diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51729-8.txt | 2020 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51729-8.zip | bin | 42698 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2020 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a4e82c8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51729 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51729) diff --git a/old/51729-8.txt b/old/51729-8.txt deleted file mode 100644 index f128a55..0000000 --- a/old/51729-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2020 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Demonien ruhtinatar, by Nikolai Vasilevich -Gogol, Translated by K. Repo - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Demonien ruhtinatar - Kertomus - - -Author: Nikolai Vasilevich Gogol - - - -Release Date: April 11, 2016 [eBook #51729] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK DEMONIEN RUHTINATAR*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -DEMONIEN RUHTINATAR - -Kertomus - -Kirj. - -NIKOLAI GOGOL - -Suom. K. Repo - - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1914. -Oy Weilin & Göös Ab. - - - - -ESIPUHE - - -_Nikolai Vasiljevuitsh Gogol_ on saanut osakseen mainetta ja ihailua -Venäjän kirjallisuuden realistisen suunnan varsinaisena uranuurtajana, -venäläisen draaman luojana, ja maansa kirjallisuuden kenties suurimpana -ja terveimpänä humoristina. - -Gogol syntyi 12 p. maalisk. 1809 Sorovintsassa, Poltavan ja Mirgorodin -kihlakuntien rajalla, isänsä, vähävenäläisen kirjailijan maatilalla. -Hän vietti lapsuutensa vähävenäläisen luonnon ja tapojen välittömässä -keskuudessa, oppi jo nuorena rakastamaan isänmaataan, mikä tunne -hänessä oli voimakas koko hänen elämänsä ajan. Hurmaava Ukrainan -luonto, kansan laulut, sadut ja kertomukset rikastuttivat pojan -mielikuvitusta ja kehittivät hänen luovaa voimaansa. Isän viehättävät -kertomukset taas tutustuttivat hänet Vähävenäjän historialliseen -entisyyteen. Isä käytti poikaansa teatterissa, herättäen hänessä -rakkauden näytelmätaiteeseen. Äidin, haaveilevan ja uskonnollisen -naisen vaikutus poikaan oli aivan toinen. Hän kertoi pojalleen räikein -värein kuvauksia viimeisestä tuomiosta, paratiisin autuudesta ja -ikuisesta piinasta, vaikuttaen osaltaan sen äärimmäisen mystillisyyden -kehitykseen, johon hän sittemmin joutui. - -Päätettyään opintonsa Neshinin lyseossa, läksi Gogol joulukuussa v. -1828 Pietariin hehkuvana romantikkona, täynnä ylpeitä haaveita, mutta -lyseosta saamansa tiedot hyvin puutteellisina ja maailmankatsomuksensa -sangen keskiaikaisessa asussa, "Hans Kühelgarten"-niminen runoidylli ja -joukko suosituskirjeitä matkalaukussa. Suosituskirjeistä ei ollut -mitään apua. Hänen yrityksensä päästä näyttämötaiteen palvelukseen ei -onnistunut. Hänen idyllinsäkin sai niin kylmän arvostelun, että hän -poltti koko painoksen. Monien vaiheiden perästä sai hän vihdoin paikan -apanasiosaston kansliassa. Mutta huono palkka ja raskas, koneellinen -kirjurin työ ei tietysti voinut tyydyttää kunnianhimoista nuorukaista. -Ja niinpä hän joka päivä alkoi tuntea yhä enemmän ja enemmän kutsumusta -kirjailijan uralle. Mutta kahden vuoden ankara kokemus pakotti hänet -laskeutumaan sentimentaalisen romantikan pilventakaisista korkeuksista -elävän todellisuuden pohjalle. - -Kotiseutuikävä, jota Pietarin synkkä ja kylmä taivas, nälkä ja -kuolettava kansliatyö yhä kiihdyttivät, johti Gogolin siihen, että -ihana Ukraina alkoi hänelle esiintyä erikoisena runollisena lumomaana, -ja niin päätti hän kuvata sen hurmaavassa, tenhoavassa runoudessa. -Tuloksena olivat "Iltoja maalaistalossa Dikankon luona", joka perusti -Gogolin maineen. Ensimäinen tämän sarjan kertomus "Juhannusaattoyö" -julkaistiin v. 1830 "Otetshestvenni Sapiskissa" suuresti muutettuna. -Samana vuonna Gogol tutustui Ihukovskiin ja Pletneviin, joista viimeksi -mainittu hankki hänelle opettajan paikan Isänmaallisessa opistossa, -jossa hän oli inspehtorina. Kaikki tämä sai aikaan täydellisen -käännöksen Gogolin elämässä. Mutta kaikkein tärkein ja terveellisin oli -hänelle tutustuminen Pushkiniin ja liittyminen hänen piiriinsä. -Pushkinin vaikutus Gogoliin oli suuri. Eipä syyttä hän pitänytkään -Pushkinia opettajanaan, jota hän sai kiittää maineestaan ja -menestyksestään kirjallisessa toiminnassaan. Pushkin ensimäisenä -käsitti ja arvosteli hänen lahjansa niin suuriksi, että antoi hänelle -aiheet "Revisoriin" ja "Kuolleisiin sieluihin", joita hän itse oli -aikonut käyttää. - -Näiden henkilöitten vaikutuksesta laajeni pian Gogolin näköpiiri; -hänessä heräsi halu täydentää lyseossa saamiansa tietoja. Samalla -myöskin hänen taiteellinen luomiskykynsä alkoi vuosi vuodelta yhä -enemmän kukoistaa, kehittyä ja saavuttaa sitä laajuutta ja syvyyttä, -jotka ovat osoittaneet hänelle paikan Venäjän klassikkojen vierellä. - -"Iltojen" menestys antoi Gogolille tilaisuuden matkustaa -kotiseudulleen. Täällä häntä odotti suuri pettymys. Meluavan, loistavan -pääkaupunkielämän jälkeen ei hänelle enää syntymäseutu kuvastunut -läheskään siinä runollisessa valossa, josta hän pääkaupungissa oli -uneksinut. Varsinkin säälittävältä, tuskallisen yksitoikkoiselta, -sivistymättömältä, törkeän taikauskoiselta tuntui hänestä -puolisivistyneitten vähävenäläisten tilanomistajain kaikellaista -äitelyyttä täynnä oleva elämä. Ja niin alkoi ensikerran jokapäiväisen -elämän likaisuus ja typeryys herättää hänen huomiotansa; ensi kerran -heräsi hänessä hänen ihmeellinen "maailmalle näkyvä naurunsa", joka -kätki itseensä "kyyneleitä, joita maailma ei nähnyt." Kaikista hänen -seuraavista teoksistaan aina vuoteen 1835 saakka voi päättää, että -juuri tähän aikaan tapahtui Gogolissa kääntymys vähävenäläisestä -romantikasta täydelliseen realismiin. Tällaisia nimittäin ovat hänen -teoksensa, jotka kahdessa osassa "Arabeskeja" ja "Mirgorod" v. 1835 -ilmestyivät: toisissa on vielä "Iltojen" romantinen luonne, kuten -"Wiissä" (nyt julkaistavan kirjasen oikea nimi, tarkoittaa "maahiaisten -ruhtinasta"), joka tässä suomalaiselle lukijalle esitetään, "Taras -Bulbassa" ja "Muotokuvassa." Samoissa kokoelmissa me jo tapaamme -realistisia kertomuksia, täynnä naurua kyynelten takaa. Tällaisia ovat -esim. "Kuinka Ivan Ivanovitsh riitaantui Ivan Nikiforovitshin kanssa", -jossa hänen huumorinsa pulppuaa erinomaisen raikkaana ja mehevänä. - -Gogolin pääteokset ovat "Revisori" ja "Kuolleet sielut." "Revisori" on, -kuten tunnettua, murhaavaa ivaa venäläisestä virkamiesmaailmasta, jonka -ruoskimisessa samalla ilmenee Gogolin huumorin hyväntahtoinen ja -sydämellinen sävy. Sekä aitovenäläisten olojen kuvauksena että eheänä, -taiteellisena draamateoksena on "Revisori" huomattavimpia tuotteita -Venäjän kirjallisuudessa, samoin kuin se on venäläisen näytelmän, s.o. -varsinaisen taidenäytelmän esikoinen. - -Näytelmä esitettiin ensi kerran Aleksanterin teatterissa Pietarissa 19 -p. huhtik. 1836 keisari Nikolai I luvalla, eikä se sen jälkeen ole -joutunut pois teatterin ohjelmistosta. - -Lupa "Kuolleitten sielujen" painattamiseen saatiin vasta suurten -ponnistusten jälkeen. Se oli voimakas, mitä laajakantoisin isku -maaorjuusjärjestelmää vastaan, joka vielä silloin oli voimassa -Venäjällä. "Kuolleitten sielujen" ensimäinen osa ilmestyi v. 1842. - -Ja tähän päättyikin Gogolin elämän ja tuotannon loistokausi. Tämän -jälkeen alkaa Gogolin asteettainen sekä henkinen että ruumiillinen -kuoleminen. Loppuvuosinaan Gogol ankaran hermotaudin vaivaamana antausi -uskonnollisiin mietiskelyihin, teki pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin ja -alkoi katsoa koko kirjallista toimintaansa synniksi Jumalan edessä. -Eräänä synkkänä hetkenä hän poltti "Kuolleiden sielujen" toisen osan. -Viimeiset vuodet, jotka olivat hyvin tuskallisia, hän eli Moskovassa ja -kuoli 4 p. maalisk. 1852. - -Gogolin huumorin suuri voima on sen taitavasti osatussa -harmittomuudessa. Hänen realisminsa ei ole pelkästään repivää laatua, -hän ei ainoastaan ilku ihmisten ja olevien olojen heikkouksia, vaan -takana näkyy tarkoitus ja pyrkimys jalompaan. Gogolin käsitys taiteesta -oli, että sen tuli olla tulisoihtu, joka osoittaa tietä korkeampiin -ihanteihin. - - - - -DEMONIEN RUHTINATAR - - -Kun seminaarin jokseenkin heleä-äänistä kelloa Veljesluostarin portilla -Kijevissä oli aamulla soittaa läpäytetty, niin heti ilmestyi kaduille -koululaisia ja seminaarilaisia joukottain kaupungin kaikista osista. -Grammatikot, retorit, filosofit ja teologit laahustivat vihkot -kainalossa kouluun. Grammatikot olivat vielä hyvin pieniä: kävellessään -he tyrkkivät toisiaan ja väittelivät ohuella sopraano-äänellä -keskenään; he olivat meikein kaikki rikkinäisissä, lian tahraamissa -puvuissa ja taskut olivat aina kaikellaista rojua täynnä, kuten noppia, -papukkoja, sulkapillejä, piirakan palasia ja joskus myöskin pieniä -varpusia, joista joku alkoi visertää kuoleman hiljaisuuden vallitessa -luokalla, tuottaen omistajalleen jokseenkin kovia iskuja molempiin -kämmeniin, joskus myöskin ruoskaa selkään. Retorit kulkivat -vakavampina; heidän pukunsa oli useinkin aivan ehyt, mutta heidän -kasvoillaan oli sensijaan melkein aina jokin koristus: joskus oli -toinen silmä painunut otsan alle, joskus pullottivat huulet kuin -täyteen puhallettu rakko, joskus taas näkyi kasvoilla jokin muu retorin -arvoa muistuttava merkki. He puhelivat ja väittelivät tenoriäänellä. -Filosofit ottivat kokonaisen oktaavin alempaa. Heidän taskuissaan ei -ollut muuta kuin väkevää tupakkaa. He eivät tehneet minkäänlaisia -varastoja, vaan söivät heti kaiken sen, minkä käsiinsä saivat; heistä -löyhkäsi tupakka ja paloviina, joskus niin vahvasti, että ohikulkeva -käsityöläinen pysähtyi pitkäksi ajaksi metsäkoiran tavoin nuuskimaan -ilmaa. - -Tähän aikaan oli torikauppa tavallisesti juuri alkanut, ja -kaupustelijamuorit nisu-, arbuusi-, auringonsiemen- ja piirakkakorit -käsivarrella tarttuivat kilvan koululaisten vaatteitten liepeisiin. - -"Nuoret herrat, nuoret herrat! tänne, tänne!" huusivat he kaikilta -tahoilta: "hyviä rinkelejä, unikkokakkuja, vehnäpiiraita, ostakaa, -ostakaa!" - -Toinen muori taas, osoittaen pitkänsuikeita vehnäleipiä, kirkui, -"ostakaa minulta, erittäin maukkaita omia leipomia." - -"Älkää ostako tuolta: katsokaa minkälainen hän on, ruma nenä ja -kädetkin ovat likaiset..." - -Mutta filosofeihin ja teologeihin he eivät uskaltaneet koskea, sillä -näillä oli aina tapana ottaa ainoastaan maistiaisiksi, eikä suinkaan -vähän, vaan aivan kourantäydeltä. - -Seminaariin saavuttuaan hajaantui joukko mataliin, mutta kumminkin -jokseenkin avariin, pienillä akkunoilla, leveillä ovilla ja likaisilla -penkeillä varustettuihin luokkahuoneisiin. Luokka täyttyi äkkiä aika -hälinästä: grammatikon sointuva sopraano sattui täsmälleen pienten -akkunalasien