diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51172-8.txt | 12074 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51172-8.zip | bin | 221169 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12074 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..002b8c8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51172 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51172) diff --git a/old/51172-8.txt b/old/51172-8.txt deleted file mode 100644 index a2f1211..0000000 --- a/old/51172-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12074 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pikku miehiä, by Louisa M. Alcott - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Pikku miehiä - -Author: Louisa M. Alcott - -Translator: Ville Hynynen - -Release Date: February 10, 2016 [EBook #51172] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU MIEHIÄ *** - - - - -Produced by Johanna Kankaanpää ja Tapio Riikonen - - - - - - -PIKKU MIEHIÄ - -Kirj. - -Louisa M. Alcott - - -Suom. Ville Hynynen - -Jatkoa kirjaan 'Viimevuotiset ystävämme' - -Alkuteoksen nimi: Little Men - - - - - -WSOY, Porvoo, 1918. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Nat. - 2. Pojat. - 3. Sunnuntai. - 4. Porraskiviä. - 5. Piirakkapakari. - 6. Tulipalo. - 7. Nan nokkonen. - 8. Leikkejä ja kepposia. - 9. Daisyn tanssiaiset. - 10. Jälleen kotona. - 11. Teddy-setä. - 12. Sinivatukat. - 13. Kähäräpää. - 14. Damon ja Fintias. - 15. Raidassa. - 16. Varsan kesytys. - 17. Kirjallisia töitä. - 18. Sadonkorjuu. - 19. John Brooke. - 20. Takan ääressä. - 21. Kiitosjuhla. - - - - -1 - -NAT - - --- Onkohan tämä Plumfield? kysyi resuinen poika mieheltä, kun tämä -avasi ison portin, jonka luo raitiovaunu oli pysähtynyt. - --- On. Kuka sinut lähetti? - --- Herra Laurence. Minulla on kirje rouvalle. - --- Hyvä on; käy sisään taloon ja anna se hänelle; kyllä hän ottaa -sinut hoiviinsa, nuori mies. - -Mies puhui ystävällisesti ja poika astui rohkaistuneena pihalle. -Hiljaisessa kevätsateessa, joka valeli versovaa ruohoa ja silmulla -olevia puita, Nat näki edessään ison, neliömäisen rakennuksen. -Kuisti oli vanhanaikainen ja portaat leveät, ja talo näytti -kodikkaalta, kun valo loisti sen monista ikkunoista. Tuota iloista -tuiketta eivät peittäneet verhot eivätkä luukut, ja pysähtyessään -hetkeksi ennen kuin kolkutti oveen Nat näki lukuisten pikku varjojen -tanssivan seinillä, kuuli nuorten äänten hauskaa sorinaa ja saattoi -tuskin uskoa, että hänen ikäisensä koditon nuori mies voisi päästä -osalliseksi tuolla sisällä vallitsevasta lämmöstä, valosta ja -kodikkuudesta. - -Punaposkinen palvelustyttö avasi oven ja hymyili ottaessaan kirjeen, -jonka poika sanaakaan sanomatta ojensi hänelle. Tyttö oli ilmeisesti -tottunut ottamaan vastaan vieraita poikia, sillä hän osoitti -eteishallin tuolia ja sanoi nyökäten: - --- Istahda tuonne kuivattelemaan siksi aikaa kun minä vien tämän -rouvalle. - -Nat keksi paljon hauskaa siinä odottaessaan, hän katseli uteliaasti -ympärilleen, nautti näkemästään ja oli hyvillään siitä, että sai itse -olla piilossa ovensuun hämärässä. - -Talo kuhisi poikia, jotka viettivät sadepäivän hämärää huvitellen -monin tavoin. Heitä oli kaikkialla; avoimista ovista Nat näki -iloisia poikaryhmiä, isoja poikia, pieniä poikia ja keskikokoisia -poikia, kaikki pitämässä hauskaa omalla tavallaan tai suorastaan -mellastamassa. Kahta suurta huonetta oikealla käytettiin varmasti -kouluhuoneina, koska siellä oli pulpetteja, karttoja, tauluja ja -kirjoja. Takassa räiskyi iloinen tuli, ja sen edessä loikoili -selällään poikia juttelemassa uudesta krikettikentästä niin -innokkaasti, että jalat keikkuivat ilmassa. Nurkassa istui pitkä -poika harjoittelemassa huilunsoittoa, eikä ympärillä vallitseva melu -näyttänyt häiritsevän häntä vähääkään. Pari kolme muuta poikaa hyppi -pulpettien yli pysähtyen silloin tällöin hengähtämään ja nauramaan -hullunkurisille pilakuville, joita eräs pikku veitikka piirteli -liidulla tauluun talon asukkaista. - -Vasemmanpuoleisessa huoneessa näkyi pitkä illallispöytä, johon oli -katettu suuria maitokannuja, pinoittain tummaa ja valkoista leipää ja -komeita kasoja kiiltäviä piparkakkuja. Ilmassa leijuva paahtoleivän -ja paistettujen omenien tuoksu kiihotti nälkäistä vatsaa ja nenää. - -Mutta itse eteishalli tarjosi kuitenkin kaikkein houkuttelevimman -näyn, sillä vilkas hippaleikki oli käynnissä yläkertaan johtavien -portaiden juurella. Toisella porrastasanteella leikittiin -marmorikuulilla, toisella pelattiin tammea. Portailla istui -pojanvesseli uppoutuneena kirjaan, hänen lähellään tuuditti pieni -tyttö nukkeaan uneen, ja ympärillä mellasti kaksi koiranpentua ja -kissanpoika. Keskeytymätön jono pikkupoikia liukui käsipuita alas -vähät välittäen vaatteistaan tai jäsenistään. - -Tämä jännittävä meno valtasi Natin niin kokonaan, että hän vähitellen -hivuttautui yhä lähemmäksi nurkastaan. Muuan rasavilli liukui juuri -kaidepuuta alas sellaista kyytiä, ettei saanut vauhtiaan pysähtymään -vaan kolahti suoraa päätä lattiaan -- siinä olisi jo haljennut -pää kuin pää, mutta tällä pojalla se oli terästynyt kovaksi kuin -tykinkuula niistä iskuista, joita se oli saanut yhdentoista vuoden -aikana. Mutta mistäpä Nat sen tiesi, hän unohti ujoutensa ja juoksi -huolissaan pudonneen ratsastajan luo odottaen tapaavansa hänet -puolikuolleena. Mutta poika vain räpäytti silmiään muutaman kerran, -jäi loikomaan paikoilleen ja katseli yllättyneenä outoja kasvoja. - --- Hei! - --- Hei, hei! vastasi Nat tietämättä mitä muutakaan sanoisi. - --- Oletko sinä uusi? kysyi poika yhä lattialla loikoen. - --- En minä vielä tiedä. - --- Mikä sinun nimesi on? - --- Nat Blake. - --- Minä olen Tommy Bangs; tule mukaan liukumaan, sanoi Tommy ja -hyppäsi jalkeille kuin olisi äkkiä muistanut vieraanvaraisuuden -vaatimukset. - --- En taida tulla, ennen kuin kuulen saanko jäädä tänne vai en, -vastasi Nat, ja hetki hetkeltä hänen teki yhä enemmän mieli jäädä. - --- Kuules, Demi, täällä on uusi poika. Tule katsomaan, hihkaisi Tommy. - -Portailla lukeva poika kohotti isot ruskeat silmänsä ja emmittyään -hetken aivan kuin ujostellen pisti kirjan kainaloonsa, tuli alas ja -tervehti tulokasta. Tämä tunsi heti saavansa tuosta lempeäsilmäisestä -pojasta ystävän. - --- Oletko jo nähnyt Jo-tädin? kysyi poika aivan kuin se olisi ollut -jonkinlainen tärkeä muodollisuus. - --- En, mutta minä odotan, vastasi Nat. - --- Laurie-setäkö sinut lähetti? jatkoi Demi kohteliaasti mutta -totisena. - --- Herra Laurence. - --- Hän on Laurie-setä, ja hän lähettää aina mukavia poikia. Nat -ilahtui Demin sanoista ja hymyili niin, että hänen laihat kasvonsa -näyttivät oikein miellyttäviltä. Hän ei tiennyt mitä siihen sanoisi, -ja pojat tuijottivat toisiaan ääneti ja myötämielisesti, kunnes -pikku tyttö tuli heidän luokseen nukke käsivarrellaan. Hän oli -kovasti Demin näköinen, vain hiukan lyhyempi, ja hänellä oli pyöreät, -rusottavat kasvot ja siniset silmät. - --- Tämä on minun sisareni Daisy, ilmoitti Demi kuin olisi esitellyt -harvinaisen ja ihmeellisen olennon. - -Lapset nyökkäsivät toisilleen, ja tytön poskiin ilmestyivät -hymykuopat, kun hän sanoi ystävällisesti: - --- Toivottavasti sinä jäät, meillä on täällä mukavaa, eikö olekin, -Demi? - --- Tietysti! Sitä vartenhan Jo-tädillä onkin Plumfield. - --- Tämä näyttää tosiaan oikein hauskalta paikalta, huomautti Nat, -joka katsoi välttämättömäksi vastata jotain. - --- Tämä on maailman paras paikka, eikös vain olekin, Demi? sanoi -Daisy, joka ilmeisesti piti veljeään kaikessa asiantuntijana. - --- Ei; Grönlanti on minusta vielä parempi, kun siellä on jäävuoria -ja hylkeitä. Mutta kyllä minä Plumfieldista pidän, täällä on hauskaa -asua, vastasi Demi, joka parhaillaan luki kuvausta Grönlannista. Hän -aikoi juuri tarjoutua näyttämään ja selittämään kuvia Natille, kun -palvelustyttö palasi, nyökkäsi salin oveen päin ja sanoi: - --- Kaikki on kunnossa; sinä saat jäädä. - --- Voi kuinka hauskaa! Tule nyt Jo-tädin luo. Ja Daisy tarttui niin -suojelevasti Natia kädestä, että tämä tunsi heti olonsa kotoiseksi. - -Demi palasi mielikirjansa pariin, ja sillä aikaa Daisy vei tulokkaan -takahuoneeseen, jossa tukeva herrasmies peuhasi sohvalla kahden pikku -pojan kanssa ja hoikka nainen piteli kädessään kirjettä, jonka hän -näytti juuri lukeneen. - --- Täti, tässä hän on! ilmoitti Daisy. - --- Tässäkö on siis minun uusi poikani. Olen oikein iloinen kun tulit -ja toivon että viihdyt täällä, sanoi rouva vetäen pojan luokseen -ja pyyhkien hiukset hänen otsaltaan niin hellästi ja äidillisesti, -että yksinäinen pikku Nat heti kiintyi häneen. Rouva näki Natin -huulten hiukan vapisevan, ja hänen viisas katseensa pehmeni. Hän veti -resuisen olennon lähemmäksi itseään ja sanoi nauraen: - --- Minä olen äiti Bhaer, tuo herra on isä Bhaer ja nuo kaksi ovat -pieniä Bhaereja. Pojat, tulkaapas tervehtimään Natia. - -Painijat tottelivat heti, ja tukeva herra tuli pyöreäposkinen -palleroinen kummallakin olkapäällä tervehtimään uutta poikaa. Rob ja -Teddy hymyilivät Natille vain leveästi, mutta herra Bhaer pudisti -hänen kättään ja osoittaen matalaa tuolia takan lähellä sanoi -sydämellisesti: - --- Tuo paikka on sinua varten, poikaseni; istu siihen kuivattelemaan -jalkojasi. - --- Kuivattelemaan? Kylläpä kenkäsi ovatkin märät! Riisu ne heti -paikalla, minä haen käden käänteessä sinulle kuivat jalkineet, -huudahti rouva Bhaer hääräten niin tarmokkaasti, että Nat huomasi -ykskaks istuvansa mukavassa tuolissa kuivat sukat ja lämpimät -tohvelit jalassa. - --- Kiitoksia, rouva, hän sanoi niin onnellisen näköisenä, että rouva -Bhaerin katse taas heltyi, ja hän sanoi jotakin hauskaa niin kuin -aina liikuttuessaan. - --- Nämä ovat Tommy Bangsin tohvelit, mutta hän ei muista koskaan -käyttää niitä sisällä, niin että olkoon ilman. Ne ovat liian isot, -mutta sen parempi, silloin et ainakaan pääse juoksemaan niin -vikkelästi tiehesi. - --- En minä halua juosta tieheni, sanoi Nat ja ojensi tyytyväisyydestä -huokaisten likaiset pikku kätensä kohti takkavalkean lämpöä. - --- Sepä hyvä! Nyt aion paahtaa sinua kunnolla, että pääset tuosta -ilkeästä yskästäsi. Kuinka kauan olet kärsinyt siitä? kysyi rouva -Bhaer penkoessaan suuresta koristaan flanellinpalaa. - --- Koko talven. Minä vilustuin, eikä yskä ole parantunut. - --- Ihmekö tuo, poikaparka on elänyt kosteassa kellarissa tuskin -riepua päällään, sanoi rouva Bhaer hiljaa miehelleen, joka tottunein -silmin katseli poikaa ja huomasi heti tämän laihat kasvot ja -kuumeiset huulet. - --- Juoksehan, Robin, lastenhoitajan luo ja pyydä häneltä -yskänlääkepullo ja linimenttiä, sanoi herra Bhaer vaihdettuaan -vaimonsa kanssa puhuvan katseen. - -Nat katseli vähän levottomana valmisteluja, mutta unohti pelkonsa -ja puhkesi sydämelliseen nauruun, kun rouva Bhaer kuiskasi hänelle -veitikkamaisesti hymyillen: - --- Kuuletko, miten tuo Teddy-veijari koettaa yskiä. Yskänsiirapissa -on hunajaa, ja hänen tekee mieli sitä. - -Kun Nat oli ottanut miehuullisesti annoksensa ja saanut -flanellikääreen kaulaansa, soi iso kello ja äänekäs töminä -eteishallista ilmoitti illallisajan koittaneen. Ujoa Natia -kauhistutti ajatus, että hänen täytyi tavata niin monta vierasta -poikaa, mutta rouva Bhaer ojensi hänelle kätensä, ja Rob sanoi -suojelevasti: - --- Älä pelkää; minä kyllä pidän sinusta huolen. - -Kaksitoista poikaa, kuusi pöydän kummallakin puolen, seisoi -tuohensa takana valmiina käymään ruuan kimppuun, mutta pitkä -huilunsoittajapoika koetti hillitä heidän intoansa. Kukaan ei -kuitenkaan istuutunut, ennen kuin rouva Bhaer oli paikallaan -teekannun takana Teddy vasemmalla ja Nat oikealla puolellaan. - --- Tämä on meidän uusi poikamme, Nat Blake. Illallisen jälkeen saatte -tutustua häneen. Hiljaa, pojat, hiljaa. - -Hänen puhuessaan kaikki tuijottivat suut ammollaan Natia, ja sitten -he heittäytyivät tuoleilleen ja koettivat istua kunnolla onnistumatta -siinä alkuunkaan. Bhaerit yrittivät parhaansa mukaan saada pojat -käyttäytymään moitteettomasti aterioilla ja yleensä kaikki sujuikin -oikein hyvin, sillä koulussa oli vain vähän sääntöjä, mutta ne olivat -sitä viisaampia. Pojat tiesivät, että he koettivat tehdä asiat -helpoiksi ja hauskoiksi, ja yrittivät parastaan. Mutta oli aikoja, -jolloin nälkäisiä ei voinut hillitä ilman ankaraa kuria, sellaisia -olivat esimerkiksi lauantai-illat, joita oli edeltänyt poikien vapaa -iltapäivä. - --- Antaa poikakultien yhtenä päivänä huutaa, reuhata ja hullutella -oikein sydämensä pohjasta. Lupapäivä ei ole mistään kotoisin ellei -silloin saa olla vapaasti; ja heidän on kerran viikossa saatava -peuhata kunnolla, sanoi rouva Bhaer aina kun mallikelposet ihmiset -ihmettelivät, miksi tyynysotaa ja kaideliukua ja kaikenlaisia -vallattomia leikkejä sallittiin Plumfieldin katon alla. - -Mainittu katto näytti aika ajoin olevan vaarassa lentää ilmaan, mutta -niin ei koskaan käynyt, sillä yksikin sana isä Bhaerin suusta sai -milloin tahansa aikaan täyden hiljaisuuden, ja pojat olivat oppineet, -ettei vapautta saanut käyttää väärin. Niinpä koulu monista synkistä -ennustuksista huolimatta menestyi, ja säädyllisyys ja hyvät tavat -juurtuivat oppilaisiin näiden edes huomaamatta, kuinka se oikein -tapahtui. - -Nat tunsi olevansa turvassa: isot teekannut suojelivat edessä, -Tommy Bangs istui pöydänkulman toisella puolen ja rouva Bhaer aivan -vieressä täyttämässä hänen lautasensa ja lasinsa sitä mukaa kuin ne -tyhjenivät. - --- Kuka tuon tytön vieressä istuu tuolla pöydän päässä? kuiskasi Nat -nuorelle vierustoverilleen yleisen naurunrähäkän aikana. - --- Demi Brook. Hän on rouva Bhaerin sisarenpoika. Hänen oikea nimensä -on Demi-John, selitti Tommy kohteliaasti. - --- Hän taitaa olla mukava poika? - --- Siitä panen pääni pantiksi; tietää paljon ja lukee kuin mikäkin. - --- Entä tuo lihava poika hänen vieressään? - --- Pumppu-Cole. Oikeastaan hänen nimensä on George, vaikka häntä -sanotaankin Pumpuksi. Tuo pikku kaveri isä Bhaerin vieressä on hänen -poikansa Rob, ja tuolla on iso Franz, Robin serkku; hän opettaa yhtä -ja toista ja pitää meitä silmällä. - --- Hänkö soittaa huilua? kysyi Nat, kun Tommy tukki suunsa -haukkaamalla kerralla kokonaisen paistetun omenan. - -Tommy nyökkäsi ja vastasi olosuhteisiin nähden yllättävän nopeasti: --- Ja hyvin soittaakin, ja joskus me tanssimme ja voimistelemme -musiikin säestyksellä. Minä taas pidän rummuista ja aion oppia -käyttelemään palikoita niin pian kuin suinkin. - --- Minusta viulu on paras ja sitä minä osaankin soittaa, sanoi Nat -uskoen toiselle suuren salaisuutensa. - --- Älä? Tommy tuijotti silmät pyöreinä Natia mukinsa reunan yli. --- Herra Bhaerilla on vanha viulu. Saat varmasti soittaa sillä jos -haluat. - --- Saisinkohan minä? Haluaisin hurjan mielelläni soittaa. Minä -näetkös kuljin isän ja yhden toisen miehen kanssa soittelemassa, -kunnes isä kuoli. - --- Se oli varmaan metkaa, huudahti Tommy innoissaan. - --- Ei, se oli kamalaa. Talvella oli kylmä ja kesällä taas kuuma. -Minä väsyin; he olivat joskus ilkeitä minulle enkä saanut syödä -kyllikseni, ja Nat vaikeni haukatakseen suuntäyden piparkakkua aivan -kuin vakuuttuakseen siitä, että vaikeat ajat olivat ohi. Ja sitten -hän jatkoi apeana: -- Mutta minä pidin pikku viulustani, ja minä -kaipaan sitä nyt. Nicolo otti sen minulta, kun isä kuoli, eikä hän -halunnut pitää minua enää, koska olin sairas. - --- Pääset orkesteriin, jos soitat hyvin. Saat vielä nähdä, että -pääset. - --- Onko teillä orkesteri? kysyi Nat katse kirkastuen. - --- Totta kai! Mainio orkesteri -- kaikki poikia; pitävät konsertteja -ja muuta. Huomenillalla näet! - -Odotusta herättävän ilmoituksensa jälkeen Tommy jatkoi illallistaan -ja Nat vaipui onnellisiin mietteisiin täyden lautasensa ääressä. - -Rouva Bhaer oli kuullut poikien keskustelun, vaikka näytti kokonaan -syventyneen täyttämään mukeja ja hoitelemaan pikku Teddyä, joka oli -niin uninen, että pisti lusikan silmäänsä, nuokkui kuin unikko ja -vaipui lopuksi syvään uneen pehmeä sämpylä päänsä alla. Rouva Bhaer -oli sijoittanut Tommyn Natin viereen, koska tämä rasavilli oli niin -mutkaton ja puhelias, että ujotkin vapautuivat hänen seurassaan. Myös -Nat tunsi luottamusta Tomiin ja uskoi tälle illallispöydässä monia -asioita, jotka valaisivat Jo-rouvalle pojan luonnetta paremmin, kuin -jos hän itse olisi puhunut tämän kanssa. - -Natin tuomassa kirjeessä herra Laurence oli kirjoittanut: - - "Rakas Jo! Tässä on oikein sinun mieleisesi tapaus. Tämä - poikaparka on orpo, sairas ja vailla ystäviä. Hän on ollut - katusoittaja, ja tapasin hänet eräästä kellarista suremassa - kuollutta isäänsä ja menetettyä viuluaan. Hänessä taitaa olla - jotakin ja uskoisin, että me voimme auttaa tätä pikku miestä. - Sinä parannat hänen lopen rasittuneen ruumiinsa ja Fritz kohottaa - hänen masentuneen mielensä, ja minä puolestani tutkin hänen - toivuttuaan, onko hän nero vai vain poika jolla on lahjoja sen - verran, että ansaitsee jokapäiväisen leipänsä. Anna hänelle - tilaisuus yrittää -- minun tähteni. - - Poikasi Teddy." - --- Tietysti me otamme hänet! sanoi rouva Bhaer luettuaan kirjeen, -ja nähtyään Natin hän tunsi heti, että olipa poika nero tai ei, hän -oli ennen kaikkea yksinäinen, sairas orporaukka, joka tarvitsi juuri -sitä, mitä hän mielellään antoi: kodin ja äidillistä hoivaa. - -Rouva ja herra Bhaer tarkkailivat ääneti poikaa; ja resuisista -vaatteista, kömpelöstä käytöksestä ja likaisista kasvoista huolimatta -he näkivät Natissa paljon miellyttäviä piirteitä. Hän oli laiha -ja kalpea kaksitoistavuotias, jolla oli siniset silmät ja korkea -otsa takkuisen tukan kätkössä. Kasvoilla käväisi silloin tällöin -huolestunut, pelokas ilme, aivan kuin hän olisi odottanut kovia -sanoja tai lyöntejä. Hänen herkkä suunsa värähti, kun ystävällinen -katse osui häneen, ja lempeä puhe sai hänen silmänsä loistamaan -kiitollisuudesta. "Hyvänen aika, poikaparka saa kyllä soittaa viulua -päivät päästään, jos vain haluaa", ajatteli rouva Bhaer nähdessään -Natin innokkaat ja onnelliset kasvot, kun Tommy jutteli orkesterista. - -Niinpä illallisen jälkeen Jo-rouva ilmestyi viulu kädessään -kouluhuoneeseen, jonne pojat olivat kerääntyneet hulluttelemaan; -vaihdettuaan muutaman sanan miehensä kanssa hän meni Natin luo, joka -istui nurkassa katsellen kiinnostuneena ympärilleen. - --- Kas tässä, Nat, soitahan meille jotain. Tarvitsemme yhtyeeseen -viulunsoittajan, ja sinä sovit siihen varmaan mainiosti. - -Hän odotti pojan epäröivän, mutta tämä tarttuikin heti vanhaan -viuluun ja käsitteli sitä niin hellän huolellisesti, että ilman muuta -näki musiikin olevan hänen intohimonsa. - --- Koetan parhaani, oli kaikki mitä hän sanoi, ja sitten hän veti -jousella viulun kieliä aivan kuin olisi ollut innokas kuulemaan taas -rakkaita säveliä. - -Huoneessa oli kova hälinä, mutta kuurona kaikille muille äänille -Nat soitti hiljaa itsekseen ja unohti onnessaan koko maailman. -Hän soitti yksinkertaisen neekerilaulun, jollaisia katusoittajat -esittävät, mutta se tarttui heti poikien korviin, vaiensi heidät ja -he pysähtyivät hämmästyneinä ja ihastuneina kuuntelemaan. Vähitellen -he siirtyivät lähemmäksi, ja herra Bhaerkin tuli kuuntelemaan Natia, -joka oli nyt omassa elementissään ja soitti muista välittämättä. -Silmät loistaen ja posket hehkuen hän piteli otteessaan vanhaa viulua -ja pani sen hoikilla kiitävillä sormillaan puhumaan kieltä, jota hän -rakasti. - -Sydämellinen suosionosoitusten myrsky palkitsi hänet paremmin kuin -lanttiryöppy, kun hän lopetti ja katseli ympärilleen aivan kuin -sanoen: - --- Minä koetin parastani. - --- Sinähän soitat ihan ensiluokkaisesti, kehaisi Tommy, joka piti -Natia suojattinaan. - --- Sinusta tuleekin ensiviulu yhtyeeseeni, lisäsi Franz hyväksyvästi -hymyillen. - -Rouva Bhaer kuiskasi miehelleen: -- Teddy on oikeassa: pojassa on -jotakin. Ja herra Bhaer nyökäytti pontevasti päätään, taputti Natia -olalle ja sanoi sydämellisesti: - --- Sehän meni hyvin, poikaseni. Soitapas nyt jotakin, jota me voimme -laulaa. - -Poikarukka koki elämänsä onnellisimman ja ylpeimmän hetken, kun hänet -johdatettiin kunniapaikalle pianon ääreen ja toiset kokoontuivat -hänen ympärilleen eivätkä edes huomanneet hänen kehnoa pukuaan, vaan -katselivat häntä kunnioittavasti ja odottivat innokkaina, että hän -soittaisi lisää. - -He valitsivat laulun, jonka hän tunsi, ja parin väärän aloituksen -jälkeen he pääsivät vauhtiin. Huilu, viulu ja piano johtivat -poikien kuoroa, joka raikui talovanhuksen jokaista soppea myöten. -Se oli liikaa Natille, joka oli heikompi kuin aavistikaan, ja kun -loppusävelet häipyivät, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella. Hän -päästi viulun käsistään ja kääntyi seinään päin nyyhkyttäen kuin -pieni lapsi. - --- Rakas lapsi, mikä sinun on? kysyi rouva Bhaer, joka oli laulanut -täysin rinnoin ja samalla koettanut estää Robia lyömästä tahtia -kengällään. - --- Te olette kaikki niin hyviä, ja soitto on niin kaunista, enkä minä -kestä sitä, nyyhkytti Nat yskien niin että oli menehtyä. - --- Tule minun kanssani. Sinun täytyy päästä vuoteeseen. Olet ihan -uuvuksissa, ja tämä on liian meluisa paikka sinulle, kuiskasi rouva -Bhaer ja vei pojan omaan huoneeseensa, jossa tämä sai tyyntyä -itkustaan. - -Sitten hän sai pojan kertomaan vaikeuksistaan ja kuunteli silmät -kyynelissä hänen tarinaansa, vaikkei se ollutkaan hänelle enää uusi. - --- Rakas lapsi, olet nyt saanut äidin ja isän ja täällä on sinun -kotisi. Älä ajattele enää noita ankeita aikoja, vaan iloitse ja -ole onnellinen; me pidämme huolen siitä, ettei sinun enää tarvitse -kärsiä. Tämä paikka on sitä varten, että pojat viihtyisivät täällä, -oppisivat auttamaan itse itseään ja tulisivat kelpo miehiksi. Sinä -saat soittaa niin paljon kuin haluat, kunhan ensin voimistut. Tule -nyt hoitajattaren luo saamaan kylpy, ja sitten pääset nukkumaan. -Huomenna suunnitellaan yhdessä sinun elämääsi. - -Nat piti lujasti häntä kädestä, mutta ei sanonut mitään, antoi -vain kiitollisen katseensa puhua puolestaan, kun rouva Bhaer vei -hänet yläkertaan suureen huoneeseen; siellä he tapasivat lihavan -saksalaisen naisen, jonka iloiset kasvot olivat pyöreät kuin aurinko. - --- Tässä on hoitajatar Hummel ja hän kylvettää sinut, leikkaa tukkasi -ja tekee olosi "suloksi", kuten Rob sanoo. Tuolla on kylpyhuone. Näin -lauantai-iltaisin pikku pojat kylvetetään aina ensin ja peitellään -vuoteeseen ennen kuin isot pojat lopettavat laulamisen. Kas niin, -Rob, molskis veteen! - -Puhuessaan rouva Bhaer oli riisunut Robin ja nosti hänet pitkään -kylpyammeeseen, joka oli pienessä huoneessa lastenhuoneen vieressä. - -Siellä oli kaksi ammetta, jalanpesualtaita, vateja, suihkuja ja muita -puhdistautumisvälineitä. - -Pian Nat polski nautiskellen toisessa ammeessa ja katseli, -miten molemmat naiset pesivät, pukivat puhtaisiin yöpukuihin ja -peittelivät vuoteisiin neljä viisi pientä poikaa, jotka tietysti koko -toimituksen ajan keikkuivat ja mekastivat, kunnes vihdoin kuukahtivat -vuoteisiinsa. - -Sillä välin Natkin oli pesty ja istutettu huopaan käärittynä takan -ääreen ja hoitajattaren parturoidessa hänen tukkaansa saapui uusi -joukko poikia ja sulkeutui kylpyhuoneeseen, missä he melusivat ja -polskuttivat kuin parvi valaan poikasia. - --- Natin on parasta nukkua täällä, ja jos yskä vaivaa häntä -yöllä, te voitte pitää huolta, että hän ottaa reilun kulauksen -pellavansiementeetä, puheli rouva Bhaer lentäessään edestakaisin kuin -huolestunut kanaemo suuren, vilkkaan poikasjoukon keskellä. - -Hoitajatar oli samaa mieltä, ja annettuaan Natille vielä flanellisen -yöpuvun ja juotettuaan hänelle jotain lämmintä ja makeaa hän peitteli -pojan pieneen vuoteeseen, jollaisia huoneessa oli kolme. Nat makasi -kuin tyytyväinen muumio ja hänestä tuntui, ettei elämä olisi enää -voinut olla ylellisempää. Puhtaus sinänsä oli uusi ja ihana tunne, -flanelliyöpaita hänelle ennen kokematonta ylellisyyttä, samoin -kulaukset "hyvää ainetta", jotka lievittivät hänen yskäänsä yhtä -suloisesti kuin ystävälliset sanat hänen yksinäistä sydäntään; kaiken -kaikkiaan: tietoisuus siitä, että joku välitti hänestä, sai tuon -yksinkertaisen huoneen tuntumaan kodittomasta orpopojasta suorastaan -taivaalta. Se oli kuin kaunista unta, ja hän sulki usein silmänsä -nähdäkseen, katoaisiko se kun hän taas avaisi silmänsä. Hänellä -oli niin autuas olo, ettei hän saanut nukutuksi, eikä hän olisi -voinutkaan vaikka olisi yrittänyt, sillä hetken päästä paljastui -taas yksi Plumfieldin omituisista tavoista hänen hämmästyksekseen ja -ihastuksekseen. - -Vesileikkien hetkeksi hiljettyä alkoi kaikkialla lennellä tyynyjä, -joita sinkosivat vuoteistaan rynnänneet valkoiset aaveet. - -Taistelu raivosi useassa huoneessa, jopa ylähallissa ja -lastenhuoneessakin, kun joku ahdistettu soturi pakeni sinne. Kukaan -ei näyttänyt välittävän tästä purkauksesta vähääkään, kukaan ei -kieltänyt eikä näyttänyt edes hämmästyneeltä. Hoitajatar jatkoi -pyyheliinojen ripustamista paikoilleen ja rouva Bhaer tarkasteli -puhtaita vaatteita tyynenä kuin kaikkialla olisi vallinnut moitteeton -järjestys. Hän jopa ajoi huoneesta erään uskalikon ja heitti tätä -tyynyllä, jonka poika oli paiskannut häntä kohti. - --- Eivätkö tyynyt mene pilalle? kysyi Nat, joka nauroi minkä jaksoi. - --- Eivät toki. Lauantaisin pojat saavat aina käydä tyynysotaa. -Tyynyliinat vaihdetaan vasta huomenna, ja tyynysota lämmittää -mukavasti poikia kylvyn jälkeen; minä itsekin melkein pidän siitä, -sanoi rouva Bhaer touhuten tusinan sukkaparinsa kimpussa. - --- Tämäpäs on loisto koulu! totesi Nat ihastuneena. - --- Vähän omituinen, nauroi rouva Bhaer. -- Mutta katsos, meistä -ei poikia kannata rasittaa turhilla säännöillä eikä liioilla -läksyillä. Aluksi minä kielsin yöpukumelskeet, mutta varjelkoon, -ei siitä ollut mitään hyötyä. Oli yhtä toivotonta pitää poikia -vuoteessa kuin vieteriukkoja laatikoissaan. Silloin minä tein heidän -kanssaan sopimuksen: lupasin viidentoista minuutin tyynysodan joka -lauantai-ilta ja he puolestaan lupasivat mennä kunnolla nukkumaan -kaikkina muina iltoina. Elleivät he pidä sanaansa, ei mitään -mellastusta, mutta jos he pitävät lupauksensa, minä vain käännän -peilit nurinpäin, nostan lamput turvaan ja annan heidän riehua niin -paljon kuin tahtovat. - --- Hieno suunnitelma, sanoi Nat ja hänen teki mieli itsekin -ottaa osaa taisteluun, mutta hän ei rohjennut ehdottaa sitä näin -ensimmäisenä iltana. Siksi hän vain loikoi ja iloitsi näytelmästä, -jossa tosiaan riitti katsomista. - -Tommy Bangs johti hyökkääjiä ja Demi puolusti huonettaan urheasti. -Hän keräsi kaikki heitetyt tyynyt selkänsä taakse, kunnes -piirittäjiltä loppuivat ammukset ja he hyökkäsivät kaikki yhdessä -hänen kimppuunsa siepatakseen takaisin aseensa. Pieniä vahinkoja -kyllä sattui, mutta kukaan ei välittänyt niistä. Hilpeästi pojat -jakelivat iskuja toisilleen ja tyynyt lentelivät kuin suuret -lumipallot, kunnes rouva Bhaer katsoi kelloaan ja sanoi: - --- Aika on lopussa, pojat. Vuoteeseen joka mies, muuten tulee sakkoa. - --- Mitä sakkoa? kysyi Nat ponnahtaen istualleen, sillä hän oli -utelias kuulemaan, mitä tapahtuisi niille onnettomille, jotka eivät -totelleet tätä erinomaista ja suopeamielistä koulurouvaa. - --- Menettävät ilonsa seuraavalla kerralla, vastasi rouva Bhaer. -- -Minä annan heille viisi minuuttia aikaa rauhoittua, sitten sammutan -valot ja oletan, että järjestys on palautunut. He ovat kelpo poikia -ja pitävät kyllä sanansa. - -Siltä näyttikin, sillä taistelu loppui yhtä pian kuin oli alkanutkin --- enää muutama harhalaukaus ja loppuhuuto, kun Demi sinkautti -vielä seitsemännen tyynyn perääntyviin vihollisiin, muutama haaste -seuraavaksi kerraksi ja järjestys palautui. Vain satunnainen -tirskahdus ja hiljainen sipinä rikkoi hiljaisuuden, joka seurasi -lauantai-illan riemua, kun äiti Bhaer suuteli uutta poikaansa ja -jätti hänet näkemään onnellisia unia Plumfieldin elämästä. - - - - -2 - -POJAT - - -Sillä aikaa kun Nat nukkuu virkistävää untansa, kerron teille vähän -niistä pojista, joiden joukkoon hän aikanaan herää. - -Aloitamme vanhoista ystävistämme. Franz oli pitkä, kuusitoistavuotias -poika, tyypillinen saksalainen, tukeva, vaalea ja innokas lukemaan, -sen lisäksi vielä taloudellinen, ystävällinen ja musikaalinen. Hänen -setänsä valmensi häntä yliopistoon ja hänen tätinsä onnelliseen -kotielämään koettaen juurruttaa häneen hyviä tapoja, opettaa häntä -rakastamaan lapsia, kunnioittamaan naisia, nuoria ja vanhuksia sekä -olemaan avuksi kotona. Hän oli tätinsä oikeana kätenä -- luotettava, -kohtelias ja kärsivällinen; hän rakasti iloista tätiään kuin äitiä ja -äitinä tämä oli koettanutkin olla hänelle. - -Emil oli hänen täydellinen vastakohtansa: vilkas, levoton ja -rohkea. Pojan mieli teki merille, sillä hänen suonissaan virtasi -rauhatonta viikinkiverta. Hänen setänsä lupasi, että hän saisi lähteä -täytettyään kuusitoista. Setä pani pojan opiskelemaan merenkulkua -ja antoi tälle luettavaksi kertomuksia kuuluisista merisankareista, -lisäksi Emil sai läksynsä luettuaan oleilla mielin määrin jokien, -purojen ja lammikoiden partailla. Hänen huoneensa oli kuin sotalaivan -kajuutta, missä kaikki oli merenkulkuun liittyvää, sotilaallista -ja mainiossa järjestyksessä. Kapteeni Kid oli hänen sankarinsa, -ja hänen suurin huvinsa oli pukeutua tuon herrasmies-merirosvon -tavoin ja hoilata täyttä kurkkua verenhimoisia merimieslauluja. -Hän tanssi pelkkiä merimiestansseja, huojui kävellessään ja käytti -merimieskieltä niin paljon kuin setä suinkin salli. Pojat sanoivat -häntä 'Kommodoriksi' ja olivat ylpeitä hänen laivastostaan, joka -täytti lammen ja kärsi haaksirikkoja, jotka olisivat lannistaneet -päällikön kuin päällikön -- mutta eivät merimieheksi vihkiytynyttä -poikaa. - -Demi oli niitä lapsia, joiden selvästi huomaa saaneen viisaan -ja hellän kasvatuksen, niin että heistä kehittyy henkisesti ja -ruumiillisesti sopusuhtaisia. Hänen käytöksensä oli miellyttävää ja -luontevaa, jollaisen vain hyvä kotikasvatus voi pojalle antaa: äiti -oli hoivannut hänen rakastavaa, vilpitöntä sydäntään, isä pitänyt -huolen hänen ruumiillisesta kunnostaan valvomalla, että hän sai -monipuolista ruokaa, kylliksi lepoa ja liikuntaa, kun taas isoisä oli -kehittänyt hänen ymmärrystään rasittamatta häntä kuitenkaan pitkillä -vaikeilla tehtävillä tai ulkoaopituilla tiedoilla. Hän sai tiedon -portit avautumaan Demille yhtä luonnollisesti ja vaivattomasti kuin -aurinko saa ruusun puhkeamaan kukkaan. - -Demi ei suinkaan ollut mallilapsi, mutta hänen virheensä eivät olleet -pahinta laatua. Hän oli hiljainen, omituinen poika, samalla vakava -ja hilpeä, eikä hän ollut lainkaan tietoinen poikkeuksellisesta -lahjakkuudestaan ja hauskasta ulkonäöstään, vaikka hän itse olikin -heti valmis ihailemaan toisten älykkyyttä ja kauneutta. Kirjoista hän -piti kovasti ja oli täynnä merkillisiä päähänpistoja, joita voimakas -mielikuvitus ja terävä äly ruokkivat. Hänen vanhempansa koettivat -saada nuo piirteet tasapainoon hyödyllisen tiedon ja terveellisen -seuran avulla. - -Niinpä Demi oli sijoitettu Plumfieldiin, ja hän menestyi siellä -niin erinomaisesti, että Meg, John ja isoisä olivat tyytyväisiä ja -tunsivat tehneensä oikein. Toisten poikien seura toi esiin hänen -käytännölliset puolensa, se piristi häntä henkisesti ja karisti -pois ne somat hämähäkinverkot, joita hän niin mielellään kehräsi -pienessä päässään. Hän järkytti äitiään, kun hän kotona käydessään -paiskeli ovia, sanoi pontevasti "hittovie" ja vaati pitkävartisia, -paksupohjaisia kenkiä, jotka "kolisevat kuin isän kengät". Mutta -John iloitsi pojastaan, nauroi hänen purkauksilleen, hankki hänelle -saappaat ja sanoi tyytyväisenä: - --- Hän kehittyy hyvään suuntaan; anna hänen kolistella. Haluan että -pojastani tulee miehekäs, eikä tuollainen tilapäinen rehvakkuus -häntä suinkaan vahingoita. Voimme vähitellen hioa hänen tapojaan; ja -mitä oppimiseen tulee, hän kyllä noukkii tiedonjyviä kuin kyyhkynen -herneitä. Älä siis kiirehdi häntä. - -Daisy oli niin aurinkoinen ja viehättävä tyttö kuin ajatella saattaa, -ja hänessä oli jo nupullaan monia naisellisia ominaisuuksia, sillä -hän oli lempeän äitinsä kaltainen ja iloitsi kotiaskareista. Hänellä -oli kokonainen nukkeperhe, jota hän hoiteli mallikelpoisesti. Eikä -hän tullut toimeen ilman ompelukoria ja käsitöitä; hän kirjailikin -niin sievästi, että Demi usein veti nenäliinansa esiin näyttääkseen -hänen kauniita ompeluksiaan, ja Josy-vauvallakin oli flanellinen -alushame, jonka Daisy-sisar oli kauniisti kirjaillut. Daisy puuhaili -mielellään astiakomerossa, täytti suola-astioita ja asetteli lusikat -suoraan ruokapöydässä. Joka päivä hän lakaisi olohuoneen ja pyyhki -pölyt tuoleilta ja pöydiltä. Demi kutsui häntä Apu-Liisaksi, mutta -oli mielissään, kun Daisy piti hänen tavaransa järjestyksessä, -helpotti vikkelillä sormillaan häntä kaikenlaisissa töissä ja -auttoi häntä läksyjen luvussa, sillä he pysyivät tasaväkisinä -ajattelemattakaan ryhtyä kilpailemaan toistensa kanssa. - -Heidän keskinäinen kiintymyksensä säilyi lujana eikä kukaan olisi -voinut saada Demiä luopumaan hellästä käytöksestään Daisyä kohtaan. -Hän taisteli rohkeasti sisarensa puolesta eikä voinut ymmärtää, -mikseivät pojat olisi saaneet suoraan sanoa, että rakastivat -siskojaan. Daisy jumaloi veljeään -- tämä oli hänen mielestään -maailman ihmeellisin poika, ja joka aamu hän aamutakkisillaan juoksi -koputtamaan Demin ovelle ja sanoi äidillisesti: -- Nousehan jo, pian -on aamiaisaika, ja tässä on sinun puhdas kauluksesi. - -Rob oli tarmokas pojan vesseli, joka näytti keksineen ikiliikkujan -salaisuuden, sillä hän ei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Onneksi hän -ei ollut pahankurinen eikä kovin rohkeakaan. Siksi hän ei aiheuttanut -pahoja hankaluuksia, keikkui vain isänsä ja äitinsä välillä kuin -pieni uuttera heiluri tikittäen lakkaamatta, sillä Rob oli auttamaton -lörppökieli. - -Teddy oli liian nuori näytelläkseen kovin tärkeätä osaa Plumfieldin -elämässä, mutta hänellä oli oma pieni tehtävänsä, jonka hän täytti -loistavasti. Jokainen tunsi tarvitsevansa joskus helliteltävää, ja -Teddy oli aina valmis palvelukseen, koska suukot ja halimiset olivat -erityisesti hänen makuunsa. Jo-rouvaa näki harvoin ilman kuopustaan, -ja siksi tämän pikku sormet olivat mukana jokaisessa Plumfieldin -keitoksessa, ja toiset pitivät sitä asiaan kuuluvana, koska heidän -mielestään juuri Plumfieldin lapset antoivat elämälle oikean värin. - -Dick Brown ja Adolf eli Doll Pettingill olivat molemmat -kahdeksanvuotiaita. Doll änkytti pahasti, mutta oli vähitellen -pääsemässä vaivastaan, sillä kukaan ei saanut pilkata häntä, ja -herra Bhaer koetti parantaa vikaa opettamalla häntä puhumaan hyvin -hitaasti. Doll oli kiltti pieni poika, mutta ei mitenkään erikoisen -lahjakas. Kuitenkin hän menestyi Plumfieldissa, selvisi hyvin -päivittäisistä velvollisuuksistaan, eikä koskaan riehaantunut yli -äyräitten. - -Dick Brownin onnettomuus oli kyssäselkä, mutta hän kantoi kuormansa -niin reippaasti, että kerran Demi kysyi erikoiseen tapaansa: -- -Tekeekö kyttyrä ihmiset kilteiksi? Jos tekee, niin minäkin tahtoisin -sellaisen. Dick oli aina iloinen ja koetti parhaansa mukaan olla -toisten poikien kaltainen, sillä rujoudestaan huolimatta hänellä oli -sisua. Tullessaan Plumfieldiin hän oli arka vammastaan, mutta oppi -pian unohtamaan sen, sillä kukaan ei uskaltanut viitata siihen sen -jälkeen kun herra Bhaer oli rangaissut yhtä poikaa, joka oli nauranut -Dickille. - --- Jumala ei välitä; minä itse olen suora, vaikkei selkäni olekaan, -nyyhkytti Dick silloiselle kiusanhengelleen. Sitä ajatusta vaalien -Bhaerit saivat hänet uskomaan, että ihmisetkin pitivät hänestä -välittämättä hänen ulkonaisesta vammastaan. - -Kerran eläintarhaa leikittäessä joku kysyi: -- Mikä eläin haluat, -olla, Dick? - --- Minä olen kameli; etkös näe kyttyrää selässäni? vastasi Dick -nauraen. - --- Ole sitten minun pikku kamelini, joka ei olekaan mikään -kuormajuhta, vaan marssii juhlasaatossa ensimmäisenä elefantin -rinnalla, sanoi Demi, joka järjesti leikkiä. - --- Toivon, että toiset olisivat Dick-poloiselle yhtä ystävällisiä -kuin Plumfieldin pojat, sanoi Jo-rouva opetukseensa tyytyväisenä, -kun Dick astui hitaasti hänen ohitseen näyttäen hyvin onnelliselta -vaikkakin heikolta pikku kamelilta lihavan Pumpun rinnalla, joka -sattuvan kömpelösti esitti elefantin osaa. - -Jack Ford oli älykäs ja vähän ovelakin poika, ja hänet oli -lähetetty Plumfieldiin, koska se oli huokea. Moni olisi pitänyt -Jackia nokkelana poikana, mutta herra Bhaeria ei miellyttänyt hänen -tapansa osoittaa nokkeluuttaan. Herra Bhaerin mielestä ovelalla -ja rahanhimoisella lapsella oli taakkanaan yhtä paha vamma kuin -konsanaan sellaisella, joka änkytti tai oli kyttyräselkäinen. - -Ned Barker oli, kuten tuhannet muut nelitoistavuotiaat pojat, -pelkkiä sääriä, törmäilyä ja kerskailua. Siitä syystä perhe kutsui -häntä 'Paukkupyssyksi' ja odotti aina hänen kompastuvan tuoleihin, -törmäävän pöytiin ja pudottavan kaikki lähelleen sattuvat pikku -esineet. Hän kerskui kauheasti sillä mitä osasi tehdä, mutta teki -harvoin mitään osoittaakseen taitojaan; hän ei ollut rohkea ja -hänessä oli vähän valehtelijan vikaakin. Ned härnäsi hanakasti pikku -poikia ja hännysteli isoja, ja olematta lainkaan paha hän oli juuri -sellainen poika, jonka saattoi helposti johtaa harhaan. - -George Cole oli taas äitinsä pilalle hemmottelema; tämä oli pilannut -pojan terveyden makeisilla ja sitten arvellut, että George oli liian -heikko lukemaan. Kahdentoista ikäisenä hän oli kalpea, lihava poika, -tyhmä, kiukkuinen ja laiska. Eräs ystävä taivutti äidin lähettämään -Georgen Plumfieldiin, ja siellä tämä pian muuttui, sillä makeisia -saatiin harvoin, ruumiinliikuntaa vaadittiin paljon ja opiskelu -tehtiin niin miellyttäväksi, että Pumppu innostui. Edistymisellään -hän hämmästytti huolestunutta äitiään ja sai tämän vakuuttuneeksi -siitä, että Plumfieldin ilmassa oli todella jotain erinomaista. - -Billy Ward oli sellainen, jota skotlantilaiset hienotunteisesti -sanovat 'viattomaksi', sillä tämä kolmentoista ikäinen pitkä poika -oli kehitystasoltaan vain kuusivuotias. Hän oli ollut tavattoman -viisas lapsi, ja isä oli liikaa kiirehtinyt hänen kehitystään; isä -oli antanut pojalle vaikeita läksyjä, pitänyt häntä kuusi tuntia -päivässä kirjan ääressä ja odottanut hänen sulattavan tietoa -kuin syöttöhanhi kupuunsa ahdettua ruokaa. Hän luuli täyttävänsä -velvollisuutensa, mutta oli vähällä tappaa pojan. Lapsiparka sai -ankaran kuumeen, ja kun hän siitä virkosi, hänen ylenmäärin rasitetut -aivonsa olivat herpaantuneet. Billyn muisti oli kuin taulu, jonka yli -sieni oli kulkenut ja pyyhkinyt sen tyhjäksi. - -Se oli kauhea opetus kunnianhimoiselle isälle; hän ei voinut katsella -lupaavan poikansa muuttumista tylsämieliseksi, vaan lähetti hänet -Plumfieldiin tuskin uskaltaen toivoa hänen paranevan, mutta varmana, -että poikaa kohdeltaisiin siellä hellästi. - -Billy oli tottelevainen ja kiltti, ja oli säälittävää seurata, miten -ankarasti hän yritti oppia, aivan kuin hän olisi hämärästi hapuillut -kadotettua tietoa. Päivästä päivään hän tuijotti aakkosiinsa, -lausui ylpeästi a ja b ja luuli tuntevansa ne, mutta aamulla ne -olivat unohtuneet ja työ oli aloitettava uudestaan. Herra Bhaer oli -rajattoman kärsivällinen Billyä kohtaan ja jatkoi opetusta, niin -toivottomalta kuin tehtävä tuntuikin. Hän ei välittänyt niinkään -läksyistä, vaan koetti hajottaa sumua pojan pimenneistä aivoista -ja palauttaa niihin edes vähän ymmärrystä, jotta omaisten taakka -kevenisi. - -Rouva Bhaer yritti taas kaikin keinoin vahvistaa Billyn terveyttä -ja pojat säälivät häntä ja olivat hänelle kilttejä. Hän ei pitänyt -heidän rajuista leikeistään, mutta saattoi katsella tuntikausia -kyyhkysiä. Hän kaivoi Teddylle kuoppia, kunnes tuo innokas penkojakin -oli tyytyväinen, kulki tilanhoitaja Silaksen perässä kaikkialle ja -seurasi hänen toimiaan, sillä kelpo Si oli kiltti hänelle, ja vaikka -Billy unohti kirjaimet, hän muisti ystävälliset kasvot. - -Tommy Bangs oli koulun rasavilli, ja kärsivällisyyttä koetteleva -rasavilli jos kukaan. Hän oli täynnä kujeita kuin marakatti, mutta -niin hyväsydäminen, että sai aina ennen pitkää anteeksi hurjimmatkin -kepposensa. Hän oli sellainen tuulihattu, että hyvät lupaukset -katosivat hänen mielestään kuin tuhka tuuleen, mutta niin katuvainen, -ettei kukaan voinut pysyä totisena, kun hän pahojen tekojensa -jälkeen piti itselleen hurjia parannussaarnoja tai ehdotti toinen -toistaan kamalampia rangaistuksia kurituksekseen. Herra ja rouva -Bhaer olivat aina varautuneet onnettomuuksiin -- kuka tiesi milloin -Tom taittaisi niskansa tai räjäyttäisi koko perheen ruudilla ilmaan. -Hoitajattarella oli erityinen laatikko, jossa hän säilytti siteitä, -voiteita ja laastareita juuri Tommyn varalta, sillä hänet kannettiin -aina henkihieverissä onnettomuuspaikoilta. Mutta koskaan hän ei -menehtynyt, vaan nousi jokaisen tapaturman jälkeen jalkeille entistä -tarmokkaampana. - -Ensimmäisenä koulupäivänään hän satutti sormensa ruohonleikkurissa, -ja viikon varrella hän putosi vajan katolta, raivostunut kana oli -nokkia häneltä silmät päästä, kun hän tutki sen poikasia, hän joutui -eksyksiin ja sai lujan korvapuustin keittiötyttö Pöpöltä, joka tapasi -hänet nautinnollisesti kuorimassa kermakannua piirakanpuolikkaalla. -Lannistumatta kuitenkaan epäonnistumisista tai tiuskimisista tämä -urhea nuorukainen huvitteli edelleen tekemällä kaikenlaisia kepposia, -kunnes lopuksi kukaan ei tuntenut oloaan turvalliseksi. Ellei hän -osannut läksyjään, hänellä oli aina jokin hullunkurinen puolustus -tarjolla, ja kun hän oli nokkela oppimaan ja keksi oitis vastaukset -silloinkin, kun ei osannut läksyjään, hän menestyi koulussa melkoisen -hyvin. Mutta tuntien jälkeen -- varjelkoon kuinka Tommy riehui! - -Eräänä kiireisenä maanantaiaamuna Tommy sitoi lihavan Pöpön -pyykkinuoralla yläkerran pylvääseen ja jätti hänet sinne puoleksi -tunniksi mekastamaan kiukuissaan. Hän pudotti kuuman kuparirahan -sievän Mary-Annin selkään, kun tämä oli tarjoilemassa vieraille -päivällistä. Tyttöparka kaasi liemimaljan ja hyökkäsi kauhuissaan -ulos jättäen perheen ihmettelemään, oliko hän kadottanut järkensä. -Tommy sitoi vesisangon ylös puuhun ja kiinnitti nauhan sen sankaan, -ja kun Daisy kirjavan nauhan houkuttelemana koetti kiskaista sen -alas, hän sai suihkun, joka kasteli hänen puhtaan mekkonsa ja -loukkasi suuresti hänen tunteitaan. Tommy pani karkeita valkoisia -kiviä sokeriastiaan, kun hänen isoäitinsä tuli teelle, ja vanha rouva -ihmetteli, miksi sokeri ei liukene kupissa, mutta oli liian kohtelias -sanoakseen mitään. Tommy pöllytti nuuskaa kirkossa, jolloin viittä -poikaa rupesi aivastuttamaan niin kovasti, että heidän täytyi mennä -ulos. - -Talvella hän loi lumen teiltä ja kasteli niitä salaa, että ihmiset -kupsahtaisivat kumoon. Hän sai Silas-paran melkein raivostumaan -ripustamalla tämän suuret saappaat näkyviin. Silaksen jalat olivat -nimittäin suunnattoman isot ja hän häpesi niitä kauheasti. Tom -houkutteli luottavaisen pikku Dollin sitomaan rihman heiluvaan -hampaaseensa nukkumaan mennessään, niin että Tommy voisi -vetää hampaan pois Dollin tietämättä mitään koko pelottavasta -toimituksesta. Mutta hammaspa ei lähtenytkään ensimmäisellä -yrityksellä, ja Dolli parka heräsi suuressa hengenhädässä. Siitä -pitäen hänen luottamuksensa Tommyyn oli mennyttä. Viimeksi Tommy oli -keksinyt syöttää kanoille rommiin kastettua leipää, josta ne tulivat -hiprakkaan ja herättivät tavatonta pahennusta muussa siipikarjassa. -Vanhat arvokkaat tiput hoipertelivat ympäriinsä nokkien ja kaakattaen -niin hullunkurisesti, että perhe oli katketa nauruun katsellessaan -niiden temppuja, kunnes Daisyn kävi niitä sääli ja hän sulki ne -kanakoppiin nukkumaan ja selviämään. - -Tässä onkin esitetty talon kaikki pojat; he elivät yhdessä niin -onnellisina kuin kaksitoista poikaa suinkin voi, opiskelivat ja -leikkivät, tekivät työtä ja kiistelivät, taistelivat pahaa vastaan -ja kartuttivat avujaan entisaikojen hyvään tapaan. Muissa kouluissa -pojat oppivat luultavasti enemmän kirjatietoja, mutta vähemmän -sitä viisautta, joka tekee pojista kunnon miehiä. Latina, kreikka -ja matematiikka olivat tietenkin tärkeitä aineita, mutta herra -Bhaerin mielestä itsetuntemus, oma apu ja itsehillintä olivat vielä -tärkeämpiä, ja niitä hän koetti opettaa pojille. Ihmiset pudistivat -joskus päätään hänen ajatuksilleen, vaikka heidän samalla oli -myönnettävä, että poikien käytös ja luonne olivat hämmästyttävästi -parantuneet. Oli miten oli, tämä oli "omituinen koulu" kuten Jo-rouva -Natille sanoi. - - - - -3 - -SUNNUNTAI - - -Heti kun kello seuraavana aamuna soi, Nat ponnahti vuoteesta ja -pukeutui tyytyväisenä pukuun, jonka löysi tuolilta. Se ei ollut aivan -uusi puku, vaan ilmeisesti jonkun varakkaan pojan entinen. Nat oli -tuskin saanut vaatteet ylleen, kun Tommy tuli komeasti puhdas kaulus -kaulassaan viemään hänet aamiaiselle. - -Aurinko paistoi ruokasalin yltäkylläiseen pöytään ja sen ympärille -kokoontuneeseen nälkäiseen ja reippaaseen poikajoukkoon. Nat -huomasi poikien käyttäytyvän nyt paljon hillitymmin kuin edellisenä -iltana; jokainen odotti hiljaa tuolinsa takana, kun isänsä vieressä -pöydän päässä seisova pikku Rob risti kätensä, taivutti kiharaisen -päänsä ja luki lyhyen rukouksen saksalaisen tavan mukaan. Sitten -kaikki istuutuivat pöytään nauttimaan sunnuntaiaamiaista, johon -kuului kahvia, paistia ja paistettuja perunoita niiden leipä- ja -maitoruokien asemesta, joilla pojat arkisin tyydyttivät hyvää -ruokahaluansa. Pöydässä kävi vilkas puheen sorina veitsien ja -haarukoiden iloisesti kalistessa, sillä oli sovittava sunnuntain -ohjelmasta, päätettävä kävelyretkestä ja keskusteltava tulevan viikon -suunnitelmista. Toisia kuunnellessaan Natista tuntui, että tiedossa -oli miellyttävä päivä; hän rakasti rauhaa ja talossa tuntui nyt -vallitsevan tyynnyttävä hiljaisuus, josta hän piti. - --- Nyt, pojat, joutukaapas aamupuuhiinne, että olette valmiit -lähtemään kirkkoon, kun raitiovaunu tulee, sanoi isä Bhaer ja näytti -esimerkkiä ryhtyen kokoamaan kirjoja seuraavaa päivää varten. - -Pojat kiiruhtivat toimiinsa, sillä kullakin oli jokapäiväiset -velvollisuutensa ja ne piti hoitaa tunnollisesti. Joku kantoi puita -ja vettä, joku lakaisi portaat tai juoksi rouva Bhaerin asioilla. -Toiset ruokkivat lemmikkieläimiä ja siivosivat tallipihaa Franzin -kanssa. Daisy pesi kupit ja Demi kuivasi ne, sillä kaksoset -työskentelivät mielellään yhdessä, ja Demiä oli opetettu auttamaan -kotiaskareissa. Yksinpä pikku Teddylläkin oli oma tehtävänsä: hän -tepsutti edestakaisin keräten lautasliinoja ja työntäen tuoleja -paikoilleen. Puolisen tuntia pojat hyörivät kuin mehiläisparvi, -kunnes raitiovaunu vihdoin tuli. Isä Bhaer työntyi sisään kannoillaan -Franz, ja kahdeksan vanhinta Plumfieldin poikaa, ja niin he lähtivät -kolmen kilometrin kirkkomatkalle kaupunkiin. - -Koska Natilla oli kiusanaan yskä, hän jäi kotiin neljän pienimmäisen -pojan kanssa ja vietti onnellisen aamun kuunnellen rouva Bhaeria, -joka luki heille huoneessaan kertomuksia ja opetti Natille uuden -virren. Sitten hän askarteli itsekseen liimaamalla kuvia vanhaan -tilikirjaan. - --- Tämä on minun sunnuntaikaappini, sanoi rouva Bhaer osoittaen -Natille hyllyjä, jotka olivat täynnä kuvakirjoja, maalilaatikoita, -piirustusvihkoja, pieniä päiväkirjoja ja kirjoitustarvikkeita. --- Haluan poikien pitävän sunnuntaista ja huomaavan, että se on -rauhallinen, miellyttävä lepopäivä, jolloin ei käydä koulua eikä -leikitä, vaan nautitaan hiljaisista huvituksista ja opitaan vielä -tärkeämpiä asioita kuin koulutiedot. Ymmärrätkö minua? hän kysyi -katsellen Natin tarkkaavaista ilmettä. - --- Tarkoitatteko, että opitaan tulemaan hyviksi ihmisiksi? poika -kysyi hetken epäröityään. - --- Sitä juuri. Että olisit hyvä ja haluaisit olla hyvä. Tiedän -varsin hyvin, että se on joskus kovaa työtä, mutta me autamme -kaikki toisiamme ja pääsemme siten eteenpäin. Tässä on yksi tapa, -jolla yritän auttaa poikia. Rouva Bhaer otti esiin paksun kirjan, -joka näytti melkein täyteen kirjoitetulta ja avasi sivun, jonka -yläreunassa oli vain yksi ainoa sana. - --- Tuossahan on minun nimeni! huudahti Nat hämmästyneenä. - --- Niin on. Minulla on sivu kutakin poikaa varten. Pidän -kirjaa siitä, miten kukin teistä menestyy viikon varrella, ja -sunnuntai-iltana näytän sitten tuloksen. Jos se on huono, olen -murheellinen ja pettynyt, mutta hyvästä tuloksesta olen iloinen ja -ylpeä. Mutta olkoonpa kummin päin hyvänsä, pojat tietävät, että -haluan auttaa heitä, ja he yrittävät parhaansa minun ja isä Bhaerin -takia. - --- Varmasti he yrittävätkin, sanoi Nat, joka nähtyään vilaukselta -Tommyn nimen vastapäiseltä sivulta olisi mielellään halunnut tietää, -mitä sen alle oli kirjoitettu. - -Rouva Bhaer näki hänen katseensa, pudisti päätään ja sanoi lehteä -kääntäen: - --- Ei, minä näytän arvosteluni vain asianomaiselle. Sanon tätä -omantunnon kirjakseni; ja vain sinä ja minä saamme koskaan tietää, -mitä kirjoitetaan sinun sivullesi. Riippuu kokonaan sinusta, oletko -iloinen vai häpeätkö lukea sitä ensi sunnuntaina. Luulen kuitenkin, -että arvostelusta tulee hyvä; joka tapauksessa koetan tehdä asiat -sinulle helpoiksi täällä uudessa ympäristössä ja olen täysin -tyytyväinen jos noudatat vähiä sääntöjämme, viihdyt poikien kanssa ja -olet oppivainen. - --- Minä koetan. Natin laihat kasvot punastuivat ja hänet täytti -palava into tehdä rouva Bhaer iloiseksi ja ylpeäksi eikä surulliseksi -ja pettyneeksi. -- On varmasti paljon vaivaa kirjoittaa niin monesta -pojasta, hän lisäsi, kun rouva Bhaer sulki kirjansa taputtaen poikaa -rohkaisevasti olalle. - --- Ei minusta, sillä en tosiaankaan tiedä, kummasta pidän enemmän, -kirjoittamisesta vai pojista, hän sanoi ja naurahti nähdessään Natin -hämmästyvän moisesta vaihtoehdosta. -- Tiedän kyllä, että monet -ihmiset pitävät poikia vaivalloisina, mutta se johtuu vain siitä, -etteivät he ymmärrä poikia. Minä ymmärrän, enkä ole ikinä tavannut -poikaa, jonka kanssa en tulisi toimeen, kunhan ensin olen löytänyt -pehmeän kohdan hänen sydämessään. Hyvänen aika, enhän minä millään -tulisi toimeen ilman rasavilliä, meluavaa poikajoukkoani, vai -tulisinko, Teddy? sanoi rouva Bhaer ja ehti juuri ajoissa siepata -syliinsä pikku veijarin ja pelastaa siten ison mustepullon joutumasta -tämän taskuun. - --- Nyt haluat varmaan mennä luokkaan harjoittelemaan niitä virsiä, -joita aiomme illalla laulaa, sanoi rouva Bhaer arvaten tosiaan, mitä -toinen mieluiten halusi tehdä. - -Yksin rakkaan viulunsa kanssa, nuottikirja tuettuna aurinkoiselle -ikkunalle -- kevään kauneus ulkona ja pyhäpäivän hiljaisuus sisällä --- Nat nautti pari tuntia täydellisestä onnesta; hän unohti tyystin -entiset pahat päivät. - -Kun kirkkomiehet palasivat ja päivällinen oli syöty, pojat -hajaantuivat ympäri taloa lukemaan, kirjoittamaan kotiin tai -keskustelemaan hiljaa toistensa kanssa. Kello kolmelta koko perhe -lähti kävelemään, sillä nuoret toimeliaat pojat tarvitsivat myös -liikuntaa; ja näillä kävelyretkillä heitä opetettiin näkemään ja -rakastamaan Luojan suuria ihmetöitä kauniissa luonnossa. - -Rouva Bhaer ajoi Daisyn ja kahden oman poikansa kanssa kaupunkiin -jokaviikkoiselle vierailulle isoäidin luo. Se olikin ahkeran äiti -Bhaerin ainoa vapaahetki ja suurin ilo. Nat ei jaksanut vielä lähteä -pitkälle kävelyretkelle, ja siksi häntä kehotettiin jäämään kotiin -Tommyn kanssa, joka tarjoutui toimimaan Plumfieldin isäntänä. - --- Talon sinä olet nähnyt, mennään katsomaan puutarhaa, aittaa ja -eläintarhaa, sanoi Tommy heidän jäätyään Pöpön valvontaan. - --- Minkälaista eläintarhaa? kysyi Nat, kun he kiersivät talon ympäri. - --- Meillä kaikilla on oma lemmikkieläin. Niitä pidetään jyväaitassa -ja me sanomme sitä eläintarhaksi. Tässä se on. Eikös minun marsuni -olekin kaunis? Tom kysyi ylpeästi esitellen rumimman elukan, minkä -Nat oli koskaan nähnyt. - --- Tunnen pojan, jolla on niitä kokonainen tusina, ja hän olisi -antanut minulle yhden niistä, mutta ei minulla ollut sille paikkaa. -Se oli valkoisen- ja mustankirjava ja aikamoinen votkale, ja voisin -ehkä saada sen sinulle, jos haluat, sanoi Nat ja hänestä tuntui, että -siinä oli kelvollinen vastalahja Tommyn ystävyydestä. - --- Tietysti haluaisin. Minä annan tämän sinulle ja ne voivat elää -yhdessä, jos vain malttavat olla tappelematta. Nuo valkoiset -hiiret ovat Robin -- Franz antoi ne hänelle. Kaniinit ovat -Nedin ja helmikanat tuolla ulkona taas Pumpun. Tässä on Demin -kilpikonnalaatikko, vaikka se onkin nyt tyhjillään. Viime vuonna -hänellä oli niitä kuusikymmentäkaksi, jotkut olivat hurjan isojakin. -Yhteen hän kaiversi oman nimensä ja vuosiluvun ja päästi sen -menemään; ja hän sanoo, että hän ehkä löytää sen joskus pitkän ajan -perästä ja tuntee omakseen. Hän luki kerran jutun kilpikonnasta, joka -oli löydetty ja jossa oli ollut merkki. Siitä oli käynyt ilmi, että -se oli monta sataa vuotta vanha. Demi on sellainen metka kaveri. - --- Mitä tässä laatikossa on? kysyi Nat pysähtyen ison laatikon -viereen, joka oli puolillaan multaa. - --- Se on Jack Fordin matokauppa. Hän kaivaa kasakaupalla matoja ja -säilyttää niitä laatikossa, ja kun meitä haluttaa lähteä ongelle, -ostamme niitä häneltä. Se säästää kyllä vaivoja, mutta hän kiskoo -niistä ihan liikaa. Kun viimeksi teimme kauppoja, sain maksaa -kaksi centtiä tusinasta ja madot olivat pieniä kuin mitkä. Jack -on joskus kamalan pihi, ja minä sanoin hänelle, että kaivan itse -matoni, ellei hän alenna hintoja. Minulla on kaksi kanaa, nuo -harmaat suurihelttaiset, parasta rotua molemmat, ja minä myyn munat -rouva Bhaerille, mutta en koskaan pyydä enempää kuin kaksikymmentä -viisi centtiä tusinalta, en ikinä! Minua hävettäisi pyytää enemmän, -huudahti Tommy katsoen halveksivasti Jackin matokauppaa. - --- Entä kenen nuo koirat ovat? kysyi Nat kiinnostuneena näistä -liiketoimista, ja hänestä tuntui, että olisi ilo ja kunnia saada -avustaa miestä, jonka nimi oli T. Bangs. - --- Tuo iso on Emilin. Sen nimi on Kristoffer Kolumbus. Se on rouva -Bhaerin antama nimi, vastasi Tommy kuin eläimiään esittelevä -sirkuksen johtaja. -- Tämä valkoinen koiranpentu on Robin ja tuo -keltainen on Teddyn. Eräs mies aikoi hukuttaa ne meidän lampeemme, -mutta isä Bhaer ei antanut. Ne ovat ihan omiaan pikku pojille, mutta -minä en niistä juuri perusta. Niiden nimet ovat Castor ja Pollux. - --- Jos minä saisin valita, ottaisin mieluiten Toby-aasin. Sillä -olisi mukava ratsastaa ja se on niin pieni ja kilttikin, sanoi Nat -muistellen niitä raskaita taipaleita, joita oli talsinut väsyksissä. - --- Herra Laurence lähetti sen rouva Bhaerille, ettei hänen tarvitsisi -kantaa Teddyä reppuselässä kävelyretkillä. Kaikki pitävät Tobysta, ja -se onkin mainio aasi. Kyyhkyset ovat kaikkien yhteisiä. Jokaisella -on oma suosikkinsa ja me jaamme heti poikaset, kun niitä ilmestyy. -Ne ovat kauhean lystikkäitä. Nyt ei kylläkään ole poikasia, mutta -voit vilkaista vanhoja junkkareita sillä aikaa kun katson ovatko -Punaheltta ja Miina munineet. - -Nat kiipesi tikkaille, työnsi päänsä lattialuukusta ja katseli kauan -aikaa somia kyyhkysiä, jotka kujersivat avarassa lakassaan. Osa -niistä kyyhötti pesässä tai istui orrella, osa pyrähteli edestakaisin -oviaukossa tai lensi päivänpaisteiselta katolta tarhaan, jossa kuusi -kiiltävää lehmää märehti oljilla. - --- Kaikilla on jotakin, minulla vain ei mitään. Olisipa minullakin -ikioma kyyhkynen tai kana tai edes kilpikonna, ajatteli Nat ja tunsi -itsensä kovin köyhäksi katsellessaan toisten poikien aarteita. -- -Miten te olette saaneet kaikki nämä eläimet? hän kysyi tavattuaan -Tommyn tallissa. - --- Me löydämme tai ostamme niitä tai ihmiset antavat niitä meille. -Isä lähetti minulle nämä kanat, mutta heti kun saan kylliksi -munarahoja ostan ankkoja. Tallin takana on niille mukava pikku lampi; -ihmiset maksavat hyvin ankanmunista, ja ankanpoikaset ovat sieviä. -Ne ovat metkan näköisiä, kun ne uivat, sanoi Tommy miljoonamiehen -huolettomuudella. - -Nat huokasi, sillä hänellä ei ollut isää eikä rahaa. - -Tommy näytti ymmärtävän hänen huokauksensa, sillä hän mietti hetken -ankarasti ja sanoi: -- Kuule, minä tiedän mitä tehdään! Etsi sinä -minulle munia -- se näes on minusta eri tylsää puuhaa -- niin minä -annan sinulle aina munan tusinalta. Sinä pidät kirjaa niistä, ja kun -olet saanut tusinan täyteen, äiti Bhaer antaa sinulle kaksikymmentä -viisi centtiä ja silloinhan voit ostaa mitä haluat. - --- Kyllä minä etsin. Olet hurjan reilu, huudahti Nat aivan -huikaistuneena loistavasta tarjouksesta. - --- Pyh, joutavia! Saat alkaa heti ja etsiä koko ladon, ja minä odotan -sinua. Kun Miina kaakattaa noin, löydät varmasti jostakin ainakin -yhden munan, sanoi Tommy ja heittäytyi tyytyväisenä heinille, olihan -hän tehnyt hyvän kaupan ja ystävällisen teon. - -Iloissaan Nat aloitti etsintänsä ja kulki kallistellen parvessa, -kunnes löysi kaksi munaa, toisen erään palkin alta ja toisen -vanhasta mitta-astiasta, jonka rouva Punaheltta oli anastanut -pesimispöntökseen. - --- Sinä saat toisen ja minä toisen -- nyt tulikin täyteen minun -viimeinen tusinani -- ja huomenna vasta aloitamme uuden. Kas tässä, -merkitse tilisi liidulla tähän minun tilini viereen, niin silloin -kaikki on niin kuin olla pitää, sanoi Tommy osoittaen kummallisia -merkkejä, joita oli rivi vanhan viskuukoneen sileässä pinnassa. - -Tärkeänä ylpeä munanomistaja avasi tilinsä ja hänen ystävänsä -kirjoitti nauraen entisten koukeroiden yläpuolelle kunnioitusta -herättävät sanat: - - "T. Bangs & Kumpp." - -Munat lumosivat Nat-rukan niin, että hän vaivoin saattoi tallettaa -omansa, tuon ensimmäisen omistamansa esineen Pöpön ruokakomeroon. -Sitten he jatkoivat tarkastelua, ja kun he olivat tutustuneet kahteen -hevoseen, kuuteen lehmään ja yhteen vasikkaan, Tommy vei Natin vanhan -raidan luo, joka kallistui solisevan puron yli. Aidalta oli helppo -kiivetä kolmen suuren oksantyngän väliseen laajaan syvennykseen. -Oksat oli katkaistu, jotta haaraan kasvaisi tuuhea oksakruunu. -Syvennyksessä oli pieniä istuimia, ja ontto kohta oli koverrettu -parahultaisen isoksi, jotta sinne mahtui pari kirjaa, purjeista -riisuttu pikku vene ja muutama keskentekoinen pilli. - --- Tämä on Demin ja minun ikioma paikka. Kukaan ei saa tulla tänne -ilman lupaa, paitsi Daisy, sillä hänestä ei ole väliä, selitti Tommy -Natin katsellessa ihastuneena vihreää lehtiholvia, jossa surisevat -mehiläiset herkuttelivat pitkissä, keltaisissa kukkatertuissa. - --- Onpas kaunista! huudahti Nat. -- Annatteko minunkin joskus tulla -tänne. En ole eläissäni nähnyt näin kaunista paikkaa. Olisi mukavaa -olla lintu, että saisi aina asua täällä. - --- Onhan tämä kaunis ja kyllä sinä saat tulla tänne ellei Demi -kiellä, eikä hän kielläkään, koska hän sanoi eilen illalla, että hän -pitää sinusta. - --- Sanoiko hän? Nat oli mielissään, sillä pojat näyttivät pitävän -Demin suosiota suuressa arvossa, koska hän oli äiti Bhaerin -sisarenpoika ja muutenkin järkevä ja tunnollinen poika. - --- Sanoi. Demi pitää hiljaisista pojista, ja te tulette varmaan hyvin -toimeen keskenänne, jos vain sinäkin pidät lukemisesta niin kuin hän. - -Nat-paran kasvot lehahtivat äkkiä punaisiksi, ja hän sammalsi -häpeissään: - --- Minä en osaa lukea kunnolla. Minulla ei ollut koskaan aikaa -siihen, kun kiertelin soittelemassa. - --- En minäkään siitä pidä, mutta osaan kuitenkin lukea, jos vain -haluan, sanoi Tommy katsoen Natiin, aivan kuin olisi ihmetellyt: -"Kaksitoistavuotias poika, eikä osaa lukea!" - --- Osaan minä sentään lukea nuotteja, lisäsi Nat nolona jouduttuaan -tunnustamaan oppimattomuutensa. - --- Minä en osaa, sanoi Tommy niin kunnioittavalla äänellä, että Nat -rohkeni sanoa päättävästi: - --- Aion lukea ahkerasti ja opiskella niin pitkälle kuin pystyn nyt -kun minulla on siihen tilaisuus. Antaako herra Bhaer vaikeita läksyjä? - --- Ei, hän ei ole ollenkaan ankara. Hän selittää oikein hyvin ja -auttaa vaikeissa paikoissa. Monet eivät viitsi, ei minun entinen -opettajanikaan. Jos unohdimme sanankin, saimme ympäri korvia, sanoi -Tommy hieroen päänuppiaan aivan kuin se vieläkin olisi suhissut -lukemattomista korvatillikoista. Ne olivat ainoa muisto siitä -vuodesta, jonka hän oli käynyt koulua toisen opettajan johdolla. - --- Tätä minä ehkä osaisin lukea, sanoi Nat selaillen yhtä kirjoista. - --- Lue sitten vähän; minä autan sinua, sanoi Tommy suojelevalla -äänellä. - -Nat koetti parastaan tankaten sivun verran, ja sinä aikana Tommy -oikaisi häntä moneen kertaan ja selitti lopuksi, että kohta lukeminen -sujuisi Natilta yhtä hyvin kuin kaikilta toisiltakin. Sitten he -juttelivat poikien tapaan kaikenlaisista asioista. Tuli puhe -puutarhanhoidostakin, koska Nat sattui kysymään, mitä puron toisella -puolen oleviin tilkkuihin oli istutettu. - --- Ne ovat meidän palstojamme, sanoi Tommy. -- Jokaisella on oma -maapalansa ja saamme viljellä niissä mitä haluamme, kunhan vain -kaikilla on eri kasveja. Palstoja ei vaihdeta ennen kuin sato on -korjattu, ja ne pidetään kunnossa koko kesän. - --- Mitä sinä aiot kasvattaa tänä vuonna? - --- Minä valitsin pavun, koska sitä on helpointa viljellä. - -Nat ei voinut olla nauramatta, sillä Tommy oli työntänyt hattunsa -takaraivolle, pistänyt kätensä taskuihin ja lausui sanat venytellen -matkien tietämättään Silasta, joka oli herra Bhaerin tilanhoitaja. - --- Ei sinun tarvitse ollenkaan nauraa; pavut ovat helpompia kuin -maissi ja peruna. Viime vuonna minä koetin kasvattaa meloneja, mutta -kirput tekivät kiusaa, ja sitten ne mokomat hedelmät eivät ottaneet -kypsyäkseen ennen pakkasia, niin että minä en saanut kuin yhden -ainoan kunnollisen ja kaksi pientä vetistä lölleröä, sanoi Tommy -lainaten taas Silaksen sanoja. - --- Maissihan näyttää kasvavan hyvin, sanoi Nat kohteliaasti -peittääkseen naurunsa. - --- Niinpä kyllä, mutta sitä saa kuokkia alituiseen. Papua taas ei -tarvitse kitkeä kuin kerran ja se kypsyy pian. Minä sain ruveta -kasvattamaan papua, koska puhuin siitä ensiksi. Pumppukin olisi -halunnut papua, mutta sai ottaa herneen; ne täytyy riipiä, ja se työ -kyllä sopii hänelle, kun hän syökin niin paljon. - --- Saankohan minäkin kasvitarhan? sanoi Nat miettien, että maissin -multaaminenkin mahtoi olla hauskaa työtä. - --- Tottakai, kuului alhaalta. Puun juurella seisoi herra Bhaer, -joka oli palannut kävelyltä ja tullut etsimään heitä; hän halusi -päivän mittaan puhella hetkisen jokaisen pojan kanssa, sillä hän oli -huomannut, että se antoi hyvän alun seuraavan viikon työlle. - -Myötätunto on mainio asia ja täällä se sai ihmeitä aikaan. Pojat -tiesivät, että isä Bhaer oli kiinnostunut heistä, ja monet, etenkin -vanhemmat, avasivat mieluummin sydämensä hänelle kuin äiti Bhaerille, -sillä he halusivat puhua toiveistaan ja suunnitelmistaan niin -kuin mies miehelle. Mutta ollessaan sairaana tai murheissaan he -turvautuivat vaistomaisesti Jo-rouvaan, ja pienimmät pitivät häntä -rippiäitinään kaikissa asioissa. - -Kiivetessään alas pesästä Tommy putosi puroon, mutta koska se ei -ollut mitenkään harvinaista, hän pulikoi vain tyynesti rantaan ja -riensi sisälle kuivattelemaan vaatteitaan. Ja niin jäi Nat herra -Bhaerin kanssa kahden kesken kuten tämä oli toivonutkin. Heidän -kierrellessään puutarhamaalla isä Bhaer voitti Natin sydämen -antamalla hänelle oman pikku palstan ja keskustelemalla satotoiveista -niin vakavasti kuin perheen toimeentulo olisi riippunut täysin -vuoden tulosta. Tästä mieluisasta aiheesta he siirtyivät toisiin, ja -Natille selvisi monta uutta ja hyödyllistä asiaa, jotka upposivat -hänen vastaanottavaiseen mieleensä kuin lämmin kevätsade kuivaan -maahan. Koko illallisen ajan hän mietti keskustelua ja katsoi usein -herra Bhaeriin kuin sanoakseen: "Minä pidin siitä, puhukaa vieläkin." -Kenties mies ymmärsi Natin sanattoman pyynnön, koska hän poikien -kokoonnuttua rouva Bhaerin huoneeseen keskustelemaan valitsi aiheen, -joka varmaan oli juolahtanut hänen mieleensä äsken puutarhassa. - -Katsellessaan ympärilleen Nat mietti, että he olivat pikemminkin -suuri perhe kuin koulu, sillä pojat istuivat laajassa puoliympyrässä -takkavalkean ääressä, muutamat tuoleilla, toiset matolla, Daisy ja -Demi Fritz-sedän polvella ja Rob kyyristyneenä suureen nojatuoliin -äitinsä selän taa, missä hän saattoi torkahtaa kenenkään huomaamatta, -jos keskustelu kävisi yli hänen ymmärryksensä. Kaikki istuivat -mukavasti ja kuuntelivat tarkkaavina, sillä he tiesivät että heidän -mielipidettään voitaisiin kysyä ja halusivat olla varuillaan -voidakseen heti vastata. - --- Olipa kerran, alkoi herra Bhaer vanhanaikaiseen hyvään tapaan, -suuri viisas puutarhuri, jolla oli laajin puutarha, mitä koskaan -on nähty. Se oli ihmeellinen ja kaunis paikka, ja hän hoiti sitä -huolellisesti kasvattaen siinä monenlaisia oivallisia ja hyödyllisiä -kasveja. Mutta tässäkin verrattomassa puutarhassa kasvoi rikkaruohoa; -maa oli usein huonoa eikä siihen kylvetty hyvä siemen näyttänyt -ollenkaan itävän. Hänellä oli apunaan monta puutarhuria. Muutamat -heistä täyttivät velvollisuutensa ja tekivät tosiaan työtä runsaan -palkkansa edestä. Mutta toiset löivät laimin palstansa ja päästivät -ne rappiolle, ja se suretti kovin puutarhuria. Mutta hän oli -kärsivällinen ja odotti vuosituhannesta toiseen suurta satoa. - --- Hänen täytyi sitten olla hirveän vanha, sanoi Demi, joka oli -tuijottanut suoraan setäänsä silmiin, ettei ainoakaan sana menisi -hukkaan. - --- Hiljaa, Demi; sehän on satu, kuiskasi Daisy. - --- Ei, se on kuvavertaus, sanoi Demi. - --- Mikä on kuvavertaus? kysyi Tommy tiedonhaluisena. - --- Selitä se hänelle jos osaat, äläkä käytä sanoja, ellet tosiaan -ymmärrä niiden merkitystä, sanoi herra Bhaer Demille. - --- Kyllä minä ymmärrän, isoisä selitti sen minulle! Satu on -kuvavertaus, kun se tarkoittaa jotakin. - --- Varmasti sedänkin satu on vertauskuva. Kuuntele siis, niin saat -tietää, mitä se merkitsee, vastasi Jo-rouva. - -Demi rauhoittui ja herra Bhaer jatkoi parhaalla englannillaan -- -hänen kielitaitonsa olikin viiden viime vuoden aikana kovasti -kehittynyt, poikien ansiosta, kuten hän selitti. - --- Suuri puutarhuri antoi kymmenisen peltotilkkua eräälle -palvelijallensa ja käski tämän viljellä niitä parhaansa mukaan. -Palvelija ei sattunut olemaan rikas, ei viisas eikä oikein hyväkään, -mutta hän halusi auttaa puutarhuria, koska tämä oli monin tavoin -osoittanut hänelle ystävällisyyttään. Hän siis otti auliisti vastaan -peltotilkut ja ryhtyi työhön. Ne olivat erikokoisia ja erimuotoisia, -muutamissa maaperä oli hyvää, toisissa kovin kivistä, mutta kaikki -ne vaativat paljon työtä, sillä voimakkaaseen maahan kasvoi nopeasti -rikkaruohoa ja laihassa maassa oli taas paljon kiviä. - --- Mitä siellä rikkaruohon ja kivien seassa kasvoi? kysyi Nat niin -innoissaan, että unohti ujoutensa. - --- Kukkia, sanoi herra Bhaer ystävällisesti. -- Karuimmassa ja -muokkaamattomimmassakin pikku sarassa kasvoi orvokkeja tai resedoja. -Yhdessä sarassa kukoistivat ruusut, hajuherneet ja tuhatkaunot. -Toisessa oli kaikenlaisia harvinaisia kasveja, värikkäitä kiviä ja -viiniköynnös, joka kiipesi korkealle kuin Jaakon herneenvarsi, ja -siinä alkoivat juuri orastaa monet hyvät siemenet, sillä sarkaa -hoiti hellien viisas, vanha mies, joka oli työskennellyt koko ikänsä -tämänlaatuisissa puutarhoissa. - -"Kuvavertauksen" tässä kohdassa Demi kallisti päätään kuin utelias -lintu ja tuijotti kirkkain silmin setäänsä aivan kuin olisi epäillyt -jotain ja päättänyt olla varuillaan. Mutta herra Bhaer näytti täysin -viattomalta ja katseli kiinteästi nuorten kasvojen rivistöä, ja hänen -viisas, ymmärtäväinen katseensa kertoi paljon Jo-rouvalle, joka tiesi -kuinka tunnollisesti aviomies koetti hoitaa näitä pieniä sarkojaan. - --- Kuten sanoin, muutamia näistä saroista oli helppo viljellä, mutta -toisia hyvin vaikea. Siellä oli yksi erityisen päivänpaisteinen pikku -sarka, joka olisi saattanut olla täynnä