NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 11886 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f95cec4
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51895 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51895)
diff --git a/old/51895-8.txt b/old/51895-8.txt
deleted file mode 100644
index 9515d06..0000000
--- a/old/51895-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,11886 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Lentävä hollantilainen, by Frederick Marryat
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Lentävä hollantilainen
-
-Author: Frederick Marryat
-
-Translator: Väinö Nyman
-
-Release Date: April 30, 2016 [EBook #51895]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN
-
-Kirj.
-
-Frederick Marryat
-
-
-Mukaillen suomentanut Väinö Nyman
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1922.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Schelden oikealla rannalla olevan pienen linnoitetun Terneuse-nimisen
-kylän ulkolaidassa sijaitsi seitsemännentoista vuosisadan
-keskivaiheilla muudan pieni ja sievä tummankeltainen talo, jonka
-ikkunaluukut olivat viheriät. Rakennus oli pienen, pensasaidan
-ympäröimän puutarhan keskellä ja koko aluetta kiersi melko leveä
-vesioja, jonka yli ei ollut niinkään helppo hypätä. Ojan yli oli
-rakennettu kapea kauniilla käsipuilla varustettu rautasilta, jota
-pitkin päästiin suoraan rakennuksen ovelle.
-
-Rakennuksen väri oli nyt hyvin haalistunut. Ikkunain puitteet,
-ovipielet ja muutkin puuosat osoittivat selvästi, että tämän pienen
-asunnon, josta nähtävästi joskus maailmassa oli pidetty hyvää huolta,
-oli nyt annettu jäädä aivan oman onnensa nojaan.
-
-Talo oli kaksikerroksinen ja kummassakin kerroksessa oli neljä
-huonetta, kaksi pienempää ja kaksi suurempaa. Makuuhuoneet olivat
-tavallisuuden mukaan ylemmässä kerroksessa, ja noita kahta
-alakerran pienempää huonetta käytettiin pesutupana ja romuhuoneena.
-Toinen alakerran suuremmista huoneista oli sisustettu keittiöksi,
-jonka seiniin naulatuilla hyllyillä kimalteli paljon kirkkaita
-keittiöastioita. Tukeva honkapöytä, pari tuolia ja pieni leposänky
-täydensivät keittiön huonekaluston. Kaikki oli hyvin vaatimatonta,
-mutta sen korvasi erinomainen puhtaus, joka vallitsi kaikkialla.
-
-Toinen vierashuoneeksi sisustettu suurempi huone oli ollut suljettuna
-seitsemäntoista pitkää vuotta eikä kukaan talon asukkaista ollut tuon
-ajan kuluessa astunut siihen jalallaankaan.
-
-Keittiössä oli kaksi henkilöä. Toinen oli näöltään noin
-neljänkymmenen vuotias nainen, jonka piirteet olivat säännölliset
-ja kauniit ja silmät suuret ja tummat. Hän oli varmaankin aikoinaan
-ollut oikea kaunotar, mutta nyt olivat suru ja kiihkeät tunteet
-turmelleet hänen ulkomuotonsa. Hän oli laiha ja kalpea, ja hänen
-tummissa silmissään oli usein sellainen ilme kuin hän ei silloin
-olisi ollut täysijärkinenkään. Jokainen voi heti huomata, että häntä
-painoi joku raskas ja toivoton suru. Hänellä oli sellainen päähine,
-jota lesket siihen aikaan käyttivät, ja vaikka hänen pukunsa olikin
-vaatimaton ja kulunut, oli se kuitenkin puhdas ja ehyt. Hän istui
-tuossa pienessä leposohvassa, joka nähtävästi oli tuotukin keittiöön
-hänen mukavuudekseen.
-
-Huoneen keskellä olevalla honkapöydällä istui voimakas noin
-yhdeksäntoistavuotias nuorukainen. Hänellä oli kauniit rohkeutta
-ilmaisevat kasvot ja hänen silmänsä loistivat tarmosta ja
-elämänhalusta. Istuessaan heilutteli hän jalkojaan samalla kun hän
-välinpitämättömästi vihelteli jotakin laulua, eikä kukaan hänet
-nähtyään voinut ajatella muuta kuin että hän oli hyvin levoton ja
-seikkailunhaluinen.
-
-"Älä lähde merelle, Filip", pyysi vanha nainen pannen kätensä
-ristiin. "Lupaa minulle, että karkoitat sellaiset ajatuksetkin
-mielestäsi."
-
-"Miksi en saisi lähteä merelle, äiti?" kysyi Filip. "Mitä hyötyä
-siitä on, että jään tänne kuolemaan nälkään. Minunhan täytyy tehdä
-jotakin sinun hyväksesi ja omaksi hyödykseni. Enoni Van Brennen on
-luvannut ottaa minut mukaansa ja antaa minulle hyvän palkan, jolla
-voit elää minun voidessani mainiosti laivassa."
-
-"Voi Filip, älä tee sitä! Kuolen varmasti, jos vain poistut luotani.
-Minullahan ei ole maailmassa ketään muuta kuin sinä. Jos vain pidät
-minusta, poikani, ja tiedänhän sen sanomattasikin, niin älä poistu
-luotani, älä ainakaan lähde merelle."
-
-Filip ei vastannut heti, vaan vihelteli hetkisen äidin itkiessä.
-
-"Isän hukkumisenko vuoksi", sanoi hän vihdoinkin, "pyydät niin
-hartaasti, etten lähtisi?"
-
-"Ah, en ollenkaan", huudahti äiti. "Voi Jumalani, ole minulle
-armollinen ja laupias!" jatkoi hän vaipuen polvilleen leposohvan
-viereen lattialle. Hän näytti rukoilevan siinä asennossa hetkisen ja
-kun hän nousi, oli hän paljon tyynempi.
-
-"Kuulehan nyt, äiti", sanoi Filip, joka oli istunut hiljaa
-paikoillaan äidin rukoillessa, "pyydät minua jäämään tänne luoksesi
-näkemään nälkää kanssasi. Eikö ehdotuksesi tunnu sinusta itsestäsikin
-hieman liian kovalta? Huone tuolla vastapäätä on ollut lukittuna
-niin kauan kuin muistan etkä ole milloinkaan halunnut sanoa minulle,
-miksi. Mutta kerran kun meillä ei ollut ollenkaan leipää talossa eikä
-enonkaan kotiintulosta ollut tietoa, sanoit -- sillä silloinkin olit
-melkein suunniltasi, kuten usein ennenkin --"
-
-"Mitä sanoin silloin, Filip?" keskeytti äiti levottomasti.
-
-"Sinä huusit ja sanoit tuolla huoneessa olevan tarpeeksi rahaa meidän
-pelastukseksemme, mutta sitten vannoit mieluummin kuolevasi kuin
-koskevasi niihin. Nyt haluan tietää, mitä tuolla huoneessa on ja
-miksi se on ollut lukittuna niin kauan. Ellen saa tietää sitä, lähden
-merelle."
-
-Äiti, joka oli istunut paikoillaan kuin kuvapatsas Filipin puhuessa,
-raotti nyt huuliaan sanoakseen jotakin, mutta ei voinutkaan puhua
-mitään. Hänen silmänsä loistivat, kun hän painoi kädellään oikeata
-kylkeään kuin hän olisi tuntenut siinä kovia tuskia. Vihdoin hän
-lysähti kokoon veren tulviessa hänen suustaan.
-
-Filip hyppäsi alas pöydältä, otti hänet syliinsä ja laski hänet
-sitten leposohvalle, mutta hänen kauhukseen ei veri kuitenkaan
-lakannut vuotamasta.
-
-"Voi äiti, mikä sinulle tuli?" huudahti hän suunniltaan
-levottomuudesta.
-
-Äiti kääntyi hieman, ettei veri, jota virtasi lumivalkoiselle
-lattialle, tukehduttaisi häntä.
-
-"Rakas äiti, sano minulle jos vain voit, mitä voin tehdä auttaakseni
-sinua?" pyysi Filip peloissaan. "Laupias Jumala, mitä tämä oikeastaan
-onkaan?"
-
-"Kuolema, lapseni, kuolema", kuiskasi äitiraukka menettäen sitten
-tajuntansa.
-
-Kauhistunut Filip poistui nyt nopeasti kotoaan hakien avuksi pari
-naapurivaimoa. Ne rupesivat heti herättelemään äitiä henkiin, ja
-Filip riensi sillä aikaa erään lääkärin luokse, joka asui noin
-penikulman päässä. Herra Poots, lääkäri, oli pieni roistomainen ja
-saita henkilö, mutta hyvin taitava ammatissaan. Hän sattui olemaan
-kotona silloin kun Filip tuli pyytämään häntä mukaansa.
-
-"Kyllä tulen", sanoi Poots, joka ei osannut kieltä täydellisesti,
-"mutta kuka maksaa vaivani, herra Vanderdecken?"
-
-"Saatte maksun heti kun enoni tulee kotiin."
-
-"Enonne Van Brennen on minulle ennestäänkin velkaa neljä guldenia. Ja
-hänen laivansa voi joutua haaksirikkoon."
-
-"Hän maksaa teille kyllä nuo neljä guldenia ja sitäpaitsi palkkion
-siitäkin, että nyt tulette katsomaan äitiäni", sanoi Filip
-raivoissaan. "Tulkaa nyt vain mukaani heti, sillä riidellessämme
-täällä voi äitini kuolla."
-
-"Nyt muistan kumminkin, että minun pitää mennä katsomaan Treneusen
-pormestarin lapsia, joten en voi tullakaan heti, herra Filip."
-
-"Kuulkaahan nyt, herra Poots", huudahti Filip punastuen vihasta,
-"minua ette voi pettää. Tahdotteko tulla mukaani hyvällä, vai pitääkö
-minun kiskoa teidät luolastanne?"
-
-Herra Pootsia alkoi nyt peloittaa, sillä Filip Vanderdecken oli hyvin
-tunnettu.
-
-"Teen kaikkeni voidakseni seurata teitä heti, herra Filip."
-
-"Teidän pitääkin tulla siekailematta, te vanha saituri!" huudahti
-Filip tarttuen vanhuksen kaulukseen ja kiskaisten hänet ulos ovesta.
-
-"Murhaajia, murhaajia!" huusi Poots kun hänet nykäistiin niin äkkiä
-eteenpäin, että hän menetti jalansijansa. Hänen kasvonsa olivat
-melkein mustat ja Filip pysähtyi.
-
-"Teidän pitää kulkea vastustelematta, ellette halua tulla
-kuristetuksi, sillä vien teidät muassani kaikissa tapauksissa joko
-elävänä tahi kuolleena", sanoi Filip.
-
-"Kyllä, kyllä", sanoi Poots, joka oli nyt jo hieman tointunut.
-"Tulen kyllä mukaanne, mutta ennen iltaa joudutte te vankilaan, ja
-mitä tuohon äitinne avustamiseen tulee, sanon suoraan, etten suostu
-tekemään mitään."
-
-"Kuulkaahan nyt, herra Poots", vastasi Filip, "niin totta kuin Jumala
-on olemassa, kuristan teidät siihen paikkaan, ellette tule mukaani
-ja tee äitini pelastamiseksi kaiken voitavanne. Tiedätte kyllä
-entuudestaan, etten milloinkaan riko sanaani. Senvuoksi neuvon teitä
-seuraamaan minua vastustelematta ja vaikka minun pitäisi myydä ainoa
-takkini, saatte kyllä hyvän maksun vaivoistanne."
-
-Tämä viimeinen huomautus vaikutti nähtävästi paljon enemmän kuin
-uhkaukset. Poots oli niin pieni ja heikko, että hän oli kuin lapsi
-Filipin käsissä. Hän suostui nyt lopultakin tulemaan Filipin mukaan,
-osaksi senvuoksi, että hänelle luvattiin hyvä maksu, ja osaksi siksi,
-ettei hän voinut paeta minnekään.
-
-He kiiruhtivat nyt nopeasti eteenpäin ja kun he saapuivat sairaan
-kotiin, oli sairas jo tajuissaan, mutta ei voinut vielä puhua.
-Naapurivaimot hautoivat hänen ohimoitaan etikalla. Lääkäri käski
-viedä hänet yläkertaan ja sijoittaa vuoteeseen. Poots antoi hänelle
-joitakin tippoja ja kiiruhti sitten kotiinsa Filipin kanssa
-antaakseen tälle tarvittavat lääkkeet.
-
-"Teidän pitää heti antaa äidillenne tätä, herra Filip", sanoi Poots
-pistäen hänen käteensä pienen pullon. "Nyt täytyy minun mennä
-katsomaan pormestarin lapsia, mutta sitten tulen jälleen luoksenne."
-
-"Älkää valehdelko minulle", sanoi Filip uhkaavasti.
-
-"En minä valehtelekaan", sanoi Poots. "Enoonne Van Brenneniin en
-luota, mutta te olette antanut minulle lupauksenne, ja minä tiedän
-teidän aina pysyvän sanassanne. Tulen jälleen äitinne luokse tunnin
-kuluttua. Kiiruhtakaa nyt vain kotiinne."
-
-Filip riensi sinne ja kun hän oli antanut äidilleen lääkettä, lakkasi
-verentulo heti. Puolen tunnin kuluttua voi äiti jo kuiskaten sanoa,
-mitä hän halusi. Kun pieni lääkäri tuli takaisin, tutki hän sairaan
-huolellisesti ja poistui sitten hänen poikansa kanssa keittiöön.
-
-"Herra Filip", sanoi Poots, "vannon Allahin nimessä tehneeni nyt
-kaiken mitä voin, mutta sanon teille kumminkin, että on epäiltävää
-nouseeko äitinne vuoteestaan enää milloinkaan. Hän voi ehkä elää
-vielä päivän tahi pari, mutta tuskin pitempää aikaa. Minun vikani se
-ei kuitenkaan ole", lisäsi Poots.
-
-"Ei olekaan, vaan taivaan tahto", sanoi Filip suruissaan.
-
-"Aiotte kai maksaa minulle kumminkin?" jatkoi lääkäri hetkisen
-kuluttua.
-
-"Kyllä", huudahti Filip jyrisevällä äänellä.
-
-"Pitääkö minun tulla tänne huomennakin, herra Filip?" kysyi lääkäri
-hetkisen kuluttua. "Se ei hyödytä kuitenkaan mitään ja kuten
-tiedätte, maksaa se guldenin."
-
-"Tulkaa huomenna, tulkaa milloin vain haluatte ja vaatikaa niin
-paljon kuin ikinä vain kehtaatte, niin se maksetaan teille kyllä",
-vastasi Filip pusertaen huulensa halveksivasti yhteen.
-
-"Kuten haluatte. Tehän peritte talon ja huonekalut heti hänen
-kuolemansa jälkeen ja sitten te myytte ne luonnollisesti. Niin, tulen
-kyllä käymään. Saatte varmasti paljon rahaa, herra Filip, ja minä
-tekisin mielelläni ensimmäisen tarjouksen, jos aiotte vuokrata talon
-jollekin."
-
-Filip kohotti uhkaavasti kätensä ja herra Poots peräytyi muutamaan
-nurkkaan.
-
-"Tarkoitin vasta sitten kuin äitinne on haudattu", selitti hän.
-
-"Menkää matkoihinne, senkin roisto", sanoi Filip kätkien kasvonsa
-käsiinsä ja vaipuen veriselle leposohvalle.
-
-Vähän ajan kuluttua meni hän äitinsä luokse ja huomasi nyt tämän
-tilan paljon paremmaksi. Koska vaimot olivat poistuneet, istuutui
-hän vuoteen viereen, ja verenvuodon heikontamana nukahti äiti pitäen
-poikansa kättä omassaan, pojan kuunnellessa hänen hengitystään ja
-ajatellessa surullisia asioita.
-
-Kello oli noin yksi yöllä, kun äiti heräsi. Hän voi nyt jälleen puhua
-ja sanoi pojalleen:
-
-"Rakas poikani, olenko vanginnut sinut tänne näin pitkäksi ajaksi?"
-
-"Rakkauteni sinuun, äiti, on pidättänyt minua täällä enkä poistukaan
-ennenkuin olet terve ja pystyssä jälleen."
-
-"Sitä on turha toivoakaan, Filip, sillä tunnen kuoleman lähestyvän.
-Ah, rakas poikani, miten mielelläni kuolisinkaan, ellei kohtalosi
-minua huolettaisi. Olen jo kauan aikaa kulkenut kuolemaa kohti,
-Filip, ja olen rukoillut hartaasti, että pääsisin pois."
-
-"Miksi olet tehnyt niin, äiti?" kysyi Filip suruissaan. "Olenhan
-koettanut olla sinulle mieliksi niin paljon kuin suinkin."
-
-"Niin oletkin, lapseni, ja Jumala sinua senvuoksi siunatkoon. Olen
-usein huomannut, miten olet hillinnyt ylpeän luontosi ja oikeutetun
-vihasi säästääksesi minua, ja minä tiedän, miten vaikeaa se on ollut
-sinulle. Vaikka olet ollut nälissäsikin, et ole kumminkaan ollut
-tottelematon minulle. Ah, Filip, olet varmaankin luullut minua
-hulluksi monta kertaa, koska en ole selittänyt sinulle syytä siihen,
-mutta nyt aion puhua."
-
-Hän laski päänsä jälleen pieluksille pariksi minuutiksi, mutta jatkoi
-sitten:
-
-"Luultavasti olen joskus ollutkin aivan mielenvikainen, vai mitä
-Filip? Mutta Jumala tietää senkin, että olen kantanut sydämessäni
-salaisuutta, joka olisi voinut tehdä minkä vaimon tahansa
-mielenvikaiseksi. Se on kiusannut sieluani päivät ja yöt, pimittänyt
-järkeni ja nyt vihdoinkin, Jumalalle kiitos, murtanut ruumiilliset
-voimanikin. Tunnen, Filip, että loppuni lähestyy. Ehkä saan kumminkin
-viipyä täällä maailmassa niin kauan, että voin uskoa sinulle tuon
-salaisuuden, joka on niin kauan painanut mieltäni, vaikka toivonkin,
-ettei sinun tarvitsisi kuulla sitä, koska se voi pimittää samalla
-tavalla sinun kuin minunkin järkeni."
-
-"Äiti", sano: Filip vakavasti ja rukoilevasti, "ilmaise minulle vain
-tuo hirveä salaisuus. Vaikka taivas ja helvetti olisivat siihen
-osalliset, en pelkää kuunnella sitä. Taivas ei tahdo minulle mitään
-pahaa enkä pelkää paholaista ollenkaan."
-
-"Tunnen rohkean luontosi, Filip, ja tiedän miten urhoollinen ja ylpeä
-olet. Olet paremmin kuin moni muu luotu kantamaan sellaisen hirmuisen
-salaisuuden aiheuttamaa taakkaa. Ymmärrykseni oli kuitenkin liian
-heikko kestämään sitä, mutta minä tiedän, että velvollisuuteni on
-kertoa se sinulle."
-
-Leski vaikeni hetkiseksi hänen ajatustensa pyöriessä tuossa asiassa,
-jonka hän aikoi paljastaa, ja kyynelten vuotaessa alituisesti hänen
-kuoppaisille poskilleen. Sitten hän näytti tekevän äkkiä päätöksensä
-ja saavan kuin uusia voimia.
-
-"Aion kertoa sinulle isästäsi, Filip. Luullaan yleisesti, että hän
-hukkui."
-
-"Eikö hän sitten niin kuollutkaan, äiti?" kysyi Filip hämmästyneenä.
-
-"Ah, ei."
-
-"Mutta hänhän on ollut jo kuollunna kauan aikaa, äiti."
-
-"Ei -- ei ole", änkytti leski peittäen kädellään silmänsä.
-
-Filip, joka luuli äidin houraavan, jatkoi:
-
-"Mutta missä hän sitten onkaan, äiti?"
-
-Leski suoristautui, mutta vapisi koko ruumiiltaan, kun hän vastasi:
-
-_"Hän on joutunut elävänä kadotukseen."_
-
-Naisraukka vaipui nyt jälleen pieluksille ja veti peitteen päänsä
-yli kuin haluten piiloutua omilta muistoiltaan. Filip oli liiaksi
-kauhistunut voidakseen heti vastata, mutta lopulta hän ei kumminkaan
-voinut enää kestää jännitystä, vaan kuiskasi:
-
-"Kerro nyt minulle, äiti, nopeasti tuo salaisuus."
-
-"Niin, nyt saat kuulla sen, poikani", sanoi hänen äitinsä
-juhlallisesti. "Isälläsi oli aivan samanlainen luonne kuin
-sinullakin, Filip. Kunpa hänen julma kohtalonsa voisi olla sinulle
-jonkunlaiseksi varoitukseksi, rakas lapseni! Hän oli reipas ja
-rohkea ja, kuten kerrottiin, hyvin kunnollinen merimies. Hän oli
-syntynyt Amsterdamissa, mutta hän ei halunnut asua siellä, koska
-hän oli katolilainen, ja sinähän tiedät kyllä, että hollantilaiset
-ovat uskomme mukaan vääräuskoisia. Siitä on nyt seitsemäntoista
-vuotta tahi hieman enemmänkin, kun hän lähti viemään kauniilla
-Amsterdam-nimisellä laivallaan kallisarvoista lastia Intiaan. Se oli
-hänen kolmas matkansa, Filip, ja se olisi, jos Jumala olisi sen niin
-tahtonut, ollut hänen viimeisensäkin; hän oli nimittäin uhrannut osan
-rahoistaan komeaan laivaan ja yksi ainoa suotuisa matka olisi tehnyt
-hänestä rikkaan miehen. Ah, miten usein keskustelimmekaan siitä,
-miten järjestäisimme kaiken hänen palattuaan, ja miten usein olen
-saanutkaan lohtua noiden tulevaisuussuunnitelmien muistelemisesta
-hänen poissaollessaan! Rakastin häntä koko sydämestäni, Filip,
-sillä hän oli aina niin hyvä ja hellä minua kohtaan, ja senvuoksi
-olinkin niin äärettömästi iloinen tietäessäni hänen tulevan takaisin.
-Merimiehen vaimon osaa ei kenenkään tarvitse kadehtia. Hän saa
-olla yksinään ja hylättynä kuukausimääriä ja katsella levottomasti
-kynttilän palamista loppuun kuunnellessaan myrskyn raivoa, joka
-ennustaa surua ja onnettomuutta, haaksirikkoja ja leskeyttä. Isäsi
-oli ollut poissa jo noin kuusi kuukautta ja minun olisi vielä pitänyt
-odottaa pitkä surullinen vuosi, ennenkuin olisin voinut toivoakaan
-häntä takaisin. Sinä, lapseni, olit ainoa lohdutukseni ja iloni.
-Eräänä iltana olit vaipunut uneen istuttuani luonasi niin kauan, ja
-sinä olit hymyillyt minulle ja kuiskannut unissasi 'äiti'. Suutelin
-sinua ja polvistuttuani rukoilin Jumalaa varjelemaan sinua ja isääsi,
-aavistamatta silloin ollenkaan, millaisen kauhean kirouksen alaisena
-hän jo silloin oli."
-
-Sairas vaikeni hetkiseksi jatkaen sitten. Filip katsoi häneen
-tarkasti ja kuunteli henkeä pidättäen.
-
-"Poistuin luotasi ja menin tuohon huoneeseen, joka aina siitä yöstä
-asti on ollut suljettuna. Istuuduin lukemaan, sillä oli kova myrsky,
-ja silloin kun myrsky pauhaa, voivat merimiehen vaimot harvoin
-nukkua. Oli keskiyö, satoi kun saavista kaataen ja voimatta sitä
-tyydyttävästi selittää tunsin olevani hirveän levoton. Kastoin
-sormeni vihkivesiastiassa ja tein ristinmerkin. Kova tuulenpuuska
-ulvoi talon nurkissa ja säikähdytti minua yhä enemmän, ja minulla oli
-mitä selvin aavistus siitä, että tulee tapahtumaan joku onnettomuus.
-Tuuli paiskasikin äkkiä ikkunanluukut ja ikkunan auki, kynttilä
-sammui ja minä jouduin kokonaan pimeään. Huusin kauhusta, mutta
-toinnuin kuitenkin lopulta sen verran, että voin mennä ikkunaan
-katsomaan, jaksaisinko sulkea sen jälleen, kun näin isäsi, Filip,
-tulevan hitaasti huoneeseen sen kautta."
-
-"Laupias Jumala!" mumisi Filip melkein kuulumattomasta
-
-"En tiennyt, mitä uskoa. Hän seisoi huoneessa ja vaikka siellä olikin
-aivan pimeä, näin hänen vartalonsa ja kasvonsa melko selvästi. Olin
-niin peloissani, etten voinut liikahtaakaan, vaikka en halunnutkaan
-mitään niin hartaasti kuin lähestyä rakastamaani miestä. Jäin
-seisomaan paikoilleni kauhun jäykistyttämänä. Kun hän oli tullut
-huoneeseen, sulkeutuivat ikkunat ja luukut itsestään. Kynttiläkin
-syttyi jälleen palamaan ja koska silloin luulin ilmestystä hänen
-haamukseen, kaaduin pyörtyneenä lattialle."
-
-Kun tulin jälleen tajuihini, lepäsin leposohvalla ja tunsin kylmän
-ja märän käden puristavan omaani. Tyynnyin silloin ja unhotin tuon
-yliluonnollisen tavan, jolla hän oli tullut luokseni. Kuvittelin,
-että hänelle oli käynyt huonosti, ja luulin hänen senvuoksi palanneen
-kotiin. Aukaisin silmäni ja kun näin rakastamani miehen edessäni,
-heittäydyin hänen syliinsä. Hänen vaatteensa olivat likomärät
-sateesta ja minusta tuntui siltä kuin olisin syleillyt jääpalasta,
-mutta ei mikään voi jäähdyttää naisen rakkautta, Filip. Hän otti
-vastaan hyväilyni, mutta ei vastannut niihin eikä puhunutkaan, vaan
-oli hyvin ajattelevan ja surullisen näköinen. 'William,' huudahdin
-silloin, 'Vanderdecken, puhu Katariinallesi'.
-
-'Niin, aion puhua, sillä minulla ei ole pitkälti aikaa', sanoi hän
-juhlallisesti.
-
-'Ei, ei, et saa lähteä merelle enää. Olet menettänyt laivasi, mutta
-olet itse pelastunut. Nythän olen saanut sinut takaisin jälleen, vai
-kuinka?'
-
-'Et, ikävä kyllä. Älä pelkää, vaan kuuntele tarkasti, sillä minulle
-on suotu vain lyhyelti aikaa. En ole menettänyt laivaani, Katariina,
-vaan --. Älä puhu, vaan kuuntele tarkasti. En ole kuollut, mutta en
-ole eläväkään. Liitelen tämän ja henkimaailman välillä. Kuuntele
-nyt hievahtamatta. Yhdeksän viikkoa taistelin luonnonvoimia vastaan
-päästäkseni Hyvän toivon niemen ympäri ja vielä senkin jälkeen
-purjehdin yhdeksän viikkoa huolimatta tuulista ja virroista
-sivuuttaakseni sen, mutta turhaan. Silloin jouduin raivoihini ja
-raivosinkin hirveästi. Miehistö, joka oli väsynyt pitkästä matkasta,
-halusi, että palaisin Taffel-lahteen, mutta siihen en suostunut ja
-silloin tuli minusta murhaaja, vaikkakin tahtomattani, mutta tulin
-kumminkin syypääksi ihmisen kuolemaan. Luotsi rupesi vastustamaan
-minua ja koetti taivuttaa miehistöä vangitsemaan minut, ja kun hän
-koetti käydä minuun käsiksi, löin raivoissani häntä niin, että hän
-kaatui, ja kun laiva silloin sattui kallistumaan äkkiä, vieri hän
-laidan yli mereen. Mutta ei tuokaan kauhea kuolemantapaus voinut
-hillitä minua, vaan minä vannoin tuon pyhän ristinpalasen nimessä,
-jota nyt säilytät kaulassasi olevassa kotelossa, että minä huolimatta
-myrskystä ja merestä, taivaasta ja helvetistä saavutan kyllä lopulta
-päämääräni, vaikka minun pitäisi purjehtia tuomiopäivään asti.
-
-Taivaalta kuuluva ukkonen ja salamat vastasivat valaani. Rajumyrsky
-yllätti laivan, purjeet repeytyivät riekaleiksi, vuoren korkuiset
-aallot vyöryivät ylitsemme ja muutamaan hyvin alhaalla kiitävään
-pilveen, joka pimensi koko maailman, oli kirjoitettu tulikirjaimin:
-"_'Aina tuomiopäivään asti!'_ Kuulehan nyt, Katariina, aikani on
-kallista. Minulla on vielä muudan toivo jäljellä ja senvuoksi on
-minun nyt sallittukin tulla tänne. Ota tämä kirje (hän laski suljetun
-kirjeen pöydälle), lue se ja koeta auttaa minua, rakas Katariina. Lue
-se, ja nyt hyvästi, sillä minun pitää nyt mennä'."
-
-Ikkunat ja luukut avautuivat nyt jälleen, kynttilä sammui ja mieheni
-haamu ikäänkuin liiteli pois pimeään. Kiiruhdin ikkunaan ja ojensin
-käsivarteni häntä kohti huutaen samalla kuin mielipuoli, mutta hän
-liiteli vain etemmäksi kuin salamat myrskyn siivillä, katseeni
-seuratessa häntä, kunnes hän häipyi valoon ja lopulta katosi. Ikkunat
-ja luukut sulkeutuivat jälleen, kynttilä syttyi ja minä olin taasen
-yksinäni. "Ah, taivas, ole armelias, järkeni, järkeni! Filip, Filip",
-vaikeroi tuo naisraukka, "et saa poistua luotani, kuuletko!"
-
-Näin huutaen nousi tuo melkein mieletön nainen vuoteestaan ja vaipui
-lopulta poikansa syliin, jossa hän lepäsi liikkumatonna muutamia
-minuutteja. Mutta kun Filip levotonna hänen pitkästä vaitiolostaan
-aikoi laskea hänet vuoteeseen takaisin, repsahti pää taaksepäin ja
-silmät raukesivat. Vanderdeckenin leski oli kuollut.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Niin paljon kuin Filipillä olikin moraalista rohkeutta, joutui hän
-kumminkin melkein pois suunniltaan huomatessaan äitinsä kuolleeksi.
-Vaipuen ajatuksiinsa jäi hän seisomaan vuoteen viereen ja katsomaan
-kuollutta. Mutta sitten hän tointui, suoristi päänalusen ja sulki
-äitinsä silmät. Hän liitti kätensä ristiin kyynelten virratessa hänen
-silmistään, ja sittenkuin hän juhlallisesti oli suudellut kuolleen
-otsaa, veti hän vuoteen uutimet yhteen.
-
-"Äitiraukka", hän sanoi, "nyt olet päässyt rauhaan, mutta olet
-jättänyt pojallesi raskaan perinnön."
-
-Äidin surullinen kertomus oli tehnyt häneen hyvin voimakkaan
-vaikutuksen ja hän koetti nyt koota ajatuksiaan voidakseen päättää,
-mitä hänen oli tehtävä. Hän ymmärsi, ettei hänellä ollut nyt aikaa
-ruveta suremaan. Hänen äitinsä oli kyllä päässyt rauhaan, mutta missä
-oli hänen isänsä?
-
-Mutta sitten hän muisti äitinsä sanat tuosta ainoasta toivosta, joka
-oli vielä jäljellä. Hänen isänsä oli jättänyt kirjeen pöydälle.
-Olikohan se vieläkin siellä? Hänen äidillään ei ollut ollut rohkeutta
-koskea siihen, joten se luultavasti oli vieläkin paikoillaan. Tuo
-kirje, johon liittyivät sellaiset toiveet, oli siis ollut avaamatta
-seitsemäntoista vuotta.
-
-Filip Vanderdecken päätti tutkia tuon kohtalokkaan huoneen, sillä
-hän halusi nyt saada selville kaikkein pahimmankin. Ryhtyisikö hän
-siihen heti, vai odottaisiko hän päivää? Mutta missähän avain tuohon
-huoneeseen mahtoikaan olla? Hän katsoi ympärilleen ja hänen silmänsä
-kiintyivät muutamaan vanhaan kaappiin, jota hän ei ollut nähnyt
-äitinsäkään milloinkaan avaavan. Se ei ollutkaan lukossa ja Filip
-tutki nopeasti kaikki laatikot ja komerot, mutta turhaan. Kun hän
-pudisti sitä, kuuli hän vihdoinkin kolinaa muutamasta nurkasta ja hän
-ymmärsi, että hänen pitää murtaa kaapin takaseinä irti saadakseen
-avaimen tuosta salalaatikosta, johon se oli kätketty. Päivä alkoi
-jo sarastaa ja hän haki keittiöstä puukon ja vasaran. Hän oli juuri
-lyömäisillään takaosan sisään, kun hän tunsi käden laskeutuvan
-olalleen.
-
-Filip säpsähti, sillä hän oli ollut niin kiintynyt hakemiseensa,
-ettei hän ollut kuullut askelia. Kun hän kääntyi katsomaan, oli
-pappi, isä Seysen, hänen edessään. Pappi oli kuullut puhuttavan
-Katariina Vanderdeckenin sairaudesta ja hän oli nyt tullut antamaan
-sairaalle uskonnon suomaa lohdutusta.
-
-"Mitä sinä nyt teet?" kysyi pappi. "Etkö pelkää häiritseväsi äitisi
-lepoa? Aiotko ruveta varastamaan, ennenkuin hän on kuollutkaan?"
-
-"En pelkää ollenkaan häiritseväni äitini lepoa, hyvä isä",
-sanoi Filip, "sillä nyt hän on päässyt autuaitten asuntoihin.
-En varastakaan, sillä koko hänen omaisuutensa on nyt minun. En
-hae kultaa, vaan erästä vanhaa avainta, joka on piilossa tuossa
-salalaatikossa jota en osaa avata."
-
-"Sanoit, poikani, että äitisi on kuollut saamatta lohdutusta pyhältä
-kirkoltamme. Miksi et lähettänyt sanaa minulle?"
-
-"Hän kuoli niin äkkiä pari tuntia sitten syliini, etten ennättänyt.
-Olen pahoillani, ettette ollut täällä, mutta en ole ollenkaan
-huolissani hänen sielustaan."
-
-Pappi raotti vuodeverhoa, pirskoitti ruumiille vihkivettä ja
-sittenkuin hän oli hiljaa rukoillut hetkisen, kääntyi hän Filipin
-puoleen.
-
-"Äidin kuoleman pitäisi oikeastaan panna sinut itkemään, Filip, mutta
-kuitenkin huomaan, että ennenkuin hänen ruumiinsa on kylmennytkään,
-rupeat etsimään tuollaista mitätöntä kapinetta."
-
-"Minulla ei ole nyt aikaa itkemiseen eikä valittamiseen, isä, sillä
-minulla on muutakin ajateltavaa ja paljon tekemistä. Tiedättehän,
-että rakastin äitiäni äärettömästi."
-
-"Mutta mitä avainta sitten oikeastaan haetkaan, Filip?"
-
-"Haen tuon huoneen avainta, joka on ollut suljettuna niin monta
-vuotta. On aivan välttämätöntä, isä, että tutkin sen."
-
-"Olen kuullut puhuttavan tuosta lukitusta huoneesta ja tiedän
-myöskin, ettei äitisi halunnut milloinkaan sanoa, miksi sitä ei ikinä
-avata. Kysyin sitä häneltä kerran, mutta hän kieltäytyi ilmoittamasta
-sitä minulle. Pysyin kuitenkin vaatimuksessani, mutta silloin hän
-rupesi antamaan minulle niin sekavia vastauksia, että luovuin
-yrityksestäni. Äitisi mieltä painoi varmasti joku raskas salaisuus,
-jota hän ei kumminkaan ilmaissut minulle milloinkaan. Sano minulle,
-uskoiko hän sinulle tuon salaisuuden ennen kuolemaansa."
-
-"Kyllä, pyhä isä."
-
-"Etkö tuntisi huojennusta, jos uskoisit sen minullekin? Voisin ehkä
-neuvoa sinua, poikani."
-
-"Isä, toivon, että voisin uskoa sen teille ja pyytää apuanne. Tiedän,
-ettette halua saada sitä tietää uteliaisuudesta, mutta en ole vielä
-tutkinut, onko asia niinkuin äitini sen minulle kertoi vai onko
-se vain hänen kuvittelujaan. Jos se kuitenkin olisi totta, haluan
-mielelläni jakaa taakan kanssanne, vaikka ette siitä minua varmasti
-kiitäkään. En voi ilmaista sitä kumminkaan vielä. Minun pitää täyttää
-velvollisuuteni ja mennä yksin tuohon kirottuun huoneeseen."
-
-"Etkö pelkää?"
-
-"En pelkää mitään. Minun täytyy täyttää kauhea velvollisuuteni,
-vaikka tunnenkin, että tämän asian tarkempi tutkiminen tekee
-minustakin hullun, kuten äidistänikin."
-
-"No, en minäkään halua olla tunkeilevainen, Filip. Voi kuitenkin
-koittaa sellainenkin aika, jolloin voin olla sinulle hyödyksi.
-Hyvästi, poikani. Toivon kuitenkin, että nyt ainakin luovut tuosta
-sopimattomasta työstä. Lähetän tänne muutamia naapurivaimoja, että
-he tekisivät kuolleelle äidillesi, jonka sielu on nyt toivoakseni
-Jumalan luona, viimeisen palveluksen."
-
-Pappi huomasi Filipin ajatusten olevan muualla. Hän näytti vaipuneen
-jonkunlaiseen henkiseen tylsyyteen, ja pudistaen päätään meni pappi
-tiehensä.
-
-"Hän on oikeassa", ajatteli Filip jäätyään yksikseen ja sijoitti
-kaapin paikoilleen. "Pari tuntia sinne tahi tänne ei vaikuta suuresti
-asiaan. Päätäni huimaa ja minä haluan nukkua hieman."
-
-Hän meni viereiseen huoneeseen, heittäytyi vuoteelleen ja nukkui heti.
-
-Hänen nukkuessaan olivat naapurit tulleet ja valmistaneet
-hautajaiset. He olivat varoneet herättämästä häntä, koska heidän
-mielestään oli pyhä velvollisuus, ettei ketään pahoillaan olevaa
-saa herättää suruun. Herra Poots, joka oli myöskin kuullut lesken
-kuolemasta ja tahtoi ansaita vieläkin guldenin, tuli myös. Hän meni
-ensin siihen huoneeseen, jossa ruumis oli, ja sitten Filipin luo,
-jota hän pudisti olkapäästä.
-
-Filip heräsi ja nousi istualleen.
-
-"No, herra Vanderdecken, nyt se on siis ohi", aloitti tuo tunteeton
-pieni lääkäri. "Tiesin, että niin tulee käymään. Muistakaa nyt, että
-olette minulle velkaa guldenin lisää. Te lupasitte maksaa minulle
-rehellisesti ja runsaasti. Kun lääkekin lasketaan, nousee saamiseni
-kolmeen ja puoleen guldeniin, ellette anna minulle pulloa takaisin."
-
-Filip oli ollut herätessään hieman hämmentynyt, mutta tuli tämän
-puheen aikana aivan entiselleen.
-
-"Saatte varmasti kolme ja puoli guldenianne ja pullon myös, herra
-Poots", vastasi hän nousten seisoalleen.
-
-"Niin, tiedän kyllä, että aikomuksenne on maksaa minulle niin
-pian kuin suinkin, mutta, herra Filip, siihenhän voi mennä aikaa,
-ennenkuin saatte talon myydyksi, sillä voihan sattua, ettette
-löydäkään sille ostajaa. En ole ollut milloinkaan ankara sellaisia
-kohtaan, jotka eivät voi maksaa, ja nyt ilmoitan teillekin ehtoni.
-Äitinne kaulassa riippuu jokin sellainen, joka ei ole mistään arvosta
-kenellekään muulle kuin hyvälle katolilaiselle. Auttaakseni teidät
-pulasta suostun ottamaan sen maksuksi vaivoistani, ja sitten ovat
-välimme selvät."
-
-Filip kuunteli tyynesti häntä. Hän tiesi kyllä, että vanha saituri
-tarkoitti tuota pyhäinjäännöstä, jonka nimessä hänen isänsä oli
-vannonut tuon onnettoman valansa, mutta hän tunsi samalla, ettei hän
-voi luopua siitä miljoonastakaan guldenista.
-
-"Menkää matkoihinne", hän sanoi lyhyesti. "Poistukaa heti talostani.
-Rahanne tulette kyllä saamaan."
-
-Herra Poots tiesi hyvin, että pyhäinjäännöksen kultainen
-neliskulmainen kehys oli paljon enemmän arvoinen kuin hänen
-saamisensa tekikään, ja hän tiesi senkin, että pyhäinjäännöksestä oli
-aikoinaan maksettu korkea hinta, ja koska sellaista noihin aikoihin
-pidettiin hyvin arvokkaana, oli hän varma, että hän saisi siitä
-melkoisen rahasumman. Kun hän oli kulkenut kuolleen huoneen läpi, oli
-hän joutunut kiusaukseen, ja voimatta vastustaa sitä, oli hän ottanut
-sen ruumiin kaulasta ja piilottanut poveensa.
-
-"Tarjoukseni on teille edullinen, herra Filip", hän sanoi senvuoksi.
-"Teidän pitäisi suostua siihen, sillä mitäpä hyötyä teillä on
-tuollaisesta kapineesta."
-
-"Ei ollenkaan!" huudahti Filip suuttuneena.
-
-"Luovuttakaa se kumminkin haltuuni, kunnes saan maksun pyyntönihän
-on aivan kohtuullinen. En halua menettää noita rahojani. Sittenkuin
-tuotte minulle nuo kolme ja puoli guldenia ja pullon, saatte
-kalleutenne takaisin."
-
-Filip suuttui nyt aivan silmittömäksi. Hän tarttui herra Pootsia
-kaulukseen ja heitti hänet pihalle.
-
-"Menkää matkoihinne heti", hän huusi, "tahi?--"
-
-Filipillä ei ollut tilaisuutta sanoa enempää, sillä lääkäri kiiruhti
-pois sellaista kyytiä, että hän kaatui portaille ja nilkutti
-sitten sillan yli. Hän toivoi melkein, ettei hän olisi ottanutkaan
-pyhäinjäännöstä, mutta kiitos sen nopean tavan, jolla hänet oli pantu
-menemään, ei hän voinutkaan panna sitä paikoilleen, vaikka olisi
-halunnutkin.
-
-Keskustelu Pootsin kanssa kohdisti tietysti Filipin ajatukset
-kalleuteen ja hän meni äitinsä huoneeseen ottaakseen sen haltuunsa.
-Hän veti verhot syrjään, sillä ruumis oli jo puettu, ja ojensi
-kätensä irroittaakseen tuon mustan nauhan, jota ei kuitenkaan enää
-ollutkaan.
-
-"Poissa!" huudahti Filip. "Vaimot eivät varmastikaan ole sitä
-ottaneet. Tuo Poots-roisto on vienyt sen mukaansa. Mutta vaikka
-hän olisi niellytkin sen ja minun pitäisi paloitella hänet jäsen
-jäseneltä, hankin sen kyllä takaisin."
-
-Hän riensi portaita alas, hyökkäsi ulos talosta ja juoksi haudan yli.
-Kun hän kiiruhti takitta ja hatutta lääkärin erillään olevaa asuntoa
-kohti, pudistivat naapurit katsellessaan hänen vauhtiaan ihmetellen
-päätään. Poots oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja oli vasta ehtinyt matkan
-puoliväliin, kun hän katsoessaan taakseen huomasi kauhukseen Filipin
-ajavan häntä takaa. Hän aikoi ensin pysähtyä ja antaa Filipille
-pyhäinjäännöksen takaisin, mutta hän luopui aikeestaan peläten
-Filipin kiivautta. Sen sijaan hän paransi vauhtiaan päästäkseen
-kotiinsa niin pian kuin suinkin. Mutta kuta nopeammin Pootsin
-hontelot jalat kuljettivat hänen kurtistunutta ruumistaan eteenpäin,
-sitä enemmän ponnisti Filipkin saadakseen varkaan kiinni. Kun Poots
-oli päässyt noin kolmensadan jalan päähän asunnostaan, kuuli hän
-Filipin askelten lähenevän, ja suunniltaan kauhusta ja huutaen
-pelosta koetti hän rientää eteenpäin niin nopeasti kuin suinkin.
-
-Filip ojensi jo kätensä tarttuakseen Pootsiin, kun Poots kaatui
-suulleen pelosta. Vanderdeckenin vauhti oli kuitenkin niin kova, että
-hän kompastui ajettavaansa ja pyörähti monta kertaa ympäri. Tämä
-pelasti lääkärin, sillä ennenkuin Filip voi jatkaa takaa-ajoaan, oli
-Poots päässyt asuntoonsa ja sulkenut oven.
-
-Filip oli kumminkin päättänyt saada kalleutensa takaisin, ja
-koettaessaan tyyntyä hengästyksestään tarkasteli hän rakennusta,
-voisiko hän mitenkään tunkeutua sinne väkisin. Mutta koska lääkäri
-asui niin yksinään, oli kaikki varovaisuustoimenpiteet rakennuksen
-suojelemiseksi väkivallalta otettu huomioon. Alakerran ikkunat olivat
-lujasti kiinni, puhumattakaan ristikoista, joilla ne oli varustettu,
-ja ylempi kerros oli niin korkealla, ettei kukaan voinut tunkeutua
-taloon sen kautta.
-
-Herra Pootsilla oli suuri praktiikka, koska hänen taitavuutensa oli
-yleisesti tunnettu, mutta sekään ei ollut mikään salaisuus, että
-hän oli sydämetön saituri. Kukaan ei saanut milloinkaan astua hänen
-kynnyksensä yli, mutta ei kellään ollut haluakaan sellaiseen. Hänen
-asuntonsa oli aivan erillään muista taloista eikä hän kaivannutkaan
-muiden seuraa. Häntä ei nähty milloinkaan muualla kuin sairaiden
-luona ja kuolinvuoteiden ääressä eikä kukaan tiennyt, miten hänen
-kotinsa oli sisustettu. Ensi alussa hänen asettumisensa jälkeen
-seudulle oli muudan vanha vaimo avannut oven niille, jotka olivat
-tulleet hakemaan lääkäriltä apua, mutta hän oli kuollut jo aikoja
-sitten, ja nykyään avasi Poots itse oven. Ellei hän sattunut olemaan
-kotona, ei ovea milloinkaan avattu, vaikka siihen olisi koputettu
-kuinka kovasti tahansa, ja ihmiset luulivatkin vanhusta niin
-itaraksi, ettei hän halunnut maksaa avusta, ja otaksuivat, että hän
-senvuoksi asuikin aivan yksinään.
-
-Niin luuli Filipkin ja hän miettikin senvuoksi, miten hän saisi
-aarteensa takaisin ja voisi samalla sammuttaa kostonjanonsa.
-
-Ovi oli kuitenkin niin vahva, ettei hän voinut särkeä sitä, ja hän
-päättikin tyytyä, jos hän vain saa kalleutensa takaisin.
-
-"Herra Poots", huusi hän, "jos vain annatte anastamanne kapineen
-takaisin, en tee teille mitään pahaa! Mutta ellette suostu pyyntööni,
-saatte maksaa hengellänne rikoksenne."
-
-Poots kuuli kyllä hänen huutonsa, mutta kun hän päästyään turvaan oli
-tukahduttanut pelkonsa, ei hän voinut suostua luopumaan aarteesta.
-Hän toivoi Filipin lopulta kyllästyvän odottamiseen ja otaksui
-voivansa sitten järjestää asian maksamalla muutamia guldeneja, jotka
-köyhästä Filipistä tuntuisivat varmaankin jo suurelta omaisuudelta.
-Hän oli varma, että hän sitten joskus myöhemmin voi myydä
-pyhäinjäännöksen korkeasta hinnasta.
-
-Kun Filip huomasi, ettei hänelle vastattu, soimasi hän lääkäriä
-aluksi kovasti ja päätti sitten sytyttää talon palamaan. Seinän
-vieressä oli halkoja ja sittenkuin hän oli hakenut heiniä muutamasta
-läheisyydessä olevasta suovasta, sulloi hän ne oven viereen yhteen
-kasaan ja latoi halot sille ja sytytti sitten nuotion tuleen. Ovi
-syttyi pian palamaan ja liekit alkoivat jo nuoleskella rakennuksen
-muitakin puuosia.
-
-"Nyt saat tuntea kostoni voiman, sinä varas ja ruumiinryöstäjä!"
-huusi Filip. "Jos jäätte rakennukseen, kuolette liekkeihin, mutta jos
-poistutte sieltä, tapan teidät."
-
-Filip oli tuskin saanut tämän sanotuksi, kun muudan yläkerran ikkuna,
-joka oli kauimpana ovesta, aukeni.
-
-"Ahaa, nyt te tulette vihdoinkin pyytämään armoa", huusi hän, mutta
-vaikeni äkkiä, sillä tuon pienen saiturin asemesta näki hän edessään
-mitä miellyttävimmän seitsentoistavuotiaan tytön kuin ilmestyksen.
-Hänen letitetty musta tukkansa oli kierretty sievästi pään ympärille,
-hänen silmänsä olivat tummat ja lempeät, valkoinen otsa oli korkea,
-poskissa olivat pienet hymykuopat, nenä oli kauniisti muodostunut ja
-suora ja huulet punaiset ja täyteläiset. Viehättävämpiä kasvoja voi
-tuskin olla olemassakaan, sillä ne muistuttivat noista pyhimyksistä,
-joita kuuluisimmat maalarimme ovat joskus onnistuneet kuvaamaan.
-Vaikka liekit kohosivatkin ikkunaa kohti ja savu pimensi ilman,
-pakotti hänen rauhallinen olentonsa katselijaa ajattelemaan jotakin
-roviolla poltettavaa naismarttyyria.
-
-"Mitä haluattekaan, raivostunut nuorukainen?" kysyi hän tyynesti.
-"Miksi tahdotte tappaa kaikki tämän talon asukkaat?"
-
-Filip seisoi hetkisen paikoillaan vastaamatta, mutta sitten hän
-käsitti äkkiä, millaisen rakastettavan olennon hän kostonhimossaan
-oli uhraamaisillaan. Hän unhotti kaiken muun, paitsi vaaran, joka
-uhkasi tyttöä, ja heitteli heti palavat halot tielle, jossa ne pian
-sammuivat, ja nakkeli oveen suuria multakokkareita sammuttaakseen
-liekit, jotka eivät olleetkaan vielä paljon vahingoittaneet paksuja
-tammilautoja. Nuori tyttö katseli hänen hommiaan vaitiollen.
-
-"Nyt on vaara torjuttu, nuori neiti", sanoi Filip. "Jumala antakoon
-minulle anteeksi, että olin vähällä uhrata niin nuoren elämän. Aioin
-vain kostaa herra Pootsille."
-
-"Mitä on herra Poots tehnyt teille, kun halusitte kostaa niin
-hirveästi?" kysyi nuori tyttö tyynesti.
-
-"Mitäkö hän on tehnyt? Hän on ryöstänyt kuolleen äitini anastamalla
-häneltä kallisarvoisen pyhäinjäännöksen."
-
-"Onko hän ryöstänyt ruumiilta? Sellaista ei hän varmastikaan ole
-tehnyt. Teette hänelle vääryyttä, nuori herra."
-
-"En ollenkaan, sillä tiedän olevani oikeassa. Suokaa minulle
-anteeksi, mutta haluan saada tuon kalleuteni takaisin tavalla millä
-hyvänsä. Ette tiedä ollenkaan, miten tärkeätä se on."
-
-"Odottakaa hieman, nuori herra", vastasi tyttö, "tulen heti takaisin."
-
-Filip seisoi paikoillaan muutamia minuutteja ajatuksiinsa vaipuneena,
-sillä hän ei voinut ymmärtää, miten niin kaunis olento oli joutunut
-herra Pootsin taloon. Kuka hän mahtoi ollakaan? Hän heräsi
-unelmistaan, kun niiden esine nojautui ulos ikkunasta tuo ikävöity
-aarre kädessään.
-
-"Tässä on kalleutenne", hän sanoi. "Olen pahoillani, että isäni
-on voinut tehdä itsensä syypääksi tällaiseen, joka täydellisesti
-oikeuttaa vihanne. Tuossa sen nyt saatte", hän lopetti pudottaen
-kotelon Filipille, "ja nyt pitää teidän poistua."
-
-"Isännekö?" toisti Filip muistamatta ottaa koteloa ylös. "Voiko hän
-olla isänne?"
-
-Tyttö aikoi peräytyä vastaamatta, mutta Filip jatkoi:
-
-"Odottakaa hetkinen, että saan pyytää teiltä anteeksi
-ajattelemattomuuttani. Vannon tämän pyhän kalleuden nimessä", jatkoi
-hän ottaen kotelon maasta ja suudellen sitä, "etten olisi milloinkaan
-ryhtynytkään sellaiseen tekoon, jos vain olisin tiennyt talossa
-asuvan viattomiakin ihmisiä. Olen kuitenkin iloinen, ettei mitään
-vahinkoa ole tapahtunut. Mutta vaara ei ole kumminkaan vielä kokonaan
-ohi. Ovipielet hehkuvat vielä ja ellei niitä sammuteta, palaa koko
-talo. Isänne vuoksi ei teidän enää tarvitse olla peloissanne, nuori
-neiti. Vaikka hän olisi tehnyt minulle vääryyttä tuhat kertaa
-enemmän, en halua teidän vuoksenne vahingoittaa hiustakaan hänen
-päässään. Hän tuntee minut kyllä ja tietää minun pysyvän sanassani.
-Sallikaa minun nyt ennen poistumistani hyvittää tekemäni vahinko."
-
-"Ei, ei, älä luota häneen!" huusi herra Poots muutamasta ikkunasta.
-
-"Luulen kumminkin, että voimme luottaa häneen", vastasi tytär,
-"ja me olemme hänen apunsa tarpeessa, sillä mitä voimmekaan me
--- heikko nuori tyttö ja vielä heikompi isä -- tehdä tällaisessa
-tapauksessa? Aukaise ovi ja salli meidän tehdä kaikkemme rakennuksen
-suojelemiseksi. Hän aukaisee kyllä oven", sanoi hän kääntyen Filipiin
-päin, "ja kiitoksia, että haluatte auttaa meitä, herra, sillä luotan
-lupaukseenne."
-
-"Minua ei ole vielä milloinkaan syytetty siitä, että olisin syönyt
-sanani", vastasi Filip. "Hänen pitää kumminkin avata ovi nopeasti,
-sillä tuli alkaa jo syttyä uudelleen."
-
-Herra Poots aukaisi oven vapisevin sormin ja kiiruhti sitten nopeasti
-takaisin yläkertaan. Filipin oli pakko kantaa monta korvollista
-vettä, ennenkuin tuli oli saatu sammumaan, ja hänen ollessaan siinä
-toimessa ei kumpikaan näyttäytynyt, ei isä eikä tytär.
-
-Kun kaikki oli jälleen kunnossa, lukitsi Filip oven ja katsoi
-ikkunaan, johon tuo kaunis tyttö nyt ilmestyi. Filip kumarsi syvään
-hänelle ja vakuutti vaaran nyt olevan kokonaan ohi.
-
-"Paljon kiitoksia, herra", vastasi tyttö. "Käytöksenne oli kyllä
-alussa hieman ajattelematonta, mutta nyt olette osoittanut voivanne
-olla huolellinenkin."
-
-"Tahdotteko sanoa isällenne, että vihani häntä kohtaan on haihtunut,
-ja ilmoittaa, että parin päivän kuluttua tulen maksamaan hänen
-saatavansa."
-
-Ikkuna sulkeutui nyt, ja katsottuaan siihen hetkisen lähti Filip
-kotiinsa tietysti aivan eri mielellä kuin hän oli ollut tullessaan.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Herra Pootsin kaunis tytär oli tehnyt syvän vaikutuksen Filipiin,
-jonka mieli oli jo ennestäänkin hyvin järkytetty. Tultuaan kotiinsa
-paneutui hän pitkäkseen vuoteelleen ja rupesi muistelemaan äskeistä
-tapahtumaa. Hän ajatteli tuon kauniin tytön kasvojen ilmettä,
-muisteli hänen silmiään ja hänen hopeanheleää ääntään. Mutta tytön
-kaunis kuva haihtui kumminkin pian hänen mielestään, kun hän ajatteli
-äitiään, joka oli ruumiina toisessa huoneessa, ja mietti salaisuutta,
-joka oli piilotettu tuohon alakerran huoneeseen.
-
-Hautajaisten oli määrä tapahtua seuraavana päivänä, ja Filip päätti
-odottaa, kunnes tuo surullinen juhlallisuus olisi ohi. Sekä henkisten
-että ruumiillisten ponnistusten väsyttämänä vaipui hän uneen ja
-heräsi vasta sitten kuin pappi seuraavana aamuna huusi häntä. Kaikki
-oli ohi jo tunnin kuluttua, ihmiset hajautuivat ja Filip meni
-kotiinsa, lukitsi oven, ettei häntä häirittäisi, ja oli onnellinen
-saadessaan olla yksinään.
-
-Hän meni siihen huoneeseen, jossa kaappi oli, ja pian hän sitten
-saikin sen takaseinän irti. Salalaatikko paljastui ja siinä oli
-suuri hieman ruostunut avain, jonka alla oli hänen äitinsä täyteen
-kirjoittama kellastunut paperi. Siinä oli:
-
-    "Kaksi yötä on nyt kulunut tuosta kauheasta tapahtumasta, joka
-    pakotti minut sulkemaan tuon alakerran huoneen ja jonka vuoksi
-    päätäni vieläkin huimaa pelosta. Vaikka en koko elämäni aikana
-    ilmaisisikaan tapahtumaa, tarvitaan tätä avainta ainakin silloin
-    kun huone kuolemani jälkeen avataan. Kun riensin sieltä pois,
-    kiiruhdin lapseni luo, ja seuraavana aamuna menin alas, suljin
-    oven ja toin avaimen huoneeseeni. Se saa nyt olla lukossa
-    kuolemaani asti. Ei minkäänlainen hätä eivätkä puutteet voi
-    pakottaa minua enää avaaman sitä, vaikka kaapin alla olevassa
-    rauta-arkussa onkin tarpeeksi rahaa kaikkiin tarpeisiini. Nuo
-    rahat saavat olla siellä lastani varten, joka, jos en voi
-    ilmaista hänelle tätä hirveätä salaisuutta, saa siitä ymmärtää
-    sen niin kauheaksi, että hänen on parasta olla se tietämättä. Kun
-    lukitsin huoneen, olivat kaappien ja laatikkojen avaimet pöydällä
-    tahi ompelukorissani. Pöydällä on muistaakseni muudan kirjekin
-    ja se on suljettu sinetillä. Sitä ei saa avata kukaan muu kuin
-    poikani, eikä hänkään, ellei hän tiedä salaisuutta. Muussa
-    tapauksessa saa pappi polttaa sen, sillä siihen liittyy kirous.
-    Ja vaikka poikani tietäisikin kaikki, pitää hänen ajatella ensin
-    tarkasti, ennenkuin hän murtaa sinetin, sillä olisi paljon
-    parempi ettei hän milloinkaan saisi tietää enempää."
-
-"Saisi tietää enempää", toisti Filip tuijottaessaan paperiin.
-"Haluan kumminkin saada selville koko asian, ja suo minulle
-senvuoksi anteeksi, rakas äiti, etten rupea tuhlaamaan aikaa turhiin
-mietiskelyihin."
-
-Hän suuteli äitinsä nimikirjoitusta, kääri paperin kokoon ja pisti
-sen taskuunsa. Sitten hän otti avaimen ja laskeutui portaita
-alakertaan.
-
-Oli päivällisaika, aurinko paistoi ja kaikkialla luonnossa vallitsi
-ilo ja riemu. Valehtelisimme, jos sanoisimme, ettei Filip pelännyt
-pistäessään avainta reikään ja vääntäessään ovea auki. Hänen
-sydämensä sykki kovasti eikä hän heti voinut mennäkään huoneeseen.
-Hänestä tuntui aivan siltä, kuin hän olisi ollut tunkeutumaisillaan
-jonkun hengen asuntoon, jonka hän otaksui voivan näyttäytyä hänelle.
-Hän vain voi hämärästi erottaa siellä olevat esineet, koska
-ikkunanluukut olivat kiinni. Hän haki senvuoksi keittiöstä kynttilän,
-rohkaisi mielensä ja meni sitten huoneeseen. Kun kirjeen piti olla
-pöydällä hänen avaamansa oven takana, ei hän tietystikään huomannut
-sitä heti. Hän avasi ikkunat ja työnsi luukut syrjään, niin että
-päivänvalo pääsi huoneeseen. Hänen kätensä vapisivat, kun hän ryhtyi
-siihen, sillä hän muisti, miten yliluonnollisesti ne viime kerralla
-olivat auenneet. Filip jäi seisomaan paikoilleen ja kummallista kyllä
-liitivät hänen ajatuksensa nyt takaisin herra Pootsin kauniiseen
-tyttäreen, jonka muisto antoi hänelle uusia voimia.
-
-Huone oli noin kahdentoista jalan levyinen ja pituinen. Siinä oli
-vain yksi ikkuna ja vastapäätä ovea oli kamiini, jonka kummallakin
-puolella oli korkea jostakin tummasta puulajista valmistettu kaappi.
-Lattia ei ollut ollenkaan likainen, mutta koko katto oli hämähäkin
-verkkojen peitossa. Sen keskeltä riippui heijastuspullo, hyvin
-tavallinen koristus siihen aikaan, mutta hämähäkin seitit olivat
-himmentäneet sen pinnan. Kehyksissä olevia tauluja riippui seinillä
-ja uunin reunalla oli hopeinen neitsyt Marian kuva kuluneella
-samasta metallista taotulla levyllä. Sen molemmilla puolilla oli
-muutamia kiinalaisia porsliininukkeja ja kaappien lasioven takaa
-näkyi hopeapikareita, joiden kiilto oli tuskin himmennyt. Ikkunaa
-vastapäätä olevalla seinälläkin oli kehyksissä olevia tauluja ja
-pari lintuhäkkiä, joiden asukkaat olivat jo aikoja sitten kuolleet.
-Pohjalla olevista keltaisista höyhenistä voitiin päättää, että
-linnut olivat olleet kanarialintuja, jotka siihen aikaan olivat
-hyvin harvinaisia ja kalliita. Filip ei pitänyt ollenkaan kiirettä
-tarkastaessaan huonetta, ja näytti aivan siltä kuin hän olisi
-pelännyt hakea sitä, jota varten hän oli sinne tullut. Muutamalla
-tuolilla oli pellavariepu, ja hän ymmärsi sen kuuluneen hänelle, kun
-hän oli ollut lapsi. Vihdoin kiintyi hänen huomionsa sohvaan, jossa
-hänen äitinsä oli istunut silloin kun isä oli tehnyt tuon kauhean
-vierailunsa.
-
-Neulomakori oli pöydällä ja siinä olivat nuo avaimetkin, mutta
-kirjettä ei näkynyt missään. Hän katseli tarkasti ympärilleen,
-nosteli sohvatyynyjä ja neulomakoria ja tutki lattiankin, mutta kirje
-pysyi kun pysyikin poissa, ja Filipillä oli sellainen tunne kuin
-raskas taakka olisi nostettu hänen hartioiltaan.
-
-"Äiti raukkani onkin siis nukahtanut", ajatteli hän, "ja uneksinut
-koko tuon hirmuisen tapauksen. Luulinkin niin, mutta tuolla
-unella oli kuitenkin sellainen vaikutus häneen, että hän tuli
-mielenvikaiseksi. Äitiraukka, kuinka saitkaan kärsiä, mutta nyt olet
-saanut palkkasi Jumalan luona!"
-
-Filip, joka oli rauhoittunut, aukaisi nyt kaapin alla olevan
-rauta-arkun ja löysi sieltä pienistä keltaisista pusseista paljon
-rahaa, hänen arvionsa mukaan ainakin noin tuhannen guldenia.
-Pistettyään muutamia guldeneja taskuunsa lukitsi hän kaapin.
-"Äitiraukka", hän ajatteli, "täällä sinä elit köyhyydessä, vaikka
-tuollainen aarre oli kätesi ulottuvilla." Sitten hän tarkasti
-kaappien muutkin osastot, jotka olivat täynnä kiinalaisia
-porsliiniastioita, hopeakannuja ja pikareita.
-
-Nämä odottamattomat rikkaudet olivat tietysti rohkaisseet Filipin
-mieltä melkoisesti, mutta enimmin iloitsi hän kuitenkin siitä, ettei
-tuo äidin näky merkinnytkään mitään. Hän istuutui sohvaan ja alkoi
-rakennella ilmalinnoja, joiden kaikkien esineenä oli herra Pootsin
-kaunis tytär ja jotka aina päättyivät iloon ja riemuun. Hän istui
-siinä asennossa pari tuntia, ennenkuin hän jälleen muisti äitinsä
-tuskallisen kuoleman.
-
-"Äitiraukka", sanoi hän ääneen noustessaan seisoalleen, "täällä
-istuit sinä, väsyneenä valvomisesta kanssani ja muistelit isää, kun
-mielikuvituksesi loihti tuon hirmuisen näyn silmiesi eteen. Tuossa on
-vielä ompeluksesi sellaisena kuin se putosi käsistäsi, ja sen mukana
-katosi elämäsikin onni. Kuinka olet saanutkaan kärsiä!" jatkoi hän
-kumartuen alas ja ottaen ompeluksen käteensä. "Suuri Jumala!" hän
-huudahti ja peräytyi niin äkkiä, että hän kaasi pöydän. "Tuossahan se
-nyt on!" Hän risti kätensä ja taivutti päänsä kauhusta rinnalleen.
-"Kirje oli siis todellakin olemassa."
-
-Niin, se oli totta. Vanderdeckenin kirje oli ollut piilossa
-ompeluksen alla. Jos Filip olisi huomannut sen heti silloin kun hän
-oli valmistautunut sitä hakemaan, ei se olisi tehnyt häneen niin
-järkyttävää vaikutusta, mutta se, että hän löysi sen vasta nyt, kun
-hän oli vaipunut onnellisiin tulevaisuuden unelmiin, teki hänet
-levottomaksi ja täytti hänen mielensä raskailla aavistuksilla.
-Vihdoin hän otti kuitenkin kirjeen käteensä ja syöksyi pois huoneesta.
-
-"En voi lukea sitä ainakaan täällä", huudahti hän. "Luen sen jossakin
-tuolla vihastuneen taivaan alla."
-
-Hän pani hatun päähänsä, lukitsi oven ja lähti kulkemaan tietämättä
-oikein itsekään, minne.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Välittämättä siitä, mihin suuntaan hän meni, käveli Filip kauan aikaa
-eteenpäin kirje kourassaan. Hän tyyntyi kuitenkin vähitellen ja koska
-hän oli hengästynyt kovasta kävelemisestä, istuutui hän vihdoin
-muutamalle penkille ja laski tuon peloittavan kirjeen polvelleen. Kun
-hän käänsi sen toisin päin ja huomasi sinetin olevan mustan, huokaisi
-hän.
-
-"En voi lukea sitä vieläkään", ajatteli hän ja lähti taasen kulkemaan.
-
-Puolen tunnin kuluttua pysähtyi hän jälleen. Aurinko alkoi laskea
-ja Filip seisoi paikoillaan katsoen siihen niin kauan, että hänen
-silmänsä huikesivat.
-
-"Sitä voisi melkein luulla Jumalan silmäksi, ja ehkä se sellainen
-onkin", ajatteli hän. "Mutta laupias luoja, miksi juuri minut on
-valittu sellaisen tehtävän toimeenpanijaksi?"
-
-Hän katsoi ympärilleen löytääkseen jonkun paikan, jossa hän voisi
-kenenkään näkemättä murtaa sinetin ja lukea tuon henkien maailmasta
-tulleen viestin. Vähän matkan päässä oli pieni pensaikko muutaman
-metsikön laidassa. Hän meni sinne ja piiloutui niin, ettei kukaan
-kulkija voinut huomata häntä.
-
-Katsottuaan vielä kerran laskeutuvaan aurinkoon tunsi hän itsensä
-rauhallisemmaksi.
-
-"Tahtosi on kai taipumaton", huudahti hän. "Kohtaloni on sellainen ja
-molempien täytyy tapahtua."
-
-Kun hän mursi sinetin, säpsähti hän ajatellessaan, ettei sitä
-ollut lähettänyt mikään kuoleva, ja muistaessaan, että se sisälsi
-kadotukseen tuomitun miehen salaisuuden. Mutta tuo tuomittu oli
-hänen isänsä, jonka muistoa hänet oli opetettu rakastamaan ja joka
-voitiin pelastaa hirveästä kohtalosta ainoastaan tuossa kirjeessä
-ilmaistuilla neuvoilla.
-
-"Millainen pelkuri minä oikeastaan olenkaan, kun voin kuluttaa
-hukkaan näin monta kallista tuntia? Näyttää aivan siltä kuin aurinko
-viipyisi tuolla mäen laella vain siksi, että voisin lukea tämän."
-
-Sitten hän rohkaisi luontonsa ja mursi tyynesti sinetin, jossa olivat
-hänen isänsä nimikirjaimet.
-
-    "Katariinalle!
-
-    Erään niistä suopeista hengistä, jotka itkevät ihmisten rikosten
-    vuoksi, on sallittu ilmoittaa minulle se ainoa keino, jonka
-    avulla kauhea rangaistukseni voidaan peruuttaa.
-
-    Jos vain oman laivani kannella saan käsiini tuon pyhän kalleuden,
-    jonka nimessä vannoin tuon kohtalokkaan valan, jos vain saan
-    suudella sitä nöyrästi ja kastella katumuksen kyynelillä tuon
-    pyhän puupalasen, saan sitten levätä rauhassa.
-
-    Miten se tulee tapahtumaan ja kenelle tämä kohtalokas tehtävä
-    uskotaan, en tiedä. Ah, Katariina, meillähän on poika mutta ei,
-    älä puhu hänelle milloinkaan minusta. Rukoile puolestani ja nyt
-    hyvästi.
-
-                                             J. Vanderdecken."
-
-"Se oli siis kumminkin totta", ajatteli Filip, "ja isäni saa vieläkin
-kitua elävänä helvetissä. Ja hän vetoaa minuun... no niin, kenenkä
-muun puoleen hän oikeastaan voisikaan kääntyä? Enkö ole hänen
-poikansa ja eikö tämä ole velvollisuuteni?"
-
-"Niin, isä", huudahti Filip ja polvistui, "et ole kirjoittanut näitä
-rivejä turhaan! Salli minun lukea ne läpi vieläkin kerran."
-
-Hän kohotti kätensä, ja vaikka hänestä tuntuikin siltä, että hän piti
-vielä kirjettä siinä, ei sitä kumminkaan enää näkynyt. Hän katsoi
-ruohikkoon, oliko se pudonnut sinne, mutta sitä ei ollut sielläkään.
-Oliko hän sitten vain kuvitellut? Ei, hänhän oli lukenut jokaisen
-sanan. "Siinä tapauksessa on tuo tehtävä aiottu ainoastaan minulle",
-sanoi hän. "Tulkitsen merkin niin. Kuule minua, isäni, jos sinun
-sallitaan, ja kuule minua armollinen taivas, kuule poikaa, joka
-vannoo tuon pyhän aarteen nimessä, että hän koettaa saada tuomion
-peruutetuksi tahi itse joutua perikatoon. Omistan kaikki päiväni
-tähän tehtävään ja sitten kuin olen täyttänyt velvollisuuteni, toivon
-saavani kuolla levossa ja rauhassa. Ah taivas, joka otit vastaan
-isäni ajattelemattoman valan, ota nyt vastaan pojankin vala, jonka
-hän vannoo saman ristin nimessä, ja jos vannon väärin, rankaise
-minua vielä kovemmin kuin häntä. Ota vastaan se, Herra, niin totta
-kuin toivon sinun kerran ottavan vastaan isän ja pojan, mutta jos
-rukoukseni tuntuu sinusta liian rohkealta, suo minulle anteeksi
-julkeuteni."
-
-Filip heittäytyi suulleen maahan ja painoi huulensa tuohon pyhään
-tunnuskuvaan. Aurinko laski ja hämärä muuttui vähitellen pimeydeksi
-Filipin rukoillessa ja ajatellessa.
-
-Vihdoin hän säpsähti äkkiä kuullessaan ihmisääniä. Muutamia miehiä
-oli istuutunut ruohikkoon lähelle sitä paikkaa, johon hän oli
-piiloutunut. Hän ei olisi halunnut kuunnella heidän keskusteluaan ja
-olisi hiipinytkin tiehensä, ellei hän äkkiä olisi kuullut Pootsin
-nimeä mainittavan. Hän kuunteli nyt tarkkaavaisesti ja sai selville,
-että miehet olivat eron saaneita sotilaita, joilla sinä yönä oli
-tarkoitus murtautua pienen lääkärin asuntoon, koska he tiesivät hänen
-säilyttävän takanaan suurta rahasummaa.
-
-"Minun ehdotukseni on paras", sanoi muudan heistä. "Hänellä ei ole
-muita kuin tytär luonaan."
-
-"Hän on minusta arvokkaampi kuin kaikki hänen rahansa yhteensä",
-sanoi toinen. "Ennenkuin siis lähdemme, toivon sen olevan päätetyn
-asian, että hän luovutetaan minulle."
-
-"Jos haluatte ostaa hänet, ei meillä ole mitään sitä vastaan",
-vastasi kolmas.
-
-"No olkoon menneeksi. Kuinka paljon kehtaatte pyytää tuollaisesta
-itkevästä tyttösestä?"
-
-"Viisisataa guldenia", sanoi muudan.
-
-"Suostun siihen, mutta vain sellaisella ehdolla, että jollei osani
-saaliista ole niin suuri, saan hänet kumminkin, vai mitä?"
-
-"No se on nyt oikeus ja kohtuus", vastasi toinen. "Erehdyn kuitenkin
-suuresti, ellemme saa enempää kuin tuhannen guldenia tuon vanhuksen
-kätköistä. Lupaammeko hänet siis Baetensille?"
-
-"Kyllä", sanoivat muut.
-
-"Hyvä", huudahti mies, jolle herra Pootsin tytär oli luvattu. "Nyt
-olen koko sielustani mukana yrityksessä. Olen rakastanut tuota tyttöä
-jo kauan ja koettanut mennä naimisiin hänen kanssaan, mutta tuo vanha
-saituri hylkäsi kosintani, vaikka olen vänrikki. Nyt aion kostaa.
-Emme armahda häntä ollenkaan."
-
-"Emme varmastikaan!" huusivat muut.
-
-"Lähdemmekö heti vai odotammeko tunnin, että kuu ennättää nousta,
-jolloin meidät voidaan huomata?"
-
-"Kuka meidät nyt huomaisi? Sellaista ei voi tapahtua muuten kuin
-että joku tulee hakemaan häntä sairaan luokse. Sitä parempi on
-luullakseni, kuta myöhemmin lähdemme."
-
-"Meillä on sinne puolen tunnin matka ja jos odotamme täällä vielä
-puoli tuntia, saamme juuri kuutamon siksi, kun laskemme guldenejamme."
-
-"Hyvä on. Siinä tapauksessa ennätän panna uuden piin pyssyyni ja
-ladata sen uudestaan. Pimeys ei tee minulle ollenkaan kiusaa."
-
-"Niin, olet siihen kyllä tottunut, Jan."
-
-"Niin olenkin ja tämän luodin ammun nyt tuon vanhan roiston pään
-läpi."
-
-"Hyvä on. Haluankin mieluummin, että sinä teet sen", vastasi toinen.
-"Hän pelasti nimittäin henkeni Middleburgissa silloin kun muut
-luulivat minun kuolevan."
-
-Filip ei viivytellyt kauempaa, vaan hiipi pensaiden taitse metsikköön
-ja valitsi sitten erään kiertotien, etteivät roistot häntä huomaisi.
-Hän oli heti ymmärtänyt, että miehet olivat eronsaaneita sotilaita,
-jotka muuttivat seudun hyvin rauhattomaksi. Kaikki hänen ajatuksensa
-kohdistuivat nyt siihen, miten hän voisi pelastaa vanhan lääkärin
-ja tämän tyttären heitä uhkaavasta vaarasta. Senvuoksi hän unhotti
-kokonaan hetkiseksi isänsä ja päivän järkyttävät tapahtumat.
-
-Kahdenkymmenen minuutin kuluttua saapui hän lääkärin asunnon
-edustalle. Hän koputti, mutta ei saanut minkäänlaista vastausta.
-Sitten vasta, kun hänen uudistuviin koputuksiinsakaan ei vastattu,
-ymmärsi hän, että Poots oli kutsuttu jonkun sairaan luokse.
-
-"Neiti", hän huusi kovasti, "jos isänne on ulkona, kuten luulen, niin
-kuunnelkaa, mitä minulla, Filip Vanderdeckenilla on sanomista! Kuulin
-vähän aikaa sitten neljän roiston neuvottelevan, että he tappavat
-isänne ja ryöstävät hänen rahansa. Vannon tuon pyhäinjäännöksen
-nimessä, jonka annoitte minulle takaisin aamulla, että puhun totta."
-
-Filip odotti hetkisen, mutta kun hän ei saanut minkäänlaista
-vastausta, jatkoi hän:
-
-"Nuori neiti, jos panette arvoa sille, jonka täytyy olla
-kallisarvoisempi teille kuin isänne kulta hänelle, niin avatkaa
-ikkuna ja kuunnelkaa mitä minulla on sanottavaa."
-
-Vähän ajan kuluttua aukeni ikkuna ja Filip voi pimeässäkin erottaa
-herra Pootsin kauniin tyttären.
-
-"Nuori mies, mitä haluatte näin sopimattomaan aikaan? Mitä teillä on
-minulle sanottavaa?"
-
-Filip kertoi nyt hänelle kuulemansa ja lopetti pyytäen, että neiti
-laskisi hänet sisään, jotta hän voisi puolustaa häntä.
-
-"Ajatelkaa vain kertomustani, kaunis neiti", sanoi hän. "Teidät on
-myyty miehelle, jonka nimi oli muistaakseni Baetens. Tiedän, ettette
-välitä kullasta, mutta ajatelkaa itseänne ja päästäkää minut sisään.
-Vannon äitiraukkani sielun nimessä, että jokainen puhumani sana on
-totta."
-
-"Sanoitteko Baetens, herra?"
-
-"Ellen kuullut väärin, nimittivät toiset häntä niin. Hän kertoi
-joskus maailmassa rakastuneensa teihin."
-
-"Muistan hyvin tuon nimen, mutta en tiedä oikein, mitä minun pitää
-tehdä tahi sanoa. Isäni meni auttamaan muudatta lapsivuoteessa
-makaavaa naista ja voi viipyä vielä poissa monta tuntia. Olen
-yksinäni ja nyt on yö. Minun ei pitäisi avata ovea, mutta en voi
-kuitenkaan olla uskomatta teitä. Ette suinkaan voi olla niin
-roistomainen, että keksitte tällaisia juttuja?"
-
-"En -- niin totta kuin kerran toivon tulevani autuaaksi. Mutta älkää
-panko elämäänne ja kunniaanne alttiiksi, vaan päästäkää minut sisään."
-
-"Ja vaikka sen nyt tekisinkin, mitä voisitte tehdä niin useaa
-vastaan? Heitä on neljä yhtä vastaan ja niin ollen voittavat he
-teidät pian."
-
-"Ei, jos teillä vain on aseita, ja luullakseni on isänne hankkinut
-sellaisia. En pelkää noita roistoja, ja tiedättehän minun olevan
-rohkean."
-
-"Kyllä ja nyt aiotte uskaltaa henkenne niiden puolesta, joita ennen
-uhkasitte. Kiitän teitä, mutta en uskalla avata ovea."
-
-"Ellette päästä minua sisään, jään tänne ulos aseitta ja olen
-huonosti varustettu taistellakseni neljää asestettua roistoa vastaan.
-Pysyn täällä paikoillani kumminkin todistaakseni teille kertomukseni
-totuuden ja sen, että haluan mielelläni puolustaa teitä kaikkea pahaa
-vastaan."
-
-"Minä joutuisin niin ollen syypääksi kuolemaanne, mutta se ei saa
-tapahtua. Ah, hyvä herra, vannokaa kaiken sen nimessä, jota pidätte
-pyhänä, ettette petä minua."
-
-"Vannon sen teidän nimessänne, nuori neiti, sillä olette minulle
-muita kalliimpi."
-
-Ikkuna suljettiin nyt ja hetkisen kuluttua avasi herra Pootsin kaunis
-tyttö oven. Hän piti kynttilää oikeassa kädessään ja väri vaihtui
-alituisesti hänen poskissaan. Vasemmassa kädessä, joka riippui
-sivulla, oli pistooli melkein piilossa esiliinan alla. Filip näki
-sen heti, mutta ei ollut sitä huomaavinansakaan. Hän halusi vain
-rauhoittaa tyttöä.
-
-"Nuori neiti", hän sanoi, "ennenkuin kuu on noussut, ovat rosvot
-täällä. Haluan suojella teitä, kunhan vain luotatte minuun. Voisiko
-kukaan sitäpaitsi tehdäkään teille mitään pahaa?"
-
-Kun tyttö seisoi siinä hämillään, mutta kuitenkin rohkeana, kannatti
-häntä todellakin katsella. Hänen sopusuhtainen vartalonsa ja kaunis
-pukunsa herättivät Filipissä sekä kummastusta että ihailua. Hänellä
-ei ollut päähinettä ja kahdelle letille palmikoitu pitkä tukka
-riippui hartioilla, ja vaikka hän olikin pieni, oli hänen ruumiinsa
-kuitenkin hyvin muodostunut. Paljon maailmaa nähnyt henkilö olisi
-kumminkin heti huomannut, että hänen kasvojensa piirteet ja puku
-olivat arabialaista alkuperää.
-
-Hän katsoi vakavasti Filipiin kuin lukeakseen tämän salatuimmatkin
-ajatukset, mutta Filipin rehelliset kasvot ja miehekäs esiintyminen
-rauhoittivat häntä paljon.
-
-"No tulkaa nyt sitten sisään", sanoi hän hetkisen mietittyään.
-"Huomaan nyt, että voin empimättä luottaa teihin." Filip totteli ja
-sulki ja lukitsi sitten oven.
-
-"Emme saa hukata enää ollenkaan aikaa", sanoi hän. "Ettekö halua
-sanoa minulle nimeänne?"
-
-"Minua sanotaan Amineksi", vastasi tyttö.
-
-"Kiitoksia. Onko teillä aseita ja ampumatarpeita asunnossanne?"
-
-"On kumpiakin. Toivon vain, että isäni tulisi kotiini."
-
-"Minäkin toivoisin", sanoi Filip, "että hän tulisi ennen rosvoja.
-Haluaisin kumminkin, ettei hän saapuisi hyökkäyksen kestäessä, sillä
-siellä on pyssy, joka on erityisesti ladattu hänen varaltaan, ja jos
-he saavat hänet kiinni, eivät he säästä hänen henkeään, elleivät saa
-kaikkea hänen kultaansa tahi teitä lunnaiksi. Mutta missä nuo aseet
-nyt ovat?"
-
-"Seuratkaa minua", sanoi Amine vieden Filipin muutamaan yläkerran
-kaukaisimpaan huoneeseen, jota hänen isänsä näytti käyttävän
-työhuoneenaan. Kaikilla seinillä oli hyllyjä, joilla oli pulloja
-ja rasioita. Eräässä nurkassa oli rautainen rahakirstu ja kamiinin
-yläpuolella oli kaksi karbiinia ja pari pistoolia.
-
-"Ne ovat kaikki latingissa", sanoi Amine laskien kädessään olevan
-pistoolin pöydälle.
-
-Filip otti aseet alas ja tarkasti ne samoin kuin senkin pistoolin,
-jonka Amine oli pannut pöydälle. Sekin oli ladattu.
-
-"Tämä oli siis aiottu minulle, Amine", sanoi hän hymyillen.
-
-"Ei teille, vaan jollekin kavaltajalle, jos sellainen olisi koettanut
-tunkeutua tänne."
-
-"No niin, hyvä neiti", sanoi Filip, "nyt asetun tämän ikkunan ääreen,
-mutta teidän pitää sammuttaa kynttilä. Voitte jäädä tänne ja panna
-oven lukkoon, jos pelkäätte."
-
-"Ette tunne minua ollenkaan, jos luulette minun pelkäävän hyökkäystä.
-Jään tänne pyssyjä lataamaan, johon olen hyvin tottunut."
-
-"Ei, ei", huudahti Filip, "voitte vielä haavoittua."
-
-"Mahdollista kyllä, mutta luuletteko minun voivan olla toimetonna
-täällä silloin kun toinen panee henkensä alttiiksi minun vuokseni?
-Tiedän kyllä velvollisuuteni ja aion sen täyttääkin."
-
-"Ette saa panna henkeänne vaaraan, Amine", vastasi Filip. "En voi
-tähdätä tarkasti tietäessäni sen. Nyt täytyy minun kumminkin viedä
-aseet toiseen huoneeseen, sillä aika on käsillä."
-
-Amine auttoi Filipiä aseiden kantamisessa, otti sitten kynttilän ja
-poistui. Heti kun Filip jäi yksikseen, avasi hän ikkunan ja katsoi
-ulos, mutta siellä ei näkynyt ristinsieluakaan eikä hän kuullut
-hiiskahdustakaan, vaikka hän jännittikin korviaan. Kuu oli juuri
-nousemaisillaan ja vihdoinkin kuuli Filip hiljaista kuiskailemista
-alhaalta. Kun hän katsoi ikkunasta, näki hän pimeydestä huolimatta
-neljä miestä oven edustalla. Hän hiipi toiseen huoneeseen Aminen
-luokse, joka laittoi ampumatarpeita kuntoon.
-
-"He seisovat nyt oven edustalla neuvottelemassa. Voitte katsella
-heitä nyt vaaratta. Olen tavallaan iloinen heidän tulostaan, koska
-teidän ei nyt enää tarvitse epäillä sanojani."
-
-Amine katsoi ikkunasta ja laski sitten kätensä Filipin käsivarrelle.
-
-"Suokaa minulle anteeksi epäröimiseni. Nyt en pelkää muuta kuin että
-isä tulee liian pian kotiin, jolloin he saavat hänet kiinni."
-
-Sittenkuin rosvot olivat tarkastaneet oven ja huomanneet sen liian
-vahvaksi murrettavaksi, turvautuivat he viekkauteen. He koputtivat,
-mutta kun heidän uudistettuunkaan jyrinäänsä ei vastattu, pistivät
-he lyhyen neuvottelun jälkeen pyssyn suun avaimen reikään ja
-laukaisivat. Lukko irtautui silloin, mutta rautatangot, joilla ovi
-myös oli suljettu, kestivät vielä.
-
-Filip ei halunnut, vaikka hänellä olisi ollutkin siihen kieltämätön
-oikeus, ampua roistoja, ennenkuin he aloittivat hyökkäyksen. Nyt
-ojensi hän kuitenkin pyssynsä sen miehen päätä kohti, joka oli
-lähimpänä ovea. Hän oli tähdännyt tarkasti, sillä mies kaatui
-kuolleena maahan ja muut vetäytyivät peloissaan takaisin. Pari
-sekuntia myöhemmin vihelsi pistoolin luoti Filipin pään ohi
-vahingoittamatta häntä ollenkaan, koska Amine vetäisi hänet juuri
-silloin taaksepäin.
-
-"Älkää suotta paljastako itseänne, Filip", sanoi hän hiljaa.
-
-"Hän sanoi minua Filipiksi", ajatteli Filip, mutta ei sanonut mitään.
-
-"Nyt ne odottavat, että tulisitte ikkunaan jälleen", sanoi Amine.
-"Ottakaa nyt tuo toinen pyssy ja menkää eteiseen. Jos lukko on
-irtautunut, voivat he ehkä pistää kätensä reiästä ja irroittaa
-salvat. On parasta, että menette sinne, sillä he luulevat teidän
-olevan muualla. Lataan pyssyn sillä aikaa uudestaan."
-
-"Aivan niin", myönsi Filip mennen eteiseen. Hän huomasikin heti sinne
-tultuaan, että muudan rosvoista oli kuin olikin pistänyt kätensä
-reiästä ja koetti nyt nostaa ylimmäistä salpaa paikoiltaan.
-
-Filip aikoi juuri laukaista, kun ulkona olevat toiset roistot ampua
-paukauttivat monta kertaa.
-
-"Amine on paljastanut itsensä", ajatteli hän, "ja on ehkä
-haavoittunut."
-
-Kostonhimossaan laukaisi hän kumminkin ensin latingin mieheen ja
-kiiruhti sitten yläkertaan saadakseen selville, miten Aminen oli
-käynyt. Mutta tyttö ei ollutkaan ikkunassa, jolloin hän hyökkäsi
-toiseen huoneeseen ja näki Aminen huolellisesti lataavan pyssyä.
-
-"Jumalani, miten säikähdinkään, Amine! Kun he ampuivat, luulin teidän
-näyttäytyneen ikkunassa."
-
-"En minä sentään niin tyhmä ole. Ajattelin kumminkin, että he
-vastaavat tuleenne, kun ammutte oven läpi, ja luulin teidän
-mahdollisesti haavoittuvan. Senvuoksi menin ikkunan viereen ja näytin
-siitä heille kepin nokkaan sitomiani isäni vaatteita. Nuo toiset,
-jotka odottivat, ampuivat silloin heti."
-
-"Ah, kuka olisi voinut uskoa, että niin kaunis tyttö voi olla niin
-rohkea!" huudahti Filip.
-
-"Eivätkö sitten muut kuin rumat voi olla rohkeita?" kysyi Amine
-hymyillen.
-
-"En tarkoittanut sitä, Amine. Mutta nyt tuhlaan kallista aikaa. Minun
-pitää mennä ovelle jälleen. Antakaa minulle tuo pyssy ja ladatkaa
-tämä taasen."
-
-Filip hiipi portaita alas, mutta ennenkuin hän ehti ovelle, kuuli hän
-Pootsin äänen ulkoa. Aminekin oli kuullut sen ja riensi heti Filipin
-rinnalle ladattu pistooli kummassakin kädessään.
-
-"Älkää olko peloissanne, Amine", hän sanoi aukaisten salvat.
-"Roistoja on enää vain kaksi ja isänne pelastuu varmasti."
-
-Ovi aukeni ja Filip hyökkäsi pihalle pyssyineen. Hän näki herra
-Pootsin makaavan maassa noiden molempien miesten välissä, joista
-toinen kohotti juuri puukkoansa työntääkseen sen lääkärin ruumiiseen,
-kun luoti lävisti hänen päänsä. Viimeinen roisto hyökkäsi nyt Filipin
-kimppuun ja syntyi kova kamppailu, joka kumminkin loppui pian
-senvuoksi että Amine tuli lähemmäksi ja ampui luodin miehen ruumiin
-läpi.
-
-Filip kantoi Pootsin, joka oli aivan suunniltaan pelosta,
-rakennukseen kuin lapsen. Jonkun ajan kuluttua tyyntyi hän kumminkin
-hieman.
-
-"Tyttäreni!" hän huusi. "Tyttäreni -- missä hän on?"
-
-"Täällä, isäni. Olen pelastettu."
-
-"Ah, lapseni on siis vahingoittumaton!" hän sanoi aukaisten silmänsä
-ja tuijottaen eteensä. "Mutta entä rahani -- missä ne ovat?"
-
-"Ne on myöskin pelastettu, isäni, kiitos tämän nuorukaisen, jota olet
-kohdellut niin huonosti."
-
-"Mitä tarkoitat? Ah, nythän minä näenkin, että täällä on Filip
-Vanderdecken! Hän on velkaa minulle kolme ja puoli guldenia ja
-lääkepullon. Hänkö on pelastanut sinut ja rahani?"
-
-"Niin ja voidakseen tehdä sen pani hän oman henkensä alttiiksi."
-
-"Vai niin; no siinä tapauksessa annan hänelle koko velan anteeksi,
-mutta lääkepullon voi hän kyllä antaa takaisin. Anna minulle hieman
-vettä."
