, jolloin hän kykeni yllyttämään itsensä sellaiseen
-perinpohjaiseen itsensähillintään ja ajoittain saattoi noudattaa
-ankarimpiakin sääntöjä. Mutta aina hänet kumminkin kohtasi yllätys
-aivan odottamattomalta kulmalta. Vihdoin hän lakkasi toivomasta
-mitään täydellistä voittoa. Hän oli tyytynyt uskomaan, että viime
-aikoina lisääntynyt ikä ja kasaantunut viisaus olivat jossakin
-määrin hillinneet hänen äkkipikaisuuttaan, että hän oli, joskaan
-ei voittanut, niin ainakin hiukan rajoittanut maltittomuuttaan.
-Mutta tämä viimeinen hullutteluhan oli kaikkia edellisiä pahempi.
-Syöksyä läpi tämän kärsivällisen maailman vaunussa, joka -- niin,
-miten paljon se mahtoikaan painaa? Ainakin tonnin, ehkä enemmänkin
--- ja yhtään välittämättä vahingonvaarasta. Paitsi itseänsä hän oli
-saattanut vaaralle alttiiksi vielä muitakin. Tuota ajatellessaan
-hän oli jälleen tarttuvinaan ohjauspyörään. Hän näki jälleen uhatun
-polkupyöräilijän köyristyneen seljän, hän pikemmin tunsi kuin
-näki jälleen moottoripyörän vinhan tulon ja sitten hän loputtoman
-silmänräpäyksen ajan suistui auttamattomasti kohti muuria...
-
-Helvetti on luultavasti vain tuollainen tilanne, joka jatkuu
-äärettömiin...
-
-Mitä hyvänsä olisi voinut olla hänen tiellään. Ja aivan kuin hänen
-ajatuksensa täytteeksi sukelsi tosiaankin unen maailmoista, jonne hän
-itse ei päässyt pakenemaan, jotakin kimeästi kirkaisevaa...
-
-"Hyvä Jumala!" huusi hän, "jos olisin ajanut lapsen yli! Minähän
-olisin voinut hyvinkin ajaa lapsen yli!" Otaksuma iski hänen
-mieleensä salamana, yritti hävitä, mutta ajatus vangitsi sen
-jälleen. Oli luonteenomaista mr Britlingin öiselle kuvittelulle,
-että hänen piti nähdä tuo lapsi aivan yksilöllisin, selvin piirtein:
-kalpeanlaisena ja hintelänä olentona, jolla oli punerva tukka,
-tuijotteleva katse, kylkiluut kamalasti murskaantuneet hänen
-litistyessään vasten muuria, soran sekaan -- se oli _kauheata_.
-
-Mutta eihän tämä ollut oikein! Eihän hän ollut lasta loukannut! Hän
-oli vain syöksyttänyt vaunusta mr Direckin ja aiheuttanut hänen
-kätensä katkeamisen...
-
-Hänen ansionsa ei kumminkaan ollut, ettei lapsi sattunut tielle!
-
-Lapsi olisi voinut olla tiellä!
-
-Pelkkä hyvä sattuma.
-
-Hän makasi epätoivoissaan tuijotellen -- niinkuin tahaton
-jumala tuijottelee moneenkin kohtaan tässä ällistyttävässä
-maailmankaikkeudessa -- tuijotellen tuota pientä uhria, jonka hänen
-mielikuvituksensa oli luonut vain sen heti hävittääkseen...
-
-
-2.
-
-Jos hän ei ollutkaan murskannut lasta, niin toiset sensijaan olivat
-sen tehneet. Sellaista tapahtuu. Sijaistensa vuoksi hän oli joutunut
-monen lapsen surmaan vikapääksi...
-
-Miksi milloinkaan ajetaan lasten yli? Äkkiä tunsi mr Britling
-kaikkien maailmassa sattuvien onnettomuuksien painon ja tuskan ja
-soimauksen itsessään.
-
-Hän ei enää kysellyt miksi hän itse oli sellainen mieletön, vaan
-miksi me kaikki olemme sellaisia mielettömiä. Hän muuttui sivistyksen
-automobiilia kuljettavaksi ihmiseksi, joka huimassa ja kuitenkin
-tarkoituksettomassa ajossaan murskaa joka päivä tuhansia...
-
-Tämä oli eräs mr Britlingin mielessään tekemiä temppuja. Siinä
-ilmeni taipumus ottaa oma itsensä lähtökohdaksi ja yleistää
-yleistämistään. Nykyajan ihmisissä on tämä ilmiö sangen yleinen.
-Hän ei ollut siinä määrin yksilöistynyt kuin yleensä edellytetään
--- laissa, historiassa, moraalisissa arvostelmissa. Hän saattoi
-tuntea edustavaa velvollisuutta. Omien tekojen aiheuttamista
-ankaroista tunnonvaivoista hän voi johtua mitä syvimmin syyttämään
-itseänsä automobiilinkuljettajana yleensä, tai koko Englannin, tai
-koko ihmiskunnan edustajana. Syytettyään itseänsä vieraansa ja
-automobiilinsa tärvelemisestä hän saattoi melkeinpä huomaamattaan
-siirtyä syyttämään itseään jokaisesta automobiilinkuljettajan
-aiheuttamasta onnettomuudesta siitä alkaen kun automobiili
-keksittiin. Nolottelijain pitkä sarja muuttui mr Britlingiksi. Tai
-pikemminkin mr Britling muuttui nolottelijain pitkäksi sarjaksi.
-
-Tämä yksilöistymisen häälyväisyys teki mr Britlingin
-arvoitukselliseksi olennoksi monelle, joka noudatteli vanhaa
-persoonallisuuskäsitettä. Toisinaan hän tuntui olevan ilkeän itsekäs
-hirviö, jota ei kukaan osannut miellyttää eikä tyydyttää, mutta kun
-hän onnettomimmin ahdisteli rotunsa tai kansallisuutensa vikoja,
-suuntasikin hän itse asiassa moitteiden kärjen omaa itseänsä vastaan;
-kun hän taas tuntui itseensä syventyneeltä, itseänsä huomioivalta
-ja keskittyneeltä, niin hän todellisuudessa tutki itseänsä siinä
-toivossa, että keksisi vihjeitä ihmiskunnan voimaa ja toivorikkautta
-hävittäväin sekavaan syiden selvittämiseen. Ja nyt, yön miettehikkään
-murheen vallitessa olisi suojelusenkelillä ollut paljon päänvaivaa,
-jos hänen olisi pitänyt vetää raja ja osoittaa milloin mr Britling
-suri omaa häviötään ja omaa nöyryytystään ja milloin hän sureskeli
-yleisiä inhimillisiä heikkouksia, joissa hän itse oli runsain määrin
-osallisena.
-
-Tämä hänen tajunnassaan sattuva valontaittuminen, joka sai
-keskittyneen ja yksilöistyneen Britlingin näkymään laajemmin,
-persoonattoman Britlingin pelkkänä edustajana, kahdensi samalla
-hänen omaatuntoansa ja vastuullisuuttansa. Persoonalliselle
-omalletunnolleen hän vastasi henkilökohtaisesta kunniastaan,
-veloistaan, rakentamastaan talosta ja niin edespäin, mutta
-persoonattomalle omalletunnolleen hän oli vastuussa koko maailmasta.
-Jälkimäiseltä näkökannalta jokin salatajuinen mielijohde kuvaili
-maailman munaksi, jonka hän oli muninut. Hänessä eli salatajuinen
-epäilys, että muna oli päässyt kylmenemään ja mädäntymään. Hän
-halusi ankarasti päästä sitä hautomaan. Hänen monipuolinen ja
-intoisa puhelunsa johtui suureksi osaksi tuosta kuvitelmasta, se
-oli alituista pyrkimystä levittämään henkistä höyhenpeittoaan yli
-odottavain tehtäväin...
-
-
-3.
-
-Näiden monien selitysten jälkeen käy päinsä ryhtyä siihen tehtävään,
-joka alkuansa oli mr Direckin matkan aiheena, tehtävään, jonka
-massachusettsilainen seura oli hänelle uskonut, nimittäin mr
-Britlingin henkisen paljastamisen toimeenpanoon. Mr Direck näki mr
-Britlingin ainoastaan päivänvalossa ja tarkkaavaisuuden alinomaa
-lipuessa miss Cecily Cornerin puoleen. Me voimme nähdä hänet
-melkoista selvemmin pimeässä, eikä meitä häiritse muu kuin hänen oma
-hajamielisyytensä.
-
-Onnettomuus, jonka uhriksi Gladys oli joutunut, ei herättänyt
-ainoastaan monia tapaturmaan suoranaisesti liittyviä soimauksia
-ja omantunnontuskia, vaan siitä kirposi lisäksi laaja parvi
-seurauksellisia mietteitä, jotka meluten ja kompuroiden kulkivat
-läpi mr Britlingin mielen. Eräältä aivan toiselta näkökannaltakin
-oli automobiilin särkyminen mitä kiusallisin asia. Se näet kumosi
-muutamia mr Britlingin suunnitelmia, jotka johtivat ajatuksen
-kerrassaan pois Dower Housesta, mihin mr Direck luuli hänen täysin
-juurtuneen. Oli olemassa eräitä asioita, joista mr Britling mitä
-pontevimmin oli pyrkinyt pääsemään eroon viikon lopulla. Nyt ei ollut
-enää mitään, joka olisi voinut hänen ajatustaan kytkeä.
-
-Mr Britling oli kietoutunut rakkauden pauloihin. Tarkoin laskien ja
-jättäen pienemmät kiintymykset huomioonottamatta oli kysymyksessä
-hänen kahdeksas rakkaussuhteensa. Ja uuden automobiilin oli pitänyt
-kohta hänen opittuaan sitä ohjaamaan -- näytellä ratkaisevaa osaa
-eräissä tämän suhteen aiheuttamissa vaikeuksissa.
-
-Vilkkaalla kuvitteluvoimalla ja eloisilla virikkeillä varustettu
-mies joutuu elämän läpi vaeltaessaan rakkaussuhteisiin aivan
-yhtä luonnollisesti kun hän joutuu onnettomuuksiin automobiilia
-ohjatessaan.
-
-Mr Britlingin ja mrs Britlingin välinen omituinen suhde teki
-pakostakin nämä rakkaussuhteet huolestuttaviksi, arvottomiksi ja
-turhamaisiksi. Etenkin jos niitä katseli unettomuuden kannalta.
-
-Mr Britlingin ensimäinen avioliitto oli ollut erittäin onnellinen.
-Toinen oli siihen verraten haaleanvärinen. On monta seikkaa puhumassa
-sen katolisen äärimäisyysteorian puolesta, joka ei tyydy avioliiton
-elinkautisuuteen, vaan tahtoo tehdä sen iäti kestäväksi. Mr Britling
-olisi varmaan ollut hienostuneempi, joskaan ei onnellisempi olento,
-jos hänen tunneolemuksensa olisi kuollut hänen: ensimäisen vaimonsa
-mennessä manalle tai jos se olisi säilynyt ainoastaan heidän
-poikaansa kohdistuvana rakkautena. Hän oli mennyt naimisiin nuoruuden
-hehkussa, oli elänyt kaksi puhtaan ja yksinkertaisen lemmen,
-avuliaisuuden ja kiistailun vuotta ja nähnyt kaikkien kiistain
-ratkeavan onnellisesti. Kaikkeen tuohon kului hänestä osa, jota ei
-käynyt uudistaminen. Valtavan ensi surunsa aikana hän tuon tajusi
-aivan hyvin -- mutta myöhemmin se unohtui. Niin kauan kuin on elämää,
-on kuvittelua, joka luo, unhottaa ja etenee.
-
-Edithin hän kohtasi oloissa, jotka eivät ollenkaan muistuttaneet
-hänelle menetettyä puolisoa. Hän tapasi hänet seurapiireissä. Mary
-taas oli ollut newnhamilainen koulutyttö hänen ollessaan Pembrokessa
-opettajana, ja heidän onnellisessa yhteenosumisessaan oli jotakin
-satunnaista ja salamyhkäistä. Siinä oli ollut salamaa, siinä oli
-ollut myrskyä. Edithin hän valitsi tarkastellen ja valloitti
-hitaasti piirittäen. Siinä ei tapahtunut äkkinäistä syöksymistä
-toisten syliin; siinä oli anelemista ja suostuntaa. Edith oli muun
-muassa suorittanut kandidaatintutkinnon Lontoon yliopistossa, ja
-hänen leveän otsansa ja runsaan, ruskean tukkansa alta katselivat
-maailmaa rauhalliset, tarkkaavat silmät, joilla ei ollut mitään
-salattavaa -- seikka, joka mr Britlingistä oli niin uskomaton, että
-hän oli rakastunut ja mennyt naimisiin suureksi osaksi juuri tuon
-salaperäisen avonaisuuden vuoksi. Vielä pitkän aikaa naimisiinmenon
-jälkeen hän oli purjehtinut noita ruskeita syvyyksiä innokkaasti
-niitä luodaten.
-
-Hän ei tietenkään tehnyt Edithille selväksi aikaisempaa intohimoista
-kiintymystään. Todellisuudessa ei hän ollut siitä enää oikein
-itsekään selvillä Edithiä valloittaessaan. Hän sepitteli parhaillaan
-johdantoa uuteen tunnedraamaan ja tietäen tai tietämättään hän jätti
-huomiotta satoja muistumia, jotka pyrkivät tähän uuteen kokemukseen
-sekaantumaan ja jotka olisivat tuoneet siihen pelkkää epäsointua.
-Tahallisesti mitään päättämättä hän loi itseänsä ja Edithiä
-yhdistävän ilmakehän, jossa Mary tuskin ollenkaan saattoi tulla
-puheeksi ja jossa Hughin olemassaolo hyväksyttiin sitä sen enempää
-selittelemättä. Hänen onnistui uskotella itselleen, että Edith
-tajusi kaikenlaisia sanoin ilmaisemattomia asioita. Hän sommitteli
-ihmeteltävän, sanattoman yhteisymmärryksen, jolla ei ollut mitään
-pohjaa heidän luonteissaan...
-
-Shakkilaudan ääressä he ensiksi alkoivat huomata miten erinomaisen
-vaikea heidän oli sulaa sopusointuun. Mr Britlingin pelitavalle oli
-luonteenomaista pintapuolinen loistavuus, suuri aulius ja erinomainen
-säännöttömyys. Hän siirsi heti vastustajan siirrettyä -- ja alkoi
-vasta sitten miettiä tilannetta. Hänen mietteensä olivat yleensä
-verrattomasti viisaampia kuin hänen siirtonsa. Mrs Britling näytti
-olevan puolisonsa luontainen vastakohta. Hän oli tyyni, toinen oli
-hermostunut. Hän ei milloinkaan kiirehtinyt siirtoansa eikä taipunut
-koskaan myönnytyksiin. Rauhallisesti, vakavasti, varovaisuuden ja
-harkinnan avulla, ilman loistoa, ilman virheitä hän oli voittanut
-miehensä shakkipelissä niin monesti, että tuloksena oli ankara
-suuttuminen ja pelin lopettaminen. Jokaisen sellaisen kohtauksen
-jälkeen mr Britling yritti parhaansa mukaan selittää suuttuneensa
-yksinomaan itseensä. Siitä huolimatta hän tunsi, joskaan ei itselleen
-myöntänyt -- mrs Britling puolestaan ymmärsi asian hänen kiivaista
-sanoistaan -- etteivät vihanpurkaukset siten tulleet tyydyttävästi
-selitetyiksi.
-
-Vähitellen he tajusivat tuon selityksen onttouden. He olivat
-mielenlaadultaan yhteensoveltumattomia.
-
-He olivat syvästi erilaiset. Kaikissa asioissa pysytteli mrs Britling
-puolustuskannalla. Hän ei tehnyt koskaan aloitetta; milloinkaan hän
-ei ollut yllättänyt miestään tulemalla häntä vastaan puolitiehen.
-Miehen oli mentävä yksin koko matka, koputettava ja soitettava,
-ja silloin vastasi vaimo uskollisesti. Hän ei yllättänyt miestään
-milloinkaan edes epäystävällisyydellään. Jos mies oli tehnyt haavan
-sormeensa, niin hän sitoi sen varsin taitavasti ja tehokkaasti,
-mutta ellei mies asiasta mitään maininnut, ei hän koskaan huomannut
-haavoittumista. Mies puolestaan ihmetteli, ettei vaimo tiennyt
-asiasta jo ennenkuin se oli tapahtunutkaan. Hän soitti, mutta vaimopa
-ei tanssinutkaan. Tähän kaavaan sopivat kaikki hänen kärsimyksensä.
-Monen onnettoman vuoden kuluessa vaimo aiheutti hänelle alituisia
-pettymyksiä ja hän puolestaan vaimolle alinomaista, sanatonta ja
-käsittämätöntä surua. Aluksi oli mr Britling ollut iloinen ja
-toimelias, mutta nyt hän oli pirstoutunut. Toisinaan hän vielä
-saattoi olla hilpeä ja miellyttävä kuten ennenkin, mutta sillä
-välin sattui suuttumuksenpuuskia, kylmyyttä, melkeinpä ilkeyttäkin.
-Vain vähitellen he oppivat tajuamaan suhteensa todellisen laidan ja
-myöntämään itselleen, ettei heidän kaunis lemmennuppunsa ollutkaan
-puhjennut kukaksi, ja vasta vuosien kuluttua heidän onnistui sopia
-rajoista, missä he aikaisemmin olivat uneksineet yhteyttä, ja tulla
--- liittolaisiksi. Jos he olisivat mitenkään voineet erota ilman
-molemminpuolisia syytöksiä ja nöyryytyksiä, niin he olisivat sen
-tehneet, mutta kaksi lasta oli heitä sitomassa, ja vähitellen he
-saivat pyrkiä kohti laajaa keskinäistä suvaitsevaisuutta, joka
-oli heidän myöhempää suhdettaan luonnehtiva piirre. Jos heidän
-yhteiselämässään ei ollutkaan rakkautta eikä iloa, niin oli tottumus
-sen sijaan luonut todellista kiintymystä ja molemminpuolista
-avuliaisuutta. Mrs Britling oli ylpeä miehensä menestyksestä,
-hän ylpeili jokaisesta hänen saavuttamastaan tunnustuksesta. Hän
-ihaili ja kunnioitti miehensä teoksia, tajusi hänessä olevan
-jonkinlaista loihtuisaa eloisuutta ja välittömyyttä, joka oli
-arvokasta ja kadehdittavaa. Mikäli hän voi miestään auttaa, hän
-auttoi. Mies puolestaan ihaili ja piti arvossa hänen arvokkuuttaan
-ja vakavaa ylevyyttään, vaikka huomasikin, ettei alla oikeastaan
-ollut juuri mitään muuta kuin kuvittelevaa välinpitämättömyyttä.
-Hänen käytännöllinen kykynsä tuotti mr Britlingille jatkuvaa
-tyydytystä. Talossa vallitseva hyvä järjestys, rehevät kukkalavat,
-puutarhassa menestyvät jalot ruusut olivat arvossa pidettäviä
-asioita. Mr Britlingin ei ollut milloinkaan onnistunut pitää
-mitään järjestyksessä. Hän oppi yhä enemmän luottamaan vaimoonsa.
-Kunnioitustaan hän osoitti tarkoin varomalla vähintäkään loukkausta
-ja luottamustaan siten, että yhä ilmeisemmin laiminlöi tunteenomaisen
-yhteiselämän. Koska vaimo lausui julki niin vähän, onnistui miehen
-uskotella itselleen, ettei hänellä ollut paljoa tunteitakaan, ja
-koska mitään ei ollut löytynyt noiden ruskeiden silmien syvyyksistä,
-niin hän katsoi voivansa lopulta päättää, ettei niissä pohjaa
-ollutkaan. Mr Britling noudatti harrastuksiaan saavuttaen milloin
-mitäkin. Hän matkusteli. Mrs Britling otti omantunnon asiaksi olla
-häntä kahlehtimatta; hänessä oli tunteita, hän ajatteli, mutta ei
-ilmaissut mitään. Siitä piti mr Britling huolen; hän ilmaisi itseään
-alituiseen ja liioitellen, suuntasi ehtymättömän toimeliaisuutensa
-milloin mihinkin, ja siten olivat kokoontuneet heidän elämänsä
-ainesosat -- elämän, jonka julkisempiin vaiheisiin mr Direck nyt oli
-liitetty epämääräiseksi ajaksi.
-
-Mr Britlingille oli luonteenomaista asiain alullepano; mrs
-Britlingille oli luonteenomaista niiden käytäntöönpano. Mr Britling
-oli kuin vahingossa tullut ostaneeksi Dower Housen, ja mrs Britling
-oli tehnyt siitä viehättävän kodin. Edellinen oli eräänä Pontingsissa
-viettämänään sunnuntaina keksinyt hockeypelin pakottomuuden ja
-huvittavaisuuden, ja jälkimäinen oli järjestänyt säännölliset
-sunnuntaipelit... Mr Britlingillä oli ollut mukanaan äiditön poika,
-muisto rakastetun olennon menettämisestä, joka toisinaan, varsinkin
-alkuaikoina, näytti kerrassaan unohtuvan, toisinaan taas ilmeni
-liiankin selvänä kaipauksena hänen olemuksensa jokaisessa säikeessä.
-Mitä suurimmalla huolella oli mrs Britling keräillyt kaikki mitä
-hänen edeltäjänsä sorjasta sumuhahmosta vielä oli jäljellä ja
-hän täytti velvollisuutensa toisinaan hyvinkin vaikeakäänteistä
-poikapuoltansa kohtaan. Milloinkaan hän ei antautunut tutkimaan
-tuohon lapseen kohdistuvia tunteitaan; mahdollista on, ettei hän
-pitänyt sellaista tutkimista lainkaan tarpeellisena...
-
-Niin hän kulki läpi elämän, ulkonaisesti tyynenä ja arvokkaana,
-yhtenä yksilönä sitä lukuisaa arkain ja empiväin naisten parvea,
-joka saa hakea onneansa toisarvoisista harrastuksista, talouden
-ja puutarhan somista, elottomista esineistä, jotka eivät voi olla
-suurten pettymysten aiheena, kaunosieluisuudesta ja hienouksista,
-järjestyksestä ja somuudesta. Sen ohessa hän valvoi mielenkiinnolla
-pienten poikainsa terveyttä ja hyvinvointia, heidän kasvamistaan
-ja viihtymystään. Eikä koskaan tietänyt -- kenties oli hän itsekin
-onnistunut jo unohtamaan -- kuinka hän oli ihmetellyt ja kokenut
-pettymystä, epäilystä, katkeruutta ja salaisia kyyneleitä niinä
-vuosina, joiden kuluessa hän vähitellen oppi ymmärtämään, että tuo
-kummallinen, oikukas, eloisa mies, joka oli tullut hänen luoksensa,
-vannonut olevansa hänen, pyytänyt häntä innokkaasti ja vakuuttavasti
-omakseen, nyt lakkasi, oli jo lakannut häntä rakastamasta, että hänen
-sydämensä oli poissa, että hän oli sen menettänyt. Hän ei voinut
-uneksiakaan, että oli itse sitä haavoittanut, että se vuosikausia
-hillittömästi, järjettömästi häntä etsittyään oli katkeroituneena
-sulkeutunut...
-
-
-4.
-
-Luonnon salaperäiset toiminnot, joiden tulos mr Britling oli, olivat
-häneen juurruttaneet lähtemättömän vakaumuksen, että jossakin kohden
-maailmaa, jonkin inhimillisen olennon rinnalla kaikki puute ja
-kaipaus saattaisi vielä vaimentua. Hän voi kuvitella jossakin olevan
-häntä odottamassa täydellisen ymmärtämyksen ja täydellisen vastakaiun
-kaikille hänen tunteilleen, alkaen kaikkein runollisimmista ja
-päättyen kaikkein aineellisimpiin, kaunis suhde, jossa asuisi
-sellainen muuntovoima, ettei ainoastaan se toinen -- tarvitsee
-tuskin huomauttaa, että tämä täydennys ajateltiin naiseksi -- olisi
-sen valossa täysin ihana, vaan -- mikä ilmeisesti oli melkoista
-rohkeampaa -- että hän itsekin saavuttaisi täydellisen kauneuden ja
-sopusoinnun... Tuon täydentäjän läsnäollessa häntä ei voisi vaivata
-mikään itsesyytös, ei mikään hairahtuminen, ei mikään rajoitus,
-kaikki olisi pelkkää onnea ja onnekasta toimintaa... Useimmat
-kuvittelijat painuvat sellaisiin haaveisiin yhtä helposti kuin
-hanhenpoikaset veteen. He eivät epäile niiden toteutumista enempää
-kuin janoinen kameli epäilee pikaista lähteelle pääsemistään.
-
-Nuo houreet ovat yhtä mielettömiä kuin kamelin, joka jonakin
-päivänä luulisi saaneensa juoda sellaisesta lähteestä, ettei sen
-enää tule jano milloinkaan. Enimmäkseen mr Britling oli kokonaan
-tietämätön niiden olemassaolosta ja vastusteli niiden aiheuttamia
-toimintapyrkimyksiä. Mutta toisinaan, varsinkin ehtoopäivisin,
-matkoilla ollessaan ja kirjojen vaiheella viipyessään mr Britling
-painui odottamaan suurta ihmettänsä siinä määrin, että antoi
-arkimielialojen ja itsensähalveksimisen mennä menojaan ja liittyi
-Lemmen ritarien suureen pyhiinvaeltajajoukkoon...
-
-Vaikka hän itse ei ollutkaan pitänyt asiasta tarkkaa lukua, oli
-sentään varmaa, että hän oli tehnyt kahdeksan eri retkeä. Nyt hän
-vaelsi parhaillaan kahdeksatta kertaansa...
-
-Näitten vaellusretkien välillä -- ne veivät hänet ikäänkuin maailman
-kaikille kulmille, heittivät kuuman vyöhykkeen rannikoille, jättivät
-ajelehtimaan autioille merille, johtivat mitä epämieluisimpiin
-yllätyksiin ja mitä murheellisimpiin seuraamuksiin -- oli
-läpikuultoisen filosofisen tajuamisen hetkiä. Muutamia vuosia sitten
-oli mr Britlingin mielessä alkanut itää epäluulo, että salaperäinen
-luonto oli hänessä synnyttänyt nuo houreet vain häntä peijatakseen,
-luultavasti pelkistä biologisista syistä, että kuviteltua täydellistä
-sopusointua ei ole olemassakaan, että naiseen kohdistuva rakkaus
-on kerralla saatava pois vaivoistaan ja että kaikki myöhemmät
-taisteluyritykset pakostakin surkeasti epäonnistuvat -- että Lemmen
-pyhiinvaeltajan ura, kun siitä riisutaan herkkäuskoisuuden luoma
-hohde, on joko surkuteltavinta tahi alhaisinta ja halpamaisinta
-poikkeamista elämän varsinaiselta ladulta. Mutta tämä epäluulo
-ei ollut vielä ehtinyt kasvaa niin voimakkaaksi, että se olisi
-vaikuttanut mitenkään pidättävästi, se ei vielä kyennyt vastustamaan
-vuoksen aikoja ja leijaavien merilintujen kutsuvaa kirkunaa.
-Juuri nyt kätkeytyi mr Britlingissä sen eloisan ja toimeliaan
-pintakerroksen alle, johon mr Direck oli tutustunut, laaja parvi
-viimeisestä, kahdeksannesta harhaseikkailusta aiheutuvia huolia...
-
-Mr Britling oli joutunut tähän seikkailuun jokseenkin samalla tavalla
-kuin hän oli joutunut ojaan aamusella ennen yhteenajoa. Hän ei ollut
-harkinnut asiaa riittävästi eikä ollut pitänyt varaansa. Ja se oli
-kehittymässä aivan päinvastaiseen suuntaan kuin hän olisi halunnut.
-
-Seitsemäs lemmenseikkailu oli ollut sangen masentava. Hän oli
-hullaantunut aivan nuoreen tyttöön; hän punastui ajatellessaan miten
-nuori tyttö oli ollut. Pitkälle se ei ollut kehittynyt, mutta se oli
-tehnyt öiset mietteet niin epämieluisiksi, että hän oli päättänyt --
-ei suinkaan ensi kertaa -- ainiaaksi luopua kaikista mielettömistä
-lemmentunnelmista. Ja kun mrs Harrowdean purjehti näköpiiriin, näytti
-hän jos kukaan olevan sovelias pitämään kuvitteluja kurissa. Mrs
-Harrowdean tuhlasi hänelle imartelua, joka läheni ihailun rajoja.
-Hän oli nuori leski, järkevä ja näppärä. Hän kirjoitti kerrassaan
-ihastuttavia arvosteluja _Scrutator'iin ja Sectarian'iin_ sekä
-tilapäisrunoja _Right Rewiew'hun_ -- kun sattui tuntemaan halua
-sellaiseen työhön. Hänellä oli toisin ajoin säihkyviä mielialoja,
-jotka melkeinpä huumoriakin etevämpinä voittivat hänelle useimpain
-hänen kohtaamiensa ihmisten suosion, ja hän asui vain parinkymmenen
-peninkulman päässä sievässä pikku talossaan naurettavan pienen ja
-soman puiston keskellä.
-
-Hän sanoi mr Britlingin ajatuksissa ja teoksissa olevan jonkinlaista
-vuorivaelluksen tuntua. Hän tuli hänen luokseen saadakseen kiipeillä
-hänen ajatuksen huipuilla ja rotkoissa.
-
-Siihen sopi luontevasti vastata, ettei hän suinkaan ollut mikään
-korkea, kirkastunut vuorenhuippu -- ellei ehkä jonkinlaisen
-yksinäisyystunteen vuoksi...
-
-Mrs Harrowdean luki ahkerasti kahdeksannentoista vuosisadan
-muistelmateoksia ja antoi joitakin mr Britlinginkin luettaviksi.
-Hänen henkinen laatunsa sopi Rousseaun ja Voltairen pieniin
-ystävyysliittoihin, ja miellyttävän taidokkaasti hän johteli mr
-Britlingiä pitkin älyllisen lemmenliiton kukkaspolkua. Hän tuli
-ensinnä mr Britlingiä tapaamaan, esiintyi suloisena, älykkäänä ja
-kovin huvitettuna ollen siis mrs Britlingin ilmeinen vastakohta.
-Sitten he kohtasivat toisensa Lontoossa, josta lähtivät hienon
-seikkailutunnelman vallassa päiväksi Richmondiin. Sitten mr Britling
-otti joukkoonsa hiukan työtä, matkusti hänen luokseen ja jäi
-sinne -- --
-
-Mrs Harrowdean matkusti joksikin aikaa Skotlantiin. Mr Britling
-kaipasi häntä sanomattomasti ja kirjoitti kaunopuheisia
-valituskirjeitä, ja sittenhän jo olikin selvä ja tunnustettu
-tosiasia, että he olivat ihanasti toisiinsa rakastuneet, rajattomasti
-rakastuneet.
-
-Siirtyminen tunteenomaisesta vuorivaelluksesta tuliseen
-tuttavallisuuteen oli niin äkillinen, että jokainen uusi vaihe
-hävitti edeltäjänsä jäljettömiin. Niinpä mr Britling melkein
-hämmästyi huomatessaan, ettei hän enää ollut somien pienten
-pyhiinvaeltelijain ylhäinen päämäärä, vaan innokas rakastaja,
-joka pyrki onneen mitä oikullisimman ja juonittelevimman naisen
-ohella. Tämä ei vastannut mr Britlingin käsitystä miehen ja naisen
-oikeasta välisuhteesta, mutta mrs Harrowdean osasi vedota hänen
-ritarillisuuteensa. Hän sai miehen liehakoimaan, hän ei pyytänyt
-vaan vaati lahjoja, huveja ja yllätyksiä, ja lisäksi hän kehitteli
-mr Britlingiin mustasukkaisuuden oireita. Mr Britlingin työskentelyä
-alkoi vaivata katkonaisuus. Mutta he viettivät yhdessä hehkuvia
-ja kiehtovia hetkiä, joiden korvaamattoman menettämisen pelko
-tukahdutti kaikki kapinalliset ajatukset. "Rakastaa täytyy, ja kaikki
-on maailmassa puutteellista", lohdutteli antautuva mr Britling
-itseänsä. Lisätukea löysi mrs Harrowdean hänen helposti heräjävästä
-säälintunteestaan. Mrs Harrowdean oli hento; pieninkin seikka
-saattoi häntä toisinaan loukata, ja silloin heloitti hänen sinisissä
-silmissään kyynelhelmiä.
-
-Sellaiset kyynelhelmet voivat joskus vaikuttaa ratkaisevammin kuin
-hyväilyjen menettämisen pelko.
-
-Lisäksi oli vielä Oliver.
-
-Oliver oli henkilö, jota mr Britling ei ollut koskaan nähnyt.
-Hiljakseen ja huomaamatta hän oli alkanut vaikuttaa asioiden kulkuun.
-Hän oli lontoolainen virkamies ja mrs Harrowdeanin arvostelun
-mukaan sangen ikävä, kokonaan vailla mr Britlingin viehätystä ja
-mielenkiintoisuutta, mutta uskollinen, hellä ja vakaa. Sitäpaitsi
-melkoista nuorempi kuin mr Britling. Hän halusi vain rakastaa. Hän
-tarjosi kunniallista avioliittoa, ja kun sydän oli pakahtumaisillaan
-voi itkeä turvallisesti hänen kärsivälliseen rintaansa nojaten.
-Tuo Oliverin kärsivällinen rinta muuttui vihdoin mr Britlingin
-kiukuttavimmaksi kilpailijaksi.
-
-Mrs Harrowdean mielellään kiusasi häntä puhumalla Oliverista. Hän
-kiusasi häntä yleensäkin mielellään. Tässä varsin luvallisessa
-rakkaussuhteessa vallitsi itse asiassa ankara vastakohtaisuus. Mrs
-Harrowdean näytti kadehtivan mr Britlingin häntä kohtaan tuntemaa
-taipumusta, hänen mielenliikkeitään ja mielihyväänsä. Hän näytti
-intohimoisesti yrittävän antaa mr Britlingin maksaa kalliisti
-onnensa, maksaa se aikaa, tunnetta ja omanarvontuntoa uhraamalla.
-Hän ei voinut sietää ajatusta, että hän oli helposti ja onnellisesti
-valloitettavissa. Se olisi ollut liian aikaista antautumista. Hän
-arvioi mr Britlingin lahjoja sen mukaan, kuinka suurta vaivaa niiden
-hankkiminen tuotti ja oli lujasti päättänyt tehdä voitavansa, jotta
-lemmen tie olisi ohdakkeinen. Mr Britling sitävastoin halusi olla
-kohtelias ja onnellinen lempijä. Hän piti riitelemistä ja kinastelua
-inhoittavana ja hänen mielestään lempi oli jotakin iloista ja
-miellyttävää, jotakin hyvällä tuulella ja molemminpuolisen arvonannon
-vallitessa suoritettavaa. Tämä kevytmielisyys loukkasi kovin
-ladyn turhamaisuutta. Hän puhui Oliverista tehden mr Britlingille
-epäedullisia vertailuja. Jos Oliverilta puuttuikin viehätystä,
-ei häneltä ainakaan tunnetta puuttunut. Hän näytti etsivän
-uhrautumista pikemmin kuin toiveittensa täyttymistä. Oliver oli mitä
-moitteettomin onneton ihminen; hän itki runsaasti ja usein. Hänet sai
-itkemään milloin vain tahtoi. Herättelemällä toiveita ja ne sitten
-murskaamalla, ellei muuten. Miksi ei mr Britling koskaan itkenyt? Mrs
-Harrowdeankin itki...
-
-Jonkinlainen halpamainen kateudentunne esti mr Britlingiä
-luovuttamasta mrs Harrowdeania Oliverille. Ja sitäpaitsi: miten
-kävisi hänen ikävinä! päivinä ja ehtoohetkinä, miten silloin, kun
-selvästi ilmaistu lempi oli tarpeen?
-
-Niin asteli mr Britling kahdeksatta harhapolkuansa kukkien ja
-korujen valinnan rasittamana, näkymättömän ja väsymättömän
-Oliverin ärsyttämänä, vasten tahtoansa pakotettuna alinomaiseen
-huomaavaisuuteen -- huomaavaisuuteen siinä merkityksessä, mikä
-käsitteellä on ranskalaisissa romaaneissa -- kyyneleisten kohtausten
-muiston ja pelon ahdistamana. "Sinä siis et rakastakaan minua! Kaikki
-on mennyttä. Minä olen pannut maineeni vaaralle alttiiksi... minä
-olin mieletön uneksiessani kaunista rakkautta mahdolliseksi..."
-
-Aivan kuin olisi ajanut vaununsa pehmeään vetiseen ojaan, josta ei
-pääse eteen- eikä taaksepäin. Ja työt ja harrastukset odottivat ja
-odottivat suotta!...
-
-Automobiilikin oli tämän suhteen tuloksia. Se oli mrs Harrowdeanin
-keksintö. Hän ajatteli etupäässä miellyttäviä huviretkiä kaukaisten
-paikkojen viihdytteleviin ravintoloihin, ravintoloihin, joissa
-tuntui salamyhkäinen kanssarikollisuuden tuoksu, mutta se auttoi
-erinomaisesti myöskin mr Britlingiä, joka oli ollut kiukuissaan
-huonon rautatieyhteyden vuoksi -- Matching's Easystä mrs Harrowdeanin
-asemalle, Pyecraftsiin, mennessä täytyi tehdä pitkä matka Liverpool
-Streetille ja odottaa kauan junanvaihtoa. Ja nyt oli vaunu
-murskautunut, juuri kun hän oli ehtinyt hankkia riittävän taitavuuden
-voidakseen lähteä sillä Pyecraftsiin tarvitsematta hävetä, ja nyt
-olisi hänen tiistaina tai viimeistään keskiviikkona pakko kulkea
-vanhaa tietä, Lontoon junalla...
-
-Ainoastaan kaikkein pintapuolisin tarkastelija voi mennä nykyaikana
-väittämään että ihminen on järkevä olento. Ihminen on järjetön
-olento, ja aivan järjetöntä ja samalla inhimillistä oli, että mr
-Britling öisten itsesyytöstensä aikana sekoitti mrs Harrowdeaniin
-hullauntumisesta johtuvan salaisen harmin Brandishmeadin puiston
-muurin aiheettomasta pahoinpitelystä juontuviin tunteisiin. Hänen ei
-olisi pitänyt lainkaan ostaa tuota vaunua, hänen ei olisi pitänyt
-olla niin valmis suostumaan mrs Harrowdeanin toivomuksiin.
-
-Erityisesti häntä harmitti se uusi tapa, jota mrs Harrowdean oli
-alkanut käyttää mrs Britlingiin suhtautuessaan. Aluksi hän oli äkkiä
-päätellyt, ettei mr Britling ollenkaan välittänyt vaimostaan. Nyt
-hän oli huomannut että hän päinvastoin osoitti erikoista hellyyttä
-vaimolleen. Tätä mrs Harrowdean piti kamalana vilpillisyytenä. Sen
-sijaan että olisi oudon asian hyväksynyt, hän tunsi katkeruutta
-moisen uskottomuuden johdosta. Muutamia päiviä hänessä kyti
-hämmästynyt katkeruus, ja sitten hän yllätti rakastajansa esittämällä
-vihamielisiä ja halveksivia Dower Housen emäntää koskevia väitteitä.
-
-Mrs Britling yritti kuvitella, ettei hän ollut kuullut noita
-halventeluja, mutta mrs Harrowdeanilla oli terävä kynä ja vielä
-terävämmät salamietteet, ja kun hänen ajatuksensa kerran olivat
-alkaneet askarrella niillä mailla, niin hän kehitti hyökkäystään
-kirjoittamalla puoli tusinaa loistavaa kirjettä... Toisaalta
-hän vakuutti yhä intohimoisemmin kiintyvänsä mr Britlingiin. Ja
-sellainen tunnustus merkitsi mr Britlingille joutumista syvään
-kiitollisuudenvelkaan, sillä hän oli tosiaankin vaatimaton mies. Hän
-havaitsi olevansa tunteiden ristiaallokossa.
-
-Jos mrs Harrowdean olisi jättänyt mr Britlingin rauhaan, olisi
-kaikki muuttunut sangen siedettäväksi. Mr Britling piti mrs
-Harrowdeania viehättävänä olentona, paljoa parempana kuin hän
-ansaitsi. Verrattomasti parempana. Hän oli aina valmis aloitteihin,
-altis vaikutelmille ja niin edespäin. Hän oli hienotunteinen.
-Hänellä oli oma maineensa ajateltavanaan, ja joku tai muutamat hänen
-edeltäjistään -- levätkööt rauhassa niiden tulien tuhkat! -- eivät
-olleet käyttäytyneet läheskään yhtä hienotunteisesti. Mutta eihän
-tällaista sopinut jatkaa Edithin tietämättä. Kaikenlaista sopi
-tehdä Edithin tietämättä, mutta tämä kirjeenvaihto, jossa Edithistä
-lausuttiin kerrassaan alhaisia asioita, ei käynyt päinsä. Mikään ei
-voinut muuttaa sitä tosiasiaa, että Edith oli hänen kunniansa...
-
-
-5.
-
-Koko loppuviikon mr Britling oli koettanut olla ajattelematta näitä
-ikäviä asioita. Hän oli kirjoittanut mrs Harrowdeanille lyhyen
-kaksimielisen kirjelapun: "Mietin kaikkea, mitä olet sanonut." Sen
-jälkeen hän tuskin oli mrs Harrowdeania muistanutkaan. Tai ainakin
-oli hänen onnistunut paljoa eloisammin ajatella jotakin muuta.
-Mutta nyt, yön hiljaisuudessa, nuo vaikeudet tunkeutuivat esiin
-vastustamattomalla voimalla.
-
-Millaisen sekamelskan hän olikaan tehnyt koko tunne-elämästään!
-Oli ollut aikoja, jolloin hän oli lähtenyt lemmentunteineen ja
-kunnioineen liikkeelle yhtä iloisesti kuin aamulla Market Saffroniin.
-Hän ymmärsi lemmenselkkauksia yhtä huonosti kuin ojiakin. Ja nyt
-oli hänen rakkautensa ja kunniansa vieläkin kehnommassa kunnossa
-kuin rapainen, murskaantunut Gladys-parka, joka hevosparin voimalla
-vedettiin kotiin, sillä viimeksimainittu voitiin ainakin korjata.
-Hän sitävastoin -- hän oli pelkkää avutonta ja surkeasti paikkailtua
-selittelyä. Tahtomattaankin hän särkyi pelkiksi hajallisiksi
-selittelyiksi. Kaukana, kaukana, ikäänkuin läpi tunnelin välkkyvänä
-tähtenä näkyi hänen ensimäinen, kaihonsekainen lemmentarinansa,
-puhdas ja kirkas kuin taivaallinen valo. Se oli päättynyt jo
-ennenkuin hän ehti kahdeksankolmatta vuoden ikäiseksi, ja
-sydämessään hän saattoi tuntea katkeraa katumusta, että oli koskaan
-enää rakkautta ajatellut. Hänen olisi pitänyt elää kunniallisena
-leskimiehenä... Mutta sitten oli Edith ilmestynyt hänen elämäänsä,
-Edith, tuo viaton ja itsetiedoton turmantuoja. Jälleen olisi hänen
-ollut tyydyttävä pettymykseensä. Sen hän oli tehnytkin -- yhdeksänä
-päivänä kymmenestä. Mutta kymmenennen päivän, äkkinäisen, viettelevän
-silmänräpäyksen, ylpeän itsetunnon hetken sattuessa hänen vilkas
-luonnonlaatunsa viskasi hänet ojaan.