hedelmiä, vihanneksia ja -kukkia, mutta se ei viitsinyt nähdä vaivaa, ja kun mies kylvi siihen --- sanokaamme vaikka meloneja -- niistä ei tullut mitään, koska se -pieni sarka ei pitänyt niistä huolta. Mies oli pahoillaan, mutta -koetti yhä uudestaan, vaikka sadon epäonnistuttua sarka vastasikin -aina: "Minä unohdin." - -Kaikki purskahtivat nauramaan ja katsoivat Tommyä, joka oli -höristänyt korviaan kuultuaan sanan "meloni", ja hän painoi päänsä -alas, kun hänen ainainen puolustelunsa toistettiin. - --- Minä tiedän: hän tarkoittaa meitä! huudahti Demi käsiään -taputtaen. -- Sinä olet se mies ja me olemme niitä pikku puutarhoja, -eikö ollakin? - --- Sinä arvasit. Sanokaa nyt jokainen vuorollanne, mitä minä -tänä keväänä kylväisin, että saisin ensi syksynä hyvän sadon -kahdestatoista, ei vaan kolmestatoista sarastani, sanoi herra Bhaer -ja nyökkäsi Natille oikaistessaan puhettaan. - --- Jos meihin kylvetään maissia, papua tai hernettä, me lihomme -kauheasti, sanoi Pumppu ja hänen pyöreät, veltot kasvonsa -kirkastuivat, kun näin hupaisa ajatus juolahti hänen mieleensä. - --- Ei hän sellaista siementä tarkoita. Hän tarkoittaa miten saisi -meidät hyviksi, ja rikkaruohot ovat meidän virheitämme, sanoi Demi, -joka tavallisesti otti johdon tällaisissa keskusteluissa, koska -hänellä oli tottumusta ja hän piti keskustelemisesta. - --- Niin, miettikää nyt jokainen, mitä kipeimmin tarvitsette, ja -kertokaa minulle, niin autan teitä kasvattamaan sitä. Teidän on -tehtävä parhaanne, muuten menestytte yhtä huonosti kuin Tommyn -melonit -- pelkkiä lehtiä eikä ollenkaan hedelmiä. Aloitetaan -vanhimmasta päästä ja kysytään äidiltä, mitä hän haluaisi tilkussaan -viljellä. - --- Minä haluaisin koko sarkani täyteen kärsivällisyyttä, sillä sitä -minä tarvitsen eniten, sanoi Jo-rouva niin totisena, että pojat -alkoivat tosissaan miettiä, mitä sanoisivat vuorollaan, ja muutamat -tunsivat omantunnonpistoksen, koska olivat niin kovasti koetelleet -äiti Bhaerin kärsivällisyyttä. - -Franz halusi sitkeyttä, Tommy luotettavuutta, Ned kiltteyttä, Daisy -kätevyyttä, Demi yhtä paljon viisautta kuin isoisällä, ja Nat -sanoi arasti toivovansa niin monia asioita, että hän antaisi herra -Bhaerin valita ne hänelle. Toiset valitsivat enimmäkseen samoja -asioita, mutta kärsivällisyys, kiltteys ja anteliaisuus näyttivät -olevan suosituimmat. Yksi pojista halusi tulla aamuvirkuksi mutta ei -tiennyt, miksi sitä siementä sanoisi, ja Pumppu-parka huokasi: - --- Minä haluaisin pitää läksyistäni yhtä paljon kuin päivällisestä, -mutta en voi. - --- Meidän pitää istuttaa itsehillintää ja mullata ja kastella sitä -ja saada se kasvamaan niin hyvin, ettei kukaan ensi jouluna ahmi -itseänsä kipeäksi. Jos kehität taitoasi, George, niin henkesi alkaa -kaivata ravintoa aivan samalla tavoin kuin ruumiskin, ja pian -rakastat kirjoja yhtä paljon kuin tämä meidän pikku filosofimme, -sanoi herra Bhaer pyyhkäisten hiukset Demin otsalta. -- Sinäkin olet -ahne, poikaseni, haluat ahtaa pääsi täyteen satuja ja tarinoita -samoin kuin George ahtaa vatsaansa leivoksia ja makeisia. Molemmat -ovat pahasta, ja minä haluaisinkin teidän pyrkivän parempaan. -Tiedän mainiosti, ettei laskento ole läheskään yhtä hauskaa kuin -"Tuhannenyhden yön tarinat", mutta se on varsin tarpeellista, ja -nyt teidän on aika oppia laskemaan, muuten saatte ajan oloon hävetä -osaamattomuuttanne. - -Kuulkaa pojat, minä teen sopimuksen kanssanne -- jos George syö -ainoastaan kolme kertaa päivässä ja Demi lukee vain yhden satukirjan -viikossa, niin minä järjestän teille uuden krikettikentän. Teidän on -vain luvattava sitten pelata, suostutteli Fritz-setä, sillä Pumppu -vihasi juoksemista ja Demi luki aina urheilutunneilla. - --- Mutta me emme pidä kriketistä, sanoi Demi. - --- Ehkette nyt, mutta katsotaanpas, kun olette oppineet pelaamaan -sitä. Sitä paitsi tehän olette mielellänne jalomielisiä. Kun toiset -pojat tahtovat pelata, te voitte luovuttaa uuden kenttänne heidän -käyttöönsä, mikäli haluatte. - -Se seikka tehosi poikiin, ja he suostuivat ehtoihin toisten suureksi -riemuksi. - -He keskustelivat vielä jonkin aikaa puutarhasta ja sitten he kaikki -lauloivat yhdessä. - -Nat oli onnellinen yhtyeestä, jossa rouva Bhaer soitti pianoa, -Franz huilua, herra Bhaer bassoviulua ja hän itse viulua. Konsertti -oli varsin vaatimaton, mutta kaikki näyttivät nauttivan siitä. -Yksinpä Pöppökin nurkassaan liittyi silloin tällöin lauluun heleällä -äänellään, sillä tässä perheessä isäntä ja palvelija, nuori ja vanha, -musta ja valkoinen ottivat osaa yhteiseen sunnuntaivirteen. Sen -jälkeen pojat pudistivat isä Bhaerin kättä; äiti Bhaer suuteli heitä -kaikkia aloittaen kuusitoistavuotiaasta Franzista ja päätyen Robiin, -joka varasi äitinsä nenänpään omille erityissuukoilleen. Sitten -kaikki puikkivat vuoteisiinsa. - -Pehmeä valo lankesi lastenhuoneen lampun varjostimesta Natin vuoteen -jalkopään yläpuolella riippuvaan kuvaan. Natista tuntui, että -sen täytyi olla aivan erikoinen kuva, koska sen kehys oli tehty -sammalesta ja kävyistä ja sen alapuolella oli hylly, jossa oli -maljakko täynnä metsästä poimittuja tuoreita kevätkukkia. Nat aavisti -hämärästi mitä kuva merkitsi ja toivoi tietävänsä siitä kaikki. - --- Tuo taulu on minun, joku sanoi hiljaa huoneessa. Nat kohotti -päätään ja näki Demin juuri palaavan yöpuvussaan Jo-tädin huoneesta, -missä hän oli saanut tupon sormessaan olevaan haavaan. - --- Mitä hän tekee lapsille? kysyi Nat. - --- Se on Jeesus, Suuri Opettaja, ja hän siunaa lapsia. Etkö sinä -hänestä tiedä? kysyi Demi ihmeissään. - --- En paljon, mutta minä kyllä haluaisin tietää, sillä hän näyttää -ystävälliseltä, vastasi Nat, jonka tiedot Jeesuksesta rajoittuivat -siihen, että hän oli kuullut tuota nimeä lausuttavan turhaan. - --- Minä tiedän hänestä kaiken, sanoi Demi. - --- Kuka sinulle on kertonut? - --- Isoisä, hän tietää mitä vain ja osaa kertoa maailman parhaat -kertomukset. Pienenä minä leikin hänen isoilla kirjoillaan ja tein -siltoja, rautateitä ja taloja, alkoi Demi. - --- Kuinka vanha sinä nyt olet? kysyi Nat kunnioittavasti. - --- Kohta kymmenen vuotta. - --- Sinä taidatkin tietää paljon asioita? - --- Tiedänhän minä. Minun pääni on aika iso, ja isoisä sanoo, että -sinne mahtuu melkoisesti, ja minä aion ahtaa sen täyteen viisautta -niin pian kuin voin, vastasi Demi pikkuvanhasti. - -Nat nauroi ja sanoi sitten totisena: - --- Kerrohan vielä. - -Ja Demi kertoi iloisesti henkeä vetämättä: -- Eräänä päivänä minä -löysin oikein kauniin kirjan ja halusin leikkiä sillä, mutta isoisä -ei antanut. Hän näytti minulle kirjasta kuvia ja kertoi niistä, ja -minä pidin kovasti niistä kertomuksista, kuten Joosefista ja hänen -pahoista veljistään, sammakoista, jotka nousivat vedestä maalle, ja -pikku Mooseksesta, joka oli heitetty veteen, ja monista muistakin, -mutta eniten pidin Suuresta Opettajasta. Isoisä kertoi sen minulle -niin monta kertaa, että opin sen ulkoa, ja hän antoi minulle tämän -kuvan, etten unohtaisi sitä. Ja kerran kun olin kipeä, se pantiin -tuohon seinälle, ja minä jätin sen siihen, että toisetkin sairaat -saisivat katsella sitä. - --- Mitä varten hän siunaa lapsia? kysyi Nat, jota lasten keskellä -oleva olento kiinnosti. - --- Koska hän rakastaa niitä. - --- Olivatko ne köyhiä lapsia? kysyi Nat miettivästi. - --- Olivat, ainakin luulen niin. Näethän ettei kaikilla ole edes -kunnon vaatteita, eivätkä heidän äitinsäkään näytä rikkailta -rouvilta. Hän rakasti köyhiä ja oli hyvä heille. Hän auttoi heitä ja -kielsi rikkaita kohtelemasta heitä pahasti, ja he rakastivat häntä, -selitti Demi innoissaan. - --- Oliko hän rikas? - --- Kaikkea muuta! Hän syntyi tallissa ja oli niin köyhä, ettei -hänellä ollut taloa missä asua eikä joskus muuta ruokaa kuin se, mitä -ihmiset hänelle antoivat, ja hän kulki ympäri opettamassa ihmisiä ja -koetti tehdä heistä hyviä, kunnes pahat miehet tappoivat hänet. - --- Minkä tähden? ja Nat nousi istumaan vuoteessaan kuullakseen kaiken -tästä kiinnostavasta miehestä. - --- Minä kerron sinulle. Ei Jo-täti välitä vaikka me vielä -valvommekin, sanoi Demi ja puikahti vastapäiseen vuoteeseen -onnellisena, kun sai kertoa mielitarinaansa näin otolliselle -kuulijalle. - -Lastenhoitaja kurkisti ovesta, joko Nat nukkui, mutta nähtyään mitä -oli tekeillä hän vetäytyi takaisin ja meni liikuttuneena kertomaan -rouva Bhaerille: - --- Rouvakulta, haluatteko nähdä jotain kaunista? Nat kuuntelee tuolla -hartaana Demiä, joka on kuin pieni valkoinen enkeli. - -Rouva Bhaer oli aikonut mennä hetkeksi juttelemaan Natin kanssa -ennen tämän nukahtamista, sillä hän oli huomannut, että ystävällinen -sana ennen unen tuloa teki usein hyvää. Hän kurkisti vaivihkaa -lastenhuoneen ovenraosta, mutta nähdessään Natin ahmivan pienen -ystävänsä sanoja hän vetäytyi hiljaa pois. - --- Demi auttaa tietämättään poikaparkaa paremmin kuin minä pystyisin; -en turmele hänen työtään omilla puheillani, hän ajatteli kyynelet -silmissä. - -Lasten puheen muminaa kantautui vielä kauan. Kun se vihdoin loppui -ja rouva Bhaer meni sammuttamaan lampun, Nat makasi syvässä unessa -kasvot käännettyinä kuvaan päin. Pojan kasvot olivat tyynet, ja -rouva Bhaerista tuntui, että jos yksi ainoa onnellinen päivä oli -saanut aikaan näin paljon, niin vuoden kärsivällinen työ tuottaisi -varmaan runsaan sadon tässä laiminlyödyssä puutarhassa, johon pieni -yöpukuinen lähetyssaarnaaja oli jo nyt kylvänyt parhaan siemenen. - - - - -4 - -PORRASKIVIÄ - - -Kun Nat maanantaiaamuna meni kouluun, hän sisimmässään vapisi -ajatellessaan, että joutuisi nyt paljastamaan tietämättömyytensä -toisten edessä. Mutta herra Bhaer asetti hänet istumaan -ikkunasyvennykseen, jossa hän saattoi kääntää toisille selkänsä, ja -Franz kuulusteli siellä hänen läksynsä, niin ettei kukaan pojista -kuullut hänen vääriä vastauksiaan eikä nähnyt, miten hän tuhri -vihkonsa. Hän oli siitä hyvin kiitollinen ja ahersi niin innokkaasti, -että herra Bhaer sanoi hymyillen nähtyään hänen hehkuvat poskensa ja -musteiset sormensa: - --- Älä niin julmasti raada, poikaseni, väsytät vain itsesi. Onhan -meillä aikaa. - --- Minun täytyy tehdä lujasti työtä, muuten en saa toisia kiinni. He -tietävät niin paljon, enkä minä tiedä mitään, sanoi Nat, joka oli -joutua epätoivoon kuunnellessaan, miten helposti ja varmasti -- niin -hän luuli -- toiset laskettelivat kieliopin, historian ja maantieteen -läksynsä. - --- Sinä osaat monia sellaisia asioita, joita he eivät osaa, sanoi -herra Bhaer istahtaen hänen viereensä siksi aikaa, kun Franz -selvitteli luokan kanssa kertotaulua. - --- Osaanko? Nat oli hyvin epäuskoisen näköinen. - --- Varmasti. Ensiksikin sinä osaat hillitä itsesi, kun taas Jack, -joka on nopea laskemaan, ei osaa. Se on suurenmoinen asia, ja olet -tainnut oppia sen hyvin. Lisäksi sinä osaat soittaa viulua, jota -toiset pojat eivät osaa, vaikka kuinka haluaisivatkin. Mutta parasta -on se, että sinä todella haluat oppia, ja se on jo puoli voittoa. -Aluksi kaikki tuntuu vaikealta ja joskus ehkä mielesi masentuu, -mutta aherra sitkeästi, silloin asiat käyvät sitä helpommiksi mitä -pitemmälle pääset. - -Natin kasvot olivat kirkastuneet. - --- Minä pystyn kyllä hillitsemään itseni -- sen isän selkäsaunat -opettivat minulle, ja osaan soittaa viulua, vaikka en tiedäkään, -missä Biskaijan lahti on, hän ajatteli huojentuneena. Ääneen hän -sanoi niin pontevasti, että Demikin kuuli: - --- Minä haluan oppia ja yritän parastani. En ole ikinä käynyt koulua, -mutta se ei ole minun syyni. Ja varmasti opin, elleivät pojat naura -minulle. Te ja rouva Bhaer olette kilttejä. - --- He eivät saa nauraa sinulle. Ja jos he vain nauravat, niin minä -- -minä -- kiellän heitä, huudahti Demi unohtaen kokonaan missä oli. - -Luokan kertotaulu pysähtyi seitsemän kertaa yhdeksään, ja kaikki -kohottivat katseensa nähdäkseen, mitä oli tekeillä. - -Herra Bhaer ajatteli, että lähimmäisen auttaminen oli tärkeämpää -kuin kertotaulu, ja siksi hän kertoi heille Natista niin vetoavasti, -että hyväsydämiset pojat lupasivat kuorossa auttaa häntä ja olivat -ylpeitä, kun heitä pyydettiin jakamaan tietojaan pojalle, joka soitti -niin erinomaisesti viulua. - -Tästä hetkestä Natin ja poikien välillä vallitsi hyvä yhteisymmärrys, -ja Natilla oli enää vähän esteitä, joita vastaan hänen tuli -ponnistella, sillä kaikki auttoivat häntä ilomielin kipuamaan opin -tikapuita. - -Mutta Nat oli vielä liian heikko uppoutumaan koulukirjoihin. Niinpä -rouva Bhaer keksi hänelle muuta ajanvietettä siksi ajaksi, kun -toiset lukivat läksyjään. Mutta puutarha oli Natin paras lääke, -ja hän möyri siellä kuin maamyyrä, muokkasi pienen maatilkkunsa, -kylvi siihen papuja, seurasi tarkasti sirkkalehtien kehittymistä -ja iloitsi jokaisesta vihreästä lehdestä ja hennosta varresta, -joka versoi lämpimässä kevätsäässä. Koskaan ei ole puutarhaa -huolellisemmin kitketty; herra Bhaer suorastaan pelkäsi, etteivät -taimet pääsisi lainkaan kehittymään, kun Nat alituisesti myllersi -kylvöksellään. Siksi hän antoi pojalle helppoa työtä kukkatarhassa -tai mansikkamaalla, ja sielläkin Nat ahersi hyräillen kuin mehiläinen. - --- Tällaisesta sadosta minä pidän eniten, sanoi rouva Bhaer nipistäen -Natin pyöristyvää, punaista poskea tai taputtaen hänen hartioitaan, -jotka terveellisen työn ja hyvän ravinnon voimistuttamina vähitellen -suoristuivat päästyään kerran köyhyyden raskaasta taakasta. - -Demi oli Natin ystävä, Tommy hänen suojelijansa ja Daisy hänen -lohduttajansa kaikissa murheissa, sillä vaikka he olivatkin -nuorempia kuin Nat, tämä oli niin arka ja ujo, että viihtyi hyvin -heidän seurassaan, kun taas vanhempien poikien rajuja leikkejä hän -suorastaan pelkäsi. Herra Laurence ei unohtanut Natia, vaan lähetti -tälle vaatteita, kirjoja ja ystävällisiä terveisiä ja tuli silloin -tällöin katsomaan, kuinka hänen poikansa menestyi ja otti tämän -mukanaan kaupunkiin konserttiin. Silloin Nat aina tunsi olevansa -seitsemännessä taivaassa, sillä hän pääsi herra Laurencen suureen -taloon, näki hänen kauniin vaimonsa ja keijumaisen tyttärensä, söi -hyvän päivällisen ja tunsi olonsa niin mukavaksi, että puhui ja -uneksi siitä vielä monta päivää ja yötä jälkeenpäin. - -Koska Bhaerien mielestä oli sääli, että tässä aurinkoisessa -maailmassa, joka oli täynnä hauskoja, mukavia asioita, oli niin -paljon haikeita lapsen kasvoja, tyhjiä käsiä tai yksinäisiä -pikku sydämiä, joiden ilahduttamiseksi ei paljon vaadittu, he -olivat keränneet kaikki löytämänsä murut ruokkiakseen nälkäistä -varpusparveaan. Itse he eivät olleet rikkaita muussa kuin -lähimmäisenrakkaudessa. Monet Jo-rouvan ystävät lähettivät hänelle -leluja, joihin heidän omat lapsensa olivat kyllästyneet. Niiden -korjaamisesta Nat löysi mieleisensä tehtävän. Hänen hoikat sormensa -tekivät siistiä ja huolellista työtä, ja hän vietti monta sateista -iltapäivää paikkaamalla huonekaluja, eläimiä ja pelejä Daisyn -ommellessa sillä aikaa kuluneille nukeille vaatteita. Sitä mukaa -kun lelut saatiin korjatuksi, ne pantiin huolellisesti erityiseen -laatikkoon, josta ne joulupuun ympärillä jaettiin naapuriston -köyhille lapsille. - -Demi ei koskaan väsynyt lukemaan ja selittämään Natille -mielikirjojaan, ja he viettivät monta hauskaa hetkeä vanhassa -raidassa ahmien "Robinson Crusoeta", "Tuhannenyhden yön tarinoita" -ja monia muita kuolemattomia kertomuksia, jotka ovat ihastuttaneet -lapsia vuosisadasta toiseen. Natille avautui kokonaan uusi maailma. -Hän halusi tietää, kuinka kertomus jatkui, ja se kannusti häntä, -niin että hän ennen pitkää osasi lukea siinä kuin toisetkin. Hän oli -niin ylpeä uudesta taidostaan, että hänestä uhkasi tulla samanlainen -kirjatoukka kuin Demi. - -Natille tapahtui odottamatta toinenkin miellyttävä asia, josta -hänelle oli hyötyä. Monet pojista "ansaitsivat", kuten he sanoivat, -sillä enimmäkseen he olivat köyhiä, ja Bhaerit innostivat poikien -pyrkimyksiä riippumattomuuteen, koska tiesivät, että näiden olisi -ennen pitkää tultava omin neuvoin toimeen. Tommy möi munia, Jack -kaupitsi kastematoja, Franz auttoi opetuksessa ja sai palkan siitä. -Nedillä oli taipumusta puusepäntöihin, ja hänelle oli laitettu sorvi, -jossa hän valmisti monenlaisia hyödyllisiä ja kauniita esineitä ja -möi niitä. Demi taas rakensi vesimyllyjä, hyrriä ja kaikenlaisia -hyödyttömiä ja kummallisia koneita, joita hän sitten kaupitteli -pojille. - --- Olkoon mekaanikko, jos kerran haluaa, sanoi herra Bhaer. -- -Annetaan poikien harjoittaa liiketoimintaa, niin he itsenäistyvät. -Työ on terveellistä, ja mitä lahjoja näissä pojissa lieneekin, -viitatkoot ne sitten runouteen tai kyntämiseen, niitä on kehitettävä, -jotta niistä olisi heille mahdollisimman paljon hyötyä. - -Niinpä kun Nat eräänä päivänä juoksi hänen luokseen ja kysyi -innoissaan: - --- Saanko mennä soittamaan retkeläisille, jotka ovat leiriytyneet -meidän metsäämme? He lupasivat maksaa minulle, ja minä tahtoisin -ansaita vähän rahaa niin kuin toisetkin pojat, ja soitto on ainoa -keino, jolla voin sitä saada -- - -Herra Bhaer vastasi heti: - --- Saat toki, sehän on helppoa ja mukavaa työtä. Hauskaa että sinulle -tarjottiin sellaista. - -Nat lähti ja onnistui niin hyvin, että palatessaan hänellä oli -taskussa kaksi dollaria, joita hän näytteli onnellisena ja kertoi -hauskasta iltapäivästään ja nuorista retkeläisistä, jotka olivat -olleet oikein mukavia, kiitelleet hänen tanssimusiikkiaan ja -luvanneet pyytää hänet toistekin soittamaan. - --- Heille on paljon hauskempaa soittaa kuin kadulla. Silloin en -saanut itse penniäkään, mutta nyt saan pitää kaikki rahat, ja -lisäksi minulla oli vielä hauskaa. Nyt minäkin ansaitsen yhtä hyvin -kuin Tommy ja Jack, ja se on hurjan mukavaa, sanoi Nat läiskytellen -ylpeänä vanhaa kukkaroaan aivan kuin olisi jo hyvinkin miljonääri. - -Ja Nat ansaitsikin hyvin, sillä kesällä kävi paljon retkeilijöitä, -ja Natia pyydettiin alituiseen soittamaan. Hän sai vapaasti lähteä, -kunhan vain hoiti läksynsä ja retkeilijät olivat kunnollisia nuoria. -Sillä herra Bhaer selitti hänelle, että hyvät tottumukset ovat -jokaiselle välttämättömiä ja etteivät suuretkaan rahasummat saisi -houkutella häntä menemään sellaisiin paikkoihin, missä hän joutuisi -kiusaukseen tehdä väärin. Nat oli samaa mieltä, ja oli hauska nähdä -hänen nousevan hilpeän nuorisojoukon ajamiin vaunuihin, jotka -pysähtyivät portille häntä hakemaan, ja kuulla hänen palaavan kotiin -viulua soittaen väsyneenä mutta onnellisena, hyvin ansaittu raha -taskussaan ja Daisylle tai Teddylle tuomisiksi makeisia, joita hän ei -koskaan unohtanut. - --- Minä säästän, kunnes saan tarpeeksi rahaa omaan viuluun. Sitten -voin itse ansaita leipäni, eikö totta? hänellä oli tapana sanoa, kun -hän toi dollarinsa herra Bhaerin talteen. - --- Toivottavasti. Mutta ensin meidän täytyy saada sinut voimistumaan -ja päntätä vähän tietoa musikaaliseen päähäsi. Sitten herra Laurence -lähettää sinut opiskelemaan jonnekin, ja muutaman vuoden kuluttua -saamme kaikki tulla kuuntelemaan, kun soitat julkisesti. - -Mieluisa työ, rohkaisu ja toiveikkuus tekivät Natin elämän päivä -päivältä helpommaksi ja onnellisemmaksi, ja hän edistyi musiikissa -niin hyvin, että hänen opettajansa antoi anteeksi hitauden muutamissa -muissa aineissa, sillä hän ymmärsi, että siinä missä sydän on mukana, -ajatuskin juoksee parhaiten. Oli vain ripustettava viulu ja jousi -päiväksi naulaan, jos Natia piti rangaista tärkeämpien läksyjen -laiminlyömisestä. Pelko rakkaimman ystävän menettämisestä sai hänet -päättävästi tarttumaan kirjoihin. Ja mitä hyödytti sanoa "en osaa", -kun kerran oli osoittanut osaavansa läksyt. - -Daisy rakasti musiikkia ja ihaili kaikkia, jotka osasivat soittaa, -siksi hänen usein nähtiinkin istuvan portailla oven takana Natin -harjoitellessa. Nat oli siitä mielissään ja yritti parastaan -soittaessaan hiljaiselle kuuntelijalleen. Daisy ei koskaan halunnut -tulla sisään, vaan istui mieluummin ulkona ommellen tai nukke -sylissä, ja hän oli niin uneksivan näköinen, että Jo-täti sanoi -kyynelet silmissä: -- Hän on aivan kuin Beth. Nat piti paljon rouva -Bhaerista, mutta oli vielä kiintyneempi hänen mieheensä. Tämä mainio -opettaja oli ottanut isälliseen huomaansa ujon ja heiveröisen -Nat-pojan, joka hädin tuskin oli pelastunut hengissä myrskyävältä -mereltä, jolla hänen pikku haaksensa oli ajelehtinut kaksitoista -vuotta peräsimettä. Suojelusenkelin oli täytynyt varjella Natia, -sillä vaikka hän olikin kärsinyt ruumiillisesti, hänen sielunsa oli -säilynyt vahingoittumattomana ja hän oli päässyt satamaan viattomana -kuin haaksirikkoutunut lapsi. Ehkä rakkaus musiikkiin oli säilyttänyt -hänet turmeltumattomana kaikkien epäsointujen keskelläkin. Niin -väitti herra Laurence, joka tunsi hyvin olosuhteet. - -Oli miten oli, isä Bhaer huomasi uuden oppilaansa helläluontoiseksi -ja kuuliaiseksi. Hän sanoi Natia usein "tyttärekseen" puhuessaan -hänestä Jo-rouvalle, ja tämä nauroi keksinnölle, sillä hän piti -reippaista pojista, ja hänestä Nat oli heikko, vaikkakin miellyttävä. -Siitä huolimatta hän hemmotteli Natia samalla tavoin kuin Daisya. - -Yksi Natin virhe tuotti Bhaereille paljon huolta, vaikka he -tajusivatkin, että se oli pelon ja tietämättömyyden seurausta. Nat -ei nimittäin aina pysynyt totuudessa. Eivät hänen valheensa olleet -mustia, ja harvoin ne olivat harmaata tummempia, useimmiten vain -vaaleita hätävalheita. Mutta se ei asiaa parantanut. Valhe on aina -valhe. - --- Koskaan et voi olla kyllin tarkka. Varo kieltäsi, silmiäsi ja -käsiäsi, sillä sanoissa ja katseissa ja teoissa erehtyy helposti, -sanoi herra Bhaer heidän kerran keskustellessaan tästä Natin -suurimmasta virheestä. - --- Kyllä minä tiedän sen, enkä minä tieten tahtoen narraa, mutta -on paljon helpompi tulla toimeen, jos ei pidä niin tarkasti kiinni -totuudesta. Ennen vanhaan puhuin omiani, koska pelkäsin isää ja -Nicoloa, ja nyt minulta joskus pääsee vale, kun pojat nauravat -minulle. Tiedän ettei se ole oikein, mutta unohdan sen aina, sanoi -Nat masentuneena. - --- Pienenä minäkin valehtelin. Voi, minkälaisia hätävalheita minä -keksinkään! Mutta isoäiti paransi minut siitä, ja arvaapa kuinka. -Vanhempani olivat nuhdelleet, rangaisseet ja varoittaneet minua, -mutta aina minä unohdin niin kuin sinäkin. Silloin sanoi vanha, rakas -isoäitini: "Minä autan sinua muistamaan ja leimaan tottelemattoman -kielesi." Ja sitten hän veti ulos kielen suustani ja nipisti -saksillaan sen kärkeä. Se oli kamalaa, sen saat uskoa, mutta siitä -oli apua. Kieleni oli arka monta päivää, ja puheeni kävi niin -hitaasti, että ehdin ajatella jokaista sanaani. Sen jälkeen olin -varovaisempi, ja saksien pelossa pääsin irti valehtelemisesta. - --- Minulla ei ole koskaan ollut isoäitiä, mutta saatte nipistää -kieleni kärkeä, jos arvelette siitä olevan apua, sanoi Nat -sankarillisesti. - -Herra Bhaer hymyili, mutta pudisti päätään. - --- Minulla on parempi keino. Kokeilin sitä kerran hyvällä -menestyksellä. Katsos, kun sinä valehtelet, minä en rankaisekaan -sinua, vaan sinä saat rangaista minua. - --- Kuinka? kysyi Nat hämmästyen moista ajatusta. - --- Sinä saat lyödä minua oikein kunnolla; minä itse lyön harvoin. -Tuottaessasi minulle tuskaa muistat paremmin kuin jos itse kärsisit. - --- Ei. Minä en ikinä voisi lyödä teitä! huudahti Nat. - --- Muista sitten pitää kielesi kurissa. En minä halua, että minua -lyödään, mutta kärsin mielelläni kipua, jos sillä saamme sinut -lopettamaan valehtelemisen. - -Ehdotus kauhistutti niin Natia, että hän varoi sanojaan ja puhui -poikkeuksetta totta. Herra Bhaer oli ollut oikeassa arvellessaan -Natin pitävän hänestä niin paljon, että tämä pelkäsi enemmän tuottaa -hänelle kipuja kuin kärsiä niistä itse. Mutta voi, yhtenä päivänä -Nat ei ollutkaan varuillaan. Joku oli näet juossut Emilin kasvimaan -poikki ja taittanut sieltä parhaimmat maissit, ja kiukuissaan Emil -uhkasi löylyttää Natin, jos tämä oli syyllinen. Mutta Nat kielsi -ja häpesi myöhemmin tunnustaa, että oli edellisenä iltana juossut -kasvimaalla Jackin ajaessa häntä takaa. Nat arveli, ettei kukaan -tiennyt asiasta, mutta Tommy oli sattunut näkemään hänet ja kertoi -siitä herra Bhaerin kuullen, kun Emil pari päivää myöhemmin otti -puheeksi maissinsa. Koulutunnit olivat silloin juuri päättyneet -ja kaikki olivat hallissa ja herra Bhaer oli istahtanut pitkään -sohvaan leikkiäkseen Teddyn kanssa. Mutta kuullessaan Tommyn sanat ja -nähdessään Natin punastuvan ja katsovan häneen pelästyneenä hän laski -Teddyn lattialle ja sanoi: - --- Menehän äidin luo, minä tulen kohta. Sitten hän tarttui Natia -kädestä, vei hänet luokkahuoneeseen ja sulki oven. - -Pojat katselivat ääneti toisiinsa, sitten Tommy puikahti ulos -ja kurkisti luokkaan ikkunaverhojen raosta. Häntä kohtasi näky, -joka järkytti hänet tyystin. Herra Bhaer oli ottanut alas suuren -viivoittimen, joka riippui hänen pöytänsä yläpuolella ja jota -käytettiin niin harvoin, että se oli aivan pölyn peitossa. - --- Kauhistus! Tällä kertaa hän taitaakin olla kovana Natille! Kunpa -en olisi kertonutkaan, ajatteli hyväluontoinen Tommy, sillä koulun -ankarimpana rangaistuksena pidettiin viivoittimen iskuja kämmenille. - --- Muistathan mitä sanoin sinulle viime kerralla? kysyi herra Bhaer -surullisena mutta ei vihaisesti. - --- Muistan, mutta älkää pakottako minua, en kestä sitä, huudahti Nat -kauhuissaan ja peräytyi kädet selän takana ovelle päin. - --- Miksei hän mene ja kestä sitä kuin mies? Niin minä tekisin, -ajatteli Tommy, vaikka näky panikin hänen sydämensä tykyttämään -kiivaasti. - --- Minä pysyn sanoissani. Sinun on muistettava puhua totta. Tottele -minua, Nat, ota tämä ja anna minulle kuusi lujaa iskua. - -Tommy hämmästyi niin, että oli vähällä tupsahtaa alas pengermältä, -mutta sai kuitenkin säilytetyksi tasapainonsa tarrautumalla -ikkunalautaan. Hän tuijotti sisään silmät yhtä pyöreinä kuin -uuninreunustan täytetyllä huuhkajalla. - -Nat otti viivoittimen, sillä kun herra Bhaer puhui tuolla äänellä, -häntä oli toteltava. Nat oli niin onnettoman ja syyllisen näköinen -kuin olisi aikeissa surmata mestarinsa, antaessaan kaksi kevyttä -iskua leveälle kämmenelle, joka oli avoinna hänen edessään. Sitten -hän lopetti ja katsoi opettajaansa kyynelten sokaisemana, mutta herra -Bhaer sanoi tyynesti: - --- Jatka vain ja lyö lujemmin. - -Tajuttuaan ettei päässyt eroon vaikeasta tehtävästään, Nat halusi -selvitä siitä nopeasti, veti hihan silmilleen ja iski pari kertaa -niin napakasti kämmenelle, että se tuli punaiseksi. - --- Eikö jo riitä? hän kysyi tukahtuneella äänellä. - --- Kaksi lyöntiä vielä, kuului vastaus, ja Nat antoi ne, vaikka -tuskin näki mihin ne osuivat. Sitten hän heitti viivoittimen huoneen -toiseen päähän ja sulki herra Bhaerin ystävällisen käden omiensa -väliin, painoi päänsä alas ja nyyhkytti katuvana ja häpeissään: - --- Minä muistan nyt, muistan varmasti! - -Silloin herra Bhaer kiersi toisen kätensä hänen ympärilleen ja sanoi -säälivästi: - --- Taidat tosiaan muistaa. Pyydä Jumalalta apua ja koeta vasta -säästää meitä molempia tällaiselta kohtaukselta. - -Tommy ei katsellut enempää, vaan hiipi takaisin halliin niin -kiihtyneen ja totisen näköisenä, että kaikki kerääntyivät hänen -ympärilleen kysymään, mitä Natille oli tehty. - -Karmivasti kuiskaten Tommy kertoi mitä huoneessa oli tapahtunut, ja -pojat olivat sen näköisiä kuin taivas olisi romahtamaisillaan, sillä -tällainen järjestyksen kääntyminen ylösalaisin salpasi miltei hengen. - --- Kerran hän pakotti minut tekemään samoin, sanoi Emil. - --- Ja sinä löit häntä? Rakasta kunnon isä Bhaeria? Kautta ukkosen, -tahtoisinpa nähdä sinun vielä lyövän häntä! sanoi Ned kouraisten -Emilia tappelunhaluisesti. - --- Siitä on jo pitkä aika. Minä antaisin hakata pääni poikki, ennen -kuin ryhtyisin siihen enää, ja Emil kaatoi varoen Nedin selälleen, -sen sijaan että olisi kellistänyt hänet muitta mutkitta, minkä -toimenpiteen hän olisi katsonut velvollisuudekseen, ellei tilanne -olisi ollut näin vakava. - --- Kuinka sinä saatoit? kysyi Demi kauhuissaan pelkästä -ajatuksestakin. - --- Sillä kertaa olin raivoissani ja ajattelin, etten välittäisi siitä -tippaakaan, vaan pitäisinkin ehkä siitä. Mutta kun olin iskenyt -enoa kerran, niin kaikki mitä hän oli tehnyt hyväkseni tuli äkkiä -mieleeni, enkä voinut jatkaa. Tiedättekö pojat, tunsin silloin -itseni niin kehnoksi, että vaikka hän olisi kaatanut minut maahan -ja polkenut minua, en olisi ollenkaan välittänyt. Ja Emil muksautti -nyrkillä rintaansa kuin rangaistakseen itseään menneestä asiasta. - --- Nat itkee kuin mikäkin ja on kauhean onneton. Ei puhuta koko -asiasta sanaakaan, eihän pojat? sanoi helläsydäminen Tommy. - --- Ei tietenkään, mutta on kamalaa valehdella, sanoi Demi hänestä -kauheus tuntui moninkertaisena siksi, ettei rangaistus kohdannut -valehtelijaa vaan hänen erinomaista Fritz-setäänsä. - --- Jätetään tie vapaaksi, että Nat voi mennä yläkertaan, jos haluaa, -ehdotti Franz lähtien vajaan, jota pojat kiusallisina hetkinä -käyttivät pakopaikkanaan. - -Nat ei tullut päivälliselle, mutta Jo-rouva vei hänelle ruokaa ja -sanoi hellän sanan, joka teki hyvää, vaikkei Nat voinutkaan katsoa -häneen. Ennen pitkää pojat kuulivat ulos viulun soittoa ja sanoivat -toisilleen: - --- Hän on jo rauhoittunut. - -Nat oli rauhoittunut, mutta ei kehdannut tulla alas. Vihdoin hän -avasi oven puikahtaakseen metsään ja tapasi Daisyn istumassa -portailla ilman työtä ja nukkea, vain nenäliina kädessään, aivan kuin -olisi surrut vangitun ystävänsä puolesta. - --- Lähden kävelemään, tuletko mukaan? kysyi Nat. Hän koetti näyttää -huolettomalta, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta oli -kuitenkin sisimmässään kiitollinen Daisyn sanattomasta osanotosta, -sillä hän kuvitteli, että kaikki pitivät häntä nyt hylkiönä. - --- Tulen mielelläni! ja Daisy juoksi noutamaan hattunsa ylpeänä -siitä, että yksi isoista pojista oli valinnut hänet toverikseen. - -Toiset näkivät heidän lähtönsä, mutta kukaan ei seurannut heitä, -sillä he tunsivat vaistomaisesti, että Daisy oli sopiva ystävä -masentuneelle. - -Kävely teki Natille hyvää. Kotiin palattuaan hän oli tavallista -hiljaisempi, mutta hänen kasvonsa olivat iloiset, ja hän ripusteli -kaikkialle tuhatkaunoseppeleitä, joita Daisy oli sitonut sillä aikaa, -kun hän makasi ruohikossa satuja kertoen. - -Kukaan ei maininnut sanallakaan aamullisesta tapahtumasta, mutta -se painosti kaikkia, ehkä juuri siksi, ettei asiasta puhuttu. Nat -yritti parastaan ja sai paljon lohtua innokkaista rukouksista, joita -lähetti taivaalliselle ystävälleen, mutta myös maallisen ystävänsä -kärsivällisestä huolenpidosta, eikä hän voinut ikinä koskettaa hänen -hellää kättään muistamatta, että se oli auliisti kärsinyt kipua hänen -takiaan. - - - - -5 - -PIIRAKKAPAKARI - - --- Mikä hätänä, Daisy? - --- Pojat eivät huoli minua pelaamaan kanssaan. - --- Mikseivät? - --- He sanovat, etteivät tytöt osaa pelata jalkapalloa. - --- Kyllä osaavat, minäkin olen pelannut, nauroi rouva Bhaer iloisesti -muistaessaan tätä nuoruutensa erikoishuvia. - --- Minä osaan varmasti. Olen pelannut usein Deminkin kanssa, ja -meillä oli oikein hauskaa, mutta nyt hän ei tahdo minua mukaan, koska -toiset pojat nauravat hänelle, sanoi Daisy syvästi loukkaantuneena -veljensä kovasydämisyydestä. - --- Hän taitaa sittenkin olla oikeassa. Se käy kyllä päinsä kun te -olette kahden, mutta se on sinulle liian rankkaa peliä silloin kun -poikia on kokonainen tusina. Minä ainakin keksisin jotain hauskaa, -jota voisin leikkiä itsekseni. - --- Mutta minä olen kyllästynyt leikkimään yksin, valitti Daisy. - --- Lupaan leikkiä sinun kanssasi silloin tällöin, mutta juuri nyt -minun täytyy mennä järjestelemään kaupunkimatkaani. Saat tulla mukaan -katsomaan äitiä, ja jos haluat, voit jäädä hänen luokseen. - --- Kyllä minä lähden mielelläni katsomaan häntä ja Josy-vauvaa, mutta -annathan minun tulla takaisin. Demi kaipaisi minua, ja minä olen niin -mielelläni täällä. - --- Etkä sinäkään tule toimeen ilman Demiä, sanoi Jo-täti, joka tiesi, -miten kiintynyt Daisy oli ainoaan veljeensä. - --- En tulisikaan. Mehän olemme kaksoset ja siksi me rakastamme -toisiamme enemmän kuin muut ihmiset, vastasi Daisy kasvot kirkastuen, -sillä hän piti kaksosena olemista suurimpana kunniana, mikä hänen -osakseen koskaan voisi tulla. - --- No, mitä aiot tehdä sillä aikaa kun minä häärin? kysyi rouva Bhaer -latoessaan suurella kiireellä kaappiin liinavaatepinoja. - --- En tiedä, minä olen kyllästynyt nukkeihin ja semmoisiin. -Kunpa keksisit minulle jonkin uuden leikin, sanoi Daisy keikkuen -haluttomana ovessa. - --- Minä mietin, mutta en minä tähän hätään ennätä. Menepäs katsomaan, -mitä Pöppö on laittanut meille lounaaksi, ehdotti rouva Bhaer -saadakseen pikku häiritsijänsä vähäksi aikaa pois tieltään. - --- Sinne minä menenkin. Kunhan hän vain ei olisi pahalla tuulella. -Daisy lähti laahustamaan neekerikokki Pöpön valtakuntaan. - -Viiden minuutin kuluttua hän palasi innostuneen näköisenä kädessään -pala taikinaa ja nenännykerö jauhoissa. - --- Saanko minä leipoa piparkakkuja ja muuta, kun Pöppö ei olekaan -pahalla tuulella? hän pyysi yhteen hengenvetoon. - --- Mainiota, saat leipoa mitä ikinä haluat ja viipyä keittiössä niin -kauan kuin mielit, vastasi rouva Bhaer huojentuneena, sillä joskus on -vaikeampi huvittaa yhtä tyttöä kuin tusinaa poikia. - -Daisy juoksi tiehensä ja Jo-täti mietti puuhatessaan, minkä uuden -leikin hän keksisi. Äkkiä hänen mieleensä juolahti jotakin, ja -itsekseen hymyillen hän löi kiinni vaatekaapin ovet ja lähti -reippaasti huoneesta sanoen: -- Senpä minä teenkin! - -Kukaan ei arvannut sinä päivänä mitä Jo-rouvalla oli mielessään, -mutta hänen silmissään oli iloinen pilke, kun hän kertoi Daisylle -keksineensä uuden leikin, jonka aikoi hankkia kaupungista. Koko -kaupunkimatkan Daisy oli pakahtumaisillaan uteliaisuudesta, mutta -ei saanut kysymyksiinsä sellaista vastausta, joka olisi mitään -selittänyt. Hänet jätettiin kotiin leikkimään vauvan kanssa ja -ilahduttamaan äitiään siksi aikaa, kun Jo-täti kävi ostoksilla. Kun -tämä palasi mukanaan iso kasa omituisia paketteja vaunujen nurkassa, -Daisy oli niin utelias, että olisi tahtonut heti paikalla lähteä -takaisin Plumfieldiin. Mutta tädillä ei ollut lainkaan kiirettä, hän -jutteli pitkän aikaa äidin kamarissa istuen lattialla vauva sylissään -ja nauratti rouva Brookea poikien kepposilla ja monenlaisilla -hassutuksilla. - -Daisy ei voinut ymmärtää, miten täti oli kertonut äidille -salaisuuden, mutta ilmeisesti äiti tiesi sen, koska hän sanoi -tyttärensä myssyä sitoessaan ja antaessaan suukon tämän punaiselle -poskelle: - --- Ole kiltti tyttö, Daisy, ja opettele se hauska uusi leikki, jonka -täti on sinulle hankkinut. Se on hyödyllinen ja hauska, ja täti on -oikein kiltti leikkiessään sitä sinun kanssasi, sillä hän ei itse -pidä siitä kovinkaan paljon. - -Viimeiset sanat saivat molemmat rouvat sydämellisesti nauramaan ja se -lisäsi Daisyn hämminkiä. Kun he sitten ajoivat kotiin, jokin kolisi -vaunujen takaosassa. - --- Mikä se on? kysyi Daisy heristäen korviaan. - --- Uusi leikki, vastasi Jo-rouva juhlallisesti. - --- Mistä se on tehty? - --- Raudasta, tinasta, puusta, kuparista, sokerista, suolasta, -hiilistä ja sadoista muista aineista. - --- Onpas se merkillinen! Minkä värinen se on? - --- Kaiken värinen. - --- Onko se iso? - --- Toiset osat ovat, toiset eivät. - --- Olenko minä nähnyt sellaista? - --- Montakin, mutta et yhtään niin sievää kuin tämä. - --- Voi, mikähän se on! Minä en jaksa odottaa. Milloin saan nähdä sen? -kysyi Daisy pomppien kärsimättömänä ylös alas. - --- Huomenna koulun jälkeen. - --- Onko se poikiakin varten? - --- Ei, vain sinua ja Bessiä. Pojat tahtovat kyllä nähdä sen ja -leikkiäkin eräällä sen osalla. Mutta sinun vallassasi on antaa heille -lupa -- tai olla antamatta. - --- Demin minä kyllä annan leikkiä, jos hän haluaa. - --- Saat olla varma, että he haluaisivat joka ikinen, varsinkin -Pumppu, sanoi rouva Bhaer taputtaen polvillaan olevaa kyhmyistä -myttyä, ja hänen silmänsä tuikkivat iloisemmin kuin koskaan. - --- Anna minun edes kerran koettaa, rukoili Daisy. - --- Ei kertaakaan, sillä arvaisit sen heti ja koko huvi menisi pilalle. - -Daisy huokasi, mutta iloinen hymy levisi hänen kasvoilleen, sillä -käärepaperin reiästä hän oli nähnyt jotain kiiltävää. - --- Kuinka minä voin odottaa niin kauan. Enkö saisi nähdä sitä tänään? - --- Et, kultaseni! Se täytyy saada kuntoon ja siinä on ensin -laitettava paikoilleen monta osaa. Lupasin Teddy-sedälle, ettet saisi -nähdä sitä, ennen kuin se on kunnossa. - --- Jos setä tietää siitä, silloin se varmasti on ihana! huudahti -Daisy käsiään taputtaen, sillä ystävällinen, rikas ja hauska -Teddy-setä oli lapsille kuin haltijakummi ja keksi heille aina -iloisia yllätyksiä, kauniita lahjoja ja hauskoja huvituksia. - --- Kyllä hän tietää, Teddy tuli minun kanssani ostamaan niitä, ja -meillä oli hauskaa valitessamme eri osia. Hän halusi, että kaikki -olisi suurta ja hienoa, ja minun suunnitelmani toteutui loistavasti, -kun hän oli mukana. Sinun on annettava hänelle hellin suukkosi, -kun hän seuraavan kerran tulee käymään, sillä ei ole toista yhtä -kilttiä setää, joka menisi ostamaan niin ihastuttavan pienen keit-. -Varjelkoon! Minähän melkein jo sanoin, mitä se on! huudahti rouva -Bhaer. Hän nielaisi paljastavan sanan ja alkoi tarkastella laskuja -kuin peläten, että päästäisi porsaan pussista, jos vielä puhuisi. -Daisy risti alistuvasti kätensä ja mietti ankarasti, mikä leikki -voisi alkaa "keit"-tavulla. - -Kotiin tultuaan hän tarkkaili jokaista kääröä, joka otettiin -vaunuista, ja iso raskas paketti, jonka Franz kantoi suoraan -yläkertaan ja piilotti lastenhuoneeseen, oli pakahduttaa Daisyn -uteliaisuudesta. Jotakin hyvin salaperäistä tapahtui huoneessa -koko iltapäivän, sillä Franz paukutti vasarallaan, Pöppö lyllersi -ylös alas ja Jo-täti liehui kuin virvatuli kuljetellen tavaroita -esiliinansa alla. Vain pikku Ted päästettiin huoneeseen, koska hän -ei osannut vielä puhua selvästi. Hän leperteli iloisena ja koetti -selittää, mitä ne "lakkapannit" olivat. - -Daisy oli poissa tolaltaan, ja hänen jännityksensä tarttui -poikiinkin, niin että he olivat hukuttaa äiti Bhaerin -avuntarjouksillaan. Hän hylkäsi ne kuitenkin päättävästi vedoten -heidän omiin sanoihinsa: - --- Tytöt eivät voi leikkiä poikien kanssa. Tämä on Daisyn, Bessin -ja minun leikkini, emmekä me halua teitä mukaan. Nuoret herrat -poistuivat nöyrästi, mutta pyysivät Daisya leikkimään kanssaan mitä -hän ikinä halusi ja olivat niin yllättävän kilttejä ja kohteliaita, -että se hämmästytti viatonta Daisy-parkaa. - -Heidän huomaavaisuutensa ansiosta Daisyn iltapäivä kului edes -jotenkuten. Hän meni aikaisin nukkumaan ja valmisti seuraavana -aamuna läksynsä niin ripeästi, että Fritz-setä toivoi joka päiväksi -uutta leikkiä. Kohahdus kävi kouluhuoneessa, kun Daisy poistui -yhdeltätoista, sillä jokainen tiesi, että nyt hän pääsi leikkimään -uutta, salaperäistä leikkiään. - -Monet silmäparit seurasivat Daisyn lähtöä, ja Demi oli niin -ajatuksissaan, että kun Franz kysyi häneltä, missä Saharan autiomaa -on, hän vastasi allapäin: "Lastenhuoneessa", ja sai koko luokan -nauramaan. - --- Jo-täti, nyt minä olen lukenut kaikki läksyni enkä voi odottaa -enää hetkeäkään, huusi Daisy juosten rouva Bhaerin luo. - --- Se onkin valmis, nyt saat tulla, sanoi Jo-täti ja lähti yläkertaan -pistäen Teddyn toiseen kainaloonsa ja ompelukorin toiseen. - --- En minä näe mitään, sanoi Daisy katsellen tarkasti ympäri -lastenhuonetta. - --- Etkö sitten kuulekaan mitään? kysyi Jo-täti tarttuen Teddyä -koltusta, kun tämä tahtoi juosta huoneen toiselle puolen. - -Daisy kuuli kummallista rätinää ja hiljaista porinaa aivan kuin -kattila olisi kiehunut. Ääni kuului ikkunasyvennyksestä, jonka eteen -oli vedetty verho. Daisy vetäisi sen syrjään, huudahti riemuissaan: - --- Ah! ja jäi ihastuneena tuijottamaan -- arvaatko mitä? -Ikkunasyvennyksen kolmella seinämällä oli penkki; yhdellä puolen -oli patoja ja pannuja, paistinvartaita ja kasareita, toisella oli -pieni ruoka- ja teekalusto ja keskiosassa hella. Ei peltinen ja -silmänlumetta, vaan oikea rautahella ja tarpeeksi iso, että siinä voi -keittää ruokaa monellekin nälkäiselle nukelle. Mutta parasta oli se, -että hellassa paloi oikea tuli, oikea höyry nousi pienen teepannun -nokasta ja pienen kattilan kansi tanssi polkkaa veden kiehuessa. -Ikkunasta oli otettu ruutu pois ja sen tilalle pantu peltilevy, -jossa oli reikä pientä savutorvea varten; ja oikea savu tuprusi ulos -niin luonnollisesti, että teki ihan sydämelle hyvää. Puulaatikko -ja hiiliastia olivat lieden lähettyvillä ja niiden yläpuolella oli -rikkalapio, harja ja luuta; pieni torikori oli matalalla pöydällä, -jonka ääressä Daisy tavallisesti leikki, ja hänen tuolinsa selustalla -oli valkoinen esiliina ja lystikäs päähine. Aurinko paistoi aivan -kuin sekin olisi iloinnut leikistä, hella humisi miellyttävästi, -kattila höyrysi, uudet esineet välkkyivät seinällä, sievät posliinit -olivat houkuttelevissa riveissä ja keittiö oli kokonaisuudessaan niin -hauska ja täydellinen kuin lapsi ikinä saattoi itselleen toivoa. - -Daisy seisoi ilosta mykistyneenä, ja hänen katseensa kirkastui -kirkastumistaan, kun se vaelsi viehättävästä esineestä toiseen ja -pysähtyi lopuksi Jo-tädin iloisiin kasvoihin. - --- Voi, täti, tämä uusi leikki on ihanaa! Saanko minä ihan totta -keittää tällä hellalla, pitää kutsuja ja siivota ja laittaa ihka -oikean tulen? Minä pidän tästä kauheasti! Kuinka sinä keksitkin -tällaista? - --- Se pälkähti päähäni, kun halusit tehdä piparkakkuja Pöpön kanssa, -sanoi rouva Bhaer käsivarsi Daisyn ympärillä, ja tyttö hyppi kuin -olisi halunnut lähteä lentoon. -- Tiesin, ettei Pöppö antaisi sinun -kovin usein sotkea keittiötään eikä yläkerran takkatulikaan olisi -turvallinen, siksi päätin etsiä pienen lieden voidakseni opettaa -sinua keittämään. Se kun on sekä hauskaa että hyödyllistä. Kiertelin -leikkikalukaupoissa, mutta kaikki isot liedet maksoivat niin paljon, -että olin jo luopua koko asiasta, mutta sitten tapasin Teddy-sedän. -Heti kun hän sai kuulla, millä asialla olin, hän tarjoutui avuksi ja -halusi ostaa isoimman leikkiuunin jonka löysimme. Minä kieltelin, -mutta hän vain nauroi ja kiusoitteli minun nuoruudenaikaisella -keittotaidollani ja sanoi, että minun pitää sinun jälkeesi opettaa -aikanaan myös Bessiä, ja hän osti kaikenlaisia pieniä, sieviä -kapineita "keittoluokkaani" varten, joksi hän sitä sanoi. - --- Hauskaa, että tapasit hänet! sanoi Daisy, kun Jo-rouva lakkasi -nauramasta hauskalle ostosmatkalleen. - --- Sinun täytyy olla oikein ahkera, että opit valmistamaan erilaisia -leivonnaisia, sillä Teddy-setä lupasi tulla usein teelle, ja hän -odottaa saavansa jotain erityisen hyvää. - --- Tämä on maailman ihanin keittiö ja minä puuhailen täällä -mieluummin kuin teen mitään muuta. Saanko opetella leipomaan -piirakoita ja kakkuja ja keittämään ruokaa? huudahti Daisy tanssien -ympäri huonetta toisessa kädessä kasari ja toisessa pieni hiilihanko. - --- Saat aikanaan. Tämä on hyödyllinen leikki. Minä autan sinua ja -sinä olet minun keittäjäni, ja minä sanon mitä sinun on tehtävä ja -millä tavalla. Meillä täytyy olla ruokatavaraa, jotta todella opit -keittämään, vaikkakin pienissä erissä. Minä sanon sinua Sallyksi, ja -sinä olet talon uusi keittiötyttö, lisäsi Jo-rouva ryhtyen työhön. -Teddy istui lattialla peukaloaan imien ja tuijotti uuniin, aivan kuin -se olisi ollut elävä olento, josta hän oli kovin kiinnostunut. - --- Se on hurjan hauskaa. Mitä minä ensiksi teen? kysyi Sally. - --- Pue ensimmäiseksi päällesi tämä puhdas päähine ja esiliina. Minä -olen vanhanaikainen ja haluan, että keittäjäni on siisti. - -Sally tunki kiharansa pyöreän myssyn sisään ja sitoi mukisematta -esiliinan vyötäisilleen, vaikka hän tavallisesti halveksi -"leukalappuja". - --- Nyt voit järjestää kaikki paikoilleen ja pestä uudet astiat. -Vanhatkin täytyy pestä, sillä entinen apulaiseni jätti ne likaisiksi -eräiden juhlien jälkeen. - -Jo-täti puhui kasvot totisina, mutta Sallyä nauratti, sillä hän -tiesi, kuka se huolimaton tyttö oli ollut, joka oli jättänyt kupit -likaisiksi. Hän kääri hihansa ja alkoi tyytyväisenä järjestellä -keittiötään pysähtyen silloin tällöin ihailemaan "suloista kaulinta", -"herttaista pesuvatia" tai "hauskaa pippuriastiaa". - --- Kas niin, Sally, otapas kori ja lähde torille; tässä on luettelo -ruoka-aineista, joita tarvitaan päivälliseksi, sanoi Jo-rouva ja -antoi Daisylle pienen paperilappusen, kun tämä oli saanut kaikki -astiat sievästi paikoilleen. - --- Missä tori on? kysyi Daisy huomaten, että uusi leikki kävi hetki -hetkeltä hauskemmaksi. - --- Pöppö on tori. - -Sally lähti matkaan ja aiheutti uuden kohahduksen kouluhuoneessa, kun -hän uudessa asussaan kulki oven ohi ja kuiskasi Demille: - --- Se on aivan ihana leikki! - -Leikki huvitti vanhaa Pöppöä yhtä paljon kuin Daisyakin, ja hän -nauroi iloisesti, kun tyttö sipsutti huoneeseen kuin mikäkin hupsu -pikku kokki päähine toisella korvallisella ja korin kannet kalisten -kuin kastanjetit. - --- Rouva Jo-täti tahtoo nämä tavarat ja minun pitää saada ne heti, -sanoi Daisy tärkeänä. - --- Annapas kun katson! Tässä on paistia, perunoita, kurpitsaa, -omenoita, leipää ja voita. Liha ei ole vielä tullut; lähetän sen heti -yläkertaan, kun se saapuu. Muut tavarat saat heti. - -Sitten Pöppö laittoi koriin yhden perunan, yhden omenan, -kurpitsanpalan, pienen kirpaleen voita ja sämpylän kehottaen Sallyä -olemaan varuillaan lihakaupan juoksupojan suhteen, koska tällä oli -tapana tehdä kepposia. - --- Kuka se on? kysyi Daisy toivoen, että se olisi Demi. - --- Sittenpähän näet, kuului Pöpön lyhyt vastaus, ja Sally lähti -hyvillä mielin laulellen: - - "Pikku Mabel iloissansa - koriansa kantoi, - nisut, voit ja maitopullot - täti evääks' antoi." - --- Pane vähäksi aikaa kaikki muut paitsi omena komeroon, sanoi -Jo-rouva, kun keittäjä palasi. - -Keskimmäisen hyllyn alla oli kaappi, ja kun avasi oven, paljastui -lisää ihastuttavia tavaroita. Toinen puoli oli ilmeisesti kellari, -sillä sinne oli pinottu puita, hiiliä ja sytykkeitä. Toinen -puoli oli täynnä pieniä saviruukkuja, laatikoita ja kaikenlaisia -lystikkäitä rasioita, joissa saattoi säilyttää pieniä eriä jauhoja, -sokeria, suolaa ja muita ruokatarvikkeita. Siellä oli hillotölkki, -peltipurkillinen piparkakkuja, pullollinen mainiota mehua ja pieni -peltirasiallinen teetä. Mutta kaiken huippu oli kaksi nukkien kulhoa -täynnä nuorta maitoa; niihin näytti jo kohonneen kerma. Vieressä oli -pikkuruinen kauha kuorimista varten. Daisy taputti käsiään ja olisi -halunnut heti ryhtyä kuorimaan kermaa. Mutta Jo-täti sanoi: - --- Ei vielä; sinä tarvitset kermaa päivällisellä omenapiirakan -kanssa, älä vain sekoita sitä ennen. - --- Saanko minä piirakkaa? huudahti Daisy tuskin uskoen, että hänellä -oli tiedossa moinen ilo. - --- Saat, ja jos uunisi paistaa hyvin, niin me laitamme kaksi -piirakkaa, toisen omenista ja toisen mansikoista, sanoi Jo-rouva, -joka oli melkein yhtä innostunut uuteen leikkiin kuin Daisykin. - --- Mistä minä aloitan? kysyi Sally kärsimättömänä. - --- Sulje alimmainen pelti, että uuni kuumenee. Pese sitten kätesi ja -ota esille vehnäjauhot, suola, sokeri, voi ja kaneli. Katso, onko -leivinpöytä puhdas, ja kuori omena valmiiksi. - -Daisy sai tavarat kokoon niin vähällä melulla ja sotkemisella kuin -niin nuorelta keittäjältä suinkin saattoi odottaa. - --- En todellakaan tiedä, paljonko niin pieniin piirakkoihin menee -aineita, mutta täytyy panna arviolta, ja jos ne eivät onnistu, niin -yritämme uudestaan, sanoi Jo-rouva vähän neuvottomana, mutta samalla -huvittuneena tästä pikku pulmasta. -- Pane tämä pieni kulho täyteen -vehnäjauhoja, lisää vähän suolaa ja hiero sitten voita sekaan niin -paljon kuin tälle lautaselle mahtuu. Muista aina sekoittaa ensin -kuivat aineet keskenään ja lisää vasta sitten neste. Ne sekoittuvat -silloin paremmin. - --- Minä tiedän kyllä, sillä olen katsellut, miten Pöppö tekee. Mutta -eikös ensin voidella vuoka? Pöppö ainakin voitelee, sanoi Daisy -hämmentäen jauhoja hyvää kyytiä. - --- Tosiaan. Sinussa taitaa olla leipojan vikaa, kun käyt työhön noin -taitavasti, sanoi Jo-täti hyväksyvästi. -- Nyt tilkka kylmää vettä, -vain sen verran, että taikina kostuu. Ripota sitten jauhoja pöydälle, -vaivaa taikinaa vähän ja kauli se. Juuri niin. Pane voinokareita -taikinalle ja kauli se uudelleen. Ei tehdä taikinasta kovin raskasta, -etteivät nuket saa vatsatautia. - -Daisy nauroi ajatukselle ja levitti runsaasti voita. Sitten hän kauli -sievällä kaulimellaan, ja saatuaan taikinan valmiiksi hän levitti -sen vuokiin. Hän leikkasi omenan ja latoi viipaleet paikoilleen, -ripotteli runsaasti sokeria ja kanelia päälle, ja vihdoin hän henkeä -pidättäen peitti piirakan päällyskuorella. - --- Minun on aina tehnyt mieli leikata pyöreät reiät kuoreen, mutta -Pöppö ei ole antanut. Onpas hauska tehdä omin päin, sanoi Daisy -nipsutellen veitsellä taikinaa. - -Kaikille leipojille, parhaillekin, sattuu joskus onnettomuuksia. -Sallyn ensimmäinen yritys ei liioin sujunut kommelluksitta, sillä -veitsi liikkui niin vikkelästi hänen kädessään, että vuoka luiskahti, -teki kuperkeikan ilmassa ja piirakka putosi ylösalaisin lattialle. -Sally parahti, Jo-rouva nauroi, Teddy riensi heti tavoittelemaan -piirakkaa, ja hetken aikaa uudessa keittiössä oli täydellinen kaaos. - --- Ei se mennytkään pilalle, koska minä nipistin kuoret niin lujasti -yhteen. Se on ihan hyvä. Minä leikkaan siihen vain reiät ja sitten se -on valmis, sanoi Sally, poimi pudonneen kalleutensa ja laittoi sen -kuntoon välittämättä pölystä, jota siihen pudotessa oli tarttunut. - --- Uusi keittäjäni näkyy olevan hyväntuulinen, ja se on mainio asia, -sanoi Jo-rouva. -- Avaa nyt mansikkahillopurkki ja täytä tuo avoin -piirakka. Lado sen päälle taikinasta ohuita suikaleita, niin kuin -Pöppökin tekee. - --- Minä laitan keskelle D:n ja sivuille kiemuroita; sitä on sitten -hauska syödä, sanoi Sally ja kuormasi piirakkansa niin runsaasti -hillolla ja koukeroilla, että oikea piirakantekijä olisi joutunut -epätoivoon. -- Nyt minä panen piirakat uuniin! hän huudahti, ja kun -viimeinen tuhruinen kiehkura oli huolellisesti asetettu punaiselle -hillokentälle, hän sulki piirakkansa voitonriemuisena pieneen uuniin. - --- Siisti nyt jälkesi. Hyvä keittäjä ei koskaan jätä käyttämiään -esineitä hujan hajan. Kuori sitten kurpitsa ja perunat. - --- Minulla ei ole kuin yksi ainoa peruna, hihitti Sally. - --- Leikkaa se neljään osaan, niin se mahtuu pieneen kattilaan ja pane -lohkot kylmään veteen, kunnes ne pannaan kiehumaan. - --- Liotanko kurpitsaakin? - --- Eihän toki! Kuori vain se ja pane sitten höyrykattilaan. Sillä -tavalla siitä tulee kuivempi, vaikka se kestää kauemmin kypsyä. - -Silloin raaputettiin oveen, ja kun Sally juoksi avaamaan, ilmestyi -Kit-koira hampaissaan kannellinen kori. - --- Tässä se lihakaupan juoksupoika nyt on! nauroi Daisy ja otti -koiralta kantamuksen. Koira lipoi kieltään ja alkoi kerjätä luullen -kai, että oli tuonut omaa päivällistään, sillä se oli usein -kantanut sen isännälleen samalla tavalla. Huomattuaan erehtyneensä -se lähti pois vihoissaan ja haukkui koko matkan alakertaan asti -tyynnyttääkseen loukattuja tunteitaan. - -Korissa oli kaksi pientä lihapalasta, paistettu päärynä ja pieni -kakku. Niiden mukana oli paperi, johon Pöppö oli töhertänyt: "Neitin -lounaaksi, jos keittäminen ei oikeen onnistu." - --- Minä en huoli hänen vanhoja päärynöitään enkä muutakaan; minun -keitokseni onnistuu ja minä syön herkullisen päivällisen, se on varma -kuin mikä! puuskahti Daisy närkästyneenä. - --- Niitä voidaan tarvita, jos sattuu tulemaan vieraita. On aina hyvä, -jos varalla on jotakin, sanoi Jo-täti, jolle monet yllätystilanteet -olivat opettaneet tämän arvokkaan asian. - --- Teddy tahtoo ruokaa, ilmoitti Teddy, jonka mielestä moisesta -leipomisesta ja keittämisestä pitäisi toki saada jotain suuhunsakin. - -Jo-rouva antoi pojalle käsityökorinsa pengottavaksi, että saisi hänet -pysymään hiljaa, kunnes päivällinen oli valmis, ja palasi jatkamaan -emännyyttä. - --- Pane kasvikset tulelle, kata pöytä ja pidä huoli, että sinulla on -hehkuvia hiiliä paistia varten. - -Mikä ilo nähdä perunoitten kiehuvan pienessä padassa ja kurkistaa -kurpitsanpaloja, jotka pehmenivät höyryssä, avata uuninluukku -joka viides minuutti nähdäkseen, joko piirakat olivat kypsiä, -ja vihdoin, kun hiilet olivat punaisia ja hehkuvia, panna kaksi -oikeata paistinpalaa sormenpituiselle halstarille ja mahtavana -käännellä niitä haarukalla. Perunat valmistuivat ensiksi, eikä -ihmekään, sillä ne olivat koko ajan porisseet kovasti. Ne survottiin -hienoksi pienellä nuijalla, sekaan pantiin paljon voita, mutta -ei yhtään suolaa (sen keittäjä innostuksissaan kokonaan unohti), -ja muhennoksesta laitettiin kukkula sievälle punaiselle vadille, -silitettiin maitoon kastetulla veitsellä ja pantiin uuniin -ruskistumaan. - -Niin kokonaan Sally oli syventynyt näihin töihin, että unohti -piirakkansa, kunnes hän avasi uunin pannakseen sinne perunavadin. -Mutta silloin nousi parku, sillä voi kauhistus! pikku piirakat olivat -palaneet mustiksi. - --- Voi, minun piirakkani, minun kauniit piirakkani! Ne ovat nyt -pilalla! huusi onneton Sally ja katseli tuhoutuneita luomuksiaan -väännellen pieniä, likaisia käsiään. Mansikkapiirakka varsinkin oli -surkean näköinen, sillä koukeroiset koristeet törröttivät mustuneesta -hillosta joka suunnalle kuin palaneen talon seinät ja savupiiput. - --- Voi hyvä lapsi, minä unohdin muistuttaa, että ottaisit ne ulos; -juuri minun tapaistani, sanoi Jo-täti katuvasti. -- Älä itke -kultaseni, se oli minun syyni. Yritetään uudestaan päivällisen -jälkeen, hän lisäsi kun Sallyltä tipahti iso kyynel sihahtaen kuumaan -piirakkaan. - -Niitä olisi virrannut enemmänkin, ellei paisti olisi juuri sillä -hetkellä poksahtanut ja vaatinut keittäjän huomion, niin että tämä -pian unohti palaneet piirakkansa. - --- Pane lihavati ja lautaset lämpiämään siksi aikaa kun sekoitat -kurpitsaan voita ja suolaa ja ripottelet vähän pippuria pinnalle, -sanoi Jo-rouva toivoen hartaasti, ettei päivällinen kohtaisi enää -uusia onnettomuuksia. - -Veikeä pippurikuppi tyynnytti Sallyn tunteet, ja hän valmisti -kurpitsan mestarillisesti. Päivällinen oli turvallisesti pöydässä, -ja kuusi nukkea oli pantu istumaan kukin paikalleen. Teddy istuutui -pöydän ala- ja Sally yläpäähän. Kun kaikki olivat asettuneet, joukkoa -oli hauska katsella, sillä yksi nukeista oli täydessä juhlapuvussa, -toinen taas yöpaidassa, villalangasta tehty Jerry-poika punaisessa -talvipuvussa ja Annabella, nenätön lemmikki, aivan ilkosillaan. - -Teddy käyttäytyi perheen isänä mallikelpoisesti, sillä hän söi -iloisena kaiken mitä tarjottiin eikä huomannut missään pienintäkään -vikaa. Daisy hymyili säteilevästi kumppanilleen, kuten ainakin -oikeiden päivällisten uupunut mutta vieraanvarainen emäntä, ja hän -hoiteli emännyyttään niin vilpittömän tyytyväisenä, ettei moista -usein näe. - -Paisti oli niin sitkeätä, että sen saattoi häthätää leikata -pikkuruisilla veitsillä, perunamuhennosta ei riittänyt kaikille -ja kurpitsa oli kovin möykkyistä. Mutta vieraat eivät olleet -millänsäkään puutteista, ja isäntä ja emäntä puhdistivat pöydän -sellaisella ruokahalulla, että kuka hyvänsä olisi kadehtinut -heitä. Kerman kuoriminen tuotti niin suuren ilon, että se vaimensi -piirakoiden palamisesta aiheutuneen murheen, ja Pöpön halveksittu -kakku oli tervetullut aarre jälkiruoaksi. -- Tämä oli paras ateria, -minkä olen ikinä syönyt. Saanko minä laittaa ruokaa joka päivä? kysyi -Daisy kaapiessaan astioita ja syödessään tähteitä. - --- Voit joka päivä keittää ja paistaa koulutuntien jälkeen, mutta -on parasta, että syöt herkkusi oikeaan ateria-aikaan ja vain vähän -piparkakkuja näin välipalaksi. Koska tämä oli ensimmäinen kerta, -teimme poikkeuksen, mutta muuten meidän täytyy elää säännöllisesti. -Tänään voit leipoa vielä jotain iltapäiväteetä varten, jos haluat, -sanoi Jo-rouva, joka oli iloinnut kovasti lounaasta, vaikkei -ollutkaan saanut kutsua pöytään. - --- Anna minun paistaa ohukaisia Demille. Ne ovat hänen herkkuaan, ja -on niin hauska käännellä niitä ja panna sokeria väliin, sanoi Daisy -pyyhkien hellästi keltaista tahraa Annabellan särkyneeltä nenältä, -sillä Bella oli kieltäytynyt syömästä kurpitsaa, jota työnnettiin sen -suuhun, koska se oli niin hyvää "reunatismille" -- vaiva, jonka se -oli saanut kevytmielisen pukeutumisensa vuoksi. - --- Mutta jos sinä annat Demille herkkujasi, kaikki toisetkin -tahtovat, ja silloin sinulla on kädet täynnä työtä. - --- Saanko minä kutsua Demin teelle tämän ainoan kerran, sitten minä -laitan toisillekin jotain, jos he ovat kilttejä, ehdotti Daisy -innostuneena. - --- Mainio ajatus! Tehdäänkin sinun pikku herkuistasi palkintoja -kilteille pojille, sillä jokainenhan heistä haluaa vähän ylimääräistä -hyvää. Jos pikku miehet ovat isojen kaltaisia, niin herkut -ilahduttavat suuresti heidän mieltään, lisäsi Jo-täti nyökäten -iloisesti ovelle, missä isä Bhaer seisoi huvittuneena katsomassa. - --- Tuo viimeinen isku oli minulle, ja myönnän että totta se onkin. -Mutta jos olisin mennyt kanssasi naimisiin keittotaitosi vuoksi, -minun olisi käynyt huonosti näinä vuosina, vastasi professori nauraen -ja keinutti Teddyä, joka oli pakahtua innosta kuvaillessaan äskeisiä -juhlia. - -Daisy esitteli ylpeänä keittiötään ja lupasi ajattelemattomasti -Fritz-sedälle ohukaisia niin paljon kuin tämä jaksaisi syödä. Hän oli -juuri kertomassa uudesta palkinnosta, kun pojat, Demi etunenässä, -hyökkäsivät huoneeseen nuuhkien ilmaa kuin nälkäiset ajokoirat, sillä -koulutunnit olivat päättyneet ja päivälliseen oli vielä aikaa, ja -Daisyn paistin tuoksu johti heidät suoraan saaliille. Tuskin lie -nähty ylpeämpää tyttölasta kuin Sally, kun hän esitteli kalleuksiaan -ja kertoi pojille mikä näitä odotti. Useimmat heistä suhtautuivat -pilkallisesti koko ajatukseen, että hän muka pystyisi valmistamaan -mitään syötäväksi kelpaavaa, mutta Pumppu oli heti voitettu, ja -Natillä ja Demillä oli luja luottamus Daisyn taitoihin toisten -jäädessä odottavalle kannalle. Kaikki ihailivat kuitenkin keittiötä -ja tutkivat kiinnostuneina uunia. Demi tarjoutui heti ostamaan padan -höyrypannuksi suunnittelemaansa koneeseen ja Ned selitti, että paras -ja isoin kasari kelpaisi hänelle lyijyn sulatusastiaksi, kun hän -valaa luoteja, sotakirveitä ja muita kapineitaan. - -Daisy oli niin kauhistunut näistä ehdotuksista, että Jo-rouvan täytyi -heti paikalla säätää laki, jossa poikia kiellettiin koskemasta, -käyttämästä tai edes lähestymästä tätä pyhitettyä hellaa ilman -omistajan nimenomaista lupaa. Kielto lisäsi suunnattomasti lieden -arvoa miesväen silmissä, varsinkin kun asetuksen rikkojalta -evättäisiin palkinnoiksi luvatut herkut. - -Juuri silloin soi kello, ja koko joukko lähti alakertaan -päivälliselle. Ateria innoitti poikia luettelemaan, mitä Daisyn -tulisi valmistaa heille, kunhan he ansaitsisivat palkintonsa. Daisy, -joka luotti rajattomasti lieteensä, lupasi mitä vain, kunhan Jo-täti -neuvoisi valmistusohjeet. Daisyn auliit lupaukset melkein pelottivat -Jo-rouvaa, sillä monet poikien toivomuksista ylittivät hänen -keittotaitonsa. Sellaisia olivat esimerkiksi hääkakku, kiillotetut -suklaapallot ja erittäinkin kaalikeitto, johon kuului silliä ja -kirsikoita ja jota herra Bhaer pyysi suurimpana herkkunaan; se -saattoi hänen vaimonsa epätoivoon, sillä saksalainen keittotaito meni -yli tämän ymmärryksen. - -Daisy halusi aloittaa heti kun päivällinen oli syöty, mutta hän -sai luvan siistiä vain jälkensä, täyttää kattilan valmiiksi teetä -varten ja pestä esiliinansa, joka oli kuin suurten pitovalmistelujen -jäljiltä. Sitten hänet lähetettiin ulos leikkimään kello viiteen -asti, sillä Fritz-setä sanoi, että liian ahkera opiskelu, vaikkapa -liedenkin ääressä, oli pahaksi kasvaville, ja Jo-rouva tiesi pitkästä -kokemuksesta, kuinka pian uusi leikki menettää viehätyksensä, ellei -sitä käytetä viisaasti. - -Pojat olivat hyvin kohteliaita Daisylle sen iltapäivää. Tommy -lupasi hänelle ensimmäiset hedelmät puutarhatilkustaan, vaikka -niistä häthätää näkyi vasta alut; Nat tarjoutui hankkimaan hänelle -polttopuut ilmaiseksi; Pumppu aivan jumaloi häntä ja Ned rupesi heti -paikalla tekemään jääkaappia hänen keittiöönsä. Demi johdatti Daisyn -lastenhuoneeseen yllättävän täsmällisesti juuri kun kello löi viisi. -Ei ollut vielä aika aloittaa kutsuja, mutta hän pyysi hartaasti, -että hänelle myönnettiin erioikeus jäädä, ja hän sytytti tulen, -juoksi asioilla ja seurasi kiinnostuneena illallisensa valmistumista. -Jo-rouva jakeli ohjeita ohikulkiessaan, sillä hän oli parhaillaan -ripustamassa puhtaita verhoja talon kaikkiin ikkunoihin. - --- Pyydä Pöpöltä kuppi hapanta kermaa, niin kakkusi kohoavat -vähälläkin soodalla, kuului ensimmäinen määräys. - -Demi syöksyi keittiöön ja toi kerman suu väärällä, sillä hän oli -matkalla maistanut sitä ja ennusti, että kakut menisivät pilalle, -jos niihin pantaisiin niin hapanta ainetta. Jo-rouva sai tästä -aiheen pitää esitelmän soodan kemiallisista ominaisuuksista, Daisy -ei sitä kuunnellut, mutta Demi oli korva tarkkana, ja hän ymmärsikin -asian sovittaen tietonsa seuraavaan lyhyeen, mutta ytimekkääseen -toteamukseen: - --- Kyllä minä ymmärrän: sooda muuttaa happamet aineet makeiksi ja -sen kupluileminen kohottaa taikinan. Saapa nähdä, kohoaako sinun -taikinasi, Daisy. - --- Kaada tämä kulho melkein täyteen jauhoja ja lisää sitten hiukan -suolaa, määräsi Jo-rouva. - --- Voi kuitenkin, pitääkö nyt kaikessa olla suolaa, sanoi Sally, joka -oli väsynyt aukaisemaan pillerirasiaa, jossa suolaa pidettiin. - --- Suola on kuin hyväntuulisuus, melkein kaikki on parempaa, jos sitä -on pikkuisen mukana, sanoi Fritz-setä ja pysähtyi ohikulkiessaan -lyömään pari kolme naulaa, jotta Sally saisi ripustaa pikku pannujaan -seinään. - --- Sinua ei ole kutsuttu teelle, mutta annan silti sinulle kakkuja, -enkä minä ole pahalla tuulella, sanoi Daisy ojentaen jauhoiset -kasvonsa kiittääkseen häntä suukolla. - --- Fritz, sinä et saa tulla häiritsemään minun keittoluokkaani, tai -minä tulen pitämään siveyssaarnaa kesken sinun latinan tuntisi. -Mitähän sinä siitä pitäisit? sanoi Jo-rouva heittäen ison, kukikkaan -ikkunaverhon miehensä päähän. - --- Pelkkää hyvää, koeta niin näet, sanoi rakastettava isä Bhaer ja -kulki laulaen ja naputellen ympäri taloa kuin jättiläistikka. - --- Sotke sooda kermaan, ja kun se 'kupluilee', kuten Demi sanoo, -sekoita siihen jauhot ja vatkaa niin paljon kuin ikinä jaksat. -Lämmitä sitten pannu, voitele se hyvin ja paista kunnes minä tulen -takaisin. Ja Jo-täti hävisi taas huoneesta. - -Ja kyllä pieni lusikka kalisikin, ja taikinaa vatkattiin niin, että -se ihan vaahtosi. Ja kun Daisy kaatoi sitä vähän vuokaan, se kohosi -kuin taikavoimasta ja sai veden kihoamaan Demin kielelle. Tietenkin -kakku tarttui kiinni ja paloi, koska Daisy oli unohtanut voin, mutta -tämän ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen kaikki sujui hyvin ja kuusi -herkullista pikku kakkua saatiin turvallisesti vadille. - --- Minä söisin näiden kanssa mieluummin vaahterasiirappia kuin -sokeria, sanoi Demi nojatuolista, johon hän oli istahtanut katettuaan -pöydän aivan uudella ja erikoisella tavalla. - --- Käy sitten pyytämässä sitä Pöpöltä, sanoi Daisy ja meni itse -kylpyhuoneeseen pesemään käsiänsä. - -Sillä aikaa kun lastenhuone oli tyhjänä, tapahtui kauheita. - -Kit oli ollut koko päivän kovin loukkaantunut, kun kukaan ei ollut -vielä palkinnut sitä, vaikka se oli tuonut kuuliaisesti lihakorin -lastenkamariin. Se ei suinkaan ollut paha koira, mutta sillä oli -omat virheensä niin kuin meillä kaikilla, eikä se aina voinut -vastustaa kiusausta. Kit sattui juuri sillä hetkellä luikahtamaan -lastenhuoneeseen, tunsi kakkujen tuoksun, näki ne vartioimattomina -matalalla pöydällä ja ajattelematta hetkeäkään seurauksia nielaisi -ne kaikki yhtenä suupalana. Sanottakoon kuitenkin lohdutukseksi, -että kuumat kakut polttivat niin tulisesti Kitin suuta, että siltä -pääsi hämmästynyt haukahdus. Daisy kuuli sen, syöksyi sisään ja näki -vadin tyhjänä ja keltaisen hännänpään häviävän sängyn alle. Sanaa -virkkamatta hän tarttui häntään, veti esille varkaan ja ravisteli -sitä niin julmistuneena, että sen korvat menivät ihan lupsaan. Sitten -hän ajoi koiraraukan alas vajaan, jossa se vietti ikävän illan -hiilikasalla. - -Demin osanoton rohkaisemana Daisy teki uuden taikinan ja paistoi -tusinan kakkuja, jotka olivat vielä kauniimpia kuin ensimmäiset. -Niinpä Fritz-setäkin, joka oli syönyt niistä kaksi, lähetti Daisylle -sanan, ettei hän koskaan ollut maistanut niin hyviä kakkuja, ja -jokainen poika alakerran teepöydässä kadehti Demin kakkukekkereitä -yläkerrassa. - -Se olikin oikein ihastuttava ateria, sillä pienen teekannun kansi ei -pudonnut kuin kolme kertaa ja maitokannu kaatui ainoastaan kerran; -kakut tosin uivat siirapissa ja paahtoleivässä oli paistetun lihan -maku, koska kokki oli käyttänyt lihanpaahdinta. Demi unohti tyystin -syvämietteisyytensä ja ahmi kuin tavallinen poika konsanaan Daisyn -suunnitellessa uusia juhla-aterioita ja nukkein hymyillessä suopeasti. - --- No, onko teillä ollut hauskaa? kysyi Jo-rouva tullessaan ylös -Teddy olkapäillään. - --- Hirveän hauskaa. Minä tulen pian uudestaan, ilmoitti Demi -pontevasti. - --- Pöydästä päätellen olet tainnut syödä liikaa. - --- Enkä ole, söin vain viisitoista kakkua ja ne olivat ihan pieniä, -vakuutti Demi, jonka lautasen täyttämisessä siskolla oli ollut kova -työ. - --- Ei niistä ole hänelle haittaa, kun ne olivat niin sieviäkin, sanoi -Daisy äänellä, jossa oli niin hupaisa sekoitus äidillisyyttä ja -emännän ylpeyttä, että Jo-täti saattoi vain hymyillä ja sanoa: - --- Mainiota, uusi leikki on siis onnistunut? - --- Minä pidän siitä, sanoi Demi aivan kuin hänen hyväksymisensä olisi -ollut tärkeintä. - --- Se on hauskin leikki, mitä on keksitty! huudahti Daisy syleillen -pesuvatia, jonka hän juuri oli ottanut esille pestäkseen astioita. --- Toivoisin, että kaikilla olisi yhtä ihana liesi kuin minulla, hän -lisäsi katsellen sitä ihaillen. - --- Tälle leikille pitäisi antaa nimi, sanoi Demi nuollen siirappia -huulistaan. - --- Onhan sillä. - --- Onko? Mikä? kysyivät sisarukset innoissaan. - --- No, voisimme sanoa sitä vaikka "piirakkapakariksi", sanoi Jo-rouva -ja poistui tyytyväisenä onnistuneeseen leikkiinsä. - - - - -6 - -TULIPALO - - --- Rouva Bhaer, minulla olisi vähän asiaa teille. Se on hyvin -tärkeätä, sanoi Nat pistäen päänsä rouva Bhaerin huoneen ovesta. - -Se oli jo viides pää, joka oli kurkistanut sisään viimeisen puolen -tunnin kuluessa. Mutta koska rouva Bhaer oli siihen tottunut, hän -kohotti vain katseen työstään ja sanoi reippaasti: - --- Mitä sitten, poikaseni? - -Nat tuli sisään, sulki oven huolellisesti jäljessään ja sanoi -kiihtyneellä, huolestuneella äänellä: - --- Dan on tullut. - --- Kuka Dan? - --- Hän oli minun kaverini siihen aikaan, kun soittelin kaduilla. Hän -myi lehtiä ja oli kiltti minulle. Minä näin hänet toissa päivänä -kaupungilla ja kerroin, kuinka hauskaa täällä on, ja nyt hän on -sitten tullut tänne. - --- Kas vain, pianpas hän tulikin käymään. - --- Ei hän käymään tullut, hän haluaa jäädä, jos te vain sallitte, -sanoi Nat viattomasti. - --- Niinkö, mutta ei se taida oikein käydä, sanoi rouva Bhaer melko -yllättyneenä Natin mutkattomasta ilmoituksesta. - --- Miksei? Minä luulin, että te otatte mielellänne köyhiä poikia -asumaan luoksenne ja olette heille hyvä niin kuin olette ollut -minullekin, sanoi Nat hämmästyneenä ja hädissään. - --- Niin minä otankin, mutta haluan ensin tietää heistä jotakin. Minun -täytyy valita, koska heitä on niin paljon. Eikä täällä ole tilaa -kaikille. Toivoisin kyllä että olisi. - --- Minä pyysin häntä tulemaan, koska luulin teidän pitävän siitä, -mutta jos ei ole tilaa, hän voi lähteä pois saman tien, sanoi Nat -surullisena. - -Rouva Bhaeria liikutti pojan luottamus hänen vieraanvaraisuuteensa -eikä hänellä ollut sydäntä pettää Natin toiveita. Siksipä hän sanoi: - --- Kerro minulle jotakin Danista. - --- En tiedä hänestä mitään. Hänellä vain ei ole ketään sukulaisia -ja hän on köyhä. Hän oli kiltti minulle ja nyt minä tahtoisin tehdä -jotain hyvää hänelle. - --- Tärkeitä syitä kaikki tyynni. Mutta tosiaan, Nat, talo on täynnä, -enkä minä tiedä, mihin panisin hänet, sanoi rouva Bhaer, jolla oli -yhä suurempi halu esiintyä sellaisena hätäsatamana, jona Nat häntä -piti. - --- Hän voisi saada minun vuoteeni ja minä nukkuisin tallissa. Nyt ei -ole ollenkaan kylmä ja minulle se on samantekevää. Isän kanssa minä -nukuin missä sattui, sanoi Nat innokkaasti. - -Jokin Natin äänessä ja ilmeissä sai rouva Bhaerin laskemaan kätensä -pojan olalle ja sanomaan lempeästi: - --- Tuo sisään ystäväsi, Nat. Kyllä kai me saamme hänelle tilaa -antamatta sinun paikkaasi. - -Iloisena Nat juoksi tiehensä ja palasi pian mukanaan varsin -epämiellyttävän näköinen poika, joka käveli laahustaen ja katseli -ympärilleen niin röyhkeän ja juron näköisenä, että rouva Bhaer heti -ajatteli mielessään: - --- Taitaapa olla vaikea tapaus. - --- Tässä on Dan, esitteli Nat varmana siitä, että poika oli -tervetullut. - --- Nat sanoo, että sinä tahtoisit jäädä meidän luoksemme, aloitti -Jo-rouva ystävällisesti. - --- Niin, kuului töykeä vastaus. - --- Eikö sinulla ole ystäviä, jotka pitäisivät sinusta huolta? - --- Ei. - --- Sano: "Ei ole, rouva Bhaer", kuiskasi Nat. - --- En ikinä, mutisi Dan. - --- Kuinka vanha olet? - --- Neljäntoista nurkilla. - --- Näytät vanhemmalta. Mitä osaat tehdä? - --- Vähän joka lajia. - --- Jos jäät tänne, tahdomme että teet työtä, luet ja leikit kuten -toisetkin pojat. Suostutko siihen? - --- Saattaahan tuota yrittää. - --- Hyvä, saat jäädä muutamaksi päiväksi, niin nähdään miten tulemme -toimeen keskenämme. Pidä sinä, Nat, huolta hänestä, kunnes herra -Bhaer palaa kotiin. Järjestetään sitten asia lopullisesti, sanoi -Jo-rouva, ja hänestä tuntui vaikealta saada kosketusta tähän -röyhkeään nuoreen ihmiseen, joka katseli häntä tummilla silmillään -kylmästi, epäluuloisesti ja murheellisen aikavasti. - --- Lähdetääs, Nat, sanoi Dan ja löntysti ulos. - --- Kiitoksia, rouva Bhaer, lisäsi Nat ja lähti seuraamaan Dania -tajuten epämääräisesti, että hänet oli toivotettu aivan toisin -tervetulleeksi kuin hänen jörö ystävänsä. - --- Pojat leikkivät sirkusta ladossa; mennäänkö katsomaan? hän kysyi, -kun he astuivat leveitä portaita alas nurmikolle. - --- Ovatko ne isoja kavereita? kysyi Dan. - --- Eivät. Isot menivät kalaan. - --- Painutaan sitten viivana, sanoi Dan. - -Nat vei Danin isoon latoon ja esitti hänet tovereilleen, jotka -telmivät ylhäällä tyhjässä parvessa. Avaralle lattialle oli heinillä -rajattu suuri ympyrä ja sen keskellä seisoi Demi pitkä piiska -kädessä, ja Tommy ratsasti ylpeästi ympäri kärsivällisellä Tobylla ja -leikki apinaa. - --- Teidän täytyy maksaa pääsymaksu, muuten ette saa katsella -näytöstä, sanoi Pumppu seisten kärryjen vieressä, johon orkesteri -oli sijoitettu. Siihen kuului taskukampa, jota Ned puhalsi, ja -leikkirumpu, jota Rob löi raivokkaasti. - --- Hän on toverini, minä maksankin molempien puolesta, sanoi Nat -kohteliaasti ja pisti kaksi koukkupäistä ruuvia kuivaan sieneen, jota -he käyttivät rahakukkarona. - -Nyökäten toisille pojille he istuutuivat parille laudankappaleelle -ja esitys jatkui. Tasapainoilun jälkeen Ned näytti notkeuttaan -hyppimällä vanhan tuolin yli ja kiipeämällä tikapuita ylös ja -alas kuin merimies. Demi tanssi polskaa niin tosissaan, että sitä -katseli huvikseen. Nat vaadittiin sylipainiin Pumpun kanssa, ja -kädenkäänteessä tuo pyylevä nuorukainen oli permannossa. Sitten -Tommy astui ylpeänä esiin ja heitti kärrynpyörän. Taito oli -hankittu kärsivällisyydellä ja tuskalla, sillä harjoitellessaan -yksinäisyydessä hän oli saanut ruumiinsa täyteen mustelmia. Hänen -temppunsa herätti suurta ihastusta, ja hän oli juuri astumassa pois -näyttämöltä mahtavana ja kasvot punoittaen päähän laskeutuneesta -verestä, kun katsomosta kuului ivallisesti: - --- Pyh! Tuo nyt ei ole mitään! - --- Sano se vielä kerran jos uskallat, pöyhisteli Tommy kuin äkäinen -kalkkunakukko. - --- Tahdotkos tapella? sanoi Dan astuen heti alas laudaltaan ja -puristi nyrkkejään taistelunhaluisesti. - --- Tappeleminen on kiellettyä! huusivat toiset kiihtyneinä. - --- Olettepas te arkaa sakkia! pilkkasi Dan. - --- Hei, ellet ole kunnolla, saat lähteä täältä, sanoi Nat tulistuen -herjauksesta, jonka Dan oli singonnut hänen ystävilleen. - --- Tahtoisinpa nähdä, tekeekö hän saman tempun paremmin kuin minä, -pöyhisteli Tommy. - --- Tehkää sitten tilaa! komensi Dan ja heitti ilman minkäänlaista -ennakkovalmistelua kolme kärrynpyörää peräkanaa. - --- Tuohon et ikinä pysty, Tom. Isket aina pääsi ja lennät pitkällesi, -sanoi Nat mielissään ystävänsä onnistumisesta. - -Ennen kuin hän ehti sanoa enempää, Dan sähköisti katsomon heittämällä -kolme volttia taaksepäin ja kävelemällä jonkin matkaa käsillään. -Esitys sai valtavat suosionosoitukset, ja Tommy yhtyi hyvä-huutoihin, -jotka tervehtivät taitovoimistelijaa, kun tämä hypähti taas jalkeille -ja katseli heitä viileän alentuvasti. - --- Luuletko että minäkin oppisin loukkaamatta kovin paljon itseäni? -kysyi Tom nöyrästi hieroen kyynärpäitään, joita vieläkin kirveli -äskeisen tempun jälkeen. - --- Mitäs annat, jos opetan sinua? kysyi Dan. - --- Uuden linkkuveitseni. Siinä on viisi terää ja vain yksi on poikki. - --- Anna tänne. Tommy antoi veitsen katsellen hellästi sen sileätä -kädensijaa. - -Dan tutki tarkasti veitsen, pisti sen sitten taskuunsa, siirtyi -sivulle ja sanoi silmää iskien: - --- Opettele kunnes opit, siinä kaikki. - -Tommyn raivon huutoa seurasi sellainen meteli, ettei se asettunut -ennen kuin Dan, huomattuaan joutuneensa vähemmistöön, ehdotti -veitsenheittoa, jolloin voittaja saisi pitää kalleuden. Tommy -suostui, ja veitsenheittäjien ympärille kerääntyi piiri jännittyneitä -katsojia, joiden ilmeet muuttuivat tyytyväisiksi, kun Tommy voitti -pelin ja kätki veitsen luotettavimman taskunsa uumeniin. - --- Tule, mennään katsomaan vähän paikkoja, sanoi Nat, josta tuntui, -että hänen oli puhuttava vakavasti kahden kesken ystävänsä kanssa. - -Kukaan ei tiedä, mitä heidän välillään tapahtui, mutta kun he -palasivat, Dan kohteli huomaavaisemmin jokaista, vaikka olikin -hiomaton puheissaan ja karkea käytöksessään. - -Pojat eivät pitäneet Danista lainkaan ja jättivätkin hänet Natille, -joka pian tunsi raskaana vastuun, mutta oli liian hyväsydäminen -hylätäkseen hänet. - -Tommy tunsi kuitenkin, että veitsijutusta huolimatta heidän -välillään oli jonkinlainen side, ja hän halusi vielä palata niin -mielenkiintoiseen aiheeseen kuin kärrynpyörät. Siihen hän saikin pian -tilaisuuden, sillä huomattuaan, kuinka toinen ihaili hänen taitojaan, -Dan muuttui ystävällisemmäksi, ja ennen kuin ensimmäinen viikko oli -lopussa, hänestä oli tullut vilkkaan Tommyn läheinen ystävä. - -Kun herra Bhaer kuuli asiasta ja näki Danin, hän puisti päätään ja -sanoi vain: -- Koe voi tulla meille kalliiksi, mutta yritetään. -Mikäli Dan tunsi kiitollisuutta saamastaan huolenpidosta, ei hän -ainakaan näyttänyt sitä, vaan otti kaiken vastaan kiittämättä. Hän -oli tietämätön, mutta nopea oppimaan mikäli halusi ja tarkkasilmäinen -ympäristöönsä nähden. Puhe oli nenäkästä, käytös hiomatonta ja -mielialat vaihtelevia: hän oli vuoroin rajun kiihkeä, vuoroin -murjottava. Hän oli innokas pelaaja ja pelasi melkein kaikkia -pelejä hyvin. Hän oli hiljainen ja juro aikaihmisten seurassa, -ja vain harvoin hän oli täysin yhtä pataa edes poikien kanssa. -Vaikka monikaan ei hänestä todella pitänyt, kukaan ei voinut olla -ihailematta hänen rohkeuttaan ja voimiaan, sillä mikään ei pelottanut -häntä, ja kerran hän pieksi pitkän Franzin niin pahanpäiväiseksi, -että toiset katsoivat viisaimmaksi pysyä kunnioittavan välimatkan -päässä hänen nyrkeistään. Herra Bhaer tarkkasi häntä ja koetti -parhaansa mukaan kesyttää 'metsäläispoikaa', joksi häntä sanottiin, -mutta itsekseen tämä kelpo kasvattaja pudisti päätään ja ajatteli -vakavana: -- Toivottavasti koe onnistuu, vaikka pelkäänkin, että se -tulee kalliiksi. - -Rouva Bhaer menetti Danin takia kärsivällisyytensä vähintään kymmenen -kertaa päivässä, mutta ei antanut periksi, vaan uskoi itsepäisesti, -että pojassa oli kaikesta huolimatta jotain hyvää. Dan oli -ystävällisempi eläimille kuin ihmisille, kuljeksi mielellään metsissä -ja mikä parasta: pikku Ted piti hänestä. Kukaan ei käsittänyt, -mistä se johtui, mutta lapsi kiintyi Daniin heti paikalla: nauroi -ja jokelsi aina hänet nähdessään, halusi mieluiten ratsastaa juuri -hänen leveillä harteillaan ja sanoi häntä omaksi Dannykseen. Teddy -olikin ainoa olento, jolle Dan osoitti suosiotaan, mutta vain silloin -kun luuli, ettei kukaan nähnyt. Mutta äidin katse huomaa ja äidin -sydän vaistoaa erehtymättömästi, kuka rakastaa hänen lapsiaan. Niinpä -Jo-rouva keksi pian, että Danin karkean pinnan alla sykki hellä -sydän, ja aikaansa säästämättä hän koetti päästä siihen käsiksi ja -voittaa hänet puolelleen. - -Mutta odottamaton ja varsin hälyttävä tapaus särki heidän -suunnitelmansa ja karkotti Danin Plumfieldista. - -Tommy, Nat ja Demi alkoivat suojella Dania, koska toiset pojat -melkein halveksivat häntä. Mutta ennen pitkää kolmikko huomasi -pahassa pojassa olevan erityistä vetovoimaa, ja heidän entinen -väheksymisensä muuttui ihailuksi, johon kullakin oli oma syynsä. -Tommy ihaili hänen taitotemppujaan ja rohkeuttaan. Nat oli -kiitollinen hänen aikaisemmin osoittamastaan hyvyydestä; Demi piti -poikaa jonkinlaisena elävänä seikkailukirjana, sillä aina kun hän -vain halusi, Dan kertoi hyvin elävästi jännittävistä kokemuksistaan. -Danilla ei ollut mitään sitä vastaan, että nämä kolme suosivat häntä, -ja hän pakottautui ystävälliseksi heitä kohtaan. Se olikin hänen -menestymisensä salaisuus. - -Bhaerit olivat hämmästyneitä, mutta toivoivat poikien vaikuttavan -Daniin edullisesti. He seurasivat asioiden kehitystä hiukan -huolestuneina luottaen kuitenkin siihen, ettei mitään ikävyyksiä -sattuisi. - -Dan tunsi, etteivät he luottaneet häneen täydellisesti, eikä hän -koskaan näyttänyt parhaita puoliaan, vaan koetteli tahallaan heidän -kärsivällisyyttään ja vastusti heidän toivomuksiaan niin paljon kuin -suinkin uskalsi. - -Herra Bhaer ei hyväksynyt tappelua eikä pitänyt miehuuden tai -rohkeuden merkkinä sitä, että pojat mukiloivat toisiaan vain muun -joukon huviksi. Heitä innostettiin kyllä vaikeisiin liikkeisiin ja -ruumiinharjoituksiin ja heidän odotettiin valittamatta kestävän -kovia iskuja ja kaatumisia. Mutta pidettiin raakana ja järjettömänä -leikkinä hakata toinen mustelmille ja verille vain huvin vuoksi, ja -siksi se oli kiellettyä. - -Dan nauroi tälle säännölle ja kertoi niin innostavia tarinoita omista -urotöistään ja niistä monista tappeluistaan, joissa hän oli ollut -mukana, että pojissa heräsi kiihkeä halu nähdä kerran oikein kunnon -nyrkkeilyottelu. - --- Ellette kerro, niin minä näytän teille miten nyrkkeillään, -sanoi Dan ja haalittuaan kasaan puolisen tusinaa poikia tallin taa -hän antoi heille nyrkkeilytunnin, joka tyydytti useimpien poikien -opinhalut. Mutta Emil ei mitenkään voinut alistua siihen, että joku -häntä nuorempi poika oli etevämpi kuin hän -- Emil oli näet täyttänyt -jo neljätoista vuotta ja hän oli hyvin rohkea nuorukainen -- ja niin -hän vaati Dania nyrkkeilemään kanssaan. Dan hyväksyi heti haasteen, -ja toiset seurasivat ottelua äärettömän kiinnostuneina. - -Mikä pikku lintu lieneekään vienyt uutisen päämajaan, sitä ei kukaan -tiennyt, mutta juuri kun ottelu oli kuumimmillaan ja Dan ja Emil -tappelivat kuin kaksi nuorta bulldoggia toisten innostaessa heitä -kiihtyneinä ja innostuneina herra Bhaer astui kehään, riuhtaisi -ottelijat eroon toisistaan ja sanoi äänellä, jota harvoin kuultiin: - --- Tällaista minä en salli, pojat! Lopettakaa heti älkääkä antako -tämän toistua. Minä pidän koulua pojille enkä villipedoille. Katsokaa -nyt toisianne ja hävetkää. - --- Päästäkää minut, että saan iskeä hänet vielä kerran maahan, kiljui -Dan huitoen nyrkeillään ilmaa herra Bhaerin lujassa otteessa. - --- Tule vain, tule vain, et sinä vielä ole minua voittanut, huusi -Emil, joka oli ollut viisi kertaa maassa, mutta ei edes tiennyt, -milloin hänet oli isketty. - --- He leikkivät gladiaattoria -- vai mitä ne roomalaiset olivat, -joista sinä kerroit, Fritz-setä, huudahti Demi, joka silmät suurina -oli ihaillut tätä uutta ajanvietettä. - --- Ne olivat melkoista raakalaisjoukkoa; toivottavasti olemme sentään -oppineet jotain niiden päivien jälkeen. Minä en missään tapauksessa -halua, että teette minun ladostani Colosseumin. Kuka ehdotti tätä? - --- Dan, kuului eri puolilta. - --- Sinä tiesit, että tappeleminen on kiellettyä? - --- Tiesin, murahti Dan. - --- Miksi sitten rikot sääntöjä? - --- Täytyyhän heidän oppia nyrkkeilemään, muuten heistä kaikista tulee -lalluksia. - --- Onko Emil sinusta lallus? Ei hän juuri siltä näytä. - -Herra Bhaer pani pojat kasvotusten. Danin silmänalus oli mustana ja -takki riekaleina, Emililtä oli huuli halki ja nenä lytyssä, niin että -hänen kasvonsa olivat aivan veriset; otsassa oli kuhmu joka loisti -sinipunaisena kuin luumu. Mutta vammoistaan huolimatta Emil mulkoili -vastustajaansa ja oli ilmeisesti kärkäs jatkamaan heti taistelua. - --- Emil olisi yliveto, jos olisi saanut vähän oppia, sanoi Dan. -Hänen oli pakostakin annettava tunnustus pojalle, joka oli pystynyt -pitämään häntä lujilla. - --- Hän saa kyllä aikanaan perehtyä nyrkkeilyyn ja itsepuolustukseen, -mutta toistaiseksi hän tulee hyvin toimeen ilman tappelutunteja. -Menkää pesemään kasvonne, ja muista, Dan: jos kerrankin vielä rikot -sääntöjä, niin sinut lähetetään täältä pois. Tämä on sopimus, ja se -pysyy voimassa, jos sinä pidät sen omasta puolestasi. - -Pojat menivät, ja herra Bhaer lähti sitomaan nuorten gladiaattorien -haavoja. Emil joutui vuoteeseen, ja Dan oli viikon ajan murheellinen -katseltava. - -Mutta kuriton poika ei tästä talttunut. Pian hänet saatiin kiinni -uudesta rikkomuksesta. - -Kun jotkut pojista lähtivät eräänä lauantai-iltana ulos, ehdotti -Tommy, että mentäisiin joelle hakemaan uusia ongenvapoja. - --- Mennäänkin, ja otetaan Toby vetämään ne kotiin. Joku meistä voi -ratsastaa sillä rantaan, innostui Pumppu, joka ei olisi viitsinyt -kävellä. - --- Se joku tarkoittaa tietysti sinua, tokaisi Dan. -- No vauhtia -sitten, Laiska-Jaakko. - -Niin lähdettiin. Kun vavat oli katkottu ja oltiin jo paluumatkalla, -sattui Demi pahaksi onneksi sanomaan Tommylle, joka ratsasti aasin -selässä pitkä vapa kädessään: - --- Sinä olet kuin joku härkätaistelija, punainen vaate ja korea puku -vain puuttuvat. - --- Olisi mukava joskus nähdä härkätaistelu, eikö? tuumi Tommy -ravistellen keihästään. - --- Hei, järjestetään sellainen, ehdotti Dan valmiina ilkikuriin. -- -Tuolla niityllä on Keltaruusu, ratsasta sen luo ja pane se vanha -köntys juoksemaan. - --- Älkää ihmeessä, aloitti Demi, joka oli alkanut suhtautua -epäilevästi Danin ehdotuksiin. - --- Miksei muka, eihän siinä tarvita kuin vähän huutoa ja melua, -puolusteli Dan. - --- Minusta tuntuu, ettei Fritz-setä pitäisi siitä. - --- Onko hän koskaan kieltänyt meitä leikkimästä härkätaistelua? - --- Ei, ei kai, myönsi Demi. - --- Ole sitten hiljaa! Ratsasta sinä, Tom, lehmän luo, tässä on -punainen vaate, jota voit heilutella sen edessä. Minä autan sinua -saamaan siihen liikettä. Samassa Dan hyppäsi aidan yli uuteen -leikkiin innostuneena. Toiset seurasivat häntä kuin lammaslauma, -Demikin istui veräjäpuulla ja katseli kiinnostuneena näytöstä. - -Keltaruusu-parka ei ollut oikein hyvällä tuulella, sillä se oli -äskettäin erotettu vasikastaan ja suri sitä nyt katkerasti. Se piti -koko ihmiskuntaa vihollisenaan, niin kuin ymmärrettävää olikin. Kun -matadori lähestyi ratsain punainen nenäliina keihäännenässä liehuen, -lehmä kohotti päänsä ja päästi tilanteeseen sopivan mölähdyksen. -Tommy ratsasti uljaasti sen luo, ja Toby ravasi innokkaana -tervehtimään vanhaa ystäväänsä, mutta kun vapa iski läsähtäen lehmän -selkään, sekä Keltaruusu että Toby närkästyivät. Aasi peräytyi -kiljuen ja lehmä seisoi vihaisena sarvet ojossa. - --- Hyökkää uudestaan, Tommy. Keltaruusu on julman äkäinen ja -taistelee loistavasti! - -Huomattuaan joutuneensa saarroksiin ja tällaisen häpäisyn kohteeksi -Keltaruusu laukkasi ympäri niittyä raivostuen hetki hetkeltä enemmän, -sillä mihin se kääntyikin, aina oli joku kauhea poikalapsi kiljumassa -ja heiluttamassa uudenlaista ja hyvin ikäväntuntuista piiskaa. -Pojilla oli hirveän hauskaa, mutta eläinparalla kurjat oltavat. - -Vihdoin Keltaruusu menetti kokonaan malttinsa ja teki leikistä lopun -odottamattomalla tavalla. Se kääntyi äkkiä ja syöksyi oikopäätä kohti -vanhaa ystäväänsä Tobya, jonka käytös oli loukannut sitä sydänjuuria -myöten. Hidas Toby peräytyi niin päistikkaa että kompastui kiveen, -ja sekä ratsu että matadori lensivät maahan. Vimmastunut Keltaruusu -loikkasi aidan yli ja lähti hurjasti laukkaamaan tietä pitkin -poispäin. - --- Ottakaa kiinni, pysäyttäkää se! Joutuin, pojat! karjui Dan -ampaisten Keltaruusun perään minkä kintuista pääsi, sillä lehmä oli -herra Bhaerin silmäterä, ja Dan pelkäsi, että jos sille sattuisi -jotain, häneltä olisi kaikki mennyttä. Siinä kävi juoksu, meteli, -huuto ja puuskutus, ennen kuin Keltaruusu saatiin kiinni. Ongenvavat -olivat jääneet, Toby oli ollut taittaa jalkansa kaatuessaan, ja pojat -olivat punaisia, hengästyneitä ja peloissaan. Keltaruusu-poloisen -he löysivät kukkatarhasta, jonne se oli lönkyttänyt lopen uupuneena -pitkästä juoksusta. - -Dan lainasi nuoran ja talutti Keltaruusun kotiin. Häntä seurasi -joukko hyvin totisia nuoria herroja, sillä lehmä oli säälittävässä -kunnossa. Se oli hypätessään nyrjäyttänyt jalkansa niin että se ontui -pahasti, silmissä oli vauhko katse, ja kiiltävä karva oli märkä ja -likainen. - --- Nyt jouduit kyllä kiikkiin, Dan, sanoi Tommy taluttaessaan -puuskuttavaa aasia rääkätyn lehmän rinnalla. - --- Luuletko sitten itse pääseväsi noin vain livahtamaan? Sinähän olit -mukana. - --- Kaikki me olimme mukana paitsi Demi, lisäsi Jack. - --- Mutta Demihän se koko jutun keksi, huomautti Ned. - --- Minä kielsin teitä, huudahti Demi, jonka sydäntä raastoi -Keltaruusun kurja tila. - --- Bhaerin ukko antaa minulle varmasti potkut, mutta siitä minä viis -veisaan, mutisi Dan. Hänen huolestunut ilmeensä puhui kuitenkin -toista kuin sanat. - --- Pyydetään kaikki, että hän antaisi sinun jäädä, sanoi Demi, -ja kaikki yhtyivät häneen -- paitsi Pumppu, joka elätti kaikessa -hiljaisuudessa toivoa, ettei rangaistus kohdistuisi muihin kuin -Daniin. - -Nähtyään Keltaruusun ja kuultuaan mitä oli tapahtunut herra Bhaer ei -puhunut paljon, nähtävästi hän pelkäsi sanovansa kiivastuksissaan -liikaa. Keltaruusu talutettiin hyvitellen parteen, ja pojat -lähetettiin huoneisiinsa illalliseen asti. Tämä pieni lykkäys -antoi heille aikaa miettiä tapahtumain kulkua, arvailla tulevaa -rangaistusta ja kuvitella paikkaa, minne Dan lähetettäisiin. - -Dan vihelsi reippaasti huoneessaan, jottei kukaan vain luulisi -hänen välittävän asiasta. Mutta odottaessaan tietoa kohtalostaan -hän toivoi sitä hartaammin saavansa jäädä Plumfieldiin, mitä -enemmän hän ajatteli mennyttä kovaa elämäänsä ja täällä kokemaansa -ystävällisyyttä. Dan tiesi, että häntä tahdottiin auttaa, ja -sisimmässään hän oli kiitollinen, mutta kova elämä oli paaduttanut -hänet piittaamattomaksi ja epäluuloiseksi. Hän vihasi pakkoa ja -taisteli sitä vastaan kuin villipeto, vaikka aavistikin, että -alistuminen sääntöihin olisi hyväksi hänelle itselleen. Hän mietti, -millaista olisi taas ajelehtia pitkin kaupunkia, niin kuin hän oli -tehnyt melkein koko elämänsä, ja katseli pientä kodikasta huonettaan -niin haikeana, että se olisi liikuttanut ketä tahansa. Mutta ilme -hävisi heti, kun herra Bhaer astui sisään ja sanoi tuttuun vakavaan -tapaansa: - --- Minä olen kuullut kaikki, Dan, ja vaikka olet taas rikkonut -sääntöjä, annan sinun kuitenkin vielä kerran yrittää tehdäkseni äiti -Bhaerille mieliksi. - -Odottamaton armonaika sai Danin lehahtamaan tulipunaiseksi. Mutta hän -peitti liikutuksensa. - --- En tiennyt, että härkätaistelut ovat kiellettyjä. - --- En ollut varautunut moiseen mahdollisuuteen, ja siksi niitä ei ole -mainittu säännöissä, vastasi herra Bhaer hymyillen pojan tekosyylle. -Sitten hän lisäsi vakavasti: -- Mutta ensimmäinen ja tärkein -harvoista laeistamme määrää, että Plumfieldissa kohdellaan hyvin -jokaista luontokappaletta. Haluan että kaikki eläimet ovat täällä -onnellisia ja rakastavat, auttavat ja palvelevat meitä yhtä alttiisti -ja uskollisesti kuin mekin yritämme rakastaa, auttaa ja palvella. -Meillä on usein ollut puhetta siitä, että sinä olet ystävällisempi -eläimille kuin toiset pojat, ja äiti Bhaer pitää tätä ominaisuuttasi -suuressa arvossa, sillä hänen mielestään se osoittaa, että sinulla on -hyvä sydän. Mutta nyt tuotit meille pettymyksen. Meistä se on ikävää, -sillä toivoimme, että sinä olisit yksi meistä. Yritetäänkö vielä -kerran? - -Dan oli tuijottanut koko ajan lattiaan ja pyöritellyt hermostuneesti -sormissaan puupalikkaa, jota oli herra Bhaerin tullessa vuoleskellut, -mutta kuullessaan ystävällisellä äänellä esitetyn kysymyksen hän -katsoi äkkiä ylös ja sanoi kunnioittavammin kuin koskaan: - --- Antakaa minun yrittää. - --- Hyvä on. Ei puhuta enää asiasta. Mutta sinä niin kuin toisetkin -pojat jäät pois huomiselta retkeltä ja saatte kaikki yksissä tuumin -hoitaa Keltaruusu-paran taas kuntoon. - --- Minä lupaan koettaa. - --- Kas niin, mene nyt illalliselle ja koeta tosiaan parastasi -- -enemmän itsesi kuin meidän tähtemme. Sitten herra Bhaer puristi -Danin kättä, ja tämä lähti alakertaan. Hyvyys oli varmaan kesyttänyt -häntä enemmän kuin ankara selkäsauna, jota Pöppö oli innokkaasti -suositellut. - -Dan yritti parastaan muutamia päiviä, mutta tottumattomana itsekuriin -hän väsyi pian ja alkoi käyttäytyä entiseen, vallattomaan tapaansa. -Eräänä päivänä herra Bhaer joutui lähtemään liikeasioille, eikä -koulussa ollut tunteja. Pojista se oli hauskaa ja he pelasivat -innokkaasti iltaan asti, jolloin useimmat nukahtivat raskaasti kuin -tukki. Danilla oli kuitenkin suunnitelma mielessään, ja jäätyään -Natin kanssa kahden hän paljasti sen. - --- Katsopas tänne! hän sanoi ja otti vuoteensa alta pullon, sikarin -ja korttipakan. -- Aion pitää vähän hauskaa samalla tavoin kuin -poikien kanssa usein kaupungissakin. Tässä on olutta ja sikari, -minä sain ne aseman lähellä asuvalta ukolta. Voit maksaa osasi, tai -ehkä Tommy maksaa, kun hänellä on niin paljon rahaa eikä minulla -ole centtiäkään. Minä menenkin kysymään häneltä, tai ei, mene sinä, -sinuun ei kiinnitetä huomiota. - --- Siitä ei Bhaerin väki pidä, alkoi Nat. - --- Mistä he sen tietävät. Isä Bhaer on poissa ja äiti Bhaerilla on -puuhaa Teddyn kanssa. Teddyssä on kuristustauti tai jokin sellainen -eikä häntä voi jättää yksin. Ei valvota myöhään eikä pidetä elämää, -silloin ei kukaan tiedä. - --- Pöppö tietää. Hän huomaa aina, jos illalla poltetaan lamppua. - --- Eikä huomaa, minulla on hämärä lyhty. Se valaisee heikosti ja me -voimme sammuttaa sen heti, jos kuulemme jonkun tulevan, sanoi Dan. - -Lyhty viehätti Natia ja antoi asialle romanttista hohdetta. Hän lähti -hakemaan Tommyä, mutta työnsi päänsä vielä sisään oveni raosta ja -kysyi: - --- Haluat kai Deminkin? - --- Enkä halua. Se pyhimys pyörittelee vain silmiään ja alkaa -saarnata, jos hänelle puhut. Sitä paitsi hän nukkuukin jo. Kuiskaa -vain Tommylle ja joudu takaisin. - -Nat totteli ja palasi pian Tommyn kanssa, joka oli puolipukeissaan, -pörröinen ja uninen, mutta valmis leikkiin, kuten aina. - --- Muistakaakin olla hiljaa, niin näytän teille, miten pelataan -'nakkia', se on mukavaa peliä, sanoi Dan, kun kolme hurjastelijaa -istuutui pöydän ääreen, jossa oli pullo, sikari ja kortit. -- Ensin -otetaan ryyppy, sitten pannaan tupakaksi ja aletaan paiskia kortteja. -Niin miehet aina tekevät ja se on hurjan hauskaa. - -Oluttuoppi kiersi miehestä mieheen ja kaikki kolme maistelivat ja -maiskuttivat huuliaan, vaikka Nat ja Tommy eivät ollenkaan pitäneet -oluen karvaasta mausta. Sikari oli vieläkin pahempaa, mutta he eivät -tohtineet sanoa sitä, vaan vetivät vuoron perään sauhuja, kunnes -olivat tukehtua ja päätä huimasi. Danilla oli hauskaa, sillä tämä -muistutti entisiä aikoja, jolloin hän sai silloin tällöin tilaisuuden -matkia niitä miehiä, joiden parissa eli. Tänä iltana hän kallisteli -oluttuoppia ja tupakoi ja kerskui minkä taisi ollakseen yhtä rento -kuin nuo laitakaupungin hampuusit ja eläytyi osaansa niin, että alkoi -kiroilla välittämättä kuuliko joku vai ei. - --- Et saa! On synti sanoa 'piru'! huudahti Tommy, joka siihen asti -oli seurannut Danin elkeitä. - --- Painu suolle äläkä saarnaa! Kiroaminen on osa huvia. - --- Minä sanon mieluummin 'pala ja kipinöi', ilmoitti Tommy. - --- Ja minä sanon 'hitto vie'. Se kuulostaa hyvältä, sanoi Nat -ihastuneena Danin rehvakkuuteen. - -Dan pilkkasi heidän 'lorujaan' ja kiroili mahtavasti koettaessaan -opettaa heille uutta korttipeliä. - -Mutta Tommy oli uninen ja Natin päätä alkoi särkeä tupakasta, niin -että oppiminen kävi hitaasti ja peli oli sen mukaista. Huoneessa oli -hyvin hämärää, sillä lyhty paloi kehnosti eivätkä pojat uskaltaneet -nauraa tai liikehtiä, koska Silas nukkui samalla kohtaa yläkerrassa. -Kekkerit olivat kaiken kaikkiaan ikävät. - -Ollessaan juuri jakamassa kortteja Dan keskeytti äkkiä ja kysyi: -- -Kuka siellä? - -Samassa heittyi varjo valon yli. Hätäinen ääni vastasi pimeästä: -- -Minä en löydä Tommyä mistään, ja sitten pojat kuulivat paljaiden -jalkojen juosta lipsuttavan alas ja sieltä sisähuoneisiin. - --- Se oli Demi. Hän menee hakemaan jonkun. Painu vuoteeseesi, Tom, -äläkä kerro kenellekään! komensi Dan korjaten juominkien jäljet -näkyvistä. Hän ja Nat alkoivat riisuutua. - -Tommy syöksyi huoneeseensa ja sukelsi vuoteeseen, jossa makasi -hihittäen, kunnes jokin poltti hänen kättään. Silloin hän huomasi, -että juhlasikari oli jäänyt hänen käteensä, koska hän oli sattunut -polttamaan sitä silloin kun keskeytys tuli. - -Sikari oli melkein lopussa ja hän aikoi juuri sammuttaa sen -huolellisesti, kun kuuli hoitajattaren äänen. Tommy aavisti, että -sikari kavaltaisi hänet jos sen kätkisi vuoteeseen, ja hän heitti sen -sängyn alle puristettuaan sen ensin muka sammuksiin. - -Demi tuli sisään hoitajattaren kanssa ja hämmästyi nähdessään Tommyn -lepäävän rauhallisesti vuoteessaan. - --- Ei hän äsken ollut täällä, Demi sanoi tarttuen Tommyä käsivarresta. - --- Mitä onnetonta sinä taas olet keksinyt? kysyi hoitajatar -pudistellen Tommyä leppoisasti, niin että tämä avasi silmänsä ja -sanoi vaisusti: - --- Minä käväisin vain sanomassa Natille yhden asian. Menkää nyt ja -antakaa minun olla, nukuttaa kamalasti. - -Hoitajatar peitteli Demin vuoteeseen ja lähti jatkamaan tarkastusta. -Danin huoneessa hän näki kaksi poikaa nukkumassa rauhallisesti. -- -Vähän vallattomuutta vain, hän ajatteli, ja koska mitään ikävyyksiä -ei ollut sattunut, hän ei puhunut asiasta rouva Bhaerille, jolla oli -huolta ja vaivaa pikku Teddyn vuoksi. - -Tommyä nukutti, ja käskettyään Demin pitää huolta omista asioistaan -ja olla kyselemättä turhia hän kuorsasi jo kymmenen minuutin kuluttua -aavistamatta lainkaan, mitä hänen sänkynsä alla tapahtui. Sikari ei -ollutkaan sammunut vaan kyti, kunnes olkimatto leimahti ilmiliekkiin. -Nälkäinen tuli eteni yhä, se tarttui peitteeseen, sitten lakanoihin -ja vihdoin itse sänkyyn. Tommy nukkui raskaasti ja savu tuuperrutti -Demin, niin ettei kumpikaan herännyt, vaikka lieskat leimusivat jo -aivan heidän ympärillään. - -Sinä iltana Franz oli lukenut pitkään, ja lähtiessään kouluhuoneesta -hän tunsi savun hajua. Hän hyökkäsi yläkertaan ja näki paksun -savupilven tupruavan käytävään vasemmanpuoleisesta huoneesta. -Pysähtymättä tai kutsumatta ketään apuun hän juoksi sisään, raahasi -pojat vuoteista ja kaatoi tuleen kaiken veden, mitä saatavilla oli. -Liekit alenivat, mutta tuli ei sammunut, ja pojat päästivät kovan -porun herättyään kylmässä eteisessä. Kohta saapui rouva Bhaerkin ja -samalla hetkellä Silas hyökkäsi huoneestaan huutaen: "Tuli on irti!" -niin kovaa, että koko talo heräsi. Joukko valkoisia säikähtyneitä -olentoja tungeksi eteisessä, hetken aikaa kaikki olivat pakokauhun -vallassa. - -Pian rouva Bhaer tyyntyi. Hän pyysi hoitajatarta huolehtimaan -palovammoja saaneista pojista ja lähetti Franzin ja Silaksen -alakertaan hakemaan märkiä vaatteita. Niillä hän tukahdutti tulen -vuoteista, matoista ja ikkunaverhoista, joista palo uhkasi levitä -seiniin. Dan ja Emil tekivät työtä kuin miehet kantaen vettä -kylpyhuoneesta ja repien alas palavia ikkunaverhoja. - -Vaara oli pian ohi ja pojat taas vuoteissaan. Jätettyään Silaksen -vartioimaan, ettei tuli kytenyt missään, rouva Bhaer läksi Franzin -kanssa katsomaan onnettomuuden uhreja. Demi oli selvinnyt yhdellä -palohaavalla ja säikähdyksellä, mutta Tommyltä oli palanut tukka ja -lisäksi hänellä oli kädessä suuri palohaava, joka tuotti hänelle -kovia tuskia. - -Demi rauhoittui pian, ja Franz vei hänet omaan vuoteeseensa. -Hoitajatar valvoi Tommyn luona koko yön koettaen huojentaa hänen -kipuaan, ja rouva Bhaer kulki hänen ja pikku Teddyn väliä käsissään -öljyä ja pumpulia, lääkesalvaa ja muita tuskia lieventäviä aineita ja -hoki lakkaamatta itsekseen: -- Olen aina tiennyt, että Tommy polttaa -vielä talon, ja nyt hän sen teki! aivan kuin ajatuksesta olisi ollut -suurtakin lohtua. - -Kun herra Bhaer palasi seuraavana aamuna, talo oli mullin mallin: -Tommy makasi vuoteessa, Teddy haukkoi henkeä kuin kala kuivalla -maalla, Jo-rouva oli lopen uupunut ja koko poikajoukko niin -kiihtynyt, että kaikki puhuivat yhteen ääneen ja suorastaan kiskoivat -hänet katsomaan hävitystä. Vähin äänin hän sai asiat pian kohdalleen, -sillä jokainen tunsi, että isä Bhaer pystyi selvittämään vaikka -kymmenen tällaista mylläkkää. - -Aamulla ei pidetty koulua, mutta iltapäivään mennessä oli tuhoutunut -huone saatu kuntoon ja sairaat tervehtyneet sen verran, että voitiin -ryhtyä kuulustelemaan ja tuomitsemaan syyllisiä. Nat ja Tommy -tunnustivat oman osuutensa ilkityöstä, ja olivat vilpittömästi -pahoillaan siitä, että olivat saattaneet rakkaan talovanhuksen ja sen -asukkaat vaaraan. Mutta Danilla oli taas hiisi vieköön ilmeensä eikä -hänen mielestään ollut tapahtunut suurtakaan vahinkoa. - -Herra Bhaer vihasi sydämensä pohjasta juomista, korttipeliä ja -kiroilua. Tupakan hän oli itse jättänyt, jotteivät pojat joutuisi -kiusaukseen matkia häntä. Sitä enemmän häntä murehdutti ja harmitti -Danin rikkomus. Poika, jonka suhteen hän oli ollut tavallista -pitkämielisempi, toi näitä kiellettyjä tapoja taloon hänen poissa -ollessaan ja opetti viattomia poikia pitämään niitä miehekkäinä ja -tavoittelemisen arvoisina. Hän puhui kauan ja vakavasti pojille ja -lopetti pahoilla mielin mutta päättävästi: - --- Tommyllä on kaiketi ollut rangaistusta jo kylliksi: kädessään -olevasta paloarvesta hän muistaa, että on parasta pysyä erossa -moisista aineista. Natille riittää ankara säikähdys, sillä hän on -todella pahoillaan ja yrittää totella. Mutta sinulle, Dan, on annettu -anteeksi jo monta kertaa eikä siitä ole ollut hyötyä. En voi jättää -poikia sinun huonon esimerkkisi turmeltavaksi, eikä minulla ole aikaa -puhua kuuroille korville. Voit siis sanoa hyvästi kaikille ja pyytää -hoitajatarta kokoamaan tavarasi minun pieneen mustaan laukkuuni. - --- Voi, mihin hän joutuu? huudahti Nat. - --- Mukavaan paikkaan maalle. Olen ennenkin lähettänyt sinne poikia, -jotka eivät ole menestyneet täällä. Herra Page on ystävällinen mies -ja Dan viihtyy varmasti hänen luonaan, jos vain yrittää parastaan. - --- Palaako hän ikinä? kysyi Demi. - --- Toivottavasti. Se riippuu hänestä itsestään. - -Herra Bhaer lähti kirjoittamaan kirjettä herra Pagelle, ja pojat -kerääntyivät Danin ympärille, aivan kuin hän olisi ollut lähdössä -pitkälle vaaralliselle matkalle tuntemattomiin seutuihin. - --- Kuinkahan sinä viihdyt siellä? aloitti Jack. - --- Minä lähden pois, jollen viihdy, sanoi Dan kylmästi. - --- Minne? kysyi Nat. - --- Vaikka merille tai länteen, ja voinhan käväistä Kaliforniassa, -vastasi Dan niin huolettomasti, että pienemmät pojat haukkoivat -henkeä. - --- Älä sellaisia puhu. Ole vähän aikaa herra Pagen luona ja tule -sitten takaisin tänne, pyyteli Nat, jota asia kovasti painoi. - --- Samantekevää mihin minä menen ja kuinka kauan olen, ja minut saa -hirttää, jos ikinä palaan tänne, sinkautti Dan kiukkuisesti ja lähti -kokoamaan tavaroitaan, jotka oli kaikki saanut herra Bhaerilta. - -Ei hän muuta hyvästiä pojille sanonutkaan, sillä nämä olivat ladossa -pohtimassa asiaa, kun hän tuli alakertaan, ja hän kielsi Natia -kutsumasta heitä. Vaunut olivat oven edessä, ja rouva Bhaer tuli -puhumaan Danille niin murheellisen näköisenä, että pojan sydäntä -kirveli. Dan sanoi hiljaa: - --- Saisinko minä sanoa Teddylle hyvästi? - --- Saat toki, mene sisään ja anna suukko hänelle. Teddy ikävöi -varmaan kovasti Dannyänsä. - -Kukaan ei nähnyt Danin katsetta, kun hän astui kynnyksen yli, huomasi -Teddyn kasvojen kirkastuvan ja kuuli rouva Bhaerin pyytävän: - --- Emmekö voisi antaa poikaparan koettaa vielä kerran, Fritz? Mutta -herra Bhaer vastasi päättävästi: - --- Emme, se ei olisi hyvä ratkaisu. Annetaan hänen mennä maalle, -missä hän ei voi tehdä pahaa toisille, maallaolo on hänelle hyväksi, -ja jonkin ajan kuluttua hän saa palata, minä lupaan sen. - --- Hän on ainoa poika, jonka suhteen olemme epäonnistuneet. Olen -hyvin murheellinen, sillä aioin tehdä Danista kunnon miehen. - -Dan kuuli rouva Bhaerin huokauksen ja hänen teki mieli pyytää vielä -armonaikaa, mutta hänen ylpeytensä ei sallinut sitä. Hän tuli ulos -kova ilme kasvoillaan, hyvästeli sanaa sanomatta ja ajoi herra -Bhaerin kanssa tiehensä. - -Muutama päivä myöhemmin Plumfieldiin tuli herra Pagelta kirje, jossa -kerrottiin Danin menestyvän hyvin. Mutta kolme viikkoa myöhemmin -saapui uusi kirje, jossa ilmoitettiin, että poika oli karannut eikä -hänestä ollut kuultu sen jälkeen. Kaikki olivat siitä huolissaan ja -herra Bhaer sanoi: - --- Ehkä minun olisi pitänyt antaa hänen koettaa vielä kerran. Mutta -rouva Bhaer nyökytti tietävästi päätään ja sanoi: - --- Älä sure, Fritz. Olen varma, että poika tulee kyllä takaisin. -Mutta aika kului eikä Dania kuulunut. - - - - -7 - -NAN NOKKONEN - - --- Fritz, minä olen saanut ajatuksen, huudahti rouva Bhaer -kohdattuaan miehensä kerran iltapäivällä koulun tuntien jälkeen. - --- No, kerrohan, sanoi herra Bhaer odottaen huvittuneena, millainen -suunnitelma hänen vaimonsa päässä oli tällä kertaa itänyt. Usein -hänen ajatuksensa olivat niin lystikkäitä, että niitä oli vaikea -kuunnella nauramatta, vaikka ne olivat samalla erinomaisen järkeviä -ja hänen miehensä toteutti niitä mielellään. - --- Daisy tarvitsee leikkitoverin, ja pojille olisi hyvä, jos täällä -olisi toinenkin tyttö. Mehän uskomme, että poikia ja tyttöjä voi -kasvattaa yhdessä, ja on aika toteuttaa ajatusta käytännössä. Daisy -menee aivan pilalle, kun pojat vuoroin lellittelevät lapsiparkaa, -vuoroin sortavat häntä kuin mitkäkin hirmuvaltiaat. Heidän täytyy -oppia käyttäytymään ihmisiksi, ja tyttöjen seura on heille hyvin -terveellistä. - --- Olet oikeassa kuten aina. Kenet me sitten otamme? kysyi herra -Bhaer nähtyään vaimonsa silmistä, että tällä oli jo ehdotus valmiina. - --- Pikku Anne Hardingin. - --- Sen tytön, jota pojat sanovat Nan Nokkoseksi? sanoi herr Bhaer -huvittuneena. - --- Niin, hän on saanut äitinsä kuolemasta lähtien juoksennella kotona -aivan omin valloin, mutta hän on liian älykäs lapsi palvelijoitten -pilattavaksi. Olen pitänyt jonkin aikaa häntä silmällä, ja kun -tapasin toissa päivänä hänen isänsä kaupungissa, kysyin miksi tämä ei -pane Nania kouluun. Hän sanoi, että panisi heti jos löytäisi koulun, -joka sopii tytölle yhtä hyvin kuin meidän koulumme sopii pojille. -Nanin isä olisi varmaan iloinen, jos ottaisimme tytön tänne. Mehän -voimme ajaa iltapäivällä häntä tapaamaan ja järjestää asian. - --- Eikö sinulla ole tarpeeksi huolia ilman tuota pikku -kiusanhenkeäkin? kysyi herra Bhaer taputtaen vaimonsa kättä. - --- Ei läheskään, sanoi Jo Bhaer reippaasti. -- Minä rakastan tätä -työtä ja olen onnellisin, kun ympärilläni on suuri poikajoukko. -Ja minä tunnen lukkarinrakkautta Nania kohtaan, sillä olin itse -samanlainen pikku hurjimus ennen vanhaan. Nan on täynnä tarmoa, -mutta häntä täytyy ohjata käyttämään lahjojaan, jotta hänestä tulisi -yhtä herttainen tyttö kuin Daisy on. Nan on niin teräväpäinen, -että hän pitäisi koulunkäymisestä, jos häntä vain oikealla tavalla -ohjattaisiin. Tiedän miten hänen suhteensa olisi meneteltävä, sillä -muistan, kuinka minun mainio äitini kasvatti minua, ja -- - --- Jos onnistut puoliksikaan yhtä hyvin kuin äitisi, voit katsoa -tehneesi suurenmoisen työn, keskeytti herra Bhaer, joka oli vakaasti -sitä mieltä, että hänen vaimonsa oli maailman naisista onnistunein. - --- Jos vielä pilkkaat minun suunnitelmiani, tarjoan sinulle laihaa -kahvia kokonaisen viikon, ja mitäs siitä sanot, herra? uhkasi -Jo-rouva tarttuen miestään korvasta kuin tämä olisi ollut joku -pikkupojista. - --- Eiköhän Daisyn tukka nouse pystyyn kauhusta, kun Nan on niin -villi, sanoi herra Bhaer karistaen Teddyä ja Robia pois kimpustaan. - --- Aluksi ehkä, mutta se on hänelle vain hyväksi. Hän onkin -kehittymässä liian mallikelpoiseksi ja pikkuvanhaksi ja tarvitsee -vähän piristystä. Daisylla on aina hauskaa, kun Nan tulee leikkimään, -ja tietämättään he kasvattavat toisiaan. - --- Kunhan vain ei hänkin sytyttäisi tulipaloa. - --- Dan parka. En anna koskaan oikein itselleni anteeksi, että päästin -hänet lähtemään, huokasi rouva Bhaer. - -Kuullessaan tutun nimen pikku Teddy pyörähti isänsä sylistä -lattialle, taapersi ovelle, katseli haikeasti yli aurinkoisen pihan -ja tuli sitten takaisin. - --- Danny tulee kohta, hän sanoi kuten aina etsittyään turhaan -ystäväänsä. - --- Minä uskon tosiaan, että meidän olisi pitänyt antaa hänen jäädä -vaikka vain Teddyn vuoksi. He pitivät tavattomasti toisistaan, ja -ehkä lapsen kiintymys olisi auttanut siinä missä me epäonnistuimme. - --- Siltä minustakin joskus tuntuu, myönsi herra Bhaer miettivästi. - --- Saanhan minä siis ottaa Nanin? kysyi Jo-rouva päivälliskellon jo -kaikuessa. - --- Vaikka tusinan Naneja jos haluat, vastasi hänen miehensä, -jonka sydämessä oli tilaa maailman kaikille laiminlyödyille pikku -villikoille. - -Kun Jo Bhaer palasi sinä iltapäivänä ajelulta poikakuormineen, jota -ilman hän harvoin liikkui, hyökkäsi vaunun takaistuimelta maahan -pieni kymmenvuotias tyttö, joka juoksi taloon ja kiljui: - --- Hei, Daisy, hei! Missä sinä olet? - -Daisy ilahtui vieraasta, mutta hämmästyi aika lailla, kun Nan sanoi -hyppien, aivan kuin hänen olisi ollut mahdotonta pysyä paikoillaan: - --- Minä jäänkin kokonaan tänne, isä lupasi, ja minun laukkuni tulee -huomenna, kun kaikki tavarat pitää ensin pestä ja korjata, ja sinun -tätisi tuli minua hakemaan. Eikö olekin hirveän hauskaa? - --- Tietysti! Toitko sinä ison nukkesi? kysyi Daisy toiveikkaasti, -sillä viimeksi käydessään Nan oli tehnyt pahaa jälkeä nukketalossa. -Hän oli välttämättä tahtonut pestä Matildan kipsiset posket ja -turmellut ikipäiviksi kaunotarparan hehkeän hipiän. - --- Toin, siellä kai se on jossakin, vastasi Nan kaikkea muuta -kuin äidillisesti. -- Minä tein tulomatkalla sinulle sormuksen, -otin siihen jouhet Tellun hännästä. Tahdotko? ja Nan tarjosi -jouhisormuksen sovinnon merkiksi, sillä viimeksi erotessaan tytöt -olivat vannoneet, etteivät puhu enää ikipäivinä toisilleen. - -Tarjous sai Daisyn sovinnollisemmaksi, ja hän ehdotti, että he -menisivät lastenhuoneeseen, mutta Nan sanoi: -- Ei, minä tahdon nähdä -pojat ja ladon, ja leuhotti tiehensä pyörittäen hattuaan nauhasta -kunnes nauha katkesi ja hattu lennähti ruohikkoon oman onnensa nojaan. - --- Hei Nan! huusivat pojat, kun hän syöksyi heidän joukkoonsa ja -ilmoitti: - --- Minä tulin olemaan tänne. - --- Eläköön! kiljui Tommy katonrajasta, jossa hän oli kiipeilemässä. -Nan oli hänen hengenheimolaisiaan, ja Tommyllä oli iloinen aavistus -tulevista kepposista. - --- Minä olen hyvä lyöjä; ruvetaanko pelaamaan palloa? sanoi Nan, joka -oli aina valmis syöksymään johonkin puuhaan välittämättä saamistaan -kolauksista. - --- Ei me nyt pelata, ja meidän puoli voittaa ilman sinuakin. - --- Juoksussa minä ainakin voitan teidät, vastasi Nan ylvästellen. - --- Voittaisikohan? kysyi Nat Jackilta. - --- Nan on kyllä tytöksi aika hurja menemään, vastasi Jack katsellen -Nania suosiollisen alentuvasti. - --- Koetetaanko? kysyi Nan. - --- On liian kuuma, sanoi Tommy vetelästi. - --- Mikäs Pumppua vaivaa? kysyi Nan, jonka katse oli siirtynyt -nopeasti pojasta toiseen. - --- Satutti vain vähän kätensä palloon, mutta Pumppuhan parkuu joka -asiasta, vastasi Jack halveksivasti. - --- Ai, minä en koskaan itke enkä valita, vaikka koskisi kuinka, -mahtaili Nan. - --- Pyh! Minä saisin sinut itkemään parissa minuutissa, kivahti Pumppu -nousten seisomaan. - --- Koetas. - --- No, rutista sitten tuota nokkosta. Pumppu osoitti seinän vierellä -rehottavaa muhkeata kasvia. - -Nan tarttui nokkoseen ja nyhtäisi sen maasta riuskasti välittämättä -poltosta. - --- Hyvä, hyvä, huusivat pojat antaen täyden tunnustuksen heikommankin -sukupuolen osoittamalle rohkeudelle. - -Nähtyään ettei nokkonen vaikuttanut Naniin Pumppu päätti saada hänet -tavalla tai toisella itkemään, ja siksi hän härnäsi: - --- Sinun kätesi ovat niin parkkiintuneet, ettei niihin mikään koske. -Mutta juoksepas pääsi oikein kovasti seinään, niin saadaan nähdä, -etkö itke. - --- Älä tee hulluja! kielteli Nat. - -Mutta Nan oli jo vauhdissa ja juoksi päätä pahkaa seinään niin että -paukahti. Hän meni nurin niskoin ja oli aivan pökerryksissä, mutta -sinnikkäästi hän nousi pystyyn ja sanoi irvistellen kivusta: - --- Koskee kamalasti, mutta minä en itke. - --- Juokse uudestaan, käski Pumppu harmissaan, ja Nan olisi juossut, -ellei Nat olisi estänyt häntä. Tommykin unohti helteen ja iski Pumpun -kimppuun kuin tappelukukko. - --- Lopeta senkin, tai minä heitän sinut katolle! hän huusi ja -puisteli paksukaisparkaa niin, ettei tämä vähään aikaan tiennyt -seisoiko päällään vai jaloillaan. - --- Itse hän yllytti, sai Pumppu vain sanotuksi, kun Tommy päästi -hänet. - --- Vähät siitä. On halpamaista kiusata pikku tyttöä tuolla tavalla, -moitti Demi. - --- Pyh! En minä välitä enkä ole mikään pikku tyttö. Minä -olen vanhempi kuin sinä ja Daisy, ettäs tiedät! kivahti Nan -kiittämättömästi. - --- Älä saarnaa, pastori, itse sorrat Daisya joka ikinen päivä, huusi -Kommodori Emil, joka juuri ilmestyi paikalle. - --- Enkä sorra, enhän, Daisy? sanoi Demi kääntyen sisareensa, joka -hoiti Nanin kihelmöivää kättä ja suositteli vettä parhaana lääkkeenä -otsaan kohoavaan tulipunaiseen kuhmuun. - --- Et tietenkään, vakuutti Daisy, mutta totuus pakotti hänet -lisäämään: -- Vaikka kyllä sinä joskus vähän vahingossa kiusaat. - --- No, päivää, pyryharakka, tervehti herra Bhaer, kun Nan tuli -toisten kanssa illalliselle. -- Anna oikea käsi, tyttöseni, ja -tervehdi niin kuin on tapana, hän lisäsi Nanin ojennettua hänelle -vasemman kätensä. - --- Se on kipeä. - --- Sinun käsiparkasihan on ihan rakoilla. Mistä se on tuollaiseksi -tullut? kysyi herra Bhaer vetäen Nanin piilotetun käden esiin selän -takaa. Tytön katse oli saanut herra Bhaerin epäilemään jotain -kepposta. - -Ennen kuin Nan ehti keksiä mitään selitystä, Daisy kertoi koko jutun -Pumpun yrittäessä kätkeytyä leipäkorin ja maitokannun taakse. Kun -Daisy oli lopettanut, herra Bhaer katsoi pitkän pöydän toiseen päähän -vaimoaan ja sanoi hymy silmäkulmassa: - --- Tämä asia kuuluu sinulle, kultaseni. En halua sekaantua siihen. - -Rouva Bhaer ymmärsi miehensä tarkoituksen, mutta hän piti entistä -enemmän rohkeasta mustasta lampaastaan. Niinpä hän sanoi vain -totisena: - --- Tiedättekö mitä varten minä olen pyytänyt Nanin tänne? - --- Kiusaamaan minua, mutisi Pumppu suu täynnä ruokaa. - --- Avuksi kasvattamaan teistä nuoria herrasmiehiä. Jotkut teistä -näyttävät tosiaan tarvitsevan kasvatusta. - -Pumppu painui taas leipäkorin taa eikä tullut näkyviin, ennen kuin -Demi sai heidät kaikki nauramaan sanoessaan hitaasti ja ihmetellen: - --- Miten hän siihen pystyy, kun hän on tuollainen villikissa? - --- Siinäpä se, hän tarvitsee apua yhtä paljon kuin tekin, ja minä -odotan, että te näytätte hänelle hyvää esimerkkiä. - --- Tuleeko hänestäkin nuori herrasmies? kysyi Rob. - --- Sitä hän varmaan haluaisi, vai mitä, Nan? kysyi Tommy. - --- En ikinä. Minä vihaan poikia! kivahti Nan tulisesti, sillä kättä -kirveli yhä, ja hänestä alkoi tuntua, että hänen olisi pitänyt -näyttää rohkeuttaan vähän viisaammin. - --- Ikävä että vihaat minun poikiani. He nimittäin osaavat olla -sangen kohteliaita ja mukaviakin, jos vain tahtovat, sanoi Jo-rouva -lauhkeasti. - -'Nuoret herrasmiehet' ottivat vihjeestä vaarin. Koko aterian ajan -pöydässä vallitsi uskomaton kohteliaisuus, ja pojat viljelivät ylen -tunnollisesti sellaisia sanoja kuin "ole hyvä" ja "kyllä kiitos" -ja "ei kiitos". Nan ei sanonut mitään, pysytteli vain hiljaa eikä -kutittanut Demiä, vaikka hänen teki kauheasti mieli, kun poika istui -niin juhlallisen näköisenä. Myöhemmin illalla Nan unohti kokonaan -vihaavansa poikia ja oli heidän kanssaan piilosilla pimeään asti. -Pumpun havaittiin leikin lomassa tarjoavan hänelle ahkerasti makeisia -runsaista varastoistaan, ja ilmeisesti se lauhdutti lopullisesti -tytön, koskapa hän sanoi nukkumaan mennessään: - --- Saatte kaikki pelata minun mailallani ja sulkapallollani, kunhan -ne tulevat. - -Aamulla Nan kysyi ensimmäiseksi: -- Onko minun laukkuni tullut? -ja kun hänelle vastattiin, että se tulee päivän mittaan, hän -voivotteli ja kiukutteli ja kuritti nukkeaan, niin että Daisya aivan -kauhistutti. Jollakin tavalla hän sai kuitenkin päivänsä kulumaan -kello viiteen asti, mutta silloin hän katosi eikä häntä kaivattu -ennen illallista, koska hänen luultiin menneen Tommyn ja Demin mukana -harjulle. - --- Minä näin tytön juoksevan yksin katua minkä jaloistaan pääsi, -sanoi Mary-Anne, kun hän puurovatia tuodessaan kuuli kyseltävän Nania. - --- Hän on juossut kotiinsa, senkin pikku mustalainen, huudahti rouva -Bhaer huolestuneena. - --- Tai jos hän on mennyt asemalle etsimään matkatavaroitaan, arveli -Franz. - --- Se on mahdotonta. Eihän hän osaa sinne, ja vaikka osaisikin, ei -hän missään tapauksessa jaksaisi kantaa laukkuaan, sanoi rouva Bhaer, -josta alkoi tuntua, että hänen uusi 'ajatuksensa' kävi ylivoimaiseksi -toteuttaa. - --- Se olisi hänen tapaistaan, sanoi herra Bhaer ja otti hattunsa -mennäkseen etsimään tyttöä. Mutta samassa Jack hihkaisi ikkunan luota -ja sai kaikki juoksemaan ovelle. - -Ja totisesti: sieltä tuli Nan-neiti raahaten suurta, säkillä -päällystettyä pahvilaatikkoa. Hän oli hikeentynyt ja likainen, mutta -asteli yhä reippaasti, ja puuskutettuaan portaiden luo hän heitti -kuormansa maahan helpotuksesta huokaisten, istahti sen päälle ja -sanoi ristien kätensä: - --- En jaksanut enää odottaa ja siksi kävin hakemassa sen. - --- Mutta ethän sinä edes tiennyt mistä asemalle mennään, sanoi Tommy. - --- Kyllä minä löysin tien, en minä koskaan eksy. - --- Asemalle on matkaa kilometrikaupalla, kuinka sinä jaksoit? - --- Kaukana se oli, mutta minä lepäsin aina välillä. - --- Eikö laukku ollut hirveän painava? - --- Se on niin pyöreä, että sitä oli hankala kantaa ja käteni olivat -katketa. - --- Ihme että asemanhoitaja antoi sen sinulle, sanoi Tommy. - --- En minä puhunut hänelle mitään. Hän oli myymässä lippuja eikä -nähnyt, kun otin sen. - --- Juokse asemalle kertomaan, Franz, muuten vanha Dodd luulee, että -laukku on varastettu, sanoi herra Bhaer nauraen toisten mukana Nanin -kylmäverisyydelle. - --- Minähän sanoin, että laukku noudetaan, ellei sitä ala kuulua. -Sinä voit joutua ikävyyksiin, jos juokset tuolla tavalla tiehesi. -Lupaa ettet lähde minnekään omin päin, muuten en uskalla jättää sinua -hetkeksikään silmistäni, sanoi rouva Bhaer pyyhkien Nanin hikisiä -kasvoja. - --- Minä lupaan. Isä on vain aina sanonut, ettei leikistä saa kesken -luopua. - --- Se onkin toinen juttu. Eiköhän ole parasta, että annat tytölle -nyt illallista ja otat hänet vasta myöhemmin yksityispuhutteluun, -sanoi herra Bhaer, jota koko asia huvitti niin, ettei hän voinut olla -vihainen nuoren neidin urotyöstä. - -Poikien mielestä juttu oli hirveän hauska, ja Nan huvitti heitä -kertomalla koko illallisen ajan seikkailustaan. Iso koira oli -haukkunut häntä, joku mies oli nauranut hänelle ja muuan eukko -antanut munkkirinkilän, ja hänen hattunsa oli pudonnut puroon, kun -hän raatamisesta uupuneena oli kumartunut juomaan. - --- Kyllä sinulla nyt työtä riittää, sillä Nanista ja Tommystä on -huolta kerrakseen yhdelle naisihmiselle, sanoi herra Bhaer puolisen -tuntia myöhemmin. - --- Tiedän kyllä, että Nanin kesyttäminen voi viedä aikaa, mutta hän -on niin antelias ja hyväsydäminen, että rakastaisin häntä, vaikka hän -olisi kahta vertaa vallattomampi, vastasi Jo-rouva osoittaen iloista -ryhmää, jonka keskellä Nan jakeli tavaroitaan vasemmalle ja oikealle -niin auliisti kuin hänen laukkunsa olisi ollut pohjaton. - -Pyryharakasta tulikin kaikkien suosikki. Daisy ei koskaan enää -valittanut ikävää, sillä Nan ehdotti toinen toistaan hauskempia -leikkejä ja kilpaili Tommyn kanssa kepposten keksimisessä koko koulun -riemuksi. - -Kerran hän hautasi ison nukkensa ja unohti sen maahan koko viikoksi, -ja kun hän vihdoin kaivoi nuken esiin, se oli aivan homeessa. Daisy -oli onneton, mutta Nan vei nuken maalarille, joka oli talossa töissä, -ja maalautti sen tulenväriseksi ja laitatti sille mustat tuijottavat -silmät. Sitten hän puki sen punaiseen flanelliin ja sulkiin ja antoi -sille aseeksi Nedin suurimman lyijykirveen. Intiaanipäällikkönä tuo -entinen hienohelma listi poikki päät toisilta nukeilta, niin että -lastenhuone aivan lainehti kuviteltua verta. Hän lahjoitti uudet -kenkänsä kerjäläistytölle toivoen saavansa juosta itse paljasjaloin, -mutta huomasi mahdottomaksi yhdistää mukavuuden ja ihmisrakkauden -vaatimuksia, ja siitä pitäen hänen oli kysyttävä lupa, ennen kuin hän -jakoi pois vaatteitaan. - -Kerran hän riemastutti poikia rakentamalla kattopäreistä laivan, -johon pani kaksi isoa paloöljyyn kastettua purjetta. Iltahämärissä -hän sytytti purjeet ja päästi aluksensa kulkemaan alas puroa. Hän -valjasti kalkunakukon leikkivaunujen eteen ja pani sen ravaamaan -hirmuista vauhtia talon ympäri. Hän vaihtoi korallinauhansa neljään -kissanpoikaan, joita sydämettömät pojanvintiöt olivat kiusanneet, ja -hoiteli niitä monta päivää hellästi kuin äiti, voiteli niiden haavoja -ihovoiteella ja syötti niitä nukenlusikalla, ja kun ne kuolivat, -hän suri niitä, kunnes sai lohtua Demin parhaasta kilpikonnasta. -Hän pani Silaksen tatuoimaan käsivarteensa samanlaisen ankkurin -kuin tällä itsellään oli, mutta kun hän pyysi vielä sinistä tähteä -kumpaankin poskeensa, Silas kieltäytyi eikä antanut periksi, vaikka -tyttö maanitteli ja kiukutteli niin, että hyväsydäminen miesparka -meni pyörälle päästään. Nan ratsasti talon kaikilla eläimillä -Andy-hevosesta vihaiseen sikaan asti; viimeksi mainitun kiukulta -hänet saatiin töin tuskin pelastetuksi. Hän oli aina epäröimättä -valmis mihin ikinä pojat keksivätkin hänet usuttaa, eivätkä nämä -koskaan väsyneet kokeilemasta hänen rohkeuttaan. - -Nanille tuotti yhtä suurta iloa käyttää tunneilla terävää älyään -ja hyvää muistiaan kuin pihalla sukkelia jalkojaan ja lystikästä -kieltään. Niinpä pojat saivatkin yrittää parastaan säilyttääkseen -asemansa, sillä Nan näytti, että tyttö voi selviytyä useimmista -asioista yhtä hyvin kuin pojat, jopa paremminkin. - -Pikku Nan tottui pian koulun ilmapiiriin ja näytti juuri sitä -tarvitsevankin, sillä hän oli kuin pieni puutarha täynnä somia -kukkia, jotka olivat olleet vain rikkaruohojen peitossa. - - - - -8 - -LEIKKEJÄ JA KEPPOSIA - - -Daisy ja Demi olivat täynnä päähänpistoja ja elivät omassa -maailmassaan, jota kansoittivat monet rakastettavat ja eriskummaiset -olennot. Niihin kuului henkieläin 'Kissihiiri Julmuri', jota kaksoset -olivat pelänneet ja palvelleet pitkän aikaa. Kun tämä kummallinen -otus oli heidän salaisuutensa, josta ei juuri puhuttu muille, eivät -he koskaan koettaneet kuvailla sitä edes itsekseen; siksi sen -vaiheilla oli hämärää arvoituksellisuutta, joka kiehtoi erityisesti -Demin mieltä. - -Kissihiiri Julmuri oli tavattoman oikullinen ja itsevaltainen otus, -ja sen palveleminen sai Daisyn värisemään pelosta ja ihastuksesta. -Hän totteli sokeasti Kissihiiri Julmurin järjettömiä vaatimuksia, -jotka se tavallisesti esitti Demin suulla, sillä Demin mielikuvitus -oli ehtymätön. Rob ja Teddy osallistuivat joskus juhlamenoihin ja -ne olivat heistä äärettömän hauskoja, vaikkeivät he ymmärtäneet -puoliakaan siitä mitä tapahtui. - -Eräänä päivänä koulun loputtua Demi pudisti sisarelleen -pahaenteisesti päätään ja kuiskasi: - --- Kissihiiri Julmuri tarvitsee meitä tänään. - --- Mitä varten? kysyi Daisy hätääntyneenä. - --- Uhraukseen, ilmoitti Demi juhlallisesti. -- Isolle kalliolle -täytyy sytyttää tuli kello kahden aikaan, ja meidän täytyy viedä -sinne ne tavarat, joista eniten pidämme -- ja polttaa ne! hän lisäsi -korostaen kammottavasti viimeisiä sanoja. - --- Hirveätä! Minä pidän eniten niistä paperinukeista, jotka Amy-täti -maalasi. Täytyykö ne polttaa? huudahti Daisy, jonka mieleenkään -ei juolahtanut olla tottelematta tuon näkymättömän hirmuvaltiaan -vaatimuksia. - --- Joka ikinen. Minä poltan veneeni, parhaan kuvakirjani ja kaikki -sotilaani, sanoi Demi järkähtämättä. - --- No olkoon, minä poltan sitten. Mutta Kissihiiri on liian julma, -kun se vaatii meiltä parhaat tavarat, huokasi Daisy. - --- Uhratessaan on annettava juuri se, mistä eniten pitää, selitti -Demi. Ajatus oli syntynyt äsken hänen kuunnellessaan Fritz-sedän -kertomuksia muinaiskreikkalaisten tavoista. - --- Tuleeko Robkin? kysyi Daisy. - --- Tulee, ja hän tuo koko leikkikaupunkinsa. Sehän on kokonaan puusta -ja palaa komeasti. Siitä tulee hieno kokko, uskotko? - -Tuleva komea näytös lohdutti Daisya, ja hän söi päivällisen kuin -viettäen jäähyväisjuhlaa edessään rivi paperinukkeja. - -Sovittuun aikaan uhrikulkue lähti liikkeelle, ja jokainen kantoi -niitä kalleuksia, joita kyltymätön julmuri heiltä vaati. Teddy -tahtoi välttämättä päästä mukaan, ja nähtyään että toisilla oli -leikkikaluja, hän työnsi toiseen kainaloonsa määkivän lampaan -ja toiseen Annabellan lainkaan aavistamatta minkälaisen tuskan -jälkimmäinen uhri hänelle tuottaisi. - --- Minne te olette menossa? kysyi Jo-rouva, kun joukko kulki hänen -ovensa ohi. - --- Leikkimään suurelle kalliolle. Saadaanko me? - --- Saatte, mutta älkää vain menkö lammelle ja pitäkää hyvää huolta -pikkuisista. - --- Ainakin minä pidän, sanoi Daisy johtaen taitavasti joukkoaan. - --- Nyt teidän täytyy istua tähän ympärille ettekä saa liikkua, ennen -kuin minä sanon. Tämä sileä kivi on alttari ja minä sytytän sille -tulen. - -Demin onnistuikin laittaa pieni nuotio. Kun se paloi kunnolla, hän -komensi joukon kulkemaan kolme kertaa nuotion ympäri ja sitten -seisahtumaan piiriin. - --- Minä aloitan, ja heti kun minun tavarani ovat palaneet, teidän on -tuotava omanne. - -Sen jälkeen hän pisti tuleen pienen vihon, joka oli liimattu -täyteen kuvia; sitä seurasi tuhoon tuomittu vene, ja vihdoin -marssivat onnettomat tinasotilaat toinen toisensa jälkeen kuolemaan. -Yksikään niistä ei epäröinyt tai peräytynyt, vaan kaikki katosivat -liekkeihin punakeltaisesta, komeasta kapteenista pieneen jalkapuoleen -rummunlyöjään asti, ja sulivat tinaläjäksi. - --- Nyt Daisy! huusi Kissihiiri Julmurin ylipappi, kun hänen oma -runsas antinsa oli uhrattu lasten suureksi nautinnoksi. - --- Kuinka minä voin antaa nukkieni palaa? vaikeroi Daisy syleillen -koko tusinaa, ja hänen kasvoillaan kuvastui syvä äidillinen tuska. - --- Sinun täytyy, komensi Demi, ja suudellen jäähyväisiksi kukoistavia -nukkejaan Daisy laski ne hiillokselle. - --- Anna minun pitää edes tämä kaunis sininen, se on niin suloinen, -rukoili onneton pikku äiti hyväillen epätoivoissaan viimeistänsä. - --- Lisää, lisää, mörisi pelottava ääni, ja Demi huudahti: -- Se on -Julmuri! Sen täytyy saada kaikki ja pian, muuten se ottaa meidät! - -Sinikaunotar joutui siis tuleen laahustimineen, hattuineen päivineen, -eikä koko joukosta jäänyt kuin rahtunen tuhkaa. - --- Asetetaan nyt talot ja puut nuotion ympärille ja annetaan niiden -syttyä itsestään; silloin se on niin kuin oikea tulipalo, sanoi Demi, -joka halusi vaihtelua uhrauksessakin. - -Ihastuneena tähän ehdotukseen lapset järjestivät paikoilleen tuhoon -tuomitun kaupungin, kokosivat hiiliä valtakaduille ja istuutuivat -katselemaan tulipaloa. Maalatut talot syttyivät hitaasti, mutta -vihdoin yksi pieni kunnianhimoinen mökki leimahti tuleen ja sytytti -palmun, joka kaatui ison vuokratalon katolle. Hetken kuluttua koko -kaupunki oli palanut tuhkaksi. Puiset asukkaat tuijottivat älyttöminä -hävitystä, kunnes liekit tarttuivat niihinkin ja ne hävisivät ääntä -päästämättä. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin kaupunki oli palanut -poroksi katselijoiden iloitessa näytelmästä suunnattomasti. He -hurrasivat jokaisen talon sortuessa ja tanssivat kuin villit, ja -tornin kaaduttua he heittivät vielä tuleen tanakan matamin, joka oli -päässyt pakoon esikaupunkiin. - -Loistokas uhraus innosti Teddynkin toimeen; ensin hän heitti tuleen -lampaansa, ja ennen kuin se ehti paistua, hän asetti onnettoman -Annabellan polttoroviolle. Se ei tietenkään pitänyt kohtalostaan, -vaan ilmaisi tuskansa ja epätoivonsa niin puhuvasti, että pientä -teloittajaa kauhistutti. Koska nukke oli nahalla päällystetty, se -ei syttynyt palamaan, vaan kiemurteli, mikä oli vielä pahempaa. -Kammottavan elävän näköisesti nousi ensin toinen polvi ylös, -sitten toinen, sen jälkeen Annabella heitti kätensä pään yli kuin -hengenhädässä, pää painui olkapäiden väliin, lasisilmät putosivat, -ja lopuksi se vääntelehtien luhistui mustaksi kasaksi hävitetyn -kaupungin raunioille. Tämä yllättävä käänne hätkähdytti katselijoita -ja pelotti pikku Teddyn melkein suunniltaan. Hän tuijotti näkymää -kauhuissaan, kirkaisi ja syöksyi sitten kohti taloa huutaen kimeästi: --- Äitii! - -Rouva Bhaer kuuli huudon ja juoksi apuun, mutta Teddy saattoi vain -tarrautua häneen ja sopertaa katkonaisesti Bella-raukasta, pahasta -tulesta ja kuolleista nukeista. Peläten jotain hirveätä onnettomuutta -äiti sieppasi pojan syliinsä ja riensi tapahtumapaikalle, missä -tapasi Julmurin sokeat palvojat suremassa menettämiään lemmikkejä. - --- Mitä te olette puuhanneet? Antakaapas kuulua, komensi Jo-rouva -valmistuen kärsivällisesti kuuntelemaan, ja syylliset näyttivät niin -katuvilta, että hän antoi heille jo etukäteen anteeksi. - -Vähän vastahakoisesti Demi kertoi leikistä, ja Jo-rouva nauroi niin, -että kyynelet juoksivat pitkin poskia, sillä lapset olivat kovin -juhlallisia ja leikki kerrassaan järjetön. - --- Luulin että te olisitte liian hellätunteisia leikkiäksenne noin -mieletöntä leikkiä. Jos minulla olisi tuollainen Kissihiiri, se olisi -kiltti ja leikkisi vain turvallisia ja mukavia leikkejä eikä ryhtyisi -tihutöihin. Katsokaa nyt, mitä tuhoa olette saanut aikaan: tuhkana -ovat kaikki Daisyn kauniit nuket, Demin sotamiehet ja Robin uusi -kaupunki ja niiden lisäksi vielä lammas, Teddyn lemmikki, ja vanha -rakas Annabella. Minä kirjoitan lastenhuoneen seinälle seuraavat -säkeet, jotka oli ennen kirjoitettu leikkikalulaatikkoihin: - - "Sitä Hollannin lapset rakentavat ilolla, - mitä Bostonin lapset hävittävät tulella", - -panen vain Bostonin asemasta Plumfieldin. - --- Ei me enää leikitä tätä leikkiä, ei ikinä! vakuuttivat -pahantekijät katuvaisina. - --- Demi käski, sanoi Rob. - --- Niin käskinkin. Kuulin sedän kertovan kreikkalaisista. Heillä oli -alttarit ja kaikki, ja minä halusin tehdä samalla tavalla, mutta kun -meillä ei ollut eläimiä, niin me poltimme leikkikaluja. - --- Voi hyvät ystävät! Sehän on kuin tarina herneistä, sanoi Jo-rouva -taas nauraen. - --- Kerro se meille, pyysi Daisy. - --- Oli kerran köyhä vaimo, jolla oli kolme neljä lasta. Työhön -lähtiessään hän aina lukitsi mökin oven, ettei lapsille sattuisi -mitään vahinkoa. Eräänä päivänä hän sanoi lähtiessään: "Muistakaa -nyt, lapset, olla kilttejä. Älkää päästäkö vauvaa putoamaan -ikkunasta, älkää leikkikö tulitikuilla älkääkä panko herneitä -nenäänne." Lapset eivät olleet ikinä ajatelleetkaan panna herneitä -nenäänsä, mutta heti kun äiti oli lähtenyt, kaikki tukkivat nenänsä -täyteen herneitä kokeillakseen miltä se tuntui, ja palattuaan kotiin -äiti tapasi koko joukon itkemässä. - --- Koskiko se? kysyi Rob niin kiinnostuneena, että hänen äitinsä -lisäsi äkkiä: - --- Koski kauheasti, tiedän sen omasta kokemuksesta, sillä kun minun -äitini kertoi minulle tarinan, minä pöhköpää halusin kokeilla sitä -itse. Minulla ei ollut herneitä, mutta otin pieniä, sileitä kiviä -ja työnsin niitä nenääni. Se tuntui pahalta ja koetinkin saada ne -heti pois, mutta yksi kivi jäi nenään, ja minua hävetti niin kertoa, -kuinka typerä olin ollut, että odottelin tuntikausia, vaikka kivi -vaivasi koko ajan nenässäni. Lopuksi tuska oli niin kova, että minun -täytyi kertoa asia, ja kun äiti ei saanut kiveä pois, tuli tohtori. -Silloin minut sidottiin tuoliin, Rob, ja tohtori työnsi pihtinsä -nenääni ja sai kuin saikin kiven pois. Kyllä minun nenäparkaani -pakotti ja ihmiset nauroivat! - -Jo-rouva pudisti päätään aivan kuin pelkkä muisteleminenkin olisi -tehnyt kipeää. - -Demi ehdotti, että Annabella-raukka haudattaisiin, ja innostuttuaan -hautajaismenoihin Teddykin unohti surunsa. Amy-tädiltä tuli kohta -uusi nukkelähetys, joka lohdutti Daisyn, ja Kissihiiri Julmuri näytti -saaneen viimeisestä uhrista tarpeekseen, sillä se ei enää kiusannut -lapsia. - -'Keippi' oli uuden innostavan leikin nimi, jonka Tommy oli keksinyt. -Koska tätä mielenkiintoista eläintä ei ole missään eläintarhassa, -kerron vähän sen tavoista ja ominaisuuksista. Keippi oli siivekäs -nelijalkainen, jolla oli inhimilliset, nuorekkaat ja iloiset kasvot. -Sen kävellessä maa tömisee, ja kun se lentää, ilma vinkuu. Joskus se -kulkee pystyasennossa ja puhuu hyvää englantia. Se on tavallisesti -kääriytynyt viittaan, joka on joskus punainen, joskus sininen tai -kirjava, ja niin oudolta kuin kuulostaakin, keipit vaihtavat usein -nahkoja keskenään. Päässä niillä on sarvi, joka muistuttaa ruskeasta -pahvista tehtyä lampunvarjostinta. Niiden selässä on samasta aineesta -tehdyt siivet, joita ne räpyttävät lentäessään. Keipit eivät koskaan -lennä korkealla, koska ne syöksyvät heti maahan, jos kohoavat kovin -ylös. - -Keipit syövät maasta ruohoa, mutta voivat myös nakertaa istualtaan -kuin orava. Niiden mieliruokaa oli siemenkakku; mutta ne syövät myös -omenoita, vieläpä raakoja porkkanoitakin, jos ruokaa oli niukalti. Ne -elävät luolissa, missä niillä on jonkinlainen pyykkikoria muistuttava -pesä. Pienet keipit leikkivät pesässä, kunnes niiden siivet kasvavat. - -Nämä omituiset eläimet riitelevät joskus, ja silloin ne käyttävät -ihmisten kieltä, haukkuvat toisiaan, itkevät ja toruvat, ja joskus -ne heittävät pois sarvet ja nahan ja selittävät äkäisesti: -- Ei me -enää viitsitä leikkiä. Ne harvat etuoikeutetut, jotka ovat tutkineet -näitä eläimiä, pitävät niitä apinan, sfinksin, griipin ja muiden -kummallisten eläinten välimuotoina. - -Leikki oli hyvin suosittu, ja nuoremmat lapset viettivät monta -sateista iltapäivää lastenhuoneessa räpytellen siipiään, ryömien ja -käyttäytyen ylimalkaan kuin mielipuolet. Itse asiassa leikki oli -tuhoisaa vaatteille, varsinkin housunpolville ja kyynärpäille, mutta -paikatessaan ja parsiessaan niitä rouva Bhaer sanoi vain: - --- Me aikuiset teemme paljon muuta yhtä hullua, mutta ei läheskään -yhtä viatonta. Jos voisin iloita leikistä yhtä paljon kuin pienet -lemmikkini, rupeaisin varmaan itsekin keipiksi. - -Natista oli hauskinta työskennellä puutarhassa tai kyyhöttää raidassa -viuluineen, sillä tuo vihreä lehtipesä oli hänelle taikamaailma, -jossa hän istui onnellisena soittelemassa. Pojat sanoivat häntä -'livertäjäksi', koska hän aina hyräili, vihelteli tai soitti, -ja he pysähtyivät usein hetkeksi kesken leikkejään kuuntelemaan -hänen viulunsa säveliä, jotka tuntuivat johtavan kesäisen luonnon -orkesteria. Linnut näyttivät tervehtivän häntä kaltaisenaan, -sillä pelkäämättä ne istuivat aidalla tai puikkelehtivat oksien -välissä katsellen häntä sirkein silmin. Läheisessä omenapuussa -pesivä punarintapariskunta piti ilmeisesti häntä ystävänään, sillä -isälintu pyydysti hyönteisiä aivan Natin ympäriltä ja emo istui -hautomassa sinertäviä muniaan niin kuin poika olisi vain uudenlainen -mustarastas, joka viihdytti sitä laulullaan. - -Puro solisi ja kimalteli hänen allaan, mehiläiset surisivat -apilapellolla puron toisella puolen, ja vanhan talon siipirakennukset -ojentuivat suojelevasti Natia kohti. Onnellisena ja rauhallisin -mielin hän haaveksi tuntikausia piilossaan tietämättä kuinka -terveellistä tällainen elämä hänelle oli. - -Hänellä oli yksi väsymätön kuuntelija, jolle hän oli paljon -muutakin kuin pelkkä koulutoveri. Billy-parka loikoili mielellään -puron rannalla katsellen lehtien ja vaahtopallojen pyörintää veden -pinnassa ja kuunnellen raidasta kuuluvaa soittoa. Hän näytti pitävän -Natia enkelinä, joka istui korkealla laulamassa, sillä jotkut -lapsuusaikaiset mielikuvat olivat säilyneet hänen mielessään ja -näyttivät kirkastuvan näihin aikoihin. - -Huomatessaan Billyn mieltymyksen Natiin herra Bhaer pyysi, että -Nat auttaisi heitä karkottamaan niitä pilviä, jotka sumensivat -poikaraukan järjen. Iloisena saadessaan jollakin tavalla osoittaa -kiitollisuuttaan Nat hymyili aina Billylle, kun tämä seurasi häntä, -ja antoi pojan rauhassa kuunnella soittoaan. - -Ostaminen ja myyminen oli Jack Fordin vapaa-ajan harrastuksena. Siinä -hän seurasi setänsä jalanjälkiä, sillä tämä oli kauppiaana maalla ja -kokosi rahaa myymällä vähän kaikkea. Jack oli nähnyt sekoitettavan -hiekkaa sokeriin, vettä siirappiin, sianlihaa voihin ja muuta -samantapaista ja luuli autuaasti, että se kuuluu liike-elämään. -Hänen oma tavaravarastonsa oli kyllä toisenlainen, mutta hän kiskoi -minkä ikinä sai jokaisesta myymästään madosta ja jäi aina voitolle -vaihtaessaan poikien kanssa nauloja, veitsiä, ongenkoukkuja tai mitä -milloinkin. Pojilla oli jokaisella liikanimi. Jackia he sanoivat -'kitupiikiksi', mutta hän välitti vähät siitä, niin kauan kuin vanha -tupakkakukkaro, johon hän keräsi rahansa, tuli yhä raskaammaksi. - -Hän perusti jonkinlaisen huutokauppakamarin ja myi silloin tällöin -loppuun keräämänsä rojuvaraston tai auttoi poikia vaihtamaan -tavaroita keskenään. Hän osti halvalla palloja, jääpallomailoja ja -muita välineitä, kiillotti ja yhdisteli niitä ja myi ne muutaman -centin voitolla ulottaen liiketoimensa säännöistä välittämättä myös -Plumfieldin porttien ulkopuolelle. Herra Bhaer koetti estää pojan -keinottelua ja saada hänet ymmärtämään, ettei kaupanteko suinkaan -ollut samaa kuin toisten pettäminen. - -Joskus Jack teki huonon kaupan, harmitteli sitä enemmän kuin vääriä -vastauksia tunnilla tai epäonnistuneita kokeita ja otti vahingon -korkoineen takaisin heti kun tilaisuus sattui. Hänen tilikirjansa oli -erinomaisessa kunnossa, ja numerot selvisivät hänelle kuin itsestään. -Herra Bhaer kiitteli häntä tästä ja koetti saada hänet yhtä helposti -käsittämään kunnian ja rehellisyyden vaatimuksia. Huomattuaan -vähitellen, ettei voinut tulla toimeen ilman näitä hyveitä, Jack -myönsi opettajansa olleen oikeassa. - -Emil puolestaan vietti vapaapäivänsä joella tai lammella ja -valmensi isoja poikia soutukilpailuun