-
-Filip oli mennyt jälleen ulos. Kaksi roistoista oli kuollut, kolmas
-oli viimeisillään ja neljännestä vuoti verta kovasti, mutta hän
-ei vastannut mitään, kun Filip puhutteli häntä. Filip otti heidän
-aseensa ja meni sisälle, missä Poots oli nyt jo melkein tointunut.
-
-"Kiitän teitä, Filip Vanderdecken. Olette pelastanut rakkaan lapseni
-ja rahani, joita ei olekaan kuin muutamia kolikoita, sillä olen hyvin
-köyhä. Toivon, että eläisitte kauan ja tulisitte onnelliseksi."
-
-Nyt muistuivat isän kirje ja vala, jonka hän oli vannonut,
-ensimmäisen kerran Filipin mieleen roistojen tapaamisen jälkeen ja
-hänen kasvonsa synkistyivät.
-
-"Kauan ja onnellisena", hän toisti. "Ei suinkaan", mumisi hän
-pudistaen tahtomattaan päätään.
-
-"Kuinka suuressa kiitollisuuden velassa olenkaan teille", sanoi Amine.
-
-"Niin, se on kyllä totta", myönsi vanha Poots, "mutta olemme köyhiä,
-hyvin köyhiä. Puhuin rahoistani, koska minulla on niitä niin vähän,
-etten voi luopua ainoastakaan kolikosta, mutta teidän ei tarvitse
-kuitenkaan maksaa minulle noita kolmea ja puolta guldenia, sillä
-niistä voin minä nyt ainakin luopua."
-
-"Miksi luopuisitte niistä, herra Poots? Minähän lupasin maksaa ne
-teille ja kuten tiedätte, pidän aina sanani. Minulla on tuhansia
-guldeneja enkä tiedä, mitä niillä teen."
-
-"Onko teillä tuhansia guldeneja?" huudahti Poots. "Laskette vain
-leikkiä enkä usko teitä."
-
-"Toistan vielä kerran teille, Amine, että minulla on tuhansia
-guldeneja. Tiedätte, etten voi valehdella teille."
-
-"Uskoin sen heti, kun sanoitte sen isälleni", vastasi Amine.
-
-"Mutta kun teillä on niin paljon, Vanderdecken, ja minä olen niin
-köyhä, niin --"
-
-Mutta Amine laski kätensä isän huulille ja lause keskeytyi.
-
-"Isä", sanoi hän, "on jo aika, että menemme nukkumaan. Filip,
-teidänkin pitää mennä kotiinne yöksi."
-
-"Ei, enkä aio nukkuakaan", vastasi Filip. "Mutta te molemmat voitte
-kyllä pelkäämättä mennä vuoteisiinne. Aion seisoa vahdissa koko yön
-tuolla ulkopuolella. Antakaa minulle vain kynttilä, niin poistun.
-Hyvää yötä, herra Poots. Hyvää yötä, Amine."
-
-"Hyvää yötä", vastasi Amine, "ja hyvin paljon kiitoksia."
-
-"Tuhansittain guldeneja", mumisi, vanhus Filipin mennessä portaita
-alas.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Filip Vanderdecken istuutui kynnykselle, siveli tukan pois
-otsaltaan, jota hän antoi sitten tuulen vilvoittaa. Viimeisten
-päiväin järkyttävät tapaukset olivat tehneet hänet levottomaksi ja
-hämmensivät hänen ajatuksiaan. Hän tunsi kaipaavansa lepoa, mutta
-hän tiesi, ettei hänelle tultaisi sellaista suomaan. Hän tunsi
-olevansa surullinen, mutta ei onneton, ja hän suhtautui tyynesti
-tulevaisuuteen.
-
-"Kohtaloni ja velvollisuuteni ovat sellaiset, että minun pitää
-uhrata elämäni pelastaakseni isäni. Olen vannonut valani, jonka
-taivas itse on vastaanottanut." Sitten palasivat hänen ajatuksensa
-takaisin Amineen. Hän ihaili tytön rohkeutta ja kauneutta, ja kun hän
-katseli kuuta, joka nyt oli korkealla taivaalla, kysyi hän itseltään,
-liittyisikö tytön kohtalo hänen kohtaloonsa.
-
-"Estääkö valani minua rakastumasta Amineen?" kysyi hän itseltään.
-"Ei suinkaan, koska merimiehet, jotka tekevät matkoja Intiaan, ovat
-aina monta kuukautta maissa. Minun pitää isääni hakea suurilta
-valtameriltä, mutta luultavasti saan palata takaisin montakin kertaa
-onnistumatta yrityksessäni. Onko minun kumminkin pakko olla hakematta
-lohtua rakastavalta naiselta? Teenkö oikein koettaessani voittaa
-hänen rakkautensa, jonka vertaista syvyydessä ja uskollisuudessa ei
-luullakseni ole usein tavattavissakaan? Voinko pyytää häntä yhtymään
-mieheen, jonka elämä tulee olemaan niin epävarmaa? Mutta eikö
-kaikkein merimiesten elämä ole sellaista, kun he uhmaavat aaltoja
-tuuman paksuinen lauta itsensä ja kuoleman välissä? Minuthan on
-sitäpaitsi vihitty erääseen tehtävään enkä niin ollen voi kuolla,
-ennenkuin se on suoritettu. Mutta milloin se tapahtuu ja kuinka tämä
-kaikki loppuu? Vastako kuolemassa? Toivoisin olevani levollisempi,
-että paremmin voisin miettiä, mitä minun pitäisi tehdä."
-
-Filip istui sellaisissa ajatuksissa päivän koittoon asti, jolloin
-hänen valppautensa laimeni ja hän nukahti.
-
-Hän heräsi siihen, että käsi laskeutui hänen olalleen. Hän säpsähti
-ja tarttui pistooliinsa, mutta huomasikin silloin Aminen edessään.
-
-"Tuo oli siis tarkoitettu minulle", sanoi Amine hymyillen, toistaen
-Filipin sanat edelliseltä illalta.
-
-"Teillekö, Amine? Kyllä, suojellakseni teitä vieläkin kerran, jos se
-vain osoittautuu tarpeelliseksi."
-
-"Olen siitä aivan varma. Olette ollut äärettömän ystävällinen, kun
-olette valvonut vielä koko yönkin sellaisten ponnistusten jälkeen.
-Nyt on kumminkin jo valoisa päivä. Tulkaa nyt sisälle levähtämään."
-
-"Kiitoksia, mutta minua ei nukuta enää ollenkaan. Täällä on paljon
-tekemistä. Meidän pitää ilmoittaa pormestarille tapahtuma ja ruumiit
-saavat olla paikoillaan, kunnes asia on tutkittu. Lähteekö isänne
-sinne, Amine, vai pitääkö minun mennä?"
-
-"Isälleni sopii se paremmin, koska hän asuu talossa. Jääkää te vain
-tänne ja ellette haluakaan nukkua, pitää teidän kuitenkin nauttia
-joitakin virvokkeita. Menen ilmoittamaan päätöksemme isälleni. Hän on
-jo syönyt aamiaisensa."
-
-Amine haki hänet pihalle ja hän oli heti valmis lähtemään likimmäisen
-kylän pormestarin luo.
-
-Sittenkuin lääkäri oli poistunut, pyysi Amine Filipiä tulemaan sisään
-juomaan kahvia, joka oli niin harvinainen juoma siihen aikaan, ettei
-Filip ollenkaan ollut osannut otaksuakaan sellaista olevan tuon
-itaran herra Pootsin talossa, mutta vanhus ei voinut olla ilman sitä,
-koska hän oli nuoruudessaan tottunut siihen.
-
-Filip, joka ei ollut syönyt neljäänkolmatta tuntiin, ei kursastellut
-ryhtyessään ruokiin käsiksi. Amine istuutui häntä vastapäätä ja
-katsoi vaitiollen hänen aterioimistaan.
-
-"Amine", sanoi Filip vihdoinkin, "vahtiessani yöllä oli minulla
-tarpeeksi aikaa ajattelemiseen. Saanko puhua peittelemättä?"
-
-"Kyllä. Olen nimittäin varma, ettette halua sanoa mitään sellaista,
-mikä voi loukata neidon korvia."
-
-"Olette oikeassa, Amine. Olen ajatellut teitä ja isäänne. Ette voi
-enää jäädä asuinaan tähän erillään olevaan taloon."
-
-"Niin, tämä on kyllä minunkin mielestäni liian kaukana muista
-asunnoista, kun otetaan huomioon hänen ja minun turvallisuuteni,
-mutta tehän tunnette hänet, hän pitää yksinäisyydestä, vuokra ei ole
-korkea ja hän on levoton rahojensa vuoksi."
-
-"Ihminen, joka on levoton rahojensa vuoksi, vieköön ne varmaan
-talteen, sillä täällä ne ovat aina vaarassa. Kuulkaahan nyt, Amine,
-taloni on muiden talojen keskellä, ja ne suojelevat keskinäisesti
-toisiaan. Olen nyt aikeissa poistua siitä ehkä ikuisiksi ajoiksi.
-Aion nimittäin purjehtia ensimmäisessä parhaassa laivassa Intiaan."
-
-"Intiaanko? Mutta miksi? Sanoittehan eilen omistavanne tuhansia
-guldeneja."
-
-"Niin omistankin, mutta minun pitää sittenkin lähteä, Amine, sillä
-velvollisuuteni kutsuu minua. Älkää kyselkö minulta enempää, vaan
-kuunnelkaa ehdotustani. Isänne saa muuttaa asumaan talooni minun
-poissaoloajakseni. Hän tekee minulle palveluksen silloin pitäessään
-huolta siitä ja teidän pitää taivuttaa hänet muuttoon. Hän voi myös
-vartioida rahojani. En tarvitse niitä nyt tällä haavaa enkä voi ottaa
-niitä mukaanikaan."
-
-"Isälleni ei voida uskoa vieraiden ihmisten rahoja."
-
-"Miksi kokoaa isänne rahaa, Amine? Hän ei voi kuitenkaan ottaa
-niitä mukaansa kuollessaan. Hän kokoaa niitä varmaankin teille ja
-silloinhan ovat minunkin rahani varmassa tallessa."
-
-"Antakaa ne minun taakseni, niin silloin ne kyllä säilyvät. Mutta
-miksi pitää teidän matkustaa pois ja panna elämänne vaaralle
-alttiiksi, kun olette niin rikas?"
-
-"Älkää kyselkö sitä minulta, Amine. Se on minun pojanvelvollisuuteni.
-Enempää en nyt missään tapauksessa voi ilmaista."
-
-"Koska se on velvollisuutenne, en halua sitä kyselläkään. En tahtonut
-sitä tietääkään naisellisesta uteliaisuudesta, vaan parempi tunne
-pakotti minut tekemään tuon kysymyksen, vannon sen teille."
-
-"Millainen tunne, Amine?"
-
-"Tuskin tiedän sitä itsekään, ehkä jonkunlainen hyvien tunteiden
-yhtymä, nimittäin kiitollisuuden, kunnioituksen, luottamuksen ja
-suopeuden. Eivätkö ne jo riitä?"
-
-"Kyllä, Amine. Näin lyhyen tuttavuuden jälkeen voidaan sellaista
-pitää jo suurena voittona. Mutta minä tunnen vielä muutakin teitä
-kohtaan. Jos kumminkin tunteenne minua kohtaan ovat sellaiset kuin
-sanotte, niin tehkää minulle jo tänään sellainen palvelus, että
-taivutatte isänne muuttamaan tästä talosta heti minun kotiini."
-
-"Missä aiotte sitten itse asua?"
-
-"Ellei isänne suostu ottamaan minua täysihoitolaiseksi tuoksi
-lyhyeksi ajaksi, haen asunnon jostakin muualta. Mutta jollei hänellä
-ole mitään sitä vastaan, suostun maksamaan hänelle kunnollisesti
-siitä -- tarkoitan, ellei teillä ole mitään sitä vastaan, että jään
-taloon noiksi muutamiksi päiviksi."
-
-"Mitäpä vastaansanomista minulla olisi? Tämä asuntomme ei ole
-tavallinen ja te tarjoatte meille suojaa. Tekisimme hirmuisen väärin
-ja olisimme äärettömän kiittämättömiä, jos karkoittaisimme teidät
-omasta kodistanne."
-
-"No taivuttakaa hänet sitten muuttoon, Amine. En halua mitään
-vuokraa, vaan pitäisin sitä jonkunlaisena suosionosoituksena
-itselleni, sillä matkustan hyvin levotonna täältä, ellen tiedä teidän
-olevan turvassa. Lupaatteko sen minulle?"
-
-"Lupaan teille, että käytän kaiken vaikutusvaltani, ja voin sanoa
-teille jo edeltäpäin, että se kyllä tapahtuu, sillä tunnen voimani.
-Tässä on käteni sen vahvistukseksi. Oletteko nyt tyytyväinen?"
-
-Filip tarttui tuohon hänelle ojennettuun pieneen käteen, mutta ei
-voinutkaan hillitä enää tunteitaan, vaan suuteli sitä. Hän katsoi
-samalla Amineen, suuttuiko Amine hänen rohkeudestaan. Tytön tummien
-silmien katse oli kohdistunut häneen, kuten edellisenäkin iltana,
-jolloin hän päästi Filipin sisään, ja hän näytti nytkin haluavan
-lukea Filipin ajatukset, mutta ei vetänyt kuitenkaan kättään pois.
-
-"Voitte luottaa minuun, Amine", sanoi Filip ja suuteli kättä vieläkin
-kerran.
-
-"Toivon sitä -- uskon sen -- niin, olen aivan varma siitä", vastasi
-Amine.
-
-Filip päästi hänen kätensä irti ja Amine palasi paikoilleen, jossa
-hän istui hetkisen hiljaa ja ajatuksiinsa vaipuneena. Filip vaikeni
-myös, sillä hänelläkin oli omat mietteensä.
-
-"Muistaakseni", aloitti Amine vihdoinkin, "kuulin isäni sanovan
-äitiänne hyvin köyhäksi. Hän kertoi, että äitinne oli hieman
-sekapäinen, ja mainitsi samalla, että talossanne on muudan huone,
-jota ei ole avattu pitkiin aikoihin."
-
-"Niin, se on ollutkin lukittuna eiliseen asti."
-
-"Sieltäkö löysitte nuo rahanne? Eikö äitinne sitten tiennytkään
-mitään niiden olemassaolosta?"
-
-"Kyllä, koska hän puhui niistä minulle kuolinvuoteellaan."
-
-"Hänellä oli varmaankin sitten hyvin pätevät syyt tuon huoneen
-lukossapitämiseen."
-
-"Niin olikin."
-
-"Millaiset, nuo syyt olivat, Filip?" kysyi Amine vienolla ja
-hiljaisella äänellä.
-
-"En voi ilmaista niitä, saatte tyytyä siihen kun sanon, että hän
-pelkäsi muudatta näkyä."
-
-"Millaista näkyä?"
-
-"Hän kertoi isäni näyttäytyneen hänelle siellä."
-
-"Uskotteko sen, Filip?"
-
-"En epäile ollenkaan, Amine, mutta en voi vastata enää useampiin
-kysymyksiin. Nyt on huoneen ovi auki eikä kenenkään tarvitse pelätä,
-että hän näyttäytyy jälleen."
-
-"En sitä pelkääkään", vastasi Amine vakavasti, "mutta eikö
-päätöksenne lähteä merelle johdu jotenkin tuosta seikasta?"
-
-"Voin empimättä tunnustaa teille, että se aiheutuu juuri siitä, mutta
-nyt pyydän teitä, ettette kyselisi minulta enempää. Olen pahoillani,
-mutta velvollisuuteni kieltää minua puhumasta muuta."
-
-"Olitte niin innokas saamaan takaisin tuon pyhäinjäännöksen, Filip",
-sanoi Amine hetkisen kuluttua, "että luulen senkin varmasti yhtyvän
-jollakin tavoin tuohon salaisuuteen, vai mitä?"
-
-"Vastaan nyt viimeisen kerran kysymykseenne, Amine. Niin, se kuuluu
-siihen hyvin läheisesti, mutta älkää kyselkö minulta nyt enempää."
-
-"Olette niin muissa ajatuksissa, Filip, ettette ymmärrä minun
-osoittavan vain teille kohteliaisuutta tiedustellessani asioitanne."
-
-"Kyllä minä ymmärrän ja olenkin teille hyvin kiitollinen siitä.
-Suokaa minulle anteeksi ja muistakaa, ettei salaisuus ole omani,
-minusta ainakin tuntuu siltä. Jumala tietää minun toivovan, etten
-olisi milloinkaan sitä kuullutkaan, sillä se on särkenyt kaikki
-elämäni toiveet."
-
-Kun Filip katsoi ylös, huomasi hän Aminen katseen kohdistuneen häneen.
-
-"Haluaisitte mielellänne lukea ajatukseni, Amine, ja tutustua
-salaisuuteeni, vai mitä?"
-
-"Ajatuksenne tahtoisin kyllä tietää, mutta en salaisuuttanne, vaikka
-olenkin pahoillani, että se painaa mieltänne niin raskaasti. Se on
-varmaankin hirmuinen, koska se voi lannistaa niin rohkeankin luonnon
-kuin teidän."
-
-"Mistä olette saanut rohkeutenne?" kysyi Filip puhuakseen jostakin
-muusta.
-
-"Olosuhteet tekevät ihmisistä joko rohkeita tahi pelkureita.
-Sellaiset, jotka ovat tottuneet vaaroihin ja vaikeuksiin, eivät
-pelkää niitä."
-
-"Missä olette ollut alttiina sellaisille, Amine?"
-
-"En täällä, vaan maassa, jossa synnyin."
-
-"Ettekö halua kertoa minulle elämänne tarinaa, Amine? Voin hyvin
-säilyttää salaisuuden, jos vain käskette."
-
-"Olette sen jo minulle todistanutkin aivan vasten tahtoani", vastasi
-Amine hymyillen, "mutta teillä on oikeus tietää jotakin hänestä,
-jonka hengen olette pelastanut. Kun isäni poikasena matkusti
-muutamassa kauppalaivassa, ottivat maurit hänet vangiksi ja myivät
-hänet omassa maassaan orjaksi eräälle lääkärille. Kun isäntä huomasi,
-että orjalla oli terävä järki, otti hän pojan apulaisekseen ja
-juuri tuon miehen johdolla oppikin sitten isäni kaiken taitonsa.
-Hän oli muutamien vuosien kuluttua aivan yhtä taitava kuin hänen
-opettajansakin. Mutta tehän tiedätte isäni itaruuden, jota ei
-voida salata, hän halusi rikastua ja kääntyi muhamedin uskoon,
-jolloin hän pääsi vapaaksi ja voi ruveta harjoittamaan ammattiaan
-omaan laskuunsa. Hän otti vaimokseen arabialaisen naisen, muutaman
-orjantyttären, jonka hän oli parantanut, ja asettui asumaan siihen
-maahan. Minä synnyin, isäni kokosi rikkauksia ja tuli hyvin
-kuuluisaksi, mutta kun erään päällikön poika kuoli hänen hoidossaan,
-ruvettiin häntä syyttämään. Hänet julistettiin lainsuojattomaksi,
-mutta hän onnistui pakenemaan menettäen kuitenkin koko omaisuutensa.
-Äitini ja minä seurasimme häntä. Hän pakeni beduiinien turviin ja
-oli sitten heidän luonaan muutamia vuosia. Siellä totuin nopeihin
-marsseihin, hurjiin hyökkäyksiin, tappioihin ja pakoon, ja usein näin
-murhiakin. Mutta kun beduiinit eivät maksaneet isälleni tarpeeksi
-ja kun hän kuuli päällikön kuolleen, palasi hän Kairoon ja rupesi
-jälleen harjoittamaan ammattiaan. Hän kokosi taasen paljon rahaa,
-mutta saikin sitten ajoissa kuulla, että uusi päällikkö himoitsee
-niitä. Hän otti osan omaisuudestaan mukaansa ja pakeni muutamassa
-pienessä laivassa Espanjaan. Hän ei ole kumminkaan saanut pitää
-rahojaan milloinkaan pitkää aikaa, sillä hänet on aina ryövätty. Nyt
-on hän taasen näiden kolmen vuoden kuluessa, jotka olemme asuneet
-täällä, koonnut jotakin. Emme olleet kuin vuoden Middleburgissa ja
-sitten muutimme tänne. Sellainen on elämäni tarina, Filip."
-
-"Kuuluuko isänne vieläkin muhamedin uskokuntaan?"
-
-"En tiedä. Hän ei luullakseni kuulu mihinkään, sillä hän ei ole
-opettanut minua milloinkaan. Hänen kultansa on hänen jumalansa."
-
-"Entä teidän?"
-
-"Sanon jumalakseni häntä, joka on luonut tämän kauniin maailman --
-luonnon jumalaa -- nimittäkäämme häntä nyt miten vain. Minulla on
-sellainen tunne, Filip, mutta haluaisin tietää hieman enemmänkin. On
-olemassa niin paljon erilaisia uskontoja, jotka kaikki luullakseni
-kuitenkin vievät taivaaseen. Tehän olette kristitty, Filip; onkohan
-se ainoa oikea uskonto, jokainen sanoo omaa uskoaan oikeaksi,
-uskokoonpa hän sitten mitä tahansa."
-
-"Kristinusko on ainoa oikea, Amine. Kunpa vain uskaltaisin paljastaa
-kaikki pätevät todistukseni, niin --"
-
-"-- en enää epäilisi. Niinkö? Mutta eikö teidän velvollisuutenne ole
-ilmaista noita todistuksia? Oletteko juhlallisesti vannonut, ettette
-milloinkaan puhu niistä?"
-
-"En, mutta minulla on kuitenkin sellainen tunne, etten saa tehdä
-sitä. Nyt kuulen ääniä. Isänne on varmaankin palannut viranomaisten
-kanssa ja minun täytyy mennä heitä vastaan."
-
-Filip meni alakertaan, mutta Amine jäi paikoilleen ja katsoi hänen
-jälkeensä.
-
-"Onko mahdollista", sanoi hän sivellen kädellään otsaansa, "että se
-voi syntyä näin äkkiä? Niin se kumminkin on. Tunnen, että mieluummin
-ja'an surun, jonka hän salaa minulta, vaarat, jotka uhkaavat häntä,
-niin, itse kuolemankin hänen kuin rauhallisen elämän ja onnen
-jonkun toisen kanssa. Ja kummallista olisikin, ellen joutuisi sitä
-tekemäänkin. Illalla muuttaa isäni hänen taloonsa. Rupean heti
-laittamaan tavaroita kuntoon."
-
-Viranomaiset kirjoittivat muistiin Filipin ja herra Pootsin
-selitykset, ruumiit tarkastettiin ja huomattiin, että ainakin pari
-heistä oli hyvin tunnettuja maankiertäjiä. Sitten vietiin raadot
-pois ja Filip ja herra Poots saivat mennä jälleen Aminen luo. Amine
-kertoi nyt isälleen Filipin suunnitelman ja Poots suostui siihen,
-pääasiallisesti senvuoksi, ettei hänen tarvinnut maksaa vuokraa. He
-tilasivat vaunut ja samana iltapäivänä vietiin huonekalut, lääkkeet
-ja suurin osa muustakin irtaimesta uuteen asuntoon. Vasta sitten
-kuin oli pimeä, nostettiin lääkärin raskas rahakirstu vaunuihin ja
-Filip istuutui sen viereen suojelemaan sitä. Amine käveli sivulla
-isänsä kanssa. Oli jo myöhä ilta, kun kaikki saatiin sellaiseen
-järjestykseen, että voitiin mennä nukkumaan.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-"Tämä huone on siis ollut suljettuna niin kauan", sanoi Amine
-itsekseen, kun hän seuraavana aamuna paljon ennen Filipin heräämistä
-meni sinne. Hän katsoi tarkkaavaisesti huonekaluja, ja linnunhäkit
-vetivät heti hänen huomionsa puoleensa. "Pienet linturaukat!" hän
-sanoi. "Täällä näyttäytyi siis hänen isänsä hänen äidilleen. Ei
--- mutta Filiphän sanoo omaavansa todistuksia, että asia on niin.
-Ja miksi ei isä olisi voinut näyttäytyä? Jos Filip olisi kuollut,
-iloitsisin saadessani puhutella hänen henkeään, sillä olisihan
-sekin edes jotakin. Mutta mitä nyt sanonkaan, minähän ilmaisen
-salaisuuteni! Pöytä on kaadettu ja näyttää aivan siltä kuin se
-olisi tapahtunut pelosta. Ompelukorin sisällys on lentänyt sinne
-tänne, tietysti naisellisesta säikähdyksestä. Sen on kyllä rottakin
-voinut saada aikaan, mutta ajatuksessa, ettei kukaan ihminen ole
-käynyt täällä vuosikausiin, on kuitenkin jotakin juhlallista. En
-ihmettele ollenkaan Filipin tunnetta, että joku hirmuinen salaisuus
-on yhteydessä tämän huoneen kanssa. Mutta se ei saa kuitenkaan enää
-jatkua. Tahdon ottaa huoneen heti käytäntöön."
-
-Amine, joka oli jo vuosikausia hoitanut isänsä taloutta toimittaen
-kaikki emännän tehtävät, alkoi heti puhdistaa huonekaluja. Hän
-pyyhki pois hämähäkin seitit ja vuosien kuluessa kerääntyneen paksun
-tomukerroksen, kantoi häkit pois, siirsi sohvan ja pöydän nurkasta
-huoneen keskelle, ja kun hän oli saanut työnsä valmiiksi, näytti
-huone melko siistiltä ja kodikkaalta auringon paistaessa sisään
-avonaisesta ikkunasta.
-
-Hän ymmärsi täydellisesti, että ne esineet, jotka olivat tehneet
-niin voimakkaan vaikutuksen Filipiin, oli vietävä pois. Päätettyään
-lujasti voittaa hänet omakseen oli tietysti luonnollista, että hän
-tahtoi tehdä kaikkensa rauhoittaakseen Filipiä. Filip oli jättänyt
-avaimet lattialle, ja Amine avasi nyt kaapit, puhdisti ovien ruudut
-ja kirkasti hopeakannuja, kun hänen isänsä tuli huoneeseen.
-
-"Laupias taivas!" huudahti herra Poots. "Ovatko ne kaikki hopeaa?
-Silloin on kai sekin totta, että hän omistaa monta tuhatta guldenia,
-mutta missä ne ovat?"
-
-"Älkää välittäkö siitä, isä. Omat rahanne ovat nyt turvassa, ja siitä
-saatte kiittää Filip Vanderdeckeniä."
-
-"Aivan niin, mutta nyt hän rupeaa asumaan luonamme ja hän syö paljon.
-Hänen pitää maksaa runsaasti, koska hänellä on niin paljon rahaa."
-
-Amine hymyili halveksivasti, mutta ei vastannut mitään.
-
-"Olen utelias tietämään, missä hän säilyttää rahojaan", sanoi Poots.
-"Muistaakseni sanoi hän lähtevänsä merelle ensimmäisessä sopivassa
-laivassa. Kuka pitää huolta hänen rahoistaan hänen poissaollessaan?"
-
-"Minä, isä", vastasi Amine.
-
-"Ah, vai niin? No sen me kyllä varomme, etteivät ne häviä. Laivahan
-voi joutua haaksirikkoon."
-
-"Sinulla ei ole mitään tekemistä siinä asiassa, isä. Varjele sinä
-vain omaa kultaasi."
-
-Hän pani hopea-astiat takaisin kaappeihin, lukitsi ovet ja otti
-avaimet mukaansa mennessään valmistamaan aamiaista. Vanhus jäi
-huoneeseen ja katsoa tuijotti noihin lasiovien takana oleviin
-kallisarvoisiin esineihin. Hänen silmänsä olivat kuin naulattuina
-niihin, ja hän mumisi alituisesti: "Kaikki tuo on siis hopeaa."
-
-Kun Filip tuli alakertaan, hämmästyi hän ja tunsi olevansa
-kiitollinen huoneessa tapahtuneesta muutoksesta. Hän käsitti heti,
-kuka sen oli saanut aikaan. Amine toi nyt aamiaisen sisään ja vaikka
-he eivät puhuneetkaan, sanoivat heidän silmänsä sitä enemmän.
-Istuutuessaan pöytään näyttikin Filip paljon iloisemmalta ja
-rauhallisemmalta.
-
-"Herra Poots", sanoi hän lopetettuaan, "aion antaa taloni haltuunne
-ja toivon teidän viihtyvän täällä. Puhun tyttärenne kanssa kaikista
-tarpeellisista korjauksista ennen lähtöäni."
-
-"Aiotte siis poistua luotamme, herra Filip, lähteäksenne merelle.
-Vieraiden maiden katseleminen mahtaneekin tuntua paljon mukavammalta
-kuin oleskeleminen täällä kotona. Milloin aiotte matkustaa?"
-
-"Lähden Amsterdamiin tänä iltana sopimaan matkastani, mutta
-luullakseni tulen vielä takaisin ennen laivaanmenoani."
-
-"Vai tulette te vielä takaisinkin. Niin, teidänhän täytyy pitää
-huolta rahoistanne ja muustakin omaisuudestanne. Laskekaa rahanne ja
-uskokaa ne sitten meidän haltuumme. Missä niitä säilytetään, herra
-Vanderdecken?"
-
-"Ilmoitan sen kyllä tyttärellenne ennen lähtöäni. Viimeistään kolmen
-viikon kuluttua voitte odottaa minua takaisin."
-
-"Isä", sanoi Amine, "lupasit mennä katsomaan pormestarin lapsia.
-Sinun pitää lähteä nyt."
-
-"Menenkin heti, mutta haluan ensin kuulla herra Filipin toivomukset.
-Hänellä on varmaankin paljon sanottavaa minulle ennen lähtöään."
-
-Filip ei voinut olla hymyilemättä muistellessaan, mitä oli tapahtunut
-silloin kun hän oli ensimmäisen kerran kutsunut herra Pootsin
-kotiinsa, vaikka nuo muistot herättivät surullisiakin tunteita.
-
-Amine ymmärtäen Filipin mielen toi nyt isänsä hatun, ja herra
-Poots, joka ei milloinkaan vastustanut tytärtään, lähti, vaikkakin
-vastahakoisesti.
-
-"Aiotteko todellakin matkustaa niin pian?" kysyi Amine Filipiltä
-palattuaan huoneeseen.
-
-"Kyllä, Amine, mutta toivon voivani käväistä kotonani ennen
-lopullista lähtöäni. Ilmoitan teille kuitenkin määräykseni nyt siltä
-varalta, ettei se kävisikään päinsä. Saanko avaimet?"
-
-Filip aukaisi kaapin alimmaisen osaston ja rahakirstun.
-
-"Tuossa, Amine, ovat rahani. Meidän ei tarvitse laskea niitä, kuten
-isänne ehdotti. Huomaatte muutenkin minun olleen oikeassa sanoessani
-omistavani tuhansittain guldeneja. Nyt ne eivät ole minulle miksikään
-hyödyksi, mutta jos joskus palaan, ostan niillä laivan. Tuleva
-kohtaloni on minulle aivan tuntematon."
-
-"Mutta ellette palaakaan, mitä sitten?" kysyi Amine vakavasti.
-
-"Siinä tapauksessa saatte ne omaksenne samoin kuin talonkin
-irtaimistoineen."
-
-"Teillähän on sukulaisia, vai kuinka?"
-
-"Vain rikas eno. Hän auttoi meitä hyvin vähän ollessamme köyhiä
-eikä hänellä ole lapsiakaan. En ole velkaa hänelle penniäkään eikä
-hän ole minkään tarpeessa. Maailmassa ei ole muita kuin te, joka on
-herättänyt minussa myötätuntoa. Toivon, että suhtautuisitte minuun
-kuin veljeen. Tulen aina pitämään teistä kuin rakkaasta sisaresta."
-
-Amine ei vastannut. Filip otti muutamia guldeneja matkarahoiksi
-samasta pussista, joka oli ennenkin ollut auki, sulki sitten kaapin
-ja antoi avaimet Aminelle. Hän aikoi juuri sanoa tytölle jotakin, kun
-oveen koputettiin ja isä Seysen astui huoneeseen.
-
-"Jumala olkoon kanssanne, poikani, ja teidänkin, lapseni, jota en ole
-ennen nähnytkään. Otaksun, että olette herra Pootsin tytär."
-
-Amine taivutti päätään vastaukseksi.
-
-"Huomaan, että olette nyt ottanut huoneen käytäntöön, Filip. Olen
-sitäpaitsi kuullut kaikki eiliset tapahtumatkin. Haluan puhella
-hetkisen kanssanne, Filip, ja pyydän senvuoksi tätä nuorta neitiä
-poistumaan niin kauaksi."
-
-Amine meni ja pappi istuutui sohvaan pyytäen Filipiä istuutumaan
-viereensä. Hän tiedusteli Filipiltä salaisuutta, mutta Filip ei
-kertonut hänelle sen enempää kuin Aminellekaan. Filip sanoi hänelle
-aikovansa lähteä merelle ilmoittaen samalla lahjoittaneensa siltä
-varalta, ettei hän enää palaisikaan, omaisuutensa Aminelle ja
-tämän isälle. Varojensa suuruutta hän ei kuitenkaan määritellyt.
-Pappi kysyi sitten häneltä, onko Poots vääräuskoinen, kuten huhut
-kertovat, jolloin Filip kertoi hänelle sen vähän, minkä hän tiesi,
-pyytäen samalla, että pappi opettaisi Aminea, joka jo kauan aikaa oli
-halunnut saada tietoja niistä asioista. Isä Seysen oli siihen hyvin
-halukas, koska hän selvästi huomasi, millaiset Filipin tunteet Aminea
-kohtaan olivat. Herra Pootsin tulo keskeytti heidän keskustelunsa,
-joka oli kestänytkin melkein pari tuntia. Kun lääkäri näki papin,
-poistui hän heti huoneesta. Filip huusi silloin Aminen sisään ja
-pyydettyään Aminelta sellaista palvelusta, että Amine ottaisi papin
-vastaan niin usein kuin suinkin, siunasi tuo kunnon vanhus heidät
-molemmat.
-
-"Annoitteko hänelle rahaa, Filip?" kysyi Poots isä Seysenin mentyä.
-
-"En", vastasi Filip. "Olen pahoillani, etten tullut sitä
-ajatelleeksi."
-
-"Ei, ei, parempi oli, ettette antanut hänelle mitään, sillä rahat
-ovat arvokkaampia kuin hänen vastalahjansa. Hän ei saa tulla tänne
-enää."
-
-"Miksi ei, isä", kysyi Amine, "jos herra Filip vain tahtoo? Tämähän
-on hänen talonsa."
-
-"No siinä tapauksessa kyllä, että herra Filip haluaa, mutta hänhän
-matkustaa pois."
-
-"Entä sitten? Isä Seysen on tervetullut tänne muutenkin. Hänhän voi
-tulla puhuttelemaan minua."
-
-"Sinuako, lapseni? Jos hän tulee, en anna hänelle penniäkään, ja
-silloin lopettaa hän pian käyntinsä."
-
-Filip ei saanut enää tilaisuutta keskustella Aminen kanssa eikä
-hänellä ollut Aminelle mitään sanottavaakaan. Tunnin kuluttua sanoi
-Filip jäähyväiset hänelle hänen isänsä läsnäollessa. Poots ei
-halunnut poistua hetkeksikään heidän luotaan, koska hän vieläkin
-toivoi, että Filip uskoisi hänelle osankaan noista rahoista, jotka
-hän jättää kotiinsa.
-
-Parin päivän kuluttua saapui Filip Amsterdamiin ja sai kuulla
-tiedusteltuaan asianomaisista paikoista, ettei Intiaan lähde
-ainoatakaan laivaa moneen kuukauteen. Hollantilais-itäintialainen
-yhtiö oli jo kauan ollut olemassa ja kaikki yksityinen kauppa oli
-loppunut. Yhtiön laivat lähtivät matkalle ainoastaan sellaiseen
-vuodenaikaan, jolloin luultiin niiden parhaiten pääsevän
-Hyväntoivonniemen ympäri. Erään niistä laivoista, joiden oli määrä
-lähteä seuraavalla kerralla, nimi oli "Ter-Schelling", muudan
-kolmimastoinen, jota parhaillaan ruvettiin laittamaan kuntoon.
-
-Filip meni kapteenin luokse ja ilmoitti tälle haluavansa ruveta
-merimieheksi. Kapteeni mieltyi Filipiin heti ja kun Filip vielä
-selityksensä lisäksi, ettei hän halua mitään palkkaa, lupasi maksaa
-oppirahojakin, pestasi kapteeni hänet toiseksi perämiehekseen luvaten
-ilmoittaa hänelle ajoissa, milloin laiva on valmis lähtemään.
-Uskollisena lupaukselleen palasi Filip Aminen luo, jonka kanssa hän
-siis sai olla vielä kerran yhdessä.
-
-Sivuutamme nyt pari kuukautta, joiden kuluessa herra Poots hoiti
-virkaansa ja oli niin harvoin kotona, että nuoret ystävämme saivat
-olla hyvin paljon kahden kesken. Amine vastasi Filipin kuumaan
-rakkauteen yhtä tulisesti. He aivan jumaloivat toisiaan. Ja kukapa
-voikaan olla miellyttävämpi kuin rohkea ja lempeä Amine? Kun Filip
-joskus ajatteli synkkää tulevaisuuttaan, karkoitti Aminen hymy aina
-hänen surunsa, ja kun Filip katsoi hänen silmiinsä, unhotti hän heti
-kaikki vaivansa.
-
-Amine ei salannut ollenkaan tunteitaan, vaan paljasti ne epäröimättä.
-Kun Filip antoi hänelle suukkosen, vastasi hän siihen, ja koska
-hän oli jaloluontoinen ja luottavainen, tiesi hän onnensa johtuvan
-vain Filipin rakkaudesta. Eräänä päivänä huomasi isä Seysen, joka
-oli ahkerasti opettanut Aminea, Filipin kiertävän kätensä tytön
-vyötäreille.
-
-"Lapseni", sanoi hän, "olen jo jonkun aikaa seurannut
-käyttäytymistänne tarkkaavaisesti eikä se miellytä minua ollenkaan.
-Vaikka aikoisittekin mennä naimisiin hänen kanssaan, Filip, kuten
-luulen, on tuollainen vaarallista. Minun on pakko vihkiä teidät."
-
-Filip suuttui.
-
-"Olenko sittenkin saanut teistä väärän käsityksen, poikani?" jatkoi
-pappi, vakavasti.
-
-"Ette, hyvä isä, mutta pyydän teitä poistumaan nyt. Tulkaa takaisin
-huomenna, niin kaikki on silloin selvillä. Mutta ennen sitä pitää
-minun keskustella Aminen kanssa."
-
-Pappi poistui ja nuoret olivat jälleen kahden. Väri tuli ja meni
-Aminen poskissa ja hänen sydämensä sykki kovasti, sillä hän tunsi
-koko elämänsä onnen olevan kysymyksessä.
-
-"Pappi on oikeassa", sanoi Filip istuutuen hänen viereensä. "Tätä
-ei saa jatkua enää pitempää aikaa. Antaisin paljonkin, jos aina
-voisin olla luonasi, mutta kova kohtaloni ei sitä salli. Tiedät minun
-rakastavan maatakin, jolla kävelet, mutta en sittenkään voi pyytää
-sinua vaimokseni enkä osalliseksi onnettomuuteeni."
-
-"Aion sanoa sinulle ajatukseni suoraan, Filip", sanoi Amine.
-"Sanot rakastavasi minua. En tiedä, miten miehet rakastavat, mutta
-tiedän kuitenkin omat tunteeni. Olisit hyvin itsekäs ja töykeä,
-jos hylkäisit minut nyt, sillä silloin kuolisin. Sanot, että sinun
-on pakko matkustaa tuon onnettoman salaisuutesi vuoksi. Ehkä sinun
-pitääkin, mutta enkö voi tulla kanssasi?"
-
-"Kuolemaanko, Amine?"
-
-"Niin, sillä kuolemahan vapauttaa ihmisen kaikista vaivoista. En
-pelkää kuolemaa, vaan sitä, että menetän sinut. Eikö sitten elämäsi
-olekaan hänen kädessään, joka on luonut kaiken? Mistä tiedät
-niin varmasti, että sinun pitää kuolla? Jos sinut, kuten sanot,
-on määrätty tuollaisen mainehikkaan työn suorittajaksi, ei sinun
-tarvitse olla suurestikaan peloissasi, että kuolet, ennenkuin olet
-tehnyt tuon työn. Toivoisin, että tuntisin salaisuutesi, Filip, sillä
-naisen neuvokkuus voisi ehkä olla sinulle suureksi hyödyksi. Mutta
-vaikka se ei voisikaan auttaa sinua, niin eikö se soisi sinulle
-lohtua ja rauhaa, että jakaisit sekä ilon että surun hänen kanssaan,
-jota sanot rakastavasi niin suuresti?"
-
-"Amine, kalleimpani, syvä rakkautenihan minut juuri paneekin
-epäröimään. Kuinka iloinen olisinkaan, jos meidät nyt
-yhdistettäisiin. En tiedä oikein, mitä minun pitää sanoa tahi tehdä.
-Jos olisit vaimoni, en voisi salata sinulta mitään, mutta en voi
-mennä naimisiinkaan kanssasi, ennenkuin tiedät salaisuuteni. No niin,
-panen onneni alttiiksi ja ilmoitan sen sinulle nyt. Saat itse sitten
-päättää, mitä teet. Mutta muistakin, että taivas on kuullut valani,
-jota rikkomaan et saa pyytää minua. Jos sinä kuultuasi kertomukseni
-haluat mennä naimisiin kanssani, suostun siihen. Tahdon olla
-onnellinen vähän aikaa, Amine, mutta sinä --"
-
-"Kerro minulle heti tuo salaisuus, Filip!" huudahti Amine
-kärsimättömästi.
-
-Filip kertoi nyt tarkasti kaiken sen, minkä lukija jo tietää. Amine
-kuunteli häntä vaitiollen ilmeenkään muuttumatta hänen kasvoissaan.
-Filip lopetti toistamalla hänelle vannomansa valan. "Nyt tiedät
-kaikki", lisäsi hän surullisesti.
-
-"Miten kummallinen kertomus, Filip", vastasi Amine. "Anna minun
-katsoa tuota pyhäinjäännöstä. Voiko tässä pienessä kapineessa olla
-niin paljon voimaa -- olin vähällä sanoa -- onnettomuutta? En ole
-vielä niin vahva uudessa uskossani kuin sinä ja isä Seysen. En voi
-oikein uskoa tähän. Mutta jos nyt otaksumme sen todeksi, tahtoisit
-sinä ilman valaakin täyttää velvollisuutesi. Älä ajattele minusta
-niin huonoa, että pyydän sinua luopumaan sellaisesta, mikä on oikein.
-Ei, Filip, lähde sinä vain hakemaan isääsi, ja jos voit ja hän on
-apusi tarpeessa, niin pelasta hänet. Älä kuitenkaan luule, että voit
-suoriutua sellaisesta tehtävästä heti. Jos sinut on vihitty siihen,
-pelastut kaikista vaaroista, kunnes olet toimittanut sen. Saat palata
-kotiin monta kertaa ja silloin tahdon voimistuttaa ja rohkaista
-sinua rakkaudellani. Ja jos Jumala kutsuu sinut pois, kätken rakkaan
-muistosi sydämeeni. Olet antanut ratkaisun minulle, rakas Filip. Olen
-omasi ikuisesti."
-
-Amine levitti käsivartensa ja Filip painoi hänet rintaansa vasten.
-Samana iltana pyysi hän herra Pootsilta hänen kättään ja Poots antoi
-heti suostumuksensa, kun Filip avasi rahakirstun ja näytti hänelle
-guldeninsa.
-
-Isä Seysen tuli seuraavana aamuna ja sai tuon luvatun vastauksen.
-Kolme päivää myöhemmin soivat Terneusen kirkon pienet kellot
-iloisesti ilmoittaen Amine Pootsin ja Filip Vanderdeckenin
-avioliitosta.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Myöhään syksyllä heräsi Filip rakkausunestaan (sillä onko maallisen
-elämän ilo muuta kuin unta?), kun viesti saapui kapteenilta,
-jonka mukaan hän oli luvannut lähteä. Kummallista kyllä ei Filip
-naimisiinmenonsa jälkeen ollut juuri ollenkaan ajatellutkaan tulevaa
-kohtaloaan, minkävuoksi päivät, viikot ja kuukaudet olivatkin
-kuluneet nopeasti häiritsemättömässä onnessa. Poots oli kyllä pari
-kertaa kysynyt, milloin Filip matkustaa, mutta Amine, joka ei voinut
-nähdä pilveäkään rakastamansa miehen otsalla, oli vastannut isälleen
-niin jyrkästi, että isä oli vaiennut. Hän tiesi liiankin hyvin
-isän alhaiset vaikutteet. Vanhuksella oli tapana kuluttaa aikaansa
-kävelemällä edestakaisin vierashuoneessa ja katselemalla kaappeja,
-joissa hopeakannut nyt loistivat alkuperäisessä kirkkaudessaan.
-
-Eräänä lokakuun aamuna koputettiin ulko-oveen ja Amine meni
-aukaisemaan.
-
-"Haluaisin mielelläni puhutella Filip Vanderdeckenia", sanoi vieras
-kuiskaten.
-
-Mies, joka näin puhutteli Aminea, oli laiha hollantilainen merimies,
-jonka mäyrännahkalakki oli vedetty syvälle silmille. Hänen piirteensä
-olivat terävät ja vastenmieliset, kasvot hyvin kalpeat, huulet
-verettömät ja hiukset punertavat. Hänellä oli hieman partaakin, mutta
-muuten oli melkein mahdotonta sanoa, kuinka vanha hän oli. Hän voi
-yhtä hyvin olla sairaalloinen nuorukainen kuin laiha, mutta voimakas
-vanhus.
-
-Kummallisinta kuitenkin tuossa miehessä oli hänen silmänsä, joita
-hänellä oli vain yksi. Oikea silmä oli nimittäin kiinni ja silmämuna
-nähtävästi poissa, mutta hänen vasen silmänsä oli verrattuna
-kasvoihin ja päähän tavattoman suuri. Se oli pullistunut ulos
-kuopastaan, oli kirkas, kostea ja hyvin vastenmielisen näköinen,
-koska sen luomissa ei ollut ollenkaan ripsejä. Aminen edessä ei ollut
-ihminen, jolla oli silmä, vaan silmä, johon oli liittynyt ihminen.
-Se oli niin tärkeä piirre miehessä, ettei kukaan häntä katsellessaan
-kiinnittänyt huomiotaan mihinkään muuhun. Hän oli pieni, mutta hyvin
-muodostunut, ja hänen käsiensä koosta ja väristä voitiin nähdä, ettei
-hän ollut mikään tavallinen merimies. Hänen kasvojensa piirteet
-olivat terävät, mutta hyvin säännölliset ja vaikka hänen käytöksensä
-olikin mieliestelevää, oli siinä jonkinlaista mahdikkuutta. Hänen
-olennossaan oli sitäpaitsi jotakin salaperäistä, joka herätti pelkoa.
-
-Pyytäessään vierasta sisään tunsi Amine selkäänsä karmivan, vaikka
-hän ei voinutkaan selittää syytä siihen.
-
-Filip kummastui suuresti nähdessään vieraan, joka heti huoneeseen
-tultuaan istuutui sohvaan Filipin viereen Aminen entiselle paikalle
-sanomatta sanaakaan. Kaikki mennyt muistui nyt hänen mieleensä ja
-hän tunsi, että hänet nyt kutsuttiin lyhyestä onnestaan vaaroihin
-ja kärsimyksiin. Häntä hämmästytti erittäinkin se, että hän tunsi
-äkkinäistä vilua, joka vapisutti hänen koko ruumistaan pienen miehen
-istuessa hänen viereensä. Veri pakeni hänen poskistaan eikä hän
-voinut sanoa sanaakaan pariin minuuttiin. Silmäpuoli vieras silmäili
-ympärilleen ja käänsi vihdoin katseensa Amineen. Vihdoin hän rikkoi
-hiljaisuuden jonkinlaisella hihittämisellä ja sanoi:
-
-"Filip Vanderdecken, hi, hi, ette suinkaan tunne minua?"
-
-"En", vastasi Filip melko vihaisesti.
-
-Pienellä miehellä oli hyvin kummallinen ääni. Se oli jonkunlaista
-vaimennettua huutoa, joka kaikui korvissa vielä kauan aikaa sen
-jälkeen kuin hän oli lakannut puhumasta.
-
-"Nimeni on Schriften ja olen muudan Ter Schellingin luotseista",
-jatkoi hän. "Olen nyt tullut, hi, hi", hän katsahti terävästi
-Amineen, "riistämään teidät irti rakkaudesta ja", hän kiinnitti
-nyt katseensa kaappeihin, "muistakin mukavuuksista." Hän nousi ja
-polki lattiaa. "Vien teidät nyt pois lujalta maakamaralta, hi, hi,
-ehkä märkään hautaan. Miten hauskaa!" lisäsi hän nauraen ja katsoen
-erikoinen ilme kasvoillaan ainoalla silmällään Filipiin.
-
-Filip aikoi ensi työkseen heittää ulos vastenmielisen vieraansa,
-mutta Amine ymmärtäen hänen ajatuksensa pani käsivartensa ristiin
-rinnalleen, asettui pienen miehen eteen, katsoi häneen halveksivasti
-ja sanoi:
-
-"Meidän kaikkien pitää kestää kohtalomme, hyvä mies, ja kuolema
-korjaa satonsa, elimmepä sitten maalla tahi merellä. Mutta Filip
-Vanderdecken ei tule milloinkaan niin kalpeaksi kuin te, vaikka
-hänellä olisikin kuolema silmiensä edessä."
-
-"Niinkö", vastasi Schriften hämmästyen nähtävästi nuoren ja kauniin
-naisen kylmästä päättäväisyydestä. Hän käänsi sitten katseensa
-uuninreunustalla olevaan hopeiseen neitsyt Marian kuvaan ja jatkoi:
-"Huomaan, että olette katolilainen, hi, hi."
-
-"Niin olenkin", vastasi Filip, "mutta mitä se teihin kuuluu? Milloin
-laiva lähtee?"
-
-"Viikon kuluttua, hi, hi... Todellakin lyhyt aika matkavalmistuksiin
-ja jäähyväisten sanomiseen, vai mitä?"
-
-"Siinä on enemmänkin kun tarpeeksi", vastasi Filip nousten sohvalta.
-"Ilmoittakaa kapteenillenne, että tulen määrättyyn aikaan. Tule,
-Amine, emme saa hukata enää ollenkaan aikaa."
-
-"Emme kyllä", vastasi Amine, "mutta velvollisuutemme on osoittaa
-ensin vieraanvaraisuutta. Herra, saanko tarjota teille joitakin
-virvokkeita matkanne jälkeen?"
-
-"Tästä päivästä kahdeksan päivän kuluttua", sanoi Schriften Filipille
-vastaamatta Aminen kysymykseen. Filip nyökäytti päätään ja pieni mies
-pyörähti kantapäällään, poistui huoneesta ja oli hetkisen kuluttua
-kadonnut näkyvistä.
-
-Amine vaipui takaisin sohvalle. Hän oli kyllä rohkea, mutta tämä
-ilmoitus, että hänen lyhytaikainen onnensa nyt oli lopussa, oli
-tullut liian äkkiä. Silmäpuolen lähetin olennossa ja puheessa
-ilmenevä vahingonilo, jolla hän tahtoi kuin näyttää tietävänsä
-enemmän kuin muut, hämmensi häntä ja Filipiä ja teki heidät
-levottomiksi. Amine ei itkenyt, vaikka hän kätkikin kasvonsa käsiinsä
-Filipin kävellessä horjuen huoneessa sinne tänne. Hänen mieleensä
-muistui nyt jälleen hetki, jolloin hän löysi kirjeen ompeluksen alta.
-
-He olivat nyt molemmat heränneet nykyisestä onnenunestaan ja heitä
-värisytti heitä odottava hirveä tulevaisuus. Filip sai kuitenkin
-takaisin luonnollisen tyyneytensä muutamien minuuttien kuluttua.
-Hän istuutui puristaen Aminen syliinsä. He eivät puhuneet mitään,
-sillä he tiesivät liiankin hyvin toistensa ajatukset, vaan koettivat
-rohkaista luontonsa karaistaakseen sydämensä kestämään pian
-tapahtuvaa eroa.
-
-Amine rikkoi vihdoinkin hiljaisuuden ja sanoi:
-
-"Lähetti ei ollut varmaankaan kotoisin tästä maailmasta, Filip. Eikö
-sinusta tuntunut, että hänestä uhoi kuin kuoleman kylmyyttä, kun hän
-istui vieressäsi? Minä ainakin tunsin sellaista hänen tullessaan
-sisään."
-
-Filip, joka oli ajatellut samoin kuin Aminekin, mutta ei ollut
-halunnut säikähdyttää häntä, sanoi hämillään:
-
-"Ei, Amine, kuvittelet vain, koska hän tuli niin äkkiä ja odottamatta
-ja käyttäytyi niin kummallisesti. Koska hän on raajarikko ja
-senvuoksi ehkä kadehtii muita ihmisiä, on hänestä tullut pahansuopa
-ja vahingoniloinen. Häneltä on kielletty kaikki aviollinen onni
-kokonaan, sillä ei kukaan nainen voi hymyillä tuollaiselle ihmiselle.
-Hänen sappensa rupesi kiehumaan, kun hän näki niin paljon kauneutta
-toisen sylissä, ja hän tunsi vahingoniloa saadessaan tuoda perille
-viestin, jonka hän tiesi tekevän lopun häneltä itseltään kielletyistä
-nautinnoista. Saat olla aivan varma, rakkaani, ettei se ollut mitään
-muuta."
-
-"Ja vaikka otaksumiseni olisikin oikea, ei se vaikuta ollenkaan
-asiaan", vastasi Amine. "Mikään ei voi tehdä asemaasi
-toivottomammaksi kuin se jo entuudestaan on. Mutta, Filip, nyt kun
-olen vaimosi, pelkään enemmän kuin puolisoksesi ruvetessani. En
-ymmärtänyt silloin täydellisesti tämän eron aiheuttamaa katkeruutta.
-Älä sentään pelkää", jatkoi hän laskien kätensä sydämelleen, "sillä
-olen valmistunut kaikkeen ja olen ylpeä siitä, että mieheni on
-valittu niin mainehikkaan työn tekijäksi. Et suinkaan ole erehtynyt
-kutsumuksestasi, Filip?"
-
-"En, Amine. En ole erehtynyt kutsumuksestani, en rohkeudestani enkä
-valitsemastani vaimosta", vastasi Filip surullisesti puristaen Aminen
-syliinsä. "Taivaan tahto on sellainen."
-
-"No tapahtukoon se sitten", sanoi Amine ja nousi. "Nyt ovat
-ensimmäiset tuskat ohi, Filip, ja tunnenkin jo olevani rohkeampi.
-Aminesi tietää velvollisuutensa. On kuitenkin hirveää ajatella, ettei
-ole enää jäljellä muuta kuin viikko."
-
-"Toivon, että se lyhenisi päiväksi, vaikka sekin tuntuisi jo liian
-pitkältä", vastasi Filip. "Tuo silmäpuoli paholainen tuli liian
-aikaisin."
-
-"Älä puhu niin, Filip, sillä olen kiitollinen hänelle tästä viikosta,
-jonka kuluessa saan totuttautua olemaan vailla onneani. Jos tahtoisin
-vaivata sinua kyynelillä, rukouksilla ja moitteilla, riittäisi kyllä
-päiväkin, mutta Aminesi tuntee velvollisuutensa paremmin. Voit lähteä
-kuin ritarit muinoin vaaralliseen seikkailuun, ehkä kuolemaankin,
-mutta Amine haluaa näyttää rakkautensa sinulle varustamalla sinut
-aseilla, ja hän voi katsella lähtöäsi täynnä toivoa, että joskus
-ainakin palaat. Viikko on pitkä aika, Filip, kun se käytetään oikein.
-Keskustelemme, Filip, ja minä kätken kaikki sanasi rakkaaseen
-muistooni, sillä poissaollessasi voin ravita niillä lempeäni
-yksinäisyydessäni. Ei, Filip, kiitän Jumalaa, että meillä on vielä
-viikko jäljellä."
-
-"Niin teen minäkin, Amine, ja kun oikein ajattelemme, tiesimme tämän
-jo ennakolta."
-
-"Mutta rakkauteni oli niin voimakas, että unhotin kaiken muun."
-
-"Sen täytyy kuitenkin elää paljaista muistoista poissaollessani."
-
-Amine huokaisi. Heidän keskustelunsa keskeytyi nyt Pootsin tullessa
-huoneeseen. Huomattuaan Aminen muuten niin loistavissa kasvoissa
-tapahtuneen muutoksen huudahti hän:
-
-"Pyhä profeetta, mitä nyt on tapahtunut?"
-
-"Vain se, minkä kaikki tiesimme jo ennakolta", vastasi Filip.
-"Matkustan nyt, sillä laiva lähtee viikon kuluttua."
-
-Ukon kasvojen ilme muuttui kummallisen iloiseksi, mutta hän koetti
-salata tunteitaan Aminen ja hänen miehensä läsnäollessa.
-
-"Olipa se todellakin huono uutinen!"
-
-Kumpikaan ei vastannut, vaan poistuivat huoneesta.
-
-Sivuuttakaamme nyt tämä viikko, joka käytettiin kaikenlaisiin
-matkavalmistuksiin. Emme voi kertoakaan, kuinka hyvin Amine salasi
-tunteensa ja kuinka hirveästi häntä kiusasi ajatus, että hänen pitää
-erota rakkaasta miehestään. Emme osaa kuvailla niitäkään vastakkaisia
-tunteita, jotka raivosivat Filipin rinnassa. Viikko oli pitkä heille
-molemmille, vaikka heistä tuntuikin, että aika lensi siivillä.
-Molemmat tunsivat melkein helpotusta, kun lähtöpäivä vihdoinkin
-koitti, sillä nyt he voivat paljastaa nuo tunteensa, joita he niin
-kauan toistensa vuoksi olivat salanneet.
-
-"Filip", sanoi Amine heidän istuessaan vierekkäin ja syleillessään
-toisiaan, "rauhoitun vasta sitten kuin olet lähtenyt, sillä en
-unhota, että tämä ilmoitettiin minulle ennen naimisiinmenoani.
-Lupaa näyttäytyä minulle, jos kuolet. Istun tuossa sohvassa enkä
-ollenkaan pelkää haamuasi. Ilmoita minulle vain jotenkin, että olet
-kuollut. Silloin tiedän, ettei minulla ole maailmassa enää mitään,
-jonka vuoksi minun kannattaisi elää, ja ainoa toivoni tulee sitten
-vain olemaan, että pian saan muuttaa luoksesi autuaitten asuntoihin,
-Filip. Lupaa minulle se, Filip."
-
-"Lupaan sinulle sen sellaisella edellytyksellä, että Jumala sen
-sallii. Mutta, Amine --" hänen huulensa vapisivat, "en voi viipyä
-täällä enää pitempää aikaa."
-
-Amine katsoi mieheensä tummilla silmillään. Hän ei voinut puhua ja
-hänen kasvonsa vääntyivät, luonto ei voinut enää vastustaa tätä
-tunteitten tulvaa ja hän vaipui pyörtyneenä miehensä syliin. Kun
-Filip aikoi suudella häntä viimeisen kerran, huomasi hän sen.
-
-"Nyt hän ei tunne mitään", sanoi hän laskien hänet sohvalle, "mutta
-hän herää kyllä tarpeeksi pian suruunsa."
-
-Hän huusi nyt herra Pootsin huoneeseen Aminen avuksi, tarttui
-hattuunsa, suuteli viimeisen kerran tulisesti vaimonsa otsaa ja
-kiiruhti pois. Hän katosi näkyvistä paljon ennen Aminen tointumista.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Ennenkuin seuraamme Filip Vanderdeckenia tuolle uhkarohkealle
-matkalle, on tarpeellista, että palautamme lukijan muistiin ne
-olosuhteet, jotka olivat pakottaneet yritteliäitä hollantilaisia
-purjehtimaan noihin itäisiin maanosiin, jotka viime aikoina olivat
-osoittautuneet sellaisiksi pohjattomiksi rikkaudenlähteiksi.
-
-Kun Kaarlo Suuri hallittuaan melkein koko Eurooppaa meni luostariin,
-jakoi hän valtakuntansa. Ferdinand sai Itävallan ja Filip Espanjan ja
-Alankomaat. Hollantilaiset olivat suurimmaksi osaksi vääräuskoisia
-ja senvuoksi Filip lähetti Alban herttuan todistamaan heille, että
-on parempi antaa polttaa itseään hieman tässä maailmassa kuin kärsiä
-sellaisia tuskia iankaikkisesti tulevassa elämässä. Tämä aiheutti
-sodan, joka kesti noin kahdeksan vuotta, ja loppui siten, että
-Alankomaat julistettiin riippumattomiksi. -- Mutta nyt pitää meidän
-palata hieman takaisin.
-
-Vasco da Gaman löydettyä tien Intiaan Hyväntoivonniemen ympäri
-pitivät portugalilaiset yksinoikeutenaan nauttia sen suomia etuja.
-He puolustivat noita oikeuksiaan tarmokkaasti eikä ainoakaan
-yksityinen kauppalaiva uskaltanut ajatellakaan vastarintaa, mutta
-vuonna 1577 lähetettiin amiraali Draken komentama englantilainen
-laivasto sinne ja toukokuussa vuonna 1580 palasi tämä rohkea merimies
-takaisin Englantiin tehtyään onnellisen matkan Intiaan. Hän toi
-suuria rikkauksia tullessaan tehtyään hyvin edullisia sopimuksia
-Molukkien kuninkaan kanssa. Cavendish ja useat muut seurasivat hänen
-esimerkkiään, ja englantilais-itäintialainen yhtiö perustettiin ja
-hallitus vahvisti sen säännöt jonkun ajan kuluttua.
-
-Hollantilaisten ollessa Espanjan alamaisia hakivat he Lissabonista
-Idän tavaroita ja levittivät niitä sitten kaikkialle Eurooppaan,
-mutta tultuaan riippumattomiksi alkoivat he itse varustaa retkikuntia
-Intiaan. Heillä oli onni mukanaan ja vuonna 1602 perusti hallitus
-samanlaisen yhtiön kuin englantilaisetkin.
-
-Tämän kertomuksen alkaessa olivat englantilaiset ja hollantilaiset
-jo purjehtineet enemmän kuin puoli vuosisataa Intian merillä,
-portugalilaisten menettäessä melkein kaiken vaikutusvaltansa niiden
-ystävällisten sopimusten vuoksi, joita heidän kilpailijansa olivat
-tehneet Idän hallitsijoiden kanssa, jotka olivat saaneet kärsiä
-paljon portugalilaisten itaruudesta ja julmuudesta.
-
-Vaikka hollantilaiset olivatkin suuressa kiitollisuuden velassa
-englantilaisille heidän avustaan vapaussodan kestäessä, ei
-heidän kiitollisuutensa näyttänyt kuitenkaan voivan sivuuttaa
-Hyväntoivonnientä, sillä sen toisella puolen tappelivat
-englantilaiset, hollantilaiset ja portugalilaiset keskenään ja
-anastivat toistensa laivoja väkevämmän oikeudella. Emämaiden
-väliintulo oli silloin tällöin tarpeen, mutta edellämainittuun aikaan
-asti oli tämä väliintulo supistunut noottien vaihtoon, sillä oli
-selvää, että kaikki olivat väärässä.
-
-Vuosi sen jälkeen kuin Cromwell anasti Englannin kruunun, julisti hän
-Hollannille sodan osaksi senkinvuoksi, että hollantilaiset olivat
-tappaneet hänen lähettiläänsä. Blake ja Van Tromp kohtasivat toisensa
-ja taistelut muodostuivat hyvin verisiksi. Kumpainenkin puolue luuli
-olevansa voitolla, mutta lopullinen rauha solmittiin vasta vuonna
-1654, jolloin hollantilaisten oli pakko luvata tervehtiä jokaista
-englantilaista laivaa avoimella merellä. He suostuivat siihen
-mielellään, koska se ei maksanut mitään.
-
-Nyt kun tiedämme asioiden tilan, voimme aloittaa uudestaan.
-
-Heti Amsterdamiin tulonsa jälkeen osti Filip lujat ohuet teräsketjut
-korvatakseen sillä sen ohuen nauhan, josta pyhäinjäännös oli ennen
-riippunut. Tehtyään sen kiiruhti hän tavaroineen Ter Shellingiin.
-Hän ei ollut unhottanut rahasummaa, jonka hän oli luvannut maksaa
-kapteenille siitä, että häntä laivassa kohdeltaisiin oppilaana eikä
-matruusina. Laiva oli ankkurissa muiden Intiaan lähtevien laivojen
-joukossa. Kapteeni, jonka nimi oli Kloots, otti hänet ystävällisesti
-vastaan, näytti hänelle hytin, jossa hän saisi asua, ja laskeutui
-sitten ruumaan tarkastamaan tavaroiden sijoittamista jättäen Filipin
-kannelle omiin ajatuksiinsa.
-
-"Tässä laivassa siis", sanoi Filip katsellen sitä, "pitää minun tehdä
-ensimmäinen yritykseni, joka ehkä on oleva viimeisenikin. Kuinka
-vähän aavistavatkaan uudet toverini suunnitelmistani! En matkusta
-uteliaisuudesta enkä ansaitakseni rahaa, vaan hakeakseni kuollutta.
-Mutta voinko kohdata sen vaaratta minulle itselleni ja muille, joiden
-kanssa purjehdin? Voin tuskin uskoa sitä, sillä en suinkaan saata
-yhtyä häneen muuten kuin kuolemassa. Merimiehet ovat taikauskoisia
-ja jos he tietäisivät hirveät suunnitelmani, eivät he varmastikaan
-huolisi minua mukaansa. Taivas yksin voi ratkaista tämän arvoituksen
-eikä minulla ole muuta neuvoa kuin olla kestävä."
-
-Sitten muistui Amine hänen mieleensä ja hän seisoi kauan paikoillaan
-vaipuneena ajatuksiinsa.
-
-"Eiköhän olisi jo parasta, että menisitte hyttiinne", sanoi vihdoin
-joku lempeästi ja Filip heräsi säpsähtäen unelmistaan.
-
-Puhuja oli Hillebrant, ensimmäinen perämies. Hän oli pienehkö,
-mutta solakka kolmikymmenvuotias mies. Hänellä oli kauniit kasvot,
-pellavanvärinen tukka ja siniset silmät, ja vaikka hän ei ollutkaan
-merimiehen näköinen, ymmärsi hän ammattinsa salaisuudet paremmin kuin
-moni muu.
-
-"Kiitoksia", vastasi Filip. "Unhotin todellakin, missä olen. Hyvää
-yötä ja paljon kiitoksia."
-
-Ter Schelling oli rikattu fregatiksi ja sen kantavuus oli neljäsataa
-tonnia. Sen pohja oli melkein lattea ja laidat lähenivät vesirajan
-yläpuolella niin paljon toisiaan, ettei ylimmäinen kansi ollut
-puoleksikaan niin leveä kuin ruuma. Koska kaikki laivat olivat
-asestetut, ei kannella ollut mitään lastia, vaan kummallakin laidalla
-oli kuusi tykkiä. Niiden portit olivat pienet ja pitkulaiset,
-ja keula- ja peräkansi olivat paljon korkeammalla muuta laivaa.
-Keulakannella oli ranapalkkien takana toinen pieni kansi, jota
-sanottiin kanssin katoksi. Puolikannella oli hytti, joka kohosi
-paljon veden pintaa korkeammalle. Kokkapuu oli tavattoman korkea
-ja oli enemmän neljännen maston näköinen, semminkin kun siinä oli
-pari purjeraakaa. Puolikannen ja lautakäytävien syvennyksiin oli
-kiinnitetty aseita, jollaisia ei enää käytetä, mutta joita silloin
-sanottiin hakapyssyiksi ja joilla voitiin ampua kaikkiin suuntiin.
-Mesaanimaston takana oleva purje oli kiinnitetty purjevarpaan.
-Tämän kuvauksen jälkeen tarvinnee meidän tuskin lisätä, että laivan
-omituinen rakenne lisäsi melkoisesti pitkän matkan aiheuttamia
-vaaroja, vaikka se siten rikattuna voikin purjehtia melkoista
-vauhtia hyvässä myötätuulessa. Tuollaiset laivat ovat kuitenkin
-huonoja hankatuulessa purjehtijoita ja jos tuuli sattuu painamaan ne
-lähelle rantaa, ovat ne melkein aina mennyttä kalua. Ter Schellingin
-miehistöön kuuluivat kapteeni, kaksi perämiestä, kaksi luotsia ja
-viisiviidettä matruusia. Hytin alla oleva kajuutta oli varattu
-ylitarkastajalle, joka ei ollut tullut vielä laivaan. Suuren kannen
-kajuutta oli taasen tarkoitettu kapteenille ja perämiehille, jotka
-muodostivatkin laivan koko päällystön.
-
-Kun Filip heräsi seuraavana aamuna, olivat märssypurjeet jo ylhäällä
-ja ankkuria nostettiin. Muutamat toiset laivat suuntasivat jo
-kulkunsa merelle pullistunein purjein. Ilma oli kaunis ja Filip tunsi
-olevansa hyvin virkeä.
-
-Kapteeni Kloots seisoi hytin katolla ja katseli kaupunkiin päin
-pienellä kiikarilla. Hänellä oli päässään ketunnahkalakki, jonka alta
-näkyi punaisen yömyssyn laitaa. Punaisesta plyyssistä valmistetussa
-liivissä oli kiiltävät metallinapit, alimmainen takki oli viheriä,
-mutta päällimmäinen pitempi oli tehty karkeammasta sinisestä
-kankaasta. Housut olivat mustat, sukat vaaleansiniset ja kengissä
-oli suuret hopeasoljet. Vyötäreillä oli leveä vyö, joka piti kiinni
-melkein polviin asti ulottuvaa poimutettua purjekangasesiliinaa.
-Vyöstä riippui vielä hainnahkainen tuppi, jossa oli suuri
-leveäteräinen veitsi.
-
-Hänen pituutensa oli sopusoinnussa hänen lihavuuteensa. Kasvot
-olivat soikeat ja pienet verrattuina muuhun ruumiiseen. Hänen
-harmaat hiuksensa liehuivat tuulessa ja hänen suoran nenänsä nipukka
-oli tulipunainen viinan ja pienessä äkkiväärässä palavan tupakan
-vaikutuksesta. Vain silloin kun hän jakoi käskyjään tahi sulloi
-siihen uutta tupakkaa, otti hän sen hampaistaan.
-
-"Hyvää huomenta, poikani", sanoi kapteeni. "Myöhästymme, koska
-ei ylitarkastaja suvaitse tulla laivaan. Vene on ollut maissa
-odottamassa häntä jo tunnin. Joudumme näin ollen viimeiseksi koko
-laivastosta. Toivon, että yhtiö sallisi meidän purjehtia ilman noita
-hienoja herroja, joista meillä ei ole muuta kuin vastusta."
-
-"Mitä hänellä on tekemistä laivassa?" kysyi Filip.
-
-"Heidän pitää pitää silmällä lastia ja huolehtia sen myynnistä, ja
-elleivät he sekautuisi muuhun, ei siitä olisi mitään sanomista.
-Mutta he tukkivat nenänsä joka paikkaan eivätkä muusta välitä
-kuin omasta mukavuudestaan. He ovat kuin kuninkaita laivoissamme
-emmekä me uskalla kohdella heitä huonosti, koska sellainen voisi
-olla vahingoksi meille seuraavalla kerralla, kun laivaa laitetaan
-lähtökuntoon. Yhtiö vaatii, että nuo miehet otetaan vastaan
-kaikilla mahdollisilla kunnianosoituksilla. Ammumme aina viisi
-kunnianlaukausta silloin kun he tulevat laivaan."
-
-"Tunnetteko tämän odottamanne herran jo entuudestaan?"
-
-"Ainoastaan kuulopuheista. Eräs tuttu kapteeni, jonka mukana hän
-ennen on ollut, sanoi häntä hyvin pelkuriksi ja pöyhkeäksi."
-
-"Kunpa hän nyt vain tulisi", sanoi Filip, "sillä haluaisin jo
-lopultakin lähteä."
-
-"Teillä on varmaankin kummallinen matkustamishalu, poikani. Olen
-kuullut, että teillä on kaunis koti ja hyvin miellyttävä vaimo."
-
-"Haluan katsella hieman maailmaa. Opittuani merimiesammatin ostan
-laivan ja kokoan itselleni omaisuuden."
-
-"Niin, merellä voidaan kyllä ansaita omaisuuksia, mutta voidaan niitä
-siellä menettääkin", vastasi kapteeni. "Jos voisin vaihtaa tämän
-aivan kauniiseen taloon ja muutamiin tuhansiin guldeneihin, että
-voisin pitää sen kunnossa, ette näkisi minua enää tällä paikalla.
-Olen kiertänyt Hyväntoivonniemen kahdesti, mutta kolmas kerta voi
-olla onnettomampi."
-
-"Onko se niin vaarallinen paikka?"
-
-"Niin vaarallinen kuin miksi merivirrat, kalliot, hiekkamatalikot,
-myrskyt ja korkea aallokko voivat sen tehdä, ei sen kummempi.
-Silloinkin kun laiva on ankkurissa niemen tällä puolen olevassa
-lahdessa, ei sen miehistö voi olla hetkeäkään levollinen pelosta,
-että kettinki katkeaa ja laiva ajautuu merelle tahi rannikolle
-villien saaliiksi, ennenkuin ennätetään tehdä mitään sen
-pelastamiseksi. Mutta sitten kuin niemi on sivuutettu onnellisesti,
-läikkyvät aallot iloisesti auringonpaisteessa ja voidaan purjehtia
-viikkokausia pilvettömän taivaan alla myötätuulessa tarvitsematta
-koskeakaan kuutteihin."
-
-"Mihin satamiin poikkeamme, herra kapteeni?"
-
-"En voi sitä varmasti sanoa. Persian lahden rannalla olevaan
-Gambruniin kokoutuu kai koko laivasto ensimmäisen kerran. Siellä
-eroamme. Toiset purjehtivat suoraan Bantamiin Javan saarelle toisten
-kulkiessa pitkin rannikkoa ja vaihtaessa itselleen kamferttia,
-gummia, vahaa, kultaa ja norsunluuta. Jos meidät määrätään sinne,
-pitää teidän olla hyvin varovainen seurustelussanne alkuasukasten
-kanssa, herra Vanderdecken. He ovat julmia ja viekkaita, ja heidän
-käyrät veitsensä ovat teräviä ja myrkytettyjä. Minulla on ollut
-tuimia otteluja englantilaisten ja portugalilaisten kanssa noissa
-salmissa."
-
-"Mutta mehän olemme nyt solmineet rauhan kaikkien kanssa."
-
-"Niin olemmekin, poikani, mutta sitten kuin olemme sivuuttaneet
-niemen, emme voi luottaa tuollaisiin asiakirjoihin, jotka on
-allekirjoitettu kotona. Englantilaiset ahdistavat meitä kovasti,
-mihin ikinä vain menemmekään. Meidän täytyy pitää heidät aisoissa ja
-laivastomme onkin luullakseni näin hyvin varustettu senvuoksi, että
-pelätään vihollisuuksia."
-
-"Kuinka kauan luulette matkamme kestävän?"
-
-"Se riippuu asianhaaroista. Pari vuottakin ehkä, mutta voimme
-suorittaa sen lyhyemmässäkin ajassa, ellei meitä viivytellä satamissa
-ja käytetä sotatarkoituksiin."
-
-"Kaksi vuotta", ajatteli Filip. "Kaksi vuotta poissa Aminen luota."
-
-"Ah, poikani, pari vuotta ei ole hyvinkään pitkä aika", sanoi
-kapteeni Kloots huomatessaan Filipin otsan synkistyvän. "Olin kerran
-poissa viisi vuotta ja minulle kävi onnettomasti, sillä tullessani
-kotiin ei minulla ollut mitään, ei laivaakaan. Minut lähetettiin
-Bengaalin lahden itärannikolla sijaitsevaan Chittagongiin ja laivani
-oli kolme kuukautta ankkurissa satamassa. Maan päälliköt eivät
-sallineet minun lähteä, he eivät suostuneet vaihtamaan tavaroitani
-eivätkä sallineet minun purjehtia muille markkinoille. Olin vienyt
-ampumavarani maihin, joten en voinut ryhtyä vastarintaankaan.
-Madot nakersivat laivani pohjan reikiä täyteen ja se vajosi
-ankkuripaikalleen. He tiesivät sen tapahtuvan ja siten saivat he
-lastini sellaiseen hintaan kuin he itse halusivat. Muudan toinen
-laiva toi meidät sitten kotiin. Jos minua olisi silloin kohdeltu
-rehellisemmin, ei minun olisi pakko lähteä nyt mukaan. Tuloni ovat
-nyt pienet, sillä yhtiö on kieltänyt kaiken kaupan omaan laskuun.
-Mutta tuolla hän nyt vihdoinkin tulee! He ovat vetäneet lipun tankoon
-ja lähteneet matkalle. Herra Hillebrant, katsokaa, että miehet ovat
-valmiit laukaisemaan tykkinsä ylitarkastajan kunniaksi."
-
-"Mitähän tässä minä rupeaisin tekemään?" kysyi Filip. "Voinko olla
-jollakin tavoin hyödyksi?"
-
-"Ette paljonkaan, ellemme saa myrskyä, jolloin kaikki käsivarret
-ovat tarpeen. Teidän pitää ensin katsella ja oppia, mutta ettei
-aikanne tulisi pitkäksi, saatte kopioida kauniisti yhtiölle
-jätettävän päiväkirjan ja auttaa minua monella muullakin tavalla
-heti kun olette tointunut merikivusta, josta useimmat ensi matkan
-miehet saavat kärsiä. Lääkkeeksi suosittelen kovasti vyötäreillenne
-sidottua huivia, joka painaa vatsan sisään, ja ryyppyjä, joita saatte
-kallistaa pullostani milloin vain haluatte. Mutta nyt pitää meidän
-ottaa vastaan mahtavan yhtiömme virkamies. Herra Hillebrant, käskekää
-miesten laukaista tykit."
-
-Se tehtiin ja kun savu haihtui, souti vene pitkä lippu viiltäen
-vettä laivan viereen. Filip katseli uteliaasti ylitarkastajaa,
-joka jäi veneeseen, kunnes joukko laatikoita, joissa olivat yhtiön
-nimikirjaimet ja muut merkit, oli nostettu kannelle. Sitten vasta
-suvaitsi tarkastaja kiivetä laivaan.
-
-Hän oli pieni laiha mies, jonka kasvot olivat kuihtuneet. Hänen
-päässään oli kullalla koristettu kolmikulmainen hattu ja sen alta
-riippuivat tuuhean peruukin kiharat hartioille. Hänellä oli punainen
-samettitakki, jonka reunukset olivat hyvin leveät, ja valkoisiin
-silkkiliiveihin, jotka ulottuivat melkein polviin asti, oli kirjailtu
-värikkäitä kukkia. Housut olivat mustaa satiinia ja valkoiset sukat
-olivat silkkiä. Kun tähän vielä lisätään polvien kohdalla ja kengissä
-olevat kultasoljet, pitsikalvosimet ja hopeahelainen keppi, voi
-lukija jo ymmärtää, millainen herra Jacob Janz Van Stroom, tämän
-kunnioitettavan yhtiön Ter Schellingiin lähettämä ylitarkastaja oli.
-
-Hän katseli ympärilleen laivan kapteenin, perämiesten ja matruusien
-seisoessa kunnioittavan matkan päässä avopäin. Vaikka hän olikin
-hyvin hullunkurisen näköinen, ei ketään naurattanut, sillä herra Van
-Stroom oli yhtiön ylitarkastaja ja hyvin mahtava mies.
-
-Pyydettyään, että hänet ohjattaisiin kajuuttaan, sillä hänellä
-ei näyttänyt olevan ollenkaan halua viipyä kannella, seurasi hän
-kapteenia sinne. Nyt vedettiin ankkuri lopullisesti ylös, purjeet
-pingoitettiin ja ankkuria alettiin juuri kiinnittää paikoilleen, kun
-ylitarkastajan kajuutasta rupesi kuulumaan kovaa soittoa.
-
-"Mikähän siellä nyt on hätänä?" sanoi kapteeni. "Herra Vanderdecken,
-menkää katsomaan."
-
-Filip lähestyi kajuuttaa kellon soidessa ja kun hän avasi oven, näki
-hän ylitarkastajan olevan pöydällä ja kiskovan sen kohdalla olevaa
-kellonnuoraa suunniltaan pelosta. Hänen peruukkinsa oli pudonnut ja
-paljaine päälakineen näytti hän hyvin naurettavalta.
-
-"Mikä teitä vaivaa, herra?" kysyi Filip.
-
-"Mikäkö minua vaivaa!" karjaisi herra Van Stroom. "Kutsukaa miehet
-tänne pyssyineen. Kiiruhtakaa, herra! Onko tarkoitus, että minut
-tapetaan, revitään palasiksi ja niellään? Herran nimessä, herra,
-älkää töllistelkö siinä, vaan tehkää jotakin. Nyt se kiipeää tänne
-pöydälle. Herra meitä hyvästi siunatkoon!" huusi hän vapisten pelosta.
-
-Filip, joka oli koko ajan katsonut vain herra Van Stroomia, silmäsi
-nyt osoitettuun suuntaan ja huomasi suureksi hämmästyksekseen
-pienen karhun, joka leikki ylitarkastajan peruukilla. Se piti sitä
-käpäläänsä välissä, pudisteli sitä ja painoi joskus turpansa siihen.
-Hän säpsähti nähdessään sen, mutta ajateltuaan hetkisen ymmärsi
-hän, että se on nähtävästi kesy, sillä muuten se ei olisi saanut
-kuljeskella irti laivassa.
-
-Häntä ei kuitenkaan ollenkaan haluttanut lähestyä sitä, koska hän ei
-tuntenut sen luonnetta, mutta lopulta tuli kapteeni kajuuttaan ja
-pelasti hänet pulasta.
-
-"Mitä haluatte, herra?" kysyi hän. "Ah, Johannesko täällä onkin!"
-jatkoi hän mennen karhun luo, jolta hän riisti peruukin potkaistuaan
-sitä ensin. "Ulos kajuutasta, Johannes, heti paikalla!" huusi hän
-potkien karhua niin kauan, että se lähti pakoon ovesta. "Herra Van
-Stroom, olen hyvin pahoillani. Tässä on peruukkinne. Sulkekaa ovi,
-herra Vanderdecken, ettei se pääse takaisin, sillä se pitää minusta
-paljon."
-
-Heti kun ovi oli saatu kiinni herra Stroomin ja hänen pelkonsa
-aiheuttajan välillä, liukui pieni mies paikoiltaan pöydän
-vieressä olevaan korkeaselustaiseen tuoliin, järjesti peruukkinsa
-sekaisin menneet kiharat, sijoitti sen jälleen päähänsä, suoristi
-pitsikalvosimiaan ja sanoi:
-
-"Herra Kloots, mikä on tarkoitus tällä kunnioituksen puutteella
-yhtiön ylitarkastajaa kohtaan?"
-
-"Hyvänen aika, eihän tässä ole tapahtunut mitään sellaista! Kuten
-näitte, oli se vain pieni karhu, joka on hyvin kiltti vieraillekin.
-Kun se oli kolmen kuukauden vanha, ostin sen omakseni. Tästä saamme
-syyttää vain muistamattomuuttamme. Perämies Hillebrant sulki sen
-tänne kajuuttaan, ettei se olisi tiellä työn kestäessä, mutta sitten
-hän unhottikin sen kokonaan. Olen hyvin pahoillani, herra Van Stroom,
-mutta sitä ei päästetä enää tänne, ellette halua leikkiä sen kanssa?"
-
-"Leikkiäkö sen kanssa? Minäkö, yhtiön ylitarkastaja, ryhtyisin nyt
-leikkimään karhun kanssa? Herra Kloots, teidän pitää heti heittää
-elukka mereen."
-
-"Pidän siitä niin paljon, etten suostu täyttämään käskyänne, herra
-Van Stroom. Lupaan, ettei se enää milloinkaan vaivaa teitä."
-
-"Siinä tapauksessa, kapteeni Kloots, saatte vastata asiasta yhtiölle,
-sillä aion ilmoittaa tästä johtokunnalle. Sopimuksenne yhtiön kanssa
-julistetaan mitättömäksi eikä rahtiosuuttanne makseta."
-
-Kloots oli, kuten useimmat hollantilaiset, hyvin itsepäinen ja
-ylitarkastajan mahtava käytös ärsytti häntä. "Sopimuksessani ei ole
-sanaakaan siitä, etten saa ottaa eläimiä laivaan", väitti hän.
-
-"Seuraan yhtiön sääntöjä", sanoi Van Stroom nojautuen taaksepäin
-tuolissaan tärkeän näköisenä. "Niiden mukaan pitää teidän ottaa
-laivaanne vieraita ja harvinaisia eläimiä, kuten leijonia,
-tiikereitä, norsuja ja muita itämaisia eläimiä, silloin kun maaherrat
-ja yhtiön asiamiehet lähettävät sellaisia lahjaksi hallitsijoille,
-mutta ei missään tapauksessa sallita yhtiön laivojen päälliköiden
-ottaa mukaansa eläimiä omaksi huvikseen, olkootpa ne sitten millaisia
-tahansa, koska ne kieltämättä on tuotu laivaan yksityisessä
-keinottelutarkoituksessa."
-
-"Karhuani en myy mistään hinnasta, herra Van Stroom."
-
-"Teidän pitää heti lähettää se pois laivasta, herra kapteeni. Vaadin
-sitä ja ellette tottele, saatte itse vastata seurauksista."
-
-"Siinä tapauksessa lasken ankkurin jälleen, herra Van Stroom, ja
-lähetän sanan pääkonttoriin saadakseni asian ratkaistuksi. Jos
-johtokunta vaatii, että eläin on vietävä maihin, alistun päätökseen,
-mutta muistakaakin silloin, herra Van Stroom, että menetämme
-laivaston suojeluksen ja saamme purjehtia yksinämme. Laskenko
-ankkurin, herra ylitarkastaja?"
-
-Tämä huomautus voitti Herra Stroomin itsepäisyyden. Häntä ei
-haluttanut ollenkaan purjehtia erillään, ja pelko, että niin voisi
-käydä, oli voimakkaampi kuin karhun aiheuttama säikähdys.
-
-"Herra Kloots, en tahdo olla liian ankara. Jos karhu pannaan liekaan,
-niin ettei se pääse lähestymään minua, suostun siihen, että se
-jätetään laivaan."
-
-"Pidän sen erillään teistä niin hyvin kuin voin, mutta jos se pannaan
-liekaan, ulvoo se päivät ja yöt, niin ettette saa ollenkaan nukkua,
-herra Van Stroom", vastasi Kloots.
-
-Huomattuaan, että kapteeni oli päättäväinen eikä välittänyt
-uhkauksista, menetteli ylitarkastaja, kuten joku muukin sellaiseen
-avuttomaan tilaan joutunut henkilö olisi menetellyt. Hän vannoi
-mielessään kostavansa ja sanoi alistuvaisesti: "No niin, eläin saa
-jäädä laivaan sellaisilla ehdoilla."
-
-Herra Kloots ja Filip poistuivat nyt kajuutasta. Kapteeni ei ollut
-ollenkaan hyvällä tuulella mumistessaan mennessään: "Kun yhtiö
-lähettää apinoitansa laivoihin, miksi en minä silloin saisi ottaa
-mukaani karhua?" Ihastuen tähän päähänpistoonsa tuli hän jälleen
-hyvälle tuulelle.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Meidän pitää nyt antaa Intiaan purjehtivan laivaston jatkaa matkaansa
-tuulien ja ilmojen vaihdellessa. Muutamat laivat olivat jo eronneet
-joukosta, mutta kohtauspaikaksi oli määrätty Taffel-lahti, josta
-taasen oli päätetty lähteä yhdessä jatkamaan matkaa.
-
-Filip Vanderdecken voi jo jonkun ajan kuluttua olla hyödyksi. Hän oli
-käynyt innokkaasti käsiksi työhönsä, koska se esti häntä alituisesti
-ajattelemasta laivaantulonsa syytä ja hankki hänelle unta, jota hän
-ei muussa tapauksessa olisi saanutkaan.
-
-Hänestä tuli pian kapteenin suosikki ja ensimmäinen perämies
-Hillebrantkin oli häneen hyvin tyytyväinen. Toinen perämies Struys
-oli harvapuheinen nuorukainen, jonka kanssa hän joutui hyvin vähän
-tekemisiin ja ylitarkastaja, herra Jacob Janz Van Stroom, uskalsi
-vain harvoin poistua kajuutastaan. Karhua, Johannesta, ei oltu
-suljettu mihinkään koppiin ja senvuoksi sulkeutui herra Van Stroom
-hyttiinsä. Kului tuskin päivääkään, ettei hän lukenut läpi erästä
-kirjettä, jonka hän aikoi lähettää yhtiölle kertoen siinä tarkasti
-karhun aiheuttaman erimielisyyden. Joka kerta teki hän siihen pieniä
-muutoksia, joiden hän luuli antavan valitukselle enemmän pontta ja
-vähentävän kapteenin etuja.
-
-Onnellisessa tietämättömyydessä siitä, mitä ylitarkastaja
-suunnitteli kajuutassaan, poltteli kapteeni piippuaan, kallisti
-ryyppynsä suuhunsa ja leikki Johanneksen kanssa. Karhu oli kiintynyt
-Filipiinkin ja oli hyvin mielellään hänen luonaan, kun hän oli
-vahdissa.
-
-Laivassa oli vielä eräs henkilö, jota emme saa unhottaa, nimittäin
-silmäpuoli luotsi, Schriften, jolla näytti olevan jotakin kaunaa
-urhoamme ja hänen lemmikkiään karhua kohtaan. Koska Filip kuului
-päällystöön, ei Schriften uskaltanut avoimesti loukata häntä, vaikka
-hän jokaisessa sopivassa tilaisuudessa ärsyttikin häntä ja solvasi
-häntä matruusien kuullen. Karhulle sitävastoin näytti hän selvemmin
-vihansa. Hän voi harvoin mennä sen sivu potkaisematta sitä ja
-kiroamatta raa'asti. Vaikka ei kukaan laivassa näyttänytkään pitävän
-hänestä, pelkäsivät kaikki kuitenkin häntä ja hänen vaikutusvaltansa
-matruuseihin tuntui aivan selittämättömältä.
-
-Sellainen oli asiain tila Ter Schellingissä, kun se kahden
-muun laivan kanssa odotti tuulta parin päivän matkan päässä
-Taffel-lahdesta. Ilma oli melko lämmin, koska noissa seuduissa
-nyt oli kesä, ja päivänsuojassa lepäävä Filip oli niin väsynyt,
-että hän oli vaipunut uneen. Hän heräsi tuntien jäätävää kylmyyttä
-koko ruumiissaan, ja kun hän raotti hieman silmiään, huomasi hän
-Schriftenin vieressään. Luotsi piti hyppysissään ketjua, johon pyhä
-kalleus oli kiinnitetty. Filip ummisti jälleen silmänsä saadakseen
-selville miehen aikomukset. Luotsi veti ketjun hiljaa esille, kunnes
-kalleus tuli näkyviin, ja koetti pujottaa sen varovaisesti Filipin
-pään yli anastaakseen sen.
-
-"Vai niin!" huudahti Filip vihaisesti temmaten ketjun luotsin kädestä.
-
-Schriften ei joutunut ollenkaan hämilleen, vaikka hänen yrityksensä
-huomattiinkin. Hän katsoi Filipiin pahansuovasti toisella silmällään
-ja sanoi ivallisesti:
-
-"Riippuuko hänen kuvansa tuosta ketjusta, hi, hi?"
-
-Vanderdecken nousi, työnsi hänet etemmäksi ja pani kätensä ristiin
-rinnalleen.
