diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52384-8.txt | 2345 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52384-8.zip | bin | 42547 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2345 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4ce5396 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52384 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52384) diff --git a/old/52384-8.txt b/old/52384-8.txt deleted file mode 100644 index b43b85d..0000000 --- a/old/52384-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2345 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Tuskaa, by Väinö Kataja - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Tuskaa - Kuvaus raukoilta rajoilta - -Author: Väinö Kataja - -Release Date: June 20, 2016 [EBook #52384] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUSKAA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -TUSKAA - -Kuvaus Raukoilta rajoilta - - -Kirj. - -VÄINÖ KATAJA - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1907. - - - - -I. - - -Täyttä vauhtia hurisi juna Pohjanmaalle. Toisen luokan vaunussa lojui -huolettomassa asennossa nuori, komea herrasmies. Hän oli laittautunut -aivan ajanmukaisimpaan pukuun, ja hänen hienoista kasvoistaan saattoi -päättää, että hän oli hemmotellen kasvatettu ja ettei hän ollut -puutteen päiviä elämässään nähnyt. - -Ulkona oli jo pimeä. Talvipäivä on niin peräti lyhyt Pohjolassa, sammuu -heti kun valkeneekin. Nuori matkustaja koetti kuluttaa aikaansa -lukemalla, mutta usein hän silmäsi kelloonsa ja haukotteli -tyytymättömänä. Ei ollut puhekumppania ketään. Matkustajat olivat sitä -mukaa vähenneet, mitä pohjoisemmaksi tultiin, niin että hän nyt istui -vaunussa aivan yksin. - -Junan pysähtyessä asemille hän riensi ulos jaloittelemaan. Näki paksuja -lumikinoksia luoduksi huoneiden seinämille ja käytävien väliin. - --- Onpa täällä lunta, -- hän ajatteli. -- Näkyy, että tullaan -Pohjanmaalle. - -Hänestä alkoi tuntua jo somemmalta, mitä pohjoisemmaksi pääsi. - --- Kunhan nyt tämä viimeinen taival katkeaisi, jotta pääsisi tästä -toisenlaiseen kyytiin, -- ajatteli hän ja haukotteli mielihyvästä, -oikaisten levänneitä jäseniään. - -Nuori matkustaja oli metsänhoitaja, joka oli hakenut itselleen -viransijaisuuden aina Lapista asti. Hän oli nimeltään Waltteri -Ulfsköld, kotoisin Etelä-Suomen rikkaimmalta kulmalta. Ei ollut hän -koskaan käynyt näinkään pohjoisessa. Mutta hänen oli pitkät ajat tehnyt -mielensä Lappiin. Hän oli kuullut niin paljon kerrottavan Lapin -elämästä, niin satumaisia tarinoita kummallisesta, leivättömästä -maasta, jossa kuljettiin poroilla ja jonka taivas oli öisin valjujen -revontulten peittämänä. - -Hänen mieleensä johtui lähtö varakkaiden vanhempiensa kotoa. Äiti ja -siskot itkivät, isä käveli edestakaisin, mutta sanoi vihdoin: - -"No, käypä vain Lapissa huutijärvellä, -- luulen, että piankin -kyllästyt pakkaseen ja poronkyytiin..." - -Äiti oli varma siitä, ettei hän enää koskaan näe poikaansa, ja sisaret -koettivat viekotella häntä jäämään kotia edes täksi talveksi. Mutta hän -ei ollut mihinkään suostunut. Täytyihän hänen tutustua maahansa ja -kansaansa, ja tänne pohjoiseen hän muuttaa sittenkin, kun saapi -vakinaisen viran. Kyllä hän jo tunsi eteläosan maata, mutta laaja -leivätön Lappi oli ikäänkuin vieras valtakunta... - -Juna tulla porhalsi Oulun asemalle. Hän nousi vaunusta, kävelläkseen -junan seistessä. Turkkeihin pukeutuneita ihmisiä liikuskeli -asemasillalla. Liike näytti hyvin vähäiseltä, eikä kellään ollut kiire. -Jo ennen junan vihellystä hän kiipesi vaunuunsa. Ei ainoatakaan -tuttavaa hän ollut nähnyt, eikä hänellä tosin monia ollutkaan täällä -Pohjanmaalla. - -Mutta junan lähtiessä liikkeelle hän ilmestyi taas vaunusillalle, -mielihyvin silmäillen valaistua kaupunkia, jonka ohi juna vaivaloisesti -jytisi. Sehän olikin komea kaupunki somine ympäristöineen! - -Mutta kun juna suuren, mahtavan sillan yli mentyä kääntyi kaaressa -pohjoista kohden, puhalsi vastaan vihainen, pureva tuuli, joka tarttui -poskipäihin kuin rauta. Ja pakkanenkin tuntui kiihtyvän. Kiskot -naukuivat ja valittivat, ja taivaalla vilkkuivat ja hyppelivät kirkkaat -tähdet kuin vilussa nekin. - -Hän vetäysi vaunuunsa, sytytti tupakan, hykerteli käsiään ja sanoi -itsekseen: - --- Onpa... onpa raitis tuuli tuolta pohjoisesta... Ja hetken kuluttua: - --- Se oli Pohjolan tervehdys... niin jäisen kalsea. - -Ohi mennessään antautui junailija puheisiin. - -"Nyt sitä ollaan viimeistä taivalta katkaisemassa", hän sanoi -Waltterille. - -"Niinpä ollaan. Vahinko vain, että on näin pimeä, ettei näe -ympäristöä... Mutta kyllä tuntuu tuuli olevan tuima täällä -Perä-Pohjolassa... Kuinkahan kipakka lieneekään Lapissa!" - -"Vai Lappiin asti herra matkustaa! Olen minäkin kerran käynyt Kittilän -kirkolla." - -"Olette täältä Perä-Pohjolasta kotoisin?" - -"Täältä olen Oulun paikoilta." - -He pääsivät keskustelun alkuun, ja junailijalla oli paljon kertomista -näistä pohjoisista oloista. Tiesi hän selittää Lapinkin elämää. - -"Kyllä siellä nuori mies toimeen tulee, kun oppii porolla ajelemaan -eikä kursaile, jos yösija sattuu kolkompi", sanoi hän. - -"Täytyy tottua." - -Waltterin valtasi omituinen tunne, joka ei ollut iloa eikä surua; se -oli kummallista uteliaisuuden ja pelon sekaista kuisketta, joka piti -sydäntä rauhattomana. Hänestä tuntui niinkuin veturi ei tahtoisi oikein -tehtäväänsä toimittaa, niinkuin vaunutkin olisivat vastahakoiset -menemään tänne nietoksien ja vihaisen viiman keskelle... - -Hän rohkaisi mieltään, veti naapukan korvilleen ja työntyi -vaunusillalle. Tuuli oli nurja, ja vauhti viskoi hänen silmilleen -lumihiutaleita. Kuu oli noussut, ja hän näki kahden puolen tasaisia, -ikäviä maisemia, pientä kuusikkoa, joka näytti häpeävän surkeuttaan. -Hänestä tuntui kuin vaivaisen, lumen peitossa olevan metsän läpi jo -vilkkuisi viheliäisyys, kylmä ja nälkä, ja kuin tämä ympäristö olisi -vain valju kuva siitä surkeudesta, johon hän oli menossa... - -Mutta juuri silloin kiljui veturi, hihkaisi oikein voimiensa takaa, ja -samassa vaivaiset metsät katosivat ja juna kiiti vankan kylän läpi, -jysähti sillalle ja yli viuhahti. Waltterin alakuloiset ajatukset -katosivat kuin tuuleen, ja suuri repäisevä tunne täytti hänen -sydämensä... - --- Tämä on sitä suurta Pohjolaa! -- hän ajatteli. - -Tuntui kuin vauhti enenisi, mitä likemmäksi maan pohjoisinta asemaa -päästiin, -- niinkuin olisi veturi koonnut viimeiset voimansa -puskeakseen vauhdilla keskelle kinoksia ja tulenpalavaa pakkasta... - -Hän näki edessään leveän, lumisen joen rannalla kaksi kaupunkia kuun -kalpeassa valossa. Sieltä tuikkivat tulet ja pohottivat korkeat -valkoiset kinokset. Tikoitettua tietä ajoi hevosia kahtaanne päin -- -olihan täällä liikettä niinkuin muuallakin. Samanlaisilta näyttivät -ihmisetkin. Ei hän tavannut yhtään lappalaispukua, hyvinpuettua kansaa -vain, joka haastoi selvää suomea... - -Kaikki alakuloiset ajatukset katosivat, ja ennakkoluulot häipyivät. Hän -antausi puheisiin, tiedustellen yhtä ja toista tulevasta matkastaan. Ei -kukaan pelottanut, kaikki sanoivat: "Jaa... sinne menee, että vinkuu... -hevoskyydillä ensin, porolla loppumatka..." - -Hän otti ajurin ja ajoi kaupunkiin, jonka ainoassa ravintolassa aikoi -levähtää yönsä ja varustautua tulevaa matkaa varten. - - - - -II. - - -Tähän asti hän oli matkustanut hevoskyydillä, vaikka viimeinen taival -olikin ollut aivan ummessa. Kulku oli ollut uuvuttavan hidasta, kun -hevonen kahlasi verkkaan lumessa, taival tuntunut pitkältä kuin -iankaikkisuus, ja vähäväliä hän oli kärsimättömänä kysynyt -kyytimieheltä: - -"Joko olemme puolivälissä taivalta?" - -"Olisi jo aikaa oltu, mutta tämä viimeinen näyrä sää peitti jäljen ja -pani paksulta lunta." - -Palellutkin oli, sillä pakkanen oli edessä yhä kiihtynyt. - -Oli vihoviimein päästy lappalaisen asuntoon, joka oli rakennettu kahden -pitäjän keskipalkoille. Siitä tuli porokyydin alkaa. - -Mielihyvän tunne täytti hänen sydämensä hänen työntyessään kotaan ja -nähdessään ihmisiä istuvan tulen ympärillä kiehuvasta padasta -poronlihaa urkkien. Hän oli mielikuvituksessaan usein kuvaillut -lappalaisten elämää, mutta todellisuus näytti nyt aivan erilaiselta. -Mutta ollen rohkea ja puhelias hän toivotti hyvää ehtoota ja kysyi, -saisiko kahvia. - -Kodassa olijat katselivat uteliaasti susiturkkiin kääriytynyttä uljasta -nuorta miestä ja tarjoutuivat häntä auttamaan. Hän riisui turkkinsa, -pudisti sen kauluksesta huurretta, haki savukelaatikkonsa ja pani -tupakaksi. Isäntä tarjosi hänelle lieden äärestä oman paikkansa, johon -hän huolettomasti heittäysi pitkäkseen. - -Hänen viimeinen kyytimiehensä oli taivalta tultaessa kertonut tämän -lappalaisen, Lassi Holsterin, elämästä. Upporikas kuului olevan, ja -pojillakin oli omat pororaitionsa. Kaksi nuorinta poikaa oli vielä isän -luona. - -"Tämä Lassi Holsteri se juuri on eteläisimpiä lappalaisia. Näillä -mailla hän enimmäkseen porokarjoineen oleskeleekin", oli kyytimies -viimeksi sanonut. - -Ja heidän alkaessaan lähestyä kotaa hän oli lohduttanut: - -"Kyllä siinä kodassa ruokaa on ja juomaa, ja mitä ihminen tarvitsee. On -tämän kautta monta herraa mennyt talvella ja kesällä. Olen minäkin -tähän ennen yhden herran kyydinnyt..." - -Waltteri oli asettunut turkkinsa päälle ja loikoi siinä tulen ääressä -jäseniään lämmitellen. Emäntä toimitti hänelle pian kahvia, johon oli -sekoittanut poronjuuston viipaleita. - -"Oletteko kaikki tähän perheeseen kuuluvia?" kysyi hän, ympärilleen -katsellen. - -Lassi Holsteri kertoi: - -"Nämä kaksi miestä tässä minun vieressäni ovat suomalaisia, -naapuripitäjästä, Ovat tässä vain matkansa varrella levähtämässä -niinkuin sinäkin. Tuo tuossa on minun vaimoni, ja tämä on nuorin -poikani." - -Nuori metsäherra katseli kysyvin silmin jokaiseen. Isäntä oli -pienoinen, kuivettunut, pikkusilmäinen äijänkäpy, naama kuin parkittu. -Emäntä oli nuoremman näköinen, eivätkä hänen kasvonsa olleet niin -kulmikkaat kuin isännän. Nuorin poika oli vikkelä kuin orava, -kymmenvuotias. Nuo kaksi suomalaista tunsi helposti kasvojen muodosta, -vaikka hekin olivat pukeutuneet lappalaiseen tapaan. Mutta emännän -vieressä istui nuori lappalaistyttö, jonka kasvoja Waltteri ei ollut -nähnyt, sillä ne olivat aina pois päin käännetyt. Pitkä, musta palmikko -näkyi kuitenkin, ja sivulta päin vähän punaista poskea... - -Isäntä ei ollut maininnut tytön nimeä, vaikka oli esitellyt muut -kodassa olijat. Minkähäntähden? - -Waltterin teki mieli kysyä, kuka tyttö oli, mutta hän hillitsi -kuitenkin uteliaisuutensa ja tiedusti sen sijasta: - -"Kuinkahan minä nyt tästä edespäin pääsen matkaani jatkamaan? Poron -pulkassa en ole koskaan istunut, eikä minusta taida olla kovin pitkälle -taipaleelle hiihtämäänkään." - -"Ovat tästä päässeet muutkin herrat, Lappiin päin pyrkiessään", -lohdutti isäntä. "Mutta tottakai sinä levähdät ennenkun taipaleelle -lähdet?" - -"En ole väsynytkään", vastasi hän, vaikka tunsi kankeaa uupumusta -jäsenissään. Hän oli tottunut hienostuneihin tapoihin eikä ollut -koskaan tuntenut tai nähnyt todenteolla rahvaan elämää, joten häntä -tämä