tarkoituksenaan rökittää -eräät kaupunkilaispojat, jotka silloin tällöin tunkeutuivat heidän -alueelleen. Kilpailu pidettiinkin, mutta koska se päättyi yleiseen -haaksirikkoon, siitä ei puhuttu julkisesti. Kommodori oli vähän aikaa -niin masentunut tästä onnettomuudesta, että aikoi vakaasti vetäytyä -autiolle saarelle. Koska sopivaa saarta ei kuitenkaan ollut tarjolla, -hänen oli pakko jäädä ystäviensä joukkoon. Lohdutuksekseen hän -rakensi laivatelakan. - -Pikku tytöt tyytyivät ikäistensä leikkeihin täydentäen niitä vain -vilkkaalla mielikuvituksellaan. Tärkeimmän ja hauskimman leikin -nimi oli 'rouva Shakespeare Smith' -- nimi oli Jo-tädin keksimä. -Rouvaparan koettelemukset olivat monet ja ihmeelliset. Daisy oli -rouva S.S. ja Nan vuoroin hänen tyttärensä tai naapurinsa rouva -Rasavilli. - -Näiden rouvien kokemuksia ei voi sanoin kuvata, sillä yhden lyhyen -iltapäivän kuluessa heidän perhepiirinsä saattoi olla moninaisten -tapahtumien näyttämönä. Siellä syntyi lapsia, vietettiin häitä ja -hautajaisia, kärsittiin tulvan ja maanjäristyksen tuhoja, pidettiin -teekutsuja ja tehtiin ilmapalloretkiä. Tarmokkaat rouvat matkustivat -miljoonia kilometrejä ja heidän hattunsa ja pukunsa olivat ennen -näkemättömiä. Vuoteella istuen he matkustivat tulisten juoksijoiden -vetämissä vaunuissa ja keikkuivat ylös ja alas, kunnes päätä -pyörrytti. Tauteja ja tulipaloja sattui tuhkatiheään ja vaihteen -vuoksi joskus yleinen verilöyly. Nan ei koskaan väsynyt keksimään -leikeistä uusia muunnoksia ja Daisy seurasi hänen johtoaan sokeasti -ihaillen. Teddy oli heidän vakituinen uhrinsa, ja usein hänet -oli pelastettava todellisesta vaarasta, sillä innostuneet rouvat -unohtivat helposti, ettei hän ollut samaa ainetta kuin heidän -kärsivälliset nukkensa. Kerran he sulkivat hänet vaatekaappiin, muka -vankilaan, ja unohtivat hänet sinne juostessaan ulos leikkimään. -Kerran he olivat hukuttaa hänet kylpyammeeseen leikkiessään 'sukkelaa -pikku valasta'. Ja kerrassaan huonosti yritti käydä silloin kun -tytöt hirttivät Teddyn ryövärinä. Onneksi poika ennätettiin pelastaa -ajoissa. - -Mutta kaikkein suosituin ajanviete oli kerho. Nimeä sillä ei ollut, -eikä se sitä tarvinnutkaan, sillä se oli ainoa koko seudulla. Isot -pojat perustivat sen, mutta nuoremmatkin pääsivät silloin tällöin -mukaan, jos käyttäytyivät hyvin. Tommy ja Demi olivat kunniajäseniä, -mutta heidän täytyi aina poistua harmillisen aikaisin. Kerhon -toimintamuodot olivat hiukan poikkeukselliset, sillä se kokoontui -mitä merkillisimmissä paikoissa ja mitä merkillisimpinä vuorokauden -aikoina ja harrasti eriskummaisia juhlamenoja. Silloin tällöin -se hajosi myrskyisästi, mutta vain herätäkseen eloon entistä -elinvoimaisempana. - -Sateisina iltoina kerho kokoontui kouluhuoneeseen, jossa pelattiin -sakkia, tammea ja tulitikkupelejä, harjoiteltiin kansantansseja, -väiteltiin, harrastettiin lausuntaa tai esitettiin tärisyttäviä -murhenäytelmiä. Kesäisin oli kokouspaikkana lato, eikä kukaan -ulkopuolinen tiennyt mitä siellä tapahtui. - -Hellepäivinä kerholaiset siirtyivät joelle harjoittamaan vesiurheilua -tai istuskelemaan vilpoisasti rannalla kuin sammakot. Tällaisissa -tilaisuuksissa puheet olivat perin kaunosanaisia, suorastaan -vuolaita. Mutta jos jonkun sanat eivät miellyttäneet kuulijoita, -hänen päälleen roiskittiin kylmää vettä, kunnes hän tukki suunsa. -Puheenjohtajana oli Franz, ja kun muistaa jäsenistön luonteen, -antaa täyden arvon hänen järjestelykyvylleen. Herra Bhaer ei -koskaan sekaantunut kerhon asioihin. Palkinnoksi tästä viisaasta -pidättyvyydestä hänet joskus vihittiin kerhon salaisuuksiin, ja ne -näyttivät suuresti huvittavan häntä. - -Tultuaan taloon Nan aiheutti nuorten herrojen keskuudessa suurta -hämminkiä ja erimielisyyttä anomalla herkeämättä kerhon jäsenyyttä -milloin kirjallisesti, milloin suullisesti. Hän häiritsi juhlamenoja -kurkistelemalla avaimenreiästä, järjesti kiihkeitä kohtauksia oven -takana ja kirjoitteli pilkallisia huomautuksia seiniin ja aitoihin, -sillä hän oli lannistumaton. - -Huomattuaan nämä keinot turhiksi tytöt perustivat Jo-rouvan neuvosta -oman yhdistyksen, jota he sanoivat Naisten kerhoksi. Sinne he -pyysivät jalomielisesti myös niitä herroja, jotka nuoruutensa -vuoksi eivät päässeet toiseen kerhoon, ja viihdyttivät heitä pikku -illallisilla ja Nanin keksimillä leikeillä niin, että isoistakin -pojista yksi toisensa jälkeen ilmaisi halunsa saada osallistua -huvitilaisuuksiin. Pitkien keskustelujen jälkeen päätettiin lopulta -ryhtyä keskinäiseen kanssakäymiseen. - -Eräänä iltana Naisten kerhon jäsenet kutsuttiin vierailulle -kilpailevaan yhdistykseen, ja herrojen suureksi hämmästykseksi heidän -läsnäolonsa ei lainkaan häirinnyt vakinaisten jäsenten keskusteluja -tai huvituksia. Neidit vastasivat sievästi ja vieraanvaraisesti tähän -rauhantarjoukseen ja molemmat kerhot kukoistivat kauan ja onnellisina. - - - - -9 - -DAISYN TANSSIAISET - - - "Rouva Shakespeare Smithillä on kunnia kutsua herra John Brooke, - herra Thomas Bangs ja herra Nathaniel Blake tanssiaisiin tänään - kello kolmelta... - - J.K. Natin pitää tuoda viulunsa, että voidaan tanssia, ja poikien - täytyy olla ihmisiksi, muuten he eivät saa muruakaan niistä - herkuista, joita olemme valmistaneet." - -Tätä hienoa kutsua olisi tuskin noudatettu ilman jälkikirjoituksessa -annettua vihjausta. - --- Tuoksuista päätellen he ovat tosiaan tehneet kamalasti herkkuja. -Mennään, sanoi Tommy. - --- Voidaan lähteä pois heti kun kaikki on syöty, lisäsi Demi. - --- Minä en ole ollut ikinä tanssiaisissa. Mitä siellä pitää tehdä? -kysyi Nat. - --- Leikitään että ollaan aikuisia, istutaan pönäkästi ja -tyhmännäköisinä niin kuin isot ihmiset ja tanssitaan tyttöjen -mieliksi. Sitten syödään mitä saadaan, ja lähdetään pois niin pian -kuin suinkin. - --- Ehkä tuosta selviäisi, sanoi Nat mietittyään hetken Tommyn -kuvausta. - --- Minä kirjoitan ja sanon, että me tulemme, päätti Demi ja kyhäsi -kohteliaan vastauksen: - -"Me tulemme kaikki. Olkaa hyvät ja laittakaa paljon syötävää. Nöyrin -palvelijanne D.B." - -Neideillä oli todellinen hätä ja huoli näistä ensimmäisistä -tanssiaisistaan, sillä jos kaikki onnistuisi hyvin, he pitäisivät -pian harvoille valituille suuret juhlapäivälliset. - --- Meidän pitäisi saada pojat viihtymään, sillä Jo-tädin mielestä -heille on terveellistä leikkiä meidän kanssamme, kunhan he vain -ovat siivosti, sanoi Daisy äidillisesti tarkastellen levottomana -tarjouksia. - --- Demi ja Nat ovat kyllä kilttejä, mutta Tommy tekee varmasti jotain -ilkeyttä, tuumi Nan ja pudisti päätään järjestellessään pientä -leivoskoria. - --- Silloin hän saa lähteä heti, sanoi Daisy päättävästi. - --- Ei ketään voi ajaa pois kutsuista, sehän on mahdotonta. - --- No sitten ei enää ikinä kutsuta häntä. - --- Se kyllä tepsii. Hän on hirveän pahoillaan, jos ei pääsekään -päivällisille. - --- Ja silloin laitetaan niin hienoja herkkuja kuin ikinä osataan. -Hyvää lientä, jota ammennetaan kulhosta kauhalla, lintupaistia ja -kastiketta ja kaikenlaisia hyviä vihanneksia. - --- Kello on pian kolme ja meidän pitää pukeutua, huomautti Nan, -joka oli hankkinut tilaisuutta varten hienon puvun ja paloi halusta -käyttää sitä. - --- Minä olen äiti, eikä minun tarvitse hienostella, sanoi Daisy ja -puki päälleen punaisilla nauharuusukkeilla koristellun yömyssyn sekä -Jo-tädin pitkän hameen ja huivin. Silmälasit ja iso miesten nenäliina -täydensivät asua ja tekivät tytöstä lylleröisen, punaposkisen eukon. - -Nanilla oli kimppu tekokukkia, vanhat vaaleanpunaiset tohvelit, -keltainen liivi, vihreä musliinihame ja pölyhuiskun sulista tehty -viuhka. - --- Minä olen tytär, niin että minä saan koristella itseäni aika -lailla ja minun pitää tanssia ja laulaa ja puhua enemmän kuin sinun. -Äidithän tarjoavat vain teetä ja ovat säädyllisiä. - -Äkkiä kuului ovelta kova koputus, joka lennätti neiti Smithin -nojatuoliin leyhyttämään itseään arvokkaasti viuhkalla, kun taas -hänen äitinsä istahti sohvaan suorana kuin kynttilä koettaen näyttää -hyvin säädylliseltä. Pikku Bess, joka sattui olemaan vieraisilla, -leikki sisäkköä, avasi oven ja sanoi kikattaen: - --- Hellat ovat hyvät ja tulevat fifään. Kaikki on valmifta. - -Pojatkin olivat pukeutuneet tilaisuuden kunniaksi; kaikilla oli -korkea paperikaulus, musta hattu ja kädessä kirjava valikoima -käsineitä, sillä he olivat huomanneet tämän yksityiskohdan niin -myöhään, ettei kukaan ollut löytänyt yhtenäistä hansikasparia. - --- Hyvää päivää, rouva, sanoi Demi niin möreästi, että hänen äänensä -katkesi ja tervehdys jäi kovin niukaksi. - -Kaikki kättelivät ja istuutuivat niin juhlallisen näköisinä, että -nuoret herrat unohtivat pian arvokkuutensa ja vääntelehtivät -tuoleillaan naurusta. - --- Voi älkää! huudahti rouva Smith hyvin pahastuneena. - --- Ette saa tulla uudestaan jos käyttäydytte noin, lisäsi neiti Smith -napauttaen hajuvesipullolla herra Bangsia, joka nauroi äänekkäimmin. - --- Minkä minä sille voin, kun te olette niin hurjan näköisiä, pyrski -herra Bangs epäkohteliaasti. - --- Entäs sinä itse! Mutta minäpä en ole niin sivistymätön, että -sanoisin sellaista. Hän ei saa tulla päivällisille, eihän, Daisy? -huusi neiti Smith kiukkuisesti. - --- Meidän on kai parasta tanssia nyt. Toitteko viulunne, hyvä -herra? kysyi rouva Smith herra Blakelta koettaen säilyttää tyynen -kohteliaisuutensa. - --- Se on eteisessä, vastasi Nat ja meni hakemaan viulua. - --- Parasta juoda ensin teetä, ehdotti Tommy ujostelematta. - --- Ei, meidän kutsuissamme ei koskaan aloiteta ateriasta, ja ellette -te tanssi hyvin, ette saa ruuan muruakaan, hyvät herrat, sanoi rouva -Smith niin jyrkästi, että hänen vieraansa muuttuivat paikalla ylen -kohteliaiksi. - --- Minä otan parikseni herra Bangsin ja opetan hänelle polkkaa, -sillä katsoa hän ei ainakaan osaa siivolla, lisäsi kutsujen emäntä -silmäillen Tommyä syyttävästi. - -Nat nousi, ja tanssiaiset avasi kaksi paria, jotka veivät -tunnollisesti päätökseen jotensakin sekalaisen tanssin. Naiset -selvisivät erinomaisesti, sillä he pitivät tanssimisesta, mutta -herratkin ponnistelivat toki miehekkäästi loppuun. Kun kaikki olivat -aivan hengästyksissään, sallittiin pieni lepotauko, ja varsinkin -rouva Smith-parka oli sen tarpeessa, sillä hän oli ollut vähän väliä -kompastua pitkään hameeseensa. Pikku sisäkkö tarjosi siirappivettä -niin pienistä kupeista, että eräskin vieras tyhjensi niitä -valehtelematta yhdeksän. - --- Nyt teidän on pyydettävä Nania soittamaan ja laulamaan, sanoi -Daisy veljelleen. - --- Laulaisitteko meille, hyvä neiti, pyysi tottelevainen vieras -tarkastellen salaa, missä näkisi pianon. - -Neiti Smith riensi heti kirjoituslipaston luo, nosti auki sälekannen -ja istahti pöydän ääreen. Hän säesti itseään paukuttaen voimiensa -takaa pöytälevyä ja lauloi uuden ihanan laulun, joka alkoi: - - "Riemumieliä trubaduuri - kitaraansa soitti, - kun hän pahan vihollisen - taistelussa voitti." - -Pojat läiskyttivät käsiään innokkaasti ja hän esitti vielä muita -lauluja, kunnes vieraiden täytyi vihjaista, että he olivat saaneet -tarpeekseen. Kiitollisena tyttärensä osaksi tulleesta ylistyksestä -rouva Smith sanoi kohteliaasti: -- Nyt aletaan juoda teetä. Mutta -istukaa kauniisti älkääkä kahmiko. - -Oli todella ilo katsella, miten arvokkaasti rouva Smith suoritti -emännän tehtävät ja mitä mielenmalttia hän osoitti pienten vahinkojen -sattuessa. Piirakoista paras luiskahti lattialle, kun hän koetti -leikata sitä tylsällä veitsellä; leipä ja voi hävisivät pöydältä -niin äkkiä, että emäntäparka joutui epätoivoon; ja mikä pahinta: -kermavaahto oli niin löysää, että se piti juoda, vaikka tarkoitus oli -ollut syödä se sievästi pienillä lusikoilla. - -Ikävä tilanne syntyi, kun neiti Smith joutui sisäkön kanssa -riitaan parhaasta kanelirinkilästä ja tämä heitti koko vadillisen -ilmaan ja purskahti itkuun rinkelien putoillessa lattialle. Bess -tyyntyi kuitenkin, kun hänkin pääsi pöydän ääreen ja sai tyhjentää -sokeriastian. - -Mutta tämän hälinän aikana iso lautasellinen rusinapullia oli -hävinnyt salaperäisellä tavalla. Pullat olivat koko pitopöydän -kaunistus, ja rouva Smith oli hyvin närkästynyt niiden katoamisesta. -Jokainen emäntä tietää miltä tuntuu, kun leipoo tusinan verran ihania -pullia ja sitten ne pyyhkäistään äkkiä olemattomiin. - --- Sinä piilotit ne, Tommy! Tiedän varmasti, että sinä ne otit! -kiljui suuttunut emäntä uhaten epäilyksenalaista vierastaan -maitokannulla. - --- Enkä ottanut. - --- Otit! - --- Ei kannata väittää vastaan, sanoi Nan, joka riidan aikana oli -hotkinut kaiken hyytelön. - --- Anna takaisin ne, Demi, tiukkasi Tommy. - --- Nyt sinä jallitat, olet sullonut ne omaan taskuusi, kivahti Demi -tuohtuen väärästä syytöksestä. - --- Otetaan ne häneltä. On hävytöntä itkettää Daisya, sanoi Nat, jonka -mielestä tanssiaiset olivat jännittävämmät kuin hän oli odottanutkaan. - -Mutta Daisy itki jo, ja uskollinen Bess yhtyi emäntänsä kyyneliin, ja -Nan julisti, että kaikki pojat järjestään olivat kiusankappaleita. -Samanaikaisesti riehui taistelu herrain kesken, sillä kun kaksi -oikeuden puolustajaa hyökkäsi syyllisen kimppuun, tämä paatunut -nuorukainen linnoittautui pöydän taakse ja pommitti sieltä toisia -varastetuilla rusinapullilla, jotka soveltuivatkin hyvin ammuksiksi, -koska olivat melkein yhtä kovia, kuin kuulat. Niin kauan kuin -ammuksia riitti, hän piti puolensa, mutta heti kun viimeinen pulla -oli singonnut rintavarustuksen yli, saatiin lurjus kiinni, laahattiin -ulvoen huoneesta ja paiskattiin häpeällisesti eteisen lattialle. - -Kukistajat palasivat voiton huumassa takaisin, ja Demin lohdutellessa -rouva Smithiä Nat ja Nan keräsivät nurkista pullat, pistivät -pudonneet rusinat taas kohdalleen ja järjestelivät lautasta, niin -että se näytti melkein yhtä kauniilta kuin ennenkin. Mutta pullista -oli loisto poissa, sillä sokeri oli niistä karissut eikä kukaan -halunnut syödä niitä moisen häväistyksen jälkeen. - --- On kai parasta lähteä, sanoi Demi äkkiä kuullessaan Jo-tädin äänen -portaista. - --- Niin kai, sanoi Nat ja pudotti samassa harhateille joutuneen -rinkelin, jonka oli juuri poiminut lattialta. - -Mutta Jo-rouva ilmestyi heidän joukkoonsa ennen kuin he ehtivät -karata, ja hän kuunteli osaaottavasti, kun nuoret neidit kertoivat -hänelle murheensa. - --- Ei mitään tanssiaisia mokomille pojille, ennen kuin he ovat -sovittaneet huonon käytöksensä jollakin hyvällä teolla, sanoi -Jo-rouva pudistaen päätään näille kolmelle pahantekijälle. - --- Leikkiähän se vain oli, alkoi Demi. - --- Ei sellainen leikki ole mukavaa, joka tekee toiset onnettomiksi. -Minä olen pettynyt sinun suhteesi, Demi. En olisi uskonut sinun -koskaan erehtyvän kiusaamaan kilttiä pikku siskoasi. - --- Ainahan pojat kiusaavat siskojaan. Tommykin on sitä mieltä, mutisi -Demi. - --- En hyväksy, että minun poikani kiusaavat, ja ellette voi leikkiä -sovinnossa, minä lähetän Daisyn kotiin, sanoi Jo-täti vakavasti. - -Kuullessaan tämän kauhean uhkauksen Demi vilkaisi siskoonsa, ja Daisy -kuivasi äkkiä kyynelensä, sillä ero oli pahin onnettomuus, joka -kaksosille saattoi tapahtua. - --- Natkin oli ilkeä ja Tommy kaikkein ilkein, ehätti Nan kantelemaan -peläten, että kaksi pahantekijöistä välttäisi rangaistuksen kokonaan. - --- Minä pyydän anteeksi, sanoi Nat häpeissään. - --- Minä en! mörähti Tommy avaimenreiästä, josta hän oli parhaansa -mukaan kuunnellut. - -Jo-rouvaa nauratti väkisin, mutta hän hillitsi itsensä ja sanoi -painokkaasti osoittaen ovea: - --- Saatte mennä, pojat, mutta muistakaa: te ette saa puhua ettekä -leikkiä tyttöjen kanssa ennen kuin minä annan luvan. Kiellän teiltä -kaiken hauskan, koska ette ansaitse sellaista. - -Huonosti käyttäytyneet nuoret herrat lähtivät heti, mutta joutuivat -jo eteisessä parantumattoman herra Bangsin pilkan ja ivan kohteiksi, -sillä yksinäisyydessä hän oli paatunut yhä enemmän. - -Daisy lakkasi pian suremasta epäonnistuneita tanssiaisiaan, mutta -nurisi määräystä, joka erotti hänet veljestä, ja samalla hän murehti -veljen vajavaisuutta, helläsydäminen kun oli. Nan puolestaan oikein -iloitsi tästä selkkauksesta ja kulki nenä pystyssä poikien ohi. -Tommy ei ollut välittävinään koko asiasta ja ilmaisi äänekkäästi -tyytyväisyytensä, kun oli päässyt rauhaan 'typeristä tytöistä'. -Mutta toiset antautuivat nopeasti ja halusivat taas olla ystäviä -tyttöjen kanssa, sillä he kaipasivat Daisyn hemmottelua ja herkkuja -ja Nanin ilonpitoa. Kaiken kukkuraksi Jo-rouvakin näytti lukeutuvan -loukkaantuneisiin tyttöihin, sillä hän ohikulkiessaan oli tuskin -näkevinään karkotettuja. Tämä äkillinen suosion menetys heitti synkän -varjon poikien elämään, sillä kun äiti Bhaer oli heidät hylännyt, -tuntui kuin aurinko olisi pimennyt. - -Kun luonnotonta tilannetta oli kestänyt kolme päivää, pojat eivät -voineet enää kestää sitä, vaan kääntyivät isä Bhaerin puoleen. -Huolestuneet avunanojat saivat häneltä neuvon, jonka he hyväksyivät -kiitollisina ja panivat täytäntöön seuraavalla tavalla. - -Ullakolle sulkeutuneina he viettivät vapaahetkensä rakentaen -jotakin salaperäistä kojetta, johon meni niin paljon liisteriä, -että Pöppö pauhasi ja tytöt olivat ihmeissään. Keskiviikkoilta oli -tavattoman kaunis, ja tutkittuaan tarkasti tuulta ja ilmaa Nat ja -Tommy lähtivät pihasta kantaen valtavaa litteätä kääröä, joka oli -kiedottu moniin sanomalehtiin. Nan oli pakahtua uteliaisuudesta ja -Daisy kiihtymyksestä ja molemmat aivan tärisivät jännityksestä, kun -Demi marssi rouva Bhaerin huoneeseen hattu kädessä ja sanoi niin -kohteliaasti kuin suinkin osasi: - --- Olisitko sinä hyvä ja tulisit tyttöjen kanssa ulos, Jo-täti? Me -olemme valmistaneet teille yllätyksen. Tulkaa, se on hirveän hauskaa. - --- Kiitos, tulemme mielihyvin, minun täytyy vain ottaa Teddy -mukaan, vastasi rouva Bhaer, ja hänen hymynsä ilahdutti Demiä kuin -päivänpaiste sateen jälkeen. - --- Hauskaa saada hänetkin mukaan. Pikku vaunut odottavat jo tyttöjä. -Ethän pahastu, täti, vaikka saatkin kävellä Keisariharjulle? - --- Päinvastoin, kävelen oikein mielelläni. Mutta onko varmaa, etten -häiritse teitä? - --- Et tietenkään. Koko huvi menisi pilalle, jos sinä jäisit pois, -sanoi Demi tosissaan. - --- Olette kovin ystävällinen, herra, sanoi Jo-täti tehden -hoviniiauksen. -- Joutukaapas nyt, tytöt, ei anneta heidän odottaa; -hatut päähän ja matkaan. Palan halusta nähdä, mitä he ovat keksineet. - -Rouva Bhaerin puhuessa kaikki joutuivat valmiiksi, ja viidessä -minuutissa oli kolme tyttöä ja Teddy sijoitettu 'pyykkikoriin', joksi -Tobyn vetämiä pajupunoskärryjä sanottiin. Demi johti kulkuetta, jonka -jälkijoukkona tulivat Jo-rouva ja Kit-koira. Tobylla oli päässään -pölyhuiska, vaunujen yläpuolella liehui kaksi kummallista lippua, -Kitillä oli kaulassa sininen ruusuke, jota se inhosi, Demi oli -pistänyt komean voikukkakimpun napinreikäänsä ja Jo-rouva tilaisuuden -kunniaksi avannut japanilaisen päivänvarjonsa. - -Ylhäällä harjulla ei näkynyt muuta kuin tuulessa aaltoilevaa -ruohikkoa, ja lapset olivat pettyneitä. Silloin Demi sanoi jännitystä -lisäten: - --- Astukaa nyt kaikki rattailta ja seiskää hiljaa, niin salaisuus -ilmestyy, ja hän poistui kallion taa, josta oli silloin tällöin -pistänyt näkyviin joku pää. - -Odotettiin hetken aikaa jännittyneinä, sitten Nat, Demi ja Tommy -marssivat esiin. Heillä oli käsissään kolme uudenuutukaista leijaa, -jotka he toivat kohteliaasti tytöille. - --- Eikä tässä ole vielä kaikki, pojat ilmoittivat riemuissaan -ja juostuaan kallion taa he ilmestyivät taas takaisin kantaen -suunnattoman suurta leijaa, johon oli maalattu loistavin keltaisin -kirjaimin: "Äiti Bhaerille". - --- Me ajattelimme, että sinäkin tahtoisit leijan, koska olit -vihoissasi meille ja pidit tyttöjen puolta, huusivat kaikki kolme -naurusta pyrskien. Jo-rouva taputti nauraen käsiään sydämestään -mukana leikissä. - --- Hei, pojat, tämähän on kerrassaan komeaa! Kuka teistä keksi tämän? -hän kysyi ottaen vastaan leijansa. - --- Fritz-setä ehdotti sitä, kun me suunnittelimme tytöille leijoja; -hän sanoi, että sinä pitäisit siitä, vastasi Demi säteillen -tyytyväisyydestä. - --- Fritz-setä tietää, mistä minä pidän. Minä olen aina toivonut -leijaa. - --- Sen tähdenhän me ne teimmekin, huudahti Tommy ja heittäytyi -käsilleen seisomaan aivan kuin se olisi ollut paras tapa ilmaista -tunteitaan. - --- Pannaan ne lentämään, touhusi Nan. - --- En minä osaa, aloitti Daisy. - --- Me näytämme, kyllä me neuvomme! lupasivat pojat palveluhaluisina -ja samalla Demi otti Daisyn leijan, Tommy Nanin ja Nat Bessin, joka -ei olisi hennonnut luovuttaa sinistä leijaa hetkeksikään käsistään. - --- Odota täti, vähän ajan perästä me lennätämme sinunkin leijaasi, -sanoi Demi, josta tuntui, ettei rouva Bhaerin suosiota saanut -menettää laiminlyönnillä. - --- Kiitos, kultaseni, mutta minä taidan osata itsekin, ja sitä paitsi -tuolta tulee poika, joka lennättää sitä minulle, lisäsi Jo-rouva, kun -hänen miehensä iloiset kasvot ilmestyivät kallion takaa. - -Herra Bhaer tuli samassa heidän luokseen, päästi leijan liikkeelle, -ja Jo-rouva juoksutti sitä hilpeästi lasten katsellessa näytelmää. -Leija toisensa jälkeen kohosi ilmaan, ja ne leijailivat kuin -kisailevat linnut sinne tänne tasaisessa tuulessa. Oli siinä iloa -ja riemua! Juosten ja huutaen leijat lähetettiin ilmaan tai niitä -vedettiin alaspäin ja seurattiin niiden kieppuilua; ne tuntuivat -kiskovan voimakkaasti naruista kuin vapauteen pyrkivät eläimet. Nan -oli ihan villinä riemusta, Daisysta uusi leikki oli melkein yhtä -hauskaa kuin nukeilla puuhailu ja pikku Bess oli niin ihastunut -'nättiin leijuun', ettei raaskinut antaa sen lentää juuri lainkaan, -vaan piti sitä mieluummin polvillaan ja katseli niitä mainioita -piirroksia, joilla Tommy oli sen koristanut. Äiti Bhaer iloitsi -suunnattomasti leijastaan, ja näytti kuin se olisi ymmärtänyt kuka -sen omisti, sillä se syöksyi äkkiä alas pää edellä juuri kun vähimmin -aavisti, tarttui puihin, oli pudota jokeen tai kiiti niin korkealle, -että näkyi vain pienenä pilkkuna. - -Vähitellen kaikki väsyivät ja istahtivat lepäämään sidottuaan leijat -puihin tai pensaisiin. Herra Bhaer lähti Teddy olallaan katsomaan -lehmiä. - --- Onko teillä koskaan ollut näin hauskaa? kysyi Nat heidän -loikoessaan ruohikossa kuin lammaskatras. - --- Ei sen jälkeen kun pikku tyttönä lennätin leijaa, vastas Jo-rouva. - --- Äiti Bhaer oli varmaan lapsena hurjan villi, sanoi Nat. - --- Minun täytyy surukseni tunnustaa, että olin tuhma tyttö. - --- Minä pidän tuhmista tytöistä, huomautti Tommy katsoen Naniin, joka -vastasi kohteliaisuuteen hurjasti irvistäen. - --- Miksen minä muista sitä, täti? Olinko minä liian pieni? kysyi Demi. - --- Olit varmastikin. - --- Millaista oli, kun te viimeksi lennätitte leijaa, äiti Bhaer? -kysyi Nat. - --- Voi, se oli ihan hassua, sillä minä olin viidennellätoista ja iso -tyttö, ja minua hävetti näyttäytyä sellaisessa leikissä. Teddy-sedän -kanssa me teimme leijat ja menimme varkain lennättämään niitä. -Meillä oli hirveän hauskaa, ja istuessamme paraikaa lepäämässä niin -kuin nytkin kuulimme äkkiä ääniä ja näimme joukon nuoria neitejä -ja herroja palaamassa retkeltä. Teddy ei välittänyt, mutta minulle -tuli hirveä hätä, sillä tiesin että minulle nauretaan. Hurjat tapani -huvittivat jo muutenkin naapureita. - -"Mitä minä teen?" kuiskasin Teddylle, kun äänet yhä lähenivät. - -"Tällä tavoin", sanoi Teddy ja leikkasi veitsellä rihmat poikki. -Leijat lensivät tiehensä, ja ihmisten tultua näkösälle me poimimme -kukkia kaikessa rauhassa. He eivät aavistaneet mitään, ja meitä -nauratti kovasti täpärä pelastus. - --- Katosivatko ne leijat? kysyi Demi. - --- Ikipäiviksi. Mutta en minä välittänyt siitä, sillä päätin odottaa, -kunnes olisin niin vanha ja arvokas nainen, että voisin taas leikkiä -leijoilla. Ja kuten näette, se odotus ei ollut turhaa, sanoi Jo-rouva -alkaen kääriä leijaa talteen, sillä alkoi tulla myöhä. - --- Täytyykö meidän jo lähteä? - --- Minun täytyy, muuten ette saa illallista eivätkä sellaiset -yllätykset taitaisi huvittaa teitä. - --- Eikö meidän juhlamme ollutkin hauska? kysyi Tommy tyytyväisenä. - --- Loistava! vastasivat kaikki. - --- Tiedättekö miksi? Siksi että teidän vieraanne ovat osanneet -käyttäytyä ja koettaneet saada kaiken onnistumaan hyvin. Ymmärsittekö -mitä tarkoitan? - -Pojat vilkaisivat noloina toisiinsa lähtiessään leija olalla -astelemaan kotiin. - - - - -10 - -JÄLLEEN KOTONA - - -Heinäkuu oli tullut ja heinänteko alkanut; puutarhat kukoistivat -ja pitkän kesäpäivän jokainen hetki toi tullessaan riemua. Ovet -ja ikkunat olivat auki aamusta iltaan ja pojat viettivät kaiken -vapaa-aikansa ulkona. Tunnit olivat lyhyitä ja lupapäiviä pidettiin -usein, sillä Bhaerien mielestä ahkera ruumiinharjoitus edisti -terveyttä ja lyhyet kesät oli parasta käyttää ulkotöihin. - -Pojat olivatkin vereviä, päivettyneitä ja terveitä, vankat jalat ja -kädet työntyivät ulos lahkeista ja hihoista. Nauru ja riemu raikui -kaikkialla; kujeiltiin sisällä ja ulkona, seikkailtiin ja retkeiltiin -yli vuorten ja laaksojen. Vain yhtä asiaa toivottiin, jotta onni -olisi täydellinen ja sekin tapahtui kun sitä vähiten odotettiin. - -Kerran illalla, kun pienet pojat olivat jo vuoteessa, isot uimassa -joella ja rouva Bhaer riisui huoneessaan Teddyä, tämä huudahti -äkkiä: -- Tuolla Danny! ja osoitti ikkunaa, jonka läpi kuu paistoi -kirkkaasti. - --- Ei, kultaseni, ei hän ole siellä, sehän on vain kuu, vastasi hänen -äitinsä. - --- Onpas, Danny katsoi ikkunasta; Teddy näki, väitti lapsi innoissaan. - --- Kai hän sitten oli, myönsi rouva Bhaer ja kiiruhti ikkunaan -toivoen, että niin olisikin. Mutta kasvot olivat kadonneet eikä -pojasta näkynyt vilaustakaan. Rouva Bhaer kutsui Dania, juoksi -pääovelle Teddy paitaressuna kintereillään ja antoi hänenkin huutaa -toivoen, että lapsen ääni tehoaisi paremmin kuin hänen. Mutta mitään -ei kuulunut, ja he palasivat pettyneinä takaisin. Teddy ei kuitenkaan -uskonut näkemäänsä kuuksi, vaan kohotti vielä päätään vuoteesta ja -kysyi: - --- Eikö Danny jo tule? Vähitellen hän kuitenkin nukahti, isot -pojat laittautuivat yöpuulle, talo hiljeni eikä vienossa kesäyössä -kuulunut kuin sirkan laulu ruohikosta. Rouva Bhaer istui parsimassa, -sillä suuri kori oli aina täynnä sukkia, joihin ehtimiseen ilmestyi -huikeita reikiä ja hän ajatteli kadonnutta poikaa. Hän uskoi Teddyn -erehtyneen eikä halunnut häiritä miestään kertomalla lapsen puheista, -sillä isä Bhaer istui kirjoittamassa kirjeitä, hänellä kun oli kovin -vähän aikaa omiin asioihinsa ennen kuin pojat olivat nukkumassa. -Kello kymmeneltä Jo-rouva nousi sulkemaan ovia. Pysähtyessään -hetkeksi portaille ihailemaan kaunista maisemaa hän huomasi jotain -valkoista pihanurmikolla seisovan heinäkasan vieressä. Lapset olivat -leikkineet pihalla koko illan; rouva Bhaer luuli Nanin tapansa mukaan -jättäneen hattunsa heiniin ja meni hakemaan sitä. Mutta tultuaan -lähemmäksi hän huomasi, ettei se ollut hattu eikä nenäliina, vaan -paidanhiha, josta pisti esiin ruskea käsi. Hän kiersi heinäkasan, ja -siellä nukkui Dan syvässä unessa. - -Poika oli ryysyinen, likainen ja laiha. Toinen jalka oli paljas, -ja toiseen hän oli sitonut kääreeksi vanhan pumpulinuttunsa. Hän -oli ilmeisesti piiloutunut heinäkasan taa, mutta unissaan heittänyt -kätensä sivulle. Hän huokaili ja mutisi kuin unet olisivat häirinneet -häntä, ja kerran liikahtaessaan hän valitti. - --- Ei hän voi tänne jäädä, tuumi rouva Bhaer ja kumartuen Danin yli -sanoi hiljaa hänen nimensä. Poika avasi silmänsä kuin unta näkevä. -Hän hymyili ja sanoi unisesti: - --- Äiti Bhaer, minä olen tullut kotiin. - -Pojan katse ja sanat liikuttivat syvästi rouva Bhaeria. Hän pani -kätensä Danin pään alle ja nosti tämän istumaan sanoen ystävällisesti: - --- Minä uskoin sinun tulevan ja olen hyvin iloinen nähdessäni sinut. - -Poika näytti vasta nyt oikein heräävän. Hän hypähti pystyyn ja -katseli ympärilleen aivan kuin olisi äkkiä muistanut missä oli ja -epäillyt ystävällistä tervehdystä. Hänen ilmeensä muuttui ja hän -sanoi vähän jurosti: - --- Aioin jatkaa aamulla. Poikkesin vain ohikulkiessani katsomaan. - --- Mutta mikset tullut sisään, Dan? Etkö kuullut, kun me huusimme -sinua? Teddy näki ja kutsui sinua. - --- Luulin ettette päästä minua sisään, poika sanoi pyöritellen pientä -nyyttiä, jonka hän oli ottanut käteensä kuin lähteäkseen. - --- Koeta niin näet. Jo-rouva ei sanonut muuta, viittasi vain -kädellään avonaiseen oveen, josta loisti kodikas valo. - -Syvään huoaten, aivan kuin raskas taakka olisi vierähtänyt -hartioilta, Dan otti tukevan sauvansa ja alkoi nilkuttaa kohti taloa, -mutta pysähtyi äkkiä ja sanoi: - --- Herra Bhaer ei ehkä halua? Minä karkasin Pagen luota. - --- Hän tietää sen ja oli pahoillaan, mutta se ei muuta asiaa. Oletko -sinä satuttanut jalkasi? kysyi Jo-rouva, kun Dan lähti sauvansa -varassa taas nilkuttamaan. - --- Kivi putosi sen päälle, kun kiipesin muurin yli, ja se ruhjoi -jalkaani. Mutta ei se mitään. - -Rouva Bhaer auttoi hänet omaan huoneeseensa, ja Dan heittäytyi sinne -päästyään tuolille, pää retkahti hervottomana taaksepäin ja hän oli -aivan kalpea tuskasta ja väsymyksestä. - --- Dan parka! Juo tämä ja sitten syöt vähän; sinä olet nyt kotona ja -äiti Bhaer pitää sinusta hyvää huolta. - -Dan katsoi vain kiitollisesti äiti Bhaeria, kun tämä kaatoi viiniä -hänen huulilleen, ja sitten hän alkoi syödä. Jokainen suupala näytti -lisäävän hänen rohkeuttaan, ja hän alkoi heti kertoa, aivan kuin -hänellä olisi ollut kiire saada kaikki sanotuksi. - --- Minä karkasin jo toista kuukautta sitten. Page oli kyllä hyvä, -mutta ankara. Enkä minä pitänyt siitä, vaan karkasin erään veneellä -liikkuvan miehen mukana. Sen vuoksi ne eivät tienneet mihin olin -lähtenyt. Erottuani miehestä minä tein töitä pari viikkoa eräässä -talossa, mutta sitten minä annoin selkään talon pojalle ja isäntä -pieksi minua, sen takia minä lähdin sieltäkin ja tulin tänne. - --- Kävelitkö koko matkan? kysyi äiti Bhaer etsiessään kääreitä Danin -jalkaan. - --- Niin, kun se mies ei maksanut minulle enkä minä pyytänytkään. -Piti kai palkkani pojan kipurahoina. Dan nauroi, mutta katseli silti -häpeissään ryysyjään ja likaisia käsiään. - --- Miten tulit toimeen? Matka on aikamoinen sinunlaisellesi pojalle. - --- No, kaikki kävi hyvin siihen asti kun loukkasin jalkani. Ihmiset -antoivat minulle ruokaa, minä olin yötä ladoissa ja kävelin päivisin. -Minä eksyin kun koetin löytää oikotien, muuten olisin ehtinyt tänne -jo ennemmin. - --- Mutta jos et kerran aikonut jäädä meidän luoksemme, mitä sinä -sitten aioit? - --- Minun teki mieli nähdä Teddyä ja teitä; ja sitten ajattelin mennä -entiseen työhön kaupunkiin, olin vain niin väsynyt, että nukahdin -heiniin. Olisin lähtenyt aamulla, jos ette olisi löytänyt minua. - --- Oletko pahoillasi siitä? kysyi rouva Bhaer puoleksi huvittuneena, -puoleksi moittien kumartuessaan katsomaan pojan loukkaantunutta -jalkaa. - -Dan karahti punaiseksi ja tuijotti rävähtämättä lautaseen -vastatessaan hiljaa: - --- En, minä olen iloinen, sillä halusin kyllä jäädä, mutta pelkäsin -että -- - -Hän ei saanut lausettaan loppuun, sillä rouva Bhaer keskeytti hänet -kauhistuneena nähdessään pojan jalan; se oli tosiaan loukkaantunut -pahasti. - --- Milloin tämä ruhjoutui? - --- Kolme päivää sitten. - --- Ja sinä olet kävellyt tuossa kunnossa? - --- Minulla oli keppi, ja pesin jalkaa jokaisessa purossa, jonka yli -kuljin, ja eräs eukko antoi minulle rievun siteeksi. - --- Herra Bhaerin täytyy heti nähdä jalkasi ja sitoa se, sanoi rouva -Bhaer ja riensi viereiseen huoneeseen jättäen oven raolleen, niin -että Dan kuuli mitä puhuttiin. - --- Fritz, poika on tullut. - --- Kuka? Dan? - --- Niin. Teddy näki hänet ikkunasta ja me huutelimme häntä, mutta -hän meni pois ja piiloutui heinäkasan taa. Minä löysin hänet sieltä -hetki sitten nukkumasta -- puolikuolleena kivusta ja väsymyksestä. -Hän karkasi kuukausi sitten Pagen luota ja on siitä lähtien ollut -matkalla tänne. Ei kuulemma tahtonut näyttäytyä meille, vaan aikoi -jatkaa matkaa kaupunkiin vain nähtyään meidät. Toivo takaisinpääsystä -on varmaan antanut hänelle voimaa voittaa vastukset, ja nyt hän -odottaa tietoa, annatko hänelle anteeksi ja otatko hänet takaisin. - --- Kysyikö hän sitä? - --- Hänen silmänsä kysyivät, ja kun minä herätin hänet, hän sanoi kuin -eksynyt lapsi: "Äiti Bhaer, minä olen tullut kotiin." Minulla ei -ollut sydäntä moittia häntä, vaan otin hänet kuin karanneen karitsan -takaisin katraaseen. Saanhan minä pitää hänet, Fritz? - --- Saat tietysti! Tämähän todistaa, että olemme voittaneet pojan -sydämen, enkä tahtoisi enää lähettää häntä pois sen kummemmin kuin -omaa Robianikaan. - -Pari kyyneltä, jotka vähitellen olivat kertyneet Danin silmiin, vieri -alas pitkin likaisia poskia. Kukaan ei nähnyt niitä, sillä Dan pyyhki -ne kiireesti pois; mutta luultavasti tuona hiljaisena hetkenä Danin -vanha epäluulo näitä hyviä ihmisiä kohtaan häipyi ikipäiviksi. Hän ei -puhunut mitään, päätti vain mielessään yrittää parastaan. - --- Tule katsomaan hänen jalkaansa. Se on luultavasti huonossa -kunnossa, sillä hän on kävellyt sillä kolme päivää helteessä ja -pölyssä ja haavan ympärillä on ollut vain nutunrepale. Dan on -sinnikäs poika, ja hänestä tulee vielä kunnon mies. - --- Sitä minäkin toivon -- sinun vuoksesi. Ja sinun intosi takaa kyllä -menestyksen. Minä menen nyt katsomaan pientä spartalaistasi. Missä -hän on? - --- Minun huoneessani, mutta ole hänelle kiltti, vaikka hän olisi -kuinka yrmeä. Se on ainoa tapa, jolla hänet voittaa. Hän inhoaa -ankaruutta ja kovaa kuria, mutta hellä sana ja kärsivällisyys -tehoavat häneen niin kuin tehosivat ennen minuunkin. - --- Niin kuin sinä nyt olisit ollut samanlainen kuin tuo pojanvintiö! -sanoi herra Bhaer nauraen ja samalla miltei närkästyneenä. - --- Kyllä minä sisimmältäni olin, vaikka käyttäydyinkin toisella -tavoin. Vaistoan hänen mielenliikkeensä ja luulen ymmärtäväni, mikä -häneen vaikuttaa. Olen iloinen siitä, koska minun on sen vuoksi -helpompi auttaa häntä. - -Astuessaan yhdessä huoneeseen herra ja rouva Bhaer tapasivat Danin -istumassa pää käsiin painuneena, aivan kuin hän olisi vaipunut syvään -uneen. Mutta äkkiä hän kohotti päänsä ja koetti nousta, kun herra -Bhaer sanoi ystävällisesti: - --- Sinä siis pidät Plumfieldista enemmän kuin Pagen talosta. Hyvä, -katsotaan nyt, saammeko me tällä kerralla sinut viihtymään täällä -paremmin kuin viimeksi. - --- Kiitos, sanoi Dan koettaen esiintyä kohteliaasti. - --- Nyt katsotaan jalkaa. Ai, onpas pahan näköinen. Meidän täytyy heti -huomenna kutsua tohtori Firth. Tuo lämmintä vettä, Jo, ja pehmeätä -riepua. - -Herra Bhaer pesi ja sitoi jalan, ja sillä aikaa rouva Bhaer -teki sijan talon ainoaan tyhjään vuoteeseen. Se oli pienessä -vierashuoneessa, jonne päästiin salista ja jossa pojat tavallisesti -makasivat sairaina ollessaan, koska he näin saivat olla lähellä rouva -Bhaeria ja näkivät mitä talossa tapahtui. Kun vuode oli valmis, -herra Bhaer otti Danin syliinsä, kantoi hänet huoneeseen, auttoi -riisuutumaan, peitteli vuoteeseen ja sanoi isällisesti puristaen -pojan kättä: -- Hyvää yötä, poikaseni! - -Dan vaipui heti uneen ja nukkui sikeästi monta tuntia. Sitten -hänen jalkaansa alkoi vihloa ja pakottaa. Siihen herättyään poika -heittelehti levottomana vuoteessa ja koetti olla valittamatta. - -Yöllä rouva Bhaer kulkea hissutteli ympäri taloa. Hän sulki ikkunoita -siltä varalta että tuuli yltyisi, veti hyönteisverkon Teddyn vuoteen -eteen ja katsoi Tommyä, joka joskus käveli unissaan. Hänen tarkka -korvansa kuuli Danin hiljaisen valituksen, ja heti paikalla hän -oli pojan luona. Tuskissaan Dan juuri takoi kuumaa tyynyään, kun -valokiila tunkeutui ovenraosta hallin läpi ja Jo-rouva astui sisään -kuin hullunkurinen aave suuri hiusnuttura päälaella ja yllään pitkä -harmaa yöpuku. - --- Koskeeko sinuun, Dan? - --- Jalkani on hurjan kipeä, mutta en minä aikonut herättää ketään. - --- Minä olen kuin pöllö, joka lentelee aina öisin. Totisesti, -sinun jalkasi on kuuma kuin kekäle, käärettä täytyy taas kastella, -sanoi äidillinen pöllö ja lensi pois tuodakseen lisää käärettä ja -kannullisen jäävettä. - --- Kylläpä tekee hyvää, huokasi Dan, kun kääre oli taas paikoillaan. - --- Kas niin, koeta nyt nukkua jos voit, äläkä pelästy vaikka näet -minut uudestaan, sillä vaihdan kääreen jonkin ajan kuluttua. - -Puhuessaan Jo-rouva kumartui kohentamaan pojan vuodetta. Hänen -suureksi ihmeekseen Dan kiersi silloin kätensä hänen kaulaansa, veti -kasvot lähemmäksi, suuteli häntä ja mutisi katkonaisesti "kiitos". -Jo-rouva ymmärsi kömpelön hyväilyn tarkoituksen, hyväksyi äänettömän -lupauksen eikä pilannut asiaa hämmästelyllä. Hän muisti vain, ettei -Danilla ollut äitiä, suuteli pojan ruskeata poskea, joka hellyyden -osoituksen jälkeen oli puoliksi hautautunut tyynyyn ja sanoi: - --- Sinä olet nyt minun poikani, ja jos tahdot, voit tehdä minut siitä -ylpeäksi ja iloiseksi. Nämä sanat Dan muisti kauan. - -Hiipiessään toisen kerran Danin luo Jo-rouva tapasi hänet syvässä -unessa. Poika ei herännyt eikä osoittanut mitään kivun merkkejä, kun -rouva Bhaer vaihtoi käärettä, tuskan juonteet vain lientyivät ja -kasvoilla kuvastui tyyni rauha. - -Seuraava päivä oli sunnuntai ja talossa oli niin hiljaista, että -Dan heräsi vasta puolen päivän aikaan. Katsellessaan ympärilleen -hän näki innokkaiden pikku kasvojen kurkistelevan ovenraosta. Hän -ojensi kätensä, ja Teddy hyökkäsi huoneeseen, heittäytyi poikittain -hänen päälleen ja hihkui: -- Minun Danny, minun Danny! ja taputti -ja halaili häntä onnellisena. Pian ilmestyi rouva Bhaerkin tuomaan -aamiaista. Teddy halusi välttämättä tarjoilla. Hän syötti Dania kuin -pikkulasta toisten suureksi huviksi. - -Sitten tuli tohtori ja onneton spartalainen joutui koville, sillä -yksi jalkapöydän luista oli mennyt sijoiltaan ja sen paikoilleen -asettaminen oli niin tuskallista, että pojan huulet olivat valkoiset -ja suuret hikikarpalot kohosivat hänen otsalleen. Mutta hän ei -päästänyt äännähdystäkään, puristi vain Jo-rouvaa kädestä niin -lujasti, että se oli punainen vielä kauan aikaa jälkeenpäin. - --- Pojan on oltava makuulla ainakin viikko, eikä hän saa astua -jalallaan maahan. Sitten vasta nähdään, pääseekö hän liikkumaan -kainalosauvojen varassa vai pitääkö hänen pysyä vuoteessa kauemmin, -sanoi tohtori Firth pistäen laukkuunsa kiiltävät pihtinsä, joita Dan -ei mielellään katsellut. - --- Paraneehan se tästä? kysyi Dan pelästyneenä. - --- Toivotaan, sanoi tohtori jättäen Danin hyvin masentuneelle -mielelle, sillä jalan menettäminen on kauhea onnettomuus toimeliaalle -pojalle. - --- Älä sure, minä olen oivallinen sairaanhoitaja ja kuukauden päästä -kävelet jo niin kuin ennenkin, sanoi Jo-rouva toiveikkaasti. - -Mutta Dan pelkäsi niin rammaksi tulemista, ettei edes Teddyn -huolenpito piristänyt häntä. Jo-rouva ehdotti silloin, että pari -pojista tulisi katsomaan häntä, ja kysyi, kenet hän halusi nähdä. - --- Natin ja Demin; ja pyytäisin myös hattuni, koska siinä on jotain, -josta he varmaan pitäisivät. Mahdoitteko te heittää minun nyyttini -menemään? kysyi Dan huolestuneena. - --- En, se on kyllä tallessa, sillä arvelin siinä olevan kalleuksia. - -Jo-rouva toi hänen vanhan olkihattunsa, joka oli täynnä perhosia -ja kuoriaisia, ja nenäliinan, johon oli matkan varrella kertynyt -kummallisia esineitä: linnunmunia sievästi sammalessa, harvinaisia -kiviä ja simpukankuoria, sienen kappaleita ja pikku rapuja, jotka -vankeus oli saanut ihan raivoon. - --- Saisinko minä pitää näitä jossakin? Herra Hyde ja minä löysimme ne -ja ne ovat loistokappaleita. Seuraisin mielelläni niiden kehitystä. -Saanko minä? kysyi Dan unohtaen jalkansa nauraessaan ravuille, jotka -ryömivät takaperin peitteellä. - --- Tietysti saat; Pollyn vanha häkki on niille omiaan. Älä anna -niiden nipistää Teddyn varpaita sillä aikaa kun käyn hakemassa sen, -sanoi Jo-rouva lähtiessään. - -Nat, Demi ja häkki tulivat yhtaikaa, ja ravut sijoitettiin uuteen -asuntoonsa sellaisen riemun vallitessa, että pojat unohtivat -jäykistyä tervehtiessään karkulaista. Näille ihastuneille kuulijoille -Dan kertoi seikkailunsa paljon tarkemmin kuin Bhaereille. Sitten hän -levitteli saaliinsa ja selitti tarkasti jokaisen esineen. Poikien -innokas juttelu hämmästytti ja huvitti rouva Bhaeria, joka oli -vetäytynyt viereiseen huoneeseen jättääkseen heidät rauhaan. - --- Poikahan tietää paljon noista tavaroista, hän on tutkinut niitä -tarkkaan. Siitäpä pelastus tuleekin! Kun Dan ei välitä kirjoista eikä -hänelle ole helppo löytää muutakaan ajankulua, pojat voivat hankkia -hänelle kiviä ja kovakuoriaisia. Jos hänestä tulisi luonnontutkija ja -Natista viulutaiteilija, voisin olla ylpeä näiden vuosien työstä. - -Ja Jo-rouva tuijotti hymyillen kirjansa yli ja rakenteli pilvilinnoja -kuten tyttönä ollessaan, erona vain se, että silloin hän rakenteli -niitä itseään, nyt muita varten. - -Natia kiinnostivat eniten Danin seikkailut, mutta Demiä hänen -perhosensa ja kovakuoriaisensa. Hän kuunteli Danin kuvauksia niistä -kuin valloittavaa satua, sillä Dan kertoi hyvin ja oli onnellinen, -kun hänkin pystyi opettamaan jotain pikku filosofille. - -Aarteiden joukossa oli piisamin nahka, ja he syventyivät niin -tämän eläimen pyydystämistapoihin, että itsensä herra Bhaerin oli -tultava ilmoittamaan Natille ja Demille kävelyllelähdöstä. Kun he -juoksivat pois, Dan katseli haikeasti heidän jälkeensä, ja herra -Bhaer tarjoutui kantamaan hänet salin sohvalle, että hänkin saisi -hieman nauttia toisenlaisesta ilmasta ja näköalasta. Kun poika makasi -mukavasti sohvalla ja talossa oli aivan hiljaista, Jo-rouva istuutui -hänen lähelleen näyttämään Teddylle kuvia. Nyökäten aarteisiin, joita -Dan vielä piti kädessään, hän kysyi kiinnostuneena: - --- Mistä olet saanut kaikki tietosi noista? - --- Minä olen aina pitänyt elukoista, mutta en tiennyt niistä -paljonkaan ennen kuin herra Hyde kertoi. - --- Kuka on herra Hyde? - --- No, hän on sellainen mies, joka kiertelee metsissä ja tutkii näitä -asioita -- en tiedä miksi heitä sanotaan -- ja kirjoittaa sammakoista -ja kaloista ja muista. Hän asui Pagen luona ja pyysi usein minua -auttamaan. Se oli mukavaa, sillä hän kertoi kaikenlaista ja oli -hurjan viisas. Toivottavasti tapaan hänet vielä joskus. - --- Sitä minäkin toivon, sanoi Jo-rouva, sillä Danin kasvot olivat -kirkastuneet ja hän oli niin innostunut, ettei tavanmukaisesta -juroudesta ollut tietoakaan. - --- Hän sai linnut tulemaan luokseen, eivätkä oravat ja jänikset -pelänneet häntä yhtään. Hän ei ikinä tehnyt niille pahaa, ja ne -tunsivat hänet ihan selvästi. Oletteko koskaan kutittanut sisiliskoa -oljella? kysyi Dan innoissaan. - --- En, mutta kutittaisin kyllä mielelläni. - --- Minäpä olen, ja on hirveän hauska katsella, miten se ojentelee ja -kiemurtelee, sisiliskot pitävät siitä kovasti. Herra Hyde kutitteli -niitä, sai käärmeen kuuntelemaan vihellystään ja tiesi tarkkaan, -milloin mikin kasvi kukkii, eivätkä ampiaiset pistäneet häntä, ja -hän kertoi ihmeellisiä juttuja kaloista ja perhosista ja Intiasta ja -vuoristoista. - --- Taisit niin mielelläsi kuljeskella herra Hyden kanssa, että -unohdit kokonaan herra Pagen, sanoi Jo-rouva ovelasti. - --- Niin unohdinkin. Minua raivostutti, kun piti kylvää ja äestää, sen -sijaan että olisi saanut kuljeksia herra Hyden kanssa. Page sanoi -herra Hydea hassuksi, kun tämä vahtasi tuntikaupalla jotakin lintua -tai kalaa. - --- Niinpä niin, Page on maanviljelijä eikä voi pitää luonnontutkijan -työtä kovin suuressa arvossa, ei ainakaan yhtä hyödyllisenä kuin -omaansa. Kuules nyt, jos tosiaan pidät noista asioista, kuten -ilokseni uskon, saat ruveta oikein tutkimaan niitä ja kirjat auttavat -sinua siinä. Mutta haluan sinun tekevän siinä ohessa muutakin ja -oikein tunnollisesti vielä, muuten saat vähitellen katua ja aloittaa -taas alusta. - --- Minä koetan, sanoi Dan nöyrästi ja hiukan pelästyen vakavasti -esitettyä vaatimusta, sillä hän ei pitänyt lukemisesta, mutta oli -ilmeisesti lujasti päättänyt päntätä päähänsä kaiken, mitä äiti Bhaer -vain halusi. - --- Näetkö tuon lipaston, jossa on kaksitoista laatikkoa? kuului -seuraava yllättävä kysymys. - -Dan katseli pianon kummallakin puolella olevia vanhanaikaisia -lipastoja. Hän tunsi ne hyvin, sillä hän oli usein nähnyt niiden -monista laatikoista ilmestyvän kauniita nauhanpätkiä, nauloja, -monenvärisiä papereita ja muita hyödyllisiä tavaroita. Hän nyökkäsi, -ja Jo-rouva jatkoi: - --- Etkö usko, että noissa laatikoissa olisi hyvä säilyttää kokoamiasi -munia, kiviä, kuoriaisia ja liskoja? - --- Loistavasti! Mutta saanko minä tosiaan sotkea paikat tavaroillani, -niin kuin herra Page sanoi, huudahti Dan ja katseli vanhaa huonekalua -silmät loistaen. - --- Sellaisesta sotkusta minä pidän. Jos en pitäisi, en toki -luovuttaisi sinulle kaappejani. Minä pidän arvossa lasten kalleuksia -ja mielestäni niitä pitää kohdella kunnioittavasti. Teen nyt -sopimuksen kanssasi, ja toivon että pidät sen kunniassa. Tässä on -kaksitoista laatikkoa, yksi jokaista kuukautta kohden, ja saat ne -sitä mukaa kuin olet täyttänyt pienet velvollisuutesi. Jotkut näistä -laatikoista on jo jaettu neljään osaan, ja minä annan jakaa loputkin, -niin saat osaston kutakin viikkoa varten. Kun sinulla on laatikko -täynnä harvinaisia ja kauniita esineitä, minä olen niistä yhtä ylpeä -kuin sinäkin, ehkä ylpeämpikin, sillä samalla kun katselen sinun -kiviäsi, sammaleitasi ja koreita perhosiasi, näen sinun toteuttavan -hyviä päätöksiäsi, karsivan virheitäsi ja pitävän lupauksesi. -Suostutko siihen? - -Dan ei sanonut mitään, mutta hänen katseensa puhui enemmän kuin -parhaatkaan sanat. Äiti Bhaer ymmärsi hänen ilmeensä, veti auki -ylimmän laatikon, pyyhki siitä pölyt ja asetti sen kahden tuolin -varaan pojan eteen sanoen reippaasti: - --- Aloitetaanpa heti ja pannaan nämä sievät kuoriaiset varmaan -talteen. Kuten näet, näihin lokeroihin sopii aika paljon. Perhoset -ja kuoriaiset minä kiinnittäisin neuloilla reunoihin, missä ne ovat -hyvässä turvassa, ja pohjalle jää vielä tilaa raskaammille esineille. -Annan sinulle rihmaa, puhdasta paperia ja neuloja, että saat selväksi -tämän viikon urakan. - --- Mutta enhän minä voi mennä ulos mitään keräämään, sanoi Dan -katsellen surkeana jalkaansa. - --- Se on totta; mutta äläs huoli. Tämä viikko menee aarteiden -järjestelyyn ja uskallanpa ennustaa, että pojat tuovat sinulle -kuormakaupalla itikoita, jos vain pyydät. - --- Eivät ne osaa ottaa oikeita lajeja. Sitä paitsi jos minä -makaan päivät päästään, en voi tehdä työtä, en oppia enkä ansaita -laatikoitani. - --- On monta läksyä, jotka voit oppia maatessasikin ja lisäksi voit -tehdä minulle pieniä palveluksia. - --- Mitä palveluksia? - --- Voit oppia olemaan kärsivällinen ja iloinen tuskista huolimatta -ja vaikka et saakaan leikkiä. Voit viihdyttää Teddyä, keriä lankaa, -lukea minulle kun ompelen ja suorittaa monia askareita ilman että -sinun tarvitsee käyttää jalkaasi. Sillä tavoin päivät kuluvat -nopeasti eivätkä mene ihan hukkaan. - -Silloin Demi juoksi sisään toisessa kädessään iso perhonen ja -toisessa ruma pieni rupisammakko. - --- Katso, minä löysin nämä, eivätkö olekin komeita? läähätti Demi -hengästyneenä. - -Dan nauroi sammakolle ja sanoi, ettei hänellä ollut sille paikkaa, -mutta perhonen oli kovin kaunis, ja sen hän tahtoi kokoelmaansa. - --- Jos sen täytyy kuolla, niin annetaan sille pisara kamferia, sanoi -Jo-rouva ottaen pullon esille. - --- Minä tiedän, herra Hyde tappoi ne aina myrkyllä. Ja Dan tipautti -hellävaroen pisaran hyönteisen päähän, jolloin vaaleanvihreät siivet -lepattivat hetken ja pysähtyivät. - -Tuskin tämä murhenäytelmä oli päättynyt, kun Teddy huusi -makuuhuoneesta: - --- Äitii! Iso rapu syö pikkuista! - -Demi juoksi apuun tätinsä kanssa ja tapasi Teddyn haltioissaan -tuolilla pomppimassa; kaksi pikku rapua ryömi lattialla, jonne ne -olivat päässeet häkin ristikoiden välistä. Kolmas oli takertunut -häkin yläosaan ilmeisesti hengenhädässä, sillä sen alapuolella -avautui surullinen vaikkakin samalla hullunkurinen näky. Isoin rapu -syödä ratusteli veljeään aivan kylmäverisesti. Onnettoman uhrin -sakset oli kiskottu irti ja se oli käännetty selälleen. Iso rapu -piteli sen selkäkilpeä toisessa saksessaan ja vedettyään sen leukansa -alle kuin lautasen pisteli siitä kaikessa rauhassa herkkupaloja -toisella saksellaan pysähtyen silloin tällöin pyörittämään varsien -päissä olevia silmiään ja lipomaan kapeaa kieltään ja maiskuttelemaan -suutaan hullunkurisesti. Jo-rouva kantoi häkin Danin nähtäväksi ja -Demi vangitsi kulkurit vanhaan pesuvatiin. - --- Minä päästän nämä ukkelit vapaiksi, ei niitä voi pitää täällä -sisällä, sanoi Dan silminnähtävästi pahoillaan. - --- Kyllä minä hoidan niitä, kunnes sinä paranet, kun vain sanot -kuinka. Ne voivat ihan hyvin olla minun kilpikonnasäiliössäni, -sanoi Demi, jonka mielestä nämä pikku elävät olivat vielä -mielenkiintoisempia kuin hänen omat kilpikonnansa. Niinpä Dan -selitti, mitä ravut tarvitsevat ja miten ne elävät, ja Demi lähti -viemään niitä uuteen kotiin ja uuteen seuraan. - --- Kyllä hän on kiltti, sanoi Dan, laittaessaan huolellisesti -ensimmäistä perhosta laatikkoon. - --- Niin hänen pitäisi ollakin, hänen hyväkseen on tehty paljon. - --- Hänellä on sukulaisia, jotka ovat auttaneet ja neuvoneet häntä. -Minulla ei ole ollut, huokasi Dan. - -Entinen aika tuli harvoin hänen mieleensä, mutta nyt hänestä tuntui -kuin hän olisi jotenkin jäänyt osattomaksi. - --- Minä tiedän sen, ystäväiseni, ja siksi en odotakaan sinulta samaa -kuin Demiltä, vaikka hän on nuorempi. Me autamme nyt sinua minkä -voimme ja yritämme opettaa sinulle, kuinka ihminen voi itse parhaiten -auttaa itseään. Oletko unohtanut, kuinka isä Bhaer neuvoi sinua viime -kerralla täällä ollessasi pyrkimään hyväksi ja pyytämään Jumalalta -siihen apua? - --- En, kuului hyvin hiljaa. - --- Haluatko vielä yrittää? - --- Haluan, vielä hiljemmin. - --- Minä luotan siihen, ja tiedän kyllä, pidätkö uskollisesti -lupauksesi, sillä ihmiset, jotka uskovat näihin asioihin, ymmärtävät -sanoittakin, onko korkeimman apua pyydetty. - -Annettuaan Danille luettavaksi "Croftonin koulupojat" Jo-rouva jätti -hänet tunniksi yksin, mutta kävi tuon tuostakin katsomassa häntä. Dan -ei yleensä välittänyt lukemisesta, mutta tähän kirjaan hän innostui -niin, että hämmästyi, kun pojat palasivat kävelyltä. Daisy antoi -Danille kimpun metsäkukkia, ja Nan tahtoi välttämättä tuoda hänelle -illallisen. Maatessaan sohvalla Dan näki avoimesta ovesta pojat, -jotka istuivat pöydän ääressä ja virnistelivät hänelle ystävällisesti -voileipää syödessään. - -Herra Bhaer kantoi Danin aikaisin vuoteeseen, ja Teddy tuli -yöpukusillaan sanomaan hyvää yötä. - --- Saanko minä sanoa iltarukoukseni Dannylle, hän kysyi, ja kun äiti -vastasi: -- Saat toki, hän polvistui ja risti pulleat kätensä ja -sanoi hiljaa: - --- Hyvä Jumala, siunaa kaikkia ja auta minua hyväksi. - -Sitten hän lähti huoneesta hymyillen unisena äitinsä olan yli. - -Mutta kun iltakeskustelu oli päättynyt, iltalaulu laulettu ja talo -henki viihtyisää sunnuntairauhaa, Dan makasi huoneessaan valveilla, -pohti uusia ajatuksia ja tunsi uusien toiveiden ja pyrkimysten -myllertävän sydämessään. Rakkaus ja kiitollisuus olivat aloittaneet -työn, jonka elämänkoulu ajan mittaan päättäisi. - - - - -11 - -TEDDY-SETÄ - - -Viikon verran Dania kuljetettiin sohvan ja vuoteen väliä. Se oli -pitkä ja raskas viikko, sillä loukkaantunutta jalkaa särki aika ajoin -kovasti. Paikallaanolo oli myös perin ikävää toimeliaasta pojasta, -joka halusi kiihkeästi päästä nauttimaan kesästä. Mutta Dan koetti -parhaansa ja muut auttoivat häntä, kukin tavallaan. Niin kului aika, -ja lauantaiaamuna hänen vaivansa palkittiin, kun hän kuuli tohtorin -sanovan: - --- Jalka on parantunut paremmin kuin luulinkaan. Antakaa pojalle -keppi, alkakoon vain liikuskella täällä sisällä. - --- Eläköön! huusi Nat ja ryntäsi ulos kertomaan toisille hyvää -uutista. - -Kaikki olivat iloisia, ja päivällisen jälkeen koko joukko kerääntyi -katsomaan, kun Dan harppoi kepin varassa muutaman kerran edestakaisin -salissa ja asettui sitten kuistille, jossa hänellä oli jonkinlainen -vastaanotto. - -Häntä ilahdutti suuresti toisten huomaavaisuus ja hyväntahtoisuus -ja hänen mielihyvänsä kasvoi hetki hetkeltä, sillä pojat kävivät -kunniatervehdyksellä, pikku tytöt kiidättivät hänelle jakkaroita ja -tyynyjä ja Teddy vartioi häntä kuin jotakin heikkoa olentoa, joka -ei selviä omin voimin. Heidän istuskellessaan ja seisoessaan vielä -rappusilla portin eteen pysähtyivät vaunut, joista heilutettiin -hattua. Rob juosta piipersi portille minkä jaloistaan pääsi ja huusi -täyttä kurkkua: - --- Teddy-setä, Teddy-setä! - -Kaikki pojat Dania lukuunottamatta karkasivat hänen jälkeensä -koettaen joutua ensimmäisenä avaamaan porttia, ja pian vaunut -pysähtyivät pihalle täynnä poikia, joiden keskellä Teddy-setä istui -nauraen pieni tyttärensä polvellaan. - --- Pysäyttäkää riemuvaunut ja antakaa Jupiterin astua niistä, hän -sanoi, hyppäsi vaunuista ja juoksi portaille, joilla rouva Bhaer -seisoi nauraen ja käsiään taputtaen kuin nuori tyttö. - --- Mitä kuuluu, Teddy? - --- Kaikki hyvin. - -Sitten he kättelivät ja Laurie-herra antoi Bessin Jo-tädin syliin ja -sanoi lapsen puristaessa lujasti tätiään kaulasta: -- Pikku kähäräpää -oli niin kovasti tulossa tänne, että lähdin tuomaan häntä, varsinkin -kun itse aivan riuduin halusta nähdä sinua. Tulimme leikkimään -muutamaksi tunniksi poikien kanssa ja katsomaan, kuinka jaksaa -'kenkätalon eukko, jolla on sata lasta ja elämä puuhakasta'. - --- Sehän hauskaa! Leikkikää, mutta älkää tehkö mitään pahaa, vastasi -Jo-rouva, kun pojat kerääntyivät Bessin ympärille ihailemaan hänen -kultaisia kiharoitaan, hienoa pukuaan ja ylhäistä käytöstään, -sillä pikku 'prinsessa', kuten he sanoivat, ei antanut kenenkään -suudella itseään, hymyili vain pojille tätinsä sylistä ja taputti -heitä suopeasti päähän pikku kätösillään. Kaikki jumaloivat häntä, -varsinkin Rob, joka piti Bessiä jonkinlaisena nukkena; hän ei -uskaltanut koskea tyttöön, koska pelkäsi tämän särkyvän, vaan katseli -häntä kunnioittavan välimatkan päästä ja oli onnellinen, kun pikku -ylhäisyys suvaitsi huomata hänet. Koska Bess halusi heti nähdä Daisyn -keittiön, Jo-rouva kantoi hänet sinne ja pikku pojat seurasivat -heitä saattojoukkona. Muut paitsi Nat ja Demi juoksivat kunnostamaan -eläintarhaa ja kasvimaata, sillä Laurie-herra piti aina katselmuksen -ja oli pettynyt, elleivät paikat olleet kunnossa. - -Portailla Laurie kääntyi Danin puoleen kuin vanha tuttava, vaikka oli -nähnyt tämän vain kerran tai pari, ja kysyi: - --- Mitenkä jalkasi nyt jaksaa? - --- Paremmin. - --- Taidat olla jo kyllästynyt sisälläoloon. - --- Olenhan minä! Ja Danin katse harhaili pitkin vehmaita mäkiä ja -metsiä, jonne hänen mielensä paloi. - --- Jospa tekisimme pienen retken ennen kuin toiset palaavat? Nuo isot -kevyet vaunut ovat kyllin turvalliset ja mukavat, ja siemaus raitista -ilmaa tekee hyvää sinulle. Hae tyyny ja huivi, Demi, ja kannetaan Dan -vaunuihin. - -Pojista ajatus oli hirveän hauska ja Dan näytti ilahtuneelta, mutta -äkkiä hän sai odottamattoman hyveellisyydenpuuskan ja kysyi: - --- Eihän vain rouva Bhaer pahastu? - --- Ei toki, sovimme asiasta hetki sitten. - --- Ettehän te puhuneet sellaista, väitti Dan. - --- Meillä on tapana lähettää sanattomia viestejä. Parannettu -sähkötysmenetelmä, näetkös. - --- Minä tiedän -- silmät. Minä näin, kun te kohotitte kulmianne ja -nyökkäsitte vaunuihin, ja rouva Bhaer nyökkäsi takaisin ja nauroi, -selitti Nat arastelematta enää lainkaan Laurie-herraa. - --- Oikein. Kas niin, lähdetäänpäs nyt. - -Ja hetken kuluttua Dan istui mukavasti vaunuissa jalka ojennettuna -vastakkaiselle penkille, jossa se lepäsi tyynyn päällä käärittynä -huiviin; sen oli ylempi taho lennättänyt vaunuihin kuin taikaiskusta -juuri sillä hetkellä kun sitä kaivattiinkin. Demi kipusi ajajan -penkille mustan Petterin rinnalle. Nat istui Danin vieressä -kunniapaikalla ja Teddy-setä halusi istua heitä vastapäätä -- muka -huolehtimassa kipeästä jalasta, mutta itse asiassa tarkkaillakseen -kaksia onnellisia pojan kasvoja, jotka olivat aivan erilaiset: Danin -kulmikkaat, ahavoituneet ja voimakkaat, Natin kaidat, kauniit ja -melkein riutuneet, mutta ne olivat puoleensavetävät kasvot, katse oli -lempeä, otsa korkea. - --- Minulla on muuten täällä jossakin kirja, jota ehkä mielelläsi -katselisit, sanoi seurueen vanhin poika ja kaivoi istuimen alta -kirjan, joka sai Danin huudahtamaan: - --- Pahus vieköön, kuinka upea! Hän käänteli lehtiä ja näki hienoja -perhosten, lintujen ja hyönteisten värikuvia. Hän oli niin -riemuissaan, että unohti kiittää, mutta Laurie-herra ei pahastunut -siitä vaan katseli tyytyväisenä pojan vilpitöntä iloa ja kuunteli -niitä ilonpurkauksia, joita tuttujen hyönteisten näkeminen herätti. -Nat nojasi hänen olkaansa nähdäkseen paremmin, ja Demi käänsi -hevosille selkänsä osallistuakseen keskusteluun. - -Kun he tulivat kuoriaisiin, kaivoi Laurie-herra oudon pikku ötökän -liivintaskustaan, pani sen kämmenelleen ja sanoi: - --- Tässä on tuhansia vuosia vanha kuoriainen. - -Ja sillä aikaa kun pojat tutkivat kummallista kivettymää, joka -näytti tosiaan vanhalta ja harmaalta, herra Laurence kertoi, kuinka -se löytyi erään muumion kääreistä oltuaan vuosituhansia kuuluisassa -hautakammiossa. Huomattuaan poikien innostuksen hän kertoi -heille egyptiläisten rakentamista omituisista ja suurenmoisista -muistomerkeistä ja matkasta, jonka hän oli tehnyt komeaa Niiliä -pitkin mustien, kauniiden miesten ohjaamassa aluksessa. Hän kertoi -miten oli ampunut krokotiileja ja nähnyt ihmeellisiä lintuja ja -eläimiä ja matkustanut autiomaassa kamelilla, joka keinutteli häntä -kuin myrsky laivaa. - --- Teddy-setä kertoo melkein yhtä hyvin kuin isoisä, sanoi Demi -hyväksyvästi, kun tarina loppui ja pojat katsoivat kertojaan kuin -lisää pyytäen. - --- Kiitoksia, sanoi Laurie-herra arvostaen suuresti Demin kiitosta. - --- Tässä minulla on pari pikku esinettä, jotka pistin taskuuni, kun -etsin tavaroitteni joukosta jotain, joka voisi huvittaa Dania, sanoi -Teddy-setä kaivaen esille hienon nuolenpään ja simpukankuorista -tehdyn kaulanauhan. - --- Voi, kerro meille intiaaneista! pyysi Demi, joka rakenteli -mielellään intiaanimajoja. - --- Dan tietää niistä paljon, lisäsi Nat. - --- Varmasti enemmän kuin minä. Kerrohan meille, pyysi Laurie-herra -näyttäen yhtä innostuneelta kuin toisetkin pojat. - --- Herra Hyde oli asunut intiaanien luona ja osaa puhua monia -intiaanien kieliä ja pitää niistä, aloitti Dan mielissään -kehumisesta, mutta vähän hämillään aikuisen kuulijan vuoksi. - --- Mitä ne simpukkanauhat ovat? kysyi Demi yläilmoista. Toisetkin -rupesivat kyselemään, ja ennen kuin huomasikaan, Dan lasketteli -kaiken minkä oli kuullut herra Hydeltä muutaman viikon takaisen -jokimatkansa aikana. Laurie-herra kuunteli tarkasti, mutta totesi -itse kertojan kiinnostavammaksi kuin intiaanit; Jo-rouva oli -kertonut Danista, ja Laurie oli heti mieltynyt tähän karkailevaan -metsäläispoikaan. - --- Mielestäni teidän poikien olisi hyvä saada ihan ikioma -museo, paikka jonne voisitte kerätä kaikki ne harvinaiset ja -mielenkiintoiset esineet, joita löydätte, teette tai saatte. Jo-rouva -on liian kiltti välittääkseen, mutta kyllä hänen on vaikeata nähdä -talo täynnä kamaa -- litrakaupalla itikoita parhaissa maljakoissaan, -lepakoita naulattuina oven päälle, ampiaispesiä tippumassa ihmisten -niskaan ja kaikkialla kivikasoja, joilla voisi päällystää vaikka -kokonaisen kadun. Ei ole montakaan naista, joka kestäisi sellaista. -Vai mitä luulette? - -Laurie-herran puhuessa iloinen pilke silmissään pojat nauroivat ja -tönivät toisiaan, sillä joku oli varmaan kertonut näistä epämukavista -kalleuksista, eihän hän muuten olisi voinut niistä tietää. - --- Mihin ne sitten voisi panna? kysyi Demi. - --- Vanhaan vaunuvajaan. - --- Mutta sehän vuotaa, eikä siinä ole ikkunoita eikä mitään -säilytyspaikkoja tavaroille ja se on täynnä pölyä ja hämähäkin -verkkoja, aloitti Nat. - --- Odottakaahan kun Gibbs ja minä olemme vähän korjanneet vajaa. -Gibbs tulee maanantaina kunnostamaan sitä. Ensi lauantaina minä tulen -uudestaan, ja silloin järjestetään -- tai pannaan ainakin alulle -- -pieni sievä museo. Jokainen voi tuoda sinne tavaransa ja saa niille -paikan. Dan saa olla museon johtaja, koska hän on niin selvillä -näistä asioista, ja se on hiljaista, mukavaa työtä nyt kun hän ei voi -paljon kävellä. - --- Siitä tulee hurjan hauskaa, huudahti Nat, ja Danin kasvot -loistivat kuin aurinko, mutta hän ei puhunut mitään, rutisti vain -kirjaa rintaansa vasten ja katseli herra Laurencea kuin tämä olisi -ollut maailman suurin hyväntekijä. - --- Lähdetäänkö vielä uudestaan? kysyi Petteri heidän tultuaan -portille kahden verkkaan ajetun kierroksen jälkeen. - --- Ei, meidän täytyy olla järkeviä, muuten emme pääse enää ajelulle. -Sitä paitsi minun täytyy katsella taloa, tarkastaa vaunuvaja ja -keskustella äiti Bhaerin kanssa ennen kuin lähden, sanoi herra -Laurence, ja kannettuaan Danin takaisin sohvalle lepäämään ja -nauttimaan kirjastaan hän meni leikkimään toisten poikien kanssa, -jotka olivat kääntäneet talon ylösalaisin etsiessään häntä. -Jätettyään pikku tytöt keittämään ja paistamaan yläkertaan rouva -Bhaer istahti Danin luo kuuntelemaan tämän innostunutta kertomusta -ajelusta, kunnes toiset palasivat pölyisinä, hikisinä ja innoissaan -tulevasta museosalista. - --- Minun on aina tehnyt mieleni perustaa jokin laitos, ja nyt minä -aloitan tällä, sanoi Laurie-herra istahtaen jakkaralle rouva Bhaerin -jalkojen juureen. - --- Olethan sinä perustanut jo yhden. Vai miksi sanot tätä? kysyi -Jo-rouva osoittaen poikia, jotka olivat leiriytyneet lattialle heidän -ympärilleen. - --- Minä sanon sitä lupaavaksi Bhaer-tarhaksi ja olen ylpeä -kuuluessani itsekin siihen. Tiedätkö, Dan, että olen tämän koulun -vanhin oppilas? kysyi Teddy-setä Danilta. - --- Minä luulin, että Franz on vanhin, sanoi Dan miettien mitä toinen -tarkoitti. - --- Ei veikkonen. Minä olen ensimmäinen, jonka Jo-rouva otti hoitoonsa -ja minä olin niin kuriton, ettei hän ole vieläkään saanut minua -mieleisekseen, vaikka on uurastanut vuodesta vuoteen. - --- Silloin hänen täytyy olla hirveän vanha! sanoi Nat viattomasti. - --- Hän vain aloitti niin aikaisin. Tyttöparka, hän oli vasta -viidentoista alkaessaan kasvattaa minua, ja minä tein hänen elämänsä -niin kauheaksi, että kumma kun hän ei ole raajarikko, harmaapäinen -tai ihan näännyksissä, sanoi Laurie-herra nauraen. - --- Älä, Teddy; et saa parjata itseäsi tuolla tavalla, vastasi -Jo-rouva sipaisten tummakiharaista päätä, joka nojasi hänen polveaan -vasten, sillä Teddy oli yhä hänen 'poikansa'. -- Ilman sinua ei -Plumfieldissa olisi koulua. Onnistuttuani niin hyvin sinun suhteesi, -hyvä herra, rohkenin toteuttaa lempisuunnitelmani. Pojat saavatkin -kiittää sinua kaikesta ja antaa perustajan kunniaksi uuden laitoksen -nimeksi 'Laurencen museo', eikö niin, pojat? hän lisäsi iloisesti -kuin entisaikojen Jo-tyttö. - --- Hyvä, hyvä! kiljuivat pojat. - --- Minä olen nälkäinen kuin karhu; onko mitään hyvää suuhunpantavaa? -kysyi Laurie-herra, kun huuto lakkasi ja hän oli juhlallisesti -kumartaen ottanut kiitokset vastaan. - --- Demi, menepäs pyytämään Pöpöltä piparkakkulaatikko. Välipalat ovat -kyllä vastoin sääntöjä, mutta olkoot, tilaisuuden kunniaksi kaikki -saavat piparkakkuja, sanoi Jo-rouva, ja kun laatikko tuli, hän jakoi -niitä avokätisesti koko joukolle. - --- Varjelkoon, minähän olen unohtanut isoäidin nyytin! huudahti -Laurie-herra äkkiä suu täynnä piparkakkua ja juoksi vaunujen luo. -Palatessa hänellä oli kädessään iso valkoinen käärö, ja kun se -avattiin, tuli esiin kokoelma eläimiä, lintuja ja somia esineitä, -jotka oli leikattu piparkakkutaikinasta ja paistettu kauniin -ruskeiksi. - --- Näitä on yksi jokaiselle, ja kirjeestä selviää kuka minkin saa. -Isoäiti ja Hanna ovat leiponeet ne, ja minua ihan kylmää, kun -ajattelen, mikä minut olisi perinyt, ellen olisi muistanut antaa -niitä. - -Kakut jaettiin sitten ilon ja riemun vallitessa: Dan sai kalan, Nat -viulun, Demi kirjan, Tommy aasin, Daisy kukan, Nan vanteen ja Emil -tähden, koska mahtaili sillä, että opiskeli tähtitiedettä. Mutta -paras oli Franzin raitiovaunu, sillä hänen suurin huvinsa oli tehdä -raitiovaunuretkiä. Pumppu sai lihavan possun ja pikku väki lintuja, -kissoja ja jäniksiä, joilla oli mustat korinttisilmät. - --- Nyt minun täytyy lähteä. Missä minun pieni kähäräpääni on? Äiti -rientää jo kohta hakemaan meitä, ellen vie tyttöä ajoissa kotiin, -sanoi Teddy-setä, kun viimeinenkin piparkakun murunen oli kadonnut. - -Nuoret neidit olivat menneet puutarhaan, ja sillä aikaa kun Franz -etsi heitä, Jo ja Laurie keskustelivat portailla. - --- Miten pikku pyryharakka menestyy? Laurie kysyi, sillä hänestä -Nanin kepposet olivat mainioita, eikä hän koskaan väsynyt -kiusoittelemasta niillä Jo-rouvaa. - --- Erinomaisesti; hän käyttäytyy jo aika mukiinmenevästi ja alkaa -huomata, kuinka vallaton on ollut. - --- Eivätkö pojat yllytä häntä kujeisiin? - --- Yllyttävät, mutta minä koetan puhumalla vedota Naniin, ja hän on -viime aikoina paljon kehittynyt. Näithän miten sievästi hän tervehti -sinua ja kuinka kiltti hän oli Bessille. Daisyn esimerkki vaikuttaa -häneen, ja olen varma, että muutama kuukausi saa ihmeitä aikaan. - -Tässä Jo-rouvan selitys katkesi lyhyeen, sillä nurkan takaa syöksyi -Nan neljän pojan valjakolla hurjaa vauhtia kannoillaan Daisy, joka -veti Bessiä käsikärryissä. Ravatessaan siinä tomupilven keskellä -hatutta päin ja hiukset valloillaan, piiskat läiskyen ja kärryt -jyristen tytöt näyttivät villi-ihmisiltä. - --- Siinä ne mallilapset nyt ovat! Olipa onni, etten tuonut rouva -Curtisia katsomaan, miten teidän koulussanne opetetaan hyviä -käytöstapoja; hän ei olisi ikinä tointunut näin järkyttävästä näystä, -sanoi herra Laurence nauraen sydämellisesti ystävänsä ennenaikaiselle -ilolle. - --- Naura vain, mutta vielä minä onnistun. Minä sanon niin kuin se -professorisi ennen vanhaan: "Vaikka koe epäonnistui, sääntö pitää -kuitenkin paikkansa", sanoi Jo-rouva yhtyen Laurien nauruun. - --- Nanin esimerkki taitaakin tarttua Daisyyn eikä päinvastoin. -Kas vain pikku prinsessaa, hän on täysin unohtanut arvokkuutensa -ja kirkuu siinä missä toisetkin. Nuoret neidit, mitä tämä nyt on -olevinaan? ja herra Laurence pelasti pikku tyttärensä ilmeisestä -vaarasta, sillä hevoset hyppivät villisti hänen ympärillään -kuolaimiaan pureskellen tytön heiluttaessa pitkää piiskaa molemmin -käsin. - --- Meillä oli kilpa-ajot, ja minä voitin, hihkui Nan. - --- Olisin minäkin voinut juosta kovemmin, mutta pelkäsin että Bess -putoaa, kirkui Daisy. - --- Hei, menkää siitä! huusi prinsessa sivaltaen piiskallaan niin, -että hevoset kiisivät tiehensä eivätkä enää näyttäytyneet. - --- Kallis tyttäreni, lähdetään pois tästä huonotapaisesta joukosta, -ennen kuin sinä menet kokonaan pilalle. Hyvästi, Jo! Ensi kerralla -näen kai pojillasi parsimukset käsissä. - --- Se ei vahingoittaisi heitä vähääkään. Minä en anna periksi, muista -se, sillä yritykseni menevät aina muutaman kerran myttyyn ennen -kuin ne onnistuvat. Terveisiä Amylle ja äitikullalle! huusi Jo, -kun vaunut lähtivät liikkeelle. Viimeiseksi Laurie näki Jo-rouvan -lohduttelemassa Daisya, joka oli hävinnyt kilpailun, ja ilmeisesti -hän tuntui olevan mielipuuhassaan. - -Innostus oli suuri koko viikon, kun vaunuvajaa kunnostettiin. Työ -kävikin joutuin, vaikka pojat olivat lakkaamatta kyselemässä, -neuvomassa ja häiritsemässä. Vanha Gibbs oli ratkeamaisillaan, -mutta hänen onnistui kaikesta huolimatta saada työnsä valmiiksi. -Perjantai-iltana kaikki oli kunnossa -- katto korjattu, hyllyt -paikoillaan, seinät valkaistu, peräseinässä iso ikkuna, josta tulvi -valoa ja avautui kaunis näköala joelle, niityille ja etäisille -vuorille. Suuren oven yläpuolelle oli maalattu punaisin kirjaimin: -'Laurencen museo'. - -Koko lauantaiaamun