helinään ja akkunalasi vastasi melkein samalla sävelellä. -Nurkassa pauhasi retori, jonka suun ja paksujen huulien pitäisi kuulua -vähintäänkin filosofille. Hän puhui basso-äänellä; kaukaa kuului -ainoastaan: "bu, bu, bu.".. Kun opettaja tunnin aikana loi toisen -silmänsä penkin alle, näki hän vehnäleivän tahi piirakan, tahi -kurpitsan siemeniä pistävän oppilaansa taskusta esiin. - -Kun tämä oppinut joukko kerkesi luokalle jonkun verran aikaisemmin tahi -kun professorin tiedettiin myöhästyvän, niin silloin ryhdyttiin -yhteisestä sopimuksesta tappelemaan. Ja siihen oli kaikkien otettava -osaa, sensorinkin, jonka velvollisuutena oli järjestyksen ylläpitäminen -ja koko oppilassäädyn siveellisyydestä huolehtiminen. Kaksi teologia -tavallisesti ratkaisi, tapeltiinko luokka luokkaa vastaan, tahi -jakaannuttiinko kahteen yhtäsuureen joukkoon. Joka tapauksessa -aloittivat grammatikot taistelun, mutta kun retorit siihen yhtyivät, -pakenivat he heti ja seurasivat sitte penkeillä seisten tappelun -kulkua. Sitte yhtyivät pitkäviiksiset filosofit rytäkkään ja lopuksi -paksuniskaiset teologit. Tappelu päättyi tavallisesti siten että -teologit antoivat kaikille selkään, ja filosofien täytyi kylkiään -pidellen mennä penkeille huoahtamaan. Luokalle saapunut professori, -joka aikoinaan itse oli ottanut osaa samallaiseen voimainkoetukseen, -huomasi heti oppilaittensa palavista poskista, että taistelu oli ollut -kuuma, ja samalla kun hän antoi retoria vitsalla sormille, kuumensi -toinen professori toisella luokalla kepillä filosofin kämmeniä. -Teologien suhteen meneteltiin aivan toisin: he saivat maistaa lyhyistä -nahkapampuista. - -Juhlapäivinä pääsivät seminaarilaiset kotiinsa. Joskus esitettiin -näytelmiä. Silloin kunnostautui aina jokin Kijevin kellotapulin -mittainen teologi esittäen Herodiasta tahi Pentefriaa. Palkkioksi he -saivat palasen aivinaa, pussillisen ryynejä, keitetyn hanhen puoliskon -ja muuta sellaista. Koko tällä oppineella joukolla, sekä ala- että -yläluokkalaisilla, joilla oli jotakin perinnäistä vihaa välillään, oli -hyvin vähän varoja elantoon, niin että oli aivan mahdotonta laskea, -kuinka monta lihakokkaretta kukin heistä illallisen aikana pisti -poskeensa. Tämän vuoksi eivät varakkaiden vapaaehtoiset lahjoitukset -riittäneet mihinkään. Silloin lähetti filosofeista ja teologeista -kokoonpantu senaatti grammatikot ja retorit pussit kainalossa erään -filosofin johdolla vieraita kasvitarhoja tyhjentämään. Joskus oli -senaattikin mukana tällaisella retkellä. Ja seminaari söi silloin -kurpitsapuuroa. Senaattorit itse nauttivat arbuseja ja meloneja niin -runsaasti, että opettajat seuraavana päivänä tunnilla kuulivat -samallaista murinaa sekä heidän suustaan että vatsastaan. -Seminaarilaisilla oli pukuna pitkäntakin tapainen pitkä viitta. - -Suurin juhlatapaus seminaarissa oli kesälomalle lähtö. Loma alkoi -kesäkuussa. - -Koko suuren valtatien täyttivät silloin grammatikot, filosofit ja -teologit. Kellä ei ollut omaa kotoa, se meni toverinsa luo. Filosofit -ja teologit menivät kotiopettajiksi varakkaisiin perheisiin, saaden -palkaksi jalkineet vuodeksi, joskus myöskin puvun. Koko joukkue kulki -yhdessä, keitti puuronsa tien vieressä ja vietti yönsä kedolla. -Jokaisella oli pussi selässä, jossa oli yksi paita ja pari -jalkariepuja. Teologit olivat tavallisesti säästäviä ja säännöllisiä: -he kantoivat kenkiänsä kepissä olallaan ja likaisella tiellä käärivät -housunsa lahkeet polviin asti. Kun huomattiin talo syrjässä, -käännyttiin heti valtatieltä, poikettiin talon akkunan alle, asetuttiin -riviin ja alettiin täydestä kurkusta laulaa kirkkolauluja. Talon -isäntä, joku vanha kasakka, kuunteli tarkasti kyynäspäittensä varassa -laulua, puhkesi katkeraan itkuun ja emäntäänsä kääntyen lausui: "Muija, -koululaisten laulu on jotakin hyvin järkevää, vie heille silavaa ja -muuta hyvää, jota sinulla on." Ja kokonainen maljakko keitettyjä -kaali- ja marjapiirakkoja joutui laulajain pussiin; suuri kimpale -silavaa, joskus myöskin sidottu kana sullottiin samaan säiliöön. -Vahvistettuaan itseänsä tällaisella varastolla, jatkoivat grammatikot, -retorit, filosofit ja teologit matkaansa. Mitä kauemmaksi päästiin, -sitä pienemmäksi hupeni kumminkin seurue. Melkein kaikki hajaantuivat -koteihinsa, jälelle jäivät ainoastaan ne, joiden syntymäpesä oli -kauempana muita. - -Erään kerran tällaisen retken aikana erosi kolme seminaarilaista -toisista hankkiakseen ruoka-aineita jostakin lähimmästä talosta, sillä -eväspussi oli jo kauan ollut tyhjä. He olivat teologi Haljava, filosofi -Homa Brut ja retori Tiberi Gorobets. - -Teologi oli kookas ja hartiakas mies. Hänellä oli omituinen tapa: hän -varasti jokaisen esineen, mikä sattui olemaan hänen lähettyvillänsä. -Joskus hän oli hyvin synkkä ja kun hän joi itsensä juovuksiin, -piiloutui hän aroheinikkoon, ja seminaarilla oli vaikea työ löytää -hänet sieltä. - -Filosofi Homa Brut oli luonteeltaan iloinen, loikoi mielellään ja -poltti piippua; juomaretkellä ollessaan hän tilasi aina soittajia ja -tanssi. Hän sai useasti nahkaletkusta, mutta kärsi sen filosofin -välinpitämättömyydellä arvellen, että minkä täytyy tapahtua, sitä ei -voi välttää. - -Retori Tiberi Gorobetsilla ei vielä ollut oikeutta pitää viiksiä, juoda -paloviinaa eikä polttaa piippua; hänen luonteensa oli vielä vähän -kehittynyt, mutta hänen otsassaan olevista suurista kuhmuista päättäen, -jotka useinkin herättivät huomiota hänen luokalle tullessaan, voi -otaksua, että hänestä aikaa myöten tulisi hyvä soturi. Teologi Haljava -ja filosofi Homa käyttivät häntä edusmiehenään. - -Oli jo ilta, kun he poikkesivat valtatieltä; aurinko oli juuri -laskenut, ja päivän lämmin oli vielä ilmassa. Teologi ja filosofi -kulkivat ääneti piippujaan imeskellen; retori Tiberi Gorobets katkoi -kepillään tienvieressä kasvavaa rikkaruohoa. Tie kulki hajanaisten -tammi- ja pähkinäpuuryhmien lävitse. Kumpuja ja pieniä mäkiä, -viheriöitä ja ympyriäisiä kuin kirkon kupoli, näkyi siellä täällä -tasangolla. Pari tuuleentunutta vainiota ilmoitti jonkun kylän olevan -lähellä. Mutta oli kulunut jo tunnin verran siitä kun he olivat vainiot -sivuuttaneet, mutta ei vieläkään mitään ihmisasuntoa näkynyt. Hämärä -pimensi kokonaan taivaan, ainoastaan lännessä kuumotti ruusunpunainen -hohto. - -"Hitto vie!", virkkoi filosofi Homa Brut: "näytti aivan siltä kuin talo -tulisi tuossapaikassa." - -Teologi oli ääneti, katsahti ympäristöön, pisti piipun suuhunsa, ja -niin jatkettiin matkaa. - -"Jumaliste!", puuskahti filosofi uudelleen, pysähtyen: "ei siellä näy -jälkeäkään talosta." - -"Mutta ehkäpä etempänä tulee joku talo", sanoi teologi päästämättä -piippua hampaistaan. - -Mutta tällä välin oli jo tullut yö. Oli aika pimeä. Pienet ukkospilvet -lisäsivät pimeyttä, eikä tähdistä ja kuusta näyttänyt olevan toiveita. -Seminaarilaiset huomasivat eksyneensä alkuperäiseltä tieltä ja -kulkeneensa pitkän aikaa toista tietä. - -Filosofi tunnusteli maaperää kaikilta puolin ja sanoi sitte -katkonaisesti: "Mutta missä tie?" - -Teologi oli vaiti, mietti hetkisen ja virkkoi: "Niin, yö on pimeä." - -Retori käveli sivulle ja koetti ryömien etsiä tietä, mutta hän löysi -vain ketun pesiä. Ympärillä oli aro, ja näytti kuin siellä ei olisi -koskaan ajettu. - -Matkailijat ponnistelivat vielä jonkun matkaa eteenpäin, mutta -kaikkialla oli sama erämaa. Filosofi koetti huutaa, mutta ei saanut -mitään vastausta. Hetken perästä kuului heikkoa ähkymistä, mikä -suuresti muistutti suden ulvontaa. - -"Ka! mitä meidän on tekeminen?" sanoi filosofi. - -"Ei muuta kuin jäädä kedolle yöksi", arveli teologi, sytyttäen -piippunsa. Filosofi ei voinut suostua siihen: hänen tapanansa oli aina -piilottaa yöksi puolipuutainen leivänkannikka ja nelisen naulaa -silavaa, ja tällä kertaa tuntui vatsassa niin tavattoman yksinäiseltä. -Iloisesta luonteestaan huolimatta hän sitäpaitsi jonkun verran pelkäsi -susia. - -"Ei, Haljava, se ei käy päinsä", hän lausui: "Koiran tavoin laskeutua -levolle vahvistamatta itseään millään? Koettakaammepa vielä: ehkäpä -pääsemme johonkin asuntoon ja onnistumme saamaan edes pikarillisen -paloviinaa yöksi." - -Kuullessaan sanan "paloviina" sylkäsi teologi sivulleen ja virkkoi: -"Voihan sitä jäädä tännekin." - -He läksivät liikkeelle ja suureksi ilokseen kuulivat hetkisen perästä -koiran haukkuvan. Otettuaan selvän, mistä haukkuminen kuului, alkoivat -he paljon reippaammin painaltaa ääntä kohti. Jonkun matkaa kuljettua, -nähtiin tuli. - -"Talo! totisesti talo!" huudahti filosofi. - -Ja hetken perästä he todellakin näkivät pienen talon, johon kuului -ainoastaan kaksi tupaa, nekin samassa pihassa. Akkunoista näkyi tuli; -kymmenkunta luumupuuta pisti näkyviin pisteaidan luona. Laudoista -tehdyn portin raoista tirkistellessään he huomasivat pihalla joukon -likaisia kuormia. Tähtiä alkoi näkyä siellä täällä taivaalla. - -"Pitäkää huolta, veljet, ei anneta perään! Otamme yösijan, maksoi mitä -maksoi!" - -Kolme oppinutta miestä löi yht'aikaa porttiin ja huusi: - -"Avatkaa." - -Erään huoneen ovi narisi, ja hetkisen perästä näkivät pojat vanhan -muorin edessään päällyksetön lammasnahkaturkki päällä. - -"Kuka siellä?" huusi muori yskien kuivasti. - -"Anna, hyvä muori, yösijaa, olemme eksyneet tieltä ja taivasalla olo on -yhtä ilkeätä kuin nälkäisellä vatsalla eläminen." - -"Mitä väkeä te sitte olette?" - -"Niin, emme ole tavallista väkeä: teologi Haljava, filosofi Brut ja -retori Gorobets." - -"Ei ole tilaa", mumisi muori: "piha on täynnä vieraita ja joka tuvan -nurkka nukkujia. Mihinkä minä teidät sijoitan? Ja kaiken lisäksi kaikki -kolme niin suuria vahvoja miehiä! Tupanihan hajoaa aivan, jos minä -päästän teidät sinne. Kyllä minä tunnen nuo filosofit ja teologit: jos -ne juopot laskee sisään, niin ei koko talosta jää mitään jäljelle. -Menkää, menkää! Ei täällä ole tilaa teikäläisille." - -"Ole nyt armelias, rakas muori! Eihän sovi, että kristitty sielu joutuu -tuhoon aivan syyttä? Sijoita meidät, mihin tahdot; ja jos me jotakin -pahaa teemme, niin kuivukoon kätemme heti. Usko se." - -Muori näytti tulevan leppeämmäksi. "Hyvä", lausui hän ikäänkuin -ajatellen: "minä päästän teidät, mutta sijoitan kaikki eri paikkoihin; -en saa rauhaa sielussani, jos makaatte yhdessä." - -"Tee kuten tahdot; me tottelemme." - -Portti narisi, ja matkalaiset astuivat pihaan. - -"Kuuleppa, muoriseni", sanoi filosofi käyden vanhuksen perässä: -"vatsassa tuntuu kuin joku rattailla ajaisi: aamusta lähtien ei ole -ollut ruuan muruakaan suussa." - -"Kas, mitä vielä tahtoo!" tuumi muori: "minulla ei ole mitään, uunikaan -ei lämminnyt tänä päivänä." - -"Kyllä me huomenna maksaisimme kaikesta aivan puhtaassa rahassa", -jatkoi filosofi. "Niin", virkkoi hän hiljaa, "kyllä saisit odottaa -maksua!" - -"Menkää, menkää! ja tyytykää siihen, mitä saatte! Kyllä