-
-"Neuvon teitä olemaan vähemmän utelias seuraavalla kerralla, herra
-luotsi, tahi teille voi käydä huonosti."
-
-"Tahi ehkä se onkin onnenlakki", jatkoi luotsi välittämättä ollenkaan
-Filipin vihasta, "joka pelastaa ehdottomasti hukkumasta?"
-
-"Menkää työhönne heti!" huudahti Filip.
-
-"Tahi koska te olette katolilainen, on se ehkä jonkun pyhimyksen
-kynsi tahi, nyt sen arvasinkin, palanen pyhästä rististä."
-
-Filip hämmästyi.
-
-"Arvasin siis oikein!" huusi Schriften mennen keulaan matruusien luo.
-
-"Nyt saatte kuulla jotakin uutta, miehet!" sanoi hän. "Meillä on
-laivassamme palanen pyhästä rististä, joten me nyt voimme uhmata itse
-piruakin."
-
-Filip seurasi melkein tietämättään luotsia ja pysähtyi skanssin
-katolle keulaan Schriftenin tehdessä huomautuksensa matruuseille.
-
-"Emme ainoastaan pirua, vaan ehkä Lentävää Hollantilaistakin",
-vastasi muudan vanha merimies.
-
-"Lentävää Hollantilaista!" ajatteli Filip. "Olisiko sillä --?" Hän
-astui pari askelta eteenpäin piiloutuen ison maston taakse. Hän
-toivoi saavansa jonkunlaisia tietoja, jos keskustelua jatkettaisiin,
-eikä hän pettynytkään.
-
-"Sanotaan, että on vaarallisempi joutua sen kuin pirun lähettyville",
-huomautti toinen mies.
-
-"Onko kukaan milloinkaan sattunut näkemään sitä?" kysyi kolmas.
-
-"Kyllä se on nähty montakin kertaa ja yhtä varmaa on, että sen
-tielle joutunut laiva joutuu haaksirikkoon tahi kohtaa sitä joku muu
-onnettomuus."
-
-"Missä paikoin maailmaa se tavallisesti esiintyy?"
-
-"Paikkaa ei ole niin tarkoin määritelty, mutta se on nähty usein
-täällä Hyväntoivonniemen ympärillä."
-
-"Haluaisin mielelläni tietää koko tuon jutun", sanoi muudan.
-
-"Voin kertoa teille, mitä olen kuullut. Laiva on kirottu. Miehet
-olivat merirosvoja ja katkaisivat kapteenilta kaulan, muistaakseni."
-
-"Ei, ei!" huusi Schriften. "Kapteeni, joka oli oikea roisto, on
-laivassa vielä tänäkin päivänä. Kerrotaan hänen hylänneen kauniin
-vaimonsa, jota hän suuresti rakasti. Meillä on nyt laivassamme
-muudan, joka on tehnyt samoin."
-
-"Mistä se on saatu tietää, luotsi?"
-
-"Siitä, että hän aina haluaa lähettää kirjeitä kotiin jokaisen
-kohtaamansa laivan mukana. Mutta voi sitä laivaa, joka ottaa ne
-viedäkseen! Se menee pian pohjaan miehineen kaikkineen."
-
-"En ymmärrä, mistä olette kuullut kaiken tuon", sanoi eräs matruusi.
-"Oletteko joskus nähnyt laivan?"
-
-"Olen kyllä!" huusi Schriften, mutta hänen huutonsa muuttui äkkiä
-tuoksi tavalliseksi hihittämiseksi. Hän näytti muistavan jotakin ja
-lisäsi ivallisesti: "Meidän ei tarvitse pelätä sitä sentään, sillä
-meillähän on palanen pyhästä rististä laivassamme." Hän vetäytyi sen
-jälkeen laivan perään päin kuin välttääkseen muita kysymyksiä ja
-huomasi silloin Filipin ison maston takaa.
-
-"Kas, enhän minä olekaan ainoa utelias tässä laivassa, hi, hi!
-Sanokaa minulle, otitteko tuon mukaanne siltä varalta; että tapaamme
-Lentävän Hollantilaisen?"
-
-"En pelkää mitään Lentävää Hollantilaista", vastasi Filip hämillään.
-
-"Ahaa, nythän minä muistankin, että teillä on sama nimi kuin
-hänelläkin! Häntäkin sanotaan Vanderdeckeniksi."
-
-"Maailmassa on paljon muitakin Vanderdeckenejä kuin minä", vastasi
-Filip tyynnyttyään. Sanottuaan sen meni hän hyttiinsä.
-
-"Näyttää aivan siltä kuin tuo paha silmäpuoli roisto tietäisi,
-miksi olen tullut laivaan", ajatteli Filip. "Mutta se ei voi olla
-mahdollista! Selkääni karmii kuitenkin joka kerta kun hän lähestyy
-minua, ihmettelenpä, tuntevatko muutkin sellaista, vai onko se
-paljasta kuvittelua meidän, Aminen ja minun, puoleltamme. En uskalla
-kysyä sitä keneltäkään, mutta minusta tuntuu hyvin kummalliselta,
-että hän vihaa minua niin, sillä enhän ole häntä milloinkaan
-loukannut. Äskeinen kuulemani vahvistaa kaiken, mutta ovatko tässä
-enää minkäänlaiset vahvistukset tarpeenkaan? Ah, Amine, ellei sinua
-olisi, ratkaisisin mielelläni tämän arvoituksen, vaikka se sitten
-maksaisi henkenikin!... Laupias Jumala, suuntaa ajatukseni muualle",
-mumisi hän, "etten menetä järkeäni!"
-
-Kolmen päivän kuluttua saapui Ter Schelling tovereineen
-Taffel-lahteen yhtyen muuhun laivastoon, joka oli tullut sinne
-muutamia päiviä ennen. Hollantilaiset olivat juuri näihin aikoihin
-perustaneet Hyväntoivonniemelle uudisasutuksen, josta Intiaan
-purjehtivat laivat varustivat itsensä vedellä ja ostivat nautaeläimiä
-rannikolla asuvilta hottentoteilta, jotka mielellään vaihtoivat
-lihavan härän kiiltävään messinkinappiin tahi suureen rautanaulaan.
-Laivaston vedentarpeen tyydyttäminen vei muutamia päiviä, minkä
-jälkeen alukset nostivat jälleen ankkurinsa ja jatkoivat matkaansa
-saatuaan ensin amiraalilta tietää kohtauspaikan siltä varalta,
-että laivat matkalla sattuisivat joutumaan erilleen toisistaan, ja
-varustettuaan itsensä kaikin tavoin kohtaamaan odotettua myrskyä.
-
-Kolme päivää purjehtivat he heikossa vastatuulessa pääsemättä juuri
-ollenkaan eteenpäin, mutta neljäntenä alkoi etelästä puhaltaa kova
-tuuli, joka kiihtyi äkkiä myrskyksi ja painoi laivaston lahden
-pohjukkaa kohti. Seitsemäntenä päivänä oli Ter Schelling joutunut
-yksikseen, mutta ilma oli muuttunut hieman paremmaksi. Purjeet
-pingoitettiin uudestaan ja laiva suunnattiin itää kohti rantaan päin.
-
-"Kävi onnettomasti, että jouduimme eroon kaikista tovereistamme",
-sanoi kapteeni Kloots Filipille heidän ollessaan kahden
-komentosillalla. "Mutta nyt on kai pian keskipäivä, jolloin
-auringosta voin nähdä, millä leveysasteella olemme. On vaikeata
-sanoa, kauasko pohjoiseen myrsky ja merivirrat ovat meidät ajaneet.
-Poika, hae astemittarini kajuutasta tullessasi ylös."
-
-Astemittari oli siihen aikaan ainoa väline, jolla laivan asema
-voitiin määrätä. Terävä huomioidentekijä kykeni saamaan sen sillä
-niin tarkasti selville, että erehdys oli korkeintaan noin kymmenen
-englannin penikulman suuruinen. Kvadrantit ja sextantit ovat paljon
-myöhemmän ajan keksintöjä. Kun ajatellaan, miten vähän esi-isämme
-tiesivät purjehduksesta ja kompassin erehdyksistä, ja kun muistetaan,
-että laivan asema useinkin määrättiin vain arvaamalla, on todellakin
-kummallista, että he voivat purjehtia valtameriltä sen suuremmitta
-onnettomuuksitta.
-
-"Olemme ainakin kolme astetta pohjoiseen päin niemestä", huomautti
-kapteeni saatuaan selville leveysasteen. "Virta on varmaankin hyvin
-kova, tuuli tyyntyy hyvin nopeasti ja ellen suuresti erehdy, muuttuu
-ilmakin pian."
-
-Iltapäivällä lakkasi tuuli kokonaan, mutta korkeat mainingit
-painoivat laivaa rantaa kohti. Suuria hyljeparvia näyttäytyi
-vedenpinnalla seuraten laivaa. Koko meri näytti olevan täynnä elämää
-auringon vaipuessa hitaasti taivaanrannan alle.
-
-"Mitä kumeaa kohinaa tuo on?" huomautti Filip. "On kuin kaukainen
-ukkonen jyrähtelisi."
-
-"Minäkin kuulen sen selvästi", vastasi kapteeni. "Halloo, siellä
-mastossa! Onko maa näkyvissä?"
-
-"On", vastasi tähystäjä hetkisen kuluttua. "Mataloita
-hiekkamatalikkoja on suoraan edessämme. Vesi pärskähtelee korkealle
-tyrskyjen särkyessä niitä vasten."
-
-"Siinä tapauksessa kuuluu tuo ääni sieltä. Nämä kovat mainingit
-painavat meitä kovasti maihin päin. Kunpa nyt vain rupeisi tuulemaan!"
-
-Aurinko alkoi jo olla näkymättömissä eikä tuntunut tuulen
-henkäystäkään. Ter Schelling ajautui nyt niin nopeasti maata kohti,
-että laivasta voitiin jo nähdä tyrskyt, jotka syöksyivät kallioita
-vasten hirmuisesti jyristen.
-
-"Tunnetteko rannikon, luotsi?" kysyi kapteeni Schrifteniltä, joka
-seisoi läheisyydessä.
-
-"Kyllä, mainiosti. Tyrskyt alkavat täällä jo kahdentoista sylen
-syvyydeltä. Puolen tunnin kuluttua särkyy hyvä laivamme kallioita
-vasten, ellei rupea tuulemaan", ja tuo pieni mies rupesi nauraa
-hihittämään kuin sellainen ajatus olisi suuresti huvittanut häntä.
-
-Herra Kloots ei voinut salata levottomuuttaan, hän otti piipun
-alituisesti suustaan ja pisti sen jälleen takaisin hampaittensa
-väliin. Matruusit olivat kokoutuneet etu- ja välikannelle ja
-kuuntelivat kauhistuneina tyrskyjen hirmuista pauhinaa. Aurinko
-oli nyt laskenut kokonaan ja yön synkkyys lisäsi Ter Schellingin
-miehistön pelkoa.
-
-"Meidän pitää laskea veneet vesille ja koettaa hinata laiva
-kauemmaksi maasta", sanoi kapteeni ensimmäiselle perämiehelle.
-"Pelkään, ettemme saa suuriakaan aikaan, mutta ovathan veneet
-kuitenkin valmiina miehistölle, ennenkuin laiva törmää kallioihin.
-Laittakaa vetoköydet valmiiksi ja laskekaa veneet vesille sillä aikaa
-kuin menen ilmoittamaan ylitarkastajalle."
-
-Herra Van Stroom istui tuolissaan virkansa suomassa koko
-arvokkaisuudessaan ja koska oli sunnuntai, oli hänellä päässään
-paras peruukkinsa. Hän luki parhaillaan vielä kerran läpi yhtiölle
-kirjoittamaansa kirjettä karhusta, kun herra Kloots tuli sisään ja
-ilmoitti hänelle lyhyesti laivan joutuneen sellaiseen vaaraan, että
-se todennäköisesti puolen tunnin kuluttua on jo palasina. Kuultuaan
-tämän levottomuutta herättävän sanoman nousi herra Van Stroom niin
-äkkiä tuolistaan, että hän kiireissään ja pelossaan kaatoi kynttilän,
-joka sammui.
-
-"Vaaraanko, herra Kloots? Mutta miten se voi olla mahdollista,
-sillä merihän on aivan tyyni ja tuuli on lakannut puhaltamasta?
-Hattuni... missä hattuni ja keppini ovat? Lähden kannelle. Tuokaa
-tänne valoa pian. Herra Kloots, käskekää tuoda tänne kynttilä, sillä
-en näe mitään pimeässä. Miksi ette vastaa? Herra siunatkoon, hän on
-poistunut ja jättänyt minut tänne yksikseni!"
-
-Mutta kapteeni olikin vain mennyt hakemaan kynttilää ja toi sen nyt
-kajuuttaan. Herra Van Stroom pani hatun päähänsä ja lähti kannelle.
-Veneet olivat jo vesillä ja laivan keula oli käännetty pois maista.
-Oli jo aivan pimeä eikä voitu nähdä muuta kuin tyrskyjen valkoiset
-harjat niiden syöksyessä hirmuisella jyrinällä kallioita vasten.
-
-"Herra Kloots, haluan heti lähteä laivasta", sanoi tarkastaja.
-"Antakaa minulle suurin vene, sillä tarvitsen sen itselleni ja
-papereilleni."
-
-"Pelkään sen olevan mahdotonta, herra Van Stroom", vastasi kapteeni.
-"Veneihimme sopii juuri koko miehistömme, ja jokainen matruusi
-rakastaa henkeään yhtä paljon kuin tekin."
-
-"Mutta, herra, minähän olen yhtiön ylitarkastaja. Minä käsken
-teitä... vaadin veneen... kieltäytykää, jos uskallatte."
-
-"Uskallan kyllä", vastasi kapteeni ottaen piipun suustaan.
-
-"Hyvä, hyvä," huudahti herra Van Stroom menettäen nyt kaiken
-malttinsa. "Näemme sitten, herra, miten käy, kun saavumme... Herra
-meitä varjelkoon, olemme hukassa! Jumalani, Jumalani!" ja tietämättä
-miksi, hyökkäsi hän kajuuttaan, mutta kompastui kiireissään
-Johannekseen, joka sattui hänen tielleen, ja pudotti kaatuessaan
-hattunsa ja peruukkinsa.
-
-"Jumala minua armahtakoon, missä minä nyt olenkaan? Tulkaa tänne
-auttamaan mahtavan yhtiön ylitarkastajaa!"
-
-"Irroittakaa vetoköydet ja palatkaa laivaan!" huusi kapteeni. "Emme
-saa hukata minuuttiakaan enää. Kiiruhtakaa nyt, Filip. Laskekaa
-kompassi, keksit ja vesi veneihin heti, sillä meidän pitää poistua
-aluksesta muutamien minuuttien kuluttua."
-
-Tyrskyjen pauhu oli niin kova, että komennussanat vaivoin kuultiin.
-Sillä aikaa makasi ylitarkastaja kannella potkien, sätkytellen ja
-huutaen apua.
-
-"Tuntuu kuin maalta päin alkaisi tuulla heikosti", huusi Filip
-kohottaen kätensä.
-
-"Niin alkaakin, mutta pelkään sen tulevan liian myöhään. Laskekaa
-tavarat veneihin miehet, ja koettakaa olla kylmäverisiä. Voimme
-mahdollisesti pelastaa vielä laivamme, jos tuuli kovenee."
-
-He olivat nyt niin lähellä tyrskyjä, että he tunsivat, miten
-mainingit, joissa laiva oli avutonna, joskus särkyivät, mutta tuuli
-kiihtyi ja Ter Schelling pysyi paikoillaan. Kaikki muut paitsi
-kapteeni, perämiehet ja ylitarkastaja olivat jo laskeutuneet veneihin.
-
-"Nyt se halkoo jo aaltoja", sanoi Filip.
-
-"Luulen, että me sittenkin voimme pelastaa sen", sanoi kapteeni.
-"Ohjatkaa vain siihen suuntaan, Hillebrant", jatkoi hän kääntyen
-ensimmäisen perämiehen puoleen. "Etäännymme tyrskyistä jo ja jos
-tuulta riittää vielä kymmeneksi minuutiksi, olemme pelastetut."
-
-Ja tuulta riitti. Ter Schelling pääsi pois rannan läheisyydestä,
-mutta sitten tyyntyi jälleen ja laiva ajautui taasen tyrskyjä
-kohti. Vihdoin alkoi tuulla hieman kovemmin ja laiva kynti komeasti
-aaltoja. Miesten käskettiin kiivetä laivaan veneistä, herra Van
-Stroom kannettiin kajuuttaan hattuineen ja peruukkeineen, ja noin
-neljänkymmenen minuutin kuluttua oli Ter Schelling pelastunut
-vaarasta.
-
-"Nyt pitää meidän nostaa veneet laivaan", sanoi kapteeni.
-"Kiittäkäämme sitten kaikki Jumalaa pelastuksestamme ennen
-nukkumaanmenoamme."
-
-Sinä yönä pääsi Ter Schelling kahdenkymmenen penikulman päähän maista
-suunnaten sitten matkansa pohjoista kohti. Aamulla tyyntyi tuuli
-kuitenkin jälleen melkein kokonaan.
-
-Herra Kloots oli ollut noin tunnin kannella keskustellen Hillebrantin
-kanssa edellisen yön vaaroista ja herra Van Stroomin itsekkäisyydestä
-ja raukkamaisuudesta, kun peräkajuutasta kuului kovaa kolinaa.
-
-"Mikähän siellä nyt on hätänä?" sanoi kapteeni. "Säikähtiköhän mies
-parka eilen niin, että on menettänyt järkensä? Hänhän särkee koko
-kajuutan."
-
-Samalla hyökkäsi tarkastajan palvelija kajuutasta.
-
-"Herra Kloots, kiiruhtakaa auttamaan isäntääni, sillä muuten syö
-karhu hänet suuhunsa", huusi hän.
-
-"Karhuko?" huudahti kapteeni. "Mutta sehän on niin kesy kuin koira.
-Menen katsomaan, miten tämän asian laita oikeastaan on."
-
-Mutta ennenkuin kapteeni ennättikään kajuuttaan, hyökkäsi pelästynyt
-tarkastaja sieltä kannelle paitasillaan.
-
-"Jumalani, Jumalani, murhataanko minut ja joudunko elävänä
-syötäväksi?" huusi hän kiiruhtaen keulaan päin ja koettaen kiivetä
-etumastoon.
-
-Kapteeni katsoi kummissaan herra Van Stroomin käyttäytymistä ja kun
-hän huomasi tämän koettavan kiivetä mastoon, meni hän kajuuttaan ja
-huomasikin Johanneksen olevan siellä pahanteossa.
-
-Kajuutan laudoitus oli murrettu rikki, peruukkilaatikot olivat
-hajallaan lattialla peruukkeineen ja rikkinäisiä hunajaruukkuja
-oli kaikissa nurkissa. Johannes nuoleskeli nähtävästi suurella
-nautinnolla permannolle valunutta makeaa ainetta.
-
-Asia oli nimittäin niin, että silloin kun laiva oli ollut ankkurissa
-Taffel-lahdessa, oli herra Van Stroom, joka piti hunajasta hyvin
-paljon, ostanut sitä melkoisen määrän hottentoteilta. Tarkastajan
-huolellinen palvelija oli pannut hunajan ruukkuihin ja sijoittanut
-ne kajuuttaan pariin suureen laatikkoon herransa käytettäväksi.
-Palvelija, jonka mielestä edellisenä iltana käytetty peruukki oli
-joutunut epäjärjestykseen tarkastajan kompastuessa karhuun, oli
-aamulla avannut toisen laatikoista ottaakseen sieltä uuden. Johannes
-oli silloin sattunut olemaan läheisyydessä ja vainunnut hunajan.
-Kaikki karhut pitävät hunajasta eikä Johanneskaan voinut vastustaa
-kiusausta. Seuraten hajua tassutteli se kajuuttaan ja aikoi juuri
-kiivetä herra Van Stroomin kojuun, kun palvelija löi oven kiinni
-sen kuonon edessä. Mutta Johannes särki laudoituksen ja valmisti
-itselleen siten sisäänpääsyn sinne. Tarkastaja pelästyi hirveästi,
-hän luuli karhun aikovan hyökätä hänen kimppuunsa ja hyppäsi
-senvuoksi lattialle ja pääsi pakoon keulakannelle, kuten jo olemme
-kertoneet, jättäen Johanneksen yksinvaltiaaksi taistelutantereelle
-nauttimaan suurenmoisesta saaliistaan. Kapteeni ymmärsi heti koko
-asian. Mennen karhun luo puhutteli ja potki hän sitä, mutta Johannes
-ei halunnut luopua hunajasta ja murisi vihaisesti häiritsijälle.
-
-"Teitpä kerrassaan konnantyön, Johannes", huomautti kapteeni. "Nyt
-pitää sinun lähteä laivasta, sillä tarkastajalla on nyt todellakin
-valittamisen syytä. Hm, jos nyt välttämättä haluat nuolla hunajan
-vatsaasi, niin tee se sitten." Sanottuaan sen poistui hän ja meni
-hakemaan tarkastajaa, joka vieläkin seisoi etukannella ja puhui
-matruuseille avopäin ja paitasillaan.
-
-"Olen hyvin pahoillani tästä, herra Van Stroom", sanoi Kloots, "mutta
-karhu viedään nyt pois laivasta."
-
-"Aivan niin, herra kapteeni, mutta kerron kumminkin tämän
-johtokunnalle, sillä virkamiehen elämä ei saa joutua vaaraan
-kapteenin hullutusten vuoksi. Elukka oli repiä minut aivan palasiksi."
-
-"Sen hyökkäys ei tarkoittanut teitä, vaan hunajaa, johon se on
-päässytkin käsiksi minun voimatta sille mitään. Sen luontoa emme voi
-muuttaa. Olkaa niin hyvä ja tulkaa minun kajuuttaani niin kauaksi
-kuin saamme sen veitikan suljetuksi johonkin. Tämän jälkeen se ei
-enää saa kulkea vapaana."
-
-Herra Van Stroomistakin tuntui viisaimmalta suostua tähän
-ehdotukseen. Matruuseilla oli melkoinen työ karhun sitomisessa,
-ennenkuin se saatiin pois kajuutasta ja suljetuksi vankilaan. Tämä
-uusi seikkailu muodosti sitten päiviin puheenaiheen, sillä meri oli
-jälleen rasvatyyni ja laiva kellui liikkumatonna sen peilikirkkaalla
-pinnalla.
-
-"Miten aurinko onkaan punainen laskiessaan", huomautti Hillebrant
-kapteenille, joka oli komentosillalla Filipin kanssa. "Ellen erehdy,
-ei meillä ole puutetta tuulesta huomenna."
-
-"Niin minäkin luulen", vastasi kapteeni. "On hyvin kummallista,
-ettemme näe ainoatakaan laivastoomme kuuluvaa alusta, sillä nekin kai
-ovat ajautuneet tälle suunnalle."
-
-"Eivätköhän ne sentään ole pysytelleen kauempana maista."
-
-"Kunpa mekin olisimme menetelleet samoin! Oli nipin napin, että
-pelastuimme eilen. Täydellinen tyven on yhtä vaarallinen kuin liian
-kova tuuli."
-
-Nyt kuului miehistön joukosta sekavaa hälinää heidän seisoessaan
-yhdessä joukossa ja katsoessaan merelle. "Laiva! Ei -- kyllä se
-sittenkin on laiva!" huudettiin monta kertaa.
-
-"He luulevat näkevänsä laivan tuolla pimeässä", sanoi Schriften
-tullen komentosillalle. "Hi, hi!"
-
-"Missä?"
-
-"Tuolla pimeässä", vastasi hän viitaten taivaanrannan pimeimpään
-kohtaan, sillä aurinko oli jo laskenut.
-
-Kapteeni, Hillebrant ja Filip käänsivät katseensa osoitettuun
-suuntaan ja luulivatkin huomaavansa jotakin laivan tapaista. Pimeys
-näytti vähitellen haihtuvan ja heikko vaalea salama valaisi tuon
-osan taivaanrantaa. Meri oli tyyni ja kirkas kuin kuvastin, ja laiva
-tuli yhä selvemmin näkyviin, kunnes he voivat erottaa sen rungon,
-mastot ja raa'at. Nuo kolme miestä hieroivat silmiään, sillä he
-voivat tuskin uskoa niitä. Tuossa heikossa valaistuksessa, joka
-kirkasti taivaanrannan noin viidentoista asteen korkeudelta, oli
-kuin olikin näkyvissä noin kolmen penikulman päässä suuri laiva,
-mutta vaikka olikin aivan tyyni, näytti se joutuneen kovan myrskyn
-kynsiin, sillä se keikkui kovasti kohoten korkealle ja kallistuen
-aivan laidan tasalle kohotakseen sitten jälleen kohdalleen. Sen
-iso- ja märssypurjeet olivat kiinni ja raa'at rassatut sivutuuleen.
-Sen vauhti oli mitätön, mutta myrsky painoi sitä siitä huolimatta
-melko nopeasti Ter Schellingiä kohti, jonne se rupesi näkymään
-yhä selvemmin. Vihdoin teki se käännöksen, ja ennenkuin se pääsi
-uudestaan tuuleen, tuli se niin lähelle, että voitiin nähdä sen
-miehistökin. He näkivät veden kohinan kokassa, kuulivat poosun
-vihellykset, rungon natinan ja mastojen ritinän, mutta sitten alkoi
-pimeys taasen lisääntyä eikä laivasta ollut enää muutamien sekuntien
-kuluttua mitään näkyvissä.
-
-"Herra Jumala!" huudahti kapteeni.
-
-Filip tunsi käden laskeutuvan olalleen ja kylmät väreet karmivat
-hänen selkäänsä. Hän kääntyi ja näki Schriftenin vieressään. Mies
-huusi hänen korvaansa:
-
-_"Filip Vanderdecken, laiva oli Lentävä Hollantilainen!"_
-
-
-
-
-X.
-
-
-Heikkoa valaistusta seuranneella äkkinäisellä pimeydellä oli
-sellainen vaikutus, että Ter Schellingin kummastunut miehistö näki
-nyt kaikki esineet vielä epäselvemmin kuin äsken. Kaikki vaikenivat
-vähäksi aikaa. Muutamat seisoivat vielä paikoillaan katsellen
-sinnepäin, jonne näky oli hävinnyt, toisten kääntyessä pois synkkien
-aavistusten vaivaamina. Hillebrant rikkoi vaitiolon ensimmäiseksi,
-sillä hän oli huomannut valoa taivaanrannalla ja huudahti tarttuen
-Filipiä käsivarteen: "Mitä tuo on?"
-
-"Kuuhan sieltä vain pistää esille pilvien raosta", sanoi Filip
-surullisesti.
-
-"Ei ole!" huomautti kapteeni pyyhkien hikeä otsaltaan. "Olen kyllä
-kuullut puhuttavan tästä ennenkin, mutta olen aina suhtautunut siihen
-leikillisesti."
-
-Filip ei vastannut. Näön todellisuus ja sen läheinen suhde häneen
-tekivät hänestä melkein rikollisen.
-
-Kuu oli kumminkin noussut ja levitti nyt lempeää vaaleata valoaan
-uinailevalle merelle. Aivan kuin saman vaiston pakottamana käänsi
-jokainen katseensa sinnepäin, jossa tuo kummallinen laiva oli
-näyttäytynyt, mutta kaikki oli nyt rauhallista ja tyyntä.
-
-Schriften oli jäänyt komentosillalle. Hän lähestyi vähitellen
-kapteenia ja sanoi katsoessaan ympärilleen:
-
-"Herra Kloots, koska olen tämän laivan luotsi, on velvollisuuteni
-ilmoittaa teille, että teidän pitää varustautua kestämään kovaa
-myrskyä."
-
-"Kovaa myrskyäkö?" toisti kapteeni heräten unelmistaan.
-
-"Niin, herra Kloots. Jokaista laivaa, joka on tavannut tuon äsken
-näkemämme, on aina pian senjälkeen kohdannut joku onnettomuus. Paljas
-nimikin Vanderdecken tuo onnettomuutta mukanaan, hi, hi."
-
-Filip olisi mielellään vastannut tähän ivaan, mutta hän ei voinut,
-sillä hänen kielensä oli kuin kiinni liimaantunut.
-
-"Mitä on nimellä Vanderdecken siinä tekemistä?" kysyi kapteeni.
-
-"Ettekö ole kuullutkaan sitä? Tuon laivan kapteenia, jonka äsken
-näimme, sanotaan Vanderdeckeniksi eli Lentäväksi Hollantilaiseksi."
-
-"Mistä sen tiedätte, luotsi?"
-
-"Tiedän sen ja paljon muutakin, jos vain haluan kertoa. Siitä en nyt
-sentään välitä, sillä olenhan velvollisuuteni mukaan varoittanut
-teitä huonosta ilmasta." Sanottuaan sen laskeutui Schriften kannelle.
-
-"Jumalani, en ole milloinkaan ollut näin ymmällä enkä peloissani",
-sanoi Kloots. "En tiedä, mitä minun pitää ajatella ja uskoa. Mitä
-luulette, Filip? Eikö tämä ole jotakin yliluonnollista?"
-
-"On", vastasi Filip. "Kummastuksenne on aivan luonnollinen."
-
-"Luulin ihmeitten ajan olevan ohi", sanoi kapteeni. "Nyt on meidät
-jätetty oman onnemme nojaan antamatta meille muita varoitusmerkkejä
-kuin mitä taivas meille näyttää."
-
-"Se varoittaakin meitä nyt", sanoi Hillebrant. "Katsokaa, miten se on
-mennyt paksuun pilveen muutamien minuuttien kuluessa. Kuu on kyllä
-vielä näkyvissä, mutta sekin peittyy pian. Tuolla luoteessa salamoi
-jo."
-
-"Hyvä, pojat, voin uhmata luonnonvoimia yhtä hyvin kuin joku
-toinenkin ja tehdä voitavani. En ole milloinkaan välittänyt kuuroista
-enkä myrskyistä, mutta en pidä tuosta äskeisestä varoituksesta.
-Sydämeni tuntuu todellakin raskaammalta kuin lyijy. Hakekaa
-viinapulloni tänne, Filip. Se selvittää ehkä järkeäni hieman."
-
-Filip käytti mielellään tilaisuutta hyväkseen saadakseen poistua
-kapteenin luota, sillä hän halusi olla hetkisen yksinään voidakseen
-koota ajatuksensa. Kummituslaivan näkeminen oli järkyttänyt häntä
-kovasti, ei senvuoksi, että hän oli epäillyt sen olemassaoloa,
-vaan tunne, että hän oli nähnyt ja ollut niin lähellä sitä, jossa
-hänen isänsä kärsi kauheata rangaistustaan ja jossa hänkin uskoi
-tehtävänsä joskus täyttyvän, hämmensi hänen järkeään. Kuullessaan
-poosun vihellyksen oli hän jännittänyt korvansa äärimmilleen
-kuullakseen komennuksen, jonka hänen isänsä antoi. Yhtä tarkasti hän
-oli koettanut katsella laivan kannella liikkuvien miesten kasvoja
-ja pukuja. Heti kun hän oli lähettänyt kajuutanvahdin viemään
-pulloa kapteenille, meni hän hyttiinsä, hautasi kasvonsa peitteihin
-ja rukoili, kunnes hän saavutti tavallisen mielenmalttinsa ja
-rohkeutensa, että voi suhtautua vaaroihin ja vastuksiin tyynesti ja
-mennä niitä vastaan urhoollisesti kuin marttyyri.
-
-Hän viipyi hytissään puolisen tuntia. Mutta millainen muutos olikaan
-tapahtunut, kun hän jälleen ilmestyi kannelle! Kun hän meni alas,
-kellui laiva liikkumatonna rasvatyynellä meren pinnalla, ylimmäiset
-purjeet riippuivat löysinä raaoista, kuu loisti korkealta taivaalta
-kaikessa kirkkaudessaan ja laivan mastot ja purjeet kuvastuivat
-himmeästi veteen, mutta nyt oli pimeä kaikkialla ja meri oli
-ruvennut aaltoilemaan. Ylimmät purjeet oli pantu kiinni ja laiva
-halkoi nopeasti laineita. Puuskittainen ja ulvova tuuli ilmoitti
-kuitenkin liiankin selvästi olevansa suuttunut ja kokoavansa voimiaan
-tuhotakseen laivan kokonaan. Matruusit työskentelivät vielä ahkerasti
-vähentäen purjeita, mutta heidän kasvonsa näyttivät alakuloisilta ja
-tyytymättömiltä. Mitä Schriften oli puhunut heille, ei Filip tiennyt,
-mutta hän huomasi selvästi miesten karttavan häntä ja katsovan häneen
-vihaisesti, myrskyn yltyessä yhä kovemmaksi.
-
-"Tuuli pyörii", huomautti Hillebrant. "Ei voida varmasti sanoa,
-miltä suunnalta myrsky oikeastaan rupeaa puhaltamaan, sillä se on jo
-muuttanut suuntaansa viisi kompassin piirua. Filip, asiat eivät mene
-mielestäni ollenkaan hyvin ja minunkin sydämeni tuntuu raskaalta."
-
-"Niin minunkin", vastasi Filip, "mutta me olemme laupiaan
-kaitselmuksen hallussa."
-
-"Tiukasti alihankaan! Pankaa kiinni kliivarit, staagi- ja
-kokkapurjeet! Nopeasti nyt, pojat!" huusi kapteeni, kun laiva tuulen
-kääntymisen vuoksi kallistui kovasti toiselle laidalleen. Satoi kuin
-saavista kaataen ja oli niin pimeä, etteivät miehet tahtoneet nähdä
-toisiaan.
-
-"Meidän pitää panna kiinni märssypurjeetkin, ennenkuin on mahdotonta
-kiivetä raaoille. Herra Hillebrant, menkää keulaan katsomaan, että se
-tulee tehdyksi."
-
-Salamat valaisivat nyt taivaan ja ukkonen jyrähteli.
-
-"No nopeasti nyt, miehet, meidän pitää panna kiinni kaikki purjeet!"
-
-Matruusit väänsivät veden vaatteistaan, ja toiset työskentelivät
-toisten piiloutuessa pimeän turvissa.
-
-Laivan kaikki muut purjeet pantiin nyt kiinni, paitsi etumaista
-staagipurjetta, ja laiva kiiti hyvää vauhtia etelään päin. Meri
-oli nyt alkanut aaltoilla kovemmin ja kohisten särkyivät laineiden
-vaahtopäiset harjat, sade valui virraten alas, yö oli pimeä ja märät
-ja säikähtyneet matruusit hakivat suojaa mistä vain. Vaikka useat
-heistä laiminlöivätkin työnsä, ei ainoakaan kuitenkaan uskaltanut
-mennä nukkumaan sinä yönä. He eivät kokoutuneet yhteen joukkoon,
-kuten tavallisesti, vaan jokainen oli vaipunut omiin ajatuksiinsa
-pysytellen muista erillään. Kummituslaiva kiihoitti heidän
-mielikuvitustaan ja vaivasi heidän aivojaan.
-
-Yö oli tavattoman pitkä ja hirveä ja he luulivat, ettei aamu rupea
-milloinkaan sarastamaankaan. Vihdoin muuttui pimeys vähitellen
-synkäksi ja harmaaksi hämäräksi, joka ennusti päiväntuloa. Miehet
-tarkastelivat toisiaan, mutta eivät huomanneet minkäänlaista
-lohdutusta toistensa katseissa. He jäivät istumaan öisille
-paikoilleen puhumatta sanaakaan.
-
-Aallot olivat nyt korkeita kuin vuoret ja useammasti kuin kerran
-olivat ne haudata laivan alleen. Kapteeni seisoi kompassin vieressä
-ja Hillebrant ja Filip olivat ruorissa, kun suunnaton aalto vyöryi
-laidan yli vastustamattomalla voimalla. Vesi tempasi heidät mukaansa
-ja heitti heidät melkein tiedottomina laitaa vasten, kompassi ja
-kompassikaappi murskaantuivat palasiksi, kukaan ei rientänyt ruoriin,
-laiva teki lehmänkäännöksen, aallot vyöryivät sen yli ja isomasto
-katkesi.
-
-Kaikkialla vallitsi nyt täydellinen sekamelska. Kapteeni oli mennyt
-tainnoksiin saamastaan iskusta ja vain vaivoin sai Filip pari
-matruusia avukseen kantamaan häntä kajuuttaan. Hillebrantille oli
-käynyt vieläkin huonommin. Hän oli katkaissut oikean käsivartensa ja
-saanut sitäpaitsi vielä muitakin vaikeita vammoja. Filip vei hänetkin
-alas ja palasi sitten kannelle järjestystä palauttamaan.
-
-Hän ei ollut vielä mikään merimies, mutta hänellä oli kuitenkin
-sellainen moraalinen vaikutusvalta miehiin, jonka päättäväisyys ja
-rohkeus aina herättävät. Matruusit tottelivat hyvin vastahakoisesti,
-mutta tottelivat sentään, ja puolen tunnin kuluttua oli laiva
-vapautettu katkenneesta mastosta ja särkyneestä rikistä. Sittenkuin
-alus oli keventynyt, kiiti se jälleen eteenpäin parin kokeneimman
-matruusin ohjaamana.
-
-Mutta missä mahtoikaan herra Van Stroom olla tämän sekasorron aikana?
-Tietysti vuoteessaan peitto korvissa. Hän vapisi kuin haavan lehti
-vannoessaan, että jos hän joskus vielä saa jalkansa maankamaralle,
-eivät kaikki maailman yhtiötkään yhdessä voi taivuttaa häntä enää
-lähtemään merelle. Tämä oli epäilemättä parasta, mitä miesraukka
-voikaan tehdä.
-
-Vaikka matruusit tottelivatkin vähän aikaa Filipin käskyjä,
-juttelivat he kuitenkin hetkisen kuluttua innokkaasti silmäpuolen
-luotsin kanssa ja vähän ajan kuluttua poistuivat kaikki muut
-kannelta, paitsi nuo kaksi, jotka olivat ruorissa. Tämän heidän
-käyttäytymisensä syy selveni pian, sillä he palasivat tuoden mukanaan
-väkijuomia, joita he olivat hankkineet murtautumalla varastoon. Filip
-jäi kannelle noin tunniksi ja koetti turhaan estää miehiä juomasta
-itseään juovuksiin. Ruorissa olevatkin halusivat saada osansa ja
-pian voitiin laivan poikkeamisesta suunnasta huomata, että juomat
-olivat vaikuttaneet. Hän kiiruhti silloin kajuuttaan katsomaan,
-oliko kapteeni jo sen verran tointunut, että hän voi tulla kannelle.
-Herätettyään herra Klootsin raskaasta unesta kertoi hän tälle nämä
-masentavat uutiset. Kapteeni seurasi Filipiä kannelle, mutta hän ei
-ollut vielä kokonaan tointunut saamastaan iskusta, hänen päänsä oli
-sekaisin ja hän käveli horjuen kuin hänkin olisi nauttinut liiaksi
-väkijuomia. Oltuaan kannella muutamia minuutteja vaipui hän istumaan
-muutamalle tykille, sillä hän oli saanut kovan aivotärähdyksen.
-Hillebrant oli liiaksi vahingoittunut voidakseen auttaa ja Filip
-huomasi nyt selvästi, miten toivoton heidän tilansa oli. Harmaa päivä
-synkkeni vähitellen pimeäksi yöksi, joka muutti tilanteen vieläkin
-kauheammaksi. Laiva ajautui yhä tuulen mukana, mutta ruorimiehet
-olivat nähtävästi muuttaneet sen suunnan, sillä tuuli, joka ennen oli
-puhaltanut yli, puhalsi nyt alihangan puolelta. Kannella ei ollut
-kompassia ja vaikka sellainen olisi ollutkin, eivät miehet olisi
-kuunnelleet Filipin käskyjä eivätkä valituksia. "Hän", sanoivat he,
-"ei ole mikään merimies eikä senvuoksi osaa opettaa meitä ohjaamaan
-laivaa." -- Myrsky oli nyt kiihtynyt täyteen raivoonsa. Sade oli
-lakannut, mutta tuuli ulvoi hirmuisesti köysistössä kuljettaessaan
-laivaa, jota nuo juopuneet matruusit ohjasivat niin huonosti, että
-laineet vyöryivät sen kannelle kaikilta suunnilta. Mutta miehet
-nauroivat vain ja yhtyivät toveriensa hurjaan lauluun, joka sekoittui
-tuulen huminaan.
-
-Schriften näytti ruvenneen kapinallisten matruusien johtajaksi.
-Mitallinen viinaa kädessään hän tanssi ja lauloi, näpsäytteli
-sormiaan ja katsoa tuijotti kuin piru oikealla silmällään Filipiin,
-mutta sitten hän meni nurin ja vieri muiden nauraessa valureikiin
-päin. Uutta viinaa tuotiin varastosta heti kun entinen loppui.
-Kirouksia, huutoja ja naurua kuului kaikkialta, ruorissa olevat
-matruusit sitoivat rattaan kiinni kiiruhtaen toveriensa luokse ja
-Ter Schelling ajelehti myrskyn mukana staagipurjeen hieman tukiessa
-sitä sen kääntyessä puolelta toiselle. Filip jäi kannelle kajuutan
-portaitten viereen. "Kummallista", ajatteli hän, "että minun, joka
-kykenisin johonkin, pitää tässä toimetonna katsella tuota kauheata
-ja inhoittavaa elämää. Täytyykö minun odottaa tässä laivan tuhoa
-ja sen miehistön hukkumista, minun ainoan tyynen ja järkevän, joka
-tiedän, mitä tapahtuu? Jumala antakoon minulle anteeksi, mutta niin
-voimaton ja hyödytön kuin olenkin, tuntuu minusta kuitenkin kuin
-olisin myrskyn valtias, erilainen kuin muut ihmiset kummallisen
-tehtäväni tähden. Tunnen, etten huku tässä haaksirikossa, ja tiedän,
-että olen turvassa niin kauan kuin tuo taivaalle vannomani vala
-tulee täytetyksi. Mutta tuuli ei puhallakaan enää niin kovasti eikä
-merikään aaltoile niin, aavistukseni eivät ehkä toteudukaan ja kaikki
-voivat vielä pelastua. Jumala sen suokoon! Olisikin surullista,
-että ihmiset, jotka Jumala on luonut omaksi kuvakseen, eroaisivat
-tästä maailmasta sellaisessa tilassa, joka alentaa heidät eläimiäkin
-alemmaksi."
-
-Filip oli oikeassa, sillä tuuli olikin hieman tyyntynyt ja meri
-lakannut pahimmasta aaltoilemisesta. Laiva oli ajautunut niin
-paljon etelään päin, että se oli sivuuttanut Taffel-lahden ja
-suunnan muutoksen vuoksi joutunut "Väärään lahteen", jossa se oli
-hieman suojassa tuulelta ja aalloilta. Mutta vaikka siellä olikin
-tyynempi, olivat laineet kuitenkin tarpeeksi voimakkaat hajoittamaan
-jokaisen laivan, joka ajautuisi maihin lahden pohjukassa, jonne
-Ter Schellingkin nyt oli menossa. Pohjukka tarjosi jonkunlaisen
-pelastumismahdollisuuden siten, että irtonaista hiekkaa oleva ranta
-kohosi vähitellen. Muualla olivat rannat kallioisia ja laiva olisi
-murskautunut heti kappaleiksi, jos se olisi ajautunut niitä vasten.
-Mutta sitä ei Filip luonnollisestikaan tiennyt. Parinkymmenen
-minuutin kuluttua huomasi hän meren laivan ympärillä olevan paljasta
-kuohuvaa vaahtoa. Hän ehti tuskin ajatella, mistä se johtui, kun alus
-törmäsi kovasti matalikolle ja jäljellä olevat mastot menivät yli
-laidan. Mastojen kaatuminen ja aluksen kova kolahteleminen, jonka
-vuoksi lankut alkoivat irtautua toisistaan, ja suurten aaltojen
-vyöryminen kannelle lopettivat vihdoinkin juopuneen miehistön laulun
-ja melun. Minuutin kuluttua kääntyi laiva niin kyljelleen, että laita
-joutui laineita vasten. Filip, joka seisoi tuulen puolella, tarrautui
-kiinni skanssiin juopuneiden matruusien sätkytellessä toisella
-laidalla ja koettaessa päästä hänen puolelleen. Kauhistuksekseen
-huomasi Filip kapteeni Klootsin vajoavan veteen, jota nyt oli monen
-jalan paksuudelta toisella laidalla, tekemättä pienintäkään yritystä
-pelastuakseen. Aallot huuhtoivat hänet pois heti Filipin voimatta
-tehdä mitään hänen auttamisekseen. Hän muisti samalla Hillebrantin
-ja kiiruhti kajuuttaan. Perämies oli vielä vuoteessaan maaten
-kyljellään. Filip otti hänet syliinsä, kantoi hänet vaivoin kannelle
-ja laski hänet ison veneen perätuhdolle, joka tarjosi suurimmat
-mahdollisuudet hänen henkensä pelastamiseen. Tähän veneeseen, joka
-oli ainoa käyttöpelkoinen, oli miehistökin kokoutunut, mutta he
-työnsivät takaisin Filipin, joka myös aikoi nousta siihen, ja kun
-laine vyöryi kannelle, irroittivat miehet veneen kiinnitysköydet.
-Toinen hirmuinen aalto nosti sen pois paikoiltaan, vei sen mukanaan
-laidalle ja paiskasi sen mereen suojan puolelle, jossa oli tyynempi,
-mutta se täyttyi kuitenkin melkein kokonaan vedellä. Juopuneet
-matruusit eivät välittäneet siitä olenkaan, vaan alkoivat laulaa
-ja meluta heti veneen päästyä irti laivasta, tuulen ja laineiden
-kuljettaessa sitä rantaa kohti. Filip joka pysytteli kiinni
-isonmaston tyngässä, katseli heidän menoaan levottomana, sillä vene
-keikkui kovasti rajussa aallokossa. Äänet häipyivät vähitellen
-kuulumattomiin ja hän näki veneen viimeisen kerran muutaman
-äärettömän korkean aallon harjalla, ennenkuin se hävisi kokonaan
-näkyvistä.
-
-Filip tiesi, ettei hänellä ollut muuta pelastumisen mahdollisuutta
-kuin turvautua johonkin laivan kappaleeseen, jollaisia jokainen
-uusi laine kiskoi siitä irti. Äkkiä kuuli hän peräkajuutasta kovaa
-melua ja muisti silloin herra Van Stroomin. Hän ryömi sinne ja
-näki ylitarkastajan pitävän kiinni kojunsa laidasta suunniltaan
-pelosta. Filip puhutteli häntä, mutta ei saanut vastausta, hän koetti
-irroittaa tarkastajan käsiä, mutta mies piti kiinni niin lujasti,
-että se oli mahdotonta.
-
-Kova jyrähdys ja veden kohina ilmoittivat Filipille laivan
-haljenneen kahtia. Vastahakoisesti jätti hän tarkastajaraukan oman
-onnensa nojaan ja poistui kajuutasta. Tultuaan kannelle huomasi hän
-takaluukun vieressä jotakin pulikoivan ja mentyään lähemmäksi näki
-hän Johanneksen, karhun, uiskentelevan vedessä ja tempoilevan nuoraa,
-jossa se vieläkin oli kiinni. Filip vapautti heti veitsellään eläin
-raukan, ja tuskin hän oli ennättänyt tehdä tämän laupeudentyön, kun
-hirmuinen laine murskasi koko perän palasiksi ja paiskasi hänet
-mereen. Hän turvautui muutamiin lankkuihin, jotka kannattivat hänet
-ja joita tyrskyt kuljettivat rantaa kohti. Muutamien minuuttien
-kuluttua oli hän jo aivan lähellä rantaa ja hetkistä myöhemmin
-törmäsivät lankut pohjaan, mutta palaavalla aallolla oli kuitenkin
-niin paljon voimaa, että se irroitti hänen kätensä ja pakotti hänet
-turvautumaan omiin voimiinsa. Hän taisteli kauan, mutta vaikka hän
-olikin niin lähellä maata, ei hän sittenkään saanut niin lujaa
-jalansijaa, että hän olisi jaksanut ryömiä maalle. Hän oli juuri
-viimeisen kerran vaipumaisillaan veden alle, kun hän tunsi jonkun
-koskettavan käteensä. Kuolontuskissaan tarttui hän siihen ja tunsi
-sen Johanneksen tuuheaksi turkiksi, jonka omistaja veti hänet pian
-kuohuista rannalle. Hän ryömi niin korkealle, etteivät laineet
-voineet saavuttaa häntä, ja vaipui sitten ponnistusten uuvuttamana
-tainnuksiin.
-
-Kun hän palasi tajuihinsa, tunsi hän kovaa tuskaa vieläkin ummessa
-olevissa silmissään. Se aiheutui siitä, että hän monta tuntia oli
-ollut alttiina polttavan auringon säteille. Hän aukaisi silmänsä,
-mutta hänen oli pakko sulkea ne heti jälleen, sillä valo koski
-niihin kipeästi kuin niihin olisi pistetty neuloilla. Käännyttyään
-kyljelleen varjosti hän kädellään niitä ja jäi siihen asentoon
-hetkiseksi, kunnes hän vähitellen tunsi näön palaavan, jolloin hän
-nousi ja voi muutamien sekuntien kuluttua katsella ympärilleen.
-Meri lainehti vielä kovasti ja laivan kappaleita kellui aallokossa.
-Ranta oli täynnä esineitä, jotka olivat kuuluneet sen lastiin tahi
-sisustukseen. Aivan hänen vieressään oli Hillebrantin ruumis ja muut
-rannalle ajautuneet ruumiit ilmaisivat hänelle, että kaikki veneeseen
-tunkeutuneet olivat hukkuneet.
-
-Auringosta päättäen oli kello Filipin otaksumisen mukaan noin kolme
-iltapäivällä, mutta hän oli niin suruissaan ja väsynyt, ettei hän
-voinut kiinnittää huomiotaan mihinkään. Hänen päässään humisi eikä
-hän ikävöinyt muuta kuin lepoa. Hän poistui onnettomuuspaikalta
-ja löydettyään hiekkatöyryn, jonka takana hän sai suojaa auringon
-säteiltä, paneutui hän jälleen pitkäkseen ja vaipui uneen, josta hän
-ei herännyt ennenkuin seuraavana aamuna.
-
-Hän heräsi tällä kertaa siihen, että joku kosketti hänen
-rintaansa. Hän säpsähti ja avattuaan silmänsä huomasi hän jonkun
-olennon vieressään. Ensin hän luuli sitä Johannekseksi, sitten
-ylitarkastajaksi, mutta vihdoin hänelle selveni, että olento
-oli kookas villi, jolla oli pitkä keihäs kädessään. Hänellä oli
-hartioillaan karhuraukan vasta nyljetty nahka ja päässään muudan
-tarkastajan peruukki, jonka kiharat ulottuivat aivan vyötäreille
-asti. Villi näytti tuossa kummallisessa puvussaan (hän oli muuten
-aivan alasti) niin hullunkurisen juhlalliselta, että Filip jokaisessa
-muussa tilaisuudessa olisi nauranut hänelle kuollakseen, mutta nyt
-olivat hänen tunteensa liian vakavat sellaiseen. Hän nousi jaloilleen
-ja pysähtyi villin viereen. Mies seisoi liikkumatonna paikoillaan
-ilmaisematta minkäänlaisia vihamielisiä aikeita.
-
-Filip tunsi nyt polttavaa janoa ja viittasi villille haluavansa
-juoda. Mies nyökäytti päätään käskien Filipiä seuraamaan ja vei hänet
-hiekkatöyryjen yli rannalle, jossa Filip näki ainakin viisikymmentä
-villiä valitsemassa itselleen erilaisia kapineita laivan
-hajalleen menneestä varastosta. Filipin seuralaiselle osoitetusta
-kunnioituksesta voitiin selvästi huomata, että hän oli heimon
-päällikkö. Muutamat juhlallisella äänellä lausutut sanat riittivät
-hankkimaan, ellei juuri sitä, mitä Filip halusi, niin kuitenkin
-pienen määrän likaista vettä, joka maistui mainiolta. Hänen toverinsa
-viittasi sitten hänelle, että hän istuutuisi hiekalle.
-
-Urhomme sai nyt katsella uutta ja hirmuista, mutta kumminkin
-hullunkurista näkyä: Valkoisella hietikolla, joka näytti vieläkin
-valkoisemmalta voimakkaassa auringonpaisteessa, oli laivan
-kappaleita, tynnyreitä ja tavarapaaluja, joita kuohuvat tyrskyt
-heittelivät kaikkialle, valaan luita, jotka joku edellinen myrsky
-oli paiskannut rannalle, Filipin entisten toverien ruumiita, joiden
-vaatteista villit olivat vain irroittaneet napit, alastomia villejä
-(nyt oli kesä eikä heillä ollut yllään lammasnahkaturkkejaan), jotka
-arvokkaasti kävelivät edestakaisin hiekalla kooten kaikkea sellaista,
-jolla ei ollut mitään arvoa, ja jättäen paikoilleen kaikki sellaiset
-esineet, joita sivistyneet ihmiset olisivat halunneet omakseen, ja
-loppujen lopuksi vielä päällikkö, jolla vieläkin oli hartioillaan
-Johanneksen verinen nahka ja päässään tarkastajan peruukki hänen
-ollenkaan aavistamatta, miten hullunkuriselta hän näytti.
-
-Villit eivät olleet niinkään tottumattomia laivoihin ja koska
-heitä oli tähän saakka kohdeltu hyvin, olivat he ystävällisiä
-eurooppalaisille. Hetkisen kuluttua kokosivat he yhteen läjään kaikki
-sellaiset puunkappaleet, joissa oli rautaa, ja sytyttivät läjän
-palamaan. Päällikkö kysyi merkeillä Filipiltä, oliko hän nälissään.
-Filip vastasi myöntävästi, jolloin päällikkö pisti kätensä suureen
-vuohennahkaiseen laukkuun ottaen sieltä kourallisen hyvin suuria
-kovakuoriaisia ja ojentaen ne vieraalleen. Filip työnsi inhoten
-luotaan tämän tavattoman ravinnon, jolloin päällikkö hyvin tyynesti
-pisti ne poskeensa. Syötyään viittasi hän Filipiä seuraamaan.
-Kun Filip nousi, näki hän oman kirstunsa kelluvan aallokossa
-lähellä rantaa. Hän riensi sen luo ilmoittaen viittauksilla sen
-omakseen, otti avaimen taskustaan ja aukaisi sen kooten yhteen
-myttyyn hyödyllisimmät tavaransa unhottamatta pussiakaan, jossa oli
-guldeneja. Hänen toverinsa ei vastustanut sitä ollenkaan, vaan huusi
-ainoastaan luokseen erään miehen kiinnittäen tämän huomion lukkoon
-ja saranoihin. Tehtyään sen lähti hän Filipin kanssa kävelemään
-hiekkakumpujen yli. Noin tunnin kuluttua saapuivat he muutamaan
-kylään, jossa oli mataloita nahalla päällystettyjä majoja. Naiset ja
-lapset ottivat heidät vastaan ja näyttivät olevan hyvin ihastuneita
-päällikön uuteen pukuun. He olivat kovasti ystävällisiä Filipillekin
-tarjoten hänelle maitoa, jonka hän mielellään joi. Tarkasteltuaan
-lähemmin heidän likaisia pukujaan, kummallista vartaloaan ja rumia
-kasvojaan kääntyi hän huoaten pois muistellen miellyttävää Amineaan.
-
-Aurinko oli nyt laskemaisillaan ja Filip tunsi olevansa vieläkin
-hyvin väsynyt. Hän viittasi villeille haluavansa mennä nukkumaan.
-Hänet saatettiin silloin muutamaan majaan ja vaikka siellä olikin
-hyvin likaista ja pahanhajuista ja vaikka syöpäläiset ahdistivatkin
-häntä joka puolelta, kallisti hän kuitenkin päänsä mytylleen ja
-vaipui kiitettyään Jumalaa pelastuksestaan pian raskaaseen uneen.
-
-Seuraavana aamuna tuli päällikkö herättämään häntä erään toisen
-miehen kanssa, joka osasi solkata hieman hollannin kieltä. Filip
-sanoi toivovansa, että hänet vietäisiin tuohon uudisasutukseen, johon
-alusten oli tapana poiketa. Mies ymmärsi hänet täydellisesti, mutta
-sanoi, ettei siellä nyt tällä haavaa ollut ainoatakaan laivaa. Filip
-halusi kumminkin lähteä sinne, sillä hän ymmärsi pääsevänsä sieltä
-kaikista nopeimmin johonkin laivaan ja saavansa kaikissa tapauksissa
-olla eurooppalaisten seurassa niin kauan kunnes joku alus sinne
-poikkeaisi. Hän kuuli, ettei sinne ole kuin päivänmatka korkeintaan.
-Keskusteltuaan vähän aikaa päällikön kanssa pyysi tulkki häntä
-mukaansa sanoen opastavansa hänet sinne. Sittenkuin Filip oli juonut
-kokonaisen ruukullisen maitoa, jota naiset olivat tuoneet hänelle, ja
-kieltäytynyt vieläkin kerran kourallisesta kovakuoriaisia, otti hän
-käärönsä ja lähti uuden tuttavansa mukaan.
-
-Iltapäivällä saapuivat he muutamille kukkuloille, joilta Filip voi
-nähdä koko Taffel-lahden ja sen rannalla olevat hollantilaisten
-rakentamat talot. Ilokseen huomasi hän laivan satamassa.
-Kiiruhdettuaan rannalle näki hän kapteenin lähettäneen veneen maihin
-hakemaan ruokavaroja. Hän puhutteli miehistöä, ilmoitti nimensä,
-kertoi onnettomasta haaksirikosta ja sanoi haluavansa tulla laivaan.
-
-Veneen päällikkö suostui siihen heti ja ilmoitti Filipille laivan
-olevan kotimatkalla. Kun Filip kuuli sen, oli hänen sydämensä
-haljeta riemusta. Hän olisi mennyt laivaan, vaikka se olisi ollut
-matkalla Intiaan, mutta nyt ilmaantui hänelle tilaisuus nähdä jälleen
-rakastamansa Amine, ennenkuin hän taasen ottaa pestin täyttääkseen
-kummallisen tehtävänsä. Hän tunsi saavansa nauttia vielä onnesta ja
-aavisti, ettei hänen tuleva elämänsä tulisi olemaankaan yhtämittaista
-kärsimystä kuolemaan asti, vaan vuorottaista riemun ja surun
-vaihtelua.
-
-Laivan kapteeni otti hänet hyvin ystävällisesti vastaan suostuen
-mielellään ottamaan hänet mukaansa, ja kolmen kuukauden kuluttua
-minkään tärkeämmän tapahtuman häiritsemättä matkaa ankkuroi laiva
-vihdoinkin Amsterdamin satamaan.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-On luultavasti aivan tarpeetonta huomauttaa, että Filip kiiruhti niin
-nopeasti kuin suinkin pieneen kotiinsa, jossa oli kaikki, mikä oli
-hänestä rakkainta tässä maailmassa. Hän päätti nauttia nyt onnestaan
-muutamia kuukausia, sillä hän oli täyttänyt velvollisuutensa. Hän
-tunsi, että niin mielellään kuin hän halusikin pitää valansa, ei hän
-voisi poistua kotoaan ennen syksyä, jolloin toinen laivasto lähtisi
-matkalle, ja nyt oltiin vasta huhtikuun alussa. Niin paljon kuin
-hän surikin herra Klootsin ja Hillebrantin kuolemaa ja pahoitteli
-onnettoman miehistön kohtaloa, tunsi hän kuitenkin jonkunlaista
-huojennusta ajatellessaan, että hän oli ikuisiksi ajoiksi vapautunut
-tuosta Schriften-roistosta, joka oli joutunut saman kohtalon
-alaiseksi kuin muutkin. Hän melkein siunasi tätä toisille niin
-onnetonta haaksirikkoa, joka oli suonut hänelle tilaisuuden niin pian
-palata rakkaan Aminensa luo.
-
-Oli jo myöhäinen ilta, kun Filip vuokrasi veneen Fliessingenistä
-ja soudatti itsensä Terneuseen. Kun hän lähestyi kotiaan, näki
-hän vieraskamarin ikkunan olevan auki ja naisen nojautuvan siitä
-ulos. Hän tiesi, ettei katsoja voinut olla kukaan muu kuin Amine,
-ja päästyään kapean sillan yli lähestyi hän ikkunaa menemättä
-ollenkaan ovelle. Amine oli niin vaipunut taivaan katselemiseen ja
-omiin ajatuksiinsa, ettei hän nähnyt eikä kuullut miehensä tuloa.
-Filip huomasi hänen hajamielisyytensä ja pysähtyi senvuoksi noin
-viidentoista askeleen päähän hänestä. Kun hän seisoi siinä, käänsi
-Amine katseensa häneen päin, ja kun synkkä pilvi peitti samalla
-kuun, muutti heikko valaistus hänen vartalonsa jollakin tavoin
-yliluonnolliseksi ja aavemaiseksi. Amine tunsi miehensä, mutta kun
-hänellä ei ollut minkäänlaista syytä odottaa häntä niin pian kotiin,
-luuli hän ilmiötä miehensä haamuksi. Hän perääntyi, siveli tukkansa
-pois silmiltä molemmin käsin ja katsoi vieläkin kerran miestään hyvin
-tarkkaavaisesti.
-
-"Minä täällä olen, Amine, älä pelästy!" huusi Filip äkkiä.
-
-"En minä pelästykään", vastasi Amine painaen kädellään sydäntään.
-"Nyt olen jo aivan rauhallinen. Rakkaan mieheni henki, sillä
-sellaiseksi luulen sinua, kiitän sinua. Filip, olet tervetullut
-kuolleenakin luokseni." Hän viittasi surullisesti kädellään
-kehoittaen Filipiä tulemaan huoneeseen ja peräytyen itse pois
-ikkunasta.
-
-"Hyvä Jumala, hän luulee minua kuolleeksi!" ajatteli Filip ja
-tietämättä oikein, mitä hänen pitäisi tehdä, hyppäsi hän ikkunasta
-huoneeseen ja näki Aminen istuvan sohvassa. Hän aikoi rikkoa
-hiljaisuuden, mutta Amine, joka oli katsellut hänen tuloaan siinä
-varmassa luulossa, että hänellä oli yliluonnollinen näky edessään,
-huudahti:
-
-"Niinkö pian? Tapahtukoon Jumalan tahto, vaikka tämä tuntuukin niin
-raskaalta kantaa. Filip, rakas Filip, tunnen saavani pian seurata
-sinua."
-
-Filip tuli nyt yhä levottomammaksi.
-
-"Amine, kultaseni, kuule minua!" huudahti hän. "Olen tullut niin
-odottamatta, mutta tule tänne syliini, niin saat huomata, ettei
-Filipisi ole kuollut."
-
-"Etkö sinä olekaan kuollut!" huudahti Amine nousten.
-
-"En, Amine, olen vielä miehesi ja rakastan sinua yhtä paljon kuin
-ennenkin", vastasi Filip ottaen Aminen syliinsä ja puristaen hänet
-rintaansa vasten.
-
-Amine vaipui hänen sylistään sohvalle purskahtaen itkuun, joka
-onneksi kevensi hänen sydäntään, Filipin ollessa polvillaan sohvan
-vieressä ja tukiessa häntä.
-
-"Ah, Jumalani, kiitän sinua!" sanoi Amine vihdoinkin. "Luulin
-ilmestystä haamuksesi, Filip. Olisin ollut iloinen saadessani nähdä
-sinut sittenkin", lisäsi hän itkien painaen päänsä miehensä olkapäätä
-vasten.
-
-"Voitko nyt kuunnella minua, rakkaani?" kysyi Filip jonkun ajan
-kuluttua.
-
-"Voi puhu, puhu, kultaseni, sillä voisin kuunnella sinua nyt
-iankaikkisesti."
-
-Filip kertoi nyt lyhyesti kaikki tapahtumat ilmoittaen samalla syyn,
-miksi hän oli tullut niin odottamatta kotiin. "Entä isäsi, Amine?"
-
-"Hän voi hyvin. Puhukaamme hänestä huomenna."
-
-"Niin", ajatteli Filip herätessään seuraavana aamuna ja katsellessaan
-rakastetun vaimonsa miellyttäviä kasvoja, "niin, Jumala on
-armollinen. Tunnen saavani nauttia vielä onnesta ja tiedän, että
-tämä onni on riippuvainen työni uskollisesta täyttämisestä, jonka
-laiminlyönnistä minua varmaankin rangaistaisiin. Olkoon niin! Uhmaten
-vaaroja ja kuolemaa tahdon täyttää velvollisuuteni ja toivon Jumalan
-armahtavan minua täällä ja tulevassa elämässä. Enkö ole saanut
-korvausta kaikista kärsimyksistäni? Kyllä enemmänkin", ajatteli
-hän herättäessään suukkosella vaimonsa, jonka suuret tummat silmät
-kohdistuivat häneen loistaen rakkaudesta.
-
-Ennen menoaan arkitupaan kyseli Filip herra Pootsin vointia.
-
-"Isäni on todellakin ollut minulle suureksi vaivaksi", vastasi Amine.
-"Lähtiessäni jonnekin on minun pakko lukita vierashuoneen ovi,
-sillä useammasti kuin kerran olen huomannut hänen koettavan murtaa
-auki kaappien lukkoja. Hänen kullanhimonsa on ääretön, sillä hän
-ei voi uneksiakaan muusta. Hän on aiheuttanut minulle paljon surua
-ennustamalla, etten saa nähdä sinua enää milloinkaan, ja vaatimalla,
-että luovuttaisin omaisuutesi hänelle. Mutta hän pelkää minua ja
-vielä enemmän sitä, että tulet takaisin."
-
-"Onko hänen terveytensä hyvä?"
-
-"Hän ei ole sairaskaan, mutta hänen elinvoimansa vähenevät kuin
-palaneen kynttilän, joka joskus leimahtaa liekkiin. Joskus hän
-on aivan tylsä, mutta joskus hän puhuu ja suunnittelee kuin hän
-olisi vielä täysissä ruumiinvoimissa. Voi, millainen kirous
-tuollainen rakkaus kultaan mahtaneekaan olla! Luulen -- sellaisen
-ajatteleminenkin tuntuu hirveältä -- mutta luulen kuitenkin, että
-ukkoraukka, vaikka hän onkin jo haudan partaalla, mielellään uhraisi
-meidän molempien elämän saadakseen kultasi, josta voisin luopua
-yhdestä antamastasi suukkosesta."
-
-"Mitä sanotkaan? Onko hän koettanut tehdä jotakin sellaista
-poissaollessani?"
-
-"En uskalla ilmaista ajatuksiani, Filip, enkä kylvää epäluuloja,
-joita emme voi mitenkään todistaa. Vartioitsen häntä tarkasti,
-mutta älkäämme puhuko hänestä enää. Tapaat hänet piakkoin, mutta
-älä odotakaan sydämellistä vastaanottoa, tahi jos hän on olevinaan
-ihastunut, niin älä luota häneen. En ilmoita hänelle tulostasi, sillä
-haluan nähdä, millaisen vaikutuksen se tekee häneen."
-
-Amine meni alakertaan valmistamaan aamiaista ja Filip lähti
-hetkiseksi kävelemään. Palattuaan näki hän herra Pootsin istuvan
-pöydässä tyttärensä kanssa.
-
-"Laupias Jumala, näenkö oikein!" huudahti ukko. "Herra Vanderdecken,
-oletteko palannut kotiinne?"
-
-"Kyllä", vastasi Filip. "Tulin eilenillalla."
-
-"Miksi et kertonut sitä minulle, Amine?"
-
-"Halusimme yllättää sinut", vastasi Amine?
-
-"No siinä te todellakin onnistuitte! Milloin matkustatte jälleen,
-herra Filip? Joko huomenna?" kysyi herra Poots.
-
-"En moneen kuukauteen, toivoakseni", sanoi Filip.
-
-"Ettekö moneen kuukauteen? Miten olette saanut lomaa niin pitkäksi
-ajaksi? Sanokaa minulle kuitenkin, oletteko tuonut paljon rahaa
-mukananne?"
-
-"En kolikkoakaan. Jouduimme haaksirikkoon ja olin vähällä menettää
-henkeni."
-
-"Mutta aiotte kai taasen matkustaa?"
-
-"Kyllä sitten kuin tulen sille päälle."
-
-"Hyvä. Me hoidamme kyllä taloanne ja rahojanne."
-
-"Luullakseni vapautan teidät siitä vaivasta", sanoi Filip
-kiusatakseen ukkoa. "Aion nimittäin ottaa rahani mukaani."
-
-"Aiotteko todellakin ottaa ne mukaanne? Mutta miksi?" kysyi Poots
-levotonna.
-
-"Ostaakseni tavaroita matkan varrelta ja ansaitakseni siten enemmän
-rahaa."
-
-"Mutta tehän voitte joutua haaksirikkoon toisenkin kerran, silloin
-ovat rahanne mennyttä kalua. Ei, matkustakaa te vain itse herra
-Filip, mutta jättäkää rahanne tänne."
-
-"Se ei sovi ollenkaan suunnitelmiini ja ensi kerran matkustaessaan
-otan varmasti kaikki rahani mukaani."
-
-Keskustelun kuluessa juolahti Filipin mieleen, että jos hän vain
-saa herra Pootsin uskomaan ottaneensa kaikki rahansa mukaansa on
-Aminellakin sitten rauhallisemmat olot. Hän päätti senvuoksi matkalle
-lähtiessään uskotella ukolle, että hän vie omaisuutensa muassaan.
-
-Herra Poots vaipui synkkiin ajatuksiin ja poistui parin minuutin
-kuluttua vierashuoneesta omaan kamariinsa. Nyt kertoi Filip
-vaimolleen, miksi hän oli petkuttanut ukkoa.
-
-"Oletpa sinä huolellinen, Filip, ja minä kiitänkin sinua siitä,
-vaikka toivonkin, ettet olisi maininnut mitään koko asiasta. Et tunne
-isääni. Nyt pitää minun vartioida häntä kuin vihollista."
-
-"Mitähän tuollainen heikko ukko-rahjus meille voi? Ei suoraan sanoen
-mitään", vastasi Filip hymyillen. Mutta Amine ei ajatellut niin ja
-oli alituisesti varuillaan.
-
-Kevät ja kesä kuluivat nopeasti, sillä he olivat hyvin onnellisia.
-He keskustelivat usein Filipin viimeisen matkan vaiheista --
-tuosta yliluonnollisesta Filipin isän laivan näyttäytymisestä ja
-onnettomasta haaksirikosta.
-
-Amine tunsi, että hänen miehensä saisi kestää vielä paljon vaaroja
-ja vaikeuksia, mutta hän ei koettanut milloinkaan taivuttaa häntä
-luopumaan yrityksestään. Hänkin katsoi tulevaisuuteen toivoen ja
-luottamuksella hyvin tietäen, että Filip joskus joutuu kohtalonsa
-uhriksi, ja luottaen siihen, että tuo hetki on vielä kaukana.
-
-Kesän lopulla matkusti Filip jälleen Amsterdamiin pestautuakseen
-johonkin sellaiseen laivaan, joka lähtee matkalle syksyllä.
-
-Ter Schellingin haaksirikon vaiheet tiedettiin tarkasti, sillä Filip
-oli kotiin palatessaan selittänyt kaikki siihen kuuluvat seikat,
-lukuunottamatta kummituslaivan ilmestymistä, ja kertomus oli jätetty
-yhtiön johtokunnalle. Ei ainoastaan hänen selvän ja valaisevan
-selostuksensa vuoksi, vaan hänen kärsimystensä ja kummallisen
-pelastumisensa tähden oli yhtiö luvannut hänelle toisen perämiehen
-paikan toisessa laivassaan siinä tapauksessa että Filipiä vieläkin
-haluttaisi lähteä purjehtimaan Intiaan.
-
-Mentyään yhtiön konttoriin sai hän pestin Bataviaan, muutamaan
-neljänsadan tonnin vetoiseen kauniiseen alukseen. Kun matkan
-tarkoitus oli siten saavutettu, kiiruhti hän takaisin kotiinsa
-ja ilmoitti herra Pootsin läsnäollessa Aminelle Amsterdamissa
-saavuttamansa tulokset.
-
-"Vai aiotte te merelle jälleen", huomautti herra Poots.
-
-"Kyllä, mutta en vielä pariin kuukauteen, toivoakseni", vastasi Filip.
-
-"Vai vasta sitten!" mumisi vanhus itsekseen.
-
-Kuinka totta onkaan, että me mieluummin taivumme todelliseen
-onnettomuuteen kuin olemme alituisesti jännityksessä. Oli olemassa
-muudan seikka, joka tuotti Aminelle paljon huolta, nimittäin hänen
-Isänsä luonne ja käyttäytyminen. Amine tunsi isänsä siksi hyvin, että
-hän huomasi tämän jo vihaavan salaisesti Filipiä. Ajatus, että Filip
-ottaa rahansa mukaansa, oli melkein tehnyt tuosta kitsaasta ukosta
-mielipuolen. Amine oli vakoillut häntä ja nähnyt hänen kävelevän
-tuntikausia edestakaisin mumisten itsekseen ja välittämättä enää
-ollenkaan toimestaan.
-
-Parin päivän kuluttua Amsterdamista tulonsa jälkeen valitti Filip
-pahoinvointia, hän oli nimittäin vilustunut matkallaan.
-
-"Ettekö olekaan terve?" huudahti ukko nousten äkkiä tuolistaan?
-"Antakaa minun koettaa valtimoanne. Kas, se lyökin hyvin nopeasti.
-Amine, mies raukkasi on hyvin sairas. Hänen pitää mennä vuoteeseen ja
-minä annan hänelle jotakin, joka kyllä parantaa hänet. En ota siitä
-maksua, Filip, en missään tapauksessa."
-
-"En minä nyt sentään niin sairas ole, herra Poots", vastasi Filip.
-
-"Lukuunottamatta kovaa päänkipua olen aivan terve."
-
-"Teillä on kuumettakin, Filip. Menkää senvuoksi vuoteeseenne ja
-nauttikaa teille lähettämäni lääke, niin olette huomenna terve."
-
-Filip meni huoneeseensa Aminen kanssa ja herra Poots rupesi
-valmistamaan lääkettä. Heti kun Filip oli päässyt sänkyyn, meni Amine
-jälleen alakertaan ja kohtasi siellä isänsä, joka antoi hänelle
-jauheen käskien Aminen antaa sen miehelleen. Herra Poots poistui
-senjälkeen tuvasta.
-
-"Jumala antakoon minulle anteeksi, jos teen isälleni vääryyttä",
-ajatteli Amine, "mutta hän on nyt kerta kaikkiaan menettänyt
-luottamukseni. Filip on sairas, sairaampi kuin hän luuleekaan, ja
-ellei hän ota jotakin lääkettä, voi hänen tilansa tulla vieläkin
-huonommaksi mutta sydämeni sanoo minulle, että minun pitää olla
-varovainen Niin pirullinen ei isä sentään mahtane olla."
-
-Amine tarkasti lääkkeen. Paperissa oli hieman tummanruskeata
-jauhetta, joka herra Pootsin määräyksen mukaan oli annettava
-sairaalle lasillisessa lämmintä viiniä. Herra Poots oli tarjoutunut
-tekemään sen. Hänen palaamisensa keittiöstä keskeytti Aminen
-ajatukset.
-
-"Tässä on viini, tyttöseni. Sekoita nyt jauhe juomalasilliseen tätä
-ja peittele hänet hyvin, sillä hän rupeaa hikoilemaan pian eikä sitä
-pidä keskeyttää. Valvo hänen luonaan, Amine, äläkä mene nukkumaan.
-Aamulla on hän jälleen terve." Herra Poots poistui nyt huoneesta
-toivottaen tyttärelleen hyvää yötä.
-
-Amine kaasi jauheen muutamaan pöydällä olevaan hopeapikariin ja alkoi
-sitten sekoittaa siihen viiniä. Hänen epäilyksensä olivat hetkiseksi
-haihtuneet isän ystävällisen puheen vuoksi. Ollaksemme rehellisiä
-herra Pootsia kohtaan on meidän pakko tunnustaa, että hän oli aina
-hyvin ystävällinen potilailleen. Sekoitettuaan juoman huomasi Amine,
-ettei siihen ilmestynytkään minkäänlaista pohjasakkaa. Tämä oli
-tavatonta ja hänen epäilyksensä heräsivät uudestaan.
-
-"Tästä en pidä ollenkaan", sanoi hän. "Pelkään isääni -- Jumala minua
-auttakoon -- en tiedä oikeastaan, mitä minun pitää tehdä, mutta
-Filipille en tätä ainakaan anna. Lämmin viini yksinään panee hänet
-ehkä tarpeeksi hikoilemaan."
-
-Amine mietti asiaa tarkemmin. Hän oli sekoittanut jauheeseen niin
-vähän viiniä, ettei pikari ollut vielä puolillaankaan. Pantuaan sen
-sivulle, täytti hän toisen pikarin kokonaan lämpimällä viinillä ja
-meni sitten makuuhuoneeseen.
-
-Hän kohtasi isänsä eteisessä, vaikka hän oli luullut tämän jo menneen
-nukkumaan.
-
-"Varo, ettet läikytä sitä, Amine. Anna se hänelle kokonaan. Ei, anna
-se minulle. Vien sen hänelle itse."
-
-Herra Poots otti pikarin Aminen kädestä ja meni Filipin
-makuuhuoneeseen.
-
-"Tässä, poikani, juohan tämä, niin paranet", sanoi hän, mutta hänen
-kätensä vapisi niin, että viiniä läikkyi peitteelle. Amine katsoi
-isäänsä ja tuli yhä iloisemmaksi, ettei hän ollut sekoittanut
-jauhetta viiniin. Filip nojautui kyynärpäähänsä juoden lääkkeen, ja
-herra Poots toivotti hänelle sitten hyvää yötä.
-
-"Älä poistu hänen luotaan, Amine, sillä haluan, että määräyksiäni
-noudatetaan tarkasti", sanoi herra Poots ennen poistumistaan. Amine
-oli ensin aikonut mennä hakemaan kynttilää, jonka hän oli jättänyt
-vierashuoneeseen, mutta jäikin nyt miehensä luokse ilmoittaen hänelle
-epäilyksensä ja sen, ettei hän ollut antanutkaan hänelle jauhetta.
-
-"Toivoakseni erehdyt, Amine", vastasi Filip. "Olet varmasti väärässä,
-sillä niin pahoja ihmisiä ei voi olla olemassakaan."
-
-"Et ole asunut hänen kanssaan niin kauan kuin minä etkä nähnyt
-hänen kujeitaan", vastasi Amine. "Et tiedä, millaisiin konnantöihin
-kullanhimo voi houkutella ihmisen, mutta voihan silti olla
-mahdollista, että olen erehtynyt. Sinun pitää nyt kaikissa
-tapauksissa nukkua minun vartioidessani sinua, rakkaani. Kas niin, et
-saa puhua enää. Tunnen, etten saa vielä unta, ja senvuoksi aion lukea
-hieman ennen nukkumaan menoani."
-
-Filip ei vastustellut enää ja nukkuikin pian. Amine valvoi hänen
-vieressään paljon sivu puolenyön.
-
-"Hän hengittää niin raskaasti", ajatteli Amine, "mutta kuka tietää,
-olisiko hän milloinkaan herännyt, jos olisin antanut hänelle
-jauheen. Isäni on niin perillä kaikissa itämaisissa tempuissa, että
-pelkään häntä. Kuinka usein hän onkaan saatuaan pussillisen kultaa
-nukuttanut ihmisen ikuiseen uneen! Hän, joka pyynnöstä on tappanut
-monta, voi varmaankin empimättä murhata tyttärensäkin miehen,
-sillä olen katsellut hänen hommiaan ja tunnen hänen ajatuksensa ja
-toivomuksensa. En ymmärrä, miksi nämä synkät aavistukset ahdistavat
-mieltäni tänään, ja minusta tuntuu aivan siltä kuin tapahtuisi joku
-onnettomuus. Kunpa nyt aamu pian koittaisi! Kuinka sikeästi hän
-nukkuukaan ja hiki helmeilee hänen otsallaan! Minun pitää peitellä
-hänet hyvin ja vahtia, ettei hän potki peittoa yltään. Nyt koputtaa
-joku eteisen oveen. Melu herättää varmasti Filipinkin. Isää on tultu
-luultavasti hakemaan jonkun luokse."
-
-Amine poistui huoneesta ja kiiruhti alakertaan. Kuten hän oli
-otaksunutkin, oli herra Pootsia tultu hakemaan. Häntä pyydettiin
-avuksi muutamaan synnytykseen.
-
-"Hän tulee heti", vastasi Amine. "Menen herättämään hänet." Amine
-lähestyi isänsä makuuhuoneen ovea ja koputti siihen. Kun hän ei
-saanut minkäänlaista vastausta, koputti hän uudestaan.
-
-"Isäni ei tavallisesti nuku näin raskaasti", ajatteli Amine, kun
-ei toiseenkaan koputukseen vastattu. Hän aukaisi oven ja meni
-sisään. Suureksi hämmästyksekseen hän huomasi, ettei isä ollutkaan
-vuoteessaan. "Kummallista", ajatteli hän, "mutta muistaakseni hän
-ei palannutkaan enää yläkertaan mentyään sammuttamaan valoja." Amine
-kiiruhti senvuoksi vierashuoneeseen ja näki isänsä makaava sohvalla
-syvässä unessa, kuten hänestä näytti. Herra Poots ei vastannut
-kuitenkaan hänen huutoonsa. "Laupias Jumala, onko hän kuollut!"
-ajatteli hän vieden kynttilän lähemmäksi isänsä kasvoja. Ja asian
-laita olikin niin, sillä Pootsin silmät olivat lasimaiset ja alaleuka
-oli pudonnut alas.
-
-Amine nojautui hetkiseksi seinään ollen pyörtymäisillään, mutta
-lopulta hän tointui.
-
-"Se saadaan heti selville", ajatteli hän mennen pöydän luo ja katsoen
-hopeapikariin, jossa hän oli sekoittanut jauheen viiniin, mutta se
-olikin tyhjä. "Oikeamielinen Jumala on rangaissut häntä!" huudahti
-hän. "Mutta voi, että tuon miehen piti olla isäni! Niin, asia on
-aivan selvä. Peläten omia sanojaan ja katalaa suunnitelmaansa kaasi
-hän enemmän viiniä pikariin tukahduttaakseen omantunnontuskansa, ja
-aavistamatta ollenkaan jauheen olemassaoloa pikarissa joi hän itse
-sen kuoleman, jonka hän oli aikonut toiselle. Ja kenelle toiselle
-sitten? Niin, ei sen vieraammalle kuin oman tyttärensä miehelle.
-Ellet olisi isäni", jatkoi Amine, "kiroaisin sinut, mutta nyt olet
-saanut rangaistuksesi. Antakoon Jumia sinulle anteeksi, sinä heikko,
-kurja ja syntinen miesraukka!"
-
-Amine poistui nyt huoneesta mennen katsomaan Filipiä, joka nukkui
-vielä rauhallisesti ja näytti hikoilevan kovasti.
-
-Joku toinen nainen olisi varmaankin herättänyt miehensä, mutta Amine
-ei ajatellut itseään. Filip oli sairas eikä hän halunnut häiritä
-häntä pelosta, että Filip voisi ehkä säikähtää.
-
-Eteisen oveen koputettiin nyt uudestaan ja se herätti Aminen
-ajatuksistaan. Hän kiiruhti alakertaan, mutta ei avannut ovea.
-
-"Herra Pootsin pitää tulla heti", sanoi lääkäriä noutamaan tullut
-tyttö.
-
-"Hyvä Therese", vastasi Amine, "isäni on enemmän avun tarpeessa
-kuin emäntäraukkanne, sillä pelkään hänen työnsä tässä maailmassa
-loppuneen. Hän on hyvin sairas eikä voi nousta vuoteesta. Pyydän,
-että auttaisitte nyt sen sijaan minua. Menkää sanomaan isä
-Seysenille, että hän tulisi tänne, sillä luulen isäni olevan kuoleman
-kielissä."
-
-"Herra siunatkoon", huudahti Therese, "ovatko asiat todellakin niin
-huonosti? Toimitan kyllä asianne, rouva Amine."
-
-Uudistettu koputus oli herättänyt Filipinkin, joka tunsi olevansa
-paljon terveempi, sillä päänkipukin oli haihtunut. Hän huomasi heti,
-ettei Amine ollut nukkunut ollenkaan koko yönä ja hän aikoi moittia
-häntä siitä, kun Amine kertoi hänelle lyhyesti tapahtuman.
-
-"Sinun pitää pukea vaatteet yllesi, Filip, ja auttaa minua kantamaan
-hänen ruumiinsa vuoteeseen ennen papin tuloa. Laupias Jumala, jos
-olisin antanut sinulle tuon jauheen, rakas Filip... mutta älkäämme
-puhuko siitä. Kiiruhda, sillä isä Seysen on heti täällä."
-
-Filip pukeutui nopeasti ja seurasi sitten Aminea vierashuoneeseen.
-Aurinko paistoi kirkkaasti ja sen säteet valaisivat ukon laihoja
-kasoja. Hänen kätensä olivat nyrkissä ja kieli oli jäänyt hammasten
-väliin.
-
-"Ah, tämä huone näyttää olevan oikea onnettomuuksien tyyssija!
-Kuinkahan paljon peloittavia asioita täällä tuleekaan vielä
-tapahtumaan?"
-
-"Ei ainoatakaan, toivoakseni", vastasi Amine. "Tämä ei ole mielestäni
-mitään kauheata. Hirveämpää oli katsella vanhusta, kun hän seisoen
-vuoteesi vieressä ojensi sinulle myrkkymaljan ystävällisesti
-hymyillen. En voi unhottaa sitä näkyä milloinkaan."
-
-"Antakoon Jumala sen hänelle anteeksi, kuten minäkin olen tehnyt",
-vastasi Filip nostaen ruumiin syliinsä ja kantaen sen siihen
-huoneeseen, jota herra Poots oli käyttänyt.
-
-"Annetaan ihmisten olla siinä luulossa, että hän kuoli vuoteeseensa
-luonnollisella tavalla", sanoi Amine. "Ylpeyteni ei salli, että tämä
-tulee tiedoksi. En halua, että minua ruvetaan sanomaan murhaajan
-tyttäreksi."
-
-Hän istuutui tuolille ja purskahti itkuun.
-
-Hänen miehensä koetti lohduttaa häntä, kun isä Seysen koputti oveen.
-Filip kiiruhti avaamaan.
-
-"Hyvää huomenta, poikani. Miten sairas voi?"
-
-"Hän on kuollut, isä."
-
-"Tulen siis kuitenkin liian myöhään, vaikka koetinkin kiiruhtaa!"
-huudahti pappi surullisesti.
-
-"Hän kuoli äkkiä sydänhalvaukseen, isä", vastasi Filip vieden papin
-herra Pootsin huoneeseen.
-
-Isä Seysen katsoi ruumista ja näki, ettei hänen apunsa ollut enää
-tarpeen. Hän kääntyi nyt Amineen päin, joka vieläkin itki.
-
-"Itkekää vain, tyttäreni, teillä on syytä siihen", sanoi hän.
-"Hellästä ja tottelevaisesta lapsesta tuntuu isän rakkauden
-menettäminen kovalta iskulta. Älkää kuitenkaan antautuko liiaksi
-surunne valtaan, sillä teillä on muitakin sitovia velvollisuuksia.
-Teillä on miehenne."
-
-"Tiedän sen, isä, mutta antakaa minun itkeä, sillä olinhan hänen
-tyttärensä."
-
-"Eikö hän mennytkään nukkumaan eilen illalla, koska hänellä on vielä
-vaatteet yllään? Milloin hän rupesi valittamaan pahoinvointiaan?"
-
-"Nähdessäni hänet viimeisen kerran", vastasi Filip, "oli hän
-huoneessani ja antoi minulle jotakin lääkettä, ennenkuin hän toivotti
-minulle hyvää yötä. Kun häntä tultiin hakemaan sairaan luokse, meni
-vaimoni herättämään häntä, mutta silloin hän oli jo tajutonna."
-
-"Hän on kuollut äkkiä", sanoi pappi. "Mutta hän oli vanha mies ja
-silloin voi loppu tulla silmänräpäyksessä. Olitteko huoneessa hänen
-kuollessaan?"
-
-"En", vastasi Filip. "Ennenkuin sain vaatteet ylleni, oli hän jo
-poistunut maailmasta."
-
-"Toivokaamme, lapseni, että hän sai vaihtaa sen parempaan.
-Polvistukaa kanssani rukoilemaan hänen sielunsa puolesta."
-
-He tekivät niin ja pappi rukoili hartaasti. Kun he nousivat,
-vaihtoivat he katseen, joka täydellisesti ilmaisi heidän sisimmät
-ajatuksensa.
-
-"Lähetän tänne muutamia vaimoja, jotka voivat tehdä ruumiille
-viimeisen palveluksen ja järjestää kaikki hautajaisia varten", sanoi
-isä Seysen. "Parasta on salata heiltä, että hän kuoli ennen minun
-tuloani. Älkäämme antako ihmisten luulla sellaista, että hän meni
-pois saamatta uskonnon lohdutusta."
-
-Filip nyökäytti päätään hyväksyvästi ja pappi poistui.
-
-Terneusen asukkaat olivat aina vihanneet herra Pootsia. Kaikkien
-uskonnon vaatimusten laiminlyöminen, tietämättömyys, kuuluuko hän
-ollenkaan heidän uskoonsa, hänen itaruutensa ja kiskomisensa olivat
-hankkineet hänelle paljon vihollisia samalla kun hänen tunnustettu
-taitavuutensa oli tehnyt hänestä vaikutusvaltaisen miehen. Jos olisi
-saatu tietää, että hän oli muhamettilainen, ja kuultu, että hän oli
-kuollut koettaessaan tappaa vävyään, on varmaa, ettei häntä olisi
-suostuttu hautaamaan kristillisesti. Mutta kun isä Seysen vastasi
-jokaiselle kysyjälle, että herra Poots oli kuollut rauhallisesti,
-otaksuttiin hänen menneen pois hyvänä kristittynä, vaikka hän ei
-elämässään ollut noudattanutkaan kristinuskon määräyksiä. Seuraavana
-päivänä haudattiin vanhuksen ruumis tavallisilla juhlallisuuksilla.
-Filip ja Amine tunsivat mielensä hyvin huojentuneeksi, kun kaikki
-sujui niin rauhallisesti.
-
-Vasta hautajaisten jälkeen tutkivat he herra Pootsin huoneen.
-Raha-arkun avain löydettiin hänen taskustaan. Huone oli täynnä
-lääkepulloja ja jauherasioita, jotka joko heitettiin pois tahi
-jos Amine liesi, mihin niitä käytettiin, kannettiin muutamaan
-komeroon piiloon. Hänen pöydässään oli paljon laatikoita, jotka
-nyt tarkastettiin. Niissä olevien tavaroiden joukossa oli paljon
-paperiliuskoja, joissa oli arabiankielistä kirjoitusta -- luultavasti
-lääkemääräyksiä. Siellä oli rasioitakin, joissa oli arabiankieliset
-nimet, ja muutamassa oli aivan samanlaista jauhetta kuin herra Poots
-oli antanut Aminelle. Muutamista papereista voitiin selvästi huomata
-ukon harrastaneen salaisia tieteitäkin, jotka siihen aikaan olivat
-muodissa. Kaikki tuollainen romu poltettiin nopeasti.
-
-"Ajattelehan, jos isä Seysen olisi nähnet kaiken tämän", huomautti
-Amine surullisesti. "Mutta täällä on vielä muutamia painetuitakin
-papereita, Filip."
-
-Tarkastettuaan ne huomasi Filip ne hollantilais-itäintialaisen yhtiön
-osakkeiksi.
-
-"Kuulehan, Amine, nämä ovat rahaa tahi ainakin rahan arvoisia, sillä
-nämä ovat yhtiön osakkeita, jotka antavat meille vuosittain sievät
-tulot. En osannut aavistaakaan ukon käyttävän rahojaan tällaiseen.