pojat suunnittelivat, miten järjestäisivät -tavaransa museoon, ja kun herra Laurence tuli mukanaan akvaario, -johon Amy-rouva oli kuulemma kyllästynyt, heidän riemullaan ei ollut -rajoja. - -Iltapäivä kului järjestelypuuhissa, ja kun juoksu, tavaroitten -raahaaminen ja vasaran pauke päättyi, kutsuttiin naisväki -tutustumiskäynnille. - -Museo oli kerrassaan viehättävä, ilmava, puhdas ja valoisa. -Humalaköynnös värisytti lehtiään avoimen ikkunan ympärillä, keskelle -lattiaa oli sijoitettu kaunis akvaario, jossa suikerteli siroja -vesikasveja ja jossa kultakalat välähtelivät. Ikkunan molemmin -puolin oli rivi hyllyjä odottamassa poikien kalleuksia. Danin korkea -kaappi oli sijoitettu ison oven eteen, koska vain pientä ovea -käytettiin. Kaapin päällä oli kummallinen intiaanien epäjumala, -hirveän ruma mutta mielenkiintoinen. Vanha herra Laurence oli -lähettänyt sen sekä hienon kiinalaisen dšonkin täysissä purjeissa; -veneelle löytyi sopiva paikka huoneen keskellä olevalla pitkällä -pöydällä. Renkaassa sen yläpuolella keikkui elävän näköisenä rouva -Bhaerin lahjoittama Polly-papukaija, joka oli kuollut vanhuuttaan -ja huolellisesti täytetty. Seiniä koristivat käärmeennahka, iso -ampiaispesä, tuohikanootti, pitkä rihmallinen linnunmunia, etelän -harmaasta sammalesta tehty seppele, muutamia lepakoita ja iso -kilpikonnan kuori. Demi oli lahjoittanut kokoelmaan strutsinmunan ja -tarjoutunut vapaaehtoisesti esittelemään museota vieraille, jos tarve -vaati. Kiviä oli kertynyt niin paljon, että vain osa niistä voitiin -sijoittaa simpukankuorten lomaan hyllyille, loput ladottiin nurkkiin, -jotta Dan joutohetkinään saisi tutkia niitä. - -Jokainen halusi antaa jotakin, yksinpä Silaskin pyysi lähettämään -kotoaan täytetyn metsäkissan, jonka oli nuorena tappanut. Se oli -kyllä koinsyömä ja repaleinen, mutta kun se pantiin korkealle -jalustalle ehjä puoli ulospäin, se näytti oikein hienolta. Keltaiset -lasisilmät välkkyivät ja suu irvisti niin luonnollisesti, että Teddy -ihan vapisi pelosta tuodessaan tieteen alttarille oman uhrinsa, -kallisarvoisen silkkimadon kotelon. - --- Hienoa. En olisi ikinä uskonut, että meillä on näin paljon -harvinaisia esineitä. Minä annan tämän, ja se onkin komea, vai mitä? -Saadaan vielä paljon rahaa pääsymaksuista, kun ruvetaan näyttämään -museota ihmisille. - -Viimeisen huomautuksen lisäsi Jack siihen keskusteluun, jota perhe -kävi huonetta tarkastellessaan. - --- Museoon on vapaa pääsy, ja jos sillä aiotaan keinotella, minä -maalaan nimeni peittoon oven kamanasta, sanoi Laurie-herra kääntyen -äkkiä, ja Jack toivoi, että olisi hillinnyt kielensä. - --- Nyt avauspuhe, museoherra! komensi Jo-rouva. - --- En minä, olen niin ujo. Pidä itse, kun olet tottunut puhumaan, -vastasi herra Laurence vetäytyen ovelle päin. Mutta äiti Bhaer sai -hänet kiinni, ja vilkaistuaan kahtatoista likaista käsiparia hän -sanoi nauraen: - --- Jos minä pitäisin nyt puheen, se koskisi saippuan puhdistavia -ominaisuuksia. Kuulepas nyt, laitoksen perustajana sinun on tosiaan -esitettävä joitakin opettavaisia ajatuksia, joille me sitten -osoitamme hurjasti suosiota. - -Nähdessään ettei ollut pelastusta, herra Laurence katsoi päänsä -päällä riippuvaa Pollya aivan kuin etsiäkseen inspiraatiota -loistavahöyhenisestä lintuvanhuksesta, istahti sitten pöydän reunalle -ja sanoi mukavaan tapaansa: - --- On tosiaan yksi asia, jonka haluan sanoa teille, pojat. Toivoisin -näet että museosta olisi yhtä paljon hyötyä kuin huvia, ja silloin -ei pelkkä harvinaisten ja kauniiden tavaroiden näytteille paneminen -riitä. Teidän on myös luettava niistä, niin että ymmärrätte asian ja -voitte vastata, jos joku pyytää teiltä lähempiä tietoja. Minä olen -itsekin aikoinani harrastanut keräilyä, ja olisi hauskaa, jos joku -palauttaisi mieleeni kaiken, mitä tiesin ennen vanhaan. Vaikka en -minä silloinkaan paljon tiennyt, muistathan Jo? Tässä meillä on Dan, -jolla on loputtomasti juttuja linnuista, kuoriaisista ja paljosta -muusta. Antaa hänen pitää huolta museosta, ja kerran viikossa toiset -saavat kirjoittaa aineen tai pitää esitelmän jostakin eläimestä, -kivilajista tai kasvista. Se olisi meistä kaikista hauskaa ja samalla -kartuttaisitte tietojanne. Mitä professori sanoo siihen? - --- Minusta ajatus on mainio, ja minä autan poikia minkä voin. Mutta -he tarvitsevat tietokirjoja, eikä meillä taida olla niitä paljonkaan, -sanoi herra Bhaer suunnitellen jo mielessään hauskoja ja luentoja -geologiasta, josta hän erityisesti piti. - --- Onko tuo kirja sinusta hyödyllinen, Dan? kysyi herra Laurence -osoittaen kaapin päällä olevaa isoa avointa kirjaa. - --- On toki. Siinä kerrotaan kaikki, mitä haluan tietää hyönteisistä. -Toin sen tänne nähdäkseni, miten perhoset on kiinnitettävä. Ja minä -panin siihen päällyspaperit, ettei se likaannu, vastasi Dan ja sulki -kirjan peläten lainaajan ehkä pitävän häntä huolimattomana. - --- Annapas sitä vähän tänne, sanoi Laurie-herra, otti kynänsä -ja kirjoitti kirjaan Danin nimen. Asettaessaan sen eräälle -nurkkahyllylle, jossa ei ollut muuta kuin täytetty pyrstötön lintu, -hän sanoi: - --- Tässä on alku museokirjastolle. Minä hankin tänne lisää kirjoja ja -Demi saa pitää ne järjestyksessä. Missähän mahtavat olla ne pienet, -hauskat kirjat, joita me ennen luimme, Jo. "Hyönteiset rakentajina" --- tai jokin sen niminen kertoi muurahaisten taisteluista, -mehiläiskuningattarista, sirkoista jotka syövät reikiä vaatteisiin, -varastavat maitoa tai tekevät muita kolttosia. - --- Ne ovat kotona ullakolla. Minä pyydän lähettämään ne tänne ja -sitten me paneudumme luonnonhistoriaan oikein sydämen halusta, lupasi -Jo-rouva auliisti. - --- Eikö sellaisista asioista ole vaikea kirjoittaa? kysyi Nat, joka -vihasi ainekirjoitusta. - --- Ehkä aluksi, mutta pian se alkaa tuntua hauskalta. Jos sinusta -nämä aiheet ovat vaikeita, mitä olisitkaan sanonut sellaisesta, joka -kerran annettiin kolmitoistavuotiaalle tytölle. Aineen nimi oli näet -"Themistokleen, Aristideen ja Perikleen keskustelu Delos-liitolta -saatujen varojen käytöstä Ateenan kaunistamiseksi", sanoi Jo-rouva. - -Pojat ähkyivät jo kuullessaan pitkän otsikon ja herroja nauratti -aiheen mielettömyys. - --- Kirjoittiko hän siitä? kysyi Demi kunnioittavasti. - --- Kirjoitti, mutta voitte kuvitella, miten hirveä työ siinä oli. - --- Sen aineen olisin halunnut lukea, sanoi herra Bhaer. - --- Ehkä löydän sen vielä. Kävin näet samaa koulua kuin tuo tyttö, ja -Jo-rouva näytti niin veitikkamaiselta, että jokainen arvasi, kuka se -tyttö oli ollut. - -Poikien mielestä Jo-rouvan otsikko kuulosti niin pelottavalta, että -sen rinnalla tulevien aineiden kirjoittaminen tuntui lastenleikiltä. -Keskiviikkoilta varattiin esitelmille, joksi pojat halusivat sanoa -esityksiään, koska jotkut heistä ilmoittivat, että he puhuisivat -mieluummin aiheestaan kuin kirjoittaisivat. Herra Bhaer lupasi antaa -salkun kirjoitusten säilyttämistä varten, ja rouva Bhaer sanoi -osallistuvansa ilomielin tilaisuuksiin. - -Sitten likakourainen seurakunta meni pesulle. Viimeisenä kulki herra -Bhaer yrittäen rauhoittaa hätääntynyttä Robia, jolle Tommy oli -uskotellut, että vesi oli täynnä näkymättömiä hirviöitä. - --- Minusta sinun suunnitelmasi on oikein hyvä, kunhan et vain herkeä -liian anteliaaksi, Teddy, sanoi Jo-rouva, kun he jäivät kahden. -- -Kuten tiedät, useimmat näistä pojista joutuvat täältä lähdettyään -itse ansaitsemaan leipänsä, joten ei ole hyväksi totuttaa heitä liian -helppoon elämään. - --- Yritän olla kohtuullinen, mutta suo minulle sentään hiukan huvia. -Olen joskus kurkkuani myöten täynnä liikeasioita, mutta piristyn -heti, kun saan hullutella poikiesi kanssa. Tuosta Danista minä pidän, -Jo. Hän on umpimielinen jurrikka, mutta hänellä on haukan katse, ja -kunhan saat hänet vähän kesytetyksi, hänestä on sinulle paljon iloa. - --- Hauskaa, että ajattelet niin. Ja kiitoksia vain kovasti, että olet -ollut niin kiltti hänelle, varsinkin tässä museoasiassa. Se pitää -hänet hyvällä tuulella niin kauan kuin hänen jalkansa on kipeä ja -antaa minulle tilaisuuden vähän helliä ja hyvitellä poikaraiskaa. -Mistä saitkin noin hauskan ajatuksen? kysyi rouva Bhaer kääntyen -vielä kerran katsomaan huonetta. - -Laurie tarttui Jo-rouvan käsiin ja katsoi häntä niin, että toiselle -kihosivat kyynelet silmiin. - --- Rakas Jo! Minä tiedän, mitä äidittömän pojan elämä on, enkä voi -koskaan unohtaa mitä sinä ja kotiväkesi olette vuosien varrella -minulle tehneet. - - - - -12 - -SINIVATUKAT - - -Eräänä elokuun iltapäivänä kalisteltiin huikeasti peltisankoja, -juoksenneltiin edestakaisin ja pidettiin tiukkaa vaaria eväistä, -sillä pojat laittautuivat retkelle sinivatukoita poimimaan, ja he -varustautuivat kuin olisi kysymys vähintään Luoteisväylän etsimisestä. - --- No niin, pojat, nyt matkaan niin hiljaa kuin voitte, sillä Rob on -turvallisesti poissa tieltä eikä näe teitä, sanoi Jo-rouva sitoessaan -Daisyn leveälierisen hatun nauhoja ja napittaessaan suurta sinistä -esiliinaa, jonka sisään Nan kokonaan katosi. - -Mutta hänen suunnitelmansa ei onnistunut, sillä Rob oli kuullut -hälinän, päättänyt hänkin lähteä ja varustautunut senmukaisesti -ajattelemattakaan, ettei häntä huolittaisi. Joukko oli pihalla, kun -pikku mies marssi alakertaan paras hattu päässään, kädessä korea -sanko ja kasvot tyytyväisyydestä loistaen. - --- Voi taivas! Nyt tulee kohtaus, huokasi rouva Bhaer, joka tiesi -vanhimman poikansa olevan joskus varsin hankala. - --- Minä olen valmis, sanoi Rob asettuen paikoilleen riviin niin -autuaan tietämättömänä erehdyksestään, että oli vaikea oikaista häntä. - --- Matka on aivan liian pitkä sinulle, kultaseni. Jää sinä kotiin -minun seurakseni, aloitti hänen äitinsä. - --- Onhan sinulla Teddy. Minä olen jo iso poika ja jaksan kävellä; -sinä lupasit, että pääsen mukaan, kun tulen isommaksi, ja nyt minä -olen iso, penäsi Rob, ja hänen kasvonsa alkoivat peittyä pilveen. - --- Me menemme takaniitylle asti emmekä rupea raahaamaan sinua -perässämme, sanoi Jack, joka ei ollut suopea pikkupojille. - --- Ei minua tarvitse raahata, minä juoksen ja pysyn mukana. Voi, -äiti, anna minun mennä! Minä poimin uuden sankoni täyteen ja tuon -kaikki sinulle. Anna nyt, äiti, minä olen kiltti, rukoili Rob katsoen -äitiinsä niin onnettomana ja vetoavasti, että tämän sydän alkoi -heltyä. - --- Mutta sinulle tulee kuuma ja väsyt niin, ettei sinulla ole -hauskaa. Odota kunnes minäkin lähden, ollaan sitten koko päivä ja -sinä saat poimia marjoja niin paljon kuin haluat. - --- Et sinä koskaan lähde, kun sinulla on aina kiire, enkä minä jaksa -enää odottaa. Minä lähden nyt ja tuon sinulle marjoja. Poimiminen on -hauskaa ja minä tahdon uuden sankoni täyteen marjoja, nyyhkytti Rob. - -Isot kyynelet tippuivat uuteen sankoon ja uhkasivat täyttää sen -suolavedellä, ja tuo murheellinen näky liikutti syvästi naisväkeä. -Äiti taputti itkijää selkään, Daisy tarjoutui jäämään kotiin Robin -seuraksi ja Nan sanoi topakkaan tapaansa: - --- Antaa hänen tulla, minä kyllä pidän huolen hänestä. - --- En hätäilisikään, jos Franz olisi mukana, mutta hän on nyt isän -kanssa heinässä, enkä minä oikein luota teihin toisiin, aloitti rouva -Bhaer. - --- Niitty on kaukana, pisti väliin Jack. - --- Minä kyllä kantaisin hänet, jos pystyisin kävelemään. -- Kunpa -pääsisinkin mukaan, huokasi Dan. - --- Kiitoksia vain, poika kulta, mutta sinun on huolehdittava omasta -jalastasi. Mutta odottakaapas, ehkä asia sittenkin järjestyy. Ja -samassa rouva Bhaer juoksi alas portaita esiliinaansa heiluttaen. - -Silas oli juuri menossa heinähäkkeineen niitylle, mutta kääntyi -takaisin ja suostui heti, kun rouva Bhaer pyysi häntä viemään koko -joukon niitylle ja noutamaan marjastajat kello viideltä. - --- Työnne vähän kärsivät, mutta älkää välittäkö, korvaamme vaivanne -sinivatukkapiirailla, sanoi Jo-rouva, joka tiesi hyvin Silaksen -heikon kohdan. - -Silaksen päivettyneet kasvot kirkastuivat ja hän nauraa hekotti: - --- Hehee! Vai että piirakkaa... Totta maar minä lähden. - --- No niin, pojat, olen järjestänyt niin, että te kaikki pääsette, -sanoi rouva Bhaer juostuaan tyytyväisenä takaisin. - --- Pääsenkö minäkin? kysyi Dan ilahtuneena. - --- Ajattelin erityisesti sinua. Ole varovainen ja anna marjojen olla. -Sinähän voit istua paikoillasi ja tarkkailla luontoa, josta tiedät -niin paljon mielenkiintoista, sanoi rouva Bhaer muistaen, kuinka -ystävällisesti Dan oli tarjoutunut kantamaan Robia. - --- Minä pääsen mukaan! hoki Rob riemusta hyppien ja helisytti -sankonsa kantta kuin kastanjettia. - --- Niin pääset, ja Daisyn ja Nanin on katsottava sinun perääsi. -Tulkaa ladolle kello viideksi, kun Silas tulee hakemaan teidät. - -Rob heittäytyi äitinsä kaulaan ratki kiitollisena ja lupasi -olla poimimatta ainoatakaan marjaa suuhunsa. Sitten koko tusina -kuormattiin heinärattaille, jotka vierivät jyristen pois; ja -säteilevimmät noista kasvoista olivat Robin, joka istui tilapäisten -pikku äitiensä välissä ja hymyili koko maailmalle heiluttaen parasta -lakkiaan, jota äidillä ei ollut sydäntä ottaa häneltä pois tänä -riemun päivänä. - -Riemukas iltapäivä se olikin huolimatta kaikista pikku -onnettomuuksista, joita tällaisilla retkillä sattuu. Tommyä seurasi -tietysti kova onni: hän törmäsi ampiaispesään ja sai piston; mutta -hän oli tottunut vaivoihin ja kesti kivun miehuullisesti, Daisy näki -käärmeen ja juostessaan sitä pakoon kaatoi puolet marjoistaan, mutta -Demi auttoi häntä saamaan astian taas täyteen ja kertoili samalla -matelijoista peräti oppineesti. Ned putosi puusta ja repi takkinsa, -Emil ja Jack olivat iskeneet silmänsä samaan sinivatukkoon, ja heidän -ratkoessaan kiistakysymystä puhdisti Pumppu sukkelaan koko pensaan ja -juoksi sitten Danin turviin. Tämä nautti ruhtinaallisesti elämästään. -Sauva ei ollut enää tarpeen, ja Dan oli ratki onnellinen huomattuaan -jalkansa kestävän niin hyvin, että sillä saattoi kierrellä ympäri -suurta niittyä, joka oli täynnä mielenkiintoisia kantoja ja kiviä. -Ruohikossa vilisi pikku eläimiä ja ilmassa tanssivat tutut hyönteiset. - -Mutta iltapäivän jännittävin seikkailu sattui Nanille ja Robille, ja -se säilyi kauan perheen puheenaiheena. Tutkittuaan niityn päällisin -puolin, saatuaan hameeseensa kolme palkeenkieltä ja revittyään -kasvonsa happomarjapensaassa Nan alkoi kerätä marjoja, jotka -loistivat kuin mustat palloset matalissa vatukkapensaissa. Hänen -sormensa liikkuivat kerkeästi, mutta koska astia ei täyttynyt hänen -mielestään kyllin nopeasti, hän etsiskeli yhä parempia paikkoja sen -sijaan että olisi poiminut uutterasti ja kärsivällisesti kuten Daisy. -Rob seurasi Nania, sillä tämän liikkuvuus miellytti häntä enemmän -kuin serkun kärsivällisyys, ja hänkin halusi löytää suurimmat ja -parhaat marjat äidille. - --- Vaikka poimisin kuinka, ei astia vain täyty, ja minua jo väsyttää, -nurisi Rob pysähtyen lepuuttamaan lyhyitä sääriään ja alkaen miettiä, -ettei sinivatukoiden poimiminen ollutkaan niin hauskaa kuin hän oli -kuvitellut. Aurinko helotti. Nan hyppi sinne tänne kuin heinäsirkka -ja marjat kaatuivat maahan melkein sitä mukaa, kuin hän sai ne -astiaan, sillä sanko keikahti usein ylösalaisin hänen taistellessaan -pensaitten kanssa. - --- Viime kerralla kaikki varret tuolla raunion takana olivat ihan -täynnä. Siellä on luolakin, johon pojat tekivät tulen. Poimitaan -siellä äkkiä astiat täyteen, ja mennään sitten luolaan piiloon, niin -toiset saavat etsiä meitä, sanoi Nan seikkailunhaluisena. - -Rob suostui heti, ja kiivettyään raunion yli he juoksivat loivaa -rinnettä ja katosivat pian kivenjärkäleiden väliseen vesakkoon. -Marjoja oli runsaasti ja lopultakin he saivat astiansa kukkuroilleen. -Siellä oli varjoista ja viileää ja lapset sammuttivat janonsa -sammaleisesta lähteensilmästä. - --- Nyt mennään luolaan istumaan ja syödään eväät, sanoi Nan -tyytyväisenä, kun heitä oli onnistanut näin hyvin. - --- Osaatko sinä sinne? kysyi Rob. - --- Tottakai. Olen ollut siellä kerran ja aina minä paikat muistan. - -Rob rauhoittui ja seurasi sokeasti Nania, joka johdatti hänet yli -kivien ja puunrunkojen monien mutkien jälkeen pieneen kallion -halkeamaan, jossa mustuneet kivet todistivat joskus pidetyn tulta. - --- No, eikös olekin mukava paikka? kysyi Nan ja kaivoi esille -voileivän, joka oli varsin litistynyt oltuaan nuoren neidin taskussa -naulojen, ongenkoukkujen, kivien ja muiden sinne kuulumattomien -esineiden kanssa. - --- On, mutta luuletko että ne löytävät meidät pian täältä? kysyi Rob, -jonka mielestä varjoisa kallionhalkeama tuntui aika kolkolta. - --- En usko, sillä heti kun kuulen heidän huutavan, minä menen piiloon -ja annan heidän etsiä. - --- Mutta ellei kukaan tulekaan? - --- Älä välitä; minä osaan kyllä itsekin kotiin. - --- Onkohan kotiin pitkäkin matka? kysyi Rob katsellen kenkiään, jotka -olivat pitkästä rämpimisestä raamuuntuneet ja kastuneet. - --- Kai kymmenen kilometriä, vastasi Nan, jolla oli epämääräinen -käsitys välimatkoista, mutta vankka usko omiin voimiinsa. - --- Eiköhän lähdetä jo, ehdotti Rob vähän ajan päästä. - --- Minä en lähde ennen kuin olen puhdistanut marjani, ja Nan aloitti -urakan, joka Robista tuntui loputtomalta. - --- Mutta sinähän lupasit pitää minusta huolta! huokasi Rob nähdessään -auringon äkkiä painuvan kukkulan taa. - --- Minähän pidän sinusta niin hyvää huolta kuin voin. Äläkä hyvä -lapsi marise, minä olen kohta selvä, sanoi Nan. - -Niinpä pikku Rob istahti odottamaan huolestuneena mutta -kärsivällisesti, sillä pahoista aavistuksistaan huolimatta hän luotti -Naniin. - --- Alkaa tulla jo pimeä, hän sanoi kuin itsekseen, kun hyttynen puri -häntä ja sammakot läheisessä suossa virittivät iltakonserttinsa. - --- Varjelkoon, niin tuleekin. Tule, lähdetään heti paikalla, muuten -toiset jättävät, huudahti Nan, joka nostettuaan katseensa marjoista -vasta huomasi, että aurinko oli laskenut. - --- Minä kuulin aikaa sitten torven äänen; ehkä ne huutelivat meitä, -sanoi Rob paarustaessaan oppaansa jäljessä, kun tämä kiipesi jyrkkää -rinnettä. - --- Mistä se kuului? kysyi Nan pysähtyen äkkiä. - --- Tuolta. Rob osoitti likaisella sormellaan aivan väärään suuntaan. - --- Mennään tätä tietä niiden luo, sanoi Nan pyörähtäen ympäri ja -alkoi ravata pensaikon halki vähän huolissaan, sillä lehmänpolkuja -oli niin paljon, ettei hän enää muistanut, mitä pitkin oli tultu. - -Yli kivien ja kantojen he ryntäsivät pysähtyen silloin tällöin -kuuntelemaan torven ääntä, jota ei voinutkaan enää kuulua, koska -soittaja oli ollut vain ammuva lehmä. - --- Minä en muista tuota kivirauniota -- muistatko sinä? kysyi Nan -istahtaen kumpareelle lepäämään ja saadakseen selvän, missä he olivat. - --- Minä en muista mitään, mutta minä tahdon kotiin, sanoi Rob niin -värisevällä äänellä, että Nan kietoi kätensä hänen ympärilleen ja -nosti hänet viereensä istumaan sanoen vakuuttavasti: - --- Minä kävelen niin lujaa kuin ikinä pääsen, kultaseni. Älä itke, -kun tullaan isolle tielle, minä kannan sinua. - --- Missä se tie on? Rob pyyhki silmänsä nähdäkseen sen. - --- Tuon suuren puun takana. Etkö muista, että Ned putosi siitä. - --- Niin putosikin. Odottavatkohan ne meitä? Minä tahtoisin ajaa -kotiin -- etkö sinäkin? sanoi Rob piristyneenä ja laahusti kohti ison -niityn laitaa. - --- En, minä kävelen mieluummin, vastasi Nan varmana ettei muutakaan -keinoa ollut ja yrittäen valmistautua koettelemukseen. - -Uusi pitkä taival tihenevässä hämärässä ja uusi pettymys, sillä kun -he tulivat puun luo, he huomasivat, ettei se ollutkaan se puu, johon -Ned oli kiivennyt, eikä tietä näkynyt mailla halmeilla. - --- Ollaanko me eksyksissä? kysyi Rob surkeana. - --- Vain vähän. On kai parasta huutaa, kun en oikein tiedä, mitä tietä -olisi kuljettava. - -He kirkuivat äänensä käheiksi, mutta muuta vastausta ei kuulunut kuin -sammakkojen kurnutusta. - --- Tuolla on toinen iso puu, joka taitaakin olla se oikea, sanoi Nan -mieli masentuneena, vaikka koettikin puhua rohkaisevasti. - --- En minä jaksa enää kävellä. Kengät painavat niin, etten minä jaksa -astua enää askeltakaan, sanoi Rob istahtaen lopen uupuneena kivelle. - --- Sitten meidän täytyy jäädä tänne yöksi. Minä en välitä, kunhan ei -vain tule käärmeitä. - --- Minä pelkään käärmeitä. Minä en tahdo olla täällä yötä. On ikävää -olla eksyksissä, Nan. Robin kasvot vääristyivät itkuun, mutta äkkiä -hänen mieleensä juolahti jotain ja hän sanoi luottavaisesti: - --- Äiti tulee kohta ja löytää minut; hän löytää aina. - --- Ei hän tiedä, missä me olemme. - --- Ei hän tiennyt silloinkaan, kun minut oli suljettu jääkellariin, -mutta hänpä löysi minut. Kyllä hän varmasti tulee, vastasi Rob niin -luottavaisesti, että Nankin alkoi uskoa ja istuutui hänen viereensä -sanoen katuvaisena: - --- Että meidän pitikin erota toisista. - --- Sinä houkuttelit minua, mutta ei se mitään -- äiti pitää minusta -sittenkin, sanoi Rob tarrautuen pelastusankkuriinsa, kun muu toivo -petti. - --- Minulla on nälkä. Syödään marjoja, ehdotti Nan hetken hiljaisuuden -jälkeen, kun Rob oli alkanut torkkua. - --- Niin minullakin, mutta en minä voi syödä niitä, koska lupasin -kaikki äidille. - --- Mutta sinun täytyy, jos kukaan ei tule etsimään meitä, sanoi Nan, -joka tällä hetkellä halusi vastustaa kaikkea ja kaikkia. -- Jos me -joudumme olemaan täällä monta päivää, niin saamme syödä kaikki marjat -koko metsästä ja sitten nääntyä nälkään, hän lisäsi julmasti. - --- Minä syön sassafraasipuuta. Minä tiedän ison puun, ja Dan kertoi, -että oravat kaivavat sen juuria ja syövät niitä, ja minusta on mukava -kaivaa, vastasi Rob pelkäämättä uhkaavaa nälkäkuolemaa. - --- Niin, ja voidaanhan me pyydystää sammakoita ja keittää niitä. Isä -on kerran syönyt niitä ja ne olivat kuulemma hirveän hyviä, lisäsi -Nan, jota tämä sinivatukkaniitylle eksyminen alkoi viehättää. - --- Missä me keitämme ne? Eihän meillä ole tultakaan. - --- En minä vaan tiedä; ensi kerralla otan kyllä tulitikkuja taskuun, -sanoi Nan harmissaan, kun sammakkokeiton tiellä oli moinen este. - --- Eikö tulta voi sytyttää tulikärpäsillä? kysyi Rob toiveikkaasti, -kun näki niiden lentelevän kuin siivekkäät kipinät. - --- Yritetään. Ja jonkin aikaa kului oikein mukavasti, kun he -pyydystivät kärpäsiä ja koettivat saada niillä syttymään pari -taittamaansa oksaa. -- On ihmisten petkutusta, että niitä sanotaan -tulikärpäsiksi, kun niillä ei kuitenkaan saa tulta, sanoi Nan -heittäen äkäisenä menemään onnettoman tulikärpäsen, joka oli -loistanut parhaansa mukaan ja kulkenut nöyrästi oksaa edestakaisin -miellyttääkseen innokasta pikku kokeilijaa. - --- Kyllä äiti kohta tulee, sanoi Rob, kun he taas olivat olleet kauan -hiljaa, tarkastelleet tähtiä ja kuunnelleet sirkkojen siritystä. - --- En käsitä, miksi Jumala loi ollenkaan yön, kun päivä on niin -paljon mukavampi, sanoi Nan miettivästi. - --- Se on nukkumista varten, vastasi Rob haukotellen. - --- Nuku sitten, sanoi Nan Robia taputellen. - --- Minä tahdon omaan sänkyyn. Minä tahdon Teddyn luo, parahti Rob, -kun linnut sirkuttivat hiljaa turvallisissa pikku pesissään. - --- Äitisi ei ikinä löydä meitä, sanoi Nan toivottomana, sillä hänestä -oli vaikeata odottaa mitään kärsivällisesti. -- On niin pimeää, ettei -hän näe meitä. - --- Jääkellarissakin oli ihan pimeä, ja minua pelotti niin, etten edes -huutanut, mutta hän näki minut; varmasti hän näkee minut nytkin, -vaikka olisi kuinka pimeää, vastasi Rob luottavaisesti. Hän nousi -pystyyn kurkistaakseen, mistä päin tulisi apu, joka ei koskaan -pettänyt. - --- Minä näen hänet! Tuolla hän on! kiljaisi Rob ja lähti juoksemaan -minkä väsyneillä kintuillaan pääsi kohti mustaa olentoa, joka -hitaasti lähestyi. Äkkiä hän pysähtyi, kääntyi ympäri ja hoippuroi -takaisin kirkuen kauhuissaan: - --- Ei, se on karhu, iso musta karhu! ja piilotti päänsä Nanin helmaan. - -Hetkeksi Nan lannistui. Ajatus karhun ilmaantumisesta sai hänenkin -rohkeutensa karisemaan. Ja hän oli syöksymäisillään suin päin pakoon, -kun lempeä "muu" muutti hänen pelkonsa iloksi, ja hän sanoi nauraen: - --- Sehän on lehmä, Rob, se sama musta lehmä, jonka näimme -iltapäivällä. - -Ilmeisesti lehmä oudoksui, että kaksi pientä ihmislasta liikuskeli -sen laitumella iltapimeässä, ja tuli ystävällisesti kysymään syytä -siihen. Lapset saivat taputella sitä, ja se katseli heitä kosteilla -silmillään niin ystävällisesti, että Nan joka ei pelännyt mitään -muuta eläintä kuin karhua, päätti lypsää sen. - --- Silas on opettanut minua, ja marjanmaito maistuu hyvältä, hän -sanoi, ja tyhjennettyään marjat sangosta hattuunsa hän ryhtyi -rohkeasti työhön Robin seisoessa vieressä ja toistaessa hänen -komennuksestaan runoa: - - "Poika ja lehmä pellolla - loikoivat nälissänsä. - Lehmä soitteli kellolla - ja poika pilliänsä." - -Mutta näistä kuolemattomista säkeistä oli perin vähän apua, sillä -hyväntahtoinen lehmä oli jo lypsetty ja sillä oli vain puoli -suuntäyttä antaa janoisille lapsille. - --- Huss! mene tiehesi, sinä olet vanha kitupiikki, huudahti Nan -kiittämättömästi ja heitti pettyneenä sikseen turhan yrityksen. -Lehmäparka löntysteli tiehensä ynisten hämmästyneenä ja moittivasti. - --- Kumpikin saa tästä tipan, ja sitten meidän täytyy lähteä -liikkeelle. Nukahdamme jos emme kävele, eivätkä eksyneet ihmiset saa -nukkua. Muistatko kuinka siinä kauniissa sadussa Hanna Lee nukahti -lumen alle ja kuoli? - --- Mutta eihän nyt ole lunta, sanoi Rob, jonka mielikuvitus ei ollut -yhtä vilkas kuin Nanin. - --- Samantekevää, kävellään kuitenkin ja huudetaan. Jos ei ketään -tule, piiloudutaan pensaitten alle. - -Matkanteko loppui kuitenkin lyhyeen, sillä Rob oli niin uninen, että -kompasteli yhtä mittaa, ja Nan menetti lopulta kärsivällisyytensä. -Hän oli jo muutenkin poissa suunniltaan siitä vastuusta, johon oli -joutunut. - --- Jos sinä vielä kaadut, niin minä ravistan sinua, sanoi Nan, mutta -nosti pikku miesparan lempeästi pystyyn. - --- Älä, se on kenkien syy -- ne ovat niin liukkaat, puolustautui Rob -ja pidätti miehekkäästi kurkkuun nousevan itkun lisäten niin nöyrästi -ja kärsivällisesti, että Nan ihan liikuttui: -- Elleivät hyttyset -purisi näin kauheasti, niin minä nukkuisin siihen asti kun äiti tulee. - --- Pane pääsi minun syliini, minä peitän sinut esiliinallani. -Minua ei pelota, sanoi Nan istahtaen maahan ja koettaen vakuuttaa -itselleen, ettei vähääkään välittänyt pitenevistä varjoista eikä -ympäriltä kuuluvasta salaperäisestä kahinasta. - --- Herätä minut sitten kun äiti tulee, sanoi Rob ja oli hetken päästä -sikeässä unessa pää Nanin esiliinan alla. - -Nan-poloinen istui viitisentoista minuuttia tuijotellen ympärilleen -pelokkaasti, ja jokainen sekunti tuntui tunnin pituiselta. Sitten -alkoi kalpea valo kajastaa vuorten huipuilla ja hän tuumi itsekseen: - --- Yö on tainnut jo mennä ja aamu sarastaa. Minä haluan nähdä -auringon nousun. Kyllä me päivänvalossa löydämme nopeasti kotiin. - -Mutta ennen kuin pyöreä kuu ennätti nousta kukkulan takaa ja -hävittää Nanin toiveet, hän nukahti nojaten päätään kuivuneeseen -sananjalkapensaaseen ja näki suloisia kesäyön unia tulikärpäsistä, -sinisistä esiliinoista, vatukkavuorista ja Robista, joka kuivasi -mustan lehmän kyyneliä tämän nyyhkyttäessä: - --- Minä tahdon kotiin. Minä tahdon kotiin! - -Sillä aikaa kun lapset rauhallisesti nukkuivat hyönteisten suristessa -viihdyttävää tuutulaulua, perheellä oli kotona hirveä hätä. -Heinähäkki oli tullut kello viideltä niitylle ja kaikki muut paitsi -Jack, Emil, Nan ja Rob odottivat sitä jo latojen luona. Franz oli -ajamassa Silaksen sijasta, ja kun pojat kertoivat toisten lähteneen -jalan metsän halki, hän näytti tyytymättömältä ja sanoi: - --- Rob olisi pitänyt jättää kyytiin. Hän väsyy niin pitkästä -kävelystä. - --- Sitä kautta on lyhyin matka ja he kantavat häntä, sanoi Pumppu, -jolla oli jo kiire illalliselle. - --- Olivatko Nan ja Rob varmasti mukana? - --- Olivat tietysti. Minä näin kun he kiipesivät aidan yli ja huusin, -että kello on kohta viisi, ja Jack vastasi, että he menevät toista -tietä, selitti Tommy. - --- Hyvä on, nouskaa sitten kärryihin! Ja niin heinähäkki lähti -jyristämään kuormassaan väsyneet lapset ja täpötäydet marjasangot. - -Jo-rouva tuli levottomaksi kuullessaan retkeläisten jakaantumisesta -ja lähetti Franzin hakemaan Tobylla väsyneitä lapsia kotiin. -Illallinen oli syöty ja perhe istui tapansa mukaan kuistilla, kun -Franz palasi hikisenä, pölyisenä ja huolissaan. - --- Ovatko he jo kotona? hän huusi pitkän matkan päästä. - --- Eivät, vastasi Jo-rouva ja hyppäsi tuoliltaan niin pelästyneen -näköisenä, että kaikki toisetkin nousivat ja kokoontuivat Franzin -ympärille. - --- Minä en löytänyt heitä mistään, hän aloitti, mutta hänet keskeytti -äänekäs hei-huuto ja Jack ja Emil ilmestyivät talon takaa. - --- Missä Nan ja Rob ovat? huusi Jo-rouva tarttuen Emilin käsivarteen. - --- En minä tiedä. Eivätkö he sitten tulleet toisten mukana? tämä -vastasi hämmästyneenä. - --- Eivät. George ja Tommy olivat tietävinään, että he lähtivät teidän -kanssanne. - --- Eivät he tulleet. Emme me ole heitä nähneetkään. Me olimme purolla -uimassa ja kävelimme metsän halki, selitti Jack. - --- Ilmoittakaa herra Bhaerille, sytyttäkää lyhdyt ja pyytäkää Silasta -minun luokseni. - -Jo-rouva ei sanonut muuta, mutta jokainen tiesi, mitä hän tarkoitti -ja riensi täyttämään käskyä. Kymmenen minuutin kuluttua herra Bhaer -ja Silas olivat matkalla metsään ja Franz ratsasti vanhalla Andyllä -haravoimaan isoa niittyä. - -Jo-rouva pisti koriin vähän ruokaa pöydältä ja pienen pullon viinaa -rohdoskaapista, otti lyhdyn ja pyysi Jackin ja Emilin mukaansa. -Käskettyään toisten pysyä kotona hän nousi Tobyn selkään ja lähti -matkaan avopäin ja leninkisillään. Hän kuuli jonkun juoksevan -perässä, mutta ei sanonut mitään ennen kuin pysähtyi jonkin matkan -päässä kuuntelemaan ja huutamaan Nania ja Robia. Silloin lyhdyn valo -lankesi Danin kasvoille. - --- Sinäkö siinä oletkin? Minähän käskin Jackin, sanoi Jo-rouva aikoen -käännyttää Danin takaisin hakemaan isompia poikia. - --- Minä en antanut hänen lähteä. Hän ja Emil eivät olleet saaneet -illallista ja minä halusin tulla. - -Dan otti lyhdyn rouva Bhaerin kädestä ja katsoi häneen hymyillen, -mutta hänen ilmeensä oli niin vakava ja rohkea, että Jo-rouva tunsi -saaneensa luotettavan seuralaisen. - -Rouva Bhaer hyppäsi Tobyn selästä ja käski Danin nousta satulaan, -vaikka poika vastustelikin. Sitten he jatkoivat matkaansa pölyistä, -yksinäistä tietä pysähtyen silloin tällöin huhuilemaan ja -kuuntelemaan henkeä pidättäen kuuluisiko lasten vastausta. - -Isolle niitylle saapuessaan he näkivät siellä lyhtyjä, jotka -häilähtelivät pimeässä kuin virvatulet, ja kuulivat herra Bhaerin -huutavan: -- Nan! Rob! Rob! Nan! Silas huusi ja vihelsi, ja Dan -kuljeksi Tobyn selässä ristiin rastiin. Eläin näytti ymmärtävän mitä -oli tekeillä ja pujotteli taitavasti pahimpienkin louhikkojen yli. -Välillä Jo-rouva käski kaikkien olla hiljaa ja sanoi itku kurkussa: - --- Ehkä melu säikyttää heitä. Antakaa minun kutsua, Rob tuntee minun -ääneni. - -Hellällä äänellä hän huuteli Robin nimeä; tuuli kantoi suopeasti -hänen huutonsa matkojen taa ja etäiset vuoret kertasivat sen hiljaa, -mutta vastausta ei kuulunut. - -Taivas oli mennyt pilveen ja vain silloin tällöin vilahti kuu -näkyviin. Taivaanrannalla välähteli salamoita ja etäinen jyminä -ilmoitti, että ukonilma oli tulossa. - --- Voi pikkuista Robia, valitteli Jo-rouva harhaillessaan ylös ja -alas rinnettä kuin kalpea aave Danin pysytellessä uskollisesti hänen -rinnallaan. -- Mitä minä sanon Nanin isälle, jos tytölle tapahtuu -jotakin? Miksi minä päästinkään heidät näin kauas? Fritz, kuuletko -sinä mitään? Ja kun hiljainen "en" tuli vastaukseksi, hän väänteli -käsiään niin epätoivoisesti, että Dan laskeutui alas Tobyn selästä, -sitoi aasin ladon nurkkaan ja sanoi päättävästi: - --- Minä käyn lähteellä -- ehkä he ovat siellä. - -Hän kiipesi aidan yli ja riensi eteenpäin niin nopeasti, että rouva -Bhaer tuskin pysyi perässä. Kun he pääsivät lähteelle, poika laski -lyhdyn alemmas ja näytti riemuissaan Jo-rouvalle pieniä jälkiä -sammalessa lähteen ympärillä. Rouva laskeutui polvilleen tutkimaan -niitä ja hypähti pystyyn sanoen innoissaan: - --- Tosiaan, nuo ovat Robin kengänjäljet. Tule, he ovat varmaankin -menneet tuonne päin. - -Se oli vaivalloista etsintää, mutta selittämätön vaisto johdatti -hätääntynyttä äitiä. Äkkiä Dan huudahti ja sieppasi pienen kiiltävän -esineen pensaan juurelta. Se oli uuden sangon kansi, joka eksyneiltä -oli pudonnut jo alkusäikähdyksen aikana. Vähän matkan päästä he -löysivät Nanin hatun, ja kuljettuaan useaan kertaan paikan ohi he -viimein keksivät metsän peitossa olevat lapset. Kumpikin nukkui -makeasti. - -Dan ei koskaan voinut unohtaa näkyä, jonka lyhty sinä yönä valaisi. -Hän luuli Jo-rouvan purskahtavan ilosta itkuun, mutta tämä kuiskasi -vain "hss!" ja kohotti varovasti esiliinaa. Sen alta paljastuivat -Robin pyöreät likaiset kasvot, marjojen tahrimat huulet olivat -raollaan pojan hengittäessä tasaisesti, vaalea tukka oli liimautunut -otsalle ja likaiset kädet pitivät lujasti kiinni sangosta, joka oli -täynnä marjoja. - -Äidille kerätyt marjat, joita kaikkien koettelemusten keskelläkin -oli tarkoin varjeltu, liikuttivat syvästi Jo-rouvaa. Hän otti pojan -syliinsä ja puhkesi itkemään niin sydämensä pohjasta, että lapsi -heräsi ja katsoi häneen hämmästyneenä. Sitten Rob muisti, puristi -äitiä kaulasta ja sanoi voitonriemuisesti: - --- Minä tiesin, että sinä tulisit! Voi äiti, minulla oli sinua kauhea -ikävä! - -Sillä aikaa Dan nosti Nanin jalkeille saniaispensaasta. Hän sai -tytön rauhoittumaan ensi säikähdyksestä ja kuivasi hänen kyynelensä -silmissään hellä katse, jota kukaan muu kuin Teddy ei aikaisemmin -ollut nähnyt. Nan nyyhkytti helpotuksesta, tuntui ihanalta kuulla -tuttuja turvallisia ääniä yksinäisyyden ja pelon jälkeen. - --- Tyttö kulta, älä itke! Nyt te olette turvassa eikä tänä yönä -kukaan saa sanallakaan moittia teitä, sanoi Jo-rouva ja otti Nanin -syliinsä suojaten molempia lapsia kuin kanaemo, joka kokoaa eksyneet -poikansa siipiensä alle. - --- Se oli minun syyni ja minä olen kauhea pahoillani. Minä koetin -pitää huolta hänestä ja peittelin hänet nukkumaan enkä koskenut hänen -marjoihinsa, vaikka minulla oli kova nälkä. Enkä enää milloinkaan tee -niin, en milloinkaan, niiskutti Nan hukkumaisillaan katumuksen ja -kiitollisuuden kyyneliin. - --- Huuda nyt toisille, että päästään kotiin, sanoi Jo-rouva, ja Dan -nousi aidalle ja huusi: -- Löydetty, niin että tienoot raikuivat. - -Silloin tuli liikettä: tuikkivat valot lähestyivät joka puolelta -sananjalikossa seisovaa pikku ryhmää. Voi sitä halailua, suukottelua -ja puheensorinaa -- sitä hämmästelivät varmaan kiiltomadotkin, -ainakin se hämmästytti hyttysiä, sillä ne surisivat kuin päättömät. - -Nyt lähdettiin kotiin -- ja se vasta oli kulkue: Franz ratsasti -edellä viemään hyviä uutisia; Dan istui Tobyn selässä näyttäen -toisille tietä; Nan sai kyydin Silaksen vahvoilla käsivarsilla ja -olikin "nokkelin kuorma", mitä Silas milloinkaan oli kantanut. - -Herra Bhaer tahtoi välttämättä itse kantaa Robin, ja pikku mies istui -hänen sylissään virkeänä ja jutteli iloisesti kuin sankari konsanaan. -Äiti käveli rinnalla taputellen häntä milloin mihinkin ja kuunteli -väsymättä, kun poika yhä uudestaan kertasi: - --- Minä tiesin, että äiti tulee. - -Kuu pilkisti pilvistä heidän saapuessaan puistotielle, ja kaikki -pojat juoksivat huutaen heitä vastaan ja toivat riemusaatossa -kadonneet lampaat ruokasaliin. Eivätkä eksyneet olleet enää -hiukkaakaan romanttisia, vaan halusivat illallista hyväilyjen ja -suukkojen asemasta. Kun he söivät voileipää ja maitoa, koko talon -väki seisoi ympärillä katselemassa. Nan oli pian ennallaan ja kertoi -suurennellen niistä vaaroista, joista he olivat pelastuneet. Rob -näytti täysin uppoutuneen ruokailuun, mutta äkkiä hän laski lusikan -kädestään ja päästi kauhean porun. - --- Kultaseni, mitä sinä itket? kysyi äiti, joka koko ajan oli -pysytellyt hänen lähellään. - --- Sitä kun minä eksyin, ulisi Rob, ja onnistui kuin onnistuikin -saamaan lopulta kyynelet silmiinsä. - --- Mutta sinuthan on löydetty. Nan kertoi, ettet yhtään itkenyt -metsässä, ja olin oikein iloinen, että sinä olit niin urhoollinen -poika. - --- Minä pelkäsin niin kovasti etten ehtinyt. Mutta nyt minä tahdon -itkeä, koska en pidä eksymisestä, selitti Rob suu täynnä leipää ja -velliä ja taistellen unta ja mielenliikutusta vastaan. - -Pojat purskahtivat nauruun kuullessaan selityksen ja Rob katseli -heitä hämmästyneenä, mutta heidän naurunsa oli niin tarttuvaa, että -häneltäkin pääsi kikatus, ja sitten hän laski lusikkansa pöydälle ja -yhtyi sydämensä halusta yhteiseen iloon. - --- Kello on kymmenen. Nyt vuoteeseen joka poika, sanoi herra Bhaer -vilkaistuaan kelloonsa. - --- Ja Luojalle kiitos, ettei tänä yönä ole yhtään vuodetta tyhjänä! -lisäsi rouva Bhaer katsellen silmät kyynelissä Robia, kun tämä -taapersi isänsä syliin. Nan lähti Daisyn ja Demin saattamana heti -nukkumaan, ja Demistä hän oli heidän joukkonsa ehdoton sankaritar. - --- Tätiparka on niin väsynyt, että hänetkin pitäisi kantaa -yläkertaan, sanoi Franz kohteliaasti kiertäen kätensä Jo-rouvan -ympärille, kun tämä kulki hänen ohitseen pitkästä kävelystä ja -säikähdyksestä uupuneena. - --- Tehdään kultatuoli, ehdotti Tommy. - --- Ei, kiitoksia vain, poikaseni; mutta jonkun olkapäähän minä voisin -nojata. - --- Minun, minun! ja puoli tusinaa poikia työntyi kilvan hänen -luokseen toivoen tulevansa valituksi. - -Nähdessään että pojat pitivät sitä kunniatehtävänä, hän valitsi sen -pojista, joka oli sen ansainnut, eikä kukaan nurkunut, kun hän pani -kätensä Danin olalle ja sanoi niin lämpimästi, että poika punastui -ilosta ja ylpeydestä: - --- Dan löysi lapset ja hän saa saattaa minut ylös. - -Dan tunsi saaneensa runsaan palkkion illan työstä, ei ainoastaan sen -vuoksi, että hänet oli valittu poikajoukosta ja että hän sai ylpeästi -näyttää tietä, vaan siksi, että Jo-rouva sanoi hänelle sydämellisesti -huoneensa ovella: - --- Hyvää yötä. Jumala sinua siunatkoon. - -Pikku Rob voi mainiosti seuraavana päivänä, mutta Nanilla oli -päänsärkyä ja hän loikoi Jo-rouvan sohvalla naarmuiset kasvot -yltyleensä voideltuina. Tunnonvaivat olivat haihtuneet, ja hän piti -ilmeisesti eksymistä kerrassaan suurenmoisena huvina. Tämä mieliala -ei Jo-rouvasta ollut läheskään paikallaan, sillä hän ei halunnut -toista kertaa etsiä lapsiaan öisiltä sinivatukkakentiltä. Hän ei -ollut päättänyt millä tavalla kurittaisi Nania, mutta eräs kertomus -antoi hänelle hyvän viitteen, ja koska Jo-rouva piti epätavallisista -rangaistuksista, hän päätti kokeilla sitä. - --- Kaikki lapsethan eksyvät, puolusteli Nan Jo-rouvalle aivan kuin -olisi puhunut tulirokosta tai hinkuyskästä. - --- Eivät sentään kaikki, ja toisia ei koskaan löydetä, vastasi -Jo-rouva. - --- Etkö sinä itse koskaan eksynyt? kysyi Nan, jonka valppaat -nappisilmät huomasivat, että hänen totisena ompelevan nuhtelijansa -ilme muuttui suopeammaksi. - -Jo-rouva myönsi naurahtaen. - --- Kerro siitä, pyysi Nan, joka tunsi pääsevänsä keskustelussa voiton -puolelle. - -Jo-rouvakin huomasi sen oitis, vakavoitui ja sanoi katuvasti päätään -pudistaen: - --- Minä eksyin montakin kertaa, ja tein kepposillani äitiparkani -elämän ihan kauheaksi, kunnes hän paransi minut. - --- Miten? kysyi Nan ja nousi kiinnostuneena istumaan. - --- Olin saanut uudet kengät ja halusin välttämättä näyttää niitä, ja -vaikka oli kielletty, etten saisi poistua puutarhasta, minä karkasin -kuitenkin ja kiertelin koko päivän ympäri kaupunkia, enkä ymmärrä -kuinka minua ei tallattu kuoliaaksi. Ja se olikin aikamoinen päivä! -Minä riehuin puistossa koirien kanssa, soutelin ventovieraiden -poikien seurassa, söin päivälliseksi pienen irlantilaisen -kerjäläistytön pussista suolakalaa ja perunoita, ja vihdoin minut -löydettiin erään talon portailta nukkumasta kädet ison koiran -kaulassa. Oli iltamyöhä, minä olin likainen kuin porsas ja uudet -kengät olivat siekaleina -- niin pitkälti olin kuljeskellut. - --- Olipa se matka! huudahti Nan valmiina itse tekemään samoin. - --- Ei ollut hauskaa seuraavana päivänä, sanoi Jo-rouva varoen -silmiään kavaltamasta, kuinka hän vieläkin nautti entisistä -kepposistaan. - --- Antoiko äitisi sinulle piiskaa? kysyi Nan uteliaasti. - --- Äiti ei antanut minulle piiskaa kuin yhden ainoan kerran ja -silloinkin hän pyysi anteeksi, muuten en ehkä koskaan olisi voinut -leppyä hänelle, sillä loukkaannuin syvästi. - --- Miksi hän pyysi anteeksi? Ei minun isäni koskaan pyydä. - --- Kun hän oli piiskannut minua, käännyin ympäri ja sanoin: "Sinä -olet itse vihainen ja sinun pitäisi myös saada selkääsi." Hän katsoi -vähän aikaa minua ja sitten hän kiukkunsa asettui. Hän sanoi kuin -häpeissään: "Olet oikeassa, Jo, minä olen vihainen. Miksi minä -rankaisen sinua kiivaudesta, kun itse näytän niin huonoa esimerkkiä? -Anna anteeksi, kultaseni, koetetaan auttaa toisiamme paremmin." En -ikinä unohda sitä ja se auttoi tehokkaammin kuin tusina selkäsaunoja. - -Nan istui mietteissään ja pyöritteli rasvapurkkia hetkisen käsissään, -eikä rouva Bhaerkaan enää puhunut, vaan antoi kertomuksen vaikuttaa, -sillä Nan tajusi aina nopeasti, mitä ympärillä tapahtui. - --- Siitä minäkin pidän, sanoi Nan äkkiä. -- Mitä äitisi teki kun -karkasit? - --- Hän sitoi minut narulla sängynjalkaan, ja sain olla koko -päivän sisällä edessäni kuluneet kengät, jotka muistuttivat minua -tottelemattomuudestani. - --- Se varmaan parantaisi kenet hyvänsä, sanoi Nan, joka rakasti -vapauttaan yli kaiken. - --- Se paransi minut ja eiköhän se paranna sinutkin, sen tähden -aionkin koettaa samaa keinoa, sanoi Jo-rouva kaivaen työpöytänsä -laatikosta kerän vahvaa narua. - -Keskustelun päätös oli lopullisesti nujertanut Nanin ja hän istui -masentuneena, kun Jo-rouva sitoi narun toisen pään hänen vyötärönsä -ympäri ja toisen sohvan käsinojaan. - --- Minä en halua sitoa sinua niin kuin jotain tottelematonta koiraa, -mutta ellet muista opetusta paremmin kuin koira, minun täytyy -kohdella sinua samalla tavalla. - --- Minä tahdonkin, että minut sidotaan kuin -- ei, minä tahdon -leikkiä koiraa, ja Nanin kasvoille ilmestyi huoleton ilme ja hän -alkoi haukkua kuin koira ja kävellä nelin kontin lattialla. - -Kiinnittämättä siihen mitään huomiota Jo-rouva antoi hänelle pari -kirjaa sekä nenäliinan päärmättäväksi ja lähti huoneesta jättäen -Nan-neidin oman onnensa nojaan. Nan ei ollut tyytyväinen tilanteeseen -ja istuttuaan hetken paikoillaan hän koetti avata solmun. Mutta se -oli sidottu lujasti selän taakse esiliinan nauhoihin ja sen vuoksi -hän alkoi päästellä toista päätä. Se aukesi pian ja kerittyään -narun kasaan Nan oli juuri aikeissa karata ikkunasta, kun hän kuuli -Jo-rouva sanovan eteisessä: - --- Ei, en minä usko, että hän karkaa, hän on kunniantuntoinen tyttö -ja tietää kyllä, että minä olen tehnyt sen häntä auttaakseni. - -Siinä samassa Nan juoksi takaisin ja sidottuaan itsensä taas kiinni -alkoi kiivaasti ommella. Hetken kuluttua Rob tuli sisään ja ihastui -niin tähän uuteen rangaistukseen, että haki hyppynuoran ja solmi sen -sohvan toiseen käsinojaan pitääkseen kohteliaasti seuraa. - --- Minäkin eksyin ja minut pitää sitoa niin kuin Nankin, hän selitti -äidilleen, kun tämä näki uuden vankinsa. - --- Kyllä sinäkin ansaitset pienen rangaistuksen, sillä tiesit vallan -hyvin, ettei ollut oikein erota toisista. - --- Nan vei minut, aloitti Rob kerkeästi. - --- Sinun ei olisi tarvinnut mennä. Onhan sinulla omatunto, ja sinun -täytyy oppia kuuntelemaan sen ääntä. - --- Niin kai, mutta minun omatuntoni oli ihan hiljaa, kun Nan sanoi: -"Mennään aidan yli", vastasi Rob. - --- Pysähdyitkö sinä edes kuuntelemaan sen ääntä? - --- En. - --- No, sitten et voi puhua mitään. - --- Se on kai niin pikkuinen omatunto, ettei se huuda tarpeeksi lujaa, -lisäsi Rob ajateltuaan hetken asiaa. - --- Meidän täytyy vahvistaa sitä, on kauheaa, jos omatunto on heikko. -Siksi saatkin jäädä tänne päivälliseen asti ja keskustella siitä -Nanin kanssa. Luotan siihen, ettei kumpikaan teistä päästä itseään -irti ennen kuin minä annan luvan. - --- Ei me päästetä, vastasivat molemmat ja tunsivat itsensä vallan -erinomaisiksi auttaessaan näin itse rankaisemaan itseään. - -Tunnin verran he olivat oikein kiltisti, mutta sitten he väsyivät -yhteen ja samaan huoneeseen ja kaipasivat ulos. Koskaan halli ei -ollut näyttänyt niin houkuttelevalta, yksinpä pieni makuuhuonekin -herätti heissä äkkiä kiinnostusta, ja ilomielin he olisivat ruvenneet -siellä telttasille vierassängyn verhojen suojissa. - -Avoin ikkuna veti heitä armottomasti puoleensa, koska se oli -tavoittamattomissa ja ulkomaailma näytti niin ihanalta, etteivät he -tajunneet, kuinka se koskaan oli voinut tuntua ikävältä. Nan halusi -päästä juoksemaan nurmikolle ja Rob muisti mielipahakseen, ettei -ollut aamulla syöttänyt koiraansa, ja mietti mitä Pollux-paralle -kuului. - -He katselivat kelloa, ja Nan laskeskeli minuutteja ja sekunteja; Rob -taas oppi kaikki tunnit kahdeksan ja yhden välillä niin hyvin, ettei -ikinä niitä unohtanut. Oli raivostuttavaa haistella ruuan tuoksua, -kun tiesi että päivälliseksi valmistettiin piirakkaa sinivatukoista -eikä päässyt paikan päälle nappaamaan kunnon osuutta taikinasta ja -marjoista. Kun Mary-Ann alkoi kattaa pöytää, lapset olivat haljeta -uteliaisuudesta koettaessaan kurkkia millaista liharuokaa pöytään -tuotiin, ja Nan tarjoutui auttamaan Mary-Annia illalla vuoteiden -sijaamisessa, jos hän saisi vilkaista, oliko vanukkaan päällä -runsaasti kermavaahtoa. Rynnätessään ulos luokkahuoneesta pojat -tapasivat Nanin ja Robin kiskomassa riimujaan kuin villivarsat, -ja heistä oli sekä opettavaa että huvittavaa nähdä edellisen yön -innostavien seikkailujen päättyvän tällä tavalla. - --- Päästä minut nyt, äiti. Ensi kerralla minun omatuntoni pistää -kuin neula, ihan varmasti, sanoi Rob, kun kello soi ja Teddy tuli -surullisen hämmästyneenä katsomaan häntä. - --- Saammepa nähdä, sanoi rouva Bhaer päästäen pojan vapaaksi. Rob -juoksi riemuissaan salin kautta eteiseen ja sieltä ruokasalin läpi -takaisin Nanin luo, jonne pysähtyi tyytyväisyydestä loistaen. - --- Saanko minä tuoda Nanille päivällisen? hän kysyi vankitoveriaan -säälien. - --- Sillä lailla, kiltti poika. Vedä pöytä esiin ja aseta tuoli -paikoilleen, sanoi Jo-rouva ja kiiruhti tyynnyttämään malttamattomia -poikia, joilla oli aina päivälliselle tullessaan huikea nälkä. - -Nan söi yksin ja vietti pitkän iltapäivän sohvaan sidottuna. Jo-rouva -pidensi kyllä köyttä niin, että tyttö pääsi ikkunalle asti. Siinä -hän seisoikin katsellen poikien leikkiä, ja koko luomakunta nautti -vapaudestaan. Daisy piti nukeilleen juhlat nurmikolla, niin että Nan -saattoi nähdä heidän ilonsa, vaikkei voinut olla itse mukana. Tommy -taas teki parhaat kuperkeikkansa huvittaakseen häntä, Demi istui -portailla lukemassa ääneen, mikä viihdyttikin Nania, ja Dan toi -Nanille pienen rupisammakon ilahduttaakseen toisen mieltä. - -Mutta mikään ei voinut korvata vapautta. Jo muutaman tunnin vankeus -oli opettanut, kuinka kallis etu vapaus on. - -Monenmoiset ajatukset käväisivät Nanin pikku päässä sinä aikana, kun -toiset olivat purolla katsomassa Emilin uuden aluksen vesillelaskua. -Oli päätetty, että Nan kastaisi sen, ja hän oli ajatellut rikkoa -pienen pullollisen viinimarjamehua purren keulaan, kun se -ristittäisiin Josephineksi Jo-rouvan mukaan. Nyt hän oli menettänyt -tilaisuutensa, eikä Daisy suoriutuisi juhlamenoista läheskään -niin hyvin kuin hän. Kyynelet kihosivat silmiin, kun Nan muisti, -että kaikki oli hänen omaa syytään, ja hän sanoi ääneen pullealle -mehiläiselle, joka hääri keltaisessa ruusunkukassa aivan hänen -ikkunansa alla: - --- Jos sinä olet karannut, sinun on parasta mennä heti kotiin, pyytää -äidiltäsi anteeksi ja luvata, ettet enää ikinä karkaa. - --- Hauska että annat sille noin hyvän neuvon, ja se taitaakin ottaa -sen varteen, sanoi Jo-rouva hymyillen, kun mehiläinen levitti -siitepölyn tahrimat siipensä ja lensi pois. - -Nan pyyhkäisi pois pari kirkasta pisaraa, jotka kiilsivät -ikkunalaudalla, ja painautui Jo-rouvan rintaa vasten, kun tämä otti -hänet polvelleen ja sanoi ystävällisesti -- hän oli näet huomannut -pisarat ja tiesi mitä ne merkitsivät: - --- Äidilläni oli siis sinunkin mielestäsi hyvä keino parantaa -karkureita? - --- Oli, vastasi Nan, sillä pitkä hiljainen päivä oli lannistanut -hänet. - --- Toivottavasti minun ei tarvitse koettaa sitä uudestaan. - --- Ei tarvitse, sanoi Nan niin totisena, että Jo-rouva oli -tyytyväinen eikä puhunut enää mitään, sillä hän ei yleensä pilannut -rangaistusten tehoa pitkillä nuhdesaarnoilla. - -Silloin Rob ilmestyi kantaen varovaisesti pikku vuoassa paistettua -torttua. - --- Tämä on tehty minun marjoistani ja sinä saat siitä puolet, hän -sanoi hyväntuulisesti. -- Tule, pyydetään Mary-Annia jakamaan se -valmiiksi, kohta on teeaika. - -Nan hyppäsi pystyyn, mutta pysähtyi sitten ja sanoi: - --- Minä unohdin, enhän minä pääsekään. - --- Koeta niin näet, sanoi rouva Bhaer, joka Nanin puhuessaan oli -avannut solmun. - -Nan huomasi olevansa vapaa ja suudeltuaan rajusti Jo-rouvaa hän -pyrähti tiehensä kuin pieni kehrääjälintu kannoillaan Rob, joka -juostessaan heilutteli torttua, niin että hillo roiskui. - - - - -13 - -KÄHÄRÄPÄÄ - - -Näiden kuohuttavien tapausten jälkeen palasi Plumfieldiin rauha, jota -kesti useita viikkoja, sillä isot pojat pelkäsivät, että Nan ja Rob -saattaisivat kadota minä päivänä hyvänsä ja pitivät heitä herkeämättä -silmällä. Pienet pojat taas olivat kuunnelleet Nanin niin monesti -kuvailevan kokemiaan vaaroja, että eksyminen alkoi tuntua heistä -suurimmalta onnettomuudelta mitä ajatella saattoi, ja he uskalsivat -tuskin pistää nenäänsä ison portin ulkopuolelle, ettei vain yö -yllättäisi ja aavemaiset mustat lehmät tulisi ammuen pimeästä. - --- Tämä on liian rauhallista kestääkseen kauan, sanoi Jo-rouva, sillä -vuosien varrella hän oli oppinut, että tyyntä seurasi tavallisesti -myrsky. Joku vähemmän viisas nainen olisi kenties ajatellut, että -pojista oli tullut oikeita pyhimyksiä, mutta rouva Bhaer valmistui -kotoiseen tulivuoren purkaukseen, joka voisi yllättää milloin tahansa. - -Yhtenä syynä tervetulleeseen hiljaiseloon oli pikku Bessin vierailu. -Vanhemmat olivat lainanneet hänet viikoksi Plumfieldiin lähtiessään -matkoille sairaalloisen isoisä Laurencen kanssa. Kähäräpää oli -rakastettava pikku olento ja poikien mielestä jonkinlainen -pikkulapsen, enkelin ja keijukaisen välimuoto. Hän oli perinyt -vaalealta äidiltään kullankeltaiset kiharat, jotka verhosivat -hänet kuin loistava huntu. Niiden kätköstä hän hyvällä tuulella -ollessaan hymyili ihailijoilleen ja niiden taakse hän piiloutui -loukkaannuttuaan. Isä ei antanut leikata hänen kiharoitaan; ne -ulottuivat vyötärön alapuolelle ja loistivat niin kauniisti, että -ne olivat Demin mielestä kuin silkkiäisperhon kotelon hienon hienoa -rihmaa. - -Tietämättään Bess hallitsi nuoria alamaisiaan viisaammin kuin -moni todellinen yksinvaltias, sillä hänen lakinsa olivat lempeät -ja hänen valtansa pikemminkin tunnettavissa kuin nähtävissä. Hän -käyttäytyi luonnostaan niin sirosti ja hienosti, että vaikutti -hillitsevästi huolettomaan poikalaumaankin. Kukaan ei saanut koskea -häneen kovakouraisesti tai likaisin käsin; Bessin vierailun aikana -käytettiin saippuaa enemmän kuin muulloin, sillä pojat pitivät -suurimpana kunnianaan saada kantaa hänen ylhäisyyttään. - -Äänekästä puhetta Bess ei sietänyt ja riita pelotti häntä. Siksi -poikien ääneen tulikin heti hillitympi sävy, kun he puhuttelivat -häntä. Bess piti siitä, että häntä palveltiin, ja pojat toimittelivat -nurisematta hänen asioitaan. He pyysivät saada vetää hänen kärryjään, -kantaa hänen marja-astiaansa tai ojentaa hänelle lautasen pöydässä. -Mikään palvelus ei ollut liian halpa. Tommy ja Ned joutuivat kerran -riitaan siitä, kumpi saisi kiillottaa pikku prinsessan kengät. - -Nanille varsinkin teki hyvää viettää viikko näin hyvinkasvatetun -neidin seurassa, niin pieni kuin tämä olikin. Bessin suurissa -sinisissä silmissä kuvastui hämmästys ja pelko, kun hän katseli -kirkuvaa ja pomppivaa rasavilliä. Bess pelkäsi Nania melkein kuin -tämä olisi ollut villipeto. Tietysti helläsydäminen Nan pahastui. --- Pyh! Minä en välitä! hän sanoi aluksi, mutta todellisuudessa hän -välitti paljonkin. Kuultuaan kerran Bessin sanovan: -- "Beff lakaftaa -Daify-ferkkua. Daify on kiltti", hän ravisti viatonta Daisy-parkaa -niin, että tämän hampaat kalisivat, ja juoksi sen jälkeen latoon -itkemään. - -Tässä maailman murjomien yhteisessä pakopaikassa hänen masentunut -mielensä sai lohdun ja neuvon, mistä lähteestä lie saanutkaan. Ehkä -pääskyset ylhäällä savipesissään visertäessään antoivat hänelle -oppitunnin käyttäytymisessä. Oli miten oli, Nan tuli ladosta -kesyyntyneenä ja etsi puutarhasta varhaisen omenan, makean, pienen ja -punaisen, jollaisesta Bess kovasti piti. Tämä rauhanlippu kädessään -hän lähestyi prinsessaa, ja hänen suureksi ilokseen se otettiin -vastaan. Ja kun Daisy suuteli häntä anteeksiannon merkiksi, Besskin -suuteli, aivan kuin olisi pyytänyt Nanilta anteeksi liiallista -ankaruuttaan. - -Sen jälkeen he leikkivät yhdessä kiltisti, ja Nan nautti monta -päivää kuninkaallista suosiota. Varmaan hän aluksi tunsi olevansa -kuin häkkiin suljettu metsälintu, jonka teki joskus mieli levittää -siipensä lentääkseen jonnekin kauas tai laulaa kirkkaimmalla -äänellään pelkäämättä häiritsevänsä pulleaa Daisy-kyyhkyä tai nirsoa, -kullankeltaista Bess-kanarialintua. Itsehillintä teki Nanille -kuitenkin hyvää. Nähdessään kuinka jokainen rakasti herttaista ja -kilttiä pikku prinsessaa hän alkoi jäljitellä tätä, sillä hän kaipasi -rakkautta ja koetti kaikin keinoin saada sitä osakseen. - -Rob palvoi Bessiä kuin konsanaan ihailija ja Teddy seurasi häntä kuin -koira. Billy-parka oli mielissään, kun sai vain katsella Bessiä, ja -vaikka Bessiä kiusasi hänen tuijotuksensa, hän soi tuon ilon pojalle -nurisematta, ymmärrettyään, että Billy oli erilainen kuin toiset ja -että häntä oli juuri sen takia kohdeltava erityisen ystävällisesti. -Jackista Bess ei pitänyt, koska tällä oli känsiä ja römeä ääni. -Pumppu ei liioin miellyttänyt häntä epäsiistien pöytätapojensa -vuoksi, ja poikaparka koettikin parhaansa mukaan olla ahmimatta, -ettei olisi vastenmielinen vastapäätä istuvan siistin pikku neidin -silmissä. - -Ned oli joutunut epäsuosioon ja karkotettu hovista, kun hänen kerran -nähtiin kiusaavan peltohiiriparkoja. Kähäräpää ei voinut koskaan -unohtaa tätä surullista näkyä. Hän piiloutui aina hiustensa taa Nedin -lähestyessä, torjui hänet kuninkaallisella kädenliikkeellä ja sanoi -murheellisen vihaisesti: - --- Ned on tuhma. Ned leikkafi pikku hiililtä hännät ja hiilet itkivät. - -Bessin tultua Daisy luopui heti vallasta ja tyytyi nöyrästi -pääkokin asemaan, kun Nan taas pääsi ensimmäisen hovineidin arvoon; -Emilistä tuli rahaministeri ja hän järjesti yleisistä varoista niin -tuhlailevasti näytäntöjä, että ne maksoivat kokonaista yhdeksän -pennyä. Franz oli pääministeri, hän hoiti valtion asioita, järjesti -kuninkaallisia tarkastusmatkoja valtakunnan läpi ja piti kurissa -vieraat vallat. Demi oli hovin filosofi ja menestyi paremmin kuin -tämäntapaiset herrat yleensä kruunupäisen parissa. Dan oli prinsessan -vakituinen armeija ja puolusti loistavasti hänen alueitaan, Tommy -hovinarri ja Nat altis musikantti. - -Fritz-setä ja Jo-täti nauttivat tästä rauhallisesta vaiheesta ja -seurasivat somaa näytelmää, jossa nuori väki tietämättään jäljitteli -aikuisia liittämättä leikkiin kuitenkaan sitä traagisuutta, joka -suuremmilla näyttämöillä synkistää tapahtumia. - --- He opettavat meitä yhtä paljon kuin me heitä, sanoi herra Bhaer. - --- Voi noita lapsikultia! He eivät aavistakaan kuinka monta viitettä -he antavat meille siitä, miten heitä itseään olisi kohdeltava, lisäsi -Jo-rouva. - --- Olit oikeassa kun halusit tänne tyttöjä. Heillä on hyvä vaikutus -poikiin. Besshän opettaa pikku karhuja paremmin kuin me osaammekaan, -sanoi herra Bhaer nauraen, kun näki Tommyn riisuvan hattunsa ja -heittävän vielä pois Nedinkin hatun poikien saapuessa eteiseen, -missä prinsessa ratsasti keinuhevosella Robin ja Teddyn koettaessa -parhaansa mukaan täyttää ritarin tehtäviä. - --- Minä olen saanut toisenkin todistuksen kähäräpään hyvästä -vaikutuksesta, sanoi Jo-rouva vetäen tuolinsa lähemmäksi -sohvaa, jossa professori loikoi uurastettuaan koko päivän tässä -monipuolisessa puutarhassaan. -- Nan inhoaa ompelemista, mutta hän -on ahertanut puoli iltarupeamaa merkillisen pussin kimpussa, johon -aikoo panna kymmenkunta parasta omenaamme viemisiksi, kun Bess lähtee -pois. Minä kehuin häntä siitä, ja hän sanoi: "Minä ompelen mielelläni -toisille, mutta on ihan tyhmää ommella itselleen." Otan vihjeestä -vaarin ja annan hänen tehdä jonkin paidan ja esiliinan rouva Carneyn -lapsille. Hän on niin hyväsydäminen, että ompelee niitä sormensa -verille. - --- Mutta ei ompelutaito ole enää muodissa, kultaseni. - --- Ei valitettavasti. Mutta minun kasvattieni täytyy oppia -ompelemaan, vaikka heidän sitten olisi pakko lyödä laimin latinan tai -algebran läksyt tai viisi kuusi muuta ainetta, joilla tyttöjen on -nykyaikana vaivattava aivoparkojaan. Amy tahtoo tehdä tyttärestään -kätevän naisen, ja pikku kullanmuru on jo nyt aika taitava käsistään. -Hän on tehnyt äidilleen monta kaunista käsityötä, ja Amy antaa -niille vielä suuremman arvon kuin tytön muovailemalle nokattomalle -savilinnulle, josta Laurie oli niin ylpeä. - --- Minäkin tiedän esimerkin prinsessan vaikutusvallasta, sanoi herra -Bhaer katseltuaan, kuinka rouva Bhaer ompeli napin hänen takkiinsa -selvästi halveksien tyttöjen nykyaikaista kasvatusta. -- Jack ei -halua kuulua Bessin silmissä samaan vastenmieliseen ihmisryhmään kuin -Pumppu ja Ned, ja siksi hän vähän aikaa sitten tuli pyytämään, että -syövyttäisin pois syylät hänen käsistään. Olin aikaisemmin monta -kertaa ehdottanut sitä, mutta hän ei ollut suostunut. Nyt hän kesti -urheasti kivun, jotta voisi näyttää tuolle nirsolle ylhäisöneidille -sileät kädet. - -Rouva Bhaerin nauraessa jutulle Pumppu tuli kysymään, saisiko hän -antaa kähäräpäälle äitinsä lähettämiä makeisia. - --- Häntä on kielletty syömästä makeisia, mutta jos annat hänelle -sen sievän makeisrasian, jossa on punainen sokeriruusu sisällä, hän -ihastuu varmasti, sanoi Jo-rouva. Hän ei halunnut riistää Pumpulta -uhrautumisen iloa, sillä 'lihava poika' tarjosi harvoin makeisiansa -kenellekään. - --- Mutta jos hän syö sen? En haluaisi, että hän sairastuu, sanoi -Pumppu ja katseli hellästi makeisruusua koskematta kuitenkaan siihen. - --- Voi, ei hän syö sitä, jos minä sanon, että se on vain -katseltavaksi. Hän säilyttää sitä viikkokaupalla eikä hänen -mieleensäkään tule maistaa sitä. Pystyisitkö sinä sellaiseen? - --- Miksen pystyisi. Minä olen paljon vanhempikin kuin hän, sanoi -Pumppu loukkaantuneena. - --- Yritetään. Kas tässä, pane makeisesi tähän pussiin ja katsotaan, -kuinka kauan voit säilyttää niitä. Anna minun laskea -- kaksi -sydäntä, neljä punaista kalaa, kolme rintasokerihevosta, yhdeksän -mantelia ja tusina suklaanappeja. Suostutko? kysyi neuvokas Jo-rouva -pistäen makeiset pieneen lankapussiinsa. - --- Suostun, sanoi Pumppu huokaisten, työnsi kielletyt herkut taskuun -ja lähti viemään Bessille lahjaansa. Se kirvoitti tytöltä hymyn -ja lupauksen, että Pumppu saisi tulla hänen kanssaan kävelemään -puutarhaan. - --- Pumppu-paran sydän on tosiaan saanut viime aikoina voiton -vatsasta, ja Bessin palkinnot rohkaisevat hänen yrityksiään, sanoi -Jo-rouva. - --- Onnellinen se mies, joka voi pistää kiusauksen taskuunsa ja -opetella kieltäytymistä noin sievästä pienestä esimerkkitapauksesta, -lisäsi herra Bhaer, kun lapset menivät ikkunan ohi Pumppu -pyöreät kasvot tyytyväisyyttä loistaen ja kähäräpää kohteliaasti -ruusulaatikkoansa katsellen, vaikka olisikin pitänyt enemmän oikeasta -tuoksuvasta ruususta. - -Kun isä tuli hakemaan Bessiä kotiin, syntyi yleinen itku ja valitus -ja tytölle kasaantui erojaislahjoja niin runsaasti, että Laurie-herra -ehdotti otettavaksi isot vaunut, joilla ne vietäisiin kaupunkiin. -Jokainen antoi jotakin, ja oli totisesti vaikeata pakata mukaan -valkoinen hiiri, kakku, iso kasa palloja, omenia, kaniini, joka -potki hirveästi säkissä, iso kaalinkerä sen eväiksi, pullollinen -rautakaloja ja hirvittävän iso kukkakimppu. Jäähyväiskohtaus oli -liikuttava, sillä prinsessa istui hallin pöydällä alamaistensa -ympäröimänä. Hän suuteli serkkujaan ja ojensi kätensä toisille -pojille, jotka puristivat sitä hellästi, koska heitä ei ollut -opetettu häpeilemään tunteitaan. - --- Tule pian taas, kullannuppu, kuiskasi Dan kiinnittäen kauneimman -vihreänkeltaisen sulkansa hänen hattuunsa. - --- Älä unohda minua, sanoi kohtelias Tommy sipaisten vielä kerran -Bessin kauniita kiharoita. - --- Tulen käymään teillä ensi viikolla, ja silloin minä näen sinut, -Bess, lisäsi Nat ihan kuin tuo ajatus olisi lohduttanut häntä. - --- Anna minullekin nyt kättä, pyysi Jack tarjoten Bessille sileän -kätensä. - --- Tässä on vielä kaksi uutta pilliä muistoksi meiltä, sanoivat Dick -ja Doll aavistamatta, että seitsemän vanhaa pajupilliä oli juuri -salaa heitetty keittiön uuniin. - --- Kuule, Bess! Minä teen heti sinulle kirjanmerkin ja sinun täytyy -aina käyttää sitä, sanoi Nan rutistaen hellästi Bessiä. - -Mutta liikuttavimmat jäähyväiset olivat pikku Billyn, jonka mielestä -Bessin lähtö oli niin sietämätöntä kestettäväksi, että hän heittäytyi -tytön eteen ja tarttui hänen pieniin sinisiin kenkiinsä ja hoki -surkeana: -- Älä lähde pois! Älä lähde! Billyn tunteenpurkaus -liikutti niin kähäräpäätä, että hän kumartui, kohotti pojan päätä ja -sanoi lempeästi: - --- Älä itke, Billy! Faat fuukon ja minä tulen kohta taaf. Lupaus -lohdutti Billyä ja hän kierähti selälleen loistaen onnesta ja -ylpeydestä, kun hänen osalleen oli langennut näin suuri kunnia. Ja -kun isä ajoi Bessin kanssa pois, pojat istuivat rivissä aidalla kuin -parvi helmikanoja ja huusivat: - --- Tule pian takaisin! Tule pian takaisin! - - - - -14 - -DAMON JA FINTIAS - - -Rouva Bhaer oli oikeassa. Oli vain tyyntä myrskyn edellä, sillä kaksi -päivää Bessin lähdön jälkeen 'maanjäristys' sai koko Plumfieldin -vapisemaan perustuksiaan myöten. - -Onnettomuuden perimmäisenä syynä olivat Tommyn kanat, sillä jos ne -eivät olisi itsepintaisesti munineet niin paljon, Tommy ei olisi -voinut ansaita munanmyynnillä sellaisia summia. Sanotaan että rahassa -on kaiken pahan alku, ja se piti paikkansa Tommynkin kohdalla; hän -käsitteli omaisuuttaan niin huolettomasti, että herra Bhaer katsoi -parhaaksi antaa hänelle säästölippaan. Se oli pieni peltitalo, jonka -ovessa oli nimi ja jonka korkeaan savupiippuun rahat tipautettiin; -siellä ne kilisivät viekoittelevasti omistajan odottaessa hetkeä, -jolloin hän saisi avata lattiassa olevan salaluukun ja tyhjentää -lippaan. - -Talon paino lisääntyi niin nopeasti, että Tommy oli tyytyväinen ja -alkoi suunnitella, mitä ennen kuulumattomia aarteita hän ostaisi -pääomallaan. Talletukset hän merkitsi muistiin, ja oli luvattu, -että hän saisi avata pankin kerättyään sinne viisi dollaria; ehtona -oli vain se, että hänen olisi käytettävä rahat järkevästi. Puuttui -enää yksi dollari ja sinä päivänä, jolloin Jo-rouva maksoi Tommylle -neljästä munatusinasta, tämä ryntäsi riemuissaan latoon näyttämään -kiiltäviä kaksikymmenviisicenttisiään Natille, joka myös säästi -jokaisen centin saadakseen hankituksi kauan toivomansa viulun. - --- Olisipa minulla nuo rahat kolmen dollarini lisäksi, niin voisin -piankin ostaa viulun, sanoi Nat katsellen halukkaasti Tommyn -kolikoita. - --- Minä voisin vaikka lainata sinulle. En ole vielä päättänyt, -mitä ostan rahoillani, sanoi Tommy heitellen kolikoitaan ilmaan ja -siepaten ne lennosta. - --- Hei pojat! Tulkaa joelle katsomaan, miten komean käärmeen Dan on -saanut! kuului ladon takaa. - --- Tule, mennään, sanoi Tommy, pisti rahansa vanhan viskuukoneen -sisään ja juoksi Natin kanssa rantaan. - -Käärme olikin varsin kiinnostavaa katseltavaa, ja sitten vei -siipirikon variksen kiinniottaminen niin paljon aikaa, että Tommy -muisti rahansa vasta illalla vuoteeseen mentyään. - --- No, välikö sillä, vain Nat tietää, missä ne ovat, mietti Tommy -huolettomaan tapaansa ja nukahti. - -Seuraavana aamuna, kun pojat olivat kokoontuneet luokkaan, Tommy -syöksyi sisään ja tiukkasi hengästyneenä: - --- Kuka on ottanut minun rahani? - --- Mistä rahoista sinä puhut? kysyi Franz. Tommy selitti ja Nat -vahvisti hänen sanansa. - -Kukaan ei tiennyt koko asiasta, ja kaikki alkoivat vilkuilla Natia, -joka hämmentyi hämmentymistään ja tuli yhä punaisemmaksi. - --- Jonkun on täytynyt ottaa ne, sanoi Franz, ja Tommy heristeli -nyrkkiä koko joukolle ja uhkasi: - --- Pala ja kipinöi! Jos minä saan varkaan selville, niin annan -hänelle semmoisen selkäsaunan, ettei se ensi hätään unohdu. - --- Rauhoitu, Tom. Kyllä me hänet keksimme. Varkaat joutuvat aina -kiikkiin, sanoi Dan kuin hyväkin asiantuntija. - --- Jospa joku maankiertäjä on nukkunut ladossa ja ottanut rahat, -arveli Ned. - --- Ei, kyllä Silas olisi nähnyt miehen ja ajanut hänet pois. Kukaan -kulkuri ei sitä paitsi osaisi mennä etsimään rahoja siitä vanhasta -romusta, tuhahti Emil. - --- Mutta entä jos Silas on ottanut ne itse, sanoi Jack. - --- Johan nyt jotain! Vanha Si on itse rehellisyys! Hän ei ikinä -ottaisi penniäkään, puolusti Tommy uskollista ihailijaansa. - --- Joka tapauksessa varkaan olisi parasta heti tunnustaa eikä odottaa -paljastumista, sanoi Demi sen näköisenä kuin perhettä olisi kohdannut -onnettomuuksista kauhein. - --- Tietysti te luulette, että se olin minä, sanoi Nat tulipunaisena -ja kuohuksissaan. - --- Kukaan muu ei tiennyt, missä rahat olivat, totesi Franz. - --- Minkä minä sille voin, mutta rahoja minä en ottanut. Uskokaa nyt, -minä en ottanut niitä, en! huusi Nat epätoivoissaan. - --- Rauhoittukaa, pojat! Mistä tämä meteli? kysyi herra Bhaer, joka -oli ilmestynyt äkkiä paikalle. - -Tommy kertoi miten oli menettänyt rahansa, ja herra Bhaerin katse -synkkeni, sillä kaikista vioistaan ja kepposistaan huolimatta pojat -olivat tähän asti olleet rehellisiä. - --- Istukaa! hän sanoi, ja kun kaikki olivat istuutuneet, hänen -katseensa kiersi kasvoista kasvoihin niin murheellisena, että sitä -oli vaikeampi kestää kuin ankaria nuhteita. Hän sanoi hiljaa: - --- Pojat, esitän teille jokaiselle vain yhden kysymyksen ja -haluan siihen rehellisen vastauksen. En aio turvautua uhkauksiin, -houkutteluihin tai ristikuulusteluun saadakseni totuuden ilmi, -koska teillä kaikilla on omatunto ja te tiedätte hyvin mitä varten -se on. Nyt on aika sovittaa Tommylle tehty vääryys ja tunnustaa se -kaikkien kuullen. Voin helposti antaa anteeksi sen, että joku sortuu -kiusaukseen, mutta vilpillisyys on paljon pahempaa. Tunnustakoon -syyllinen suoraan, ja me kaikki koetamme antaa hänelle anteeksi ja -unohtaa. - -Hänen lopetettuaan huoneessa oli hetken aivan äänetöntä. Sitten hän -esitti kysymyksensä jokaiselle hitaasti ja vetoavasti ja sai aina -saman vastauksen, vain sävy vaihteli. Kaikki olivat kiihtymyksestä -tulipunaisia, ja jotkut pikku pojista änkyttivät pelästyksissään -lyhyen vastauksensa kuin ilmetyt syylliset. - -Kun tuli Natin vuoro, herra Bhaerin ääni pehmeni, sillä poikaparka -näytti niin kauhistuneelta, että häntä kävi sääliksi. Herra Bhaer -uskoi, että Nat oli syyllinen, mutta toivoi varjelevansa poikaa -toistamiseen valehtelemasta, jos saisi hänet pelotta tunnustamaan -rikoksen. - --- Nyt, poikaseni, vastaa minulle rehellisesti. Otitko sinä rahat? - --- En ottanut! vastasi Nat ja katsoi häneen anovasti. Tuskin sanat -olivat päässeet Natin vapisevilta huulilta, kun joku vihelsi. - --- Hiljaa siellä! huusi herra Bhaer pamauttaen nyrkkinsä pöytään ja -katsoen ankarasti siihen nurkkaan, josta vihellys kuului. - -Ned, Jack ja Emil istuivat siellä. Toiset näyttivät noloilta, mutta -Emil puuskahti: - --- En se minä ollut, eno! Minusta olisi raukkamaista lyödä lyötyä. - --- Hyvä, hyvä, huusi Tommy, joka oli hyvin vaivautunut onnettoman -dollarinsa aiheuttamasta kohusta. - --- Hiljaa! komensi herra Bhaer, ja poikien asetuttua hän sanoi -vakavasti: - --- Minä olen hyvin pahoillani, Nat, mutta kaikki todisteet ovat -sinua vastaan, ja aikaisempi vilpistelysi saa meidät herkemmin -epäilemään sinua kuin jotakuta muuta poikaa. Mutta huomaa, Nat, etten -syytä sinua tästä rikoksesta. Minä en rankaise sinua siitä ennen -kuin olen täysin varma syyllisyydestäsi, enkä kysele siitä sinulta -enää. Jätän asian omantuntosi ratkaistavaksi. Jos olet syyllinen, -voit tulla luokseni yöllä tai päivällä tunnustamaan, ja minä annan -sinulle anteeksi ja autan sinua sovittamaan rikkomuksen. Jos taas -olet viaton, totuus tulee kyllä ilmi ennemmin tai myöhemmin. Minä -olen ensimmäisenä pyytämässä sinulta anteeksi epäilystäni ja teen -ilomielin parhaani, että maineesi puhdistuisi. - --- Minä en ottanut rahoja! nyyhkytti Nat pää käsien varassa, sillä -hän ei voinut kestää toisten epäluuloisia ja halveksivia katseita. - --- Toivon ettet ottanut niitä, sanoi herra Bhaer ja oli hetken -vaiti aivan kuin antaakseen syylliselle, kuka hän sitten olikin, -vielä tilaisuuden tunnustaa. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään; -hiljaisuuden rikkoivat vain pienten poikien yksittäiset niiskaukset. -Herra Bhaer pudisti päätään ja lisäsi pahoillaan: - --- En voi tehdä muuta. Haluan vain vielä sanoa: minä en puhu enää -tästä asiasta ja toivon, että te seuraatte minun esimerkkiäni. -Tuskin voitte suhtautua yhtä ystävällisesti kuin ennen siihen, jota -epäilette, mutta otaksun ilman muuta, ettei kukaan millään tavoin -kiusaa epäilyksenalaista -- hänellä on kyllin raskasta muutenkin. Ja -nyt työhön. - --- Isä Bhaer päästi Natin liian helpolla, mutisi Ned Emilille, kun he -avasivat kirjansa. - --- Pidä suusi kiinni, ärähti Emil, jonka mielestä perheen kunniaan -oli tullut tahra. - -Herra Bhaer oli ollut oikeassa: ankarinkin selkäsauna olisi ollut -helpompi kestää kuin ne kylmät katseet ja karttelu, joita Nat nyt -epäiltynä sai osakseen. Hän kärsi hiljaista kidutusta kokonaisen -viikon, vaikka kukaan ei nostanut kättä häntä vastaan eikä viitannut -sanallakaan asiaan. - -Se juuri olikin kurjaa. Olisi ollut helpompaa, jos he olisivat -puhuneet suunsa puhtaaksi tai vaikkapa piesseet hänet perin pohjin, -sen sijaan että kyräilivät häntä niin, että oli vaikeata kohdata -kenenkään katsetta. Yksinpä rouva Bhaerinkin silmät karttelivat -Natia, vaikka hän muuten olikin melkein yhtä ystävällinen kuin ennen. -Mutta isä Bhaerin surullinen katse viilsi kipeimmin Natin sydäntä, -sillä hän rakasti lämpimästi opettajaansa ja tiesi, että tämä -kaksinkertainen rikos oli sortanut kaikki isä Bhaerin toiveet. - -Talossa oli vain yksi ihminen, joka ehdottomasti uskoi Natia ja piti -urheasti hänen puoliaan kaikkia muita vastaan. Se oli Daisy. Tyttö ei -voinut selittää, miksi hän luotti Natiin, vaikka kaikki asianhaarat -puhuivat tätä vastaan. Hän tunsi vain, ettei voinut epäillä Natia ja -asettui myötätuntoisesti hänen puolelleen. Kukaan ei saanut sanoa -sanaakaan Natia vastaan. Kerran Daisy jopa löi rakasta Demiäkin, kun -tämä yritti todistaa, että Natin täytyi olla syyllinen, koska kukaan -muu ei tiennyt rahoista. - --- Ehkä kanat söivät ne; nehän ovat sellaisia ahmatteja, sanoi Daisy, -ja kun Demi uskalsi nauraa, hän suuttui ja muksautti hämmästynyttä -veljeään; sitten hän purskahti itkuun ja juoksi pois yhä selittäen: - --- Nat ei niitä ottanut! Ei ottanut, ei, ei! - -Täti ja setäkään eivät yrittäneet järkyttää Daisyn luottamusta -ystäväänsä, vaan toivoivat, että hänen vaistonsa puhuisi totta. -Myöhemmin, kun kaikki jo oli ohi, Nat sanoi ettei hän olisi kestänyt -ilman Daisya. Toisten karttaessa Natia Daisy liittyi häneen entistä -lujemmin ja käänsi muille selkänsä. Daisy pyysi Natilta apua läksyjen -luvussa ja valmisti keittiössään ihmeellisiä sotkuja, jotka poika -söi uljaasti. Daisy ehdotti mahdottomia kriketti- ja pallopelejä, -kun näki Natin karttavan toisia poikia. Hän toi puutarhastaan pieniä -kukkakimppuja Natin pöydälle ja koetti kaikin tavoin osoittaa, että -oli tämän ystävä niin pahoina kuin hyvinäkin päivinä. Nan seurasi -Daisyn esimerkkiä, ainakin kiltteydessä. Hän hillitsi terävän -kielensä eikä antanut ilkkuvan nenännykerönsä osoittaa minkäänlaisia -epäilyn tai vastenmielisyyden merkkejä -- ja se oli paljon se, sillä -pikku villikko uskoi todella, että Nat oli ottanut rahat. - -Useimmat pojista antoivat kylmästi Natin olla yksin, mutta Dan, -joka sanoi kyllä halveksivansa Natia koska tämä oli raukka, suojeli -kuitenkin ystäväänsä ja tukki heti poikien suut, jos joku vain -yritti pelotella tai kiusata tätä. Hänellä oli samanlainen käsitys -ystävyydestä kuin Daisyllakin ja hän osoitti uskollisuutensa omalla -karulla tavallaan. - -Eräänä iltana hän istui joen rannalla seuraamassa vesihämähäkin -talonrakennuspuuhia ja kuuli kiviaidan toiselta puolen -keskustelunpätkän. Ned, joka oli luonnostaan tavattoman utelias, oli -ollut kuin tulisilla hiilillä yrittäessään onkia tietoonsa, kuka oli -oikea syyllinen, sillä viime aikoina jotkut pojista olivat alkaneet -epäillä erehtyneensä, koska Nat pysyi jyrkästi kiellossaan ja kesti -nöyrästi heidän ylenkatseensa. Epätietoisuus kiusasi Nediä enemmän -kuin hän jaksoi kestää, ja hän oli herra Bhaerin kiellosta huolimatta -usein salaa kiusannut Natia kysymyksillään. - -Tavatessaan Natin, joka luki varjossa kiviaidan takana, Ned ei -malttanut olla pommittamatta häntä kielletyillä kysymyksillä. Danin -tullessa paikalle hän oli ahdistanut Natia jo kymmenisen minuuttia, -ja ensimmäiseksi Dan kuuli Natin pyytävän kärsivällisesti: - --- Älä viitsi, en minä tiedä kuka rahat otti. Sinä olet raukka, kun -aina salaa nalkutat samaa asiaa, vaikka isä Bhaer kielsi kiusaamasta -minua. Et kyllä uskaltaisi, jos Dan olisi täällä. - --- Minä en pelkää Dania, mokomaa mahtailijaa. Hän se varmasti ottikin -Tommyn rahat ja sinä tiedät sen, mutta et vain halua sanoa. Siinä -koko juttu! - --- Hän ei ole niitä ottanut, ja vaikka olisikin, minä puolustaisin -häntä, sanoi Nat niin pontevasti, että Dan unohti hämähäkit -ja ponkaisi pystyyn mennäkseen poikien luo. Mutta Nedin sanat -pysäyttivät hänet. - --- Minä tiedän, että Dan otti rahat ja antoi ne sitten sinulle. Enkä -yhtään ihmettele, vaikka hän olisi ollut taskuvaras ennen tänne -tuloaan; eihän kukaan tiedä hänestä mitään paitsi sinä, sanoi Ned -uskomatta itsekään sanojaan, mutta toivoen, että suututtamalla saisi -toisesta totuuden irti. - -Osaksi hän onnistuikin, sillä Nat huusi vihoissaan: - --- Jos jankutat tuota vielä kerran, niin minä kerron herra Bhaerille. -Minä en ole mikään kielikello, mutta ellet pahus vieköön jätä Dania -rauhaan, minä kerron hänelle. - --- Kyllähän sinulta kanteleminen käy, senkin käärme, kun kerran -varastat ja valehteletkin, pilkkasi Ned, joka ei uskonut Natin ikinä -rohkenevan mennä herra Bhaerin puheille puolustamaan Dania. - -Natin vastausta ei koskaan kuultu, sillä tuskin Ned oli lopettanut, -kun pitkä käsi tarttui takaapäin hänen kaulukseensa, nosti hänet -mukkelis makkelis kiviaidan yli ja lennätti puroon niin että -läiskähti. - --- Sano se vielä kerran, niin painan pääsi veden alle, kunnes -haukot henkeä! huusi Dan seisten kuin jokin uusi Rhodoksen kolossi -hajareisin kapean puron yläpuolella ja tuijottaen vedessä räpiköivää -nitistettyä nuorukaista. - --- Minähän laskin leikkiä, sanoi Ned. - --- Itse olet käärme, kun ahdistelet Natia. Jos minä vielä tapaan -sinut samassa puuhassa, paiskaan sinut jokeen. Ylös siitä ja painu -matkoihisi, Dan raivosi. - -Ned katosi vettä valuen, ja yllättävä istumakylpy taisi tehdä -hyvää hänelle, sillä sen jälkeen hän suhtautui molempiin poikiin -varsin kunnioittavasti ja uteliaisuus näytti hukkuneen puroon. Kun -Ned oli lähtenyt, Dan hyppäsi kiviaidan yli ja tapasi Natin aivan -herpautuneena ja murheen murtamana. - --- Ei hän taida toista kertaa kiusata sinua! Kerro heti, jos hän -vielä käy kimppuusi, niin minä kyllä näytän hänelle, sanoi Dan -yrittäen rauhoittua. - --- En minä niin välitä, mitä hän minusta sanoo; olen tottunut -semmoiseen, mutta minua raivostuttaa, kun hän epäilee sinua. - --- Mistä sinä tiedät, vaikka hän olisi oikeassa? kysyi Dan katsoen -muualle. - --- Missä asiassa, rahojen suhteenko? ällistyi Nat. - --- Niin. - --- Mutta sitä minä en usko! Sinä et välitä rahoista, sinähän -olet kiinnostunut vain koppakuoriaisista ja muista, naurahti Nat -epäilevästi. - --- Minä haluaisin perhoshaavin yhtä mielelläni kuin sinä viulun. -Miksen minä olisi voinut varastaa rahat siinä kuin sinäkin, kivahti -Dan yhä selin ja tökkien kepillä mätästä. - --- Et sinä varastaisi. Sinä nyrkkeilet ja annat toisille joskus -selkään, mutta et sinä valehtele etkä varasta, vakuutti Nat päätään -pudistellen. - --- Minä olen tehnyt molempia. Ennen valehtelin kuin vimmattu, ja -kun pakenin Pagen luota, varastin hedelmiä puutarhoista. Siitä näet -kuinka läpi mätä minä olen, sanoi Dan entiseen rentoon tapaansa, -josta hän viime aikoina oli koettanut päästä. - --- Voi, Dan, älä sano, että sinä varastit rahat! Mieluummin kuka -toinen hyvänsä! parahti Nat niin epätoivoisesti, että Dan ihan heltyi -ja kääntyi Natiin liikuttuneena, vaikka tyytyikin sanomaan: - --- En minä sanonut, että minä ne rahat otin. Mutta älä anna sen asian -painaa mieltäsi. Kyllä me tästä selvitään, saat nähdä. - -Jokin hänen ilmeessään ja eleissään toi Natin mieleen uuden -ajatuksen, ja hän sanoi kiihtyneenä: - --- Sinä tiedät kuka ne otti. Jos tiedät, pyydä häntä tunnustamaan, -Dan. On kamalaa kun kaikki vihaavat minua ihan aiheetta. Minä en -jaksa enää kestää sitä. Jos vain tietäisin mihin mennä, karkaisin -täältä, vaikka pidänkin Plumfieldistä kauheasti. Mutta minä en ole -niin rohkea ja iso kuin sinä, ja siksi minun täytyy vain odottaa, -kunnes valkenee etten ole valehdellut. - -Nat näytti niin epätoivoiselta ja murtuneelta, että Danin oli vaikea -olla ja hän mutisi käheästi: - --- Ei sinun tarvitse kauan odottaa. Hän lähti äkkiä eikä häntä -näkynyt moneen tuntiin. - --- Mikähän Dania vaivaa? kyselivät pojat toisiltaan seuraavana -sunnuntaina, kun loputtoman pitkältä tuntunut viikko oli vihdoin -takanapäin. Dan oli usein synkkä, mutta sinä päivänä hän oli niin -vaitelias ja totinen, ettei kukaan saanut hänestä irti sanaakaan. Kun -he olivat kävelemässä, hän jättäytyi toisista ja tuli kotiin vasta -myöhään. Hän ei ottanut osaa iltakeskusteluun, vaan istui varjossa -niin omissa ajatuksissaan, että tuskin huomasi mitä ympärillä -tapahtui. Kun rouva Bhaer näytti omantunnonkirjaa, jossa oli hänestä -poikkeuksellisen hyvä arvostelu, hän katsoi siihen hymyilemättä ja -sanoi mietteissään: - --- Olenko minä sitten edistymään päin? - --- Olet. Ja minä olen siitä erittäin iloinen, koska olen koko ajan -ollut sitä mieltä, ettet tarvitse paljonkaan apua, kun sinusta saa jo -olla ylpeä. - -Dan katsoi häneen silmissään merkillinen ilme, johon sekoittui -ylpeyttä, rakkautta ja surua ja jonka tarkoituksen rouva Bhaer -ymmärsi vasta jälkeenpäin. - --- Te petytte ehkä, mutta minä koetan kuitenkin, sanoi Dan ja sulki -kirjan osoittamatta vähääkään mielihyvää, vaikka hän tavallisesti -luki sivunsa halukkaasti ja puhui siitä innolla. - --- Oletko sairas, ystäväiseni? kysyi Jo-rouva käsi hänen olallaan. - --- Jalkaani särkee vähän. Minä taidan mennä vuoteeseen. Hyvää yötä, -äiti, lisäsi Dan ja piteli hetken hänen kättään poskeaan vasten. -Sitten hän poistui sen näköisenä kuin olisi sanonut hyvästi kaikelle -rakkaalle. - --- Dan-parka, hän ottaa kovin raskaasti Natin epäsuosion. Kummallinen -poika, mahdanko milloinkaan oppia täysin tuntemaan hänet? pohti -Jo-rouva tyytyväisenä Danin viimeaikaisesta edistymisestä; hänestä -tuntui, että pojassa oli enemmänkin ainesta kuin hän oli aluksi -otaksunut. - -Tommyn käyttäytyminen oli niitä asioita, jotka olivat kipeimmin -koskeneet Natiin. Tommy oli heti rahansa menetettyään ilmoittanut -Natille ystävällisen päättäväisesti: - --- Minä en halua loukata sinua, mutta ymmärräthän, ettei minulla ole -enää varaa menettää rahojani, ja siksi on parasta, ettemme enää ole -yhtiökumppaneita, ja näillä sanoin Tommy pyyhki pois liikenimen "T. -Bangs & Kumpp.". - -Nat oli ollut kovin ylpeä tuosta "Kumpp."-lisäyksestä ja oli etsinyt -munia ahkerasti, pitänyt tarkasti kirjaa ja saanut hyvät rahat -myytyään tyhjäksi varastonsa. - --- Voi, Tom! Täytyykö sinun? kysyi Nat, josta tuntui, että tämän -jälkeen hänen hyvä nimensä oli ikipäiviksi mennyttä liikemaailmassa. - --- Täytyy, vastasi Tommy tiukasti. -- Emil sanoo, että kun joku -kähveltää -- se kai tarkoittaa samaa kuin ottaa rahat ja luikkia -tiehensä -- liikkeen omaisuutta, hänet haastetaan oikeuteen tai -saatetaan kiikkiin eikä hänen kanssaan olla enää missään tekemisissä. -Sinähän olet kähveltänyt minun omaisuuttani ja koska en voi haastaa -sinua oikeuteen enkä pääse muutenkaan sinuun käsiksi, minun täytyy -hajottaa yhtiö, koska en luota sinuun enkä tahdo tehdä vararikkoa. - --- Sinä et näköjään usko minua etkä huoli minun rahojani, vaikka -antaisin ilomielin kaikki dollarini, kun vain sanoisit, etten minä -ole ottanut rahojasi. Anna minun etsiä munia niin kuin ennenkin. En -minä halua mitään palkkaa, teen sen ihan ilmaiseksi. Minä tiedän -kaikki paikat, ja minusta se on hauskaa hommaa, pyysi Nat. - -Mutta Tommy pudisti päätään ja hänen hilpeät kasvonsa olivat kovat ja -epäluuloiset, kun hän sanoi lyhyesti: - --- Ei tule mitään. Harmi että tiedät ne paikat. Mutta varokin -keräämästä salaa minun kananmuniani ja myymästä niitä. - -Tätä loukkausta Natin oli vaikea kestää. Hän ei ollut menettänyt -vain liikekumppania ja suojelijaansa vaan kunniansakin, ja hänet -oli kokonaan karkotettu liikemaailmasta. Kukaan ei uskoisi hänen -sanaansa, ei puhuttua eikä kirjoitettua, vaikka hän kuinka yrittäisi -sovittaa entistä rikkomustaan. Liikekilpi oli hävitetty, yhtiö -hajotettu ja hän itse mennyttä miestä. Lato, poikien Wall Street -jossa Plumfieldin rahamaailma kokoontui, oli suljettu häneltä. -Punaheltta sisarineen kaakatti turhaan hänelle. Se näytti olevan -pahoillaan hänen onnettomuudestaan, sillä munia tuli vähemmän ja -jotkut kanat tekivät pesänsä uusiin paikkoihin, joita Tommyn ei -onnistunut löytää. - --- Ne ainakin luottavat minuun, sanoi Nat kuullessaan tämän. Vaikka -pojat nauroivat moiselle ajatukselle, se ilahdutti kuitenkin Natia, -sillä kun ihminen on oikein maailman murjoma, kirjavan kanankin -osanotto tuottaa lohtua. - -Tommy ei kuitenkaan ottanut uutta yhtiökumppania, sillä epäluulo -oli myrkyttänyt hänet ja vienyt hänen mielenrauhansa. Ned tarjoutui -toveriksi, mutta Tommyn kunniaksi on sanottava, että hän selitti -oikeudenmukaisesti: - --- Voi vielä selvitä, ettei Nat ottanutkaan minun rahojani ja silloin -me perustamme uudestaan yhtiön. En oikein usko sitä, mutta annan -hänelle joka tapauksessa tilaisuuden ja odotan vielä vähän aikaa. - -Billy oli ainoa, johon Tommy saattoi täysin luottaa, ja Billy etsikin -uskollisesti munia ja toi ne ehjinä isännälleen täysin tyytyväisenä, -jos sai joskus omenan tai sokeriluumun palkaksi. Danin synkän -sunnuntain jälkeisenä aamuna Billy sanoi työn antajalleen: - --- Löysin vain kaksi, vaikka kuinka etsin. - --- Ne tulevat aina vain laiskemmiksi. En ole ikinä nähnyt -ärsyttävämpiä kanoja, pauhasi Tommy muistellen niitä päiviä, jolloin -hän sai kuusikin munaa. -- No, pane ne minun hattuuni ja anna pala -liitua, minun täytyy joka tapauksessa kirjoittaa ne muistiin. - -Billy kiipesi viljatynnyrille ja kurkotti viskurikoneen ylälokeroon, -jossa Tommy piti kirjoitusvälineitään. - --- Täällähän on julmasti rahaa, ilmoitti Billy. - --- Eikä ole, sillä minä vaihdoin kassan toiseen paikkaan, väitti -Tommy. - --- Onpas, -- yksi, neljä, kahdeksan, kaksi dollaria, väitti Billy, -joka ei osannut vielä oikein laskea. - --- Älä nyt höpise! huudahti Tommy ja loikkasi tynnyrille -ottaakseen itse liidun, mutta oli vähällä pudota päistikkaa -alas, sillä lokerossa oli todellakin rivissä neljä kirkasta -kaksikymmenviisicenttistä ja paperilappu, johon oli tekstattu "Tommy -Bangs", niin ettei siitä voinut erehtyä. - --- Pala ja kipinöi! kiljaisi Tommy ja siepattuaan rahat hän hyökkäsi -taloon hoilottaen: - --- Se selvisi nyt! Minä olen saanut rahani! Missä Nat on? Poika -löytyi pian ja hänen hämmästyksensä oli niin aito, että harvat -epäilivät enää hänen sanojaan, kun hän kielsi tietävänsä mitään -rahoista. - --- Kuinka minä olisin voinut panna ne takaisin, kun en niitä -ottanutkaan? Uskokaa nyt minua ja olkaa niin kuin ennenkin, hän sanoi -niin anovasti, että Emil taputti häntä selkään ja vakuutti, että hän -ainakin uskoi. - --- Niin minäkin ja olen hirveän iloinen, ettet se ollut sinä. Mutta -kuka kumma se saattaa olla? sanoi Tommy ravistaen sydämellisesti -Natin kättä. - --- Vähät siitä, kunhan rahat ovat löytyneet, sanoi Dan katsoen Natin -onnellisia kasvoja. - --- Mutta minä en pidä siitä, että minun rahani kähvelletään ja -palautetaan jollakin silmänkääntötempulla, sanoi Tommy katsellen -rahoja aivan kuin olisi pelännyt niiden olevan noiduttuja. - --- Kyllä me hänet jotenkin löydämme, vaikka hän onkin niin ovela, -että on tekstannut nimen, jottei käsiala paljastaisi häntä, sanoi -Franz tarkastellen paperia. - --- Demi tekstaa hienosti, pisti väliin Rob, joka tuskin aavisti mistä -oli kysymys. - --- Minua ette kyllä saa uskomaan, että Demi olisi ne ottanut, vaikka -seisoisitte päällänne, sanoi Tommy ja toisetkin pitivät naurettavana -koko ajatusta, sillä pikku pastori, joksi Demiä sanottiin, oli kaiken -epäilyksen ulkopuolella. - -Nat huomasi miten eri sävyssä pojat puhuivat Demistä ja hänestä, ja -hän olisi antanut mitä tahansa sellaisesta luottamuksesta, jota Demi -nautti, sillä hän oli kokenut, kuinka helposti toisten luottamuksen -saattoi menettää ja miten äärettömän vaikea sitä oli voittaa takaisin. - -Herra Bhaer iloitsi ensimmäisestä askelesta, joka oli otettu -vääryyden korjaamiseksi ja odotti toiveikkaasti asian selviämistä. -Uusi käänne tapahtui pikemmin kuin hän osasi aavistaa ja tavalla, -joka hämmästytti ja suretti häntä kovasti. Kun he sinä iltana -istuivat illallispöytään, herra Bhaer sai neliskulmaisen paketin -naapurissa asuvalta rouva Batesilta. Sen mukana tuli kirje, ja herra -Bhaerin lukiessa sitä Demi avasi paketin ja huudahti: - --- Mitä, täällä on se kirja, jonka Teddy-setä antoi Danille. - --- Hitto! pääsi Danilta, joka yrityksistään huolimatta ei ollut vielä -päässyt kiroilemisesta. - -Herra Bhaer katsahti äkkiä ylös ja Dan koetti kestää hänen katseensa, -mutta ei voinut. Hänen päänsä painui ja hän punastui punastumistaan, -kunnes häpeä aivan tihkui hänestä. - --- Mitä nyt? kysyi rouva Bhaer hätääntyneenä. - --- Minä olisin mieluummin puhunut tästä kahden kesken, mutta Demi -pilasi suunnitelmani, joten voin yhtä hyvin selvittää asian heti, -sanoi herra Bhaer ankarasti, niin kuin aina, kun jokin halpamainen -teko tai vilppi tuli tutkittavaksi. - --- Tämä kirje on rouva Batesilta. Hänen poikansa Jimmy osti kuulemma -tämän kirjan Danilta viime lauantaina. Hänestä kirja on paljon -enemmän kuin dollarin arvoinen, ja hän lähetti sen minulle siltä -varalta, että oli tapahtunut jokin erehdys. Myitkö sinä sen, Dan? - --- Myin, kuului hiljainen vastaus. - --- Miksi? - --- Minä tarvitsin rahaa. - --- Mihin? - --- Maksaakseni jollekin. - --- Kenelle sinä olit velkaa? - --- Tommylle. - --- Ei hän ole ikinä lainannut minulta centtiäkään, huudahti Tommy -kauhistuneena. Hän arvasi mitä nyt tulisi ja olisi ennemmin -hyväksynyt silmänkääntötemputkin kuin tämän, sillä hän ihaili -sydämensä pohjasta Dania. - --- Ehkä hän otti rahat, sinkosi Ned, joka kantoi uittamisesta kaunaa -Danille, ja tavallinen kuolevainen kun oli, tahtoi antaa samalla -mitalla takaisin. - --- Voi Dan! huudahti Nat hätääntyneenä. - --- Tämä ei ole helppoa, mutta minun täytyy saada asia kerta kaikkiaan -selväksi. Ei vetele, että urkitte toisianne kuin salapoliisit ja -turmelette sillä tavoin koko koulun työn. Panitko sinä sen dollarin -latoon tänä aamuna? kysyi herra Bhaer. - -Dan katsoi häntä suoraan silmiin ja vastasi: - --- Panin. - -Ympäri pöytää kuului mutinaa, Tommy laski kolauttaen mukinsa ja Daisy -huudahti: - --- Minä tiesin, ettei se ollut Nat! - -Nan herahti itkuun ja Jo lähti huoneesta niin pettyneenä, surullisena -ja häpeissään, ettei Dan voinut sitä kestää. Hän peitti hetkeksi -kasvonsa, mutta nosti sitten päänsä pystyyn, oikaisi hartiansa kuin -korjaten painavaa kantamusta ja sanoi uhmaten ja ylimielisesti niin -kuin aikoinaan taloon tullessaan: - --- Minä panin ne rahat sinne. Saatte tehdä minulle mitä haluatte, -mutta en puhu siitä sanaakaan enempää. - --- Etkö edes, että olet pahoillasi? kysyi herra Bhaer pohtien pojassa -tapahtunutta suurta muutosta. - --- En ole pahoillani. - --- Minä annan hänelle pyytämättäkin anteeksi, sanoi Tommy. Hänestä -oli vaikeampaa nähdä urhea Dan syytettyjen penkillä kuin hento Nat. - --- Minä en tarvitse sinun anteeksiantoasi, vastasi Dan karheasti. - --- Ehkä tarvitsetkin kun olet miettinyt asiaa yksiksesi. En osaa -sanoa kuinka hämmästynyt ja pettynyt olen, mutta tulen vähän ajan -kuluttua sinun huoneeseesi puhumaan siitä. - --- Se ei muuta asiaa, sanoi Dan koettaen puhua uhmaillen, mutta se -ei onnistunut, kun hän näki herra Bhaerin surullisen katseen. Poika -tajusi, että herra Bhaer halusi lähettää hänet pois toisten luota, -ja lähtikin huoneesta aivan kuin ei olisi voinut viipyä siellä enää -hetkeäkään. - -Hänelle olisi kuitenkin tehnyt hyvää jäädä, sillä pojat puhuivat -tapauksesta niin vilpittömästi pahoillaan ja ihmeissään, että se -olisi ehkä liikuttanut Dania anteeksipyyntöön asti. Ei kukaan ollut -hyvillään, että hän oli syyllinen, ei edes Nat, sillä huolimatta -Danin monista vioista -- ja niitä oli paljon -- kaikki olivat -alkaneet pitää hänestä. Jo-rouva oli ollut Danin tärkein tuki ja -turva, ja pojan rikkomus tuotti hänelle kipeän pettymyksen. Itse -varkaus oli jo paha, mutta vielä pahempaa oli se, että hän antoi -viattoman joutua epäilyksen alaiseksi. Ja kaikkein kauheinta oli, -ettei Dan suostunut puhumaan asiasta, ei pyytänyt anteeksi eikä -näyttänyt pienimpiäkään katumuksen merkkejä. - -Päivät kuluivat. Dan luki läksynsä ja teki töitänsä hiljaisena, -jurona ja paatuneena. Aivan kuin viisastuneena Natin osaksi tulleesta -kohtelusta hän ei pyytänyt kenenkään osanottoa, hylkäsi poikien -lähentymisyritykset ja vietti vapaahetkensä niityillä ja metsissä -etsien leikkitovereita linnuista ja eläimistä. - --- Pelkään että hän karkaa taas, jos tätä jatkuu kauemmin, sillä -noin nuori poika ei kestä tällaista elämää, sanoi herra Bhaer -masentuneena, kun kaikki hänen ponnistuksensa olivat menneet hukkaan. - --- Vähän aikaa sitten olisin ollut ihan varma, ettei mikään -voima voisi viekoitella häntä pois täältä, mutta nyt minä olen -valmistautunut kaikkeen, niin muuttunut hän on, sanoi Jo-rouva -onnettomana. Mikään ei voinut lohduttaa häntä. Dan karttoi häntä -enemmän kuin ketään muuta ja katsoi häneen kuin häkkiin suljettu -villipeto hurjasti, mutta samalla anovasti, kun hän koetti puhutella -poikaa kahden kesken. - -Nat seurasi Dania kuin varjo, eikä Dan karkottanut häntä pois yhtä -jyrkästi kuin toisia, vaan sanoi töykeästi. - --- Eihän sinulla ole mitään hätää. Äläkä sinä minusta huolehdi. Minä -kestän tämän paremmin kuin sinä. - --- Mutta minä en tahdo, että sinä olet ihan yksin, sanoi Nat -murheellisena. - --- Minäpäs pidän siitä, sanoi Dan ja tallusti pois pidättäen -huokauksen, joka joskus kohosi rinnasta, sillä hän oli todella -yksinäinen. - -Eräänä päivänä kun hän kulki koivikon läpi, pojat olivat siellä -temmeltämässä. He kiipesivät puun latvaan ja heittäytyivät riippumaan -käsiensä varaan, niin että pitkä notkea koivunrunko taipui ja latva -kosketti maata. Dan pysähtyi hetkeksi katsomaan toisten leikkiä -aikomatta liittyä joukkoon. Juuri silloin oli Jack kiipeämässä -ylös. Onnettomuudekseen hän oli valinnut liian paksun puun. Kun -hän heittäytyi riippumaan, se taipuikin vain vähän ja jätti pojan -heilumaan korkealle taivaan ja maan väliin. - --- Mene takaisin! Et voi hypätä sieltä! huusi Ned alhaalta. Jack -koetti, mutta oksat luisuivat hänen käsistään, eikä hän saanut -jalkojaan rungon ympärille. Hän potki, kiemurteli ja koetti tarttua -paremmin oksaan, mutta turhaan. Huomattuaan sen hän jäi riippumaan ja -läähätti avuttomana. - --- Ottakaa minut vastaan! Auttakaa! Minun täytyy pudottautua. - --- Sinä kuolet, jos putoat noin korkealta, huudahti Ned suunniltaan -pelosta. - --- Pysyttele siellä! huusi Dan, ja kiipesi ketterästi kuin orava -puuhun, kunnes saavutti Jackin, joka katseli häntä toivon ja pelon -sekaisin ilmein. - --- No, nyt se taipuu, sanoi Ned hyppien jännityksestä puun juurella, -ja Nat levitti käsivartensa kuin estääkseen puussa riippujia -taittamasta niskojaan. - --- Se oli tarkoituskin. Pois alta! huusi Dan kylmästi, ja puu taipui -hänen painostaan vielä hyvän matkaa alemmas. - -Jack hypähti turvallisesti maahan, mutta painon vähentyessä koivu -kimmahtikin suoraksi niin äkkiä, että kun Dan koetti heilauttaa -itsensä jalat edellä maahan, hänen otteensa heltisi ja hän mätkähti -päistikkaa rinteeseen. - --- Ei minuun sattunut. Kohta kaikki on ihan kunnossa, hän sanoi -nousten kalpeana ja puolipökertyneenä istumaan toisten poikien -kerääntyessä hänen ympärilleen ihaillen mutta säikähtyneinä. - --- Sinä olet kunnon kaveri. Tuo oli tosi hienosti tehty, sanoi Jack -kiitollisena. - --- Eihän tuo nyt mitään, mutisi Dan nousten hitaasti ylös. - --- Kyllä vaan oli, ja minä haluan puristaa sinun kättäsi, vaikka -sinä oletkin... Ned nielaisi tuon onnettoman sanan ja ojensi kätensä -tuntien itsensä oikein reiluksi. - --- Mutta minä en purista sinun kättäsi, senkin liero, sanoi Dan -muljauttaen vihaisesti ja käänsi Nedille selkänsä. Silloin Ned muisti -mitä purolla tapahtui ja vetäytyi kiireesti pois. - --- Lähde kotiin, minä autan sinua, sanoi Nat ja lähti Danin kanssa -jättäen pojat puhelemaan urotyöstä ja ihmettelemään, milloin Dan -'tulisi ennalleen'. Kaikkien mielestä Tommyn viheliäiset rahat olisi -pitänyt upottaa järveen ennen kuin niistä syntyi tällainen meteli. - -Kun herra Bhaer seuraavana aamuna tuli kouluun, hän näytti niin -iloiselta, että pojat ihmettelivät mitä hänelle oli tapahtunut. Hän -riensi suoraan Danin luo, tarttui tätä molemmista käsistä ja pudisti -niitä sydämellisesti sanoen yhteen hengenvetoon: - --- Minä tiedän nyt koko asian ja pyydän sinulta anteeksi. Tämä oli -hyvin sinun tapaistasi ja minä pidän sinusta sen vuoksi, vaikka onkin -väärin valehdella edes ystävän tähden. - --- Mitä nyt? huudahti Nat, sillä Dan ei sanonut sanaakaan, nosti vain -päätään niin kuin kuorma olisi vierähtänyt hänen hartioiltaan. - --- Dan ei ottanut Tommyn rahoja! - --- Kuka ne otti? kysyivät pojat yhteen ääneen. - --- Jack lähti aikaisin tänä aamuna kotiinsa, ja hän jätti tämän. Oli -hiiskumattoman hiljaista, kun herra Bhaer luki kirjeen, jonka oli -löytänyt ovenrivasta aamulla noustessaan: - --- "Minä otin Tommyn rahat. Minä kurkistin seinänraosta ja näin mihin -hän pani rahat. Minua pelotti kertoa aikasemmin, vaikka mieleni kyllä -teki. En minä Natista juuri piitannut, mutta Dan on niin kunnon -kaveri, etten kestä tätä. En ole tuhlannut rahoja. Ne ovat maton alla -oikealla pesupöydän takana. Minä olen kauhean pahoillani. Minä menen -nyt kotiin enkä luule, että koskaan tulen takaisin. Antakaa Danille -minun tavarani. Jack." - -Vaikka tämä tunnustus oli huonosti kirjoitettu, tuhrittu ja varsin -lyhytsanainen, se oli Danille arvokas paperi, ja kun herra Bhaer -lakkasi lukemasta, poika meni hänen luokseen ja sanoi ääni karheana -mutta kirkkain silmin: - --- Nyt minä haluaisin sanoa, että olen kauhea pahoillani ja pyydän -teiltä anteeksi. - --- Se oli hyvää tarkoittava valhe, enkä voi olla antamatta sitä -anteeksi, mutta kuten huomaat, se sai pahaa aikaan, sanoi herra Bhaer -käsi Danin olkapäällä, ja hänen ilmeensä oli helpottunut. - --- Se sai pojat jättämään Natin rauhaan, ja siksi minä valehtelin. -Nat oli ihan masennuksissa, minä taas en kärsinyt siitä yhtä paljon, -selitti Dan ja hän tuntui olevan hyvillään, kun sai puhua pitkän -vaitiolon perästä. - --- Kuinka sinä saatoit? Sinä olet mahdottoman kiltti minulle, -sammalsi Nat, ja hänen teki kovasti mielensä hypätä Danin kaulaan ja -itkeä, mutta Dan olisi vain hävennyt tuollaisia tyttömäisyyksiä. - --- Kaikki on nyt hyvin, äläkä siinä hulluttele, sanoi Dan nielaisten -palan kurkustaan ja nauraen, mitä hän ei ollut tehnyt moneen -viikkoon. -- Tietääkö äiti Bhaer? hän kysyi innokkaasti. - --- Tietää, ja hän on niin onnellinen, ettei ymmärrä mitä hyvää -keksisi sinulle, aloitti herra Bhaer, mutta ei ehtinyt pitemmälle, -kun pojat hyökkäsivät Danin ympärille uteliaina ja mekastaen. Mutta -ennen kuin kysymyksiä oli ennättänyt sadella tusinaakaan, kuului -huuto: - --- Eläköön Dan! ja oviaukkoon ilmestyi Jo-rouva heiluttaen -pyyheliinaa, ja näytti kuin hän olisi halunnut tanssia ilosta niin -kuin usein pikku tyttönä. Ja kaikki hurrasivat niin, että Pöppö -keittiössä pelästyi ja vanha herra Roberts pudisti ohiajaessaan -päätään: - --- Koulut eivät ole samanlaisia kuin minun nuoruudessani. - -Dan kesti riemua vähän aikaa, mutta Jo-rouvan ilo suisti hänet -tasapainosta, ja äkkiä hän häipyi eteisen läpi saliin. Rouva Bhaer -meni hänen perässään, eikä poikaa näkynyt puoleen tuntiin. - -Tommy ripusti ylpeänä yhtiön liikekilven paikoilleen, Nat kiintyi -Daniin entistä lujemmin ja pojat koettivat kaikin tavoin hyvittää -molemmille epäilynsä ja hyljeksintänsä. - - - - -15 - -RAIDASSA - - -Vanha raita kuuli sinä kesänä monta salaisuutta ja näki pikku -näytelmiä, sillä se oli Plumfieldin lasten mieluisin olopaikka ja -näytti iloitsevan siitä -- ainakin se toivotti heidät joka kerta -tervetulleiksi, ja sen tuuheissa oksahaaroissa vietetyt hiljaiset -hetket tuntuivat tekevän kaikille hyvää. Eräänä lauantai-iltapäivänä -raidan oksien kätkössä käytiin monta keskustelua, ja eräs pieni lintu -on kertonut, mitä kaikkea siellä tapahtui. - -Ensiksi tulivat Nan ja Daisy lähistölle mukanaan pienet sangot -ja saippuaa, sillä he saivat joskus puhtauden puuskan ja pesivät -purossa kaikki nukenvaatteet. Pöppö ei antanut heidän solkata -keittiössä, ja kylpyhuoneeseen oli porttikielto siitä pitäen -kun Nan oli unohtanut vesijohdon auki, niin että vesi tulvi yli -äyräitten ja tippui katon läpi alakertaankin. Daisy kävi näppärästi -työhön, pesi ensin valkoiset ja sitten värilliset, huuhtoi ja -väänsi vaatteet sievästi ja pingotti ne Nedin tekemillä sievillä -pyykkipojilla kuivumaan nuoralle kahden happomarjapensaan väliin. -Mutta Nan pisti vaatteet yhdellä kertaa likoon ja unohti ne sankoon -kootessaan ohdakkeenhahtuvia tyynyntäytteeksi Semiramiille, -Babylonin kuningattarelle, kuten yhtä nukkea nimitettiin. Kului -vähän aikaa, ja kun rouva Rasavilli tuli katsomaan vaatteitaan, -ne olivat kaikki vihreitä, sillä hän oli työntänyt vihreän -silkkiviitan toisten joukkoon, ja vihreätä väriä oli imeytynyt -vaaleanpunaisiin ja sinisiin pukuihin, pieniin patoihin ja parhaisiin -poimualushameisiinkin. - --- Voi kauhistus! Kaikki on pilalla! huokasi Nan. - --- Pane ne nurmelle valkenemaan, sanoi Daisy kokeneesti. - --- Niin panenkin, ja me voimme istua raidassa katsomassa, ettei tuuli -vie niitä. - -Babylonin kuningattaren vaatteet olivat pian nurmella levällään, -sangot oli huuhdottu ja asetettu kumolleen kuivumaan ja pyykkärit -kiipesivät juttelemaan, niin kuin naisilla on tapana askareitten -lomassa. - --- Minä aion tehdä höyhenpatjan, jolle panen tuon uuden tyynyn, sanoi -rouva Rasavilli siirtäessään ohdakkeenhahtuvia taskusta nenäliinaan -hukaten siinä puuhassa niistä puolet puroon. - --- Minä en tekisi. Jo-täti sanoo, että höyhenpatjat ovat -epäterveellisiä. Minä en ikipäivinä antaisi lasteni nukkua muilla -kuin jouhipatjoilla, ilmoitti rouva Shakespeare Smith päättävästi. - --- Minä en välitä. Minun lapseni ovat niin karaistuneita, että -nukkuvat usein paljaalla lattialla eivätkä ole siitä milläänkään (se -oli totta). Minulla ei ole varaa ostaa yhdeksää patjaa, ja minusta on -hauskaa tehdä vuodevaatteet itse. - --- Mutta eikö Tommy veloita höyhenistä? - --- Kyllä kai, mutta minä en maksa hänelle eikä hän niin vaadikaan, -vastasi rouva R. käyttäen halpamaisesti hyväkseen T. Bangsin -tunnettua hyväntahtoisuutta. - --- Minusta näyttää, että tuon punaisen puvun oma väri haalistuu -pikemmin kuin vihreät läiskät, huomautti rouva Smith muuttaen -puheenaihetta, sillä hän ja hänen sydänystävänsä olivat monissa -asioissa eri mieltä ja rouva Smith oli sävyisä nainen. - --- Samantekevää. Minä olen kyllästynyt nukkeihin; taidan heittää ne -kokonaan pois ja antautua maanviljelijäksi. Minä pidän peltotöistä -enemmän kuin sisäaskareista, sanoi rouva R. ilmaisten vaistomaisesti -monen perheenäidin toiveen, vaikka useimpien on vaikeampaa jättää -perheensä noin vain oman onnensa nojaan. - --- Mutta ethän sinä voi heittää niitä. Nehän kuolevat ilman äitiä, -huudahti hellämielinen rouva Smith. - --- Kuolkoot. Minä olen väsynyt lapsiin ja aion ruveta leikkimään -poikien kanssa. He tarvitsevat minua pitämään huolta, vastasi tämä -lujaluonteinen rouva. - -Daisy ei tiennyt mitään naisten oikeuksista. Hän teki vähin äänin -mitä halusi, eikä hänen vapauksistaan syntynyt mitään riitaa, -sillä hän vältti liian korkeita aitoja, mutta käytti kyllä -vaistomaisesti omaa naisellista vaikutusvaltaansa saadakseen kaikki -ne erikoisoikeudet, jotka soveltuivat hänelle. - -Nan taas yritti kaikkea välittämättä vähääkään hurjista kolhuista ja -kömmähdyksistä, joita hänelle sattui; kovalla pauhulla hän julisti, -että hänen oli saatava olla mukana kaikessa missä pojatkin. He -nauroivat hänelle, hätistelivät häntä pois tieltä ja pitivät pahaa -meteliä, kun hän puuttui heidän asioihinsa. Mutta Nan ei vähästä -lannistunut, sillä hänellä oli luja tahto ja maailmanparantajan -taisteluinto. - -Jo-rouva ymmärsi hyvin Nania, mutta koetti pitää aisoissa tytön -kuohahtelevaa vapaudenhalua, sillä -- niin hän selitti -- ihmisen -on opittava mielenmalttia ja itsehillintää, ennen kuin hän osaa -oikein käyttää vapauttaan. Nöyrinä hetkinään Nan oli samaa mieltä, -ja ohjaajiensa hyvässä vaikutuspiirissä hän kehittyi päivä päivältä. -Tyttö julisti luopuvansa entisistä tulevaisuudenpäätöksistään, hän -ei aikonut enää koneenkäyttäjäksi tai sepäksi vaan maanviljelijäksi; -puutarhatyöstä tulikin harrastus, johon hän saattoi puskea -patoutuneen toiminnanhalunsa ja tarmonsa. Mutta täydellisesti ei -tämäkään puuha häntä tyydyttänyt, sillä meiramit ja salviat olivat -mykkiä eivätkä voineet kiittää vaalijaansa. Nan halusi helliä ja -hoivata ihmisiä ja oli ikionnellinen, kun pikkupojat ryntäsivät -kuhmuineen ja haavoineen hänen luokseen pyytämään, että hän -'parantaisi' kipeän kohdan. - -Huomatessaan tytön taipumuksen Jo-rouva keksi pyytää -sairaanhoitajatarta neuvomaan Nania, niin että tämä oppi -kunnollisesti käsittelemään sairaita ja antamaan ensiapua. Pojat -alkoivat kutsua Nania tohtoriksi, ja tyttö oli puuhaan niin -innostunut, että Jo-rouva sanoi miehelleen: - --- Nyt minä tiedän, mikä tuosta lapsesta voi tulla. Hän haluaa jo nyt -tehdä työtä toisten hyväksi, ja ellei hän saa siihen tilaisuutta, -hänestä tulee pisteliäs, kiukkuinen ja tyytymätön ihminen. Me emme -saa vangita hänen levotonta mieltään, vaan hänelle täytyy antaa -puuhaa, josta hän pitää, ja meidän on vähitellen saatava Nanin -isä suostumaan siihen, että tyttö saa aikanaan mennä opiskelemaan -lääketiedettä. Hänestä tulee erinomainen lääkäri, sillä hän on -rohkea, lujahermoinen ja helläsydäminen ja rakastaa kaikkia heikkoja -ja kärsiviä. - -Aluksi herra Bhaer vain hymyili, mutta lupasi pitää asian mielessään. -Nan sai hoidettavakseen puutarhan lääkekasvit, ja herra Bhaer antoi -hänen kokeilla niitä pikku sairauksiin, joita lapsilla silloin -tällöin oli. Nan oppi nopeasti, oli järkevä ja niin innokas, -että opettaja saattoi hyvinkin uskoa vaimonsa ennustuksen kerran -toteutuvan. - -Tätä kaikkea Nan ajatteli tuona päivänä istuessaan raidan oksalla, -kun Daisy sanoi lempeästi: - --- Minusta on hauskaa tehdä taloustöitä, ja minä aion hoitaa Demin -kotia sitten kun me olemme isoja. - -Nan vastasi päättävästi: - --- Minulla ei ole veljeä enkä minä halua ollenkaan hosua -taloustöissä. Minä tahdon saada toimiston, jossa on kauheasti pulloja -ja laatikoita ja huhmareita, joissa voi sekoittaa lääkkeitä, ja minä -ratsastan hevosella ympäri sitomassa ja parantamassa sairaita. Se on -varmasti hirveän hauskaa. - --- Uh! Kuinka sinä voit sietää noita pahanhajuisia voiteita ja -inhottavia pulvereita? Tai ajattele nyt risiiniöljyä ja sennaa! -huudahti Daisy väristen. - --- Eihän minun itseni tarvitse niitä ottaa, niin että mitä siitä. -Mutta ne tekevät ihmisille hyvää ja minä tahdon parantaa heitä. -Minun salviateeni paransi äiti Bhaerin pään ja humalauutteeni Nedin -hammassäryn viidessä tunnissa. Siitä näet! - --- Panetko sinä iilimatoja ihmisten ikeniin? Kiskotko hampaita ja -leikkeletkö poikki jalkoja? kysyi Daisy väristen. - --- Tietysti minä teen kaikkea mitä pitää. Minä parannan ihmiset -vaikka he olisivat palasina. Minun isoisäni oli lääkäri ja minä näin, -kuinka hän ompeli umpeen erään miehen posken, siinä oli pitkä haava. -Minä pitelin sientä enkä yhtään pelännyt, ja isoisä sanoi, että minä -olin urhea tyttö. - --- Kuinka sinä uskalsit? Minun on sääli sairaita ihmisiä ja tahtoisin -hoitaa heitä, mutta minun polveni vapisevat niin, että minun täytyy -juosta tieheni. Minä en ole yhtään urhea, huokasi Daisy. - --- Älä hätäile, sinä voit olla sairaanhoitajana, kun minä olen -työntänyt potilaat vuoteeseen ja pannut ne juomaan lääkettä ja -leikannut niiden jalat poikki, sanoi Nan, jonka tuleva praktiikka oli -ilmeisesti varsin värikästä. - --- Hei, hei! Missä sinä olet, Nan? kuului ääni alhaalta. - --- Täällä ollaan. - --- Ai, ai! valitti ääni ja Emil ilmestyi näkyviin puristaen toista -kättään naama tuskaisessa irvistyksessä. - --- Mikä hätänä? kysyi Daisy huolissaan. - --- Valtava tikku peukalossa, enkä saa sitä pois. Ota sinä, Nan. - --- Ai, sehän on hirveän syvällä eikä minulla ole silmäneulaa, sanoi -Nan tutkien kiinnostuneena tervaista peukaloa. - --- Ota nuppineula, kiirehti Emil. - --- Se on liian paksu ja tylsä. - -Daisy kaivoi taskustaan neulatyynyn, jossa oli neljä silmäneulaa. - --- Sinulla sitten on aina mitä tarvitaan, sanoi Emil, ja Nan päätti -hankkia itselleen neulakirjan ja pitää sitä tästä lähtien aina -taskussaan, koska hänen ammatissaan sattui yhtä mittaa tällaisia -yllättäviä tapauksia. - -Daisy peitti silmänsä, mutta Nan tarttui lujalla kädellä onnettomaan -peukaloon, tutki ja kaivoi tikkua rohkean potilaansa antaessa neuvoja: - --- Paarpuuriin vain! Rauhallisesti, pojat, rauhallisesti! Ota uusi -luovi! Ja nyt ylös! Hei, siinä se on! - --- Nuole haava! määräsi tohtori katsellen tikkua asiantuntijan silmin. - --- Liian likainen, vastusti potilas puistellen veristä kättään. - --- Odota, minä sidon sen, jos sinulla on nenäliina. - --- Ei ole. Ota joku noista räsyistä. - --- Räsyistä! Ei ikinä! Nehän ovat nuken vaatteita, kuohahti Daisy. - --- Ota minun pyykistäni, kyllä haava pitää sitoa, sanoi Nan ja -Emil heilautti itsensä puusta ja otti ensimmäisen 'räsyn', minkä -käteensä sai. Se sattui olemaan rimssuhelmahame, mutta Nan repi sen -mukisematta, ja kun kuninkaallinen alushame oli muuttunut pieneksi -siistiksi kääreeksi, Nan lähetti potilaan pois ja määräsi: - --- Pidä se kosteana ja anna haavan olla rauhassa. Silloin se paranee -kunnollisesti eikä tule märkää. - --- Paljonko maksaa? kysyi Kommodori nauraen. - --- Ei mitään. Köyhät saavat tässä laitoksessa ilmaisen hoidon, -mahtaili Nan. - --- Kiitos, tohtori! Kun minulle sattuu jokin onnettomuus, turvaudun -aina teihin. Emil hyppäsi maahan, mutta kääntyi vielä sanomaan -vastapalvelukseksi lääkärinhoidosta: -- Tuuli lennättää teidän -ryysynne pitkin peltoja, tohtori. - -Antaen anteeksi halventavan 'ryysy'-sanan rouvat laskeutuivat kiireen -vilkkaa puusta, kokosivat pyykkinsä ja lähtivät sytyttämään pikku -hellaansa tulta saadakseen silittää vaatteet. - -Hiljainen humahdus kävi vanhassa raidassa, aivan kuin se olisi -naurahtanut lasten jutuille. Tuskin se oli ehtinyt vakavoitua, kun -pari uutta lintua laskeutui pesään uskomaan toisilleen salaisuuksia. - --- Hei, meillä on aika metka tuuma, aloitti Tom, joka oli ollut -pakahtua suureen uutiseensa. - --- Anna kuulua, vastasi Nat harmitellen, että oli jättänyt viulunsa -sisään. Olisi ollut mukava soitella, kun täällä oli näin hiljaista ja -varjoisaa. - --- Me pojat puheltiin äskeisestä merkitsevästä tapauksesta, sanoi -Tom lainaillen umpimähkään sanoja puheesta, jonka Franz oli juuri -pitänyt kerhossa. -- Minä ehdotin, että me antaisimme Danille jonkin -lahjan hyvitykseksi siitä kaikesta, ymmärräthän -- jonkin hyvän ja -hyödyllisen esineen. Mitähän annettaisiin? - --- Perhoshaavi, sitä hän on jo kauan halunnut, sanoi Nat näyttäen -hieman pettyneeltä, sillä hän oli toivonut että salaisuus koskisi -häntä itseään. - --- Ei, hyvä mies, mikroskooppi sen pitää olla, hieno mikroskooppi, -jolla voi tutkia soluja, vesieläimiä, muurahaisen munia, tähtiä -ja kaikkea. Eikö se olekin aikamoinen lahja? kysyi Tom sekoittaen -innoissaan mikroskoopin ja kaukoputken. - --- Yliveto! Oikein hauskaa! Mutta eikö se maksa kauheasti? huudahti -Nat tuumien, että hänen ystävänsä alkoikin olla arvossa pidetty -henkilö. - --- Tietysti se maksaa. Mutta annetaan kaikki jotakin. Minä merkitsin -listaan viisi dollariani, sillä jos kerran annetaan, niin annetaan -pihistelemättä. - --- Mitä, panitko sinä siihen kaikki rahasi? Oletpa sinä reilu kaveri! -sanoi Nat vilpittömän ihailevasti. - --- Minulla on ollut omaisuudesta sellaista riesaa, että en rupea enää -ikinä säästämään. Menköön kaikki, silloin ei varkailla ole asiaa eikä -minun tarvitse epäillä ihmisiä eikä murehtia mokoman takia, vastasi -Tom perin kyllästyneenä miljoonamiehen huoliin. - --- Lupasiko herra Bhaer, että saat antaa pois rahasi? - --- Hänestä tämä oli mainio tuuma, ja hän sanoi, että moni suuri mies -on mieluummin tehnyt rahoillaan jotain hyvää kuin säästää kiikutellut -niitä perintöä kärkkyvien sukulaisten riideltäviksi. - --- Sinun isäsi on rikas; jakaako hänkin omaisuuttaan ihmisille? - --- En tiedä. Minä ainakin saan häneltä mitä pyydän, muuta en -tiedä. Puhun hänelle siitä, kun menen kotiin. Näytän hänelle joka -tapauksessa hyvää esimerkkiä, sanoi Tom niin totisena, ettei Nat -uskaltanut nauraa, vaan sanoi kunnioittavasti: - --- Sinä voit tehdä omaisuudellasi paljon hyvää. - --- Niin herra Bhaerkin sanoo, ja hän on luvannut neuvoa minua -käyttämään sitä parhaalla tavalla. Minä alan Danista. Ensi kerralla -kun saan dollarin, teen jotain Dickille, hän on mukava poika eikä saa -taskurahaa kuin centin viikossa. - --- Minusta tuo on hieno ajatus. Minäkin taidan jättää viulurahojen -keräämisen. Ostan mieluummin Danille perhoshaavin, ja jos jää vielä -tähteeksi, annan jotain Billylle. Billyhän ei ole köyhä, mutta hän -pitää minusta ja on varmaan mielissään, jos saa minulta jotain -pientä, koska minä ymmärrän paremmin kuin te muut mitä hän haluaa. -Ja Nat rupesi miettimään, miten paljon onnea hän voisikaan hankkia -toisille kolmella hitaasti kootulla dollarillaan. - --- Hyvä. Tule, mennään kysymään herra Bhaerilta, pääsetkö maanantaina -meidän kanssamme kaupunkiin, että voit ostaa sen haavin, kun minä -ostan mikroskoopin. Franz ja Emil lähtevät myös ja on metkaa -kierrellä kaupoissa valitsemassa. - -Pojat lähtivät pois ja keskustelivat hyvin tärkeinä yksityiskohdista -tuntien jo mielessään sitä iloista tyydytystä, minkä ihminen saa, -kun koettaa -- miten vaatimattomasti tahansa -- auttaa köyhempiä ja -heikompia lähimmäisiään. - --- Kiivetään tuonne raitaan järjestämään nämä lehdet, siellä on -varjoista ja mukavaa, sanoi Demi palatessaan Danin kanssa hiljalleen -metsästä, jossa he olivat kierrelleet pitkään. - --- Selvä! sanoi niukkasanainen Dan, ja he kiipesivät puuhun. - --- Minkä takia haavan lehdet lepattavat aina noin metkasti? kysyi -Demi, joka oli tottunut siihen, että Dan tiesi aina kaiken. - --- Ne ovat oksissa kiinni toisella tavalla kuin muut lehdet. Katsos -tätä lehtiruotia, se on litistynyt lehden puolelta eri tavalla kuin -oksan puolelta. Siksi pienikin tuulahdus panee sen värisemään. -Jalavan lehden ruoti on niin kankea, ettei se vähästä lepata. - --- Sepä kumma! Lepattaakos tämä? kysyi Demi näyttäen akaasian oksaa, -jonka oli taittanut metsästä. - --- Ei, se taas kohottaa lehtensä, kun siihen koskee. Tartupas -sormillasi lehtiruotiin keskipaikkeilta, niin näet, kuinka lehdykät -nousevat pystyyn, sanoi Dan tutkien katinkullan sirpaletta. - -Demi koetti ja samassa lehdykät nousivat vastakkain, niin että niitä -äskeisen kahden rivin asemesta näyttikin olevan lehtiruodissa vain -yksi rivi. - --- Omituista! Kerro näistä muistakin lehdistä. Mitä nämä sitten -tekevät? kysyi Demi ottaen uuden oksan. - --- Syöttävät silkkiäistoukkia. Nehän elävät mulperipuun lehdistä -siihen asti kun koteloituvat. Olin kerran silkkifarmilla ja siellä -oli huoneet täynnä hyllyjä, jotka oli peitetty lehdillä, ja toukat -söivät niitä niin, että ritinä kuului. Joskus ne syövät itsensä -kuoliaiksi. Se pitäisi kertoa Pumpulle, nauroi Dan ja otti uuden -kivilohkareen, jossa oli sammalta. - --- Näistä tulikukan lehdistä minäkin tiedän jotain: keijut pitävät -niitä huopinaan, hymyili Demi, joka ei vielä ihan tykkänään ollut -luopunut uskostaan metsän pikkuväkeen. - --- Jos minulla olisi mikroskooppi, näyttäisin että maailmassa on -paljon kauniimpia asioita kuin sinun keijusi, sanoi Dan miettien, -mahtaisiko ikinä omistaa tuota haluttua kalleutta. -- Minä olen -tuntenut erään vanhan mummon, joka käytti tulikukan lehdistä tehtyä -yömyssyä, koska hänen kasvojaan särki jatkuvasti. Hän ompeli lehtiä -yhteen ja piti laitosta päässään. - --- Olipas hassua! Oliko hän sinun isoäitisi? - --- Ei minulla ole ikinä ollutkaan isoäitiä. Hän oli kummallinen -eukko, asui yksin pienessä mökissä yhdeksäntoista kissan kanssa. -Ihmiset sanoivat häntä noidaksi, mutta kyllä hän oli oikea ihminen, -vaikka näytti ryysysäkiltä. Hän oli oikein hyvä minulle ja antoi -minun aina lämmitellä tulensa ääressä, kun minulle oltiin ilkeitä -köyhäintalossa. - --- Oletko sinä ollut köyhäintalossa? - --- Vähän aikaa. Mutta ei viitsitä -- en minä välitä puhua siitä, ja -Danin puheliaisuus tyrehtyi äkkiä. - --- Kerro niistä kissoista, sanoi Demi pahoillaan, että oli kysellyt -sopimattomia. - --- Mitäpä kertomista niistä on. Hänellä vain oli niitä paljon ja -hän piti niitä tynnyrissä öisin. Joskus minä avasin tynnyrin ja ne -juoksivat ympäri taloa, ja silloin eukko suuttui. Hän otti ne kiinni -ja työnsi kaikki tynnyriin takaisin, ja ne sähisivät ja monkuivat -kuin villipedot. - --- Oliko hän kiltti niille? - --- Arvaat kai. Eukkopaha keräsi kaupungin kaikki kulkukissat -mökkiinsä. Jos joku halusi kissan, hän meni vain Marm Webberin luo ja -sai valita mieleisensä. Kissanpennun hinta oli yksi centti, ja Marm -oli iloinen, kun sai poikaset hyviin koteihin. - --- Minä haluaisin tavata Marm Webberin. Tapaisiko hänet jos menisi -käymään siinä kylässä? - --- Hän on kuollut, kuten kaikki minun omaisenikin, sanoi Dan lyhyesti. - --- Sehän ikävää, vastasi Demi ja istui hetken hiljaa miettien, -mikä olisi turvallinen puheenaihe. Oli tulenarkaa puhua kuolleesta -eukosta, mutta kissat kiinnostivat, eikä hän voinut olla kysymättä: - --- Saiko hän sairaat kissat paranemaan? - --- Joskus sai. Yhdeltä oli jalka poikki; hän sitoi sen lastoihin ja -se parani ihan terveeksi, toisella taas oli vilutauti ja hän keitti -sille yrteistä rohtoja ja sekin parani. Mutta muutamat kuolivat ja -Marm hautasi ne, ja jollei jostakin kissasta ollut eläjäksi, hän -tappoi sen tuskattomasti. - --- Miten? kysyi Demi. Tuo kissaeukko kiehtoi hänen mieltään -tavattomasti. - --- Eräs ystävällinen rouva, joka piti kissoista, oli neuvonut häntä -ja antanut hänelle jotain ainetta lähettäessään omat kissanpoikansa -eukon tapettaviksi. Marm kasteli sienen eetteriin, pani sen -saappaaseen ja pisti kissan sinne pää edellä. Eetteri nukutti sen -silmänräpäyksessä ja ennen kuin kissa ehti herätä, hän hukutti sen -lämpimään veteen. - --- Toivottavasti kissa ei sitä tuntenut. Tuo minun täytyy kertoa -Daisylle. Sinä olet tainnut nähdä paljon jännittäviä asioita, vai -mitä? kysyi Demi ja vaipui miettimään niitä kokemuksia, joita Dan -oli kerännyt monilla karkumatkoillaan ja huolehtiessaan itsestään -suuressa kaupungissa. - --- Eipä olisi kaikista ollut väliä. - --- Miksi? Eikö niitä ole hauska muistella? - --- Ei. - --- Sinua on vaikea oppia tuntemaan, sanoi Demi kiertäen kädet -polviensa ympäri ja katsellen taivaalle kuin etsien sieltä sopivaa -puheenaihetta. - --- Saakelin vaikeaa -- ei, en minä sitä tarkoittanut, ja Dan puri -huultaan, kun kielletty sana pääsi livahtamaan hänen huuliltaan, -vaikka hän koetti olla Demin seurassa vielä varovaisempi kuin toisten -poikien. - --- Minä leikin kuin en olisi kuullutkaan, koska et varmaan halua enää -käyttää sellaisia sanoja, sanoi Demi. - --- En, jos vain voin välttää. Nuo sanat -- siinä nyt on yksi asia, -jonka haluaisin unohtaa. Minä yritän ja yritän, mutta se ei näy -paljon auttavan, sanoi Dan alakuloisena. - --- Kyllä vain auttaa. Sinä et käytä enää läheskään niin paljon rumia -sanoja kuin ennen, ja Jo-täti on siitä hyvillään, sillä hän sanoi, -että siitä tavasta on hyvin vaikea päästä irti. - --- Sanoiko hän niin? kysyi Dan vähän piristyen. - --- Sinun täytyy panna kiroileminen pahelaatikkoon ja lukita se sinne. -Niin minä teen virheilleni. - --- Mitä sinä tarkoitat? kysyi Dan ja tuntui kuin Demi olisi ollut -hänestä melkein yhtä mielenkiintoinen kuin jokin uusi kovakuoriais- tai -turilaslaji. - --- Katsos, se on yksi minun salaisista leikeistäni; minä kerron -sinulle, mutta sinä taidat nauraa sille, alkoi Demi iloissaan, kun -oli päästy näin mieluisaan puheenaiheeseen. -- Minä kuvittelen, -että luonteeni on pyöreä huone ja sieluni jonkinlainen siivekäs -olento, joka asuu siinä. Seinät ovat täynnä hyllyjä ja laatikoita, -ja niissä minä pidän ajatuksiani, niin hyviä kuin pahojakin, ja -ylipäänsä kaikkia asioita. Hyvät minä panen näkyville ja pahat -visusti laatikkoihin, mutta sieltäkin ne pääsevät joskus ulos. -Silloin ne täytyy ottaa kiinni ja ihan tapella niiden kanssa, sillä -ne ovat voimakkaita. Yksin ollessani minä näin leikin ajatuksilla, -suunnittelen ja määräilen niitä mieleni mukaan. Joka sunnuntai minä -siistin huoneen ja puhun sen pienelle asukille, sanon mitä hänen -tulee tehdä. Hän on joskus tavattoman ilkeä eikä tottele, niin että -minun täytyy torua ja viedä hänet isoisän luo. Isoisä kyllä saa -hänet tottelemaan, sillä isoisä pitää kovasti tästä leikistä, hän -antaa mukavia asioita laatikkoihin pantaviksi ja neuvoo, kuinka -ilkeys teljetään. Demi näytti niin totiselta ja hartaalta, ettei Dan -nauranut hänen vilkkaalle mielikuvitukselleen, vaan sanoi vakavasti: - --- Niin lujaa lukkoa ei varmasti olekaan, että minun pahat ajatukseni -pysyisivät sen takana. Sitä paitsi huoneeni on sellaisessa siivossa, -etten tiedä kuinka siitä selviäisin. Näytti siltä, kuin Dan olisi -halunnut mielellään kokeilla Demin lapsekasta sielunsiivouskeinoa. - --- Ovathan sinun pöytälaatikkosikin hienossa järjestyksessä. Kyllä -sinä osaat siivota ja järjestää. - --- Kuule, älä puhu kenellekään, mutta tullaan aina joskus tänne -juttelemaan näistä asioista. Minä voin kertoa sinulle kaikenlaista -mitä tiedän luonnosta ja muusta. Suostutko? ja Dan ojensi ison -karkean kätensä. - -Demi puristi sitä pienellä pehmeällä kädellään, ja kuilu heidän -välillään umpeutui, sillä siinä onnellisessa rauhanmaailmassa, jossa -pojat elivät, leikkivät lampaat ja leijonat yhdessä ja pienet lapset -opettivat tietämättään vanhempia. - --- Hei! sanoi Dan osoittaen taloon päin, kun Demi oli juuri -aloittamassa toista esitelmää pahan kahlehtimisesta ja -nitistämisestä. Ja he näkivät piilostaan Jo-rouva kävelevän hiljaa -tietä pitkin syventyneenä kirjaan. Teddy taapersi jäljessä vetäen -kumolleen keikahtaneita pieniä kärryjä. - --- Odota, kunnes he keksivät meidät, kuiskasi Demi, ja molemmat -istuivat hiljaa parin lähestyessä. Jo-rouva oli niin uppoutunut -lukemiseen, että olisi voinut astua puroon, ellei Teddy olisi -pysäyttänyt häntä. - --- Äiti, minä tahdon onkia. - -Jo sulki kirjansa, jota oli jo viikon päivät koettanut saada -luetuksi, ja etsiskeli sopivaa ongenvapaa. Ennen kuin hän ehti -taittaa pajunvesan, putosi notkea raidanoksa hänen jalkoihinsa, ja -katsoessaan ylös hän näki poikien nauravan pesässä. - --- Ylös! Ylös! huusi Teddy räpytellen käsiään kuin lentoon lähdössä. - --- Minä tulen alas ja sinä pääset ylös. Minun täytyy mennä Daisyn -luo, sanoi Demi toistaen mielessään kertomusta yhdeksästätoista -kissasta ja saappaista ja tynnyreistä. - -Teddy oli pian nostettu puuhun, ja Dan sanoi sitten nauraen: - --- Tulkaa tekin, äiti, täällä on kylliksi tilaa. Minä kyllä autan. -Rouva Bhaer katsahti ympärilleen, mutta kun ketään ei näkynyt ja hän -itsekin halusi vähän hullutella, hän vastasi nauraen: - --- Olkoon menneeksi, taidanpa kiivetä sinne, ja parilla taitavalla -harppauksella hän oli raidassa. - --- En ole kiipeillyt puissa koko naimisissaoloni aikana. Mutta -tyttönä olin innokas kiipeilijä, hän sanoi katsellen huvittuneena -alas varjoiselta istuimeltaan. - --- Nyt voitte lukea jos haluatte, minä kyllä pidän Teddystä huolen, -ehdotti Dan ja alkoi nikertää ongenvapaa kärsimättömälle pojalle. - --- En taida välittää siitä nyt. Mitä te teitte täällä, Demi ja sinä? -kysyi Jo-rouva ounastellen Danin vakavasta katseesta, että tällä oli -jotain mielessä. - --- Juteltiin vain. Minä kerroin hänelle puunlehdistä ja muista, ja -hän kertoi minulle merkillisistä leikeistään. Kas niin, herraseni, -alapas onkia, sanoi Dan ja pani vielä suuren sinisen kärpäsen -koukuksi väännettyyn neulaan kiinnitettyään sitä ennen siiman vapaan. - -Teddy kurkottautui alas puusta ja oli pian syventynyt tarkkailemaan -kaloja. Dan piti poikaa mekonhelmasta kiinni, ettei tämä molskahtaisi -veteen, ja Jo-rouva puhui Danille: - --- On hauskaa, että juttelet Demille 'puunlehdistä ja muusta', sitä -hän juuri tarvitsee. Toivoisin että sinä opettaisit häntä ja ottaisit -hänet mukaasi metsiin. - --- Kyllä minä ottaisinkin, mutta -- - --- Mutta mitä? - --- Te ette varmasti luottaisi minuun. - --- Miksi en? - --- No, Demi on jotenkin niin hieno ja hyvä ja minä tällainen vintiö. -Kyllä kai te haluatte pitää hänet kaukana minusta. - --- Ethän sinä ole mikään vintiö. Minä luotan sinuun täysin, sillä -sinä haluat vilpittömästi parantaa tapasi ja edistyt viikko viikolta. - --- Ihanko totta? Dan kysyi katsoen häneen, ja alakuloisuuden pilvi -alkoi hälvetä hänen kasvoiltaan. - --- Niin. Etkö itse huomaa sitä? - --- Toivoisin kyllä, mutta eihän sellaista voi tietää. - --- Minä olen odottanut ja katsellut kaikessa rauhassa, pitänyt -jonkinlaista koeaikaa, ennen kuin annan sinulle parhaan palkinnon -jonka tiedän. Olet kestänyt kokeen hyvin, ja nyt minä en usko sinulle -ainoastaan Demiä vaan oman Teddynikin, sillä sinä pystyt opettamaan -heille joitakin seikkoja paremmin kuin me. - --- Pystynköhän? sanoi Dan ja näytti hämmästyvän sellaista ajatusta. - --- Demi on ollut niin paljon aikuisten parissa, että hän tarvitsee -juuri sitä, mitä sinulla on -- tietoa jokapäiväisistä asioista ja -voimaa ja rohkeutta. Sinä olet urhein hänen näkemistään pojista ja -hän ihailee sinun sisukkuuttasi. Sinä tiedät paljon luonnosta, osaat -kertoa linnuista, mehiläisistä, lehdistä ja eläimistä hauskemmin kuin -kirjat, ja koska sinun kertomuksesi ovat tosia, hän oppii ja hyötyy -niistä. Näetkös nyt, kuinka paljon voit auttaa häntä ja miksi minä -annan teidän olla yhdessä? - --- Mutta minä kiroilen aina joskus ja voin kertoa asioita, joita -Demin ei tarvitse tietää. En minä tietenkään tahallani kiroa, mutta -huomaan sen vasta sitten kun sana on jo lipsahtanut, niin kuin äsken, -tunnusti Dan. - --- Minä tiedän, ettet halua ehdoin tahdoin tehdä tai sanoa mitään -ikävää pojille, ja juuri siinä Demi voi varmasti auttaa sinua, sillä -hän on vilpitön ja viisas käytöksessään ja hänellä on sellaista, -mitä tahtoisin sinullekin antaa -- hyviä periaatteita. Niitä ei voi -koskaan juurruttaa liian aikaisin eikä ole koskaan liian myöhäistä -puhua niistä ihmiselle, joka on jäänyt kasvatusta vaille. Te olette -vain poikasia, mutta voitte opettaa toisillenne yhtä ja toista. -Demi vahvistaa tietämättään sinun moraalista ryhtiäsi ja sinä hänen -käytännöllisen elämän tajuaan ja minusta tuntuu, kuin olisin auttanut -teitä molempia. - -Vieraan on vaikea kuvitella, miten hyvillään ja liikuttunut Dan oli -tästä luottamuksesta ja kiitoksesta. Kukaan ei koskaan ennen ollut -luottanut häneen, kukaan ei ollut välittänyt etsiä eikä kehittää -hänen hyviä ominaisuuksiaan eikä kukaan aavistanut, mitä tuon -hyljityn poikaparan sydämessä piili. - -Dan sai nyt rohkeutta kertoa Jo-rouvalle Demin kanssa tehdystä -sopimuksesta ja rouva Bhaer oli tyytyväinen, että ensimmäinen -askel oli otettu näin luontevasti. Kaikki Danin asiat näyttivät -kääntyvän hyvin päin. Luottamus ja rakkaus olivat herättäneet eloon -hänen luonteensa parhaan ja arvokkaimman puolen, ja hän oli saanut -elämälleen pohjan. - -Seuraava puussa vierailija oli Ned, mutta hän istui siellä vain -tuokion seuraten kaikessa rauhassa, kuinka Dick ja Doll keräsivät -hänelle sankoon heinäsirkkoja. Hän halusi tehdä Tommylle kepposen ja -aikoi pistää näitä vilkkaita eläviä hänen vuoteeseensa, niin että -Bangs vuoteeseen mentyään saman tien ponkaisisi ylös ja lisäisi illan -iloa metsästämällä niitä ympäri huonetta. Sirkat saatiin pian kokoon -ja maksettuaan kerääjille pari pastillia Ned lähti viimeistelemään -Tommyn vuodetta. - -Vähän aikaa vanha raita humisi ja lauloi itsekseen, keskusteli -puron kanssa ja katseli piteneviä varjoja auringon painuessa -taivaanrantaan. Ensimmäinen iltaruskon kajo punasi sen loistavia -lehtiä, kun eräs poika tuli hiipien lehtokujaa myöten, kulki vainion -yli ja huomattuaan Billyn puron rannalla meni tämän luokse ja sanoi -salaperäisesti: - --- Oletko kiltti ja menet sanomaan herra Bhaerille, että minä -tahtoisin puhua hänen kanssaan täällä. Mutta kukaan ei saa kuulla. - -Billy nyökkäsi ja juoksi pois; poika kiepsahti puuhun ja istui siellä -huolestuneen näköisenä, mutta ilmeisesti paikka ja kaunis iltahetki -kuitenkin viehättivät häntä. Viiden minuutin kuluttua herra Bhaer -ilmestyi, nousi seisomaan aidalle, nojautui pesää kohti ja sanoi -ystävällisesti: - --- Hauskaa nähdä sinua, Jack. Mutta mikset tule sisään tervehtimään -meitä kaikkia? - --- Minä halusin ensiksi tavata teidät, herra Bhaer. Setä patisti -minut takaisin. Tiedän etten ansaitse puolustusta ja sääliä, mutta -minua pelottaa, että pojat ovat minulle kovin julmia. - -Jack-parka ei esiintynyt juuri edukseen, mutta oli ilmeisesti -pahoillaan ja häpeissään ja koetti selvitä vastaanotosta niin -helpolla kuin suinkin, sillä hänen setänsä oli pieksänyt ja torunut -häntä ankarasti siitä, että poika oli seurannut hänen esimerkkiään. -Jack oli rukoillut, ettei häntä lähetettäisi takaisin, mutta koska -koulu oli halpa, herra Ford oli heltymätön. Niinpä Jack palasi niin -vähin äänin kuin suinkin ja vetäytyi herra Bhaerin turviin. - --- Minäkin toivon etteivät he olisi, mutta en voi vastata heistä. Kun -Dan ja Nat ovat saaneet kärsiä syyttömästi, on sinunkin syyllisenä -kärsittävä jotain. Eikö se ole oikein? kysyi herra Bhaer joka -säälistään huolimatta katsoi Jackin ansaitsevan rangaistuksen. - --- Niin kai. Mutta minähän annoin Tommyn rahat takaisin ja pyysin -anteeksi. Eikö se riitä? sanoi Jack hiukan nyrpeissään. - --- Ei se riitä. Minusta sinun on pyydettävä anteeksi kaikilta -kolmelta julkisesti ja rehellisesti. Et toki voi odottaa, että he -kunnioittaisivat sinua ja luottaisivat sinuun vähiin aikoihin, mutta -voit vapautua heidän tuntemastaan kaunasta, jos oikein yrität. Minä -autan kyllä sinua. - --- Minä pidän huutokaupan ja myyn tavarani huokeasta, sanoi Jack -osoittaen katumustaan tavalla, joka luonnehti häntä mainiosti. - --- Parasta antaa kaikki pois ja aloittaa uusi elämä. Vaikket koko -kesänä ansaitsisi centtiäkään, olet syksyllä kuitenkin rikas poika, -sanoi herra Bhaer vakavasti. - -Ehdotus tuntui kovalta, mutta Jack hyväksyi sen, sillä nyt hän -todella vasta ymmärsi, ettei kieroilu auttanut, ja hän halusi voittaa -takaisin poikien ystävyyden. Hänen sydämensä oli lujasti kiinni -maallisessa mammonassa ja hän ihan vaikeroi ajatellessaan, että -hänen pitäisi antaa pois muutamia erinomaisia esineitä. Julkinen -anteeksipyyntö tuntui helpolta siihen verrattuna. Mutta hän päätti -saada takaisin rehellisen nimen, maksoi mitä maksoi, ja ansaita -toveriensa kunnioituksen, joka ei ollut kauppatavaraa. - --- Hyvä, minä yritän parhaani mukaan, hän sanoi ja hänen äänessään -oli sen verran pontta, että se miellytti herra Bhaeria. - --- Oikein! Tule nyt ja aloita heti paikalla. - -Ja isä Bhaer vei vararikkoon joutuneen pojan takaisin -pienoismaailmaan, joka aluksi otti hänet vastaan kylmästi, mutta -lämpeni vähitellen, kun näki, että hän oli oppinut onnettomuudesta -ja koetti totuttautua liiketoimiin aivan uusien, rehellisten -periaatteitten mukaan. - - - - -16 - -VARSAN KESYTYS - - --- Mitä maailmassa tuo poika tekee? hämmästeli Jo-rouva eräänä -päivänä nähdessään Danin juoksevan puolen virstan rataa kuin -kilpailuissa. Poika oli yksin ja näytti jostakin kumman syystä -päättäneen jatkaa, kunnes pakahtuisi tai taittaisi niskansa, sillä -juostuaan monta kierrosta hän koetti hypätä aidalle ja heitti sitten -kuperkeikkaa puistokäytävällä ja heittäytyi lopuksi uupuneena -nurmikolle oven eteen. - --- Harjoitteletko sinä kilpailua varten? kysyi Jo-rouva ikkunasta, -jonka ääressä istui. - -Dan kohotti äkkiä päänsä, lakkasi puuskuttamasta ja vastasi nauraen: - --- En. Minä vain koetan käyttää höyryni loppuun. - --- Etkö voi keksiä mitään säyseämpää tapaa? Tulet sairaaksi, jos -rehkit noin kauheasti tässä helteessä, sanoi Jo-rouva nauraen ja -heitti hänelle palmunlehdistä tehdyn ison viuhkan. - --- Ei auta. Jossakin minun täytyy juosta, sanoi Dan niin outo ilme -levottomissa silmissään, että Jo-rouva pelästyi ja kysyi äkkiä: - --- Alkaako Plumfield käydä sinulle liian ahtaaksi? - --- Ei haittaisi, vaikka se olisi vähän avarampi. Pidän siitä kovasti, -mutta joskus paholainen riivaa minua ja silloin tekisi mieleni karata. - -Sanat taisivat luiskahtaa vastoin hänen tahtoaan, sillä hän katui -niitä samassa ja ajatteli ilmeisesti ansaitsevansa nuhteita moisesta -kiittämättömyydestä. Mutta vaikka Jo-rouva olikin pahoillaan, hän -ymmärsi Danin mielialan eikä voinut torua häntä tunnustuksesta. Hän -katseli huolestuneena Dania ja huomasi, kuinka isoksi ja vankaksi -poika oli kehittynyt ja miten kiihkeän ja päättäväisen näköinen -hän oli. Hän muisti, että poika oli ennen tänne tuloaan elänyt -vuosikausia täydellisessä vapaudessa ja siksi lempeätkin säännöt -saattoivat ahdistaa häntä, kun hän joskus muisteli rajatonta -vapauttaan. - --- Niin se on, minun villihaukkani tarvitsee väljemmän häkin, mietti -Jo-rouva itsekseen. Mutta jos minä nyt annan hänen mennä, hän joutuu -ehkä turmioon. Minun täytyy löytää tarpeeksi hyvä houkutin pitääkseni -hänet turvassa. - --- Minä ymmärrän sinua oikein hyvin, hän lisäsi ääneen. -- Ei sinua -riivaa 'paholainen', niin kuin sinä sanoit, vaan kaikissa nuorissa -asuva luonnollinen vapauden kaipuu. Minäkin tunsin aikoinani samoin -ja kerran minä toden teolla ajattelin karata. - --- Miksette sitten karannut? kysyi Dan ja tuli nojaamaan matalaan -ikkunalautaan haluten ilmeisestikin jatkaa keskustelua. - --- Tiesin että se oli mieletöntä, ja rakkaus äitiin sai minut -pysymään kotona. - --- Minulla ei ole äitiä, aloitti Dan. - --- Minä luulin, että sinulla nyt on, sanoi Jo-rouva pyyhkäisten -lempeästi karkeat hiukset hänen kuumalta otsaltaan. - --- Te olette loputtoman hyvä minulle enkä voi kylliksi kiittää teitä, -mutta ei se ole ihan samaa, eihän? Dan katsoi häntä niin hartaasti ja -kaipaavasti, että Jo-rouvan sydäntä viilsi. - --- Ei ole, ei voi koskaan olla. Oma äitisi olisi varmaan voinut tehdä -paljonkin sinun hyväksesi. Mutta anna minun täyttää hänen paikkansa. -Minä en kai ole tehnyt kaikkea mitä olisi pitänyt, et sinä muuten -haluaisi lähteä pois täältä, hän lisäsi surullisesti. - --- Olette, kyllä te olette! huudahti Dan kiihkeästi. -- Minä en halua -karata, enkä karkaakaan, jos vain suinkin voin estää. Mutta tuntuu -kuin joskus täytyisi purkautua jollakin tavalla. Tekee mieli juosta -päistikkaa johonkin, särkeä jotain tai hyökätä jonkun kimppuun. En -tiedä miksi, mutta siltä minusta vain tuntuu -- ja siinä kaikki. - -Dan nauroi puhuessaan, mutta hän oli tosissaan, sillä hän rypisti -mustia kulmiaan ja iski nyrkkinsä ikkunapenkkiin sellaisella -voimalla, että Jo-rouvan sormustin kimposi kauas nurmikolle. Dan toi -sen takaisin ja ottaessaan sormustimen vastaan Jo-rouva piti hetken -pojan isoa ruskeata kättä omassaan. Hänen katseestaan näkyi, että hän -kamppaili mielessään ennen kuin sanoi: - --- No niin, Dan, karkaa jos sinun täytyy, mutta älä karkaa kauas ja -tule pian takaisin, sillä minä kaipaan sinua kovasti. - -Saadessaan näin yllättäen luvan jäädä pois koulusta Dan meni niin -hämilleen, että koko karkaamishalu jotenkin laimeni. Hän ei tiennyt -miksi, mutta Jo-rouva tiesi ja halusi käyttää tietoa hyväkseen. Hän -vaistosi, että kuta enemmän poikaa pidäteltäisiin, sitä enemmän hän -taistelisi vastaan. Mutta jos hän pääsisi täysin vapaaksi, vapauden -tunto taltuttaisi hänet, varsinkin kun hän tiesi, että ne joita hän -eniten rakasti, pitivät hänet mielellään luonaan. - -Se oli pieni koe, ja se onnistui, sillä Dan seisoi vähän aikaa -hiljaa eikä vastannut, nyppi vain ajatuksissaan viuhkan kappaleiksi. -Hän tunsi, että Jo-rouva oli vedonnut hänen sydämeensä ja -kunniantuntoonsa. Katuvan näköisenä hän sanoi äkkiä päättävästi: - --- Toistaiseksi en lähde minnekään, ja ilmoitan kyllä etukäteen, jos -aion karata. Jätetäänkö asia tälleen? - --- Jätetään vain. Nyt yritän keksiä jotain työtä, johon voit käyttää -'höyrysi' hyödyllisesti, ettei sinun tarvitse juoksennella ympäri -kuin hullu koira, repiä minun viuhkojani tai tapella poikien kanssa. -Mitähän me keksisimme? Danin koettaessa korjata tärvelemäänsä viuhkaa -Jo-rouva vaivasi päätään, miten voisi varjella niskoittelijaansa niin -kauan, että tämä oppisi läksynsä. - --- Haluaisitko ruveta minun lähetikseni? hän keksi äkkiä. - --- Käydä kaupungissa ja toimittaa kaikenlaisia asioita, niinkö? kysyi -Dan, jonka mielenkiinto heräsi heti. - --- Niin. Franz on kyllästynyt puuhaan, Silasta ei voi vaivata -juuri nyt, eikä herra Bhaerilla ole aikaa. Vanha Andy on -luotettava hevonen, sinä olet varma ajaja ja tunnet kaupungin kuin -postinkantaja. Ota sinä nuo tehtävät huoleksesi, niin huomaat, -että on ainakin yhtä hauskaa ajaa kolme kertaa viikossa kaupunkiin -asioille kuin karata kerran kuukaudessa. - --- Ottaisin hirveän mielelläni, mutta saanhan mennä yksin ja vastata -itse kaikesta. En tahtoisi ketään toista sinne kiusakseni, sanoi -Dan, jota uusi puuha viehätti niin, että hän halusi saada asian heti -selväksi. - --- Jos isä Bhaerilla ei ole mitään sitä vastaan, saat toimittaa asiat -ihan yksin. Emil ehkä valittaa, mutta hän ei osaa hoitaa hevosta niin -kuin sinä. Huomenna on muuten toripäivä, minun täytyykin kirjoittaa -tavaralista valmiiksi. Pidä huoli, että vaunut ovat kunnossa, ja sano -Silakselle, että hän varustaa äidille vietävät vihannekset valmiiksi. -Sinun on noustava aikaisin, että joudut takaisin ennen koulun -alkamista. Luuletko selviäväsi? - --- Minähän olen aamuvirkku, sanoi Dan innoissaan. - --- Ja se tapa talon pitää, sanoi Jo-rouva iloisesti. - -Dan