summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
-rw-r--r--.gitattributes4
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
-rw-r--r--old/51729-8.txt2020
-rw-r--r--old/51729-8.zipbin42698 -> 0 bytes
5 files changed, 17 insertions, 2020 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a4e82c8
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51729 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51729)
diff --git a/old/51729-8.txt b/old/51729-8.txt
deleted file mode 100644
index f128a55..0000000
--- a/old/51729-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2020 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Demonien ruhtinatar, by Nikolai Vasilevich
-Gogol, Translated by K. Repo
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Demonien ruhtinatar
- Kertomus
-
-
-Author: Nikolai Vasilevich Gogol
-
-
-
-Release Date: April 11, 2016 [eBook #51729]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK DEMONIEN RUHTINATAR***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-DEMONIEN RUHTINATAR
-
-Kertomus
-
-Kirj.
-
-NIKOLAI GOGOL
-
-Suom. K. Repo
-
-
-
-
-
-
-Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1914.
-Oy Weilin & Göös Ab.
-
-
-
-
-ESIPUHE
-
-
-_Nikolai Vasiljevuitsh Gogol_ on saanut osakseen mainetta ja ihailua
-Venäjän kirjallisuuden realistisen suunnan varsinaisena uranuurtajana,
-venäläisen draaman luojana, ja maansa kirjallisuuden kenties suurimpana
-ja terveimpänä humoristina.
-
-Gogol syntyi 12 p. maalisk. 1809 Sorovintsassa, Poltavan ja Mirgorodin
-kihlakuntien rajalla, isänsä, vähävenäläisen kirjailijan maatilalla.
-Hän vietti lapsuutensa vähävenäläisen luonnon ja tapojen välittömässä
-keskuudessa, oppi jo nuorena rakastamaan isänmaataan, mikä tunne
-hänessä oli voimakas koko hänen elämänsä ajan. Hurmaava Ukrainan
-luonto, kansan laulut, sadut ja kertomukset rikastuttivat pojan
-mielikuvitusta ja kehittivät hänen luovaa voimaansa. Isän viehättävät
-kertomukset taas tutustuttivat hänet Vähävenäjän historialliseen
-entisyyteen. Isä käytti poikaansa teatterissa, herättäen hänessä
-rakkauden näytelmätaiteeseen. Äidin, haaveilevan ja uskonnollisen
-naisen vaikutus poikaan oli aivan toinen. Hän kertoi pojalleen räikein
-värein kuvauksia viimeisestä tuomiosta, paratiisin autuudesta ja
-ikuisesta piinasta, vaikuttaen osaltaan sen äärimmäisen mystillisyyden
-kehitykseen, johon hän sittemmin joutui.
-
-Päätettyään opintonsa Neshinin lyseossa, läksi Gogol joulukuussa v.
-1828 Pietariin hehkuvana romantikkona, täynnä ylpeitä haaveita, mutta
-lyseosta saamansa tiedot hyvin puutteellisina ja maailmankatsomuksensa
-sangen keskiaikaisessa asussa, "Hans Kühelgarten"-niminen runoidylli ja
-joukko suosituskirjeitä matkalaukussa. Suosituskirjeistä ei ollut
-mitään apua. Hänen yrityksensä päästä näyttämötaiteen palvelukseen ei
-onnistunut. Hänen idyllinsäkin sai niin kylmän arvostelun, että hän
-poltti koko painoksen. Monien vaiheiden perästä sai hän vihdoin paikan
-apanasiosaston kansliassa. Mutta huono palkka ja raskas, koneellinen
-kirjurin työ ei tietysti voinut tyydyttää kunnianhimoista nuorukaista.
-Ja niinpä hän joka päivä alkoi tuntea yhä enemmän ja enemmän kutsumusta
-kirjailijan uralle. Mutta kahden vuoden ankara kokemus pakotti hänet
-laskeutumaan sentimentaalisen romantikan pilventakaisista korkeuksista
-elävän todellisuuden pohjalle.
-
-Kotiseutuikävä, jota Pietarin synkkä ja kylmä taivas, nälkä ja
-kuolettava kansliatyö yhä kiihdyttivät, johti Gogolin siihen, että
-ihana Ukraina alkoi hänelle esiintyä erikoisena runollisena lumomaana,
-ja niin päätti hän kuvata sen hurmaavassa, tenhoavassa runoudessa.
-Tuloksena olivat "Iltoja maalaistalossa Dikankon luona", joka perusti
-Gogolin maineen. Ensimäinen tämän sarjan kertomus "Juhannusaattoyö"
-julkaistiin v. 1830 "Otetshestvenni Sapiskissa" suuresti muutettuna.
-Samana vuonna Gogol tutustui Ihukovskiin ja Pletneviin, joista viimeksi
-mainittu hankki hänelle opettajan paikan Isänmaallisessa opistossa,
-jossa hän oli inspehtorina. Kaikki tämä sai aikaan täydellisen
-käännöksen Gogolin elämässä. Mutta kaikkein tärkein ja terveellisin oli
-hänelle tutustuminen Pushkiniin ja liittyminen hänen piiriinsä.
-Pushkinin vaikutus Gogoliin oli suuri. Eipä syyttä hän pitänytkään
-Pushkinia opettajanaan, jota hän sai kiittää maineestaan ja
-menestyksestään kirjallisessa toiminnassaan. Pushkin ensimäisenä
-käsitti ja arvosteli hänen lahjansa niin suuriksi, että antoi hänelle
-aiheet "Revisoriin" ja "Kuolleisiin sieluihin", joita hän itse oli
-aikonut käyttää.
-
-Näiden henkilöitten vaikutuksesta laajeni pian Gogolin näköpiiri;
-hänessä heräsi halu täydentää lyseossa saamiansa tietoja. Samalla
-myöskin hänen taiteellinen luomiskykynsä alkoi vuosi vuodelta yhä
-enemmän kukoistaa, kehittyä ja saavuttaa sitä laajuutta ja syvyyttä,
-jotka ovat osoittaneet hänelle paikan Venäjän klassikkojen vierellä.
-
-"Iltojen" menestys antoi Gogolille tilaisuuden matkustaa
-kotiseudulleen. Täällä häntä odotti suuri pettymys. Meluavan, loistavan
-pääkaupunkielämän jälkeen ei hänelle enää syntymäseutu kuvastunut
-läheskään siinä runollisessa valossa, josta hän pääkaupungissa oli
-uneksinut. Varsinkin säälittävältä, tuskallisen yksitoikkoiselta,
-sivistymättömältä, törkeän taikauskoiselta tuntui hänestä
-puolisivistyneitten vähävenäläisten tilanomistajain kaikellaista
-äitelyyttä täynnä oleva elämä. Ja niin alkoi ensikerran jokapäiväisen
-elämän likaisuus ja typeryys herättää hänen huomiotansa; ensi kerran
-heräsi hänessä hänen ihmeellinen "maailmalle näkyvä naurunsa", joka
-kätki itseensä "kyyneleitä, joita maailma ei nähnyt." Kaikista hänen
-seuraavista teoksistaan aina vuoteen 1835 saakka voi päättää, että
-juuri tähän aikaan tapahtui Gogolissa kääntymys vähävenäläisestä
-romantikasta täydelliseen realismiin. Tällaisia nimittäin ovat hänen
-teoksensa, jotka kahdessa osassa "Arabeskeja" ja "Mirgorod" v. 1835
-ilmestyivät: toisissa on vielä "Iltojen" romantinen luonne, kuten
-"Wiissä" (nyt julkaistavan kirjasen oikea nimi, tarkoittaa "maahiaisten
-ruhtinasta"), joka tässä suomalaiselle lukijalle esitetään, "Taras
-Bulbassa" ja "Muotokuvassa." Samoissa kokoelmissa me jo tapaamme
-realistisia kertomuksia, täynnä naurua kyynelten takaa. Tällaisia ovat
-esim. "Kuinka Ivan Ivanovitsh riitaantui Ivan Nikiforovitshin kanssa",
-jossa hänen huumorinsa pulppuaa erinomaisen raikkaana ja mehevänä.
-
-Gogolin pääteokset ovat "Revisori" ja "Kuolleet sielut." "Revisori" on,
-kuten tunnettua, murhaavaa ivaa venäläisestä virkamiesmaailmasta, jonka
-ruoskimisessa samalla ilmenee Gogolin huumorin hyväntahtoinen ja
-sydämellinen sävy. Sekä aitovenäläisten olojen kuvauksena että eheänä,
-taiteellisena draamateoksena on "Revisori" huomattavimpia tuotteita
-Venäjän kirjallisuudessa, samoin kuin se on venäläisen näytelmän, s.o.
-varsinaisen taidenäytelmän esikoinen.
-
-Näytelmä esitettiin ensi kerran Aleksanterin teatterissa Pietarissa 19
-p. huhtik. 1836 keisari Nikolai I luvalla, eikä se sen jälkeen ole
-joutunut pois teatterin ohjelmistosta.
-
-Lupa "Kuolleitten sielujen" painattamiseen saatiin vasta suurten
-ponnistusten jälkeen. Se oli voimakas, mitä laajakantoisin isku
-maaorjuusjärjestelmää vastaan, joka vielä silloin oli voimassa
-Venäjällä. "Kuolleitten sielujen" ensimäinen osa ilmestyi v. 1842.
-
-Ja tähän päättyikin Gogolin elämän ja tuotannon loistokausi. Tämän
-jälkeen alkaa Gogolin asteettainen sekä henkinen että ruumiillinen
-kuoleminen. Loppuvuosinaan Gogol ankaran hermotaudin vaivaamana antausi
-uskonnollisiin mietiskelyihin, teki pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin ja
-alkoi katsoa koko kirjallista toimintaansa synniksi Jumalan edessä.
-Eräänä synkkänä hetkenä hän poltti "Kuolleiden sielujen" toisen osan.
-Viimeiset vuodet, jotka olivat hyvin tuskallisia, hän eli Moskovassa ja
-kuoli 4 p. maalisk. 1852.
-
-Gogolin huumorin suuri voima on sen taitavasti osatussa
-harmittomuudessa. Hänen realisminsa ei ole pelkästään repivää laatua,
-hän ei ainoastaan ilku ihmisten ja olevien olojen heikkouksia, vaan
-takana näkyy tarkoitus ja pyrkimys jalompaan. Gogolin käsitys taiteesta
-oli, että sen tuli olla tulisoihtu, joka osoittaa tietä korkeampiin
-ihanteihin.
-
-
-
-
-DEMONIEN RUHTINATAR
-
-
-Kun seminaarin jokseenkin heleä-äänistä kelloa Veljesluostarin portilla
-Kijevissä oli aamulla soittaa läpäytetty, niin heti ilmestyi kaduille
-koululaisia ja seminaarilaisia joukottain kaupungin kaikista osista.
-Grammatikot, retorit, filosofit ja teologit laahustivat vihkot
-kainalossa kouluun. Grammatikot olivat vielä hyvin pieniä: kävellessään
-he tyrkkivät toisiaan ja väittelivät ohuella sopraano-äänellä
-keskenään; he olivat meikein kaikki rikkinäisissä, lian tahraamissa
-puvuissa ja taskut olivat aina kaikellaista rojua täynnä, kuten noppia,
-papukkoja, sulkapillejä, piirakan palasia ja joskus myöskin pieniä
-varpusia, joista joku alkoi visertää kuoleman hiljaisuuden vallitessa
-luokalla, tuottaen omistajalleen jokseenkin kovia iskuja molempiin
-kämmeniin, joskus myöskin ruoskaa selkään. Retorit kulkivat
-vakavampina; heidän pukunsa oli useinkin aivan ehyt, mutta heidän
-kasvoillaan oli sensijaan melkein aina jokin koristus: joskus oli
-toinen silmä painunut otsan alle, joskus pullottivat huulet kuin
-täyteen puhallettu rakko, joskus taas näkyi kasvoilla jokin muu retorin
-arvoa muistuttava merkki. He puhelivat ja väittelivät tenoriäänellä.
-Filosofit ottivat kokonaisen oktaavin alempaa. Heidän taskuissaan ei
-ollut muuta kuin väkevää tupakkaa. He eivät tehneet minkäänlaisia
-varastoja, vaan söivät heti kaiken sen, minkä käsiinsä saivat; heistä
-löyhkäsi tupakka ja paloviina, joskus niin vahvasti, että ohikulkeva
-käsityöläinen pysähtyi pitkäksi ajaksi metsäkoiran tavoin nuuskimaan
-ilmaa.
-
-Tähän aikaan oli torikauppa tavallisesti juuri alkanut, ja
-kaupustelijamuorit nisu-, arbuusi-, auringonsiemen- ja piirakkakorit
-käsivarrella tarttuivat kilvan koululaisten vaatteitten liepeisiin.
-
-"Nuoret herrat, nuoret herrat! tänne, tänne!" huusivat he kaikilta
-tahoilta: "hyviä rinkelejä, unikkokakkuja, vehnäpiiraita, ostakaa,
-ostakaa!"
-
-Toinen muori taas, osoittaen pitkänsuikeita vehnäleipiä, kirkui,
-"ostakaa minulta, erittäin maukkaita omia leipomia."
-
-"Älkää ostako tuolta: katsokaa minkälainen hän on, ruma nenä ja
-kädetkin ovat likaiset..."
-
-Mutta filosofeihin ja teologeihin he eivät uskaltaneet koskea, sillä
-näillä oli aina tapana ottaa ainoastaan maistiaisiksi, eikä suinkaan
-vähän, vaan aivan kourantäydeltä.
-
-Seminaariin saavuttuaan hajaantui joukko mataliin, mutta kumminkin
-jokseenkin avariin, pienillä akkunoilla, leveillä ovilla ja likaisilla
-penkeillä varustettuihin luokkahuoneisiin. Luokka täyttyi äkkiä aika
-hälinästä: grammatikon sointuva sopraano sattui täsmälleen pienten
-akkunalasien helinään ja akkunalasi vastasi melkein samalla sävelellä.
-Nurkassa pauhasi retori, jonka suun ja paksujen huulien pitäisi kuulua
-vähintäänkin filosofille. Hän puhui basso-äänellä; kaukaa kuului
-ainoastaan: "bu, bu, bu.".. Kun opettaja tunnin aikana loi toisen
-silmänsä penkin alle, näki hän vehnäleivän tahi piirakan, tahi
-kurpitsan siemeniä pistävän oppilaansa taskusta esiin.