kummallinen ympäristö oudostutti ja vieraannutti. Mutta tännehän -hänen mielensä oli palanut, tänne ollut semmoinen kummallinen veto, -etteivät mitkään pelotukset lannistaneet... tänne leivättömään Lappiin, -pakkasten ja susien kotomaahan... Hänen täytyi olla mies, kestää kuin -mies ja mukaantua... vaikka mihin... - -Ja palautuen huolettomuuteen, joka oli hänen luonteensa pohjapiirre, -hän tarttui savukelaatikkoonsa ja tarjosi siitä jokaiselle. - -Mutta ojentaessaan laatikon outoa tummatukkaista tyttöä kohti hän osui -tarkemmin silmäämään hänen muotoaan. Kasvot olivat tavattoman kauniit -ja säännölliset, ja poskien puna hienoa kuin silkkinen sametti... -Hipiäkin oli valkoinen ja sileä, huulet kuin mansikat ja hampaat aivan -verrattoman tasaiset ja valkoiset... - -Tyttö otti ujostelematta savukkeen, sytytti sen pään tulessa ja alkoi -tuprutella sauhuja. - -Waltteri pani merkille, että tytön käsi oli hyvinmuodostunut, valkoinen -ja puhdas, ja että oikean käden pikku sormessa oli jouhinen sormus. - -"Kas Eilaakin, kun polttaa!" huudahti samassa kymmenvuotias poika ja -alkoi sitten hänkin vieraalta tupakkaa pyytää. - -"Saako hänelle antaa?" kysyi Waltteri isään kääntyen. - -"Ka, anna hänelle vain tuliaisiasi", vastasi isä välinpitämättömästi. - -Poika sytytti hyvillään savukkeen ja virkkoi: "Menneentalvellisella -herralla oli paksumpia." Talonisäntä, joka häntä oli kyydinnyt, tuli -samassa ulkoa puhellen: - -"Pakkanen tuntuu kiihtyvän... ja taivaan valkeat palavat kuin -tulessa... Pitää tästä panna paluumatkalle... jos olisi poro, niin pian -tästä laskisi rantamaille..." - -Hän alkoi valmistautua matkaan arvellen: - -"Olisi yöpyäkin sopinut, vaan ei käy jättäminen hevosta seisomaan -pakkaseen." - -Kodassa lieden ääressä tuntui lämpöiseltä. Poronjuustokahvi, joka oli -väkevää ja mustaa kuin terva, maistui Waltterista ensin äitelältä ja -karvaalta, mutta lämmitti hyvin ja virkisti mieltä. Hän joikin useita -kupillisia ja kiitellessään sanoi: - -"Tässä on nyt ensimäinen ateria näillä mailla ja tämänlaisessa -tilassa... Hyvää on, kyllä tässä elämään pääsee..." - -Illempana, kun hänkin oli syönyt aika annoksen poronlihaa, hän kysyi -isännältä: - -"Mutta kenet minä saan oppaaksi ja kyytimieheksi tälle seuraavalle -taipaleelle, joka kuuluu olevan niin pitkä ja taloton...?" - -Hetken mietittyään aloitti isäntä ikäänkuin omia ajatuksiaan ääneensä -jatkaen: - -"Sitä minä tässä jo olen heti tultuasi ruvennut miettimään, miten -parhaiten matkaasi pääsisit jatkamaan. Veres tässä kyllä on jälki -- -nuo miehet ovat sitä tämän viimeisen näyrän sään jälkeen tulleet, -- -mutta ei sitä hyvä oudon ole osata, kun ei maita tunne eikä merkkiä -tiedä ottaa tunturien huipuista. Minun ei sallisi aikani lähteä, ja tuo -poikakin on vielä nuori -- jos eksymään sattuisi. Mutta hyvä ajokas on -minulla lainata... Tuo Eila se on sinne päin aikonut lähteä... Jos -lähtee, ja kun hänen peräänsä porosi panet, niin jo perille kostut, -saavuttakoon vaikka kehnokin ilma... Eila tuntee näillä paikoin ja -muuallakin kaikki kulkutiet, ja hänellä on myös sellainen ajohärkä, -että jo taival katkeaa." - -Isäntä loi puhuessaan Eilaan kysyvän silmäyksen, samoin kuin -Waltterikin. - -Waltteri tuli nyt vielä tarkemmin katsoneeksi Eilaan. Hän huomasi, että -Eilalla oli sievä suu, ja tavattoman valkoiset ja tasaiset hampaat -välkkyivät kuin helmet huulten mennessä hymyyn. Eila katsoi -veitikkamaisesti Waltteriin ja sanoi nauraen: "Jos olette yhtä huono -porolla ajaja kuin sekin herra, joka Norjasta kerran ajoi perässäni, -niin... hän ei pysynyt pulkassa ollenkaan. Mutta hän tosin olikin lyhyt -ja lihava kuin pallo, ja te olette pitkä ja siro kuin korpikuusi..." - -"No, minä kuitenkin koetan pysyä pulkassa", vastasi Waltteri yhtyen -muiden nauruun. - -Hetken kuluttua, kun Eila oli poistunut poroaan katsomaan, kysyi -Waltteri isännältä: - -"Kuka hän on, tuo Eila? Kenen tytär? Onko lappalainen? Ei hän näytä -lappalaiselta..." - -"Sanotaan olevan sen kuuluisan Kiveliön kävijän tytär. Liekö sitten -hänen vai kenen, en tiedä." - -Sen enempää ei isäntä selittänyt. - -Waltterille tehtiin kodan parhaalle paikalle vuode, pehmoisille, -liukkaille porontaljoille. Hän veti lämpimän sudennahkaisen turkkinsa -ylleen ja päätti nukkua ja unohtaa koko muun maailman. - -Mutta kun kotaan oli tullut hiljaisuus, alkoi hänen mielikuvituksensa -mellastaa kuin öinen kyöpeli. - -Mikä oli ollut se kumma halu, joka oli ikäänkuin rautakouralla vetänyt -häntä tänne Pohjolaan? Mikä oli saattanut hänet jättämään kotinsa ja -vanhempansa ja tarjotun viran Etelä-Suomessa? Olivatko syynä ne -kertomukset, joita täältä oli kuullut, tästä kummallisesta, -suurenmoisesta ja satumaisesta luonnosta ja tästä lumotusta ilmasta? -Hän ei saanut selvää tunteistaan. Sen vain tiesi, että mieli tänne -teki, halu seikkailuihin ja outoihin oloihin. Hän oli nauttinut -kaikesta matkan varrella: vuorisista maisemista, kuun loistosta, -revontulten loimusta ja yhä kiihtyvästä pakkasesta. - -Hän ei vielä ollut katunut lähtöään eikä ollut koti-ikävä vaivannut. -Niinhän se vielä oli maailma täällä kuin muuallakin Suomessa. Samoja -männiköitä ja maita, hyvin rakennettuja kyliä joen varrella ja -ystävällisiä ihmisiä. Mutta vuoret olivat niin tavattoman laajoja ja -korkeita alastomine lakineen ja louhikkoisine kylkineen. Ja kummallinen -hämärä oli aina, aamuhämy kiinni iltahämyssä... - -Ei hänellä nytkään ollut mitään valittamista eikä vaikeroimista -vastoinkäymisistä. Ei niin mitään! Olihan hän Evollakin ollessaan ja -tehdessään toveriensa kanssa retkiä sydänmaalle päin usein yöpynyt -likaisempaankin paikkaan... - -Lapin taivas... revontulet palamassa... poro juoksee, jotta koivet -naksuu... ja pureva pakkanen on... sitä oli hän mielessään kuvaillut -velttoina sumuisina päivinä Helsingin katuja kävellessään. - -Ehkäpä nyt näkee senkin, saapi oikein syliin ottaa ja kouralla -tunnustaa... - --- Eila, -- jatkoi hän ajatuksiaan. -- Eila! Mikä nimi se lienee? Kai -lapinkielinen, ja sievältä se korvissa tuntuu. "Kiveliön kävijän" -tytär... Kuka lieneekin, mutta kaunis on, hurja kuin synti... - -Ja vaikka hän ummisti silmänsä ja koetti ajatella erästä toista kuvaa, -joka oli jäänyt hänen mieleensä siellä suurkaupungin vilinässä, pyrki -Eila sittenkin sen viereen. Se toinen oli kyllä sievä ja siro ja -lahjakas, mutta ei ollut hänen vartalonsa niin muhkea, ei tukkansa niin -tumman kiiltävä, eivätkä hampaat välkkyneet niin kauniisti ja suloisen, -viehättävän puhtaasti. Sen toisen hampaiden lomissa vilkkui -kultakiilto, ja huulien puna oli veretöntä ja ikäänkuin pois kulunut... -Mutta Eilalla oli kuin... ei hän muistanut koskaan nähneensä niin -sievää suuta eikä niin kauniita, tasaisia ja valkoisia hampaita... - -Mikä ääretön sulo saattoi mahtua yhteen ainoaan naisen muotoon! - -Ja yön hiljaisuudessa muistui hänelle mieleen, millä häntä toverit -kiusasivat, kun he erojaiskekkereillä istuivat Ylä-Kämpissä -Helsingissä. He olivat sanoneet, että kyllä käy hänelle niinkuin -kaikille muillekin, jotka sinne Lappiin päin ovat menneet... että -rakastuvat... ja sittenkun lapsilauma alkaa lukuisammaksi tulla... niin -menevät avioliittoon... - -Häntä melkein nauratti. No, hutikassahan siellä kaikki olivat... Mitäpä -niistä, päihtyneitten laverruksista... - -Mutta hän ei vain saanut unta. Muut nukkuivat. Eila nukkui aivan -lähellä. Hän oli kuulevinaan tytön hengityksenkin, eikä hän saanut -tämän kuvaa pois mielestään. Hänen vilkas mielensä kuvaili jo, kuinka -he poroilla ajoivat halki avaran tunturimaailman... Eila edellä, hän -perässä... Eila lauloi. Taivaalla tähdet hyppelivät, tunturien -päällitse loimusivat revontulet, ja vaarojen rinteillä näkyi -porolaumoja... - -Hän heräsi haaveistaan, kun kodassa olevat hännättömät porokoirat -karkasivat äristen ja kimakasti haukkuen ovelle... - -"Huuti siellä, Tira ja Muju", ärähti niille isäntä, joka samassa -heräsi. - -"Liikkuiko siellä ulkona joku?" tiedusti Waltteri. - -"Meni tästä sivu Raitio-Juoso Yllästunturille", vastasi isäntä, komensi -vielä kerran koiriaan ja asettui levolle. - -Puoliyön jälkeen Waltterikin nukahti, mutta levottomaan uneen. - -Hän heräsi siitä, että Eila seisoi hänen vieressään, kosketti -olkapäähän ja sanoi: - -"Jos minun matkassani lähdette, niin herätkää juomaan kahvia." - -Eilan ääni oli kirkas kuin kristalli, ja kun ei hänellä ollut lakkia -päässään, näki Waltteri hänen pitkän mustan palmikkonsa ulottuvan -lanteille. Hän näytti olevan herttaisen hyvällä tuulella, aamuvirkkuna, -suu ja silmät hymyssä. - -Waltteri hieroi silmiään oikein nähdäkseen, kirposi sitten ponnahtaen -ylös reilusti ja kehaisi: - -"No vaikka heti minä olen valmis..." - -Sillä välin kun isäntä valmisteli Waltterille poroa valjaisiin, -antautui hän puheisiin Eilan kanssa. - -Oliko pitkä taival? Oliko taloton? Kuinka kauan suunnilleen -viivyttäisiin välillä? - -"On matkaa, on taivaltakin, mutta puolivälissä on kota. Tämmöisellä -pakkasella katkeaa taival hopusti, sillä minulla on tulinen ajokas, -joka samalla tuntee tämänkin tien." - -"Mutta jos minä en pysy pulkassa... putoan pois, jään nietokseen ja -poro karkaa", epäili Waltteri ja loi Eilaan pitkän kysyvän katseen. - -"Kyllä aika mies pulkassa pysyy... noin siro ja notkea mies vallankin", -nauroi Eila. "En ole kuullutkaan, että mies pulkasta putoaisi..." - -"Vai ei ole Eila semmoista kummaa kuullut", sanoi Waltteri -ajatuksissaan, ja hänelle tuli villi halu lähestyä Eilaa ja suoria -siinä hänet syliinsä... - -Hän hillitsi itsensä kuitenkin ja kysyi sen sijaan: - -"Tuleehan Eila aina kirkonkylään asti?" - -"Niille paikoin minä tulen, vaan kyllä te jo Karhu-Jaakon kohdalta -osaatte, kun jälelle opastan..." - -Waltteri oli noussut seisomaan ja alkoi järjestellä pukuaan. - -Eila katsoi häntä kauan ja pitkään ikäänkuin joka jäsenen olisi -tahtonut nähdä ja jokaista poimua hänen vaatteistaan tunnustaa. - -"Minäpä olen nähnyt teidän näköisenne miehen kerran ennen", sanoi hän -samassa äkkiä Waltterille juuri silloin kun tämä alkoi silitellä -hiuksiaan. - -"Missä Eila on nähnyt?" tiedusti Waltteri uteliaana. - -"Enpä sano. Mutta kaukana se on täältä." Ja veitikkamainen hymy leikki -hänen huulillaan, kun hän samassa poistui kodasta, sanoen menevänsä -ajokastansa valjastamaan. - -Waltteri katsoi pitkään hänen jälkeensä. - --- Ei ikipäivinä hän ole lappalainen... senhän näkee ruumiin -muodostakin ja erittäinkin kasvoista... ei hän ole suomalainenkaan... -eivät suomalaiset ole noin kauniita. - -Kun Waltteri tuli ulos kodasta, puettuna rukkaan ja paulakenkiin, -- -sillä turkkinsa ja muut kapineensa täytyi hänen jättää jälestäpäin -tuotaviksi, -- oli vielä varhainen aamu, saattoi olla yökin, sillä -millään taivaanrannalla ei päivän vinkkaa näkynyt. Mutta keskitaivaalla -roihusivat revontulet, paloivat kuin ilmiliekissä ympäristöä valaisten. -Lumi narisi ja naukui jalkain alla, ja viima tuntui poskipäihin -tarttuvan. - -Lassi Holsteri seisoi poronsa luona, jonka Waltteria varten oli -valmiiksi valjastanut. Hän alkoi neuvoa miten ajaa... miten temmata -hihnasta ja miten pulkassa istua. Lopulta hän hiljensi