-Minäkin olen aikonut sijoittaa osan rahoistani samalla tavalla ennen
-lähtöäni saadakseni niille hieman korkoa."
-
-He tarkastivat nyt raha-arkun. Kun Filip aukaisi sen, ei hän luullut
-siellä olevan paljon mitään, sillä se oli suuri ja syvä ja näytti
-olevan melkein tyhjä, mutta tutkittuaan paremmin löysi hän sen
-pohjalta neljäkymmentä pientä pussia, joissa oli pelkkiä kultarahoja.
-Eräässä suuremmassa pussissa oli hopeaa. Mutta siinä ei ollut vielä
-kaikki, sillä siellä oli pieniä rasioita ja kääryjä, jotka sisälsivät
-jalokiviä. Kun kaikki oli koottu yhteen kasaan, näytti aarre hyvin
-arvokkaalta.
-
-"Amine, kultaseni, olet todellakin tuonut minulle melko
-odottamattomat myötäjäiset", sanoi Filip.
-
-"Sanopas muuta. Nuo jalokivet on isäni varmaankin tuonut mukanaan
-Egyptistä. Ja kuinka vaatimattomasti me elimmekään ennen tänne
-muuttoamme! Jumala antakoon hänelle anteeksi. Vaikka hänellä olikin
-tällainen aarre hallussaan, tahtoi hän kuitenkin myrkyttää sinut
-saadakseen enemmän."
-
-He laskivat rahat, joita oli melkein viisikymmentätuhatta guldenia,
-sijoittivat ne jälleen paikoilleen ja poistuivat huoneesta.
-
-"Olen rikas mies", ajatteli Filip jäätyään yksikseen. "Mutta onko
-minulla mitään hyötyä noista aarteista? Voisin kyllä ostaa laivan ja
-ruveta sen kapteeniksi, mutta se joutuisi varmasti haaksirikkoon.
-Sellainen mahdollisuus on kaikissa tapauksissa olemassa enkä
-senvuoksi ostakaan omaa alusta. Enkö kumminkin menettele väärin
-pestautuessani muiden laivoihin omatessani sellaisen uskon? Sitä
-en tiedä. Tiedän vain, että minulla on velvollisuus täytettävänä.
-Kaikkien kohtalo on armollisen kaitselmuksen hallussa ja se kutsuu
-meidät luoksensa sitten kuin se arvelee ajan koittaneen. Ostan
-liioilla rahoillani yhtiön osakkeita ja jos purjehdinkin sen
-laivoissa ja ne joutuvat haaksirikkoon etsiessäni isäraukkaani, saan
-silloin kaikissa tapauksissa kärsiä yhtä paljon kuin toisetkin.
-Järjestän Aminenkin elämän paljon mukavammasti."
-
-Hän pestasikin heti kaksi palvelijatarta, huoneet sisustettiin
-uudestaan paljon komeammasti eikä hän kammonut minkäänlaisia
-uhrauksia ilahduttaakseen vaimoaan. Hän kirjoitti Amsterdamiin ja
-osti paljon noita edellämainittuja osakkeita. Jalokivet ja omat
-rahansa jätti hän vieläkin Aminen haltuun. Jäljelläolevat pari
-kuukautta kuluivat näin ollen hyvin nopeasti ja kaikki oli kunnossa,
-kun Filipille ilmoitettiin kirjeellisesti, että hänen pitää tulla
-laivaan. Amine tahtoi, että Filip olisi mennyt mukaan matkustajana
-eikä perämiehenä, mutta Filipistä tuntui viimeinen vaihtoehto
-paremmalta, sillä muuten hän ei olisi voinut mitenkään selittää
-matkansa syytä.
-
-"En tiedä miksi", sanoi Filip lähtönsä edellisenä iltana, "mutta
-mieleni ei ole niin surullinen kuin viime kerralla. Tällä haavaa ei
-minulla ole minkäänlaisia aavistuksia mistään onnettomuudesta."
-
-"Ei minullakaan", vastasi Amine. "Aavistan kuitenkin, että tulet
-olemaan kauan aikaa poissa luotani, Filip, ja sehän on jo tarpeeksi
-suuri onnettomuus hellälle ja levottomalle vaimolle, vai mitä?"
-
-"On kyllä, rakkaani, mutta --"
-
-"Niin, niin, tiedän velvollisuutesi kutsuvan sinua", vastasi Amine
-painaen päänsä miehensä rintaa vasten.
-
-Seuraavana päivänä erosi Filip vaimostaan, joka oli nyt paljon
-tyynempi kuin ensimmäisellä kerralla.
-
-"Kaikki muut hukkuivat ja hän vain pelastui", ajatteli Amine.
-
-"Tunnen hänen palaavan vielä luokseni. Jumala taivaassa, tapahtukoon
-tahtosi!"
-
-Filip saapui pian Amsterdamiin ja ostettuaan paljon sellaisia
-tavaroita, joiden hän luuli olevan hyödyksi onnettomuuden sattuessa,
-meni hän Bataviaan, joka oli ankkurissa satamassa valmiina nostamaan
-purjeensa.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Oltuaan muutamia päiviä laivassa ymmärsi Filip, ettei matka
-muodostuisikaan hauskaksi, sillä Batavian piti kuljettaa melkoinen
-joukko-osasto Ceyloniin ja Javaan yhtiön sotavoimien vahvistukseksi.
-Aluksen oli määrä erota laivastosta Madagaskarin luona ja purjehtia
-suoraan Javaan, sillä otaksuttiin laivassa olevien sotilaiden
-kykenevän suojelemaan sitä, jos merirosvot tai muut viholliset
-hyökkäisivät sen kimppuun. Batavia oli sitäpaitsi asestettu
-kolmellakymmenellä tykillä ja siinä oli seitsemänkymmentäviisi
-matruusia. Paitsi sotatarpeita, jotka suurimmaksi osaksi
-muodostivatkin lastin, oli sillä mukanaan suuri määrä kilisevää
-kultaa Intian markkinoille. Joukot astuivat juuri laivaan silloin
-kuin Filipkin saapui sinne, ja muutamien minuuttien kuluttua olivat
-kannet niin täynnä, että oli melkein mahdotonta liikkua mihinkään.
-Filip, joka ei ollut vielä puhutellut kapteenia, haki ensimmäisen
-perämiehen käsiinsä ruveten heti hoitamaan virkaansa. Hän oli viime
-matkallaan päässytkin työstä niin perille, että hän oli tottuneempi
-kuin luultiinkaan.
-
-Jonkun ajan kuluttua alkoivat kaikki kiireen aiheuttamat merkit
-hävitä näkyvistä, joukkojen varustukset korjattiin syrjään, sotilaat
-järjestettiin ruotuihin ja sijoitettiin talousvälineineen tykkien
-väliin suurelle kannelle. Siten saatiin tilaa laivan hoitamiselle.
-Totellessaan määräyksiä osoitti Filip olevansa kykenevä ja
-järjestelykykyinen, ja kapteeni sanoikin hänelle kerran heidän hieman
-huoahtaessaan:
-
-"Luulin teidän suhtautuvan virkaanne hyvin välinpitämättömästi,
-koska ette tullut ennen laivaan, mutta osaatte ottaa menetetyn
-ajan takaisinkin. Olette tehnyt enemmän tämän aamupäivän kuluessa
-kuin osasin odottaakaan. Iloitsen tulostanne, mutta olen samalla
-pahoillanikin, ettette ollut täällä silloin kun sijoitimme lastin,
-sillä pelkään lastauksen tapahtuneen hieman huolimattomasti. Herra
-Struysilla, ensimmäisellä perämiehelläni, on ollut enemmän työtä kuin
-hän on jaksanut tehdäkään."
-
-"Olen pahoillani, etten ollut täällä silloin, herra kapteeni",
-vastasi Filip. "Tottelin kuitenkin heti yhtiön kutsua."
-
-"He eivät halunneet häiritä teitä ennenkuin viime tingassa,
-koska olette naimisissa ja sitäpaitsi suuri osakaskin yhtiössä.
-Otaksun, että seuraavalla matkallanne komennatte jo omaa laivaanne.
-Keskustelin aamulla siitä muutaman vanhemman konttoristin kanssa."
-
-Filip ei ollut ollenkaan pahoillaan, että hänen rahansa kasvoivat
-nyt niin hyvää korkoa, sillä laivan kapteeniksi pääseminen oli hänen
-hartain toivonsa. Hän vastasi toivovansa omaa laivaa seuraavan
-matkan jälkeen, jolloin hän luuli jo olevansa aivan pätevä sellaisen
-komentajaksi.
-
-"Sitä ei kenenkään tarvitse epäilläkään, herra Vanderdecken, sillä
-näkeehän sen jo sokeakin. Pidätte varmaankin paljon merimieselämästä?"
-
-"Kyllä. Luullakseni en luovu siitä milloinkaan."
-
-"Milloinkaanko? Ajattelette nyt niin, koska olette nuori ja
-toivorikas, mutta vähitellen väsytte siihen ja olette iloinen
-saadessanne levähtää jäljellä olevat päivänne."
-
-"Kuinka paljon sotilaita on laivassamme?"
-
-"Kaksisataaneljäkymmentäviisi miestä ja kuusi upseeria. Miesraukat!
-Harvat heistä pääsevät milloinkaan takaisin, niin, tuskinpa moni
-näkee seuraavaa syntymäpäiväänsäkään. Ilmasto siellä on kauhea. Vein
-sinne kerran kolmesataa miestä, mutta kuuden kuukauden kuluttua,
-ennenkuin ennätin lähteä sieltä takaisinkaan, ei heistä ollut enää
-sataakaan hengissä."
-
-"Siinä tapauksessahan heidän lähettämisensä sinne on melkein
-murhaamista", huomautti Filip.
-
-"Hm! Jossakinhan heidänkin pitää kuolla, ja mitä sen on väliä, vaikka
-he kuolevatkin hieman aikaisemmin? Henki on tavaraa, jota voidaan
-ostaa niin hyvin kuin muutakin. Viemme niin ja niin paljon mukanamme
-teollisuustuotteita ja rahaa vaihtaaksemme niillä intialaisia
-tavaroita. Samoin menettelemme ihmisilläkin, eikä se ole yhtiölle
-miksikään vahingoksi, päinvastoin."
-
-"Sotamiesraukoille kumminkin, luullakseni."
-
-"Mutta yhtiö ostaa heidän elämänsä halvasta ja myy sen kalliista
-hinnasta", vastasi kapteeni mennen keulaan.
-
-"Aivan niin", ajatteli Filip. "Se ostaa ihmishenkiä halvalla ja
-voittaa niillä, sillä noilla sotilasraukoitta he eivät voisi
-mitenkään puolustaa alueitaan vihollisiaan vastaan. Miten pienestä
-vuosipalkasta myyvätkään nuo miehet henkensä taistellakseen noissa
-epäterveellisissä seuduissa, joissa he menettävät voimansa eivätkä
-pääse enää milloinkaan kotiinsa. Hyvä Jumala, kun nämäkin miehet
-näin sydämettömästi uhrataan, miksi tuntisin omantunnon vaivoja,
-jos muutamia ihmishenkiä meneekin hukkaan täyttäessäni pyhää
-velvollisuuttani, jonka olen saanut toimekseni häneltä, jonka
-tiet ovat tutkimattomat. Eihän varpunenkaan putoa puusta hänen
-tietämättään ja hänen vallassaan on joko uhrata tahi pelastaa meidät.
-Mutta jos tämä laiva on tuomittu perikatoon minun vuokseni, en voi
-muuta kuin toivoa, että olisin päässyt johonkin toiseen, jossa
-ihmishenkien hukka ei olisi niin suuri."
-
-Vasta viikon kuluttua Filipin tulosta oli laivasto lähtökunnossa.
-
-Olisi hyvin vaikeata selostaa Filipin ajatuksia tämän hänen toisen
-matkansa alkaessa. Hänen ajatuksensa olivat niin kiinni matkan
-tarkoituksessa, että hän suhtautui elämän tavallisiin seikkoihin
-kuin uniin. Hän oli aivan varma siitä, että hän jälleen kohtaa
-kummituslaivan, ja kun hän pelkäsi tuon kohtaamisen aiheuttavan
-jonkun ikävän onnettomuuden, luultavasti kaikkien niiden hukkumisen,
-jotka olivat nyt laivassa hänen kanssaan, kalvoi tuo ajatus häntä
-niin, että hän laihtui aivan kamalan näköiseksi. Hän ei puhunut juuri
-milloinkaan ja tunsi olevansa kuin rikollinen, joka on tuominnut koko
-ympäristönsä vaaroihin, onnettomuuksiin ja kuolemaan senvuoksi että
-hän on tullut heidän mukanaan laivaan. Kun joku puhui vaimostaan tai
-lapsistaan toivoen parasta ja tehden tulevaisuussuunnitelmia, tunsi
-Filip mielensä sairaaksi, nousi pöydästä ja kiiruhti yksinäisyyteen
-kannelle. Joskus kuvitteli hän olleensa kiihtynyt ja joutuneensa
-jonkunlaisen näköharhan uhriksi, mutta sitten palautti hän kaiken
-entisen muistiinsa ja tunsi sen kauhean todellisuuden. Silloin
-hän aina mielellään ajatteli, ettei taivaalla ole minkäänlaista
-osaa tuossa yliluonnollisessa näyssä, joka tietysti on vain pirun
-keksintöä. Entä pyhäinjäännös? Sellaisiin keinoihin ei piru ainakaan
-turvaudu. Muutamia päiviä lähtönsä jälkeen katui hän kovasti,
-ettei hän ollut uskonut isä Seysenille kaikkea ja kysynyt häneltä
-neuvoa, tekikö hän oikein vai väärin jatkaessaan hakemistaan, mutta
-se oli nyt myöhäistä, sillä Batavia oli jo enemmän kuin tuhannen
-penikulman päässä Amsterdamin satamasta. Hänen oli pakko täyttää
-velvollisuutensa, olipa se sitten millainen tahansa.
-
-Kun laiva lähestyi Hyväntoivonnientä, tuli hän niin levottomaksi,
-että kaikki huomasivat sen. Kapteeni ja upseerit, jotka
-kaikki pitivät hänestä, koettivat turhaan ottaa selvää hänen
-alakuloisuutensa syystä. Filip sanoi olevansa kipeä, ja hänen
-laihtunut ruumiinsa ja syvälle painuneet silmänsä todistivatkin
-kumoamattomasti, että hän sairasti jotakin vaikeata tautia. Suurimman
-osan öistä kulutti hän kannella katsellen kaikille suunnille,
-tarkastellen jokaista taivaanrannalla tapahtuvaa muutosta ja odottaen
-kummituslaivan ilmestymistä näkyviin. Vasta päivän ruvetessa
-sarastamaan meni hän hyttiinsä nukkumaan. Onnellisen matkan jälkeen
-ankkuroi laivasto Taffel-lahteen, ja Filip tunsi hieman huojennusta,
-kun ei tuota yliluonnollista vierailua vielä ollut tapahtunutkaan.
-
-Heti kun laivasto oli saanut uuden juomavesivaraston, lähdettiin
-matkalle ja Filipin levottomuus lisääntyi taasen. Suotuisassa
-tuulessa purjehti laivasto kuitenkin niemen ympäri, sivuutti
-Madagaskarin ja saapui Intian merelle, jossa Batavia erosi
-siitä, sen suunnatessa kulkunsa Qambrooniin ja Ceyloniin. "Nyt
-näyttäytyy kummituslaiva varmasti", ajatteli Filip. "Se on vain
-odottanut toveriemme poistumista, ettemme saisi minkäänlaista apua
-onnettomuudessamme." Mutta Batavian matkaa suosivat kauniit ilmat eikä
-mitään näkynyt. Muutamien viikkojen kuluttua saavuttiin Javaan, mutta
-ennenkuin purjehdittiin Batavian suurenmoiseen satamaan, käännyttiin
-vastatuuleen yöksi. Oli heidän matkansa viimeinen yö, jolloin purjeet
-olivat ylhäällä. Filip ei poistunut kannelta ollenkaan odottaessaan
-levotonna päivän valkenemista. Aamu koittikin vihdoin, aurinko
-nousi ja Batavia ohjasi kulkunsa satamaan. Aamupäivällä laskettiin
-jo ankkuri ja huojentuneena kiiruhti Filip hyttiinsä nauttiakseen
-levosta, jonka tarpeessa hän niin suuresti oli.
-
-Hän heräsi vahvistuneena ja virkeänä, sillä hänen mielensä oli
-vapautunut raskaasta taakasta. "Ei siis olekaan määrätty, että
-miehistö aina silloin hukkuu, kun olen laivassa", ajatteli hän, "eikä
-sekään ole sanottu, että kummituslaiva näyttäytyy, vaikka olenkin
-mukana. Siinä tapauksessa ei omaatuntoani rasita enää mikään. On
-kyllä totta, että haen laivaa ja toivon saavani kohdatakin sen, mutta
-minulla ei ole siihen suuremmat mahdollisuudet kuin muillakaan eikä
-ole ollenkaan varmaa että löydän sen, vaikka haenkin sitä. Olkoon
-niin, että se tuottaa onnettomuutta kaikille, jotka sen näkevät,
-mutta minun oloni laivassa ei ole noiden kohtaamisten syy. Kiitän
-sinua Jumala, nyt voin omantunnon tuskitta täyttää tehtäväni!"
-
-Filip, jolle nämä ajatukset olivat antaneet mielenrauhan takaisin,
-meni jälleen kannelle. Joukkojen maihinvienti oli jo alkanut, sillä
-sotilaat halusivat yhtä paljon vapautta pitkäaikaisesta vankeudestaan
-kuin merimiehet enemmän tilaa ja mukavuuksia. Batavia oli noin
-penikulman päässä rannalla. Sen takaa näkyi viheriää vuoristoa,
-jossa oli puiden ympäröimiä kaupunkilaisten omistamia kauniita
-taloja. Näköala oli kaunis ja kasvullisuus runsas silmää virkistävän
-vihreytensä vuoksi. Satamassa oli suuria ja pieniä laivoja, joiden
-mastot muodostivat oikean metsän, lahden vesi oli kirkasta ja
-sinistä, aaltoillen hiljaa vienossa tuulessa. Kaupunkikin oli
-miellyttävän näköinen, sillä sen valkoiset talot kuvastuivat sievästi
-tummanviheriöihin puihin, joita kasvoi puutarhassa ja katujen
-reunoilla.
-
-"Onko todellakin mahdollista", huomautti Filip Batavian kapteenille,
-"että tuo kaunis paikka on niin epäterveellinen? Näöstä päättäen
-voitaisiin siitä luulla aivan toista."
-
-"Kuten saaren myrkylliset käärmeet piiloutuvat kukkapenkereihin, niin
-hiipii myös kuolema täällä runsaassa ja kauniissa luonnossa. Oletteko
-nyt jo terveempi, herra Vanderdecken?"
-
-"Paljonkin", vastasi Filip.
-
-"Olette kuitenkin niin heikko, että neuvon teitä lähtemään maihin."
-
-"Käytän hyvin mielelläni lupaustanne hyväkseni. Kauanko tulemme
-viipymään täällä?"
-
-"Emme hyvinkään kauan, koska meitä on käsketty pian palaamaan.
-Lastimme on valmis ja otamme sen laivaan heti kun olemme tyhjentäneet
-ruumamme."
-
-Filip seurasi kapteenin neuvoa ja pääsi vaikeudetta asumaan
-erään vieraanvaraisen kauppiaan luokse, jolla oli talo kaupungin
-läheisyydessä hyvin terveellisellä paikalla. Hän oli siellä kaksi
-kuukautta tervehtyen kokonaan ja palasi laivaan vasta pari päivää
-ennen sen lähtöä. Paluumatka oli onnellinen ja päivälleen neljän
-kuukauden kuluttua heidän Bataviasta lähtönsä jälkeen olivat he
-St. Helenan läheisyydessä, sillä laivat purjehtivat siihen aikaan
-tavallisesti niin sanottua itäistä reittiä Afrikan rannikkoa pitkin,
-lähestymättä Amerikkaa. Koska he olivat sivuuttaneet jälleen niemen
-kohtaamatta kummituslaivaa, oli Filip nyt aivan terve ja sitäpaitsi
-reippaalla tuulella. Odottaessaan tuulta saaren läheisyydessä
-huomasivat he muutaman laivaa kohti soutavan veneen, joka saavuttikin
-sen kolmen lunnin kuluttua. Miehistö oli hyvin väsynyt, sillä se
-oli ollut pari päivää veneessä. He ilmoittivat kuuluvansa erään
-pienen hollantilaisen laivan miehistöön, joka pari päivää sitten oli
-ruvennut vuotamaan ja uponnut. Se oli täyttynyt niin äkkiä vedellä,
-että he tuskin olivat ennättäneet pelastua. Veneessä oli kapteeni,
-perämiehet ja kaksikymmentä matruusia sekä muudan vanha katolilainen
-pappi, jonka hollantilainen maaherra oli lähettänyt kotiin senvuoksi,
-että hän oli vastustanut hollantilaisten etuja Javassa ollessaan.
-Pappi oli asunut alkuasukasten luona, jotka vähän aikaa olivat
-suojelleetkin häntä, sillä japanilaisetkin halusivat saada hänet
-käsiinsä mestatakseen hänet. Vihdoin oli papin ollut pakko turvautua
-hollantilaisiin, lempeimpiin vihollisiinsa.
-
-Hollannin hallitus oli päättänyt karkoittaa hänet maasta ja hänet oli
-senvuoksi viety laivaan lähetettäväksi kotiin. Kapteenin ja miehistön
-kertomuksesta päättäen oli vain yksi henkilö hukkunut, nimittäin
-muudan mahtava mies, joka oli vuosikausia ollut hollantilaisten
-edustajana Japanissa. Hän oli aikonut palata Hollantiin koottuine
-rikkauksineen, mutta päästyään veneeseen oli hän halunnut palata
-laivaan pelastaakseen erään arvokkaan laatikon, joka sisälsi
-timantteja ja muita jalokiviä. Heidän odottaessaan häntä oli laiva
-äkkiä vajonnut ja vähällä imenyt heidätkin mukaansa. He olivat
-kuitenkin odottaneet jonkun aikaa nähdäkseen, sukeltaisiko hän esiin,
-mutta hän ei ollut enää näyttäytynyt.
-
-"Tiesin tapahtuvan jotakin", sanoi vajonneen laivan kapteeni
-istuessaan kajuutassa Filipin ja Batavian kapteenin kanssa, "sillä
-kolme päivää aikaisemmin näimme kummituslaivan."
-
-"Mitä, tuon niin sanotun Lentävän Hollantilaisenko?" kysyi Filip.
-
-"Aivan niin", vastasi kapteeni. "Olen usein kuullut puhuttavan siitä,
-mutta en ole onnekseni milloinkaan ennen sitä kohdannut. Toivon,
-etten ikinä sitä enää näkisi, sillä nyt olen köyhä mies ja minun on
-pakko aloittaa kaikki uudestaan."
-
-"Minäkin olen kuullut kerrottavan siitä", huomautti Batavian
-kapteeni. "Minkä näköinen se oli?"
-
-"Puhuakseni totta näin vain vilahduksen sen rungosta. Tapaus oli
-hyvin kummallinen. Yö oli kaunis, taivas kirkas ja olin jo mennyt
-nukkumaan, kun perämies herätti minut noin kahden aikaan yöllä
-kutsuen minut kannelle. Hän kertoi miehistön pelkäävän erästä
-näkyvissä olevaa kummituslaivaa. Mentyäni ylös huomasin taivaanrannan
-kirkkaaksi, vaikka laivan läheisyydessä olikin hieman sumua. Laivan
-vauhti oli noin neljä ja puoli solmua, mutta emme sittenkään päässeet
-pois sumusta. 'Katsokaahan tuonne', sanoi perämies. 'Hm, mitä
-maailmassa siellä onkaan?' vastasin hieroen silmiäni. 'Sumua, vaikka
-taivas onkin kirkas ja tuuli rivakka.' Näimme taivaanrannan laivan
-kummallakin puolella, sillä sumuvyöhyke oli vain muutamien satojen
-jalkojen levyinen. 'Kuunnelkaa nyt, kapteeni', sanoi perämies,
-'nyt puhuvat ne jälleen.' 'Puhuvat!' toistin, mutta jännitettyäni
-korviani kuulin todellakin ääniä. 'Tähystäjä, olkaa huolellinen
-siellä keulassa!' huusi muudan. 'Laiva ylihangan puolella!' kuulin
-jonkun vastaavan. 'Soittakaa sitten kelloa siellä!' ja me kuulimme,
-miten kello rupesi kalkattamaan. 'Siellä on varmaankin joku laiva',
-sanoin perämiehelle. 'On kyllä, mutta se ei ole tämän maailman
-aluksia', vastasi hän. 'Ladatkaa keulatykki! Kyllä, kapteeni', kuului
-nyt sumusta, joka näytti vain tihenevän ympärillämme. 'Valmis on,
-kapteeni!' Tykinlaukaus jyrähti kuin ukkonen korvissamme ja sitten --"
-
-"Niin, mitä sitten tapahtui?" kysyi Batavian kapteeni pidättäen
-henkeään.
-
-"Tapahtuiko?" vastasi toinen kapteeni juhlallisesti. "Sumu ja kaikki
-muukin haihtuivat kuin taikavoimasta, taivaanranta oli kirkas eikä
-mitään näkynyt."
-
-"Onko se mahdollista?"
-
-"Kannella oli kaksikymmentä meistä, jotka voivat todistaa puheeni
-oikeaksi", vastasi kapteeni. "Tuo vanha katolilainen pappi seisoi
-vieressäni koko ajan. Matruusit ennustivat jotakin onnettomuutta ja
-kun me tarkastimme pumpun aamuvahdin aikana, huomasimme ruumassa
-neljä jalkaa vettä. Aloimme tyhjentää laivaa, mutta vesi voitti
-meidät ja laiva upposi, kuten jo kerroin. Perämies sanoi tuntevansa
-laivan ja kertoi sitä nimitettävän Lentäväksi Hollantilaiseksi."
-
-Filip vaikeni, mutta iloitsi suuresti kuulemastaan. "Jos nyt
-isäraukkani kummituslaiva", ajatteli hän, "näyttäytyy muillekin
-tuottaen onnettomuutta, ei oloni laivassa vaikuta mitään. Käytän vain
-hyväkseni tilaisuutta, joka vie minut yhteen sen kanssa panematta
-ollenkaan niiden henkeä alttiiksi, joiden kanssa purjehdin. Nyt
-on mieleni rauhoittunut ja voin hyvällä omallatunnolla jatkaa
-etsimistäni."
-
-Seuraavana päivänä tutustui Filip katolilaiseen pappiin, joka
-osasi puhua hollannin kieltäkin. Isä oli kunnioitusta herättävä
-noin kuusikymmenvuotias ukko, jonka pitkä aaltoileva parta oli
-aivan harmaa. Hän käyttäytyi hyvin miellyttävästi ja keskusteli
-mielenkiintoisesti.
-
-Kun Filip seuraavana yönä oli vahdissa, käveli vanhus hänen kanssaan
-edestakaisin kannella, ja pitkän keskustelun jälkeen ilmoitti Filip
-hänelle olevansa katolilainen.
-
-"Se on todellakin jotakin tavatonta, koska olette hollantilainen",
-sanoi pappi.
-
-"Myönnän sen", vastasi Filip, "eikä siitä mitään tiedetäkään täällä
-laivassa. En ole salannut sitä senvuoksi, että häpeän uskontoani,
-vaan pelosta, että se mahdollisesti aiheuttaa väittelyä, josta en
-välitä."
-
-"Olette menetellyt viisaasti, poikani. Ellei luterilainen oppi kanna
-parempia hedelmiä kuin mitä olen nähnyt tuolla idässä, ei se ole sen
-hyväksyttävämpää kuin epäjumalanpalveluskaan."
-
-"Sanokaa minulle, isä -- miehistö puhuu kummallisesta näystä
-muutamasta laivasta, jonka miehistönä ei ole tavallisia kuolevaisia.
-Näittekö tekin sen?"
-
-"Näin sen, minkä muutkin", vastasi pappi, "ja mielestäni oli näky
-hyvin ihmeellinen, melkeinpä yliluonnollinen. Olin kuitenkin
-kuullut puhuttavan tuosta kummituslaivasta ja sen aiheuttamista
-onnettomuuksista ennenkin. Ei meitäkään säästetty. Meillä oli
-laivassamme muudan henkilö, joka nyt on kuollut, mutta jonka
-syntitaakka riitti upottamaan minkä laivan tahansa. Meri nieli hänet
-rikkauksineen, joista hän toivoi saavansa nauttia kotiin tultuaan.
-Siitä nähdään, että kaikkivaltias rankaisee joskus oikeudenmukaisesti
-jo tässäkin maailmassa sellaisia, jotka ovat ansainneet hänen
-vihansa."
-
-"Tarkoitatte kai tuota hollantilaista, joka upposi laivan mukana?"
-
-"Kyllä, mutta hänen syntiluettelonsa on niin pitkä, että tulen
-tulevana yönä kertomaan sen teille. Olkoon rauha kanssanne, poikani,
-ja hyvää yötä."
-
-Ilma pysyi kauniina ja Batavia kääntyi vastatuuleen illalla
-ankkuroidakseen seuraavana päivänä St. Helenan satamaan. Kun Filip
-tuli kannelle kahdentoista jälkeen, oli vanhus jo siellä odottamassa
-häntä. Laivassa oli kaikki hiljaista ja rauhallista, matruusit
-nukkuivat tykkien välissä ja Filip meni perään uuden tuttavansa
-kanssa. He istuutuivat ja pappi alkoi kertoa:
-
-"Luultavasti ette tiedäkään, että portugalilaiset, vaikka he
-ovatkin innokkaita saavuttamaan lujan jalansijan valloittamissaan
-maissa, jotka he rohkeudellaan ja yritteliäisyydellään ovat
-löytäneet ja joiden anastamisessa he ovat luultavasti tehneet monta
-rikosta, eivät kumminkaan ole unhottaneet kaikille katolilaisille
-hyvin kallisarvoista asiaa, nimittäin oikean uskon levittämistä
-pakanallisiin maihin. Muutamien haaksirikkoutuneiden portugalilaisten
-välityksellä tutustuimme Japaniin ja seitsemän vuotta myöhemmin
-nousi pyhä ja siunattu" Pyhä Fransiskus Ximon saarelle, jonne hän
-jäi kahdeksi vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi saarnaamaan oppiamme
-ja kääntämään pakanoita. Myöhemmin matkusti hän Kiinaan, mutta ei
-päässytkään perille, vaan kuoli matkalla. Hänen kuolemansa jälkeen
-kääntyi paljon japanilaisia uskoomme, vaikka pakanalliset papit
-vainosivatkin heitä kovasti. Oppi levisi kuitenkin nopeasti ja monet
-tuhannet palvelivat pian oikeata Jumalaa.
-
-Jonkun ajan kuluttua perustivat hollantilaiset kauppa-aseman
-Japaniin, mutta huomattuaan, että aseman läheisyydessä asuvat
-kristityt halusivat olla kauppavaihdossa vain portugalilaisten
-kanssa, joihin he luottivat, tuli heistä meidän vihollisiamme, ja tuo
-mies, josta olemme puhuneet ja joka silloin oli hollantilaisen aseman
-hoitaja, päätti suunnattomassa kullanhimossaan tehdä kristinuskon
-epäilyttäväksi maan hallitsijan silmissä syöstäkseen siten
-portugalilaiset ja heidän liittolaisensa turmioon. Niin, poikani,
-käyttäytyi mies, joka oli omaksunut luterilaisen opin, koska se muka
-oli puhtaampi kuin meidän.
-
-Läheisyydessä asui muudan rikas japanilainen, joka molempine
-poikineen oli kääntynyt kristinuskoon ja kastettu. Hänellä oli kaksi
-muutakin poikaa, jotka olivat virkamiehinä keisarin hovissa. Tämä
-japanilainen oli lahjoittanut meille talon, että voisimme perustaa
-siihen koulun, mutta hänen kuolemansa jälkeen vaativat nuo molemmat
-hovissa olevat pojat, jotka olivat pakanoita, meiltä tuota taloa
-takaisin. Kieltäydyttyämme rupesi hollantilainen kiihoittamaan
-noita nuoria aatelismiehiä meitä vastaan käskien heidän ilmoittaa
-keisarille, että portugalilaiset ja kristityt olivat tehneet
-salaliiton häntä vastaan. Kun asiamieheltä kysyttiin, onko hänkin
-kristitty, sanoi hän olevansa vain hollantilainen.
-
-Keisari, uskoen salaliiton olemassaoloon, käski heti tappaa kaikki
-portugalilaiset ja sellaiset japanilaiset, jotka olivat kääntyneet
-kristinoppiin. Hän varusti siihen tarkoitukseen sotajoukon ja uskoi
-sen päällikkyyden noille kahdelle aatelismiehelle, joista äsken
-kerroin, noille sen miehen pojille, joka oli lahjoittanut meille
-talon. Kristityt, huomattuaan, että vastustus oli tässä heidän ainoa
-pelastuksensa, tarttuivat myös aseihin ja valitsivat päällikökseen
-nuo toiset japanilaiset aatelismiehet, jotka isän kanssa olivat
-kääntyneet. Siten oli noiden joukkojen johtajina neljä veljestä,
-kaksi kummallakin puolella.
-
-Kristittyjen sotajoukossa oli noin neljäkymmentätuhatta
-miestä, mutta tietämättä sitä lähetti keisari sitä vastaan
-kaksikymmentäviisituhatta lannistamaan ja hakkaamaan sen maahan.
-Sotajoukot kohtasivat toisensa ja kovan taistelun jälkeen
-(japanilaiset ovat hyvin urhoollisia) voittivat kristityt ja
-lukuunottamatta muutamia, jotka pelastuivat veneihin, tuhottiin koko
-keisarin armeija.
-
-Tämän voiton johdosta kääntyi vielä paljon japanilaisia
-uskoomme, niin että armeijamme miesluku lisääntyi pian
-viiteenkymmeneentuhanteen mieheen. Mutta kun keisari kuuli
-joukkojensa tulleen voitetuiksi, pani hän toimeen uuden sotaväenoton
-ja järjesti sadanviidenkymmenentuhannen miehen suuruisen armeijan
-antaen kenraaleilleen sellaisen käskyn, että kaikki muut kristityt
-pitää tappaa, paitsi noita kahta johtajaa, jotka hän halusi saada
-elävänä käsiinsä kiduttaakseen heidät kuoliaiksi. Kaikki sovintoehdot
-raukesivat ja keisari rupesi itse joukkojensa johtajaksi. Armeijat
-kohtasivat toisensa ja ensimmäisen päivän taistelu oli voitokas
-kristityille. He menettivät kuitenkin toisen johtajansa, joka
-haavoittui ja otettiin vangiksi, ja koska ei armoa annettu, olivat
-heidän muutkin tappionsa melko tuntuvat.
-
-Toisena päivänä ratkaistiin sitten kristittyjen kohtalo. Heidän
-ylipäällikkönsä kaatui ja lukuisampi vihollinen tappoi heidät kaikki
-viimeiseen mieheen. Keisari hyökkäsi taistelun jälkeen kauempana
-olevaan leiriin murhauttaen vanhukset, vaimot ja lapsetkin.
-Kuusikymmentätuhatta kristittyä sai siten surmansa. Verilöyly ei
-loppunut siihenkään, sillä monien vuosien kuluessa toimeenpantiin
-saarilla tarkkoja etsimisiä kristittyjen löytämiseksi ja kiinni
-saadut kidutettiin julmasti kuoliaiksi. Noin viisitoista vuotta
-sitten tapettiin viimeinen kristitty Japanissa, ja kaikkien
-murhattujen luku nousee yhteensä noin neljäänsataantuhanteen. Koko
-tämän teurastuksen aiheuttivat tuon miehen ahneus ja petollisuus,
-joka muutamia päiviä sitten sai oikeudenmukaisen rangaistuksensa.
-Hollantilainen yhtiö oli tyytyväinen hänen menettelyynsä, joka
-hankki sille sellaisia etuja, ja hän oli sittemmin monta vuotta
-heidän edustajanaan siellä. Hän oli nuorukainen tullessaan sinne,
-mutta hänen tukkansa oli harmaantunut hänen aikoessaan palata omaan
-maahansa. Hän oli koonnut suunnattoman omaisuuden, joka kuitenkin
-hukkui hänen kanssaan.
-
-"Elän enää vain muutamia vuosia ja Jumala tietää minun
-vastustelematta täältä lähtevänkin", lopetti pappi poistuen melkein
-heti mennäkseen nukkumaan.
-
-"Kertoisinko hänelle tarinani?" ajatteli Filip jäätyään yksikseen.
-"Tunnen, että voisin sen tehdä, mutta -- ei! Koska en kertonut
-sitä isä Seysenillekään, en kerro hänellekään. Antautuisin silloin
-hänen valtaansa ja hän voisi pakottaa minua --. Ei, salaisuuteni on
-minun enkä ole minkäänlaisten neuvonantajien tarpeessa." Hän kaivoi
-kalleutensa esille poveltaan ja suuteli sitä kunnioittavasti.
-
-Batavia oli muutamia päiviä ankkurissa St. Helenan satamassa jatkaen
-sitten matkaansa. Kuuden viikon kuluttua ankkuroi laiva jälleen
-Amsterdamin satamaan ja saatuaan luvan kapteenilta lähti Filip heti
-kotiinsa ottaen mukaansa vanhan portugalilaisen papin, Mathiaksen,
-jolle Filip tultuaan hänen ystäväkseen oli tarjonnut asunnon luonaan
-niin pitkäksi ajaksi kuin pappi aikoi viipyä Hollannissa.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-"Tarkoitukseni ei ole mitenkään säikähdyttää teitä, poikani", sanoi
-isä Mathias, "mutta teidän pitää muistaa, että elämme katoavaisessa
-maailmassa, ja ajatella, että poistumisestanne täältä on kulunut jo
-melkoisesti aikaa. Teidän pitäisi hillitä hieman pursuavaa iloanne
-ja valoisia toiveitanne, jotka ovat täyttäneet mielenne laivasta
-lähtömme jälkeen. Luotan Jumalan armahtavaisuuteen ja toivon
-kaiken olevan niin hyvin, että te muutamien minuuttien kuluttua
-saatte sulkea rakkaan vaimonne syliinne, mutta karaiskaa luontonne
-pettymyksienkin varalta. Meillehän sanottiin jo Fliessingenissä
-suuren onnettomuuden kohdanneen näitä seutuja ja kuolema on ehkä
-kutsunut pois niin kauniin ja nuoren olennon."
-
-"Kiiruhtakaamme, isä", vastasi Filip.
-
-Hän lisäsi vauhtiaan ja jätti vanhuksen kauas jälkeensä. Kun hän tuli
-sillalle, oli kello melkein seitsemän aamulla.
-
-Hän huomasi alimmaisten ikkunain luukkujen vielä olevan kiinni ja
-oven olevan auki. Keittiössä paloi tuli ja kun hän aukaisi oven,
-näki hän palvelijattaren nukkuneen tuoliinsa. Hänellä ei ollut aikaa
-herättää tyttöä, sillä hän kuuli äänen ylikerrasta huutavan: "Maria,
-lääkärikö sieltä tuli?"
-
-Filip harppasi portaat kolmella askeleella, työnsi äskeisen puhujan
-syrjään ja aukaisi Aminen huoneen oven.
-
-Pieni yölamppu levitti heikkoa valoaan huoneeseen. Vuodeverhot
-oli vedetty kiinni ja sängyn vieressä lattialla oli isä Seysen
-polvillaan. Filip säikähti, veri pakeni hänen sydämeensä eikä hän
-voinut puhua, mutta vähän ajan kuluttua purki hän tuskansa syvään
-huokaukseen, joka kiinnitti papin huomion puoleensa. Tunnettuaan
-tulijan nousi isä polviasennostaan ojentaen kätensä Filipille.
-
-"Hän on siis kuollut!" huudahti Filip.
-
-"Ei, poikani, meillä on vielä toivoa. Hän on juuri taudin
-käännekohdassa ja tunnin kuluttua on hänen kohtalonsa ratkaistu. Hän
-jää silloin joko elämään tahi seuraa niitä monia satoja, jotka tämä
-kauhea kulkutauti on vienyt hautaan."
-
-Isä Seysen vei nyt Filipin vuoteen viereen ja veti verhot syrjään.
-Amine oli tiedotonna, hengitti raskaasti ja hänen silmänsä olivat
-kiinni. Filip tarttui hänen polttavaan käteensä, polvistui, suuteli
-sitä ja purskahti itkuun.
-
-"Tämä on surullinen tervetuliaistoivotus sinulle kotiin tullessasi,
-Filip", sanoi isä Seysen. "Mutta tapahtukoon Jumalan tahto ja
-muista, että vielä on toivoa. Lääkäri, joka on hoitanut häntä, sanoi
-niin. Hänen pitäisi tulla uudestaan tänne parin minuutin kuluttua.
-Amine sairastaa lavantautia, joka viimeisten kuukausien kuluessa on
-tappanut kokonaisia perheitä ja raivoaa vieläkin vähentymättömällä
-voimalla. Sellainen perhe voi pitää itsensä onnellisena, jonka ei
-tarvitse murehtia muuta kuin yhtä kuollutta. Toivon melkein, ettet
-olisi tullutkaan vielä, sillä tauti on hyvin tarttuvaa. Useat
-ovat matkustaneet pois maasta suojellakseen itseään eikä meillä
-onnettomuudeksemme ole ollut tarpeeksi lääkäreitäkään, sillä tauti ei
-ole valinnut uhrejaan, vaan tappanut heitäkin."
-
-Ovi aukeni nyt hiljaa ja huoneeseen tuli muudan pitkä tumma mies
-pitäen viinietikassa kasteltua sientä nenänsä edessä. Kumarrettuaan
-Filipille ja papille meni hän vuoteen luo. Hän koetti sairaan
-valtimoa, siveli kädellään hänen otsaansa ja peitteli hänet sitten
-hyvästi. Ojennettuaan Filipille etikassa kastellun sienen, että Filip
-käyttäisi sitä, viittasi hän isä Seysenille, että tämä seuraisi häntä
-pois huoneesta.
-
-Minuutin kuluttua palasi pappi takaisin. "Olen saanut tietää, mitä
-meidän pitää tehdä, poikani. Hän luulee, että Amine voidaan pelastaa,
-kun vain varomme, ettei hän saa työntää peitteitä yltään. Kaikki
-riippuu siitä, saako hän olla rauhassa sittenkuin hän herää."
-
-"Sen me nyt luullakseni ainakin voimme luvata", sanoi Filip.
-
-"En pelkää, että palaamisenne tahi näyttäytymisenne vaikuttaa
-pahasti, sillä ilo tappaa harvoin, mutta on olemassa muita
-levottomuuden aiheita."
-
-"Millaisia, isä?"
-
-"Filip, Amine on nyt houraillut kolmetoista vuorokautta enkä ole
-muulloin poistunut hänen luotaan kuin täyttäessäni velvollisuuksiani
-muita tarvitsevia kohtaan. Olen pelännyt jättää häntä yksikseen,
-Filip, sillä houriossaan on hän kertonut sellaisia asioita, jotka
-ovat täyttäneet mieleni kauhulla. Ne ovat varmasti painaneet kovasti
-hänen mieltään ja viivyttäneet paranemista. Muistatte kai, Filip
-Vanderdecken, minun kerran halunneen saada tietää tuon salaisuuden,
-joka vei äitinne hautaan ja joka nyt lähettää ehkä nuoren vaimonnekin
-sinne, sillä on selvää, että hän tietää kaikki. Eikö asia olekin
-niin?"
-
-"On, isä", vasasi Filip surullisesti.
-
-"Ja houriossaan on hän kertonut minulle kaikki. Olkaa nyt hänen
-luonaan, Filip. Palaan puolen tunnin kuluttua, sillä silloin
-ratkaistaan, jääkö hän elämään, vai menetättekö hänet."
-
-Filip kuiskasi nyt isä Seysenille tuoneensa isä Mathiaksen
-vieraakseen. Hän käski isän ilmoittaa vieraalle asioiden tilan
-pyytäen isää huolehtimaan, että vieras saa arvonsa mukaisen
-vastaanoton. Isä Seysen poistui nyt huoneesta ja Filip istuutui
-vuoteen viereen siirtäen verhot syrjään.
-
-Filip oli tullut kotiin mitä iloisimmalla tuulella toivoen saavansa
-syleillä rakastettuaan, mutta nyt olikin hänen pakko luopua tuosta
-toivostaan äkkiä. Tauti oli muuttanut Aminea suuresti, hänen järkensä
-oli pimennyt, hän ei nähnyt miestään ja hänen elämänsä oli aivan
-hiuskarvan varassa.
-
-"Ah", ajatteli Filip, "näinkö meidän pitikin tavata toisemme, Amine?
-Jumala taivaassa, ole armollinen ja anna minulle anteeksi. Vaikka
-olenkin rakastanut tätä enkelimäistä olentoa enemmän kuin sinua, niin
-säästä hänet kuitenkin, hyvä Jumala, tahi muuten menetän järkeni."
-
-Hän kätki kasvonsa käsiinsä ja rukoili. Sitten hän kumartui Aminen
-puoleen ja painoi suukkosen hänen polttaville huulilleen, jotka nyt
-tuntuivat hieman kosteilta, kuten sairaan otsakin. Hän katsoi Aminen
-käsiä ja nekin olivat kosteat. Peiteltyään hänet uudestaan istuutui
-hän jälleen vuoteen viereen häilyen toivon ja pelon välillä.
-
-Neljännestunnin kuluttua huomasi hän suureksi ilokseen Aminen
-hikoilevan kovasti. Hänen hengityksensäkin tuli vähitellen
-tasaisemmaksi ja sen sijaan että hän ennen oli maannut aivan hiljaa,
-alkoi hän nyt liikkua ja tulla levottomaksi. Filip piti hänestä
-hyvää huolta peitellen hänet aina uudestaan, kunnes hän lopulta
-näytti vaipuvan raskaaseen ja virkistävään uneen. Vähän ajan kuluttua
-tulivat lääkäri ja isä Seysen. Filip kertoi heille lyhyesti, mitä oli
-tapahtunut.
-
-"Vaimonne on pelastunut, herra", sanoi lääkäri, "mutta viisainta on,
-ettette näyttäydy hänelle vielä, sillä sellainen mielenliikutus voisi
-olla liian paljon hänen heikoille voimilleen. Teidän pitää antaa
-hänen nukkua niin paljon kuin suinkin ja sitten kuin hän herää, on
-hän tullut tajuihinsa. Antakaa isä, Seysenin hoitaa häntä."
-
-"Enkö saa odottaa täällä hänen heräämistään? Kiiruhdan sitten
-huomaamatta pois."
-
-"Mitä se hyödyttää? Tauti on tarttuvaa ja olette ollut täällä jo
-liiankin kauan. Menkää alakertaan vaihtamaan pukuanne ja järjestäkää
-sairaalle toinen huone, jonne hänet muutettakoon niin pian kuin
-suinkin. Aukaiskaa sitten tämän huoneen ikkunat, että raitis ilma
-pääsee tänne esteettömästä. Emme kai pelasta vaimoanne kuoleman
-kielistä senvuoksi, että hän jälleen sairastuisi hoitaessaan kipeää
-miestään."
-
-Filip ymmärsi tämän neuvon viisauden poistuen vaihtaakseen pukua
-samalla kuin lääkärikin. Tehtyään sen meni hän vierashuoneeseen,
-jossa hän tapasi isä Mathiaksen.
-
-"Olitte oikeassa, isä", sanoi Filip istuutuen sohvaan.
-
-"Olen vanha ja epäluuloinen, ja te olette nuori ja luottavainen,
-Filip. Toivon kuitenkin vielä kaiken muuttuvan hyväksi."
-
-"Niin toivon minäkin", vastasi Filip. Hän vaipui nyt ajatuksiinsa,
-sillä kun suurin vaara oli ohi, alkoi hän ajatella, mitä isä Seysen
-oli kertonut hänelle salaisuudesta, jonka Amine oli paljastanut
-houriossaan. Huomattuaan Filipin hajamielisyyden ei pappikaan häntä
-häirinnyt. Kului siten tunti, ennenkuin isä Seysen tuli huoneeseen.
-
-"Kiittäkää Jumalaa, poikani! Amine on herännyt ja on tajuissaan. Nyt
-on hänen parantumisensa melkein varma. Otettuaan lääkärin määräämää
-vahvistavaa lääkettä nukkui hän jälleen. Toinen palvelijatar istuu
-vuoteen vieressä, vaikka hän ei luultavasti herääkään moneen tuntiin.
-Mutta lyhytkin uni on nykyisissä olosuhteissa hyvin kallisarvoinen
-eikä häntä senvuoksi saa häiritä. Käsken nyt tuoda tänne virvokkeita,
-joiden tarpeessa me varmaankin kaikki olemme. Filip, ette ole
-esitellytkään minua toverillenne, joka näyttää kuuluvan säätyyni."
-
-"Suokaa minulle anteeksi, isä Seysen", sanoi Filip. "Olette
-varmaankin iloinen saadessanne tutustua isä Mathiakseen, joka on
-luvannut asua luonani jonkun aikaa. Jätän teidät nyt kahden kesken
-hankkiakseni teille hieman aamiaista, vaikkakin näin myöhään."
-
-Hän meni keittiöön. Annettuaan siellä olevalle palvelijattarelle
-tarpeelliset määräykset ja käskettyään tytön viedä aamiaisen
-vierashuoneeseen otti hän hattunsa ja meni ulos. Hän ei voinut syödä,
-sillä hän tunsi olevansa kummallisesti kiihtynyt ja kaipaavansa
-raitista ilmaa voidakseen elää.
-
-Kävellessään tietämättä oikein minne tapasi hän paljon vanhoja
-tuttuja, jotka onnittelivat häntä kuultuaan vaaran olevan jo ohi.
-Heiltä sai hän myös kuulla, miten hirveästi tauti oli raivonnut.
-
-Terneusen ja sen ympäristön asukkaista ei ollut enää kolmatta
-osaakaan elossa ja parantuneet olivat vielä niin heikkoja, etteivät
-he voineet ryhtyä tavalliseen työhönsä. He olivat voittaneet taudin,
-muuta kärsivät nyt puutetta.
-
-Filip päätti mielessään käyttää kaikki säästönsä naapuriensa hädän
-lieventämiseksi. Hän palasi kotiinsa vasta parin tunnin kuluttua.
-
-Amine nukkui vielä ja molemmat papit keskustelivat vierashuoneessa.
-
-"Poikani", sanoi isä Seysen, "keskustelkaamme nyt hieman.
-Olen jutellut vieraanne kanssa ja hänen kertomuksensa uskomme
-levenemisestä pakanamaihin on kiinnittänyt suuresti mieltäni. Hän
-on kertonut minulle paljon, josta voidaan iloita, mutta paljon
-surullisiakin asioita, muun muassa tuon ihmeellisen kummituslaivankin
-näyttäytymisen itäisellä merellä. Kuten tästä nyt huomaatte,
-Filip, tunnen salaisuutenne. Eiköhän olisi parasta, että nyt
-uskoisitte meille molemmille kaikki tähän kummalliseen kertomukseen
-liittyvät seikat, että voisimme neuvotella asiasta. Samalla
-olette tilaisuudessa saamaan neuvoja miehiltä, jotka ovat teitä
-vanhempia ja virkansa perusteella pätevämpiä ratkaisemaan, onko tuo
-yliluonnollinen voima lähtöisin hyvästä vai huonosta lähteestä."
-
-"Isä Seysen on oikeassa", huomautti Mathias.
-
-"Jos toimitte kaikkivaltiaan määräyksestä, keille voittekaan paremmin
-uskoutua ja ketkä voivat paremmin neuvoa teitä kuin ne, jotka ovat
-hänen palveluksessaan täällä maailmassa? Mutta jos se on paholaisen
-suunnittelemaa, voivatko ketkään neuvoa teitä paremmin kuin me,
-joiden velvollisuuksiin kuuluu hänen turmiollisten vaikutustensa
-vastustaminen? Ajatelkaa sitäkin, Filip, että tämä salaisuus painaa
-kovasti rakkaan vaimonne mieltä ja voi ehkä viedä hänet hautaan
-samoin kuin äitinnekin. Niin kauan kuin hän on yhdessä kanssasi,
-voi hän ehkä kestää sen, mutta ajatelkaa, kuinka monta yksinäistä
-päivää ja yötä hän saa viettää poissaollessanne ja kuinka paljon hän
-silloin on toisten avun ja lohdutuksen tarpeessa. Tällainen salaisuus
-on kuin kalvava mato ja huolimatta hänen suuresta rohkeudestaan
-lyhentää se hänen ikäänsä, elleivät pyhän kirkon palvelijat vuodata
-lohduttavaa balsamia hänen sydämeensä. Olitte julma ja itsekäs,
-Filip, jättäessänne hänet, yksinäisen naisen, suremaan poissa oloanne
-samalla kun hänen mieltään painoi niin hirveä taakka."
-
-"Olette kumonnut vastustukseni, pyhä isä", vastasi Filip. "Tunnen
-nyt, että minun jo aikoja sitten olisi pitänyt kertoa teille tämä
-kummallinen tarina. Ilmoitan nyt kaikki siihen kuuluvat erikoisseikat
-toivomatta kuitenkaan suurta hyötyä neuvostanne, koska tehtäväni on
-sellainen, etten voi peräytyä siitä."
-
-Hän kertoi nyt heille hyvin tarkasti kaikki salaisuuteen kuuluvat
-erikoisseikat koko ajalta huomauttaen lopuksi:
-
-"Kuten kuulitte, olen vannonut pyhästi tekeväni sen ja taivas on
-ottanut vastaan valani. Minusta tuntuu, etten voi tehdä tässä muuta
-kuin täyttää velvollisuuteni."
-
-"Poikani, kertomuksenne on niin kummallinen ja kamala, että jollette
-ole sitä kuvitelleet, se ei kuulu tähän maailmaan. Poistukaa nyt
-täältä. Keskustelen isä Mathiaksen kanssa tästä vakavasta asiasta ja
-sittenkuin olemme tulleet jonkunlaiseenkaan tulokseen, ilmoitamme
-mielipiteemme teille."
-
-Filip meni katsomaan Aminea, joka nukkui vielä. Hän lähetti
-palvelijattaren pois istuutuen vuoteen viereen. Hän sai olla rauhassa
-melkein pari tuntia, ennenkuin papit kutsuivat hänet luokseen.
-
-"Olemme keskustelleet kauan tästä kummallisesta ja ehkä
-yliluonnollisesta asiasta, poikani", sanoi isä Seysen. "Sanoin ehkä,
-sillä olisin pitänyt äitinne hajanaista kertomusta kuumeisten aivojen
-kuvitteluna ja samasta syytä olisin ollut taipuvainen uskomaan, että
-kiihoittunut tilanne äitinne kuollessa samensi hieman järkeänne,
-mutta kun isä Mathias varmasti vannoo kotimatkallaan nähneensä
-tuollaisen yliluonnollisen laivan ja kun se täydellisesti sopii
-kertomaanne kaskuun tukien sitä, myönnän siinä voivan olla jotakin
-yliluonnollista."
-
-"Muistakaa, että minä ja monet muutkin ovat usein nähneet tuon
-kummituslaivan", sanoi Filip.
-
-"Niin kyllä", väitti isä Seysen, "mutta onko noista toisista
-näkijöistä enää muita elossa kuin te? Tämä ei kuitenkaan kuulu asiaan."
-
-"Myönnämme, ettei tässä ole kysymys ihmisten, vaan jonkun korkeamman
-olennon työstä."
-
-"Korkeamman olennonko? Sanokaa taivaan, niin olette oikeassa."
-
-"Sitä kysymystä ei ole niinkään helppo ratkaista, sillä on olemassa
-muitakin voimia kuin jumalallisia, nimittäin paholaisen, ihmiskunnan
-suurimman vihollisen konsteja. Mutta kun paholainen ei voi käyttää
-voimaansa muuten kuin Jumalan suostumuksella, voimme epäsuorasti
-myöntää, että tuollaisia merkkejä ja pahoja enteitä joskus voidaan
-nähdä."
-
-"Olemme siis siitä asiasta samaa mieltä, isä?"
-
-"Emme aivan, poikani. Tässä tapauksessa voi olla mahdollista,
-että paholainen on saanut vallan käyttää voimaansa tuon laivan
-kapteenia ja miehistöä vastaan, ja varoitukseksi niin kauheasta
-rikoksesta voi laivan yliluonnollinen ilmestyminen olla sallittua.
-Niin paljon uskallamme olettaa. Mutta nyt kysytään ensiksikin, onko
-tuo kirottu isänne, ja toiseksi, kuinka kauan teidän on jatkettava
-tuota mieletöntä haluanne, joka mielestäni hyvinkin voi aiheuttaa
-kuolemanne, mutta ei mitenkään voi pelastaa isäänne tuosta häntä
-kohdanneesta kirouksesta. Ymmärrättekö tarkoitukseni, Filip."
-
-"Ymmärrän kyllä, mutta --"
-
-"Älkää vastatko minulle vielä. Mielipiteemme on sellainen, että
-jos nyt kaikki todellakin on, kuten olette ilmoittanut, eivät nuo
-ilmestykset tule taivaasta, vaan ovat pirun keksinnöitä, joiden
-avulla paholainen tahtoo viedä teidät vaaroihin ja vihdoin kuolemaan,
-sillä jos teille todellakin olisi uskottu tuollainen tehtävä,
-kuten luulette, niin miksi ei sitten laiva näyttäytynyt viimeisen
-matkanne kestäessä? Kuinka voisitte, vaikka se näyttäytyisikin
-teille viisikymmentä kertaa, päästä, tekemisiin sen tahi niiden
-kanssa, jotka ovat vain aaveita kuuluen toiseen maailmaan? Ehdotamme
-senvuoksi, että käytätte osan noista isänne teille jättämistä
-rahoistanne sielumessuihin hänen sielunsa pelastamiseksi. Äitinne
-olisi varmasti menetellyt niin toisissa olosuhteissa. Neuvomme teitä
-olemaan maissa niin kauan kuin teille annetaan joku uusi merkki, joka
-todellakin voi vahvistaa otaksumistanne, että teidät todellakin on
-valittu tämän kummallisen tehtävän suorittajaksi."
-
-"Entä valani, isä, valani, jonka taivas otti vastaan?"
-
-"Poikani, pyhä kirkko voi vapauttaa teidät siitä. Olette nyt
-antautunut meidän johdettavaksemme ja teidän pitää mukautua
-päätöksiimme. Jos siinä on jotakin väärää, joudumme me ettekä te
-siitä vastuuseen, mutta lopettakaamme nyt jo puhe tästä asiasta.
-Menen yläkertaan ja heti kun vaimonne herää, ilmoitan hänelle
-varovaisesti kotiintulostanne."
-
-Isä Seysenin mentyä keskusteli Mathias vielä asiasta Filipin kanssa.
-Filip lähti sitten kävelemään.
-
-"Uusi merkki, uusi vahvistava merkki", ajatteli Filip. "Minusta
-tässä on ollut merkkejä ja ihmeitä tarpeeksi. Voihan sentään olla
-mahdollista, että sielunmessutkin vapauttavat isäni tuosta kauheasta
-rangaistuksesta. Minua ei kaikissa tapauksissa voida syyttää mistään,
-koska he päättävät puolestani. No niin, odottakaamme siis uutta
-merkkiä taivaasta, jos se nyt kerran on välttämätöntä." Filip kulki
-eteenpäin ajatellen isä Seysenin todistelua, muistellen kuitenkin
-enemmän Aminea.
-
-Oli jo ilta ja aurinko oli laskemaisillaan. Filip jatkoi kulkuaan,
-kunnes hän saapui samaan paikkaan, jossa hän oli polvistunut ja
-vannonut juhlallisen valansa. Aurinko oli nytkin samalla korkeudella
-ja kaikki muukin oli samanlaista kuin silloinkin. Hän polvistui
-jälleen, otti kalleuden povestaan ja suuteli sitä. Hän katsoi
-tarkasti aurinkoa, sillä hän odotti jonkunlaista merkkiä, mutta
-aurinko laski ja seutu peittyi yön pimeyteen. Merkkiä ei annettu,
-ja Filip nousi lähtien kotiin päin. Hän oli nyt taipuvaisempi kuin
-milloinkaan ennen seuraamaan isä Seysenin neuvoa.
-
-Tultuaan kotiin hiipi hän hiljaa yläkertaan Aminen huoneeseen. Amine
-oli hereillään ja puheli pappien kanssa, mutta vuodeverhot olivat
-niin edessä, ettei häntä voitu nähdä. Sykkivin sydämin pysähtyi Filip
-seinän viereen vuoteen luo.
-
-"Sanoitte olevan syytä otaksua, että mieheni on tulossa kotiin",
-sanoi Amine väsyneellä äänellä. "Oi, ilmoittakaa minulle nuo syyt!"
-
-"Tiedämme hänen laivansa palanneen matkaltaan ja muudan, joka oli
-nähnyt sen, kertoi matkan sujuneen onnellisesti."
-
-"Miksi hän ei ole sitten tullut tänne? Isä Seysen, hän on joko täällä
-tahi hän ei ole palannutkaan. Tunnen Filipini erinomaisen hyvin.
-Sanokaa nyt, onko hän jo saapunut? Teidän ei tarvitse pelätä vastata
-myöntävästi, mutta jos vastaatte kieltävästi, tapatte minut."
-
-"Hän on täällä, Amine", vastasi isä Seysen. "Hän on tullut kotiin
-terveenä ja hyvissä voimissa."
-
-"Jumalani, kiitän sinua! Mutta missä hän on? Ah, tämä tietämättömyys
-on pahempaa kuin kuolema!"
-
-"Täällä minä olen!" huudahti Filip vetäisten verhot syrjään.
-
-Amine nousi iloissaan, ojensi käsivartensa ja vaipui sitten
-pyörtyneenä takaisin vuoteeseensa. Muutamien sekuntien kuluttua
-tointui hän kuitenkin todistaen isä Seysenin puheen todeksi, ettei
-ilo tapa.
-
-Meidän pitää nyt sivuuttaa muutamia päiviä, joiden kuluessa Filip
-tuskin poistui vaimonsa vuoteen vierestä. Amine parani nopeasti ja
-niin pian kuin hän oli sen verran voimistunut, että hän itse voi
-ruveta puhumaan asiasta, kertoi Filip hänelle kaikki matkallaan
-sattuneet tapahtumat. Hän ilmoitti ripittäneensä itsensä isä
-Seysenille salaamatta sen aiheuttamia seurauksiakaan. Amine tunsi
-itsensä sanomattoman onnelliseksi tietäessään saavansa pitää
-Filipin nyt kotona. Hänkin koetti kaikin voimin suostutella Filipiä
-myöntymään pappien pyyntöön, ja kuluikin melkoisesti aikaa, ennenkuin
-Filip jälleen rupesi puhumaan merellelähdöstään.
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-Niin kului kuusi viikkoa, ja parannuttuaan täydellisesti käveli
-Amine usein ulkoa nojautuen rakastamansa Filipin käsivarteen
-tahi lepäsi hänen rinnallaan heidän onnellisessa kodissaan. Isä
-Mathias oli vieläkin heidän vieraanaan. Sielumessut oli maksettu
-ja isä Seysen oli sitäpaitsi saanut Filipiltä varoja hädänalaisten
-tilan lieventämiseksi. Oli luonnollista, että Filip ja Amine
-keskustellessaan toistensa kanssa puhuivat enimmäkseen tuosta
-päätöksestä, jonka nuo molemmat papit olivat tehneet Filipin isän
-jatkuvasta hakemisesta. Filip oli vapautettu valastaan, mutta vaikka
-hän alistuikin hengellisten neuvonantajiensa päätökseen, ei hän
-kuitenkaan ollut tyytyväinen. Vaikka hänen rakkautensa Amineen ja
-Aminen toivo, että hän pysyisi kotona, vahvistivat isä Seysenin
-määräystä, soimasi omatunto häntä kuitenkin pyhän velvollisuuden
-laiminlyömisestä. Amine huomasi usein hänen otsansa synkistyvän
-ymmärtäen syyn siihen, mutta silloin aloitti hän uudestaan
-todistelunsa hyväilyineen, niin että Filip unhotti kaiken muun
-maailmassa paitsi hänet.
-
-Eräänä aamuna heidän istuessaan ruohopenkillä ja sitoessaan
-kukkakimppuja käytti Amine tilaisuutta hyväkseen puhuakseen
-muutamasta tähän asti koskettelemattomasta asiasta.
-
-"Filip", sanoi hän, "uskotko uniin? Luuletko meidän niissä näkevän
-jotakin yliluonnollista?"
-
-"Tietysti" vastasi Filip. "Raamatussahan on monessa paikassa
-epäämättömät todistukset siitä."
-
-"Mutta miksi et sitten koeta päästä epäilyksistäsi niiden avulla?"
-
-"Rakkahin Amine, unet tulevat pyytämättä. Emme voi käskeä emmekä
-estää niitä."
-
-"Kyllä, Filip. Sano vain haluavasi uneksia asiasta, joka painaa
-enimmän mieltäsi, niin toivosi toteutuu."
-
-"Aivanko totta?"
-
-"Kyllä, Filip. Omaan sellaisen voiman, vaikka en ole puhunut siitä
-sinulle ennen. Äitini ilmoitti minulle salaisuuden ja paljon
-muutakin, jota en viime aikoina ole muistanutkaan. Tiedäthän,
-Filip, etten milloinkaan valehtele? Jos haluat, saat uneksia tuosta
-haluamastasi asiasta."
-
-"Mutta auttaisiko se mitään, Amine? Jos omaat sellaisen voiman, olet
-varmaankin saanut sen jostakin muualta."
-
-"Tietysti. Isänmaassani on vielä käytännössä voimia, joista et ole
-kuullut puhuttavankaan. Minulla on muudan taikakeino, joka aina
-tehoo."
-
-"Taikakeinoko, Amine? Harjoitatko noituutta? Sellaiset voimat eivät
-ole peräisin taivaasta."
-
-"Sitä en tiedä, mutta sellainen voima on kuitenkin olemassa."
-
-"Se on varmaankin paholaisen antamaa."
-
-"Miksi niin, Filip? Vetoan omien pappienne sanoihin, ettei paholainen
-voi käyttää voimiaan muuten kuin Jumalan luvalla. Vaikka se siis
-olisikin noituutta, ei se toteutuisi, ellei taivas sitä tahtoisi.
-En näe kuitenkaan mitään syytä, miksi se olisi peräisin pahoista
-lähteistä. Rukoilemmehan useinkin, että meille unessa näytettäisiin,
-miten meidän pitää menetellä tukalissa asioissa. Paholainen johtaisi
-meidät varmasti paljon mieluummin väärälle tielle kuin oikealle."
-
-"Amine, meitä voidaan kyllä varoittaa unessa, kuten muinoin
-patriarkkojakin, mutta jos käytämme salaperäisiä ja synnillisiä
-keinoja manataksemme näkyjä, teemme silloin liiton paholaisen kanssa."
-
-"Mutta eihän paholainen voi tehdä sellaista liittoa, elleivät
-korkeammat voimat sitä salli. Filip, olet väärässä. Tiedämme voivamme
-uneksia haluamastamme asiasta, jos seuraamme määrättyjä neuvoja. Suo
-minulle anteeksi, Filip, mutta eikö teidänkin uskonnossanne pidä
-seurata muutamia erikoisia määräyksiä, kuten meidänkin? Meillehän
-opetetaan, että jollei lasta kasteta, joutuu se iankaikkiseen
-kadotukseen."
-
-Filip ei vastannut mitään pitkään aikaan. Vihdoin hän sanoi hiljaa:
-"Pelkään, Amine, että --"
-
-"Mutta minä en pelkää mitään, Filip, silloin kun aikomukseni ovat
-hyvät. Käytän erityisiä keinoja saavuttaakseni tarkoitukseni. Mutta
-mikä tuo tarkoitus tässä tapauksessa on? Vain se, että haluan tietää
-taivaan tahdon tässä asiassa, jos se suinkin on mahdollista. Vaikka
-se tapahtuisikin paholaisen avulla, niin mitä sitten. Hänhän tulee
-silloin palvelijakseni eikä käskijäkseni ja taivas panee hänet
-silloin työskentelemään hänen omia tarkoitusperiään vastaan." Aminen
-silmät salamoivat hänen lausuessaan nämä rohkeat sanat.
-
-"Käyttikö äitisi useinkin hyväkseen tuota taitoaan?" kysyi Filip
-hetkisen kuluttua.
-
-"Ei minun tietääkseni, vaikka hänen sanottiin olevankin hyvin perillä
-siinä. Kuten tiedät, kuoli hän nuorena, sillä muuten olisin saanut
-tietää enemmänkin. Luuletko, Filip, että tässä maailmassa asuu vain
-tällaisia alhaisia maastaluotuja, heikkoja ja kuolevaisia olentoja
-kuin me olemme? Etkö ole raamatussa nähnyt lukemattomia todistuksia
-siitä, että ihmisten joukossa toimii korkeampiakin olentoja? Miksi
-ei sellaista voisi vieläkin tapahtua? Miksi olisi suurempi synti
-pyytää heiltä apua nyt kuin tuhat vuotta sitten? Miksi otaksut, että
-heillä siihen aikaan oli oikeus oleskella täällä maailmassa? Mihin
-he ovat joutuneet? Ovatko he kuolleet, vai onko heidät kutsuttu
-takaisin jonnekin? Mihin sitten? Taivaaseenko? Jos he ovat palanneet
-taivaaseen, ovat maailma ja ihmiset joutuneet paholaisen ja hänen
-apulaistensa valtaan. Luuletko meidän ihmisraukkojen olevan niin
-hylätyitä? Sanon sinulle suoraan, etten minä ainakaan usko sellaista.
-Emme ole enää yhteydessä muinaisuuden hyvien henkien kanssa, koska
-olemme tulleet niin sivistyneiksi ja ylpeiksi, ettemme välitä heistä,
-mutta olen kuitenkin varma, että sellaisia on vieläkin olemassa. Sano
-minulle vilpittömästi, Filip, luuletko kaiken, mitä sinulle unessa
-näytetään, olevan vain mielikuvitusta."
-
-"En, Amine, mutta toivoisin voivani uskoa niin."
-
-"No silloinhan on väitteeni todistettu, sillä miksi eivät muutkin
-voisi saada samanlaisia ilmoituksia kuin sinäkin? Et voi sanoa,
-millainen voima siinä on vaikuttamassa; papit syyttävät siitä
-paholaista, mutta itse luulet sen tulevan korkeammalta taholta. Voiko
-kukaan samanlaisista syistä sanoa, mistä unet johtuvat?"
-
-"Aivan niin, Amine, mutta oletko varma voimastasi?"
-
-"Olen, ja jos joku korkeampi olento unessasi haluaa ilmoittaa sinulle
-jotakin, voit uskoa tuohon sanomaan ehdottomasti. Saattaa käydä
-niinkin, ettet uneksikaan, jolloin tunnit kuluvat raskaassa unessa,
-tahi yhtyy unesi tuohon kysymykseen, jonka ratkaisua haluat."
-
-"Siinä tapauksessa olen tehnyt päätökseni, Amine. Haluan uneksia,
-sillä sieluani kiusaavat nämä ristiriitaiset epäilykset. Minun täytyy
-saada selville, teenkö oikein vai väärin. Tulevana yönä käytän
-taitoasi hyväkseni."
-
-"Ei! Et tulevana etkä vielä seuraavanakaan yönä, Filip. Ihmettelenpä,
-oletko laisinkaan muistanut, että minä tällä ehdotuksellani vastustan
-omia toiveitani? Aavistan nimittäin, että unesi vastustaa niitä ja
-käskee sinun täyttää velvollisuutesi, sillä sanoakseni suoraan,
-en luota noiden pappien mielipiteeseen. Olen vaimosi, Filip, ja
-velvollisuuteni on pitää huolta, ettei sinua petetä. Koska tunnen
-keinoja, joiden avulla voit saada selville velvollisuutesi, tarjoan
-ne käytettäväksesi. Lupaa minulle, jos onnistun, palkitsevasi minua
-täyttämällä eräs pyyntöni."
-
-"Suostun siihen, Amine, tietämättä, mikä se onkaan", vastasi Filip
-nousten penkiltä. "Mutta palatkaamme jo kotiin."
-
-Kerroimme, että Filip ennen matkustamistaan Bataviassa oli
-sijoittanut suurimman osan rahoistaan yhtiön osakkeihin. Niiden
-tuottama korko riitti aivan hyvin Aminen pieniin tarpeihin, ja
-tullessaan kotiin huomasi Filip Aminen haltuun jättämänsä omaisuuden
-lisääntyneen. Maksettuaan sielumessut ja annettuaan isä Seysenille
-rahaa köyhien avustamiseksi oli hänellä vielä melkoisesti rahaa,
-jolla hän osti uusia osakkeita.
-
-Äskeisen keskustelun aiheeseen ei enää koskettu, sillä Filip ei
-pitänyt siitä, että Amine harjoitti tuollaisia salaperäisiä temppuja,
-joiden vuoksi hän varmaankin joutuisi kirkon kiroukseen, jos
-papit vain saisivat kuulla niistä. Hän ei voinut kuitenkaan muuta
-kuin ihailla Aminen todistelun rohkeutta ja voimaa, vaikka hän ei
-mielellään sallinutkaan toteuttaa sitä. Oli jo kulunut kolme päivää
-eikä asiasta oltu puhuttu sen enempää.
-
-Filip heittäytyi vuoteelleen ja nukkui pian raskaasti, mutta Amine ei
-nukkunut. Varmistuttuaan, ettei Filip enää heräisi nousi hän hiljaa
-ja pukeutui. Hän poistui huoneesta ja kun hän noin neljännestunnin
-kuluttua palasi, oli hänellä mukanaan pieni pata, jossa oli hehkuvia
-hiiliä. Toisessa kädessään oli hänellä pari pientä pergamenttirullaa,
-jotka oli sidottu nuoralla kapeaan nauhaan. Toisen hän kiinnitti
-varovaisesti miehensä otsaan ja toisen hänen käsivarteensa.
-Heitettyään suitsutusaineita pataan ja kun Filipiä ei enää voitu
-erottaa savusta, mumisi hän muutamia loitsuja, heilutteli hänen
-yläpuolellaan pientä oksaa, veti sitten vuodeverhot kiinni, vei padan
-pois ja istuutui miehensä viereen.
-
-"Jos nyt tämä on jotakin synnillistä", ajatteli Amine, "rangaistaan
-tästä minua eikä häntä. He eivät voi sanoa, että hän on tehnyt
-jotakin sellaista, joka on laitonta ja pappien kieltämää. Otan
-mielelläni vastuun niskoilleni." Hänen halveksiva hymynsä ilmaisi,
-ettei hän suurestikaan kunnioittanut uutta uskontoaan.
-
-Filip nukkui raskaasti vielä aamunkin koittaessa. "Nyt se jo
-riittää", sanoi Amine nähdessään auringon nousevan. Hän heilutti
-jälleen oksaa Filipin yläpuolella ja huudahti: "Herää, Filip!"
-
-Filip säpsähti, avasi silmänsä ja nojautui käteensä kuin kootakseen
-ajatuksensa.
-
-"Missä olenkaan?" huudahti hän. "Omassa vuoteessaniko?" Sivellessään
-otsaansa sai hän käteensä pergamenttirullan. "Mikä tämä on?" jatkoi
-hän reväisten rullan irti ja katsellen sitä. "Entä Amine, niissä hän
-on? Hyvä Jumala, millainen uni! Ja tuossa on toinenkin!" huudahti hän
-huomattuaan rullan vasemmassa käsivarressaan. "Ah, ymmärrän nyt! Tämä
-on sinun työtäsi, Amine." Hän heittäytyi jälleen pitkäkseen ja painoi
-päänsä tyynyihin.
-
-Amine oli sillä aikaa hiipinyt vuoteeseen Filipin viereen. "Nuku,
-Filip, nuku", sanoi hän kiertäen käsivartensa hänen ympärilleen.
-"Keskustelkaamme vasta sitten kuin heräämme toisen kerran."
-
-"Oletko siellä, Amine?" kysyi Filip pyörällä päästään. "Luulin
-olevani yksinäni ja olen uneksinut, että..." Hän nukkui jälleen,
-ennenkuin hän ennätti lopettaa lausettaankaan. Koska Aminekin oli
-väsynyt valvomisesta, nukkui hänkin ja oli onnellinen.
-
-Isä Mathias sai sinä aamuna odottaa melko kauan aamiaistaan, sillä
-Filip ja Amine tulivat alakertaan pari tuntia myöhemmin kuin
-tavallisesti.
-
-"Tervetuloa, lapseni", sanoi hän, "olette myöhäisiä tänään."
-
-"Niin, isä", vastasi Amine. "Filip nukkui ja minä valvoin
-päivänkoittoon asti."
-
-"Ei suinkaan hän ole ollut sairas, toivoakseni", sanoi pappi.
-
-"Ei, mutta en voinut nukkua", vastasi Amine.
-
-"Otaksun niin olleen, että olette viettänyt yönne rukoillen ja
-paastoten, vai mitä?"
-
-Filipin selkää karmi, sillä hän tiesi, että jos pappi vain olisi
-tiennyt valvomisen syyn, olisi se hänen mielestään ollut kaikkea
-muuta kuin uskonnon sääntöjen mukaista. Amine jatkoi kumminkin
-nopeasti:
-
-"Olen todellakin seurustellut korkeampien voimien kanssa niin paljon
-kuin se vähäisille voimilleni on ollut mahdollista."
-
-"Siunatkoon pyhä kirkkomme teitä, lapseni", sanoi vanhus laskien
-kätensä hänen päälaelleen, "ja teitäkin, Filip."
-
-Filip istuutui levotonna pöytään, mutta Amine ei ollut niinä
-miehinäkään, että jotakin tavatonta olisi sattunut.
-
-Heti syötyään lähtivät he kävelemään. He kulkivat vaitiollen, kunnes
-saapuivat samalle pienelle nurmikolle, jossa Amine oli ensimmäisen
-kerran ehdottanut Filipille, että hän saisi koettaa selittämätöntä
-voimaansa. Hän istuutui ja Filip sijoittui vaitiollen hänen viereensä.
-
-"Filip", sanoi Amine tarttuen hänen käteensä ja katsoen häneen
-tarkkaavaisesti, "näit unta viime yönä, eikö niin?"
-
-"Kyllä, Amine", vastasi Filip vakavasti.
-
-"Kerro minulle unesi, että saan selittää sen sinulle."
-
-"Pelkään, ettei se kaipaa minkäänlaisia selityksiä, Amine. Haluan
-vain tietää, mikä tuon unen aiheutti."
-
-"Kerro se minulle ensin", sanoi Amine tyynesti.
-
-"Minusta tuntui kuin olisin ollut erään laivan kapteenina sen
-purjehtiessa Hyväntoivonniemen ympäri. Meri oli melkein tyyni, sillä
-tuuli hyvin heikosti. Ollessani laivan perässä laski aurinko, tähdet
-alkoivat tuikkia ja koska ilma oli lämmin, paneuduin pitkäkseni
-kannelle ja katselin taivasta. Olin nukkuvinani ja heräsin tunteeseen
-kuin olisin ollut vajoamaisillani pohjaan. Katsoessani ympärilleni
-huomasin kaiken kadonneeksi ja minä kelluin suuressa kauniissa
-simpukassa äärettömällä merellä. Pelkäsin liikkua, sillä silloin
-olisi heilakka alukseni voinut kaatua ja minä hukkua. Vihdoin
-huomasin simpukan keulan vajoavan veteen ja heti senjälkeen näin
-pienen valkoisen käden, joka oli tarttunut simpukan laitaan. Koetin
-olla liikkumatta ja huutaa, että pieni laivani vaipuu pohjaan, mutta
-en voinut. Vähitellen kohosi muudan olento aalloista ja nojasi
-molemmat käsivartensa simpukan laitaan. Edessäni oli hyvin kaunis
-nainen.
-
-"'Filip Vanderdecken', sanoi hän lempeästi, 'mitä pelkäät? Eikö
-elämäsi ole vihitty korkeampaan tarkoitukseen?'
-
-"'En tiedä', vastasin, 'tiedän vain sen, että se on vaarassa.'
-
-"'Vaarassako?' vastasi hän. 'Silloin se oli vaarassa, kun uskoit sen
-noiden hauraiden ihmistöiden varaan, joita aallot niin mielellään
-särkevät palasiksi, mutta ei nyt ollessasi simpukassa, jota aallot
-palvelevat. Filip Vanderdecken, olet varmaankin tullut etsimään
-isääsi?'
-
-"'Niin olenkin', vastasin. 'Eikö taivaan tahto ole sellainen?'
-
-"'Kohtalosi on sellainen ja kohtalo johtaa kaikkia tässä ja tulevassa
-elämässä. Lähdemmekö etsimään häntä yhdessä? Tämä simpukka on minun.
-Et tiedä, miten sitä ohjataan. Autanko sinua?'
-
-"'Kantaakohan se meidät molemmat?'
-
-"'Sen saat pian nähdä', vastasi hän nauraen poistuen keulasta ja
-näyttäytyen heti sivulla, joka ei kohonnut enempää kuin kolme tuumaa
-vedestä. Kauhistuksekseni istuutui hän laidalle, mutta hänen painonsa
-ei näyttänyt vaikuttavan mitään. Heti rupesi simpukka kiitämään
-eteenpäin kovaa vauhtia hänen tahtonsa kuljettamana.
-
-"'Pelkäätkö, Filip Vanderdecken?'
-
-"'En', vastasin.
-
-"Hän siveli kädellään otsaansa ja työnsi syrjään tukkansa, joka oli
-osaksi peittänyt hänen kasvonsa, sanoen minulle: 'Katso minuun!'
-Tottelin kehoitusta ja näin sinut edessäni."
-
-"Minutko?" huudahti Amine hymyillen.
-
-"Niin, Amine, juuri sinut! Lausuin nimesi ja kiersin käsivarteni
-ympärillesi. Tunsin, että voin jäädä luoksesi ja purjehtia maailman
-ympäri iankaikkisesti kanssasi."
-
-"Jatka, Filip", sanoi Amine tyynesti.
-
-"Minusta tuntui, että purjehdimme tuhansia ja taasen tuhansia
-penikulmia sivuuttaen ihania saaria. Joskus olimme maan läheisyydessä
-ja joskus kaukana merellä.
-
-"'Emme löydä isääsi näin tyyniltä vesiltä', sanoit. 'Meidän pitää
-hakea muualta.'
-
-"Laineet tulivat vähitellen yhä korkeammiksi, kunnes niiden raivo
-muuttui aivan hirveäksi. Hirmuiset aallot heittelivät simpukkaamme
-kuin lastua, mutta me purjehdimme turvallisesti laineilla, jotka
-olisivat murskanneet suuren laivankin.
-
-"'Pelkäätkö nyt, Filip?' kysyit minulta.
-
-"'En', vastasin. 'Ollessani kanssasi, Amine, en pelkää mitään.'
-
-"'Olemme nyt jälleen Hyväntoivonniemen luona', sanoit, 'ja täältä
-mahdollisesti voit löytää isäsi. Katsokaamme tarkasti ympärillemme,
-sillä jos kohtaamme laivan, on se varmasti hänen. Ei mikään muu kuin
-kummituslaiva voi pysyä pinnalla tällaisessa myrskyssä.'
-
-"Kiidimme vuorenkorkuisten aaltojen yli ja vihdoinkin huomasimme erään
-laivan, jota hirmumyrsky lennätteli sinne tänne.'
-
-"'Tuolla on isäsi laiva, Filip!' huusit sinä.
-
-"Lähestyimme sitä nopeasti, he huomasivat meidät ja käänsivät laivansa
-vastatuuleen. Laskimme sen sivulle, meille heitettiin nuoratikkaat ja
-vaikka ei mikään vene olisi voinut kestää aalloissa, ei simpukallamme
-ollut mitään hätää. Katsoin ylöspäin ja näin isäsi, Amine, ja kuulin
-hänen antavan käskyjään. Riuhtaisin kalleuden poveltani näyttäen sitä
-hänelle. Hän hymyili seisoessaan komentosillalla ja pitäessään kiinni
-rikistä. Aioin juuri kiivetä laivaan, sillä köysitikkaat oli heitetty
-minulle, kun kuulin kauhean huudon ja muudan mies hyppäsi laivan
-laidalta simpukkaamme. Huudahdit, liuvuit pois laidalta ja katosit
-laineihin, ja samassa silmänräpäyksessä erosi simpukka ajatuksen
-nopeudella laivasta sijaasi tulleen miehen ohjaamana. Tunsin
-jäätävän kylmyyden värisyttävän ruumistani. Käännyin katsomaan uutta
-toveriani ja näin Schriftenin, tuon silmäpuolen roiston, joka hukkui
-joutuessamme haaksirikkoon Taffel-lahdessa.
-
-"'Ei, ei! Ei vielä!' huusi hän.
-
-"Toivottomuudessani ja raivoissani pukkasin hänet simpukasta mereen,
-jonne hän katosi.
-
-"'Filip Vanderdecken', sanoi hän uidessaan pois, 'tapaamme vielä
-toisemme!'
-
-"Inhoten käänsin pois pääni, ja samalla täyttyi vesisimpukkani ja
-upposi. Taistelin veden alla ja minusta tuntui kuin olisin vajonnut
-yhä syvemmälle, mutta en tuntenut mitään tuskia. Silloin heräsin."
-
-"No, Amine", sanoi hän hetkisen kuluttua, "mitä ajattelet unestani?"
-
-"Sehän näyttää selvästi, että olen ystäväsi ja Schriften vihollisesi,
-vai mitä?"
-
-"Myönnän sen mielelläni, mutta hänhän on kuollut."
-
-"Aivan varmastiko?"
-
-"Niin, sillä olisin kai tavannut hänet, jos hän olisi pelastunut."
-
-"Niin kyllä, mutta unessasi on asia hieman toisin. Filip, mielestäni
-ei untasi voida selittää muuten kuin yhdellä tavalla: sinun pitää
-edelleenkin pysyä maissa. Papithan ovat neuvoneet samaa. Sinun pitää
-odottaa kaikissa tapauksissa lisää neuvoja. Unessasi olin luotettava
-luotsisi, anna minun ohjata sinua täälläkin."
-
-"Olkoon niin, Amine. Vaikka omituinen taitosi sotiikin pyhää oppiamme
-vastaan, selität kuitenkin unen kirkon palvelijoiden neuvojen mukaan."
-
-"Niin teenkin. Alutta lopettakaamme nyt jo keskustelumme tästä
-asiasta. Jos sellainen aika vielä koittaa, ei Aminesi tahdo estää
-sinua täyttämästä velvollisuuttasi. Mutta muista, että olet luvannut
-täyttää erään toivomukseni pyytäessäni sitä sinulta."
-
-"Niin olenkin, mutta sano minulle, mitä toivot."
-
-"En tällä haavaa mitään. Kaikki toivoni ovat toteutuneet. Olethan
-sinä luonani, Filip", vastasi Amine kietoen hellästi käsivartensa
-miehensä kaulaan.
-
-
-
-
-XV.
-
-
-Noin kolmen kuukauden kuluttua tästä keskustelusta istuivat Amine
-ja Filip jälleen tuolla turvepenkillä, josta oli tullut heidän
-mielipaikkansa. Isä Mathiaksesta ja isä Seysenistä oli tullut hyvät
-ystävät ja nuo molemmat papit olivat melkein yhtä erottamattomat
-kuin Filip ja Amine. Koska Filip oli päättänyt, ettei hän rupea
-täyttämään kummallista ja kauheata velvollisuuttaan, ennenkuin hän
-saa jonkun uuden merkin, elivät nuoret aviopuolisot onnellisina
-keskenään puhumatta lainkaan tuosta surullisesta asiasta. Filip,
-joka palatessaan kotiin oli heti pyytänyt uutta tointa yhtiön
-johtokunnalta vaatien kapteenin paikkaa, ei ollut sen jälkeen tehnyt
-mitään tuon toivonsa toteuttamiseksi eikä käynyt Amsterdamissakaan.
-
-"Pidän niin tästä paikasta, Filip", sanoi Amine. "Keskustelimme
-täällä, onko luvallista manata unia esille, ja täällä kerroit minulle
-unesi, jonka selitin sinulle."
-
-"Aivan niin, Amine, mutta jos tiedustelisit isä Seysenin
-mielipidettä, tuomitsisi hän tekosi vääräuskoiseksi ja
-paheksuttavaksi."
-
-"Tuomitkoon hän vain, jos häntä huvittaa. Voin kertoa sen hänelle
-peittelemättä."
-
-"Parasta on kumminkin, että annat sen olla tekemättä. Älkäämme
-ilmaisko salaisuutta muille."
-
-"Luuletko, että isä Mathiaskin suuttuisi minulle?"
-
-"Kyllä, aivan varmasti."
-
-"Mutta en minä. Ukko on niin hyväntahtoinen ja vapaamielinen, että
-oikein ihailen häntä. Haluaisin mielelläni puhua hänen kanssaan tästä
-asiasta."
-
-Aminen puhuessa huomasi Filip jonkun koskettavan olkapäähänsä ja
-äkkinäinen väristys vapisutti häntä. Kääntäessään päätään huomasi hän
-Ter Schellingin luotsin, Schriftenin, vieressään. Schriftenillä oli
-kirje kädessään. Tämän pahansuovan inhoittavan olennon ilmestyminen
-säikähdytti Filipiä niin, että hän huudahti: "Laupias taivas, onko se
-mahdollista?"
-
-Amine oli myös katsonut sinnepäin ja kätki nyt kasvonsa käsiinsä
-purskahtaen itkuun. Hän ei itkenyt pelosta, vaan vakaumuksesta, että
-hänen miehensä saa rauhan vasta haudassa.
-
-"Filip Vanderdecken, hi, hi", sanoi Schriften, "tuon teille kirjeen
-johtokunnalta."
-
-Filip otti kirjeen, mutta ennenkuin hän avasi sen, katsoi hän luotsia
-tiukasti silmiin. "Luulin", sanoi hän, "teidän hukkuneen laivamme
-joutuessa haaksirikkoon. Miten pelastuitte?"
-
-"Mitenkö pelastuin? Sallikaa minun kysyä, miten te pelastuitte?"
-
-"Laineet heittivät minut maalle", vastasi Filip, "mutta --"?
-
--- "mutta", keskeytti Schriften, "hi, hi! Laineiden ei olisi pitänyt
-heittää minua maalle, vai mitä?"
-
-"Miksi ei? Enhän ole sanonut mitään sellaista."
-
-"Ette kyllä, mutta otaksun teidän sellaista toivoneen. Pelastuin
-siitä samoin kuin tekin, aallot heittivät minutkin rannalle. Mutta
-minulla ei ole aikaa viipyä. Olen toimittanut tehtäväni!"
-
-"Odottakaahan vielä hieman!" huudahti Filip. "Tuletteko jälleen
-samaan laivaan kuin minäkin?"
-
-"Menisin paljon mieluummin johonkin muuhun, herra Vanderdecken, sillä
-enhän minä hae kummituslaivaa." Sanottuaan sen poistui pieni mies
-nopeasti.
-
-"Eikö tätä voida sanoa kehoitukseksi, Amine?" kysyi Filip pitäen
-kirjettä kädessään avaamatta sitä.
-
-"Aivan varmasti. Tuo pahansuova lähettiläs näyttää nousseen
-haudastaan tuodakseen sen sinulle. Suo minulle anteeksi, Filip, etten
-voinut hillitä mieltäni. Lupaan olla vasta rohkeampi."
-
-"Amine-raukka!" vastasi Filip surullisesti. "Ah, miksi en lähtenyt
-yksinäni tälle pyhiinvaellusmatkalleni? Olin itsekäs sitoessani
-sinut niin suureen suruun ja aiheuttaessani sinulle niin paljon
-levottomuutta ja huolta."
