diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51124-8.txt | 10144 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51124-8.zip | bin | 225647 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10144 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..edaafde --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51124 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51124) diff --git a/old/51124-8.txt b/old/51124-8.txt deleted file mode 100644 index 1d7fe26..0000000 --- a/old/51124-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10144 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Klassillinen kirjallisuus yleistajuisesti -esitettynä, by H. Grey, Translated by F. Lamminen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Klassillinen kirjallisuus yleistajuisesti esitettynä - - -Author: H. Grey - - - -Release Date: February 4, 2016 [eBook #51124] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KLASSILLINEN KIRJALLISUUS -YLEISTAJUISESTI ESITETTYNÄ*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KLASSILLINEN KIRJALLISUUS YLEISTAJUISESTI ESITETTYNÄ - -Kirj. - -H. Grey - -"The Classics for the Millions" nimisestä englanninkielisestä -teoksesta mukaillut t:ri V. E. Öman - -Suomensi F. Lamminen - - - - - - -K. E. Edlund, Helsinki, 1887. - - - - -SISÄLLYS: - - Homeros. - Iliadi - Odysseia - Hesiodos. - Työ ja päivät - Teogonia - Herakleen kilpi - Pindaros. - Oodeja - Anakreon. - Lauluja - Aiskylos. - Vangittu Prometeys - Turvaa etsiväiset - Persialaiset - Seitsemän ruhtinasta - Theben ulkopuolella - Oresteen vaiheet: - 1. Agamemnon - 2. Uhrinkantajattaret - 3. Eymenidit - Herodotos. - Mytillinen kertomus - Assyrian valta - Babylon - Egypti - Kambyses - Dareios - Kreikan valtiot - Persialais-sota - Sofokles. - Kuningas Oidipos - Oidipos Kolonossa - Antigone - Aijas - Trakialais-immet - Filoktetes - Elektra - Eyrypides. - Alkestis - Medeia - Ifigeneia - Ifigeneia Tauriissa - Bachon palvelijattaret - Ion - Kyklopi - Aristofanes. - Ritarit - Akarnailaiset - Rauha - Lysistrate - Pilvet - Ampiaiset - Linnut - Sammakot - Naisten juhla - Nais-valtiopäivät - Plutos - Tukydides. - Kreikan historia - Xenofon. - Anabasis - Memorabilia - Kyropaideia - Muut teokset - Platon. - Luentoja - Puheenvaihteluja - Jumaluustarut - Aristoteles. - Elämäkerta - Organon - Retorika - Runous - Etika - Valtio-oppi - Luonnonfilosofia - Elo-opillisia kirjoituksia - Kertomus eläimistä - Metafyysillisiä tutkimuksia - Demostenes. - Elämäkerta - D. asianajajana - Valtiollisia puheita - Lukianos. - Elämäkerta - Jumalten puheenvaihtelut - Jumalten neuvottelu - Kuolleiden puheenvaihtelut - Karonin käynti ylämaailmassa - Filosofien myynti - Kuolleista nousseet opettajat - Vieraskemut - Hermotimos - Uusi Ikaros - Ivallisia kuvauksia yhteiskunnallisista oloista - Kertomusrunoelmia - Plautus. - Aarre - Kerskuri - Kummitus - Haaksirikko - Sotavangit - Kaksoisveljekset - Amphitryo - Kultaruukku - Pseudolus - Kartagolainen nuorukainen - Terentius. - Tyttö Androsta - Kuohilas - Phormio - Kaksi veljestä - Katullus. - Runoelmia - Lukretius. - Aineiden luonnosta - Caesar. - Kommentarioita Gallialais-sodasta - Kommentarioita sisällisestä sodasta - Cicero. - Elämäkerta - Kaunopuheliaisuudesta - Kirjeitä - Vanhuudesta - Ystävyydestä - Elämän oikeasta tarkoituksesta - Akatemiallisia kysymyksiä - Tuskulanumilaisia tutkimuksia - Velvollisuuksista - Jumalten olemuksesta - Ennustamisesta - Scipion uni - Sallustius. - Roman historia - Sota Jugurthaa vastaan - Katilinan salaliitto - Virgilius. - Bucolica - Georgica - Aeneis - Horatius. - Ensimmäiset runokokeet - Roman elämästä - Yksinkertaisesta elämästä - Rakkaudenrunoja - Kirje Pisoille - Livius. - Aikakirjat - Tibullus. - Elegioja - Propertius. - Rakkaudenrunoja - Historiallisia runoelmia - Arethusan kirjeet - Kornelian puhe - Ovidius. - Sankarirunoelmia - Lemmen elegioja - Rakastamisen taito - Lemmen lääkitys - Metamorfosit - Fasti - Valitusvirret - Kirjeitä Pontosta - Ibis - Martialis. - Tapakuvauksia ja komparunoja - Juvenalis. - Satiireja - Plinius nuorempi. - Kirjeitä - Tacitus. - Agrikola - Germania - Roman aikakirjat - Ajantietoja - Puhujat - - - - -Alkulause. - - -Ei paljon tarvitse tutkia vanhojen kirjailijoiden teoksia -huomatakseen, että me kaikessa, mikä koskee viisaustieteellistä -mietiskelyä, valtiolaitosta ja taidetta, emme ole päässeet paljoakaan -pitemmälle, kuin mihin tultiin jo ammoin aikoja sitten meidän -aikalukumme alkua ennen. Ajatuksia, joita me nyt pidämme ihan uusina, -löytyi ja lausuttiin jo silloin; yhteiskunnalliset kysymykset, joita -me koetamme ratkaista, olivat myöskin Kreikan ja Roman lahjakkaimpien -miesten ajatusten esineenä, ja tämän aatteelliselta ylevyydeltään -verrattoman muinaisuuden kaunokirjallisuudessa ja taiteessa löytyy -"realisuus", jonka tuskin voittaa nykyaikuisen ranskalaisen -koulun "realismi". Roman siveellistä turmelusta keisarivallan -aikana Petronius kuvaa yhtä suurella "ohjektivisuudella", kuin -Ranskan keisarikunnan mätäisyyttä Zola. Lukretius on nykyaikuisten -luomisjärjestelmien muinainen edeltäjä, sellainen, joka ajatuksen -terävyyteen katsoen ei jää meidän aikamme mainioimmista -ajattelijoista jälkeen, vaikka hän onkin jälempänä "tieteellisten -kokeitten" suhteen. - -Mutta kynän tuotteet eivät ole kaikkein käsitettäviä, kuten veistimen -ja värisiveltimen luomat; sillä kun oppimatonkin pystyy käsittämään -ja arvossa pitämään kaikkien sukupolvien ja kaikkien maiden -kuvanveistäjäin ja maalarien tuotteita, saattavat ainoastaan ani -harvat niistäkin, jotka korkeamman sivistyksen ovat saaneet, taiten -lukea ja hyväkseen nauttia mainioiden Kreikkalaisten ja Romalaisten -kirjailijain teoksia alkukielellä, eivätkä he myöskään käsitä -nykyajan kirjallisuudessa tuon tuostakin tavattavia viittauksia -vanhojen runoteoksiin ja käytännöllisiin opetuksiin. - -Sen vuoksi on käännöksiä muille kielille ja myös suomenkin kielelle -julkaistu, ja on tämän kirjan tarkoituksena antaa niin paljon -katsahdusta näiden kirjoitusten sisältöön, että lukijoissa kaiken -säätyisissä heräisi halu lähemmin tutustua ihmisneron ensimmäisiin ja -suurimpiin kirjallisiin voimanilmauksiin, teoksiin, jotka ylevyydessä -ja ihanuudessa ovat voittamattomat ja lähes kolmen tuhannen -vuoden kuluttua yhä vielä hurmaavat mielikuvituksen verrattomalla -viehkeydellään ja puhtaudellaan. - -Tekijä. - - -Siitä tehokkaasta avusta, jota herra Ylioppilas _R. Roine_ tämän -suomennostyön kestäessä kaiken matkaa on minulle osoittanut, on minun -suotuisa velvollisuus tässä lausua sulimmat kiitokseni. - -Työn puutteellisuuden, varsinkin epätasaisuuden nimien -kirjoituksessa, kunnioitettu lukija hyvänhtahtoisesti suokoon minulle -anteeksi. - -Suomentaja. - - - - -Homeros. - - -Eli vuoden 850 vaiheilla ennen Kristuksen syntymää. - -Oppineiden kesken ei vielä ole tultu mihinkään varmaan päätökseen -siitä, onko Homeroa, runoilijoiden ruhtinasta, todenperään -koskaan ollut olemassa. Ei myöskään varmuudella tiedetä, onko -hän todellakin kirjoittanut ne runoelmat, joita pidetään hänen -sepittäminään, vai ovatko ne useampien eri runoilijain tekemiä, -joiden tuotteet joku kekseliäs entis-aikuinen "kustantaja" on -yksijaksoisiksi kertomarunoiksi kerännyt. Tarkempaan arvosteluun -kykenemättömiä lukijoita kuitenkin viehättää enemmän taru sokeasta, -ikivanhasta runoilijasta, joka laulaa säkeensä istuen ihastelevan -kuuntelijapiirin keskellä. - -Kunniasta olla Homeron syntymäseutuna kilpailevat useat kaupungit, -vaikka tosin eräässä elämäkertomuksessa, jota sanotaan Herodoton -kirjoittamaksi, tämä kunnia suodaan Smyrnalle. Nuoruudessaan -kerrotaan hänen matkailleen Egyptissä, Italiassa, Espanjassa ja -käyneen Välimeren saarillakin, kunnes joutui sokeaksi, jolloin palasi -kotiseudulleen ja sepitti molemmat suuret runoteoksensa, joita hän -sitten retkeilevänä runoilijana lauleskeli Vähän Aasian kaupungeissa -ja Athenassa. Miten nämät runoelmat ovat saattaneet säilyä aikana, -jolloin kirjoitustaito tuskin vielä oli keksittykään, on oppineille -antanut paljon ajattelemisen aihetta, mutta kopioita niistä näyttää -löytyneen jo kreikkalaisen sivistyksen ensi aikoina, ja niitä on -siitä lähtein aina pidetty vanhan ajan historian ja sukututkimuksien -vara-aittana, samalla kuin ne ovat olleet kertoma- ja sankarirunouden -valtalähteenä, josta romantillinen taide on aina meidän päiviimme -asti aineksiansa ammentanut. - - -Iliadi. - -Iliadissa (Ilias) on noin viisitoista tuhatta säeriviä, ja tapausten, -joista se kertoo, luullaan tapahtuneen noin kaksi tuhatta vuotta -ennen Kristusta. - -Iliadi jättää kertomatta syyt Troijan sotaan: Priamon pojan -Pariin ilkeä teko, kun hän ryösti Helenan, joka oli Spartan -kuninkaan Menelaon puoliso; loukatun Menelaon kehoitus veljelleen -Agamemnonille, Argon ja Mykenen kuninkaalle, antamaan apua; -varustukset koko Kreikassa retkeä varten Troijaa eli _Ilionia_ ja -sen kuningasta Priamoa vastaan; laivaston lähtö; maallenousu Troijan -rannikolla -- kaikki tämä jätetään kertomatta, mutta ajatellaan -tapahtuneeksi. - -Yhdeksän vuotta oli jo tuo vaihettelevalla onnella käyty sota -kestänyt, kun runoilija, rukoiltuaan "taivaallisen runottaren" -apua, alkaa laulunsa kuvaamalla suuttuneen Akilleyn vihaa, kun -hän oli Agamemnonin kanssa kiistellyt vangiksi otetusta naisesta, -kaunisposkisesta Kryseistä, jonka viimemainittu oli omaksensa -anastanut. Tästä suutuksissaan lähettää Apollo Kreikkalaisten leiriin -tuhoovan kulkutaudin. Agamemnon suostuu luopumaan saaliistansa, -mutta vaatii nopeajalkaista Akilleytä sen sijaan jättämään hänelle -kaunisposkisen Brisein, jonka Agamemnon itse lupaa noutaa Akilleyn -teltasta, näyttääksensä kuinka paljoa mahtavampi hän on. Vihasta -vimmastuen paljastaa Peleyn poika -- Akilleys -- miekkansa antaakseen -Atreyn pojalle -- Agamemnonille -- kuoliniskun, mutta samassa -kirkassilmäinen jumalatar Athene ilmestyy ja hillitsee väkivaltaisen -teon. Akilleys työntää mahtavan miekkansa takaisin tuppeen ja menee -tapaamaan äitiänsä, meren jumalatarta Thetistä. Tämä neuvoo häntä, -ettei hän luopuisi vihastansa, vaan pysyisi erillään taistelupaikasta -siksi kuin hän olisi saanut puhutella Olympon kuningasta Zeytä, joka -silloin oli juhlailemassa Etiopialaisten luona. Kun Thetis seuraavana -päivänä tapaa jumalten valtiaan Ja pyytää häntä suomaan menestystä -Troijalaisten aseille kunnes Akaijalaiset -- Kreikkalaiset -- -osoittaisivat hänen pojallensa sitä kunniaa, jota hän ansaitsi, niin -vastaa Zeys tyytymättömänä pelkäävänsä soimaavia sanoja puolisoltaan -Hereltä, Kreikkalaisten suojelijattarelta, mutta lupaa kuitenkin -auttaa Troijalaisia ja vahvistaa lupauksensa "mustia kulmakarvojaan -rypistäin" ja päännyökkäyksellä, jolloin ambrosiaväriset kiharat -vierähtävät alas kaikkivaltiaan pään ympäri ja koko Olympos -perustuksillaan vapisee. - -Mutta Heren -- Junon -- vakoileva silmä oli nähnyt Thetiin Zeyn -luona, ja hän ahdistaa korkea-arvoista puolisoansa, pilvienkokoojaa -Zeytä, niin pisteliäillä sanoilla, että tämä viimein käskee -häntä vaikenemaan ja tottelemaan, uhaten muuten ryhtyä häneen -"voittamattomilla käsillään". Nyt Heren täytyi pitää suunsa kiinni; -mutta surumielisinä olivat taivaiset jumalat, ja alakuloisuus haihtui -vasta kun Hefaistos -- Vulkanus -- ojensi äidilleen kaksoispikarin -ja maljasta kaatoi suloista nektaria muillekin läsnäolevaisille, -jotka loppumattomalla naurulla katselivat, kuinka hän ontua linkutti -käydessään ympäri salia. - -Unessa yllyttää nyt Zeys Agamemnonia rynnäkköön kaupunkia vastaan. -Agamemnon neuvottelee ensin muiden valtikkaa kantavien ruhtinasten -kanssa ja ehdottaa, paremman puutteessa, että he heti laittaisivat -laivansa matkakuntoon ja lähtisivät kotiin. Kreikkalaiset luulevat -hänen todella lähtöä hommaavan ja riemuhuudoin syöksyvät he maalle -vedettyjen laivojensa luo raahatakseen niitä mereen. Troijan sota -olisi nyt saanut kurjan lopun, ellei Here olisi tarttunut asiaan -ja lähettänyt Athenea Odysseyn luoksi. Jumalattaren kehoituksesta -syöksyi hän Agamemnonin valtikka kädessä alas laivaleirille ja -sai pyynnöillä ja pakolla kotiin ikävöivät Kreikkalaiset toisille -tuumille. Kaikki vaikenivat vihdoin paitsi Tersites, suurisuinen -lörpöttelijä, vääräsäärinen, ontuva ja kyttyräselkäinen mies, joka, -oikein mainiona pahannäköisyydestään, oli rumin mies kaikista Troijan -luo tulleista Kreikkalaisista. Kun tämä vihdoin puheissaan rupesi -käymään liian rivoksi ja kerskaavaksi, löylytti Odysseys valtikalla -niin tuntuvasti suulasta kyssäniskaa selkään ja hartioihin, että tämä -peloissaan istuutui maahan, vaikeni ja "silmiään pyyhki" kaikkien -läsnäolevien nauraessa. Heidän mielestään oli Odysseyn paras työ -se, että hän pakoitti herjaavan räyhääjän vaikenemaan. Sen jälkeen -puhui ensiksi Odysseys ja sitten Nestor kansalle kiihoittavia sanoja. -Viimeiseksi kehoitti Agamemnon sotilaitansa heti aterioittuaan -tarttumaan aseisin, ja puheen loputtua kaikui valtava riemuhuuto. -Aterian kestäessä valmisti miesten ruhtinas -- Agamemnon -- -polttouhrin, johon oli kutsuttu kuusi ruhtinasta, niiden joukossa -myös Menelaos. Mitään voiton ennusmerkkiä ei Zeys antanut, mutta -kuitenkin annettiin käsky rynnäkköön. Runoelmassa seuraa nyt pitkä -luettelo ruhtinaista ja väestöstä, ensin Kreikkalaisista ja sitten -Troijalaisista. - -Taistelu alkaa -- Troijalaiset ryntäävät eteenpäin mahtavalla -sotahuudolla, Kreikkalaiset sitä vastoin äänettöminä. Jumalallisena -kauneudessaan astuu Paris esiin Troijalaisten riveistä ja vaatii -jaloimpaa vastustajistaan kanssaan miekan mittelöön. Iloisena -kuin nälkäinen jalopeura, joka tapaa hirven, hypähtää Menelaos -vaunuistaan; mutta nyt Pariin rohkeus murtuu ja hän pistäikse piiloon -sotatoveriensa joukkoon. Hektor huomaa tämän ja pakoittaa soimaavilla -sanoilla kurjan pelkurimaista veljeänsä suostumaan kaksintaisteluun. - -Sillä aikaa istui Helena palatsissaan ja kirjasi kankaasen kuvia -taisteluista, joihin hän oli ollut syynä. Äkkiä tulee jumalatar -Iris ja kertoo hänelle kaksintaistelusta. Helena rientää heti -Skaijalaiselle portille, jossa vanha kuningas Priamos istuu kansan -vanhimpain keskellä. Hänen ihanuutensa lumoo vanhukset, jotka -kaikki yhteen suuhun virkahtavat, ettei ole häpeällistä taistella -moisen naisen tähden. Hän istuutuu kuninkaan viereen ja osoittaa -tälle muutamia Kreikkalaisten etevimpiä miehiä, siksi kuin Priamos -kutsutaan pois aselepoa vahvistamaan. Kaksintaistelu, joka tapahtuu -molempien sotajoukkojen keskellä, alkaa, ja Menelaos, joka on -tarttunut vastustajansa jouhitöyhtöiseen kypärään, laahaa paraikaa -alle kynsin joutunutta Parista Kreikkalaisjoukkoa päin, kun Afrodite --- Venus -- katkaisee kypärän leukahihnan, niin että Menelaos seisoo -siinä tyhjä rynnäkköhytyrä lujajänteisessä kädessään. Kauniin -Alexandros-Pariin jumalatar sitä vastoin verhoo utupilvellä ja vie -hänet suojaan sulotuoksuiseen makuukammioon, johon hän myöskin pian -johtaa ihanan Helenan, ja tämä lausuttuansa muutamia katkeria sanoja -kumminkin vihdoin laskeutuu koruveistoksiselle vuoteelle nauttimaan -unen suloutta Pariin rinnalla. - -Zeys tahtoo nyt, että Troijaa säästettäisiin, mutta Here on yhä vain -vihoissaan, ja hänen pyynnöstänsä lähetetään taivaasta Athene, ja -tämä houkuttelee Troijalaisia välirauhaa rikkomaan. Hän viekottelee -Pandaron ampumaan Menelaoa, joka varmaan olisi ollut kuoleman oma, -ellei jumalatar olisi johtanut nuolta toisanne, niin että uros -ainoastaan helposti haavoittui. Nyt herää Kreikkalaisissa halu -kostaa kavallusta; väki jakautuu joukkoihin Nestorin neuvon mukaan, -ja taistelu alkaa uudelleen. Nyt syntyy jono kaksintaisteluja, -joissa molemmilta puolin taistelevat uljaat uroot. Athene kiihoittaa -Kreikkalaisia, Apollo Troijalaisia. Pandaros haavoittaa urheaa -Diomedestä, mutta kun Athene on parantanut haavan, palaa tämä -taas taisteluun, kaataa vastustajansa ja musertaa kivenheitolla -Aineaan lannejänteen, ja uroon hänen äitinsä Afrodite kantaa pois -taistelutelmeestä. Jumalatartakin Diomedes haavoittaa käteen -keihäällään, ja Iriin seuraamana täytyy hänen vaikertain paeta -Areen hevosilla Olympoon. Sillä aikaa vie Apollo Aineaan turvaan ja -parantaa hänen haavansa. Nyt kutsuu Ares Hektorin avukseen, ja Aineas -palaa taisteluun; Kreikkalaiset väistyvät -- silloin laskeutuvat Here -ja Atene taistelukentälle. Jumalten kuningatar, joka on pukeutunut -vaskiäänisen Stentorin muotoon, moittii Kreikkalaisten arkuutta, -ja sinisilmäinen Athene etsii taistelusta Diomedeen ja kehoittaa -häntä otteluun itse sodan jumalan, Areen, kanssa. Taistelussa sattuu -Diomedeen keihäs Areesen ja haavoittaa hänen ihanaa rumistaan niin -pahasti vyötäisiin, että jumala tuskissaan päästää niin valtavan -karjunnan, jotta se kaikuu kuin kymmenen tuhannen sotilaan sotahuuto. -Ares pakenee sen jälkeen Olympoon ja valittaa hätäänsä Zeylle, joka -ensiksi sättii häntä aika lailla hänen äidiltänsä peritystä halusta -synnyttää riitaa ja tappelua, mutta antaa sitten parantaa hänen -haavansa. - -Sillä välin jatkuu taistelu, ja kun Troijalaisia kovasti ahdistetaan, -rientää Hektor kaupunkiin ja lähettää äitinsä Hekahen uhramaan -Athenelle sillä aikaa kuin hän itse lähtee etsimään Parista, joka -istuu kotonaan palatsissa Helenan rinnalla. Kun Hektor ankarilla -sanoilla on kehoittanut veljeänsä palaamaan taisteluun, johon -hehkuva halu häntä itseään kutsuu, rientää hän tapaamaan puolisoansa -Andromakea, jonka vihdoin löytää Skaijalaisella portilla katselemasta -taistelua valittaen ja itkeä vetistellen. - -Lujasti pusertaen hänen kättänsä valittaa Andromake: - - "Mieletön voi, sinut urhoutes pian kuolohon saattaa. - Etkä sä armahda poikaas pientä ja et mua, kurjaa puolisoas, - pian leskeä, kun sinut Argivit surmaa." - -Muisteltuaan isäänsä, joka korkeaporttisen Theben luona oli sortunut -jumalaisen Akilleyn peitseen, seitsemää veljeään, jotka kaikki -_yhtenä_ päivänä kaatuivat saman sankarin kalvasta, ja äitiään, joka, -palattuaan vankeudesta, heitti henkensä Artemiin nuolista, virkahtaa -hän: - - "Hektor, sä yksin nyt oot enää taattona, äitinä mulla, - yksin _sä_ veikkoni myös, ja puolisoin oot _sinä_ uljas. - Jää siis säälistä turvaan tornihin tänne, sä ett'et - lastasi turvattomaksi ja leskeksi vaimoas saattais." - -Hektor koettaa lohduttaa puolisoaan, mutta tämä lohdutus vain lisää -Andromaken murhetta. Aavistaen tulevaa kohtaloaan virkahtaa tämä: - - "Sieluin, mielenikin tää aavistus varma jo valtaa: - kerranpa koittavi päivä, jok' Ilionin pyhän sortaa, - Priamon itse ja kansan tuon ruhtinaan peitseltä kuulun, - Ei toki huoleta nyt mua Troijan turmiopäivä, - -- -- -- -- -- - vaan _sun_ kohtalos, kun sinut pois vie Kreikkalais-sankar' - vaskehen haarniskoittu ja orjuuteen sinut saattaa." - -Kun Hektor oli suudellut ja käsillään keinutellut pientä poikaansa, -pani hän taas päähänsä jouhiliehuisen kypärän, jonka oli ottanut -päästään, ettei pelottaisi poikaansa, ja erosi puolisostaan, jota hän -ei enään koskaan ollut näkevä. - -Palattuaan taistelupaikalle vaatii Hektor Kreikkalaisten uljaimpia -miehiä kanssansa miekkasille. Yhdeksän ruhtinasta tarjoutuu, -niiden joukossa Telemonin poika Aijas, joka arvanheitolla -valitaan taistelemaan Hektorin kanssa. He taistelevat uljaasti -kunnes pimeä heidät siinä yllättää, jolloin välirauha tehdään -kuolleiden hautaamista varten. Alakuloiset Troijalaiset pitävät -sotaneuvottelua, jossa Antenor kehoittaa että luovuttaisiin Helenasta -ja hänen aarteistaan ja sen kautta tehtäisiin loppu pitkällisestä -piirityksestä. Paris suostuu antamaan pois aarteet, vaan tahtoo -pitää Helenan, mutta tämän ehdotuksen Kreikkalaiset hylkäävät -katsoen sitä solvaukseksi. Zeys kieltää muita jumalia vastedes -sekaantumasta taisteluun ja itse katselee hän taistelukenttää Ida -vuorelta. Epätietoisena kelle hän apuaan soisi punnitsee hän vaa'assa -taistelevien kohtalot, ja päättää auttaa Troijalaisia, sentähden -että heidän vaakansa, joka on keveämpi, nousee taivasta kohden. -Hän ahdistaa sen vuoksi Kreikkalaisten leiriä salamalla ja ukkosen -jyrinällä. Salamanisku pakoittaa Nestorin ja Diomedeen väistämään -Hektoria, joka kiitää eteenpäin kaksivaljakollansa ja ajaa heidät -varustuksien sisäpuolelle. Teukros, Aijaan veli, surmaa Hektorin -vaunujenajajan, mutta kaatuu itse maahan pahasti murskaantuneena -kivenlohkareesta, jonka Hektor viskaa voimakkaalla kädellään. Yön -tulo pelastaa Kreikkalaisten laivaston hävityksestä, ja Trojalaiset -leiriytyvät taistelukentälle odotellen, että vihollinen yön pimeässä -purjehtisi tiehensä. - -Varsin tyytymättöminä lähettävät Kreikkalaiset Nestorin neuvosta -lähetystön Akilleyn luo saadakseen häntä uudestaan ryhtymään -taisteluun; mutta tämä kieltäytyy jyrkästi. Vasta kun Hektor miekalla -ja tulella on tunkeutunut Kreikkalaisten laivoille asti, rupee hän -ajattelemaan verileikkiin ryhtymistä. Sydänyön aikana pitää Agamemnon -neuvottelun, jossa Diomedes ehdottelee että hän ja Odysseys yhdessä -tunkeutuisivat vihollisten leiriin ja siellä tekisivät mahtavan -urotyön, jota Troijalaiset tulisivat surulla muistelemaan. Hektor -puolestaan esittää samanlaisen tuuman, ja Dolon, rikas ja ruma, mutta -nopeajalkainen mies, suostuu rupeamaan vakoilijatoimeen, ehdolla että -hän palkinnoksi saisi Akilleyn mainiot hevoset. Hän joutuu kuitenkin -onnettomuudekseen juuri Odysseyn ja Diomedeen käsiin, jotka ottavat -hänet vangiksi ja pakoittavat hänet antamaan heille ne tiedot, -joita he haluavat, lyövät häneltä sitten pään poikki ja tunkeutuvat -Trakialaisten leiriin, jossa surmaavat nukkuvan kuninkaan ja -kaksitoista soturia sekä vievät mukanaan heidän lumivalkeat hevosensa. - -Seuraavana aamuna uudistetaan tappelu, ja Kreikkalaisia ahdistetaan -kovasti. Akilleys lähettää Patrokleen tiedustelemaan millä kannalla -asiat ovat, ja Nestor pyytää häntä taivuttamaan herraansa tulemaan -avuksi. Troijalaiset ryntäävät Kreikkalaisten varustuksia vastaan, -ja samalla kotka pudottaa ilmasta purppurapunaisen jättiläiskäärmeen -taistelevien keskelle. Tätä pitävät Troijalaiset vaarallisena -ennusmerkkinä, mutta Hektor selittää, ettei hän vähääkään huoli -ennuslinnuista, lentäkööt ne oikealle aamunkoita ja aurinkoa tahi -vasemmalle sumuista hämärää kohden: "Paras ennuslintu on se, joka -kehoittaa meitä isänmaata puolustamaan!" - -Kauan taistellaan vaihtelevalla onnella, kunnes Hektor tempaa -valtavan suuren kiven ja sillä murskaa varustusten puuportin, jonka -läpi Troijalaiset syöksyvät vihollisten leiriin, ja Kreikkalaiset -pakenevat päin päätimysten laivoilleen. Mutta nyt esiintyy Poseidon --- Neptunus -- ennusmiehen Kalkaan hahmossa, kokoo pakenevaiset ja -pakoittaa Hektorin pysähtymään. Kuitenkin ovat Kreikkalaisten laivat -vähällä tulla poltetuiksi, ja ainoastaan suurella vaivalla saadaan -kumotuksi tehty ehdotus työntää laivat mereen ja paeta pois yön -pimeässä. - -Here lainaa nyt Afroditelta sulouden vyöhyen, ja hänen onnistuukin -vyön tenhokkaalla voimalla siihen määrään hurmata puolisoaan, että -tämä unohtaa Troijalaiset, ja Poseidon itse johtaa Kreikkalaiset -taisteluun. Aijas tapaa Hektorin ja viskaa kiven vasten hänen -rintaansa. Hektor kaatuu tainnuksiin maahan, ja Kreikkalaiset -rientävät esiin ryöstääkseen hänen varusteensa; mutta Troijalaisten -johtajat suojelevat Hektoria ja vievät hänet pois omiin vaunuihinsa. - -Zeys herää sillä välin juuri parhaiksi poistaakseen Troijalaisilta -uudet uhkaavat vaarat. Suuttuneena kääntyy hän "parantumattoman" -Heren puoleen ja muistuttaa häntä siitä kurituksesta, jonka tämä on -hänen valtavasta kädestään saanut, ja selittää että Kreikkalaiset -vastedeskin tulevat jäämään tappiolle taistelussa, kunnes ovat -sovittaneet Akilleylle tehdyt vääryydet. - -Sentähden lähetettiin Apollo innostuttamaan Hektoria ja saattamaan -häntä taisteluun. Nopeana kuin kyyhkyishaukka kiitää Apollo Hektorin -luo, joka jo "oli istuallaan" levolla "voimiaan virkistäen", sytyttää -hänessä "valtavaa uhka-uljuutta", vie hänet takaisin taisteluun -ja suojelee häntä heidän kulkiessaan, pakoittaen kauhealla Egidi -kilvellään vihollisten rivit taantumaan. Kreikkalaiset väistyvät -ensimmäisen laivarivin taakse. - -Akilleys, joka kuulee lähestyvän tappelumelskeen ja jo pelkää että -vihollinen polttaa laivat, sallii Patrokleen pukeutua varuksiinsa ja -lähteä auttamaan Kreikkalaisia. Troijalaiset, jotka luulevat häntä -itse Akilleyksi, väistyvät kauhistuneina; mutta Patrokles tunkeutuu -uhkarohkeudessaan liian pitkälle. Apollo astuu häntä vastaan ja -ryöstää häneltä aseet, Euforbos haavoittaa häntä selkään ja Hektor -lävistää hänen ruumiinsa keihäällään. Kuolinhetkellään ennustaa -Patrokles, että Hektor itse pian on kaatuva Akilleyn kostavan -käden kautta. Patrokleen ruumiista syntyy nyt pitkällinen vimmattu -taistelu, mutta vihdoin onnistuu Menelaon Merioneen avulla korjata se -kotiin. - -Akilleys raivoo vihan vimmassa, surren aseveikkonsa kuolemaa. -Hän sirottaa tuhkaa päänsä päälle, heittäytyy pitkälleen maahan, -repii tukkaansa ja hehkuu kostonhalusta. Hänen äitinsä Tetis -muistuttaa häntä, että kun Hektor kaatuu, ei Akilleyn omakaan -kuolema ole kaukana; mutta se ei vaikuta Akilleyyn vähääkään. Eihän -sankarivoimainen Herakleskaan voinut kuolemata välttää. Mutta aseitta -ei hän voi taistella, ja äiti lupaa hankkia seuraavaksi päiväksi -hänelle varusteet, jotka Hefaistos yön kuluessa takoisi. - -Sillä välin kehoittaa Iris Akilleytä antamaan Troijalaisten -kuulla ääntänsä, ja seisten varustuksilla Athenen kilven suojassa -huudahtaakin tämä mahtavasti kolme kertaa. Troijalaiset valtaa kauhu, -ja he luopuvat rynnäköstä Kreikkalaisia vastaan, jotka kantavat -Patrokleen ruumista Akilleyn telttaan. - -Tetis lähtee sillä aikaa jumalaisen takojan Hefaiston luo, joka lupaa -hankkia hänen pojalleen uudet varusteet ja heti ryhtyy työhön. Uljain -näistä uljaista aseista on kilpi, johon taitehikas mestari kuvaa -maan ja kaksi kaunista kaupunkia, taivaan aurinkoineen, kuineen ja -tähtineen, sekä meren. - -Siten uudelleen varustettuna taisteluun lähtee Akilleys Agamemnonin -telttaan, tiellä kehoittaen Kreikkalaisia valmiiksi varustautumaan. -Hän ja Agamemnon myöntävät molemmat käyttäytyneensä moitittavasti, -ja sopivat keskenään. Odysseys neuvoo parhaaksi, että väki -ensin virkistäisi itseänsä vahvalla aterialla, ja sen kestäessä -istuu Akilleys erillään, ja Athene ravitsee häntä nektarilla ja -ambrosialla. Kun kaikki on valmiina, astuu hän sotavaunuihinsa, joita -vetävät hänen isänsä maan kuulut hevoset Xantos ja Balios. - -Useat jumalat ja jumalattaret ottavat osaa tähän viimeiseen -taisteluun, mikä Kreikkalaisten, mikä Troijalaisten puolella. -Keskellä tappelun tuoksinaa riehuu Akilleys uljaissa urotöissä -iskien Troijalaisten rivien läpi, nakaten maahan miehiä joukoittain, -ajaen toisia Skamander virtaan ja pakoittaen muut pakenemaan vallien -suojaan. Ainoastaan Hektor jää seisomaan ulkopuolelle Skaijalaista -porttia, jota Apollo vartioi. - -Kun Akilleys lähestyy Hektoria, pakenee rohkeus tämän rinnasta, -ja kolme kertaa kääntyy hän pakosalle vastustajansa häntä takaa -ajaessa. Nyt jättää Apollo Hektorin, jolle sen sijaan Athene -tulee avuksi. Hektor asettuu vastarintaan ja vaatii taisteluun -Akilleytä, ehdotellen, että voittaja jättäisi voitetun ruumiin -hänen sukulaisilleen. Akilleys kieltäytyy rupeamasta sopimukseen ja -tekee ensiksi hyökkäyksen. Hektor syöksyy häntä vastaan ja kaatuu -Akilleyn raskas-vaskisella peitsellä kuolettavasti haavoitettuna. -Kaatunut rukoilee, että hänen isänsä Priamon sallittaisiin lunastaa -hänen ruumiinsa, mutta Akilleys vastaa: "Älä polvistu eteeni, sinä -koira, äläkä rukoile vanhempieni kautta -- -- -- Koirat ja petolinnut -tulevat repimään sinun ruumiisi kappaleiksi!" Kuolevana lausuu -Hektor ennustavalla äänellä: "Minä tunsin sinut hyvin, enkä ole -koskaan toivonut voivani taivuttaa sinua, sillä todellakin sinulla -on rautainen sydän rinnassasi. Mutta varo nyt, ettet herätä jumalten -vihaa ja ettei se päivä koita, jolloin Paris ja Foibos Apollo, -vaikka oletkin urhoollinen, kaatavat sinut Skaijalaisen portin luona -kuolleena virumaan!" Mutta heltymättä kiinnittää julma Akilleys -ruumiin sotavaunuihinsa ja antaa sen Priamon ja Andromaken nähden -laahata vaunujen jälessä Kreikkalaisten laivaleiriin. - -Kun Akilleys on tullut laivojen luo, viskaa hän kuolleen ruumiin -tomuiseen maahan Patrokleen paarin viereen. Näiden ponnistusten -jälkeen näkee Akilleys yöllä unessa Patrokleen hahmon, joka moittii -häntä siitä, että on jättänyt ystävänsä ruumiin niin pitkäksi -aikaa hautaamatta. Seuraavana päivänä rakennetaan tulirovio ja -hautajuhlallisuudet pidetään. Akilleys teurastaa kaksitoista -Troijalaista nuorukaista, ja heidän ruumiinsa ynnä yhdeksän -"pöytäkoiraa" ja muita uhriaineita viskataan roviolle, joka sitten -sytytetään. Seuraavana päivänä, kun on luotu hautakumpu poltetun -luiden peitteeksi, vietetään taisteluleikkejä kuolleen kunniaksi -kilvan ajolla, nyrkkitaistelulla, painin lyönnillä, kilpajuoksulla, -kaksintaistelulla, jossa aseina on kilpi ja keihäs, diskus(kiekon) -heitolla, jousiammunnalla ja peitsen heitolla. - -Mutta vielä hehkuu Akilleys vihasta, vielä hän on surusta sortuneena. -Kahdentoista päivän kuluessa laahaa hän joka aamu Hektorin ruumista -Patrokleen haudan ympäri. Vihdoin tulee Priamos Hermeen seurassa -Akilleyn telttaan, ja hänen onnistuu sydäntä särkevillä rukouksilla -saada lunastetuksi poikansa ruumis, joka Akilleyn käskystä pestään -puhtaaksi, voidellaan öljyllä ja puetaan kauniisen vaippaan ja -alusvaatteisin. Itse laskee Akilleys kuolleen paaripatjalle ja -auttaa ruumista nostettaessa kirkasloisteisiin sotavaunuihin, joilla -se viedään Troijaan. Katkerasti surraan kaikkialla kuollutta, ja -Helenakin, tuon onnettoman sodan alkusyy, valittaa surkeasti suruaan. - -Runoelma päättyy lyhyellä kertomuksella Hektorin hautajaisista, -joidenka viettämistä varten Akilleys itsestään tarjoo kahdentoista -päiväistä aselepoa. - - -Odysseia. - -Uroona siinä Homeron kertomarunossa, jota sanotaan Odysseiaksi, on -viisas ja urhoollinen Odysseys, eräs osanottajista Troijalaiseen -sotaan ja kotoisin kreikkalaisesta Itaka saaresta. Runoelma on -siis tavallaan jatkona Iliadiin, vaikka se käsittelee yksinään -tämän miehen vaiheita sodan loputtua ja Trojan tultua hävitetyksi. -Kreikkalaisten voittoa ei Akilleys saanut nähdä. Hän kaatui Pariin -nuolesta, ja Odysseys toi sinne hänen poikansa Neoptolemon, joka -johti viimeistä rynnäkköä Trojaan ja kaupungin hävitystä. - -Kymmenen vuotta oli kulunut siitä kuin kreikkalaiset soturit työnsä -toimitettuaan palasivat kotiin. Odysseyn yksin ei vielä ollut -onnistunut saapua pieneen valtakuntaansa Itakaan, jossa häntä niin -kauan ovat odottaneet hänen isänsä Laertes, puolisonsa Penelope -ja poikansa Telemakos. Sillä aikaa kiusaavat Penelopea hävyttömät -kosijat, jotka kutsumattomina tulevat ja nauttivat vieraanvaraisuutta -Odysseyn talossa. Kuningatar ei kumminkaan tahdo suostua keneenkään; -hän ei voi luopua siitä luulosta, että Odysseys vielä elää. - -Ainoastaan jumalat tietävät, että Odysseys, joka on suututtanut -Poseidonin, seitsemän vuotta on ollut vankina Ogygian saarella ihanan -luonnottaren Kalypson vallassa. Lyhyen alkupuheen jälkeen alkaa -runoelma jumalten neuvottelukokouksella Olympossa. Athene käyttää -hyväkseen Poseidonin poissa-oloa ja muistuttaa Zeytä siitä turmiosta, -johon hänen lemmikkinsä Odysseys on joutunut, ja Zeyn suostumuksella -päätetään, että Hermes lähtisi ilmoittamaan kauniskutriselle -luonnottarelle, ettei tämä enään saisi pitää luonaan rohkeamielistä -Odysseytä. Itse lähtee Athene Menteen hahmossa -- Mentes oli Odysseyn -perheen vanhoja tuttuja -- Itakaan ja neuvoo Telemakoa karkoittamaan -pois hävyttömät kosijat ja menemään Pyloon ja Spartaan saadakseen -tietoja isästään. Telemakos, näin saatuaan rohkeutta, menee äitinsä -luo ja käskee häntä pysymään huoneessaan ja hoitamaan askareitaan; -sillä, sanoo hän, "_minunhan_ tässä talossa isännyysvalta on". -Sitten käskee hän kosijoita suorastaan menemään tiehensä muiden -kestittäviksi. Hävyttömät kestivieraat hämmästyivät nuorukaisen -rohkeita sanoja, mutta jäivät kuitenkin taloon ja huvittelivat -iltahämärään, jolloin lähtivät kukin kotiinsa. - -Aamulla kutsuu Telemakos kansan kokoon ja valittaa, ettei kukaan -tahdo auttaa häntä karkoittamaan pois kosijoita, jotka teurastavat -ja syövät hänen nautaeläimensä, lampaansa ja lihavat vuonansa sekä -häpeämättä juovat hänen säkenöivän viininsä. Itkien vihasta viskaa -hän valtikan maahan; kansa tulee liikutetuksi säälistä, mutta -ei kukaan uskalla vastata. Silloin rupee julkea Antinoos, eräs -kosijoista, puhumaan ja lykkää pakkovierailemisen syyn Penelopen -niskoille, joka muka oli pettänyt heitä lupauksilla valita joku -heistä puolisokseen niin pian kuin olisi ennättänyt kutoa valmiiksi -vanhan appivaarinsa Laerteen kääriliinat; mutta palvelijattarilta -ovat he saaneet tietää hänen öisin purkavan mitä päivällä on -loitonut. Telemakos vetoo jumaliin, ja ennusmerkkinä näyttää hän -kahta kotkaa, jotka raivoisasti tappelevat keskenään. Viisas -ennustaja Haliterses ennustaa, ettei Odysseys ole kaukana, vaan on -pian palaava kotiin; mutta hänet pakoittaa Eyrymakos vaikenemaan. -Mentoria, joka puolustaa nuorta ruhtinasta, kohtelee Leiokritos -ivalla. Telemakos lähtee nyt meren rannalle ja rukoilee Athenea, -joka ilmestyy hänelle Mentorin hahmossa, hankkii hänelle laivan -miehistöineen matkaa varten ja istuutuu hänen viereensä, kun hän -yöllä lähtee vesille, varustettuna ruokavaroilla, jotka vanha -imettäjä Eyrykleia äidin tietämättä oli hankkinut. - -Pyloon tullessa tervehtii heitä Nestorin nuorin poika Peisistratos, -joka ojennettuaan Mentorille kultaisen pikarin pyytää häntä ensiksi -kanssaan rukoilemaan Poseidonia; "sillä kaikki ihmiset tarvitsevat -jumalten apua". Nestor kysyy, onko heillä mitään toimitettavaa, vai -ovatko he merirosvoja, johon Telemakos vastaa ilmoittamalla asiansa -ja pyytämällä tietoja isästään. Sen kautta sai Nestor tilaisuuden -kertoa Troijan hävityksestä ja Agamemnonin surullisesta kohtalosta -kotiin tulon jälkeen. Valhehahmoinen Mentor ilmaisee nyt jumaluutensa -hävitessään kiitävänä kotkana. Nestorin kehoituksesta lähtee -Telemakos Peisistraton seurassa Spartaan. - -Siellä vietetään juuri suurella komeudella kaksoishäitä Helenan -tyttären Hermionen ja Akilleyn pojan Neoptolemon sekä Menelaon erään -pojan Megapenteen ja Spartalaisen Alektorin tyttären välillä. Vieraat -otetaan ystävällisesti vastaan, ja vaaleatukkainen Menelaos herättää -Telemakon mielessä kaipausta ja surua, kun hän tulleita vielä -tuntematta kertoo kaivatusta aseveikostaan Odysseystä. Helena astuu -sisälle ja tuntee Telemakon Odysseyhyn vivahtavasta ulkonäöstä. Surua -lievittääkseen sekoittaa hän viiniin tuskaa haihduttavia yrttejä, -joita on saanut Egyptiläiseltä naiselta Polydamnalta. - -Seuraavana päivänä kertoo Menelaos, miten hän houkutteli Proteyltä, -vanhalta merenhaltijalta, tiedon paikasta, missä Odysseytä pidettiin -vankina. - -Kun Telemakos on saanut tämän tietää, hehkuu hän halusta palata -laivalleen. - -Kertomus palaa nyt Penelopeen, joka tuskissaan poikansa poissa-olosta -rukoilee Athenen apua; jumalatar vakuuttaa hänelle unessa, että -Telemakolla on luotettava seurakumppali. Nyt seuraa kertomuksessa -jumalten neuvottelu, jossa Athene ehdottelee määrättäväksi, ettei -yksikään valtikkaa kantava kuningas vastedes osottaisi lempeyttä ja -oikeamielisyyttä, vaan ennemmin aina olisi julma ja harjoittaisi -hävyttömintä väkivaltaa. Sillä Odysseys oli lempeä alamaisilleen -kuin isä lapsilleen; mutta minkä palkan oli hän siitä saanut? Zeys -lähettää nyt Hermeen Kalypson luo käskyllä, että tämä päästäisi -Odysseyn irralleen, niin että hän onnellisesti pääsisi omaistensa -luo ja tulisi takaisin korkeaholviseen kotitaloonsa ja rakkaasen -isänmaahansa. Hän tottelee ja lähtee etsimään Odysseytä, joka istuu -itkein ja valittain meren rannalla. Häntä vaivaa kalvava koti-ikävä, -"koska luonnotar ei enään ollut hänelle mieleen". - -Vihdoin lähtee Odysseys vesille kaatamistaan puista yhteenliitetyllä -lautalla; mutta Poseidon, joka vielä on hänelle vihoissaan, antaa -myrskyn raastaa lautan hajalleen. Odysseys, joka on käynyt kiinni -irtautuneesen pölkkyyn, ajelehtii nyt kauan ympäri merta ja on jo -henkensä heittämäisillään, kun hänen vihdoinkin onnistuu pelastua -erääsen saareen. Hän valmistaa itselleen vuoteen lehdistä ja käy -siihen nukkumaan. Unestaan hänet herättää huudollaan lauma nuoria -tyttöjä, jotka huvitteleivat pallon heitolla. Kun Odysseys astuu -esiin alastomuudessaan ainoastaan lehväkkään puunoksan vaillinaisesti -suojaamana, pakenevat kaikki tytöt; ainoastaan Nausikaa, jonka -isän Alkinoon, Faiakien kuninkaan, alueelle tuuli ja aallot olivat -Odysseyn ajaneet, jää seisomaan paikoilleen. Hän huutaa takaisin -kauniskutriset immet, muistuttaa heitä, että "kaikki muukalaiset ja -kerjäläiset ovat Zeyn suojeluksen alaisia", ja käskee heitä ensin -kylvettämään vierasta ja sitten hankkimaan hänelle ruokaa ja juomaa. - -Kun Odysseys, saatuaan lainaksi vaatteita varastosta, jonka -naiset ovat pestäkseen tuoneet alas meren lahdelmalle, pestynä ja -kiiltävällä öljyllä voideltuna uudestaan astuu esiin, hämmästyy -Nausikaa hänen jumalallista kauneuttaan ja toivoo saavansa sellaisen -puolison. Hän kutsuu Odysseytä kotiinsa isänsä palatsiin, mutta -käskee häntä seuraamaan vähän taampana, jotta eivät Faiakit saisi -tilaisuutta tehdä ivallisia huomautuksia ja kummeksia, mistä hän -lienee tavannut tuon uhkean muukalaisen, josta luultavasti olisi -tuleva hänen puolisonsa. Athenen avulla tulee Odysseys utupilveen -verhottuna kaupunkiin ja saatetaan sitten kuninkaan palatsiin. -Täällä esiintyy hän ensin tuntemattomana, turvaa etsivänä -muukalaisena, nauttii sellaisena hyvin ystävällistä kohtelua -ja asetetaan kunniasijalle Alkinoon viereen. Vieras miellyttää -kuningasta siihen määrään, että tämä ehdottelee Odysseylle, että hän -jäisi hänen vävykseen, ja kuningatar Arete käskee palvelijattaria -valmistamaan hänelle oivallisen makuusijan pylvässaliin. Seuraavana -päivänä pannaan toimeen taisteluleikit, ja Alkinoos ehdottaa -että lykättäisiin "synkkä laiva suolavirtaan", miehitettynä -kahdellakuudetta reippaalla nuorukaisella, jotka ottaisivat -huolekseen laittaa muukalaisen niin pian kuin mahdollista takaisin -kotiinsa. Juhla-aterian kestäessä laulaa sokea runolaulaja Demodokos -"miesten mainioista uroteoista" ja erittäinkin kiistasta Troijan -luona Odysseyn ja Akilleyn välillä. Muistojen voiman valtaamana -peittää Odysseys kasvonsa salatakseen kyyneliään. Kun Alkinoos huomaa -vieraansa liikutuksen, käskee hän alkamaan kilpaleikkejä. Eyryalon -ärsyttämällä, joka Odysseyn antaessa kierteleviä vastauksia sanoo -pitävänsä häntä kauppaa harjoittavana laivurina, vaan ei minään -kilpataistelijana, sieppaa Odysseys raskaan diskuskiekon ja viskaa -sen kauas toiselle puolelle sitä maalia, johon Faiakien reippaimmat -miehet jaksoivat kiekkonsa heittää. Sitten vaatii hän kokoontuneista -ketä tahansa rupeamaan mihin kilpailuun vain haluaa. Kun kaikki ovat -ääneti, huomauttaa Alkinoos yleistä hämmästystä haihduttaakseen, -että Faiakit eivät nyrkkitaistelussa ja paininlyönnissä ole -mestareja; mutta sitä vastoin ovat he kilpajuoksijoina nopeita kuin -tuuliaispää ja oivallisia merimiehiä, jotka muuten pitävät paljon -juhlakesteistä, huvinäytelmistä ja tanssista, mielellään pukeutuvat -monivärisiin vaatteihin sekä rakastavat lämpimiä kylpyjä ja pehmeitä -vuoteita. Nyt pannaan toimeen tanssit, ja sillä aikaa rientää airut -hakemaan lyyräsoitinta Demodokolle. Kun tämä laulettuaan Areesta, -Afroditesta ja Hefaistosta sittemmin juhla-aterian kestäessä -loihe laulamaan Troijan valloituksesta, kuuntelee Odysseys taas -liikutettuna kyynelsilmin. Alkinoos huomaa tämän, käskee Demodokoa -lopettamaan laulunsa ja pyytää vierasta ilmaisemaan nimensä. Sitten -vastaa tämä rohkeasti ja suoraan: "Minä olen Odysseys, Laerteen -poika, joka kaikellaisen viekkauden kautta olen hankkinut itselleni -arvoa ihmisten kesken ja maineeni kohoaa taivaasen asti". Sitten -kertoo Odysseys vaiheensa Troijasta lähdön jälkeen. Ensiksi tuli -hän toverineen Kikonien kaupunkiin Ismaroon, joka valloitettiin ja -hävitettiin. Mutta Kikonit yllättivät voittajat, jotka taistelun -jälkeen olivat juoneet liiaksi simaa, ja karkoittivat heidät tulisen -taistelun perästä takaisin laivoille. Kymmenen päivää kestävän -myrskyisen merimatkan jälkeen tulivat he lotos-syöjien maahan. Ken -vain söi tätä "kukkaisravintoa", se unohti kaiken muun eikä enään -tahtonut sieltä lähteä. Väkisin täytyi Odysseyn kulettaa miehistään -monta, jotka olivat lotos-ruokaa syöneet, takaisin laivoille, ja niin -taas jatkettiin matkaa läheiselle Kyklopien saarelle. Kyklopit olivat -julkeaa kansaa ilman mitään lakeja, oikein ihmishahmoisia hirviöitä -_yksi_ silmä keskellä otsaa. Yksi niistä, Polyfemos, Poseidonin -poika, asui yksin luolassaan, jossa Odysseys ja muutamia hänen -toverejansa kerran kävivät hänen luonaan. Vähääkään huolimatta heidän -pyynnöstään saada nauttia ystävällistä kohtelua, nielasi hän heti -kaksi heistä karvoineen päivineen. Vielä suuruspalakseen seuraavana -päivänä söi hän taas kaksi. Sillä välin keksi Odysseys keinon: hän -tarjosi Kyklopille muassa tuotua viiniä, ja tämä huumautui sitä -juotuaan niin, että kaatui selälleen maahan ja nukkui. Nyt syöksi -Odysseys päästä teroitetun palavan puunrungon jättiläisen silmään, -ja sillä aikaa kuin hirviö ulvoi tuskasta käyttivät Kreikkalaiset -tilaisuutta pelastautuakseen luolasta siten, että asettuivat -riippumaan Kyklopin lampaiden mahan alle, kun tämä aamusella laski ne -laitumelle. Polyfemos heitti heidän jälkeensä kivenlohkareen, joka ei -kuitenkaan ketään vahingoittanut. - -Kyklopien saaresta (Siciliasta) tulivat he harhaillessaan saareen, -jossa asui Eolus, tuulien kuningas ja kuolemattomien jumalten ystävä. -Lähtiessään sieltä sai Odysseys lahjaksi härännahkaisen säkin, johon -kaikki tuulet, paitsi se, jota hän tarvitsi kotimatkalla, olivat -suljetut. Yhdeksän päivää purjehtivat he suoraan Itakaa kohden ja -näkivät jo vartiotulet sen rannalla, kun toverit, Odysseyn kotvaksi -aikaa nukahdettua, uteliaisuudesta avasivat säkin. Irtautuneet tuulet -alkavat riehua ja raivoisa "tuulenpyöriäinen" kuletti heidät takaisin -tuulten jumalan saareen. Hän lähetti heidät luotaan, koska tahtoi -pysyä erillään miehistä, jotka nähtävästi olivat jumalten kirouksen -alaisia, ja niin tulivat he Lastrygonien maahan, jossa uudestaan -joutuivat jättiläisten ahdistettaviksi, jotka syövät heistä yhden, -heittelevät heidän laivojaan kivillä ja seivästävät ikäänkuin kaloja -tuulastettaissa miehistön, joka koettaa pelastua uimalla. - -Odysseys, joka on ankkuroinnut laivansa turvalliseen paikkaan -sataman ulkopuolelle, pääsee pakoon ja jatkaa matkaansa erääsen -saareen, jossa asuu loitsutaitoinen Kirke. Eyrylokos lähetetään -kahdenkolmatta miehen kanssa tiedustusretkelle. He tulevat -palatsille, ja kauniskutrinen jumalatar kutsuu heidät sisälle. Kaikki -noudattavat kutsumusta, ainoastaan Eyrylokos, joka aavistaa pahaa, -jää ulkopuolelle. Kirke muuttaa sisään tulleet sioiksi, sulkee heidät -karsinoihin ja ravitsee heitä sellaisella ruoalla, "kuin mitä siat -kaikkina aikoina ovat saaneet syödäkseen". Ihmisjärkensä saavat he -kuitenkin pitää. - -Kun Odysseys saa tämän tietää, rientää hän heidän avukseen ja tapaa -matkalla Hermeen, joka antaa hänelle ihmeellisen mustajuurisen ja -valkeakukkaisen kasvin, jota jumalat nimittävät moly-yrtiksi, ja -tällä hän pelastuu Kirken loitsutempuista. Jumalattaren rakkautta -hän ei kuitenkaan voi vastustaa, vaan jää vuodeksi hänen luoksensa. -Toverit pääsevät sikana-olostaan heti hänen tulonsa jälkeen. - -Lähdettyään Kirken luota purjehtii Odysseys jumalattaren neuvon -mukaan kuolleitten maahan, Hadeen ja Persefoneian valtakuntaan, -saadakseen loihtusanoja sokealta ennuspapilta Teiresiaalta, joka -vielä kuolemankin jälkeen, yksinään harhailevien varjojen keskellä, -oli saanut pitää ajatusvoimansa ja viisautensa. Hän löytää tämän maan -syväaaltoisen okeanin ääriseudussa, jossa aurinko ei koskaan loista, -jossa aina vallitsee kimerialainen yö. Täällä uhraa hän Kirken -kehoituksesta mustan oinaan ja juoksuttaa veren maahan kaivettuun -kuoppaan. Tästä kuopasta nousevat ilmoille kuolleitten sielut, -mainioiden naisten ja miesten, joita Odysseys puhuttelee. Siinä -Akilleys muun muassa selittää mieluummin tahtovansa palvella renkinä -maalla, kuin kantaa valtikkaa mädäntyneiden kuolleiden valtakunnassa. -Teiresiaalta saa hän tietää ne vaiheet, jotka häntä uhkaavat ennen -kotiintuloa. Hänen äitinsä Antikleia sanoo kuolleensa surusta, ja -hänen isänsä viettää kurjaa, ilotonta elämää. Kun kuolleet vihdoin -suurella jyrinällä tuhansittain kokoontuvat hänen ympärilleen, valtaa -pelko Odysseyn, hän palaa laivalleen ja purjehtii takaisin Kirken -luoksi. Tämän ennustuksen mukaan joutuu hän Sirenien saareen, ja -ettei hän hurmautuisi näiden sisarusten tenhoovasta laulusta, pistää -hän vahaa seuralaistensa korviin ja sidotuttaa itse itsensä mastoon. -Menetettyään kuusi miestä, pääsee hän sitten ohi merihirviöiden -Skyllan ja Karybdiin ja saapuu rannikolle, jossa auringon jumalan -härät käyvät laitumella. Kun harhailijat eivät pääse täältä lähtemään -vastatuulelta, loppuvat heiltä ruoka-aineet, ja Eyrylokon neuvosta -teurastavat miehet uhkeimmat häristä. Tästä suuttuu auringon jumala, -ja kun laiva taas laskeutuu vesille, syntyy myrsky, joka murtaa -maston; samassa iskee salama laivaan, valtava laine pyyhkäisee -toverit kannelta mereen "kuin merivarikset vain", ja Odysseyn yksin -onnistuu pysyttäytyä laivahylyssä. Kauan aikaa ajelehdittuaan haahden -mastolla saapuu hän, kuten jo ennen on mainittu, Kalypson saareen ja -sieltä Faiakien maahan. - -Kun Odysseys kaikkien läsnäolevien äänettöminä istuessa oli kertonut -kaiken tämän ja tavanmukaiset tarkat valmistukset oli tehty, astuu -hän saatuaan runsaasti lahjoja faiakilaiseen laivaan, joka vie -hänet Itakaan, jonne hän saapuu nukuksissa ja jossa soutajat, jotka -heti palaavat, asettavat hänet öljypuun siimekseen. Kun hän herää, -ei hän tunne paikkaa kotiseudukseen, ennen kuin Athene ilmestyy -hänelle nuoren lammaspaimenen hahmossa. Athene muuttaa hänet -vanhan kerjäläisen muotoon ja neuvoo häntä etsimään suojaa hänen -sikopaimenensa Eymaion luona. Tältä uskolliselta palvelijalta, joka, -vaikka onkin orja, on ruhtinaallista alkuperää ja hyvin mieltynyt -herransa perheesen, saa Odysseys nauttia mitä ystävällisintä -kohtelua. Aluksi sanoo Odysseys olevansa kretalainen ruhtinas ja -olleensa osallisena Troijan sodassa, jossa oli nähnyt Odysseynkin. -Huhuna sanoo hän sittemmin kuulleensa hänestä ja vakuuttaa olevansa -varma siitä, että Odysseys pian palaa, "jumalallinen sikopaimen" -valmistaa vihdoin Odysseylle oivallisen makuusijan lieden luona, -mutta asettuu itse yöksi erinäiselle paikalle kallioseinämän viereen -sikakarjan läheisyydessä. - -Telemakoa, joka sillä välin on viettänyt kuukauden Spartassa, -kehoittaa Athene unessa palaamaan kotiin, sillä muutoin olisi -pelättävä, että Penelope ehkä taipuisi Eyrymakon runsaista lahjoista. -Tunnetaanhan, millainen naisen sydän on. Seuraavana aamuna palaa -hän. Noustuaan maalle Itakassa menee hän sikopaimenen majaan; -vahtikoirat, jotka tuntevat hänen astuntansa, juoksevat häntä vastaan -heiluttaen häntäänsä, ja Eymaios painaa hänet syliinsä ja suutelee -häntä sydämellisesti. Odysseys tarjoo nuorukaiselle istumapaikkansa; -mutta Telemakos ei tahdo riistää mieheltä vanhemman oikeutta, vaikka -tämä onkin ryysyihin puettu. Kun Telemakos on syönyt, pyytää hän -Eymaiolta tietoa muukalaisesta. Sikopaimen kertoo, mitä ennen on -kuullut Odysseyltä. Telemakos lähettää paimenen kertomaan Penelopelle -hänen kotiintulostaan, ja nyt kun isä ja poika ovat kahden kesken, -kehoittaa Athene Odysseytä ilmaisemaan, kuka hän on. Rääsyt putoovat -hänen yltään: hämmästyneen Telemakon edessä seisoo vanhan kerjäläisen -asemesta hyvin puettu mies täysissä voimissaan, verevillä poskilla -ja terässinervällä leukaparralla. "Totta tosiaankin, sinä olet -varmaankin joku avarakaartoisessa taivaassa asuvista jumalista!" -sanoo Telemakos. "Minä en ensinkään ole mikään jumala -- minä olen -sinun isäsi", vastaa Odysseys. Telemakos, joka oli aivan pieni -lapsi kun Odysseys lähti Troijaan, ei ota hevillä uskoakseen; mutta -vihdoin täytyy hänen kuitenkin uskoa. Syleillessä itkevät molemmat -yhdessä syvästä liikutuksesta ja kertovat toisilleen vaiheitaan. -He suostuvat etteivät kertoisi mitään Penelopelle ennenkuin ovat -varmat riittävästä avusta kosijoita vastaan. Hämmästynyt Telemakos -pelkää, etteivät he kahden voisi tehdä mitään niin monelle; mutta -Odysseys, joka tuntee itsessään että koston päivä on tullut ja -joka tietää, että hänen puolellaan ovat Zeys ja Athene, kysyy -pojalta pilkallisesti: "Etkö luule, että heidän apunsa riittää, vai -tarvitseeko minun hakea muita aputaistelijoita?" - -Penelopelle lähetetään tieto hänen poikansa kotiintulosta. Kosijat -siitä suuresti hämmästyvät ja pelästyvät. Sikopaimen saattaa -kerjäläiseksi pukeutunutta Odysseytä palatsiin. Tiellä tapaavat -he vuohipaimenen Melanteyn, joka on ruvennut vetämään yhtä köyttä -kosijoiden kanssa, ja tämä potkaisee vanhusta ja kutsuu häntä -koiraksi. Portilla tuntee Odysseyn hänen koiransa Argos, joka -makaa heikkona, huonosti hoidettuna, kykenemättömänä herraansa -edes lähestymäänkään. Silloin kääntää Odysseys kasvonsa toisanne -ja pyyhkäisee silmästään kyynelen. Hän astuu sisälle saliin ja -kerjää ruoan muruja niiltä, jotka lähinnä istuvat. Ei kukaan kieltäy -antamasta, paitsi Antinoos, joka nakkaa jalkajakkaralla köyhää -vanhusta. Iros, tuntematon, Itakaa kiertelevä kerjäläinen, uhkaa ajaa -ulos Odysseyn ja lupaa iskeä hampaat hänen kidastaan, mutta saa itse -sankarilta niin aimo iskun korvansa alle, että veri syöksähtää hänen -suustaan ja hän kaatuu selälleen lattialle. - -Nyt astuu Penelope saliin puhutellakseen poikaansa. Eyrymakos -tervehtii kuningatarta kohteliailla sanoilla, joihin tämä vastaa -valittain surullista tilaansa ja kosijoiden julkeutta. He tarjoovat -hänelle kalliita lahjoja, jotka hän vie mukanaan huoneesensa; -mutta kun seura on lähtenyt pois makuulle menoa varten, palaa -hän taas kuullakseen mitä vieraalla on kerrottavaa. Odysseys -ilmoittautuu Kretan kuninkaan Idomeneon veljeksi, sanoo Odysseyn -kerran vierailleen hänen luonaan ja kuvaa tarkalleen hänen pukunsa, -jonka Penelope omakätisesti oli valmistanut. Hän sanoo myöskin, -ettei Odysseys ole kaukana Itakasta, josta Penelope ihastuu niin, -että laittaa kerjäläiselle kylvyn, jossa häntä palvelee vanha -imettäjä Eyrykleia. Eukko kummastuu nähdessään, miten suuresti -mies on Odysseyn näköinen, ja kun hän vielä näkee hänen jalassaan -samanlaisen arven, kuin kuninkaallakin oli ollut, haihtuvat kaikki -hänen epäilyksensä. Vavisten riemusta ja tuskasta pudottaa hän jalan -käsistään, niin että kylpyamme käännähtyy kumoon. Runsas kyynelvirta -valuu hänen silmistään, ja tarttuen Odysseytä leukaan virkahtaa hän: -"Totta tosiaankin, rakas lapseni, sinä olet Odysseys!" Tämä käskee -häntä pitämään asiaa salassa. - -Seuraavana aamuna kokoontuvat kosijat taas taloon ja jatkavat -kemunpitoa. Hän on jälleen heidän solvaustensa esineenä, mutta juhlan -kestäessä tapahtuu useita enteitä. Kosijat kääntyvät Telemakoa -kohden, joka kuitenkaan, odottaen aikaansa, ei vastaa mitään. Sillä -aikaa on Penelope keksinyt uuden keinon viivyttää puolison vaalia. -Hän tuo mukanaan Odysseyn jousen ja lupaa mennä vaimoksi sille, joka -voi ampua nuolen kahdentoista riviin asetetun kirveensilmän läpi, -kuten Odysseyllä oli ollut tapana tehdä. Telemakos ottaa ensiksi -jousen, mutta selittää, saatuaan isältä viittauksen, olevansa liian -nuori ja heikko. Kosijat koettavat nyt kukin vuorostansa, mutta -turhaan. Vihdoin kerjäläinenkin, kärsittyään monta solvausta, saa -luvan koettaa. Keveästi ja notkeasti jännittää hän mahtavan kaaren, -jonka jänne "vetäessä kirkkaasti soi kuin pääskyn viserrys", sieppaa -siivekkään vasaman ja lennättää sen kiitävää vauhtia kirveensilmien -läpi. Tämä on merkki taisteluun. Nyt paljastaa Telemakos kalvan, -sieppaa keihään ja asettuu isänsä viereen, joka on viskannut -päältään valhepukuiset ryysyt. Odysseyn jäntevästä kädestä lähtenyt -nuoli kohtaa Antinoota kurkkuun, juuri kun tämä kohottaa pikaria -huulilleen. Pöytäveikot tyrmistyvät kauhusta, kun Odysseys ilmoittaa, -kuka hän on ja mitä hän aikoo tehdä. He tarjoovat sovintoa, mutta -saavat kieltävän vastauksen. Poikansa ja kahden uskollisen ystävän -avulla kaataa Odysseys koko kosijajoukon veriinsä, ja saman -surkean lopun saavat ne palvelijattaret, jotka ovat liittäytyneet -tunkeilijoihin, sekä tuo julkea vuohipaimen, jolta ensiksi silvotaan -nenä ja korvat ja sitten viedään henki. - - "Ylt'ympär' salin katsahtaa nyt Odysseys, siell' elehillään - oiskohan miehistä kenkään kätkössä, karttaen surmaa. - Hurmeiseen tomuhun hän jo kaatunehen näki kaikkein, - siinä nyt loikoovan kuin kalat pyytäjäin saamat." - -Kun imettäjä näkee ruumiit ja verivirrat, on hän valmis puhkeamaan -riemuhuutoihin, mutta Odysseys hillitsee häntä sanoen: "Salaa -riemu sydämeesi, eukko. On syntiä iloita kaatuneista miehistä." -Eukko rientää Penelopea ja naisia kutsumaan. Penelope iloitsee -näkemästään, vaan ei voi tulla vakuutetuksi, että kosijoiden -kostaja on hänen puolisonsa. Hän myöntää, että miehellä on Odysseyn -vartalo ja kasvonpiirteet; mutta kuitenkin hän epäilee; saadakseen -varmaa vakuutusta panee hän Odysseyn koetukselle. "Tee hänelle -sija makuhuoneen ulkopuolelle siihen vuoteesen, jonka hän omilla -käsillään on valmistanut," sanoo hän imettäjälle. "Nyt sinä sanoit -soimaavan sanan", keskeyttää Odysseys. "Kukapa vuoteeni muuttanut -lienee toiseen paikkaan? Sen tein minä maaperäiselle öljypuun -kannolle." Ei tarvittu enempää; kaikki Penelopen epäilykset olivat -haihtuneet. Itkien kiitää hän puolisonsa luo, kietoo kätensä hänen -kaulaansa, suutelee häntä otsaan ja virkahtaa: "Ällös olko minulle -enään vihoissasi, Odysseys -- nyt sinä olet saanut sydämeni uskomaan, -vaikka se olikin kovin jäykkä!" - - - - -Hesiodos. - - -Kuoli vuoden 730 vaiheilla ennen Kristusta. Hesiodos kertoo itse -kaitsiessaan lampaita Helikonin vuoren läheisyydessä Boiotiassa -saaneensa runottarilta käskyn ruveta opetusrunon (didaktisen -runotaiteen) sepittäjäksi, samoin kuin Homeros oli ollut epillisen -eli kertomarunon isä, ja puhuessaan heidän runollisista tuotteistaan -lausuu Platon; "Kenpä ei mieluummin tahtoisi olla sellaisten lapsien -isä, kuin tavallisten ihmissikiöiden?" - -Teoksensa "Työ ja päivät", jonka hän omistaa Perses nimiselle -veljelleen, joka oli hänelle tehnyt suurta vääryyttä, alottaa hän -vertaamalla toisiinsa kunniallista työtä ja laiskuutta, rehellistä -uurastusta ja kateellista kiistakilvoittelua. Hän esittää sitten -pitkän jonon maanviljelystä koskevia havaintoja ja luettelee lopuksi -ne päivät, joita pidetään suotuisina tai epäsuotuisina maatöihin ja -toimituksiin vesillä. - -Esittäessään Prometeyn tulenryöstöä kertoo hän, kuinka Zeys käskee -Hefaistoa ja muita jumalia luomaan Pandaro naista, joka lippaastaan -päästää kaikki haikeat huolet, mitkä ihmiskuntaa vaivaavat, mutta -toivolta, joka pohjalla piilee, sulkee kannen kiinni. Sitten kuvaa -hän viisi maailman aikakautta ja kasvavan pahuuden, jonka ne tuovat -mukanaan. - -Ensin tulee _kultakausi_. Suruttoman elämän perästä tuli kuolema sen -ajan ihmisille kuin suloinen uni, ja heidän haamunsa jäivät maailmaan -tehden hyvää, pitäen silmällä oikeutta ja vääryyttä sekä levittäen -hedelmällisyyttä. _Hopeakautena_ elävät ihmiset viattomuudessa vielä -sata vuotta, mutta he eivät suo jumalille näille tulevaa kunniaa, ja -sentähden muuttuvat he kuoltuaan tosin onnellisiksi hengiksi, vaan -alempi-arvoisiksi. Pahemmin käy _vaskikautena_. Sen ihmiset eivät ole -ensinkään edellisten kaltaisia. Niillä on - - sydän kuin timantti, vahvat, valtavat - käsivarret vastustamattomin voimin. - He toisiaan surmaten tuonen synkkiin - kauhuihin vaipuvat mainetta ilman. - -Kun multa on peittänyt tämänkin sukupolven, seuraa _neljäs -sukupolvi_, oikeamielisempi ja jalompi kuin edellinen ja rikas -sankareista, joita kutsutaan puolijumaliksi ja jotka käyvät kauheaa -sotaa seitsenporttisen Theben ja Troijan luona. He joutuvat -kuolemansa jälkeen "autuaitten saarille", jossa heille kolme kertaa -vuodessa suodaan mitä herttaisimpia hedelmiä. - -Viimeksi tulee _rautakausi_, runoilijan oma aikakausi, jolloin -ihmiset ovat perin turmeltuneita ja "sikiöt" harmaantuvat heti -syntymänsä jälkeen, jolloin uskollisuus on kadoksissa ja lapset -julkeasti saattavat vanhempansa häpeään, jolloin - - "nyrkki on vallan määränä, toinen ryöstävi toistaan, - vilpittömyyttä ei kärsitä, jumalten pelkoa ei myös, - hurskautt' ei ees". - -Runoilija neuvoo valitsemaan maanviljelys-töitä varten sopivinta -aikaa tähtien liikunnon mukaan. Elon korjuu on alettava kun Pleiadit -(seulaset) nousevat Toukokuussa taivaalle, ja touon aika on silloin -kuin ne Marraskuussa laskeuvat, ja sekä eloa korjattaessa että kylvöä -tehtäessä on oltava alasti. Maanviljelijä olkoon itse varustettu -tarpeellisilla työkaluilla, niin ettei hänen tarvitse muilta -lainata, ja hän ei saa tuonnemmaksi lykätä mitään, jos tahtoo saada -aittansa täyteen. Vieläkin hänelle ilmoitetaan, milloin metsä on -kaadettava ja millaista puuta hänen tulee käyttää työkaluihinsa. -Kynnettäessä käytettävät härät olkoot yhdeksän vuotisia, itse kyntäjä -neljänkymmenen vuotias, ja ennen kylvölle menoa tulee hänen syödä -kahdeksan palaa nelijuovaista leipää. Nuoremmat miehet eivät kelpaa -tähän toimeen, sillä he "vilkuvat rauhattomasti toveriensa jälkeen." - -Samalla tarkkuudella luetellaan joka vuodenajalla tehtävät -maanviljelys-työt. Ei mitään unhoteta; karjaa on suojeltava -talvikylmältä, työmiehet ovat varustettavat lämpöisillä vaatteilla -ja hyvin ruokittavat, viiniköynnökset oikeaan aikaan karsittavat ja -silmästettävät, talonväen on elonkorjuu-aikana noustava aikaisin -makuulta, ja tarpeellista lepoa ja virkistystä on suotava kesän -kuumimpana aikana. Kun vilja on puhdistettu, voi palvelusväkeä -vähentää tai vaihtaa, ja terävähampainen koira on pidettävä varastoja -vartioimassa. - -Vielä neuvotaan, milloin on paras vesillelähtö-aika, miten miehen -tulee käyttäytyä puolisoa valitessaan -- tämä ei saa iältään olla -kolmeakymmentä vuotta vanhempi -- miten on seurusteltava ystävien -kanssa, ja kaikellaisia pikkuseikkoja, joita jokapäiväisessä -elämässä on noudatettava. Erittäin merkitään, mihin työhön kukin -kuukauden päivä parhaiten sopii. Niin esimerkiksi ei kelpaa kuun -kolmastoista päivä koskaan kylvöpäiväksi, mutta sopii erinomaisen -hyvin istuttamiseen. Kuudes päivä keskeltä kuukautta on turmiollinen -kasveille, mutta synnyttää uhkeita poikalapsia; sitä vastoin se ei -ole edullinen tyttöjen syntymäpäiväksi eikä myöskään hääpäiväksi. - -Runoelmassaan _"Teogonia"_ koettaa Hesiodos yhtäjaksoiseen -järjestykseen yhdistää, mitä tarut ja laulut kertovat jumalten -alkuperästä. Maailman luomisesta alottain esittää hän kaoksen -(järjestämättömän ainepaljouden) ensimmäiseksi olomuodoksi. Sitten -tulee Gaia (maa) "leveällä rinnalla", Tartaros, Eros (rakkaus), yö, -päivä, tähtitaivas, vuoret, meri, Titanit, joista Kronos (aika) oli -viimeinen, Kyklopit j.n.e. Runoelma on itsessään hämärä, mutta siinä -on paikoittain kauniita, voimakkaita kuvauksia, niinkuin esimerkiksi -taistelu jumalten ja jättiläisten välillä j.m.s. - -Kolmas runoteos, "Herakleen kilpi," joka tavallisesti luetaan -Hesiodon teoksien joukkoon, nähtävästi ei ole hänen kirjoittamansa. -Se kertoo Herakleen taistelusta Kyknos rosvon kanssa, ja runoelman -täyttää suureksi osaksi tarkka kuvaus sankarin taitehikkaasti -kirjaillusta kilvestä. - - - - -Pindaros. - - -Kuoli 442 e.Kr. - -Vaikka Kreikkalaiset pitivät Pindaroa etevimpänä lyyrillisenä -runoilijanaan, mainitsevat häntä ainoastaan harvat senaikuiset -kirjailijat, ja kaikki mitä me tiedämme hänen elämästään on saatu -elämäkertomuksista, jotka ovat kokoon kyhätyt satoja vuosia -jälkeen hänen kuolemansa. Hän syntyi noin v. 520 e.Kr. Boiotian -pääkaupungissa Thebessä tahi jossakin sen läheisyydessä. Hänen -sukunsa jäsenien kerrotaan olleen taitavia huilun soittajia, ja -itse kehuu hän, että hänen isänsä synnyltään oli Spartalainen ja -äitinsä Arkadialainen luonnotar. Opittuaan eräältä sukulaiseltaan -soitannon ensi alkeet tuli hän vielä nuorukaisena Athenaan, siellä -täydellisesti harjaantuakseen kielisoitin-taiteesen. Kahdenkymmenen -vuotisena palasi hän kotiinsa ja perusti runoilijamaineensa oodilla, -jossa hän laulaa erään nuoren Thessalialaisen mainehikkaasta -osanotosta Pytialaisiin juhlaleikkeihin. Tämän perästä leveni -hänen maineensa ympäri Kreikanmaata ja Siciliaa. Itse oleskeli -hän enimmiten syntymäkaupungissaan, sepitellen runoja, joissa -tavallisesti ylisti juhlataistelujen voittajoita; niitä pidettiin -Olympiassa, Pytossa (Delfossa), Nemeassa ja Istmon kannaksella -Korinton luona. Taru kertoo, kerran kun Pindaro lapsena makasi -nukkuneena, mehiläisparven laskeutuneen hänen huulilleen ja -täyttäneen hänen suunsa hunajalla. Hänen luultiin myös olleen -likeisessä yhteydessä Delfon pappien kanssa, ja siellä näytettiin -temppelin merkillisyyksien joukossa rautatuolia, jota hänen sanotaan -käyttäneen, ja Athenassa hänelle pystytettiin muistopatsas, ja Rodos -saarella piirrettiin yksi hänen oodeistaan kultakirjaimin Athenen -temppeliin. - -Jotta voitaisiin ymmärtää hänen runoelmainsa muotoa ja laatua, -on kuorilaulun yleisen luonteen tunteminen välttämätön. Lyhyesti -lausuttuna ovat kuorit taiteellisia runouden, soitannon ja tanssin -yhdistyksiä, jotka tarkoittivat jumalanpalveluksen juhlallisuuden -koroittamista ja ihmisten tekojen ylistämistä ja joita muutenkin -juhlamuodon saavuttamiseksi käytettiin yleisissä sekä yksityisissä -tilaisuuksissa. "Paion" oli hymni Apollonille, jota lyyrää soittain -esitettiin; "dityrambi" oli laulukertomus huilun säestyksellä -Dionyson kunniaksi, ja "hyporkema'lla" esitettiin musiikin soidessa -miimillisesti joku suurenmoinen tapaus. Laulujen rakennuksessa -oli kolme osaa eli sointujaksoa, joista ensimmäistä sanottiin -"stroofiksi" (säkeistöksi), toista antistroofiksi (vastasäkeistöksi) -ja kolmatta "epoodiksi", joista molemmat edelliset riveiltään ja -runojaloiltaan olivat aivan yhtäläisiä, kun sitä vastoin kolmas -rytmiltään (poljennoltaan) poikkesi toisista. Tulee myöskin ottaa -huomioon, että oodin esittivät tanssijat, jotka lauloivat stroofin -ja antistroofin kulkien eteenpäin ja taantuen taaksepäin, kun sitä -vastoin epoodi laulettiin istualta. Mitä soitantoon tulee, niin ei -tiedetä muuta, kuin että käytettiin sekä kieli- että huulisoittimia. -Kreikkalaiset eivät näy tunteneen sointu-oppia, mutta heidän -soitannollisissa skaaloissaan oli neljännes-ääniäkin, ja heidän -tahtinsa ja rytminsä olivat paljoa monimutkaisempia kuin meidän -aikanamme. Oodien aineet otettiin eri tahoilta: melkein mikä tapaus -tahansa yksityisessä ja yleisessä elämässä saattoi antaa sellaiseen -aihetta, ja useimmissa Kreikan valtioissa elätettiin laulajia ja -tanssijoita näiden juhlarunoelmien esittämistä varten. Ne kertovat -enimmiten jumalten lempiseikkailuja ja taisteluja sekä vanhojen -sankarisukujen mainehikkaita muistoja, ja niihin oli sovitettu -hienoja viittauksia sen aikuisiin henkilöihin, joiden töitä ja -toimituksia niillä oikeastaan tahdottiin ylistää. - -Ainoastaan pieni osa Pindaron oodeista on jälkimaailmalle säilynyt; -ne kertovat pääasiallisesti voitoista, joita uljaat kilpataistelijat -saivat Kreikkalaisten kansajuhlissa, ja viehättävät meitä enemmän -niissä esiintyvän voiman ja laulu-innon kuin niiden historiallisena -pohjana olevien tapauksien kautta. Kreikkalaisten keskuudessa -oli näillä kilpataisteluilla suuri kansallinen merkitys, ja eipä -edes niinkään arveluttavana hetkenä, kuin milloin Kreikkaa uhkasi -Persialaisten tuhoava hyökkäys, voitu laiminlyödä Olympilaisten -taisteluleikkien viettämistä. Muinais-ajan sodissa oli voiton -määrääjänä ruumiin voima ja notkeus, jotka molemmat kehittyivät -uutteran harjoituksen kautta, ja suurena kiihoituksena tähän olivat -ne julkiset kunnian osoitukset, jotka voittajat saivat osakseen -näissä kilpaleikeissä, joita lakkaamatta Kreikassa pidettiin -milloin missäkin. Sentähden olivatkin nuot jo ennen mainitut neljä -kilpaleikkiä joita vietettiin määrättyihin aikoihin, Kreikkalaisten -mieluimmat kansajuhlat, ja niihin kokoontui loistava joukko -kilpataistelijoita, joiden taisteluja päivällä ja juhlakemuja yöllä -suurella mieltymyksellä katseli lukuisa, kaikista Kreikan valtioista -ja siirtokunnista kokoontunut kansan joukko. Voittaja sai astua -kolmijalkaiselle pronssituolille öljypuu-lehväinen, kultasirpillä -pyhistä lehdoista leikattu seppele käärittiin hänen päähänsä; hänen -nimensä, sukuperänsä ja syntymäseutunsa mainittiin julkisesti, ja -hänen voittamastaan kunniasta tulivat osallisiksi myöskin hänen -isänsä ja kotiseutunsa. - -Voittajia näissä kilpailuleikeissä ylistää Pindaros niissä -runoissaan, jotka ovat meille säilyneet. Monissa hänen oodeissaan ei -ole mitään silmun pistävää yhteyttä jumaluustarullisten tavottelujen -ja niiden erityisten tapauksien välillä, jotka ovat laulun aineena. -Toisessa jätetään kokonaan mainitsematta sankarin nimi ja kotipaikka, -toiset taas vaihtelevat niin ajatusjuoksussaan, että tapauksien -juonta runoelmissa on hyvin vaikea seurata. Itse sanookin Pindaros -laulustaan, että hän kuten mehiläinen liitelee kukasta kukkaan. - -Vaikka Pindaron runoissa löytyy niin monta ihanaa kohtaa, tapaa ani -harvoin otteita hänen lauluistaan muiden kirjailijain teoksissa, -luultavasti sentähden että hänen neronsa pääasiallisesti kuvastaa -ainoastaan piirteitä hänen omasta aikakaudestaan ja kertoo tapauksia, -jotka miellyttivät enemmän niitä, joita hän ylisti, kuin nousevia -sukupolvia. Hänen tuotteitaan tosin siihen aikaan pidettiin hyvin -suuressa arvossa, sentähden että niiden sointuisat rytmit niin hyvin -soveltuivat musiikkiin ja tanssiin; mutta nyt, kun ei enään vietetä -näitä kansallisjuhlia, joidenka kanssa runous, lyyrä ja tanssi olivat -niin likeisessä yhteydessä, ovat ne kadottaneet arvonsa, ja rohkeat -käänteet runoilijan ajatusjuoksussa vaikuttivat, kuten äsken jo -mainittiin, etteivät hänen tuotteensa muistossa säilyneet. - - - - -Anakreon. - - -Syntyi noin 550 e.Kr. - -Lempeästä lempirunoilijasta Anakreonista tiedämme ainoastaan sen, -että hän syntyi kreikkalaisella Theos saarella, mistä muutti -ensiksi Samoon ja sitten Athenaan jossa hänen sanotaan kuolleen -hyvin vanhaksi elettyään. Hän lauloi yksinkertaisissa säkeissä -lemmen, viinin ja hiljaisen nautinnon ylistystä. Näytteenä hänen -sittemmin usein mukaillusta runoilutavastaan olkoon tässä pieni laulu -"lyyrälle": - - Mä tahdoin Atreyn poikia, - mä tahdoin Kadmoa laulaa; - vaan kielet kanteloisen - vain kaikui lemmen kieltä. - Mä äsken kieliä vaihdoin - ja tartuin toiseen lyyraan, - mä aioin sankartöitä - Herkuleen laulaa. Kielet - taas lemmenkieltään kuiskaa. - Oo vait', niin kuulet -- mun lyyrän - vain lemmen lauluja soittaa. - -Runoilija tahtoisi mielellään, lausuu hän tässä, ottaa aineen -runoonsa Troijan ja Theben sankarisaduista; mutta hänen lyyränsä ei -soi korkeakaikuista säveltä, se haluaa sävelin ylistää vain lemmen -jumalia. - - - - -Aiskylos. - - -Kuoli v. 456 e.Kr. - -Aiskylos, Kreikkalaisten ensimmäinen murhenäytelmän kirjoittaja, oli -syntynyt Eleysiissä v. 525 e.Kr. ja otti itse osaa vapautustaistelukin -Maratonin, Salamiin ja Plataian luona. Tyytymättömänä kotiseutunsa -oloihin lähti hän sieltä pois kaksi kertaa ja tuli Siciliaan, jossa -sitten kuolikin. - -Oikein ymmärtääksemme kreikkalaista murhenäytelmää tulee meidän ottaa -huomioon, että näytelmätaide vanhassa Hellaassa oli luonteeltaan niin -perin kansallinen ja uskonnollinen. Näytäntöjä toimeen pantiin kolme -kertaa vuodessa Bakkos-juhlissa, ja niihin tuli kymmentuhansittain -katselijoita. Teaatterissa ei ollut kattoa, ja näytelmät pidettiin -siis taivasalla. Kapea näyttämö oli puoliympyrän muotoisten -katselija-istuinten etupuolella; sivuilla ja perällä oli maalattuja -koristuksia, jotka sopivat näyteltävään kappaleesen. Kustannukset -itse kappaleesta, kuorilaulajista ja näyttelijöistä maksoivat rikkaat -pohatat. - -Muistettava on myös, että kansa piti näitä näytelmiä jonkinlaisina -pyhinä toimituksina ja samalla kaunotaiteen kehitystä edistävänä -kilvoitteluna, ja Kreikkalaisten synnynnäinen kauneuden aisti, -hienostuneena taiteellisissa ja tieteellisissä harjoituksissa, -saattoi heidät helposti käsittämään runoilijoiden tuotteissa -tavattavat ihanat käännökset ja historialliset viittaukset. - -Aiskylos kirjoitti näytelmänsä vilkkaana ja yleväaatteisena aikana, -ja senpä tähden niissä kuvastuvatkin selvästi näiden aikojen -ominaisuudet. - - -Vangittu Prometeys. - -Kappale alkaa sillä hetkellä kuin Hefaistos, joka ei uskaltanut -vastustaa Zeyn käskyä, kahlehtii Prometeyn kallionlohkareesen -Kaukasos vuorella. Kun se on tehty, jätetään Prometeys yksikseen. -Korkeapontisilla sanoilla rukoilee hän luonnon voimien jumalia ja -valittaa tukalaa tilaansa. Okeanon tyttäret, aallottaret, kiitävät -sisälle siivekkäissä vaunuissa, surkuttelevat Prometeyn onnettomuutta -ja pyytävät häntä kertomaan rikoksensa, jonka hän myös tekeekin. - - Kun isäns' jälkeen valtaan nousi Zeys, - soi taivaisille kullekin hän kunniaa, - mi suuruudellaan määräs' vallan jokaisen. - Vaan mailman kurjaa kansaa halveksuin - hän päätti sukupuuttoon tappaa sen - ja luoda kansan uuden, toisenlaatuisen. - Tät' tuumaa vastaan yksin nousin mä. - Mä uskalsin sen; ihmissuvun turmastaan - ja tuonelaankin joutumasta pelastin. - Näet, siksi sorrun näihin vaivoihini mä - niin tuskaa tuottaviin, jo nähdä kauheisin. - -Kuolettavasta rauhattomuudesta, jatkaa vielä Prometeys, olen minä -pelastanut kuolevaiset ja valanut heidän sieluihinsa toivon lumoovaa -rauhaa -- ja sitä paitsi olen hankkinut heille tulen, jota he -tuhansin tavoin voivat käyttää apukeinonaan. Sentähden oli Zeys -määrännyt hänelle tämän kauhean rangaistuksen. Kun aallottaret -ovat poistuneet, tulee meren jumala (Okeanos) ja tarjoo apuaan. -Kuorilaulajille kertoo sitten Prometeys lähemmin, mitä hän on -opettanut ihmisille: rakennustaidon, ajanlaskun, kirjoitustaidon, -hevoskesytyksen, purjehduksen, lääke- ja ennustustaidon. Äkkiä -ilmestyy lehmäksi muutettu kuninkaan tytär Io ja valittaa surkeata -kohtaloaan. Prometeys tuntee hänet, ja hänelle Io ennustaa, että -Herakles on hänet pelastava. Kun Io katoo, moittii kuori hänen -sopimatonta lemmenliittoaan Zeyn kanssa, jonka perikatoa Prometeys -kauheilla sanoilla ennustaa, ja tästä Hermes häntä uhkaa vieläkin -suuremmilla kärsimyksillä. Prometeys osoittaa uhkamielisyyttä, -aallottaret surkuttelevat häntä; Hermes moittii heitä ankarasti; -Prometeys manaa avukseen emoaan, maata; vuori avautuu ja -kallionlohkare, johon hän on kiinni kahlehdittu, vaipuu syvyyteen. - -Se Aiskylon näytelmä, jossa hän esittää Prometeyn vapauttamisen, on -hävinnyt. - - -Turvaa etsiväiset. - -Kuningas Danaon viisikymmentä tytärtä ovat saapuneet Argon rantaan -ja astuvat sisälle pyytäin Zeytä estämään heitä joutumasta -avioliittoon serkkujensa, kuningas Aigypton viidenkymmenen pojan, -kanssa, joita heidän isänsä välttämättömästi tahtoo heitä pakoittaa -miehikseen ottamaan. Danaos käskee tyttäriään istuutumaan "puhtaalle -pohjaperustalle"; he asettuvat alttarin ympärille. Nyt astuu esiin -Pelasgos, Argon kuningas, seurueineen, kuuntelee tyttöjen kertomusta -ja epäröi antaisiko, peläten Aigypton vihaa, heille apuaan, vaan -suostuu kun naiset uhkaavat muuten hirttäytyä temppeliin. Sillä -aikaa kuin Danaos lähtee ulos päästäksensä porvarien tuttavuuteen ja -suosioon, rukoilevat hänen tyttärensä uudelleen Zeyn apua, vedoten -kantaäitiinsä Iohon, jonka elämäkerran ja retket he kertovat. Argon -kansa lupaa auttaa pakolaisia, jotka rukoilevat jumalia Argivilaisten -puolesta. Nyt tulevat takaa-ajajien laivat näkyviin, ja naiset -uudistavat avunpyyntönsä. Airut käskee heitä lähtemään laivoille -kosijoineen. Kuningas Pelasgos tulee heille avuksi, ja airut -lähetetään pois. - - -Persialaiset. - -Näytelmä esittää tapausta Persian pääkaupungissa Susassa. Kuori, -jossa laulajina ovat suurkuninkaan valtioneuvokset -- uskollisten -neuvosto -- laulaa laulun, jossa ilmaisee suruaan siitä, ettei -ole saatu odotettuja sanomia Persian sotajoukolta Kreikassa, ja -surkuttelee niiden jalojen sankarien kohtaloa, jotka ovat sinne -lähteneet. Laulussa kuvataan myöskin Xerxeen suuren sotajoukon -lähtöä. Nyt astuu sisälle kuningatar Atossa, kertoo pahaenteisen unen -ja kysyy ylenkatseellisesti, missä maailman sopukassa Athena lienee. -Sanansaattaja tulee ja kertoo, että koko yritys on rauennut tyhjiin. -Hän luettelee pitkän rivin kaatuneita, kuvaa taistelun Salamiin luona --- tuhannen laivaa kolmeakymmentä vastaan. - -Kuningatar poistuu viedäksensä juomauhria vainajille ja -rukoillaksensa jumalten apua. Kuori laulaa valitusvirren Xerxeen -suuruuden onnettomasta häviöstä. Kuningatar palaa uhrilla -manatakseen Dareiota tuonelasta, ja kuori yhtyy hänen kanssaan -rukoukseen. Dareion haamu nousee haudasta; hän sanoo syyksi tappioon -poikansa nuorekasta tulisuutta ja hurjaa, jumalia suututtavaa -menettelyä; neuvoo ettei Kreikkaa enään ahdistettaisi; pyytää -äitiään lohduttamaan ryysyisenä palaavaa nöyristynyttä poikaansa -ja katsoo sitten taas tuonen pimeään valtakuntaan. Kuori laulaa -menneen ajan kunniaa juuri kuin Xerxes astuu sisälle valittain -kaatuneitten sankarittensa kuolemaa. Xerxes rupee nyt kertomaan -onnettomia vaiheitaan. Ainoa, minkä hän oli saanut pelastetuksi, -oli -- nuolikotero. Sitten kuin kuningas ja kuorilaulajat ovat -lukemattomilla valitushuudoilla ilmaisseet tuskaansa, palaavat he -palatsiin, ja kappale loppuu. - - -Seitsemän ruhtinasta Theben ulkopuolella. - -Kuningas Eteokles ja Theben porvarit ovat kokoontuneet palatsin -pihaan. Kuninkaan karkoitettu veli Polyneikes, jolla on apuna kuusi -Argolaista ruhtinasta, piirittää kaupunkia. Heitä vastaan kiihoittaa -Eteokles porvareja urheaan vastarintaan. Sanansaattaja tuo sanoman, -että Argivilaiset puuhaavat rynnäkköä kaupunkia vastaan, ja kuningas -lähtee tekemään puolustusvarustuksia. Kuori, jossa laulajina on -Thebeläisiä tyttöjä, astuu sisälle ja rukoilee jumalten apua. -Eteokles tulee silloin ja moittii naisia heidän menettelystään, joka -ainoastaan lannistaa puolustajien rohkeutta. - - On _miesten_ tehtävä, kun uhkaa vihamies, - rukoillen, uhrin turvaa pyytää jumalten; - vaan _teidän_ vaieten on kotiin jääminen. - -Hän sallii heidän kuitenkin lopuksi rukoilla, mutta ainoastaan ilman -haikeaa huokaustulvaa, ja kuori huutaa vilkkain vertauslausein -jumalia avuksi, ettei ikivanha kaupunki joutuisi heittokeihään, -kuluttavan tulen, väkivallan, hillittömyyden ja hävityksen uhriksi. - -Sanansaattaja tulee toistamiseen, kertoo vihollisparvien eri -päällikköjen johdolla kokoontuvan mikä millekin portille ja -Polyneikeen aikovan rynnätä seitsemättä porttia vastaan, lujalla -päätöksellä joko kaataa veljensä tahi itse hengetönnä vaipua -veriinsä. Eteokles määrää, ketä vihollispäällikköä vastaan kukin -Thebeläinen sankari lähtee; itse tahtoo hän asettua veljeään -Polyneikestä vastaan. Kuori ilmaisee pitkänlaisessa laulelmassa -kansan tuskaa ja kertoo Oidipon perheen menneet surulliset vaiheet: -miten Oidipos nai tuntemattoman äitinsä ja hänestä synnytti neljä -lasta, pojat Eteokles ja Polyneikes sekä tyttäret Antigone ja -Ismene; kuinka hän, kauhean sukurutsauksen vihdoinkin ilmi tultua, -surusta puhkaisi silmänsä, j.n.e. Sanansaattaja palaa vieläkin -kerran ja ilmoittaa kaupungin pelastuneen: veljekset ovat surmanneet -toinen toisensa. Kuorin laulaessa murhelaulua kannetaan kaatuneiden -ruumiit esiin, Antigone ja Ismene yhtyvät saattokulkueesen, ja -kun ruumiit ovat lasketut maahan, ilmaisevat he suruaan haikeilla -valitushuudoilla. Airut ilmoittaa kansanneuvoston päätöksen, että -Eteokles on saava kunniallisen hautauksen, vaan Polyneikeen ruumis -heitettävä lintujen syötäväksi. Antigone lupaa haudata Polyneikeen, -ja toinen puoli kuorilaulajia lähtee kantamaan pois viimeksi mainitun -ruumista, kun sitä vastoin toinen puoli kantaen Eteoklesta seuraa -Ismeneä. - - -Oresteen vaiheet. - -1. _Agamemnon_. - -Agamemnonin palatsin katolla Argossa astuelee vartija ja tähystää -tutkivasti yön pimeään. Kymmenen vuotta peräksyttäin on hän -odottanut nähdäkseen tulimerkin välähtävän, joka ilmoittaisi Troijan -kukistuksen ja kuninkaan pikaisen kotiintulon. Äkkiä ilmestyy -leimahteleva tuli taivaan rannalle. Riemuissaan astuu vartija alas -katolta mennäkseen kertomaan Agamemnonin puolisolle Klytemnestralle -tätä iloista sanomaa. Kuori, jossa laulajina on vanhoja ukkoja, -kokoontuu palatsin ulkopuolelle ja kertoo laivaston lähdöstä -Troijaan. Kuningatar tulee ja toimittaa uhrin. Kuori jatkaa lauluaan -piirityksen historiasta Ifigeneian kuolemaan asti, kun Klytemnestra -esiintyy ja ilmaisee iloisen uutisen, joka myrskyn nopeudella on -kiitänyt vartioroviosta toiseen, kertoen millaiseksi hän kuvittelee -Troijan tilaa. Kuori puolestaan valittaa sodan syytä ja Kreikan -uljaimman nuorison kaatumista Troijan luona ja lausuu pelkäävänsä, -että voitettujen kirous on hurjille voittajille saattava jumalten -koston. Airut ilmoittaa Agamemnonin tulon. Hän kertoo kuvaavasti -piiritysjoukkojen kärsimyksistä. Mutta mitäpä nyt enään valituksista? -Nyt on kaikkien kärsimysaika loppunut, kaatuneidenkin, jotka -onnellisina lepäävät ajattelematta kotiinpalaustaan. Ei, nyt sanotaan -iloiset jäähyväiset kaikille vaivoille. - -Kuningatar astuu esille ja sanoo jo kauan odottaneensa nyt lähestyvää -ilon hetkeä; mutta kuori alkaa taas laulaa kurjuutta, minkä -Helenan turmiokas kauneus on aikaan saanut, ja sitä onnettomuutta, -joka vainoo suurta valtaa, ja hiljaista, halvassa, nokeutuneessa -mökkisessä viihtyvää onnea. Nyt saapuu Agamemnon, ja kuori tervehtii -häntä: - - Oi terve sä sortaja Ilionin! - -Kuningas tervehtii Argoa ja kotijumalia, puhuu Troijan häviöstä ja -kateudesta, jolla aina katsellaan menestyneitä sankaritöitä, ja aikoo -juuri astua asuntoonsa, kun Klytemnestra tulee häntä vastaan ja -puhuttelee häntä upeilevin, ilettävää hellyyttä osoittavin sanoin. -Agamemnon ei ole kuulevinaan hänen mairitteluansa. Kunnioita minua -ihmisenä, äläkä jumalana, lausuu hän, eikä tahdo mielellään asettaa -jalkaansa levitetyille "kirjaville korukudoksille". Vihdoin myöntyy -hän kuitenkin ja astuu kotinsa purppuramatolle, ensin suljettuaan -puolisonsa suosioon Kassandran, Priamon vangitun tyttären, jonka hän -oli tuonut mukanaan Troijasta. - -Kuningatar kutsuu Kassandraa perheen jäseneksi -- orjattarena. -Syvästi loukattuna rukoilee Kassandra Apollonin apua. Haltioihinsa -joutuneena ennustaa hän aiottua murhaa, ja kauheissa näyissä kiitävät -hänen silmiensä ohi kaikki Pelopon sukua tahraavat rikokset. -Ennustaen Oresteen palausta ja rukoillen kostoa menee hän sisälle -kärsimään kohtaloansa. Kuori alottaa juuri laulun kun sisältä -kuullaan Agamemnonin huutavan: - - Voi mua! Murhaajalta kuolon-iskun sain! - -Palatsin portit avautuvat, ja ulos astuu kuningatar kirves olalla. -Jälestä kannetaan Agamemnonin ja Kassandran peitteillä verhotut -ruumiit. Klytemnestra puolustaa tekoaan pitkällä puheella. Suuresti -hän kerskuu siitä, että on surmannut avionrikkojan -- "puolisonsa -häpeän" -- ja riettaan jalkavaimon, jonka tämä oli tuonut mukanaan; -mutta kuori kiroo hänen konnantyötään. Nyt esiintyy kuningattaren -rakastelija, Aigistos, ja iloitsee siitä, että hänen isänsä, -Thyestes, on kostettu. Kuori uhkaa, että hänet on kansa kivittävä, -mutta hän ylönkatsoo heidän uhkauksensa ja vakuuttaa olevansa valmis -tarttumaan valtikkaan sekä kahleilla ja vankeudella kurittamaan -jokaista vastustajaansa. Kun kuorilaulajat paljastavat miekkansa, -välittää kuningatar sopua ja saa Aigiston palaamaan kanssansa -palatsiin, kun sitä vastoin kuori, joka uhaten ennustaa Oresteen -palausta, lähtee kaupunkiin. - -2. _Uhrinkantajattaret_. - -Tapaus on vieläkin Argossa, jossa näkyy Agamemnonin hauta palatsin -ulkopuolella. Orestes, ystävänsä Pyladeen seurassa, tulee paikalle ja -uhraa kaksi hiuskiharaansa isänsä haudalla. Sitten astuvat ystävykset -syrjään odottamaan Elektraa, Oresteen sisarta, joka naisseurueen -(kuorin) kanssa tulee vuodattamaan juomauhria haudalle. Kuori -lausuu pelkäävänsä, että murhatyö jää kostamatta. Elektra ei tiedä -miten rukoilla, kun murhaaja, hänen äitinsä, on lähettänyt uhrin. -Kuori neuvoo häntä rukoilemaan, että Orestes saapuisi kostajaksi. -Uhria toimittaessaan keksii Elektra kiharat, jotka ovat hänen omien -kiharainsa väriset. Kun hän siinä seisoo epäillen, astuu Orestes -esille Pyladeen seurassa ja ilmaisee, kuka hän on. Elektra ei ota -alussa uskoakseen, mutta pian tulee hän vakuutetuksi. Ihastuksissaan -tervehtii hän nyt veljeään, johon ainoaan hän nyt on yhdistänyt -nelinkertaisen rakkauden isään, äitiin, veljeen ja sisareen. Orestes -selittää, että Zeys on lähettänyt hänet kostajaksi. Hän ja Pylades -poistuvat ilmestyäkseen uudelleen kuleksivina muukalaisina palatsin -portilla. He koputtavat ja pyytävät saada puhutella talon korkeata -haltijatarta. Klytemnestra astuu ulos, Orestes sanoo tulleensa -Fokiista, jossa hänelle oli annettu toimeksi kuningattarelle tuoda -sanoma hänen poikansa Oresteen kuolemasta. Klytemnestra käskee -heidän astua sisälle ja menee ilmoittamaan uutista Aigistolle. -Jonkun ajan kuluttua kuuluu kauheaa huutoa, ja palvelija syöksähtää -palatsista ulos kertoen että Aigistos on murhattu. Orja huutaa -ääneensä Klytemnestraa, joka tuleekin ja, saatuaan kuulla uutisen, -pyytää "miehiä kaatavaa tapparaa". Orestes ja Pylades astuvat ulos -palatsista paljastetuin miekoin. Kun Orestes lausuu uhkaavia sanoja, -virkkaa Klytemnestra: - - Jo taannu, poikain! Rintaa sitä kunnioi, - min luona usein ennen uinahtain - sä hennoin huulin makeen äidinmaidon söit. - -Orestes epäröi, mutta Pylades varoittaa häntä unohtamasta Apollonin -neuvoa; ennen hänellä olkoon vaikka koko maailma vihollisena, -kuin jumalat. Orestes laahaa äidin mukaansa palatsiin, ja portit -suljetaan. Kun ne taas avautuvat, seisoo hän äitinsä ruumiin -vieressä ja koettaa puolustaa tekoaan puhumalla Klytemnestran -ja hänen rakastelujansa rikollisuudesta. Kuori ennustaa tulevia -onnettomuuksia. Oresteen valtaa rauhattomuus, joka vihdoin saattaa -hänet mielettömäksi. Hän näkee harmaapukuisten, gorgonin näköisten, -käärmeiden ympärikietomain raivottarien lähestyvän ja syöksyy pois -näyttämöltä. - -3. _Eymenidit (kostottaret)_. - -Delfon temppelin ulkopuolella rukoilee naispappi, mainiten useita -jumalia nimeltä. Kun hän on poistunut, näkyy oraakelipyhäkön sisusta. -"Omfalolla" (maailman napakivellä) istuu Orestes kalman kalpeana. -Hänen vieressään seisoo Apollo, vähän kauempana Hermes. Kuorina ovat -kostottaret (raivottaret, erinnyit), jotka uneen vaipuneina istuvat -piirissä tuoleilla. Apollo lupaa Oresteelle suojelustaan ja käskee -häntä rientämään Athenaan ja siellä kääntymään ikivanhan Pallas -Athenen kuvan puoleen. Kun hän on lähtenyt, ilmestyy Klytemnestran -haamu ja yllyttää kostottaria vainoomaan Orestesta. Nämät syöksyvät -istuimiltaan ja moittivat Apolloa siitä että hän on asiaan puuttunut. -He syyttävät Orestesta rikoksesta, mutta Apollo puolustaa häntä; -sitten eroovat he osoittaen molemminpuolista uhkamielisyyttä. - -Seuraavassa näytännössä nähdään Pallaan temppeli ja Athenan Akropolis -linna; Orestes syleilee jumalattaren kuvaa ja rukoilee hänen -ratkaisevaa tuomiopäätöstään. Raivottaret, jotka ovat vainuneet -hänet siellä, ikäänkuin metsäkoira vainuu haavoittuneen otuksen, -saapuvat nyt toinen toisensa perästä paikalle. Pallas Athene tulee -ladellen sinne. Pakoittaen raivottaret vaikenemaan kehoittaa hän -Orestesta esittämään asiansa, jonka tämä tekeekin. Jumalatar itse ei -tahdo lausua mitään tuomiota, vaan asettaa tuomioistuimen Athenan -jaloimmista porvareista. Raivottaret alkavat jälleen laulunsa, -kuvaten niitä onnettomuuksia, jotka tulevat tapahtumaan, jos heidän -vainottavansa rikokset jäisivät rankaisematta. - -Kolmas näytäntö tapahtuu Areopagos kummulla Athenassa; Athene astuu -sisälle seurassaan kaksitoista tuomaria, jotka istuutuvat alttarin -ympäri näyttämön keskelle. Jumalatar käskee airutta vaatimaan -hiljaisuutta. Apollo tulee paikalle, ja keskustelut alkavat. -Orestes tunnustaa rikoksensa; Apollo rupeaa hänen puolustajakseen. -Mahtavilla sanoilla kehoittaa Athene tuomareja ryhtymään ratkaisevaan -äänestykseen. Vuoroon nousevat tuomarit istuimiltaan ja ottavat, -kuorin uhkaavasti laulaessa, äänestyskivet alttarilta ja panevat ne -uurnaan. Kivet luetaan, ja jumalatar itse ilmoittaa päätöksen: - - Tään miehen päättää tuomiokunta syyttömäks; - molemmin puolin ääniluku tasan on. - -Näin sanoen laskee jumalatar syyttömäksi julistavan kivensä muiden -joukkoon. Orestes kiittää, lupaa ikuista ystävyyttä Argon ja Athenan -välillä ja poistuu. Raivottaret, jotka ensiksi ovat vimmoissaan, -rauhoittuvat Athenen kaunopuheliaisuudesta ja saavat häneltä -temppelin Athenassa, ehdolla että he vastedes, kirousten asemasta, -saattaisivat asukkaille kaikkea hyvää. He toivottavat nyt Athenalle -siunausta, ja heidän nimensä muutetaan erinnyistä eymenideiksi, -sovintoa rakastavan koston jumalattariksi. Kaikkien riemuitessa -saatetaan heitä pyhäkköönsä keskelle Akropolista. - - - - -Herodotos. - - -Kuoli v. 413 e.Kr. - -Herodotos, joka on saanut liikanimen "historian isä", syntyi (v. 484 -e.Kr.) Halikarnassossa. Hän vietti suuren osan elämäänsä matkoilla -vieraissa maissa ja on näistä paljon kertonut historiassaan, -jossa kuitenkin ovat pääesiteltävinä ne suuret taistelut, joilla -Kreikkalaiset hänen aikanaan onnellisesti puolustivat maatansa -Persialaisten hyökkäyksiltä. Herodotos rakastaa totuutta, hänellä -on vilkas, terävä käsitysvoima, mutta häntä haittaavat usein -aikakautensa esiluulot ja mielipiteet, joten hän toisinaan joutuu -harhateille. Hänestä on sanottu, että hänellä oli "viisaan miehen -pää, äidin sydän ja lapsen yksinkertaisuus". - -Alkaen mytillisten (taru-) aikain taisteluista Euroopan ja Aasian -välillä kertoo hän, miten eräs Foinikialainen laivuri ryösti Ion, -Argon kuninkaan Inakon tyttären, ja vei sen mukanaan Egyptiin, jonka -jälkeen Kreikkalaiset ryöstivät Europan Tyrosta ja Medean Kolkiista. -Tämän perästä teki Lydian kuuluisa kuningas Kroisos, joka oli saanut -verrattomat rikkautensa Paktolon kultarikkaasta virran-uomasta, -hyökkäyksiä useaan Kreikkalaisvaltioon, mutta yhtyi sitten liittoon -Spartalaisten kanssa, jotka lupasivat häntä auttaa Persian kuningasta -Kyroa vastaan. Päätös tästä oli, että Kroisos joutui vangiksi -Sardeessa, tuossa vanhan maailman suuressa markkinapaikassa, jossa -ensiksi lyötiin rahaa. - -Hän palaa sitten siihen aikaan, jolloin Assyrialaisilla oli -valta Aasiassa. Niniven kukistuksen jälkeen saivat tämän vallan -Medialaiset, joiden uljas pääkaupunki Ekbatana, Herodoton kertomuksen -mukaan, oli pyöreällä kukkulalla seitsemän kehänmuotoisen vallin -ympäröimänä, joista kahdella sisimmällä oli hopioitut ja kullatut -harjat ja tornit. Hän kertoo myöskin, kuinka Astyageen, Medialaisten -viimeisen kuninkaan, joka oli naittanut tyttärensä Persialaiselle -Kambyseelle, pani viralta tästä aviosta syntynyt poika Kyros, jonka -lapsena pelasti kuolemasta karjapaimen Harpagos ja joka sitten tuli -koko Aasian haltijaksi. Hän mainitsee vielä Persialaisilla olleen -tapana jättää kuolleensa petojen ja lintujen saaliiksi, kuten vielä -nykyaikanakin Indian Parsit tekevät. Harpagos, joka oli kohonnut -kenraaliksi, pakoitti tuota pikaa Vähän Aasian kaupungit antautumaan -ja peloitti Kreikkalaiset näitä auttamasta. Sillä välin marssi -Kyros Babylonia vastaan, jonka ihmeitä Herodotos laveasti kuvaa, ja -johtamalla kaupungin läpi juoksevan Eufrat virran toiseen kaivettuun -uomaan raivasi hän itselleen tien palatsiin, jonka seinällä profeeta -Daniel luki tuon salaperäisen kirjoituksen. Kaupungissa oli tapa -sellainen, kertoo Herodotos, että naisia kaupittiin vaimoiksi enimmän -tarjooville; mitä siten saatiin maksua kaunottarista, se annettiin -palkinnoksi sille, joka suostui ottamaan jolsan naisen. Kyros teki -viimeisen sotaretkensä Massageteja vastaan, jotka elivät Kaspian -aroilla ja joita hallitsi Amazoni-kuningatar Tomyris. Tämä yllytti -joukkonsa niin voimakkaasen vastarintaan, että Kyros voitettiin ja -koko hänen sotajoukkonsa hakattiin maahan. - -Historioitsija rupee nyt kertomaan ikivanhasta sivistysmaasta -Egyptistä. Hän puhuu ensin Nilin lähteistä ja esittää, mitä hän -arvelee syyksi virran talvehtimiseen kesällä. Herodotos huomauttaa, -että Egyptiläiset uskoivat sielunvaellusta. He luulivat nimittäin -vainajien sielun täytyvän vaeltaa kolmetuhatta vuotta eläinten -ruumiissa, siten vähitellen taas kehittyäkseen ihmiseksi. Heidän -juhlakemuissaan oli aina nähtävänä kuolleen kuva, johon oli -liitetty muistutus: "Tällainen sinustakin kerran tulee". Hän johtaa -useat kreikkalaiset jumalat egyptiläisestä alkuperästä, kertoo -Egyptiläisten pitäneen lehmiä sekä muita nelijalkaisia eläimiä ja -lintuja pyhinä olentoina ja viettäneen suruaikaa kissojen ja koirien -kuoltua. Pyhää lintua Fenixiä hän ei koskaan saanut nähdä muuten kuin -kuvissa, ja niissä se oli puna- ja kullanhohtava sulkaisen kotkan -näköinen. Hän puhuu kunnioituksesta, jota nuoret miehet osoittivat -vanhemmille, ja Heliopoliin papeilta, jotka olivat hyvin taitavia -matemaatikkoja ja tähtien tutkijoita, sai hän tietää ensimmäisten -kuninkaiden olleen jumalia ja että viimeisen näistä, Osiriin, -kärsimykset ja kuolo olivat heidän uskonsa suuret salaisuudet. -Ensimmäinen ihmishallitsija oli Menes, joka perusti Memfiin. Häntä -seurasi kolmesataa viisikymmentä ruhtinasta, joista kerrotaan monta -merkillistä tarua. Heidän seuraajiaan oli Keops, joka rakensi -pyramidit ja käytti sataatuhatta työmiestä neljäkymmentä vuotta. -Myöhemmin hallitsi Sethos, alkuaan pappi, jota sodassa Assyrian -kuningasta Sanheribia vastaan auttoivat hiiret, nakertain öisin -poikki vihollisten jousenjänteet ja kilpirakset. Hänen jälkeensä tuli -kaksitoista kuningasta yht'aikaa, ja kun yksi heistä, Necho, oli -luovuttanut muut yksitoista, yritti hän kaivamaan kanavaa Punaiseen -Mereen. Viimeinen kuningas, jonka hän mainitsee, sääsi lain, joka -määrää että jokaisen mieshenkilön Egyptissä piti kerran vuodessa -tuleman maakunnan hallitusmiehen luo kuolemanrangaistuksen uhalla -näyttämään toteen, että hän kunniallisesti ja rehellisesti hankki -elatuksensa. Kuvaus Egyptin oloista päättyy kertomuksella kauniista -kreikkalaisesta orjattaresta, jonka toisen kengän kotka ryösti ja vei -saaliina kuninkaalle, joka niin ihastui nähdessään pienen kengän, -että noudatti luokseen sen omistajan ja otti hänet aviokseen. - -Nyt seuraavat ne urostyöt, jotka Kambyses, Kyron poika, -teki käydessään sotaa Egyptiläisiä vastaan ja vallottaissaan -Memfiin. Herodotos kertoo Kambyseen, Egyptiläisten kauhuksi -rääkättyään kuningasvainajan ruumista, tehneen kaksi huono-onnista -hyökkäysyritystä, toisen Etiopialaisia, toisen Ammonin temppeliä -vastaan. Palattuansa Memfiisen pisti hän omalla miekallaan kuoliaksi -Apis härän, jota kansa palveli jumalana. Hän murhautti veljensä -Smerdeen, ja saman kohtalon sai hänen sisarensakin, kun tämä suri -Smerdeen kuolemaa. Kaksitoista Persialaista ylimystä kaivatti hän -rangaistukseksi maahan kaulaan asti ja näännytti heidät siinä -nälkään. Väkisin tunkeuduttiin hautoihin, ruumiit -- muumiat --- viskattiin ulos ja jumalten kuvat poltettiin. Kun Kambyses -vihdoin sai tietää pappien hänen kotimaassaan hallitusistuimelle -kohottaneen erään miehen, joka sanoi itseään hänen veljekseen, nousi -hän ratsaille palataksensa Susaan, mutta loukkasi itseään omalla -miekallaan noustessaan niin vaarallisesti, että kuoli Egyptissä -jättämättä yhtäkään perillistä. - -Kun vale-Smerdes oli hallinnut muutamia kuukausia, kukisti hänet -salaliitolla seitsemän Persialaista ylimystä, jotka sopivat -keskenään, että se saisi hallituksen, jonka hevonen ensin hirnuisi -päivän koittaessa; siten tuli heistä hallitukseen Dareios, Hystaspiin -poika. Herodotos luettelee tarkalleen tämän mainehikkaan hallitsijan -vuotuiset tulot, jotka hän laskee noin 85 miljoonaksi markaksi. Hän -kertoo myöskin laveasti Dareion hallituksesta; muun muassa mainitsee -hän tämän lähettäneen vakoojia Kreikkaan ja sen siirtokuntiin. -Tärkein tapaus oli kuitenkin Babylonin kapina. Sanottiin, ettei -kaupunkia voitaisi valloittaa ennenkuin muuli synnyttäisi varsan. Tuo -uskomaton seikka tapahtuikin, ja muulin omistajan, Sopyros nimisen -miehen avulla, joka silpoi pois nenänsä ja korvansa pettääksensä -Babylonin asukkaita, onnistui Dareion valloittaa kaupunki, johon -Sopyros sitten asetettiin kuvernööriksi. - -Sitten kääntyi Dareios aseineen Skytialaisia, Pohjois-Wenäjällä -asuvaa kansaa vastaan, jonka alkuperää Herodotos seuraa kauas -taaksepäin taruaikoihin. Skytialaisista kertoo hän muun muassa, että -nämät käyttivät höyrykylpyjä. Täältä täytyi Persialaisten kuitenkin -palata takaisin tyhjin toimin. - -Vielä saamme tietää, että Dareion erään kenraalin onnistui viedä -Peonien koko heimo Makedoniasta Persiaan, joten Persialaiset -saivat tilaisuuden oppia käsitöitä. Yritys samoin kohdella erästä -toista heimoa, joka eleli keskellä järveä paaluille rakennetuissa -asunnoissaan, raukesi tyhjiin. Puhuessaan muista kaukaisista -seuduista sanoo Herodotos, ettei hän ole varma, tokko "Tinasaaria" -todella löytyneekään, mutta hän oli kuullut kerrottavan tinaa -saatavan "maailman loppupäästä." - -Kertomuksen näyttämöksi tulevat nyt Kreikan valtiot, ja Herodotos -puhuu näiden tyranneista eli yksinvaltiaista, joiden joukossa -Polykrates Samos saarella oli kuuluisin. Onni seurasi häntä niin -itsepintaisesti, että Egyptin kuningas neuvoi häntä luopumaan -rakkaimmasta kalleudestaan poistaaksensa kovaa onnen vaihdosta, -joka tavallisesti seuraa liikanaista menestystä. Polykrates viskasi -mereen kalliin sormuksen, mutta muutamia päiviä myöhemmin sai hän -eräältä kalastajalta harvinaisen kalan, ja kalan vatsasta löydettiin --- sormus! Tätä pidettiin uhkaavana ennusmerkkinä. Jonkun aikaa onni -vielä kuitenkin yhä hymyili Polykrateelle; mutta vihdoin sai eräs -Sardeen satrapi hänet lupaamaan ottaa talletettavakseen aarteen, ja -kun hän lähti sitä noutamaan, sai hän siellä surmansa. - -Toinen tyranni oli Periander Korintossa, josta puhuessaan Herodotos -kertoo sadun eräästä laulajasta ja kitaran soittajasta Arionista, -mikä meriretkellä oli vähällä tulla murhatuksi rahojensa tähden, vaan -syöksyi mereen ja delfinin selässä pelastui maalle. Seuraa sitten -pitkä kertomus Kleistheneestä Sikyonissa; tällä on paljon puuhaa -valitessaan miestä tyttärelleen, jonka kosioista yksi on aikansa -suurin velttiö, sellainen, että jo voivotteli itsellään olevan -paha maata, kun kuihtunut ruusun lehti oli sattunut tulemaan hänen -vuoteesensa, ja pyörtyi nähdessään miehen raatavan raskasta työtä. -Peisistratoa Athenassa mainitaan kiitoksella siitä, että hän kokosi -ja järjesti Homeron runot. Hänen poikansa Hippiaan aikoivat Harmodios -ja Aristogeiton murhata. Erehdyksestä tappoivat he hänen veljensä -Hipparkon, mutta heitä kunnioittivat kuitenkin kauan suurina isänmaan -ystävinä Athenalaiset tasavaltalaiset, jotka pitivät tyrannien -murhaamista tarpeellisena ja kiitettävänä. - -Ensimmäiset enteet suureen Persialais-sotaan alkoivat jo ilmestyä. -Samoin kuin useimpien suurten tapausten oli senkin alkusyynä -vähäpätöinen sattuma. Dareios oli vienyt Miletolaisen Histiaion -vastoin tämän tahtoa Susan hoviin. Salaa lähetti Histiaios -lähettilään vävynsä Aristagoraan luo ja kehoitti häntä kiihoittamaan -kreikkalaisia valtioita luovuttamaan hallitsijansa ja vaatimaan -kansanvaltaa. Hänen ei onnistunut saada Spartalaisia aseisin -tarttumaan, mutta Athenalaiset suostuivat ja lähettivät sotajoukon -Sardesta vastaan. Athenalaisten täytyi peräytyä, mutta kapina Persiaa -vastaan oli saatu alkuun ja leveni nopeasti. Dareios syytti Histiaioa -että tämä oli tietänyt kapinan hankkeista, mutta kavala Kreikkalainen -osasi kuninkaan niin pettää ja tekeytyä niin viattomaksi, että -tämä vielä lähetti hänet kapinaa tukahuttamaankin. Kun hän tuli -Sardeesen, lausui kuninkaan veli Artafernes: "Sinä olet kengän -tehnyt ja Aristagoras on sen pannut jalkaansa." Sillä välin onnistui -Histiaion täälläkin poistaa, kaikki epäluulot, kunnes omin päin -ryhtyi sotapuuhiin, joista seurauksena oli että hän joutui vangiksi -ja mestattiin. Nyt tekivät Persialaiset hyökkäyksen Ionialaisia -vastaan, aikoen valloittaa koko Kreikanmaan. Syntyi sitten useita -taisteluja maalla ja merellä, riitaisuuksia liittolaisten kesken -y.m.; Persialaisten laivastokin hukkui, vaan sota ei siitä vähääkään -edistynyt. - -Mutta tärkeä tapaus maailman historiassa lähestyi. Persian kuningas -lähetti 600 laivalla toisen sotajoukon, joka ryöstettyään Naxos -saarta ja poltettuaan Eretrian kaupungin nousi maalle Marathonin -kentille. Miltiadeen johdolla taistelevilla Athenalaisilla ja -Plataialaisilla oli 20,000 miestä Persialaisten 110,000:tta -vastaan, mutta sittenkin voittivat he täydellisesti vihollisensa ja -karkoittivat heidät 6,000 miehen tappiolla takaisin laivoilleen, -kun sitä vastoin Kreikkalaisilta kaatui ainoastaan 200 miestä. -Omasta pyynnöstään sai Miltiades 70 soutulaivaa ja lähti niillä -ahdistamaan Paros saaren asukkaita, joille hän kantoi yksityistä -vihaa. Haavoitettuna palasi hän taas Athenaan, jossa häntä syytettiin -isänmaan kavalluksesta ja tuomittiin maksamaan kustannukset -hyödyttömästä sotaretkestä. - -Dareios varustautui juuri sotaretkelle Athenalaisia vastaan, -kun Egyptissä syntynyt kapina käänsi hänen huomionsa toisaalle. -Tuumaillessaan, mihin ensiksi tulisi kääntyä joukkoineen, sairastui -hän ja kuoli. Hänen poikansa Xerxes oli ensiksi sitä mieltä, että -jos hän jättäisi Kreikkalaiset rauhaan, kestäisi kauan ennenkuin -he saattaisivat tunkeutua Susaan; mutta vähitellen muutti hän -mielipidettä ja keräeli kokonaista neljä vuotta sotajoukkoa, jossa -tosin lasketaan olleen kaksi miljoonaa soturia, mutta joka oli -huonosti varustettu ja harjoitettu. Komeasti kulki tämä mahtava -sotajoukko Hellesponton yli Abydosta Sestoon laivasiltaa myöten, -ja sitä seurasi rantaa pitkin 1,200 sotalaivaa. Kreikkalaiset -pelästyivät suuresti, ja pohjoiset valtiot heittäytyivät heti -valloittajan valtaan. Mutta Athenalaiset, joita oraakeli oli -rohkaissut sanoen, että he löytävät turvaa "puisten vallien takana", -lähettivät avunpyynnön naapureilleen, ja päätettiin, että he -laivaston avulla, joka asetettaisiin