äänensä -supatukseksi ja mennen hyvin likelle Waltteria kertoi kuiskaamalla: - -"Se on Kiveliön kävijän tytär tuo Eila... sitä ei ole kastettu eikä se -ole ripillä käynyt. Kuuluu nyt olevan isäänsä hakemassa. Mutta kyllä -hän sen vuoksi oikeaan viepi..." - -"Kuka on sitten tuo, jota sanotte Kiveliön kävijäksi?" tiedusti -Waltteri kummissaan. - -"Ka, mistä minä tiedän. En muuta nimeä ole kuullut. Eikä hänestä kukaan -muukaan tiedä mistä on. Ei hän kuulu olevan missään kirjoissa. Metsissä -on ja elää kesät, talvet... suvet, pakkaset..." - -"Ja Eilako olisi hänen lapsensa?" - -"Niin on sanottu, ja niin sanoo Eila itsekin..." - -Samassa tuli Eilakin ulos kodasta. Pitkä puukko riippui hänen vyöllään, -ja neljän tuulen lakki oli mukavasti kallellaan oikealla. Waltterista -näytti niinkuin hänen silmänsä olisivat tulta iskeneet, kun hän kävi -poronsa luo. - -Lassi Holsteri talutti poronsa kodan luo, toimitti Waltterin valmiiksi -pulkkaan istumaan, antoi hihnan käteen, opasteli vieläkin ja neuvoi. - -Mutta Eila talutti poronsa sille tielle, joka lähti kodan luota suoraan -koillista kohden, opasti jälelle ja hihkaisten hyppäsi pulkkaansa. - -Silloin hellitti Lassi Holsteri poronsa, jota oli sarvista pidättänyt, -ja pyrynä se karkasi Eilan poron jälkeen, jotta pulkka kohona -hyppeli... - -Pakkanen tuntui yltyvän, tähdet hyppelivät paikasta toiseen ikäänkuin -lämmintä hakeakseen, ja revontulet roihusivat valjuina... Aamun vinkkaa -ei vielä näkynyt... Lassi seisoi hetken kodan edessä, mutta kun Eilan -poron kello lakkasi kuulumasta, meni hän sisälle ja arveli: - -"Hyvinpä he näyttivät menevän. Notkea se olikin tuo herra... niinhän -hän pysyi pulkassa kuin olisi ennenkin siinä istunut." - - - - -III. - - -Suuren, korkean tunturin puuton ja luminen laki välkkyy kuin hopeoitu -kupooli revontulten ja tähtien valossa. Näyttää kuin siitä irtaantuisi -loistavia kipunoita, jotka räiskien hajoavat kylmään avaruuteen. -Taivaan rannat palavat kuin liekeissä, ja kummallisia valjuja, kalpean -kellertäviä valonvinkkoja syttyy ja sammuu taivaan laella... - -Tunturin kuvetta hiihtää yksinäinen mies kontti hartioilla. Hän on -tavallista vankemman kokoinen. Kasvoista ei näy muuta kuin suuret -loistavat silmät, sillä muu osa on huurteen ja tuuhean parran peitossa. -Näyttää hänen hiihdostaan, että hän on tottunut suksimies, niin -vikkelään välttää hän eteen sattuvat tunturin rotkot ja kiertää -äkkijyrkät louhikot. Myötäleissä hän päästää suksensa täyteen vauhtiin, -taitavasti kiertäen puut ja syvimmät kuilut. - -Hänen pukunsa on omituinen yhdistelmä lappalaisen ja suomalaisen -asusta, mutta puukko, joka riippuu leveässä nahkavyössä, on paljoa -pitempi kuin lappalaisilla ja kokonaan luisessa tupessa. Päässä on -hänellä laaja, pyöreä sudennahkainen lakki, jonka alta näkyy mustia -hiuksia. Pitkä pyssy on hartioilla, ja sompasauvojen yläpäissä on -kiiltävät keihäät. - -Saavuttuaan aukealle pohjukalle tunturin kupeelle hän seisahtuu ja -ikäänkuin nuuskii ilmaa joka suunnalle katsellen. Jostakin alhaalta -laaksosta hän on kuulevinaan poron kellon kalkkaisevan, mutta ääni -häipyy pakkaseen ja kiveliöön, joten siitä ei saa selvää. - -Hän työntää menemään myötälettä alas, joka jyrkkenee, mitä lähemmäksi -laakson pohjaa tulee. Ja vaikka keli on huono -- pakkasen purema -vitihanki -- saavat sukset jyrkimmillä rinteillä vihaisen vauhdin. -Tanakkana kuin olisi kiinnikasvanut suksiin seisoo mies ja näyttää -nauttivan enenevästä vauhdista... - -Hiljaisena ja yksinäisenä on koko ympäröivä kiveliö, kuin tainnoksissa. -Ei elävää olentoa näy. Ei pyrähdä lintuparvea lentoon; ei näy lumessa -viekkaan, vaanivan ahmankaan jälkiä. Taivaalta välistä revontulten -syttyessä ja sammuessa tunturien taakse kuuluu rätinää ja hienoa -sähinää... - -Mutta mies hiihtää varmaa suuntaa kohti suoraan etelään, eivätkä näytä -hänen jättiläisjänteensä vielä vähääkään hiihdosta väsyneiltä. - -Hänen päästyään poikki korven, joka on laakson pohjassa ja jossa tiheä -varvikko on tehnyt kiusaa hiihdolle, alkaa maa taas kohota, samalla kun -puut ja pensaat harvenemistaan harvenevat. Siinä nousee taas edessä -puuton, korkea vaaran laki, jonka ylintä huippua kohden hiihtäjä -näyttää pyrkivän. Aamun ensimäinen kajastus pohottaa jo eteläisellä -taivaanrannalla, kun hiihtäjä pysähtyy laen huipulle. Taas silmäilee -hän ympärilleen, nuuskii ja vainustelee ikäänkuin jotakin hajua -sieraimiinsa hakien. Ja hän tunteekin hajun ja höpisee itsekseen: "No -suunnillepa minä osasin." Hyvin kaukaa näyttää toisen vaaran laidasta -nousevan savua, jota hiljainen tuulen henki kuljettaa pohjoiseen päin, -vaarojen laelle sitä kooten. - -Hiihtäjä pistää uuden mällin poskeensa, korjaa suksensa varpaallisia ja -potkaisee menemään myötälettä alas siihen suuntaan, jolta on tuntenut -savun hajun vastaansa tuoksahtavan. - -Yksinäistä hiihtäjää sanotaan Lapissa Kiveliön kävijäksi, eikä hänelle -muuta nimeä kukaan tiedä. Nyt hän on matkalla Norjasta ja suuntaa -kulkuaan lappalaisen Lassi Holsterin kodalle. - -Poromiehiä on kokoontunut Lassi Holsterin kotaan, niin että se on -ahdinkoon asti väkeä täynnä. Jalkaniekkakahvipannuja on tulella useita, -ja iso musta pata, täynnä kiehuvaa poronlihaa. Miehet juttelevat minkä -mitäkin. Puhelevat tästä pakkastalvesta, ja joku tietää kertoa sydäntä -särkeviä tapauksia kaukaisimmasta Lapista, missä on ihmisiä paleltunut -kuoliaaksi pakkasen käsiin. - -"Eikö lie jäänyt sille tielleen Kiveliön kävijäkin, koska ei ole näillä -mailla näkynyt kaikkena talvena", sanoo muuan mustapartainen -pienenlainen mies, poromies hänkin, mutta ei lappalaisen puvussa. - -"Tuskinpa vain. Onhan se välisti ennenkin ollut talvikaudet kateissa, -on vuosikausia, ja taas ilmestynyt kuin tunturista", arvelee siihen -toinen mies. - -Ja kun kerran on tullut puhe Kiveliön kävijästä, alkaa siinä kukin -muistella kuulemiaan ja näkemiään. - -"Mutta siitä ei ole tullut tietoa, mistä se sen Eilan oikeastaan on -saanut. Inarissa minulle kerrottiin, että Norjan puolelta on lapsen -varastanut tai ryöstänyt, vaan ei ole siitäkään sen selvempää tullut -eikä otettu, vaikka lienee tuon aikoinaan kuullut vallesmannikin", -kertoo muuan. - -"Niin olen minäkin kuullut, mutta kuullut olen toisenkinlaisen tarinan. -On puhuttu niinkin, että hänellä on vaimo ja perhe Norjan puolella ja -että Eila on kuin onkin hänen oikea lapsensa..." - -"Olen minäkin sitä kuullut..." - -"Ja ettei hän itsekään ole kirjaton, vaan jolloinkin nuoruudessaan on -päässyt karkuun jostakin linnasta, johon ikuiseksi oli tuomittu..." - -"Onhan hänestä jos minkälaista kertomusta. Olkoonpa mikä hyvänsä, vaan -tarkka on pyssymies, semmoinen, ettei uskoisi, jos ei omin silmin olisi -nähnyt..." - -Vanha lappalaisukko, joka tähän asti oli ollut ääneti, alkoi hänkin nyt -puhua: - -"Tuhansien porojen hengestä saamme olla kiitollisia Kiveliön kävijälle, -sillä kymmeniä ahmoja, porojemme verivihollisia, ampuu hän -vuosittain..." - -"No se kyllä on tosi..." - -"Eikä jouda siinä ahma-irvistelijä länkkyjään lyömään, kun Kiveliön -kävijä jälille osuu... Ja ei se mies kenenkään rauhaa häiritse..." - -"Ei vainkaan. Yövyppäs kuusen juurelle tulipalopakkasessa, vaikka talo -on vieressä..." - -"Niinhän hän tekee..." - -"Joo. Aina hän näyttää karttavan ihmisiä ja ihmisasuntoja..." - -"Siinäpä sen näkee, ettei sillä ole oikein puhdas tunto. Ja miksi ei -kenellekään puhu, vaan aina miesjoukossakin istua toljottaa äänetönnä -maahan katsoen..." - -"Se on hänen luontoaan." - -Muuan nuori lappalainen kertoo: - -"Minä sen kerran näin Kiveliön kävijän kesäasunnon. Vaan en ole hänestä -kenellekään huolinut kertoa." - -"No minkälainen oli?" kysyttiin monesta suusta. - -"Oli se vähä kummahko, ja aivan sattumalta sille jouduin. Toissa kesänä -se oli. Menimme Torasjärvelle kalan pyyntiin, ja minun juolahti -mieleeni, että menen yli Karhujupukan laen, jotta jos sattuisi -kohtaamaan haukan pesiä... Karumallinen vaara se onkin, se -Karhujupukka... Onko teistä kukaan sen laella käynyt?" - -Ei ollut kukaan käynyt. Karhujupukan seutuvilla eivät porotkaan -viihtyneet, se kun oli huono jäkälämaa, ja sen vuoksi oli vanhojakin -miehiä, jotka eivät olleet käyneet Karhujupukalla. - -"En minä semmoista vaaran lakea ole ennen enkä jälkeen nähnyt. Suuria -paasia päällekkäin poikittain ja pitkittäin, ja semmoisia pimeitä -vinkaloita ja loukkoja, että oikein vistottaa, kun menee. Minä yhtä -solaa myöten kävelen ja luulen, että se toisessa päässä aukenee, niin -ei muuta kuin sola alkaa kaveta ja painua syvemmälle ja pimenemistään -pimetä... Vähän matkan päässä sola aukeni ja siinä istui tulen ääressä -Kiveliön kävijä kaloja paistellen..." - -"No voi saakeli... ei olla kuultukaan..." - -"Minäkin säpsähdin ja ajattelin, että mitä tuo vielä tekee, -vaan ei ollut milläänkään... Ei kysynyt, mihin olen menossa tai mikä -minut sinne johdatti... Arveli vain, että 'sinä taidat olla sen -Jouvi-lappalaisen poika'. Vastasin, että 'se minä olen ja lähdin tänne -kotkan pesiä hakemaan'..." - -"No mitä hän siihen?" - -"Ei muuta kuin sanoi, että Tievavaaroilla hän oli nähnyt keväällä -kotkia... Enkä minäkään sen enempää tiedustellut, vaan läksin samaa -tietä takaisin... Mutta en ole kenellekään kertonut. Ajatellut olen, -että jos pahana pitää, niin minkä vielä tekee..." - -"Eipähän ollut meillekään milläänkään, kun kerran kohtasimme -sydäntalven aikana hänet Saivovaaran kupeelta kuusimajasta nukkumasta. -Antoi ryypyt, ei muuta." - -"Siivohan se on mies." - -"Niin näyttää, mutta on sillä semmoista villiä kiiltoa silmissään, että -enpä minä hänen vihollisensa tahtoisi olla..." - -Niin miehet siinä kahvia juodessaan aamuvarhaisella juttelivat... Oli -Lassi Holsterin emäntäkin kuunnellut miesten puheita ja sekausi -kysymään: - -"Sattuiko siellä kuulemaan uudesta metsänhoitajasta mitään, joka tästä -ennen joulun pyhiä meni?" - -"On kuultu. On nähtykin", tiesi muuan nuori poromies, joka oli -talokkaan poika, mutta talvisin hiihteli poroissa. - -"Ne tästä Eilan kanssa lähtivät. Sanoi, ettei hän koskaan ennen ollut -poron pulkassa istunut..." - -"Mainio mies näyttää olevan. Jos sen tapaisena pysyy, niin ei semmoista -herraa ole Lapissa koskaan käynyt... Minäkin kun menin luppokirjaa -pyytämään kruununmetsään, niin sanoi, että ota sinä vain ajoporoillesi -luppoja mistä saat... ja antoi sikaarin vielä... Hauska mies -kerrassaan... Ja taitaa olla aika vekkulikin... Kovin se oli ollut -tuttavana Eilan kanssa... vaikka mitäpä se meihin kuuluu..." - -"Eipä vain kuulukaan", myönsivät toiset, mutta Holsterin emäntä arveli: - -"Niin minustakin näytti silmistään se herra, että kyllä se mies monen -tytön pään pyörälle panee..." - -"Komea on mies. Ja minulle kertoi, että hyvin hän täällä viihtyy eikä -kaipaa suureen maailmaan ollenkaan." - -"Taitaa olla hyvin varakaskin", puhui Lassi Holsterin emäntä kiitellen. -"Kun Lassi hänelle lainasi poron, tässä kun Eilan kanssa lähtivät, niin -ei ollut mitään puhetta kyytipalkasta, mutta sitten kun Säikkärä-Mikon -matkassa lähetti poron takaisin, niin Lassille kivan kyytipalkan oli -Mikolle matkaan pannut ja minulle kaksi koreaa päähuivia ja pojalle -tuossa puserovaatteen... Ei ole tästä niin hyväntahtoista herraa ennen -Lappiin päin mennyt..." - -"Mitä se hänen varoissaan tuntuu!" - -"Karhu-Jaakko sanoi Eilallekin antaneen kulta-'minnen'. Sormessa oli -Eilalla ollut." - -Niin oltiin juttelemassa, kun kotaan samassa työntyi Kiveliön kävijä, -hiukset ja hartiat valkoisen huurteen peittäminä. - -"Terve taloon!" sanoi hän jymisevällä äänellä ja alkoi vähentää painoa -hartioiltaan. - -Vaikka Kiveliön kävijää ei ollut niillä seuduin nähty pitkään aikaan, -ei kukaan kysynyt mistä päin hän tuli. Lassin emäntä vain toimitti -vierasta tulen ääreen ja kahvia tarjotessaan sanoi: - -"Näkee tuotakin miestä taas pitkästä ajasta." - -"Eipä ole tällä lumella Kiveliön kävijää näissä maissa näkynyt", -uskalsivat muutkin jatkaa. - -Kiveliön kävijä näytti tällä kertaa puheliaammalta kuin ennen ja -ikäänkuin vapautuneen juroudestaan, sillä saatuaan partansa puhtaaksi -kuurasta sanoi hän melkein iloisesti: - -"Norjassahan näkyi aika niin hupaisesti kuluvan. Olin siellä valaksen -pyydyssä..." - -Siihen hän kuitenkin pysähdytti kertomisensa, ja näytti kuin hän olisi -katunut avomielisyyttään. Kasvoille ja silmiin ilmautui entinen jurous, -eikä kukaan tahtonut sen enempää udella, sillä tiedettiin jo -vanhastaan, ettei hän mitään kyselemällä kertonut. - -Nyt, kun hän oli riisunut peskinsä, tuli hänen tavattoman vankka -vartensa paremmin näkyviin. Rinta oli leveä ja kaareva, ja kylkiluut -pohottivat puseron alta kuin ammeen vanteet. Kämmenet olivat leveät ja -karvaiset kuin karhulla, ja käsien ranteet kuin tavallisen miehen -haukiset. Pitkässä mustassa parrassa näkyi joitakuita valkeita jouhia, -jotka kuitenkin vain kaunistivat kokonaisuutta. Hänen ollessaan omiin -ajatuksiinsa vaipuneena ei hänen katseessaan näkynyt jälkeäkään -metsissä elävän raa'an miehen villistä ilmeestä; pikemmin niissä -kuvastui mietiskelevän ja surullisen mielen ilme. - -Mutta kun miehet olivat syöneet, alkoivat he varustella matkaan. -Talvinen aamukin alkoi vaisusti vaaleta, ja revontulien loimu oli -sammunut. Tähtien välke kävi valjummaksi, ja taivas tummeni. Etelän -taivaanrannalta vilahti kapea juova kirkasta aamuvinkkaa, joka tiesi -auringon siellä olevan, mutta vielä ei se näyttänyt kultaansa tänne -Lapin porstuaan. - -"Onko Eila tänä talvena täällä käynyt?" kysyi Kiveliön kävijä, kun -vieraat olivat poistuneet. - -"On pari kolme kertaa käynyt, ja sinua on kysellyt", vastasi Holsterin -emäntä. - -Kiveliön kävijä ei enempää tiedustellut, vaan näytti omiin -mietteisiinsä vaipuneelta. Mutta kun emäntä kehoitti häntä lisää kahvia -juomaan ja poronjuustoa maistamaan, kysyi hän äkkiä: - -"Yksinkö Eila kävi?" - -"Yksin kävi", vastasi emäntä, kääntyen tuleen päin. - -"Oliko koira matkassa?" - -"Sitä en muista." - -"Olihan Kairi matkassa... Ettekö muista, kuinka se metsäherra sitä -hyväili ja kehui kauniiksi", alkoi Lassin poika selitellä. "Se oli hyvä -herra, antoi minullekin paperosseja ja poron tiu'un." - -"Ole nyt tuossa selittelemättä!" tiuskasi hänelle äiti. - -Mutta poika ei ollut kuulevinaankaan kieltoa, kertoi kaikki tietonsa ja -lopuksi sanoi ikäänkuin vielä kehuakseen herran hyväntahtoisuutta: - -"Eilallekin kuuluu antaneen kultaminnen..." - -"Mistä sinä sen tiedät?" tokaisi taas äiti. - -Äänettömänä kuunteli Kiveliön kävijä pojan kertomusta. Emäntä näki -kerran hänen sieraimiensa nousevan levottomammin ja silmissä välähtävän -kirkkaan tulen, mutta ei kuullut mitään puhuvan. - -Ja hetken kuluttua hän laskeusi kyljelleen nuotion viereen ja nukkui -siihen pian, tulen valaistessa hänen mustia, pitkiä hiuksiaan. - - - - -IV. - - -Korkeiden, kallioisten vaarain välissä on yksinäinen tunturijärvi; sen -saivovedessä kalat lyövät leikkiään ja pintaan ympäröivät tunturit -luovat varjojansa. Kummallinen järvi sydänmaan kiveliössä! - -Se on kuin avonainen silmä, joka ei uskalla ummistua, vaan valvoo ja -varjelee erämaan rauhaa. Yksin unhottunut tänne keskelle lyömätöntä -kiveliötä. Suuret porolaumat ovat kohonneet tunturien harjoille, kun -alas laaksoon porottaa Lapin helteinen päivä raukaisevasti. Rannoilla -ja alimmilla vuorten rinteillä vihoittavat koivut, mutta ylempänä -paistaa kylmä kallion kylki köyhänä ja alastomana. Joku vaivainen -männyn köykkyrä on itsepäisesti kasvanut kallioiden lomiin ja elää -siinä kituliasta, kylmää, kolkkoa elämäänsä, kallellaan keljottaen alas -laaksoon päin. - -Järven rannalla on lappalaisten kalakota, vaivaiskoivujen keskellä, -mutta kalanpyytäjiä siinä ei nyt näy. Vastakkaisen rannan polkua -pitkin, joka laskee jyrkkänä järveen ja tulee asutuilta mailta, kävelee -kaksi henkilöä, Waltteri ja Eila. - -He pysähtyivät järven rantaan, jonka hiekkapohja välkkyy syvältä -saivoveden läpi. Rantahiekkaan loppuu polku, veden rajaan kadoten. - -"Tämä se nyt on Kärmejärvi, josta sinulle olen puhunut. Tuolta siintää -kota toiselta rannalta; sinne sytytämme nuotion ja paistamme kaloja", -sanoo Eila, kun he ehtivät järven rantaan. - -Waltteri ei oikeastaan kuule eikä näe mitään. Hän elää hurmaantuneena -Eilan suloudesta, elää kuin taivaassa, unhottaen kaiken muun. Hän näkee -Eilan solakan varren, jota ainoastaan keveä puku peittää, loistavat -kasvot ja viehkeät silmät, joiden loisto ja ilme ikäänkuin imeytyy -hänen sieluunsa, eikä hän tiedä itsekään, mikä häntä vaivaa. On kuin -lumouksissa, mistä ei tee mieli irtaantua. - -"Vieläkin ihmettelen, että sinut löysin, Eilaseni, lintuseni, -rakastettuni", saa hän sanotuksi ja laskee kätensä Eilan kaulaan. - -Eilan suuret, tummat silmät säkenöivät, hänen kasvoilleen ilmestyy -herttainen hymy, kun hän katsoo Waltteriin ja kertoo: - -"Et sinä minua koskaan olisi löytänyt, et ikänäsi enää minua nähnyt, -ellen olisi itse sinua hakenut. Miksi sinua hain ja miksi sinua -ikävöin? Miksi ei lakannut äänesi koskaan korvissani soimasta? Miksen -unohtanut hahmoasi ja vartesi pituutta? Miksi jäi muhkea muotosi -mieleeni ja kuvasi kaunis sydämeeni? Sen vuoksi, että minä rakastan -sinua, enkä huoli mistään muusta. Pitkät yöt olit mielessäni, lyhyet -päivät... aina... aina... Et usko -- mutta minun korvissani soi -lakkaamatta äänesi, ja öin päivin muistin silmiäsi ja hiuksiasi... Ja -minä toivoin talvea ja pakkasöitä, että saisin sinua hoivata ja -lämmittää..." - -"Ja minä muistin sinua samalla tavalla, eikä ollut minullakaan rauhaa -yöllä eikä päivällä... Sinä hurmasit minut heti..." - -He työnsivät vesille veneen, joka oli kulkijain varalta jätetty -järvelle. Eila istuutui soutamaan, Waltteri peräkeulaan. - -Yö oli. Lapin yö, jona ei päivä laske. Tunturien huipuilla hyppelivät -nytkin päivän säteet, ja sen kiilto kirkasti järven pintaa... - -Kummallisen raukea onnen tunne valtasi Waltterin, niin outo ja -omituinen, ettei hän koskaan semmoista ollut uskonut ihmisrinnassa -voivan syttyäkään. Soutaessa Eilan povi kohosi täyteläisen -kiihottavasti, ja pitkä, musta palmikko riippui rennosti yli rinnan -kukkulain... Korkea jalkapöytä sopi somasti näkymään, kun jalka -potkaisi veneenkaaren laitaan... - -Sanatonna häntä Waltteri katseli... katseli... Yhä villimpi riemu -täytti hänen olemuksensa, ja yhä himmeämmiksi kävivät entiset -muistot... kaikki, koko entinen viheliäinen elämä, lempineen ja -lupauksineen. Mitä oli se kahlehdittu elämä siellä pääkaupungissa? -Valetta ja varjoa todellisen terveen elämän rinnalla! Mikä ääretön ero! -Siellä kauheaa kohteliaisuutta, valetta suussa ja sydämessä! Täällä -rennon vapaata ja luonnollista, ihaninta todellisuutta suuren sydänmaan -sydämessä. - -"Mieleni on aina tehnyt tänne Lappiin, on tuntunut, että tänne ikävöin, -vaikken koskaan osannut aavistaa, että sinut täällä kohtaisin", lausui -Waltteri kuin itsekseen. - -"Nyt me olemme täällä kahden. Ei ole ihmisiä kuin penikulmain päässä. -Sano minulle, kaunis mies, etelän valkoverinen poika, miksi minua -turvatonta ja orpoa rakastat?" virkkoi Eila hymyssä suin. - -"Minä sanon sen kohta, selitän sinulle kaikki. En sinulta mitään salaa, -sillä minä tunnen, että koko olentoni on sinun vallassasi. Ja vaikka -maailma ja ihmiset mitä puhuisivat, ja vaikka minun pitäisi leipäni -leikata kuivasta kalliosta, en minä sinusta luovu..." - -Eilan hellä mieli kuohahti, melkein tiedottomana heitti hän airot -käsistään, ratkesi itkuun ja nyyhki: "Niin... niin, sillä lailla -minäkin sinua rakastan..." - -He nousivat maihin kodan luona, missä oli kuivaa hiekkarantaa laajalti. -Vetivät yksissä tuumin veneen vasituisille teloilleen, ja Eila alkoi -kerätä risuja nuotiota varten. Hän liikkui somasti ja sukkelaan -niinkuin toimii se, joka on kaiken ikänsä elänyt kiveliössä ja oppinut -hallitsemaan tulta ja vettä. Räiskien katkeilivat kuivat risut hänen -sievien käsiensä välissä, ja pian loimusi iloinen tuli rantahiekalla. - -Waltteri laskeusi lähelle tulta pitkäkseen, valiten mukavan mättään -päänpohjakseen, ja mieli onnellisissa mietteissä hän katseli Eilan -hommia. - -Sitten talven, kun hän saapui tänne Lapin porstuaan, oli hän elänyt -kummallista elämää. Silloin jo, kun he ensi kerran Eilan kanssa -poroilla ajoivat, oli hän Eilaan rakastunut. Ensin oli hän koettanut -vastustaa tunteitaan, muistellen kotiaan, vanhempiaan ja -- -lupauksiaan. Mutta mitä loitommaksi he Eilan kanssa pääsivät asutuilta -seuduilta ja mitä purevammaksi pakkanen kävi, sitä suuremmaksi kasvoi -hänen tunteensa ja sitä ihmeellisemmäksi se maailma, jonka hänen -haaveksiva mielensä loi. Mikä estäisi häntä rakastamasta Eilaa elämässä -ja kuolemassa? Mikä estäisi häntä asettumasta tänne pakkaseen ja -unholaan viettämään elämäänsä rakkaudessa hautaan asti? - -Silloin oli hän sen jo Eilalle sanonut, mutta Eila oli vain -hymyillyt... hymyillyt tuota kummallista hymyä, jossa ilmeni iloa ja -surua sekaisin ja joka teki Waltterin mielen sekä pulpahtavan iloiseksi -että odottavan suruiseksi. - -Mättäällä maatessaan hän nyt muisteli talvellisia kohtauksiaan Eilan -kanssa. Ei hän koskaan ollut osannut ajatella, ei edes kaukaisena -haaveena toivoa, että hän täältä kylmästä Lapista löytäisi semmoisen -tytön, jossa oli yhdistettynä kaikki ruumiilliset viehkeydet, mitä -rohkeinkaan mielikuvitus voi luoda, ja jonka sielu ja sydän olivat niin -hohtavan puhtaat, niin silkin hienot ja läpikuultavat kuin nyt on tuo -pyörryttävän korkea kesän taivas, ja revontulten loimo tähdettömänä -yönä... - -Miksei hän saisi rakastaa Eilaa nuoren sydämensä koko lämmöllä? Mitä -tarvitsisi hänen huolia siitä, jos maailma ja ihmiset leimaisivatkin -hänet joutavaksi haaveksijaksi? Niinkö ne luulivat ne kevytmieliset, -irstaat toverit iloisessa pääkaupungissa, ettei puhdasta, ihaninta -lempeä voi syttyä sivistymätöntäkin neitoa kohtaan? Ne suuresti -erehtyivät, taikka heidän sielunsa ja sydämensä oli niin likainen, -etteivät he uskoneet puhdasta olevankaan... - -Taikka hän itse oli erilainen kuin muut ihmiset, hän mietiskeli. Häntä -eivät olleet koskaan miellyttäneet hurjat illatsut, ja silloinkin kun -hän niihin joutui, pieksi katumus mieltä, ja soimasi tunto raskaasti... - -Ehkäpä se olikin Eila, joka oli häntä tänne tahtonut! Mistä oli tullut -se kummallinen halu, se ihmeellinen ikävä, nähdä näitä raukkoja