-
-"No kuka ne sitten jakaisi kanssasi, rakas Filip, ellei sydämesi
-valittu? Tunnet minut huonosti, jos luulet minun pelkäävän
-velvollisuuteni täyttämistä. Ei, Filip, haluan surra kanssasi ja
-keventää hieman kuormaasi. Olen ylpeä saadessani olla sellaisen
-miehen vaimo, jolle on määrätty niin kunniakas tehtävä. Rakas Filip,
-lue nyt kirje."
-
-Filip ei vastannut, vaan mursi sinetin ja luki kirjeestä, että
-hänet oli määrätty Vrov Katarinan ensimmäiseksi perämieheksi. Hänen
-käskettiin saapua laivaan niin pian kuin suinkin valvomaan sen
-lastaamista. Kirjeessä, jonka johtokunnan sihteeri oli kirjoittanut,
-ilmoitettiin vielä, että hänestä tämän matkan jälkeen tehdään
-varmasti kapteeni. Ehdoista saa hän sopia tarkemmin johtokunnan
-kanssa tultuaan Amsterdamiin.
-
-"Luulin, että sinusta jo nyt tehtäisiin kapteeni", sanoi Amine
-surullisesti.
-
-"Siinä luulossa olen minäkin ollut", vastasi Filip, "mutta kun en
-ole painostanut hakemustani, ei siihen ole kiinnitetty sen suurempaa
-huomiota. Saan syyttää siitä itseäni."
-
-"Ja nyt se on varmaankin myöhäistä?"
-
-"Niin on, rakkaani, mutta mitä sen on väliä? Teen tämän matkan
-mielelläni ja ehkä mieluumminkin ensimmäisenä perämiehenä."
-
-"Filip, voin nyt tunnustaa, että olen pettynyt toiveissani. Odotin
-varmasti, että saat laivan komennettavaksesi. Etkö muista, että
-pyysin sinulta lupauksen silloin kun kerroit minulle unesi? Nyt
-sanon, mitä aioin silloin pyytää sinulta. Tahdoin vain, rakas Filip,
-että lupaisit minun lähteä mukaasi. Ollessani luonasi en välitä
-mistään. Voin olla silloin onnellinen huolimatta kaikista puutteista
-ja vaaroista, mutta jäädessäni yksikseni tänne niin pitkäksi ajaksi
-hautomaan surullisia ajatuksiani, kun muutenkin olen kärsimätön ja
-levoton, se, rakas Filip, on onnettomuuden huippu, ja se tulee taasen
-osakseni matkustettuasi pois. Muista, että olen saanut lupauksesi,
-Filip. Päästyäsi kapteeniksi voit ottaa vaimosikin mukaasi. Tämä
-on katkera pettymys minulle, että minun nyt on pakko jäädä kotiin.
-Lohduta minua senvuoksi jollakin tavoin, että saan tulla mukaasi
-seuraavalla kerralla, jos taivas suo sinun vielä palata."
-
-"Lupaan sen, Amine, koska sitä niin välttämättä haluat. En voi
-kieltää sinulta mitään, vaikka aavistus sanookin minulle, että
-onnemme on mennyttä. En ole mikään kaukonäkijä, mutta koska olen
-kummallisella tavalla yhteydessä tämän ja tulevan maailman kanssa,
-tuntuu minusta, että pieni osa tulevaisuudestakin on tiedossani. Olen
-antanut sinulle lupaukseni, Amine, mutta toivon voivani peruuttaa
-sen."
-
-"Jos joudumme perikatoon, Filip, on se kohtalomme, emmekä voi sitä
-välttää."
-
-"Amine, meille on annettu vapaa tahto toimia, ja senvuoksi onkin
-kohtalomme osaksi omissa käsissämme."
-
-"Niin, sellaista uskoa tyrkytti isä Seysenkin minulle, mutta
-hänen todistelujaan en ymmärtänyt. Toivon, että uskontonne olisi
-yksinkertaisempi. Tähän saakka on tuo hyvä mies -- sillä hän on
-todellakin hyvä -- onnistunut vain herättämään epäluuloni."
-
-"Niiden avulla rupeat sinä vielä uskomaankin, Amine."
-
-"Ehkä, mutta mielestäni edistyn hyvin huonosti. Lähdetään jo kotiin,
-Filip. Sinun pitää matkustaa Amsterdamiin ja minä tulen mukaasi.
-Aminesi hymyn pitää ainakin lohduttaa sinua päivän vaivojen jälkeen
-ennen matkustamistasi. Eikö niin?"
-
-"Kyllä, rakkaani. Aioin ehdottaakin sitä sinulle. Ihmettelen
-kuitenkin suuresti, miten Schriften voi tulla tänne. Totta on, etten
-nähnyt hänen ruumistaan, mutta hänen pelastuksensa tuntuu minusta
-sentään ihmeelliseltä. Missä hän on mahtanutkaan olla? Mitä luulet,
-Amine?"
-
-"Samaa kuin ennenkin. Hän on pahasilmäinen pahahenki, joka jostakin
-syystä on saanut luvan oleskella maailmassa ihmishaamussa. Hän
-liittyy varmasti jollakin tavoin kummalliseen kohtaloosi. Ah, kunpa
-minulla olisi äitini voimat! Mutta nythän unhotan, ettet salli minun
-puhua sellaisista asioista, Filip, ja minä vaikenenkin."
-
-Filip ei vastannut ja vaipuneina omiin ajatuksiinsa palasivat he
-kotiin. Vaikka Filip oli jo tehnytkin päätöksensä, lähetti hän
-kuitenkin portugalilaisen papin hakemaan isä Seyseniä neuvotellakseen
-heidän kanssaan saamastaan kehoituksesta. Selitettyään heille vielä
-kerran kaikki Schriftenin kuolemaan liittyvät seikat meni hän Aminen
-luo jättäen nuo molemmat papit keskustelemaan. Kului pari tuntia,
-ennenkuin he kutsuivat Filipin puheilleen, ja silloin näytti isä
-Seysen Filipin mielestä olevan aivan pyörällä päästään.
-
-"Poikani", hän sanoi, "emme ymmärrä ollenkaan, mitä meidän pitää
-ajatella. Olemme toivoneet, että käsityksemme tästä ihmeellisestä
-asiasta olisi oikea luullessamme paholaisen panneen sen toimeen, ja
-siinä tapauksessa olisivat rukouksemme ja messumme tehneet tyhjäksi
-hänen voimansa. Kirje ei luonnollisestikaan merkitse mitään, mutta
-sen tuojan ilmestyminen jälleen näkyviin on kysymys, jota emme voi
-niin vain sivuuttaa. Eikö ole kumminkin mahdollista, Filip, että hän
-on pelastunut samoin kuin tekin?"
-
-"Myönnän sen mahdolliseksi", vastasi Filip. "Laineet ovat voineet
-heittää hänet rannalle ja hän on ehkä sitten lähtenyt toiselle
-suunnalle kuin minä. Mutta koska olette kysynyt mielipidettäni,
-ilmoitan suoraan, etten usko hänen kuuluvan tämän maailman
-asukkaihin. Tiedän varmasti, että hän jollakin salaperäisellä tavalla
-liittyy kohtalooni. Mutta sitä kuka hän on ja mitä hänellä on
-mielessä, en luonnollisestikaan tiedä."
-
-"Siinä tapauksessa, poikani, emme voi neuvoa teitä. Teidän pitää
-nyt toimia omalla vastuullanne omien mielipiteittenne mukaan.
-Päätöksiänne emme aio moittia, vaan tahdomme rukoilla teille taivaan
-suojelusta."
-
-"Olen aikonut, pyhä isä, noudattaa kehoitusta."
-
-"Kuten haluatte, poikani. Matkallanne voi ehkä sattua jotakin, joka
-auttaa teitä ratkaisemaan tämän arvoituksen. Tunnustan, etten voi
-ymmärtää sitä ollenkaan."
-
-Isä Mathias käytti nyt tilaisuutta hyväkseen kiittääkseen Filipiä
-vieraanvaraisuudesta. Hän sanoi aikovansa palata Lissaboniin
-ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.
-
-Muutamien päivien kuluttua sanoivat Filip ja Amine jäähyväiset
-papeille matkustaen Amsterdamiin. Isä Seysen lupasi pitää huolta
-talosta Aminen kotiintuloon asti. Heidän tultuaan perille meni
-Filip heti puhuttelemaan yhtiön johtokuntaa, joka lupasi hänelle
-oman laivan komennettavaksi heti hänen palattuaan tältä matkaltaan,
-asettaen kuitenkin sellaisen ehdon, että hänen oli ruvettava
-osakkaaksi laivaan. Filip suostui siihen ja meni sitten katsomaan
-Vrov Katariinaa. Sitä ei oltu vielä rikattukaan ja laivaston luultiin
-pääsevän lähtemään vasta parin kuukauden kuluttua. Laivassa oli vain
-muutamia miehiä eikä kapteeni, joka asui Dortrechtissa, ollut vielä
-tullut alukseen.
-
-Vrov Katariina oli suurempi kuin monet muut laivat, mutta se
-oli vanha ja huonosti rakennettu. Koska se kumminkin oli tehnyt
-monta matkaa Intiaan ja palannut onnellisesti takaisin, ei yhtiö
-varmaankaan olisi käyttänyt sitä, ellei se olisi ollut varma sen
-merikelpoisuudesta. Annettuaan muutamia käskyjä laivassa olleille
-miehille palasi Filip hotelliin, josta hän oli vuokrannut huoneet
-itselleen ja Aminelle.
-
-Seuraavana päivänä Filipin valvoessa laivan taklaamista tuli
-kapteeni. Tultuaan kannelle riensi hän heti halailemaan isoamastoa
-tahraten siinä hommassa nuttunsa melko pahasti. "Ah, rakas Vrovini,
-rakas Katariinani!" huudahti hän puhuen kuin naiselle, "kuinka
-voit? Olen iloinen nähdessäni sinut jälleen. Et pidä tällaisesta
-joutenolosta, mutta pian sinä jälleen pääset käsiksi työhön ja tulet
-kauniiksi."
-
-Miestä, joka tällä tavoin tunnusti rakkautensa laivalleen, sanottiin
-Wilhelm Barenziksi. Hän oli nuori, näöstä päättäen ei vielä
-kolmeakymmentäkään täyttänyt, pienikasvuinen ja hento. Hänen kasvonsa
-olivat kauniit, vaikkakin hieman naiselliset. Liikkeet olivat nopeat
-ja levottomat, ja hänen silmissään oli sellainen ilme kuin hänellä ei
-olisi ollut kaikki ruuvit paikoillaan.
-
-Kun Filip esitteli itsensä, sanoi hän: "Ah, vai olette te Vrov
-Katariinan ensimmäinen perämies. Siinä tapauksessa voitte sanoa
-olevanne onnellinen, hyvä herra. Lähinnä kapteenia on tämän laivan
-ensimmäisellä perämiehellä kadehdittavin asema maailmassa."
-
-"Ei ainakaan laivan kauneuteen nähden", huomautti Filip, "mutta
-sillähän voi olla muita hyviä ominaisuuksia."
-
-"Laivan kauneuteenko nähden? Mitä sanottekaan, herra? Sanon samoin
-kuin isänikin ennen minua, että tämä on maailman kaunein laiva
-puhumattakaan sen monista muista hyvistä ominaisuuksista."
-
-"Olen iloinen kuullessani sen, herra kapteeni", vastasi Filip. "Se
-todistaa, ettei koiraa ole karvoihin katsominen. Mutta kai tämä
-sentään on melko vanha?"
-
-"Vanhako? Vain kahdeksankolmattavuotias, siis nuoruutensa
-parhaimmassa kukoistuksessa. Odottakaahan vain, rakas herra, kunnes
-näette sen tanssivan laineilla, niin silloin ette teekään muuta kuin
-puhutte päivät pitkät kanssani sen kelpoisuudesta. Olen melkein varma
-siitä, että meillä tulee olemaan hyvin hauskaa yhdessä."
-
-"Kyllä kai, ellemme käsittele ainetta loppuun", huomautti Filip.
-
-"Ei ainakaan minun puoleltani, ja sallikaa minun sanoa, herra
-Vanderdecken, että jokainen upseeri, joka ei ole tyytyväinen Vrov
-Katariinaan, joutuu minun kanssani tekemisiin? Olen sen ritari ja
-olen taistellut jo kolmasti sen kunnian puolesta. Toivon, ettei minun
-tarvitseisi tehdä sitä neljättä kertaa."
-
-Filip hymyili, sillä hänen mielestään ei Katariinan puolesta
-kannattanut taistella, mutta hän painoi kapteenin sanat mieleensä
-lausumatta sen jälkeen mitään epäedullista kauniista Vrov
-Katariinasta.
-
-Miehistö tuli pian täysilukuiseksi, laiva saatiin taklatuksi ja
-purjeet paikoilleen. Kun laivan ruumat olivat täynnä tavaraa,
-saapui Filipin pettymykseksi käsky, että laivaan oli otettava
-sataviisikymmentä sotilasta ja muita matkustajia, joista useat toivat
-koko perheensäkin mukanaan. Filip sai työskennellä tarmokkaasti,
-sillä kapteeni ei tehnyt muuta kuin kehui laivaansa. Vihdoin oli
-kaikki onnellisesti paikoillaan ja laivasto oli valmis lähtemään.
-
-Aika oli nyt koittanut, jolloin hänen piti sanoa jäähyväiset
-Aminelle. Amine oli koko ajan asunut hotellissa ja Filip oli uhrannut
-hänelle kaikki joutohetkensä. Laivaston oli määrä lähteä parin päivän
-kuluttua ja he päättivät hyvästellä toisensa sen päivän aamulla.
-Amine oli tyyni eikä menettänyt mielensä tasapainoa. Hän oli aivan
-varma siitä, että hän saa nähdä jälleen miehensä, ja siinä toivossa
-syleili hän Filipiä heidän erotessaan laiturilla. Filip laskeutui
-sitten veneeseen, jonka oli määrä viedä hänet laivaan.
-
-"Niin", ajatteli Amine katsoen miestään välimatkan pitentyessä,
-"tiedän, että saamme tavata jälleen. Tämä matka ei tule tuottamaan
-onnettomuutta sinulle eikä minulle, mutta minulla on synkkä
-aavistus, että seuraava, jolloin tulen mukaasi, erottaa meidät
-ainaiseksi toisistamme. Miten se tapahtuu, en tiedä, mutta se on
-Jumalan tahto. Papit puhuvat vapaasta tahdosta, mutta eroaako Filip
-minusta vapaaehtoisesti? Eikö hän mieluummin jäisi luokseni? Kyllä,
-mutta hän ei saa, sillä hänen pitää täyttää velvollisuutensa. Hän
-menettelisi julmasti matkustaessaan, ellei hänen kohtalonsa kutsuisi
-häntä. Minusta on aina tuntunut siltä kuin nuo papit olisivat
-vihamiehiäni, vaikka en tiedäkään, miksi. Molemmat ovat hyviä eikä
-heidän opettamassaan uskonnossakaan ole mitään moittimista. Meidän
-pitää rakastaa lähimmäisiämme, kuten itseämme, antaa anteeksi
-vihamiehillemme eikä tuomita. Kaikki tuo on oikein, mutta kuitenkin
-kuiskaa sydämeni minulle, että --. Nyt on vene saapunut laivan
-viereen ja Filip kiipeää kannelle. Hyvästi, rakas puolisoni.
-Toivoisin olevani mies! Ei, ei, parempi on sittenkin näin."
-
-Amine seurasi miestään katseellaan, kunnes hän ei enää voinut häntä
-nähdä, palaten sitten hitaasti hotelliin.
-
-"Filip on nyt poissa", mumisi hän. "Nyt pitää minun taasen odottaa
-häntä monta kuukautta kärsivällisesti. Elämäksi en voi sitä sanoa,
-sillä elän ja hengitän ainoastaan hänen läheisyydessään."
-
-
-
-
-XVI.
-
-
-Meidän pitää nyt jättää Amine yksinäisyyteensä ja lähteä seuraamaan
-Filipin kohtaloita. Laivasto oli lähtenyt matkalle pullistunein
-purjein, mutta tunnin kuluttua oli Vrov Katariina jäänyt pari
-penikulmaa muista jälkeen. Herra Barenz moitti tapaa, jolla purjeet
-oli kiinnitetty, ja soimasi ruorimiestä. Lyhyesti sanoen, hänen
-mielestään oli vika kaikissa muissa, mutta ei hänen rakkaassa
-laivassaan, joka näyttäytyi olevan laivaston huonoin purjehtija.
-
-"Herra Vanderdecken", sanoi hän vihdoinkin, "Vrov on, kuten isäni
-sanoi, huono myötätuulessa purjehtija, kuten useimmat muutkin nopeat
-sivutuulen laivat, mutta laivastossa ei sittenkään ole sen veroista
-alusta."
-
-"Aluksemme on sitäpaitsi", sanoi Filip huomattuaan kapteenin
-kunnianhimon, "hyvin kovassa lastissa ja meillä on joukkoja kannella."
-
-Laivasto selviytyi nyt hiekkamatalikoista ja lähti purjehtimaan
-laitatuuleen, mutta nyt muuttui Vrov Katariinan vauhti vieläkin
-huonommaksi kuin ennen. "Ollessamme näin lähellä tuulta", huomautti
-kapteeni, "ei Katariinasta ole mihinkään, mutta jos hellitätte hieman
-purjeita, saatte nähdä, miten se jättää koko laivaston jälkeensä.
-Laivamme on hyvin kaunis, vai mitä, herra Vanderdecken?"
-
-"On kyllä. Kaunis ja tilava", vastasi Filip voimatta sanoa muuta
-hyvällä omallatunnolla.
-
-Laivasto jatkoi matkaansa milloin myötä-, milloin vastatuulessa,
-mutta olipa tuuli millainen tahansa, ei Vrov Katariinan vauhti
-parantunut, ja lopulta päätti amiraali antaa sen jatkaa matkaansa
-yksinään heti laivaston päästyä Hyväntoivonniemen kohdalle. Hänen
-ei ollut kuitenkaan pakko menetellä niin julmasti, että olisi
-ehdoin tahdoin eronnut Katariinasta, sillä kova myrsky hajoitti
-koko laivaston, ja seuraavana päivänä oli Katariina yksinään.
-Myrsky jatkui viikon ja tilanne tuli yhä toivottomammaksi. Filip
-ponnisti voimansa äärimmilleen rohkaistakseen väsynyttä miehistöä ja
-sijoittaakseen paikoilleen siirtynyttä lastia, välittämättä ollenkaan
-kapteenista, joka ei ollutkaan merimies.
-
-"Olemme jättäneet kaikki muut laivat jälkeemme", sanoi kapteeni
-eräänä päivänä Filipille, "niistä ei ole ainoatakaan näkyvissä.
-Mutta ah, taivaan nimessä, tuolla on sittenkin yksi! Katsokaahan
-tuonnepäin, niin näette erään mainion purjehtijan. Herra siunatkoon,
-miten se voikaan kestää tuollaista purjeiden paljoutta!"
-
-Filip oli jo huomannut laivan. Vaikka muiden laivojen sellaisessa
-myrskyssä olikin pakko sitoa kaikki purjeensa kiinni, oli sillä
-jokainen riepu levällään kuin heikossa tuulessa. Laineet olivat
-korkeita kuin vuoret ja Katariina painui jokaisen aallon väliin aivan
-näkymättömiin, mutta tuota toista laivaa eivät aallot näyttäneet
-ollenkaan haittaavan, sillä se purjehti tasaisesti kallistelematta
-ollenkaan. Filip tunsi sen heti kummituslaivaksi, jossa hänen isänsä
-kärsi rangaistustaan.
-
-"Tämä on hyvin kummallista, vai mitä?" huomautti kapteeni.
-
-Filipin mieli oli niin järkytetty, ettei hän voinut vastata.
-
-Matruusitkin näkivät nyt laivan ja muistivat tuon liiankin tunnetun
-tarinan. Kun uutinen levisi, kiipesi paljon sotilaitakin kannelle,
-ja kaikkien katseet olivat nyt kiintyneet tuohon yliluonnolliseen
-alukseen. Kova sadekuuro tavoitti Katariinan pimittäen näköalan
-melkein kokonaan. Neljännestunnin kuluttua kirkastui ilma jälleen,
-mutta silloin oli vieras laiva jo hävinnyt näkyvistä.
-
-"Laupias Jumala, se on varmaankin kaatunut ja painunut pohjaan!"
-huudahti kapteeni. "Ajattelinkin sitä, sillä sellaista purjeiden
-paljoutta ei mikään laiva kestä. Maailmassa ei ole ainoatakaan
-alusta, joka voi sietää niin paljon purjeita kuin Vrov Katariina."
-
-Filip ei vastannut mitään näihin huomautuksiin, jotka selvästi
-näyttivät, että kapteeni oli hullu. Hän tiesi, että laiva oli
-tuomittu perikatoon ja häntä värisytti ajatellessaan niitä monia,
-jotka kenties hukkuisivat sen mukana.
-
-"Herra kapteeni", sanoi hän hetkisen kuluttua, "tämä myrsky tulee
-luultavasti jatkumaan eikä maailman parhainkaan laiva voi kestää
-tällaisessa ilmassa. Neuvon teitä kääntymään takaisin Taffel-lahteen
-voidaksemme korjata kaikki vahingot. Siellä ovat varmasti muutkin
-laivat."
-
-"Vrov Katariina suoriutuu tästä kyllä", vastasi kapteeni. "Katsokaa,
-miten mainiosti se purjehtii."
-
-"Kirotun huonosti paremminkin!" huomautti muudan matruusi
-miehistöstä, joka oli kokoutunut Filipin luo kuunnellakseen hänen
-neuvoaan. "Jos olisin tiennyt tämän tällaiseksi lahoneeksi vanhaksi
-rotteloksi, en olisi milloinkaan astunut tämän kannelle. Herra
-Vanderdecken on oikeassa, meidän pitää palata Taffel-lahteen,
-ennenkuin meille käy vielä onnettomammasti. Kummituslaiva on
-varoittanut meitä, sillä se ei näyttäydy milloinkaan aiheettomasti.
-Kysykää herra Vanderdeckeniltä, kapteeni, hän on merimies."
-
-"Minun on pakko tunnustaa", vastasi Filip, "että tuon laivan
-näyttäytyminen on aina tuonut onnettomuutta mukanaan."
-
-"Tuonko laivan? Mikä siinä teistä oli niin peloittavaa? Sillä oli
-liiaksi purjeita ja senvuoksi se vajosi pohjaan."
-
-"Se ei vajoa milloinkaan", huomautti muudan matruusi.
-
-"Ei, ei", huusivat muutkin. "Mutta me vajoamme, ellemme käänny."
-
-"Niin, kapteeni", sanoi vanhin matruuseista, "olemme nyt päättäneet
-kääntyä takaisin Taffel-lahteen, vaikka ette siihen suostuisikaan.
-Käännä sen vuoksi peräsintä, pieni ystäväni, niin herra Vanderdecken
-pitää kyllä huolta purjeista."
-
-"Mitä?" huusi kapteeni. "Aiotteko ruveta kapinoimaan täällä Vrov
-Katariinassa, joka on laivastomme nopein ja paras alus."
-
-"Tämäkö hidas vanha lahonut purtilo?" huudahti eräs matruusi.
-
-"Mitä kuulenkaan?" huudahti kapteeni. "Herra Vanderdecken, vangitkaa
-tuo roisto, koska hän koettaa yllyttää muita kapinaan."
-
-"Joutavia, hän on hullu", vastasi matruusi. "Älkää välittäkö hänestä.
-Tulkaa, herra Vanderdecken, teitä me tottelemme, mutta ruori on
-käännettävä ylihankaan heti."
-
-Kapteeni raivosi, suostuen kumminkin vihdoin, ja Filip toivoi aluksen
-päivän tahi parin kuluttua pääsevän onnellisesti lahteen.
-
-Heidän jatkaessaan matkaansa uuteen suuntaan lakkasi tuuli vähitellen
-puhaltamasta, kunnes se tyyntyi kokonaan. Nyt saivat väsyneet
-matruusit levähtää samoin kuin sotilaat ja matkustajatkin, joista
-osa oli ollut suljettuna ruumaan ja osa kastunut aivan läpimäräksi
-välikannella.
-
-Ylimmäisellä kannella oli ääretön tungos. Äidit paistattivat päivää
-lapset sylissään, riki oli täynnä märkiä vaatteita, joita oli
-ripustettu sinne kuivamaan ja matruusit työskentelivät ankarasti
-korjatessaan myrskyn tekemiä vaurioita. Heidän laskujensa mukaan
-eivät he olleet kuin viidenkymmenen penikulman päässä Taffel-lahdesta
-ja he odottivat joka hetki näkevänsä maata etelässä. Kaikki olivat
-jälleen iloisia ja lukuunottamatta Filipiä luulivat kaikki vaaran
-olevan jo ohi.
-
-Toinen perämies, Kranz, oli reipas ja vikkelä merimies. Filip piti
-hänestä paljon, sillä hän tiesi voivansa luottaa häneen ehdottomasti.
-Saman päivän iltapäivällä kävelivät he kahden kannella.
-
-"Mitä ajattelette, Vanderdecken, tuosta kummallisesta laivasta, jonka
-sattumalta näimme?" kysyi hän.
-
-"Olen melkein varma, että meille sattuu joku onnettomuus ennen
-satamaan pääsyämme, vaikka kaikki nyt näyttääkin niin tyyneltä ja
-rauhalliselta ja vaikka matkamme määrä onkin niin lähellä", vastasi
-Filip.
-
-"Olette taikauskoinen", sanoi Krantz. "Minä puolestani en ole
-niin herkkäuskoinen ja ellei mitään tuollaista edellyttämäänne
-tapahdu, ei kukaan saa minua uskomaan tuossa laivassa olevan mitään
-yliluonnollista."
-
-"En minäkään itke, vaikka tulos näyttäisikin minun olevan väärässä",
-vastasi Filip. "Mutta minulla on aavistukseni emmekä ole satamassa
-vielä."
-
-"Emme olekaan, mutta emme ole enää kaukanakaan, ja kaikki merkit
-viittaavat siihen, ettei tämä kaunis ilma vielä lopu."
-
-"Ei kukaan voi sanoa, miltä suunnalta vaara voi uhata. Saamme pelätä
-muutakin kuin myrskyä."
-
-"Niin kyllä", myönsi Krantz, "mutta älkäämme kumminkaan olko
-levottomia. Huolimatta kaikista puheistanne ennustan, että me
-korkeintaan parin päivän kuluttua ankkuroimme turvallisesti
-Taffel-lahteen."
-
-Tähän loppui keskustelu ja Filip oli iloinen jäädessään yksikseen.
-Hän nojautui laivan laitaan ja katseli lainehtivaa merta.
-
-"Laupias Jumala", huudahti hän, "ole armollinen ja suojele tätä
-laivaa! Älä anna minun kuunnella naisten valitusta ja lapsi raukkojen
-itkua äläkä uhraa niin monta ihmistä isäni rikoksen vuoksi! Jumalan
-tiet ovat todellakin tutkimattomat", ajatteli hän.
-
-Aurinko laski, ennenkuin Filip poistui kannelta mennäkseen nukkumaan.
-Uskottuaan itsensä ja kaikki muutkin kaikkivaltiaan huomaan vaipui
-hän vihdoinkin uneen, mutta ennen puolta yötä heräsi hän siihen, että
-joku pudisteli häntä olkapäästä. Hän huomasi Krantzin, jolla oli
-ensimmäinen vahtivuoro, seisovan vieressään.
-
-"Jumalan nimessä, Vanderdecken, ennustitte oikein! Nouskaa äkkiä.
-Tuli on irti laivassa."
-
-"Tuliko?" huudahti Filip totellen käskyä. "Missä?"
-
-"Suuressa ruumassa."
-
-"Tulen heti, Krantz. Älkää avatko luukkuja ja laittakaa pumput
-valmiiksi."
-
-Vähemmässä kuin minuutissa oli Filip kannella tavaten siellä
-kapteenin, jolle toinen perämies oli myös ilmoittanut vaarasta.
-Krantz selitti lyhyesti koko asian. Hän oli huomannut, että suuresta
-ruumasta tunkeutui voimakasta palaneen hajua, ja avattuaan luukut
-muiden avulla oli hän nähnyt ruuman olevan täynnä savua. Hän oli
-silloin sulkenut ne jälleen ja ilmoittanut Filipille ja kapteenille
-asian.
-
-"Kiitoksia mielenmaltistanne", sanoi Filip. "Voimme nyt tyynesti
-harkita, millaisiin toimenpiteisiin meidän pitää ryhtyä. Jos
-sotilaat, naisraukat ja lapset tietäisivät, millaisessa vaarassa he
-ovat, olisivat he meille suureksi vastukseksi."
-
-"Mutta miten on tuli voinut päästä irti suuressa ruumassa?" kysyi
-kapteeni.
-
-"Muistan nyt, että meillä on siellä monta pullollista rikkihappoa",
-vastasi Filip. "Ne ovat varmaankin kaatuneet myrskyssä ja särkyneet.
-Neuvoisin, että luukkujen annettaisiin olla paikoillaan. Tuli voi
-silloin tukehtua ja sammua."
-
-"Aivan niin", sanoi Krantz. "Kanteen on kuitenkin hakattava sellainen
-reikä, että voimme ruiskuttaa lastiin niin paljon vettä kuin suinkin."
-
-Kaikki miehet komennettiin kannelle. He tulivatkin nopeasti
-ihmetellen odottamatonta kutsua.
-
-"Kuulkaahan nyt, pojat, olen pahoillani, mutta meillä on syytä
-luulla, että tuli on päässyt irti suuressa ruumassa."
-
-"Minä tunnenkin savun hajua!" huudahti muudan.
-
-"Niin mekin", huusivat muutkin peloissaan. Filip kehoitti nyt heitä
-olemaan levollisia ja tekemään velvollisuutensa, ja matruusit
-tottelivatkin häntä nurisematta. Kaikki ruuti heitettiin mereen ja
-ruumaan ruiskutettiin vettä, mutta lopulta ei vaaraa sentään voitu
-salata matkustajilta. Filipille tuli kyyneleet silmiin nähdessään
-äitien peloissaan puristavan pienokaisiaan rintaansa vasten.
-Kaikkialla vallitsi kuitenkin kuri ja järjestys.
-
-Veneet laskettiin vesille ja miehitettiin luotettavilla matruuseilla.
-Rakennettiin nopeasti lauttakin, niille, jotka eivät sopineet
-veneihin.
-
-
-
-
-XVII.
-
-
-Noin neljän aikaan aamulla oli kaikki valmista ja naiset ja lapset
-vietiin turvaan lautalle.
-
-Sitten kuin heidät oli saatu turvallisesti sinne, tuli sotilaitten
-vuoro. Filip oli pitänyt niin tarkasti huolta kaikesta, ettei kukaan
-ollut saanut juoda itseään juovuksiin, mutta tulen yltyessä syntyi
-kuitenkin hieman tungosta, sillä jokainen tahtoi ensimmäiseksi päästä
-veneihin. Monta hukkui heidän sokean itsekkäisyytensä vuoksi ja
-noista kahdeksastakymmenestä sotilaasta ei pelastunut kuin muutamia.
-
-Matruusien soutamat veneet hinasivat lauttaa. Kapteeni ja Filip
-lähtivät viimeiseksi laivasta, ja kun he aamun koittaessa rupesivat
-soutamaan maata kohti, oli Vrov Katariina kokonaan liekkien vallassa.
-
-Onnettomuudeksi he eivät olleet saaneet purjeita veneihin ja koska
-kaikki olivat uuvuksissa ja väsyneitä, edistyi matka hitaasti.
-Mutta se oli vieläkin onnettomampaa, ettei heillä ollut vettä
-eikä ruokavarojakaan mukanaan, ja nälkä ja jano rupesivatkin pian
-vaivaamaan heitä kaikkia. Meri rupesi lainehtimaan kovemmin ja tuon
-raskaan lautan hinaaminen oli hyvin vaikeata. He lähestyivät hitaasti
-maata, kun sattui uusi kauhea onnettomuus. Lautta halkesi nimittäin
-kahteen osaan. Oli hirveä katsella ihmisraukkojen kauhua heidän
-tullessaan erotetuiksi muista. Heitä hukkui paljon, vaikka matruusit
-tekivätkin voitavansa pelastaakseen mereen joutuneita.
-
-Auringon laskiessa saapuivat he lopultakin rantaan. Veneet vedettiin
-maalle ja väsyneet miehet heittäytyivät heti kuumalle hiekalle
-vaipuen uneen. He nukkuivat monta tuntia uneksien vedestä herätäkseen
-sitten surulliseen todellisuuteen, polttavan janon aiheuttamiin
-tuskiin. Filipin neuvosta hajautuivat he etsien jotakin, jolla
-voisivat sammuttaa janonsa. Kulkiessaan näkivät he kummuilla pieniä
-pensaita, joiden lehdet olivat mehukkaita, melkein samanlaisia kuin
-kasvihuoneissamme kasvavien jääkukkien, ja joiden pinnalla oli
-sitäpaitsi suuria kastehelmiä. He polvistuivat ryömien pensaalta
-pensaalle ja imien suuhunsa tuon runsaan kasteen, joka heti soikin
-heille hetkiseksi huojennusta. He koettivat syödäkin pensaiden
-lehtiä, joiden hieman hapan maku olikin hyvin virkistävää. Filipin
-neuvosta koottiin niitä melkoinen määrä veneihin, jotka työnnettiin
-vesille jälleen.
-
-Taffel-lahti ei ollut hyvinkään kaukana ja pelastuksen toivo ja
-tieto, että siellä saadaan janokin sammutetuksi, antoivat heille
-uusia voimia.
-
-Ensimmäiseksi työkseen, kun ne vihdoinkin pääsivät maihin,
-heittäytyivät he pitkäkseen muutaman läheisyydessä olevan puron
-rannalle virvoittaen kuivia kurkkujaan niin kauan, etteivät he enää
-jaksaneet juoda enempää.
-
-Uudisasukkaat olivat sillä aikaa valmistaneet heille aterian ja vasta
-sitten kuin pahin nälkä oli tyydytetty, tiedustelivat he heidän
-surullista kohtaloansa.
-
-Se oli pian kerrottu. Laivassa olleista kolmestasadasta ihmisestä oli
-pelastunut kolmekymmentäkuusi.
-
-"Minusta tuntuu kuin olisin nähnyt teidät ennenkin", sanoi muudan
-uudisasukas Filipille. "Ettekö ole ainoa, joka pelastuitte Ter
-Schellingin haaksirikosta?"
-
-"En, vaikka niin luulinkin", vastasi Filip. "Tapasin sitten myöhemmin
-laivan luotsin, muutaman silmäpuolen Schriften-nimisen pienen miehen,
-joka luultavasti saapui tänne minun jälkeeni. Olette tietysti nähneet
-hänet?"
-
-"Emme. Sen laivan miehistöstä ei ole käynyt täällä keitään muita kuin
-te."
-
-Tämä askarrutti hieman Filipin ajatuksia. Kuten lukija muistaa, oli
-hän aina uskonutkin, että Schriftenissä on jotakin yliluonnollista,
-ja tämä hänen luulonsa osoittautui nyt oikeaksi.
-
-Haaksirikkoutuneet viipyivät tuossa pienessä uudisasutuksessa kaksi
-kuukautta, lähtien kotiin muutamassa Vilhelmiina-nimisessä prikissä,
-jonka kapteeni ei voinut kieltäytyä ottamasta heitä mukaansa. Filip,
-matruusit ja Krantz nousivat laivaan, mutta kapteeni Barenz halusi
-mieluummin jäädä uudisasukkaaksi. Hänellä ei ollut nyt mitään
-vakituista kotia eikä hän halunnut lähteä enää merellekään, kun hänen
-kaunis laivansa oli tuhoutunut. Hän antoi Filipille rahaa, että Filip
-hankkisi hänelle sellaisia tavaroita, joita hän uudessa ammatissaan
-tulisi tarvitsemaan, ja Filip lupasi toimittaa hänen asiansa heti
-kotiin tultuaan.
-
-Vilhelmiina saapui nopeasti St. Helenaan, täytti siellä
-juomavesisäiliönsä ja jatkoi matkaansa, mutta joutuikin niin
-äkkinäisen myrskyn käsiin, että eksyi suunnastaan. Muutamien päivien
-kuluttua tapasivat he erään hollantilaisen laivaston, jossa oli
-viisi laivaa. Kun amiraali sai kuulla osan miehistöstä kuuluvan Vrov
-Katariinaan, pyysi hän heitä laivoihinsa, koska hänen omat miehensä
-sairastivat keripukkia eivätkä senvuoksi kyenneet työhön.
-
-Filip oli hyvin toivoton, ettei hän päässytkään kotiin Aminen luo,
-mutta sitä ei nyt voitu auttaa. Hän kirjoitti kirjeen selittäen siinä
-kaikki ja antoi sen Vilhelmiinan kapteenille kotiin vietäväksi. Hän
-lähetti samalla selostuksen yhtiön johtokunnalle Vrov Katariinan
-haaksirikostakin. Tehtyään sen lähti hän amiraalin laivaan raskain
-sydämin.
-
-Amiraalin laivan, Leijonan, ensimmäinen kapteeni oli kuollut,
-toinen kapteeni lepäsi riippumatossaan eikä amiraalilla ollut muita
-apulaisia kuin muutamia perämiehiä, joista toiset olivat enemmän
-kuolleita kuin eläviä. Toisen päällikön laiva oli vielä surkeammassa
-tilassa, päällikkö itse oli kuollut ja ensimmäinen kapteeni hoiti
-vielä itse virkaansa, mutta hänellä oli vain yksi upseeri, joka voi
-tulla kannelle.
-
-Amiraali kutsui Filipin kajuuttaansa ja kuultuaan hänen kertomuksensa
-Vrov Katariinan tuhoutumisesta, nimitti hän Filipin Dordrechtin
-kapteeniksi määräten entisen kapteenin vara-amiraaliksi. Krantz sai
-määräyksen jäädä amiraalilaivan toiseksi kapteeniksi, sillä Filipin
-kertomuksesta oli amiraali ymmärtänyt, että he ovat taitavia ja
-rohkeita miehiä.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-
-Amiraali Rymelandtin komentaman laivaston oli määrä purjehtia
-Itä-Intiaan ja suunnata kulkunsa Magalhaesin salmen kautta Tyynelle
-merelle.
-
-Laivastoon kuuluivat seuraavat laivat: Leijona, neljäviidettä tykkiä
-ja mastossa amiraalin lippu; Dortrecht, kuusineljättä tykkiä ja
-mastossa vara-amiraalin lippu; Zuidersee, kaksikymmentä tykkiä,
-Yong Frau, kaksitoista tykkiä, ja muudan Schevelling-niminen
-tykkivene, jossa oli neljä tykkiä. Koska Dordrechtissa oli vieläkin
-paljon keripukkipotilaita, meni Filipin uusi päällikkö ehdottamaan
-amiraalille, että laivasto poikkeaisi Etelä-Amerikkaan saadakseen
-sieltä tuoretta lihaa terveille ja sairaille, mutta amiraali hylkäsi
-hänen ehdotuksensa hyvin jyrkästi.
-
-"Mitä me nyt teemme, kapteeni Vanderdecken", kysyi päällikkö.
-"Te tunnette jo täydellisesti tilamme, kymmenen päivän kuluttua
-on meillä korkeintaan kaksikymmentä miestä jäljellä, sillä heitä
-kuolee kuin kärpäsiä. Haluaisin mielelläni erota tulevana yönä koko
-laivastosta. Kotiin tultuamme voin kyllä selittää asian tyydyttävästi
-johtokunnalle."
-
-"Älkäämme hätäilkö. Ehkä hän jonakin päivänä suostuu
-välttämättömyyden pakosta noudattamaan neuvoanne."
-
-Viikon kuluttua tästä keskustelusta alkoi tilanne olla jokaisessa
-laivassa aivan toivoton, sillä niin hirmuisesti raivosi tauti
-miehistössä. Päällikkö meni silloin toisen kerran amiraalilaivaan
-uudistaen ehdotuksensa.
-
-Amiraali Rymelandt ei ollut ainoastaan ankara mies, vaan hän oli
-itsepäinen ja kostonhimoinenkin. Koska hän kerran ennen oli hylännyt
-päällikön ehdotuksen, ei hän suostunut siihen nytkään ja päällikön
-oli pakko palata tyhjin toimin takaisin laivaansa. Laivasto oli
-nyt noin kolmen päivänmatkan päässä rannikosta suunnaten kulkunsa
-Magalhaesin salmea kohti. Kun Filip seuraavana yönä meni hyttiinsä
-nukkumaan, nousi päällikkö kannelle käskien muuttaa laivan suunnan
-muutamia asteita lännemmäksi. Yö oli niin pimeä, ettei muista
-laivoista ollenkaan huomattu Dordrechtin eroamista. Kun Filip aamulla
-tuli kannelle, huomasi hän laivaston muiden alusten hävinneen
-näkyvistä.
-
-Parin päivän kuluttua lähestyivät he rannikkoa ja näkivät suuren
-kaupungin, jonka satamaan oli kokoutunut paljon espanjalaisia. He
-ankkuroivat joen suuhun vetäen Englannin lipun mastoon. Hetkisen
-kuluttua saapui muudan vene laivan sivulle ja siinä olijat kysyivät,
-keitä he olivat ja mitä he halusivat Päällikkö vastasi laivan
-olevan englantilaisen, sillä hän tiesi espanjalaisten vihaavan
-hollantilaisia niin suuresti, että jos he vain saisivat tietää heidän
-olevan hollantilaisia, ei hän saisi minkäänlaisia elintarpeita muuten
-kuin väkisin. Hän kertoi tavanneensa muutaman espanjalaisen laivan,
-joka oli joutunut melkein hylyksi senvuoksi, että sen koko miehistö
-sairasti keripukkia. Hän sanoi ottaneensa miehistön laivaansa, koska
-hän ei halunnut olla julma eikä aiheuttaa niin monen lähimmäisen
-kuolemaa. Miehet makasivat nyt riippumatoissaan kannen alla, ja hän
-oli poikennut suunnastaan laskeakseen heidät maihin ensimmäiseen
-espanjalaiseen satamaan matkan varrella. Hän pyysi, että kasviksia
-ja tuoreita elintarpeita lähetettäisiin heti laivaan sairaille,
-joita ei mitenkään voitu siirtää maihin, ennenkuin muutamien päivien
-kuluttua heidän hieman parannuttuaan. Hän sanoi luottavansa siihen,
-että maaherra lähettää ruokavaroja hänen omalle miehistölleenkin
-palkinnoksi siitä, että hän oli auttanut espanjalaisia.
-
-Espanjalaisen maaherran lähettämä upseeri todisti tämän hyvin
-keksityn jutun todeksi. Häntä kehoitettiin menemään alas katsomaan
-sairaita ja niin monien taudin runtelemien raukkojen näkeminen --
-heiltä olivat hampaat pudonneet pois, ikenet olivat ajettuneet ja
-kaikkialla ruumiissa oli paiseita ja haavoja -- oli hänelle melkein
-liikaa. Hän kiiruhti pois alimmaiselta kannelta niin äkkiä kuin
-suinkin, soudatti itsensä maihin ja ilmoitti maaherralle näkemänsä.
-
-Parin tunnin kuluttua lähetettiin heille suuri veneellinen tuoretta
-lihaa ja kasviksia, jotka heti jaettiin miehistölle. Ne riittivät
-kolmeksi päiväksi. Päällikkö lähetti veneen mukana kiitoskirjeen
-maaherralle selittäen siinä olevansa itsekin niin sairas, ettei hän
-voi persoonallisesti tulla kiittelemään. Hän liitti kirjeen mukaan
-luettelon otaksutuista laivassa olevista espanjalaisista kirjoittaen
-siihen sellaisten upseerien ja henkilöiden nimiä, joiden hän luuli
-olevan sukua maaherran perheelle. Hollantilaiset tunsivat nimittäin
-aivan hyvin useimmat espanjalaiset aatelisperheet, ja päällikkö
-tiesi, että avioliittoja oli usein solmittu vanhan ja uuden maailman
-aatelisten kesken ennen siirtomaiden itsenäisiksi julistamista.
-
-Päällikkö lopetti kirjeensä toivomuksella, että hän ehkä jo parin
-päivän kuluttua voi tulla tervehdyskäynnille ja järjestää sairaiden
-viemisen maihin, sillä hän halusi jatkaa matkaansa niin pian kuin
-suinkin.
-
-Kolmantena päivänä saatiin laivaan jälleen ruokatarpeita, ja
-heti niiden tulon jälkeen meni päällikkö maihin englantilaisessa
-univormussa tervehtimään maaherraa uskotellen tälle pitkän jutun
-siitä, miten paljon nuo hänen pelastamansa miehet olivat kärsineet.
-He sopivat, että miehet vietäisiin maihin parin päivän kuluttua,
-jolloin he jo luultavasti olisivat niin paljon parantuneet, että
-heidät voitaisiin siirtää.
-
-Tuskin on olemassakaan mitään tautia, jolla on niin nopeat ja hirveät
-vaikutukset ihmisruumiiseen kuin keripukilla, mutta joka taasen on
-niin helppo parantaa, kun vain on lääkkeitä saatavissa. Kuuden päivän
-kuluttua olivat laivan kaikki miehet jo niin toipuneet, että he
-voivat kävellä kannella. Päällikkö odotti nyt maaherran vierailua ja
-hänet otettiinkin vastaan kaikilla mahdollisilla kunnianosoituksilla,
-mutta heti kun maaherra meni kajuuttaan, ilmoitti päällikkö hänelle
-hyvin kohteliaasti vangitsevansa hänet upseereineen sanoen syyksi
-sen, että laiva on hollantilainen risteilijä, jonka oma miehistö oli
-ollut kuolemaisillaan keripukkiin. Kun maaherra huomasi joutuneensa
-viekkauden uhriksi, ei hän voinut muuta kuin suostua päällikön
-hänelle asettamiin ehtoihin. Päällikkö vaati häneltä jälleen uuden
-lähetyksen tuoreita ruokatarpeita ja maaherra antoikin käskyn niiden
-toimittamisesta laivaan.
-
-Sittenkuin ne ennen auringonlaskua oli tuotu, poistui maaherra ja
-hänen kunniakseen ammuttiin muutamia tykinlaukauksia.
-
-Laiva suunnattiin nyt Falklandin saaria kohti, jonne laivojen oli
-määrä kokoutua, jos ne sattuisivat eroamaan toisistaan.
-
-Kun he neljäntoista päivän kuluttua saapuivat sinne, ei amiraalilaiva
-ollut vielä tullutkaan. Se saapui kumminkin seuraavana päivänä.
-Amiraalinkin oli ollut pakko poiketa maihin, mutta hän ei ollut niin
-onnellinen kuin Dordrechtin kapteeni, vaikka hän olikin saanut lihaa
-ja kasviksia miehistölleen.
-
-Heti kun amiraalilaiva oli ankkuroinut, ilmoitettiin Dordrechtin
-päällikölle lipuilla, että hän tulisi sinne. Amiraali syytti häntä
-määräysten rikkomisesta, koska hän oli luvatta eronnut laivastosta.
-Päällikkö myönsi sen, mutta puolustautui sillä, että hänen
-pelastaakseen miehistönsä oli ollut pakko toimia niin. Amiraali
-raivostui kumminkin, julisti hänet vangituksi ja kutsui kaikkien
-laivojen korkeimmat upseerit sotaneuvotteluun.
-
-Filip oli hyvin pahoillaan tästä, mutta hän ei voinut tehdä mitään
-päällikkönsä auttamiseksi. Hän ja muut upseerit tuomitsivat hänet
-syylliseksi sääntöjen rikkomiseen. Amiraali, jonka valta merellä on
-melkein rajaton, aikoi sitten myöhemmin ratkaista hänen kohtalonsa.
-Laivasto suuntasi nyt kulkunsa Magalhaesin salmeen kenenkään
-aavistamatta, millainen sotaoikeuden tuomio lopulta tulisi olemaan.
-Amiraali nimitti Filipin Dordrechtin päälliköksi, mikä herätti
-kateutta muissa kapteeneissa.
-
-Neljäntoista päivän kuluttua lähdettyään Falklandin saarilta
-saapuivat he salmeen. Alussa oli tuuli niin hyvä, että he pääsivät
-sen puoliväliin, mutta sitten se muuttui vastaiseksi ja heidän
-oli pakko taistella sitä ja merivirtojakin vastaan pääsemättä
-ollenkaan eteenpäin. Laivojen miehistötkin alkoivat sairastua
-ponnistuksista ja kylmästä. On mahdotonta sanoa, oliko amiraali jo
-tehnyt päätöksensä edeltäpäin vai ärsyttivätkö häntä hyödyttömät
-ponnistelut matkan jatkamiseksi, kun hän käski laivaston kääntyä
-vastatuuleen, kamppailtuaan turhaan kolme viikkoa virtaa ja tuulta
-vastaan, ja pyysi kaikkien laivojen kapteeneja tulemaan luokseen. Hän
-ehdotti, että vanki nyt rangaistaisiin viemällä hänet maihin johonkin
-sellaiseen paikkaan, jossa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia
-elämän ylläpitämiseksi ja jossa vangin niin ollen oli pakko kuolla
-nälkään.
-
-Filip ja Krantz vastustivat päätöstä, vaikka he tiesivätkin siten
-suututtavansa amiraalin, mutta muut kapteenit, jotka kadehtivat
-heitä ja olivat heille vihoissaan senvuoksi että he muka olivat
-tehneet tyhjäksi heidän koroituksensa, yhtyivät amiraalin päätökseen.
-Välittämättä äänten enemmistöstä katsoi Filip velvollisuudekseen
-ilmaista mielipiteensä.
-
-Amiraali ei kumminkaan välittänyt hänen todistelustaan eikä pätevistä
-syistään. Päällikkö vapautettiin nyt kahleista ja tuotiin kajuuttaan,
-jossa hän sai kuulla tuomionsa.
-
-"Olkoon sitten niin, herra amiraali", vastasi päällikkö, "sillä
-tiedän, että minun olisi aivan turha pyytääkin teitä luopumaan kerran
-tekemästänne päätöksestä. Minua ei rangaista määräyksien rikkomisesta
-vaan siitä, että minä tottelemattomuudellani sain teidät käsittämään
-velvollisuutenne, johon teidän sitten myöhemmin oli pakko mukautua.
-Viekää minut vain maihin noille mustille paljaille kallioille, mutta
-muistakaa sanani, te julma ja kostonhimoinen mies, etten minä ole
-ainoa, jonka luut tulevat valkenemaan täällä. Monet muut saavat saman
-kohtalon ja tekin, herra amiraali, voitte joutua niiden joukkoon.
-Ellen suuresti erehdy, haudataan meidät vierekkäin."
-
-Amiraali ei sanonut mitään ja vanki vietiin pois, mutta Filip sai
-salaa annetuksi Krantzille erään paperin pyytäen häntä antamaan sen
-päällikölle. Hän oli kirjoittanut siihen: "Älkää poistuko rannalta,
-ennenkuin laivat ovat purjehtineet tiehensä."
-
-Kun Dordrechtin miehistö kuuli, millaisen rangaistuksen heidän
-entinen päällikkönsä tulee saamaan, suuttuivat he kovasti. He
-tiesivät hänen tulevan uhratuksi senvuoksi, että hän oli pelastanut
-heidät, ja he olivat hyvin vihoissaan amiraalin julmuudesta.
-
-Noin tunnin kuluttua siitä kun Filip oli palannut laivaansa vietiin
-vanki maihin autiolle rannalle kahden päivän eväs mukanaan. Hänelle
-ei annettu minkäänlaisia varavaatteita eikä tuluksiakaan. Kun
-veneen keula törmäsi rantaan, käskettiin hänen nousta maalle. Vene
-työnnettiin heti takaisin vesille eikä miesten sallittu sanoa hänelle
-jäähyväisiäkään.
-
-Illan pimettyä pyysi Filip erästä matruusia, johon hän voi luottaa,
-viemään muutamaan veneeseen pari pyssyä, ampumatarpeita, muutamia
-huopapeitteitä, paljon muita tarpeellisia kapineita ja ruokavaroja
-yhdelle henkilölle pariksi kolmeksi kuukaudeksi. Mies souti tavarat
-rannalle, missä päällikkö odotti niitä. Hän pääsi takaisin laivaan
-amiraalin saamatta mitään tietoa tästä yöllisestä retkestä. Koska
-tuuli hetkisen kuluttua kiihtyi, lähti laivastokin liikkeelle
-poistuen kauemmaksi maista ja seuraavana päivänä erosi kolme pienintä
-laivaa siitä ollen jo auringon laskiessa niin kaukana suuremmista,
-ettei niitä voitu enää nähdäkään.
-
-Amiraali oli kutsunut Filipin luokseen antaakseen hänelle
-määräyksensä, jotka olivat hyvin ankarat ja selvästi suunnitellut
-sellaisiksi senvuoksi, että amiraali saisi jonkun tekosyyn, jonka
-nojalla hän voisi erottaa Filipin päällikkyydestä. Muiden muassa
-sai hän sellaisen käskyn, että koska hänen laivansa ei ole niin
-syväkulkuinen, pitää hänen purjehtia öisin amiraalilaivan edellä
-siltä varalta, että hän voisi varoittaa sitä, jos he joutuisivat
-liian lähelle maata purjehtiessaan salmessa. Toisena yönä laivaston
-hajautumisen jälkeen kutsuttiin Filip kannelle heidän lähestyessään
-Tulimaata. Vahdissa oleva upseeri ilmoitti hänelle, että
-amiraalilaiva oli heidän edellään sen sijaan että sen olisi pitänyt
-olla takana. Filip kyseli, milloin se oli sivuuttanut heidät, mutta
-ei kukaan osannut vastata siihen. Hän meni keulaan ja näki todellakin
-amiraalilaivan purjehtivan heidän edellään. "Minkähän vuoksi amiraali
-oli tehnyt tämän?" ajatteli Filip. "Onko hän purjehtinut edellemme
-voidakseen syyttää minua? Ei, minulla on varmaankin yhtä suuri
-vaikutusvalta kuin hänelläkin, niin ehkä suurempikin, koska olen
-yhtiön suurimpia osakkaita."
-
-He olivat nyt hänen luulonsa mukaan hyvin lähellä maata, mutta yö oli
-niin pimeä, etteivät he voineet nähdä sitä.
-
-"Olemme melkein kiinni rannassa, herra kapteeni", huomautti
-luutnantti van der Hagen, joka sattui olemaan vahdissa.
-
-"Niin minustakin näyttää, mutta amiraalilaiva on vielä likempänä
-maata ja se ui kuitenkin syvemmässä kuin me", vastasi Filip. "Luulen
-näkeväni kallioita suoraan edessämme."
-
-"Olette nähtävästi oikeassa", vastasi Filip. "En ymmärrä tätä
-ollenkaan. Olkaa valmiit kääntämään ja ladatkaa joku tykki. Ehkä he
-sittenkin luulevat meidän olevan edellään."
-
-Hän ennätti tuskin antaa tämän käskyn, kun laiva törmäsi kovasti
-kallioita vasten tarttuen kiinni. Hänen mieleensä muistui jälleen
-amiraali. Oliko hänenkin laivansa karilla? Hän juoksi katsomaan,
-mutta amiraalilaiva purjehti vielä eteenpäin noin puolen penikulman
-päässä heidän edellään. Filip näki sen lyhdyt selvästi. "Laukaiskaa
-tykki!" huusi hän hämmästyneenä. Tykki laukaistiin ja laukaukseen
-vastattiin heti heidän takaansa. Filip katsoi kauhistuneena sinnepäin
-ja huomasi amiraalilaivan lyhyen matkan päässä taempana ja nähtävästi
-yhtä lujasti karilla kuin hekin.
-
-"Laupias Jumala!" huudahti hän. "Mitä tämä on?" Hän näki vieläkin
-tuon toisen laivan lyhdyt sen etääntyessä yhä kauemmaksi heistä.
-Päivä alkoi nyt sarastaa ja oli jo niin valoisaa, että he voivat
-erottaa rannan. Kari, jolle Dordrecht oli törmännyt, oli noin sadan
-viidenkymmenen jalan päässä maasta. Matruusit kokoutuivat keulaan
-katsomaan tuota omituista näkyä, joka vihdoin häipyi olemattomiin.
-
-"Kaiken sen nimessä, mikä on pyhää, ei se voi olla mikään muu kuin
-Lentävä Hollantilainen!" huudahti eräs matruusi. Tuskin oli hän
-sanonut nuo sanat, kun laiva katosi. Filip oli varma, että asia oli
-niin. Hänen isänsä onnettomuuttatuottava laiva oli siis houkutellut
-heidät melkein varmaan perikatoon. Hän ei tiennyt oikein, mitä hänen
-olisi pitänyt tehdä, eikä hän halunnut antautua heti amiraalin
-vihankaan esineeksi. Senvuoksi kutsui hän luokseen vahdissa olevan
-upseerin käskien hänen soutaa amiraalilaivaan selittämään tapahtumaa.
-
-Heti veneen lähdettyä kiinnitti Filip huomionsa oman laivansa tilaan.
-Oli jo kirkas päivä ja hän näki kallioiden ympäröivän sitä joka
-puolelta ja huomasi niiden kahden karin, joiden väliin laiva oli
-tarttunut, jatkuvan noin puolen penikulman verran maasta merelle
-päin. Amiraalilaiva näytti olevan vielä pahemmassa asemassa, koska
-se oli enemmän alttiina tuulelle ja aalloille, jos ilma sattuisi
-pahenemaan.
-
-Tuskinpa voidaan löytää maailmasta kolkompaa ja autiompaa seutua kuin
-tämä laivojen nykyinen olinpaikka oli. Rannalla ei näkynyt muuta
-kuin paljaita kallioita ruohonkorrenkaan pistämättä esille niiden
-välistä. Kauempaakin näkyvä maa oli yhtä synkän näköistä. Korkeammat
-kukkulat olivat jo lumen peitossa, vaikka talveen olikin vielä aikaa.
-Katsellessaan rantaa näki Filip, etteivät he olleet päässeet neljää
-penikulmaakaan paikasta, jonne päällikkö oli viety.
-
-Hän käänsi jälleen katseensa amiraalilaivaan, mutta perääntyi
-säikähtyneenä nähdessään näyn, joka kauheudessaan voitti kaikki
-edelliset. Van der Hagenin, upseerin, jonka hän oli lähettänyt
-amiraalin luokse, ruumis riippui ison raa'an nokasta. "Hyvä Jumala,
-voiko tuollainen olla mahdollista?" huudahti hän suruissaan polkien
-kantta vihoissaan.
-
-Vene oli jo paluumatkalla ja Filip odotti sen tuloa kärsimättömästi.
-Matruusit kiiruhtivat kannelle kertoen hengästyneinä amiraalin
-tuominneen luutnantin heti hirtettäväksi kuultuaan hänen
-selostuksensa ja saatuaan tietää hänen olleen silloin vahdissa.
-Amiraali oli käskenyt Filipin heti saapua luokseen, ja miehet
-ilmoittivat nähneensä toista silmukkaa laitettavan kuntoon raa'an
-toiseen päähän.
-
-"Mutta ei teille, kapteeni!" huusivat he. "Se ei saa milloinkaan
-tapahtua ettekä te saa lähteä hänen puheilleen. Tahdomme puolustaa
-teitä viimeiseen hengenvetoomme asti."
-
-Filip meni huolestuneena kajuuttaansa ajattelemaan mitä hänen pitäisi
-tehdä. Hän toivoi melkein olevansa tuon nuoren hirtetyn upseerin
-sijassa, mutta muistaessaan Aminen palasi hänen rohkeutensa takaisin.
-
-Amiraali oli varmasti käyttänyt väärin valtaansa hirtättäessään
-nuoren upseerin, ja Filipin miettiessä, millaisiin toimenpiteihin
-hänen pitäisi ryhtyä, ilmoitettiin hänelle, että amiraali oli
-lähettänyt veneen hakemaan häntä. Filip meni kannelle upseeria
-vastaan ja upseeri ilmoitti hänelle amiraalin käskyn vaatien
-Filipiä luovuttamaan miekkansa, koska amiraali oli määrännyt hänet
-vangittavaksi.
-
-"Ei, ei!" huusivat miehet. "Hän ei saa lähteä sinne. Haluamme
-puolustaa kapteeniamme niin tarmokkaasti kuin suinkin!"
-
-"Vaiti, miehet!" huudahti Filip sanoen sitten upseerille:
-
-"Ilmoittakaa amiraalille, että koska hän hirtättämällä tuon viattoman
-nuoren upseerin on tehnyt oikeusmurhan, en katso olevani enää hänen
-käskyjensä alainen. Aion ilmoittaa sekä oman että hänen rikoksensa
-yhtiön johtokunnalle, jonka palveluksessa me molemmat olemme, että
-hän saisi ansaitun rangaistuksensa. En aio lähteä hänen laivaansa
-antautuakseni hänen valtaansa, että hän saisi murhauttaa minut
-häpeällisesti, eikä meidän nyt sitäpaitsi sovikaan riidellä. Olemme
-kaikki haaksirikkoisia, meillä on niukalti ruokavaroja emmekä tiedä,
-milloin pääsemme täältä lähtemään. Jos hän suostuu hillitsemään
-vihansa, haluan auttaa häntä niin tarmokkaasti kuin suinkin,
-muuten en. Olette nyt kuullut vastaukseni, herra, ja voitte palata
-laivaanne."
-
-Upseeri meni käymäsillalle, mutta huomasikin kaikkien miestensä
-poistuneen veneestä. He olivat nousseet laivaan kyselläkseen
-tarkemmin Dordrechtin matruuseilta, oliko heidän kuulemissaan
-huhuissa ollenkaan perää, ja ennenkuin heidät kutsuttiin takaisin
-veneeseen olivat he saaneetkin asianomaiset tiedot. He olivat
-nyt aivan samaa mieltä kuin Dordrechtinkin matruusit, että
-kummituslaivan näyttäytyminen, joka oli aiheuttanut tämän heidän
-nykyisen onnettomuutensa, oli rangaistus amiraalille hänen julmasta
-käyttäytymisestään päällikköraukkaa kohtaan.
-
-Upseerin ilmoitettua amiraalille Filipin vastauksen joutui amiraali
-aivan suunniltaan. Hän käski, että laivan perässä olevat tykit,
-joilla Dordrechtia voitiin ampua, ladattaisiin voimakkailla
-panoksilla ja laukaistaisiin Dordrechtia kohti, mutta Krantz
-kiinnitti hänen huomionsa siihen, etteivät he laivan ollessa
-nykyisessä asemassaan voineet ampua sitä. Koska hän vastusti siten
-määräystä, vangitutti amiraali hänet heti ja olisi pannut toimeen
-mielettömän määräyksensä, elleivät Leijonan matruusit, jotka eivät
-halunneet ampua tovereitaan eivätkä itsekään antautua ammuttaviksi,
-olisi kieltäytyneet tottelemasta häntä. Miehistön viha amiraalia
-kohtaan kasvoi, ja auringon laskiessa poistui hän raivoissaan
-kannelta kajuuttaansa.
-
-Sillä aikaa oli Filip miehistöineen ollut ahkerasti työssä. He olivat
-laskeneet peräankkurin ja vääntäneet kettingin kireälle, tukkineet
-reiän ja pumppasivat laivaansa tyhjäksi, kun vene tuli laivan viereen
-ja Krantz ilmestyi kannelle.
-
-"Kapteeni Vanderdecken, olen tullut tänne ruvetakseni palvelukseenne,
-jos huolitte minusta, mutta ellette voi käyttää minua, suojelkaa
-minua kumminkin, sillä minut hirtetään varmasti huomenna, jos palaan
-takaisin amiraalilaivaan. Mukanani olevat miehet ovat tulleet
-tänne samassa aikomuksessa ja rukoilen nyt teitä suostumaan heidän
-pyyntöönsä."
-
-Vaikka Filip mielessään toivoikin, ettei tällaista olisi tapahtunut,
-ei hän nykyisissä olosuhteissa voinut kieltäytyäkään ottamasta
-vastaan Krantzia. Filip piti häntä suuressa arvossa ja pelastaakseen
-hänen henkensä, joka varmasti oli vaarassa, olisi hän tehnyt vielä
-enemmänkin, jos se olisi ollut välttämätöntä. Hän kehoitti kumminkin
-veneen miehistöä palaamaan, mutta Krantzin kerrottua, että miehiä
-odotti melkein varma kuolema, koska he olivat auttaneet hänet pakoon,
-salli Filip heidän jäädä laivaan, vaikkakin hyvin vastahakoisesti.
-
-Yö oli myrskyinen, mutta kun tuuli puhalsi maalta päin, eivät laineet
-olleet korkeita. Dordrechtin miehistön onnistui Filipin ja Krantzin
-johdolla keventää laivaa yön kuluessa niin paljon, että he seuraavana
-aamuna voivat hinata sen karilta. He totesivat samalla, etteivät sen
-pohjassa olevat vauriot olleetkaan kovin pahat.
-
-Amiraalilaiva oli vielä karilla, jolta sitä nähtävästi ei
-koetettukaan irroittaa. Filip ei päässyt oikein selville, miten hänen
-pitäisi menetellä. Hän ei voinut jättää Leijonan miehistöä oman
-onnensa nojaankaan eikä kieltäytyä ottamasta vastaan amiraaliakaan,
-jos tämä halusi tulla hänen laivaansa. Vihdoin teki hän sellaisen
-päätöksen, että hän ottaa amiraalin vain matkustajaksi ja pitää itse
-komennon. Hän ankkuroi laivansa hieman kauemmaksi karista ja käski
-miehistön täyttää vesisäiliöt läheisimmästä purosta.
-
-Hän odotti, pääseekö toinenkin laiva irtaantumaan karilta, sillä
-hän ymmärsi, että vastakkaisessa tapauksessa laivojen oli pakko
-jollakin tavoin ruveta auttamaan toisiaan. Heti kun vesisäiliöt
-oli saatu täyteen, lähetti hän veneen maihin etsimään päällikköä,
-sillä hän oli päättänyt ottaa tämän laivaansa siinä tapauksessa että
-hänet löydettäisiin, mutta miehet palasivat takaisin onnistumatta
-tarkoituksessaan, vaikka he olivat kiivenneet kallioidenkin yli
-hakiessaan häntä.
-
-Seuraavana aamuna näkivät he ruokatarpeita vietävän amiraalilaivasta
-maihin. Rannalle pystytettiin telttakin, sillä Leijona oli nähtävästi
-joutunut aivan hylyksi.
-
-Filip päätti odottaa heitä, sillä oli ilmeistä, että jolleivät he
-päätä tulla hänen luokseen joutuvat he kaikki perikatoon autiolla
-talvisella rannalla.
-
-Oli selvää, ettei järjestyksestä ollut enää puhettakaan Leijonan
-miehistön joukossa. Päivisin näyttivät he kiipeilevän kallioilla,
-mutta iltaisin, sittenkuin he olivat sytyttäneet suuren nuotionsa, he
-juhlivat ja juopottelivat.
-
-Noin viikon kuluttua tuli vene Dordrechtin sivulle ja sen päällikkönä
-oli sama upseeri, joka kerran ennen oli lähetetty vangitsemaan
-Filipiä. Kun upseeri tuli kannelle, otti hän hatun päästään.
-
-"Tunnustatte siis minut päälliköksenne?" sanoi Filip.
-
-"Kyllä, herra. Ennen olitte te toinen komentaja, mutta nyt olette
-ensimmäinen, sillä amiraali on kuollut."
-
-"Kuollutko?" huudahti Filip. "Mutta miten?"
-
-"Hänet löydettiin kuolleena rannalta muutaman korkean kallion
-juurelta päällikön ruumis sylissään. Hän on luultavasti kävellessään
-tavannut päällikön, riitautunut hänen kanssaan ja he ovat sitten
-tapellessaan syöksyneet jyrkänteeltä alas."
-
-Upseeri ilmoitti senkin, että Leijonan miehistöstäkin oli kuollut
-monta matruusia.
-
-"Päällikköraukan ilmoitus toteutui siis kuitenkin", huomautti Filip
-Krantzille. "Monta muuta ja vieläpä amiraali itsekin on kuollut
-samaan aikaan kuin hänkin... rauha heidän sielulleen. Lähtekäämme nyt
-niin pian kuin suinkin tästä kauheasta paikasta."
-
-Hän käski upseerin koota väkensä ja jäljellä olevat ruokatarpeet,
-ja ennenkuin ilta oli käsissä, olivat kaikki laivassa. Amiraalin
-ja päällikön ruumiit haudattiin vierekkäin ja seuraavana aamuna
-nostettiin ankkuri ja purjehdittiin myötätuulessa pois koko salmesta.
-
-
-
-
-XIX.
-
-
-Näytti siltä kuin heidän onnettomuutensa olisivat loppuneet noiden
-molempien johtajien surullisen kuoleman jälkeen. Dordrechtilta ei
-mennyt kuin muutamia päiviä Magalhaesin salmen loppuosan kulkemiseen.
-Taivas oli sininen ja meri melkein tyyni, kun he vihdoinkin ohjasivat
-laivansa Tyynelle merelle. Miehistönkin terveys ja mielenlaatu
-paranivat ja koska laivassa nyt oli tarpeeksi väkeä, täyttivät kaikki
-iloisesti tehtävänsä.
-
-Parissa viikossa ehtivät he sivuuttaa melko pitkälti Etelä-Amerikan
-rannikkoa, mutta vaikka he olivat nähneet paljon espanjalaisia
-rannikolla, eivät he kuitenkaan olleet tavanneet ainoatakaan
-espanjalaista laivaa. Koska Filip tiesi, että heidän kimppuunsa
-hyökättäisiin, jos he kohtaisivat heitä paremmin asestetun laivan,
-oli hän harjoittanut matruusinsa hoitamaan tykkejä. Hän päätti
-poiketa S:a Marian saarelle saadakseen tuoreita elintarpeita,
-mutta illalla ennen heidän pääsyään sinne oli Krantz nojautuessaan
-laivanlaitaan huomaavinaan valoa, joka kumminkin heti katosi.
-Hänelle selveni pian, että siellä oli laiva, joka oli kääntynyt
-vastatuuleen noin puolen penikulman päässä heistä. Kiiruhtaessaan
-hakemaan kiikaria ilmoitti hän huomionsa Filipille. Kun Filip tuli
-kannelle, oli jo saatu selville, että laiva oli hyvin syvässä kulkeva
-kolmimastoinen parkki. Lyhyen neuvottelun jälkeen komennettiin
-miehistö kannelle ja ruvettiin toimimaan hyvin hiljaa. Takimmaiset
-veneet laskettiin vesille ja muutamien minuuttien kuluttua sen
-jälkeen kuin miehet olivat laskeutuneet niihin, oli heillä laiva
-hallussaan. He olivat kiivenneet sen kannelle ja sulkeneet luukut,
-ennenkuin kannella olijat olivat ennättäneet hälyyttää muita. Krantz
-vei sinne heti enemmän miehiä ja kuljetti laivan Dordrechtin viereen
-odottamaan päivän valkenemista. Silloin avattiin luukut ja vangit
-vietiin Dordrechtiin. Laivassa oli kuusikymmentä miestä, vaikka se
-olikin niin pieni alus.
-
-Kun heiltä kysyttiin laivan kotipaikkaa, erosi joukosta pari
-miestä, joiden vaatteet ja käytös ilmaisivat heidät herrasmiehiksi.
-He ilmoittivat laivan olevan kotoisin S:a Mariasta ja matkalla
-Limaan jauholastissa. Miehistöä oli laivassa ollut, kapteeni ja
-perämiehet lukuunotettuina, viisikolmatta henkeä. Kaikki muut
-olivat matkustajia, jotka olivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen
-päästäkseen Limaan. He selittivät olevansa itsekin matkustajia ja
-pyysivät, että laiva lasteineen heti vapautettaisiin, koska nuo
-kansat eivät nyt ole sodassa keskenään.
-
-"Eivät kyllä Euroopassa, myönnän sen", vastasi Filip, "mutta
-asestettujen laivojenne yhä uudistuvat hyökkäykset näillä vesillä
-pakottavat minut kostamaan ja senvuoksi otan nyt laivanne ja sen
-lastin saaliikseni. Koska en kumminkaan halua aiheuttaa ikävyyksiä
-yksityisille kansalaisille, vien matkustajat ja miehistön S:a
-Mariaan, jonne aion poiketa saadakseni tuoreita ruokavaroja.
-Toivon saavanikin niitä nyt lunnaiksi teistä tarvitsematta käyttää
-väkivaltaa."
-
-Vangit tarjoutuivat lunastamaan itsensä ja lastin vapaaksi
-takavarikosta, mutta Filip halusi saada mieluummin ruokavaroja. Lasti
-muutettiin Dordrechtiin ja laivat purjehtivat saarelle.
-
-Päivällisaikaan ankkuroivat he satamaan ja muutamat matkustajat
-menivät maihin järjestääkseen muiden vapaaksilunastamisen.
-Iltapäivällä saapui laivan viereen kolme suurta venettä täynnä elävää
-karjaa ja kasviksia. Samalla tuotiin rahatkin, jotka oli vaadittu
-laivan lunnaiksi. Kaikki muut vangit saivat nyt lähteä Dordrechtista,
-paitsi muudan espanjalainen luotsi, jota Filip ei suostunut
-vapauttamaan, ennenkuin oli päästy pois espanjalaisten aluevesiltä.
-Erään matkustajan omistama neekeriorjakin sai omasta pyynnöstään
-jäädä laivaan omistajan vastalauseista huolimatta.
-
-Espanjalainen laiva katosi yön kuluessa jäljettömiin, ja Filipin
-neuvotellessa Krantzin kanssa, mihin suuntaan heidän nyt olisi
-parasta lähteä, lähestyi neekeri Filipiä sanoen haluavansa ilmoittaa
-hänelle tärkeän asian.
-
-Hän kertoi laivan olevan espanjalaisen hallituksen oman ja kuuluvan
-sen nopeakulkuisimpaan laivastoon. Useimmat matkustajista olivat
-olleet espanjalaisia upseereita ja lastina oli ollut kultaa ja hopeaa
-Limaan vietäväksi. Laivan oli sitäpaitsi käsketty ottaa selville,
-oliko hollantilaisia aluksia läheisyydessä ja viedä sana Limaan, jos
-se tapaisi jonkun. Neekeri neuvoi, etteivät he luottaisi luotsiin.
-
-Neuvoteltuaan Krantzin kanssa ilmoitti Filip miehistölle neekerin
-antamat tiedot, ja kun nuo espanjalaisesta laivasta tuodut tynnyrit
-avattiin, huomattiin niiden sisältävän noin puoli miljoonaa
-espanjalaista kultadubloonia. Miehistön ilo oli tietysti rajaton. He
-sanoivat olevansa valmiit taistelemaan viimeiseen mieheen kaikkia
-vihollisia vastaan, ja senvuoksi jaettiinkin kulta heille.
-
-Filip purjehti vielä kuusi viikkoa rannikolla ja oli jo päättänyt
-lähteä Bataviaan, kun huomattiin muudan laiva, joka rannan suojassa
-koetti päästä Limaan. Dordrecht lähti heti ajamaan sitä takaa, mutta
-vesi mataloitui yhä enemmän ja heidän oli pakko kysyä luotsilta,
-uskaltaisivatko he mennä likemmäksi. Luotsi vastasi myöntävästi
-selittäen veden olevan matalinta juuri sillä paikalla, jossa he nyt
-olivat, mutta syvenevän taasen lähempänä rantaa. Luodattiin, mutta
-nuora katkesi jo ensimmäisellä heitolla, haettiin uusi nuora ja
-Dordrecht jatkoi matkaansa pullistunein purjein. Hetkisen kuluttua
-ilmoitti neekeri Filipille, että luotsi oli leikannut veitsellään
-syvän uurteen luotinuoraan saadakseen sen katkeamaan.
-
-Ruori käännettiin heti ylihankaan, mutta laiva raapaisi kuitenkin
-karia tarttumatta kiinni.
-
-"Roisto!" huudahti Filip. "Vioitit luotinuoran! Neekeri näki sen ja
-hän on pelastanut meidät."
-
-Espanjalainen hyppäsi alas tykiltä, jolla hän oli istunut, ja
-ennenkuin ennätettiin estää, työnsi hän puukkonsa neekerin rintaan.
-
-Neekeri kaatui kuolleena kannelle. Miehistö, joka oli suuressa
-kiitollisuudenvelassa hänelle senvuoksi, että se hänen ilmoituksensa
-perusteella oli löytänyt rahat, vangitsi luotsin ottaen aseen häneltä
-pois.
-
-"Antakaa heidän menetellä hänen kanssaan, miten he vain haluavat",
-sanoi Krantz Filipille.
-
-"No olkoon menneeksi", vastasi Filip. "Älkää siinä turhaan siekailko."
-
-Matruusit neuvottelivat hetkisen, sitoivat sitten luotsin neekeriin
-ja heittivät heidät laidan yli mereen. Kuului kova molskahdus, kun he
-katosivat laivan vanaveteen.
-
-Filip päätti nyt suunnata laivan Bataviaa kohti. Hän oli vain parin
-päivän matkan päässä Limasta ja hänellä oli täysi syy otaksua,
-että sieltä oli lähetetty laivoja häntä takaa-ajamaan. Koska tuuli
-oli suotuisa, etääntyi hän nopeasti rannasta ja purjehti kolmessa
-päivässä melkoisen matkan. Neljäntenä päivänä, aamuhämärässä,
-näyttäytyi ylihangan puolella kaksi laivaa, jotka suuntasivat
-kulkunsa Dordrechtiin päin. Ne olivat molemmat suuria asestettuja
-aluksia ja kun ne kääntyessään vastatuuleen noin penikulman päässä
-nostivat Espanjan lipun mastoihinsa, ymmärrettiin Dordrechtissa
-niiden olevan vihollisia. Toinen laiva oli paljon suurempi fregatti
-kuin Dordrecht ja toinen kahdellakolmatta tykillä varustettu korvetti.
-
-Tämä voimien epätasaisuus ei huolettanut ollenkaan Dordrechtin
-miehistöä, matruusit helistelivät vain taskuissaan olevia dublooneja
-ja vannoivat rientäessään innoissaan tykkien ääreen, etteivät he
-luovuta niitä mielisuosiolla takaisin omistajille. Vastaukseksi
-nostettiin nyt Hollannin lippu mastoon, ja espanjalaisia laivoja,
-jotka taasen olivat alkaneet lähestyä Dordrechtia, tervehdittiin
-muutamilla hyvin suunnatuilla laukauksilla, jotka näyttivät hieman
-hämmästyttävän heitä. Ne pysähtyivät noin neljännespenikulman
-päähän aloittaen taistelun hyvin innokkaasti fregatin purjehtiessa
-laitatuuleen ja korvetin sijoittuessa Dordrechtin eteen. Puolen
-tunnin kovan ampumisen jälkeen katkesi fregatin etumasto vieden
-kaatuessaan kokkapuunkin mukanaan. Tämä onnettomuus lopetti sen
-tulen. Dordrecht lisäsi heti purjeita hyökäten korvetin kimppuun,
-jonka se lannisti muutamilla hyvin tähdätyillä yhteislaukauksilla.
-Käännyttyään purjehti se taasen fregatin luo, jonka tuulen alla
-olevia tykkejä ei vieläkään voitu käyttää kaatuneen etumaston
-sotkeutuneen köysistön vuoksi.
-
-Molemmat laivat olivat nyt vierekkäin noin kymmenen jalan päässä
-toisistaan ja taistelu alkoi uudestaan hyvin epäsuotuisissa
-olosuhteissa espanjalaiselle. Neljännestunnin kuluttua syttyi
-laivan sivulla riippuva purje ampumisesta tuleen ja liekit
-sytyttivät laivankin. Dordrechtista ammuttiin siihen vielä muutamia
-yhteislaukauksia, joihin se ei voinut tehokkaasti vastata.
-Koetettuaan turhaan sammuttaa tulta päätti espanjalainen kapteeni
-saattaa molemmat laivat saman kohtalon alaisiksi. Hän käänsi
-peräsimen niin, että laiva törmäsi Dordrechtiin, miehet tarttuivat
-siihen vielä koukkuineen koettaen kiinnittää laivoja toisiinsa. Nyt
-alkoi hurja käsikähmä, espanjalaiset koettivat iskeä koukkunsa niin,
-ettei vihollinen pääsisi pakoon, ja hollantilaiset koettivat tehdä
-tyhjäksi heidän yrityksensä. Molempien laivojen laidat olivat täynnä
-miehiä, jotka taistelivat epätoivon rohkeudella, ja kaikki kaatuneet
-putosivat laivojen väliin, sillä etumasto esti niitä pääsemästä
-lähelle toisiaan.
-
-Filip ja Krantz eivät olleet toimettomia tämän käsikähmän aikana.
-Rassattuaan peräraa'at toisinpäin ja lisättyään purjeita saivat he
-laivansa tuulen puolelle vastustajastaan vapautuen siten savusta,
-joka tuotti heille hyvin paljon haittaa. Koska molemmat laivat
-kulkivat melko nopeasti, tekivät ne pian käännöksen, jolloin
-espanjalainen taasen joutui tuulen alle. Tämä soi Filipille
-silminnähtävän edun ja ratkaisi äkkiä taistelun. Tuli ja savu
-painuivat nyt takaisin espanjalaiseen laivaan, ja Dordrechtiin
-levinnyt tuli sammutettiin. Espanjalaiset eivät enää voineet
-kiinnittää laivoja yhteen, ja he peräytyivätkin lautakäytäviensä
-suojaan. Äärettömillä ponnistuksilla pääsi Dordrecht vihdoin vapaaksi
-vastustajastaan, joka oli pian kokonaan liekkien vallassa. Korvetti
-oli noin puolen penikulman päässä ylihangan puolella ja ampui silloin
-tällöin jonkun laukauksen. Filip ampui siihen yhteislaukauksen,
-jolloin se laski lippunsa. Taistelua voitiin nyt sanoa päättyneeksi
-eikä ollut enää muuta tehtävää kuin pelastaa palavan laivan miehistö.
-Dordrechtin veneet laskettiin vesille, mutta niistä pysyi vain kaksi
-pinnalla. Toinen lähetettiin heti viemään korvettiin sellaista
-määräystä, että se lähettäisi kaikki veneensä auttamaan fregatin
-miehistöä. Määräystä noudatettiinkin ja suurin osa henkiin jääneistä
-pelastettiin. Fregatin tykit paukkuivat vielä melkein pari tuntia
-liekkien kuumentaessa niitä. Kun tuli vihdoin pääsi ruutisäiliöön,
-lensi tuo ennen niin komea laiva ilmaan rungon vajotessa hitaasti
-syvyyteen.
-
-Vangeiksi joutuneiden espanjalaisten upseerien joukossa olivat nuo
-oletetut matkustajatkin, eikä neekerin kertomusta voitu siis enää
-epäilläkään. Risteilijät oli lähetetty Limasta ajamaan Filipiä takaa,
-ja koska heillä oli ollut niin suuri ylivoima, olivat he olleet
-melkein varmat voitostaan. Neuvoteltuaan hetkisen Krantzin kanssa
-päätti Filip vapauttaa korvetin ja kaikki vangit, koska korvetti oli
-melkoisesti vahingoittunut eivätkä kansat olleet sodassa keskenään.
-Niin tapahtuikin, ja Dordrecht suuntasi matkansa Bataviaa kohti
-ankkuroiden sen satamaan kolmen viikon kuluttua taistelusta. Hän
-tapasi siellä laivaston muutkin laivat, jotka olivat olleet siellä jo
-muutamia viikkoja, purkaneet lastinsa ja olivat nyt valmiit lähtemään
-takaisin Hollantiin. Filip lähetti niiden mukana selostuksen matkan
-tapahtumista, muuttaen sitten asumaan saman kauppiaan luo, joka oli
-osoittanut hänelle vieraanvaraisuutta ennenkin. Hän aikoi olla maissa
-koko sen ajan, mikä kuluisi Dordrechtin lastaamiseen.
-
-
-
-
-XX.
-
-
-Mutta puhukaamme nyt jälleen Aminesta, joka istuu samalla
-turvepenkillä kuin silloinkin, jolloin Schriften tuli häiritsemään
-hänen keskusteluaan Filipin kanssa. Hän on niin ajatuksissaan kuin
-hän tahtoisi palauttaa mieleensä kaiken entisen. "Ah, kunpa vain
-minulla olisi hallussani sellaiset voimat kuin äidilläni!" huudahti
-hän. "Olen unhottanut hänen neuvonsa kokonaan. En voi sietää näitä
-tuskia, en tätä tietämättömyyttä enkä noiden molempien pappien
-lapsellisuuksia." Lopulta hän nousi lähtien kotiinsa.
-
-Isä Mathias ei ollut matkustanutkaan Lissaboniin. Alussa hän ei
-ollut onnistunut pääsemään mihinkään laivaan ja sitten myöhemmin
-oli hän kiitollisuudesta Filipiä kohtaan jäänyt Aminen luo, jonka
-vastenmielisyys kristinuskoa kohtaan näytti vain lisääntyvän. Hän
-kysyi usein neuvoa isä Seyseniltä ja lukemattomat kerrat kehoittivat
-nuo molemmat hyväätarkoittavat ukot Aminea, joka joskus kuuntelikin
-heitä vaitiollen, mutta joskus taasen väitteli heidän kanssaan
-rohkeasti. Hän omaksui mielellään kaiken kauniin, mutta silloin
-kun papit rupesivat puhumaan hänelle dogmeistaan, vaihtoi hän heti
-keskustelunaihetta. Tällainen kannusti vain isä Mathiasta suurempiin
-ponnistuksiin, sillä hän halusi mielellään kääntää ja pelastaa noin
-kauniin ja nuoren olennon. Hän et ajatellutkaan enää matkaansa, vaan
-käytti kaiken aikansa opettaakseen Aminea, joka vihdoin ikävystyi
-niin hänen alituiseen tunkeilemiseensa, ettei hän voinut sietää koko
-pappia läheisyydessäänkään.
-
-Ajateltuamme tarkemmin emme voi ihmetelläkään, että Amine hylkäsi
-uskonnon, joka niin huonosti soveltui hänen omiin tarkoituksiinsa.
-Ihmisluonne on niin jäykkä, että se saa ottaa kaiken nöyryytensä
-avukseen voidakseen taipua Jumalankin tahtoon.
-
-Amine muisti äitinsä osanneen paljon yliluonnollisia asioita ja
-olleen yhteydessä henkimaailman kanssa. Hän oli nähnyt äidin
-menestyksellisesti käyttävän taitoaan, mutta koska hän silloin
-oli ollut niin nuori, ei hän enää muistanut noita salaperäisiä
-valmistuksia, joiden avulla äiti oli onnistunut toteuttamaan
-aikeensa; ja nyt, kun hän koetti palauttaa muistiinsa nuo
-unhottamansa seikat, kehoitti isä Mathias innokkaasti häntä
-kääntymään uskoon, joka niin jyrkästi kielsi kaikki sellaiset
-temput. Hänen miehensä omituinen ja hirveä elämäntehtävä vahvisti
-hänen luuloaan, ettei yliluonnollisten voimien avuksikutsuminen
-ole luvatonta, eivätkä ne vastakkaiset syyt, joihin nuo melko
-tietämättömät kristinuskon tunnustajat vetosivat, voineet vaikuttaa
-Aminen voimakkaaseen ja päättäväiseen luonteeseen. Hän ei voinut
-uskoa sokeasti sellaista, joka soti hänen tervettä järkeään vastaan.
-Hän oli jo todistanut, että hänen äitinsä taito ei ollut mitään
-petkutusta koettaessaan sen voimaa Filipiin. Voivatko papit esittää
-sellaisia todistuksia? Eivät, ellei oteta huomioon noita alkukirjoja,
-joita he eivät antaneet hänen lukeakaan.
-
-"Ah, omistaisinpa vain äitini tiedot!" toisti hän vieläkin kerran
-mennessään sisälle. "Silloin tietäisin, missä Filipini on tällä
-hetkellä. Jos minulla vain olisi samanlainen musta kuvastin, johon
-hänen käskystään katsoin kertoakseni hänelle sitten kaikki, mitä näin
-siinä liikkuvan. Kuinka hyvin muistankaan tuon ajan, jolloin isäni
-oli poissa ja minä katsoin kädessäni olevaan aineeseen kertoakseni
-hänelle sitten beduiinileiristä, kahakasta, ratsastajattomista
-hevosista ja hiekalle pudonneesta turbaanista!" Hän vaipui jälleen
-syviin ajatuksiin. "Niin", huudahti hän hetkisen kuluttua, "voit
-auttaa minua, äiti! Ilmoita minulle unessa taitosi, tyttäresi
-rukoilee sitä sinulta. Anna minun jälleen hieman ajatella. Sana...
-mikä olikaan tuo sana? Mikä tuon hengen nimi taasen olikaan?
-Turshoonko? Niin, luullakseni hänen niinensä oli Turshoon. Äiti,
-äiti, auta tytärtäsi!"
-
-"Rukoiletko pyhää neitsyttä avuksesi, lapseni?" sanoi isä Mathias
-tullen huoneeseen juuri silloin kun Amine lausui nuo viimeiset
-sanansa. "Jos asia on niin, teit oikein, sillä hän voi ilmestyä
-sinulle unessa ja vahvistaa uskoasi."
-
-"Rukoilin omaa henkien maailmassa olevaa äitiäni, hyvä isä", vastasi
-Amine.
-
-"Pelkään, ettei hän ole päässyt autuaitten joukkoon, koska hän oli
-pakana", sanoi pappi.
-
-"Ei suinkaan häntä ole rangaistu siitä, että hän tunnusti isäinsä
-uskontoa siellä, missä ei muuta tunnettukaan", vastasi Amine inhoten.
-"Jos tämän maailman hyvät ihmiset tulevat autuaiksi iankaikkisuudessa
-ja jos hänelläkin oli kuolematon sielu, joka voitiin pelastaa, ei
-suinkaan hän, joka loi tuon sielun, halua rangaista häntä siitä, että
-hän uskoi, kuten hänen esi-isänsä ennen häntä olivat uskoneet."
-
-"Voiko meistä kukaan tietää taivaan tahtoa, lapseni? Olkaa vain
-kiitollinen, että olette saanut oppia enemmän ja päästä pyhän kirkon,
-yhteyteen."
-
-"Olen kiitollinen monesta asiasta, isä, mutta olen nyt väsyksissä ja
-toivotan teille hyvää yötä."
-
-Hän meni omaan huoneeseensa, mutta ei nukkuakseen, vaan koettaakseen
-vielä kerran samoja taikoja, joita hänen äitinsäkin oli käyttänyt.
-Sytytettyään tulen suitsutusastiaan heitti hän liekkeihin erilaisia
-yrttejä, joiden vaikutuksen hän tunsi, sillä hän oli hyvin tarkasti
-koonnut talteensa kaikki isän kuoleman jälkeen poisheitetyt paperit,
-joissa oli ollut ohjeita noiden yrttien käyttämisestä. "Sana, sana!
-Tiedän toisen, mutta en toista. Auta minua, äiti!" huudahti Amine
-istuessaan vuoteensa vieressä. Huone oli jo tullut niin täyteen
-savua, ettei voitu erottaa mitään. "Tämä on aivan hyödytöntä",
-ajatteli hän vihdoin, "olen unhottanut taidon. Äiti, äiti, ilmoita se
-minulle unessa tänä yönä!"
-
-Savu haihtui vähitellen ja katsoessaan ylös huomasi Amine erään
-henkilön edessään. Hän luuli aluksi onnistuneensa yrityksessään,
-mutta sittenkuin henkilön vartalo esiintyi selvemmin, tunsi hän isä
-Mathiaksen, joka katsoi häneen ankarasti rypistäen otsaansa.
-
-"Jumalaton lapsi, mitä teillä oikeastaan onkaan mielessä?" kysyi
-pappi.
-
-Isä Mathias oli epäillyt häntä jo kauan aikaa heidän keskustelujensa
-perusteella, ja kun suitsutuksen haju tunkeutui hänenkin
-huoneeseensa, oli hän hiipinyt yläkertaan yllättääkseen Aminen. Amine
-ymmärsi heti uhkaavan vaaran ja päätti Filipin vuoksi pettää papin.