-
-Kun tämä oppinut joukko kerkesi luokalle jonkun verran aikaisemmin tahi
-kun professorin tiedettiin myöhästyvän, niin silloin ryhdyttiin
-yhteisestä sopimuksesta tappelemaan. Ja siihen oli kaikkien otettava
-osaa, sensorinkin, jonka velvollisuutena oli järjestyksen ylläpitäminen
-ja koko oppilassäädyn siveellisyydestä huolehtiminen. Kaksi teologia
-tavallisesti ratkaisi, tapeltiinko luokka luokkaa vastaan, tahi
-jakaannuttiinko kahteen yhtäsuureen joukkoon. Joka tapauksessa
-aloittivat grammatikot taistelun, mutta kun retorit siihen yhtyivät,
-pakenivat he heti ja seurasivat sitte penkeillä seisten tappelun
-kulkua. Sitte yhtyivät pitkäviiksiset filosofit rytäkkään ja lopuksi
-paksuniskaiset teologit. Tappelu päättyi tavallisesti siten että
-teologit antoivat kaikille selkään, ja filosofien täytyi kylkiään
-pidellen mennä penkeille huoahtamaan. Luokalle saapunut professori,
-joka aikoinaan itse oli ottanut osaa samallaiseen voimainkoetukseen,
-huomasi heti oppilaittensa palavista poskista, että taistelu oli ollut
-kuuma, ja samalla kun hän antoi retoria vitsalla sormille, kuumensi
-toinen professori toisella luokalla kepillä filosofin kämmeniä.
-Teologien suhteen meneteltiin aivan toisin: he saivat maistaa lyhyistä
-nahkapampuista.
-
-Juhlapäivinä pääsivät seminaarilaiset kotiinsa. Joskus esitettiin
-näytelmiä. Silloin kunnostautui aina jokin Kijevin kellotapulin
-mittainen teologi esittäen Herodiasta tahi Pentefriaa. Palkkioksi he
-saivat palasen aivinaa, pussillisen ryynejä, keitetyn hanhen puoliskon
-ja muuta sellaista. Koko tällä oppineella joukolla, sekä ala- että
-yläluokkalaisilla, joilla oli jotakin perinnäistä vihaa välillään, oli
-hyvin vähän varoja elantoon, niin että oli aivan mahdotonta laskea,
-kuinka monta lihakokkaretta kukin heistä illallisen aikana pisti
-poskeensa. Tämän vuoksi eivät varakkaiden vapaaehtoiset lahjoitukset
-riittäneet mihinkään. Silloin lähetti filosofeista ja teologeista
-kokoonpantu senaatti grammatikot ja retorit pussit kainalossa erään
-filosofin johdolla vieraita kasvitarhoja tyhjentämään. Joskus oli
-senaattikin mukana tällaisella retkellä. Ja seminaari söi silloin
-kurpitsapuuroa. Senaattorit itse nauttivat arbuseja ja meloneja niin
-runsaasti, että opettajat seuraavana päivänä tunnilla kuulivat
-samallaista murinaa sekä heidän suustaan että vatsastaan.
-Seminaarilaisilla oli pukuna pitkäntakin tapainen pitkä viitta.
-
-Suurin juhlatapaus seminaarissa oli kesälomalle lähtö. Loma alkoi
-kesäkuussa.
-
-Koko suuren valtatien täyttivät silloin grammatikot, filosofit ja
-teologit. Kellä ei ollut omaa kotoa, se meni toverinsa luo. Filosofit
-ja teologit menivät kotiopettajiksi varakkaisiin perheisiin, saaden
-palkaksi jalkineet vuodeksi, joskus myöskin puvun. Koko joukkue kulki
-yhdessä, keitti puuronsa tien vieressä ja vietti yönsä kedolla.
-Jokaisella oli pussi selässä, jossa oli yksi paita ja pari
-jalkariepuja. Teologit olivat tavallisesti säästäviä ja säännöllisiä:
-he kantoivat kenkiänsä kepissä olallaan ja likaisella tiellä käärivät
-housunsa lahkeet polviin asti. Kun huomattiin talo syrjässä,
-käännyttiin heti valtatieltä, poikettiin talon akkunan alle, asetuttiin
-riviin ja alettiin täydestä kurkusta laulaa kirkkolauluja. Talon
-isäntä, joku vanha kasakka, kuunteli tarkasti kyynäspäittensä varassa
-laulua, puhkesi katkeraan itkuun ja emäntäänsä kääntyen lausui: "Muija,
-koululaisten laulu on jotakin hyvin järkevää, vie heille silavaa ja
-muuta hyvää, jota sinulla on." Ja kokonainen maljakko keitettyjä
-kaali- ja marjapiirakkoja joutui laulajain pussiin; suuri kimpale
-silavaa, joskus myöskin sidottu kana sullottiin samaan säiliöön.
-Vahvistettuaan itseänsä tällaisella varastolla, jatkoivat grammatikot,
-retorit, filosofit ja teologit matkaansa. Mitä kauemmaksi päästiin,
-sitä pienemmäksi hupeni kumminkin seurue. Melkein kaikki hajaantuivat
-koteihinsa, jälelle jäivät ainoastaan ne, joiden syntymäpesä oli
-kauempana muita.
-
-Erään kerran tällaisen retken aikana erosi kolme seminaarilaista
-toisista hankkiakseen ruoka-aineita jostakin lähimmästä talosta, sillä
-eväspussi oli jo kauan ollut tyhjä. He olivat teologi Haljava, filosofi
-Homa Brut ja retori Tiberi Gorobets.
-
-Teologi oli kookas ja hartiakas mies. Hänellä oli omituinen tapa: hän
-varasti jokaisen esineen, mikä sattui olemaan hänen lähettyvillänsä.
-Joskus hän oli hyvin synkkä ja kun hän joi itsensä juovuksiin,
-piiloutui hän aroheinikkoon, ja seminaarilla oli vaikea työ löytää
-hänet sieltä.
-
-Filosofi Homa Brut oli luonteeltaan iloinen, loikoi mielellään ja
-poltti piippua; juomaretkellä ollessaan hän tilasi aina soittajia ja
-tanssi. Hän sai useasti nahkaletkusta, mutta kärsi sen filosofin
-välinpitämättömyydellä arvellen, että minkä täytyy tapahtua, sitä ei
-voi välttää.
-
-Retori Tiberi Gorobetsilla ei vielä ollut oikeutta pitää viiksiä, juoda
-paloviinaa eikä polttaa piippua; hänen luonteensa oli vielä vähän
-kehittynyt, mutta hänen otsassaan olevista suurista kuhmuista päättäen,
-jotka useinkin herättivät huomiota hänen luokalle tullessaan, voi
-otaksua, että hänestä aikaa myöten tulisi hyvä soturi. Teologi Haljava
-ja filosofi Homa käyttivät häntä edusmiehenään.
-
-Oli jo ilta, kun he poikkesivat valtatieltä; aurinko oli juuri
-laskenut, ja päivän lämmin oli vielä ilmassa. Teologi ja filosofi
-kulkivat ääneti piippujaan imeskellen; retori Tiberi Gorobets katkoi
-kepillään tienvieressä kasvavaa rikkaruohoa. Tie kulki hajanaisten
-tammi- ja pähkinäpuuryhmien lävitse. Kumpuja ja pieniä mäkiä,
-viheriöitä ja ympyriäisiä kuin kirkon kupoli, näkyi siellä täällä
-tasangolla. Pari tuuleentunutta vainiota ilmoitti jonkun kylän olevan
-lähellä. Mutta oli kulunut jo tunnin verran siitä kun he olivat vainiot
-sivuuttaneet, mutta ei vieläkään mitään ihmisasuntoa näkynyt. Hämärä
-pimensi kokonaan taivaan, ainoastaan lännessä kuumotti ruusunpunainen
-hohto.
-
-"Hitto vie!", virkkoi filosofi Homa Brut: "näytti aivan siltä kuin talo
-tulisi tuossapaikassa."
-
-Teologi oli ääneti, katsahti ympäristöön, pisti piipun suuhunsa, ja
-niin jatkettiin matkaa.
-
-"Jumaliste!", puuskahti filosofi uudelleen, pysähtyen: "ei siellä näy
-jälkeäkään talosta."
-
-"Mutta ehkäpä etempänä tulee joku talo", sanoi teologi päästämättä
-piippua hampaistaan.
-
-Mutta tällä välin oli jo tullut yö. Oli aika pimeä. Pienet ukkospilvet
-lisäsivät pimeyttä, eikä tähdistä ja kuusta näyttänyt olevan toiveita.
-Seminaarilaiset huomasivat eksyneensä alkuperäiseltä tieltä ja
-kulkeneensa pitkän aikaa toista tietä.
-
-Filosofi tunnusteli maaperää kaikilta puolin ja sanoi sitte
-katkonaisesti: "Mutta missä tie?"
-
-Teologi oli vaiti, mietti hetkisen ja virkkoi: "Niin, yö on pimeä."
-
-Retori käveli sivulle ja koetti ryömien etsiä tietä, mutta hän löysi
-vain ketun pesiä. Ympärillä oli aro, ja näytti kuin siellä ei olisi
-koskaan ajettu.
-
-Matkailijat ponnistelivat vielä jonkun matkaa eteenpäin, mutta
-kaikkialla oli sama erämaa. Filosofi koetti huutaa, mutta ei saanut
-mitään vastausta. Hetken perästä kuului heikkoa ähkymistä, mikä
-suuresti muistutti suden ulvontaa.
-
-"Ka! mitä meidän on tekeminen?" sanoi filosofi.
-
-"Ei muuta kuin jäädä kedolle yöksi", arveli teologi, sytyttäen
-piippunsa. Filosofi ei voinut suostua siihen: hänen tapanansa oli aina
-piilottaa yöksi puolipuutainen leivänkannikka ja nelisen naulaa
-silavaa, ja tällä kertaa tuntui vatsassa niin tavattoman yksinäiseltä.
-Iloisesta luonteestaan huolimatta hän sitäpaitsi jonkun verran pelkäsi
-susia.
-
-"Ei, Haljava, se ei käy päinsä", hän lausui: "Koiran tavoin laskeutua
-levolle vahvistamatta itseään millään? Koettakaammepa vielä: ehkäpä
-pääsemme johonkin asuntoon ja onnistumme saamaan edes pikarillisen
-paloviinaa yöksi."
-
-Kuullessaan sanan "paloviina" sylkäsi teologi sivulleen ja virkkoi:
-"Voihan sitä jäädä tännekin."
-
-He läksivät liikkeelle ja suureksi ilokseen kuulivat hetkisen perästä
-koiran haukkuvan. Otettuaan selvän, mistä haukkuminen kuului, alkoivat
-he paljon reippaammin painaltaa ääntä kohti. Jonkun matkaa kuljettua,
-nähtiin tuli.
-
-"Talo! totisesti talo!" huudahti filosofi.
-
-Ja hetken perästä he todellakin näkivät pienen talon, johon kuului
-ainoastaan kaksi tupaa, nekin samassa pihassa. Akkunoista näkyi tuli;
-kymmenkunta luumupuuta pisti näkyviin pisteaidan luona. Laudoista
-tehdyn portin raoista tirkistellessään he huomasivat pihalla joukon
-likaisia kuormia. Tähtiä alkoi näkyä siellä täällä taivaalla.
-
-"Pitäkää huolta, veljet, ei anneta perään! Otamme yösijan, maksoi mitä
-maksoi!"
-
-Kolme oppinutta miestä löi yht'aikaa porttiin ja huusi:
-
-"Avatkaa."
-
-Erään huoneen ovi narisi, ja hetkisen perästä näkivät pojat vanhan
-muorin edessään päällyksetön lammasnahkaturkki päällä.
-
-"Kuka siellä?" huusi muori yskien kuivasti.
-
-"Anna, hyvä muori, yösijaa, olemme eksyneet tieltä ja taivasalla olo on
-yhtä ilkeätä kuin nälkäisellä vatsalla eläminen."
-
-"Mitä väkeä te sitte olette?"
-
-"Niin, emme ole tavallista väkeä: teologi Haljava, filosofi Brut ja
-retori Gorobets."
-
-"Ei ole tilaa", mumisi muori: "piha on täynnä vieraita ja joka tuvan
-nurkka nukkujia. Mihinkä minä teidät sijoitan? Ja kaiken lisäksi kaikki
-kolme niin suuria vahvoja miehiä! Tupanihan hajoaa aivan, jos minä
-päästän teidät sinne. Kyllä minä tunnen nuo filosofit ja teologit: jos
-ne juopot laskee sisään, niin ei koko talosta jää mitään jäljelle.
-Menkää, menkää! Ei täällä ole tilaa teikäläisille."
-
-"Ole nyt armelias, rakas muori! Eihän sovi, että kristitty sielu joutuu
-tuhoon aivan syyttä? Sijoita meidät, mihin tahdot; ja jos me jotakin
-pahaa teemme, niin kuivukoon kätemme heti. Usko se."
-
-Muori näytti tulevan leppeämmäksi. "Hyvä", lausui hän ikäänkuin
-ajatellen: "minä päästän teidät, mutta sijoitan kaikki eri paikkoihin;
-en saa rauhaa sielussani, jos makaatte yhdessä."
-
-"Tee kuten tahdot; me tottelemme."
-
-Portti narisi, ja matkalaiset astuivat pihaan.
-
-"Kuuleppa, muoriseni", sanoi filosofi käyden vanhuksen perässä:
-"vatsassa tuntuu kuin joku rattailla ajaisi: aamusta lähtien ei ole
-ollut ruuan muruakaan suussa."
-
-"Kas, mitä vielä tahtoo!" tuumi muori: "minulla ei ole mitään, uunikaan
-ei lämminnyt tänä päivänä."
-
-"Kyllä me huomenna maksaisimme kaikesta aivan puhtaassa rahassa",
-jatkoi filosofi. "Niin", virkkoi hän hiljaa, "kyllä saisit odottaa
-maksua!"
-
-"Menkää, menkää! ja tyytykää siihen, mitä saatte! Kyllä piru toi nuo
-hienot nuoret herrat tänne!"
-
-Filosofi Homa tuli aivan alakuloiseksi näistä sanoista, mutta äkkiä
-tunsi hänen nenänsä kuivatun kalan hajua; hän katsahti sivullaan
-kulkevaan teologiin ja huomasi hänen taskustaan pistävän suuren kalan
-hännän: tämä oli ehtinyt siepata kalan kuormasta. Ja kun hän ei tehnyt
-sitä mistään omanvoitonpyynnöstä, vaan pelkästä tavasta, niin filosofi
-Homa pisti kätensä teologin taskuun aivan kuin omaansa ja otti sieltä
-kalan, varsinkin kun teologi näytti unhoittaneen koko tavaran ja
-kaikesta päättäen valmistautui toista hankkimaan.