läheiseen salmeen, ensiksi -asettuisivat vastarintaan Termopylen ahtaassa vuorisolassa. Kun -Persialaisten sotajoukko marssi esiin Tessaliasta, hukkui heiltä 400 -laivaa kovassa myrskyssä. Mutta Xerxes kulki kuitenkin eteenpäin -maa-sotajoukolla vuorisolaa kohti, joka oli niin kapea, että tuskin -yhdet sotavaunut mahtuivat siitä kulkemaan. Paikkaa oli puolustamassa -300 Spartalaista kuningas Leonidaan johdolla. Muut Kreikkalaiset -- -ne viettivät juhlaleikkejään Olympiassa! Persialainen keisarikaartti -hyökkäsi ensiksi solaan, mutta urheat Spartalaiset ajoivat heidät -pakoon ja hakkasivat maahan joka kynnen. Kolmantena päivänä saivat -Persialaiset kuitenkin tietää löytyvän toisen solan, josta saattaisi -hyökätä Kreikkalaisten selkään, ja pian ilmestyikin täältä päin -uhkaava vihollinen. Päivän koittaessa antoi Xerxes käskyn yleiseen -ryntäykseen. Persialaisia kaatui joukoittain. Neljä tuntia torjuivat -Kreikkalaiset vielä Persialaisten hyökkäykset ja kantoivat pois -kaatuneen kuninkaansa ruumiin; mutta vihdoin pääsi vihollisten -ylivoima voitolle. Viholliset kävivät joka taholta Kreikkalaisten -kimppuun, ja nämät kaatuivat urheasti taistellen joka mies. Nyt -koettivat Persialaiset sulkea saarroksiin Kreikkalaisten laivastoa, -jota johti Temistokles, ja taistelu jatkui myöhään iltahämärään. -Mutta sydänyön aikana nousi myrsky, ja aallot ajoivat monta -Persialais-laivaa Eyboian kiviselle rannikolle. Seuraavana päivänä -tekivät Kreikkalaiset hyökkäyksen, ja kolmantena päivänä taas -Persialaiset. Ei kummallakaan puolella saatu ratkaisevaa voittoa, -mutta Kreikkalaiset kuitenkin vetäytyivät täältä pois. Valloittajat -kulkivat nyt eteenpäin kahdessa joukossa, joista toinen kulki -Delfoa, toinen Athenaa kohti. Delfon oraakeli lausui: "kykenevänsä -omiaan puolustamaan", ja juuri kun Persialaiset olivat päässeet -temppeliylängölle, syntyi ukkosen ilma, valtavia kalliolohkareita -vieri alas Parnassolta, ja Delfolaiset, jotka olivat saaneet avukseen -kaksi taivaallista soturia, syöksyivät esiin piilopaikoistaan ja -karkoittivat valloittajat pakosalle. - -Kreikkalaiset olisivat voineet asettua vastarintaan Boiotiassa, mutta -Spartalaiset, jotka toivoivat Athenan kukistuvan itse päästäkseen -ylivaltaan Kreikassa, vetäytyivät Korinton kannaksen taakse, kun -sitä vastoin Athenalaiset etsivät turvaa laivastossaan, joka -oli ankkuroittuna Salamiin saaren luona. Niin muodoin tapasivat -Persialaiset Athenan kaupungin autiona, ja kun he olivat ryöstäneet -sen ja polttaneet Athenen temppelin, lähetti Xerxes kotiin sanoman, -että hän oli täyttänyt kostotyönsä. Kauhu ja pelko valtasi -Kreikkalaiset; vihollisten maa-sotajoukko marssi eteenpäin kannasta -pitkin, ja Persialaisten laivasto varustautui rynnäkköön. Temistokles -kiihoitti innokkailla puheilla laivaväestöjään, ja Artemisia, -Halikarnasson kuningatar, kehoitti rohkeuteen Persialaisia, joiden -riveissä hän taisteli. Molemmin puolin upposi laivoja, ja taistelua -kesti sydänyöhön saakka: päätökseksi tuli, että Persialaiset -joutuivat kokonaan tappiolle, ja jälelle jääneet heistä peräytyivät -talveksi Tessaliaan. Xerxes itse palasi kotiinsa. - -Seuraavana keväänä marssitti Mardonius Persialaisen sotajoukon -jäännökset uudestaan esiin. Ensi yhteentörmäyksessä voitettiin -hänen alapäällikkönsä Maxistios, ja Kreikkalaiset asettuivat -yhdistyneine sotajoukkoineen Plataian kentälle. Yksitoista päivää -odotettuaan suotuisaa ennusmerkkiä antoi Mardonios Kreikkalaisia -kolminkertaisesti lukuisammalle sotajoukolleen käskyn rynnäkköön. -Herodotos kuvaa taistelun hyvin tarkasti ja mainitsee, että -Kreikkalaisten aluksi oli vaikea kestää Persialaisten hyökkäystä. -Vihdoin rukoili Pausanias Hereä, hyviä enteitä ilmestyi, Thebeläiset -ja Spartalaiset ryntäävät esiin, ja voitto on Kreikkalaisten. -Mardonios taisteli urheasti, mutta kaatui, ja vaikka alussa -Kreikkalaisten voittoa viivyttivät vihollisten vallitukset, -onnistui kuitenkin Athenalaisten, jotka olivat taitavimmat vallien -valloittamisessa, karkoittaa Persialaiset heidän varustuksistaan. -Voitto oli niin täydellinen, että ainoastaan 3,000 miestä koko -Persialais-sotajoukosta pääsi hengissä pakoon. Pausaniasta -kehoitettiin toimittamaan Mardoniolle kunniallinen hautaus, mutta hän -vastasi; "Tahdotteko, että niin kovin halventaisin isänmaatani juuri -nyt, kun sen olen kohottanut maineesen?" - -Samana päivänä kohtasi kreikkalainen laivasto joukon Persialaisia, -jotka olivat astuneet maalle Mykalen luona Ioniassa. Kreikkalaiset -menivät myöskin maalle, hyökkäsivät Persialaisten kimppuun, -karkoittivat heidät leiriin ja tappoivat viimeiseen mieheen. - -Herodotos kertoo lopuksi muutamia häväistysjuttuja Susan hovista, -mutta kertomuksensa tärkein osa on kuvaus niiden kahden vuoden -ikimuistettavista tapauksista, jolloin Kreikkalaisten suuret voitot -saattoivat Eurooppalaisen sivistyksen kaikiksi ajoiksi Aasiaa -vallitsemaan. - - - - -Sofokles. - - -Kuoli v. 406 e.Kr. - -Sofokles, vanhan Kreikan kuuluisin murhenäytelmän kirjoittaja, -oli syntynyt Attikalaisella Kolonos alueella v. 496 e.Kr. 28 -vuoden ikäisenä kilpaili hän Aiskylon kanssa ja voitti palkinnon. -Niin suuressa arvossa piti häntä kansa, että se valitsi hänet -yhdessä Perikleen kanssa päälliköksi Samolaiseen sotaan. Hänen -murhenäytelmänsä osoittavat Kreikkalaisten mielten luopuneen sokeasti -uskomasta kohtaloon ja sen sijaan ruvenneen luottamaan jumalalliseen -kostantoon. Ihmisen teot, joihin häntä saattavat taipumukset ja -tunteet, esitetään johdonmukaisemmassa yhteydessä ja vapaampina -korkeampain voimain hämäristä ja edeltäpäin aavistamattomista -määräyksistä. - - -Kuningas Oidipos. - -Tämän murhenäytelmän aine on kauhea: eräs mies on tappanut isänsä ja -nainut äitinsä; ja kuitenkin on kappale sellainen, että Aristoteles -piti sitä traagillisen näytelmätaiteen mestariteoksena. - -Laios, Theben kuningas, jolla ei ollut yhtään lasta puolisostaan -Iokastesta, kysyy Delfon oraakelilta neuvoa ja saa vastaukseksi, -että hänelle on syntyvä poika, mutta että hän on kuoleva poikansa -käden kautta. Välttääksensä tätä onnettomuutta panettaa äiti lapsen -erämaahan; mutta eräs paimen tapaa lapsen ja vie sen Korinton -kuninkaalle Polybolle, jonka lapseton puoliso ottaa pienokaisen -kasvattipojakseen, ja tämä kasvaa mieheksi siinä luulossa, että hän -on kuningas Polybon poika. Kolmeakymmentä vuotta myöhemmin lähtee -Laios jälleen Delfoon, ja hänet murhaa kotimatkalla tuntematon mies. -Hänen jälkeensä tulee valtaistuimelle Kreon, mutta tämä hallitsee -vain vähän aikaa. Thebeen ilmestyy nimittäin Sfinx -- naiskasvoinen, -siivekäs hirviö jalopeuran hännällä ja kynsillä -- ja esittää -arvoituksen, jota ei kukaan Thebeläinen voi selittää. Ne, jotka -turhaan koettavat arvata, menettävät henkensä. Silloin tarjoo Kreon -kruunun ja sisarensa Iokasten avioksi sille, joka saattaa arvoituksen -selittää. Arvoitus oli tällainen: Nelijalkaisella olennolla on kaksi -jalkaa ja kolme jalkaa, mutta vain _yksi_ ääni, mutta jalkojen -lukumäärä vaihtelee, ja milloin sillä on useimmat jalat, silloin on -se heikoin -- mikäpä se on? - -Oidipos tulee Korintosta ja selittää arvoituksen: "Sinä olet kuvannut -ihmisen, ensiksi pienenä lapsena, kun hän konttaa neljällä jalalla, -sitten vanhempana, kun hän käy kahdella jalalla, ja lopuksi iäkkäänä, -kun hän käyttää sauvaa kolmantena jalkana". - -Oidipos valitaan kuninkaaksi ja nai tuntemattoman äitinsä Iokasten, -joka hänelle synnyttää poikia ja tyttäriä. Kauan ovat taivas ja maa -asiasta hiiskumatta, mutta sitten ne yhdessä rupeevat rikollisen -syyttäjiksi. Rutto tappaa karjan, kulo ja kuivuus hävittävät viljan -ja lapset kuolevat syntyessään. Turhaan rukoillaan jumalia. Näytelmän -alussa istuu joukko lapsia, nuorukaisia ja pappeja näyttämön -ulkopuolella kantaen öljypuun lehviä, rukouksen vertauskuvia, -käsissään. Oidipos ilmoittaa heille jo lähettäneensä Kreonin Delfoon -kysymään oraakelilta neuvoa. Kreon tuo vastauksen, että Laion -murhaaja on saatava ilmi ja rangaistava ennenkuin onnettomuudet -lakkaavat. Oidipos ottaa itse toimekseen rikollisen ilmi saattamisen -ja uhkaa murhaajalle kauheaa kostoa. Hän kysyy neuvoa sokealta -Tiresiaalta, joka kauan arveltuaan julistaa itse Oidipon etsityksi -murhamieheksi. Oidipos on vakuutettu viattomuudestaan, kunnes -kuningatar häntä muistuttaa, että murha tapahtui paikalla, missä -kolme tietä yhtyy. Silloin Oidipos kertoo, miten hänen tullessaan -Korintosta tiellä häntä sysäsi syrjään vanhus, joka airueen ja -palvelijan seurassa ajoi vaunuissa. Hän surmasi heidät kaikki. Nyt -huomaa hän, kuinka oli niskoilleen koonnut pääsemättömän kirouksen. -Iokaste epäilee yhä ja lähettää noutamaan luoksensa orjaa, joka -kerran toi sanoman että Laios oli joutunut rosvojoukon käsiin ja -murhattu. Väliajoilla laulaa kuori laulun ylpeyden rikollisuudesta -ja kostosta, jota jumalia halveksivaiset ansaitsevat. Korintosta -tulee nyt sanansaattaja, joka ilmoittaa että Polybos on kuollut ja -Oidipos valittu hänen jälkeensä hallitsijaksi. "Mitäpä on teidän -ennustuksistanne?" lausuu Iokaste; mutta kun sanansaattaja vieläkin -kertoo Korinton kuningattaren ottaneen Oidipon kasvattipojakseen, ja -kun ruvetaan tarkemmin tutkimaan lapsen oikeata sukuperää -- silloin -syöksyy Iokaste epätoivoissaan sivu-oven kautta ulos. Nyt tuodaan -paikalle vanha paimen, joka löysi lapsen, ja kun Oidipos on kuullut -hänen todistuksensa, huudahtaa hän musertunein mielin: - - Voi kauheaa, voi kaikki ilmi tullut on! - -Hänen poistuttuaan ja kuorin laulettua laulun onnen -epäluotettavuudesta, tulee palvelija ja ilmoittaa Iokasten -hirttäytyneen ja Oidipon puhkaisseen silmänsä kultasoljilla, jotka -oli siepannut kuolleen puoliso-äitinsä puvusta. Portit avautuvat -ja Oidipos tuodaan esiin. Veri valuu virtanaan hänen silmistään, -ja kuori kauhuissaan kysyy, mikä mielettömyys on saattanut hänet -tähän turmiokkaasen tekoon. Oidipos syyttää Apolloa, mutta ei kadu -viimeistä tekoaan: - - Miks' näkö sillä ois, - Jon nähtäväks' ei löydy mitään suloisaa? - -Nyt astuu esiin Kreon. Oidipos pyytää, että Iokaste saisi -kunniallisen hautauksen ja ettei tyttäriä jätettäisi ilman hoitoa. -Itse haluaa hän lähteä vuorille. Tyttäret tuodaan sisälle, ja hellin, -sydäntä särkevin sanoin heidän synkkää tulevaisuuttaan surkuteltuaan -katoo Oidipos Kreonin saattamana palatsiin, kuorin valittaessa ja -lopettaessa laulunsa tuolla ikivanhalla viisauslauseella, ettei -pidä ylistää ketään onnelliseksi, ennenkuin hän on surutonna nähnyt -viimeisen elonpäivänsä laskevan. - - -Oidipos Kolonossa. - -Vastoin aikomustaan jäi Oidipos useaksi vuodeksi Thebeen, jossa häntä -hellästi hoitivat tyttärensä Antigone ja Ismene, jossa hän toivoi -saavansa rauhassa kuolla. Mutta hänen omien poikainsa Eteokleen -ja Polyneikeen neuvosta ajoi Kreon, joka uudestaan oli noussut -Theben valtaistuimelle, Oidipon ulos maailmaan. Uskollisen ja -alttiin tyttärensä Antigonen seurassa tulee hän kauan harhailtuaan -luonnonihanuudestaan ylistettyyn Kolonoon Athenan läheisyydessä, -missä kostottarilla oli pyhä lehtonsa. Kun hän ohikulkevilta oli -saanut tietää tulleensa juuri tähän lehtoon, lausuu hän hartaan -toivonsa saada siellä lopettaa surullisen elämänjuoksunsa -- jo -riutuneena entisen Oidipon surkuteltavaksi varjokuvaksi. Mutta -kuori, jossa on laulajina vanhuksia Kolonosta, lausuu suuttumuksensa -siitä, että hän on astunut pyhään lehtoon. Antigonelta saavat he -tietää, kuka hän on, ja vaativat häntä lähtemään heidän lehdostansa. -Oidipos turvautuu Athenan kuninkaasen Teseyhyn, mutta äkkiä Ismene -tulee kertoen veljiensä kiistelevän Theben valtikasta ja Kreonin -olevan tulossa Oidipoa vangitsemaan. Kuori kehoittaa Oidipoa uhrilla -lepyttämään kostottaria. Koska itse on sokea, antaa hän tyttärilleen -toimeksi suorittaa määrätyt uhritemput. Sillä aikaa saapuu Teseys, ja -tälle kertoo Oidipos Kreonin vainoovan hänen henkeänsä, voidakseen -haudata hänet Thebeen ja siten lepyttääkseen jumalat. Teseys lupaa -hänelle kansalaisoikeuden ja turvaa Athenassa. Kukkaistuoksuisilla -säkeistöillä ylistää kuori Kolonoa, Attikan ihaninta nurminiittyä, -mutta samassa Kreon saapuu aseellisin seuruein ja kutsuu Oidipoa -takaisin Thebeen. Kun Oidipos kieltäytyy sinne palaamasta, -tarttuu seurue Antigoneen ja Ismeneen viedäksensä heidät pois -panttivangeiksi, ja Kreon itse on juuri käynyt kiinni Oidipoon, kun -Teseys tulee paikalle. Tämä käskee joukkojaan vapauttamaan vangitut -naiset ja moittii Kreonia hänen käytöksestään. Kreon puolustaa -itseänsä mainitsemalla ne kauheat rikokset, joihin Oidipos ja hänen -puolisonsa, Kreonin oma sisar, olivat tehneet itsensä syypäiksi. -Oidipos taas puolestaan koettaa torjua häpeällisiä syytöksiä, -lausuen ettei hänellä eikä hänen onnettomalla puolisollansa ollut -vähäistäkään aavistusta vasten heidän tahtoaan tehdyistä rikoksista. -Teseys vaatii Kreonia lähtemään mukaan vangittuja etsimään, ja lupaa -Oidipolle toimittaa hänen lapsensa takaisin. Kuori kuvaa elävillä, -ylevämielisillä sanoilla ryöstettyjen etsimistä ja pelastusta. -Teseys palaa heidän seurassaan ja ilmoittaa Oidipolle, että hänen -vanhin poikansa Polyneikes pyytää saada häntä puhutella. Polyneikes -kertoo, miten hänen veljensä oli häntä loukannut, ja pyytää isältänsä -anteeksi sopimatonta käytöstään; mutta tämä ei ota leppyäkseen, -vaan uudistaa kiroukset, joilla jo ennemmin oli kironnut poikaansa. -Syvästi liikutettuna näistä ankarista sanoista aikoo Polyneikes -palata takaisin Thebeen, mutta rukoilee ensiksi sisarilleen siunausta -ja pyytää heitä pitämään huolta siitä, että hän kuoltuaan saa -kunniallisen hautauksen. Kauhea ukkosen ilma syntyy, ja pelästynyt -kuori kutsuu Teseystä. Oidipos tuntee kuoleman enteitä ja pyytää -Teseystä sekä tyttäriään saattamaan häntä sinne, mihin Hermes ja -manalan jumalatar (Persefone) oppaina edellä kulkevat. Kuori laulaa -murhelaulun, ja sanansaattaja kertoo lopputapaukset. Oidipos on -saapunut jyrkänteelle, josta vaskiportaat johtavat "maan poveen". -Siellä hän kylpee ja pukeutuu tuonen pukuun. Syvyyksistä kuuluu -pauhua, tytöt pakenevat pelästyneinä isänsä syliin. Silloin jumalain -äänet huutavat Oidipoa. Hän käskee tyttäriänsä poistumaan; ainoastaan -Teseys saapi jäädä katsomaan, miten jumalat ihmeellisellä tavalla -tempaavat hänet huokauksetta, kärsimyksettä pois maailmasta. - - -Antigone. - -Jos "Kuningas Oidipos" oli näytelmä, jota muinaisaikoina enimmin -ihailtiin, niin pidetään sitä vastoin nykyisinä aikoina "Antigonea" -parhaimpana, jaloimpana naisen ylevyyttä esittävänä tuotteena, mikä -koskaan on runoilijan kädestä lähtenyt. - -Antigone ja Ismene elävät Kreonin holhouksen alaisina, kun Thebeä -tulee piirittämään Polyneikes, toivoen voivansa riistää valtikan -nuoremmalta veljeltään Eteokleelta, joka on hänet karkoittanut -valtaistuimelta. Näytelmä alkaa aamulla Polyneikeen kaaduttua -ja tappiolle joutuneiden Argivilaisten paettua. Ensimmäisessä -näytöksessä nähdään Theben palatsi. Sisaret astuvat sisälle puhuen -Kreonin käskystä, että ainoastaan Eteokles -- molemmat veljet -olivat taistelussa kaatuneet -- saa kunniallisen hautauksen, -mutta Polyneikeen ruumis jätetään itkemättä ja hautaamatta -- -joka viimemainittu seikka oli rikos Kreikkalaisten pyhimpiä -velvollisuuksia vastaan, oli haudattava sitten vihollinen taikka -ystävä. Ismene koettaa saada Antigonea luopumaan niskoittelustaan -kuninkaan käskyä vastaan, mutta tämä vastaa: - - Tee niinkuin tahdot, itse hänet hautaan mä. - On kuolo teon moisen eestä ihanaa, - -ja menee päätöstään toimeen panemaan. Kuori laulaa voittohymnin. -Kreon esiintyy täydessä kuninkaan asussa ja selittää komealla -isänmaallisella puheella, miksi hän niin eri tavalla on päättänyt -kohdella veljesten ruumiita. Kun hän on lopettanut puheensa, syöksyy -vartija huoneesen ja kertoo jonkun salaa mullalla peittäneen -Polyneikeen ruumiin ja suorittaneen tavanmukaiset uhritoimitukset. -Kuningas raivostuu ja uhkaa hirttää kuorilaulajina olevat Thebeläiset -vanhukset, jos eivät ilmaisisi kavaltajaa. Kuori laulaa laulun, ja -sitten astuu sisälle vangittu Antigone Kreonin seurassa. Nyt kertoo -vartija, että Antigone vangittiin juuri sirottaessaan multaa ja -vuodattaessaan juomauhria kuolleen yli. "Tunnustatko vai kiellätkö -tämän teon?" kysyy Kreon. "Minä tunnustan enkä suinkaan kiellä sitä -tehneeni", vastaa Antigone, joka yhä koettaa puolustaa käytöstään. -Kreon, vielä vimmastuneempana, lupaa ettei hän pääse rangaistuksesta. -Kun Kreon hänelle selittää, että kunnia, jonka hän on osoittanut -Polyneikeelle, isänmaan viholliselle, on loukkaus toista veljeä, -isänmaan puolustajaa, kohtaan, vastaa Antigone: - - "Vain rakkautta suoda voin, vaan vihaa en". - -Nyt saapuu Ismene ja pyytää päästä kuolemaan sisarensa kanssa, mutta -Antigone vastaa: - - Et kuolla kanssain voi. Sä toisen teost' et - Voi mennä kuolemaan; mun surmain tarpeeks' on. - -Kuningas käskee vartijaa viemään heidät molemmat pois. Kuori laulaa -laulun, ja Haimon, Kreonin poika ja Antigonen sulhanen, astuu sisään -ja rukoilee kihlatun morsiamensa puolesta. Kreon vastaa, että pojan -tulee totella isäänsä, ja toivoo, ettei hän ole menettänyt järkeään -rakkaudesta naiseen. Turhaan koettaa Haimon herättää eloon isänsä -jähmettyneitä tunteita; Kreon pysyy vakavasti päätöksessään: "Hänen -pitää kuoleman!" Kuori laulaa laulun rakkauden kaikkivoivaisuudesta -ja puhkee liikutuksesta kyyneliin, kun Antigone viedään ulos elävänä -haudattavaksi. Itse valittaa impi surkeaa kohtaloaan, kun hänen -täytyy vaeltaa manalan majoille turvatonna, kenenkään itkemättä -ja naimatonna, mutta lohduttaa itseään sillä, että uskollisesti -on täyttänyt velvollisuutensa omaisiaan kohtaan. Kun Antigone on -viety pois, astuu ennustaja Teiresias esille, uhkaa Kreonille -vastaisia onnettomuuksia ja neuvoo häntä vapauttamaan Antigonen ja -hautaamaan Polyneikeen. Kreon ivaa ja pilkkaa vanhusta, joka nyt -suoraan ennustaa hänelle veren tulevan kostettavaksi verellä. Vihdoin -myöntyy pelästynyt Kreon ja lähtee raskain mielin noudattamaan -annettuja neuvoja. Kuori pyytää Dionysoa suojelemaan kaupunkia, ja -nyt avautuu solmu solmulta surullinen päätös. Sanansaattaja kertoo -Kreonin tullessaan "tuonen morsiuskamariin", jonka sisään Antigone -oli muurattu, tavanneen vangin hirttäytyneenä. Tämän nähdessään -syöksi Haimon miekan rintaansa ja kaatui maahan morsiamensa viereen. -Kun kuningatar Eyrydike saa sen kuulla, rientää hän palatsiin, ja -Kreonille, joka astuu sinne kantaen poikansa ruumista, tulee vastaan -toinen sanansaattaja kertoen kuningattaren kuolleen: omalla kädellään -pisti hän tikarin rintaansa. Kreon toivottaa itsellensä kuolemaa, -kuori ylistää nöyrää mielialaa parhaaksi, ja kappale loppuu. - - -Aijas. - -Aijas, Telamonin poika ja Akilleyn serkku, oli kookkain ja voimakkain -Kreikkalaisista sankareista Troijan luona. Kuitenkin oli hänen ylpeä -ja jumalaton käytöksensä herättänyt jumalten vihaa; sentähden sai -Akilleyn kuoltua Odysseys kaatuneen sankarin varusteet, jotka Aijas -oli vaatinut itselleen. - -Kappaleen alussa ilmestyy Athene Odysseylle, kun tämä Troijan -kentällä seuraa tuntemattoman miehen jälkiä, joka yöllä oli tappanut -karjalaumat ja niiden vartijat. Jumalatar sanoo hänelle, että -vimmastunut Aijas varmaankin olisi surmannut Atreyn pojat, ellei hän -olisi viekoitellut raivostunutta urosta pitämään lampaita ja härkiä -vihamiehinään. Hän kutsuu Aijaan ulos teltasta, ja sankari astuu -esille yhä vielä hehkuen koston himosta ja lupaa laittaa Odysseys -"ketulle" saman lopun, kuin minkä hän härkiä ja lampaita tuhotessaan -luuli vastikään saattaneensa Atreyn pojille. Odysseys säälii häntä, -mutta Athene kieltää suosikkiaan asettumasta taivaallisten tahtoa -vastaan. Kuori, jossa laulajina on Salamiilaisia sotureja, astuu -sisälle ja etsii johtajataan Aijasta. Huhuna ovat he kuulleet hänen -tuhonneen voittosaaliin, karjan, ja kehoittavat häntä korppikotkana -saattamaan kauhua kateellisten panettelijani lintuparveen. Tekmessa, -Aijaan puoliso, tulee ulos teltasta ja kertoo sankarin taivaallisten -tahdosta käyneen mielettömäksi. Edellisenä yönä oli Aijas vastoin -puolisonsa varoitusta, johon hän oli vastannut kreikkalaisella -sananparrella: "Vaiti olo on naisen kaunistus", lähtenyt aseissa -ulos ja palatessaan tuonut useita eläimiä, jotka sitten tappoi ja -nylki siinä luulossa, että ne olivat hänen ihmis-vihollisiansa. -Vihdoin tuli hän taas järkiinsä ja kärsi kauheita omantunnon vaivoja. -Tekmessa avaa teltan, ja Aijaan nähdään mietiskelevänä istuvan -tapettujen eläinten vieressä. Hän huutaa kuorille: "Tappakaa myöskin -minut, minä kurja murhaaja!" Hän muistelee mennyttä elämäänsä, joka -hänen maanmiestensä kateuden ja jumalten vihan kautta oli kunniasta -vaipunut häpeään. Tekmessa ja kuori koettavat häntä lohduttaa, mutta -turhaan. Muistuttaen heitä, ettei kokenut lääkäri koskaan käytä -parantavia loihtusanoja missä syvä leikkaus on tarpeen, pyytää hän -saada jäädä yksin. Kuori valittaa kovaa kohtaloa, joka on urheata -sankaria kohdannut. Vihdoin selittää Aijas tehneensä päätöksen: hän -on kulkeva sitä tietä, jota hänen tulee kulkea, ja pian saadaan -kuulla hänen kärsimystensä lopun olevan lähestymässä. Kuori iloitsee -tästä. Mutta nyt tulee sanansaattaja, joka kysyy Aijasta ja sanoo -tämän veljen Teukron saapuneen ja ennustajan Kalkaan neuvoneen, että -Aijasta ei pidä päästää ulos ennen auringon laskua. Seuraavassa -kohtauksessa istuu sankari meren rannalla katsellen miekkaansa, jonka -on asettanut maahan kärki ylöspäin. Hän rukoilee jumalia, joita hän -tahtoo lepyttää verellään, sanoo elämälle jäähyväiset ja syöksyy -miekkaansa. Teukros valittaa veljensä kuolemaa ja arvelee kohtalon -määränneen, että kuten Hektor oli sidottu Akilleyn vaunuihin Aijaalta -saadulla vyöllä, niin kaatui nyt Aijas Hektorilta saamaansa kalpaan. -Teukron tehdessä valmistuksia Aijaan ruumiin hautaamista varten, -tulee Menelaos ja vaatii että se jätettäisi hietarannalle lintujen -syötäväksi. Teukros kieltäytyy tottelemasta hänen käskyään, ja sillä -aikaa kuin Menelaos on poissa noutamassa veljeänsä Agamemnonia, -kaivaa hän haudan. Agamemnon tulee ja herjaa Teukroa loukkaavilla -uhkasanoilla. Syntyy kiista, josta olisi saattanut tulla ikäviä -seurauksia, jos ei Odysseys olisi saapunut sitä keskeyttämään ja -ruvennut välittäjäksi, kehoittaen Agamemnonia seuraamaan jalon -mielenlaatunsa ja hyvän järkensä neuvoja. Kääntyen Teukron puoleen -tarjoo Odysseys apuaan hautaukseen, mutta tästä veli kiitollisena -kieltäytyy, koska se ehkä saattaisi olla vainajasta vastenmielistä. - - -Trakialais-immet. - -Kappale, joka on saanut tämän nimityksen sentähden että -kuorilaulajoina siinä on Trakialaisia impiä, kertoo Herakleen -rakkaudesta Deianeiraan, ja tapauspaikkana on Tessalian kaupunki -Trakis. Deianeira astuu esille ja kertoo katselijoille huolensa. -Monien koettelemusten jälkeen on hän päässyt Herakleen puolisoksi. -Herakles on hyvänluontoinen ja heillä on monta lasta; mutta sankari -ei koskaan pysy kotosalla: hänen elämänsä on "ikuista menoa ja -tuloa", ja nyt hän on jo viisitoista kuukautta ollut poissa. -Deianeiran vanhin poika, Hyllos, tulee sisälle ja kehoittaa äitiään -rohkaisemaan mielensä: isä on nyt Eyrytossa Eyboian saarella -jokseenkin lähellä Trakiin kaupunkia. Hän lähettää poikansa sinne, ja -kuori aloittaa laulun auringolle, pyytäen sitä ilmoittamaan, missä -Herakles oleskelee. Kuorin koettaessa lohduttaa Deianeiraa, vastaa -tämä, että niin nuoret immet, kuin kuorilaulajat ovat, eivät vielä -aavistakaan puolison ja äidin nuolia. Sanansaattaja tulee ja kertoo -Herakleen loistavana voittokunniassaan olevan matkalla kotiin, ja -Likas, sankarin airut, saattaa sisälle joukon vangittuja naisia. -Yhä rauhattomampana kääntyy Deianeira useilla kysymyksillä erään -orjattaren puoleen. Tämä ei vastaa mitään; Likas selittää, ettei -nainen halua puhua, ja viepi vangit pois. Nyt tulee sanansaattaja -takaisin ja ilmoittaa Herakleen rakastuneen naiseen, ja kun airut -uudelleen esiintyy, houkuttelee Deianeira, ollen säälivinään -orjatarta, hänet ilmoittamaan totuuden. Sukkamielisenä muistaa -Deianeira itsellään olevan tallella veri, jota Herakleen surmaama -kentauri Nessos kehoitti häntä kätkemään rakkautta herättävänä -taikakeinona. Tähän vereen hän kastaa uuden puvun ja antaa sen -Likaalle ankaralla käskyllä, ettei sitä saa kukaan muu kuin hänen -miehensä käyttää. Kuitenkin rupee hän epäilemään Nesson rehellisyyttä -ja häntä huolettaa ajatus, että veressä ehkä on Hydran myrkkyä, johon -Herakles oli kastanut nuolensa. Äkkiä syöksyy Hyllos sisälle syyttäen -äitiään isänsä murhasta. Hyllos on juuri nähnyt ne kauheat tuskat, -joita isä kärsi myrkytyksestä, kun tämä paluumatkalla oli pysähtynyt -uhratakseen Zeylle. Kykenemättä häätämään pahaa, jonka tietämättänsä -on saattanut rakastetulleen, kuuntelee Deianeira äänettömänä poikansa -moitteita, peittää kasvonsa ja lähtee, kuten imettäjä sitten kertoo, -murhaamaan itsensä. Kuorin surkutellessa hänen kohtaloaan kannetaan -sisälle Herakles makaavana paareilla. Hän herää; tuskat palautuvat, -ja niiden poltetta kärsiessään käskee hän poikaansa paljastamaan -miekkansa ja säälimättä syöksemään sen isänsä niskaan. Kun Hyllos -ei suostu tätä tekemään, puhkee Herakles uudelleen valituksiin -ja pyytää, että Deianeira tuotaisiin hänen luokseen, jotta hän -saattaisi musertaa tämän. Hyllos puolustaa äitinsä viattomuutta, -kuvaa kuinka kaikki on tapahtunut ja kertoo Deianeiran hengellään -koettaneen sovittaa tietämättömyydessä tekemäänsä rikosta. Nyt -Herakles huomaa, että kaikki on tapahtunut jumalten tahdosta. Oli -ennustettu, että hänet oli surmaava "synkkään tuonen valtakuntaan -kuuluva kansalainen", ja nyt olikin ennustus käynyt toteen, kun hurja -Nessos vielä kuoltuaan murhasi elossa olevan sankarin. Nyt Herakles -rauhoittuu, pyytää poikaansa käsivarsillaan kantamaan hänen ruumiinsa -Oita vuorelle ja siellä polttamaan sen öljypuusta ja tammesta -tehdyllä roviolla. - - -Filoktetes. - -Herakles lahjoitti jousensa ja myrkytetyt nuolensa aseenkantajalleen -Filokteteelle, joka Kreikkalaisen sotajoukon mukana seurasi Troijaan. -Mutta matkalla puri häntä hänen onnettomuudekseen Kryse saarella -myrkyllinen käärme jalkaan. Hänen kärsimyksensä olivat niin suuret, -että Kreikkalaiset Odysseyn neuvosta veivät hänet maalle ja jättivät -Lemnos saareen, joka on kappaleen tapahtumapaikkana. - -Koko yhdeksän vuotta oli Filoktetes yksinään oleskellut tällä -autiolla saarella, kärsien haavaansa. Ainoastaan silloin tällöin -toi hänelle ruokaa ja vaatteita joku ohikulkeva laiva, joista ei -yksikään kuitenkaan ottanut viedäkseen häntä takaisin Kreikkaan. -Sillä välin oli Priamon vangiksi joutunut poika ilmoittanut oraakelin -ennustuksen, ettei Troijaa koskaan voitaisi valloittaa ilman -Herakleen jousta ja nuolia. Jotta nämät saataisiin lähetettiin laiva -Lemnos saareen, ja laivassa olivat muiden muassa myöskin Odysseys -ja Neoptolemos, Akilleyn poika. Kappaleen alkaessa ovat nämät -kaksi sankaria nousseet maalle saareen ja löynneet luolan, jossa -Filoktetes oleskelee. Odysseys tahtoo lähettää Neoptolemon sinne ja -neuvoo häntä käyttämään valhetta ja viekkautta. Nuorukainen ei halua -käyttää tällaisia keinoja, mutta Odysseys hänelle vakuuttaa kielen -saavan aikaan enemmän kuin parhaatkaan toimet. Valehteleminen ei ole -häpeällistä, kun se pelastaa vaarasta. Jousi on saatava, jotta Troija -voitaisiin kukistaa, ja jos Neoptolemos voi sen viekkaudella hankkia, -niin hän, Odysseyn mielestä, saavuttaa itselleen kaksinkertaisen -kunnian, sekä viisaudesta että urhoollisuudesta. Olkoon menneeksi, -virkkaa nuorukainen, minä en huoli hävetä mitään! Kuori, jossa on -laulajina Neoptolemon seuralaisia, laulaa, vakoellen, laulua juuri -kun Filoktetes astuu esille. Riemuissaan nähdessänsä maanmiehiään -ja kuullessaan äidinkielensä suloista sointua kertoo hän vaiheensa -ja kuuntelee ihastuksissaan uutisia, joita hänelle kerrotaan, -erittäinkin sitä että Odysseys, hänen vanha vihamiehensä, oli -itselleen anastanut ne aseet, jotka olivat olleet Neoptolemon -isän Akilleyn omat. Yhtäkkiä on Neoptolemos haluavinaan taas -palata laivoille ja jatkaa matkaa kotiin; hän lausuu Filokteteelle -jäähyväiset ja toivottaa hänelle pikaista parantumista. Sairas raukka -hätääntyy nähdessänsä uudelleen jäävänsä yksikseen ja hylätyksi, ja -pyytää päästä matkaan. Vihdoin suostuukin Neoptolemos. Kulkiessaan -laivalle rupee Filoktetes taas tuntemaan haavassaan niin kovia -tuskia, että hän jättää jousensa Neoptolemon haltuun siksi kuin -ennättäisi lyhyellä unella virkistää vaivoista riutuneita voimiaan. -Kun hän herää ja ollaan lähdössä laivalle, lopettaa Neoptolemos -teeskentelemisen ja sanoo matkan määränä olevankin Troija, jonne -aikovat viedä Filokteteenkin. Filoktetes vihan vimmoissaan herjaa -hänen petollisia vehkeitään ja pyytää vihdoin saada jäädä saareen -menehtymään kurjuuteen luolassaan. Kun Neoptolemos viimein -näyttää myöntyvän, syöksyy sisälle Odysseys. Nähdessään tämän -verivihollisensa aikoo Filoktetes, tuntien voimattomuutensa, syöksyä -kallion jyrkänteeltä mereen; mutta häntä estää siitä Odysseys, -joka ilkkuen selittää hänelle, että hänen apunsa Troijan luona on -tarpeeton, kun Kreikkalaisilla jo on hallussaan hänen jousensa; -jääköön hän vain Lemnos saareen, se on yhden tekevää. Kuori koettaa -lohduttaa kovaonnista, ja samassa Odysseys ja Neoptolemos, jotka -ovat poistuneet, tulevat takaisin. Viimemainittu, joka häpee -petollisuuttaan, antaa, Odysseyn vastustuksesta huolimatta, kaaren -takaisin Filokteteelle, pyytäen häntä vapaaehtoisesti seuraamaan -heitä Troijaan. Filoktetes kieltäytyy, ja Neoptolemos on juuri -luvannut viedä hänet kotiinsa Kreikkaan, kun Herakles tulee liidellen -ilmassa utupilvellä ja käskee Filoktetesta seuraamaan mukana -Troijaan, jossa hänen haavansa parannetaan, ja ennustaa, että hän -on surmaava Pariin ja että hän tulee luettavaksi Kreikkalaisten -mainioimpien miesten joukkoon. Nyt Eiloktetes iloisena suostuu ja -lausuu sydämelliset jäähyväiset autiolle rannikolle, jossa kolkkoon -luolaan syöksähtänyt laine usein oli kastellut hänen tukkaansa ja -vuori kajahdellut hänen vaikerruksistaan, kun hän tuskissaan rukoili -jumalten apua. - - -Elektra. - -Tässä murhenäytelmässä käsitellään ainetta, jota jo ennen Aiskylos -on käyttänyt: Oresteen palausta kotiin ja kostotyötä, jolla tämä -rankaisee äitinsä Klytemnestran ja hänen rakastajansa Aigiston -rikoksia. - -Tapauspaikka on Agamemnonin palatsi Argossa. Kaksi nuorukaista, -Orestes ja Pylades, astuu esiin saman vanhan palvelijan seurassa, -joka, silloin kuin Oresteen isä murhattiin, pelasti pojan ja kasvatti -hänet mieheksi. - -Orestes lausuu ystävilleen tulleensa sinne pyhää kostotyötä varten. -Hän lähettää palvelijan tiedustelemaan ja käskee häntä ilmoittamaan, -että Orestes on Pytialaisissa leikeissä pudonnut vaunuista ja -heittänyt henkensä. Kun nämät ovat poistuneet ensin lähteäksensä -Agamemnonin haudalle uhraamaan, astuu ulos Elektra, Oresteen sisar, -impiparven (kuorin) seurassa. Vaikka jo monta vuotta on kulunut -siitä kuin hänen mainehikas isänsä (Agamemnon) kaatui hänen äitinsä -ja Aigiston murhakirveestä "kuten metsän tammi puunhakkaajain -iskuista", niin ei Elektra voi unhottaa eikä antaa anteeksi rikosta. -Valituksillaan on hän vihoittanut äitinsä ja Aigiston. Turhaan on -hän odottanut Orestesta kostajaksi -- näyttää siltä kuin jumalat -sallisivat rikollisten jäädä rankaisematta. Kuori koettaa turhaan -lohduttaa häntä, ja kun hänen sisarensa Krysotemis tulee, aikoen -lähteä hautauhria toimittamaan, moittii häntä Elektra kavalluksesta, -jonka hän muka tekee isä vainajataan kohtaan istuessaan -herkkupöydässä yhdessä murhaajien kanssa. Krysotemis sanoo äitinsä -lähettäneen hänet uhria toimittamaan, sentähden että hän unissaan oli -nähnyt kuolleen puolisonsa iskevän valtikkansa maahan, ja valtikasta -versoi kukoistava lehvä, joka verhosi koko Mykenen. Elektra kieltää -sisartaan loukkaamasta vainajata semmoiselta taholta tulleella -uhrilla; paljoa parempi olisi, että hän uhraisi kiharoita hiuksistaan -ja rukoilisi jumalia, että saattaisivat Oresteen palaamaan. -Kuori laulaa oodin, jossa ennustetaan kostoa. Nyt astuu sisälle -Klytemnestra ynseänä ja ylpeämielisenä, soimaa Elektraa ja puolustaa -kauheaa tekoaan, sanoen sitä Ifigeneian uhraamisen sovitukseksi. -Elektra muistuttaa häntä siitä, että Agamemnon oli pakoitettu -lepyttämään Artemiin (Dianan) vihaa; mutta jos veri on kostettava -verellä, niin nyt olisi Klytemnestran vuoro, ja jos Elektra vain -kykenisi, niin hän itse ryhtyisi kostotyöhön. Klytemnestra rukoilee -Apollolta suojelusta, ja vastaukseksi siihen tulee samassa palvelija -tuoden valheellisen sanoman Oresteen kuolemasta. Kuningatar pyytää -syvästi liikutettuna saada lähempiä tietoja poikansa kuolemasta, joka -laveasti kerrotaankin. Klytemnestra huudahtaa: - - Luja on äidin rakkaus; hänen rinnassaan - Ei vihaa syttymään saa tehty vääryyskään. - -Mutta pian haihduttaa huolen tuo mieltä keventävä tunne, että kostaja -nyt on poissa, ja kuningatar lähtee iloisena palatsiin sanansaattajan -seuraamana. - -Elektra on epätoivoissaan. Hänen sisarensa tulee ja kertoo -tavanneensa isänsä haudalla kukkia ja hiuskiharan, joka on Oresteen -tukan värinen. - -Elektra vastaa, että Orestes on kuollut, ja ehdottaa että he -molemmat yhdessä nyt toimittaisivat kostotyön; mutta tähän ei -ole Krysotemiillä rohkeutta. Aika on täperällä; kun Orestes -sanansaattajalta on saanut tietää Klytemnestran olevan yksinään -palatsissa, menee hän sinne sisälle Pyladeen seurassa. Ensiksi -kuullaan Klytemnestran huutavan Aigistoa ja sitten valittaen -rukoilevan armoa. Orestes ja hänen ystävänsä astuvat ulos veriset -miekat kädessä. Samassa tulee Aigistos riemuiten saadusta uutisesta. -Hän kysyy Elektralta, onko tämän veli todellakin kuollut, ja saa -immeltä vastaukseksi, että hän itse voi nähdä siitä todistuksen -palatsissa. Hän käskee avata portit selki selälleen, ja nyt -nähdään peitetyt ruumiinpaarit. Orestes kehoittaa häntä nostamaan -paariverhoa; hän tekee niin ja näkee kuningattaren ruumiin. Hän -älyää nyt heti, että vieras on Orestes, ja pyytää saada lausua yhden -ainoan sanan; mutta Elektran kiihoittamana käskee Orestes häntä heti -menemään sisälle -- hänen pitää kuoleman samalla paikalla, jossa -surmasi Agamemnonin. Aigistos meneekin Oresteen seurassa, ja kappale -loppuu. - - - - -Eyrypides. - - -Kuoli v. 406 e.Kr. - -Pitkän elämänsä aikana näki Eyrypides, joka oli syntynyt Salamiissa -v. 480 e.Kr. ja jo kahdeksantoista vuoden iällä rupesi kirjoittamaan -murhenäytelmiä, Athenan kasvavan puumuurien suojaamasta kylästä, -joka Persialaisten hyökkäyksien aikana oli kukistumaisillaan, -uudeksi uhkeaksi kaupungiksi, ja Kimonin ja Perikleen päivinä -suurenemistaan suurenevan etevien taitelijain kaunistamana ja -kuuluisana asukastensa hienosta taideaistista ja suuresta henkisestä -sivistyksestä. Vanhoilla päivillään sai hän vielä nähdä alun tämän -suuruuden kukistumiseen, kun ylellisyys ja velttous verkalleen -musersivat valtion voiman ja saattoivat sen kunnian loisteen -sammumaan. Eyrypideen näytelmien katselijoina oli kansaa kaiken -säätyistä ja ikäistä, Hellaan eri heimojen edustajia ja muukalaisia -läheisistä maista, jotka huvikseen taikka asioilla kävivät ihanassa -pääkaupungissa, "Kreikan silmässä". - - -Alkestis. - -Kohtalon jumalattarien päätöksen mukaan oli Admetos, Tessalian -kaupungin Ferain kuningas, kuoleva, mutta Apollo on saanut aikaan, -että hän jäisi eloon, jos joku toinen suostuisi kuolemaan hänen -asemestaan. Kaikki kieltäytyivät uhrautumasta; ainoastaan Alkestis, -kuninkaan puoliso, oli valmis omalla hengellään pelastamaan hänen -henkensä. Kappaleen alussa odottaa kuolema uhriansa ulkopuolella -palatsin porttia. Itkien ja valittaen sanoo Alkestis jäähyväiset -puolisolleen, lapsilleen ja talonväelle. Heti hänen kuolemansa -jälkeen tulee Herakles vieraaksi. Kun tämä huomaa, että talossa -surraan, aikoo hän jatkaa matkaansa; mutta Admetos pakoittaa hänet -jäämään taloon ja käskee valmistaa hänelle aterian. Palvelevaa -orjaa suututtaa vieraan suuri ruokahalu ja iloinen mieliala, jota -tämä osoittaa ääneensä laulaen. Herakles neuvoo orjaa luopumaan -äreydestänsä; mutta saatuaan tietää Admeton menettäneen puolisonsa, -muuttaa hän mieltä ja päättää heti pelastaa Alkestiin ja temmata -hänet kuoleman kourista. Hän tekeekin tämän sankarityön ja tuo -Alkestiin, voitettuaan "henkien kuninkaan" tuimassa taistelussa, -takaisin hämmästyneen kuninkaan helmaan. - - -Medeia. - -Iason on hylännyt puolisonsa Medeian ja mieltynyt toiseen naiseen, -Korinton kuninkaan Kreonin tyttäreen, jolla ei ole levon päivää -ennenkuin loihtutaitoisa Medeia on karkoitettu valtakunnasta. -Kappaleen alussa varoittaa vanha imettäjä Medeian molempien poikien -"hovimestaria" laskemasta lapsia hurjistuneen äidin läheisyyteen. -Eukko pelkää siitä ikäviä seurauksia. Sisältä kuuluu Medeian -vaikerrus. Lapset menevät sisälle, ja heti sen jälkeen kuullaan -Medeian huutavan: - - "Kuolkaa isänne kanssa, te ilkeän äidin kirotut lapset!" - -Kuori, jossa on laulajina Korintolaisia naisia, ja imettäjä -laulavat vuorotellen lyyrillisiä laulelmia vaikertelevan Medeian -surullisesta kohtalosta. Medeia tulee vihdoin kuorille kertomaan, -mitä koettelemuksia ja solvauksia nainut vaimo saa kärsiä. Hän pyytää -kuoria olemaan asiasta puhumatta, jos hän ehkä keksisi keinon kostaa, -ja kuori lupaa tämän, koska hänellä on täysi oikeus kostaa miehensä -uskottomuutta. Nyt saapuu paikalle Kreon ja käskee Medeiaa heti -lähtemään poikineen pois maasta. Medeia pyytää saada jättää lähtönsä -huomiseksi. Kreonin poistuttua hän ilmoittaa kuorille aikomuksensa -surmata sekä Iasonin että hänen uuden morsiamensa ja tämän isän, -Kreonin. Iason tulee ja vakuuttaa tehneensä kaikki mitä on voinut, -estääksensä häntä maanpakoon joutumasta; hän tarjoo Medeialle -ja lapsille tarpeellista eläkettä, jotta heidän ei tarvitsisi -turvattomina kuljeskella vieraissa maissa. Medeia muistuttaa häntä, -mitä palveluksia hän on Iasonille tehnyt, suostumatta vastaanottamaan -tämän ystävällistä apua. Iason kutsuu jumalat vilpittömien -aikeittensa todistajiksi, mutta Medeia käskee häntä menemään uuden -morsiamensa luo ja uhkaa hänen kerran vielä katuvan uskottomuuttaan. -Kun kuori on laulanut laulun Kypriin (lemmen jumalattaren) voimasta -ja turmiokkaasta vihasta, saapuu paikalle Athenan kuningas, Aigeys, -ja tarjoo loukatulle Medeialle turvaa ja suojelusta. Medeia kutsuu -Iasonin takaisin, sanoo katuvansa vihapäissä lausututta sanojaan ja -lupaa sopia hänen uuden puolisonsa kanssa, jolle hän lupaa lahjoittaa -hienon koruhameen ja kultaisen seppeleen, sillä ehdolla että hänen -lapsensa saisivat jäädä isänsä luo. Iason suostuu siihen, ja lahjat -otetaan ilolla vastaan. Mutta ne ovat myrkytetyt, ja kun Iasonin uusi -puoliso on niihin pukeutunut, kuolee tämä. Myöskin Kreon, joka on -niihin koskenut, heittää kovia tuskia kärsien henkensä. Nyt syöksyy -Iason sisälle ja etsii julmaa rikoksen tekijää, kostaaksensa kauheaa -murhatyötä. "Etkö sinä tunne oman surkeutesi syvyyttä?" virkahtaa -kuori. "Mitä on tekeillä?" jatkaa Iason. "Uhkaako hän ehkä minutkin -surmata?" Kuori vastaa: - - On äidin käsi poikas surmannut. - Ov' avaa, niin sä näet: ne venyy verissään. - -Portit avautuvat äkkiä, ja nyt nähdään Medeian lohikäärme-vaunuissa -liitelevän ilmassa, vieden mukanaan lapsiensa ruumiit. Kiivaan -sanakiistan jälkeen Iasonin ja Medeian välillä, jossa kumpikin -koettaa kurjuudesta syyttää toistaan, liitää Medeia vaunuilla -Korintoon, minne hän jo ennen on ilmoittanut menevänsä. - - -Ifigeneia. - -Agamemnon odottelee teltassaan Auliissa puolisonsa Klytemnestran ja -tyttärensä Ifigeneian tuloa. On yö. Kaikki leirissä makaavat syvässä -unessa paitsi Agamemnon, joka suree sitä että Artemis (Diana), -suuttuneena siitä että kuningas oli ampunut yhden pyhistä kauriista, -vastatuulilla estää laivastoa lähtemästä vesille. Ainoastaan sillä -ehdolla, että Agamemnon uhraa oman tyttärensä, lupaa jumalatar -leppyä -- niin oli ennustaja Kalkas sanonut. Tämän johdosta on hän -lähettänyt noutamaan luokseen Ifigeneiaa sekä tämän äitiä, sanoen -syyksi tahtovansa naittaa Ifigeneian Akilleylle; mutta kohta sen -jälkeen on hän kirjeessä, joka kuitenkin joutui Menelaon käsiin, -kehoittanut heitä jäämään kotiin. Menelaolta saa hän sitten tietää -puolisonsa sekä Ifigeneian ja pienen Oresteen saapuneen. Aamulla -ajaa kuningatar lapsineen vaunuissa esiin, ja nais-kuori tervehtii -heitä. Agamemnon ottaa heidät vastaan teeskennellyllä ilolla ja -salaisella rauhattomuudella, mutta hänen tunteisinsa ovat jyrkkänä -vastakohtana naisten riemu ja uteliaisuus lähestyvästä avioliitosta. -Agamemnon koettaa turhaan taivuttaa puolisoansa palaamaan Argon -kaupunkiin. Kun ei mistään muusta ole apua, lähtee hän neuvottelemaan -Kalkaan kanssa. Hänen poissa ollessaan tulee Akilleys ja kummastelee -suuresti, kun Klytemnestra häntä tervehtii vävykseen. Orjalta saa hän -tietää asian oikean laidan, suuttuu sellaisista vehkeistä ja lupaa -ponnistaa kaikki voimansa pelastaakseen viattoman uhrin. Nyt palaa -Agamemnon ja huomaa salaisuuden tulleen ilmi. Hänen puolisonsa ja -tyttärensä rukoilevat häntä luopumaan kauheasta aikeestaan, mutta -hän vakuuttaa sen olevan tuiki mahdotonta. Akilleys syöksyy sisälle -kertoen sotamiesten myöskin vaativan uhrityön toimittamista. Nyt -suostuu Ifigeneia uljaasti kuolemaan. Kaikki ovat yhtä mieltä uhrin -tarpeellisuudesta; juhlallinen hautakulkue muodostetaan, ja kuori -laulaa kuolonhymnin kulkeissaan jumalattaren alttarille. Lopuksi -kertoo sanansaattaja, kuinka, kun kaikki oli valmiina ja impi -odotti uhripapin kuolettavaa iskua, tapahtui aavistamaton ihme: -Ifigeneia oli kadonnut, ja hänen asemestaan makasi komea hirvi -verissään alttarin juurella. Immen -- niin Kalkas selitti -- olivat -kuolemattomat pelastaneet ja ottaneet luoksensa. - - -Ifigeneia Tauriissa. - -Artemis oli vienyt Tauriisen Ifigeneian, joka ikään kuin ihmeen -kautta oli pelastunut uhriksi joutumasta, ja siellä on hän nyt -kaksikymmentä vuotta palvellut naispappina jumalattaren temppelissä. -Silloin saapuu kreikkalaisella laivalla kaksi muukalaista, jotka -vakoilevat temppeliä ja ovat hankkeissa ryöstää jumalattaren kuvan ja -viedä sen Attikaan. Muukalaiset ovat Orestes ja Pylades. Ifigeneia -sanoo edellisenä yönä uneksineensa veljestään Oresteesta. Paimen -tulee kertoen, että rannalla on otettu vangiksi kaksi miestä, -jotka aiotaan uhrata Artemiin alttarilla, ja kehoittaa naispappia -valmistautumaan uhrin toimittamista varten. Vangeilta saa Ifigeneia -tietää kaikki, mitä on tapahtunut sen jälkeen kuin hän lähti Argosta, -ja päättää säästää toisen heistä, jotta tämä veisi kirjeen hänen -isälleen. Vilkas kilvoittelu syntyy nuorukaisten kesken: kumpikin -tahtoo uhrautua toista pelastaaksensa. Vihdoin tuntevat veli ja -sisar toisensa, ja nyt tekevät he kaikki yhteisen päätöksen pettää -kuningas Toaan ja paeta ryöstettyään mukaansa jumalattaren kuvan. -Soturi ilmoittaa Toaalle Ifigeneian ja muukalaisten ryöstäneen kuvan, -mutta meren ajaneen heidän laivansa takaisin rannalle. Kuningas -kutsuu väkensä kokoon kostaaksensa tämän solvauksen, ja pakolaiset -ovat juuri joutumaisillaan vangiksi, kun Pallas ilmestyy ja selittää -Toaalle, että hänen tahdostaan sekä Ifigeneia että kuva viedään -Kreikkaan, jotta Artemista siellä palveltaisiin. Sillä tavoin -pelastuvat Agamemnonin lapset, ja uskollinen Pylades seuraa mukana -naidakseen heidän sisarensa Elektran. - - -Bachon palvelijattaret. - -Kadmos, Theben kuningas, oli Bachon äidinisä. Nuorekas viinin -jumala esiintyy itse Theben palatsin ulkopuolella paluumatkalla -pitkältä retkeltä, käytyään aina "onnellisessa Arabiassa" saakka. -Häntä saattaa seurueensa, Bachon palvelijattaret, jotka ovat -kuorilaulajina, ja vieraissa käynnin tarkoituksena on pyynnöllä -tai pakolla saada Theben asukkaita, jotka tähän asti ovat -osoittautuneet niin kylmiksi ja vihamielisiksi Bachoa kohtaan, -ensiksi tunnustamaan hänen jumaluuttaan ja sitten palvelemaan -häntä. Kuningas Kadmos ja hänen ennustajansa Teiresias ovat valmiit -yhtymään yleiseen ihastukseen, mutta heitä estää siitä Penteys, -hänkin Kadmon tyttärenpoika, jonka haltuun Kadmos oli jättänyt -hallituksen. Penteys selittää, että hän on tekevä lopun tästä -uudesta palveluksesta, ja uhkaa panna vaimot vankeuteen ja katkaista -kaulan muukalais-kujeilijalta. Kadmos neuvoo häntä suvun maineen -kohottamiseksi tunnustamaan uutta jumaluutta, mutta Penteys ei -millään ehdolla halua ottaa osaa tähän mielettömään peijaukseen. -Kuori uhkaa hänelle ikäviä seurauksia hänen jumalattomuudestaan. Nyt -tuodaan Bachos esiin, kädet sidottuna. Penteys tunnustaa, että hän -ei ole ruma, vaan päin vastoin viettelevän kaunis, mutta kuitenkin -kehoittaa ja käskee hän, että Bachos viedään talliin ja siellä ikään -kuin hevonen sidotaan riimusta kiinni seimeen. Vastarintaa tekemättä -lähtee viinin jumala sinne, mutta päästää pian siteensä ja tulee taas -ulos. Penteys tulee myöskin paikalle ja kummastelee, kuinka vanki on -päässyt irralleen. Sanansaattaja kertoo Kitairon vuorella nähneensä -joukoittain Bachoa palvelevia naisia. Penteys tahtoo lähteä näitä -ahdistamaan miekalla ja kilvellä, mutta Bachos lupaa aseetonna tuoda -heidät takaisin kaupunkiin. Haluten omin silmin nähdä nuo mielettömät -suostuu Penteys seuraamaan Bachoa ja pukeutuu naisvaatteisin. -Sellaisessa asussa seuraa Penteys, Theben asukkaiden nauraessa ja -Bachon huumauttamana, mukana Kitaironille, jossa hänen kimppuunsa -raivoisina syöksyvät naiset, muiden muassa hänen oma äitinsäkin. - -Penteyshän minä olen, äiti, oma poikasi, huudahtaa hän rukoillen. -Mutta tämä ei tunne häntä, vaan riistää raivottaren voimalla häneltä -irti vasemman käden, jonka sitten muut repivät kokonaan kappaleiksi. -Kantaen hänen jäseniään voiton merkkeinä palaavat naiset Thebeen. -Äiti kantaa hänen päätänsä, luullen sitä jalopeuran pääksi. Nyt astuu -esille Bachos ja lausuu, että Kadmos on muuttuva lohikäärmeeksi ja -hänen puolisonsa vyökyyksi, jotta heidät sitten maailman lopussa -sodan jumala Ares veisi "autuaitten maahan." - - -Ion. - -Saadaksensa Athenasta siirtäneille Ionilaisille jumalallisen -alkuperän kertoo Eyrypides vanhan tarun mukaan Kreusan, Erekteyn -tyttären, synnyttäneen Apollolle pojan, jonka, hän nimitti Ioniksi -ja kätki luolaan Akropoliin juurelle, kunnes hänet Hermes sieltä vei -Delfoon. Täällä kasvattivat hänet mieheksi temppelineitsyet. Kreusa -meni sitten puolisoksi Xutolle, mutta ei saanut lapsia. Kysyäksensä -oraakelilta neuvoa tähän asiaan matkustavat molemmat Delfoon -- -Kreusa sivuaikomuksella saada tietoja pojastaan. Hän tapaa Ionin -ja kertoo tälle elämänvaiheensa -- he eivät tunne toinen toistaan. -Oraakelilta saa Xutos käskyn tervehtiä pojakseen ensimmäistä -muukalaista mieshenkilöä, minkä tapaa. Ion tulee hänelle vastaan, -mutta tämä ei välitä tällaisesta tervehdyksestä, vaan uhkaa lähettää -nuolen Xuton keuhkojen läpi. Heidän jonkun aikaa keskusteltuaan -leppyy kuitenkin Ion ja suostuu rupeemaan hänen pojakseen. Xutos -tahtoo että asia aluksi pidetään salassa Kreusalta, joka ehkä ei -heti ole valmis ottamaan vastaan niin äkkiä ilmestynyttä poikaa -ja perillistä. Hän pyytää kuoria, jossa laulajina on Athenalaisia -naisia, olemaan asiasta puhumatta, mutta niin pian kuin Kreusa -tulee, saa hän kuulla kaikki; ainoastaan Ionin äidin nimeä hän ei -saa tietää. Sukkamielissään ja suutuksissaan päättää hän, vanhan -palvelijan kehoituksesta, myrkyttää nuorukaisen heti kun tämä tulee -heidän kattonsa alle. Palvelija ottaa murhatyön toimittaakseen, -jotta Kreusan itsensä ei tarvitsisi siihen ryhtyä. Kuori laulaa -laulun, ja samassa syöksyy orja sisälle kysyen Kreusaa: tuuma on -rauennut tyhjiin; palvelija on vangittu ja on tunnustanut; Delfon -hallitusmiehet etsivät Kreusaa. Tämä tuomitaan kuolemaan, ja Ion -määrätään kuolemantuomion toimeenpanijaksi. Ratkaisevana hetkenä -astuu sisälle vanha naispappi, Pytia, joka on kasvattanut Ionia -lapsena, ja näyttää vasun ja vaatteet, joissa Ion löydettiin. Kreusa -tuntee ne, syleilee poikaansa ja tunnustaa Apollon tämän isäksi. -Jumalatar käskee Kreusaa asettamaan poikansa Erekteyn valtaistuimelle -ja ennustaa lomalaiselle heimolle mainehikasta tulevaisuutta. - - -Kyklopi. - -Kreikassa oli tavallista, että mieltä jännittävän murhenäytelmän -jälkeen kevennettiin yleisön mieltä hupaisella ja ivallisella -kappaleella, niin sanotulla satyri-näytelmällä. Sellaisia on -esimerkiksi "Kyklopi." - -Homeron kertomus Odysseyn seikkailusta kyklopi Polyfemon luona oli -yleisesti tunnettu, ja muinaisia Kreikkalaisia se suuresti miellytti. -Eyrypideen kappaleessa esiintyy Polyfemos jättiläisenä, jolla oli -ainoastaan yksi kauhean suuri silmä ja mahtava ääni. Hänen renkinsä -Silenos ja tämän toverit, satyrit, jotka olivat kuorilaulajina, -olivat luultavasti irvikuvia Sokrateesta ja muista Athenalaisista -filosoofeista. Kyklopi on ollut metsästämässä Etna vuorella ja -tulee aterialle. Hän huomaa, että hänen poissa ollessaan on jotakin -tavatonta tapahtunut: lampaat ovat poissa luolasta, juustovasut -kadonneet ja Silenon kasvot turvoksissa. Ken on tämän tehnyt? kysyy -Polyfemos. "Nuot tuossa", vastaa Silenos, sentähden etten minä -sallinut heidän ryöstää pois sinun juustoasi ja lampaitasi. Hän -osoittaa Odysseytä ja tämän tovereja. Polyfemos uhkaa heti valmistaa -veitikoista oiva