-
-"En tee mitään pahaa, isä", vastasi hän tyynesti. "Mutta minusta
-tuntuu hyvin sopimattomalta, että tunkeudutte nuoren naisen
-huoneeseen hänen miehensä poissaollessa. Olisinhan voinut olla jo
-nukkumassa. Käytöksenne kummastuttaa minua todellakin."
-
-"Ette voi tarkoittaa, mitä sanotte, nainen! Ikäni ja säätyni
-riittävät kai takaamaan sen", vastasi isä Mathias hieman
-hämmästyneenä tästä odottamattomasta hyökkäyksestä.
-
-"Ei aina, isä, jos on totta, mitä minulle on kerrottu munkeista
-ja nunnista", väitti Amine. "Kysyn vieläkin kerran, miksi olette
-tunkeutunut turvattoman naisen huoneeseen?"
-
-"Senvuoksi, että tiesin varmasti teidän tekevän synnillisiä taikoja."
-
-"Synnillisiä taikojako? Mitä tarkoitatte? Onko lääkitseminenkin
-synnillistä? Onko sairaiden tuskien lieventäminen syntiä, onko
-synnillistä parantaa kuumetta ja horkkaa, jotka vaivaavat kaikkia
-tässä epäterveellisessä ilmanalassa asuvia?"
-
-"Kaikki taikominen on hyvin synnillistä."
-
-"Puhuessani taikuudesta en tarkoita samaa kuin te, isä. Aioin
-vain valmistaa erästä lääkettä. Jos muutamien voimakkaiden
-yrttien tunteminen, jotka oikein sekoitettuina parantavat melkein
-poikkeuksetta kaikki sairaat -- taito, jonka äitini hyvin tunsi ja
-jota äsken koetin muistella -- jos tuo taito tahi toivo muistaa se on
-synnillistä, niin silloin olette oikeassa."
-
-"Kuulin teidän rukoilevan äitiänne avuksenne."
-
-"Niin teinkin, sillä hän tunsi tarkasti kaikki eri aineet. Pelkään
-kuitenkin, etten ole niin taitava, isä. Onko sellainen synnillistä,
-hyvä isä?"
-
-"Vai lääkettäkö te vain koetittekin keksiä", vastasi pappi. "Luulin
-teidän tekevän jotakin hyvin rikollista."
-
-"Onko muutamien oksien polttaminen mitään rikollista? Katsokaa
-tätä tuhkaa, isä. Kun sitä hierotaan ihoon öljyn kera, tuottaa se
-helpotusta eikä suinkaan mitään muuta. Odotitteko näkevänne jonkun
-haamun tahi hengen, samanlaisen kuin profeetta manasi Israelin
-kuninkaan nähtäväksi?" Amine purskahti nauruun.
-
-"Selityksenne hämmästyttää minua, mutta ei voi haihduttaa
-epäluulojani", vastasi pappi.
-
-"En minäkään usko, että ilmoittamastanne syystä olette tullut
-huoneeseeni tähän aikaan yöstä. Jos vielä kerran toistatte
-vierailunne, saatte lähteä talosta."
-
-Tämä Aminen hyökkäys vanhan papin nimeä ja mainetta vastaan
-oli jo liikaa papillekin. Hän poistui heti sanoen mennessään:
-"Jumala antakoon teille anteeksi väärän epäluulonne. Tulin tänne
-ilmoittamastani syystä enkä mistään muusta."
-
-"Niin", sanoi Amine lukittuaan oven, "tiesin sen kyllä, mutta minun
-on jotenkin päästävä vapaaksi seurastanne, joka ei miellytä minua
-ollenkaan. En suostu siihen, että toimiani vakoillaan. Eikö teidänkin
-pyhien miesten pidä kunnioittaa naisen omaa huonetta? Kiitokseksi
-saamastanne avusta -- ruoasta ja asunnosta -- vakoilette nyt minua."
-
-Vietyään suitsutusastian pois kutsui Amine heti luokseen toisen
-palvelijattaren kertoen hänelle isä Mathiaksen käynnistä. Tyttö aivan
-kauhistui kuultuaan sen.
-
-Isä Mathias kuuli hänen puheensa, ja seuraavana päivänä meni hän
-isä Seysenin puheille kertoen hänelle tapauksen salaamatta Aminen
-epäluulojakaan.
-
-"Käyttäydyitte ajattelemattomasti", sanoi isä Seysen,
-"tunkeutuessanne hänen makuuhuoneeseensa sellaiseen aikaan."
-
-"Minulla oli pätevät syyt epäluulooni, hyvä isä Seysen."
-
-"Hänelläkin oli omansa, sillä hän on nuori ja kaunis."
-
-"Pyhän neitsyen nimessä --"
-
-"Annan teille synninpäästön, hyvä isä Mathias", vastasi isä
-Seysen. "Mutta jos tämä tulee tunnetuksi, suututtaa se kovasti
-seurakuntalaisia."
-
-Ja tunnetuksi se tulikin, sillä Aminen kutsuma tyttö kertoi
-sekä oikealle että vasemmalle isä Mathiaksen ajattelemattomasta
-vierailusta, ja minne isä vain menikin, otettiin hänet niin
-kylmästi vastaan ja hän oli niin tyytymätön itseensä, että hän
-poistui maasta matkustaen Lissaboniin. Hän oli vihainen itselleen
-varomattomuudestaan, mutta vielä vihaisempi Aminelle hänen
-epäoikeutettujen epäluulojensa vuoksi.
-
-
-
-
-XXI.
-
-
-Dordrecht saatiin pian lastatuksi, joten Filip pääsi viivyttelemättä
-lähtemään ja hän saapui Amsterdamiin suuremmitta seikkailuitta.
-Meidän tarvitsee tuskin ilmoittaa, että hän heti matkusti kotiin,
-jossa Amine otti hänet vastaan avoimin sylin ja ilosta loistavin
-silmin. Hän oli osannut tällä kertaa odottaa miestään, sillä nuo
-molemmat laivat, jotka olivat purjehtineet Bataviasta Filipin
-tullessa sinne, olivat tietysti tuoneet hänen kirjeensä Aminelle.
-Johtokunta oli hyvin tyytyväinen Filipin menettelyyn ja hänet
-nimitettiin päälliköksi erääseen suureen asestettuun laivaan, jonka
-piti lähteä keväällä Intiaan ja josta Filip sopimuksen mukaan osti
-kolmannen osan. Hänen osansa vähennettiin niistä varoista, jotka
-hän oli sijoittanut yhtiön osakkeihin. Hän saisi nyt levähtää
-häiritsemättä viisi kuukautta, ennenkuin hän jälleen uskoutuisi
-elementtien haltuun. Sovittiin siitä, että hän tällä kertaa saa tehdä
-sellaisia muutoksia laivaan, että hän voi ottaa vaimonsa mukaansa.
-
-Amine kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut hänen ja katolilaisen papin
-välillä salaamatta sitäkään, miten hän oli vapauttanut itsensä papin
-vastenmielisestä vakoilusta.
-
-"Koetitko todellakin äitisi taitoa, Amine?"
-
-"En, sillä en muistanut sitä. Koetin vain, voisinko palauttaa sen
-mieleeni."
-
-"Mutta miksi, Amine? Et saa tehdä vasta sellaista, sillä se on
-synnillistä, kuten hyvä isä sanoikin. Lupaa minulle luopuvasi siitä
-ainiaaksi."
-
-"Jos tuo tekoni oli synnillinen, on sinunkin elämäntehtäväsi
-samanlainen. Jos tahdot luopua hakemisestasi ja jäädä tänne luokseni,
-suostun mielelläni kaikkiin vaatimuksiisi."
-
-"Hirmuinen tehtäväni on Jumalan määräämä", vastasi Filip.
-
-"Jumalasi sallii siis sinun olla tekemisissä sellaisten olentojen
-kanssa, jotka eivät ole tästä maailmasta?"
-
-"Kyllä. Papitkin myöntävät sen, vaikka heitä kauhistuttaa sellainen
-ajatuskin."
-
-"Minkä hän lupaa toiselle, lupaa hän varmasti toisellekin, enkä
-sitäpaitsi voi tehdäkään mitään hänen luvattaan."
-
-"Niin Amine, hän sallii pahankin viihtyä maailmassa, vaikka hän ei
-sitä kannatakaan."
-
-"Hän kannattaa sinua etsiessäsi kirottua isääsi, tukee yrityksiäsi
-saada puhutella häntä, vieläpä vaatiikin sinua jatkamaan
-velvollisuutesi täyttämistä. Jos hän kerran sallii sinun tehdä
-tuollaista, miksi hän kieltäisi sen minulta? Olen vaimosi, osa
-sinusta itsestäsi, ja silloin kun jään tänne yksikseni sinun
-jatkaessasi vaarallista hakemistasi, saan kai minäkin vedota henkiin
-saadakseni tietoja, jotka voivat lievittää suruani ja keventää
-kuormaani vahingoittamatta ketään muuta elävää olentoa. Enhän tee
-sitä missään pahassa tarkoituksessa."
-
-"Mutta sellainen sotii uskoamme vastaan."
-
-"Papit eivät ole sanoneet sellaista sinun kutsumuksestasi. Niin kauan
-kuin saan olla luonasi, en yritäkään mitään sellaista. Lupaan sen
-sinulle, mutta jos meidät erotetaan, muuttaa se hieman asiaa; silloin
-koetan saada hengiltä selville, missä mieheni oleskelee hakiessaan
-kirottua isäänsä."
-
-Talvi kului nopeasti, sillä Filip oli onnellinen rauhallisessa
-kodissaan. Kevät saapui, laiva oli laitettava matkakuntoon ja Filip
-ja Amine matkustivat Amsterdamiin.
-
-Laivan, johon Filip oli määrätty kapteeniksi, nimi oli Utrecht. Se
-oli neljänsadan tonnin vetoinen ja rakennettu niin, että se voi
-kantaa neljäkolmatta tykkiä. Kului vielä pari kuukautta, joiden
-kuluessa Filip valvoi sen varustamista ja lastaamista suosikkinsa
-Krantzin avulla, joka oli päässyt laivaan ensimmäiseksi perämieheksi.
-
-Filip teki kaikkensa valmistaakseen Aminelleen niin mukavat olot
-kuin suinkin, ja toukokuussa hän lähti matkalle saatuaan sellaiset
-määräykset, että hänen oli poikettava Gambruniin ja Ceyloniin
-ja purjehdittava sitten Malakan salmen kautta Kiinan merelle.
-Yhtiöllä oli pätevät syyt luulla, että portugalilaiset koettivat
-vastustaa mitä ankarimmin näitä yrityksiä. Filipillä olikin
-senvuoksi laivassaan melkoinen miehistö ja pieni joukko-osasto
-henkivartioväeksi ylitarkastajalle, jolla oli mukanaan monta
-tuhatta dollaria tehdäkseen ostoksia kiinalaisissa satamissa,
-elleivät kiinalaiset suostuisi vaihtokauppaan. Laiva oli varustettu
-suurenmoisesti, ja se olikin ehkä kaunein ja parhaiten miehitetty
-alus, minkä yhtiö milloinkaan oli lähettänyt matkalle.
-
-Utrecht lasketteli eteenpäin pullistunein purjein ja oli pian
-jättänyt Englannin kanaalin taakseen. Matkasta näytti tulevan
-onnellinen. Suotuisa tuuli vei laivan onnettomuuksitta sadan
-penikulman päähän Hyväntoivonniemestä ja tyyntyi sitten ensimmäisen
-kerran koko matkalla. Amine oli ihastunut. Iltaisin oli hänellä
-tapana kävellä kannella Filipin kanssa. Kaikki oli silloin hiljaista
-heidän ympärillään lukuunottamatta aaltojen loiskintaa laivan laitoja
-vasten. Maailma oli vaipunut kuin uneen tähtien tuikkiessa kirkkaasti
-taivaalla.
-
-"Keidenkähän kohtaloa nuo tähdet johtavat, joita eivät pohjoismaiden
-asukkaat ollenkaan näe?" sanoi Amine katsellessaan niitä.
-
-"Uskot siis tähtiin, Amine?"
-
-"Äitini osasi lukea niistä ihmisten kohtaloita", vastasi Amine
-nojautuen laitaan ja katsellen veteen.
-
-"Luuletko, että merenneitojakin on olemassa?" kysyi Filip hymyillen.
-
-"En oikein tiedä, mutta minusta tuntuu kuin tuolla syvyyksissä
-asuminen olisi hyvin suloista. Muistele untasi, Filip. Siinähän minä
-esiinnyin tuollaisena merenneitona."
-
-"Aivan niin", vastasi Filip miettiväisesti.
-
-"Ja kumminkin minusta tuntuu, ettei meri minusta huolisikaan, vaikka
-laiva uppoaisikin. Miten ruumiini kerran hajonneekaan alkuaineihinsa,
-en tiedä, mutta sen verran tunnen, ettei se milloinkaan joudu noiden
-petollisten aaltojen heiteltäväksi. Lähdetään jo nukkumaan, rakas
-Filip. On jo myöhäinen ja kaste on kostuttanut kannen aivan märäksi."
-
-Aamun koitteessa ilmoitti mastossa oleva tähystäjä näkevänsä jotakin
-kelluvan meressä suoraan laivan sivulla. Krantz kiipesi rikiin
-katsomaan sitä tarkemmin todeten sen pieneksi veneeksi, joka oli
-luultavasti laskettu vesille jostakin laivasta. Koska meri oli aivan
-tyyni, lähetti Filip miehiä tutkimaan lähemmin löytöä, ja miehet
-palasivat melko pitkän ajan kuluttua hinaten venettä perässään.
-
-"Veneessä on muudan mies, perämies", ilmoitti toinen perämies
-Krantzille kiivettyään kannelle. "En voi kumminkaan sanoa, onko hän
-kuollut vai elävä."
-
-Krantz meni viemään sanaa Filipille, joka söi aamiaista kajuutassaan
-Aminen kanssa. Lääkäri sanoi miehen vielä elävän käskien matruusien
-kantaa hänet sairaalaan, kun hän äkkiä kaikkien kummastukseksi
-kääntyi, istuutui ja vihdoin nousi horjuen muutaman tykin luo.
-Hetkisen kuluttua hän näytti täydellisesti toipuneen. Vastaukseksi
-hänelle tehtyihin kysymyksiin ilmoitti hän kuuluneensa erääseen
-laivaan, joka oli kaatunut myrskyssä. Hän oli ennättänyt hypätä
-laivan perässä kiinni olevaan pieneen veneeseen, katkaissut sitä
-kiinni pitävän köyden ja pelastunut kaikkien muiden joutuessa
-perikatoon. Hän oli tuskin ennättänyt kertoa tämän, kun Filip tuli
-kajuutasta Aminen kanssa. He tunsivat nyt kummastuksekseen ja
-kauhukseen vanhan tuttavansa silmäpuolen Schriftenin.
-
-"Hi, hi, kapteeni Vanderdecken, olen iloinen nähdessäni teidät
-kapteenina täällä enkä ole pahoillani teidänkään tapaamisestanne,
-kaunis rouva."
-
-Filip kääntyi pois väristen ja Aminen silmät salamoivat hänen
-katsellessaan tuota kurjaa laihtunutta raukkaa. Muutamien sekuntien
-kuluttua hänkin kääntyi mennen kajuuttaan, jossa Filip istui pää
-käsiensä varassa.
-
-"Ole rohkea, Filip", sanoi hän. "Tämä oli todellakin ikävä yllätys,
-jonka pelkään ennustavan jotakin onnettomuutta, mutta sillehän emme
-mitään mahda. Kohtalomme on sellainen."
-
-"Ei sinun, vaan minun kohtaloni", vastasi Filip kohottaen päätään,
-"sillä miksi pitäisi sinun jakaa --"
-
-"Olen toverisi, Filip, sekä elämässä että kuolemassa. En haluaisi
-kuolla ennen sinua, Filip, sillä se surettaisi sinua, mutta kuolemasi
-ennustaa minunkin loppuani ja minä seuraan sinua hyvin pian."
-
-"Mutta, Amine, et suinkaan aio tappaa itseäsi?"
-
-"Kyllä, tämä pieni veitsi tekee silmänräpäyksessä tehtävänsä."
-
-"Ei, Amine, uskontomme kieltää sen."
-
-"Ehkä, mutta en ymmärrä, miksi. Suostumustani ei kysytty silloin kun
-tulin maailmaan ja minulla on kai vapaus poistuakin täältä kysymättä
-papeilta lupaa. Mutta älkäämme puhuko nyt tästä. Mitä aiot tehdä
-tuolle Schriftenille?"
-
-"Vien hänet maihin Taffel-lahdessa, sillä en voi sietää tuon roiston
-läsnäoloa. Eikö sinua värisyttänyt samoin kuin ennenkin lähestyessäsi
-häntä?"
-
-"Kyllä. Tiesin hänen olevan laivassa ennenkuin näinkään hänet, mutta
-mielestäni ei meidän sittenkään pidä lähettää häntä pois."
-
-"Miksei?"
-
-"Ehkä siksi, että haluan mieluummin uhmata kohtaloa kuin taipua
-siihen. Tuo raukka ei voi tehdä meille mitään."
-
-"Kyllä hän voi. Hän voi yllyttää miehistön kapinaan. Hän on
-sitäpaitsi koettanut varastaa kalleuteni."
-
-"Toivon melkein, että hän olisi siinä onnistunutkin, sillä silloin
-olisi sinun ollut pakko luopua tästä kummallisesta hakemisestasi."
-
-"Älä puhu niin, Amine; tämä on velvollisuuteni ja olenhan sitäpaitsi
-vannonut pyhästi, että --"
-
-"Et voi sittenkään viedä Schrifteniä maihin Taffel-lahdessa, sillä
-hän on yhtiön palveluksessa, kuten sinäkin. Jos olisin sinun
-sijassasi, antaisin kohtalon vallita, sillä kohtalonne ovat varmasti
-jollakin tavoin liittyneet toisiinsa. Ole rohkea, Filip, ja anna
-hänen jäädä laivaan."
-
-"Ehkä olet oikeassa, Amine. Voin lykätä, mutta en paeta kohtaloani,
-muodostukoonpa se sitten millaiseksi tahansa."
-
-"Salli hänen siis jäädä ja anna hänen tehdä niin paljon pahaa kuin
-hän ikinä vain voi. Olkaamme ystävällisiä hänelle, sillä voihan
-sattua, että saamme sillä jotakin aikaan."
-
-"Aivan niin, Amine. Hän on aivan aiheettomasti vihannut minua. Kuka
-tietää, ehkä voin saada hänestä ystävänkin."
-
-"Ja ellet, olet kaikissa tapauksissa tehnyt velvollisuutesi. Haluan
-nyt puhutella häntä nähdäkseni, enkö voi vaikuttaa hänen jääkylmään
-olentoonsa. Rupeankohan oikein keimailemaan tuolle paholaiselle?"
-lopetti hän purskahtaen nauruun.
-
-Seuraavana aamuna lääkärin ilmoitettua, että Schriften oli kokonaan
-parantunut, kutsuttiin hänet kajuuttaan. Hän oli laihtunut melkein
-luurangoksi, mutta hänen käyttäytymisensä ja puheensa oli yhtä
-jyrkkää ja vastenmielistä kuin ennenkin.
-
-"Olen kutsuttanut teidät luokseni, Schriften, saadakseni tietää,
-voinko tehdä jotakin muutakin mukavuudeksenne", sanoi Filip.
-"Tarvitsetteko jotakin?"
-
-"Minäkö?" vastasi Schriften katsoen ensin Filipiin ja sitten Amineen.
-"Hi, hi, mielestäni pitäisi minun ensiksikin hieman lihoa.".
-
-"Toivoakseni tulette siinä onnistumaankin, sillä olen käskenyt
-kokkini pitää huolta ravinnostanne."
-
-"Miesraukka", sanoi Amine katsoen häneen sääliväisesti, "kuinka
-paljon hän on mahtanutkaan saada kärsiä? Eikö hän ole sama mies, joka
-toi sinulle kirjeen johtokunnalta, Filip?"
-
-"Hi, hi, aivan niin, hyvä rouva", vastasi Schriften. "Kirje ei
-varmastikaan ollut ollenkaan tervetullut, vai mitä?"
-
-"Ei todellakaan, hyvä mies. Vaimosta ovat sellaiset kirjeet aina
-ikäviä, jotka kutsuvat hänen miehensä pois. Mutta teidän syynnehän se
-ei ollut."
-
-"Niin, onko siinä nyt enää mitään järkeä, että mies lähtee merelle
-ja jättää nuoren kauniin vaimonsa kotiin, vaikka hänellä on kuulemma
-niin paljon rahaa, että hän voisi elää huoletonta elämää maissakin,
-hi, hi?"
-
-"Älkää muuta sanoko", vastasi Amine. "Parasta on silloin luopua
-siitä. Eikö niin, kapteeni?"
-
-"Minun on kaikissa tapauksissa pakko lopettaa tämä matkani", sanoi
-Filip, "mihin sitten myöhemmin ruvennenkaan. Olen kärsinyt paljon,
-kuten tekin, Schriften. Olette joutunut haaksirikkoon kaksi kertaa,
-mutta sanokaa minulle nyt, mitä oikeastaan haluatte. Tahdotteko
-palata Amsterdamiin ensimmäisessä kotiin menevässä laivassa vai
-nousta maihin Taffel-lahdessa vai --"
-
-"-- vai tehdä jotakin muuta, voidakseni poistua tästä laivasta -- hi,
-hi."
-
-"Ei ollenkaan, sillä jos haluatte ruveta palvelukseeni, saatte
-luotsin muonan ja palkan, sillä tiedänhän teidät hyväksi
-merimieheksi."
-
-"Suostun purjehtimaan kanssanne, herra Vanderdecken, sillä minun on
-pakko, tahdonpa sitä tai en."
-
-"Se on siis päätetty. Heti kun olette voimistunut, saatte ruveta
-työhön. Siihen asti pidän kyllä huolta, ettei teiltä tulee mitään
-puuttumaan."
-
-"Minäkin koetan katsoa parastanne", sanoi Amine. "Tulkaa vain
-luokseni silloin kun olette jonkun tarpeessa, niin autan teitä
-mielelläni. Olette kärsinyt paljon, mutta teemme voitavamme, että
-voisitte unhottaa vaivanne."
-
-"Miten hyvä ja ystävällinen te olettekaan!" sanoi Schriften katsellen
-Aminen kauniita kasvoja ja sopusuhtaista vartaloa. Hetkisen kuluttua
-kohautti hän hartioitaan ja lisäsi: "Säälin teitä todellakin, mutta
-sitä ei nyt voida auttaa."
-
-"Hyvästi", sanoi Amine ojentaen kätensä Schriftenille. Luotsi
-tarttui siihen ja Amine tunsi kylmiä väreitä selässään, mutta hän ei
-ollut siitä tietävinäänkään. Schriften piti hänen kättään muutamia
-sekunteja omassaan katsellen samalla tarkkaavaisesti ensin sitä ja
-sitten hänen kasvojaan.
-
-"Niin kaunis ja niin hyvä! Herra Vanderdecken, kiitän teitä.
-Suojelkoon Jumala teitä, hyvä rouva!" ja puristaen hyvästiksi Aminen
-kättä kiiruhti Schriften pois kajuutasta.
-
-Tuo jäätävä kylmyys, joka vapisutti Aminen ruumista silloin kun
-Schriften puristi hänen kättään, oli niin voimakas, että hän vaivoin
-jaksoi horjua sohvalle, johon hän vaipui. Levättyään siinä hetkisen
-painaen kädellään sydäntään sanoi hän huohottaen Filipille, joka oli
-kumartunut hänen puoleensa: "Tuo mies on varmaankin yliluonnollinen.
-Olen sitä jo epäillyt ennenkin, mutta nyt olen varma siitä. No, sen
-parempi, jos voimme tehdä hänet ystäväksemme. Aion ainakin koettaa."
-
-"Mutta luuletko, Amine, että sellaiset, jotka eivät kuulu tähän
-maailmaan, voivat olla ystävällisiä, kiitollisia ja vihaisia, kuten
-mekin? Uskotko, että heidät voidaan taivuttaa palvelemaan meitä?"
-
-"Kyllä. Miksi ei heillä voisi olla parempiakin tunteita, koska he
-kerran voivat olla vihaisiakin? Miksi on olemassa sekä hyviä että
-pahoja henkiä? He ovat kyllä vapautuneet maallisesta ruumiistaan,
-mutta heidän sielunsa on varmasti sama. Tunteeton sielu ei olisi enää
-mikään sielu. Koska sielu toimii jo tässä maailmassa, täytyy sen
-toimia tulevassakin elämässä. Jos enkelit voivat olla sääliväisiä,
-täytyy niillä olla samanlaiset tunteetkin kuin meillä. Jos pahat
-henget voivat vihastua, ei heidän ja meidän välillämme voi olla
-suurtakaan eroa. Miksi eivät heidän tunteensakin voisi muuttua,
-kuten meidänkin? Tunteitta ei olisi olemassa mitään taivasta eikä
-helvettiä. Täällä maailmassa ovat sielumme yhdistyneet lyhyeksi aikaa
-lihalliseen ruumiiseemme, mutta luullakseni ei siitä vapautunutkaan
-sielu ole ollenkaan puhtaampi, kirkkaampi eikä täydellisempi kuin
-sekään. Kysyit, voidaanko ne pakottaa tottelemaan meitä. Kyllä, jos
-kuolevaisilla vain on hallussaan sellaisia keinoja. Pahatkin henget
-voidaan pakottaa tekemään sekä hyvää että pahaa. Hyviä ja täydellisiä
-henkiä ei lannisteta keinoilla, vaan sellaisia, joilla on pahat
-tarkoitukset. Vain sellaiset ovat kuolevaisten käskettävissä."
-
-"Ajattelet siis vieläkin noita kiellettyjä asioita, Amine?
-Menetteletkö mielestäsi oikein?"
-
-"Oikeinko? Kun meille kerran on annettu sellainen voima, niin eikö
-ole oikein käyttää sitä?"
-
-"Kyllä hyvään, mutta ei pahaan."
-
-"Mahtavat kuolevaiset, jotka eivät omista muuta kuin maallista valtaa
-ja tavaraa, ovat vastuunalaisia tuosta vallastaan. Samoin ovat nekin,
-jotka ovat saaneet yliluonnollisia voimia, vastuunalaisia siitä,
-mihin he noita voimiaan käyttävät. Ei suinkaan hän tuolla ylhäällä
-luo kukkaakaan senvuoksi, että ihmiset sen noukkisivat? Luuletko
-hänen tarkoittaneen antaessaan ihmisille tuollaisia yliluonnollisia
-voimia, että heidän pitäisi jättää ne käyttämättä?"
-
-Kun Aminen loistava katse kohdistui Filipiin, voi Filip ainoastaan
-ajatella, ettei Amine ole muiden kuolevaisten kaltainen. Hän sanoi
-tyynesti: "Voinko luottaa siihen, että olen naimisissa samanlaisen
-kuolevaisen olennon kanssa kuin itsekin olen?"
-
-"Kyllä, Filip. Ole vain rauhallinen, sillä olen vain tavallinen
-ihminen. Mutta suokoon Jumala, etten olisi sellainen, vaan joku
-henki, jotta voisin leijailla ympärilläsi, varjella sinua kaikissa
-vaaroissa, pelastaa sinut ja suojella sinua tämän mielettömän
-etsimisesi aikana. Olen kuitenkin vain tavallinen heikko nainen,
-jonka sydän sykkii rakkaudesta sinuun, joka sinun vuoksesi on valmis
-vaikka mihin ja jonka luonteen rakkaus on muuttanut niin, että
-hänestä on tullut urhoollinen ja rohkea, suoraan sanoen sellainen,
-että hän on valmis hylkäämään kaikki sellaiset uskonnot, jotka
-kieltävät häntä kutsumasta taivasta, maata tahi helvettiä avukseen,
-että hän voisi pitää luonaan hänet, joka on hänelle kaikista rakkain."
-
-"Ei, Amine, ei! Älä sano hylkääväsi uskontoasi. Eikö tämä", hän
-vetäisi kalleuden poveltaan, "ja siihen liittyvä tehtävä todista
-uskontoamme oikeaksi?"
-
-"Olen ajatellut sitä perin pohjin, Filip. Ensin se melkein peloitti
-minut uskomaan, mutta omat pappinne avasivat sitten silmäni näkemään
-erehdykseni. He eivät tahtoneet vastata sinullekaan, vaan jättivät
-sinut oman onnesi nojaan, sillä viesti, pyhä raamattu ja sinulle
-näytetyt kummalliset merkit eivät sopineet heidän uskontoonsa ja
-senvuoksi he epäröivät. Kun he kerran tekivät niin, voinko minäkään
-menetellä muuten? Tuo kalleutesi voi kyllä olla niin salaperäinen
-ja voimakas kuin sanot, mutta sen vaikutukset voivat olla väärät
-ja pahat. Sille suotu voima on voinut joutua vääriin käsiin. Se
-voi kyllä olla sama, mutta sitä käytetään nyt ehkä erilaiseen
-tarkoitukseen kuin alussa on aiottu."
-
-"Tässä kalleudessa asuvaa voimaa eivät voi käyttää muut kuin ne,
-jotka ovat ristillä kuolleen vapahtajan ystäviä."
-
-"Silloin sen voima ei ole minkään arvoinen tahi ainakin paljon
-pienempi kuin paholaisen, joka voi palvella sekä hyviä että pahoja
-tarkoitusperiä. Mutta tässä asiassa emme pääse yksimielisyyteen
-emmekä osaa todistaa toistemme kantaa vääräksikään. Sinua on opetettu
-toisin kuin minua, eikä noita lapsuudessamme mieleemme juurrutettuja
-periaatteita voida muuttaa. Olen nähnyt äitini tekevän ihmeellisiä
-taikoja ja onnistuvan, ja sinä olet kuunnellut pappeja. En moiti
-sinua, mutta älä sinäkään moiti minua. Meillä on molemmilla hyvät
-aikomukset ja toivoakseni osaamme toimiakin niiden mukaan."
-
-"Ellei muuta vaadittaisi kuin puhdasta ja viatonta elämää, voisit
-olla varma autuudestasi, Amine."
-
-"Uskontoni opettaa ainakin niin, ettei muuta tarvitakaan. Voiko
-kukaan sanoa, mikä uskonto on oikea, sillä sellaisiahan on olemassa
-niin monta. Mutta mitä sen on väliä? Niillähän on kaikilla sama
-tarkoitus -- iankaikkinen autuus."
-
-"Niin juuri, Amine", vastasi Filip kävellessään edestakaisin
-kajuutassa, "mutta pappimme eivät ole samaa mieltä kanssasi."
-
-"Mitkä ovat heidän uskontonsa perustotuudet?"
-
-"Rakkaus ja sääliväisyys."
-
-"Tuomitseeko rakkaus kaikki ne ikuiseen kadotukseen, jotka eivät ole
-ikinä kuulleet puhuttavankaan uskonnostanne, vaan ovat palvelleet
-suurta henkeä parhaan ymmärryksensä mukaan?"
-
-"Ei."
-
-Amine ei tehnyt enää muita huomautuksia, ja käveltyään vielä muutamia
-minuutteja ajatuksissaan poistui Filip kajuutasta.
-
-Utrecht saapui Taffel-lahteen, täytti vesisäiliönsä, jatkoi taasen
-matkaansa ja ankkuroi pari kuukautta kestäneen vaivalloisen matkan
-jälkeen Gambrunin satamaan. Amine oli tuon ajan kuluessa tehnyt
-kaikkensa voittaaksensa Schriftenin ystävyyden. Hän oli usein
-keskustellut luotsin kanssa kannella koettaen olla tätä kohtaan
-niin hyvä kuin suinkin. Hän oli siten onnistunut voittamaan
-pelkonsa, jota hän aina oli tuntenut luotsin läheisyydessä.
-Schriften näytti vähitellen rupeavan pitämään tästä hyvyydestä ja
-hän viihtyi mainiosti Aminen seurassa. Hän käyttäytyi Filipiäkin
-kohtaan joskus hyvinkin kohteliaasti, mutta Aminelle osoitti hän
-aina suurta kunnioitusta. Hänen puheensa oli hyvin salaperäistä
-eikä hän Aminenkaan läsnäollessa voinut pidättää inhoittavaa
-nauruaan. Mutta silloin kun laiva ankkuroi Gambrunin satamaan,
-olivat he jo niin hyvissä väleissä keskenään, että hän tuli silloin
-tällöin kajuuttaankin muutamiksi minuuteiksi keskustelemaan Aminen
-kanssa, vaikka hän ei milloinkaan suostunutkaan istuutumaan. Heidän
-Gambrunissa ollessaan tuli hän eräänä iltana Aminen luo Aminen
-istuessa kajuutan katolla. "Hyvä rouva", sanoi hän hetkisen kuluttua,
-"tuo laiva purjehtii muutamien päivien kuluttua Hollantiin."
-
-"Minulle on sanottu niin", vastasi Amine.
-
-"Tahdotteko totella miehen neuvoa, joka suo teille paljasta hyvää?
-Palatkaa tuossa laivassa kotiinne ja pysykää siellä, kunnes miehenne
-vielä kerran tulee luoksenne."
-
-"Miksi annatte minulle sellaisen neuvon?"
-
-"Senvuoksi, että henkilöä, jolle en tahdo mitään pahaa, uhkaa
-luullakseni suuri vaara, ehkäpä julma kuolemakin."
-
-"Minuako?" kysyi Amine katsoen Schrifteniin, jonka läpitunkevaa
-katsetta hän ei pelännyt.
-
-"Niin. Toiset voivat nähdä kauemmas tulevaisuuteen kuin toiset."
-
-"Eivät ainakaan tavalliset kuolevaiset", vastasi Amine. "Kyllä.
-Mutta huolimatta siitä aavistan kuitenkin jotakin, jonka mielelläni
-haluaisin torjua. Älkää uhmatko kohtaloanne enää."
-
-"Voiko kukaan väistää sitä? Jos tottelisin neuvoanne, seuraisin vain
-kohtaloni käskyä, mutta ellen noudata sitä, muodostuu kohtaloni
-kuitenkin samanlaiseksi?"
-
-"Paetkaa kaikissa tapauksissa uhkaavaa vaaraa."
-
-"En pelkää, mutta olen teille hyvin kiitollinen. Sanokaa nyt minulle,
-Schriften, eikö kohtalonne ole jollakin tavoin yhtynyt mieheni
-kummalliseen velvollisuuteen? Aavistan olevani oikeassa."
-
-"Miksi niin luulette, rouva?"
-
-"Monesta syystä. Kaksi kertaa olette tuonut hänelle sanan, kahdesti
-olette joutunut haaksirikkoon, pelastunut kummallisella tavalla ja
-taasen näyttäytynyt. On aivan selvää, että tiedätte hänen tehtävänsä."
-
-"Mutta eihän se todista mitään."
-
-"Kyllä se todistaa ainakin sen, että tiedätte jotakin, josta hän ei
-ole luullut muilla olevan aavistustakaan."
-
-"Tiedättehän tekin sen ja pyhät miehet ovat keskustelleet siitä",
-sanoi Schriften ivallisesti.
-
-"Kuinka voitte tietää senkin?"
-
-"Hi, hi", vastasi Schriften, "tarkoitukseni ei ollut loukata teitä,
-rouva."
-
-"Ette voi kieltää, että jollakin salaperäisellä ja käsittämättömällä
-tavalla olette yhteydessä mieheni tehtävän kanssa. Sanokaa minulle,
-onko tuo tehtävä pyhä ja todellinen."
-
-"Jos hän uskoo, muuttuu se sellaiseksi."
-
-"Mutta miksi olette sitten hänen vihollisensa?"
-
-"En ole hänen vihollisensa, kaunis rouva."
-
-"Ettekö ole hänen vihollisensa? Miksi koetitte sitten kerran ryöstää
-häneltä tuon salaperäisen kalleuden, jonka avulla hänen on täytettävä
-velvollisuutensa?"
-
-"Tahdoin tehdä tyhjäksi hänen jatkuvat ponnistuksensa syistä, joita
-en saa ilmaista. Todistaako se minut hänen vihollisekseen? Eikö olisi
-parempi pysyä maissa, jossa hänellä on teidät ja hyvä toimeentulonsa,
-kuin mielettömässä hakemisessaan purjehtia kaikki maailman meret
-ristiin rastiin? Tuotta kalleudetta ei hän voi täyttää tehtäväänsä.
-Sen ryöstämistä häneltä voitaisiin senvuoksi sanoa ystävän
-palvelukseksi."
-
-Amine ei vastannut, sillä hän oli vaipunut ajatuksiinsa.
-
-"Hyvä rouva", jatkoi Schriften hetkisen kuluttua, "tarkoitan
-parastanne. Puolisostanne en välitä, vaikka en toivokaan hänen
-turmiotaan. Kuunnelkaa minua nyt. Jos haluatte, että elämänne
-edelleenkin on tyyntä ja rauhallista, jos haluatte elää kauan tässä
-maailmassa vapaaehtoisesti valitsemanne miehen kanssa, jolle olette
-uhrannut ensimmäisen lämpimän rakkautenne, jos tahdotte, että hän
-kuolee vuoteessaan saavutettuaan korkean iän, jos haluatte sulkea
-hänen silmänsä lapsienne nähden, jotka vuodattavat kaipauksen
-kyyneliä, mutta jotka sitten hymyllään lohduttavat äitiä, niin kaiken
-tuon tiedän ja voin luvata teille tulevaisuudessa, jos varastatte
-tuon kalleuden ja annatte sen minulle. Mutta jos haluatte, että hän
-saa kärsiä enemmän kuin kukaan ihminen ennen häntä, jos tahdotte,
-että hänen pitää elää elämänsä epäillen, levottomuudessa ja surren,
-kunnes hän löytää hautansa aalloista, älkää silloin ryöstäkö sitä
-häneltä. Jos haluatte lyhentää omaa ikäänne ja pitentää jäljellä
-olevia päiviänne tuskilla ja kärsimyksillä, jos tahdotte erota
-hänestä ja kuolla julmasti, antakaa hänen siinä tapauksessa pitää
-se. Voin katsoa tulevaisuuteen ja sellaiseksi tulee kohtalonne
-muodostumaan. Ajatelkaa tarkasti asiaa, hyvä rouva. Minun on nyt
-pakko poistua luotanne, mutta huomenna tulen kuulemaan vastauksenne."
-
-Schriften meni jättäen Aminen omiin ajatuksiinsa. Hän muisteli kauan
-keskustelua ja luotsin ennustuksia tuntien samalla aivan selvästi,
-ettei tuo mies ollut tästä maailmasta, vaan että hän jollakin
-tavoin oli hyvin läheisesti yhtynyt Filipin kohtaloon. "Minulle hän
-tahtoo hyvää eikä hän halua vahingoittaa miestänikään, vaikka hän
-tahtookin tehdä tyhjäksi hänen hakemisensa. Mutta miksi? Sitä hän ei
-tahtonut sanoa. Miten vaikeaan kiusaukseen hän minut saattoikaan!
-Kuinka helppoa olisikaan ottaa kalleus Filipiltä silloin kun hän
-nukkuu käsivarrellani, mutta kuinka alhaista! Entä puutteeton ja
-rauhallinen elämä, korkea ikä, rakastavaiset lapset... kuinka
-suloisia tarjouksia ne ovatkaan hellälle ja rakastavalle vaimolle!
-Ja muussa tapauksessa vaivoja ja tuskia ja lopuksi märkä hauta. Ja
-minulle? Jotakin vieläkin pahempaa, josta en kumminkaan välitä. Mutta
-eikö kuolema erillään Filipistä sitten olisikaan mitään kauheaa?
-Kyllä, sillä paljas sellainen ajatuskin jo hirvittää minua. Uskon
-häntä. Hän on ennustanut tulevaisuuteni valehtelematta ollenkaan.
-Voisinkohan taivuttaa Filipin? En, sillä tunnen hänet siksi hyvin.
-Hän on vannonut eikä hän riko valaansa. Mutta jos kalleus varastetaan
-häneltä hänen tietämättään, ei hän voi syyttää itseään. Ketä hän
-illoin moittisi? Voisinko pettää häntä? Ei, ei, ei mitenkään! Tulkoon
-mitä tahansa, se on kohtalomme ja minä olen valmis. Toivon, ettei
-Schriften olisi puhunut mitään. Ah, me tahdomme niin mielellämme
-tietää tulevaisuutemme, mutta haluaisimme sitten perääntyä toivoen,
-ettemme olisi olleetkaan niin uteliaita."
-
-"Miksi olet niin miettiväisen näköinen, Amine?" kysyi Filip tultuaan
-hetkisen kuluttua kajuutan katolle!
-
-Amine ei vastannut heti. "Kerronko hänelle kaikki?" ajatteli hän.
-"Niin, muita mahdollisuuksia ei minulla ole ja senvuoksi teenkin
-sen." Hän kertoi sitten koko äskeisen keskustelun. Filip ei
-vastannut, vaan istuutui hänen viereensä tarttuen hänen käteensä.
-Amine nojasi päänsä puolisonsa olkapäähän. "Millainen on sinun
-mielipiteesi asiasta, Amine?" kysyi hän hetkisen kuluttua.
-
-"En voi varastaa kalleuttasi, Filip, mutta ehkä haluat antaa sen
-minulle?"
-
-"Entä isäni, Amine, miten isäraukalleni silloin käy? Hänen hirveä
-rangaistuksensa kestäisi silloin iankaikkisesti. Hän sai Jumalalta
-luvan pyytää poikaansa avukseen, että tuo kauhea rangaistus
-voitaisiin peruuttaa. Eikö tuon miehen puhekin jo todista sinulle,
-ettei tehtäväni ole mitään kuvittelua? Mutta miksi hän tahtoo estää
-sen tapahtumasta?" lisäsi Filip ajattelevasti.
-
-"En voi sanoa sitä sinulle, Filip, mutta minäkin haluaisin menetellä
-samoin. Tunnen, että hän ennusti oikein."
-
-"Ehkä, mutta hän ei ole sittenkään puhunut kyllin selvästi, vaan
-ennustanut ainoastaan samaa, johon olen ollut jo aikoja sitten
-valmis ja johon olen vannonut alistuvani. Olen kärsinyt paljon,
-mutta olen valmis kärsimään vielä enemmänkin. Elämäni on kauan aikaa
-ollut jonkunlaista pyhiinvaellusmatkaa ja koska minut on määrätty
-siihen, toivon saavani ansaitun palkkani iankaikkisuudessa. Sinua
-ei kumminkaan sido mikään vala, Amine, etkä ole antanut mitään
-lupaustakaan. Hän neuvoi sinua matkustamaan kotiin puhuen julmasta
-kuolemasta. Seuraa hänen neuvoaan välttääksesi sen."
-
-"Minua ei kyllä sido mikään vala, mutta kuule minua, niin totta kuin
-toivon tulevani autuaaksi, sitoudun nyt --"
-
-"Voi, Amine, älä!"
-
-"Filip, et voi kieltää minua tekemästä sitä, sillä jos onnistutkin
-siinä nyt, vannon valani silloin kun olet jossakin muualla. Julma
-kuolema olisi minulle hyvä työ, sillä silloinhan en näkisi sinun
-kärsivän. Ei, riistettäköön minulta autuuteni ja syöstäköön minut
-iankaikkiseen kadotukseen, jos eroan sinusta, ennenkuin meidän on
-pakko. Olen vaimosi. Onneni, nykyisyyteni, tulevaisuuteni ja kaikki
-muukin on yhdistetty sinuun. Muodostukoon kohtalomme niin kovaksi
-kuin suinkin, en pelkää. Sydämeni ei ole sellainen, että se kauhistuu
-vaaroja ja kärsimyksiä. Siihen nähden, Filip, et ainakaan erehtynyt
-valitessasi minut vaimoksesi."
-
-Filip nosti vaitiollen hänen kätensä huulilleen ja keskustelu
-katkesi. Toisena iltana tuli Schriften jälleen Aminen luo. "No, hyvä
-rouva?" hän sanoi.
-
-"Schriften, se on mahdotonta, mutta kiitän teitä kuitenkin."
-
-"Mutta vaikka hänen nyt pitäisikin toimittaa tehtävänsä, niin miksi
-haluatte seurata häntä?"
-
-"Olen hänen vaimonsa, hänen omansa iankaikkisesti sekä täällä että
-tulevassa elämässä. Ette voi moittia minua."
-
-"En", vastasi Schriften, "en moiti, vaan ihailen teitä. Olen
-kuitenkin pahoillani. Mutta kun oikein ajatellaan, mitä onkaan
-kuolema? Ei mitään, hi, hi", ja Schriften kiiruhti pois jättäen
-Aminen yksikseen.
-
-
-
-
-XXII.
-
-
-Utrecht purjehti Gambrunista Ceyloniin jatkaen sitten matkaansa
-itäiselle merelle. Schriften oli jäänyt laivaan, mutta viimeisen
-keskustelunsa jälkeen Aminen kanssa oli hän pysytellyt erillään
-näyttäen karttavan sekä häntä että Filipiä. Hän ei koettanut
-yllyttää miehistöä päällikköä vastaan, kuten ennen, eikä hänen
-kuultu enää pistelevän eikä moittivankaan. Hänen ennustuksensa oli
-tehnyt aviopuolisoihin syvän vaikutuksen, he olivat molemmat hyvin
-miettiväisiä ja alakuloisia, koettaen salata sitä toisiltaan. Kun he
-syleilivät toisiaan, aavistivat he sen nautinnoksi, josta heidän pian
-pitäisi luopua, mutta terästivät samalla sydämensä kärsivällisyydellä
-valmistautuen ottamaan vastaan pahimmankin. Krantz ihmetteli tuota
-muutosta, mutta ei tietystikään voinut ymmärtää sen syytä.
-
-Laiva ei ollut enää kaukana Andamanien saarilta, kun Krantz eräänä
-aamuna tuli herättämään Filipiä katsottuaan ensin ilmapuntaria.
-
-"Pian saamme luullakseni taifuunin niskaamme", sanoi hän, "sillä
-ilmapuntari on laskenut ja taivas näyttää hyvin uhkaavalta."
-
-"Silloin pitää meidän vähentää purjeita ja valmistautua muutenkin
-kestämään sen raivoa. Laskekaa heti brammiraa'at ja pankaa kaikki
-pienet purjeet kiinni. Tulen kannelle niin pian kuin suinkin."
-
-Hän puki vaatteet ylleen kiiruhtaen sitten paikoilleen. Meri oli
-rauhallinen, mutta tuulen ulvominen ennusti alkavaa myrskyä. Vedestä
-kohosi valkoista sumua, joka tiheni hyvin nopeasti. Miehistö
-kutsuttiin kannelle, kaikki raskaammat esineet vietiin ruumaan
-ja tykit köytettiin kovasti. Ensimmäinen tuulenpuuska kallisti
-laivaa kovasti. Se kohosi kohdalleen noin minuutin kuluttua, mutta
-sitten tuli toinen puuska ja vähän ajan kuluttua kolmas ja niin
-loppumattomiin. Uudet vihurit olivat aina kovempia kuin entiset. Meri
-oli pian aivan valkoinen vaahdosta myrskyn kiitäessä vihaisesti sen
-yli. Laineet vyöryivät kannelle ja laiva kallistui aivan kyljelleen
-jäädenkin siihen asentoon. Neljännestunnin kuluttua oli se puuska
-ohi ja laiva suoristautui, mutta meri oli alkanut lainehtia kovasti
-eikä tuulenkaan voima heikennyt. Tunnin kuluttua hyökkäsi uusi vihuri
-laivan kimppuun paljon vihaisemmasti ja kovemmasti kuin äsken. Vaahto
-pärskyi miesten kasvoihin, satoi kuin saavista kaataen, alus painui
-kyljelleen nousematta kohdalleen ennenkuin myrsky oli sivuuttanut
-sen.
-
-"Nyt se on luullakseni ohi", huomautti Krantz. "Taivas alkaa hieman
-selvitä ylihangan puolella."
-
-"Niin, pahin on nähtävästi kestetty", vastasi Filip.
-
-"Ei, pahin on vielä jäljellä", sanoi joku hiljaa Filipin
-läheisyydessä. Filip huomasi Schriftenin.
-
-"Ylihangan puolella koettaa muudan laiva päästä myrskyä pakoon!"
-huudahti Krantz.
-
-Katsoessaan sinnepäin huomasi Filip kirkasta taivaanrantaa vasten
-muutaman laivan, joka tuli Utrechtia kohti täysin purjein.
-
-"Kylläpä se on suuri!" huusi hän. "Tuokaa kiikarini tänne." Mutta
-ennenkuin hän ennätti saada kiikarinsa, katosi laiva sumuun.
-
-"Jälleen sumua", huomautti Filip työntäen kiikarin kiinni. "Meidän
-pitää olla varuillamme, ettei se purjehdi ylitsemme."
-
-"He ovat varmasti huomanneet meidät, kapteeni", sanoi Krantz.
-
-Muutamien minuuttien kuluttua raivosi myrsky jälleen ja tuli melkein
-säkkipimeä. Näytti aivan siltä kuin myrsky olisi ajanut edellään
-paksua sumua, sillä ei voitu nähdä muuta kuin meren valkoista
-vaahtoa. Purjeet alkoivat repeillä paukkuen niin, että ääni vaimensi
-myrskynkin ulvonnan. Vihurin tyynnyttyä haihtui sumukin vähitellen.
-
-"Laiva ylihangan puolella aivan vieressämme!" huudahti muudan
-matruusi.
-
-Krantz ja Filip riensivät keulakannelle ja näkivät tuon äskeisen
-suuren laivan tulevan Utrechtia kohti noin puolen penikulman päässä.
-
-"Peräsin tiukasti ylihankaan! He eivät ole huomanneet meitä ja
-purjehtivat suoraan ylitsemme!" huudahti Filip. "Peräsin ylihankaan,
-kuuletteko!"
-
-Käskyä toteltiin, ja matruusit huomattuaan uhkaavan vaaran kiipesivät
-tykeille nähdäkseen, muuttaako vieras laiva suuntaansa. Mutta ei
--- se tuli suoraan heitä kohti, ja he huomasivat kauhukseen, ettei
-Utrecht totellutkaan peräsintä kyllin nopeasti, koska sen purjeet
-olivat menneet riekaleiksi.
-
-"Laiva, ohoi!" huusi Filip huutotorvellaan, mutta myrsky esti äänen
-kuulumasta.
-
-"Laiva, ohoi!" huusi Krantzkin laidalta heiluttaen hattuaan. Sekin
-oli aivan turhaa ja laiva tuli vain lähemmäksi, niin että vesi kohisi
-sen kokassa. Se ei ollut enää kuin pistoolin kantomatkan päässä
-Utrechtista.
-
-"Laiva, ohoi!" huusivat matruusit niin kovasti, että sen välttämättä
-olisi pitänyt kuulua, mutta muukalainen ei näyttänyt välittävän
-siitä ollenkaan, vaan purjehti suoraan kohti, eikä sen keula ollut
-enää kuin kymmenen jalan päässä Utrechtista. Matruusit, luullen
-oman laivansa menevän kahtia yhteentörmäyksessä, olivat kiivenneet
-ylihangan laidalle ja valmistautuneet tarttumaan kiinni toisen laivan
-taklinkiin loikatakseen sen kannelle. Kummastellen melua oli Aminekin
-tullut kannelle ja nojautui nyt Filipin käsivarteen.
-
-"Tarraudu minuun, kun laivat törmäävät yhteen", sanoi Filip,
-mutta ei ennättänyt jatkaa, kun alukset jo koskettivat toisiinsa.
-Matruusit huusivat koettaen tarttua toisen laivan kokkapuuhun,
-joka oli jo tunkeutunut Utrechtin mastojen väliin, mutta he eivät
-saaneet kiinni mistään. Ei tuntunut minkäänlaista tärähdystä,
-sillä yhteentörmäyksestä ei tullutkaan mitään. Vieras laiva
-näytti halkaisevan Utrechtin keskeltä kahtia, sen runko tunkeutui
-äänettömästi eteenpäin, ei kuultu katkenneiden lankkujen paukahduksia
-eikä putoilevien raakojen jymähdyksiä, ja keulapurjeen raaka lävisti
-isonpurjeen tekemättä merkkiäkään siihen. Alus meni Utrechtin läpi
-vahingoittamatta sitä ollenkaan. "Amine", huudahti Filip, "nyt saat
-katsella isäni kummituslaivaa!"
-
-Tämä ihmeellinen näky hämmästytti Utrechtin miehistöä enemmän
-kuin äskeinen myrsky oli sitä peloittanut. Muutamat heittäytyivät
-kannelle pitkäkseen, muutamat kiiruhtivat kannen alle, toiset
-rukoilivat ja toiset olivat aivan mykkiä kummastuksesta ja
-pelosta. Amine oli tyynempi kuin kukaan muu. Hän katseli laivaa
-sen tunkeutuessa hitaasti eteenpäin, tarkasteli kannella olevia
-merimiehiä, jotka tyynesti nojautuivat laitaan kuin nauraen aikaan
-saamalleen sekamelskalle, hän koetti etsiä Vanderdeckenia itseään
-ja komentosillalla seisoikin huutotorvi kainalossaan aivan Filipin
-näköinen mies. Hänellä oli samanlainen miehekäs ja voimakas vartalo,
-samanlaiset kasvot, jotka näyttivät samanikäisiltäkin. Amine oli
-varma, ettei mies voinut olla kukaan muu kuin kirottu Vanderdecken.
-
-"Katso nyt, Filip, isääsi", sanoi hän.
-
-"Niin, armollinen Jumala. Hän siellä todellakin on!" huudahti Filip
-vaipuen pyörtyneenä kannelle.
-
-Laiva oli nyt läpäissyt Utrechtin kokonaan, ja vanhempi Vanderdecken
-näytti menevän perään ja katsovan laidan yli. Amine näki hänen
-säpsähtävän ja kääntyvän äkkiä poispäin. Ihmetellen pyörähti Amine
-katsomaan, ja huomasi Schriftenin, joka pui nyrkkiään tuolle
-yliluonnollisille olennolle. Kummituslaiva jatkoi vain matkaansa
-kadoten pian sumuun, mutta ennen sitä oli Amine jo huomannut Filipin
-tilan. Amine ja Schriften olivat koko laivassa ainoat henkilöt, jotka
-kykenivät johonkin. Heidän katseensa sattuivat yhteen, Amine viittasi
-hänelle ja hänen avullaan kantoi Amine Filipin kajuuttaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Sain siis vihdoinkin nähdä hänet", sanoi Filip maattuaan hetkisen
-kajuutan sohvalla tointuakseen. "Kuulitko, Amine? Voitko enää
-epäillä?"
-
-"En, Filip", vastasi Amine surullisesti, "mutta rohkaise luontosi
-äläkä joudu toivottomaksi."
-
-"Itseni vuoksi en kaipaa rohkeutta, vaan sinun, Amine. Tiedät tuon
-näyn aina ennustavan jotakin onnettomuutta."
-
-"Tulkoon se vain", sanoi Amine tyynesti. "Olen ollut jo aikoja sitten
-valmis sellaiseen, kuten sinäkin."
-
-"Niin, olen valmis omasta puolestani, mutta en sinun."
-
-"Olethan usein ennenkin joutunut haaksirikkoon ja pelastunut.
-Minullekinhan voi käydä samoin."
-
-"Entä kärsimykset ja puutteet?"
-
-"Rohkeimmat kärsivät vähimmän. Olen kyllä vain nainen, heikko ja
-hento, mutta toivoakseni on minussa kumminkin jotakin sellaistakin,
-jonka vuoksi sinun ei tarvitse hävetä Amineasi. Ei, Filip, et
-kuule minun huutavan etkä valittavan, tapahtukoonpa sitten mitä
-tahansa. Ellen voi olla sinulle hyödyksi, en tahdo olla sinulla
-rasitukseksikaan."
-
-"Läsnäolosi onnettomuuden sattuessa heikontaa minua."
-
-"Ei, vaan antaa sinulle enemmän rohkeutta. Anna kohtalomme muodostua
-niin raskaaksi ja kovaksi kuin suinkin."
-
-"Voit olla varma, Amine, ettei meidän tarvitse sitä kauan
-odottaakaan."
-
-"Ehkä ei. Mutta olisi hyvä, jos voisit tulla kannelle, Filip.
-Miehistö on peloissaan ja huomaa pian poissaolosi."
-
-"Olet oikeassa", vastasi Filip. Hän nousi, syleili vaimoaan ja
-poistui kajuutasta.
-
-"Se oli siis kuitenkin totta", ajatteli Amine. "Meidän pitää nyt
-valmistautua onnettomuuteen ja kuolemaan, sillä meitä on varoitettu.
-Toivoisin saavani tietää vähän enemmän. Ah, äiti, kuule rukoukseni,
-ja ilmoita minulle unessa nuo unhottamani salaperäiset temput!
-Silloin tietäisin enemmän. Mutta minähän olen luvannut Filipille,
-että ellei meitä eroteta -- ah, tuo ajatus on kuolemaakin katkerampi
-ja minulla on niin surullisia aavistuksia... rohkeuteni horjuu
-ajatellessanikin sitä."
-
-Tultuaan kannelle huomasi Filip miesten olevan hyvin peloissaan.
-Krantzkin oli hämmästynyt, sillä hän ei ollut unhottanut
-kummituslaivaa, joka oli näyttäytynyt Magalhaesinkin salmessa
-houkutellen laivat perikatoon.
-
-"Emme pääse enää milloinkaan satamaan", sanoi hän Filipille.
-
-"Puhukaa hiljempää, sillä miehet voivat kuulla."
-
-"Mitä sen on väliä, sillä he ajattelevat samoin."
-
-"Mutta he ovat väärässä", vastasi Filip kääntyen matruusien puoleen.
-
-"Kuulkaahan, pojat, on hyvin luultavaa, että meille tapahtuu joku
-onnettomuus, koska tuo laiva näyttäytyi meille. Olen nähnyt sen monta
-kertaa ennenkin ja jonkun ajan kuluttua on aina sattunut jonkunlainen
-vahinko. Olen kuitenkin hengissä ja terveenä, mikä todistaa, että
-voimme pelastua nytkin, kuten minä usein ennenkin. Meidän pitää tehdä
-parhaamme ja luottaa Jumalaan. Myrsky lakkaa vähitellen ja muutamien
-tuntien kuluttua on meillä jälleen kaunis ilma. Krantz, antakaa
-jokaiselle miehelle ryyppy, sillä he ovat työskennelleet kovasti ja
-ovat väsyneitä."
-
-Jo ajatuskin, että heille annetaan viinaa, näytti rohkaisevan miehiä.
-He kiiruhtivat tottelemaan käskyä ja määrä, jonka kukin sai, riitti
-rohkaisemaan pelkurimmankin. Seuraavana aamuna oli ilma kaunis ja
-Utrecht jatkoi taasen seikkailuitta matkaansa.
-
-Monta päivää kestävät vienot ja suotuisat tuulet haihduttivat vihdoin
-pelon, jonka tuo yliluonnollinen näky oli aiheuttanut. Laiva oli jo
-purjehtinut Malakan salmen kautta Polyneesian saaristoon. Filip oli
-saanut käskyn poiketa Botonin pienelle saarelle hakemaan tuoreita
-ruokavaroja ja saamaan uusia määräyksiä. Hollantilaiset omistivat
-siihen aikaan tuon saaren. Oltuaan siellä pari päivää jatkoivat
-he matkaansa aikoen purjehtia Celebeksen ja Galagon välisestä
-salmesta. Ilma pysyi vieläkin kauniina ja tuuli suotuisana, mutta
-he purjehtivat kuitenkin hyvin varovaisesti karien ja merivirtojen
-vuoksi tähystäen tarkasti merirosvolaivoja, jotka olivat satoja
-vuosia mellastaneet noilla vesillä. Ne eivät sentään häirinneet heitä
-ja muutamien päivien kuluttua saapuivat he vihdoinkin Uuden Guinean
-pohjoispuolella olevaan saaristoon.
-
-He ankkuroivat, purjeet pantiin kiinni yöksi, sataa vihmoi ja yö oli
-sumuinen.
-
-Oli puoliyö, kun Filip nukkuessaan vuoteessaan heräsi kovaan
-tärähdykseen. Hän pukeutui nopeasti rientäen kannelle. Hän tapasi
-Krantzin, joka oli herännyt samasta syystä ja kiiruhtanut ylös
-alusvaatteisillaan. Hetkisen kuluttua seurasi toinen tärähdys ja
-laiva kallistui kovasti. Filip ymmärsi silloin sen joutuneen karille.
-
-He eivät voineet tehdä mitään ennen aamun koittoa ja senvuoksi
-odottivatkin he kärsimättömästi päivän valkenemista. Auringon
-noustessa haihtui sumukin, ja he huomasivat laivan ajautuneen
-hiekkamatalikolle, jonka korkein kohta pisti vähän vedenpinnan
-yläpuolelle ja jota virta huuhtoi kovasti kaikilta suunnilta. Noin
-kolmen penikulman päässä oli ryhmä pieniä saaria, joilla kasvoi
-kookospalmuja, mutta ei merkkiäkään siitä, että ne olisivat olleet
-asuttuja, näkynyt.
-
-Filip kutsui miehistön, jonka rohkeus näytti olevan kokonaan
-mennyttä, luokseen puhuakseen sille järkeä.
-
-"Miksi olette niin alakuloisia, pojat", kysyi hän.
-
-"Olemme tuomitut perikatoon, kapteeni. Tiesimme niin tulevan käymään."
-
-"Sanoin teille, että laiva mahdollisesti tuhoutuu, mutta kuka on
-sanonut, että miehistöä odottaa sama kohtalo? Emme tiedä varmasti
-sitäkään, tuhoutuuko laiva, vaikka myönnänkin, että sen tila näyttää
-kyllä hyvin toivottomalta. Meitä ei oikeastaan uhkaa minkäänlainen
-vaara. Ilma on kaunis ja meillä on tarpeeksi aikaa. Voimme rakentaa
-lautan ja laskea veneet vesille. Tässä saaristossa ei tuule
-milloinkaan kovasti ja maakinhan on melko lähellä. Katsotaan ensin,
-voimmeko pelastaa aluksen, mutta ellemme, pitää meidän ruveta
-pitämään huolta itsestämme."
-
-Miehistö tyyntyi Filipin puheesta ruveten mielellään työskentelemään.
-Tehtiin kaikki, mitä vain voitiin laivan pelastamiseksi, mutta
-voimakas virta painoi alusta niin kovasti, ettei ankkuri pitänyt
-ollenkaan, ja kun myöhemmin aamulla vesi pumpuissa alkoi muuttua
-hyvin hiekkaiseksi, ymmärsivät he jonkun lankun irtautuneen laivan
-pohjasta ja työn niin ollen olevan turhaa. Filipin kehoituksesta
-rupesivat miehet nyt rakentamaan lauttaa, jolle kaikki ne
-mahtuisivat, jotka eivät sopisi veneihin.
-
-Muistaen entiset onnettomuudet rakennutti Filip lautan hyvin
-huolellisesti. Koska vesi ja elintarpeet olivat melkein lopussa, ei
-lautalle voitaisi ottaa paljonkaan niitä ja senvuoksi tehtiinkin se
-kaksiosaiseksi, niin että se helposti voitiin jakaa kahtia. Veneille
-tulisi siis paljon pienempi paino hinattavaksi, koska ne voisivat
-vapautua toisesta puolikkaasta, jos se olisi välttämätöntä.
-
-He saivatkin sen ajoissa valmiiksi varustaen sen vedellä,
-ruokatarpeilla, pyssyillä ja ampumatarpeilla. Kun kaikki oli
-kunnossa, tulivat matruusit perään muistuttamaan Filipiä laivassa
-olevista suurista rahavaroista. He sanoivat haluavansa ottaa ne
-mukaansa, sillä olisihan mieletöntä jättää niitä alukseen. He
-esittivät vaatimuksensa niin jyrkästi, ettei Filip voinut muuta
-kuin suostua, ja sillä aikaa kuin hän koetti pitää huolta Aminen
-mukavuudesta, särkivät miehet rahatynnyreitä ja riitelivät kovasti
-koettaessaan ottaa mukaansa niin paljon kuin suinkin niiden
-sisällöstä. Saatuaan tarpeeksi laskeutuivat he joko lautalle tahi
-veneihin, jokainen määrätylle paikalleen, ja sitten kuin Aminekin oli
-turvassa, irroitettiin lautta ja veneet rupesivat hinaamaan sitä.
-
-Heitä oli yhteensä kuusiyhdeksättä henkeä: kaksineljättä veneissä
-ja muut lautalla. Filip ja Krantz olivat sopineet, että toinen
-heistä sijoittuu johonkin veneeseen ja toinen lautalle, mutta
-silloin kun lautta irroitettiin laivasta, olivat he molemmat siellä.
-He olivat nimittäin tahtoneet neuvotella, mihin suuntaan heidän
-olisi parasta lähteä sittenkuin he olivat saaneet selville virran
-suunnan. Se näytti rupeavan kuljettamaan heitä Uutta Guineaa kohti,
-jonka asukkaita sanottiin pelkureiksi, mutta viekkaiksi. Voimatta
-vielä päättää, nousisivatko he maihin tuolle saarelle, suostuivat
-he lopulta odottamaan, mitä aika toisi mukanaan. Veneet hinasivat
-lauttaa länteen päin virran painaessa sitä melkoista vauhtia etelää
-kohti.
-
-"Eiköhän sentään ole parasta, että menen johonkin veneeseen",
-huomautti Krantz. "Ajatelkaa, jos ne yöllä eroavat lautasta
-pelastuakseen itse."
-
-"Kiinnitin siihen huomioni jo lähtiessäni", vastasi Filip, "enkä
-senvuoksi antanutkaan viedä niihin vettä enkä ruokatarpeita.
-Luullakseni pysyttelevät he mielelläänkin mukanamme."
-
-"Aivan niin, olin unhottanut sen."
-
-Yö kului rauhallisesti ja aamun koittaessa huomasivat he
-sivuuttaneensa nuo edellä mainitut pienet saaret, joten niille
-pääsystä ei ollut enää puhettakaan. Lännestä näkyi kumminkin
-kookospalmujen latvoja ja senvuoksi päätettiin hinata lauttaa
-sinnepäin. Aamiaisen jälkeen, kun miehet olivat jälleen ruvenneet
-soutamaan, huomattiin eräs miehitetty alus, joka muutamasta saaresta
-lähti ajamaan heitä takaa. Oli aivan varmaa, että siinä oli
-merirosvoja, mutta Filip ja Krantz luulivat helposti voivansa torjua
-heidän hyökkäyksensä. Veneissä ja lautalla oleville matruuseille
-jaettiin aseita, ja etteivät miehet väsyisi, käskettiin heidän lakata
-soutamasta ja odottaa vihollisen tuloa.
-
-Heti kun merirosvot pääsivät ampumamatkalle, lakkasivat hekin
-soutamasta ja alkoivat paukutella pienellä tykillä. Raehaulit, jolla
-tykki aina uudestaan ladattiin, haavoittivat useita Filipin miehiä,
-vaikka hän oli käskenytkin heidän paneutua pitkäkseen veneiden
-pohjalle ja lautalle. Merirosvot tulivat lähemmäksi ja heidän tulensa
-muuttui yhä tuhoisammaksi. Utrechtin miehistön voimatta vastata
-siihen. Vihdoin huomattiin, ettei ollut muuta pelastuksen toivoa,
-kuin hyökätä merirosvojen kimppuun. Veneihin siirrettiin enemmän
-miehiä ja Krantz rupesi niiden päälliköksi. Hinausköydet irroitettiin
-ja veneet soutivat tiehensä. Mutta heti kun ne pääsivät vähän
-kauemmaksi, kääntyivät ne kuin yhdestä tuumin soutaen aivan toiselle
-suunnalle. Filip kuuli Krantzin äänen ja näki hänen heiluttavan
-miekkaansa. Seuraavassa silmänräpäyksessä hyppäsi Krantz mereen uiden
-takaisin lautalle. Veneissä olevat miehet olivat päättäneet soutaa
-tiehensä pelastaakseen anastamansa rahat.
-
-"Luullakseni olemme nyt hukassa", sanoi Filip, "sillä lukumäärämme on
-niin pienentynyt, ettemme voi vastustaa pitkääkään aikaa, vai mitä
-luulette, Schriften?"
-
-"Joudumme kyllä perikatoon, mutta emme noiden merirosvojen vuoksi,
-hi, hi. Niiden taholta ei meitä uhkaa minkäänlainen vaara."
-
-Hänen huomautuksensa oli oikea, sillä merirosvot luulivat nähtävästi
-miesten ottaneen mukaansa veneihin kaikki arvokkaammat tavarat ja
-lähtivät senvuoksi heti ajamaan niitä takaa. Seurasi hurja kilpasoutu
-ja yön tullessa katosivat ensin veneet ja sitten merirosvot
-eteläiseen suuntaan välimatkan pysyessä aivan samana kuin ajon
-alussakin.
-
-Lautta oli nyt jäänyt oman onnensa nojaan. Filip ja Krantz etsivät
-käsiinsä laivasta mukaansa ottamansa työvälineet ja irroittivat
-muutamia piiruja pystyttääkseen seuraavana aamuna maston.
-
-Aamun koitteessa huomattiin ensimmäiseksi veneet, jotka koettivat
-päästä takaisin lautan läheisyyteen. Merirosvot olivat niistä
-vähän matkan päässä, ja lautalta voitiin huomata selvästi, että
-veneissä olevat miehet olivat hyvin väsyneitä soudettuaan koko yön.
-Merirosvot tavoittivatkin vihdoin veneet ja tappoivat matruusit
-melkein viimeiseen mieheen ryöstäen heidän rahansa. Tämä tapahtui
-noin penikulman päässä lautasta, ja Filip luuli nyt merirosvojen
-hyökkäävän heidän kimppuunsa. Mutta ne näyttivät tyytyvänkin
-anastamaansa saaliiseen ja lähtivät soutamaan itään päin noita pieniä
-saaria kohti, joiden välistä ne olivat ilmestyneet näkyviinkin.
-Siten saivat nuo, jotka olivat hylänneet toverinsa, ansaitun
-rangaistuksensa, hylättyjen pelastuessa uhkaavasta vaarasta.
-
-Lautalla oli nyt kaikkiaan viisiviidettä henkeä. Koska vesi oli hyvin
-vähissä, päätettiin jakaa se siten, että se riittäisi kahdeksitoista
-päiväksi, minkä ajan kuluessa he viimeistään toivoivat pääsevänsä
-maihin. Mutta vaikka he saivatkin maston pystyyn ja purjehtivat
-suotuisalla tuulella melkoista vauhtia, tyyntyi tuuli tavallisesti
-öiksi kokonaan ja merivirrat kuljettivat lauttaa minne sattui,
-semminkin kun heillä ei ollut minkäänlaista ankkuria. Kuumuus
-ja jano vaivasivat heitä myös hirveästi ja tilanne muuttui yhä
-toivottomammaksi. Amine ja Filip oleskelivat aina lautan toisella
-puoliskolla, mutta eräänä yönä hän heräsi toiselta puoliskolta
-kuuluvaan hirmuiseen meteliin. Krantzkin tuntui olevan sillä ja
-huusi apua. Filip tarttui miekkaansa ja riensi sinne. Matruusit
-olivat jo saaneet Krantzin kumoon ja köyttivät häntä parhaillaan.
-Filip tunkeutui hänen luokseen, mutta hänet vangittiin ja miekka
-riistettiin hänen kädestään.
-
-"Katkaiskaa kiinnitysköydet!" huusivat miehet, jotka olivat
-tarttuneet häneen, ja muutamien sekuntien kuluttua näki hän suureksi
-surukseen lautan toisen puoliskon, jolla Amine oli, eroavan toisesta,
-jolla hän itse seisoi.
-
-"Jumalan nimessä, pelastakaa vaimoni!" huusi Filip koettaen turhaan
-riistäytyä irti. Aminekin oli rientänyt lautan laidalle ojentaen
-käsivartensa miestään kohti, mutta turhaan, sillä lautat olivat jo
-muutamien satojen jalkojen päässä toisistaan. Filip ponnisti vielä
-viimeisen kerran voimansa äärimmilleen kaatuen sitten tunnotonna
-lautalle voimatta liikuttaa jäsentäkään.
-
-
-
-
-XXIII.
-
-
-Hän avasi vasta aamun sarastaessa silmänsä ja näki Krantzin
-polvillaan vieressään. Hänen ajatuksensa olivat alussa niin sekavat,
-ettei hän muistanut, millainen hirveä onnettomuus häntä olikaan
-kohdannut, vaan tunsi ainoastaan jotakin sellaista tapahtuneen.
-Vihdoin hän sentään muisti yksityiskohdatkin ja kätki kasvonsa
-käsiinsä.
-
-"Älkää olko niin toivoton", sanoi Krantz. "Pääsemme ehkä maihin
-tänään ja lähdemme hakemaan häntä niin pian kuin suinkin."
-
-"Tällaisiako julmia kärsimyksiä tuo Schriften roisto siis ennustikin
-hänelle?" ajatteli Filip. "Niin, julmaa on todellakin laihtua aivan
-luurangoksi polttavan auringon paahteessa omistamatta tippaakaan
-vettä, jolla voisi kostuttaa kuivunutta kieltään. On hirveätä
-ajatellakin, että Amine nyt ajelehtii siellä yksinään tuulten ja
-laineiden vallassa erotettuna miehestään, jonka sylissä hän olisi
-voinut niin tyynesti kuolla. Olitte oikeassa, luotsi, sanoessanne,
-ettei hellälle ja rakastavaiselle vaimolle voida keksiäkään julmempaa
-kuolemaa. Ah, miten päätäni pyörryttää! Onko Filip Vanderdeckenillä
-enää mitään, jonka vuoksi hänen kannattaa elää?"
-
-Krantz koetti lohduttaa häntä niin hyvin kuin hän vain osasi, mutta
-turhaan. Hän rupesi silloin puhumaan kostosta ja Filip kohotti heti
-päätään. Mietittyään muutamia minuutteja nousi hän.
-
-"Niin", sanoi hän, "haluan kostaa noille raukoille ja pettureille.
-Kuinka moneen voimme luottaa?"
-
-"Noin puoleen heistä, luullakseni. Heidätkin yllätettiin."
-
-Muutamasta lankusta oli valmistettu peräsin ja lautta oli nyt
-lähempänä maata kuin milloinkaan ennen.
-
-Krantz kertoi Filipille, että sotilaat ja roistomaisimmat matruusit
-olivat viime yönä tehneet kapinan ja irroittaneet lautan toisen
-puoliskon toisten pysyessä puolueettomina.
-
-"Ja niin kai ne tulevat käyttäytymään nytkin", jatkoi Krantz. "Toivo,
-että pian päästään maihin, on heidän mielestään jollakin tavoin
-sovittanut toverien rikoksen."
-
-"Ehkä", sanoi Filip naurahtaen katkerasti. "Tiedän kumminkin keinon,
-joka kyllä herättää heidät. Lähettäkää heidät tänne luokseni."
-
-Hän selitti heille, että heidän toverinsa ovat kavaltajia, joihin
-ei kukaan voi luottaa. "Nuo miehet ovat valmiit vaikka mihin
-pelastaakseen henkensä ja rahansa", sanoi hän. "Ette ole varmoja
-hengestänne täällä lautalla ettekä maissakaan ollessanne heidän
-seurassaan, ette voi nukkuakaan pelosta, että he katkaisevat
-kaulanne, minkä vuoksi on parasta, että heti vapautatte itsenne
-heistä. Saatte sitten jakaa heidän rahansa keskenänne."
-
-Voitonhimossaan tekee ihminen melkein vaikka mitä. Voidaanko
-senvuoksi ihmetellä, että nämä miehet, jotka eivät todellisuudessa
-olleet ollenkaan sen parempia kuin nuo toiset kavaltajatkaan,
-suostuivat hänen ehdotukseensa? Sovittiin, että ellei päästäisi
-maihin, heitettäisiin nuo toiset seuraavana yönä mereen.
-
-Mutta toisen puolueen neuvottelu Filipin kanssa herätti epäluuloja
-toisessa puolueessa. Hekin neuvottelivat ja tulokseksi tuli, etteivät
-he hetkeksikään luopuneet aseistaan. He eivät olleet enää kuin parin
-penikulman päässä maasta, kun tuuli tyyntyi ja virta kuljetti heidät
-jälleen merelle. Filip oli hyvin suruissaan Aminen menetyksestä,
-mutta ilostui muistaessaan, että koston hetki oli pian koittava.
-
-Yö oli suloinen, meri oli tyyni kuin kuvastin eikä
-tuulenhenkäystäkään tuntunut. Purje riippui höllänä mastosta ja
-taivas oli kirkkaassa tähdessä. Yö oli kuin luotu johtamaan ihmisten
-ajatukset iäisiin asioihin, mutta tälle hauraalle lautalle oli
-sattumalta joutunut viidettäkymmentä henkilöä, joiden mieli paloi
-taisteluinnosta, murhanhimosta ja saaliinhalusta. Molemmat puolueet
-olivat menevinään levolle, mutta pitivätkin salavihkaa silmällä
-toistensa liikkeitä luopumatta aseistaan. Filipin piti antaa sovittu
-merkki pudottamalla purje niin, että se kietoisi osan toisen puolueen
-miehistöstä laskoksiinsa. Hänen pyynnöstään hoiti Schriften peräsintä
-ja Krantz pysytteli hänen vieressään.
-
-Jymähtäen putosi raaka purjeineen ja verilöyly alkoi. Jokainen mies
-hyppäsi heti seisoalleen tarttuen miekkaansa. Ainoastaan Filipin ja
-Krantzin äänet kuuluivat ja kostonhimossaan raivosi Filip niin, että
-hän tunsi olevansa tyytyväinen vasta sitten kuin kaikki ne, jotka
-olivat uhranneet Aminen, oli murhattu. Kuten hän oli otaksunutkin,
-hautasi purje paljon miehiä alleen ja helpotti siten paljon heidän
-työtään.
-
-Toiset kaatuivat paikoilleen, toiset horjahtivat laidalta mereen ja
-hukkuivat ja loput pistettiin kuoliaaksi heidän potkiessaan purjeen
-alla. Murhaamista ei kestänyt kuin muutamia minuutteja. Schriften
-katseli tyynesti koko ajan sivulta nauraen pirullisesti.
-
-Taistelun loputtua nojautui Filip mastoon hengähtääkseen. "Olen nyt
-kostanut puolestasi, Amine, sen verran kuin olen voinut", ajatteli
-hän, "mutta eihän noiden kurjien elämää voida verratakaan sinuun." Ja
-nyt, kun hänen kostonsa oli tyydytetty eikä hän voinut tehdä enempää,
-kätki hän kasvonsa käsiinsä itkien katkerasti, hänen auttajiensa
-kootessa kaatuneiden rahoja jakaakseen ne keskenään. Huomattuaan,
-ettei heidän puoleltaan ollut kaatunutkaan muuta kuin kolme,
-olivat he hyvin pahoillaan, sillä muussa tapauksessa olisi heidän
-voitto-osuutensa tullut paljon suuremmaksi.
-
-Lukuunottamatta Filipiä, Krantzia ja Schrifteniä ei lautalla ollut
-enää kuin kolmetoista miestä. Aamun sarastaessa rupesi jälleen
-tuulemaan ja kaatuneitten vesiosuus jaettiin henkiin jääneiden
-kesken. Heidän oli kyllä nälkäkin, mutta vesikin virkisti heitä
-paljon.
-
-Vaikka Filip ei Aminen katoamisen jälkeen ollut paljon puhunutkaan
-Schriftenin kanssa, huomasi hän kuitenkin, että luotsin entinen
-katkeruus oli palannut takaisin täydessä voimassaan. Hänen nauruansa
-ja ivaansa saatiin nyt kuunnella alituisesti, ja hänen silmänsä
-katsoi nyt Filipiin yhtä pahansuovasti kuin heidän ensimmäisen kerran
-tavatessaankin. Oli selvää, että Amine oli lyhyeksi aikaa onnistunut
-tukahduttamaan hänen vihansa Filipiä kohtaan, ja ilmeistä, että
-Schriftenin hyväntahtoisuus hänen miestään kohtaan oli hävinnyt
-samalla kuin hänkin. Filip ei ollut sitä huomaavinaankaan eikä hän
-välittänyt muustakaan, kun hänen rakas Aminensa kerran oli poissa.
-
-Tuuli koveni nyt jälleen ja he luulivat pääsevänsä maihin jo
-parin tunnin kuluttua, mutta he erehtyivätkin. Masto katkesi
-tuulen voimasta ja purje putosi lautalle. Tämä herätti yleistä
-tyytymättömyyttä ja ennenkuin he ennättivät korjata vahingon, tyyntyi
-tuuli heidän ollessaan noin penikulman päässä rannasta. Väsyneenä
-surusta ja mielenliikutuksista nukahti Filip vihdoinkin Krantzin
-viereen uskoen lautan ohjaamisen Schriftenille. Hän nukkui sikeästi
-nähden unta Aminesta, jonka hän oli näkevinään levähtämässä jossakin
-kookospalmulehdossa. Hän oli itse valvovinaan hänen luonaan, ja
-Amine hymyili suloisesti unissaan sanoen: "Filip", kun hän äkkiä
-heräsi jostakin tavattomasta liikunnosta. Puoleksi nukuksissa oli hän
-tuntevinaan, että Schriften koetti varastaa häneltä kalleutta. Luotsi
-oli pujottanut jo ketjun hänen päänsä yli ja koetti nyt irroittaa
-sitä osaa siitä, joka oli hänen allaan. Filip ojensi kätensä
-tarttuakseen roiston käsivarteen ja huomasikin kummastuksekseen
-tavanneensakin Schriftenin itse teosta. Luotsi oli polvillaan hänen
-vieressään pitäen ketjua kalleuksineen kädessään. Taistelu oli lyhyt.
-Filip otti kalleutensa takaisin heittäen Schriftenin alleen. Hän
-pani aarteensa entiselle paikalleen ja suunniltaan vihasta nousi hän
-seisoalleen, tarttui Schrifteniin ja heitti hänet mereen.
-
-"Ihminen tahi paholainen, mikä sitten lienetkään, pelasta itsesi nyt,
-jos vain voit!" huudahti hän vetäen syvään henkeään.
-
-Taistelu oli herättänyt Krantzin ja muutamia muitakin, mutta liian
-myöhään, sillä Filip ennätti toteuttaa aikeensa, ennenkuin he
-ennättivät apuun.
-
-Filip kertoi Krantzille lyhyesti tapahtuman, ja mitä miehiin tulee,
-eivät he siitä välittäneet. He olivat tyytyväisiä, ettei heidän
-rahoihinsa oltu koskettu, ja rupesivat jälleen rauhallisesti
-nukkumaan.
-
-Nähtyään, ettei Schriften sukeltanut esille eikä koettanut nousta
-lautalle, tunsi Filip olevansa tyytyväinen.
-
-
-
-
-XXIV.
-
-
-Mikä kynä voisikaan kertoa hellän ja rakastavan Aminen tunteita,
-kun hän huomasi tulleensa erotetuksi miehestään. Ollen melkein
-mielipuolena kauhusta katsoa tuijotti hän toista lauttaa välimatkan
-yhä pitentyessä. Vihdoin piilotti yön pimeys sen hänen katseiltaan ja
-hän vaipui lautalle toivottomuudessaan.
-
-Vihdoin tointui hän sen verran, että hän jaksoi huudahtaa: "Kuka
-siellä on?"
-
-Ei kuulunut minkäänlaista vastausta.
-
-"Kuka siellä on?" huusi hän vieläkin kerran kovemmin. "Ah, minähän
-olenkin yksikseni, sillä Filip on poissa. Äiti, äiti, auta onnetonta
-lastasi!" Toivottomuudessaan heittäytyi Amine niin lähelle lautan
-reunaa, että hänen avautunut tukkansa viilsi vettä.
-
-"Missä olenkaan?" huudahti hän vihdoinkin maattuaan siten muutamia
-tunteja melkein tunnotonna. Aurinko paistoi kuumasti ja häikäisi
-hänen silmänsä. Kun hän käänsi katseensa siniselle merelle, huomasi
-hän suuren hain, joka odottaessaan saalistaan oli asettunut
-vahtimaan lautan viereen. Silloin hän perääntyi laidalta ja nousi.
-Tarkasteltuaan hetkisen tyhjää lauttaa tointui hän heti täydellisesti
-ymmärtäen toivottoman tilansa. "Voi, Filip, Filip!" huudahti hän.
-"On siis totta, että olet poistunut ainiaaksi luotani! Luulin ensin
-nähneeni unta, mutta nyt muistankin kaikki." Hän vaipui jälleen
-lautalla olevalle vuoteelleen voimatta liikuttaa jäsentäkään pitkään
-aikaan.
-
-Mutta vihdoin rupesi häntä niin janottamaan, että hänen oli pakko
-nousta juomaan. "Mutta kannattaako minun enää syödä ja juoda?
-Miksi koettaisinkaan pysyä hengissä?" Hän katseli ympärilleen
-taivaanrannalle. "En näe muuta kuin taivaan ja vettä. Tällaisellako
-kuolemalla minun siis pitääkin kuolla... tällaisenko julman lopun
-Schriften minulle ennustikin... tällaisenko kiduttavan kuoleman
-paahtavan auringon paisteessa sisälmyksieni kuivuessa kokoon?
-Tapahtukoon sitten niin! Emmehän voi kuolla muuta kuin kerran ja mitä
-onkaan minulle elämä ilman häntä? Mutta ehkä saan tavatakin hänet
-vielä?" jatkoi hän hetkisen kuluttua. "Niin, kukapa sen voi tietää?
-Ole siis tervetullut, oi elämä, koetan pysytellä kiinni sinussa
-ainoastaan tuon toivon vuoksi, vaikka minulla ei olekaan juuri mitään
-syötävää. Katsotaanpa, onko se vielä tallessa."
-
-Amine tutki vyönsä ja huomasi tikarin olevan vielä paikoillaan.
-"No, haluan elää, koska minulla on kuolemanikin hallussani, enkä
-aiokaan panna henkeäni vaaroille alttiiksi rakkaan mieheni vuoksi."
-Hän heittäytyi vuoteelleen toivoen voivansa unhottaa kaiken. Hän
-onnistuikin aikomuksessaan ollen toista päivää jonkunlaisessa
-horrostilassa.
-
-Kun hän jälleen nousi, tunsi hän olevansa hyvin heikko ja
-katsellessaan ympärilleen, ei hän nähnyt vieläkään muuta kuin taivaan
-ja vettä.
-
-"Ah, miten kammottavaa tällainen yksinäisyys onkaan! Kuolema soisi
-suunnatonta huojennusta, mutta minähän en saakaan kuolla, sillä
-minunhan pitää elää Filipin vuoksi." Hän söi muutamia korpun palasia
-ja joi hieman vettä. Sitten hän pani käsivartensa ristiin rinnalleen.
-"Ellen saa apua pian, olen lopussa. Nuo roistot, jotka pelastaakseen
-oman elämänsä uhrasivat turvattoman naisen erottaen hänet miehestään,
-eivät luullakseni pääse rangaistuksetta. He olisivat kyllä voineet
-pelastaa minutkin, jos he vain olisivat tunteneet hiemankaan sääliä,
-mutta sellaista tunnetta he eivät varmaan tiedä olevan olemassakaan.
-Ja he ovat kristityitä! He tunnustavat uskontoa, johon nuo vanhat
-papit ja Filip koettivat käännyttää minutkin. Olen kuullut heidän
-puhuvan rakkaudesta, armeliaisuudesta ja sääliväisyydestä, mutta
-en ole milloinkaan nähnyt heidän toteuttavan noita mielipiteitään
-käytännössä. Jos pelastun, luovun tuosta uskosta kokonaan. Sinä,
-äitini henki, senkövuoksi, että olen kuunnellut noita miehiä ja
-koettaakseni voittaa mieheni rakkauden tahtonut unhottaa opetuksesi
-ja uskonnon, jota esi-isämme ovat vuosituhansia tunnustaneet ja joka
-näyttäytyy teoissa ja profeetan käskyjen tottelemisessa, olet minua
-kurittanut? Ilmaise taitosi minulle unessani."
-
-Yö pimeni ja taivaalle kohosi synkkiä pilviä; salamat risteilivät
-ja valaisivat silloin tällöin lautankin. Vihdoin näytti koko taivas
-syttyvän tuleen ja ukkonen jyrisi lähempänä hyvin kovasti ja
-kauempana kumeasti. Tuuli kiihtyi ja aallot heittelivät lauttaa sinne
-tänne vyöryen silloin tällöin sen ylikin.
-
-"Tästä minä pidän, sillä tämä on paljon siedettävämpää kuin tyven
-ja polttava kuumuus. Tämä virkistää minua", sanoi hän seuraten
-katseillaan salamoimista, kunnes hänen silmänsä pimenivät. "Niin,
-tämä on niinkuin sen pitääkin olla. Salama, muserra minut, jos sinua
-haluttaa, laineet, huuhtokaa minut pois ja upottakaa minut suolaiseen
-hautaanne, virratkoon elementtien raivo ylitseni, en välitä siitä,
-vaan nauran sille ja uhmaan kaikkea! Ette voi muuta kuin tappaa
-minut, kuten tämä kädessäni oleva pieni tikarikin. Vapiskoot rikkaat,
-loistavissa olosuhteissa elävät ihmiset, kaikki onnelliset, joilla on
-lapsia ja muutakin rakastettavaa, mutta en minä, jolla ei ole mitään.
-Aion heittäytyä pitkäkseni paareilleni odottamaan kohtalon päätöstä."
-Hän meni jälleen vuoteelleen, jonka Filip oli laittanut hänelle
-lautan keskelle, heittäytyi sille ja sulki silmänsä.
-
-Ukkosta seurasi kova sade, jota kesti päivänkoittoon asti.
-Tuuli puhalsi sittenkin melko kovasti, mutta taivas kirkastui
-ja aurinko ilmestyi näkyviin. Amine makasi paikoillaan väristen
-märissä vaatteissaan. Hän oli niin heikko, että auringon kuumuus
-vaikutti liian voimakkaasti häneen ja hän alkoi hourailla. Hän
-nousi istualleen ja katsellessaan ympärilleen näki hän kaikkialla
-viheriöitä niittyjä ja tuulessa huojuvia kookospalmuja ja Filipinkin
-kaukaa, kun hän kiiruhti Aminensa luokse. Hän levitti käsivartensa
-ja koetti nousta rientääkseen Filipiä vastaan, mutta jäsenet
-kieltäytyivät tottelemasta, hän huusi miehelleen kutsuen häntä
-luokseen ja vaipui sitten väsyneenä takaisin vuoteelleen.
-
-
-
-
-XXV.
-
-
-Nyt pitää meidän taasen palata takaisin Filipin luo seurataksemme
-hänen omituisia kohtaloitaan. Muutamia tunteja sen jälkeen kuin hän
-oli heittänyt luotsin mereen, pääsivät he vihdoinkin ikävöimälleen
-rannalle. Tuuli oli kyllä melko kova, mutta tyrskyt olivat mitättömät
-ja maihinnousu tapahtuikin senvuoksi vaikeuksitta. Ranta oli loivaa
-hietikkoa, jossa oli paljon kaikenvärisiä simpukoita. Siellä täällä
-oli vaalenneita luita, jäännöksiä joistakin eläimistä, jotka olivat
-ajautuneet rannalle mätänemään. Saarella kasvoi paljon kookospalmuja,
-jotka heiluivat tuulessa ja tarjosivat virkistävää varjoa. Matruusit
-eivät siitä kuitenkaan paljonkaan välittäneet ja Filip ajatteli vain
-kadonnutta vaimoaan. Krantz auttoi hänet maihin ja talutti hänet
-varjoisaan paikkaan. Hän nousi kumminkin melkein heti ja riensi
-rannalle katsomaan sitä lautan osaa, jolla Amine oli ja joka nyt oli
-jo hyvin kaukana. Krantz seurasi häntä, ollen varma, ettei Filip enää
-tyynnyttyään tapa itseään.