-
-Hän alkoi muistutella hairahdusluettelonsa eri kohtia, ja
-automobiilionnettomuuksien yksityisseikat sekautuivat sydämen
-ohjaamista koskeviin muisteloihin. Siinä oli esimerkiksi tuo kamala
-Siddons-juttu. Hän oli kiertänyt erään tytön ystävyyttä ja oli
-tehnyt sen aivan liian huolimattomasti. Mikä surkea tapaus siitä
-olikaan syntynyt! Kun kerran tieltä suistuu, niin saattaa tapahtua
-mitä hyvänsä likasuojus taittua tai koko vaunu kaatua päällesi!
-Sitten se suuri ja lahjakas markiisitar -- aivan kuin olisi ajanut
-neljäkymmentä peninkulmaa, tunnissa -- jota varten hänen piti
-kirjoittaa näytelmä ja jonka d'Annunzio hänestä oli tuleva. Kunnes
-näkymölle ilmestyi Willersley -- kuten eilinen moottoripyöräilijä --
-joka syöksyi vastakkaiseen suuntaan. Sitten oli tullut vihanpuuskia
-ja nöyryytyksiä...
-
-Oliko jokaisella miehellä tällainen laaja luettelo? Oliko jokaisen
-viidenviidettä vuotiaan muistelo kuin pimeä tunneli, joka johti yhä
-kauemmas nuoruuden välkkyvästä valosta? Vahinko tosiaankin, ettei
-elämä voi katketa kolmeenkymmeneen. Se alkaa niin puhtaasti ja
-hyvässä järjestyksessä...
-
-Onko kokemuksen hankkimisella arvonsa?
-
-Kuinka puhdas ja vilpitön onkaan nuoruuden henki! Se on kuin uusi,
-hohtava peitsi. Se on kuin hieno, karkaistu säilä. Mr Britling johtui
-ajattelemaan poikaansa, joka katseli maailmaa äitinsä tummin silmin,
-ensimäisen, täyteläisen lemmen haurasta hedelmää. Hän oli samalla
-kertaa syvä ja yksinkertainen, hienon salaperäinen. Onko hänenkin
-vuorostaan jouduttava ruhjotuksi ja tahratuksi.
-
-Pojalla näkyi olevan omat vaikeutensa. Millaisia ne vaikeudet olivat?
-
-Olivatko ne ehkä samaa lajia, johon isä oli kietoutunut
-henkilökohtaisen ylpeytensä unhottaen? Ja voiko mr Britling, jota
-huolimattomuuden aiheuttamat onnettomuudet olivat runnelleet, jota
-selkkaukset ja salamyhkäilyt ahdistivat, voiko hän auttaa kelpo
-poikaansa vaikeuksista selviytymään? Hän kuvitteli, millaisia nuo
-vaikeudet saattaisivat olla. Muodottomia. Rumia. Sellaisia, joita
-yksin öiseen aikaan tohtii mielessään kuvastella...
-
-Miksi hän olikaan ollut moinen Britling? Miksi hän yhä oli moinen
-Britling?
-
-Mr Britling nousi vuoteessaan istumaan ja takoi nyrkeillään
-sänkyvaatteita. Hän vannoi epätäydellisiä valoja: "Tästä hetkestä
-lähtien... tästä hetkestä lähtien..."
-
-Hän tunsi, että hänen oli jotakin tehtävä. Olihan hänellä ainakin
-kokemusta. Hän voi varoittaa. Hän voi selittää olemattomaksi. Ehkä
-hän voi auttaa pääsemään pulastakin, jos asiat jo olivat ehtineet
-niin pitkälle kehittyä.
-
-Oliko hänen kirjoitettava pojalleen? Jonkun aikaa hän makasi hautoen
-mielessään pitkää, tahdikasta kirjettä. Mutta sehän oli mahdotonta.
-Jos otaksui vaikeuksien olevan aivan toista lajia... Kirje olisi
-ollut sepitettävä aivan yleiseen muotoon...
-
-
-6.
-
-Samalla kun mr Britling murehti kykenemättömyyttään oman poikansa
-auttamiseen, murehti hän jo samaa asiaa kaikkien vanhempain puolesta.
-Hänen kohdistavassa mielessään ajatus liukui huomaamatta näkökannalta
-toiselle. Mr Direckin kanssa keskustellessaan mr Britling saattoi
-hyvinkin kuvailla Englannin levottomuuden ja teeskentelemättömyyden
-suureksi ja miellyttäväksi näkymöksi, mutta oliko se todellisuudessa
-niinkään miellyttävä? Mr Direckin tekemä, luuvaa koskeva huomautus
-iti yhä hänen mielessään. Hänen luuvansa ei ollut enää mikään
-luuva, tarhapihassa ei ollut karjaa. Hän asuu huolettomana
-rakennuksissa, jotka muinoin olivat olleet välttämättömät, hän
-eli menneiden aikojen kasautuneesta varallisuudesta, hän oli
-tuottavien sukupolvien pelkästään tuhlaava perillinen. Hän oli
-lihoitettu, kuriin tottumaton olento ja hän eli lihoitetussa, kuriin
-tottumattomassa yhteiskunnassa. Asiat riippuivat toisistaan...
-Tuo kirottu Irlannin juttu, jolle päivänvalossa saattoi nauraa,
-oliko se tosiaan naurettava? Me olimme laiskasti luisumassa kohti
-ankaraa onnettomuutta. Meillä oli hallitus, joka näytti seuraavan
-mr Micawberin; periaatteita ja joka oli ottanut vaalilauselmakseen:
-"Odotetaan, niin saadaan nähdä." Kuukausmääriä oli tuokin juttu
-käynyt yhä uhkaavammaksi. Miten kävisi, jos nyt puhkeisi Irlannissa
-sisällinen sota! Miten kävisikään, jos ärsytetyt, huonosti kohdellut
-suffragetit tekisivät jonkin epätoivoisen, korjaamattoman teon,
-murhan esimerkiksi! Westminster Abbeyhin äskettäin heitetty
-pommi olisi jo voinut surmata tusinan verran ihmisiä... Miten
-kävisi, jos englantilaisten hallitukseen Intiassa ja Egyptissä
-kohdistuva kritiikki puhkeisi hallinnollisten harhaotteiden vuoksi
-ilmilieskaan...
-
-Ja miten sitten, jos Saksa alkaisi vastustella...
-
-Yleensä ei mr Britling välittänyt Saksan ajattelemisesta. Päiväiseen
-aikaan hän väitti, ettei Saksa merkinnyt Englannille mitään. Hän
-vihasi turhaa hälyytystä. Hän vihasi epämieluisia mahdollisuuksia.
-Hän selitti olevan uskomatonta ajatella kokonaisen suuren
-kansakunnan odottavan hetkeä, jolloin saisi käydä kimppuumme. Miksi
-he sen tekisivät? Eihän voi olla kysymys seitsemästäkymmenestä
-mielenvikaisesta... Mutta yön pimeydessä ei asiasta ole yhtä helppo
-suoriutua. Miten kävisi, jos heidän armeijansa kaikesta huolimatta
-oli muuta kuin pelkkää paraatia, jos heidän laivastonsa oli enemmän
-kuin pelkkä vastalause?
-
-Meidät voitaisiin yllättää -- ainoastaan tuollaisten hetkien syvässä
-lamaannustilassa mr Britling voi myöntyä sellaiseen mahdollisuuteen
--- meidät voisi yllättää äkillinen sodanjulistus... Ja miten me
-ottaisimme sen vastaan?
-
-Hän palautti mieleensä Claveringsin iltapuhdekeskustelut ja ne
-hallintokoneiston jäsenet, jotka sattui henkilökohtaisesti tuntemaan.
-Miten kävisi, jos vihollinen äkkiä iskisi? Raeburn ja hänen ystävänsä
-turvanamme! Tai jos isku heittäisi heidät satulasta, niin heidän
-sijassaan morkkailevat vanhoilliset, nuo heikkojen hirmuvaltiasten
-ja etuoikeusvaatimusten pilkalliset puolustajat. Englannissa ei
-ollut oikeita johtajia. Armottomasti paljastavassa pimeydessä hän
-tiesi tuon kammottavan varmasti. Hänellä oli kauhistuttava näkemys
-siitä miten kaikki joutui kohtalokkaan hutiloimisen uhriksi, miten
-lady Frensham ja hänen _morningpostilaiset_ ystävänsä aluksi
-lörpöttelevinä ja ilkeinä "isänmaallisina" lensivät rääkyen
-myrskyilmassa, aiheuttivat sanomatonta vahinkoa ja keksivät vihdoin,
-että saksalaiset ovatkin todellisia aristokraatteja ja suunnittelivat
-kansallista antautumistamme sillä pohjalla. Kuulemalta hän tiesi,
-että laivasto oli huonosti varustettu miinoilla ja torpedoilla,
-vailla suuria monitoreja, joita ilmeisesti tarvittiin Saksaa vastaan
-sodittaessa, ja periaatteellisten kiistojen hajoittama. Ja kuitenkin
-olivat merivoimat meidän ainoa pelastuskeinomme. Koko maasta voimme
-saada kokoon ehkä kolmesataatuhatta sekalaista sotilasta. Eikä
-sopinut luottaa heidän varustamiseensa, heidän johtoonsa. Kenraali
-Frenchin, ainoan miehen, johon hän täysin luotti, oli ollut pakko
-väistyä syrjään jonkin Irlannin jupakassa sattuneen väärinkäsityksen
-vuoksi. Hän oli varma siitä, ettei mitään suunnitelmaa ollut laadittu
-siltä varalta, että Saksa pakottaisi meidät sotaan, ei mitään
-laskelmia, ei minkäänlaista asiain ennakolta-arvioimista.
-
-Miksi emme harkinneet mitään ennakolta? Miksi suljimme ehdoin
-tahdoin silmämme epämieluisilta mahdollisuuksilta? Miksi olimme
-niin avuttomina odottamattoman vaaran ilmaantuessa? Mitä hän sanoi
-itsestään, koski koko maata. Oli omituista panna se merkille,
-havaita kuinka erinomaisesti Dower House pienoiskuvana edusti koko
-valtakuntaa...
-
-Hänen ajatustensa loimiin soveltui varsin hyvin se tosiasia, että
-hänen poikansa henkisessä kuteessa oli äidin perintönä iso määrä
-tummaa irlantilaista.
-
-Kuinka huonoa huolta olimmekaan pitäneet Irlannista! Siellä olevat
-rikkaat arvot, ritarillisuuden ja lahjakkuuden, keskinäisen
-ystävyyden mahdollisuuden, kaiken tuon olimme jättäneet
-ulsteripoliitikkojen ja vanhoillisten naisten myrkytettäväksi
-ja hävitettäväksi aivan samoin kuin olimme jättäneet Intian
-lörpötteleväin upseerinrouvien ja mandariiniemme sortajavaistojen
-valtaan. Olimme liian laiskoja, liian huolimattomia. Me vietimme
-huolettomia päiviämme jättäen kaiken muun kenen asiaksi hyvänsä.
-Oliko tuo parantumaton brittiläinen vika niinkuin se oli parantumaton
-britlingiläinen?
-
-Oliko koko Britannian menestys, sen laaja valta, turvallisuus,
-ahkera järjestys, vain pelkän onnensattuman aiheuttamaa? Tätä hän
-oli satoja kertoja kysellyt sekä kansalliselta että yksilölliseltä
-minältään. Kieltämättä oli onni häntä suosinut. Hän oli saavuttanut
-menestystä ja eli vasta miehuutensa voimakkaimpia vuosia. Mutta eikö
-siihen ollut vaikuttamassa jokin persoonallinen tekijä, jokin oma
-ansio? Onni oli suonut brittiläisille edullisesti sijaitsevan saaren,
-karkaisevan ilmanalan ja kivennäisiä, mutta eikö tässäkin tullut
-lisäksi kansallinen kunto? Ennen hän oli siihen uskonut, oli uskonut
-jonkinlaiseen ritarillisuuteen, jaloon huolettomuuteen, pohjalla
-piilevään terveeseen järkeen. Viimeisten kymmenen vuoden politiikka
-oli saanut hänet sitä syvästi epäilemään. Hän turvautui sittenkin
-yhä vielä samaan ajatukseen, vaikkakin ilman vakaumusta. Mutta yöllä
-tuo lempiajatus hänet kokonaan hylkäsi... Mitä häneen itseensä
-tulee, oli hänellä tosin verraten kirkas ja eloisa äly, mutta hänen
-yliopistoaikanaan oli kilpailu ollut lievä, _The Times'iin_ hän oli
-päässyt ikäänkuin vahingossa; päivällisen ja herttuattaren muotoihin
-pukeutunutta onnetarta hänen oli kiittäminen Kahnin matkarahasta.
-Sattuma oli heitellyt hänelle etuja, jotka olivat tulleet hyvään
-käytäntöön. Siinä oli joka tapauksessa asian ydin. Onnelliset
-sattumat eivät missään tapauksessa olleet kiihoittaneet häntä
-enempiin ponnistuksiin. Kun kaikki oli hänelle onnistunut helposti
-ja nopeasti, oli hän kehitellyt huolettomuudestaan jonkinlaisen
-elämänfilosofian. Täällä hän, hiukan viidennelläkymmenellä oleva
-mies, selitti selittämistään maailmalle, selitti koko loppuviikon
-tuolle amerikkalaiselle -- kunnes jumalakaan ei voinut sietää
-kauempaa, vaan pysähdytti hänet automobiilionnettomuuden avulla --
-kuinka oivallisia ovat essexiläinen takapajullaolo ja englantilainen
-miten-mielitte-järjestelmä ja kuinka hyväluontoisuudella
-ihmeellisesti saavutetaan kaikki, mitä toivoa voi. Lihavaa
-englantilaista oppia. _Punch_ on sitä saarnannut jo neljäkymmentä
-vuotta.
-
-Oli hän sentään joskus ollut toisenlainenkin. Hän ajatteli
-nuoruutensa tarmokkaita pyrintöjä ennen sitä aikaa, jolloin hän
-joutui lemmenkokemusten pyörteisiin, jolloin hänelle vielä välkehti
-nuoruuden kirkas tähti. Jolloin hän oli Hughin lainen...
-
-Siihen aikaan hänellä vielä ei ollut mitään hempeitä
-tinkimisperiaatteita. Hän ei ollut vielä nöyristellyt minkään
-"kesytetyn Jumalan" edessä, vaan puhui "armottomasta totuudesta"; hän
-ei ollut sietänyt mitään laiskasti hoidettua, pseudoaristokraattista
-yhteiskuntajärjestelmää, vaan oli uneksinut nuoruusvoimaista
-kansanvaltaa, jollaista maailma ei ollut milloinkaan nähnyt.
-Hän oli luullut aivojansa tarvittavan työssä mukana, kun
-Victoria-ajan Englannin kömpelöstä, ryömivästä, tyhmänylpeästä,
-mukavuuttarakastavasta toukasta oli saatava kehittymään suuri,
-siivekäs, jumalallinen kansallinen ilmestys. Sellaisin unelmin
-hänen elämänsä oli alkanut ja niiden hohde oli kenties auttanut
-hänen nopeata edistymistänsä. Sitten oli hänen vaimonsa kuollut,
-hän oli mennyt uusiin naimisiin ja alkanut pitää parempaa huolta
-tuloistaan. Hänen kahdeksanvaiheisen lemmenhistoriansa ensimäinen
-ja sangen kallishintainen luku oli vienyt jonkin verran hänen
-kuvitteluvoimaansa, toinen oli myöskin ottanut osansa; oli syntynyt
-riitoja ja epäsopua, hän oli joutunut syrjään, ja päivät olivat
-kuluneet. Hän ei ollut suinkaan epäonnistunut. Päinvastoin pidettiin
-häntä yhtenä miespolven onnistuneita yksilöjä. Ainoastaan hän itse
-voi yön unettomina hetkinä määritellä onnistumisen laadun. Hänet
-tunnettiin laajalti, hänellä oli mainetta, menestystä. Paljon oli
-hänelle suonut salaperäinen onnenoikku, mutta kaiken tärvelivät hänen
-voittamattomat vikansa! Onton, kadehdittavan kuoren alla teki työtään
-kiduttava hävitys. Hävitystä, hävitystä, hävitystä -- sydämen,
-mielikuvituksen, puolison, pojan, isänmaan -- automobiilin...
-
-Salamana iski hänen mieleensä vielä eräs epämiellyttävä tosiasia.
-
-Hän ei ollut vakuuttanut automobiiliansa! Hän oli kyllä ollut
-aikeissa. Vakuutuspaperit olivat kirjoituspöydällä.
-
-
-7.
-
-Pimeinä öinä, jolloin persoonallinen mr Britling makasi valveilla
-mietiskellen, kuinka epätyydyttävästi mr Britling hoiti itseään ja
-asioitaan, ja jolloin persoonaton mr Britling mietiskeli, kuinka
-epätyydyttävästi maailma yleensä hoiti itseään ja asioitaan,
-muistutti koko sielullinen tapahtuminen jonkinlaista monimutkaista
-orkesterikappaletta, jossa urut valittelivat rodun synkkiä
-tulevaisuusnäköaloja pikkolohuilun voivotellessa mrs Harrowdeanista
-kirpoavia ikävyyksiä; isorumpu pauhasi Irlannin kysymystä hoitaville
-politikoitsijoille ja viulut kilvan itkivät yliopistojen älyllistä
-velttoutta. Sill'aikaa ennustelivat torvet sotia ja onnettomuuksia,
-symbaalit silloin tällöin räjähtivät meluamaan automobiilivakuutuksen
-harmillisesta unohtamisesta, kolmikolkan sillä välin aloittaessa
-vaikeroivaa sooloesitystä, aiheena eräs lahonnut portinpylväs, jota
-hän päiväiseen aikaan ei koskaan muistanut, mutta jonka vuoksi
-pappaan lehmät pääsivät puutarhaan maistelemaan mrs Britlingin
-neilikoita.
-
-Monta monituista kertaa hän oli päättänyt pitää huolta portinpylvään
-korjaamisesta...
-
-Urkujen sävelaihe tunkeutui etualalle ja alkoi täydellisesti vallita.
-Kaikki pienemmät aiheet hävisivät tai sulautuivat ensinmainittuun.
-Taitamattoman automobiilinohjaajan osasta mr Britling siirtyi
-esittämään paljasta sielua, joka yksinään avaruudessa ja ajassa
-kamppailee jättiläiskysymysten kimpussa. Tällaiset kosmillisen
-yksinäisyyden hetket ovat uskonnottomuuden kenties ankarin
-rangaistus. Oliko Huxley oikeassa, oliko koko ihmiskunta mr
-Britlingin tapainen huoleton ja oikullinen olio, joka ajattelee liian
-vähän, toimii liian nopeasti ja pelaa toivotonta, traagillista peliä,
-vääjäämättömän vastustajan keralla?
-
-Vai onko kaikki kerrassaan järjetöntä, sattumalta ehkä julmaakin,
-mutta ei ilkeämielistä? Vai onko kaikki viisasta, joskaan ei meitä
-mielistelevää? Onko jossakin äärettömissä avaruuksissa hyvyyttä
-toivelmaimme vastineeksi, heikkoa suvaitsevaisuuden ja avunannon
-toivoa, jotain sellaista, joka selvästi on puolellamme taisteltaessa
-kuolemaa ja hengetöntä julmuutta vastaan? Jos on, niin se mahti
-varmaan kieltäytyy meitä lellittelemästä... Mutta jos kaikki
-on julmaa, niin se ehkä on järjetöntä ja tahdotontakin? Kaiken
-hallitsijaksi ei sovi ajatella paholaista -- se olisi tyhmää. Jos
-se siis pahimmassa tapauksessa onkin hengetöntä, niin on meillä
-ainakin tahtoja äly-parkamme, joiden avulla teemme vastarintaa. Niin
-ollen käy selväksi, että se, mikä elämässä on hyvää, kaiken pelkkää
-vastaanottavaisuutta korkeamman elämän merkitys perustuu koulutettuun
-ja kirkastettuun tahtoon sekä teroitettuun ja karkaistuun järkeen.
-Ja mitä oli hän tehnyt kuluneina kahtenakymmenenä vuotena --
-kaiken luennoimisensa ja kirjoittelunsa aikana -- harjoittaakseen
-tahtoaan ja karkaistakseen järkeään, ainoita aseita, jotka hänellä
-oli käytettävinä pimeyttä vastaan taistellessaan? Hän oli kyllä
-kärkäs moittimaan toisia -- opettajia, politikoitsijoita, yleistä
-velttoutta, mutta mitä teki hän itse?
-
-Mitä hän teki tällä hetkellä?
-
-Makasi vuoteessaan!
-
-Hänen poikansa kulki kohti turmiota, hänen maansa meni päin
-helvettiin, talo oli sairaalana, jossa hoidettiin hänen
-huolimattomuutensa vuoksi haavoittunutta väkeä, maantien vieret
-olivat täynnä hänen murskaantuneita (ja vakuuttamattomia)
-automobiilejansa, lehmät luultavasti seisoivat parast'aikaa pitkissä
-riveissä kukkapenkkien ääressä popsien Edithin neilikoita, lompakko
-ja pöytälaatikot olivat täynnä Edithiä koskevia myrkyllisiä
-solvauksia -- hän vain makasi vuoteessaan!
-
-Äkkiä mr Britling heitti peiton päältään ja kopeloi tulitikkuja
-yöpöydältään.
-
-Tämä ei ollut suinkaan ensimäinen kerta, jolloin hänen aivonsa
-muuttuivat surisevaksi kiusanhengeksi. Aikaisemmat kokemukset olivat
-häntä opettaneet ryhtymään mitä huolellisimpiin toimenpiteisiin juuri
-tällaisten tapausten varalta. Sängyn jalkopäässä riippui kevyt,
-lämmin, laamavillasta kudottu yöpuku ja vieressä lattialla oli
-samasta aineesta valmistettu tohvelipari, jonka varret ulottuivat
-puolipohkeeseen. Niihin pukeuduttuaan mr Britling alkoi keittää
-teetä. Primuskeittiö oli valmiina uunin edessä ja sen päällä oli
-kirkkaaksikiilloitettu, vedellä täytetty kuparikattila; pienellä
-pöydällä oli teekannu, sitruuna ja lasi. Mr Britling sytytti
-priimuksensa ja asteli kirjoituspöytänsä luo. Hänen aikomuksensa
-oli kirjoittaa muutamia "Suoria sanoja Irlannin kysymyksestä".
-Hän sytytti työlamppunsa ja mietiskeli sen ääressä, kunnes veden
-kiehumisesta aiheutuva ääni kutsui hänet teenkeittoon.
-
-Hän palasi pöytänsä ääreen sekoitellen lasiin upottamaansa sitruunaa.
-Hän aikoi kirjoittaa selvää tervettä järkeä Irlannin tilanteesta.
-Hän päätti esittää asiat niin selvästi, että tuon kinastelevan
-hullutuksen _täytyi_ loppua. Hän suunnitteli kirjoitelmansa karuksi,
-jossakin määrin ironisen suorasukaiseksi. Siinä ei saanut olla
-parjausta eikä katkeruutta, vaan yksinomaan syvää pyrkimystä asiain
-terveeseen tajuamiseen.
-
-Mitä hyvää siitä on, että sureksii rikkiajettua automobiilia?
-
-Teetään maistellen hän kirjoitti muutaman muistiinpanon lehtiöönsä.
-Hänen kasvoiltaan, sellaisina kuin ne näkyivät varjostimen peittämän
-työlampun valossa, oli hajamielisyyden ilme poissa, ja hänen sormensa
-pitelivät tuttua säiliökynää...
-
-
-8.
-
-Seuraavana aamuna mr Britling tuli mr Direckin huoneeseen. Hän
-rusotti aamukylvyn jäljeltä, hänen yllänsä oli iloinen, viheriä
-silkkinuttu, parranajo oli jo suoritettu, ja yövalvonnasta ei näkynyt
-merkkiäkään. Kylpyhuoneessa hän oli vihellellyt hilpeästi kuin lintu.
-"Hyvinkö nukuitte?" kysyi hän. "Sepä oivallista. Samoin minä. Eikö
-ranteen ja käsivarren pakotus pitänyt teitä valveilla?"
-
-"Minä luulin kuulleeni teidän juttelevan ja kävelevän huoneessanne",
-sanoi mr Direck.
-
-"Minä nousin hetkiseksi kirjoittamaan. Niin käy useinkin.
-Toivottavasti en teitä häirinnyt. Suunnilleen tunnin ajan. Yöllä on
-niin suloisen rauhallista..."
-
-Hän meni ikkunan ääreen ja tirkisteli puutarhaan. Molemmat nuoremmat
-pojat juuri palasivat varhaiselta pyöräilyretkeltään. Hän heilutti
-kättään tervehdykseksi. Oli sellainen kesäinen aamu, jolloin ohut
-sumu tekee koko ilman ikäänkuin autereiseksi.
-
-"Tämä on talon aurinkoisin makuuhuone", sanoi hän. "Se on kaakon
-puolella."
-
-Auringonvalo tunkeutui läpi tummansinisten setrien kultaisena
-keihäsparvena.
-
-"Päivän kultakehrä"! huudahti hän... "Yöllä minä suunnittelin sangen
-hyödyllistä lentokirjasta.
-
-"Muuten", jatkoi hän vieraansa puoleen kääntyen, "olen ajatellut
-hotelliin jättämiänne tavaroita. Teidän pitää kirjoittaa, että
-lähettävät ne tänne -- --
-
-"Ei", sanoi hän, "emme me päästä teitä lähtemään ennenkuin voitte
-tuolla kädellä iskeä miehen kumoon. Kuulkaahan!"
-
-Mr Direck ei voinut erottaa mitään erityistä ääntä.
-
-"Tarkoitan käristetyn kinkun hajua", selitti mr Britling. "Se on
-aamunairut jokaisessa oikeassa englantilaisessa kodissa -- --
-
-"Ettekö halua hiukan kinkkua? Ja kahvia?
-
-"Hyvä on tehdä työtä yöllä ja hyvä on aamulla herätä", sanoi mr
-Britling hykertäen käsiään. "Minä kirjoitin luullakseni lähes pari
-tuhatta sanaa. Sitä on niin rauhallinen, niin keskittynyt. Ja kohta
-aamiaisen jälkeen minä aion jatkaa."
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-Päivä koittaa.
-
-
-1.
-
-Englannissa kesällä 1914 vallinnutta mielialaa kuvaa erittäin hyvin
-se seikka, että mr Britlingiä askarrutti kovin Irlannin selkkaus, kun
-hän sitävastoin melkeinpä tahallaan jätti ottamatta huomioon Saksan
-suunnalta uhkaavan sodanvaaran.
-
-Saksan varustelut, Saksan vihamielisyys, Saksan jäykkä
-itsetietoisuus, kaikkialla maailmassa tuntuva brittiläisten ja
-saksalaisten etujen ristiriita, kaikki nuo tosiasiat olivat olleet
-selviä englantilaiselle tajunnalle jo yli neljännesvuosisadan.
-Kokonainen sukupolvi oli ehtinyt syntyä ja kasvaa Saksan sodan
-uhatessa. Liian kauan jatkuva uhka lakkaa uhkalta tuntumasta, ja
-tämä alinomainen mahdollisuus oli muuttunut Englannin tilanteen
-pysyväiseksi, tuskin missään määrin häiritseväksi piirteeksi. Se
-piti laivastoa virkkuna ja översti Rendesvous'ta rauhattomana; se
-kannusti vähäistä, eikä kuinkaan vaikutusvaltaisinta sanomalehdistön
-osaa julkaisemaan joukon varoituksia, joita mr Britling piti
-sietämättöminä; se oli aiheena yllytykseen, joka teki yleisen
-asevelvollisuuden naurunalaiseksi, ja salatajuisesti se vaikutti
-mr Britlingin kantaan lukemattomissa kysymyksissä. Niinpä se
-esimerkiksi lisäsi vanhoillisten Irlannin kysymyksessä osoittaman
-kevytmielisyyden hänessä aiheuttamaa harmia ja samoin hänen
-suuttumustaan, kun olivat kysymyksessä monet intialaisia ärsyttävät
-tai vieroittavat asianhaarat. Se vaivasi häntä ikäviin asti. Vaara
-oli olemassa, sitä ei käynyt kieltäminen, ja sittenkin hän uskoi
-sen olevan miinan, joka ei milloinkaan laukeaisi, lumivyöryn, joka
-ei koskaan lähtisi liikkeelle. Se oli vastus, tyhmyys, joka piti
-Eurooppaa lakkaamattoman harjoituksen alaisena ja nieli suunnattomia
-summia välttämättömiin varustuksiin. Kaikkien huomio kääntyi siihen,
-kuten äänekkääseen väittelyyn vierashuoneessa, mutta hän ei uskonut
-sittenkään, että inhimillinen heikkous ja typeryys saisi miinan
-todella räjähtämään. Hän oli ollut Ranskassa vuonna 1911, oli
-nähnyt miten lähelle yhteentörmäystä silloin oli jouduttu, ja se
-seikka, ettei yhteentörmäyksestä kumminkaan ollut mitään tullut, oli
-valtavasti lisännyt hänen luontaista taipumustaan uskomaan, että
-Saksa oli pohjaltaan tervejärkinen ja sen militarismi vain tyhjää
-pelottelua.
-
-Irlannin pulma oli pahempi. Siinä hän tunsi parhaiden ponnistusten
-olevan tarpeen. Eräät vaikutusvaltaiset ja itsepintaiset henkilöt
-olivat ilmeisesti kärjistämässä asiaa sietämättömiin...
-
-Hän kirjoitti koko aamupäivän -- ja mitä kauemmin hän kirjoitti, sitä
-enemmän hänen alussa noudattamansa kylmäverinen tasapuolisuus vaihtui
-valitettavan ankaroiksi, meidän politikoitsijoitamme, poliittista
-naisväkeämme ja meidän kädestä suuhun elävää sanomalehdistöämme
-koskeviksi lausunnoiksi...
-
-Murkinalle hän tuli kuluneessa, uupuneessa tilassa, ja joukko hra
-Heinrichin tekemiä kysymyksiä rasitti häntä kovin. Kysymysten
-tekeminen oli hra Heinrichin parantumaton luonteenpiirre, suurin
-osa hänen keskustelustaan muodostui kysymyksiksi ja vastauksiksi,
-ja hänen tiedonjanonsa oli yhtä ilmeinen kuin hänen vakaumuksensa,
-ettei saksaa saanut vain puhua, vaan että sitä oli puhuttava "kovalla
-äänellä." Kyselynsä hän aina aloitti sanalla "anteeksi", ja hän
-edellytti itsepintaisesti isäntänsä olevan kaikkitietävän -- usko,
-jonka ylläpitäminen osoittautui äärettömän vaikeaksi innokkaassa
-kirjallisessa työssä vietetyn aamupuhteen jälkeen. Kun mr Direckin
-ilmestymisestä aiheutuneet tiedustelut ja onnittelut olivat hetkeksi
-tauonneet -- mr Direck oli suoriutunut tapaturmasta niin lievin
-vaurioin, että oli kyennyt ystävällisen Teddyn avustamana nousemaan
-pukeutumaan ja tulemaan alas aterialle -- niin hra Heinrich käytti
-tilaisuutta esittääkseen erään asian, joka pitkin aamupuolta oli
-hänen mieltään vaivannut, jopa siinä määrin, että nuorten Britlingien
-opinnot olivat siitä kärsineet.
-
-"Anteeksi!" sanoi hän kääntyen puolittain mr Britlingiin päin ja
-muuttuen vivahdusta punaisemmaksi poskiltaan.
-
-Mr Britlingin silmiin tuli alistunut ilme. "No?" sanoi hän.
-
-"Minun ei taida olla viisasta ostaa matkalippua Boulognen
-esperantokongressiin, sillä minä luulen, että Itävallan ja Serbian
-välille syttyy sota, ja Venäjä ehkä julistaa sodan Itävallalle."
-
-"Niin voi käydä. Mutta en minä pidä sitä luultavana."
-
-"Jos Venäjä julistaa sodan Itävallalle, niin Saksa julistaa sodan
-Venäjälle, eikö niin?"
-
-"Ei, jos se on viisas", vastasi mr Britling, "sillä siten joutuisi
-Ranskakin mukaan".
-
-"Sitäpä minä kysynkin. Jos Saksa ja Ranska joutuvat sotaan, niin
-minun täytyy asevelvollisena palata kotiin. Se sattuu minulle kovin
-sopimattomaan aikaan."
-
-"En minä usko Saksan ryhtyvän niin hurjaan yritykseen kuin Venäjän
-kimppuun hyökkäämiseen. Sehän ei pakottaisi ainoastaan Ranskaa, vaan
-vielä meidätkin ottamaan osaa."
-
-"Englanninko."
-
-"Tietysti. Emmehän me saata nähdä Ranskan häviävän. Se on
-päivänselvää. Niin selvää, ettei se voine tulla kysymykseen... Aivan
-mahdotonta ... Ellei Saksa halua maailmansotaa."
-
-"Kiitoksia", sanoi hra Heinrich, pikemmin tottelevaisen kuin
-rauhoittuneen näköisenä.
-
-"Minä otaksun", virkkoi mr Direck vaitiolon katkaisten, "ettei
-Saksassa ole mitään suurta puoluetta, joka haluaisi sotaa. Miten on
-sen nuoren kruununprinssin laita?"
-
-"Kyllä ne hänet kurissa pitävät", sanoi mr Britling hiukan
-ärtyisesti. "Kyllä ne hänet kurissa pitävät..."
-
-"Ennen minäkin soitin hätäkelloa Saksan vuoksi", sanoi mr Britling,
-"mutta vähitellen olen alkanut yhä enemmän luottaa Saksan
-kansan enemmistön terveeseen järkeen -- ja keisariin myöskin,
-miksei. Hän on -- hra Heinrich sallinee minun olla tässä kohden
-saksalaisten pilalehtien kannalla -- toisinaan hieman teatraalinen,
-toisinaan hieman itserakas, mutta rauhaa hän pyrkii säilyttämään
-melodraamallisella, mieluisasti väritetyllä tavallaan. Olen varma
-siitä, että hän pyrkii säilyttämään rauhaa..."
-
-
-2.
-
-Aterian jälkeen juolahti mr Britlingin mieleeni loistava ajatus,
-miten mr Direckin viihtymistä ja mukavuutta oli edistettävä.
-
-Olisi luullut, ettei mr Direck mitenkään kyennyt kirjoittamaan
-kirjeitä ranteen ollessa kipeä. Teddy ehdotteli kirjoituskonetta,
-mutta mr Direckin vasen käsi oli kovin kömpelö. Silloin muisti mr
-Britling erään omaamansa taidon, jonka mr Direck ehkä niinikään
-omasi, vaikkei siitä mitään tiennyt, nimittäin taidon kirjoittaa
-vasemmalla kädellä käyttäen peiliä apunaan. Koulupoikaiällä
-mr Britling oli aivan sattumalta huomannut, että oikean käden
-vaivalloisesti opetellessa kirjoittamaan oli vasen käsi ihan
-aavistamatta saanut opista osansa. Ottamalla kynän vasempaan käteensä
-ja kirjoittamalla oikealta vasemmalle katsomatta ollenkaan kynän
-jälkeä voi saada syntymään käännetyn käsialan, joka on peilissä
-luettavissa. Noin kolme henkilöä viidestä osaa aivan odottamattaan
-tämän tempun. Mr Britling osoitti taitoansa käytännössä, ja
-sitten koetti kykyänsä miss Corner, joka oli sattumalta tullut
-tiedustelemaan mr Direckin vointia, ja sitten koetti kykyänsä mr
-Direck. Molemmat osasivat. Sitten toi Teddy kalkiopaperiarkin, ja
-mr Direck saattoi jälleen hoitaa kirjeenvaihtoansa panemalla arkin
-nurinpäin kirjoituspaperinsa alle.
-
-He istuivat pienen pöydän ympärillä setrien alla huvitellen itseään
-näillä kokeilla. Sitten Cecily, mr Britling ja pikkupojat piirtelivät
-porsaita silmät ummessa, ja vihdoin pelasivat mr Britling ja Teddy
-kiivaan erän badmintonia, kunnes oli aika juoda teetä. Cecily istui
-mr Direckin vieressä osoittaen tapaturmaan kohdistuvaa mielenkiintoa,
-ja viimeksimainittu kertoi Adirondacksissa viettämästään kesälomasta
-sekä ilmaisi ihastuneensa matkustamiseen. Cecily sanoi hänkin
-olevansa erittäin halukas matkustamaan. Mr Direck sanoi lähtevänsä
-heti parannuttuaan Pariisiin ja sieltä Saksaan. Hän oli erittäin
-utelias näkemään Saksaa ja sen peloittavaa militarismia. Hän tahtoi
-paljoa mieluummin nähdä Saksan kuin Italian, jonka hän arveli olevan
-etupäässä taidetta ja muinaistutkimusta. Häntä viehättivät enemmän
-nykypäivien kysymykset. Vaikka ei hän tietenkään aikonut jättää
-Italiaakaan näkemättä, kun kerran oli näin kauas tullut. Sitten
-keskustelu katkesi, kun syntyi aika hämminki. Hra Heinrichilta näet
-oli kadonnut orava.
-
-Hän tuli ulos auringonpaisteeseen niin hämmennyksissään, ettei ollut
-muistanut suojaavaa hattuansa. Hän oli sangen punainen ja sydän
-liikutuksen vallassa.
-
-"Mitä minun on tehtävä, jos ei sitä löydy?" huusi hän. "Se on
-kadonnut!"
-
-Mr Direckille kerrottiin, että mrs Britling oli pari kuukautta
-takaperin ostanut oravan pojilleen. Sille oli annettu nimeksi "Bill".
-Aluksi sitä oli jumaloitu, sitten laiminlyöty, kunnes hra Heinrich
-otti sen hoiviinsa. Se oli täyttänyt hänen avarassa sydämessään
-sijan, jonka ystävyydenosoituksissaan verraten pidättyväinen
-Britlingin perhekunta oli jättänyt tyhjäksi. Hän jätti kieliopintonsa
-melkein kokonaan hellitelläkseen ja ihaillakseen tuota vilkasta
-somaa pikku olentoa. Hän vei sen omaan huoneeseensa, missä se sai
-juoksennella ja käyttäytyä kaikin puolin mitä vapaimmin. Se oli
-oravaksikin erittäin rohkea ja villi pieni elukka, mutta hra Heinrich
-oli turvautunut sydämeensä sekä varsin laajaan ja kärsivälliseen
-tahtoonsa pyrkiessään luomaan tunteenomaisia suhteita sen ja itsensä
-välille. Hän uskoi Billin vihdoin sallivan silitellä itseänsä, uskoi
-saavansa Billin rakastamaan ja ymmärtämään isäntäänsä ja uskoi,
-ettei Bill milloinkaan sietäisi vieraan käden kosketusta. Kesytön
-Billkin oli sentään ihmeellinen katseltava. Sitä voi katsella miten
-kauan hyvänsä. Sen etukäpälät muistuttivat käsiä, pitkiä, kapeita
-soittoniekan käsiä. "Siitä tulisi soittoniekka, jos se vain saisi
-sormensa hajalleen, sillä se kuuntelee, kun soitan viulua. Se on
-tarkkaavainen."
-
-Hra Heinrichin yritykset Billin suosion voittamiseksi alkoivat
-kiinnittää koko perhekunnan mieltä. Erityisesti pidettiin silmällä
-hra Heinrichin käsiä, sillä niistä voitiin lukea Billin hyväileviin
-lähentelyihin antamat vastaukset.
-
-"Tänään minä olen silitellyt sitä kerran ja se on purrut minua
-kolme kertaa", kertoi hra Heinrich. "Piakkoin minä voin silittää
-sitä kolmasti ilman että se puree ollenkaan... Eilen se kiipesi
-olkapäälleni istumaan ja puri minua äkkiä korvaan. Ei se kovasti
-purrut, mutta ihan odottamatta.
-
-"Ei se tahdo purra", selitti hra Heinrich. "Sillä kun se on minua
-purrut, se katuu. Se häpee.
-
-"Huomaa selvästi, että se häpee."
-
-Poikien avustamana hra Heinrich oli saanut käsiinsä ison tammenoksan
-ja sijoittanut sen huoneeseensa, joka siten muuttui suuren
-linnunhäkin näköiseksi. "Tästä", sanoi hra Heinrich katsellen
-vakavana ja rikkiviisaana silmälasiensa läpi, "on Billy oleva sangen
-kiitollinen. Hän tulee luottamaan minuun yhä enemmän. Hänestä on
-tuntuva siltä kuin me asuisimme metsässä yhdessä."
-
-Mrs Britling neuvotteli asiasta miehensä kanssa.
-
-"Ei käy päinsä, että huone kannetaan täyteen puunoksia. Kaikenlaista
-pölyä ja törkyä seuraa mukana."
-
-"Jos se häntä huvittaa", vastasi mr Britling.
-
-"Mutta siitä on vaivaa palvelijoille."
-
-"Ovatko he valittaneet."
-
-"Ei."
-
-"Asia järjestyy itsestään. Onhan se hauskaa, että hän ryhtyi
-semmoiseen..."
-
-Ja nyt Billy oli kadonnut, ja hra Heinrich oli itkuun puhkeamassa,
-Billy oli ollut epäkiitollinen. Lähtenyt sanaa sanomatta.
-
-"Ne jättävät ikkunan auki", valitteli hän mr Direckille. "Monta
-kertaa olen pyytänyt, etteivät sitä tekisi. Eikä hän tietenkään ole
-ymmärtänyt. Hän on kiivennyt ulos pitkin murattia. Hänelle on voinut
-sattua mitä hyvänsä. Mitä hyvänsä. Ei hän ole tottunut olemaan yksin
-ulkona. Hän on liian nuori.
-
-"Jospa minä huutaisin -- --"
-
-Samassa hän oli kadonnut nurkan taakse ja kuului huutavan: "Biilii!
-Biilii! Tule, niin saat mantelin! Mantelin, Biilii!"
-
-"Minun pitänee lähteä auttamaan", sanoi mr Direck. "Sehän on oikea
-murhenäytelmä."
-
-Kaikki muutkin olivat auttamassa. Puutarhuri ja hänen apulaisensakin
-lähtivät työstään ja tutkivat kaikkien mahdollisten puiden
-korkeimmatkin piilopaikat.
-
-"Hän on liian nuori", sanoi hra Heinrich lähtiessään takaisin...
-Sitten hän kohta lisäsi: "Jos hän kuulisi minun ääneni, niin hän
-varmaan näyttäytyisi. Mutta hän ei näyttäydy."
-
-Oli selvää, että hän pelkäsi pahinta...