aterian. Turhaan selittää Odysseys, että hän ei ole -Silenoon koskenut: lampaat on hän vaihtokaupassa saanut viinistä. -Silenos vannoo kaikkien meren jumalten kautta, että se on valetta. -Ei auta, vaikka kuori todistaa Odysseyn puolesta -- Polyfemos -uskoo enemmän ukko Silenoa. Nyt Polyfemos tahtoo tietää, keitä ja -mistä muukalaiset ovat. Odysseys ei mainitse nimeään, mutta kertoo -heidän tulleen hävitetystä Troijasta, jossa hän oli ollut eräs -Kreikkalaisten johtajia, ja koettaa lepyttää kyklopia ilmoittamalla -tälle, että hän ja hänen toverinsa palvelevat meren jumalaa, -jolle he ovat rakentaneet monta temppeliä Kreikassa. -- "Rikkaus, -ukkoseni, on viisaan jumala; muu kaikki on tyhjää lorua. Minä teen -aina niinkuin minua haluttaa, ja sentähden -- niellä hotkaisen -minä nyt sinut!" vastaa Polyfemos. Odysseys huomaa joutuneensa -ahtaammalle kuin koskaan ennen. Hän pistäytyy kyklopin luolassa ja -palattuaan kertoo Polyfemon kyökissään latoneen kolme vaunullista -tammipuita tulisijalle, täyttäneen mahdottoman suuren maljan -maidolla, asettaneen tulelle ison kattilan ja kuumentaneen useita -paistinvartaita. Sitten oli kyklopi temmannut kaksi Kreikkalaista ja -"teurastanut heidät taitavasti kuin uhripappi," ja sen tehtyään oli -hän poistanut osan lihaa ja keittänyt loput. Itse täytyy Odysseyn -"kyynelsilmin" olla avullisena tämän kauhean aterian valmistamisessa. -Silloin pälkähtää hänelle päähän sukkela tuuma tarjota hirviölle -viiniä. Kyklopi tyhjentää maljan toisensa perään ja, tästä -huumautuneena, nukkuu raskaasen uneen. Nyt käyttävät Kreikkalaiset -harhailijat tilaisuutta ja töytäävät tulessa kuumennetulla, terävällä -öljypuun rungolla kyklopin ainoan silmän puhki ja pääsevät siten -helposti karkuun sokaistun ihmissyöjän kynsistä. - - - - -Aristofanes. - - -Kuoli v. 308 e.Kr. - -Kreikkalainen komedia, sellaisena kuin se esitetään Aristofaneen -huvinäytelmässä, korvaa tavallaan sen ajan politillisten -sanomalehtien ja pilalehtien puutteen. Siinä ei ainoastaan ole -sukkeluuksia ja hauskaa pilaa, vaan se koettaa vielä kiihoittaa -yleisön yhteiskunnallisia pyyteitä ja etuluuloja. Näistä -huvinäytelmistä saa siis mitä elävimmän käsityksen Athenan kansan -luonteenmukaisista ominaisuuksista sillä aikakaudella. - - -Ritarit. - -Tämä huvinäytelmä pilkkaa sitä kansan ominaisuutta, että se antaa -niiden, jotka nimeksi ovat sen palvelijoita, mutta oikeastaan sitä -hallitsevat, peijata itseään. Henkilöt, jotka esiintyvät, ovat -_"Kansa"_ eli _Demos_ rikkaana talon haltijana; _isännöitsijä -Kleon_, joka hoitaa Demon taloutta ja on hänen orjiensa tarkastaja; -_kaksi orjaa_, joissa kirjailija ivallisesti esittää kaksi sen ajan -mainiointa miestä, sotapäällikkö Nikiaan ja puhuja Demosteneen, sekä -muuan _makkarakauppias_. Tapauspaikka on Athenassa "Kansan" talon -edustalla. - -Nuot kaksi orjaa astuvat esiin voivotellen ja raappien hartioitaan -saatuansa aika löylytyksen "Paflagonialais"-heittiöltä, s.o. -Kleonilta. Demostenes huomauttaa, ettei tässä enää valitukset -auta. Hän arvelee parhaaksi, että he pötkisivät tiehensä, ja kysyy -kuuntelijoilta heidän mielipidettään. Nikiaan mielestä olisi parasta -kuolla kutkahtaa heti paikalla, kuitenkin "uljaan uroon tavoin". He -päättävät varastaa oraakelilauseet, joilla Kleon vallitsee heidän -herraansa ja joissa ennustetaan, että Kleonin on sysäävä syrjään -makkarakauppias, joka juuri nyt lähestyy ja jota he tervehtivät -Athenan vastaiseksi herjaksi ja mestariksi. Kleon tulee ulos -vihan vimmassa; Demostenes kutsuu ritarit, jotka kuorina astuvat -esiin ja ympäröivät Kleonin, sättien häntä solvauksilla. Myöskin -makkarakauppias soimaa häntä törkeillä sanoilla, ja nyt Kleon -poistuu. Kuori laulaa oodin Pallaalle ja Poseidonille ja ylistää -Athenan menneitä hyviä aikoja sekä sen ihmeen komeita hevosia, -pistäen aina väliin lauluunsa valtiollisia viittauksia ja leikillistä -pilaa. Makkarakauppias palaa ja kertoo, miten oli Kleonia vastustanut -neuvottelukokouksessa ja miten sai koko neuvoston puolelleen, kun -alkoi puhua sardellien tavattoman halvasta hinnasta ja jakeli -muutamia hyppysellisiä koriandeja ja purjulaukkaa. Kleon tulee -nyt ja hyökkää vastustajaansa vastaan uhaten haastaa hänet Kansan -eteen. Hän kolkuttaa Kansan ovelle, ja mahtava talon haltija tulee -ulos. Kuunneltuaan kotvasen kastelijoita neuvoo hän heitä molempia -jättämään asian Pnyxin eli yleisen kansankokouksen ratkaistavaksi. -Täällä uudistetaan taistelu koomillisella sananvaihdolla. Kansa tulee -vihdoin vakuutetuksi siitä, että makkarakauppias on sen paras ystävä, -ja kehoittaa Kleonia luopumaan virkasinetistään. Virkaheitoksi -joutunut isännöitsijä rukoilee ja pyytää herraansa ensin kuulemaan -uutta oraakelilausetta, joka hänellä on ilmoitettavana ja jossa -ennustetaan hänen -- herran -- pian pääsevän Kreikan yksinvaltaiseksi -hallitsijaksi. Mutta makkarakauppiaallakin on oraakelinsa, joka -lupaa Kreikan valtiuteen vielä Trakiankin lisäksi. Kuori laulaa -laulun, ja kilpailijat palaavat kantaen käsissään ennustuskirjelmiä: -niissä on hurjan hupaisia parodioja tavanmukaisista ennustuksista. -Kansa lupaa odottaa siksi kuin on saanut maistaa, kumpiko tarjoo -parempaa kestitystä. Kuori moittii kansaa siitä, että se on niin -herkkä kallistamaan korvansa imarruksille, mutta Kansa vastaa, että -se tahallaan on olevinansa ymmärtämätön, eikä annakaan niin helposti -peijata itseään. Molemmat kilpailijat palaavat kantaen raskaita -herkkutaakkoja. Kansa syö, vaan ei voi tarkoin päättää, kumpiko on -sitä kestinnyt parhaimmalla ja runsaimmalla aterialla. Jotta asia -saataisiin ratkaistuksi ehdottaa makkarakauppias, että molempain -vasut tarkastettaisi. Nyt huomataan hänen oman vasunsa olevan tyhjän, -mutta Kleonin vasussa olevan monta hyvää ruokaa jälellä. Tämä petos -ratkaisee asian; Kleon tekee vielä viimeisen yrityksen, mutta hänen -omat oraakelinsa puhuvat häntä vastaan, ja hän poistuu tukkaansa -repien. Loppunäytöksessä nähdään Kansa istuvana valtaistuimella -linnassa, kuten Miltiadeen ja Aristideen aikoinakin, uudelleen -nuoristuneena ja voimistuneena. Kansan julistaessa hallituksen -vastedes luopuvan kaikesta suosittelusta ja lahjanalaisuudesta, -tuodaan esiin rauhattaret, joita on pidetty Kleonin talossa, ja -Kleon saatetaan ulos, vuorostaan rupeamaan makkarakauppiaaksi ja -juovuspäissään katuluonnottarien kanssa kiistelemään. - - -Akarnailaiset. - -Tämä ja seuraavat kappaleet ovat yhteydessä Athenan päivän -polttavimman kysymyksen kanssa: kuinka kauan Peloponnesolainen -sota kestäisi. Akarnai oli maaseutu Attikassa, joka oli kärsinyt -paljon vauriota sodasta, ja kappaleen sankari, Dikaiopolis, on -sieltä kotoisin oleva maalainen; kuorina on vanhoja talonpoikia. -Ensimmäisessä näytöksessä esiintyy Dikaiopolis Pnyxillä, ennenkuin -kansa on kokoontunut, ja ilmaisee vihaansa sodasta ja kansalaisten -hitaasta kokoontumisesta neuvotteluihin. Vihdoin alkavat keskustelut, -ja Amfiteos, joka väittää polveutuvansa jumalista, ilmoittaa näiltä -saaneensa toimeksi hieroa rauhaa Spartan kanssa; mutta kun hän -pyytää matkarahoja, karkoittaa kansa hänet tiehensä. Dikaiopolis -seuraa Amfiteoa ja pyytää tätä tuomaan mukanaan rauhaa hänelle ja -hänen perheellensä. Sillä aikaa kuuntelee kokous sanansaattajia, -jotka ovat palanneet Persiasta, pyydettyään Athenalaisille apua, -ja joiden seurassa on "kuninkaan silmä", muuan veijari, joka puhuu -käsittämätöntä mongerrusta -- "jartaman exarx' anapissonä satra", -jonka luullaan merkitsevän, että apu annetaan. Toiset sanansaattajat, -jotka ovat palanneet Trakiasta, tuovat näytteen apujoukoista, -joita sieltä saadaan pestata, ja "näyte" varastaa Dikaiopoliin -päivällisruoan. - -Amfiteos palaa nyt Spartasta ja ilmoittaa, että rauha on tehty. -Hän lupaa näyttää suostumuskirjan ja laahaa esiin -- kolme -viinisäkkiä. Dikaiopolis ihastuu ikihyväksi ja kiiruhtaa pois vieden -mukanaan kolmannen säkin, viettääkseen juhlaa Dionyson kunniaksi. -Näyttämöpaikaksi tulee nyt Akarnai, ja kuori kulkee näyttämön ohi -etsien rauhasopimuksen tekijää, jota epäillään kavalluksesta. -Dikaiopolis astuu esiin ja valmistaa juhlansa, johon hänen -vaimonsa ja tyttärensä ottavat osaa. Juhlassa irvikuvin pilkataan -jumalanpalvelus-temppuja. Kuori keskeyttää juhlan viettämisen -kivenheitolla. Dikaiopolis puolustaa mielipidettään, esittää -irvikuvan eräästä Eyrypideen murhenäytelmästä ja käyttää törkeitä -puheenparsia, jotka suuresti miellyttävät joitakuita kuorin jäseniä, -vaan ärsyttävät muita. Taistelua syntyy, ja sotapäällikkö Lamakos -kutsutaan paikalle. Hänet nähdessään Dikaiopolis on pelästyvinään, -samoin kuin Hektorin poika pelästyi isänsä jouhitöyhtöistä kypärää. -Lamakos paljastaa miekkansa, mutta joutuu alle kynsin ja vetäytyy -takaisin, solvaisevin sanoin parjaten kurjaa vastustajaansa. -Dikaiopolis taas avaa rauhan nimessä kaikille Kreikkalaisille vapaan -pääsyn maatilalleen. Ensin tulee muuan mies Megarasta, joka on sodan -aikana köyhtynyt ja päättänyt myydä tyttärensä sioiksi puettuina. -Dikaiopolis ostaa ne ja panee vankeuteen syyttäjän, joka väittää -sikoja salakuljetus-tavaraksi. Sen jälkeen tulee Thebeläinen, -joka muun muassa tuo mukanaan Kopais järvestä saatuja ankeriaita; -näistä Dikaiopolis tarjoo vaihtokaupassa hänelle syyttäjän, joka -on asetettava näyteltäväksi ja pantava suureen ruukkuun. Kuultuaan -markkinoista puhuttavan, lähettää Lamakos sinne orjan ostamaan -ankeriasta, mutta Dikaiopolis ei sano myyvänsä sellaista soturille. -Talonpoika, joka tahtoo ostaa kappaleen rauhaa, saa myöskin palata -tyhjin käsin. Vasta nainut mies lähettää pyytämään rauhan balsamia, -jotta saattaisi pysyä kotonaan, ja naurettava sananvaihto syntyy -Dikaiopoliin ja asiaa ajavan morsiuspiian välillä, joka saakin, mitä -haluaa. Koomillinen kohtaus tapahtuu sitten kemuja valmistelevan -Dikaiopoliin ja rajataisteluun kutsutun Lamakon välillä. Viimeisessä -kohtauksessa nähdään näyttämön toisella puolella Lamakos, joka -tuodaan kotiin haavoitettuna, ja toisella puolella Dikaiopolis kahden -iloisen, muiskuhaluisen immen seurassa. Lamakos vaikertelee kauheita -tuskiaan; Dikaiopolis ikävöi ollen aika juhlatuulella -- vuoteella ja -poistuu yhtä ilomielisen kuorin saattamana. - - -Rauha. - -Viinitarhuri Trygaios on Zeylle suutuksissaan pitkällisestä sodasta -ja sen kurjuudesta. Tehtyään tikapuilla useita kiipeämisyrityksiä -päästäkseen Zeyn asuntoon, Olympoon, mutta sieltä nurin niskoin -pudota roiskahdettuaan maahan, on hän kesyttänyt koppakuoriaisen, -jotta se veisi hänet sinne -- tämä on parodia Bellerofonin -retkestä siipihevosellaan Pegasolla, josta Eyrypides kertoo -eräässä murhenäytelmässään. Istuen koppakuoriaisen selässä nousee -Trygaios, tytärtensä kauhuksi, radalta ja saapuu -- tietysti uudessa -kohtauksessa -- Zeyn palatsiin, jossa kolkuttaa ovelle. Hermes tulee -esille, ja hauska keskustelu syntyy. Sen keskeyttää sodan demoni, -joka kapinan demonin avulla viskaa huhmareen eri aineita, joista -kukin edustaa jotakin sotaa käyvistä valtioista, kuten sipuli Megaroa -ja hunaja Attikaa. Kapinan demoni lähetetään hakemaan huhmartölkkiä, -mutta Athena on menettänyt tölkkinsä Kleonin kaaduttua, ja Spartan -tölkki on lainassa Trakialla. Trygaios, joka on piiloutunut, -rauhoittuu kun sodan demoni lähtee tekemään uutta huhmartölkkiä, -ja huutaa Kreikkalaisia, varsinkin työkansaa, avuksi vapauttamaan -Rauhaa, joka istuu vankeudessa. Kuori astuu sisälle kantaen aseina -lapioita, köysiä sekä rautakankia ja alkaa tanssia ja laulaa, vaikka -tietää että yrityksen menestymiseen on välttämättömänä ehtona -joutuisuus ja äänettömyys. Vihdoin lahjovat he Hermeen apulaisekseen, -ja Trygaios kehoittaa heitä käymään ravakasti työhön käsiksi -ja vetämään Rauha esiin vankeuskomerosta. Mutta Boiotialaiset, -Argivilaiset ja Megaralaiset kieltäytyvät vetämästä, ja Lamakos, -sotapuolueen johtaja, asettuu tielle siksi kuin maanviljelijät -yhteisin voimin tarttuvat työhön ja riemuhuudoin vetävät esiin -Rauhan sekä tämän seuralaiset Runsauden ja Juhlariemun. Mutta -Rauha seisoo äänetönnä ja suutuksissaan siitä, että Athenalaisten -neuvottelu on kolme kertaa karkoittanut hänet pois. Vihdoin suostuu -hän toki seuraamaan Trygaioa maahan, ja koppakuoriainen jää -taivaasen, kantamaan salamaa Zeyn vaunujen alla. Loppunäytös tapahtuu -ulkopuolella Trygaion taloa, missä tämä viettää häitä Runsauden -kanssa, jonka Hermes on hänelle antanut palkaksi hänen vaivoistansa. -Kaikki rauhalliset taiteet ja ammatit ovat tervetulleita juhlaan, -mutta ennustajat, torven soittajat ja sotalaulajat saavat häveten -mennä tiehensä. - - -Lysistrate. - -Tämän huvinäytelmänsä kirjoitti Aristofanes sodan 21:ntenä vuonna, -jolloin naiset, ruvettuaan pelkäämään ettei sodasta koskaan tule -loppua niin kauan kuin miehet hoitavat valtion asioita, päättivät -Lysistraten, erään virkamiehen puolison, johdolla itse tarttua -hallitusohjiin. He suostuvat elämään erillään miehistänsä kunnes -rauha on saatu toimeen, ja sitoutuvat siihen valalla, saatuaan erään -rohkean Spartalaisnaisen osoittaman esimerkin kautta muutamien -epäröimiset ja arvelut haihdutetuiksi. Kuorin toinen puoli, jossa on -ainoastaan naituja vaimoja, anastaa Akropoliin; toinen puoli, jossa -on Athenalaisia miehiä, koettaa hiilikattiloilla ja risukimpuilla -savustaa naiset linnasta ulos, mutta peräytyvät saatuaan naisilta -kylmän kylvyn niskaansa. Eräs neuvoston jäsen astuu esille -hieroakseen Lysistraten kanssa rauhaa. Hän esittää naisille olevan -mahdotonta hoitaa valtion rahastoa, johon Lysistrate vastaa naisten -jo kauan aikaa oivallisesti hoitaneen miestensä rahoja ja etteivät he -enään aio, homerista käskyä totellen, pysyä kangastuolissa. Neuvoston -jäsen hokee, että naiset eivät mitenkään voi sekaantua sota-asioihin, -koska eivät ota sen vaivoihin ja vaaroihinkaan osaa. Vai niin, lausuu -tähän Lysistrate, eivätköhän juuri he synnytä poikia -- sotureja? -Neuvoston jäsen hiipii pois varsin nolostuneena, ja miesten kuori -alottaa valitusvirren naisten tyranniudesta. Sillä aikaa alkavat -Lysistraten auttajattaret horjua tekemissään päätöksissä. Kellä on -villoja kotona, joista hänen täytyisi pitää huolta; kenen välttämätön -tarvis käydä lääkärissä, ja mikä taas ei pöllöiltä uskalla maata -yksinään. Miesten mielestä taas on ikävää, ettei ole ketään joka -hoitaisi taloutta. Muuan heistä tulee rukoilemaan puolisoansa jo -herran tähden palaamaan kotiin rintalasta katsomaan. Nyt tulee -lähetystö Spartasta, ilmoittaen miesten puolestansa tulleen siihen -päätökseen, että, vaikkei kukaan voi elää yhdessä naisten kanssa, -ei myöskään kukaan voi elää heitä ilman, ja sentähden tarjoovat he -rauhaa. Lysistrate huomauttaa, ettei ole vaikeata sopia, kun kaikki -ovat yhtä mieltä, ja välirauha tehdään. Lähettiläitä kestitetään -juhla-aterialla, jossa Lysistratella on kunniasija, ja Athenalaiset -selittävät Spartalaisten olevan varsin hauskoja kunnon veikkoja, -kun vain heidät oppii oikein tuntemaan. Kuori julistaa, että kaikki -vastaiset rauhan hieromiset ovat tehtävät vaahtoavan viinilasin -ääressä, ja näytelmä päättyy kuorilaululla. - - -Pilvet. - -Tämä kappale pilkkaa sofisteja, Athenan uutta filosoofikoulua, johon -Aristofanes myös lukee Sokrateen, koska tämä, hänen arvelunsa mukaan, -väitteillään enemmän tarkoitti kansan villitsemistä ja harhaluulojen -paljastamista, kuin pysyväisen totuuden esittämistä. - -Näytelmän alussa nähdään huone, jossa kaksi varakasta porvaria, -Strepsiades ja hänen poikansa Feidippides, makaavat kumpikin -vuoteellaan; orjien edellytetään makaavan viereisessä huoneessa. -Aikaisin aamulla herää ukko ja aloittaa valitusvirren poikansa -kevytmielisestä, tuhlaavaisesta elämästä. Samaan aikaan poika -unissaan puhuu kilpa-ajoseikkailuistaan. Vihdoin saa Strepsiades -poikansa hereelle ja vaatii häntä lakkaamaan kilpajuoksu-radalla -käymästä ja sen sijaan käymään uusien filosoofien luennoilla, joista -saattaisi oppia voittamaan riita-asian, olkoon hänen puolellaan -sitten oikein tahi väärin. Mutta pojalla ei ole ensinkään halua; -lukeminen turmelee kauniin ihon, arvelee hän. Siitä käypi vain -kelmeäksi ja kalpeaksi. Silloin päättää ukko itse käydä filosoofeja -kuulemassa ja lähtee Sokrateen ajattelijakouluun, jossa hän -ihastuksella kuuntelee, kuinka irvikuvallisesti esitetään muutamia -teräviä viisaustieteellisiä kysymyksiä, saa hullut selitykset -pariin tekemäänsä kysymykseen ja oppii Sokrateen esityksestä, että -vesinenätti kasvaa kovasta ajattelemisesta. Filosoofi rukoilee -Pilviä, toimettomien jumaluusvoimia, ja niiden äänien kuullaan -ensin etäältä ja sitten lähempää ukkosen jyristessä kaiuttavan -kuorilaulua. Ne ilmestyvät sitten näyttämölle ja lupaavat opettaa -uutta oppilasta, miten ilkeistä velkojista päästään. -- Seuraavassa -näytöksessä julistaa Sokrates, ettei hänellä ole milloinkaan ollut -huonompaa oppilasta kuin Strepsiades, jonka ainoana sofistisena -lahjakkuutena on hänen rehellisyyden puutteensa. Hän nuhtelee -Strepsiadesta pahanpäiväisesti ja vaatii tätä aluksi hankkimaan -itsellensä perusteelliset tiedot; mutta Strepsiades vastaa ainoastaan -tahtovansa oppia, miten parhaiten saa velkamiehensä peijatuiksi. -Vihdoin Sokrates ajaa hänet kelvottomana pölkkypäänä pois koulusta, -ja Pilvet neuvovat häntä sen sijaan kehoittamaan poikaansa tulemaan -sinne oppimaan taitoa, joka ei hänen omaan paksuun päähänsä pystynyt. -Tämän johdosta saatetaan Feidippides filosoofin luo. Hänestä toivoo -isä paljon kunniaa, sillä hän oli jo lapsena niin verrattoman -viisas: hän osasi rakentaa huoneita hiekasta, veistää veneitä -ja tehdä itselleen rattaat vanhasta kenkärajasta; hän oli oikea -ihmelapsi. Nyt tuodaan näyttämölle kaksi uutta henkilöä, toinen -puettuna vanhanlaiseksi porvariksi, toinen nuoreksi filosoofiksi. -Nämät edustavat vanhaa ja uutta kasvatustapaa ja esittävät -perusaatteensa pitkässä väittelyssä. Vanhempi kehoittaa nuorempaa -lakkaamaan käymästä forumilla ja kylpylaitoksissa ja sen sijaan -kääntymään paremmille teille, häpeemään riettautta, kunnioittamaan -vanhuksia ja osoittamaan hellää rakkautta vanhemmilleen sekä aina -kantamaan kunnian kuvaa sydämessään. Nuori viisaustieteilijä haluaa -tietää, mitä hyötyä siitä on että ollaan rehellisiä ja sävyisiä; -hän väittää ettei kunniallisuudella ja siveellisillä avuilla ole -mitään tukea jumalten antamissa esimerkeissä, ja suorastaan pilkkaa -vastustajansa mielipiteitä. -- Sillä välin rupee Strepsiades taas -pelkäämään velkamiehiänsä ja menee kouluun saadakseen tietää, kuinka -pitkälle hänen poikansa on päässyt opinnoissaan. Sokrates vakuuttaa -hänelle oppilaan olevan täysin valmiin ja tietävän vetää esiin syitä -kaikenmoisia niin paljon, että hän on voittava riita-asian tuhatta -todistajaa vastaan. Nuoren sofistin koukukas puolustus velkamiehiä -vastaan perustuu Athenalaisessa laissa löytyviin epäselvyyksiin, ja -oppimäärä, jonka hän puhetaidossa on saavuttanut, näytäkse vieläkin -naurettavammassa valossa hänen todistaessaan Strepsiadeelle, että -hänellä on oikeus löylyttää sekä isäänsä että äitiänsä, jos hän -vain saisi siihen tilaisuuden. Nyt katuu vanhus tehneensä pojastaan -filosoofin. Kuori muistuttaa häntä, että hän itse on halunnut oppia -tuntemaan vääryyden perusaatteet ja että hän nyt on koonnut hehkuvia -hiiliä päänsä päälle. Hän päättää kostaa ja huutaa orjiaan, käskien -näitä sytyttämään koulutalon tuleen. Kun oppilaat syöksyvät ulos -katsomaan mitä on tekeillä, sanoo Strepsiades pitävänsä pientä -väittelyä hirsipölkkyjen kanssa. Sokrateelle itselleen hän vastaa -näin: - - "Mä leijun ilmassa ja katson alas aurinkoon", - -sillä tarkoittaen filosoofin tapaa istua ilmassa riippuvassa vasussa. -Sokrates valittaa savun tukahuttavan hänet, eräs toinen voivottelee -tulevansa elävänä poltetuksi. - -"Niin", sanoo Strepsiades: - - "Niin, ken teit' neuvoi taivaisia pilkkaamaan - ja urkkimaan, mik' istuimena kuulla lie?" - -Talo revitään maahan, ja kappale loppuu. - - -Ampiaiset. - -Tällä kappaleella pilkataan Athenalaisten käräjöimishalua. -Kansalaisella Filokleonilla on vastustamaton halu käydä kuuntelemassa -kaikkia käräjäasioita; hän tuskin uskaltaa öisin maatakaan, väittää -kukkojen olevan lahjotut laulamasta niin ääneensä että hän heräisi, -syöksyy aina aamun koittaessa ulos saadakseen parhaan paikan ja -hypistelee kävellessään aina äänestyskiveä. Turhaan on hänen poikansa -kysynyt lääkäreiltä ja papeilta neuvoa parantaakseen tätä omituista -tautia. Vihdoin suljetaan Filokleon taloonsa, josta hän tekee -naurettavia pakoyrityksiä. Niinpä konttaa hän uunin piipun kautta -ulos, väittäen olevansa savua, ja tultuaan katolle selittää olevansa -tiitinen. Kuorilaulajina on vanhoja oikeuden jäseniä, jotka astuvat -sisälle ampiaisiksi puettuina, jolla pilkataan sitä äreätä mielialaa, -mikä useinkin on syynä käräjöimisiin. Itse selittävät he asian niin, -että he edustavat puhdasverisiä, kotona syntyneitä Athenalaisia, -jotka karkoittivat Persialaiset ja joita sitä varten nimitetään -Attikalaisiksi ampiaisiksi. He tulevat noutamaan toveriaan, ja -Filokleon koettaa kömpiä heidän luokseen ikkunan kautta, mutta -talonväki vetää hänet takaisin sisään. Nyt kehoittaa ampiaisten -johtaja omiaan rynnäkköön, jotta vanki saataisiin vapautetuksi. -Taistelu syntyy poikaa ja orjia vastaan; ampiaiset pakoitetaan -peräytymään, ja poika ja isä sopivat keskenään. Filokleon lakkaa -nyt juoksemasta oikeuskokouksissa ja saapi sen sijaan istua käräjiä -kotona, josta hänelle, kuten tavallisesti, maksetaan palkkio. -Ensimmäinen rikollinen on nuori orjatar, joka on kelvottomaksi -polttanut kastinriehtilän. Sitten tulee talon koira Labes, joka on -varastanut kappaleen juustoa ja käy laillisen tutkinnon. Filokleon -on heti valmis julistamaan rikoksen tekijän syylliseksi sentähden -että tämän kita löyhkää juustolta, mutta poika saa hänet ensin -kuulemaan todistajia ja rupeaa itse syytetyn asianajajaksi, esittäen -lieventävänä seikkana sen, että vastaaja on saanut vaillinaisen -kasvatuksen, ja vetoo oikeuden armeliaisuuteen tuomalla esiin vangin -pienet penikkaraukat, jotka vinkuvat kauheasti. Filokleon laskee -epähuomiosta äänestyskiven väärään uurnaan ja pyörtyy huomattuaan, -että hän on ensi kerran eläessään äänestänyt syytetyn vapauttamista. -Viimeisessä näytöksessä on poika saanut isänsä luopumaan vanhasta -mielitoimestaan. Sen sijaan vie hän tämän mukanaan kestiseuraan, -jossa vanhus käyttäytyy sopimattomasti vieraita kohtaan, lyödä latkii -passareja ja kotimatkalla humalapäissään pitää pahaa rähinää. Kun -häntä itseään nyt uhataan haastaa oikeuteen, sanoo hän sellaista -puhetta tyhjäksi lörpötykseksi eikä enään tahdo kuulla riita-asioista -puhuttavankaan. - - -Linnut. - -Useat tässä kappaleessa tavattavista viittauksista koskevat niin -suorastaan sen ajan tapauksia, että suuri osa niiden sukkeluutta -jääpi meidän aikuiselta lukijalta huomaamatta. - -Kaksi kansalaista, Peisthetairos ja Eyelpides, hakee maata, missä -ei löydy riita-asioita eikä syyttäjiä. Toinen kantaa kalalokkia, -toinen varista oppaanaan, ja nämät vievät heidät Lintujen kuninkaan -palatsiin Trakiaan. Vieraat otetaan kohteliaasti vastaan, mutta -kuningas kysyy heiltä, minkä tähden he ovat juuri hänen luokseen -tulleet. He vastaavat tulleensa ensiksikin sentähden että hän -niinkuin hekin on ollut ihminen, jolla on ollut velkoja ja joka on -vastenmielisesti niitä maksanut, ja toiseksi sen vuoksi että hän -lintuna on lentänyt yli maan ja taivaan sekä oppinut niin paljon, -kuin mitä lintu ja ihminen yhtenä saattaa oppia. He toivovat kuningas -Hyypän ilmoittavan heille, missä löytyy kaupunki, jossa he voisivat -täydellisesti viihtyä. Kun ei sellaista ole maan pinnalla, ehdottavat -he semmoisen rakentamista ilmaan "taivaan ja maan väliin." Kuningas -Hyyppä neuvottelee alamaistensa, kuorilaulajien, kanssa, joita on -neljäkolmatta eri lintulajia. Nämät tosin epäilevät muukalaisia, -vaan suostuvat kuitenkin rupeamaan heidän kanssaan keskusteluun. -Peisthetairos mairitellen muistuttaa heitä siitä kunniasta, -jossa heitä muinoin olivat pitäneet sekä jumalat että ihmiset, -jota vastoin heitä nyt pyydetään ja syödään, ja neuvoo kostamaan -suostumalla hänen tuumaansa. Sen linnut tekevätkin, ja matkustajat -varustetaan siivillä, jotta kehtaisivat näyttäytyä kuninkaan -ruokapöydässä. -- Uusi kaupunki rakennetaan, 30,000 kurkea kantaa -kivet sinne kuvuissaan, rantapääskyt hankkivat ruukkia ja leivot sekä -pitkänoukkaiset pelikaanit rupeevat salvumiehiksi. Iris, jumalten -sanansaattaja, joka ei tiedä hituistakaan uudesta kaupungista, -otetaan sen läpi kulkiessaan vangiksi ja viedään näyttämölle, jossa -hän osoittaa hyvin suurta suuttumusta yrityksestä ja muistutuksista, -joita hänen taivaankaari-pukunsa loistavista väreistä tehdään. Kaikki -käypi kuitenkin hyvin kunnes Prometeys, joka aina on ollut kuolevien -ystävä, ilmoittaa uutisen, että Trakian raa'at jumalat eivät voi -sietää uutta valtiota. Nyt tulevat Poseidon, Herakles ja Triballe, -muuan Trakialainen jumala, hieromaan lintujen kanssa rauhaa. Nämät -houkuttelevat Herakleen puolelleen maukkaalla ruokalajilla, joka -oli tehty niistä ylimyksellisistä linnuista, mitkä olivat nousseet -kansanvaltaa vastaan. Herakleen uhattua Triballelle selkäsaunaa, -ellei tämä tahtoisi ruveta hänen kanssaan liittoon Poseidonia -vastaan, joka ei heti ole valmis panemaan alttiiksi Zeyn oikeuksia, -tehdään rauhasuostumus jumalten ja lintujen välillä. Peisthetairos -saa morsiamekseen kauniin Basileian, ja hänen liidellessään -ilmavaunuissa morsiamensa rinnalla laulaa kuori iloista häälaulua. - - -Sammakot. - -Tässä kappaleessa ivaa Aristofanes saman aikuista murhenäytelmän -kirjoittajaa Eyrypidestä. Dionysos, draamallisen taiteen -suojelusjumala, päättää matkustaa Tartaroon eli manalan valtakuntaan -ja hankkii itselleen nuijan ja jalopeuran taljan, jotta häntä -luultaisiin Herakleeksi. Orjansa Xantiaan seurassa käy hän -matkallaan Herakleen luona, saadaksensa tältä tietää parhaan tien -ja mistä hän saisi asunnon, jossa ei olisi syöpäläisiä. Saatuansa -nämä tiedot lähtevät he matkaan ja tapaavat erään vainajan, -joka myöskin aikoo manalaan. Dionysos tahtoo taivuttaa vainajaa -kantamaan heidän kapineitaan ja tarjoo palkaksi yhdeksän obolia; -mutta vainaja tahtoo ennen ruveta uudestaan elämään, kuin siitä -hinnasta suostua kantajaksi. He tulevat vihdoin Styx virralle, -missä Karon odottaa lautallaan, ja häntä Dionysos pyytää kulkemaan -varovasti, koska vene näyttää olevan huononlainen. Näkymättömissä -oleva kuorisammakkoja laulaa soudettaessa, ja sitten keskustelee -Dionysos Xantiaan kanssa, joka jo on päässyt toiselle rannalle. -Sekä jumala että hänen orjansa kauhistuvat julmia hirviöitä, jotka -näyttäytyvät, mutta "myrskyn ja rankkasateiden jälkeen paistaa -jälleen aurinko," ja aavenäyt katoovat. -- Nyt kulkee ohitse -juhlakulkue, joka ivallisesti kuvaa Eleysiläisiä mysterioita, ja -eräiltä siihen osaa ottavilta saavat matkustajat tietää tien Plutonin -palatsiin. Portin vartija Aiakos, joka pitää Dionysoa Herakleena, -sättii jumalaa solvauksilla siitä että tämä muka on varastanut hänen -talonkoiransa Kerberon, ja jumala pelästyy niin, että tahtoo vaihtaa -pukua Xantiaan kanssa. Tuskin on vaihdos tehty, niin kuningatar -Proserpina lähettää sanansaattajan kutsumaan luultua Heraklesta -illalliselle -- kananpaistille, leivoksille ja makealle viinille --- ja Xantias on heti valmis seuraamaan sanansaattajaa. Nyt tahtoo -Dionysos nuijansa ja jalopeurantaljansa takaisin, mutta samassa käy -Xantiaan kimppuun pari naista, jotka vaativat Herakleelta maksua -velkana olevasta ravinnosta, ja nyt hän saa pitää pukunsa. Poliisin -avulla vangitaan koiravaras, ja koska Aiakos ei itsekään voi sanoa, -kumpi muukalaisista oikeastaan on rikoksen tekijä, kuljetuttaa hän -heidät molemmat Plutonin ja Proserpinan eteen. -- Kuorin laulettua -laulun syntyy hauska keskustelu Aiakon ja Xantiaan välillä, jotka -molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että hauskinta on salaa kuunnella -isäntiensä ovilla ja sitten kieliä kuulemiaan koko kaupungille. -Heidän keskustellessaan kuuluu melskettä ulkoa, ja Aiakos huomauttaa, -että siellä vain Aiskylos ja Eyrypides kiistelevät. Aiskylolla oli -ennen kunniasija, mutta sitten tuli Eyrypides ja sai sen roistoväen -mieltymyshuudoilla. Pluton on kuitenkin määrännyt julkisella -kilpailulla ratkaistavaksi, kumman ansiot olivat suuremmat, ja tämä -kilpailu tapahtuu näyttämöllä. Dionysos on palkintotuomarina, ja -kuori yllyttää kiisteleviä. Aiskylos soimaa Eyrypidestä ryysyjen -parsijaksi, romurunoilijaksi ja kehnoksi nurkkamestariksi. Eyrypides -puolestaan moittii Aiskyloa kerskaavaisuudesta, petollisuudesta, -rekiveisujen renkuttamisesta y.m. Vihdoin lausuvat molemmat otteita -murhenäytelmistään. Kun tämä on tehty, punnitaan runot vaa'assa -"ikäänkuin juustot." Dionysos ei kuitenkaan vielä voi lausua mitään -päätöstä, ja asettaa lopuksi kummallekin vaikean kysymyksen: Onko -Alkibiades kutsuttava takaisin maanpaosta? Molemmat vastaavat -kiertelevästi, vaan Aiskylon sanoista kumminkin huomaa, että hän -puolustaa maanpakoon ajetun takaisin kutsumista, joka on kansankin -yleinen tahto. Kappale loppuu siihen, että Aiskylos Plutonin -suostumuksella saatetaan riemukulkueessa pois. - - -Naisten juhla. - -Tämä kappale myöskin pilkkaa Eyrypidestä. Naiset viettävät -Thesmoforilan juhlaa (Demeterin ja Persefonen kunniaksi), ja -tällä kertaa ovat he yhtyneet yleiseen kokoukseen päättääkseen, -miten kostaisivat Eyrypideelle kaikki ne ilkeydet, joita tämä -murhenäytelmissään on heistä lausunut. Eyrypides saatuaan -siitä vihiä, menee appensa Mnesilokon seurassa virkaveljensä, -murhenäytelmä-kirjoittajan Agatonin luo, pyytääkseen tätä -naispuvussa tulemaan kokoukseen puhumaan uhatun puolesta. Agaton on -siihen hyvinkin sopiva, koska hän, mielikuvitustansa auttaakseen, -naisroolejansa kirjoittaessaan aina pukeutuu hameesen. Kun Agaton -kieltäytyy, kehoittaa Eyrypides appeaan ryhtymään siihen sillä -ehdolla, että vävy auttaisi häntä jokaisesta tukalasta pinteestä, -johon hän saattaisi joutua. -- Näyttämö muutetaan nyt Demeterin -temppeliksi, jossa naiset puhuvat Eyrypideen rikoksista, mainiten -muun muassa ettei hän usko jumalaan. Mnesilokos puolustaa häntä -ja kertoo muutamia häijynilkeitä juttuja naistenheikkouksista ja -vioista. Naiset suuttuvat silmittömästi, rupeevat epäilemään häntä -mieheksi ja riistävät pois hänen valhepukunsa. Pelastuakseen tempaa -Mnesilokos rintalapsen ja uhkaa surmata sen, jos hänelle ruvettaisiin -väkivaltaa tekemään; mutta nyt huomataan että lapsi on vain lapsen -vaatteisin kääritty viinisäkki. Silloin leikkaa hän penikalta kurkun -poikki ja juopi viinin. Lähetetään poliisia noutamaan, ja ukko -miettii mitä naurettavimpia keinoja ilmoittaakseen Eyrypideelle, -mihin ahdinkoon hän on joutunut. Vihdoin viimein Eyrypides tuleekin, -ja hänen keskustelussaan apen kanssa on pelkkiä otteita tämän -murhenäytelmistä, joita pilkataan ja ivataan. Nyt saapuu poliisi, ja -Mnesilokos pannaan jalkapuuhun, josta hän koettaa paeta käyttämällä -parodieerattuina kaikkia niitä ihmeellisiä pelastuskeinoja, joihin -samanlaisissa pulmissa Eyrypideen murhenäytelmissä turvataan. -Viimein lupaa Eyrypides vastedes olla naisia moittimatta, jos vain -auttaisivat häntä vapauttamaan hänen appeaan. Heidän onnistuu -viekotella pois vahtisoturi, ja vapautettu Mnesilokos mennä viilettää -iloisena kotiin eukkonsa ja lapsukaistensa luo. - - -Nais-valtiopäivät. - -Kappale pilkkaa Platonin ihanne-tasavallan kommunistisia aatteita. - -Paraxagoran johdolla ovat naiset päättäneet uudistaa Athenan -valtiomuodon ja suostuneet tätä tarkoitusta varten kokoontumaan -Pnyxille miehiksi puettuina ja tekoparroilla varustettuina. -Harjoituskokouksessa sydänyön aikana käyvät useat heistä -rauhattomiksi, mutta Paraxagora koettaa heitä rohkaista puheella, -jossa kehuu vanhan ajan hyviä tapoja ja huomauttaa, ettei miesten -mitenkään voi onnistua pettää heitä, jotka ovat viekkaisin koukkuihin -niin perehtyneet. -- Aamusella astuu sisälle kaksi näiden naisten -puolisoista ihan alastomina ja kummeksivat, mihinkä heidän vaatteensa -ovat joutuneet; muuan kolmas tulee ja kertoo Pnyxin olevan täynnä -oudonlaisia olentoja: kaunisnaamainen nuorukainen, sanoo hän, on -siellä saanut toimeen päätöksen, että hallitus vast'edes jätettäisiin -naiskomitean haltuun. Miehet siitä ällistyvät, vaan lohduttavat -itseään sillä, että vaimot tietysti ottavat hoitaakseen lapset, joten -he, miehet, pääsevät siitä huolesta. -- Paraxagora tulee kotiin ja -ilmoittaa tulleensa valituksi valtion johtajaksi. Hän pyytää läsnä -olevien hyväksymistä ja lupaa monta etua, muun muassa sen, ettei -enään tulisi löytymään mitään köyhyyttä, eikä mitään riita-asioita, -ja, että tästä lähtien jolsat naiset saavat kaikkein ensiksi valita -puolisonsa. -- Näyttämö muuttuu nyt kaduksi; kansalaiset jättävät -tavaransa yhteiseen omaisuuteen ja huvitteleivat valtiollisilla -pilapuheilla. Samassa tulee sanansaattaja ja kutsuu heitä kaikkia -juhla-aterialle, jonka Paraxagora on yhteisistä varoista pannut -toimeen ja jossa tarjotaan ruokalajia, minkä nimessä on 77 tavua. - - -Plutos. - -Ahneus ja siveyttömyys vanhassa Athenan valtiossa, jonka tarpeet, -komeus ja velttous yhä olivat kasvaneet, ovat Aristofaneen viimeisen -näytelmän aineena. - -Kremylos, muuan maamies, on kokemuksesta oppinut epäilemään, tokkohan -todellakin rehellisyys maan perinee, ja kysyy Apollolta neuvoa, mitä -aatteita hänen tulee istuttaa ainoaan poikaansa. Oraakeli neuvoo -häntä puhuttelemaan ensimmäistä jonka tapaa, ja täksi sattuu muudan -sokea. Orjansa Karionin avulla saa hän tietoonsa, että muukalainen on -Plutos, rikkauden jumala, jonka on onnistunut hiipiä ulos saiturin -talosta. He keskustelevat rahan mahdista ja siitä huomattavasta -seikasta, että, vaikka kaikkeen muuhun pian kyllästytään, ei kukaan -koskaan katso saaneensa rahoja tarpeeksi. Jumala seuraa varsin -vastenmielisesti seuralaisiaan, koska ihmisten tapa häntä kohdella ei -milloinkaan ole häntä miellyttänyt; sillä saituri kaivaa maahan ja -salaa hänet, ja tuhlari menettää tavaransa ja viskaa hänet kadulle. -Kuitenkin seuraa hän Kremyloa kotiin, ja Karion kutsuu kaikki -herransa tuttavat vierasta vastaanottamaan. Kuori, jossa laulajina -ovat nämä tuttavat, on hyvin mielissään saadessansa tervehtiä -jumalaa. Mutta yksi heistä, Blepsidemos, syyttää isännän saaneen -tämän niin äkkiä tulleen rikkauden pyhäin ryöstöllä, vaan ilmoittaa -samalla että jos Kremylos antaa hänelle osan omaisuudestaan, niin -hän, Blepsidemos, on luopuva syytöksestään. Kremylos on juuri -selittämäisillään, miten jumala itsestään oli sinne tullut, kun ruma -naishenkilö, Köyhyys, esiintyy ja valittaa tulleensa karkoitetuksi -kaupungista, vaikka kuitenkin hän suo kaiken todellisen siunauksen. -Kuori on hyvin harras asiaan, ja eukko väittää kaikkien pyrintöjen -seisahtuvan, jos ihmiset olisivat rikkaat. Rikkaus tekee ihmiset -luuvaloisiksi, ahdasrintaisiksi ja suurivatsaisiksi; mutta köyhyydessä -he tulevat vahvoiksi ja sitkeiksi, vyötäisiltä hoikiksi kuin -ampiaiset, ollen aina valmiit pistämään vihollisiaan. Katsottakoon -vain kansan johtajia: heti kun saavat valtion varat käsiinsä, -rupeevat he pettureiksi. Kuitenkin karkoitetaan Köyhyys tiehensä, ja -Karion vie Pluton Asklepion temppeliin rukoilemaan että saisi näkönsä -jälleen. Seuraavana aamuna kertoo Karion Kremylon vaimolle jumalan -käyneen sairaiden luona ja parantaneen Pluton, vaan tehneen erään -toisen sokean entistään vielä sokeammaksi. Muuten oli hän nähnyt, -miten papit, kun lamput sammutettiin, hiipivät syömään leipä- ja -hedelmäuhreja, joita sairaat olivat jumalalle tuoneet. Tämä tapa oli -hänen mielestään ollut niin hurskas, että hän oli seurannut heidän -esimerkkiään. -- Plutos palaa Kremylon taloon aikoen ystävistään -valita itselleen ne, jotka todella ansaitsevat vastedeskin hänen -ystäviänsä olla; ja naapurit rientävät onnea toivottamaan, mutta -heidät käskee pois Kremylos, joka yksin tahtoo pitää vieraan omanaan. --- Seuraavassa näytöksessä kuvaa Karion kuorille, kuinka suurta -siunausta rikkaudesta on. Rikkaat voivat elää loistavasti ketään -peijaamatta, he saattavat kultarahoilla ruveta rahapeliinkin. Samassa -tulee syyttäjä vakoilemaan; hän pakenee vaikerrellen saatuaan kelpo -potkut saattajaisiksi. Vanha nainen, joka on menettänyt rahansa ja -samalla rakastajansakin, rukoilee turhaan apua Kremylolta; ja kun nyt -Hermes tulee Olymposta käskyllä, että koko perhe on vietävä ulos ja -kaikki sen jäsenet rikollisina rangaistavat, vastaa orja näsäkkäästi, -että hän ja hänen herransa eivät ole Zeyn vallan alaisia. Hermes -väittää, että ihmiset, Pluton saatua takaisin näkönsä, eivät enään -uhraa jumalille, ja hän puolittain lausuu haluavansa ruveta Kremylon -palvelukseen. Eikö mitä, sopiiko jumalan karata virastaan ja ruveta -ihmisten palvelukseen? sanoo Karion ja ehdottelee naurettavan -keskustelun kestäessä kaikellaisia palvelustoimia, joita olisi -tarjona. -- Nyt tulee myöskin Zeyn pappi paikalle ja valittaa, ettei -kukaan enään uhraa temppelille nappikuluakaan; nyt, kun kaikki ovat -rikkaita, saa hän nähdä nälkää. Häntä lohduttaakseen kertoo Kremylos -itsellään olevan Plutos vieraana ja aikovansa tämän asettaa yhteisen -aarteiston suojelijaksi ja sanoo papin, jos tämä tahtoo luopua Zeyn -palveluksesta, saavan ruveta uuden jumalan palvelijaksi. Pappi on -siihen heti valmis; tuota pikaa pannaan juhlakulkue toimeen, ja kuori -yhtyy siihen viettääkseen juhlaa Rikkauden palveluksen syntymisen -johdosta. - - - - -Tukydides. - - -Kuoli v. 401 e.Kr. - -Tukydides oli Trakiasta kotoisin ja hänen luullaan syntyneen v. 471 -e.Kr. Hän kertoo itse saaneensa periä pienen omaisuuden, ja hänen -sanotaan harjoitelleen kaunopuheliaisuutta Antifonin johdolla. Mutta -klassillisen kirjailija-arvonsa on hän saanut totuutta rakastavana ja -luotettavana historioitsijana, ja hänen teoksilleen antaa vieläkin -suuremman etevyyden se seikka, että hän itse on ottanut osaa -tapauksiin, joita hän kuvaa -- suureen taisteluun Spartan ja Athenan -välillä. - -Hän alkaa lyhyesti esittämällä Kreikan aikaisinta historiaa ja pitää -Troijan piiritystä historiallisena tapauksena, jolle runoilijat -kuitenkin ovat antaneet liian suuren merkityksen. Vanhempienkin -tarujen sanoo hän perustuvan todellisiin tapauksiin, vaan jättää -mainitsematta niissä tavattavat liioitellut ja luonnottomat -yksityiskohdat. Hänen oma kuvauksensa alkaa Kreikkalaisten -palauksella Troijasta, jota seurasi Dorialainen vaellus Peloponnesoon -ja Athenalaisten uudisasuntojen perustaminen Arkipelagiin. Sitten -tulee laivastojen rakentaminen, rikkauden pikainen kasvaminen ja -sortovaltiuden synty, kunnes Sparta ryhtyi vapautta puolustamaan ja -kukisti tyrannit heikommista valtioista. Sen jälkeen alkaa suuri -Persialainen sota, jonka Herodotos oli kertonut. Siitä Tukydides -huomauttaa ainoastaan, että se oli syynä kateuteen Lakedaimonilaisten -ja Athenalaisten välillä, joista edelliset olivat mahtavia maalla ja -jälkimmäiset merellä. - -Persialaisten tappion jälkeen koettivat Spartalaiset kieltää -Athenalaisia uudelleen rakentamasta muurejaan; mutta Temistokles -osasi kaikellaisilla tekosyillä viivyttää lähettiläitä lähtemästä, -siksi kuin vallit olivat uudelleen rakennetut. Nyt yhdistivät useat -pikkuvaltioista laivansa Athenalaisten laivastoon ja sitoutuivat -antamaan varoja laivaston ylläpitämiseen Kreikan puolustusta varten, -joten Athenan vähitellen onnistui saattaa nämät ylivaltansa alaisiksi. - -Äkkiä kasvoi Athenan rikkaus ja voima. Sen etevin kansalainen, -Perikles, oli, kuten Tukydides kertoo, kohottanut sen aineellisen -mahtavuuden niin suureksi, että "jos muukalainen kaukaisessa -tulevaisuudessa näkisi sen rauniot, luulisi hän sen vallan olleen -toista vertaa suuremman, kuin mitä se todella oli". Korintos, joka -ennen oli ollut Kreikan etevin merivaltio, kadehti tätä Athenan -kukoistusta. Sen uudisasukkaat Korkyrassa olivat niskoitelleet -ja pyytäneet apua Athenalta, joka sinne lähettikin laivaston. -Sama laivasto oli myöskin piirittänyt Potidaiaa, erästä toista -Korintolaista uudisasuntoa, sanoen syyksi että siellä aiottiin -tehdä kapinaa. Potidaia pyysi Spartalta apua, ja siellä pidettiin -yleinen kokous. Tukydides kertoo tarkoin ne puheet, joita täällä -pitivät eri valtioiden edustajat. Edustajien poistuttua neuvottelivat -Lakedaimonilaiset, ja suuri enemmistö äänesti sotaa. Delfon -oraakelilta kysyttiin neuvoa, ja siltä saatiin vastaus, että jos he -panisivat liikkeelle kaiken voimansa, saisivat he sodassa voiton. Nyt -kutsuttiin liittolaiset apuun ja varustukset alettiin viipymättä. - -Vuosi kului kuitenkin ennenkuin vihollisuus puhkesi ilmi tuleen. -Lakedaimonilaiset olisivat suostuneet rauhalliseen sopimukseen ja -esittivät rauhanehtonsa; mutta pitkän neuvottelun jälkeen Athenan -yleisessä kansankokouksessa pääsi voitolle mahdikas Perikles -kaunopuheliaisuutensa kautta, ja sota alkoi menestymättömällä -yrityksellä luovuttaa pois Plataia Athenan suojelusvallan alta. -Molemmat puolueet liittolaisineen varustautuivat nyt yleiseen -taisteluun, ja Peloponnesolaiset tuumasivat pyytää Persian -kuninkaalta apua. Kansallistunne kehoitti pikkuvaltioita Athenalaisia -vastaan. Airut lähetettiin Athenaan vielä viimeisen kerran rauhaa -tarpomaan, mutta sanansaattaja lähetettiin sieltä takaisin saamatta -asiaansa puhuakaan. Kulkiessaan rajan yli lausui tämä Homeron -kovaenteiset sanat: "Tämä päivä on Kreikkalaisille oleva alkuna -pitkiin kärsimyksiin." - -Athenalaisilla oli ainoastaan 32,000 miestä maaväkeä, ja heidän -laivastossaan oli 300 soutulaivaa ja joka laivalla 300 miestä. -Maaväestö pakeni Athenan muurien turviin ja lähetti karjansa Euboiaan -ja muille läheisille saarille. Spartan kuningas johti sotajoukkonsa -Athenan alueelle ja hävitti kasvavat laihot, vaan vältti taisteluun -ryhtymistä. Athenalaiset puolestaan lähettivät laivaston -nousemaan maalle Meltone'n luona Lakoniassa; mutta Brasidas, -eräs Lakedaimonilaisten päälliköistä, karkoitti päälleryntääjät -takaisin, tunkeutuen ainoastaan 100 miehen suuruisella joukolla -vihollis-sotajoukon läpi. Kuitenkin miehitettiin Aiginan saari ja -Megara hävitettiin. Vuoden sotaretkien loputtua, panivat Athenalaiset -toimeen kaatuneiden julkisen hautauksen, joidenka luut he olivat -koonneet telttaan. Heimottain vietiin vainajat juhlasaatoksessa -hautauspaikalle; tyhjää paaria kannettiin kuolleiden asemesta. -Hautauspuheen piti Perikles, jonka sanat Tukydides tarkalleen kertoo. -Loppuponsi oli siinä seuraava: "He uhrasivat henkensä yhteisen hyvän -puolesta ja saavuttivat katoomattoman maineen ja mitä loistavimman -hautapatsaan. Minä en sillä niin paljo tarkoita sitä hautaa, jossa he -lepäävät, kuin sitä, jossa heidän maineensa säilyy haihtumattomana, -milloin vain teot ja sanat niitä mieleen muistuttavat. Sillä koko -maan piiri on jalojen miesten hautapatsas. Heidän mainettaan ei -julista ainoastaan muistokiviin piirretyt kirjoitukset heidän -kotimaassaan, vaan muuallakin maailmassa elää heidän muistonsa -kaikkien kesken, ei ainoastaan taiteilijain teoksissa, vaan myös -sydämissäkin". - -Peloponnesolaiset ryöstivät taas Attikaa, vaan tällä kertaa karkoitti -heidät kuitenkin pois sanoma, että Athenassa oli syntynyt rutto; -sen luultiin siellä saaneen alkunsa kaivojen myrkytyksestä. Tätä -ruttoa arvellaan ankaraksi maahiskuumeeksi, joka kauppalaivassa oli -Aitiopiasta tullut Piraioon. Tukydides kertoo itsekin sairastaneensa -sitä ja tarkastaneensa sen vaikutusta muihin. Hän kuvaa myöskin hyvin -tarkalleen taudin merkit ja luonteen. Monet pelosta menehtyivät, -toisiin, jotka olivat sairaita hoitaneet, tarttui tauti. Useat -perheet kuolivat sukupuuttoon, sentähden ettei löytynyt ketään, -joka olisi heitä hoitanut, ja toiset riutuivat niin, ettei heillä -edes ollut voimia pitämään huolta kuolleittensa hautaamisesta. -Urheimmat ja alttiimmat olivat ne, jotka jo olivat parantuneet; sillä -tähän tautiin ei kukaan sairastunut toistamiseen. Ruton kauheaa -turmiollisuutta suurensi vielä se suuri kansan paljous, minkä sota -oli kaupunkiin koonnut. Kuolonkamppauksessaan viehkuroivat sairaat -kaduilla tai tunkeutuivat kaivojen luo sammuttaaksensa polttavaa -janoaan. Hautajuhlallisuudet, joita Kreikkalaiset muutoin pitivät -niin tärkeinä, laiminlyötiin ja ruumiit heitettiin läjittäin -likimmäiselle roviolle. Henkiin jääneet etsivät huumaavia nautintoja; -elo kestää, arvelivat he, kuitenkin päivän vain, ja sentähden tulee -nauttia, jumalia pelkäämättä tai ihmisistä huolimatta. Merelläkään -ei oltu rutolta turvissa. Sotajoukosta, joka lähetettiin Potidaiaa -vastaan, menehtyi kuukauden kuluessa neljäs osa. - -Periklestä sanottiin syyksi kaikkiin näihin rasituksiin, ja kansa -vaati rauhaa Spartan kanssa millä ehdoilla hyvänsä; mutta hän -kehoitti heitä rohkaisemaan mielensä, antamatta satunnaisten -vastuksien saattaa itseään luopumaan siitä korkeasta asemasta, -johon olivat esi-isien urhotöiden kautta päässeet. Velvollisuus -valtioita kohtaan vaatii ettei anneta yksityisten kärsimysten mieltä -lannistaa. Athenalaiset tottelivat hänen neuvoaan ja jättivät taas -vallan hänen käsiinsä. Mutta Perikles kuoli ruttoon jo vuoden päästä. -Tukydides puhuu myöskin hänen nerostaan ja vaikutusvoimastaan. Kun -Perikles huomasi kansalaistensa syyttä olevan liian myöntyväisiä ja -herkkäuskoisia, herätti hän puheellaan heissä terveellistä pelkoa; -mutta jos he osoittivat mieletöntä arkuutta, saattoi hän sanoillaan -heihin rohkeutta ja luottamusta. Nimeltään oli Athena kansanvalta, -mutta todellisuudessa johti kaikkia asioita _yksi_ mies, nimittäin -Perikles. - -Rutto kesti kaksi vuotta, sitten lakkasi se vuodeksi ja rupesi -jälleen tuhojaan tekemään, raivoten vielä vuoden ajan. Taudin uhrien -lukumäärä oli suurempi, kuin koko sodassa kaatuneiden. - -Kuten ennen Athenalaiset, niin nyt Peloponnesolaiset pyysivät -Persiasta apua. He koettivat myös kiihoittaa Trakian kuningasta -hyökkäämään Potidaiaa vastaan, mutta tämä laitti lähettiläät -Athenaan, jossa nämät surmattiin kostoksi siitä julmuudesta, millä -Spartalaiset olivat kohdelleet Attikalaisia merimiehiä. Sivumennen -Tukydides mainitsee Athenalaisten pitäneen eri laivastoa rannikkojen -turvaamista ja kauppa-aluksien suojelemista varten. - -Seuraava sotaretki alkaa Plataian vapaakaupungin piirityksellä; -tämän kaupungin asukkaat muistuttivat piirittäviä Spartalaisia -siitä, että olivat auttaneet näitä Medestä vastaan, mutta saivat -vastaukseksi, että heidän joko tuli taistella Athenalaisia vastaan -taikka pysyä puolueettomina. Kun he puolestaan vastasivat, etteivät -voineet ehtoihin suostua, alettiin piiritys, jonka yksityistapahtumat -tarkalleen kerrotaan. Kun ruokavarat alkoivat loppua, raivasi -puolet varustusväestä itselleen tien Spartalaisten piiritysjoukon -läpi ja lähti Athenaan. Kahdenvuotisen piirityksen perästä täytyi -jälelle jääneiden antautua armoille. Tyydyttääksensä Thebeläisten -kostonhimoa hakkasivat voittajat heidät maahan, myivät naiset -orjiksi ja hävittivät kaupungin maan tasalle. Samana vuonna -tekivät Athenalaiset onnettoman sotaretken Kalkiisen, mutta saivat -kaksi loistavaa merivoittoa Korinton lahdessa. Kostaakseen tätä -päättivät liittoutuneiden laivaston päälliköt tehdä äkkinäisen -hyökkäyksen Piraiota vastaan; mutta kun he välillä rupesivat -ryöstämään Salamista, saivat Athenalaiset vihiä tuumasta ja ryhtyivät -sellaisiin varustuksiin, että viholliset katsoivat parhaaksi luopua -hyökkäyksestään. Toisella taholla oli Athenalaisten liitossa oleva -Trakian kuningas hyökännyt Makedoniaan; mutta siitä ei lähtenyt -mitään hyötyä, sentähden että vuodenaika jo oli liian pitkälle -kulunut, jotta ei Athenalaisten laivasto voinut olla avullisena. - -Neljäntenä vuonna tehtiin uusi sotaretki Attikaan, ja Mitylene, -Lesbon pääkaupunki, luopui Athenan liitosta ja yhtyi Spartalaisiin. -Athenalainen laivasto saarsi saaren, ja sillä välin hyökkäsivät -Lakedaimonilaiset vihollisten alueelle. Mutta ennenkuin -liittoutuneiden laivasto ennätti avuksi, pakoitettiin Mitylene -antautumaan, ja tuhannen sen etevimpää porvaria vietiin Athenaan -tuomittaviksi. Ensin päätettiin että sekä nämät tuhannen että -jokainen, joka oli tarttunut aseihin kapinaan osaa ottaakseen, -olisi surmattava. Toisessa neuvottelussa astui esille Kleon, äreä -kansankiihoittaja, vaan mahtava puhuja, vaatien varoittavan esimerkin -osoittamista, jotta muutkin alavaltiot pelästyisivät. Kuitenkin -päätettiin nyt heikolla enemmistöllä että ainoastaan rikollisimmat -rangaistaisiin. Sodan viidentenä vuotena lähettivät Korintolaiset -250 Korkyralaista ylimystä, joita oli viimeisestä kapinasta saakka -pidetty vankina, sillä ehdolla että taivuttaisivat saaren asukkaat -luopumaan Athenan liitosta. Nämä yritykset herättivät saaressa -yleisen kapinan ja synnyttivät puolueiden kesken tulisia taisteluja. -Sinne lähetettiin laivastoja sekä Athenasta että Peloponnesosta -odottamaan tapausten päätöstä, ja seitsemän päivää vallitsi oikea -hirmuhallitus: kansajoukko tappoi kaikki, joita pidettiin ylimyksinä; -heitä syytettiin salavehkeistä ja surmattiin mitä kauheimmalla -tavalla. - -Puhuessaan puoluevimman uhreiksi joutuneista valtioista Tukydides -huomauttaa, kuinka ihmiset miten vain muuttavat mielipidettä ja -puhetapaa, saadaksensa niitä soveltumaan tekoihinsa. Huimapäisyys -muuttuu rohkeudeksi ja epäröiminen arkuudeksi. Se joka kehoittaa -julmuuteen, on luotettava kansalainen; vaan sitä, joka