-
-"Hän on riistetty minulta ikuisiksi ajoiksi!" huudahti Filip kätkien
-kasvonsa käsiinsä.
-
-"Älkää sanoko niin, Filip. Sama kaitselmus, joka on pelastanut
-meidätkin, auttaa varmasti häntäkin. On melkein mahdotonta, että
-hän joutuu perikatoon tällaisessa saaristossa, josta suurin osa on
-asuttua. Alkuasukkaat kohtelevat naisia aina hyvin."
-
-"Kunpa vain voisin uskoa samaa", vastasi Filip.
-
-"Ajateltuanne tarkemmin asiaa on teidän melkein pakko tunnustaa, että
-oli oikeastaan suotavaakin hänen erottamisensa, ei kyllä teistä, vaan
-noista julkeista tovereistamme, joiden yhdistettyä voimaa emme olisi
-voineet vastustaa. Luuletteko, että nuo miehet, jos meidän on pakko
-oleskella tällä saarella kauankin, olisivat antaneet teidän pitää
-vaimonne yksinänne? Ei, he eivät olisi välittäneet mistään ja Amine
-on mielestäni pelastunut ihmeellisellä tavalla häpeästä ja huonosta
-kohtelusta, niin, melkeinpä kuolemasta."
-
-"Sellaista he eivät nyt sentään ikinä olisi uskaltaneet tehdä! Mutta
-nyt, Krantz, pitää meidän rakentaa lautta ja seurata häntä, sillä
-emme saa jäädä tänne toimettomiksi. Aion hakea hänet käsiini, vaikka
-minun pitäisi penkoa koko maailma."
-
-"Tapahtukoon sitten niinkuin haluatte, Filip, ja minä haluan jakaa
-kohtalonne kanssanne", vastasi Krantz iloiten siitä, että oli
-olemassa ainakin jotakin, joka voi kiinnittää ystävän mieltä. "Mutta
-palatkaamme nyt lautalle hakemaan joitakin virvokkeita, joiden
-tarpeessa me molemmat niin suuresti olemme. Neuvotelkaamme vasta
-sitten, mikä suunnitelmistamme on paras."
-
-Syötyään pystyttivät he pienen teltan rannalle, ja kun ilta tuli,
-paneutuivat he väsyneinä levolle miesten vahtiessa rahojaan, etteivät
-toverit niitä varastaisi. Filip nukkui raskaasti uneksien Aminesta.
-Hän oli näkevinään, miten Schriften-roisto jälleen kiipesi lautalle
-ja istuutui Aminen viereen. Kuunneltuaan hetkisen hänen pirullista
-nauruaan hyppäsi Amine mereen päästäkseen eroon luotsista ja hetkisen
-kuluttua oli Filip näkevinään hänen kävelevän vahingoittumattomana
-rannalla, sillä vesi, joka ei tavallisesti säästä ketään, oli
-säästänyt hänet. Filip koetti päästä hänen luokseen, mutta joku
-tuntematon voima teki hänen yrityksensä tyhjiksi. Amine viittasi
-kädellään ja sanoi: "Näemme toisemme vielä, Filip. Niin, vielä kerran
-saamme puhutella toisiamme tässä maailmassa."
-
-Aurinko oli jo korkealla taivaalla, kun Krantz noustuaan herätti
-Filipin. He söivät muutamia kookospähkinöitä aamiaisekseen. Filip ei
-puhunut sanaakaan, vaan muisteli untaan, joka oli lohduttanut häntä
-hieman. "Tapaamme siis vielä", ajatteli hän. "Niin, ainakin kerran
-vielä saamme nähdä toisemme. Kiitän sinua, Jumala!"
-
-Miehet tulivat rahanhimossaan vähitellen hyvin riitaisiksi ja kun he
-viikon kuluttua oppivat valmistamaan pähkinöistä juovuttavaa juomaa,
-muuttui elämä melkein sietämättömäksi. He pelasivat rahoistaan,
-joivat ja tappelivat ja käyttäytyivät kuin mielettömät. Filip ja
-Krantz rakensivat nyt kaikessa hiljaisuudessa lautan varustaen
-sen kookospähkinöillä, ja olivat valmiit lähtemään saarelta heti
-kun sellainen tappelu alkaisi miesten kesken, että se loppuisi
-onnettomasti. Vihdoin heidän odotuksensa toteutuikin, sillä miehet
-olivat kerran niin päissään, että raivostuttuaan tappoivat toisensa
-viimeiseen mieheen. Filip ja Krantz katselivat lautaltaan taistelua
-ja nousivat maihin haudaten kuolleet. Kaivettuaan kuopan muutaman
-palmun juurelle piilottivat he rahat siihen merkiten paikan. He
-erottivat kuitenkin aarteesta viisisataa kultarahaa vieden ne
-lautalle ja ommellen ne vaatteihinsa jonkun mahdollisen tulevan
-tarpeen varalta.
-
-Seuraavana aamuna nostivat he purjeen poistuen saarelta. Onko meidän
-pakko ilmoittaa, mihin suuntaan he purjehtivat? Tietysti sinnepäin,
-missä he viimeisen kerran olivat nähneet lautan ja Aminen.
-
-
-
-
-XXVI.
-
-
-Lautta näytti täyttävän tarkoituksensa ja vaikka se ei kyntänytkään
-laineita nopeasti, totteli se kuitenkin peräsintä, niin että sitä
-voitiin hoitaa. Filip ja Krantz painoivat tarkkaan mieleensä kaikki
-huomattavimmat merkit löytääkseen saaren tarpeen vaatiessa. Virran
-avulla kulkivat he hyvää vauhtia etelään päin tarkastaakseen sillä
-suunnalla olevan suuren saaren. Heidän matkansa tarkoitus oli, paitsi
-Aminen etsimistä, suunnan tutkiminenkin, missä päin Ternate sijaitsi,
-sillä he tiesivät tuon saaren kuninkaan käyvän sotaa portugalilaisia
-vastaan. Portugalilaiset olivat perustaneet siirtolan ja rakentaneet
-linnoituksen Tidoriin, joka ei ollut kaukana tuosta edellämainitusta
-saaresta. Sieltä toivoivat he pääsevänsä Bantamiin jossakin
-kiinalaisessa aluksessa.
-
-iltapäivällä lähestyivät he tuota suurta saarta saapuen pian rantaan.
-Filip katseli kaikille suunnille toivoen näkevänsä joitakin merkkejä
-Aminen lautasta, mutta ei huomannut ainoatakaan sellaista eikä
-asukkaitakaan.
-
-He purjehtivat muutamaan pieneen tyyneen lahteen, ettei virta yöllä
-kuljettaisi heitä pois maan näkyvistä, ja jäivät sinne aamuun asti,
-jolloin he taasen nostivat purjeen jatkaen matkaansa. Krantz ohjasi
-lauttaa pitkällä salolla, jota he käyttivät peräsimenä, kun hän
-huomasi Filipin, joka ei pitkään aikaan ollut puhunut sanaakaan,
-ottavan kalleutensa poveltaan ja tarkkaavaisesti katselevan sitä.
-
-"Onko siinä Aminen kuva, Filip?" kysyi hän.
-
-"Ah, ei, tässä on vain kohtaloni", vastasi Filip ajattelematta mitä
-hän sanoi.
-
-"Kohtalonneko? Mitä tarkoitatte?"
-
-"Sanoinko kohtaloni? Tiesin tuskin, mitä puhuin", sanoi Filip kätkien
-jälleen kalleuden poveensa.
-
-"Uskon mieluummin, että sanoitte enemmän kuin aioittekaan", vastasi
-Krantz. "Olen usein huomannut teidän pitävän tuota esinettä
-kädessänne enkä ole unohtanut sitäkään, miten innokkaasti Schriften
-koetti saada sen haltuunsa huolimatta seurauksista. Siihen liittyy
-varmaankin jotakin hyvin salaperäistä? Jos olen oikeassa, pitäisi
-teidän tuntea minut jo niin hyvin, että voisitte uskoa minulle
-salaisuuden."
-
-"Tiedän, Krantz, että olette vilpitön ja korvaamaton ystävä, sillä
-olemme jakaneet niin monta vaaraa keskenämme, että jo senkin
-perusteella olemme kuin veljiä. Luullakseni voisin luottaa teihin,
-mutta minusta tuntuu, etten saa luottaa keneenkään. Tähän kalleuteen
-liittyy todellakin eräs salaisuus, jota eivät tähän asti tiedä muut
-kuin vaimoni ja pari pyhää miestä."
-
-"Jos kerran olette uskonut sen pyhyydelle, voitte uskoa sen
-ystävyydellekin, sillä ei ole olemassakaan mitään sen pyhempää."
-
-"Mutta minä aavistan, että salaisuuteni tunteminen tuo onnettomuutta
-teille. Miksi minulla on sellaiset aavistukset, en tiedä, mutta
-minulla on ne kumminkin, Krantz, eikä minulla ole varaa menettää
-teitä, ystäväni."
-
-"Kuulostaa aivan siltä kuin ette haluaisikaan käyttää hyväksenne
-ystävyyttäni", vastasi Krantz. "Olen jo ennenkin pannut henkeni
-alttiiksi teidän kanssanne enkä ole mies enkä mikään, jos koetan
-karttaa ystävyyden tuomia velvollisuuksia. Voidaanko milloinkaan
-olettaa mahdottomampaa kuin että minulle uskottu salaisuus toisi
-onnettomuutta mukanaan? En ole ollenkaan utelias, mutta olemme jo
-niin kauan olleet tekemisissä toistemme kanssa ja olemme nyt aivan
-erillään muusta maailmasta, että minusta tuntuu kuin voisitte
-keventää mieltänne uskomalla luotettavalle ystävällänne nuo huolenne,
-jotka niin kauan ovat painaneet mieltänne. Ystävän neuvoja ei pidä
-halveksia, Filip. Jos siis pidätte ystävyyttäni jossakin arvossa,
-niin antakaa minun ottaa osaa suruunne."
-
-Kun otamme huomioon olosuhteet, joissa he nyt elivät, ja Filipin
-toivottomuuden, emme saa ihmetelläkään, että Filip halusi uskoa
-Krantzille salaisuutensa. Hän aloitti kertomuksensa minkäänlaisitta
-ehdoitta, sillä hän käsitti, että jollei Krantz haluaisi kunnioittaa
-salaisuutta sen itsensä vuoksi tahi ystävyydestä häneen, ei hän
-sitoutuisi antamaan minkäänlaista lupaustakaan, ja kun lautta
-päivän kuluessa sivuutti saaren lahtia ja niemekkeitä, jutteli hän
-Krantzille tarinan, jonka lukija jo tuntee. "Nyt tiedätte kaikki",
-sanoi Filip lopetettuaan huokaisten syvään. "Mitä ajattelette
-siitä? Uskotteko kummallisen kertomukseni, vai luuletteko sitä
-sairaalloisten aivojen synnyttämäksi mielikuvitelmaksi?"
-
-"En, Filip, sillä osan siitä voin jo minäkin vannoa todeksi.
-Muistakaa, kuinka usein olen nähnyt tuon kummituslaivan -- ja jos
-nyt isänne rangaistuksekseen saa kierrellä meriä, niin miksi ei
-teitä olisi voitu valita hänen rangaistuksensa peruuttajaksi? Uskon
-empimättä jokaisen kertomanne sanan ja kun nyt olette antanut minulle
-luottamuksenne, voin ymmärtää paljon sellaista, joka käytöksessänne
-ennen on tuntunut minusta aivan käsittämättömältä. Useimmat ihmiset
-surkuttelisivat teitä, mutta minä kadehdin osaanne."
-
-"Kadehditteko minua?" huudahti Filip.
-
-"Kadehdin ja ottaisin mielelläni tehtävänne toimittaakseni, jos
-se vain olisi mahdollista. Ettekö tunne itseänne ylpeäksi, kun
-teidät on valittu niin kunniakkaaseen yritykseen? Sen sijaan että
-me muut saamme purjehtia maailman ympäri ja nähdä kaikenlaisia
-vaivoja kootaksemme varoja, jotka me sitten ehkä menetämme yhdessä
-päivässä ja joita emme missään tapauksessa voi ottaa mukaamme, olette
-te valittu niin suureen ja kunniakkaaseen tehtävään -- sanoisin
-mielelläni oikeaan enkelin toimeen -- että saatte pelastaa isänne
-sielun, joka kärsii kovasti inhimillisten heikkouksiensa vuoksi,
-mutta jota ei sentään ole tuomittu iankaikkiseen kadotukseen. Teillä
-on todellakin edessänne sellainen päämäärä, joka on merimiehen elämän
-ja vaivojen arvoinen. Vaikka kuolemanne sen päättäisikin, niin mitä
-sen on väliä? Meidänhän pitää kaikkien kuolla, mutta kuinka harvat,
-niin, tuskinpa kukaan muu kuin te, ovat saaneet tilaisuuden pelastaa
-sen sielun, jota pelastaja saa kiittää olemassaolostaan? Niin, Filip,
-minä kadehdin teitä."
-
-"Ajattelette ja puhutte kuin Amine. Hänenkin mielensä on hehkuva ja
-seikkailunhaluinen eikä hän toivo mitään niin hartaasti kuin saada
-seurustella henkien kanssa."
-
-"Hän on aivan oikeassa", vastasi Krantz. "Minunkin elämässäni
-on sattunut tapahtumia, jotka ovat vakuuttaneet minulle sen ei
-ainoastaan olevan mahdollista, vaan myöskin luvallista. Kertomuksenne
-on vain vahvistanut entistä uskoani."
-
-"Todellako, Krantz?"
-
-"Kyllä, mutta siitä myöhemmin. Yö alkaa jo pimetä ja meidän pitää
-jälleen viedä pieni aluksemme varmaan turvapaikkaan. Tuolla onkin
-luullakseni siihen tarkoitukseen sopiva lahti."
-
-Aamuyöstä alkoi tuulla kovasti rantaan päin ja laineet muuttuivat
-niin korkeiksi, että pieni lautta alkoi olla vaarassa. Matkan
-jatkaminen oli niin ollen mahdotonta eivätkä he voineet muuta
-kuin vetää lauttansa korkeammalle, etteivät aallot voineet hakata
-sitä rikki rantaa vasten. Filip ajatteli Aminea ja huudahti äkkiä
-katsellessaan vaahtopäisiä laineita: "Meri, jos olet hukuttanut
-Amineni, niin luovuta hänen ruumiinsa minulle! Mutta mitä tuolla on?"
-jatkoi hän viitaten taivaanrannalla olevaan pilkkuun.
-
-"Sieltä siintää jonkun pienen aluksen purje", vastasi Krantz.
-"Minusta näyttää, että alus aikoo hakea suojaa tästä samasta lahdesta
-kuin mekin."
-
-"Olette oikeassa, se on kuin onkin jonkun pienen aluksen purje.
-Katsokaa, miten mainingit sitä keinuttavat! Mutta venehän on aivan
-täynnä väkeä."
-
-Alus lähestyi hyvin nopeasti rantaa. Purje laskettiin alas ja se
-ohjattiin tyrskyjen halki maihin.
-
-"Vastustus ei hyödytä ollenkaan, jos he ovat vihollisiamme",
-huomautti Filip. "Saamme pian tietää kohtalomme."
-
-Kanootin miehistö ei ollut huomaavinaankaan heitä, ennenkuin alus
-oli vedetty maalle varmaan turvaan. Kun se oli tehty, lähestyi
-kolme miestä Filipiä ja hänen toveriaan keihäilleen nähtävästi
-ystävällisessä tarkoituksessa. Muudan miehistä puhutteli heitä
-portugalin kielellä kysyen, keitä he ovat.
-
-"Olemme hollantilaisia", vastasi Filip.
-
-"Kuulutteko tuon äsken haaksirikkoutuneen laivan miehistöön?"
-
-"Kyllä."
-
-"Teillä ei ole mitään pelättävää. Olette portugalilaisten vihollisia,
-kuten mekin. Olemme kotoisin Ternaten saarelta ja kuninkaamme käy
-sotaa noita portugalilaisia vastaan. Mutta missä toverinne ovat?"
-
-"He ovat kaikki kuolleet", vastasi Filip. "Sanokaa minulle, oletteko
-tavanneet erään naisen, joka oli yksinään lauttamme toisella
-puoliskolla, tai oletteko kuulleet hänestä mitään?"
-
-"Kuulimme muutaman naisen pelastuneen eteläiselle rannikolle
-ja tiedämme Tidorin asukkaiden vieneen hänet portugalilaiseen
-siirtolaan, koska he olivat luulleet häntä portugalilaiseksi."
-
-"Jumalalle kiitos, hän on pelastunut!" huudahti Filip. "Sanoitteko
-Tidoriin?"
-
-"Kyllä, mutta olemme sodassa portugalilaisten kanssa, emmekä voi
-viedä teitä sinne."
-
-"Kyllä me sittenkin tapaamme vielä toisemme!"
-
-"Palaamme nyt Ternateen ja otamme teidät mielellämme mukaamme.
-Kuninkaamme on ihastunut kaikkiin hollantilaisiin, ja erittäinkin
-nyt, kun olette noiden portugalilaisten roistojen vihollisia. Unhotin
-ilmoittaa, että meillä on muudan toverinne jo mukanamme. Hän oli
-melkein kuollut onkiessamme hänet merestä, mutta hän on jo tointunut."
-
-"Kukahan hän mahtaneekaan olla?" huudahti Krantz. "Hän kuuluu
-varmasti jonkun toisen laivan miehistöön?"
-
-"Ei", sanoi Filip väristen. "Luulen häntä Schrifteniksi."
-
-"En usko sitä, ennenkuin näen hänet", väitti Krantz.
-
-"Katsokaa nyt sitten", vastasi Filip viitaten Schrifteniin, joka
-lähestyi heitä.
-
-"Olen iloinen tapaamisestamme, herra Vanderdecken; toivoakseni voitte
-hyvin, herra Krantz. Olipa onni, että me kaikki pelastuimme, hi, hi!"
-
-"Meri kuuli siis todellakin rukoukseni ja luovutti kuolleensa",
-ajatteli Filip.
-
-"Mitä ajattelette hänestä?" kysyi Filip Krantzilta Schriftenin
-poistuttua.
-
-"Hänen kohtalonsa on varmasti liittynyt kohtaloonne ja hänellä
-on jokin varma tehtävä, kuten teilläkin. Hänellä on osansa tässä
-kummallisessa salaisuudessa, eikä hän poistu näyttämöltä, ennenkuin
-hän on näytellyt osansa loppuun. Mutta älkää ajatelko enää häntä,
-vaan muistakaa, että Amine on pelastunut."
-
-
-
-
-XXVII.
-
-
-Kun Amine jälleen palasi tajuihinsa, huomasi hän lepäävänsä pienessä
-majassa palmunlehtivuoteella. Ruma musta lapsi istui hänen vieressään
-karkoittaen kärpäsiä. Missä hän oli?
-
-Laineet olivat heitelleet lauttaa pari päivää, minkä ajan kuluessa
-Amine oli vuoroin houraillut ja vuoroin ollut aivan tajutonna.
-Tuulen ja virran kuljettamana oli lautta vihdoin ajautunut Uuden
-Guinean itärannikolle. Muutamat alkuasukkaat olivat löytäneet hänet
-sattumalta tultuaan rannikolle tekemään kauppoja Tidorin asukkaiden
-kanssa. Ensi työkseen anastivat he hänen vaatteensa, mutta ennenkuin
-he ennättivät riisua hänet yhtä alastomaksi kuin he itsekin olivat,
-kiinnitti muudan timanttisormus, jonka hän oli saanut Filipiltä,
-villien huomion puoleensa. He koettivat anastaa sen Aminelta, mutta
-muudan vanha nähtävästi hyvin vaikutusvaltainen akka tuli väliin
-muistuttaen miehiä, että kaikkien portugalilaisten pelastamisesta oli
-luvattu suuri palkinto. Miehet jättivät silloin Aminen rauhaan ja
-vaimo vei hänet omaan majaansa hoitaen häntä hyvin huolellisesti.
-
-Eräänä aamuna tuli Amine iloisen näköisenä majasta istuutuen
-tavalliselle paikalleen palmujen varjoon. "Rakkahin äiti, kiitän
-sinua!" huudahti hän. "Olet näyttäytynyt minulle ja palauttanut
-mieleeni kaikki nuo taiat, jotka olin unhottanut. Jos vain voisin
-keskustella näiden ihmisten kanssa, saisin nyt selville, missä
-Filipini on."
-
-Parin kuukauden kuluttua tuli viesti, että pelastettu nainen oli
-vietävä siirtolaan, missä hänen hoitajilleen maksettaisiin palkka.
-Sanantuojat viittasivat Aminelle, joka oli saanut takaisin entisen
-kauneutensa, että hän seuraisi heitä. Koska jokainen muutos oli
-hänelle tervetulleempi kuin jääminen nykyiseen olinpaikkaansa,
-seurasi hän heitä veneeseen sijoittuen miesten neuvomaan turvalliseen
-paikkaan.
-
-He saapuivat seuraavana aamuna määräpaikkaansa ja Amine vietiin
-portugalilaiseen siirtolaan, jossa hänet otettiin hyvin
-ystävällisesti vastaan. Hän ilmoitti tulkin avulla, kuka hän oli,
-ja päällikkö, muudan pieni ja laiha portugalilainen, lupasi viedä
-hänet jonkun ajan kuluttua Goaan, josta hän sitten helposti voi
-matkustaa muualle. Hänelle annettiin asunnoksi kaunis huone ja
-palvelijattareksi musta neekerityttö.
-
-Päällikkö rakastui heti Amineen silmittömästi ja Amine olisi nauranut
-hänelle vasten silmiä, ellei hän olisi pelännyt miestä. Hänen halunsa
-päästä pois saadakseen tietää jotakin Filipin kohtalosta lisääntyi
-päivä päivältä ja kun odotusaika oli loppuun kulunut, tähysteli hän
-alituisesti taivaanrannalle nähdäkseen odotetun laivan. Se ilmestyi
-vihdoinkin näkyviin, ja kun Amine katsoi sitä tarkkaavaisesti, vaipui
-päällikkö polvilleen tunnustaen hänelle rakkautensa ja rukoillen,
-ettei hän matkustaisikaan, vaan tulisi hänen vaimokseen.
-
-Amine vastasi varovaisesti, sillä hän tiesi olevansa hänen
-vallassaan. Hän sanoi ensin haluavansa saada varman tiedon miehensä
-kuolemasta ja matkustavansa senvuoksi Goaan. Jos hänen epäluulonsa
-osoittautuisivat oikeiksi, lupasi hän kirjoittaa sieltä päällikölle.
-
-Kuten myöhemmin tulemme näkemään, aiheutti tämä vastaus suuria
-kärsimyksiä Filipille. Ollen aivan varma siitä, että hän jollakin
-tavalla saa tiedon Filipin kuolemasta, tyytyi päällikkö tähän
-vastaukseen ilmoittaen saapuvansa itsekin Goaan saatuaan päteviä
-tietoja. Hän lopetti puheensa monilla ystävyyden ja rakkauden
-vakuutuksilla.
-
-"Millainen houkka!" ajatteli Amine katsellen laivaa, joka nyt läheni
-ankkuripaikkaa.
-
-Puolen tunnin kuluttua oli laiva satamassa ja matkustajat maissa.
-Amine huomasi heidän joukossaan muutaman papinkin, ja häntä värisytti
-jostakin tuntemattomasta syystä. Kun matkustajat tulivat lähemmäksi,
-näki hän seisovansa vastakkain isä Mathiaksen kanssa.
-
-
-
-
-XXVIII.
-
-
-Molemmat säpsähtivät ja perääntyivät hämmästyneinä tästä
-odottamattomasta kohtauksesta. Amine ojensi ensimmäiseksi kätensä
-sillä tuttujen kasvojen näkemisen aiheuttama ilo pakotti hänet
-melkein unhottamaan tavan, jolla he olivat eronneet.
-
-Isä Mathias puristi hyvin kylmästi hänen kättään ja sanoi laskien
-kätensä hänen päälaelleen: "Jumala siunatkoon teitä ja antakoon
-teille anteeksi, kuten minäkin jo aikoja sitten olen tehnyt." Amine
-muisti nyt äkkiä kaikki entiset tapahtumat ja punastui.
-
-Oliko isä Mathias antanut hänelle anteeksi? No sen kai hän kyllä
-myöhemmin huomaa, mutta se oli kutenkin varmaa, että hän kohteli
-Aminea kuin vanhaa ystävää ainakin. Pappi kuunteli tarkkaavaisesti
-hänen kertomustaan haaksirikosta myöntäen, ettei siinä ollut mitään
-sopimatonta, että hän matkustaa laivassa Goaan.
-
-Laiva jatkoi matkaansa pari päivää myöhemmin ja Amine sanoi hyvästi
-siirtolalle ja sen rakastuneelle päällikölle. He purjehtivat
-seikkailuitta saaristosta ja jatkoivat matkaansa suoraan Bengalin
-lahden poikki kauniin ilman vähääkään muuttumatta.
-
-Poistuttuaan Terneusesta oli isä Mathias matkustanut Lissaboniin,
-mutta kyllästyttyään toimettomuuteen oli hän uudestaan tarjoutunut
-lähetyssaarnaajaksi Intiaan. Saavuttuaan Formosaan oli hän vähän ajan
-kuluttua saanut käskyn piispalta matkustaa Goaan tärkeässä asiassa.
-Tämä oli syynä siihen, että hän nyt tapasi Aminen Tidorissa.
-
-Olisi hyvin vaikeata tehdä selkoa isä Mathiaksen tunteista Aminea
-kohtaan, sillä ne olivat hyvin vaihtelevaisia. Joskus muisti hän
-hyvin Filipin ja Aminen hänelle osoittaman ystävyyden, Filipiä
-kohtaan tuntemansa kunnioituksen ja Aminen monet hyvät ominaisuudet,
-mutta joskus taasen ei hän voinut olla ajattelematta tuota
-häväistystä, jonka uhriksi hän oli joutunut Aminen toimesta. Silloin
-hän aina punnitsi, oliko Amine todellakin luullut hänen tunkeutuneen
-makuuhuoneeseen toisista syistä kuin hänen ilmoittamistaan vai oliko
-Amine vain käyttänyt hänen ajattelemattomuuttaan hyväkseen? Hän olisi
-kyllä voinut antaa Aminelle anteeksi kaikki, jos hän vain olisi
-voinut uskoa, että Amine todellakin oli kääntynyt kristinuskoon,
-mutta hänen täydellinen vakaumuksensa, ettei Amine ollut ainoastaan
-vääräuskoinen, vaan vieläpä velhokin, painoivat vaa'an kallistumaan
-Aminen vahingoksi. Isä piti hyvin tarkasti silmällä häntä ja kun
-Amine puheissaan paljasti jonkun uskonnollisen tunteen, tunsi isä
-pitävänsä hänestä, mutta kun Amine joskus puhui jotakin sellaista,
-joka osoitti, ettei hän pannut kristinuskolle suurtakaan arvoa, tunsi
-isä vastenmielisyyttä ja kostonhimoa.
-
-Vasta sitten kuin he olivat sivuuttaneet Bengalin lahden kiertääkseen
-Ceylonin eteläkärjen, muuttui ilma, ja kun myrsky yltyi, sytyttivät
-merimiehet pienessä kannella olevassa temppelissä olevan pyhimyskuvan
-lampun palamaan. Amine huomasi sen ja hymyili tietämättään
-halveksivasti isä Mathiaksen katsoessa tarkkaavaisesti häneen.
-
-"Nuo villit, joiden luota vasta poistuin, eivät tee muuta kuin
-palvelevat epäjumalankuviaan, ja senvuoksi heitä sanotaan
-pakanoiksi", mumisi Amine, "mutta ovatko nämä kristityt sitten sen
-parempia?"
-
-"Eiköhän olisi parasta, että menisitte hyttiinne", sanoi isä Mathias
-mennen Aminen luo. "Naisten ei sovi olla kannella nyt, vaan alhaalla
-hyteissään rukoilemassa puolestamme."
-
-"Ei, isä, voin rukoilla paremmin täällä kannella. Pidän tällaisesta
-luonnonvoimien raivoamisesta ja katsellessani sitä nöyryytän mieleni
-ihailemaan sitä jumalallista olentoa, joka hallitsee myrskyn, antaa
-tuulien raivota ja hillitsee sen lopulta."
-
-"Puhutte hyvin, tyttäreni, mutta kaikkivaltiasta ei pidä kunnioittaa
-ainoastaan hänen töissään, vaan häntä on rukoiltava yksinäisyydessä
-hartaasti ja uskoen. Oletteko seurannut antamiani määräyksiä?
-Oletteko sydämessänne kunnioittanut niitä jumalallisia totuuksia,
-jotka olen paljastanut teille?"
-
-"Olen koettanut parastani, isä", vastasi Amine kääntyen pois ja
-katsellen aaltoja.
-
-"Oletteko rukoillut pyhää neitsyttä ja pyhimyksiä, noita sellaisten
-syntisten välimiehiä kuin tekin olette?"
-
-Amine ei vastannut. Hän ei halunnut ärsyttää pappia, mutta ei
-halunnut valehdellakaan.
-
-"Vastatkaa minulle, tyttäreni", sanoi pappi ankarasti.
-
-"Isä, olen rukoillut vain Jumalaa, kristittyjen ja maailman
-kaikkeuden herraa."
-
-"Sellainen, joka uskoo kaikkea, ei usko mitään, nuori vaimo.
-Ajattelinkin juuri sitä. Huomasin äsken halveksivan hymynne. Miksi
-hymyilitte?"
-
-"Hymyilin vain omille ajatuksilleni, isä."
-
-"Sanokaa mieluummin: Noiden toisten lujalle uskolle." Amine ei
-vastannut.
-
-"Olette vielä pakana ja vääräuskoinen. Varokaa itseänne, nuori
-nainen!"
-
-"Miksi minun pitäisi varoa itseäni, hyvä isä? Näissä maissahan
-asuu miljoonia ihmisiä, jotka ovat suurempia pakanoita kuin minä.
-Kuinka monta heistä olette kääntäneet uskoonne? Kuinka paljon
-vaaroja, vaivoja ja vaikeuksia olette kestäneetkään levittäessänne
-tuota uskontoanne ja miksi ovat tuloksenne kumminkin niin pienet.
-Sanonko teille sen, isä? Senvuoksi, että ihmisillä on täälläkin jo
-oma uskontonsa, jota he ovat tunnustaneet lapsuudestaan asti, kuten
-kaikki muutkin heidän lähimmäisensä. Minäkin olen samassa asemassa.
-Olen kasvatettu toisen uskonnon mukaan ja luuletteko minun niin
-vain voivan hylätä sen ja luopua mielipiteistä, jotka olen imenyt
-itseeni äidin maidossa? Olen ajatellut tarkasti kaikkia puheitanne ja
-tunnen niissä olevan paljon totta ja kaunista ja tunnustan kirkkonne
-opin hyvin jumalalliseksi, mutta ette sittenkään ole tyytyväinen.
-Vaaditte sokeata uskoa ja tottelemista, ja kun en niihin suostu,
-olen mielestänne arvoton oppilas. Pääsemme pian satamaan. Opettakaa
-minua siellä ja koettakaa kumota mielipiteeni, jos vain luulette
-kykenevänne siihen. Olen valmis ajattelemaan oppianne ja uskomaan
-siihen, jos vain saan sellaisen vakaumuksen, että se on oikeaa. Olkaa
-kärsivällinen, hyvä isä, niin sellainen aika voi vielä koittaa,
-jolloin ehkä tunnen mitä nyt en voi tuntea. En voi esimerkiksi uskoa,
-että tuo maalattu puupalanen tuolla on sellainen esine, jota meidän
-pitää palvoa ja rukoilla."
-
-Lukuunottamatta tuota viimeistä ivallista huomautusta oli hänen
-puheessaan kuitenkin niin paljon totta, ettei isä Mathiaskaan voinut
-olla tunnustamatta sitä. Koska Amine oli katolilaisen vaimo, oli isä
-Mathias tottunut suhtautumaan häneen kuin uskostaan luopuneeseen
-kristittyyn eikä kuin toisen opin mukaan kasvatettuun. Hän muisti
-nyt, ettei Aminea vielä oltukaan kirjoitettu seurakunnan jäseneksi,
-sillä isä Seysenistä ei hänen mielenlaatunsa ollut ollut siihen
-sopiva. Isä oli siirtänyt hänen kastamisensa tuonnemmaksi saadakseen
-ensin varmuuden hänen uskonsa vahvuudesta.
-
-"Puhutte rohkeasti, mutta puhutte tunteittenne mukaan, lapseni",
-vastasi isä Mathias hetkisen kuluttua. "Puhumme näistä asioista
-tultuamme Goaan ja Jumalan avulla selvenee teille siellä uusi
-oppinne."
-
-"Olkoon sitten niin", sanoi Amine.
-
-Mutta mitähän pappi olisi sanonutkaan, jos hän olisi tiennyt, että
-Aminen ajatukset askartelivat muutamassa unessa, jonka hän oli nähnyt
-ollessaan villien luona. Hänen äitinsä oli ilmoittanut siinä hänelle
-kaikki nuo hänen unhottamansa salaperäiset temput, joiden tehoa hän
-halusi koettaa saavuttuaan Goaan.
-
-Myrsky kiihtyi kiihtymistään, laiva heilui kovasti ja alkoi vuotaa.
-Portugalilaiset matruusit olivat kovasti peloissaan kutsuen
-pyhimyksiään avukseen. Isä Mathias ja muut matkustajat luulivat
-olevansa hukassa, sillä laivaa ei voitu tyhjentää pumpuilla; heidän
-kasvonsa kalpenivat ja he rukoilivat vapisten pelosta laineiden
-vyöryessä kannelle. Isä antoi kaikille synninpäästön. Toiset
-itkivät kuin lapset, toiset repivät tukkaansa, muutamat vannoivat
-ja kiroilivat noita samoja pyhimyksiä, joita he vielä eilen olivat
-rukoilleet. Mutta Amine ei välittänyt mistään, ja kuullessaan nuo
-kiroukset hymyili hän halveksivasti.
-
-"Lapseni", sanoi isä Mathias koettaen hillitä vapisevaa ääntään,
-ettei hän näyttäisi liikutetulta tuon nuoren naisen silmissä,
-joka näytti niin tyyneltä ja välinpitämättömältä luonnonvoimien
-raivotessa, "älkää suhtautuko välinpitämättömästi tähän vaaran
-hetkeen. Sallikaa, että otan teidät kirkkomme yhteyteen, ennenkuin
-teidät kutsutaan pois; antakaa minun julistaa teille synnit anteeksi,
-että tulisitte autuaaksi tulevassa maailmassa."
-
-"Hyvä isä, Amine ei anna peloittaa itseään uskomaan", vastasi hän,
-"eikä hän usko sitäkään, että voitte antaa hänelle synnit anteeksi
-sen perusteella, että hän nyt sanoo jotakin, jota hän sitten
-jälkeenpäin ehkä katuu. Tuolla korkeudessa on vain yksi Jumala, jonka
-armahtavaisuuteen luotan, jonka rakkautta toivon ja jonka edessä
-taivun. Tapahtukoon hänen tahtonsa."
-
-"Luopukaa epäuskostanne, tyttäreni."
-
-"Isä", vastasi Amine viitaten muihin matkustajiin ja matruuseihin,
-jotka kulkivat kannella edestakaisin huutaen ja valittaen, "nuo
-miehet saivat äsken teiltä luvan periä iankaikkisen autuuden.
-Millainen on heidän uskonsa, joka ei suo heille voimaa kuolla kuin
-miehet? Mistä se johtuu, etten minä vapise, vaikka he makaavat
-vaikeroiden kannella?"
-
-"Elämä on heistä suloista, lapseni. He ajattelevat perheitään ja
-pelkäävät iankaikkisuutta. Kuka onkaan valmis kuolemaan?"
-
-"Minä ainakin", vastasi Amine. "Minulla ei ole enää puolisoa, luulen
-ainakin niin. Elämä ei voi tarjota minulle mitään suloista, mutta
-minulla on kuitenkin vielä heikko toivo jäljellä, oljenkorsi, johon
-hukkuva voi tarttua. En pelkää kuolemaa, sillä minulla ei ole enää
-jäljellä mitään, miksi eläisin. Jos Filip olisi täällä, olisi asian
-laita aivan toinen, mutta hän on poistunut ennen minua enkä toivo
-enää muuta kuin saada seurata häntä."
-
-"Hän kuoli uskovaisena, lapseni. Jos tahdotte päästä hänen luokseen,
-pitää teidänkin uskoa."
-
-"Hän ei olisi milloinkaan voinut kuolla, kuten nuo", vastasi Amine
-katsoen halveksivasti matkustajiin.
-
-"Ehkä he eivät ole eläneetkään, kuten hän", sanoi isä Mathias. "Hyvät
-ihmiset kuolevat rauhallisesti pelkäämättä mitään."
-
-"Niin he tekevätkin, tunnustavatpa he sitten mitä uskontoa tahansa",
-sanoi Amine, "sillä kuolema tuntuu syntisestä aina kamalalta."
-
-"Tahdon rukoilla puolestanne, tyttäreni", vastasi isä Mathias
-polvistuen.
-
-"Paljon kiitoksia. Rukouksenne kuullaan varmasti, vaikka kysymyksessä
-ei olekaan sen kummempi olento kuin minä", sanoi Amine kiiveten
-portaita ylimmäiselle kannelle.
-
-"Olemme hukassa, rouva!" huudahti kapteeni väännellen käsiään.
-"Emme", vastasi Amine seisoen ylihangan puolella ja pitäen kiinni
-köydestä. "Nyt me ainakin pelastumme."
-
-"Mitä sanotte, rouva?" kysyi kapteeni katsellen ihaillen Aminen
-rauhallisia kasvoja.
-
-"Minulle sanoo joku, ettemme joudu perikatoon, jos vain panette
-kaikki voimanne liikkeelle, kapteeni. Minulla on sydämessäni
-sellainen tunne", lisäsi hän painaen kädellään rintaansa. Hän
-tunsi olevansa varma, ettei laiva joudu haaksirikkoon, sillä hän
-huomasi myrskyn voiman jo vähän heikkenevän, vaikka matruusit eivät
-peloissaan olleet sitä huomanneetkaan.
-
-Aminen kylmäverisyys, hänen kauneutensa ja ehkä harvinaisuus, että
-niin nuori nainen voi olla niin tyyni ja luottavainen silloin kun
-toiset ovat jo kokonaan toivottomia, vaikuttivat rohkaisevasti
-kapteeniin ja miehistöön. Luullen häntä katolilaiseksi otaksuivat he
-hänen vakuutuksensa perustuvan johonkin korkeampaan voimaan, sillä
-herkkäuskoisuus ja taikausko liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa.
-He katsoivat Amineen ihaillen ja kunnioittaen, rohkaisivat jälleen
-luontonsa ja alkoivat työskennellä. Pumput pantiin jälleen käyntiin,
-myrsky lakkasi yöllä raivoamasta ja laiva pelastui, kuten Amine oli
-ennustanutkin.
-
-Miehistö ja matkustajat suhtautuivat häneen melkein kuin pyhimykseen
-puhuen hänestä isä Mathiakselle, joka joutui pahempaan kuin pulaan.
-Aminen osoittama rohkeus oli ollut suurenmoinen, isänkin vapistessa
-ei hänessä ollut näkynyt pelon merkkiäkään. Isä ei puhunut mitään,
-vaan mietti itsekseen, eikä hänen harkintansa tulos ollut ollenkaan
-suotuisa Aminelle. Mistä oli Amine saanut tuon kylmäverisyytensä ja
-tuon profeetallisen kykynsä? Ei ainakaan kristittyjen Jumalalta,
-sillä Aminehan oli pakana. Keneltä sitten? Isä Mathias muisteli
-Aminen Terneusessa olevaa makuuhuonetta ja pudisti päätään.
-
-
-
-
-XXIX.
-
-
-Meidän pitää vielä kerran palata Filipiin ja Krantziin, jotka
-keskustelivat kauan Schriftenin odottamattomasta ylösnousemisesta.
-He eivät päässeet kuitenkaan muuhun tulokseen, kuin että Schrifteniä
-oli tarkasti vartioitava ja koetettava päästä hänestä erilleen
-niin pian kuin suinkin. Krantz oli kysynyt häneltä, miten hän oli
-pelastunut, ja hän oli vastannut ivalliseen tapaansa kelluneensa
-muutamalla lautasta irtautuneella lankulla, kunnes veneen miehistö
-oli pelastanut hänet. Koska tuossa ei ollut mitään mahdotonta,
-lopetti Krantz kyselynsä siihen. Seuraavana aamuna tuulen tyynnyttyä
-työnnettiin vene jälleen vesille ja matka suunnattiin Ternatea kohti.
-
-Matkaan meni neljä päivää, sillä he nousivat joka ilta maihin vetäen
-veneensä hiekalle. Filip tunsi olevansa paljon iloisempi tietäessään
-Aminen pelastuneen ja jälleennäkemisen toivo olisi tehnyt hänet
-hyvinkin onnelliseksi, ellei hänen olisi ollut pakko seurustella
-Schriftenin kanssa.
-
-Tavassa, jolla Schriften suhtautui Filipin yrityksiin päästä
-hänestä vapaaksi, oli jotakin hyvin kummallista. Filipiä ärsyttivät
-Schriftenin alituisesti toistuvat nenäkkäät huomautukset, kuin ei
-Schriftenillä olisi ollut pienintäkään syytä olla vihainen tahi
-kostonhimoinen hänelle.
-
-Heti heidän saavuttuaan Ternaten tärkeimpään satamaan vietiin
-heidät muutamaan suureen palmunlehdistä ja ruovoista rakennettuun
-majaan. Heitä varoitettiin poistumasta sieltä ennenkuin heidän
-tulonsa ilmoitettiin kuninkaalle. Näiden saarelaisten kohteliaisuus
-ja hyvä kasvatus olivat alituisesti Filipin ja Krantzin
-keskustelujen aiheina. Heidän uskontonsa ja pukunsa olivat puoleksi
-muhamettilaisia, puolesi malaijilaisia.
-
-Vieraita kohdeltiin hyvin huomaavaisesti, he saivat uudet puhtaat
-vaatteet ja hyvää ruokaa. Kuninkaan saavuttua kertoi Filip hänelle
-kaikki pyytäen kuningasta viemään heidät Tidoriin, jossa Amine oli
-vankina. Mietittyään hetkisen ehdotti kuningas, koska hän vihasi
-Tidorin asukkaita, että he rupeaisivat hänen sotajoukkonsa johtajiksi
-ja hyökkäisivät Tidorin linnoitusta vastaan. He voisivat siten
-vapauttaa Filipin vaimon ja auttaa Filipiä kostamaan. Filip ja
-Krantz suostuivat lopulta ehdotukseen ja matkavalmistukset alkoivat.
-Kymmenen päivää myöhemmin lähti laivasto Tidoria vastaan vieden
-mukanaan neljä tykkiä ja seitsemäntuhatta miestä.
-
-Se saapui Tidoriin pari päivää myöhemmin. Filip vei miehensä maihin
-aloittaen hyökkäyksen, mutta hänelle selveni pian, etteivät he voi
-valloittaa linnoitusta omistamillaan neljällä tykillä. Neuvoteltuaan
-muiden päälliköiden kanssa ehdotti Krantz, että he odottaisivat
-pimeää ja hyökkäisivät sitten linnoitukseen seuraavalla tavalla: heti
-kun iltatuuli alkaisi puhaltaa pitkin rantaa, pitäisi miesten koota
-kuivia palmun lehtiä, sitoa ne suuriksi kimpuiksi, latoa ne tuulen
-puolelle paaluaitauksen viereen ja sytyttää ne sitten tuleen. Siten
-voisivat he saada ulkovarustukset käsiinsä poltettuaan aitauksen, ja
-sen jälkeen voisivat he tarkemmin päättää seuraavista toimenpiteistä.
-Neuvo oli liian hyvä hylättäväksi. Kaikkien miesten, joilla ei ollut
-pyssyjä, käskettiin nyt sitoa noita kimppuja, ja ennen yön tuloa oli
-suuri määrä kuivia puita varastossa ja he olivat valmiit hyökkäykseen.
-
-Ternatelaiset riisuivat valkoiset pukunsa jättämättä ylleen muuta
-kuin vyönsä ja siniset alusvaatteensa. Varustettuaan itsensä
-aseilla hiipivät he varovaisesti paaluaitauksen viereen vieden
-sinne risukimppuja ja uudistaen matkansa, kunnes niitä oli ladottu
-sinne tarpeeksi. Sitten ne sytytettiin monesta kohti yht'aikaa.
-Liekit kohosivat ilmaan, linnoituksen tykit paukkuivat ja paljon
-miehiä kaatui. Mutta puolustajat olivat vähällä tukehtua savuun,
-ja heidän oli senvuoksi pakko poistua valleilta. Paaluaitaukset
-paloivat kirkkaasti ja korkealle kohoavat liekit alkoivat jo sytyttää
-linnoituksen rakennuksiakin. Puolustus loppui siihen, ternatelaiset
-repivät maahan palavat aitaukset tunkeutuen siten ulkovarustuksiin
-ja tappaen armotta kaikki, jotka eivät olleet paenneet linnoituksen
-turviin.
-
-Varasto, joka oli rakennettu kivestä, ja kaikki muutkin rakennukset
-olivat ilmitulessa ja liekit valaisivat saaren monien penikulmien
-laajuudelta. Savu haihtui ja linnoituksen puolustajat voitiin nyt
-selvästi nähdä kirkkaassa valaistuksessa. "Kunpa meillä vain olisi
-tikapuita!" huudahti Filip. "Linnoitus olisi silloin meidän, sillä
-valleilla ei ole ristin sieluakaan."
-
-"Ei, siitä ei tule mitään, sillä ette voi ikinä valloittaa tuota
-linnoitusta, Filip Vanderdecken!" huusi Schriften, joka Filipin
-tietämättä oli tullut mukaan.
-
-Tuskin hän ennätti huutaa nuo sanat, kun tapahtui hirmuinen räjähdys
-ja ilma täyttyi suurilla kivillä, jotka lensivät kaikille suunnille
-tappaen ja haavoittaen satoja. Varasto oli lentänyt ilmaan, sillä
-sen kellareissa, joihin tuli jo oli levinnyt, oli ollut suuria
-ruutivarastoja.
-
-"Tuollainen oli sen suunnitelman loppu, Filip Vanderdecken, hi, hi!"
-huusi Schriften. "Ette saa milloinkaan tuota linnoitusta haltuunne."
-
-Tämän odottamattoman onnettomuuden aikaansaama ihmishenkien menetys
-ja sekamelska säikähdyttivät ternatelaiset suunniltaan ja he
-pakenivat kaikki rannalle veneihinsä.
-
-Ne työnnettiin vesille ja purjeet nostettiin, mutta jonkun ajan
-kuluttua puhkesi myrsky ja muutamien veneiden, niiden joukossa
-senkin, jossa Filip ja Krantz olivat, oli jälleen pakko kääntyä
-maihin. Siellä onnistui Filip ja Krantz pakenemaan ternatelaisten
-luota, jotka jatkoivat matkaansa seuraavana päivänä. Jonkun ajan
-kuluttua muutamat portugalilaiset sotilaat löysivät heidät ja
-veivät heidät linnoituksen komentajan puheille. Filip kertoi
-hänelle heidän olevan hollantilaisia haaksirikkoutuneita, jotka
-Ternaten kuningas oli pakottanut ottamaan osaa retkeen. He olivat
-kumminkin paenneet ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, koska
-he eivät olleet halunneet lähteä sinne takaisin. Kuultuaan hänen
-selityksensä jyskytti pieni komentaja miekallaan kovasti vallin
-kivitykseen, suoristautui ja käski viedä heidät vankilaan myöhemmin
-kuulusteltaviksi.
-
-
-
-
-XXX.
-
-
-Vankila, johon Filip ja Krantz vietiin, oli kaikkea muuta kuin
-miellyttävä. Se sijaitsi linnoituksen kellarikerroksessa eikä sinne
-päässyt valoa eikä ilmaa muualta kuin hyvin pienestä merelle päin
-johtavasta aukosta. Siellä oli sitäpaitsi hyvin kuuma eikä siellä
-tietysti ollut ollenkaan tuollaisia pieniä mukavuuksia, jotka tekevät
-nykyaikaiset talot ja hotellit niin kodikkaiksi. Se oli suoraan
-sanoen huone, jossa ei ollut muuta kuin seinät ja lattia.
-
-Filip haluten saada jotakin tietää Aminesta teki heitä saattelevalle
-sotilaalle muutamia kysymyksiä portugalinkielellä.
-
-"Pyydän anteeksi, hyvä mies --"
-
-"Minä myös", vastasi sotilas, poistui ja lukitsi oven.
-
-Filip nojautui alakuloisena seinään, mutta Krantz ollen virkeämpi
-käveli edestakaisin lattialla, vaikka hän ei kääntymättä voinut
-ottaakaan kuin muutamia askelia kumpaankin suuntaan.
-
-"Tiedättekö, mitä ajattelen?" kysyi Krantz hetkisen kuluttua. "Saamme
-kiittää onneamme, että meillä on vielä kaikki rahamme jäljellä.
-Elleivät he tarkasta meitä, voimme lahjomalla vartijat päästä ehkä
-pakenemaan."
-
-"Minä taasen mietin", vastasi Filip, "että olen mieluummin täällä
-kuin tuon Schriften-roiston seurassa, sillä hänen näkemisensä
-vaikuttaa minuun kuin myrkky."
-
-"Minä puolestani en voinut ihailla päällikönkään ulkomuotoa. Huomenna
-kuulustellaan meitä luultavasti tarkemmin."
-
-Heidän keskustelunsa keskeytyi nyt, sillä avain kiertyi lukossa ja
-muudan sotilas toi heille ruukullisen vettä ja maljallisen keitettyä
-riisiä. Mies oli toinen kuin tuo äskeinen saattaja ja senvuoksi
-uskalsi Filip puhutella häntä.
-
-"Teillä on ollut kai paljon työtä näiden parin viime päivän kuluessa,
-vai mitä?"
-
-"Kyllä, herra."
-
-"Alkuasukkaat pakottivat meidät mukaansa, mutta me pelastuimme
-lopulta."
-
-"Kuulin teidän sanovan niin komentajalle."
-
-"He menettivät melkein tuhannen miestä", sanoi Krantz. "Pyhä
-Fransiskus, miten olenkaan iloinen!"
-
-"Kyllä he nyt varovat, etteivät hyökkää portugalilaisten kimppuun
-aivan pian", jatkoi Krantz.
-
-"Niin minäkin luulen", vastasi sotilas.
-
-"Menetittekö te paljon miehiä?" uskalsi Filip kysyä huomattuaan
-miehen puheliaaksi.
-
-"Emme täyttä kymmentäkään. Varastorakennuksessa oli kyllä noin
-sata alkuasukasta sekä muutamia naisia ja lapsia, jotka joutuivat
-perikatoon, mutta sehän ei merkitse mitään."
-
-"Teillä on täällä muudan nuori eurooppalainen nainenkin luullakseni",
-kysyi Filip huolestuneena, "eräs haaksirikkoutunut? Kuoliko hänkin
-onnettomuudessa?"
-
-"Nuori nainenko? Pyhä Fransiskus, nyt muistan hänet! Asia on
-katsokaas niin, että --"
-
-"Pedro!" kuultiin nyt jonkun huutavan ylhäältä. Mies keskeytti
-puheensa, pani sormen varoittavasti huulilleen ja poistui.
-
-"Jumalani, opeta minua olemaan kärsivällinen!" huudahti Filip.
-
-"Tämä koettelemus on hyvin vaikea."
-
-"Hän tulee tänne jälleen huomenaamulla varhain", huomautti Krantz.
-
-"Niin kai, mutta miten pitkiksi tietämättömyys venyttääkin nämä
-välissä olevat tunnit!"
-
-"Minun tulee teitä sääli", sanoi Krantz, "mutta mitä voimmekaan
-tehdä? Tuntien täytyy kulua, vaikka tietämättömyys venyttäisi ne
-vuosienkin pituisiksi. Kuulen kuitenkin askelia."
-
-Ovi aukeni ja ensimmäinen sotilas näyttäytyi. "Seuratkaa minua, sillä
-komentaja haluaa puhutella teitä."
-
-Filip ja Krantz tottelivat iloisesti käskyä. He kiipesivät kapeita
-portaita erääseen pieneen huoneeseen, jossa komentaja odotti heitä.
-Hän istui huolettomasti pienellä sohvalla, hänen pitkä miekkansa oli
-pöydällä hänen vieressään ja kaksi nuorta alkuasukasnaista löyhytteli
-viuhkoillaan häntä.
-
-"Mistä olette saanut nuo pukunne?" kysyi komentaja vangeilta heti.
-
-"Kun alkuasukkaat veivät meidät mukanaan saarelta, ottivat he
-vaatteemme antaen meille nämä sijaan."
-
-"Suostuitteko vapaaehtoisesti palvelemaan heidän laivastossaan heidän
-hyökätessään tämän linnoituksen kimppuun?"
-
-"He pakottivat meidät siihen", vastasi Krantz. "Emme halunneet
-suostua heidän ehdotukseensa, mutta siitä huolimatta ottivat he
-meidät mukaansa luulotellakseen miehistölleen, että eurooppalaiset
-auttavat heitä."
-
-"Kuinka voin tietää, puhutteko totta?"
-
-"Onhan teillä sanamme ja todistaahan sitäpaitsi pakommekin sen."
-
-"Kuuluitte siis jonkun hollantilaisen aluksen miehistöön. Oletteko
-upseereita vai tavallisia matruuseja?"
-
-Krantz, joka luuli, että heidät mieluummin vapautettaisiin, jos
-he salaisivat arvonsa, tyrkkäsi Filipiä huomaamatta kylkeen
-vastatessaan: "Olemme perämiehiä. Olen kolmas perämies ja toverini on
-luotsi."
-
-"Entä kapteeninne, missä hän on?"
-
-"En voi sanoa, onko hän enää hengissä."
-
-"Oliko teillä naisiakin laivassanne?"
-
-"Oli kapteenin rouva."
-
-"Missä hän nyt on?"
-
-"Otaksumme hänen hukkuneen lautan toisella puoliskolla, joka ajautui
-merelle."
-
-"Vai niin!" huudahti komentaja hetkisen kuluttua.
-
-Filip katsoi Krantziin kuin sanoakseen: "Mitä nämä verukkeet
-hyödyttävät?" mutta Krantz viittasi häntä vaikenemaan.
-
-"Sanoitte, ettette tiedä, onko kapteeninne vielä hengissä?"
-
-"Aivan niin."
-
-"No niin, jos otaksutaan, että vapautan teidät, suostutteko siinä
-tapauksessa allekirjoittamaan todistuksen, joka vahvistaa hänen
-kuolemansa todeksi, ja vannomaan sen oikeaksi?"
-
-Filip katsoi ensin komentajaan ja sitten Krantziin.
-
-"En ymmärrä, miksi siitä kieltäytyisimme, ellemme senvuoksi, että
-voisimme joutua ikävyyksiin, jos tuo todistus lähetettäisiin
-Hollantiin. Uskallanko kysyä, miksi herra komentaja haluaa saada
-tuollaisen todistuksen?"
-
-"Se on minun asiani!" huudahti pieni mies jyrisevällä äänellä.
-"Haluan yksinkertaisesti saada sen ja se saa riittää teille. Valitkaa
-nyt, haluatteko takaisin vankilaan vai tahdotteko päästä vapaaksi ja
-matkustaa Eurooppaan ensimmäisessä sopivassa laivassa?"
-
-"Luulen hänen varmasti kuolleen ja senvuoksi otaksuttavasti
-suostumme", vastasi Krantz venyttäen sanoja kuin hän olisi hyvin
-tarkasti halunnut punnita ne, "mutta voitte kai sentään antaa meille
-ajatusaikaa huomiseen asti?"
-
-"Kyllä. Saatte nyt poistua."
-
-"Mutta emme kai takaisin vankilaan, herra komentaja?" vastasi
-Krantz. "Emme ole vankeja ja jos toivotte meiltä palvelusta, ette
-varmastikaan halua kohdella meitä huonosti."
-
-"Oman tunnustuksenne mukaan olette taistelleet ase kädessä
-kristilliseltä hallitsijaa vastaan, mutta voitte nyt sentään olla
-vapaat tämän yön. Saadaan sitten huomenaamulla nähdä, tahdotteko olla
-vankeja vai ei."
-
-Filip ja Krantz kiittelivät pientä komentajaa hänen ystävyydestään
-kiiruhtaen sitten valleille. Oli aivan pimeä, sillä kuu ei ollut
-vielä noussut. He istuutuivat rintavarustukselle, hengittivät
-mielihyvällä raitista ilmaa keuhkoihinsa ja iloitsivat vapaudestaan,
-vaikka heidän vankeutensa olikin ollut niin lyhyt. Heidän
-läheisyydessään oli kuitenkin niin paljon sotilaita, että he
-uskalsivat vain kuiskailla toisilleen.
-
-"Mitä hän mahtoi tarkoittaakaan halutessaan tuollaista todistusta
-meiltä ja miksi vastasitte siten?" kysyi Filip.
-
-"Filip Vanderdecken, voitte kai käsittää, että olen usein ajatellut
-kauniin vaimonne kohtaloa, ja kuullessani, että hänet on tuotu tänne,
-vapisin pelosta hänen vuokseen. Kuinka miellyttävältä hän mahtanee
-näyttääkään verrattuna tämän maan naisiin! Ja tuo pieni komentaja,
-eikö hän ole juuri sopiva mies rakastumaan häneen? Kielsin asemamme,
-koska luulin hänen mieluummin vapauttavan meidät, jos sanon olevamme
-alempiarvoisia kuin kapteeni ja perämies, -- semminkin kun hän
-epäilee meidän kiihoittaneen ternatelaisia hyökkäykseen. Silloin
-kun hän pyysi todistusta kuolemastanne, juolahti heti mieleeni
-hänen haluavan saada sen siksi, että hän siten voi taivuttaa Aminen
-vaimokseen. Mutta missä Amine nyt on, siinäpä juuri kysymys onkin.
-Jos vain saisimme tuon sotilaan käsiimme, saisimme ehkä tietää
-jotakin."
-
-"Amine on täällä, luottakaa vain siihen", vastasi Filip puiden
-nyrkkiään.
-
-"Niin minäkin melkein luulen", sanoi Krantz. "Hän on hengissä
-kaikissa tapauksissa, sitä en ollenkaan epäilekään."
-
-He jatkoivat keskusteluaan, kunnes kuu nousi valaisemaan säteillään
-kuohuvia aaltoja. He käänsivät kasvonsa merelle päin nojautuen
-vaitiollen rintavarustukseen. Hetkisen kuluttua lähestyi muudan
-henkilö heitä häiriten heidän haaveiluaan sanomalla: "Hyvää iltaa,
-herrat!"
-
-Krantz tunsi heti portugalilaisen sotilaan, jonka oli ollut pakko
-keskeyttää keskustelunsa heidän kanssaan.
-
-"Hyvää iltaa, ystäväni", hän vastasi. "Olemme kiitollisia Jumalalle,
-ettei teidän enää tarvitse sulkea meitä koppiin."
-
-"Se minua kummastuttaakin", vastasi sotilas hiljaa. "Komentajastamme
-on mieluista näyttää voimaansa ja täällä hän on ehdottomasti
-yksinvaltias."
-
-"Hän ei voi kuulla puhettamme nyt", vastasi Krantz. "Tämä on
-todellakin miellyttävä paikka. Kauanko olette jo oleskellut tällä
-saarella?"
-
-"Kolmetoista vuotta, herra, ja sen ajan kuluessa olen jo ehtinyt
-täydellisesti kyllästyä siihen. Minulla on vaimo ja lapsia Oportossa,
-tarkoitan, että minulla oli, mutta en tiedä, vaikka he olisivat jo
-kuolleetkin."
-
-"Toivotte kai pääsevänne vielä joskus heidän luokseen?"
-
-"Heidän luokseenko, herra? Ei ainoakaan sellainen portugalilainen
-sotilas kuin minäkin olen pääse milloinkaan kotiin. Meidät värvätään
-kyllä vain viideksi vuodeksi, mutta tänne me silti kuolemme."
-
-"Kohtalonne on todellakin kova."
-
-"Kovako, herra?" vastasi sotilas kuiskaten. "Paremminkin julma ja
-petollinen. Olen usein ajatellut ampua itseni, mutta niin kauan kuin
-on elämää on toivoakin."
-
-"Säälin teitä sydämestäni, ystäväni", sanoi Krantz. "Kas tässä,
-minulla sattuu olemaan vielä pari kultarahaa jäljellä. Ottakaa niistä
-toinen. Ehkä voitte joskus lähettää sen kotiinne vaimo raukallenne."
-
-"Tässä saatte samanlaisen minultakin, hyvä mies", lisäsi Filip
-pistäen myös rahan miehen kouraan.
-
-"Suojelkoot kaikki pyhimykset teitä, herrat!" huudahti sotilas.
-"Tämä on ensimmäinen minulle osoitettu laupeudentyö näiden
-vuosien kuluessa, mutta vaimollani ja lapsillani on hyvin pienet
-mahdollisuudet saada näitä milloinkaan."
-
-"Kerroitte ollessamme vankilassa muutamasta nuoresta eurooppalaisesta
-naisesta", huomautti Krantz vähän ajan kuluttua.
-
-"Niin, herra, hän oli hyvin kaunis ja komentajamme oli hyvin
-rakastunut häneen."
-
-"Missä hän nyt on?"
-
-"Hän matkusti Goaan muutaman papin mukana, joka tunsi hänet. Tuo
-suopea vanhus, jota sanottiin isä Mathiakseksi, antoi minulle
-synninpäästön täällä ollessaan!"
-
-"Isä Mathiasko?" huudahti Filip, mutta vaikeni Krantzin tyrkkäyksestä.
-
-"Sanoitte komentajan rakastuneen häneen?"
-
-"Niin sanoinkin. Pieni päällikkömme kiintyi häneen silmittömästi ja
-ellei isä Mathias olisi saapunut, ei hän olisi päästänyt naista ikinä
-täältä, vaikka hän olikin toisen miehen vaimo."
-
-"Matkustiko hän Goaan?"
-
-"Matkusti eräässä tänne poikenneessa laivassa. Hän oli varmaankin
-hyvin iloinen päästessään täältä pois, sillä pieni komentajamme
-ahdisti häntä päivät päästään, vaikka hän selvästi surikin miestään.
-Tiedättekö, herrat, elääkö hänen miehensä vielä?"
-
-"Emme, sillä emme ole kuulleet hänestä mitään."
-
-"Jos hän elää, toivon hänen vuokseen, ettei hän tulisi tänne, sillä
-jos komentaja saa hänet käsiinsä, käy hänelle huonosti. Hän on
-sellainen mies, ettei hän välitä mistään. Hän on urhoollinenkin, sitä
-ei voida kieltää, mutta saadakseen tuon naisen, raivaisi hän kaikki
-esteet empimättä tieltään välittämättä seurauksista -- ja aviomies on
-hyvin vakava este, herra. Mutta", jatkoi sotilas hetkisen kuluttua,
-"on parempi, ettei huomata minun viipyvän täällä liian pitkää aikaa.
-Kutsukaa minut luoksenne, jos haluatte jotakin, ja muistakaa, että
-nimeni on Pedro. Hyvää yötä ja tuhansia kiitoksia." Sanottuaan sen
-sotilas poistui.
-
-"Olemme kaikissa tapauksissa hankkineet itsellemme ystävän", sanoi
-Krantz, "eivätkä saamamme tiedot ole niinkään arvottomia."
-
-"Päinvastoin", vastasi Filip. "Amine on siis matkustanut Goaan
-isä Mathiaksen kanssa. Tiedän hänen olevan pelastetun ja hyvässä
-turvassa. Hän on erinomainen mies, tuo isä Mathias. Nyt voin olla
-aivan rauhallinen."
-
-"Mutta muistakaa olevanne vihollisenne vallassa. Meidän pitää päästä
-pois täältä niin pian kuin suinkin ja huomenna allekirjoitamme
-paperin. Sillä ei ole mitään merkitystä, sillä pääsemme luullakseni
-Goaan, ennenkuin se ehtii sinne, ja vaikka emme olisikaan siellä, ei
-se kumminkaan taivuta Aminea menemään naimisiin tuon kääpiön kanssa."
-
-"Olen siitä aivan varma, mutta sehän voi silti surettaa häntä
-kovasti."
-
-"Ei ainakaan enemmän kuin tämä hänen nykyinen tietämättömyytensä.
-Mutta siitä ei ole mitään hyötyä, että vaivaamme aivojamme
-näiden entisten asioiden pohtimisella, sillä meillä ei ole muuta
-neuvoa. Kirjoitan alle, Cornelius Richter, joka oli kolmantena
-perämiehenämme, ja te Jacob Vantreat, muistakaa se."
-
-"Hyvä", vastasi Filip kääntyen pois kuin haluten jäädä yksikseen
-omine ajatuksineen. Krantz huomasi sen, paneutui pitkäkseen
-suojaiseen paikkaan ja nukkui heti.
-
-
-
-
-XXXI.
-
-
-Väsyneenä edellisen päivän vaivoista oli Filip heittäytynyt Krantzin
-viereen ja nukkunut. Varhain seuraavana aamuna hän heräsi komentajan
-ääneen ja hänen sapelinsa kalinaan. Krantzkin nousi ja kun komentaja
-vihdoinkin huomasi heidät, käski hän tiukasti heitä seuraamaan
-mukanaan asuntoonsa. Heidän tultuaan sinne kysyi hän heiltä, olivatko
-he valmiit allekirjoittamaan tuon pyydetyn paperin vai halusivatko he
-palata vankilaan. Krantz vastasi heidän ajatelleen asiaa perinpohjin
-ja koska he olivat varmoja kapteenin kuolemasta, suostuisivat he
-mielellään allekirjoittamaan todistuksen. Kuultuaan tämän vastauksen
-muuttui komentaja heti hyvin armolliseksi ja sittenkuin hän oli
-saanut haluamansa kirjoitusneuvot, kirjoitti hän itse todistuksen ja
-Filip ja Krantz kirjoittivat nimensä sen alle. Heti kun se oli tehty
-ja pieni mies oli saanut paperin käteensä, tuli hän niin iloiseksi,
-että hän pyysi entisiä vankejaan aamiaiselle luokseen.
-
-Aamiaisen kuluessa lupasi hän päästää heidät pois saarelta
-ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. Hän pyysi heitä
-päivällisellekin, koska Krantz osasi olla hänelle hyvin mieliksi.
-Kun he myöhemmin polttelivat sikarejaan, uskalsi Krantz, huomattuaan
-komentajan olevan puhetuulella, kysyä häneltä, miksi hän niin
-välttämättä oli halunnut saada todistuksen kapteenin kuolemasta.
-Komentaja vastasi Filipin suureksi hämmästykseksi, että Amine oli
-luvannut mennä hänen kanssaan naimisiin, jos hän vain voi näyttää
-sellaisen todistuksen.
-
-"Mahdotonta!" huudahti Filip hypäten seisoalleen.
-
-"Mahdotontako, herra? Mutta miksi?" kysyi komentaja hämmästyneenä
-sivellen viiksiään vihaisesti.
-
-"Minäkin olen melkein taipuvainen yhtymään toverini mielipiteeseen",
-sanoi Krantz huomattuaan Filipin ajattelemattomuuden seuraukset, "ja
-olisittepa tekin vain, herra komentaja, nähnyt, miten äärettömästi
-tuo nainen piti miehestään, olisitte tekin ollut aivan samaa mieltä
-kanssamme, mutta naiset ovat nyt kerran naisia eivätkä he milloinkaan
-ole voineet vastustaa sotilaita. Voimme ehkä senvuoksi antaa hänelle
-anteeksi. Maljanne, toivotan teille onnea!"
-
-"Aion juuri sanoa samaa", lisäsi Filip huomattuaan Krantzin
-tarkoituksen. "En voi muuta kuin antaa hänelle anteeksi, komentaja,
-semminkin kun vertaan teitä hänen mieheensä."
-
-Leppyen tästä imartelusta vastasi komentaja: "Niin, sanotaankinhan,
-että meillä sotilailla on onnea naisten joukossa. Hyvät herrat,
-juokaamme hänen onnekseen. Eläköön kaunis Amine Vanderdecken!"
-
-"Niin, eläköön hän!" huudahti Krantzkin kohottaen lasinsa.
-
-"Kauniin Amine Vanderdeckenin malja!" toisti Filipkin. "Mutta, herra
-komentaja, ettekö pelkää hänen oloaan Goassa, jossa on niin paljon
-kaikenlaisia vaaroja naisille?"
-
-"En ollenkaan, sillä olen varma, että hän rakastaa minua; niin, jos
-puhun totta, hän jumaloi minua vallan."
-
-"Valehtelette!" huudahti Filip.
-
-"Kuinka, herra, puhutteko minulle?" huusi komentaja tarttuen pöydällä
-olevaan miekkaansa.
-
-"En", vastasi Filip koettaen tyyntyä. "Muistelen vain miten usein
-kuulin hänen vannovan, ettei hän milloinkaan katsahdakaan muihin
-miehiin kuin omaan Filipiinsä."
-
-"Siinäkö kaikki?" huudahti komentaja. "Rakas ystäväni, ette tunne
-naisia ollenkaan."
-
-"Ei hän niistä erikoisesti väittäkään", vastasi Krantz kumartuen
-komentajaan päin ja kuiskaten hiljaa: "Hän on aina tuollainen, kun
-tulee puhe naisista. Naimisissa ollessaan tuli hän julmasti petetyksi
-ja senvuoksi vihaa hän nyt koko sukua."
-
-"Meidän pitää siinä tapauksessa antaa hänelle anteeksi", vastasi
-pieni upseeri. "Vaihtakaamme puheenaihetta."
-
-Kun he jälleen tulivat omaan huoneeseensa, pyysi Krantz Filipiä
-hillitsemään tunteensa, ettei heitä suljettaisi uudestaan vankilaan.
-
-"Voiko olla mahdollista, että hän on ollut niin petollinen?" huudahti
-Filip surullisesti. "Voisin melkein uskoa sen todeksi, kun ajattelen,
-miten innokkaasti komentaja halusi tuota paperia."
-
-Krantz rauhoitti nyt Filipiä sillä, että Amine tietysti oli suostunut
-komentajan ehdotukseen päästäkseen pois, ja Filip rauhoittuikin.
-Myöhemmin uskotteli hän komentajalle, että Filip on hyvin hienoa
-hollantilaista sukua, ja vannoi, että hänellä on mahtavia omaisia
-Portugalissakin. Tämän keskustelun jälkeen huomattiin portugalilaisen
-komentajan suuresti muuttuvan, sillä hän kunnioitti äärettömästi
-aateluutta. Hän toivoi nähtävästi saavuttavansa joitakin etuja
-vaikutusvaltaisen tuttavansa avulla.
-
-Muutamia päiviä tämän keskustelun jälkeen, kun he kaikki kolme
-istuivat pöydässä, tuli korpraali huoneeseen, tervehti komentajaa
-ja ilmoitti hänelle, että muudan hollantilainen matruusi oli tullut
-linnoitukseen. Hän sanoi halunneensa vain kysyä, pitääkö hänen tuoda
-mies komentajan puheille. Kuultuaan tämän ilmoituksen kalpenivat
-Filip ja Krantz. He tunsivat jonkun onnettomuuden olevan tulossa,
-mutta ei kumpainenkaan sanonut mitään. Komentaja käski korpraalin
-tuoda matruusin sisään ja parin minuutin kuluttua ilmestyi huoneeseen
-heidän katkerin vihollisensa Schriften. Huomattuaan Filipin ja
-Krantzin istuvan pöydässä huudahti hän heti: "Ah, kapteeni Filip
-Vanderdecken ja hyvä ystäväni, herra Krantz, Utrechtin ensimmäinen
-perämies, miten iloinen olenkaan tapaamisestamme!"
-
-"Kapteeni Filip Vanderdeckenkö?" huudahti komentaja hypäten
-seisoalleen. "Peijakas, onko minua sittenkin vedetty nenästä?" Hän
-keskeytti hengittäen kiivaasti, mutta hänen otsasuonensa paisuivat
-kuin ne olisivat olleet halkeamaisillaan. Hän voi kuitenkin jatkaa
-tyynemmin hetkisen kuluttua: "Hyvä herra, kiitän teitä, mutta nyt on
-minun vuoroni. Korpraali, tuokaa heti sotilaita tänne!"
-
-Filip ja Krantz huomasivat, ettei kieltäminen auttaisi mitään.
-Filip pani käsivartensa ristiin rinnalleen, mutta Krantz huomautti:
-"Ajateltuanne hieman asiaa, herra, huomaatte vihanne aiheettomaksi."
-
-"Aiheettomaksiko?" toisti komentaja nauraen ivallisesti. "Olette
-pettänyt minua, mutta nyt olette joutuneet vangiksi omaan verkkoonne.
-Minulla on allekirjoittamanne paperi hallussani enkä aio jättää
-sitä käyttämättä. Olette kuollut, kapteeni, minulla on teidän
-itsenne antama todistus siitä ja vaimonne uskoo varmasti mielellään
-ilmoituksen."
-
-"Hän on pettänyt teidät, komentaja, vapautuakseen vallastanne, siinä
-kaikki", vastasi Filip. "Hän ei huolisi noin mitättömästä ja laihasta
-kääpiöstä, vaikka hän olisikin vapaa kuin tuuli."
-
-"Jatkakaa vain, kohta on minun vuoroni. Korpraali, sulkekaa nämä
-miehet vankilaan ja asettakaa vahti ovelle. Viekää heidät pois.
-Jalosukuinen herra, ehkä voivat Hollannissa ja Espanjassa olevat
-vaikutusvaltaiset ystävänne vapauttaa teidät sieltä."
-
-Sotamiehet veivät Filipin ja Krantzin mukanaan kummastellen suuresti
-kohtelun muutosta. Schriften seurasi heitä ja heidän kulkiessaan
-portaita vallien yli vankilaan riistäytyi Krantz raivoissaan irti
-vartijoittensa käsistä ja potkaisi Schrifteniä niin voimakkaasti,
-että tämä pyörähti ympäri monta kertaa jääden lopulta suulleen
-makaamaan.
-
-"Olipa se kunnollinen potku, hi, hi", sanoi Schriften päästyään
-jälleen jaloilleen ja katsoen hymyillen Krantziin.
-
-Sotamiesten joukossa oli muudan, joka ymmärtäväisesti nyökäytti
-heille heidän laskeutuessaan vankilaan. Pedro ei ollut unhottanut
-hyväntekijöitään ja vangitut tiesivät nyt saaneensa hänestä sellaisen
-liittolaisen, joka koettaisi kaikkensa auttaakseen heitä. Hänen
-ystävyytensä lohdutti heitä ja oli kuin auringon säde, joka antoi
-heille toivoa ja rohkeutta heidän kuunnellessaan raskaan avaimen
-kiertymistä lukossa, kun heidät vielä kerran suljettiin kolkkoon
-vankilaan.
-
-
-
-
-XXXII.
-
-
-"Nyt ovat siis kaikki yrityksemme menneet myttyyn", sanoi Filip
-alakuloisesti. "Voimmeko mitenkään enää pelastua tuo pienen tyrannin
-kynsistä?"
-
-"Kyllä jossakin sopivassa tilaisuudessa", vastasi Krantz. "Myönnän,
-että mahdollisuudet näyttävät nyt tällä haavaa melko huonoilta, mutta
-toivokaamme parasta. Minulla on muudan suunnitelma, joka ehkä voi
-onnistua sittenkuin tuon pienen miehen viha on haihtunut."
-
-"Millainen sitten?"
-
-"Vaikka hän rakastaakin vaimoanne äärettömästi, rakastaa hän
-kuitenkin enemmän kilisevää kultaa. Koska tiedämme, mihin koko aarre
-on piilotettu, luulen hänen vapauttavan meidät, jos luovutamme sen
-hänelle."
-
-"Se voi olla hyvinkin mahdollista", vastasi Filip. "Kirottu olkoon
-tuo Schriften-roisto! Kuten sanoitte, ei hän varmaankaan ole peräisin
-tästä maailmasta. Hän on vainonnut minua koko elämäni ajan eikä hän
-näytä toimivan omasta aloitteestaan."
-
-Tyynnyttyään hieman käski komentaja tuoda Schriftenin jälleen
-luokseen kuulustellakseen häntä tarkemmin, mutta häntä ei löydetty
-mistään, vaikka kaikki paikat pengottiin nurin. Portilla oleva vahti
-vannoi, ettei Schriften ollut mennyt sen kautta, jolloin toimitettiin
-uusi etsiminen, mutta turhaan.
-
-"Onko hän mahdollisesti joutunut muiden vankien joukkoon?" ajatteli
-komentaja. "Minusta tuntuu se mahdottomalta, mutta voinhan kuitenkin
-katsoa."
-
-Hän laskeutui portaita vankilaan, katsoi sinne ja aikoi juuri
-perääntyä, kun Krantz sanoi haluavansa puhutella häntä. Komentaja
-suostui kuuntelemaan ja Krantz ilmoitti tietävänsä tärkeän
-salaisuuden, jonka hän suostuu kertomaan, jos heidät vapautetaan ja
-huoneet annetaan heille takaisin.
-
-Komentaja ei oikein tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta suostui
-vihdoin Krantzin pyyntöön. Filip meni huoneeseensa, mutta Krantz
-seurasi komentajaa tämän työhuoneeseen. Komentaja oli niin ymmällä,
-että hän oli hyvin naurettavan näköinen; hän ei ollut selvillä,
-puhutteliko hän laivan ensimmäistä perämiestä vai jotakin muuta,
-oliko hän loukannut aatelismiestä vai oliko tavallinen matruusi
-vetänyt häntä nenästä. Hän istuutui sohvaansa ja Krantz kertoi
-hänelle seuraavaa:
-
-"Olemme salanneet teiltä osan totuudesta, herra komentaja.
-Tullessamme tänne emme ilmaisseet teille oikeaa asemaamme, koska emme
-tienneet, millaiseksi kohtalomme muodostuu. Myöhemmin kerroin teille
-ystäväni arvon ja aseman. Nyt aion ilmoittaa peittelemättä, miten
-hänen laivansa joutui haaksirikkoon." Hän kertoi nyt komentajalle
-pitkän jutun sanoen laivan joutuneen perikatoon senvuoksi, että
-laivassa oli ollut suuri rahasumma, joka oli määrätty vietäväksi
-Goaan muutamalle kirkolle. Tuo rahasumma oli kuulunut eräälle
-Amsterdamista kotoisin olevalle koronkiskurille, jonka haamu
-oli vahtinut sitä alituisesti. Hänen poikansa oli lahjoittanut
-testamentissaan nuo rahat kirkolle. Katolilainen piispa oli sitten
-määrännyt nuo varat Goan kirkoille, ja ne oli senvuoksi viety
-Filipin laivaan luovutettavaksi ensimmäiselle portugalilaiselle
-viranomaiselle siellä. Hän uskotteli vielä komentajalle, että
-Schriften oli tuo hänen mainitsemansa haamu, ilmoittaen lopuksi, että
-Filip oli haaksirikon jälkeen piilottanut aarteen tuohon pieneen
-saareen, jonne he olivat pelastuneet.
-
-"Kummallista, hyvin kummallista! Tuohon saareen on siis piilotettu
-melkoinen rahasumma?"
-
-"Niin on."
-
-"Haamu on luullakseni luopunut aarteestaan, koska hän tuli tänne."
-
-"Tietysti."
-
-"Miksi luulette hänen tehneen niin?"
-
-"Otaksuttavasti senvuoksi, että hän halusi ilmaista aikeensa ja
-kehoittaa Filipiä hakemaan aarteen pois, mutta kuten muistanette, ei
-hän voinut toimittaa asiaansa."
-
-"Aivan niin, mutta tehän sanoitte ystäväänne Vanderdeckeniksi."
-
-"Hän käyttää sitä nimeä matkoillaan."
-
-"Aminellakin on sama sukunimi."
-
-"On kyllä. Filip tutustui häneen Hyväntoivonniemellä ja otti hänet
-mukaansa."
-
-"Amine on siis hänen vaimonsa."
-
-"Siihen kysymykseen en voi vastata. Tiedän vain, että Filip kohtelee
-häntä kuin vaimoaan."
-
-"Vai niin. Mutta tuo aarre? Sanoitte ainoastaan ystävänne tietävän,
-minne se on piilotettu."
-
-"Niin."
-
-"Ettekö tahdo sanoa hänelle, että olen hyvin pahoillani äskeisestä
-tapahtumasta, ja ilmoittaa, että haluaisin mielelläni puhutella häntä
-huomenna?"
-
-"Kyllä, herra komentaja", vastasi Krantz, nousi, toivotti
-komentajalle hyvää yötä ja poistui.
-
-"Himoitsin toista, mutta löysinkin toisen", mumisi komentaja
-itsekseen. "Hän oli varmaankin haamu, mutta rohkea hänen pitää olla,
-jos hän haluaa estää minut anastamasta rahoja. Voinhan sitäpaitsi
-kutsua papit avukseni. Kuinkahan se nyt kävisikään päinsä? Jos
-päästän nuo miehet vapaiksi ehdolla että he ilmoittavat minulle
-aarteen piilopaikan, ei minun silti ole pakko luopua tuosta nuoresta
-naisesta. Saan hänet varmasti omakseni, jos lähetän hänelle tämän
-paperin, mutta minun täytyy ensin vapautua hänen miehestään. Noista
-molemmista valitsen mieluummin rahat. Mutta enkö voi saada kumpaakin?
-Anastan kaikissa tapauksissa rahat ensin. Olen paremmin niiden
-tarpeessa kuin kirkko, mutta nuo molemmat miehet voivat ilmaista
-minut, jos todellakin saan aarteen haltuuni. Minun pitää senvuoksi
-tukkia heidän suunsa ikuisiksi ajoiksi, ja silloin saan ehkä kauniin
-Aminenkin omakseni. Niin, heidän kuolemansa on välttämätön saadakseni
-molemmat, tarkoitan, sittenkuin olen onnellisesti saanut aarteen
-haltuuni. Minun pitää nyt suunnitella kaikki perinpohjin."
-
-Hän kulki vielä hetkisen edestakaisin huoneessaan miettien parasta
-menettelytapaa. Vihdoin hän mumisi tyytyväisenä: "Paitsi heistä pitää
-minun vapautua kaikista muistakin, jotka auttavat minua aarteen
-etsimisessä. Silloin -- kuka siellä taasen on? Pedroko?"
-
-"Niin, herra komentaja."
-
-"Oletko jo ollut täällä kauankin?"
-
-"Ainoastaan muutamia silmänräpäyksiä. Olin kuulevinani teidän
-huutavan."
-
-"Saat poistua, sillä en ole minkään tarpeessa." Pedro meni, mutta hän
-oli ollut huoneessa niin kauan, että hän oli kuullut komentajan koko
-yksinpuhelun.
-
-XXXIII.
-
-Oli ihana aamu, kun portugalilainen laiva, jossa Amine oli,
-purjehti Goan lahteen ja satamaan. Goa oli siihen aikaan loistonsa
-kukkuloilla. Se sijaitsi kauniilla paikalla, oli komeasti rakennettu,
-sinne oli koottu äärettömiä rikkauksia, varakuningas asui siellä ja
-se oli julistettu Idän pääkaupungiksi. Kun laiva lähestyi jokea,
-jonka molemmat haarat ympäröivät saarta, jolle Goa on rakennettu,
-olivat kaikki matkustajat kannella ja portugalilainen kapteeni, joka
-oli käynyt kaupungissa ennenkin monta kertaa, teki selkoa Aminelle
-sen huomattavimmista rakennuksista. Sivuutettuaan linnoituksen
-pääsi alus jokeen, jonka rannat olivat täynnä ylimysten huviloita.
-Ne olivat kauniita pomeranssilehtojen keskellä olevia rakennuksia,
-lehtojen, joiden suloinen tuoksu täytti ilman.
-
-"Tuolla, rouva, on varakuninkaan kesäasunto", sanoi kapteeni viitaten
-erääseen suureen rakennukseen.
-
-Laiva purjehti nyt eteenpäin, kunnes se saapui melkein kaupungin
-kohdalle. Aminen huomio kiintyi nyt kirkkoihin ja muiden korkeiden
-rakennusten torneihin, sillä hän oli nähnyt vain harvoja
-suurkaupunkeja ennen, kuten lukija ehkä muistaakin.
-
-"Tuolta näkyy jesuiittain kirkko ja heidän koulunsa", sanoi kapteeni
-viitaten muutamaan komeaan rakennukseen. "Tuossa kirkossa säilytetään
-kuuluisan pyhimyksen Fransiskuksen luurankoa. Hän uhrasi henkensä
-levittäessään evankeliumia näihin pakanamaihin."
-
-"Olen kuullut isä Mathiaksen kertovan hänestä", vastasi Amine. "Mutta
-mikä rakennus tuolta näkyy?"
-
-"Augustinilaisluostari ja sen vieressä on dominikaneilla samanlainen."
-
-"Suurenmoista kerrassaan!" huomautti Amine.
-
-"Tuolla rannalla näette varakuninkaan palatsin, tuo tuolla oikealla
-on paljasjalkaisten karmeliittien luostari, tuolta siintää pyhän
-Katarinan korkea kirkontorni ja tuo kaunis ja siro rakennuskin on
-kirkko. Näettekö tuolta varakuninkaan palatsin takaa erään kupoolin?"
-
-"Kyllä."
-
-"Siellä on pyhän inkvisitionin vankila."
-
-Vaikka Amine oli kuullutkin Filipin kertovan inkvisitionista, tiesi
-hän kuitenkin hyvin vähän sen tarkoituksesta. Kuullessaan sen nimen
-värisytti häntä, hänen voimatta ymmärtää sen syytä.
-
-Muutamia minuutteja myöhemmin ankkuroi laiva tullihuoneen edustalle.
-Kapteeni ja muut matkustajat menivät maihin, paitsi Amine, joka
-jäi laivaan odottamaan isä Mathiaksen paluuta. Pappi oli nimittäin
-luvannut hankkia hänelle asunnon kaupungista. Amine oli antanut
-hänelle kahdeksansadan tukaatin arvoisen timanttisormuksensa, jonka
-isä myi kahdestasadasta taalarista ja vuokrasi Aminelle huoneet
-eräältä leskeltä.
-
-Rakennus, johon Amine muutti asumaan, oli erään suuren torin, Terra
-di Sabion, varrella. Hänen huoneensa olivat torille päin ja ne olivat
-ilmavat ja mukavat. Emäntä seurasi häntä sisään näyttääkseen ne
-hänelle ja Amine kysyi nyt häneltä, miksi torin toisella laidalla
-olevaa kirkkoa sanotaan.
-
-"Se on Taivaaseenastumisenkirkko", vastasi rouva. "Siellä soitetaan
-hyvin kauniisti. Jos teitä haluttaa, menemme huomenna sinne
-kuuntelemaan."
-
-"Entä tuo vastapäätä oleva jykevä rakennus?"
-
-"Se on pyhän inkvisitionin vankila", vastasi leski ristien silmänsä.
-
-Aminea värisytti jälleen hänen voimatta sanoa, miksi. "Onko tuo
-poika lapsenne?" kysyi hän noin kahdentoista vuotiaan pojan tullessa
-huoneeseen.
-
-"Kyllä. Muut lapseni ovat kuolleet. Suojelkoon Jumala häntä!"
-
-Poika oli kaunis ja ymmärtäväinen ja Aminella oli omat syynsä, miksi
-hän koetti päästä hänen ystäväkseen. Hän onnistuikin täydellisesti
-aikeessaan.
-
-
-
-
-XXXIV.
-
-
-Amine oli juuri palannut kotiin iltapäiväkävelyltään. Hän oli
-ostellut kaikenlaista pientä basaarista ja kantanut ostoksensa kotiin
-viittansa alla. "Olen siis vihdoinkin kotona, Jumalalle kiitos,
-eikä minua täällä kukaan vakoile", huudahti hän istuutuen sohvalle.
-"Filip, missä oletkaan?" jatkoi hän. "Nyt minulla on hallussani
-sellainen keino, että saan sen pian tietää."
-
-Lesken poika pieni Pedro tuli nyt huoneeseen, juoksi Aminen luokse ja
-suuteli häntä. "Sano minulle, Pedro, missä äitisi on?" kysyi Amine.
-
-"Hän on mennyt vieraisille ystäviensä luokse ja me olemme aivan
-kahden koko talossa. Saanko olla luonasi?"
-
-"Kyllä, poikaseni. Sano minulle nyt, voitko säilyttää salaisuuden."
-
-"Kyllä, kerro se vain minulle."
-
-"Minulla ei ole mitään sinulle kerrottavaa, mutta aion tehdä jotakin.
-Olen keksinyt erään leikin ja sinä saat katsella jotakin kädessäsi."
-
-"Ah, näytä se minulle heti!"
-
-"Jos vain lupaat, ettet kerro siitä kenellekään."
-
-"Vannon pyhän neitsyen nimessä, että vaikenen."
-
-"No, siinä tapauksessa näytän sen sinulle."
-
-Hän sytytti tulen lattialla olevaan pataan, kirjoitti musteella
-muutamia kirjaimia paperikaistaleelle ja alkoi sitten juosta padan
-ympäri mumisten sanoja, joita hänen nuori apulaisensa ei ymmärtänyt.
-Pysähdyttyään heitti hän suitsutusaineita ja korianderin siemeniä
-pataan, josta alkoi kohota voimakasta hyvältä tuoksuavaa savua, ja
-käski Pedron istuutua pienelle jakkaralle ottaen pojan oikean käden
-omaansa. Piirrettyään pojan käteen nelikulmion ja sen kummallekin
-puolelle muutamia kirjaimia kaasi hän kämmenelle hieman mustetta
-niin, että siihen muodostui musta puolen kruunun suuruinen kuvastin.
-
-"Nyt on kaikki kunnossa", sanoi Amine. "Katso nyt, mitä näet
-musteessa.",
-
-"Omat kasvoni."
-
-Amine heitti enemmän suitsutusaineita pataan, kunnes huone oli aivan
-täynnä savua, ja alkoi laulaa:
-
-"Turshoon, Turshoon, tule alas! Kaikki noiden nimien palvelijat,
-tulkaa tänne! Vetäkää huntu syrjään ja antakaa oikeita vastauksia."
-
-Kirjoittamansa suikaleet oli hän leikellyt palasiksi saksilla. Hän
-otti nyt tuollaisen palasen heittäen sen pataan päästämättä pojan
-kättä irti.
-
-"Sano minulle, Pedro, mitä nyt näet."
-
-"Näen erään miehen kulkevan ohi", vastasi Pedro peloissaan.
-
-"Älä pelkää, Pedro, näet vielä enemmänkin. Onko hän mennyt jo
-kokonaan ohi?"
-
-"On."
-
-Amine mumisi muutamia käsittämättömiä sanoja ja heitti viimeisetkin
-paperikappaleet pataan. "Sano nyt, Pedro: 'Filip Vanderdecken, tule
-esille!'"
-
-"Filip Vanderdecken, tule esille!" toisti poika vapisten.
-
-"Kerro minulle nyt, mitä näet, mutta puhu totta", sanoi Amine
-levotonna.
-
-"Näen erään miehen makaavan valkoisella hiekalla. En pidä tästä
-leikistä ollenkaan."
-
-"Älä pelkää, Pedro, saat namusia aivan heti. Näetkö, miten mies on
-puettu?"
-
-"Hänellä on yllään lyhyt jakku ja valkoiset housut. Hän katselee
-ympärilleen ja ottaa poveltaan jotakin, jota hän suutelee."
-
-"Ah, hän elää siis! Kiitän sinua, Jumala! Näetkö vielä muutakin,
-poikaseni?"
-
-"Hän nousee seisoalleen ja... En pidä tästä leikistä. Minua
-peloittaa."
-
-"Älä viitsi olla peloissasi."