-
-Muori sijoitti retorin tupaan, teologin hän sulki tyhjään kamariin ja
-filosofin lammasnavettaan.
-
-Jäätyänsä yksin söi filosofi yhdessä minuutissa kalan, katsellen
-hämähäkin verkon peittämiä navetan seiniä, potkaisi jalallaan toisesta
-navetasta uteliaisuudesta esiin pistävää sian kärsää ja kääntyi sitte
-oikealle kyljelleen ottaakseen hyvän unen. Äkkiä aukeni matala ovi ja
-muori ilmestyi kynnykselle.
-
-"No, muoriseni, mitä tahdot?" lausui filosofi.
-
-Mutta vanhus käveli suoraan häntä kohti kädet levällään.
-
-"Ahaa!" ajatteli filosofi. "Ei, kyyhkyseni, olet liian vanha!"
-
-Hän perääntyi vähän, mutta kursailematta läheni vanhus nuorukaista.
-
-"Kuuleppas, muoriseni!" sanoi filosofi: "nyt on paastonaika; minä
-puolestani olen sellainen ihminen, etten tuhannesta kultarahastakaan
-riko paastoa."
-
-Mutta muori liikutteli käsiään ja tahtoi tarttua häneen virkkamatta
-sanaakaan.
-
-Filosofin valtasi kauhu, kun hän huomasi omituisen loisteen muorin
-silmissä. "Muori hyvä, mitä sinä? Mene, mene Jumalan nimeen!" huudahti
-hän.
-
-Mutta muori tarttui hänen käsiinsä lausumatta sanaakaan.
-
-Filosofi hyppäsi jaloilleen aikoen paeta; mutta vanhus asettui ovelle,
-kiinnitti häneen kiiluvat silmänsä ja uudelleen alkoi lähetä häntä.
-
-Filosofi tahtoi hänet torjua luotaan käsillään, mutta hän huomasi
-ihmeekseen, ettei hän voinut kohottaa käsiänsä eikä liikuttaa
-jalkojaan; ja kauhukseen hän lisäksi huomasi, ettei ääni päässyt hänen
-kurkustaan: huulet liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Hän kuuli vain
-sydämensä lyövän; hän näki muorin lähestyvän itseään, tarttuvan hänen
-käsiinsä, painavan hänen päätänsä ja hyppäävän sitte kissan nopeudella
-hänen selkäänsä, ja lyövän häntä luudalla. Hän hyppeli kuin
-ratsuhevonen, kantaen muoria selässään. Kaikki tämä tapahtui niin
-nopeasti, että filosofi tuskin ehti tointua ja tarttua molemmin käsin
-polviinsa pidättääkseen jalat liikkumasta, mutta ne hänen suureksi
-hämmästyksekseen kohosivat maasta vastoin hänen tahtoaan ja ravasivat
-nopeammin tsherkessiläistä juoksijaa. He sivuuttivat talon, tulivat
-tasangolle, sivulla näkyi sysimusta metsä. Vasta silloin hän sanoi
-itsekseen: "Ahaa, se on noita!"
-
-Kuun sirppi kumotti taivaalla. Arka puoliyön kuutamo läpinäkyvänä
-verhona laskeutui maahan. Metsä, niitty, taivas, laakso -- kaikki
-näytti nukkuvan avoimin silmin; ei tuulen henkäystäkään miltään puolen;
-viileässä yössä oli jotakin kostean lämpöistä; puitten ja pensaitten
-varjot pyrstötähtien tavoin laskeutuivat tasangolle: tällainen oli yö,
-kun filosofi Homa Brut laukkasi käsittämätön ratsastaja selässä. Hän
-tunsi jonkunlaisen uuvuttavan, vastenmielisen ja samalla suloisen
-tunteen valtaavan sydämensä. Hän painoi päänsä alas ja oli näkevinänsä,
-että ruoho, joka oli melkein hänen jalkainsa alla, kasvoi syvällä ja
-kaukana ja että sen yläpuolella oli läpikuultava vesi kuten
-vuorilähteessä ja ruohikko näytti valkoisen, läpikuultavan meren
-pohjalta; ainakin hän näki itsensä ja taakkansa heijastavan siihen. Hän
-huomasi siinä auringon paistavan kuun sijasta. Hän kuuli sinisten
-kellokukkien, päät alastaipuneina kahisevan, hän näki vedenneidon uivan
-ruohikosta näkyviin; sen loistava, värähtelevä ruumis pilkisti vedestä.
-Vedenneito kääntyi häntä kohden -- ja katso, sen kasvot kirkkaine,
-säteilevine, terävine silmineen tunkivat hänen sieluunsa; ne olivat jo
-aivan lähellä häntä, koskettamaisillaan hänen poskiansa, mutta sitte
-neito päästi heleän naurun ja loittoni; nyt se kääntyi selälleen -- ja
-sen pilvinen povi, himmeä kuin kiillottamaton porsliini, valaisi
-auringossa valkoista, joustavan hempeää ruumista. Pienet vesipisarat
-varisivat lasihelminä vedenneidon povelle. Neito värisi koko
-ruumiiltaan ja nauroi vedessä...
-
-Näkikö hän tämän, vai eikö? Oliko hän valveilla, vai uneksiko hän? Entä
-tuolla? Tuuli vai soittoako? Se heläjää, kilisee ja ulvoo ja lähestyy,
-ja tunkee sieluun vastustamattomana...
-
-"Mitä tämä on?" ajatteli Homa Brut katsellen alas ja kiitäen täyttä
-lentoa. Hiki valui virtanaan pitkin ruumista. Hänestä tuntui hyvin
-suloiselta, hän tunsi raukaisevaa, kauhean uuvuttavaa nautintoa.
-Hänestä tuntui usein kuin hänen sydämensä olisi lakannut tykkimästä ja
-kauhulla hän tapasi sitä kädellään. Perin väsyneenä ja hämmästyneenä
-alkoi hän muistella ennen oppimiansa rukouksia. Hän luki kaikki
-rukoukset henkiä vastaan, ja äkkiä tunsi virkistyvänsä; hän tunsi
-askeleensa käyvän hitaammiksi, laiskemmiksi; noita tuntui pitävän
-heikommin hänestä kiinni, sankka ruoho kosketti hänen jalkoihinsa eikä
-hän enää huomannut siinä mitään tavatonta. Kirkas kuun sirppi kumotti
-taivaalla.
-
-"Hyvä!" ajatteli filosofi Homa Brut ja alkoi melkein ääneen lukea
-rukouksia henkiä vastaan. Vihdoin hän nuolen nopeudella ponnahti
-vanhuksen alta ja hyppäsi vuorostaan tämän selkään. Vanhus juoksi
-tihein askelin niin nopeasti, että ratsastajan oli vaikea hengittää.
-Maa vilahteli vain hänen allansa; oli kirkasta kuun valossa; laaksot
-olivat tasaisia, mutta nopean kulun vuoksi ei hän voinut tarkasti
-esineitä erottaa. Hän sieppasi tiellä olevan kepin ja alkoi sillä
-voimiensa takaa mätkiä vanhusta. Tämä parkui hirmuisesti, ensin
-vihaisesti, uhkaavasti, sitten heikommin, miellyttävämmin, puhtaammin
-ja vihdoin aivan hiljaan, tuskin kuuluvasti. Se tuntui vienolta
-hopeakellon kilinältä ja koski hänen sieluunsa; tahtomattaan leimahti
-hänessä ajatus: onko se todellakin vanhus? "Ah, minä en voi enää!"
-lausui ratsu voimattomana ja vaipui maahan.
-
-Filosofi nousi ja katsoi häntä silmiin (alkoi sarastaa, Kijevin
-kirkkojen kultakupolit loistivat kaukaa): hänen edessään makasi
-kaunotar, upea hiuspalmikko hajallaan harteilla, silmäripset pitkät
-kuin jouhet. Tunnottomana hän levitti valkoiset, paljaat käsivartensa
-ja voihkien kohotti kyynelten täyttämät silmänsä.
-
-Homa vapisi kuin haavan lehti tuulessa; sääli, omituinen levottomuus,
-arkuus, jota hän ei ennen ollut tuntenut, valtasi hänet. Hän läksi
-juoksemaan pakoon täyttä karkua. Hänen sydämensä löi levottomasti eikä
-hän mitenkään voinut selittää itselleen sitä omituista uutta tunnetta,
-joka oli hänet vallannut. Hän ei enää tahtonut mennä taloon, vaan
-kiiruhti Kijeviin, ajatellen koko matkan käsittämätöntä seikkailuaan.
-
-Seminaarilaisia oli vähän kaupungissa: kaikki olivat hajonneet
-koteihinsa, tahi menneet kotiopettajiksi tahi yksinkertaisesti
-lähteneet kiertelemään maaseudulle, sillä vähävenäläisissä maakylissä
-saa syödä kaikkinaisia herkkuja vatsansa täyteen tarvitsematta maksaa
-mitään. Seminaari oli aivan tyhjä, ja vaikka filosofi etsi joka nurkan,
-ei hän löytänyt palaakaan silavaa tahi muuta suuhun pantavaa.
-
-Filosofi keksi kumminkin kohta keinon surunsa parantamiseksi: hän kulki
-pari kolme kertaa hiljaa vihellellen kauppatorin halki, vaihtoi
-silmäyksiä aivan torin päässä erään nuoren keltapäähineisen lesken
-kanssa, joka kaupitteli nauhoja, pyssyn haulia y.m. rihkamaa, ja sai jo
-samana päivänä vatsansa täyteen vehnäpiirakkoja, kananpaistia y.m.
-hyvää, niin että oli mahdotonta luetellakaan, mitä kaikkea oli hänen
-edessään pöydällä pienoisessa kirsikkapuutarhan ympäröimässä tupasessa.
-Samana iltana nähtiin filosofi kapakassa: hän lojui penkillä, polttaen
-piippuaan ja kaikkien nähden heitti kultarahan juutalaisen
-kapakoitsijan eteen. Hänen edessään oli tuoppi. Hän katseli
-kapakkavieraita välinpitämättömin, tyytyväisin silmin eikä enää
-lainkaan ajatellut omituista seikkailuaan.
-
-Tällä välin kerrottiin kaikkialla, että erään rikkaan sotnikan tytär,
-jonka talo oli 50 virstan päässä Kijevistä, oli eräänä päivänä palannut
-kävelymatkalta kotiinsa perinpohjin piestynä, päästen vaivoin omin
-voimin isänsä majaan. Tyttö oli nyt kuolemassa ja ennen tästä
-maailmasta lähtöään oli viimeisenä toivomuksenaan esittänyt, että Homa
-Brut lukisi hänelle kuolinrukouksen sekä sen lisäksi vielä kolmena
-päivänä kuoleman jälkeen ruumiin ääressä muut asiaan kuuluvat
-rukoukset. Filosofi kuuli tämän rehtorilta itseltään, joka vartavasten
-kutsui hänet luokseen ja ilmoitti, että Homa ilman vastaväitteitä
-kiiruhtaisi matkalle, sillä arvokas sotnikka oli lähettänyt hevosen ja
-miehiä häntä noutamaan.
-
-Filosofi vavahti jonkun selittämättömän tunteen pakottamana. Hämärä
-aavistus sanoi hänelle, ettei mikään hyvä ole häntä odottamassa. Hän
-ilmoitti rehtorille suoraan, ettei hän aio lähteä, osaamatta kumminkaan
-selittää syytä kieltoonsa.
-
-"Kuuleppa, domine Homa!" sanoi rehtori (muutamissa tapauksissa hän
-puhutteli hyvin kohteliaasti alaisiaan): "sinulta ei edes kysytä,
-haluatko sinä lähteä, vai etkö. Minä sanon sinulle ainoastaan, että jos
-sinä tässä rupeat vastustelemaan, niin annan pehmittää selkäsi
-tuoreilla koivun oksilla niin perusteellisesti, ettet pitkään aikaan
-kaipaa saunaa."
-
-Filosofi raapasi korvallistaan ja poistui rehtorin luota lausumatta
-hänelle sanaakaan, päättäen sopivassa tilaisuudessa turvautua
-jalkoihinsa. Ajatuksissaan hän laskeutui rappuja alas poppelipuita
-kasvavaan pihaan. Hän pysähtyi hetkeksi kuullessaan rehtorin jokseenkin
-kovalla äänellä antavan määräyksiä palvelijoille ja nähtävästi jollekin
-sotnikan läheteistä.
-
-"Kiitä pania ryyneistä ja munista", sanoi rehtori: "ja ilmoita hänelle,
-että heti kun hänen mainitsemansa kirjat ilmestyvät, minä lähetän ne
-hänelle: minä annoin ne jo puhtaaksikirjoitettaviksi. Älä unhota,
-kyyhkyseni, lisätä panillesi, että siellä minun tietääkseni saadaan
-hyviä kaloja, varsinkin sampia: lähettäköön niitä sopivan tilaisuuden
-sattuessa, sillä torilla ovat kalat huonoja ja kalliita. Anna sinä,
-Jahtuh, miehille ryyppy paloviinaa; sitokaa samalla filosofi, hän voi
-muuten karata."
-
-"Katso pirua!" ajatteli filosofi: "vainusipas, senkin pitkäkoipinen
-elukka."
-
-Hän laskeutui alas ja huomasi pihassa kuomurattaat, joita hän ensin
-luuli pyörillä varustetuksi viljariiheksi. Kuomu oli todellakin syvä
-kuin tiilen polttouuni. Ne olivat tavalliset krakovilaiset vankkurit,
-joissa puolisataa juutalaista ajaa tavaroineen päivineen kaupungista
-toiseen markkinoille. Häntä odotti kuusi tervettä, vahvaa,
-keski-ikäistä kasakkaa. Hienosta verasta tehdyt mekot osoittivat, että
-miehet olivat rikkaan henkilön palveluksessa; arvet kasvoissa
-todistivat, että he kunnialla olivat ottaneet osaa taisteluihin.
-
-"Minkä tälle mahtaa? Minkä kerran täytyy tapahtua, sitä ei voi
-välttää!" ajatteli filosofi ja kääntyen kasakkain puoleen lausui
-kovalla äänellä: "Päivää, toverit!"
-
-"Ole tervehditty, pani filosofi!" vastasivat muutamat miehistä.
-
-"Tuohonko minun on istuttava teidän kanssanne? Upeat rattaat!" lisäsi
-hän, nousten vankkureihin. "Täällä voisi vaikka tanssia, ollappa vain
-soittajia."