-
-Illallisen aikaan oli Billy ainoana keskusteluaiheena, ja osanottoa
-oli ilmassa. Väitettä, jonka mukaan hän ylipäänsä oli osoittanut
-verraten villiä! luonnetta, vastusti hra Heinrich, joka väitti
-jonkinlaisen äkillisyyden olleen Billyn ainoan vian ja kertoi
-juttuja, melkeinpä pyhiä legendoja, pikku olennon hellimmistä,
-jalommista ominaisuuksissa. "Kun minä ruokin sitä, se aina kiittää",
-sanoi hra Heinrich. "Se ei koskaan jätä kiittämättä." Sitten hänen
-ajatuksensa saivat synkempää väriä. "Kun kiersin luuvaa, niin
-pensaikosta tirkisteli kissa", sanoi hän. "Minä en pidä kissoista."
-
-Mr Lawrence Carmine, joka oli tullut käymään talossa, muisti äkkiä
-"Mistelinoksan", jylhän, vanhan balladin, josta hän ilmehikkäästi
-lausueli pitkiä katkelmia. Siinä kerrotaan kauniista tytöstä, joka
-jouluna, piilosilla oltaessa, unohtui isoon arkkuun ja löydettiin
-vasta vuosien kuluttua kuivuneena hahmona. Se vaikutti mitä
-valtavimmin hra Heinrichin mielikuvitukseen. "Tutkikaamme nyt", sanoi
-hän, "talon kaikki laatikot, kaapit ja arkut. Pannaan niihin merkki
-sitä mukaa kun saadaan tutkituksi..."
-
-Kun mr Britling sinä iltana meni makuulle sitä ennen juteltuaan
-kauan Carminen kanssa Brahma Samaj'sta ja intialaisen ajattelun
-nykyaikaisesta kehityksestä yleensä, ei oravaa ollut vielä löytynyt.
-
-Etevä nykyaikainen ajattelijamme riisuutui hiljakseen, puhalsi
-kynttilän sammuksiin ja meni sänkyyn. Yhä vielä syvästi mietiskellen
-Tagore'n jumalaa, hän tapansa mukaan pisti oikean kätensä tyynyn
-alle ja tapasi jotakin pehmeätä, lämmintä ja liikkuvaa. Vapisten hän
-ponnahti vuoteesta, sytytti kynttilän ja kohotti varovasti tyynyä.
-
-Siellä oli kaivattu Billy, joka näytti pörhöiseltä ja kiukkuiselta.
-
-Muutamia silmänräpäyksiä kestäneen vilkkaan taistelun jälkeen
-Billy joutui vangiksi. Se pakisi vihaisesti ja puri mr Britlingiä
-kaksi kertaa. Sitten lähti mr Britling käytävään, kädessänsä äksy
-karvakäärö, ja haparoi pimeässä hra Heinrichin ovelle, Hän avasi sen
-hiljaa.
-
-Peljästynyt valkea haamu nousi äkkiä istumaan sängyssään.
-
-"Billy", sanoi mr Britling selitykseksi, laski saaliinsa lattialle ja
-sulki oven tahtomatta olla liikuttavan jälleennäkemisen todistajana.
-
-
-3.
-
-Päivä oli tuleva, jolloin mr Britling oli palautteleva mieleensä tuon
-aurinkoisen heinäkuun historiaa pienimpiä yksityiskohtia myöten,
-tuskin sitä enää todeksi uskoen ja yrittäen sommitella yhtenäistä
-tapahtumasarjaa Sarajevon murhasta aina siihen hetkeen, jolloin
-Eurooppa vihdoin syöksyi sodan pyörteisiin. Tavallansa oli sellainen
-sommittelu mahdoton; tavallansa taas oli kerrassaan hämmästyttävä,
-ettei koko maailma ollut huomannut lähestyvää vaaraa. Selvää oli,
-etteivät mainitut tosiasiat olleet missään välittömässä yhteydessä:
-Sarajevon murha oli kokonaisen kahden viikon ajan poissa yleisestä
-tietoisuudesta, sanomalehdet eivät puhuneet siitä mitään ja siitä
-lakattiin keskustelemasta. Sitten asia otettiin jälleen esiin ja
-sitä käytettiin sodan syynä. Saksa, joka oli varustautunut niin että
-koko maailma sai sitä peljätä, joka vihdoinkin oli väsynyt ankaraan
-vahdinpitoon, päätti hetken tulleen ja tempasi kuolleen arkkiherttuan
-haudastaan palvelemaan suunnatonta kunnianhimoansa.
-
-Sotaisesta saksalaisesta patriootista saattoi hyvinkin näyttää
-siltä, että kaikki sen mahdolliset viholliset olivat sisällisten
-riitojen heikontamat, äärimmilleen hämmentyneet ja voimattomat.
-Brittein saaret näyttivät kulkevan auttamattomasti kohti
-kansalaissotaa. Uhkaukseen vastattiin uhkauksella, hurja mieletön
-kilpailu toisen hurjan mielettömän kanssa maailman ihailusta,
-kansalliset vapaaehtoiset asestautuivat ulsterilaisia vastaan.
-Kaikki edistyi melkeinpä mekaanisen täsmällisesti paraateista ja
-kokouksista kohtalokkaaseen aseiden salakuljetukseen ja ensimäiseen
-Dublinin kaduilla suoritettuun verenvuodatukseen asti. Tuo onneton
-kapina yllytti varmaan enemmän kuin mikään muu Saksaa pysymään
-valitsemallaan uralla. On varmaa, että Irlannin levottomuuksien
-aiheuttajat lopullisesti vaikuttivat Euroopan sodan syttymiseen.
-Itse Englannissa vallitsi kesällä lakkokuume. Liverpoolia ahdisti
-satamatyöläisten lakko, itäisen Englannin maatyöläiset olivat
-lakossa ja rakennusalalla oli uhkaamassa koko maan käsittävä
-työnsulku. Venäjän yhteiskunta näytti elävän vallankumouksellista
-murrosaikaa. Bakun ja Pietarin välisellä alueella ilmeni siellä
-täällä kaupungeissa kapinaliikkeitä ja heinäkuun 23:ntena -- samana
-päivänä, jolloin Itävalta lähetti uhkavaatimuksensa -- hyökkäsivät
-kasakat piikkilankaesteitä vastaan pääkaupungin kaduilla. Lontoon
-pörssissä vallitsi silmitön säikähdys ja sekamelska ulkomailta
-käsin tapahtuneen laajan ja salaperäisen arvopaperien myynnin
-johdosta. Ja Ranska, Ranska näytti olevan kykenemätön ajattelemaan
-mitään muuta kuin kaiken mielenkiinnon nieleviä tutkimuksia ja
-paljastuksia entisen pääministerin Caillaux'n rouvaa vastaan erään
-häväistysjutuistaan tunnetun sanomalehden toimittajan murhasta
-nostetussa jutussa. Se oli repäisevän alhainen juttu, täynnä
-lemmenseikkoja. Niin kirpaisevaa näytelmää katsellessaan Ranska
-ei tuntunut ehtivän ollenkaan kuuntelemaan monsieur Humbertia,
-armeijakomitean esittelijää, joka ilmoitti, että tykistöltä puuttui
-ampumavaroja, että jalkaväellä oli "kolmenkymmenen vuoden vanhat"
-kengät, eikä niitäkään riittämään asti...
-
-Sellaiselta näytti maailma. Onko ihmeteltävää, että saksalainen
-arveli Saksan ylivallan julistamishetken tulleen? Päivää tai
-paria ennen Dublinin mellakkaa veti Sarajevon murhan jälleen
-maailmantapausten etualalle Itävallan Serbialle antama, äärimäisen
-ankara uhkavaatimus. Siitä hetkestä, jolloin uhkavaatimus lähetettiin
-ja siitä hetkestä, jolloin Dublinissa mellakoitiin, oli Euroopan tie
-selvä; palaaminen oli mahdoton. Viikon ajan tapahtui keskusteluja,
-jotka eivät olleet juuri muuta kuin vanhojen kaavojen toistelua.
-Itävalta ei voinut ottaa takaisin ehdottomia vaatimuksiansa
-tunnustamatta erehtyneensä ja joutuneensa tappiolle, Venäjä ei voinut
-häpeällisesti pettää Serbiaa, Saksa oli Itävallan tukena, Ranskaa
-sitoi Venäjään pitkäaikainen, keskinäiseksi avuksi solmittu liitto,
-ja Englannin oli mahdotonta nähdä Ranskan häviävän ja äänekkään,
-uhkaavan kilpailijan yhä voimistuvan. Mahdollista on, että Saksa
-otaksui Venäjän taipuvan, mahdollista myös, että se luotti Englannin
-epäröintiin, heikkouteen ja vaikeuksiin. Molemmat nämä mahdollisuudet
-tulivat otetuiksi lukuun, mutta etupäässä se luotti sotaan. Se luotti
-sotaan, ja koska mikään kansa maailmassa ei milloinkaan ollut niin
-joka suhteessa oivallisesti sotaan varustautunut, se luotti myöskin
-voittoon.
-
-Sanomme: "Saksa." Puhumme kansakunnista ikäänkuin niillä olisi
-yhdet aivot ja aivoitukset. Mutta mr Britlingin maatessa
-valveilla ajatellen poikaansa, lady Frenshamia, murskautunutta
-automobiiliansa, mrs Harrowdeanin epämiellyttävää taipumusta
-loukkaavien kirjeiden kyhäämiseen, Jumalaa, pahuutta ja tuhansia
-pulmia, samaan aikaan lukemattomat muut aivot varmaan olivat yhtä
-ahkerassa puuhassa, olivatpa niiden omistajat makuulla vuoteissaan,
-istumassa työhuoneissaan, seisomassa vartiopaikoillaan, juttelemassa
-myöhäisenä iltahetkenä kahviloissa tai tupakkahuoneissa, kävelemässä
-sotalaivain kannella tai matkoilla maalla tai kaupungeissa, miettien
-Sarajevossa tehdyn rikoksen avaamia pelottavia mahdollisuuksia ja
-maailman suhtautumista näihin mahdollisuuksiin. Naisista ei tietysti
-monikaan huomannut mitä oli tapahtumassa, eikä ole aihetta otaksua,
-että yhdelläkään niistä miehistä, jotka päättivät singauttaa tuon
-armottoman uhkauksen ja siten suuntasivat maailman kulkemaan sotaa
-kohti, oli mielikuvitusta läheskään riittävästi voidakseen tajuta
-tekonsa merkitystä. Olemme tirkistelleet tunnin verran mr Britlingin
-aivoissa kiehuvaan pataan, havainneet sen mutkikkaan koneiston, sen
-epäjohdonmukaisuudet, sen epäloogilliset siirrynnät. Se oli pelkkä
-esimerkki. Melkein kaikissa niissä harvoissa valituissa aivoissa,
-jotka vaikuttivat tähän maailman kohtalojen verrattoman tärkeään
-ratkaisemiseen, tuntui persoonallisten vaikutinten, naurettavien,
-mitättömien virikkeiden ja harhamietteiden osuus. Joku heistä päätti
-sanoa _näin_ siitä syystä, että jos olisi sanonut toisin, niin olisi
-tullut kieltäneeksi, mitä oli kirjoittanut tai sanonut muutamia
-päiviä aikaisemmin; joku toinen valitsi mielipiteensä ottamalla
-huomioon, miten voisi parhaiten saattaa pulaan kilpailijansa. Olisi
-omituista saada silmätä kahden sellaisen olennon kuin Saksan keisarin
-ja hänen vanhimman poikansa tajunnantiloja sinä aikana, jolloin
-Europa hoiperteli päin kohtaloansa läpi heinäkuun pitkien päivien
-ja lämpöisten, painostavain öiden. Nyt oli tullut tilaisuus, johon
-he suuren osan elinajastaan olivat vaateliaasti valmistautuneet,
-tilaisuus, jota sopi käyttää tai olla käyttämättä. Nyt oli tullut
-tilaisuus, joka saattoi asettaa heidät ainiaaksi historian näyttämön
-etualalle -- tuon reklaamikeisarin rampoine käsivarsineen ja hänen
-keskinkertaisen, viekkaan ja kevytmielisen poikansa. Ei voi olla
-otaksumatta, että he uneksivat yli maailman kuuluvaa kunniaa,
-riemusaattoja, maailmanvaltaistuinta, jonka vierellä Caesarin
-maine kalpenisi, jumalten vertaiseksi kohoamista, Divus Caesarin
-näyttelemistä jo elinpäivinään. Epäilemättä he luonnollisesti
-taipumuksesta kuvittelivat tekojensa katselijoita, ja nuori mies,
-joka lopultakin oli varsin kehnoilla kyvyillä varustettu nuori mies,
-varmaankin kuvitteli joitakin naispuolisia katselijoita, joitakin
-nöyryytettyjä ja ällistyneitä ystäviä, ja ajatteli vaatteita, joihin
-pukeutuisi ja eleitä, joita tekisi. Englantilaiset serkut olivat
-tälle kaiken ihanuuden perijälle antaneet haukkumanimen "Valkoinen
-kaniini". Hän oli sotapuolueen tukipylväs Saksan hovissa. Tämä
-auttanee jälkeentulevia oikein arvioimaan vuoden 1914 tapahtumia.
-Ja voitonvarmat saksalaiset kenraalit, amiraalit ja strateegit
-vaivalloisesti rakennettuine ja täydellisine suunnitelmineen
-hautoivat epäilemättä itsekukin ahkerissa aivoissaan henkilökohtaista
-menestystään koskevia ennakkounelmia ja haaveilivat, miten ihmisten
-oli tahtoen tai tahtomattaan heitä ihailtava. Tähän luokkaan kuuluvat
-ihmisethän lukevat mielellään historiaa ja muistelmateoksia, ja
-varmaan he sepittelevät pieniä ylisteleviä kuvauksia siitä osasta,
-jota toivoivat saavansa esittää alkavassa näytelmässä, keksivät
-sieviä puolusteluja ja mielenkiintoisia asiakirjoja. Muutamat heistä
-kenties aavistelivat vaikeuksia, mutta harvat tulivat ajatelleeksi
-epäonnistumisen mahdollisuutta. Kaikille näille aivoille asia
-esiintyi valinnanalaisena; he voivat synnyttää sodan tai estää sen.
-He valitsivat sodan.
-
-On epäiltävää, näkikö kukaan Saksan ja Itävallan johtavan älystön
-ulkopuolella oleva asioita niin yksinkertaisen selvinä. Saksalla
-oli aloitteenteko hallussaan. Venäläisillä, ranskalaisilla ja
-englantilaisilla aivoilla, niillä harvoilla, jotka pääsivät
-tarkastamaan asioita välittömästi, oli edessään melkoista
-monimutkaisempia ongelmia ja verrattomasti epävarmempia tekijöitä
-lukuunotettavina. Mr Britling piti Buckingham-palatsin pyöreän pöydän
-ympärille kokoontunutta konferenssia vihollisuuksien alkuun asti
-jatkuvien erimielisyyden ja epäröimisen tyypillisenä eduskuvana. Sir
-Edward Carsonin korkealentoinen väkivaltaisuus oli mr Britlingistä
-erittäin vastenmielinen, ja kun hän myöhemmin mietti tämän ajan
-tapauksia, kuvaili hän mieleensä tuon tumman hahmon riippuvine
-alahuulineen istumassa neuvospöydässä jäykkänä ja jääräpäisenä,
-taipumattomana yhä vieläkin, vaikka kuningas oli vast'ikään lähtenyt
-huoneesta pidettyään pienen puheen, joka oli täynnä välittömästi
-uhkaavaa vaaraa koskevia vihjailuja...
-
-Mr Britling ei tuntenut mitään armahdusta itsepintaisen
-omahyväisyyden aiheuttavaa petosta ja väärän suunnan vääjäämätöntä
-seuraamista kohtaan. Hänen oman luonnonlaatunsa heikkoudet olivat
-aivan toisenlaiset. Hän oli aina valmis vaihtamaan raidetta; hän
-oli aina altis vakuuttavien syiden vaikutukselle luottaen siihen,
-että luonteen pohjimmaiset juonteet estäisivät häntä joutumasta
-perinpohjaiseen epäjohdonmukaisuuteen. Noina päivinä hän vihasi
-Carsonia niinkuin skotlantilainen terrieri saattaa vihata verikoiraa,
-olentona, joka on väkevämpi ja suurenmoisempi, mutta samalla
-auttamattomasti, äärettömästi vähäisemmällä älyllä varustettu.
-
-
-4.
-
-Niin valmistelihe suursodan ankara katastrofi, jonka toistaiseksi
-vain muutamat sadat aivot selvästi tajusivat, valmistelihe
-välinpitämättömän maailman velton, hajanaisen ja sekasortoisen
-näytelmän takana niinkuin syyskuun sateet keräytyvät elokuun
-auringonpaisteen ja raukeuden aikana, ja toisessa ilmiössä oli
-tuskin enempää inhimillistä, määräperäisyyttä kuin toisessakaan.
-Suurimmalle osalle ihmisiä Euroopan kansainvälinen tilanne ei
-merkinnyt juuri muuta kuin sanomalehtien palstan täytettä eikä ollut
-sen tärkeämpää kuin Etelä-Afrikan rauhattomuudet tai ristiriidan
-mahdollisuus Turkin ja Kreikan välillä. Englantilaisten mieliä
-kiinnitti viimeisinä rauhan kuukausina todellisuudessa vain nyrkkeily
-ja kehän rahamarkkinat. Etevä nuori ranskalainen, Carpentier,
-joka oli voittanut Bombardier Wellsin tuli jälleen Englantiin
-voittaakseen Gunboat Smithin ja onnistui sen tekemään Ranskan ja
-koko latinalaismaailman rajattomaksi iloksi anglosaksisen maailman
-ylevämielisesti ottaessa suosionosoituksiin osaa. Englantilaiset
-veivät amerikkalaisilta voiton polopelissä, madame Caillaux'n juttu
-täytti sanomalehdet vilkkailla kertomuksilla ja pirteillä kuvilla,
-Grigori Rasputinia iskettiin tikarilla ja tämän johdosta kertoeltiin
-paljon ja hauskaa Venäjän hovista, ja Ulvi, italialainen petkuttaja,
-joka väitti saavansa miinoja räjähtämään "ultrapunaisten" säteiden
-avulla, joutui paljastetuksi ja pakeni sangen huvittavasti erään
-naisen keralla. Woolwich-arsenaalissa pysähtyivät kaikki työt
-muutamiksi päiviksi, koska eräs mr Entwhistle, joka kieltäytyi
-sijoittamasta jotakin konetta ei-unionistien rakentamalle
-betonialustalle, epäkohteliaasti erotettiin, ja Irlannin
-selkkaus edistyi hitaasti ja tuhoatuottavasti. Ihmiset jakoivat
-tarkkaavaisuutensa näiden eri ilmiöiden kesken ja hoitivat muuten
-omia asioitaan.
-
-Dower Housessakin hoidettiin omia asioita. Mr Direckin käsivarsi
-parantui nopeasti. Cecily Corner ja hän keskustelivat elämänsä
-päämääristä, utopioista ja mr Britlingin kirjoista, ja mr Direck
-tilasi lontoolaisesta kirjakaupasta Baedekerin matkaoppaat Hollantia,
-Belgiaa, Etelä-Saksaa ja Italiaa varten. Hra Heinrich lähetti jonkun
-aikaa epäröityään ilmoituskaavakkeensa ja ennakkomaksunsa Boulognen
-esperantokongressiin, ja Billy salli itseään silitettävän kolmasti,
-mutta puri yhä varsin voimakkaasti ja vikkelästi. Ja Hughin, mr
-Britlingin vanhimman pojan vaikeudet osoittautuivat sangen vähässä
-määrin kohtalokkaiksi ja selvisivät suuremmitta vaikeuksitta.
-
-
-5.
-
-Kun Hugh oli saanut asiansa järjestykseen ja palannut Lontooseen,
-taipui mr Britling ajattelemaan, että pelokkaat aavistelut ovat
-syntiä elämän oikeamielisyyttä ja puolueettomuutta vastaan.
-
-Mikään muu ei voinut herättää eloon mr Britlingin onnetonta
-taipumusta synkkiin aavisteluihin siinä määrin kuin Hugh. Hugh oli
-hänen sydäntään ja hermojaan lähempänä kuin yksikään muu olento.
-Viimeksi kuluneina vuosina eri suuntiin tekemiensä tunteenomaisten
-harhailujen aikana mr Britling oli tullut sen tajuamaan. Ja kaikki
-mitä mr Britling tajusi, hän lausui myöskin julki. Tämä hellyys, joka
-ilman minkäänlaista ponnistusta muodostui verrattomasti syvemmäksi
-kuin yksikään hänen retkeilyjensä aikana syntynyt hienonhieno tai
-intohimoinen tunne, antoi mr Britlingille aihetta sen teorian
-kehittelemiseen, jonka hän jo oli mr Direckille esittänyt, nimittäin
-että me ainoastaan lastemme kautta pääsemme epäitsekkääseen
-rakkauteen, todelliseen rakkauteen. Mutta tämä ei selittänyt, miksi
-häntä Hughiin yhdisti paljoa läheisempi tunteenomainen side kuin
-Hughin hupaisiin pieniin velipuoliin. Siinä oli tosiasia, jonka
-lähempää tutkimista mr Britling sangen uutterasti vältteli...
-
-Mr Britling oli luultavasti paljoa rehellisempi ja tarkkanäköisempi
-arvostellessaan itseänsä ja olevaisuutta kuin useimmat älykkäät
-ihmiset, ja kuitenkin oli hänen suhteessaan vaimoonsa, ympäristöönsä,
-maahansa, Jumalaansa ja luonnonjärjestykseen paljonkin sellaisia
-seikkoja, joille hän valppaan pontevasti käänsi selkänsä. Mutta kovin
-päättäväisesti käännetty selkä saattaa olla yhtä merkitsevä kuin
-ojennettu sormi, ja tällä takaperoisella tavalla ja asiaa selvään
-ilmi lausumattakin mr Britling tiesi rakastavansa poikaansa siitä
-syystä, että oli häneen tuhlannut eniten toiveitaan ja kuvitelmiaan,
-siitä syystä, että ainoastaan hänessä jatkui Maryn ja hänen
-onnellinen yhteiselämä, joka silloin oli ollut pelkkää lemmen myrskyä
-ja nyt muistelossa oli niin kaunis; se oli vallinnut mr Britlingin
-koko sydäntä. Poika oli ollut nuorten vanhempain ilo ja ylpeys; he
-eivät voineet käsittää, että milloinkaan oli ollut niin hienoa ja
-suloista pikku olentoa, ja heidän kuvittelunsa ja harrastuksensa
-kiintyi suuressa määrin hänen pienoisen persoonallisuutensa
-yksityiskohtaiseen tutkimiseen ja hänen tulevaisten vaiheittensa
-ennustamiseen. Mr Britlingin mielessä rehoitti mitä ihmeellisimpiä
-hänen kasvatustaan koskevia suunnitelmia. Tämä henkinen askartelu
-epäilemättä lisäsi mr Britlingin erikoista kiintymystä suuressa
-määrin, ja vieläkin hellempiä ja hienompia vaikutteita oli
-olemassa, sillä poika muistutti Maryä monessa suhteessa. Mutta oli
-muitakin tosiasioita, jotka mr Britling sitäkin ilmeisemmin jätti
-huomiotta. Edithiä ja mr Britlingiä erottavan juovan vähittäiseen
-laajenemiseen vaikutti kaikessa hiljaisuudessa Edithin kylmä
-suhtautuminen poikapuoleensa. Hän oli aina ystävällinen tuolle
-pörhöiselle, pienelle uneksijalle, Edith hoiti häntä erittäin hyvin
-ja piti hänestä -- on vaikea ymmärtää mitä mr Britling olisi voinut
-vaatia lisäksi -- mutta päivän selvää oli, ettei hän olisi tahtonut
-itselleen sellaista lasta. Oli kerrassaan kohtuutonta ja aivan
-luonnollista, että mr Britling katsoi Hughin siten kärsivän vääryyttä.
-
-Edithin koti oli varakkaampi kuin Maryn. Hän toi omia rahoja
-pesään. Hänen kasvatusjärjestelmänsä oli paljoa tehokkaampi kuin
-Maryn vaistomainen toimintatapa. Hugh oli ollut kuolemaisillaan
-ensimäisenä ikävuotenaan, ja eräänä kesänä oli joku kulkutauti häntä
-hipaissut. Tuo oli levottomuuden siteellä kiinnittänyt hänet isän
-sydämeen, Edithin lastenkammarin läheisyyteen ei mikään tartunta
-ollut päässyt. Hughin mr Britling oli nähnyt pienenä, surkuteltavana
-ja kasvoiltaan viheriänä, kun hänet oli täytynyt nukuttaa jotakin
-vähäistä rauhasleikkausta varten. Nuoremmat lapset eivät olleet
-milloinkaan herättäneet mr Britlingin sydämessä sellaista sääliä; he
-eivät olleet niin arkanahkaisia kuin heidän vanhempi veljensä, tomu
-ja taudinsiemenet eivät heihin niin helposti pystyneet. Kaikista
-näistä seikoista kehittyi epämääräinen käsitys, että Hughille oli
-myönnettävä erikoisasema. Kateutta ja epäilyä piilee kaikissa
-inhimillisissä sukulaisuussuhteissa. Me elämme elämäämme väittäen
-kivenkovaan, ettei niin ole laita ja edellyttäen todelliseksi sen
-jalomielisyyden, johon pyrimme. Mutta niissä perheissä, joissa on
-lapsipuolia, eivät kateus ja epäily esiinny ainoastaan piilevinä,
-vaan puhkeavat alinomaa ilmoille.
-
-Mr Britling arveli Hughin olevan aivan erikoisen, harvinaisen
-onnistuneen olennon, ja hänen mielestään oli poikaa vaalittava aivan
-erikoisen huolellisesti, koska hän oli rakenteeltaan heikko --
-ominaisuus, joka mr Britlingin mielestä itse asiassa oli käsitettävä
-eduksi. Poika oli vilkas, nopea kuulemaan, nopea liikkumaan, erittäin
-täsmällinen ja huoleton samalla kertaa, alkoi puhua harvinaisen
-aikaisin ja rupesi varhaisella iällä sommittelemaan piirustuksia,
-jotka olivat auttamattoman huolimattomia ja merkillisen sattuvia.
-Tästä luonnonlaadusta johtui aina itsestään, että hän oli toisinaan
-kömpelö ja usein rähjäinen, saattoi siinä määrin vaipua ajatuksiinsa
-että oli epäkohtelias ympäristölleen ja sairastui jokaiseen
-liikkeellä olevaan tautiin. Mrs Britlingin ääretön kritiikki ja
-varsin somain, mutta lahjattomampain perheen nuorempain vesojen
-muodostama vastakohta piti mr Britlingissä yllä alinomaista toivoa,
-että Hugh osoittaisi etevyytensä eittämättömällä tavalla. Seuraukset
-eivät olleet aina onnekkaita: syntyi paljon keskinäistä hankausta,
-joskaan ei niin paljoa, ettei Hugh olisi voinut puolestaan yhä
-enemmän kiintyä isäänsä. Poika tiesi ja tunsi, että isä oli hänen
-isänsä aivan yhtä varmasti kuin hän tunsi, ettei mrs Britling ollut
-hänen äitinsä. Isälle hän uskoi menestyksensä, isäänsä hän turvasi.
-
-Mutta mieluummin hän uskoi isälle menestyksiänsä kuin huoliansa.
-Omasta puolestaan hän oli taipuvainen katselemaan epäonnistumista
-humoristiselta puolelta, mutta kun oli kysymyksessä "isänylpeyttä
-kohtaava ankara isku", ei humoristinen käsittely voinut tulla
-kysymykseen...
-
-Se vaikeus, jota hän nyt oli isältänsä salannut, koski nuorison
-vakavinta ongelmaa: elämänuran valintaa. Se ei ollut missään
-yhteydessä niiden eroottisten häiriöiden kanssa, joita hänen isänsä
-oli peljännyt. Jos jotakin sentapaista ehkä liikkuikin Hughin
-hymyilevän tai mietteliään pinnan alla, ei se vielä ollut puhjennut
-näkyviin selvinä ilmauksina. Mutta häntä vaivasivat kovin hänen oman
-älyllisen kokoomuksensa ristiriitaiset virtaukset. Kahdenlaiset
-harrastukset kiistelivät vallasta hänen mielessään; toisten esineenä
-oli -- monesta lukijasta tämä tuntunee kuivalta harrastettavalta,
-mutta Hughiin se vaikutti kimaltelevan kiehtovasti -- kristallografia
-ja molekulaarifysiikka, toiset kohdistuivat karrikatyyritaiteeseen.
-Molemmat taipumukset perustuivat epäilemättä hänen tavattoman
-herkkään muototajuunsa. Koulupoikana hän oli iloisesti harjoitellut
-kumpaakin, mutta nyt oli käsissä aika, jolloin täytyi erikoistua, ja
-valitseminen -- tieteen tai taiteen -- aiheutti suurta epäröintiä.
-Tieteellistä opintopuuskaa seurasi väsymyskausi, jolloin elämä tuntui
-kerrassaan tyhjänpäiväiseltä, pelkältä ilveeltä, jota sopi kuvata
-erittäin hirvittävästi. Jonkun ajan antauduttuaan pilapiirustukseen
-hänen ajatuksensa palasi valoon ja kristalleihin kuten katuva
-Magdaleena kirkkoonsa. Koulusta päästyään hän ei ollut halunnut
-Cambridgeen, vaan lähti Lontoon yliopistoon työskennelläkseen etevän
-ja innostavan professori Cardinalin johdolla. Mutta samaan aikaan oli
-Cardinal päättänyt muuttaa Cambridgeen, ja Hugh oli tuskin saanut
-työnsä alulle Lontoossa, kun Cardinalin seuraajaksi tuli ikävä,
-turhanaikainen ja lamaava Pelkingham, jonka koskettaessa kristallit
-muuttuivat ikäänkuin vanukkaiksi, läpikuultoisuus katosi maailmasta
-ja X-säteet kutistuivat ja kuolivat. Ja Hugh rappeutui heti
-pilkkaajaksi ja leikinlaskijaksi, joka halusi hyljätä tieteen taiteen
-vuoksi.
-
-Hän oli hyljännyt tieteen taiteen vuoksi vakavasti neuvoteltuaan
-asiasta isänsä kanssa. Mutta nyt häntä näkyi jälleen painavan huoli,
-sillä hän katui ja halusi lähteä Cardinalin luo Cambridgeen ja jatkaa
-tieteellisiä opintojansa, vaikka vuosi olikin mennyt hukkaan. Hän
-tunsi tämän olevan alentavaa horjuvaisuutta, tiesi siitä johtuvan
-melkoisia menoja ja siksi häneltä kuluikin kaksi viikkoa ennenkuin
-voi ottaa asian puheeksi.
-
-"_Siinäkö_ kaikki!" huudahti mr Britling tuntien ääretöntä
-huojennusta.
-
-"Isä kulta, ethän toki ole luullut minun tehneen velkoja tai
-väärentäneen vekseleitä?"
-
-"Minä ajattelin, että olit kukaties tehnyt naimaliiton jonkin
-laulajatytön kanssa tai jotakin sentapaista", vastasi mr Britling.
-
-"Ja ostanut vähittäismaksuilla ison, kermanvärisen automobiilin,
-jonka hän olisi ajanut rikki. Ei, sellaista sattuu vasta
-myöhemmällä iällä... Minä ilmoittaudun vain jonkun cambridgelaisen
-tupakkamyymälän kaunottaren uskolliseksi ihailijaksi -- ja jatkan
-opintojani vuoden tai pari..."
-
-
-6.
-
-Vaikka mr Britlingin ei tarvinnut enää olla huolissaan poikansa
-suhteen, oli hänen mielensä kuitenkin omituisen levoton koko
-heinäkuun ajan. Hänestä tuntui, ettei maailma ollut oikealla tolalla,
-ja tätä tunnettaan hän yritti poistaa erilaisten huvittelujen
-avulla. Hienompi, salatajuinen erittely vei kenties tuloksiin,
-joita hänen tietoinen minänsä ei tahtonut hyväksyä. Ja kun hän ajoi
-polkupyörällä mrs Harrowdeanin luo saadakseen imartelua, huvia ja
-yleistä mielihyvää, niin toivioretken esine ei laisinkaan innokkaasti
-varmentanut kaikkea, mitä hän halusi uskoa itsestään ja maailmasta,
-kuten oli ollut laita heidän romanttisen ystävyytensä aikaisemmilla
-asteilla. Mrs Harrowdean oli yhä vihamielinen Edithiä kohtaan; hän
-näytti päättäneen tehdä tilanteen sietämättömäksi. Ja kuitenkin oli
-joitakin hetkiä, jolloin entinen läheinen suhde vallitsi.
-
-He kävelivät hänen tulopäivänsä iltapuolella naurettavan pienen
-puiston läpi huvimajaan, josta avautui näköala, ja keskustelivat
-Irlannin Kysymystä koskevasta lentokirjasesta, joka nyt oli
-valmistumaisillaan.
-
-"Tietysti", sanoi mrs Harrowdean, "tietysti siitä tulee mainio
-lentokirjanen".
-
-Hänen äänessään oli empimistä, joka sai mr Britlingin odottamaan
-jatkoa.
-
-"Mutta minun luullakseni kaikenlaiset kirjailijat voisivat julkaista
-Irlantia koskevan lentokirjasen. Sitävastoin ei kukaan muu kuin
-sinä voisi kirjoittaa 'Hiljaisia tienoita'. Voi, _miksi_ sinä
-et valmista tuota suurenmoista ihanaa teosta ja jätä koko tätä
-todellisuuden ja sanomalehtien maailmaa, kaikkea tätä raakaa,
-alhaista, kaikkea riitaa ja jaarittelua muitten asiaksi. Sinulla
-on hallussasi taikavoima, sinä voisit olla runoilija, voisit
-pelastaa meidät rumasta olevaisesta kauneuden maahan -- ja kuitenkin
-tyydyt olemaan arvostelijana ja riitapukarina. Se johtuu sinun
-ympäristöstäsi. Inhottavista käytännöllisistä harrastuksistasi. Siitä
-käytännöllisyydestä, joka on aina sinun vaiheellasi. Sinun ei pitäisi
-koskaan _nähdä_ sanomalehteä. Yhdenkään amerikkalaisen ei pitäisi
-päästä lähemmäksi kuin kymmenen peninkulman päähän sinusta. Sinun
-pitäisi juoda maitoa maljoista liljaisissa laaksoissa."
-
-Mr Britling, joka tavallaan piti tuollaisesta puheesta, mutta
-kuitenkin sen kestäessä tunsi itsensä naurettavan paisutetuksi, jopa
-typeräksikin, vastaili heikosti ja vaatimattomasti.
-
-"Minä luin _Nation'issa_ äskettäin julkaisemasi kirjeen", sanoi mrs
-Harrowdean. "Miksi antaudut väittelyihin. Minun teki mieleni lähteä
-päätä pahkaa _Nation'iin_, saada sinut käsiini, pyyhkiä pois kiukkusi
-ja viedä sinut kokonaan pois -- johonkin rauhaisaan, kauniiseen
-paikkaan."
-
-"Mutta sellaisille henkilöillehän _täytyy_ vastata", sanoi mr
-Britling vieriskellen eteenpäin rouvan rinnalla ikäänkuin täysikuu
-Venuksen vierellä ja aivan vilpittömästi ja huomaamattaan käyttäen
-keskustelutoverinsa äänilajia.
-
-Mrs Harrowdean lausui muistista muutamia "Hiljaisten tienoiden"
-rivejä. Hän valoi ääneensä kerrassaan ihmeellistä tunnetta. Hän sai
-sanat hehkumaan. Ja hän oli nähnyt käsikirjoituksen yhden ainoan
-kerran...
-
-Oliko hän tosiaankin hautaamassa ihmeellistä kykyänsä arkitointen
-pölyyn? Kun he vihdoin palasivat huvimajasta päivälliselle
-lämpöisessä ehtoovalaistuksessa, oli hän varmasti luvannut ryhtyä
-"Hiljaisiin tienoihin" ja valmistaa teoksen... Ja harkita Irlantia
-koskevaa lentokirjastaan ennenkuin laskisi sen julkisuuteen...
-
-Pyecrafts oli kuin kristallilipas, kappale hienompaa maata kaukana
-maailman suurista maanteistä...
-
-Kaikesta huolimatta tuo kaikkien riitojen enkelimäinen vastustaja
-jo seuraavana päivänä puhkesi mitä kauhistuttavimmalla tavalla
-soimaamaan Edithiä, ja mr Britlingin täytyi sanoa hänelle selvemmin
-kuin ennen, ettei hän voinut sellaista sallia. Hän ei halunnut
-kuulla Edithiä häväistävän. Hän ei sietänyt, että Edith kuvailtiin
-halpamaiseksi. Siitä syntyi heidän välilleen ankaraa ikävyyttä,
-kyyneliä ja Oliveriin viittailua...
-
-Mr Britling huomasi olevansa kykenemätön jatkamaan "Hiljaisten
-tienoiden" enempää kuin lentokirjasenakaan kirjoittamista ja oli
-varsin onneton...
-
-Myöhemmin mrs Harrowdean osoitti erittäin liikuttavaa katumusta
-ja sanoi nielevänsä tuhat Edithiä, kunhan mr Britling vain häntä
-rakastaisi. Mr Britling jätti huomioonottamatta "Edithin nielemiseen"
-sisältyvän epäkunnioituksen, he tekivät sulan sovinnon, puhuivat
-korkealentoisesti, ja illalla mr Britling jatkoi onnellisesti
-"Hiljaisia tienoita" keksien puoli tusinaa ihmeen kaunista riviä.
-Seuraavana päivänä hän palasi kotiin, jossa häntä odottivat mr
-Direck, melkoiset kirjekasat ja Irlantia koskevan lentokirjasen
-valmistaminen.
-
-Hän tunsi itsensä rauhattomaksi. Hän ei ollut vielä milloinkaan
-tuntenut itseään niin rauhattomaksi omassa kodissaan. Hän ei voinut
-ymmärtää, mikä oli syynä. Kaikki hänen ympärillään oli ihan ennallaan
-ja kuitenkin herätti kaikki tyytymättömyyttä ja tuntui epävarmemmalta
-kuin koskaan ennen. Häntä ikävystytti Irlantia koskevan riidan
-mahtipontinen jatkaminen; häntä hermostutti Balkanilla kytevä
-sodanuhka, samoin suffragetit ja joukko tarkoituksettomia
-pikkulakkoja sekä kaikissa näissä riidoissa ja turhanpäiväisyyksissä
-ilmenevä yleisen suunnitelman puute... Dower Housessa hän joutui
-mitä epämieluisimpien ajatusten valtaan. Muun muassa hän epäili
-"Hiljaisissa tienoissa" jäljitelleensä, tietäen tai tietämättään,
-Henry Jamesia...
-
-Heinäkuun kahdentenakymmenentenä ensimäisenä Gladys tuli takaisin
-korjattuna ja yhtä hienona kuin konsanaan ennen onnettomuutta.
-Seuraavana päivänä mr Britling ajoi hyvin varovasti Pyecraftsiin
-toivoen voivansa hillitä levottomuuttaan teeskentelemällä suurta
-intohimoa ja kuuntelemalla ylistyksiä, joita tuli "Hiljaisten
-tienoiden" osaksi, tuon ihanan taideteoksen, joka oli niin perin
-puhdas kaikesta todellisuuden tahrasta -- ja kovaksi onneksi oli mrs
-Harrowdean hänen saapuessaan huonolla tuulella. Mr Britling oli ollut
-poissa hänen luotaan kymmenen päivää -- kokonaista kymmenen päivää.
-Edith oli tietenkin juonillaan häntä pidättänyt. Sitä hän ei ollut
-tehnyt. Eikö _ollut_? Kuinka hän saattoi olla niin yksinkertainen,
-että meni sellaista väittämään? Tämä oli myrskyisen ehtoopuolen
-alkusoittoa.
-
-Mrs Harrowdeanin harmin syynä oli, että hän tuhlasi elämänsä, että
-hän tuhlasi hyvän, kärsivällisen, kelpo Oliverin elämän, että hän
-ystävyytensä vuoksi joutui mitä ilkeimpien syytösten esineeksi, että
-mr Britling kohteli häntä välinpitämättömästi, tuli milloin hyväksi
-näki, pysyi sydämettömästi poissa eikä koskaan tullut ajatelleeksi,
-että hän tarvitsi _pikku_ huvituksia, _pikku_ huomaavaisuuksia,
-_pikku_ lahjoja. Luultiinko hänen voivan ryhtyä vaatimattomiin
-töihinsä, olivatpa ne nyt millaisia! tahansa, laiminlyötynä ja
-yksinäisenä? Oli muistettava, että naiset ovat pieniä, herkkiä
-olentoja, jotka kaipaavat onnea ja joiden onnea on _pidettävä
-yllä_. Eihän Oliver tosin ollut älykäs eikä viehättävä, mutta
-kömpelöllä tavallaan hän sittenkin ymmärsi ja yritti suorittaa
-velvollisuuksiansa...
-
-Lähes pari tuntia kuunneltuaan tällaisia valitusvirsiä mr Britling
-nousi kapinaan. Hän kohotti äänensä, valoi siihen loukkaantuneisuutta
-ja murhetta ja selitti tulleensa Pyecraftsiin pelkkäin hellien ja
-lemmekkäiden aatosten vallassa, huomautti viipymisen johtuneen siitä,
-ettei Gladys ollut ehtinyt aikaisemmin kotiin korjausretkeltä,
-mainitsi ottaneensa mukaansa "Hiljaisten tienoiden" käsikirjoituksen
-viimeistelläkseen ja päättääkseen sen täällä, kertoi "päivä päivältä"
-ikävöineensä rakkaan, vanhan huvimajan ilmapiiriin, jossa oli uskonut
-työn sujuvan vanhan, rakkaan meren välkkyessä näköpiirin rajoilla, ja
-totesi sen nyt olevan mahdotonta, sanoi mrs Harrowdeanin tehneen sen
-mahdottomaksi ja väitti hänen kohta tekevän kaikki mahdottomaksi.
-
-Kun mr Britling oli laukaissut väitteensä ilmoille ja itsekin
-ihmetellyt purkautumaan päässeen katkeruutensa nopeata nousua, hän
-vaikeni äkkiä, teki käsillään epätoivoisen eleen ja lähti ikäänkuin
-äkkinäisen mielijohteen ajamana ulos huoneesta ja koko talosta
-odottavan Gladysin luo. Hän nousi vaunuun, pani koneen käyntiin
-ja -- ankaran mielenliikutuksensa vuoksi hetkisen välityksiä
-vaihdeltuaan -- kääntyi menemään, kääntyessään murskaten kulman
-eräästä pienestä kukkalavasta, jossa kasvoi jalopeurankitoja.
-Vihaisen vääjäämättömästi hän ajoi takaisin kotiinsa sanomalehtien,
-kirjeiden ja harmien luo kokemaan sitä maailman onttouden ja
-tarkoituksettomuuden synnyttämää nakertavaa ja käsittämätöntä
-tunnetta, johon hän oli toivonut saavansa mrs Harrowdeanilta
-lievikettä. Ja mitä kauemmaksi mrs Harrowdeanista hän ehti, sitä
-jörömmin ja kohtuuttomammin hän tunsi käyttäytyneensä.