piru toi nuo -hienot nuoret herrat tänne!" - -Filosofi Homa tuli aivan alakuloiseksi näistä sanoista, mutta äkkiä -tunsi hänen nenänsä kuivatun kalan hajua; hän katsahti sivullaan -kulkevaan teologiin ja huomasi hänen taskustaan pistävän suuren kalan -hännän: tämä oli ehtinyt siepata kalan kuormasta. Ja kun hän ei tehnyt -sitä mistään omanvoitonpyynnöstä, vaan pelkästä tavasta, niin filosofi -Homa pisti kätensä teologin taskuun aivan kuin omaansa ja otti sieltä -kalan, varsinkin kun teologi näytti unhoittaneen koko tavaran ja -kaikesta päättäen valmistautui toista hankkimaan. - -Muori sijoitti retorin tupaan, teologin hän sulki tyhjään kamariin ja -filosofin lammasnavettaan. - -Jäätyänsä yksin söi filosofi yhdessä minuutissa kalan, katsellen -hämähäkin verkon peittämiä navetan seiniä, potkaisi jalallaan toisesta -navetasta uteliaisuudesta esiin pistävää sian kärsää ja kääntyi sitte -oikealle kyljelleen ottaakseen hyvän unen. Äkkiä aukeni matala ovi ja -muori ilmestyi kynnykselle. - -"No, muoriseni, mitä tahdot?" lausui filosofi. - -Mutta vanhus käveli suoraan häntä kohti kädet levällään. - -"Ahaa!" ajatteli filosofi. "Ei, kyyhkyseni, olet liian vanha!" - -Hän perääntyi vähän, mutta kursailematta läheni vanhus nuorukaista. - -"Kuuleppas, muoriseni!" sanoi filosofi: "nyt on paastonaika; minä -puolestani olen sellainen ihminen, etten tuhannesta kultarahastakaan -riko paastoa." - -Mutta muori liikutteli käsiään ja tahtoi tarttua häneen virkkamatta -sanaakaan. - -Filosofin valtasi kauhu, kun hän huomasi omituisen loisteen muorin -silmissä. "Muori hyvä, mitä sinä? Mene, mene Jumalan nimeen!" huudahti -hän. - -Mutta muori tarttui hänen käsiinsä lausumatta sanaakaan. - -Filosofi hyppäsi jaloilleen aikoen paeta; mutta vanhus asettui ovelle, -kiinnitti häneen kiiluvat silmänsä ja uudelleen alkoi lähetä häntä. - -Filosofi tahtoi hänet torjua luotaan käsillään, mutta hän huomasi -ihmeekseen, ettei hän voinut kohottaa käsiänsä eikä liikuttaa -jalkojaan; ja kauhukseen hän lisäksi huomasi, ettei ääni päässyt hänen -kurkustaan: huulet liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Hän kuuli vain -sydämensä lyövän; hän näki muorin lähestyvän itseään, tarttuvan hänen -käsiinsä, painavan hänen päätänsä ja hyppäävän sitte kissan nopeudella -hänen selkäänsä, ja lyövän häntä luudalla. Hän hyppeli kuin -ratsuhevonen, kantaen muoria selässään. Kaikki tämä tapahtui niin -nopeasti, että filosofi tuskin ehti tointua ja tarttua molemmin käsin -polviinsa pidättääkseen jalat liikkumasta, mutta ne hänen suureksi -hämmästyksekseen kohosivat maasta vastoin hänen tahtoaan ja ravasivat -nopeammin tsherkessiläistä juoksijaa. He sivuuttivat talon, tulivat -tasangolle, sivulla näkyi sysimusta metsä. Vasta silloin hän sanoi -itsekseen: "Ahaa, se on noita!" - -Kuun sirppi kumotti taivaalla. Arka puoliyön kuutamo läpinäkyvänä -verhona laskeutui maahan. Metsä, niitty, taivas, laakso -- kaikki -näytti nukkuvan avoimin silmin; ei tuulen henkäystäkään miltään puolen; -viileässä yössä oli jotakin kostean lämpöistä; puitten ja pensaitten -varjot pyrstötähtien tavoin laskeutuivat tasangolle: tällainen oli yö, -kun filosofi Homa Brut laukkasi käsittämätön ratsastaja selässä. Hän -tunsi jonkunlaisen uuvuttavan, vastenmielisen ja samalla suloisen -tunteen valtaavan sydämensä. Hän painoi päänsä alas ja oli näkevinänsä, -että ruoho, joka oli melkein hänen jalkainsa alla, kasvoi syvällä ja -kaukana ja että sen yläpuolella oli läpikuultava vesi kuten -vuorilähteessä ja ruohikko näytti valkoisen, läpikuultavan meren -pohjalta; ainakin hän näki itsensä ja taakkansa heijastavan siihen. Hän -huomasi siinä auringon paistavan kuun sijasta. Hän kuuli sinisten -kellokukkien, päät alastaipuneina kahisevan, hän näki vedenneidon uivan -ruohikosta näkyviin; sen loistava, värähtelevä ruumis pilkisti vedestä. -Vedenneito kääntyi häntä kohden -- ja katso, sen kasvot kirkkaine, -säteilevine, terävine silmineen tunkivat hänen sieluunsa; ne olivat jo -aivan lähellä häntä, koskettamaisillaan hänen poskiansa, mutta sitte -neito päästi heleän naurun ja loittoni; nyt se kääntyi selälleen -- ja -sen pilvinen povi, himmeä kuin kiillottamaton porsliini, valaisi -auringossa valkoista, joustavan hempeää ruumista. Pienet vesipisarat -varisivat lasihelminä vedenneidon povelle. Neito värisi koko -ruumiiltaan ja nauroi vedessä... - -Näkikö hän tämän, vai eikö? Oliko hän valveilla, vai uneksiko hän? Entä -tuolla? Tuuli vai soittoako? Se heläjää, kilisee ja ulvoo ja lähestyy, -ja tunkee sieluun vastustamattomana... - -"Mitä tämä on?" ajatteli Homa Brut katsellen alas ja kiitäen täyttä -lentoa. Hiki valui virtanaan pitkin ruumista. Hänestä tuntui hyvin -suloiselta, hän tunsi raukaisevaa, kauhean uuvuttavaa nautintoa. -Hänestä tuntui usein kuin hänen sydämensä olisi lakannut tykkimästä ja -kauhulla hän tapasi sitä kädellään. Perin väsyneenä ja hämmästyneenä -alkoi hän muistella ennen oppimiansa rukouksia. Hän luki kaikki -rukoukset henkiä vastaan, ja äkkiä tunsi virkistyvänsä; hän tunsi -askeleensa käyvän hitaammiksi, laiskemmiksi; noita tuntui pitävän -heikommin hänestä kiinni, sankka ruoho kosketti hänen jalkoihinsa eikä -hän enää huomannut siinä mitään tavatonta. Kirkas kuun sirppi kumotti -taivaalla. - -"Hyvä!" ajatteli filosofi Homa Brut ja alkoi melkein ääneen lukea -rukouksia henkiä vastaan. Vihdoin hän nuolen nopeudella ponnahti -vanhuksen alta ja hyppäsi vuorostaan tämän selkään. Vanhus juoksi -tihein askelin niin nopeasti, että ratsastajan oli vaikea hengittää. -Maa vilahteli vain hänen allansa; oli kirkasta kuun valossa; laaksot -olivat tasaisia, mutta nopean kulun vuoksi ei hän voinut tarkasti -esineitä erottaa. Hän sieppasi tiellä olevan kepin ja alkoi sillä -voimiensa takaa mätkiä vanhusta. Tämä parkui hirmuisesti, ensin -vihaisesti, uhkaavasti, sitten heikommin, miellyttävämmin, puhtaammin -ja vihdoin aivan hiljaan, tuskin kuuluvasti. Se tuntui vienolta -hopeakellon kilinältä ja koski hänen sieluunsa; tahtomattaan leimahti -hänessä ajatus: onko se todellakin vanhus? "Ah, minä en voi enää!" -lausui ratsu voimattomana ja vaipui maahan. - -Filosofi nousi ja katsoi häntä silmiin (alkoi sarastaa, Kijevin -kirkkojen kultakupolit loistivat kaukaa): hänen edessään makasi -kaunotar, upea hiuspalmikko hajallaan harteilla, silmäripset pitkät -kuin jouhet. Tunnottomana hän levitti valkoiset, paljaat käsivartensa -ja voihkien kohotti kyynelten täyttämät silmänsä. - -Homa vapisi kuin haavan lehti tuulessa; sääli, omituinen levottomuus, -arkuus, jota hän ei ennen ollut tuntenut, valtasi hänet. Hän läksi -juoksemaan pakoon täyttä karkua. Hänen sydämensä löi levottomasti eikä -hän mitenkään voinut selittää itselleen sitä omituista uutta tunnetta, -joka oli hänet vallannut. Hän ei enää tahtonut mennä taloon, vaan -kiiruhti Kijeviin, ajatellen koko matkan käsittämätöntä seikkailuaan. - -Seminaarilaisia oli vähän kaupungissa: kaikki olivat hajonneet -koteihinsa, tahi menneet kotiopettajiksi tahi yksinkertaisesti -lähteneet kiertelemään maaseudulle, sillä vähävenäläisissä maakylissä -saa syödä kaikkinaisia herkkuja vatsansa täyteen tarvitsematta maksaa -mitään. Seminaari oli aivan tyhjä, ja vaikka filosofi etsi joka nurkan, -ei hän löytänyt palaakaan silavaa tahi muuta suuhun pantavaa. - -Filosofi keksi kumminkin kohta keinon surunsa parantamiseksi: hän kulki -pari kolme kertaa hiljaa vihellellen kauppatorin halki, vaihtoi -silmäyksiä aivan torin päässä erään nuoren keltapäähineisen lesken -kanssa, joka kaupitteli nauhoja, pyssyn haulia y.m. rihkamaa, ja sai jo -samana päivänä vatsansa täyteen vehnäpiirakkoja, kananpaistia y.m. -hyvää, niin että oli mahdotonta luetellakaan, mitä kaikkea oli hänen -edessään pöydällä pienoisessa kirsikkapuutarhan ympäröimässä tupasessa. -Samana iltana nähtiin filosofi kapakassa: hän lojui penkillä, polttaen -piippuaan ja kaikkien nähden heitti kultarahan juutalaisen -kapakoitsijan eteen. Hänen edessään oli tuoppi. Hän katseli -kapakkavieraita välinpitämättömin, tyytyväisin silmin eikä enää -lainkaan ajatellut omituista seikkailuaan. - -Tällä välin kerrottiin kaikkialla, että erään rikkaan sotnikan tytär, -jonka talo oli 50 virstan päässä Kijevistä, oli eräänä päivänä palannut -kävelymatkalta kotiinsa perinpohjin piestynä, päästen vaivoin omin -voimin isänsä majaan. Tyttö oli nyt kuolemassa ja ennen tästä -maailmasta lähtöään oli viimeisenä toivomuksenaan esittänyt, että Homa -Brut lukisi hänelle kuolinrukouksen sekä sen lisäksi vielä kolmena -päivänä kuoleman jälkeen ruumiin ääressä muut asiaan kuuluvat -rukoukset. Filosofi kuuli tämän rehtorilta itseltään, joka vartavasten -kutsui hänet luokseen ja ilmoitti, että Homa ilman vastaväitteitä -kiiruhtaisi matkalle, sillä arvokas sotnikka oli lähettänyt hevosen ja -miehiä häntä noutamaan. - -Filosofi vavahti jonkun selittämättömän tunteen pakottamana. Hämärä -aavistus sanoi hänelle, ettei mikään hyvä ole häntä odottamassa. Hän -ilmoitti rehtorille suoraan, ettei hän aio lähteä, osaamatta kumminkaan -selittää syytä kieltoonsa. - -"Kuuleppa, domine Homa!" sanoi rehtori (muutamissa tapauksissa hän -puhutteli hyvin kohteliaasti alaisiaan): "sinulta ei edes kysytä, -haluatko sinä lähteä, vai etkö. Minä sanon sinulle ainoastaan, että jos -sinä tässä rupeat vastustelemaan, niin annan pehmittää selkäsi -tuoreilla koivun oksilla niin perusteellisesti, ettet pitkään aikaan -kaipaa saunaa." - -Filosofi raapasi korvallistaan ja poistui rehtorin luota lausumatta -hänelle sanaakaan, päättäen sopivassa tilaisuudessa turvautua -jalkoihinsa. Ajatuksissaan hän laskeutui rappuja alas poppelipuita -kasvavaan pihaan. Hän pysähtyi hetkeksi kuullessaan rehtorin jokseenkin -kovalla äänellä antavan määräyksiä palvelijoille ja nähtävästi jollekin -sotnikan läheteistä. - -"Kiitä pania ryyneistä ja munista", sanoi rehtori: "ja ilmoita hänelle, -että heti kun hänen mainitsemansa kirjat ilmestyvät, minä lähetän ne -hänelle: minä annoin ne jo puhtaaksikirjoitettaviksi. Älä unhota, -kyyhkyseni, lisätä panillesi, että siellä minun tietääkseni saadaan -hyviä kaloja, varsinkin sampia: lähettäköön niitä sopivan tilaisuuden -sattuessa, sillä torilla ovat kalat huonoja ja kalliita. Anna sinä, -Jahtuh, miehille ryyppy paloviinaa; sitokaa samalla filosofi, hän voi -muuten karata." - -"Katso pirua!" ajatteli filosofi: "vainusipas, senkin pitkäkoipinen -elukka." - -Hän laskeutui alas ja huomasi pihassa kuomurattaat, joita hän ensin -luuli pyörillä varustetuksi viljariiheksi. Kuomu oli todellakin syvä -kuin tiilen polttouuni. Ne olivat tavalliset krakovilaiset vankkurit, -joissa puolisataa juutalaista ajaa tavaroineen päivineen kaupungista -toiseen markkinoille. Häntä odotti kuusi tervettä, vahvaa, -keski-ikäistä kasakkaa. Hienosta verasta tehdyt mekot osoittivat, että -miehet