kieltää -julmuutta tekemästä, epäillään. Onnellisten ehdotusten tekijä on -kunnon mies, mutta ken ehdotusten tekijän ilmaisee on vieläkin -kunnollisempi. Sukulaisuuteen katsotaan vähemmin kuin puoluesiteihin, -uskollisuus ei perustu mielipiteiden sopusointuun, vaan yhteiseen -rikollisuuteen, ja valat rikotaan ilman vähintäkään omantunnon -vaivoitta ja uskonnollisista velvollisuuksista rahtuakaan huolimatta. -Siten syntyi, sanoo hän, koko Kreikassa kaikenlaista halpamielisyyttä -ja ilkeyttä, ja tavallista oli, ettei kukaan toistaan uskonut; -jokaisen täytyi varoa kaikkia muita. - -Seuraavana kahtena vuonna kunnostutti itseään muuan Demostenes -Athenalaisten päällikkönä sekä maalla että merellä, erittäinkin -sen kautta että rakensi linnan Pylon luo ja puolusti sitä -Lakedaimonilaisten laivaston tultua sitä piirittämään. Vaikka -Brasidas johti Spartalaisia, eivät nämät kuitenkaan voineet mitään -aikaan saada, vaan joutuivat vihdoin itse vielä saarroksiin -Sfakterian saaren luona. Välirauha tehtiin, ja lähettiläitä -laitettiin Athenaan hieromaan rauhaa; mutta kun kansa, Kleonin -neuvosta, asetti liian kovat ehdot, uudistettiin piiritys. Kleon -kysy nyt, minkä tähden ei kaikkia Spartalaisia heti otettu -vangiksi, ja kerskasi että, jos hänellä olisi päällikkyys, niin hän -kahdenkymmenen päivän kuluessa toisi heidät Athenaan tai heittäisi -henkensä yrityksessä. Hän saikin sen toimekseen, ja Demosteneen -avulla onnistui hänen todellakin voittaa Spartalaiset, joista lähes -300 vietiin vankina Athenaan. Tämä äkkinäinen menestys herätti -suurta huomiota koko Kreikassa, ja Pylosta saivat Athenalaiset lujan -ulkolinnoituksen. Spartalaiset, jotka pelkäsivät orjiensa (helootien) -karkaavan vihollisten puolelle, houkuttelivat 2,000 heistä vaatimaan -vapautta ja saivat tästä tekosyyn salaa surmata heidät kaikki. -Taas esitettiin rauhan ehtoja; mutta Athenalaiset, jotka tahtoivat -käyttää saatuja etuja niin paljon kuin mahdollista hyväkseen, eivät -suostuneet ehdotukseen ja menettivät siten edullisimman hetken -lopettaa sota kunnialla. - -Vähää myöhemmin rupesivat Athenan Trakialaiset liittolaiset hieromaan -sovintoa Spartalaisten kanssa, ja Brasidas sekä hänen mukanaan -muutamia helooteja ja vapaaehtoisia lähetettiin sinne. Voitettuaan -muutamia pienempiä etuja sai hän valtaansa tärkeän Amfipoliin -kaupungin. Tämä tapahtui päällikön Tukydideen poissa ollessa -sotaretkellä läheisessä Eionissa. Päästäkseen tästä virheestään -syytökseen joutumasta läksi Tukydides vapaaehtoiseen maanpakoon 20 -vuodeksi. Hän mainitsee tämän seikan ohimennen, tuomatta mitään esiin -puolustuksekseen. - -Sillä välin kuin Brasidas uudesta pääasemasta mietti lähteä uudelle -sotaretkelle, tehtiin välirauha vuodeksi. Pysyväinenkin rauha olisi -nyt voitu aikaan saada, jos eivät Kleon ja Brasidas olisi olleet sitä -vastaan, edellinen sentähden että pelkäsi kaikki konnankoukkunsa -tulevan ilmi, viimemainittu taas sen vuoksi että hänellä ainoastaan -sodan aikana oli valtaa ja arvoa. Melkoista sotajoukkoa johtaen läksi -Kleon Trakiaan ottelemaan Brasidaan kanssa. Valloitettuaan Torone'n -ja erään toisen kaupungin asettui hän Eioniin odottamaan apujoukkoja, -käydäkseen sitten taas Amfipoliin kimppuun. Mutta äkkiä hyökkäsi -Brasidas esiin, Athenalaiset lyötiin ja Kleon kaatui. Ainoastaan -seitsemän Spartalaista haavoittui, mutta yksi niistä oli Brasidas, -ja tämä kuolikin heti sen jälkeen. Nimeksi tehtiin nyt rauhasopimus -taistelevien valtioiden välillä, mutta siitä ei tullut sen enempää. -Sen sijaan saatiin aikaan puolusliitto viideksikymmeneksi vuodeksi -Spartan ja Athenan välillä. Se kuitenkin kesti ainoastaan seitsemän -vuotta. - -Argos rupesi silloin muiden Peloponnesolaisten valtioiden johtajaksi, -ja Alkibiadeen välityksellä saatiin aikaan liitto Athenan kanssa. -Silloin hyökkäsivät Spartalaiset Korinton ja muutamien muiden -kaupunkien avulla Argoliisen ja valloittivat siellä itselleen lujan -aseman. Mutta niin vähän käsittivät Argolaiset sitä vaaraa, joka -heitä uhkasi, että, kun Spartan kuningas erään aselevon aikana -peräytyi joukkoineen, moittivat päälliköltään siitä, että nämät -olivat antaneet vihollisten paeta tiehensä. Kun välirauha oli -rikottu, marssivat Argolaiset, saatuaan Athenasta apujoukkoja, -Arkadiaan. Spartalaiset tulivat kootulla sotajoukollaan heitä -vastaan Mantinean luona ja saivat ratkaisevan voiton. Tukydides oli -omin silmin nähnyt tämän taistelun. Eräs osasto, jossa oli pelkkiä -ylimyksiä Argosta, lyötyään pakosalle Spartalaisten vasemman siiven -ja siten pelastettuaan isänmaansa kunnian, taivutti maanmiehensä -luopumaan kansanvallasta ja yhdistymään Spartalaisiin. Mutta -muutamien kuukausien kuluttua otti rahvas taas vallan käsiinsä ja -teki uuden liiton Athenan kanssa. - -Dorialaiset ja Jonialaiset uudisasukkaat Siciliassa vetivät -aluksi yhtä köyttä milloin Spartan, milloin Athenan kanssa, ja -muutamia meritappeluja taisteltiin heidän rannikoillaan. Mutta -vihdoin lopettivat he sisälliset eripuraisuutensa ja päättivät -Syrakusalaisen Hermokrateen neuvosta, jonka puheen Tukydides -tarkalleen kertoo, ruveta yhdessä torjumaan muukalaisten hyökkäyksiä. -Sodan kuudentenatoista vuotena päättivät Athenalaiset lähettää -Siciliaan 60 soutulaivaa Alkibiadeen, Nikiaan ja Lamakon johdolla. -Nikias oli varoittanut heitä heittämästä menestystään alttiiksi -pilventakaisen, epävarman edun tähden, väittäen Alkibiadeen -nuorekkaasta kunnianhimosta yritystä harrastavan. Mutta viimemainittu -ylpeästi ajoi valheeksi tämän väitteen ja pilkkasi sitä arvelua, -että Sicilian asukkaat nousisivat kovaan vastarintaan. Sotaretki -päätettiin tehtäväksi; Juhannuspäivän aamun koittaessa nostettiin -purjeet, ja Tukydides kuvaa vilkkaasti lähdön Piraiosta. Eräs -kansanjohtaja uskotti Syrakusalaisia, ettei heillä ollut mitään -pelättävää, mutta kuitenkin ryhdyttiin puolustusvarustuksiin. -Hyökkäysjoukon päälliköt olivat päättäneet ruveta rauhan hieromisiin -saaren asukkaiden kanssa, kun Alkibiades yhtäkkiä kutsuttiin -kotiin syytettynä Merkurion patsaitten kaatamisesta; paluumatkalla -pakeni hän Spartaan. Nikias ja Lamakos tekivät useita onnettomia -hyökkäysyrityksiä saaren kaupunkeja vastaan ja asettuivat sitten -talvimajoille Kataniaan ja Naxoon. Alkibiadeen neuvosta, joka -pitkässä puheessa koetti puolustaa petollista käytöstään isänmaatansa -kohtaan, lähettivät Spartalaiset apua Syrakusalaisille ja rakensivat -linnan, sulkeakseen Athenalaisilta kulkuyhdistyksen. Mutta seuraavana -kesänä onnistui Athenalaisten valloittaa kukkula, joka kohosi -Syrakusaa korkeammalle, ja varustautuivat sitten hyökkäykseen -sekä maan että meren puolelta. Lamakos kaatui Syrakusalaisten -kerran ulos hyökätessä, mutta kuitenkin kävi piiritettyjen tila -niin arveluttavaksi, että ryhdyttiin keskusteluihin kaupungin -heittäytymisestä. Piiritys oli kestänyt neljä kuukautta, kun eräs -Spartalainen, jonka oli onnistunut päästä maalle saareen, kokosi -sotajoukon lähellä asuvista liittolaisista ja vei sen vartijoitta -jätettyjen solien kautta kaupunkiin. Nyt rohkaisivat Syrakusalaiset -taas mielensä ja selittivät olevansa valmiit suostumaan rauhaan -Athenalaisten kanssa, jos nämät viiden päivän kuluessa -- lähtisivät -Siciliasta. Eräs piiritettyjen varustuksista valloitettiin; tämän -jälkeen syttyneessä taistelussa ajettiin Athenalaiset takaisin -piiriensä sisäpuolelle, jotta eivät voineet kokonaan saartaa -kaupunkia. Nikias kirjoitti toivottoman kirjeen kotiin ja pyysi -kivuloisuutensa vuoksi päästä vapaaksi päällikkyydestä. Siihen ei -suostuttu, mutta sen sijaan luvattiin apujoukkoja ja rahoja. Sillä -aikaa saivat Syrakusalaiset apua Peloponnesosta, joten saattoivat -valloittaa sataman ja saada täydellisen voiton Athenalaisten -laivastosta. Kuitenkin elpyi jälleen Athenalaisten toivo, kun vahva -apujoukko saapui. Sitä johti Demostenes, joka tuumi yöllä hyökätä -takaapäin vihollisten varustusten kimppuun. Hän joutui kuitenkin -niin täydellisesti tappiolle, että Syrakusalaiset nyt vuorostaan -rupesivat hyökkäyksillä vihollisiaan ahdistelemaan. Demostenes -kehoitti kiiruusti pakenemaan laivoille, mutta Nikias epäröi, ja -sattuneen kuunpimenemisen tähden päätettiin ennusmiesten neuvosta, -ettei liikuttaisi mihinkään kolme kertaa yhdeksään päivään. Sillä -välin ryöstivät Syrakusalaiset useita soutulaivoja ja saarsivat -loput. Athenalaisille ei jäänyt mitään muuta neuvoa, kuin raivata -itselleen tie satamasta. Tukydides kertoo taistelun niin kuvaavasti, -että luulisi hänen itse olleen siinä läsnä. Päätökseksi tuli, että -Athenalaiset joutuivat tykkänään tappiolle. Heidän peräytymistänsä, -jossa heidän täytyi jättää jälkeensä kuolleet, haavoitetut ja -sairaat vihollisten valtaan, kuvataan liikuttavilla sanoilla. Nikias -koetti pitää heidän rohkeuttaan vireillä ja kehoitti heitä, etteivät -luopuisi kunnioituksesta itseään kohtaan; mutta vihollinen seurasi -heitä niin kintereillä, että he seuraavana päivänä heittäytyivät -eräässä öljypuulehdossa; tuhat miestä tapettiin ja muut myytiin -orjiksi. Suuri oli hämmästys Athenassa, kun surullinen sanoma sinne -saapui; kuitenkin rakennettiin uusi laivasto, ja suurilla uhrauksilla -jatkettiin taistelua vielä kahdeksan vuotta. Mutta vähitellen -luopuivat liittolaiset yksi toisensa perään, eikä Alkibiadeen -takaisinkutsuminen, eipä edes yritys asettaa oligarkiaa (harvain -valtaa) eikä voitokas meritaistelukaan liittolaisia vastaan, jolla -Tukydides lopettaa historiansa, voinut kohottaa Athenaa entiseen -mahtiinsa eikä estää sen laivaston täydellistä häviötä tappelussa -Aigospotamon luona, jonka jälkeen Athenan muurit hajoitettiin maan -tasalle ja Athenan loistava mahtavuus loppui. - - - - -Xenofon. - - -Kuoli noin v. 354 e.Kr. - -Xenofonin kirjoitukset tosin suuremmaksi osaksi ovat historiallista -laatua, vaan niissä kuvastuu kuitenkin ilmeisesti tekijän luonne. -Hän oli sukuperältään korkeampaa Athenalaista keskisäätyä, oli ollut -Sokrateen oppilaana ja ensimmäisinä miehuusvuosinaan traagillisten -runoilijain ja pilaseppä Aristofaneen seurustelusta nauttinut -hienostuttavaa vaikutusta. Ystävänsä Proxenon kutsumuksesta läksi -hän, kuten arvellaan, kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Lydian -kaupunkiin Sardeesen ja meni siihen sotajoukkoon, jota Kyros, Persian -kuninkaan Artaxerxeen nuorempi veli, paraikaa kokoeli tehdäksensä -kapinaa. - -Xenofonin pääteoksella on nimenä _"Anabasis"_ ja se jakautuu kolmeen -osaan: hyökkäys Persiaan, kymmenen tuhannen Kreikkalaisen palaus -Mustalle merelle ja vastukset, joita heidän oli vielä kotimaassaankin -täytynyt kestää. - -Uusi ruhtinas, jonka palvelukseen Xenofon rupesi, oli kunnianhimoinen -ja halusi syöstä veljensä Artaxerxeen valtaistuimelta. Satraapina -melkoisessa osassa Vähää Aasiaa oli Kyrolla Kreikkalaista väkeä -ja Kreikkalaisia upseereja palveluksessaan. Isänsä kuoltua lisäsi -Kyros tämän sotajoukkonsa kymmeneksi tuhanneksi mieheksi. Näillä -ja noin sadalla tuhannella Persialaisella soturilla lähti Kyros -liikkeelle Sardeesta ja kulki pitkin rannikkoa Babylonia kohden. -Laivasto seurasi sotajoukkoa Issoon asti. Kun oli tultu Tarsoon, niin -Kreikkalaiset, jotka epäilivät ettei retken päämääränä ollutkaan sota -Pisidialaisia, vaan kuningasta vastaan, kieltäytyivät marssimasta -eteenpäin, mutta lupaamalla heille korkeampaa palkkaa houkutteli -Kyros heidät suostumaan tuumiinsa. Ilman mitäkään vastarintaa -kulki sotajoukko Syriaan ja kääntyi Eufratia kohden, Kyron suoraan -ilmoitettua mitä hän kantoi mielessään veljeänsä vastaan. Sitä -pidettiin hyvänä enteenä, että Eufratin yli päästiin kahlaamalla, ja -marssia jatkettiin nyt Arabian erämaan halki. Pitkän ja vaivaloisen -matkan jälkeen tulivat he Pylain luona Babylonilaiselle alueelle -ja olivat nyt ainoastaan 18 peninkulman päässä pääkaupungista. -Sotajoukon vielä kolme päivää marssittua tarkasti Kyros väkeään: -Kreikkalaisia oli nyt, kun vasta pestattuja oli tullut lisää, -13,000 ja muita sotureja 100,000; mutta kuninkaalla sanotaan olleen -sotilaita koko miljoona. Seuraavana päivänä tultiin kaivannolle, -joka oli tehty sotajoukon eteenpäin marssimista estämään, mutta -puolustajia ei näkynyt. Arvellen Artaxerxeen ei ryhtyvänkään -mihinkään vastarintaan jatkoi sotajoukko matkaansa hajaantuneena -sinne tänne; mutta silloin palasi äkkiä vakooja ilmoittaen kuninkaan -lähestyvän täydessä tappelujärjestyksessä. Ensiksi, sanoo Xenofon, -nähtiin valkea tomupilvi, sitten ikäänkuin synkkä pimeys, vihdoin -metallin välkettä ja lopuksi keihäitä ja soturirivejä: ratsumiehiä -valkeissa varustuksissa, jalkamiehiä pajusta palmikoituilla -kilvillä, Egyptiläisiä pitkien kilpien suojassa ja siellä täällä -viikatevaunuja; keskellä oli kuningas lukuisan henkivartijaston -ympäröimänä. Kreikkalaiset olivat oikealla siivellä, ja Kyros -oli antanut käskyn hyökätä vihollisten keskustaan; mutta heidän -päällikkönsä Klearkos, joka tahtoi että heillä olisi virta suojanaan -takana, antoi heidän rynnätä suoraan eteenpäin. Sotalaulua laulaen -syöksyivät he Persialaisen sotajoukon vasenta siipeä vastaan; tämä -viskattiin nurin niskoin ja kääntyi hurjaan pakoon. Artaxerxes antoi -keskustan tehdä kiertävän liikkeen hyökätäksensä Kreikkalaisten -selkään. Kyros itse teki silloin ryntäyksen, tunkeutui henkivartijain -läpi, ratsasti rajusti veljeään vastaan ja haavoitti häntä helposti. -Mutta samassa lävisti hänet keihäs, joka tunkeutui sisään silmän -alta; hän kaatui maahan hevosen selästä ja heitti henkensä. Pää -ja vasen käsi hakattiin häneltä pois. Kaikki Kyron Persialaiset -joukot pötkivät nyt pakoon. Niin loppui taistelu Kunaxan luona -(v. 401 e.Kr.) ja samalla tuo laiton, vaan urheasti käyty Persian -sisällissota. - -Kun Kreikkalaiset, jotka auringon laskuun olivat ajaneet takaa -Persialaisten sotajoukon vasenta siipeä, palasivat leiriinsä, -oli voittoisa Persialais-sotajoukon keskusta ryöstänyt sen perin -tyhjäksi. He viettivät yön paastoten ja Kyron kuolemasta mitään -tietämättä. Päivän valjetessa seuraavana aamuna toi tämän uutisen -kenraali Ariaios, tarjoutuen viemään heidät takaisin Vähän -Aasian rannikolle. Klearkos vastasi Kreikkalaisten, koska olivat -lyöneet kuninkaan, nyt haluavan asettaa hänet, Ariaion, Persian -valtaistuimelle. Kun Ariaios kieltäytyi, lähtivät he liikkeelle -ja marssivat hänen johdollaan itään päin kylärikkaan tasangon -läpi. Pian lähetettiin toinen kenraali, Tissafernes, saattamaan -heitä Sittakeen, etelään päin Bagdadista. Kuultuaan valheellisen -huhun, että Tigriin yli vievää siltaa hajoitettiin, kääntyivät he -Medialaiselle alueelle ja marssivat kymmenen päivää koillista kohden -kunnes tulivat Zab-virralle. Täällä kutsui Tissafernes Klearkon -ynnä neljä muuta Kreikkalaista kenraalia ja kaksikymmentä katteinia -telttaansa. He tulivat, katteinit tapettiin ja kenraalit lähetettiin -vankeina kuningas Artaxerxeelle; mutta eräs heistä, jonka oli -onnistunut paeta, toi sanoman tästä kavalluksesta Kreikkalaisten -leiriin. Tässä tukalassa tilaisuudessa astui Xenofon esille ja -piti, yöllä unessa saatuaan siihen kehoituksen, innokkaan puheen, -joka rohkaisi alakuloisten Kreikkalaisten mielet. Ja nyt otti hän -johdon suurimmaksi osaksi haltuunsa. Kuljettuansa Zab-virran yli ja -lyötyään takaisin takaa ajavat Persialaiset saapuivat he autioon -kaupunkiin Tigriin rannoilla, nimittäin Kyros suuren hävittämään -Niniveen. Siellä taisteltiin jälleen tuima mutta voitokas tappelu -suuren Persialaisen sotajoukon kanssa, jota Tissafernes johti. Sieltä -marssivat Kreikkalaiset pohjoista kohden erään Ararat-vuorijonossa -löytyvän solan kautta Kurdien maahan, jossa kestivät monta taistelua, -ja saapuivat vihdoin Armenian ylängölle. He olivat nyt 4,000 jalkaa -meren pintaa korkeammalla, ja tämä ynnä myöhäinen vuodenaika -- nyt -oltiin Marraskuussa -- kauheine pyryilmoineen ja jääkylmine tuulineen -saattoi heille kovia kärsimyksiä; muutamat häikäisevä lumi teki -sokeiksi, toiset palelluttivat varpaansa. Ruokavarojen saanti oli -niin vaikea, että kaikki kärsivät nälkää ja voipumusta. Muutamissa -kylissä kohdeltiin heitä kuitenkin vieraanvaraisesti ja kestitettiin -ohraviinillä. Toisissa paikoin sitä vastoin asukkaat vierittivät -Kreikkalaisten päälle kallion lohkareita, ja kun he tekivät tuhoisan -rynnäkön, viskasivat naiset ensin lapsensa jyrkänteestä alas ja -syöksyivät itse jälestä miestensä kanssa. Sitten kulkivat he -Kalybes-maan läpi, jossa valmistettiin rautaa. Muutamien päiväin -kuluttua pääsivät he rikkaasen Gymnias-kaupunkiin, jonka kuvernööri -antoi heille oppaan viemään heidät Mustalle merelle. Viisi kuukautta -kestäneen vaivaloisen matkan jälkeen tervehtivät Kreikkalaiset sen -välkkyvää kalvoa riemuhuudolla: "Meri, meri!" Heidän kulkiessaan -eteenpäin Makronien alueen läpi tehtiin heille vastarintaa siksi kuin -eräs sieltä kotoisin oleva, mutta lapsena Athenassa orjana ollut -soturi vakuutti maanmiehilleen, ettei Kreikkalaisilla ollut mitään -pahaa mielessä. Sitten he tulivat Kolkilaisten maahan, jossa taas -taistelivat voitokkaasti ja jossa moni heistä huumaantui ajaksi tai -kävi mielettömäksi syötyään hunajaa, jota mehiläiset olivat koonneet -erään Rododendron-lajin kukista. Viimein saapuivat he Trapezuntiin, -suureen Kreikkalaiseen uudisasuntoon Mustan meren rannalla. Siellä -he viipyivät kuukauden ja huvittelivat taisteluleikeillä ja -kilpajuoksulla. - -Pettyneinä toivossaan saada Spartan amiraalilta laivoja, jotta -olisivat päässeet purjehtimaan Kreikkaan, jatkoivat retkeilijät -matkaansa pitkin rannikkoa. Sotajoukkoa tarkastettaissa Kerasossa -- -tästä on johtunut kirsikkain nimi -- huomattiin kymmenestä tuhannesta -enää olevan jälellä ainoastaan 8,600. Saavuttuaan sitten Kotyoraan, -Sinopen lähiseudulla olevaan kreikkalaiseen uudisasuntoon, aikoivat -he jäädä sinne jo epätoivoissaan siitä, voisivatko koskaan palata -vielä kaukana olevaan isänmaahansa. Mutta Xenofon ehdotti silloin, -että he valloittaisivat jonkun läheisen kaupungin ja perustaisivat -uuden siirtokunnan. Sen esti kuitenkin ennustaja Silanos, ja nyt -tarjoutuivat Sinopen kauppiaat viemään heidät Hellespontoon. -Heidän sitä odottaessaan päätti sotajoukko, että Xenofonin käytös -paluumatkalla pantaisiin tutkimuksen alaiseksi. Puolustuksekseen -pitää Xenofon puheen, jolla niin täydellisesti saa takaisin entisen -vaikutusvoimansa, että he hänelle tarjoovat ylipäällikkyyden; mutta -siitä kunniasta hän kuitenkin kieltäytyy. Jatkettuaan matkaansa -tulivat he Herakleaan, toiseen kreikkalaiseen uudisasuntoon, -jossa syntyi eripuraisuutta sotajoukon keskuudessa, niin että se -jakaantui kolmeen osastoon, joista kaksi kulki maata myöten ja -kolmas purjehti meritse Kalpeen. Täällä yhtyivät osastot jälleen, ja -Xenofon mietti taas uudisasunnon perustamista; mutta silloin tuli -Kleander, Byzantionin kuvernööri, heidän luokseen, jolloin Xenofon -sai tilasuuden osoittaa puhetaitoaan hillitessään riitaa, joka oli -syntynyt muutamien Kleanderin seuralaisten ja Kreikkalaisten välillä. -Hänen onnistui sitä paitsi saada Kleander kutsumaan heitä maahansa, -vaikka enteet peloittivat häntä ottamasta heitä viedäkseen Kreikkaan. -Saavuttuaan Skutariin olivat Xenofon ja hänen soturinsa mielestään jo -kodin kynnyksellä, mutta vielä oli heillä monta vastusta kestettävänä -ennenkuin sinne pääsivät. Sen sijaan että olisivat saaneet nauttia -ystävällistä kohtelua Byzantionissa, käski heitä Spartan yliamiraali -palaamaan Trakian kautta; vieläpä hän otatti muutamia heistä vangiksi -ja myi orjiksi. Xenofonin, joka oli hankkinut itselleen tilaisuuden -maitse päästä Athenaan, täytyi palata sotilaittensa luo, ja hänen -neuvostaan rupesivat he luvatusta korkeasta palkasta Trakialaisen -ruhtinaan Seyteen palvelukseen. Mutta tuskin olivat he auttaneet tätä -kukistamaan lähellä olevia heimoja, kun hän jo rikkoi lupauksensa. He -suostuivat nyt Spartalaisten ehdotukseen, että yhdessä hyökättäisi -Persialaisten kimppuun Vähässä Aasiassa, ja taivutettuaan Xenofonin -lähtemään mukaan marssivat he Troas-maakunnan läpi Pergamoon. Täällä -ryhtyi Xenofon sodalla ahdistamaan erästä rikasta Persialaista ja -sai haltuunsa miehen sekä kaikki hänen rikkautensa. Jälellä olevat -kymmenestä tuhannesta yhdistyivät nyt Spartalaisiin, ja Xenofon lähti -kotiinsa. Siihen loppuu "Anabasis." - -Tämän jälkeen arvokkaimmat ovat Xenofonin n.s. _"Memorabilia"_, s.o. -hänen muistiinpanonsa keskusteluistaan Sokrateen kanssa. Hän kuvaa -filosoofia vahvaläntäiseksi, mulkosilmäiseksi, litteänenäiseksi, -paksuhuuliseksi mieheksi, jonka korkea otsa todisti suurta -hengellistä etevyyttä. Hän kertoo Sokrateella muuten olleen sen -luulon, että kaikkiin hänen tekoihinsa ja toimiinsa jumalat -välittömästi vaikuttivat. Vaikka hän oli kahdesti naimisissa ja -toisella erää Xantippan, oikean torapussin kanssa, antautui hän -kokonaan siihen, mitä piti hengellisenä tehtävänään. Hän kävi -tavallisesti kouluissa ja kuljeskeli toreilla ja yleisillä paikoilla -keskusteluissa, vaihtaakseen mielipiteitä kansalaistensa kanssa. -Hänen pääpyrintönään oli osoittaa heille, etteivät he tienneet niin -paljoa, kuin mitä luulivat tietävänsä, ja vaikka hänen käytöksensä -aina oli häveliäs ja sävyisä, herätti hän suuttumusta ivallaan -ja vastustelemisellaan. Erittäinkin seurusteli hän mielellään -lahjakkaiden nuorten miesten kanssa, joita hän hyvin suuresti osasi -viehättää puoleensa. Näiden kautta levisivät hänen filosoofilliset -mielipiteensä, kunnes häntä vihdoin syytettiin valtion jumalien -halveksimisesta ja nuorison harhauttamisesta. Tutkimus pidettiin, ja -oikeusto, jossa oli 557 kansalaista, tuomitsi Sokrateen tyhjentämään -myrkkypikarin. Xenofon kertoo hänen puolustuspuheensa sisällyksen -ja mainitsee, miten hän viime kertaa tavatessaan ystävänsä virkkoi -eräälle näistä: "Tee minun ruumiilleni mitä tahdot, kun et vain pidä -sitä minuna." Xenofon tahtoo pääasiallisesti puhdistaa mestarinsa -niistä soimauksista, joita häntä vastaan tehtiin, ja esittää sitä -varten johtavat aatteet hänen keskusteluissaan. Aluksi selittää -hän, että Sokrates tarkasti noudatti maan uskonnollisia tapoja eikä -hyväksynyt mitään mietiskelyjä maailman synnystä, sillä "ihmiskunnan -ainoana harrastuksena olkoon oppia tuntemaan ihmistä." Rukouksista -puhuessaan hän ei ottanut varmaan vaatiakseen mitään, kun ei tiennyt, -oliko siitä hänelle hyvää, ja piti uhreja sopivina, jos niitä -oikealla tavalla toimitettiin. Kerran kysyi hän nuorelta mieheltä, -joka halveksi uskonnollisia menoja, uskoiko hän ihmisruumiin, joka -oli niin ihmeellisesti yhteen sommiteltu, ja luonnollisten sielun -viettien saattavan olla sattuman tuotteita, ja eikö järki ja sielun -johtava vaikutus ruumiisen osoittanut, että löytyi jumalallinen -sallimus. Kun hän toisessa tilaisuudessa kuuli pilkattavan kehnoa -pukuaan ja niukkaa ravintoaan, sentähden ettei tahtonut ottaa -oppilailtaan maksua, vastasi hän, että hän sillä säilytti vapautensa -ja tiesi itse tulevansa paremmaksi auttaessaan muita parantumaan. -Yhtä väärin on myydä viisautta rahasta, kuin myydä ruumiillista -kauneutta. Muutamat näistä keskusteluista ovat niin kaikkea syvempää -ajatussisältöä vailla, että niitä pidetään Xenofonin sepittäminä; -toiset koskevat valtiollisia ja sota-asioita, joilla ei ole mitään -yleistä arvoa. Eräässä keskustelussa, jonka arvellaan tapahtuneen -jossakin juhla-ateriassa, on hyvin elävä kuvaus athenalaisesta -iltaseurasta ja filosoofin mielipiteistä eri asioissa. Xenofon -lopettaa nämät muistiinpanonsa keskustelulla talouden hoidosta, jossa -Sokrates esiintyy ainoastaan kirjoittajan mielipiteiden edustajana. -Xenofon antaa kuitenkin selvän, vaikka tosin vähän epätäydellisen -kuvan nerokkaasta ajattelijasta, joka antoi alkuainekset kaikkeen -siihen, millä on jotakin arvoa muinaisajan filosofiassa. - -Xenofonin _Kyropaideia_ eli "Kyron kasvatus" on pikemmin romaani kuin -historiallinen kertomus. Hänen antamansa tiedot poikkeavat suuresti -Herodoton antamista, ja hän lisää Persialaiselle sankarilleen -- -suurelle Kyrolle -- tapoja, jotka epäilemättä ovat kreikkalaisia. -Hän kertoo että Persiassa ainoastaan se sai kasvatuksen, jonka ei -tarvinnut työtä tehdä, ja että siellä löytyi eri luokkia poikia, -nuorukaisia, miehiä ja ukkoja varten. Pojat käyttivät aikaansa -pääasiallisesti tutkiakseen rikoksia, joita oli heidän keskuudessaan -tehty -- sen he tekivät oppiakseen oikeutta; muuten ampuivat he -jousella, viskasivat peistä ja elivät leivällä ja krassikasveilla. -Nuorukaiset tekivät etuvartija-palvelusta ja kävivät metsästämässä, -harjauntuakseen sotaan, ja karttivat muuten syleksimistä ja -niistämistä. Niin kasvatettiin Kyros, ja koska hänen täytyi sanoa -syyt kaikkiin tekoihinsa ja hän sitä paitsi oli hyvin opinhaluinen, -oppi hän taitavasti pukemaan ajatuksensa sanoihin ja sukkelasti -vastaamaan tehtyihin kysymyksiin. Hänestä tuli rohkea ratsastaja, ja -hän sai viidentoista vuotisena ottaa osaa sotaretkeen Assyrialaisia -vastaan. Heti sen jälkeen pääsi hän päälliköksi Persian sotajoukkoon, -ja Xenofon kertoo hänestä monta tapahtumaa, joista huvittavin on -se, joka kuvaa Abradateen ja Panteaan traagillista loppua. Sitten -kertoo hän Babylonin valloituksesta ja mainitsee ne keinot, joita -Kyros käytti valtaansa vahvistaakseen voitettujen kansojen yli. -Hänen ensimmäisenä huolenaan oli hankkia uskollisia apulaisia, jotka -hän valitsi alemmista kansaluokista, ja etenkin sellaisia, joita ei -mitkään perhesiteet haitanneet. Valtiohallituksen järjesti hän niin, -että jokainen osasto luotettavien ja uskollisten välimiesten kautta -oli hänen oman tarkastuksensa alaisena. Hovimiehiänsä karkaisi hän -ankaralla tapojen yksinkertaisuudella ja pitkällisellä paastoomisella -sodan vaivoja kestämään, ollen itse heille aina esikuvana. "Ei kukaan -saata oikein hallita, joka ei itse ole niitä parempi, joita hän -hallitsee", oli hänen mielipiteensä, ja sen mukaan koetti hän itsekin -toden perään asettaita. Valloitetuissa maissa pyysi hän lempeydellä -voittaa etevimpien ystävyyttä ja jakoi maat satraapikuntiin. Saatuaan -vaimonsa myötäjäisinä vielä Median tuli hänestä maailman mahtavin -hallitsija. Vanhoilla päivillään näki hän kerran näyn, joka ennusti -hänen pikaista loppuaan, ja kun hän tämän johdosta kokosi ympärilleen -poikansa ja etevimmät miehensä, pyysi hän heitä muistamaan häntä -kuoltuaan kuten onnellista miestä ainakin. Jaettuaan valtakuntansa -poikainsa kesken puhui hän sielun kuolemattomuudesta ja sanoi -uskovansa, että sielu ruumiista erottuaan muuttuu puhtaammaksi ja -kirkkaammaksi, ikäänkuin se unessakin saattaa katsoa tulevaisuuteen. -Muistakaa, sanoi hän lopuksi, että te ystävillenne hyvää tekemällä -saatte voimaa rangaista vihollisianne. - -Xenofonin muissa teoksissa on paljon tietoja Kreikkalaisten -tavoista loppupuolella viidettä ja alkupuolella neljättä vuosisataa -ennen Kristusta. "Hellenika'ssaan" on hän tehnyt huonoksi -arvostellun yrityksen kirjoittaa Kreikan sen aikuista historiaa. -Hänen kirjansa "Agesilaon elämä" pidetään luonteen kuvauksessa -huonosti onnistuneena teoksena. Kirjoitelmassaan "Hieronista" --- Syrakusan kuninkaasta -- kuvaa hän synkällä tavalla tyrannin -elikkä itsevaltiaan elämää. Tämä, sanoo hän, ei milloinkaan saata -luottaa alamaistensa uskollisuuteen: hänen täytyy aina pelätä, että -urheat miehet tulevat tekemään rohkeita yrityksiä voittaaksensa -takaisin vapautensa, tahi että lahjakkaat miehet ovat salaisissa -vehkeissä häntä vastaan, taikka että kansa toivoo saada häntä -paremman hallitsijan. Xenofonin kirjoitelmasta "Athenan tulot" -nähdään, ettei vapaiden porvarien lukumäärä hänen aikanaan noussut -yli 20,000. Hän koetti sen vuoksi kehoittaa muukalaisia asettumaan -maahan, jotta verotulot lisääntyisivät. Hän esitti myöskin -tuuman Laurionin mainioiden hopeakaivosten kuntoon panemisesta, -sillä niistä hänen mielestään valtio olisi saava suuria tuloja. -Esitelmässään "Talous" lausuu hän ensiksi, että vaimon ennen -kaikkia tulee ottaa osaa taloustoimiin, ettei hänen sovi maalata -ja kaunistella kasvojaan, vaan että hän sen sijaan tarkastakoon -orjiensa toimia. Hänen mielipiteensä maanviljelyksestä on, että -sitä on helppo oppia, että sen menestykselliseen harjoittamiseen -vaaditaan ainoastaan huolta ja uutteruutta. Teoksessaan "Hevosista" -neuvoo hän laskemaan tallipihat ympyriäsillä kivillä, jotta hevosten -kaviot karaistuvat, ja antamaan hevosten harjain kasvaa pitkiksi, -niin että ratsumiehellä on jotakin, mihin tarttuu kiinni selkään -noustessaan. Siihen aikaan ei, näet, löytynyt hevosen kenkiä eikä -jalustimia. Kirjoitelmassaan "Ratsuväestä" hän ei anna mitään -varmoja tietoja ratsumiesten liikkeistä taistelukentällä; hän sanoo -ainoastaan yleensä, että niiden tulee petojen ja petolintujen -tavoin hyökätä kaiken kimppuun, mikä on vartijatta jätetty, ja -että niiden tulee noudattaa kohtuutta, tottua vaivoja kestämään ja -harjoittaa ruumiinvoimiaan. Hänen teoksessan "Metsästyksestä" -- tätä -huvia hän itse hyvin suuresti ja uutterasti harjoitti -- on monta -hyödyllistä neuvoa nykyajankin metsämiehille. Hänen kertomuksensa -metsästyksestä hurttakoirilla on hyvin elävästi kirjoitettu -- hän -kuvaa tarkalleen metsästäjäin huudot ja äänen vaihdokset, jotka ovat -tarpeelliset koirien johtamista varten. Metsäsian ajoon oli hän -hyvin mieltynyt, ja kertoo myös, miten vaarallisia petoja, niinkuin -jalopeuroja ja karhuja, takaa ajetaan ja kaadetaan. Lopuksi tarkastaa -hän vaivaloisten urheilujen hyötyä -- näihin urheiluihin kuuluu -hyveelliseen ylevyyteenkin pyrkiminen -- ja saapi samalla tilaisuuden -tehdä kaunopuheliaan hyökkäyksen sofisteja vastaan, joita hän soimaa -"rikkaitten nuorukaisten pyytäjiksi" ja valtiollisten virkojen -tavoittelijoiksi. - -Xenofonin kirjoituksien etevyytenä on stiilin puhtaus ja lausetavan -hieno sulous. - - - - -Platon. - - -Kuoli v. 347 e.Kr. - -Syntyneenä ylhäisestä Athenalaisesta suvusta sai Platon sen -aikuisen kreikkalaisen kasvatuksen. Hän sai oppia ulkoa latelemaan -pitkiä runo-kappaleita, sai harjauntua matematiikkaan, lukea -vanhojen filosoofien teoksia ja kehittää ruumiinvoimiaan -Istmolaisissa leikeissä. Nuorukaisena palveli hän luultavasti -soturina nostoväessä. Kritiaan läheisenä sukulaisena oli hän, -kuten itse tunnustaa, Kolmenkymmenen tyrannin puolustajia, siksi -kuin hän näiden hävyttömyyden ja julmuuksien tähden vetäytyi pois -julkisuudesta ja rupesi Sokrateen oppilaaksi. Hän matkusti myöskin -Egyptissä ja Siciliassa, jossa Pytagoralaiset esittelivät hänet -Dionysolle, Syrakusan haltijalle. Palattuansa Athenaan aloitti hän -mainiot luentonsa, joihin kahdenkymmenen vuoden kuluessa tulvasi -kuuntelijoita kaikilta Kreikan ääriltä. Hän suostui sittemmin -taas lähtemään Syrakusaan, jonne aikoi jäädä Dionyson pojan -neuvonantajaksi; mutta Sicilialaisten hovimiesten kateus saattoi -hänet palaamaan Athenaan, missä uudelleen aloitti luentonsa. Hän -rupesi nyt kirjoittamaan filosoofillisia _puheenvaihtelujaan_, -aikoen antaa oikean käsityksen Sokrateen oppijärjestelmästä, -jonka luonteesen kuuluu kaiken dogmatismin välttäminen. Näistä -kirjoituksista sai hän nimen "Attikan mehiläinen", ja sanottiin, että -jos Zeys olisi puhunut kreikkaa, olisi hän puhunut samoin kuin Platon -puhui. Loistavan keveä on hänen stiilinsä, mutta hän näyttää siihen -uhranneenkin paljon huolta ja vaivaa; erääsen puheenvaihteluunsa -sanotaan hänen omakätisesti kirjoittaneen kolmetoista eri -suunnitelmaa. - -Platon ei ottanut filosofeeratessaan seuratakseen mitään sääntöjä -tai määrättyä järjestelmää; sentähden rajoittukoon myös lyhyt esitys -hänen teoksistaan ainoastaan katkonaiseen valikoimaan mietelmiä ja -aatteita, joita hänen teoksissaan on niin kosolta. - -Filosofia alkaa, sanoo hän, ihmeestä. Kreikkalaiset asettivat kaiken -sen, mitä fyysillisessä maailmassa on ja tapahtuu, yhteyteen jonkun -jumaluusvoiman kanssa. Runoilijat kehittivät nämät jumaluustarut -käsitettävään muotoon, ja siten syntyi runoudesta filosofia. Sitten -tulevat hämärät ja aforismiset eli haja-aatelmalliset sananlaskut. -Toisia seurasi, jotka esittivät vertauskuvia ja abstraktisia -aatteita. Tämän jälken tuli _Pytagoras_, joka väitti "lukua" -(numerus) maailmaa hallitsevaksi perusajatukseksi, kun sitä vastoin -_Demokritos_ opetti että lukematon joukko atoomeja jonkun määrätyn -lain mukaan oli kokountunut ja muodostanut maailman. _Elealaisen -koulun_ filosoofit puhuivat ikuisesta ja välittömästi Olemisesta, -joka on ainoa olemassa oleva. Tämän opin kehitti _Parmenides;_ -tästä miehestä Platon mainitsee, että häntä kunnioitettiin enemmän -kuin ketään muuta ajattelijaa, ja hänet Platon eräässä puheen -vaihtelussaan esittää vanhuksena, joka Zenonin ja kahdenkymmenen -vuotiaan Sokrateen kanssa harkitsee oppia ideoista, tätä Platonin -filosofian kulmakiveä. Tällä tavoin loi hän toisen maailman puhtaita -ja täydellisiä muotoja, aivan pysyväisiä ja katoomattomia ja -sopusointuisia niiden nähtävien esineiden kanssa, joihin ne valoivat -eloa, ikäänkuin aurinko levittää valoa luontoon. - -_Sofistissa_ esitetään sen aikuiset elämän käytännöllisiin tarpeisin -sovitetun yleisen tieteen opettajat. Sofistit opettivat puhetaitoa ja -osasivat huononkin syyn vääntää hyväksi. He eivät huolineet mistään -siveellisestä laista; jokainen saattoi tehdä mitä _itse_ piti hyvänä -ja oikeana. Mutta tätä oppia Platon ankarasti moittii. - -Sitten seuraa puheenvaihtelu, jonka edellytetään tapahtuvan Sokrateen -ja _Protagoraan_ välillä ja joka koskee siveyden käsitteitä ja -erittäinkin kysymystä, löytyykö ainoastaan _yksi_ hyve vai monta. - -Vielä esittää Platon keskustelevana toisenkin filosofian opettajan, -_Gorgiaan_, joka vaatii valtiollista vapautta kaikille, mutta -valtiollista valtaa ainoastaan harvoille. Häntä vastaan puolustaa -Sokrates sitä väitettä, että on parempi vääryyttä kärsiä kuin sitä -tehdä ja että rankaisematta jäänyt pahantekijä on kurjempi kuin se, -joka rikoksistaan kärsii rangaistuksen. - -Nuorempaa polvea sofisteja edustaa _Hippias_, ja Sokrates antaa hänen -esittää kysymyksen: mikä on ihanuus? Kun on tehty useampia yrityksiä -määritellä, mitä ihanuus ei ole, jätetään aine sikseen ja ruvetaan -harkitsemaan Iliadin ja Odysseian sankariluonteita. Hippias väittää -Akilleyn olleen Odysseytä jalomman, johon Sokrates vastaa lausuen sen -nurinpäisen väitteen, että ne, jotka ehdollaan tekevät pahaa, ovat -parempia kuin ne, jotka sitä tietämättömyydestä tekevät. - -Keskustelu _Eytymedon_ kanssa ivaa selvien ja helposti vääriksi -käsitettävien päätelmien ja ylellisten väitelauseiden käyttämistä. -Sokrates on leikillisesti joutuvinaan häviöön niin mahtavasta -väittelijäky'ystä, kuin mitä hänen vastustajallaan on. - -Puheenvaihtelussa, jolla on nimenä _Symposion_ eli _Vieraskemut_, -tapaamme filosoofin ystäviensä seurassa. Ehdotellaan että jokainen -vieraista pitäisi puheen lemmen kunniaksi. Kuunneltuansa heidän -mielipiteitään lausuu Sokrates vuorostaan, että rakkaus on henki, -joka täyttää välipaikan taivaan ja maan välillä; se ei ainoastaan ole -ihanuutta tavoittelevaa kaipuuta, vaan kuolemattomuuden ikävöimistä. -Sentähden haluavat vanhemmat lapsia jatkaakseen näissä elämäänsä, -ja runoilijat ja soturit pyytävät kuolematonta mainetta. Silloin -astuu Alkibiades sisälle ja puhuu, ei rakkaudesta, vaan siitä -lumousvoimasta, jolla Sokrates häntä viehättää. Vieraita tulee ja -menee, ja pikari kiertää ympäri seuraa. Sillä aikaa vaihtaa Sokrates -mielipidettä Agatonin ja Aristofaneen kanssa murhenäytelmästä ja -huvinäytelmästä, siksi kuin molemmat viimeksi mainitut nukkuvat ja -Sokrates lähtee aamukylpyynsä. - -Seuraava keskustelu pidetään kukkien ja vihreän nurmikon keskellä -Ilisson rannalla, jonne _Faidros_ oli vienyt filosoofin, yhdessä -hänen kanssaan lukeaksensa kappaleen mainiosta kaunopuhujasta -Lysiaasta. Sokrates ivaa teoksen kokoonpanoa ja väittää, että totuus -ja käsitteiden vakavuus ovat kaunopuheliaisuuden pääainekset. Hänen -mielestään on puhutulla sanalla enemmän mahtia kuin kirjoitetulla. -Kirjoitus samoin kuin maalauskin ei ilmoita mitään ulkopuolella -itseään. Puhuttu sana sitä vastoin saatetaan kylvää herkkään maahan, -se saattaa kantaa hedelmää toisissa luonteissa ja tehdä heidät -sanomattoman onnellisiksi. - -Sokrateella oli monta ystävää, mutta hänen ivansa ja se -halveksiminen, jota hän osoitti ulkonaisia tapoja kohtaan, herätti -useimmissa suurta katkeruutta häntä vastaan, ja Platon kertoo -täydellisemmin kuin Xenofon Sokrateen viimeisistä elinpäivistä, -kuinka hänet viedään oikeuden eteen, miten hän puolustaa itseään, -hänen käytöksestään vankihuoneessa ja kuolemastaan. Saatuaan -tietää viimeisen päivänsä lähestyvän, ja kun häntä kehoitettiin -pelastautumaan pakenemalla, kysyi Sokrates, miten voitiin vaatia -häntä, joka aina oli kehoittanut lakia tottelemaan, sellaisella -teolla kumoomaan omat oppinsa ja kurjana orjana kääntämään selkänsä -kaupungille. - -"Sitä paitsi", sanoo hän, "olen minä vakuutettu tulevani jumalten -luo, jotka ovat viisaita ja hyviä, ja jo ennen tuonelan tuvilla -muuttaneiden miesten luo, jotka ovat parempia kuin ne, mitkä jälkeeni -jätän". Hän sanoi myöskin uskovansa, että eri kohtalo odotti -hyviä ja pahoja, ja että kuolema on sielun onnellinen eroaminen -ruumiista. "Vainajat", sanoo hän, "eivät makaa ikuista unta, vaan -meidän sielumme syntyvät uudelleen". Esittäessään nämät mielipiteet -tulevaisesta elämästä vertasi hän itsensä joutseneen, joka laulaa -iloisimmin kuollessaan, ja riemuitsi ajatellessaan että se hetki -pian oli lähestymässä, jolloin hän oli eroava maailmasta, luoden -luottavasti silmänsä toiselle puolelle hautaa. Niin kerrotaan hänen -eronhetkellään keskustelleen vaimonsa ja lastensa kanssa, ja kun -vanginvartija oli hänelle antanut myrkkypikarin, jonka hän tyhjensi, -iloisesti puhutelleen surevia ystäviään, kunnes meni tainnoksiin, -jolloin laskeutui makaamaan heti sen jälkeen rauhallisesti -kuollakseen. - -Toinen osasto käsittää n.s. dialektilliset puheenvaihtelut. Senlaisia -on _Lakes;_ siinä on aineena rohkeus, joka luonnonviettinä ilmaantuu -jo lapsessa ja tottumuksena miehessä ja joka Sokrateen mielipiteen -mukaan ei rajoitu ainoastaan sotaurheuteen, vaan johon myöskin kuuluu -voima kärsivällisesti kestää vaivoja tahi herjauksia. - -_Karmideessa_ käsitellään kohtuutta, mutta ei tässäkään onnistu -Sokrateen saada käsitteelle mitään varmaa määritelmää. Samoin on -laita _Lysiissä_, joka käsittelee ystävyyttä. Sokrates ei voi antaa -mitään varmaa selitystä käsitteille: ystävyys ja ystävä, eikä hän -myös voi sanoa, miksi me pidämme jostakin henkilöstä. - -Keskustelussa _Menonin_ kanssa, joka kysyy, voidaanko hyvettä oppia, -viittaa Sokrates oppiin Muistista, joka on tärkeä perusaate Platonin -filosofiassa ja jonka mukaan toisesta ruumiista toiseen kulkenut -sielu saattaa muistaa tietoja, joita se on edellisessä olomuodossaan -saanut. - -Eräässä toisessa keskustelussa esittää _Eytyfron_ kysymyksen: Mikä on -hurskaus? Onko sekin hurskautta, kun joku haastaa isänsä oikeuteen -murhasta? - -Keskustelu _Kratylon_ kanssa koskee kauttaaltaan sananjohto-oppia; -Sokrates väittää esineillä olevan luonnonmukaiset nimensä, ja että -ainoastaan se, joka tämän mielipiteen hyväksyy, saattaa pukea -aatemuotonsa sanoihin. Kaikki vanhat sankarinimet ovat, kuten hän -näyttää toteen, niiden tunnusmerkkejä, jotka niitä kantoivat. -Puhuessaan sanojen synnystä sanoo hän useimmilla kirjaimilla olevan -kullakin oma merkityksensä, mutta hän myöntää, että kieli saattaa -antaa ainoastaan heikot käsitykset muutamista aatteista. - -_Teaitetossa_ vertaa hän itseään kätilöimeen, joka auttaa nuoria -miehiä synnyttämään aatteita ja mielikuvia. Ne, jotka kantavat -totuuden ja jalouden leimaa, päästetään valoon; muut tukahutetaan -syntyessään. Ryhtyen keskusteluun tiedosta käyttää hän kuvannollista -lausetta, että meidän sielumme ovat vahataulujen kaltaisia; muutamat -niistä ovat leveitä ja syviä, joissa vaikutteet tulevat selviksi ja -pysyväisiksi; toiset taas ovat kokoon kutistuneita ja matalia, ja -niissä käyvät vaikutteet epäselviksi ja kuluvat pian pois. Ajatukset, -sanoo hän, ovat ikäänkuin linnut häkissä; kun ne lentelevät ympäri, -on niitä vaikea eroittaa toisistaan. Niin ojentaa myöskin ihminen -kätensä ahmiakseen tietoa, mutta tapaa ainoastaan tietämättömyyttä. - -Suurin Platonin teoksista on _"Tasavalta"_, jossa hän, tarkastettuaan -edellisten filosofien eri järjestelmiä, esittää aatteellisen -valtion tahi hallitusmuodon peruspiirteet. Tällainen valtio olisi -mahdollinen, jos vain löytyisi kuningas, jolla sitä toteuttaakseen -olisi ajattelijan koko viisaus. - -Hän käyttää yhä edelleen puheenvaihtelun muotoa, ja Sokrates lupaa -näyttää toteen, että oikeamielisyys tuottaa harjoittajalleen -siunausta, mutta vääryys kirousta. Hän aloittaa kertomalla, miten -valtio syntyy ihmisten yleisistä tarpeista, ensiksi ruoan, vaatteiden -ja asunnon, sitten hienostuneemman elämän nautintojen sekä vihdoin -alueen sodalla laajentamisen tarpeita. Hän antaa neuvoja nuorison -kasvatukseen ja ruumiilliseen kehitykseen ja ilmoittaa, millä tavoin -valtion vartijoita valitaan. Kaikki, sanoo hän, ovat yhden äidin, -se on maan, lapsia; mutta luoja on sekoittanut kultaa päällikköjen, -hopeata soturien, pronssia ja rautaa käsityöläisten ja väkityön -tekijäin luontoon. Valtion vartijain onnena olkoon, etteivät itse -omista mitään, että säilyttävät valtion yhteyttä, noudattavat -kultaista keskitietä rikkauden ja köyhyyden välillä ja aina torjuvat -uutuushengen vaatimuksia. Jos sillä tavoin on herätetty viisautta, -rohkeutta ja kohtuutta, niin huomataan oikeuden perustuvan siihen, -että kukin hoitaa tointaan toisen toimista huolimatta. Hänen -järjestelmänsä yksityiskohtiin kuuluu, että lapset kasvatetaan -yleisissä lastenkodeissa, niin ettei yksikään äiti tunne omaa -lastansa. Sotainen urheus on saava suurimman kunnian; mutta sota -Kreikkalaisten heimojen välillä on luonnotonta. -- Sitten tulee hän -eroitukseen todellisen ja väärän filosofin välillä ja saa tässä -tilaisuuden antaa sivu-iskun sofisteille ja samalla laajalti jutella -kasvatuksesta, joka hänen mielestään on ehdottomasti tarpeellinen -tällaisen aatteellisen valtion hallitsijalle. Kuitenkin myöntää -Sokrates niinkin täydellisen hallitusmuodon kuin se, jonka hän -on esittänyt, aikojen kuluessa huonontuvan. Ensimmäinen askel -vaipumiseen ja kukistukseen on se tarpeettoman suuri merkitys, mikä -annetaan sotataidolle. Valtio jakaantuu silloin kahteen toisiansa -vihaavaan luokkaan: mahdottoman rikkaasen ja sanomattoman köyhään. -Vihdoin oppivat alhaisemmat luokat tuntemaan voimansa, ja silloin -syntyy kansanvalta, joka antaa yhtäläiset oikeudet eri henkilöille -ja päättyy hallitsijattomuudella. Arvon ja iän kunnioitus lakkaa; -yksin eläimetkin syöksyvät ihmistä vastaan, jos hän sattuu niiden -tielle tulemaan. Nyt seuraa taantumus, ja sortovaltiuus on valmis. -Tyranni ajaa maanpakoon, ottaa omaisuudet takavarikkoon ja murhaa. -Niin käyttää hän kansalaisia sodassa heikontaaksensa heidän -voimaansa ja päästäkseen mahtavista kansanjohtajista. Sillä tavoin -pakoitetaan vapaat miehet ikeen alle, ja tyranni, kaikkien vihaamana, -omantuntonsa vaivaamana ja pelon ahdistamana, on itse kaikista -kurjin orja. Siis on filosofi ainoa joka saattaa nauttia onnea, -jonka perikuvan näkee taivaassa se, ken sitä haluaa nähdä ja päättää -asettaa elämänsä sen jälkeen. - -Sellainen oli täydellisen tasavallan teoria, jonka Platonin nero -oli suunnitellut aikakautena, jota rasitti surullinen todellisuus -ja jolloin Athenan tulevaisuuden toiveet olivat kovin synkät. -Tämä teoria on aina meidän aikoihimme saakka yleisine piirteineen -tenhonut monen ajattelijan mielen ja mahdottomine yksityiskohtineen -sanomattoman monta kertaa tullut kumotuksi. - -Platonin viimeinen ja pisin puheenvaihtelu, _"Lait"_, on heikompi -kuin hänen edelliset teoksensa. Keskustelijoina on kolme vanhusta, -eräs Athenalainen, Spartalainen ja Kretalainen, jotka vaihtavat -mielipiteitä kotimaittensa hallitusmuodosta ja lausuvat, että pitää -kestitä miestä viinillä, jos tahtoo tietää hänen sydämensä ajatukset. -Puhuessaan yhteiskunnan synnystä suosii Platon patriarkkaalista -teoriaa yhdestä alkuperheestä, joka kehittyy heimoksi, ja useammat -yhdistyneet heimot muodostavat sitten valtion. Tämän jälkeen -mainitsee hän sen vanhoihin taruihin nojautuvan luonnon-perusaatteen, -että vahvempain tulee hallita heikompia ja viisasten vallita tyhmiä. -Hän edellyttää myöskin jumalten välitystä, kun valta arvanheitolla -annetaan jollekulle. Ruveten puhumaan lainlaadinnan yksityiskohdista -tahtoo hän rajoittaa valtion porvarien lukumäärän 5,040:neen, joista -jokaisella olkoon niin paljon maata, kuin hän tarvitsee perhettään -elättääksensä. Erittäin on julkisista virkamiehistä ja valtion -kasvatustoimesta eri huolta pidettävä. Hänen rangaistuslakinsa on -väsyttävän laajasti esitetty ja monissa kohdin yhtäpitävä Moseksen -lain kanssa. Puhuessaan kaupasta julistaa hän vähittäinmyyjä-toimen -Kreikkalaisen porvarin arvoa alentavaksi; se on annettava maahan -muuttaneiden muukalaisten huostaan, jotka ovat pantavat ankaran -valvonnan alle, jotteivät harjoittaisi väärennystä ja muita konnan -koukkuja. Perintöjen ja testamenttien suhteen olkoon valtiolla oikeus -järjestää nämät olot kuolevien määräyksistä huolimatta. Kerjuu on -kielletty; älköön yhdenkään 40 vuotta nuoremman miehen sallittako -matkustaa muille maille. Virkamiehet antakoot vuosittain kertomuksia -toimestaan, ja lopuksi korkein neuvosto pitäköön siitä huolta, että -tunnustuksen yhteys ja usko hyvään yhteyteen säilytetään. - -Eroavaisia Platonin muista mielikuvitus-luomista, ovat hänen -_"Jumaluustarunsa"_, joissa hän esiin tuo sen mielipiteen, että -"oleminen suhteentuu olemiseen niinkuin totuus uskoon." Ihmisen -luomisesta arvelee hän, ettei meillä siitä ole mitään varmaa tietoa; -mutta koska olemassa oleva maailma on nähtävä, käsin tuntuva ja -katoova, niin sen täytyy olla jonkun suuren Alkusyyn luoma, joka -antoi sielulle järjen ja pani sielun ruumiisen sekä muodosti -maailmakokonaisuuden luonnon ihanimmaksi työksi. Sitten luotiin aika -ja taivaankappaleet, aurinko, kuu ja tähdet. Ensimmäinen ja vanhin -oli maa. Sielujen lukumäärä tehtiin yhtä suureksi kuin tähtien -ja määrättiin, että hurskaat palaisivat tähtiasuntoonsa, mutta -jumalattomat muuttuisivat alhaisemmaksi olomuodoksi, siksi kuin henki -voittaisi aineen ja järki saattaisi sielun takaisin alkuperäiseen -jaloon tilaansa. Puhuessaan sielun ja ruumiin yhteydestä sanoo hän -selkäytimen, joka niitä yhdistää, olevan kolmikulmioista muodostetun; -kun nämä ihmisen vanhaksi tultua irtaantuvat, vapautuu sielu ja -liitää iloisesti tiehensä. Taudit syntyvät sen kautta, että syntyy -häiriötä ruumiimme aineksissa; terveyden ehtona on, että jäsenet -varttuvat harjoitusten kautta, ja sielu kehittyy soiton ja filosofian -harjoittamisella. Eläimet ovat suvustaan huonontuneita ihmisiä: -linnut ovat viattomia, kevytmielisiä ihmisiä, jotka kuvittelivat -mielessään, että silmä yksinään saattoi tunkeutua läpi taivaan -totuuksien. Nelijalkaiset eläimet ovat suuremmassa tahi vähemmässä -määrässä raakoja, ja kalat tunnottomimmat ja tyhmimmät kaikista -olennoista. - -Toisessa jumaluustarussa kerrotaan vanhan muinaistarun mukaan, -että Athenan kaupunki oli ollut olemassa 9,000 vuotta ennen suurta -vedenpaisumusta ja kävi sotaa kaupungin kanssa, jonka Poseidon, meren -jumala, oli perustanut Atlantis-saareen lähelle Gibraltar-salmea. -Suuren tappelun jälkeen syntyy maanjäristys, joka nielee kuiluunsa -sekä voittajat että voitetut, ja koko saari katoo meren syvyyteen. - -_"Sielun vaunut"_ on runoelma, joka kertoo, miten ihmissielu koettaa -seurata jumalia ja puolijumalia siivekkäiden hevosten vetämissä -vaunuissa taivasten taivaasen katselemaan totuuden, ihanuuden ja -oikeamielisyyden aatosperäisiä ideoita. Mutta ainoastaan harvat -sielut pääsevät tähän taivaalliseen seutuun; muut vaipuvat maahan -unhotuksen eli rikosten painosta ja saavat ruveta uuden koetuksen -alaisiksi kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi. Tänä koetusaikana saattaa -ihmissielu pukeutua eläimen muotoon ja sitten taas muuttua ihmiseksi. -Mutta muisto taivaallisesta näystä ei koskaan katoo niistä sieluista, -jotka sen kerran ovat nähneet ja sentähden, että ne räpyttävät -siipiään, niinkuin lintu, joka halajaa kohota ylös taivasta kohden, -sentähden kutsutaan heitä maailmassa mielettömiksi. - -Toinen Platonin mielikuvitus-luoma on _Toinen maailma_, tuhannen -peninkulmaa meidän maailmaamme korkeammalla, kullasta ja jalokivistä -heloittava, jossa ihmiset ja eläimet asuvat mitä puhtaimmassa -eeterissä, ja jossa heillä on paljoa hienommat aistit kuin täällä -alhaalla, sillä he kuulevat jumalten äänet ja näkevät heidät -kasvoista kasvoihin. Löytyy myöskin, sanoo hän, maassa Tartaros -niminen kuilu, jossa vyöryy tuli- ja vesivirtoja. Se on niiden -sielujen olopaikka, jotka ovat pahoin eläneet; siellä se, joka -on ollut pitkä täällä, on myös pitkä kuolemansa jälkeen; siellä -kiharatukkainen saa pitää liehuvat kutrinsa; siellä orjilla on -ruumissaan vielä vanhat ruoskan jäljet ja tyranneilla häpeäleimat -tekemistään vääristä valoista ja ilkitöistä. Muutamien rangaistus -on ikuinen; toiset lunastetaan, kun vääryyttä kärsineet kuulevat -heidän rukouksensa. Mutta ne sielut, jotka ovat eläneet maailmassa -hurskaasti ja totuutta harrastaen, pääsevät autuaitten saarille, -ylhäälle puhtaampaan maailmaan, asuntoihin, joita kuvaamaan ei pysty -yksikään kieli, ja