-
-"Niin, tilavat vaunut!" sanoi eräs kasakoista nousten ajajan paikalle.
-Hän oli sitonut rievun päähänsä, sillä hattunsa hän oli jo ehtinyt
-unhoittaa kapakkaan. Toiset viisi kasakkaa kömpivät vaunun perälle
-filosofin viereen ja asettuivat kaupungista ostettujen tavarasäkkien
-väliin.
-
-"Olisipa huvittavaa tietää", lausui filosofi: "montako hevosta
-tarvittaisiin vetämään näitä vankkureita, jos ne lastattaisiin esim.
-suolaa tahi rautakiskoja täyteen?"
-
-"Niin", arveli hevosia ajava kasakka hetkisen mietittyään: "kyllä siinä
-pitäisi olla koko joukko hevosia."
-
-Tämän tyydyttävän vastauksen perästä, katsoi kasakka itsensä
-oikeutetuksi olemaan koko ajan ääneti.
-
-Filosofin teki kovasti mieli saada lähempiä tietoja sotnikasta, mikä
-hän oli miehiään, kuulla hänen tyttärestään, joka niin omituisella
-tavalla oli tullut kotiinsa ja nyt makasi kuolemaisillaan ja jonka
-seikkailuun hänen oma seikkailunsa oli sidottu; hänen teki mieli
-kuulla, miten heidän kotonaan elettiin. Hän teki kysymyksiä kasakoille,
-mutta nämä näyttivät myöskin olevan filosofeja, sillä he olivat vaiti
-ja makasivat säkkien päällä piippujaan imeskellen.
-
-Ainoastaan yksi kääntyi ajajan puoleen, antaen tälle lyhyen määräyksen:
-"Muista, Overko, sinä vanha nahjus, herättää meidät, kun tulemme
-Tshuhrailovin tiellä olevalle kapakalle. Herätä minut sekä toiset, jos
-satumme nukkumaan."
-
-Tämän jälkeen hän vaipui sikeään uneen. Määräys oli muuten tarpeeton,
-sillä tuskin olivat rattaat ehtineet mainitun kapakan kohdalle, kun
-kaikki yhteen ääneen huudahtivat: "Seis"! Ovekon hevoset olivat sitä
-paitsi jo niin tottuneet, että ne itsestään pysähtyivät jokaisen
-kapakan eteen.
-
-Kuumasta heinäkuun päivästä huolimatta, nousivat kaikki rattailta ja
-astuivat matalaan, likaiseen huoneeseen. Juutalainen kapakoitsija
-hyökkäsi iloisin kasvoin vanhoja tuttujaan tervehtimään. Juutalainen
-toi pöytään muutamia sianmakkaroita ja poistui heti tämän talmudissa
-kielletyn hedelmän luota. Kaikki istuivat pöytään; savituoppi oli
-kunkin vieraan edessä. Filosofi Homan piti ottaa osaa yhteiseen
-juominkiin. Ja kun vähävenäläisellä on tapana saatuaan vähän päähänsä
-välttämättömästi ruveta joko suutelemaan tahi itkemään, niin kohta
-kuului huoneesta aikamoinen suutelunläiske. "No, Spirid, annappa kun
-suutelemme! -- tuleppa tänne, Dorosh, minä syleilen sinua!"
-
-Eräs kasakoista, vanhin ja harmaaviiksinen, alkoi käsi poskella
-haikeasti itkeä sitä, ettei hänellä ollut isää eikä äitiä ja että hän
-oli yksin maailmassa. Toinen oli suuri juttelija siveyskysymysten
-alalla. Hän lohdutti lakkaamatta itkevää toveriaan: "Älä itke; älä
-itke! mitä siinä on itkemistä?... Kyllä Jumala tekonsa tietää."
-Dorosh-niminen kasakka tuli hyvin uteliaaksi ja kääntyen filosofi
-Homaan lakkaamatta kyseli tältä: "Minä tahtoisin tietää, mitä teille
-seminaarissa opetetaan: sitäkö, mitä lukkari lukee kirkossa, vai
-jotakin muuta?"
-
-"Älä kysele!" kielsi siveyssaarnaaja pitkäveteisesti: "opiskelkootpa
-vaikka mitä. Kyllä Jumala tietää, mikä on tarpeen. Hän tietää kaikki."
-
-"Ei, kyllä minä tahdon kuulla", vastusti Dorosh: "mitä heidän
-kirjoihinsa on kirjoitettu; ehkä aivan toista kuin lukkarin kirjoissa:"
-
-"Jumalani, Jumalani!" lausui kunnianarvoisa opettaja: "mitä varten se
-tuollaista puhuu? Se on Jumalan tahdosta niin asetettu. Ja minkä Jumala
-on antanut, sitä ei voida muuttaa."
-
-"Minä tahdon tietää kaikki, mitä on kirjoitettu. Minä menen
-seminaariin, totta jumaliste, minä lähden. Mitä arvelet, enkö opi? --
-Kaikki opin, kaikki!"
-
-"Oi, Jumalani, Jumalani!..." lausui lohduttaja ja painoi päänsä pöytää
-vasten, sillä hän ei enää voinut pitää sitä pystyssä. Toiset kasakat
-juttelivat herroista ja siitä, miksi kuu paistaa taivaalla.
-
-Kun filosofi Homa huomasi toveriensa tilan päätti hän käyttää
-tilaisuutta hyväkseen ja paeta. Hän alussa kääntyi harmaahiuksisen
-kasakan puoleen, joka murehti vanhempiaan: "Mitä sinä, setäseni, itket;
-minä itse olen orpo! Päästäkää minut vapaaksi! Mitä te minusta?"
-
-"Laskekaamme hänet!" myöntyivät muutamat: "hänhän on orpo raukka;
-menköön minne haluaa."
-
-"Oi Jumalani, Jumalani!" sanoi lohduttaja, kohottaen päätään: "laskekaa
-hänet, menköön kotiinsa!"
-
-Kasakat jo tahtoivat itse viedä hänet ulos, kun tiedonhaluinen kasakka
-asettui vastaan: "Älkää koskeko häneen: minä tahdon puhella
-seminaarista hänen kanssansa; minä itse menen seminaariin..."
-
-Paosta ei muutenkaan olisi taitanut tulla mitään, sillä kun filosofi
-yritti nousemaan pöydästä, niin tuntuivat hänen jalkansa aivan
-hervottomilta, oviakin näkyi ilmestyvän huoneeseen sellainen joukko,
-että tuskinpa hän olisi löytänyt oikeaa.
-
-Vasta illan saavuttua muisti seurue, että oli lähdettävä matkaa
-jatkamaan. Noustuaan rattaille, ojentautuivat he pitkälleen ja
-kiiruhtaen hevosia pistivät lauluksi, jonka sanoja ja ajatusta tuskin
-kukaan voi ymmärtää. Ajaa kolisteltuaan suurimman osan yöstä, eksyen
-lakkaamatta vanhalta tutulta tieltä, laskeutuivat he vihdoin jyrkkää
-mäkeä laaksoon, jolloin filosofi huomasi sivulla säleaidan, matalia
-puita ja huoneiden kattoja niiden takana. Se oli sotnikan maatila. Oli
-jo kaukana puolesta yöstä, taivas oli pimeä, pikkutähtiä vilkkui siellä
-täällä taivaalla. Ei yhdestäkään huoneesta näkynyt tulta. He ajoivat
-pihaan koirain haukkuen seuratessa rattaita. Molemmin puolin pihaa
-näkyi olkikattoisia vajoja ja huoneita; eräs niistä vastapäätä porttia,
-oli toisia suurempi ja oli, kuten kävi selville, sotnikan asuinhuone.
-Rattaat pysähtyivät erään vajan eteen, ja matkalaiset läksivät maata.
-Filosofi halusi kumminkin ennen maata menoansa tarkastaa vähän
-ulkoapäin panin asuinrakennusta; mutta vaikka hän kuinka olisi
-siristänyt silmiänsä, ei hän nähnyt mitään selvästi: talo näytti
-hänestä karhulta; savupiipuista tuli rehtori. Filosofi viittasi
-kädellään ja läksi maata.
-
-Kun hän heräsi, oli koko talo liikkeellä: panin tytär oli kuollut
-yöllä. Palvelijat juoksentelivat edes ja takaisin; muutamat vanhukset
-itkivät; utelias väkijoukko katseli aidan takaa kartanon pihalle
-jotakin nähdäkseen. Joutessaan alkoi filosofi tarkastella niitä
-paikkoja, joista ei yöllä saanut selvää. Panin talo oli matala,
-pienehkö rakennus, kuten Vähä-Venäjällä ennen aikaan oli tavallista;
-katto oli olkinen; pieni terävä ylös kohotettua silmää muistuttavalla
-pienellä akkunalla varustettu korkea rakennuksen otsikko oli maalattu
-sinisen ja keltasen väriseksi, paikoin näkyi punaisia puolikuita; se
-oli tammipylväiden varassa, jotka olivat puoliväliin ympyriäiset, mutta
-alapäästä kuusisärmäiset, yläpäässä siroja leikkauksia. Pitkin
-rakennuksen sivuja oli katos samallaisten tammipylväitten varassa.
-Korkea, yläpäästä pyramiidin muotoinen päärynäpuu viheriöitsi kartanon
-edessä. Keskellä pihaa oli muutamia aittoja kahdessa rivissä muodostaen
-leveän kaduntapaisen tien kartanoon. Aittojen takana, aivan portin
-vieressä oli kaksi kolmionmuotoista olkikattoista kellaria. Kummassakin
-kellarissa oli matala puinen ovi, johon oli kirjailtu paljon kuvioita.
-Toiseen oveen oli piirretty tynnyrin päällä istuva kasakka, joka piti
-ojennetussa kädessään tuoppia, jossa oli kirjoitus: "Juon pohjaan."
-Toiseen oveen oli maalattu pullo, pikari sekä ikäänkuin kaunistukseksi
-etujaloillaan seisova hevonen, soittotorvi ja päällekirjoitus: "Viini
-on kasakan huvitus." Erään vajan vintin akkunan takaa näkyi rumpu ja
-vaskitorvi. Portin pielessä oli kaksi tykkiä. Kaikki osoitti, että
-talon isäntä oli tottunut iloiseen elämään; juomalauluja kaikui talossa
-useasti. Portin takana oli kaksi tuulimyllyä. Kartanon takana oli
-puisto, puitten latvojen välitse näkyi huoneitten savupiippuja. Kylä
-sijaitsi laajalla, tasaisella vuoren rinteellä. Pohjoispuolella oli
-jyrkkä vuori, joka kohosi aivan pihan vierestä. Alhaalta katsoen se
-näytti vielä jyrkemmältä, sen harjalla näkyi siellä täällä aroruohoja,
-joitten paksut rungot näyttivät mustalta valkoista taivasta vasten;
-vuoren paljas savinen pinta herätti alakuloisuutta; sade oli uurtanut
-sen rinteen täyteen vakoja ja kuoppia. Sen jyrkällä äyräällä näkyi pari
-mökkiä; toisen mökin yläpuolella levisi tuuhea omenapuu. Tuulen
-irrottamat omenat vierivät panin kartanon pihaan. Vuorelta kulki tie
-pihan sivuitse kylään. Kun filosofi mittasi silmillään sen kauheaa
-jyrkkyyttä, niin päätti hän mielessään muistaessaan eilisen matkan,
-että joko panilla oli liian viisaat hevoset, tahi sitte kasakoilla
-liian lujat päät, koska he juovuspäissäänkin pääsivät ehyin nahkoin
-sellaisten rattaitten ja kuorman kanssa laskeutumaan vuorelta. Filosofi
-seisoi pihan korkeimmassa kohdassa ja kun hän kääntyi vastakkaiselle
-taholle, avautui hänen silmiensä eteen aivan toisellainen näky. Vuoren
-rinteellä oleva kylä loiveni laaksoon; silmän kantamaton niitty oli
-hänen edessään; niityn viheriä seinä kävi kauempana tummemmaksi ja
-kokonaisia sinisiä kyliä näkyi kaukana, vaikka välimatka oli yli
-kaksikymmentä virstaa. Niittyjen oikealla puolella oli vuoria ja tuskin
-huomattavana viiruna siinsi Dnjepr kaukana.
-
-"Ah, ihana paikka!" lausui filosofi: "täälläpä kelpaisi elää, kalastaa
-Dnjeprista ja järvistä, metsästää verkoilla, tahi ammuskella trappeja
-ja kaniineja. Näillä niityillä pitäisi muuten olla runsaasti lintuja.
-Hedelmiä voisi kuivata ja myydä kaupunkiin, tahi mikä olisi
-edullisempaa, keittää niistä viinaa, sillä hedelmistä keitetty
-paloviina vetää vertoja mille puhdistetulle viinalle tahansa. Niin,
-tätä kannattaa ajatella, kunhan vain pääsisi täältä pujahtamaan pois."
-
-Hän pani merkille pienen tien säle-aidan takana; pitkä aroheinä peitti
-sen kokonaan; koneellisesti hän laski jalkansa tielle, ajatellen ensin
-kävellä hiljakseen, sitte pujahtaa salavihkaa mökkien välitse niitylle,
-kun hän äkkiä tunsi olallaan jokseenkin kovakouraisen käden.
-
-Hänen takanansa seisoi samainen vanha kasakka, joka eilen niin
-haikeasti suri isänsä ja äitinsä kuolemaa ja omaa yksinäisyyttänsä.
-
-"Turhaan sinä, pani filosofi, pakoa mietit!" hän lausui: "ei tämä ole
-sellainen laitos, josta voisi paeta; niin, ja tietkin ovat huonot
-jalankulkijalle; lähde mieluummin panin luoksi; hän odottaa sinua
-huoneessaan."
-
-"Lähtekäämme! Kernaasti minun puolestani", lausui filosofi ja läksi
-kävelemään kasakan perässä. Sotnikka, vanha, harmaaviiksinen mies,
-synkän murheen piirre kasvoilla istui huoneessaan pöydän ääressä pää
-käsien varassa. Hän oli viidenkymmenen korvilla, mutta alakuloiset,
-kuihtuneet kasvot osoittivat, että hänen sielunsa oli murtunut ja että
-entinen iloisuus ja pauhaava elämä olivat ainaiseksi kadonneet. Kun
-Homa vanhan kasakan seurassa astui sisään, otti hän toisen kätensä
-poskeltaan, ja tuskin huomattavasti nyökäytti päätään vastaukseksi
-heidän syvään kumarrukseensa.
-
-Homa ja kasakka pysähtyivät kunnioittavasti ovelle.