olivat rikkaan henkilön palveluksessa; arvet kasvoissa -todistivat, että he kunnialla olivat ottaneet osaa taisteluihin. - -"Minkä tälle mahtaa? Minkä kerran täytyy tapahtua, sitä ei voi -välttää!" ajatteli filosofi ja kääntyen kasakkain puoleen lausui -kovalla äänellä: "Päivää, toverit!" - -"Ole tervehditty, pani filosofi!" vastasivat muutamat miehistä. - -"Tuohonko minun on istuttava teidän kanssanne? Upeat rattaat!" lisäsi -hän, nousten vankkureihin. "Täällä voisi vaikka tanssia, ollappa vain -soittajia." - -"Niin, tilavat vaunut!" sanoi eräs kasakoista nousten ajajan paikalle. -Hän oli sitonut rievun päähänsä, sillä hattunsa hän oli jo ehtinyt -unhoittaa kapakkaan. Toiset viisi kasakkaa kömpivät vaunun perälle -filosofin viereen ja asettuivat kaupungista ostettujen tavarasäkkien -väliin. - -"Olisipa huvittavaa tietää", lausui filosofi: "montako hevosta -tarvittaisiin vetämään näitä vankkureita, jos ne lastattaisiin esim. -suolaa tahi rautakiskoja täyteen?" - -"Niin", arveli hevosia ajava kasakka hetkisen mietittyään: "kyllä siinä -pitäisi olla koko joukko hevosia." - -Tämän tyydyttävän vastauksen perästä, katsoi kasakka itsensä -oikeutetuksi olemaan koko ajan ääneti. - -Filosofin teki kovasti mieli saada lähempiä tietoja sotnikasta, mikä -hän oli miehiään, kuulla hänen tyttärestään, joka niin omituisella -tavalla oli tullut kotiinsa ja nyt makasi kuolemaisillaan ja jonka -seikkailuun hänen oma seikkailunsa oli sidottu; hänen teki mieli -kuulla, miten heidän kotonaan elettiin. Hän teki kysymyksiä kasakoille, -mutta nämä näyttivät myöskin olevan filosofeja, sillä he olivat vaiti -ja makasivat säkkien päällä piippujaan imeskellen. - -Ainoastaan yksi kääntyi ajajan puoleen, antaen tälle lyhyen määräyksen: -"Muista, Overko, sinä vanha nahjus, herättää meidät, kun tulemme -Tshuhrailovin tiellä olevalle kapakalle. Herätä minut sekä toiset, jos -satumme nukkumaan." - -Tämän jälkeen hän vaipui sikeään uneen. Määräys oli muuten tarpeeton, -sillä tuskin olivat rattaat ehtineet mainitun kapakan kohdalle, kun -kaikki yhteen ääneen huudahtivat: "Seis"! Ovekon hevoset olivat sitä -paitsi jo niin tottuneet, että ne itsestään pysähtyivät jokaisen -kapakan eteen. - -Kuumasta heinäkuun päivästä huolimatta, nousivat kaikki rattailta ja -astuivat matalaan, likaiseen huoneeseen. Juutalainen kapakoitsija -hyökkäsi iloisin kasvoin vanhoja tuttujaan tervehtimään. Juutalainen -toi pöytään muutamia sianmakkaroita ja poistui heti tämän talmudissa -kielletyn hedelmän luota. Kaikki istuivat pöytään; savituoppi oli -kunkin vieraan edessä. Filosofi Homan piti ottaa osaa yhteiseen -juominkiin. Ja kun vähävenäläisellä on tapana saatuaan vähän päähänsä -välttämättömästi ruveta joko suutelemaan tahi itkemään, niin kohta -kuului huoneesta aikamoinen suutelunläiske. "No, Spirid, annappa kun -suutelemme! -- tuleppa tänne, Dorosh, minä syleilen sinua!" - -Eräs kasakoista, vanhin ja harmaaviiksinen, alkoi käsi poskella -haikeasti itkeä sitä, ettei hänellä ollut isää eikä äitiä ja että hän -oli yksin maailmassa. Toinen oli suuri juttelija siveyskysymysten -alalla. Hän lohdutti lakkaamatta itkevää toveriaan: "Älä itke; älä -itke! mitä siinä on itkemistä?... Kyllä Jumala tekonsa tietää." -Dorosh-niminen kasakka tuli hyvin uteliaaksi ja kääntyen filosofi -Homaan lakkaamatta kyseli tältä: "Minä tahtoisin tietää, mitä teille -seminaarissa opetetaan: sitäkö, mitä lukkari lukee kirkossa, vai -jotakin muuta?" - -"Älä kysele!" kielsi siveyssaarnaaja pitkäveteisesti: "opiskelkootpa -vaikka mitä. Kyllä Jumala tietää, mikä on tarpeen. Hän tietää kaikki." - -"Ei, kyllä minä tahdon kuulla", vastusti Dorosh: "mitä heidän -kirjoihinsa on kirjoitettu; ehkä aivan toista kuin lukkarin kirjoissa:" - -"Jumalani, Jumalani!" lausui kunnianarvoisa opettaja: "mitä varten se -tuollaista puhuu? Se on Jumalan tahdosta niin asetettu. Ja minkä Jumala -on antanut, sitä ei voida muuttaa." - -"Minä tahdon tietää kaikki, mitä on kirjoitettu. Minä menen -seminaariin, totta jumaliste, minä lähden. Mitä arvelet, enkö opi? -- -Kaikki opin, kaikki!" - -"Oi, Jumalani, Jumalani!..." lausui lohduttaja ja painoi päänsä pöytää -vasten, sillä hän ei enää voinut pitää sitä pystyssä. Toiset kasakat -juttelivat herroista ja siitä, miksi kuu paistaa taivaalla. - -Kun filosofi Homa huomasi toveriensa tilan päätti hän käyttää -tilaisuutta hyväkseen ja paeta. Hän alussa kääntyi harmaahiuksisen -kasakan puoleen, joka murehti vanhempiaan: "Mitä sinä, setäseni, itket; -minä itse olen orpo! Päästäkää minut vapaaksi! Mitä te minusta?" - -"Laskekaamme hänet!" myöntyivät muutamat: "hänhän on orpo raukka; -menköön minne haluaa." - -"Oi Jumalani, Jumalani!" sanoi lohduttaja, kohottaen päätään: "laskekaa -hänet, menköön kotiinsa!" - -Kasakat jo tahtoivat itse viedä hänet ulos, kun tiedonhaluinen kasakka -asettui vastaan: "Älkää koskeko häneen: minä tahdon puhella -seminaarista hänen kanssansa; minä itse menen seminaariin..." - -Paosta ei muutenkaan olisi taitanut tulla mitään, sillä kun filosofi -yritti nousemaan pöydästä, niin tuntuivat hänen jalkansa aivan -hervottomilta, oviakin näkyi ilmestyvän huoneeseen sellainen joukko, -että tuskinpa hän olisi löytänyt oikeaa. - -Vasta illan saavuttua muisti seurue, että oli lähdettävä matkaa -jatkamaan. Noustuaan rattaille, ojentautuivat he pitkälleen ja -kiiruhtaen hevosia pistivät lauluksi, jonka sanoja ja ajatusta tuskin -kukaan voi ymmärtää. Ajaa kolisteltuaan suurimman osan yöstä, eksyen -lakkaamatta vanhalta tutulta tieltä, laskeutuivat he vihdoin jyrkkää -mäkeä laaksoon, jolloin filosofi huomasi sivulla säleaidan, matalia -puita ja huoneiden kattoja niiden takana. Se oli sotnikan maatila. Oli -jo kaukana puolesta yöstä, taivas oli pimeä, pikkutähtiä vilkkui siellä -täällä taivaalla. Ei yhdestäkään huoneesta näkynyt tulta. He ajoivat -pihaan koirain haukkuen seuratessa rattaita. Molemmin puolin pihaa -näkyi olkikattoisia vajoja ja huoneita; eräs niistä vastapäätä porttia, -oli toisia suurempi ja oli, kuten kävi selville, sotnikan asuinhuone. -Rattaat pysähtyivät erään vajan eteen, ja matkalaiset läksivät maata. -Filosofi halusi kumminkin ennen maata menoansa tarkastaa vähän -ulkoapäin panin asuinrakennusta; mutta vaikka hän kuinka olisi -siristänyt silmiänsä, ei hän nähnyt mitään selvästi: talo näytti -hänestä karhulta; savupiipuista tuli rehtori. Filosofi viittasi -kädellään ja läksi maata. - -Kun hän heräsi, oli koko talo liikkeellä: panin tytär oli kuollut -yöllä. Palvelijat juoksentelivat edes ja takaisin; muutamat vanhukset -itkivät; utelias väkijoukko katseli aidan takaa kartanon pihalle -jotakin nähdäkseen. Joutessaan alkoi filosofi tarkastella niitä -paikkoja, joista ei yöllä saanut selvää. Panin talo oli matala, -pienehkö rakennus, kuten Vähä-Venäjällä ennen aikaan oli tavallista; -katto oli olkinen; pieni terävä ylös kohotettua silmää muistuttavalla -pienellä akkunalla varustettu korkea rakennuksen otsikko oli maalattu -sinisen ja keltasen väriseksi, paikoin näkyi punaisia puolikuita; se -oli tammipylväiden varassa, jotka olivat puoliväliin ympyriäiset, mutta -alapäästä kuusisärmäiset, yläpäässä siroja leikkauksia. Pitkin -rakennuksen sivuja oli katos samallaisten tammipylväitten varassa. -Korkea, yläpäästä pyramiidin muotoinen päärynäpuu viheriöitsi kartanon -edessä. Keskellä pihaa oli muutamia aittoja kahdessa rivissä muodostaen -leveän kaduntapaisen tien kartanoon. Aittojen takana, aivan portin -vieressä oli kaksi kolmionmuotoista olkikattoista kellaria. Kummassakin -kellarissa oli matala puinen ovi, johon oli kirjailtu paljon kuvioita. -Toiseen oveen oli piirretty tynnyrin päällä istuva kasakka, joka piti -ojennetussa kädessään tuoppia, jossa oli kirjoitus: "Juon pohjaan." -Toiseen oveen oli maalattu pullo, pikari sekä ikäänkuin kaunistukseksi -etujaloillaan seisova hevonen, soittotorvi ja päällekirjoitus: "Viini -on kasakan huvitus." Erään vajan vintin akkunan takaa näkyi rumpu ja -vaskitorvi. Portin pielessä oli kaksi tykkiä. Kaikki osoitti, että -talon isäntä oli tottunut iloiseen elämään; juomalauluja kaikui talossa -useasti. Portin takana oli kaksi tuulimyllyä. Kartanon takana oli -puisto, puitten latvojen välitse näkyi huoneitten savupiippuja. Kylä -sijaitsi laajalla, tasaisella vuoren rinteellä. Pohjoispuolella oli -jyrkkä vuori, joka kohosi aivan pihan vierestä. Alhaalta katsoen se -näytti vielä jyrkemmältä, sen harjalla näkyi siellä täällä aroruohoja, -joitten paksut rungot näyttivät mustalta valkoista taivasta vasten; -vuoren paljas savinen pinta herätti alakuloisuutta; sade oli uurtanut -sen rinteen täyteen vakoja ja kuoppia. Sen jyrkällä äyräällä näkyi pari -mökkiä; toisen mökin yläpuolella levisi tuuhea omenapuu. Tuulen -irrottamat omenat vierivät panin kartanon pihaan. Vuorelta kulki tie -pihan sivuitse kylään. Kun filosofi mittasi silmillään sen kauheaa -jyrkkyyttä, niin päätti hän mielessään muistaessaan eilisen matkan, -että joko panilla oli liian viisaat hevoset, tahi sitte kasakoilla -liian lujat päät, koska he juovuspäissäänkin pääsivät ehyin nahkoin -sellaisten rattaitten ja kuorman kanssa laskeutumaan vuorelta. Filosofi -seisoi pihan korkeimmassa kohdassa ja kun hän kääntyi vastakkaiselle -taholle, avautui hänen silmiensä eteen aivan toisellainen näky. Vuoren -rinteellä oleva kylä loiveni laaksoon; silmän kantamaton niitty oli -hänen edessään; niityn viheriä seinä kävi kauempana tummemmaksi ja -kokonaisia sinisiä kyliä näkyi kaukana, vaikka välimatka oli yli -kaksikymmentä virstaa. Niittyjen oikealla puolella oli vuoria ja tuskin -huomattavana viiruna siinsi Dnjepr kaukana. - -"Ah, ihana paikka!" lausui filosofi: "täälläpä kelpaisi elää, kalastaa -Dnjeprista ja järvistä, metsästää verkoilla, tahi ammuskella trappeja -ja kaniineja. Näillä niityillä pitäisi muuten olla runsaasti lintuja. -Hedelmiä voisi kuivata ja myydä kaupunkiin, tahi mikä olisi -edullisempaa, keittää niistä viinaa, sillä hedelmistä keitetty -paloviina vetää vertoja mille puhdistetulle viinalle tahansa. Niin, -tätä kannattaa ajatella, kunhan vain pääsisi täältä pujahtamaan pois." - -Hän pani merkille pienen tien säle-aidan takana; pitkä aroheinä peitti -sen kokonaan; koneellisesti hän laski jalkansa tielle, ajatellen ensin -kävellä hiljakseen, sitte pujahtaa salavihkaa mökkien välitse niitylle, -kun hän äkkiä tunsi olallaan jokseenkin kovakouraisen käden. - -Hänen takanansa seisoi samainen vanha kasakka, joka eilen niin -haikeasti suri isänsä ja äitinsä kuolemaa ja omaa yksinäisyyttänsä. - -"Turhaan sinä, pani filosofi, pakoa mietit!" hän lausui: "ei tämä ole -sellainen laitos, josta voisi paeta; niin, ja tietkin ovat huonot -jalankulkijalle; lähde mieluummin panin luoksi; hän odottaa sinua -huoneessaan." - -"Lähtekäämme! Kernaasti minun puolestani", lausui filosofi ja