-
-Mutta eteenpäin hän meni, sillä hän ei ymmärtänyt, miten takaisinkaan
-sopisi lähteä.
-
-
-7.
-
-Mr Direckin nyrjähtynyt ranne parani hänen omasta mielestään liiankin
-nopeasti. Alusta pitäen hän oli vakuuttanut voivansa pitää sitä
-siteessä ja siitä huolimatta lähteä matkalle ja selviytyä omin
-neuvoin hotelleissa. Matching's Easyssä hän sanoi oleilevansa vain
-siitä syystä, että siellä-olo häntä miellytti, että hän nautti mrs
-Britlingin ystävällisyydestä ja mr Britlingin seurasta. Mutta itse
-asiassa hän nautti minkä ennätti miss Cecily Cornerin raikkaudesta
-ja ystävällisyydestä, ja mr Britling oli enemmän kuin kolmanneksen
-ajasta kokonaan kotoa poissa.
-
-Lienee jo itsestään selvää, että mr Direck oli eurooppalaista
-teeskentelemättömämpi ja suorasukaisempi mies ja että hänen
-puoleltaan neitoseen kohdistuvat aikeet olivat niin selvät, suorat
-ja läpeensä rehelliset kuin sellaiset aikeet suinkin voivat
-olla. Huomattavimmin kuin muissa maissa vallitsee Amerikassa
-ritarillisuuskäsite, jonka mukaan naisen on näissä asioissa annettava
-ääni; miehen on siihen soveltauduttava, oltava suojaava, huomaavainen
-ja älykäs. Naisen tulee olla oikullinen ja viehättävä, kunnes mies
-hänet vangitsee, rakentaa; hänelle oivallisen pesän, tarjoaa hänelle
-hämmästyttävän runsaat taskurahat ja pitää muuten huolen omista
-asioistaan. Näillä edellytyksillä mr Direck ryhtyi tehtäväänsä. Mutta
-aivan pian ilmeni, ettei Cecily hyväksynyt hänen edellytyksiänsä.
-Hän joutui hämilleen saadessaan suklaata ja kukkia, joita mr Direck
-tuotti häntä varten Lontoosta -- Britlingin pojat osasivat antaa
-lahjoille paljoa suuremman arvon -- hän ei tahtonut sallia mr
-Direckin järjestävän hänen tähtensä pieniä, kalliita huviretkiä,
-kieltäytyi hyväksymästä lausuttuja kohteliaisuuksia ja uhkasi
-lopettavansa luonakäynnit, ellei hän herkeäisi. Hän ei tyytynyt
-ottamaan selkoa vain mr Direckin yleisestä elämänkäsityksestä, vaan
-teki mitä suorasukaisimpia hänen toimintaansa ja harrastuksiansa
-koskevia kysymyksiä. Mr Direckin pääasiallisimpana toimintana oli
-kyvykkään asianajajan onnellisena perijänä oleminen, ja Cecilyn
-ristikuulustelun valossa näyttivät hänen harrastuksensa mitättömiltä
-ja jossakin määrin löyhiltä -- ominaisuuksia, joita hän siihen asti
-ei ollut milloinkaan pitänyt minään puutoksina. Niinpä hänen täytyi
-toivoa voivansa tulevaisuudessa, oikealta taholta tulevan innostuksen
-avulla, ryhtyä viettämään toimekkaampaa ja hyödyllisempää elämää.
-
-"Amerikassa", selitti hän, "meistä tuntuu, että me pikemmin taivumme
-tekemään liian paljon kuin liian vähän ja että joutilaan luokan
-tehtävänä on kehittää hienostumista ja laajempaa elämänkatsomusta".
-
-"Mutta joutilas luokka ei merkitse sellaista luokkaa, joka ei tee
-mitään", sanoi Cecily. "Se merkitsee vain luokkaa, joka ei reuhdo
-rahanansiossa."
-
-"Te olette liian ankara minua kohtaan", sanoi mr Direck hymyillen
-hiljaista hymyänsä.
-
-Saadakseen Cecilyn puolustusasentoon hän kysyi, mitä hänen asemassaan
-olevan miehen oikeastaan pitäisi tehdä.
-
-_"Jotakin"_, vastasi Cecily, ja tätä epämääräistä vaatielmaa
-laajemmin selvitellessään he joutuivat koskettelemaan useitakin
-asioita. Cecily, mainitsi olevansa sosialisti, ja mr Direckissä oli
-vielä vanhanaikaisen amerikkalaisen ennakkoluulon vivahdusta tuota
-sanaa kohtaan. Sosialisti sai hänet ajattelemaan anarkisteja ja
-rangaistusvankeja. Selvää oli myöskin, että Cecily tunsi perinpohjin
-mr Britlingin kirjoitelmat ja teokset. Hänen mielestään jokaisen
-ihmisen, naisten samoinkuin miestenkin, tuli suunnitella työnsä
-siten, että ihmiskunta kokonaisuudessaan siitä hyötyisi. ("Olenhan
-minä sentään sihteerinä massachusettsilaisessa nykyaikaisen ajattelun
-seurassa", huomautti mr Direck.) Hän halusi itsekin tehdä jotakin --
-juuri siitä syystä, ettei hän ollut selvillä tehtävänsä laadusta,
-hän luki niin paljon ja ahmimalla. Hän halusi antautua johonkin.
-Syvällä mr Direckin sisimmässä eli vakaumus, että Cecilyn oikeana
-tehtävänä oli rakastaa, rakastaa myrskyisesti ja itsekkäästi, nauttia
-joka hiven omaa ihastuttavaa itseänsä ja omaa elontäyteläisyyttänsä
--- niin kauan kuin se hänellä oli. Keskustelussa ei tämä
-vakaumus kuitenkaan päässyt ilmenemään sen selvemmin kuin että
-mr Direck mainitsi ihmisen velvollisuuden olevan kehittää omaa
-persoonallisuuttansa. Tässä kohden Cecily ilmaisi tarmokkaasti
-eriävän mielipiteensä.
-
-"Sitäpä mr Britling juuri sanoo teistä, 'Amerikkalaisissa
-vaikutelmissaan'", virkkoi hän. "Hän sanoo, että Amerikassa pannaan
-aivan liiaksi painoa persoonallisuuden kehittämiseen, että mitä
-virheitä Amerikan oloissa lieneekään, tuo on joka tapauksessa
-ilmeisin virhe. Minä luin asiasta aamusella ja heti lukiessani
-ajattelin: Niin, siinäpä se on! Mr Direck liioittelee persoonallisen
-kehityksen tärkeyttä!"
-
-"Minä!"
-
-"Te juuri. Teidän kanssanne jutteleminen huvittaa minua ja se
-ei huvita minua. Nyt minä ymmärrän syyn olevan siinä, että
-te lakkaamatta puhutte minun persoonallisuudestani ja omasta
-persoonallisuudestanne. Se tympäisee minua. Aivan kuin joku kävelisi
-jäljessäni lyhty kädessään. Tavallaan minä siitä sentään pidänkin.
-Minä pidän siitä, se on mielestäni imartelevaa, mutta jälkeenpäin
-se taas tuntuu epämieluiselta, minä en pidä sen aikaansaamasta
-vaikutuksesta. Minä yllätän itseni yrittämässä olla mitä te olette
-sanonut minun olevan -- minä siis ikäänkuin näyttelen itseäni. Minun
-tekee mieleni katsoa peiliin, kuinka yritykseni onnistuu. Sama
-asia, jonka mr Britling kirjassaan mainitsee Amerikan naisista. He
-näyttelevät itseään ikäänkuin mitäkin roolia; heidät on kuvailtu
-määrätynlaisiksi ja koettavat aina mahdollisimman selvästi osoittaa
-otaksutun laatunsa kaikille katselijoille. Mutta sellaisessa puuhassa
-ollen ei käy kunnolla ajatteleminen muita asioita."
-
-"Me katselemme mielellämme ihmisiä kirkkaassa valaistuksessa", sanoi
-mr Direck.
-
-"Me emme. Me kait olemme hämärämpiä", sanoi Cecily.
-
-"Teissä on kieltämättä enemmän varjonhäivettä", sanoi mr Direck. "Ja
-minun on tunnustettava, että tuo varjonhäive ottaa minut valtoihinsa.
-Mutta ettehän te ole vielä sanonut minulle, miss Cissie, mihin minun
-on mielestänne ryhdyttävä. Tässä minä olen, kuten näette, sangen
-suuressa määrin teidän käytettävissänne. Millaisiin tehtäviin minun
-mielestänne tulee antautua?"
-
-"Sitä teidän on kysyttävä joltakin kokeneemmalta. Kysykää mr
-Britlingiltä."
-
-"Mieluummin minä noudattaisin teidän neuvoanne."
-
-"Enhän minä ole selvillä edes omista asioistani", sanoi Cecily.
-
-"Miksi emme siis lähde yhteiselle etsintäretkelle?"
-
-Cecilyn kiusallisena tapana oli jättää huomioonottamatta kaikki
-sensuuntaiset yritykset.
-
-"Ei voi mitään sille, että tuntee olevansa olemassa enempää kuin
-pelkkää itseänsä varten", sanoi hän...
-
-
-8.
-
-Pian sai mr Direck mitata Dower Housessa vielä vietettävää aikaansa
-tunneissa eikä enää päivissä. Hänen matkatavaransa olivat suurimmalta
-osalta valmiina, hänen matkalippunsa Rotterdamiin, Kölniin,
-Müncheniin, Dresdeniin, Wieniin olivat kaikki kunnossa. Ja yhä olivat
-hänen ja Cecilyn väliset asiat sangen epämääräisellä kannalla.
-Mutta Jumala ei ole suotta luonut amerikkalaisen leukaa sileäksi ja
-selväpiirteiseksi: mr Direck päätti saada asiansa; jonkinlaiseen
-päätökseen ennenkuin lähti matkalle, josta mielenkiinto nopeasti
-haihtui tarkkaavaisuuden keskittyessä toiselle taholle...
-
-Hänen äänessään ja käytöksessään ilmeni melkoista hermostumista, kun
-hän vihdoinkin toteutti päätöksensä.
-
-"On eräs pieni asia", sanoi hän Cecilylle, käyttäen hyväkseen hetkeä,
-jolloin he jäivät kahdenkesken aamiaisen jälkeen, "joka olisi minulle
-nyt arvokkaampi kuin mikään muu koko maailmassa".
-
-Cecily vastasi kohottamalla kulmakarvojaan ja katsahtamalla häneen
-vähemmän kysyvästi kuin tarkoitus oikeastaan oli.
-
-"Voisimmehan kävellä hiukan yksissä Claveringsin puiston kautta ja
-niin edespäin. Saisin nähdä hirvet vielä kerran ja vanhat puut.
-Mielelläni pitäisin ne muistissani jouduttuani täältä kauas pois."
-
-Hänen henkeänsä ahdisti hieman, ja Cecily mietti asiaa hetkisen aivan
-kohtuuttoman vakavasti.
-
-"Miksei", vastasi hän, antaen iloisen suostumuksensa paria tahtia
-liian myöhään. "Mennään vain. Se on hauskaa."
-
-"Nämä Englannin ehtoopuolet ovat ihmeellisiä ehtoopuolia", huomautti
-mr Direck oltuaan vähän aikaa vaiti. "Niissä ei tosin ole meidän
-kesämme loistoisaa loimua, mutta -- hehkuvia ne ovat."
-
-"On ollut hyvin kaunista koko täällä olonne ajan", virkkoi Cecily...
-
-Vaihdettuaan siten ajatuksia he enempää puhelematta kulkivat
-lehtokujaa maantielle, pitkin puiston aitoviertä, ja sitten pienelle,
-puistoon johtavalle veräjälle.
-
-Mr Direckistä tuntui, että oli sopimatonta puhua mitään ennenkuin
-veräjästä oli päästy. Lehtokuja, maantie ja veräjä olivat pelkkää
-valmistelua, josta oli suoriuduttava ennen varsinaiseen asiaan
-puuttui mistä. Pienen valkoisen veräjän toisella puolen oli tie
-selvä, puisto levisi heidän eteensä ja he voivat kulkea eteenpäin
-tienkäänteitä ajattelematta. Ja mr Direck oli mielestään riittävän
-kauan kulkenut varovasti pitkin lehtokujia ja syrjäpolkuja.
-
-"No niin", sanoi hän saavutettuaan Cecilyn, joka oli ehtinyt edelle
-hänen erinomaisen huolellisesti sulkiessaan veräjää. "Minä halusin
-saada tilaisuuden mainita teille jotakin, joka sattuu liikuttamaan
-teitä -- jos se sattuu teitä liikuttamaan... Minun kai on parasta
-sanoa asia niin selvästi kuin suinkin... Totta puhuen... Minä olen
-rakastunut teihin korvia myöten... Minä ajattelin puhua siitä
-teille..."
-
-Rajaton äänettömyys.
-
-"En tahdo tietenkään väittää, ettei ketään muuta ole ollut", aloitti
-mr Direck äkkiä uudelleen. "On kyllä ollut. Varsinkin yksi. Mutta
-minä uskallan vakuuttaa teille, etten ole milloinkaan saavuttanut
-tällaista tunteen syvyyttä ja korkeutta, en milloinkaan tällaista
-rauhallisen selvää varmuutta... Ja nyt minä kerron teille koko asian,
-miss Corner, en tiedä herättääkö se teissä mielenkiintoa, kun kerron,
-että olette minun ensimäinen ja viimeinen todellinen rakkauteni.
-Minä olen pyytänyt lähettämään -- sain sen vasta eilen -- tämän
-pienoisvalokuvan, joka esittää erästä isoäitini sukulaista -- hän oli
-Corner, kuten tekin. Tässä se on..."
-
-Hänen oli aika vaikea selviytyä taskuistaan ja papereistaan. Cecily
-oli vaiti; häntä vaivasi aiheeton ja selittämätön halu itkeä. Hän
-otti kuvan käteensä.
-
-"Kun olin viisitoistavuotias poikanen", virkkoi mr Direck ikäänkuin
-olisi esittänyt murheellisia, mutta ratkaisevia todisteita,
-"niin _jumaloin_ tuota pientä kuvaa. Se näytti minusta --
-rakastettavimmalta olennolta... Ja -- tehän se olette..."
-
-Hänkin oli suunnattoman liikutuksen vallassa.
-
-Pitkään aikaan Cecilyllä ei tuntunut olevan mitään sanottavaa, ja
-vihdoin hän lausui pehmein, epäselvin ääntein, yhä pitäen kuvaa
-kädessään: "Te olette kovin hyvä."
-
-He olivat pysähtyneet katselemaan kuvaa. Nyt he lähtivät jälleen
-liikkeelle.
-
-"Minä ajattelin, että minun oli puhuttava teille", sanoi mr Direck,
-ja senjälkeen syntyi pelottava vaitiolo...
-
-Cecilyn oli uskomattoman vaikea vastata hänelle. Hän koetti ottaa
-asian keveästi ja luonnollisesti ja olla hyvin avomielinen.
-
-"Tietysti minä tiesin", sanoi hän, "tunsin jotenkin -- että te
-aioitte sanoa tämäntapaista -- kun pyysitte minua mukaanne kävelemään
---"
-
-"Entä sitten?"
-
-"Ja nyt minä olen vaivannut aivoparkojani keksiäkseni mitä teille
-vastaisin."
-
-Hän vaikeni ja harkitsi vaikeuksiansa...
-
-"Ettekö ehkä voisi sanoa jotakin samanlaista kuin minä yritin sanoa?"
-kysyi mr Direck reippaasti, äänessä vilpittömän avuliaisuuden
-vivahdus. "Olisin kovin iloinen, jos voisitte."
-
-"Enpä oikein", sanoi Cecily entistäänkin varovaisempana.
-
-"Tarkoitatte?"
-
-"Tiedätte hyvin itsekin, että olette ystävistä parhain. Te olette --
-niin, te olette parhain ystävä."
-
-"No niin, kaikki on hyvin -- siihen asti."
-
-"Enempää ei ollutkaan."
-
-"Ettekö tiedä, rakastatteko minua? Sitä kai tahdoitte sanoa."
-
-"Ei... Ei se sitäkään ole... Mutta..."
-
-"Onko kenties joku toinen?"
-
-"Ei." Cecily punnitsi asioita. "Siitä teidän ei tarvitse olla
-huolissanne", sanoi hän.
-
-"Mutta... te ette tiedä?"
-
-Cecily teki myöntävän eleen.
-
-"Ei sovi kieltää, että olen teitä ajatellut", sanoi hän.
-
-"No niin, minähän olen puolestani tehnyt voitavani siihen suuntaan",
-sanoi mr Direck. "Minusta tuntuu, etten ole koko aikana juuri muuta
-tehnytkään."
-
-"Mutta mitä me sitten tekisimme?"
-
-Mr Direckin mielestä kysymys oli erinomaisen vilpitön. "Mitä
-tekisimme? Menisimme naimisiin", sanoi hän. "Ja niin edespäin."
-
-"Letty on mennyt naimisiin -- ja niin edespäin", sanoi Cecily katsoen
-vakavasti mr Direckiä silmiin, sillä hän tunsi ankarasti punastuvansa.
-
-"Ja he voivat hyvin, eikö niin? Mikäli ymmärrän, elävät he mitä
-onnellisinta aikaa!"
-
-"Ovat eläneet. Ja Teddy on mitä paras aviomies. Heillä on soma pikku
-asunto ja erittäin viehättävä pienokainen. He pelaavat hockeyta joka
-sunnuntai. Ja Teddy hoitaa tehtävänsä. Ja viikot ovat toistensa
-kaltaisia. He ovat kuin taivaassa. Mutta aina samassa taivaassa.
-Joka sunnuntai alkaa uusi taivaallinen viikko. Ja se, nähkääs, ei
-ole enää taivasta, vaan maata. He eivät tosin itse asiaa huomaa,
-mutta he alkavat ikävystyä. Minä olen tarkastellut heitä ja olen
-huomannut heidän alkavan ikävystyä ihan kamalasti. On sydäntäsärkevää
-havaita sellaista, sillä he ovat minun rakkaimpiani. Teddyn tapana
-oli aina laskea leikkiä heidän tulevasta asunnostaan, pienokaisesta
-ja Lettystä ja nyt -- ovat sukkeluudet lopussa. Vain silloin tällöin
-sattuu jokin uusi sukkeluus syntymään. Aivan samoin kuin kukkarikasta
-kevättä seuraa -- kesä. Ja Letty se vain istuskelee eikä enää laula.
-He toivovat, että tapahtuisi jotakin uutta... Samoin on mr ja mrs
-Britlingin laita. He rakastavat toisiansa. Paljoa enemmän kuin
-kumpikaan heistä aavistaa. Oli kerran aika, luullakseni, jolloin
-hekin elivät taivaallista elämäänsä. Kunnes alkoi äkkiä sattua, ettei
-mitään uutta enää sattunut..."
-
-"No niin", virkkoi mr Direck, "mutta sopisihan matkustella".
-
-"Mutta se ei ole _oikeata_ tapahtumista", väitti Cecily.
-
-"Ainakin se pitää mielenkiintoa vireillä."
-
-"Mutta todellinen tapahtuminen merkitsee, että teemme jotakin."
-
-"Te palaatte siihen, mistä aloitimme", sanoi mr Direck. "En ole
-koskaan ennen tavannut ketään, joka olisi ollut siinä määrin tuon
-aatteen vallassa kuin te. En tahtoisi asian olevan toisin. Se on
-osa teidän olemustanne. Samaa tuntuu mr Britling aina sanovan,
-itse koskaan täysin tajuamatta, että hän on niin sanonut. Siihen
-sisältyy otaksuma, että kaikki mitä tapahtuu, ei tapahdu niinkuin
-pitäisi -- vaan aivan toisin. Tuollaisen ajatuksen valtaan voi
-hyvinkin joutua. Teidän jokapäiväinen elämänne näyttää olevan
-vailla merkitystä, politiikka näyttää olevan vailla merkitystä,
-kuningas, yhteiskuntajärjestys, liike-elämä ja muu semmoinen tuntuvat
-kerrassaan olemattomilta, ja näyttää siltä kuin te arvelisitte
-olevan jotakin muuta -- silmänkantamattomissa -- kätkössä -- jotakin
-sellaista, johon teidän pitäisi päästä käsiksi. Minä myönnän itsekin
-olevani suuressa määrin sellaisen vaikutelman alaisena. Ja se liittyy
-erottamattomasti teitä koskeviin ajatuksiin. En voi tosiaankaan
-huomata siinä mitään ristiriitaisuutta. Minä rakastan teitä, koko
-sydämeni rakastaa teitä, mitäpä hyödyttäisi sitä kainostella?
-Minä antaisin henkeni tällä hetkellä täyttääkseni pienimmänkin
-toivomuksenne, tuntuu siltä kuin suonissani virtailisi rakkaus
-veren tilalla, mutta se ei irroita minua tuosta toisesta asiasta.
-Se päinvastoin johtaa minut tuohon toiseen. Minusta tuntuu, etten
-ilman teitä kykene yhtään mihinkään, mutta teidän _kanssanne_ -- Me
-emme asettuisi asumaan mihinkään maalaishuvilaan emmekä matkustelisi
-paikasta toiseen Baedekeriä noudattaen. Ei ainakaan pitkiä aikoja. Me
-tietysti asettuisimme yhdessä asumaan ja _toimimaan_..."
-
-"Niin, mutta mitä me toimisimme?" kysyi Cecily.
-
-Heidän keskustelunsa katkesi hetkiseksi.
-
-Mr Direck veti syvään henkeänsä.
-
-"Näettekö tuon vanhan kaadetun puun tuolla? Minä istuin toissapäivänä
-sen rungolla ajatellen teitä. Ettekö tule sinne kanssani istumaan?
-Siellä tarjoutuu näköala, niin, kerrassaan viehättävä englantilainen
-näköala, kappale taloa, puuryhmät ja etäämpänä laakso lummelampineen.
-Mielelläni muistelisin teitä tuon maiseman yhteydessä..."
-
-He istuutuivat ja mr Direck aloitti esityksensä. Alussa hän oli
-arka ja kömpelö, sillä hän oli miettinyt sanojaan edeltäkäsin
-erinomaisen tarkoin, mutta ei silti tahtonut millään ehdolla esiintyä
-väsyttävänä eikä syvämietteisenä, vaan teeskentelemättömänä ja
-välittömänä. Aloittaessaan hän itsekin tunsi epäonnistuvansa ja
-olevansa lattea. Ja kuitenkin asia oli hänen sitä valmistellessaan
-tuntunut varsin hienosti suunnitellulta ja elonraikkaalta. "Niin,
-nähkääs, minä en tahdo käyttää sanoja, joita on viljelty tuhansissa
-erilaisissa merkityksissä, muuten kuin täysin selvällä tavalla, ja
-toisaalta en halua esiintyä teeskentelijänä enkä kiristää asioita
-paria ääniaskelta niiden luonnollista sävelasemaa korkeammalle,
-mutta minusta tuntuu kuin se, mitä mr Britling aina pitää silmällä
-kirjoitelmissaan ja teoksissaan yleensä, se mitä te etsitte yhtä
-innokkaasti ja mikä näyttää teistä niin tärkeältä, että rakkauskin
-on teistä toisarvoinen asia, kunnes saatte sen tuohon edelliseen
-yhdistetyksi, on sanalla sanoen uskontoa -- en tarkoita sitä tai
-tätä uskontoa, vaan uskontoa itseänsä, suurta, ylevää, laajaa
-aatetta, joka sisällyttää teidät, minut ja koko maailman yhteen
-suureen, yleiseen suunnitelmaan. Ja vaikka tämä rakkauskäsite ei
-juuri olekaan toistaiseksi ollut yleisessä käytännössä -- esimerkiksi
-Carriervillessä -- niin joka tapauksessa se on oikea käsite, jota on
-noudatettava, ellemme tahdo tehdä rakkaudesta pelkkää turhanaikaista
-ja väsyttävää leikkiä huomaavaisuuksineen ja imarteluineen, mikä
-ehdottomasti johtaa suoraa päätä pettymyksiin, hullutuksiin ja --
-kadotukseen. Te tahdotte ymmärtääkseni väittää, että avioliiton on
-oltava uskonnollinen avioliitto ellei mieli pirstoa elämäänsä, että
-uskonto ja rakkaus ovat elämän tärkeimmät asiat, sen varsinainen
-käyttövoima ja ettei niitä käy suuntaaminen eri tahoille... Nämä
-ajatukset ovat olleet minulle vieraita siihen asti, kun tulin
-tänne ja tapasin teidät, mutta nyt ne nousevat mieleeni ikäänkuin
-ne olisivat aina siellä olleet... Siksi te ette tahdo kiirehtiä
-naimisiinmenoanne. Ja siksi minä olen melkein iloinen, ettette tahdo
-sitä tehdä."
-
-Hän mietti. "Siksi minun on lähdettävä Saksaan, jotta saisimme
-molemmin aikaa asian harkitsemiseen."
-
-"Niin", virkkoi Cecily punniten kuulemiaan. "Niinpä se lienee.
-Minä tahdon kyllä uskonnollisen avioliiton, ja Teddyn ja Lettyn
-onnettomuus on juuri siinä, että heiltä puuttuu uskonnollisuutta. He
-väittävät kyllä olevansa uskonnollisia kaikessa hiljaisuudessa...
-Mutta -- --"
-
-Mr Direck katseli häntä vakavin ilmein.
-
-"Mutta mitä _on_ uskonto?" kysyi Cecily.
-
-Jälleen syntyi melkoinen vaitiolo.
-
-"Lähes kolmeneljännestä niistä esitelmistä, jotka yhdistyksessämme
-on pidetty siitä lähtien, jolloin tulin siihen kuulumaan, on
-käsitellyt juuri tätä kysymystä", alkoi mr Direck. "Ja erään kaikkein
-vaikutusvaltaisimpia jäseniämme onnistui saada avuksemme Michiganin
-yliopistosta eräs varsin kyvykäs ja erittäin tottunut nuori nainen,
-joka teki yhteenvedon kaikista noista edustavista lausunnoista. Me
-painatamme sitä parhaillaan todella taiteellisesti julkaistaksemme
-sen syyskauden klubikirjana. Hänen saavuttamiensa tulosten ydin on,
-että uskonto ei merkitse samaa kuin uskonnot. Että useimmat uskonnot
-ovat vanhoja, mutta uskonto iäti uusi... Sanalla sanoen, uskonto on
-suuren olevaisen alinomaista uudelleen löytämistä... Mitä tuo suuri
-olevainen sinänsä on, se lausutaan eri tavoin, mutta jos tiedätte sen
-olevan ja muistatte sen olevan, niin teillä on uskontoa... Siihen
-suuntaan hän asiaa kuvailee... Minä lähetän kirjan teille kohta kun
-saan sen... Minä en voi väittää esittäväni asiaa niin selvästi kuin
-hän. Hänellä on oikea erittelevä äly. Mutta se on heräterikkaimpia
-pikku kirjoja mitä koskaan olen lukenut. Se ottaa teidät valtoihinsa
-ja _pakottaa_ ajattelemaan."
-
-Hän vaikeni ja tuijotteli eteensä maahan -- mietteissään.
-
-"Elämän", virkkoi Cecily, "on joko oltava uskonnollista tai
-pirstouduttava... Kenties se pirstoutuu joka tapauksessa..."
-
-Mr Direck osoitti nämä huomautukset hyväksyvänsä nyökäyttämällä
-vitkaan päätänsä.
-
-Hän antoi hetkisen kulua hiljaisuuden vallitessa. Sitten hän tuli
-jälleen ajatelleeksi asiaa, jota hän oli suunnitellut epämääräisin
-pelontuntein, mutta jonka nämä korkeammat harrastukset olivat
-työntäneet syrjään. Hän ryhtyi siihen jälleen, sydän tuskaisena oman
-uhkarohkeutensa vuoksi.
-
-"No niin", sanoi hän, "ettehän te vihaa minua?"
-
-Cecily hymyili.
-
-"Enhän ole teistä epämiellyttävä tai halveksittava?"
-
-Cecilyn ilme oli nytkin rauhoittava.
-
-"Ettehän pidä minua minkäänlaisena jäykkänä amerikkalaisena hirviönä?"
-
-"En."
-
-"Te ehkä ajattelette niinkin, että voisin -- joskus tulevaisuudessa
---?"
-
-Cecily koki iloisen avomielisesti vastata hänen katseeseensa, ja
-luultavasti hän olikin avomielisempi kuin oikeastaan aikoi.
-
-"Sanokaahan", virkkoi mr Direck vienon tunneväreen pehmentäessä hänen
-suunsa ilmettä, "sanokaahan nyt eräs asia. Meidän on odotettava.
-Kunnes olette paremmin selvillä itsestänne. Mutta... Voisitteko
-suostua --? Jos vain kerrankin -- saisin suudella teitä..."
-
-"Minä lähden nyt Saksaan", jatkoi hän toisen vaietessa. "Mutta Saksa
-ei herätä mielenkiintoani läheskään siinä määrin kuin matkalle
-lähtiessäni otaksuin. Mutta miten olisikaan -- jos tuntisin -- teitä
-suudelleeni..."
-
-Eksyttävän tyynen näköisenä nuori lady katsahti ensin vasemman ja
-sitten oikean olkansa yli ympäröivään puistoon. Sitten hän nousi.
-"Me voimme palata takaisin tuota tietä", sanoi hän hieman päätään
-heilauttaen, "pientä varjoisaa polkua pitkin".
-
-Mr Direck nousi hänkin.
-
-"Jos olisin runoilija tai lintu", sanoi mr, Direck, "niin laulaisin.
-Mutta kun olen tavallinen Amerikan kansalainen, en osaa tehdä muuta
-kuin jutella kaikesta mitä tekisin, jos en olisi..."
-
-Kun he olivat ehtineet pienelle piilopolulle, jossa jalan alla tuntui
-pehmyt sammal ja pään päällä oksat kietoutuivat suojaavaksi verhoksi,
-katkaisi mr Direck hiljaisuuden virkkamalla: "Kuka tietää, mikä
-on oikeata ja mikä väärää tässä ja tällä hetkellä." Cecily seisoi
-hänen edessään suorana kuin keihäs, ja hänen kirkkaissa silmissään
-kimalteli lupauksia. Hän tarttui vapisevin käsin hänen pehmeihin,
-viileihin kasvoihinsa ja suuteli hänen suloisia puoliavoimia
-huuliansa. Hän painoi kiinteämmin itseänsä vasten värähtelevää
-vartta ja aikoi suudella uudelleen. Mutta toinen irroittautui, eikä
-hän pakottanut. Vaiteliaampina kuin koskaan, syvissä mietteissä ja
-salaisen, oudon värinän vallassa nuo kaksi ulkonaisesti tyyntä nuorta
-ihmistä palasivat Dower Houseen...
-
-Teenjuonnin jälkeen tuli automobiili asemalta ja hän lähti. Viimeksi
-näkyi vain heiluva hattu joka painui orjanruusuaidan vartta
-hockeyradan taitse kylään päin.
-
-"Hän pääsee Saksaan ennen minua", sanoi hra Heinrich äkillisen
-koti-ikävän iskemänä. "Melkeinpä kadun, että lupauduin lähtemään
-Boulogneen."
-
-Muutamia päiviä miss Cecily Corner oli erittäin vakava ja arvokas
-nuori nainen. Hän mietti...
-
-
-9.
-
-Mr Direckin lähdettyä kansainvälinen tilanne kärjistyi nopeasti.
-Näytti aivan siltä kuin olisi hänen amerikkalainen tyyneytensä siihen
-asti estänyt asiain kehittymistä. Ennenkuin hänen Rotterdamista
-lähettämänsä näköalakortti oli ehtinyt Dower Houseen, oli Itävalta
-lähettänyt Serbialle uhkavaatimuksensa, ja ennenkuin Cecily sai
-hänen Kölnistä kirjoittamansa kirjeen -- käsiala oli tuota
-omituisen säännötöntä lajia, jonka pikakirjoitus ja kirjoituskone
-ovat muuttamassa amerikkalaisten erikoisuudeksi -- alkoi Venäjä
-asettaa joukkojansa liikekannalle, ja Euroopan sodan mahdollisuus
-avautui selvänä nähtäviin ikäänkuin olisi avautunut esirippu, jonka
-turhanpäiväisiä koristeita edellisen viikon mieltäkiinnittävät
-tapaukset olivat olleet. Niin pakottavan tärkeä oli tämä ilmenevä
-todellisuus, että kiväärien salakuljetuksen jälkeen sattunut,
-dublinilaisten ampuminen kutistui mitättömäksi tapahtumaksi. Mr
-Britlingin mieli palautui rauhattomilta retkiltään yhä kiinteämmin
-tarkastelemaan kiitäviä myrskypilviä, jotka näköpiirin takaa kohoten
-kohta pimensivät koko taivaan. Hän katseli, katseli hämmästyneenä ja
-epäillen, katseli alituiseen toistelemansa, saksalaiseen terveeseen
-järkeen ja rauhanrakkauteen luottavan uskontunnustuksensa osaksi
-tulevia vastalauseita, hän katseli tuota koko persoonattomalla
-minällään, ja sill'aikaa hänen persoonallinen olemuksensa virtasi yhä
-syvemmässä ja ahtaammassa uomassa, kun äly ei sitä ohjannut. Hänen
-mielensä kaksilohkoisuus ei ollut milloinkaan ilmennyt selvempänä.
-Toisaalta näki mr Britlingin epäitsekäs äly totutun rauhan
-häviävän maailmasta niinkuin päivänvalo häviää vankikomerosta, kun
-ikkunaluukut lyödään kiinni; toisaalta mr Britling yksityishenkilönä
-huomasi koko sen miellyttävän virkistyksen, jota hänen ja mrs
-Harrowdeanin suhde oli tarjonnut, häviävän kiusalliseen, järjettömään
-riitaan. Hän ei halunnut menettää mrs Harrowdeania; sattunut välien
-särkyminen herätti hänessä syvää ja syvästi itsekästä levottomuutta.
-Se näytti suotta tekevän lopun siitä asiain järjestelystä, jonka
-erinomaisen tyydyttävä ja korvaamaton luonne oli ollut vasta hänelle
-selviämässä.
-
-Hän ei tosin rakastanut mrs Harrowdeania. Tuo oli hänelle niin selvää
-kuin suinkin. Mutta toisaalta oli yhtä ilmeinen, joskin syrjäytetty
-ja huomiotta jätetty tosiasia, ettei mrs Harrowdean ollut juuri
-enempää häneen rakastunut. Koko jutun tyydytystä tuottavana puolena
-oli sen lemmettömyys ja ystävällinen intohimottomuus. Se soi heille
-tilaisuutta huolettomasti leikitellä lemmen kaikilla sanoilla ja
-menetelmillä. Mrs Harrowdean käsitteli kyyneleitä ja iloa kuin
-nöyriä palvelijoitaan, ja mr Britling voi esittää rakastaja-osaansa
-itsehillinnän joutumatta ollenkaan vaaraan. He täyttivät toistensa
-elämässä kauan tunnetun kaipuun -- kunhan mrs Harrowdean vain
-olisi voinut hillitä merkillistä taipumustaan mustasukkaisuuteen
-ja sukupuolelleen ominaista kiusaamishalua. Mr Britling tunsi
-hänen noissa kohdissa rikkovan heidän suhteensa sääntöjä vastaan
-tuomalla siihen vakavia tosioloja, ja tuo särö oli nyt avartunut
-melkoiseksi juovaksi. Mr Britling tiesi hänen jokaisena järkevänä
-hetkenä pelkäävän tuota kuilua ja pyrkivän mikäli mahdollista sitä
-silloittamaan. Mutta ne syvät ja alkukantaiset vaistot, joiden
-tukahuttamisesta he olivat sanattomasti sopineet, pyyhkäisivät pois
-sovinnon siltarakennelmat.
-
-Elleivät he saisi siltaa kuntoon, olisi kaikki lopussa, ja mr
-Britling tunsi sellaisen asiain kehittymisen johtavan mitä suurimpaan
-epätoivoon. Mrs Harrowdean lähtisi Oliverin lohduteltavaksi; hän;
-menisi Oliverille vaimoksi, ja mr Britling tunsi hänen kyllin hyvin
-ollakseen varma siitä, että hän auliisti julistaisi perheonneansa;
-toisaalta mr Britling, jolla ei ollut mitään vastaavaa Olivettea
-käytettävänään, jäisi jonkinlaiseksi henkiseksi vanhaksipojaksi
-vapaa-aikoineen ja ehtoopuolineen ja yleisine imartelun ja huvittelun
-kaipuineen -- sanalla sanoen hän jäisi kammottavan yksinäiseksi.
-Mustasukkaisuus kiduttaisi häntä, ja siinä tapauksessa -- tässä hän
-osui, oikeaan -- hänen työnsä joutuisi kärsimään. Se ei voinut häntä
-viehättää niin kauan kuin tyydyttämättä jääneet epämääräiset pyyteet
-hänessä kuohahtelivat.
-
-Ja kuten on tapana meidän yhä vielä ylenmäärin nuorekkaassa
-maailmassamme, alkoivat mr Britling ja mrs Harrowdean keskustella
-perin epäromanttisen suhteensa aiheuttamista asioista luottavaisin,
-vilpittömin ja nuorekasta innokkuutta uhkuvin sanoin -- sehän
-on yhä ainoa käytettävissä oleva puhetapa -- ja ajoittain mr
-Britlingin melkein onnistui uskotella itselleen, että hän tunsi
-mrs Harrowdeania kohtaan jotakin sen kiihkoisen rakkauden
-tapaista, jonka Mary oli hänessä muinoin sytyttänyt, ja että hänen
-menettämisestään johtuva, katkeruus ei ollut missään yhteydessä
-Pyecraftsin hauskuuden eikä minkään turvallisuustunteen kanssa.
-Todellisuudessa oli kaikkien näiden tunteenomaisten mahdollisuuksien
-kudelmassa ainoana nuoruudenraikkautensa säilyttäneenä osasena
-hänen ankara haluttomuutensa luovuttaa mrs Harrowdeania kenellekään
-muulle. Lisäksi hänessä oli vivahdus isällistä tunnetta, joka
-nuoremmalta mieheltä olisi puuttunut, ja se sai hänet innokkaasti
-miettimään, miten voisi estää mrs Harrowdeania tekemästä suurta
-tyhmyyttä: menemästä kiusalla naimisiin. Hän ajatteli, että koska
-tungettelevasta kosijasta hyvinkin voi sukeutua vaatelias aviomies,
-niin rehevänä vallitseva Oliver saattaisi kirvoittaa hänestä
-paljoa vilpittömämpiä kyyneleitä kuin hän tähän asti oli tottunut
-vuodattamaan. Mutta tämä jalomielisyys oli vain hänen pääasiallisesti
-itsekkään mustasukkaisuutensa valoisa reunuste.
-
-Kirjeenvaihdon aloitti jälleen mr Britling kirjoittamalla pienen,
-leijonankitalavaa koskevan anteeksipyynnön, johon saapui ihastuttavan
-liikuttava vastaus. Mr Britling tietysti vastasi vakuutellen
-ja selitellen. Mutta ennen toisen kirjeen perilletuloa oli mrs
-Harrowdeanin mieliala muuttunut. Hän päätteli, että jos mr Britling
-tosiaankin olisi tahtonut osoittaa selvää ja rakastavaa katumusta,
-niin hän olisi jättänyt lyhyen kirjelappunsa lähettämättä ja olisi
-rientänyt hänen luokseen hurjassa, epätoivoisessa mielentilassa ja
-olisi polvilleen paneutuen anonut häneltä anteeksi. Mrs Harrowdean
-siis kirjoitti tässä tarkoituksessa toisen kirjeen, joka joutui
-matkalle samaan aikaan kuin mr Britlingin toinen kirje, ja
-jouduttuaan kirjallisen kykynsä valtaan hän kehitti väitteensä
-mr Britlingin välinpitämätöntä käytöstä koskevaksi yleiseksi
-syytökseksi, sanoi hyljänneensä kaiken hänen kanssaan suunnitellun
-tulevaisen onnen toivon ja päättäneensä kerta kaikkiaan lopettaa
-heidän suhteensa ja soveliaan, arvokkaalle kaipaukselle omistetun
-suruajan ohimentyä kutsua Oliverin saamaan kärsivällisyytensä ja
-hyvyytensä palkan. Euroopan tilanne oli nyt siinä määrin kärjistynyt,
-että se hermostutti mr Britlingiä, ja hän vastasi kirjeellä, joka
-oli tarkoitettu sovintoa rakentavaksi, mutta joka muuttuikin mrs
-Harrowdeanin "kohtuuttomuutta" käsitteleväksi vakavaksi moitteeksi.
-Sill'aikaa mrs Harrowdean oli saanut hänen toisen, hellän
-kaunopuheisen kirjeensä, joka aiheutti syvää liikutusta, ja koska
-hän äsken oli puhdistanut mielensä epämieluisista kuohuista, niin
-hän vastasi kirjoittamalla herttaisen rakkauskirjeen. Tästä lähtien
-heidän kirjeenvaihtonsa oli kahtalainen, vuoroin kiukkuinen, vuoroin
-lemmekäs; mrs Harrowdeanin kolmas kirje oli hellä ja siihen toi
-hellän vastineen mr Britlingin neljäs kirje; mutta sillä välin mrs
-Harrowdean oli saanut mr Britlingin kolmannen kirjeen ja vastasi
-siihen sangen sapekkaasti, ja viimeksimainittuun sopi hyvin mr
-Britlingin viides, joka lähti matkaan vähää ennen mrs Harrowdeanin
-jalomielistä ja lopullista viidettä kirjettä. Mr Britlingin
-viidenteen kirjeeseen saapui vastaus lauantaina, lauantaina elokuun
-ensimäisenä 1914 -- sähköteitse. Oliver oli Hollannissa lepuuttamassa
-kovia kokenutta tunne-elämäänsä, ja mrs Harrowdean sähkötti mr
-Britlingille: "Olen sähköttänyt Oliverille, hän tulee luokseni, älkää
-vaivautuko vastaamaan."
-
-Mrs Harrowdean oli ihmeissään, kun ei kahteen päivään kuulunut
-vastausta. Hän ei saanut vastausta kahteen päivään, sillä juuri
-siihen aikaan Englannin sähkölennättimet joutuivat kokemaan
-ihmeellisiä asioita, ja mrs Harrowdeanin ilmoitus saapui mr
-Britlingin asuntoon vasta maanantaina iltapuolella, polkupyörällä
-liikkuvan boyscoutin kuljettamana. Mr Britling oli silloin
-Claveringsissa keskustelemassa Belgian valtaamisesta, joka pakotti
-Englannin ryhtymään sotaan, eikä hän avannut pientä, punaisenruskeata
-koteloa ennenkuin puoli seitsemän tienoissa. Hän ei huomannut katsoa
-lähettämispäivää eikä -tuntia, mutta huomasi, että kysymyksessä oli
-haaste. Hän huomasi, että häntä odotettiin heti saapuvaksi iäksi
-lopettamaan tämä onneton eripuraisuus vaikuttavan ja tunnekylläisen
-kohtauksen avulla. Mr Britlingin mieli oli nyt siinä määrin sotaa
-täynnä, että kysymyksessä oleva sovintohetki tuntui hänestä mitä
-värittömimmältä ja mielenkiinnottomimmalta velvollisuudelta. Mutta
-hän älysi luvattomain lemmenliittojen salaperäisen lain pakottavan
-näyttelemään aljettua osaa. Hän siirsi lähtönsä illallisen jälkeen
--- eihän ollut mitään syytä peljätä kuuvalossa kulkemista, jos ajoi
-varovasti -- sillä Hugh ja Cissie tulivat ehdottamaan hockeyerää
-pelattavaksi. Hockey virkisti hermoja, sai paremmin kuin mikään muu
-unohtamaan sodan, tuon suunnattoman onnettomuuden, jota hän ei ollut
-milloinkaan uskonut mahdolliseksi, ja hän suostui ehdotukseen varsin
-mielellään...
