NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 8081 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..55e8618
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51157 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51157)
diff --git a/old/51157-8.txt b/old/51157-8.txt
deleted file mode 100644
index 6482707..0000000
--- a/old/51157-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8081 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Kristityn vaellus, by John Bunyan, Translated
-by K. Suomalainen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Kristityn vaellus
-       Tästä maailmasta siihen kun tuleva on
-
-
-Author: John Bunyan
-
-
-
-Release Date: February 9, 2016  [eBook #51157]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KRISTITYN VAELLUS***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-KRISTITYN VAELLUS
-
-Tästä maailmasta siihen kuin tuleva on
-
-Kirj.
-
-JOHN BUNYAN
-
-Englanninkielestä suomensi K. Suomalainen
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1903.
-
-Helsingissä 1903,
-Osakeyhtiö F. Tilgmannin kirja- ja kivipaino.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- John Bunyanin elämäkerrasta muutama piirre.
- Tekijältä kirjansa puolustukseksi.
- Tekijä alkaa kertoa unennäöstänsä: -- Ryysyihin puettu mies levotonna
-    taakkansa tähden. Pelkää hukkuvansa kotikaupunkinsa hävityksessä.
- Mies valittaa tuskaansa omaisilleen, mutta turhaan. -- Evankelista
-    osoittaa tien Ahtaalle Portille.
- Itsepäinen ja Taipuvainen saavuttavat miehen. Hänen nimensä on
-    tästä puolin Kristitty.
- Itsepäinen ei lähde mukaan. Taipuvainen kääntyy takaisin Epäröimisen
-    Suosta. Apu auttaa Kristityn ylös.
- Maailmanviisas, Järkeilemisen kaupungista, neuvoo Lainkannan luo.
- Säikäys Sinain vuoren juurella. Evankelista opastaa jälleen matkalle.
- Hyvä Tahto aukaisee Ahtaan Portin.
- Kristitty Selittäjän talossa: Himo ja Maltti. Sammutteleminen ja
-    viritteleminen. Uljas mies.
- Epätoivon mies rautaisessa häkissä. Mies, joka oli nähnyt unta
-    viimeisestä tuomiosta.
- Ristin juurella. Taakka kirpoaa harteilta. Kolme loistavaa olentoa.
-    Kirjoitus mukaan.
- Tyhmän, Laiskan ja Pöyhkeän turha herätteleminen. Kristitty kohtaa
-    Muodon miehen ja Tekopyhän.
- Ylös Vastuksien mäkeä. Nukahdus lehtimajassa. Kirjoitus putoaa.
-    Arka ja Epäileväinen. Kolmasti samoja jälkiä.
- Kristityn tie jalopeurain ohitse Komean linnalle. Portinvartija
-    Valpas rohkaisee. Varovaisuus tutkii ensin, sitten Ymmärrys,
-    Hurskaus ja Rakkaus. Hänet päästetään sisään.
- Kristitty kertoo linnan emännille vaiheistansa. Nukkuu yönsä
-    Rauhan kammiossa.
- Linnan merkillisyydet. Ihanat vuoret, Immanuelin maa. Kristitty
-    puetaan rautaiseen sotisopaan.
- Kristitty Nöyryyden laaksossa. Taistelu Apollyonin kanssa. Voitto.
- Kulku Kuoleman Varjon laaksossa. Vakoojain lapset. Vaaroja. Paavin
-    ja pakanan rotko.
- Uskollinen liittyy seuraan. Kertoo näkemistänsä ja kokemistansa.
- Liukaskielinen yhtyy Vaeltajiin. Keskustelut hänen kanssaan.
- Liukaskielinen luopuu seurasta. Evankelista rohkaisee Vaeltajia.
- Turhuuden markkinat.
- Vaeltajat Turhuuden markkinoilla. Heitä vainotaan. Heidät vangitaan
-    ja asetetaan syytöksen alaisiksi.
- Oikeuden istunto. Tuomari, jury, vieraat miehet. Uskollisen tuomio
-    ja kuolema roviolla.
- Kristitty pakenee ja jatkaa matkaansa. Hänen seuraansa liittyy
-    Toivorikas.
- Vaeltajat saavuttavat Sivutie nimisen miehen, Korusanan kaupungista.
- Sivutie henkiheimolaisineen. Kiinnimaailmassa tuo esiin
-    mielipiteitänsä. Ne kumotaan.
- Kristitty ja Toivorikas jälleen kahden kesken. Levon vähäinen tasanko.
-    Voiton mäki. Hopeakaivos. Demas.
- Demas kiusaus voitettu. Sivutie seuralaisineen putoavat kaivokseen.
-    -- Vaeltajat suolapatsaan juurella.
- Elämän Veden virralla.
- Harhatien niitty. -- Epäilyksen linnan mailla.
- Vaeltajat Epäilyksen linnassa. Jättiläinen Epätoivo vaimonsa
-    Epäluulon kanssa rääkkäävät heitä.
- Lupauksen avain aukaisee heille linnan portit. He pääsevät pois
-    ja saapuvat Ihanille vuorille.
- Paimenten neuvot ja opastukset siellä.
- Luulottelun maassa he kohtaavat Tietämättömän.
- Kieltäjä, Luopumuksen kaupungista.
- Vähäuskoisen tarina.
- Liehakoitsijan eksytys. Loistava olento rankaisijana ja pelastajana.
- Jumalankieltäjä.
- Lumotussa seudussa. Toivorikas kertoo kääntymisestään.
- Toinen kohtaus Tietämättömän kanssa.
- Sillointällöin nimisen miehen tarina.
- Kihlauksen kauniissa maassa. Kaupungin portti näkyy. Viimeisen
-    virran poikki. Kristitty on vähällä hukkua.
- Vaeltajat pääsevät toiselle rannalle.
- Vuoren rinnettä ylös Kaupunkia kohti. Enkelit johdattavat ja
-    kannattelevat heitä Portille.
- Sisään Taivaalliseen Kaupunkiin.
- Tietämätön virran yli, lautturina Turha Toivo. Tietämättömän loppu.
- Lopuksi (runo).
-
-
-
-
-
-
-
-
-JOHN BUNYANIN ELÄMÄKERRASTA MUUTAMA PIIRRE
-
-    "Vaeltavan Kristityn historia on Bunyanin omaa historiaa."
-
-Huomattavimpia merkkimiehiä kristillisen kirjallisuuden alalla
-on kieltämättä englantilainen _John Bunyan_ [Lue: Dshon Bönjen].
-Tuskin on olemassa kristillistä kansaa, jonka kieleen hänen etevin
-teoksensa, "Kristityn vaellus", ei olisi käännetty. Ei ole sitä
-uskonlahkoa, joka ei saisi tyydytystä tästä kirjasta. Lapsi lukee
-sitä ihastellen, niinkuin aika-ihminenkin: kummankin sielun-elämä
-saa siitä ravintoa ja kohotusta. Puhtaan evankelisen opin totuuksien
-sulosuisena saarnaajana ja samalla allegoristisena (vertauskuviin
-puettuna) romaanina, jolla ei maailmankirjallisuudessa vertoja ole,
--- sellaisena on "Kristityn Vaellus" Raamatun jälkeen enimmin luettu
-kirja.
-
-Sen tekijä oli halpa, oppimaton käsityöläinen.
-
-Kuinka tällaisesta kehittyi verraton armon ja rauhan sanansaattaja
-ja yksi maailman kuuluisimpia kirjailijoita, -- siitä tässä moniahta
-kankea piirre.
-
-       *       *       *       *       *
-
-John Bunyan oli syntynyt v. 1628 Elstow'in kylässä, lähellä
-Bedford'in kaupunkia Englannissa, köyhissä ja kurjissa oloissa.
-Hänen isänsä oli kiertävä kattilanpaikkaaja ja pannuseppä, ja samaa
-ammattia harjoitti Johnkin, myöhemmin vielä saarnaajatoimensa
-ohellakin. Tätä tointa, jota siihen aikaan pidettiin hyvin
-halpa-arvoisena, vastaa nykyjään läkkisepän ja vaskenvalajan ammatti.
-
-Kymmenvuotisena nuori John kävi jonkun aikaa koulua, mutta pian,
-niinkuin hän itse sanoo, hän unohti melkein kaikki, mitä oli oppinut.
-
-Hänen poikavuosiaan ja nuoruutensa aikaa kuvaillaan usein väärässä
-valossa. Häntä on esitetty ei ainoastaan jumalattomana, vaan
-kaikenlaisiin paheisin vaipuneena nuorukaisena. Tähän on kyllä
-saattanut aihetta antaa muuan hänen teoksensa, joka tavallaan on
-hänen omatekoinen; elämäkertansa, ja jossa hän säälimättömin sanoin
-puhuu omasta itsestään [_Grace abounding to the chief of sinners, or
-a brief relation of the exceeding mercy of God in Christ to h i s
-poor servant, John Bunyan._ Suomeksi: Ylitsevuotava armo syntisistä
-suurimmalle, eli lyhyt selitys Jumalan ylenpalttisesta laupeudesta
-Kristuksessa hänen köyhää palvelijaansa, John Bunyania, kohtaan.].
-"Ei ollut montakaan lasta, joka olisi minulle vetänyt vertoja
-kiroilemisessa, valehtelemisessa ja Jumalan pilkkaamisessa", näin hän
-kertoo aikaisemmasta lapsuudestaan, ja edelleenkin hän ankarin sanoin
-ja tuomitsemalla puhuu nuoruutensa huimista päivistä ja synnillisestä
-elämästä. Lähemmälti tutkien tämä elämän huimuus ja rikoksenalaisuus
-ilmeni yksinomaa lepopäivän pyhyyden solvaamisessa tanssimisella,
-ballaadien (kertovain runojen) lukemisella ja kirkonkellojen
-soittamisella [Vaikea on käsittää, miksikä kirkonkellojen soittamista
-pidettiin niin suurena rikoksena. Muutamissa kirkkokunnissa sitä
-tänäkin päivänä katsotaan Jumalalle otolliseksi työksi. Pohjalla
-siinä lienee piillyt joku taikaperäinen kammo. Omituista on, että
-se on sakon uhalla kielletty parlamentin säännössä vuodelta 1657.
-(Samassa säännössä on niinikään kymmenen shillingin sakon uhalla
-kielletty tanssit, kisat, paininlyönnit, jopa "turha ja sopimaton
-käveleminenkin," sunnuntaipäivinä).]. Bunyan oli kansansa lapsi, sen
-kansan, jossa lepopäivää jo ammoisista ajoista on kunnioitettu ja
-kunnioitetaan tänäkin päivänä enemmän kuin missään muussa kristityssä
-kansassa. Siinä syy, miksi hän niin herkällä vaa'alla punnitsi
-pienimmätkin ylitsekäymisensä tätä, niin sanoaksemme, hänen kansansa
-henkeen ja vereen imeynyttä käsitystä vastaan. Toiselta puolen
-ei ole milloinkaan voitu todeksi näyttää hänen olleen juomarin.
-Samoin ovat aivan perättömiä parjaukset hänen epäsiveellisestä
-elämästään. Itsekin hän, joka ei suinkaan säälinyt omaa itseänsä,
-mitä vakavimmin torjuu päältään tällaiset syytökset. Hän oli niitä
-voimakkaita luonteita ja samalla niitä herkän omantunnon olentoja,
-joissa synnintunto on herännyt jo aikaisimmassa lapsuudessa. Hän oli
-niitä kristin-uskon pylväitä, joissa Jumalan Henki tekee ihmeellistä,
-näkymätöntä ja sittenkin ilmeistä työtään. Sellaisista Hän kasvattaa
-herättäjiä, johtajia, lähetyssaarnaajia sanan laajimmassa,
-kauniimmassa merkityksessä. John Bunyanin elämässä toteutuu
-kristin-uskon ydin: ihmisen ei tarvitse olla törkeitten rikosten
-tekijä, armoa tarvitaksensa; synti ei kestä pieninkään vanhurskaan
-Tuomarin edessä. Kristuksessa yksin on pelastus.
-
-Siinä hänen elämänsä perussävel. Ja siltä kannalta on käsitettävä
-hänen kuolematon teoksensa, "Kristityn Vaellus". Se on pitkällisten,
-sisällisten taistelujen idättämä, levottoman aikakauden karkaisema,
-kahdentoista vuoden vankeuden kypsyttämä ihana hedelmä.
-
-Alempana olevat piirteet hänen personastaan noudattavat paraasta
-päästä hänen äsken mainittua teostansa, "Ylitsevuotava armo".
-
-Niinkuin jo mainittiin, oli synnintunto herännyt hänessä jo aikaisin.
-Jo 9-10 vuoden vanhana lapsena hän usein näki hirmuisia unia ja
-näkyjä pahoista hengistä ja viimeisestä tuomiosta. Ne hälvenivät
-sittemmin, mutta kangastelevat vielä hänen teoksessaankin.
-
-Monasti hän oli hengenvaarassa. Kahdesti hän putosi veteen ja
-töin tuskin pääsi hengissä ylös. Kerran oli käärme hänet pistää.
-Sotapalveluksessa ollessaan hänet kerran oli komennettu erääsen
-tärkeään rynnäkköön. Juuri kuin hän oli valmiina lähtemään, tuli
-muuan kumppali pyrkimään hänen sijaansa. Bunyan suostui, mutta heti
-rynnäkön alussa kumppali sai luodin otsaansa ja kaatui hengetönnä
-maahan. Kuinka syvät jäljet tällaiset kohtaukset jättävät niin
-herkkään mieleen kuin Bunyanin, on sanomattakin selvä.
-
-Varsin vähän hän itse kertoo sotilas-urastansa, eikä siitä
-muutoinkaan lähempiä tietoja ole. Sitä kesti vain pari vuotta,
-kaiketikin vuosina 1644 ja 1645.
-
-Hän erosi sotapalveluksesta ja meni noin 20-vuotisena naimisiin erään
-peräti köyhän tytön kanssa. Tästä hän kertoo:
-
-"Onni oli, että sain vaimokseni hurskaan miehen tyttären. Olimme
-avioliittoon mennessämme niin köyhiä, ett'ei kahta sen köyhempää.
-Ei tuonut taloon kumpikaan mitään, ei lautasta, ei lusikkaa. Kaksi
-kirjaa vaan toi vaimoni myötäjäisiksi: 'Rehellisen tie taivaaseen'
-(The plain man's pathway to heaven) ja 'Jumalisuuden harjoitus'
-(The practice of piety), jonka isä kuollessaan oli jättänyt hänelle
-perinnöksi."
-
-Tähän saakka olivat jumaliset kirjat olleet hänestä ikäviä, mutta
-vaimonsa kehoituksesta he nyt usein lueskelivat näitä kirjoja
-takkavalkean ääressä. Uskonnollinen mieli sai uutta virikettä ja
-pyrki ilmenemään jonkunlaisessa ulkonaisessa elämänmuutoksessa.
-Mutta tyydytystä se ei tuonut. Usein hän, niinkuin hänen oma
-Toivorikkaansa, sulki silmät valolta ja tukahutti omantunnon äänen.
-Toivottomuus, epätoivo sai monasti vallan. "Toivoton", arveli
-hän, "on tilani, jos synneistäni luovun, ja toivoton se on, jos
-synneissäni pysyn. Kadotukseen minä kumminkin joudun, ja koska se
-kerran niin on, niin menköön mies sitten kadotukseen yhtä hyvin monen
-synnin tähden kuin muutamankin."
-
-Vähitellen hän rupesi lukemaan Raamattua, kiintyen varsinkin
-sen historiallisiin kirjoihin. Hän luopui nyt kirkonkellojen
-soittamisesta, jopa tanssistakin. Hän rupesi käymään ahkerasti
-kirkossa ja kuulemaan saarnoja, osoittipa melkein pyhää kunnioitusta
-"pappeja, alttaria, messupukuja ja sen semmoista kohtaan". Ulkonainen
-jumalisuus teki sen, että ihmiset alkoivat pitää häntä peräti
-hurskaana miehenä, ihmetellen sitä suurta muutosta, mikä hänessä
-oli tapahtunut. Mutta lepoa hän itse ei sisimmissään tuntenut.
-"Kurja tekopyhä" hän sanoo olleensa näinä aikoina. "Hän oli ilmeinen
-fariseus", sanoo lord Macaulay, kuuluisa historioitsija, yksi hänen
-elämäkertansa etevimmistä kirjoittajista.
-
-Poloinen vaeltaja ponnistelekse vielä taakkoinensa Epäröimisen
-Suossa, ja pitkä on vielä taival ristin juurelle.
-
-Läksi hän sitten kerran, ulkonaisesti jumalisena miehenä,
-kattilanpaikkaajan toimissa läheiseen Bedfordin kaupunkiin.
-Siellä hän tapasi muutamia köyhiä vaimoja istumassa talon ovella
-ja haastelemassa jumalisista asioista. Hän astui lähemmäs
-kuuntelemaan ja keskustelemaan, sillä osasihan hän mielestänsä
--- kuten sittemmin hänen Liukaskielisensä -- sujuvasti haastella
-jumalisista asioista. Hän kuuli, mutta ei ymmärtänyt. Nuo vaimot
-puhelivat uudesti-syntymisestä, Jumalan töistä heidän sydämissään,
-ja mitenkä he olivat havainneet luonnollisen tilansa viheliäisyyden.
-He puhuivat, kuinka Jumala oli heidän sydämissään sytyttänyt
-rakkauden Vapahtajaan. "Sydämeni vapisi. Minä huomasin, ett'ei
-uudesti-syntyminen ollut johtunut mieleenikään."
-
-Raamattu kävi hänelle nyt rakkaaksi. Mutta tiedottomuus ja
-hengellisen opastuksen puute ne sittenkin saattoivat hänet väärin
-käsittämään Raamatun sanoja, ja näin heräsi hänessä kaikenlaisia
-kummallisia mielikuvituksia ja mietiskelyjä, yksi toistaan
-tuskallisempia ja raastavampia. Väliin hän tahtoi saada varman
-tiedon siitä, oliko hänen uskonsa oikea vai eikö. Se oli muka
-käyvä selville siitä, pystyykö hän ihmeitä tekemään. Astuessaan
-Elstowin ja Bedfordin välistä lokaista tietä, häntä kovasti kiusasi
-sanomaan lätäköille: "muutu kuivaksi", ja kuiville kohdille: "muutu
-lätäköksi". Siinä oli oleva hänen uskonsa koetuskivi! Vuoroin häntä
-taas vaivasi tuo ratkaisematon kysymys, kuuluuko hän valittujen
-joukkoon. "Ja ellei, kuinkas sitten?" Turhaahan silloin on kaikki
-pyrintö ja ponnistus.
-
-Hämäryys alkoi vähitellen hälvetä siitä pitäin kuin hän sai käsiinsä
-erään vanhan kappaleen Lutherin Galatalais-epistolaa, "niin vanhan",
-sanoo Bunyan, "että lehdet kosketeltaessa tuskin enää koossa
-pysyivät". Se oli "niinkuin hänen omasta sydämestänsä lähtenyt".
-Mutta yhä vieläkin painoi vaeltajan harteita taakka. Samassa kuin
-valo alkoi sarastella, samassa kiusauksiakin karttui. Kaikkialla,
-kesken töitä, puheita, aterialla ollessa, vuoteella viruessa, --
-myötäänsä vaivasivat häntä kaikenlaiset epäilykset ja kieltämykset,
-kunnes hän oli niin nääntynyt näissä raastavissa kamppailuissa, että
-alkoi pitää itseänsä vihdoin Esauna, joka on myönyt himoruokaan
-esikois-oikeutensa, Judaksena, joka on myönyt Vapahtajansa.
-
-Puolenkolmatta ajast'aikaa kesti vielä, ennenkuin Raamattu ilmeni
-hänelle yhtenäisenä, ilmoitettuna sanana, jossa eri kohdat
-täydentävät ja selittävät toisiansa. Kristus ja yksistään Hän
-ihmisen vanhurskautena, -- se hänelle selvisi, ja silloin pilvet
-hälvenivät, silloin kiusaukset enää maininkina huojuivat hänen
-allansa. "Raju-ilma oli mennyt ohitse; muutamia pisaroita tipahteli
-enää." Silloin hän -- niinkuin hänen Kristittynsäkin -- saapui ristin
-juurelle, ja "silloin kirposi taakka hänen harteiltansa."
-
-Paljon on täytynyt kärsiä sisällistä tuskaa ja paljon täytynyt
-tuntea sanomatonta riemua sen miehen, joka sittemmin piirsi tuon
-raamatun-omaisesti yksinkertaisen ja samalla niin valtavan kuvan:
-"Silloin kirposi taakka hänen harteiltansa."
-
-Näin hän sitten, lohdutettuna ja rohkein mielin, lähtee
-vaeltamaan ylös "Vastuksien mäkeä", kulkee "jalopeurain ohitse"
-ja saapuu "Komean linnaan". Nyt hän muodollisestikin liittyy
-jäseneksi Giffordin -- hänen Evankelistansa juurikuvan --
-baptisti-seurakuntaan. Siihen kuuluivat ne hurskaat vaimotkin, jotka
-ensin olivat avanneet hänen silmänsä, ja jotka sittemmin esiintyvät
-Komean linnan herttaisina emäntinä. Näinä aikoina -- suunnilleen
-v. 1655 -- alkoi hänen saarnatoimensa Giffordin apulaisena.
-Gifford kuoli 1656, ja seuraavana vuonna valitsi seurakunta
-johtajakseen "veli Bunyanin". Entistä käsityötään hylkäämättä,
-hän kierteli ympäri, sanaa saarnaten, ja pian oli maine hänen
-voimallisista saarnoistansa levinnyt laajalle. Mutta levoton oli
-aika; kiihkoileva into vallitsi uskonnollisellakin alalla. Toisin
-uskovia moitittiin, tuomittiin, jopa vainottiinkin. Vihamiehiä
-karttui tietysti Bunyanillekin. Julkisia syytöksiä virastojen edessä
-ja salaisia parjauksia jos jonkinlaisista paheista sai hän kestää.
-Selittämättömäksi jää, mitenkä hän vielä tällä erää pääsi joutumasta
-vainoojainsa uhriksi.
-
-Englannissa oli tällä välin ollut rauhattomia aikoja. Kaarlo I oli
-käynyt ankaraa taistelua parlamenttinsa kanssa kuninkaan vallasta.
-Taistelu oli kiihtynyt ilmeiseksi sodaksi, jossa Bunyankin oli
-ollut osallisena, ja päättynyt vihdoin parlamentin voittoon ja
-kuninkaan mestaukseen (1649). Kaksi jättiläistä oli siinä kamppaillut
-keskenänsä: yhä rajattomampaa valtaa tavoitteleva kuninkuus ja
-yhä rajoittavampaan valtaan pyrkivä vapaa kansa. Ja vielä kauan
-edelleenkin oli tätä taistelua kestävä.
-
-Näihin valtiollisiin vaikuttimiin liittyi erottamattomasti
-uskonnollisiakin, -- jos ylipäänsä näitä vaikuttimia kansain
-vaiheissa ensinkään käy toisistaan erottaminen. -- Toisella puolen
-seisoi juurensa syvälle laskenut protestanttisuus, toisella Roomaa
-lähentelevä episkopaalinen valtiokirkko. Vankeutta, häpeällisiä
-rangaistuksia, taloudelliseen perikatoon saattavia sakkoja tuli
-niitten osalle, jotka rahtusenkaan poikkesivat valtiokirkosta. Tämä
-kiihoitti puritaanien jo ennestään suurta vakavamielisyyttä ja
-ankaruutta, ja ne verivirrat, joita protektoraatinkin aikana vuosi,
-olivat puritaanien mielestä Jumalan tuomioitten täytäntöä.
-
-Cromwellin rautainen sotilashallitus oli suunnannut mielipiteet
-toisaanne. Protektoraatissa kummitteli itsevaltiuden hirvittävä
-haahmo, ja niin kutsuttiin kuninkaaksi Kaarlo II. Hän oli, niin
-luultiin, saattava voimaan perustuslaillisen kuninkuuden. Kansan
-riemuitessa tämä uusi hallitsija, tämä onnellisen ajan toivottu
-alkaja, saapui Lontoosen toukokuussa 1660.
-
-Jo ennen maahantuloansa hän oli antanut Englannin kansalle
-julistuksen, jonka mukaan ei kukaan ole tuleva häirityksi tai
-syytteesen asetetuksi valtiokirkosta eriäväin mielipiteittensä
-vuoksi, elleihän niistä ole valtakunnan turvallisuudelle vaaraa.
-
-Näin oli kuulunut kuninkaan julistus, mutta jo seuraavasta vuodesta
-ruveten alkoi kuningasmieliseltä parlamentilta ilmestyä säädöksiä,
-jotka oli tähdätty juuri dissentereitä, s.o. toisin ajattelevia,
-vastaan. Jo toukokuussa 1662 vahvisti kuningas parlamentin säätämän
-_Act of uniformity'n_, yhdenmukaisuuden asetuksen, josta oli
-seurauksena 2000:n presbyteriläisen papin erottaminen virasta.
-Vuonna 1664 julaistiin _Conventicle act_. kokouslaki, jonka mukaan
-dissenterien uskonnollisissa kokouksissa ei saanut olla läsnä muuta
-kuin 5 henkeä enintänsä. Nämä olivat syviä iskuja nonconformisteille
-(yhdensuuntaisuuteen taipumattomille). Ken suinkin kykeni, pakeni
-Alankomaihin tai Amerikaan. Vankihuoneet olivat täynnään jumalisia,
-sivistyneitä miehiä. Nuoria ja vanhoja, sairaita ja terveitä
-sullottiin yhteen kehnojen pahantekijäin kanssa. Pelkästään
-kväkareita oli vankihuoneissa lähes 8000 henkeä. Bedfordin vankilaan
-pantiin kerran 60 noncondoemiatia siitä syystä, että olivat pitäneet
-hartauskokousta.
-
-Kuninkaan ja parlamentin väli oli nyt sangen hyvä, mutta sitä ei
-kovin pitkälle riittänyt. Kuningas oli näennäisesti, asiain pakosta,
-taipunut parlamentin tahtoa noudattamaan, mutta salassa hän teki
-Franskan ja Espanjan kanssa sopimuksia, joitten tarkoituksena
-oli kuninkaan vallan yhä suurempi riippumattomuus parlamentista
-ja katolisen uskon yhä laajempi valtaan pääseminen Englannissa.
-Parlamentti myönsi varoja kuninkaan onnistumattomia sotaretkiä
-varten, mutta alkoi vähitellen kyllästyä niihin. Samaan aikaan rupesi
-liikkumaan huhuja kuninkaan salaisista aikeista. Ne paljastuivatkin
-indulgensi-julistuksessa (1672), joka päästi katolisten kädet
-vapaiksi. Kuninkaan täytyi peruuttaa se ja lisäksi vahvistaa
-n.s. valalaki, jonka mukaan sota- ja siviliviroissa ei suvaittu
-ketään muita kuin valtiokirkon opin tunnustajia. Kuninkaan ja
-häntä kannatelleen parlamentin välillä näin puhjennut eripuraisuus
-ei päässytkään enää tasoittumaan, vaan päin vastoin kiihtyi
-kiihtymistänsä, kuningas kun yhä vehkeili parlamentin seljän takana.
-Ruvettiin vainuamaan suurta, paavilaismielistä salaliittoa. Kuninkaan
-veli oli julkisesti kääntynyt katolin-uskoon, ja kun sitten äkkiä
-levisi huhu, perätön tosin, että paavilaiset aikovat sytyttää tuleen
-koko Lontoon kaupungin, surmata yhtenä päivänä kaikki protestantit,
-ja että franskalainen sotajoukko piakkoin hyökkää maahan ja saattaa
-koko kuningaskunnan katolisuuden ikeen alle, silloin kansa tarttui
-aseisin ja pakotti kuninkaan ajamaan kaikki katoliset Lontoosta. Kun
-parlamentti vihdoin meni liian pitkälle, vaatien, että lailliselta
-perintöruhtinaalta, Jaakolta, kiellettäisiin perimys-oikeus kruunuun,
-niin kuningas hajoitti parlamentin v. 1679.
-
-Jonkun ajan perästä alkoi parlamentissa uusia virtauksia päästä
-vallalle. Kuningasmielinen tory-puolue sai johdon. Samalla kasvoi
-vaino ja sorto dissentereitä kohtaan. Vastustuspuolueessa syntyi
-salaliitto kuninkaan henkeä vastaan, mutta saatiin ilmi, ja siitä
-päinvastoin puolue itse sai surman-iskunsa.
-
-Kaarlo II kuoli 1685 ja hänen veljensä Jaakko II nousi
-valta-istuimelle, lujempana vallassa kuin veljensä konsanaan oli
-ollut. Mutta Jaakko II oli katolinen. Hänen lyhyt hallitus-aikansa
-alkoi jo lyödä katolisuuden leimaa kaikkialle. Taistelu virisi
-entistä kiivaammaksi, kunnes kuuluisa vallankumous (marraskuuta 1688
-helmikuuhun 1689) teki siitä lopun, ja Wilhelm, Oranian prinssi,
-nousi maalle Lontoossa.
-
-Mutta missä oli tällä välin ollut ystävämme John Bunyan?
-
-Hän oli istunut vankeudessa 12 ajast'aikaa.
-
-Hän, tuo aikaisimmasta lapsuudestaan sisällisiä taisteluita kestänyt,
-ulkonaisten levottomuuksien pyörteessä liikkunut ja niitten
-karkaisema mies, ei ollut vielä kovaa kouluansa loppuun käynyt.
-Pyörre oli viskaava hänet uusiin oloihin. Niissä hänen loppumaton
-mielikuvituksensa, kaukana ulkopuolisista myrskyistä, oli veistävä
-marmoriin kuvia, joita ei ajankaan hammas murenna.
-
-Hän punoo hesunyöriä, hän istuu sokean tyttärensä kanssa vankihuoneen
-ovella, myöskennellen punoksiansa. Siten hän elättää perhettänsä. Ja
-yksin ollessaan hän kirjoittelee.
-
-Toukokuussa 1660 oli Bunyan yhtä vilpittömästi kuin kukaan
-toinenkaan riemuinnut Kaarlo II:n maahantulosta. Mutta jo silloin
-oli kuulunut myrskyn ensimmäisiä möyreitä. Jo ennen kuninkaan
-tuloa olivat episkopaaliset osoittaneet suurta uskon-intoaan,
-sen vainoamalla kväkareita ja nonconformisteja. Lahkolaisia oli
-riistetty vuoteiltansa vankihuoneisin ja pantu syytöksen-alaisiksi
-piirioikeuksien edessä.
-
-Tämä sorto ei suinkaan; vähentynyt, kuninkaan otettua hallituksen
-ohjat käsiinsä. Hartauskokouksia ruvettiin pitämään silmällä ja
-vainoamaan. Mutta siitä huolimatta pidettiin kaikkialla uskonnollisia
-yksityiskokouksia, usein öiseenkin aikaan ja syrjäisissä seuduin.
-Bunyankaan ei lakannut julistamasta evankeliumia Bedfordin
-läheisyydessä. Varovainen piti kumminkin olla, ja joskus täytyi hänen
-valepuvussakin vaeltaa toimituspaikkaansa.
-
-Jonkin aikaa sai Bunyan ystävineen vältetyksi polisin vaanimiset.
-Seurakunta kokoontui salaisesti milloin kaukaisilla seuduilla,
-milloin ladoissa, milloin navetoissa. Hän itse ei laiminlyönyt
-tilaisuutta, lohduttaakseen ystäviänsä ja kehoittaakseen heitä
-kestävyyteen ja Jumalaan luottamaan. Mutta vihdoin muuan kurja raukka
-ilmaisi hänet polisille, ja hän vangittiin 12 p. marraskuuta 1660.
-
-Häntä vaadittiin nyt lupaamaan, ett'ei enää milloinkaan saarnaa.
-Tällainen lupaus olisi hänet pelastanut, mutta silloin hän myös olisi
-tehnyt sisintä vakuutustansa vastaan, ja niinpä hän, puhdas ilo
-sydämessään, astui vankihuoneesen.
-
-Syytöskirjassa häntä vastaan sanotaan, että hän on "pirullisesti
-ja turmiota tuottavalla tavalla kieltänyt käymästä kirkossa
-jumalanpalveluksissa ja pitänyt luvattomia kokouksia kaikkien
-hyväin alamaisten kiusaukseksi ja hävitykseksi." Muutaman viikon
-perästä koetettiin Oikeuden edessä saada häneltä saarnaamisesta
-luopumisen lupausta, mutta turhaan. "Kuule sitten tuomiosi", sanoi
-vihdoin hänelle tuomari, tyly ja raaka mies, "sinut viedään takaisin
-vankihuoneesen, ja elles kolmen kuukauden kuluessa ole suostunut
-käymään piispallisen (s.o. valtio-)kirkon jumalanpalveluksissa ja
-luopumaan saarnaamisesta, niin sinut ajetaan maanpakoon, ja jos
-sinut senjälkeen tavataan maassa ilman kuninkaan erityistä lupaa,
-niin tuomitaan sinut kuolemaan." Tähän vastasi Bunyan: "Minulla ei
-ole mitään enempää sanomista, mutta jos minut tänään päästetään
-vankeudesta, niin huomenna minä Jumalan avulla jälleen julistan
-evankeliumia."
-
-Kolmen kuukauden perästä hän ei peruuttanut mitään. Hänen
-maapako-tuomionsa siirtyi kumminkin tuonnemmaksi sen kautta,
-että kuninkaan kruunauksessa oli luvattu ottaa tutkittaviksi
-armon-anomuksia, joita kahdentoista kuukauden kuluessa tehdään.
-
-Noin vuotta ennen vangitsemistansa oli Bunyan mennyt toisiin
-naimisiin. Milloinka hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli, siitä ei ole
-tietoa. Tämä hänen toinen vaimonsa, Elisabet, oli yleväsydäminen
-nainen, arvokas aviokumppali moiselle miehelle ja hellä äiti hänen
-viidelle lapsellensa ensimmäisestä naimisesta, kolmelle tyttärelle
-ja kahdelle pojalle. Yhtä pelvoton hän oli kuin Bunyankin pitämään
-kiinni siitä, mikä oikeata on. Hän otti ajaakseen miehensä asiaa,
-matkusti Lontoosen ja astui rohkeasti Lordien Huoneeseen. Häntä
-kohdeltiin siellä ystävällisesti, mutta suuria toiveita hän ei
-saanut. Tuosta masentumatta, tämä uljas vaimo, jury-oikeuden
-kokoonnuttua Bedfordiin, antoi kolme kertaa anomuksen, että
-hänen miestänsä kuulusteltaisiin ja tutkittaisiin laillisen
-tuomio-istuimen edessä. Lempein sanoin siellä tuomarit selittivät
-olevansa pahoillaan, ett'eivät saata tässä asiassa mitään auttaa,
-koskapa Bunyanin omat sanat oli katsottava syyn tunnustamiseksi.
-Häntä neuvottiin kääntymään suorastaan kuninkaan puoleen. Siitä ei
-kumminkaan tullut mitään, joko varojen puutteessa tahi, niinkuin yksi
-Bunyanin elämäkerran kirjoittajista sanoo, siitä syystä, että Bunyan
-"katsoen velvollisuudekseen saarnata vastoin kieltoakin, oli tehnyt
-asiansa pahemmaksi kuin se oikeastaan olikaan."
-
-Saarnaamiseen ei häneltä kumminkaan puuttunut tilaisuutta. Hän
-julisti sanaa vankeustovereillensa. Väliin oli häntä kuulemassa
-kuusikinkymmentä vankia, jotka oli omantunnon tähden vankeuteen
-heitetty. Olipa ulkopuolellakin kansaa kuulemassa hänen valtavaa
-puhettansa, joka oli niin täynnä uskoa ja luottamusta. Usein tuli
-muualtakin ihmisiä hakemaan häneltä lohdutusta ja neuvoa. Ja niinpä
-monikin murheellinen ja ahdistettu sydän löysi hänessä uskollisen ja
-hellän ystävän.
-
-Hänen vankeutensa ei ollut niin sietämätön kuin muutamat väittävät.
-Hän sai vapaasti tehdä punoustöitänsä, ja hän sai kirjoitella
-ehdoltansa. Vanginvartijoista ainakin yksi piti arvossa ylevätä
-vankiansa ja myönsi hänelle viljalti vapautta. Vankeutensa
-loppuaikoina hän pääsi saarnaamaan läheisissä kylissä ja metsissä.
-Sallittiinpa hänen kerran pistäytyä Lontoossakin ystäviänsä
-tervehtimässä. Tämän viimeksi mainitun asian tähden oli hänen
-vartijansa vähällä menettää virkansa, ja Bunyanin vartioiminen
-tehtiin ankarammaksi. Vähitellen tämä ankaruus lieveni, ja
-kerrotaanpa, että Bunyanin yölliset saarnat antoivat aihetta varsin
-monen baptisti-seurakunnan perustamiseen.
-
-Seuraavana vuonna 1662 istui jury-oikeus jälleen Bedfordissa, mutta
-paikkakunnan viran-omaisten vaikutuksesta häntä ei nytkään päästetty
-puolustamaan itseänsä. Ja näin sulkeutui vankihuoneen ovi hänen
-perässänsä, ja hän pysyi siellä kuin pysyikin, pientä väliaikaa
-lukematta, yhtämittaa kaksitoista vuotta, kunnes hän kokonaan
-vapautettiin salaisen neuvoskunnan (Privy Council'in) käskystä 17 p.
-toukokuuta 1672.
-
-Vankeudessa häneltä valmistui Kristityn Vaelluksen ensimmäinen
-osa. Teoksellensa on hän itse kirjoittanut runopukuisen
-apologian eli puolustuksen. Runollisessa katsannossa se tosin
-on peräti heikko, niinkuin Bunyanin kaikki muutkin runot, mutta
-kirjallishistoriallisena todistuskappaleena se ei ole arvoa
-vailla, siitä kun ilmenee, mitä hän tästä teoksestansa itse ensi
-alussa arveli. Hän pelkäsi, että raamatun totuuksien esittämistä
-vertauskuvaisen kertomuksen muodossa pidettäisiin liian kevyenä,
-liian jokapäiväisenä. Hän epäili, tokko moisen kertomuksen
-kirjoittaminen lainkaan on soveliasta evankeliumin saarnaajalle.
-Siksipä hän piti sitä laatikossaan kokonaista kuusi vuotta sen
-valmistumisen jälkeen, kunnes se vihdoin julaistiin painosta v. 1678.
-Samana vuonna ilmestyi toinenkin painos, johon tekijä oli lisännyt
-Maailmanviisaan, Sivutien ja hänen ystävänsä ja muutamia muita
-huomattavimpia henkilöitä. Kirja tuli kerrassaan populaariseksi.
-Painoksia ilmestyi sittemmin ilmestymistään, ja menekki oli vallan
-erinomainen.
-
-Jo ennenkin oli häneltä ilmestynyt teoksia. Ensimmäinen niistä oli:
-"Evankeliumin totuuksia raamattujen mukaan", jossa hän armotta
-ruoskitsee harhaoppeja (1656). Sitä seurasi "Evankeliumin totuuksien
-puolustus", jonka hän kirjoitti kväkareita vastaan (1657). Seuraavana
-vuonna ilmestyi "Muutamia huokauksia helvetistä" ja senjälkeisenä
-"Mitä laki ja evankeliumi opettavat". Molempain viimeksi mainittujen
-tekijäksi on merkitty "köyhä ja viheliäinen olento, John Bunyan
-Bedfordilainen". Kaikki nämä ilmestyivät ennen hänen vankeuttansa.
-Vankeudessa ollessaan ja siitä päästyänsä hän kirjoitteli ahkeraan
-hartauskirjoja, mietelmiä, väittelyjä ja runoja, joita hän ainakin
-itse piti runoina. Näitten luku nousee yhteensä kuuteenkymmeneen.
-Tämän kirjoituksen alussa mainittu teos "Ylitsevuotava armo" tuli
-painosta 1666. Sittenkuin Kristityn Vaelluksen ensimmäinen osa,
-niinkuin jo sanottu, oli nähnyt päivänvalon v. 1678, ilmestyi v.
-1682 "Pyhä Sota", tekijän paras teos edellisen jälkeen, ja kaksi
-vuotta myöhemmin Kristityn Vaelluksen toinen osa, "Kristityn lesken
-vaellus", joka, suurella taidolla kirjoitettu sekin, ei läheskään ole
-ensimmäisen veroinen.
-
-"Kristityn Vaelluksen" omintakeisuudesta ei saata olla pienintäkään
-epäilystä. Kaikki yritykset, joitten tarkoituksena on ollut
-riistää Bunyanilta hänen piirrostensa, itsenäinen suunnittelu ja
-muovailu tai syyttää häntä salaisesta jäljittelemisestä, ovat
-rauenneet omaan mitättömyyteensä ja todistavat vaan arvostelukyvyn
-puutetta yrityksen tekijöissä. Tosin oli vertauskuvissa kirjoitettu
-ennen Bunyaniakin. Mutta jospa otaksuisikin, että kiertävä
-kattilanpaikkaaja olisi saanut käsiinsä näitä kirjoja, joista
-muutamia ei ollut kuin Franskassa ja Hollannissa, niin on niitten ja
-hänen kuolemattoman allegoriansa välillä niin vähän yhtäläisyyttä.
-ett'ei huomaa jäljittelemisen merkkiäkään. Silmäänpistäviä
-yhdennäköisyyksiä kohtaa kyllä "Kristityn Vaelluksessa" ja
-Spenserin "Keijukaisten kuningattaressa", mutta niinkin nerokas
-kritikoitsija kuin lord Macaulay, sanoo, että "epäilykset siinäkin
-suhteessa hälvenevät kokonaan, kun tarkemmin vertaa vastaavia
-kohtia toisiinsa." Sama arvostelija sanoo myös sattuvasti: "Bunyan
-ei aavistanutkaan, millaisen mestariteoksen hän oli luonut. Hän
-ei osannut arvata, kuinka huomattava sija hänen allegoriallaan
-oli oleva englantilaisessa kirjallisuudessa, sillä englantilaista
-kirjallisuutta hän ei tuntenut ensinkään." Kaksi kirjaa hänellä
-vankeudessansa vaan olikin, kertoo muuan silminnäkijä: Raamattu ja
-Fox'in _"Acts and monuments"_. Bunyan itse todistaa teoksensa olevan
-kokonaan omintakeisen, ja jos kukaan halveksi kavallusta ja inhosi
-pelkkää ajatustakin toisen vasikalla kyntämisestä, niin juuri John
-Bunyan.
-
-Onko "Kristityn Vaellusta" pidettävä uskonnollisena allegoriana vai
-uskonnollisena romaanina? Lord Macaulay sanoo: "Bunyan on epäilemättä
-suurin allegoristeista, niinkuin Demosthenes oli puhujista suurin,
-ja Shakespeare suurin dramaturgeista." Muissakin allegoristeissa
-ilmenee paljon neroa, mutta ei kenkään pysty niin liikuttamaan
-sydäntä ja herättämään siinä pelvon ja sääliväisyyden ja rakkauden
-tunteita. Epäilemätöntä kumminkin on, ett'ei se pelkkänä allegoriana
-olisi saavuttanut kuuluansa ja kunniaansa. Sen yleis-inhimillinen
-viehätys, sen draamallinen kuvaus, -- siinä sen pysyvä voima. Se on
-kauttaaltansa uskonnollinen kirja ja sen-aikuiselta kannalta punniten
-sittenkin englantilaisista romaaneista ensimmäinen.
-
-Kaikessa suuruudessaan on Bunyanin nero enemmän muovailevaa kuin
-luovaa. Sen voima asuu vilkkaassa kuvailussa eikä keksinnössä. Hän
-näyttää meille sen, minkä hän itse on nähnyt. "Kristityn historia on
-hänen omaa historiaansa." Ja tämä se luo elämätä jok'ainoaan riviin,
-minkä hän kirjoittaa. Hänen kuvaustensa taustat ja ympäristöt --
-paitsi silloin kuin hän lainaa Raamatun suuresta aarreaitasta -- ovat
-sellaisia, mitä hän itse oli nähnyt, kierrellessään käsityöläisenä
-kylästä kylään. Nuo laitumet ja purot ja kartanot kaupungeissa ja
-maalaistalot, -- ne ovat vain uskollisia kuvia siitä yksitoikkoisesta
-sisämaasta, jossa hän oli syntynyt ja elänyt. Hänen mahtavammat
-kuvansa on otettu Raamatusta, jossa "tuskin lienee seikkaa taikka
-metaforaa, jota ei olisi esitettynä Kristityn Vaelluksessa."
-
-Sama on hänen henkilöittensä laitakin. Ei ole heissä kahta
-samanlaista; niin tarkoin piirtein hän ne on esittänyt, mutta ne ovat
-muotokuvia, ei mielikuvituksen luomia. Hän oli nähnyt ja tuntenut ne
-jok'ainoan, ja niitä lukijakin elämässään alinomaa näkee. Ja siksi
-ne ovat niin ehjiä, niin tenhoavia, nuo hänen henkilönsä. Niitä on
-pystynyt esittämään ainoastaan se, joka syvälti tunsi ihmis-elämän
-ja ihmisluonnon. Mutta samalla ne ovat tavallisia ihmisiä,
-jokapäiväisessä asussaan.
-
-Mutta -- puhukoon kirja puolestansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vankeudesta päästessänsä oli Bunyan 44 vuotta vanha. Saatuansa
-järjestetyksi maallisen ammattinsa hyvään kuntoon -- hän hoiti sitä
-elämänsä loppuun, -- ryhtyi hän myös kaikella sielunsa tarmolla
-lempitoimeensa, saarnaamiseen ja kirjallisiin töihin Herransa
-kunniaksi. Sielunpaimenena hän oli väsymätön oppimaan sairaita,
-käymään talosta taloon pitämässä hartaushetkiä ja voimainsa takaa
-edistämään Kristuksen valtakuntaa. Pian hän olikin baptistien
-joukossa saanut leikillisen kunnianimen "piispa Bunyan". Lontoossa
-hän kävi säännöllisesti kerran vuodessa. Siellä pidettiin hänen
-saarnojaan niin suuressa arvossa, että usein arkipäivinä pimeänä
-vuoden aikana jo kello 7:ltä aamusilla oli toista tuhatta henkeä
-hartaita sanankuulijoita koolla.
-
-Bunyanin viimeinen elinvuosi oli erittäin runsas tuloksilleen.
-Kokonaista kuusi uutta teosta ilmestyi häneltä sinä vuonna, ja
-toista kuusi hän jätti jälkeensä painokuntoisina. Vallankumousta
-ei Bunyan nähnyt. Kristityn maallinen vaellus päättyi. Vaeltaja
-kutsuttiin kulkemaan pimeän virran poikki, jonka yli ei siltaa ole.
-Hän kutsuttiin pois kesken uskonnollista toimintaansa, ja hänen
-viimeinen elämäntyönsä oli rakkauden työ. Muuan hänen ystävistänsä
-Readingin kaupungissa oli uhannut tehdä poikansa perinnöttömäksi,
-ja jo oli isä viimeisillään, eikä vieläkään ollut sovintoa hänen
-ja pojan välillä saatu aikoin. Poika oli tuosta hyvin huolissansa
-ja pyysi Bunyania puhumaan hänen puolestansa isälle ja saamaan
-sovintoa toimeen. Mielellänsä läksikin tämä uskollinen Herran
-palvelija ratsain pitkälle matkalle Readingiin, ja hänen onnistui
-kuin onnistuikin saada isä ja poika sovitetuiksi keskenään. Sieltä
-hän palasi Lontoosen takaisin, mutta tiellä kohtasi häntä rankkasade,
-jossa hän kastui läpimärjäksi. Vilusta kohmeissaan hän saapui erään
-ystävänsä taloon Lontoossa ja sairastui siellä ankaraan kuumeesen.
-Tautia kesti kymmenen päivää, mutta koko sen ajan hän oli selvässä
-järjessä. Hänen viimeiset sanansa, kun kuolonkamppaus jo oli alkanut,
-olivat seuraavat: "Älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itseänne. Minä
-lähden Herramme Jesuksen Kristuksen Isän tykö, joka Poikansa ansion
-tähden minut vastaan-ottaa, vaikka olenkin suuri syntinen. Siellä me
-toivoaksemme tapaamme toinen toisemme, ja siellä me veisaamme sitä
-uutta virttä iankaikkisesti autuaina."
-
-Hiljaa ja rauhallisesti hän nukkui 31 päivänä elokuuta 1688.
-
-Hän oli kuollessansa kuusikymmentä vuotta vanha. Kansan syvä suru
-ja katkera kaipaus saattoivat hänet hänen viimeiseen lepokammioonsa
-Lontoossa Bunhill'in hautausmaalla, jossa vaeltaja vieläkin
-kunnioituksella paljastaa päänsä hänen kauniin hautapatsaansa
-juurella. Lieneekö toista niin kaunopuheliasta hautakirjoitusta kuin
-hänen? Siinä lukee vain nämä sanat: "TÄSSÄ LEPÄÄ JOHN BUNYAN".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ensimäinen _Kristityn Vaelluksen_ suomennos oli:
-
-    Yhden Kristityn vaellus autuahan ijankaikkisuuteen, joka
-    moninaisilla kauneilla kuvauxilla eteenasettaa katuvaisen ja
-    Jumalata etzivän sielun tilan. Engelskan kielellä kokoonpandu
-    _Johan Bunianilda_, saarnamies Betfordisa. Ja nyt Saxasta Suomexi
-    käätty _Jacob Johan Malmbergilda_. Turusa 1809.
-
-Tätä suomennosta ilmestyi sitten kokonaista 9 painosta, viimeinen
-(Kristityn vaellus autuaasen ijankaikkisuuteen) Helsingissä 1879.
-
-Sama suomentaja julkaisi myöskin Kristityn lesken vaelluksen,
-niinikään saksasta suomennettuna:
-
-    Christityn lesken ja lasten vaellus ijankaikkisuuteen, jonka
-    _Johan Bunian_ on Engelskaksi kirjottanut ja _Jakob Johan
-    Malmberg_, Kuopiosa, Saksasta Suomeksi kääntänyt. Oulusa 1834.
-    (Uusia painoksia 1861 ja 1877).
-
-Molemmat teokset ilmestyivät vielä ruotsista suomennettuina:
-
-    Kristityn ja Kristityn lasken vaellus, kirjoittanut _Johan
-    Bunyan_. Helppohintainen painos sunnuntaikouluja ja kotia varten.
-    Kaunistettu 95:llä kuvalla. Uusi suomennos ruotsin kielestä.
-    Suomentanut _B. Lagus_. Helsingissä 1880. (Toinen painos 1899).
-
-Alkukielestä suomennettuna Kristityn vaellus esiintyi ensi kerran v.
-1887:
-
-    Kristityn vaellus tästä maailmasta tulevaan; kirjoitti _John
-    Bunyan_; sekä John Bunyanin muotokuva ja lyhyt elämäkerta.
-    Englannin kielestä suomentanut _A. Mäkinen_. Tampereella 1887.
-
-Alkukielestä suomennettu on myös Lähetysseuran v. 1902 toimittama
-painos molempia teoksia:
-
-    Kristityn vaellus tästä maailmasta tulevaan, kirjoitti _John
-    Bunyan_, sekä John Bunyanin lyhyt elämäkerta. Uusi suomennos
-    englannin kielestä. Kaunistettu 9:llä kuvalla. Helsingissä 1902.
-
-    Kristityn vaellus tästä maailmasta tulevaan. Toinen osa, esitetty
-    unennäön muodossa. Osottava Kristityn lesken ja lasten lähtemisen
-    matkalle, heidän vaarallisen matkansa ja onnellisen saapumisensa
-    toivottuun maahan. Kirjoitti: John Bunyan. Uusi suom. englannin
-    kielestä. Kaunistettu 9 kuvalla. Helsingissä 1902.
-
-Lyhyen mukaelman suomennoksia ovat:
-
-    Pyhiin matkustaja eli Kristityn vaellus ijankaikkisuuteen. _Johan
-    Bunianin_ alkuteoksen mukaan uudestaan pantu kokoon. Suomentanut
-    _R. Mellin_. Oulussa 1862.
-
-    Matkamies. Mukaelma _John Bunyanin_ kirjoittamasta
-    englanninkielisestä alkuteoksesta Kristityn vaellus
-    ijankaikkisuuteen. Suomennos. Porissa 1898.
-
-Bunyanin muita teoksia on suomeksi ilmestynyt:
-
-    Se paras sanoma sille pahimmalle ihmiselle, elikkä evangeliumin
-    armo tarjottu erinomattain Jerusalemisille eli suurimmille
-    syntisille. Ruotsista käätty, (1 painos Stockholmisa 1781; 4
-    painos Turussa 1854).
-
-    Taivaasen juoksia, eli selitys ihmisen taivaasen pyrkimisestä ja
-    pääsemisestä. Engelskan kielellä ennen muinen kirjoittanut _Johan
-    Buniani_. Siitä sitten suruttomain synnin unesta herättämiseksi
-    Ruotsin kieleksi käännetty ja nyt viimen Suomeksi kääntänyt J. H:
-    Oikonut ja präntiin kustantanut _H. R[enqvist]_. Kuopiossa 1846.
-    (Toinen painos Sortavalassa 1848, sittemmin vielä 2 painosta,
-    viimeinen Turussa 1877).
-
-    Taivaasen juoksia. _Johan Bunianilta_. Suomennos. Helsingissä
-    1851. (Tähän suomennokseen perustuvat ne painokset, jotka
-    ilmestyivät Oulussa 1897 ja 1900).
-
-    Jumalan armo ulottuva suurimmille syntisille elikkä _Johannes
-    Bunianin_ kääntymys, kutsumus saarnavirkaan ja vankeus,
-    kirjoitettu häneltä itseltä. Suomenti _Jaakko Aulin_. Vaasassa
-    1852.
-
-    "Yhden Kristityn vaelluksen" kirjoittajan _Johan Bunianin_
-    kertomus hengellisestä koettelemuksestansa. Lyhykäisesti
-    kerrottu. Suomentaja _A. J. Weänänen_. Helsingissä 1856
-    (mukaelma).
-
-    _Johan Bunianin_ kertomus hengellisistä kokemuksistaan.
-    Lyhennetty suomennos. [Suom. _K. J. Gummerus_]. Helsingissä 1863.
-
-    Sen ijankaikkisen ja kaikkivaltiaan kuninkaan Jesuksen Kristuksen
-    pyhä sota pimeyden ruhtinata vastaan ihmisen sielusta, jonka
-    ensin _Johannes Bunian_, saarnamies Betfortisa, Engelskan
-    kielellä kirjoitti, ja sitte on Saksan ja Ruotsin kielihin
-    käännetty. _G. M[onell'i]n_ suomentama Ruotsin kielestä.
-    Helsingissä 1856. (Uusi kielen puolesta korjattu painos Kuopiossa
-    1891).
-
-    _Johan Bunyanin_ Ilmestykset. Kuvaus tulevaisesta elämästä,
-    taivaan autuudesta ja helvetin kauhistuksista. Suomensi _E.
-    T[örmälä]_, Tampereella 1889.
-
-
-
-
-
-
-KRISTITYN VAELLUS
-
-Tästä maailmasta siihen kuin tuleva on
-
-UNENNÄKÖNÄ ESITETTY
-
-Jossa selitetään hänen lähtönsä, vaarallinen vaelluksensa ja
-Onnellinen saapumisensa kaivattuun maahan
-
-Kirjoitti
-
-JOHN BUNYAN
-
-
-
-
-
-    Olen käyttänyt vertauksia. Hos. 12: 11.
-
-
-
-
-TEKIJÄLTÄ KIRJANSA PUOLUSTUKSEKSI
-
-
-    Kun kynän ensin otin kätehen'
-    Ja työhön ryhdyin, enpä luullut, en,
-    Ett' tulis siitä kirja tämänlainen:
-    Sen toisin olin suunnitellut vainen.
-    Mut tuskin aavistustakaan ol' mulla,
-    Niin tällainen vain alkoi siitä tulla.
-
-    Se kävi näin: Kun kerran evankelin
-    Mä pyhäin miesten teistä kirjoittelin,
-    Niin äkkiä heidän työnsä, toimens' siin'
-    Jo alkoi verhoutua vertauksiin.
-    Kakskymmentä sai niitä kirjaan heti,
-    Kakskymmentä taas taas mukanaan ne veti,
-    Ja nytkös tuli tuiki taajaan noita,
-    Kuin ahjon sydet syytää kipunoita.
-    Ei, aattelin, jos näin te taajenette,
-    Niin kiinni teidät kytken, muutoin ette
-    Te malta määrääkään, ja kirja, jolla
-    Hyv' alku on, ois pian turmiolla.
-
-    Niin tein, mut tarkoitus ei ollut mulla
-    Tän kynänkynnön kaikkein käsiin tulla
-    Semmoisenaan. En selvill' ollut, miksi
-    Ma laittelinkaan kirjaa valmihiksi:
-    En naapurien huvitukseks', en,
-    Kenties vain omaks' tyydytykseksen'.
-
-    Ei muuta mulla mieless' ollutkaan.
-    Ma kirjoittelin ajankuluks' vaan.
-    Näin mieli pahemmiss' ei askaroinut,
-    Mi töihin kehnoihin ois viedä voinut.
-
-    Ilomielin kynä paperille siirtyi,
-    Ja aattehet ne siihen pian piirtyi.
-    Kun metodi oi' selvä sekä kuosi,
-    Niin puistellen ne paperille vuosi
-    Mun kynästäin. Ja niinpä nyt
-    On kirja tähän kokoon syntynyt.
-
-    Sai yhteen langan päät. Nyt kirjan' kannoin
-    Ma muitten nähdä. Heidän päättää annoin,
-    Se kelpaako, vai onko tuomittapa.
-    Yks' sanoi: "anna elää", toinen: "tapa";
-    Tää: "pane pränttiin, John", tuo: "älä väinkään".
-    "Hyv' on", yks' sanoi, toinen: "eipä lainkaan".
-
-    Ma olin ymmällä, mut mietin sitten:
-    Kun noin te eri tavoin harkitsitten,
-    Niin pränttiin vainenkin se saakohon;
-    Saa nähdä sitten, kuka oikeess' on.
-
-    Yks', huomaan ma, sois sen niin kyllä käyvän,
-    Vaikk' ei näy toinen siihen yhdistäyvän.
-    Mut ken heist' oikein neuvoi, kuka väärään,
-    Sen itse kirja ratkaiskoon; niin määrään.
-
-    Ja mietin taas: jos tekisi nyt toisin
-    Kuin neuvoi ne, jotk' oitis pränttiin soisi,
-    Niin turhaan heidän kanssansa vaan kiistäis
-    Ja mielihyvän suuren heiltä riistäis.
-
-    Mut niille, jotka tahtoi kieltää sen,
-    Mä sanon: enhän moiti teitä, en.
-    Nuo muut ne tahtoi; siispä säästäkäätte
-    Te tuomionne, kunnes itse näätte.
-
-    Sit' elles lue, jätä ilman muuta;
-    Yks' lihaa söis, ja toinen kaluais luuta.
-    Mut paremmin heit' tyynnyttääksen' nyt,
-    Ma öisin heiltä hiukan kysellyt.
-
-    Miks'en sais käyttää muotoja mä näitä?
-    Miks'en jo yhteen liittäis langan päitä?
-    Jos valkea pilvi veden kieltää milloin,
-    Niin vettä tuopi musta pilvi silloin.
-    Mut toipa se tai tämä; kun käy vaan
-    Hopeiset helmet maata kastamaan,
-    Niin kuminallenkin kiitoksen maa kantaa:
-    Yhdessähän ne heelmä-aarteet antaa;
-    Et toisesta siin' erota sä toista.
-    Maa janoissansa veden ottaa noista,
-    Mut tarpeensa kun sai, pois liiat luopi,
-    Ja sade siunaustaan turhaan tuopi.
-
-    Te tiedätte, mitenkä kalamies,
-    Kun kalaan läksi, kaikki keinot ties.
-    Liikkeellä siinä kalut kaikki: kela
-    Ja uistin, rysä, onki, verkko, vela.
-    Mut väliin kala onkeen ota ei,
-    Mies turhaan verkotkin ja velat vei.
-    Hän kätens' silloin kiven alle töytää,
-    Ja koura kalan niskaan kenties löytää.
-
-    Kun lintuun lähtee metsämies, ei kukaan
-    Vois laskea, mit' ottaakaan hän mukaan:
-    Tuliluikun, verkon, tangon, soihdun, kellon.
-    [Porokellolla makuusijoiltaan säikytetyt
-    linnut lensivät typertyneinä soihdun valoa kohti.
-    Samoin meilläkin takavuosina oltiin
-    "keppitetrissä". Suomentajan muist.]
-    Hän astuu, ryömii, kiertää niemen, pellon;
-    Ei sittenkään vaan mieheen suostu metsä,
-    Ja turhaan saalistaan nyt silmäilet sä.
-    Hän viheltää, puhaltaa pilliin hiessään,
-    Mut turhaan, -- saalis yhä vaan on tiessään.
-
-    Jos helmi piilee päässä sammakon,
-    [Ennen vanhaan luultiin, että
-    sammakon päässä on kivi, peräti
-    tenhoisa parannus- ja taikakeino.
-    Suomentajan muist.]
-    Jos kuoressa se osterinkin on,
-    Jos sellaist' olennoll' on epatolla,
-    Mi kultaa kalliimp' on, -- ken malttais olla
-    (Kun vihinkään saa) katsomatta: nääkin
-    Sen sisältäiskö? Kirjanen niin tääkin,
-    Vaikk' kuvia se oiskin vailla niitä,
-    Joit' yks ja toinen tahtois saada siitä,
-    Sisältää jotain sellaistakin, mistä
-    Voi hyvää saada, saada miettimistä.
-
-    "Mut kirjanne tää tokko kestää voisi,
-    Jos kovan tutkimuksen tuless' oisi?"
-
-    Mitenkä? Onko hämärää se, vai?
-    "Siin' asiat verhon alla ilmoittai",
-    Mon' yhtä häämeet sanat verhoon sulki,
-    Mut totuus kirkkain sätein paistoi julki.
-    "Mut niiltä pohjaa puuttuu.
-    Myönnä siekin: Metaforat
-    [Kuvakielin lausutut sanat.
-    Suomentajan muist.]
-    ne heikon harhaan viekin."
-
-    Kynänkyntö kyllä pohjan siltä saapi,
-    Ken jumalallisista kirjoittaapi.
-    Metaforani muka pohjaa vailla?
-    Mut ennen muinoinhan samalla lailla
-    Näin teki itse Herran evankeli:
-    Kuvin ja merkein sekin saarnaeli.