läksi -kävelemään kasakan perässä. Sotnikka, vanha, harmaaviiksinen mies, -synkän murheen piirre kasvoilla istui huoneessaan pöydän ääressä pää -käsien varassa. Hän oli viidenkymmenen korvilla, mutta alakuloiset, -kuihtuneet kasvot osoittivat, että hänen sielunsa oli murtunut ja että -entinen iloisuus ja pauhaava elämä olivat ainaiseksi kadonneet. Kun -Homa vanhan kasakan seurassa astui sisään, otti hän toisen kätensä -poskeltaan, ja tuskin huomattavasti nyökäytti päätään vastaukseksi -heidän syvään kumarrukseensa. - -Homa ja kasakka pysähtyivät kunnioittavasti ovelle. - -"Kuka olet ja mistä, mikä arvosi, hyvä ihminen?" lausui sotnikka ei -juuri ystävällisesti, mutta ei myöskään tylysti. - -"Olen seminaarilainen, filosofi Homa Brut..." - -"Kuka oli isäsi?" - -"En tiedä, mahtava pani." - -"Entä äitisi?" - -"En tiedä äitiänikään. Tervejärkisesti ajatellen on äidin tietenkin -pitänyt olla olemassa, mutta kuka hän oli ja mistä, milloin eli -- sitä -en minä totta totisesti, teidän korkeasyntyisyytenne, voi sanoa." - -Vanhus vaikeni ja näytti hetkeksi vaipuvan mietteisiin. - -"Kuinka sinä tutustuit tyttäreeni?" - -"En tuntenut häntä, mahtava pani, en totisesti tuntenut! En vielä -elämässäni ole ollut missään tekemisissä aatelisneitien kanssa." - -"Miksi hän juuri sinut, eikä ketään muuta, määräsi rukouksia kuolemansa -jälkeen lukemaan?" - -Filosofi kohautti olkapäitään: "Jumala ties, miten sen voi selittää. -Onhan tunnettua, että panien päähän pistää joskus sellaista, mistä ei -lukeneinkaan ihminen saa selvää." - -"Puhutko totta, pani filosofi?" - -"Iskeköön salama minut aivan tällä paikalla kuoliaaksi, jos -valehtelen." - -"Jos hän olisi elänyt minuutinkaan kauemmin, niin varmasti olisin -saanut tietää kaikki", lausui sotnikka murheellisesti. "Älä anna -kenenkään lukea rukouksia, vaan lähetä heti, isä-kulta, noutamaan -seminaarilainen Homa Brut Kijevin seminaarista; rukoilkoon hän kolme -yötä minun syntisen sieluni puolesta. Hän tietää!... Mitä hän tietää, -sitä en saanut kuulla: hän, armas kyyhkyseni, kykeni lausumaan vain -nämä sanat, ja kuoli. Sinut, hyvä ihminen, tunnetaan varmaankin pyhästä -elämästäsi ja hyvistä teoistasi, ja ehkäpä hän oli kuullut -maineestasi." - -"Kuka? Minä?" lausui seminaarilainen, perääntyen hämmästyksestä. - -"Minäkö vietän pyhää elämää?" hän jatkoi katsoen sotnikkaa suoraan -silmiin. "Jumala kanssanne, pani! Mitä te puhutte! Minähän olen käynyt -vehnäsenkauppiattaren luona itse kiirastorstaita vasten, vaikka -sopimatontahan siitä on puhua." - -"No, olkoon... hänellä on tietenkin ollut syynsä, kun valitsi sinut. -Sinun on tänä päivänä alettava toimesi." - -"Minä sanoisin tähän, teidän armonne... tietystihän joka ihminen, joka -taitaa pyhää raamattua, voi suhteellisesti... mutta kyllä olisi -säädyllisempää kutsua diakoni, tahi ainakin kirkonpalvelija. Nehän ovat -ymmärtävää väkeä, ja tietävät, miten kaikki on tehtävä; minä sitä -vastoin... Eihän minulla ole ääntäkään, ja itse sitte, piru ties, mikä -lienenkään. Enhän ole edes minkään näköinen." - -"Kuinka vaan tahdot; minä puolestani täytän tarkasti sen, minkä -tyttäreni on määrännyt, vähääkään säälimättä. Ja kun sinä tästä -päivästä alkaen olet kolme yötä lukenut tyttärelleni rukouksia, niin -sitte palkitsen sinut; jollet tottele, niin... en piruakaan kehoita -suututtamaan minua." - -Sotnikka lausui viimeiset sanat niin varmasti, että filosofi -täydellisesti käsitti niiden merkityksen. - -"Tule kanssani", lausui sotnikka. - -He menivät eteiseen. Sotnikka avasi oven toiseen huoneeseen, joka oli -vastapäätä ensimäistä. Filosofi pysähtyi hetkeksi eteiseen niistääkseen -nenänsä ja kauhun tuntein astui sitte kynnyksen yli. - -Lattia oli peitetty punaisella nankinikankaalla ylt'yleensä. Nurkassa -pyhimysten kuvien alla lepäsi ruumis korkealla pöydällä. Sitä peitti -sininen samettipeite, joka oli kultahetuloilla ja töyhtöillä -koristettu. Pitkät, heisipuun lehdillä verhotut vahakynttilät paloivat -ruumiin jalka- ja pääpuolessa, levittäen himmeää päivän paisteeseen -häviävää valoa. Lohduttamaton isä peitti filosofilta kuolleen kasvot -istuessaan ruumiin edessä selkä oveen päin. Filosofia hämmästytti -sanat, jotka hän kuuli isän lausuvan: - -"Minä en sure sitä, armahin tyttäreni, että sinä nuoruuden parhaassa -iässä suruksi ja murheeksi minulle jätit maan; minä suren sitä, -kyyhkyseni, että minä en tiedä sitä julmaa vihollistani, joka sinulle -surman tuotti. Jos minä tuntisin henkilön, joka saattoi edes ajatella -loukata sinua, tahi joka olisi sanonut jotakin pahaa sinusta, niin hän, -kautta Jumalan, ei näkisi enää lapsiansa, jos hän olisi yhtä vanha kuin -minä, ei isäänsä eikä äitiänsä, jos hän olisi vielä nuorukainen, ja -hänen ruumiinsa heitettäisiin lintujen ja aron petojen raadeltavaksi. -Mutta voi minua, joka saan loppu-ikäni elää ilman lohdutusta, kuivaten -vanhoista silmistäni vuotavat kyyneleet, silloin kun minun vihamieheni -riemuitsee ja sydämessään nauraa raihnaiselle vanhukselle." - -Hän pysähtyi, sillä hänen haikea surunsa pulpahti esiin virtavana -kyyneltulvana. - -Filosofia liikutti vanhuksen vilpitön, lohduttamaton murhe; hän yskäsi -ääntänsä selvittääkseen. - -Sotnikka kääntyi ja osoitti hänelle paikan ruumiin pääpuolessa. - -"Kolme yötä tulen jotenkin toimeen", ajatteli filosofi: "ja sotnikka -täyttää sitte molemmat taskuni dukaateilla." - -Hän lähestyi, ja rykäistyään vielä kerran alkoi lukea kääntämättä -huomiotaan sivulle ja uskaltamatta katsoa kuolleen kasvoihin. Syvä -hiljaisuus vallitsi huoneessa. Hän huomasi sotnikan poistuneen. -Hitaasti käänsi hän päätään katsahtaakseen kuolleeseen, ja... - -Väristys kävi hänen ruumiinsa läpi: hänen edessään lepäsi kaunotar, -jollaista tuskin koskaan tapaa tässä matoisessa maailmassa. Näytti -siltä kuin ei vielä koskaan ennen olisi kasvojen piirteet olleet niin -selvät ja samalla niin sopusuhtaisen kauniit. Hän makasi aivan kuin -elävä; ihana otsa, hempeä, kuten lumi, kuten hopea, näytti ajattelevan; -ohuet, tasaiset kulmakarvat -- yö keskellä aurinkoista päivää -- -kohosivat ylpeinä suljettujen silmien yllä, ja silmäripset, jotka -jouhina valahtivat poskille, hehkuivat salaisten toiveitten lämmöstä; -huulet olivat kuin rubinit, valmiina puhkeamaan autuaalliseen hymyyn, -raikkaan iloiseen nauruun... Mutta samoissa piirteissä hän näki jotakin -kaameanläpikuultavaa. Hän tunsi, että hänen sydäntään alkoi ahdistaa, -ikäänkuin keskellä korkeinta iloa joku olisi hautajaisvirttä alkanut -laulaa. Äkkiä tuntui jotakin kauhean tuttavaa hänen kasvoissaan. -"Noita!" kirkasi hän oudolla äänellä, loi silmänsä sivulle, muuttui -kalpeaksi kasvoiltaan ja alkoi lukea rukouksiaan. Se oli sama noita, -jonka hän oli surmannut. - -Auringon laskiessa vietiin ruumis kirkkoon. Filosofi kannatti arkkua -toisella olkapäällään ja tunsi siinä jotakin kylmää kuin jää. Sotnikka -kulki edellä. Puinen, mustunut, kupolikattoinen kirkko seisoi -alakuloisena aivan kylän laidassa. Huomasi selvästi, ettei siinä -kaukaan aikaan oltu jumalanpalvelusta toimitettu. Kynttilöitä paloi -melkein jokaisen pyhimyksen kuvan edessä. - -Arkku asetettiin keskelle kirkkoa, vastapäätä alttaria. Vanha sotnikka -suuteli vielä kerran ruumista, kumarsi maahan ja poistuessaan kantajain -kanssa kirkosta, antoi määräyksen ravita filosofi kylläiseksi ja viedä -hänet sitte kirkkoon. Kun ruumiin kantajat saapuivat keittiöön, -asettivat he kätensä uunia vasten, mikä vähävenäläisillä on yleisenä -tapana kun ovat nähneet kuolleen. Nälkä, jota filosofi alkoi tuntea, -pakotti hänet hetkeksi unhoittamaan kuolleen. Palvelusväki alkoi -vähitellen kokoontua keittiöön. Sotnikan talon keittiö muistutti -klubia, jonne kaikki kokoontuivat, yksinpä koiratkin, jotka häntäänsä -heiluttaen saapuivat sen ovelle ruokaa saamaan. Jos kuka lähetettiin -jonnekin asialle, niin hän aina ensiksi saapui keittiöön levähtämään -hetkeksi penkillä ja polttamaan piipullisen tupakkaa. Kaikki talossa -asuvat poikamiehet, jotka koreilivat kasakanmekoissa, loikoilivat -melkein koko päivän pitkällä penkillä, sen alla, uunilla ja yleensä -kaikkialla, missä sopiva makuusija löytyi, minkä ohessa jokainen aina -unhoitti sinne jotakin, hattunsa, ruoskansa, tahi jonkun muun esineen. -Mutta kaikkein suurin kokous oli illallisen aikana, jolloin sinne -saapui hevospaimen ja karjanpaimen, joista edellinen oli ehtinyt viedä -hevoset aitaukseen ja jälkimäinen tuoda karjan lypsylle sekä yleensä -kaikki, joita päivällä ei voinut tavata. Ja illallispöydässä sitä -juteltiin, puhuttiin kaikista asioista: kuka kertoi teettäneensä uudet -housut, kuka ilmoitti nähneensä suden, kuka taas jutteli siitä, mitä -maan sisässä oli. Kertojia oli paljon, joista muuten vähävenäläisten -keskuudessa ei olekaan puutetta. - -Filosofi istuutui toisten joukkoon suureen piiriin pihalle keittiön -rappujen eteen. Kohta ilmestyi joku ämmä punainen päähine päässä -keittiön ovelle kantaen molemmissa käsissään kuumaa lihakokkarevatia ja -asettaen sen sitte piirin keskelle. Kukin otti taskustansa oman -puulusikkansa; toiset puutikun lusikan puutteessa. Heti kun suu alkoi -liikkua vähän hitaammin ja pahin nälkä oli saatu tyydytetyksi, alkoivat -useat illastajista puhella. Oli luonnollista, että keskustelu kääntyi -kuolleeseen. - -"Onko totta", lausui eräs nuori lammaspaimen, joka vyöhönsä oli -ommellut niin paljon nappeja ja vaskilevyjä, että mies näytti oikealta -sekatavarakaupalta: "onko totta, että neiti piti tuttavuutta pahojen -henkien kanssa." - -"Kuka? Neiti?" lausui Dorosh, jonka meidän filosofimme jo entuudestaan -tunsi: "niin, hän oli oikea noita! Minä vannon, että hän oli noita!" - -"Herkeä jo, Dorosh", sanoi toinen, joka matkalla halusi niin mielellään -lausua lohdutuksen sanoja: "eihän se ole meidän asiamme; olkoon Jumala -hänen kanssansa! Ei siitä ole mitään puhumista." -- Mutta Doroshin ei -lainkaan haluttanut vaieta; hän oli juuri vähää ennen käynyt -isännöitsijän kanssa kellarissa jollakin tärkeällä asialla ja -kumarruttuaan pari kolme kertaa paria kolmea tynnöriä kohti, tuli -vallan iloisena takaisin, puhua laverrellen taukoamatta. - -"Mitä sinä tahdot? Ettäkö minä vaikenisin?" lausui hän: "ajoihan hän -minulla itsellänikin! Totta jumaliste, ajoi kuin ajoi!" - -"Mitä arvelet, setäseni?" kysyi nuori napikas lammaspaimen: "voipiko -noitaa tuntea joistakin merkeistä?" - -"Ei, sitä on aivan mahdotonta tuntea; vaikka koko psaltarin lukisit, -niin sittenkään et tuntisi." - -"Kyllä voipi, Dorosh, älä nyt joutavia puhu", lausui entinen -lohduttaja: "eihän Jumala ole turhanpäiten antanut kullekin omaa -merkkiänsä: tieteitä tutkineet ihmiset sanovat, että noidalla on pieni -häntä." - -"Jokainen vanha ämmä on noita", lausui harmaapäinen kasakka. - -"No, kyllä tekin olette hyviä!", tarttui ruuantuoja muori puheeseen, -täyttäen samalla tyhjentyneen