riemuihin, joiden kertomiseen ei mikään aikamäärä -riittäisi. Ja kun me nyt näemme että näin on laita, sanoo Platon, -emmekö siis koettaisi kaikin voimin harrastaa hyvettä ja totuutta, -koska palkka siitä on niin ihana ja toivo niin suuri. - - - - -Aristoteles. - - -Kuoli v. 322 e.Kr. - -Aristoteles oli syntyisin Trakian kaupungista Stagirasta, jonka -tähden häntä myös kutsutaan "Stagiralaiseksi". Luultavasti sai -hän perinnöksi isältään, joka oli Amynton, Makedonian kuninkaan -lääkäri, sekä halunsa luonnontieteellisiin harrastuksiin että -varoja tietojen hankkimiseen. Seitsemäntoista vuotisena tuli hän -Athenaan, täydentääksensä tietovarastoaan, ja siellä kävi hän -kaksikymmentä vuotta Platonin koulua, perustaen itse järjestelmän, -joka suuremmassa määrässä kuin mikään muu on vaikuttanut ihmisen -ajattelemiseen. Mutta oppilas ja opettaja eivät käyneet samaan -suuntaan, sillä Platon korkeampien havaintojen avulla koetti -tunkeutua totuuden maailmaan, mutta Aristoteles sitä vastoin koetti -tieteiden pohjasta löytää määrättyjä perussääntöjä. Sentähden ei hän -myöskään voinut suvaita Platonin oppia mietinnöllisten aatteiden -todellisuudesta, n.s. realismia, ja sentähden hänen pyrintönään ja -silmämääränään oli perustaa luotettavien tositapauksien teoria, -n.s. nominalismi. Niin esimerkiksi arveli Platon esityksen laadun -retorikissa eli puhetaidossa olevan pääasiana ja totuuden sivuasiana, -kun Aristoteles sitä vastoin piti sitä oppina tavasta, jolla -teeskentelyä ja petollisuutta paljastetaan ja totuutta puolustetaan. -Sentähden julisti hän myös kelvottomiksi vanhan Isokrateen antamat -puhetaito-opetukset. - -Platonin kuoltua pääsi Aristoteles Filippos Makedonialaisen pojan -Alexanderin opettajaksi; mutta ei löydy mitään todistuskappaleita, -joista saisi tietoa siitä, miten hän tätä tointaan hoiti, -tahi jotka mainitsisivat hänen mielipiteitään kasvatuksesta. -Kun tämä hänen oppilaansa nousi valtaistuimelle, antoi hän -Aristoteleelle suurenlaisen rahasumman, jotta filosofi rauhassa -voisi antautua tieteellisiin harrastuksiin. Aristoteles palasi -nyt Athenaan ja perusti siellä koulun, jota ruvettiin nimittämään -"peripatetikolaiseksi", sentähden että filosofilla oli tapana jaella -tietojaan kuljeskellen koulun viheriöitsevissä lehtokujissa. - -Alexanderin kuoleman jälkeen rupesivat Platonilaiset ja -Makedonialaisia vihaava puolue syyttämään Aristotelesta -jumalattomuudesta, mutta tämä vetäytyi turvaan Euboian saaressa -olevaan Kalkiisen, jotteivät Athenalaiset saattaisi häntä kohdella -samalla tavoin, kuin ennen olivat kohdelleet Sokratesta, ja kuoli -siellä vähän sen jälkeen v. 322 e.Kr., sitä ennen nerollaan -saavutettuansa etevimmän sijan muinaisajan ajattelijain joukossa -vielä tulevienkin vuosisatojen ihailtavaksi ja kunnioitettavaksi. - -Alexandrian suuresta kirjastosta tehdyssä luettelossa mainitaan -146 Aristoteleen kirjoittamaa eri teosta. Kun ei yhtäkään niistä -40 kirjoitelmasta, jotka ovat meille säilyneet ja joita pidetään -Aristoteleen sepittäminä, ole tässä luettelossa mainittu, niin -voisi helposti tulla siihen luuloon, että kaikki, mitä me arvelemme -olevan tallella tuon suuren filosofin teoksista, ovat epäperäisiä; -mutta löytyy päteviä syitä, joista voidaan päättää, että ne -hänen kirjoituksensa, jotka löytyvät Alexandriassa, olivat hänen -ensimmäisiä yrityksiään kirjailija-uralla ja että viimeksi mainitut -ovat kirjoitetut hänen kolmenatoista viimeisenä elinvuotenaan. -Arvellaan Aristoteleen oppilaitten hänen kuolemansa jälkeen -koonneen ja täyttäneen nämä viimeksi mainitut teokset ja pitäneen -niitä kätkössä monta monituista vuotta Pergamon kuninkailta, jotka -tahtoivat saada niitä haltuunsa, kunnes ne vihdoin julkaistiin -Romassa sen muotoisina, kuin ne nyt ovat. Monet näistä kirjoitelmista -ovat vajavaisia, ja toisten alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa; -mutta kaikilla niillä on elollinen yhteys. Ne ovat niin järjestetyt, -että tieto jaetaan käytännölliseen, muodostavaan ja tietopuoliseen: -ensimmäinen käsittelee ihmistä ja ihmistoimia; toinen koskee taidetta -ja sen lakeja ja kolmanteen kuuluu fysika, matematika ja teologia eli -metafysika. Näiden osastojen ulkopuolella ovat hänen ajatusopilliset -kirjoituksensa, jotka koskevat ajattelua ja ajatuslakeja. -Peripatetikot kutsuivat niitä yhteisellä nimellä "organon" (työase). -Aristoteleen kirjoitusten suuri lukumäärä ei ole niin kummeksittava, -kuin käsiteltyjen aineiden laajuus ja moninaisuus. Näiden kautta -tuli maailmaan tavaton paljous ajatuksia, jotka keksijälleen ovat -tuottaneet maineen, jollaista ei yksikään ajattelija ennen eikä -jälkeen häntä ole saavuttanut. - -Hänen _"Organonissaan"_ on kuusi osaa, joista kahta: "Ololuokat" ja -"Kielellisestä lausetavasta", on luettu enemmän kuin kaikkia hänen -muita teoksiaan yhteensä. Ololuokissa tarkastetaan ja järjestetään -luokkiin ne asiat, joista ihmiset puhuvat, tai kymmenen erilaista -lausumistapaa, "Lausetavasta" koskee niitä arvostuksia, jotka -myöntävät taikka kieltävät jotakin, mainiten sanoja, jotka sopivat ja -eivät sovi päätelmälauseisin. Niin esimerkiksi väittää hän löytyvän -kolmenlaisia mahdollisuuksia, ja käyttää lausetapaa "ensimmäiset -itseolemat" senlaisista mahdollisuuksista, jotka hänen ajatuskantansa -mukaan eivät koskaan ole olleet olemattomia (aina ovat olleet -olemassa), niinkuin tähdet, aurinko ja kiertotähdet. Molempien -näiden kirjoitelmain alkuperä on kuitenkin epäiltävä. Seuraavassa, -jolla on nimenä _"Topika"_ (Yleisiä lauseita), yritetään keksiä -tapaa, joka tekisi meille mahdolliseksi lähteä todennäköisyyksien -perustuksella päättämään tehtyä kysymystä ja puolustaa mielipidettä, -saattamatta meitä omissa väitteissämme ristiriitaisuuksiin. Tämä ei -ole ajatusoppia, vaan perustelma- eli väittelytaitoa, ja tätä alaa -tutkiessaan Aristoteles kehitti logikan eli ajatusopin ja keksi -päätelmätaidon perusteet. Hän esittää neljä päätodistuskeinoa, -nimittäin että hankitaan suuri kokoelma tärkeitä lausuntoja, että -tutkitaan eri lauseita, joissa sanoja käytetään, että keksitään -erilaisuuksia ja huomataan yhtäläisyyksiä. Mielipiteensä tästä -esittää hän hyvin tarkasti ja neuvoo sitten, kuinka päätelmä on -järjestettävä ja asetettava, ja osoittaa, miten vastustajalta on -salattava mitä aiotaan todistaa, siksi kuin tämä on saatu myöntämään -jotakin, josta seuraa se, mitä halutaan todeksi näyttää. Aristoteles -ei käyttänyt sanaa Logika, vaan Analytika, jolla hän tarkoitti -tietoa tavasta jolla päätelmien muodot tutkitaan. Hän ei myöskään -vaadi kunniaa ajattelemistoiminnan keksimisestä; mutta hän osotti -sen muodollisen kulun niin täydelliseen järjestysmuotoon, että -myöhemmillä filosofeilla ei ole ollut mitään erityistä lisättävää -hänen oppiinsa, joka monessa kohdin on yhtä lujaperusteinen kuin -Euklideen matematilliset oppilauseet. Hän ei väittänyt luontoa -voitavan selittää päätelmien avulla; mutta hän sanoo, että samaa -tietä on käytävä filosofiassa ja joka tieteenhaarassa -- pitää tutkia -tosiseikkoja. Hän näyttää kuitenkin hiukan sitäkin ajatelleen, että -kun tosiseikkoja on koottu joku määrä, tulee järjen välähdys eli -sisällinen havainto asettamaan niille lakia, ja siis hän ei pane -suurta merkitystä periaatteittensa toteennäyttämiseen. Analytikan -toisessa osastossa käsittelee hän tosioloihin sovitettua ajatusoppia -ja alkaa näillä sanoilla: "kaikki järkevä oppiminen tapahtuu jo ennen -löytyvän tiedon kautta". Kaikella tietämisellä, sanoo hän, on omat -alkuperäiset, yleiskelpoisat ja välittömät perusaatteensa, jotka -eivät ole synnynnäisiä; mutta niiden lähde on järki ja huomiokyky. -Vastoin Platonia väittää hän, ettei tiedolle ole välttämätöntä -että aatteet erikseen ovat olemassa. Yhteydessä tämän kirjoitelman -kanssa olivat "Sofistien kumoomisia", joissa hän luokittaa ne -väärät päätelmät, joita väitelmien todistuksissa käytetään, ja -osoittaa, että jokainen väärä syy on oikean väärennys ja että vääriin -päätöksiin joudutaan kaksimerkityksellisiä sanoja käyttämällä. - -Ajatusopista kääntyy Aristoteles _Retorikaan_ eli puhetaitoon, -josta hän kirjoitti yksinkertaisella, pitkiin mietintöihin -perustuvalla selvyydellä. Hän pitää retorikaa taitona käsittää, -mitä vakuuttamisen perusehtoja on kullakin aineella, ja supistaa ne -kaikki seuraaviin pääseikkoihin: puhujan persoonallinen luonne, tapa -jolla hän viehättää kuulijoitaan, ja syyt joita hän esiin tuo. Koska -ihmisluonnon tunteminen on tarpeellinen tunteiden elähyttämiseksi, -esittää hän suuren joukon ihmisluonteiden suhteen tekemiään -erilaisia havaintoja ja selittää, miten kuulijajoukon huomio voidaan -kiinnittää sitä väsyttämättä, sekä väittää, että todistuksen -pitää olla lyhyt. Puhujan on tarpeellista tuntea valtiolliset ja -historialliset tapahtumat ja matkustajien kertomukset. Edellyttäen -että ihmisiä heidän tuumaillessaan johtaa ajatus onnesta, esittää -hän kolmekymmentä eri perussyytä, joiden avulla asiaa saatetaan -puolustaa hyväksi, ja neljäkymmentä muuta, joita voidaan käyttää -todistamaan sitä jotenkin hyväksi. On myöskin tarpeellista oppia -selvästi käsittämään hyvettä ja sitä, mitä pidetään kunniallisena. -Mitä syyttämiseen ja puolustamiseen tulee, puhuu hän laajalti -ihmisen toimintaan vaikuttavista syistä -- vaikuttavin näistä on -huvituksen etsiminen -- niistä eri tavoista, joilla vääryyttä -tehdään, eroavaisuuksista erilaatuisten lakien ja oikeuksien välillä, -rikoksien eri suuruudesta ja tavasta millä "papereja" ja todistajia -käytetään. Kohtuullista on, sanoo hän, että otetaan huomioon enemmän -lain henkeä kuin lain puustavia, tarkoitusta enemmän kuin itse -tekoa, tekoa kokonaan eikä osaa siitä, ja sovintoa on pidettävä -etuisampana kuin tuomiota. Hänen selvityksensä ihmishimoista ja -taipumuksista on itsenäinen ja hyvin mietitty; hän pitää sävyisiä -tunteita alkuperäisinä ja suurimpaa osaa ihmisiä pikemmin heikkoina -kuin pahoina. Ruumis on voimakkain, arvelee hän, kolmannenkymmenen -ja viidennenneljättä vuoden välillä, ja sielun voimat lujimmat -yhdeksännenviidettä ikävuoden vaiheilla. Hänen muistutuksensa maan -kartoittamisesta ja käyttämisestä soveltuvat paremmin muinaisiin kuin -meidän aikoihimme. Hän antaa kuitenkin joitakuita oivallisia neuvoja -ja suosii sitä perusaatetta, että vakava vastustaja on vaiennettava -saattamalla hänet naurun alaiseksi, vaan jos hän koettaa meitä -saattaa naurun alaisiksi, on hän vakavuudella vaiennettava. - -Aristoteleen esitys _Runoudesta_ on varsin huvittava, mutta hänellä -ei ole nykyaikaista romantillista käsitystä runotaidosta. Hän esittää -sitä suorastaan mukailevana taiteena, vaan myöntää runoilijoilla -olevan alkuperäistäkin luomiskykyä. Puhuessaan huvinäytelmästä antaa -hän mainion määritelmän "naurettavalle" ja lukee siksi senlaiset -virheet ja vastukset, jotka eivät tuota mitään tuskaa taikka -vahinkoa. Rumat väännellyt kasvot esim. ovat naurettavat, jos ei -niiden näkeminen meitä tuskistuta. Selittäessään murhenäytelmää -määrittelee hän tätä surullisen, laajuudeltaan rajoitetun, päättyneen -tapahtuman esitykseksi, joka kehittyy henkilöiden toiminnan eikä -kertomisen kautta, jossa ulkonaisena kaunistuksena on kielen -somuus ja joka säälin ja pelon kautta aikaan saattaa tunteiden -jalostumisen. Hän sanoo myöskin murhenäytelmään vaadittavan aineeksi -ansaitsematonta onnettomuutta yhteydessä oikeuden kanssa, niinkuin -asia on Oidipossa. Samoin kuin muissakin taideteoksissa pitää -murhenäytelmässä olla sisällistä yhteyttä, johon kuuluu se, että -jokainen on elollisessa yhteydessä kokonaisuuteen, niin ettei mitään -osaa saateta muuttaa tahi jättää pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. -Hän moittii sivutapausten väliinpistämistä, joten jonkun näyttelijän -mieliksi tehdään, ja arvelee että on menty liian pitkälle puhtaassa -näytelmällisyydessä. Hänen muistutuksensa epillisestä runoudesta -ovat lyhyet; tätä hän pitää tragediaa halvempana, vaan historiaa -syväaatteisempana ja vakavampana. - -Puhuttuaan oppimis- ja opettamistavasta esittää Aristoteles -_Etikassaan eli Siveysopissaan_ oppinsa ihmiselämästä tahi -mielipiteensä korkeimmasta hyvästä, johon ihmistoimilla pyritään. -Hän edellyttää, että valtion ja yksityisen tarkoitukset ovat -samat, mutta kauemmin asiaa käsiteltyään huomaa hän jokaisella -kansalaisella olevan omat tarpeensa ja avunsa, ja tekee sentähden -eroituksen siveysopin ja valtio-opin välillä. Onnella itsellä, sanoo -hän, pitää olla tarkoituksensa itsessään, ja se riippuu ihmisen -omasta toiminnasta; ihmisen korkein lahja on ajatteleva järki ja -hänen paras onnensa filosofillinen miettiminen. Sellainen elämä -tosin on ihmisluontoa korkeammalla, vaan meidän tulee kuitenkin -pyrkiä siihen ja koettaa itsessämme herättää jumalallista puolta, -joka on ihmisen oikea minuus. Sitten seuraa hyve, joka on joko -siveellinen taikka ajullinen. Edellistä esittää Aristoteles -tahdon -- eikä järjen -- tilana, ja sanoo ihmisen aivan niinkuin -harjoituksesta tottuvan taiteisin ja siten tulevan oikeamieliseksikin -oikeuden harjoittamisen kautta. Toiminnat, joilla on sisällinen -taipumus uudistua, synnyttävät siten tapoja ja tahdon tiloja. Kun -Aristoteles opetti, että hyveen tuntomerkkinä on oikean "keskitien" -noudattaminen, muotoili hän ainoastaan Kreikkalaisissa vallitsevan -"kohtuuden" tunnon; sillä nämät halveksivat kaikkea "liiallisuutta", -pitäen sitä järjettömyytenä ja raakuutena. Samoin kuin Platonkin -luettelee hän hyveet ja osoittaa jokaisen niistä kulkevan keskitietä -kahden liiallisuuden välillä. Rohkeus esim. on arkuuden ja hurjuuden -keskivälillä. Siveellisen ihanuuden tunto löytyy ihmisluonnossa, -mutta täydellisenä se tavataan ainoastaan viisaan miehen mielessä, ja -siinäkin vain käytännöllisen harjoituksen jälkeen; siveellisyyteen -pääsee ainoastaan pitkällisen toiminnan kautta. Sillä tavoin -saavuttaa siveellinen mies, joka vapaasta tahdosta menee hyvän -asian puolesta kuolemaan ja sen eteen uhraa onnellisen elämänsä, -jota hän rakastaa, "ihanuuden" eli siveellisen täydellisyyden. -Aristoteles eroittaa siveysopin uskonopista ja pitää viisautta -ajatusky'yn etevyytenä. Oikeus riippuu valtion asetuksista. Kohtuus -perustuu hänen mielipiteensä mukaan sielun tasapainon ylläpitämiseen -mielenvietteitä seuraamatta. Itse katsoo Aristoteles anteliaisuuden -itaruutta paremmaksi. Jalous on sielun ylevyys, joka halveksii -kaikkea vähäpätöistä ja enemmän etsii ihanuutta kuin etua. Sellaisen -miehen liikunnot, sanoo hän, ovat hitaat, hänen äänensä syvä, hänen -puhetapansa komea. Hyviä ominaisuuksia, vaikka vähempiarvoisia, on -olla sävyisä olematta ryhditön, ystävällinen alentumatta orjalliseen -polvistumiseen, yksinkertainen käytökseltään olematta ynseä taikka -nöyrä, ja pilapuheinen rupeematta ihmisten naurettavaksi. - -Etikan kolmessa seuraavassa kirjassa esitelty aine on epäilemättä -Aristoteleen kehittämä, vaan nähtävästi se ei ole hänen itsensä -kirjoittama. Oikeusopissa ovat huvittavimmat ne kohdat, joissa -hän puhuu rahan laadusta, arvosta ja hinnoista. Mitä ajallisiin -etevyyksiin tulee, opimme me, että viisaus on filosofillisen järjen -ja ajatus täysin kehittyneen käytännöllisen järjen loistokohta. -Sitten seuraa tutkimus välitilasta hyveen ja paheen välillä. Erittäin -puhutaan siitä itsehillitsemättömyydestä eli heikkoudesta, joka -osoittautuu houkutukseen antautumisessa; siinä esitellään aate -ihmisestä, jolla ei ole mitään omaatuntoa ja joka katumatta kokonaan -seuraa paheen yllytyksiä. - -Ystävyysoppia taas käsitellään Aristoteleen omalla esitystavalla. -Hän ei ensinkään suosi "platonilaista rakkautta" eli kiihkeitä -ystävällisyysliittoja samaa sukupuolta olevain henkilöjen välillä; -mutta hän puhuu hehkuvasta tulesta, joka täyttää sydämen siveellisen -ystävän toimia katsellessa ja jota ilman ei ketään saata kutsua -oikein onnelliseksi. Mitä ystävä todellakin tekee hyväksesi, sanoo -hän, se on siinä että hän -- myötätuntoisuuden ja vastaluontoisuuden, -sopusointuisuuden ja kuitenkin erilaatuisuuden yhteisestä -vaikutuksesta -- kohottaa sinun persoonallista itsetuntoasi ja antaa -sinulle sen nuorekkaan virkeyden, josta onni riippuu. Ainoa tärkeä -aine, jota siveysopissa vielä käsitellään, on Huvi, joka, kuten -Aristoteles toteen näyttää, ei ole tunto siitä, mikä sulostuttaa -elämää, vaan tunto elämästä itsestä, tunto ky'ystä, mistä tahansa, -joka on löytänyt oikean esineensä. Sentähden pitää huvin itsessään -olla jotakin hyvää; mutta ollakseen hyvä pitää sillä ennen kaikkia -olla oma tarkoituksensa tahi olla jotakin, jota sellaisenaan halutaan --- jotakin kauttaaltaan arvokasta, johon mieli mieltymyksellä -kiintyy. Ja siten suljetaan kaikki tyhjänpäiväiset huvit pois siitä, -mikä on hyvää. - -_Valtio-opissaan_ puhuu Aristoteles perheestä valtioainesten -perustajana. Tarkastettuaan edeltäjänsä oppisuunnitelmia ja -muutamia voimassa olevia valtioasetuksia esittää hän omat -mielipiteensä ihanteellisesta valtiosta ja päättää esityksensä -antamalla muutamia käytännöllistä valtiotointa koskevia neuvoja. -Hänellä on apuna suuri varastonsa historiallisia tapahtumia ja -muukalaiskansojen tavoista tekemänsä tutkimukset; mutta luontoon -vedotessaan on hän epälogillinen. Hän väittää esim. että perheessä -luonnostaan on mies, vaimo, lapsia ja orjia. Hän sanoo orjuutta -tarpeelliseksi laitokseksi, jotta kansalaisilla olisi loma-aikaa -aatteellisiin pyrintöihin, ja että on laillista sodalla pakoittaa -orjuuteen kansoja, jotka luonto itse on orjiksi määrännyt. Hän -katsoo myöskin karsaasti kauppaa ja asioimistointa, vaikka hän -myöntää ettei niitä ilmankaan voida tulla toimeen, ja selittää -korollisten lainojen olevan aivan luonnottomia voiton tuottajia, -kun muuttavat rahan sen oikeasta luonnosta, vaihtokaluna olosta, -ja pakoittavat sen kasvamaan. Ihannevaltiosta puhuessaan sanoo -hän, että valtion tai yhteiskunnan, jolla on hyvät lait ja joka -ei tiedä mitään sodasta ja liitoista ulkovaltioiden kanssa, on -hyvinkin mahdollista niin eroittautua muista, että se saattaa -vaipua aatoksiin, joilla ei ole mitään ulkonaista saavutettavaa -silmämääränä, vaan ainoastaan tarkoittavat sen omaa kehittymistä, -koskapa kuitenkin tosiaatteelliset pyrinnöt ovat kaikista ylevimmät. -Hänen käytännöllisempi suunnitelmansa tällaista valtiota varten -osoittaa, että tämän valtion pitää olla suuruudeltaan rajoitettu, -että jokaisen täysillä oikeuksilla varustetun kansalaisen tulee ottaa -osaa hallitukseen; ettei yhdelläkään käsityöläisellä eikä kauppiaalla -pidä oleman kansalaisoikeutta; että muukalaisten maahanmuuttamista -ei ole edistettävä; että laivasto on orjilla miehitettävä; että -kaupungin pitää viettää itään päin ja että sotakurin tulee olla -ankara kuten Spartassa. Kaiken kouluopetuksen pitää enemmän -tarkoittaman sielun viljelystä kuin hyötyä. Ruumiinharjoituksissa -tulee huolellisesti välttää liian aikaista voimain ponnistusta. -Musiikkia tulee harjoittaa sen siveellisen ja kasvattavan vaikutuksen -vuoksi ja sentähden että se voimakkaasti vaikuttaa mielenliikutusten -jalostumiseen. Hän puolustaa omistusoikeutta luonnolliseksi ja sanoo, -että siitä minkä tietää omakseen on enemmän nautintoa, kuin vieraan -tavarasta. - -Jättäen ihanteellisuuden ja ryhtyen todellisuuteen esittää hän eri -hallitusmuotojen suunnitelmat, syyt niiden syntyyn, niiden kunkin -edut, hyvät ja huonot puolet sekä käytännölliset keinot huonojen -puolien poistamiseksi -- viisaasti huomauttaen, etteivät ne koskaan -perustu vähäpätöisiin seikkoihin, vaikka sellaiset usein antavat -aihetta kansankapinoihin. Hän osoittaa, miten monarkia vähitellen -muuttuu hirmuvallaksi, ylimysvalta harvainvallaksi ja yhdistynyt -hallitusmuoto kansanvallaksi, mainiten ne eri lajit kateutta, -jota kukin niistä saattaa herättää. Paras valtiollisen vakavuuden -säilyttämiskeino on kultasen keskitien noudattaminen. - -Aristoteles ryhtyy sitten mietiskeleviin tieteisin, joita hän -käsittelee kolmessa eri luokassa: luonnonfilosofia, elo-oppi ja -metafysika. Hän alkaa tutkimalla olevuuden luontoa ja ratkaisee ne -pulmat, joihin edelliset filosofit ovat takeltuneet, eroittamalla -mahdollisuuden ja todellisuuden toisistaan. Kaikessa olevassa keksii -hän kolme alkuperustetta: aine, josta se on syntynyt, muoto tai -luonto, joka sillä on, ja eroittauminen kaikista muista luonnoista. -Siten on esine se, mikä se on, sen kautta että se ei ole mitä se ei -ole, ja kaikella olemisella on sekä negativinen että positivinen -puoli. Luonnon oleminen on, sanoo hän, itsestään selvä, koska -liikkumisen ja levon perussääntö on aineilla, ja luonnollisten -aineiden syntymiseen on syyksi otaksuttava joku tarkoitus. Hän hylkää -sen mielipiteen, että taivaat ja jumalallisimmat näkyvistä esineistä -olisivat sattumasta syntyneet. Maailman, sanoo hän, on täytynyt -olla ikuisesti olemassa, sillä kaikki, mikä luotu on, tulee ensiksi -todellisuudeksi mahdollisuudesta: muna ja siemen ovat esimerkkejä -viimemainitusta, lintu ja kukka edellämainitusta. Mutta samoin kuin -on täytynyt olla olemassa lintu ennen munaa ja kukka ennen siementä, -niin on todellisuudenkin aina täytynyt löytyä ensiksi, emmekä me voi -käsittää että maailma joskus ei olisi ollut olemassa. - -Maailmakaikkisuuden toisella puolella, arvelee hän, ei löydy paikkaa, -tyhjyyttä eikä aikaakaan; mutta kuitenkin, sanoo hän, ne olennot, -jotka ovat siellä, missä ei ole aikaa eikä paikkaa, iankaikkisesti -viettävät täysin onnellista, iloista ja rauhallista elämää. Hänen -mielipiteensä taivaankappaleista on, että ne ovat pelkkää eeteriä; -että ne näyttävät loistavilta siksi että se hankaaminen, joka -niiden nopeasta pyörinnästä syntyy, tekee ne tulikuumiksi -- ja -tähdet välkähtelevät sentähden että ne ovat niin kaukana, jotta -tulevat meidän nähtäviimme heikkona, vavahtelevana valona. Hän -luuli myöskin maailman olevan liikkumattomassa maailmakaikkisuuden -keskipisteessä, ja pilkkasi pytagoralaisten arvelua, että maa ja -tähdet kulkivat yhteisen keskitulen ympäri. Hän arveli aivan oikein -maata pallon muotoiseksi ja huomautti siitä, että se heittää pyöreän -varjon kuulle, kun tämä pimenee. Pyrstötähtiä piti hän kulkevina -meteoreina, samaa ainetta kuin linnunrata. Hän koetti myöskin arvata -maan muodostuskehitystä ja suuruutta; mutta enimmäkseen olivat hänen -mielipiteensä taivaankappalten luonnosta ja järjestyksestä vääriä. -Kuitenkin hyväksyivät myöhemmät ajattelijat viitenätoista vuosisatana -hänen mielipiteensä. Kemiasta ei Aristoteleella ollut mitään -käsitystä, ja teoksessaan "Synnystä ja häviämisestä" hän ei mene -pitemmälle, kuin että eroittaa neljä alkuainetta niiden virneisiin -perusominaisuuksiin: lämmin, kylmä, märkä ja kuiva, joista lämmin ja -märkä muodostavat ilman, lämmin ja kuiva tulen, kylmä ja märkä veden, -kylmä ja kuiva maan. - -_Elo-opillisissa kirjoituksissaan_ pitää Aristoteles luontoa -kokonaisuudessaan katkeamattomana yhteytenä, joka alkaa elottomista -alkuaineista ja jatkuu asteittain kasvi- ja eläin-kunnassa -ihmiseen asti, jonka sielu lapsuudessa on samalla kannalla kuin -alhaisempain eläinten. Puhuessaan _"Eläinten osista"_ johti hän -neljästä alkuaineesta soluverkoston muodostumisen; siitä syntyvät -elimet ja näistä taas elimellinen olento. Hänen periaatteensa oli, -että kaikki, mikä eri lajeilla oli yhteistä, oli käsiteltävä ennen -niitä toisistaan eroittavia eroavaisuuksia. Sentähden tuo hän vasta -myöhemmin esiin ajatuksensa _"Sielusta"_ ja seuraa elon periaatetta -sen asteittain voimakkaammiksi kehittyvissä olomuodoissa. Tämän -yhteydessä ovat hänen _"Fysiologilliset tutkimuksensa"_ eli hänen -mietteensä muutamista elollisten olentojen toiminnoista, ja samalla -muutamista parittain asetetuista vastakkaissuhteista: valvonnasta -ja unesta, nuoruudesta ja vanhuudesta, sisäänhengityksestä ja -uloshengityksestä, elämästä ja kuolemasta. - -Käsitellessään yleisiä oloja osoittaa hän teoksessaan _"Eläinten -liikuntoky'ystä"_, kuinka luonto on sovittanut elimet minkä -mihinkin tarkoitukseensa. Hänen seuraava aineensa on _"Eläinten -sikiämisestä"_, ja hän lopettaa esityksensä _"Eläintutkimuksilla"_. -Useimmat hänen fyysillisistä selityksistään ovat väärät. Niin hän -esim. sanoo elämää luontoperäiseksi sydämessä asuvaksi tuleksi; -hengitystä jäähdytystoimeksi, joka estää elon liekin tukehtumista, ja -suuta sekä syömisen että jäähdytyksen välittäjäksi muilla kaikilla -paitsi ei kaloilla. Samoin on sydän älyn asuinpaikka, ja aivoilla, -ruumiin kylmimmällä ja kosteimmalla osalla, on tarkoituksena -hengityksen helpottaminen ja elon tulen jäähdyttäminen. Kuumien -ilmanalojen asukkaat elävät kauemman kuin kylmien, ja miehet ovat -pitkä-ikäisempiä kuin naiset. Kuitenkin oli hänellä aavistus -fysiologian ja lääketieteen tulevasta kehittymisestä, sillä hän -lausui parhaitten lääkärien etsivän tieteensä perusteet luonnosta. - -Hänen pikemmin huvittava kuin luotettava _"Kertomuksensa eläimistä"_ -perustuu epäilemättä sivistymättömiltä saatuihin tietoihin. Kuitenkin -on hänen kertomuksensa jalopeurasta tuiki tarkka ja todenperäinen, -ja hänen kokoelmansa tosiseikkoja, jotka koskevat lähes viittä -sataa eri lajia nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, kaloja ja vielä -alhaisempiakin olentoja, on epäilemättä ollut suurena tien raivaajana -eläintieteellisille tutkimuksille. Arvellaan myöskin Septuagintan -(noin v. 200 e.Kr. tehdyn kreikankielisen raamatunkäännöksen) -kääntäjän kreikankieliseen muotoon pukiessaan luonnonhistorialliset -paikat seuranneen Aristoteleen mielipiteitä. - -Vaikka muutamat Aristoteleen ensimmäisistä kirjoituksista koskivat -metafyysillisiä aineita, niin näyttää siltä, kuin hän niin kauan -kuin mahdollista olisi viivyttänyt filosofillisen järjestelmänsä -esittämistä, Sentähden antoikin hänen koulunsa nimen "Metafysika", -se on fysikan _jälkeen_ seuraava, sille opille aatteen ja -esineiden muodoista, jota hän milloin nimitti viisaudeksi, milloin -filosofiaksi, milloin teologiaksi. - -Hänen ensimmäinen kirjansa _metafyysillisiä tutkimuksia_ sisältää -filosofian historian Taleen ajoilta hänen aikaansa asti, ja tästä me -opimme ennen muinoin löytyneen aikakauden, jolloin sanoja "syy" ja -"peruste" ei oltu milloinkaan kuultu, ja että jokainen aatosperäinen -sana, jonka me lausumme, on lähtenyt entisten aikain opeista ja -mielipiteistä. Hän osoittaa myöskin, kuinka ajattelijat, jotka ovat -lähteneet ainoastaan aineellisesta perusaatteesta, vähitellen ovat -tulleet aatteisin liikuntovoimasta, muodosta ja tarkoituksesta. -Täydellisesti selittämättä oppiansa sielun suhteesta ulkonaisiin -esineihin, sanoo hän sielussa olevan kahdenlaista järkeä: toinen -passivinen, joka muodostuu vastaanotettujen vaikutusten mukaan; -toinen konstruktivinen, joka muodostaa kaikki, kuten valo antaa -väreille todellisen olomuodon, koska ne ilman valoa jäisivät -ainoastaan mahdollisuuksiksi. Aine on kaiken olemisen pohjana. Mutta -jos aineella ei ole muotoa, niin ei sitä voida aistia, ja siis se -ei saata olla todellinen. Aine on aina edellytettävä löytyväksi, -vaikka me emme voi sitä huomatakaan. Sentähden on mahdotonta käsittää -ainetta todellisena olemisena. Yhtä mahdotonta on ajatella, että -järki ei olisi alkuperäistä olemista. Toisessa kohdassa osoittaa -hän kaikkien esineiden ominaisuudet suhteellisiksi; ne ovat saaneet -nimensä ihmisen katsantotavan mukaan, ja niin on, sanalla sanoen, -ihminen kaiken määrääjänä. - -Aristoteleen yleinen filosofia ei kuitenkaan ole yhtä tarkka ja -todenperäinen kuin hänen tieteelliset oppinsa. Hän arveli meidän -välillisesti saavan aistimisemme: vesi on näön välittäjä, ilma -kuulon, tuli hajun ja maa tunnon. Mutta valo on olemista eikä -liikuntoa; ja sentähden Empedokles on väärässä väittäessään valon -kulkevan auringosta maahan ja että löytyy silmänräpäys, jolloin -kaikkia säteitä ei vielä näy. Aristoteleen mainioimpia oppipäätelmiä -on oppi aateassociationin laista, jonka mukaan sielussa löytyy -määrättyjä kiinnityskohtia, joten muisteleminen on ennen tunnetun -mieleen johtamista. Koettaissamme muistella jotakin etsimme me -sellaista, joka yhtäläisyyden, erinkaltaisuudon, samanaikaisuuden -vuoksi tahi samaan sarjaan kuuluvana on yhteydessä siihen, mitä me -haluamme ajatella, eikä yhdelläkään eläimellä ole muistelomiskykyä, -vaan ainoastaan ihmisellä, vaikka useilla onkin muisti. - -Aristoteleen mielipiteet kolmesta suuresta filosofillisesta -kysymyksestä: ihmissielun kohtalosta, vapaasta tahdosta ja Jumalan -luonnosta ovat kaikista hänen kirjoituksistaan koottavat. Uskoiko -hän vai eikö uskonut tämän elämän jälkeen löytyvän toista elämää, se -on epätietoista. Mitä vapaasen tahtoon tulee, oli hän sitä mieltä, -että ihmisen tahtoa määräsivät hyvin monet ulkopuolelta vaikuttavat -seikat; mutta hän ei tehnyt näistä asioista mitään varmaa päätöstä, -vaan pysyi ainoastaan siinä, että kukin oli ainakin apu-syynä, -vaikk'ei olisi ollutkaan ainoana syynä luonteesensa ja tekoihinsa. -Hän arveli ihmissuvun iankaikkisesti olleen olemassa ja hirveän -luonnonmullistuksen, ihmisten päästyä määrättyyn tieteelliseen, -taiteelliseen ja yhteiskunnalliseen täydellisyyteen, tehneen lopun -heistä kaikista; ainoastaan muutamat ovat jääneet eloon, ja niissä -on kehitystoiminta uudelleen alkanut ja samalla tavoin yhä edelleen -jatkanut uudistumistaan. - -Jos ei oteta lukuun satunnaista vertausta, jossa hän sanoo Jumalan -olevan maailmalle mitä sotapäällikkö on sotajoukolle, ei Aristoteles -missään puhu jumaluuden tahdosta, huolenpidosta taikka maailmaa -johtavista ominaisuuksista; hän puhuu ainoastaan korkeimmasta -olennosta, joka, ollen itse liikkumattomana, on syynä kaikkeen -liikkumiseen ja on järkevien ajatusten ja pyrintöjen esineenä -- -lyhyesti sanoen: hyvyys. Me saamme tietää, että olisi mielettömyyttä -arvella tällä olennolla olevan inhimillisiä toimintoja muita kuin -filosofillinen ajatteleminen; mutta tämän olennon onni on ikuinen, -ja sillä on, taikka pikemmin se on lakkaamatonta, ikuista eloa ja -pysyväisyyttä. - -Kun Aristoteleen teokset olivat olleet unhotuksissa kolme vuosisataa, -jolloin kaikki voimallinen ja alkuperäinen ajatustyö oli lakannut, -vedettiin ne jälleen esiin Romassa noin viisikymmentä vuotta -ennen kristillistä ajanlukua, ja kansat rupesivat niitä pitämään -samassa arvossa kuin pyhiä kirjojaankin. Katolisessa kirkkokunnassa -käytettiin Aristoteleen kirjoituksia nuorisolle opetettaissa logikaa -ja metafysikaa. Kolmannellatoista vuosisadalla oli kristinusko ne -täydellisesti omistanut itselleen, ja Dante ylisti Aristotelesta -"oppineiden mestariksi". Ne olivat akademiallisten harrastusten -pääaineena aina kuudenteentoista vuosisataan saakka, jolloin sen -ajan uudet filosofit rupesivat niiden luotettavuutta epäilemään. Nyt -Aristoteleen teoksilla suureksi osaksi on ainoastaan historiallinen -arvo, mutta ne ovat kuitenkin kirjoitetut kaikkien aikain -ajattelijoita varten, ja nämät tulevat aina käsittämään niiden -pysyväisen arvon. - - - - -Demostenes. - - -Kuoli v. 322 e.Kr. - -Kreikkalaisen elämän jaloimmat ilmiöt ja sen parhaimmat vaikutukset -maailman sivistykseen olivat mitä likeisimmässä yhteydessä niihin -vapaisin yhteiskunnallisiin oloihin, jotka siellä vallitsivat, -nimittäin että Kreikassa oli koko joukko itsenäisiä pikkuvaltioita, -jotka kuin kuolemaa kauheksuivat kaikkia ulkoa päin tulevia käskyjä -ja heidän oloihinsa sekaantumisia; ja Demosteneen puheita ei saateta -ymmärtää tuntematta Kreikkalaisten senaikuista valtiolaitosta. - -Viidennellä vuosisadalla ennen Kristuksen syntymää oli Athena -Kreikkalaisten valtioiden etupäässä; mutta sen jouduttua -tappiolle meritappelussa Aigospotamon luona saivat Spartalaiset -ylipäällikkyyden ja tekivät Persialaisten kanssa rauhan, joka -suorastaan saattoi Kreikkalaiset Persialaisten vallan alaisiksi. -Sparta mursi siten Kreikkalaisten voiman ja yhteyden saattamalla -johtavat valtiot Persialaisten ylivallan alaisiksi vasallivaltioiksi -ja teki siten kaikiksi ajoiksi Kreikkalaisille mahdottomaksi yhtyä -pohjoispuolelta hyökkääviä vihollisia torjumaan. Spartan täytyi -kuitenkin väistyä Theben tieltä, joka pyrki uudestaan rakentamaan -liittoa ja kilpailijaansa heikontamaan, siksi kuin Athena, joka oli -noussut sorrostilastaan, vielä kerran pääsi entisiin voimiinsa, -ja siihen aikaan, kuin Filippos nousi Makedonian valtaistuimelle, -oli Aigeian meri Athenan sisäjärvi. Mutta Athena ei kuitenkaan -enään kyennyt pitämään päälliköltänsä kurissa, ja sisällinen sota -syttyi, jolloin mahtavimmat liittolaiset siitä luopuivat. Vielä -sen lisäksi syntyi Athenassa rauhan puolue, ja sen edustajat -houkuttelivat puoleensa rikkaat pyrinnöillään vapauttaa heitä -raskaasta varallisuusverosta. Muuten kansalaiset pitivät rauhallista, -huoletonta elämää vaivaloista sotapalvelusta parempana, eikä kukaan -aavistanut Makedoniasta päin uhkaavaa vaaraa. - -Tämän maan asukkaita olivat Kreikkalaiset aina pitäneet raakalaisina, -kunnes kuningas Arkelaos neljännellä vuosisadalla ennen Kristusta -alkoi heidän sivistyttämistään harrastaa ja koetti saattaa heitä -Kreikkalaisen valistuksen yhteyteen. Sisällinen eripuraisuus -kuitenkin esti heidän kehittymistään, ja kun Filippos viittäkymmentä -vuotta myöhemmin astui hallitukseen, oli hänellä joka taholla -vihollisia, muiden muassa Athenalaisetkin. Mutta päästettyään -vapaaksi muutamia vankeja, teki hän rauhan ja luopui vaatimasta -Amfipoliin kaupunkia, jonka joutuminen Athenalaisten valtaan olisi -tehnyt näille mahdolliseksi pitää voimassa ylivaltansa merellä. -Sitten kävi Filippos menestyksellä sotaa läheisimpiä naapurikansoja -vastaan, ja nähtyään, etteivät Athenalaiset vielä ryhtyneet -Amfipolista valloittamaan, otti hän kaupungin suojeluksensa alle -ja teki liiton myöskin lähellä olevan Olynton kanssa. Sen jälkeen -otti hän haltuunsa Potidaian väkivallalla ja Pydnan kavaluudella. -Siten sai hän yhtenä ainoana vuonna valtaansa kolme erittäin tärkeää -paikkaa rannikolla sekä avoimen tien niiden läheisyydessä olevaan -kultarikkaasen seutuun, jonne hän perusti Filippin kaupungin. -Vähitellen lisättyänsä sotajoukkoaan ja apuvarojaan tuli hänestä -Kreikkalaisille hyvin vaarallinen vihollinen. - -Demostenes syntyi siihen aikaan, jolloin Athenan valta oli -suurimmallaan, ja hän oli juuri kasvanut mieheksi, kun Filippon -valta alkoi hänen maanmiehiään arveluttaa. Hänen isänsä oli -Athenalainen porvari rikasta keskisäätyä, mutta tämä kuoli -kun poika ei vielä ollut seitsemää vuotta vanhempi. Holhojat -hoitivat perintöä kehnosti, jotta Demostenes alkoi uransa köyhänä -miehenä. Kuitenkin oli hän saanut hyvän kasvatuksen, ja vaikka -oli ruumiiltaan heikko, oli hänellä hengellisessä suhteessa luja -tahdon voima ja vankka kestävyys. Ruvettuansa erään asianajajan -oppiin, aloitti hän puheharjoituksensa, ja kerrotaan -- vaikka -kertomuksen luotettavuutta emme mene takaamaan -- hänen ottaneen -suuhunsa pieniä kiviä änkyttämisestään parantuakseen ja vahvistaneen -keuhkojansa ja ääntänsä puhumalla ääneensä nopeasti kulkien mäkiä -ylös ja harjoittamalla lausumista meren rannalla myrskyn ja aaltojen -pauhatessa. Hän edistyi hyvin pikaisesti, ja jo ennen kolmatta -kymmentä ikävuottaan oli hän asianajajana saavuttanut suuren -luottamuksen. Hänestä tuli tietysti myöskin valtiomies, koska -Athenassa laki ja valtiotaito olivat toisiinsa niin läheisessä -yhteydessä. - -Hän esiintyi valtiollisessa asiassa ensi kertaa erään Kabriaan -pojan puolustajana. Tämä oli isänsä jälkeen perinyt oikeuden päästä -vapaaksi kaikista valtioavuista, joita lain mukaan kiskottiin Athenan -varakkaammilta kansanluokilta. Vastikään tehty asetus oli poistanut -kaikki sellaiset poikkeukset, sanoen syyksi että oli loppu tehtävä -kaikista vihattavista etuoikeuksista, yleiset rasitukset tasaisesti -jaettavat ja asetettavat siten, että yleiset kilpaleikit ja juhlat -vietettäisiin tarpeellisella loistolla. - -Todistukseksi uutta lakia vastaan Demostenes toi esiin, että -olisi parempi, että muutamat sitä ansaitsemattomatkin henkilöt -nauttisivat sellaisia etuoikeuksia, kuin että valtion antamia lahjoja -otettaisiin takaisin ja luottamus valtion lupauksien pysyväisyyteen -vähenisi. Se olisi häpeäpilkku kansanvaltaiselle hallitukselle, ja -Athenalle, Kreikan jaloimmalle edustajalle, olisi erittäin tärkeätä -koettaa onnen kaikkia pitää saavuttamaansa oikeamielisyyden, -jalouden ja yleishengen mainetta vireillä. Kaikessa inhimillisessä -lainsäädännössä on lukuun otettava mahdollisuudet ja sattumukset, -ja uusi laki olisi siis sodan julistus Nemesistä vastaan, joka aina -rankaisee ylpeyttä ja uhkamielisyyttä. Hän muistutti kuulijoitaan -eräästä tilasta, jolloin he rahankeräyksillä olivat suorittaneet -Lakedaimonilaisille maksettavan velan, vaikka nämät olivat heille -tehneet niin paljon vääryyttä, ja kysyi, eiköhän olisi häpeällistä, -jos he nyt, kun heillä oli vallassaan palkita hyväntekijöitä, -pitäisivät parempana syödä sanansa. Sellainen kateellinen, karsas -mieliala olisi mitä suurimmassa määrässä Athenalaisten tunnetta -vastaan. Kadehtivatko he hautapuheita taikka niiden palkitsemista, -jotka olivat kilpataisteluissa voittaneet, sentähden että ainoastaan -harvoja syntyy, jotka sellaiseen kunniaan pääsevät? Ja oliko valtiota -parempaa palvelusten palkitsijaa koskaan löytynyt? Meidän kielemme -ja lakimme, sanoi hän lopuksi, pitää oleman sellaiset, että ne eivät -loukkaa uskonnollista käsitystä. Tulevaisuus on kaikille tuntematon, -ja pienet syyt saattavat synnyttää suuria tapauksia. - -Ensimmäisellä julkisella puheellaan vastusti hän sitä ehdotusta, että -Athena julistaisi sodan Persialaisia vastaan. Minä pidän kuningasta, -sanoo hän, kaikkien Kreikkalaisten yhteisenä vihollisena, mutta -muutamat luottavat häneen enemmän kuin omaan kansaansa. Jos löytyisi -selviä todistuksia siitä, että hän aikoo hyökätä meidän kimppuumme, -niin on luultavaa että kaikki yhtyisivät liittoon häntä vastaan. -Odottakaamme sentähden siksi kuin vaara käy uhkaavammaksi; silloin on -ilmestyvä rahoja, vaan ei ennen. Älkää olko arkoja, älkääkä antako -houkutella itseänne sotaan ryhtymään. Älkää saattako Kreikkaa vaaraan -kutsumalla kansaa kokoon, ellette voi saada sitä vakuutetuksi. -Varustautukaa vihollisia vastaan, joita todella on olemassa, niin -saatte voimaa torjuaksenne kaikki muutkin, mutta älkää koskaan sanoin -taikka teoin harjoittako mitään vääryyttä. Pitäkäämme siitä huolta, -että toimemme ovat esi-isäimme arvon mukaisia. - -Seuraavana vuonna puhui hän Spartan tekemää ehdotusta vastaan, että -ryöstettäisiin Thebeltä osa sen aluetta sen määräyksen perustuksella, -että muutamat valtiot luopuisivat alueista, jotka vanhastaan niihin -oikeastaan kuuluivat. Lakedaimonilaiset, väitteli hän, menettelivät -hyvin kavalasti: he sanovat, etteivät voi pysyä kiitollisuudessaan -hädän hetkenä saamastaan avusta, jos te ette nyt salli heidän -tehdä tätä vääryyttä. Mutta meille on paljon suuremmaksi kunniaksi -vastustaa heidän ahneuttaan, sillä minusta näyttävät he sotaan -ryhtyneen, ei itseään suojellaksensa, vaan entistä valtaansa takaisin -voittaakseen. - -Athenalaiset eivät tahtoneetkaan asiaan sekaantua, ja seurauksena -oli, että Thebeläiset pyysivät apua Filippolta ja Makedonia siten -pääsi vaikuttamaan Kreikan asioihin. - -Neljän vuoden kuluttua oli Filippos koko Tessalian herrana -ja uhkasi Termopyleä. Sitten piiritti hän Heraionia, Trakian -niemekkeen läheisyydessä olevaa kaupunkia, jonka Athenalaiset -olivat miehittäneet. Tämä suorastaan uhkasi Athenalaisten -viljakauppaa; mutta nämät, saatuaan tietää Filippon olevan sairaana, -rauhoittuivat luulotellen välttäneensä vaaran. Mutta kun he -olivat saaneet kuulla, että Filippos oli tointunut, valitettiin -kansankokouksessa sotajoukkojen riittämättömyyttä, ja Demostenes -piti ensimmäisen "Filippolaisen" puheensa Filippoa vastaan. Siinä -sanottiin Athenalaisten joutuneen tukalaan asemaan, vaan vielä -olevan toivoa, koska he vielä eivät olleet kaikkia tehneet mitä -voivat. Syynä siihen että Filippos oli niin vaarallinen, oli heidän -välinpitämättömyytensä; mutta Kreikan tähden ja Athenan kunnian -ylläpitämiseksi oli asiat aivan toisiksi muutettavat. Teidän sotanne -Filippon kanssa, sanoi hän, on raakalaiskahakan kaltainen; ken -ensimmäisen iskun saa, tunnustaa aina kädellään paikkaa, mihin -se sattui; jos häntä sivahutetaan toiseen paikkaan, koettaa hän -käsillään suojella sitä, vaan väistää tahi katsoa ihmisiä silmiin, -sitä hän ei voi eikä tahdo. Suurimpia hupsuja ovat kuulumislatelijat, -jotka jaarittelevat Filippon aikomuksista, ikäänkuin hän muka -antaisi tuumiaan ihmisten tiedoksi. Lopettakaamme sentähden kaikki -tarpeettomat arvelut ja muistakaamme ainoastaan, että Filippos on -vihollinen, joka kauan on meitä loukannut, ja että tulevaisuuden -ratkaiseminen on meidän omassa vallassamme. -- Mutta Athenalaisten -herkkäuskoisuus ja välinpitämättömyys pääsi voitolle; turhaan -Demostenes vetosi heidän isänmaanrakkauteensa. - -Sitten seurasi Demosteneen mainio puhe Rodossaaren vapaista -asukkaista, jotka olivat rikkoneet liittonsa Athenalaisten kanssa, -mutta nyt hartaasti halusivat sitä uudistaa. Tässä tilassa puhui -hän kansanvallan puolesta ja sanoi, että Ateenalaisille oli -parempi kansanmielinen hallitus, vaikka kaikki muut Kreikkalaiset -heitä vihaisivatkin, kuin harvainvalta näiden ollessa heidän -ystävinään. Valtioasetusten kumoojia tulee kaikkien vapauden -ystäväin pitää yhteisinä vihollisina. Niiden taas, jotka luopuvat -esi-isiltä peritystä valtiollisesta menettelytavasta, ei pitäisi -sallittaman olla neuvonantajina. -- Mutta nytkään ei kukaan totellut -Demostenesta; Rodos sai pitää harvainvaltaisen hallituksensa. - -Kun Filippos sillä aikaa oli pelästyttänyt Olyntolaisia hyökkäämällä -erään heidän suojeluksensa alaisen, Kalkediken niemellä olevan -kaupungin kimppuun, kääntyivät nämät Athenalaisten puoleen -avunpyynnöllä, ja Demostenes piti nuot kolme maan mainiota -"Olyntolaista" puhettaan tämän liiton puolustukseksi. Hän koetti -ensin herättää rohkeutta maanmiehissään osoittamalla Filippon -vallan heikot puolet ja puhumalla hänen siveettömästä elämästään; -mutta hän selitti heille myöskin, että Filippos, jos he antaisivat -Olynton joutua hänen käsiinsä, piankin siirtäisi sodan Attikaan. -Hänen viimeinen puheensa tästä asiasta on loistavin esitelmä mikä -koskaan on pidetty. Hän koetti saada Athenalaisia luopumaan siitä -harhaluulosta, että he muka voisivat rangaista Filippoa, milloin vain -tahtoisivat, ja hän käski heitä tarkasti varomaan, etteivät itse -tulisi kaupassa häviämään. Hän kehoitti heitä lakkauttamaan lait -yleisistä huveista ja muistutti heitä heidän esi-isäinsä urotöistä, -joilla nämät olivat saavuttaneet kunnian sellaisen, ettei sitä -kateus voinut vahingoittaa, eikä ainoastaan taistelulla ja aseilla, -vaan myöskin kaupunkiansa niin taiteellisesti kaunistamalla, ettei -jälkimaailma koskaan ole voinut saada aikaan mitään niin ihanaa; ja -kuitenkin olivat he yksityisessä elämässään niin vaatimattomia, ettei -mainioimmillakaan pohatoilla ollut komeampia huoneita kuin heidän -naapureillaan. He eivät valtiollisella menettelyllään pyrkineet -kokoomaan rahoja; jok'ainoa heistä katsoi velvollisuudekseen tehdä -työtä yhteisen hyvän eteen. Mutta, sanoi hän, katsokaa niitä miehiä, -joiden valtiomiehenä-olosta meidän nykyinen asemamme on hedelmänä. He -ovat nousseet keppikerjäläisistä rikkaiksi hekumoitsijoiksi; muutamat -heistä ovat rakentaneet itselleen taloja, jotka ovat julkisia -rakennuksia paljoa komeammat, ja samassa määrässä kuin valtion -mahtavuus on vähentynyt, on heidän rikkautensa enentynyt. - -Vihdoin sai hän Athenan kiihoitetuksi lähettämään sotajoukon -liittolaistensa avuksi, ja Filippos menetti toisen silmänsä erään -Olyntolaisen nuolesta, mutta kaupunki valloitettiin kuitenkin -lahjomisten avulla ja tasoitettiin maata myöten. - -Athenassa saattoi rikas mies monella tavoin sortaa ja tehdä vääryyttä -niille, joihin oli suuttunut, ja siten oli Demosteneskin joutunut -erään Meidias nimisen miehen vihattavaksi. Koska tämä oli estynyt -yrityksestään tehdä tyhjäksi ne lailliset varakeinot, joihin -Demostenes oli ryhtynyt holhojiansa vastaan, vainosi hän Demostenesta -kaikin tavoin ja kävi vihdoin julkisesti häntä ahdistamaan, josta -hän kuitenkin haastettiin oikeuteen. Ei tiedetä varmaan, tuliko -asia oikeudessa käyteltäväksi vai ei; ainakin löytyy Demosteneen -tätä tilaisuutta varten laatima puhe vielä tallella. Se on täynnä -solvauksia, mutta siitä saa samalla käsityksen niistä vallan -väärinkäytöksistä, joita saattaa kansanvaltaisessakin yhteiskunnassa -tapahtua. - -Meidias oli, sanoo Demostenes, saanut aikaan, että tuli valituksi -ratsuväen upseeriksi, vaikka tuskin osasi ratsastaa poikki torin. -Hän oli Athenan erääsen esikaupunkiin rakentanut talon niin suuren, -että se pimitti kaikki muut läheisyydessä olevat talot. Tahdotteko -te, kysyy hän, antaa hänen jäädä rankaisematta sentähden että hän -on rikas? Mutta jos sallitte sellaisen röyhkeän roikaleen, kuin -hän on, rikkauteensa luottaen harjoittaa ilkeyttä, niin te annatte -hänelle aseet käteen käytettäviksi teitä itseänne vastaan. Minä -otaksun teidän tuntevan hänen pöyhkeän ja ynseän käytöksensä, mutta -monet eivät tule kertomaan, mitä kaikkea ovat kärsineet pelätessään -hänen käräjöimishaluansa; sillä kun konnalla ja äytärillä on -apunaan rahoja, on hänellä suojamuuri kaikkia hyökkäyksiä vastaan. -Henkivartijoina on hänellä palkkasotureja ja käytettävinään on -hänellä liuta todistajia, jotka vakuuttavat ja valehtelevat -vähääkään arvelematta. Kaikki tämä uhkaa teitä jokaista; mutta -yhdistyneinä te varmaankin olette häntä paljoa voimakkaammat ja -voitte hillitä hänen hävyttömyytensä. Minä tiedän aivan hyvin, että -hän on vievä mukanaan lapsensa oikeuden eteen, nöyrästi puhuva -ja itkevä; mutta mitä enemmän hän niin tekee, sitä enemmän tulee -teidän häntä kammoksua, sillä jos hänen käytökseensä olisi syynä -kykenemättömyys nöyrästi käyttäytymään, niin olisi kohtuullista -ottaa huomioon hänen mielenlaatunsa; mutta koska hän osaa taitavasti -teeskennellä, ei teidän tule antaa hänen itseenne vaikuttaa enempää -kuin hänen menettelytapansakaan, jonka te kokemuksesta tunnette. -Ehkä hän on sanova minun valmistaneen puhettani, ja minä myönnänkin -sen laatineeni niin hyvin kuin olen kyennyt; mutta hyvin tyhmähän -minä olisin, jos sellaisia vääryyksiä kärsittyäni kammoisin vaivaa -aikoessani niitä teille esittää. Minä väitän Meidiaan laatineen -puheeni, sillä se joka on antanut asiallisen aineen, häntä on -tietysti syystä pidettävä puheenkin sepittäjänä, eikä sitä, joka -ainoastaan on nähnyt vaivaa keksiessään tapaa, jolla hän teille -esittäisi oikeata asiaa. - -Surullinen nöyryytyksen aika odotti Kreikan kansaa. Vähitellen sai -Filippos haltuunsa Termopylen ja koko Fokiin, jossa Delfin temppeli -oli. Nyt astui esille vastaisen puolueen etunenässä Aiskines, -Demosteneen kuuluisa kilpailija, ja puolusti sitä häpeällistä rauhaa, -jonka Athena oli tehnyt veriin tahratun raakalaisen kanssa, hänen -päästyään puheenjohtajaksi Amfiktyonien neuvostoon ja siten, ainakin -tavallaan, Kreikkalaiseksi. Mutta Demosteneskin myönsi, ettei sen -Delfin puolesta, joka nyt enään oli jälellä, kannattanut taistella, -ja että olisi ollut hulluutta kieltäytyä rauhaan suostumasta. - -Filippon valtiolliset toimet tarkoittivat Athenan eroittamista -muista, ettei se voisi saada koko Kreikkaa nousemaan kapinaan häntä -vastaan; sentähden alkoikin hän sekaantua muiden valtioiden asioihin. -Demostenes, hyvin oivaltaen hänen tuumansa, suostutti Athenalaiset -itselleen uskoinaan Peloponnesoon siinä tarkoituksessa tehtävän -lähetystoimen, että tehtäisiin tyhjäksi ahnastelijan vehkeet. Hän -kävi useissa heidän kaupungeissaan, sanoi heille suoraan, ettei olisi -puhumistakaan liitosta vapaitten valtioiden ja sortovaltiaan välillä, -ja huomautti, että muutamat kansalaiset mielellään alistuisivat -vieraan vallan alle, jos he siten pääsisivät muita hallitsemaan. -Filippos laittoi lähettilään Athenaan haihduttamaan näitä epäluuloja, -ja siitä sai Demostenes toistamiseen purkaa vihaansa Makedonian -kuningasta vastaan. - -Paljon on keksitty kaupunkien varustuksia, niinkuin valleja, -muureja, kaivantoja j.m.s.; mutta viisasten ihmisten mielessä on -yhteinen suojeluskilpi, kaikille hyödyllinen ja tarpeellinen, -mutta erittäinkin vapaille kansoille tyranniutta vastaan, ja tämä -on -- epäluuloisuus. Säilyttäkää sitä, niin ei kukaan voi teille -tehdä mitään pahaa. Jokainen kuningas ja sortovaltias on vapauden -vihollinen ja lakien vastustaja. Olkaa siis varoillanne, ett'ette, -koettaessanne välttää sotaa, joudu vieraan valtiaan hallittaviksi. - -Demostenes teki heti sen jälkeen yrityksen saattaa Aiskineen -kansalaistensa epäluulon alaiseksi, tuomalla esiin herjaavia -syytöksiä, että tämä oli Filippon juhta; mutta Aiskines vapautettiin -kanteesta, vaikka tosin vain kolmenkymmenen äänen enemmistöllä. - -Nyt Demostenes uudestaan käänsi puhujatoimintansa Filippon vehkeitä -vastaan ja piti puheensa "Kersonesosta", jossa hän esitti että -kansan ensin tulisi iskeä kiinni vihollisiinsa, ennenkuin haastoi -ystävänsä oikeuteen, niinkuin eräälle kelvolliselle sotapäällikölle, -Diopeiteelle, oli tehty. Hän kävi ankarin sanoin valtiollisten -vastustajainsa kimppuun ja moitti niille annettua lupaa puolustaa -Filippon etuja. Hän kehoitti kansalaisiaan rankaisemaan kavalia -valtiomiehiä ja siten todistamaan, että kunnon miehet olivat sekä -muiden että omasta puolestaan antaneet hyviä neuvoja. - -Eräässä