rajoja -ja Lapin taivasta. Oliko ollut sielun syvyydessä joku salainen aavistus -Eilasta, kaipuu ja ikävä, joka johti hänet tänne -- tänne karuun -kiveliöön? Taivaan ja maan välillä sanotaan olevan voimia ja kuiskeita, -sielujen yhteyttä, joita ei ihmisjärki ole koskaan selittänyt... - -Oli miten oli. Mutta sen hän nyt tunsi, että hän rakasti Eilaa koko -sydämensä lämmöllä, eikä hänen tunteissansa ollut ainoastaan rakkautta, -vaan myös jotakin selittämätöntä, surunsekaista sääliä orpoa ja -kuljeksivaa tyttöä kohtaan, hellää hyvyyttä, joka täytti hänen sielunsa -ihanilla unelmilla... - -Hän oli varma siitä, että ne olivat parhaimpia tunteita, mitä -ihmisrinta milloinkaan kokee... - -"Kuules, Eilaseni, nyt sinun pitää minulle kertoa isästäsi; lupasithan -tuolla taipaleella tullessamme", sanoi hän, nousten istumaan tulen -ääreen. - -"Kyllä kerron, -- mutta sanoppa minulle vielä yksi asia", vastasi Eila, -häärätessään vettä järvestä. "Sanoppa minulle, miksi sinä minua -rakastat, vaikka tiedät, että olen oppimaton ja lappalainen, ja vaikka -minulla ei ole kotia missään..." - -"Siksi minä sinua rakastankin, että olet orpo ja koditon... siksi, että -sinä olet kuin lumonnut minut, ja siksi, etten koskaan ole nähnyt -semmoista tyttöä kuin sinä... en koskaan..." - -"Oletko koskaan rakastanut muita tyttöjä kuin minua? Oletko ollut niin -likellä muita kuin minua?" - -Eilan ääni värähti hänen sitä kysyessään, ja oli joku syy, jonka vuoksi -hän ei nyt voinut katsoa Waltteria silmiin. Odottamatta se tuli -Waltterillekin se kysymys, suoraan ja peittelemättä, eikä hänkään -uskaltanut nostaa katsettaan Eilaan päin. - -Hetken oli Waltteri vaiti, mutta sitten hän sanoi kuin anteeksi -pyytäen: - -"Olen minä ollutkin, mutta en sillä lailla kuin sinun kanssasi. -- Enkä -ole koskaan ketään rakastanut sillä lailla kuin sinua. -- Miksi sitä -tahdot tietää?" - -Eila istahti hänen viereensä, käteen tarttui ja kiihkeästi puhui: - -"Siksi, että aioin sinulle sanoa mitä olen ajatellut sinusta... Etkö -sinä ole ajatellut minusta? Etkö ole miettinyt, että olen ennenkin -nähnyt komeita miehiä... Kuule, ystäväni! Minä tunnen miehet paremmin -kuin luuletkaan. Minua on moni, moni omaksensa kosinut! Minulla oli -mennä talvenakin hyvä tarjous Airiselän lappalaiselta. Mutta en -välittänyt hänen kullastaan, sillä minä en häntä rakastanut... Isä -olisi tahtonut, mutta minä en... En sallinut hänen koskeakaan -itseeni... niin minun mielestäni oli tyly ja äitelä se limosilmäinen -lappalainen... hyi! Mutta sinä olet erilainen, olet erilainen kuin -kaikki muut herratkin. Sinun sydämesi on hellä ja hyvä, ja sinä olet -suora ja vilpitön... Minusta tuntuu, että sinä tunnet niinkuin -minäkin... Mutta voisitko sinä nyt minut hylätä ja jättää ja -unhottaa... nyt kun olen sinulle kaikki antanut mitä minulla on, kun -tiedät, etten koskaan ole ketään rakastanut..." - -Eila oli puhuessaan laskenut kätensä Waltterin kaulaan ja katsoi häntä -tutkivasti silmiin. Hurmaantuneena Eilan puheesta, kasvojen ilmeestä, -koko olennosta, veti Waltteri Eilan syliinsä, suuteli huulia, otsaa, -silmiä, ja vakuutti uudelleen kaiken sen, minkä ennenkin oli sanonut -sekä itselleen että Eilalle. - -"Minä muistan sinun sanasi aina ja iäti", vastasi Eila raukeana. - -Tunturijärvi, jonka rannalla Eila ja Waltteri levähtivät, oli kahden -laajan pitäjän puolivälissä; sen kautta kulki polku toisesta pitäjästä -toiseen. He lähtivät levähdettyään kävelemään polkua, joka kodan luota -vei suoraan pohjoiseen. Se nousi järven rannasta tunturin laelle, jolta -oli avara näköala kaikille haaroille -- laajaan leivättömään Lappiin. -Eila kulki edellä, tuohikontti hartioilla, Waltteri perässä pyssyineen -ja muine kapistuksineen. Ja heidän välissään tuuheaturkkinen, äkeä ja -viisas koira, Eilan Kairi. - -"Minä en muusta tiedä", jatkoi Eila puhettaan, kun he juuri olivat -nousemassa tunturin huipulle. "Varhaisin muistoni on lappalaisen -pulkka, jossa istuin jonkun sylissä, ja kovaa vauhtia kuljettiin..." - -"Eila raukkani..." - -"Kiveliön kävijää opin myöhemmin sanomaan isäksi. Välisti olin yhden, -välisti toisen lappalaisen hoidettavana. Isäni kävi silloin tällöin -minua katsomassa, mutta joskus on kulunut vuosikin, etten häntä -nähnyt... En tiedä kuinka ollee, mutta minusta on alkanut nyt tuntua, -ettei hän ole oikea isäni. Lassi Holsterin emäntä kertoi, että hän on -minut pienenä lapsena löytänyt... ettei minua ole koskaan kastettu, -enkä ole ripillä käynyt..." - -He istuivat tunturin laelle ison jäkäläisen kiven päälle, ja Eila -pillahti itkuun. - -"Kerran siitä isälleni puhuin ja sanoin vähän muutakin, mutta hän ei -selittänyt mitään, -- naurahti vain, että vielä loitommaksi olisi -pitänyt paeta. Karhu-Jaakon emäntä minut on opettanut lukemaan, mutta -nimeäni ei kuulu olevan missään kirjassa... Hyvä Jumala, kuinka olen -orpo..." - -Waltteri pusersi itkevän, vapisevan tytön rinnalleen, lohdutti ja -sanoi: - -"Elä itke, raukka ystäväni. Anna minun huolehtia siitä asiasta. Isäsi -kyllä kerran ilmoittaa salaisuutensa..." - -"Mutta ellei hän sano, jos hän pakenee pois kokonaan näiltä mailta... -jos ei kukaan tiedä mistä olen... eikä minun nimeäni ole missään... -eikä kuulu olevan isänkään nimeä, niin..." - -"... niin minä rakastan sinua sittenkin yhtä paljon. Ja vaikka koko -maailmasta ei löytyisi mitään todistusta, mistä olet, en minä siitä -välitä... Muutan tänne Lappiin asumaan iäksi päiväksi minäkin... -metsästelen ja kalastelen... onpa erämaata... onpa kiveliöitä..." - -"Rupeat kiveliön kävijäksi sinäkin." - -"Vaikka niinkin. Tunnen minä jo isommankin maailman..." - -Eila kuivasi kyyneleensä, katsoi Waltteriin hellästi ja hyväillen -virkkoi: "Oletko sinä nähnyt isääni?" - -"Olen monasti tavoitellut, mutta en ole saanut häntä nähdä." - -"Mutta hän on sinut nähnyt. Hän on sen minulle sanonut, ja kun -erkanimme puhui hän: 'Sitä nuorta etelän herraa vältä, sillä on kavalat -silmät ja roiston mieli...' Ja minä pelkään kauheasti hänen saavan -tietää, että olen sinun kanssasi ollut... Välistä on hänen katsantonsa -niin synkkä ja tuima kuin pimein yö... että minua on joskus peloittanut -olla hänen kanssaan kiveliössä..." - -"Ei hän meille mitään mahda. Ei ole olemassa maan päällä mitään mahtia, -joka meidät eroittaisi... Ja minä uskon, ettei isäsi niin kova ole, kun -sanon hänelle..." - -"Sanotko, että meidän veremme juoksee yhdessä...?" - -"Sanon minä senkin. Mitä minä sitä salaisin...! Onhan se meidän -yhteinen tahtomme..." - -"On, on. Ja yhä rakkaammaksi sinä tulet minulle joka hetki. Olenko minä -sinulle yhtä rakas?" - -"Olet nyt rakkaampikin. Minä en hentoisi sinusta nyt luopua enkä sinua -jättää, vaikka koko maailma minulle tarjottaisiin..." - -Ja Waltteri kietoi kätensä Eilan solakan varren ympärille, rinnalleen -pusersi ja korvaan kuiskaili: - -"Otan kaikista asioista selvän. Ensi talveksi muutamme kirkonkylään... -Haen tänne vakinaisen viran, ja täällä elämme onnemme elämää, kaukana -kavalasta maailmasta..." - -"Niin minäkin olen ajatellut. Kesäisin kuljemme kalassa... Minä -valmistan sinulle vuoteesi, keitän keittosi ja pesen jalkasi... -Palvelen ja rakastan sinua niin... niin... Saatathan sinäkin rakastaa -Eilaasi... saatathan?" - -"Saatan... saatan... Ja me laitamme oman pienen kotamme talveksi -kirkonkylään, mutta kesäksi tänne kiveliöön lohirikkaan kosken -reunalle..." - -"Niin me teemme, niin me teemme." - -Heidän istuessaan kivellä oli Kairi ollut loitompana, kallion nokassa -ympärilleen silmäten. Nyt se päästi pitkän, ulvovan haukunnan itään -päin... - -"Se vaanii jotakin... ehkä ahmoja tai susia", arveli Waltteri. - -"Ei se noin ulvomalla hauku ahmoja... kyllä se valmistelee ihmisiä", -sanoi Eila, joka tunsi koiransa paremmin. "Nyt lähtekäämme!" - -He alkoivat laskeutua alas tunturia; polku kulki kierrellen kohti -laajaa laaksoa, josta alkoi hilloinen jänkkä. - -"Isäni uskoo, että sinä petät minut", sanoi Eila yhtäkkiä, kun he -olivat ehtineet jänkän laitaan. - -"Kun me vain kohtaisimme hänet... Mutta voithan sinä, Eila, sanoa..." - -"Olen hänelle jo päätökseni ilmoittanut enkä ole häntä sitten nähnyt. -Mutta tunnen veressäni, ettei hän ole kaukas ja vaikka missä -kulkisimme, löytää hän meidät..." - -"Miksei hän sitten tule luoksemme, jotta saisin hänelle sanoa..." - -Hetken he astelivat ääneti. Tuntui kuin molemmat olisivat miettineet -samaa asiaa. Eila sanoi: - -"Minusta tuntuu, että hän vihaa sinua -- minun tähteni..." - -"Onko hän sinulle sitä sanonut?" - -"Ei ole, mutta minä näin sen hänestä, vaikkei hän mitään puhunut..." - -"Mutta jos ei hän olekaan sinun isäsi..." - -"Minä soisin, ettei hän olisi." - -Taas he vaikenivat, kulkivat puhelematta pitkän matkaa. Ehtivät -keskelle jänkkää, jossa hillot keltaisina ja punertavina mättäiltään -loistivat. He viivähtivät hetkisen marjaisimmilla paikoilla ja poimivat -hilloja tuohiroppeisiin. - -"Olipa miten oli, mutta minulta ei kukaan sinua enää ryöstä", sanoi -Waltteri kuin päätökseksi kaikkeen, mitä olivat puhelleet. - -"Viet minut matkassasi, vaikka mihin menisit!" - -"Vien, enkä koskaan sinusta eroa... kallis Lapin aarteeni!" - -He ehtivät vaaran laelle, mistä näki alhaalla joen varrella olevan -kirkon ja kylän sen ympärillä somine pienine viljelyksineen. Siinä tuli -heidän erota muutamaksi viikoksi. Waltterin tie vei kirkonkylään, mutta -Eila läksi koirineen sitä ilmansuuntaa kohden, missä tiesi Karhu-Jaakon -asunnon olevan. - - - - -V. - - -On taas talvi, on purevien pakkasten ja vihaisten viimain aika. -Sydämetön ja kylmä Lapin talvi, kylmempi nyt kuin moneen vuoteen on -ollut. - -Waltteri Ulfsköld on vasta saapunut Lassi Holsterin kodalle. Hän on -ollut joulua viettämässä Helsingissä. Uupuneena on hän palannut, sillä -hän on matkustanut yötä päivää ehtiäkseen Eilansa luo. - -Emäntä on valmistanut parhaan vuoteen tulen ääreen, kestitsee kahvilla -väsynyttä matkamiestä ja puhelee. Mutta Waltterin ajatukset pyörivät -vielä kotona Helsingissä ja viipyvät niissä keskusteluissa, joita -hänellä siellä on ollut. - -Siellä oli tullut kova kovaa vastaan, kun hän peittelemättä kertoi -suhteestaan Eilaan, kertoi Eilan salaperäisen syntymän ja kuvasi ne -hetket, joita hän oli Eilansa seurassa viettänyt. Isä, vanha -aatelismies, oli hänet suvun häpeänä kironnut, sisaret olivat itkeneet -ja loitonneet hänestä. Äiti oli ainoa, joka oli ymmärtänyt hänen -rakkautensa Eilaan. Kallis, rakas äiti raukka! Hän oli yöllä hiipinyt -Waltterin makuukamariin. Siinä oli puhunut pojalleen äidinrakkauden -sanoja. -- Kun toiset kehoittivat häntä heittämään haaveensa ja -palaamaan uudelleen "oikeaan" elämään, kehoitti äiti tekemään vain -niinkuin hän itse tunsi. Kun hän oli Eilaan kiintynyt kaikella -sielullaan ja sydämellään, ei ollut mitään jalompaa kuin tehdä niinkuin -sydän neuvoi ja tunto käski. - -"Kun tunnet itsesi onnelliseksi rakkaudessasi, kun tunnet, että voit -Eilaasi rakastaa kuolemaasi asti, niin olet onnellinen. Minä tiedän -sen, minä tunnen sen. Ja tiedän senkin, että sinä olet kaikkein rakkain -lapseni; mutta sinun onnesi vuoksi luovun sinusta, rakkaimmastani koko -maailmassa. Elänetpä etelässä