-
-
-10.
-
-Kokonaisia päiviä mr Britlingin tajunnan laajempi puoli, joka
-nimenomaisesti erosi saman tajunnan minäkohtaisesta kärjestä, oli
-yhä eloisammin ja yhtenäisemmin kuvastellut alkavaa näytelmää,
-missä sivistys heitti syrjään tuhannet hajalliset rauhanpuuhansa ja
-tarttui hammasta purren aseihin taistellakseen armotonta taistelua
-militaristista imperialismia vastaan. Matching's Easyn näkökannalta
-tämä kasautuneen vihamielisyyden suunnaton kristallisoituminen
-merkitsi toistaiseksi ainoastaan sanomalehtiuutisten otsakkeiden
-sekaannusta sekä palstojen uudenlaista järjestelyä noissa valkoisissa
-ikkunoissa, joista rauhassa elävä Englanti saattoi seurata maailman
-tapahtumia. Se mitä sanomalehdet kertovat oli mittaamattoman
-kaukana todellisesta viheriästä nurmikosta, missä lukija asteli,
-mittaamattoman kaukana mr Dimplestä ja hänen kirkonkelloistaan, jotka
-lähettivät leveitä hyväileviä sointuja kuuntelijan korviin, kaukana
-puiston hirvistä, jotka puskea kolistaen karistelivat sarvistaan
-samettipeitettä, kaukana teurastajan rattaista ja teurastajapojan
-kohteliaasta tervehdyksestä hänen ajaessaan pitkin puistokujaa. Se
-oli uusi maailma, useimpien mielestä epätodellisempi kuin romaanien
-ja näytelmien maailma. Puhuessaan noista ajoista ihmiset samalla
-tunsivat juttelevansa taruja ja tekevänsä ajatuskokeita.
-
-Torstaina heinäkuun 23:ntena Itävalta-Unkarin Belgradissa oleva
-lähettiläs jätti Serbian hallitukselle mahdottoman uhkavaatimuksensa
-pyytäen vastausta neljänkolmatta tunnin kuluessa. Jälkeenpäin
-kertyneen viisauden nojalla tiedämme nyt riittävän selvästi,
-mitä tuo merkitsi. Sarajevossa tehty rikos oli kaivettava esiin
-ja tehtävä sodan aiheeksi. Mutta tuhannesta eurooppalaisesta ei
-yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän vielä edes aavistanutkaan,
-kuinka heidän tuli käymään. Uhkavaatimus oli silmäänpistävällä
-paikalla missä aamulehdissä, jotka saapuivat perjantaina mr
-Britlingin luettaviin, mutta se ei mitenkään vallinnut muita uutisia;
-sir Edward Carsonin hylkäyslausunto hallituksen tekemästä Ulsteria
-koskevasta ehdotuksesta oli parhaalla paikalla ja melkein yhtä
-huomattavia kuin Serbian uutiset olivat madame Caillaux'n juttua ja
-Pietarissa sattunutta katusulkutaistelua kuvailevat tiedonannot.
-Aamiaisen aikana hra Heinrich sai kysymyksiinsä rauhoittavat
-vastaukset.
-
-Lauantaina sir Edward Carson oli yhä etualalla, Venäjä oli ryhtynyt
-välittäjäksi ja pyysi Serbialle pitempää mietintäaikaa ja _Daily
-Chronicle_ väitti päivää kriitilliseksi koko Euroopalle. Dublin
-pistinhyökkäyksilleen ja tykinluoteineen työnsi maanantaina Serbian
-taka-alalle. Idässä ei ollut vielä ammuttu laukaustakaan, ja Irlannin
-mellakka, jonka Saksa oli ottanut laskuihin, oli vasta tulossa. Sir
-Edward Grey'n sanottiin tekevän kovasti työtä rauhan säilyttämiseksi.
-
-"Se on vain suden ulvontaa", sanoi mr Britling hra Heinrichille.
-
-"Mutta susi siitä lopulta sukeutui", sanoi hra Heinrich. "Kunpa en
-olisi lähettänyt esperantokongressin ennakkomaksua. Ihan varmaan se
-lykkäytyy."
-
-"Katsokaahan!" sanoi Teddy sangen ystävällisesti hra Heinrichille
-tiistaina näyttäen sanomalehteä, jossa "Dublinin verenvuodatus" oli
-työntänyt "Sodanuhkan" aivan taka-aloille.
-
-"Sitähän me teille sanoimme", virkkoi mr Britling. "Ei kukaan halua
-Euroopan sotaa."
-
-Mutta keskiviikon lehdet osoittivat hra Heinrichin pelon
-oikeutetuksi. Saksa oli kieltänyt Venäjää mobilisoimasta.
-
-"Tietysti Venäjä mobilisoi", sanoi hra Heinrich.
-
-"Tai pysyy rauhassa nyt ja aina", sanoi Teddy.
-
-"Ja silloin mobilisoi Saksakin", sanoi hra Heinrich, "ja minun lomani
-on lopussa. Minunkin on mobilisoitava. Minunkin on mentävä sotaan.
-Minulla on paperit."
-
-"En ole milloinkaan ennen ajatellut teitä sotilaana", sanoi Teddy.
-
-"Minulle myönnettiin vapautusta sotapalveluksen suorittamisesta,
-kunnes saisin väitöskirjani valmiiksi", sanoi hra Heinrich. "Nyt on
-kaikki mennyttä. Ja väitöskirjastani on kolmeneljännestä valmiina."
-
-"Vakava asia", sanoi Teddy.
-
-_"Verdammte Dummheit!"_ sanoi hra Heinrich. "Mitä varten ne ryhtyvät
-tuommoiseen?"
-
-Torstaina heinäkuun 30:ntenä olivat Caillauxt, Carsonit, lakot
-ja kaikki tavalliset puheenaiheet kokonaan poissa sanomalehden
-ensimäiseltä sivulta; pörssi oli hurjan sekasorron vallassa ja
-elintarpeiden hinnat nousivat huimaavasti. Itävalta pommitti
-Belgradia vastoin entisiä sotasääntöjä, Venäjä mobilisoi, mr Asquith
-selitti ponnistelevansa yhä yhtä ahkerasti "supistaakseen, mikäli
-mahdollista, mahdollisen yhteentörmäyksen laajuutta" ja Wienin
-rauhankonferenssi siirrettiin toistaiseksi. "Minä en ymmärrä, miksi
-Venäjän ja Itävallan välisen ristiriidan täytyisi vetää mukaan
-Länsi-Euroopan", sanoi mr Britling. "Meidän etumme koskevat vain
-Belgiaa ja Ranskaa."
-
-Mutta hra Heinrich älysi asian paremmin. "Ei", sanoi hän. "Tämä on
-sota. Se on nyt syttynyt. Minä olen kuullut siitä Saksassa paljon
-puhuttavan. Mutta minä en ole milloinkaan uskonut, että sen täytyi
-tulla. Ach! Se ei välitä mistään. Niin kauan kuin ei välitetä
-esperantosta, ovat asiat tällä kannalla".
-
-Perjantaina saatiin nähdä kuvia wieniläisten joukkojen
-liikekannallepanosta ja kuultiin Belgradin palavan. Nuoria
-olkihattuisia miehiä, jotka suuressa määrin muistuttivat
-englantilaisia ja ranskalaisia olkihattuisia nuoria miehiä, nähtiin
-Wienin kaduilla paraatissa, pahaenteisiä lippuja kantamassa, torvia
-puhaltamassa, hattuja heiluttamassa ja huutamassa. Lauantaina
-nähtiin koko Euroopan mobilisoivan ja hra Heinrichin rientävän
-Teddyn polkupyörällä hurjaa vauhtia asemalle iltalehtiä hakemaan.
-Mobilisoiminen ja hra Heinrichin levottomuus tulivat nyt Dower
-Housessa vallitsevan tilanteen päätekijöiksi. Nuoremmat Britlingit
-mobilisoivat ankaran kiivaasti lastenkamarin lattialla. Vanhemmalla
-oli satayhdeksänkymmentä tinasotamiestä sekä huomattava määrä
-tykkejä ja vaunuja; nuoremmalla oli sadankahdenkymmenenkolmen
-miehen voima, lukuunottamatta kolmea kantajamiestä (taakkoineen
-päivineen), yhtä poliisia, viittä siviilihenkilöä ja kahta naista.
-Lisäksi he leikkelivät paperista joukon Englannin ja Saksan lippuja.
-Mutta kun ei kumpikaan suostunut joukkojansa nimitettäväni minkään
-vieraan valtakunnan armeijaksi, he sopivat siten, että taistelisivat
-Punamaana ja Sinimaana, valiten nuo nimet sotamiestensä univormujen
-värin mukaiset. Sill'aikaa valitteli hra Heinrich melkeinpä
-kenelle tahansa huoliensa suuruutta ilmaisten aivan aavistamatonta
-tunteenomaista kiintymystä kyläravintolan isännän tyttäreen. Tämä
-oli rauhaisa, vaikutteille altis neitonen nimeltä Maud Hickson,
-jolle nuori mies näkyi antaneen runollisemmalta soinnahtavan
-Margareeta-nimen.
-
-"Usein me olemme jutelleet, niin, usein", vakuutteli hän mrs
-Britlingille. "Ja nyt täytyy kaiken loppua. Hän rakastaa kukkia,
-hän lempii lintuja. Hän on suloinen ja viaton. Minä olen opettanut
-hänelle monta saksalaista sanaa ja useita kertoja olen yrittänyt
-lyijykynällä piirtää hänen kuvaansa ja nyt minun pitää lähteä
-näkemättä häntä enää milloinkaan."
-
-Hra Heinrichin äänetön vetoaminen koko Saksan romanttiseen
-kirjallisuuteen riisui aseet siltä mrs Britlingin vastaväitteeltä,
-ettei hra Heinrichilla ollut mitään syytä lainkaan tuntea tuota
-nuorta naista.
-
-"Sitäpaitsi", huudahti hra Heinrich, "syventyen erääseen toiseen
-huoliensa puoleen, kuinka minä saan tavarani kokoon? Täällä
-ollessani minä olen ostanut paljon tavaraa, paljon kirjoja, kaksi
-paria valkoisia flanellihousuja, muutamia paitoja ja kodak-filmien
-kehittelyä varten suunnitellun tinakojeen, jota en osaa käyttää.
-Kaikki tuo pitää mahtua pieneen matkalaukkuuni. Ja ne eivät mahdu
-minun pieneen matkalaukkuuni."
-
-"Entä Billy! Kuka nyt jatkaa Billyn kasvattamista?"
-
-Armoton kohtalo ei välittänyt hra Heinrichin vaikeuksista ja
-huolista. Hän syöksähteli huoneestaan alakertaan ja taas takaisin,
-kulki salaisissa ja hyödyttömissä asioissa kyläravintolan paikkeille,
-vaelteli puutarhassa. Hänen päänsä ja kasvonsa punottivat yhä
-ankarammin; silmät olivat tulehtuneet ja levottomat. Kaikki koettivat
-puheellaan ja käytöksellään häntä rauhoittaa ja osoittaa hänelle
-ystävällisyyttä.
-
-"Ach!" sanoi hän Teddylle, "Te olette siviilimies. Te elätte vapaassa
-maassa. Sota ei koske teitä. Te voitte käyttää sitä huvinanne..."
-
-Teddy saattoikin käyttää huvinansa mitä hyvänsä.
-
-Jokin, jota Matching's Easyssä vain sangen epämääräisesti pelättiin,
-jokin järjestelmällinen ja armoton Lontoossa sijaitseva voima tuntui
-haparoivan ja haeskelevan hra Heinrichiä, ja hra Heinrich tuntui
-vastaavan. Sunnuntain posti toi ratkaisun.
-
-"Minun täytyy lähteä", sanoi hän. "Minun täytyy lähteä suoraan
-Lontooseen tänään. Siellä, eräässä paikassa Bloomsburyssä minulle
-ilmoitetaan, miten pääsen Saksaan. Minun täytyy koota tavarat,
-saada automobiili asemalta ja lähteä. Miksi ei sivuradalla kulje
-sunnuntaisin junia, niin että voisin mennä sitä tietä?"
-
-Aamiaisella hän puhui politiikasta. "Minä olen ehdoton sodan
-vastustaja", sanoi hän.
-
-"Minä vastustan sodankäyntiä yleensä."
-
-"Miksi sitten lähdette?" kysyi mrs Britling. "Jääkää tänne meidän
-luoksemme. Me pidämme teistä kaikin. Jääkää tänne ja jättäkää
-lähtökäskyt huomioonottamatta."
-
-"Mutta silloinhan menetän isänmaani. Menetän paperini. Joudun
-hylkiöksi. Minun täytyy lähteä."
-
-"Minun mielestäni on miehen oltava isänmaalleen uskollinen", arveli
-mr Britling.
-
-"Jos maailmassa olisi yksi ainoa kieli, niin tällaista ei sattuisi",
-selitti hra Heinrich. "Ei olisi englantilaisia, ei saksalaisia eikä
-venäläisiä."
-
-"Vaan pelkkiä esperantolaisia", virkkoi Teddy.
-
-"Tai idolaisia", sanoi hra Heinrich. "En ole varma kumpiako. Eräissä
-suhteissa ido on melkoista parempi."
-
-"Ehkäpä on asia ratkaistava idon ja esperanton välisellä sodalla",
-arveli Teddy.
-
-"Kenen kanssa me pelaamme skatia, kun te olette poissa?" kysyi mrs
-Britling.
-
-"Koko aamupuhteen", sanoi hra Heinrich tuntien sydämensä paisuvan
-tässä myötätunnon paisteessa, "olen yrittänyt koota tavaroitani,
-mutta siitä ei ole tullut mitään. Mieleni on liiaksi levoton. Minulle
-on ilmoitettu, ettei pidä ottaa mukaan paljoa matkatavaraa. Anteeksi,
-mrs Britling."
-
-Mrs Britling tuli tarkkaavaiseksi.
-
-"Jos saisin jättää hyvän joukon tavaroitani, vaatteitani, ainakin
-osan, ja etenkin viuluni, niin pääsisin paremmin kulkemaan. En
-tahtoisi joutua liikekannalle viuluineni. Voi tulla pahojakin
-tungoksia. Tahtoisin sen vuoksi ottaa vain reppuni..."
-
-"Jos kokoatte tavaranne..."
-
-"Niin, jälkeenpäinhän ne voitaisiin lähettää."
-
-Kokoamisesta ei kuitenkaan tullut mitään. Automobiili, jota hän oli
-aamusella käynyt asemalta tilaamassa Teddyn avuliaalla polkupyörällä,
-tuli kohta häntä noutamaan, ja koko perhe sekä ensimäinen osa
-tavanmukaisia hockeypelaajia kokoontui katsomaan lähtöä. Vanhempi
-pikku-Britling asetti täyteenahdetun repun vaunun istuimelle. Hra
-Heinrich pudisti sitten jokaisen kättä.
-
-"Kirjoittakaa ja kertokaa miten voitte", huusi mrs Britling.
-
-"Mutta jos Englantikin yhtyy sotaan!"
-
-"Kirjoittakaa Reynoldsille -- antakaahan, kun merkitsen hänen
-osoitteensa; hän on minun asiamiehenäni New Yorkissa", sanoi mr
-Britling ja kirjoitti osoitteen.
-
-"Me tulemme kylään asti teidän mukananne, hra Heinrich", huusivat
-pojat.
-
-"Ei", sanoi hra Heinrich istuutuen automobiiliin, "minä eroan nyt
-teistä kaikista kerrassaan. Se on liikaa..."
-
-_"Auf Wiedersehen!"_ huusi mr Britling. "Muistakaa, että mitä
-tapahtuneekin, rauha tulee lopuksi!"
-
-"Miksei yhtä hyvin aluksi?" kysyi hra Heinrich ymmärrettävän
-katkeroituneena ja toisti vakiintuneen, Euroopan koko tilannetta
-koskevan tuomionsa: _"Verdammte Bummelei! "_
-
-"Lähtekää", sanoi mr Britling ohjaajalle.
-
-"_Auf Wiedersehen_, hra Heinrich!"
-
-_"Auf Wiedersehen!"_
-
-"Hyvästi, hra Heinrich!"
-
-"Onnea matkalle, hra Heinrich!"
-
-Automobiili lähti päristen liikkeelle, ja hra Heinrich liukui läpi
-veräjien ja pitkin samaa ahnasta tietä, joka oli aivan äskettäin
-niellyt mr Direckin.
-
-"Viimeinen jäähyväistervehdys!" huusi Teddy. "Yks', kaks', kolme!
-_Auf Wiedersehen!_"
-
-Äänet, järeät ja kimeät, kaikuivat yhdessä särähdellen.
-Orjanruusuaita peitti pienen pääni näkyvistä. Mutta sitten punaiset
-kasvot sukelsivat taas esiin. Hän oli noussut seisomaan ja heilutti
-panamahattuansa. Auringonpistoa ajattelematta...
-
-Sitten hra Heinrich oli kokonaan poissa.
-
-"Kas niin", sanoi mr Britling kääntyen menemään.
-
-"Toivottavasti hän ei haavoitu", sanoi eräs vieraista.
-
-"Mitä vielä, eiväthän ne tuollaista poikasta taistelulinjalle
-lähetä", sanoi mr Britling. "Hän ei ole vielä saanut harjoitustakaan.
-Ja hänen täytyy käyttää silmälaseja. Miten hän ampua osaisi? Hänestä
-tehdään kirjuri."
-
-"Hän ei ole koonnut tavaroitaan laisinkaan", sanoi mrs Britling
-miehelleen. "Tulehan katsomaan hänen huonettansa. Se on
--- liikuttavaa."
-
-Se oli liikuttavaa.
-
-Se oli enemmän kuin liikuttavaa; vähäpätöisellä, oudolla tavallaan se
-oli vertauskuvallista ja ennustuksellista; siinä näkyi pienoiskoossa
-vähäpätöisen elämän juuriltaan repeytyminen.
-
-Ovi oli selkoselällään, kuten hän oli sen lähtiessään jättänyt
-ajattelemattakaan salata pienten puuhiensa ja hankintojensa merkkejä.
-Ikkunatkin olivat aivan auki, ikäänkuin hän olisi kaivannut
-enemmän ilmaa, hän, joka Englantiin tultuansa aluksi oli aina
-pitänyt huoneensa ikkunoita tarkoin suljettuina. Tyhjän tulisijan
-yli ojentautui hänen Billyä varten hankkimansa iso tammenhaara,
-mutta nyt olivat sen oksat ja lehdet kuivuneet ja monet niistä
-olivat murtuneet ja pudonneet lattialle. Billyn tyhjä häkki oli
-tyhjänä pienellä pöydällä huoneen nurkassa. Sen sijaan, että
-olisi koonnut tavaroitaan, nuorukainen oli nähtävästi astellut
-huoneessaan edestakaisin rauhattomien mietteiden vallassa; vuode
-oli epäjärjestyksessä ikäänkuin hän olisi useita kertoja siihen
-heittäytynyt, ja kirjat olivat toivottomassa epäjärjestyksessä
-ympäri huonetta. Hän oli yrittänyt hiukan aloittaa tavarain
-kokoamista sijoittamalla jotakin lainaamaansa pahvilaatikkoon.
-Viulu lepäsi kuin kuolinvuoteellaan kaapin päällä, jonka kaikki
-laatikot olivat puolittain avoinna, ja keskellä lattiaa virui siihen
-pudonneena surkea, sininen paita, litistyneimpiä ja murheellisimpia
-vaatekappaleita mitä ajatella saattaa. Takasta löytyi epäonnistunut,
-halki repäisty, tytön päätä esittävä kynäpiirros...
-
-Aviopuolisot katselivat hetkisen äänettöminä autioksi jäänyttä
-huonetta, ja kun mr Britling alkoi puhua, niin hän alensi ääntänsä.
-
-"Minä en keksi Billyä", sanoi hän.
-
-"Se on ehkä mennyt ulos ikkunasta", sanoi mrs Britling, hänkin
-hilliten ääntänsä...
-
-"No niin", sanoi mr Britling äkkiä ja ääneen irroittaen
-tarkkaavaisuutensa tuosta tulevain onnettomuuksien ensimäisestä
-enteestä, "mennäänpä hockeyta pelaamaan! Hänenhän oli pakko lähteä.
-Ja Billy kai tulee takaisin, kun nälkä alkaa sitä vaivata..."
-
-
-11.
-
-Maanantai oli yleinen vapaapäivä, koska se oli elokuun ensimäinen
-maanantai, ja vanhan tavan mukaan vietettiin silloin Matching's
-Easyssä Claveringsin puistossa kukkaisjuhlaa. Mr Britlingin mieleen
-jäi päivästä kirkas muisto, se näkyi sellaisessa heleässä valossa
-kuin maisema, johon aurinko paistaa ukkospilven lomitse. Siellä
-oli teltta näytteille asetettuine kukkineen ja toinen kansanhuveja
-varten, siellä oli korea, kultaa ja keltaa hohtava karuselli
-automobiileineen ja hevosineen, ja eräs toinen viheriän ja hopean
-hohtoinen, jonka jalopeurat, kamelikurjet suorittivat ihmeellisiä
-keinuvia liikkeitä, ja kummassakin oli höyrypositiivi; siellä oli
-kojuja, joissa heiteltiin kokospähkinöitä ja useita kekseliäästi
-sommiteltuja ampuma-, keihäänheittoja renkaanheittokojuja,
-joissa kaikissa oli ihmeteltävä kokoelma saviteoksia, kelloja,
-metallikoristeita ja muita senkaltaisia houkuttelevia voittoja.
-Siellä pantiin toimeen ilmapallokilpailu: jokaiseen palloon oli
-kiinnitetty postikortti, jossa pyydettiin löytäjää ilmoittamaan,
-mihin se oli pudonnut; shillingillä voi saada pallon ja
-mahdollisuuden voittaa lukuisia yleviä ja yllättäviä palkintoja,
-jos pallo lensi riittävän kauas -- kalapuukkoja, hopeakahvaisia
-kävelykeppejä, tammisia grammofonilevylaatikoita ja muuta
-samanlaista. Erityisestä veräjästä pääsi puolella shillingillä
-Claveringsin puutarhoihin; lady Homartyn oli luvannut lisätä
-shillingiin toisen puolen ja käyttää kertyneet varat ensi talvena
-polttotarpeiden hankkimiseen Matching's Easyn köyhille. Mr Britling
-katseli poikineen kaikki nähtävyydet, jätti pojat vihdoin antaen
-kummallekin shillingin ja siunauksensa, maksoi puoli shillingiänsä
-päästäkseen puutarhoihin ja lähti, kuten oli luvannut, lady
-Homartynin luo teetä juomaan.
-
-Aamulehdet olivat saapuneet myöhään, hän oli lukenut niitä lukemasta
-päästyäänkin ja aina välillä painunut mietteisiin, kunnes hänen
-perheensä oli vaatinut, että hänen piti lähteä juhliin. He sanoivat,
-että jos hän ei minkään muun vuoksi tahtonut tulla, niin ainakin
-nähdäkseen täti Wilshiren harvinaista kokospähkinänkeittotaitoa.
-Hän oli kaikkia muita etevämpi. No niin, eihän sitä sopinut jättää
-näkemättä. Uutisten otsakkeet julistivat: "Suurvallat sodassa;
-Saksalaiset hyökänneet Ranskaan; Venäläiset hyökänneet Saksaan;
-100,000 saksalaista marssii Luxemburgiin; Voiko Englanti jäädä
-puolueettomaksi? Viidenkymmenen miljoonan laina otetaan." Ja Saksa
-ei ollut ainoastaan rikkonut Lontoonsopimusta, vaan oli lisäksi
-vallannut erään englantilaisen laivan Kielin kanavassa... Karusellit
-pyöriä hurisivat ja positiivit melusivat, ampumakojuissa paukkui
-ja kilisi tungeskelevan väen ampuessa rikki pulloja, nuorten,
-ihmisjoukkoa onnensa koettamiseen yllyttäväin miesten ja naisten
-äänet kaikuivat kimakkoina ja kuuluvina. Teddy, Letty, Cissie
-ja Hugh kehittelivät kerrassaan levottomuutta herättävää taitoa
-keihäänheitossa suunnitellen kokonaisen teekaluston kokoamista Teddyn
-kotia varten. Juhla-alueeksi erotetun puistonosan edustalla oli
-parikymmentä automobiilia sekä joukko erilaisia ajopelejä; Britlingin
-pikkupojat olivat tavanneet yhdenikäisiä Claverings Housesta kotoisin
-olevia tuttaviansa ja osoittivat parhaillaan taitoaan ja tyyneyttään
-karusellikamelikurkien seljässä, ja tuskin neljänsadan peninkulman
-päässä siitä, rintamalla, joka ulottui Nancystä Luttichiin virtasi
-toista miljoonaa harmaapukuista miestä, suurin ja parhaiten
-varustettu armeija mitä maailma oli koskaan nähnyt, länteenpäin
-valloittaakseen Pariisin, iskeäkseen Ranskan rammaksi, vallatakseen
-Kanaalin varrella olevat satamapaikat, hyökätäkseen Englantiin ja
-tehdäkseen Saksan keisarikunnan maailman hallitsijavallaksi. Heidän
-varustuksensa oli ennaltaharkinnan ja tieteellisen järjestelyn
-luoma ihme alkaen moottorikeittiöistä, jotka rämisten kulkivat
-heidän vanavedessään, aina tarkk'ampujain kaukotähtäimiin, jalkaväen
-lukemattomiin kuularuiskuihin, juoksuhautavarusteihin, hyökkäyksen
-alaisissa maissa ennakolta suoritettuihin valmisteluihin asti...
-
-"Koetetaan saada sokerirasia toisesta kojusta!" sanoi ohi hyökkäävä
-Teddy. "Älä hanki _kahta_ sokerirasiaa", sanoi hänen jäljessään
-rientävä hengästynyt Cissie. "Hugh koettaa saada tuolta sokerirasian."
-
-Sitten mr Britling kuuli sotaisan äänen.
-
-"Yritetäänpäs noita pulloja", virkkoi hilpeä, nuori talonpoika.
-"Täytyy pitää yllä ampumistaitoansa näinä sotaisina aikoina..."
-
-Mr Britling kohtasi Hicksonin, kyläkrouvin isännän, ja sai tietää
-hänen olevan huolissaan poikansa vuoksi, joka reserviläisenä oli
-kutsuttu saapumaan paikalleen. "Juuri kun hän oli aikeissa asettua
-tänne. Surkeata, etteivät voineet antaa hänelle hetken rauhaa.
-
-"Se on peijakasta", sanoi Hickson, "mutta ensi palkinnon hän
-kumminkin sai retiiseistään. Hän on kyllä iloinen, kun kuulee, että
-on saanut ensi palkinnon retiiseistään. Luuletteko, mr Britling, että
-sodasta hyvinkin tulee tosi? Minusta alku näyttää lupailevalta."
-
-"Lupaavammalta se näyttää kuin milloinkaan ennen", sanoi mr Britling.
-"Se on hullua hommaa."
-
-"Jos ne meidän kimppuumme tulevat, niin kai me paukautamme vastaan",
-sanoi mr Hickson. "Postikin on saanut paperinsa..."
-
-Mr Britling raivasi itselleen tietä halki hyörivän ihmisjoukon
-kohti puiston veräjää... Kova pamaus sai hänet kääntymään. Se oli
-pallokilpailun alkamista ilmoittava tykinlaukaus.
-
-Hän seisahtui hetkiseksi katselemaan leikkiä. Pallokilpailu oli
-koonnut pienen parven ihmisiä, maalaistyttöjä valkoisine käsineineen
-ja väririkkaine hattuineen, nuoria, koreihin kaulahuiveihin ja
-valmiina ostettuihin pyhäpukuihin puettuja nuoria miehiä, isiä
-ja äitejä, boyscouteja, lapsia, olkihattuisia konttoriherroja,
-pyöräilijöitä ja muita. Heidän päittensä päällitse näkyi mr
-Cheshunt, tilan kaikki-kaikessa. Hän seisoi pienellä pöydällä
-lähettäen palloja ilmoille, toisen toisensa jälkeen. Ne irtautuivat
-hänen kädestään ikäänkuin erinäiset rypäleet; toiset nousivat ja
-laskivat, toiset leijasivat tasaisesti ja ylöspäin, toiset pyörivät
-hyrrinä ja ajautuivat vienossa tuulessa itään päin kuvastuen
-kuplina taivasta ja puiston suuria puita vasten. Etäämpänä oikealla
-olivat kukkanäyttelyn raitaiset purjekangasteltat, vielä kauempana
-kirnusivat karusellit säveleitään ilmoille, ampumakojuista kuului
-pauke ja ilmakeinut heiluivat naristen. Köyden avulla kaikesta tästä
-eristettynä oli avoin puisto, jossa hirvet kokoontuivat korkeiden
-puiden alle epäluuloisina tarkastelemaan juhlallisuuksia. Teddy ja
-Hugh näkyivät erkanevan pallokilpailua katselevasta joukosta ja
-rientävän takaisin keihästä heittämään. Hiukan syrjemmälle pystytetyn
-pienen teltan edustalla asetti mies näkyviin lupaavaa ilmoitusta:
-"Teetä mielin määrin Yhdellä Shillingillä." Teddyn lapsenvaunut oli
-ankkuroitu kokospähkinäkojun läheisyyteen, ja täti Wilshire osoitti
-yhä peloittavaa urhoollisuuttaan kokospähkinäin heitossa. Hän oli jo
-voittanut seitsemänkolmatta. Vieraita lapsia oli antautunut hänen
-kuormajuhdikseen, ja ne muodostivat hänen seurueensa. Ihmeellinen
-vanha eukko tuo täti Wilshire...
-
-Sitten näkyi tämän vaatimattoman, auringonpaisteisen juhlahyörinän
-läpi, ikäänkuin kuvan takaa ilmestyvänä kirjoituksena: "Saksalaiset
-hyökänneet Ranskaan; Venäläiset hyökänneet Saksaan."
-
-Mr Britling kääntyi jälleen puutarhan veräjää ja sen pielessä istuvaa
-pääsylipunmyyjää kohti.
-
-
-12.
-
-Claveringsin puutarhoihin ja varsinkin suuren keinotekoisen
-kallioryhmän, lummelammikon ja reheväin kukkalavain vaiheille oli
-kokoontunut harvinaisen paljon harvinaisia vieraita arkoja nuoria
-pareja. Mr Britlingin piti mennä taloon saamaan lähempiä tietoja ja
-palvelijan opastamana hän löysi maitohuoneen taakse, hollantilaiseen
-puutarhaan piiloutuneen lady Homartynin, joka oli juuri saanut
-jaetuksi kukkanäyttelyn palkinnot ja lepäsi nojatuolissaan, erään
-naispuolisen sukulaisen toimiessa emäntänä teepöydässä. Mrs Britling
-oli jo aikaisemmin paennut juhlasta ja istui siinä teensä ääressä.
-Lady Meade ja pari, kolme muuta vierasta oli saapunut automobiililla
-Hartleytreestä saadakseen olla mukana, ja Manning oli tullut tuomaan
-kaamean vahvisteen aamulehtien kaikkiin ennustuksiin.
-
-"Kuuluuko mitään uutta?" kysyi mr Britling.
-
-"Siitä _tuli_ sota", virkkoi mrs Britling.
-
-"Ne ovat Luxemburgissa", sanoi Manning. "Se voi merkitä ainoastaan
-sitä, että ne tulevat läpi Belgian."
-
-"Minä olin siis väärässä", sanoi mr Britling, "ja maailma on ihan
-mieletön. Meillä ei ole muuta keinoa kuin voittaa... Miksi ne eivät
-voineet jättää Belgiaa rauhaan?"
-
-"Se on kuulunut heidän suunnitelmiinsa viimeiset kaksikymmentä
-vuotta", sanoi Manning.
-
-"Mutta se saa varmasti meidät sekaantumaan leikkiin."
-
-"Sen he luullakseni ovat ottaneet lukuun."
-
-"Vai niin." Mr Britling otti teekuppansa, istuutui ja oli aivan vaiti
-hetkisen.
-
-"Niitä on kolme kolmea vastaan", sanoi eräs vieraista yrittäen laskea
-sotaan yhtyneitä valtoja.
-
-"Italia", sanoi Manning, "tulee jokseenkin varmaan kieltäytymään.
-Italia onkin oikeastaan meidän ystäviämme. Sen täytyy olla. Tämä on
-alkuansa Itävallan sota. Ja Jaapani tulee meidän puolellemme..."
-
-"Minä luulen", virkkoi vanha lady Meade, "että tämä on Saksan
-itsemurha. Eiväthän he voi sotia Venäjää, Ranskaa ja meitä vastaan.
-Miksi he alkoivatkaan?"
-
-"Siitä voi syntyä pitempi ja vaikeampi sota kuin yleensä otaksutaan",
-sanoi Manning. "Saksalaiset luulevat voittavansa."
-
-"Meidät kaikki?"
-
-"Meidät kaikki. He ovat pelottavasti varustautuneet."
-
-"Saksan voitto on mahdoton", sanoi mr Britling katkaisten
-äänettömyyden. "Saksaa vastassa on enemmän kuin pelkkiä armeijoja:
-järki, vaistot -- kolme maailman suurinta kansaa."
-
-"Joilla nykyään on hyvin huonot sotavarustukset."
-
-"Se voi asioita pitkittää, se voi vaikeuttaa tehtävää, mutta
-lopputulosta se ei muuta. Tietysti me voitamme. Muuta ei voi
-ajatellakaan. En ole koskaan uskonut, että se oli heidän
-tarkoituksensa. Nyt uskon. Tuon uhkamielisen varustautumisen ja
-marssimisen, tuon nelikymmenvuotisen kansallisen kerskauksen täytyi
-keikahtaa teoksi ennemmin tai myöhemmin..."
-
-Hän vaikeni, tunsi toisten kuuntelevan ja johtui juttelemaan lisää.
-
-"Tämänlaatuista sotaa", sanoi hän, "ei ratkaista laskemalla
-tykkien ja kiväärien lukumäärää. Jokin meitä painostava ja meille
-sietämättömäksi käynyt on lopetettava. Ja se lopetetaan. En tiedä
-mitä sotilaat ja politikoitsijat ajattelevat meidän toiveistamme,
-mutta minä tiedän mitä tavalliset järkevät ihmiset asiasta
-ajattelevat. Tiedän, että me kaikki, miljoonat sivistyneet katselijat
-olemme valmiit luopumaan viimeisestä rovostamme ja uhraamaan kaikin
-henkemme, jotta meidän ei tarvitse nähdä Saksaa voittamattomana.
-Tiedän Amerikassa vallitsevan samojen tunteiden, ja jos vain sattuisi
-jotakin sinne päin, jos Amerikkakin saisi kerran kokea tuon tuhman,
-panssaroidun nyrkiniskun, niin Amerikkakin olisi tässä sodassa
-meidän puolellamme. Italia tulee mukaan. Sen täytyy tulla. Ranska
-taistelee yhtenä miehenä. Minä uskon mielelläni saksalaisilla olevan
-lukemattomia kiväärejä ja tykkejä, täydellisimmät kartat, vakoojat
-ja suunnitelmat, mitä ajatella saattaa. En ihmettele, jos kuulen
-heillä olevan tuhansia pelottavia yllätyksiä valmiina. Olen aivan
-valmistautunut heidän valtavien voittojensa ja meidän kamalain
-häviöittemme varalta. Tuo on pelkkää aloittelua. Minä tiedän,
-etteivät saksalaiset ymmärrä ihmisluonnetta, etteivät he lainkaan
-aavista, millaisen katkeruuden myrskyn tämä sota nostaa. Emmekö me
-kaikin luottaneet siihen, etteivät he laukaisisi tykkejänsä? Eikö
-tämä ollut meidän vapaamielisen ja rauhaarakastavan uskomme ytimenä?
-Ja nyt he ovat kumminkin laukaisseet tykkinsä, laukaisseet ne
-Euroopan sydämessä."
-
-"Ja sellaisen määrän tykkejä", virkkoi Manning.
-
-"Luuletteko sitten, että sota tulee pitkällinen, mr Britling?" kysyi
-lady Meade.
-
-"Tulipa siitä pitkä tai lyhyt, Saksan häviöön se loppuu. Mutta
-minä en usko siitä tulevan pitkäaikaista. En ole samaa mieltä kuin
-Manning. En usko vieläkään sotahulluuden voivan tarttua kokonaiseen
-kansaan. Minä uskon sodan olevan Saksan varustuspuolueen ja
-hovipuolueen työtä. He ovat pakottaneet Saksan tähän sotaan. No niin
--- heidän täytyy voittaa voittamistaan. Mikäli he voittavat, mikäli
-heidän armeijoitaan ei ole ehdottomasti lyöty tai heidän laivastoaan
-hävitetty, sikäli on Saksa pysyvä koossa. Mutta seisahduta heidät
-ja lyö heidät, niin Saksan henki luullakseni muuttuu, niinkuin se
-muuttui Jenan taistelun jälkeen..."
-
-"Willie Nixon", kertoi eräs vieraista, "joka palasi Hampurista
-eilen, sanoo niiden olevan varmoja siitä, että Pariisi ja Pietari ja
-muutamat muut pienet kaupungit ovat valloitettuina ja asia meihinkin
-nähden kaikinpuolin päätettynä suunnilleen jo joulun tienoissa."
-
-"Entä Lontoo?"
-
-"En muista, mainitsiko hän Lontoota. Mutta arvelen, ettei Lontoo
-sinne tai tänne merkitse mitään. He eivät usko meidän tohtivan
-tulla mukaan, mutta jos siten kävisi, niin he pommittavat laivastoa
-zeppeliineistään ja marssivat puhki meidän armeijamme -- jos sitä
-armeijaksi sopii nimittää."
-
-Manning nyökkäsi hyväksyvästi.
-
-"He eivät ymmärrä mitään", sanoi mr Britling.
-
-"Sir George Padish kertoi minulle jotakin samansuuntaista. Hän kävi
-heinäkuulla Berliinissä."
-
-"Tietysti heidän varustuksensa ovat miltei uskomattoman täydelliset",
-sanoi eräs toinen lady Meaden seuraan kuuluva rouvashenkilö. "He ovat
-suunnitelleet ja valmistelleet kaikki asiat -- kerrassaan kaikki."
-
-
-13.
-
-Mr Britling oli hiukan hämmästynyt omia sanojansa. Hänelle ei ollut
-ennen esitystään selvinnyt, kuinka ankarasti hän vihasi saksalaista
-militarismia, joka kauan hänen maailmaansa uhattuaan vihdoin oli
-alkanut toimia. Hän oli aina väittänyt, ettei se ryhtyisi sotaan
--- ja nyt oli sota käynnissä! Hän oli kiukuissaan, kuten petetty
-puolustaja ainakin. Vasta kuultuaan omat sanansa hän oli tajunnut
-mielipiteittensä ankaran ja intohimoisen sotaisuuden ja kulkiessaan
-vaimoineen kylän läpi kotiin oli hän yhä vielä tekemänsä itsehuomion
-vaikutuksen alaisena; synkkänä ja vaieten hän suunnitteli vihaisia
-syytöslauselmia Kruppia ja keisaria vastaan. "Krupp ja keisari" --
-hänen huomionsa kiintyi tuohon ilmeiseen, sopivaan alkusointuun.
-"Kaikki se, mitä oli huonoa keskiajassa, yhtyneenä siihen, mikä on
-huonoa nykyajassa", mietti hän itsekseen.
-
-"Maailma", sanoi hän, säikähdyttäen mrs Britlingiä äkillisellä
-alkamisellaan, "käy sietämättömäksi, kunnollisen inhimillisen olennon
-on mahdoton siinä elää, ellemme me voita tässä sodassa."
-
-"Meidän täytyy murskata tai joutua murskattaviksi..."
-
-Hänen aivonsa olivat siinä määrin näiden asiain vallassa, että hän
-tuijotti pitkän aikaa mrs Harrowdeanin myöhästyneeseen sähkösanomaan
-ymmärtämättä siitä sanaakaan. Vähitellen hänelle selvisi, että
-hänen piti lähteä mrs Harrowdeanin luo, mutta hän siirsi lähtönsä
-mielellään tuonnemmaksi pelatakseen hockeyta. Sitäpaitsi kumottaisi
-myöhemmin täysikuu, ja hänestä tuntui, että kesäinen kuuvalo soveltui
-paljoa paremmin kuin auringonlasku tai keskipäivä niihin selityksiin,
-joita häneltä odotettiin. Niinpä hän jatkoi Saksaa koskevien
-lauselmain sorvailemista, kunnes hockey oli käynnissä.
-
-"Mitä perhanaa me tässä hockeyta pelaamme?" kysyi hän äkkiä Teddyltä,
-joka erään maalin jälkeen tuli hänen lähettyvilleen. "Meidän pitäisi
-harjoitella ja oppia ampumaan noita kirottuja saksalaisia."
-
-Teddy katsoi häneen ihmetellen.
-
-"No, tulehan!" sanoi mr Britling kärsimättömästi ja tarttui keppeihin.
-
-
-14.
-
-Mr Britling lähti kuutamoretkelleen puoli kymmenen tienoissa tuona
-iltana. Hän selitti, että lepääminen oli hänelle yhtä mahdotonta
-kuin työskenteleminenkin. Sota oli saanut hänet kuumeiseen
-kuohuntatilaan; hänen täytyi tehdä automobiiliretki virkistyäkseen.
-Saattoi käydä niinkin, huomautti hän sivumennen, ettei hän tulisi
-takaisin ennenkuin päivän, parin kuluttua. Kun hän tuntisi voivansa
-jälleen tehdä työtä, niin hän palaisi. Hän täytti öljysäiliön
-sähkölampun valossa, istuutui vaunuun ja tutki seudun karttaa.
-Hänen aatoksensa vaelsivat Pyecraftsiin, sieltä kohti rannikkoa ja
-mahdollista vihollisen hyökkäyskohtaa. Jos vihollinen tulisi ennen
-sodanjulistusta! Tuohon se voisi tulla ja tuohon...
-
-Hän tempautui näistä mietteistä irralleen ja alkoi tehdä lähtöä.
-
-Ilta oli valoisa kuin päivä, viileä kuuvalo täytti seudun.
-Tien hopeajuova punertui mr Britlingin lyhtyjen lähestyessä.