-    Ei järkimies sitä hyljää niitten tähden,
-    Elleihän korkein viisaus hänen nähden
-    Ole hyljättävä. Ei. Hän tutkii saarnat:
-    Mitä tietää niissä silmukset ja vaarnat
-    Ja kauriit, vuohet, hiehot, oinaha
-    Ja linnut, leivät, uhrikaritsat;
-    Mitä Herra niissä haastaa. Autasta,
-    Ken valon niistä saa, o armon lasta!
-
-[Tässä ja seuraavissa säkeissä viittauksia Vanhan testamentin
-uhreihin _silmukset ja vaarnat_: 2 Mos. 26: 5; 27: 19; -- _kauriit_:
-3 Mos. 16: 3, 14, 15; Hebr. 9: 12, 19; -- _vuohet_: 3 Mos. 1: 10; 22:
-19; -- _hiehot_: 3 Mos. 19: 2-9; Hebr. 9: 13; -- _oinaat_: 2 Mos.
-29: 15-32; 3 Mos. 5: 15, 16; -- _linnut_: 3 Mos. 14: 4-39; _leivät,
-uhrikaritsat_: 2 Mos. 12: 7, 8.]
-
-    Älä hätäillen sä tuomioitas ohjaa:
-    Ett' olen kömpelö ja vailla pohjaa.
-    Moni näyttää vankalta, mut pohja puuttuu.
-    Se vääräss' on, ken vertauksiin suuttuu.
-    Hän paljon pahaa näkee hyväks' vaan
-    Ja paljon hyvää riistää sielultaan.
-
-    On häämeiss' sanoissani totuus mulla,
-    Kuin lipas kätköön sulkee kalliin kullan.
-
-    Kuvissa saarnat profetainkin olit.
-    Ken näin myös Kristuksen ja apostolit
-    Vain käsittää, hän selvään huomaa kyllä:
-    Se puku totuudell' on nytkin yllä.
-
-    Mä väitän: pyhä Raamattukin juuri,
-    Tuo tiedon kaiken aarreaitta suuri,
-    Himmeihin kuviin, vertauksihin
-    Puheensa pukee, mutta sittenkin
-    Juur' siitä säde säihkyy, valo saapi,
-    Mi pimeän yönkin päiväks' kirkastaapi.
-
-    Se moittija! Jos itseens' silmät lois, niin
-    Hän piirteit' tummempia nähdä vois siin'
-    Kuin kirjassain. Näin parhaissaankin hällä
-    Piirteitä pahoja ois näkösällä.
-
-    Kun eessä oikean mielen miesten oisi
-    Tuo raukka, niin mä vedon lyödä voisin:
-    Kuvakielein hyvemmäks' he harkitsis
-    Kuin hänen valheens' hopealippahiss'.
-    [Tarkoittaa hopealippaita, joita tehtiin
-    Efesossa. (Ap. 19: 24).]
-    Niin totuus, kapaloissai harkintaa
-    Ain' ohjaa hyvään, mielen kirkastaa,
-    Ylentää ymmärryksen, tahdon taittaa
-    Se nöyräksi ja muistohonkin laittaa
-    Se täytteet, mielikuvat tyynnytellen,
-    Levottomuutta samoin lauhdutellen.
-
-    On Timoteuksen määrä: selvä sana,
-    Pois jutut. Kova Paavali kumminkana
-    Ei missään häntä kiellä haastamasta
-    Myös vertauksin. Niissä säilyy vasta
-    Se kulta, helmet, kalliit kivet aivan,
-    Joit' etsiskellä kyllä maksais vaivan.
-
-    Viel' yksi sana vaan, o Herran mies!
-    Sa suutuitko? Sa tahdoitko kenties,
-    Ett' oisi kirja asuun toiseen tullut
-    Tai ett' ois puhe selvempää siin' ollut?
-    Nyt kolme seikkaa esiin tuon ja sitten
-    Jo väistynkin pois eestä väittäjitten.
-
-    1. Ei metodillein kieltoa lie säätty.
-    Ei sanat, asiat ole siinä väätty.
-    En lukijaa vie harhaan. Vertauskuvat
-    Ne ilman kulmikkuutta luonteutuvat.
-    Siin' aherran ma puolin sekä toisin,
-    Vain totuutta kuink' edistää ma voisin.
-    Vai kielto? Ei; on mulla lupa myös
-    (Esimerkit malta miesten, jotka työss'
-    Ja sanoissaan teki Herran tahdon mukaan
-    Paremmin kuin juur' nykyisistä kukaan)
-    On lupa haastaa näin, näin selitellä
-    Sinulle, mikä korkeint' ihmisellä.
-
-    2. Mies moni jalo usein kirjoittaa
-    Dialogin tapaan. Siit' ei keltään saa
-    Hän moitetta. Mut totuutta jos milloin
-    Hän loukkaa -- taitoineen mies olkoon silloin
-    Kirottu. Anna totuuden vain tulla
-    Ja sydän särkeä sulia sekä mulla
-    Kuin tahtoo Herra. Kenties miten vielä
-    -- Paremmin kuin ens'-kynnön neuvon tiellä
-    [Vrt. Jes. 28: 24-26. Suomentajan muist.]
-    -- Sun heikko kynäs piirroksia piirtää,
-    Mi maasta mielen taivaallisiin siirtää.
-
-    3. Näin usein käyttää pyhä kirjakin
-    Juur' samaa tapaa: kuvat siinäkin
-    Ne vuoroin todistaa ja vuoroin kysyy,
-    Mut totuus kullankirkasna vain pysyy
-    Ain' ennellään. Näin loistoaan se luokoon
-    Ja valosäteens' säihkyellä suokoon!
-    Nyt kynän kytken pois, mut ennen tätä
-    Mä näytän kirjan hyödyn. Sitten jätän
-    Sen sekä sun Sen huomaan, joka saa
-    Maast' ylös heikon, lujan lannistaa.
-
-    Tää kirja sulle miehen osoittaapi,
-    Mi palkintoa ikuist' tavoittaapi,
-    Se kertoo, mist' on mies ja minne käkee,
-    Mi tekemättä jää ja mitä tekee,
-    Mitenkä mies vain juoksemistaan juoksee,
-    Ja vihdoin Kunnian Portin pääsee luokse.
-
-    Se näyttää myös: mon' ikäns' kaiken koittaa,
-    Kuin tahtois kruunun pysyväisen voittaa,
-    Se näyttää myös: miks' pahenee hän työhön
-    Ja mieletönnä nukkuu kuolon yöhön.
-
-    Tää kirja vaeltamaan sunkin saa,
-    Sen neuvoja jos tahdot noudattaa.
-    Se pyhää maata kohti johtaa sua,
-    Sen johdoista jos tahdot opastua.
-    Se laiskan herättää, tarmolla täyttää
-    Ja kuvat armaat sokealle näyttää.
-
-    Pidätkö mistään suurest', arvoisesta?
-    Ja satuun suljetusta totuudesta?
-    Oot unhoisa; pyrjitkö muisteluun
-    Alusta vuoden -- loppuun joulukuun?
-    Nää kuvat takkiaisna sinuun tarttuu
-    Ja lohdutukseks' avuttoman varttuu.
-
-    Näin kirja tää on pantu kuvakieleen:
-    Jott' asiat kiintyis huolettoman mieleen.
-    Se outoa lie, mut piirtein evankelin
-    Ja selvin sanoin kuvat kuvaelin.
-
-    Tahdotko välttää alakulouden?
-    Tahdotko päästä alta jurouden?
-    Kelpaako arvoitukset, selitykset
-    Vai mietintä? Kelpaako möyhennykset
-    Ne vain? Vai miestä silmäs katseleisi
-    Jok' istuin pilviss', sulle haasteleisi?
-    Unt' oisko nähdä, vaikk'ei nukuksissa?
-    Yht'aikaa itkun, naurun purkauksissa?
-    Tahdotko, ett' ois haaveiluja sulla
-    Ja, taika taukoo kun, taas itsees tulla?
-    Tahdotko lukea tätä, vaikkes tiedä,
-    Se voisko sua siunaukseen viedä?
-    Jos näin on, niin o käyös tänne siitä
-    Ja kirja tää, pääs, syämes yhteen liitä.
-
-                             _John Bunyan_
-
-
-
-
-KRISTITYN VAELLUS
-
-
-Vaeltaissani tämän maailman erämaita, jouduin kerran erääsen
-paikkaan, missä oli luola [Vankihuone]. Siihen laskeusin makaamaan ja
-maatessani näin unen. Ja katso, minä olin unessa näkevinäni ryysyihin
-puetun miehen seisovan seljin kotitaloansa kohti, kirja kädessä ja
-suuri taakka seljässä. Minä katsoin ja näin hänen avaavan kirjansa
-ja lukevan sitä, ja luettuansa hän rupesi itkemään ja vapisemaan ja
-kun hän ei enää sen kauemmin voinut itseänsä pidättää, puhkesi hän
-vaikeroivaan huutoon, sanoen: "Mitä minun pitää tekemän?" [Jes. 64:
-6. Ps. 38: 4, Luk. 14: 33, Ap. 2: 37, 16: 30]
-
-Tällaisessa tilassa hän meni kotiansa ja koetti niin kauan kuin
-suinkin estää vaimonsa ja lastensa havaitsemasta hänen hätäänsä.
-Kauan hän ei kumminkaan voinut vaieta, sillä hänen levottomuutensa
-kasvi kasvamistaan. Niinpä hän vihdoin avasi sydämensä vaimolleen ja
-lapsilleen ja puhui heille näin:
-
-"Oi rakas vaimoni ja te lapset, sydämelleni kalliit! Minä, teidän
-paras ystävänne, olen hukassa, sillä raskas taakka painaa minua,
-ja, mikä enämpi on, minä olen saanut varman tiedon siitä, että
-taivaan tuli on polttava tämän meidän kaupungin, ja sen hirmuisessa
-hävityksessä meidätkin surkea surma saavuttaa, minut ja sinut,
-minun vaimoni ja teidät, te suloiset pienokaiseni, ellei mitäkään
-pelastuksen tietä löydy, jolla turmion voisimme välttää, mutta
-sellaista en suinkaan tiedä."
-
-
-KRISTITYN TUSKA TAAKKANSA TÄHDEN.
-
-Nämä hänen puheensa herättivät heissä tuskallista hämmästystä, ei
-siitä syystä, että he olisivat hänen sanojansa todeksi uskoneet, vaan
-sentähden, että he luulivat mielenhoureita hänen päähänsä nousseen.
-Koska nyt yö jo läheni, toivoivat he unen häntä rauhoittavan ja
-saattoivat hänet kiiruimmiten vuoteesen. Mutta levoton oli hänen
-yönsä, niinkuin päiväkin oli ollut; unta hän ei silmäänsä saanut,
-vaan huokauksissa ja kyynelissä häneltä yö kului. Kun he sitten,
-aamun tullen, tiedustivat häneltä, kuinka hän jaksaa, vastasi hän:
-"yhä huonommin vaan". Sitten rupesi hän jälleen puhumaan heille,
-mutta he eivät ottaneet hänen sanojansa kuuleviin korviinsakaan.
-He luulivat niinikään saavansa hänen mielensä raivon karkoitetuksi
-tylyllä ja jyrkällä kohtelemisella. Ja niinpä he välistä pilkkasivat,
-toisin vuoroin nuhtelivat häntä, toisin ottein taas eivät hänestä
-vähääkään välittäneet. Siitäpä syystä hän vähitellen vetäytyi omaan
-kammioonsa, ja siellä hän rukoili heidän puolestansa, surkutteli
-heidän tilaansa ja valitteli omaakin viheliäisyyttänsä. Välistä hän
-käyskenteli kedoilla, vuoroin lukien, vuoroin rukoillen. Ja näin
-kului häneltä muutamia päiviä.
-
-Kerran taas, kun hän oli lähtenyt kedolle, näin minä hänen lukevan
-kirjaansa tapansa mukaan ja olevan hyvin suuressa ahdistuksessa. Ja
-kesken lukuansa hän huudahti jälleen, kuten ennenkin: "Mitä minun
-pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?" [Ap. 16: 30]
-
-Minä näin hänen sitten katselevan milloin tuota tietä pitkin, milloin
-tätä, ikäänkuin mielisi lähteä juoksemaan, mutta paikallaan hän
-sittenkin pysyi, sillä, niinkuin minä huomasin, hän ei tiennyt, minne
-päin mennä. Minä tarkastelin vielä ja, katso, muuan mies, nimeltä
-_Evankelista_ tuli hänen tykönsä ja kysyi: "Miksis huudat?"
-
-Hän vastasi: "Herra, minä näen tästä kirjasta, joka minulla on
-kädessäni, että minun Hebr. 9: 27. pitää kuoleman sekä senjälkeen
-tuomiolle tuleman, mutta minä tunnen samalla, ett'en halaja kuolla
-enkä tuomiollekaan tulla." [Hebr. 9: 27, Job. 16: 21, Hesek. 22: 14]
-
-Silloin sanoi Evankelista: "Mitenkä? Etkö halaja kuolla, vaikka tämä
-elämä on niin täynnä tuskaa ja vaivaa?"
-
-Mies vastasi: "Minä pelkään tämän taakan minun seljässäni painavan
-minut hautaakin alemmas, ja minä vajoan kuoppaan. Herra, ellen minä
-ole valmis vankeuteen menemään, niin en ole valmis tuomiolle enkä
-rangaistavaksikaan. Tällaisia asioita ajatellessani minun täytyy
-huutaa." [Jes. 30: 33]
-
-Evankelista sanoi silloin: "Jos niin on laitasi, niin miksikäs vielä
-asemillasi olet?"
-
-Hän vastasi: "Siksi, ett'en tiedä, kuhunka mennä."
-
-Silloin antoi Evankelista hänelle pergamenttikäärön, johon oli
-kirjoitettu: _"Paetkaat tulevaista vihaa."_ [Mat. 3: 7]
-
-Mies luki kirjoituksen, katsahti hyvin huolestuneena Evankelistaan ja
-sanoi: "Kuhunkas minun pitää pakeneman?"
-
-Evankelista viittasi sormellansa kaukaista ketoa kohti ja sanoi:
-"Näetkös tuota ahdasta porttia tuolla?" [Mat. 7: 13]
-
-"En", virkkoi mies.
-
-"Näetkös valon välkyntää tuolla?" kysyi toinen. [Ps. 119: 105, 2
-Piet. 1: 19]
-
-"Luulenpa näkeväni", vastasi mies.
-
-Silloin sanoi Evankelista: "Pidä nyt tuota valoa yhä näkyvissäsi ja
-kulje suoraan sitä kohti, niin näet portin. Kun sitä sitten kolkutat,
-niin sinulle sanotaan, mitä sinun tekemän pitää."
-
-Nyt minä näin unessani miehen lähtevän juoksemaan. Mutta ei hän ollut
-kauaksikaan ennättänyt oman kotiovensa ohitse, niin jo huomasivat
-hänet hänen vaimonsa ja lapsensa ja alkoivat huutaa häntä palajamaan,
-mutta mies pisti sormet korviinsa ja juoksi juoksemistaan, huutien:
-"Elämä, elämä, iankaikkinen elämä!" Eikä hän taaksensa katsonut, vaan
-kiiruhti halki kedon. [Luuk. 14: 26, 1 Mos. 19: 17]
-
-
-ITSEPÄINEN JA TAIPUVAINEN SAAVUTTAVAT KRISTITYN.
-
-Naapuritkin astuivat ulos huoneistansa katsomaan hänen juoksuaan.
-Muutamat rupesivat pilkkaamaan häntä, toiset uhkailemaan, jotkut
-huusivat häntä palajamaan. Näiden joukossa oli myös kaksi miestä,
-jotka päättivät noutaa hänet väkivallalla takaisin. Toinen oli
-nimeltänsä _Itsepäinen_, toinen _Taipuvainen_. Sillä välin oli mies
-ennättänyt hyvän matkaa heistä edelle, mutta sittenkin he päättivät
-lähteä hänen jälkeensä, eikä aikaakaan, niin he jo saavuttivatkin
-hänet. [Jer. 20: 10]
-
-Mies sanoi heille silloin: "Mitäs läksitte, naapurit?"
-
-He vastasivat: "Me tahdomme kehoittaa sinua palajamaan meidän
-kanssamme."
-
-Mutta hän sanoi: "Se on mahdotonta. Te asutte _Turmion_ kaupungissa,
-missä minäkin olen syntynyt. Niin on asianlaita, sen kyllä näen.
-Ja jos te siellä ennemmin tai myöhemmin kuolette, niin vaivutte te
-hautaakin alemmas siihen paikkaan, joka tulessa ja tulikivessä palaa.
-Malttakaat mielenne, hyvät naapurit, ja lähtekäät minun kerallani."
-
-"Mitenkä?" sanoi Itsepäinen. "Hyljätäkö ystävät ja kaikki kotoiset
-ilot?"
-
-"Niin juuri", sanoi _Kristitty_, -- se näet oli miehen nimi -- "sillä
-tuota kaikkea ei sovi verrata pieneenkään osaan sitä nautintoa, jota
-minä olen lähtenyt etsimään. Ja jos mielitte minun kanssani käydä,
-niin saavutatte saman kuin minäkin, sillä siellä, minne minä menen,
-on runsaasti ja yltäkyllä. Tulkaat, niin saatte nähdä, olenko totta
-puhunut." [2 Kor. 4: 18, Luk. 15: 17]
-
-_Itsepäinen_: Mitäs kaikkea sinä etsit, koskapa sen tähden hyljäät
-koko maailman?
-
-_Kristitty_: Minä etsin katoamatonta ja turmelematonta ja
-saastuttamatonta perintöä. Se on taivaassa tallelle pantu ja
-aikanansa niille annetaan, jotka ahkerasti sen perään pyrkivät. Niin
-sanoo tässä kirjassa; lukekaat, jos tahdotte. [1 Piet. 1: 4, Hebr.
-11: 16]
-
-
-ITSEPÄINEN KÄÄNTYY TAKAISIN. TAIPUVAINEN LÄHTEE MUKAAN.
-
-_Itsepäinen: Ole jo tuossa kirjoinesi! Tuletko meidän kera takaisin
-vai etkö?_
-
-_Kristitty_: En, en tule, sillä jo olen käteni auraan laskenut [Luk.
-9: 62].
-
-_Itsepäinen_: Lähde pois, naapuri Taipuvainen! Käännytään takaisin
-ja mennään kotia ilman häntä. On niitä vaan olemassa sellaisia
-kieropäisiä hupsuja, että jos heidän päähänsä joku houre pistää, niin
-silloin he mielestänsä ovat viisaammat kuin seitsemän muuta, joilla
-on edes järkeviä syitä tekoihinsa.
-
-_Taipuvainen_ virkkoi silloin: Älä pilkkasanoja puhu! Jos se on
-totta, mitä tämä hyvä Kristitty tässä puhuu, niin silloin hän
-tavoittelee parempata kuin mitä meillä on. Sydämeni olisi taipuvainen
-lähtemään naapurini kanssa.
-
-_Itsepäinen_: Kuinka? Yhä siis hupsuja lisää! Otahan toki
-neuvoni varteen ja käy kanssani takaisin. Ties minne tuollainen
-sairasmielinen mies meidät viekään! Käy takaisin, käy takaisin ja ole
-ymmärtäväinen.
-
-_Kristitty_: Tule vainenkin naapuri Taipuvaisen kanssa. Paljo
-on saavutettavissa sellaista, mistä jo olen puhunut, ja paljo
-ihanampaakin vielä. Elles minua usko, niin lue tästä kirjasta, ja
-katso, kaikki mitä siinä sanotaan, se on todeksi vahvistettu Hänen
-verellänsä, joka sen tehnyt on. [Hebr. 13: 20, 21]
-
-_Taipuvainen_: No niin, naapuri Itsepäinen, alanpa jo olla
-tehtävästäni selvillä. Mieleni tekee lähteä tämän kunnon miehen
-mukana yhdessä yrittämään. Mutta, toveri hyvä, tiedätkös tietä sinne,
-johon halajat päästä?
-
-_Kristitty_: Muuan mies, Evankelista nimeltään, neuvoi minua
-kiiruhtamaan pienelle portille tuolla edessäpäin. Siellä meille
-osoitetaan tie.
-
-_Taipuvainen_: Lähdetään sitten, hyvä naapuri.
-
-Ja he läksivät kahden.
-
-_Itsepäinen_: Minäpä palajan kotisijoilleni takaisin. En huoli olla
-tuollaisten harhateille häipyneitten huimapäitten seurassa.
-
-Itsepäisen käännyttyä takaisin, minä näin Kristityn ja Taipuvaisen
-astuvan yhdessä ketoa pitkin. Ja näin he siinä haastelivat keskenänsä:
-
-_Kristitty_: Miltä tuntuu nyt, naapuri Taipuvainen? Mieleni on hyvä,
-että päätit lähteä minun kanssani. Jos Itsepäinenkin olisi tuntenut,
-niinkuin minä, kuinka mahtavaa ja kauhistavaista se on, mikä
-silmiltämme vielä on kätkössä, niin ei hän olisi niin keveästi meille
-selkäänsä kääntänyt.
-
-_Taipuvainen_: Kuulepas, naapuri hyvä! Koska nyt olemme kahden
-kesken, niin sanos: mitä me oikeastaan olemme lähteneet hakemaan, ja
-mitenkä me sen saavutamme?
-
-_Kristitty_: Yhtä vähän sitä ymmärrykselläni käsitän, kuin
-kielellänikään kykenen lausumaan, mutta koska nyt kerran tietää
-halajat, niin luen sinulle tästä kirjastani.
-
-_Taipuvainen_: Luuletko, että se on täyttä totta, mitä kirjassasi
-sanotaan?
-
-_Kristitty_: Luulen niinkin, sillä sen on tehnyt Hän, joka ei voi
-valhetella. [Tit. 1: 2]
-
-_Taipuvainen_: Hyvä se. Mitäs se sitten on?
-
-_Kristitty_: Asuinsija valtakunnassa, jolla ei ääriä ole, ja
-loppumaton elämä meidän elää siinä. [Jes. 45: 17, Joh. 10: 27-29]
-
-_Taipuvainen_: Sepä hyvä. Mitäs muuta?
-
-_Kristitty_: Siellä meille annetaan kunnian kruunu ja vaatteet,
-joissa loistamme kuin aurinko taivaan kannella. [2 Tim. 4: 8]
-
-_Taipuvainen_: Se on ihanata. Ja mitä muuta? [Ilm. 3: 4, Mat. 13: 43]
-
-_Kristitty_: Siellä ei enää ole itkua eikä valitusta, sillä sen
-paikan hallitsija on pyyhkivä kaikki kyynelet silmistämme. [Jes. 25:
-8, Ilm. 7: 16, 17; 21: 4]
-
-_Taipuvainen_: Ja kenenkä seurassa saamme siellä olla?
-
-_Kristitty_: Serafien ja Kerubien, sellaisten olentojen, joita
-katsellessasi silmiäsi häikäisee. Ja siellä saat kohdata tuhansia
-ja taas tuhansia, jotka ennen meitä ovat sinne menneet. Eikä heistä
-kenkään mitään pahaa kellekään tee, vaan kaikki he vaeltavat
-rakkaudessa ja pyhyydessä, seisoen Hänen edessänsä iankaikkisessa
-suosiossa. Sanalla sanoen, siellä saamme nähdä vanhimmat kultaisine
-kruunuinensa; siellä saamme nähdä pyhät neitseet, kultakantelet
-käsissä; siellä saamme nähdä ne, jotka maailma on palasiksi silponut,
-polttanut, petojen raadeltaviksi heittänyt, vesiin hukuttanut siitä
-syystä, että olivat julki tuoneet rakkautensa sen paikkakunnan Herraa
-kohtaan. Siellä he autuaina asuvat, puettuina kuolemattomuudella,
-niinkuin vaatteella. [Jes. 6: 2, 1 Tess. 4: 16, 17, Ilm. 4: 4, Ilm.
-14: 1-5, Joh. 12: 25, 2 Kor. 5: 2-4.]
-
-_Taipuvainen_. Sydän riemuitsee jo tätä kuullessakin. Mutta onko tämä
-saavutettavissa? Mitenkä me pääsemme osallisiksi siitä?
-
-_Kristitty_. Herra, sen seudun valtias, on sen ilmoittanut tässä
-kirjassa. Ja tämä on sen ydin: Jos me sitä vilpittömästi halajamme,
-niin Hän antaa sen meille ilman hintaa. [Jes. 55: 1, 2, Joh. 6: 37,
-7: 37, Ilm. 21: 6; 22: 17]
-
-_Taipuvainen_: Niin, naapuri, iloinen minä olen, tätä kuullessani.
-Tule, käykäämme kiirein askelin.
-
-_Kristitty_: Minä en tältä taakaltani jaksa kulkea niin joutuisasti.
-
-
-MATKAMIEHET JOUTUVAT EPÄRÖIMISEN SUOLLE.
-
-Silloin minä näin unessani, että juuri kuin he olivat tämän puhelunsa
-päättäneet, he astuivat lähelle erästä ylen mutaista suota kedon
-keskellä, ja kosk'eivät he olleet eteensä katsoneet, vajosivat he
-äkkiä kumpikin lietteesen. Se oli _Epäröimisen Suo_. Siinä he sitten
-vieriskelivät ja kieriskelivät, kauheasti tahrautuen lokaan, kunnes
-Kristitty, taakkansa painosta seljässään, rupesi uppoamaan liejuun.
-
-Silloin sanoi Taipuvainen: "Voi, naapuri Kristitty, missäs sinä nyt
-olet?"
-
-"En todellakaan tiedä", vastasi Kristitty.
-
-Nyt suuttui Taipuvainen ja virkkoi vihaisesti toverilleen:
-"Tällaistako se onni nyt onkin, josta minulle niin paljon olet
-puhunut? Jos meidän on näin huonosti käynyt matkaan lähtiessä, niin
-mitä kaikkea tapahtuneekaan, ennenkuin päähän päästään? Jos tästä
-vielä hengissä selviää, niin pidä sinä se kaunis maa omina hyvinäsi
-minusta nähden."
-
-Samassa hän teki epätoivoisen ponnistuksen, teki toisenkin, kunnes
-pääsi ylös liejusta sille puolen suota, joka lähinnä antoi hänen
-kotitaloansa kohti. Ja niin hän läksi tiehensä, eikä Kristitty häntä
-sen koommin enää nähnytkään.
-
-
-APU VETÄÄ KRISTITYN YLÖS EPÄRÖIMISEN SUOSTA.
-
-Siten jäi Kristitty yksinänsä reuhtomaan Epäröimisen Suossa. Hän
-alkoi kumminkin ponnistella sitä suon laitaa kohti, joka oli
-kau'impana hänen kotitalostansa ja antoi ahtaalle portille päin,
-mutta ylös hän ei taakaltansa sittenkään päässyt. Silloin minä näin
-unessani erään miehen, _Apu_ nimeltänsä, astuvan hänen luokseen ja
-kuulin hänen kysyvän Kristityltä, mitä hän siinä tekee.
-
-"Herra", sanoi Kristitty, "muuan mies, Evankelista nimeltään, ohjasi
-minut tälle tielle. Hän neuvoi minua käymään tuolle portille,
-välttääkseni tulevaista vihaa. Sitä kohti kalkeissani minä vajosin
-tähän."
-
-_Apu_: Miks'et ottanut askeleistasi vaaria? Kristitty: Pelko ahdisti
-minua niin ankarasti, että minä poikkesin oikotielle ja vajosin.
-
-_Apu_: Ojenna kätesi minulle.
-
-Kristitty ojensi hänelle kätensä, ja Apu veti hänet ylös, asetti
-hänet lujalle maaperälle ja käski hänen kulkea edelleen. [Ps. 40: 2]
-
-Silloin, minä astuin sen miehen luokse, joka oli Kristityn vetänyt
-ylös, ja sanoin: "Herra, koska kerran tämä tie viepi Turmion
-kaupungista tuolle portille, niin miksikä ei ole tätä tasankoa
-laitettu kuntoon, jotta poloiset vaeltajat turvallisemmin voisivat
-perille päästä?"
-
-Hän vastasi: "Tämä mutainen suo on sellainen, ett'ei sitä voi kuntoon
-laittaa, siihen kun lakkaamatta laskee se rupa ja ruuhka, mikä
-synnintuntoa seuraa. Siksipä sitä sanotaankin Epäröimisen Suoksi. Kun
-näet syntinen on herännyt näkemään turmiollisen tilansa, niin nousee
-hänen sieluunsa kaikenlaista pelkoa ja epäilystä ja huolettavia
-huomioita. Kaikki ne keräytyvät yhteen ja valuvat tähän paikkaan.
-Siinä syy, miksi maaperä tässä on niin pahaa."
-
-"Ei ole Kuninkaan tahto se, että tämä paikka yhä näin pahana pysyisi.
-Hänen Majesteetinsa päällysmiesten johdolla ovat Hänen työmiehensä
-jo seitsemättätoista sataa ajast'aikaa [Muistettakoon, että
-ensimmäinen painos tätä teosta ilmestyi v. 1678] työskennelleet tällä
-maatilkulla, koettaen saada sitä korjatuksi. Ja onpa, mikäli minä
-tiedän, tähän vedetty, vähintänsä kaksikymmentä tuhatta kuormallista.
-Niin, miljonittain on siihen tuotu terveellisiä opetuksia pitkin
-aikaa ja kaikilta haaroin Kuninkaan aluetta, ja niitten mielestä,
-jotka asian tuntevat, nämä ovatkin kaikkein parhaimpia aineksia
-maaperän lujittamiseksi. Mutta vaikka siinä on kaikki voitavat tehty,
-niin Epäröimisen Suo se sittenkin on, ja sellaisena se pysyy."
-[Jes. 35: 3, 4]
-
-"Lainsäätäjäin johdolla on kyllä pantu hyviä ja lujia porrassiltoja
-aivan tämän suon keskitse, mutta väliin, säitten muuttuessa,
-laskee siihen lokaa ylen runsaasti. Silloin noita siltoja tuskin
-erottaa. Ja vaikka erottaisikin, niin saattaa ihmisillä ruveta päätä
-pyörryttämään, ja silloin he astuvat harhaan ja tahraavat itsensä,
-vaikka siltoja kyllä olisi. Portin tuolla puolen on maaperä lujaa."
-
-Nyt minä näin unessani Taipuvaisen tähän aikaan palanneen kotiinsa.
-Naapurit tulivat häntä tervehtimään, ja siinä muutamat sanoivat häntä
-viisaaksi mieheksi, koskapa oli tullut takaisin; muutamat moittivat
-häntä mielettömäksi, kun oli Kristityn keralla antautunut vaaroille
-alttiiksi; muutamat pilkkasivat hänen pelkurimaisuuttansa, sanoen:
-"kun kerran uhkayritykseen ryhtyy, niin kehno se, ken vähiä vastuksia
-säikähtää". -- Ja siinä nyt istui Taipuvainen heidän joukossaan alla
-päin. Mutta vihdoin hän rohkaisi mielensä, ja silloin läksi puhe
-käymään uutta suuntaa, ja he rupesivat pilkkaamaan Kristitty parkaa
-hänen selkänsä takana.
-
-Sen verran nyt Taipuvaisesta.
-
-
-KRISTITTY KOHTAA MAAILMANVIISAAN.
-
-Yksinään tuosta nyt tietään kulkeissansa, huomasi Kristitty kaukaa
-jonkun astuvan kedon poikki ja lähenevän häntä. Sattumoilta he
-kohtasivat toisensa juuri tien risteyksissä. Tuon vieraan herran nimi
-oli _Maailmanviisas_. Hän asui suuressa _Järkeilemisen_ kaupungissa,
-joka oli vallan lähellä Kristityn kotikaupunkia. Tämä herra kohtasi
-nyt Kristityn, josta hän jo ennaltakin oli vähin kuullut, sillä
-Kristityn lähtö Turmion kaupungista oli nostanut laajalti hälinää.
-Hänestä oli tullut yleinen puheen-aine ei ainoastaan omassa
-kaupungissa, vaan monessa muussakin paikassa.
-
-Vaivalloisesta astunnasta, huokauksista ja valituksista arvasi
-Maailmanviisas hänet samaksi mieheksi ja kävi pakinoille hänen
-kanssaan.
-
-_Maailmanviisas_: Kas niin, mies hyvä! Minnekä matka, noin raskas
-taakka hartioilla?
-
-_Kristitty_: Raskas vainenkin, -- lieneekö mointa muilla poloisilla
-kellään? Ja koska te tiedustatte, minne mulla matka, niin kerron
-teille, herra, että olen menossa ahtaalle portille, mikä tuolla
-edessäpäin on, sillä siellä -- niin on minua neuvottu -- osoitetaan
-minulle tie sinne, missä taakastani pääsen.
-
-_Maailmanviisas_: Onko sinulla vaimo ja lapsia?
-
-_Kristitty_: On kyllä, mutta tämä taakka rasittaa minua niin, ett'ei
-minulla enää Ole mitään iloa heistä, niinkuin ennen; minusta on kuin
-ei minulla olisi ketään. [1 Kor. 7: 29]
-
-
-MAAILMAN VIISAAN AJATUKSIA.
-
-_Maailmanviisas_: Jos sinulle neuvon antaisin, kuuntelisitko sanojani?
-
-_Kristitty_: Kuuntelisin kyllä, jos neuvo lienee hyvä, sillä hyvän
-neuvon tarpeessahan minä juuri olen.
-
-_Maailmanviisas_: Niinpä sua sitten neuvon: heitä itse kiiruimmiten
-taakkasi pois, muutoin ei mielesi saa rauhaa milloinkaan etkä koskaan
-pääse nauttimaan kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala sinulle siunannut on.
-
-_Kristitty_: Sitähän minä juuri olen etsimässä, miten päästä
-raskaasta taakastani, mutta itse en sitä voi ottaa pois, eikä ole
-meidän maassa sitä miestä, joka sen hartioiltani nostaisi. Siksihän
-olen, kuten sanoin, tätä tietä vaeltamassa, jotta taakastani pääsisin.
-
-_Maailmanviisas_: Kuka sinua käski sitä varten käymään juuri tätä
-tietä?
-
-_Kristitty_: Muuan mies, joka minusta näytti varsin suuriarvoiselta
-ja kunnioitettavalta. Hänen nimensä oli, muistaakseni, Evankelista.
-
-_Maailmanviisas_: Voi mokomaa neuvoa! Ei ole vaarallisempaa ja
-vaikeampaa tietä toista, ja sen olet kyllä huomaava, jos hänen
-neuvoansa noudatat. Olethan jo yhtä ja toista kokenutkin, huomaan
-minä. Epäröimisen Suossa olet vaatteesi tahrannut, mutta siitä
-suostapa ne vaikeudet vasta alkavatkin niille, jotka tätä tietä
-vaeltavat. Kuule minua; minä olen vanhempi sinua. Kaiketi kohtaa
-sinua matkallasi väsymys, tuska, nälkä, vaarat, alastomuus,
-miekka, jalopeurat, lohikäärmeet, pimeys, sanalla sanoen, kuolema
-ja jos mikä! Se on varma, ja siihen on monta todistusta. Ja
-miksikä vainenkaan ihminen niin huolettomasti heittäytyy turmioon,
-muukalaisen puhetta kuunnellen?
-
-_Kristitty_: Voi, herra! Tämä taakka seljässäni on kauheampi kuin
-kaikki se, mitä mainitsitte. Minusta on kuin en huolisi siitä, mikä
-minua matkallani kohtaa, kunhan vaan voisin taakastani päästä.
-
-_Maailmanviisas_: Milläs tavoin sen ensiksi kannettavaksesi sait?
-
-_Kristitty_: Lukemalla tätä kirjaa, joka minulla on kädessäni tässä.
-
-_Maailmanviisas_: Johan minä arvasin. Sinun on käynyt, niinkuin monen
-muun heikon, kun ovat puuttuneet asioihin, jotka ovat heille liian
-korkeita: he joutuvat äkkiä sekaisin, ja tässä sekaannuksessa heiltä
-ensinnäkin menee miehen mieli, -- niinkuin näkyy sinunkin käyneen --
-ja sitten he syöksevät epätoivoisiin yrityksiin, tavoitellen jotain,
-tietämättä itsekään, mitä.
-
-_Kristitty_: Minä kyllä tiedän, mitä tavoittelen: kevennystä kovalle
-kuormalleni.
-
-_Maailmanviisas_: Mutta kuinkas sinä haet kevennystä tällä tiellä,
-missä niin monet vaarat sua uhkaavat, varsinkin kun minä -- jospa
-vain malttaisit minua kuunnella! -- voin opastaa sinua pääsemään
-toivomustesi perille ilman niitä vaaroja, joihin nyt omin ehdoin
-syökset? Ja keinohan on olemassa. Sitä paitsi, -- olkoon sekin vielä
-sanottu! -- et ainoastaan vaaroja vältä, vaan vieläpä turvallisuutta,
-ystävyyttä ja tyytyväisyyttäkin sun osallesi tulee.
-
-
-KRISTITTYÄ NEUVOTAAN LAINKANNAN LUOKSE.
-
-_Kristitty_: Ilmaiskaa minulle tämä salaisuus, herra, ilmaiskaa.
-
-_Maailmanviisas_: Kuulehan sitten! Tuossa kylässä tuolla -- sen
-nimi on _Siveys_ -- asuu _Lainkanta_ niminen herra, varsin älykäs
-mies ja maineellensa ylen kuuluisa. Hän osaa ottaa pois sellaisia
-taakkoja kuin tuo sinun. Niin, onpa hän, minun tietääkseni, tällä
-tavoin paljon hyvää aikaan saanut. Hän se myös osaa parantaakin
-ihmisiä, jotka taakkansa painosta ovat käyneet hiukan heikkopäisiksi.
-Mene sinä juuri hänen luoksensa, niin avun saat viipymättä. Hänen
-asuntoonsa ei ole täältä täyttä peninkulmaakaan, ja ellei hän
-sattuisi itse olemaan kotona, niin on siellä hänen poikansa, sievä
-nuori mies, nimeltä _Hieno Käytös_. Hän kyllä osaa sen tehdä
-yhtä hyvin kuin vanha herra itsekin. Siellä, sanon minä, pääset
-taakastasi, ja elles enää mieli mennä takaisin entiseen asuntoosi --
-enkä soisi sinun sinne menevänkään, -- niin pane noutamaan vaimosi ja
-lapsesi sinne. Siellä kun tähän aikaan on taloja tyhjinä, niin saat
-helpolla asunnon. Elintarpeet ovat siellä hyviä ja huokeita, ja yhä
-mieluisampi on sinun siellä olla, koskapa -- ole siitä varma! -- saat
-elää siellä kunnon naapurien kera, jotka sinuun luottavat ja sinua
-arvossa pitävät.
-
-Kristitty seisoi hetken aikaa mietteissänsä, mutta äkkiä hän teki
-tällaisen johtopäätöksen: "Jos se on totta, mitä tämä herra puhuu,
-niin on viisainta noudattaa hänen neuvoansa." Siksipä hän jälleen
-jatkoi keskustelua hänen kanssaan.
-
-Kristitty. Mitä tietä sitä mennään tuon kunnon miehen asunnolle?
-
-_Maailmanviisas_: Näetkö tuota vuorta tuolla? [Sinain vuori.]
-
-_Kristitty_: Kyllä, vallan hyvin.
-
-_Maailmanviisas_: Tuota vuorta kohti sinun pitää mennä. Ensimmäinen
-talo, johonkas tulet, on hänen.
-
-
-KRISTITTY KOHTAA JÄLLEEN EVANKELISTAN.
-
-Kristitty kääntyi kuin kääntyikin ja läksi herra Lainkannan taloa
-kohti, apua hakemaan. Mutta koska hän oli tullut ihan vuoren
-juurelle, niin, katso, se näytti hänestä niin korkealta, ja
-tänpuoleinen vuoren rinne kallistui niin uhkaavana tien yli, ett'ei
-Kristitty enää sen kauemmas rohjennut astua, sillä hän pelkäsi sen
-kaatuvan hänen päällensä. Hän pysähtyi eikä tiennyt, mitä tehdä.
-Nyt tuntui hänestä taakka vielä raskaammalta kuin ennen, äskeisellä
-tiellä. Vuorikin siinä vielä suitsutti tulen leimuja, niin että hän
-pelkäsi palavansa. Siinä hän nyt hikoili ja vapisi pelvosta, ja nyt
-tuli hänen myös paha mieli siitä, että oli varteen-ottanut herra
-Maailmanviisaan neuvoja. Samalla huomasi hän Evankelistan astuvan
-häntä kohti, ja häntä nähdessänsä hän punastui häpeästä. Evankelista
-läheni lähenemistään ja, hänen luoksensa tultuaan, loi häneen ankaran
-ja pelottavan silmäyksen. Ja nyt alkoi tutkistelu. [2 Mos. 19:16,18,
-Hebr 12: 21]
-
-_Evankelista_: Mitäs täällä teet, Kristitty?
-
-Kristitty ei tiennyt mitä vastata, vaan seisoi sanatonna hänen
-edessään.
-
-Silloin sanoi Evankelista: "Etkös sinä ole sama mies, jonka minä
-löysin vaikeroimassa Turmion kaupungin muurien edustalla?"
-
-_Kristitty_: Kyllä, hyvä herra. Minähän se olen.
-
-_Evankelista_: Enkös minä neuvonut sinulle tietä ahtaalle portille?
-
-_Kristitty_: Neuvoitte, hyvä herra, neuvoitte niinkin.
-
-_Evankelista_: Minkäs tähden sinä sitten niin pian tieltäsi
-poikkesit? Nythän olet joutunut tiepuoleen.
-
-_Kristitty_: Minä kohtasin erään herran, heti kuin olin kulkenut
-Epäröimisen Suon yli, ja hän vakuutti, että kylässä tuolla edessä
-päin saan kohdata miehen, joka voi ottaa minulta taakan pois.
-
-_Evankelista_: Mikä hän oli miehiänsä?
-
-_Kristitty_: Herralta hän näytti, ja paljon hän minulle haasteli,
-niin että sai minut vihdoin antamaan perää. Tänne minä sitten tulin,
-mutta nähdessäni tämän vuoren, nähdessäni sen uhkaavana riippuvan
-tien yli, minä äkkiä pysähdyin, jott'ei se päälleni kaatuisi.
-
-_Evankelista_: Mitä se herra sinulle sanoi?
-
-_Kristitty_: Mitäkö? Hän kysyi minulta, minne minä menen, ja minä
-sanoin.
-
-_Evankelista_: Mitäs hän siihen sanoi?
-
-_Kristitty_: Hän kysyi, onko minulla perhettä, ja minä sanoin, että
-on; mutta, lisäsin minä, tämä taakka rasittaa minua niin, ett'ei
-minulla enää ole mitään iloa heistä, niinkuin ennen.
-
-_Evankelista_: Mitäs hän siihen sanoi?
-
-_Kristitty_: Hän käski minun kiiruimmiten heittämään taakkani pois,
-ja sitä huojennustahan minä sanoin lähteneeni hakemaankin. Siksi
-juuri, sanoin minä, olen kulkemassakin tuota porttia kohti, jotta
-minua sieltä edemmäs neuvottaisiin, kirvoitukseni paikkaan. Silloin
-hän sanoi osoittavansa minulle paremman ja lyhyemmän tien, missä ei
-ole niin monta vastusta kuin siinä, jonne te, herra, minua neuvoitte.
-Se vie sinut, sanoi hän, sellaisen herran luokse, joka noita taakkoja
-osaa ottaa pois. Minä uskoin kuin uskoinkin häntä ja poikkesin
-entiseltä tieltä tälle: mitämaks minä taakastani pääsisin. Mutta
-tänne tultuani ja nähtyäni, miten asianlaita oli, minä pysähdyin,
-vaaroja peljäten, niinkuin jo sanoin. Ja nyt en tiedä, mitä tehdä.
-
-_Evankelista_: Malta sitten hetkinen, niin osoitan sinulle, mitä
-Jumalan sana ilmoittaa.
-
-Kristitty seisoi vavisten, ja Evankelista lausui:
-
-"Katsokaat, ett'ette Häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne
-paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi,
-paljon vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta
-puhuu." [Hebr. 12:25]
-
-Edelleen hän sanoi: "Vanhurskas elää uskosta, ja joka välttää, siihen
-ei minun sieluni mielisty." [Hebr. 10:38]
-
-
-MITÄ PITÄÄ KAUHISTUA.
-
-Ja hän sovitti nämä sanat näin:
-
-"Sinä olet se mies, joka kurjuuteen syökset; sinä olet alkanut
-kieltää Korkeimman neuvoa ja vetämään jalkaasi takaisin rauhan
-tieltä, melkeinpä perikatosi uhallakin."
-
-Silloin vaipui Kristitty puolikuolleena hänen jalkainsa juureen,
-huutaen: "Voi minua, minä olen hukassa!" Evankelista, tuon nähtyänsä,
-tarttui hänen oikeaan käteensä, sanoen: "Kaikki synti ja pilkka
-annetaan ihmisille anteeksi. Älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."
-[Jes. 6: 5, Mat. 12: 31, Joh. 20: 27]
-
-Nämä sanat rohkaisivat vähän Kristityn mieltä, ja vavisten hän seisoi
-Evankelistan edessä, niinkuin taanoinkin.
-
-Evankelista jatkoi jälleen: "Ota tarkempi vaari siitä, mitä sinulle
-nyt sanon. Minä näytän sinulle, mikä se sinut on harhaan vienyt,
-ja kenenkä tykö hän sinua lähetti. Mies, jonkas tapasit, on muuan
-Maailmanviisas, ja kohdallaan se nimi hänellä onkin, osaksi siitä
-syystä, että hän pitää oikeana ainoastaan tämän maailman opin, jonka
-vuoksi hän ei kirkossakaan käy muualla kuin Siveyden kaupungissa,
-ja osaksi siitä syystä, että se oppi on hänen mielestänsä paras, se
-kun ei ristiä hänen päällensä pane. Ja lihallisen luontonsa mukaan
-hän koettaa asetella esteitä minun teilleni, jotka kumminkin oikeat
-ovat. Kolmea seikkaa tuon miehen opastuksessa pitää sinun kerrassaan
-kauhistua" [1 Joh. 4: 5, Gal. 6: 12]:
-
-1. Sitä, että hän sai sinut poikkeamaan tieltäsi.
-
-2. Sitä, että koetti tehdä sinulle ristin vihatuksi.
-
-3. Sitä, että hän johti jalkasi sille tielle, joka viepi kuoleman
-palvelukseen.
-
-"Ensinnäkin pitää sinun kauhistua sitä, että hän sai sinut
-poikkeamaan tieltäsi ja ettäs itsekin siihen suostuit, sillä se
-on Jumalan neuvon hyljäämistä Maailmanviisaan neuvojen tähden.
-Herra sanoo: 'Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle', juuri
-siitä, minkä minä sinulle osoitin, sillä 'ahdas on se portti, joka
-vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät'. Tältä pieneltä
-portilta ja sinne vievältä tieltä on tuo jumalaton mies saanut sinut
-poikkeamaan, ollen vähällä viedä sinut turmioon. Inhoa siis hänen
-johtamistansa toisille teille ja kauhistu omaa itseäsi siitä, ettäs
-häntä kuuntelit." [Luk. 13: 24, Mat. 7: 13, 14]
-
-"Toiseksi pitää sinun kauhistua sitä, että hän koetti tehdä sinulle
-vihatuksi ristin, jota sinun on pitäminen Egyptinkin aarteita
-kalliimpana. Sitä paitsi on Kunnian Kuningas sanonut sinulle: 'Kuka
-henkensä vapahtaa tahtoo, hän hukuttaa sen', kuin myös 'Kukana
-ikänänsä minun tyköni tulee ja ei vihaa isäänsä ja äitiänsä ja
-emäntäänsä ja lapsiansa ja veljiänsä ja sisariansa, se ei taida olla
-minun opetuslapseni'. Siksipä minä sanon sinulle: jos ken koettaa
-uskotella sinua, että risti sinut surmaan vie -- vaikka Totuus on
-sanonut, ettes ilman sitä voi iankaikkista elämää saada --, niin
-kauhistu senkaltaista oppia." [Hebr. 11: 25, 26, Mark. 8: 35, Joh. 12:
-25, Mat. 10: 37-39, Luk. 14: 26]
-
-"Kolmanneksi pitää sinun vihata sitä, että hän on askeleesi
-johtanut kuoleman palvelukseen. Ja sitä varten tulee sinun punnita,
-kenenkä tykö hän sinut lähetti, ja kuinka kykenemätön hän oli sinua
-kuormastasi kirvoittamaan."
-
-
-LAIN TÖITTEN KIROUS.
-
-"Se, jonka tykö sinä olit lähetetty, on nimeltään _Lainkanta_. Hänen
-äitinsä on palkkavaimo, joka nyt on ja on lastensa kanssa orjana ja
-on salaisella tavalla Sinain vuori, jonka sinä pelkäsit päällesi
-kaatuvan. Jos hän kerran lapsinensa orjana on, kuinkasta toivot
-pääseväsi heidän kauttansa vapaaksi? Tuo Lainkanta niin muodoin ei
-ole mahdollinen sinua taakastasi päästämään. Ei hän tähän saakka ole
-kenenkään taakkaa pois ottanut, ei, eikä milloinkaan niitä ota. Lain
-töitten kautta te ette voi vanhurskaiksi tulla, sillä lain töillä
-ei kukaan elämäpäivinään taakastansa pääse. Herra Maailmanviisas
-on niin muodoin muukalainen ja herra Lainkanta petturi, eikä hänen
-poikansakaan, Hieno Käytös, maireisine hymyinensä, muuta ole kuin
-tekopyhä eikä voi sinua auttaa. Usko minua: ei noitten tomppelien
-jaarituksilla ole muuta tarkoitusta ollutkaan kuin saada sinut
-pelastuksesi asiassa harhaan, ohjaamalla sinut pois siltä tieltä,
-johon minä olin sinut saattanut." [Gal. 4: 21 -27.]
-
-Tämän sanottuansa, kutsui Evankelista kovalla äänellä taivaat
-vahvistamaan hänen sanojansa tosiksi, ja samassa alkoi siitä
-vuoresta, jonka juurella Kristitty seisoi, sanoja kuulua ja tulta
-leimuta, niin että hivukset hänen päässänsä nousivat pystyyn. Ja
-nämä sanat ne silloin lausuttiin: "Sillä niin monta kuin lain töissä
-riippuvat, ovat kirouksen alla, sillä kirjoitettu on: 'kirottu olkoon
-jokainen, joka ei pysy kaikissa kuin lakiraamatussa kirjoitettu on,
-että hän niitä tekisi'." [Gal. 3: 10]
-
-Kristitty ei osannut enää muuta luullakaan kuin että hän nyt kuolee,
-ja rupesi suuresti vaikeroimaan, kiroten sitä hetkeä, jolloin oli
-kohdannut Maailmanviisaan, ja sanoen itseänsä tuhatkertaiseksi
-hupsuksi, kun oli hänen neuvojansa kuunnellut. Ja kovin häntä;
-hävetti, että sen herran todistelut, pelkän lihallisen mielen
-synnyttämät, olivat voineet saada hänet poikkeamaan oikealta tieltä.
-Senjälkeen hän jälleen lähestyi Evankelistaa niillä sanoilla ja siinä
-mielessä kuin seuraa:
-
-_Kristitty_: Mitäs luulette, herra? Onko toivoa vielä? Kääntyisinkö
-nyt takaisin ja lähtisin käymään ahdasta porttia kohti? Eikö minua
-tämän tähden hyljätä ja häpeällä takaisin lähetetä? Mieleni on
-murheellinen, että tuon miehen neuvoja kuuntelin, mutta annettaneeko
-syntiäni enää anteeksi?
-
-_Evankelista_: Suuri on sinun syntisi, sillä sinä olet siinä tehnyt
-kaksi rikosta: olet hyljännyt hyvän tien ja astunut kielletyille
-poluille. Mutta mies tuolla portilla ottaa sinut vielä vastaan, sillä
-hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Kavahda vaan, ettes enää oheen
-poikkea, sillä muutoin sinä tielläsi hukut, koska Hänen vihansa pian
-syttyy. [Ps. 2: 12.]
-
-Silloin alkoi Kristitty valmistautua palajamaan takaisin. Evankelista
-antoi suuta hänen, myhäili hänelle ja toivotti hänelle onnellista
-matkaa.
-
-Ja niin hän läksi astumaan kiirein askelin. Ei hän ketäkään matkan
-varrella puhutellut ja vaikka joku häneltä jotain kysyi, ei hän
-mitään vastannut. Hän riensi, niinkuin se, joka koko ajan kulkee
-kielletyllä maalla, eikä mitenkään tuntenut olevansa turvassa,
-ennenkuin saapui sille tielle, josta oli poikennut noudattamaan
-Maailmanviisaan neuvoja.
-
-
-KRISTITYN TULO AHTAALLE PORTILLE JA SISÄÄNKÄYNTI.
-
-Kului aikaa kotvanen, niin jo saapui Kristitty portille. Sen kamanaan
-oli kirjoitettuna: "Kolkuttakaat, niin teille avataan." Hän kolkutti
-kerran, mitäpä toisenkin, sanoen [Mat. 7:7]:
-
-    Mies raukalle avaisko oven ken,
-    Sisälle käydä kapinallisen?
-    En siellä laulamasta lakkais ma
-    Hänelle kunniaa korkeudessa.
-
-Vihdoin tuli portille muuan vakavannäköinen mies, nimeltä _Hyvä
-Tahto_, tiedustellen, ken siellä on, ja mistä vieras tulee, ja mitä
-on hänellä asiata.
-
-_Kristitty_: Täällä on taakkansa painama syntis-parka. Minä olen
-matkalla Turmion kaupungista Sionin vuorelle, välttääkseni tulevaista
-vihaa. Ja koska minulle on sanottu, että tie sinne kulkee tämän
-portin kautta, niin sallikaa minun kysyä, herra, tahtoisitteko
-päästää minut sisään.
-
-_Hyvä Tahto_: Tahdonpa niinkin, kaikesta sydämestäni.
-
-Sen sanottuansa hän aukaisi portin.
-
-Kun Kristitty oli juuri astumaisillaan porttiin, niin nykäisi Hyvä
-Tahto hänet äkkiä sisäpuolelle.
-
-"Mitäs tämä merkitsee?" kysyi Kristitty.
-
-Toinen selitti hänelle:
-
-"Vähän matkan päähän tästä portista on rakennettu luja linna, jossa
-Beelsebub on isäntänä. Sieltä hän sekä ne, jotka hänen kanssaan ovat,
-ampuvat nuolilla tänne tulevia, surmataksensa heidät, ennenkuin
-sisälle ennättävät."
-
-Silloin sanoi Kristitty: "Minä riemuitsen ja vapisen."
-
-Heidän astuttuansa sisälle, kysäisi porttimies Kristityltä, kuka
-häntä oli neuvonut tänne.
-
-_Kristitty_: Evankelista käski minun tulla tänne ja kolkuttaa, kuten
-teinkin. Hän se myös sanoi teidän, hyvä herra, ilmoittavan minulle,
-mitä minun pitää tehdä.
-
-_Hyvä Tahto_: Avoinna on ovi edessäsi, eikä kenkään voi sulkea sitä.
-[Ilm. 3: 8]
-
-_Kristitty_: Nyt alan niin muodoin niittää uskaliaan yritykseni
-hedelmiä.
-
-_Hyvä Tahto_: Mutta miksis tulet yksinäsi?
-
-_Kristitty_: Siksi, ett'ei kenkään naapureistani pitänyt tilaansa
-niin vaarallisena kuin minä.
-
-
-KRISTITTY KERTOO HYVÄLLE TAHDOLLE MATKASTANSA.
-
-_Hyvä Tahto_: Tiesikö kukaan lähdöstäsi tänne?
-
-_Kristitty_: Kyllä. Vaimoni ja lapseni ne ensiksi näkivät minun
-lähtevän ja kutsuivat minua palajamaan. Oli siellä moniaita
-naapureitakin, jotka seisoivat ja huusivat minua tulemaan takaisin,
-mutta minä pistin sormet korviini ja kiirehdin pois.
-
-_Hyvä Tahto_: Eikös kenkään tullut, perässäsi, kutsumaan sinua kotia
-takaisin?
-
-_Kristitty_: Kyllä, tuli sekä Itsepäinen että Taipuvainen, mutta
-nähtyänsä, ett'ei minua saa myöntymään, läksi Itsepäinen sadatellen
-tiehensä. Taipuvainen tuli vähän matkaa mukana.
-
-_Hyvä Tahto_: Miks'ei hän tullut koko matkaa?
-
-_Kristitty_: Yhdessä kyllä tultiin, mutta kun saavuttiin Epäröimisen
-Suolle, niin siihen me äkkiä vajosimme. Siinä se naapurin rohkeus
-lannistui, eikä hän enää uskaltanut kauemmas lähteä. Päästyänsä
-sitten ylös sille puolen suota, missä hänen kotitalonsa oli, hän
-sanoi minulle: "pidä tuo kaunis maa omina hyvinäsi". Ja niin
-lähdettiin astumaan, hän omaa tietänsä, minä omaani; hän Itsepäisen
-jälkeen, minä tälle portille.
-
-_Hyvä Tahto_: Voi sitä mies parkaa! Onko taivaallinen kunnia hänen
-mielestänsä niin vähän-arvoista, ett'ei sen saavuttamiseksi kannata
-antautua moniaan vaaran alaiseksi?
-
-_Kristitty_: Niin, kyllähän minä sanoin Taipuvaiselle suoran
-totuuden, mutta jos sanoisin totuuden itsellenikin, niin selvillepä
-kävisi, ett'en minä ole rahtustakaan parempi häntä. Hän kyllä palasi
-kotiansa, mutta minä poikkesin syrjään kuoleman teille, noudattaen
-jonkun herra Maailmanviisaan todisteluita, lihallisessa luonnossa
-syntyneitä.
-
-_Hyvä Tahto_: Vai hän se sinut kohtasikin! Ja herra Lainkannalta hän
-olisi tahtonut panna sinut huojennusta hakemaan! Aika pettureita he
-ovat, niin toinen kuin toinenkin. Noudatitkos heidän neuvojansa?
-
-_Kristitty_: Noudatin, kunnes rohkeus petti. Läksin hakemaan herra
-Lainkantaa, mutta sitten rupesin pelkäämään, että se vuori, joka on
-hänen talonsa lähellä, kaatuu päälleni, ja silloin minä pakostakin
-pysähdyin.
-
-_Hyvä Tahto_: Se samainen vuori on jo monta ihmistä surmaan vienyt,
-ja yhä useamman se vielä vie. Hyvä on, ettäs pääsit pois, ja ettes
-sen alle murskautunut.
-
-_Kristitty_: En todellakaan tiedä, miten minun olisi siellä
-käynytkään, ellei Evankelista olisi minua jälleen kohdannut,
-seisoissani siinä, raskaat mietteet mielessä. Olipa se Jumalan armo,
-että hän uudestaan sai luokseni, sillä muutoin en olisi milloinkaan
-tullut tänne. Mutta nyt olen tässä, sellaisenani kuin olen, vaikka
-pikemmin olisin ansainnut kuolla vuoren alle kuin seisoa tässä
-puhelemassa teidän kanssanne, herra. Mutta oi sitä laupeutta, että
-minun sittenkin sallittiin astua sisään!
-
-
-MATKAN JATKOA.
-
-_Hyvä Tahto_: Me emme sysää pois ketään. Ei ketään heitetä ulos,
-vaikka hän mitä olisi tehnyt ennen tänne tuloansa. Ja niinpä nyt,
-Kristitty, käy kanssani kappale matkaa, niin osoitan sinulle, mitä
-tietä sinun on vaeltaminen. Näetkös tuota kaitaa tietä? Sitä sinun
-pitää kulkea. Sen ovat raivanneet patriarkat, profetat, Kristus ja
-Hänen apostolinsa, ja suora se on kuin linjaan lyöty. Sitä sinun on
-astuminen. [Joh. 6: 37]
-
-_Kristitty_: Mutta eikö siellä ole risteyksiä ja tienhaaroja, jotka
-muukalaisen pian harhaan vievät?
-
-_Hyvä Tahto_: Kyllä siitä haaraantuu montakin tietä, mutta ne ovat
-mutkikkaita ja laveita, ja siitä sinä juuri osaat oikean tien
-väärästä erottaa, että oikea yksin on suora ja kaita. [Mat. 7: 14]
-
-Minä näin sitten unessani Kristityn kysyvän häneltä, ottaisiko hän
-auttaakseen häneltä taakkaa hartioilta, sillä tähän saakka hän ei ole
-vielä taakastansa päässyt eikä siitä millään tavoin päästäkään ilman
-muitten apua.
-
-Toinen sanoi: "Kanna sinä vain kärsivällisesti taakkaasi, kunnes
-tulet pelastuksesi paikkaan. Siellä se itsestänsä hartioiltasi
-putoaa."
-
-Siiloin rupesi Kristitty vyöttämään kupeitansa ja hankkimaan
-itseänsä matkalle. Toinen selitti hänelle, että hän, kuljettuansa
-jonkun matkaa portista, saapuu _Selittäjän_ asunnolle. Siellä
-hän kolkuttakoon ovea, ja Selittäjä on osoittava hänelle jotain
-erinomaista.
-
-Kristitty sanoi nyt jäähyväiset ystävälleen, ja tämä taas toivotti
-hänelle onnellista matkaa.
-
-Kristitty kulki nyt, kunnes saapui Selittäjän talolle ja alkoi
-kolkuttaa ovea.
-
-Vihdoin tuli joku ovelle ja kysyi: "Ken siellä?"
-
-_Kristitty_: Herra, täällä on muuan matkamies, jota eräs tämän talon
-herran ystävistä käski käymään täällä hankkimassa neuvoa ja ohjausta.
-Tahtoisin siis puhutella talon isäntää.
-
-Ovelle tullut mies kutsui talon isännän, joka hetken perästä tuli
-Kristityn luo ja kysyi, mitä hänellä on asiata.
-
-_Kristitty_: Herra, minä olen muuan mies, matkalla Turmion
-kaupungista Sionin vuorelle. Hän, joka seisoo portilla tämän tien
-päässä, sanoi minulle, että jos täällä kävisin, niin näyttäisitte te
-minulle jotain erinomaista, mistä minulle olisi hyötyä matkallani.
-
-
-KRISTITTY SELITTÄJÄN TALOSSA.
-
-_Selittäjä:_: Käy sisään, ja minä olen näyttävä sinulle sellaista,
-josta sinulle neuvoa ja ohjausta saattaa olla.