lähti riemumielin laittamaan uutta siimaa piiskaan, pesemään -kärryjä ja antamaan Silakselle määräyksiä. - --- Minun täytyy keksiä varalle jotain muuta, ennen kuin hän ehtii -kyllästyä ja levottomuuden puuska taas yllättää hänet, mietti -Jo-rouva mennessään kirjoittamaan ostoslistaa kiitollisena siitä, -etteivät kaikki hänen poikansa olleet Daneja. - -Herra Bhaer ei täysin hyväksynyt uutta suunnitelmaa, mutta suostui -kokeeksi; ja se saikin Danin panemaan parastaan, niin että hän -hylkäsi omat hurjat suunnitelmansa, jotka olivat liittyneet uuteen -piiskaan ja pitkään alamäkeen. Hän nousi varhain aamulla ja lähti -aikaisin matkaan luopuen sankarillisesti kiusauksesta ajaa kilpaa -maitomiesten kanssa. Päästyään kaupunkiin hän suoritti huolellisesti -asiansa ja tulla jyristi kotiin ennen koulun alkua herra Bhaerin -hämmästykseksi ja rouva Bhaerin suureksi mielihyväksi. - -Kommodori valitti että Dania suosittiin, mutta tyytyi saatuaan -venehuoneeseensa uuden munalukon ja ajatellessaan, että merimiestä -odotti toki suurempi kunnia kuin torikuormien ajaminen ja ostosten -teko. Dan täyttikin uuden virkansa moitteettomasti monta viikkoa eikä -puhunut enää sanaakaan karkaamisesta. Mutta eräänä päivänä herra -Bhaer tapasi hänet kurittamassa Jackia, joka parkui suureen ääneen -Danin polvien alla. - --- No mutta, Dan? Minä luulin sinun jo kokonaan unohtaneen -tappelemisen, hän sanoi rientäen hätään. - --- Emme me tappele, me vain painimme, sanoi Dan jättäen kuritettavan -rauhaan. - --- Tuo näytti kyllä selvästi tappelulta ja taitaa tuntuakin siltä, -vai mitä, Jack? sanoi herra Bhaer, kun hävinnyt osapuoli vaivoin -selvisi jaloilleen. - --- Varon kyllä toista kertaa painimasta Danin kanssa. Hän melkein -väänsi niskani nurin, valitti Jack ja piteli päätään ollakseen varma, -että se yhä keikkui hartioiden välissä. - --- Me aloimme vain painia, mutta kun sain hänet alleni, en voinut -olla löylyttämättä häntä vähän. Ikävä jos satutin sinua, selitti Dan -häpeissään. - --- Minä ymmärrän. Mielesi teki taas iskeä jonkun kimppuun, etkä -voinut vastustaa kiusausta. Sinä olet omituinen vimmapää, Dan, -tappelunnahina näyttää olevan sinulle yhtä tärkeätä kuin musiikki -Natille, sanoi herra Bhaer, joka oli saanut kuulla kaiken Jo-rouvan -ja Danin välisestä keskustelusta. - --- Minä en mahda sille mitään. Jos siis tahdot välttää löylytystä, -Jack, on parasta, että pysyt poissa tieltä, sanoi Dan niin -uhkaavasti, että Jack livisti kiireesti tiehensä. - --- Jos välttämättä haluat painiskella, niin minä näytän sinulle -sitkeämmän vastustajan kuin Jack, sanoi herra Bhaer vieden Danin -puuvajaan. Siellä oli keväällä tuotuja mahtavia kantoja, jotka yhä -odottivat pilkkomista. Niitä osoittaen herra Bhaer sanoi: - --- Kas tuossa, kun taas tunnet vastustamatonta halua kurittaa poikia, -tule tänne ja käytä liiat voimasi noiden pienentämiseen. - --- Hyvä on, sanoi Dan, tarttui lähellä olevaan kirveeseen ja kävi -sitkeän kannon kimppuun niin äkäisesti, että sälöt sinkoilivat kauas -ja herra Bhaerin täytyi paeta kuin henkensä edestä. - -Dan piti sanansa tämän huvituksen suhteen, ja usein hänen nähtiin -taistelevan julmettujen kantojen kanssa kasvot punaisina ja hurja -katse silmissään. Hän joutui suorastaan vimmoihin joidenkin -vastustajiensa kanssa ja kirosi niitä mielessään, kunnes viimeinenkin -oli nitistetty. Silloin hän kokosi tyytyväisenä sylinsä täyteen -tammipilkkeitä ja kantoi ne riemumarssissa keittiöön. Hän oli saanut -rakot käsiinsä, väsyttänyt selkänsä ja tykyttänyt kirveen, mutta se -kaikki oli vain hyväksi; sitkeät juurakot helpottivat häntä enemmän -kuin kukaan aavisti, sillä hän käytti jokaiseen iskuun kertynyttä -liikavoimaansa, joka olisi muuten voinut purkautua vähemmän -harmittomalla tavalla. - --- Kun tämä loppuu, en totisesti tiedä, mitä hänellä sitten teetän, -mietti Jo-rouva, kun uusia ajatuksia ei ilmaantunut ja kaikki -mahdollisuudet oli jo käytetty loppuun. - -Mutta Dan keksi itse itselleen puuhaa ja ehti jo iloita siitä jonkin -aikaa, ennen kuin kukaan aavisti syytä hänen tyytyväisyyteensä. - -Yksi Laurie-herran nuorista kauniista hevosista laidunsi sen kesän -Plumfieldissä ja juoksenteli vapaana suuressa haassa joen takana. -Pojat olivat ihastuneita tähän komeaan, vilkkaaseen eläimeen, ja -jonkin aikaa heistä oli hauska katsella, kuinka se nelisti ja hyppi -liinakkohäntä huiskien ja pää korkealla kaarella. Mutta pian he -väsyivät ja jättivät Charlie-prinssin oman onnensa nojaan. Kaikki -muut paitsi Dan, joka ei milloinkaan väsynyt katselemaan sitä. - -Dan kävi melkein joka päivä hevosen luona ja toi sille tuomisiksi -palan sokeria, viipaleen leipää tai omenan. Charlie hyväksyi -kiitollisena ystävyysliiton, ja toverukset rakastivat toisiaan kuin -heidän välillään olisi ollut näkymätön mutta luja side. Oli Charlie -sitten niityn millä puolen tahansa, aina se tuli täyttä laukkaa, kun -Dan vihelsi sitä latojen luona; ja pojan ylimpiä onnenhetkiä oli se, -kun kaunis, vilkas eläin pani päänsä hänen olalleen ja katseli häntä -ystävällisesti suurilla ilmeikkäillä silmillään. - --- Me ymmärrämme toisiamme puheittakin, eikö totta, poika? teki Danin -mieli sanoa ylpeänä hevosen luottamuksesta, jota hän varjeli niin -mustasukkaisesti, ettei puhunut kenellekään kuinka luja tämä ystävyys -oli eikä huolinut muita mukaansa kuin Teddyn käydessään päivittäin -katsomassa Charlieta. - -Laurie-herra kävi joskus vilkaisemassa hevosta ja puheli, että syksyn -tullen sitä täytyy ruveta opettamaan valjaisiin. - --- Se on niin nöyrä ja hyväluontoinen, ettei kaipaa paljon kesytystä. -Minä tulen jonakin päivänä ja koetan totuttaa sitä satulaan, hän -sanoi kerran käydessään laitumella. - --- Se antaa minun kyllä panna päitset päähänsä, mutta en usko, että -se suostuu kantamaan satulaa, vaikka te itse panisitte sen sille -selkään, vastasi Dan, joka ei ikinä jäänyt pois, kun Charlie ja hänen -isäntänsä kohtasivat toisensa. - --- Kyllä minä sen satulaan totutan enkä välitä, vaikka aluksi -muutaman kerran putoaisinkin. Sitä ei ole koskaan kohdeltu ankarasti, -joten se taipuu kyllä temppuilematta, vaikka ensin hämmästyykin -sellaista vehjettä. - --- Saapas nähdä, mitä se tekee, tuumi Dan, kun isä Bhaer ja -Laurie-herra lähtivät ja Charlie palasi aitaukseen, josta se oli -herrojen saapuessa tullut. - -Kun Dan istui siinä aidan harjalla kiiltävä varsan selkä edessään, -hänen mieleensä iski rohkea ajatus: hän koettaisi kuinka kävisi. Hän -ei ajatellut minkäänlaista vaaraa, noudatti vain mielijohdettaan, -ja kun Charlie pahaa aavistamatta näppi omenaa hänen kädestään, -Dan keikahti äkkiä ja hiljaa sen selkään. Siinä hän ei kuitenkaan -kauan pysynyt, sillä korskahtaen hämmästyksestä Charlie karkasi -pystyyn takajaloilleen ja heitti Danin maahan. Poika ei kuitenkaan -loukkaantunut pudotessaan, sillä sammal oli pehmeätä. Hän hypähti -pystyyn nauraen ja sanoi: -- Minä koetin joka tapauksessa! Tulepas -tänne, veijari, niin yritän uudestaan. - -Mutta Charlie kieltäytyi tulemasta ja Dan jätti sen rauhaan miettien, -miten lopulta onnistuisi tuumassaan, sillä tällainen voimainkoetus -kiinnosti häntä kovin. Seuraavalla kerralla hän otti riimun ja -saatuaan sen kiinnitetyksi hän leikki hevosen kanssa jonkin aikaa, -talutti sitä edestakaisin ja pani sen tekemään temppuja, kunnes -se hieman väsyi. Sitten Dan vei Charlien aidan luo ja antoi sille -leipää, mutta odotti koko ajan sopivaa tilaisuutta, ja saatuaan hyvän -otteen riimusta hän hypähti hevosen selkään. Charlie koetti vanhaa -keinoa, mutta Dan piti varansa, sillä hän oli opetellut ratsastamaan -Tobylla, jolla oli omat temppunsa ja joka myös koetti pudottaa -ratsastajansa. Charlie oli sekä suuttunut että hämmästynyt, ja -hypittyään vähän aikaa se lähti laukkaamaan, niin että Dan lensi suin -päin sen selästä. - -Ellei Dan olisi ollut niitä poikia, jotka vahingoittumatta kestävät -mitä tahansa, hän olisi varmasti taittanut niskansa. Mutta hän vain -pudota muksahti hervottomasti maahan ja makasi hetken ajatuksiaan -kooten; Charlie sitä vastoin laukkasi ympäri niittyä keikutellen -päätään ja osoittaen kaikin tavoin tyytyväisyyttään ratsastajan -vastoinkäymisen johdosta. Äkkiä sille näytti selviävän, että Danille -oli käynyt jotenkin hullusti, ja hyväluontoinen kun oli, se riensi -katsomaan mikä oli hätänä. Dan antoi sen nuuskia ja nipistellä -hetkisen, mutta sitten hän katsoi varsaa ja sanoi hyvin päättävästi, -niin kuin toinen muka olisi ymmärtänyt: - --- Sinä luulet kai voittaneesi minut, mutta erehdyt, poika. Minä -ratsastan sinulla vielä -- saatpa nähdä. - -Hän ei yrittänyt enää sinä päivänä, mutta keksi uuden tavan opettaa -Charlieta sietämään taakkaa selässään. - -Hän sitoi kokoon käärityn loimen sen selkään ja päästi hevosen sitten -hyppimään, potkimaan ja raivoamaan niin paljon kuin sitä halutti. -Mellastettuaan muutaman kerran mielin määrin Charlie asettui ja -antoi Danin jo parin päivän kuluttua nousta selkäänsä; se käveli -rauhallisesti, pysähteli usein ja katseli ympärilleen aivan kuin -olisi tahtonut sanoa: -- Minä en ymmärrä tätä, mutta tuskin sinä -pahaakaan tahdot, joten olkoon menneeksi. - -Dan taputteli ja kiitteli Charlieta ja ratsasti sillä kierroksen joka -päivä, tosin hän putosi usein, mutta ei ollut siitä tietääkseenkään. -Hän toivoi, että voisi käyttää satulaa ja ohjaksia, mutta ei -uskaltanut tunnustaa mitä oli tehnyt. Hänen toiveensa täyttyikin, -sillä temppuilulla oli ollut todistaja, joka puhui hänen puolestaan. - --- Tiedättekös te, mitä tuo poika viime aikoina on puuhannut? kysyi -Silas eräänä iltana isännältään, kun oli samassa ohjeita seuraavaksi -päiväksi. - --- Kuka heistä? kysyi herra Bhaer alistuvasti, sillä hän odotti -kuulevansa taas huonoja uutisia. - --- Dan. Hän on kesyttänyt varsaa, ja panen pääni pantiksi, että poika -onnistuu, vastasi Silas myhäillen. - --- Mistä te sen tiedätte? - --- No, seuraanhan minä toki sen verran poikien hommia ja tiedän -melkein aina, mitä he puuhaavat. Kun minä näin Danin menevän tuonne -niitylle ja palaavan sieltä mustelmilla, arvasin heti, että jotain -siellä on tekeillä. En puhunut mitään, mutta menin latoon ja katselin -sieltä käsin, kuinka hän teki kaikenlaisia temppuja Charlien kanssa. -Siunatkoon, miten se heitteli poikaa selästään ja paiski häntä kuin -jauhosäkkiä. Mutta Dan ei ollut millänsäkään koko höyhennyksestä, -taisipa vallan nauttia siitä. - --- Mutta Silas, teidän olisi pitänyt lopettaa se -- poikahan olisi -voinut vaikka kuolla, sanoi herra Bhaer miettien, mitä ilveitä hänen -lannistumattomien sankariensa mieleen johtuisi seuraavalla kerralla. - --- Olisi kai pitänyt, mutta ei siinä niin hätää ollut, kun ei -Charlie juuri temppuile, se on niin hyväluontoinen kuin hevonen voi -olla. Suoraan sanoen en raskinut pilata näytöstä, sillä Danilla on -totisesti sisua, ja sille minä nostan hattua. Mutta minä luulen, että -hän havittelee nyt satulaa ja ottaa sen vanhan rähjän vaikka salaa, -sen tähden minä tulinkin kertomaan. Antaisitte vain pojan yrittää, -Laurie-herra ei siitä välitä, ja Charlie on juuri omiaan kokeiluun. - --- Saammehan nähdä, sanoi herra Bhaer ja lähti ottamaan selvää -asiasta. - -Dan tunnusti heti ja myönsi, että Silas oli oikeassa: hän kykeni -hallitsemaan Charlieta. Sitten hän kertoi, miten oli voittanut -varsan suosion lukuisin porkkanalahjuksin, suostutellen ja -peräänantamattomalla sitkeydellä, niin että oli monen turhan -yrityksen perästä lopulta onnistunut ratsastamaan sillä riimut -ohjaksina ja loimi satulana. - -Laurie-herra oli huvittunut ja mielissään Danin rohkeudesta ja -taidosta ja antoi hänelle vapaat kädet. Varsan koulutus pantiin heti -alulle, sillä Laurie-herra sanoi, ettei tuollainen hintelä poika -mitenkään vahingoita hevosta. Danin kunniaksi on mainittava, että -Charlie suhtautui suopeasti satulaan ja suitsiin, kun oli jo kerran -alistunut kuolainten aiheuttamaan harmiin. Ja kun Laurie-herra -oli ensin sitä vähän koulinut, Dan sai istua satulaan ja lähteä -ratsastamaan toisten poikien suureksi kateudeksi. - --- Eikös se olekin komea? Ja se tottelee minua kuin lammas, sanoi Dan -eräänä päivänä laskeuduttuaan satulasta ja seisoen kädet Charlien -kaulalla. - --- On! Ja eikö se olekin paljon hyödyllisempi ja miellyttävämpi kuin -se villi varsa, joka kulutti aikansa laukaten ympäri niittyä, hyppien -yli aitojen ja karaten silloin tällöin? kysyi rouva Bhaer portailta, -joille hän aina ilmestyi, kun Dan ja Charlie esiintyivät. - --- On totisesti. Katsokaa, se ei lähde enää karkuun, vaikken pidäkään -siitä kiinni, ja se tulee heti luo kun vihellän. Minä olen saanut sen -hyvin kesytetyksi, vai mitä? sanoi Dan ylpeänä ja onnellisena, sillä -käydyistä taisteluista huolimatta Charlie rakasti häntä enemmän kuin -isäntäänsä. - --- Minullakin on varsa kesytettävänä ja uskon onnistuvani yhtä hyvin -kuin sinä, jos vain olen yhtä kärsivällinen ja sitkeä, sanoi Jo-rouva -hymyillen niin merkitsevästi, että Dan ymmärsi ja vastasi nauraen, -vaikkakin samalla tosissaan: - --- Eihän me enää hypitä aitojen yli eikä karata, vaan jäädään tänne --- meistä saa kyllä komean ja hyödyllisen ratsukon. Vai mitä, Charlie? - - - - -17 - -KIRJALLISIA TÖITÄ - - --- Joutukaa pojat, kello on kolme, sanoi Franz eräänä -keskiviikkoiltapäivänä, kun kello oli soinut ja joukko kirjallisuuden -harrastajilta näyttäviä herroja asteli kirjat ja paperit kainalossa -arvokkaasti museota kohti. - -Tommy istui vielä luokassa pulpettinsa yli kumartuneena, musteen -tahrimana ja innostuksen puna poskillaan, ja hänellä oli tapansa -mukaan kauhea kiire; sillä huoleton Bangs ei joutunut koskaan -valmiiksi ennen kuin viime hetkessä. Kun Franz kulki oven ohi etsien -kuhnustelijoita, Tommy piirsi viimeiset vinkurat ja hyppäsi ikkunasta -pihalle heilutellen kirjoitustaan kuivaksi. Nan seurasi hänen -kannoillaan perin tärkeänä ja iso rullalle kääritty paperi kädessään, -Demi saattoi Daisya ja molemmat olivat suorastaan haljeta jostakin -mieluisasta salaisuudesta. - -Museo oli mainiossa järjestyksessä ja aurinko loi köynnöstävästä -humalasta hauskoja varjoja lattialle ison ikkunan takaa. Huoneen -sivupenkillä istuivat herra ja rouva Bhaer, ja toisella sivulla oli -pieni pöytä, jolle kirjoitukset pantiin, kun ne oli luettu. Lapset -istuivat suuressa puoliympyrässä puutarhatuoleilla, jotka joskus -repsahtivat auki, niin että istuja jysähti lattialle häiritsemättä -kuitenkaan pahemmin tilaisuuden kulkua. Koska kaikkien aineiden -lukeminen olisi vienyt liiaksi aikaa, esiinnyttiin vuoroin. Tänä -keskiviikkoiltana oli nuorimpien vuoro. Isommat kuuntelivat heitä -armollisesti ja arvostelivat esityksiä arkailematta. - --- Naiset ensiksi. Nan saa aloittaa, sanoi herra Bhaer, kun tuolien -asettelu ja paperien ratina oli hiljentynyt. - -Nan astui pienen pöydän ääreen, ja ryittyään alkajaisiksi hän luki -seuraavan mielenkiintoisen aineen: - - "_Pesusieni_." - -"Pesusieni, hyvät ystävät, on erittäin hyödyllinen ja merkillinen -kasvi. Sitä kasvaa kallioilla veden alla ja se on kai jonkinlainen -merilevä. Ihmiset kokoavat, kuivaavat ja puhdistavat sitä, koska -pienet kalat ja hyönteiset asustavat sen huokosissa. Minäkin -löysin kuoria uudesta sienestäni, ja hiekkaa. Muutamat lajit ovat -hyvin pehmeitä; niillä pestään pikkulapsia. Pesusieniä käytetään -moneen tarkoitukseen. Minä esitän muutamia niistä ja toivon, että -eräät ystäväni painavat nyt mieleensä, mitä minä sanon. Pesusientä -käytetään kasvojen pesussa. Minä en kyllä siitä pidä, mutta täytyyhän -sitä käyttää, kun tahtoo olla siisti. Muutamat ihmiset eivät käytä -sientä ja ovat likaisia." - -Tässä lukija pysähtyi ja katsoi niin tiukasti Dickiin ja Dolliin, -että sai heidät lyyhistymään. - --- "Sitä käytetään myös herättämään ihmisiä unesta, minä tarkoitan -poikia, jotka liiaksi rakastavat Nukku-Mattia." - -Seurasi uusi paussi ja sen aikana kuului pidätettyä naurua ympäri -huonetta. -- "Jotkut pojat eivät näet heti herää kun herätetään, ja -Mary-Ann puristaa vettä märästä sienestä heidän kasvoilleen, ja se -tekee niin ilkeätä, että jopas heräävät." - -Kaikki purskahtivat nauramaan, ja Emil sanoi: - --- Minusta tuntuu, että sinä poikkeat asiasta. - --- Enkä poikkea, sillä mehän kirjoitamme kasveista tai eläimistä ja -minä kirjoitan molemmista, sillä pojathan ovat eläimiä, selitti Nan, -ja välittämättä närkästyneestä ei-huudosta, joka hänelle karjaistiin, -hän jatkoi tyynesti: - --- "Vieläkin mielenkiintoisempaa tehdään sienellä: lääkärit kaatavat -sieneen eetteriä ja pitävät sitä ihmisten nenän edessä, kun tahtovat -kiskoa heiltä hampaat suusta. Minä teen niin suureksi tultuani ja -annan sairaille ihmisille eetteriä, että he nukkuvat eivätkä tunne, -kun minä katkaisen niiltä jalat ja kädet." - --- Minä tiedän naisen, joka on tappanut kissoja eetterillä, aloitti -Demi, mutta Dan keskeytti jutun kaataen hänen tuolinsa ja peittäen -hatullaan hänen kasvonsa. - --- Minua ei saa katkaista, sanoi Nan rypistäen kulmiaan kelvottomille -metelöitsijöille. Huomautusta toteltiin silmänräpäyksessä ja nuori -neiti lopetti aineensa seuraavasti: - --- "Esityksessä on kolme opetusta, hyvät ystävät." Joku voihkaisi, -mutta mitään loukkaavaa ei sentään esitetty. -- "Ensimmäinen on: -pitäkää kasvonne puhtaina, toinen: nouskaa aikaisin ylös, kolmas: kun -eetterisieni pannaan nenänne eteen, vetäkää silloin syvään henkeä -älkääkä potkiko, niin hampaat lähtevät kuin itsestään. Muuta en -tahdokaan sanoa", ja Nan-neiti istahti suosionosoitusten kaikuessa. - --- Sepä oli huomiota ansaitseva kirjoitelma. Sen moraali oli ylevä -ja siinä oli runsaasti huumoria. Oikein hyvin kirjoitettu, Nan. Ja -nyt on Daisyn vuoro, hymyili herra Bhaer viitaten samalla toiselle -nuorelle neidille. - -Daisy karahti helakanpunaiseksi asettuessaan paikoilleen ja sanoi -hiljaa ja vaatimattomasti: - --- Minun aineeni ei ole yhtä hieno ja hauska kuin Nanin. Mutta en -minä osannut kirjoittaa parempaa. - --- Mehän pidämme aina sinun aineistasi, kultaseni, sanoi -Fritz-setä, ja poikien hyväksyvä mutina vahvisti hänen sanojaan. -Tästä rohkaistuneena Daisy luki lyhyen juttunsa, jota kuunneltiin -kunnioittavan tarkkaavasti: - - "_Kissa_." - -"Kissa on suloinen eläin. Minä rakastan niitä kovasti. Ne ovat -puhtaita ja sieviä ja pyydystävät rottia ja hiiriä ja antavat -silittää itseään ja pitävät ihmisistä, jos niille on kiltti. -Ne ovat viisaita ja osaavat liikkua missä vain. Pikku kissoja -sanotaan kissanpojiksi ja ne ovat suloisia eläviä. Minulla on kaksi -kissanpoikaa, Mikki ja Missi, ja niiden äiti on keltasilmäinen Mirri. -Setä kertoi minulle hauskan jutun miehestä, jonka nimi oli Muhammed. -Hänellä oli kaunis kissa, joka makasi hänen nuttunsa hihalla, ja kun -hän tarvitsi nuttuaan, hän leikkasi hihan pois, ettei herättäisi -sitä. Hän oli varmasti hyvä mies. Muutamat kissat pyydystävät -kalojakin." - --- Niin minäkin! huudahti Teddy ja ponkaisi pystyyn kertomaan -taimenestaan. - --- Hiljaa, sanoi hänen äitinsä ja istutti pojan oitis paikalleen, -sillä järjestystä rakastava Daisy ei pitänyt siitä, että häntä -'katkaistiin'. - --- "Eräässä kirjassa kerrottiin kissasta, joka oli ovela kalastamaan. -Koetin kerran opettaa Mirriä, mutta se vain raapi minua, kun se ei -pidä vedestä. Mutta teestä se pitää. Kun minä puuhaan keittiössäni, -se silittää tassullaan teekannua, kunnes minä annan sille. Se on -hieno kissa ja syö omenavanukasta ja siirappia. Kaikki kissat eivät -niistä välitä." - --- Se oli hieno esitelmä, huudahti Nat, ja Daisy meni paikalleen -mielissään ystävänsä kiitoksesta. - --- Demi näyttää niin kärsimättömältä, että hän saa tulla seuraavaksi, -sillä muuten hän ei pysy nahoissaan, sanoi Fritz-setä, ja Demi astui -reippaasti puhujan paikalle. - --- Minulla on runo! hän ilmoitti voitonriemuisesti ja luki -ensimmäisen tekeleensä kovalla ja juhlallisella äänellä. - - "Minä kirjoitan pienestä perhosta - Danin haavi on sille paula - se lentää ilmoja lintusena - mutta ei koskaan laula - - Se toukkana pienenä ilmestyy - ja keltaisen kotelon päälleen laittaa - ja sitten se lentää perhona - ja kaikki lehdet suuhunsa taittaa - - Ne syövät mettä ja hunajaa - eivätkä laita pesää - ne eivät pistä kuin ampiaiset mehiläiset tai herhiläiset - vaan tanssivat kaiken kesää - - Minä perhona liidellä tahtoisin - aina luottaisin kauniiseen säähän - mutta en koskaan tahtoisi - Danin pistävän kanverttia päähän." - -Tämä tavaton taidonnäyte hämmästytti kaikkia, ja Demin täytyi lukea -runo uudestaan. Se oli kyllä vaikea tehtävä, sillä hieman ontuvissa -säkeissä ei ollut välimerkkejä ja pikku runoilijalta oli henki loppua -pitkiä säkeitä lukiessaan. - --- Hänestä tulee vielä toinen Shakespeare, sanoi Jo-rouva nauraen -kuollakseen, sillä tämä runohelmi muistutti hänelle sitä runoa, jonka -hän itse oli kirjoittanut kymmenen ikäisenä ja joka alkoi hieman -epävarmasti: - - "Jos hauta pieni olisi - mulla mäen laitamalla, - niin perhot, linnut ja hyttyset - mulle laulais taivahalla." - --- Astupas esiin, Tommy. Jos itse aineeseen on käytetty yhtä paljon -mustetta kuin noihin tahroihin, niin se onkin aika pitkä, sanoi herra -Bhaer, kun Demi oli saatu suostutelluksi takaisin paikalleen. - --- Ei se ole aine, se on kirje. Katsokaas, minä ihan unohdin, että -tänään on minun vuoroni, ja muistin sen vasta koulun loputtua. En -tiennyt mistä olisin kirjoittanut eikä ollut enää aikaa lukea, siksi -kirjoitin kirjeen isoäidille. Siinä puhutaan vähän linnuista, ehkä se -kelpaa. - -Tämän pitkän anteeksipyynnön jälkeen Tommy sukelsi mustemereen ja -tankkasi kirjettään pysähtyen silloin tällöin saadakseen selvää -omista harakanvarpaistaan. - - "Rakas isoäiti. -- Toivon, että voit hyvin. James-setä lähetti - minulle taskupyssyn. Se on kaunis pieni murha-ase, tämän näköinen - -- ja Tommy piirsi ilmaan kummallisen kuvion, joka muistutti - lähinnä jonkinmoista pumppua tai höyrykonetta -- piippu on - kaksikymmentä kaksi, perä on kahdeksan ja sen voi taivuttaa - A-kirjaimen muotoon, liipaisin on kolme ja hana kaksi senttiä. Se - ladataan takaa ja paukahtaa kauheasti ja kantaa kauas. Minä aion - pian mennä ampumaan oravia. Olen ampunut museoon monta hienoa - lintua. Niillä on täpliä rinnassa ja Dan pitää niistä kovin. Hän - täytti ne hienosti ja ne istuvat luonnollisessa asennossa puussa, - vain yksi on kuin humalassa. Täällä oli työssä eräs ranskalainen, - ja Pöppö lausui hänen nimensä niin hassusti, että minun täytyy - kertoa siitä. Hänen nimensä oli Germain. Ensin Pöppö sanoi - 'Jerry', ja kun me nauroimme sille, hän muutti sen Jeremiaaksi. - Sitä pilkattiin ja siitä tuli herra Germani ja lopulta Garryman, - joksi se jäi. Minä en kirjoita sinulle usein, koska minulla on - niin paljon tekemistä, mutta minä ajattelen sinua usein ja pidän - sinusta ja toivon, että voit niin hyvin kuin ilman minua voit - voida. - - -- Pojanpoikasi - - Thomas Buckminster Bangs. - - P.S. Jos satut saamaan postimerkkejä, muista minua. - - Muistutus. Terveisiä kaikille ja varsinkin Almira-tädille. - Vieläkö hän laittaa sokeroituja luumuja? - - P.S. Rouva Bhaer lähettää terveisensä. - - P.S. Herra Bhaer lähettäisi varmaan myös, jos tietäisi että - kirjoitan sinulle. - - Muistutus. Isä kai aikoo antaa minulle kellon syntymäpäiväksi. - Olen siitä iloinen, sillä nykyään minulla ei ole aavistustakaan - ajan kulusta ja myöhästyn usein koulusta. - - P.S. Minun tekisi mieli nähdä sinut pian. Etkö lähettäisi joskus - hevosta minua noutamaan? - - T.B.B." - -Pojat nauroivat jokaiselle jälkikirjoitukselle raikuvasti, ja kun -Tommy tuli kuudenteen ja samalla viimeiseen, hän oli niin voipunut, -että ilomielin istuutui pyyhkimään tuhruisia kasvojaan. - --- Toivottavasti vanha rouvaparka kestää kunnialla kirjeesi, kuului -melun seasta herra Bhaerin ääni. - --- Ei oteta huomioon sitä ystävällistä viittausta, joka tehdään -jälkikirjoituksen viimeisessä osassa, sillä kirjeessä on hänelle -kylliksi ilman Tommyn vierailuakin, vastasi Jo-rouva muistaen, -että vanha rouva tavallisesti joutui vuoteeseen lannistumattoman -pojanpoikansa vierailun jälkeen. - --- Nyt on minun vuoro, sanoi Teddy, joka oli oppinut muutaman säkeen -ulkoa ja oli toisten esiintyessä noussut vähän väliä pystyyn. Nyt hän -ei enää jaksanut odottaa sekuntiakaan. - --- Poika unohtaa, jos hänen vielä pitää odottaa, ja minulla oli -aikamoinen työ opettaa se hänelle, sanoi hänen äitinsä. - -Teddy tallusteli puhujan paikalle ja kumarsi ja niiasi yhtaikaa aivan -kuin haluten tehdä kaikkien mieliksi. Sitten hän lausui melkein -henkeä vetämättä seuraavat säkeet painottaen aina vääriä sanoja: - - "Pienet vesipisaraiset, - hienot hiekkajyvät - luovat maita mantereita - sekä meret syvät. - Pienet ystävyyden sanat - kaunistavat kieltä, - tuovat kotiin viihtyisyyttä, - kohottavat mieltä." - -Lopussa hän läpytti käsiään ja sai toiset kaksin verroin innostumaan, -sitten hän juoksi äitinsä luo ja piilotti päänsä tämän helmaan -riemuissaan valtavista suosionosoituksista. - -Dick ja Doll eivät kirjoittaneet, mutta heidät oli innostettu -tarkkailemaan eläinten ja hyönteisten tapoja ja kertomaan mitä olivat -nähneet. Dickistä se oli hauskaa, ja hänellä olikin aina paljon -kerrottavaa. Hän marssi vuorollaan pöydän luo ja katsellen yleisöä -luottavasti kirkkailla silmillään kertoi tietonsa niin tosissaan, -ettei kukaan huomannut hänen kyttyräselkäänsä. - --- Minä olen tarkastellut sudenkorentoja ja lukenut Danin kirjastakin -ja koetan kertoa mitä muistan. Lammikolla niitä tapaa suuret joukot -lentelemässä ympäriinsä. Ne ovat sinisiä ja niillä on isot silmät -ja verkkomaiset siivet ja ne ovat kauniita. Minä otin yhden kiinni -tarkastellakseni, ja se oli varmastikin kaunein hyönteinen jonka -olen nähnyt. Sudenkorento pyydystää pieniä eläviä syötäväkseen, ja -sillä on omituiset koukut, jotka se panee linkkuun, silloin kun -se ei metsästä. Se rakastaa auringonpaistetta ja tanssii päivät -päästänsä. Odottakaas, mitä minun vielä piti niistä kertoa? Ai, nyt -muistan! Sudenkorento laskee munansa veteen ja ne laskeutuvat pohjaan -ja hautautuvat liejuun. Niistä tulee ulos pieni ruma elukka; en -tiedä sen nimeä, mutta se on ruskea ja se saa uuden nahan ja kasvaa -yhä suuremmaksi. Mutta kestää kaksi vuotta ennen kuin siitä tulee -sudenkorento. Nyt tulee merkillisin asia, kuunnelkaa tarkkaan, sillä -ette taida tietääkään sitä. Se näet tuntee, milloin on valmis, ja -silloin ruma toukkamainen otus nousee vedestä kivelle tai kaislalle -ja sen selkä halkeaa. - --- Älähän, sitä minä en usko, sanoi Tommy, joka ei juuri tarkkaillut -ympäristöään ja todella luuli, että Dick panee omiaan. - --- Aukeaahan sen selkä? vetosi Dick herra Bhaeriin, joka pikku -puhujan suureksi mielihyväksi nyökkäsi myöntävästi. - --- Niin on syntynyt sudenkorento, ja se istuu päivänpaisteeseen ja -kokoaa voimia. Se kasvaa vahvaksi ja levittää kauniit siipensä ja -lentää ilman halki eikä enää ole toukka. Siinä kaikki mitä tiedän. -Mutta minä pidän varani ja yritän nähdä, kun se kuoriutuu, sillä on -varmasti hurjan hauskaa muuttua komeaksi sudenkorennoksi. - -Dick kertoi juttunsa hyvin, ja kun hän kuvasi vastasyntyneen -hyönteisen lentoa, hän vaapotti käsiään niin kuin olisi nähnyt -korennon lentävän ja halunnut itsekin seurata sitä. Jo-rouva veti -Dickin rinnalleen, suuteli hänen kalpeaa poskeaan ja sanoi: - --- Se oli kaunis tarina, kultaseni, ja sinä muistit sen mainiosti. -Minä kirjoitan ja kerron siitä äidillesikin. - -Dick istuutui hänen polvelleen ja hymyili tyytyväisenä kiitoksesta -ja päätti tarkkaan seurata sudenkorennon kehitystä, kun se vaihtaa -vanhan ruumiinsa uuteen. Doll kertoi jotakin sorsista ja ankoista -kumman laulavalla nuotilla, sillä hän oli opetellut tietonsa ulkoa ja -hänestä koko touhu oli aikamoista piinaa. - --- Meidän ankat ovat hyvin kesyjä, hän lopetti. -- Ne syövät -kauheasti ja etsivät ruokaa mudasta ja vedestä. Ne eivät välitä -munistaan, vaan jättävät ne pilaantumaan, ja -- - --- Minun eivät jätä! huudahti Tommy. - --- Mutta jotkut kuitenkin jättävät, Silas sanoi niin. Kanat pitävät -huolta ankanpojista, mutta ne eivät päästä niitä veteen, vaan pitävät -siitä kauheaa melua. Mutta poikaset eivät välitä vähääkään. - --- Minä taas kerron pöllöistä, aloitti Nat, joka oli huolellisesti -kirjoittanut esityksensä ja saanut apua Danilta. - --- Pöllöillä on iso pää, pyöreät silmät, käyrä nokka ja vankat -kynnet. Jotkut ovat harmaita, toiset taas valkoisia, mustia ja -kellertäviä. Pöllön höyhenet ovat hyvin pehmeät ja ne ovat joskus -ihan pystyssä. Se lentää aivan äänettömästi ja pyydystää lepakoita, -hiiriä, lintuja ja pikkueläviä. Se rakentaa pesänsä kallioihin ja -onttoihin puihin tai ryöstää joskus toisten lintujen pesiä. Isolla -sarvipöllöllä on kaksi suurta munaa, isompia kuin kanan munat, ja ne -ovat punaisenruskeita. Ruskeankeltainen yöpöllö munii viisi sileätä -valkoista munaa, ja sen kuulee öisin huhuilevan. Jotkut itkevät kuin -pikkulapset. Pöllöt nielevät hiiret ja lepakot kokonaisina, ja mikä -ei sula, sen ne oksentavat palloina pois. - --- Hyvänen aika! Sehän hassua! kuultiin Nanin huomauttavan. - --- Pöllö ei näe päivällä, ja jos se lähtee auringonpaisteessa -liikkeelle, se räpyttelee puolisokeana ympäriinsä ja toiset linnut -ahdistelevat ja nokkivat sitä ihan kuin pilkkaisivat. Sarvipöllö -on hyvin iso, melkein kotkan kokoinen. Se syö jäniksiä, rottia, -käärmeitä ja lintuja ja asuu kallionrotkoissa tai vanhoissa -raunioituneissa rakennuksissa. Pöllöt huutavat monella eri tavalla, -joskus kuin ihminen hädissään: 'Hu-huuh!' ja moinen huhuilu -pelottelee ihmisiä öisin metsässä. Tunturipöllö asustaa kylmissä -maissa ja näyttää joskus haukalta. On sellaisiakin pöllöjä, jotka -kaivavat koloja maahan ja elävät kuin myyrät, ne ovat aika pieniä. -Tornipöllö on yleisin, ja minä olen nähnyt sellaisen istuvan -puunkolossa. Se oli kuin pieni harmaa kissa, toinen silmä auki, -toinen kiinni. Hämärissä se lähtee liikkeelle ja vaanii lepakoita. -Minä sain yhden kiinni ja tässä se on. - -Nat otti takkinsa povesta pehmeähöyhenisen linnun, joka räpytti -silmiään, pyristeli höyheniään ja näytti kovin uniselta, kömpelöltä -ja vihaiselta. - --- Älkääkä koskeko siihen! Muuten se antaa teille kyytiä, sanoi Nat -silitellen ylpeänä uutta lemmikkiään. Ensin hän pani paperihatun -pöllön päähän ja pojat nauroivat sen hupsua ulkonäköä, sitten hän -vielä täydensi vaikutusta paperisilmälaseilla, jolloin lintu tuli -niin oppineen näköiseksi, että pojat aivan kiljuivat riemusta. -Lopuksi lintu suuttui, tarrautui nokallaan riippuvaan nenäliinaan ja -'kotkotti'. Silloin se sai lentää vapauteen, mutta se istahti oven -edessä olevan petäjän oksalle ja katsella killisteli seuruetta niin -hullunkurisen näköisenä, että kaikki olivat katketa naurusta. - --- Entäs George, onkos sinulla mitään? kysyi herra Bhaer, kun -huoneessa taas oli hiljaista. - --- Olen minä lukenut myyristä, mutta en muista muuta kuin että ne -kaivavat reikiä ja asuvat niissä, ja jos aikoo saada niitä kiinni -täytyy kaataa reiät vettä täyteen. Ja myyrät kuolevat elleivät saa -syödä kauhean usein. - -Sitten Pumppu istahti paikalleen ja toivoi hartaasti, että olisi -ollut ahkerampi ja kirjoittanut oikein paperille arvokkaat -havaintonsa, sillä hänen viimeksi mainitsemansa tieto herätti yleistä -naurua, joka harmitti häntä julmasti. - --- No niin, sitten onkin tämän päivän työ tehty, aloitti herra Bhaer, -mutta Tommy huusi kiireesti: - --- Ei, ei vielä. Ettekö muista, että meidän pitää antaa se tavara. -Hän viittoili kiivaasti ja teki sormillaan kuin silmälasit. - --- Sehän on totta, minä vallan unohdin. Nyt on sinun vuorosi, -Tom, sanoi herra Bhaer istahtaen paikalleen, ja kaikki Dania -lukuunottamatta olivat kovasti innoissaan. - -Nat, Tommy ja Demi poistuivat huoneesta, mutta palasivat pian kantaen -pientä punaista sahviaanilaatikkoa Jo-rouvan hopeatarjottimella. Se -oli Tommyn käsissä, ja hän asteli Nat ja Demi kannoillaan mitään -aavistamattoman Danin luo. Tommy oli valmistanut tilaisuuteen -vaikuttavan puheen, mutta kun hetki koitti, se oli haihtunut mielestä -ja hän sanoi vain mutkattomasti: - --- Kuule, Dan, me haluamme antaa sinulle jotain sovittaaksemme sen -mitä tapahtui jokin aika sitten ja näyttääksemme, kuinka paljon me -sinusta pidämme, kun sinä olet niin reilu. Tässä se on, toivottavasti -siitä on sinulle iloa. - -Dan oli niin hämmästynyt, että lehahti yhtä punaiseksi kuin -sahviaanilaatikko ja mumisi vain: -- Kiitos pojat! kopeloidessaan -lahjaansa auki. Mutta kun hän näki, mitä se sisälsi, hänen kasvonsa -kirkastuivat ja hän tarttui kauan kaipaamaansa kalleuteen. Hän oli -niin haltioissaan, että kaikki olivat tyytyväisiä. - --- Loistokappale! Olette totisesti kunnon kavereita, kun annoitte -minulle tämän. Juuri tällaista minä olen toivonut. Annas kun puristan -kättäsi, Tommy! - -Monta kättä ojennettiin ja kädenpuristukset olivat sydämellisiä, -sillä pojat olivat riemuissaan Danin ilosta ja kokoontuivat hänen -ympärilleen juttelemaan kauniista lahjasta. Kesken puheensorinan Dan -huomasi Jo-rouvan, joka seisoi iloisen näköisenä piirin ulkopuolella. - --- Minulla ei ole osaa eikä arpaa asiassa. Pojat ovat keksineet -lahjan ihan itse, hän sanoi vastaukseksi Danin katseeseen, joka -näytti kiittävän häntä tästä onnellisesta hetkestä. Dan hymyili, ja -Jo-rouva ymmärsi äänensävyn merkityksen, kun poika sanoi: - --- Te se olette kuitenkin. Työntyen poikajoukon läpi hän ojensi ensin -kätensä Jo-rouvalle ja sitten herra Bhaerille, joka tyytyväisyydestä -myhäillen katseli joukkoaan. Sanaakaan ei lausuttu, mutta he tunsivat -mitä hän halusi sanoa, ja pikku Teddy ilmaisi heidän ilonsa, kun hän -isänsä sylistä kurottuen otti Dania kaulasta ja lepersi: - --- Minun Danny on kiltti! - --- Hei, Dan, näytä nyt taikalasillasi niitä komeita solu... mitä -ne olivatkaan, pyysi Jack, joka tunsi olonsa hankalaksi ja olisi -puikahtanut ulos, ellei Emil olisi häntä pidättänyt. - --- Vilkaisepas tuota, niin kuullaan mitä tuumit, sanoi Dan -onnellisena, kun sai näyttää mikroskooppiaan. - -Hän pani sen kovakuoriaisen päälle, joka sattui olemaan pöydällä, ja -Jack kumartui tarkastelemaan sitä. Jackin silmät pyöristyivät. - --- Voi veljet, mitkä väkäset! Nyt minä ymmärrän, miksi koskee niin -vietävästi, kun tuollainen ötökkä pääsee tarraamaan kiinni. - --- Se vilkutti minulle, hihkui Nan, joka oli pistänyt päänsä Jackin -kainalon ali, niin että oli jo toisena näkemässä. - -Kukin katsoi vuorollaan, ja Dan näytti heille perhosen siiven pehmeää -pintaa, hiuksen läpileikkauksen, lehden suoniston, jota tuskin näki -paljaalla silmällä, vaikka se pienen taikalasin läpi katsottuna oli -kuin tiheä verkko. Iho heidän omissa sormissaan oli kuin maisema -täynnä vuorenharjoja, laaksoja ja kukkuloita. Hämähäkinverkko näytti -paksulta ompelulangalta ja mehiläisen pistin oli kuin naskali. - --- Ne ovat yhtä ihmeellisiä kuin minun satukirjani kuvat, mutta -paljon jännittävämpiä, sanoi Demi haltioissaan. - --- Dan on nyt kuin satujen taikuri ja hän voi näyttää teille -monenmoisia ihmeitä, joita ympärillänne tapahtuu, sillä hänellä -on kärsivällisyyttä ja rakkautta luontoon. Me elämme kauniissa ja -ihmeellisessä maailmassa, Demi, ja mitä enemmän sinä tiedät siitä, -sitä viisaammaksi ja paremmaksi itse tulet. Tämä pieni laite opettaa -teille luontoa aivan uudella tavalla, ja te voitte saada erinomaisia -oppitunteja, jos vain haluatte, sanoi herra Bhaer iloissaan poikien -kiinnostuksesta. - --- Voisinko minä nähdä jonkun sielun tällä mikroskoopilla, jos -katsoisin tarkasti? kysyi Demi, jota pienen lasipalan voima kovasti -kiinnosti. - --- Et, ystäväni, siihen sen teho ei riitä, eikä niin tehokasta -mikroskooppia voi tehdäkään. Sinun täytyy odottaa vielä kauan ennen -kuin silmäsi ovat kyllin tarkat huomaamaan Jumalan näkymättömimmät -ihmeet, vastasi Fritz-setä käsi pojan päälaella. - --- Niin kai. Mutta Daisy ja minä arvelemme, että jos enkeleitä -on olemassa, niiden siivet näyttävät varmasti samanlaisilta kuin -perhosen siivet tuon lasin läpi, ne ovat vain pehmeämmät ja niissä on -enemmän kultaa. - --- Usko vain niin ja pidä omat siipesi puhtaina ja loistavina äläkä -lennä pois vielä pitkiin aikoihin. - --- En minä lennäkään. Ja Demi piti sanansa. - --- Näkemiin, pojat, minun täytyy nyt mennä, mutta jätän teidät -jatkamaan tutkimuksia uuden luonnontieteen opettajanne johdolla, -sanoi herra Bhaer ja lähti töihinsä tyytyväisenä tähän kirjallisten -harjoitusten päivään. - - - - -18 - -SADONKORJUU - - -Puutarhat menestyivät hyvin sinä kesänä ja syyskuussa korjattiin -sato suurella riemulla. Ned ja Jack yhdistivät viljelyksensä -ja kasvattivat perunaa, koska se oli hyvää kauppatavaraa. He -saivat satoa tarkasti laskien viisikymmentä litraa ja myivät ne -kohtuuhinnalla herra Bhaerille, sillä perunoita kului tässä perheessä -lujasti. - -Emil ja Franz olivat maissin viljelijöitä ja kuorivat viljansa -riihessä suurella melulla. Sitten he veivät itse jyvät myllyyn ja -palasivat ylpeinä kotiin; heillä oli perheelle jauhoja pitkäksi aikaa -pikavanukasta ja maissikakkuja varten. He eivät huolineet rahaa -viljastaan, vaan Franz selitti: - --- Emme voi ikinä palkita enolle sitä, mitä hän on tehnyt meidän -hyväksemme, vaikka kasvattaisimme maissia koko lopun ikämme. - -Nat sai papuja niin runsaasti, että joutui toivottomuuden valtaan: -elinaikanaan hän ei selviytyisi niiden perkaamisesta. Mutta Jo-rouva -keksi keinon. Kuivat palot levitettiin riihen lattialle, Nat soitti -katrillia ja pojat tanssivat, kunnes pavut irtaantuivat paloista. - -Tommyn varhaiset pavut epäonnistuivat täysin, sillä alkukesän kuivuus -vikuutti niitä pahasti, kun hän ei kastellut palstaansa. Myöhemmin -pavut alkoivat jo vähän virkistyä, mutta kun viljelijä jätti ne aivan -oman onnensa nojaan taistelemaan kirppuja ja rikkaruohoja vastaan, -ne uupuivat ja kärsivät vitkallisen kuoleman. Silloin Tommy käänsi -maansa uudestaan ja kylvi siihen herneitä. Mutta oli jo myöhä, -linnut verottivat siemeniä ja kepittäminen unohtui, niin että varret -retkottivat pitkin maata. Kun onnettomat palot vihdoin valmistuivat, -ei kukaan välittänyt niistä, sillä herneiden aika oli ohi. - -Lohduttautuakseen Tommy kävi harjoittamaan laupeudentyötä. Hän siirsi -palstalleen kaikki löytämänsä ohdakkeet ja hoiti niitä huolellisesti -Tobya varten; Toby näet ahmi herkkunaan näitä piikkisiä kasveja ja -oli nyhtänyt suuhunsa joka ikisen ohdakkeen, minkä laitumeltaan -löysi. Pojat pitivät hauskaa Tommyn ohdakeviljelmän kustannuksella, -mutta Tommy väitti, että oli autuaampaa antaa kuin ottaa ja selitti -kasvattavansa ensi kesänä maassaan ohdakkeiden lisäksi myös matoja -ja käärmeitä, niin että Demin kilpikonnat ja Natin lemmikkipöllökin -saisivat mieleistään ravintoa. Hyväsydämisen ja huolettoman Tommyn -tapaista! - -Demi oli toimittanut isoäidilleen salaattia pitkin kesää ja syksyllä -hän lähetti isoisälle korillisen nauriita, niin puhtaiksi hangattuja, -että ne olivat kuin isoja valkoisia munia. Isoäiti piti kovin -salaatista ja isoisä kehui itsensä Luculluksenkin syöneen nauriita. - -Daisylla oli pelkkiä kukkia pienessä maatilkussaan, ja sieltä sai -koko pitkän kesän kauniita ja tuoksuvia kukkakimppuja. Hän oli -kovin ihastunut puutarhaansa ja möyri siellä päivät pitkät hoitaen -ruusuja, orvokkeja, hajuherneitä ja resedoja yhtä huolellisesti ja -hellästi kuin konsanaan nukkejaan ja ystäviään. Aina tilaisuuden -tullen lähetettiin kaupunkiin pieniä kukkavihkoja, ja muutamat kodin -maljakoista olivat erikoisesti hänen huolenaan. Hänellä oli monia -hauskoja mielikuvia kukista. Punaisista ja valkoisista unikoista hän -teki hehkeitä nukkeja, sitoi terälehdet ruohovyöllä röyhelöiseksi -hameeksi ja pani vihreään päähän ihastuttavan kellokukkahatun. Näille -kukkaihmisille hän teki herneenpaloista veneitä, joissa oli purjeet -ruusun terälehdistä ja jotka lipuivat viehkeästi tyynellä lammella. -Huomattuaan, ettei keijukaisia olekaan, hän teki niitä itse ja -rakasti uskollisesti näitä pieniä ystäviään, joilla oli tärkeä sija -hänen kesämaisemassaan. - -Nan viljeli lääkekasveja, ja hänen palstallaan oli hieno valikoima -hyödyllisiä yrttejä, joita hän hoiti yhä kasvavalla mielenkiinnolla. -Syyskuussa hänellä oli paljon touhua, kun hän leikkasi, kuivasi ja -niputti satonsa. Samalla hän kirjoitti pieneen vihkoon, kuinka eri -yrttejä oli käytettävä. Hän oli tehnyt monenlaisia kokeita ja myös -monia erehdyksiä; niinpä hän halusi varmistua, ettei toistamiseen -antaisi esimerkiksi Mikille malia kissanmintun asemesta. - -Dick, Doll ja Rob muokkasivat kukin maansa ja pitivät siitä -ääntä enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Molemmat D:t viljelivät -palsternakkaa ja porkkanaa ja odottivat haikeina ajan kulumista, että -saisivat kiskoa kallisarvoiset juureksensa maasta. Dick tutki salaa -porkkanoitaan, mutta istutti ne takaisin ja myönsi Silaksen olleen -oikeassa, kun tämä sanoi, että oli liian aikaista nostaa niitä. - -Rob korjasi satonaan neljä pientä ja yhden suunnattoman suuren -kurpitsan. Tuo kurpitsavaari näytti imeneen itseensä pienen -kasvitarhan kaiken ravinnon ja koonneen kaikki auringonsäteet, -ja siinä se köllötti suurena, keltaisena pallona luvaten moneksi -viikoksi herkullista kurpitsapiirakkaa. Rob oli niin ihastunut -jättiläiskasviinsa, että vei kaikki sitä katsomaan, ja kun halla -alkoi nipistellä, hän peitteli kurpitsansa yöksi vanhalla huovalla -kuin rakkaan lapsen. Kun se korjattiin, hän ei antanut kenenkään -koskea siihen ja olikin vähällä taittaa selkänsä, kun työnsi sitä -latoon pienillä käsikärryillä, joita Doll ja Dick kärryjen eteen -valjastettuina vain vastamäessä saivat auttaa. Hänen äitinsä lupasi, -että kiitosjuhlan piirakat paistettaisiin siitä, ja viittaili -epämääräisesti, että hänellä oli suunnitelma, joka tuottaisi -kiitetylle kurpitsalle ja sen omistajalle kunniaa. - -Billy-parka istutti kurkkuja, mutta kuokki onnettomuudeksi ne -maasta ja jätti rikkaruohot jäljelle. Kymmenisen minuuttia hän suri -lohduttomasti tätä erehdystä, mutta unohti sitten koko asian ja kylvi -maahan kourallisen keräämiään kirkkaita nappeja. Kukaan ei häirinnyt -häntä; hän sai tehdä palstalleen mitä halusi, ja pian se näyttikin -maanjäristyksen myllertämältä. Kun tuli korjuuaika, hänen satonsa -olisi supistunut vain kiviin ja rikkaruohoihin, ellei kunnon Pöppö -olisi ripustanut puolta tusinaa appelsiineja siihen kuivaan puuhun, -jonka poika oli istuttanut keskelle palstaansa. Billy oli ihastunut -hedelmiin eikä kukaan turmellut hänen iloaan, vaan hän sai pitää -pienen ihmeensä. - -Pumpulla oli monenmoisia koettelemuksia meloniensa suhteen. Hän -halusi välttämättä maistaa niitä ja piti itsekseen kekkerit ennen -kuin ne olivat edes kypsiä; mutta hän tuli niin kipeäksi, ettei -pariin päivään uskonut enää ikinä syövänsä mitään. Mutta hän -selvisi vaivoistaan ja tarjosi ensimmäiset sokerimeloninsa toisille -maistamatta itse suupalaakaan. Ne olivat mainioita meloneja, sillä -hän kasvatti niitä päivänpaisteisella rinteellä ja ne kypsyivät -nopeasti. - -Viimeinen ja paras kasvoi pitkin viinisalkoa, ja Pumppu oli -ilmoittanut myyvänsä kaikki sen hedelmät naapurin rouvalle. Pojat -olivat pettyneitä, sillä he olisivat toivoneet, että kaikki -popsittaisiin kotona ja he ilmaisivat tyytymättömyytensä uudella -ja vaikuttavalla tavalla. Kun Pumppu eräänä aamuna meni katsomaan -kolmea komeaa meloniaan, jotka piti myytämän, hän kauhistui. Jokaisen -vihreässä kyljessä irvisteli veitsellä vuoltu valkoinen sana: -ahmatti. Hän raivostui ja juoksi Jo-rouvan luo lohduttautumaan. Tämä -kuunteli, otti osaa suruun ja sanoi sitten: - --- Jollet halua joutua naurun alaiseksi, sinun täytyy antaa melonisi -lahjaksi. - --- Kai minun sitten täytyy, en minä kuitenkaan voi löylyttää kaikkia -poikia. Mutta kyllä minä tahtoisin näyttää niille konnille, että -muistaisivat, pauhasi Pumppu. - -Jo-rouva tiesi melkein varmasti, kuka kepposen oli tehnyt, -sillä hän oli edellisenä iltana nähnyt kolme päätä epäilyttävän -lähellä toisiaan sohvan nurkassa, ja kun siinä oli sipisty ja -nyökytelty, Jo-rouva tiesi kokemuksesta, että kepponen oli tekeillä. -Kuutamoilta, rapina vanhassa kirsikkapuussa Emilin ikkunan -luona, haava Tommyn sormessa -- kaikki nämä vahvistivat hänen -epäilyksiään. Tyynnytettyään vähän Pumpun vihaa hän käski pojan tuoda -pahoinpidellyt melonit makuuhuoneeseensa, mutta kielsi puhumasta -sanaakaan tapahtuneesta. Pumppu toi melonit, ja veijarikolmikko -ihmetteli, kun hän kesti kepposen näin tyynesti. Se tärveli heidän -ilonsa, ja melonien täydellinen häviäminen sai heidät levottomiksi. -Pumpun hyväntuulisuus lisäsi vielä huolestuneisuutta, sillä hän oli -tyynempi ja tyytyväisempi kuin koskaan ja suhtautui heihin niin -välinpitämättömästi, että pojat olivat aivan ymmällään. - -Päivällisen aikaan he ymmärsivät kaiken; silloin Pumpun kosto kohtasi -heidät ja he puolestaan joutuivat naurun alaisiksi. - -Kun vanukas oli syöty ja tuli hedelmien aika, Mary-Ann ilmestyi -tirskuen huoneeseen ja kantoi isoa melonia. Silas toi toista -ja jälkijoukkona tuli Dan kolmannen melonin kanssa. Kukin -pahantekijöistä sai eteensä melonin, jonka sileästä vihreästä -pinnasta saivat lukea lisäyksen omaan kaiverrukseensa: "Ahmatti -lähettää tervehdyksen." Kaikki näkivät kirjoituksen, ja koko -pöytäkunta; nauroi katketakseen. - -Danilla ei ollut kasvitarhaa, sillä alkukesän hän oli ollut poissa -talosta ja loppukesän jalkapuolena. Niinpä hän oli auttanut Silasta -missä pystyi, pilkkonut Pöpölle puita ja pitänyt ympäristöstä niin -hyvää huolta, että Jo-rouvan käytävät aina olivat siistit ja ruoho -huolellisesti leikattu portaiden edestä. - -Kun toiset korjasivat satoa, hän oli hiukan murheellinen, koska -hänellä ei ollut mitään näytettävänään. Mutta syksyn mittaan hän -saattoi esittää kokoelman metsänantimia, jotka olivat kokonaan hänen -omiaan. Joka lauantai hän lähti yksin metsiin, niityille ja vuorille -ja palasi aina runsaat tuomiset mukanaan. Hän näytti tietävän -niityt, missä komeimmat kurjenmiekat kukkivat, viidakot missä -sassafrasipuut olivat tuuheimmat, oravien pähkinäpaikat, arvokkaat -valkokuoriset tammet ja seudut, joissa kasvoi haavoja parantava -kultalehtiviini. Hän toi sieltä loistavia punaisia ja keltaisia -lehtiä, joilla Jo-rouva sai koristella huoneita -- hajuheiniä, -köynnöstupsuja, vahapensaan keltaisia ja untuvaisen pehmeitä marjoja -ja punalaitaisia, valkoisia tai smaragdin vihreitä sammalia. - --- Minun ei tarvitse mennä metsään, koska Dan tuo metsän luokseni, -oli Jo-rouvan tapana sanoa, kun hän koristeli seiniä keltaisilla -vaahteran oksilla ja tulipunaisilla kuusamaseppeleillä tai täytti -maljakoita ruskeilla sananjaloilla, kauniita käpyjä notkuvilla -kuusenoksilla ja kestävillä syksyn kukilla. - -Suuri ullakko oli järjestetty lasten vaatehuoneeksi, jossa jokaisella -oli oma osastonsa, ja jonkin aikaa se oli talon tärkeimpiä -nähtävyyksiä. Daisyn kukansiemenet olivat pienissä paperipusseissa, -joissa kaikissa oli sievästi kirjoitetut nimet, ja ne oli ladottu -kolmijalkaisen pöydän laatikkoon. Nanin yrtit riippuivat tuoksuvina -kimppuina seinillä. Tommyllä oli korillinen ohdakkeen höytyviä -ja siis aika tavalla ohdakkeensiemeniä seuraavan kevään kylvöön, -elleivät ne siihen mennessä lentelisi tiehensä. Emilillä oli maissin -tähkiä kuivamassa, ja Demi oli kerännyt tammenterhoja ja kaikenlaisia -siemeniä lemmikeilleen talven varaksi. Mutta Danin sadossa vasta -näkemistä oli, sillä runsas puoli lattiaa oli hänen metsästä -tuomiensa pähkinöiden peitossa. Niitä oli kaikenlaisia, sillä hän -oli vaeltanut saalistusretkillään metsiä peninkulmittani, kiivennyt -korkeihin puihin ja tunkeutunut tiheimpiinkin pensaikkoihin. -Saksanpähkinät, kastanjat, pikkupähkinät ja pyökinpähkinät oli -aseteltu kaikki eri ryhmiin, ja siellä ne tummuivat, kuivuivat ja -makeutuivat talven kesteihin. - -Talon lähettyvillä kasvoi saksanpähkinäpuu, jota Rob ja Teddy -sanoivat omakseen. Se tuotti tänä vuonna runsaan sadon. Isot komeat -pähkinät putoilivat maahan ja hävisivät varisseitten lehtien sekaan, -josta ahkerat oravat löysivät ne helpommin kuin laiskat Bhaerit. -Heidän isänsä oli sanonut, että he saisivat pitää pähkinät, jos -poimisivat ne, mutta siitäkään ei ollut apua. Työ oli helppoa ja -Teddy piti siitä, mutta hän väsyi pian ja jätti pikku korinsa -puolilleen puun juurelle seuraavaan päivään. Mutta ennen kuin uusi -päivä ehti, olivat viekkaat oravat ahkerassa työssä vilistäen vanhaa -jalavaa ylös alas, kunnes olivat sulloneet kolonsa täyteen, ja sitten -ne vielä kokosivat pähkinöitä oksanhaaroihin, mistä ne kiireiden -mentyä voisi siirtää pois. Niiden lystikkäät tavat huvittivat poikia -sanomattomasti, kunnes Silas eräänä päivänä sanoi heille: - --- Oletteko te myyneet pähkinät oraville? - --- Emme, vastasi Rob miettien, mitä Silas mahtoi tarkoittaa. - --- Sitten on parasta pitää kiirettä, muuten ne pikku vekkulit eivät -jätä teille ainuttakaan. - --- Kyllä me ne voitamme, kunhan päästään alkuun. Pähkinöitä on tänä -vuonna kauheasti. - --- Puussa ei ole enää montakaan, ja maan ovat oravat puhdistaneet -tarkkaan, käy vaikka katsomassa. - -Robby juoksi katsomaan ja hätääntyi huomatessaan, kuinka vähän -pähkinöitä oli jäljellä. Hän kävi hakemassa Teddyn, ja pojat -ahersivat koko iltapäivän oravien sättiessä heitä aidalta. - --- Nyt meidän on pidettävä vahtia ja poimittava pähkinät heti kun -niitä tippuu, muuten emme saa kuin vakallisen ja sitten kaikki -nauravat meille. - --- Tuhma orava, et saa pähkinöitä, minä poimin vikkelästi ja vien ne -ylisille, sanoi Teddy topakasti pikku kurrelle, joka suutuksissaan -pöyhisteli häntäänsä ja naksutteli. - -Sinä iltana kova tuuli pudotteli sadoittain pähkinöitä, ja tullessaan -aamulla herättämään poikiaan Jo-rouva sanoi reippaasti: - --- Tulkaa pian, oravat ovat jo ahkerassa työssä. Saattekin puskea -lujasti tänään, muuten ne vievät viimeisetkin maasta. - --- Eivät kyllä vie, sanoi Robby, hyppäsi kiireesti vuoteesta, -hotkaisi vähän aamiaista ja hyökkäsi pelastamaan omaisuuttaan. - -Teddy lähti mukaan ja ahersi kuin pieni majava taapertaen -edestakaisin milloin tyhjä, milloin täysi kori kädessään. Vakallinen -oli jo viety vilja-aittaan, ja kun koulun kello soi, pojat -myllersivät yhä lehtien seassa etsimässä pähkinöitä. - --- Voi, isä anna minun jäädä poimimaan. Nuo oravat ryöstävät muuten -kaikki minun pähkinäni. Luen sitten myöhemmin läksyt, huusi Rob -juosten palavissaan kouluhuoneeseen. - --- Jos olisit noussut joka aamu varhain poimimaan, niin nyt ei -tarvitsisi hätäillä. Minähän puhuin siitä, mutta sinä et välittänyt. -Siksi en voi antaa sinun lyödä laimin koulua. Oravat saavat tänä -vuonna enemmän kuin omansa, ja sen ne ansaitsevat, sillä ne ovat -olleet ahkeria. Saat vapaata viimeisen tunnin, mutta et enempää, -sanoi herra Bhaer ja osoitti Robin paikalleen. Pikku mies tarttui -kirjaansa ja päätti ottaa tuona luvattuna tuntina vahingon takaisin. - -Oli raivostuttavaa istua hiljaa ja katsella, kuinka tuuli karisteli -viimeisiä pähkinöitä ja kuinka sukkelat varkaat häärivät ihan silmien -edessä, pysähtyivät silloin tällöin syömään pähkinän ja heiluttelivat -häntäänsä aivan kuin ilkkuen: "Ähä piti, senkin laiskuri." - -Onneksi Teddy jatkoi työtä yksinään, se lohdutti sentään poikaparkaa -tänä koettelemusten hetkenä. Pikku miehen uutteruus ja sinnikkyys oli -verratonta. Hän poimi ja poimi, kunnes selkää pakotti, hän tepsutti -sinne ja tänne, kunnes jalat aivan väsyivät. Hän uhmasi tuulta, -väsymystä ja vallattomia oravia, kunnes hänen äitinsä lopulta jätti -työnsä ja lähti kantamaan pähkinöitä hänen avukseen ja kehui samalla -kilttiä pikku miestä, joka koetti parhaansa mukaan auttaa veljeään. - -Päästessään koulusta Rob löysi Teddyn lepäämästä ison pähkinäkorin -luota. Poika oli lopen uupunut, mutta ei silti halunnut lähteä -kentältä; hattu palleroisessa kädessään hän hätisteli varkaita ja -haukkasi aina välillä virkistävän palan isosta omenasta, joka hänellä -oli toisessa kädessään. - -Rob ryhtyi työhön, ja maa oli kerätty puti puhtaaksi ennen kello -kahta, pähkinät turvallisesti vilja-aitan ylisillä ja ahkerat -työmiehet iloissaan saavutuksesta. Mutta kurre eukkoineen ei -antautunut. Mennessään muutaman päivän perästä katsomaan pähkinöitään -Rob kauhistui, sillä niitä oli hävinnyt paljon. Kukaan pojista ei -ollut voinut pihistää niitä, koska ovi oli lukossa; kyyhkyset eivät -olleet syöneet niitä, eikä talossa ollut rottia. Pikku Bhaerit -puhkesivat valitusvirsiin, kunnes Dick sanoi: - --- Minä näin kurren aitan katolla, ehkä se on ottanut ne. - --- Niin onkin. Minä laitan sille kyllä satimen, uhkasi Rob. - --- Jos olet silmä kovana, voit keksiä minne se ne vie. Ehkä minä -onnistun saamaan ne takaisin, sanoi Dan, jota huvitti poikien ja -oravien välinen taistelu. - -Rob alkoi seurata oravia ja näki herra ja rouva kurren heittäytyvän -jalavan riippuvilta oksilta jyväaitan katolle, livahtavan sisään -kyyhkyslakan pienestä aukosta ja palaavan pähkinä suussa. Kun -ne eivät voineet kuormineen kulkea tulojälkiään, ne juoksivat -räystäälle, sitten seinää pitkin alas, loikkasivat hetkeksi nurkan -alle ja palasivat näkyviin ilman ryöstösaalista. Rob juoksi paikalle, -ja kolossa lehtien alla oli suuri kasa varastettua omaisuutta, joka -ajan pitkään olisi kannettu edelleen koloihin. - --- Senkin lurjukset! Nyt minä teen teille kepposet enkä jätä teille -ainoatakaan, sanoi Rob. Hän tyhjensi kuopan ja aitan ylisen, -vei riidanalaiset pähkinät ullakolle ja tutki tarkasti kaikki -ikkunaruudut, etteivät tunnottomat rosvot vain pääsisi sisään. Oravat -tuntuivat tajuavan, että taistelu oli nyt päättynyt, ja palasivat -pesäänsä, mutta eivät aina voineet vastustaa kiusausta, vaan -nakkelivat Robin päähän pähkinänkuoria ja sättivät häntä rumasti, -ikään kuin eivät olisi voineet unohtaa eivätkä antaa anteeksi, että -Rob oli sittenkin perinyt voiton. - -Isä ja äiti Bhaerin sato oli aivan toista lajia, eikä sitä ole helppo -kuvata. Mutta he olivat tyytyväisiä siihen ja tunsivat, että kesän -työ oli onnistunut hyvin ja ajan oloon kypsyisi viljaa, joka tekisi -heidät hyvin onnellisiksi. - - - - -19 - -JOHN BROOKE - - --- Herääpäs, Demi! Sinua tarvitaan. - --- Mitä varten? Vastahan minä menin sänkyyn, ei nyt voi vielä olla -aamu, penäsi Demi unisena räpytellen silmiään kuin pieni huuhkaja. - --- Kello on vasta kymmenen, mutta isäsi on sairas ja meidän täytyy -mennä hänen luokseen. Voi, pikku Demi-parkaani! sanoi Jo-täti ja -laski huokaisten päänsä tyynylle hänen viereensä. Uni kaikkosi Demin -silmistä ja hänen sydämensä täyttyi pelolla, sillä hän ymmärsi -hämärästi, miksi täti itki aivan kuin jokin menetys olisi uhkaamassa. -Sanaa virkkamatta hän painautui lähemmäs tätiä, ja hetken kuluttua -tämä saavutti tasapainonsa. Hän suuteli hellästi Demin huolestuneita -kasvoja ja sanoi: - --- Me menemme sanomaan hänelle jäähyväiset, eikä aikaa ole -hukattavana. Pue pian päällesi ja tule minun huoneeseeni; minun -täytyy mennä Daisyn luo. - --- Puen heti paikalla! Kun Jo-täti meni, Demi hypähti vuoteesta, -pukeutui kuin unessa, jätti Tommyn sikeästi nukkumaan ja käveli läpi -hiljaisen talon. Hän tunsi, että jotain uutta ja surullista oli -tapahtumassa -- jotain joka erotti hänet toisista pojista joksikin -aikaa ja sai maailman näyttämään yhtä synkältä, hiljaiselta ja -oudolta kuin nämä tutut huoneet näin yöllä. Laurie-herran lähettämät -vaunut odottivat oven edessä. Daisy oli pian valmis, ja istuessaan -ääneti vaunuissa tädin ja sedän kanssa kaksoset pitivät koko matkan -toisiaan kädestä. - -Vain Franz ja Emil tiesivät mitä oli tapahtunut. Tullessaan -seuraavana aamuna alakertaan pojat hämmästyivät ja säikähtivät, -sillä talo tuntui autiolta ilman isäntää ja emäntää. Aamiaisesta -tuli synkkä, kun iloinen Jo-rouva ei ollut teekannun takana, ja kun -koulun piti alkaa, isä Bhaerin paikka oli tyhjä. Pojat vaeltelivat -onnettomina koko tunnin odottaen uutisia ja toivoen, että Demin isä -voisi hyvin, sillä kaikki pitivät ystävällisestä John Brookesta. -Kello löi kymmenen, eikä kukaan tullut rauhoittamaan heitä. Heidän ei -tehnyt mieli leikkiä, vaikka aika kuluikin hitaasti. He vain istuivat -vakavina ja haluttomina. Äkkiä Franz nousi ja sanoi vakuuttavasti: - --- Hei, kuulkaa. Mennään luokkaan ja pidetään koulua aivan kuin eno -olisi täällä. Päivä kuluu nopeammin, ja eno on varmasti mielissään. - --- Kuka meitä kuulustelee? kysyi Jack. - --- Minä. En kyllä tiedä paljon enempää kuin tekään, mutta minä -olen vanhin ja koetan täyttää enon paikan kunnes hän tulee -- jos -nimittäin suostutte. - -Franzin vaatimaton ja hillitty esiintyminen tehosi jollakin tavoin -toisiin, sillä vaikka hänen silmänsä olivat punaiset yön jäljiltä, -hänessä oli kuitenkin jotain uutta ja miehekästä, aivan kuin hän -olisi jo alkanut tuntea elämän huolten ja murheiden painon ja -koettanut ottaa ne rohkeasti kantaakseen. - --- Minä suostun ilman muuta, sanoi Emil ja meni paikalleen muistaen, -että merimiehen ensimmäinen velvollisuus on totella esimiehiään. - -Toiset seurasivat esimerkkiä, Franz istuutui herra Bhaerin tuolille -ja tunnin ajan vallitsi mainio järjestys. Läksyt oli luettu ja -kuulusteltu, Franz oli kärsivällinen ja hauska opettaja, sillä -viisaasti kyllä hän jätti kuulustelematta ne aineet, joissa ei itse -ollut pätevä, ja piti järjestystä yllä enemmän murheen sävyttämällä -arvokkuudella kuin sanan voimalla. Juuri kun oli pikku poikien vuoro -lukea, eteisestä kuului askelia ja kaikki kääntyivät nähdäkseen -uutiset isä Bhaerin ilmeestä, kun hän astuisi luokkaan. Ystävälliset -kasvot ilmaisivat heti paikalla, ettei Demillä ollut enää isää, sillä -ne olivat kalpeat ja murheelliset, eikä hänellä riittänyt edes sanoja -vastaukseen, kun Rob juoksi häntä vastaan ja kysyi moittivasti: - --- Mitä varten sinä menit, isä, ja jätit minut yöllä? - -Muisto toisesta isästä, joka oli jättänyt lapsensa yöllä eikä koskaan -palaisi, sai herra Bhaerin lujasti puristamaan omaa poikaansa ja -piilottamaan kasvonsa hetkeksi tämän kiharoihin. Emil painoi pään -käsiinsä, Franz astui enon luo ja pani kätensä hänen olalleen kasvot -kalpeina surusta ja myötätunnosta. Toiset istuivat niin hiljaa, että -ulkoa kuului selvästi putoavien lehtien rapina. - -Rob ei oikein käsittänyt mitä oli tapahtunut, mutta hänen teki pahaa -nähdä isä onnettomana. Niinpä hän kohotti pienin käsin isänsä päätä -ja sanoi sirkuttaen: - --- Älä itke, isä! Kaikki olivat kilttejä, me pidimme koulua ja Franz -oli opettaja. - -Herra Bhaer kohotti katseensa, koetti hymyillä ja sanoi niin -kiitollisella äänellä, että pojat tunsivat olevansa pyhimyksiä: - --- Kiitoksia, pojat, kiitoksia oikein paljon siitä. Se oli hyvä tapa -auttaa ja lohduttaa minua. - --- Franz ehdotti sitä, ja hän oli loisto-opettaja, kertoi Nat, -ja hänen sanojaan vahvisti toisten poikien myöntävä mumina, joka -ilahdutti suuresti nuorta viransijaista. - -Herra Bhaer laski Robin maahan, kiersi kätensä sisarenpoikansa -harteille ja sanoi tyytyväisen näköisenä: - --- Tämä tekee minun raskaan päiväni helpommaksi ja saa minut -luottamaan teihin kaikkiin. Minua tarvitaan kaupungissa ja minun -täytyy jättää teidät vielä vähäksi aikaa. Ajattelin antaa teille -lupaa tai lähettää muutamia teistä kotiin, mutta jos tahdotte jäädä -ja jatkaa samaan tapaan, niin minä olen iloinen. - --- Me jäämme! Kyllä Franz pitää meistä huolen! kuului eri puolilta. - --- Eikö äiti pian tule kotiin? kysyi Rob haikeasti. - --- Me tulemme molemmat yöksi. Mutta Meg-täti tarvitsee nyt äitiä -enemmän kuin te ja tiedän että mielelläsi lainaat häntä vähäksi aikaa. - --- Kyllä minä, mutta Teddy on itkenyt häntä ja löi hoitajaa ja oli -kauhean ilkeä, kanteli Rob aivan kuin nämä uutiset toisivat äidin -heti kotiin. - --- Missä minun kuopukseni nyt on? kysyi herra Bhaer. - --- Dan vei hänet ulos rauhoittumaan. Nyt ei ole enää mitään hätää, -sanoi Franz viitaten ikkunaan, josta näkyi Dan vetämässä Teddyä -rattailla koirien hyppiessä heidän ympärillään. - --- Minä en tahdo tavata häntä nyt, hän vain kiihtyisi turhaan; mutta -sanokaa Danille, että minä olen jättänyt Teddyn hänen huostaansa. Te -vanhemmat kyllä pidätte yhden päivän huolta itsestänne. Franz voi -ohjailla teitä ja Silas hoitaa muuten taloa. Hyvästi iltaan asti. - --- Kerro vähän John-sedästä, sanoi Emil pidättäen herra Bhaeria, kun -tämä aikoi kiiruhtaa pois. - --- Ennätimme ajoissa jättämään hänelle hyvästit. Daisy ja Demi olivat -hänen käsivarsillaan, kun hän nukahti rauhallisesti Meg-tädin syliin. -En jaksa nyt kertoa enempää, sanoi herra Bhaer ja lähti nopeasti -huoneesta. Langon kuolema oli sattunut häneen kipeästi, sillä John -Brooke oli ollut hänen läheinen ystävänsä. - -Koko päivän talo oli hyvin hiljainen. Pikkupojat leikkivät ääneti -lastenhuoneessa. Toiset kuluttivat aikaansa kävellen, istuen raidassa -tai hoidellen lemmikkejään; tuntui aivan kuin olisi ollut sunnuntai -keskellä viikkoa. Kaikki puhelivat John-sedästä; pojat tunsivat, että -jotain arvokasta ja hyvää oli poistunut heidän pienestä maailmastaan. - -Herran ja rouva Bhaer tulivat hämärissä kahdestaan kotiin, sillä Demi -ja Daisy olivat jääneet äitinsä luo lohduttamaan häntä. Jo-poloinen -oli lopen uupunut ja tarvitsi ilmeisesti myös, lasten lohdutusta, -sillä päästyään portaille hän ensimmäiseksi kysyi: - --- Missä minun pikkuiseni on? - --- Täällä, vastasi hento ääni. Ja kun Dan oli laskenut Teddyn äidin -syliin, poika jatkoi: - --- Danny on ollut minun kanssani koko päivän ja minä olen ollut -kiltti. - -Jo-rouva kääntyi kiittämään uskollista hoitajaa, mutta Dan oli -rientänyt hätistämään pois poikia, jotka olivat rynnänneet eteiseen -tulijoita vastaan, ja puhui heille matalalla äänellä: - --- Älkää tulko, ei hän jaksa kestää meitä nyt. - --- Ei, älkää menkö. Haluan tavata teidät kaikki. Tulkaa vain, pojat. -Minä olen lyönyt teitä laimin koko päivän. - -Jo-rouva ojensi kätensä kohti poikia, jotka kerääntyivät hänen -ympärilleen ja saattoivat hänet makuuhuoneeseen. - --- Minä olen niin väsynyt, että kyyhötän mieluimmin täällä Teddyn -kanssa. Toisikohan joku minulle teetä, hän sanoi koettaen puhua -hilpeästi. - -Koko lauma hyökkäsi ruokasaliin, ja illallispöytä olisi ollut -vaarassa, ellei herra Bhaer olisi joutunut hätään. Sovittiin, että -toiset pojat saisivat viedä teen, toiset korjata astiat. - -Neljä läheisintä ja rakkainta sai ensiksi mainitun kunniatehtävän. -Franz vei teekannun, Emil leivän, Rob maidon ja Teddy halusi -välttämättä kantaa sokeriastian, perille saapuessaan se sattui -olemaan muutamaa palaa kevyempi kuin lähtiessä. Monia naisia olisi -poikien äänekäs touhu tällaisena hetkenä kiusannut, mutta Jo-rouva -piti siitä. Tämäniltaisessa herkässä mielentilassaan hän tunsi -erityistä hellyyttä näitä poikia kohtaan, joista moni oli isätön ja -äiditön, ja heidän kömpelö osanottonsa lohdutti häntä. Se auttoi -häntä paljon enemmän kuin ne paksut voileivät, joita pojat hänelle -toivat, ja kun Kommodori kuiskasi hänelle käheästi, tukahtuneella -äänellä: - --- Koeta kestää täti, se oli ankara isku. Me yritämme jotenkin -korvata sitä, tämä lämmitti häntä enemmän kuin teekupillinen, jonka -poika hänelle toi. Kun illallinen oli syöty, korjasi toinen joukko -pois tähteet ja astiat, ja Dan ojensi kätensä uniselle Teddylle. - --- Antakaa minun panna hänet nukkumaan, kun te olette noin väsynyt, -äiti. - --- Lähdetkö hänen kanssaan, kultaseni? kysyi Jo-rouva pieneltä -mytyltä, joka lepäsi sohvatyynyillä hänen sylissään. - --- Lähden. Ja uskollinen hoitaja vei ylpeänä pikku miehen nukkumaan. - --- Minäkin tekisin mielelläni jotakin, sanoi Nat huokaisten. - --- Kyllä sinä voitkin tehdä. Hae viulusi ja soita minulle se sievä -laulu, jonka nuotit Teddy-setä sinulle viimeksi lähetti. Musiikki on -tänä iltana paras lohdutus. - -Nat lensi hakemaan viuluansa, ja istuen Jo-rouvan oven edessä hän -soitti kauniimmin kuin koskaan ennen, sillä nyt soitossa oli sydän -mukana ja se antoi sormille ihmeellisen taidon. Toiset pojat istuivat -ääneti portailla ja vartioivat, ettei kukaan päässyt häiritsemään -talon rauhaa. Franz pysytteli Jo-rouvan luona, kunnes tämä vihdoin -nukahti ja unohti hetkeksi surunsa. - -Kului kaksi hiljaista päivää. Kolmantena herra Bhaer tuli koulun -loputtua sisään kirje kädessään. - --- Minä luen teille jotain, pojat, hän sanoi, ja kun pojat seisoivat -hänen ympärillään, hän luki: - -"Rakas Fritz! -- Kuulin, ettet ole aikonut ottaa joukkoasi tänään -mukaan, koska arvelet, etten ehkä pitäisi siitä. Mutta tuo heidät, -minä pyydän. Ystävien näkeminen voi auttaa Demiä kestämään raskaan -hetken, ja haluaisin poikien kuulevan, mitä isä sanoo Johnista. -Tiedän että se tekee heille hyvää. Jos he laulaisivat jonkin vanhan -kauniin virren, jonka sinä olet heille opettanut, se olisi minusta -kauneita musiikkia ja sopisi erinomaisesti tilaisuuteen. Pyydä heitä. -Tervehtien Meg." - --- Haluatteko te lähteä? kysyi herra Bhaer katsellen poikia. - --- Haluamme, he vastasivat kaikki, ja tuntia myöhemmin koko joukko -lähti John Brooken vaatimattomiin hautajaisiin. - -Pieni talo oli yhtä hiljainen, aurinkoinen ja kodikas kuin kymmenen -vuotta sitten, kun Meg saapui sinne morsiamena. Silloin oli kesä -alullaan ja ruusut kukkivat kaikkialla, nyt oltiin alkusyksyssä, -ja kuihtuneita lehtiä leijui hiljaa maahan. Morsian oli nyt leski, -mutta sama suloinen rauha loisti hänen kasvoillaan ja hänen tyyni -alistumisensa lohdutti niitä, jotka olivat tulleet häntä lohduttamaan. - --- Oi, Meg, kuinka sinä jaksat kestää sen noin? kuiskasi Jo, kun -talon emäntä tuli ovelle heitä vastaan ja toivotti heidät hymyillen -tervetulleiksi eikä hänessä havainnut mitään muutosta, ehkä vain -enemmän hellyyttä kuin ennen. - --- Jo kulta, minun elämääni on kymmenen vuotta siunattu rakkaudella, -ja tuo sama rakkaus tukee minua yhä. Se ei kuole, ja John on nyt -minun enemmän kuin koskaan ennen, vastasi Meg. - -He olivat kaikki siellä -- isä, äiti, Teddy-setä ja Amy-täti, vanha -herra Laurence, nyt valkohapsisena ja heikkona, herra ja rouva -Bhaer joukkoineen ja paljon muita ystäviä. Joku olisi voinut sanoa, -että vaatimattomalla John Brookella oli ollut tyynessä, ahkerassa -elämässään liian vähän aikaa hankkia ystäviä, mutta nyt heitä -näytti ilmaantuvan joka puolelta -- vanhoja ja nuoria, rikkaita ja -köyhiä, ylhäisiä ja alhaisia, sillä tietämättään hän oli vaikuttanut -laajalti, hänen ansionsa muistettiin ja hänen salaiset hyvät tekonsa -tulivat nyt julki. Saattojoukko arkun ympärillä kunnioitti jo -pelkällä läsnäolollaan hänen elämäntyötään. - -Toimitus oli vaatimaton ja lyhyt, sillä isä, joka aikanaan oli -siunannut myös avioliiton, oli niin liikuttunut, että hänen äänensä -värisi, kun hän suoritti viimeistä palvelusta rakkaalle pojalleen. -Vain yläkerrasta kuuluva Josy-vauvan jokellus rikkoi sen juhlallisen -hiljaisuuden, joka seurasi aamenta. Sitten herra Bhaer antoi merkin -ja poikakuoro aloitti virren, johon kaikki vähitellen yhtyivät. - -Kun Plumfieldin pojat sinä iltana tapansa mukaan istuivat portailla -syyskuun kalpeassa kuutamossa, he puhuivat tietysti päivän -tapahtumista. - -Emil keskeytti hiljaisuuden sanomalla kiihkeään tapaansa: - --- Fritz-eno on viisain ja Laurie-setä hauskin, mutta John-setä oli -paras, ja minä tahtoisin olla hänen kaltaisensa mieluummin kuin -kenenkään muun. - --- Niin minäkin. Kuulitteko, mitä ne herrat sanoivat isoisälle? -kysyi Franz, joka tunsi miltei katumusta, kun ei ollut osannut antaa -John-sedälle kylliksi arvoa. - --- Kerro, pyysi Jack, häneenkin päivän tapaukset olivat tehneet syvän -vaikutuksen. - --- Eräs herra Laurencen yhtiötovereista sanoi, että John-setä oli -liikemieheksi melkein liian tunnollinen ja moitteeton. Toinen sanoi, -ettei rahalla voinut korvata sitä uskollisuutta ja rehellisyyttä, -jolla John-setä oli häntä palvellut, ja isoisän suusta kuultiin -paras kuvaus. John-setä oli kerran työskennellyt erään keinottelijan -toimistossa, ja kun mies halusi setää juoniinsa, setä ei suostunut -suurestakaan palkasta. Mies suuttui, ja sanoi: "Noin ankarilla -periaatteilla ette ikinä menesty liikemaailmassa", jolloin setä -vastasi: "Ilman periaatteita en yritä koskaan menestyä." Setä jätti -sen