tai siellä rakastamassasi Pohjolassa, kun -rakastat ja olet rakastettu, olet onnellinen. Ole varma, että äitisi -rakkaus aina seuraa sinua, ja aina suljen rukouksiini rakkaimman -lapseni. Jos voisin, seuraisin minäkin sinua... Waltteri, poikani, sinä -olet aivan kuin nuorena äitisi, jonka rakkaimmat unelmat särjettiin... -Ja siksi tiedän, mikä on oikea rakkaus... Nuku, lapseni! Jumala auttaa -sinua. Hänessä ainoassa on turvamme..." - -Niin oli äiti, vanha ja rakas, puhunut viimeisenä yönä, kun he yhdessä -olivat. Itkenyt oli äiti ja Waltterikin. - -Kun hän nyt muisteli äidin viimeisiä sanoja, oli hän vieläkin -kuulevinaan äidin hellän äänen ja tuntevinaan hänen lempeän kätensä -silittelevän hänen hiuksiaan. Häntä seurasi äidin rakkaus, pyhin ja -kallein! Mitä huoli hän muusta maailmasta ja ihmisten ivasta? Sillä oli -sitä tullut ivaakin hänen osakseen. Ei siinä kyllä, että hänen entinen -morsiamensa, terhakka ja ylpeä, oli häntä purevasti puhutellut, mutta -lisäksi saivat vanhat toverit asiasta vihiä... - -"Onnea, sinä suuri Lapissakävijä... johan me sinulle morsianta -ennustimmekin!" - -Ei ollut hän pahaa pahalla kostanut, ei ollut välittänyt mistään, ja -kun toverit kutsuivat häntä Tapaninpäivän tanssiaisiin, sanoi hän, että -hän oli luopunut kaikista entisistä elämäntavoistaan... - -"Pieni tuutinki kai...?" - -"Ei sitäkään... Juokaa ja iloitkaa te täällä... Minulla on ystävä, joka -vartoo, ja sen ystävän rakkaus on suurempi kuin kaiken maailman -hyvyydet!" - -Silloin he jättivät hänet rauhaan ja sanoivat ikuiset hyvästit... - -Hyvästi oli hänkin jättänyt, ja hänestä oli tuntunut, kun hän -lähtiessään asemahuoneen rappusilta katsahti Kansallisteatteriin päin, -ettei hän enää sitä näe... - -"No hyvin siellä muuten isossa maailmassa jaksetaan?" jatkaa Holsterin -emäntä. Ja vastausta saamatta hän pitkittää: - -"Eipä sitä olisi uskonut, että te niin pitkälle Eilan kanssa, vaan hyvä -tyttö minustakin on Eila. Eikä se hänen syynsä ole, että isä kiveliöitä -kulkee ja metsiä makaa kuin karhu... Jo on viikon päivät Eilan ajokas -ollut täällä odottamassa..." - -Kuullessaan Eilan nimeä mainittavan herää Waltterikin mietteistään ja -sanoo kuin itsekseen: - -"Eila parka on minua jo varronnut. En ehtinyt niin pian kuin lupasin... -Mutta kohta nyt olen Eilani luona... Missä Eilan ajokas on?" - -"Tuossa ne ovat porot mäntytievalla, meidänkin ajokkaamme... Vaan totta -kai nyt yön levähdätte, kun tämmöinen tulipalopakkanen on, jälkikin on -aivan ummessa..." - -"Eikö ole ollut sieltäpäin kulkijaa näinä päivinä?" - -"Ei ole sitten kun Karhu-Jaakko tänne Eilan poron toi, ja pyrynnyt on -jälkeenpäin joka päivä... Elkää yön selkään lähtekö... Kyllä siellä -Eila hyvin jaksaa, niin kertoi Karhu-Jaakko. Eikä ole minkään -puutetta... on kaikkea yllin kyllin..." - -"Kertoiko Jaakko...?" - -"Kertoi. Vankka poika kuuluu olevan ja isänsä näköinen, valkoinen kuin -Herran enkeli..." - -"Rakas, kallis Eilani!" - -Waltteri sanoi sen kuin suurta tuskaa kärsien, ja vaikka hän oli kovin -väsynyt mielenliikutuksesta, matkasta ja yön valvonnasta, hyppäsi hän -seisomaan ja aikoi heti lähteä. - -Holsterin emäntä ja Lassi saivat hänet kuitenkin tyytymään, kunnes -joutuisi vahva poronpaistikeitto. Mutta yön selkään hän aikoi lähteä. - -"Eilan ajokas on virkku ja virma ja osaa kyllä tämän taipaleen, vaikka -ei ole jälkeäkään", sanoi hän. - -"Kyllä kai se tien tietää, vaan raskasta se on kulku umpisella", arveli -siihen Lassi ja lisäsi sitten: - -"Kuka olisi uskonut, että teistä semmoinen poromies ja kiveliön kulkija -tulee, kun tähän ensi kerran tulitte ettekä ollut silloin vielä poron -pulkassa istunutkaan..." - -"En sitä itsekään silloin uskonut, mutta nyt uskon... Minä rakastan -tätä Lappia ja kaikkia ihmisiä täällä... Jään iäksi päiväksi tänne... -Saan täällä vakinaisen viran... En kaipaa täältä mihinkään..." - -Lassin emäntä oli tähän asti ujostellut, ei ollut viitsinyt tiedustella -Eilan ja Waltterin asiasta mitään, uskoen Waltterin pahastuvan, mutta -nyt rohkaisi hän mielensä ja alkoi uteliaana kysellä: - -"Oikeinko teillä on naimahomma sen Eilan kanssa, ja hänenkö vuokseen -teillä semmoinen tulinen kiire on?" - -"Me olemme jo naimisissa, hyvä emäntä, olemme vannoneet valamme... -meillä on pieni poika... poika raukka, joka odottaa isäänsä..." - -Waltteri sanoi sen sillä äänellä ja lämmöllä, että Lassin emännältä -katosivat epäilykset. Mutta saadakseen uteliaisuutensa kaikin puolin -tyydytetyksi kysyi hän varmuuden vuoksi: - -"Oikean rouvanko Eilasta meinaatte tehdä?" - -"Oikean rouvan, kumppanin ja ystävän... Onko se niin kummaa?" - -"Eivätpä ne ole muut herrat sitten huolineet, kun kerran niin on käynyt -kuin Eilallekin..." - -"Mitä sinä sekaannut ihmisten asioihin", torui Lassi emäntäänsä. - -Mutta vieläkin tuntui emäntä epäilevän ja virkkoi: - -"Niin Eilakin uskoo. -- Te olettekin erilainen herra kuin muut. Jo minä -sen silloin näin, kun ensi kerran tähän meidän kotaamme tulitte... Onni -se oli Eilalle, jolla ei ole kotia missään... ja liekö se Kiveliön -kävijä hänen isänsä..." - -"Mitä tuossa nyt poriset!" muistutti Lassi taas eukkoaan. - -Mutta Waltteri oli jälleen vaipunut omiin ajatuksiinsa. Vatsallaan -maaten tulen ääressä ja siihen tuijottaen askarteli hän aatoksissaan -Eilan luona. Hänen salainen toivonsa oli täyttynyt. Eila oli -synnyttänyt pojan... Hän tunsi sydäntään kummasti vihlovan -ajatellessaan, että hän oli nyt isä... Hänen pieni avuton -poikaparkansa, joka oli maailmaan tullut niin... Mutta nyt hän korjaa -pian kaikki. Eila on viikon päästä hänen laillinen vaimonsa Jumalan ja -ihmisten edessä. Eikä hänen pieni poikansa jää isättömäksi ja -äidittömäksi... - -Mutta sitten äkkiä hänen mieleensä johtui Kiveliön kävijä... Mikä mies -hän mahtoi olla, joka ei koskaan tullut näkyville eikä puheisiin -antautunut...? - -"Onko Eilan isää nyt näillä mailla näkynyt?" kysäisi hän kesken -mietteitään. - -"Ei sitten kun menneenä talvena... eikä ole kuulunut, että olisi -muuallakaan nähty... Eivät sen miehen matkoista ja olopaikoista muut -ihmiset selvää saa", selitti Lassi ja alkoi sitten muistella: - -"Tässä kesällä, kun kirkolla kävin, oli siellä muuan mies, joka tunsi -Kiveliön kävijän ja tiesi kertoa, että Eila kyllä on hänen lapsensa, -mutta äidistä ei ole tietoa; kirjoihin on Eila Norjan puolelle -merkitty, vaikka ei ole tietoa isästä eikä äidistä... Niin kertoi se -mies, Norjan puolelta sanoi olevan kotoisin..." - -Pakkasyöhön lähtee Waltteri Ulfsköld ajamaan Lassi Holsterin kodalta. -Hän on syönyt poronliha-aterian ja valmisteleiksen matkaan. Lassi on -valjastanut Eilan ajokkaan, jonka tutun kellon äänen Waltteri tuntee, -kun se pakkasen käsissä menohalussaan päätänsä ravistaa. Kun tie on -umpinen, täytyy Waltterin jättää suurin osa matkakapineitaan kodalle. -Taival on kyllä jo tutumpi, sillä hän on pari kertaa ennenkin sitä -kulkenut yksin, ilman opasta. Ja sekä hän itse että Holsterin väki -luottavat siihen, että Eilan ajokas kyllä tien noutaa, vaikka pyry on -viimeiset jäljet umpeen puhaltanut... - -"Onnessa mene!" huutaa Holsterin väki hyvästiksi. - -Poro porhaltaa kinoksen yli sitä tien reikää kohti, joka lähtee viemään -Karhu-Jaakon asunnolle päin, mutta pulkka tekee syvän jäljen -vastasataneeseen pehmeään lumeen, ja polvesta asti kahlaa poro... Tuima -öinen tuuli tuntuu puhaltavan, pureva ja pistävä, ja taivaan valkeat -palavat... Waltteri laskee pään rinnalleen ja vaipuu mietteisiinsä... - -Niin monenlaiset, niin kummalliset ajatukset ja tunteet mellastavat -hänessä, ettei hän itsekään tiedä, mistä alkoi ja mihin lopetti. Yksi -ainoa suuri asia on selvänä hänellä. Se nimittäin, että hän rakastaa -Eilaa koko sydämestään, nyt vielä enemmän kuin ennen... Oli mennyt -luihin ja ytimiin ja uponnut sydämen syvyyteen se kyyneleinen katse, -jonka Eila oli häneen luonut silloin kun oli kysynyt, voisiko hän -hylätä ja jättää tyttönsä nyt, kun Eila oli hänelle kaikki antanut... - -Ei hän olisi sitä voinut tehdä, vaikka maailma mitä olisi puhunut. -Usein oli hän tullut tällä matkalla ajatelleeksi, eikö juuri lapsi tee -miehen ja vaimon suhdetta yhä likeisemmäksi, yhdistä ja sido -erottamattomasti. - -Ja hänelle selvenee kuin taivaan kirkkaudesta, että ensi rakkaus -naiseen on puhtainta, ihaninta silloin kun se miehenkin puolelta on -ensimäinen... kun mies valaa koko sielunsa, parhaan, pyhimmän -ajatuksensa naiseen, jota rakastaa... - -Olivat tuttavat Helsingissä säälitelleet: "Voi mies parkaa, kun hukkaat -nuoren elämäsi... kun menetät tulevaisuutesi lappalaistytön vuoksi..." - -Voi niitä raukkoja, joista ei yksikään -- eivät muut kuin äiti, vanha -ja kokenut -- osannut aavistaa, ettei hänen rakkautensa Eilaan ollut -likainen eikä himokas, vaan autuas unelma, josta ei koskaan... ei -koskaan luovu... He olivat ehkä uskoneet, että hänenkin rakkautensa -laimenee... Mutta nyt se oli tullut vielä suuremmaksi, puhtaammaksi... - -Se pieni poikaraukka!... Juuri se veti häntä jättiläisvoimalla Eilan -luokse... - -Vilkkaassa mielessään kuvailee hän lastaan, tuntee rakkautensa kasvavan -pientä, avutonta olentoa kohtaan ja Eilaa, joka siellä itkien häntä -vartoo... - -Taival kuluu hitaasti, sillä poro ei ponnistuksistaan huolimatta jaksa -nopeampaan kulkuun. Pakkanen kiihtyy, revontulet palavat. Väliin -näyttävät Waltterista ympäröivät seudut, vaarojen laet, joita öiset -valot kirkastavat, aivan oudoilta, ja jänkkäpilkut, jotka vaarojen -välissä vilahtavat, tuntuvat tavattoman pitkiltä... - -Hän luottaa ajokkaansa tarkkaan vainuun, eikä pidä lukua, mitä suuntaa -poro kulkee. Omiin ajatuksiinsa vaipuneena hän usein unohtaa kaiken -ympäristönsäkin ja mihin on matkalla... - -Tänne hän siis jää kylmään, leivättömään Lappiin... täällä viettää -onnensa elämää, rauhallista rakkauden elämää Eilansa ja lapsensa -hellimänä... Olihan kyllä viehättävä se maailma ja elämä siellä -etelässä, mutta siinä oli ontto sisus ja kylmä kuori... Ei siinä sielun -jano sammunut eikä sydän koskaan tuntunut tyydytetyltä... Voi, Eilan -syli oli niin kertomattoman lämmin ja hänen rakkautensa niin avaruuden -suuri... Tänne hän tahtoo ja täällä hän viihtyy... Kukaan siellä kotona -ei voinut aavistaa, minkälainen Eila oli... Ei rohkeinkaan keikari -voisi kuvitella semmoista naista... Mutta hän pitääkin Eilaansa kuin -suurta pyhää aarretta, hoitaa ja rakastaa, ja heidän elämänsä pysyy -päivänpaisteisena silloinkin, kun muilla on nälkä ja yö... - - * * * * * - -Synkän korven pimeässä istuu Kiveliön kävijä pakkasyössä puoleksi -kinokseen uponneena. Häntä ei hätyyttele vilu eikä nälkä, eikä hän -tuskaannu odotukseen, sillä hän on varma saaliistaan. Niin varma, että -hän jo edeltäpäin tietää, kuinka hänen tekonsa käy ja miten hänen on -meneteltävä. - -Hänen suuret tummat silmänsä säkenöivät, ja näyttää kuin uppoisi hänen -teräksinen katseensa synkän kallion sisäänkin. Pitkä pyssy on hänellä -vierellään ja kädessä suopunki. - -Ei yksikään ihminen ole häntä nähnyt sitten menneen talven, vaikka hän -on näillä mailla oleskellut, ei kukaan muu kuin Eila. Hän on viisaasti -välttänyt kaikkia ihmisasuntoja eikä ole uskaltanut