-
-Hän käski nyt palvelijansa näyttämään heille kynttilää ja pyysi
-Kristittyä tulemaan mukaansa. Sen jälkeen hän vei Kristityn
-erinäiseen huoneesen, ja kun palvelija herransa käskystä oli avannut
-oven, näki Kristitty erään vakavan miehen kuvan riippuvan seinällä,
-ja tällainen hän oli nähdä: Hänen silmänsä olivat kohotettuina ylös
-taivaalle; kirjoista paras oli hänellä kädessä; totuuden laki oli
-kirjoitettuna hänen huulillensa; maailma oli hänen selkänsä takana;
-hän seisoi ikäänkuin rukoillen ja kehoittaen ihmisiä, ja kultainen
-kruunu riippui hänen päänsä yli. [2 Kor. 5:20]
-
-_Kristitty_: Mitäs tämä tietää?
-
-_Selittäjä:_: Mies, jonka kuvan tuossa näet, on yksi niistä
-tuhansista. Hän voi kivulla lapsia vasta-uudesta synnyttää ja ruokkia
-heitä niinkuin imettäjä lapsiansa. Ja ettäs näet hänen silmänsä
-kohotettuina ylös taivaalle, kirjoista parhaan hänen kädessänsä
-ja totuuden lain kirjoitettuna hänen huulillensa, niin opi siitä,
-että hänen tehtävänsä on tutkia ja saattaa hämärissä olevia asioita
-syntisille tunnetuiksi. Niinpä näet hänen myös seisovan ikäänkuin
-rukoillen ja kehoittaen ihmisiä. Mutta ettäs näet maailman heitettynä
-hänen selkänsä taakse ja kruunun riippuvan hänen päänsä yli, niin opi
-siitä, että hän, halpana pitäessään ja ylönkatsoessaan näitä nykyisiä
-sen rakkauden rinnalla, jolla hän tahtoo Herraansa palvella, varmasti
-tietää tulevaisessa maailmassa perivänsä palkakseen kunnian. [1 Kor.
-4: 15, Gal. 4: 19, 1 Tess 2: 7]
-
-_Selittäjä_ jatkoi: "Minä näytin sinulle tämän kuvan ensiksi siitä
-syystä, että siinä kuvattu mies on ainoa, jonka sen paikan Herra,
-minne sinä pyrjit, on valtuuttanut antamaan apua kaikissa vaikeissa
-kohdissa, mihin matkallasi mahdat joutua. Ota siis tarkka vaari
-siitä, mitä minä olen sinulle näyttänyt, ja pidä tarkoin mielessäsi,
-mitäs nähnyt olet, siltä varalta, että matkalla sinua joku sellainen
-kohtaa, joka väittää johtavansa sinut oikealle suunnalle, vaikka
-hänen tiensä viekin kuoleman alhoon."
-
-Selittäjä otti häntä sitten kädestä ja saattoi varsin avaraan saliin,
-joka oli täynnä tomua, sitä kun ei milloinkaan oltu la'aistu. Kun
-Kristitty oli hetken aikaa katsellut huonetta, kutsui Selittäjä erään
-miehen lakaisemaan. Mutta kun tämä alkoi la'aista, nousi tomu niin
-sakeana, että Kristitty oli vähällä tukehtua. Silloin sanoi Selittäjä
-eräälle neitseelle, joka siinä lähellä seisoi: "Tuo vettä tänne ja
-pirskoita sitä huoneesen", ja kun se oli tehty, niin oli hauska sitä
-huonetta la'aista ja puhdistaa.
-
-_Kristitty_: Mitäs tämä merkitsee?
-
-_Selittäjä:_: Tämä sali on sen ihmisen sydän, jota Evankeliumin
-suloinen armo ei ole milloinkaan pyhittänyt. Tomu -- se on hänen
-perisyntinsä ja sisällinen turmelluksensa, joka on koko ihmisen
-saastuttanut. Se, joka ensin alkoi la'aista, on Laki, mutta se,
-joka vettä toi ja huoneesen pirskoitti, on Evankeliumi. Sinä
-näit, että heti kuin tuo ensimmäinen alkoi la'aista, nousi niin
-sakea tomu, ett'ei hän voinut saada huonetta siivotuksi, vaan
-olit sinäkin vähällä tukehtua: opi tästä, ett'ei Laki voi ihmisen
-sydäntä (töitten kautta) synnistä puhtaaksi pestä, vaan pikemmin
-saa synnin virkoamaan, antaa sille lisää voimaa ja kasvattaa sen
-entistä suuremmaksi sielussa. Se paljastaa synnin ja kieltää syntiä
-tekemästä, mutta ei anna voimaa sitä voittamaan. [Rom. 7: 9, 1 Kor.
-15:56, Rom. 5: 20]
-
-Kun sitä vastoin näit neitseen pirskoittavan huonetta vedellä,
-jonka jälkeen sitä oli hauska puhdistaa, niin opi tästä, että koska
-Evankeliumi tuo suloiset ja kalliit vaikutuksensa sydämeen, silloin
--- samoin kuin neitsyt lakaisi huoneen, pirskoitettuansa permannolle
-vettä, samoin syntikin voitetaan ja kukistetaan ja sielu puhdistetaan
-uskon kautta ja niin tavoin tulee mahdolliseksi Kunnian Kuninkaan
-asua siinä. [Joh. 15: 3, Ef. 5: 26, Ap. 15: 9, Joh. 14: 23]
-
-
-SELITTÄJÄN TALOSSA. HIMO JA MALTTI.
-
-Edelleen minä näin unessani Selittäjän ottavan häntä kädestä ja
-vievän pieneen huoneesen, jossa istui kaksi lasta, tuolillansa
-kumpikin. Vanhempi oli nimeltään _Himo_, nuorempi _Maltti_. Himo
-näytti olevan hyvin tyytymätön, mutta Maltti istui aivan rauhassa.
-
-Kristitty kysyi: "Miksikä Himo on niin tyytymätön?"
-
-Selittäjä vastasi: "Kotiopettaja tahtoi, että hän odottaisi parhaita
-tavaroitansa ensi vuoden alkuun, mutta Himo tahtoo saada kaikki nyt
-jo. Maltti suostuu odottamaan."
-
-Minä näin silloin jonkun tulevan Himon luokse, mukanansa säkillinen
-kalliita tavaroita, ja tyhjentävän sen hänen jalkainsa juureen. Himo
-otti ne ylös ja riemuitsi niistä, samalla pilkallisesti naurahdellen
-Maltille. Mutta ei aikaakaan, niin jo oli Himo tuhlannut kaikki
-tavaransa, eikä jäljellä ollut enää muuta kuin repaleita.
-
-Silloin sanoi Kristitty Selittäjälle: "Selittäkääpäs minulle tämä
-asia tarkemmin."
-
-_Selittäjä:_: Nämä kaksi lasta ovat kuvauksia: Himo on tämän ja
-Maltti tulevaisen maailman lapsi. Niinkuin näit, tahtoo Himo saada
-kaikki nyt, tänä vuonna, se on: _tässä_ maailmassa. Niinhän ne tämän
-maailman lapset tahtovat saada kaiken hyvän nyt jo; he eivät jaksa
-odottaa onnensa osuutta ensi vuoteen, se on: _tulevaan_ maailmaan.
-Sananparsi "parempi pyy pivossa kuin kaksi katolla" on heistä
-suuremman-arvoista kuin kaikki jumalalliset todistukset tulevaisen
-maailman aarteista. Mutta Himo, niinkuin huomasit, kulutti tavaransa
-ennen pitkää, eikä ole hänellä enää kuin repaleet jäljellä. Ja niin
-käy kaikkien sellaisten tämän maailman lopulla.
-
-_Kristitty_: Minä huomaan nyt, että Maltti on ollut ymmärtäväisempi
-monessakin kohden: ensinnäkin, koska hän ottaa odotellakseen
-kalliimpia aarteita, ja toiseksi, koska hänellä on oleva riemu niistä
-silloin kuin toisella ei enää ole kuin repaleita jäljellä.
-
-_Selittäjä:_: Niinpä niinkin, ja sopii siihen vielä lisätä, että
-tulevan maailman ihanuus ei milloinkaan katoo, mutta nämä nykyiset
-ne äkisti menevät. Syyttä suottapa siis Himo Maltille nauroi, koska
-muka oli kalliit tavaransa ensiksi saanut. Paljoa enemmän olisi
-Maltilla ollut syytä nauraa Himolle sentähden, että hän saa aarteensa
-viimeiseksi, sillä ensimmäisen pitää antaa sija viimeiselle, koskapa
-viimeinen tarvitsee aikaa tullakseen. Viimeinen ei enää sijaa
-kellenkään tee, sillä sen perästä ei enää mitään tule. Ken siis
-osansa ensiksi saa, se tarvitsee aikaa sitä käyttääksensä; mutta ken
-osansa viimeiseksi saa, siltä ei koskaan lopu. Siksipä sanottiin
-rikkaalle miehelle: "Sinä sait sinun hyvääs elämässäs, niin myös
-Latsarus pahaa; mutta nyt hän lohdutetaan ja sinä vaivataan." [Luuk.
-16: 25]
-
-_Kristitty_: Minä huomaan nyt, ett'ei ole parhainta pyrkiä nykyisten
-perään, vaan odottaa tulevaisia.
-
-_Selittäjä:_: Totta puhut, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta
-näkymättömät iankaikkisia. Mutta vaikka niin on, ovat nykyiset ja
-lihallinen himo meissä niin läheisiä naapuruksia ja taas tulevaiset
-ja lihallinen mieli niin outoja toisilleen, että edelliset äkkiä
-solmivat ystävyyden liiton, jota vastoin jälkimmäiset pysyvät kaukana
-toisistansa. [2 Kor. 4: 18]
-
-
-SELITTÄJÄN TALOSSA. TULI MUURIN SEINUKSELLA.
-
-Sitten minä näin unessani Selittäjän ottavan Kristittyä kädestä ja
-vievän hänet erääsen paikkaan, missä tuli paloi muurin seinuksella,
-ja joku lakkaamatta kaatoi vettä valkeaan, sitä sammuttaaksensa,
-mutta yhä korkeammalle ja yhä kuumempina vain liekit leimusivat.
-
-"Mitäs tämä on?" kysyi Kristitty.
-
-_Selittäjä:_: Tämä tuli on Armon työtä, mikä on vireille pantu
-sydämessä. Se, joka siihen vettä kaataa, sammuttaakseen ja
-tukauttaakseen sitä, on Perkele, mutta miksikä tuli sittenkin,
-niinkuin huomaat, yhä korkeammalle ja kuumempana leimuaa, siihen olet
-pian näkevä syyn.
-
-Sen sanottuansa, Selittäjä vei hänet muurin toiselle puolelle.
-Siellä oli mies, kädessänsä öljyastia, josta hän salaisesti, mutta
-yhtämittaa vuodatti öljyä tuleen.
-
-_Kristitty_: Mitäs tämä tietää?
-
-_Selittäjä:_: Se on _Kristus_, joka armon öljyllä lakkaamatta
-ylläpitää sydämessä jo kerran aloitettua työtä. Ja tällä keinoin
-hänen kansansa sielut, perkeleen töistä huolimatta, kumminkin Hänen
-armoonsa tyytyvät. Ettäs näit miehen seisovan muurin takana tulta
-ylläpitämässä, niin opi siitä, että kiusatun ihmisen on vaikea
-huomata, kuinka tämä armon työ sielussa jatkumistaan jatkuu. [2 Kor.
-12: 9]
-
-Taas minä näin Selittäjän ottavan häntä kädestä ja saattavan hänet
-miellyttävään paikkaan, jossa oli komea linna, kaunis katsella. Sen
-nähtyään Kristitty ihastui suuresti. Hän katsoi myös ylös linnan
-harjalle: siellä käveli ihmisiä, kokonaan kultaisissa vaatteissa.
-
-Kristitty kysyi: "Saammeko me mennä, sinne?"
-
-Selittäjä saattoi hänet linnan portille, ja, katso, siellä oli suuri
-ihmisten paljous, ikäänkuin pyrkimässä linnaan, mutta uskaltamatta
-astua sisään. Vähän matkan päässä portista istui muuan mies pöydän
-takana, kirja ja mustetolppo edessään, kirjaan merkitsemässä
-sisäänpyrkijäin nimiä. Portille vievällä tiellä näki hän myös
-useampia, aseilla varustettuja miehiä tietä vartioimassa, valmiina
-tekemään jokaiselle sisäänpyrkijälle niin paljon vahinkoa ja pahaa
-kuin suinkin voivat. Nyt joutui Kristitty hiukan hämille. Kaikkien
-siinä hämmästyneinä peräytyessä, peljäten tuota aseellista joukkoa,
-näki Kristitty vihdoin erään miehen, ryhdiltänsä uljaan, tulevan sen
-luokse, joka istui kirjoittamassa, ja sanovan: "Merkitkäät minun
-nimeni kirjaan, herra!" Sen sanottuansa hän veti miekkansa, pani
-kypärin päähänsä ja hyökkäsi ovea kohti aseellisten miesten päälle,
-jotka hurjalla vimmalla rupesivat taistelemaan hänen kanssaan, mutta
-siitä säikkymättä mies iski ja sivalteli miekallansa voimainsa takaa.
-Ja niinpä hän, monta haavaa itse saatuansa ja haavoja niihinkin
-lyötyänsä, jotka -- estellä koettivat, raivasi vihdoin tien itselleen
-heidän lävitsensä ja tunkeusi linnaan. Silloin kuului mielihyvän
-huutoja sekä niiltä, jotka sisässä olivat, että niiltäkin, jotka
-linnan harjalla kävelivät [Ap. 14: 22]:
-
-    Käy vieras, sisään saa; Sua ikikunnia odottaa.
-
-Hän astui sisään ja puetettiin samallaisiin vaatteisin kuin muillakin
-oli. Silloin myhähti Kristitty, sanoen: "Luulenpa kuin luulenkin
-tietäväni, mitä tämä merkitsee."
-
-
-SELITTÄJÄN TALOSSA. EPÄTOIVON MIES.
-
-"Maltahan", sanoi Selittäjä, "kunnes olen vielä jotain sinulle
-näyttänyt. Sitten saat jatkaa matkaasi." Ja taas hän otti Kristittyä
-kädestä ja saattoi hänet hyvin pimeään huoneesen, jossa muuan mies
-istui rautaisessa häkissä.
-
-Tämä mies näytti hyvin surulliselta: silmät maahan luotuina hän siinä
-istui, kädet ristissä, ja huokaili niin syvään, että olisi luullut
-hänen rintansa pakahtuvan.
-
-Kristitty kysyi, mitä tämä merkitsee, mutta Selittäjä käski hänen
-itsensä puhuttelemaan miestä.
-
-_Kristitty_: Mikäs mies sinä olet?
-
-_Mies_: En ennen ollut se, mikä nyt olen.
-
-_Kristitty_: Mikäs olit ennen?
-
-_Mies_: Olin ennen oivallinen ja toivorikas tunnustaja sekä omissa
-silmissäni että muitten. Luulin muinoin olevani otollinen pääsemään
-Taivaalliseen Kaupunkiin ja riemuitsin tuossa luulossani. [Luuk. 8:
-13]
-
-_Kristitty_: Mutta mitästä olet nyt?
-
-_Mies_: Nyt olen _Epätoivon mies_, ja se on minut sisäänsä sulkenut,
-niinkuin tämä rautainen häkki. En pääse enää pois! Voi, en pääse!
-
-_Kristitty_: Mutta kuinka sinä jouduit tähän tilaan?
-
-_Mies_: Lakkasin olemasta valpas ja valvovainen; päästin himojeni
-ohjat höllälleen; tein syntiä Sanan valoa ja Jumalan hyvyyttä
-vastaan. Minä olen Hengen murheelliseksi tehnyt, ja se on minusta
-paennut. Minä kiusasin perkelettä, ja hän tuli luokseni. Jumalan minä
-olen yllyttänyt vihaan, ja Hän on hyljännyt minut. Olen paaduttanut
-sydämeni niin, ett'en enää voi katua.
-
-Kristitty kysyi nyt Selittäjältä: "Eikös moisella miehellä sitten
-mitään toivoa ole?"
-
-"Kysy häneltä", vastasi Selittäjä.
-
-"Kysykää, herra, te häneltä, olkaa hyvä", virkkoi Kristitty.
-
-_Selittäjä:_: Eikö sinulla ole mitään toivoa? Pitääkö sinun yhä olla
-suljettuna tuohon epätoivon rautaiseen häkkiin?
-
-_Mies_: Ei toivoa pienintäkään.
-
-_Selittäjä:_: Kuinka? Onhan Sen Siunatun Poika täynnä
-armahtavaisuutta.
-
-_Mies_: Minä olen Hänet itselleni toistamiseen ristiinnaulinnut.
-Minä olen ylönkatsonut Häntä; minä olen Hänen vanhurskautensa
-ylönkatsonut; minä olen Hänen verensä saastuttanut ja Armon Henkeä
-pilkannut. Senvuoksi olen itseni sulkenut pois kaikista lupauksista.
-Nyt ei minulla enää ole jäljellä mitään muuta kuin uhkaukset,
-kauheat uhkaukset, pelottavat uhkaukset varmasta turmiosta ja tulen
-kiivaudesta, joka minut on syöpä, niinkuin vastahakoisen. [Hebr. 6:
-6, Luuk. 19: 14, Hebr. 10: 28, 29]
-
-_Selittäjä:_: Mutta mikä saattoi sinut joutumaan tähän tilaan?
-
-_Mies_: Himot, huvitukset ja maalliset edut, joitten nautinnosta
-ennustelin itselleni niin paljon mielihyvää, mutta nyt ne minua kukin
-kohdastansa polttavaisena matona purevat ja kalvavat.
-
-_Selittäjä:_: Mutta etkös enää voi katua ja kääntyä?
-
-_Mies_: Jumala on minulta katumuksen kieltänyt. Hänen Sanansa ei
-anna minulle rohkeutta uskomaan. Hän itse on sulkenut minut tähän
-rautaiseen häkkiin. Ei kenkään maailmassa voi minua täältä päästää. O
-iäisyys! iäisyys! Kuinka voinenkaan kestää sitä kurjuutta, mikä minua
-iäisyydessä kohtaa?
-
-Selittäjä sanoi nyt Kristitylle: "Paina mieleesi tämän miehen kurja
-tila, ja olkoon sinulle siinä alituinen varoitus."
-
-_Kristitty_: Kyllä; kauheata tämä vaan on. Jumala auttakoon minua
-valvomaan ja valppaana pysymään kuin myös rukoilemaan, että voisin
-välttää kaiken sen, mikä tämän miehen on niin viheliäiseksi tehnyt.
-Herra, eikö jo ole aika minun lähteä jatkamaan matkaani?
-
-_Selittäjä:_: Viivy hetkinen, kunnes vielä olen näyttänyt sinulle
-yhden asian. Sitten saat lähteä matkaasi jatkamaan.
-
-Hän otti Kristittyä kädestä taas ja saattoi hänet huoneesen, missä
-muuan mies oli nousemassa vuoteeltaan. Saatuaan puvun yllensä, hän
-alkoi vavista ja väristä. Silloin kysyi Kristitty: "Miksikä tuo
-mies tuolla lailla vapisee?" Selittäjä käski miehen ilmoittamaan
-Kristitylle syyn siihen, ja näin hän alkoi puhua:
-
-
-SELITTÄJÄN TALOSSA. UNI.
-
-"Tänä yönä minä näin maatessani unen: Katso, taivas pimeni
-kokonaan, ukkonen jyrisi, ja salamat leimahtelivat hirmuisesti,
-niin että kuolemantuska minut käsitti. Minä katsahdin ylös ja näin
-pilvien kiitävän tavatonta vauhtia. Senjälkeen minä kuulin kovan
-pasunan-äänen, ja näin miehen istuvan pilven reunalla, taivasten
-tuhatlukuiset joukot ympärillänsä. He olivat kaikki tulen liekeissä,
-ja taivaatkin olivat yhtenä tulenleimuna. Ja minä kuulin äänen
-sanovan: 'Nouskaat, te kuolleet, ja tulkaat tuomiolle!' Silloin
-kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja kuolleet, jotka niissä
-olivat, tulivat esiin. Muutamat heistä olivat hyvin iloisia ja
-katsoivat ylös; muutamat koettivat lymytä vuorten alle. Sitten
-minä näin pilvellä istuvan miehen aukaisevan kirjan ja käskevän
-maaaliman astua lähemmäs. Mutta koska suuri tulen voima leimusi hänen
-edellänsä, niin jäi sovelias tila hänen ja heidän välillensä niinkuin
-tuomarin ja vankien välillä lakituvassa. Minä kuulin myös huudettavan
-niille, jotka pilvellä istujan ympärillä olivat: 'Kootkaat yhteen
-ohdakkeet, ruumenet ja oljet ja viskatkaat ne palavaan järveen!'
-Samassa aukeni pohjaton kuilu aivan lähelläni, ja sen kidasta syöksyi
-sakea savu ja tulisia kekäleitä kauhealla räiskinällä. Samoille
-miehille sanottiin myös: 'Kootkaat minun nisuni aittaan!' Silloin
-minä näin, että monet temmattiin ylös ja vietiin pilviin; mutta minä
-jäin jäljelle. Minä koetin lymytä minäkin, mutta en voinut, sillä
-se, joka pilvellä istui, katsoi lakkaamatta minuun; minun syntini
-muistuivat nyt mieleeni, ja omatuntoni kantoi minun päälleni joka
-taholta. Siihen minä heräsin." [1 Kor. 15: 52, 1 Tess. 4: 16, Jud.
-14, Joh. 5: 28, 2 Tess 1: 8, Ilm. 20: 12-14, Jes. 26: 21, Mik. 7:
-16,17, Ps. 50: 1-3, Dan. 7: 9,10, Mal. 3: 2,3, Mat. 3: 12, Mat 13:
-30, Mal. 4: 1, Luk. 3: 17, 1 Tess. 4: 16, 17, Rom. 2: 14 seur.]
-
-_Kristitty_: Miksi te niin kovasti säikähditte tätä näkyä?
-
-_Mies_: Minä ajattelin: nyt on tuomiopäivä tullut, ja minähän en
-ole vielä valmis. Sitä minä sentään pahimmin säikähdin, kun enkelit
-veivät joitakuita ylös, mutta minut jättivät. Helvetin kuilu avasi
-myös kitansa minun lähelläni. Omatuntokin vaivasi minua, ja minusta
-tuntui kuin Tuomarin katse vihaa täynnä, olisi yhtä mittaa ollut
-kiinnitetty minuun.
-
-Selittäjä kysyi sitten Kristityltä: "Oletkos nyt punninnut näitä
-asioita?"
-
-_Kristitty_: Olen, ja ne ovat herättäneet minussa sekä toivoa että
-pelkoa.
-
-_Selittäjä:_: Kätke sitten nämä kaikki sydämeesi, jotta ne olisivat
-tutkaimena sinun sivussasi, ajamassa sinua sille tielle, jota sinun
-käydä pitää.
-
-Ja Kristitty rupesi vyöttämään kupeitansa ja hankkimaan matkalle.
-
-Silloin sanoi Selittäjä: "Lohduttaja olkoon alati sinun kanssasi,
-Kristitty hyvä, auttamassa sinua sillä tiellä, joka Kaupunkiin vie."
-
-Kristitty läksi vaeltamaan, sanoen:
-
-    Mont' asiaa oon verratonta nähnyt,
-    Suloista, katkeraa, mi lujaks' tehnyt
-    On minut alkamissan' aikeissain.
-    Suo, ettän muistelen niit', oivaltain,
-    Miks' näytettiin ne minulle. Ja siitä
-    Sä, sydän, Selittäjää aina kiitä.
-
-Nyt minä näin unessani, että se vallantie, jota myöten Kristityn
-oli kulkeminen, oli kummaltakin puolen varustettu muurilla, nimeltä
-_Varjellus_. Tätä tietä läksi nyt Kristitty taakkoinensa rientämään,
-mutta ei se kulku kuitenkaan suuria vaikeuksia vailla ollut, seljässä
-kun oli tuo raskas kantamus. [Jes. 26: 1; 35: 8; 4: 6]
-
-
-TAAKKA PUTOAA HARTEILTA. TYHMÄ, LAISKA JA PÖYHKEÄ.
-
-Saapui hän tuosta sitten vähäiselle mäentörmälle. Siinä seisoi risti,
-ja hiukan taampana, mäen alla, oli hauta. Silloin minä näin, että
-samassa kuin Kristitty oli tullut ylös ristin juurelle, samassa
-kirposi taakka hänen harteiltansa, putosi maahan ja läksi vierimään,
-kunnes joutui haudan partaalle ja putosi siihen. Sen koommin en sitä
-enää nähnyt.
-
-Silloin Kristitty ihastui ikihyväksi ja sanoi hilpein mielin: "Hän
-on tuskillansa minulle levon antanut ja kuolemallansa elämän."
-Siihen hän sitten hetkiseksi pysähtyi katselemaan ja ihmettelemään,
-sillä kovin kävi hänen kummaksensa se, että katsaus ristiin oli
-päästänyt hänet hänen taakastansa. Hän katseli katselemistaan, kunnes
-lähteistä hänen päässänsä alkoi vettä vuotaa poskille. Siinä hänen
-katsellessaan ja itkiessään, katso, kolme loistavaa olentoa lähestyi
-häntä, näin tervehtien: "Rauha olkoon sinulle!" Senjälkeen sanoi
-ensimmäinen: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Toinen riisui
-ryysyt hänen yltään ja puki hänet juhlavaatteisin. Kolmas pani merkin
-hänen otsaansa ja antoi hänelle sinetillä varustetun kirjoituksen,
-johon hänen piti katsoa kulkiessaan, ja joka hänen tuli antaa sisään
-Taivaan Portilla. Sitten he poistuivat. [Sak. 12: 10, Ef. 1: 3]
-
-Kristitty hyppäsi kolmasti ilosta ja läksi kulkemaan, laulaen:
-
-    Ma kaukaa kuljin, synnit taakkanain,
-    Ei kenkään voinut poistaa pelkoain.
-    Sain tänne. Paikka verraton on tää!
-    Alkaisko autuus mulle siinnältää?
-    Sitehet ratkesko jo raastavat?
-    Ja taakastaanko pääs' jo hartiat?
-    Siunattu risti!-hauta! Kolmasti
-    Siunattu Hän, kuin kantoi häpeäni!
-
-Senjälkeen minä näin unessani hänen kulkevan eteenpäin, kunnes hän
-tuli erääsen laaksoon. Siellä hän huomasi vähän matkan päässä,
-tien-ohessa, kolme miestä. He makasivat syvässä unessa, kahleet
-jaloissa. Ensimmäinen oli nimeltänsä _Tyhmä_, toinen _Laiska_, kolmas
-_Pöyhkeä_.
-
-Nähdessään heidät tuossa tilassa, astui Kristitty heidän luoksensa,
-toivoen saavansa heidät kenties hereille, ja huusi: "Te olette
-niitten kaltaiset, jotka makaavat ylhäällä haahden pielen päässä;
-allanne on kuollut meri ja kuilu, jossa ei pohjaa ole. Herätkäät
-siis ja tulkaat tänne. Jos vaan tahdotte, niin minä päästän teidät
-kahleistanne." [Sananl. 23: 34]
-
-Ja hän sanoi heille vielä: "Jos se, joka kulkee ympäri kuin kiljuva
-jalopeura, teidät saavuttaa, niin te joudutte hänen hampaittensa
-saaliiksi." He katsahtivat häneen ja rupesivat vastaamaan kukin
-kohdastansa. Tyhmä sanoi: "En minä mitään vaaraa näe." Laiska
-sanoi: "Vielä pikkuruisen unta." Pöyhkeä sanoi: "Mies se, joka
-paikkansa pitää." Ja he panivat maata jälleen, mutta Kristitty jatkoi
-matkaansa. [1 Piet. 5: 3]
-
-
-KRISTITTY KOHTAA MUODON MIEHEN JA TEKOPYHÄN.
-
-Murhemielin hän mietti nyt, mitenkä ihminen noin suuressa vaarassa
-saattaa olla niin väliä pitämätön, vaikka toinen ystävällisesti
-tarjoaa hänelle apuansa. Hänhän oli herättänyt heidät, varoittanut
-heitä ja tarjoutunut päästämään heidät kahleistakin irti. Tätä
-murehtiessaan, hän huomasi, kuinka kaksi miestä tulla heilahti muurin
-yli, vasemmalta puolen kaitaa tietä. He kiiruhtivat hänen luokseen.
-Toinen heistä oli nimeltään _Muodon mies_, toinen _Tekopyhä_. He
-astuivat, niinkuin sanoin, Kristityn luokse, joka alkoi puhella
-heidän kanssaan.
-
-_Kristitty_: Mistä matka, hyvät herrat, ja minne?
-
-_Muodon mies_ ja _Tekopyhä_: Me olemme _Turhan Kunnian_ maasta
-kotoisin ja nyt matkalla Sionin vuorelle mainetta hankkimaan.
-
-_Kristitty_: Miksikäs ette tulleet sisään portista, joka on tämän
-tien päässä? Ettekös tiedä, mitä kirjoitettu on: joka ei ovesta mene
-sisälle, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri? [Joh. 10:
-1]
-
-Muodon mies ja Tekopyhä sanoivat, että kaikki heidän puolellaan
-pitävät portin kautta käymistä kiertotienä, jonka vuoksi heillä
-on tapana ottaa oikoseen ja kiivetä muurin yli, niinkuin he juuri
-tekivätkin.
-
-_Kristitty_: Mutta eikös sitä pidetä rikoksena sitä Herraa vastaan,
-jonka kaupunkiin me olemme matkalla, ja Hänen ilmoitetun tahtonsa
-loukkaamisena?
-
-Muodon mies ja Tekopyhä sanoivat siihen, ett'ei Kristityn tarvitse
-tällä asialla päätänsä vaivata. Heillä on menettelyynsä vanha tapa
-puolellaan, ja jos tarvis vaatii, niin he voivat näyttää toteenkin,
-että sellainen on ollut laita jo tuhatkunnan vuotta.
-
-_Kristitty_: Mutta kestääkö teidän tekonne Lain tutkintoa?
-
-Muodon mies ja Tekopyhä sanoivat hänelle, että koska kerran tapa on
-ollut käytännössä niinkin kauan kuin toista tuhatta vuotta, niin saa
-se epäilemättä nyt jo lain arvon jokaisen puolueettoman tuomarin
-silmissä. "Ja sitä paitsi", arvelivat he, "jos kerran tielle pääsee,
-niin mitäs sillä on väliä, miten siihen pääsee? Tiellä ollaan kuin
-ollaankin, ja sillä hyvä. Tiellä sinä olet vasta sinäkin, joka näyt
-tulleen portin kautta, ja tiellä mekin olemme, jotka hyppäsimme
-muurin yli. Mitäs sinun tilasi on parempi kuin meidänkään?"
-
-_Kristitty_: Minä noudatan tielläni Mestarini ohjeita, te omia
-mitättömiä luulottelujanne. Varkaina teitä tämän tien Herra nyt jo
-pitää. Siksipä epäilen, tokko teidät matkan päässä uskollisiksi
-miehiksi havaittanee. Omin päin te tulitte sisään, ilman Hänen
-johtoansa, ja omin päin te lähdette poiskin, ilman Hänen armoansa.
-
-
-MUODON MIES JA TEKOPYHÄ.
-
-Siihen he eivät paljoa vastanneet; käskiväthän vaan hänen pitämään
-huolta itsestänsä. Sitten minä näin heidän lähtevän kulkemaan,
-tietänsä kunkin, sen enempää toisistansa välittämättä. Sen verran
-nuo kaksi miestä vaan Kristitylle sanoivat, että kyllä he luulevat
-noudattavansa lakia ja sääntöjä yhtä tunnollisesti kuin hänkin.
-"Emmekä siis ymmärrä", sanoivat he, "minkä puolesta sinä olet
-toisenlainen kuin mekään, ellethän tuohon nuttuusi nähden, jonka
-kaiketikin joku naapureistasi sinulle antoi, alastomuutesi häpeätä
-peittääksesi."
-
-_Kristitty_: Laki ja säännöt eivät teitä pelasta, kosk'ette oven
-kautta sisälle käyneet. Mitä taas nuttuuni tulee, niin sen minä sain
-sen paikan Herralta, johon matkalla olen, ja sain, niinkuin sanoitte,
-alastomuuttani peittääkseni. Ja minä kannan sitä merkkinä hänen
-suosiostansa minua kohtaan, sillä ennen ei ollut ylläni kuin ryysyjä
-vain. Ja sitä paitsi, tällä tapaa minä itseäni matkalla lohduttelen:
-kaupungin portille tullessani, on Herra minut otolliseksi katsova,
-koskapa Hänen nuttunsa on minun ylläni, se nuttu, jonka Hän itse
-antoi minulle sinä päivänä, jolloin Hän ryysyt minun päältäni riisui.
-Lisäksi on minulla vielä merkki otsassani, jota te kukaties ette ole
-huomanneet, mutta jonka muuan Herrani läheisimmistä uskotuista siihen
-painoi sinä päivänä, jolloin taakka harteiltani putosi. Kerronpa
-vielä, että minulle annettiin sinetillä varustettu kirjoitus, jota
-minun piti lohdutuksekseni lukea, tietä kulkiessani. Ja se minun
-käskettiin näyttää Taivaan portilla, jolloin minutkin sisälle
-päästetään. Kaikki tämä, pelkään mä, puuttuu teiltä ja puuttuu siitä
-syystä, ett'ette ole portin kautta tielle käyneet. [Gal. 2: 16]
-
-Tähän he eivät mitäkään vastanneet. He vain katsahtivat toisiinsa ja
-nauroivat.
-
-
-KRISTITTY VASTUKSIEN MÄELLÄ.
-
-Sitten minä näin heidän kaikkien lähtevän liikkeelle. Kristitty se
-vaan astui edellä eikä enää puhellut muuta kuin itsekseen, väliin
-huokaillen, väliin lohdullisesti. Usein hän myös luki kirjoitusta,
-jonka yksi noista loistavista olennoista oli hänelle antanut, ja se
-virkisti häntä.
-
-Minä näin sitten heidän kaikkien kulkevan, kunnes saapuivat
-_Vastuksien mäen_ alle, jossa oli lähde. Samassa paikassa oli myös
-kaksi muuta tietä, paitsi sitä, joka tuli suoraan portilta päin:
-toinen läksi kiertämään mäkeä vasemmalta, toinen oikealta. Kaita tie
-kulki suoraan mäelle. Sen rinnettä nouseminen on nimeltänsä _Vastus_.
-
-Kristitty astui lähteen luo, joi siitä virkistykseksensä ja läksi
-sitten nousemaan ylös mäkeä, sanoen [Jes. 49: 10]:
-
-    Mäen jyrkänkin yl' aion käydä tän,
-    Vaikk' ois se vastuksia täynnähän.
-    Tää tie se elämän on tie, sen näin;
-    Siis, sydän, mielin rohkein rientämään!
-    Tie suora paremp' on, jos vaikeekin,
-    Kuin kiertotie, mi viepi vaivoihin.
-
-Nuo toiset kaksi tulivat mäen alle hekin, mutta nähtyänsä mäen olevan
-jyrkän ja korkean ja huomattuansa siellä kaksi muutakin tietä sekä
-arvellen näitten varmaankin mäen toisella puolella jälleen yhtyvän
-siihen tiehen, jota Kristittykin oli lähtenyt astumaan, päättivät he
-poiketa näille teille. Toinen näistä teistä oli nimeltään _Vaara_,
-toinen _Turmio_. Ja niinpä heistä toinen kääntyi Vaaran tielle, joka
-vei suurelle salolle; toinen kääntyi suoraa päätä Turmion tielle, ja
-se vei hänet avaralle kedolle, joka oli täynnä synkkiä vuoria. Siellä
-hän kompastui ja lankesi eikä sen koommin enää noussutkaan.
-
-
-KRISTITTY NUKAHTAA.
-
-Käännyin sitten katsomaan Kristittyä, nähdäkseni hänen kulkuansa
-vuorelle, ja huomasin, kuinka hänen juoksunsa hiljeni astunnaksi, ja
-astunta muuttui nelin kontin kapuamiseksi, rinne kun oli ylen jyrkkä.
-Puolitiessä kukkulata seisoi ihana lehtimaja, jonka mäen Herra oli
-rakentanut väsyneitten matkamiesten virkistykseksi. Siihen Kristitty
-astuikin ja istahti sinne lepäämään. Sitten hän otti kirjoituksen
-povestansa ja luki sitä lohdutuksekseen. Siinä hän myöskin alkoi
-uudestaan tarkastella nuttuansa eli pukuansa, jonka hän oli saanut,
-ristin juurella seisoessaan. Hetken aikaa hän tuossa mieltänsä
-hyvitteli, torkahti sitten ja vaipui vihdoin syvään uneen. Tämä
-se pidätti häntä lehtimajassa niin kauan, että jo melkein yö oli
-käsissä, ja siinä häneltä kirjoituskin kädestä kirposi. Hänen tuossa
-maatessansa, joku astui hänen luokseen ja herätti hänet, sanoen:
-"Mene, laiska, muurahaisen tykö; katso hänen menoansa ja opi!"
-Kristitty kavahti pystyyn, läksi matkalle jälleen ja kulki kiiruusti,
-kunnes saapui mäen kukkulalle. [Sananl. 6:6.]
-
-Sinne päästyänsä, hän näki kaksi miestä juoksujalassa joutuisasti
-rientävän häntä kohti. Toisen nimi oli _Arka_ ja toisen
-_Epäileväinen_. Kristitty sanoi heille: "Mitäs nyt, hyvät herrat!
-Väärää tietähän te juoksette!"
-
-Arka vastaten sanoi heidän olleen matkalla Sionin kaupunkiin ja
-saapuneen tähän vastuksien paikkaan, "mutta", sanoi hän, "mitä
-kauemmas tästä kulkee, sitä enemmän on vaaroja vastassa; ja siksi me
-käännyimme ja olemme palajamassa takaisin".
-
-"Niin", sanoi Epäileväinen, "aivan tuossa lähellä, tien varrella on
-pari jalopeuraa (maannevatko ne vai valvonevat, emme tiedä). Jos
-olisimme niiden saavutettaviin joutuneet, niin varmaankin ne olisivat
-repineet meidät palasiksi; muutahan emme osanneet luulla."
-
-_Kristitty_: Johan te minut pelotatte kokonaan, mutta minnekäs minä
-pakenen, päästäkseni turvaan? Jos palajan kotiseutuuni, jota tuli
-uhkaa ja tulikivi, niin hukka minut siellä tietenkin perii. Jos
-Taivaalliseen Kaupunkiin pääsen, niin siellä minä turvan saan, sen
-tiedän varmaan. Täytyy yrittää. Mennä takaisin -- se on mennä surman
-suuhun; mennä eteenpäin -- se tietää tosin kuoleman pelkoa, mutta sen
-toisella puolella myös iankaikkista elämää. Eteenpäin lähden kuin
-lähdenkin.
-
-Arka ja Epäileväinen juoksivat alas mäkeä. Kristitty kulki tietänsä.
-
-Miettiessään siinä sitten, mitä nuo miehet olivat sanoneet, tapasi
-hän kirjoitusta povestansa, lukeakseen siitä lohdutusta, mutta
-sitäpä ei siinä enää ollutkaan. Silloin joutui Kristitty kovaan
-tuskaan eikä tiennyt, mitä tehdä, sillä nythän häneltä puuttui
-se, joka tavallisesti hänen mieltänsä rohkaisi, ja joka oli oleva
-hänelle pääsykirjana Taivaalliseen Kaupunkiin. Siksipä hän oli
-aivan hämillänsä ja neuvotonna. Vihdoinkin johtui hänen mieleensä,
-että hänhän oli nukkunut lehtimajaan mäen rinteellä. Hän lankesi
-polvilleen ja rukoili Jumalalta anteeksi tätä mieletöntä tekoansa.
-Senjälkeen hän palasi kirjoitustaan etsimään.
-
-
-KOLMASTI SAMOJA JÄLKIÄ.
-
-Mutta ken kykenee kyllin selvästi kuvailemaan sitä, tuskaa, jota
-Kristitty sydämessään tunsi koko tämän palausmatkansa aikana!
-Vuoroin hän huokaili, vuoroin hän itki, tuon tuostakin nuhdellen
-itseänsä siitä, että oli, mielettömästi kyllä, uneen uupunut siinä
-paikassa, joka oli rakennettu sitä varten vain, että hän siinä
-hiukan levähtäisi vaivoistansa. Ja niin hän astui takaisin päin,
-huolellisesti katsellen koko ajan puoleen ja toiseen, eikö missä
-näkisi kirjoitusta, josta hänelle niin monasti oli ollut lohdutusta
-matkallansa. Hän kulki, kunnes taaskin tuli näkyviin se lehtimaja,
-missä hän oli istunut ja maannut. Mutta tuo näky se vaan enensi
-hänen tuskaansa, se kun uudestaan johdatti hänen mieleensä hänen
-nukkumisensa rikoksen. Hän vaelsi edelleen, vaikeroiden syntistä
-untansa, sanoen: "Voi minua, miestä viheliäistä, joka päiväs-aikana
-makasin, joka kesken vastuksia makasin! Kuinka saatoinkaan lihaani
-hyvitellä siihen määrin, että soin sille lepoa siinä majassa,
-jonka mäen Herra on rakentanut ainoastaan matkamiesten hengen
-virvoitukseksi! Kuinka monta askelta olenkaan turhaan astunut!
-(Samoin kävi Israelin lastenkin heidän syntiensä tähden: heidät
-lähetettiin takaisin Punaisen Meren rannoille). Minun pitää
-tuskalla astua ne askeleet, jotka olisin voinut ilolla kulkea,
-ellei tuota syntistä unta olisi ollut. Kuinka etäälle olisin tällä
-välin ennättänytkään! Kolmasti minun pitää kulkeman samoja jälkiä,
-vaikka olisin ne yhdellä kertaa voinut käydä. Ja nyt minut jo pian
-yö yllättää, sillä päivä on jo melkein lopussa. Voi ett'en olisi
-maannut!" [Ilm. 2: 5, 1 Tess. 5: 6]
-
-Tällä välin hän oli jälleen saapunut lehtimajaan. Hän istahti ja
-rupesi itkemään, mutta vihdoin hän sattui murhemielin katsahtamaan
-lavitsan alle, ja siellähän se kirjoitus olikin. Vavisten hän
-sieppasi sen ylös ja pisti poveensa. Ja ken voi kuvailla miehen
-riemua, kun hän oli kirjoituksensa jälleen saanut! Siinähän hänen
-elämänsä kantakirja ja hänen pääsykirjansa kaivattuun satamaan.
-Niinpä hän kätki sen povellensa, kiitti Jumalaa, joka oli ohjannut
-hänen silmänsä huomaamaan sen, ja läksi sitten, ilokyyneleitä
-vuodattaen, jälleen vaeltamaan tietänsä.
-
-Ja kuinka olikaan nyt keveätä hänen kulkunsa mäelle!
-
-Ennenkuin hän pääsi mäen kukkulalle, meni aurinko mailleen hänen
-nähtensä. Tämä saattoi hänet toistamiseen miettimään, kuinka
-mieletöntä hänen nukahtamisensa oli ollut, ja silloin hän alkoi
-taaskin surkutella omaa itseänsä: "Voi sinuasi, sinä syntinen uni!
-Sinun tähtesi oli vähällä yö minut matkallani yllättää! Minun täytyy
-kulkea päivänvaloa vailla; pimeys peittää polvun mun jalkaini alla,
-ja minun täytyy kuulla petojen karjuntaa syntisen uneni tähden!"
-
-Samalla muistui hänen mieleensä myös, mitä Epäileväinen ja Arka
-olivat kertoneet säikäyksestänsä, jalopeuroja nähdessään.
-
-Silloin puheli Kristitty itseksensä: "Nuo pedot vaanivat yöllä
-saalistansa, ja jos he pimeässä minut kohtaavat, niin mitenkä minä
-heistä pääsen? Mitä minä teen, jott'eivät mua palasiksi revi?"
-
-
-KRISTITTY KOMEAN LINNAN EDUSTALLA.
-
-Hän kulki tuosta edelleen, mutta, valitellessaan äsköistä kovan onnen
-erehdystä, hän nosti silmänsä, ja, katso, aivan vallantien varrella
-hänen edessänsä seisoi upea linna, nimeltä _Komea_.
-
-Niinpä näin minä unessani hänen jouduttavan askeleitaan, saadakseen,
-jos mahdollista, yösijaa linnassa. Ennen pitkää hän astui
-hyvin kapealle tielle, jota vielä oli lähes neljännes virstaa
-portinvartijan majalle. Tähystellen siinä hyvin tarkasti eteensä, hän
-huomasi tiellä, kaksi jalopeuraa.
-
-
-KRISTITTY PYRKII YÖKSI KOMEAAN LINNAAN.
-
-"Tuossahan ne on", ajatteli hän, "ne vaarat, jotka Aran ja
-Epäileväisen pakottivat kääntymään takaisin." (Jalopeurat olivat
-kytketyt kahleisin, mutta sitä hän ei nähnyt). Häntä alkoi hirvittää,
-ja hän aikoi kääntyä takaisin hänkin, sillä -- ajatteli hän --
-surman suuhunhan tässä muutoin joutuu kuin joutuukin. Mutta koska
-portinvartija, nimeltänsä _Valpas_, huomasi Kristityn pysähtyneen,
-valmiina palajamaan takaisin, huusi hän hänelle:
-
-"Senkö verran sinussa onkin voimaa? Älä jalopeuroja pelkää, sillä
-ne ovat kahleissa. Ne on pantu uskon koettelemiseksi sellaisissa,
-joissa uskoa on, ja sellaisten ilmisaamiseksi, joissa ei uskoa ole.
-Pysyttele keskellä tietä, niin ei sinulle mitään pahaa tapahdu."
-[Mark. 4:40]
-
-Minä näin hänen sitten kulkevan pelvosta vavisten, mutta tarkoin
-noudattaen portinvartijan neuvoa. Hän kuuli jalopeurain kiljuvan,
-mutta mitään pahaa ne eivät hänelle tehneet. Hän paukutti ilosta
-käsiänsä ja astui edelleen, kunnes saapui portille, missä
-portinvartija oli.
-
-Silloin sanoi Kristitty portinvartijalle:
-
-"Herra, mikä talo tämä on, ja saako tässä yösijaa?"
-
-Portinvartija vastasi:
-
-"Tämän talon on mäen Herra rakentanut matkamiesten suojaksi ja
-leposijaksi."
-
-Portinvartija kysyi, mistä hän on, ja minne hänellä matka.
-
-_Kristitty_: Tulen Turmion kaupungista ja olen matkalla Sionin
-vuorelle, mutta koska aurinko on jo mailleen mennyt, niin tahtoisin
-olla yötä tässä, jos saan.
-
-_Portinvartija_: Mikä teidän nimenne?
-
-_Kristitty_: Nimeni on nyt Kristitty, mutta ennen se oli _Armoa
-vailla_. Minä olen Jafetin sukua, jonka Jumala on sallinut asua Semin
-majoissa. [1 Mos. 9: 27]
-
-_Portinvartija_: Mutta miksikäs te näin myöhään tulette? Aurinko on
-jo laskenut.
-
-_Kristitty_: Olisin ollut täällä ennenkin, mutta -- voi minua
-viheliäistä! -- minä nukahdin lehtimajassa mäen rinteellä. Olisin
-minä sentään ollut täällä jo aikaisemminkin, ellen olisi maatessani
-kadottanut matkakirjaani ja tullut ilman sitä mäen kukkulalle.
-Turhaan sitä tapailtuani, täytyi minun, suru sydämessä, kääntyä
-takaisin siihen paikkaan, missä maannut olin. Sieltä sen löysin ja
-nyt olen täällä.
-
-_Portinvartija_: No niin. Minä kutsun yhden tämän talon neitseistä,
-ja jos teidän puheenne hänelle kelpaa, niin hän saattaa teidät muun
-perheen keskuuteen, niinkuin talon säännöt määräävät.
-
-Valpas soitti kelloa, ja kohta senjälkeen tuli ovelle arvokas, kaunis
-neitsyt, nimeltä _Varovaisuus_, ja kysyi, mitä varten hänet oli tänne
-kutsuttu.
-
-Portinvartija vastasi:
-
-"Tämä mies on matkalla Turmion kaupungista Sionin vuorelle, mutta
-koska hän on väsynyt, ja yö hänet yllätti, niin kysyi hän minulta,
-saisiko hän yösijaa täällä. Minä sanoin kutsuvani sinut, ja sinä
-saat, haasteltuasi hänen kanssaan, tehdä, minkäs hyväksi näet,
-niinkuin säätää talon laki."
-
-Neitsyt tiedusti nyt, mistä vieras on tullut, ja minne hän on
-matkalla. Kristitty kertoi. Sitten kysyi neitsyt, mitä hän oli
-matkallaan nähnyt, ja ketä kohdannut, ja Kristitty ilmoitti senkin.
-Vihdoin tiedusti neitsyt hänen nimeänsä, ja Kristitty sanoi:
-
-"Nimeni on Kristitty, ja sitä enemmän halajaisin viettää täällä
-yöni, kun kuulin mäen Herran rakentaneen tämän talon matkamiehille
-leposijaksi ja suojaksi."
-
-
-KRISTITYN KESKUSTELU HURSKAUDEN KANSSA.
-
-Neitsyt myhähti, mutta kyyneleitä kiertyi hänen silmiinsä. Tuokion
-kuluttua hän virkkoi:
-
-"Minä käyn kutsumassa tänne pari kolme perheen jäsentä lisäksi."
-
-Sen sanottuansa hän juoksi ovelle, ja hänen kutsustansa tulivat ulos
-_Ymmärrys, Hurskaus_ ja _Rakkaus_, jotka, hetken aikaa haasteltuansa
-Kristityn kanssa, veivät hänet perheenjäsenten piiriin. Useat heistä
-tulivat häntä vastaan kynnykselle, sanoen: "Käy sisään, sinä Herran
-siunattu! Mäen Herra on rakentanut tämän kartanon nimenomaa sinun
-kaltaistesi vaeltajain vierasmajaksi." Hän kumarsi ja seurasi heitä
-kartanoon.
-
-Kun hän oli sisälle tullut ja istahtanut, toivat he hänelle juotavaa.
-Sitten he suostuivat keskenänsä siitä, että muutamat heistä,
-illallista laitettaessa, eriksensä ryhtyvät keskustelemaan Kristityn
-kanssa; sitenhän aika saadaan parhaiten kulumaan. Siihen määrättiin
-Hurskaus, Ymmärrys ja Rakkaus. Ja näin he aloittivat:
-
-Hurskaus: Kas niin, Kristitty hyvä, koska te olette suosiomme niin
-saavuttanut, että me olemme teidät talohomme täksi yöksi ottaneet,
-niin ruvetkaamme -- kenties siitä meille itsellemmekin on hyötyä --
-haastelemaan kaikesta siitä, mitä teille on matkallanne tapahtunut.
-
-_Kristitty_: Aivan kernaasti, ja olenpa iloinen, että se teitä
-miellyttää.
-
-_Hurskaus_: Mikä se teidät ensinnä sai lähtemään matkalle?
-
-_Kristitty_: Minut ajoi pois kotiseudustani muuan hirvittävä ääni,
-joka korvissani soi, ilmoittaen, että turmio minut väkisinkin perii,
-jos vielä entisessä paikassa viivyn.
-
-_Hurskaus_: Mutta mitenkäs te juuri tätä tietä läksitte
-kotiseudustanne kulkemaan?
-
-_Kristitty_: Jumalan tahdosta se tapahtui. Turmion pelvossa en
-näet tiennyt, mitä tehdä, mutta parhaillaan tuossa vavistessani
-ja itkiessäni, tuli sattumoisin luokseni muuan mies, nimeltä
-Evankelista, ja hän se neuvoi minua ahtaalle portille, jota muutoin
-en olisi milloinkaan löytänyt. Ja niin hän ohjasi minut sille tielle,
-joka suoraa päätä johdatti minut tähän taloon.
-
-_Hurskaus_: Mutta ettekö te tullutkaan Selittäjän talotse?
-
-_Kristitty_: Tulin niinkin ja näin siellä sellaista, mikä ei
-elämäpäivinäni enää mielestäni mene. Kolme seikkaa semminkin
-mun muistooni jäi, nimittäin: kuinka Kristus, vastoin saatanan
-ponnisteluita, voimassa-pitää armonsa vaikutuksia sydämessä; kuinka
-ihminen oli tehnyt syntiä niin paljon, ett'ei hän enää toivonutkaan
-Jumalalta armoa; ja kolmanneksi se uni, jossa muuan mies näki
-tuomiopäivän tulleen.
-
-_Hurskaus_: Kuinka? Kuulitteko hänen kertovan unensa!
-
-_Kristitty_: Kuulin kyllä, ja kauhea oli se uni. Luulin, sitä
-kuullessani, sydämeni pakahtuvan, mutta iloinenpa olen, että sen
-kuulin.
-
-_Hurskaus_: Siinäkö kaikki, mitä Selittäjän talossa näitte?
-
-_Kristitty_: Ei. Hän vei minua edelleen ja näytti minulle upean
-linnan ja kultiin puettuja ihmisiä siinä. Minä sain nähdä, kuinka
-muuan pelvoton mies raivasi itselleen tien niitten aseellisten
-miesten keskitse, jotka seisoivat ovella häntä estämässä, ja kuinka
-hänet kutsuttiin sisään, ikuisen kunnian osallisuuteen. Tunsin, tuota
-nähdessäni, sydämeni riemastuvan. Olisin tuon hyväntahtoisen miehen
-talossa mielelläni vuoden umpeenkin viipynyt, mutta tiesinhän, että
-minun oli jälleen lähteminen matkalle.
-
-_Hurskaus_: Mitäs muuta tiellänne näitte?
-
-_Kristitty_: Muutako? Hiukan verran vain kuljettuani, minä näin erään
-olennon -- niin minun silmäni otti -- verisenä riippuvan puussa,
-mutta samassa kuin sen olin nähnyt, kirposi taakkakin harteiltani.
-Olin näet huokaillut raskaan kantamuksen alla, mutta siellä se putosi
-pois. Kummalliselta se minusta tuntui, sillä mointa seikkaa en ollut
-vielä milloinkaan nähnyt. Niin, seistessäni siinä ja katsellessani
--- en saattanut olla katselematta -- tuli kolme loistavaa olentoa
-tyköni: yksi heistä vakuutti minulle, että syntini ovat annetut
-anteeksi; toinen riisui yltäni ryysyt ja antoi minulle tämän kirjatun
-nutun, minkä tässä näette; kolmas painoi tämän merkin otsaani, tämän
-tässä, ja antoi minulle tämän kirjoituksen.
-
-Sen sanottuaan hän veti sen povestansa esille.
-
-_Hurskaus_: Mutta näittehän vieläkin jotain, eikö niin?
-
-_Kristitty_: Nämä nyt kertomani seikat olivat näkemistäni parhaat.
-Näin minä muutakin, nimittäin kolme miestä, Tyhmän, Laiskan ja
-Pöyhkeän, makaavan tien ohessa, kahleet jaloissa. Mutta luuletteko,
-että minä sain heidät hereille? Näin myöskin Muodon miehen ja
-Tekopyhän tulla heilahtavan muurin ylitse, mennäksensä, niinkuin
-väittivät, Sionin vuorelle, mutta he hukkuivat pian, niinkuin minä
-olin heille sanonut, vaikk'eivät sanojani uskoneet. Mutta ennen
-kaikkea oli mielestäni vaikea kulkea tätä mäkeä ylös, ja vaikea oli
-myös päästä jalopeurain kidan ohitse, ja ellei vain olisi portilla
-ollut portinvartijata, hyvää miestä, niin enköhän vainenkin olisi
-kääntynyt takaisin! Mutta nyt kiitän Jumalata, että olen täällä, ja
-kiitän teitä, että olette minut ottaneet vastaan.
-
-
-KRISTITYN KESKUSTELU YMMÄRRYKSEN KANSSA.
-
-Senjälkeen näki _Ymmärrys_ hyväksi tehdä hänelle muutamia kysymyksiä
-ja halusi niihin vastausta.
-
-_Ymmärrys_: Ettekö välistä muistele kotimaatanne, josta tullut olette?
-
-_Kristitty_: Kyllä, mutta suurella häpeällä ja inholla. Jos
-todellakin olisin kaihonnut maata, josta lähtenyt olen, niin olisin
-kyllä saanut tilaisuutta palajamaan takaisin, mutta nyt minä pyrjin
-parempaan kotimaahan, nimittäin taivaalliseen. [Hebr. 11: 14-16]
-
-_Ymmärrys_: Mutta ettekö vielä kanna kerallanne jotain sellaista,
-mistä ennen olitte kiinni riippunut?
-
-_Kristitty_: Kyllä, mutta aivan vastoin tahtoani, liiatenkin
-sydämessä lihallisia ajatuksia, jotka sekä maanmiehilleni että
-itsellenikin olivat niin mieluisia, ne tuovat minulle pelkkää tuskaa,
-ja jos ne vaan oman valintani varassa olisivat, niin kokonaan ne
-karkoittaisin pois, mutta juuri kuin olen tekemäisilläni sitä, mikä
-paras on, silloin se, kuin pahin on, minussa asuu. [Rom. 7]
-
-_Ymmärrys_: Eikö tunnu välistä, ikäänkuin jo olisitte voittanut sen,
-mikä toisin vuoroin taas saattaa teidät neuvottomaksi?
-
-_Kristitty_: Kyllä, vaikka ylen harvoin. Mutta kultaisia hetkiä ne
-minulle ovat, jolloin sellaista sattuu.
-
-_Ymmärrys_: Muistatteko, millä tavoin te huomaatte saavanne välistä
-kiusauksista voiton?
-
-_Kristitty_: Se tapahtuu, muistellessani, mitä minä ristin juurella
-näin; se tapahtuu, silmäillessäni kirjattua nuttuani; se tapahtuu,
-katsellessani kirjoitusta, jota povellani kannan; ja silloinkin se
-tapahtuu, kun mieleni palaa, ajatellessani, minne olen matkalla.
-
-_Ymmärrys_: Ja mikäs teidät saattaa sellaisella kaipauksella
-vaeltamaan Sionin vuorelle?
-
-_Kristitty_: Mikäkö? Siellähän toivon saavani nähdä elossa Hänet,
-joka kuolleena ristillä riippui. Siellä toivon pääseväni kaikesta
-siitä, mikä minua hamaan tähän päivään asti on kiusannut. Siellä,
-sanotaan, siellä ei enää kuolemata ole, ja siellä saan elää niitten
-kanssa, jotka minulle rakkaimpia ovat. Ja, totta puhuen, minä
-rakastan Häntä, sillä Hän on minut taakastani päästänyt, ja minä
-olen väsynyt sisälliseen sairauteeni. Mielelläni minä olisin siellä,
-missä ei minua enää kuolema kohtaa, niitten kanssa, jotka lakkaamatta
-huutavat: Pyhä, pyhä, pyhä! [Jes. 25: 8, Ilm. 21: 4]
-
-
-KRISTITYN KESKUSTELU RAKKAUDEN KANSSA.
-
-Silloin sanoi _Rakkaus_ Kristitylle: "Onko teillä perhettä? Oletteko
-nainut mies?"
-
-_Kristitty_: On minulla vaimo ja neljä pientä lasta.
-
-Rakkaus: Miks'ette tuonut heitä mukananne?
-
-Kristitty rupesi silloin itkemään ja sanoi: "Voi, kuinka mielelläni
-sen olisin tehnytkin, mutta kaikki he niin kovin vastustivat lähtöäni
-tälle matkalle."
-
-_Rakkaus_: Mutta teidän olisi pitänyt puhua heille ja koettaa
-osoittaa heille, mikä vaara heitä uhkaa, jos jäljelle jäävät.
-
-_Kristitty_: Niinpä teinkin ja kerroin heille, mitä Jumala oli
-minulle ilmoittanut meidän kaupunkia uhkaavasta turmiosta. Mutta minä
-olin heidän silmissänsä niinkuin se, joka leikkiä laskee, eivätkä he
-minua uskoneetkaan. [1 Mos. 19: 24]
-
-_Rakkaus_: Rukoilittekos Jumalalta siunausta kehoituksillenne?
-
-_Kristitty_: Rukoilin ja hartaasti rukoilinkin, sillä tietäkäät, että
-vaimoni ja lapseni ovat minulle ylen kalliita.
-
-_Rakkaus_: Mutta sanoittekos heille, kuinka te itsekin murehditte ja
-pelkäätte uhkaavaa turmiota? Olihan kaiketi tuo turmio kyllä selvänä
-silmienne edessä?
-
-_Kristitty_: Sanoin myötääni ja monistellen. Lukivathan he minun
-pelkoni kasvoistani ja kyyneleistäni; näkiväthän he, kuinka minä
-tuskasta vapisin, kauhistuessani turmiota, joka meidän päämme päällä
-häilyi, mutta ei mikään voinut heitä saada lähtemään mukaani.
-
-_Rakkaus_: Mutta millä he sitten itseänsä estelivät?
-
-_Kristitty_: Vaimoani pelotti luopuminen tästä maailmasta, ja lapseni
-olivat kiinni nuoruuden mielettömissä huvituksissa. Yhdellä oli yksi
-syy, toisella toinen, ja niin he jättivät minut yksinäni vaeltamaan.
-
-_Rakkaus_: Mutta etteköhän te omalla turhamaisella elämällänne tehnyt
-tyhjäksi niitten sanojenne vaikutusta, joilla kehoititte heitä
-tulemaan kerallanne?
-
-_Kristitty_: Enhän minä osaa elämätäni kiitellä, sillä monta
-puutetta kyllä itsessäni tiedän olevan. Tiedän senkin, että ihminen
-saattaa teoillansa kumota kaiken sen hyvän, mitä hän vakuuttavilla
-todistuksilla on koettanut lähimmäisessänsä aikaan saada. Sen minä
-kumminkin saatan sanoa, että koetin kaikin tavoin karttaa antamasta
-heille millään sopimattomalla teolla aihetta vastenmielisyyteen
-tätä retkeä kohtaan. Siitäpä syystä juuri he sanoivat minun olevan
-turhantarkan ja kieltäytyvän heidän tähtensä sellaisesta, mitä he
-eivät pahana pitäneet. Niin, saatanpa senkin sanoa: jos he minkään
-minussa huomasivat heille esteitä eteen panevan, niin oli se se,
-että niin huolellisesti vältin tekemästä syntiä Jumalaa vastaan ja
-vääryyttä naapuriani kohtaan.