-
-"Kuka olet ja mistä, mikä arvosi, hyvä ihminen?" lausui sotnikka ei
-juuri ystävällisesti, mutta ei myöskään tylysti.
-
-"Olen seminaarilainen, filosofi Homa Brut..."
-
-"Kuka oli isäsi?"
-
-"En tiedä, mahtava pani."
-
-"Entä äitisi?"
-
-"En tiedä äitiänikään. Tervejärkisesti ajatellen on äidin tietenkin
-pitänyt olla olemassa, mutta kuka hän oli ja mistä, milloin eli -- sitä
-en minä totta totisesti, teidän korkeasyntyisyytenne, voi sanoa."
-
-Vanhus vaikeni ja näytti hetkeksi vaipuvan mietteisiin.
-
-"Kuinka sinä tutustuit tyttäreeni?"
-
-"En tuntenut häntä, mahtava pani, en totisesti tuntenut! En vielä
-elämässäni ole ollut missään tekemisissä aatelisneitien kanssa."
-
-"Miksi hän juuri sinut, eikä ketään muuta, määräsi rukouksia kuolemansa
-jälkeen lukemaan?"
-
-Filosofi kohautti olkapäitään: "Jumala ties, miten sen voi selittää.
-Onhan tunnettua, että panien päähän pistää joskus sellaista, mistä ei
-lukeneinkaan ihminen saa selvää."
-
-"Puhutko totta, pani filosofi?"
-
-"Iskeköön salama minut aivan tällä paikalla kuoliaaksi, jos
-valehtelen."
-
-"Jos hän olisi elänyt minuutinkaan kauemmin, niin varmasti olisin
-saanut tietää kaikki", lausui sotnikka murheellisesti. "Älä anna
-kenenkään lukea rukouksia, vaan lähetä heti, isä-kulta, noutamaan
-seminaarilainen Homa Brut Kijevin seminaarista; rukoilkoon hän kolme
-yötä minun syntisen sieluni puolesta. Hän tietää!... Mitä hän tietää,
-sitä en saanut kuulla: hän, armas kyyhkyseni, kykeni lausumaan vain
-nämä sanat, ja kuoli. Sinut, hyvä ihminen, tunnetaan varmaankin pyhästä
-elämästäsi ja hyvistä teoistasi, ja ehkäpä hän oli kuullut
-maineestasi."
-
-"Kuka? Minä?" lausui seminaarilainen, perääntyen hämmästyksestä.
-
-"Minäkö vietän pyhää elämää?" hän jatkoi katsoen sotnikkaa suoraan
-silmiin. "Jumala kanssanne, pani! Mitä te puhutte! Minähän olen käynyt
-vehnäsenkauppiattaren luona itse kiirastorstaita vasten, vaikka
-sopimatontahan siitä on puhua."
-
-"No, olkoon... hänellä on tietenkin ollut syynsä, kun valitsi sinut.
-Sinun on tänä päivänä alettava toimesi."
-
-"Minä sanoisin tähän, teidän armonne... tietystihän joka ihminen, joka
-taitaa pyhää raamattua, voi suhteellisesti... mutta kyllä olisi
-säädyllisempää kutsua diakoni, tahi ainakin kirkonpalvelija. Nehän ovat
-ymmärtävää väkeä, ja tietävät, miten kaikki on tehtävä; minä sitä
-vastoin... Eihän minulla ole ääntäkään, ja itse sitte, piru ties, mikä
-lienenkään. Enhän ole edes minkään näköinen."
-
-"Kuinka vaan tahdot; minä puolestani täytän tarkasti sen, minkä
-tyttäreni on määrännyt, vähääkään säälimättä. Ja kun sinä tästä
-päivästä alkaen olet kolme yötä lukenut tyttärelleni rukouksia, niin
-sitte palkitsen sinut; jollet tottele, niin... en piruakaan kehoita
-suututtamaan minua."
-
-Sotnikka lausui viimeiset sanat niin varmasti, että filosofi
-täydellisesti käsitti niiden merkityksen.
-
-"Tule kanssani", lausui sotnikka.
-
-He menivät eteiseen. Sotnikka avasi oven toiseen huoneeseen, joka oli
-vastapäätä ensimäistä. Filosofi pysähtyi hetkeksi eteiseen niistääkseen
-nenänsä ja kauhun tuntein astui sitte kynnyksen yli.
-
-Lattia oli peitetty punaisella nankinikankaalla ylt'yleensä. Nurkassa
-pyhimysten kuvien alla lepäsi ruumis korkealla pöydällä. Sitä peitti
-sininen samettipeite, joka oli kultahetuloilla ja töyhtöillä
-koristettu. Pitkät, heisipuun lehdillä verhotut vahakynttilät paloivat
-ruumiin jalka- ja pääpuolessa, levittäen himmeää päivän paisteeseen
-häviävää valoa. Lohduttamaton isä peitti filosofilta kuolleen kasvot
-istuessaan ruumiin edessä selkä oveen päin. Filosofia hämmästytti
-sanat, jotka hän kuuli isän lausuvan:
-
-"Minä en sure sitä, armahin tyttäreni, että sinä nuoruuden parhaassa
-iässä suruksi ja murheeksi minulle jätit maan; minä suren sitä,
-kyyhkyseni, että minä en tiedä sitä julmaa vihollistani, joka sinulle
-surman tuotti. Jos minä tuntisin henkilön, joka saattoi edes ajatella
-loukata sinua, tahi joka olisi sanonut jotakin pahaa sinusta, niin hän,
-kautta Jumalan, ei näkisi enää lapsiansa, jos hän olisi yhtä vanha kuin
-minä, ei isäänsä eikä äitiänsä, jos hän olisi vielä nuorukainen, ja
-hänen ruumiinsa heitettäisiin lintujen ja aron petojen raadeltavaksi.
-Mutta voi minua, joka saan loppu-ikäni elää ilman lohdutusta, kuivaten
-vanhoista silmistäni vuotavat kyyneleet, silloin kun minun vihamieheni
-riemuitsee ja sydämessään nauraa raihnaiselle vanhukselle."
-
-Hän pysähtyi, sillä hänen haikea surunsa pulpahti esiin virtavana
-kyyneltulvana.
-
-Filosofia liikutti vanhuksen vilpitön, lohduttamaton murhe; hän yskäsi
-ääntänsä selvittääkseen.
-
-Sotnikka kääntyi ja osoitti hänelle paikan ruumiin pääpuolessa.
-
-"Kolme yötä tulen jotenkin toimeen", ajatteli filosofi: "ja sotnikka
-täyttää sitte molemmat taskuni dukaateilla."
-
-Hän lähestyi, ja rykäistyään vielä kerran alkoi lukea kääntämättä
-huomiotaan sivulle ja uskaltamatta katsoa kuolleen kasvoihin. Syvä
-hiljaisuus vallitsi huoneessa. Hän huomasi sotnikan poistuneen.
-Hitaasti käänsi hän päätään katsahtaakseen kuolleeseen, ja...
-
-Väristys kävi hänen ruumiinsa läpi: hänen edessään lepäsi kaunotar,
-jollaista tuskin koskaan tapaa tässä matoisessa maailmassa. Näytti
-siltä kuin ei vielä koskaan ennen olisi kasvojen piirteet olleet niin
-selvät ja samalla niin sopusuhtaisen kauniit. Hän makasi aivan kuin
-elävä; ihana otsa, hempeä, kuten lumi, kuten hopea, näytti ajattelevan;
-ohuet, tasaiset kulmakarvat -- yö keskellä aurinkoista päivää --
-kohosivat ylpeinä suljettujen silmien yllä, ja silmäripset, jotka
-jouhina valahtivat poskille, hehkuivat salaisten toiveitten lämmöstä;
-huulet olivat kuin rubinit, valmiina puhkeamaan autuaalliseen hymyyn,
-raikkaan iloiseen nauruun... Mutta samoissa piirteissä hän näki jotakin
-kaameanläpikuultavaa. Hän tunsi, että hänen sydäntään alkoi ahdistaa,
-ikäänkuin keskellä korkeinta iloa joku olisi hautajaisvirttä alkanut
-laulaa. Äkkiä tuntui jotakin kauhean tuttavaa hänen kasvoissaan.
-"Noita!" kirkasi hän oudolla äänellä, loi silmänsä sivulle, muuttui
-kalpeaksi kasvoiltaan ja alkoi lukea rukouksiaan. Se oli sama noita,
-jonka hän oli surmannut.
-
-Auringon laskiessa vietiin ruumis kirkkoon. Filosofi kannatti arkkua
-toisella olkapäällään ja tunsi siinä jotakin kylmää kuin jää. Sotnikka
-kulki edellä. Puinen, mustunut, kupolikattoinen kirkko seisoi
-alakuloisena aivan kylän laidassa. Huomasi selvästi, ettei siinä
-kaukaan aikaan oltu jumalanpalvelusta toimitettu. Kynttilöitä paloi
-melkein jokaisen pyhimyksen kuvan edessä.
-
-Arkku asetettiin keskelle kirkkoa, vastapäätä alttaria. Vanha sotnikka
-suuteli vielä kerran ruumista, kumarsi maahan ja poistuessaan kantajain
-kanssa kirkosta, antoi määräyksen ravita filosofi kylläiseksi ja viedä
-hänet sitte kirkkoon. Kun ruumiin kantajat saapuivat keittiöön,
-asettivat he kätensä uunia vasten, mikä vähävenäläisillä on yleisenä
-tapana kun ovat nähneet kuolleen. Nälkä, jota filosofi alkoi tuntea,
-pakotti hänet hetkeksi unhoittamaan kuolleen. Palvelusväki alkoi
-vähitellen kokoontua keittiöön. Sotnikan talon keittiö muistutti
-klubia, jonne kaikki kokoontuivat, yksinpä koiratkin, jotka häntäänsä
-heiluttaen saapuivat sen ovelle ruokaa saamaan. Jos kuka lähetettiin
-jonnekin asialle, niin hän aina ensiksi saapui keittiöön levähtämään
-hetkeksi penkillä ja polttamaan piipullisen tupakkaa. Kaikki talossa
-asuvat poikamiehet, jotka koreilivat kasakanmekoissa, loikoilivat
-melkein koko päivän pitkällä penkillä, sen alla, uunilla ja yleensä
-kaikkialla, missä sopiva makuusija löytyi, minkä ohessa jokainen aina
-unhoitti sinne jotakin, hattunsa, ruoskansa, tahi jonkun muun esineen.
-Mutta kaikkein suurin kokous oli illallisen aikana, jolloin sinne
-saapui hevospaimen ja karjanpaimen, joista edellinen oli ehtinyt viedä
-hevoset aitaukseen ja jälkimäinen tuoda karjan lypsylle sekä yleensä
-kaikki, joita päivällä ei voinut tavata. Ja illallispöydässä sitä
-juteltiin, puhuttiin kaikista asioista: kuka kertoi teettäneensä uudet
-housut, kuka ilmoitti nähneensä suden, kuka taas jutteli siitä, mitä
-maan sisässä oli. Kertojia oli paljon, joista muuten vähävenäläisten
-keskuudessa ei olekaan puutetta.
-
-Filosofi istuutui toisten joukkoon suureen piiriin pihalle keittiön
-rappujen eteen. Kohta ilmestyi joku ämmä punainen päähine päässä
-keittiön ovelle kantaen molemmissa käsissään kuumaa lihakokkarevatia ja
-asettaen sen sitte piirin keskelle. Kukin otti taskustansa oman
-puulusikkansa; toiset puutikun lusikan puutteessa. Heti kun suu alkoi
-liikkua vähän hitaammin ja pahin nälkä oli saatu tyydytetyksi, alkoivat
-useat illastajista puhella. Oli luonnollista, että keskustelu kääntyi
-kuolleeseen.
-
-"Onko totta", lausui eräs nuori lammaspaimen, joka vyöhönsä oli
-ommellut niin paljon nappeja ja vaskilevyjä, että mies näytti oikealta
-sekatavarakaupalta: "onko totta, että neiti piti tuttavuutta pahojen
-henkien kanssa."
-
-"Kuka? Neiti?" lausui Dorosh, jonka meidän filosofimme jo entuudestaan
-tunsi: "niin, hän oli oikea noita! Minä vannon, että hän oli noita!"
-
-"Herkeä jo, Dorosh", sanoi toinen, joka matkalla halusi niin mielellään
-lausua lohdutuksen sanoja: "eihän se ole meidän asiamme; olkoon Jumala
-hänen kanssansa! Ei siitä ole mitään puhumista." -- Mutta Doroshin ei
-lainkaan haluttanut vaieta; hän oli juuri vähää ennen käynyt
-isännöitsijän kanssa kellarissa jollakin tärkeällä asialla ja
-kumarruttuaan pari kolme kertaa paria kolmea tynnöriä kohti, tuli
-vallan iloisena takaisin, puhua laverrellen taukoamatta.
-
-"Mitä sinä tahdot? Ettäkö minä vaikenisin?" lausui hän: "ajoihan hän
-minulla itsellänikin! Totta jumaliste, ajoi kuin ajoi!"
-
-"Mitä arvelet, setäseni?" kysyi nuori napikas lammaspaimen: "voipiko
-noitaa tuntea joistakin merkeistä?"
-
-"Ei, sitä on aivan mahdotonta tuntea; vaikka koko psaltarin lukisit,
-niin sittenkään et tuntisi."
-
-"Kyllä voipi, Dorosh, älä nyt joutavia puhu", lausui entinen
-lohduttaja: "eihän Jumala ole turhanpäiten antanut kullekin omaa
-merkkiänsä: tieteitä tutkineet ihmiset sanovat, että noidalla on pieni
-häntä."
-
-"Jokainen vanha ämmä on noita", lausui harmaapäinen kasakka.
-
-"No, kyllä tekin olette hyviä!", tarttui ruuantuoja muori puheeseen,
-täyttäen samalla tyhjentyneen maljakon: "lihavia metsäsikoja olette
-kaikki tyyni!"
-
-Vanha kasakka, jonka oikea nimi oli Javtuh, mutta jota kutsuttiin
-Kovtun, hymähti tyytyväisyydestä huomatessaan, että hänen sanansa
-olivat sattuneet vanhaan vaimoon, mutta karjanpaimen päästi sellaisen
-naurun mölinän, että luuli aivan kuin kaksi härkää olisi yhtä-aikaa
-ruvennut mylvimään.