ampuakaan, peläten -pamausten herättävän huomiota. - -Tultuaan huomaamaan, miten Eilalle on käynyt, on hän vannonut julman -koston, on päättänyt saattaa Waltteri Ulfsköldin hengiltä pois. -Kavalasti ja petomaisesti on hän tekonsa miettinyt ja vaaninut -Waltterin jälkiä kaiken talvea. - -Nyt se onnistuu. Täällä erämaassa, asumattomalla taipaleella, onnistuu -se, eikä kukaan koskaan saa tietää sitä hänen työkseen. Vaanien on hän -seurannut Waltterin jälkiä, ja hän tietää nyt, että Waltteri on -lähdössä taipaleelle Eilan porolla. Hän on nähnyt Karhu-Jaakon ajavan -Eilan ajokkaalla Lassi Holsterin kodalle ja jättävän poron sinne. Siitä -on hän asian oivaltanut ja jo viikon päivät saalistaan väijynyt. - -Siinä on ollut hänellä aikaa mietiskellä omaakin elämäänsä, sitäkin -aikaa, jonka hän ainiaaksi oli aikonut painaa unholaan. Nuorena miehenä -oli hän tänne Lapin kiveliöön tullut. Ei kukaan saanut koskaan tietää, -mistä hän tänne saapui ja milloin ensi kerran ilmestyi. Eilan hän toi -sitten jälkeenpäin... Eikä kukaan saa koskaan tietää hänen nuoruuttaan -ja syitä, joiden vuoksi hänestä oli tullut metsien villi asukas... ja -hänen suurta rikostaan. - -Mutta pakkasen raa'an ja villin elämän keskellä on häneen jäänyt vielä -älyä sen verran, että hän ymmärtää kaikki menetetyksi -- ja suuren -kostonsa jäävän lopultakin tekemättä... sen suuren koston, jonka vuoksi -hän on elänytkin ja kiveliöitä kulkenut, ja josta eivät muut enää -tienneet kuin hän itse... - -Hänen tarkka korvansa kuulee pienimmänkin risauksen ja äänen, joka -väliin katkaisee iankaikkisen pitkää ja pimeätä hiljaisuutta. Hän -kuulee, kuinka luppoinen kuusi hökertää, kun tuuli oksia liikuttelee, -hänen heristynyt korvansa tuntee räiskeen, joka kuuluu taivaalta -revontulten hulmutessa... - -Jo kaukaa erottaa hän Eilan poron kellon kalkkaisevan... Silloin -hänelle juolahtaa mieleen, että Waltteri ei ehkä olekaan yksin -taipaleelle käynyt, vaan ottanut oppaan matkaansa... - -"Silloin on heidän molempain vuoro tullut", höpisee hän itsekseen. - -Yö on kylmimmillään. Revontulet palavat valjusti, heikosti valaisten -kuusikkokorpea, jossa Kiveliön kävijä istuu... Hän kuulee poron yhä -lähenevän... nousee seisomaan ja ottaa suopunkinsa oikeaan käteensä... - -Juuri kun Waltteri on kohdalla, sujahtaa taitavalla kädellä heitetty -suopunki hänen kaulaansa... Waltteri tuntee rajun tempauksen, ja -silmänräpäyksessä on hän suistunut pulkasta suulleen kinokseen... Hän -ei ehdi muuta tuntea eikä nähdä kuin että hänen kaulaansa kuristaa, -mutta kuristus heltiää heti. Hän pyrkii pois kinoksesta ja pääsee -seisomaan. Poro on kadonnut, eikä hän kuule kellonkaan kalketta... -Kauhistuksissaan hän koettaa päästä jäljelle, joka pohottaa puiden -välissä, mutta hän uppoaa joka yrityksellä reidenjuureen asti. - -Ensin hän ei käsitä, mitä on tapahtunut, mutta päästyään oikein -selville hän ymmärtää, että hänet on heitetty suopunkiin ja temmattu -pois pulkasta... - -Asemaansa ja vaaraa, joka häntä uhkaa, ei hän heti tajua, sillä hän -toivoo poron seisahtuvan. Pannen kaikki voimansa liikkeelle ja riisuen -rukkansa hän koettaa kahlaamalla pyrkiä pulkan jälkeä poron perässä. -Mutta lumi pudottaa näin metsällä enemmän kuin aukealla, ja -vaivaloisesti hän pääsee eteenpäin. Sukset ovat olleet köytettyinä -pulkkaan, samoin kuin eväät ja muut pienemmät kapineet... - -Hän yrittää konttaamalla pyrkiä eteenpäin; se onnistuukin paremmin, ja -kun hän oikein punnertaa, pääsee hän mielestään pitkän matkaa. -Vähäväliä hän nousee jaloilleen kuunnellakseen poron tiukua, mutta -hänen korvaansa ei satu tutun kellon helinää... hän kuulee vain, kuinka -kylmä, jäinen tunturituuli puhaltaa puunlatvoissa ja metsä valittaa... - -Kun taivaan valkeat roihuavat kirkkaammin, saa hänkin taas uusia voimia -ja ryömii eteenpäin, pulkan jälkeä noudattaen. Hän pääsee vähäisen suon -laitaan, missä tuuli puhaltaa kipakammin, ajaen irtainta lunta -edellään. Mutta juuri silloin kun hän ehtii puoliväliin jänkkää, -peittyy pulkan jälki niin, ettei enää ole pienintäkään viivaa -osoittamassa, mistä poro on mennyt... - -Epätoivoisena kääntyy hän takaisin siihen paikkaan, johon on rukkansa -jättänyt... - - * * * * * - -Kaksi vuorokautta on Waltteri jo kahlannut kiveliössä, kontannut sinne -tänne, harhaillut eksyksissä. - -Nähtyään turhaksi saavuttaa poronsa on hän toivonut, että hän -ponnistaen jaksaa takaisin Lassi Holsterin kodalle. Mutta öinen tuuli -tupruttaa jäljen umpeen, ja kun hän sitten hakee ja kiertelee, näkee -hän joutuneensa omiin jälkiinsä. Väsymys, pakkanen ja nälkä alkavat -ahdistella ja toivo päästä Holsterin kodalle raueta... - -Uupuneena hän asettuu hankeen levähtääkseen ja miettiäkseen asemaansa, -joka nyt vasta alkaa toden teolla kauhistaa... Pakkanenkaan ei tunnu -lauhtuvan, ja viima on yhtä vihaista... - -On yö. Tähdet valvovat, ja Waltteri tuijottaa kinoksestaan kohti -tummaa, ääretöntä taivasta. Hiestyneeseen ja väsyneeseen ruumiiseen -iskee kylmä tuimalla voimalla kuin peto saaliiseen... Sormenpäitä -kihelmöitsee, ja koko ruumiissa tuntuu niinkuin jääpuikko viiltelisi ja -rinnan kohdalle asettuisi. Hän hautautuu syvemmälle ja oikaisee -väsyneen niskansa hankea vasten. Hänestä tuntuu hyvältä olo, ja hän -päättää vähän levähtää, koettaakseen sitten uudelleen... - -Mutta yhtäkkiä tulee epämääräinen pelko, että hän ei ehkä enää -jaksakaan; häntä uuvuttaa niin kovin raukaisevasti, eivätkä hänen -ajatuksensakaan enää tunnu selviltä... Mutta jahka hän hetken on -levähtänyt... - -Miten ne näyttävät niin punaisilta nuo taivaan tähdet? Punaiselta ne -paistavat. Aivan kuin veri. Taivaskin on leppoisamman näköinen... ehkä -ilma lauhtuu. Hänen ajatuksensa tekevät kummallisia retkiä. Hän on -kuin Helsingissä. Suuren kivimuurin korkeassa salissa kaikuu soitto, -sähkö valaisee ja pareja pyörii, hienoa Helsingin yleisöä. Hänkin menee -tanssimaan... katselee sievän solakan tytön ja kumartaa... Tanssi -lämmittää. Mutta äkkiä sammuu sähkö, ja pakkasen viima puhaltaa sisään -isoista, avoimista ikkunoista... - -"Sulkekaa ikkunat!" kirkuvat naiset, ja syntyy yleinen sekamelska. -Waltteri hyppää ulos ikkunasta, sillä sisällä pimeässä on joku, joka -häntä ahdistaa. Mutta hän ehtii paeta ja pääsee lentoon ja lentää -kauas, kauas Pohjolaan. Siellä onkin kesä, lämmin ja valoisa. Järven -rannalla istuvat he Eilan kanssa. Eila paistaa kalaa rakovalkeassa, ja -hän makaa vieressä, pää mättäällä... Silloin näyttää kuin taivaasta -putoisi suuri, tulinen pallo suoraan hänen rintansa päälle; se -tukehduttaa... - -Waltteri herää unelmistaan, hyppää kinoksestaan ja tuntee suunnatonta -nälkää ja vilua... - -Hän koettaa painaa lakkia silmilleen ja kietoa rukkaa tiukemmalle, ja -nyt hänestä tuntuu, että hänen ajatuksensa ovat pirteät ja selvät... -Hän tuntee voimattomuutensa ja ymmärtää selvään, ettei hän ikinä omin -voimin pois pääse... että... että häntä vaanii paleltuminen ja -kuolema... - -Hänelle on miettiessään, miten hän pulkasta pyörähti päälleen hankeen, -selvinnyt, että joku vihamies oli suopungin hänen kaulaansa heittänyt. -Kuka oli se vihamies? Ja kuinka oli poro niin pian kadonnut ja kellon -ääni lakannut kuulumasta? - -Tunnossaan hän päättää sen Kiveliön kävijän työksi. Siksi ei hän ollut -koskaan tullut Waltterin näkösälle, siksi oli hän Eilaa hänestä -varoittanut. Sydämetön julmuri, joka ei tiennyt, ei aavistanut, että -hän rakasti Eilaa enemmän kuin omaa elämäänsä! - -Tänne täytyi nyt kuolla, paleltua hankeen, asumattomaan erämaahan! -Kuolla tänne näkemättä lastaan ja saamatta pusertaa Eilaansa -sydämelleen? - -Nuoressa iloisessa elämässään oli hän hyvin harvoin tullut ajatelleeksi -Jumalaansa, Häntä, joka täällä maailmassa johti jokaisen ihmisen -askeleita. Unhottanut oli hän Jumalansa ja muisti ainoastaan silloin -Häntä kiittäneensä, kun tunsi omistavansa Eilan kokonaan ja yksinään... -Oliko tämä Jumalan kosto hänen suruttoman elämänsä vuoksi? Oliko hänen -rikoksensa Jumalan silmäin edessä niin suuri, että Jumala tällä tavoin -tahtoi häntä muistuttaa? Mutta eihän ollut hänellä piillyt petosta -mielessä, ei pienintäkään vilppiä, josta tunto soimailisi... - -Waltteri tuijottaa taivasta kohden, omituisten valojen ja tähtien -peittämää taivasta kohden. Mutta puoliväkisin painuvat hänen -silmäluomensa kiinni, ja kun hän tuon tuostakin niitä raottaa, -punottavat tähdet kuin veri. Ei häntä pelota kuolema, vaikka hän -tuntee, että se nyt voi tulla. Ei myöskään tunnu siltä, että tahtoisi -takaisin elämään. Kummallinen selittämätön pehmeys ja raukeus täyttää -koko ruumiin ja sielun niin, ettei hän enää jaksa mitään ajatella. Hän -vaipuu entiseen kuoppaansa hankeen ja näkee, kuinka tähdet yhä -loistavat veripunaisilta. - - - - -VI. - - -Eila on tuskaisena vuottanut Waltteria. Hän on ollut kovin onnellinen -näinä viimeisinä viikkoina, siitä asti kun lapsi syntyi. Hän hoitaa -lastaan kuin silmäteräänsä ja vartoo isän tuloa. Kylläpä hän riemastuu -nähdessään vankan poikansa, joka oli noin isänsä näköinen... - -Poikaa oli Waltteri toivonutkin, tukevaa, komeaa poikaa. No nyt täällä -oli poika valmiina, tanakkana ja terveenä kuin poron vasa. - -"Voi, jos saisimme pojan, joka olisi sinun näköisesi", oli Waltteri -hyvästellessään sanonut. - -"Minä tahtoisin, että se olisi sinun näköisesi", oli Eila siihen -vastannut. - -Riemuisin kasvoin Eila lastaan katselee. Se on kaunis ja verevä -pienokainen. Musta tukka, mutta silmät ovat siniset, samanlaiset kuin -isälläkin. - -Lapin päivä ei valkene, ja tuskaisena kuuntelee Eilan tarkka korva -tutun poronkellonsa helinää. Mutta sitä ei kuulu, vaikka olisi Eilan -kaikkien laskujen mukaan jo eilen pitänyt kuulua... - -"Kun hänelle vain ei mitään onnettomuutta tapahtuisi", puhelee Eila -lapselleen. "Mutta mikäpä sattuisi, kyllä minun oma ajokkaani -rakkaimpani pian kiidättää tänne Holsterin kodalta..." - -Karhu-Jaakon emäntä, jonka luona Eila on lapsensa kanssa, lohduttelee -myöskin, vakuuttaa, että Waltteri kyllä saapuu, kun ehtii... - -Mutta sittenkin vaivaa Eilaa epämääräinen, aavisteleva pelko, ja hänen -vilkas verensä käy hetkittäin kuohuviin hyrskyihin. Sen jälkeen kun -Karhu-Jaakko on kertonut kaikki mitä tiesi sekä Kiveliön kävijästä että -Eilasta, on Eilalle selvinnyt, ettei hän ole Kiveliön kävijän lapsi. -Hänet on hyvin pienenä tuotu tähän Karhu-Jaakon tuvalle, ja Kiveliön -kävijän oli sanottu olevan hänen isänsä. Silloin tällöin ilmestyi -Kiveliön kävijä Jaakon tuvalle, maksoi lapsen hoidon ja katosi taas -vuosikausiksi erämaahan. Kukaan ei tiennyt mistä hän oli lapsen tuonut, -ei kukaan kaivannut, -- ei ainakaan ollut kuultu; ja siinä uskossa -kaikki elivätkin, että Eila todella oli Kiveliön kävijän tytär. Ainoa, -joka heti alussa oli epäillyt, oli Karhu-Jaakon emäntä, mutta hänkään -ei uskaltanut epäilyksiään lausua julki, sillä kaikki pelkäsivät -enemmän kuin rakastivat Kiveliön kävijää... - -Mutta Eilalle on asia nyt selvinnyt näinä viimeisinä viikkoina, kun hän -on Waltteria odotellut. Hän on tehnyt päätöksensä ja toimittanut -Karhu-Jaakon Norjan puolelle tiedustamaan, saisiko sieltä opastusta tai -todistuksia hänen syntyperästään. - -Karhu-Jaakko