-
-_Rakkaus_: Niinpä niinkin: Kain vihasi veljeänsä, koska hänen omat
-työnsä olivat pahat, mutta hänen veljensä vanhurskaat. Ja jos vaimosi
-ja lapsesi näistä syistä sinuun pahenivat, niin ovat he osoittauneet
-mahdottomiksi hyvään, ja sinä olet sielusi heidän verestänsä
-vapahtanut. [l Joh. 3: 12, Hebr. 3: 19]
-
-
-KRISTITYLLE NÄYTETÄÄN LINNAA.
-
-Minä näin unessani heidän tällä tavoin haastelevan, kunnes illallinen
-joutui. Sitten he istuivat pöytään aterioitsemaan. Pöytä oli
-runsaasti varustettu ruuilla ja selkiällä ja puhtaalla viinillä. Ja
-heidän puheensa aineena pöydässä oli yksinomaa mäen Herra, nimittäin,
-mitä Hän oli tehnyt, ja miksikä juuri niin tehnyt, ja mitä varten
-Hän oli tämän kartanon rakentanut. Ja siitä, mitä he keskenänsä
-haastelivat, minä huomasin, että Hän oli ollut suuri sotasankari ja
-oli voittanut sen, jolla Kuoleman valta on, itsekin kyllä vaarassa
-ollen, ja siitä syystä minä vielä enemmän häntä rakastan. [Hebr 2: 14
-ja seur.]
-
-Niin he sanoivat. "Ja minä uskon sen", virkkoi Kristitty, "että
-Hän on sitä tehdessään saanut vuodattaa paljon verta. Mutta mikä
-erittäinkin armon kunniaa kaikkeen siihen luo, minkä Hän on tehnyt,
-on se, että Hän teki sen sulasta rakkaudesta maatansa kohtaan."
-
-Sitä paitsi oli talonväessä muutamia, jotka olivat nähneet Hänet
-ja puhuneet Hänen kanssansa silloin kuin Hän kuoli ristillä, ja he
-todistivat kuulleensa Hänen omasta suustansa, että Hän rakastaa
-poloisia vaeltajia niin paljon, ett'ei sen vertaa löydy auringon
-noususta hamaan sen laskuun asti.
-
-Sen lisäksi he todistivat oikeaksi senkin, että Hän oli omasta
-kunniastansa luopunut, antaaksensa sen köyhille. He olivat kuulleet
-Hänen sanovan ja vakuuttavan, ett'ei Hän tahdo yksinänsä asua
-Sionin vuorella. Ja lisäksi he kertoivat Hänen tehneen päämieheksi
-monenkin vaeltajan, joka oli ollut kerjäläinen synnyltänsä ja tomusta
-alkujansa. [Fil. 2:6 ja seur., 1 Sam. 2: 8, Ps. 113: 7]
-
-Näinhe haastelivat keskenänsä myöhäiseen yöhön saakka, jättivät
-itsensä sitten Herran huomaan ja menivät levolle. Matkamiehelle he
-laittoivat sijan yläkerrassa avaraan huoneesen, jonka akkuna antoi
-päivännousua kohti. Tämän huoneen nimi oli _Rauha_, ja siinä hän
-nukkui hamaan aamun koittoon saakka. Silloin hän heräsi ja lauloi:
-
-    Miss' olenkaan! Ah, matkamiestä tässä
-    On Jesus rakkaudellaan aina lässä!
-    Ann' anteeks' syntin'. Suo mun näillä teillä
-    Jo olla taivaan oven lähitteillä.
-
-Aamulla he sitten kaikki heräsivät. Hetken aikaa haasteltuansa, he
-kielsivät häntä lähtemästä, ennenkuin olivat näyttäneet hänelle
-talon merkillisyyksiä. Aluksikin he veivät hänet lukusaliin, jossa
-näyttivät hänelle asiakirjoja vanhimman muinaisuuden ajoilta.
-Siinä hän, mikäli minä untani muistan, sai ensinnä nähdä mäen
-Herran sukuluettelon, jonka mukaan Hän oli Vanha-ikäisen Poika ja
-Hänen iankaikkista sukuperäänsä. Siinä oli myös täydellisemmin
-merkittynä Hänen tekonsa ja työnsä ja ne monet sadat, jotka Hän oli
-palvelukseensa ottanut. Siinä näki myös, kuinka Hän oli asettanut
-heidät senkaltaisiin asuinsijoihin, joita ei aikain pituus eikä
-luonnon katoavaisuus voi hävittää. [Dan. 7: 22]
-
-Sitten he lukivat hänelle muutamista huomiota ansaitsevista töistä,
-mitä Hänen palvelijansa olivat tehneet: valtakuntia voittaneet,
-vanhurskautta täyttäneet, lupauksia saaneet, jalopeurain kitoja
-tukkineet, tulen voimaa sammuttaneet, miekan terää välttäneet,
-väkeviksi heikkoudesta tulleet, voimallisiksi sodassa kasvaneet ja
-muukalaisten sotajoukkoja maahan lyöneet. [Hebr. 11: 33,34]
-
-Ja edelleen he lukivat talon aikakirjain toisesta osasta, kuinka
-heidän Herransa oli valmis suosiohonsa sulkemaan jokaisen,
-jok'ikisen, vaikka he entis-aikoina paljonkin olisivat pilkanneet
-Hänen personaansa ja toimiansa. Siinä sai Kristitty kuulla monta
-muutakin kertomusta kuuluisista tapauksista, sekä muinaisilta
-päiviltä että nykyajoilta, niinpä profetioista ja ennustuksista,
-jotka tarkallensa ovat toteen käyneet sekä vihollisille pelotukseksi
-ja hämmästykseksi että vaeltajille lohdutukseksi ja virvoitukseksi.
-
-Seuraavana päivänä he saattoivat hänet asehuoneesen. Siellä hän näki
-kaikenlaisia aseita, joita Herra oli hankkinut vaeltajia varten,
-niinkuin miekkoja, kilpiä, kypäriä, haarniskoita, jokapäiväisen
-rukouksen ja jalkineita, jotka eivät milloinkaan kulu. Ja niitä oli
-niin runsaasti, että niillä olisi voinut varustaa heidän Herransa
-palvelukseen yhtä suuren miesjoukon kuin taivaalla on tähtiä. [Ef. 6:
-10-18, 1 Tess. 5: 8]
-
-Niinikään he näyttivät hänelle työaseita, joilla muutamat Herran
-palvelijoista olivat ihmeellisiä tekoja toimittaneet. Siellä oli
-nähtävänä Moseksen sauva; siellä oli vasara ja naulat, joilla
-Jael naulitsi Siseran; saviastiat, basunat ja lamputkin, joilla
-Gideon ajoi Midianin sotajoukot pakosalle. Senjälkeen hän näki
-härän kaareksen, jolla Samgar löi kuusisataa miestä. He näyttivät
-hänelle samoin leukaluun, jolla Simson teki niin suuria urhotöitä,
-ja he näyttivät hänelle lingon ja kiven, jolla David löi gatilaisen
-Goliatin, kuin myös miekan, jolla Herra on kuolijaksi lyöpä synnin
-miehen sinä päivänä kuin hän nousee saalistansa hakemaan. Sitä paitsi
-he näyttivät hänelle vielä monta muuta erin omaista esinettä, joita
-Kristitty suurella mielihyvällä katseli. [Tuom. 4: 21, Tuom. 7:
-16-22, 2 Tess. 2: 3-8]
-
-Senjälkeen he laskeusivat jälleen levolle.
-
-Sitten minä näin unessani hänen aamulla nousevan, lähteäksensä
-matkaansa jatkamaan, mutta he pyysivät häntä jäämään vielä
-seuraavaankin päivään.
-
-
-KRISTITTY NÄKEE IHANAT VUORET JA HAARNISKOIDAAN.
-
-"Jos ilma on kirkas", sanoivat he, "niin näytämme teille _Ihanat
-Vuoret_, joista teille on oleva vielä enemmän lohdutusta, ne kun ovat
-lähempänä kaipaamaanne satamaa kuin se paikka, jossa nyt olette."
-
-Hän suostui ja jäi olemaan.
-
-Aamun tultua he veivät hänet kartanon harjalle ja käskivät hänen
-katsomaan etelää kohti. Hän teki niin, ja, katso, hän näki pitkän
-matkan päässä suloisen vuoriseudun, jota kaunisti metsät ja viinamäet
-ja kaikenkaltaiset hedelmät, kukkaset ja lähteet ja kaivot, ihanat
-katsella. Hän tiedusti tuon tienoon nimeä, ja he sanoivat: [Jes. 33:
-16]
-
-"Se on _Immanuelin maa_, ja yhteinen se on kaikille vaeltajille,
-niinkuin tämä mäkikin. Ja koskas täältä sinne olet tullut, niin
-sieltä sinä näet Taivaallisen Kaupungin portin. Paimenet, joita
-siellä asuu, sen sinulle näyttävät."
-
-Nyt katsoi hän jo ajan olevan lähteä matkalle, ja hekin suostuivat
-siihen.
-
-"Mutta", sanoivat he, "käydäänpä ensin vielä kerta asehuoneessa!"
-
-Niin tehtiin, ja siellä he vaatettivat hänet taatuilla tamineilla
-kantapäästä kiireesen asti silta varalta, että hänen päällensä tiellä
-hyökättäisiin.
-
-Näin varustettuna hän läksi ystävinensä ulos portille. Siellä hän
-kysyi portinvartijalta, oliko hän nähnyt kenenkään kulkevan tästä ohi.
-
-Portinvartija vastasi: "kyllä".
-
-_Kristitty_: Tunsitteko häntä?
-
-_Portinvartija_: Minä tiedustelin hänen nimeänsä, ja hän sanoi
-olevansa _Uskollinen_.
-
-_Kristitty_: Oi, minä tunnen hänet. Hän on meidän kaupungista,
-naapurimies; hän tulee sieltä, mistä minäkin olen syntyisin. Kuinka
-kauaksi luulisitte hänen jo ennättäneen?
-
-_Portinvartija_: Hän lienee tähän aikaan päässyt mäen alle.
-
-_Kristitty_: No niin, vartija hyvä, Jumala suojelkoon sinua ja
-antakoon sinulle runsaan siunauksen ystävällisyydestäsi minua kohtaan.
-
-Hän alkoi astua eteenpäin, mutta Varovaisuus, Hurskaus, Rakkaus ja
-Ymmärrys tahtoivat saattaa häntä mäen juurelle asti. Ja niin he
-kulkivat yhdessä, toistellen entisiä keskustelujansa, kunnes alkoi
-alamäki. Silloin sanoi Kristitty:
-
-"Jos oli vaikeata mäelle nousu, niin vaarallista on laskukin, mikäli
-minä osaan nähdä."
-
-"Onpa niinkin", sanoi Ymmärrys, "sillä ylen työlästä on ihmisen
-laskeutua alas _Nöyryyden laaksoon_, niinkuin sinä nyt, ja katsoa,
-ett'ei tiellä liukastuisi. Siksipä me läksimme saattamaan sinua mäkeä
-alas."
-
-Hän alkoi nyt laskeutua hyvin varovasti, mutta sittenkin hän
-liukastui kerran, jopa toisenkin.
-
-Sitten minä näin unessani, kuinka nuo hyväntahtoiset matkatoverit,
-Kristityn tultua mäen alle, antoivat hänelle leipäkyrsän, leilin
-viiniä ja rypäleen rusinoita. [2 Sam. 16:1]
-
-Sitten hän läksi vaeltamaan.
-
-
-KRISTITTY KOHTAA APOLLYONIN.
-
-Mutta Nöyryyden laaksoon tultuansa, Kristitty joutui kovaan pulaan,
-sillä tuskin oli vielä pienikään pala tietä katkennut, niin jo näki
-hän erään ruman vihollisen tulevan kedon poikki häntä kohti. Sen
-nimi oli _Apollyon_. Kristittyä alkoi hirvittää, ja siinä hän nyt
-miettimään, olisiko kääntyä takaisin vai pysyäkö paikoillaan. Mutta
-silloin tuli hän ajatelleeksi, että jos hän kääntyy takaisin, niin
-hänen selkänsä jää aivan suojattomaksi, ja vihollisen on helppo
-lävistää hänet nuolillansa. Hän päätti niin muodoin uhallakin olla
-peräytymättä, "sillä", ajatteli hän, "ellei minulla muuta olisikaan
-tarkoituksena kuin henkeni pelastaminen, niin paras on siinäkin
-tapauksessa pitää paikkansa." [Ilm. 9: 11]
-
-Hän astui eteenpäin, ja Apollyon kohtasi hänet. Tuo hirviö oli
-kamala katsella. Hän oli verhottu suomuksilla kuin kala (ja siitä
-hän onkin ylpeä); hänellä oli siivet kuin lohikäärmeellä, jalat kuin
-karhulla, hänen vatsastansa tuprusi tulta ja savua, ja hänen suunsa
-oli kuin jalopeuran kita. Lähelle tultuansa, hän loi Kristittyyn
-ylenkatseellisen silmäyksen ja rupesi kyselemään häneltä. [Job. 41: 6
-ja seur.]
-
-Apollyon: Mistä te tulette, ja minne matka?
-
-_Kristitty_: Tulen Turmion kaupungista, joka on kaiken pahuuden pesä,
-ja olen matkalla Sionin kaupunkiin.
-
-_Apollyon_: Siitä huomaan sinun olevan minun alamaisiani, sillä koko
-se maa on minun, ja minä olen sen ruhtinas ja jumala. Kuinkasta siis
-olet kuninkaasi tyköä karannut? Ellen minä toivoisi sinulta vielä
-suurempia palveluksia, niin yhdellä iskulla paiskaisin sinut maahan.
-
-_Kristitty_: Olen kyllä syntynyt teidän alueillanne, mutta teidän
-palveluksenne oli kovaa ja palkka teiltä sellainen, ett'ei mies
-moisella elä, sillä synnin palkka on kuolema. Siksipä minä,
-vanhemmaksi tultuani, tein, mitä muutkin ymmärtäväiset ihmiset
-tekevät: rupesin miettimään, millä keinoin kenties pääsisi paremmille
-oloille. [Rom. 6: 23]
-
-_Apollyon_: Ei ole sitä ruhtinasta, joka niin helpolla alamaisistansa
-luopuu, enkä minäkään sinua päästä. Mutta koskas palvelustasi valitat
-ja palkkaasi moitit, niin käy tyytyväisenä takaisin. Kaiken sen,
-minkä meidän maa tuottaa voipi, sen minä lupaan antaa sinulle.
-
-_Kristitty_: Mutta minähän olen jo palkkautunut toiselle, juuri
-ruhtinaitten Kuninkaalle. Kuinkas minä enää rehellisenä miehenä
-saatan sinun kanssasi palata?
-
-_Apollyon_: Sinun laitasi on, niinkuin sananlasku sanoo: olet tullut
-ojasta allikkoon. Mutta niin se on tavallisesti käynyt niitten,
-jotka ovat julistaneet olevansa hänen palveluksessaan: ennen pitkää
-he hylkäävät hänet ja palajavat minun tyköni. Tee sinäkin niin, ja
-kaikki käy hyvin. [l Tim. 5:15]
-
-_Kristitty_: Minä olen hänelle uskollisuutta luvannut ja
-kuuliaisuutta vannonut. Jos nyt hänestä luopuisin, niin
-kavaltajanahan minut hirteen vedettäisiin!
-
-_Apollyon_: Samaahan olet minullekin luvannut, mutta olkoon sittenkin
-kaikki unohdettu, jos käännyt ja palajat takaisin.
-
-_Kristitty_: Mitä sinulle lupasin, sen tein ala-ikäisenä ollessani,
-ja sitä paitsi minä otan lukuun sen, että se Ruhtinas, jonka
-lippua nyt seuraan, kykenee päästämään minut tuosta lupauksesta,
-ja antaa minulle anteeksi sen, minkä tehnyt olen, ruvetessani
-sinun alamaiseksesi. Mutta lisäksi vielä, o sinä hävityksen mies,
-Apollyon! Minulle ovat, puhuakseni totuutta, hänen palveluksensa,
-hänen palkkansa, hänen palvelijansa, hänen hallituksensa, hänen
-joukkonsa ja maansa kalliimpia kuin sinun. Älä siis minua enää koeta
-taivutella. Hänen palvelijansa minä olen, ja häntä minä seuraan.
-
-_Apollyon_: Mietihän vielä kerta tyyneellä mielin, mitä kaikkea
-sinulle matkallasi saattaa tapahtua. Tiedäthän, että suurin osa hänen
-palvelijoistansa saapi pahan lopun, koska he minua ja minun teitäni
-vastaan sotivat. Kuinka moni heistä onkaan kuollut häpeällisen
-kuoleman! Sitä paitsi: sinun mielestäsi on hänen palveluksessansa
-parempi olla kuin minun, mutta eipä hän koskaan ole asuinsijastansa
-astunut ulos, pelastamaan yhtäkään palvelijaansa vihollisten käsistä.
-Kuinka monasti sen sijaan minä, niinkuin maailma varsin hyvin tietää,
-olen, milloin väkivallalla, milloin viekkaudella, pelastanut hänen
-ja hänen joukkonsa käsistä niitä, jotka minua ovat uskollisesti
-palvelleet. Ja niin minä pelastan sinutkin.
-
-_Kristitty_: Jos hän täällä ajassa jättää heidät pelastamatta, niin
-koettelee hän siten heidän rakkauttansa: tahtovatko he riippua
-hänessä kiinni loppuun asti. Ja mitä heidän pahaan loppuunsa tulee,
-josta sinä puhuit, niin on se heidän mielestään ihaninta, mitä
-odottaa osaa. Ajallinen pelastus ei heille kovin suuren-arvoista
-ole, sillä he odottelevat kunniatansa, ja sen he saavat silloin kuin
-heidän Ruhtinaansa tulee kunniassansa enkelijoukkonsa kanssa.
-
-_Apollyon_: Oletpa jo nytkin ollut uskoton hänen palveluksessansa;
-mitenkäs sitten voitkaan odottaa palkkaa häneltä?
-
-_Kristitty_: Missäkäs, o Apollyon, minä olen ollut hänelle uskoton?
-
-_Apollyon_: Mielesi rohkeus meni sinulta jo ensi alussa, silloin kuin
-olit tukehtumaisillasi Epäröimisen Suohon. Sitten yritit käymään
-vääriä teitä, päästäksesi taakastasi, vaikka sinun olisi pitänyt
-odottaa, kunnes Ruhtinaasi olisi sen hartioiltasi nostanut. Sinä
-nukuit syntiseen uneen ja kadotit kallis-arvoisen kappaleen; sinä
-olit jo melkein valmis kääntymään takaisin, nähtyäsi jalopeurat,
-ja kun kertoilet matkastasi ja kuulemistasi ja näkemistäsi, niin
-sydämessä himoitset turhaa kunniata kaikesta siitä, mitä puhut tahi
-teet.
-
-_Kristitty_: Totta on kaikki tämä ja paljo muutakin, jotas et
-maininnutkaan, mutta Ruhtinas, jota minä palvelen ja kunnioitan,
-on armollinen ja valmis antamaan anteeksi, ja sitä paitsi, samat
-virheethän minussa olivat jo sinunkin maassasi asuessani; siellähän
-minä ne itseeni imin. Niitten alla minä olen huokaillut, niitten
-tähden surrut, ja minun Ruhtinaani on ne minulle anteeksi antanut.
-
-
-TAISTELU APOLLYONIN KANSSA.
-
-Silloin puhkesi Apollyon kauheaan raivoon, sanoen: "Minä olen tuon
-ruhtinaan vihollinen. Minä vihaan häntä itseänsä, hänen lakejansa,
-hänen kansaansa. Minä olen lähtenyt liikkeelle, vastustaakseni sinua."
-
-_Kristitty_: Varo tekojasi, Apollyon, sillä minä olen Kuninkaan
-vallantiellä, pyhyyden tiellä. Kavahda siis itseäsi.
-
-Apollyon levitti nyt jalkansa koko tien poikki ja sanoi: "Siitä ei
-pelkoa. Ole valmis kuolemaan, sillä minä vannon hornaisten alhojeni
-kautta, ettes tästä enää edemmäs mene; tässä minä sinun sielusi
-hukutan." Sen sanottuaan, hän heitti tulisen nuolen hänen rintaansa
-kohti, mutta Kristityllä oli kilpi, jolla hän sen torjui ja siten
-vältti uhkaavan vaaran. Nyt veti Kristitty miekkansa, huomatessaan,
-että jo on aika hänenkin ruveta toimimaan. Apollyon ei vitkaillut
-hänkään, vaan ampui häneen nuolia rankkana raesateena, ja vaikka
-Kristitty väistikin useimmat niistä, sai Apollyon haavoitetuksi
-häntä päähän, käteen ja jalkaan. Kristityn täytyi senvuoksi hiukan
-peräytyä. Apollyon jatkoi nyt rynnäkköänsä kaikin voimin, mutta
-Kristittykin rohkaisi mielensä ja soti vastaan niin miehuullisesti
-kuin suinkin jaksoi. Tätä kiivasta ottelua kesti yli puolen päivän,
-kunnes Kristitty melkein kokonaan uupui, sillä ymmärtäähän sen, että
-haavat tekivät hänet yhä heikommaksi ja heikommaksi.
-
-
-KRISTITTY VOITTAA APOLLYONIN.
-
-Apollyon, huomatessaan tilaisuuden otolliseksi, ahdisti Kristittyä
-yhä ankarammin ja painiessaan hänen kanssaan heitti hänet kauhealla
-voimalla kumoon. Silloin kirposi miekka Kristityn kädestä, ja
-Apollyon sanoi: "Nyt et minusta enää pääse", ja oli samassa likistää
-hänet kuolijaksi, niin että Kristitty luuli jo viimeisen hetkensä
-tulleen. Mutta juuri kuin Apollyon oli tähtäämässä viimeistä iskua,
-joka täyden lopun oli tekevä tuosta hyvästä miehestä, silloin,
-Jumalan sallimasta, Kristitty ojensi kätensä miekkaansa kohti ja
-sieppasi sen, sanoen: "Älä iloitse, minun viholliseni, minusta, että
-minä lankesin; minä olen taas nouseva." Samassa hän löi Apollyoniin
-surmaavan iskun, niin että tämä peräytyi, kuten konsanaankin se, joka
-on kuolinhaavan saanut. Sen huomattuansa, Kristitty ryntäsi jälleen
-hänen päälleen, sanoen: "Mutta niissä kaikissa me voitamme Hänen
-kauttansa, joka meitä rakastanut on." [Mik. 7:8, Rom. 8:37]
-
-Silloin levitti Apollyon lohikäärmeen siivet seljässänsä ja kiiruhti
-pois, eikä Kristitty sen koommin häntä enää nähnytkään. [Jak. 4: 7]
-
-Ken ei tätä taistelua ole nähnyt ja kuullut, niinkuin minä, hän ei
-saata mielessänsä kuvailla sitä ulvontaa ja kamalaa kirkumista,
-jota Apollyon piti kaiken taistelun ajan, parkuen kuin lohikäärme,
-eikä toiselta puolen niitä huokauksia ja valituksia, mitä Kristityn
-sydämestä puhkesi. En nähnyt koko sinä aikana Kristityn silmissä
-iloista katsetta, ennenkuin hän huomasi haavoittaneensa Apollyonin
-kaksiteräisellä miekallansa. Silloin hän myhähti ja nosti silmänsä.
-Tuo ottelu oli hirveintä, mitä milloinkaan olen nähnyt.
-
-Kun taistelu oli päättynyt, sanoi Kristitty: "Minä tahdon kiittää
-Häntä, joka pelasti minut jalopeuran kidasta, Häntä, joka oli apunani
-Apollyonia vastaan." Niin hän tekikin, sanoen:
-
-    Suur Beelsebub, tuon pahan päämies, voi,
-    Mua tahtoi surmata ja hänet haarniskoi,
-    Hän hornan raivot häneen istutti
-    Ja kanssain tuimaan taistoon lähetti.
-    Mut pyhän Mikaelin avuks' sain
-    Ja pahan pakotin pois miekallain.
-    Täst' ylistyksen Herralle nyt annan
-    Ja nimellensä kiitokseni kannan.
-
-Silloin ilmestyi hänen tykönsä käsi, joka toi muutamia lehtiä Elämän
-puusta. Kristitty otti ne, pani taistelussa saamillensa haavoille ja
-parani samassa. Ja hän istui maahan syömään sitä leipää ja juomaan
-siitä leilistä, mitkä hänelle äsken oli annettu. Näin virkistyneenä
-hän läksi matkaansa jatkamaan, paljas miekka kädessä, "sillä", sanoi
-hän, "enhän ole varma, vaikka vielä toisenkin vihollisen kohtaisi".
-Mutta Apollyonin jälkeen ei enää kukaan hänen päällensä koko tässä
-laaksossa hyökännyt.
-
-
-KUOLEMAN VARJON LAAKSO.
-
-Tämän laakson päässä alkoi toinen, nimeltä _Kuoleman Varjon_ laakso.
-Kristityn piti kulkea sen kautta, sillä juuri sen keskitse kävi tie
-Taivaalliseen Kaupunkiin. Ylen on syrjäinen paikka tämä laakso.
-Profetta Jeremias sanoo, että se on korpi, autia ja erämaa, kuiva
-ja kuoleman varjon maa, se maa, jossa ei yksikään ihminen vaeltanut
-(paitsi Kristittyä) eikä asunut. [Jer. 2: 6]
-
-Tässä laaksossa joutui Kristitty vielä pahempaan pulaan kuin taistelu
-Apollyonin kanssa olikaan, niinkuin seuraavasta saatte nähdä.
-
-Minä näin unessani, että Kristitty, saavuttuansa Kuoleman Varjon
-laitaan, kohtasi kaksi miestä, niitten lapsia, jotka olivat luvatun
-maan saattaneet pahaan huutoon. He kulkivat kiireissään takaisin
-päin, ja Kristitty puhutteli heitä näin [4 Mos. 13: 33]:
-
-_Kristitty_: Minne te olette matkalla?
-
-Miehet: Takaisin, takaisin. Ja tehkää tekin niin, jos henkenne ja
-rauhanne ovat teille kalliita.
-
-_Kristitty_: Miksikä niin?
-
-_Miehet_: Miksikö niin? Me kuljimme samaa tietä kuin tekin nyt ja
-menimme niin pitkälle kuin rohkeus myöten antoi, mutta vähällä oli
-palajaminen jäädä sikseen, sillä jos vielä hiukan kauemmas olisimme
-menneet, niin emme nyt olisi tässä teille tietoja tuomassa.
-
-_Kristitty_: Mutta mitäs teille tapahtui?
-
-_Miehet_: Voi, me olimme jo melkein astuneet Kuoleman Varjon
-laaksoon, mutta kaikeksi onneksi katsoimme eteemme ja huomasimme
-hyvissä ajoissa vaarat.
-
-_Kristitty_: Mutta mitäs te näitte?
-
-_Miehet_: Mitäkö näimme? Näimme itse laakson, pilkkoisen pimeän,
-rotkoissa siellä aaveita, liekkiöitä ja lohikäärmeitä. Laaksosta
-kuului niinikään lakkaamatonta parkumista ja voivotusta, niinkuin
-olisi siellä ollut ihmisiä sanomattomassa kurjuudessa, tuskain ja
-kahleitten kytkyissä, ja laakson yli riippuu mieltä masentavia
-hämmästyksen pilviä. Kuolemakin kaikkialla levittää siipiänsä sen
-yli. Sanalla sanoen, se on kauttaaltaan kamala tienoo, jossa ei
-yhtään järjestystä ole. [Jes. 13: 21,22, Job. 3: 5, Job. 10: 22]
-
-_Kristitty_: Muuta en teidän puheestanne ymmärrä kuin sen, että tämä
-tie on minun tieni toivottuun satamaan. [Jer. 2: 6]
-
-_Miehet_: Olkoon se vaan sinun tiesi; me emme sitä aio käydä.
-
-He läksivät, ja Kristittykin jatkoi matkaansa, mutta yhä vieläkin
-paljas miekka kädessä, hyökkäyksiä peljäten.
-
-
-VAAROJA KUOLEMAN VARJON LAAKSOSSA.
-
-Minä näin unessani syvän ojan kulkevan pitkin koko laakson oikeata
-laitaa. Tämä oja on se kuoppa, johon sokea on sokeata taluttanut
-kautta kaikkein aikain, ja jossa he molemmat ovat kurjan lopun
-saaneet. Vasemmalla taas oli vaarallinen neva, sellainen, että jos
-hyväkin ihminen siihen lankeaa, hän ei löydä jalanpitävätä pohjaa.
-Tähän nevaan kuningas Davidkin kerran vaipui, ja epäilemättä hän
-olisi siihen hukkunut, ellei Hän, joka voimallinen on, olisi häntä
-vetänyt ylös. [Ps. 69: 14,15]
-
-Polku oli laaksossa tavattoman kaita, ja se se pani Kristitty paran
-yhä tukalampaan tilaan: sillä koettaessaan välttää ojaa toisella
-puolen, hän oli vähällä vajota nevaan toisella; ja kun hän nevaa
-koetti karttaa, niin täytyi hänen olla peräti varovainen, ett'ei
-ojaan suistuisi. Näin hän vaelsi, ja minä kuulin hänen haikeasti
-huokailevan. Muun vaaran lisäksi oli polku niin pimeäkin, ett'ei hän
-useinkaan, uutta askelta astuessaan, tiennyt, mihin tai minkä päälle
-hän jalkansa astuu.
-
-Keskitiessä laaksoa minä huomasin helvetin kidan aukenevan, aivan
-tien vieressä. "Mitäs minun pitää tekemän?" ajatteli Kristitty. Ja
-tulta ja savua tuprusi myötäänsä niin valtavasti, säkenöiden ja niin
-hirveällä pauhulla -- ja nehän eivät välittäneet Kristityn miekasta,
-niinkuin Apollyon taanoin, -- että hänen piti panna miekkansa tuppeen
-ja tarttua toisenlaiseen aseesen, jonka nimi oli Jokapäiväinen
-rukous. Ja minä kuulin hänen huutavan: "O Herra, pelasta minun
-sieluni!" [Ef. 6: 18, Ps. 116: 4]
-
-Sitten hän kulki pitkän taipaleen, vaikka liekit kyllä koettivat
-tapailla häntä takaapäin. Samalla hän kuuli surkeita huutoja ja
-tunsi sysäyksiä puoleen ja toiseen, ja niinpä hän välistä luuli,
-että nyt hänet revitään palasiksi tai poljetaan mäsäksi kuin kura
-kujalla. Tätä kauheata näkyä ja näitä hirveitä huutoja kesti muutamia
-virstoja yhtämittaa. Tultuaan sitten erääseen kohtaan, jossa hän
-oli kuulevinaan kokonaisen vihollisjoukon tulevan edestäpäin häntä
-vastaan, hän pysähtyi ja alkoi miettiä, mitä nyt olisi paras tehdä.
-Yhteen aikaan hän jo vähin ajatteli lähteä takaisin. Sitten harkitsi
-hän taas, että olihan hän käynyt laaksoa jo puolitiehen. Hän muisti,
-mitenkä hän jo tähän saakka oli monta vaaraa voittanut, ja että
-takaisinpäin vaeltaminen olisi vaarallisempaakin kuin eteenpäin
-meneminen. Niinpä hän päätti kuin päättikin lähteä eteenpäin.
-Viholliset ne kumminkin kuuluivat tulevan yhä lähemmäs. Mutta samassa
-kuin he olivat ennättäneet melkein hänen luoksensa, samassa hän
-päästi voimakkaan huudon: "Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä."
-Silloin he pakenivat eivätkä enää lähemmäksi tulleet. [Ps. 71: 16]
-
-Yhtä seikkaa en saata tässä jättää mainitsematta. Minä näin Kristitty
-paran nyt joutuneen niin suunniltaan, että hän tuskin enää tunsi
-omaa ääntänsäkään. Ja tällä tavalla minä sen huomasin. Juuri kuin
-hän oli tullut leimuavan aukon kohdalle, tuli muuan häijy olento
-takaapäin, hiipi hiljaa hänen lähellensä ja kuiskutti hänelle monta
-kauheata sadatusta, joitten hän todellakin luuli tulevan hänen omasta
-sydämestään. Tämä seikka se enemmän kuin mikään muu tähän-astisista
-tuotti hänelle tuskaa, hän kun rupesi ajattelemaan, että hän nyt
-sadattelee sitä, jota hän oli tätä ennen niin paljon rakastanut.
-Eihän se muussa tapauksessa näin olisi käynyt, mutta joko hän nyt
-ei kyennyt korviansa sulkemaan tahi ei osannut huomata, mistä nämä
-sadatukset tulivat.
-
-
-AAMU SARASTAA.
-
-Kuljettuaan tässä tuskallisessa mielentilassa taas hyvän matkaa, oli
-hän kuulevinaan jonkun miehen astuvan hänen edellänsä ja sanovan:
-"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään
-pahuutta, ettäs olet kanssani." [Ps. 23: 4]
-
-Silloin hän ihastui, ja tässä syy siihen:
-
-Ensinnäkin: hän tiesi nyt, että toisiakin Jumalata pelkääväisiä on
-kulkemassa tätä laaksoa, niinkuin hänkin.
-
-Toiseksi: hän huomasi Jumalan olevan heidän kanssansa tässä pimeässä
-ja kolkossa paikassa. "Miksikäs ei sitten minunkin kanssani",
-ajatteli hän, "vaikk'en sitä edessäni olevilta esteiltä näekään?"
-[Job. 9: 11]
-
-Kolmanneksi: hän toivoi pian saavansa seuraa, jahka vaan saavuttaa
-heidät. Hän jatkoi kulkuansa ja huusi edellä kulkevalle, mutta tämä
-ei tiennyt, mitä vastata, hän kun luuli kulkevansa yksinään hänkin.
-
-Mutta hetken perästä alkoi aamu sarastaa. Silloin sanoi Kristitty:
-"Hän on muuttanut kuoleman varjon aamuksi." [Amos 5: 8]
-
-Aamun koittaessa hän katsahti taaksensa, ei palataksensa, vaan
-nähdäksensä nyt päivän valossa, millaisten vaarain kautta hän oli
-pimeässä kulkenut. Entistä selvemmin hän näki nyt toisella kädellä
-ojan ja toisella nevan. Hän näki myös, kuinka kapea niitten välinen
-polku oli, ja näki aaveet ja liekkiöt ja lohikäärmeet rotkoissa,
-mutta kaukana olivat jo kaikki nuo. Päivän valjettua ne eivät
-enää tulleet lähelle, mutta ne saatettiin ilmi hänelle, niinkuin
-kirjoitettu on: "Hän ilmoittaa pimeät perustukset, ja kuoleman varjon
-Hän saattaa valkeuteen." [Job. 12: 22]
-
-Syvästi liikutettu oli nyt Kristitty, nähdessään, mistä kaikista
-vaaroista hän oli yksinäisellä tiellänsä pelastunut. Paljon hän oli
-peljännyt niitä ennen, mutta nyt hän näki ne entistä selvemmin, ne
-kun päivän valossa esiintyivät vielä enemmän silmiin pistävinä.
-
-Tällöin nousi aurinko, ja tämä oli jälleen uusi armo Kristitylle. Se
-nimittäin tietäkäät, että jos edellinen osa Kuoleman Varjon laaksoa
-oli ollut vaarallinen, niin jälkimmäinen, jota hänen nyt tuli kulkea,
-oli, jos mahdollista, vieläkin vaarallisempi: siitä paikasta, jossa
-hän nyt seisoi, hamaan laakson päähän saakka oli tie täynnään ansoja,
-pauloja, loukkuja, verkkoja ja täynnään rotkoja, pyydyshautoja,
-syvänteitä ja jyrkänteitä. Jos nyt olisi ollut pimeä, kuten oli
-silloin, kuin hän vaelsi alkupuolta tiestään, niin, vaikka hänellä
-olisi ollut tuhat henkeä, hän olisi hukuttanut jok'ainoan, mutta,
-niinkuin sanoin, aurinko nousi nyt juuri. Silloin hän sanoi: "Hänen
-valkeutensa paistoi minun päälleni, ja minä kävin pimeässä Hänen
-valkeudessansa." [Job. 29: 3]
-
-Tässä valossa saapui Kristitty laakson päähän.
-
-
-PAKANA KUOLLUT. PAAVI VOIMATONNA.
-
-Nyt minä näin unessani, että tämän laakson päässä oli verta, luita,
-tuhkaa ja silvotuita ihmisruumiita, niitten vaeltajainkin, joita
-oli hänen edellänsä tätä tietä kulkenut. Mietiskellessäni siinä
-hetken aikaa, mikä tuohon syynä lienee, huomasin vähän matkan päässä
-edessäni vuorenrotkon ja siinä kaksi jättiläistä, _Paavin_ ja
-_Pakanan_. Nämä olivat asuneet siinä jo muinaisilta ajoilta asti, ja
-heidän väkivaltansa ja hirmuhallituksensa se oli julmalla tavalla
-surmannut ne ihmiset, joitten luita ja verta j.n.e. siellä oli.
-
-Tämän paikan ohi pääsi Kristitty ilman sen suurempaa vaaraa, mikä
-minua hiukan kummastutti. Mutta sittemmin sain tietää, että Pakana
-oli kuollut jo kauan aikaa sitten. Toinen on tosin hengissä vielä,
-mutta hän on saanut nuoruutensa aikana kestää niin monta rajua
-rynnäkköä, että on nyt vanhoilla päivillään käynyt kovin raihnaiseksi
-ja jäsenilleen jäykäksi. Tuskin hän nyt enää muuhun kykenee kuin
-istumaan rotkonsa suulla, irvistellen ohikulkeville vaeltajille ja
-kynsiänsä pureksellen, kosk'ei jaksa päästä heihin käsiksi.
-
-Niinpä minä näin Kristityn astuvan edelleen. Hän huomasi tuon vanhan
-miehen istuvan vuorenrotkon suulla, mutta ei tiennyt, mitä hänestä
-ajatella, varsinkaan, kun vanha mies, pääsemättä hänen luokseen,
-puhutteli häntä, sanoen: "Ette te tuostanne parane, ennenkuin vielä
-useampi teistä roviolla poltetaan." Mutta Kristitty ei ollut tuosta
-tietääkseenkään, katsahtihan vaan hyvänsävyisesti ja astui ohitse,
-eikä hänelle mitään pahaa tapahtunut. Ja näin silloin Kristitty
-lauloi:
-
-    O ihmeen maa! (En sanaa löydä toista).
-    Vaaroista vainenkin jo pääsin noista.
-    Oi siunattu se käsi, joka mulle
-    Soi kauniin kirvoituksen, kiusatulle!
-    Pimeys, horna, synti uhkas' niellä,
-    Mun vaeltaissain turmaisella tiellä.
-    Oll' ansat, paulat, verkot vireill' aivan
-    Mun käydä niihin, alle tuskan, vaivan.
-    Nyt riemuun ylistykses, sielu, liitä!
-    Hän, Jesus, kunnian kruunun kantaa siitä.
-
-
-KRISTITTY JA USKOLLINEN.
-
-Vaellettuansa jonkun verran, saapui Kristitty pienelle mäentörmälle,
-joka oli luotu vaeltajain tähystellä tietä. Kristitty alkoi
-astua törmälle, katseli eteenpäin ja näki _Uskollisen_ kulkevan
-hänen edellänsä. Kristitty huusi silloin hänelle: "Hoi-hohoi!
-Malttakaas, niin tulen mukaanne!" Uskollinen katsahti taakseen, ja
-Kristitty huusi uudestaan: "Malttakaa, malttakaa, minä tulen sinne
-teidän luoksenne!" Mutta Uskollinen vastasi: "Ei! Tässä on henki
-kysymyksessä ja Verenkostaja ajaa minua takaa." [5 Mos. 19: 4-6]
-
-Tästä säpsähti Kristitty. Hän ponnisti kaikki voimansa ja saavutti
-Uskollisen, jopa joutui hänen edelleenkin, niin että viimeinen tuli
-ensimmäiseksi. Silloin myhähti Kristitty turhamielisesti, hän kun
-muka oli päässyt veljensä edelle, mutta siinä hän ei ennättänytkään
-katsoa eteensä, vaan kompastui äkkiä ja kaatui eikä kyennyt
-nousemaan, ennenkuin Uskollinen auttoi hänet pystyyn.
-
-Minä näin sitten unessani heidän astuvan rakkaasti yhdessä ja
-suloisesti haastelevan kaikesta siitä kuin heille oli heidän
-matkallansa tapahtunut, ja näin Kristitty alkoi:
-
-_Kristitty_: Arvoisa ja rakas veli Uskollinen! Olen iloinen siitä,
-että saavutin teidät, ja siitä, että Jumala on niin taivuttanut
-mielemme, että nyt saatamme kumppanuksina kulkea yhdessä tätä
-miellyttävää polkua.
-
-Uskollinen: Olisin tahtonut, rakas ystävä, kulkea teidän seurassanne
-hamasta kotikaupungistamme saakka, mutta te kun läksitte ennen minua,
-niin minun täytyi pakostakin astua näin pitkät matkat yksinäni.
-
-_Kristitty_: Kuinka kauan te viivyitte Turmion kaupungissa, ennenkuin
-läksitte jälkeeni vaeltamaan?
-
-_Uskollinen_: Kunnes en enää kauempaa saattanut viipyä, sillä heti
-teidän lähdettyänne alkoi siellä liikkua huhuja, että taivaan tuli
-ennen pitkää polttaa meidän kaupungin ihan perustuksia myöten.
-
-_Kristitty_: Kuinka? Niinkö ne naapurit haastoivat?
-
-_Uskollinen_: Jonkun aikaa se paha oli jokaisen suussa.
-
-_Kristitty_: Ja tekö vain yksin läksitte tuhoa pakoon?
-
-_Uskollinen_: Puhuttiinhan siellä, niinkuin jo sanoin, paljokin
-tästä asiasta, mutta en luule heidän oikein uskoneen sitä, sillä
-keskustelun kiihkossa kuulin muutamain puhuvan ivalla teistä ja
-teidän hurjasta matkastanne, niinkuin he vaellustanne nimittelivät,
-mutta minä uskoin ja uskon vieläkin, että tuli ja tulikivi taivaasta
-on hukuttava meidän kaupungin. Siksi minä pakenin.
-
-_Kristitty_: Oletteko mitään kuullut naapurista Taipuvaisesta?
-
-_Uskollinen_: Kyllä, Kristitty. Kuulin hänen kulkeneen kerallanne
-aina Epäröimisen Suolle saakka. Siellä hän oli vajonnut. Niin
-ne muutamat kertoivat, vaikk'ei hän itse olisi tahtonut muitten
-siitä mitään tietävän. Minä puolestani luulen hänen aika lailla
-tahraantuneen suon mutaan.
-
-_Kristitty_: Mitä ne naapurit hänelle sanoivat?
-
-_Uskollinen_: Siitä saakka kuin hän tuli takaisin, ovat ihmiset,
-jos jonkinlaiset, alkaneet pitää häntä pilkkanansa: muutamat häntä
-nauravat ja ylenkatsovat, ja tuskin yksikään antaa hänelle työtä.
-Nyt on hänen tilansa seitsemän kertaa kehnompi kuin jos ei olisi
-milloinkaan kaupungista lähtenytkään.
-
-_Kristitty_: Mutta minkästähden he ovat niin tylyjä hänelle, koskapa
-itsekin halveksivat sitä tietä, jolta hän kääntyi?
-
-_Uskollinen_: Sepä se! He sanovat: "Vetäkää hirteen se mies; hän
-on lipilaari; hän on tunnustuksestansa luopunut." Luulenpa Jumalan
-nostattaneen hänen vihollisensakin häntä pilkkaamaan ja tekemään
-hänet sananlaskuksi, koskapa hän tieltä kääntyi. [Jer. 29: 18,19]
-
-_Kristitty_: Ettekö puhutellut häntä ennen lähtöänne?
-
-_Uskollinen_: Kerran kohtasin hänet kadulla, mutta hän puikahti
-toiselle laidalle, niinkuin se, joka tekojansa häpeää. Siten jäi
-minulta puhelematta hänen kanssaan.
-
-_Kristitty_: Matkan alussa oli minulla hyviä toiveita miehestä, mutta
-nyt pelkään hänen hukkuvan kaupungin hävityksessä, sillä hänen on
-käynyt, niinkuin sananlasku sattuvasti sanoo: Koira syö oksennuksensa
-ja pesty sika rypee jälleen ropakossa. [2 Piet. 2: 22]
-
-_Uskollinen_: Samaa minäkin pelkään. Mutta kukapa voi estää sitä,
-mikä tapahtuva on?
-
-_Kristitty_: No niin, naapuri Uskollinen, jättäkäämme hänet ja
-puhukaamme siitä, mikä suorastaan koskee meitä itseämme. Kertokaapas
-nyt, mitä teille matkallanne on tapahtunut, sillä olisipa ihme ja
-kumma, ellette olisi yhtä ja toista kokenut.
-
-
-USKOLLINEN KERTOO KOHTAUKSESTANSA HEKUMALLISEN KANSSA.
-
-_Uskollinen_: Minä vältin suon, johon huomaan teidän vajonneen, ja
-tulin turvallisesti portille. Kohtasin vaan erään vaimon, nimeltä
-_Hekumallinen_, ja hän oli vähällä tehdä minulle pahaa.
-
-_Kristitty_: Hyvä oli, että pääsitte hänen pauloistansa. Josefin hän
-oli niihin niinikään kietomaisillaan, mutta Josef pääsi irti, kuten
-tekin, vaikka oli vähällä menettää henkensä. Mitä hän teille teki? [1
-Mos. 39: 10-13]
-
-_Uskollinen_: Ette usko -- ellette sitä jo ennestänne tiedä, --
-kuinka liukas kieli hänellä oli. Hän koetti kaikin mokomin saada
-minut poikkeamaan syrjään kanssansa, avaten minulle jos mitäkin
-mielihyvää.
-
-_Kristitty_: Puhtaan omantunnon mielihyvää ei toki liene luvannut.
-
-_Uskollinen_: Ymmärrättehän, mitä minä tarkoitan: kaikellaista
-lihallista ja maallista mielihyvää.
-
-_Kristitty_: Kiittäkää Jumalaa, että hänestä pääsitte. Joka ei Herran
-suosiossa ole, hän lankee syvään kuoppaan. [Sananl. 22: 14]
-
-_Uskollinen_: Enpä tiedä, lienenkö hänestä kokonaan päässyt?
-
-_Kristitty_: Mitenkä? Olen toki varma, ett'ette hänen pyyteisinsä
-suostunut.
-
-_Uskollinen_: En, en niin, että olisin itseni tahrannut, sillä
-mieleeni muistui muuan vanha kirjotus, jonka olin lukenut, ja joka
-sanoo: Hänen askeleensa menevät helvettiin. [Sananl. 5: 5]
-
-Minä suljin silmäni, jott'ei hänen katseensa minua lumoaisi. Silloin
-hän pilkkasi minua, ja minä läksin matkaani jatkamaan. [Job. 31: 1]
-
-
-USKOLLINEN JA AATAMI ENSIMMÄINEN.
-
-_Kristitty_: Tehtiinkö tiellä mitä muita rynnäköitä teitä vastaan?
-
-_Uskollinen_: Tultuani sen mäen alle, jota Vastuksien mäeksi
-sanotaan, kohtasin hyvin vanhan miehen, joka minulta tiedusti,
-kuka olen ja minne minulla matka. Minä sanoin olevani matkamies ja
-kulkevani Taivaallista kaupunkia kohti. Vanha mies sanoi silloin:
-"Näytätpä rehelliseltä mieheltä. Tyytyisitkö olemaan minun kanssani
-siitä palkasta, minkä sinulle annan?" Minä kysäisin, kuka hän on, ja
-missä hän asuu. Hän sanoi olevansa _Aatami Ensimmäinen_ ja asuvansa
-_Eksytysten kaupungissa_. Senjälkeen minä tiedustin, mikä toimi
-hänellä on, ja minkä palkan hän minulle lupaa. Hän sanoi pitävänsä
-ammattinaan kaikenlaisia huvituksia, ja palkkanani oli oleva se, että
-hän vihdoin tekee minut perillisiksensä. Kyselin edelleen, millainen
-oli hänellä talo, ja ketä muita hänellä oli palveluksessaan. Hän
-sanoi talonsa olevan varustetun kaiken maailman makupaloilla ja
-palvelijainsa olevan hänen omaa sukujuurtansa. Minä tiedustin
-sitten, oliko hänellä lapsia. Hän sanoi, ett'ei hänellä ole kuin
-kolme tytärtä: _Lihan himo, Silmäin pyyntö ja Elämän koreus_ ja
-että saan ottaa heidät kaikki vaimoikseni, jos tahdon. Kysyin tuosta
-vihdoin, kuinka kauan hän tahtoisi minua elämään tykönänsä, ja siihen
-hän vastasi: niin kauan kuin hän itsekin elää. [Efes. 4: 22, 1 Joh.
-2:16]
-
-_Kristitty_: No niin, mihinkäs päätökseen tulitte vihdoin vanhan
-miehen kanssa?
-
-_Uskollinen_: Olin ensi alussa hiukan taipuvainen lähtemään hänen
-mukaansa, sillä hän haasteli mielestäni niin kauniisti, mutta kun
-puhellessamme satuin katsahtamaan hänen otsaansa, niin näin siinä
-kirjoitettuna: Riisukaat pois teistänne vanha ihminen tekoinensa.
-[Kol. 3: 9]
-
-_Kristitty_: Kuinka sitten kävi?
-
-_Uskollinen_: Sitten iski mieleeni, niinkuin tulella olisi polttanut,
-että kun hän kerran on minut taloonsa saanut, niin orjaksi hän minut
-heti myö, puhukoon nyt mitä hyvänsä ja liukastelkoon kuinka paljon
-tahansa. Minä pyysin häntä vaikenemaan, sillä minä en aio astua hänen
-majansa ovelienkaan. Silloin hän rupesi pilkkaamaan minua, sanoen,
-että kyllä hän minun perääni lähettää jonkun toisen, joka tekee tieni
-katkeraksi hamaan sieluun saakka. Minä käännyin, lähteäkseni pois
-hänen luotansa, mutta tuskin olin kääntänyt hänelle selkäni, niin jo
-tunsin hänen tarttuvan lihaani ja nykäisevän minua niin hirmuisesti
-taaksepäin, että luulin hänen reväisseen irti palasen omaa itseäni.
-Minä huudahdin: "Minä viheliäinen ihminen!" Sitten läksin edelleen
-kulkemaan mäen päälle. Puolitiehen päästyäni katsahdin taakseni
-ja näin jonkun tulevan perässäni tuulen nopeudella. Ja lehtimajan
-kohdalla hän minut saavutti. [Joh. 8: 34, Gal. 4: 17, Rom. 7: 24]
-
-"Juuri siinä", sanoi Kristitty, "minne minä poikkesin levähtämään.
-Siellä minut uni petti, ja siellä minä kadotin tämän kirjoituksen
-povestani."
-
-_Uskollinen_: Kuunnelkaahan minua loppuun asti, veli hyvä. Heti kuin
-hän oli minut saavuttanut, alkoi häneltä tuiskuna tulla sekä sanoja
-että iskuja ja maahan hän minut paiskasi, niin että makasin siinä
-puolikuolleena. Tultuani hiukan tuntoihini, minä kysyin, miksikä hän
-minua tällä tavoin kohtelee. Hän sanoi sen tapahtuvan siitä syystä,
-että minussa oli ollut salaista taipumusta ensimmäiseen Aatamiin ja
-samassa sain häneltä toistamiseen hirmuisen iskun rintaani, niin
-että kaaduin takaperin ja makasin jälleen vähissä hengin hänen
-jaloissansa. Toinnuttuani sitten tuosta, rukoilin minä häneltä armoa,
-mutta hän ei sanonut tietävänsä armosta, ja silloin hän löi minut
-jälleen maahan. Epäilemättä hän olisi minusta lopun tehnyt, ellei
-eräs mies olisi tullut saapuville ja kieltänyt häntä.
-
-
-USKOLLINEN JA MOSES.
-
-Kristitty: Kukas se oli, joka kielsi?
-
-Uskollinen: Ensi alussa en ollut häntä tuntea, mutta hänen tultuansa
-lähemmäksi, minä huomasin lävet Hänen käsissänsä ja kyljessänsä.
-Silloin päätin, että se oli Herra itse. Ja niin siitä sitten tulin
-mäen huipulle.
-
-_Kristitty_: Mies, joka teidät saavutti, oli Moses. Hän ei säästä
-ketään, eikä hän armosta mitään tiedä kelienkään, joka hänen lakinsa
-rikkoo.
-
-_Uskollinen_: Sen tiedän vallan hyvin; eikä hän nyt ensi kertaa
-minua kohdannutkaan. Hänhän se minun luokseni tuli vielä kotonani
-asuessani, ja hänhän se sanoi poroksi polttavansa majani, jos
-kauemmin siinä vielä viivyn.
-
-_Kristitty_: Mutta ettekö huomannut kartanoa mäen päällä, sillä
-puolen, missä Moses teidät kohtasi?
-
-_Uskollinen_: Kyllä, ja jalopeurat kanssa, mutta ne näkyivät
-nukkuvan, sillä silloin oli melkein puolipäivä. Koska nyt iltaan oli
-vielä niin paljo aikaa jäljellä, niin astuin portinvartijan ohi ja
-tulin mäen alle.
-
-_Kristitty_: Hän kertoi minulle nähneensä teidän astuvan ohi. Mutta
-olisinpa suonut teidän poikkeavan taloon, sillä siellä olisi teille
-näytetty niin monta merkillistä asiaa, että tuskin olisitte niitä
-ikinänne voinut unohtaa. Mutta sanokaas, ettekö mitään kohdannut
-Nöyryyden Laaksossa?
-
-_Uskollinen_: Kyllä. Kohtasin siellä _Tyytymättömän_, joka mielellään
-olisi tahtonut saada minut kerallansa takaisin, siitä syystä muka,
-että tämä laakso on kokonaan kunnian-arvoa vailla. Hän lisäsi, että
-kaikki ystäväni, niinkuin _Ylpeys, Korskeus, Ylimielisyys, Maallinen
-kunnia_ ynnä muut pitäisivät tässä laaksossa vaeltamistani.
-
-ilmeisenä ylenkatseena heitä kohtaan. Hän tiesi sanoa heidän panevan
-kovin pahaksensa, jos niin mielettömäksi yllyn, että lähden kulkemaan
-tämän laakson poikki.
-
-_Kristitty_: Mitäs vastasitte hänelle?
-
-_Uskollinen_: Minä sanoin, että vaikka kaikki nuo hänen mainitsemansa
-ystävät ovat minulle sukuja, niinkuin todella ovatkin, nimittäin
-lihan puolesta, niin ovat he siitä asti, kuin retkelleni läksin,
-hyljänneet minut, niinkuin minäkin olen heistä luopunut. Senpä
-vuoksi he eivät ole minulle sen arvoisempia kuin jos eivät ikinä
-olisi olleetkaan samaa sukupuuta kuin minä. Sitä paitsi sanoin minä
-hänen antaneen tästä laaksosta aivan väärän kuvauksen, sillä kunnian
-edellä käy nöyryys, ja ylpeys käy aina lankeemuksen edellä. Siksipä
--- näin virkoin hänelle -- minä kernaammin kuljenkin tämän laakson
-kautta siihen kunniaan, jota viisaimmatkin ovat kunniana pitäneet,
-kuin lähden tavoittelemaan sellaista kunniaa, jota meidän hänen
-mielestänsä ansaitsisi harrastaa. [Sananl. 15: 33, Sananl. 16: 18.]
-
-
-USKOLLINEN JA HÄPEÄ.
-
-_Kristitty_: Ettekö siellä laaksossa mitään muuta kohdannut?
-
-_Uskollinen_: Kohtasin minä _Häpeän_, mutta kaikista ihmisistä,
-joita retkelläni olen tavannut, oli tämä ainoa, jonka nimi ei ollut
-kohdallaan: muista pääsi edes selityksillä ja sen semmoisilla, mutta
-tämä julkea Häpeä ei huolinut yhtään mistään.
-
-_Kristitty_: Mitäs hän sanoi?
-
-_Uskollinen_: Mitäkö sanoi? Hän vastusti itse jumalisuuttakin.
-Surkeata, halpamaista, kurjaa hänen mielestään oli jumalisuuden
-harrastaminen. Herkkä omatunto oli hänestä nähden jotain
-epämiehekästä. Jos mies, sanoi hän, pitää vaaria sanoistansa ja
-toimistansa ja välttää sitä korskeilevaa vapautta, jota nykyajan
-etevät henget käyttävät, niin joutuu hän aikalaistensa silmissä
-naurun-alaiseksi. Hän väitti niinikään, että ylen harvat maan
-mahtavista, rikkaista tai viisaista ovat olleet yhtä mieltä kuin
-minä, eikä niistäkään kukaan, ennenkuin, muitten puheita kuunnellen,
-on järkensä menettänyt ja mielettömyydessänsä ehdoin tahdoin
-alttiiksi pannut kaiken, tavoitellaksensa sellaista, josta ei kukaan
-tiedä, mitä se on. Edelleen hän huomautti, kuinka alhaisessa asemassa
-ja kurjalla kannalla vaeltajat enimmäkseen ovat olleet aikalaistensa
-silmissä: ei heillä ole ollut luonnontieteistäkään mitään tietoa
-eikä käsitystä. Tähän suuntaan hän haasteli tästä asiasta ja samoin
-monesta muusta, vaikk'en niitä kaikkia tässä ennätä puheeksi ottaa.
-Häpeä on, sanoi hän, itkien ja kallotellen kuunnella saarnaa;
-häpeä on sitten huokaillen ja voivotellen tulla kotia; häpeä on
-pyytää naapureilta pieniä rikoksia anteeksi tai palkita hänelle
-sillä, minkäs häneltä ottanut olet. Ja sen hän myöskin sanoi, että
-jumalisuus vieroittaa ihmistä siitä, mikä suurta on, moniaan virheen
-vuoksi vaan (joille hän antoi mitä hienoimpia nimityksiä), ja saattaa
-hänet tuon samaisen jumalisen veljellisyyden nimessä lähenemään ja
-kunniassa pitämään halpa-arvoista. Eikös tämäkin ole häpeällistä?
-sanoi hän. [1 Kor.1: 26, 3: 18, Fil. 3: 7,8, Joh. 7: 48]
-
-
-USKOLLINEN JA HÄPEÄ.
-
-_Kristitty_: Ja mitä te hänelle vastasitte?
-
-_Uskollinen_: Sepä se! Ensi alussa en tiennyt, mitä sanoa. Hän
-ahdisti minua niin, että veri nousi kasvoihini: ihan olin tuon Häpeä
-nimisen miehen kourissa menehtymäisilläni. Mutta sitten rupesin
-miettimään, että se kuin ihmisille on korkea, se on Jumalan edessä
-kauhistus. Ja taas minä ajattelin: tämä Häpeä sanoo minulle, mitä
-ihmiset ovat, mutta ei sano mitään siitä, mitä Jumala tai Jumalan
-sana on. Ajattelin edelleen, ettei meitä tuomiopäivänä tuomita
-elämään tai kuolemaan maailman korskeahenkisten mietelmäin nojalla,
-vaan Korkeimman lakien ja viisauden mukaan. Siksipä, arvelut
-itsekseni, minkä Jumala parhaimmaksi sanoo, se myös parhainta on,
-vaikka kaikki ihmiset maailmassa toisin sanoisivat. Koska nyt --
-ajattelin minä -- Jumala pitää arvossa jumalanpelkoa, koska Jumala
-pitää arvossa herkkää omaatuntoa, ja koska ne, jotka taivaan
-valtakunnan tähden tyhmiksi tulevat, ovat viisaimmat, ja koska
-se köyhä, joka Kristusta rakastaa, on rikkaampi kuin maailman
-mahtavinkin, joka Häntä vihaa, niin sanoin minä hänelle: "Poistu
-pois, Häpeä, sillä sinä olet minun pelastukseni vihollinen. Pitäiskö
-minun suostuman sinuun ylimmäistä Herraani vastaan? Kuinka minä
-voisin Häntä katsella kasvoihin, Hänen tullessansa? Jos minä nyt
-Hänen teitänsä ja palvelijoitansa häpeäisin, kuinkasta voisin toivoa
-siunausta?" Mutta tämä Häpeäpä oli röyhkeä konna. Tuskin sain hänet
-häädetyksi luotani. Hän pyrki yhä hierautumaan minun seuraani ja
-kuiskaili korvaani milloin mitäkin siitä, kuinka heikkoja muka ne
-ovat, jotka jumalisuudessa kiinni riippuvat. Sanoin hänelle lopuksi,
-että turhaan hän tässä enempää yrittelee, sillä sitä, mitä hän
-halveksii, pidän minä korkeimmassa arvossa. Tällä tavoin vihdoinkin
-pääsin tästä tungettelevasta miehestä. Ja hänestä erottuani, minä
-rupesin laulamaan [Luuk. 16:15, Mark. 3:38]:
-
-    On monet kovat kestettävä sen,
-    Ken altis ain' on Herran käskyillen.
-    Nuo koetukset liha matkaan saa,
-    Ja taas ja taas ja taas ne palajaa;
-    Alati meidät saavuttaa ne sois
-    Ja yllättää ja työntää tieltä pois.
-    Siis valvoen käy, Vaeltaja, ties
-    Ja vastaan seiso heitä, niinkuin mies.
-
-_Kristitty_: Minua ilahduttaa, veli hyvä, ettäs niin urhoollisesti
-vastustit tätä konnaa. Kaikesta siitä päättäen kuin olet kertonut,
-ei hänen nimensä minunkaan mielestäni kohdallaan ole. Julkeasti hän
-jäljissämme kujilla kulkee ja koettaa saada meitä häpeään kaikkein
-ihmisten edessä, se on: häpeämään sitä, mikä hyvä on. Mutta ellei
-hän itse niin häpeämätön olisi, ei hän tekisi sitä kuin tekee.
-Seisokaamme vain häntä vastaan, sillä kerskailuistaan huolimatta,
-ei hän kumminkaan mitään aikaan saa muissa kuin tyhmissä. Viisaat
-kunnian perivät, sanoo Salomo, mutta tyhmät häpeän saavat. [Sananl.
-3: 35]
-
-_Uskollinen_: Häpeätä vastaan tulee meidän, luullakseni, huutaa
-avuksemme Häntä, joka vaatii meitä miehuullisesti puolustamaan
-totuutta maan päällä.
-
-_Kristitty_: Niinpä kyllä. Mutta ettekö matkallanne tässä laaksossa
-muuta kohdannut?
-
-_Uskollinen_: En, en kohdannut, sillä aurinko paistoi koko
-loppumatkan, vieläpä Kuoleman Varjon laaksoakin kulkeissani.