paikan ja otti toisen, paljon kehnomman ja pienipalkkaisemman. - --- Oliko hän rikas? kysyi Jack. - --- Ei. - --- Tekikö hän mitään huomiota herättävää? - --- Ei. - --- Hän oli siis vain hyvä? - --- Siinä kaikki, vastasi Franz ja huomasi toivovansa, että setä olisi -tehnyt jotakin, josta kannattaisi kerskua, sillä hänen vastauksensa -näyttivät tuottavan Jackille pettymyksen. - --- Ainoastaan hyvä. Mutta siihen sisältyykin kaikki, sanoi herra -Bhaer, joka oli kuullut viimeiset sanat ja ymmärsi, mitä poikien -mielessä liikkui. - --- Minäpäs kerron teille vähän John Brookesta, että ymmärtäisitte, -miksi häntä kunnioitetaan ja miksi hän oli tyytyväinen, vaikkei -ollutkaan rikas eikä kuuluisa. Hän yksinkertaisesti täytti aina -velvollisuutensa niin uskollisesti, että sai siitä kärsivällisyyttä -ja voimaa taistella vuosikausia köyhyyttä ja murheita vastaan. Hän -oli hyvä poika ja hylkäsi omat suunnitelmansa voidakseen elää äitinsä -kanssa, koska tämä tarvitsi häntä. Hän oli Laurien ystävä ja opetti -hänelle paljon muutakin kuin kreikkaa ja latinaa näyttämällä ehkä -tietämättään rehdin miehen esimerkkiä. Hän oli uskollinen palvelija -ja tuli niin korvaamattomaksi työnantajilleen, että hänen paikkaansa -on vaikea täyttää. Hän oli hyvä puoliso ja isä, hellä, viisas ja -huomaavainen. Laurie ja minä olemme oppineet häneltä paljon ja vasta -nyt tiedetään, kuinka paljon hän rakasti perhettään, kun on käynyt -selville, mitä hän on kenenkään tietämättä tehnyt sen hyväksi. - -Herra Bhaer vaikeni hetkeksi ja pojat istuivat kuutamossa kuin -kuvapatsaat, kunnes hän kääntyi taas heihin päin ja jatkoi hiljaa ja -vakavasti: - --- Kun hän makasi kuolemaisillaan, minä sanoin hänelle: "Älä -sure Megin ja lasten puolesta, minä kyllä pidän huolen, ettei -heiltä puutu mitään." Silloin hän hymyili ja puristi kättäni -rohkaisevasti. "Ei sinun tarvitse, minä olen pitänyt heistä -huolen." Ja niin hän oli tehnytkin, sillä kun katselimme hänen -papereitaan, kaikki oli järjestyksessä. Ei ollut lainkaan velkoja, -mutta säästöjä niin paljon, että ne takaavat Meg-tädille mukavan ja -riippumattoman elämän. Silloin ymmärsimme, miksi hän oli elänyt niin -yksinkertaisesti, kieltäytynyt niin monista huveista, vaikka soikin -itselleen hyväntekeväisyyden ilon, ja raatanut niin ankarasti, että -sillä varmaan lyhensi kallista elämäänsä. Hän ei koskaan pyytänyt -apua itselleen, mutta usein kyllä toisille ja kantoi kuormansa -ja täytti tehtävänsä miehekkäästi ja valittamatta. Kukaan ei voi -sanallakaan moittia häntä; niin oikeudenmukainen ja hyvä hän oli. Nyt -kun hän on poissa, kaikki ovat osoittaneet niin suurta kiintymystä, -arvonantoa ja kunnioitusta häntä kohtaan, että olen ylpeä, kun sain -olla hänen ystävänsä, ja minä tahtoisin jättää lapsilleni samanlaisen -perinnön kuin hän omilleen, koska se voittaa mielestäni maailman -suurimmat rikkaudet. Niin, yksinkertainen, aito hyvyys on paras -pääoma tässä elämän hyörinässä. Se jää, kun maine ja raha häviävät. - -Kun Demi muutaman viikon kuluttua palasi kouluun, hän näytti -tointuneen menetyksestään. Mutta unohtaa hän ei voinut, sillä -asiat painuivat syvälle hänen mieleensä, ne jäivät sinne edelleen -pohdittaviksi ja voimistivat maaperää, jossa tapahtui nopeata -henkistä kasvua. Demi leikki ja luki, teki työtä ja lauloi aivan kuin -ennenkin, ja harva huomasi mitään muutosta tapahtuneen. Mutta oli -kuitenkin jotain, jonka Jo-rouva huomasi, sillä hän tarkkaili hellin -katsein Demiä ja koetti täyttää Johnin sijan omalla tavallaan. - -Demi puhui harvoin menetyksestään, mutta Jo-täti kuuli usein öisin -tukahdutettua nyyhkytystä, ja kun hän meni lohduttamaan, Demi -selitti: -- Minä kaipaan isää! Minulla on ikävä häntä! - -Mutta aika lääkitsi. Vähitellen Demi oppi ymmärtämään, ettei ollut -menettänyt isäänsä; tämä oli vain näkymättömissä jonkin aikaa, -ja hän kohtaisi isän vielä kerran yhtä terveenä, voimakkaana ja -rakastettavana kuin ennenkin, vaikka siihen kuluisikin pitkä aika. -Demi oli siitä niin vakuuttunut, että hän sai ajatuksesta apua ja -lohtua. Toivo päästä sen isän luo, jota hän lapsena oli rakastanut, -johti häntä pyrkimään myös sen isän lapseksi, jota hän ei koskaan -nähnyt. Molemmat olivat taivaassa, ja hän rukoili molempia ja -rakkaudesta heihin yritti olla hyvä. - -Sisäistä muutosta seurasi ulkonainenkin, sillä noiden muutaman -viikon aikana Demi näytti kasvaneen pitkäksi pojaksi ja alkoi luopua -lapsellisista leikeistä. Hän kasvoi niistä irti ja kaipasi nyt jotain -miehekkäämpää. Hän kävi käsiksi vihaamaansa laskuoppiin ja syventyi -siihen niin tosissaan, että hänen setänsä oli hyvillään, vaikkei -ymmärtänyt koko mielijohdetta, ennen kuin Demi sanoi: - --- Minä aion ruveta isona kirjanpitäjäksi niin kuin isäkin, ja minun -täytyy osata hyvin laskea, muuten minä en voi esittää yhtä siistejä -ja hyvin vietyjä tilikirjoja. - -Toisella kertaa hän tuli tätinsä luo ja kysyi vakavana: - --- Kuinka pieni poika voisi ansaita rahaa? - --- Miksi sinä sitä kysyt, kultaseni? - --- Isä pyysi minua pitämään huolta äidistä ja tytöistä, ja minä -pidänkin, en vain tiedä, kuinka aloittaisin. - --- Ei hän tarkoittanut nyt, vaan sitten kun tulet suureksi. - --- Mutta minä haluaisin aloittaa jo nyt, ja minun pitäisi ansaita -rahaa, että voisin ostaa heille jotain. Minä olen kymmenvuotias ja -monet minun iässäni jo ansaitsevat. - --- Hyvä, sovitaan että sinä haravoit karisseet lehdet ja peität -niillä mansikkamaan. Minä maksan siitä sinulle dollarin, sanoi -Jo-täti. - --- Mutta eikö se ole liian paljon? Minä ennätän tehdä sen päivässä. -Sinun täytyy olla kohtuullinen etkä saa maksaa liian paljon, sillä -minä tahdon tosiaan ansaita rahaa! - --- Demi kulta, minä olen kohtuullinen enkä maksa penniäkään liikaa. -Kun se työ on tehty, katsotaan jotain muuta, sanoi Jo-rouva -liikuttuneena pojan auttamishalusta ja oikeudenmukaisuudesta, joissa -hän muistutti täysin tunnollista isäänsä. - -Kun mansikkamaa oli peitelty, Demi kärräsi metsästä monta kuormaa -lastuja halkovajaan ja ansaitsi toisen dollarin. Sitten hän oli -iltaisin paperoimassa Franzin opastamana koulukirjoja. Kukaan ei -saanut auttaa häntä, ja palkkaa saadessaan hän oli niin tyytyväinen, -että likaiset setelit näyttivät aivan loistavilta hänen silmissään. - --- Nyt minulla on dollari jokaiselle ja haluaisin itse viedä rahat -äidille, että hän näkisi, miten täytän isän toivomuksen. - -Niinpä Demi teki pyhiinvaellusmatkan äitinsä luo ja äiti otti vastaan -hänen pienet ansionsa kuin arvokkaan aarteen ja olisi säilyttänyt ne -koskemattomina, ellei Demi olisi pyytänyt häntä ostamaan rahoilla -jotain hyödyllistä itselleen ja siskoille. - -Tämä teki Demin hyvin onnelliseksi, ja vaikka hän aina välillä -unohtikin velvollisuutensa, auttamisen halu ei koskaan unohtunut, -vaan vahvistui vuosi vuodelta. - -Niin lähti pieni kymmenvuotias poika tulevaisuuden suunnitelmien ja -toiveiden turvin maailmaan perintönään viisaan ja hellän isän muisto -ja kunniallinen nimi. - - - - -20 - -TAKAN ÄÄRESSÄ - - -Lokakuun kylmien tullessa sytytettiin valkeat suuriin uuneihin, ja -Demin kuivat honkalastut auttoivat Danin pilkkomia kantoja valtavaan -roihuun, joka iloisesti täytti koko takan. Kun illat pitenivät, väki -kokoontui kotilieden ympärille leikkimään, lukemaan ja laatimaan -suunnitelmia talvea varten. Mutta mieluisin huvi oli satujen -kertominen, ja herra ja rouva Bhaerilta odotettiin aina olevan -ehtymätön varasto hauskoja tarinoita. Joskus heillekin tuli pula, ja -silloin poikien oli tultava toimeen omillaan, eikä se läheskään aina -onnistunut. - -Yhteen aikaan olivat kummitusjuhlat oikeana vitsauksena. Niiden -viehätys oli siinä, että valot sammutettiin, valkean annettiin -hiipua takassa ja pimeässä kerrottiin niin kamalia juttuja, kuin -ikinä tuli mieleen. Näistä illoista aiheutui kaikenlaisia häiriöitä: -Tommy käveli unissaan tallin katolle, ja pikku pojat hermostuivat -aivan suunniltaan. Lopulta koko kummitusjuhlat kiellettiin, ja pojat -palasivat harmittomampien huvitusten pariin. - -Eräänä iltana, kun pikkupojat oli pantu nukkumaan ja isommat -vetelehtivät koulusalin takan ääressä koettaen keksiä tekemistä, -Demillä oli uusi ehdotus. - -Hän tarttui hiilihankoon ja marssi se kädessä edestakaisin komentaen: --- Riviin! Riviin! Riviin! Kun pojat nauraen ja tyrkkien olivat -rivissä, hän sanoi: -- Jokainen saa kaksi minuuttia aikaa keksiä -jonkin leikin. - -Franz istui kirjoittamassa ja Emil luki lordi Nelsonin elämäkertaa, -niin ettei heitä otettu lukuun, mutta toiset pojat miettivät -ankarasti, ja kun aika loppui, jokaisella oli vastaus valmiina. - --- No, Tom! kysyi Demi. - --- Sokkoa. - --- Jack? - --- Panttileikkiä, oikein hyvä kierros ja centti pantiksi. - --- Setä on kieltänyt meiltä rahapelit. Dan, mitä sinä tahdot? - --- Järjestetään taistelu roomalaisten ja kreikkalaisten välillä. - --- Pumppu? - --- Paistetaan omenoita ja paahdetaan maissia ja pähkinöitä. - --- Hyvä, hyvä, hihkuttiin, ja äänestettäessä Pumpun ehdotus voitti. - -Osa meni hakemaan kellarista omenoita, osa ullakolta pähkinöitä ja -osa paahdinta ja maissinjyviä. - --- Pyydetään tytöt mukaan, vai mitä? sanoi Demi äkillisessä -kohteliaisuuden puuskassa. - --- Daisy rikkoo näppärästi kastanjoita, huomautti Nat. - --- Ja Nan paahtaa hienosti maissia, lisäsi Tommy. - --- Tuokaa vain heilanne, ei se meitä häiritse, sanoi Jack. - --- Älä sano minun siskoani heilaksi, se on ihan tylsää, kivahti Demi -niin tosissaan, että Jack purskahti nauruun. - --- Mutta Daisyhan on Natin lemmikki. Eikös vain, pelimanni? - --- On hän, ellei Demi pahastu. Tietysti minä pidän Daisysta, kun hän -on aina niin kiltti minulle, vastasi Nat hämillään, sillä Jackin -suorasukaisuus vaivasi häntä. - --- Nan on minun heilani ja minä menen hänen kanssaan naimisiin -joskus vuoden päästä, niin että pysykää vain poissa tieltä pojat, -sanoi Tommy mahtavasti. He, Nan ja hän, olivat tosiaan suunnitelleet -tulevaisuutensa aivan selväksi; he asuisivat raidassa, nostaisivat -eväät sinne korilla ja tekisivät paljon muuta hauskaa. - -Bangsin päättäväisyys mykisti Demin kerta kaikkiaan, ja herrat -lähtivät käsikoukkua noutamaan Nania ja Daisya, jotka olivat Jo-tädin -luona ompelemassa rouva Carneyn nuorimmalle pikkiriikkisiä vaatteita. - --- Lainaisitteko meille tyttöjä vähäksi aikaa? Heistä pidetään kyllä -hyvää huolta, sanoi Tommy. Hän iski silmää merkiksi omenoista, -napsautti sormiaan selittääkseen maissin paahtoa ja raksutti hampaita -kuvatakseen pähkinöiden särkemistä. - -Tytöt ymmärsivät elekielen heti ja alkoivat kääriä töitään -kasaan ennen kuin Jo-rouvalle ehti selvitä, oliko Tommy saanut -kouristustaudin vai oliko hänellä mielessään jokin tavallista -hurjempi kepponen. Demi selitti suunnitelman, lupa saatiin ja pojat -poistuivat palkintoineen. - --- Älä puhu Jackin kanssa, kuiskasi Tommy Nanille mennessään hänen -kanssaan hakemaan hallista haarukkaa, jolla voisi keihästää omenoita. - --- Miksei? - --- Hän nauraa minulle enkä halua, että sinulla on mitään tekemistä -hänen kanssaan. - --- Minä puhun jos minua huvittaa, sanoi Nan kimpaantuen Tommyn -ennenaikaisesta holhoamisesta. - --- Sitten minä en huoli sinua heilakseni. - --- En minä tahdokaan. - --- Mutta minä luulin, että sinä pidät minusta! Tommyn ääni oli -närkästynyt. - --- Jos sinä välität Jackin naurusta, en pidä sinusta enää tippaakaan. - --- Siinä on sormusrähjäsi, minä en halua sitä enää, sanoi Tommy -vetäen sormestaan jouhista punotun uskollisuuden pantin, jonka Nan -oli antanut hänelle vastalahjaksi hummerin tuntosarvesta tehdystä -sormuksesta. - --- Minä annan sen Nedille, kuului korskea vastaus; Ned näet piti -rouva Rasavillistä ja oli tehnyt tälle niin paljon pyykkipoikia, -laatikoita ja rullia, että niitä riitti vaikka minkälaiseen talouteen. - --- Pala ja kipinöi! sanoi Tommy; vähempi ei riittänyt tulkitsemaan -hänen tukahdutettuja tunteitaan. Riuhtaisten vimmoissaan kätensä -Nanin kädestä hän jätti tämän haarukkoineen seuraamaan perässään. -Tämän yliolkaisuuden Nan rankaisi puolestaan lisäämällä Tommyn -mustasukkaisen sydämen piinaa. - -Arina oli puhdistettu ja punaiset omenat ladottu paistumaan. -Paahdin oli kuumennettu ja kastanjat tanssivat siinä iloisesti ja -maissinjyvät hyppivät huimasti vankilansa metallilankaisia seiniä -vasten. Dan paahtoi parhaita saksanpähkinöitään, ja kaikki juttelivat -ja nauroivat eikä ketään häirinnyt, vaikka sade pieksi ikkunoita ja -tuuli vinkui nurkissa. - --- Kun hevonen ja kissa kulkevat peräkkäin, niin mikä se on? kysyi -Emil, joka oli ihastunut arvoituksiin. - --- Hepokatti, keksi Jack. - --- Minkä tähden Daisy on kuin mehiläinen? heitti Nat, joka oli -pohtinut kysymystä jo hyvän aikaa. - --- Koska hän on pesän kuningatar, sanoi Dan. - --- Ei. - --- Sano sitten itse. - --- Koska hän tekee herkkuja, häärii lakkaamatta ja rakastaa kukkia, -sanoi Nat, ja hänen poikamainen kohteliaisuudenryöppynsä sai Daisyn -posket helottamaan kuin puna-apila. - --- Miksi Nan on kuin herhiläinen? kysyi Tom tuijottaen tyttöä ja -lisäsi antamatta muille aikaa vastata: -- Koska hän pitää melua -tyhjästä ja pistää kuin villitty. - --- Tommy on suuttunut mutta minä iloinen, huudahti Ned, kun Nan -keikautti päätään ja kysyi äkkiä: - --- Mikä esine astiakaapissa on samanlainen kuin Tom? - --- Pippurirasia, vastasi Ned antaen Nanille kuoritun kastanjan ja -nauraen niin sietämättömästi, että Tommy olisi halunnut pompata kuin -tulikuuma kastanja pannussa ja lentää jonkun niskaan. - -Huomattuaan, että pojat alkoivat piikitellä toisiaan, Franz yritti -uutta keinoa. - --- Sovitaan että jokainen, joka astuu tuosta ovesta sisään, saa -kertoa meille jotain. Hauska nähdä kuka tulee. - -Siihen suostuttiin, eikä tarvinnut kauan odottaakaan, kun eteisestä -kuului raskaita askelia ja Silas ilmestyi huoneeseen syli täynnä -puita. Riemuhuuto tervehti tulijaa, ja tämä katseli ympärilleen -hämmästynyt irvistys punakoilla kasvoillaan, kunnes Franz selitti -ilon syyn. - --- Mitä! Enhän minä osaa kertoa juttuja, Silas sanoi, laski -puut sylistään ja valmistautui lähtemään huoneesta. Mutta pojat -piirittivät hänet, veivät hänet väkisin istumaan ja vaativat -tarinaansa, kunnes hyväntahtoinen jättiläinen myöntyi. - --- Minä en tiedä kuin yhden ainoan jutun, ja sekin on hevosesta, hän -sanoi hyvillään huomionosoituksesta. - --- Kerro se! huusivat pojat. - --- Olkoon menneeksi, aloitti Silas keikauttaen tuolinsa nojalleen -seinää vasten ja työntäen peukalot liiviensä hiha-aukkoihin. - --- Minä jouduin sodan aikana rakuunarykmenttiin ja ehdin olla mukana -monessa kahakassa. Minun hevoseni, Majuri, oli mainio elukka, ihan -kuin joku ihminen. Ei se mikään silmän ruoka ollut, mutta niin -viisasta, kestävää ja lempeää luontokappaletta en ole toista nähnyt. -Kun ensimmäisen kerran jouduttiin taisteluun, se antoi minulle -opetuksen, jota en hevillä unohda ja sen minä nyt kerron teille. -Te pojat ette tiedä, millaista on taistelun aikana, sitä melskettä -ja kiirettä ja kamaluutta ei osaa kuvatakaan. Mutta sen tunnustan -suoraan, että olin ensimmäisissä kahakoissa niin pyörällä päästäni, -etten ymmärtänyt yhtään mitään. Meidät oli komennettu hyökkäykseen, -ja niin sitä mentiin päätä pahkaa eteenpäin kuin paremmatkin, -eikä meillä ollut aikaa jäädä katselemaan kentälle jääviä. Minä -sain kuulan käsivarteeni ja putosin satulasta -- en tiedä miten, -mutta sieltä minä vain löysin itseni parin kolmen haavoittuneen ja -kaatuneen joukosta, ja toiset jatkoivat matkaa. No, minä nousin -pystyyn ja tähyilin Majuria, sillä tunsin saaneeni kylliksi koko -touhusta. En nähnyt hevosta missään ja aioin juuri lähteä jalan -leiriin, kun kuulin tutun hirnahduksen. Katsoin ympärilleni ja siellä -Majuri seisoi kaukana minua odottamassa ja näytti ihmettelevän, -miksi olin jäänyt jälkeen. Vihelsin ja se juosta hölkytti luokse -tottelevaisesti. Minä kompuroin sen selkään niin hyvin kuin kykenin, -vasemmasta kädestä kun juoksi veri virtanaan, ja aioin lähteä -leiriin, sillä olin kurja ja pehmeä kuin vanha rätti, ensimmäinen -taistelu kuulemma usein vie miehen sellaiseksi. Mutta Majuripa olikin -meistä kahdesta urhoollisempi, eikä se suostunut lähtemään takaisin, -ei sitten millään. Se hyppi ja tanssi ja korskui ja käyttäytyi ihan -kuin ruudin savu olisi tehnyt sen villiksi. Minä yritin ja yritin, -mutta kun se ei antanut periksi, minun oli pakko antaa. Ja mitä -luulette sen sisupussin tehneen? Se kääntyi, lähti täyttä laukkaa -takaisin ja hyökkäsi tulisimpaan taisteluun! - --- Olipa hevonen! innostui Dan, ja toisetkin pojat unohtivat omenat -ja kastanjat. - --- Minä häpesin kuollakseni, jatkoi Silas lämmeten muistoistaan. -- -Ja olin äkäinen kuin ampiainen, unohdin haavani, syöksyin mukaan -ja hyökkäsin kuin villitty, kunnes meikäläisten keskelle lensi -kranaatti, joka teki kauheata jälkeä. Meni siinä minultakin tolkku, -ja kun heräsin, oli taistelu ohi ja Majuri makasi vierelläni vallilla -pahemmin haavoittuneena kuin minä. Minulta oli jalka poikki ja olin -saanut sirpaleen olkapäähän. Mutta minun hyvän kumppanini laita oli -paljon huonommin. Se kirottu ammus oli repinyt Majurilta toisen -kyljen auki. - --- Voi Silas, mitä sinä silloin teit? huudahti Nan työntyen -järkyttyneenä lähelle kertojaa. - --- Minä hivuttauduin likemmäksi ja koetin tukkia sen verenvuotoa -niillä räsyillä, joita yhdellä kädellä sain revityksi vaatteistani. -Mutta ei siitä ollut apua, se makasi ja valitti hirveissä tuskissa -ja katsoi minua niin luottavasti silmiin, etten kestänyt sitä enää. -Autoin minkä saatoin, ja kun päivä kävi yhä kuumemmaksi, sen kieli -työntyi ulos suusta. Minä yritin mennä hakemaan vettä purosta -vähän matkan päästä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun olin -itsekin vaivainen; koetin sitten vain löyhytellä sitä hatullani. -Kuunnelkaahan nyt, mitä sanon, ja kun kuulette puhuttavan jaloudesta, -niin muistakaa tätä. Siinä lähellä teki haavoittunut vihollinen -kuolemaa, sillä kuula oli mennyt miehen keuhkojen läpi. Minä tarjosin -poloiselle edes nenäliinaa otsalle siinä kauheassa paahteessa, ja -hän kiitti ystävällisesti, sillä semmoisessa tilanteessa ei katsota -mille puolelle toinen kuuluu, vaan autetaan jos voidaan. Miehellä oli -itsellään kovat tuskat, mutta kun hän näki, miten paha minun oli olla -Majurin takia ja miten koetin auttaa sitä, hän kohottautui ja anoi: -"Minun kenttäpullossani on vettä, ota se, vaikkei se enää autakaan", -ja heilautti pullon minulle. En olisi ottanut sitä, mutta minulla -sattui taas olemaan tilkka viinaa ja sain hänet juomaan sen. Se teki -hyvää ja virkisti minuakin aivan kuin olisin itse ottanut lääkettä. - -Ja Silas lakkasi puhumasta, aivan kuin olisi vieläkin nauttinut -silloisesta hyvänolontunteesta, kun hän ja hänen vihollisensa -unohtivat vihan ja auttoivat veljinä toisiaan. - --- Kerro vielä Majurista, pyysivät pojat kärsimättöminä. - --- Minä kaadoin veden sen polttavalle kielelle, ja jos ikinä jokin -luontokappale on näyttänyt kiitolliselta, niin Majuri totisesti -näytti. Mutta paljon ei vedestä ollut apua, sillä hevosparka kitui -kauheissa tuskissa, enkä minä lopulta enää kestänyt sitä. Se oli -julmaa, mutta tein sen säälistä ja tiedän, että Majuri antoi minulle -anteeksi. - --- Mitä sinä sitten teit? kysyi Emil, kun Silas lopetti syvään -huokaisten. Ja ukon jäykillä kasvoilla oli sellainen ilme, että Daisy -meni hänen luokseen ja pani kätensä hänen polvelleen. - --- Minä ammuin sen. - -Kuulijat värähtivät järkytyksestä, sillä Majuri oli heidän silmissään -sankari, ja sen surullinen loppu riipaisi heitä kaikkia. - --- Niin, minä ammuin sen ja päästin sen kärsimyksistä. Minä taputin -sitä ja sanoin sille: "Hyvästi, ystävä!" Sitten asetin sen pään -nurmelle, katsoin vielä kerran sitä silmiin ja laskin kuulan sen pään -läpi. Se ei vavahtanutkaan, niin kohdalleen minä osuin. Kun se sitten -oli hiljaa eikä enää valittanut, olin iloinen. En tiedä pitäisikö -minun hävetä, mutta sitten panin käteni sen kaulaan ja ulisin ääneen -kuin lapsi. Sellainen vouhka minä olin. - -Silas veti hihan silmilleen yhtä liikuttuneena Daisyn nyyhkytyksistä -kuin uskollisen Majurin muistosta. - -Kukaan ei puhunut vähään aikaan, sillä kertomus tehosi kuulijoihin. - --- Sellaisen hevosen minäkin haluaisin, mutisi Dan. - --- Kuoliko se vihollinen myös? kysyi Nan huolissaan. - --- Vasta myöhemmin. Siinä sitä maattiin koko päivä, kunnes -illansuussa tuli muutama meikäläinen etsimään kadonneita. Olisivat -tietysti ottaneet minut ensiksi, mutta minä saatoin hyvin odottaa ja -sain pojat viemään sen vihollisen ensin. Miesraukka jaksoi juuri ja -juuri ojentaa kätensä hyvästiksi ja sanoi minulle: "Kiitos, toveri!" -Ne olivatkin hänen viimeiset sanansa, sillä tuntia myöhemmin hän -kuoli sairasteltassa. - --- Kai sinulla oli hyvä mieli, kun olit ollut niin ystävällinen -hänelle! sanoi Demi, jota tämä kertomus oli syvästi liikuttanut. - --- Niin, se ajatus minua lohduttikin, kun makasin siinä tuntikaupalla -pää Majurin kaulalla ja katselin kuun kipuamista. Olisin tahtonut -haudata eläinparan säädyllisesti, mutta eihän se käynyt päinsä. -Silloin minä leikkasin sen harjasta pienen tupsun, ja se on vieläkin -tallella. Tahdotteko nähdä? - --- Voi, näytä se! vastasi Daisy pyyhkien kyynelet silmistään. Silas -otti taskustaan vanhan lompakkonsa ja kaivoi sen sisälokerosta -ruskean paperin, josta kuoriutui näkyviin valkoinen jouhikiehkura. -Lapset katselivat sitä hiljaisina, kun se oli oikaistu tuohon -leveälle kämmenelle, eikä kenestäkään ollut hullunkurista, että Silas -säilytti tällä tavoin ystävänsä muistoa. - --- Se oli kaunis kertomus ja minä pidin siitä, vaikka se panikin -minut itkemään. Kiitoksia kovasti, Si, sanoi Daisy ja auttoi häntä -käärimään ja piilottamaan pyhäinjäännöksen. Sillä aikaa Nan pisti -kourallisen paahdettua maissia Silaksen taskuun, ja pojat ilmaisivat -äänekkäästi mielipiteensä kertomuksesta, jossa heidän mielestään oli -kaksikin sankaria. - -Silas poistui hyvillään saamastaan tunnustuksesta, ja lapset -juttelivat tarinasta odottaessaan uutta uhria. Seuraavana tuli -Jo-rouva. Hän oli ompelemassa Nanille esiliinaa ja halusi sovittaa -sitä. Lapset antoivat hänen astua huoneeseen, mutta hyökkäsivät -sitten hänen kimppuunsa selittäen leikin säännöt ja pyytäen -kertomusta. Jo-rouvasta ansaan joutuminen oli oikein hauskaa ja hän -suostui heti, sillä iloiset äänet olivat kaikuneet salin yli hänen -huoneeseensa niin houkuttelevina, että hänen oli tehnyt mieli mukaan. - --- Olenko minä ensimmäinen hiiri, jonka saitte kiinni, senkin -saapasjalkakissat? hän kysyi, kun hänet oli istutettu suureen -nojatuoliin ja iloisen näköinen kuulijakunta oli asettunut hänen -ympärilleen. - -He kertoivat Silaksesta ja tämän 'pakkoverosta'. Jo-rouva löi -epätoivoisena otsaansa, sillä oli vaikea näin yllättäen keksiä jokin -uusi tarina. - --- Mistä minä nyt kertoisin? - --- Pojista, kuului yhdestä suusta. - --- Kerro juhlista, sanoi Daisy. - --- Joissa on hyvää syötävää, lisäsi Pumppu. - --- Siitäpä muistankin erään jutun, jonka muuan vanha rouva kirjoitti -vuosia sitten. Minä pidin aikoinaan siitä kovin ja uskoisin teidänkin -pitävän, sillä siinä on sekä poika että hyvää syötävää. - --- Mikä sen nimi on? kysyi Demi. - --- "Poika jota epäiltiin". - -Nat kohotti katseensa kastanjista, joita parhaillaan kuori ja -Jo-rouva hymyili hänelle arvaten mitä pojan mielessä liikkui. - --- Neiti Crane piti koulua pojille eräässä pienessä, hiljaisessa -kaupungissa ja hyvä koulu se olikin, järjestetty vanhanaikaiseen -tapaan. Kuusi poikaa asui hänen talossaan ja neljä viisi kävi koulua -kaupungista käsin. Yksi niistä, jotka asuivat hänen luonaan, oli -nimeltään Lewis White. Lewis ei ollut paha poika, mutta hiukan arka -ja altis päästelemään hätävalheita. Eräänä päivänä muuan naapuri -lähetti neiti Cranelle korillisen karviaismarjoja. Niitä ei ollut -riittävästi tarjota sellaisinaan ja siksi kiltti neiti Crane kävi -työhön ja paistoi niistä tusinan kauniita, pieniä torttuja. - --- Minä tahtoisin kokeilla karviaismarjatorttuja. Mahtoiko hän leipoa -ne samalla tavalla kuin minä teen vadelmatortut, tuumi Daisy, jonka -keittämisinto oli taas elpymään päin. - --- Hiljaa nyt, sanoi Nat ja pani maissimöykyn tytön suuhun -vaientaakseen hänet. - --- Kun tortut olivat valmiit, neiti Crane pisti ne ruokasalin -kaappiin puhumatta niistä sanaakaan, sillä hän aikoi ne -teeyllätykseksi. Kun hetki tuli ja kaikki istuivat pöydässä, hän -meni noutamaan torttuja, mutta palasi pian hämmästyneenä, sillä -arvaatteko, mitä oli tapahtunut? - --- Joku oli pihistänyt ne, huudahti Ned. - --- Ei, siellä ne kaikki olivat, mutta joku oli siepannut niistä -marjat, nostanut yläkuoren ja pannut sen taas paikoilleen kaavittuaan -ensin pois kaiken täytteen. - --- Katalaa! pihahti Nan ja katsoi Tommyyn kuin vihjaisten, että -Tommykin voisi syyllistyä samanlaiseen konnuuteen. - --- Kun neiti Crane kertoi aikomastaan yllätyksestä ja näytti tyhjät -kuoret, joista paras osa oli viety, pojat olivat kovin pettyneitä ja -selittivät yhdestä suusta, etteivät tienneet asiasta mitään. "Ehkäpä -rotat ovat ne syöneet", sanoi Lewis, joka äänekkäimmin oli kieltänyt -tietävänsä mitään tortuista. "Ei, rotta olisi nakertanut kuoret -eikä suinkaan nostanut kantta syödäkseen sisuksen. Käsiä siihen on -tarvittu", sanoi neiti Crane, enemmän pahoillaan valheesta, jonka -joku pojista oli lausunut, kuin itse tortuista. No niin, pojat söivät -illallisen ja menivät nukkumaan, mutta yöllä neiti Crane kuuli jonkun -valittavan, ja mennessään katsomaan hän tapasi Lewisin ankarissa -tuskissa. Poika oli ilmeisesti syönyt jotain sopimatonta ja oli -nyt niin kipeä, että neiti Crane säikähti ja aikoi mennä kutsumaan -lääkäriä, kun Lewis voivotteli: "Se johtuu karviaismarjoista, -minä ne söin ja minun täytyy kertoa se ennen kuin kuolen", sillä -pelkkä ajatus tohtorin tulosta pelotti häntä kovasti. "Jos se on -syynä, niin minä annan sinulle oksennusainetta ja pääset siitä -heti", sanoi neiti Crane. Niinpä Lewis sai kelpo kulauksen ja oli -huomenissa entisellään. "Älkää kertoko pojille, muuten ne nauravat -minulle kauheasti", pyyteli sairas. Kiltti neiti Crane lupasi olla -kertomatta, mutta palvelustyttö Sally julisti pojille koko jutun, -eikä Lewis-paralla ollut rauhaa pitkiin aikoihin. Toverit kutsuivat -häntä Karviaiseksi, eivätkä ikinä väsyneet kysymästä, paljonko torttu -maksoi. - --- Se oli hänelle oikein, sanoi Emil. - --- Valheella on lyhyet jäljet, lisäsi Demi opettavaisesti. - --- Ei aina, mutisi Jack käännellen innokkaasti omenoita, niin että -saattoi olla selin toisiin ja välttyä näyttämästä punasuistaan. - --- Joko se loppui? kysyi Dan. - --- Ei, se oli vasta alkua. Jatko on paljon mielenkiintoisempi. Vähän -myöhemmin koululle tuli kulkukauppias ja hän pysähtyi näyttelemään -pojille tavaroitaan. Joku heistä ostikin taskukamman, huuliharpun tai -muuta rihkamaa. Linkkuveitsien valikoimassa oli pieni valkopäinen -kynäveitsi, jota Lewisin teki kauheasti mieli, mutta hän oli jo -tuhlannut taskurahansa eikä kenelläkään ollut lainata. Hän käänteli -veistä ihaillen kädessään siihen asti kun mies kokosi tavaransa. -Silloin Lewis laski sen vastahakoisesti takaisin ja mies meni -matkoihinsa. Seuraavana päivänä kaupustelija kuitenkin palasi -ja sanoi, ettei hän löytänyt sitä veistä, ja arveli sen jääneen -neiti Cranen luo. Se oli kaunis helmiäispäinen veitsi eikä hänen -kannattanut menettää sitä. Kaikki etsivät ja selittivät, etteivät -tienneet veitsestä mitään. "Tällä nuorella herralla se viimeksi oli -ja hänen näytti kovin tekevän mieli sitä. Onko ihan varma, että -panitte sen takaisin?" kysyi mies Lewisilta, joka oli huolissaan -veitsen katoamisesta ja vakuutti vakuuttamasta päästyäänkin, että oli -pannut sen takaisin. Hänen vakuutteluistaan ei kuitenkaan ollut apua, -sillä kaikki näyttivät olevan varmoja, että hän sen oli ottanut, ja -myrskyisen kohtauksen jälkeen neiti Crane maksoi veitsen ja mies -lähti riidellen matkoihinsa. - --- Oliko Lewis sitten ottanut sen? huudahti Nat kiihtyneenä. - --- Saatte nähdä. Nyt Lewis-parka sai uutta kestettävää, sillä pojat -pyytelivät lakkaamatta: "Lainaahan sitä helmiäispäistä veistäsi, -Karviainen", ja muuta vastaavanlaista, kunnes Lewis oli niin onneton, -että pyysi päästä kotiinsa. Neiti Crane koetti tukkia poikien suut, -mutta se oli vaikeata, sillä eivät kiusanhenget aina olleet hänen -ulottuvillaan. Tätä seikkaa onkin vaikeata opettaa pojille, omien -sanojensa mukaan he eivät halua "lyödä lyötyä", mutta piinaavat silti -häntä kaikella joutavalla, kunnes toinen jo mielellään tappelisi -asian selväksi. - --- Minä tiedän sen, sanoi Dan. - --- Niin minäkin, lisäsi Nat hiljaa. - -Jack ei puhunut mitään, mutta oli samaa mieltä; sillä hän tiesi, että -isot pojat halveksivat häntä ja jättivät hänet omiin oloihinsa juuri -siitä syystä. - --- Kerro vielä Lewis-raukasta, Jo-täti. En usko, että hän otti sen -veitsen, mutta haluan tietää asian varmasti, sanoi Daisy oikein -huolissaan. - --- No niin, viikko toisensa perään kului eikä asia tullut sen -selvemmäksi. Pojat karttoivat Lewisiä, ja huolet tekivät pojan -melkein sairaaksi. Hän päätti, ettei enää valehtele ja piti -lujasti päätöksensä. Neiti Crane sääli ja auttoi häntä ja oli -lopulta varma, ettei poika ollut ottanut veistä. Kaksi kuukautta -ensimmäisen vierailunsa jälkeen kaupustelija tuli uudestaan ja sanoi -ensimmäiseksi: - -"Nyt on asia niin, hyvä neiti, että minä kuitenkin löysin sen -veitsen. Se oli pudonnut päällisen ja vuorin väliin ja löytyi sieltä -seuraavana päivänä, kun ladoin laukkuun uusia tavaroita. Tulin -ilmoittamaan teille, koska te maksoitte veitsen ja haluatte ehkä -saada sen omaksenne. Tässä se on." - -Kaikki pojat olivat kokoontuneet kaupustelijan ympärille ja heitä -hävetti kovasti ja he pyysivät Lewisilta vilpittömästi anteeksi. -Neiti Crane lahjoitti veitsen Lewisille ja hän piti sitä monta vuotta -muistona rikkomuksestaan, joka oli tuottanut hänelle niin paljon -mielipahaa. - --- En ymmärrä, miksi salassa ahmitut herkut ovat pahaksi, vaikka -niitä pöydässä voi syödä ihan reilusti, huomautti Pumppu miettivästi. - --- Ehkäpä siksi, että omatunto kurittaa vatsaa, sanoi Jo-rouva -hymyillen. - --- Hän ajattelee kurkkujaan, sanoi Ned, ja kaikkia nauratti, sillä -Pumpun viimeisin onnettomuus oli ollut perin hassu. - -Hän söi salaa kaksi isoa kurkkua, tuli kipeäksi ja uskoi huolensa -Nedille pyytäen tätä tekemään jotakin. Hyväluontoinen Ned määräsi -vatsalle sinappihauteen ja jalkoihin kuumat silitysraudan luodit. -Mutta kun sairas käytti näitä parannusvälineitä, hän unohti -järjestyksen, pani jalat paksuun sinappitaikinaan ja kuumat luodit -vatsalle. Pumppu-parka löydettiin aikanaan ladosta jalat rakoilla ja -takki pahasti kärventyneenä. - --- Olisi hauskaa kuulla vielä toinenkin tarina, sanoi Nat. Ennen kuin -Jo-rouva ehti kieltää sitä näiltä kyltymättömiltä Oliver Twisteilta, -Rob taapersi sisään peitettä laahaten ja meni suoraan äitinsä luo -kuin turvalliseen rauhansatamaan. - --- Minä kuulin kamalaa melua ja tulin katsomaan mitä täällä tapahtuu. - --- Luulitko etten tulisikaan sanomaan hyvää yötä, tuhmeliini? kysyi -hänen äitinsä muka ankarana. - --- En, mutta minä luulin, että sinusta on mukavaa, kun minä olen -täällä sinun luonasi, vastasi ovela pikku mies. - --- Minä näen sinut paljon mieluummin vuoteessa, mars matkoihisi vain, -Robin! - --- Jokaisen joka tulee tänne, täytyy kertoa tarina, ja koska sinä et -osaa, on parasta että laputat tiehesi, sanoi Emil. - --- Osaanpas. Minä kerron Teddylle paljon satuja karhuista ja kuusta -ja mehiläisistä, jotka osaavat puhua, penäsi Rob, joka tahtoi jäädä -hinnalla millä hyvänsä. - --- Kerro sitten äkkiä satusi, sanoi Dan valmistuen kantamaan hänet -sänkyyn. - --- Anna minun ensin miettiä vähän, sanoi Rob ja käpertyi äitinsä -syliin. - --- Meillä on oikein sukuvikana livistää vuoteesta, selitti Jo-rouva. --- Demillä oli tämä paha tapa, ja aikoinaan minä pompin vuoteesta -pitkin yötä. Meg luuli aina, että talo palaa ja lähetti minut -alakertaan katsomaan, ja minä jäin sinne huvittelemaan, kuten tämä -tottelematon pojanvesseli tässä. - --- Nyt minä olen miettinyt, ilmoitti Rob, joka halusi innokkaasti -lunastaa pääsyn tähän hauskaan piiriin. - -Koreaan peitteeseen kääriytyneenä hän sitten kertoi lyhyen, mutta -surullisen tarinansa. - --- Olipa kerran rouva, jolla oli miljoona lasta ja yksi kiltti pieni -poika. Rouva meni yläkertaan ja sanoi: "Et saa mennä pihalle." Mutta -poika meni ja putosi kaivoon ja hukkui. - --- Joko se loppui? kysyi Franz, kun Rob pysähtyi vetämään välillä -henkeä. - --- Ei, se jatkuu vielä, vastasi Rob ja hieroi kulmiaan saadakseen -uutta innoitusta. - --- Mitä rouva teki, kun poika oli pudonnut kaivoon? auttoi hänen -äitinsä. - --- Ai, hän pumppusi pojan ylös ja kääri hänet sanomalehteen ja pani -hyllylle kuivumaan. - -Hillitön naurunremakka seurasi yllättävää loppua, ja Jo-rouva taputti -kiharaista päätä sanoen juhlallisesti: - --- Poikani, sinä perit äitisi sadunkertomistaidon. Sinua odottaa -maineikas tulevaisuus. - --- Saanhan minä nyt jäädä? Eikö se ollutkin hyvä satu? kysyi Rob -huumaantuneena loistavasta menestyksestään. - --- Saat olla niin kauan kuin tämä kourallinen maissia kestää, sanoi -hänen äitinsä ja odotti jyvien häviävän yhtenä suupalana. - -Mutta Rob oli järkevä pikku mies ja katsoi parhaaksi syödä ne -verkkaan ja yksitellen, ja hän nautti joka hetkestä täysin siemauksin. - --- Jo-täti, sinähän voisit kertoa uuden sadun Robia odotellessasi, -sanoi Demi. - --- Kerro pahoista pojista. Niistä minä eniten pidän, sanoi Nan. - --- Kerro mieluummin tuhmista äkäpussitytöistä, sanoi Tommy, jonka -ilta oli pilalla Nanin epäystävällisyyden takia. Omenat maistuivat -karvailta, maissit mauttomilta ja kastanjoita oli vaikea saada rikki, -ja kun hän näki Demin ja Nanin istuvan samalla penkillä, elämä tuntui -hänestä raskaalta. - -Mutta Jo-rouva ei kertonut enää satuja, sillä katsottuaan Robiin hän -huomasi pojan nukahtaneen viimeinen maissinjyvä lujasti nyrkkiin -puristettuna. Käärittyään kuopuksensa kokonaan peitteen sisään -Jo-rouva kantoi hänet vuoteeseen eikä ollut pelkoa, että poika -lähtisi uudestaan liikkeelle. - --- Katsotaanpas kuka tulee seuraavaksi, sanoi Emil avaten oven -houkuttelevasti raolleen. - -Mary-Ann kulki ensin ohi ja Emil kutsui häntä, mutta Silas oli -varoittanut ja heidän houkutuksistaan välittämättä tyttö riensi -nauraen menojaan. Äkkiä avautui ovi ja voimakas ääni lauloi: - - "Ich weiss nicht wass soll es bedeuten - dass ich so traurig bin." - --- Se on Fritz-eno; nauretaan kaikki ääneen, niin hän tulee varmasti -sisään, sanoi Emil. - -Seurasi kova naurunremakka ja herra Bhaer tuli kuin tulikin -huoneeseen ja kysyi: - --- Mitäs hauskaa teillä on, pojat? - --- Saatiinpas kiinni! Emme päästä teitä ennen kuin olette kertonut -meille jonkin jutun, huusivat pojat ja sulkivat oven. - --- Ahaa! Tämä olikin siis ansa? Hyvä, en minä haluakaan pois, koska -täällä on näin hauskaa. Minä maksan veroni heti. Ja hän istuutui -nojatuoliin ja aloitti arvelematta. - --- Kauan aikaa sitten sinun isoisäsi, Demi, meni erääseen suureen -kaupunkiin esitelmöimään saadakseen rahaa pienelle orpokodille, -jonka muutamat hyvät ihmiset olivat perustaneet. Hänen luentonsa -onnistuivat hyvin; hän sai kokoon huomattavan rahasumman ja oli -tyytyväinen. Ajaessaan kieseillään toiseen kaupunkiin hän tuli -iltamyöhällä yksinäiselle tielle ja tuumi juuri, että tällaisella -seudulla saattaisi olla rosvoja, kun samassa metsästä ilmestyi -pahannäköinen mies ja asteli hitaasti kohti aivan kuin häntä -odotellen. Muistaen rahat isoisä pelästyi ja ajatteli kääntyä -takaisin. Mutta hevonen oli väsynyt eikä hän halunnut epäillä miestä, -vaan ajoi edelleen. Päästyään lähemmäs ja nähtyään kuinka onnettoman -ja sairaan ja ryysyisen näköinen mies oli hän tunsi omantunnon -soimauksia, pysäytti hevosensa ja sanoi niin ystävällisesti kuin -suinkin: - -"Ystäväni, näytätte kovin väsyneeltä. Saanko tarjota kyytiä?" Mies -näytti hämmästyvän, epäröi hetken, mutta nousi sitten kärryihin. -Hän ei ilmeisestikään halunnut keskustella, mutta isoisä jutteli -viisaasti ja hauskasti ja puhui ankarasta talvesta ja kuinka köyhät -olivat saaneet kärsiä ja kuinka vaikea joskus oli tulla toimeen. Mies -lämpeni vähitellen ja kertoi lopulta ystävällisyyden houkuttelemana -oman tarinansa. Hän oli ollut sairaana ja työttömänä, hänellä oli -perhe ja lapsia ja nyt hän oli joutunut epätoivoon. Isoisä surkutteli -häntä ja unohtaen pelkonsa kysyi miehen nimeä ja lupasi koettaa -toimittaa hänelle työtä, sillä hänellä oli ystäviä kaupungissa. - -Etsiessään kynää ja paperia isoisä veti esille pullean lompakkonsa ja -samassa mies iski silmänsä siihen. Isoisä pelästyi rahojen vuoksi, -mutta sanoi tyynesti: - -"Niin, minulla on täällä rahaa erästä köyhää orpokotia varten. Jos -ne olisivat omiani, antaisin mielelläni niistä teille. En ole itse -rikas, ja tiedän hyvin mitä köyhyys on. Nämä viisi dollaria ovat -minun, ja ne haluan antaa lapsillenne." - -Kova, ahnas katse miehen silmissä muuttui kiitolliseksi, kun hän -otti vapaaehtoisesti annetut rahat, ja hän jätti orpojen rahat -rauhaan. Mies ajoi isoisän seurassa kaupungin portille ja pyysi siinä -päästä kyydistä. Isoisä pudisti hänen kättään ja oli juuri lähdössä -eteenpäin, kun mies sanoi kuin jonkun pakottamana: "Ajattelin jo -epätoivoissani ryöstää teidät, mutta olitte niin ystävällinen, etten -voinutkaan. Jumala siunatkoon teitä, että estitte minut siitä!" - --- Näkikö isoisä häntä enää koskaan? kysyi Daisy innokkaasti. - --- Ei. Mutta uskon, että mies sai työtä eikä enää koskaan aikonut -ryövätä ketään. - --- Outoa kohdella tuolla tavoin sitä miestä; minä olisin kyllä -antanut hänelle selkään, sanoi Dan. - --- Hyvyys tehoaa aina paremmin kuin voima. Koettakaa, niin näette, -vastasi herra Bhaer nousten. - --- Voi, kerro vielä jotain! huudahti Daisy. - --- Säästetään toiseksi kerraksi. On yhtä epäterveellistä saada liikaa -tarinoita kuin namusiakin. Minä olen lunastanut panttini ja lähden. -Ja herra Bhaer juoksi minkä pääsi koko joukko kintereillään. Hän oli -saanut kuitenkin sen verran etumatkaa, että pelastui huoneeseensa -turvaan, ja pojat palasivat mekastaen luokkaan. - -He villiintyivät niin, etteivät voineet enää istua aloillaan, vaan -alkoivat leikkiä sokkoa. Ja Tommy osoitti leikin kuluessa ottaneensa -viimeisen kertomuksen opetuksesta vaarin, sillä kun hän sai Nanin -kiinni, hän kuiskasi tytön korvaan: - --- Olen pahoillani, että sanoin sinua äkäpussiksi. - -Opetus oli vaikuttanut myös Naniin, sillä kun he leikkivät -"Kellä, kulla kivi on" ja hänen vuoronsa tuli, hän sanoi: -- Pidä -hyvänäsi mitä saat, hymyillen Tommylle niin ystävällisesti, ettei -tämä ollenkaan hämmästynyt, kun löysi kädestään kiven asemesta -jouhisormuksen. Tommykin hymyili, ja kun lähdettiin nukkumaan, hän -tarjosi Nanille omenastaan parhaan palan. Nähtyään sormuksen Tommyn -pikkusormessa Nan otti omenapalan, ja rauha oli rakennettu. - - - - -21 - -KIITOSJUHLA - - -Tätä jokavuotista juhlaa vietettiin Plumfieldissä vanhan tavan -mukaan, eikä mikään saanut häiritä valmisteluja. Jo monta päivää -etukäteen pikku tytöt auttoivat Pöppöä ja Jo-rouvaa keittiössä ja -ruokakomerossa. Leivottiin torttuja, tehtiin vanukkaita, lajiteltiin -hedelmiä, pestiin pöytiä ja tehtiin auliisti monia muita askareita. -Pojat kiertelivät kiellettyjä alueita nuuskien suloisia tuoksuja -ja kurkistellen salaperäisiä touhuja, ja saivatpa he joskus -maistiaisiakin tulevista herkuista. - -Tänä vuonna valmistauduttiin erityisen huolellisesti: tytöt häärivät -ahkerasti sekä ylä- että alakerrassa, pojat koulusalissa ja -ulkorakennuksissa, ja perinpohjainen suursiivous suoritettiin koko -talossa. Kaivettiin esiin vanhat nauhat ja koristeet, leikeltiin -ja liimattiin kultapapereita, kulutettiin valtavat määrät olkia, -harmaata kangasta, flanellia ja isoja mustia helmiä. Mitähän Jo-täti -ja Franz niistä mahtoivat tehdä? - -Ned uurasti työhuoneessa oudon koneen kimpussa, Demi ja Tommy -kulkivat itsekseen mumisten kuin jotain opetellen. Emilin huoneesta -kuului ajoittain hirveätä kolinaa, ja nauru kaikui lastenkamarissa, -jonne Rob ja Teddy oli karkotettu tuntikausiksi. Mutta herra Bhaeria -askarrutti eniten, mitä Robin isosta kurpitsasta mahtoi tulla. Se -oli viety suurella riemulla keittiöön, jossa siitä paistettiin -tusina kullanhohtoisia torttuja. Mutta jättiläiskurpitsasta oli -mennyt niihin tuskin neljättä osaa, mihin oli loppu joutunut? Sitä -ei näkynyt missään, eikä Rob näyttänyt välittävän vähääkään asiasta, -nauraa kikatti vain isälleen, kun siitä tuli kysymys, sillä hauskinta -koko asiassa oli hämmästyttää isä Bhaeria. - -Tottelevasti herra Bhaer sulki silmänsä, korvansa ja suunsa ja koetti -olla kuulematta juttuja, joita ilma kuhisi, näkemättä päivänselviä -asioita ja tajuamatta salamyhkäisyyttä, joka häntä ympäröi. Hän -rakasti vaatimattomia, kotoisia juhlia ja auttoi kaikin voimin niiden -onnistumista, sillä ne tekivät kodin pojille niin viihtyisäksi, -etteivät he etsineet huvituksia muualta. - -Kun kiitospäivä vihdoin koitti, pojat lähtivät pitkälle -kävelyretkelle keräämään ruokahalua -- vaikka sitä heillä oli -kyllä muutenkin. Tytöt jäivät kotiin auttamaan pöydän kattamisessa -ja antamaan loppusilauksen erinäisille yksityiskohdille, joista -he olivat huolissaan. Luokkahuone oli ollut edellisestä illasta -suljettuna herra Bhaerilta. Teddy varjeli ovea kuin lohikäärme, -vaikka oli pakahtua kertomishalusta; ja suuri salaisuus varjeltui -vain sillä, että isä sankarillisesti kieltäytyi kuuntelemasta häntä. - --- Kaikki on valmista ja kerrassaan upeaa, huudahti Nan -voitonriemuisesti tullessaan vihdoin ulos luokkahuoneesta. - --- Se onnistuu hienosti, Silas kyllä tietää mitä on tehtävä, lisäsi -Daisy jättäen lausumatta, mikä onnistuisi. - --- Tämä on, totta vieköön, paras näytelmä minkä olen nähnyt, sanoi -Silas, joka myös oli vihitty salaisuuteen, ja hän poistui nauraen -kuin iso poika. - --- He tulevat, minä kuulen Emilin hoilottavan: "Onnen maa kaukana -on". Juostaan äkkiä vaihtamaan vaatteita, huudahti Nan, ja tytöt -katosivat yläkertaan kovalla kiireellä. Pojat saapuivat kotiin -pieninä ryhminä, ja heillä oli sellainen ruokahalu, että kalkkuna -olisi varmasti vapissut, ellei sitä jo olisi vapautettu kaikesta -pelosta. Pojat riensivät pukeutumaan, ja puolisen tuntia talossa -pestiin, harjattiin ja siistiydyttiin niin ponnekkaasti, että se -olisi hivellyt jokikisen puhtautta harrastavan naisen sydäntä. Kun -kello soi, poikajoukko astui huolellisesti suittuna pyhätamineissaan -ja puhtaat kaulukset kaulassa ruokasaliin, jossa Jo-rouva istui jo -pöydän päässä. Hänellä oli yllään musta silkkipuku, rinnassa kimppu -mielikukkiaan, valkoisia krysanteemeja, ja hän 'näytti komealta' -kuten aina juhlatilaisuuksissa. Daisylla ja Nanilla oli vyötäröllään -ja hiuksissaan koreat nauhat. Teddy oli soman näköinen punertavassa -villapaidassaan ja jalassa hänellä oli parhaat nappikenkänsä, jotka -tyystin vaativat hänen huomionsa. - -Kun herra ja rouva Bhaer katsoivat toisiaan yli pitkän pöydän, jonka -kummallakin puolella oli rivi onnellisia kasvoja, heillä oli oma -sanaton kiitosjuhlansa, sillä he tuntuivat sanovan toisilleen: -- -Työmme on onnistunut, jatkakaamme sitä kiitollisin mielin. Veitset -ja haarukat kilisivät vähän aikaa sangen vilkkaasti, ja Mary-Ann sai -suorastaan lentää jakaessaan lautasia ja tarjoillessaan. Melkein -jokainen oli osallistunut juhlapäivällisen valmisteluihin, siksi se -oli erityisen mielenkiintoinen ruokailijoiden mielestä, kun syötäessä -vielä huomautettiin, kuka mitäkin oli tuonut. - --- Oletteko moisia perunoita ennen syöneet? kysyi Jack ottaessaan -neljännen jauhoisen perunan murikan. - --- Kalkkunan täytteessä on minun yrttejäni, ja siksi se onkin niin -hyvää, sanoi Nan tyytyväisenä. - --- Pöppö sanoi, ettei ole koskaan ennen paistanut niin lihavia -ankkoja kuin nämä minun, lisäsi Tommy. - --- Ovatpas nämä porkkanat komeita, ja palsternakatkin ovat yhtä -muhkeita kuin maasta otettaessa, pisti Dick väliin, ja Doll mutisi -hyväksyvästi luun takaa, jota juuri kalusi. - --- Minä autoin, kun tehtiin torttuja minun kurpitsastani, hihkaisi -Robby mukinsa takaa. - --- Ja minä olen tuonut pähkinät, lisäsi Dan, ja niin jatkui -keskustelu pöydän ympärillä. - --- Kuka kiitosjuhlan on oikein keksinyt? kysyi Rob, sillä saatuaan -vasta äskettäin miehen pukimet, hän tunsi uutta ja harrasta -mielenkiintoa maansa tapoihin. - --- Kuka osaa vastata? kysyi herra Bhaer ja nyökkäsi parille parhaista -historiapojistaan. - --- Minä tiedän, pyhiinvaeltajaisät sen keksivät, sanoi Demi. - --- Mitä varten? tiukkasi Rob. - --- Sen minä olen unohtanut, sanoi Demi. - --- Minä luulen, että he kerran olivat kuolla nälkään ja kun sitten -tuli hyvä vuosi, he kiittivät Jumalaa siitä ja määräsivät päivän, -jolloin kiitosjuhlaa oli vietettävä, sanoi Dan. - --- Hienoa! Luulen että sinä olisit kiinnostunut vain -luonnontieteestä, sanoi herra Bhaer ja koputti pöytään kuin -osoittaakseen suosiota oppilaalleen. - -Dan näytti tyytyväiseltä, ja Jo-rouva kysyi Robilta: -- Selvisikö -asia nyt sinulle? - --- Ei. Mitä ne pyhiinvaeltajaisät olivat? Olivatko ne ihmisiä? - --- Kyllä sinä olet pöhkö! pyrskähti Demi nauramaan. - --- Älä naura hänelle, vaan yritä selittää niin, että hän ymmärtää, -sanoi rouva Bhaer ja lohdutti Robia ylimääräisellä karpaloannoksella -hyvittääkseen tämän loukattuja tunteita. - --- Hyvä, minä kerron, sanoi Demi ja mietittyään vähän aikaa hän -kertoi pyhiinvaeltajaisistä -- puritaaneista, jotka aikoinaan -muuttivat Englannista Amerikkaan -- seuraavan tarinan. - --- Katso, Rob, muutamat ihmiset Englannissa eivät pitäneet -kuninkaasta tai sitten he jostain muusta syystä astuivat laivoihin ja -purjehtivat tähän maahan. Maa oli täynnä intiaaneja, karhuja ja muita -petoja, ja he elivät kauppa-asemilla, ja ne olivat kauheita aikoja. - --- Karhuilleko? kysyi Rob kiinnostuneena. - --- Ei, vaan niille pyhiinvaeltajille, sillä intiaanit kiusasivat -heitä. Eikä heillä ollut tarpeeksi ruokaa, ja kirkossakin heillä -piti olla pyssyt, ja monia kuoli, ja he astuivat laivoistaan maihin -eräällä kalliolla, jonka nimi on Plymouthin luola, ja Jo-täti on -käynytkin siellä. Mutta pyhiinvaeltajat tappoivat kaikki noidat ja -olivat oikein hyviä. Muutamat minun esi-isistänikin olivat retkillä -mukana. He ovat keksineet kiitosjuhlan, jota me aina vietämme, ja -minä pidän siitä. Saisinko lisää kalkkunaa. - --- Demistä taitaa tulla historioitsija, sanoi Fritz-setä katsellen -naurusilmin vaimoaan, kun tämä antoi pyhiinvaeltajaisien -jälkeläiselle kolmannen kimpaleen kalkkunaa. - --- Minä luulin, että kiitosjuhlassa saa syödä niin paljon kuin ikinä -jaksaa. Mutta Franz sanoo, että pitääkin olla varovainen, sanoi -Pumppu kärsivän näköisenä. - --- Franz on oikeassa, hillitse siis itsesi ja ole kohtuullinen, -muuten et voi olla mukana suuressa yllätyksessä, sanoi Jo-rouva. - --- Kyllä minä siitä pidän huolen. Mutta kaikki syövät tänään -kauheasti ja minäkin söisin enkä välittäisi yhtään olla kohtuullinen, -sanoi Pumppu sen harhakäsityksen vallassa, että kiitosjuhlana on -syötävä haljetakseen, vaikka kuinka saisi vatsakipuja ja päänsärkyä. - --- Ja nyt, pyhiinvaeltajat, keksikää jotain rauhallista ajankulua -teehen asti, sillä teillä tulee olemaan kylliksi jännitystä illalla, -sanoi Jo-rouva, kun he pitkän ajan perästä nousivat pöydästä. - --- Minä taidan viedä koko joukon ajelulle. Ja sinä voit levätä sen -aikaa, muuten olet illalla ihan uuvuksissa, lisäsi herra Bhaer. - -Niin pian kuin hatut ja takit saatiin päälle, pakattiin isot -perhevaunut täyteen väkeä ja lähdettiin pitkälle ajelulle. Jo-rouva -jäi kotiin lepäämään ja lopettelemaan rauhassa askareitaan. - -Tavallista aikaisemman teenjuonnin jälkeen pestiin taas käsiä ja -harjattiin hiuksia, ja sitten koko joukko odotti kärsimättömänä -vieraiden saapumista. Ja kaikki tulivat: herra ja rouva March -mukanaan Meg-täti suloisena ja rakastettavana, huolimatta mustasta -puvustaan ja leskenmyssystä, joka ympäröi hänen tyyniä kasvojaan, -Teddy-setä ja Amy-täti sekä pikku prinsessa, joka taivaansinisessä -puvussaan oli enemmän keijukaisen näköinen kuin koskaan. Kädessä -hänellä oli iso kimppu kukkia, jotka hän jakoi poikien kesken pannen -yhden jokaisen napinreikään. Joukossa näkyivät myös yhdet vieraat -kasvot, ja Teddy-setä johdatti tuntemattoman herran Bhaerien luo -sanoen: - --- Tässä on herra Hyde. Hän pistäytyi kysymään kuinka Dan jaksaa, ja -minä rohkenin tuoda hänet tänne tänä iltana, että hän saisi nähdä, -kuinka poika on edistynyt. - -Bhaerit ottivat hänet Danin vuoksi ystävällisesti vastaan ja -olivat hyvillään, että poikaa oli muistettu. Oli hauskaa nähdä, -miten Danin kasvot kirkastuivat, kun hän näki vanhan ystävänsä, -ja vielä hauskempaa oli huomata, miten tyytyväinen herra Hyde oli -huomatessaan, kuinka paljon poika oli kehittynyt sekä olemukseltaan -että käytökseltään. Mutta kaikkein hauskinta oli katsella, kun -nämä kaksi istuivat nurkassa kuin hyvät ystävykset konsanaan ja -keskustelivat molempia kiinnostavista asioista. - --- Näytännön pitäisi alkaa, muuten esiintyjät nukahtavat, sanoi -Jo-rouva, kun ensimmäiset tervehdykset oli vaihdettu. - -Niinpä kaikki menivät koulusaliin ja istuutuivat esiripun -eteen, joka oli koottu kahdesta suuresta vuodepeitteestä. -Lapset olivat kadonneet, mutta tukahdutettu nauru ja iloiset -huudahdukset ilmaisivat heidän olinpaikkansa. Illanvietto -alkoi voimistelunäytöksellä. Franz johti esiintyjiä, kuutta -vanhinta poikaa; heillä oli yllään siniset housut ja punainen -pusero ja liikkeet tapahtuvat musiikin tahdissa. Dan oli niin -kiihdyksissään herra Hyden vuoksi ja niin innokas tuottamaan kunniaa -opettajalleen, että hän suorastaan pursui voimaa ja oli vaaraksi -esiintyjätovereilleen. - --- Komea, vankka poika. Jos minä vuoden tai parin päästä lähden -tutkimusretkelle Etelä-Amerikkaan, pyytäisin häntä mielelläni -teiltä lainaksi, herra Bhaer, sanoi herra Hyde, joka oli kuulemansa -perusteella entistä enemmän mieltynyt Daniin. - --- Saatte hänet mielihyvin, vaikka kaipaammekin varmasti -Herkulestamme, sanoi herra Bhaer. -- Uusien olojen näkeminen -tekisi hänelle hyvää, ja olen varma, että hän palvelee ystäväänsä -uskollisesti. - -Dan kuuli kysymyksen ja vastauksen ja hänen sydämensä sykki ilosta, -kun hän ajatteli, että pääsisi herra Hyden kanssa matkustamaan uusiin -maihin; ja kiitollisena hän lupasi mielessään tulla tuon luottamuksen -arvoiseksi. - -Koska tämä oli ainoa Plumfieldissa pidetty julkinen näytös, -järjestettiin muutamia kilpailuja laskennossa, oikeinkirjoituksessa -ja lausunnassa. Jack hämmästytti yleisöä nopealla laskutaidollaan, -Tommy oli paras oikeinkirjoituksessa ja Demi luki pienen ranskalaisen -tarinan niin hyvin, että Teddy-setä loisti tyytyväisyydestä. - --- Missä pikku lapset ovat? kysyi joku, kun esirippu laskeutui eikä -pieniä näkynytkään. - --- Se on salaisuus. Ja niin hauska, että surkuttelen teitä, kun ette -vielä tiedä sitä, sanoi Demi, joka oli tullut äidin luo selittämään -salaisuutta, kun se ilmestyisi. - -Jo-rouva oli kantanut kähäräpään pois Laurie-herran suureksi iloksi, -ja molemmat isät olivat menehtyä uteliaisuudesta. - -Vihdoin kovan rapinan, takomisen ja ohjaajan äänekkäitten määräysten -jälkeen alkoi kuulua hiljaista soittoa ja esirippu avautui; -näyttämöllä istui Bess ruskean pahvitakan edessä. Hän oli suloinen -pikku Tuhkimo. Vaalea tukka ympäröi somia kasvoja, harmaa puku oli -repaleinen, pienet kengät lopen kuluneet ja koko tyttö niin maailman -murjoman näköinen, että yleisö nauroi kyynelet silmissä. Hän istui -hiljaa paikoillaan, kunnes kuului kuiskaus: - --- Nyt! - -Silloin hän huoahti ja sanoi: -- Voi, minä tahdon mennä tanffiaifiin! -niin luontevasti, että hänen isänsä taputti raivokkaasti käsiään ja -äitinsä taas virkahti: - --- Kultaseni! - -Nämä sopimattomat tunteenilmaukset saivat Tuhkimon unohtamaan itsensä -ja päätään pudistaen hän huuteli: -- Ette te saa puhua minulle! - -Hiljaisuus palasi silmänräpäyksessä, ja nyt kuului, kun seinään -lyötiin kolme kertaa. Tuhkimo näytti hämmästyneeltä, ja ennen -kuin hän muisti sanoa: "Mitä se on?" pahviuunin takaosa avautui -kuin ovi ja hieman vaikeasti sieltä tunkeutui sisään haltijakummi -hiippalakkeineen. Se oli Nan, jolla oli punainen kauhtana, myssy -päässä ja kädessä sauva. - --- Sinä saat mennä tanssiaisiin, ystäväni, hän sanoi topakasti ja -heilautti sauvaansa. - --- Mutta finun pitää muuttaa minut ja antaa kauniit vaatteet, vastasi -Tuhkimo tarttuen ruskeaan esiliinaansa. - --- Ei, kun sinun pitää sanoa: "Miten minä tällaisissa ryysyissä voin -mennä?" sanoi haltijakummi omalla äänellään. - --- Ai, niin pitikin! Ja prinsessa sanoi vuorosanansa, eikä niiden -unohtuminen häirinnyt häntä hiukkaakaan. - --- Minä muutan ryysysi loistavaksi puvuksi, koska sinä olet hyvä, -sanoi haltijakummi näyttämöäänellä ja avasi samalla äkkiä ruskean -esiliinan napit paljastaen ihanan näyn. - -Prinsessa oli tosiaan kyllin kaunis pannakseen pikku prinssien päät -pyörälle, sillä hänen äitinsä oli pukenut hänet kuin hovinaisen -ruusunpunaiseen silkkipukuun, jossa oli pitkä laahustin ja johon oli -pistelty sinne tänne pieniä kukkakimppuja. Haltijakummi pani hänen -päähänsä kruunun, jossa heilui valkoisia ja vaaleanpunaisia sulkia, -ja antoi hopeapaperikengät hänen jalkaansa. - -Prinsessa nousi seisomaan ja kohotellen helmojaan näytteli kenkiä -ylpeänä: -- Eivätkö ne olekin kiiltävät? Hän oli niin ihastunut -kenkiinsä, että häntä oli vaikea saada syventymään taas osaansa ja -sanomaan: -- Mutta minulla ei ole vaunuja, kummitäti. - --- Katsohan! Nan heilutti sauvaansa niin innokkaasti, että oli lyödä -kruunun prinsessan päästä. - -Silloin päästiin näytelmän huippukohtaan. Ensin nähtiin nuoran -läiskähtävän lattiaan, sitten se kiristyi nykäisten, kun Emilin ääni -huusi: - --- Hei -- ho hoi! - --- Hiljaa, tpruu, hiljaa! mörähti Silas vastaukseksi. - -Yleisö purskahti nauramaan, sillä esille tuli neljä isoa rottaa, -joilla oli vaappuvat jalat ja omituinen häntä, mutta pää mustine -silmineen erehdyttävän luonnollinen. Ne vetivät, tai olivat -vetävinään, loistavia kurpitsavaunuja; jättiläiskurpitsan puolikas -oli nostettu Teddyn vaunuihin ja maalattu yhtä kirkkaan keltaisiksi -kuin nekin. - -Korkealla etuistuimella istui lystikäs pieni ajaja, jolla oli -valkoinen pumpuliperuukki, kolmikulmainen hattu, punaiset polvihousut -ja punospäärmeinen takki. Hän huiski pitkää piiskaansa ja piteli -punaisia ohjaksia niin pontevasti, että harmaat ratsut karkasivat -pystyyn. Ajaja oli Teddy, ja hän hymyili yleisölle niin kohteliaasti, -että sai omat taputukset. - --- Jos minä voisin saada noin luotettavan ajajan, niin pestaisin -hänet siinä paikassa, puhkesi Laurie-setä sanomaan. - -Vaunut pysähtyivät, haltijakummi nosti niihin prinsessan, joka -lähti liikkeelle lentosuukkoja heitellen. Hopeakenkä jäi näkyviin -ja silkkipuvun laahustin viisti maata, niin että kaikesta loistosta -huolimatta hänen korkeudellaan oli aika hankalat oltavat. - -Seuraavassa näytöksessä oli tanssiaiset ja Nan ja Daisy olivat -hienouksissaan koreat kuin riikinkukot. Nan oli kerrassaan mainio -ylpeänä sisarena ja kohteli murskaavasti kuviteltuja hovinaisia -liehuessaan palatsin salissa. Prinssi istui yksikseen jonkinmoisella -valtaistuimella ja tirkisteli valtavan kruununsa alta leikkien -samalla miekallaan ja ihaillen kenkiensä ruusukkeita. Kun Tuhkimo -tuli sisään, hypähti prinssi seisomaan ja sanoi sydämellisesti, -joskaan ei kovin tyylikkäästi: - --- Hyvä tavaton! Kuka tuo on? ja vei neidin viivyttelemättä tanssiin, -kun taas sisaret nyrpistivät nenäänsä ja nakkelivat niskojaan -nurkassa. - -Pienen parin arvokasta hyppelyä katseli mielellään, sillä lasten -kasvot olivat niin vakavat, puvut niin koreat ja askelet niin -hullunkuriset, että he muistuttivat niitä pikku karkeloja, joita -näkee kiinalaisviuhkoissa. Prinsessan laahus oli kovasti tiellä ja -prinssi Robin miekka taas kampata kantajansa. Mutta he selviytyivät -näistä esteistään kuitenkin hyvin ja lopettivat tanssin sievästi ja -sulavasti ottaen huomioon, että tanssivat kumpikin omalla laillaan. - --- Pudota kenkäsi, kuiskasi Jo-rouva, kun prinsessa yritti istuutua. - --- Voih! Minä unohdin, sanoi Bess, riisui toisen hopeisista -kengistään, asetti sen huolellisesti keskelle näyttämöä ja sanoi -Robille: -- Faatko finä minut kiinni! ja lähti juoksemaan. Prinssi -taas koppasi kengän lattialta ja hyökkäsi kuuliaisesti jälkeen. - -Kolmannessa näytöksessä -- kuten kaikki tietävät -- airut tulee -koettelemaan kenkää. Teddy, vieläkin ajajan puvussa, tuli puhaltaen -kauheasti läkkitorvea ja molemmat ylpeät sisarukset koettelivat -kenkää. - -Nan näytteli varpaansa leikkaamista niin taitavasti, että airut -hämääntyi ja pyysi: -- Älä katkaise sitä! - -Kutsuttiin sitten Tuhkimo, ja hän tuli ruskea esiliina puoliksi -päällään, koetti kenkää ja sanoi tyytyväisenä: -- Minä olen prinfeffa. - -Daisy itki ja pyysi anteeksi; mutta Nan joka rakasti murhenäytelmiä, -heittäytyi epätoivoissaan lattialle ja jäi siihen sitten mukavasti -katselemaan näytöstä loppuun. Ei se enää kestänytkään kauan, sillä -prinssi juoksi sisään, heittäytyi polvilleen prinsessan eteen ja -suuteli kunnioittavasti kähäräpään kättä, ja samanaikaisesti airut -puhalsi torveensa niin, että kuulijain korvat olivat mennä lukkoon. - -Esirippu ei ehtinyt vielä laskeutua, kun prinsessa jo juoksi -näyttämöltä isänsä luo kysymään: -- Enkö minä näytellyt hyvin? -kun taas prinssi ja airut ryhtyivät miekkailemaan puumiekalla ja -läkkitorvella. - --- Se oli kaunista! sanoivat kaikki, ja kun melu hieman vaimeni, Nat -astui esille viulu kädessään. - --- Hiljaa! Hiljaa! huusivat lapset, ja sali hiljeni, sillä jokin -Natin ujossa käytöksessä ja ilmeikkäissä silmissä pani yleisön -ystävällisesti kuuntelemaan. - -Bhaerit luulivat, että hän soittaisi jonkin vanhan tutun kappaleen, -mutta hämmästyksekseen he kuulivat uuden ihastuttavan sävelmän, jonka -Nat soitti niin eläytyneesti, että he tuskin tunsivat soittajaa -omakseen. Se oli noita sanattomia lauluja, jotka tuovat julki sydämen -tunteet ja liikuttavat syvästi. Meg-täti nojasi päänsä Daisyn olkaa -vasten, isoäiti pyyhki silmiään ja Jo-rouva katsoi Laurie-herraan -kuiskaten: - --- Oletko sinä säveltänyt tämän? - --- Tahdoin että poikasi osoittaisi sinulle kunniaa ja kiittäisi sinua -omalla tavallaan, vastasi Laurie kumartuen hänen puoleensa. - -Kun Nat kumarsi ja aikoi poistua, he taputtivat hänet takaisin, ja -hän sai soittaa uudestaan. Hän soitti sen niin onnellisen näköisenä, -että hyvää teki. - --- Lattia tyhjäksi! huudahti Emil ja hetkessä tuolit oli työnnetty -syrjään, vanhemmat istuutuivat turvallisesti nurkkiin ja lapset -kerääntyivät näyttämölle. - --- Näyttäkääpäs nyt taitojanne, huudahti Emil, ja pojat riensivät -naisten luo, nuorten ja vanhempien, ja pyysivät heitä kohteliaasti -'riemupolskaan'. - -Pikku pojat hyökkäsivät ihan tuulispäänä prinsessan luo, mutta -hän valitsi Dickin, kuten hänenlaisensa pienen hienostuneen -naisen sopi, ja antoi pojan ohjata hänet paikalleen. Jo-rouvan ei -annettu kieltäytyä, ja Amy-täti teki Danista ratkionnellisen pojan -hylätessään Franzin ja valitessaan hänet. Tietysti Nan ja Tommy, -Daisy ja Nat olivat parit, kun taas Teddy-setä haki tanssiin Pöpön, -jonka teki mieli 'katrillata' ja joka oli suunniltaan moisesta -kunniasta. Silaksella ja Mary-Annilla oli yksityinen tanssinäytös -eteishallissa, ja puolen tunnin ajan Plumfield oli hukkua iloon. - -Seurue hajosi sitten ja nuori väki meni puistoon kävelemään. -Etumaisena kulkivat kurpitsavaunut, joissa prinsessa ja hänen -ajomiehensä istuivat, ja rotat olivat kauhean hyppivällä tuulella. - -Sillä aikaa kun lapset iloitsivat illan viimeisestä huvista, -vanhemmat istuivat salissa keskustellen pikkuväestä niin -kiinnostuneina kuin vain vanhemmat ja ystävät voivat. - --- Mitä sinä mietit, kun näytät noin onnelliselta, Jo-sisko? kysyi -Laurie istuutuen sohvaan hänen viereensä. - --- Kesän työtäni, ja samalla huvittelen suunnittelemalla poikieni -tulevaisuutta, vastasi Jo hymyillen ja teki tilaa viereensä. - --- Heistä tulee runoilijoita, maalareita, valtiomiehiä, kuuluisia -sotureita, tai ainakin eteviä kauppamiehiä. - --- Ei, en ole enää yhtä kunnianhimoinen kuin joskus. Olen nykyään -tyytyväinen, jos heistä tulee kunnon miehiä. Tosin myönnän, että -odotan muutamille heistä kunniaa ja menestystä. Demi ei ole aivan -tavallinen lapsi, ja uskon että hän yltää vielä johonkin hyvään ja -suureen tässä maailmassa. Toivon että toisetkin menestyvät hyvin, -varsinkin kaksi uusinta poikaani, sillä kuultuani Natin soittavan -tänä iltana minä tosiaan ajattelen, että hänellä on luontaiset lahjat. - --- Liian aikaista sanoa; lahjoja hänellä kyllä on, ja uskon, että -poika pystyy piankin ansaitsemaan leipäänsä sillä työllä, jota -rakastaa. Kasvata sinä häntä vielä pari vuotta, sitten minä otan -pojan hoiviini ja toimitan hänet saamaan lisäkoulutusta. - --- Siinä avautuu mukava tulevaisuus Nat-paralle, joka vielä kuusi -kuukautta sitten oli ypöyksin ja ystävittä. Daninkin tulevaisuus -on jo selvä. Herra Hyde ottaa pojan mukaansa ja hän saakin -tosi kunnollisen ja uskollisen apulaisen, sen lupaan. Dan on -palvelevainen, jos hän saa palkakseen rakkautta ja luottamusta; -hänellä on tarmoa luoda oma tulevaisuutensa. Niin, olen tosiaan -onnellinen, kun olemme menestyneet molempien poikien suhteen. Toinen -oli heikko ja toinen raju; nyt ovat molemmat parempia kuin tullessaan -ja toiveita herättäviä. - --- Mitä taikakeinoja sinä oikein käytät, Jo? - --- Minä vain rakastan heitä ja annan heidän huomata sen. Muusta Fritz -on pitänyt huolen. - --- Kyllä pelkkä rakastaminenkin näyttää työstä käyneen, sanoi Laurie -hipaisten hellästi Jo-rouvan kalpeata poskea. - --- Minä olen jo iäkäs nainen, mutta hyvin onnellinen, niin ettei -kannata surkutella minua, Teddy, sanoi Jo katsellen tyytyväisenä -ympärilleen. - --- Tosiaan, suunnitelmasi tuntuvat luonnistuvan paremmin vuosi -vuodelta, sanoi Teddy nyökäten hyväksyvästi viehättävälle näkymälle. - --- Kuinka voisin epäonnistua työssäni, kun te kaikki autatte minua -niin paljon? vastasi Jo-rouva katsoen kiitollisena avokätisintä -suojelijaansa. - --- Tämän koulun perustaminen oli aikamoinen yllätys perheelle. Me kun -olimme suunnitelleet sinulle aivan toisenlaisen tulevaisuuden, mutta -tämä näyttää sopivan sinulle parhaiten. Se oli tosiaan aikamoinen -keksintö, Jo, sanoi Laurie torjuen tapansa mukaan kiitoksen. - --- Mutta kyllä sinä aluksi nauroit ja teet vieläkin monin tavoin -pilkkaa minun päähänpistostani. Etkö sinä ennustanut, että tyttöjen -ottaminen poikien joukkoon oli hirvittävä virhe? Katso nyt, kuinka -hyvää se saa aikaan, ja hän osoitti onnellista ryhmää, jossa pojat -ja tytöt tanssivat, lauloivat ja juttelivat sulassa sovussa ja -toveruudessa. - --- Minä antaudun, ja kun kähäräpää on kyllin vanha, lähetän hänetkin -sinun kouluusi. Voinko enää enempää sanoa? - --- Olen oikein ylpeä, kun luotat pikku aarteesi minun huostaani. -Mutta, Teddy, noiden tyttöjen vaikutus on tosiaan ollut erinomainen. -Tiedän että naurat minulle, mutta vähät siitä, olenhan minä tottunut. -Niinpä kerron sinulle, että mieluisimpia ajatuksiani on kuvitella -perhettäni pienoismaailmaksi, jossa seuraan pikku miesten kehitystä, -ja nyt olen saanut myös tarkkaillakseni, millainen vaikutus pikku -naisilla on heihin. Daisy on kodin hengetär, ja kaikki ihailevat -hänen hiljaista, naisellista esiintymistään. Nan on levoton, -tarmokas, lujaluonteinen tyttö. He ihailevat hänen rohkeuttaan ja -antavat hänen tehdä niin kuin hän haluaa, sillä he ovat huomanneet, -että tytöllä on kiinnostusta, rohkeutta ja voimaa tehdä ja puuhata -paljon tässä pienoismaailmassa. Sinun Elisabetisi on arvokas nainen, -täynnä luontaista hienoutta, suloutta ja kauneutta. Hän hioo heitä -tietämättään ja täyttää paikkansa niin kuin kauniin naisen tuleekin -kehittämällä heistä oikeita herrasmiehiä sanan vanhassa, hyvässä -merkityksessä. - --- Eivät ne aina ole hienohelmoja, jotka parhaiten vaikuttavat. -Joskus voimakas, rohkea nainen kehittää ja tekee pojasta miehen, -sanoi Laurie ja kumarsi Jolle merkitsevästi nauraen. - --- Ei! Minä uskon, että se suloinen nainen, jonka vihjaamasi poika -vei vihille, on auttanut häntä enemmän kuin joku Nanin kaltainen -villikko nuoruusvuosina; tai paremminkin se viisas, äidillinen -nainen, joka piti huolta pojasta, on vaikuttanut siihen, että -poika on sellainen kuin hän nyt on, ja Jo-rouva kääntyi äitiinsä, -joka istui Megin kanssa hieman syrjässä. Arvokkaalle ja kauniille -vanhukselle Laurie osoitti kunnioittavaa rakkauttaan vastatessaan: - --- Kaikki kolme tekivät paljon hänen hyväkseen, ja voin hyvin -ymmärtää, että nuo tytöt voivat paljon auttaa poikia. - --- Eivät sen enempää kuin pojat heitä. Voin vakuuttaa, että se on -molemminpuolista. Natin soitolla on herkistävä vaikutus Daisyyn; -Dan hillitsee Nania enemmän kuin kukaan muu; Demi taas opettaa -kähäräpäätä näppärästi ja hyvin. Hyvä ystävä, jos miehet ja naiset -vain luottaisivat toisiinsa, ymmärtäisivät ja auttaisivat toisiansa -niin kuin minun lapseni, maailma olisi mainio paikka, sanoi Jo-rouva -katsoen kaukaisuuteen. - --- Tehän teette parhaanne, että tuo onnellinen aika joutuisi, -ystäväni. Uskokaa edelleenkin siihen, tehkää työtä sen hyväksi ja -kokeilkaa sen mahdollisuuksia omassa pienessä piirissänne, sanoi -herra March, joka oli pysähtynyt ohi kulkiessaan. - --- Minä en ole niin kunnianhimoinen, isä. Tahdon vain antaa näille -lapsille kodin ja opettaa heille ihan yksinkertaisia asioita, jotka -helpottavat heidän elämäänsä, kun he aikanaan joutuvat suureen -maailmaan ja taisteluun. Rehellisyys, rohkeus, tarmokkuus, usko -Jumalaan, lähimmäiseen ja omaan itseen -- siinä kaikki mitä tahdon -heille opettaa. - --- Siinä onkin kaikki. Antakaa heille sellaiset eväät, kun he miehinä -ja naisina lähtevät täyttämään elämänkutsumustaan; ja menestyvät -he sitten tai pettyvät toiveissaan, aina he muistavat ja siunaavat -teidän työtänne, hyvä poikani ja tyttäreni. - -Professori oli tullut heidän luokseen, ja puhuessaan herra March -antoi molemmille kätensä ja katsoi siunaten heitä. Kun Jo ja hänen -miehensä seisoivat hetken hiljaa jutellen ja tuntien, että kesän työ -oli onnistunut, koska isä kerran hyväksyi sen, puikahti Laurie-herra -eteiseen, kuiskasi muutaman sanan lapsille, ja äkkiä koko joukko -hyökkäsi sisään, ja ottaen toisiaan kädestä he muodostivat piirin isä -ja äiti Bhaerin ympärille ja lauloivat iloisesti: - - -- Kesä mennyt on, - kesäkiireet myös. - On vilja koottu aittoihin, - sai palkkion sun työs. - On juhlammekin lopussa, - nyt leikki jäädä saa, - vaan kiitosjuhlan kunniaksi - tää laulu kajahtaa: - - Sato parhain - Luojas eessä on - onni, ilo lapsien - ja sydän nuhteeton. - Ken sydäntämme puhdistaa, - me heitä kiitämme, - ja isän, äidin, kodin tään - rukouksiin liitämme. - -Viimeisten säkeitten aikana piiri pieneni, kunnes professori ja -hänen vaimonsa joutuivat vangiksi, monet kädet kiertyivät heidän -ympärilleen ja nauravat kasvot piirittivät heitä joka puolelta. Se -osoitti paremmin kuin mikään muu, että yksi kasvi oli juurtunut ja -kukki jo kauniisti kaikissa näissä pikku puutarhoissa. Sillä rakkaus -on kukka, joka juurtuu millaiseen maaperään hyvänsä. Se kasvaa ja -tekee ihmeitään syksyn kylmistä ja talven pakkasista huolimatta. Se -kukkii ja tuoksuu kauniisti tuottaen siunausta niille jotka antavat -sekä niille jotka saavat. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pikku miehiä, by Louisa M. Alcott - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU MIEHIÄ *** - -***** This file should be named 51172-8.txt or 51172-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/1/7/51172/ - -Produced by Johanna Kankaanpää ja Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51172-8.zip b/old/51172-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 8f04a94..0000000 --- a/old/51172-8.zip +++ /dev/null |