-
-Alkanut keskustelu herätti filosofissa vastustamatonta halua ja
-uteliaisuutta kuulla jotakin kuolleesta sotnikan tyttärestä. Ja
-saadakseen keskustelun kääntymään entiselle alalle, kääntyi hän
-naapurinsa puoleen seuraavilla sanoilla: "Tahtoisin kysyä, miksi koko
-tämä arvoisa seura, joka tässä istuu illallista syömässä, pitää neitiä
-noitana? Tekikö hän jollekin pahaa, tahi veikö hän jonkun?"
-
-"Kaikkea tapahtui", vastasi eräs joukosta.
-
-"Kuka ei muistaisi Mikitaa, koirainhoitajaa, tahi..."
-
-"Kuka hän oli?" kysyi filosofi
-
-"Seis! minä kerron Mikitasta", lausui Dorosh.
-
-"Minä kerron Mikitasta", vastasi hevospaimen: "sillä hän oli minun
-kummini."
-
-"Minä kerron Mikitasta", lausui Spirid.
-
-"Antaa Spiridin kertoa!" huusi seura.
-
-Spirid alkoi: "Sinä, pani filosofi Homa, et tuntenut Mikitaa. Ah, mikä
-harvinainen mies! Jokaisen koiran tunsi yhtä hyvästi kuin oman isänsä.
-Nykyinen koirainhoitaja Mikola, joka istuu tässä kolmantena minusta
-lukien, ei kelpaa hänen kengänpohjikseenkaan. Vaikka kyllä hänkin
-tuntee työnsä, mutta Mikitaan verrattuna on hän kumminkin joutava
-riepu..."
-
-"Hyvästi kerrot, oivallisesti!" lausui Dorosh, hyväksyen nyökäyttäen
-päätään.
-
-Spirid jatkoi: "huomasi jäniksen nopeammin kuin puhdistat nenäsi
-tupakasta. Kiljaisi koirille: 'hei, Urho, hei Nopsa!' ja samassa itse
-hevosen selässä täyttä kyytiä, vaikea sanoa, kuka nopeammin, hänkö, vai
-koirat. Puhdistamatonta viinaakin joi korttelin yhdellä henkäyksellä,
-eikä ollut millänsäkään. Oivallinen koirainhoitaja! Vasta äskettäin
-alkoi lakkaamatta katsella neitiä. Pikiintyikö hän todellakin neitiin,
-vai noituiko tämä hänet, en tiedä. Varmaa kumminkin on, että mies
-joutui turmioon, ämmäytyi kokonaan, hitto ties, mikä häneen lie mennyt,
-pfyi! sopimatonta sanoa."
-
-"Hyvin kerrottu!" pisti Dorosh väliin. "Kun neiti vain sattuu katsomaan
-häneen, niin ohjakset putoavat käsistä; Urhoa sanoo Nopsaksi, hairahtuu
-eikä tiedä mitä tekee. Kerran saapui neiti talliin, jossa Mikita
-harjasi hevosia. -- 'Anna, Mikita', sanoi, 'asetan jalkani päällesi.'
-Ja hän hölmö, oli ilosta haljeta: 'ei ainoastaan jalkaasi, vaan istu
-itse selkääni.' Neiti kohotti jalkansa; ja kun hän huomasi tuon
-täyteläisen, valkoisen jalan, niin hän heti huumautui. Hän koukisti
-selkänsä ja tartuttuaan molemmin käsin neidin paljaisiin jalkoihin
-alkoi laukata kuin hevonen pitkin ketoja. Missä he kävivät, sitä hän ei
-voinut sanoa. Hän palasi puolikuolleena takaisin ja siitä lähtien alkoi
-kuihtua. Kun sitte eräänä aamuna mentiin talliin, tavattiin siellä
-ainoastaan tuhkaläjä ja tyhjä ämpäri: mies oli palanut niin tyystin,
-ettei luitakaan jäänyt jäljelle, palanut yksinään. Ja siihen meni mies,
-jonka veroista ei ole toista tässä maailmassa."
-
-Kun Spirid oli lopettanut kertomuksensa, alkoivat kaikki yhteen ääneen
-ylistää koirainhoitajaa, luetella hänen ansioitansa.
-
-"Oletkos kuullut Sheptshihasta?" kysyi Dorosh, kääntyen Homaan päin.
-
-"En."
-
-"Ohhoh! No, eipä teille näytä siellä seminaarissa liikoja viisauksia
-opetettavan. No, kuule, niin minä kerron. Meillä on kylässä Sheptun
-niminen kasakka, kelpo mies! Hänen tapanansa on joskus varastella ja
-valhetella ilman mitään syytä, mutta... kelpo kasakka silti. Hänen
-mökkinsä ei ole kaukana täältä. Juuri tähän aikaan kuin me nyt syömme
-illallista, meni Sheptun illallisen jälkeen maata vaimonsa kanssa. Kun
-oli kaunis ilma, asettui Sheptshiha ulos ja Sheptun tupaan penkille;
-tahi ei: vaimo tupaan penkille ja mies pihalle..."
-
-"Ei penkille, vaan lattialle", keskeytti rapulla seisova muori.
-
-Dorosh katsahti häneen, sitte loi silmänsä maahan, sitte uudelleen
-häneen, oli hetken ääneti ja lausui: "Kun riisun alusvaatteet päältäsi
-tässä kaikkien nähden, niin miltähän näytät."
-
-Tämä varoitus vaikutti. Muori vaikeni eikä enää kertaakaan keskeyttänyt
-puhetta.
-
-Dorosh jatkoi: "ja tuvan keskellä, orressa riippuvassa kätkyessä lepäsi
-vuoden vanha lapsi, poikako, vai tyttö, en muista. Siinä penkillä
-nukkuessaan kuuli vaimo äkkiä koiran raappivan oven takana ja ulvovan,
-niin että oikein korvia särki. Vaimo säikähti, sillä vaimoväkihän on
-niin typerää väkeä, että tarvitsee vain illansuussa pistää nenänsä
-ovenraosta sisään, niin silloin jo niillä sydän halkeaa peljästyksestä.
-Kumminkin hän ajatteli: 'Annappa isken kuonoon tuota kirottua koiraa,
-kyllä lakkaa ulvomasta', -- ja siepattuaan hiilihangon käteensä, läksi
-ovelle. Ei ehtinyt muija-paha kuin hiukan raottaa ovea, kun koira
-loikkasi hänen jalkojensa välitse suoraan kehdolle. Skeptshiha näkee,
-ettei se enää olekaan koira, vaan talon neiti; niin ja jos se olisi
-ollut talon neiti sellaisena kuin hän hänet tunsi, niin ei se olisi
-ollut mitään; mutta katso: se oli kokonaan sininen ja silmät hehkuivat
-kuin hiili. Hän sieppasi lapsen, purasi sen kaulan ja alkoi imeä verta.
-Sheptshiha vain kiljasi: 'Oi, lapseni!' ja suinpäin ulos tuvasta: Näki
-eteisen oven suljetuksi, siis suoraapäätä vintille; siellä istui
-väristen typerä akka, kunnes huomasi neidin nousevan vintille,
-hyökkäävän hänen kimppuunsa ja alkavan purra hänen ruumistaan. Vasta
-aamulla veti mies vaimonsa vintiltä kokonaan pureskeltuna ja
-sinertävänä; ja seuraavana päivänä heitti muijapaha henkensä. Niin,
-sellaista sitä tapahtuu! Vaikka kuuluikin herrassukuun, niin noita oli,
-todellinen velho."
-
-Tämän kertomuksen jälkeen katsahti Dorosh itsetyytyväisenä ympärilleen,
-painoi peukalonsa piipun pesään valmistaakseen tupakalle sijaa.
-Noitajuttuja riitti loppumattomiin. Jokainen kiiruhti vuorostaan
-jotakin kertomaan. Toisia se oli lähestynyt heinärukona aivan mökin
-oven eteen; toisilta varastanut lakin tai piipun; monelta kylän tytöltä
-leikannut palmikon; toisilta taas imenyt muutamia tuoppeja verta.
-
-Vihdoin huomattiin, että oli juteltu liika kauan, sillä ulkona oli jo
-synkkä yö. Kaikki alkoivat hajaantua makuulle, mikä keittiöön, mikä
-vajoihin, mikä minnekin.
-
-"No, pani Homa; jo on meidänkin aika lähteä vainajan luo", lausui vanha
-kasakka kääntyen filosofiin, ja kaikki neljä, Spirid ja Dorosh mukana,
-läksivät kirkkoon, sivaltaen ruoskilla koiria, jotka suurissa joukoissa
-haukkuivat heitä.
-
-Vaikka filosofi oli ehtinyt vahvistaa itseänsä aimo tuopillisella
-paloviinaa, tunsi hän kumminkin arkuutta heidän lähestyessään kirkkoa.
-Hänen kuulemansa kertomukset ja omituiset jutut vaikuttivat vielä
-enemmän hänen mielikuvitukseensa. Säleaidan ja puitten takana oli
-valoisampaa, seutu tuli alastomammaksi. Vihdoin saavuttiin pieneen
-kirkkopihaan, jonka takana ei näkynyt ainoatakaan puuta, vaan
-ainoastaan tyhjä pelto ja kauempana yön pimeyden peittämä niitty. Kolme
-kasakkaa ja Homa nousivat jyrkkiä rappuja kirkkoon. Kasakat jättivät
-filosofin sinne, ja, toivotettuaan hänelle onnea velvollisuutensa
-suorittamisessa, sulkivat oven, kuten sotnikka oli käskenyt.
-
-Filosofi jäi yksin. Hän haukotteli ensin, sitte venytteli, sylkäsi
-molempiin käsiinsä ja katsahti vihdoin ympärilleen. Musta arkku oli
-keskellä kirkkoa; vahakynttilät tuikkivat tummien pyhimysten kuvien
-edessä: niiden valo valaisi ainoastaan ikonostaasin [kuva-aitaus, joka
-erottaa alttarin muusta kirkosta] ja hämärästi kirkon keskustaa; synkkä
-pimeys peitti kaukaiset nurkat. Korkea vanhanaikuinen ikonostaasi
-näytti hyvin vanhalta; sen kultaleikkaukset kiilsivät vain paikottain,
-kultaus oli paikoin hävinnyt, paikoin tummennut; tummat pyhimysten
-kasvot silmäilivät synkkinä. Filosofi katseli vielä kerran ympärilleen.
-"No?" sanoi hän: "mitäpä tässä pelkäämistä? Ihmisiä tänne ei tule, ja
-kuolleita sekä toisen maailman tulokkaita vastaan on minulla sellaisia
-rukouksia, että jos minä vain ne luen, niin eivät ne sormellaankaan
-uskalla minua koskea. Ei hätää!" toisti hän heilauttaen kättään:
-"ryhtykäämme lukemaan", lähestyessään kliirosia [lukkarin ja laulajain
-paikka kirkossa] hän huomasi muutamia kynttelikääröjä. "Hyvä", ajatteli
-filosofi: "täytyy valaista koko kirkko, että tulee yhtä valoisa kuin
-päivällä. Ikävä vain, ettei herran huoneessa voi vetäistä piipullista
-sauhuja!" Ja hän alkoi asettaa vahakynttilöitä kaikkiin korniseihin,
-pulpetteihin ja pyhimysten kuvien eteen, vähääkään säälimättä. Kirkko
-oli kohta valoisa. Ylhäällä vain näytti pimeys tulevan synkemmäksi ja
-synkät pyhimysten kuvat katselivat juroina vanhoista veistokehyksistä,
-joissa kultaus vain paikoin välkkyi. Hän meni arkun luo, arasti
-katsahti kuolleen kasvoihin -- eikä voinut olla räpäyttämättä
-silmiänsä: ne olivat pelottavat, mutta samalla säteilevän kauniit!
-
-Hän kääntyi, tahtoen poistua; mutta omituinen uteliaisuus, omituinen
-vastustamaton tunne, joka ei jätä ihmistä varsinkaan kauhun aikana,
-pakotti hänet uudelleen katsahtamaan ruumiiseen ja tunnettuaan
-itsessään samallaisen puistatuksen kuin ensimäisellä kerralla, katsahti
-siihen vieläkin kerran. Todellakin tuntui kuolleen terävä kauneus
-kaamealta. Ehkäpä kuollut ei olisi iskenyt häneen sellaista pelottavaa
-kauhua, jos se olisi ollut rumempi. Mutta sen kasvojen piirteissä ei
-ollut mitään raukeaa, sameaa, kuollutta; ne olivat elävät, ja
-filosofista tuntui, että kuollut katseli häntä suljetuin silmin.
-Hänestä myöskin tuntui ikäänkuin kuolleen oikean silmäripsen alta olisi
-kyynel valahtanut, ja kun se pysähtyi poskelle, hän huomasi selvästi,
-että se olikin veripisara.
-
-Hän kiiruhti kliirosille, avasi kirjan ja alkoi lukea siitä kovalla
-äänellä saadakseen rohkeutensa takaisin. Hänen äänensä näytti
-hämmästyttävän kirkon puuseiniä, jotka pitkään aikaan eivät olleet
-mitään ääntä kuulleet; hän luki kolealla bassoäänellä kuoleman
-hiljaisuudessa, ääni tuntui jonkunverran raa'alta lukijasta
-itsestäänkin. "Mitä tässä tarvitsee peljätä?" ajatteli hän sillä välin
-itsekseen: "arkustaan hän ei nouse, sillä pelkäähän hän Jumalan sanaa.
-Maatkoon! Ja mikä kasakka minä olisin, jos pelkäisin? Join vähän
-liiaksi -- siitä pelko. Nuuskaanpa tupakkaa. Ah, kuinka hyvää,
-oivallista, makeaa tupakkaa!" Mutta päästyään rukouksen loppuun, loi
-hän kumminkin syrjäsilmäyksen arkkuun, sillä vastustamaton tunne tuntui
-hänelle kuiskaavan: "Nyt, nyt se nousee! Kohoaa ja katselee arkusta!"
-
-Mutta kuoleman hiljaisuus oli edelleen kirkossa; arkku ei liikkunut,
-vahakynttilöistä tulvi runsaasti valoa. Kaamea on valaistu kirkko
-yöllä, kun ruumis on kirkossa eikä ainoatakaan elävää ihmistä!
-
-Korottaen ääntään hän alkoi laulaa muistamiansa lauluja, tahtoen
-lopunkin pelon karkoittaa itsestään, mutta joka hetki kääntyi hänen
-silmänsä arkkuun ikäänkuin kysyen: "entä, jos nousee?"
-
-Mutta arkku ei liikahtanut. Kuuluisi edes joku ääni, olisi edes joku
-elävä olento, vaikka sirkka jossakin raossa. Kuului vain heikon heikko
-palavan kynttilän rätinä tahi ohut ääni lattialle putoavasta
-vahatipasta.