maljakon: "lihavia metsäsikoja olette -kaikki tyyni!" - -Vanha kasakka, jonka oikea nimi oli Javtuh, mutta jota kutsuttiin -Kovtun, hymähti tyytyväisyydestä huomatessaan, että hänen sanansa -olivat sattuneet vanhaan vaimoon, mutta karjanpaimen päästi sellaisen -naurun mölinän, että luuli aivan kuin kaksi härkää olisi yhtä-aikaa -ruvennut mylvimään. - -Alkanut keskustelu herätti filosofissa vastustamatonta halua ja -uteliaisuutta kuulla jotakin kuolleesta sotnikan tyttärestä. Ja -saadakseen keskustelun kääntymään entiselle alalle, kääntyi hän -naapurinsa puoleen seuraavilla sanoilla: "Tahtoisin kysyä, miksi koko -tämä arvoisa seura, joka tässä istuu illallista syömässä, pitää neitiä -noitana? Tekikö hän jollekin pahaa, tahi veikö hän jonkun?" - -"Kaikkea tapahtui", vastasi eräs joukosta. - -"Kuka ei muistaisi Mikitaa, koirainhoitajaa, tahi..." - -"Kuka hän oli?" kysyi filosofi - -"Seis! minä kerron Mikitasta", lausui Dorosh. - -"Minä kerron Mikitasta", vastasi hevospaimen: "sillä hän oli minun -kummini." - -"Minä kerron Mikitasta", lausui Spirid. - -"Antaa Spiridin kertoa!" huusi seura. - -Spirid alkoi: "Sinä, pani filosofi Homa, et tuntenut Mikitaa. Ah, mikä -harvinainen mies! Jokaisen koiran tunsi yhtä hyvästi kuin oman isänsä. -Nykyinen koirainhoitaja Mikola, joka istuu tässä kolmantena minusta -lukien, ei kelpaa hänen kengänpohjikseenkaan. Vaikka kyllä hänkin -tuntee työnsä, mutta Mikitaan verrattuna on hän kumminkin joutava -riepu..." - -"Hyvästi kerrot, oivallisesti!" lausui Dorosh, hyväksyen nyökäyttäen -päätään. - -Spirid jatkoi: "huomasi jäniksen nopeammin kuin puhdistat nenäsi -tupakasta. Kiljaisi koirille: 'hei, Urho, hei Nopsa!' ja samassa itse -hevosen selässä täyttä kyytiä, vaikea sanoa, kuka nopeammin, hänkö, vai -koirat. Puhdistamatonta viinaakin joi korttelin yhdellä henkäyksellä, -eikä ollut millänsäkään. Oivallinen koirainhoitaja! Vasta äskettäin -alkoi lakkaamatta katsella neitiä. Pikiintyikö hän todellakin neitiin, -vai noituiko tämä hänet, en tiedä. Varmaa kumminkin on, että mies -joutui turmioon, ämmäytyi kokonaan, hitto ties, mikä häneen lie mennyt, -pfyi! sopimatonta sanoa." - -"Hyvin kerrottu!" pisti Dorosh väliin. "Kun neiti vain sattuu katsomaan -häneen, niin ohjakset putoavat käsistä; Urhoa sanoo Nopsaksi, hairahtuu -eikä tiedä mitä tekee. Kerran saapui neiti talliin, jossa Mikita -harjasi hevosia. -- 'Anna, Mikita', sanoi, 'asetan jalkani päällesi.' -Ja hän hölmö, oli ilosta haljeta: 'ei ainoastaan jalkaasi, vaan istu -itse selkääni.' Neiti kohotti jalkansa; ja kun hän huomasi tuon -täyteläisen, valkoisen jalan, niin hän heti huumautui. Hän koukisti -selkänsä ja tartuttuaan molemmin käsin neidin paljaisiin jalkoihin -alkoi laukata kuin hevonen pitkin ketoja. Missä he kävivät, sitä hän ei -voinut sanoa. Hän palasi puolikuolleena takaisin ja siitä lähtien alkoi -kuihtua. Kun sitte eräänä aamuna mentiin talliin, tavattiin siellä -ainoastaan tuhkaläjä ja tyhjä ämpäri: mies oli palanut niin tyystin, -ettei luitakaan jäänyt jäljelle, palanut yksinään. Ja siihen meni mies, -jonka veroista ei ole toista tässä maailmassa." - -Kun Spirid oli lopettanut kertomuksensa, alkoivat kaikki yhteen ääneen -ylistää koirainhoitajaa, luetella hänen ansioitansa. - -"Oletkos kuullut Sheptshihasta?" kysyi Dorosh, kääntyen Homaan päin. - -"En." - -"Ohhoh! No, eipä teille näytä siellä seminaarissa liikoja viisauksia -opetettavan. No, kuule, niin minä kerron. Meillä on kylässä Sheptun -niminen kasakka, kelpo mies! Hänen tapanansa on joskus varastella ja -valhetella ilman mitään syytä, mutta... kelpo kasakka silti. Hänen -mökkinsä ei ole kaukana täältä. Juuri tähän aikaan kuin me nyt syömme -illallista, meni Sheptun illallisen jälkeen maata vaimonsa kanssa. Kun -oli kaunis ilma, asettui Sheptshiha ulos ja Sheptun tupaan penkille; -tahi ei: vaimo tupaan penkille ja mies pihalle..." - -"Ei penkille, vaan lattialle", keskeytti rapulla seisova muori. - -Dorosh katsahti häneen, sitte loi silmänsä maahan, sitte uudelleen -häneen, oli hetken ääneti ja lausui: "Kun riisun alusvaatteet päältäsi -tässä kaikkien nähden, niin miltähän näytät." - -Tämä varoitus vaikutti. Muori vaikeni eikä enää kertaakaan keskeyttänyt -puhetta. - -Dorosh jatkoi: "ja tuvan keskellä, orressa riippuvassa kätkyessä lepäsi -vuoden vanha lapsi, poikako, vai tyttö, en muista. Siinä penkillä -nukkuessaan kuuli vaimo äkkiä koiran raappivan oven takana ja ulvovan, -niin että oikein korvia särki. Vaimo säikähti, sillä vaimoväkihän on -niin typerää väkeä, että tarvitsee vain illansuussa pistää nenänsä -ovenraosta sisään, niin silloin jo niillä sydän halkeaa peljästyksestä. -Kumminkin hän ajatteli: 'Annappa isken kuonoon tuota kirottua koiraa, -kyllä lakkaa ulvomasta', -- ja siepattuaan hiilihangon käteensä, läksi -ovelle. Ei ehtinyt muija-paha kuin hiukan raottaa ovea, kun koira -loikkasi hänen jalkojensa välitse suoraan kehdolle. Skeptshiha näkee, -ettei se enää olekaan koira, vaan talon neiti; niin ja jos se olisi -ollut talon neiti sellaisena kuin hän hänet tunsi, niin ei se olisi -ollut mitään; mutta katso: se oli kokonaan sininen ja silmät hehkuivat -kuin hiili. Hän sieppasi lapsen, purasi sen kaulan ja alkoi imeä verta. -Sheptshiha vain kiljasi: 'Oi, lapseni!' ja suinpäin ulos tuvasta: Näki -eteisen oven suljetuksi, siis suoraapäätä vintille; siellä istui -väristen typerä akka, kunnes huomasi neidin nousevan vintille, -hyökkäävän hänen kimppuunsa ja alkavan purra hänen ruumistaan. Vasta -aamulla veti mies vaimonsa vintiltä kokonaan pureskeltuna ja -sinertävänä; ja seuraavana päivänä heitti muijapaha henkensä. Niin, -sellaista sitä tapahtuu! Vaikka kuuluikin herrassukuun, niin noita oli, -todellinen velho." - -Tämän kertomuksen jälkeen katsahti Dorosh itsetyytyväisenä ympärilleen, -painoi peukalonsa piipun pesään valmistaakseen tupakalle sijaa. -Noitajuttuja riitti loppumattomiin. Jokainen kiiruhti vuorostaan -jotakin kertomaan. Toisia se oli lähestynyt heinärukona aivan mökin -oven eteen; toisilta varastanut lakin tai piipun; monelta kylän tytöltä -leikannut palmikon; toisilta taas imenyt muutamia tuoppeja verta. - -Vihdoin huomattiin, että oli juteltu liika kauan, sillä ulkona oli jo -synkkä yö. Kaikki alkoivat hajaantua makuulle, mikä keittiöön, mikä -vajoihin, mikä minnekin. - -"No, pani Homa; jo on meidänkin aika lähteä vainajan luo", lausui vanha -kasakka kääntyen filosofiin, ja kaikki neljä, Spirid ja Dorosh mukana, -läksivät kirkkoon, sivaltaen ruoskilla koiria, jotka suurissa joukoissa -haukkuivat heitä. - -Vaikka filosofi oli ehtinyt vahvistaa itseänsä aimo tuopillisella -paloviinaa, tunsi hän kumminkin arkuutta heidän lähestyessään kirkkoa. -Hänen kuulemansa kertomukset ja omituiset jutut vaikuttivat vielä -enemmän hänen mielikuvitukseensa. Säleaidan ja puitten takana oli -valoisampaa, seutu tuli alastomammaksi. Vihdoin saavuttiin pieneen -kirkkopihaan, jonka takana ei näkynyt ainoatakaan puuta, vaan -ainoastaan tyhjä pelto ja kauempana yön pimeyden peittämä niitty. Kolme -kasakkaa ja Homa nousivat jyrkkiä rappuja kirkkoon. Kasakat jättivät -filosofin sinne, ja, toivotettuaan hänelle onnea velvollisuutensa -suorittamisessa, sulkivat oven, kuten sotnikka oli käskenyt. - -Filosofi jäi yksin. Hän haukotteli ensin, sitte venytteli, sylkäsi -molempiin käsiinsä ja katsahti vihdoin ympärilleen. Musta arkku oli -keskellä kirkkoa; vahakynttilät tuikkivat tummien pyhimysten kuvien -edessä: niiden valo valaisi ainoastaan ikonostaasin [kuva-aitaus, joka -erottaa alttarin muusta kirkosta] ja hämärästi kirkon keskustaa; synkkä -pimeys peitti kaukaiset nurkat. Korkea vanhanaikuinen ikonostaasi -näytti hyvin vanhalta; sen kultaleikkaukset kiilsivät vain paikottain, -kultaus oli paikoin hävinnyt, paikoin tummennut; tummat pyhimysten -kasvot silmäilivät synkkinä. Filosofi katseli vielä kerran ympärilleen. -"No?" sanoi hän: "mitäpä tässä pelkäämistä? Ihmisiä tänne ei tule, ja -kuolleita sekä toisen maailman tulokkaita vastaan on minulla sellaisia -rukouksia, että jos minä vain ne luen, niin eivät ne sormellaankaan -uskalla minua koskea. Ei hätää!" toisti hän heilauttaen kättään: -"ryhtykäämme lukemaan", lähestyessään kliirosia [lukkarin ja laulajain -paikka kirkossa] hän huomasi muutamia kynttelikääröjä. "Hyvä", ajatteli -filosofi: "täytyy valaista koko kirkko, että tulee yhtä valoisa kuin -päivällä. Ikävä vain, ettei herran huoneessa voi vetäistä piipullista -sauhuja!" Ja hän alkoi asettaa vahakynttilöitä kaikkiin korniseihin, -pulpetteihin ja pyhimysten kuvien eteen, vähääkään säälimättä. Kirkko -oli kohta valoisa. Ylhäällä vain näytti pimeys tulevan synkemmäksi ja -synkät pyhimysten kuvat katselivat juroina vanhoista veistokehyksistä, -joissa kultaus vain paikoin välkkyi. Hän meni arkun luo, arasti -katsahti kuolleen kasvoihin -- eikä voinut olla räpäyttämättä -silmiänsä: ne olivat pelottavat, mutta samalla säteilevän kauniit! - -Hän kääntyi, tahtoen poistua; mutta omituinen uteliaisuus, omituinen -vastustamaton tunne, joka ei jätä ihmistä varsinkaan kauhun aikana, -pakotti hänet uudelleen katsahtamaan ruumiiseen ja tunnettuaan -itsessään samallaisen puistatuksen kuin ensimäisellä kerralla, katsahti -siihen vieläkin kerran. Todellakin tuntui kuolleen terävä kauneus -kaamealta. Ehkäpä kuollut ei olisi iskenyt häneen sellaista pelottavaa -kauhua, jos se olisi ollut rumempi. Mutta sen kasvojen piirteissä ei -ollut mitään raukeaa, sameaa, kuollutta; ne olivat elävät, ja -filosofista tuntui, että kuollut katseli häntä suljetuin silmin. -Hänestä myöskin tuntui ikäänkuin kuolleen oikean silmäripsen alta olisi -kyynel valahtanut, ja kun se pysähtyi poskelle, hän huomasi selvästi, -että se olikin veripisara. - -Hän kiiruhti kliirosille, avasi kirjan ja alkoi lukea siitä kovalla -äänellä saadakseen rohkeutensa takaisin. Hänen äänensä näytti -hämmästyttävän kirkon puuseiniä, jotka pitkään aikaan eivät olleet -mitään ääntä kuulleet; hän luki kolealla bassoäänellä kuoleman -hiljaisuudessa, ääni tuntui jonkunverran raa'alta lukijasta -itsestäänkin. "Mitä tässä tarvitsee peljätä?" ajatteli hän sillä välin -itsekseen: "arkustaan hän ei nouse, sillä pelkäähän hän Jumalan sanaa. -Maatkoon! Ja mikä kasakka minä olisin, jos pelkäisin? Join vähän -liiaksi -- siitä pelko. Nuuskaanpa tupakkaa. Ah, kuinka hyvää, -oivallista, makeaa tupakkaa!" Mutta päästyään rukouksen loppuun, loi -hän kumminkin syrjäsilmäyksen arkkuun, sillä vastustamaton tunne tuntui -hänelle kuiskaavan: "Nyt, nyt se nousee! Kohoaa ja katselee arkusta!" - -Mutta kuoleman hiljaisuus oli edelleen kirkossa; arkku ei liikkunut, -vahakynttilöistä tulvi runsaasti valoa. Kaamea on valaistu kirkko -yöllä, kun ruumis on kirkossa eikä ainoatakaan elävää ihmistä! - -Korottaen ääntään hän alkoi laulaa muistamiansa lauluja, tahtoen -lopunkin pelon karkoittaa itsestään, mutta joka hetki kääntyi hänen -silmänsä arkkuun ikäänkuin kysyen: "entä, jos nousee?" - -Mutta arkku ei liikahtanut. Kuuluisi edes joku ääni, olisi edes joku -elävä olento, vaikka sirkka jossakin raossa. Kuului vain heikon heikko -palavan kynttilän rätinä tahi ohut ääni lattialle putoavasta -vahatipasta. - -"Entä, jos nousee?..." - -Ruumis kohotti päätään... - -Hän katsahti villisti ja hieroi silmiään. Mutta ruumis ei maannut, vaan -istui arkussaan. Hän käänsi silmänsä pois arkusta, mutta samassa hän ne -kauhulla jälleen suuntasi samaan paikkaan. Ruumis oli noussut -seisomaan... Käveli suljetuin silmin pitkin kirkkoa lakkaamatta -haparoiden käsillään ikäänkuin etsien jotakin. - -Se tuli suoraan kohti häntä. Kauhuissaan piirsi hän ympyrän -ympärilleen; alkoi sitte ponnistaen lukea rukouksia ja henkien -manauksia, joita hän oli oppinut eräältä munkilta, joka koko elämänsä -ajan oli nähnyt noitia ja pahoja henkiä. - -Ruumis pysähtyi melkein hänen tekemänsä ympyrän rajalle, mutta näkyi, -ettei sillä ollut voimia astua sen yli; se sinertyi kuin ihminen, joka -jo muutamia päiviä on ollut ruumiina. Homalla ei ollut rohkeutta katsoa -ruumiiseen: se oli kaamea; se kalisteli ja puri hampaitaan, avasi -kuolleet silmänsä; mutta mitään näkemättä raivoissaan kääntyi toiselle -suunnalle ja ojennetuin käsin tarttui jokaiseen pylvääseen ja -esineeseen, tahtoen saada Homan kiinni. Se pysähtyi vihdoin, heristi -sormellaan ja laskeutui arkkuunsa. - -Filosofi ei kaukaan aikaan voinut päästä tuntoihinsa ja kauhulla -katseli vaan noidan ahdasta asuntoa. Vihdoin arkku irtosi paikaltaan ja -alkoi kiitää ympäri kirkkoa tehden joka suuntaan ilmassa -ristinmerkkejä. Filosofi näki sen melkein päänsä päällä, mutta samalla, -hän huomasi, ettei se voinut tulla hänen piirtämänsä ympyrän -sisäpuolelle ja että se kuuli hänen manauksensa. Arkku syöksyi takaisin -keskelle kirkkoa ja asettui entiselle paikalleen. Ruumis kohosi siitä -uudelleen sinisenä, vihertyneempänä. Mutta samassa kuului kaukainen -kukon laulu; ruumis laskeutui arkkuun ja arkun kansi paiskahti kiinni. - -Filosofin sydän tykki ankarasti, hiki valui virtana pitkin ruumista; -mutta kukon laulusta virkistyneenä, hän alkoi lukea nopeasti niitä -sivuja, jotka hänen aikaisemmin olisi pitänyt lukea. Aamun koitteessa -tulivat kirkon palvelija ja vanha Javtuh hänen sijalleen. Javtuh toimi -tällä kertaa suntiona. - -Päästyään yösijalleen ei filosofi pitkään aikaan voinut nukkua; mutta -väsymys voitti lopulta, ja hän nukkui päivälliseen saakka. Kun hän -heräsi, tuntui hänestä siltä kuin hän olisi nähnyt unissa kaikki viime -yön tapahtumat. Hänelle annettiin neljännes paloviinaa vahvistukseksi. -Päivällisillä hän tuli heti ennalleen, ja söi kookkaan porsaan melkein -yksinään. Mutta jonkun hänelle itselleenkin käsittämättömän tunteen -vaikutuksesta ei hänellä ollut rohkeutta puhua kenellekään yöllisistä -tapahtumista kirkossa. Uteliaitten kysymyksiin hän vastasi vain -lyhyesti: "Niin, sattuihan siellä kaikellaisia ihmeitä." Filosofi oli -niitä ihmisiä, joissa herää tavaton ihmisrakkaus, kun heitä hyvästi -ruokitaan. Hän lepäsi pitkällään piippu hampaissa, katseli kaikkia -herttaisin silmin ja lakkaamatta syljeskeli sivulleen. - -Päivällisen jälkeen filosofi oli erinomaisella tuulella. Hän ehti -kävellä koko kylän ja tutustui melkein kaikkien kanssa; kahdesta -mökistä hänet ajettiin uloskin; eräs sievä nuorikko läimähytti häntä -aika tavalla kepillä, kun hänelle juolahti mieleen koetella, mistä -aineesta tällä oli paita päällään. Mutta mitä enemmän ilta lähestyi; -sitä miettivämmäksi tuli filosofi. Tuntia ennen illallista kokoontui -melkein koko palvelusväki pelaamaan kraglia [keilin tapainen peli, -jossa pallojen sijasta käytetään keppejä], jossa voittajalla on -oikeus ratsastaa voitetun seljässä. Peli tuli katsojille hyvin -mielenkiintoiseksi: usein kiipesi leveäharteinen hevospaimen hinterän -ja hoikkasäärisen sianpaimenen selkään. Joskus taas sai hevospaimen -tarjota oman selkänsä, jolloin Dorosh kiivetessään siihen aina lausui: -"Ah, mikä härkä!" Vanhemmat istuivat keittiön rapuilla. He katselivat -peliä erittäin vakavina, piiput hampaissa, silloinkin kun nuoriso -puhkesi raikkaaseen nauruun hevospaimenen tahi Spiridin lausuessa -jonkun sukkeluuden. Turhaan koetti Homa yhtyä peliin: joku hämärä -ajatus vaivasi häntä. Ja vaikka hän illallisella kuinka koetti saada -itsensä iloiseksi, kauhu kumminkin sai hänessä sijaa sitä mukaa kuin -taivas pimeni. - -"Jo on aika, pani seminaarilainen!" lausui tuttava harmaapäinen kasakka -nousten ylös Doroshin kanssa: "lähtekäämme toimeen." - -Homa saatettiin kirkkoon samalla tavalla kuin edellisenäkin iltana; -taaskin hänet jätettiin yksin lukitun oven taakse. Yksin jäätyänsä -alkoi arkuus vallata hänet jälleen. Nytkin hän näki tummat pyhimysten -kuvat, kiiltävät kehykset ja tutun mustan arkun pelottavassa -hiljaisuudessa. - -"No!" sanoi hän: "nythän minun ei tarvitse sitä hämmästyä. Ensi -kerralla tuntui kaamealta. Niin, ainoastaan ensi kerralla oli vähän -hirvittävää, mutta ei enää; ei tunnu yhtään kaamealta." - -Hän meni nopeasti kliirosille, piirsi ympyrän ympärilleen, lausui -muutamia manauksia ja alkoi lukea kovalla äänellä, päättäen olla -kohottamatta silmiään kirjasta ja kääntämättä mihinkään huomiotansa. -Hän sai jo tunnin verran lukeneeksi, kun häntä alkoi väsyttää ja -yskittää; hän otti nuuskaa taskustaan ja, ennenkuin pisti sitä -nenäänsä, käänsi arasti silmänsä arkkua kohti. Hänen sydämensä kylmeni: -ruumis seisoi aivan ympyrän laidassa ja kiinnitti häneen kuolleet -vihertyneet silmänsä. Seminaarilainen vavahti ja kylmän väreitä tuntui -hänen ruumiissaan. Hän kiinnitti silmänsä kirjaan ja alkoi lukea -kovemmalla äänellä rukouksiansa ja manauksiansa samalla kuullen, kuinka -ruumis kalisteli hampaitansa ja heilutteli käsiänsä, tahtoen tarttua -häneen. Mutta luotuaan syrjäsilmäyksen toisella silmällään, huomasi -hän, ettei se tapaillut häntä sieltä, missä hän oli; se ei näkynyt -huomaavan häntä. Se alkoi kumeasti mumista ja kuolleilla huulillaan -puhella kaameita sanoja: ne muistuttivat kiehuvan tervan porinaa. Hän -ei voinut sanoa, mitä ne merkitsivät, mutta jotakin kaameaa ne -sisälsivät. Kauhukseen käsitti filosofi, että ruumis manasi. - -Sanat synnyttivät tuulenpuuskan kirkossa, kuului viuhkinaa kuin -tuhansia lintuja olisi lennellyt kirkossa. Hän kuuli, kuinka siivet -löivät kirkon akkunalaseja ja rautakehyksiä vasten, kuinka kynnet -raappivat rautaa ja kuinka määrätön voima jyskytti kirkon ovea, tahtoen -murtaa sen. Hänen sydämensä sykki ankarasti koko ajan; hän ummisti -silmänsä ja luki yhä rukouksia ja manauksia. Äkkiä kuului kaukaa -vihellystä: se oli kukon laulu. Perin väsynyt filosofi pysähtyi ja -päästi helpotuksen huokauksen. - -Kirkkoon tulijat tapasivat hänet aivan nääntyneenä; hän nojasi selkänsä -seinää vasten ja silmät muljollaan katsoi lakkaamatta sisään tulevia -kasakkoja. Hänet täytyi kuljettaa pois. Kun saavuttiin kartanoon, hän -ravisti itseänsä ja käski antaa tuopin paloviinaa. Hän joi sen, siveli -päätään ja lausui: "Maailmassa on paljon joutavaa, mutta kauhu... älä -anna sen valloittaa itseäsi, silloin...", filosofi heilautti kättään ja -vaikeni. - -Hänen ympärillään olijat pudistivat päätään nämä sanat kuullessaan. -Myöskin pikku poika, jonka koko palvelusväki katsoi voivansa lähettää -edestänsä askareita toimittamaan, myöskin tämä poikaraukka seisoi suu -auki ihmetellen. - -Samaan aikaan kulki ohitse keski-ikäinen vaimo, pyöreä, -vahva-vartaloinen, vanhemman keittäjättären apulainen, suuri -kiemailija, jolla oli tapana laittaa räikeitä koristuksia pukuunsa. - -"Päivää, Homa!" lausui hän, huomattuaan filosofin. "Ai, ai, ai, mikä -sinun on?" kiljasi hän sitten, lyöden kätensä yhteen. - -"Mitä nyt, typerä akka?" - -"Oi, Jumalani! sinähän olet aivan harmaa!" - -"Niin, muija puhuu totta!" virkkoi Spirid, katsellen häntä tarkasti. -"Sinä olet aivan yhtä harmaa kuin vanha Javtuh!" - -Filosofi syöksyi päätäpahkaa keittiöön, jossa hän huomasi seinällä -kärpästen tahraaman peilinpahasen. Kauhukseen hän huomasi niiden totta -puhuneen: puolet hiuksista olivat valkeat. - -Homa Brut painoi päänsä alas ja vaipui mietteisiin. "Lähden panin luo", -sanoi hän viimein: "kerron hänelle kaikki ja selitän, etten enää halua -mennä kirkkoon lukemaan. Lähettäköön minut heti Kijeviin." - -Näissä ajatuksissa hän suuntasi askeleensa panin asunnolle. - -Sotnikka istui melkein liikkumatta huoneessaan. Sama toivoton suru oli -säilynyt hänen kasvoillaan. Poskensa vain olivat entistä enemmän -laihtuneet. Huomasi, että hän nautti hyvin vähän ruokaa, ehkä ei -ollenkaan. - -"Päivää", virkkoi hän huomattuansa Homan, joka pysähtyi ovelle hattu -kädessä. "Miten työsi sujuu? Hyvästi?" - -"Hyvästipä, hyvästi; sellaisia pirunvehkeilyjä, että pötki pakoon, -minkä käpäläsi kantavat." - -"Kuinka niin?" - -"Niin, pani, teidän tyttärenne... terveen järjen mukaan ajatellen hän -on tietysti panin sukua, sitä ei kukaan kiellä; mutta, älkää pahaksi -panko, suokoon Herra rauhan hänen sielullensa..." - -"Mitä tyttärestäni?" - -"Antautui saatanan valtaan. Tuottaa sellaista kauhua, ettei missään -kirjoissa ole apua sitä vastaan." - -"Lue, lue! Hän ei turhanpäiten sinua kutsunut: hän huolehti, armas -kyyhkyseni, sielunsa pelastuksesta ja tahtoi rukousten avulla -karkoittaa kaikki pahat aikomukset." - -"Teillä on valta, pani; mutta minä en voi!" - -"Lue, lue!" jatkoi sotnikka suostuttelevalla äänellä: "sinulla on yksi -yö enää jäljellä; teet kristillisen teon, ja minä palkitsen sinut." - -"Olipa palkka vaikka kuinka suuri... tahdo, tahi älä, pani, mutta minä -en lähde lukemaan!" lausui Homa päättävästi. - -"Kuule, filosofi!" lausui sotnikka, ja hänen äänensä tuli lujaksi ja -ankaraksi: "minä en pidä moisista kujeista. Niitä voit tehdä -seminaarissa, mutta ei täällä minun luonani: kun minä pieksän, niin se -on toista kuin rehtori. Tunnetko sinä nahkapamppuja?" - -"Kuinka en tuntisi!" lausui filosofi, alentaen ääntänsä: "kaikki -tuntevat, mitä nahkapamput ovat: jos niillä paljon annetaan, niin ei -voi kestää." - -"Niin. Mutta sinä et tiedä vielä, kuinka minun orjani osaavat -löylyttää!" sanoi sotnikka ankarasti, kohoten seisomaan, ja hänen -kasvonsa saivat käskevän ja hurjan ilmeen, joissa kuvastui koko hänen -hillitsemätön luonteensa, jonka murhe oli hetkeksi nukuttanut. "Minun -luonani ensin löylytetään selkä, sitte kostutetaan viinalla, ja sen -jälkeen uudelleen. Mene, mene, toimita tehtäväsi! Jollet toimita, niin -et nouse ylös, jos toimitat, niin omistat tuhat dukaattia!" - -"Oho, oho! Tuohan on pöyhkeilyä!" ajatteli filosofi poistuessaan: -"hänen kanssaan ei ole leikitteleminen. Odotappa, ystäväni: lähden -sillä tavalla käpälämäkeen, ettet koirinesi