-Ojanpientareen tumma nurmi ja tietä reunustavat pensaat hohtivat
-hetkisen kirkkaan viheriäisinä valon niihin sattuessa. Täysikuu
-kiipesi taivaankantta niin heleänä, että tuskin yhtäkään tähteä näkyi
-taivaan harmaassa sinessä. Peninkulman päässä olevat talot paistoivat
-valkeuttaan ja silloin tällöin näkyi lyhtyjen valossa liehuva
-yöperhonen, joka kohta jälleen hävisi pimeään.
-
-Gladys oli oivallisessa ajokunnossa, ja samoin mr Britling.
-Hän ei ajanut liian nopeasti eikä liian hitaasti, ja kulku oli
-tavattoman varmaa. Elämä, joka oli hänestä koko päivän näyttänyt
-sekasortoiselta, uhkausten synkentämältä joukkiolta, muuttui
-viileäksi, salaperäisen kepeäksi ja tyynen arvokkuuden täyttämäksi.
-
-Hän ohjasi pitkin kapeata tietä tumman orjanruusuaidan vieritse ja
-sitten kylään vievälle valtamaantielle. Melkein autiossa kylässä
-tuikki tulia ikkunoista siellä täällä. Kauempana välkkyi valokimppu
-ikäänkuin topaasi- ja rubiinikoriste yön hopeisessa kilvessä.
-Kukkanäyttelyn juhlallisuudet olivat vielä täydessä käynnissä,
-ja kello seitsemän jälkeen tapahtunut pääsymaksujen alentaminen
-oli houkutellut sisään kaikki ulkopuolella oleksijat. Karusellit
-väänsivät yhä ilmoille armottomia säveleitänsä, ja ampumakojuista
-kuului pauke ja särkyvien pullojen kilinä. Suositut kamelikurjet ja
-voimavaunut kiertivät kiertämistään tasaisessa tahdissa, vuoroin
-upoten pimeään, vuoroin sukeltaen valaistuina näkyviin.
-
-Mr Britling pysähtyi tienviereen hetkiseksi katselemaan, miten
-varjomaiset olennot liikkuivat valaistujen paikkojen poikki pimeästä
-pimeään.
-
-"Sodan uhatessa -- maailmanpalon uhatessa", kuiskasi hän vihdoin.
-"Ymmärtävätkö he sitä? Ymmärtääkö kukaan meistä?"
-
-Hän pani koneen käyntiin ja lähti ajamaan moottorin tuskin kuuluvasti
-hyrrätessä pitkin tasaista Hartleytreen tietä. Hänen takanansa
-äänet häipyivät häipymistään vihdoin kokonaan hukkuen rajattomaan,
-häiritsemättömään kuutamohiljaisuuteen. Ei näkynyt muuta liikkuvaa
-kuin hän itse, ei kuulunut muuta kuin tasainen, hillitty, mekaaninen
-rytmi hänen jalkojensa alta. Pian oli hän ehtinyt valtatielle
-ja kääntyi pehmeästi itää ja merta kohti, välittämättä mitään
-Pyecraftsiin johtavasta tienhaarasta. Hän ei ollut koskaan ennen
-ollut yöllä ajamassa. Hän oli odottanut epävarmaa ja ikävää matkaa;
-hän huomasi joutuneensa aavistamattomaan, hopeahohtoiseen liikuntoon.
-Näytti siltä kuin automobiilikin olisi kulkenut pitkin kuutamoa tuona
-iltana... Pyecrafts sai odottaa. Niin, tosiaankin, mitä myöhemmin
-hän Pyecraftsiin tuli, sitä liikuttavammaksi ja romanttisemmaksi
-muodostui hänen pieni hupainen sovintohetkensä. Hän ei kiirehtinyt
-tuota huvinäytelmää. Hän tunsi tahtovansa kokea ympärillään lepäävän
-laajan, kesäisen rauhan, joka yksin näytti jotakin ilmaisevan
-ihmiskuntaa kohdanneesta suurenmoisesta murhetapahtumasta. Tämän
-äärettömän ehtoon läpi liukuessaan voi vasta kuvitella marssivat
-miljoonat, laajat jokilaaksot, vuorenharjanteet, satamat ja meret,
-jotka kaikki olivat täynnä työn hyörinää.
-
-"Tälläkin hetkellä", mietti hän, "voivat sotalaivat olla taistelussa
-keskenään."
-
-Hän kuunteli, mutta ääni oli vain koneen sylinterien tavantakaa
-uusiutuva pärinä hänen ajaessaan laakean kukkulan rinnettä alaspäin.
-
-Hänestä tuntui, että hänen täytyi saada nähdä meri. Hän ajatteli
-noudattaa tietä Roadwell-kylien toiselle puolelle ja sieltä kääntyä
-Eastonburyn kukkulan laelle. Sinne hän lähti ja näki matalain
-kukkulain välitse V:n muotoisen kuun valaiseman tasapinnan, joka
-välkkyi, mutta siitä huolimatta näytti aivan tyyneltä. Hän pysähdytti
-vaununsa tien poskeen ja istui pitkän aikaa näkymöä katsellen ja
-mietiskellen. Ja kerran hänestä näytti kuin olisi kolme pientä,
-lyhyen mustan neulan tapaista varjoa liikkunut perätyksin poikki
-hopeankimaltelevan lahdelman.
-
-Mutta se kenties johtui vain silmien rasittumisesta...
-
-Mr Britling oli kuullut jos jonkinlaisia juttuja Englannin, Ranskan
-ja Saksan laivastoista; asiantuntijat olivat väitelleet asiasta
-julkisuudessa, ja kaikessa hiljaisuudessa oli paljon kuiskuteltu ja
-keskusteltu. Meillä oli suuremmat laivat, järeämmät tykit, mutta
-ei ollut varmaa, olimmeko tekniikassa ja keksinnöissäkin muita
-edellä. Luottivatko he dreadnoughteihin kuten me, vai oliko heillä
-salaisuuksia ja yllätyksiä meidän varallemme? Kenties juuri tänä yönä
-suuret laivat lähtivät taistelemaan...
-
-Tänä yönä varmaankin kautta maailman laivat pakenevat ja laivat
-ajavat takaa; kymmenessä tuhannessa kaupungissa kiehuu sodan ensi
-kiihko...
-
-Vain vuosi sitten mr Britling oli ollut vieraana eräässä sotalaivassa
-ja katsellut sen monimutkaista koneistoa. Hänestä oli tuntunut,
-ettei maailmassa voinut olla parempaa väkeä kuin ne rauhalliset,
-päivettyneet, harjoitetut miehet ja upseerit, jotka hän oli
-kohdannut... Ja meidän pienen armeijamme täytynee senkin olla
-kokoontumassa tänä yönä, tuon pienen armeijan, joka Etelä-Afrikassa
-saamansa koulutuksen ja kurin nojalla syntyi uudestaan ja joka hänen
-mielestään oli yksilöllisesti urhoollisempi, itseensäluottavampi
-ja kykenevämpi kuin mikään muu armeija koko maailmassa. Hän olisi
-hymyillyt tai väittänyt vastaan, jos olisi kuullut jonkin toisen
-englantilaisen niin väittävän, mutta omassa sydämessään hän helli
-tuota uskoa...
-
-Ja kutka muut maailman lentäjät kykenivät liikkumaan ilmassa yhtä
-hyvin kuin ne ranskalaiset ja englantilaiset, joita hän kerran tai
-pari oli nähnyt Eastchurchissä ja Salisburyssä? Nämä ovat asioita,
-joissa tulee kysymykseen rotu ja kansallinen kunto. Pitäköön
-saksalainen kaasusäiliönsä. "Me voitamme ne ilmassa", kuiskasi hän.
-"Me voitamme ne merillä. Me voitamme ne varmasti merillä. Jos saamme
-riittävästi miehiä ja tykkejä, niin voitamme ne maallakin... Mutta --
-Vuosikausia ne ovat varustautuneet..."
-
-Mr Britling rakasti Englantia tuona iltana siinä määrin, ettei
-hänen sydämessään muulle rakkaudelle suurta sijaa ollutkaan. Hän
-rakasti Englantia miesten kansana. Helposta, voitosta ei voinut olla
-puhettakaan. Meidän liian helpolle luonteellemme oli hyväksi, ettei
-voitto voinut olla helppo. Mutta voittaa meidän täytyy nyt -- taikka
-joutua perikatoon...
-
-Hän nousi huokaisten, pani koneen käyntiin ja lähti haeskelemaan
-paikkaa, jossa pääsisi kääntymään. Hänen mielessään eleli vielä
-väritön vaikutelma, että matkan päämääränä oli Pyecrafts.
-
-"Meidän täytyy kaikkien tehdä mitä voimme", ajatteli hän, ja hetkeksi
-aikaa kiinnitti alamäkeä luikertavalla tiellä pysytteleminen
-siinä määrin hänen tarkkaavaisuuttaan, ettei hän sen pitemmälle
-päässytkään. Hän kääntyi, ajoi jälleen yli kukkulan ja loivien
-rinteiden sisämaata kohti, ajoi hyvin kepeästi ja sujuvasti, lyhtyjen
-valon liukuessa pitkin tietä ja häilähdellessä pientareilla ja
-pensasaidoissa. Ajaessaan pientä mäkeä alaspäin hän kuuli epäselvää
-räminää ja ajoneuvojen kolinaa ja näki varoittavan, tienristeyksen
-merkkinä olevan kolmikulmion. Hän hiljensi vauhtia ja pysähtyi sitten
-äkkiä.
-
-Rivi ratsumiehiä tuli näkyviin talojen, välistä, sitten harmaat
-rattaat, sitten valjakko vetäen raskasta esinettä -- tykkiä, ja
-sitten lisää ratsumiehiä ja vihdoin toinen tykki. Kaikki näkyi vain
-himmeänä, ruskeana kulkueena kuuvalossa. Ratsastava upseeri ajoi
-hänen luokseen, katsoi häntä ja palasi takaisin tienristeykseen
--- toistaiseksi ei Englannissa peljätty vakoojia. Vielä neljä
-tykkiä kuljetettiin ohi; niitä seurasi jono rattaita ja useita
-ratsumiehiä, jotka istuivat suorina satuloissaan. Kukaan ei laulanut
-eikä huutanut; kuuli tuskin sanaakaan, ja koko joukko liikkui
-hätäilemättä, mutta nopeasti eteenpäin. Näin he menivät kolisten ja
-rämisten ja jättivät mr Britlingin nukkuvaan kylään. Hän pani taas
-kerran koneen käyntiin ja ajoi mietteissään eteenpäin.
-
-Hän ajoi niin mietteissään, että joutui kokonaan pois Pyecraftsin
-tieltä -- jos hän lainkaan oli sillä tiellä ollut. Hän huomasi
-kulkevansa maantietä, joka vei halki matalan tasankomaan, ja pian
-hän näki himmeästä, mutta korkeuden sinestä sentään erottuvasta
-Otavasta, että suunta oli suoraan pohjoiseen. Mitäpä siitä, kohta
-hän kääntyy lounaista kohti; aikaa oli kyllä; nyt hän tahtoi antaa
-sananvuoron tunteilleen, nyt hän tahtoi mietiskellä. Kuinka voi hän
-parhaiten auttaa Englantia siinä suuressa taistelussa, jota yön tyhjä
-hiljaisuus ja kauneus tuntui odottavan? Mutta oikeastaan hän ei
-mietiskellyt mitään, tunsi vain, tunsi ihmeellisellä tavalla, jota
-hän ei ollut kokenut sen jälkeen, kun nuoruus oli häneltä häipynyt.
-Tämä sota voi tehdä lopun melkeinpä koko maailmasta, sellaisena kuin
-hän oli oppinut maailman tuntemaan. Tuo ajatus virtasi hitaasti läpi
-kuutamon hänen tajuntaansa, kunnes hän joutui kokonaan sen valtoihin.
-
-Tien laatu muuttui: pensasaidat loppuivat, männyt ja männiköt
-alkoivat korvata tammia, omenapuita ja orjanruusupensaiden tummia,
-kuuristuneita varjokuvia. Taloja oli harvemmassa ja maailma kävi yhä
-tyhjemmäksi, kunnes olisi voinut luulla olevansa ainoa valvova ja
-ulkosalla liikkuva ihminen koko nukkuvassa maassa...
-
-Lyhyeksi hetkeksi kiintyi hänen uneksiva mielensä erääseen
-pikkuseikkaan. Sitä mukaa kuin hän ajoi eteenpäin, lehahti
-tummia, äänettömiä lintuja lentoon pölyiseltä tieltä hänen
-edestään räpytellen hiiskahtamatta pois hänen molempain lyhtyjensä
-valojuovasta. Mitä lintuja ne mahtoivat olla? Yökehrääjiäkö? Vai
-olivatko ne erilaisia lintuja, jotka yön hiljaisuutta hyväkseen
-käyttäen kylpivät tien hiekassa? Tämä pieni, erillinen ajatussäie
-kutoutui hänen mielensä loimiin kohta hävitäkseen...
-
-Eräässä kohden syöksyi iso joukko kaniineja poikki tien, melkein
-automobiilin pyörien alitse...
-
-Ne sanat, jotka hän oli lausunut Claveringsissa iltapuolella,
-palasivat nyt hänen mieleensä. Hän tunsi varmaan, että ne olivat
-asiallisia sanoja tällä hetkellä: Tätä sotaa sopi pitää sodista
-jaloimpana, ihmiskunnan lopullisena taisteluna kansallista
-vallitsemisasemaa ja kansallista anastushimoa vastaan; muussa
-tapauksessa se oli vain kansakuntien välistä kamppailua, pelkkää
-hävitystä ja kurjuutta. Sen suunnatonta merkitystä ei hänen
-mielestään saanut hävittää, pikkumaisesti loruamalla toisarvoisista
-riitakysymyksistä. Mutta oliko tuo suunnaton merkitys tullut
-riittävän selvästi määritellyksi? Oliko puolueettomain ja
-rauhaarakastavien ajattelijain joukko sen tajunnut? Hän ajoi sitä
-hitaammin, mitä enemmän hänen tarkkaavaisuutensa kiintyi näihin
-kysymyksiin, ja vihdoin hän pysähtyi... "Eräät asiat on lausuttava
-selvästi julki", puheli hän itsekseen. "Eräät asiat -- Englannin
-ajatus... Syvä ja kauan ilmaisematta jäänyt ystävällisyyden ja
-rehellisyyden halu... Nyt on aika se ilmaista. Se on lausuttava julki
-niin suoraan kuin luoti lentää sen tykkien suusta, niin rehellisesti
-kuin sen laivoja ohjataan."
-
-Mielessä alkoi hahmoittua lauseita hänen siinä istuessaan toinen käsi
-ohjauspyörään nojaten.
-
-Äkkiä hän suoristihe, selaili karttoja vieressään olevassa kotelossa
-ja koetti päästä selville, missä oli...
-
-Mikäli hän voi käsittää, oli hän joutunut suoraan Suffolkiin...
-
-Kello yhden tienoissa yöllä hän oli Newmarketissa. Newmarketkin
-lepäsi autiona kuuvalossa, mutta epäröidessään eräässä
-tienristeyksessä hän huomasi poliisimiehen, joka jäykkänä ja
-liikkumatta seisoi kulmauksessa kirkon luona.
-
-"Matching's Easy?" huusi hän.
-
-"Tätä tietä, kunnes tulette Market Saffroniin, ja siitä vasemmalle..."
-
-Mr Britlingillä oli nyt päässään selvä suunnitelma ja hän ajoi
-nopeammin, mutta yhä vielä erittäin varovasti ja varmasti. Hän ei
-ollut enää peninkulmankaan päässä Market Saffronista, kun hän muisti
-tavallaan luvanneensa itselleen Pyecraftsin kohtauksen. Hän harkitsi
-molempia, keskenään ristiriitaisia päätöksiä. Hän punnitsi eräitä
-mahdollisuuksia.
-
-Market Saffronin tienristeyksessä hän hiljensi vauhtia ja oli
-hetkisen kahden vaiheella.
-
-"Oliverin", sanoi hän samalla kääntäen ohjauspyörää kotiin vievälle
-tielle päin... Hän täydensi lauseen sivuutettuaan onnellisesti
-tienkäänteen: "Oliverin pitää saada hänet..."
-
-Sitten, ehkä viisikymmentä kyynärää kauemmaksi ehdittyään hän lisäsi
-vielä -- tällä kertaa melkein kiukkuisesti: "Hänen olisi pitänyt
-mennä Oliverille jo aikoja sitten..."
-
-Hän vei automobiilin vajaan ja kulki sitten setripuittensa tummassa
-varjossa pääovelle. Hänellä ei ollut avainta eikä hän pitkään aikaan
-saanut vaimoansa hereille, vaikka heittelikin hiekkaa ja pieniä kiviä
-hänen puoliavoimeen akkunaansa. Vihdoin hän kuuli liikettä ja huusi
-hänelle.
-
-Hän selitti palanneensa kirjoittamaan. Hänen teki tosiaankin
-mielensä ryhtyä kohta kirjoittamaan. Hän meni suoraa päätä
-työhuoneeseensa, sytytti lamppunsa, keitti hiukan teetä ja vaihtoi
-vaatteita. Aamunsarasteessa hän yhä istui ahkerasti kirjoittamassa
-lentokirjastaan. Otsakkeeksi hän oli valinnut: "Ja nyt sodat
-loppuvat."
-
-
-15.
-
-Niin alkoi suuri Euroopan sota ja saavutti erään Matching's
-Easyn miehen, kuten saavutti lukemattomien miellyttävien kotien
-lukemattomia älykkäitä isäntiä, jotka tuskin olivat sen tuloa
-huomanneet monien alinomaiseen varustautumiseen uhrattujen vuosien
-aikana. Elämän tuttu näkymö siirtyi syrjään, ja Sota ilmestyi
-peittämättömänä. "Minä olen todellisuus", virkkoi sota, "ja minä
-astelen poikki elämän polun. Minä olen kuoleman ja hävityksen uhka,
-joka on aina vaeltanut elämän vierellä niin kauan kuin elämää on
-ollut. Ihmiselämässä ei voi olla mitään muuta eikä mitään enempää
-ennenkuin olet minusta selviytynyt."
-
-
-
-
-
-
-TOINEN OSA.
-
-MATCHING'S EASY SODAN AIKANA.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-Katselijoita.
-
-
-1.
-
-Tuona kohtalokkaana yönä, jona ensimäiset laukaukset ammuttiin ja
-ensimäiset surmatyöt suoritettiin, ei mr Britling mennyt levolle
-ennen päivänkoittoa. Hän istui kirjoittamassa lentokirjastaan, jossa
-tervehdittiin viimeistä laukausta ja sotien loppumista. Pari tuntia
-hän kirjoitti tarmokkaasti, mutta sitten hänen tarmonsa höltyi.
-Tuli tavantakaa hetkiä, jolloin hän istui hiljaa, kirjoittamatta.
-Hän haukotteli haukottelemistaan ja hieroskeli silmiänsä. Päivä oli
-tullut ja linnut pitivät kovaäänistä iloa, kun hän hitaasti riisuutui
-pudotellen vaatteensa lattialle miten hyvänsä ja meni makuulle...
-
-Herätessään hän huomasi aamuteen vierellään ja palvelijattaren
-menossa pois huoneesta. Hän tiesi, että maailmassa oli tapahtunut
-jotakin kuulumatonta, mutta muutamaan hetkeen hän ei voinut muistaa,
-mistä oli kysymys. Sitten hän muisti, että saksalaiset olivat
-hyökänneet Ranskaan ja venäläiset Saksaan ja että Englannin oli
-melkein välttämätöntä joutua sotaan. Aamuvalaistuksessa tuo tuntui
-ankaralta, kauhistuttavalta tosiasialta, se vaati lujuutta, se
-merkitsi hävitystä, se näkyi nyt yön tummaa ja arvokasta kauneutta
-vailla. Hän muisti kokeneensa samanlaista epämieluista, pelokasta
-odotuksen tunnetta viisitoista vuotta sitten, buurisodan alkaessa,
-ennen ensimäisten uutisten saapumista. Ensimäinen buurisodasta saat
-uutinen oli kertonut panssaroidun englantilaisen junan hävittämisestä
-Kimberleyn lähistöllä. Minkä samanlaisen kertomuksen toisivatkaan
-myöhästyneet lehdet nyt mukanansa?
-
-Oliko ehkä jokin tärkeä osa laivastoamme yllätetty ja voitettu?...
-
-Olivatko ehkä saksalaiset jo pusertamassa Ranskan armeijoja Verdunin
-ja Belfortin väliin, nopeasti ja pelottavasti?...
-
-Entä miten kävisi, jos hallitus epäröisi eikä sota puhkeisi
-vielä muutamaan viikkoon, vaan tyydyttäisiin riitelemään Belgian
-puolueettomuudesta Sill'aikaa kun saksalaiset murskaavat Ranskan...
-
-Tai saattoihan toisaalta käydä niinkin, että meikäläiset
-saavuttaisivat hämmästyttävää, äkillistä menestystä. Meidän
-maa- ja meriväellämme oli niukka päällystö, mutta hän uskoi sen
-oleva niukkaan tapaansa erinomaisen hyvän...
-
-Mitä oli Irlanti tekevä?...
-
-Hänen ajatuksensa muodostivat yhden ainoa okaisen tiheikön, jonka
-läpi hän pyrki toivottomissa ympyröissä liikkuen.
-
-Hän nousi ja alkoi pukeutua hitaaseen, hajamieliseen tapaan.
-Päästyään housunkannattimiin asti hän hetkeksi keskeytti
-pukeutumisensa, haki esiin Pohjois-Ranskan kartan ja mietiskeli
-Belgian rajaa koskevia seikkoja. Sitten hänen oli otettava esille
-_Whitaker's Almanack_ saadakseen mielin määrin tutkia suurten
-eurooppalaisten armeijojen tilastoa. Aamiaisrummun ääni keskeytti
-nämä puuhat.
-
-Aamiaisella ei puhuttu mistään muusta kuin sodasta. Hugh oli
-kiihdyksissään kuin kissa ukkossäällä, ja pikkupojat tahtoivat
-saada lippuja koskevia tietoja. Venäjän ja Serbian liput olivat
-kiistanalaisina, ja oli turvauduttava _Webster's Dictionaryn_ lippuja
-esittävään sivuun. Sanomalehdet ja kirjeet saapuivat luonnottoman
-myöhään, ja mr Britling, jota väsytti joutavain tietojen jakaminen
-jälkeläisilleen, vetäytyi savukkeineen puutarhaan. Hän ajatteli
-hiukan lähteä postinkuljettajaa vastaan. Hänen silmänsä ja korvansa
-ilmoittivat mrs Faberin automobiilin olevan tulossa. Se oli vanha,
-punaiseksi maalattu, pontevannäköinen kone, jota ajoi luotettava
-puutarhuri; erehtyminen ei voinut tulla kysymykseenkään.
-
-Mrs Faber istui vaunussaan, pysähdytti sen veräjälle ja antoi
-merkkejä. Mrs Britling, joka kuuli mrs Faberin ajopeleistä lähtevät
-pahaenteiset äänet, tuli ulos pääovesta, ja hän ja mr Britling
-suuntautuivat kumpikin taholtaan kutsujaa kohti.
-
-
-2.
-
-"En minä sisään tule", kirkui mrs Faber, "minä vain ajattelin sanoa
-teille. Minä olen hankkinut ruokavaroja."
-
-"Ruokavaroja?"
-
-"Varastoja. Kohta hyökkäävät kaikki ruokavaroja hankkimaan.
-Katsokaahan tätä kinkkua!"
-
-"Mutta -- --"
-
-"Faber sanoo, että meidän pitää kerätä, minkä kerkiämme. Tämä sota --
-se lopettaa kaikki. Me emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Minulla
-on lapset murheenani, niin että... Minä olin Hicksonilla ennen
-yhdeksää..."
-
-Pikku eukko oli kovin palavissaan, ja silmät säteilivät. Hänen
-vaaleat hiuksensa olivat epäjärjestyksessä, hattu hieman vinossa.
-Hän tuntui nauttivan näistä kiihoittavista asioista, joidenlaisia
-hän sitä ennen ei ollut kokenut. "Kaikki kulta on myöskin pantava
-säilöön", sanoi hän, äänessä mielihyvän hyrinä. "Faber sanoo, että
-meidän setelimme kenties eivät ole _sen_ arvoisia muutaman päivän
-kuluttua. Hän on kiirehtinyt Lontooseen hankkimaan kultaa klubeistaan
--- niin kauan kuin sitä saa. Minä sain pakottaa Hicksonia ottamaan
-vastaan seteliä. 'En koskaan', sanoin minä, 'en koskaan tule enää
-teille kauppoja tekemään, ellette ota...' Sittenkin hän katsoi minuun
-ikäänkuin olisi aikonut olla suostumatta.
-
-"Nälänhätä siitä tulee!" sanoi hän mr Britlingin puoleen kääntyen.
-"Minä olen koonnut, minkä suinkin olen voinut. Minunhan täytyy
-ajatella lapsiani."
-
-"Miksi siitä nälänhätä syntyisi?" kysyi mr Britling.
-
-"Kyllä, siitä _tulee_ se!" sanoi mrs Faber.
-
-"Mutta miksi?"
-
-"Kyllä Faber sen tietää", vastasi eukko. "Tietysti siitä tulee
-nälänhätä...
-
-"Ja uskoisitteko", jatkoi hän, puhuen jälleen mrs Britlingille, "että
-tuo Hickson seisoi tiskinsä takana -- minähän olen tehnyt siellä
-ostokseni _vuosikausia_ -- ja kieltäytyi kerrassaan antamasta minulle
-enempää kuin tusinan sardiinilaatikoita. _Kieltäytyi!_ Ilman muuta!
-
-"Minä menin sinne ennen yhdeksää, ja jo silloin oli Hicksonin puoti
-täpötäynnä -- _täpötäynnä_, ystäväiseni!"
-
-"Mitä te sitten saitte?" virkkoi mr Britling tehden kysyvän liikkeen
-kohti automobiilia.
-
-Hän oli saanut aika lailla. Kaksi liikkiötä, laatikon sokeria,
-riisiryynejä, munia ja hyvän määrän jauhoja.
-
-"Mitä on kaikissa noissa pikku kääröissä?" kysyi mr Britling.
-
-Mrs Faber näytti hiukan nolostuvan.
-
-"Cerebos-suolaa", sanoi hän. "Tuleehan sitä ostaneeksi ehkä vähän
-liikaakin. Mutta minä nyt ostin tuota ja otin mukaani; ajattelin,
-että myöhemmin ehkä on ryhdyttävä suolaamaan ruokavaroja."
-
-"Nuoko ovat pikkelsitölkkejä?" kysyi mr Britling.
-
-"Niin. Mutta katsokaahan, miten paljon jauhoja minulla on! Ne ne
-ensiksi loppuvat..."
-
-Eukkoa hieman ärsytti mr Britlingin liian yksityiskohtainen
-tutustuminen hänen saaliiseensa. "Mitä te tuolla kenkävoiteella?"
-tiedusteli viimeksimainittu. Eukko ei halunnut enää kuunnella. Hän
-tunsi mr Britlingin yrittävän tärvellä hänen aamupäivätunnelmaansa.
-Hän selitti, että nyt oli lähdettävä takaisin kotiin. "Älkää sitten
-sanoko, etten minä ole teitä varoittanut", virkkoi hän. "Minulla on
-tekemistä loputtomiin. Herneistäkin on huoli pidettävä! Minun pitää
-näyttää keittäjättärelle, kuinka herneet pannaan pulloihin. Tänä
-vuonna me onneksi saimme herneitä aivan tavattomasti. Minä tulin
-tänne vain ohimennen kertomaan, miten asiat ovat." Sitten hän heti
-lähti, ilmeisesti loukkaantuneena mrs Britlingin välinpitämättömyyden
-ja mr Britlingin epäilyjen vuoksi.
-
-Mr Britling katseli hänen menoaan ja närkästyi vähitellen yhä enemmän.
-
-"Vai niin", sanoi hän, "tuolla tavallako Englanti ottaa sodan
-vastaan! Ruokavaroista riidellen -- kohta alussa."
-
-"Hän kai on huolissaan lasten vuoksi", huomautti mrs Britling.
-
-"Entä saapasrasva!"
-
-"Mutta joka tapauksessa", sanoi mrs Britling, "jos toiset tekevät
-noin -- --"
-
-"Siitähän ne aiheutuvat, kaikki paniikit. Meidän asiamme on olla niin
-tekemättä... Eihän maa ole vielä sotaa julistanutkaan! Hei! Siellähän
-tuo tulee! Parempi myöhään kun ei milloinkaan."
-
-Sanomalehtiä ja kirjeitä tuovan postinkuljettajan pää, hänen
-ajaessaan polkupyörällä, Dower Housen kulmausta kohti, näytti lipuvan
-pitkin pensasaidan harjaa.
-
-
-3.
-
-Englanti ei ollut vielä sodassa, mutta kaikki merkit viittasivat
-sinnepäin. Näytti siltä kuin asia suuruutensa vuoksi olisi
-välttämättä tarvinnut valmisteluaikaa. Mr Britlingin mielessä ei
-ollut enää yhtään epäilystä, ei sittenkään, vaikka _Daily News'issa_
-valtavin kirjakkein painettu, hämäräperäinen kokosivun ilmoitus
-vannotti Isoa-Britanniaa olemaan avustamatta Venäjää, kauheata
-Venäjää, kaikkien hentomielisten yltiöpäiden peikkoa. Uutiset olivat
-laajakantoisia ja yllättäviä, mutta sangen epäluotettavia. Saksan
-joukkoja sanottiin olevan Belgiassa ja Hollannissa, ja Kielin
-kanavassa oli siepattu englantilainen alus. Oli julistettu moratorio,
-ja leipäpaniikkia koskevat tiedonannot osoittivat mrs Faberin
-edustavan laajaa vauhkojen ihmisten luokkaa.
-
-Mr Britling piti leipäpaniikkia surkuteltavana ilmiönä. Se ei
-soveltunut hänen johtoaiheeseensa, jona oli maailman vapaiden
-ihmisten nousu militarismin sietämätöntä iestä hävittämään. Se pilasi
-koko kuvan...
-
-Mrs ja mr Britling lukivat lehteä yhdessä seisten begonialavain
-luona, lähellä setripuita, ja ilman täytti hilpeällä hälinällään
-ruohonleikkuukone, jota veti pitkin hockeykenttää suojustallukoilla
-varustettu hepo.
-
-Kohta tuli Hughkin juosten huoneestaan kuulemaan mitä oli tapahtunut.
-"Tuntuu siltä kuin työnteko kävisi mahdottomaksi näiden suurten
-tapausten sattuessa", puolustelihe hän. Hän otti _Daily News'in_
-haltuunsa, isän ja äidin lukiessa _The Times'iä_. Pikkupoikien
-äänet kaikuivat puiden varjosta; he olivat tuoneet pihalle kaikki
-tinasotamiehensä ja rakensivat parhaillaan puutarhaan varustettuja
-asemia.
-
-"Raha-asiat ovat omituisella kannalla", sanoi mr Britling
-tarkkaavaisuuttaan terästäen... "Kaikenlaisia mullistuksia saattaa
-tapahtua. Yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa järjestelmässä,
-joka on kehittynyt miten kuten... Ilman mitään suunnitteluja...
-Maailmassa, joka on täynnä mrs Fabereita..."
-
-"Moratorio?" kysäisi Hugh _Daily News'insa_ takaa. "Velkasuhteissa ja
-niin edespäin? Realinjalle sinä panit minut, pappa. Etymologia on
-minulle liian kovaa purtavaa. Mars ja krematorio -- pitääkö polttaa
-laskunsa sen sijaan että ne maksaisi?"
-
-"Moratorio", mietiskeli mr Britling. "Moratorio. Mitä hullutuksia
-sinä jutteletkaan! Se on jotakin viivytyksen tapaista, tietysti.
-Ei sillä ole kuoleman kanssa mitään tekemistä. Se on vain
-tilapäinen maksuviivytys... Tietysti tässä syntyy suunnaton arvojen
-vaihtuminen..."
-
-
-4.
-
-"Tässä täytyy syntyä suunnaton arvojen vaihtuminen."
-
-Tuota tekstiä mr Britlingin mieli alkoi nopeasti kutoa laajemmaksi.
-Siitä kehittyi ihmeellinen mahdollisuuksien sato ennenkuin hän ehti
-takaisin työhuoneeseensa. Hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen,
-mutta ei ruvennut kohta jatkamaan työtänsä. Hän oli keksinyt omissa
-persoonallisissa asioissaan jotakin niin kumouksellista, että
-sodankin tulos sai sen tieltä hetkeksi väistyä.
-
-Mr Britlingin tajunnan takimaisella laidalla oli jotakin, jota ei
-siellä ollut aina ollut, jotakin lämmintä ja lohduttavaa, joka
-teki elämän ja hänen yleiset elämää koskevat mietteensä paljoa
-kepeämmiksi ja hauskemmiksi kuin mitä ne muuten olisivat olleet,
-nimittäin tietoisuus, että hän omisti hyvin järjestellyn sarjan
-pääomasijoituksia, taitavasti suunnitellun ja maantieteellisesti
-jaetun järjestelmän valtionobligatioja, kunnallisia sijoituksia
-ja rautatieosakkeita, jotka edustivat pikemmin yli kuin alle
-kahdenkymmenenviidentuhannen punnan omaisuutta, hänen ja mrs
-Britlingin yhdistettyjä varoja. Siinä oli hänen taloudellinen
-sisäelimistönsä. Se piti hänet ja teki elämän turvalliseksi ja
-miellyttäväksi. Kun kaikki oli hyvin, ei hän sen olemassaoloa
-huomannutkaan; hän tunsi vain yleistä hyvinvointia. Kun silloin
-tällöin sattui hiukan häiriötä jossakin sijoitusten osassa, hän tunsi
-vain lievää mielipahaa. Nyt hän havaitsi vakavia mullistuksia. Aivan
-kuin hän olisi huomannut sattumalta syöneensä sieniä eikä tiennyt
-ollenkaan, olivatko ne ehkä hyvinkin myrkyllistä lajia. Mutta vastaus
-voidaan kehittää liian pitkälle...
-
-Joka tapauksessa oli mr Britling kirjoituspöytänsä ääreen palatessaan
-siinä määrin rauhaton, ettei kyennyt jatkamaan esitystään "Ja nyt
-sodat loppuvat".
-
-"Tässä täytyy syntyä suunnaton arvojen vaihtuminen!"
-
-Hän ei ollut koskaan luottanut nykyaikaiseen raha-asiain
-järjestelmään niin varmasti kuin ihmiset yleensä. Hän huomasi
-olevansa tietämätön siitä, miten tuo moratorio vaikutti ja mitä
-pankin kiinnioloajan pitentäminen oikeastaan auttoi. Hän luuli sen
-merkitsevän yleistä maksujen keskeyttämistä ja puhtaan rahan saannin
-lakkaamista. Hickson, sekatavarakauppias, katseli mrs Faberin
-kertoman mukaan nyt jo karsaasti seteleitä.
-
-Vaikka pankki jälleen avattaisiinkin, tiesi mr Britling, ettei hänen
-juoksevalla tilillään ollut sanottavia summia, korkeintaan kaksi
-tai kolmekymmentä puntaa. Hän oli odotellut englantilaisten ja
-amerikkalaisten kustantajiensa shekkejä sekä _Times'in_ tavanmukaista
-lähetystä. Jos nuo maksut nyt keskeytyisivät!
-
-Kaikki nuo voivat, mikäli hän ymmärsi, keskeyttää maksunsa tämän
-moratorion ollessa voimassa! Sitä hän ei tullut aluksi ajatelleeksi.
-Mutta tietysti he hyvinkin saattoivat kieltäytyä maksamasta
-määräpäivänä.
-
-Jos vielä otaksui _The Times'in_ huomaavan hänen omalaatuisen
-mietteliäisyytensä tarpeettomaksi näinä levottomina aikoina!
-
-Jos sitten pankki todellakin pidätti hänen rahansa ja arvopapereita
-ei käynyt myyminen?
-
-Mr Britling tunsi olevansa osteri, jota kehoitetaan poistumaan
-kuorestaan...
-
-Hän nojautui taaksepäin ja mietiskeli näitä asioita. Hän teki heikon
-yrityksen kuvitella maailmaa, josta luotto on kadonnut ja jossa rahan
-arvo on kysymyksenalainen. Hän otaksui, että tottumuksen voima saisi
-suuren joukon ihmisiä ostamaan ja myymään edelleenkin samaan tai
-suunnilleen samaan hintaan kuin ennen.
-
-Hänen tajuntansa ja omatuntonsa tekivät urhean yrityksen sotien
-loppumista käsittelevän lentokirjasen jatkamiseksi, mutta ei kulunut
-viittä minuuttia, kun hänen ajatuksiansa jälleen askarruttivat
-leipäpaniikki ja vararikot...
-
-
-5.
-
-Mr Britlingin kirjoituspöydän ääressä vallitseva mielenkiintojen
-ristiriita kävi sietämättömäksi. Hänestä tuntui, että
-henkilökohtainen pulma oli ensinnä selvitettävä. Hän lähti nurmikolle
-tupakoimaan.
-
-Hänen ensimäisen ajatuksensa, jonka mukaan kansakunnat yhtyisivät
-tekemään maailmanrauhan ja kukistamaan sotaisan Saksan,
-oli himmentänyt tämä toinen, siihen kerrassaan sopimaton,
-epäjärjestyksessä ja hajaantumistilassa olevan maailman mielikuva.
-Lukemattomia mrs Fabereita joukoittain kasaamassa varastoja,
-hillittömiä joukkoja hyökkäämässä kauppapuoteihin, moratorio,
-pankit kiinni ja odottavia jonoja. Oliko mahdollista, että koko
-järjestelmä luhistui kun luottamus siihen horjahti yhdeltä
-kohdalta? Huomaamatta mitään epäjohdonmukaisuutta hän oli siirtynyt
-maanpiirin rauhoittamista koskevista yleisistä aatoksistaan näihin
-yksityisluontoisempiin mahdollisuuksiin. Hän kuuli kahinaa takaansa,
-kääntyi ja oli vastapäätä vaimoansa.
-
-"Luuletko", kysyi mrs Britling, "että elintarvepulaa tarvitsee
-peljätä?"
-
-"Jos kaiken maailman mrs Faberit käyvät ja kähmivät -- --"
-
-"Silloin täytyy jokaisen pitää puoliansa. Minulla ei ole kotona
-suuriakaan varastoja."
-
-"Hm", virkkoi mr Britling miettien... "Mielestäni ei ole syytä ostaa
-varastoja nyt."
-
-"Entä jos jäämme ilman."
-
-"Sodassa on vaaroja", sanoi mr Britling.
-
-Hän mietti. "Ne, jotka ottavat paniikkiin osaa, aiheuttavat
-paniikkia. Maailmassa on sittenkin yhtä paljon elintarpeita kuin
-viime kuussa. Ja ellei sitä polteta, niin se katoaa vain syömällä. Ja
-sato on hyvä. Mitä auttaa koota varastoja kukkuraisen pöydän ääreen?"
-
-"Mutta ihmiset kokoavat! Kurjaa olisi, jos me -- lapsinemme
-päivinemme -- jäisimme puille paljaille."
-
-"Emme me jää. Ja miten hyvänsä, älä ala kasata, vaikka saisimme
-kovaakin kokea."
-
-"No niin. Mitta ei sinun ole mielesi hyvä, jos jonakin kauniina
-päivänä et saa sokeria teehesi."
-
-Mr Britling jätti tämän henkilökohtaisen sovellutuksen
-huomioonottamatta.
-
-Paljon vakavampi kuin ruokavarojen puute on rahapaniikin mahdollisuus.
-
-He kulkivat nurmikkoa edestakaisin ja mr Britling jutteli. Hän
-sanoi, että erittäin harvat ihmiset vielä nytkään älysivät nykyistä
-yhteiskuntaa kannattavan luottojärjestelmän löyhyyttä. Luottamus oli
-kasautunut suunnattomiin, varsinkin sen laiskan välinpitämättömyyden
-vuoksi, jota osoittivat -- kaikki. Se oli tervettä niin kauan
-kuin ihmiskunta yleensä uskoi siihen; mutta annahan uskon
-riittävässä määrin rappeutua, niin seurauksena saattaa olla
-millainen luhistuminen hyvänsä. Se voi kerrassaan hävitä -- kuten
-luottojärjestelmä hävisi Italiasta goottien sinne tunkeutuessa -- ja
-jättää meille vain käteenotettavat esineet, todellisen omaisuuden
-ja muun sellaisen. Muistiko hän Gissingin uusinta romaania? --
-"Veronilda" sen nimi oli. Siinä kuvailtiin maailma, jossa ei
-ollut muuta omaisuutta kuin minkä voi mukanaan kuljettaa. Rooman
-valtakunnassa tuo asiaintila kehittyi hitaasti, sukupolvien kuluessa,
-mutta me elämme nyt nopeammin muuttuvassa maailmassa -- maailmassa,
-jossa järjestys on hatarampi. Kukaan ei tunne luoton voimaa eikä
-sen heikkoutta; kukaan ei tiedä, luhistuuko se jo tämänkertaisesta
-iskusta... Jos niin käy, niin koko se pieni elämä, jota olemme näihin
-asti eläneet, häviää pois...
-
-Hän huomasi mrs Britlingin tavantakaa silmäilevän auringon
-valaisemaa taloansa -- siinä oli uudet ulkokaihtimet, ja hän oli
-onnistunut värin valinnassa -- ja kuuntelevan epäilevin ilmein hänen
-tutkistelujansa.
-
-"Muutamia päiviä sitten", sanoi mr Britling yrittäen tehdä asiaa
-havainnollisemmaksi, "olimme me yhteensä viidenkolmattatuhannen
-punnan arvoiset. Nyt emme tiedä, mitä meillä on, olemmeko menettäneet
-tuhannen vai kymmenentuhatta..."
-
-Hän tarkasti kukkaronsa ja havaitsi omistavansa kuusi puntaa.
-"Paljonko sinulla on?"
-
-Hänellä oli sisällä kassassaan suunnilleen kahdeksantoista puntaa.
-
-"Meidän on ehkä tultava sillä toimeen epämääräinen aika eteenpäin."
-
-"Mutta pankkihan avataan piakkoin", sanoi mrs Britling. "Ja ihmiset
-näillä seuduin myöntävät meille kyllä luottoa."
-
-"Entä jos he eivät myönnä?"
-
-Otaksuma ei tehnyt häntä levottomaksi. "Meidän arvopaperimme kohoavat
-jälleen. Ainahan ne kohoavat jälleen."