-
-_Kristitty_: Miekkoinen te! Minun kävi aivan toisin. Tuskin olin
-laaksoon tullut, niin jo täytyi minun kestää pitkällinen ja ankara
-kamppuilu hirmuisen vihollisen, Apollyonin, kanssa. Luulin hänen
-jo ihan surmaavan minut, varsinkin kun hän paiskasi minut maahan
-ja rutisti minut allensa: luulin hänen murskaavan minut palasiksi.
-Maahan kaatuessani kirposi miekka mun kädestäni, ja silloin hän
-arveli olevansa varma voitostaan. Mutta minä huusin Jumalan puoleen,
-ja Hän kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Senjälkeen minä
-astuin Kuoleman Varjon laaksoon, ja pilkkopimeässä sain sitä astua
-melkein hamaan puoliväliin. Myötäänsä luulin siellä joutuvani surman
-suuhun. Mutta aamu sarasti vihdoinkin, päivä nousi, ja loppumatka
-kului helpommin ja rauhallisemmin.
-
-
-LIUKASKIELINEN LIITTYY SEURAAN.
-
-Tämän jälkeen minä näin unessani, kuinka Uskollinen, heidän
-kulkiessansa, sattui katsahtamaan sivulleen ja huomasi erään miehen,
-nimeltä _Liukaskielinen_, astuvan jonkun matkan päässä heidän
-kohdallaan (siinä kun oli tilaa heille kaikille). Se oli kookas mies
-ja hiukan miellyttävämpi kaukaa katsellen kuin läheltä. Uskollinen
-kääntyi hänen puoleensa seuraavilla sanoilla:
-
-_Uskollinen_: Minne matka, ystävä hyvä? Pitääkö teidänkin tienne
-Taivaalliseen maahan?
-
-_Liukaskielinen_: Sinne juuri olen kulkemassa.
-
-_Uskollinen_: Sepä hyvä. Sittenhän saamme teistä, toivoakseni, hyvää
-seuraa.
-
-_Liukaskielinen_: Mielellänihän minä seuraanne liityn.
-
-_Uskollinen_: Tulkaa sitten, niin astutaan yhdessä ja haastellaan
-ajan kuluksi hyödyllisistä asioista.
-
-_Liukaskielinen_: Ylen mieluista minun onkin haastella hyvistä
-asioista niin teidän kuin jokaisen muunkin kanssa, ja minua
-ilahduttaa kohtaamastani niitä, jotka sellaista hyvää harrastavat.
-Ei totta tosiaankaan niitä monta ole, jotka sillä tapaa tahtovat
-matkoillaan aikaansa kuluttaa. Useimmat ne mieluummin juttelevat
-joutavia, ja moiset ovat minulle vastenmielistä väkeä.
-
-_Uskollinen_: Se on todellakin surkuteltava seikka, sillä mihinkäpäs
-parempaan ihminen voisi maailmassa suutansa ja kieltänsä käyttääkään
-kuin taivaallisiin?
-
-_Liukaskielinen_: Minä pidän teistä sanomattoman paljon, teidän
-sananne kun ovat niin sattuvia. Mikä vainenkaan niin mieluista ja
-mikä niin hyödyllistä, kuin haastella jumalallisista asioista? Mikä
-onkaan niin mieluista, jos nimittäin ihminen ilonsa löytää siitä,
-mikä ihmeellistä on? Jos ihminen esimerkiksi halajaa haastella
-tapausten kulusta tai asiain salaisesta alkuperästä tai jos hän
-rakastaa puhella ihmeistä, tunnustähdistä ja merkeistä, niin missäpä
-niistä olisi niin kauniita kuvauksia ja suloisia kirjoituksia kuin
-Pyhässä Raamatussa?
-
-
-USKOLLISTA MIELLYTTÄÄ LIUKASKIELINEN.
-
-_Uskollinen_: Totta kyllä, mutta meidän silmämääränämme pitää olla,
-että me, senkaltaisista asioista puhuessamme, myöskin saamme niistä
-hyötyä.
-
-_Liukaskielinen_: Sitä minäkin. Tainkaltaisista asioista puheleminen
-on hyödyllistä, sillä siinä selviää ihmiselle monta seikkaa, niinkuin
-näitten maallisten katoavaisuus ja taivaallisten hyödytys. Tämä nyt
-yleensä. Erityiskohtiin taas mennen, oppii siinä tuntemaan uuden
-syntymisen tarpeellisuuden, meidän omain töittemme riittämättömyyden,
-Kristuksen vanhurskauden välttämättömyyden y.m. Sitä paitsi
-oppii sellaisessa puhelussa tietämään, mitkä on katumus, usko,
-rukous, kärsimys ja niin edespäin. Siinä myös tulee oman mielensä
-virvoitukseksi tietämään, mitä Evankeliumin lupaukset ja lohdutukset
-merkitsevät. Edelleen oppii sen kautta vastustamaan harhaluuloja,
-puolustamaan totuutta ja opettamaan tietämättömiä.
-
-_Uskollinen_: Aivan oikein, ja ilahduttava on kuulla teiltä tällaisia
-asioita.
-
-_Liukaskielinen_: Voi sentään! Tiedon puute näissä asioissa juuri
-onkin syynä siihen, että niin harva käsittää uskon välttämättömyyttä
-ja armon töitten tarpeellisuutta sielussansa iankaikkisen elämän
-saamiseksi. Tiedottomina he elävät lain töissä, joilla ei kukaan
-millään muotoa voi taivaan valtakuntaan päästä.
-
-_Uskollinen_: Mutta, sallikaa sanoani, tällaisten taivaallisten
-asiain tunteminen, sehän on Jumalan lahjaa. Ei kukaan tule siihen
-omalla ponnistuksellaan eikä pelkällä puhelemisella.
-
-_Liukaskielinen_: Sen tiedän vallan hyvin, ett'ei ihminen mitään
-taida ottaa, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Kaikki tulee
-armosta eikä töitten tähden. Sen voisin todistaa sadoilla kohdilla
-raamatusta. [Joh. 3: 27]
-
-_Uskollinen_: No niin, mutta minkäs asian me nyt tällä kertaa
-panisimme keskustelun pohjaksi?
-
-_Liukaskielinen_: Minkä vaan tahdotte: minä olen altis puhumaan
-taivaallisista asioista ja maallisista asioista; lain alalta ja
-evankeliumin alalta; korkeista asioista jokapäiväisistä; menneistä
-ja tulevaisista; oleellisista ja satunnaisista, -- otaksumalla
-nimittäin, että tuosta kaikesta on oleva meille hyötyä.
-
-Tämä oli Uskollisen mielestä ihmeellistä. Hän astui Kristityn
-luo, joka tällä välin oli kulkenut yksinänsä, ja virkkoi hänelle
-hiljaisella äänellä: "Siitäpä saatiin kelpo toveri matkalle! Hänestä
-tulee erinomainen vaeltaja."
-
-Kristitty myhähti kuivasti ja sanoi: "Tuo mies, johon te niin olette
-ihastunut, viepi puheillansa harhaan monet kymmenet, jotka eivät
-häntä tunne."
-
-_Uskollinen_: Tunnettekos te sitten hänet?
-
-_Kristitty_: Minäkö? Tunnen hänet paremmin kuin hän tuntee oman
-itsensä.
-
-_Uskollinen_: Mikäs hän sitten oikeastaan on? Sanokaas!
-
-_Kristitty_: Hänen nimensä on Liukaskielinen. Hän asuu meidän
-kaupungissa hänkin. Kumma, että hän teille on niin outo, vaikka
-suurihan se meidän kaupunki tosin on.
-
-
-USKOLLISEN PETTYMYS.
-
-_Uskollinen_: Kenenkä lapsia hän on? Ja missä päin hän siellä asuu?
-
-_Kristitty_: Hän on _Kaunokielisen_ poikia ja asuu _Joutavain
-Juttujen_ kadun varrella. Kaikkialla, missä hänellä on ollut
-tekemistä, tunnetaan kyllä Liukaskielinen Joutavain Juttujen kadun
-varrelta. Kieli hänellä on kyllä ketterä, mutta viheliäinen raukka
-tuo mies sittenkin on.
-
-_Uskollinen_: Päältä iskien hän on sievä mies.
-
-_Kristitty_: Niitten mielestä niin, jotka eivät häntä perinpohjin
-tunne. Paras hän on matkan päästä; lähellä kotia ruma kylläkin.
-Kun sanoitte häntä sieväksi mieheksi päältä iskien, niin muistui
-mieleeni, mitä olen huomannut maalarin teoksista: hänenkin taulunsa
-ovat kauniita kaukaa katseltuina, mutta eivät miellytä, kun tulee
-lähelle.
-
-_Uskollinen_: Etteköhän vaan laskene leikkiä, koskapa teiltä suu
-hymyyn meni?
-
-_Kristitty_: Jumala varjelkoon minua leikkiä laskemasta tällaisista
-asioista (vaikkapa hymyilinkin) tai tekemästä ketään vastaan
-vääriä syytöksiä! Kerronpa vielä muutakin hänestä. Tämä mies on
-kaikenlaisessa seurassa ja kaikenlaisessa keskustelussa kuin
-kotonansa. Yhtä hyvin kuin hän nyt puheli teidän kanssanne,
-yhtä hyvin hän osaa jutella oluthaarikan ääressä, ja mitä
-enemmän juoma päähän nousee, sitä enemmän näitä asioita kielelle
-kiertyy. Jumalisuudella ei ole sijaa hänen sydämessään eikä hänen
-elämässänsäkään. Kaikki, mitä hänellä on, asuu hänen kielellänsä, ja
-hänen jumalisuutensa on vaan siinä, että hän sillä kerskailee.
-
-_Uskollinen_: Niinkö todellakin? Sittenhän minä olen kovasti pettynyt
-tuossa miehessä.
-
-_Kristitty_: Pettynytpä vainenkin! Se on varma se. Muistakaa,
-mitä Sanassa sanotaan: "Sillä he sanovat ja ei tee", ja taas:
-"Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa." Hän puhuu
-rukoilemisesta, katumuksesta, uskosta, uudesti-syntymisestä, mutta
-pelkkään puhumiseenpa tuo häneltä jääkin. Minä olen käynyt heillä ja
-tarkannut häntä sekä kotona että muualla. Mitä hänestä puhunut olen,
-sen tiedän todeksi. Hänen kodissansa ei ole jumalanpelkoa sen enempää
-kuin munanvalkuaisessa on hajua. Ei siellä ole rukousta, ei synnin
-katumisen merkkiäkään. Totisesti: paljoa paremmin luontokappalekin
-tavallansa Jumalaa palvelee kuin hän. Hän on jumalisuuden pilkka,
-solvaus la häväistys kaikille niille, jotka hänet tuntevat. Tuskin
-kuulee hyvää sanaa siinä päässä kaupunkia, missä hän asuu, ja
-siihen on hän syypää. Siksipä rahvas, joka hänet tuntee, sanookin
-hänestä: "Pyhimys kylässä, piru kotona." Poloinen perhe sen kyllä
-saa tuta! Hän on semmoinen saituri, semmoinen kiukkupussi, ja räyhää
-palvelijainsa kanssa niin, ett'eivät he tiedä, miten olla, miten
-hänelle puhua. Kenellä hänen kanssaan on jotain tekemistä, se sanoo:
-"Paremmin sitä turkkilaisen kanssa toimeen tulee kuin hänen, sillä
-sekin toki rehellisemmin menettelee." Tämä Liukaskielinen osaa, jos
-mahdollista, vieläkin ovelammin kavaltaa ja pettää ja kettää. Sitä
-paitsi kasvattaa hän poikiansakin noudattamaan isän askeleita. Ja
-milloin hän yhdessäkään heistä huomaa turhaa arkuutta (sellaiseksi
-hän sanoo herkän omantunnon ensimmäistä ilmautumista), niin jo
-moittii heitä hupsuiksi ja tomppeleiksi eikä millään ehdoin usko
-heille mitään sanottavia toimia eikä milloinkaan heitä suosittele.
-Minun luullakseni hän on häijyllä elämällään ollut syynä monen
-loukkaukseen ja lankeamiseen ja -- ellei Jumala estä -- on vielä
-useamman saattava turmioon. [Mat. 23: 3. 1 Kor. 4: 20. Rom. 2: 24,
-25.]
-
-
-KRISTITTY ANTAA LIUKASKIELISESTÄ OIKEAN KUVAN.
-
-_Uskollinen_: Niin, veli armas, minä uskon kuin uskonkin teitä,
-en ainoastaan siitä syystä, että sanotte tuntevanne hänet, vaan
-siitäkin, että te kristittynä ihmisiä arvostelette. En näet saata
-ajatella teidän puhuneen pahassa tarkoituksessa, vaan siksi, että
-asia on juuri niin kuin sanotte.
-
-_Kristitty_: Ellen olisi häntä tuntenut paremmin kuin te, niin olisin
-kukaties minäkin ajatellut hänestä samoin kuin tekin ensi alussa.
-Todellakin, jos moinen lausunto hänestä olisi lähtenyt yksistänsä
-jumalisuuden vihaajilta, niin olisin sitä pitänyt parjauksena. (Ja
-useinhan paha parjaakin rehellisen ihmisen hyvää nimeä ja toimia).
-Mutta kaiken tämän, niin, ja monen muunkin pahan, mitä hänessä
-tunnen, voin minä todeksi osoittaa. Kaikki hyvät ihmiset ne sitä
-paitsi häpeävät hänen seuraansa eivätkä milloinkaan sano häntä
-veljekseen tai ystäväkseen. Ken vaan hänet tuntee, se punastuu,
-kuullessaan jo hänen nimeänsäkin mainittavan.
-
-_Uskollinen_: Minä huomaan nyt, kuinka puhe ja työ ovat kaksi eri
-asiaa, ja tahdonpa tästä puolin tarkemmin erottaa näitä molempia
-toisistansa.
-
-_Kristitty_: Eri asioita ne tietysti ovat, niin erillaisia kuin sielu
-ja ruumis, sillä niinkuin ruumis sielua vailla on pelkkä hengetön
-esine, samoin on pelkkä puhe hengetön esine sekin. Jumalisuuden
-sielu ilmenee toiminnassa. "Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja
-saastuton jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa
-ja itsensä saastatonna maailmassa pitää." Tästä ei Liukaskielinen
-väliä pidä. Hän luulee, että kuulemisella ja puhumisella jo hyväkin
-kristitty ihmisestä tulee, ja näin hän viepi oman sielunsa harhaan.
-Kuuleminen on vain siemenen kylvämistä, eikä puhuminen ole läheskään
-todistus siitä, että hedelmä jo sydämessä ja elämässä kasvaa.
-Ja olkaamme vakuutetut siitä, että ihminen viimeisenä päivänä
-tuomitaan töittensä hedelmän jälkeen. Ei silloin kysytä: Uskoitteko?
-vaan: Olitteko tekijöitä vaiko puhujia vaan? Ja sen mukaan heidät
-tuomitaan. Maailman loppu on verrattu elonleikkuusen tässä
-maailmassa, ja tiedättehän, ett'ei eloa leikattaessa muuhun katsota
-kuin hedelmään. Ei niin, että mitään otolliseksi nähtäisiin, mikä ei
-uskosta ole, mutta minä tahdoin vaan osoittaa teille, kuinka mitätön
-Liukaskielisen tunnustus sinä päivänä on oleva. [Jak. 1: 27, katso
-vv. 23-26, Mat. 13: 18-23, 25: 14-46. Mat 13: 30,39]
-
-_Uskollinen_: Tämä johdattaa mieleeni mitä Moses kirjoittaa puhtaista
-eläimistä. Puhdas eläin on se, joka halkaistun sorkkansa jakaa ja
-märehtii; ei se, joka ainoastaan sorkkansa jakaa, eikä se, joka
-ainoastaan märehtii. Jänis märehtii, mutta on saastainen, sillä se ei
-sorkkaansa hajota. Ja sama on todella laita Liukaskielisenkin: hän
-märehtii, hän hakee tietoja, hän märehtii sanaa, mutta hän ei hajota
-sorkkaansa, hän ei poikkea syntisten tieltä; hänellä on, niinkuin
-jäniksellä, aina vaan koiran tai karhun käpälä. Siitä syystä hän on
-saastainen. [3 Mos 11: 3,6, 5 Mos. 14: 7]
-
-_Kristitty_: Te olette ymmärtääkseni lausunut sen merkityksen, minkä
-Evankeliumi näille sanoille antaa. Siihen minä vielä lisään jotain.
-Paavali sanoo muutamia ihmisiä, niinpä noita paljonpuhuviakin,
-heliseväksi vaskeksi ja kiliseväksi kulkuseksi. He ovat, niinkuin
-hän toisessa paikassa sanoo, hengettömiä, jotka äänen antavat,
-hengettömiä, s.o. senkaltaisia, joilta puuttuu totinen usko ja
-Evankeliumin armo, ja jotka niin muodoin eivät ikinä pääse taivaan
-valtakuntaan elämän lasten pariin, vaikkapa heidän puhuessaan heistä
-hely kävisi kuin enkelin ääni. [1 Kor. 13: 1-3, 1 Kor. 14: 7]
-
-_Uskollinen_: Ensi alussa olin hänen seuraansa kyllä ihastunut, mutta
-vielä enemmin olen nyt väsynyt siihen. Millä keinoin pääsisimme irti
-hänestä?
-
-_Kristitty_: Ottakaa neuvoni varteen ja tehkää niinkuin sanon, niin
-saatte nähdä, että hänkin pian kyllästyy teidän seuraanne, elleihän
-Jumala saa liikuttaneeksi ja kääntäneeksi hänen sydäntänsä.
-
-
-USKOLLINEN TUTKISTELEE LIUKASKIELISTÄ.
-
-_Uskollinen_: Mitäs minun pitäisi tehdä?
-
-_Kristitty_: Menkää hänen tykönsä ja ryhtykää hänen kanssaan vakavaan
-keskusteluun jumalisuuden voimasta ja sitten (jos hän suostuu,
-niinkuin kyllä suostuu), kysäiskää häneltä suoraan, onko sitä
-olemassa hänen sydämessään, kodissaan ja elämässään.
-
-Uskollinen astui silloin taas eteenpäin ja sanoi Liukaskieliselle:
-"No mitenkäs nyt on laita?"
-
-_Liukaskielinen_: Kiitos kysymästä, hyvin. Olisi tässä tällä välin
-ennättänyt jo paljonkin haastella, luullakseni.
-
-_Uskollinen_: Haastellaan vaan, jos mielitte. Ja koska te jätitte
-minun toimekseni kysymyksen tekemisen, niin kysynpä nyt: Millä tapaa
-Jumalan autuaaksitekevä armo ilmenee siinä ihmisessä, jonka sydämeen
-se on sijansa ottanut?
-
-_Liukaskielinen_: Me käymme siis, huomaan minä, keskustelemaan
-asiain voimasta. No niin, kysymys on erittäin hyvä, ja mielelläni
-siihen vastaankin. Ja vastaukseni kuuluu lyhyesti näin. Ensiksi: Kun
-Jumalan armo on sydämeen sijansa ottanut, niin synnyttää se haikean
-valitushuudon syntiä vastaan. Toiseksi...
-
-_Uskollinen_: Malttakaas! Keskustellaanpa yhdestä asiasta aina
-kerrallaan. Teidän olisi pitänyt pikemmin sanoa sen ilmenevän siinä,
-että sielu alkaa inhota syntiä.
-
-
-USKOLLINEN TUO ESILLE OMAN KANTANSA.
-
-_Liukaskielinen_: Mikäpäs on ero valitushuudon ja synnin inhoamisen
-välillä?
-
-_Uskollinen_: Suuri ero onkin. Ihminen saattaa syntiä valittaa,
-maallisia tarkoituksia tavoitellen, mutta inhota hän ei sitä voi
-muutoin kuin jumalallisen synnin-kammon voimasta. Olen monenkin
-kuullut saarnatuolista vaikeroivan syntiä vastaan, ja itse he
-kumminkin ovat sietäneet sitä sydämessään, kodissaan ja elämässään.
-Josefin talon-emäntä huusi hänkin, ikäänkuin olisi ollut pyhä, mutta
-sittenkin olisi hän kernaasti tahtonut epäpuhtautta harjoittaa hänen
-kanssansa. Muutamat huutavat syntiä vastaan, niinkuin äiti huutaa
-lapselle sylissänsä, sanoen sitä kelvottomaksi ja pahankuriseksi
-tytöksi, mutta ei aikaakaan, niin jo hän hyväilee sitä ja suutelee.
-[1 Mos.39: 17-18]
-
-_Liukaskielinen_: Te koetatte solmia minut, huomaan minä.
-
-_Uskollinen_: En suinkaan. Tahtoisin vaan saattaa asiat oikealle
-tolalle jälleen. Mutta mikäs olikaan se toinen asia, jolla aioitte
-todistaa armon työn ilmenemistä sydämessä?
-
-_Liukaskielinen_: Evankeliumin salaisuuksien tarkka tunteminen.
-
-_Uskollinen_: Se tunnusmerkki olisi pitänyt mainita ensiksi, mutta
-tulipa se ensiksi tai viimeiseksi, -- väärä se sittenkin on.
-Ihmisellä saattaa olla tietoja ja syviäkin tietoja Evankeliumin
-salaisuuksista, mutta sielu on silti armon töitä vailla. Todellakin,
-ihmisellä saattaa olla kaikkinainen tieto, eikä hän sittenkään mitään
-ole eikä siis Jumalan lapsikaan. Kun Kristus kysyi: "Tiedättekö
-kaikki nämät?" ja opetuslapset vastasivat: "tiedämme", silloin Hän
-lisäsi: "Te olette autuaat, jos niitä teette." Ei Hän siunaustansa
-anna tietämiselle, vaan tekemiselle. On olemassa tieto, jota ei
-teko seuraa: "Hän tiesi Herransa tahdon eikä tehnyt Hänen tahtonsa
-jälkeen." Ihmisellä saattaa olla tietoja kuin enkelillä eikä eikä hän
-sittenkään kristitty ole. Niin muodoin ei teidän tunnusmerkkinne ole
-tosi. Tietäminen on otollista paljonpuhuville ja kerskaajille, mutta
-Jumalalle on otollista tekeminen. Ei niin, että sydän saattaisi olla
-hyvä ilman tietoa, sillä sitä vailla ei sydän mitään ole. Tietoa on
-näet kahdenlaista: toinen tyytyy pelkkään asiain tutkistelemiseen,
-toisella on mukanansa uskon ja rakkauden armo, ja tämä tieto se
-saattaa ihmisen sydämestänsä tekemään Jumalan tahdon. Edellinen tieto
-riittää paljonpuhuvalle, mutta ilman jälkimmäistä ei oikea kristitty
-ole tyytyväinen. "Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias ja
-pitääkseni sitä koko sydämessäni." [1 Kor. 13: 2, Joh. 13: 12,17,
-Luk. 12: 47, Ps. 119: 34.]
-
-_Liukaskielinen_: Te koetatte jälleen saada minut solmituksi. Ei
-meille siitä virvoitusta lähde.
-
-_Uskollinen_: Mainitkaapas joku toinen merkki armon työn
-ilmenemisestä.
-
-_Liukaskielinen_: Enkä minä, sillä ei meistä näy olevan yhden köyden
-vetäjiksi.
-
-_Uskollinen_: Ellette te tahdo sitä mainita, saanko minä sen tehdä?
-
-_Liukaskielinen_: Niinkuin suvaitsette.
-
-_Uskollinen_: Armon työ sielussa ilmoitakse itse joko sille, kenessä
-se on, tahi niille kuin hänen ympärillänsä ovat.
-
-Sille, kenessä se on, llmoitakse se näin: Ihminen tulee vakuutetuksi
-synnistä, liiatenkin luontonsa turmeluksesta ja epäuskon synnistä,
-(jonka hän varmaan tietää vievän kadotukseen, ellei hän Jumalalta
-saa armoa uskon kautta Jesukseen Kristukseen). Tässä mielentilassa
-hän alkaa surra ja hävetä syntiä. Samalla hän myös tuntee itsessänsä
-maailman Vapahtajan ilmestyvän ja tuntee välttämättömän tarpeen
-liittyä Häneen koko elämänsä ajaksi. Ja silloin alkaa hänessä
-isoominen ja janoominen Hänen peräänsä, se isoominen ja janoominen,
-johon lupaus liitetty on. Sitä myöten kuin hänen uskonsa Vapahtajaan
-on vakaa tai heikko, sitä myöten on myös hänen ilonsa ja rauhansa,
-sitä myöten hänen rakkautensa pyhitykseen, sitä myöten myös hänen
-halunsa päästä yhä enemmän Häntä tuntemaan ja myös maailmassa Häntä
-palvelemaan. Mutta vaikka nyt armon työ, niinkuin sanoin, hänessä
-siten ilmoitakse, niin harvoin hän kumminkaan kykenee päättämään,
-että se armon työtä on, koska hänen turmeluksensa ja nurjaan
-suuntaan suistunut järkensä johtaa häntä näistä asioista väärin päin
-päättelemään. Niin muodoin, kenessä tämä armon työ toimii, hänellä
-pitää olla varsin terve arvostelukyky, voidaksensa varmasti päättää,
-että tämä kaikki on armon työtä. [Joh. 16: 8, Rom. 7: 24, Mark 16:
-16, Ps. 38: 18, Gal. 2: 16, Ap. 4: 12, Mat. 5: 6, Ilm. 21: 16]
-
-Toisissa se ilmoitakse näin:
-
-1. Kokemuksesta havaitun uskon tunnustamisella Kristukseen. 2. Tämän
-tunnustuksen mukaisella elämällä, nimittäin pyhityksen elämällä:
-pyhitys sydämessä, pyhitys perheessä (jos hänellä perhettä on) ja
-pyhitys maailmassa liikkuessa, jolloin hän tämän pyhityksen kautta
-oppii sisällisesti kammoamaan syntiä yleensä ja inhoamaan omaa
-itseänsä erittäin, vastustamaan syntiä perheessänsä ja hurskasta
-elämätä maailmassa edistämään, ei pelkällä puhumisella, niinkuin
-teeskentelijät ja suupaltit, vaan toimeliaana antautuen uskossa
-ja rakkaudessa Sanan voiman alle. Ja kas siinä, hyvä herra, lyhyt
-selitys armon työstä ja sen ilmaumisesta, ja jos teillä on jotain
-sitä vastaan sanottavaa, niin sanokaa, ellei, niin sallikaa minun
-esittää toinen kysymys. [Rom. 10: 10, 1. Fil. 1: 27, Mat. 5: 19, Joh.
-14: 15, Ps. 50: 23, Job. 42: 5, 6, Hesek. 20: 43]
-
-
-LIUKASKIELINEN ASEETONNA.
-
-_Liukaskielinen_: Ei ole nyt minun tehtävänäni väitellä vastaan;
-minun on kuunteleminen vain. Sanokaa siis toinen kysymyksenne.
-
-_Uskollinen_: Se on tämä: Tunnetteko kokemuksestanne sen, mitä
-selitykseni edellisessä osassa toin esiin? Ja todistaako elämänne
-ja toimenne sitä? Vai onko teidän uskontonne sanoja vain ja puhetta
-eikä työtä ja totuutta? Jos mielitte vastata näihin kysymyksiin,
-niin, minä pyydän, älkää muuta sanoko kuin sellaista, mihin Jumala
-taivaassa on sanova amen, älkääkä sellaistakaan, mihin ei omatuntonne
-teitä oikeuta, sillä "joka itseänsä kiittää, ei se ole koeteltu,
-vaan se, jota Herra kiittää". Ja sitä paitsi, kovin on kehnoa, jos
-minä sanon olevani sellainen ja sellainen, vaikka elämäni ja kaikki
-naapurini todistavat minun valhettelevan. [2 Kor. 10: 18]
-
-Liukaskielinen punastui ensin, mutta toipui jälleen ja vastasi: "Nyt
-te jo puhutte kokemuksesta, omastatunnosta ja Jumalasta ja kutsutte
-Häntä todistamaan, mistä tässä on haasteltu. Senkaltaista keskustelua
-en ollut odottanut, enkä mieli moisiin kysymyksiin vastatakaan,
-kosk'en katso olevani velvollinen siihen, ellettehän ruvenne minun
-koulumestarikseni, ja vaikkapa rupeaisittekin, niin en minä salli
-teidän ruveta minun tuomarikseni. Mutta sanokaa, miksi te minulta
-tuollaista kyselette?"
-
-_Uskollinen_: Siks'että näin teidän olevan kerkeän kieleltänne enkä
-tiennyt teillä muuta olevan kuin pelkkiä tietoja. Sitä paitsi,
-puhuakseni suuni puhtaaksi, minä olen kuullut teidän olevan sellaisen
-miehen, jonka jumalisuus on sanoissa vaan, ja jonka elämä tekee suun
-tunnustuksen valhettelijaksi. Sanotaan, että te olette häpeäpilkku
-kristittyjen joukossa, että teidän jumalaton elämänne tekee haittaa
-jumalisuudelle, että muutamat ovat jo pahenneet teidän vääriin
-teihinne ja useammat ovat niitten kautta turmioon joutumaisillaan.
-Toisaalla teidän jumalisuutenne ja toisaalla juomingit ja ahneus
-ja epäsiveellisyys ja kiroileminen ja valhetteleminen ja huonojen
-seurojen etsiminen j.n.e. -- ne pyrkivät vetämään yhtä köyttä. Tässä
-käy toteen se sananparsi, joka portosta sanoo: "Hän on kaikkien
-vaimojen häpeä." Niinpä tekin olette kaikkien tunnustajain häpeä.
-
-_Liukaskielinen_: Koska te olette niin herkkä keräilemään huhuja ja
-niin nopsa tuomioillenne, niin en minä osaa teitä pitää muuna kuin
-äreänä ja raskasmielisenä miehenä, jonka kanssa ei maksa haastella.
-Niinpä jääkääkin hyvästi!
-
-
-KRISTITTY JA USKOLLINEN JÄLLEEN KAHDEN KESKEN.
-
-Silloin tuli Kristitty saapuville ja sanoi veljellensä: "Johan minä
-sanoin, miten se käy: teidän sananne ja hänen pyyteensä eivät sovi
-yhteen. Mieluummin hän hylkäsi teidän seuranne kuin otti elämätänsä
-parantaakseen. Mutta nyt hän on mennyt, niinkuin minä sanoin,
-ja menköön. Ei siitä ole vahinkoa kellekään muulle kuin hänelle
-itselleen. Siten hän päästi meidät siitä epähauskasta toimesta, että
-me olisimme jättäneet hänet yksikseen. Jos hän edelleen olisi pysynyt
-entisellään (niinkuin kaiketi olisi pysynytkin), niin olisi hän ollut
-tahrana meidän seurassa. Sitä paitsi, sanoohan apostoli: 'Karta siis
-senkaltaisia'."
-
-_Uskollinen_: Olen kumminkin iloinen tuosta lyhyestä keskustelusta
-hänen kanssaan. Toivottavasti hän vielä miettii sitä. Kaikissa
-tapauksissa olen ollut vilpitön häntä kohtaan -- ja niin olen viaton
-hänen verestänsä, jos hän hukkaan joutuu. [Ap. 20: 26,27]
-
-_Kristitty_: Hyvin teitte, että niin peittelemättä hänelle puhuitte.
-Sellainen suoruus, joka on niin harvinaista nykymaailmassa, tekee
-sen, että jumalisuus niin monen nenään pahalta lemahtaa. On olemassa
-noita jaarittelevia hulluja, joitten jumalisuus on pelkissä sanoissa
-vain, mutta jotka itse viettävät irstasta ja turhamaista elämää.
-Ja kun sellaisia niin paljon päästetään jumalisten seuraan, niin
-siitäpä maailma harhaan joutuu, kristillisyys kärsii häväistystä ja
-vilpittömyys loukkausta. Soisinpa, että kaikki menettelisivät teidän
-tavallanne; silloin he enemmänkin taipuisivat jumalisuuteen tahi
-kävisi heille liian kuumaksi olla hurskasten seurassa.
-
-    Hän harjans' ensin nosti, Liukaskieli,
-    Ja suurin sanoin hällä oli mieli
-    Kaikk' alas painaa. Vaan kun sydämen
-    Sai töistä kuulla, silloin peittyen
-    Kuin kuu hän häipyi, katos kerrassaan.
-    Niin, syömmen työ -- se yksin pysyy vaan.
-
-Sitten he vaelsivat, haastellen siitä, mitä matkallansa olivat
-nähneet, ja näin oli heidän helppo astua tietä, joka muutoin varmaan
-olisi käynyt vaivalloiseksi, se kun nyt kulki erämaan läpi.
-
-Heidän päästyänsä jo melkein erämaan toiseen päähän, sattui
-Uskollinen katsahtamaan taaksensa ja huomasi jonkun tulevan heidän
-perässään. Hän tunsi tulijan.
-
-"Kas", sanoi Uskollinen, "kukapas tuolta tulee?"
-
-Kristitty loi silmänsä sinne päin ja sanoi: "Sehän on minun hyvä
-ystäväni Evankelista."
-
-"Niin, ja minunkin hyvä ystäväni", sanoi Uskollinen, "sillä hänhän se
-minut ohjasi kulkemaan portille."
-
-
-EVANKELISTA LIITTYY SEURAAN.
-
-Nyt oli Evankelista saavuttanut heidät, ja näin hän tervehti heitä:
-
-_Evankelista_: Rauha olkoon teille, rakkaani, ja rauha teidän
-auttajillenne. [1 Aik. 12: 18]
-
-_Kristitty_: Terve tuloasi, terve tuloasi, rakas Evankelista!
-Sinun kasvojasi katsellessani, muistuu mieleeni sinun entinen
-ystävällisyytesi ja väsymätön työsi minun iankaikkiseksi onnekseni.
-
-_Uskollinen_: Terve tuhannesti! Sinun seurasi, suloinen mies, kuinka
-onkaan se mieluista meille, vaeltaja paroille!
-
-_Evankelista_: Kuinka teidän on käynyt, ystävät, siitä pitäin kuin
-viimeksi erosimme? Mitä olette matkallanne kohdanneet ja mitenkä
-menetelleet?
-
-Kristitty ja Uskollinen kertoivat hänelle kaikki, mitä heille tiellä
-oli tapahtunut, ja mitenkä ja mitä vastuksia voitettuansa he olivat
-tähän paikkaan saapuneet.
-
-_Evankelista_: Ylen olen iloinen, en siitä, että teillä
-koettelemuksia on ollut, vaan siitä, että voittajina niistä olette
-päässeet, ja että, monen heikkoudenkin jälkeen, yhä edelleen olette
-matkaanne jatkaneet hamaan tähän päivään asti.
-
-Ylen iloinen olen, sanon minä, niin itsen? kuin teidänkin tähden.
-Minä kylvin, te olette niittäneet. Ja se päivä on tuleva, jolloin
-kylväjä ja niittäjä ynnä iloitsevat, se on, vahvana pysytte loppuun
-asti: sillä aikananne te saatte niittää, ellette väsy. Kruunu odottaa
-teitä, katoamaton kruunu; niinpä juoskaat, jotta sen käsittäisitte.
-Muutamat lähtevät hakemaan kruunuansa, ja sittenkuin ovat jo kauaksi
-ennättäneet, tulevat toiset ja vievät sen heiltä. Siis pitäkäät,
-mitä teillä on, ett'ei kenkään teidän kruunuanne ottaisi. Ette ole
-vielä päässeet ulkopuolelle perkeleen nuolten kantamaa, ette ole
-vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet. Olkoon
-Valtakunta yhä edessänne ja uskokaat lujasti niitä kuin näkymättömät
-ovat. Älkäät päästäkö itsehenne mitään, mikä on tällä puolen tuon
-toisen maailman. Ja ennen kaikkea ottakaat vaari omasta sydämestänne
-ja sen himoista, sillä sydän on häijy ja pahan-elkinen kappale ylitse
-kaikkein. Pankaat sentähden kasvonne niinkuin limpsiö. Kaikki voima
-taivaassa ja maassa on teidän puolellanne. [Joh. 4: 36, Mat. 10: 22,
-Gal. 6: 9, 1 Kor. 9: 24-27, Ilm. 3: 11, Hebr. 12: 4, Jer 17: 9, Jes.
-50: 7]
-
-Kristitty kiitti häntä silloin hänen kehoituksistansa, mutta sanoi
-samalla heidän suovan, että hän vielä edelleenkin sanoillansa
-evästäisi heitä loppumatkalle, sitä enemmän kuin he hyvin tiesivät
-hänen olevan profetan. Hän osaa sanoa, mitä heille vielä tapahtuu, ja
-myöskin neuvoa, mitenkä he voivat esteitä vastustaa ja voittaa. Tähän
-pyyntöön yhdistyi Uskollinenkin.
-
-Evankelista puhui sitten kuin seuraa:
-
-"Rakkaat poikani! Te olette Evankeliumin totuuden sanasta kuulleet,
-että teidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman
-sisälle, ja taas, että jokaisessa kaupungissa pitää siteitä ja
-murheita teidän edessänne oleman. Ette siis saa odottaa pitkällekään
-pääsevänne, ennenkuin ne päällenne tulevat muodossa tai toisessa.
-Muutamat näistä lauseista ovat jo käyneet teissä toteen, ja useampien
-pitää vielä toteutuman. Nyt, niinkuin huomaatte, olette juuri
-erämaasta pääsemäisillänne ja saavutte sitten kaupunkiin, joka
-vähitellen silmienne eteen esiintyy. Siellä viholliset ankarasti
-ahdistavat teitä ja kaikin voiminsa koettavat surmata teidät. Ja
-olkaat varmat siitä, että toisen teistä taikka kumpaisenkin pitää
-verellänsä vahvistaa se todistus, josta te kiinni pidätte, mutta
-olkaat uskolliset kuolemaan asti, niin Kuningas teille elämän
-kruunun antaa. Se teistä, joka on siellä kuoleva, -- vaikk'ei tämä
-kuolema ole luonnollinen, ja hän kenties saa koviakin tuskia kestää
--- se saavuttaa paremman osan kuin hänen toverinsa, ei ainoastaan
-siinä, että hän pikemmin pääsee Taivaalliseen Kaupunkiin, vaan
-siinäkin, että hän sen kautta välttää monet vaivat, joita toinen on
-vielä loppumatkallansa kohtaava. Mutta tultuanne edessänne olevaan
-kaupunkiin ja nähtyänne täytetyksi sen, mitä minä olen sanonut,
-muistelkaat silloin ystäväänne ja olkaat miehuulliset ja antakaat
-sielunne Jumalalle, niinkuin uskolliselle Luojalle hyvissä töissä."
-[Ap. 14: 22, Ap. 20: 23, Ilm. 2: 10, 1 Kor. 16: 13, 1 Piet. 4: 19]
-
-
-TURHUUDEN MARKKINAT.
-
-Senjälkeen minä näin unessani, kuinka he, erämaasta päästyänsä, kohta
-huomasivat edessänsä erään kaupungin. Sen nimi oli _Turhuus_, ja
-siinä pidetään markkinoita, joita sanotaan Turhuuden markkinoiksi,
-ja jotka kestävät vuoden umpeensa. Niitä sanotaan tällä nimellä
-siksi, että kaupunki, missä niitä pidetään, painaa vähemmin kuin ei
-mitään, ja että kaikki, mitä siellä myödään tai mitä sinne tulee, on
-turhuutta, niinkuin viisas mies sanoo: Kaikki mitä on, se on turhuus.
-[Ps. 62: 10, Saarn. 1: 2; 2: 11-17]
-
-Nämä markkinat eivät ole nykyajan hankkeita. Ne ovat olleet olemassa
-jo ammoisista ajoista saakka. Kerronpa teille niitten alkuperästä.
-
-Lähes viisituhatta vuotta sitten oli matkamiehiä vaeltamassa
-Taivaalliseen Kaupunkiin, niinkuin nämäkin kaksi kunnon miestä.
-Kun nyt Beelsebub, Apollyon ja Legion joukkoinensa huomasivat,
-matkamiesten polvusta päättäen, heidän tiensä käyvän Turhuuden
-kaupungin kautta, niin keksivät he sen, että toimittivat sinne
-markkinat. Niissä piti oleman kaupan kaikenlaista turhuutta, ja
-markkinain oli määrä kestää vuosi umpeen. Ja näillä markkinoilla
-myötiin kaikenlaista, niinkuin: taloja, tiloja, ammatteja,
-toimipaikkoja, kunniasijoja, ylennyksiä virassa, arvonimiä,
-maakuntia, valtakuntia, iloja ja huvituksia; samoin nautinnoita
-kaikenlaisia: porttoja, parittelijoita, vaimoja, aviomiehiä, lapsia,
-isäntäväkeä, palvelijoita, henkiä, verta, ruumiita, sieluja, hopeata,
-kultaa, helmiä ja kalliita kiviä ja ties mitä kaikkea!
-
-Sitä paitsi on siellä alituiseen nähtävänä silmänkääntäjiä,
-pettureita, leikinlaskijoita, ilveilijöitä, narreja, apinoita,
-roistoja, maankulkijoita, ja kaikkia niitä jos minkä laatuisia.
-
-Nähtävänä siellä myös on, jopa ilmaiseksikin, varkauksia, murhia,
-avioliitonrikkomisia, väärän valan tekijöitä, ja kaikki tämä mitä
-veripunaisinta laatua.
-
-Ja niinkuin muilla, vähemmänkin tärkeillä markkinoilla eri kadut
-ja kujat kantavat omat nimensä aina sitä myöten, mitä tavaroita
-niissä on kaupan, niin on täälläkin turkuja ja kujia ja katuja
-(nimittäin maakuntia ja valtakuntia), joissa itsekukin tavara näillä
-markkinoilla pikemmin on löydettävissä. Siellä on Britannian katu,
-Franskan katu, Italian katu, Espanjan katu, Saksan katu, joissa
-kaikenlaista turhuutta pidetään kaupan. Mutta niinkuin muilla
-markkinoilla se tai tämä kauppatavara on kaikkia muita tärkeämpi,
-niin saavat näilläkin Rooman tavarat ja kauppakalut suurimman
-menekin. Ainoastaan Englannin kansa ja jotkut muut inhoavat niitä.
-
-
-KRISTITTY JA USKOLLINEN TURHUUDEN MARKKINOILLA.
-
-Niinkuin sanoin, tie Taivaalliseen Kaupunkiin kulki juuri sen
-kaupungin kautta, jossa noita iloisia markkinoita pidetään. Ja
-ken Taivaalliseen Kaupunkiin mennä mielii muuta tietä kuin tämän
-kaupungin kautta, hänen tulee maailmasta paeta pois. Herrain Herra,
-täällä maan päällä ollessaan, kulki hänkin omaan maahansa tämän
-kaupungin kautta, vieläpä markkinapäivänä. Silloin Beelsebub,
-näitten markkinain pää-isäntä, kehoitti Häntä, mikäli minä tiedän,
-ostamaan tuota turhuutta; lupasipa Beelsebub tehdä Hänet markkinain
-herraksikin, jos Hän vaan kunnioittaisi häntä, kaupungin läpi
-kulkiessansa. Ja koska Hän oli niin korkea-arvoinen Herra, niin
-kuljetti Beelsebub Häntä kadulta kadulle, ja näytti Hänelle vähässä
-ajassa kaikki maailman valtakunnat, saadaksensa Korkeimman Pyhän
-ryhtymään kauppoihin ja ostamaan joitakuita näistä turhuuksista.
-Mutta kauppatavarat eivät Häntä miellyttäneet, ja senvuoksi Hän
-läksikin kaupungista, panematta ropoakaan noihin turhuuksiin. Nämä
-markkinat ovat niin muodoin olleet olemassa jo ammoisista ajoista ja
-ovat hyvin suuret. [l Kor. 5: 10, Mat. 4: 1-11, Luk. 4: 5-8]
-
-Niinkuin sanottu, piti vaeltajain kulkea näitten markkinain kautta.
-Niin he tekivätkin, mutta tuskin he olivat sinne tulleet, niin,
-katso, kova liike syntyi koko markkinaväessä, ja koko kaupunki nousi
-ikäänkuin kapinaan heitä vastaan. Ja siihen oli monta syytä:
-
-Ensiksi: Vaeltajilla oli yllään aivan toisellainen puku kuin kellään
-muulla siellä, jonka vuoksi markkinaväki suureksi ihmeeksensä heitä
-katseli. Muutamat sanoivat heitä houkiksi, toiset hulluinhuoneesta
-karanneiksi, jotkut muukalaisiksi. [Heb. 10: 33, 1 Kor. 2: 7,8, 4:
-9,10, Job. 12: 4, 1 Joh 3: l]
-
-Toiseksi: Yhtä outoa kuin matkamiesten ulkoasu, oli heille heidän
-kielensäkin, jota vaan ani harva heistä ymmärsi. Matkamiehet puhuivat
-tietysti Kaanaan kieltä, mutta markkinaväki oli tämän maailman
-lapsia. Siksipä heitä koko markkinoilla joka paikassa pidettiin
-outoina. [Jes 19: 18, l Kor. 14: 11]
-
-Kolmanneksi: Varsinkin veti kaupustelijain huomiota puoleensa se,
-että vaeltajat niin vähän välittivät heidän tavaroistaan. He eivät
-edes huolineet katsahtaakaan niihin, ja kun kaupustelijat kutsuivat
-heitä ostamaan, niin he tukkivat korvansa, huutaen: "Käännä minun
-silmäni pois katselemasta turhuutta", ja nostaen silmänsä ylös,
-merkiksi, että heidän toimensa ja menonsa on taivaassa. [Ps. 119: 37,
-Fil. 3: 20]
-
-Matkamiesten menettelyä katsellessaan, kysäisi yksi kaupustelijoista
-irvistellen: "Mitäs herrat ostaa?" Mutta he loivat häneen
-vakavan katseen ja vastasivat: "Me ostamme totuutta." Tämä pani
-markkinaväen vielä entistä enemmän halveksimaan heitä. Muutamat
-heitä ivailivat, muutamat pilkkasivat, muutamat alkoivat parjata,
-ja muutamat kiihoittivat toisia käymään heihin käsiksi. Ja vihdoin
-nousi semmoinen melu ja meteli, että markkinoilla joutui kaikki
-epäjärjestykseen. Nyt vietiin asiasta viesti markkinain päämiehelle.
-Hän tuli heti ulos ja antoi muutamain uskollisimpain ystäviensä
-toimeksi ottaa kuulusteltaviksi nämä miehet, jotka olivat niin suuren
-häiriön markkinoilla matkaansaaneet. [Sananl. 23: 23]
-
-
-VAELTAJAT VANGITAAN.
-
-Vaeltajat vietiin nyt kuulusteltaviksi, ja tutkijat kysyivät heiltä,
-mistä he tulevat, ja minne heillä matka, ja miksikä heillä on niin
-outo puku yllään. Miehet vastasivat olevansa vieraita ja muukalaisia
-maan päällä ja matkalla omaan maahansa, nimittäin taivaalliseen
-Jerusalemiin. He eivät ole kaupunkilaisille eivätkä kauppiaille
-antaneet mitään syytä kohtelemaan heitä pahasti ja estelemään heidän
-matkaansa, elleihän siihen liene ollut syynä se, että, kun heiltä
-kysyttiin, mitä he tahtovat ostaa, he vastasivat tahtovansa ostaa
-totuutta. Mutta ne, jotka tutkijoiksi oli asetettu, eivät osanneet
-muuta luulla kuin että miehet ovat hulluinhuoneesta päässeitä ja
-raivomielisiä tai muutoin semmoisia, jotka ovat tulleet tänne
-häiritsemään markkinoita. Ja niinpä he ottivat heidät kiinni, löivät
-heitä, tahrasivat heidät loalla ja sulkivat häkkiin, katsella koko
-markkinaväen. Siinä he olivat kotvan aikaa alttiina joka miehen
-pilkalle ja ilkeydelle ja kostolle, Markkinain päämies se vain
-nauroi, katsellessaan, mitä kaikkea heille tehtiin. [Hebr. 11: 13-16,
-1 Kor. 4: 9.]
-
-Mutta kun miehet tyyneesti vain kärsivät, solvaajiaan solvaamatta,
-jopa siunatenkin heitä, hyvillä sanoilla, vastaten pahoihin ja
-ystävällisyydellä vääryyteen, silloin muutamat markkinamiehet,
-jotka tarkemmin olivat asiain menoa katselleet eivätkä olleet niin
-ennakkoluuloisia kuin muut, alkoivat hillitä ja nuhdella toisia
-heidän halpamaisen ja yhä jatkuvan menettelynsä tähden. Mutta nämä
-närkästyivät nyt heihinkin, sanoen että he ovat yhtä kelvotonta
-väkeä kuin nuo tuolla häkissäkin, ja koska he lienevät heidän
-liittolaisia, niin ansaitsevat he samallaisen kohtalon kuin hekin.
-Mutta markkinamiehet vastasivat, että heidän mielestänsä muukalaiset
-ovat rauhallista ja selväpäistä väkeä, jotka eivät kelienkään aio
-mitään pahaa tehdä, vaan että sitä vastoin näillä markkinoilla on
-monta sellaista, joka paremminkin ansaitsisi joutua häkkiin, jopa
-kaakinpuuhunkin kuin nuo miehet, joita tässä niin pahoin on kohdeltu.
-
-Kun siinä sitten puolelta ja toiselta oli sanottu sana sanasta ja
-kaksi paraasta (jolla välin miehet häkissä käyttäytyivät varsin
-järkevästi ja säveästi), niin jo kävivät väittelijät keskenänsä
-käsikähmään, jossa iskujakin sateli kummaltakin puolen.
-
-Nyt tuotiin nuo kaksi mies parkaa jälleen tutkijainsa eteen,
-ja siellä heitä syytettiin vikapäiksi markkinoilla viimeksi
-tapahtuneesen epäjärjestykseen. Senjälkeen heitä lyötiin
-armottomasti, sitten heidät pantiin rautoihin, ja näin heitä
-kahleissa kuljetettiin turulla edes ja takaisin, pelottavaksi
-esimerkiksi muille, jott'ei kenkään enää uskaltaisi puhua heidän
-puolestansa tai liittyä heihin. Mutta Kristityn ja Uskollisen käytös
-oli entistä taitavampaa, ja he kestivät kaiken pilkan ja häväistyksen
-niin nöyrästi ja kärsivällisesti, että muutamia markkinamiehiä kävi
-heidän puolellensa, vaikka niitä olikin kovin vähän muuhun joukkoon
-nähden. Mutta tästäpä raivostui vastapuolue yhä enemmän, jopa niinkin
-hurjaksi, että se päätti surmata nämä kaksi miestä. Ja niin he
-uhkasivat, ett'ei häkki eikä kahleet heitä enää pelasta, vaan heidän
-täytyy kuolla vahingollisen menettelynsä ja markkinaväen yllytyksen
-tähden.
-
-Nyt käskettiin panna heidät jälleen häkkiin ja pitää heitä siinä,
-kunnes heistä lähempi määräys annetaan. Heidät pistettiin häkkiin ja
-siellä jalkapuuhun. [Ap. 16: 24.]
-
-Siellä he johdattivat mieleensä, mitä heidän uskollinen ystävänsä
-Evankelista oli heille sanonut. Muistellessaan hänen puheitansa
-siitä, mitä tapahtuman piti, he tunsivat rohkaistusta pysymän lujina
-tiellänsä ja vaivoissansa. He lohduttivat toisiansa sillä, että se
-heistä, jolle kuoleman arpa sattuu, on saapa parhaimman osan, ja
-tätä etuoikeutta kumpainenkin salaisesti toivoi. He jättivät itsensä
-kumminkin Hänen kaikkiviisaasen huostaansa, joka kaikki maailmassa
-ohjaa, ja tyytyivät olemaan nykyisessä tilassansa, kunnes heidän
-kohtalonsa ratkaistaan.
-
-
-VAELTAJAT OIKEUDEN EDESSÄ.
-
-Määrätyn hetken lyötyä, he tuotiin Oikeuteen tuomittaviksi. Siellä
-he asetettiin vihollistensa eteen ja pantiin syytöksen alaisiksi.
-Tuomarin nimi oli _Hyvänviha_. Syytös oli pääasiassa sama kuin ennen,
-vaikka hiukan toisellainen muodolleen. Sen sisällys oli seuraava:
-
-"He ovat paikkakunnan liikkeen vihollisia ja häiritsijöitä. He ovat
-matkaansaaneet kaupungissa levottomuutta ja eripuraisuutta. Heidän
-peräti turmiollisille mielipiteilleen on ilmestynyt kannattajia
-vastoin maan ruhtinaan lakia."
-
-Uskollinen rupesi nyt vastaamaan. Hän sanoi vastustaneensa vain
-sellaista, mikä on vastoin Häntä, joka on Korkeimmista korkein.
-"Levottomuutta", sanoi hän, "en minä ole aikaan saanut, itsekin kun
-olen rauhan mies. Jos meille puolustajia ilmaantui, niin ilmaantui
-niitä siitä syystä, että he huomasivat meidät vilpittömiksi ja
-viattomiksi, ja niinpä he ovat vain kääntyneet pahemmasta parempaan.
-Ja koska se kuningas, josta te puhutte, on Beelsebub, meidän Herramme
-vihollinen, niin halveksin minä häntä ja kaikkia hänen enkeleitänsä."
-
-
-VIERAATMIEHET TODISTAVAT.
-
-Silloin julistettiin: "Jos kellä on jotain sanomista herransa
-ja kuninkaansa puolustamiseksi tätä vankia vastaan väliaidan
-sisäpuolella, se astukoon heti esiin todistamaan." Kolme todistajaa
-ilmaantuikin, nimittäin _Kateus, Taikausko_ ja _Imartelija_. Näiltä
-kysyttiin, tuntevatko he vankia väliaidan sisäpuolella, ja mitä
-heillä on sanomista herransa ja kuninkaansa puolustukseksi häntä
-vastaan.
-
-_Kateus_ astui silloin esiin ja lausui: "Korkea Oikeus! minä olen
-tuntenut tämän miehen jo kauan aikaa ja todistan tämän arvoisan
-Oikeuden edessä valallani, että hän on..."
-
-_Tuomari_: Seis! Hän tehköön valansa!
-
-He ottivat häneltä valan, ja sitten hän puhui: "Korkea Oikeus! Tämä
-mies, vaikka onkin hänellä nimi niin korea, on kehnoimpia miehiä
-meidän maassa. Ei hän välitä ruhtinaasta eikä kansasta, ei laista
-eikä maan tavoista, vaan tekee kaiken voitavansa, saadakseen ihmisiä
-taipumaan maankavallusta tavoittaviin mielipiteisinsä, joita hän
-yleensä sanoo uskon ja pyhityksen perusteiksi. Erittäin kuulin hänen
-kerran minulle vakuuttavan, että kristillisyys ja meidän kaupungin,
-Turhuuden kaupungin, tavat ovat ristiriidassa keskenään, niin että
-niitä on mahdoton yhteen sovittaa. Ja tällä tavoin, korkea Oikeus,
-hän kerrassaan tuomitsee sekä kaikki meidän kiitettävät tekomme että
-meidätkin, jotka senkaltaisia toimitamme."
-
-_Tuomari_: Onko sinulla vielä mitä muuta sanomista?
-
-_Kateus_: Olisi minulla vielä paljokin sanomista, mutta pelkään
-rasittavani korkeaa Oikeutta. Jos kumminkin, sittenkuin muut herrat
-ovat todistuksensa esiintuoneet, vielä jotain tarvitaan, niin olen
-minä täydentävä todistukseni, jott'ei mitään puuttuisi, joka auttaa
-saamaan asiata lukkoon.
-
-Hänen käskettiin nyt astua syrjään.
-
-Sitten kutsuttiin _Taikausko_ esiin ja käskettiin katselemaan vankia.
-Sen jälkeen häneltäkin kysyttiin, mitä hänellä on sanomista heidän
-herransa ja kuninkaansa puolustamiseksi tätä syytettyä vastaan. Hän
-vastaten puhui näin:
-
-_Taikausko_: Korkea Oikeus, minä en tätä miestä kovin paljoa tunne
-enkä tahdo hänestä sen enempää tietääkään. Sen minä kumminkin tiedän,
-haasteltuani tuonottain hänen kanssaan tässä kaupungissa, että hän on
-peräti vaarallinen mies. Kuulin näet hänen silloin sanovan, ett'ei
-meidän uskontomme ole minkään arvoista, ja ett'ei sen kautta saata
-millään muotoa Jumalalle otollinen olla. Korkea-arvoinen tuomari
-tietää varsin hyvin, mitä senkaltainen puhe ilmeisesti tarkoittaa,
-sitä nimittäin, että meidän jumalanpalveluksemme on turha, että me
-yhä edelleen pysymme synneissämme ja lopulti joudumme kadotukseen.
-Muuta ei minulla ole sanottavaa.
-
-Silloin päästettiin _Imartelija_ todistajavalalle ja käskettiin
-puhumaan, mitä hän tietää heidän herransa ja kuninkaansa eduksi
-vankia vastaan väliaidan sisäpuolella.
-
-_Imartelija_: Korkea Oikeus, hyvät herrat! Tämän miehen olen tuntenut
-jo kauan aikaa ja olen kuullut hänen puhuvan sellaista, mitä ei
-pitäisi puhua. Hän on solvannut jaloa ruhtinastamme Beelsebubia
-ja halveksimalla haastellut hänen korkea-arvoisista ystävistänsä,
-joitten nimet ovat: herra _Vanha ihminen_, herra _Lihan himo_, herra
-_Ylellinen_, herra _Turhan kunnian pyyntö_, vanha arvoisa herra
-_Irstas_, hänen ylhäisyytensä herra _Ahnas_; samoin meidän muista
-ylhäisistä. Sanoi hän niinkin, että jos olisi mahdollista kaikkien
-ihmisten olla samaa mieltä kuin hän, niin ei näistä jalosukuisista
-herroista yhtäkään enää tässä kaupungissa olisi. Sitä paitsi ei
-hän kammonnut panettelemasta teitä, arvoisa herra, joka nyt olette
-määrätty hänen tuomariksensa, vaan sanoi teitä jumalattomaksi
-konnaksi, käyttäen vielä monta muuta parjaussanaa meidän etevimmistä
-säätyläisistämme.
-
-Kun Imartelija oli puheensa päättänyt, kääntyi Tuomari vankiin
-väliaidan sisäpuolella, sanoen: "Sinä uskonkieltäjä, harhaoppinen ja
-petturi, kuulitkos, mitä nämä kunnialliset herrat ovat sinua vastaan
-todistaneet?"
-
-
-USKOLLISEN VASTAUS.
-
-_Uskollinen_: Saanko sanoa muutaman sanan puolustuksekseni?
-
-_Tuomari_: Mies hoi! Sinä et ansaitsisi hetkistäkään enää olla
-hengissä; kuoleman sinä ansaitsisit tässä paikassa, mutta jotta
-kaikki näkisivät, kuinka lempeitä me sinua kohtaan olemme, niin anna
-kuulla, mitä sinulla on sanomista.
-
-_Uskollinen_: Ensiksikin minä vastaan Kateuden puheesen, ett'en
-ole milloinkaan muuta sanonut kuin tämän: jokainen sääntö tai laki
-tai tapa tai kansa, joka ilmeisesti sotii Jumalan sanaa vastaan,
-on ristiriidassa kristillisyyden kanssa. Jos olen siinä erehtynyt,
-niin näytettäköön puheeni vääräksi, ja minä peruutan sanani teidän
-edessänne.
-
-Toiseksi herra Taikauskon syytösten johdosta. Minä olen sanonut
-ainoastaan, että jumalanpalvelukseen tarvitaan jumalallista uskoa,
-mutta että sellaista ei voi olla olemassa ilman Jumalan tahdon
-jumalallista ilmestystä. Siis, mitä ikänänsä jumalanpalvelukseen
-on saatettu sellaista, mikä ei pidä yhtä jumalallisen ilmestyksen
-kanssa, se on vain inhimillistä alkujuurta, eikä senkaltaisesta ole
-hyötyä iankaikkiseen elämään.
-
-Kolmanneksi, mitä Imartelijan todistukseen tulee, en minä rupea
-uudistamaan sitä, mitä hän jutteli panettelemisesta ja sen
-semmoisesta; sanon vaan, että tämän kaupungin ruhtinas kaikkine
-joukkioineen ja seuralaisineen, jotka tämä herra nimiltä mainitsi, on
-paremmin omiansa olemaan helvetissä kuin tässä kaupungissa ja maassa.
-Ja niin olkoon minulle Herra Jumala armollinen.
-
-
-TUOMARI PUHUU JURY'LLE.
-
-Silloin lausui Tuomari jury'lle, [jury'ksi sanotaan valamiehiä, jotka
-syytetyn julistavat joko vikapääksi tai viattomaksi. Suom. muist.]
-joka koko ajan oli ollut läsnä kuuntelemassa ja tarkastamassa:
-"Herrat valamiehet! Te näette tämän miehen, jonka tähden niin kova
-meteli kaupungissa on syntynyt. Olette niinikään kuulleet, mitä
-nämä arvoisat herrat ovat häntä vastaan todistaneet. Samoin olette
-kuulleet hänen vastauksensa ja tunnustuksensa. Teidän vallassanne on
-nyt joko hirtättää hänet tai pelastaa hänen henkensä. Minä katson
-kumminkin sopivaksi huomauttaa teille, mitä laki sanoo."
-
-"Siihen aikaan kuin Farao Suuri, meidän ruhtinaamme palvelija, oli
-hallitsijana, kävi käsky: jott'eivät ne, jotka vierasta uskontoa
-tunnustavat, pääsisi lisääntymään ja kasvaisi liian voimallisiksi
-hänen hallita ja hillitä, piti heidän poikalapsensa viskattaman
-virtaan. Samoin kävi käsky Nebukadnetsar Suuren, myöskin ruhtinaamme
-palvelijan aikana, että joka ei maahan lankea ja kumarra
-kultaista kuvaa, se piti tuliseen pätsiin heitettämän. Ja Dareion
-päivinä kävi käsky myöskin, että jos ken määrätyn ajan kuluessa
-jotakuta jumalata paitsi häntä avuksensa huutaisi, niin piti hän
-heitettämän jalopeurain luolaan. Näitten lakien henkeä vastaan on
-tämä kapinoitsija rikkonut, ei ainoastaan ajatuksilla, mikä on
-sietämätöntä jo sekin, vaan myöskin sanoilla ja töillä; sitä ei siis
-millään muotoa saa sallia." [2 Mos. 1: 22, Dan. 3: 4-6, Dan. 6: 7-9]
-
-"Mitä Faraon käskyyn tulee, niin se oli pelkän edellytyksen
-perustukselle laadittu laki onnettomuuden välttämiseksi; itse rikos
-ei vielä ollut tapahtunut, mutta tässähän on rikos ilmeinen. Mitä
-toiseen ja kolmanteen käskyyn tulee, niin kuulittehan tämän miehen
-vastustavan meidän uskontoamme, ja kavalluksesta, minkä hän on
-tunnustanut, pitää hänen kuolemalla kuoleman."