-
-"Entä, jos nousee?..."
-
-Ruumis kohotti päätään...
-
-Hän katsahti villisti ja hieroi silmiään. Mutta ruumis ei maannut, vaan
-istui arkussaan. Hän käänsi silmänsä pois arkusta, mutta samassa hän ne
-kauhulla jälleen suuntasi samaan paikkaan. Ruumis oli noussut
-seisomaan... Käveli suljetuin silmin pitkin kirkkoa lakkaamatta
-haparoiden käsillään ikäänkuin etsien jotakin.
-
-Se tuli suoraan kohti häntä. Kauhuissaan piirsi hän ympyrän
-ympärilleen; alkoi sitte ponnistaen lukea rukouksia ja henkien
-manauksia, joita hän oli oppinut eräältä munkilta, joka koko elämänsä
-ajan oli nähnyt noitia ja pahoja henkiä.
-
-Ruumis pysähtyi melkein hänen tekemänsä ympyrän rajalle, mutta näkyi,
-ettei sillä ollut voimia astua sen yli; se sinertyi kuin ihminen, joka
-jo muutamia päiviä on ollut ruumiina. Homalla ei ollut rohkeutta katsoa
-ruumiiseen: se oli kaamea; se kalisteli ja puri hampaitaan, avasi
-kuolleet silmänsä; mutta mitään näkemättä raivoissaan kääntyi toiselle
-suunnalle ja ojennetuin käsin tarttui jokaiseen pylvääseen ja
-esineeseen, tahtoen saada Homan kiinni. Se pysähtyi vihdoin, heristi
-sormellaan ja laskeutui arkkuunsa.
-
-Filosofi ei kaukaan aikaan voinut päästä tuntoihinsa ja kauhulla
-katseli vaan noidan ahdasta asuntoa. Vihdoin arkku irtosi paikaltaan ja
-alkoi kiitää ympäri kirkkoa tehden joka suuntaan ilmassa
-ristinmerkkejä. Filosofi näki sen melkein päänsä päällä, mutta samalla,
-hän huomasi, ettei se voinut tulla hänen piirtämänsä ympyrän
-sisäpuolelle ja että se kuuli hänen manauksensa. Arkku syöksyi takaisin
-keskelle kirkkoa ja asettui entiselle paikalleen. Ruumis kohosi siitä
-uudelleen sinisenä, vihertyneempänä. Mutta samassa kuului kaukainen
-kukon laulu; ruumis laskeutui arkkuun ja arkun kansi paiskahti kiinni.
-
-Filosofin sydän tykki ankarasti, hiki valui virtana pitkin ruumista;
-mutta kukon laulusta virkistyneenä, hän alkoi lukea nopeasti niitä
-sivuja, jotka hänen aikaisemmin olisi pitänyt lukea. Aamun koitteessa
-tulivat kirkon palvelija ja vanha Javtuh hänen sijalleen. Javtuh toimi
-tällä kertaa suntiona.
-
-Päästyään yösijalleen ei filosofi pitkään aikaan voinut nukkua; mutta
-väsymys voitti lopulta, ja hän nukkui päivälliseen saakka. Kun hän
-heräsi, tuntui hänestä siltä kuin hän olisi nähnyt unissa kaikki viime
-yön tapahtumat. Hänelle annettiin neljännes paloviinaa vahvistukseksi.
-Päivällisillä hän tuli heti ennalleen, ja söi kookkaan porsaan melkein
-yksinään. Mutta jonkun hänelle itselleenkin käsittämättömän tunteen
-vaikutuksesta ei hänellä ollut rohkeutta puhua kenellekään yöllisistä
-tapahtumista kirkossa. Uteliaitten kysymyksiin hän vastasi vain
-lyhyesti: "Niin, sattuihan siellä kaikellaisia ihmeitä." Filosofi oli
-niitä ihmisiä, joissa herää tavaton ihmisrakkaus, kun heitä hyvästi
-ruokitaan. Hän lepäsi pitkällään piippu hampaissa, katseli kaikkia
-herttaisin silmin ja lakkaamatta syljeskeli sivulleen.
-
-Päivällisen jälkeen filosofi oli erinomaisella tuulella. Hän ehti
-kävellä koko kylän ja tutustui melkein kaikkien kanssa; kahdesta
-mökistä hänet ajettiin uloskin; eräs sievä nuorikko läimähytti häntä
-aika tavalla kepillä, kun hänelle juolahti mieleen koetella, mistä
-aineesta tällä oli paita päällään. Mutta mitä enemmän ilta lähestyi;
-sitä miettivämmäksi tuli filosofi. Tuntia ennen illallista kokoontui
-melkein koko palvelusväki pelaamaan kraglia [keilin tapainen peli,
-jossa pallojen sijasta käytetään keppejä], jossa voittajalla on
-oikeus ratsastaa voitetun seljässä. Peli tuli katsojille hyvin
-mielenkiintoiseksi: usein kiipesi leveäharteinen hevospaimen hinterän
-ja hoikkasäärisen sianpaimenen selkään. Joskus taas sai hevospaimen
-tarjota oman selkänsä, jolloin Dorosh kiivetessään siihen aina lausui:
-"Ah, mikä härkä!" Vanhemmat istuivat keittiön rapuilla. He katselivat
-peliä erittäin vakavina, piiput hampaissa, silloinkin kun nuoriso
-puhkesi raikkaaseen nauruun hevospaimenen tahi Spiridin lausuessa
-jonkun sukkeluuden. Turhaan koetti Homa yhtyä peliin: joku hämärä
-ajatus vaivasi häntä. Ja vaikka hän illallisella kuinka koetti saada
-itsensä iloiseksi, kauhu kumminkin sai hänessä sijaa sitä mukaa kuin
-taivas pimeni.
-
-"Jo on aika, pani seminaarilainen!" lausui tuttava harmaapäinen kasakka
-nousten ylös Doroshin kanssa: "lähtekäämme toimeen."
-
-Homa saatettiin kirkkoon samalla tavalla kuin edellisenäkin iltana;
-taaskin hänet jätettiin yksin lukitun oven taakse. Yksin jäätyänsä
-alkoi arkuus vallata hänet jälleen. Nytkin hän näki tummat pyhimysten
-kuvat, kiiltävät kehykset ja tutun mustan arkun pelottavassa
-hiljaisuudessa.
-
-"No!" sanoi hän: "nythän minun ei tarvitse sitä hämmästyä. Ensi
-kerralla tuntui kaamealta. Niin, ainoastaan ensi kerralla oli vähän
-hirvittävää, mutta ei enää; ei tunnu yhtään kaamealta."
-
-Hän meni nopeasti kliirosille, piirsi ympyrän ympärilleen, lausui
-muutamia manauksia ja alkoi lukea kovalla äänellä, päättäen olla
-kohottamatta silmiään kirjasta ja kääntämättä mihinkään huomiotansa.
-Hän sai jo tunnin verran lukeneeksi, kun häntä alkoi väsyttää ja
-yskittää; hän otti nuuskaa taskustaan ja, ennenkuin pisti sitä
-nenäänsä, käänsi arasti silmänsä arkkua kohti. Hänen sydämensä kylmeni:
-ruumis seisoi aivan ympyrän laidassa ja kiinnitti häneen kuolleet
-vihertyneet silmänsä. Seminaarilainen vavahti ja kylmän väreitä tuntui
-hänen ruumiissaan. Hän kiinnitti silmänsä kirjaan ja alkoi lukea
-kovemmalla äänellä rukouksiansa ja manauksiansa samalla kuullen, kuinka
-ruumis kalisteli hampaitansa ja heilutteli käsiänsä, tahtoen tarttua
-häneen. Mutta luotuaan syrjäsilmäyksen toisella silmällään, huomasi
-hän, ettei se tapaillut häntä sieltä, missä hän oli; se ei näkynyt
-huomaavan häntä. Se alkoi kumeasti mumista ja kuolleilla huulillaan
-puhella kaameita sanoja: ne muistuttivat kiehuvan tervan porinaa. Hän
-ei voinut sanoa, mitä ne merkitsivät, mutta jotakin kaameaa ne
-sisälsivät. Kauhukseen käsitti filosofi, että ruumis manasi.
-
-Sanat synnyttivät tuulenpuuskan kirkossa, kuului viuhkinaa kuin
-tuhansia lintuja olisi lennellyt kirkossa. Hän kuuli, kuinka siivet
-löivät kirkon akkunalaseja ja rautakehyksiä vasten, kuinka kynnet
-raappivat rautaa ja kuinka määrätön voima jyskytti kirkon ovea, tahtoen
-murtaa sen. Hänen sydämensä sykki ankarasti koko ajan; hän ummisti
-silmänsä ja luki yhä rukouksia ja manauksia. Äkkiä kuului kaukaa
-vihellystä: se oli kukon laulu. Perin väsynyt filosofi pysähtyi ja
-päästi helpotuksen huokauksen.
-
-Kirkkoon tulijat tapasivat hänet aivan nääntyneenä; hän nojasi selkänsä
-seinää vasten ja silmät muljollaan katsoi lakkaamatta sisään tulevia
-kasakkoja. Hänet täytyi kuljettaa pois. Kun saavuttiin kartanoon, hän
-ravisti itseänsä ja käski antaa tuopin paloviinaa. Hän joi sen, siveli
-päätään ja lausui: "Maailmassa on paljon joutavaa, mutta kauhu... älä
-anna sen valloittaa itseäsi, silloin...", filosofi heilautti kättään ja
-vaikeni.
-
-Hänen ympärillään olijat pudistivat päätään nämä sanat kuullessaan.
-Myöskin pikku poika, jonka koko palvelusväki katsoi voivansa lähettää
-edestänsä askareita toimittamaan, myöskin tämä poikaraukka seisoi suu
-auki ihmetellen.
-
-Samaan aikaan kulki ohitse keski-ikäinen vaimo, pyöreä,
-vahva-vartaloinen, vanhemman keittäjättären apulainen, suuri
-kiemailija, jolla oli tapana laittaa räikeitä koristuksia pukuunsa.
-
-"Päivää, Homa!" lausui hän, huomattuaan filosofin. "Ai, ai, ai, mikä
-sinun on?" kiljasi hän sitten, lyöden kätensä yhteen.
-
-"Mitä nyt, typerä akka?"
-
-"Oi, Jumalani! sinähän olet aivan harmaa!"
-
-"Niin, muija puhuu totta!" virkkoi Spirid, katsellen häntä tarkasti.
-"Sinä olet aivan yhtä harmaa kuin vanha Javtuh!"
-
-Filosofi syöksyi päätäpahkaa keittiöön, jossa hän huomasi seinällä
-kärpästen tahraaman peilinpahasen. Kauhukseen hän huomasi niiden totta
-puhuneen: puolet hiuksista olivat valkeat.
-
-Homa Brut painoi päänsä alas ja vaipui mietteisiin. "Lähden panin luo",
-sanoi hän viimein: "kerron hänelle kaikki ja selitän, etten enää halua
-mennä kirkkoon lukemaan. Lähettäköön minut heti Kijeviin."
-
-Näissä ajatuksissa hän suuntasi askeleensa panin asunnolle.
-
-Sotnikka istui melkein liikkumatta huoneessaan. Sama toivoton suru oli
-säilynyt hänen kasvoillaan. Poskensa vain olivat entistä enemmän
-laihtuneet. Huomasi, että hän nautti hyvin vähän ruokaa, ehkä ei
-ollenkaan.
-
-"Päivää", virkkoi hän huomattuansa Homan, joka pysähtyi ovelle hattu
-kädessä. "Miten työsi sujuu? Hyvästi?"
-
-"Hyvästipä, hyvästi; sellaisia pirunvehkeilyjä, että pötki pakoon,
-minkä käpäläsi kantavat."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Niin, pani, teidän tyttärenne... terveen järjen mukaan ajatellen hän
-on tietysti panin sukua, sitä ei kukaan kiellä; mutta, älkää pahaksi
-panko, suokoon Herra rauhan hänen sielullensa..."
-
-"Mitä tyttärestäni?"
-
-"Antautui saatanan valtaan. Tuottaa sellaista kauhua, ettei missään
-kirjoissa ole apua sitä vastaan."
-
-"Lue, lue! Hän ei turhanpäiten sinua kutsunut: hän huolehti, armas
-kyyhkyseni, sielunsa pelastuksesta ja tahtoi rukousten avulla
-karkoittaa kaikki pahat aikomukset."
-
-"Teillä on valta, pani; mutta minä en voi!"
-
-"Lue, lue!" jatkoi sotnikka suostuttelevalla äänellä: "sinulla on yksi
-yö enää jäljellä; teet kristillisen teon, ja minä palkitsen sinut."
-
-"Olipa palkka vaikka kuinka suuri... tahdo, tahi älä, pani, mutta minä
-en lähde lukemaan!" lausui Homa päättävästi.
-
-"Kuule, filosofi!" lausui sotnikka, ja hänen äänensä tuli lujaksi ja
-ankaraksi: "minä en pidä moisista kujeista. Niitä voit tehdä
-seminaarissa, mutta ei täällä minun luonani: kun minä pieksän, niin se
-on toista kuin rehtori. Tunnetko sinä nahkapamppuja?"
-
-"Kuinka en tuntisi!" lausui filosofi, alentaen ääntänsä: "kaikki
-tuntevat, mitä nahkapamput ovat: jos niillä paljon annetaan, niin ei
-voi kestää."
-
-"Niin. Mutta sinä et tiedä vielä, kuinka minun orjani osaavat
-löylyttää!" sanoi sotnikka ankarasti, kohoten seisomaan, ja hänen
-kasvonsa saivat käskevän ja hurjan ilmeen, joissa kuvastui koko hänen
-hillitsemätön luonteensa, jonka murhe oli hetkeksi nukuttanut. "Minun
-luonani ensin löylytetään selkä, sitte kostutetaan viinalla, ja sen
-jälkeen uudelleen. Mene, mene, toimita tehtäväsi! Jollet toimita, niin
-et nouse ylös, jos toimitat, niin omistat tuhat dukaattia!"
-
-"Oho, oho! Tuohan on pöyhkeilyä!" ajatteli filosofi poistuessaan:
-"hänen kanssaan ei ole leikitteleminen. Odotappa, ystäväni: lähden
-sillä tavalla käpälämäkeen, ettet koirinesi koskaan minua saavuta!"
-
-Ja Homa päätti välttämättömästi paeta. Hän odotti vain päivällislepoa,
-jolloin koko palvelusväki tavallisesti kokoontui heinikkoon vajan eteen
-päivällisunta ottamaan ja jolloin sieltä kuului ähkymistä ja
-puhkimista, niin että koko pihamaa muistutti jotakin tehdasta.