-
-"Kaikki voi tulla entiselleen", myönsi mr Britling. "Mutta voi käydä
-niinkin, ettei mikään tule entiselleen. Koko tämä elämämme, joka on
-tuntunut niin selvältä ja varmalta -- on epävarmaa. Minä uskoin, että
-olemme kiintyneet ja juurtuneet tänne -- koko elämänajaksi. Entä jos
-asiain kehitys nyt viskaa meidät täältä pois? Siinä on mahdollisuus,
-joka ehkä muuttuu meille todellisuudeksi. Tänä aamuna minusta tuntuu
-kuin olisi elämäämme avautunut kaksi suunnatonta porttia, kuin kaksi
-porttia, jotka johtavat areenalle tai pimeyteen ja joista saattaa
-syöksyä sisään mitä hyvänsä. Kuolemakin. Otaksukaamme, että äkkiä
-näemme ilmassa jonkin suuren zeppeliinin tai kuulemme tykin jyskettä
-rannikolta käsin. Tai saapuu polkupyörällä lähetti, joka käskee meitä
-jättämään kaikki ja muuttamaan sisämaahan..."
-
-"En ymmärrä, mitä syytä on tuollaisia asioita ennustella."
-
-"Mutta eihän ole syytä jättää niitä mahdollisuuksia tarkastelematta...
-
-"Omituista on", sanoi mr Britling jatkaen asian tutkistelua, "että
-kun katselee asioita, kuten nyt katselee, sangen todennäköisinä,
-niin ne eivät esiinny läheskään yhtä kauhistavina ja tuhoisina kuin
-ne olisivat näyttäneet -- viime viikolla. Uskonpa, että sijoittaisin
-teidät kaikki Gladysiin ja lähtisin ajamaan länttä kohti jonkinlaista
-hilpeyttä tuntien..."
-
-Mrs Britling katsoi miestään ikäänkuin aikoen sanoa jotakin, mutta ei
-sanonutkaan mitään. Hän epäili viimeksimainitun vierovan kotiansa ja
-teeskentelevän huolenpitoa pelkästi kohteliaisuudesta...
-
-"Ehkäpä ihmiskunta pyrkii liiaksi rauhaantumaan. Ehkäpä näitä
-levottomuuksia sattuu sen vuoksi, että pelastuisimme ummehtuneesta
-mukavuudestamme. Kuuluu jälleen tuntemattomien kokemusten, vaarojen
-ja vastuksien salaperäisesti houkutteleva kutsu. Tekee mieli
-lähteä. Mutta ellei tule sysäystä, jäämme paikoillemme. On kuin
-taika sitomassa omaan pesään ja vanhoihin tuttuihin polkuihin.
-Nyt minä pelkään, mutta tunnen samalla taian taittuneen. Lumottu
-linna puhkee yht'äkkiä täyteen ovia, joista pääsen ulos. Voit
-nimittää niitä hävitykseksi, vararikoksi, hyökkäykseksi, paoksi --
-ne ovat vain ovia, jotka johtavat pois tottumuksesta ja tylsästä
-kaavamaisuudesta... Minä en ole kelvannut pitkiin aikoihin muuhun
-kuin joutavaan, hajanaiseen haparoimiseen."
-
-"Minä luulin sinun täällä viihtyvän. Sinä olet tehnyt aika paljon
-työtä."
-
-"Kirjoittaminen on muistiin merkitsemistä eikä elämää. Mutta nyt minä
-tunnen yht'äkkiä, että elämämme saa pontta ja sisältöä. Tuntuu siltä
-kuin elämän koko laatu muuttuisi. Sellaisia aikoja on. On aikoja,
-jolloin ajanhenki kerrassaan muuttuu. Vanhoina aikoina tämä tajuttiin
-paremmin kuin nykyään. Silloin erotettiin toisistaan arki- ja
-pyhäpäivät, juhlat, paastot ja hartauspäivät. Samoin on nyt käynyt.
-Arkisäännöt on heitettävä syrjään. Ennen -- vielä kolme päivää sitten
--- oli kilpailu oikeutettu, oli oikein ja kohtuullista koettaa hankkia
-parhaita elintarpeita ja etsiä omaa etuansa. Mutta se ei ole oikein
-nyt. Sota luo sunnuntain, ja me suljemme puodit. Pankit ovat kiinni
-ja ihmisistä tuntuu kuin sunnuntai yhä jatkuisi..."
-
-Hänen oma tiensä oli selvä.
-
-"Asteikko on vaihtunut. Nyt ei merkitse yhtään mitään, vaikka
-kärsimmekin taloudellisen häviön. Ei merkitse mitään, vaikka meidän
-täytyykin elää perunoilla ja tehdä velkaa saadaksemme vuokran
-maksetuksi. Nämä ovat nyt pienimpiä sivuseikkoja. Viikko sitten
-ne olisivat olleet mitä tärkeimpiä. Tässä me olemme, historian
-suurimpain mullistusten ja historian suurimpain mahdollisuuksien
-välittömässä läheisyydessä. Meidän on mentävä mullistusten läpi
-päästäksemme käsiksi mahdollisuuksiin. Maailmassa ei ole nyt muuta
-tehtävää kuin koettaa kääntää parhaaksi tämä elämän kaikkein
-vakiintuneitten sisältöjen pelottava luhistuminen."
-
-Hän oli löytänyt etsimänsä. Hän jätti vaimonsa nurmikolle ja kiiruhti
-takaisin kirjoituspöytänsä ääreen...
-
-
-6.
-
-Kun mr Britling aamupuhteen uutterasti askarreltuaan korkeitten
-ihanteittensa parissa tuli huoneestaan välipalaa syömään, tapasi hän
-mr Lawrence Carminen, joka oli saapunut vierailemaan. Mr Carmine
-seisoi hallissa hajasäärin lukemassa _The Times'iä_ neljänteen
-kertaan. "Minä en voi tehdä mitään", sanoi hän kääntyen. "En voi
-keskittyä. Luultavasti me joudumme sotaan. Minä olin niin tottunut
-ajattelemaan sotaa Saksaa vastaan, etten uskonut siitä milloinkaan
-tulevan totta. Herra jumala, millainen surkea juttu siitä
-syntyykään... Ja Maxse ja kaikki nuo voitonriemuiset pelottelijat,
-jotka huutavat: 'Enkö minä sitä sanonut!' Hitto vieköön saksalaiset!"
-
-Hän näytti alakuloiselta ja masentuneelta. Hän seurasi mr Britlingiä
-ruokasaliin päin kädet syvällä taskuissa.
-
-"Siitä syntyy pelottava juttu", sanoi hän tervehdittyään mrs
-Britlingiä, Hughia, täti Wilshireä ja Teddyä ja istuuduttuaan mr
-Britlingin vieraanvaraiseen pöytään. "Se panee kaikki ylösalaisin. Me
-emme vielä aavistakaan, kuinka paljon pahaa se tulee aiheuttamaan."
-
-Mr Britling oli täynnä itsepintaista ja ennakkoluulotonta
-optimismiansa, jota hän oli äsken mielessään hautonut. "Minä en
-sure, että olen elänyt tähän sotaan asti", sanoi hän. "Se voi
-olla tavallansa kamala onnettomuus, mutta toisaalta se on valtava
-edistysaskel ihmiskunnan elämässä. Siihen loppuu nelikymmenvuotinen
-ilkeä epätietoisuuden aika. Se on käänne ja ratkaisu."
-
-"Mielelläni minäkin katselisin asiaa tuolta kannalta", sanoi mr
-Carmine.
-
-"Se on kuin suojasää -- kaikki on ollut jäätyneenä sekasortona
-juutalaissaksalaisesta Berliinin sopimuksesta asti. Ja vuodesta 1871."
-
-"Miksi ei aina Schlesvig-Holsteinin ajoilta?" kysyi mr Carmine.
-
-"Niin, miksipä ei? Tai Wienin sopimuksesta?"
-
-"Tai -- -- Voihan mennä taaksepäin --"
-
-"Rooman keisariaikaan asti", lisäsi Hugh.
-
-"Kaikkein ensimäiseen valloitukseen", virkkoi Teddy...
-
-"Minä en voinut tehdä työtä aamusella", sanoi Hugh. "Olen tutkinut
-tietosanakirjasta Balkanin rotuja ja uskontoja... Sekalaista
-seurakuntaa."
-
-"Niin, mikäli niitä käsitellään vain yksitellen", sanoi mr Britling.
-"Mutta tässäpä juuri ilmenevät sodan suunnattomat mahdollisuudet. Nyt
-kaikki ikäänkuin liukenee. Maailmankartta saadaan piirtää uudelleen.
-Viikko sitten me kaikki riitelimme kiivaasti asioista, jotka ovat
-liian mitättömiä mielenliikutuksen aiheita. Nyt olemme yht'äkkiä
-siirtymässä uuteen aikakauteen. Tämä on uutta aikakautta. Maailma
-on taipuisana ihmisten käsissä he voivat tehdä siitä mitä tahtovat.
-Toinen kausi on loppumassa, toinen alkamassa. Tämä on paljo suurempaa
-kuin Ranskan vallankumous tai uskon puhdistus... Ja me elämme
-siinä..."
-
-Seurasi vaikuttava vaitiolo.
-
-"Miten käynee Albanin?" virkkoi Hugh, mutta hänen huomautuksensa jäi
-kokonaan huomioon ottamatta.
-
-"Sota tekee ihmiset katkeriksi ja ahdasmielisiksi", sanoi mr Carmine.
-
-"Sota ahdasmielisesti käsitettynä", sanoi mr Britling. "Mutta tämä
-sota ilmaiseekin närkästystä ja ylevämielisyyttä."
-
-He mietiskelivät, ryhtyisivätkö Yhdysvallat kenties välittämään. Mr
-Britlingin mielestä hyökkäys Belgiaan vaati jokaisen sivistyneen
-vallan asiaan puuttumista ja hän arveli Amerikan parhaiden vaistojen
-olevan väliintulon puolella. "Mitä enemmän meitä on", hän sanoi,
-"sitä nopeammin asiasta selviydytään".
-
-"Olisi omituista, jos viimeiseksi välittäjämaaksi jäisi Kiina", sanoi
-mr Carmine. "Maailman ainoa kansa, joka todella uskoo rauhaan...
-Mielelläni katselisin asioita yhtä luottavasta kuin te, Britling."
-
-Hetken aikaa he kuvailivat mielessään jonkinlaista Saksan ja
-militarismin suurta tuomitsemista, jossa idän viisaus istuisi
-tuomaripöydän takana. Militarismi oli haudattava kuten itsemurhan
-tekijä neljän tien risteykseen ja paalu lyötävä läpi sen ruumiin,
-ettei se pääsisi sopimattomalla hetkellä heräjämään.
-
-
-7.
-
-Mr Britling eli sellaista sielullista vaihetta, jossa mielikuvat
-liikkuvat vapain valloin. Tämä oli ensimäisiä vaikutuksia, mitä sota
-sai aikaan monissa sivistyneissä mielissä. Se mikä oli näyttänyt iäti
-säilyvältä alkoi nyt ilmeisesti horjahdella, se mikä oli näyttänyt
-kiveltä, alkoi elää. Kaikki rajat, kaikki hallitukset näkyivät
-nyt todellisessa muodossaan, tilapäisinä laitteina. Hän puhui
-vuosittain kokoontuvasta Maailmankongressistaan, kunnes se lakkasi
-tuntumasta haaveelta ja muuttui älylliseksi ennakoimiseksi; hän
-puhui koko maailmaa hallitsevan ylimmän tuomioistuimen "ilmeisestä
-välttämättömyydestä". Hän ajatteli sen paikaksi Haagia, mutta
-mr Carmine piti Delhiä, Samarkandia, Aleksandriaa tai Nankinia
-sopivampana. "Vapautukaamme joka tapauksessa Euroopan harhasta",
-sanoi mr Carmine...
-
-Mr Britlingin aamusella istuessa kirjoituspöytänsä ääressä
-tarkastelemassa avautuvia, hämmästyttäviä mahdollisuuksien näköaloja
-oli sodan tuhoisa tapahtuma alkanut näkyä yhä edullisemmassa valossa.
-"Luultavaa on, että maailma voi ainoastaan tällaisten kriisien avulla
-muovautua uusiin muotoihin", arveli hän. Ja iltapäivällä hän oli
-ylipäänsä taipuvainen toivomaan, ettei suuri sotilaallinen koneisto
-murskautuisi liian helposti. "Kansojen pitäisi oppia tuntemaan, että
-he tarvitsevat toisiansa", sanoi hän. "Liian lyhytaikainen sotaretki
-voisi aiheuttaa riitaa saaliinjaosta. Englantilaisen on opittava
-huomaamaan, että hän on irlantilaisesta riippuvainen, venäläiselle
-on tehtävä selväksi kasvatuksen arvo ja puolalaisen ystävyys...
-Euroopan on nyt luotettava Aasiaan ja tunnustettava intialaiset ja
-kiinalaisetkin valkoisiksi!... Mutta näiden asiain oppimiseen menee
-aikaa ja ponnistuksia, jos mieli ne kunnollisesti oppia..."
-
-He keskustelivat sodan mahdollisesta kestämisestä.
-
-Mr Carmine arveli taistelun käyvän pitkälliseksi. Mr Britling uskoi
-venäläisten ehtivän Berliiniin ensi toukokuun tienoissa. Hän pelkäsi
-niiden saattavan tulla sinne jo ennen vuoden loppua. Hän luuli
-saksalaisten kuluttavan voimansa Belgian ja Ranskan rintamilla, joten
-he eivät pääsisi ollenkaan suuntaamaan iskujansa Venäjää vastaan.
-Hän oli varma siitä, että saksalaiset olivat arvioineet Ranskan ja
-Englannin tarmon liian vähäiseksi. "Sill'aikaa", sanoi hän, "etenevät
-venäläiset hitaasti, varmasti, vastustamattomasti..."
-
-
-8.
-
-Suurten ennakkohaaveiden päivä kallistui iltaansa. Se oli --
-noiduttu päivä. Se oli kuin enne: sen jäljessä tuli katkeumaton
-sarja päiviä, jotka oli tuomittu samoja kahleita kantamaan. Tuntui
-siltä, että suunnattomia tapauksia sattui juuri nyt kuulo- ja
-näköpiirin tuollapuolen -- Essexin rauhallisen näkymön takana. Sille
-ei mitään voinut. Se teki kaikki muut harrastukset hetkellisiksi.
-Badminton-eriä aloitettiin, mutta ne keskeytyivät äkkiä iltalehtien
-saapuessa; mistä ikänä aljettiinkin jutella, aina johduttiin sotaan
-jo kolmannessa tai neljännessä puheenvuorossa...
-
-Aterian jälkeen mr Britling ja mr Carmine jatkoivat keskusteluansa.
-Muuta ei voinutkaan tehdä. He toistelivat entisiä lausumiaan. He
-syventyivät asioihin yksityiskohtaisemmin. He istuivat ääneti jonkun
-aikaa ja esittivät sitten äkkiä uuden ajatuksen...
-
-Heillä oli ollut tapana pelata skatia hra Heinrichin kanssa, joka oli
-sangen selvästi ja perusteellisesti heille pelin opettanut. Nyt hra
-Heinrich oli poissa -- ja miten olikaan, saksalaiset pelit olivat
-jo joutuneet pois muodista. Molemmat ajattelijat myönsivät jo ennen
-pitäneensä skatia monimutkaisena, mutta ei älykkyyttä kysyvänä, ja
-olivat yhtä mieltä siitäkin, että pelin varsinaisena huvina oli
-ollut hra Heinrichin punoittava totisuus, hänen kykenemättömyytensä
-käsittämään sitä täydellistä ja vaiteliasta kykyä, jolla he peliä
-hallitsivat, sekä hänen alituinen huono onnensa, kun hän aikoi
-suorittaa mieleensä välkähtäneitä oivia temppuja.
-
-Voittavan vastaiskun sattuessa hän ei salannut hämmästystään.
-Varmistaakseen ensi vaikutelmaansa hän työntyi likemmäksi sovitellen
-silmälasejansa. Hän teki sen luonteenomaiseen tapaan, sormi jäykkänä
-tanakan nenän kummallakin puolen.
-
-"Tuon kortin lyöminen oli teille varsin edullista", sanoi hän,
-kiireisen aivotoiminnon punertaessa yhä ankarammin hänen kasvoillaan.
-"Muuten -- niin" -- hän silmäsi omia korttejansa --. "teidän olisikin
-käynyt aivan hullusti. Vaara oli minun puolellani aivan mitätön...
-Nyt minun täytyy --"
-
-Hän tutki korttejansa.
-
-"So!" sanoi hän ja iski pöytään jonkin kortin...
-
-No niin, hän oli mennyt skateineen. Satojatuhansia englantilaisia ja
-saksalaisia koteja yhdistävät tuontapaiset siteet katkesivat sinä
-päivänä.
-
-
-9.
-
-Sodan välitön läheisyys herätti täti Wilshiressä erikoista
-innostusta. Hän kehitteli aivan omintakeisen katsantokannan.
-
-Mr Britlingillä oli tapana, tapana, jonka hän oli itselleen
-hankkinut monien kiusallisten kokemusten jälkeen, olla välittämättä
-täti Wilshirestä. Oikeastaan hän ei ollutkaan mr Britlingin täti;
-olihan eräs noita etäisiä serkkuja, joiden havaitsemme punoutuneen
-elämäämme, kun olemme ehtineet vastuunalaiseen ikäkauteen. Hän
-oli kuulunut isänkotiin mr Britlingin vielä ollessa poikanen.
-Siihen aikaan häntä oli mainittu nimellä "Jane" tai "Jane serkku"
-tai "serkku Wilshire". Mr Britlingin ystävällinen päähänpisto oli
-ylentänyt hänet tädilliseen arvoon.
-
-Hän sai pienen perintönsä riittämään vierailemalla sukulaisissaan.
-Mr Britlingin varhaisimmissa muisteloissa hän näkyi hoikkana,
-kolmenkymmenen ikäisenä naisena, jonka nenästä pikkupoikain ei
-sallittu antaa lausuntoja. Hän antoi kuitenkin itse siitä erinäisiä
-lausuntoja kiinnittäen nuoren Britlingin huomiota sen ja suuren
-Wellingtonin herttuan nenän sukulaispiirteihin. "Minulle on
-kerrottu", sanoi serkku Wilshire tarkkaavaiselle nuorukaiselle,
-"että herttua oli isoäidinäitisi hyvä tuttava. Ainakin he elivät
-yhteen aikaan, ja siitä pitäen on tämä nenä ollut suvussa. Herttualla
-puolestaan oli vähiten halua asian salaamiseen, mutta toinen aika,
-toiset tavat. 'Jos ilmaisen', sanoi hän, 'niin joudun perikatoon'."
-
-Hänellä oli kyky ärsyttää mr Britlingin isää, ja sama kyky tuli
-käytäntöön, joskin lievemmässä muodossa, hänen seurustellessaan
-pojan kanssa. Mutta mr Britling vanhempi ei milloinkaan oppinut
-olemaan hänestä välittämättä. Hänen menetelmänsä oli -- jos
-persoonallisuuden luonnollista ilmausta käy menetelmäksi nimittäminen
--- järkkymättömän, korkeamman tiedon omistaminen, vankka ja huonosti
-salattu usko, että kaikki hänen kuultensa esitetyt väitteet olivat
-vääriä, useimmat kerrassaan järjettömiä, ja tähän liittyvä tyyni,
-varma, hillitty käytöstapa. Se oli kenties myötäsyntyistä; tätä
-arvelua puoltaa tiedonanto, jonka mukaan hän jo kymmenvuotiaana
-oli erittäin kiusallinen lapsi. Myötäsyntyinen saattoi olla hänen
-ilmeensä, josta näkyi, että hän piti tohtoria poropeukalona ja uskoi
-itse kykenevänsä paljoa paremmin hänen tehtäviinsä. Mr Britling
-oli tullut hänet tuntemaan vasta kypsällä iällä. Poikasena hän
-oli nauttinut hänen luottamustaan -- mikäli oli kysymys muista
-ihmisistä ja yleisestä hänen antamiensa neuvojen laiminlyömisestä.
-Varttuessaan hän oppi oikeastaan pitämään tädistä -- ihmiset
-yleensäkin oikeastaan pitivät hänestä -- ja antamaan jonkinlaista
-arvoa hänen saavuttamattomalle hyväksymiselleen. Toisinaan täti oli
-hyväntahtoinen, varsin usein aivan typerä...
-
-Pieniä, hyvin pikkuisia lapsia hän käsitteli erinomaisen
-ymmärtäväisesti ja hauskasti...
-
-Niin hän kierteli muutamissa kodeissa, joihin hän joka tapauksessa
-oli aina tervetullut, jokaisen oleskelun ensimäisinä päivinä hän
-oli ihmeen hienotunteinen ja piti kieltänsä kurissa. Mutta sitten
-saivat vastustushimon ja arvokkuuden pahathenget hänet valtoihinsa.
-Hän alkoi korjailla lausuntoja, tyynesti, mutta varmasti, alkoi olla
-tyytymätön kokemansa kohtelun sävyyn ja sukulaisten käytöstapaan.
-Ei ollut ensinkään tavatonta, että hänen luonakäyntinsä päättyivät
-molemminpuoliseen sanattomaan raivoon. Merkillistä oli, ettei tämä
-sanaton raivo koskaan ollut kestävää. Vaikka hän voikin ihmisiä
-ärsyttää, ei hän heitä milloinkaan syvästi loukannut. Kun oli
-kulunut aikoja, joiden kuluessa hänestä ei puhuttu mitään, aljettiin
-ihmetellä, miten oli laita Jane serkun... Alkoi varova kirjeenvaihto,
-joka vähitellen johti uuteen kutsuun.
-
-Mr Britlingin kodissa hän oleskeli kauemmin kuin missään muualla.
-Tarina kertoi, että hän oli "antanut ensi herätteet" mr Britlingille
-ja "pitänyt hänen puoltaan" isää vastaan. Hän oli varmaan vastustanut
-useitakin niistä epäsuotuisista arvostelmista, joita isät tapaavat
-langettaa. Mutta hän vastusti ylipäänsä kaikkea. Ja mr Britlingiä
-ei miellyttänyt ajatella häntä harhailemassa täysihoitoloissa ja
-vesiparannuslaitoksissa, joissa hänellä oli vain mitä satunnaisimpia
-tilaisuuksia vastustushalunsa ilmaisemiseen.
-
-Sitäpaitsi mr Britling mielellään näki hänen silmäilevän aamulehteä.
-Täti Wilshire teki sen sillä tavalla kuin hän olisi pitänyt koko
-maanpiiriä suurena hourulana, johon ei auta hyviä neuvojansa tuhlata.
-Ja ikäänkuin hän olisi erinomaiseksi huvikseen huomannut, kuinka
-sanomalehtimiehet yrittivät häneltä salata asioiden oikeata laitaa.
-
-Nyt häntä sekä kiukutti että huvitti kaikkien käyttäytyminen sodan
-aiheuttamassa ahdingossa.
-
-Hän uskoi erinäisiä valtiosalaisuuksia vanhemmalle
-Britlingin pikkupojalle -- etenkin silloin, kun isäukko oli
-korvankantamattomissa.
-
-"Kaikki tuo puhe sodasta, jota täällä kuulemme", sanoi hän, "ei
-todellisuudessa merkitse yhtään mitään. Koko asia koskee tärveltyä
-mattoa eikä mitään muuta -- vähäjärkistä miestä ja tärveltyä mattoa.
-Jos ihmiset olisivat vähimmässäkään määrin käytelleet tervettä
-järkeänsä, niin tämä sota ei olisi koskaan syttynyt. Asia tiedettiin
-aivan hyvin. Hän oli heikko lapsi, vaikea hoitaa ja parkui tavantakaa
-täyttä kurkkua. Siispä häntä ei milloinkaan vastustettu, vaan
-annettiin hänen tehdä mitä tahtoi. Kenelläkään muulla kuin hänen
-isoäidillään ei ollut häneen nähden pienintäkään vaikutusvaltaa.
-Isoäiti hänet esti tärvelemästä mattoa niin perinpohjin kuin hän
-olisi halunnut. Juttu on aivan yleisesti tunnettu. Se tapahtui
-Windsorissa -- kun hän oli kahdeksanvuotinen. Siitä lähtien hänellä
-oli yksi ainoa ajatus: sota Englantia vastaan...
-
-"Kaikki näyttävät ällistyneiltä", sanoi hän äkkiä teepöydässä
-mr Carminelle. "Minä puolestani en ole ollenkaan ällistynyt.
-Ihmettelen vain, ettei se syttynyt ennemmin. Jos joku olisi minulta
-tiedustellut, niin minä olisin voinut sen sanoa jo kolme vuotta, jo
-viisi vuotta sitten."
-
-Päivä oli täynnä hurjia huhuja. Saksan sanottiin julistaneen sodan
-Italialle ja hyökänneen Hollantiin samoinkuin Belgiaankin.
-
-"He tulevat julistamaan sodan ensi kuun seuduissa", sanoi täti
-Wilshire.
-
-"Ja lähettävät joukon zeppeliinejä", sanoi pienin poika. "Hra
-Heinrich kertoi meille, että ne voivat lentää tuhansia peninkulmia."
-
-"Hän tulee julistamaan sotia, kunnes ei enää ole ketään, jota vastaan
-voisi sodan julistaa. Niin hän on aina tehnyt. Kun hän kerran on
-päässyt vauhtiin, ei hän voi pidättyä. Usein hänet täytyi viedä pois
-päivällispöydästä, ettei tapahtuisi onnettomuutta. _Nyt_, nyt on
-uhkavaatimusten vuoro."
-
-Häntä ihastutti kovin eräs _Daily Express'in_ otsake, joka ulottui
-lehden reunasta toiseen: "Euroopan hullu koira." Mikään muu ei hänen
-sanojensa mukaan ollut siinä määrin vastannut hänen sotaa koskevia
-tunteitansa.
-
-"Huomatkaa mitä sanon", virkkoi täti Wilshire tehokkaimmalla
-tavallaan. "Hän on mieletön. Se vielä todistetaan. Hän päättää
-päivänsä sairaalassa -- mielipuolena. Minulla on ollut vaikutelma
-siitä jo vuosikausia ja olen siitä yksityisesti puhunutkin... Kun
-tiesin mitä tiesin... Sellaisille ystäville, joiden puolelta minun ei
-tarvinnut peljätä väärinkäsitystä... Nyt minä vihdoinkin saan puhua
-suuni puhtaaksi."
-
-"Viikset ylöspäin väännettyinä!" huudahti täti Wilshire kasailevan
-vaitiolon jälkeen... "Hänen vasen kyynärnivel kuuluu olevan ihan
-käyttökelvoton; se on jäykkä kuin lankanuken -- ja hänen tekee
-mieli valloittaa Eurooppa... Kun hänen isoäitinsä eli, oli edes
-joku pitämässä häntä kurissa. Isoäitiänsä hän pelkäsi. Häntä hän
-vihasi, mutta ei uskaltanut olla tottelematon. Sedälläkin oli hiukan
-vaikutusvaltaa. Nyt ei häntä pidätä mikään.
-
-"Kaksipäinen hullu koira", sanoi täti Wilshire. "Hän ja hänen
-kotkansa!... Sellaisen miehen ei olisi milloinkaan pitänyt sallia
-aloittaa sotaa... Ei pientäkään sotaa...Jos hän olisi joutunut kurin
-alaiseksi silloin, kun minä siitä huomautin, niin mitään tällaista ei
-olisi tapahtunut. Mutta minä en tietenkään merkitse mitään... Sitä ei
-pidetty kuuntelemisen arvoisena."
-
-
-10.
-
-Eräs huomattava puoli brittiläisten suhtautumisessa sotaan oli
-heidän taipumuksensa käsittelemään sitä kamalana pilana. Tämän
-taipumuksen voi havaita suuressa osassa senaikaista englantilaista
-kirjallisuutta. Loukkauksista, julmuuksista, vääryyksistä, laajasta
-hävityksestä ja taistelun tuomista vielä laajemmista vaaroista
-huolimatta tuo taipumus säilyi. Englantilainen kieltäytyi kerrassaan
-näkemästä mitään suurenmoista tai kauhistuttavaa saksalaisten
-hyökkäyksessä ja käsittelemästä Saksan keisaria ja kruununprinssiä
-muuna kuin pilakuvina. Kaikkialla vallitsi se käsitys, että
-vihollinen oli pingoitetun voimallinen, typerä olento, ponnistuksista
-punainen, silmät päästä pyörähtämässä ja käytös teeskennellyn
-kammottava. Se seikka, että hän voi olla kamalasti kuolettava, ei
-vähimmässäkään määrässä himmentänyt sitä tosiasiaa, että hän oli
-ennen kaikkea naurettava. Ja jos pila sodan jatkuessa muuttuikin
-katkerammaksi, niin pilana se sittenkin pysyi. Saksalainen saattoi
-tehdä maailmasta erämaan, mutta se ei voinut muuttaa englantilaisten
-käsitystä, että hän oli tekemässä itsensä naurettavaksi.
-
-Mainittu taipumus nousi näkyviin pitkin iltapäivää, milloin
-satunnaisena vihjauksena, milloin tahallisena leikintekona.
-Pikkupojat olivat saaneet tietoonsa paraatimarssin, joka täytti
-heidän pienet mielensä hämmästyksellä ja ilolla. Heistä tuntui
-melkein uskomattoman huvittavalta, että inhimilliset olennot
-soveltuivat ottamaan sellaisia askeleita. He koettivat itse, ja
-ryhtyivät sitten hankkimaan kannattajia paraatimarssille. Letty ja
-Cissie olivat tulleet teetä juomaan ja uutisia kuulemaan, ja heidät
-otettiin sotaväkeen Teddyn ja Hughin keralla. Kaikin he sitten
-marssivat ja käännähtelivät nauraen nurmikolla, jalat heiluen kuin
-suksien terät. "Vasen!" huusi Hugh. "Vasen!"
-
-"Varpaat enemmän _ulospäin_!" huomautti mr Lawrence Carmine.
-
-"Jäykempi ryhti!" komensi nuorin Britling.
-
-"Pitäkää zeppeliinejä silmällä ja olkaa tuiman näköisiä", sanoi Hugh.
-"Rinta ulos! _So!_"
-
-Mrs Britlingiä tuo huvitti niin, että hän meni hakemaan
-valokuvauskoneensa ja otti silmänräpäyskuvan koko sotilasosastosta.
-Kuva onnistui hyvin, ja vuotta myöhemmin mr Britling, löytäessään sen
-papereittensa joukosta, muisti silloisen auringonpaisteen ja riemun...
-
-
-11.
-
-Illalla saapui tieto siitä, että Englanti oli julistanut sodan
-Saksalle. Melkein jokaiselle englantilaiselle asia oli itsestään
-selvä, ja historian ihmeellisimpiä tosiasioita on, että se
-hämmästytti saksalaisia. Kun mr Britling tyypillisenä englantilaisena
-oli sanonut, ettei sotaa koskaan syttyisi Saksan ja Englannin
-välille, oli hän aina tarkoittanut, ettei hän voinut käsittää Saksan
-milloinkaan hyökkäävän Belgiaan tai Ranskaan. Jos Saksa olisi
-tyytynyt käymään pelkkää puolustussotaa läntisellä rintamallaan ja
-olisi jättänyt Belgian rauhaan, olisi Englannissa tuskin syntynyt
-mitään sotapuoluetta. Mutta hyökkäys Belgiaan ja tunkeutuminen
-länttä kohti sai koko kansakunnan yksimielisesti leimahtamaan sodan
-lieskaan. Se ratkaisi kysymyksen, joka oli ollut kiistanalaisena
-aina sodan syntymiseen saakka. Viimeiseen asti englantilaiset olivat
-tahtoneet ajatella, että Saksassa kuten Englannissakin kansan suuret
-joukot olivat ystävällisiä, rauhallisia ja vapaita ylhäältä päin
-tulevista vaikutuksista. Se oli ollut Englannin erehdys. Saksa
-oli toden totta se, miksi Saksa neljäkymmentä vuotta oli itsensä
-tunnustanut, Sotavaltio. Huoaten -- ja tuntien aikoja sitten
-unhotettua vapistusta -- Englanti valmistautui taisteluun. Nyt
-vieläkin tapahtui valmistautuminen vaivalloisen hitaasti. Jotakin
-suunnatonta oli tulossa, mutta kuinka suunnatonta -- sitä ei vielä
-yksikään englantilainen arvannut.
-
-Tuona päivänä lukemattomat miehet, joita odotti kuolema ja
-haavoittuminen, tuijottelivat ihmeissään sanomalehtien uutisia ja
-hymyilivät nähdessään kiihkeitä otsakkeita, ollenkaan aavistamatta,
-että mikään sellainen voisi tulla lähemmäksi kuin kolmensadan
-peninkulman päähän heidän olosijoiltaan. Mitäpä merkitsi sota
-Matching's Easylle -- kaikille niille suurille ja pienille
-paikkakunnille, joista Englanti on kokoonpantu? Viimeinen vihollisen
-polttama talo sadan peninkulman piirissä Matching's Easystä laskien
-oli Tanskan miesten polttama enemmän kuin tuhat vuotta takaperin...
-Ja ainoana Englannissa säilyneenä noiden tanskalaisten muistona
-olivat muutamat sarvimaiset, kovettuneet nahkapalaset naulanpäitten
-alla St Clement Danes-kirkon ovessa Lontoossa...
-
-Nyt tulisi Englanti jälleen käymään sotaa, joka oli sytyttävä
-vainovalkeita Englantiin ja tuottava Englannin asujamille kuolemaa
-Englannin maaperällä. Kenenkään oli mahdoton sitä ymmärtää elokuussa
-1914. Sellaisten seikkojen täytyy tapahtua, ennenkuin ne voidaan
-tajuta mahdollisiksi.
-
-
-12.
-
-Tämä kertomus on etupäässä historiaa suursodan alkamisesta sellaisena
-kuin sen koki pieni essexiläinen ihmisryhmä ja erityisesti sellaisena
-kuin sen kokivat yhdet ainoat ihmisaivot. Aluksi se esiintyi
-näille ihmisille näytelmän tapaan, draamallisena, kansainvälisenä
-tapahtumana, esityksenä, sanomalehtien jakamina uutisina, pikemmin
-historiallisen vaiheen kuin henkilökohtaisen kokemuksen muodossa;
-vain asteittain ja vähitellen se tunkeutui seurauksineen itse
-Englannin elämään. Jos tämä kertomus voitaisiin esittää piirroksin
-tai kuvin, niin keskeisenä henkilönä olisi mr Britling, milloin
-istumassa kirjoituspöytänsä ääressä päivän tai yön aikaan kirjoittaen
-aluksi tutkielmaansa "ja nyt sodat loppuvat" ja sitten muita asioita,
-milloin kävelemässä puutarhassaan tai Claveringsin puistossa,
-matkalla Lontooseen tai sieltä pois, klubissa lukemassa kelloa tai
-hallissaan lukemassa sanomalehteä, mielikuvain ja vaikutelmain
-vallassa, jotka alinomaa kasaantuvat, laajenevat, kehittyvät yhä
-runsaammiksi hänen mielessään, järjestyvät, vaikuttavat toisiinsa,
-rakentuvat yleistymiksi ja päätelmiksi...
-
-Mr Britlingin tajuinen olemassaolo kohdistui pian yksinomaan sotaan.
-Hänen enemmän tai vähemmän säännölliset viikottaiset johtavat
-kirjoituksensa _Times'issa_ muuttuivat saksalaisten näkökantojen
-pohdinnaksi; hänen kirja-arvostelunsa ja kirjalliseen osastoon
-kirjoittamansa artikkelit tähtäsivät yhä enemmän tuohon kaikkea
-vallitsevaan ainoaan tosiasiaan...
-
-Harvoin hän näytti todella saavan sodan näkyviinsä. Vain muutamat
-sen näkivät; useimmille se tuli hatarain, äänekästen ja hämmentävien
-vaikutelmien rajattomana moninaisuutena. Mutta kaiken aikaa hän
-sentään teki mitä suinkin voi päästäkseen siitä selville, tehdäkseen
-sen yksinkertaisemmaksi ja kiskoakseen siitä esiin oleellisimman
-puolen, kunnes sen voisi käsittää jonkinlaisena eepillisenä ja
-selitettävänä tapahtumana.
-
-Tyypillisin kuva olisi mr Britling kirjoittamassa kellertävän
-valopiirin keskessä, ikkunain kaihtimet ylhäällä, jotta kuunvalo
-saisi virrata huoneeseen, mutta ikkuna suljettuna, jotta ruutuun
-kopahtelevat yöperhoset eivät pääsisi sisään. Ulkona näkyy kuu ja
-korkea, kesäinen taivas ja puolen peninkulman päästä häämöttää
-vanhan kirkon torni tummain puiden ylitse. Tornikello, jonka
-lyönnit mr Britling aina kuuli öisin, mutta ei koskaan päivisin,
-merkitsee helähdellen osoittimen hidasta siirryntää halki yön
-hetkien. Hän oli aina vihannut riitaisuutta ja hävitystä ja tunsi,
-että sivistyskansojen välinen sota oli inhimillisen harhautumisen
-eittämättömin ilmaus, hullutus, joka seisahdutti kehityksen ja
-ihmiskunnan vapaan vääntelemisen; tuhat kertaa hän oli väittänyt
-sen mahdottomaksi, ja vielä nytkin, kun hänen maansa oli sodassa
-osallisena, oli hänen mahdoton käsittää, että tämä saattaisi
-koskea häntä muuten kuin älyllisesti. Hänen silmänsä, sormenpäänsä
-ja olemuksensa ydin eivät voineet vakuuttautua siitä, että ennen
-kuulumattomassa laajuudessa tapahtuva murhaaminen, hävitys ja
-kuolemantuska saattoi olla käynnissä tuossa tumman muratin takana
-uinuvassa maailmassa, toisella puolella tuota hopeanhohtoista
-ikkunankehää, joka rajoitti hänen eteensä leviävää rauhallista
-näkymöä.
-
-Toista tuhatta vuotta oli kulunut siitä kun sota tätä ennen
-oli kosketellut Englannin jokapäiväistä elämää. Viidenkymmenen
-miespolven aikana kehittyneet kansan henkiset tottumukset estivät
-sen tunteenomaista tajuamista. Englantilaiset olivat rauhan
-lempilapsia. He eivät olleet käyneet vakavaa sotaa kolmeensataan
-vuoteen, ja kahdeksaansataan vuoteen he eivät olleet taistelleet
-henkensä edestä vierasta valtaa vastaan. Espanja ja Ranska olivat
-uhanneet vuorotellen, mutta eivät olleet koskaan päässeet edes
-rantaan asti. Tosin oli Englannissa ollut sisäisiä kahakoita, tosin
-oli käyty sotaa ja tehty valloituksia kaikissa maapallon osissa ja
-perustettu suunnaton valtakunta, mutta tämä oli, kuten mr Britling
-sanoi mr Direckille, pelkkää "huviretkeilyä". Oli vain lähetetty
-maailmalle nuorempia poikia ja tarpeetonta väkeä, siirtolaisia ja
-retkikuntia. Sen oma maa ei ollut milloinkaan kokenut onnistunutta
-hyökkäystä; sen kotoiseen maahan, suurimpaan osaan sen perhekuntia,
-sen elämään yleensä ei tuo ollut mitenkään koskenut. Yhdeksäntoista
-kahdestakymmenestä, keskiluokka, ja useimmat aliluokan jäsenet eivät
-tienneet brittiläisestä maailmanvallasta enempää kuin Argentiinan
-tasavallasta tai Italian renessanssista. Se ei heitä liikuttanut.
-Sota, joka asettaa vaatimuksia joka miehelle, joka uhkaa jokaista
-maassa eläjää, koko kansallisen yhteisön sota oli englantilaisen
-kokemuksen ja englantilaisen kuvittelukyvyn saavuttamattomissa.
-Se oli yhä uskomatonta, se oli yhä mr Britlingin ajatuskehän
-ulkopuolella sill'aikaa kun suursotaa aloittava Saksan pelottava
-hyökkäys lännessä tapahtui ja pysähdytettiin. Näiden kahden kuukauden
-aikana hän oli ikäänkuin yhä kiihtyvämpi näytelmän katselija,
-pesäpallon tapaisen näytelmän katselija, jonka ainoana vaarana on
-rahapanoksen menettäminen, pikemmin kuin perustuksiaan myöten sotaan
-joutuneen kansakunnan toimiva jäsen.
-
-
-13.
-
-Kun leipäpaniikin ja lyhyen taloudellisen pulan levottomuus oli ohi,
-niin Englannin jokapäiväinen elämä palasi vanhoihin, äärettömän
-hitaihin muotoihinpa. Kun ihmiset menivät pankkeihin saamaan uusia
-seteleitä, niin pankit tarjosivat kultaa -- ikäänkuin anteeksi
-pyytäen. Uusia seteleitä oli kovin riittämättömästi, kultaa
-sitävastoin yltäkyllin. Ensi vaikutelmaa, jonka mukaan oli sattunut
-yleinen katastrofi, seurasi toinen, jonka mukaan ei ollut tapahtunut
-mitään.
-
-Myymälät avattiin jälleen, aluksi koetteeksi, mutta pian täydellä
-luottamuksella. Ihmiset hoitivat jälleen omia asioitaan ja sota --
-mitä brittiläisen kansan suureen enemmistöön tulee -- oli joitakuita
-viikkoja pikemmin henkistä ja älyllistä kuumetta kuin fyysillistä ja
-persoonallista todellisuutta. Haluttiin innokkaasti kuulla uutisia,
-ja toistaiseksi oli niitä verraten vähän. Sanomalehdistö teki
-parhaansa pysyäkseen tämän kuulumattoman tilanteen tasalla. _Daily
-Express_ mallinaan omaksuivat kaikki puolenpennyn lehdet uuden,
-räikeämmän otsakelajin: tukevin kirjasimin painetun rivin, joka kulki
-laidasta toiseen julistaen voittoja tai masentavia tapauksia. Niin
-tehtiin joka päivä, olipa sitten ilmoitettavana suuri taistelu tai
-kalastajavenheen menettäminen, ja yleisö tottui pian tähän uuteen
-järjestykseen.
-
-Valtio ei kehoittanut ihmisiä yleensä ottamaan osaa sotaan, eikä
-sitä tarkoitusta varten ollut mitään järjestöä olemassa. Ihmiset
-puhuivat esteettömäsi; kaikki näyttivät puhuvan; he heiluttelivat
-lippuja ja osoittivat suurta epämääräistä taipuvaisuutta tekemään
-jotakin. Jokaista tilaisuutta päästä sotapalvelukseen käytettiin
-innokkaasti hyväkseen. Oli saatu kuulla lordi Kitchenerin haluavan
-viittäsataatuhatta miestä; maanpuolustusosasto suunnitteli
-sotamiestenoton liian pienessä määrässä eikä voinut ottaa vastaan
-läheskään kaikkia halukkaita nuoria miehiä. Tulvaa oli estettävä
-kohottamalla ruumiinrakennetta koskevat vaatimukset kansallista
-keskiarvoa paljon korkeammalle, ja siten päästiin helpommin
-käsiteltäviin määriin. Oli vallitsemassa yleinen luulo, että
-mielenkiinto saattoi suuntautua liian yksinomaisesti sotaan, että se
-kansan suurelle enemmistölle oli pikemmin häiritsevä ja hajoittava
-kuin oleellisesti tärkeä harrastus. Sananparsi _Business as usual_
-vallitsi parhaillaan, ja sanomalehdet olivat täynnä kirjoituksia,
-joissa todisteltiin isänmaanrakkauden ilmenevän puhtaimmassa
-muodossaan silloin, kun elettiin ikäänkuin ei sota olisikaan
-käynnissä. _Kyllä Kitchener sen asian hoitaa_ oli toinen sananparsi,
-joka vetosi voimakkaasti kansalliseen luonnonlaatuun. "Business
-as usual, sill'aikaa kun Euroopan karttaan tehdään muutoksia",
-kuului erään hupaisen parturin ilmoitus, jota toisteltiin laajoissa
-piireissä...