-
-
-USKOLLINEN TUOMITAAN.
-
-Silloin astui jury ulos, ja olivat valamiehinä seuraavat:
-hra _Sokea_, hra _Ei-hyvä_, hra _Ilkeys_, hra _Hekuma_, hra
-_Huima-elo_, hra _Itsepäinen_, hra _Kopea_, hra _Vihamielisyys_, hra
-_Valhettelija_, hra _Julmuus_, hra _Valon-viha_ ja hra _Leppymätön_.
-Kukin heistä antoi ensin heidän keskuudessaan oman yksityisen
-lausuntonsa häntä vastaan, ja sitten he yksimielisesti päättivät
-julistaa hänet tuomarin edessä vikapääksi. Heidän keskuudessaan
-lausui ensin herra Sokea, juryn esimies: "Minä näen selvästi,
-että tämä mies on harha-oppinen." -- Herra Ei-hyvä sanoi: "Pois
-mokoma mies maan päältä!" -- "Hyi!" sanoi Ilkeys, "yksin hänen
-ulkomuotonsakin jo herättää minussa vihaa". -- Hekuma sanoi: "En ole
-ikinä voinut häntä sietää." -- "En minäkään", sanoi Huima-elo, "sillä
-alituiseen on hän minun teitäni tuominnut". -- "Hirteen se mies,
-hirteen!" sanoi Itsepäinen. -- "Viheliäinen vetelys", sanoi Kopeus.
--- "Sydämeni nousee kapinaan häntä vastaan", sanoi Vihamielisyys.
--- "Hän on konna", sanoi Valhettelija. -- "Hirsipuu on liian hyvä
-hänelle", sanoi Julmuus. -- "Toimitetaan vaan pois tieltä se
-mies", sanoi Valon-viha. -- Vihdoin sanoi Leppymätön: "Vaikka minä
-kaiken maailman saisin, en sittenkään voisi sopia hänen kanssaan.
-Julistakaamme hänet pitkittä puheitta vikapääksi kuolemaan."
-
-Niin he tekivätkin. Ja silloin hän tuomittiin vietäväksi siitä
-paikasta, missä hän oli, siihen paikkaan, mistä hän oli tuotu, ja
-surmattavaksi niin julmalla kuolemalla kuin suinkin keksiä voi.
-
-He veivät hänet ulos, tehdäksensä hänelle heidän lakinsa jälkeen.
-Ensin he ruoskitsivat hänet, sitten he rusikoitsivat häntä, sitten
-he pistelivät hänen lihaansa puukoillaan, senjälkeen he kivittivät
-häntä, sitten he lävistivät häntä miekoillansa, ja lopuksi he hänet
-roviolla tuhaksi polttivat.
-
-Sellainen oli Uskollisen loppu.
-
-Nyt minä näin kansan paljouden takana vaunut, kaksi hevosta edessä,
-odottamassa Uskollista. Heti kuin hänen vihollisensa olivat hänestä
-lopun tehneet, otettiin hän vaunuihin ja vietiin suoraa päätä pilvien
-halki, pasunain soidessa, lyhintä tietä Taivaan portille. [2 Kun. 2:
-11]
-
-Kristityn asia lykättiin toistaiseksi, ja hän vietiin takaisin
-vankeuteen, jossa sai vielä jonkun aikaa olla. Mutta Hän, joka kaikki
-asiat hallussansa pitää, ja jonka kädessä on vihollisen raivokin,
-asetti niin, että Kristitty sillä kertaa pääsi pakenemaan ja
-jatkamaan jälleen matkaansa. Ja näin hän lauloi kulkeissansa:
-
-    Niin, Uskollinen, luja oli tunnustukses;
-    Nyt Herran luona sulla suur' on siunaukses.
-    Kun uskottomilt' täällä ilot, riemut raukee,
-    Ja pian parkuinensa helvetti heill' aukee,
-    Niin veisaa, veisaa voitonvirttä riemumiellä,
-    Sun nimes elonkirjaan kirjoitettiin siellä.
-
-Nyt minä näin unessani, ett'ei Kristitty vaeltanutkaan yksinänsä.
-Muuan mies nimeltä _Toivorikas_ (sellaiseksi hän näet oli tullut,
-vaarin-ottaessaan markkinoilla Kristityn ja Uskollisen sanoja ja
-käytöstä ja kärsimyksiä) yhtyi nyt hänen kanssaan veljesliittoon
-ja sanoi lähtevänsä hänen seuraansa. Niinpä yksi kuoli, totuutta
-tunnustaaksensa, ja hänen tuhastansa nousi toinen Kristitylle
-matkatoveriksi. Tämä Toivorikas tiesi kertoa Kristitylle, että siellä
-markkinoilla vielä moni muukin aikoo ajasta vaarin-ottaa ja tulla
-perässä.
-
-
-SIVUTIE LIITTYY KRISTITYN JA TOIVORIKKAAN SEURAAN.
-
-Edelleen minä näin, kuinka he, heti markkinapaikalta lähdettyänsä,
-saavuttivat erään miehen, joka oli kulkenut heidän edellään. Hänen
-nimensä oli _Sivutie_.
-
-He kysyivät häneltä: "Mistä olette kotoisin, arvoisa herra, ja kuinka
-pitkälle aiotte tätä tietä käydä?" Hän sanoi tulevansa _Korusanan_
-kaupungista ja olevansa matkalla Taivaalliseen Kaupunkiin. Nimeänsä
-hän heille ei kumminkaan ilmoittanut.
-
-"Korusananko kaupungista?" kysyi Kristitty. "Asuuko siellä yhtään
-hyvää ihmistä?" [Sananl. 26: 25]
-
-_Sivutie_: Asuuhan toki.
-
-_Kristitty_: Sanokaas, arvoisa herra, mikä teidän nimenne on!
-
-_Sivutie_: Minä olen teille outo, niinkuin tekin minulle. Jos
-lähdette tätä tietä, niin kernaasti kuljen teidän seurassanne;
-ellette, niin minkäs minä sille!
-
-_Kristitty_: Olen kuullut puhuttavan tuosta Korusanan kaupungista.
-Varakas kuuluu olevan, muistaakseni.
-
-_Sivutie_: On niinkin, sen voin vakuuttaa. Minullakin on siellä koko
-joukko rikkaita sukulaisia.
-
-_Kristitty_: Sallisitteko kysyäni, ketä ne teidän sukulaisenne ovat?
-
-_Sivutie_: Melkein koko kaupunki, mutta erittäinkin herra
-_Käänny-takaisin_, herra _Ajan-orja_, herra _Korusana_ (hänen
-esi-isiltänsä on kaupunki nimensäkin perinyt), herra _Silkoinen_,
-herra _Kaksisuunta_, herra _Kaikenlainen_ ja meidän seurakunnan
-pastori _Kaksikieli_, äitini lihallinen veli. Niin, sanoakseni
-kaikki, minä olen sukua suurta, vaikka vaarini isä olikin vain
-pursimies, joka puoleen katsoi ja toiseen souti. Ja samalla ammatilla
-minäkin olen suurimman osan omaisuuttani saanut.
-
-_Kristitty_: Oletteko nainut mies?
-
-_Sivutie_: Olen kyllä, ja vaimoni onkin erittäin kunnon ihminen.
-Hänen äitinsäkin oli kunnon ihminen, rouva _Teeskelijän_ tytär.
-Vaimoni on siis arvoisata sukua ja päässyt niin korkealle sivistyksen
-kannalle, että osaa käyttäytyä kaikkien kanssa, niin ruhtinaitten
-kuin rahvaankin. Uskonnossa olemme tosin vähän toista mieltä kuin
-muut, nimittäin siinä ylen vaativassa uskonnossa, vaikk'emme
-siinäkään kuin parissa pikku seikassa: ensinnäkin emme haraa tuulta
-emmekä säätä vastaan, ja toiseksi me olemme erittäin innokkaita
-silloin, kuin uskonto tulla sipsuttaa sisään hopeisissa tohveleissa,
-ja ylen on meidän mieluista kävellä sen kera kadulla, kun aurinko
-paistaa, ja kansa sille käsiänsä paukuttaa. [Ap. 14: 13]
-
-Kristitty astui nyt hiukan syrjään toverinsa Toivorikkaan puoleen ja
-sanoi: "Mieleeni johtuu, että tuo mies on muuan Sivutie Korusanan
-kaupungista, ja jos niin on laita, niin on meillä mukana niin suuri
-konna, ett'ei koko tienoossa toista."
-
-_Toivorikas_: Kysykääs häneltä; eihän luulisi hänen toki nimeänsä
-häpeävän.
-
-
-SIVUTIEN MIELIPITEITÄ.
-
-Kristitty palasikin hänen luokseen ja sanoi: "Arvoisa herra, te
-haastelette, niinkuin tietäisitte jotain enemmin kuin koko maailma,
-ja, ellei kaikki merkit petä, luulenpa puoleksi arvanneeni, kuka te
-olette. Etteköhän vaan ole Sivutie Korusanan kaupungista?"
-
-_Sivutie_: Ei se minun nimeni ole, vaikka sellaisen pilkkanimen
-olen saanut joltakin, joka ei minua siedä. Tyyneesti minä kumminkin
-tämän häpeän kannan, niinkuin moni muukin kelpo mies ennen minua on
-kantanut.
-
-_Kristitty_: Mutta ettekö milloinkaan ole ihmisille antanut aihetta
-sanomaan teitä moisella nimellä?
-
-_Sivutie_: En milloinkaan! en milloinkaan! Pahin, millä koskaan
-olen antanut heille aihetta moisen nimen panemiseen, on se, että
-minun on aina onnistunut edukseni sovittaa mielipiteeni ajan olojen
-mukaan. Mitä näin minun päälleni on heitetty, sen minä luen itselleni
-siunaukseksi, mutta ei tarvitsisi pahanilkisten ihmisten siitä minua
-moittia.
-
-_Kristitty_: Ilmankos minä arvasin teidät juuri samaksi mieheksi,
-josta olin kuullut! Pelkäänpä todellakin, sanoakseni teille suoraan,
-mitä ajattelen, että tuo nimi sopii teille paremmin kuin soisitte
-meidän luulevankaan.
-
-_Sivutie_: No niin, minkäs minä sille mahdan, jos niin tahdotte
-luulla? Kyllä te vielä huomaatte minut kunnolliseksi kumppaliksi, jos
-vaan minusta seuraanne huolitte.
-
-_Kristitty_: Jos meidän kera mielitte käydä, niin pitää teidän kestää
-kaikki tuulet ja säät, mutta sehän, mikäli minä huomaan, ei käy
-yhteen teidän mielipiteittenne kanssa. Teidän pitää myös tunnustaa
-uskontoa, ryysyihin puettua yhtä hyvin kuin hopeisissa tohveleissakin
-sipsuttavaa, ja teidän pitää seisoa sen rinnalla, vaikka se olisi
-raudoissa, yhtä hyvin kuin jos kävelisi kaduilla kesken kätten
-paukutuksia.
-
-_Sivutie_: Te ette vaan saa tyrkyttää minulle mitään ettekä ruveta
-minun uskoni herroiksi. Antakaa minun pitää vapauteni ja sallikaa
-minun kulkea kerallanne.
-
-_Kristitty_: Ei askeltakaan enää, ellette tahdo tehdä minun
-ehdotukseni mukaan, niinkuin mekin.
-
-Silloin sanoi Sivutie: "En ole milloinkaan luopuva vanhoista
-periaatteistani, niistä kun ei ole mitään haittaa, pelkkää etua
-vain. Ellen saa tulla teidän seurassanne, niin minun täytyy tehdä,
-kuten tein ennen teidän tuloanne: kuljen yksinäni, kunnes joku
-jälleen minut saavuttaa, ja on oleva iloinen, saadessaan minut
-matkatoverikseen."
-
-
-SIVUTIE HENKIHEIMOLAISINEEN.
-
-Minä näin nyt unessani Kristityn ja Toivorikkaan jättävän hänet ja
-astuvan kappaleen matkaa hänen edellänsä. Toinen heistä katsahti
-taaksensa ja näki kolme miestä seuraavan Sivutietä, ja katso, kun
-he olivat hänen kohdallensa tulleet, kumarsi hän heille syvään ja
-he tervehtivät häntä myöskin kohteliaasti. Näitten miesten nimet
-olivat: herra _Kiinni-maailmassa_, herra _Rahanrakas_ ja herra
-_Saituri_. Nämä olivat Sivutien vanhoja tuttuja, nuoruuden-aikuisia
-koulukumppaleita. Heidän opettajanansa oli ollut muuan _Sieppaaja_
-niminen koulumestari _Voitonhimon_ kauppalassa, _Ahneuden_
-kreivikuntaa pohjoisessa. Tämä koulumestari opetti pojille
-hankkimisen taitoa, neuvoen käyttämään siihen joko väkivaltaa,
-petosta, imartelua, valhetta tai tekopyhyyttä. Ja paljon nämä herrat
-olivat omistaneetkin mestarinsa taitoa, niin että kukin heistä olisi
-itsekin pystynyt sellaista koulua pitämään.
-
-He tervehtivät, niinkuin jo sanoin, toisiansa. Senjälkeen sanoi
-Rahanrakas Sivutielle: "Mitäs miehiä tuolla meidän edellä kulkee?"
-
-Kristitty ja Toivorikas olivat näet vielä näkyvissä.
-
-_Sivutie_: Siinä on pari miestä meidän puolelta. He ovat vaeltamassa
-Taivaalliseen Kaupunkiin, tavallansa hekin.
-
-_Rahanrakas_: Voi sentään! Miksi eivät he pysähtyneet, jotta olisimme
-päässeet hyvään seuraan, sillä yksihän tässä on matka itsekullakin,
-niin heillä kuin meilläkin, ja niin kaiketi teilläkin, arvoisa herra.
-
-_Sivutie_: Niin onkin, mutta nuo miehet tuolla edessäpäin ovat ylen
-ankaraa väkeä ja pitävät niin paljon kiinni omista mielipiteistään
-ja niin vähän välittävät siitä, mitä muut ajattelevat, että sulkevat
-seurastaan jokaisen, joka ei heihin yhdy kaikissa asioissa, olkoon
-mies muutoin kuinka hyvä tahansa.
-
-_Saituri_: Se on paha, se; mutta lukeehan sitä muutamista ylen
-vanhurskaista ihmisistä, että heidän ankaruutensa saattaa heitä
-arvostelemaan ja tuomitsemaan kaikkia muita, paitsi heitä itseänsä.
-Sanokaas kumminkin, missä ja kuinka monessa asiassa te olitte eri
-mieltä?
-
-_Sivutie_: Itsepäisyydessään he pitivät velvollisuutenansa rientää
-eteenpäin, oli ilma millainen hyvänsä; minun mielestäni taas pitää
-odottaa myötätuulta ja sopivaa säätä. Heidän ajatuksensa mukaan
-pitää Jumalan tähden panna kaikki alttiiksi; minäpä arvelen, että
-ihmisen pitää käyttää hyödyksensä kaikki asianhaarat, joilla voi
-henkeänsä ja omaisuuttansa turvata. Heidän katsoen pitää aina vaan
-pysyä mielipiteessänsä, vaikka kaikki muut ihmiset ajattelisivat
-toisin; minä taas puolustan uskontoa, mikäli asianhaarat ja oma
-turvallisuuteni sen sallivat. He ovat uskonnon ystäviä, vaikka se
-kulkisi ryysyissä ja häväistyksen alaisena; minä taas pidän yhtä sen
-kanssa silloin, kuin se sipsuttaa kultaisissa tohveleissa, ja kansa
-sille käsiänsä paukuttaa.
-
-_Kiinni-maailmassa_: Niin on asia, hyvä herra Sivutie, ja pitäkää te
-vaan siitä kiinni. Hupsu se minusta nähden on, joka saisi pitää sen,
-mitä hänellä on, mutta mielettömästi kyllä päästää sen käsistään.
-Olkaamme viisaita kuin käärmeet. Poudalla on paras heinää tehdä.
-Katsokaas, kuinka mehiläinen on yhdessä kohdin koko talven ja lähtee
-liikkeelle vasta sitten kuin voi saada hyötyä ja huvia yht'aikaa.
-Jumala antaa vuoroin sataa, vuoroin päivän paistaa. Jos nuo ovat
-sellaisia houkkia, että sateeseen syöksevät, niin malttakaamme me,
-kunnes pääsemme kauniilla ilmalla kulkemaan. Minun mielestäni on se
-uskonto paras, joka antaa meille vakuutuksen Jumalan armollisesta
-siunauksesta, sillä kukapas selväjärkinen ihminen voi luulla Jumalan
-antaneen meille tämän maailman hyvyyttä muussa tarkoituksessa kuin
-että me säilyttäisimme sitä Hänen tähtensä! Abraham ja Salomo tulivat
-jumalisuudessansa rikkaiksi, ja Job sanoo, että hurskas kasaa kultaa
-kuin multaa. Mutta ei sitä sentään saa olla sellainen kuin nuo miehet
-tuolla edellämme, jos he sitä laatua ovat kuin te kerroitte. [Vert.
-Job 22:25]
-
-_Saituri_: Emmeköhän liene kaikki yhtä mieltä tässä asiassa, niin
-ett'ei siitä sen enempää kannata jutella?
-
-_Rahanrakas_: Ei vainkaan siitä sen enempää kannata jutella, sillä
-ken ei usko Raamattua eikä järkeä (ja näettehän, että ne ovat meidän
-puolellamme kumpainenkin), ei se omaa vapauttansakaan tunne eikä
-pelastustansa etsi.
-
-_Sivutie_: Veljet! Me olemme, niinkuin näette, vaeltamassa
-Taivaalliseen Kaupunkiin joka mies, ja paremmin välttääksemme sitä
-kuin paha on, sallikaa minun esittää teille tällainen kysymys:
-
-Otaksukaa, että jollakulla, oli se sitten pappi tai kauppamies tai
-muu, olisi hyvä tilaisuus saada tämän maailman etuja ja tavaroita,
-mutta hän ei voi niihin käsiksi päästä, ellei ainakin näyn vuoksi
-rupea harrastamaan muutamia jumalisuuden puolia, joista hän siihen
-saakka ei ole vähääkään välittänyt, -- eikö hänen sopisi käyttää
-tätä keinoa, tarkoitustaan saavuttaakseen, ja pysyä sittenkin kaikin
-puolin kunnon miehenä?
-
-_Rahanrakas_: Minä huomaan teidän kysymyksenne ytimen ja koetan,
-näitten herrain luvalla, antaa siihen vastauksen. Puhuaksemme nyt
-ensin siitä kohdasta kysymystänne, joka koskee pappia: oletetaanpa
-kunnian-arvoinen pappismies, jolla on niukat tulot. Hänellä on
-tiedossa parempi paikka, paljoa lihavampi ja rasvaisempi pala, ja
-olisi tilaisuus saadakin se, jos vaan olisi toimessaan huolellisempi
-ja saarnaisi entistä useammin ja innokkaammin ja muuttaisi muutamia
-periaatteitaan kansan mieltä myöten, -- en minä puolestani ymmärrä,
-miks'ei hän (jos hänellä muutoin kutsumusta on) saattaisi tehdä
-kaikkea tuota ja paljon muuta vielä lisäksi ja pysyä rehellisenä
-miehenä yhtä kaikki? Sillä:
-
-1. Hänen toivomuksensa päästä paremmille tuloille on laillista --
-sitä ei saata kukaan kieltää; -- sallimushan on sen hänen eteensä
-asettanut. Saakoon sen siis, jos voi, tekemättä siitä omantunnon
-asiata.
-
-2. Sitä paitsi tekee tällainen toivomus hänet huolellisemmaksi,
-saarnoissaan innokkaammaksi j.n.e., tekee niimuodoin hänestä paremman
-ihmisen, tekee hänet yhä soveliaammaksi kehittymään entistä enemmän,
-ja tämähän on aivan Jumalan tahdon mukaista.
-
-3. Mitä vihdoin siihen tulee, että hän mukautuu seurakuntansa mieltä
-myöten ja heidän mieliksensä luopuu muutamista periaatteistansa,
-niin tämä todistaa hänessä l:ksi itsekieltäymystä, 2:ksi lempeätä ja
-puoleensa vetävää käytöstä ja 3:ksi, että hän on sitä soveliaampi
-papilliseen toimeen.
-
-4. Minun ajatukseni niinmuodoin on, että jos pappi vaihtaa pienen
-palan suureen, ei häntä siitä syystä pidä ahnaaksi tuomita.
-Päinvastoin, koska hän siten on yhä enemmän kehittynyt taidossa
-ja uutteruudessa, on häntä pidettävä miehenä, joka noudattaa
-kutsumustansa ja käyttää hänelle suotua tilaisuutta, tehdäksensä
-hyvää.
-
-Ja nyt kysymyksen toiseen osaan, joka koskee teidän mainitsemaanne
-kauppamiestä. Ajateltakoon kauppias, jolla on varsin pienet tulot,
-mutta joka, jumaliseksi ruvettuansa, voisi laajentaa liikkeensä,
-saisi kenties rikkaan vaimon tahi runsaammalti ja parempia ostajia
-puotiinsa, -- min' en ymmärrä, miksikä ei tämä olisi laillinen teko?
-Sillä:
-
-1. Tulla jumaliseksi on hyvä avu, tultakoon siihen sitten miten
-hyvänsä.
-
-2. Saada rikas vaimo tai enemmän ostajia puotiin, -- ei sekään ole
-laitonta.
-
-3. Mies, joka jumaliseksi tulemalla tämän on saanut, hän on saanut
-hyvää niiltä kuin hyvät ovat, tullen hyväksi itsekin. Tässä on siis
-hyvä puoliso ja hyvät ostajat ja hyvät voitot saatu jumaliseksi
-tulemisella, mikä kyllä hyvä on. Siis: tulla jumaliseksi, kaikkea
-tuota saadakseen, on hyvä ja hyödyllinen aikomus.
-
-Tämä Rahanrakkaan vastaus Sivutien kysymykseen sai osaksensa mitä
-vilkkaimman hyväksymisen kaikkien muitten puolelta, ja niin he
-yhtyivät siihen päätökseen, että puheena-oleva menettely on järkevä
-ja edullinen. Ja kosk'ei heidän mielestänsä kukaan kykene tätä
-kieltämään, ja koska Kristitty ja Toivorikas vielä olivat kuuleman
-päässä, niin suistuivat he yksimielisesti käymään heidän kimppuunsa
-tällä kysymyksellä heti kohta kuin saavuttavat heidät, sitä
-suuremmasta syystä kuin nuo edellä kulkijat äsken olivat vastustaneet
-Sivutietä. He huusivatkin heitä, ja Kristitty ja Toivorikas
-pysähtyivät heitä odottamaan. Perästä tulijat päättivät, ett'ei
-kysymystä esitä herra Sivutie, vaan vanha herra Kiinni-maailmassa,
-sillä silloin, arvelivat he, ei Kristityn ja Toivorikkaan
-vastauksessa ole enää oleva sellaista kiivautta, joka äskettäin oli
-leimahtanut tuleen Sivutien ja heidän välillänsä.
-
-
-KRISTITYN VASTAUS.
-
-Pian he saivat yhteen, ja lyhyen tervehdyksen jälkeen herra
-Kiinni-maailmassa esitti kysymyksensä Kristitylle ja hänen
-toverilleen, ja pyysi heitä vastaamaan, jos voivat.
-
-_Kristitty_: Joka uskonnon ensimmäiset alkeetkaan tuntee, pystyy
-vastaamaan tuhanteen tuollaiseen kysymykseen. Jos kerran on väärin
-seurata Kristusta leivän tähden, ja väärinhän se on, kuten lukee
-Joh. 6 luvussa, kuinka paljoa enemmän inhottavampi on käyttää Häntä
-ja jumalisuutta keinona, jolla tavoitellaan maailmata nautintoineen?
-Ei sillä tapaa ajattele muut kuin pakanat, tekopyhät, perkeleet ja
-velhot. [Joh. 6: 26]
-
-1. Pakanat. Kun Hemor ja Sichem, himoitessaan Jaakobin tyttäriä
-ja hänen karjaansa, huomasivat, ett'eivät he millään muotoa niitä
-omaksensa saa, elleivät anna itseänsä ympärileikata, silloin he
-sanoivat kaupunkinsa miehille: "Jos kaikki miehenpuoli meistä
-ympärileikataan, niinkuin he ympärileikatut ovat, niin eikö heidän
-karjansa ja heidän omaisuutensa ja kaikki heidän eläimensä ole oleva
-meidän omaamme?" Israelin tyttäret ja karja olivat heidän himonsa
-esine, ja uskonto oli heillä keinona päästä tarkoitustensa perille.
-[Lue koko kertomus, 1 Mos. 34: 20, 21, 22, 23].
-
-2. Tekopyhillä farisealaisilla oli samallainen uskonto heilläkin:
-pitkät rukoukset olivat heillä tekosyynä, mutta leskein talot heidän
-pyyteenänsä; sitä kovempaan kadotukseen oli Jumala heidät tuomitseva.
-[Luk. 20: 46,47]
-
-3. Judas, perkele, oli myöskin samaa uskontoa: hän oli jumalinen
-kukkaron tähden, saadakseen omaksensa sen, mitä kukkaron sisässä oli,
-mutta hän hyljättiin ja joutui hukkaan, tuo kadotuksen lapsi. [Joh.
-6; 70, 71.]
-
-4. Simon velhon uskonto oli samaa laatua sekin, hänen, joka tahtoi
-saada Pyhän Hengen, siten rahaa voittaaksensa, ja senvuoksi kävi
-tuomio hänen ylitsensä Pietarin suusta, niinkuin lukee. [Ap. 8: 19-22]
-
-5. Sitä mieltä minä olen, ja siinä minä pysyn, että ken
-maailman tähden jumaliseksi rupeaa, se myöskin maailman tähden
-jumalisuudestaan luopuu, sillä niin totta kuin se on, että Judaalla
-oli maailma tarkoitusperänänsä, jumaliseksi ruvetessaan, yhtä totta
-sekin on, että hän samaisen maailman tähden möi jumalisuutensa ja
-Mestarinsa. Vastata tuohon kysymykseen myöntävästi, niinkuin huomaan
-teidän tehneen, ja pitää sellaista vastausta paikkansa pitävänä -- se
-on pakanallista, farisealaista, perkeleellistä, ja teidän palkkanne
-on oleva teidän työnne jälkeen.
-
-Siinä he nyt seisoivat, toisiinsa tuijotellen, eivätkä he osanneet
-mitään vastata Kristitylle. Toivorikas myönsi oikeaksi Kristityn
-vastauksen, ja niinpä nyt pitkällinen äänettömyys vallitsi heidän
-keskensä. Sivutie ja hänen toverinsa olivat ymmällä ja jäivät
-jälkeen, päästääkseen Kristityn ja Toivorikkaan kulkemaan edellänsä.
-
-Silloin sanoi Kristitty matkatoverillensa: "Elleivät nämä miehet
-kestä ihmisten tuomiota, kuinkapa he voisivat Jumalan tuomiota
-kestää? Ja jos he ovat mykät, ollessaan tekemisissä saviastiain
-kanssa, mitenkäs silloin, kuin heitä on nuhteleva kuluttavainen tuli
-liekeillänsä?" [Hebr. 12: 29]
-
-
-HETKINEN LEVOSSA.
-
-Kristitty ja Toivorikas läksivät nyt astumaan heistä edelle ja
-kulkivat, kunnes saapuivat ihanalle tasangolle, nimeltä _Lepo_.
-missä heidän oli hyvin mieluista vaeltaa. Mutta niin vähäinen
-alallensa oli tämä tasanko, että he piankin olivat kulkeneet sen
-poikki. Sen toisessa päässä oli pieni _Voitto_ niminen mäki ja
-mäessä _Hopeakaivos_. Muutamain, jotka ennen olivat tätä tietä
-vaeltaneet, oli tehnyt mieli mennä katsomaan tätä harvinaista
-kaivosta, mutta heidän astuttuansa lähelle kaivoksen suuta, oli maa
-pettänyt ja murtunut heidän altaan ja vienyt heidät surman suuhun.
-Muutamat olivat loukkautuneet siinä niin pahasti, että pysyivät
-raajarikkoisina hamaan kuolinpäiväänsä asti.
-
-Minä näin unessani nyt, että vähän matkan päässä tiestä,
-hopeakaivoksen kohdalla, seisoi _Demas_ niminen ylhäisen herran
-näköinen mies, kutsuen matkamiehiä sinne katsomaan.
-
-Hän sanoi Kristitylle ja hänen toverilleen: "Hoi! Poiketkaapas tänne,
-niin minä näytän teille jotain."
-
-_Kristitty_: Mitäs siellä on, jota varten kannattaisi tieltä poiketa?
-
-_Demas_: Täällä on Hopeakaivos, ja täällä on ihmisiä, aarteita
-kaivamassa. Jos tulette tänne, niin täällä te voitte vähällä vaivalla
-tulla rikkaiksi tekin.
-
-_Toivorikas_: Käydäänpä katsomaan.
-
-_Kristitty_: En lähde minä. Olen kuullut tuosta paikasta ennenkin
-puhuttavan, kuinka siellä monikin on joutunut surman suuhun. Ja sitä
-paitsi ei tuo aarre muuta ole kuin paula, vireissä sille, joka sitä
-hakemaan lähtee, sillä se estää häntä hänen vaelluksessansa. [l Tim.
-6: 9]
-
-Sen sanottuaan hän huusi Demaalle, sanoen: "Eikö se ole vaarallinen,
-tuo paikka? Eikö siitä ole ollut haittaa monenkin vaellukselle?"
-[Hos. 6: 9, Mat. 13: 22]
-
-_Demas_: Ei tämä kovin vaarallinen ole muille kuin varomattomille.
-
-Mutta Demas punastui sittenkin, tätä puhuessaan.
-
-Silloin sanoi Kristitty Toivorikkaalle: "Ei nyt askeltakaan
-sinnepäin, vaan jatketaan matkaa vaan."
-
-
-SIVUTIE KUUNTELEE DEMAAN HOUKUTUKSIA.
-
-_Toivorikas_: Takaanpa, että Sivutie, tänne ennätettyään ja
-samallaiset kutsut kuultuaan, kylläkin poikkeaa tuonne katsomaan.
-
-_Kristitty_: Siitä ei epäilemistä, sillä sinnehän hänen periaatteensa
-vievät, ja minä panen sata yhtä vastaan, että sinne hän hukkuu.
-
-Demas huusi jälleen, sanoen: "Ettekö vainenkaan tule tänne katsomaan?"
-
-Kristitty vastasi häntä suoraan ja peittelemättä: "Demas, sinä
-olet Herran oikeain teitten vihollinen. Sinä olet itse tieltäsi
-poikennut ja siitä syystä tuomiosi saanut Kuninkaan Tuomarilta.
-Miksikäs koetat saada meitäkin saman tuomion alaisiksi? Ja sitä
-paitsi, jos me sittenkin tieltä poikkeaisimme, niin tulisi se varmaan
-Herramme ja Kuninkaamme kuuluviin, ja silloin Hän saattaisi meidät
-häpeämään siellä, missä meidän pitäisi rohkeilla mielin seisoa Hänen
-edessänsä." [2 Tim. 4:10]
-
-Demas huusi uudestaan ja sanoi olevansa heidän veljiänsä sekä lupasi
-tulla mukaan, jos he hiukan verran häntä odottaisivat.
-
-_Kristitty_: Mikä sinun nimesi on? Eikö juuri se, jolla sinua
-puhuttelin?
-
-_Demas_: Niin kyllä; nimeni on Demas. Minä olen Abrahamin poika.
-
-_Kristitty_: Teidät tunnen kyllä. Gehazi oli teidän esi-isänne ja
-Judas teidän isänne, ja te olette heidän askeleitansa astuneet.
-Pirullisia ovat kuin ovatkin sinun vehkeesi. Sinun isäsi joutui
-pettäjänä hirsipuuhun, etkä ansaitse sinäkään parempaa palkkaa. Ole
-varma siitä, että me, Kuninkaan tykö tultuamme, kerromme, miten sinä
-olet menetellyt. [2 Kun. 5: 20, Mat. 26: 14,15, 27: 3-6]
-
-He läksivät jatkamaan matkaansa.
-
-Samassa tuli Sivutie seuralaisinensa jälleen näkyviin, ja ensi
-viittaukselta he poikkesivat Demaan luokse. Lienevätkö he sitten
-pudonneet kaivokseen, katsellessaan sen aukosta sisään, vai menivätkö
-alas kaivamaan, vai lienevätkö kaivoksen pohjalla tukehtunee:
-höyryihin, joita sieltä alinomaa nousee, sitä en osaa sanoa. Sen vaan
-tiedän, ett'ei heitä sen koommin enää milloinkaan tiellä näkynyt.
-
-Kristitty lauloi silloin:
-
-    Yht' ovat mieltä Sivutie ja Demas tuo:
-    Kun toinen kutsuu, toinen heti rientää luo.
-    Näet voitost' osan ottais hänkin. Näin nuo kaks
-    Jää mailman teille, pääsemättä kauemmaks.
-
-
-SUOLAPATSAS.
-
-Nyt minä näin vaeltajain juuri tämän tasangon toisessa päässä
-tulevan erään vanhan muistopatsaan luokse, joka seisoi ihan
-vallantien varrella. Tämän nähtyänsä, he kumpainenkin hämmästyivät
-sen kummallista muotoa: näytti, niinkuin se olisi aikoinaan ollut
-vaimo-ihminen, joka on muodostunut patsaaksi. He katsoivat sitä
-katsomistaan, tietämättä hetkeen aikaan, mitä tehdä. Vihdoin huomasi
-Toivorikas kuvan päässä omituisen kirjoituksen. Hän kun itse ei ollut
-tiedemies, niin kutsui hän Kristittyä (joka kyllä oli opin käynyt)
-katsomaan, saisiko hän selvän tuosta kirjoituksesta. Tämä tuli,
-sovitteli kirjaimia yhteen ja sai kokoon seuraavat sanat: "Muistakaat
-Lotin emäntää." Hän luki sen kumppalilleen, ja silloin he päättivät,
-että tämä on se suolapatsas, joksi Lotin emäntä oli muuttunut,
-katsottuaan himo sydämessä taaksensa matkallaan Sodomasta, turmiota
-pakoon. Tämä äkkinäinen ja hämmästyttävä näky antoi heille aihetta
-seuraavaan keskusteluun. [Luk. 17: 32, 1 Mos. 19:26]
-
-_Kristitty_: Ah, veljeni! Tämä näky sattui otolliseen aikaan, se kun
-tuli heti senjälkeen kuin Demas oli kutsunut meitä katselemaan Voiton
-mäkeä. Jos olisimme sinne menneet, niinkuin hän toivoi, ja niinkuin
-sinäkin, veli hyvä, olit taipuvainen tekemään, niin olisimme me,
-kuten tämä vaimokin, mikäli minä ymmärrän, tehneet itsemme näyksi,
-niitten katsella, jotka perässämme tulevat.
-
-_Toivorikas_: Olen pahoillani siitä, että olin niin mieletön, ja onpa
-ihme, ett'ei minun käynyt kuin Lotin emännän, sillä mitäpäs erotusta
-on hänen syntinsä ja minun syntini välillä? Hän vain katsahti
-taaksensa, ja minä olin mennä katsomaan. Ylistetty olkoon Herran
-armo, ja olkoon häpeäksi minulle, että moinen halu milloinkaan on
-saattanut sydämessäni syntyä!
-
-_Kristitty_: Ottakaamme opiksi se, minkä tässä näimme, ja
-käyttäkäämme sitä hyödyksemme vast'edes. Hän vältti yhden tuomion,
-pelastumalla Sodoman hävityksestä, mutta toinen tuomio hänet
-saavutti. Hän muuttui, niinkuin näemme, suolapatsaaksi.
-
-_Toivorikas_: Todellakin, olkoon tämä meille sekä varoituksena että
-esimerkkinä. Varoituksena välttämään hänen syntiänsä ja esimerkkinä
-siitä, minkäkaltainen tuomio sen ylitse on käypä, joka ei siitä
-varoituksesta huoli. Niinpä Korah, Datan ja Abiram ynnä ne kaksisataa
-viisikymmentä miestä, jotka synneissänsä hukutettiin, on pantu
-tunnustähtenä ja esimerkkinä vaarin-otettaviksi. Yhtä minä kumminkin
-ennen kaikkea kummastelen, sitä nimittäin, mitenkä Demas ja hänen
-joukkonsa yhä edelleen siellä huoleti aarrettansa katselevat, jota
-vastoin tämä vaimo muuttui suolapatsaaksi pelkästään siitä syystä,
-että kääntyi tuota samaa aarretta katsomaan, (sillä eihän missään
-lue, että hän olisi askeltakaan astunut tiestä syrjään). Sitä
-kummempaa se on, koska tuomio, joka tätä vaimoa kohtasi, on pannut
-hänet varoittavaksi esimerkiksi heidän näkyviinsä, sillä näkemättä
-sitä he eivät saata olla, kun vaan silmänsä nostavat. [4 Mos. 16:
-27-35, 26: 9,10]
-
-_Kristitty_: Kummasteltava se todella on ja todistaa heidän sydämensä
-epätoivoista tilaa tässä kohden, enkä minä osaa heitä mihinkään niin
-sattuvasti verrata kuin niihin, jotka tuomarin läsnä-ollessakin
-ihmisten taskuja tyhjentelevät ja hirsipuun juurellakin kukkaroita
-sieppaavat. Sodoman miehistä lukee, että he olivat erittäin pahoja,
-koskapa kovasti rikkoivat Herran edessä, s.o. Hänen silmäinsä edessä,
-huolimatta siitä laupeudesta, mitä Hän oli heille osoittanut, sillä
-Sodoman maa oli niinkuin Herran yrttitarha. Siksipä se yhä enemmän
-herätti Herran kiivautta ja teki heidän vaivansa niin kuumaksi kuin
-Herran tuli taivaasta sen suinkin saattoi tehdä. Ja järkevintä on
-ajatella niin, että sellaiset ihmiset, ja juuri sellaiset kuin nämä,
-jotka tekevät syntiä Herran silmäin edessä, välittämättä niistä
-esimerkeistä, mitkä alinomaa ovat heidän nähtävissään, varoittamassa
-heitä, että sellaiset ne ankarimman tuomion alaisiksi joutuvat. [1
-Mos. 13: 10-13]
-
-_Toivorikas_: Epäilemättä sinä olet sanonut totuuden, mutta
-mikä armo, ettes sinä enkä varsinkaan minä ole tehnyt itseämme
-tuollaiseksi esimerkiksi! Tämä kehoittaa meitä kiittämään Jumalaa,
-Häntä pelkäämään ja Lotin emäntää aina mielessämme pitämään.
-
-
-ELÄMÄN VEDEN VIRRALLA.
-
-Minä näin heidän sitten saapuvan erään ihanan virran rannalle.
-Kuningas David sanoi sitä Jumalan virraksi, mutta Johannes Elämän
-Veden virraksi. Heidän tiensä kävi juuri tämän virran rantaa
-myöten. Siellä nyt oli Kristityn ja hänen toverinsa ylen mieiuista
-vaeltaa. He joivat tämän virran vettä, ja se maistui makealle sekä
-virvoitti väsyneitä mieliä. Virran kummallakin rannalla kasvoi
-viheriäitä puita, jotka kantoivat kaikenkaltaisia hedelmiä, ja
-joitten lehdet olivat hyvää lääkettä. Mielihyvällä he nauttivat
-näitten puitten hedelmiä ja söivät myös lehtiä, estääksensä kuvotusta
-ja muita tauteja, jotka tapaavat vaeltajaa, kun hänen verensä on
-matkasta kiihtynyt. Molemmilla rannoilla oli niinikään kaiken
-vuotta viheriöitsevä niitty, täynnään ihanoita liljoja. He laskivat
-niitylle lepäämään ja nukkuivat ja saivat siinä suruttomasti levätä.
-Herättyänsä he kokosivat taas puitten hedelmiä, joivat virran vettä
-ja panivat jälleen maata. Ja niin he tekivät monta päivää ja yötä.
-Siellä he lauloivat [Ps. 65: 10, Ilm. 22: 1, Ps. 23: 2, Jes. 14: 30]:
-
-    Kas kuinka välkkyin vuotaa virta tuo!
-    Se virvoitusta väsyneelle suo.
-    Ja niityn nuokkuu kukat tuoksuen
-    Niin sulosti. Jos kuvata vois ken
-    Herttaiset heelmät, lehdet lempeet, hän
-    Möis kaikki pois ja kedon ostais tän.
-
-Kun he sitten olivat jälleen valmiit vaeltamaan (sillä heidän
-matkansa pää ei vielä saavutettu), aterioitsivat he ja joivat virran
-vettä ja läksivät liikkeelle.
-
-
-HARHATIEN NIITYLLÄ.
-
-Minä näin unessani, että vaeltajat tuskin olivat vielä kauaksikaan
-ehtineet, niin jo erkanivat virta ja tie toisistaan. Siitä heille
-suuri suru, he kun eivät uskaltaneet astua tieltä pois. Tie alkoi
-nyt muuttua koleaksi, ja heidän jalkansa olivat käyneet astunnasta
-helliksi. Heidän sielunsa masentui tästä matkasta. He kulkivat
-kumminkin edelleen, mutta parempaa tietä yhä toivoen. Vähän matkan
-päässä edessäpäin, vasemmalla tiestä, oli niitty, johon pääsi
-aidan yli porraslautaa myöten. Sen nimi oli _Harhatien niitty_.
-Silloin sanoi Kristitty kumppalilleen: "Koska tuo niitty on meidän
-tiemme varrella, niin astutaan sinne." He nousivat porraslaudalle
-tarkastamaan, ja katso siellä oli polku pitkin tien vartta toisella
-puolen aitaa. [4 Mos. 21: 4]
-
-"Aivanhan se on, niinkuin minä toivoin", virkkoi Kristitty. "Siellä
-on helpompi astua. Tule, ystäväni Toivorikas, käydään sinne."
-
-_Toivorikas_: Mutta mitäs, jos tuo polku viekin meidät tieltä harhaan?
-
-_Kristitty_: Tuskin vaan. Katsohan: eikös se kulje tiemme kanssa
-rinnan?
-
-Toivorikas taipui toverinsa mielen mukaan ja nousi hänen jälkeensä
-aidan yli. Niitylle päästyänsä ja polvulle astuttuansa, he tunsivat,
-kuinka keveä sitä oli käydä. Katsellessaan eteenpäin, he huomasivat
-erään miehen astuvan myöskin samaa polkua myöten. Hänen nimensä oli
-_Turha Itseensäluottamus_. He huusivat hänelle ja kysyivät, minne
-hänen matkansa pitää. Hän vastasi: "Taivaan portille."
-
-"Katso", virkkoi Kristitty, "enkös minä sitä sanonut? Siitähän näkee,
-että oikealla tiellä ollaan".
-
-Vieras astui edellä, he perässä. Mutta katso yö yllätti ja tuli ylen
-pimeä, niin että taampaa kulkijat kadottivat näkyvistänsä tuon edellä
-kulkevan miehen. Ei aikaakaan, niin Turha Itseensä-luottamus, joka
-edellä kävi, eikä voinut tietä erottaa, lankesi syvään kuoppaan,
-minkä näitten seutujen ruhtinas oli kaivattanut sinne, turhaa
-kunniata hakevien hullujen pudota sisään. Ja siellä hän pudotessaan
-musertui palasiksi.
-
-Kristitty ja hänen toverinsa kuulivat hänen putoamisensa. He huusivat
-hänelle, kysyen, mikä se oli, mutta vastausta ei tullut. Kuului vain
-voivotuksia.
-
-"Missähän oltaneekaan nyt?" kysyi Toivorikas.
-
-Mutta Kristitty oli ääneti, sillä häntä alkoi pelottaa, että oli
-kumppalinsa kuljettanut tieltä syrjään. Samassa alkoi sataa, ukkonen
-rupesi jyrisemään, salamat leimahtelivat kauheasti, ja vesi nousi
-nopeaan.
-
-Silloin alkoi Toivorikas voivotella itsekseen: "Voi jos olisin
-pysynyt tiellä!"
-
-_Kristitty_: Kukas olisi luullut tämän polvun vievän meidät harhaan?
-
-_Toivorikas_: Jo minä sitä pelkäsin heti alussa ja varoittelinkin
-teitä hiukan. Olisin puhunut enemmänkin, mutta tehän olette vanhempi
-minua.
-
-_Kristitty_: Älä närkästy minuun, hyvä veli. Mieleni on paha, että
-johdin sinut tieltä pois ja saatoin sinut niin kauheaan vaaraan. Anna
-minun anteeksi, rakas veli; en tehnyt sitä pahassa aikomuksessa.
-
-_Toivorikas_: Ole rauhassa, veli hyvä, kyllä minä anteeksi annan, ja
-usko myöskin, että tämä on oleva meidän hyväksemme.
-
-_Kristitty_: Minua ilahduttaa, että minulla on matkassani niin
-laupias veli. Mutta ei meidän enää auta viipyä tässä. Koetetaanpa
-palata takaisin.
-
-_Toivorikas_: Mutta salli, veljeni, minun kulkea edeltä.
-
-_Kristitty_: En millään muotoa, vaan anna minun astua edellä,
-sillä jos vaaroja sattuu, niin minua ne ensiksi kohdatkoot. Minun
-tähtenihän me kumpikin olemme joutuneet tieltä pois.
-
-_Toivorikas_: Ei, sin'et saa kulkea edeltä. Mielesi kun on levoton,
-niin saattaisit jälleen eksyä tieltä.
-
-Silloin muuan ääni heitä rohkaisi, sanoen: "Kohenna sydämesi oikealle
-tielle, jota sinun vaeltaman pitää, ja palaja." [Jer. 31: 32]
-
-Sillä välin olivat vedet paisumistaan paisuneet, niin että paluumatka
-kävi ylen vaaralliseksi. (Minä mietin silloin: helpompi on tiellä
-kulkijan tieltä eksyä kuin eksyneen jälleen tielle osata). He
-uskalsivat kumminkin astua takaisin päin. Mutta niin oli pimeä ja
-tulva niin korkealle noussut, että he jo yhdeksän, mitäpä kymmenenkin
-kertaa olivat veteen vajoamaisillansa.
-
-Niin taiten kuin he kulkivatkin, ei heidän sinä yönä onnistunut
-päästä porraslaudan kohdalle. Vihdoin he löysivät vähäisen
-suojapaikan, istahtivat sinne odottamaan päivän valkenemista, ja,
-väsyneitä kuin olivat, nukkuivat sinne.
-
-
-EPÄILYKSEN LINNAAN.
-
-Lähellä sitä paikkaa, missä he lepäsivät, oli muuan linna,
-nimeltä _Epäilyksen linna_, jonka isäntänä oli _Epätoivo_ niminen
-jättiläinen. Tämän tiluksilla he nyt nukkuivat, ja niinpä kävi, että
-jättiläinen, noustuaan aamun sarastaessa ja kävellessään ketojansa
-pitkin ja poikki, yllätti Kristityn ja Toivorikkaan makaamasta
-hänen maillaan. Julmalla ja tuikealla äänellä hän herätti heidät
-ja tiedusti, ketä he ovat, ja mitä he tekevät hänen maallaan. He
-sanoivat olevansa vaeltajia ja eksyneensä tieltä.
-
-Silloin sanoi jättiläinen: "Te olette tänä yönä tehneet rikoksen
-minua vastaan, polkemalla minun tiluksiani ja makaamalla minun
-maallani. Senvuoksi pitää teidän lähteä minun kanssani."
-
-Heidän oli pakostakin lähteminen, hän kun oli väkevämpi heitä. Eikä
-ollut heillä juuri mitään sanomistakaan, he kun tunsivat olevansa
-syyllisiä. Jättiläinen ajoi heitä edellänsä, vei heidät linnaansa ja
-pani siellä hyvin pimeään, kosteaan ja pahanhajuiseen vankihuoneesen.
-Täällä he saivat olla keskiviikko-aamusta lauantai-iltaan. Ei annettu
-heille leivän palasta, ei pisaraakaan juomista. Pimeässä vain saivat
-olla, eikä kukaan tullut kysymään, mitenkä he voivat. Ylen oli nyt
-tukala heidän olla, kaukana ystävistä ja tuttavista. Kristityn
-tuska oli kaksin verroin suurempi, sillä hänenhän ajattelematon
-hätäilemisensä oli saattanut heidät tähän viheliäiseen tilaan.
-
-
-JÄTTILÄINEN EPÄTOIVO.
-
-Jättiläisellä Epätoivolla oli vaimo, nimeltä _Epäluulo_. Maata
-mennessään mies kertoi hänelle, mitä oli tehnyt, ottanut nimittäin
-kaksi miestä kiinni ja pannut ne vankikoppiin luvattomasta
-kuljeksimisesta hänen maillaan. Hän kysyi sitten vaimoltaan, miten
-olisi paras heidän kanssaan menetellä. Vaimo tiedusti nyt, mitä he
-ovat miehiänsä, mistä he tulevat ja minne heillä matka. Mies vastasi
-hänen kysymyksiinsä. Senjälkeen neuvoi vaimo miestänsä pieksämään
-heitä säälimättä heti aamulla, noustuansa.
-
-Mies nousi huomenissa, otti ison muhkuraisen sauvan ja meni alas
-vankihuoneesen. Siellä hän ensi työkseen alkoi sättiä heitä kuin mitä
-koiria, vaikk'eivät toiset sanaakaan virkkaneet häntä vastaan. Sitten
-hän hyökkäsi heidän päällensä ja löi heitä niin kauheasti, ett'eivät
-he kyenneet puolustautumaan eikä kääntymään lattialla. Sen tehtyänsä
-hän meni pois, jättäen heidät vaivojansa valittamaan ja kovaa
-kohtaloansa surkuttelemaan. Ja niin se päivä kuluikin heiltä pelkkiin
-huokauksiin ja voivotuksiin.
-
-Illalla sitten vaimo jälleen haasteli heistä miehensä kera ja,
-kuultuaan heidän vielä olevan hengissä, antoi sen neuvon, että mies
-kehoittaisi heitä surmaamaan itsensä omin käsin. Aamun tultua meni
-jättiläinen yrmeänä kuin ennenkin heidän luoksensa ja, huomattuansa
-heidän olevan kovissa tuskissa eilisistä lyömisistä, sanoi heille,
-että kosk'ei heidän ollut ajattelemistakaan milloinkaan enää päästä
-täältä pois, niin olisi parasta, että he piammiten itse päivänsä
-päättäisivät joko puukolla tahi nuoralla tai myrkyllä. "Sillä",
-sanoi hän, "miksipä te enää elämää toivoisittekaan, koska se on niin
-täynnään tuskaa ja vaivaa?" He sitä vastoin pyysivät häntä päästämään
-heitä pois. Silloin hän loi heihin kiivaan silmäyksen ja syöksi
-heidän päällensä ja olisi epäilemättä heistä lopun tehnyt, ellei hän
-äkkiä olisi saanut suonenvetoja. (Välistä hän kirkkaalla säällä sai
-suonenvetoja). Silloin häneltä käsi hetkeksi hervahti. Hän läksikin
-pois, jätettyään heidät mietiskelemään, mitä tehdä.
-
-Vangit neuvottelemaan nyt keskenänsä, olisiko noudattaa hänen
-neuvoansa vai eikö. Ja näin he siitä haastelivat.
-
-_Kristitty_: Mitäs tehdä nyt, veli? Onhan tämä meidän elämä kovin
-viheliäistä. Min'en puolestani tiedä, mikä tässä parasta olisi,
-elääkö tällä tavoin edelleen vai kuollako kohta. "Minun sieluni soisi
-hänensä hirtetyksi ja minun luuni kuolleeksi." Haudassa on helpompi
-olla kuin tässä vankihuoneessa. Niinkö teemme kuin jättiläinen
-neuvoi? [Job. 7: 15.]
-
-
-TOIVORIKKAAN SANAT ROHKAISEVAT KRISTITTYÄ.
-
-_Toivorikas_: Nykyinen tilamme on tosin kauhea, ja mieluummin
-tahtoisin minäkin kuolla kuin aina tässä tilassa pysyä. Mutta
-muistakaammepa, että sen maan Herra, jonne olemme matkalla, on
-sanonut: "Älä tapa". Toiselta emme saa henkeä ottaa, ja vielä
-ankarammin on meitä kielletty itseämme surmaamasta, kuten jättiläinen
-neuvoo. Ken toisen tappaa, se ainoastaan ruumiin murhaa, mutta joka
-itsensä tappaa, se on sekä ruumiinsa että sielunsa murhaaja. Ja
-sitä paitsi, veli! Sinä sanoit, että haudassa on helppo olla, mutta
-unhotitkos helvetin, jonne murhaajat varmaan joutuvat? Ei yhdessäkään
-murhaajassa ole iankaikkinen elämä pysyvä. Muistakaamme myös, ett'ei
-kaikki valta ole jättiläisen Epätoivon käsissä. Luullakseni on
-muitakin joutunut hänen käsiinsä, ja ovat päässeet kumminkin irti.
-Kukas tietää, vaikka Jumala, maailman Luoja, vielä asettaisi niin,
-että jättiläinen Epätoivo kuolee tahi unohtaa jonkun kerran panemasta
-meitä lukon taakse tahi ehkä piankin taas meidän nähtemme saapi noita
-suonenvetojansa eikä enää kykene jäseniänsä käyttämään. Ja jos se
-kerrankin vielä sattuu, niin silloin minä rohkaisen mieleni ja teen
-kaiken voitavani, päästäkseni hänen käsistänsä. Mieletön minä, kun en
-sitä jo ennen yrittänyt! Mutta oli miten oli, olkaamme kärsivällisiä,
-veljeni, ja kestäkäämme vielä kotvanen: kenties lyöpi onnellinen
-pelastuksen hetki. Älkäämme vaan ruvetko oman itsemme murhaajiksi. [l
-Joh. 3: 15]
-
-Näillä sanoilla sai Toivorikas rauhoittaneeksi veljensä mielen, ja
-niin he sitten yhdessä odottivat sen päivää, pimeässä vankihuoneessa,
-raskaassa ja tukalassa tilassa.
-
-Illan suussa tuli Jättiläinen jälleen vankihuoneesen katsomaan,
-olivatko vangit noudattaneet hänen neuvoansa. Mutta sisään tultuansa,
-hän näki heidän olevan hengissä, todellakin paraiksi juuri hengissä,
-sillä leivän ja veden puutteesta ja haavain tähden, jotka hän oli
-heihin lyönyt, he tuskin enää jaksoivat hengittää. Hengissä hän
-heidän kumminkin näki olevan, niinkuin jo sanoin. Mutta silloin hän
-joutui hirveään raivoon ja sanoi heille, että koska he ovat olleet
-hänen neuvoillensa tottelemattomat, niin käy heidän paljoa pahemmin
-kuin jos eivät olisi milloinkaan syntyneetkään.
-
-Tuosta he kauheasti vapisemaan, ja Kristitty meni luullakseni
-tainnoksiin. Hiukan toinnuttuansa hän alkoi jälleen puhua Jättiläisen
-neuvosta, olisiko noudattaa sitä vai olla noudattamatta. Näytti
-siltä kuin Kristitty taaskin olisi ollut taipuvainen tekemään hänen
-tahtonsa jälkeen, mutta toistamiseen haasteli hänelle Toivorikas
-seuraavaan tapaan:
-
-_Toivorikas_: Etkö muista, veli, kuinka miehuullinen olet tähän
-saakka ollut? Apollyon ei saanut sinua masennetuksi eikä mikään
-muukaan, mitä kuulit tai näit tunsit Kuoleman Varjon laaksossa.
-Mitä vastuksia ja säikäyksiä ja hämmästystä oletkaan jo kestänyt,
-ja nytkö sä olet pelkkää pelkoa täynnä? Näethän, että minäkin olen
-sinun kanssasi vankeudessa, minä, mies paljoa heikompi luonnoltani
-kuin sinä. Onhan Jättiläinen haavoittanut minua, niinkuin sinuakin;
-hän on minunkin suustani raastanut leivän ja veden, ja yhdessähän
-minä sinun kanssasi vaikeroitsen tässä pimeässä. Vielä meidän pitää
-hiukan enemmän harjoittaa itseämme kärsivällisyydessä. Muistahan,
-kuinka sinä miehen lailla menettelit Turhuuden markkinoilla: et
-peljännyt kahleita etkä häkkiä etkä veristä kuolematakaan, ja vihdoin
--- välttääksemme häpeätä, joka ei Kristitylle sovelias ole --
-koettakaamme kärsivällisyydellä kestää, minkä suinkin jaksamme.
-
-Yö tuli taas, ja kun Jättiläinen vaimonsa kanssa pani maata, kysyi
-viimeksi mainittu, mitenkä vankien laita oli, ja olivatko he neuvoa
-noudattaneet. Mies vastasi siihen: "He ovat itsepintaisia konnia,
-jotka kernaammin ottavat kestääkseen vaivoja jos mitä, ennenkuin
-panevat itsensä päiviltä pois." Siihen sanoi vaimo: "Vie heidät
-huomenna linnanpihalle ja näytä heille niitten luut ja kallot, jotka
-sinä jo tätä ennen olet toiseen maailmaan toimittanut, ja saa heidät
-uskomaan, että ennenkuin viikko on päähän päästy, sinä revit heidät
-palasiksi, niinkuin olet sellaiselle väelle ennenkin tehnyt."
-
-Aamulla varhain Jättiläinen menikin heidän luokseen taas, vei
-heidät linnanpihalle ja näytti heille, mitä vaimo oli käskenyt.
-"Nämä", sanoi hän, "olivat aikoinaan vaeltajia, niinkuin tekin ja
-tunkeutuivat luvatta minun tiluksilleni, niinkuin tekin olette
-tehneet. Minä näin hyväksi repiä heidät kappaleiksi, ja kymmenen
-päivän kuluttua teen minä samoin teidänkin. Pois kuoppaan takaisin
-taas!" Ja sen sanottuaan, hän löi heitä sinne mentäessä koko matkan.
-Ja niin he viettivät koko lauantai päivän samassa surkuteltavassa
-tilassa kuin ennenkin. Illan tultua alkoi Jättiläinen vaimonsa
-Epäluulon kanssa, maata mennessään, jälleen puhella vangeista, ja
-vanha Jättiläinen se varsinkin kummasteli, ett'ei hän saa lyönneillä
-eikä kehoituksilla heitä päiviltä pois. Siihen sanoi vaimo:
-"Pelkäänpä, että he toivovat jonkun tulevan heitä pelastamaan tahi
-että heillä on tiirikoita, joitten avulla he toivovat pääsevänsä
-pakoon." "Niinkö luulet, kultaseni?" virkkoi Jättiläinen. "Minäpäs
-otan ja tarkastan heidät huomenna."
-
-Lauantaina, puolen-yön tienoissa, alkoivat vangit rukoilla ja
-pysyivät rukouksissa melkein hamaan päivänkoittoon asti.
-
-
-POIS EPÄILYKSEN LINNASTA.
-
-Silloinpa, vähää ennen päivän nousua, huudahti Kristitty
-parka hämmästyneenä: "Minua houkkaa! Istua tässä löyhkäävässä
-vankihuoneessa, vaikka yhtä hyvin voisin vapaanakin kulkea! Minulla
-on povessani avain, nimeltä _Lupaus_, ja se luullakseni aukaisee
-jok'ikisen lukon Epäilyksen linnassa."
-
-"Sehän oli hyvä uutinen, veli", sanoi Toivorikas. "Ota avain
-povestasi ja koettele."
-
-Kristitty veti avaimen poveltansa ja alkoi sitä koetella vankihuoneen
-oveen. Hän käänsi avainta, ja samassa laukesi lukonsalpa, ja ovi
-aukeni helposti. Siiloin astuivat Kristitty ja Toivorikas kumpikin
-ulos. Nyt he menivät ulko-ovelle, joka viepi linnanpihaan, ja avasi
-avaimellaan senkin. Tulivat tuosta sitten rautaiselle portille, joka
-piti myöskin saada auki. Siinä pani lukko kovasti vastaan, mutta
-aukeni se viimeinkin! Sitten he työnsivät portin auki, mennäksensä
-kiireimmiten pakoon, mutta auetessaan narahti portti niin pahasti,
-että Jättiläinen Epätoivo heräsi. Hän kavahti pystyyn, lähteäksensä
-ajamaan vankejansa takaa, mutta tunsi samassa jäsentensä puutuneen,
-sillä hän oli saanut jälleen suonenvetoja, niin ett'ei millään
-keinoin kyennyt lähtemään heidän jälkeensä. Vangit jouduttivat
-askeleitansa ja tulivat jälleen Kuninkaan vallantielle. Nyt he olivat
-päässeet Jättiläisen alueilta pois ja olivat siis pelastetut.
-
-Astuttuansa porraslaudan yli, he alkoivat miettiä, mitä he
-porraslaudalle tekisivät, estääksensä perässä tulijoita joutumasta
-jättiläisen Epätoivon valtaan. He päättivät silloin pystyttää pylvään
-ja piirtää sen kylkeen tällaisen kirjoituksen: "Tätä porraslautaa
-myöten kulkee tie Epäilyksen linnaan. Sen isäntä, Jättiläinen
-Epätoivo, ylenkatsoo Taivaallisen maan Kuningasta ja pyytää hukuttaa
-Hänen pyhiä vaeltajiansa." Ja niinpä sitten moni heidän jälkeensä
-tulleista luki tuon kirjoituksen ja vältti vaaran.
-
-127
-
-Patsaan pystytettyänsä, he lauloivat:
-
-    Pois tieltä tuonnoin eksyimme me oikealta
-    Ja seutuun saimme kolkkoon, miss' on vieras valta.
-    Ah jospa toki ne, joit' tänne saapuu vielä,
-    Vois vaarat välttää tällä turmaisella tiellä,
-    Ett' Epäilyksen linna vangikseen ei veisi
-    Eik' Epätoivo siellä raukkaa raateleisi.
-
-
-IHANILLA VUORILLA.
-
-Matkamiehet vaelsivat nyt, kunnes ehtivät _Ihanain Vuorten_ seutuun.
-Niitten omistajana on sen samaisen mäen Herra, josta ennen on
-ollut puhe. He astuivat ylös vuorille ja näkivät yrttitarhoja,
-hedelmäpuistoja, viinamäkiä ja vesilähteitä. Siellä he sammuttivat
-janonsa ja pesivät itsensä ja söivät vapaasti viinamäkien hedelmiä.