koskaan minua saavuta!" - -Ja Homa päätti välttämättömästi paeta. Hän odotti vain päivällislepoa, -jolloin koko palvelusväki tavallisesti kokoontui heinikkoon vajan eteen -päivällisunta ottamaan ja jolloin sieltä kuului ähkymistä ja -puhkimista, niin että koko pihamaa muistutti jotakin tehdasta. - -Tämä aika tuli vihdoinkin. Myöskin Javtuh ummisti silmänsä auringon -paisteessa. Sydän pamppaillen läksi filosofi hiljaa puistoon, josta -hänen mielestään oli sopivin huomaamatta paeta kedolle. Puisto, kuten -tavallista, oli kovasti metsittynyt ja aivan kuin luotu salaisia -yrityksiä varten. Oli vain yksi polku. Kaikkialla muualla kasvoi -tiheässä kirsikkapensaita, seljapuita, takiaisia. Sankka humalisto -peitti ikäänkuin verkkona tämän kirjavan puu- ja pensaskokoelman, -muodostaen katon sen päälle. Humalisto oli puiston rajana; sen takana -aukeni sankka aroheinikko kuin kokonainen metsä ikään, jota uteliaan -silmä ei näyttänyt vielä katselleen, ja viikate olisi lentänyt -sirpaleiksi, jos se terällään olisi tahtonut sen puituneita paksuja -latvoja taittaa. - -Kun filosofi aikoi tunkeutua humalistoaidan lävitse, kalisivat hänen -hampaansa pelosta ja hänen sydämensä löi niin ankarasti, että hän -itsekin säikähti. Hänen pitkän viittansa liepeet tuntuivat tarttuneen -maahan ikään kuin joku olisi ne naulannut kiinni. Kun hän pääsi -humaliston läpi, tuntui kuin hänen korvansa olisivat menneet lukkoon -kimakasta huudosta: "Mihin, mihin?" Filosofi pujahti heinikkoon ja -läksi juoksemaan, alinomaan kompastuen vanhoihin juuriin ja tallaten -myyränpesiä jaloillaan. Hän huomasi, että heinikosta päästyään hänen -oli juostava kedon yli, jonka takaa tiheä orjantappurapensaikko -häämöitti, jossa hän katsoi olevansa turvassa. Pensaikon sivuutettuaan -hän otaksui tapaavansa tien Kijeviin. Hän juoksi kedon yli nopeasti ja -joutui äkkiä orjantappurapensaikkoon. Hän ryömi pensaikon läpi jättäen -palkkioksi palan takistaan kuhunkin terävään okaan. Hän tuli nyt -pieneen rotkoon. Rotkossa kasvavan pajun oksat ulottuivat paikoin -melkein maahan asti. Pienoinen lähde välkkyi puhtaana kuin hopea. Ensi -työkseen filosofi heittäytyi juomaan kirkasta lähdevettä, sillä hän -tunsi sietämätöntä janoa. "Raikasta, makeaa vettä!" lausui hän, -huuliaan kuivaten: "tässä voi levähtää!" - -"Ei, parasta on paeta edelleen: jos vielä ajavat takaa!" - -Nämä sanat kuuluivat hänen korviensa juuresta. Kun hän katsahti -sivulleen, näki hän Javtuhin seisovan edessään. - -"Pirun Javtuh!" ajatteli filosofi: "jos kykenisin, niin ottaisin sinut -käsiteltäväkseni, pehmittäisin hyvällä tammikepillä inhoittavan naamasi -ja joka paikan ruumiistasi." - -"Sinä teit turhaan niin suuren mutkan", jatkoi Javtuh: "olisi ollut -paljoa parempi, jos olisit valinnut sen tien, jota minä tulin: suoraan -tallien ohitse. Takkiasikin on sääli. Hyvää verkaa. Paljonko maksoit -arshinasta? Olemme muuten kävelleet tarpeeksi: on aika lähteä." - -Filosofi kulkea retuutti Javtuhin perässä... "Nyt se kirottu noita -antaa minulle!..." ajatteli hän. "Mutta oikeastaan? Mitä minä pelkään? -Enkö ole kasakka? Luinhan jo kaksi yötä, kyllä Jumala auttaa -kolmannenkin ylitse. Kirottu noita näkyy tehneen aika paljon syntiä, -koska paha voima niin kovasti pitää hänestä kiinni." - -Näissä mietteissä saapui hän herraskartanoon. Hän pyysi Doroshaa, joka -taloudenhoitajan välityksellä joskus pääsi panin kellariin, tuomaan -sieltä pullon sikunaviinaa, ja ystävykset istuivat sitte vajan viereen -sekä ryyppäsivät ainakin puoli ämpäriä, niin että filosofi hypähti -äkkiä ylös ja huudahti: "Soittajia! välttämättömästi soittajia!" ja -malttamatta odottaa niiden tuloa, läksi pihamaalle varatulle -tanssipaikalle kiihkeästi hyppimään tropakaa [vähävenäläinen tanssi]. -Hän tanssi yhtä mittaa puolisille saakka, niin että palvelusväki, joka -tällaisissa tilaisuuksissa tavallisesti kokoontui tanssijan ympärille, -väsyi lopulta ja läksi pois, lausuen mennessään: "Sepä vasta kauan -tanssii!" Lopulta filosofi väsyi ja nukkui samalle paikalle. Vasta -saavillinen kylmää vettä sai hänet heräämään illalliselle. Illallisella -hän selitti, mitä oikealla kasakalla ymmärretään; hän on kasakka, joka -ei pelkää mitään tässä maailmassa. - -"On aika", lausui Javtuh: "lähtekäämme." - -"Kielesi pitäisi leikata irti, kirottu lurjus!" ajatteli filosofi, ja -noustuaan ylös, lausui ääneen: "lähtekäämme vaan!" - -Tiellä katseli filosofi lakkaamatta sivulleen ja puheli hiljaa -saattajilleen. Mutta Javtuh oli ääneti; itse Doroshkin oli -vähäpuheinen. Oli helvetillinen yö. Sudet ulvoivat kokonaisina -laumoina, ja koirainkin haukunta tuntui kaamealta. - -"Tuntuu kuin joku ulvoisi: susi se ei ole", lausui Dorosh. Javtuh oli -vaiti. Filosofilla ei ollut mitään vastaukseksi. - -He lähestyivät kirkkoa ja astuivat sen holveihin, joiden -ränsistyneisyys osoitti, miten vähän maatilan omistaja huolehti -Jumalasta ja omasta sielustaan. Jahtuh ja Dorosh poistuivat, kuten -ennenkin, ja filosofi jäi yksin. - -Kaikki oli samallaista. Hän pysähtyi hetkeksi. Keskellä kirkkoa oli -edelleen kauhean noidan arkku. "Minä en pelkää, en totisesti!" lausui -hän, ja tehtyään piirin ympärilleen, kuten ennenkin, alkoi muistella -kaikkia ennen oppimiansa rukouksia pahoja henkiä vastaan. Hiljaisuus -tuntui kaamealta; kynttilät läpättivät ja loivat valoa kirkkoon. -Filosofi käänsi kirjan lehden, sitten toisen ja huomasi lukevansa aivan -toista kuin mitä kirja sisälsi. Kauhuissaan hän teki ristinmerkin ja -alkoi laulaa. Tämä rohkaisi häntä vähän; lukeminen sujui, lehti kääntyi -toisensa perästä. - -Äkkiä... keskellä syvää hiljaisuutta... putosi arkun kansi kolisten -lattialle ja kuollut kohosi arkussaan. Se oli vielä kaameamman näköinen -kuin ensi kerralla. Sen hampaat kalisivat hirmuisesti, huulet -vavahtelivat suonenvedon tapaisesti ja päästivät manauksia. -Tuulenvihuri nousi kirkossa, pyhimysten kuvat putosivat lattialle, -samoin akkunalasit. Ovet irtaantuivat saranoiltaan ja määrättömän -voimakas hirviö lensi Herran huoneeseen. Kaamea siipien suhina ja -kynsien raappina täytti kirkon. Kaikki lensivät ja kiisivät etsien -filosofia joka paikasta. - -Homalta läksi viimeinenkin kohmelo. Hän risti silmiään lakkaamatta ja -supisi rukouksia mitä mieleen johtui. Samalla hän kuuli, että paha -voima liikkui edestakaisin hänen ympärillään, ollen vähällä koskettaa -häntä siivillään ja inhoittavalla hännällään. Hänellä ei ollut -rohkeutta katsoa siihen; hän huomasi ainoastaan, että koko seinän -peitti mahdottoman suuri hirviö, maahan asti ulettuvat hiukset olivat -hajallaan; hiusverkon läpi katseli kaksi kaameata silmää, hiukan -kohotetuin kulmin. Sen yläpuolella ilmassa riippui jotakin mahdottoman -suuren rakon kaltaista; sen keskeltä pisti tuhansia pihtimiä ja okaita; -mustaa maata riippui niissä kaistaleina. Kaikki katselivat häntä, -etsivät, mutta eivät voineet löytää salaperäisestä ympyrästä. "Tuokaa -Wii, maahiaisten ruhtinas tänne! Noutakaa maahistenruhtinas!" kuului -kuolleen ääni, kuolleen, joka oli kaikkien näiden demonien ruhtinatar. - -Ja äkkiä tuli hiljaisuus kirkkoon; kaukaa kuului susien ulvontaa, ja -kohta kaikui kirkko raskaista askelista. Kun filosofi katsahti -kulmiensa alta, huomasi hän, että kirkkoon tuotiin jotakin -matalakasvuista, tanakkaa, vääräsääristä ihmistä. Hän oli kokonaan -mustan mullan peitossa. Hän astui raskaasti, tuontuostakin kompastuen. -Hänen silmäluomensa ulottuivat maahan asti. Kauhulla huomasi Homa, että -hänen kasvonsa olivat rautaiset. Hänet asetettiin sille paikalle, jossa -Homa seisoi. - -"Kohottakaa minun silmäluomeni: en näe!" lausui maahisten ruhtinas -maanalaisella äänellä, -- ja koko joukko hyökkäsi täyttämään hänen -käskyänsä. - -"Älä katso!" kuiskasi joku sisäinen ääni filosofille. Hän ei malttanut, -vaan katsahti. - -"Tuossa hän on!" huudahti ruhtinas ja pani rautaisen sormensa hänen -päällensä. Ja kaikki, koko lauma, hyökkäsi filosofin kimppuun. -Hengettömänä hän vaipui maahan ja kauhusta erkani hänen sielunsa -hänestä siinä hetkessä. - -Kuului kukon laulu. Se oli jo toinen: maahiset kuulivat ensimäisen. -Säikähtyneet henget syöksyivät joka suunnalle, ikkunoita ja ovia kohti -päästäkseen pikemmin pakoon, mutta turhaan: niin jäivät he sinne, oviin -ja akkunoihin kiinni tarttuneina. - -Kirkko jäikin tällaiseksi ikuisiksi ajoiksi, hirviöt sen akkunoihin ja -oviin kiinni. Sen ympärille kasvoi metsä, aroheinä, villiorjantappura, -peittäen sen niin tyystin, ettei kukaan nyt löydä tietä sinne. - - * * * * * - -Kun huhut tästä saapuivat Kijeviin, ja teologi Haljava vihdoinkin kuuli -filosofin kohtalosta, vaipui hän kokonaiseksi tunniksi mietteisiin. -Tällä välin oli hänen elämässään tapahtunut suuria muutoksia. Onni oli -ollut suotuisa: hän oli suorittanut oppikurssin ja päässyt -kellonsoittajaksi kaupungin korkeimpaan kellotapuliin. Hän esiintyi -melkein aina nenä särkyneenä, sillä kellotapuliin vievät puiset -rappuset olivat hänen mielestään aivan mahdottomasti tehdyt. - -"Oletko kuullut, miten Homalle on käynyt?" kysyi hänen luokseen tullut -Tiberi Gorobets, josta tällä välin jo oli tullut filosofi ja jonka -muotoa nuorekkaat viikset somistivat. - -"Niin, semmoisen kohtalon valitsi Jumala hänen osalleen", lausui -kellonsoittaja Haljava, "lähtekäämme kapakkaan ja muistakaamme hänen -sieluansa." - -Nuori filosofi, joka intoilijan kiihkolla alkoi oikeuksiansa hyväkseen -käyttää, niin että hänen housunsa, takkinsa, vieläpä lakkinsakin olivat -väkiviinan ja tupakan poron tahraamat, suostui heti ehdotukseen. - -"Homa oli erinomainen ihminen", sanoi kellonsoittaja, kun liikkaava -kapakoitsija toi hänelle kolmannen tuopin. "Oivallinen mies! Ja niin -meni ilman mitään syytä." - -"Minä tiedän, miksi hän joutui turmioon: siksi, että hän pelkäsi; jos -hän ei olisi peljännyt, niin noita ei olisi voinut tehdä hänelle -mitään. Tarvitsee vain, kun on ensin ristinyt silmänsä, sylkäistä sen -hännälle, niin ei mitään pahaa tapahdu. Minä jo tiedän tuon kaiken. -Meillähän täällä Kijevissä ovat noitia kaikki tori-muijat, kaikki -järjestään." - -Kellonsoittaja nyökkäsi päätään hyväksymisen merkiksi. Mutta -huomattuaan, ettei hänen kielensä pysty lausumaan yhtään sanaa, nousi -hän varovasti pöydästä, ja kovasti hoiperrellen meni tavalliseen -kätköönsä syvälle aroheinikkoon; minkä ohessa hän ei unhoittanut vanhan -tapansa mukaan siepata vanhaa kengänpohjaa mukaansa, jonka huomasi -kapakan lattialla. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK DEMONIEN RUHTINATAR*** - - -******* This file should be named 51729-8.txt or 51729-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/7/2/51729 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51729-8.zip b/old/51729-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 52bd2e7..0000000 --- a/old/51729-8.zip +++ /dev/null |