-
-Hugh oli kotona koko elokuun. Hän oli jättänyt lontoolaisen
-asumuksensa ja taiteelliset suunnitelmansa, ja hänen isänsä ryhtyi
-parhaillaan toimenpiteisiin, jotta hän voisi lähteä Cardinalin
-jälkeen Cambridgeen. Sill'aikaa Hugh alkoi jatkaa tieteellistä
-työtänsä siitä mihin oli sen lopettanut. Vastahakoisesti hän
-omisti pari iltapäivätuntia "pikku teologin" salaisuuksille ja
-käytti muun aikansa joko matematiikan ja matemaattisen fysiikan
-tutkimiseen tai kokeidentekoon pienessä ullakkohuoneessa, joka
-oli sommiteltu luuvarakennukseen. Vasta elokuun lopussa selvisi
-hänelle ja mr Britlingille, että sota saattoi vaatia häneltä enemmän
-kuin pelkkää katselijan myötätuntoa ja harrastusta. Tähän saakka
-olivat nykyaikaisen historian tapaukset syntyneet ilman hänen
-henkilökohtaista osanottoansa. Hän ei käsittänyt, miksi sama asiain
-tila ei olisi voinut jatkua. Viime vaalit -- ja yleiset vaalithan
-ovatkin ainoa kohta, jossa järkevän englantilaisen elämä saa hiukan
-julkista vivahdusta -- olivat tapahtuneet neljä vuotta sitten hänen
-ollessaan kolmentoista vuoden ikäinen.
-
-
-14.
-
-Jonkun aikaa uskottiin Matching's Easyssä, että Saksan armeijat oli
-lyöty ja suureksi osaksi hävitetty Liegen luona. Se oli erehdys, joka
-ei rajoittunut Matching's Easyn piiriin.
-
-Ensimäinen rohkea hyökkäys tosin oli torjuttu suurin tappioin,
-ja samoin kävi elokuun kuudentena ja seitsemäntenä suoritettujen
-järjestelmällisempien hyökkäysten. Sitten kävivät Liègestä saapuvat
-tiedot epävarmoiksi, mutta aina siihen asti kun saksalaiset
-marssivat Brysseliin, uskottiin Englannissa että muutamat tai kaikki
-linnoitukset pitivät puoliansa. Sill'aikaa ranskalaiset hyökkäsivät
-menettämiinsä maakuntiin ja valtasivat Altkirchin, Mülhausenin ja
-Saarburgin; venäläiset tunkeutuivat Bukovinaan ja Itä-Preussiin;
-sanomalehdet ovat upottaneet _Goeben'in, Breslau'n ja Panther'in_
-Välimerellä tapahtuneessa kuvitellussa taistelussa, ja Togon olivat
-vallanneet ranskalaiset ja englantilaiset. Saksalaisen Belgiaan
-hyökkäämisen voimaa ja laajuutta ei yleensä tajuttu, ja mr Britling
-saattoi, toistella pelokkaita arvelujaan, että sota kenties loppuisi
-ennenkuin sen mahdollisten siunausten mitta oli ehtinyt täyttyä.
-Mutta sellainen pelko oli aiheeton: ne opetukset, joita sodassa
-piili mr Britlingin varalle, olivat paljoa tepsivämmät kuin hän
-intoisimpina hetkinäänkään kykeni kuvittelemaan.
-
-Hän ei ollut näkevinään enteitä siinä, että Bryssel kukistui ja
-saksalaiset ilmaantuivat Dinantin luo. Ensimäisen vakavan iskun
-sai hänen liioiteltu uskonsa liittolaisten voittoon, kun mr Direck
-äkkiä jälleen ilmestyi niille maille hämmästyneenä ja huolissaan.
-Hän sähkötti Strandin telegrafiasemalta: "Tulen tuomaan uutisia", ja
-saapui perille sähkösanomansa kintereillä.
-
-Hän selitti tulleensa tervehtimään mr ja mrs Britlingiä ja jossakin
-määrin niin olikin laita. Mutta vilkkaasti hänen katseensa käännähti
-oviin ja ikkunoihin ja harhaili asiaankuulumattomasti hänen
-jutellessaan. Arka Cecilyn odotus tuli hänen mukanaan ja häilyi hänen
-vaiheillaan niinkuin orvokin tuoksu noudattaa orvokkia.
-
-Hän ehti kuitenkin sanoa koko joukon, ennenkuin mr Britlingin
-luontainen taipumus keskustelun hoitamiseen ehti päästä voitolle.
-
-"Totisesti", sanoi mr Direck, "tätä sopii nimittää sodaksi. Sitä
-käydään välittämättä mistään soveliaisuudesta. Amerikan kansalaisena
-minä tietysti odotin saavani osakseni jonkinlaista kunnioittavaa
-kohtelua, olipa sota tai ei. Odotukseni ei täyttynyt... Eurooppa
-on luiskahtanut raiteiltaan... Te täällä ette aavistakaan, kuinka
-pahoin...
-
-"Minä saavuin Eurooppaan täysin ystävällisellä mielellä -- ja minun
-täytyy tunnustaa hämmästyneeni. Minut suoraan sanoen heitettiin ulos
--- päätäpahkaa. Matkatavarani ovat tiessään. Ne hävisivät lähellä
-Hollannin rajaa sijaitsevalla asema-pahaisella, jonka nimeäkään en
-muista. Jossakin saksalaisessa kodissa arvatenkin on nyt ilo minun
-paidoistani; ne olivat todellakin kunnon paitoja. Tämä ylläni oleva
-tweedpuku on ainoa minkä tässä maailmassa omistan. Kaikki minun
-rahani -- hyviä amerikkalaisia seteleitä -- _well_, ne nauroivat
-niille. Ja kun esitin englantilaisia kultarahoja, niin ne epäilivät
-minua englantilaiseksi ja pistivät arestiin... Voin vakuuttaa,
-ettei englantilaisia Saksassa nykyään suosita, ei ollenkaan... Kun
-ajattelee, että saksalaiset ovat saaneet juuri sen mitä halusivat,
-täytyy myöntää heidän olevan merkillisen tyytymättömiä... _Well_,
-minun täytyi pyytää rahoja lainaksi Amerikan konsulilta, ja sitten
-minä olen kulkenut ja odotellut, ollut nälissäni silloin tällöin
-ja tarkastellut maailmaa junan ikkunasta, mikäli sitä sallittiin
--- tavallisesti meidän näet oli vedettävä uutimet eteen, kun
-radan varrella oli jotakin tärkeää -- sanalla sanoen: suorittanut
-ilottomamman matkan kuin yksikään Chicagoon saapuva lehmä... Minua
-käsiteltiin rahtitavarana -- sangen alhaiseen luokkaan kuuluvana...
-Minä en saata sitä ajatellakaan."
-
-Mr Direck otti niin vakavan ja synkeän ilmeen kuin vuosikausien
-iloiset ilmetottumukset suinkin sallivat.
-
-"Vakuutan teille, etten aavistanutkaan olevan mitään sodan tapaista,
-ennenkuin jouduin noihin kokemuksiin. Amerikassa sellaisesta ei
-tiedetä mitään. Se on kuin nälkä ja rutto jotakin kertomuskirjoissa
-luettavaa. Me olemme unohtaneet sen olevan jotakin todellista.
-Muutamat vanhat vaarit siitä vain haastelevat. Tuomari Holmes ja
-hänenlaisensa vanhukset. Muille se on kuin poikasten leikkiä...
-Ja sitten yht'äkkiä kaikki juoksemassa pitkin katua -- vihaten ja
-uhaten -- ja hauskoja vanhoja valkoviiksisiä herroja ja perheenisiä
-suunnittelemassa talojen polttamista, tappamista, vahingoittamista
-ja kauhistuttamista. Ja somia nuoria naisiakin, jotka etsivät
-englantilaista saadakseen sylkeä häntä; olen itse ollut ulottuvilla
-ja tuntenut itseni sangen työlästyneeksi useita kertoja...ja
-uskomattominta on, että he todellakin tekevät tällaista. Lähellä
-Hollannin rajaa on pieni Visé-niminen kylä, jossa joku vanha
-veitikka ilveili haulikkoineen. Kylä hävitettiin. Ihmisiä ammuttiin
-tusinoittain, asetettiin heitä kolmeen riviin toinen toistensa taakse
-ja ammuttiin ja talot poltettiin. Päänahan nylkemistä lukuunottamatta
-eivät intiaanit olisi voineet tehdä villimmin. Kunnianarvoiset
-saksalaiset sotilaat...
-
-"Englannissa ei kukaan näy ollenkaan aavistavan mitä Belgiassa
-tapahtui. Kuulee kertomuksia -- Hollannissa niitä kerrotaan
-sellaisia, että tukka nousee pystyyn. Heidän tarkoituksensa onkin
-pelottaa belgialaisia. He ovat alunpitäen päättäneet olla niin
-kammottavia kuin suinkin. Te ette ymmärrä vieläkään mitään...
-_Well_... Väkivaltaisuuksia. Sellaisia, joista amerikkalainen ei
-ole koskaan kuullutkaan. Joista ei sovi puhuakaan... _Well_...
-Raiskauksia... He ovat kurinpidollisessa tarkoituksessa raiskanneet
-naisia pöydillä Liègen torilla. _Yes, sir_. Se on totta. Sen kertoi
-minulle eräs mies, joka juuri tuli Belgiasta. Tunsi ihmiset, tiesi
-paikan, tiesi kaikki. Täkäläiset ihmiset eivät näytä käsittävän,
-että nuo naiset ovat samaa lajia kuin ne, joita asuu Chesterissä tai
-Yarmouthissa ja miksei myöskin Matching's Easyssä. He näyttävät yhä
-luulevan, että mannermaan naiset ovat toista lajia -- mieltyneempiä
-sellaiseen kohteluun. He näyttävät uskovan, että jokin erikoinen
-kaitselmuksen laki estää sellaista tapahtumasta Englannin asukkaille.
-Ja tuollaista sattuu lähempänä kuin kahdensadan peninkulman päässä
-teistä -- nytkin. Ja mikäli ymmärrän, ei sen likenemistä estä juuri
-mikään..."
-
-Mr Britling arveli sentään joitakin pieniä esteitä olevan olemassa.
-
-"Minä olen nähnyt Englannin uuden armeijan harjoittelevan Lontoossa,
-mr Britling. En tiedä, oletteko te sitä nähnyt. Näin kokonaisen
-pataljoonan. Heillä ei ollut puolta tusinaa univormuja eikä yhtäkään
-kivääriä koko pataljoonassa.
-
-"Te täällä Englannissa ette ollenkaan tajua mikä on kysymyksessä. Te
-ette voi kuvitellakaan, mitä merkitsee olla maassa, jossa kaikki,
-naiset, vanhahko väki, vakavat keski-ikäiset ihmiset pitävät sotaa
-yhtä tärkeänä kuin omia liikeasioitaan. He eivät tunne vähintäkään
-omantunnon vaivaa. En tiedä mikä Saksa oli ennen sotaa, sillä olin
-tuskin astunut pois junasta, kun sota alkoi; mutta nykyinen Saksa on
-suuri sotaleiri. Siellä kihisee sotilaita. Ja kullakin sotilaalla on
-univormunsa, aseensa ja varusteensa.
-
-"He ovat voitostaan niin varmoja kuin jo olisivat valloittaneet
-Lontoon. He ovat ihan varmoja siitä, että pääsevät astelemaan läpi
-Belgian, ihan varmoja siitä, että ehtivät Pariisiin Sedanin päiväksi,
-ja sitten he ryhtyvät hävittämään teidän laivastoanne zeppeliinien
-ja sukellusvenheitten avulla ja tekevät hyökkäyksen Kanaalin yli.
-He sanovat pyrkivänsä Englannin kimppuun hyökkäämällä Belgiaan. He
-poikkeavat vain hiukan Ranskassa ohimennen. He väittävät omistavansa
-tykkejä, joilla voi pommittaa Doweria Calais'sta käsin. He kerskuvat
-siitä. He tietävät varmaan, että te ette kykene asestamaan
-joukkojanne. He tietävät, että te ette saa valmiiksi kymmentätuhatta
-kivääriä viikossa. He tulevat junissa juttelemaan kenen kanssa
-hyvänsä ja selittävät kuinka teidän häviönne saadaan aikaan."
-
-Mr Britling sanoi heidän piankin huomaavan erehtyneensä.
-
-Melkoisen vaitiolon jälkeen huomautti mr Direck, jolle hänen
-henkilökohtaiset kokemuksensa antoivat itsetietoista pontta: "En
-käsitä, kuinka niin voisi käydä."
-
-Hän palasi siihen tosiasiaan, joka oli tehnyt häneen voimakkaimman
-vaikutelman.
-
-"Täysi-ikäiset ihmiset, tavalliset, älykkäät, kokeneet
-ihmiset ottavat sodan vakavalta kannalta ja puhuvat Englannin
-rankaisemisesta; se on ihan ilmestys. Jonkinlaista juhlallista
-innostusta. Ylhäisissä ja alhaisissa...
-
-"Ja junalastittain miehiä ja junalastittain tykkejä..."
-
-"Liège", virkahti mr Britling.
-
-"Liège oli vain naarmu taulussa", sanoi mr Direck. Muutama tuhat
-kuollutta, muutama kymmenentuhatta kuollutta ei merkitse heille
-mitään -- ei kerrassaan mitään. Hotelli Cecilissä minä tapasin
-miehen, joka oli nähnyt heidän marssivan Brysseliin. Hän istui eilen
-samassa pöydässä kuin minä. Se oli kestänyt koko päivän, suunnaton,
-loputon virta harmaita miehiä. Vaunuja loppumattomiin, tykkejä
-loppumattomiin, kansan koko mieskuntoinen osa kaikkine varusteineen
-kulkemassa eteenpäin...
-
-"Minä luulin", sanoi mr Direck. "että sodassa useimmat ihmiset
-seisovat katselemassa ja pitävät huolen huutamisesta jonkinlaisen
-erikoisen joukkueen hoitaessa sotimista. _Well_, Saksa ei taistele
-sillä tavoin...Minä tunnustan säikähtäneeni...Tämä on suurinta mitä
-on tapahtunut; se on sodan äärimäisiä rajoja... Minä näin viime yönä
-unissani harmaan virran, joka peitti tulvallaan kaikki mitä sen
-tielle sattui. Te ja minä -- ja miss Corner -- ihmeellistä, että
-hänkin osui mukaan, eikö totta? -- kiipesimme kukkulan rinnettä yhä
-korkeammalle, tuo virta vyörymässä kintereillämme. Siitä ikäänkuin
-vaahtona virtautui kasvoja ja kypäreitä ja pistimiä -- ja nyrkkiin
-pusertuneita käsiä -- ja punaista... _Well_, mr Britling, myönnän
-kyllä, että tämä rasittaa minua hiukan liiaksi, mutta voin vakuuttaa
-teille, että Englannissa ei aavistetakaan mikä teitä odottaa..."
-
-
-15.
-
-Cissie ei käynyt Dower Housessa sinä iltapäivänä, joten mr Direck
-lähti Teddyn tuvalle, esitettyään ensin joitakin epämääräisiä ja
-läpinäkyviä puolusteluja.
-
-Siellä hänen kertomuksensa kävi vieläkin tehokkaammaksi. Teddy istui
-pöydällä kirjoituskoneen vieressä heilutellen verkalleen jalkojansa.
-Letty lepäsi miettiväisenä nojatuolissa. Cissie piti silmällä eräitä
-nuoren perillisen tekemiä rajoitettuja ryömimisyrityksiä.
-
-"Heistä voisi joutua surman suuhun kolme kertaa niin paljon kuin koko
-Englannin armeijassa on väkeä heidän öitä oikeastaan huomaamatta.
-Siellä ovat _kaikki_ mukana. Koko maa on aseissa."
-
-Teddy nyökkäsi mietteissään.
-
-"Meillä on laivasto", virkkoi Letty.
-
-"_Well_, se ei pelasta Pariisia, vai kuinka?"
-
-Mr Direck huomautti, ettei hän halunnut puhua ikävistä
-asioista, mutta tämä oli sellaista, mikä Englannin ihmisten oli
-tehtävä itselleen selväksi. Hän tunsi olevansa yksi heistä --
-"luonnollisesti". Hän oli ikäänkuin rientänyt kotiin -- kotiin
-rientämiseltä se tosiaankin oli tuntunut -- kertomaan heille siitä
-kaameasta kohtalosta, joka oli heitä uhkaamassa. Hän tunsi olevansa
-tulvan tiellä, valtavan, harmaan tulvan. Hän ei voinut salata
-mietteitänsä. "Missä meidän armeijamme on?" kysyi äkkiä Letty.
-
-"Ranskassa jossakin, missä lienee", vastasi Teddy. "Niinkuin neula
-heinäladossa."
-
-"Pahiten minua huolestuttaa eräs seikka", alkoi mr Direck jälleen.
-"Otaksukaamme, että ne tulevat, keinottelevat itsensä jotenkin tänne
-ylitse, ehkä kuusi- seitsemänkymmentätuhatta miestä."
-
-"Joka mies lähtisi niitä vastaan ja ampuisi niitä", sanoi Letty.
-
-"Ei ole kiväärejä."
-
-"Metsästyspyssyjä on."
-
-"Sitä minä juuri pelkään", sanoi mr Direck. "Siitä syntyisi
-verilöyly...
-
-"Te voitte olla maailman urhoollisinta kansaa", jatkoi hän, "mutta
-jos teillä ei ole aseita ja toisilla pojilla on -- niin te olette
-kuin lammaslauma".
-
-Hän painui synkkiin mietteisiin.
-
-Sitten hän virkosi laajanlaisesti kuvailemaan kokemuksiansa ja
-merkillistä sekasorron vaikutelmaa, joka pysytteli hänen mielessään.
-Hän kertoi seikkaperäisemmin yrityksistään tutustua Kölnin
-nähtävyyksiin keskellä liikekannallepanon levottomuutta. Hetkisen
-kuluttua hänen kertomuksensa heikkeni, ja kaikki tunsivat, että
-hänet oli jätettävä Cissien kanssa kahden kesken. Teddyllä oli
-kirje vietävällä postiin; Letty vei pienokaisen harjoittelemaan
-ryömimistä sammaleisilla kivillä päärynäpuun alla. Mr Direck nojasi
-ikkunanpieleen ja oli vaiti jonkun hetken oven sulkeuduttua Lettyn
-jälkeen.
-
-"Mitä teihin tulee, Cissie", alkoi hän vihdoin, "olen huolissani.
-Mielelläni kietoisin teidät _Old Glory'n_ viittaan."
-
-Hän loi vakavan katseen kuulijaansa.
-
-"_Old Glory'n_?" kysyi Cissie.
-
-"_Well_, tähtilipun. Teidän pitäisi voida vedota Amerikan
-kansallisuuteen -- jos sattuisi jotakin. Ei se niinkään vaikeata
-olisi. Ympäri maailman, Cissie, pidetään amerikkalaisia arvossa...Ei
-kukaan uskalla koskea Amerikan kansalaiseen. Me olemme --
-loukkaamatonta kansaa."
-
-Hän vaikeni. "Mutta miten?" kysyi Cissie.
-
-"Se kävisi aivan helposti -- ihan ilman vaikeuksia."
-
-"Miten."
-
-"Menkää naimisiin Amerikan kansalaisen kanssa", sanoi mr Direck.
-Kasvojen loiste ilmaisi, kuinka tyytyväinen hän oli omaan
-ehdotukseensa. "Silloin te olisitte turvassa, eikä minun tarvitsisi
-olla huolissani."
-
-"Senvuoksi, että me olemme joutuneet vaaralliseen sotaan!" huudahti
-Cissie, ja Direck huomasi aivan erehtyneensä.
-
-"Sen vuoksi, että voi sattua maahanhyökkäys!" lisäsi Cissie, ja mr
-Direckin hairahduksen tunto syveni.
-
-"Minä vannon --" aloitti Cissie.
-
-"Älkää!" huudahti mr Direck torjuen kädellään.
-
-Seurasi kriitillinen silmänräpäys.
-
-"En koskaan minä jätä isänmaatani -- sen ollessa sodassa", sanoi
-Cissie lieventäen uhmaavaa aiettaan ja lisäsi ikäänkuin myönnytystään
-katuen: "missään tapauksessa".
-
-"Silloin kai minun on koetettava lopettaa sota, Cissie", sanoi mr
-Direck yrittäen lieventää puhetoverinsa pingoittuneisuutta.
-
-Mutta Cissie ei ollutkaan aivan helposti johdateltavissa. Sota jo
-viittilöi heille tänne tupaan ja veti heitä katsojapaikoilta kohti
-näyttämöä.
-
-"Tämä on historian oikeamielisin sota", sanoi hän. "Jos olisin
-amerikkalainen, niin surisin kansalaisuuttani nyt, koska sen vuoksi
-joutuisin ulkopuolelle. Nyt toivoisin olevani mies saadakseni tehdä
-jotakin kaiken sen siveyden ja sivistyksen hyväksi, minkä saksalaiset
-ovat häväisseet. En voi ymmärtää, kuinka kukaan mies saattaa
-tyytyväisenä pysytellä ulkopuolella ja katsella Belgian hävitystä.
-Se on kuin murhan katselemista. Niinkuin katselisi miten koira puree
-kuoliaaksi kissanpojan..."
-
-Mr Direckin ilme oli miehen, jolle maailma yht'äkkiä näkyy uudessa,
-oudossa valaistuksessa.
-
-
-16.
-
-Mr Britling piti mr Direckin juttuja varsin sulamattomina.
-
-Hänen oli erittäin vaikea luopua haaveestaan, että saksalainen
-imperialismi tulisi kärsimään ankaran häviön, että se tulisi
-romahduksellaan osoittamaan, kuinka sisäisesti epäterve
-sotilasmonarkia on, ja että kaikkea tätä seuraisi kuritettujen mutta
-toivorikkaitten kansojen konferenssi ja -- tuhatvuotinen valtakunta.
-Hän yritti nyt ajatella mr Direckin huomioineen huonosti ja
-käsittäneen väärin näkemiänsä. Amerikkalainen, joka ei ole tottunut
-minkäänlaisiin sotaisiin tapahtumiin, voi helposti erehtyä luulemaan
-kymmeniätuhansia miljooniksi ja muutamain kauppamatkustajain
-kiihoittumista yksimielisen kansan innostukseksi. Sanomalehdet, jotka
-aluksi olivat esittäneet saksalaisten hyökkäyksen Belgiaan suurena
-ja osittain jo ehkäistynä kyvyttömyyden näytteenä, alkoivat nekin
-vähitellen yhtä vastahakoisesti muuttaa esitystapaansa. Tähän asti
-Saksan armeija, mikäli hän oli saanut asiasta selkoa, oli alinomaa
-joutunut häviölle Belgiassa, ja yhtä alinomaisesti se oli siellä
-edennyt. Jokainen sanomalehtien mainitsema uusi nimi, jonka hän etsi
-kartasta, osoitti hyökyaallon tuloa. Alost -- Charlervi. Idempänä
-ranskalaiset peräytyivät Saales-solasta. Varmaan saataisiin kohta
-kuulla englantilaisista, jotka nyt, oltuaan kaksi viikkoa Ranskassa,
-pysähdyttäisivät hyökkäyksen ehkä jossakin kohden Brabantissa
-tai Itä-Flanderissa. Kuultuaan Claveringsissa, että ranskalaiset
-olivat huonosti varustetut, mr Britling vietti varsin rauhattoman
-yön. Oli kerrottu, ettei heillä ollut yhtään hyvää, uudenaikaista
-tykkiä Lillessä eikä Maubeugessa, että heiltä puuttui jalkineita ja
-varusteita yleensä, ja että he jo nyt olivat sangen masentuneita
-tapahtumain kulun johdosta. Mr Britling torjui tuon liian
-pessimistisenä puheena ja rakensi toivonsa yhä näkymättömissä olevaan
-brittiläiseen armeijaan, joka oleili jossakin --
-
-Hän saattoi istua Belgian kartan ääressä valikoiden paikkaa, jossa
-hän mieluimmin olisi nähnyt brittiläisten oleilevan...
-
-Namur kukistui. Paikannimet muuttuivat yhä eteläisemmiksi ja
-läntisemmiksi. Brittiläinen armeija tai jokin sen osa sukelsi äkkiä
-näkyviin Monsin tienoilla. Se oli taistellut kolmekymmentäkahdeksan
-tuntia ja ajanut suunnattomasti paljoa voimakkaamman vihollisen
-pakosalle. Tämä oli rauhoittavaa, kunnes päivää tai paria myöhemmin
-"Cambrain--Le Cateaun linja" sai mr Britlingin älyämään, että
-voitokkaat brittiläiset olivat peräytyneet kaksikymmentäviisi
-englanninpeninkulmaa...
-
-Sitten tuli sunnuntai ja _Times_ sähkösanomineen, jossa puhuttiin
-"lyödystä ja peräytyvästä armeijasta." Mr Britling ei sitä huomannut,
-mutta ankarasti peljästynyt Manning toi siitä tiedon. Asian tila
-oli hänen mielestään niin arveluttava kuin se ylipäänsä voi olla.
-Englantilaiset peräytyivät rannikolle päin suuren epäjärjestyksen
-vallitessa. He olivat "ikäänkuin ilmassa" ja ranskalaisista jo
-eristettyinä. Maubeugen linnoitusten tienoilla he olivat hädin
-tuskin välttäneet "Sedanin"... Mr Britling oli ymmällä. Hän meni
-työhuoneeseensa ja tuijotteli avuttomasti karttoihin. Aivan kuin
-David olisi lingonnut kivensä -- ja lingonnut sen harhaan!
-
-Mutta iltapäivällä mr Manning puhelimitse lohdutti tuttavaansa. Oli
-julkaistu kenraali Frenchin rauhoittava tiedonanto ja -- kaikki
-oli hyvin -- oikeastaan -- ja englantilaiset olivat pitäneet
-loistavasti puoliaan. He olivat taistelleet taukoamatta useita
-päiviä Monsin seuduilla; kuutta kertaa voimakkaammat vihollisjoukot,
-jotka olivat hyökänneet heidän kimppuunsa, oli lyöty takaisin
-vihollisen kärsiessä suunnattomia tappioita. He olivat osoittaneet
-saksalaisiin nähden kieltämätöntä persoonallista etevämmyyttä.
-Saksalaisia oli niitetty joukoittain; englantilaiset olivat
-tunkeutuneet heidän ratsujoukkojensa läpi ikäänkuin olisi vastassa
-ollut pelkkä paperiseinä. Vihdoinkin olivat siis brittiläiset ja
-saksalaiset kohdanneet toisensa taistelussa, ja tulos oli tuottanut
-brittiläisille suurta kunniaa. Landreciesin 26:nnen päivän tienoilla
-tapahtuneen ankaran taistelun jälkeen englantilaiset olivat saaneet
-olla jokseenkin rauhassa; lisäjoukkoja, jotka peittivät kaksinkerroin
-häviöt, oli saapunut, ja saksalaisten eteneminen oli lopullisesti
-pysähdytetty... Mr Britling kääntyi jälleen kopeaksi. Mr Manningin
-sanellessa hän merkitsi muistiin koko sähkösanoman ja juoksi
-puutarhaan, missä mrs Britling harvinaisen huolestunein ilmein
-tarjoili teetä tavalliselle sunnuntaiseuralle... Sähkösanoma luettiin
-ääneen kaksi kertaa. Sitten pelattiin hockeyta ja oltiin hilpeällä
-tuulella, ja vihdoin lähti mr Britling huoneeseensa vastatakseen mrs
-Harrowdeanilta saamaansa kirjeeseen, ensimäiseen kirjeeseen, joka oli
-häneltä tullut sodan alussa sattuneen välienkatkeamisen jälkeen ja
-jonka vastaamiseen mr Britlingin mieliala nyt oli soveliaampi kuin
-sitä ennen.
-
-Mrs Harrowdean oli kirjoittanut ikäänkuin hänen vaikenemistaan ja
-poissapysyttelemistään ei olisi sattunutkaan tai pikemmin käsitellen
-niitä asioina, jotka eivät sanottavia merkitse. Nähtävästi hän ei
-ollut kutsunut luokseen kärsivällistä ja uskollista Oliveria kuten
-oli uhannut; hänen tiedonannossaan ei ainakaan ilmennyt jälkeäkään
-Oliverista. Hän moitti mr Britlingiä, joka oli hänet hyljännyt, huusi
-häntä luokseen ja anoi häneltä ystävällisiä ja lohduttavia sanoja.
-Sota oli hänet säikähdyttänyt, kertoi hän. Hän oli vain pikkuinen
-olento, ja kaikki mitä tapahtui oli liian kauheata, ja maailmassa
-ei ollut yhtään sielua, joka olisi tarttunut hänen käteensä, ei
-ainakaan ketään, joka olisi vähimmässäkään määrässä tajunnut hänen
-tunteitansa. (Mutta miksei Oliver ottanut häntä kädestä kiinni?) Hän
-oli kuin lapsonen, joka oli jäänyt yksin pimeään. Oli kerrassaan
-kammottavaa, kuinka ihmisiä pidettiin pimeydessä. Kertomukset,
-joita kuuli, _"usein aivan luotettavista lähteistä"_, olivat
-omiansa masentamaan ja kauhistuttamaan. Saksalaiset torpedot olivat
-upottaneet sotalaivan toisensa jälkeen, ja asia salattiin ilman
-minkäänlaista ymmärrettävää syytä; Battenbergin prinssi Ludvig oli
-havaittu vakoilijaksi ja lähetetty Toweriin. Haldane oli urkkija
-hänkin. Meidän Ranskassa olevan armeijamme olivat ranskalaiset
-"sanalla sanoen _myyneet_". Melkein kaikki Ranskan kenraalit olivat
-Saksan palkkaamia. Sensuuri ja sanomalehdistö salasivat tämän, mutta
-mitä hyvää oli salaamisesta? Kuinka mieletöntä olla luottamatta
-kansaan! Mutta tämä oli kaikki liian kaameata pienelle olento
-paralle, jonka ainoa toivo oli saada elää onnellisena. Miksi ei mr
-Britling tullut hänen luoksensa ja antanut hänen tuntea suojaavain
-käsivarsien kiertyvän hänen ympärilleen? Hän ei voinut ajatella
-päivisin; hän ei voinut nukkua öisin...
-
-Sitten hän kääntyi ylistämään seesteisyyttä. Hän ei ollut milloinkaan
-pitänyt "Hiljaisista tienoista" siinä määrin kuin nyt. Kuinka hän
-ikävöikään sellaisen unelmien maan turviin, pois väkivallan, petoksen
-ja mielettömien huhujen ulottuvilta! Hän oli väsynyt kaikkeen
-todelliseen. Hän halusi paeta johonkin salaiseen piilopaikkaan ja
-siellä hoitaa pientä puutarhaansa -- kuten Voltaire oli tehnyt...
-Toisinaan, öisin hän pelkäsi riisuutua. Hän oli kuulevinaan
-tykinjyskettä, näkevinään maihinnousevia joukkoja ja pelottavia,
-"naamareilla" varustettuja vakoojia syöksymässä sisämaahan päin
-moottoripyörillään...
-
-Kirje sattui pahaan aikaan. Mielettömät, Battenbergin prinssiä,
-lordi Haldanea ja upotettuja sotalaivoja koskevat juorut kiukuttivat
-sanomattomasti mr Britlingiä. Hän oli riittävässä määrin taipuvainen
-uskomaan sellaisia juttuja pitääkseen niitä sanomattoman
-sietämättöminä. Ajatus, että lähtisi Pyecraftsiin viettämään
-päiviänsä tuollaisten pelkojen rasittamaa säikähtynyttä lemmityistä
-lohdutellen, ei tuntunut hänestä ollenkaan houkuttelevalta. Hän
-oli jo Claveringsissa kuunnellut kyllikseen onnettomia ja mieltä
-pahoittavia huhuja. Hän oli epäillyt, eikö lopultakin hänen
-"Tutkimuksensa sodan syistä" oikeastaan ollut yhtä mitätön kuin
-"Ja nyt sodat loppuvat"; hän tunsi elävästi, että esitys oli
-epätäydellistä ja todisteet riittämättömät. Hän oli tosiaankin
-äärimäisen älyllisen levottomuuden tilassa. Sitäpaitsi hänen
-suhtautumisensa mrs Harrowdeaniin oli erinomaisen lemmetöntä. Mr
-Britlingin sydämen historiassa ei yksikään kiintymys ollut lauennut
-niin nopeasti ja täydellisesti. Mr Britling ei tiennyt varmaan,
-oliko hän milloinkaan mrs Harrowdeanista välittänyt. Luultavasti
-ei. Luultavasti oli koko juttu ollut alusta loppuun tahallista
-itsensäpettämistä. Tuo "rakkaan pikku olennon" juttu -- niin hänestä
-tuntui -- oli varsin hyvä keimailuyrityksenä, mutta nyt olivat ajat
-vakavat, ja hänenlaiseltansa älykkäältä naiselta odotti jotakin
-parempaa kuin pelossa hekumoimista ja viehättävän heikkouden
-teeskentelemistä. Sangen tarpeettoman ja ikävystyttävän heikkouden.
-Hän oli jo aikeissa kirjoittaa siitä mrs Harrowdeanille.
-
-Kenraali Frenchin sähkösanoma sai hänet ystävällisemmälle mielelle.
-Hän kirjoitti lyhyen, mutta lempeän kirjeen. Kuten gentleman ainakin.
-"Kuinka voit epäillä meidän laivastoamme ja armeijaamme?" oli
-hänen kirjeensä ydinkohtana. Hän jätti kokonaan huomioonottamatta
-mrs Harrowdeanin kirjeeseen sisältyvät, Pyecraftsiin tuloa
-koskevat vihjaukset. Hän ei ollut siinä sellaisia vihjauksia
-näkevinäänkään...Siten katosi mrs Harrowdean jälleen hänen mielestään
-pakottavampien mielenkiintojen tieltä...
-
-Mr Britlingin helpotuksentunne ei kestänyt koko viikkoa. Voitetut
-saksalaiset etenivät yhä. Pettymyksen alinomaa syventyessä painui
-taistelujen pääaalto viikon aikana auttamattomasti kohti Pariisia.
-Lille menetettiin taistelutta. Se menetettiin salaperäisen
-helposti... Seuraava nimi, joka mr Britlingiä hämmästytti hänen
-istuessaan seuraamassa suurten tapahtumain kulkua sanomalehden
-ja kartan avulla, oli Compiègne. "Tuossa!" Englantilaiset olivat
-ilmeisesti yhä peräytymässä. Sitten saivat saksalaiset haltuunsa
-Laonin ja Reimsin ja tunkeutuivat aina kauemmaksi etelään. Maubeuge,
-joka oli ollut muutamia päiviä saarroksissa ja eristettynä, oli
-nähtävästi kukistunut...
-
-Sunnuntaina syyskuun kuudentena mr Britlingin herkkäuskoinen
-optimismi antautui lopullisesti.
-
-Hän seisoi auringonpaisteessa, kädessään _Observer_, jonka
-puutarhurin poika vast'ikään oli noutanut May Tree'sta. Hän oli
-levittänyt sen puutarhapöydälle sinervän setripuun alle, ja isä
-ja poika lukivat sitä yhdessä, mikäli toisiltaan saivat luetuksi.
-Siinä oli tuoreita uutisia Ranskasta, kertomus saksalaisten viime
-etenemisistä, taisteluista Senlis'n luona -- "Mutta sehän on ihan
-Pariisin portilla!" -- ja saksalaisten sotavoimien ilmestymisestä
-Nogent-Sur-Seinen tienoille. "Sur-Seine!" huudahti mr Britling.
-"Missä se mahtanee olla? Marnen eteläpuolellako? Vaiko ehkä Pariisin
-takana?"
-
-Sitä ei ollut merkitty _Observer'in_ karttaan, ja Hugh juoksi sisään
-hakemaan kartastoa.
-
-Hänen palatessaan oli mr Manning keskustelemassa isän kanssa, ja
-molemmat näyttivät kovin vakavilta.
-
-Hugh avasi Pohjois-Ranskan kartan. "Se on tuossa!" sanoi hän.
-
-Mr Britling tarkasteli asemaa.
-
-"Manning sanoo niiden olevan Rouenissa", sanoi hän Hugh'ille. "Meidän
-toimintakeskuksemme on muutettava La Rochelleen..." Hän oli hetken
-vaiti, ennenkuin teki viimeisen vastenmielisen johtopäätöksensä.
-
-"Oikeastaan", myönsi hän, niellen katkeran palansa, "heillä on
-Pariisi hallussaan. Se on nyt melkein piiritettynä."
-
-Hän istuutui kartan ääreen. Mr Manning ja Hugh seisoivat häneen
-tuijotellen. Hän teki viimeisen ponnistuksen keksiäkseen jonkin
-hirmuisen strateegisen yllätyksen, jonkin aavistamattomasta
-lingosta singahtaneen kiven, joka kaataisi tuon Goliatin kesken
-riemuvoittoansa.
-
-"Venäjä", virkahti hän jokseenkin toivottomasti...
-
-
-17.
-
-Silloin tapahtui, että mr Britling tuli totuuden tuntoon.
-
-"Me juttelemme", sanoi hän, "ja sitten viikkojen ja kuukausien
-kuluttua opimme ymmärtämään mitä olemme sanoneet. Minä sanoin
-kuukausi sitten, että tämä oli historian suurin tapahtuma. Sanoin,
-että tässä vedottiin voimakkaammin kuin koskaan muulloin Englannin
-tahtoon ja kykyyn. Sanoin, ettei koko valtakunnassa ole yhtään
-henkilöä, jonka elämään tämä sota ei vaikuttaisi. Minä sanoin tuon
-kaiken, sanat kaikuivat minun huuliltani; luultavasti oli pohjalla
-jonkinlaista ajatustakin... Mutta vasta tällä hetkellä minä ymmärrän
-mitä olen sanonut. Nyt -- sallihan minun sanoa se uudelleen,
-ikäänkuin en olisi koskaan ennen sitä sanonut: tämä _on_ historian
-suurin tapahtuma, meidän tehtävämme _on_ tehdä mitä suinkin voimme
-vastustaaksemme tätä hirmuista hyökkäystä, joka uhkaa maailman
-rauhaa ja vapautta. No niin, että teemme mitä suinkin voimme ei
-merkitse somissa puutarhoissa seisoskelemista ja sanomalehtien
-odottelemista... Se merkitsee mukavuudesta ja varmuudesta
-luopumista...
-
-"Kuinka laiskoja me nykyajan englantilaiset olemmekaan! Kuinka
-halukkaasti me iskeydymmekään tyynnyttävään harhaluuloon, joka
-vapahtaa meidät ponnistuksista! Viime viikkoina minä olen
-itsepintaisesti uskonut, että pieni brittiläinen armeija -- siihen
-kuulunee tuskin satatuhatta miestä -- torjuisi jotenkin miljoonien
-hyökkäyksen. Mutta se onkin työnnetty takaisin, kuten olisi tiennyt
-kuka hyvänsä, joka ei ole mukavain haaveiden sokaisema, se on
-työnnetty takaisin ensin tuossa, sitten tuossa ja vihdoin tuossa. Se
-on taistellut yötä päivää. Se on taistellut mitä loistavimmin -- ja
-mitä hyödyttömimmin...Te näette miten väljästi Saksan puimavarsta on
-Belgiassa heilunut. Ja sill'aikaa me olemme seisoneet juttelemassa,
-kuinka saisimme voitostamme parhaan hyödyn...
-
-"Me olemme nukkuneet", sanoi hän. "Tämä maa on nukkunut..."
-
-"Syvimmässä sielussamme", jatkoi hän katkerasti, "me luullakseni
-ajattelimme Ranskan kantavan päivän kuorman ja helteen maalla --
-meidän auttaessa merellä. Mikäli mitään ajattelimme. Me olemme niin
-maltillisia, niin halukkaita lieventelemään ja arastelemaan...
-Ja niin mukavuutta rakastavia... No niin, Ranska on ruhjottu. Me
-saamme nyt taistella Ranskan puolesta Pariisin raunioilla. Sen
-vuoksi, Manning, ettemme käsittäneet asian ulottuvaisuutta, että
-tyydyimme ylimalkaisiin arveluihin, kun olisi pitänyt harjoitella
-ja tehdä työtä. Sen vuoksi että olemme hoitaneet asioitamme kuten
-tavallisesti, _'business as usual'_ ja muuta sentapaista, sill'aikaa
-kun länsimainen sivistys on ollut kuolontuskissaan. Jos tästä on
-tuleva toinen vuosi 71, laajemmassa mittakaavassa, ei ainoastaan
-Ranskaa, vaan koko Eurooppaa vastaan, jos preussilaisuus on asteleva
-karkein anturoin yli sivistyksen, jos Ranska on musertuva ja Belgia
-tuhoutuva, silloin ei elämä ole enää elämisen arvoinen. Sellaista
-asiain kehittymistä peljättäessä ei mikään muu asia, ei mikään muu
-harrastus merkitse mitään. Mutta mitä me teemme vaikuttaaksemme asian
-ratkeamiseen -- te ja minä? Kuinka se voi päättyä mihinkään muuhun
-kuin Saksan riemuvoittoon, jos te ja minä ja miljoonat seisomme
-syrjässä..."
-
-Hän vaikeni epätoivoissaan ja tuijotti karttaan.
-
-"Mitä meidän tulisi tehdä?" kysyi mr Manning.
-
-"Jokaisen pitäisi olla harjoituksissa", sanoi mr Britling. "Jokaisen
-pitäisi ottaa osaa... Jollakin tavoin...Ainakaan ei meidän pitäisi
-enää elellä toimettomina Matching's Easyssä..."
-
-
-18.
-
-"Se keskeyttää kaikki", virkkoi äkkiä Hugh. "Nuo preussilaiset ovat
-pahin maanvaiva, mitä koskaan on nähty."
-
-Hän mietti. "Tässä käy niinkuin tulipalossa, jolloin kaikkien täytyy
-lähteä talosta liikkeelle. Mutta tietysti meidän on ne voitettava. Se
-täytyy tehdä. Ja jokaisen on oltava mukana.
-
-"Sitten me voimme taas jatkaa työtämme."
-
-Mr Britling katsahti vanhinta poikaansa säikähtynein ilmein. Hän oli
-puhunut -- ylimalkaisesti, Hugh oli häneltä aivan unohtunut.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Mr Britling pääsee selvyyteen I, by H. G. Wells
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MR BRITLING PÄÄSEE SELVYYTEEN I ***
-
-***** This file should be named 52401-8.txt or 52401-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/4/0/52401/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52401-8.zip b/old/52401-8.zip
deleted file mode 100644
index 1b2eb38..0000000
--- a/old/52401-8.zip
+++ /dev/null