-
-Tämä aika tuli vihdoinkin. Myöskin Javtuh ummisti silmänsä auringon
-paisteessa. Sydän pamppaillen läksi filosofi hiljaa puistoon, josta
-hänen mielestään oli sopivin huomaamatta paeta kedolle. Puisto, kuten
-tavallista, oli kovasti metsittynyt ja aivan kuin luotu salaisia
-yrityksiä varten. Oli vain yksi polku. Kaikkialla muualla kasvoi
-tiheässä kirsikkapensaita, seljapuita, takiaisia. Sankka humalisto
-peitti ikäänkuin verkkona tämän kirjavan puu- ja pensaskokoelman,
-muodostaen katon sen päälle. Humalisto oli puiston rajana; sen takana
-aukeni sankka aroheinikko kuin kokonainen metsä ikään, jota uteliaan
-silmä ei näyttänyt vielä katselleen, ja viikate olisi lentänyt
-sirpaleiksi, jos se terällään olisi tahtonut sen puituneita paksuja
-latvoja taittaa.
-
-Kun filosofi aikoi tunkeutua humalistoaidan lävitse, kalisivat hänen
-hampaansa pelosta ja hänen sydämensä löi niin ankarasti, että hän
-itsekin säikähti. Hänen pitkän viittansa liepeet tuntuivat tarttuneen
-maahan ikään kuin joku olisi ne naulannut kiinni. Kun hän pääsi
-humaliston läpi, tuntui kuin hänen korvansa olisivat menneet lukkoon
-kimakasta huudosta: "Mihin, mihin?" Filosofi pujahti heinikkoon ja
-läksi juoksemaan, alinomaan kompastuen vanhoihin juuriin ja tallaten
-myyränpesiä jaloillaan. Hän huomasi, että heinikosta päästyään hänen
-oli juostava kedon yli, jonka takaa tiheä orjantappurapensaikko
-häämöitti, jossa hän katsoi olevansa turvassa. Pensaikon sivuutettuaan
-hän otaksui tapaavansa tien Kijeviin. Hän juoksi kedon yli nopeasti ja
-joutui äkkiä orjantappurapensaikkoon. Hän ryömi pensaikon läpi jättäen
-palkkioksi palan takistaan kuhunkin terävään okaan. Hän tuli nyt
-pieneen rotkoon. Rotkossa kasvavan pajun oksat ulottuivat paikoin
-melkein maahan asti. Pienoinen lähde välkkyi puhtaana kuin hopea. Ensi
-työkseen filosofi heittäytyi juomaan kirkasta lähdevettä, sillä hän
-tunsi sietämätöntä janoa. "Raikasta, makeaa vettä!" lausui hän,
-huuliaan kuivaten: "tässä voi levähtää!"
-
-"Ei, parasta on paeta edelleen: jos vielä ajavat takaa!"
-
-Nämä sanat kuuluivat hänen korviensa juuresta. Kun hän katsahti
-sivulleen, näki hän Javtuhin seisovan edessään.
-
-"Pirun Javtuh!" ajatteli filosofi: "jos kykenisin, niin ottaisin sinut
-käsiteltäväkseni, pehmittäisin hyvällä tammikepillä inhoittavan naamasi
-ja joka paikan ruumiistasi."
-
-"Sinä teit turhaan niin suuren mutkan", jatkoi Javtuh: "olisi ollut
-paljoa parempi, jos olisit valinnut sen tien, jota minä tulin: suoraan
-tallien ohitse. Takkiasikin on sääli. Hyvää verkaa. Paljonko maksoit
-arshinasta? Olemme muuten kävelleet tarpeeksi: on aika lähteä."
-
-Filosofi kulkea retuutti Javtuhin perässä... "Nyt se kirottu noita
-antaa minulle!..." ajatteli hän. "Mutta oikeastaan? Mitä minä pelkään?
-Enkö ole kasakka? Luinhan jo kaksi yötä, kyllä Jumala auttaa
-kolmannenkin ylitse. Kirottu noita näkyy tehneen aika paljon syntiä,
-koska paha voima niin kovasti pitää hänestä kiinni."
-
-Näissä mietteissä saapui hän herraskartanoon. Hän pyysi Doroshaa, joka
-taloudenhoitajan välityksellä joskus pääsi panin kellariin, tuomaan
-sieltä pullon sikunaviinaa, ja ystävykset istuivat sitte vajan viereen
-sekä ryyppäsivät ainakin puoli ämpäriä, niin että filosofi hypähti
-äkkiä ylös ja huudahti: "Soittajia! välttämättömästi soittajia!" ja
-malttamatta odottaa niiden tuloa, läksi pihamaalle varatulle
-tanssipaikalle kiihkeästi hyppimään tropakaa [vähävenäläinen tanssi].
-Hän tanssi yhtä mittaa puolisille saakka, niin että palvelusväki, joka
-tällaisissa tilaisuuksissa tavallisesti kokoontui tanssijan ympärille,
-väsyi lopulta ja läksi pois, lausuen mennessään: "Sepä vasta kauan
-tanssii!" Lopulta filosofi väsyi ja nukkui samalle paikalle. Vasta
-saavillinen kylmää vettä sai hänet heräämään illalliselle. Illallisella
-hän selitti, mitä oikealla kasakalla ymmärretään; hän on kasakka, joka
-ei pelkää mitään tässä maailmassa.
-
-"On aika", lausui Javtuh: "lähtekäämme."
-
-"Kielesi pitäisi leikata irti, kirottu lurjus!" ajatteli filosofi, ja
-noustuaan ylös, lausui ääneen: "lähtekäämme vaan!"
-
-Tiellä katseli filosofi lakkaamatta sivulleen ja puheli hiljaa
-saattajilleen. Mutta Javtuh oli ääneti; itse Doroshkin oli
-vähäpuheinen. Oli helvetillinen yö. Sudet ulvoivat kokonaisina
-laumoina, ja koirainkin haukunta tuntui kaamealta.
-
-"Tuntuu kuin joku ulvoisi: susi se ei ole", lausui Dorosh. Javtuh oli
-vaiti. Filosofilla ei ollut mitään vastaukseksi.
-
-He lähestyivät kirkkoa ja astuivat sen holveihin, joiden
-ränsistyneisyys osoitti, miten vähän maatilan omistaja huolehti
-Jumalasta ja omasta sielustaan. Jahtuh ja Dorosh poistuivat, kuten
-ennenkin, ja filosofi jäi yksin.
-
-Kaikki oli samallaista. Hän pysähtyi hetkeksi. Keskellä kirkkoa oli
-edelleen kauhean noidan arkku. "Minä en pelkää, en totisesti!" lausui
-hän, ja tehtyään piirin ympärilleen, kuten ennenkin, alkoi muistella
-kaikkia ennen oppimiansa rukouksia pahoja henkiä vastaan. Hiljaisuus
-tuntui kaamealta; kynttilät läpättivät ja loivat valoa kirkkoon.
-Filosofi käänsi kirjan lehden, sitten toisen ja huomasi lukevansa aivan
-toista kuin mitä kirja sisälsi. Kauhuissaan hän teki ristinmerkin ja
-alkoi laulaa. Tämä rohkaisi häntä vähän; lukeminen sujui, lehti kääntyi
-toisensa perästä.
-
-Äkkiä... keskellä syvää hiljaisuutta... putosi arkun kansi kolisten
-lattialle ja kuollut kohosi arkussaan. Se oli vielä kaameamman näköinen
-kuin ensi kerralla. Sen hampaat kalisivat hirmuisesti, huulet
-vavahtelivat suonenvedon tapaisesti ja päästivät manauksia.
-Tuulenvihuri nousi kirkossa, pyhimysten kuvat putosivat lattialle,
-samoin akkunalasit. Ovet irtaantuivat saranoiltaan ja määrättömän
-voimakas hirviö lensi Herran huoneeseen. Kaamea siipien suhina ja
-kynsien raappina täytti kirkon. Kaikki lensivät ja kiisivät etsien
-filosofia joka paikasta.
-
-Homalta läksi viimeinenkin kohmelo. Hän risti silmiään lakkaamatta ja
-supisi rukouksia mitä mieleen johtui. Samalla hän kuuli, että paha
-voima liikkui edestakaisin hänen ympärillään, ollen vähällä koskettaa
-häntä siivillään ja inhoittavalla hännällään. Hänellä ei ollut
-rohkeutta katsoa siihen; hän huomasi ainoastaan, että koko seinän
-peitti mahdottoman suuri hirviö, maahan asti ulettuvat hiukset olivat
-hajallaan; hiusverkon läpi katseli kaksi kaameata silmää, hiukan
-kohotetuin kulmin. Sen yläpuolella ilmassa riippui jotakin mahdottoman
-suuren rakon kaltaista; sen keskeltä pisti tuhansia pihtimiä ja okaita;
-mustaa maata riippui niissä kaistaleina. Kaikki katselivat häntä,
-etsivät, mutta eivät voineet löytää salaperäisestä ympyrästä. "Tuokaa
-Wii, maahiaisten ruhtinas tänne! Noutakaa maahistenruhtinas!" kuului
-kuolleen ääni, kuolleen, joka oli kaikkien näiden demonien ruhtinatar.
-
-Ja äkkiä tuli hiljaisuus kirkkoon; kaukaa kuului susien ulvontaa, ja
-kohta kaikui kirkko raskaista askelista. Kun filosofi katsahti
-kulmiensa alta, huomasi hän, että kirkkoon tuotiin jotakin
-matalakasvuista, tanakkaa, vääräsääristä ihmistä. Hän oli kokonaan
-mustan mullan peitossa. Hän astui raskaasti, tuontuostakin kompastuen.
-Hänen silmäluomensa ulottuivat maahan asti. Kauhulla huomasi Homa, että
-hänen kasvonsa olivat rautaiset. Hänet asetettiin sille paikalle, jossa
-Homa seisoi.
-
-"Kohottakaa minun silmäluomeni: en näe!" lausui maahisten ruhtinas
-maanalaisella äänellä, -- ja koko joukko hyökkäsi täyttämään hänen
-käskyänsä.
-
-"Älä katso!" kuiskasi joku sisäinen ääni filosofille. Hän ei malttanut,
-vaan katsahti.
-
-"Tuossa hän on!" huudahti ruhtinas ja pani rautaisen sormensa hänen
-päällensä. Ja kaikki, koko lauma, hyökkäsi filosofin kimppuun.
-Hengettömänä hän vaipui maahan ja kauhusta erkani hänen sielunsa
-hänestä siinä hetkessä.
-
-Kuului kukon laulu. Se oli jo toinen: maahiset kuulivat ensimäisen.
-Säikähtyneet henget syöksyivät joka suunnalle, ikkunoita ja ovia kohti
-päästäkseen pikemmin pakoon, mutta turhaan: niin jäivät he sinne, oviin
-ja akkunoihin kiinni tarttuneina.
-
-Kirkko jäikin tällaiseksi ikuisiksi ajoiksi, hirviöt sen akkunoihin ja
-oviin kiinni. Sen ympärille kasvoi metsä, aroheinä, villiorjantappura,
-peittäen sen niin tyystin, ettei kukaan nyt löydä tietä sinne.
-
- * * * * *
-
-Kun huhut tästä saapuivat Kijeviin, ja teologi Haljava vihdoinkin kuuli
-filosofin kohtalosta, vaipui hän kokonaiseksi tunniksi mietteisiin.
-Tällä välin oli hänen elämässään tapahtunut suuria muutoksia. Onni oli
-ollut suotuisa: hän oli suorittanut oppikurssin ja päässyt
-kellonsoittajaksi kaupungin korkeimpaan kellotapuliin. Hän esiintyi
-melkein aina nenä särkyneenä, sillä kellotapuliin vievät puiset
-rappuset olivat hänen mielestään aivan mahdottomasti tehdyt.
-
-"Oletko kuullut, miten Homalle on käynyt?" kysyi hänen luokseen tullut
-Tiberi Gorobets, josta tällä välin jo oli tullut filosofi ja jonka
-muotoa nuorekkaat viikset somistivat.
-
-"Niin, semmoisen kohtalon valitsi Jumala hänen osalleen", lausui
-kellonsoittaja Haljava, "lähtekäämme kapakkaan ja muistakaamme hänen
-sieluansa."
-
-Nuori filosofi, joka intoilijan kiihkolla alkoi oikeuksiansa hyväkseen
-käyttää, niin että hänen housunsa, takkinsa, vieläpä lakkinsakin olivat
-väkiviinan ja tupakan poron tahraamat, suostui heti ehdotukseen.
-
-"Homa oli erinomainen ihminen", sanoi kellonsoittaja, kun liikkaava
-kapakoitsija toi hänelle kolmannen tuopin. "Oivallinen mies! Ja niin
-meni ilman mitään syytä."
-
-"Minä tiedän, miksi hän joutui turmioon: siksi, että hän pelkäsi; jos
-hän ei olisi peljännyt, niin noita ei olisi voinut tehdä hänelle
-mitään. Tarvitsee vain, kun on ensin ristinyt silmänsä, sylkäistä sen
-hännälle, niin ei mitään pahaa tapahdu. Minä jo tiedän tuon kaiken.
-Meillähän täällä Kijevissä ovat noitia kaikki tori-muijat, kaikki
-järjestään."
-
-Kellonsoittaja nyökkäsi päätään hyväksymisen merkiksi. Mutta
-huomattuaan, ettei hänen kielensä pysty lausumaan yhtään sanaa, nousi
-hän varovasti pöydästä, ja kovasti hoiperrellen meni tavalliseen
-kätköönsä syvälle aroheinikkoon; minkä ohessa hän ei unhoittanut vanhan
-tapansa mukaan siepata vanhaa kengänpohjaa mukaansa, jonka huomasi
-kapakan lattialla.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK DEMONIEN RUHTINATAR***
-
-
-******* This file should be named 51729-8.txt or 51729-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/7/2/51729
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
- This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
- most other parts of the world at no cost and with almost no
- restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
- under the terms of the Project Gutenberg License included with this
- eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
- United States, you'll have to check the laws of the country where you
- are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
- to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
- agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
- within 60 days following each date on which you prepare (or are
- legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
- payments should be clearly marked as such and sent to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
- Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
- Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or destroy all
- copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
- all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
- works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
- any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
- receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/51729-8.zip b/old/51729-8.zip
deleted file mode 100644
index 52bd2e7..0000000
--- a/old/51729-8.zip
+++ /dev/null
Binary files differ