on nyt sillä tiellään ja aikonut on voitavansa tehdä... - -Yksin valvoessa lapsensa kanssa kinosten ja pakkasten keskellä on Eilan -sieluun ilmestynyt uusia ajatuksia ja kuvitelmia. Ja vaikka hän on -melkein voimaton mitään tekemään, tuntee hän, että hänen suuri -rakkautensa antaa hänelle voimia... Mainitsee hän pelostaan Jaakon -emännällekin, mutta ei usko emäntä siihen olevan aihetta. - -Mutta kuluneena yönä on Eila unissaan nähnyt hirveän kuvan, ja hänen -mieltään kalvaa kammo, jonka vaiva ei tunnu vaimenevan. Se on pelko, -että Waltterille on onnettomuus tapahtunut taikka että joku vaanii -hänen henkeään... - -"Kukaan muu ei häntä vihaa kuin Kiveliön kävijä, jota minä onneton olen -isäkseni sanonut", virkkaa hän Jaakon emännälle. - -"Eipä niin kelpo miehellä pitäisi olla vihamiehiä. Isäsikö? Mutta eihän -häntä ole kukaan näillä mailla nähnytkään koko viime kesänä eikä -talvena", viihdyttää Jaakon emäntä. - -Mutta ei tyynny Eilan myrsky, eivät pahat aavistukset rauhaa suo... On -sattunut, ettei Karhu-Jaakon tuvalla ole ketään muita kuin emäntä ja -Eila. Miehet ovat poroissa kaukana kiveliössä, eikä ole tietoa, milloin -palaavat. Ajoporojakaan ei ole käsillä yhtään. Eila tietää sen, mutta -lohduttaakseen itseään hän lausuu ääneensä: - -"Ovatpa sivakkani tervoissa... kyllä kujan tiedän, kusta kuljen... -olipa umpi tai latu..." - -Eila on hurmaavan kaunis, kun jännitys järkyttää hänen mieltään. Hänen -suuret, tummat silmänsä säkenöivät, ja posket punottavat. - -"Jos rakkaimpani hiuskarvakaan on katkaistu... Jos... jos... Silloin -kaikki Lapin voimat kutsun avukseni, eikä ole kostoni koskaan kyllin -suuri", sanoo hän. - -"Jumala armahtakoon sinua tyttö-parkaa", tyynnyttelee häntä Jaakon -emäntä. - -Pakkanen on näinä pimeinä päivinä käynyt yhä purevammaksi, ja routaiset -tunturituulet puhaltavat niin, että koko ympäristö näyttää pakkasesta -palavan. Ei ole yhtään kulkijaa ollut Lassi Holsterin kodalta päin. -Eila ei ole mitään viestiä Waltterista kuullut... - -Hänen epämääräinen, aavisteleva pelkonsa on kasvanut yhä suuremmaksi, -eikä hänellä ole rauhaa silmänräpäykseksikään. Kiveliön kävijä kauheine -silmineen ja vankkoine ruumiineen kummittelee hänen mielessään. Ja kun -hän muistaa, että yksi ja toinen Lapissa kulkija on kadonnut -tietämättömiin ja että hän on salaa kuullut noita katoamisia -mainittavan yhdessä Kiveliön kävijän kanssa, valtaa hänet tuska, jolla -ei ole rajoja. - -Eräänä aamuna, kun sarastus heikosti tuntuu alkavan valaista -puolipimeää kylmää päivää, hän hakee suksensa käsille, parantelee -varpaallisia ja pönkäitä ja aikoo lähteä hiihtosin Lassi Holsterin -kodalle. - -"Elävänä tai kuolleena täytyy minun hänet kohdata", hän hyvästelee -Jaakon emäntää, jonka hoitoon jättää lapsensa. - -"Mutta jos vähät voimasi pettävät, kun on tämmöinen pakkanenkin", epii -emäntä. - -"Minulla on nyt enemmän voimia kuin koskaan ennen", vakuuttaa Eila ja -potkaisee menemään myötälettä alas suurta, lumista tunturia kohden, -jonka pohjukkaa pitkin tie lähtee Lassi Holsterin kodalle. - -Vaikka lumi on tihmeää, pakkasen puremaa ja vinhain viimain jäätämää, -luistavat Eilan sukset aika vauhtia. Eila on kuin kasvanut suksilleen, -ja kun hän työntää sauvalla, uppoaa sompa paikoitellen syvään lumeen. -Mutta Eila on hiihtänyt monet kerrat tätä samaa matkaa ennenkin, vaikka -on tuima pakkanen ollut. - -Kova se on nytkin, mutta Eilan veri on kuohuksissa, ja kasvot palavat -kuin tulen liekissä. Hänen vankka musta tukkansa, joka kiehkuroina -pujotteleiksen lakin alta, on valkoisessa huurteessa, samoin -silmäripset ja kulmakarvatkin. Sieraimista huokuu lämmin höyry, ja koko -ruumis taipuu somasti hänen työntäessään sauvoilla myötäleissä. Eila on -jo ehtinyt tunturin kupeelle ja lähtee siitä oikaisemaan laajalle, -puuttomalle jankalle, jonka toisessa päässä taas pohottaa tunturin -laki, äskeistä laajempi, mutta matalampi. Entistä tietä hän noudattaa, -mutta tuisku on kaikki jäljet pyryttänyt umpeen. Aukealla jankalla -vastaa vihainen viima vielä tuimemmasti, puree poskipäihin ja polttaa -kuin liekissä, mutta Eila ei käännä kasvojaan suojaan päin, vaan -lykkielee lylyään suoraan purevaa viimaa vastaan... - -Juuri kun hän ehtii jänkän laitaan, kuulee hänen tarkka korvansa -poronkellon helkettä. Hän saa uusia voimia ja hiihtää kahta nopeammin. -Päivän vinkka on loppunut, revontulet syttyvät tunturien harjoilla, ja -viima kovenee, aina peittäen suksen ladun umpeen. - -Ehdittyään tunturin laitaan, jossa alkaa vaivainen varvikko, kuulee -Eila tarkkaan poron kellon kalkkaisevan niinkuin kalkkaisee se silloin, -kun poro lumessa kahlaten pyrkii eteenpäin. Mutta se ei ole hänen -ajokkaansa kello... se on Lassi Holsterin ajokkaan... - -Eila työntää kovaa vauhtia kellon ääntä kohden ja näkee samassa, kun -revontulet juuri suurimmilleen repeävät palamaan, poron astuvan, pulkka -perässä... jonkun peitettynä pulkassa makaavan... ja Lassi Holsterin -hiihtävän pulkan jälessä, poroa hopitellen... - -Eilan sydän tuntuu lakkaavan sykkimästä, mutta salaman nopeudella -heittää hän pulkassa makaavalta poronnahkaiset syrjään... ja näkee -Waltterin kasvot kuolonkalpeina edessään... - -Hän polvistuu... suutelee kerran... tuntee rakastettunsa huulten -lämmön... ja tekee nopean päätöksen... - -Voimalla, jota hän itsekin ihmettelee, rientävät Eila ja Lassi Holsteri -eteenpäin Eilan äskeistä latua pitkin, Eila taluttaen poroa ja Lassi -jälessä sitä joudutellen. - -Lassi kertoo Eilalle, miten Waltteri heille on tullut, kuinka -levähtänyt ja syönyt, mutta ei ollut malttanut yöpyä, vaan lähtenyt -taipaleelle ja pakkaseen, ehtiäkseen pienen poikansa ja Eilan luo. -Eräänä yönä on Lassin emäntä nähnyt pahan unen, ja silloin hän on -toimittanut Lassin kuuloille, onko Waltteri saapunut Jaakon tuvalle. -Puolivälissä taivalta on Lassi nähnyt jälkiä, jotka on havainnut -ihmisen jäljiksi... Pahaa aavistaen on hän alkanut huutaa ja kierrellä -ympäristöä. Ja aivan vanhan tien vieressä on hän löytänyt Waltterin -kinoksesta, jalat ja kädet kankeina, paleltuneina kuin jääpuikot. - -"Oliko hän silloin tajullaan?" kysyy Eila, joka hiihtää edellä ja -voimiensa takaa vetää poroa perässään. - -"Kysyi Eilaa ja pientä poikaansa." - -Eila peittää kädellään silmänsä, jotka kyyneltyvät, mutta toivo -Waltterin jäämisestä elämään antaa hänelle uusia voimia, ja hän sanoo: - -"Minä ymmärrän kaikki... Kiveliön kävijä... se hirviö ja mielipuoli on -hänet taipaleelle jättänyt. Luetut ovat nyt hänenkin päivänsä..." - -"Eikö ajokkaasi ole saapunut Jaakon tuvalle?" - -"Kyllä hän siitä, se ryöväri, on huolen pitänyt..." - -Nyt selviää Lassillekin, minkävuoksi Waltteri on niin pitkiä matkoja -umpea kahlannut, kontannut ristiin rastiin, mikä selvästi näyttää, että -hän on harhaillut eksyksissä. - -Karhu-Jaakon tuvalla he saavat uudet ajokkaat ja lähtevät vinhaa -vauhtia ajamaan kirkonkylään, jossa lääkäri asuu. - -"Eila parka... kovan onnen tyttö... olit kuin oma lapseni", sanoo -säälien Jaakon emäntä. - -Eila on tähän asti kyennyt toimimaan nopeasti ja järkevästi, mutta nyt -tuntuu kuin alkaisivat voimat pettää, kun he Jaakon emännän kanssa -hierovat lumella Waltterin kankeita jäseniä. - -"Tiedätkö mikä on tuskaa?" kysyy hän Jaakon emännältä. "Kuvittelin -tuskaksi sitä, että olin orpo ja uskoin tuota petoa isäkseni, mutta nyt -minä tiedän tuskan, joka on suurempi kuin koko maailma, sen merien -syvyydet ja taivaitten korkeudet..." - -Emäntä pillahti itkuun, ja kyyneliä pyyhki Lassikin. - - - - -VII. - - -Vasta kolmantena päivänä tointuu Waltteri täyteen tajuntaan... - -Hän avaa silmänsä, huomaa Eilan ja koettaa kurottaa kättänsä Eilaa -kohti, mutta silloin tuska vääntää hänen kasvojaan, ja hän huomaa -olevansa sidottu. Eila painaa kätensä hänen otsalleen, kumartuu häntä -kohti ja suutelee... - -Rakkaus ja ilo saavat hetkeksi unhottumaan tuskat. Hän muistaa nyt -kaikki kärsimyksensä, purskahtaa itkuun ja vaikeroi: - -"Eila, rakkaimpani... Missä on pieni poikamme?" - -Eila käy viereiseen huoneeseen ja tuo sieltä sylissään lapsen. -Waltterin kasvoilla muuttuu ilme iloiseksi, mutta yrittäessään -liikuttaa käsiään puhkeaa hän taas hillittömään itkuun... Hän jää -yksikseen Eilan ja lapsen kanssa. - -Viereisessä huoneessa puhelee lääkäri nimismiehen ja Karhu-Jaakon -kanssa, joka vastikään on palannut Norjanmatkaltaan. - -"Kaikista näistä päättäen", sanoo nimismies katsellessaan papereita ja -todisteita, jotka Jaakko on tuonut matkassaan, "täytyy Eilan olla -pastori Håkansenin tytär, joka vuoden vanhana vietiin venheestä ja -katosi tietämättömiin. Tässä on kastetodistus... Ingrid Sofia. Mutta -mikä on sitten se, jota Kiveliön kävijäksi nimitetään?" - -"En minä hänestä tarkemmin tiedä, eikä sitä kukaan ole kysynyt, kun -kaikki ovat enimmäkseen pelänneet häntä eivätkä ole mitään uskaltaneet -urkkia. Ja kun on kaikille rauhan antanut ja ahmoja ahdistellut, niin -ei ole sen enempää välitetty", selittää Jaakko tietojaan nimismiehelle. - -"Onko hänessä koskaan ollut huomattavissa mielipuolen oireita?" -tiedustaa lääkäri. - -"Minä en ole koskaan saanut selvää, onko hullu vai viisas, mutta -paremmin minusta on hullu..." - -"Kamala, hirveä mies hän mahtaa olla", sanoo nimismies kuin -ajatuksissaan. "Sääli kaunista nuorta miestä, sääli nuorta, onnetonta -tyttöä..." - -Näinä viimeisinä puolipimeinä talvipäivinä, joina Waltteri on kärsinyt -suurinta ruumiillista tuskaa, on Eila alati istunut hänen vierellään, -ja heidän sielunsa ja sydämensä ovat kuin kasvaneet kiinni toisiinsa. - -Pappi on heidät nyt vihkinyt. - -Saatuaan kuulla lääkäriltä, ettei ole toivoa elämästä, on Waltteri -vaipunut kuin uneen. Ja silloin kun hän avaa silmänsä ja näkee Eilan -vieressään, kirkastuvat hänen kasvonsa, ja suu vetäytyy vielä hymyyn... - -Mutta eräänä yönä leviää kummallinen kalpeus kasvoille. Veri pakenee -pakenemistaan, ja hengitys lakkaa vähitellen kuulumasta... - -Eila sulkee lapsensa povelleen, ja nyt vasta tuntee hän, kuinka tuska -painaa hirveät kätensä hänen hartioilleen maahan luhistaakseen. Silloin -leimahtaa hänen silmissään kirkas koston tuli, ja kääntyen lääkäriin, -nimismieheen ja Jaakkoon hän melkein huutaa: - -"Haa, sinä kavala heittiö... murhasit rakkaimpani! Kostan! Kostan! -Kostan!" - -"Kiveliön kävijää ollaan etsimässä... Kaikille lappalaisille on annettu -käsky", ilmoittaa nimismies. - -Mutta nuori lääkäri lähestyy Eilaa ja sanoo sydämellisesti: - -"Nuori nainen! Teillä on lapsi, jonka vuoksi teidän kannattaa elää..." - -Eila herää kuin huumauksesta, näyttää kuin hänen kauniit silmänsä -saisivat lämpöistä hehkua, ja hän purskahtaa valittavaan, katkeraan -itkuun... - -Tuskaa... tuskaa... oi, sitä tuskaa... - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Tuskaa, by Väinö Kataja - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUSKAA *** - -***** This file should be named 52384-8.txt or 52384-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/3/8/52384/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52384-8.zip b/old/52384-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 84ef7a0..0000000 --- a/old/52384-8.zip +++ /dev/null |