-Näitten vuorten kukkuloilla, vallantien varrella, oli paimenia
-laumojansa kaitsemassa. Matkamiehet astuivat heidän luoksensa ja
-kysyivät, sauvoihinsa nojaten -- niinkuin väsynyt vaeltaja tekee,
-pysähtyessään haastelemaan jonkun kera matkan varrella, -- kenenkä
-nämä Ihanat Vuoret ovat, ja kenenkä ovat lampaat laitumella täällä.
-
-_Paimenet_: Nämä vuoret ovat Immanuelin Maata ja näkyvät Hänen
-kaupunkiinsa. Lampaat ovat myöskin Hänen, ja Hän on antanut henkensä
-niitten edestä. [Joh. 10: 11]
-
-_Kristitty_: Viekö tämä tie Taivaalliseen kaupunkiin?
-
-_Paimenet_: Oikealla olette tiellä.
-
-_Kristitty_: Pitkältäkö on sinne vielä?
-
-_Paimenet_: Hyvinkin pitkältä, paitsi niille, jotka sinne pääsevät.
-
-_Kristitty_: Turvallinenko on tie vai vaarallinenko?
-
-_Paimenet_: Turvallinen niille, jotka se turvaan viepi, mutta
-ylitsekäymärit siinä lankeavat. [Hos. 14: 10]
-
-_Kristitty_: Onko siellä mitään suojaa väsyneelle ja uupuneelle
-matkamiehelle?
-
-_Paimenet_: Vuorten Herra on antanut meille määräyksen, ett'emme
-muukalaisen huoneeseen-ottamista unhottaisi, ja siksipä kaikki hyvä,
-mitä täällä löytyy, on teille alttiina. [Hebr. 13: 2]
-
-Minä näin nyt unessani, kuinka paimenet, huomattuansa heidät
-vaeltajiksi, alkoivat tehdä heille kysymyksiä, joihin nämä vastasivat
-entiseen tapaansa. Niinpä kyseltiin: "Mistä te tulette? Miten teidän
-on matkalla käynyt? Miten olette matkan vaivat kestäneen sillä
-harvat tänne lähteneistä näille vuorille saapuvat?" Kuultuaan heidän
-vastauksena, paimenet tulivat hyvin iloisiksi, katsoivat heihin hyvin
-rakkaasti ja sanoivat: "Terve tuloanne tänne Ihanille Vuorille?"
-
-Paimenet, nimeltään _Tieto, Kokemus, Valpas_ ja _Vilpitön_, ottivat
-heitä kädestä, veivät heidät telttoihinsa ja asettivat heidän
-eteensä, mitä valmista sattui olemaan. Samalla he myös sanoivat:
-"Me soisimme teidän viipyvän täällä jonkun aikaa, jotta tutuiksi
-tultaisiin ja, liiatenkin, jotta saisitte virvoitusta näitten Ihanain
-Vuorten antimista." Toiset vastasivat mielihyvällä jäävänsäkin, ja
-niin he laskeutuivat levolle, koskapa jo hyvin myöhä oli.
-
-Sitten minä näin unessani paimenten kutsuvan aamulla Kristittyä ja
-Toivorikasta lähtemään heidän kanssansa vuorille. Hetken aikaa he
-yhdessä kävelivät, ihana näky edessänsä joka haaralla. Senjälkeen
-puhuivat paimenet keskenänsä: "Näytettäiskö näille vaeltajille
-moniaita ihmeteltäviä seikkoja?" Päätettyänsä tehdä niin, he
-veivät heidät ensinkin erään _Erhetys_ nimisen mäen kukkulalle,
-sille puolen, mistä mäenrinne jyrkkänä laskee laaksoon. Paimenet
-käskivät heidän katsahtamaan alas mäen juurelle. Siellä Kristitty
-ja Toivorikas näkivät muutamia ihmisiä, jotka olivat palasiksi
-ruhjoutuneet, mäen kukkulalta pudotessaan.
-
-"Mitä tämä tietää?" kysyi Kristitty.
-
-"Ettekö te ole kuulleet", vastasivat paimenet, "niistä, jotka
-erhetykseen joutuivat, kuunnellessaan Hymenaion ja Phileton
-harhaoppista puhetta ruumiitten ylösnousemisesta?" [2 Tim. 2: 17, 18]
-
-"Kyllä", vastasivat he.
-
-"Niin", sanoivat paimenet, "ne ne ovat, jotka te tuolla alhaalla
-murskautuneina näette. He ovat, niinkuin huomaatte, vielä tähän
-päivään asti hautaamatta, esimerkkinä muille, ett'ei kukaan ylen
-korkealle kiipeisi tai liian lähelle vuoren rinnettä astuisi."
-
-Senjälkeen minä näin, kuinka paimenet veivät heidät toisen vuoren
-kukkulalle sen vuoren nimi oli _Varoitus_ -- ja käskivät heidän
-katsoa kauas. He katsoivatkin ja olivat näkevinään muutamia miehiä
-kulkemassa edes takaisin hautakumpujen välissä. Ja he huomasivat
-näitten miesten olevan sokeita, sillä tuontuostakin he kompastuivat
-kumpuihin eivätkä osanneet niitten välitse pois päästä. Kristitty
-kysyi silloin: "Mitäs tämä tietää?"
-
-Paimenet vastasivat: "Ettekö te tuolla tasangolla nähneet
-porraslautaa, joka vei niitylle, tieltä vasempaan?"
-
-He vastasivat: "Kyllä."
-
-Paimenet jatkoivat: "Tuota porraslautaa myöten tullaan polvulle,
-ja tämä taas vie Epäilyksen linnaan, jonka isäntänä on Jättiläinen
-Epätoivo. Nuo miehet tuolla (ja paimenet viittasivat hautain
-välissä astuviin) olivat kerran vaeltamassa, niinkuin tekin,
-kunnes saapuivat samaiselle porraslaudalle. Koska nyt oikea tie
-sillä kohtaa oli kolea, niin he katsoivat parhaaksi astua niittyä
-myöten. Mutta sielläpä Jättiläinen Epätoivo otti heidät kiinni
-ja vei heidät Epäilyksen linnaan. Pidettyään heitä siellä jonkun
-aikaa vankihuoneessa, hän puhkaisutti heiltä silmät ja vei heidät
-tuonne hautain väliin, ja sinne hän on jättänyt heidät harhailemaan
-hamaan tähän päivään asti, jotta täytettäisiin viisaan miehen sanat:
-'Ihminen, joka poikkeaa viisauden tieltä, pitää oleman kuolleitten
-joukossa'." [Sananl. 21: 16]
-
-Silloin Kristitty ja Toivorikas katsahtivat toisiinsa, ja kyyneleitä
-tulvi heidän silmistänsä, mutta paimenille he eivät mitään virkkaneet.
-
-Senjälkeen minä näin unessani paimenten vievän heidät laakson
-pohjalle erääsen paikkaan, missä oli ovi mäen kupeessa. Paimenet
-avasivat oven ja käskivät heidän katsoa sisälle. He katsoivat
-sinne ja näkivät, että siellä oli pimeä ja paljo savua. He olivat
-kuulevinaan myös rätinää ja räiskettä, niinkuin tulen palaessa, ja
-piinattujen huutoa sekä olivat samalla tuntevinaan tulikiven hajua.
-
-"Mitäs tietää tämä?" kysyi Kristitty.
-
-Paimenet kertoivat heille: "Tästä menee sivutie helvettiin, tie
-tekopyhäin käydä, nimittäin sellaisten, jotka esikois-oikeutensa
-myövät, niinkuin Esau, jotka Mestarinsa myövät, niinkuin Judas, jotka
-evankeliumia pilkkaavat, niinkuin Aleksander, ja jotka vaikertelevat
-ja teeskentelevät, niinkuin Ananias ja Safira, hänen vaimonsa."
-
-Toivorikas virkkoi silloin paimenille: "Ulkoasusta päättäen olivat
-nuo tuossa vaeltajia jok'ainoa, niinkuin mekin, eikö niin?"
-
-_Paimenet_: Olivatpa kauan aikaakin.
-
-_Toivorikas_: Kuinkahan kauaksi lienevät aikoinaan ehtineetkään,
-kunnes sittenkin niin surkealla tavalla tieltä siirtyivät?
-
-_Paimenet_: Muutamat kauemmaksi, muutamat vain näille vuorille asti.
-
-Silloin sanoivat vaeltajat toisillensa: "Meidän tulee pyytää
-Väkevältä voimaa."
-
-_Paimenet_: Niin kyllä, ja saatuanne sen, tulee teidän käyttää sitä.
-
-
-VAELTAMAAN EDELLEEN.
-
-Tällöin teki vaeltajain mieli lähteä edelleen, ja paimenetkin
-tahtoivat päästää heidät menemään. Niin he sitten yhdessä
-kulkivat vuoriston päähän. Silloin puhuivat paimenet toisillensa:
-"Näyttäkäämme heille Taivaallisen Kaupungin portit, jos he sitä
-kyennevät meidän kaukoputkellamme näkemään." Vaeltajat suostuivat
-mielihyvällä. Ja paimenet veivät heidät korkean, _Kirkas_ nimisen,
-mäen kukkulalle ja antoivat heille kaukoputken, katsella sillä.
-
-He yrittivät katsella, mutta muistellessaan kaikkea sitä, mitä
-paimenet heille viimeksi olivat näyttäneet, tunsivat he kätensä
-vapisevan, eivätkä niinmuodoin voineet vakavasti kaukoputkeen katsoa.
-Jotain portin tapaista he kumminkin luulivat näkevänsä ja samalla
-myös jotain sen seudun ihanuudesta.
-
-He läksivät nyt vaeltamaan jälleen ja lauloivat tämän laulun:
-
-    Mi muille vielä kätkettynä on,
-    Sen paimenet nää saattaa valohon.
-    Siis tänne käy, perille pääset vain
-    Sa salaisten ja syväin asiain.
-
-Kun nyt matkamiehet olivat valmiina lähtemään edelleen, antoi yksi
-paimenista heille opaskirjan matkalle, toinen käski karttamaan
-liehakoitsijoita, kolmas varoitti panemasta maata lumotulle maalle,
-ja neljäs toivoi onnea matkalle.
-
-Sillein minä heräsin unestani.
-
-
-TIETÄMÄTÖN LIITTYISI SEURAAN.
-
-Minä panin maata, nukuin ja unessani näin noitten kahden vaeltajan
-laskeutuvan vuorilta vallantietä Kaupunkia kohden. Vuorten juurella,
-vasemmalla kädellä, on Luulottelun maa, josta vaeltajien tiehen yhtyy
-kaita ja monimutkainen kuja. Täällä he kohtasivat erään vilkkaan
-pojan, joka oli tulossa tuosta Luulottelun maasta. Hänen nimensä oli
-_Tietämätön_. Kristitty kysyi häneltä, mistä puolen hän on kotoisin,
-ja minne hän menee.
-
-_Tietämätön_: Herra, minä olen syntyisin tuosta maasta tuolla
-vasemmalla ja olen matkalla Taivaalliseen Kaupunkiin.
-
-_Kristitty_: Mutta kuinkas luulette pääsevänne portista sisään;
-siellä lienee sentään monta vastusta.
-
-_Tietämätön_: Niinkuin muutkin kunnon ihmiset.
-
-_Kristitty_: Mutta mitäs teillä on portilla näytettävänä, jotta se
-aukenisi teille?
-
-_Tietämätön_: Minä tiedän Herrani tahdon ja olen kunnon mies. Minä
-annan kullekin omansa, minä rukoilen, paastoan, maksan veroni ja
-annan almuja. Olen lähtenyt maastani, tullakseni siihen maahan, mihin
-nyt matkani pitää.
-
-_Kristitty_: Sinä et käynytkään ahtaan portin kautta tämän tien
-päästä, vaan tulit tuota mutkaista kujaa myöten, ja siksipä minä
-pelkään -- luulepa itsestäsi, mitä luuletkaan että tilinteon päivänä
-sinua pidetään varkaana ja murhamiehenä, eikä sinun sallitakaan
-päästä kaupunkiin.
-
-_Tietämätön_: Hyvät herrat, aivan outoja te olette minulle; enhän
-teitä tunnekaan. Pitäkää te vaan oman puolenne uskonto, minä pidän
-sen, mitä minun kotimaassani tunnustetaan. Kaikki käy toivoakseni
-hyvin. Mitä taas teidän mainitsemaanne porttiin tulee, niin tietäähän
-koko maailma, että meidän maasta on sinne pitkä matka. Min'en usko,
-että meidän puolella kukaan tietää, missä se tie edes käykään, mutta
-tiesivätpä tuon tai olivat tietämättä, onhan meillä tässä, niinkuin
-näette, soma ja sievä, vehreä kuja, jota myöten meidän maasta on
-lyhin matka sille tielle.
-
-Kristitty, huomattuansa hänen olevan omassa luulossansa viisaan,
-kuiskasi Toivo rikkaalle: "Enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä."
-Ja edelleen hän sanoi: "Kun hullu tietänsä kulkee, silloin hänen
-viisautensa pettää hänet, ja hän pitää kaikki muut tyhmänä. Vieläkö
-me hänen kanssansa haastelemme vai joko lähdemme pois, jättäen hänet
-miettimään sitä, mitä hän jo on kuullut? Saatammehan myöhemmin
-pysähtyä hänen tähtensä ja katsoa sitten, voisimmeko jotain hyvää
-hänelle aikaan saada." [Sananl. 26: 12, Saarn. 10: 3]
-
-Siihen sanoi _Toivorikas_:
-
-    Viel' hetken Tietämätön aatelkoon,
-    Min kuullut on, ja niinpä ottakoon
-    Myös varteen neuvot hyvät, jotta juuri
-    Vois käsittää, mik' ompi voitto suurin.
-    Ken, sanoo Herra, käsityst' on vailla,
-    Ei sijaa sillä ole taivaan mailla.
-
-"Ei ole mielestäni hyvä" lisäsi Toivorikas, "sanoa hänelle kaikkea
-yhtä haavaa. Jos tahdotte, niin käymme nyt hänen ohitsensa ja sitten
-toisen kerran sanomme hänelle sen verran kuin hän sietää."
-
-Niin he läksivät kulkemaan kahden kesken, ja Tietämätön astui
-perässä. Päästyänsä hänestä kappaleen matkaa edelle, saapuivat he
-hyvin pimeään kujaan. Siinä he näkivät miehen, jonka seitsemän
-perkelettä oli sitonut seitsemällä vahvalla köydellä, ja jota ne
-nyt laahasivat sitä ovea kohti, minkä matkamiehet olivat nähneet
-mäen kyljessä. Kristitty parka rupesi nyt vapisemaan ja samoin hänen
-toverinsa Toivorikaskin. Perkeleitten raastaessa tuota miestä, koetti
-Kristitty tunnustella häntä, ja luuli vihdoin tuntevansakin hänessä
-_Kieltäjän, Luopumuksen_ kaupungista. Hän ei voinut kumminkaan
-tarkoin erottaa miehen kasvoja, tämä kun oli painanut päänsä alas,
-kuten kiinnisaatu varas. Mutta hänen mentyään ohitse, katsahti
-Toivorikas hänen jälkeensä ja huomasi hänen niskassaan lapun, jossa
-oli tällainen kirjoitus: "Kevytmielinen Tunnustaja ja tuomioon
-vikapää Uskonluopio."
-
-
-VÄHÄUSKOISEN TARINA.
-
-Silloin Kristitty virkkoi kumppalilleen: "Nyt muistuu mieleeni,
-mitä minulle kerran kerrottiin eräästä hyväntahtoisesta miehestä,
-_Vähäuskoinen_ nimeltään, _Vilpittömyyden_ kaupungista. Tällainen oli
-tarina: Tämän tien päähän yhtyy _Lavean tien_ portilta muuan kuja,
-jota sanotaan _Kuolleen miehen kujaksi_ siitä syystä, että siellä
-on monta murhaa tehty. Tämä Vähäuskoinen oli lähtenyt vaeltamaan,
-niinkuin mekin, sattunut istahtamaan maahan ja nukkunut siihen.
-Silloin osuu Lavean tien portilta päin tulemaan tälle tielle kolme
-rotevaa roistoa, nimittäin _Arka, Varoilija_ ja _Vikapää_ (kolme
-veljestä). Huomattuansa Vähäuskoisen, he kiiruhtivat juoksujalassa
-hänen luokseen. Mies parka oli juuri unestaan herännyt ja aikoi
-lähteä edelleen. He saavuttivat hänet ja uhkaillen käskivät hänen
-pysähtyä. Vähäuskoinen kävi kalpeaksi kuin aivinainen, eikä ollut
-hänessä miestä puolustamaan itseänsä eikä pakoonkaan lähtemään. Arka
-sanoi silloin: 'Kukkaro tänne!' Mutta kun Vähäuskoinen ei pitänyt
-kiirettä, sillä hän ei olisi mielellään luopunut rahoistaan, niin
-karkasi Varoilija hänen päälleen, työnsi kätensä hänen poveensa ja
-veti sieltä ulos kukkaron, täynnä hopeata. Vähäuskoinen huutamaan:
-'Varkaita! Varkaita!' Silloin Vikapää löi häntä kyhmyisellä
-sauvallaan päähän, niin että toinen kaatui maahan. Siinä nyt makasi
-Vähäuskoinen verissänsä ja oli vähällä vuotaa kuiviin. Varkaat
-olivat kaiken aikaa hänen äärellänsä, mutta kuultuaan vihdoin
-jonkun kulkevan tietä pitkin ja peljäten, että tulossa oli muuan
-_Armoitettu, Luottamuksen_ kaupungista, saivat he jalat allensa ja
-jättivät mies paran siihen yksiksensä. Hetken perästä Vähäuskoinen
-toipui, nousi ylös ja koetti kontaten kulkea tietänsä. Sen pituineen
-se."
-
-
-KESKUSTELU VÄHÄUSKOISEN VAIHEISTA.
-
-_Toivorikas_: Ottivatko he häneltä kaikki, mitä hänellä oli?
-
-_Kristitty_: Eivät. Sitä paikkaa he eivät tulleet tutkineeksi,
-missä hänen kalliit kivensä olivat; ne hän sai pitää. Mutta, kuten
-minulle on kerrottu, mies parka oli kovin pahoillaan siitä, mitä
-oli menettänyt, sillä varkaat olivat vieneet suurimman osan hänen
-eväsrahojansa. Kalliita kiviä he eivät saaneet, niinkuin jo sanoin.
-Hänellä oli vielä hiukan rahaa jäljellä, mutta niitä ei riittänyt
-koko matkaksi. Täytyipä hänen -- ellen väärin kuullut -- kerjätä
-tiellä, hengissä pysyäkseen, sillä kalliita kiviänsä hän ei tahtonut
-myödä. Mutta kerjäsipä hän tahi teki mitä hyvänsä, suurimman osan
-matkaansa hän kuuluu kulkeneen nälkäisellä vatsalla. [l Piet. 4: 18]
-
-_Toivorikas_: Mutta eikös ollut kumma, ett'eivät he käsiinsä saaneet
-lupakirjaa, joka oli päästävä hänet sisälle Taivaan portista?
-
-_Kristitty_: Eivät, kumma kyllä, saaneet, mutta ei se heiltä saamatta
-jäänyt hänen oveluutensa tähden, sillä hän oli niin säikähtänyt
-heidän hyökkäystään, ettei kyennyt eikä ymmärtänyt edes panna
-mitään piiloonkaan. Hyvä Sallimus sen teki enemmin kuin hänen oma
-ponnistuksensa, ett'eivät varkaat tuota kallista kalua häneltä
-vieneet. [2 Tim. 1: 12-14, l Piet 1: 5]
-
-_Toivorikas_: Oli toki lohdullista hänelle, että sai pitää kalliit
-kivensä.
-
-_Kristitty_: Siitä olisi hänelle ollut paljokin lohdutusta, jos hän
-olisi käyttänyt sitä, niinkuin olisi pitänyt. Mutta nepä, jotka
-minulle tuota kertoivat, tiesivät hänen, vallan vähän käyttäneen
-sitä loppumatkallansa, hämillään siitä, että rahat oli häneltä
-viety. Suurin osa loppumatkaa kului häneltä niin, ett'ei hän sitä
-edes muistanutkaan. Ja sitä paitsi, jos se välistä hänen mieleensä
-johtuikin, ja hän jo rupesi lohduttamaan itseänsä sillä, niin muisti
-hän jälleen, että rahat olivat häneltä menneet, ja silloin oli
-lohdutus lopussa.
-
-_Toivorikas_: Mies parkaa! Eihän hänellä siitä ollut kuin sulaa surua
-vain.
-
-_Kristitty_: Suruapa tietenkin. Eiköhän jokaisen meidänkin laita
-olisi samallainen, jos meiltäkin olisi ryöstetty ja meihin haavoja
-lyöty, vieläpä vieraassa paikassa, niinkuin hänen kävi? Ihme, ett'ei
-hän kuollut surusta, mies parka! Minulle kerrottiin, että koko hänen
-loppumatkansa oli yhtä haikeaa ja katkeraa valitusta. Kutka vaan
-tiellä hänet saavuttivat tai kenet hän saavutti, kaikille hän kertoi,
-missä ja miten hänet oli ryöstetty, ketä rosvot olivat olleet, ja
-mitä hän oli kadottanut, kuinka hänet oli haavoitettu, ja kuinka hän
-tuskin hengissä enää heidän käsistään oli päässyt.
-
-
-VÄHÄUSKOISEN KALLIIT KIVET.
-
-_Toivorikas_: Kumma kuitenkin, ett'ei hätä saattanut häntä myömään
-tai pantiksi panemaan muutamia kalliita kiviä, saadakseen edes jotain
-helpotusta matkallansa!
-
-_Kristitty_: Niinhän sinä puhut, niinkuin olisi sinulla vielä
-munankuori päälaellasi. Mitä hän niistä olisi panttaamalla saanut
-tai kellekä hän ne olisi myönyt? Koko siinä maassa, missä hän oli
-ryövärien käsiin joutunut, ei hänen kalliilla kivillänsä ollut yhtään
-arvoa, eikä hän kaivannutkaan sellaista huojennusta vaivoissansa,
-mitä siellä olisi ollut hänellä saatavissa. Ja sitä paitsi, jos
-ei hänellä Taivaallisen Kaupungin portilla olisi ollut kalliita
-kiviänsä mukanaan, niin olisi hän (sen hän kyllä tiesi) menettänyt
-perintöoikeutensa siellä, ja se olisi ollut hänelle pahempi kuin
-kymmenen tuhannen rosvon hyökkäys ja väkivalta.
-
-_Toivorikas_: Miksikäs olet niin ankara, veli hyvä? Esau möi
-esikoisuutensa herneherkkuun. Ja tämä esikoisuus oli hänen kalliin
-kivensä. Ja jos hän teki niin, miks'ei olisi Vähäuskoinen saattanut
-tehdä samoin? [1 Mos. 25: 29, Hebr. 12: 16]
-
-_Kristitty_: Esau möi esikoisuutensa, ja niin tekee moni muukin ja
-jää siten parhainta siunausta vaille, niinkuin tämäkin viheliäinen
-mies. Mutta teidän pitää tehdä ero Esaun ja Vähäuskoisen välillä
-ja lukuun ottaa heidän erillaiset tilansa. Esaun esikoisuus oli
-esikuva, mutta niin ei ollut Vähäuskoisen kalliitten kivien laita.
-Esaulla oli vatsa jumalanansa, mutta niin ei ollut Vähäuskoisen.
-Esaun tarve tarkoitti lihanhimoa, Vähäuskoisen laita oli toinen.
-Esau ei sitä paitsi voinut nähdä himojensa tyydyttämistä loitommas.
-"Minä kuolen kumminkin", sanoi hän; "mitä minun esikoisuudestani on?"
-Mutta Vähäuskoinen, vaikk'ei hänen osallensa ollut tullutkaan kuin
-vähäinen määrä uskoa, sai tällä vähälläkin uskollansa välttäneeksi
-moiset mielettömät teot, ja piti kalliita kiviänsä niin suuressa
-arvossa, ett'ei suinkaan lähtenyt niitä myömään, niinkuin Esau
-esikoisuuttansa. Ei lue missään, että Esaulla olisi ollut uskoa
-rahtuistakaan. Ei siis ihme eikä mikään, jos hän, jossa liha
-yksistänsä valtikkata pitää (niinkuin laita on sen, jossa uskoa
-ei ole vastapainona), jos hän myöpi esikoisuutensa ja sielunsa ja
-kaikkensa perkeleelle. Heidän laitansa on, niinkuin metsä-aasin,
-joka "helteestä hengittää eikä kukaan taida häntä asettaa". Jos
-heidän mielensä palaa himoja tyydyttämään, niin sitä he noudattavat,
-maksoi mitä maksoi. Vähäuskoinen oli sitä vastoin toista laatua,
-sillä hänen mielensä pyrki jumalisten asiain perään; hän haki
-ravinnoksensa sellaista, mikä henkistä on ja ylhäältä tulee. Miksikäs
-siis sellainen rupeaisi myömään kalliita kiviänsä (vaikka joku
-siellä olisi niitä ostanutkin) ja ravitsemaan mieltänsä mitättömillä
-asioilla? Maksaisiko ihminen ropoakaan, täyttääkseen vatsaansa
-heinillä? Vai voitteko saada turtturikyyhkysen elämään haaskasta kuni
-korppi? Vaikka uskottomat saattavatkin lihallisen himonsa tähden
-pantata tai velasta kiinnittää tai myödä kaikki, mitä heillä on, ja
-oman itsensäkin vielä päälle kaupan, niin ei sitä konsanaan tee se,
-jolla on uskoa, autuaaksi tekevää uskoa, olkoon sitä kuinka vähän
-tahansa. Siinä siis, veli hyvä, sinun erehdyksesi. [1 Mos 25: 32,
-Jer. 2: 24]
-
-_Toivorikas_: Minä myönnän sen, mutta teidän ankara moitteenne on
-saanut minut melkein närkästymään.
-
-_Kristitty_: Enhän minä muuta kuin vertasin sinua muutamiin
-lystikkäisiin lintuihin, jotka juosta piipottavat sinne tänne pitkin
-poljettuja polkuja, munankuori vielä päälaella. Mutta se sikseen.
-Otahan lukuun vaan itse asia, josta on keskusteltu, niin on välimme
-jälleen hyvä.
-
-
-MIKS'EI VÄHÄUSKOINEN OLLUT MIEHUULLISEMPI?
-
-_Toivorikas_: Tiedäs, Kristitty, minä olen sydämeni pohjaa myöten
-vakuutettu siitä, että nuo kolme miestä ovat vain joukko pelkureita.
-Luuletkos, että he muutoin olisivat juosseet pakoon, kuultuaan jonkun
-astuvan tiellä? Miks'ei Vähäuskoinen ollut hiukan miehuullisempi? Hän
-olisi, minun mielestäni, saattanut ryhtyä otteluun heidän kanssansa,
-ja olisi antautunut vasta sitten kuin ei enää muu neuvo olisi
-auttanut.
-
-_Kristitty_: Moni on heitä pelkureiksi sanonut, mutta harva on sen
-huomannut koettelemuksen aikana. Mitä miehuuteen tulee, niin sitä ei
-Vähäuskoisella ollut. Sinä taas, veli hyvä, huomaan minä, arvelet,
-että jos sinun päällesi olisi hyökätty, sinä ensin olisit otellut ja
-sitten vasta antautunut. Asia on kumminkin se, että sinä luulet näin
-hyvää itsestäsi nyt, kun rosvot ovat kaukana meistä, mutta annas,
-että ne lähestyisivät sinua, niinkuin lähestyivät häntä, niin jopa ne
-saisivat mielesi muuttumaan.
-
-Ajattelehan vielä, että nuo ovat vain maantienrosvoja, jotka
-palvelevat pohjattoman kuilun kuningasta, joka tarpeen vaatiessa itse
-tulee heille avuksi, ja jonka ääni on kuin "jalopeuran kiljunta".
-Minunkin päälleni hyökättiin kerran, niinkuin Vähäuskoisenkin, ja
-se oli kauheata. Nuo kolme konnaa karkasivat minun kimppuuni. Minä
-vastustamaan heitä, kuten Kristityn sopii, mutta he kun vaan kerran
-huudahtivat, niin jo oli mestari paikalla siinä. Henkeni olisi
-silloin -- niinkuin sanotaan -- mennyt menojansa, ellen minä, Jumalan
-suomasta, olisi ollut puetettu koeteltuun sotisopaan. Mutta niin
-haarniskoittu kuin olinkin, huomasin ylen vaikeaksi miehenä kestää.
-Mitä kaikkea meille ottelussa saattaa tapahtua, sitä ei osaa sanoa
-kenkään muu kuin se, joka siinä itse on osallisena ollut. [1 Piet. 5:
-8]
-
-_Toivorikas_: Niin kyllä, mutta karkuunpa he vaan läksivät,
-katsokaas, luullessaan Armoitetun olevan tulossa.
-
-_Kristitty_: Se on tosi. Pakoon he monasti ovat lähteneet, niin
-he, kuin heidän mestarinsakin, Armoitetun tullessa näkyviinkään.
-Eikä ihmekään, sillä Armoitettu on Kuninkaan sotasankari. Mutta
-tehnettehän toki jonkun erotuksen Vähäuskoisen ja Kuninkaan
-sotasankarin välillä. Eivät kaikki Kuninkaan alamaiset hänen
-sotasankareitaan ole eivätkä ratkaisevana hetkenä kykene tekemään
-sellaisia urostekoja kuin hän. Saattaako ajatella, että pieni lapsi
-kohtelisi Goliatia, niinkuin David, tai että västäräkki olisi yhtä
-väkevä kuin härkä? Toiset ovat väkeviä, toiset hikkoja; muutamilla on
-luja usko, toisilla vähäinen. Tämä mies oli heikkoja, ja siksi hän
-joutui tappiolle.
-
-
-KUN ROSVOT RYNTÄÄVÄT.
-
-_Toivorikas_: Olisinpa rosvojen tähden suonut, että siinä olisi
-ollutkin Armoitettu eikä Vähäuskoinen.
-
-_Kristitty_: Kylläpä hänellä siinä silloin olisi ollut täysi työ ja
-tekeminen, sillä se minun täytyy sanoa teille -- Armoitettu osaa
-taitavasti käyttää aseitansa, ja taistelussa hän kyllä puolensa
-pitää, niin kauan kuin voi vihollisiansa miekallansa torjua, mutta
-jos Arka ja Varoilija tai muu ken hyökkää häneen kiinni, silloin
-hänen on vaikea pysyä pystyssä. Ja eihän maassa makaavasta mihin ole,
-senhän ymmärrätte.
-
-Ken ikänänsä Armoitettua tarkoin kasvoihin katselee, on siinä
-näkevä arpia ja iskunjälkiä, ja tämä todistaa selväksi sen, mitä
-minä vast'ikään sanoin. Kerran kuuluu hän taistelussa ollessaan
-sanoneen: "Me epäilimme jo hengestämme". Kuinkapas saivatkaan nuo
-julkeat konnat kätyreineen, Davidin valittamaan, vaikeroimaan ja
-parkumaan! Kuinka Heman ja Hiskia vaikka aikoinansa olivatkin
-sotasankareita, saivat ponnistella heidän ahdistaminansa ja joutuivat
-sittenkin perinpohjin allekynsin! Pietari koetti kerran hänkin tehdä
-voitavansa, vaikka moniaat sanovat häntä apostolien ruhtinaaksi, niin
-joutui hän noitten rosvojen kynsissä niin ahtaalle, että säikähti
-viheliäistä palkkapiikaa. [2 Kor. 1: 8,9, Ps. 88.]
-
-Heidän kuninkaansa on sitä paitsi heitä lähellä viheltämän päässä;
-hän ei milloinkaan poistu heistä kuulemaa kauemmas, ja jos heidän
-joskus huonosti käy, tulee hän avuksi, mikäli mahdollista. Hänestä on
-sanottu: "Jos hänen tykönsä mennään miekalla tai keihäillä, aseilla
-tai haarniskoilla, niin ei hän itseänsä liikuta. Ei hän rautaa
-tottele enempää kuin kortta, eikä vaskea enempää kuin lahopuuta. Ei
-häntä nuolet karkoita, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
-Vasama on hänen edessänsä niinkuin korsi, hän pilkkaa liehuvia
-keihäitä." Mitäs sellaisessa tapauksessa voi tehdä? Totta kyllä, että
-jos ihmisellä joka kohdassa olisi Jobin ratsu, ja jos hän taitaisi
-ja rohkenisi sillä ratsastaa, niin silloin hän suuria aikaan saisi.
-"Hänen kaulansa on koristettu hirnumisella; hän ei peljästy, niinkuin
-heinäsirkka; peljättävä on hänen sieraimiensa päristys. Hän kaivaa
-maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä ja menee sota-aseita
-vastaan. Hän nauraa pelkoa, ei hämmästy eikä pakene miekkaa. Vaikka
-vielä viine kolisisi häntä vastaan ja keihäät ja kilvet välkkyisivät,
-hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata eikä tottele vaskitorven
-helinätä. Koska vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haistaa
-sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun." [Job. 41: 17,
-20, Job. 39: 21-25]
-
-Moiset jalkamiehet kuin sinä ja minä -- älkäämme milloinkaan toivoko
-kohtaavamme vihollista, ja milloin kuulemme jonkun toisen joutuneen
-tappiolle, älkäämme kerskailko, että me muka olisimme paremmin
-menetelleet, älkäämmekä imarrelko itseämme omalla miehuudellamme,
-sillä sellaiset ne ahdingossa tavallisesti pahimpaan pulaan joutuvat.
-Siitä on kyllä todistuksena Pietari, josta äsken mainitsin. Hän
-tahtoi ylvästellä, niinpä niinkin. Hän tahtoi -- niinkuin hänen
-turhamainen mielensä saattoi hänet sanomaan -- tehdä paremmin ja
-puolustaa Mestariansa tehokkaammin kuin muut, mutta ketä ovat nuo
-konnat niin raastelleet ja heitelleet kuin häntä?
-
-
-LIEHAKOITSIJA YHTYY SEURAAN.
-
-Kun siis kuulemme senkaltaisista rosvouksista Kuninkaan vallantiellä,
-on meidän kaksi asiata varteen ottaminen:
-
-Ensinnäkin käydä ulos haarniskoittuna, kilpi tietenkin mukana, sillä
-kilvenpä puutteessa se, joka niin reippaasti kävi Leviatania vastaan,
-ei voinut häntä kukistaa. Ellei meillä ole kilpeä, niin ei hän
-meitä ensinkään pelkää. Siksipä hän, joka taitava oli taistelussa,
-on sanonut: "Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte
-sammuttaa kaikki sen ruman tuliset nuolet." [Ef. 6: 16]
-
-Hyvä myöskin on pyytää Kuninkaalta saattojoukkoa, jopa Häntä
-itseänsäkin matkalle mukaamme. Tämä se saattoi Davidin riemuitsemaan
-Kuoleman Varjon laaksossa, ja Moses tahtoi kernaammin kuolla siihen
-paikkaan kuin käydä askeltakaan ilman Herraa Jumalaa. Oi, veljeni,
-jos Hän vain tahtoo meidän kanssamme käydä, niin miksikä pelkäisimme,
-vaikka kymmenet tuhannet meitä vastaan hyökkäisivät? Mutta ilman
-Häntä korskeat auttajat "lyötyin sekaan lankeavat". [Ps. 23: 4, 2
-Mos. 33: 15, Jes. 10: 4]
-
-Minä puolestani olen tätä ennen ollut taistelussa, ja vaikka minä,
-Herran hyvästä suomasta, vielä olen hengissä, niinkuin näette,
-en kumminkaan saata kerskailla miehuullisuudestani. Iloinen olen
-oleva, jos en enää moisiin ahdistuksiin joudu, mutta pahoin minä
-pelkään, ett'emme vieläkään ole kaikkia vaaroja välttäneet. Koska
-minä kumminkin tähän saakka olen pelastunut jalopeuran ja karhun
-kidasta, niin toivon Jumalan pelastavan meidät seuraavankin
-ympärileikkaamattoman filistealaisen käsistä. [Sam. 17: 37]
-
-Ja silloin Kristitty lauloi:
-
-    O, Vähäuskoinen! Sua, raukka, raastettiin
-    Ja ryöstettiin. Mut muista: se, ken uskoo, niin,
-    Ja kasvaa uskossaan, se tuhannetkin torjuu,
-    Vaan muutoin miehen kolmenkin edessä horjuu.
-
-He astuivat edelleen, ja Tietämätön seurasi heitä. Niin he sitten
-kulkivat, kunnes saapuivat sellaiseen kohtaan, missä näkivät erään
-toisen tien yhtyvän heidän tiehensä. Tämä toinen tie näytti yhtä
-suoralta kuin sekin, jota heidän oli määrä kulkea. Siinä he nyt
-olivat epätietoisia, kumpaako tietä käydä, kumpikin kun näytti
-yhtä oikoiselta. Miehet miettimään. Siinä heidän neuvotellessansa,
-katso muuan musta-ihoinen mies, mutta hyvin valoisa puku yllään,
-astui heidän luoksensa ja kysyi, miksi he siinä seisovat. [Tämä
-välikohtaus on hämärimpiä paikkoja koko kirjassa. Sitä on koetettu
-selittää monellakin eri tavalla, mutta tämä selitystapain erillaisuus
-osoittaa juuri, kuinka vaikea tämä kohta on. Suomentajan muistutus.]
-He vastasivat olevansa matkalla Taivaalliseen kaupunkiin, mutta nyt
-joutuneensa ymmälle, kummalleko tielle lähteä.
-
-
-LIEHAKOITSIJAN VERKOSSA.
-
-"Seuratkaat minua", sanoi mies. "Sinne minäkin olen menossa."
-
-He läksivät seuraamaan häntä pitkin tuota uutta tietä, joka
-viemistään vei heitä niin kauaksi siitä kaupungista, johon he
-pyrkivät, että hetken perästä heidän kasvonsa olivat kääntyneet
-kokonaan toisaanne siitä. He seurasivat häntä kumminkin, mutta
-vähitellen, ennenkuin huomasivatkaan, joutuivat he verkkoon ja,
-kietoutuivat kumpikin siihen niin pahasti, ett'eivät tienneet, mitä
-tehdä. Silloin putosivat valkoiset vaatteet mustan miehen päältä, ja
-silloin he huomasivat, mihin olivat joutuneet. Siinä he nyt jonkun
-aikaa huusivat ja vaikeroivat eivätkä osanneet päästä irti.
-
-Kristitty sanoi nyt toverillensa: "Nyt huomaan minä olevani
-itsekin eksyksissä. Eivätkös paimenet käskeneet meitä karttamaan
-liehakoitsijoita? Tänäpänä olemme todeksi havainneet, mitä viisas
-mies on sanonut: 'Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän
-hajottaa verkon hänen jalkainsa eteen'." [Sananl. 29: 5]
-
-_Toivorikas_: Antoivathan he meille matkalle opaskirjankin, jotta
-tarkemmin osaisimme tiellä pysyä, mutta me olemme unhottaneet
-lukemasta sitä, emmekä ole varoneet joutumasta murhamiesten polvulle.
-Siinä kohden oli David viisaampi meitä, hän, joka sanoi: "Minä
-varjelen itseni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä murhaajan
-tiellä." [Ps. 17:4]
-
-He vieriskelivät nyt verkossansa, vaikeroiden, kunnes vihdoin
-huomasivat erään loistavan olennon tulevan heitä kohti,
-hienosiimainen ruoska kädessä. Heidän luoksensa tultuaan, hän kysyi,
-mistä heillä matka, ja mitä he sinä tekevät. He kertoivat hänelle
-olevansa poloisia vaeltajia, matkalla Sioniin. Muuan musta mies
-valkoisissa vaatteissa, kertoivat he, oli johtanut heidät oikealta
-tieltä, käskien heitä seuraamaan häntä ja sanoen olevansa matkalla
-sinne hänkin.
-
-Olento ruoska kädessä sanoi silloin: "Hän on Liehakoitsija, joka on
-muuttanut itsensä valkeuden enkeliksi." Senjälkeen hän repi verkon
-rikki, päästi matkamiehet ulos ja sanoi: "Seuratkaat minua, niin minä
-saatan teidät tiellenne jälleen." Ja niin hän johti heidät takaisin
-sille tielle, josta olivat poikenneet Liehakoitsijaa seuraamaan. [Dan
-11: 32, 2 Kor. 11: 13 ja seur., 2 Piet. 2: 1 ja seur.]
-
-Silloin hän kysyi heiltä: "Missä te vietitte viime yön?"
-
-He vastasivat: "Paimenten luona, Ihanilla vuorilla."
-
-Hän kysyi sitten, eikö heillä ole paimenten antamaa opaskirjaa.
-
-He vastasivat: "On kyllä."
-
-"Mutta", sanoi hän, "koska kerran pysähdyitte, otitteko kirjan esille
-ja luitteko sitä?"
-
-He vastasivat: "Emme."
-
-Hän kysyi: "Miks' ette?"
-
-He sanoivat unohtaneensa sen.
-
-Hän tiedusti edelleen, eivätkö paimenet käskeneet heitä karttamaan
-Liehakoitsijata.
-
-He vastasivat: "Kyllä, mutta emmehän tuota liukaskielistä miestä
-sellaiseksi luulleet." [Rom. 16: 17-20]
-
-Senjälkeen minä näin unessani hänen käskevän heitä käymään
-pitkällensä maahan, ja heidän siihen käytyänsä, hän ruoskitsi
-heitä ankarasti, opettaaksensa heitä oikeata tietä vaeltamaan.
-Kuritettuansa heitä, hän sanoi: "Joita minä rakastan, niitä minä myös
-nuhtelen ja kuritan; niin ole siis ahkera ja tee parannus." [5 Mos.
-25: 2, 2 Aik. 6: 27. Ilm. 3: 19]
-
-Sen tehtyänsä hän käski heidän lähtemään edelleen ja mielessä
-pitämään paimenten muita opastuksia.
-
-He kiittivät häntä kaikesta hänen ystävällisyydestänsä ja läksivät
-hiljalleen vaeltamaan tietänsä, laulaen:
-
-    Käy tänne, matkamies, ja katso, missä
-    Se vaarass' on, ken kulkee eksyksissä:
-    Hän paulaan painuu, verkkoon kietoutuu,
-    Kun hyvät neuvot hältä unhottuu.
-    Hän irti pääsee, mutta kurit kovat
-    Hän kestää ensin. -- Opikses nuo ovat.
-
-
-JUMALANKIELTÅJÄ.
-
-Tuokion perästä vaeltajat huomasivat kaukaa erään miehen hiljalleen
-ja yksinänsä astuvan heitä vastaan vallantietä. Kristitty virkkoi
-silloin toverilleen: "Tuolta tulee mies, seljin Sioniin ja lähenee
-meitä."
-
-_Toivorikas_: Kyllä minä näen. Ollaanpas nyt varoillamme: kun ei vaan
-olisi tuokin Liehakoitsija.
-
-Mies läheni lähenemistään ja tuli viimein heidän luokseen. Hän oli
-nimeltä _Jumalankieltäjä_ ja tiedusti, minne he ovat matkalla.
-
-_Kristitty_: Olemme matkalla Sionin vuorelle.
-
-Jumalankieltäjä purskahti silloin kovaan nauruun.
-
-_Kristitty_: Mikäs teitä naurattaa?
-
-_Jumalankieltäjä_: Naurattaahan minua, nähdessäni tuollaista typerää
-väkeä: lähteä moiselle vaivalloiselle matkalle, palkkana pelkät
-matkanvaivat.
-
-_Kristitty_: Mies hoi! Ettekö luule, että meidät otetaan vastaan?
-
-_Jumalankieltäjä_: Otetaan vastaan? Eihän sellaista paikkaa, jota te
-uneksitte, ole koko tässä maailmassa.
-
-_Kristitty_: Onpa tulevassa.
-
-_Jumalankieltäjä_: Kotona siellä meidän puolella kuulin haasteltavan
-tuosta, josta tekin nyt niin suurella varmuudella puhutte, ja läksin
-tiedustelemaan. Olen tuota kaupunkia haeskellut nämä kaksikymmentä
-ajast'aikaa, mutta enpä ole löytänyt siitä sen enempää kuin
-ensimmäisenäkään päivänä. [Saarn. 10: 15, Jer. 17: 15]
-
-_Kristitty_: Me olemme kuulleet ja me uskommekin, että sellainen
-paikka on löydettävissä.
-
-_Jumalankieltäjä_: Ellen minäkin kotonani olisi uskonut, niin en
-olisi näin kauaksi joutunut, sitä etsiessäni. Mutta kosk'en sitä ole
-löytänyt (niinkuin kyllä olisi käynyt, jos vaan sellainen paikka
-olisi löydettävissä ollut, minä kun olen haeskellut sitä kauempaakin
-kuin te), niin olen nyt paluumatkalla. Lähden hakemaan virvoitusta
-niissä, mitkä olin hyljännyt, toivoessani senkaltaista, jota,
-niinkuin nyt näen, ei ole olemassakaan.
-
-Silloin virkkoi Kristitty toverillensa Toivorikkaalle: "Puhuukohan
-tuo mies totta?"
-
-_Toivorikas_: Kavahtakaa itseänne, sillä hän on liehakoitsijoita
-hänkin. Muistakaa, kuinka kalliisti tässä äskenkin saimme maksaa sen,
-että kuulahdimme moisten miesten puhetta! Mitenkä? Eikö Sionin vuorta
-ole olemassa? Emmekös me Ihanilta Vuorilta jo nähneet tuon Kaupungin
-porttia? Eikö meidän nyt pitäisi uskossa vaeltaman? Lähtekäämme,
-jott'ei mies ruoska kädessä jälleen meitä saavuttaisi. Teidän olisi
-pitänyt antaa minulle se opetus, minkä minä nyt teidän korvaanne
-kuiskaan: "Lakkaa, minun poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka
-sinua viettelee pois toimellisesta opista." Lakatkaa vainenkin,
-veli hyvä, kuuntelemasta häntä, ja uskokaamme sielumme tallella
-pitämiseen. [2 Kor. 5: 7, Sananl. 19: 27, Hebr. 10: 39]
-
-_Kristitty_: En minä, veli hyvä, tuota kysymystä eteesi pannut
-siksi, että epäilisin uskomme totuutta, vaan koetellakseni sinua ja
-saadakseni sydämesi vilpittömyyden kantamaan hedelmää. Mitä tähän
-mieheen tulee, niin tiedän, että tämän maailman Jumala on hänet
-so'aissut. Lähtekäämme kulkemaan, sinä ja minä, tietäessämme, että me
-uskomme totuutta ja, "ett'ei yksikään valhe ole totuudesta". [1 Joh.
-2: 21]
-
-_Toivorikas_: Nyt minä riemuitsen, toivoessani sitä kunniata, kuin
-Jumala antava on.
-
-Näin he erosivat tuosta miehestä, mutta hän meni matkoihinsa, naurain
-heitä.
-
-
-LUMOTTU SEUTU.
-
-Minä näin unessani heidän kulkevan, kunnes saapuivat seutuun, jossa
-ilma on senlaatuinen, että se tekee sinne tulleen muukalaisen
-uniseksi. Siellä alkoi Toivorikasta kovasti painostaa ja nukuttaa,
-jonka vuoksi hän sanoi Kristitylle: "Minua rupeaa nukuttamaan
-niin, että tuskin jaksan pitää silmiäni auki. Tähänpä nyt käymme
-pitkäksemme ja vetäisemme unta hiukan."
-
-_Kristitty_: Ei millään muotoa, muutoin uuvumme uneen emmekä enää
-milloinkaan heräjä.
-
-_Toivorikas_: Kuinka niin, veli hyvä? Suloista on uni työnsä
-tehneelle. Pieni uinaus virkistää meitä.
-
-_Kristitty_: Etkö muistakaan, että yksi paimenista käski meitä
-kavahtamaan Lumottua Seutua? Hän tarkoitti, että varoisimme
-nukahtamasta. "Älkäämme siis maatko, niinkuin muut, vaan valvokaamme
-ja olkaamme raittiit." [1 Tess. 5: 6]
-
-_Toivorikas_: Myönnänpä olleeni väärässä. Jos tässä yksin olisin
-ollut, niin olisi uni minut syössyt surman suuhun. Totta puhui viisas
-mies, sanoessaan: "Parempi on kaksi kuin yksi." Tähän saakka on
-minulla seurastasi ollut onnea. Ja sinä olet saapa hyvän palkinnon
-vaivastasi. [Saarn. 4: 9 ja seur.]
-
-_Kristitty_: Nyt siis, välttääksemme uneen uupumista, ruvetkaamme
-haastelemaan hyödyllisistä asioista.
-
-_Toivorikas_: Kaikesta sydämestäni.
-
-_Kristitty_: Mistä alottaisimme?
-
-_Toivorikas_: Siitä, missä Jumala meissä työnsä alkoi. Mutta
-aloittakaahan te.
-
-_Kristitty_: Ensinkin laulan minä tämän laulun:
-
-    Kun hurskast' uni uhkaa, tänne tulkoon
-    Ja matkamiesten haastelua kuulkoon
-    Ja oppikohon, kuinka valveill' aina
-    Voi pysyä, niin ett'ei uni paina.
-    Hurskasten viisas seura torkut karkoittaa
-    Ja Hornan julmat juonet häpeähän saa.
-
-
-TOIVORIKAS KERTOO KÄÄNTYMISESTÄÄN.
-
-Kristitty aloitti sitten, sanoen: "Teenpä teille kysymyksen. Mistä
-ensiksi johtui mieleenne tehdä, niinkuin nyt tehnyt olette?"
-
-_Toivorikas_: Tarkoitatteko, mitenkä minä ensiksi tulin ajatelleeksi
-sieluni pelastusta?
-
-_Kristitty_: Sitä juuri.
-
-_Toivorikas_: Kauan aikaa minä löysin iloni sellaisissa asioissa,
-mitä oli nähtävinä ja kaupan meidän markkinoilla. Ja jos niissä
-edelleen pysynyt olisin, niin -- siitä olen nyt varma -- kurjuuden ja
-turmion oma olisin ollut.
-
-_Kristitty_: Mitäs ne olivat?
-
-_Toivorikas_: Maailman aarteita ja rikkauksia kaikki tyyni. Minun
-ilonani oli mässääminen, ylensyömys, ylenjuomus, kiroileminen,
-valhetteleminen, saastaisuus, sabatin rikkominen ja muu sellainen,
-mikä sielun saattaa turmioon. Mutta vihdoin minä sain kuulla
-jumalallisista asioista, juuri teiltä ja rakkaalta Uskolliselta,
-joka uskonsa ja hurskaan elämänsä tähden kuoletettiin Turhuuden
-markkinoilla, ja niinpä minä huomasin, että "niiden loppu on kuolema"
-ja että senkaltaisten tähden "Jumalan viha epäuskoisten päälle
-tulee." [Rom. 6: 21, Ef. 5: 6]
-
-_Kristitty_: Ja pääsikö tämä vakuutus teissä heti voimaan?
-
-_Toivorikas_: Ei. En ollut ensi alussa taipuvainen tuntemaan synnin
-turmelusta enkä sitä tuomiota, minkä se mukanansa tuopi; oikeinpa,
-kun sana ensiksi alkoi liikuttaa sieluani, koetin sulkea silmäni sen
-valolta.
-
-_Kristitty_: Mutta mikä oli syynä, että sellainen olit Jumalan Pyhän
-Hengen ensimmäisille vaikutuksille?
-
-_Toivorikas_: Siihen oli seuraavat syyt: 1. En tiennyt sitä Jumalan
-työksi minussa. En osannut koskaan ajatella Jumalan alkavan syntisen
-kääntämistä siten, että hän paljastaa hänelle hänen syntinsä. -- 2.
-Synti oli vielä liian mieluista minulle, enkä hennonnut siitä luopua.
--- 3. En tiennyt, miten päästä irti vanhoista kumppaleistani, joitten
-seura ja toimet olivat minulle niin rakkaita. -- 4. Ne hetket, joina
-synnintunto päälleni tuli, olivat niin rauhattomia ja niin sydäntä
-kauhistuttavia, ett'en jaksanut niitä kestää, en edes senkään vertaa,
-että olisin kyennyt niitä mielessäni miettimään.
-
-_Kristitty_: Näytte kuitenkin joskus päässeen tuosta
-levottomuudestanne.
-
-_Toivorikas_: Totta kyllä, mutta välistä se valtasi minut jälleen, ja
-silloin olin mielestäni yhtä kehno, jopa kehnompikin kuin ennen.
-
-_Kristitty_: Mikäs se synnit jälleen mieleen johdatti?
-
-_Toivorikas_: Monetkin seikat, niinkuin:
-
-1. Kun vaan kohtasin ulkona jonkun hurskaan miehen; tahi
-
-2. Kun kuulin jonkun lukevan raamattua; tahi
-
-3. Kun alkoi päätäni pakottaa; tahi
-
-4. Kun kuulin jonkun naapurini sairastavan; tahi
-
-5. Kun kuulin ruumiskelloja soitettavan; tahi
-
-6. Kun ajattelin omaa kuolemaani; tahi
-
-7. Kun kuulin jonkun äkillisesti kuolleen.
-
-8. Varsinkin, kun ajattelin, että minun pitää pian tulla tuomiolle.
-
-_Kristitty_: Ja oliko sinun välistä helppo torjua pois synnintunto,
-milloin se syystä tai toisesta heräsi?
-
-_Toivorikas_: Ei, ei ollut viime aikoina; päin vastoin se entistä
-lujemmin omaantuntoon otti. Jos minä ajattelinkaan palajamista
-syntiin (vaikka mieleni oli jo kääntynyt sitä vastaan), niin kasvoi
-tuskat kaksin verroin.
-
-
-OMAN PARANNUKSEN MITÄTTÖMYYS.
-
-_Kristitty_: Mitäs silloin teitte?
-
-_Toivorikas_: Minä ajattelin: minun täytyy koettaa parantaa elämääni,
-sillä muutoinhan tässä varmaan joutuu hukkaan.
-
-_Kristitty_: Koetittekos parantaa?
-
-_Toivorikas_: Koetin kyllä. Minä pakenin en ainoastaan
-syntejäni, vaan syntistä seuraakin ja aloin täyttää uskonnollisia
-velvollisuuksia: rukoilin, luin, itkin syntejäni, puhuin totta
-lähimmäisilleni ja niin edespäin. Sitä tein ja paljo muutakin, jota
-kävisi pitkäksi tässä luetella.
-
-_Kristitty_: Oliko mielestänne silloin hyvä olla?
-
-_Toivorikas_: Kyllä hetkeksi, mutta vihdoin hyökkäsi levottomuus
-jälleen minun päälleni, kaikista parannuksen ponnistuksista
-huolimatta.
-
-_Kristitty_: Mikäs sen matkaan saattoi, koskapa olitte elämänne jo
-parantanut?
-
-_Toivorikas_: Monetkin seikat sen päälleni tuottivat, varsinkin
-sellaiset lauseet kuin nämä: "Kaikki meidän vanhurskautemme on kuin
-saastainen vaate." -- "Ei yksikään liha tule lain töiden kautta
-vanhurskaaksi." -- "Koska te olette kaikki tehneet, niin sanokaat:
-me olemme kelvottomat palvelijat", -- ynnä monta muuta sellaista.
-Mietiskelin tuosta sitten näin: Jos koko minun vanhurskauteni on
-saastaista vaatetta vaan; jos lain töitten kautta ei yksikään
-vanhurskaaksi voi tulla, ja jos kelvottomia sittenkin olemme, vaikka
-olemme kaikki tehneet, niin mieletöntähän on ajatella taivaasen
-pääsemistä lain kautta. Ajattelin edelleen: Jos joku on velkaantunut
-kauppamiehelle sata leiviskää, mutta sittemmin kyllä ostaa häneltä
-kaikki käteisellä rahalla, niin saattaa kauppamies sittenkin, niin
-kauan kuin tuo velka on kirjasta pois pyyhkimättä, hakea häneltä
-saatavansa ulos ja heittää hänet vankeuteen, kunnes velka on
-suoritettu. [Jes. 64: 6, Gal. 2: 16, Luk 17: 10.]
-
-_Kristitty_: Niinpä niinkin, ja kuinkapa tuon sovititte itseenne?
-
-_Toivorikas_: Näin minä mielessäni mietin: Syntini ovat saattaneet
-minut suureen velkaan Jumalan kirjoissa; uusi elämäni parannus
-ei voi tuota velkaa maksaa. Minun täytyy sittenkin, kaikkine
-parannuksinenikin, ajatella, millä tavoin minä väistän tuomion, joka
-minua uhkaa entisten ylitsekäymisteni tähden.
-
-_Kristitty_: Varsin hyvin sovitettu; mutta jatkakaa, olkaa hyvä.
-
-
-KRISTUKSEN VANHURSKAUDEN TARPEELLISUUS.
-
-_Toivorikas_: Toinenkin seikka on tehnyt minua levottomaksi
-siitä pitäin kuin elämäni paransin, nimittäin tämä: tarkoin
-tutkistellessani parhaimpiakin tekojani, huomaan sittenkin syntejä,
-yhä uusia syntejä sekaantuvan siihen, mihin parastani olin pannut.
-Niinpä täytyy minun tulla siihen päätökseen, että niin turhamaisia
-luuloja kuin minulla ennen olikaan itsestäni ja toimistani, niin olen
-yhtä ainoata velvollisuutta täyttäessäni tehnyt kylliksi syntiä,
-ansaitakseni helvetin, olkoon entinen elämä kuinka nuhteetonta
-tahansa.
-
-_Kristitty_: Ja mitäs sitten teitte?
-
-_Toivorikas_: Tein! Enhän tiennyt, mitä tehdä, kunnes avasin sydämeni
-Uskolliselle, sillä me olimme hyviä tuttuja. Hän sanoi minulle, että,
-ellen minä omakseni saa sen miehen vanhurskautta, joka ei milloinkaan
-syntiä tehnyt, ei minua pelasta oma eikä koko maailmankaan
-vanhurskaus.
-
-_Kristitty_: Puhuiko hän mielestänne totta?
-
-_Toivorikas_: Jos hän olisi minulle tuota sanonut siihen aikaan kuin
-omat parannukseni minua miellyttivät ja tyydyttivät, olisin häntä
-siitä hyvästä sanonut mielettömäksi. Mutta nyt, nähdessäni oman
-voimattomuuteni, ja kuinka synti takertuu parhaimpiinkin tekoihini,
-nyt minun täytyy olla yhtä mieltä hänen kanssaan.
-
-_Kristitty_: Mutta luulitteko, kun hän ensi kertaa tuosta puhui,
-sellaista miestä olevan olemassakaan, josta täydellä syyllä saattaisi
-sanoa, ett'ei hän milloinkaan ole syntiä tehnyt?
-
-_Toivorikas_: Täytyy tunnustaan, että nuo sanat ensi alussa soivat
-minusta oudoilta, mutta jonkun ajan perästä, haasteltuani ja
-seurusteltuani hänen kanssaan, minä olin täysin vakuutettu siitä.
-
-_Kristitty_: Kysyittekö häneltä, kuka se mies on, ja mitenkä te
-voitte hänen kauttansa vanhurskaaksi tulla?
-
-_Toivorikas_: Kyllä. Hän sanoi sen olevan Herran Jesuksen,
-joka Korkeimman oikealla kädellä istuu. "Hänen kauttansa" --
-sanoi Uskollinen -- "sinä olet vanhurskaaksi tuleva, pannessasi
-uskalluksesi siihen, mitä Hän tehnyt on lihansa päivinä ja
-ristinpuussa kärsinyt." Edelleen minä kysyin häneltä, kuinka sen
-miehen vanhurskaus saattaa olla niin voimallinen, että se Jumalan
-edessä toisenkin voi vanhurskaaksi tehdä. Hän sanoi minulle Hänen
-olevan kaikkivaltiaan Jumalan, joka tehtävänsä teki ja kuolemansa
-kuoli -- ei oman itsensä, vaan minun tähteni. Minkä Hän tehnyt on
-ja minkä teollansa ansainnut, se luetaan minulle hyväksi, jos uskon
-Häneen. [Hebr. 10. 12, 21, Joh. 16: 10, Rom. 4: 5, Kol. 1: 14, 20, 1
-Piet. 1: 19, 1 Joh. 1: 7]
-
-_Kristitty_: Mitäs sitten teitte?
-
-_Toivorikas_: Minulla oli yhtä ja toista tätä uskomista vastaan,
-sillä minä ajattelin: Tokkopahan Hän tahtoo minua pelastaa?
-
-
-ISÄ ON ILMOITTAVA POIKANSA.
-
-_Kristitty_: Mitäs Uskollinen siihen sanoi?
-
-_Toivorikas_: Hän käski minua menemään Hänen luoksensa ja katsomaan.
-Se olisi liian rohkeata, arvelin minä. -- Ei, vastasi Uskollinen,
-ja sanoi minun olevan kutsutun. Samalla hän antoi minulle Jesuksen
-sanelun mukaan kirjoitetun kirjan, vielä enemmän rohkaistakseen
-minua menemään Hänen tykönsä. Ja tässä kirjassa, sanoi hän, on
-jok'ainoa piirto ja rahtu pysyvämpi kuin taivas ja maa. Minä kysyin
-sitten, mitä minun olisi tehtävä, sinne tultuani. Hän neuvoi minua
-polvillani ja kaikesta sydämestäni ja sielustani rukoilemaan, että
-Isä ilmoittaisi Hänet minulle. Minä kysyin vielä, kuinka minä
-anomukseni Hänen eteensä kantaisin. Mene, sanoi hän, ja sinä olet
-näkevä Hänen istuvan vuoden umpeen armo-istuimellaan jakamassa armoa
-ja anteeksi-antamusta kaikille, jotka sinne tulevat. Enhän tiedä,
-virkoin minä, mitä sanoakaan, sinne tullessani. Silloin hän käski
-minun sanoa näin [Mat. 11: 28, Mat. 24: 35, Ps. 95: 6, Dan. 6: 10,
-Jer. 29: 12,13, 2 Mos. 25: 22, 4 Mos 7. 89, Hebr. 4: 6]:
-
-Jumala, ole minulle syntiselle armollinen ja saata minua tuntemaan
-ja uskomaan Jesusta Kristusta, sillä minä näen, että, ellei
-Hänen vanhurskauttansa olisi, ja ellei minulla olisi uskoa tähän
-vanhurskauteen, minä olisin auttamattomasti hukassa. Herra, minä
-olen kuullut Sinun olevan armollisen Jumalan ja lähettäneesi Poikasi
-Jesuksen Kristuksen maailman Vapahtajaksi. Olen myöskin kuullut,
-ettäs tahdot Hänet lahjoittaa sellaiselle viheliäiselle syntiselle
-kuin minä, ja syntinen minä kyllä olen. Älä hyljää minua, Herra. Anna
-armosi suuren olla ja pelasta minun sieluni, sinun Poikasi Jesuksen
-Kristuksen kautta! Amen.