-
-"Mutta minä olen. En uskalla enää", sanoi Pedro polvistuen. "Ole nyt
-niin kiltti ja anna minun mennä."
-
-Pedro oli kääntänyt kätensä ja kaatanut musteen maahan. Lumous
-oli nyt haihtunut, eikä Amine voinut saada tietää enempää. Hän
-koetti tyynnyttää poikaa lahjoilla, vaati häneltä vielä kerran
-vaitiololupauksen ja päätti vasta sitten jatkaa tiedustelujaan, kun
-poika tyyntyy ja on valmis jatkamaan leikkiä.
-
-"Mutta Filip elää! Rakas äiti, kiitän sinua!"
-
-Eräänä iltapäivänä, kun leski oli ulkona, tuli Pedro huoneeseen ja
-kysyi Aminelta: "Emmekö rupea jälleen leikkimään tuota leikkiä?"
-
-Amine, joka paloi halusta saada tietää enemmän, tuli iloiseksi
-ja laittoi pian kaikki kuntoon. Huone tuli vielä kerran täyteen
-hyvänhajuista savua, hän toisti vielä kerran manauksensa,
-salaperäinen kuvastin oli valmiina Pedron kädessä ja Pedro oli
-juuri ennättänyt huutaa: "Filip Vanderdecken, tule esille!" kun ovi
-murrettiin auki ja isä Mathias, leski ja muutamia muita henkilöitä
-tuli huoneeseen. Amine nousi äkkiä ja Pedro huudahti juosten äitinsä
-turviin.
-
-"En siis erehtynyt Terneusessakaan!" huudahti isä Mathias katsoen
-Amineen vihaisesti. "Kirottu noita, olette nyt paljastettu!"
-
-Amine katsoi halveksivasti häneen ja vastasi tyynesti: "En tunnusta
-uskoanne, tiedätte kai sen? Kuunteleminen näyttää kuuluvan uskontonne
-määräyksiin. Olen omassa huoneessani. Tämä ei ole ensimmäinen kerta,
-kun minun pitää pyytää teitä poistumaan luotani. Teen sen nytkin ja
-rukoilen samalla muitakin lähtemään."
-
-"Ottakaa ensin kaikki nämä loihtimisvälineet talteen", sanoi isä
-Mathias seuralaisilleen. Pata ja Aminen käyttämät muutkin esineet
-koottiin, minkä jälkeen tuo hurjapäinen pappi ja muut poistuivat
-huoneesta jättäen Aminen yksikseen.
-
-Hän aavisti olevansa hukassa, sillä hän tiesi katolilaisten luulevan
-noituutta mitä kauheimmaksi synniksi, ja hänet oli tavattu sitä
-harjoittamasta. "No niin", ajatteli hän, "kohtaloni on nyt kerran
-sellainen ja minä voin uhmata kaikista pahimpaakin."
-
-Aminen yllättäminen oli käynyt seuraavasti: Pieni Pedro oli
-unhottanut lupauksensa ja kertonut äidilleen Aminen kanssa
-leikkimästään leikistä. Äiti taasen oli peloissaan uskoutunut isä
-Mathiakselle, ja isä oli päättänyt yllättää Aminen.
-
-Puoli tuntia myöhemmin tuli pari mustiin viittoihin pukeutunutta
-miestä Aminen huoneeseen pyytäen Aminea mukaansa. Amine ei
-vastustellut, he kulkivat torin poikki, suuren rakennuksen portti
-aukeni ja miehet käskivät Aminen mennä siitä sisälle taloon. Muutamia
-minuutteja myöhemmin suljettiin Amine inkvisitionin vankilaan.
-
-
-
-
-XXXV.
-
-
-Ennenkuin jatkamme kertomustamme tahdomme hieman selittää
-lukijoillemme inkvisitionin luonnetta, juhlamenoja ja muita toimia,
-jotka ovat samanlaisia kaikkialla, niin Goassa kuin muuallakin.
-
-Santa Casa eli Goan inkvisitioni on muutaman suuren torin, Terra di
-Sabaion, varrella. Se on mahtava kivirakennus, jonka julkisivussa
-on kolme porttia. Niistä on keskimmäinen suurempi kuin muut ja
-siitä mennään oikeussaliin. Molemmat sivuovet johtavat tilaviin ja
-kauniihin yksityisasuntoihin, jotka on laitettu kuntoon tuomareille
-ja muille inkvisitionin virkamiehille.
-
-Noiden asuntojen takana ovat inkvisitionin vankikopit. Ne ovat
-kahden pitkän käytävän molemmilla puolilla, ne on varustettu
-kaksinkertaisilla ovilla ja kunkin sellaisen lattiapinta-ala on noin
-kymmenen neliöjalkaa. Tuollaisia koppeja on siellä melkein parisataa.
-Toiset niistä ovat siinä suhteessa toisia paremmat, että niihin
-pääsee valoa ja raitista ilmaa, kun taasen toiset ovat aivan pimeitä.
-Vahdit kulkevat alituisesti käytävissä, joihin kuuluu pieninkin
-risahdus kopeista. Vangit saavat hyvää ruokaa ja lääkkeitä, jos he
-ovat niiden tarpeessa, mutta papit eivät saa antaa heille uskonnon
-lohdutusta ja jos he kuolevat, haudataan heidät juhlallisuuksitta.
-
-Suurinkvisiittori ja hänen apulaisensa tuomitsevat syytetyn.
-Inkvisitionin ystävät auttavat taasen heitä vakoillen ihmisiä ja
-syyttäen sellaisia, jotka joko puheissaan tahi teoissaan häpäisevät
-pyhää kirkkoa. Ei kukaan uskalla vastustaa inkvisitionin käskyjä;
-jos sellaista joskus tapahtuu, nousee koko kansa tukemaan noita
-määräyksiä. Tuohon vankilaan joutuneiden ei sallita seurustella
-toistensa kanssa eikä heidän anneta puhuakaan. Sellaiset, jotka
-valittavat tahi rukoilevat ääneen heitä ympäröivässä kauheassa
-pimeydessä, saavat selkäänsä, kunnes he oppivat olemaan hiljaa.
-Ainoastaan kidutettujen valitushuudot kaikuvat käytävissä säikäyttäen
-kaikkia muita, joita odottaa sama kohtalo.
-
-Inkvisitionista luullaan, että se tuomitsee oikeudenmukaisesti, ja
-tarvitaan seitsemän todistajaa, ennenkuin joku voidaan julistaa
-syylliseksi, mutta kun ei todistajia milloinkaan kuulustella yhdessä
-syytetyn kanssa ja kun syytettyjä usein kidutetaan, ei tarvittavien
-todistusten hankkiminen tuota syyttäjälle suurtakaan vaivaa. Usea on
-menettänyt henkensä senvuoksi, että joku todistaja on vannonut väärin
-pelastaakseen henkensä. Inkvisitionin käsittelemät päärikokset ovat:
-noituus, vääräoppisuus ja Jumalan pilkkaaminen.
-
-Tulos riippuu suuresti siitä, paljonko syytetty omistaa, koska koko
-hänen omaisuutensa joutuu inkvisitionille, kun hänet tuomitaan.
-Heille annetaan kultaisia lupauksia vapaudesta, jos he tunnustavat
-heti, mutta jos he vastustavat, uhataan heitä kidutuksella. Pahinta
-on kuitenkin, että heidän on pakko aina syyttää toisia, jotka ovat
-muka osallisia heidän rikoksiinsa, eikä noita lupauksia vapaudesta
-juuri milloinkaan täytetä.
-
-Goassa on noituudesta syytettyjen lukumäärä tavallisesti paljon
-suurempi kuin muualla, mikä johtuu siitä, että hindujen juhlamenoissa
-on niin paljon mitä ajattelemattominta taikauskoa. Hindut ja muista
-maista kotoisin olevat orjat kääntyvät usein kristinuskoon tehdäkseen
-isännilleen mieliksi, mutta jos heidät vain ennätetään kastaa,
-tuomitaan heidät armotta poltettaviksi, jos heidät myöhemmin voidaan
-todistaa syyllisiksi johonkin rikokseen. Mutta ellei heitä ole
-kastettu, pääsevät he asiasta joko selkäsaunalla tai vankeudella tahi
-lähetetään heidät kaleereille. Ainoastaan siitä syystä kieltäytyvät
-useat kääntymästä kristinuskoon.
-
-Olemme nyt kertoneet sen verran kuin lukijan tarvitsee tietää
-edeltäpäin. Loput hän kyllä käsittää kertomuksen kulusta.
-
-
-
-
-XXXVI.
-
-
-Sittenkuin Amine oli viettänyt muutamia tunteja kopissaan, tuli
-sinne pari vartijaa. Puhumatta hänelle sanaakaan aukaisivat he
-hänen silkinhienon tukkansa leikaten sen poikki juurta myöten.
-Halveksivasti hymyillen ja vastustelematta salli Amine sen tapahtua.
-Toimitettuaan tehtävänsä miehet poistuivat.
-
-Seuraavana päivänä tulivat vartijat uudestaan, käskivät hänen riisua
-kengät jaloistaan ja seurata heitä. Amine katsoi heihin ja he
-katsoivat häneen. "Ellette seuraa meitä vastustelematta, on meidän
-pakko...", sanoi toinen säälien Aminen kauneutta ja nuoruutta. Amine
-totteli kehoitusta ja meni heidän mukanaan tuomiosaliin, jossa olivat
-ainoastaan suurinkvisiittori ja sihteeri.
-
-Katsottuaan häneen muutamia minuutteja alkoi sihteeri kuulustella
-häntä kysyen häneltä monta kertaa, oliko hänellä paljonkin rahaa.
-
-"Miksi he haluavat saada sen tietää?" ajatteli Amine. "Elleivät he
-tahdo muuta, saavat he ottaa ne mielellään. Mitähän he aikovat tehdä
-minulle? No niin, sen saan kyllä tietää parin päivän kuluttua."
-Hän erehtyi kumminkin suuresti. Olisi ehkä voinut kulua vuosiakin
-asian kehittymättä sen pitemmälle, ellei neljän kuukauden kuluttua
-hänen vangitsemisestaan olisi pantu toimeen suurta roviollapolttoa.
-He olivat vielä muutamien uhrien tarpeessa, että juhlallisuudesta
-tulisi oikein vaikuttava, ja senvuoksi kului kuukausi sietämättömässä
-tuskassa ja jännityksessä, ennenkuin Amine jälleen vietiin tuomarien
-eteen.
-
-Häneltä kysyttiin jälleen, haluaako hän tunnustaa.
-
-"Olenhan sanonut teille kerta kaikkiaan, ettei minulla ole mitään
-tunnustettavaa. Menetelkää kanssani miten ikinä vain haluatte, mutta
-tehkää se pian", vastasi hän kiivaasti.
-
-"Kidutus taivuttaa teidät kyllä tunnustamaan."
-
-"Voittehan koettaa sitäkin, julma mies", sanoi hän tyynesti, "ja jos
-voitte pakottaa minut puhumaan, saatte sanoa minua kurjaksi raukaksi.
-Olen vain nainen, mutta uhmaan teitä sittenkin."
-
-Hänen tuomarinsa olivat kuulleet harvoin tuollaisia sanoja ja
-katselleet sellaisesta päättäväisyydestä leimuavia kasvoja. Kidutusta
-ei käytetty kuitenkaan milloinkaan, ennenkuin syytös luettiin julki
-ja siihen vastattiin.
-
-"Sittenpähän nähdään", sanoi tuomari. "Viekää pois hänet!"
-
-Amine vietiin takaisin koppiinsa. Isä Mathias oli kuukauden kuluessa
-neuvotellut usein suurinkvisiittorin kanssa. Vaikka hän vihoissaan
-olikin syyttänyt Aminea ja hankkinut tarvittavat todistajat, oli hän
-kumminkin peloissaan ja levoton. Hänen pitkäaikainen olonsa Aminen
-luona, Aminen jatkuva hyväntahtoisuus häntä kohtaan aina tuohon
-onnettomaan yöhön asti, jolloin hän oli vakoillut Aminea, hänen
-tietonsa, ettei Amine ollut vielä kääntynytkään, Aminen reippaus
-ja rohkeus, niin, hänen nuoruutensa ja kauneutensa, kaikki nuo
-seikat puhuivat ehdottomasti hänen edukseen. Isän ainoa päämäärä
-oli nyt saada Amine tunnustamaan menetelleensä väärin, kääntää
-hänet kristinuskoon ja pelastaa hänet. Tässä tarkoituksessa oli hän
-pyytänyt ja saanut pyhältä säädyltä luvan käydä katsomassa Aminea
-vankilassa. Kolme päivää toisen kuulustelun jälkeen tuli isä Mathias
-hänen luokseen koppiin. "Lapseni, lapseni!" huudahti hän suruissaan.
-
-"No mutta, isä, miten julkenette tulla luokseni? Tehän itse
-toimititte minut tänne. Poistukaa heti täältä!"
-
-"Syytöksenne on kyllä tosi, mutta nyt haluan pelastaa teidät täältä,
-jos vain annatte minulle luvan."
-
-"Seuraan teitä hyvin mielelläni, isä."
-
-"Ei, ei, meidän pitää keskustella ensin hieman. Ihmiset eivät pääse
-tästä vankilasta vapaiksi niinkään helposti."
-
-"Sanokaa sitten minulle sanottavanne ja neuvokaa minua."
-
-"Niin aion tehdäkin."
-
-"Odottakaahan sentään hieman. Vastatkaa minulle ensin sielunne
-autuuden nimessä, oletteko kuullut mitään Filipistä?"
-
-"Olen kyllä. Hän voi hyvin."
-
-"Missä hän on?"
-
-"Hän tulee pian tänne."
-
-"Jumalalle olkoon kiitos! Saanko puhutella häntä?"
-
-"Se on kokonaan teidän omassa vallassanne."
-
-"Minunko? Ilmoittakaa minulle, mitä minun pitää tehdä."
-
-"Teidän pitää tunnustaa syntinne ja rikoksenne."
-
-"Millaiset syntini ja rikokseni?"
-
-"Ettekö ole manannut henkiä avuksenne?"
-
-Amine ei vastannut.
-
-"Vastatkaa minulle, tunnustatteko vai ettekö?"
-
-"En voi tunnustaa tehneeni mitään luvatonta."
-
-"Kieltämisenne ei hyödytä teitä ollenkaan. Minä ja useat muut
-satuimme näkemään tekonne. Tiedättekö, millainen rangaistus teitä
-odottaa, ellette tunnusta ja rupea kirkkomme jäseneksi?"
-
-"Miksi minua pakotetaan väkivallalla kääntymään uskoonne?
-Rankaisetteko kaikkia, jotka eivät usko niinkuin te?"
-
-"Emme. Ellette olisi jo suostunut kastettavaksi ei teitä tahdottaisi
-siihen pakottaakaan, mutta kun teidät kerran on kastettu, on teidän
-pakko ruveta kirkkomme jäseneksi, sillä muuten luullaan teitä
-harhaoppiseksi."
-
-"Silloin en tiennyt mitään kasteen merkityksestä."
-
-"Ehkä, mutta te suostuitte siihen kuitenkin."
-
-"Niin teinkin. Mutta millaisen rangaistuksen saan, ellen nyt suostu?"
-
-"Teidät poltetaan roviolla eikä mikään voi teitä pelastaa.
-Kuulkaahan nyt, Amine Vanderdecken, kun teidät ensi kerran viedään
-kuulusteltavaksi, pitää teidän tunnustaa kaikki, pyytää anteeksi ja
-rukoilla, että teidät otetaan kirkon jäseneksi. Silloin pelastutte ja
---"
-
-"Mitä?"
-
-"Saatte palata Filipinne luokse."
-
-"Filipinkö? Kiusaatte minua todellakin kovasti. Mutta, isä, jos
-tunnustan tehneeni väärin silloin, kun tiedän tehneeni oikein,
-niin..."
-
-"Ettekö siis tunnekaan olevanne syyllinen?"
-
-"En. Kutsuin vain äitini avukseni ja hän neuvoi minua unessa.
-Auttaisiko äiti lastaan tekemään mitään luvatonta?"
-
-"Nuo neuvot antoi teille varmasti joku pahahenki eikä äitinne."
-
-"Erehdytte. Nyt vaaditte minua jälleen sanomaan sellaista, jota en
-usko."
-
-"Uskoko? Älkää olko niin itsepäinen, Amine."
-
-"En minä ole itsepäinen, isä. Olettehan tarjonnut minulle jotakin
-hyvin arvokasta, olette luvannut minun jälleen lähteä mieheni luokse.
-Mutta voinko alentua valehtelemaan? En, vaikka elämäni ja vapauteni
-olisivatkin kysymyksessä, en Filipinkään tähden!"
-
-"Amine, jos tunnustatte rikoksenne, ennenkuin teitä syytetään,
-voitatte paljon, mutta syytöksen jälkeen ei se hyödytä teitä
-ollenkaan."
-
-"En tunnusta ennen enkä jälkeenkään, hyvä isä. Tehtyä ei saada enää
-tekemättömäksi, mutta se ei ole mikään rikos minun eikä meikäläisten
-silmissä. Teikäläisistä voi se ehkä näyttää sellaiselta, mutta
-minähän en kuulukaan joukkoonne."
-
-"Muistakaa myös, että miehennekin voi joutua vaaraan, koska hän on
-mennyt naimisiin velhon kanssa. Älkää unhottako sitä. Huomenna tulen
-jälleen luoksenne."
-
-"Olen hyvin murheellinen", vastasi Amine. "Poistukaa nyt luotani,
-isä, niin teette minulle palveluksen."
-
-Isä Mathias poistui kopista ollen hyvin tyytyväinen Aminen viimeisiin
-sanoihin. Mahdollisuus, että Filipkin joutuu vaaraan, tuntui
-vaikuttavan Amineen.
-
-Amine heittäytyi kopin nurkassa olevalle vuoteelleen kätkien kasvonsa
-käsiinsä.
-
-"Elävänä poltettavaksi!" huudahti hän hetkisen kuluttua nousten
-istualleen ja sivellen kädellään otsaansa. "Sellaisiako nuo kristityt
-sitten ovatkin? Sellaisenko hirveän kuoleman Schriften minulle
-ennustikin? Se toteutuukin varmasti, sillä kohtaloni on sellainen
-enkä voi pelastua. Jos tunnustan, tunnustan samalla, että Filip on
-mennyt naimisiin noidan kanssa ja häntäkin rangaistaan silloin. Se ei
-saa milloinkaan tapahtua, polttamista on hirveä ajatellakaan, mutta
-tuskat eivät kestä pitkää aikaa. Isieni jumalat, antakaa minulle
-voimia kestämään noiden pahojen ihmisten syytökset ja auttakaa minua
-rakkaan Filipini vuoksi!"
-
-Seuraavana iltana tuli isä Mathias jälleen koppiin. Hän tapasi Aminen
-tyytyväisenä ja päättäväisenä, mutta Amine kieltäytyi kuuntelemasta
-hänen neuvojaan ja noudattamasta hänen kehoituksiaan. Papin viimeinen
-huomautus, että Filipkin voi joutua vaaraan, jos hänet vain
-todistetaan syylliseksi noituuteen, oli terästänyt hänen luontonsa ja
-hän oli päättänyt, etteivät kidutukset eikä rovio voi pakottaa häntä
-tunnustamaan. Pappi poistui alakuloisena kopista. Hän tunsi olevansa
-onneton ajatellessaan, että Aminen pitää kuolla niin hirveä kuolema,
-hän syytti itseään hätäilemisestään toivoen lopulta, ettei hän olisi
-nähnytkään Aminea, jonka vakaumusta ja rohkeutta hän tahtomattaankin
-ihaili. Hän ajatteli Filipiäkin, joka oli kohdellut häntä niin
-ystävällisesti, eikä hän ymmärtänyt, miten hän uskaltaisi mennä
-puhuttelemaan häntä. Mitä hän vastaisikaan, kun Filip kysyy vaimoaan?
-
-Parin viikon kuluttua vietiin Amine tuomarien eteen ja hänelle
-tehtiin nuo samat kysymykset kuin ennenkin. Kun hän vastasi niihin
-kieltävästi, luettiin häntä vastaan tehdyt syytökset julki. Isä
-Mathias oli ilmiantanut hänet siitä, että hän oli harjoittanut
-noituutta, ja Pedron ja muiden näkijäin todistukset vahvistivat
-hänen ilmiantonsa. Innoissaan oli isä Mathias vielä lisännyt,
-että hän Terneusessakin oli huomannut Aminen tekevän samaa, ja
-kertonut, että Amine kovassa myrskyssä, jolloin kaikki oli näyttänyt
-perikatoon tuomitulta, oli yksinään pysynyt tyynenä ja rohkeana ja
-sanonut kapteenille, että he pelastuisivat, mikä ainoastaan voi olla
-mahdollista pahojen voimien hänelle suoman ennustuslahjan avulla.
-Aminelta kysyttiin, oliko hänellä mitään sanottavaa puolustuksekseen.
-
-"Miten tuollaisia syytöksiä vastaan voidaan puolustautua?" vastasi
-hän. "Ajatelkaa nyt tuota viimeistäkin. Koska en ollut sellainen
-raukka kuin kristityt, syytetään minua noituudesta. Tuo vanha
-houkkio! Mutta minä paljastan hänet. Sanokaa minulle, onko sellainen
-henkilö kanssarikollinen ja yhtä syyllinen, joka tietää noituutta
-harjoitettavan, mutta salaa sen sallien sen tapahtua?"
-
-"On", vastasi tuomari odottaen jännittyneenä, mitä nyt seuraisi.
-
-"Silloin annan ilmi..." Amine aikoi ilmoittaa, että isä Seysen
-ja isä Mathias tunsivat Filipin tehtävän kieltämättä sitä, mutta
-huomattuaan, että Filip siten joutuisi pulaan, keskeytti hän puheensa.
-
-"Kenen aioitte antaa ilmi?"
-
-"En ketään", vastasi Amine taivuttaen päänsä.
-
-"Ilmaiskaa hänet, nainen!"
-
-Amine ei vastannut.
-
-"Kiduttaminen avaa kyllä suunne."
-
-"Ei milloinkaan, kiduttakaa minut kuoliaaksi, jos vain haluatte.
-Kuolen mieluummin siten kuin roviolla."
-
-Tuomari ja sihteeri neuvottelivat hetkisen. Varmoina siitä, että
-Amine pysyy päätöksessään, luopuivat he kidutuksesta semminkin, koska
-he tarvitsivat Aminen tuohon yleiseen roviollapolttamiseen.
-
-"Tahdotteko tunnustaa?" kysyi tuomari.
-
-"En", vastasi Amine tiukasti.
-
-"Viekää hänet pois!"
-
-Iltana ennen roviollapolttamista tuli isä Mathias jälleen Aminen
-koppiin, mutta hänen kääntämisyrityksensä olivat tuloksettomat.
-
-"Huomenna on kaikki ohi, isä", sanoi Amine. "Poistukaa nyt, sillä
-haluan olla yksinäni."
-
-
-
-
-XXXVII.
-
-
-Palatkaamme nyt jälleen Filipiin ja Krantziin. Tultuaan komentajan
-luota kertoi Krantz Filipille kaikki, tuon kummallisen jutunkin,
-jonka hän oli keksinyt pettääkseen komentajan.
-
-"Sanoin, etteivät muut kuin te tiedä aarteen piilopaikkaa, toivoen,
-että teidät lähetetään hakemaan sitä, sillä luultavasti pitää hän
-minut täällä panttivankina. Älkää olko millännekään, sillä kyllä minä
-pidän silmäni auki. Koettakaa tavalla tahi toisella päästä pakoon ja
-matkustakaa sitten Aminen luokse."
-
-"Ei niin, ystäväni", vastasi Filip, "vaan teidän pitää tulla mukaani.
-Tunnen, etten voi nauttia onnestani, jos vain eroan teistä."
-
-"Joutavia! Tuollainen on vain kuvittelua. Pääsen varmasti pakoon
-jollakin tavoin."
-
-"En näytä hänelle aarretta, ellette seuraa meitä."
-
-"No, koska ette muuten suostu, niin voittehan tuota koettaa."
-
-Nyt koputettiin oveen hiljaa ja Pedro tuli huoneeseen. Hän katsoi
-ensin varovaisesti ympärilleen, ennenkuin hän kuiskaten kertoi heille
-kuulemansa. "Koettakaa järjestää niin, että saan tulla mukaanne",
-lopetti hän. "Minun on nyt pakko poistua, sillä hän kävelee vielä
-edestakaisin huoneessaan." Sanottuaan sen hiipi hän pois sulkien oven.
-
-"Tuo pieni petollinen roisto! Mutta kyllä me petämme hänet, jos se
-suinkin on mahdollista", sanoi Krantz. "Olitte oikeassa, Filip,
-sanoessanne, että meidän pitää molempien paeta, sillä tarvitsette
-apuani. Koetan houkutella komentajankin mukaamme. Hyvää yötä, Filip."
-
-Seuraavana aamuna pyysi komentaja heidät aamiaiselle luokseen. Hän
-otti heidät vastaan kohteliaasti hymyillen ja erittäinkin Filipiä
-kohtaan hän oli hyvin huomaavainen. Heidän syötyään ilmoitti hän
-heille suunnitelmansa ja toivomuksensa.
-
-"Herra Vanderdecken, olen ajatellut ystävänne kertomusta ja olen
-hyvin pahoillani eilisestä ajattelemattomasta käytöksestäni. Olen nyt
-päättänyt avullanne ottaa haltuuni tuon aarteen, joka on määrätty
-luovutettavaksi pyhälle kirkolle. Ehdotan senvuoksi, että otatte
-mukaanne osaston sotilaita, matkustatte saarelle, kaivatte aarteen
-esille ja tuotte sen ensin tänne viedäksenne sen sitten ensimmäisessä
-tänne poikkeavassa laivassa Goaan. Kun teillä on se mukananne,
-ottavat siellä olevat viranomaiset teidät kohteliaasti vastaan.
-Siten voitte tekin, herra Vanderdecken, tavata jälleen vaimonne,
-jonka kauneus teki niin syvän vaikutuksen minuun. Pyydän anteeksi,
-että puhuin hänestä kuullenne ehkä liian vapaasti, mutta se johtui
-kokonaan siitä, etten ollenkaan tiennyt, kuka hän oli ja millaisessa
-suhteessa hän oli teihin, arvoisa herra."
-
-"Koska olen itsekin uskollinen katolilainen", vastasi Filip, "näytän
-mielelläni teille aarteen piilopaikan luovuttaakseni sitten rahat
-pyhälle kirkolle. Anteeksipyyntönnekin otan epäröimättä vastaan,
-sillä olen varma, että käytöksenne johtui vain tietämättömyydestä. En
-kuitenkaan ymmärrä oikein ehdotustanne. Puhuitte sotilasosastosta.
-Tottelevatko he minua ja ovatko he luotettavia? Jos he rupeavat
-kapinoimaan, mitä voimmekaan kahden heitä vastaan?"
-
-"Älkää olko ollenkaan peloissanne, herra Vanderdecken, he ovat
-tottuneet ankaraan kuriin. Teidän ei tarvitse ottaa ystäväännekään
-mukaanne. Hän saa jäädä luokseni pitämään minulle seuraa
-poissaollessanne."
-
-"Siihen en voi suostua", vastasi Filip, "sillä yksinäni en uskalla
-ryhtyä yritykseen."
-
-"Ehkä sallitte minunkin lausua mielipiteeni tästä asiasta", sanoi
-Krantz. "Minusta tuntuu, ettei teidän sovi lähettää meitä kumpaakaan
-hakemaan aarretta. Muistakaa, että sotilaat ovat olleet täällä
-monta vuotta ja ikävöivät kotiin. He eivät ehkä voisi vastustaakaan
-kiusausta nähdessään rahat. Heidän tarvitsee vain purjehtia Bantamiin
-päästäkseen vapaiksi ja anastaakseen rahat. Jos lähetätte minut ja
-ystäväni, sinne sotilaiden kanssa lähetätte meidät varmaan kuolemaan,
-mutta jos te itse, herra komentaja, tulette mukaamme, häviää vaara
-olemattomiin. Läsnäolonne ja arvonne pitävät heidät kyllä kurissa."
-
-Nämä pätevät syyt tehosivat heti komentajaan ja ennenkuin Krantz
-ennätti lopettaakaan, oli hän jo päättänyt suostua.
-
-"No niin, herrat", vastasi hän, "suostun ehdotukseenne ja määrään
-luutnanttini linnoituksen komentajaksi pariksi päivää meidän
-tehdessämme tämän palveluksen pyhälle kirkollemme. Olen jo lähettänyt
-mieheni hakemaan tuollaista suurta kanoottia, jollaisia alkuasukkaat
-käyttävät, ja nousen siihen luvallanne huomenna."
-
-"Parempi on lähteä sinne kahdella kanootilla", huomautti Krantz.
-"Silloin voimme ottaa aarteen omaan veneeseemme ja muuttaa osan
-sotilaista toiseen, ollaksemme tasaväkisiä, jos he rupeavat
-kapinoimaan nähtyään niin paljon rahaa."
-
-"Olette todellakin oikeassa, herra Krantz. Otamme kuin otammekin
-kaksi kanoottia. Neuvonne on mainio."
-
-Kaikki saatiin siis järjestetyksi molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi
-ja sovittiin, että Pedrokin saa tulla mukaan.
-
-Varhain seuraavana aamuna varustettiin veneet ruokavaroilla ja
-miehistö, kymmenen sotilasta ja korpraali, sijoittuivat niihin.
-Komentaja ja Filip menivät toiseen ja Krantz ja Pedro toiseen
-veneeseen. Saatuaan tietää matkan tarkoituksen alkoivat miehet heti
-kuiskailla keskenään Krantzin suureksi tyytyväisyydeksi.
-
-Kolmantena päivänä lähtönsä jälkeen saapuivat he saarelle nousten
-maihin. Komentajan veneessä olleet sotilaat saivat nyt tilaisuuden
-keskustella toveriensa kanssa ja Filip ja Krantz juttelivat myös
-hetkisen keskenään. Pedro oli ilmoittanut Krantzille, että sotilaat
-olivat päättäneet tappaa komentajan, purjehtia siten Bataviaan ja
-koettaa päästä sieltä jossakin laivassa Eurooppaan.
-
-Filip ei olisi halunnut suostua komentajan murhaan, mutta Pedro
-vannoi, ettei hän muuta ansaitse julmuutensa vuoksi.
-
-Heti kun he olivat nousseet hiekkarannalle, käski kärsimätön
-pieni upseeri tuoda lapiot maihin, ja hänen hymyillessään omalle
-petolliselle suunnitelmalleen liittoutuivat muut häntä vastaan.
-
-Miehet alkoivat kaivaa osoitetusta paikasta ja muutamien minuuttien
-kuluttua saatiin aarre jo päivänvaloon. Pussit ladottiin päällekkäin
-ja irtaallaan olevat rahat koottiin kasoihin. Kaivettuaan
-kaikki rahat esille heittivät sotilaat lapiot pois ja katsoivat
-tarkoittavasti toisiinsa.
-
-Komentaja kääntyi huutaakseen pusseja hakemaan lähetetyille miehille,
-että he kiiruhtaisivat, kun kolme tahi neljä puukkoa tunkeutui
-samalla kertaa hänen selkäänsä. Hän kaatui ennättäen tuskin avata
-suutaan neuvotellakseen murhaajiensa kanssa, kun veitset jälleen
-työntyivät hänen rintaansa, jolloin hän kuoli silmänräpäyksessä.
-Filip ja Krantz eivät sekaantuneet leikkiin.
-
-"Hän on nyt saanut ansaitun palkkansa", huomautti Krantz.
-
-"Aivan niin!" huusivat sotilaat. "Tuomio oli oikeudenmukainen."
-
-"Teidän pitää saada osanne aarteesta", sanoi Pedro. "Eikö niin
-toverit?"
-
-"Tietysti!"
-
-"Ei kolikkoakaan, urhoolliset ystäväni", vastasi Filip. "Ottakaa vain
-kaikki rahat ja tulkaa onnellisiksi. Pyydämme vain, että autatte
-meitä jatkamaan matkaamme haluamaamme suuntaan. Mutta ennenkuin
-jaatte rahat, haudatkaa tuon onnettoman miehen ruumis."
-
-Sotilaat tottelivat. He tarttuivat jälleen lapioihinsa, kaivoivat
-äkkiä matalan haudan, sijoittivat komentajan ruumiin siihen ja
-peittivät sen hiekalla.
-
-
-
-
-XXXVIII.
-
-
-Tehtyään sen ja heitettyään lapiot syrjään rupesivat sotilaat heti
-riitelemään. Näytti aivan siltä kuin nämä rahat aina aiheuttaisivat
-murhia ja verenvuodatusta. Filip ja Krantz päättivät lähteä
-heti jatkamaan matkaansa toisella veneellä antaen sotilaiden
-sopia riitansa parhaan ymmärryksensä mukaan. Filip pyysi heiltä
-veneeseensä hieman enemmän ruokavaroja ja vettä, jota oli otettu
-mukaan suuri varasto, koska hän luuli heidän matkansa kestävän
-monta päivää. Sotilaat, jotka eivät ajatelleet muuta kuin vasta
-saatuja rikkauksiaan, suostuivat siihen empimättä, ja sittenkuin
-Filip ja Krantz olivat koonneet niin paljon kookospähkinöitä kuin
-he ennättivät, nostivat he purjeen ja työnsivät kanootin vesille.
-Päästyään muutamien satojen jalkojen päähän rannasta näkivät he
-sotilaiden hyökkäävän toistensa kimppuun.
-
-"Tuo entinen verilöyly näyttää toistuvan jälleen", huomautti Krantz
-kanootin etääntyessä nopeasti rannasta.
-
-"Sitä ei voida epäilläkään", vastasi Filip. "Katsokaa, miten puukot
-välähtelevät."
-
-"Jos saisin antaa tuolle saarelle nimen, nimittäisin sen 'Kirouksen
-saareksi'", sanoi Krantz jatkaen sitten: "Älkäämme kumminkaan
-välittäkö enää heistä, vaan keskustelkaamme, mihin suuntaan meidän on
-lähdettävä."
-
-"Ellemme kohtaa laivaa, voimme aivan vaaratta purjehtia Pulo
-Penangiin. Siellä voimme odottaa, kunnes joku laiva ottaa meidät
-mukaansa."
-
-Heidän ei ollut ollenkaan vaikea suunnata matkaansa sinnepäin,
-sillä saaret olivat heidän kompassinaan päivisin ja kirkkaat tähdet
-öisin. He eivät purjehtineet suorinta tietä, sillä heistä oli
-varmempaa risteillä tyynillä vesillä enemmän pohjoiseen kuin länteen
-päin. Malaijilaiset merirosvot ajoivat heitä usein takaa, mutta
-heidän pienen kanoottinsa nopeus pelasti heidät aina. Merirosvot
-luopuivatkin tavallisesti ajosta huomattuaan kanootin pienuuden ja
-otaksutun saaliin mitättömyyden.
-
-Kolmen viikon kuluttua ilmestyi Sumatran eteläinen ranta näkyviin,
-ja koska ei ainoatakaan laivaa ollut näkyvissä, päättivät he jatkaa
-matkaansa Pulo Penangiin, jonne he toivoivat pääsevänsä kahdeksassa
-päivässä. Auringon polttava kuumuus oli vaivannut heitä usein kovasti
-heidän matkallaan. Krantz sairasteli usein muuttuen hiljaiseksi ja
-alakuloiseksi. Eräänä päivänä sanoi hän Filipille: "Aavistan, etten
-saa olla enää pitkääkään aikaa kanssanne, Filip. Tahdotteko tehdä
-minulle pienen palveluksen? Minulla on hieman rahoja, jotka voivat
-ehkä olla teille hyödyksi. Ottakaa ne tehdäksenne minulle mieliksi.
-En pelkää kuolemaa, mutta minusta tuntuu, kuin joku ystävällinen
-henki tahtoisi kehoittaa minua valmistautumaan siihen. Olkoon sitten
-niin. Olen elänyt tarpeeksi kauan tässä maailmassa voidakseni
-poistua täältä kaipauksetta, vaikka eroaminen teistä ja Aminesta,
-ainoista joista enää välitän, surettaakin minua. Olen nähnyt
-unessani teidän vielä kohtaavan toisenne, mutta minusta tuntukuin
-minulta tarkoituksellisesti olisi piilotettu osa kärsimyksiänne kuin
-synkkiin pilviin. Pyydettyäni nähdä senkin vastattiin minulle: 'Ei,
-se tekisi sinut vain onnettomaksi. Sinut kutsutaan pois ennen sen
-tapahtumista.'"
-
-Juomavesi alkoi nyt loppua ja he päättivät senvuoksi poiketa rannalle
-katsomaan, olisiko siellä lähdettä, josta he voisivat uudistaa
-varastonsa. Rannikko oli vuorista ja viidakko jatkui muutamissa
-paikoissa aivan rantaan asti. Saari näytti aivan asumattomalta.
-Seuratessaan rantaa huomasivat he parin tunnin kuluttua vuolaan
-virran, joka tuli hyppien vuorilta ja muodosti kuohuvan
-vesiputouksen, ennenkuin se alkoi kiemurrella viidakon halki mereen.
-
-He ohjasivat kanoottiinsa virran suuhun ja soutivat vastavirtaa siksi
-kunnes he olivat aivan varmoja veden suolattomuudesta. Täytettyään
-astiansa päättivät he uida, mutta senjälkeen rupesi Krantzia heti
-vilustamaan ja heidän pukeutuessaan antoi hän Filipille rahat.
-
-"Nyt olette luullakseni saanut ne kaikki", sanoi hän pudistaen
-vyötään.
-
-"En ymmärrä, miksi teitä uhkaisi jokin sellainen vaara, jolle en
-minäkin olisi altis", vastasi Filip. "Mutta --"
-
-Hän ennätti tuskin sanoa nämä sanat, kun hän kuuli hirmuista murinaa.
-Jokin survaisi häntä niin, että hän lensi selälleen, hän kuuli huudon
-ja lyhyen taistelun aiheuttaman melun. Hän tointui pian ja hyökkäsi
-ylös, jolloin hän näki hirveän suuren tiikerin laahaavan mukanaan
-viidakkoon alastonta Krantzia.
-
-"Laupias Jumala, toivon, että olisit säästänyt minut tältä!" huudahti
-Filip heittäytyen toivotonna nurmikolle. "Ah, Krantz, ystäväni ja
-veljeni, aavistuksesi toteutui sittenkin! Armollinen Jumala, ole
-laupias, mutta tapahtukoon tahtosi!" ja Filip purskahti itkuun.
-
-Hän istui siinä ainakin tunnin suruissaan ja mietteissään. Sitten
-kääntyivät hänen ajatuksensa Amineen ja hän kokosi Krantzin vaatteet
-ja rahat, vei ne veneeseen ja työnsi sen vesille.
-
-"Niin", Amine, ajatteli Filip, "olit oikeassa sanoessasi, että
-ihmisen kohtalo on edeltäpäin määrätty, ja väittäessäsi, että
-muutamat voivat sen aavistaakin. Minun kohtaloni näyttää olevan
-sellainen, että minulta riistetään kaikki rakkaimpani ja minut
-määrätään kuolemaan yksinäni ja ystävittä. Mutta minun pitää ensin
-täyttää tehtäväni. Suokoon Jumala, että se tapahtuisi pian, ja
-varjelkoon hän minua useammista tällaisista koettelemuksista."
-
-Hän alkoi jälleen itkeä, sillä Krantz oli ollut hänen koeteltu
-ystävänsä kaikissa vaaroissa.
-
-Seitsemän päivän kuluttua saapui hän Pulo Penangiin ja tapasi
-siellä laivan, joka oli valmis lähtemään Goaan. Hän pääsi mukaan
-matkustajana ja kuusi viikkoa myöhemmin ankkuroi laiva Goan satamaan.
-Hankittuaan itselleen asunnon alkoi hän heti hakea Aminea, mutta ei
-löytänyt jälkeäkään hänestä.
-
-"Herra", sanoi hänen isäntänsä, "huomenna tapahtuu tuo suuri
-roviollapolttaminen. Emme voi tehdä mitään ennen sen loppumista,
-mutta senjälkeen autan teitä kyllä löytämään hänet. Vien teidät
-huomenna sellaiseen paikkaan, josta voimme esteettömästi katsella
-juhlakulkuetta."
-
-Filip meni kaupungille, osti uudet vaatteet ja ajelutti partansa.
-Sitten hän käveli ristiin rastiin katsellen kaikkiin ikkunoihin
-toivoen saavansa nähdä Aminen jossakin. Saavuttuaan muutamaan kadun
-nurkkaan luuli hän huomaavansa isä Mathiaksen ja kiiruhti hänen
-luokseen. Mutta munkki veti päähineen kasvoilleen vastaamatta mitään
-Filipin kysymykseen.
-
-"Erehdyin siis", ajatteli Filip, "mutta minusta oli munkki niin
-isä Mathiaksen näköinen. Filip oli sittenkin oikeassa, sillä
-munkki oli kuin olikin isä Mathias, joka siten oli koettanut pysyä
-tuntemattomana."
-
-Väsyttyään palasi hän takaisin asuntoonsa. Siellä oli paljon muitakin
-vieraita, sillä kaikki asukkaat monien penikulmien alalta olivat
-kokoutuneet Goaan katsomaan roviollapolttamista eivätkä he tällä
-haavaa puhuneetkaan muusta.
-
-"Kaipa tästä minäkin lähden katsomaan tuota suurta kulkuetta",
-ajatteli Filip heittäytyessään vuoteelleen. "Se kääntää varmaankin
-ajatukseni hetkiseksi muualle, sillä Jumala tietää parhaiten, miten
-surullisiksi ne nyt ovat muuttuneet. Rakkahin Amine, suojelkoot
-enkelit sinua!"
-
-
-
-
-XXXIX.
-
-
-Vaikka huomisen päivän piti lopettaakin kaikki Aminen toiveet ja
-epäilykset, hänen lyhytaikaisen onnensa, hänen tietämättömyytensä ja
-onnettoman tilansa, nukkui hän kuitenkin, kunnes avaimen kiertyminen
-lukossa herätti hänet viimeisestä unestaan täällä maailmassa.
-Salvat siirrettiin syrjään, ovi aukeni ja vartija tuli sisään
-kynttilä kädessään. Hän ojensi Aminelle uuden mustan valkoraitaisen
-puvun käskien Aminen pukea sen ylleen. Inkvisitionin julistamissa
-tuomioissa on ehkä kauheinta se, että vangit huolimatta siitä,
-tunnustavatko vai eivät, viedään syytekirjelmän luettua takaisin
-koppeihinsa heidän saamatta ollenkaan tietää tuomiotaan. Sitä ei
-heille ilmaista vielä mestauspäivän aamunakaan.
-
-Parin tunnin kuluttua vietiin hänet muutamaan suureen huoneeseen,
-jonne muutkin onnettomuustoverit oli koottu.
-
-Tässä kookkaassa huoneessa oli noin parisataa naista, jotka
-nojautuivat seiniin kuin tukeakseen itseään. Kaikilla oli yllään
-samanlaiset valkoraitaiset vaatteet ja kaikki näyttivät olevan
-suunniltaan pelosta. Hetkisen kuluttua pistettiin jokaisen vangin
-käteen pitkä vahakynttilä ja sitten käskettiin muutamien vetää
-raitaisen pukunsa ylle sanbenito ja toisten samario. Kaikki, jotka
-saivat tällaiset tulikielekkeillä koristellut puvut, luulivat
-olevansa auttamattomasti hukassa, ja oli hirmuista katsella vankien
-kauhua, kun noita pukuja yksitellen jaettiin. He vapisivat pelosta ja
-olivat aivan märkiä hiestä.
-
-Mutta tähän huoneeseen kootut vangit eivät kuuluneet
-kuolemaantuomittuihin. Niiden, joille annettiin sanbenitot, piti vain
-olla mukana juhlakulkueessa ja saada lievä rangaistus. Samarioihin
-puetut olivat kyllä tuomittuja, mutta heidän tunnustuksensa oli
-pelastanut heidät kuluttavasta tulesta. Heidän puvussaan olevat
-liekit olivat ylösalaisin merkiksi, ettei heitä polteta, mutta nuo
-onnettomat eivät tienneet siitä mitään, vaan odottivat vapisten
-hirmuista kuolemaansa.
-
-Toiseen vieressäolevaan samanlaiseen huoneeseen oli naisvangit
-koottu. Oli kumminkin olemassa vielä kolmaskin pienempi huone,
-joka oli varattu roviolla poltettaville. Aminekin vietiin sinne ja
-hän näki siellä seitsemän muuta samanlaisiin vaatteihin puettua
-vankia. Niiden joukossa oli vain pari eurooppalaista ja muut olivat
-neekeriorjia. Kullakin oli pappi mukanaan ja he kuuntelivat hartaina
-heidän kehoituksiaan. Eräs munkki lähestyi Amineakin, mutta Amine
-viittasi kädellään, että hän menisi tiehensä. Vartijain päällikkö toi
-nyt heillekin puvut. Ne olivat samarioja, jotka siten erosivat muista
-sellaisista, että liekit niissä oli maalattu oikeinpäin. Heille
-annettiin vielä sokerikeon muotoiset liekeillä koristellut päähineet
-ja pitkät vahakynttilät käteen.
-
-Sittenkuin Amine ja muut tuomitut olivat saaneet nämä kauheat puvut,
-saivat he odottaa monta tuntia, ennenkuin kulkue lähti liikkeelle,
-sillä vartijat olivat herättäneet heidät noin kello kahden aikaan
-aamulla.
-
-Aurinko paistoi kirkkaasti pyhän inkvisitionin jäsenten suureksi
-iloksi, sillä he olivat odottaneetkin kaunista ilmaa täksi
-päiväksi, jolloin he aikoivat ylläpitää kirkon kunniaa ja näyttää,
-kuinka perusteellisesti he noudattivat vapahtajan lempeätä
-oppia rakkaudesta, armeliaisuudesta ja anteeksiannosta. Laupias
-Jumala, pyhän inkvisitionin jäsenet eivät olleet ainoat, jotka
-iloitsivat siitä, vaan tuhannet muutkin, jotka olivat tulleet
-maan kaikilta kulmilta katsomaan tätä kauheata toimitusta. Toiset
-olivat todellakin saapuneet uskonvimmoissaan, mutta toiset vain
-ajattelemattomuudesta ja komeilemisen halusta. Ne kadut ja torit,
-joiden kautta juhlakulkueen piti edetä, täyttyivät jo varhain
-aamulla kirjavapukuisista ihmisistä. Kaikki parvekkeet ja ikkunat
-olivat täynnä juhlapukuisia herroja ja naisia, jotka odottivat
-kärsimättömästi vankiraukkojen tuloa.
-
-Auringon noustessa alettiin soittaa tuomiokirkon suurta kelloa
-ja kaikki vangit vietiin suureen saliin järjestettäväksi
-juhlakulkueeseen. Suuren sisäänkäytävän vieressä olevalla
-valtaistuimella istui suurinkvisiittori ja hänen ympärillään Goan
-aatelisista mahtavimmat. Inkvisiittorin vieressä seisoi hänen
-sihteerinsä, ja sitä mukaa kuin vangit kulkivat valtaistuimen ohi ja
-heidän nimensä huudettiin, huusi sihteeri jonkun aatelismiehen nimen,
-jolloin huudettu heti meni vangin viereen. Näitä henkilöitä sanottiin
-kummeiksi, ja heidän tehtäväänsä kuului vastata heidän haltuunsa
-uskotusta vangista juhlallisuuksien loppuun asti. Tämä toimi oli
-aatelisten mielestä hyvin kunniakas.
-
-Vihdoin päästiin lähtemään. Kulkueen edellä kannettiin dominikaanien
-lippua, johon oli kirjailtu kultakirjaimin: _"Justitia et
-Misericordia"_ [oikeus ja sääliväisyys]. Sen jäljessä kulkivat
-munkit ja sitten vasta tuomitut, joita oli kaikkiaan noin
-kolmesataa. Jokaisella oli kummi rinnallaan ja pitkä sytytetty
-vahakynttilä kädessään. Pienimmät rikolliset kulkivat edellä, kaikki
-olivat avopäin ja paljain jaloin. Näiden, joilla oli ainoastaan
-valkoraitaiset vaatteet, jälkeen tulivat sanbeniittoihin puetut ja
-sitten ne, joiden samarioissa liekit olivat nurinpäin. Tällainen
-oli kulkueen ensimmäinen osasto. Sen jäljessä kannettiin suurta
-ristiä, johon puusta leikattu vapahtajan kuva oli naulattu. Ristiä
-kannettiin niin, että vapahtajan kasvot katsoivat eteenpäin.
-Sillä tahdottiin ilmaista, ettei niiden, jotka kulkivat ristin
-edellä ja joihin vapahtaja katsoi, tarvitse kuolla kuten niiden,
-joille vapahtaja käänsi selkänsä. Aivan ristin takana kulkivat
-nuo seitsemän kuolemaan tuomittua naista, ja Amine, ollen suurin
-rikollinen, sai kulkea viimeisenä. Aminen jäljessä kannettiin pitkiin
-tankoihin kiinnisidottuja kuvapatsaita, joiden ylle oli puettu
-samanlaiset vaatteet kuin kuolemaantuomituillakin oli. Jokaisen kuvan
-takana kannettiin ruumisarkkua, jossa oli enemmän tahi vähemmän
-mätänemistilassa oleva ruumis. Kuvat esittivät sellaisia, jotka
-olivat kuolleet vankilassa kidutukseen ja jotka kuoleman jälkeen oli
-tuomittu poltettaviksi. Vihdoin tulivat inkvisitionin jäsenet, heidän
-ystävänsä, munkit, papit ja sadoittain mustiin pukuihin pukeutuneita
-parannuksentekijöitä, jotka kantaessaan vahakynttilöitään eivät
-näyttäneet kasvojaan.
-
-Kului melkein pari tuntia, ennenkuin kulkue kierrettyään melkein
-kaikki kaupungin pääkadut saapui tuomiokirkon edustalle. Avojaloin
-kulkevat vangit voivat tuskin enää kävellä, sillä terävät kivet
-olivat haavoittaneet heidän jalkansa niin, että tuomiokirkon portaat
-aivan vereytyivät.
-
-Kirkon pääalttarille oli levitetty musta vaate ja tuhannet kynttilät
-valaisivat sitä. Sen toiselle puolelle oli pystytetty valtaistuin
-suurinkvisiittorille ja toiselle Goan varakuninkaalle ja hänen
-seurueelleen. Kirkon keskellä olevat penkit oli varattu vangeille
-ja heidän kummeilleen. Muut kulkueen osanottajat hajautuivat
-sivulaivoihin katselijoiden joukkoon. Kun vangit saapuivat kirkkoon,
-vietiin heidät paikoilleen, jolloin vähemmän syylliset saivat
-istuutua lähemmäksi alttaria ja kuolemaan tuomitut heidän taakseen.
-
-Amine horjui paikoilleen vertavuotavin jaloin. Hän ikävöi hetkeä,
-joka erottaisi hänet kristitystä maailmasta. Hän ei ajatellut
-kärsimyksiään, vaan muisteli ainoastaan Filipiä ollen iloinen, että
-Filip oli turvassa näiltä julmilta ihmisiltä, ja toivoen, että hän
-saa tavata Filipin vielä iankaikkisuudessa.
-
-Pitkäaikainen vankeus ja alituinen jännitys ja tuska olivat
-heikontaneet häntä paljon, hän oli väsynyt ja tuskien kiduttama eikä
-hän enää ollut mikään loistava kaunotar, mutta hänen laihtuneissa
-kasvoissaan oli sittenkin jotakin liikuttavaa ja puoleensavetävää.
-Koska kaikkien katseet olivat kiintyneet häneen, käveli hän silmät
-maahan luotuina, ja useat surkuttelivat, että niin nuori ja kaunis
-nainen saa kärsiä niin julman kuoleman. Istuttuaan paikoillaan
-muutamia minuutteja pyörtyi hän mielenliikutuksesta ja väsymyksestä.
-
-Hetkisen kuluttua tuli pari inkvisitionin palvelijaa hänen luokseen
-nostaen hänet paikoilleen, jolloin hän tointui niin paljon, että voi
-istua suorassa.
-
-Muudan dominikanimunkki kuvaili puheessaan pyhän inkvisitionin
-laupeutta ja isällistä rakkautta.
-
-Yleinen syyttäjä nousi sitten saarnastuoliin lukien sieltä julki
-kaikkien rikokset ja tuomiot. Jokainen vanki talutettiin aina
-vuorollaan saarnastuolin eteen kuulemaan tuomiotaan. Sittenkuin
-kaikkien niiden tuomiot oli luettu, joiden henki säästettiin,
-pukeutui suurinkvisiittori papilliseen pukuunsa ja vapautti muiden
-pappien avulla heidät kirkon kirouksesta pärskyttäen heidän
-vaatteilleen vihkivettä pienellä harjalla.
-
-Amine vietiin viimeiseksi saarnastuolin eteen, sillä hän oli
-viimeinen tuomittava.
-
-"Amine Vanderdecken!" huusi yleinen syyttäjä. Mutta silloin alkoivat
-saarnastuolin viereen kokoutuneet ihmiset rähistä, tuuppia toisiaan
-ja temmeltää kovasti. Viranomaiset kohottivat sauvansa vaatien
-hiljaisuutta, mutta rähinä ei vain lakannut.
-
-"Sinä Amine Vanderdecken, jota syytetään --"
-
-Nyt alkoi temmellys uudestaan ja joukosta syöksyi muudan nuori mies
-Aminen luo puristaen hänet syliinsä.
-
-"Filip, Filip!" huudahti Amine vaipuessaan miehensä syliin. Filipin
-syleillessä vaimoaan putosi tuo pirun kuvilla koristettu lakki Aminen
-päästä vyöryen lattialle. "Amineni, rakkahin vaimoni, tällä tavoinko
-meidän pitikin tavata toisemme? Jumalani, hän on viaton! Älkää
-koskeko häneen, miehet", huusi hän inkvisitionin palvelijoille, jotka
-koettivat erottaa puolisoita toisistaan. "Takaisin miehet, taikka
-saatte vastata tästä hengellänne!"
-
-Tämä uhkaus ja rikos kaikkia järjestyssääntöjä vastaan oli
-enemmän kuin voitiin kärsiä. Kaikki ihmiset kiihtyivät ja vakavia
-juhlallisuuksia uhkasi ikävä keskeytys. Suurinkvisiittori käski, että
-Amine oli riistettävä miehensä sylistä. Taistelu oli kova. Filip
-näytti saaneen kahdenkymmenen miehen voimat, kului monta minuuttia,
-ennenkuin heidät voitiin erottaa toisistaan ja sittenkin taisteli
-Filip epätoivon vimmalla.
-
-Amine koetti vielä heittäytyä miehensä syliin, mutta turhaan. Filip
-onnistui vihdoin ponnistettuaan voimansa äärimmilleen vapautua,
-mutta päästyään irti vaipui hän melkein voimatonna lattialle.
-Joku verisuoni oli haljennut mielenliikutuksesta ja tavattomasta
-ponnistuksesta eikä hän voinut enää liikuttaa sormeaankaan.
-
-"Jumalani, he ovat tappaneet hänet! Pedot, murhaajat! Antakaa
-minun syleillä häntä kerran vielä!" huusi Amine suunniltaan
-toivottomuudesta.
-
-Muudan pappi, isä Mathias, tunkeutui nyt joukosta lähemmäksi hyvin
-surullisen näköisenä. Hän pyysi muutamia miehiä kantamaan Filipin
-pois ja Amine näki, miten veri virtasi Filipin suusta, miesten
-laahatessa häntä kirkosta pois.
-
-Aminen tuomio luettiin nyt julki, mutta hän ei kuunnellutkaan sitä,
-sillä hänen järkensä oli mennyt sekaisin. Hänet vietiin takaisin
-paikoilleen, mutta nyt oli kaikki hänen rohkeutensa poissa,
-koko juhlallisuuksien loppuajan kaikuivat kirkossa hänen hurjat
-nyyhkytyksensä.
-
-Kaikki muu oli nyt ohi, paitsi surunäytelmän viimeinen ja
-traagillisin osa. Kummit veivät armahdetut vangit takaisin
-inkvisitionin vankilaan ja tuomitut vietiin joen rannalle
-poltettaviksi. Tämä toimitus oli suunniteltu toimeenpantavaksi
-tullihuoneen vieressä sijaitsevalla torilla. Sinne oli pystytetty
-kolmetoista paalua, kahdeksan eläville ja viisi kuolleille.
-Odottaessaan uhrejaan pyövelit joko istuivat tahi seisoivat paalujen
-vieressä. Amine ei voinut kävellä ja kummit taluttivat häntä ensin,
-mutta kantoivat hänet sitten hänelle määrätyn paalun juurelle. Kun he
-asettivat hänet seisomaan rovion viereen, näytti hänen rohkeutensa
-jälleen palaavan. Hän meni reippaasti lähemmäksi, kiipesi roviolle ja
-nojautui paaluun.
-
-Pyövelit alkoivat nyt toimia. Amine sidottiin paaluun ketjuilla
-ja risukimput ladottiin hänen ympärilleen. Kaikkien muidenkin
-tuomittujen kanssa oli menetelty samoin ja jokaisen uhrin vieressä
-oli kaksi rippi-isää. Amine viittasi halveksivasti kädellään niille,
-jotka koettivat lähestyä häntä, mutta isä Mathias tunkeutui joukon
-läpi hänen luokseen huohottaen ponnistuksesta.
-
-"Amine Vanderdecken, onneton nainen, jos olisitte totellut neuvoani,
-ei tällaista olisi milloinkaan tapahtunut. Nyt se on myöhäistä,
-mutta ei liian myöhäistä sielunne pelastamiseksi. Luopukaa
-itsepäisyydestänne ja uhmastanne ja rukoilkaa pyhää vapahtajaamme
-armahtamaan teitä ja ottamaan sielunne taivaaseen. Ennätätte tehdä
-sen vielä, Amine", jatkoi ukko itkien, "rukoilen ja pyydän teitä.
-Älkää antako tämän jäädä painamaan mieltäni."
-
-"Onneton nainen, sanotte", vastasi Amine. "Sanokaa mieluummin:
-onneton pappi, sillä minun kärsimykseni loppuvat pian, kun
-sitävastoin teidän kärsimyksenne tulevat jatkumaan. Onneton oli
-se päivä, jolloin mieheni pelasti teidät kuolemasta ja vielä
-onnettomampi oli sääliväisyys, joka taivutti hänet tarjoamaan teille
-asunnon luonaan. Tuttavuutenne on tuottanut meille onnettomuutta
-alusta loppuun saakka. Jätän teidät omantuntonne tuomittavaksi, jos
-teillä sellaista onkaan, enkä tahdo vaihtaa tätä julmaa kuolemaa
-niihin tuskiin, jotka tulevat katkeroittamaan tulevan elämänne.
-Poistukaa luotani! Minä kuolen isäini uskossa ja halveksin
-uskontoanne, joka sallii tällaisia julmuuksia."
-
-"Amine!" huudahti pappi polvistuen tuskissaan ja ristien kätensä.
-
-"Antakaa minun olla rauhassa, isä."
-
-"Ei ole enää jäljellä kuin minuutti. Jumalan laupeuden nimessä --"
-
-"Käsken teitä vielä kerran poistumaan, sillä tuo minuutti kuuluu
-minulle."
-
-Ukko poistui itkien katkerasti. Kuten Amine oli sanonutkin,
-vaivasivat häntä hirmuiset omantunnontuskat.
-
-Pyövelien komentaja kysyi nyt rippi-isiltä, kuolevatko tuomitut
-oikeassa uskossa. Jos rippi-isät vastasivat myöntävästi, pistettiin
-silmukka tuomittujen kaulaan ja heidät kuristettiin ennen
-polttamista. Kaikki muut tuomitut olivat jo kuolleet siten ja pyöveli
-kysyi nyt isä Mathiakselta, voiko Amine vaatia niin suurta armoa
-osakseen. Vanhus ei vastannut mitään, vaan pudisti, ainoastaan
-päätään.
-
-Pyöveli poistui. Epäröityään hetkisen seurasi isä häntä ja sanoi
-tarttuen hänen hihaansa: "Älkää kiduttako häntä kauan."
-
-Suurinkvisiittori antoi merkin ja kaikki roviot sytytettiin samalla
-kertaa. Täyttääkseen papin pyynnön oli pyöveli peittänyt Aminea
-ympäröivät risukimput kosteilla oljilla, joista kohosi paksua
-tukahduttavaa savua, ennenkuin risut syttyivät palamaan.
-
-"Äiti, äiti, tulen luoksesi!" olivat Aminen viimeiset sanat.
-
-Tuli levisi pian ja liekit kohosivat korkealle sen paalun
-yläpuolelle, johon Amine oli sidottu. Vähitellen alkoivat ne pienetä
-ja sittenkuin roviosta ei ollut jäljellä muuta kuin hehkuvia hiiliä,
-riippui ketjusta vain muutamia palaneita luunikamia. Muuta ei
-ollut jäljellä tuosta kerran niin kauniista ja verrattomasta Amine
-Vanderdeckenistä.
-
-
-
-
-XXXX.
-
-
-On kulunut vuosia Aminen kärsimyksistä ja julmasta kuolemasta ja
-vieläkin kerran tuomme Filip Vanderdeckenin näyttämölle. Missä hän
-on ollut tämän pitkän ajan? Hullujenhuoneessa, joskus kahleissa
-hurjasti raivotessaan, jolloin häntä oli koetettu lyönneilläkin
-tyynnyttää, ja joskus taasen tyynenä ja rauhallisena. Järki näytti
-joskus olevan palaamaisillaan kuin aurinko pilvisenä päivänä, mutta
-sitten se oli jälleen pimennyt. Häntä hoiti monta vuotta eräs
-mies, joka eli toivosta, että hän jonakin päivänä saa olla hänen
-täydellisen paranemisensa todistajana. Hän kuoli kuitenkin surun ja
-omantunnontuskien murtamana näkemättä sitä. Hoitaja oli isä Mathias.
-
-Terneusessa oleva pieni talo oli jo aikoja sitten luhistunut. Se
-odotti monta vuotta omistajansa takaisintuloa, mutta lopulta vaativat
-lailliset perijät sitä omakseen ja vihdoin heille luovutettiinkin
-Filip Vanderdeckenin omaisuus. Useimmat olivat unhottaneet Aminenkin
-kohtalon, vaikka hänen kuvansa siihen liittyvine selityksineen
-vielä riippuukin Inkvisitionin kirkon seinällä vetäen kauneudellaan
-välinpitämättömimmänkin ohikulkijan huomion puoleensa.
-
-Mutta kuten jo sanoimme on monta vuotta kulunut. Filipin tukka on
-harmaantunut ja hänen kerran niin voimakas vartalonsa on taipunut
-muuttaen hänet paljon vanhemman näköiseksi kuin hän todellisuudessa
-on. Hän on nyt saanut järkensä takaisin, mutta hänen voimansa ovat
-murtuneet. Ollen väsynyt elämään ei hänellä enää ole muuta toivoa
-kuin täyttää tehtävänsä ja sitten kuolla.
-
-Pyhäinjäännöstä ei häneltä oltu milloinkaan riistetty. Päästessään
-hullujenhuoneesta oli hänelle annettu varoja kotimatkaa varten. Ah,
-hänellä ei ole enää kotia eikä isänmaata, ei mitään maailmassa, jonka
-vuoksi hänen kannattaa elää. Hän ei toivo muuta kuin tehtävänsä
-täyttämistä ja kuolemaa.
-
-Muudan laiva oli valmis purjehtimaan Eurooppaan ja Filip meni siihen
-välittämättä ollenkaan sen päämäärästä. Hän ei halunnut palata
-Terneuseen, sillä hän ei sietänyt ajatustakaan, että hänen pitäisi
-katsella entisen suuren onnensa ja monen onnettomuutensa paikkaa.
-Aminen kuva oli syöpynyt lähtemättömästi hänen sydämeensä ja hän
-odotti kärsimättömästi hetkeä, jolloin hän saisi lähteä henkien
-maailmaan yhtyäkseen häneen.
-
-Hän oli herännyt tuosta mielenvikaisuudestaan kuin unesta. Hän
-ei ollut enää niin harras katolilainen kuin ennen, sillä hän ei
-voinut milloinkaan ajatella uskontoa muistamatta Aminen julmaa
-kohtaloa. Mutta huolimatta siitä piti hän kuitenkin vielä kalleuttaan
-hallussaan, sillä mihinkään muuhun hän ei voinut luottaa. Se oli
-hänen jumalansa, hänen uskonsa, hänen kaikkensa -- väline, jonka
-avulla hän ja hänen isänsä pääsivät toiseen maailmaan, ja keino,
-joka veisi hänet jälleen Aminen luo. Hän voi tuntikausia istua
-samassa paikassa pitäen sitä kädessään, tuijottaa siihen ja palauttaa
-muistiinsa jokaisen elämänsä tärkeimmän tapauksen aina hänen
-äiti-raukkansa kuolemasta ja hetkestä, jolloin hän ensimmäisen kerran
-tapasi Aminen, viimeiseen hirmuiseen kohtaukseen kirkossa. Kalleus
-oli jonkunlainen päiväkirja hänen elämästään ja siihen hän liitti
-kaikki toivonsa tulevaan elämäänkin nähden.
-
-"Ah, milloinkahan se tapahtuukaan?" oli kysymys, jossa hänen
-ajatuksensa alituisesti askartelivat. "Kolmasti siunattu olkoon se
-päivä, jolloin saan poistua tästä vihan maailmasta toiseen, jossa
-väsyneet saavat levähtää."
-
-Laivan, johon Filip meni matkustajaksi, nimi oli: "Nostra Señora
-da Monte." Se oli kolmensadan tonnin vetoinen priki ja matkalla
-Lissaboniin. Kapteeni oli vanha taikauskoinen portugalilainen,
-hyvin viinaanmenevä ukko. Heidän lähtiessään Goasta seisoi Filip
-peräkannella katsellen tuomiokirkkoa, jossa hän viimeisen kerran oli
-eronnut vaimostaan. Silloin kosketti joku hänen käsivarteensa ja hän
-kääntyi katsomaan.
-
-"Olemme siis jälleen matkatovereita", kuuli hän tutun äänen sanovan
-ja tunsi Schriftenin.
-
-Miehen ulkomuodossa ei voitu huomata minkäänlaista muutosta ja hänen
-ainoa silmänsä katseli yhtä tuimasti kuin ennenkin.
-
-Filip säpsähti nähdessään hänet, sillä tämä odottamaton kohtaaminen
-palautti hänen mieleensä kaikki entiset tapahtumat. Hän tyyntyi
-kumminkin jo muutamien sekuntien kuluttua.
-
-"Oletteko täällä jälleen, Schriften?" huomautti hän. "Toivoakseni
-ilmestymisenne ennustaa tehtäväni pikaista täyttymistä."
-
-"Ehkä, sillä olemme väsyneitä molemmat", vastasi luotsi.
-
-Filip ei puhunut mitään, hän ei kysynyt edes sitäkään, miten
-Schriften oli pelastunut portugalilaisten vankilasta, sillä hän
-käsitti miehen elämän olevan vihityn johonkin tarkoitukseen.
-
-"Pitkän vankeutenne aikana, Filip Vanderdecken, on monta laivaa
-joutunut haaksirikkoon ja monta sielua on kutsuttu tilille niiden
-kohdattua isänne kummituslaivan."
-
-"Kunpa seuraava tapaamisemme olisi onnellisempi ja viimeinen!"
-vastasi Filip.
-
-"Ei, ei, kärsiköön hän mieluummin rangaistuksensa ja purjehtikoon
-tuomiopäivään asti!" huudahti luotsi painokkaasti.
-
-"Roisto, joku aavistus sanoo minulle, ettei katala toivomuksenne
-tule toteutumaan. Poistukaa luotani tahi saatte nähdä, että tässä
-käsivarressa on vielä voimaa, vaikka pääni onkin harmaantunut
-surusta."
-
-Schriften rypisti otsaansa mennessään; hän näytti pelkäävän Filipiä,
-vaikka hän ei vihannutkaan häntä enää. Hän koetti nyt entiseen
-tapaansa yllyttää miehistön Filipiä vastaan sanomalla, että Filip
-aiheuttaa laivan perikadon, koska hän on yhteistoiminnassa Lentävän
-Hollantilaisen kanssa. Filip huomasi pian, että miehet karttoivat
-häntä ja hän kertoi senvuoksi miehille, että Schriften on paholainen.
-Miehistö jakaantui kahteen puolueeseen ja kapteeni ja muutamat muut
-katselivat heitä molempia yhtä kauhistuneina ikävöiden hetkeä,
-jolloin heidät voitaisiin lähettää pois laivasta.
-
-Kuten jo ennen olemme maininneet, oli kapteeni hyvin taikauskoinen
-ja juoppo. Aamuisin oli hän tavallisesti selvä ja rukoili, mutta
-iltapäivisin oli hän juovuksissa ja kiroili noita samoja pyhimyksiä,
-joita hän aamulla oli huutanut avukseen.
-
-"Suojelkoon pyhä Antonius meitä ja varjelkoon meitä kiusauksista!"
-sanoi hän eräänä aamuna keskusteltuaan matkustajain kanssa
-kummituslaivasta. "Suojelkoot pyhimykset meitä kaikesta pahasta!"
-jatkoi hän ottaen kunnioittavasti hatun päästään ja tehden
-ristinmerkin. "Jos vain voin ennen jonkun onnettomuuden tapahtumista
-vapautua noista molemmista miehistä, uhraan sata vahakynttilää pyhän
-neitsyen alttarille heti kun olemme ankkuroineet Belemin tornin
-juurelle."
-
-Iltapäivällä puhui hän taas seuraavaan tapaan:
-
-"Palakoon tuo kirottu pyhä Antonius helvetin tulessa, ellei hän auta
-meitä! Vieköön piru hänet ja hänen porsaansa! Jos hän uskaltaa tehdä
-velvollisuutensa, on kaikki hyvin, mutta hän on pelkuri raukka, joka
-ei välitä mistään eikä auta niitä, jotka rukoilevat häntä avukseen.
-Peijakas, tuosta saat!" huudahti kapteeni katsellessaan pyhimyksen
-pientä temppeliä ja näpsäyttäen sormiaan hänen nenänsä alla. "Paavin
-pitää tehdä meille uusia pyhimyksiä, sillä nämä vanhat ovat jo aivan
-mitättömiä. Ennen ne kyllä voivat suorittaa jotakin, mutta nyt en
-antaisi puupenniäkään koko roskasta, ja mitä sinuun tulee sinä vanha
-laiska roikale, niin..." jatkoi kapteeni mumisten lopun partaansa ja
-puiden nyrkkiään pyhä Antonius raukalle.
-
-Laiva oli nyt saapunut Afrikan etelärannikolle ollen noin sadan
-penikulman päässä Lagullasta. Aamu oli kaunis, meri lainehti hiljaa
-ja vieno tuuli kuljetti alusta noin neljän penikulman vauhdilla
-tunnissa.
-
-"Jumala siunatkoon pyhimyksiä!" sanoi kapteeni tultuaan kannelle.
-"Vielä pieni tuulen muutos eduksemme ja me voimme muuttaa suuntaamme.
-Siunatkoon Jumala erittäinkin arvokasta suojeluspyhimystämme pyhää
-Antoniusta, joka on ottanut laivamme erityiseen suojelukseensa. Ilma
-näyttää muodostuvan kauniiksi. Tulkaa, herrat, menkäämme syömään
-aamiaista ja nauttikaamme sitten sikareistamme täällä kannella."
-
-Mutta tilanne muuttui äkkiä, taivas meni pilveen, aurinko pimeni ja
-luonnoton hämärä levisi kaikkialle. Tuuli tyyntyi ja meri lakkasi
-lainehtimasta. Ei ollut aivan pimeäkään, mutta taivas peittyi
-punertavaan paksuun sumuun ja oli aivan sen näköinen kuin maailma
-olisi syttynyt tuleen.
-
-Kajuutassa olevista huomasi Filip ensimmäiseksi lisäytyvän pimeyden
-ja meni kannelle. Kapteeni ja matkustajat seurasivat häntä
-hämmästyneinä ja peloissaan. "Pyhä neitsyt, suojele meitä! Mitä tämä
-onkaan?" huudahti kapteeni säikähtyneenä. "Pyhä Antonius, auta meitä!
-Tämähän on aivan hirveätä!"
-
-"Kas tuolla!" huusivat matruusit viitaten merelle. Kaikki käänsivät
-katseensa sinnepäin. Filip, Schriften ja kapteeni seisoivat
-vierekkäin. Heidän tuijottaessaan sinnepäin alkoi noin puolen
-penikulman päässä heistä merestä kohota jonkun toisen laivan mastot
-ja raa'at hitaasti. Se kohosi kohoamistaan, kunnes koko laiva
-kellui meren pinnalla lyhyen matkan päässä heistä. Laiva kääntyi
-vastatuuleen vääntäen peräsimen tiukasti ylihankaan.
-
-"Pyhä neitsyt!" huudahti kapteeni uskaltaen tuskin hengittääkään.
-"Olen kyllä tiennyt, että laivat voivat upota, mutta en milloinkaan,
-että ne voivat jälleen kohota pinnalle. Nyt lupaan tuhannen
-vahakynttilää pyhälle neitsyelle, jos hän pelastaa meidät tästä
-vaarasta."
-
-"Siinä näette nyt kummituslaivan tahi Lentävän Hollantilaisen!" huusi
-Schriften. "Sanoinhan sen teille jo, Filip Vanderdecken, että isänne
-on vielä hengissä, hi, hi."
-
-Filip oli koko ajan katsellut laivaa ja näki nyt veneen laskettavan
-siitä vesille. "Voiko se olla mahdollista", ajatteli hän, "että minun
-suodaan nyt toimittaa tehtäväni?" Hän pisti kätensä poveensa tarttuen
-kalleuteensa.
-
-Pimeys oli nyt lisääntynyt niin, ettei vieraan laivan runkoa voitu
-erottaakaan. Matruusit ja matkustajat vaipuivat polvilleen rukoillen
-pyhimyksiä avukseen.
-
-Hetkisen kuluttua kuultiin laivan sivulta airojen kolinaa ja muudan
-ääni huusi: "Hoi, hyvät miehet, heittäkää meille nuora keulasta!"
-
-Ei kukaan vastannut eikä totellut kehoitusta. Luotsi meni kapteenin
-luo sanoen hänelle, että jos miehet haluavat antaa hänelle kirjeitä
-kotiin vietäviksi, ei niitä pidä ottaa vastaan, ellei hän halua
-laivansa tuhoutumista ja kaikkien ihmisten joutumista perikatoon.
-
-Samassa hyppäsi muudan mies laidan yli kannelle. "Olisitte todellakin
-voineet heittää minulle köydenpätkän, hyvät ystävät", sanoi hän
-tullessaan. "Missä kapteeni on?"
-
-"Täällä", vastasi kapteeni vapisten kuin haavan lehti. Vieras oli
-päivettynyt merimies, jolla oli päässään karvalakki ja yllään
-purjekangasvaatteet. Hänellä oli kirjeitä kädessään.
-
-"Mitä haluatte?" kysyi kapteeni vihdoinkin.
-
-"Niin, sanokaa se meille, hi, hi", jatkoi Schriften.
-
-"Mitä, oletteko te täällä, luotsi", sanoi mies. "Olen ollut siinä
-luulossa, että olette kuollut jo aikoja sitten."
-
-"Hi, hi", nauroi Schriften kääntyen pois.
-
-"Katsokaahan, kapteeni, asia on niin, että olemme harhailleet täällä
-kauan myrskyssä ja haluaisimme lähettää nyt kotiin muutamia kirjeitä.
-Luulen melkein, ettemme milloinkaan pääse tämän niemen läheisyydestä."
-
-"En voi ottaa niitä vastaan!" huusi kapteeni.
-
-"Ettekö? Tuntuu kummalliselta, että kaikki laivat kieltäytyvät
-ottamasta vastaan kirjeitämme. Kylläpä te olette töykeitä.
-Merimiesten pitäisi aina auttaa tovereitaan, erittäinkin sellaisia,
-jotka ovat joutuneet johonkin onnettomuuteen. Jumala tietää, että
-haluaisimme mielellämme palata kotiin, ja olisihan se jonkunlainen
-lohdutus omaisillemme, että he edes saisivat kuulla meistä jotakin."
-
-"En voi ottaa vastaan kirjeitänne missään tapauksessa. Suojelkoot
-pyhimykset meitä!" vastasi kapteeni.
-
-"Olemme olleet kauan matkalla", sanoi merimies pudistaen päätään.
-
-"Kuinka kauan?" kysyi kapteeni tietämättä oikein, mitä sanoisi.
-
-"Emme voi sanoa sitä niin tarkalleen. Almanakkamme putosi mereen ja
-astemittarimme on hävinnyt. Emme voi milloinkaan enää sanoa, missä
-oikeastaan olemme, koska emme voi määrätä auringon korkeutta."
-
-"Näyttäkää minulle noita kirjeitänne", sanoi Filip ojentaen kätensä.
-
-"Niihin ei saa kukaan koskea!" huudahti Schriften.
-
-"Siirtykää syrjään, roisto!" vastasi Filip. "Kuka uskaltaa vastustaa
-minua?"
-
-"Kirottua, kirottua, kirottua!" huusi Schriften juosten edestakaisin
-kannella ja purskahtaen hurjaan nauruun.
-
-"Älkää koskeko kirjeihin", sanoi kapteenikin vapisten.
-
-Filip ei vastannut, vaan ojensi kätensä ottaakseen ne.
-
-"Täällä on kirje toiselta perämieheltämme hänen Amsterdamissa
-asuvalle vaimolleen", sanoi mies. "Rouva asuu Woserlaiturin luona."
-
-"Woserlaituri on jo aikoja sitten hävinnyt, hyvä mies. Sen paikalla
-on nyt suuri telakka", vastasi Filip.
-
-"Mahdotonta", sanoi mies. "Mutta tässä on toinen poosulta hänen
-vanhalle isälleen, joka asuu vanhan torin varrella."
-
-"Vanhaa toria ei ole enää olemassa ja sillä paikalla on nyt kirkko."
-
-"Kummallista! Mutta tässä on kirje minulta itseltäni morsiamelleni,
-Vrov Kretserille. Siinä on rahaa sisällä, että hän voi ostaa
-itselleen koristeen."
-
-Filip pudisti päätään. "Muistan, että muudan sen niminen vanha rouva
-haudattiin noin kolmekymmentä vuotta sitten."
-
-"Älkää nyt puhuko mahdottomuuksia, sillä poistuessani hänen luotaan
-oli hän nuori ja terve. Tässä on kirje Shetz & Kumppanille, jotka
-omistavat laivan."
-
-"Sellaista kauppahuonetta ei ole enää olemassakaan", vastasi Filip.
-"Myönnän kuulleeni puhuttavan siitä."
-
-"Mahdotonta! Teette pilkkaa minusta. Tässä on kirje kapteenilta hänen
-pojalleen --"
-
-"Antakaa minulle se!" huudahti Filip nykäisten kirjeen miehen
-kädestä. Hän aikoi avata sen, mutta Schriften sieppasi sen hänen
-kädestään heittäen sen mereen.
-
-"Käytöksenne on todellakin kaunista ollaksenne vanha laivatoverini",
-huomautti merimies. Schriften ei vastannut, vaan heitti muutkin
-Filipin syrjään panemat kirjeet samaa tietä.
-
-Vieras merimies purskahti itkuun kavuten jälleen laivan laidalle.
-"Käytöksenne on kovaa ja vihamielistä", huomautti hän. "Voi koittaa
-sellainenkin aika, jolloin tekin haluaisitte lähettää tietoja
-omaisillenne." Sanottuaan sen katosi hän näkyvistä ja muutamien
-minuuttien kuluttua kuultiin, miten vene poistui laivan läheisyydestä.
-
-"Pyhä Antonius", huudahti kapteeni, "olen niin peloissani ja
-kummissani, etten todellakaan tiedä, mitä minun pitää tehdä. Kokki,
-tuokaa taskumattini tänne."
-
-Kokki toi pullon ja sittenkuin kapteeni oli tyhjentänyt sen kokonaan,
-sanoi hän: "Mihin meidän nyt pitää ryhtyä?"
-
-"Minä sanon sen teille", huudahti Schriften mennen hänen luokseen.
-"Tuolla miehellä on hallussaan eräs amuletti. Ottakaa se häneltä ja
-heittäkää se mereen, niin laivanne pelastuu; muussa tapauksessa se
-painuu pohjaan miehineen päivineen."
-
-"Niin, hän on oikeassa!" huusivat merimiehet.
-
-"Hullut, uskotteko todellakin tuon roiston puheita?" vastasi Filip.
-"Ettekö huomanneet, että äskeinen merimies tunsi hänet sanoen häntä
-laivatoverikseen? Hänen oleskelemisensa laivassa se juuri tuottaakin
-onnettomuutta kaikille."
-
-"Aivan niin!" huusivat merimiehet. "Matruusi sanoi häntä
-laivatoverikseen."
-
-"Erehdytte nyt suuresti!" huusi Schriften. "Hän on syyllinen
-kaikkeen. Riistäkää häneltä hänen taikakalunsa."
-
-"Niin, tehkäämme se!" huusivat matruusit hyökäten Filipiä kohti, joka
-perääntyi kapteenin luo.
-
-"Mielettömät, tiedättekö, mitä teillä on mielessä? Hallussani
-olevassa kotelossa on palanen pyhästä rististä. Heittäkää se mereen,
-jos uskallatte ja sielunne joutuvat iankaikkiseen kadotukseen." Filip
-otti kalleutensa esille näyttäen sitä kapteenille.
-
-"Ei, ei, miehet", sanoi kapteeni hieman tyynnyttyään, "sellainen ei
-käy mitenkään päinsä. Suojelkoot pyhimykset meitä!"
-
-Merimiehet eivät kumminkaan rauhoittuneet. Toiset halusivat heittää
-Schriftenin ja toiset taasen Filipin mereen. Vihdoin julisti
-kapteeni päätöksen. Hän määräsi, että pieni vene oli laskettava
-vesille Schriftenille ja Filipille, joiden hän käski laskeutua
-siihen. Matruusit hyväksyivät tämän tuomion, joka tyydytti molempia
-puolueita. Filip ei vastustanut ollenkaan, mutta Schriften huusi ja
-potki, kunnes hän vihdoin väkisin laskettiin veneeseen, jossa hän
-vapisten istuutui perätuhdolle Filipin ruvetessa soutamaan venettä
-kummituslaivaan päin.
-
-
-
-
-XXXXI.
-
-
-Parin minuutin kuluttua eivät he enää sakeassa sumussa voineet
-erottaa entistä laivaansa. Kummituslaiva oli vielä näkyvissä, mutta
-paljon kauempana kuin ennen. Filip souti reippaasti sitä kohti,
-mutta matka näytti vain pitenevän. Hän keskeytti silloin hetkiseksi
-levähtääkseen hieman, jolloin Schriften sanoi:
-
-"Vaikka soutaisitte elämänne loppuun asti, ette saavuttaisi tuota
-laivaa, Filip Vanderdecken, koska se on mahdotonta. Miksi ette heitä
-minua mereen jälleen? Vene kevenisi silloin ja teidän olisi helpompi
-soutaa, hi, hi."
-
-"Heitin teidät mereen raivostuttuani siitä, että koetitte varastaa
-minulta kalleuteni", vastasi Filip.
-
-"Koetinhan tänäänkin taivuttaa muita ryöstämään sen teiltä."
-
-"Niin todellakin teitte. Mutta nyt olen varma siitä, että olette
-yhtä onneton kuin minäkin. Seuraatte kaikissa teoissanne saamianne
-määräyksiä, kuten minäkin. Miten ja miksi, en voi sanoa, mutta me
-olemme molemmat jollakin tavoin yhteydessä tähän kalleuteen; jos
-vaivojeni tulos riippuu kalleuden säilyttämisestä, riippuu teille
-uskotun tehtävän tulos sen anastamisesta, koska siten voisitte tehdä
-tyhjiksi aikeeni. Tässä asiassa toimimme toisiamme vastaan ja te
-olette kaikessa, mikä on jollakin tavoin ollut yhteydessä tehtävääni,
-ollut katkerin viholliseni. Mutta, Schriften, en ole unhottanut
-enkä milloinkaan tule unhottamaan, että annoitte Amine-raukalleni
-ystävällisen neuvon ja ennustitte hänelle kohtalon, jonka uhriksi hän
-joutuisi, ellei hän noudattaisi neuvoanne. Muistan, ettette ollut
-hänen vihollisensa, vaikka olittekin ja vieläkin olette minun. Hänen
-vuokseen annan teille anteeksi ja lupaan, etten koetakaan tehdä
-teille pahaa."
-
-"Annatte siis anteeksi vihollisellenne, Filip Vanderdecken?" kysyi
-Schriften surullisesti. "Tunnustan, ettei teillä ole pahempaa
-vihamiestä."
-
-"Annan kaikesta sielustani ja mielestäni!" vastasi Filip.
-
-"Silloin olette voittanut minut, Filip Vanderdecken. Olette nyt
-tehnyt minut ystäväksenne ja toivomuksenne ovat toteutumaisillaan.
-Halusitte kerran tietää, kuka olen ja nyt kerron sen teille.
-Sittenkuin isänne uhmaten kaikkivaltiaan tahtoa oli tappanut minut,
-suotiin hänelle mahdollisuus, että hänet poikansa ansioitten
-perusteella armahdetaan. Minäkin vetosin, mutta minä halusin kostaa,
-ja minun sallittiin jäädä maailmaan vastustamaan teidän aikeitanne.
-Niin kauan kuin olisimme vihollisia, ette onnistuisi tehtävässänne,
-mutta sittenkuin olisitte käytännössä toteuttanut kristityn pyhimmän
-velvollisuuden, nimittäin antanut anteeksi vihollisellenne, silloin
-voisitte täyttää tehtävänne. Olette antanut anteeksi minulle ja
-molempien meidän tehtävämme on nyt lopussa."
-
-Schriftenin puhuessa katsoi Filip koko ajan häneen. Luotsi ojensi
-hänelle lopuksi kätensä, jota hän puristi. Samassa haihtui luotsi
-kuin ilmaan ja Filip oli yksinään veneessä.
-
-"Laupias Jumala, kiitän sinua!" sanoi hän. "Tehtäväni on nyt lopussa
-ja minä voin jälleen tavata Aminen."
-
-Hän alkoi nyt jälleen soutaa kummituslaivaa kohti huomaten
-lähestyvänsä sitä melko nopeasti. Vihdoin hän veti airot veneeseen ja
-kiipesi sen kannelle.
-
-Laivan miehistö kokoutui hänen ympärilleen.
-
-"Missä on kapteeninne? Haluan puhutella häntä."
-
-"Kenen saan ilmoittaa, herra?" kysyi muudan, nähtävästi ensimmäinen
-perämies.
-
-"Kenenkö?" toisti Filip. "Sanokaa hänelle, että hänen poikansa, Filip
-Vanderdecken, haluaa puhutella häntä."
-
-Kuultuaan tämän vastauksen purskahtivat miehet nauruun ja perämies
-huomautti hymyillen:
-
-"Erehdyitte varmaankin. Tarkoititte kai: hänen isänsä?"
-
-"Olkaa niin hyvä ja ilmoittakaa hänen poikansa", vastasi Filip.
-"Älkää kiinnittäkö huomiotanne harmaaseen tukkaani."
-
-"Hyvä herra, tuolta hän näkyy tulevankin", sanoi perämies mennen
-sivulle ja viitaten kapteenille.
-
-"Oletteko Vanderdecken, tämän laivan kapteeni?"
-
-"Olen", vastasi toinen.
-
-"Ette luultavasti tunne minua. Mutta miten voisittekaan? Näitte minut
-viimeksi kolmivuotiaana, mutta ehkä muistatte vaimollenne antamanne
-kirjeen?"
-
-"Kyllä!" huudahti kapteeni. "Mutta kuka olettekaan?"
-
-"Vuodet eivät ole merkinneet teitä, mutta me maailmassa eläjät ja
-erittäinkin sellaiset, joilla on suruja ja huolia, vanhenemme vuosien
-kuluessa. Olen poikanne, Filip Vanderdecken, ja olen nyt täyttänyt
-toivomuksenne. Ojennan nyt teille vaaroja ja onnettomuuksia täynnä
-olleen elämäni jälkeen pyhäinjäännöksen, jota halusitte suudella."
-
-Filip otti kalleutensa esille ojentaen sen isälleen. Kapteeni
-säpsähti, vaipui polvilleen kannelle ja purskahti itkuun.
-
-"Poikani, poikani!" huudahti hän sitten nousten ja heittäytyen
-Filipin syliin. "Silmäni ovat auenneet ja Jumala ainoastaan tietää,
-kuinka kauan ne ovat olleet suljettuina." Käsikkäin he menivät
-peräkannelle laidan viereen kokoutuneen miehistön luota.
-
-"Poikani, jalomielinen poikani, anna minun polvistua katuvaisena ja
-kiitollisena, ennenkuin hajoamme tuhaksi. Poikani, jalo poikani, ota
-vastaan isän kiitokset!" huudahti Vanderdecken.
-
-Itkien ilon ja katumuksen kyyneliä kääntyi hän sitten nöyrästi sen
-olennon puoleen, jota hän kerran oli niin kauheasti uhmannut.
-
-Vanhempi Vanderdecken polvistui ja Filip seurasi hänen esimerkkiään.
-Syleillen toisiaan toisella käsivarrellaan kohottivat he toisen
-taivasta kohti ja rukoilivat.
-
-Filip otti nyt kalleutensa viimeisen kerran esille ojentaen sen
-isälleen, joka kohotti katseensa taivasta kohti ja suuteli pyhää
-tunnuskuvaa. Ja hänen tehdessään niin hajosivat kummituslaivan
-raa'at ja purjeet tuhaksi, joka liehuen ilmassa putosi veteen.
-Mastot, kokkapuu ja kaikki muutkin kannella olevat esineet murenivat
-atoomeiksi ja hävisivät.
-
-Vanderdecken suuteli kalleutta toisen kerran ja häviäminen jatkui.
-Raskaat rautatykit upposivat kannen läpi mereen, laivan miehet, jotka
-olivat katselleet kohtausta, kuivuivat luurangoiksi, jotka samoin
-kuin vaatteetkin hajosivat ja murenivat tomuksi eikä laivan kannella
-nähty nyt enää muita eläviä olentoja kuin isä ja poika.
-
-Kun Vanderdecken suuteli pyhää tunnuskuvaa kolmannen kerran,
-erosivat lankut toisistaan, kansi vaipui hitaasti mereen ja vain
-rungon jäännökset kelluivat enää vedenpinnalla. Isä ja poika, toinen
-nuori ja voimakas, toinen vanha ja raihnainen, vajosivat hitaasti
-tummansiniseen syvyyteen polvistuneessa asennossaan, syleillen
-toisiaan ja kohottaen toisen kätensä taivasta kohti, jolle hetkiseksi
-ilmestyi leimuava risti.
-
-Taivaalle kokoontuneet pilvet siirtyivät nyt syrjään ajatuksen
-nopeudella, aurinko rupesi paistamaan täydeltä terältään ja
-kimaltelevat aallot näyttivät tanssivan ilosta. Kirkuvat kalalokit
-liitelivät jälleen taivaalla ja arat albatrossit nukkuivat pää
-siiven alle kätkettynä. Pyöriäiset kiitivät eteenpäin hurjasti
-hyppien ja lentokalat ja delfiinit ponnahtelivat ilmaan laineiden
-harjoilta. Koko luonto hymyili kuin se olisi iloinnut siitä, että
-lumous oli haihtunut ikuisiksi ajoiksi ja riemuinnut, ettei Lentävää
-Hollantilaista enää ollut olemassa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Lentävä hollantilainen, by Frederick Marryat
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN ***
-
-***** This file should be named 51895-8.txt or 51895-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/1/8/9/51895/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/51895-8.zip b/old/51895-8.zip
deleted file mode 100644
index 5e58321..0000000
--- a/old/51895-8.zip
+++ /dev/null