-
-_Kristitty_: Teittekö, niinkuin käsketty oli?
-
-_Toivorikas_: Tein ja uudestaan ja taas uudestaan.
-
-_Kristitty_: Ilmoittiko Isä teille Poikansa?
-
-_Toivorikas_: Ei ensi kerralla, eikä toisella, eikä kolmannella, eikä
-neljännellä, eikä viidennellä, ei, ei vielä kuudennellakaan kerralla.
-
-_Kristitty_: Mitäs silloin teitte?
-
-_Toivorikas_: Mitäkö? Enhän tiennyt, mitä tehdä.
-
-_Kristitty_: Eikö jo johtunut mieleenne lakata rukoilemasta?
-
-_Toivorikas_: Senkin sata kertaa, kaksin kerroinkin sata kertaa.
-
-_Kristitty_: Miks'ettekäs lakannut?
-
-_Toivorikas_: Minä uskoin todeksi sen, mitä minulle sanottu oli,
-nimittäin, ett'ei paitsi Kristuksen vanhurskautta koko maailmakaan
-voi minua pelastaa. Niinpä tuossa ajattelin itsekseni: Jos
-rukoilemasta lakkaan, niin kuolen, ja muutahan kuin kuolla en saata
-armo-istuimenkaan juuressa. Muistuivat silloin mieleeni myös nämä
-sanat: "Jos se viipyy, niin odota häntä: hän tulee totisesti eikä
-viivyttele." Minä rukoilin rukoilemistani, kunnes Isä ilmoitti
-minulle Poikansa. [Hab. 2: 3]
-
-
-KRISTUKSEN ILMESTYMINEN TOIVORIKKAASSA.
-
-_Kristitty_: Kuinka Hän ilmoitti Hänet teille?
-
-_Toivorikas_: En nähnyt Häntä ruumiillisilla silmilläni, vaan
-ymmärrykseni silmillä, ja näin se tapahtui. Olin kerran hyvin
-murheellinen, murheellisempi luullakseni kuin koskaan elämäpäivinäni,
-ja tämä murhe tuli siitä, että olin uudestaan nähnyt, kuinka suuret
-ja inhottavat minun syntini ovat. En nähnyt edessäni muuta kuin
-helvetin ja sieluni iankaikkisen kadotuksen, mutta silloin luulin
-äkkiä huomaavani Herran Jesuksen katselevan taivaasta alas minuun ja
-kuulin Hänen sanovan: "Usko Herraan Jesukseen Kristukseen, niin sinä
-tulet autuaaksi." [Ef. 1: 18,19, Ap. 16: 31]
-
-"Mutta, Herra", vastasin minä, "minähän olen suuri, hyvin suuri
-syntinen". Hän vastasi: "Tyydy minun armooni." "Mutta, Herra",
-sanoin minä, "mikä on usko?" Silloin minä muistin nämä sanat: "Joka
-tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo, ja joka uskoo minuun,
-ei hän koskaan janoo", ja näistä sanoista minä näin, että usko ja
-tuleminen on yhtä. Joka tulee, se on: joka sydämensä kaipauksella
-pakenee hakemaan pelastusta Kristuksessa, hän todella uskoo
-Kristukseen. Kyynelet kiertyivät silloin silmiini, ja minä kysyin
-edelleen: "Mutta, Herra, voitko vastaan-ottaa ja vapahtaa niinkin
-suuren syntisen kuin minut?" Ja minä kuulin Hänen sanovan: "Joka
-minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos." Silloin sanoin minä:
-"Mutta, Herra, millaisena minun on Sinua pitäminen, tullessani Sinun
-tykösi, jotta uskoni Sinuun olisi oikea?" Hän vastasi: "Jesus Kristus
-on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan. -- Hän on lain loppu,
-jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. -- Hän on meidän syntiemme tähden
-annettu ulos ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös.
--- Hän rakasti meitä ja on meitä verellänsä meidän synneistämme
-pessyt. -- Hän on välimies Jumalan ja ihmisten välillä. -- Hän elää
-aina ja rukoilee alati meidän edestämme." Tästä kaikesta kävi minulle
-selväksi, että minun tulee hakea vanhurskautusta Hänen personassansa
-ja sovitusta synneistäni Hänen veressänsä, ja että kaikki, mitä Hän
-on tehnyt Isänsä laille kuuliaisena ja syntien rangaistuksen alle
-antautuen, ei ole tapahtunut Hänen itsensä tähden, vaan sen, joka sen
-omistaa pelastukseksensa ja on siitä kiitollinen. Ja nyt oli minun
-sydämeni täynnä riemua, silmäni kyyneleitä täynnä, ja mun sydämeni
-sykki rakkautta Jesuksen Kristuksen nimeä kohtaan ja Hänen kansaansa
-ja Hänen tietänsä kohtaan. [2 Kor. 12: 9. Joh. 6: 35. Joh. 6: 37. 1
-Tim. 1: 15. Rom. 10: 4. Rom. 4: 25. Ilm. 1: 5. 1 Tim. 2: 5. Hebr 7:
-25.]
-
-_Kristitty_: Se oli todellakin Kristuksen ilmestystä teidän
-sielussanne. Mutta kertokaas erittäinkin, mitenkä tämän teidän
-mieleenne vaikutti.
-
-_Toivorikas_: Se saattoi minut havaitsemaan, kuinka koko maailma,
-omasta vanhurskaudestansa huolimatta, sittenkin on kadotuksen
-tilassa. Se saattoi minut näkemään, että Isä Jumala, itse vanhurskas,
-saattaa kumminkin vanhurskaaksi julistaa Hänen luoksensa tulleen
-syntisen. Se saattoi minut syvästi inhoamaan entistä elämätäni ja
-häpeämään omaa tietämättömyyttäni, sillä sydämessäni ei ollut vielä
-milloinkaan herännyt ajatusta, joka olisi niin selvästi osoittanut
-minulle Jesuksen Kristuksen ihanuuden. Se saattoi minut rakastamaan
-pyhää elämää ja herätti minussa ikävöitsemisen saada jotain tehdyksi
-Herran Jesuksen nimen kunniaksi. Totisesti minusta tuntui, että jos
-ruumiissani nyt olisi vaikka tuhannen kannua verta, niin vuodattaisin
-sen kaikki tyyni Herran Jesuksen asian tähden. [1 Joh. 5: 19.]
-
-
-TIETÄMÄTÖN SAAVUTTAA VAELTAJAT.
-
-Minä näin sitten unessani Toivorikkaan katsahtavan taakseen ja
-huomaavan, että Tietämätön, jonka he olivat jälkeensä jättäneet,
-astuu heidän perässänsä.
-
-"Katsos", virkkoi hän Kristitylle, "kuinka tuo nuori mies astua
-laahustelee perässä."
-
-_Kristitty_: Niinpä vainenkin. Ei hän meidän seuraa kaipaa.
-
-_Toivorikas_: Eipä luullakseni, olisi ollut haitaksi hänelle, jos
-olisi pysynyt meidän rinnalla tänne saakka.
-
-_Kristitty_: Totta kyllä, mutta hän itse on toista mieltä, sen takaan.
-
-_Toivorikas_: Kaiketikin, mutta odotetaanpas häntä kumminkin.
-
-Ja niin he tekivät.
-
-Sitten sanoi Kristitty hänelle: "Tulkaa mukaan, mies! Miksi taampana
-seisotte?"
-
-_Tietämätön_: Minua miellyttää kulkea yksin; onpa se koko lailla
-hauskempaakin kuin seurassa, ellenhän katso seuraa paremmaksi.
-
-Kristitty sanoi nyt Toivorikkaalle, mutta hiljaa: "Johan minä sanoin,
-ett'ei hän meidän seurasta välitä, mutta käykääs kuitenkin, niin
-haastelemme tässä yksinäisessä tienoossa ajan ratoksi."
-
-Kääntyen sitten Tietämättömän puoleen, hän virkkoi: "Mitäs kuuluu?
-Minkälainen on nyt Jumalan ja teidän sielunne väli?"
-
-_Tietämätön_: Toivoakseni hyvä, sillä mieleni on täynnä hyviä
-ajatuksia, jotka minua matkallani lohduttavat.
-
-_Kristitty_: Mitä hyviä ajatuksia? Kertokaas meillekin.
-
-_Tietämätön_: No niin, minä ajattelen Jumalaa ja taivasta.
-
-_Kristitty_: Niin perkeleetkin ja kadotetut sielut tekevät.
-
-_Tietämätön_: Minäpä ajattelen heitä kaipauksella.
-
-_Kristitty_: Samoin tekee moni, joka ei konsanaan taivaasen pääse.
-Laiska pyytää eikä saa. [Sananl. 13: 4]
-
-
-HYVÄ SYDÄN JA HYVÄ ELÄMÄ.
-
-_Tietämätön_: Mutta minä ajattelen Jumalaa ja taivasta ja hyljään
-kaikki heidän tähtensä.
-
-_Kristitty_: Sitä minä epäilen, sillä hyljätä kaikki on varsin vaikea
-asia, paljoa vaikeampi kuin moni luuleekaan. Mutta miksi ja miten
-olet tullut siihen vakuutukseen, ettäs olet kaikki hyljännyt Jumalan
-ja taivaan tähden?
-
-_Tietämätön_: Sydän sanoo.
-
-_Kristitty_: Viisas mies sanoo: "Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän
-on tyhmä." [Sananl. 28: 26]
-
-_Tietämätön_: Tuo on häijyn sydämen puhetta tuo, mutta minun sydämeni
-on hyvä.
-
-_Kristitty_: Milläs sen todistat?
-
-_Tietämätön_: Se lohduttaa minut taivaan toivolla.
-
-_Kristitty_: Siinä se saattaa sinut harhaankin viedä, sillä sydän
-lohduttelee ihmistä välistä sellaisillakin toiveilla, joihin hänellä
-ei ole mitään perustusta.
-
-_Tietämätön_: Mutta minun sydämeni ja elämäni pitävät yhtä, ja siksi
-on minun toivollani perustusta kyllä.
-
-_Kristitty_: Kuka sen sinulle sanoo, että sydämesi ja elämäsi pitävät
-yhtä?
-
-_Tietämätön_: Sydän sanoo.
-
-_Kristitty_: Kysy sitä, onko pappi kirjamies! Vai sanoo vainen se
-sydän semmoista! Jumalan sana se tässä asiassa yksin todistuksen
-antaa; muu todistus on arvoton.
-
-_Tietämätön_: Mutta eikö se sydän ole hyvä, jolla on hyviä ajatuksia?
-Ja eikö se elämä ole hyvä, joka on Jumalan käskyjen mukaista?
-
-_Kristitty_: On kyllä se sydän hyvä, jolla on hyviä ajatuksia, ja se
-elämä hyvä, joka on Jumalan käskyjen mukaista. Mutta toista on olla
-kaiken tämän omistajana ja toista on vain ajatella niin.
-
-
-HYVÄT AJATUKSET.
-
-_Tietämätön_: Olkaa hyvä ja sanokaa, millaiset ajatukset teidän
-mielestänne ovat hyviä ja millinen elämä Jumalan käskyjen mukaista?
-
-_Kristitty_: Hyviä ajatuksia on monenlaisia: muutamat koskevat meitä
-itseämme, muutamat Jumalaa, muutamat Kristusta ja muutamat muita
-asioita.
-
-_Tietämätön_: Millisiä ne hyvät ajatukset omasta itsestämme ovat?
-
-_Kristitty_: Jotka pitävät yhtä Jumalan sanan kanssa.
-
-_Tietämätön_: Milloinkas meidän ajatuksemme omasta itsestämme pitävät
-yhtä Jumalan sanan kanssa?
-
-_Kristitty_: Kun tuomitsemme itsemme samalla tavoin kuin Jumalankin
-sana. Sanonpa selvemmin: Jumalan sana sanoo luonnollisessa tilassa
-olevista ihmisistä näin: "Ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään.
-Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään." Ja taas se sanoo:
-"Kaikki ihmisen sydämen aivoitus on ainoastansa paha joka aika." Ja
-taas: "Ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta." Niinpä
-siis, jos näin ajattelemme omasta itsestämme ja sen myöskin tunnemme,
-silloin ovat ajatuksemme hyviä ajatuksia, ne kun ovat Jumalan sanan
-kanssa sopusoinnussa. [Rom 3: 10,12. 1 Mos. 6: 5. l Mos. 8: 21.]
-
-_Tietämätön_: En usko ikinä, että minun sydämeni olisi niin paha.
-
-_Kristitty_: Siksipä ei sinussa ole yhtään hyvää ajatusta itsestäsi
-ollutkaan, ei ikinä. Mutta sallihan jatkaani. Samoin kuin sana
-tuomitsee ihmisen sydäntä, samoin se tuomitsee hänen teitänsäkin.
-Jos nyt ajattelemme sydämestämme ja teistämme samoin kuin Sana niitä
-kumpiakin tuomitsee, silloin ne ovat kumpaisetkin hyviä, koskapa
-pitävät Sanan kanssa yhtä.
-
-_Tietämätön_: Sanokaa selvemmin, mitä tarkoitatte.
-
-_Kristitty_: Sanoohan Jumalan sana: "Ihmisen tiet ovat vääriä teitä,
-vastahakoisia ja häpeällisiä." Se sanoo: "He ovat luonnostansa
-poikenneet hyvältä tieltä eivätkä ole sitä tunteneet." Jos ihminen
-näin ajattelee teistänsä, jos hän, sanon minä, tekee sen syvällä
-sydämen nöyryydellä, silloin on hänellä hyviä ajatuksia teistänsä, ne
-kun silloin pitävät yhtä Jumalan sanan tuomioitten kanssa. [Ps. 125:
-5, Sananl. 2: 14,15, Rom. 3:12]
-
-_Tietämätön_: Mitkäs ovat hyviä ajatuksia Jumalasta?
-
-_Kristitty_: Ajatuksemme Jumalasta, niinkuin ajatuksemme omasta
-itsestämmekin, ovat silloin hyviä kuin ne pitävät yhtä sen kanssa,
-mitä Sana Hänestä sanoo, s.o. kun ajattelemme Hänen olennostaan
-ja ominaisuuksistansa, niinkuin Sana neuvoo. Siitä en nyt saata
-sen laveammalti lähteä puhumaan. Hänen suhteestansa meihin sanon
-kumminkin: silloin meillä on oikeat ajatukset Jumalasta, kun
-ajattelemme Hänen tuntevan meidät paremmin kuin itse itsemme ja Hänen
-näkevän meissä syntiä silloin ja siinä kuin itsessämme emme niitäkään
-näe; -- kun ajattelemme, että hän tuntee meidän sisimmäisetkin
-ajatuksemme, ja että sydämemme, kaikkine salaisine komeroineen, on
-alati avoinna Hänen silmäinsä edessä; -- ja myös, kun ajattelemme,
-että kaikki oma vanhurskaus Hänen edessänsä haisee, ja ett'ei Hän
-siedä nähdä meitä edessänsä parhaimpiinkaan töihimme luottavina.
-
-_Tietämätön_: Pidättekös minua niin tyhmänä, ett'en luulisi Jumalan
-näkevän kauemmaksi kuin minä, tai että aikoisin astua Jumalan eteen
-sen perustuksella, mitä parhainta olen aikoin saanut?
-
-_Kristitty_: Mitäs mieltä sinä sitten tässä asiassa oletkaan?
-
-_Tietämätön_: Lyhyesti sanoen, minun ajatukseni on se, että minun
-pitää uskoa Kristukseen, saavuttaakseni vanhurskautusta.
-
-_Kristitty_: Kuinka! Pitääkö muka sinun uskoa Kristukseen, vaikk'et
-huomaa tarvitsevasi Häntä? Et sinä tunne perisyntiäsi etkä
-tekosyntiäsi, vaan on sinulla omasta itsestäsi ja töistäsi sellainen
-luulo, että selvään näkee sinussa miehen, joka ei milloinkaan ole
-katsonut tarvitsevansa Kristuksen personallista vanhurskautta,
-päästäksensä Jumalan edessä vanhurskaaksi. Kuinkasta saatat
-sanoakaan: Minä uskon Kristukseen?
-
-_Tietämätön_: On minun uskoni sittenkin kyllin hyvä.
-
-_Kristitty_: Mitäs sinä sitten uskot?
-
-_Tietämätön_: Minä uskon, että Kristus on kuollut syntisten edestä,
-ja että minä pääsen kirouksen alta ja tulen vanhurskaaksi Jumalan
-edessä, joka armollisesti ottaa lukuun sen, että olen Hänen lailleen
-ollut kuuliainen. Tahi näin: Kristus saattaa ansionsa voimalla Isänsä
-katsomaan täytetyiksi minun uskonnolliset velvollisuuteni, ja niin
-tavoin tulen minä vanhurskaaksi.
-
-
-TIETÄMÄTTÖMÄN VÄÄRÄ USKO.
-
-_Kristitty_: Salli minun nyt vastata tuohon uskosi tunnustukseen:
-
-1. Sinun uskosi on luuloteltua uskoa; senkaltaisesta ei Sana mitään
-tiedä.
-
-2. Sinun uskosi on väärää uskoa, se kun tekee tyhjäksi
-vanhurskauttamisen Kristuksen personallisen vanhurskauden kautta ja
-sijaan panee sinun oman vanhurskautesi.
-
-3. Tällaisen uskon mukaan Kristus ei vanhurskauttaisikaan sinua
-itseäsi, vaan sinun työsi, ja sinut itsesi töittesi tähden. Ja
-sellainen usko on väärä.
-
-4. Tällainen usko on petollinen. Se jättää sinut vihan alle Jumalan
-Kaikkivaltiaan päivänä, sillä vanhurskauttava usko matkaan saattaa
-sen, että sielu, tuntiessaan lain kautta joutuvansa perikatoon,
-pakenee Kristuksen vanhurskauden turviin. Tämä Hänen vanhurskautensa
-ei kumminkaan ole mikään armon toimi, jolla hän kuuliaisuutesi
-tekisi Jumalan edessä otolliseksi, vaan se on hänen personallinen
-lainkuuliaisuutensa, jonka kautta Hän on meidän edestämme tehnyt
-ja kärsinyt kaiken sen, mitä meidän olisi pitänyt tehdä ja kärsiä.
-Tämän vanhurskauden, sanon minä, oikea usko omaksensa omistaa ja sen
-vaatteisin verhottuna sielu astuu tahratonna Jumalan eteen, joka
-hänet vastaanottaa ja kadotuksesta pelastaa.
-
-_Tietämätön_: Jopa nyt! Teidän mielestänne meidän siis pitäisi panna
-luottamuksemme siihen, mitä Kristus omassa personassaan on tehnyt
-ilman meitä! Tämä harhaluulo päästäisi valloilleen meidän himomme ja
-sallisi meidän elää oman mielemme mukaan. Mitäpäs sillä sitten onkaan
-väliä, miten täällä eletään, jos Kristuksen personallinen vanhurskaus
-meidätkin kaikesta vanhurskauttaa, kunhan vaan uskomme sen!
-
-_Kristitty_: Tietämätön sinun nimesi on, ja nimesi mukainen sinä
-itsekin olet. Tuo vastauksesikin todistaa olevani oikeassa. Sinä et
-tiedä, mitä vanhurskauttava vanhurskaus on, etkä sitäkään, mitenkä
-sinä, uskon kautta siihen, voisit sielusi pelastaa joutumasta
-Jumalan ankaran vihan alaiseksi. Et myöskään tiedä, mitä todellisia
-seurauksia on autuuttavasta uskosta tähän Kristuksen vanhurskauteen,
-joka sydämen taivuttaa ja voittaa Jumalan puoleen Kristuksessa, niin
-että se rakastaa Hänen nimeänsä, Hänen sanojansa ja teitänsä ja Hänen
-kansaansa. Toisin siis kuin sinä tiedottomuudessasi luulottelet.
-
-_Toivorikas_: Kysy häneltä, tokko Kristus milloinkaan on hänelle
-taivaasta ilmestynyt.
-
-_Tietämätön_: Vai niin! Oletteko tekin niitä ilmestysten miehiä?
-Minun mielestäni kaikki se, mitä te ja muut teidän kaltaisenne tästä
-asiasta sanovat, on pelkkää sairasmielisten aivojen luomaa.
-
-_Toivorikas_: Mitä puhutkaan, mies! Kristus on Jumalassa niin salattu
-kaikelta inhimilliseltä käsittämiseltä, ett'ei ihminen saata päästä
-Häntä tuntemaan ja sen kautta pelastustansa saamaan, ellei Isä Jumala
-Häntä hänelle ilmoita.
-
-_Tietämätön_: Se on teidän uskonne, vaan ei minun. Ja sittenkin
--- siitä olen varma -- minun uskoni on yhtä hyvä kuin teidänkin,
-vaikk'ei minulla olekaan niin paljon kummallisia päähänpistoja kuin
-teillä.
-
-_Kristitty_: Sallikaas minun pistää sananen väliin. Teidän ei sovi
-puhua noin kevytmielisesti tästä asiasta. Minä väitän rohkeasti
-(niinkuin minun kelpo kumppalinikin on tehnyt), ett'ei kenkään pääse
-tuntemaan Jesusta Kristusta, ellei Häntä Isä hänelle ilmoita.
-
-Ja jos uskokin, jolla sielu liittyy Kristukseen, oikeaa uskoa
-on, niin täytyy sen olla Hänen väkevän voimansa ylenpalttisen
-suuruuden vaikutusta. Mutta tämä uskon vaikutus näyttää olevan
-sinulle, mies parka, tuntematon asia. Heräjä siis unesta, huomaa
-oma viheliäisyytesi ja pakene Herran Jesuksen tykö. Hänen
-vanhurskautensa, joka Jumalan vanhurskaus on (sillä Hän itse on
-Jumala), pelastaa sinut kadotuksesta. [Mat 11: 27-,1 Kor. 12: 3. Ef.
-1: 18, 19]
-
-
-TIETÄMÄTÖN JÄÄPI JÄLJELLE.
-
-_Tietämätön_: Te astutte niin nopeaan; en minä saata perässänne
-pysyä. Menkää tee siis vain edeltä; minun täytyy jäädä hiukan taammas
-teistä.
-
-Kristitty ja Toivorikas puhuivat silloin näin:
-
-    Oi, Tietämätön! Aikaa sull' on, vielä
-    Tahdotkos omall' yhä käydä tiellä
-    Ja naurain neuvoja, näin rientää vain
-    Sokeena syviss' synneissäsi ain?
-    Heräjä, mies, pysähdy, pelkos heitä,
-    Käy neuvon jälkeen pelastuksen teitä.
-    Mut pilkaten jos jatkat, -- muista, mies,
-    Jo ikiturmioon sun päättyy ties!
-
-Kristitty kääntyi nyt matkatoverinsa puoleen, sanoen: "Käy, ystäväni
-Toivorikas, käy. Kahden kesken me nähtävästi jälleen saamme kulkea."
-
-Minä näin sitten unessani heidän astuvan kiiruusti eteenpäin ja
-Tietämättömän hiljaa laahustavan perässä. Kristitty virkkoi tuossa
-toverilleen: "Kovin minun on sääli mies parkaa. Huonosti hänen
-lopulti sittenkin käy."
-
-_Toivorikas_: Voi kuitenkin! Hänen kaltaisiansa on meidän kaupungissa
-viljalti; kokonaisia perheitä, kokonaisia katuja; ei puutu niitä
-vaeltajainkaan joukossa. Ja jos heitä löytyy niin runsaasti meidän
-puolella, kuinka paljo löytyneekään hänen synnyinseudullaan!
-
-_Kristitty_: Niinhän sanotaankin sanassa: "Hän on soaissut heidän
-silmänsä, niin ett'ei heidän pidä näkemän" j.n.e. Mutta kun nyt
-olemme kahden kesken, niin sanokaas, mitä te arvelette moisista
-ihmisistä? Luuletteko, ett'ei heissä ole milloinkaan synnintuntoa, ja
-ett'eivät he siis koskaan pelkää olevansa vaarallisessa tilassa?
-
-_Toivorikas_: Vastatkaas, hyvä veli, itse tähän kysymykseen; tehän
-olette vanhempi mies.
-
-
-SYNNINTUNNON TUKAUTTAMINEN.
-
-_Kristitty_: No niin, luulenpa, että sellainen tunto heissä kyllä
-joskus asuu, mutta he kun ovat luonnostaan tietämättömiä, niin eivät
-he käsitäkään sellaista tuntoa hyödylliseksi heille itselleen.
-Siitäpä syystä he niin mielettömästi koettavat saada sen tukautetuksi
-ja uhkarohkeina imartelevat itseänsä oman sydämensä teillä.
-
-_Toivorikas_: Sitä minäkin, että pelko tekee heidän varsin hyvää ja
-saattaa heitä hankkiutumaan vaellusretkelle.
-
-_Kristitty_: Epäilemättä se sen tekee, jos se vaan oikea on, sillä
-niinhän lukee Sanassa: "Herran pelko on viisauden alku." [Joh. 28: 28,
-Ps. 111: 10, Sananl. 1:7, 9:10]
-
-_Toivorikas_: Mikä teidän mielestänne on oikea pelko?
-
-_Kristitty_: Totisen ja oikean pelvon huomaa kolmesta seikasta:
-
-1. Se syntyy terveellisestä synnintunnosta.
-
-2. Se ajaa sielun tarttumaan Kristukseen, pelastajaansa.
-
-3. Se synnyttää ja voimassa pitää sydämessä syvää kunnioitusta
-Jumalaa, Hänen Sanaansa ja Hänen teitänsä kohtaan, ja saattaa sydämen
-arkana pelkäämään, ett'ei vaan kääntyisi niistä oikealle eikä
-vasemmalle mihinkään sellaiseen, joka saattaisi solvaista Jumalata,
-rikkoa sydämen rauhan, tehdä Pyhän Hengen murheelliseksi tai antaa
-pilkkaajain puheelle aihetta.
-
-_Toivorikas_: Hyvin sanottu, ja minä uskon teidän totta puhuneen.
-Jokohan nyt olemme päässeet Lumotusta seudusta?
-
-_Kristitty_: Oletteko siis jo väsynyt tähän keskusteluun?
-
-_Toivorikas_: En suinkaan. Tahtoisin vaan tietää, missä ollaan.
-
-_Kristitty_: Ei meillä enää ole kuin pari virstaa jäljellä. Mutta
-palatkaamme takaisin siihen, mistä tässä äsken haastelimme. Niin,
-Tietämätön ei tiedä, että tuollainen synnintunto, joka heissä
-synnyttää pelkoa, on heille hyödyksi ja siunaukseksi; hän koettaa
-sitä tukauttaa.
-
-_Toivorikas_: Millä tavoin he koettavat saada sen tukautetuksi?
-
-_Kristitty_: 1. He luulevat sellaista pelkoa perkeleen panemaksi
-(vaikka se onkin Jumalan lähettämä). He luulevat sen vievän
-heidät suorastaan perikatoon ja vastustavat sitä niin muodoin.
-2. He luulevat niinikään tällaisen pelvon hävittävän heidän
-uskonsa (vaikk'ei heillä, ihmisparoilla, uskoa edes olekaan!) Ja
-siinä luulossaan he paaduttavat sydämensä sitä vastaan. 3. He
-luulottelevat julkeina, ett'ei muka heidän ole tarvis peljätä, ja
-siitä huolimatta he julkeudessansa vain kasvamistaan kasvavat. 4.
-He huomaavat tällaisen pelvon kukistavan heidän entisen viheliäisen
-itsepyhyytensä, ja siksi he sitä kaikin voimin vastustavat.
-
-_Toivorikas_: Jo minä jotain tiedän tuosta minäkin. Ennenkuin tulin
-tuntemaan oman itseni, oli minun laitani samallainen.
-
-_Kristitty_: No niin, jätetäänpäs nyt naapuri Tietämätön yksikseen ja
-käydään pohtimaan jotain muuta hyödyllistä asiata.
-
-_Toivorikas_: Kernaasti, kaikesta sydämestäni. Mutta teidän pitää
-nytkin aloittaa.
-
-
-MIKSI MONI VAELLUKSENSA KESKEYTTÄÄ.
-
-_Kristitty_: Tunsitteko te noin kymmenen vuotta sitten
-teidän puolella erästä _Sillointällöin_ nimistä miestä? Hänen
-jumalisuudestaan puhuttiin siihen aikaan paljokin.
-
-_Toivorikas_: Hänetkö? Tunsin kyllä. Hän asui _Armonpuutteen
-kaupungissa_, parin peninkulman päässä _Kunniallisuudesta_. Hänen
-lähin naapurinsa oli muuan _Käännytakaisin_.
-
-_Kristitty_: Aivan oikein. He asuivat yhden katon alla. No niin. Tuo
-mies sai kerran ankaran herätyksen. Silloin hänellä luullakseni oli
-jonkun verran synnintuntoa ja samalla tietoa synnin palkasta.
-
-_Toivorikas_: Sitä minäkin. Monasti hän tuli meille -- meidän
-kotiemme väliä ei ollut kuin kolmen virstan verran, -- tulipa
-usein katkerasti itkienkin. Minun oli todellakin miestä sääli, ja
-oli minulla välisti vähän toivoakin hänestä, mutta: eihän sentään
-jokainen, kuin huutaa Herra, Herra.
-
-_Kristitty_: Hän sanoi minulle kerran päättäneensä lähteä
-vaellukselle, niinkuin mekin, mutta äkkiä hän tuli tuttavaksi erään
-_Oma-apu_ nimisen miehen kanssa, ja siitä pitäin hän rupesi minua
-vieromaan.
-
-_Toivorikas_: Kun nyt puhe kerran häneen kääntyi, tutkistellaanpa
-hiukan, mikä on syynä -- että hän ja moni muu samallainen niin äkkiä
-ovat luopuneet.
-
-_Kristitty_: Se saattaa olla hyvin opettavaista, mutta pankaa te
-alkuun.
-
-_Toivorikas_: Olkoon menneeksi. Tuohon luopumiseen on mielestäni
-neljä syytä:
-
-1. Vaikka sellaisten omatunto on herännyt, pysyy heidän mielensä
-kumminkin muuttumatonna. Kun heissä syyllisyyden tunto hälvenee, niin
-ei enää ole olemassa mitään, mikä pakottaisi heitä jumalisuuteenkaan,
-ja niinpä he luonnollisesti palajavatkin entiseen menohonsa. Niinhän
-koirakin tekee, kun on syömästänsä käynyt kipeäksi: sitä oksettaa ja
-se antaa ylen, niin kauan kuin kipeyttä kestää. Ei se sitä ehdoin
-tahdoin tee (jos koirasta ensinkään semmoista sopii sanoa), vaan
-siitä syystä, että vatsaa kivistää. Mutta kun vaiva on mennyt ohi ja
-vatsa kunnossa jälleen, silloin se ei enää oksennustansa vieroa, vaan
-kääntyy takaisin ja hurmii kaikki suuhunsa. Ja niinpä on totta, mitä
-kirjoitettu on: "koira syö oksennuksensa jälleen". Heissä leimahtaa,
-sanon minä, tulinen pyrkimys taivaasen, kun muistelevat ja pelkäävät
-vain helvetin vaivoja, mutta sitä mukaa kuin ajatus helvetistä ja
-kadotuksen pelko jäähtyy ja jähmettyy, sitä mukaa jähmettyy myös
-pyrkimys taivaasen ja pelastuksen saamiseen. Silloin käy niin, että
-kun syyllisyyden ja pelvon tunto on tiessään, silloin taivaan ja
-autuuden halajaminen kuolee, ja he palajavat entiseen elämäänsä. [2
-Piet 2: 22]
-
-2. Toinen syy on se, että orjallinen pelko saa heissä vallan. Minä
-tarkoitan nyt sitä pelkoa, joka heissä asuu ihmisiä kohtaan. "Joka
-pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen." Vaikka heidän mielensä niin
-muodoin näkyy palavan taivaasen, niin kauan kuin helvetin liekit
-heidän silmäinsä edessä leimahtelevat, niin hetipä he -- kun pelko
-vähänkään helpottaa -- jälleen muuttavat mieltään, arvellen, että
-parasta on menetellä viisaasti, sillä muutoinhan muka saattaisi
-kadottaa kaikki (eivätkä itsekään tiedä, mitä), tai lopulta joutuvat
-lakkaamattomaan ja pääsemättömään pulaan. Ja niin lyödään jälleen
-liitot maailman kanssa. [Sananl. 29: 25]
-
-3. Jumalisuuden tuottama häpeä on loukkauskivenä heidän tiellään. He
-ovat ylpeitä ja korskeita, ja jumalisuus on heidän mielestänsä halpaa
-ja ylenkatsottavaa. Siksipä he, helvetin ja tulevaisen vihan pelvosta
-päästyänsä, palajavat entisiin menoihinsa.
-
-4. Syyllisyys ja pelkoa miettiminen ovat heille kauhistus. He eivät
-siedä nähdä viheliäisyyttänsä, ennenkuin ovat siihen joutuneet. Ja
-sittenkin tuo ensimmäinen näkeminen, jos he vain nähdä tahtoisivat,
-saisi heidät kenties pakenemaan sinne, minne vanhurskas pakenee ja
-pelastuu. Mutta he menettelevät sillä tapaa kuin edellä viittasin,
-kartellen syyllisyyden ja kauhistumisen ajatuksia, ja siksipä he,
-kerran päästyänsä mietiskelemästä kauhistuksia ja Jumalan vihaa,
-iloisella mielellä paaduttavat sydämensä ja valitsevat sellaisia
-teitä, joissa he vain paatumistansa paatuvat.
-
-
-MIELENMUUTOKSEN TARPEELLISUUS.
-
-_Kristitty_: Olettepa hyvin lähelle osannut oikeaan, sillä ytimenä
-tässä on juuri se, ett'ei heidän mielensä eikä tahtonsa ole
-muuttunut. Ja senvuoksi he ovat kuin pahantekijä tuomarin edessä:
-hänkin pelkää ja vapisee ja näyttää peräti katuvaiselta, mutta
-pohjimmaisena siinä sittenkin on hirttonuoran pelko eikä ensinkään
-rikoksen inhoaminen. Ja niinhän se on: päästä tuo mies irti, niin hän
-varastaa ja rosvoaa heti jälleen. Toisin olisi, jos hänen mielensä
-olisi muuttunut.
-
-_Toivorikas_: Minä olen osoittanut syyt heidän luopumiseensa;
-näyttäkääpäs te nyt, millä tavoin se tapahtuu.
-
-_Kristitty_: Mielelläni.
-
-1. Kaikin voimin he koettavat olla ajattelematta Jumalaa, kuolemaa ja
-tulevaista tuomiota.
-
-2. He laiminlyövät vähitellen yksityiset velvollisuutensa, niinkuin
-kammiossa rukoilemisen, himojensa hillitsemisen, valvomisen, murheen
-synnin tähden ja muut senkaltaiset.
-
-3. Sitten he karttavat innokasten ja harrasmielisten kristittyjen
-seuroja.
-
-4. Heissä laimenee yleistenkin velvollisuuksien täyttäminen, niinkuin
-Sanan kuuleminen, lukeminen ja harras tutkisteleminen ynnä muut
-sellaiset.
-
-5. Sitten he aikovat, niinkuin sananparsi sanoo, heittää lokaa
-muutamain hurskasten ihmisten vaatteille, siinä pirullisessa
-tarkoituksessa, että heillä olisi joku tekosyy, jonka nojalla
-hyljäävät jumalisuuden kokonaan, (muutamain puutteellisuuksien vuoksi
-muka, joita ovat siinä näkevinään).
-
-6. Senjälkeen he alkavat lyödä liittoja ja seurustella
-lihallismielisten, turhamaisten ja irstaitten ihmisten kanssa.
-
-7. Sitten he pitävät salaisuudessa lihallisia ja irstaita puheluita.
-He iloitsevat, huomatessaan samallaista jossakin kunnollisenakin
-pidetyssä ihmisessä, jotta heidän esimerkkiänsä muka noudattaen
-voisivat yhä julkeammiksi yltyä.
-
-8. Sen perästä he alkavat julkisesti leikitellä pienten syntien
-kanssa.
-
-9. Ja niin he paatuneina vihdoin esiintyvät oikeassa valossansa.
-Siten he syöksevät kurjuuden virran viedä, ja, ellei Armon ihme
-väliin tule, joutuvat itsepetoksessaan ikuiseen kadotukseen.
-
-
-KIHLAUKSEN MAASSA.
-
-Nyt minä näin unessani heidän päässeen ulos Lumotusta seudusta
-ja astuvan _Kihlauksen maahan_. Ilma oli siinä erittäin suloinen
-ja miellyttävä. Tie kun kävi aivan sen halki, viipyivät he siinä
-hetkisen, virvoitellen itseänsä. Täällä heidän korviinsa kuului
-lintusten lakkaamattomat viserrykset, ja täällä he näkivät "kukkasten
-puhkeavan kedolla ja kuulivat maassa toukomettisen äänen". Tässä
-seudussa paistaa aurinko yöt päivät. He olivat niin muodoin
-ulkopuolella Kuoleman Varjon laaksoa ja olivat myös astuneet pois
-siitä piiristä, jossa Jättiläinen Epätoivo hallitsee. Ei tänne
-Epäilyksen linna edes näkynytkään. Tänne häämöitti jo se Kaupunki,
-jonne heidän matkansa piti, ja täällä he jo kohtasivat joitakuita
-sen asukkaistakin. Tämä tienoo on Taivaan rajamailla, ja siksipä
-siellä usein liikkuu Kirkkaita olentoja. Tässä maassa uudistettiin
-jälleen morsiamen ja yljän kihlaus. Niin, tuolla Jumala iloitsi
-heistä, niinkuin ylkä morsiamestansa iloitsee. Täällä ei puuttunut
-heiltä jyviä eikä viinaa, sillä täällä he löysivät yltäkyllin sitä,
-mitä pitkin koko matkaansa olivat etsineet. Tänne kuului ääniä
-Kaupungista, korkeita ääniä, jotka sanoivat: "Sanokaat Sionin
-tyttärelle, katso sinun autuutes tulee! Katso hänen palkkansa on
-hänen myötänsä." Täällä kaikki seudun asukkaat sanoivat heitä Pyhäksi
-kansaksi. Herran lunastetuksi, etsityksi j.n.e. [Jes. 62: 4-12, Kork.
-V. 2: 12, Jes. 62: 5, Jes. 62: 11, Jes. 62: 12]
-
-Näissä tienoin kulkiessaan, he nauttivat suurempaa iloa kuin
-missäkään osissa sitä valtakuntaa, josta he tulleet olivat. Mitä
-likemmäksi he Kaupunkia lähenivät, sitä selvempänä se heidän eteensä
-kuvastui: se oli rakennettu helmistä ja kalliista kivistä, ja kadut
-siinä olivat kullalla lasketut. Katsellessaan Kaupungin luontaista
-ihanuutta ja auringonsäteiden kimaltelua siinä, kävi Kristitty
-sairaaksi pelkästä ikävöimisestä. Raukeaksi löi Toivorikkaankin pari
-kertaa. Niinpä he laskeusivatkin hetkeksi aikaa maahan ja kivuissansa
-huusivat: "Jos te löydätte minun ystäväni, niin ilmoittakaat, että
-minä olen sairas rakkaudesta." [Korkea V. 5:8]
-
-Kotvasen kuluttua he tunsivat hiukan taas voimistuneensa ja
-jaksavansa nyt kestää sairauttansa. He läksivät jälleen vaeltamaan
-ja lähenivät lähenemistään Kaupunkia. Siellä oli hedelmäpuistoja,
-viinamäkiä ja yrttitarhoja, joitten portit antoivat vallantielle.
-Tänne tultuansa, he huomasivat puutarhurin seisovan tiellä, ja
-he kysyivät häneltä: "Kenenkä ovat omia nämä ihanat viinamäet
-ja yrttitarhat?" Hän vastasi: "Ne ovat Kuninkaan omia. Hän on
-istuttanut ne itsellensä iloksi ja vaeltajille virvoitukseksi." Ja
-hän vei heidät viinamäkiin ja käski heidän ravita itseänsä niitten
-herkuilla. Hän näytti heille myös mielikujat, joita Kuningas kulkee,
-ja lehtimajat, missä Hän iloksensa istuu. Siellä he viivähtivät ja
-vaipuivat uneen. [5 Mos. 23: 24]
-
-Nyt minä näin unessani heidän haastelevan maatessansa enemmän
-kuin tähän saakka koko matkallansa. Tuota minä miettimään, mutta
-puutarhuri puhui silloin minullekin, sanoen: "Miksis mietiskelet
-tätä? Näitten viinamäkien rypäleet ovat luonnostansa sellaisia, että
-ne huokeasti alas menevät ja niitä on mieluinen niellä ja saattavat
-uneliasten huulet puhumaan." [Korkea V. 7:9]
-
-
-VIIMEISET VASTUKSET.
-
-Senjälkeen minä näin heidän heräjävän ja hankkiutuvan Kaupunkiin.
-Mutta, niinkuin jo sanoin, auringon kimaltelu Kaupungissa (tämä kun
-oli pelkästä kullasta rakettu) oli niin häikäisevää, ett'eivät he
-sietäneet sitä paljain silmin katsella, vaan ainoastaan lasin kautta,
-joka sitä tarkoitusta varten oli valmistettu. [Ilm. 21: 18, Kor 3:
-10,18]
-
-Heidän lähdettyänsä, minä näin, kuinka kaksi miestä tuli heitä
-vastaan kullanvälkkyvissä vaatteissa ja kasvot kirkkaat kuin valkeus.
-
-Nämä miehet kysyivät vaeltajilta, mistä he tulevat, ja he ilmoittivat
-sen. Sitten he tiedustelivat, missä he olivat pitäneet majaa, mitä
-vaivoja ja vaaroja sekä mitä lohdutusta ja mielihyvää he olivat
-matkansa varrella kohdanneet. Sekin heille kerrottiin.
-
-"Nyt", sanoivat nuo vastaan tulleet miehet, "ei ole enää kuin kaksi
-vastusta voitettavana; sitten olette Kaupungissa."
-
-Kristitty ja hänen toverinsa pyysivät heitä kanssansa. Miehet
-suostuivat, sanoen kumminkin: "Teidän täytyy omalla uskollanne
-perille päästä."
-
-Minä näin heidän sitten astuvan yhdessä, kunnes portti tuli näkyviin.
-
-Edelleen minä näin, että heidän ja portin välillä oli virta. Siltaa
-ei ollut, ja virta oli hyvin syvä. Nähtyänsä virran, vaeltajat
-hämmästyivät kovin, mutta heidän mukanansa tulleet miehet sanoivat:
-"Virran poikki teidän pitää mennä; muutoin ette portille pääse."
-
-Vaeltajat tuosta tiedustamaan, eikö portille mitään muuta tietä
-löydy. Miehet vastasivat: "Löytyy kyllä, mutta maailman luomisesta
-saakka ei ole sitä polkua sallittu astua kenenkään muun kuin Enokin
-ja Eliaan eikä sallita hamaan siihen asti kuin viimeinen pasuna
-soi." Kovin masentui silloin heidän mielensä, varsinkin Kristityn.
-He rupesivat katselemaan puoleen ja toiseen, eikö missään mitään
-tietä näkyisi, mutta eivät voineet huomata mitään, jota myöten olisi
-käynyt virtaa välttäminen. He kysyivät sitten, oliko virta kaikkialla
-syvä. "Ei ole", vastasivat miehet, mutta eivätpä he tässä kohden
-sanoneet voivansa auttaa heitä, "sillä", sanoivat he, "virta on oleva
-syvempi tai matalampi aina sitä myöten, millinen teidän rakkautenne
-Kuningasta kohtaan on."
-
-He hankkiutuivat nyt veteen, mutta heti siihen astuttuaan, rupesi
-Kristitty vajoamaan ja huusi kumppalillensa Toivorikkaalle: "Minä
-hukun vetten syvyyteen, laineet pyörtävät minut ja aallot käyvät
-minun päällitseni. Sela!" [Joona 2:4 ja seur.]
-
-Toinen sanoi silloin: "Ole hyvässä turvassa, veljeni! Minä tunnen
-pohjan jalkaini alla, ja se on luja." Siihen vastasi Kristitty:
-"Voi, veljeni! Kuoleman tuska on minut käsittänyt, enkä ole minä
-näkevä sitä maata, missä maitoa ja hunajata vuotaa." Samassa lankesi
-synkkä pimeys ja kauhistus hänen päällensä, niin ett'ei hän voinut
-eteensä nähdä. Siinä hän menetti tajunsakin niin suuressa määrin,
-ett'ei kunnollisesti enää jaksanut muistaa eikä kunnollisesti puhua
-yhdestäkään suloisesta virvoituksesta, joita matkalla oli hänen
-osaksensa tullut. Mutta sekin vähä, minkä hän puhui, toi ilmi hänen
-mielensä kauhistuksen ja sydämen pelvon siitä, että hän kuolee
-tähän virtaan eikä milloinkaan saavu portille saakka. Mukana olijat
-huomasivat siinä myöskin hänen käyvän hyvin levottomaksi syntiensä
-tähden, joita hän oli tehnyt sekä vaelluksensa aikana että ennen
-sitä. Täällä huomasi niinikään painajaisten ja pahain henkien häntä
-vaivaavan, sillä semmoista ilmaisivat silloin tällöin hänen sanansa.
-
-
-VIIMEISEN VIRRAN YLI.
-
-Toivorikkaalla oli täysi työ ja tekeminen, kannatellessaan Kristityn
-päätä vedenpinnan yläpuolella, sillä välistä oli hän kokonaan
-vaipumaisillansa, ja vasta tuokion perästä hän kohosi vähissä hengin
-pystyyn.
-
-Toivorikas yritti lohduttaa häntä, sanoen: "valmiina vastaan-ottamaan
-meitä."
-
-Mutta Kristitty vastasi: "Teitä, teitä vain ne siellä odottelevat. Te
-olette pysynyt toivorikkaana koko sen ajan kuin olen teitä tuntenut."
-
-"Niinhän tekin", virkkoi toinen.
-
-"Voi, veli armas!" lausui Kristitty, "Jos laitani olisi oikea, niin
-olisi Hän noussut minua auttamaan, mutta nyt on Hän syntieni tähden
-saattanut minut paulaan ja on hyljännyt minut."
-
-Toivorikas sanoi siihen: "Veli, oletpa unhottanut, mitä Sanassa
-sanotaan jumalattomista: 'Ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan
-heidän voimansa pysyy vahvana; ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin
-muut ihmiset, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.' Tuska ja
-hätä, jota teidän täytyy näissä vesissä kestää, ei osoita sitä, että
-Jumala olisi teidät unhottanut, vaan niitten kautta teitä koetellaan,
-tokko muistatte, mitä hyvää Herralta tähän saakka olette saanut, ja
-panetteko hädässänne luottamuksenne Häneen." [Ps. 73: 4,5]
-
-Senjälkeen minä näin Kristityn vaipuvan hetkeksi mietteisinsä.
-Toivorikas kääntyi nyt hänen puoleensa näillä sanoilla: "Ole hyvässä
-turvassa; Jesus Kristus on sinut terveeksi tekevä." Silloin puhkesi
-Kristitty kovalla äänellä puhumaan: "Oi, minä näen Hänet jälleen, ja
-näin Hän minulle sanoo: 'Jos sinä vesissä käyt, niin minä olen sinun
-tykönäs, ett'ei virrat sinua upota'." [Jes. 43: 2]
-
-Silloin he rohkaisivat mielensä kumpainenkin, ja vihollinen oli sen
-perästä ääneti kuin kivi siihen asti kuin he ehtivät virran yli.
-Kristitty löysikin lujan pohjan jalkainsa alla, ja siitä ruveten
-virta olikin matala. Ja niin he kulkivat sen poikki. [2 Mos. 15: 16]
-
-
-LOISTAVAT OLENNOT SAATTAJINA.
-
-Virran toisella rannalla he näkivät jälleen nuo kaksi miestä
-kirkkaissa vaatteissa heitä odottelemassa. Vaeltajain astuessa
-rannalle, he tervehtivät tulijoita, sanoen: "Me olemme palvelevaisia
-henkiä, palvelukseen lähetetyt niille, joitten pitää autuus perimän."
-Ja he läksivät käymään porttia kohden. [Hebr. 11: 4]
-
-Nyt on huomattava, että Kaupunki sijaitsi valtavan korkealla
-vuorella, mutta sittenkin astuivat vaeltajat ylös mäkeä helposti,
-heitä kun nuo kaksi miestä käsivarsista kannattelivat. Kuolevaiset
-vaatteensakin he olivat jättäneet jälkeensä virtaan, sillä vaikka he
-olivat puku yllään virtaan astuneet, niin vaatteitta he olivat siitä
-nousseet. Niinpä he nyt kevein ja kiirein askelin astuivat, vaikka
-perustus, jolle Kaupunki rakettu oli, asui pilviäkin korkeammalle.
-He kulkivat yläilmaisten seutujen kautta, suloisissa puheluissa ja
-iloiten siitä, että olivat niin onnellisesti virran yli päässeet, ja
-että heitä niin herttaiset seuralaiset palvelevat.
-
-Keskustelu koski tämän tienoon ihanuutta, ja loistavat olennot
-kertoivat, ett'ei tätä kauneutta ja ihanuutta voi sanoin selittää.
-"Siellä", sanoivat he, "on Sionin vuori, siellä taivaallinen
-Jerusalem, siellä monen tuhannen enkelin ja täydellisten
-vanhurskasten joukko. Te olette nyt", haastelivat he, "menemässä
-Jumalan paratiisiin. Siellä te saatte nähdä elämän Puun syödä sen
-lakastumattomia hedelmiä. Ja sinne tultuanne, teille annetaan
-valkoiset vaatteet, ja te saatte joka päivä olla ja elää Kuninkaan
-kanssa, niin aina iankaikkiseen. Siellä ette enää senkaltaista
-näe kuin tuolla alempana, maan päällä ollessanne, ette surua
-ettekä sairautta, ette tuskaa ettekä kuolemata, sillä ne entiset
-pois menivät. Te tulette nyt Abrahamin, Isakin ja Jaakobin tykö
-ja profettain tykö, miesten tykö, jotka Jumala on korjannut pois
-tulevaisesta pahasta, ja jotka nyt sijoillansa lepäjävät, vaeltaen
-Hänen vanhurskaudessansa." [Hebr. 12: 22-24, Ilm. 2: 7, 3: 4,5, 22:
-4,5, Ilm. 21: 3,4]
-
-Vaeltajat kysyivät senjälkeen: "Mitä meidän pitää tekemän siinä
-pyhässä paikassa?" Ja heille vastattiin: "Teille on tuleva lohdutus
-kaikista tuskistanne ja riemu kaikista murheistanne; teidän pitää
-niittämän, mitä kylväneet olette, hedelmiä kaikista rukouksistanne
-ja kyyneleistänne ja huokauksistanne, joita teillä Kuninkaan tähden
-matkallanne ollut on."
-
-"Siellä teidän pitää kantaman kultaista kruunua ja riemuiten
-lakkaamatta näkemän ja katseleman Pyhää, jonka saatte nähdä
-'niinkuin Hän on'. Siellä saatte taukoamatta palvella ylistyksellä
-ja riemuhuudoilla ja kiitoksella Häntä, jota maailmassakin tahdoitte
-palvella, vaikka se vaikeatakin oli lihanne heikkouden tähden.
-Siellä ihastuvat teidän silmänne, nähdessänne, ja korvanne,
-kuullessanne Kaikkivaltiaan ääntä. Siellä iloksenne taas kohtaatte
-ystävänne, jotka ennen teitä ovat sinne menneet, ja siellä tekin
-riemuiten vastaanotatte jokaisen, joka siihen pyhään paikkaan
-teidän jälkeenne tulee. Siellä te myös puetaan kunnialla ja
-majesteetilla ja sijoitetaan vaunuihin, jotka ovat soveliaat Kunnian
-Kuninkaan seuralaisten ajella. Koska Hän pasunan soidessa tulee
-pilvissä, niinkuin tuulen siivillä, silloin te ynnä Hänen kanssansa
-ilmaannutte. Ja koska Hän tuomio-istuimelle istuu, silloin te istutte
-Hänen kanssansa. Ja koska Hän tuomionsa julistaa kaikille kuin pahaa
-tehneet ovat -- olkoot enkeleitä tai ihmisiä --, niin on teilläkin
-äänenvalta siinä tuomitsemisessa oleva, sillä he olivat sekä Hänen
-että teidän vihollisianne. Ja koska Hän Kaupunkiin palajaa, silloin
-tekin sinne menette pasunan soidessa ja olette lakkaamatta Hänen
-kanssansa." [Gal. 6: 7,8, l Joh. 3: 2, Jud. 15, 1 Kor. 6: 2,3, 1 Tess.
-4: 13-17]
-
-
-PORTILLE.
-
-Tuossapa heidän kulkiessansa porttia kohti, katso Taivaallisen
-sotaväen joukko tuli heitä vastaan, ja toinen noista kahdesta
-loistavasta olennosta sanoi tälle joukolle: "Nämä ovat ne miehet,
-jotka rakastivat meidän Herraamme, maailmassa ollessaan, ja
-hyljäsivät kaikki Hänen pyhän Nimensä tähden. Hän lähetti meidät
-heitä noutamaan, ja me olemme heidät tuoneet niin lähelle heidän
-ikävöimäänsä matkan määrää, että he pääsevät sisälle käymään,
-ilolla nähdäkseen Vapahtajansa kasvoista niin kasvoihin." Silloin
-riemuitsi Taivaallinen sotajoukko, sanoen: "Autuaat ovat ne, jotka
-ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut." Samalla tuli heitä
-vastaan myös muutamia Kuninkaan pasunansoittajia, valkoisiin ja
-kiiltäviin vaatteisin puettuina, ja nämä saivat pasunainsa kirkkaisin
-ja heleisin sulosointuihin itse taivaatkin kajahtamaan. Riemuiten
-ja pasunainsa pauhatessa he lausuivat tuhannet tervetuliaiset
-Kristitylle ja hänen toverillensa. [Ilm. 19: 9]
-
-Sen jälkeen he asettuivat vaeltajain ympärille joka puolelta:
-muutamat eteen, toiset taakse, jotkut oikealle puolelle, toiset
-vasemmalle, ikäänkuin suojellakseen heitä ylempiin seutuihin
-mentäessä. Ja niin heidän kulkeissansa riemu lakkaamatta raikui ja
-suloinen soitto kaikui korkeammassa kuorossa, niin että ken sen
-nähdä olisi voinut, olisi luullut itse Taivaan tulleen alas heitä
-vastaan-ottamaan. Yhdessä he yhä kulkivat, ja pasunansoittajat ne
-sekä suloisilla sävelillä että katseilla ja liikkeillä myötäänsä
-osoittivat Kristitylle ja hänen veljelleen, kuinka tervetulleita he
-olivat heidän seuraansa, ja kuinka iloista heidän oli tulla heitä
-vastaan. Ja silloin tuntui noista kahdesta vaeltajasta kuin oltaisiin
-jo taivaassa, ennenkuin olivat sinne saapuneetkaan; niin yleni heidän
-mielensä, kun enkeleitä katselivat ja heidän ihanata soittoansa
-kuuntelivat. Täällä oli itse Kaupunkikin heidän näkyvissänsä, ja
-he olivat kuulevinaan, kuinka siellä kaikki kirkonkellot soittivat
-tervetuloa heille, mutta ennen kaikkea täytti heidät se ihana ja
-suloinen ajatus, että he saavat asua siellä senkaltaisessa seurassa
-iankaikkisesta niin iankaikkiseen. Oi missä on se kieli tai kussa se
-kynä, joka kyllin kykeneisi kuvailemaan heidän riemuansa!
-
-Ja näin he saapuivat portille.
-
-Portille tultuansa, he näkivät sen kamanaan kultaisilla kirjaimilla
-kirjoitettuna: "Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että
-heidän voimansa elämän puussa olisi, ja he porteista kaupungin
-sisälle menisivät." [Ilm. 22: 14]
-
-
-SISÄÄN.
-
-Silloin minä näin unessani, kuinka nuo loistavat olennot käskivät
-vaeltajia ääntämään portilla. Sen he tekivät, ja silloin ilmaantui
-muutamia miehiä portin päälle katsomaan, nimittäin Enok, Moses,
-Elias ynnä muita, joille ilmoitettiin: "Nämä vaeltajat ovat tulleet
-Turmion kaupungista rakkauden tähden tämän paikan Kuningasta
-kohtaan." Senjälkeen antoivat vaeltajat esiin kumpikin pääsykirjansa,
-jotka he olivat jo matkansa alussa saaneet. Kirjat vietiin sitten
-Kuninkaalle, joka, luettuansa ne, kysyi: "Missä ovat nämä miehet?"
-Hänelle vastattiin: "He seisovat portin ulkopuolella." Silloin käski
-Kuningas: "Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy,
-käydä sisälle." [Jes. 26: 2]
-
-Nyt minä näin unessani näitten kahden miehen käyvän portista sisälle,
-ja heti kuin he olivat sisälle menneet, niin katso he muutettiin ja
-puetettiin vaatteilla, jotka kiilsivät kuin kulta. Ja heitä vastaan
-tuli miehiä, kantaen kanteleita ja kruunuja, ja antoivat ne heille,
-kanteleet ylistystä varten ja kruunut kunnian merkiksi. Ja minä
-kuulin unessani, kuinka kaikki kirkonkellot Kaupungissa jälleen
-rupesivat riemuisasti soimaan, ja kuinka heille sanottiin: "Käykäät
-teidän Herranne iloon." Ja minä kuulin heidän itsensä kovalla äänellä
-veisaavan, sanoen: "Siunaus ja kunnia ja ylistys ja voima Hänelle,
-joka istuimella istuu ja Karitsalle iankaikkiseen." [Mat. 25: 23,
-Ilm. 5: 13,14]
-
-Juuri kuin portit avattiin miesten mennä sisälle, katsahdin minä
-heidän jälkeensä, ja katso Kaupunki paistoi kirkkaana kuin aurinko;
-kadutkin olivat kullalla lasketut, ja siellä kulki paljo ihmisiä,
-kruunut päässä, palmut ja kultaiset kantelet käsissä, ylistystä
-veisaten.
-
-Siellä oli niitäkin, joilla oli siivet, ja jotka lakkaamatta
-toisillensa huusivat, sanoen: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra." [Jes. 6:
-2,3]
-
-Ja senjälkeen he sulkivat portit. Kaiken tuon nähtyäni, olisin minä
-itsekin halainnut olla heidän joukossansa.
-
-Kaikkia näitä näkemiäni muistellessani, minä käänsin päätäni ja
-katsahdin taakseni ja näin silloin Tietämättömän kävelevän pitkin
-virran rantaa. Pian hän virran yli pääsi, eikä se ollut hänelle
-puoleksikaan niin vaikeata kuin noille toiselle kahdelle. Sattui
-näet siinä sillä kohtaa olemaan lautturi, nimeltä _Turha toivo_,
-joka venheellänsä auttoi hänet virran yli. Ja niinpä minä näin
-hänen, niinkuin noiden muittenkin, astuvan mäkeä ylös ja tulevan
-portille. Mutta yksinänsä hän sinne saapui, eikä kenkään tullut
-antamaan hänelle vähintäkään apua. Portille päästyänsä, hän katsahti
-kirjoitukseen sen kamanassa ja rupesi kolkuttamaan, luullen pian
-pääsevänsä sisälle. Mutta miehiä ilmaantui portin päälle, ja he
-kysyivät häneltä: "Mistäs te tulette? Ja mitä täältä tahdotte?" Hän
-vastasi: "Minä olen syönyt ja juonut Kuninkaan seurassa, ja Hän
-on opettanut meidän kaduillamme." Senjälkeen he kysyivät häneltä
-pääsykirjaa, viedäksensä sen Kuninkaan nähdä. Silloin hän rupesi
-haparoimaan sellaista poveltansa, mutta ei hän sieltä mitäkään
-löytänyt. Miehet kysäisivät: "Eikö teillä ole?" Mutta ei hän
-sanaakaan vastannut.
-
-
-TIETÄMÄTTÖMÄN LOPPU.
-
-Miehet ilmoittivat asian Kuninkaalle, mutta Hän ei tahtonut tulla
-alas häntä katsomaan. Hän antoi vaan käskyn niille kahdelle
-loistavalle olennolle, jotka olivat Kristityn ja Toivorikkaan
-saattaneet Kaupunkiin, ja sanoi: "Menkäät, ottakaat Tietämätön ja
-sitokaat hänet käsistä ja jaloista ja viekäät hänet ulos." Ja he
-ottivat hänet ja veivät ilman kautta ovelle, jonka minä huomasin
-mäen kyljessä, ja heittivät hänet siitä sisään. Silloin minä näin,
-että tie kävi helvettiin Taivaan portiltakin, niinkuin Turmionkin
-kaupungista.
-
-Sitten minä heräsin, ja katso se oli ollut unta.
-
-"Ja katso se oli ollut unta."
-
-
-
-
-LOPUKSI.
-
-
-    Näin, lukija, nyt unen' kerroin sulle.
-    Saa nähdä, voitko selittää sen mulle
-    Tai itselles tai naapurilles. Varo vaan,
-    Sä ettes väärää selitystä annakaan.
-    Se vahingon sinulle suuren toisi,
-    Sen sijaan kuin se muutoin hyödyks' oisi.
-
-    Äl' arvostele sitä ylen määrin,
-    Sen ulkoasua käsittäin väärin.
-    Älkööthän kuvaukset, vertaukset siin'
-    Ivanauruun sua viekö, saako suutuksiin.
-    Se poikain, tyhmäin vain on tehtävätä,
-    Sa yksin ydin omaksesi jätä.
-
-    Sä syrjään vedä verho, katso syvään
-    Ja kielenkuvat käännä, käännä hyvään.
-    Ken hyvää niistä etsii, se myös hyödyn saa,
-    Mi mieltä vilpitöntä nostaa, lohduttaa.
-
-    Pois pane siitä pelkäämättä kuona
-    Ja pysy pelkän puhtaan kullan luona.
-    Mitäs, jos kulta vielä kiinni kivess' ois?
-    Ei heelmää heitä kenkään kuoren vuoksi pois.
-    Mut turhana jos kaikki hyljäät sinä,
-    Niin tokko toiste unta näänkään minä?
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KRISTITYN VAELLUS***
-
-
-******* This file should be named 51157-8.txt or 51157-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/1/5/51157
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/51157-8.zip b/old/51157-8.zip
deleted file mode 100644
index 2db8b75..0000000
--- a/old/51157-8.zip
+++ /dev/null