toisessa puheessaan kysyy hän, arvelivatko he, että ne, -jotka hankkivat sotakaluja, ovat pidettävät rauhallisina ihmisinä -siksi kuin alkavat käyttää näitä sotakoneita muureja vastaan. Hänen -mielipiteensä mukaan on sitä, joka varustaa valloitustarpeita, -pidettävä vihollisena jo ennenkuin hän on peistä viskannutkaan -tai joustaan jännittänyt. Hän moittii heitä, kun ovat Filippolle -myöntäneet oikeuden toimia oman mielensä mukaan ja näyttävät -pitävän hänen menettelytapaansa pikemmin laillisen perillisen -menettelytapana, kuin orjan, joka hävittää ja turmelee sellaista, -johon hänellä ei mitään oikeutta ole. Täytyypä löytyä joku syy, -jatkoi hän, minkä vuoksi Kreikkalaiset, jotka vanhastaan ovat olleet -niin arkoja vapaudestansa, nyt niin halusta pyrkivät orjuuteen. -Nyt puuttuu jotakin, mitä löytyi niiden sydämissä, jotka voittivat -Persialais-vallan eivätkä vaikeroinneet kestäessään kovia taisteluja -maalla ja merellä. Mitä se oli? Ei liukkautta ja kavaluutta, -vaan petollisuuden ja lahjomisen kauheksumista. Nyt sitä vastoin -herättää kateutta, jos joku henkilö saa lahjoja, naurua, jos hän -siitä puhuu, sääliä, jos hän siitä tuomitaan, ja vihaa niitä -vastaan, jotka rikoksen ilmi antavat. Kansalliseen voimaan nähden on -meillä, vanhoihin aikoihin verraten, kaikki edut puolellamme, mutta -näiden nurkkakaupustelijoiden vehkeet tekevät ne hyödyttömiksi ja -joutaviksi. Kreikan pelastus, niin lopetti hän puheensa, on teidän -tehtävänne, Athenalaiset; tämän kunniatoimen ovat teidän esi-isänne, -kestettyään monta suurta vaaraa, saaneet ja jättäneet sen teille -perinnöksi. - -Seuraavana vuonna teki Filippos yrityksen valloittaa Byzantionia --- nykyistä Konstantinopolia -- ja muita läheisiä kaupunkeja; -mutta Athenalaiset tulivat väliin, muut valtiot antoivat heille -apuaan, Filippos sai kokea kovaa vastarintaa, Athena saavutti -jälleen ylivaltansa merellä ja kansankokous antoi Demosteneelle -kiitoslausunnon hänen hyvistä neuvoistaan ja innostaan. - -Vähää sen jälkeen syntyi Aiskineen toimesta pyhä sota, jota käytiin -sentähden että oli viljelty Delfin temppeliin kuuluva alue, ja -Filippos valittiin Amfiktyonien (12:n Delfin ympärillä asuvan -Kreikkalais-heimon) sotajoukon johtajaksi. Hän marssi heti Elateiaan, -joka oli ainoastaan 10 peninkulman päässä Athenan rajoilta, asettui -leiriin ja kehoitti Thebeläisiä yhdessä hänen kanssaan hyökkäämään -Attikaan. - -Mainioimmassa puheessaan kuvaa Demostenes sitä vaikutusta, jonka -sanoma tästä Athenassa herätti. Kaupungissa nousi yleinen hämmästys; -päivän koittaessa kokoontui kaikki kansa Pnyxille; sanansaattaja -kysyi: Ken haluaa puhua? Mutta ei kukaan astunut esille, ennenkuin -Demostenes vihdoin pyysi sananvuoroa. - -Filippon tuuma, sanoi hän, on rohkaista ystäviään ja herättää -kauhua vihollisissaan. Karkoittakaa siis tuska mielestänne ja -astukaa maailman nähtäviin aseet kädessä, jotta ne, jotka ovat -myyneet isänmaansa, oppisivat tietämään, että teidän voimanne ovat -annetut vapauden puolesta taistelevien käytettäviksi. Älkää esittäkö -Thebeläisille mitään ehtoja, vaan ilmoittakaa suoraan olevanne -alttiit tulemaan heille avuksi. Jos he suostuvat tarjoukseen, niin me -olemme menetelleet tavalla, joka tuottaa maallemme kunniaa; jos sitä -vastoin ehdotus raukeaa tyhjiin, niin he siitä eivät saata syyttää -muita kuin itseään. - -Neuvoon suostuttiin, Demostenes lähetettiin asiaa ajamaan, -Thebeläiset hyväksyivät hänen ehdotuksensa, ja Athenalaisten -sotajoukko marssi Boiotiaan ystävänä ja liittolaisena. - -Taistelu tapahtui Kaironeian luona. Väkeä oli kummallakin puolella -melkein yhtä paljon, mutta Kreikkalaisilla ei ollut kelvollista -sotapäällikköä; Makedonialaista sotajoukkoa sitä vastoin johti -Filippos ja hänen nuori poikansa Alexander. Taistelun päätökseksi -tuli Kreikkalaisten vapauden kukistuminen. Demostenes taisteli itse -Kreikkalaisten riveissä ja piti hautapuheen kaatuneille. Mutta -vaikka hänen ponnistuksensa hedelmäksi ei tullutkaan voitto, ei hän -kuitenkaan menettänyt kansan luottamusta. - -Kahta vuotta myöhemmin kuoli Filippos salamurhaajan kädestä; mutta -Demosteneen vapaudenhaaveilut eivät sittenkään toteutuneet, eivätkä -Persiasta saadut rahat olleet isänmaalle miksikään hyödyksi. -Alexander kukisti pikaisesti Thebessä syntyneen kapinan, ja koko -kaupunki hävitettiin maan tasalle, ainoastaan Pindaron huone -jätettiin koskematta. Peläten samaa kohtaloa kiiruhtivat Athenalaiset -nöyrästi toivottamaan onnea voittajalle, joka siihen vastasi -vaatimuksella, että kaikki puhujat, jotka olivat Makedonialaisia --- niiden joukossa tietysti Demosteneskin -- jätettäisiin hänen -haltuunsa. Tämän vaatimuksensa hän sittemmin kuitenkin peräytti. - -Kun, Persialaisen vallan kukistuttua ja Spartan kuninkaan sankarina -kaaduttua yrittäissään takaisin voittaa Kreikan vapautta, yleinen -mielipide Athenassa oli kääntynyt jokaista vastaan, joka kehoitti -Alexanderia vastustamaan, koetti Aiskines lannistaa kilpailijaansa -puhumalla tehtyä ehdotusta vastaan että Demosteneelle annettaisiin -julkinen kiitoslause: Demostenes ei ollut toimissaan käyttäytynyt -rehellisesti, arveli Aiskines, eikä sentähden ansainnut mitään -kunnianosoitusta. Demosteneen vastaus -- hänen puheensa "Seppeleen -puolesta" -- puolusti hänen valtiollisen elämänsä virheettömyyttä. -Pelkäämättä sanoi hän kansankokouksessa, että hän, vaikka olisi -edeltä päin arvannutkin miten asia oli päättyvä, olisi puhunut ja -toiminut samoin kuin hän oli tehnyt, ja selitti muistelevansa entistä -menettelytapaansa tyytyväisyydellä ja uljuudella. Aiskineen juonien -kauttahan, sanoi hän, Filippos oli päässyt Termopyleen, joka oli -kaikkien seuraavain onnettomuuksien alkuna. Vaikka olisikin kauheaa -ajatella, että Kreikka tottelisi vieraan valtiaan käskyjä, niin -kuitenkin olisi kunniaksi Athenalle että se oli koettanut parastaan -sellaista häpeää poistaakseen. Mainiten muutamia loistavimpia -tapauksia Hellaan entisestä historiasta muistutti hän kansalaisiaan -siitä, että onhan elämä kerran loppuva ja tuoni tempaava senkin, joka -koettaa piiloutua vasuun; mutta he ja heidän esi-isänsä olivat aina -olleet valmiit astumaan kunnian tietä, aina alttiit nureksimatta -käymään siihen kohtaloon, jonka taivaiset ovat määränneet. Älkää -luulko Filippoa syyksi kaikkien Kreikan onnettomuuksiin; niistä -vastatkoot ne monet ilkeät roikaleet, joita silloin kaikkialla löytyi -ja joiden joukkoon tämä Aiskineskin kuuluu; sillä se, joka siemenen -kylvää, on vastuun alainen siitä, mikä siemenestä kasvaa. Minua -kummastuttaa, ettette heti ensi kerran hänet nähdessänne kammoksuen -kääntäneet kasvojanne pois hänestä; mutta näyttää siltä, kuin synkkä -pimeys verhoisi totuuden teidän nähtävistänne. - -Minä pysyn siinä, että jos tulevaisuuskin olisi voitu edeltä päin -arvata, niin ei Athenan koskaan olisi tullut poiketa tieltään, jos -se vähääkään välitti omasta kunniastaan, entisaikain muistoista -ja vastaisuuden arvostelusta. Se, joka itseään pitää ainoastaan -vanhempainsa lapsena, odottaa kuolemaa, milloin se luonnon lakien -mukaan on tuleva; mutta se, joka myöskin pitää itseään isänmaansa -lapsena, sen mielestä on kuolemaa vähemmin pelättävä, kuin sitä -häpeää ja häväistystä, jota kansalainen saa kärsiä vieraan vallan -alle jouduttuaan. Luulottelenko minä itserakkaudessani herättäneeni -teissä esi-isienne ylevän mielialan mukaisia tunteita? En, minä -väitän, että nämä tunteet ovat teidän omianne ja että Athenan kansaa -elähytti sellainen henki jo ennen minun aikaani. Kun Aiskines moittii -teidän valtiollista menettelyänne, niin hän siis todenteolla koettaa -teiltä ryöstää katoomatonta kunniaa. Mutta te ette ole väärin -menetelleet, Athenan miehet, taistellessanne vapauden ja kaikkien -vapautuksen edestä -- sen vannon minä esi-isäinne nimessä, jotka -ovat taistelleet Maratonin luona, niiden nimessä, jotka Plataian -luona mittelivät miekkojaan vihollisten kanssa, niiden nimessä, jotka -taistelivat Salamiin ja Artemisionin luona, ja monen muun sankarin -nimessä, jotka ovat saaneet lepokammionsa yleisissä haudoissa ja -joita kaikkia kaupunki on kunnioittanut samalla kunniallisella -hautauksella -- te voittajat ja voitetut. Sen teenkin syystä; sillä -mitä urhoollisten miesten tuli tehdä, sen kaikki tekivät, vaikka -korkeampi voima sääti heidän onnensa määrän. - -Näin viehätti Demostenes kuulijansa, hänen vastustajansa arvo oli -muserrettu, mutta itse lähti hän vapaaehtoiseen maanpakoon. - -Demosteneen viimeiset päivät katkeroittuivat sen kautta että häntä -syytettiin, vieläpä tuomittiin syylliseksikin Harpalon, erään -Alexanderin satrapin, tekemään kavallukseen. Harpalos pakeni Aasiasta -Athenaan ja koetti yllyttää kaupunkia kapinaan Alexanderia vastaan. -Muutamia päiviä vankeudessa vietettyään pääsi Demostenes pakoon -Argoon, mutta kutsuttiin Alexanderin kuoltua sieltä takaisin, kun -tehtiin uusi yritys vapauttaa Kreikkaa vieraan vallan alta. Se ei -onnistunut; Athenaan asetettiin Makedonialainen varustusväki, ja -Demostenes pakeni sieltä ainaiseksi, etsi itselleen suojeluspaikan -Poseidonin temppelissä Kalaureian saarella ja joi kuolettavaa -myrkkyä, kun häntä (v. 322) ajoivat takaa Antipaterin lähettämät -vainoojat. - -Valtiomiehenä astui Demostenes tietänsä vakavana eteenpäin ja -osoitti, pitäessään toivottomissa oloissa toivoa vireillä, ollen -rohkeana yleisen alakuloisuuden vallitessa, henkistä ylevyyttä, jota -jälkimaailma aina on kunnioituksella muisteleva. - -Hänen vertaistaan puhujaa tuskin koskaan on löytynyt. -Hänen kaunopuheliaisuutensa oli luontaisen neron ja uutteran -harjoittelemisen yhdystulos, ja hänen mestaruutensa osoittui siinä, -että hän osasi esittää kaiken sen, mikä hänen tarkoitusperälleen -oli tärkeää, sopivimmalla hetkellä, juuri kun hän ensin oli -varalta valmistanut kuulijainsa mielet sitä vastaanottamaan, ja -samalla kiertotietä istuttaa heihin mielipiteitä, joita suorastaan -lausuttuina olisi ankarasti vastustettu. - - - - -Lukianos. - - -Kuoli v. 200 e.Kr. - -Lukianos syntyi köyhistä vanhemmista Syrian kaupungissa Samosatassa. -Lopetettuaan koulunkäyntinsä meni hän erään sukulaisensa luo -kuvanveistotaitoa oppimaan. Hän sai selkäänsä ja juoksi takaisin -kotiinsa. Silloin näki hän, kuten itse kertoo, unessa kaksi -hengetärtä; näistä oli toinen kuvanveisto-taiteen haltijatar, joka -vakuutti hänen ruumiintyöllä saavan hyvän toimeentulonsa -- toinen -oli "tiede", joka lupasi hänelle opettaa kaikki muinaiset tapaukset, -saattaa hänet perehtymään esi-isäin mainioihin tekoihin ja puheisin -sekä varustaa hänen sielunsa oikeamielisyydellä, hurskaudella, -leppeydellä, häveliäisyydellä, järkevyydellä ja vakavuudella ja -opastaa sitä rakastamaan kaikkea ihanaa ja harrastamaan kaikkea -jaloa. Lukianos liittyi seuraamaan viimemainittua ja rupesi, -kaunopuheliaisuutta opiskeltuaan, pitämään esitelmiä ja luentoja -eri paikoissa, jatkaen sitä aina 40:teen ikävuoteensa, jolloin -hän kirjailijana ja Sokrateen koulun filosofina asettui Athenaan. -Vanhoilla päivillään pääsi hän prokuraattoriksi Alexandriaan; siitä -sai hän palkan, vaikka tointa hoiti viransijainen. - -Yleisimmin tunnettu hänen teoksistaan on _"Jumalten -puheenvaihtelut"_, joissa hän ivaa pakanallisen uskonnon hullutuksia -ja pilkkaa satuja ja pyhiä taruja, joita kansa ei enään uskonut. -Näytteeksi olkoon tässä puheenvaihtelu Zeyn ja lemmen jumalan Eron -välillä: - - _Eros_: Mutta vaikka nyt olenkin tehnyt väärin, hyvä Zeys, niin - suo se minulle anteeksi, sillä poikahan minä vielä olen ja - ymmärtämätön. - - _Zeys_: Sinäkö poika, Eros, sinä joka olet paljoa vanhempi kuin - Japetos (eräs titani)! Luuletko ehkä itselläsi olevan oikeutta - kuulua lasten joukkoon, sentähden ettei sinulla ole partaa eikä - harmaata hiuksissasi, vaikka olet vanha ukko nahjus ja oikein - pääveijari? - - _Eros_: Mutta mitäpä hirveätä pahaa sinulle olen tehnyt, minä - mokomakin ikämies, kuten sinä sanot, koska vielä aiot panna minut - kahleisinkin? - - _Zeys_: Vai niin, sinä saakelin ryökäle, eikö sillä ole mitään - väliä, että olet minua pilkkana pitänyt ja saattanut jos - joksikin: satyyriksi, sonniksi, kultasateeksi, joutseneksi ja - kotkaksi? Sitä vastoin et ole ketäkään minuun lemmestyttänyt, ja - sinua saan siitäkin kiittää, etten ole yhtä ainoatakaan naista - miellyttänyt. Minun täytyy vain aina käyttää taikakeinoja ja - tekeytyä tuntemattomaksi; sillä he tosin, rakastavat sonnia tahi - joutsenta, mutta heti kun vilahdukseltakin näkevät minut, ovat he - pelosta kuolemaisillaan. - - _Eros_: Sehän on aivan luonnollista; sillä sentähden, oi Zeys, - että he ovat kuolevaisia, he kauhistuvat sinua nähdessään. - - _Zeys_: Mitenkä siis Brankos ja Hyakintos voivat Apolloa rakastaa? - - _Eros_: Niin, mutta pakenihan Dafne häntäkin, vaikka hän on - niin komea, kauniskutrinen ja parraton. Mutta jos tahdot ruveta - viehättäväksi, niin lakkaa pudistamasta ägidiäsi ja salamoitasi - sinkoomasta. Koeta sen sijaan olla niin miellyttävä kuin - mahdollista, anna hiuskiharasi häälyä hartioillasi ja sido ne - yhteen otsasiteellä, käy purppurapuvussa, solmi kultaiset anturat - jalkoihisi ja liidä sisälle tanssitahdissa heleäin huilujen - soidessa ja rumpujen rämistessä; niin saat nähdä, että sinua on - seuraava parvi, lukuisampi kuin Dionyson menadit. - - _Zeys_: Korjaa nyt jo luusi; jos minun täytyisi mokomaksi ruveta, - niin en millään ehdolla tahdo päästä miellyttäväksi. - - _Eros_: No niin, ole sitten rakastamatta; sehän varmaan kuitenkin - on hyvin helppoa - - _Zeys_: Enpä vain sitä teekään; rakastaa minä tahdon, vaan tahdon - mukavammin päästä pyrintöjeni perille, ja ainoastaan sillä - ehdolla pääset sinä vapaaksi. - -_Jumalten neuvottelussa_ ivataan monijumaloimista suurella -sukkeluudella. Neuvottelun tarkoituksena on juurtajaksain tutkia, -millä oikeudella uudet -- vieraat ja kotimaiset -- jumalat ovat -päässeet kukin sijalleen Olympoon. Momos on puheenjohtajana ja -esittää, kuinka kummallisia jumalia, varsinkin itämaalaisia, vallan -ilkeällä tavalla oli Olympoon puikahtanut. - -Suunnitelmassa, jonka nimikirjoituksena on _Timon_, kysytään Zeyltä, -miksi kuolevaisia ei enää opeteta häntä pelkäämään, niinkuin ennen, -jyrinällä ja salamalla, ennen, jolloin rakeet olivat suuria kuin -pienet kivet ja jokainen sadepisara tulvehti vettä kuin virta. -Selvästi näkyy, että runoilijain kuvaukset hänen peloituskeinoistaan -olivat vain pöyhkeää puhetta -- taikka mitenkäs muuten ihmiset -laiminlöisivät uhraamisen; minkä tähden he rankaisematta saisivat -ryöstää temppeleitä? Timon kysyy sitten, minkä tähden hänen -anteliaisuutensa jumalia ja ihmisiä kohtaan on joutunut niin -tykkönään unhotuksiin, että hän nyt, tuhlattuaan kaiken omaisuutensa, -on pakoitettu hiellään leipäänsä ansaitsemaan? Zeys lähettää Hermeen -ja Pluton osoittamaan Timonille, mistä hän voi löytää tavattoman -suuren maahan kaivetun aarteen. Sen löydettyään Timon muuttuu -ihmisvihaajaksi ja ajaa pois entiset ystävänsä ja toverinsa, jotka -kokoontuvat hänen ympärilleen, toivoen pääsevänsä osallisiksi hänen -uuteen rikkauteensa, ja päättää tästä lähtien elää ainoastaan -itsensä, eikä muiden tähden. - -Kun jätämme sikseen _Kuolleiden puheenvaihtelut_, jotka suurimmaksi -osaksi perustuvat Homerosta ja vanhoista jumaluustaruista otettuun -lainatavaraan, seuraa nyt: _Karonin käynti ylämaailmassa_. Karon -ja Hermes, joka hänellä on oppaana matkalla, ovat koonneet -päällekkäin suuren röykkiön vuoria, ja Karon istuu tämän röykkiön -huipulla, nähden sieltä monta kuuluisaa kaupunkia ja kaikki mitä -niissä tapahtuu. Karonin mielestä elämä näyttää kauhean tukalalta, -ja hän kysyy, mitä varjoja ne ovat, jotka alinomaa liitelevät -ilmassa. Ne ovat, sanoo Hermes, ilkeät intohimot ja kehräävät -kostottaret värttinöineen ja lankoineen. Karon ei voi käsittää, -miksi kuolevaiset, joiden eloa hän vertaa lyhytikäiseen, pian -haihtuvaan virran kuplaan, niin rakastavat elämää. Hän puolestaan -tahtoisi heille sanoa: Oi te houkkiot, minkä tähden te olette niin -arkamielisiä? Ettehän te voi ikuisesti elää; ei yksikään niistä -esineistä, joita te niin suuresti ihailette, ole ijankaikkisesti -pysyvä, eikä ihminenkään saata kuollessaan ottaa mitään mukaansa -- -alastomana täytyy hänen lähteä viimeiselle retkelleen, ja talot, -tilukset ja rahat joutuvat muiden käsiin. Mutta Hermes vakuuttaa -hänelle, että tällainen puhe on turhaa, sillä useimpien korvat ovat -niin täyteen sullotut harhauksia ja tietämättömyyttä, etteivät saata -sitä edes kuullakaan; ja tarpeetonta olisi myös mitään sellaista -niillekään harvoille sanoa, joiden korvat ovat totuudelle avoinna, -sillä he sen ennestään aivan hyvin tietävät. - -Varsin hauska irvikuvaelma on _Filosofien myynti_, jossa hän -ivaa niitä tekoviisaita ja pettureja, jotka toimiskelivat vanhan -viisaustieteen turvissa, väittäen saaneensa nokkelat ja mielettömät -valheoppinsa entisaikain filosofeilta. Tapahtumapaikkana on -orjamarkkinat; Zeys ja Hermes ovat myyjinä, orjiksi puetut filosofit -myytävinä; joukko ostajia on saapunut paikalle. Pytagorasta tarjotaan -kaupaksi oppineena miehenä, joka käsittää maailman sopusointuisuudet -ja tietää, miten _kahta_ elämää eletään. Kysyttyä, selittää hän -ensiksi puhdistavansa oppilaansa mielet ja sitten pitkällisellä -levolla virvoittavansa heidän muistoaan. Sitten he saavat oppia, -että (numero-)luvut ovat kaikkien aineiden perusteena ja että sielut -muuttavat yhdestä ruumiista toiseen. Sen jälkeen tulee kynikko -Diogenes, joka sanoo itseään intohimojen lääkitsijäksi, totuuden -ja vapauden profeetaksi. Hän haluaa sivistymättömänä raakalaisena -esiintyä suurissa kansanjoukoissa; hän väittää olevansa kuningasta -onnellisempi, ja on julkea jokaista kohtaan, kenenkä vain tapaa. -Eräs kyrenaikko (Aristippon opin tunnustaja), joka oli antautunut -ylellisyyteen ja nautintoihin, ei käy kaupaksi. Demokritos, joka -alati nauraa, ja Herakleitos, joka lakkaamatta itkee, myydään -yhdessä. Sitten tuodaan sisälle Sokrates, ja häntä vaaditaan -esittämään mallivaltiotaan ja aateoppiaan. Kun tämä on myyty, -kutsutaan sisään Epikuros, iloinen veitikka, joka pitää hyvästä -ruoasta. Hänen jälkeensä tulee muuan stoialainen, eräs peripateetikko -ja kaikkein viimeiseksi eräs skeptikko, ja näiltä kaikilta kysytään -heidän opinväitteitään. - -Kirjoitelmassa, jolla on nimenä _Kuolleista nousseet opettajat_, -kertoo Lukianos, miten muka häntä vainosivat kaikellaiset suuttuneet -filosofit, jotka olivat saaneet päivän virkavapauden varjojen -valtakunnasta kostaakseen solvaajallensa. Sokrates huutaa: Pieskää -sitä riiviötä! Muuan toinen: Syöskää seiväs hänen sisuksiinsa! -Kolmas: Repikää häneltä silmät päästä! Neljäs: Pankaa häntä kelpo -lailla selkään! Viides: Silpokaa kieli hänen kurkustaan! Lukianos, -joka on kaiken tämän kiukun esineenä, pyytää saada itseään puolustaa; -hän tahtoo todistaa olevansa todellisen filosofian edustaja ja -suojelija -- mutta missä tämä filosofia löytyy? Platon on hänen -kanssaan yhtä mieltä siinä, että viisauden ovi ei ole kaikille -vetelehtijöille avoinna, ja samassa kohtaavat he filosofian, -joka tulee käyskennellen hyveen ja muiden seuralaisten parissa, -ja päätetään yhdessä lykätä asia näiden ratkaistavaksi. Oikeus -kokoontuu Pallaan temppeliin, ja Platonin kieltäydyttyä rupeamasta -syyttäjäksi ryhtyy Diogenes tähän toimeen ja vaatii hävyttömän -solvauskirjoitusten tekijän ankaraa rankaisemista. Lukianos -huomauttaa tähän, että hän ei ole ketään muita ahdistanut kuin -"jalopeurannahkoihin puettuja aaseja", jotka saattavat filosofian -pahaan maineesen, ja hän pääsee syytöksestä vapaaksi. Hänen -pyynnöstään haastetaan nyt tekofilosofit samaan oikeuteen vastaamaan, -mutta nämät pötkivät heti pakoon, ja heidän kiinnisaamisekseen -käytetään kaikellaisia keinoja. Muutamat, joita ne, keitä he ovat -opettajikseen sanoneet, eivät tunnusta oppilaikseen, syöstään suin -päin alas Akropolis-kukkulalta, toiset, jotka oman voiton pyynnöstä -ovat filosofivaippaan verhoutuneet, viedään ulos kaupungista ja -heidän otsaansa poltetaan häpeän leima: ketun tai apinan kuva. - -Toisen leikillisen hyökkäyksensä filosofikouluja vastaan tekee -Lukianos puheenvaihtelussaan _Vieraskeinut_, hääjuhla, johon on -kutsuttu kaikkien koulukuntien edustajia. Viiniä on tarjottu -ympäri seuraa, ja vieraat alkavat tulistua ja käydä puheliaiksi, -kun erään stoialaisen orja saapuu paikalle. Hänen isäntäänsä ei -ole kutsuttu kemuihin, ja sentähden saa orja täällä julki lukea -isäntänsä tekemän ankaran moitesaarnan. Hän kammoo ja halveksii -mokomia hekumallisia kiitollisuuden osoituksia, sanoo hän, mutta hän -ei kärsi ilmeistä epäkohteliaisuutta, ja sen vuoksi antaa hän läsnä -olevien ratkaistavaksi ongelman, jonka perille _itse_ on päässyt. -Lukianoa, joka oli läsnä, hävetti kuullessaan vakavan, harmaapäisen -vanhuksen puhuvan tällaisia typeryyksiä ja joutavuuksia; mutta muut -alkoivat haukkua toisiaan suut silmät täyteen ja viskellä viiniä -toinen toistensa naamaan. Hyvinpä vähän -- huomauttaa Lukianos -- -kirjaopista saakin käyttäytymis-älyä! Ehkä asia on niin selitettävä, -että se, joka ahtaa päänsä täyteen muiden aatteita, menettää oman -terveen järkensä? Eräs platonikko koetti hillitä meteliä esittämällä -väittelyä avioliitosta, erittäinkin siltä katsantokannalta, että -voidaan pitää yhteisiä aviovaimoja. Kemujen päätyttyä alettiin -kiistellä niistä herkuista, joita isäntä oli vieraille kotiin -vietäviksi jättänyt, ja kun metelöidessä lamppu oli sammunut, -seisoivat kaikki pilkko pimeässä. Kun jälleen saatiin valoa, -huomattiin peripatetikon paraikaa hyväilevän yhtä soittajatytöistä ja -epikurolaisen kätkevän kultapikarin viittansa alle. Haavoitettuina ja -kurjan näköisinä kömpivät kaikki kemuissa olijat orjien saattamina -kotiin; mutta stoialainen vieläkin, vaikka silmä oli sinisenä ja -nenä vuosi verta, väitti vaan kiven kovaan, että "kipu ei ole mitään -todellista pahaa". - -Kirjoitelmassa _Hermotimos_ harkitaan filosofien oppeja totisemmin, -ja siinä tavataan seuraava kappale. "Rikkaus, kunnia ja kaikki -ruumiilliset nautinnot riisutaan pois ja jätetään tuonne alas, ja -ihminen nousee kuni Herakles ikään, heittäen päältään kaiken sen, -mikä oli kuolevaa, kaikki minkä oli maalliselta äidiltään perinyt -ja vieden mukanaan kaikki mikä oli jumalallista, nyt tulella -kirkastettuna ja kaikesta kuonasta puhdistettuna, liidellen ylös -jumalten luo". Siten tulevat ne, joista filosofian kautta on nyhdetty -pois rakkaus niihin esineihin, joita ihmiset tietämättömyydessään -ihailevat, todellista onnea nauttimaan; he eivät enään ajattele -rikkautta, kunniaa ja huvia, vaan nauravat niille, jotka näihin -luottavat. - -Kirjoitelmassa _Uusi Ikaros_ kertoo kynikko Menippos matkasta, jonka -hän siivillä lentäen oli tehnyt eeterillisiin ylä-ilmoihin oppiakseen -tuntemaan maailmakaikkisuuden todellista järjestystä, jota ei -yksikään filosofi ollut käsitettävällä tavalla saattanut selittää. -Katsoessaan alas maahan näki hän, kuinka eräs viisausopettaja -maksusta suostui vannomaan väärän valan; muuan toinen kiisteli -oppilastensa kanssa maksuhinnasta, ja kolmas käyttäytyi hävyttömästi. -Hän näki myös, kuinka Egyptiläiset viljelivät maitansa, kuinka -Foinikialaiset tekivät kaupparetkiään merellä, kuinka Spartalaiset -pieksivät lapsiaan ja Athenalaiset tavallisuuden mukaan juoksivat -käräjissä. Maailman melske muistutti hänelle muurahaisparvea, jolla -epäilemättä myöskin on rakennusmestarinsa, johtajansa ja filosofinsa, -aivan niinkuin ihmisilläkin. Kun hän läksi kuusta, pyysi tämä -häntä ottamaan mukaansa Zeylle annettavan anomuskirjelmän, jossa -valitettiin filosofien typeristä mielipiteistä sekä kuun suuruudesta, -muodosta ja lainavalosta. Ikaron saapuessa Olympoon ylistää hänen -rohkeuttaan Zeys, joka haluaa tietää vehnän hintaa ja kuolevaisten -todellisia ajatuksia jumalten valtiaasta. Oli aika, huomauttaa -Zeys, jolloin kaikki katsoivat hänen puoleensa ja jolloin uhrit -olivat niin yleisiä, että hän tuskin saattoi mitään nähdä savulta; -mutta nyt löytyy niin paljon uusia jumalia, että häntä pidetään -vanhanaikuisena ja typertyneenä. Sitten näyttää hän Menippolle, -kuinka rukoukset kohoovat hänen luokseen lämsillä varustetuista -reijistä, jotta hän voi tukkia tien kohtuuttomilta toivomuksilta ja -ainoastaan kuulla järkeviä. Menippon aterioittua yhdessä jumalten -kanssa, hänen kuultuaan Apollon soittavan lyyräänsä ja runottarien -lausuvan muutamia runoelmia, vie hänet Hermes maahan takaisin, ja -sinne päästyään hän heti kiirehtii filosofeja varoittamaan siitä -löylytyksestä, jota kuuvaltias valmisteli heidän selkänsä varalle. - -Ivallisiin kuvauksiinsa ajan yhteiskunnallisista oloista on Lukianos -lainannut enimmät aatteensa Terentiolta ja Horatiolta ja samassa -todistuksessaan jäljitellyt Sokrateen ja Platonin kirjoitustapaa. -Niin on hän _Loisiossa_ määritellyt ruoka-aterian saavuttamiseksi -käytettyä, hävyttömässä ja liehakoivassa puheessa ilmaantuvaa -norkkimista järjestelmäksi vanhastaan tunnettuja sääntöjä, joilla on -yleishyödyllinen tarkoituksensa. Se ei ole luontoinen lahja, vaan -taide; mutta kun useimpia taiteita muuten voidaan oppia ainoastaan -vaivaloisella työllä ja puutetta kärsimällä, niin saattaa tätä -taidetta oppia mitä mukavimmalla tavalla, maksutta ja opettajatta. - -Eräässä kirjeessä nimeltä _Palkkatoverit_ varoittaa hän muuanta -ystävää niistä nöyryytyksistä, joita se saa kärsiä, joka suostuu -seurustelijana oleskelemaan rikkaan miehen talossa. Ensiksikin saa -hän naurettavan pienen palkan ja sitä paitsi vaaditaan häneltä, -ettei koskisi niitä herkkuja, joita tuodaan pöydälle, että tyytyy -huonompaan viiniin, sallii palvelusväen kohdella itseään tylysti -eikä pidä itseään niitä parempana, jotka laululla ja soitannolla -huvittavat seuraa. Jos on matka tehtävä, niin hän saa istua -vaunuissa kokin ja kamaripiian rinnalla ja pitää polvellaan rouvan -mielikoiraa. Yhtä vastenmielinen on hänen velvollisuutensa osoittaa -mieltymystään herran runollisille yrityksille ja lukea ääneensä häntä -huvittaakseen. Jos joku siihen määrään on unhottanut kunnioituksen -itseänsä kohtaan, että hän on uhraamaisillaan vapautensa, muistakoon -Platonin sanoja: "Älä taivasta soimaa; ehdollasihan sinä olet virheen -tehnyt". - -Terävimmät ivahyökkäyksensä Lukianos tekee niitä uusia harhaluuloja -vastaan, joita oli tuotu itämailta, ja sitä yleistä suosiota vastaan, -jolla eriskummallisia ja hulluja juttuja helliteltiin. Osa näistä -jutuista kertoi kummituksista ja taloista, joissa kummitteli; muudan -kuvapatsas oli astunut alas jalustaltaan mennäkseen kylpemään; -eräs vaimo vainaja ilmestyi miehensä nähtäväksi useita kuukausia -kuolemansa jälkeen noutamaan tohvelia, joka hänen ruumistaan -poltettaissa oli jäänyt polttamatta; löytyi Egyptiläinen, joka -mielensä mukaan osasi muuttaa luudan taikka seipään eläväksi -palvelijaksi, j.n.e. Lukianos puhuu myöskin eräästä Palestinasta -kotoisin olevasta Syrialaisesta, joka osasi karkoittaa pois pahoja -henkiä, miehestä, jonka kaikki tunsivat ja jonka arvellaan olleen -jonkun niistä miehistä, jotka Apostolien tekoraamatussa mainitaan -maksusta harjoittaneen tätä tointa. - -Lukianon teoksien joukossa on myös kolme lyhyttä kertomarunoelmaa, -jotka osoittavat hänellä olleen yhtä paljon mielikuvitusta kuin -ivallista leikillisyyttä. Ensimmäisen runoelman esipuheessa sanoo -hän, että monet ovat jäljitelleet Homeroa kertomalla matkoista ja -seikoista, jotka eivät koskaan ole tapahtuneet, vaikka kertoja -koettaa tehdä niitä niin uskottaviksi kuin mahdollista. Omasta -puolestaan tunnustaa hän suoraan, ettei hänen kertomuksissaan ole -totta sanaakaan, ja varoittaa lukioitaan niitä nimeksikään uskomasta. -Sentähden panee hän ensimmäiselle näistä paremman puutteessa nimeksi -_"Tosi kertomus"_. Tuulenpyöriäinen kuljettaa erään matkustajan -laivan kuuhun, josta katsoen maa näyttää kuulta -- varsin näppärä -tähtitieteellinen arvaus. Laivan nielee nyt merihirviö, jonka -vatsassa kertoja ja matkustaja elivät toista vuotta, kunnes -vihdoin pääsivät vapaiksi tehtyään tulen, jotta hirviö kuoli -vatsantulehdukseen. He käänsivät nyt kulkunsa Autuaitten saarille, -jossa kadut ovat kullasta ja muurit pelkkiä smaragdeja ja ametisteja, -jossa ei ole päivää eikä yötä, vaan alati kirkas puolihämärä, jossa -aina puhaltaa eteläinen ja jossa viinirypäleet kypsyvät kerran -kuukaudessa. Täällä oleskelivat useimmat muinais-ajan mainioimmat -sankarit ja todelliset filosofit, paitsi Platon, joka mieluummin -eli omassa tasavallassaan, ja stoialaiset, jotka eivät vielä olleet -saapuneet, vaan joita odotettiin. Heidän sieltä lähtiessään antoi -Odysseys heille kirjeen Kalypsolle vietäväksi; sen he toimittivatkin -perille. Kalypson kysymykseen, oliko Penelope todellakin niin -rakastettava ja siveellinen, kuin yleisesti sanottiin, antoivat -he vastauksen, jonka tiesivät Kalypsoa miellyttävän. -- Toista -kertomusta, jolla on nimenä "Lukios" eli "Aasi" ja joka on hauska -kuvaus nelijalkaiseksi muuttuneen sankarin vaiheista, arvellaan -muiden kirjoittamaksi. Kolmas, nimeltä "Kukko ja rajasuutari", -on puheenvaihtelu, jossa kukko, joka on saanut ihmisäänen, kuten -ennen Akilleyn hevosillakin oli, selittää kerran aikanaan olleensa -Pytagoras. Sitten oli hän peräksyttäin ollut kuningas, kerjäläinen, -nainen, hevonen ja naakka -- joista kuninkaana-olo kuitenkin oli -kurjinta. Kukkona hän mielestään on paljoa onnellisempi kuin moni -mahtava ja suuri mies. Hänen herransa, rajasuutari, ei tahdo tätä -uskoa; mutta kukko vie hänet silloin mukanaan lyhyelle käynnille -kahden rikkaan naapurin taloihin, joissa he tapaavat toisen istuvana -rahojaan hautomassa, voimatta varkaiden pelolta maatakaan; toista -sitä vastoin pettää ja peijaa hänen vaimonsa ja palvelijansa -- -silloin rajasuutari kääntyy kotiinsa paljoa viisaampana ja osaansa -tyytyväisempänä. - -Koska Lukianos eli toisella vuosisadalla meidän ajanlaskuamme, -on jokseenkin varmaa, että hän tunsi uuden uskonnon opit, ja hän -puhuukin eräästä opetuslapsesta nimeltä Peregrinus eli Proteus, joka -uhrasihe. Lukianos kertoo hänen suuresti vaikuttaneen seuralaisiinsa; -nämät, hänen ollessaan outojen oppien saarnaamisesta vankeudessa, -toivat hänelle ruokaa ja rahoja sekä lahjoivat vanginvartijan, jotta -pääsivät sisään rukoilemaan yhdessä hänen kanssaan. Sillä, lisää -Lukianos, nämät köyhät raukat luulottelevat elävänsä ijankaikkisesti -ja sanovat kaikki olevansa veljiä -- kaikki jumalat ovat heillä -yhteiset, ja viekas veijari voi nämät herkkäuskoiset helposti pettää. -Monet kirjailijat ovat näistä huomautuksista ja siitä, tavasta, millä -Lukianos kuvaa Proteon uhrautumista, tehneet sen johtopäätöksen, että -Lukianos on käsitellyt uutta uskoa yhtä ivallisesti kuin vanhoja -pakanallisia harhaluulojakin; mutta luultavampaa on, että hän -ainoastaan vaillinaisesti tunsi kristinopin, samalla kuin se pilkka, -jolla hän lakkaamatta kohteli pakanallista uskontoa, edisti niiden -yritysten tyhjäksi tekemistä, joihin juuri tällä ajalla ryhdyttiin -viimemainitun elvyttämiseksi. - - - - -Plautus. - - -Kuoli v. 184 e.Kr. - -Romalainen murhenäytelmä oli vielä suuremmassa määrässä kuin muut -Romalaisen kirjallisuuden haarat Kreikasta perittyä ja lainattua. -Kuitenkaan ei niissä näytelmissä, jotka puolen vuosituhannen -kuluessa huvittivat Romalaista yleisöä, ollut likimaillenkaan -Aristofaneen huvinäytelmien rohkeata ivaa, suurta sivuviittausten -rikkautta, iloista leikillisyyttä ja vallatonta sukkeluutta. -Harvainvaltainen Roma ei suvainnut näyttämöllä sitä sanan -vapautta, josta kansanvaltaisella Athenalla oli suuri huvi. -Roman näytelmäkirjoittajat olivat Menanderin oppilaita ja olivat -häneltä lainanneet yleiset perikuvat, joista leikkiä laskettiin, -yhdenkään yksityisen henkilön siitä saattamatta loukkaantua. Näistä -huvinäytelmistä ei ole jälkimaailmalle säilynyt muita, kuin Plauton -ja Terention kirjoittamat. - -_Plautus_, syntyään köyhistä vanhemmista ja kotoisin Sarsinan -kaupungista Umbriassa, tuli varhain Romaan, jossa hän jonkun -aikaa auttelijana palveli teaatterissa. Silloin pälkähti hänelle -päähän itse ruveta näytelmäkappaleita kirjoittamaan, ja siinä -hän onnistuikin niin hyvin, että hänen näytelmänsä hankkivat -hänelle yleisön suuren suosion ja hyvän toimeentulon. Melkein -kaikki hänen komediansa olivat vapaita "mukaelmia" kreikkalaisista -alkuteoksista, mutta siten esitettyjä, että henkilöt ovat tavoiltaan -ja käytökseltään _Romalaisia_. Hänen kielensä on saavuttanut -suuren kiitoksen, ja hän ehkä olikin ensimmäinen, joka romalaisen -puhekielen kohotti kirjakielen arvoon. Hänen näytelmänsä alkoivat -tavallisesti esipuheella, jossa viitattiin tapauksen juoneen ja joka -ystävällisesti neuvoi yleisöä, kuinka sen tuli näytelmää esitettäessä -käyttäytyä. - -Hänen kymmenen etevimpää komediaansa olivat: - -1. _Aarre_ eli _Kolme hopearahaa_. Tämän sisällys on seuraava: -Porvari Karmides, jolla on tytär ja irstastapainen poika, matkustaa -pois asioille ja jättää lapsensa hoidettaviksi Kallikleelle, -jolle hän myöskin samalla ilmoittaa tiettyyn paikkaan kätkeneensä -kolme tuhatta kultarahaa, jotka hänen tyttärensä on saava -myötäjäisiksi, jos isä ei palaa kotiin. Poika jatkaa hurjaa -elämäänsä, ja hänen täytyy vihdoin myydä talo, jonka Kallikles -ostaa aarretta pelastaakseen. Sillä välin ilmestyy nuori Lysiteles -tyttären kosijaksi, ja hankkiaksensa tytölle tarpeelliset kapiot, -suurta huomiota herättämättä, laittaa Kallikles lähettilään tuomaan -muka Karmideen antamia rahoja. Kun tämä, joka vaivastaan on -saanut kolme hopearahaa, tulee kolkuttamaan talon ovelle, on sitä -avaamassa -- Karmides, joka vastikään on palannut matkaltaan, ja -hänen ja lähettilään välillä syntyy naurettava keskustelu. Vihdoin -selviää kaikki, ja Karmides, Joka ilolla kuulee uutisen tyttärensä -kihlauksesta, antaa pojalleen anteeksi ja kehoittaa tätä puolestaan -naimaan Kallikleen tyttären. Poika mielellään suostuu siihen ja lupaa -iloissaan sovinnosta naida kuinka monta hyvänsä. Mutta Karmides -vastaa: - - "Ei, _yks_ tarpeeks on. Vaikk' vihoissain - Mä oon, en siihen tuomita sua voi; - Se liian kovaa ois". - -Jolloin Kallikles tähän virkkaa: - - "Ei _hänen_ vioistaan se sitä ois, - Häll' sata pitäis olla vähintäin". - -2. _Kerskuri_. Tämän näytelmän sankarina on Pyrgopolinices, "voiton -torni", muuan rikas sotilas. Omien sanojensa mukaan on hän taistellut - - "Gorgomdonilaiskentällä kuuluisalla, - Bombomachideen mainion johtaessa, - Klytomestoridysarchideen pojan". - -Hänen seuralaisensa on sykofanti Artotrogus -- Leivän musertaja -- -joka kalliisti vakuuttaa herransa juttuja tosiksi ja sillä tavoin -"hellitelläkseen hampaitansa sallii korviaan rääkättävän". Katteini -on tavattoman ylpeä urheudestaan ja on perin herkkä uskomaan, että -kaikki naiset silmittömästi häneen viehättyvät, vaikka "onhan siitä -kauniina olosta paljon vaivaakin". Vastikään on hän ryöstänyt pois -nuoren naisen tämän rakastajalta, jonka orja Palestrio myöskin on -hänen omakseen joutunut. Orja ilmoittaa herralleen Pseusideelle -tietävänsä, missä kaunotarta pidetään kätkettynä, ja kun Pseusides -tulee naista sieltä etsimään, tapaa hän viereisessä talossa perheen -erään naimattoman ystävän. Seinään tehdystä aukosta pääsee Pseusides -tapaamaan rakastettuaan; mutta eräs katteinin palvelijoista huomaa -heidät kerran katolta ajaessaan apinaa takaa ja uskoo salaisuutensa -Palestriolle. Uskollinen orja luulettaa apinan ajajaa, että hän ei -ole nähnyt katteinin lemmikkiä, vaan tämän kaksoissisaren, jolla on -rakastaja. Vihdoin pettää Palestrio itse katteininkin kertomalla -ihanasta naisesta, joka muka on häneen rakastunut, mutta jolla on -kovin sukkamielinen mies, ja sentähden haluaa häntä tavata hänen -omassa talossaan. Katteini heti karkaa suin päin paulaan, päästää -vangitun kaunottaren vapaaksi ja rientää sitten rakkaudesta hehkuen -lemmittynsä taloon, jossa häntä odottavat muutamat orjat, jotka aika -lailla pieksevät häntä ja ryöstävät häneltä rahat ja vaatteet. - -3. _Kummitus_. Kauppias Theuropides on lähtenyt kaupparetkelle -kolmeksi vuodeksi, ja sillä aikaa viettää hänen poikansa Philolaches -tuhlaavaista elämää erään ystävänsä ja parin ilotytön seurassa. Isä -palaa äkkiä kotiin, juuri kun herrasväki on istuutunut kemuilemaan. -Orja Tranio sulkee silloin oven ja vakuuttaa kotiin palanneelle, että -talo on jätetty autioksi sen vuoksi että siellä kummittelee. Meteliä -kuuluu, ja Theuropides juoksee tiehensä peittäen päänsä viitalla. -Tranio seuraa jälestä, ja he kohtaavat koronkiskurin, joka on -lainannut pojalle rahoja ja vaatii niitä takaisin. Orja sanoo syyksi, -että lainaa muka on käytetty toisen talon ostamiseen; sen vanha -herra heti paikalla tahtoo nähdä. Uusia rettelöitä syntyy sen talon -omistajan kanssa, jota orja, sanoo heidän ostamakseen. Pari orjaa, -jotka lähetetään noutamaan pojan juopunutta ystävää, saavat asian -vihdoinkin vähän valkenemaan. Theuropides raivostuu, vaan tyyntyy -viimein, kun pojan ystävä, humalasta selvittyään, pyytää anteeksi ja -lupaa maksaa kaikki. - -4. _Haaksirikko_. Athenalaisella Daemoneella on tytär Palaestra, joka -lapsena on ryöstetty pois kotoaan ja myyty parittaja Labraxille. -Nuori Pleusidippus rakastuu tyttöön ja tahtoo ostaa hänet vapaaksi, -mutta Labrax vie hänet salaa orjamarkkinoille Agrigentumiin, jossa -toivoo saavansa paremman hinnan. Matkalla joutuu laiva haaksirikkoon -aivan lähellä Daemoneen maatilusta, jonne Labrax oli houkutellut -Pleusidippon. Palaestra ynnä eräs hänen ystävänsä ja Labrax sekä -vielä muuan hänen seuralaisistaan pelastuvat maalle. Isä tuntee -tyttärensä, ostaa hänet vapaaksi ja antaa hänet Pleusidippolle -puolisoksi. - -5. _Sotavangit_. Kappaleen alkupuheessa ilmoitetaan, että vankeina -ovat Philokrates, nuori ylimys Eliin maakunnasta, ja hänen orjansa -Tyndarus. Heidät oli Hegio, rikas Aitolialainen porvari, jonka vanhin -poika on vankina Eliissä, ostanut taistelussa vangeiksi joutuneina. -Toisen nuoremman pojan on kostonhimoinen vanki ryöstänyt ja vienyt -Eliisen. Kappaleen pääviehätyksenä on uskollisuus, jota orja Tyndarus -osoittaa herralleen Philokrateelle, jonka kanssa vaihettaa vaatteita, -jotta Hegio lähettäisi hänet -- luullen häntä orjaksi -- sopimaan -Philokrateen isän kanssa vangitun pojan vapauttamisesta. Erokohtaus -nuorukaisten välillä, jotka lapsuudesta asti ovat kasvaneet yhdessä, -on liikuttava. Petos tulee kuitenkin ilmi, ja Tyndarus tuomitaan -pakkotyöhön kivilouhoksiin. Jonkun ajan perästä palaa Philokrates -tuoden mukanaan Hegion vapaaksi ostetun pojan. Hän on myöskin saanut -käsiinsä karanneen orjan, joka on salaa ryöstänyt Hegion nuoremman -pojan, ja vihdoin tulee ilmi, että orja on myynyt pojan Philokrateen -isälle, joka on antanut lapsen leikkitoveriksi pojalleen, ja -siitä myöskin selviää, että tämä kadonnut poika on kivilouhoksiin -lähetetty Tyndarus raukka. Nuorukainen noudetaan hetimiten kotiin, -ja ilkeämielinen orja lähetetään sen sijaan konnantyöstään kärsimään -ansaittua rangaistusta. - -6. _Kaksoisveljekset_. Kaksoiset, joilla molemmilla on nimenä -Menaechmus ja jotka molemmat ovat suuria veitikoita, ovat lapsuudesta -asti eläneet erillään. Toisella näistä, joka asuu Epidamnossa, -on paitsi vaimoaan vielä lemmitty, jolle hän antaa lahjoja -- -suurimmaksi osaksi hänen vaimoltaan varastettua tavaraa. Silloin -saapuu Syrakusasta toinen veli Epidamnoon. Veljesten täydellinen -yhdenmuotoisuus antaa aihetta hauskoihin vaihdoksiin. Menaechmus 2:ta -pitää mainittu lemmitty Menaechmus 1:nä, eikä tämä huonoksu käyttää -hyväkseen tilaisuutta peijata tytöltä useita koristuksia. Viimein -veljekset tuntevat toisensa. - -7. _Amphitryo_. Amphitryo, jonka täytyy lähteä sotaan, jättää -vaimonsa Alkmenen siunattuun tilaan. Jupiter käy Alkmenen luona hänen -miehensä hahmossa ja tuo mukanaan Merkurion, joka on pukeutunut -Sosian hahmoon. Molempain parien yhteen tullessa syntyy paljon -rettelöitä. Alkmene synnyttää kaksoiset, joista toinen, Herkules, -polveutuu Jupiterista. Jupiter ilmestyy jumalana ja sovittaa puolisot. - -8. _Kultaruukku_. Saituri Euklio on kätkenyt ruukullisen rahoja -astioineen takan alle. Megadorus kosii hänen tytärtään ja saakin -suostumuksen, mutta isä ei lupaa antaa mitään myötäjäisiä. Kun häitä -ruvetaan puuhaamaan, katsoo ukko parhaaksi piilottaa ruukkunsa -toiseen paikkaan, mutta orja Strobilus pettää hänet ja varastaa -aarteen. Sillä välin tulee ilmi, että Megadoron veljenpoika, -Lykonides, Cereen juhlassa on maannut nuoren morsiamen, joka -kihlauspäivänä synnyttää lapsen. Lykonides tunnustaa syyllisyytensä, -Megadorus luopuu vaatimuksistaan ja Lykonides nai Phaedrian. -Strobilus, joka tahtoo ostaa itsensä vapaaksi varastetuilla rahoilla, -huomataan varkaaksi ja pakoitetaan luopumaan aarteesta. - -9. _Pseudolus_. Kappaletta pidetään Plauton mielikomediana. -Kallidorus rakastaa tyttöä, joka on orjakauppias Ballion oma, ja -tämä on myynyt immen Kartagolaiselle upseerille. Kartagolainen, joka -jo on maksanut kolme neljännestä hinnasta, aikoo matkustaa pois ja -laittaa lähettilään suorittamaan loput ja noutamaan tyttöä. Tiellä -tapaa sanansaattaja Kallidoron orjan Pseudolon, joka viekkaudella saa -haltuunsa upseerin kirjoituksen, hankkii tarvittavat rahat ja vie -tytön mukanaan _oman_ herransa luo. - -Kaksi muuta huvinäytelmää, "Epidikus" ja molemmat Bachantit, -käsittelevät samanlaisia tapauksia, ja niissä on pääosat sukkelilla -ja julkeilla orjilla. - -10. _Kartagolainen nuorukainen_. Kappale, joka kirjoitettiin toisen -Punilaisen sodan aikana, tietysti jo senkin vuoksi miellytti -Romalaisia, ja oppineessa maailmassa on sillä erityinen arvonsa sen -kautta, että se on ainoa meille säilynyt näyte Kartagon kielestä. -Juoni ei ole ensinkään kekseliäästi kokoonpantu, vaan ikävästi -kehitetty; mutta lempisuhde sankarin ja sankarittaren välillä on -osittain lämpimästi kuvattu. Muuten siinä löytyy hauska kohtaus, -jossa herra lähettää orjan lemmittynsä luo puhumaan puolestaan ja -sitten pieksee häntä pahanpäiväisesti sentähden että tämä asiaa -ajaessaan on käyttänyt liian lemmekkäitä sanoja. - - - - -Terentius. - - -Kuoli v. 159 e.Kr. - -Terentius oli Plauton kuollessa vain kymmenen vuoden vanha. -Syntyneenä, kuten sanotaan, Kartagossa, kasvoi hän orjana Romalaisen -senaattorin Terention perheessä, kunnes tämä hänet vapautti ja hän -tavan mukaan otti isäntänsä nimen. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen -ja pääsi sen kautta hyväntekijänsä ylimykselliseen seurapiiriin, -josta hänellä varmaankin on ollut paljon hyötyä kirjailijatoimessaan. -Ne kuusi kappaletta, jotka tässä seuraavat, ovat luultavasti ainoat, -jotka hän sai niin valmiiksi, että niitä voitiin näytellä, koska hän -35:n vuotisena läksi Romasta Kreikkaan, jossa samana vuonna kuoli. - - -Tyttö Androsta. - -Tapahtumapaikkana on Athena, mutta kieli, tavat ja luonteet -ovat romalaisia. Ukko Simo ilmoittaa eräälle vapautetuistaan, -kokki Sosialle, tarvitsevansa tämän apua luotettavaisuutta ja -vaiteliaisuutta vaativassa asiassa. Keskustelu heidän välillään -todistaa miellyttävällä tavalla siitä ystävällisestä suhteesta, -joka joskus vallitsi isännän ja palvelijan kesken. Simo on -äskettäin nähnyt poikansa Pamphilon saattavan tavattoman kaunista -tuntematonta impeä hautajaisista, vaikka poika on kihloissa vanhuksen -ystävän Kremeen tyttären kanssa. Kremes on myöskin kuullut asiasta -puhuttavan ja vieläpä sanottavan, että nuori mies salaa on naimisissa -tuntemattoman kaunottaren kanssa. Päästäksensä asian perille tahtoo -Simo uskottaa poikaansa, että häät ovat samana iltana vietettävät, -ja Sosia lupaa olla avullisena valheellisen uutisen levittämisessä. -Mutta Pamphilolla on hyvin uskollinen palvelija nimeltä Davus, joka -aina on valmis ehkäisemään ukon tuumia ja juuri on saanut petoksesta -vihiä. Hän miettii paraikaa, miten käyttäytyä, kun Simo astuu -sisälle ja pyytää häntä estämään nuorta herraansa tyhmyyksistä. -Jos hänellä ennen olikin ollut lemmenseikkailuja, niin jääkööt ne -sikseen; mutta _nyt_ hänen pitää alottaa uutta elämää. Ukko viittaa -siihen, että pojan syrjähdykset luultavasti ovat kääntyneet pahaan -päin sentähden että hänellä on ollut huono opettaja. Davus ei ole -pistosta ymmärtävinään, vaan virkahtaa teeskennellyllä viattomuudella -nuo puheenparreksi muuttuneet sanat: "Minä olen vain Davus, enkä -Oidipos", s.o. minä en ole sukkela kuni Oidipos ongelmoita arvaamaan. -Simo suuttuu ja lupaa antaa hänelle senkin löylytyksen ja lähettää -hänet myllyyn, jos hän millään tavoin koettaa estää vanhuksen -rakentamaa avioliittoa. Kuitenkin onnistuu Davon saada tietää, -ettei häitä varten ole mitään valmistuksia tehty ja että Kremes -yhä kieltäytyy antamasta tytärtään miehelle, jolla hän luulee jo -ennestään olevan puolison. Hän neuvoo sen vuoksi Pamphiloa -- joka on -joutunut ihan ymmälleen, ensiksikin isän päätöksen kautta ja sitten -vielä sen kautta että hänen lemmittynsä on hänelle synnyttänyt pojan --- suostumaan avioliittoon viivyttääkseen asian ratkaisua; saattaahan -sillä aikaa jotakin tapahtua, joka hänet pulasta pelastaisi. Mutta -Simo menee suorastaan Kremeen luo, vakuuttaa että kauppa Pamphilon -ja tytön (Glyceriumin) välillä on purettu ja pyytää ystäväänsä -arvelematta antamaan tyttärensä pojalleen avioksi. Hän kutsuu -luokseen Davon ja miltei pyydä tältä anteeksi sitä epäluuloa, jota -on häntä kohtaan osoittanut, ja ilmoittaa Davolle Kremeen antaneen -suostumuksensa. Mutta silloinpa ilmestyy uusi rakastaja. Pamphilolle -morsiameksi aiottua Philumenaa näyttää enemmän miellyttävän sulhasen -ystävä Klarinus kuin itse ylkämies. Pamphilus on aina vakuuttanut -Klarinolle, ettei hän aio tyttöä naida, mutta nyt ystävä tietysti -rupee häntä epäilemään petolliseksi. Davus lupaa kääntää kaikki hyvin -päin ja saa imettäjän antamaan haltuunsa lapsen; tämän hän nyt vie -Simon ovelle juuri kun Kremes tulee käymään ystävänsä luona. Nyt -riita syntyy, ja naimiskauppa puretaan. - -Silloin saapuu muukalainen tuoden sen uutisen, että Glycerium on -Athenalaisista vanhemmista polveutuva aatelisneito; mutta Simo ei -tahdo sitä uskoa, vaan lähettää Davon, joka hänelle on uutisen -ilmoittanut, vankeuteen. Pian kuitenkin tulee totuus ilmi: luultu -tyttö Androsta on myöskin Kremeen tytär. Tyttö oli aivan nuorena -jätetty setänsä hoidettavaksi ja oli silloin, kuten luultiin, -hukkunut erääsen haaksirikkoon. Nyt kaikki selkkaukset selviävät: -Pamphilosta tulee sittenkin Kremeen vävy, Klarinus saa Philumenansa -ja Davus pääsee vapaaksi. - - -Kuohilas. - -Tämän kappaleen sanotaan kaikista Terention huvinäytelmistä -saavuttaneen suurimman suosion. Thraso, rikas suulas katteini, jolla -on eräs loisio nimeltä Gnatho, kyöhää nuorta naista, Thaista; mutta -tätä miellyttää enemmän muuan nuori herra Phaedria, vaikka hän ei -sentään rikkaallekaan ihailijalleen tahdo rukkasia antaa. Phaedriaa -on Thaiin luona käydessään kerran käsketty menemään tiehensäkin, ja -sen vuoksi hänen orjansa Parmeno neuvoo häntä matkustamaan maalle; -Thais muka sitten pian kyllä lähettäisi häntä noutamaan. Thais -ilmoittaa hänelle ei tahtovansa loukata Thrasoa juuri nyt, kun tämä -on luvannut hänelle lahjoittaa kauniin orjattaren, jonka Thais -tahtoo antaa takaisin orjattaren ystäville. Phaedria lupaa pysyä -poikessa kokonaista kaksi päivää ja lähtee, vaikka vastahakoisesti, -jäähyväisiksi lausuen seuraavat sanat: - - "Mä toivon, että luona upseerin - Oot hänest' erilläs ja päivin, öin - Mua lemmit, mua ikävöit, - Mun näet unissas, mua aattelet, - Minusta ilos saat ja omain oot -- - Mun sydämein oot, yhtä varmaan kuin sun oon". - -Tiellä orjattaren seurassa mennessään Thaiin luo tapaa Gnatho -Parmenon, ja heidän välillään syntyy hupainen sananvaihtelu. Heti -sen jälkeen kohtaa Parmeno Kaerean, Phaedrian nuoremman veljen. -Tämä on silmittömästi ihastunut suloiseen tyttöön, jonka hän on -nähnyt kadulla ja joka Parmenon arvelun mukaan ei ole kukaan muu -kuin orjatar, jota Gnatho saattoi Thaiin luoksi. Parmeno sanoo -tyttöä liian halvaksi hänelle, mutta siitä Kaerea vain kiihottuu -yhä enemmän. Silloin Parmeno neuvoo häntä mustaamaan kasvonsa ja -vaihettamaan pukua Etiopialaisen orjan kanssa, jonka hänen veljensä -aikoo lähettää Thaiin luoksi. Sen tehtyään pääsee Kaerea orjana -uuden emäntänsä taloon, jossa Thrasokin silloin sattuu olemaan. -Seuraavana aamuna on kaunis orjatar paennut vale-orjan seurassa. -Phaedria, jonka oli mahdoton pysyä poissa määrätyt päivät, tapaa -kotonaan todellisen mustan orjan puettuna veljen vaatteisin, ja -petos tulee ilmi. Thraso ja Thais joutuvat nyt keskenänsä riitaan; -Thraso tahtoo lahjansa takaisin, vaan sitä hänelle ei anneta. Hän -päättää ottaa tytön väkisin, vaan Thaiin veli, joka on tullut -käymään sisarensa luona, tahtoo lähteä noutamaan poliisia. Silloin -tulee Thraso, mukanaan joukko orjia ja kuokkavieraita, mutta Thais -sulkee oven ja varustautuu puolustaimaan. Kiivas sanasota syntyy, -jossa veli ikkunasta julistaa, että hänen sisarensa on Athenalainen -vapaasukuinen nainen. Gnatho huomauttaa päivällishetken olevan -käsillä, jonka jälkeen piirittäjät marssivat matkaansa. - - -Phormio. - -Kaksi veljestä, Kremes ja Demipho, ovat matkustaneet pois jättäen -poikansa Phaedrian ja Antiphon luotettavan orjan Getan huostaan. -Phaedria rakastuu nuoreen kitaransoittajattareen, jonka hän -mielellään tahtoisi ostaa vapaaksi, kun sitä vastoin Antipho -romantillisilla tunteilla lempii Phaniumia, jonka hän on tavannut -äitinsä kuolemaa suremassa. Phormion, halveksittavan loision, -neuvosta on Antipho sanonut lemmittyään läheiseksi sukulaisekseen, -voidaksensa hänet naida. Kappaleen alkaessa tulee kirje Demipholta, -joka ilmoittaa palaavansa kotiin. Kirjeestä on Antipho kovin -huolissaan -- hän ei voi pitää vaimoaan luonansa eikä antaa hänen -poiskaan mennä. Hädissään jättää hän serkkunsa, Phaedrian, ja orjan, -Getan, vastaanottamaan suuttunutta isää. Demiphon kiukku kääntyy -enimmäkseen Phormiota vastaan, joka kuitenkin pysyy äreänä, luottaen -julkeuteensa ja kavaluuteensa. "Minä olen jo kokenut ja tunnen -koukut", sanoo tuo hävytön kupinnuolija. Kun Geta kummeksii, kuinka -Phormio on päässyt lain pauloista, vastaa tämä: - - "Siks ettei viritetä ansoja - Tuhoisain haukkojen ja kotkain surmaks; - Vaan surmaks sävyisien, viatonten. - Niist' voittoa saa, ei muista rahtuakaan. - Sitä, joll' on otettavaa, vaara uhkaa - Ain' milloin mistäkin, vaan _minulla_, - Sen kaikki tietävät, ei mitään oo". - -Demipho puhuttelee kolmea lainoppinutta auttamaan häntä -puheenvaihtelussa loision kanssa, joka sanoo suuresti kummeksivansa -sitä, että Demipho ei tahdo hyväksyä naimisliittoa ainoastaan -siitä syystä, että hänen arvoisa sukulaisensa Stilpho, Phaniumin -isä, oli kuollut köyhänä, ja uhkaa häntä oikeudenkäynnillä, jos -hän ajaa tytön pois. Demipho kääntyy lakimiestensä puoleen, jotka -kaikki käsittävät asian eri tavalla ja saattavat hänet entistä vielä -suurempaan hämminkiin. Vielä kukkuraksi Getan huoliin pakoittaa -Phaedria hänet lupaamaan hankkia kitaransoittajattaren vapauttamiseen -tarvittavat rahat. -- Kremes, jolla on tuima puoliso, Nausistrata, -palaa nyt Lemnosta, käytyään siellä tervehtimässä erästä naista, -jonka hän toisen nimisenä on nainut, ja jonka kanssa hänellä on -tytär, minkä aikoo naittaa Antipholle. Hänkin tietysti innokkaasti -haluaa saada veljenpoikansa avioliiton puretuksi ja antaa sentähden -mielellään osan niihin rahoihin, joita Phormio vaatii itse naidakseen -tytön. Kremes, joka on saanut tietää Lemnoon jätetyn puolisonsa -tyttärineen tulleen Athenaan häntä etsimään, tuntee yhtäkkiä -Phaniumin seuralaisen oman tyttärensä imettäjäksi, ja tämä myöskin -tuntee hänet -- Stilphoksi. Äimistyneenä kun on, ei hän osaa eroittaa -tyttöjä toisistaan, ja tapauksen ilvejuoni kohoaa korkeimmalleen, -kun hän sekoittaa itsensä veljenpoikaansa ja imettäjältä kysyy: -"Mitä, onko _hänellä_ kaksi vaimoa?" Ajattelemattomuudessaan hän -yksissä tuumin veljensä kanssa yrittää Phormiolta saada takaisin -rahat, jotka tämä on saanut naidakseen Phaniumin, sillä nythän heistä -tietysti ei kumpainenkaan naimista enään halua. Mutta Phormio, joka -ei samalla kertaa tahdo jäädä sekä puolisoa että myötäjäisiä vaille, -uhkaa kertoa koko jutun Kremeen puolisolle. Orjat kutsutaan esille -viemään tuota julkeata vankeuteen, mutta samalla tulee Nausistrata, -ja Phormio täyttää uhkauksensa. Aluksi Nausistrata vimmastuu, mutta -koska hänen kilpailijattarensa on kuollut ja tytär naimisissa, -rauhoittuu hän iloiten voitosta, jonka on miehestään saanut, ja -kutsuu Phormion illalliselle. - - -Kaksi veljestä. - -Micio ja Demea ovat veljeksiä; edellinen on iloinen poikamies, mutta -jälkimmäisellä on kaksi poikaa: Aeschinus, jonka hänen setänsä on -ottanut kasvatti pojakseen ja kasvattanut Athenassa, ja Ktesipho, -joka elää isänsä kanssa maalla. Demea on kasvattanut kotona olevan -pojan kovassa kurissa ja on usein moittinut veljeään, että tämä -on jättänyt liian höllät ohjat Aeschinolle, joka hiljakkain on -ryöstänyt nuoren tytön erään orjakauppiaan talosta. Mutta asian -laita on niin, että Ktesipho onkin rakastanut, tyttöä, ja Aeschinus -on ottanut kärsiäkseen häpeän ainoastaan veljeänsä suojellakseen. -Syrus, ilkeäjuoninen orja, uskottaa Demeaa, että Ktesipho on -kotona maanviljelystä hoitamassa, vaikka tämä todellisuudessa -lemmittyineen oleskelee sedän talossa. Kuitenkin on Aeschinolla -omasta puolestaankin ilkeä juttu niskoillaan: hänellä, näet, on -puoliso, jota ei siksi tunnusteta, ja lapsi; vieläpä anoppi epäilee, -että hän aikoo heidät hylätä, siihen sijaan kuin hänen tulisi pyytää -sedän suostumusta avioliittoon, niinkuin oli luvannut. Getan, vanhan -uskollisen palvelijan, kehoituksesta suostuu Hegio, eräs perheen -ystävä, puhumaan asiasta Micion kanssa. Hegio tapaa Demean ja -ilmoittaa hänelle tämän hänen poikansa tekemän toisen syrjähdyksen. -Sitten hän saapi kuulla Ktesiphon ei olevankaan maalla, ja hänen -asiaa tiedustellessaan Micion talossa, kertoo Syrus tuon kunnon -nuorukaisen käyneen siellä, toruneen veljeään, lyöneen tyttöä ja -pahoin pidelleen vanhaa orja raukkaa, Syroa itseä, joka häntä pienenä -oli hoitanut; viimemainittua löylytystä pitääkin Demea ansiosta -saatuna. Demean kysyttyä Miciota osoittaa Syrus häntä syrjäiseen -nikkariverstaasen, jonne sanoo Micion menneen. Mutta todellisuudessa -Micio, puhuteltuaan Hegiota, on lähtenyt ottamaan selkoa siitä, -minkälaisten ihmisten yhteyteen Aeschinus oli ruvennut, ja siellä -tapaakin hän nuorukaisen, joka on surusta ihan suunniltaan sentähden -ettei ole päässyt sisälle vaimonsa luo. Micio aluksi peloittaa -häntä, mutta rauhoittaa häntä sitten sillä, että hän, jos tahtoo, -saapi ottaa puolisonsa kotiin. Sillä välin tulee Demea takaisin -väsyneenä ja äissään turhasta kulkemisestaan ja moittii Miciota hänen -kasvattipoikansa toisesta, paljoa pahemmasta syrjähdyksestä -- siitä -nimittäin että tämä salaa on nainut vaimon, jolla ei mitään ole. -Micio ei asiasta ole millänsäkään, ja kun veli ivallisesti kysyy: -Onkohan juttu sinun mieliisi? vastaa hän: - - "Jos muuttaa tämän toiseks vois; vaan nyt - Kun sit' _ei_ voi, en tuost' oo milläinkään. - On elo arpapelin kaltainen: - Jos heitto sull' ei suo sun toivomaas, - Min saadusta saat, minkä voit, - Sä tehdä". - -Demea saa tämän jälkeen uuden todistuksen veljensä veltosta -kurinpidosta, kun Syrus juopuneena hoipertelee häntä vastaan. Hänen -juuri pitäessään nuhdesaarnaa humalaiselle orjalle, tulee toinen -samanlainen, Dromio, juoksujalkaa ulos huutaen: "Hei, Syrus, hei! -Ktesipho käskee sinua palaamaan;" ja tästä saa hämmästyksestä -tyhmistynyt isä tietää, kuinka hävyttömästi hänen mallikelpoisesti -kasvatettu poikansa on hänet pettänyt. Micio saa hänet kuitenkin -rauhoittumaan, luvattuaan myötäjäiset Ktesiphon vaimolle, ja kokonaan -sortuneena kohtalojen ivallisuudesta pudistaa Demea Getan kättä, -hankkii Syrolle vapauden ja Hegiolle maatalon, jonka jälkeen hän -taivuttaa vanhan nuorenmiehen naimaan ottopoikansa anoppimuorin. - - - - -Katullus. - - -Kuoli v. 54 e.Kr. - -Katullus oli kotoisin Veronasta ja hänellä oli maatilus Garda-järven -rannalla, mutta suurimmat osan elämäänsä hän vietti Romassa. Hän -näyttää olleen, samoin kuin koko hänen aikakautensakin, suuresti -mieltynyt Kreikan kirjallisuuteen, ja aatteita runoelmiinsa kokoeli -hän myöskin eräällä matkalla Bityniaan (Vähään Aasiaan), jonka -teki yhdessä preetori Memmion kanssa, ja sitten purjehdusretkellä -Arkipelagin saarille. Romaan palattuaan keräytyi hänen ympärilleen -joukko kirjallisuutta harrastavia ystäviä, joiden piirissä hän -tuli mainioksi syvätunteellisena ja nerokkaana runoilijana. Hänen -parhaimmat runonsa ovat omistetut Lesbialle -- oikeastaan Klodialle --- jota on arveltu tunnetun kansantribunin Klodion sisareksi. Tätä -Katullus rakasti suurella hellyydellä, ja ilmaisee tätä rakkauttaan -runoissa, joiden yksinkertaista suloutta myöhemmät runoilijat -vaihtelevalla menestyksellä ovat koettaneet jäljitellä. Hänelle -laulaa Katullus: - - "Suo tuhat muiskua, sitten sata, - Pian tuhat taas ja niin jälleen sata; - Tuhannet tuhansiin kun niin on koottu, - Sekoo laskumme, jotta me emme itse - Enää tiedä, ja moittija vähemmin vielä, - Impeni armain, kuin monest' suudeltiinkaan". - -Hänen hellän lempensä arvoton esine piti kauneutensa muillekin -alttiina, ja tunteilla, jotka vaihtelevat vihan ja vielä -sammumattoman rakkauden välillä, laulaa runoilija: - - "Muinen, Lesbia, virkoit, että Katullosi yksin - Sun omistais -- Jupiter tähteni rukkaset sais! - _Silloin_ sua lemmin, en kuin ken tahans' impeä lempii, - En, vaan poikoaan kuin isä tai vävyään. - _Nyt_, sinuhun vaikk' lempeni on entist' tulisempi, - Halvemp' mulle sä oot, et toki niin rakas nyt. - Miksi? sä niin kysyt. Oi! kun armas niin lempijää loukkaa, - Vaikka hän lempisi kuin, raukeaa kunnioitus". - -Hänen erilaatuisten runoelmiensa joukossa on myös omistusrunoja -Kornelius Nepokselle ja Cicerolle. Yleisesti tunnettuja ovat -myöskin hänen häärunonsa -- epithalamia -- joista nähdään, kuinka -Romalaisten avioliitot rakennettiin, ja joista uudemmat runoilijat -ovat hyvin paljon lainanneet. Hänen laajimmat teoksensa olivat -kuitenkin kolme eepillistä Alexandrialaisen koulun kirjoitustapaan -sepitettyä runoelmaa. Eräästä tällaisesta, nimeltä "Peleyn ja Thetiin -häälaulu", sanoo muuan samanaikuinen arvostelija, että sitä sulostaa -se omituisen herttainen, tyyni valo, joka leviää yli uinailevan -maailman varhain valkenevan kesäaamun koittaessa. Kappale käsittelee, -usein poiketen aineesta, jolloin se samalle, on jäljennöstä, sankari -Peleyn häitä merijumalattaren Thetiin kanssa, jolloin juhlaan tulee -vieraiksi jumalia ja jumalattaria, tuoden mukanaan morsiuslahjoja, -ja kohtalottaret ennustaen ylistävät tästä avioliitosta syntyvän -pojan -- Akilleyn -- urotöitä. Runoelma päättyy Hesiodolta lainatulla -jälkikatsahduksella viattomuuden aikakauteen, jolloin jumalat menivät -kuolevaisten kanssa avioliittoon, kunnes rikollisuus ja kauheat -paheet turmelivat tuon hyvän välin. - -Toinen eepillinen runoelma, "Atys", kuvaa Kreikkalaista nuorukaista, -joka oli pyhittänyt elämänsä Kybelen palvelukseen ja joka, hurjaa -vauhtia kiidettyään läpi metsien ja yli vuorten, havaitsee tehneensä -ajattelemattomasta. Runoelman mahti on sen vilkkaassa poljennossa ja -siinä näennäisessä todenmukaisuudessa, jolla Katullus on kuvannut -onnettoman nuorukaisen suurta innostusta sekä hänen kauhuaan ja -epätoivoaan, kun hän jälleen on järkiinsä tullut. - -Kolmannella runoelmalla on nimenä "Bereniken hiukset" ja se kertoo -Egyptiläisestä kuningattaresta Berenikestä, joka lupasi uhrata -hiuksensa Afroditelle, jos hänen miehensä onnellisesti palaisi -sotaretkeltä. Kuninkaan palattua Berenike täyttikin lupauksensa, -mutta tukka hävisi temppelistä. Egyptiläiset tähteintutkijat -selittivät asian niin, että se oli muuttunut tähtikihermäksi, ja -latinalainen runoilija kertoo tukan retkestä läpi ilmojen, kunnes se -joutui Afroditen helmaan, josta se vietiin sille määrättyyn paikkaan -lähelle Leijonanhännän tähtikihermää, vaikka se sieltä kuitenkin -olisi mielellään tahtonut päästä pois kaunistamaan haltijattarensa -päätä. - - - - -Lukretius. - - -Kuoli noin v. 55 e.Kr. - -Lukretius polveutui jalosta romalaisesta suvusta ja kuoli parhaassa -iässään. Hänen kirjailijamaineensa perustuu opetusrunoelmaan -_Aineiden luonnosta_, jossa tieteellisesti esitetään -maailmakaikkisuutta sekä ihmisen suhdetta siihen ja samalla -kuvataan ihmiskunnan kehitystä ja sivistystä. Muista runoilijoista -poiketen kammoo hän kuvannollisten korulauseiden käyttämistä, -esittää ajatuksensa mitä yksinkertaisimmalla tavalla ja koettaa -ainoastaan todistaa väitöstensä totuutta. Hänen jälkeensä on tiede -jättiläisaskelin edistynyt, vaan kuitenkin on kummastuttavaa, -kuinka läheisesti hänen mielipiteensä pitävät yhtä nykyaikuisten -luonnontutkijain mielipiteiden kanssa ja kuinka monta hänen -ajatuksistaan ja opeistaan myöhimpinä aikoina ovat ilmestyneet aivan -uusina keksintöinä. - -Mutta Lukretion silmämääränä ei ollut ainoastaan ihmisten -tutustuttaminen elämän salaisuuksiin, vaan myöskin tien osoittaminen -parempaan ja onnellisempaan olemiseen, johon voitaisiin päästä -ainoastaan aineen muuttumattomia lakeja uskollisesti seuraamalla. - -Jotta hänen järjestelmäänsä voitaisiin käsittää, on tarpeellista -seurata tietämistä taaksepäin aikoihin, milloin sen ensin eloon -herätti Tales, ensimmäinen Kreikkalainen filosofi, kuutta vuosisataa -häntä ennen. Kaikki luonnon vaikutukset tapahtuivat vanhojen -ajattelijain mukaan erilaisten näkymättömäin olentojen välityksestä, -joita he jumalinaan palvelivat. Tales kumosi tämän opin ja otaksui, -että maailmakaikkisuutta johti oma sisällinen, siinä löytyvä voima. -Sitten seurasi oppi n.s. elementeistä: ilma, tuli ja vesi. Tämän -jälkeen tuli oppi ainoasta, itsenäisestä, kaikkea vallitsevasta -voimasta, jonka vaikutukset voitiin nähdä ja rajoittaa määrätyillä -laeilla -- toisin sanoin mielipide, että aine oli elollinen sekä -vaikutti eläimen sielunvoimilla ja vieteillä. Sitten tuli aate -ikuisesta liikunnosta, josta maailmakaikkisuus oli oman luomisvoiman -kautta syntynyt, niin että elämä ensin oli kehittynyt kuumuudesta ja -märkyydestä, ja kun vesi, joka alkuaan oli kaikkialla vallinnut, oli -keräytynyt merien syvyyksiin, muodostui elimellisiä olentoja, ihmisiä -ja eläimiä. - -Myöhemmin syntyi oppi elävästä tahdosta ja itselöllisistä voimista, -jotka panivat aineet liikkeelle ja loivat olemassa olostaan -taistelevia, eläviä olentoja; toiset kuolivat sukupuuttoon, -toiset, jotka oloihin paremmin soveltuivat, jäivät elämään. Sen -jälkeen opetettiin, että kaikki aine oli yhdistetty lukemattomista -alkuperäisistä, erilaatuisista pienistä osista, joita yhdisti, -muodosti ja järjesti ajatteleva voima, johtaen niitä vapaasti ulkoa -päin, kuitenkaan enään niihin yhdistyksiin vaikuttamatta, mitkä siten -syntyivät. Kun oli niin pitkälle päästy, hylättiin aate korkeimmasta -johtavasta sielullisesta voimasta, ja elämän arveltiin syntyneen -aineen omasta, vapaasta liikunnosta. Erilaisten yritysten jälkeen -laajentaa tätä oppia täydelliseksi järjestelmäksi esitti sen vähän -muutettuna uudestaan Epikuros, jonka opin Lukretius täydellisesti -hyväksyi. Viimemainitun kunnianhimoista tuumaa levittää ihka uutta -filosofiaa helpotti kasvava mieltymys Kreikan kirjallisuuteen, joka -hänen aikanaan heräsi koko Roman valtakunnassa, ja epäilys edellisten -sukupolvien uskonnollisten oppien ja taikauskoisten mielipiteiden -totuudesta. - -Alottaen kysymyksellä: millainen aineen alkuperäinen laatu oli, ja -minkä muutoksen kautta se on saanut nykyisen muotonsa? osoittaa -Lukretius, ettei mitään voi tyhjästä syntyä tai mikään tyhjäksi -muuttua. Kaikki saatetaan hajoittaa tyhjyyteen eli avaruuteen ja -atomeiksi; ilman avaruutta olisi kaikki jähmeätä, Aineiden synnyn -ensimmäistä alkusyytä ei voida nähdä; se on salattu. Ajalla ei ole -mitään omaa olemista, mutta mieli käsittää aineiden muuttuvaisuudesta -menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden löytyvän. - -Hänen toinen tehtävänsä on määrätä, kuinka maailma syntyi, ja hän -väittää sen muodostuneen atomien yhteensattumisesta ja yhdistymisestä -niiden lakkaamatta, lumihöytyvien lailla pudotessa äärettömän -avaruuden läpi. Toiset kimmosivat toisistaan erilleen, mutta muutamat -synnyttivät ilman ja auringonvalon, toiset kiven ja raudan, eri -muotonsa ja kiinnitysvoimansa mukaan. Sama liikunto, joka oli syynä -aineiden syntyyn, on aina jatkuva. Jokainen esine meidän ympärillämme -on lakkaamatta liikkeessä, vaikka me emme sitä huomaa. Niinpä -lammaslaumakin etäältä näyttää liikkumattomalta pilkulta, ja loitolta -katsellessa kahta taistelevaa sotajoukkoa näkee ainoastaan loistavan -hohteen. Hän hylkää painopistelain, väittäen että avaruudessa, joka -on ääretön, ei saata mitään keskuskohtaa olla. Atomeja, sanoo, hän, -on lukemattoman paljo, mutta niillä on määrätty muotonsa ja ne ovat -värittömät; sillä värin synnyttää valo, eikä se kuulu aineiden omaan -luontoon. Atomeilta myöskin puuttuu aistimiskyky, johon on syynä -niiden sekavat yhdistykset. Maailmakaikkisuuden kehitys atomeista -kesti, arvelee Lukretius, hyvin pitkän ajan, ja hänen kuvauksensa -taivaitten ja maan järjestyksellisestä muodostumisesta pitää monissa -kohdin yhtä ensimmäisessä Moseksen kirjassa olevan kertomuksen -kanssa. Hän arveli maailmojen lukumäärää äärettömäksi, ja koetti -vertaamalla määrätä taivaankappaleiden suuruuden. Yö syntyi sen -kautta, että aurinko puhalsi tulensa sammuksiin, ja aamu siten, -että kuumuuden siemenet määrättynä hetkenä tulvasivat yhteen, aivan -niinkuin puut kukkivat ja pojat saavat uudet hampaat määrättyyn -aikaan. Atomien muodostamain ainelajien suureen lukuisuuteen on syynä -niiden eri muoto ja koko, koska alkuaan ei löydy mitään, joka olisi -ainoastaan _yhtä_ lajia, ja kaikki on yhdistyksistä syntynyt. - -Sitten selittää hän luonnon olosuhteet: kaiken olevan määrää atomien -muoto ja aine, josta se on muodostunut, ja hänen suuri vaikuttava -periaatteensa on lakkaamaton liikunto, joka estää taivaita maahan -putoomasta -- ja tyhjyys niiden välillä on täynnä ilmaa, samalla kuin -pieniä hitusia alituiseen haihtuu kustakin aineesta, joutuen uusiin -yhdistyksiin, aineiden eri laadun ja luonnon mukaan. - -Elämästä ja tietoisuudesta oli hänellä se mielipide, että kaikki -aistimelliset olomuodot ovat muodostuneet aistimettomista -alkuaineksista. Niin esimerkiksi syntyvät madot mädäntyneistä -aineista; joet ja laitumet synnyttävät karjaa, joka vuorostaan -on aineksena meidän ruumiissamme, ja nämät taas usein joutuvat -petojen ja korppikotkain lihaksi. Elämä on, väitti hän, ainoastaan -määrätty aineen laatu; maa etupäässä antaa ne siemenet, joista -ensiksikin kasvit ja sitten eläimet sekä ihmiset kehittyvät ja -imevät ravinnokseen maidontapaista nestettä, joka tihkuu esiin maan -huokosista. Mutta monet eläinmaailman muodoista ovat epätäydellisiä, -ja ne, joilla ei itsessään ollut tarpeeksi voimaa, sortuivat -taistelussa olemisesta. Mutta kaikki elävät olennot kehittyvät -muodossa, minkä ovat saaneet, säilyttäen omat omituisuutensa määrätyn -luonnonlain mukaan. - -Lukretius uskoi elon aluksi hienon eeterin, joka oli yhdistynyt -pienistä henki-, lämpö- ja ilma-atomeista ja jostakusta vieläkin -hienommasta atomilajista, joka synnytti sielun toiminnan ja -ajattelemisen. Nämät neljä elementtiä muka muodostivat ajatuksen -ja elovoiman, jotka yhtyivät yhdeksi luonnoksi. Ajatuksella, joka -johtaa, on asuinpaikkana sydän, kun sitä vastoin elovoima (sielu) -on levinnyt koko ruumiisen, jossa se vaikuttaa sopusointuisasti -ajatuksen kanssa, vaikka tämän johdannon alaisena. Maku, haju ja -kuulo ovat hänen mielestään heikompia tahi voimakkaampia meidän -ruumistamme kohtaavia ja sen läpi tunkeutuvia aineellisten hitusten -liikuntoja. Samoin syntyy näkeminen kalvojen tahi kuvien kautta, -jotka alati lähtevät kustakin esineestä ja tulevat silmään. -Etäisyyksien käsittäminen ei ole näkö-toimintaa, vaan riippuu siitä -voimasta, millä ilma, jota nämä "kalvot" esiin työntävät, kohtaa -silmää, ja heijastus syntyy toiminnan kautta eri taajoissa ilmoissa. -Niinpä voidaan useampien kuvastimien avulla johtaa esineiden kuvia -mutkistelevia teitä siten, että vasen puoli tulee oikeaksi, sentähden -että kalvo kimmoo takaisin ja palaa käännettynä toisin päin. -Harhanäyt eivät synny sen kautta, että silmät pettävät, vaan käsitys -tekee esitetyistä kuvista vääriä johtopäätöksiä. - -Läheisessä yhteydessä Lukretion käsitykseen näöstä on hänen -oppinsa mielikuvatista. Paitsi liiteleviä "kalvoja", jotka tulevat -silmään, on ilma, väittää hän, täynnä toisia vielä hienompia, jotka -vaikuttavat sieluun yhdessä niiden kanssa, joiden kautta näkeminen -tapahtuu. Mutta unessa, kun silmät eivät tunne paksumpia kuvia, -vaikuttavat sieluun ainoastaan ohuet, joista muodostuu kaikenlaisia -sekavia yhdistyksiä -- siinä on unen näkemisen selitys. Kalvoissa -taas saattavat sieluun vaikuttaa ainoastaan määrätyt kuvat, eivätkä -muut ensinkään, ja siitä on seurauksena, että sielu ajattelee tahdon -määräyksen mukaan. Mitään selitystä tahdon itsenäisyydestä hän ei -kuitenkaan anna. - -Kun siten yhdistys sielun ja ruumiin välillä on aikaan saatu, esittää -Lukretius, että elämää ei voi löytyä ilman ruumista ja että molemmat -katoovat ja häviävät yhdessä, aivan kuin vesi juoksee pois, kun -astia, jossa sitä säilytettiin, lyödään rikki. Sillä, sanoo hän, jos -sielu olisi kuolematon ja voisi aistia ruumiista erottuaan, tulisi -sillä olla viisi aistinta, joita taas ei voi löytyä ilman ruumista. -Ruumiista eroitetun jäsenen vavahduksista näkyy, että siinä vielä on -säilynyt osa elämää; mutta jos sielu sillä tavoin saatetaan jakaa, -kuinka se siis voi olla kuolematon? Ja vielä, jos sielu ei kuolisi -yhdessä ruumiin kanssa, niin se ei saattaisi olla levinnyt yli -koko ruumiin, vaan sillä olisi oma paikkansa. Useista tällaisista -analogioista tekee hän sen varman johtopäätöksen, että sielun -oleminen riippuu ruumiin olemisesta ja ettei sielua voi olla olemassa -muuten kuin yhteydessä jänteiden ja veren kanssa. - -Hän koettaa vielä toteen näyttää, että maailma ja sen asukkaat monine -puutteellisuuksineen eivät voi olla jumalallisen luojan työtä, ja -samoin kuin luultavaa on, että maailmalla on ollut alku, niin sillä -myöskin on oleva loppu, koska sen neljä peruselementtiä -- tuli, -vesi, maa ja ilma -- alituiseen muuttuvat ja meidän maailmamme -ainoastaan on kupla niiden lukemattomien samanlaisten maailmojen -joukossa, jotka lakkaamatta putoovat läpi äärettömän avaruuden. - -Katsahtaessaan ihmiskunnan kehityshistoriaan sanoo hän, että ihminen -aluksi tuskin erosi alhaisemmista eläimistä; hänellä ei ollut -vaatteita, asuntoa, lakeja eikä uskontoa, ja kaikki hänen ajatuksensa -tarkoittivat vain ruoan hankkimista ja petojen torjumista. Vähitellen -oppivat ihmiset sytyttämään tulta kahta puunkappaletta toisiinsa -hankaamalla ja valamaan sulaa metallia eri muotoisiksi esineiksi; -samoin myöskin kaatamaan eläimiä, käyttämään niiden nahkoja -vaatteiksi ja rakentamaan majoja. Sitten syntyivät avioliitot -ja perhesiteet. Älykkäät miehet alkoivat saada vaikutusvaltaa -vertaistensa yli; opittiin tuntemaan kullan, hopean ja raudan arvoa -ja ruvettiin kutomaan kankaita sekä harjoittamaan muita hyödyllisiä -taitoja. Aikojen kuluessa alkoivat kuninkaat rakentaa kaupunkeja ja -jakaa maat ja karjat ihmisten ulkomuodon ja sielunlahjojen mukaan; -rikkaudet koottiin muutamain käsiin, ja niillä jo oli enemmän -vaikutusvaltaa kuin hyveellä ja älyllä. Kieli syntyi vähitellen -itsestään, ja tarve pakoitti ihmisen käyttämään eri ääniä, samoin -kuin koiratkin ja muut eläimet erilaisella ääntämisellä ilmaisevat -vihaansa, rauhattomuuttaan ja nälkäänsä. Soitannon ihmiset oppivat -linnuilta ja tuulen suhinasta ruovokossa. - -Hyläten sen nykyaikana niin yleisen mielipiteen, että uskonto on -syntynyt siitä ihmettelystä, jolla ihmiset katselevat luonnon -ilmeitä, väitti Lukretius uskontoa tahallisen ajattelemisen -tuottamaksi, ajattelemisen, joka arveli että kaikki tapahtui -johtavien jumalten tahdosta. Ihmisten mielikuvattiin vaikuttivat -myös, luuli hän, ajatukset ja haaveilut, joiden, kautta jumalat -tulivat ihanammiksi luonnoltaan ja mahtavammiksi -- korkeammiksi -olennoiksi, jotka elelivät avaruuksissa lukemattomain maailmojen -välillä, joista he muuten eivät paljoa välittäneet ja joihin he eivät -ensinkään vaikuttaneet. - -Suuri opetusrunoelma päättyy erittäin liikuttavalla kuvauksella ruton -raivoamisesta Athenassa. - - - - -Caesar. - - -Kuoli v. 44 e.Kr. - -Useimmat lukijat tuntevat ainakin nimeltä Julius Caesarin, mainion -Romalaisen diktaatorin ja imperaatorin. Hänen _"Kommentarionsa"_, -ovat muistiinpanoja, jotka hän itse on kirjoittanut sotaretkistään -Euroopan eri osissa, ensin Roman vihollisia ja sitten, Rubikonin -yli käytyään, kilpailijoitaan vastaan, heidän kanssaan ylivallasta -taistellessaan. - -Aivan toisin kuin muut historioitsijat kirjoitti hän ainoastaan -siitä, minkä itse oli nähnyt tapahtuvan, ja omista teoistaan. Hänen -teoksensa on uuden historialajin alkuna. - -Syntyisin jalosta suvusta pääsi Caesar järjestään kaikkiin -korkeimpiin valtion virkoihin, kunnes 41 vuoden ikäisenä tuli -konsuliksi ja yhdessä Pompejon ja Crasson kanssa yhtyi ensimmäiseen -triumviraattiin. Seuraavana vuonna (59 e.Kr.) annettiin hänelle -Gallian ja Illyrian maakunnat viideksi vuodeksi, ja siitä ajasta hän -aloitti muistiinpanonsa, jotka ovat hänen _"Kommentarioittensa"_ -pohjana. Hänen kirjoitustapansa on Ciceron arvostelun mukaan -yksinkertainen, suora ja miellyttävä, ilman mitään korulauseita; -mutta samalla se on hyvin supistettu, ja esittelyssä hän usein tekee -suuria hyppäyksiä. Nykyaikuista lukijaa tosin loukkaavat ne monet -ihmisteurastukset ja julmuudet, joihin hän alinomaa teki itsensä -syypääksi; mutta kuitenkin tulee muistaa, että vanhat Romalaiset -yleensä eivät arastelleet verenvuodatuksia, vaan yhtä helposti -heittivät vaaralle alttiiksi omat henkensä kuin muidenkin. - -Sotaretkiään kuvatessaan hän ei vähääkään ilmaise omia tuumiaan; -mutta siitä ei liene epäilystä, että hän sodillaan Galliassa etenkin -tahtoi legioneilleen hankkia sitä harjoitusta, jota tarvittiin -hänen omien Roman ylivallan anastamiseksi tehtäväin aikeittensa -toteuttamiseksi. Hän ei koskaan ylvästele, vaan puhuu samalla -järkähtämättömällä tyyneydellä vihollisen hävittämästä legionista, -kuin kansanheimon kapinasta tai kaupungin polttamisesta vaimoineen -lapsineen. Hän ei koskaan näytä unhottaneen itseluottamustaan, hän -ei ketään pelännyt, ja hän saattoi ainoastaan muutamilla sanoilla -palauttaa legioninsa kuuliaisuuteen. - -Teoksensa ensimmäisessä kirjassa kuvaa hän yleisesti Galliaa ja -kertoo sitten, kuinka hän ensi kerran voitti Helvetialaiset eli -Sveitsiläiset, jotka olivat pyytäneet lupaa kulkea hänen maakuntansa -läpi kotimaansa vuorilta alempana oleviin alankoihin. Sitten lupasi -hän auttaa Aedualaisia Germaneja ja muita kansoja vastaan, jotka -heitä hätyyttivät. Hän johti sotajoukkonsa esiin nopeissa marsseissa -ja asettui lujaan asemaan; mutta hänen sotilaansa pelkäsivät niin -suuresti hurjia, vaaleatukkaisia Germaneja, että kyynelet tulivat -heille silmiin, ja hänen täytyi rohkaista ja elähyttää heidän -mieltään lupaamalla käydä taisteluun ainoastaan mielilegioninsa -kanssa. Germanien kuningas ehdotti keskustelukokousta, mutta sen -kestäessä hyökkäsi hän Caesarin kaartin kimppuun ja pani sittemmin -hänen lähettiläänsä kahleisin. Taistelu syntyi, Romalaiset voittivat, -yksi kuninkaan tyttäristä otettiin vangiksi, lähettiläs vapautettiin -ja vihollinen ajettiin takaisin Rheinin luo, jonka jälkeen Caesar -asettui talvimajoille, pitääkseen käräjiä ja hankkiakseen enemmän -sotamiehiä. - -Heti kun elonkorjuu-aika oli loppunut, joten Caesar oli saanut -tarpeeksi ruokavaroja lisääntyneelle sotajoukolleen, marssi hän -Belgialaisia vastaan, jotka kaikki olivat liittoutuneet Romalaisia -kukistamaan; ainoastaan Remit jäivät liitosta erilleen. Kun muut -heimot olivat voittaneet Remit, löi Caesar voittajat pakoon, ja -"hänen miehensä tappoivat näistä niin monta, kuin päivään pitkään -ennättivät saavuttaa". Toinen toisensa perästä lannisti hän sitten -kaikki läheiset heimot, ryösti heiltä aseet ja pakoitti heidät -antamaan panttivankeja. Nerveistä, jotka tulivat Flandrista, -kertoo hän, että he eivät kärsineet luonaan kauppiaita, eivät -juoneet viiniä eivätkä antautuneet mihinkään nautintoihin, kaikilla -tavoin säilyttääksensä urhouttaan. Hän myöntää, että legioneja -taistelussa näitä vastaan kovasti hätyytettiin, niin että joutuivat -epäjärjestykseen; mutta silloin hän itse tuli avuksi, sieppasi -soturilta kilven ja sai väkensä niin rohkaistuksi, että vihollisten -hyökkäys torjuttiin. Kuitenkin jatkoivat Nervit taistelua, kunnes -heidän lukunsa kuudestakymmenestä tuhannesta oli vähentynyt -viiteen sataan, jolloin hän salli näiden palata kotiinsa ja kielsi -naapureitaan heitä ahdistamasta. Sitten kääntyi hän Aduatilaisia -vastaan, jotka olivat auttaneet Nervejä. Nämät taistelivat ensiksi -kaupunkinsa valleilta; vaan kun heidän kimppuunsa hyökättiin -liikkuvista torneista, jotka kohosivat heidän varustuksiaan -korkeammalle, suostuivat he antautumaan, ehdolla että saisivat pitää -aseensa. Caesar vaati kuitenkin heitä antamaan pois aseensa, ja kun -huomattiin heidän näistä muutamia kätkeneen, hakattiin kaupungissa -tuhannen miestä maahan ja muut myytiin orjiksi. Nyt olivat kaikki -Belgialais-heimot lannistetut, ja Germanit niin peloissaan, että -lähettivät rauhanhierojia. Kaikista näistä voitoista pidettiin -Romassa julkinen kiitosjuhla. - -Kolmannessa kirjassa kerrotaan legionista, jonka Caesar oli -lähettänyt avaamaan kauppatietä Alppien kautta -- Suuren Bernhardin -yli. Helvetialaiset hyökkäsivät sen kimppuun, joten sen täytyi -kolmenkymmenen tuhannen miehen läpi raivata itselleen tie Lyoniin. -Vieläkin kerrotaan, että Venetit, Brittiläinen kansa, eivät olleet -päästäneet pois lähettiläitä, joita oli heidän luokseen laitettu -viljaa ostamaan. Caesar päätti nyt, estääksensä kapinavehkeitä -syntymästä muissa heimoissa, hajoittaa sotavoimansa suuremmalle -alalle ja laivastollaan hyökätä vihollisen kimppuun, samalla kuin -hän maa-sotajoukollaan miehittäisi ympärillä olevat kukkulat. -Voitettuansa Venetit taistelussa piti hän välttämättömänä ankarasti -rangaista heitä, ja sentähden hän tappoi heidän senaattorinsa ja myi -muut orjiksi. Hänen kenraalinsa taistelivat myöskin onnellisesti -Normandiassa ja Aquitaniassa, ja koska hänellä oli muutamia viikkoja -joutoaikaa, yritti hän lannistamaan Morineja, jotka asuivat siinä -alangossa, missä nykyään Boulogne ja Calais ovat; mutta nämä -pelastuivat metsiin, ja poltettuaan muutamia kyliä ja hävitettyään -heidän laihonsa vetäytyi hän sotajoukkoineen talveksi eteläpuolelle -Seinevirtaa. - -Neljännessä kirjassaan Caesar kertoo, kuinka karkoitti Svevit yli -Rheinin, jonka jälkeen hän marssi Scheldeä kohden auttaakseen -Menapilaisia, joiden maahan oli asettunut muita Germaneja, väittäen -etteivät he nimeksikään pelänneet Romalaisia; mutta kuitenkin he -sitten tarjoutuivat muuttamaan mihin muuhun paikkaan hyvänsä, -minkä Caesar tahtoisi heille määrätä. Hän sanoi heille, että he -saattaisivat asettua Kölnin lähiseuduille. He sittenkin epäröivät, -osoittaen halua sotimaan, ja kummallakin puolella harjoitettiin -kavallusta. Kuitenkin löivät Romalaiset heidät ja karkoittivat -heidät Meuse-virralle, johon heitä syöksyi ja upposi lähes sata -kahdeksankymmentä tuhatta -- miehiä, vaimoja ja lapsia. Caesar päätti -nyt kulkea joen yli peloittaakseen lähellä asuvia heimoja. Kymmenessä -päivässä rakennettiin paalusilta ja koko sotajoukko kuljetettiin -yli; mutta koska hänellä ei ollut aikomuksena taistella, poltti hän -heidän kylänsä, hakkautti maahan heidän viljansa ja palasi takaisin -siltaa myöten, joka sitten purettiin. -- Sen jälkeen seuraa hyökkäys -Britanniaan. Annettuaan vakoojien tutkia rannikkoa ja satamia lähti -Caesar sydänyön aikana suurella laivastolla Boulognen seudulta ja -saapui seuraavana aamuna kello yhdeksän aikana Kentin rannikolle. -Sotajoukon maalle-nousu oli kovin vaikea, sillä hänen laivansa -olivat liian suuret ja vesi matala; mutta kun kymmenennen legionin -kotkankantaja hyppäsi mereen, seurasivat muut sotamiehet jälestä, -kamppaillen aaltoja ja vihollisia vastaan. Tulisen taistelun perästä -pakenivat Brittiläiset, ja Caesar lisää hyvin tyvenesti itseltään -vain puuttuneen ratsuväkeä, -- se ei vielä ollut saapunut -- muuten -hän heti olisi iskenyt pakenevien jälkeen ja "valloittanut saaren". -Muutamien päiväin perästä nousi myrsky, joka niin pahasti tärveli -laivat, että, Caesaria rupesi takaisin-pääsy huolestuttamaan; vaan -sitten kuin hän oli hajoituttanut huonoimmiksi turmeltuneet laivat -ja niillä paikkauttanut muut, tuli hän, toisen kahakan jälkeen maan -asukasten kanssa, sotajoukkoineen onnellisesti takaisin Gallian -rannikolle. - -Viidennessä kirjassa kertoo Caesar valmistuksista toista sotaretkeä -varten Britanniaan. Sillä kertaa päätti hän ottaa mukaansa viisi omaa -legionia ja kaksi tuhatta Gallialaista ratsumiestä, jotka olivat -ruvenneet hänen palvelukseensa, ikäänkuin taatakseen maanmiestensä -hyvää käytöstä. Hän läksi vesille noin 800 laivalla, mutta kun oli -saavuttu Britannian rannikolle, ei mitään vihollisia näkynytkään. Hän -tapasi heidät kuitenkin kokoontuneina sisämaassa parin peninkulman -päässä, ja muutamien taistelujen perästä vetäytyi hän takaisin -leiriänsä varustamaan. Taas myrsky suuresti vahingoitti hänen -laivojaan, ja hänen täytyi lähettää yksi kenraaleistaan Boulogneen -uusia rakentamaan. Hän marssi nyt vihollisten jälestä, joiden -yhdistettyä sotajoukkoa johti Kassivellaunus. Saaren sisä-osissa, -sanoo hän, asui maan alkuasukkaita, vaan rannikoilla Belgialaisia -siirtolaisia. Asunnot heillä oli samanlaiset kuin Gallialaisillakin, -karjaa löytyi runsaasti, kansa käytti rahoja vaihtokaluna, sisämaassa -löytyi tinaa ja rannikolla rautaa. Maan asukkaat pitivät jäniksiä -ja kanoja mielieläiminä, vaan eivät käyttäneet niitä ruoaksi. -Ilmanala oli lauhkeampi kuin Gallian, ja saari oli kolmion muotoinen. -Kansa eli lihalla ja maidolla, viljasta välittämättä, ja käytti -vaatteinaan nahkoja. He pitivät pitkää tukkaa, maalasivat kasvonsa -ja ruumiinsa morsinko- (_Isatis_-) kasvin nesteellä, ja heillä oli -yhteiset vaimot. Taistelussa kiitivät he esiin sotavaunuissa, joita -ajoivat suurella taitavuudella, ja taistelivat myöskin jalkaisin. -Vähitellen lähestyy Caesar Thames-virtaa, jonka poikki hänen miehensä -suurella vaivalla kulkevat. Kun Brittiläiset vihdoin olivat voitetut, -panttivankeja oli otettu ja vuotuinen vero Romalle määrätty, läksi -Caesar sotajoukkoineen saaresta, jossa hän sittemmin ei enään -käynyt. Galliaan palattuaan täytyi hänen jakaa sotajoukkonsa eri -heimojen luo, koska oli puute ruokatavaroista. Yksi heimo, jota johti -Ambiorix, käytti tilaisuutta hyväkseen ja saarsi erään legionin, -joka hakattiin mahan melkein viimeiseen mieheen. Sitten hyökkäsivät -toisen legionin kimppuun, mutta Caesar, joka nuoleen kätketystä -kirjoituksesta oli siitä saanut tiedon, tuli avuksi ja pelasti sen. -Muutamia muita heimoja, jotka olivat aikeissa heittää niskoiltaan -Romalaisen ikeen, peloitti sanoma heidän maanmiestensä tappiosta. -Caesarin täytyi kuitenkin jäädä sinne talveksi. - -Kuudennesta kirjasta saamme tietää Caesarin päättäneen ryhtyä -seuraavaan sotaretkeen vieläkin suuremmalla sotavoimalla, ja sitä -varten pani hän toimeen uuden sotaväen-oton, vieläpä lainasi -Pompejoltakin yhden legionin. Etupäässä hänellä oli aikeena kostaa -Ambiorixille, vaan sitä ennen täytyi hänen kurittaa muutamia tämän -liittolaisia. Sitten hän rakensi uuden sillan Rhein-virran yli -estääkseen Ambiorixia pakenemasta Svevien turviin. Tähän liittää -Caesar kuvauksen Gallialaisten ja Germanien tavoista, verraten niitä -toisiinsa. Edellisten heimoissa, kylissä, vieläpä perheissäkin on, -sanoo hän, aina kaksi puoluetta, joten toista aina voipi käyttää -vastapainona toiselle, niinkuin hän itse usein tekikin. Etevimmät -säätyluokat olivat druidit eli papit ja ritarit eli sotapäälliköt. -Edellisillä oli käsissään korkein valtiollinen mahti, sillä heillä -oli pannaanpano-oikeus. Heidän etevin pyhäkkönsä oli Chartres'in -lähistössä, ja heidän uskonnolliset menonsa ja salatemppunsa olivat -Britanniasta saatuja. He uskoivat sielunvaellusta ja olivat taitavia -tähti- ja muissa tieteissä. Kansa oli hyvin taikauskolta ja käytti -ihmisuhria. He palvelivat etunenässä Merkuriota, vaan myöskin -Apolloa, Marsia, Jupiteria ja Minervaa. Orjat, eläimet ja muut -esineet, jotka olivat olleet vainajalle rakkaat, poltettiin yhdessä -hänen kanssaan. Valtioasioista ei milloinkaan puhuttu muualla kuin -yleisissä kokouksissa. -- Germanit palvelivat aurinkoa, kuuta ja -tulta. He viettivät aikaansa sotia käymällä ja metsästämällä ja -elivät maidosta, juustosta ja lihasta. He eivät koskaan jääneet -yhteen paikkaan kauemmaksi ajaksi kuin vuodeksi, peläten muuten -rupeavansa pitämään rauhallista elämää ja maanviljelystä sotaa -hauskempana, josta myöskin seuraisi että toinen pyrkisi pääsemään -suurempaan arvoon kuin toinen. He karttoivat asettumista muiden -heimojen läheisyyteen, ja naapurien ryöstämistä he pitivät kunniana. -Sveitsin ja Donaun välillä oli suuri metsä, jossa löytyi paljon -metsäeläimiä, joiden joukossa myös peuroja ilman niveliä jaloissaan -(hirviä). -- Uudestaan ruveten kuvaamaan sotaretkiään kertoo Caesar -lähteneensä liikkeelle Ambiorixia etsimään, joka kuitenkin ennätti -päästä pakoon. Caesar jakoi nyt sotajoukkonsa vähempiin osiin, aikoen -etsittää läpi rämeiset maat Schelden ympärillä, mutta hänen ollessaan -poissa ruokavaroja hankkimassa hyökkäsivät Sigambrit Romalaisten -leiriin. Mutta Caesar saavutti heidät saaliineen, ja hävitettyään -toisen heimon maan ja kidutettuaan erään kapinantekijän kuolijaaksi, -asettui hän talvimajoille Rheimsiin ja matkusti Italiaan. - -Seitsemännessä kirjassa Caesar ensiksi kertoo Gallialaisten, Klodion -kuoleman johdosta, tulleen siihen luuloon, että Caesarille antaisivat -Roman tapaukset: niin paljon tekemistä, ettei hän ensinkään joutuisi -ajattelemaan Gallian kurissapitämistä. Kuitenkin palasi hän sinne, -ja hän kertoo vaarallisesta matkastaan lumihuippuisten vuorten yli -sydäntalvella. Hänen tehtävänään oli kukistaa vaarallinen salaliitto, -johon hänen poissa ollessaan useat heimot olivat ryhtyneet. -Vihollinen, sanoo hän, poltti 20 kyläänsä, ryöstääkseen häneltä -kaikki keinot sotajoukkonsa ylläpitämiseksi, ja hänen piirittäessään -Bourgesin kaupunkia, jota he olivat päättäneet säästää, kärsivät -hänen sotamiehensä suurta puutetta ja lausuivat julkisesti mielemmin -kärsivänsä mitä vaivoja tahansa, kuin puutetta. Rohkaistakseen -Gallialaisia tuotti heidän päällikkönsä esiin vankeja, jotka -kertoivat Romalaisen sotajoukon kurjasta tilasta. Näiden vankien -sanottiin olevan Romalaisia legionisotureja, mutta Caesar väittää -niiden olleen halpoja orjia. Hän kuvaa piiritystä hyvin tarkasti -ja kertoo Gallialaisten olleen taitavia salahaudan-kaivajia. He -kaatoivat piirittäjien niskaan tulista pikeä ja kiehuvaa rasvaa. -Vihdoin kaupunki kuitenkin valloitettiin ja, tavallisuuden mukaan, -hakattiin kaikki asukkaat maahan. Sillä välin menivät Aedualaiset, -Caesarin liittolaiset, Gallialaisten puolelle, jotka nyt pystyttivät -kolme kelvollista leiriä virran takaiselle kukkulalle. Romalaiset -kyllä valloittivat nämä varastukset, mutta pakoitettiin heti sen -jälkeen peräytymään ja menettivät ruokavaransa ja kuormastonsa. -Caesarin sotajoukko oli nyt nälkään kuolemaisillaan; sen vuoksi hänen -täytyi kahlata Loire-virran poikki, jonka vesi ulottui sotilaille -hartioihin asti. Gallialaiset pysyivät aikeessaan karkoittaa -Romalaiset maasta, ja muutamien taistelujen perästä rupesi Caesar -piirittämään Alesian kaupunkia. Tässä antaa hän piiritettyjen itse -kertoa kärsimyksistään. Kun heidän ruokavaransa olivat loppuun -syödyt, ehdotettiin, että ne, jotka jaksoivat taistella, söisivät -ne, jotka eivät mihinkään kyenneet. Sillä tavoin pysyisivät he -hengissä kunnes apua ennättäisi saapua läheisiltä heimoilta, joiden -luo he olivat lähettäneet ratsastavia sanansaattajia. Sen sijaan -päätettiin kuitenkin, että kaikki ukot, naiset ja lapset ajettaisiin -ulos kaupungista. Niin tehtiinkin, ja nämät onnettomat menehtyivät -nälkään ihan Romalaisten silmäin edessä. Gallialaiset kokoontuivat -nyt joka taholta piirityksestä loppua tekemään, vaan Romalaiset -saivat täydellisen voiton, kun Caesar tuli ja ajoi viholliset -hurjaan pakoon. Eloon jääneiden kaupunkilaisten täytyi silloin -antautua, ja he saivat kaikki anteeksi, paitsi ei Vercingetorix, -heidän päällikkönsä, joka vietiin vankina Romaan, missä häntä -pidettiin kuusi vuotta ja sitten, kun häntä oli kahleissa kuletettu -triumfiretkessä Caesarin kunniaksi, surmattiin. -- Tähän loppuvat -Caesarin muistiinpanot Gallian sodasta. Mitä hän toimitti kahtena -seuraavana vuonna, joina sitä vielä jatkettiin, sen on pannut -muistiin Aulus Hirtius. - -Caesarin toiset kommentariot, jotka ovat jaetut kolmeen kirjaan, -kertovat siitä _sisällisestä sodasta_, jota käytiin hänen ja -Pompejon välillä Roman ja tasavallan yliherruudesta. Ensimmäisessä -kirjassa kertoo Caesar, kuinka hänen ystävänsä vaiennettiin -senaatissa ja kuinka Pompejus muuttui hänen vihollisekseen. Hän -oli silloin maakunnassaan, jonka rajana Italiaan päin oli Rubikon. -Senaatti oli häntä käskenyt hajoittamaan legioninsa, ja Romassa -vallitsi suuri levottomuus. Caesar esitti sotamiehilleen, kuinka -väärin häntä oli kohdeltu ja mitä pahaa Pompejus oli hänelle -tehnyt. Hänellä oli luonaan ainoastaan yksi legioni (noin 6,000 -miestä), mutta tämä lupasi häntä seurata. Muutamia Caesarin puolta -pitävistä tribuneista oli tullut Ravennaan, ja hän meni nyt yli -Rubikonin. Lähettiläitä kulki hänen ja Roman johtomiesten välillä. -Hän pyysi Pompejoa lähtemään Hispaniaan, ja Pompejus vaati Caesaria -palaamaan Galliaan. Caesar miehitti kolme kaupunkia Romalaisella -alueella; konsulien sotavoima peräytyi Brundusiumiin, ja hän voitti -ensimmäisessä yhteentörmäyksessä. Pompejus, joka oli kerskannut -helposti voivansa jalallaan legioneja maasta esiin polkea, väistyi -kuitenkin sotajoukkoineen Illyriaan. Nyt Caesar lähetti kenraalinsa -suostuttamaan puolelleen niin monta maakuntaa kuin mahdollista; itse -hän päätti käydä Hispanjassa ja kulki sinne Roman kautta, jossa otti -haltuunsa aarteen Saturnon temppelistä. Matkalla Hispaniaan lähetti -hän sotajoukon-osaston piirittämään Marseillea, vaan marssi itse -ravakasti eteenpäin ja kohtasi Pompejon sotajoukot Leridan luona. -Hänen oli vaikeata saada sotajoukolleen ruokavaroja, mutta hän käytti -kaikenlaisia sotajuonia, niin että vihdoin kaikki vihollis-legionit -heittivät hänelle aseensa. Hän soi heille lempeät rauhan ehdot, -ja 40 päivän kuluttua oli sotaretki päätetty, kenraali, jonka hän -oli Marseilleen laittanut, voitti kaupunkia puolustamaan lähetetyn -laivaston. - -Marseillen piirityksestä kerrotaan toisessa kirjassa joukko -yksityiskohtia. Caesar mainitsee sotilaittensa, jotka olivat -asettaneet leirinsä kukkulalle, saattaneen nähdä, kuinka asukkaat -rukoilivat Jumaltensa apua. Merellä saadun tappion jälkeen -taistelivat kaupunkilaiset yhä edelleen urhoollisesti, sillä -he tiesivät, ettei heillä ollut mitään armoa toivottavana, jos -kaupunki joutuisi Caesarin käsiin. Valleilla olevista heittokoneista -viskelivät he kahdentoista jalan pituisia, rautakärkisiä puunrunkoja; -mutta Caesarin joukot rakensivat korkean tornin, joten heidän -onnistui, saatuansa vielä kaivetuksi maanalaisen salatien, särkeä -aukko kaupungin valliin, jolloin tehtiin välirauha siksi, kunnes -Caesar ennättäisi saapua. Mutta piiritetyt, jotka pitivät tilaisuutta -suotuisana, sytyttivät siitä huolimatta hyökkääjien piirityskoneet -tuleen. Se heitä ei kuitenkaan vähääkään hyödyttänyt; he kärsivät -uuden tappion ja pakoitettiin antautumaan. Caesar ryösti heidän -aarteensa ja laivansa viedäkseen ne Romaan, vaan säästi heidän -henkensä ja jätti kaupunkiin ainoastaan kaksi legionia. Ennen -Hispaniasta lähtöään oli hän myöskin käynyt Andalusiassa, tehdäkseen -liittosopimuksen erään Pompejon kenraalin kanssa ja suostuttaakseen -sen maakunnan kaupungit puolelleen. Sillä välin ei Caesarilla -Afrikassa ollut samaa menestystä. Kurio, joka siellä oli päällikkönä, -oli nuori, eivätkä sotamiehet luottaneet häneen; sitä paitsi nämät -pelkäsivät Numidian kuningasta Jubaa, joka oli Pompejon ystävä. Kurio -piti sotamiehilleen puheen, jossa vetosi heidän kunniantuntoonsa, -muistuttaen heille kaikkea, mitä Caesar heidän avullaan oli -toimittanut. Sitten vei hän heidät taisteluun Pompejon joukkoja -vastaan; mutta Juba lähetti kavalasti avuksi pienen ratsujoukon, jota -vastaan Kurio käänsi hyökkäyksensä, vaan huomasi äkkiä joutuneensa -väkineen vihollisten koko sotavoiman keskelle. Kurio lyötiin; -Caesarin sotajoukon jäännökset pakenivat laivoille, mutta heitä -hätyytti Juba, joka tuhosi pakolaiset kaikki paitsi joitakuita, jotka -ynnä kaksi senaattoria hän lähetti vankeina valtakuntaansa. - -Kolmannessa ja viimeisessä kirjassansa Caesar kertoo viipyneensä -Romassa yksitoista päivää, nimitettyään toiseksi konsuliksi -miehen, joka vetäisi yhtä köyttä hänen kanssaan, minkä jälkeen -hän matkusti Brundusiumiin, käydäkseen itse Pompejon kimppuun, -jonka sotavoimasta ja varustuksista hän tarkalleen kertoo. Omille -legioneilleen ilmoitti hän tuumansa, meni yhden osan kanssa Illyriaan -ja asettui leiriin niin lähelle Pompejoa, että ainoastaan virta -heidät eroitti toisistaan, joten sotamiehet saattoivat puhella -keskenään. Turhain rauhanehdotusten jälkeen ja kun jälellä oleva -osa hänen sotajoukkoaan, jota johti Markus Antonius, oli saapunut, -koetti hän saada puolelleen Kreikkalaiset, mutta nämät olivat -kahdella päällä. Silloin Caesar päätti pakoittaa kilpailijansa -taisteluun. Pompejus oli asettunut lujaksi varustetulle Petra -nimiselle kallioniemelle, josta hänellä oli vapaa pääsy merelle. -Caesar, jonka hallussa oli ympärillä oleva seutu, koetti saartaa -vihollisensa ja estää häneltä juomaveden tuonnin. Alituisia kahakoita -tapahtui molempain sotajoukkojen välillä, ja Caesar mainitsee yhdellä -upseereistaan olleen kilvessään 230 nuolen reikää. Silloin pakeni -kaksi Gallialaista Pompejon luo, joka näiltä sai tietää, kuinka -Caesar oli järjestänyt varustuksensa, jonka jälkeen Pompejus yön -aikaan vei maalle suuren sotajoukon vihollisensa varustusten väliin -ja kävi hänen kimppuunsa sillä menestyksellä, että Caesar menetti -lähes tuhannen miestä ja 32 lippua. Tätä voittoa Pompejus piti niin -suurena, että luuli melkein kokonaan kukistaneensa vastustajansa, -ja Caesar itse koki laveasti puolustaa tätä tappiotaan. Kuitenkin -piti hän puheen sotamiehilleen ja vetäytyi väkineen Tessaliaan, jonne -Pompejus oli marssinut yhdistääkseen omat joukkonsa idästä päin -tulevaan sotajoukkoon. Labienus, eräs Caesarin kenraaleja, joka oli -mennyt Pompejon puolelle, vakuutti että ne legionit, joita Caesar -nyt johti, eivät olleet niitä, joilla hän oli Gallian ja Germanian -valloittanut, vaan ainoastaan vasta pestattuja, jonka vuoksi voitto -oli tuleva Pompejolle. Taistelukentäksi valittiin paikka Pharsalon -kaupungin läheisyydessä Tessaliassa Eunipius-virran rannoilla. -Pompejon yhdistyneessä sotajoukossa oli 45,000 taistelukelpoista -miestä; Caesarilla oli vain 22,000. Tappelu kuvataan tarkoin, ja -Caesar myöntää vastustajiensa urhoollisesti taistelleen. Mutta heidän -lukuisuudestaan ja heidän jousimiestensä paljoudesta huolimatta -karkoitti Caesar heidät hurjaan pakoon ja ajoi vuoristoon turvaa -etsimään. Pompejus pelastui leiriinsä, josta läksi meren rantaan ja -astui siellä lastilaivaan. Hän valitti, että hänet olivat pettäneet -juuri ne, joiden avulla oli luullut voittavansa. Seuraavana päivänä -pakoitettiin pakenijat antautumaan voittajien armoille, ja Caesar -säästi heidän henkensä. Oman mieshukkansa Caesar ilmoittaa 200 -mieheksi, kun sitä vastoin Pompejon sotajoukosta 15,000 tapettiin -ja 24,000 tehtiin vangiksi. Pharsalon tappelun jälkeen lakkasi Roma -olemasta tasavalta. - -Caesarin aikomus oli nyt ennen kaikkia ajaa Pompejoa takaa; mutta -tämän, joka oli paennut Egyptiin, surmasivat kuningas Ptolemaion -palkkaamat murhamiehet, ennenkuin oli ennättänyt maallekaan nousta. -Seitsemässä viimeisessä luvussa kertoo Caesar, kuinka hän 3,000 -miehellä ajoi pakenevaa vihollistaan takaa, ensiksi Kyproon ja -sitten Alexandriaan, jossa auttoi Kleopatraa luovuttamaan veljeänsä, -kuningas Ptolemaioa, hallituksesta ja poltatti Egyptiläisen -laivaston, mikä hänen sanojensa mukaan oli alkuna Alexandrialaiseen -sotaan. - - - - -Cicero. - - -Kuoli v. 43 e.Kr. - -Vaikka Ciceron päivät, vuosien kulun mukaan laskien, kuuluvat -kaukaiseen muinaisuuteen, muistuttavat ne kuitenkin elämäntapojen, -ajatusparsien ja valtiollisten olojen kautta niin suuresti meidän -omia aikojamme, että ne jo senkin vuoksi meitä huvittavat enemmän -kuin muu muinaisajan historia. - -Cicero, joka oli saanut hyvän kasvatuksen, valmistautui -lakitieteelliselle toimialalle täytettyään sotilasvelvollisuutensa. -25:n vuotisena rupesi hän asianajajan toimeen, ja melkein liian -äkkinäisen menestyksen jälkeen läksi hän Athenaan terveyttänsä -hoitamaan. Siellä tapasi hän koulutoverinsa Attikon, jonka kanssa -sittemmin monta vuotta piti kirjevaihtoa. Näistä kirjeistä on -meille säilynyt lähes 400. Hän matkusti myöskin Vähässä Aasiassa. -Romaan palattuaan lisäsi hän asianajaja-mainettaan, sai useita -yleisiä toimia ja pääsi senaattiin. Hänen toimittaessaan quaestorin -virkaa Siciliassa -- quaestor oli jonkinlainen veronkantaja ja -maakunnan-hallitsijan apulainen -- saavutti häh kelvollisuudestaan -ja rehellisyydestään suuren maineen, josta kävi niin ylpeäksi, -että, kuten itse kertoo, kotimatkalla tultuaan Puteoliin juuri -terveysvedenjuonti-aikana ja huomattuaan, ettei kukaan hänestä juuri -mitään puhunut, pahasti äimistyi. Kuitenkin piti hän sitä hyvänä -läksytyksenä. Hänen seuraava ansionsa yleisissä toimissa oli syytös -Verrestä vastaan, joka Sicilian varahaltijana oli tehnyt itsensä -syypääksi moniin ilkeyksiin ja väkivaltaisuuksiin. Muun muassa oli -tämä kiduttanut erästä Romalaista kansalaista. Sitä syytöspuhetta, -minkä Cicero häntä vastaan valmisti, pidetään verrattomana -kaunopuheliaisuuden tuotteena. Vaikka se kirjoitettiin ja on meidän -päiviimme saakka säilynyt, ei hän sitä koskaan esittänyt, koska -Verres pakeni Marseilleen ja siten heittäytyi niskoittelutuomion -alaiseksi. Oikeusjutun päätös kuitenkin teki Ciceron Roman -etevimmäksi asianajajaksi ja hankki hänelle voiton kilpailijastaan -Hortensiosta. - -Ensimmäisenä miehuusvuotenaan tuli hän valituksi ensimmäiseksi -niistä kahdesta konsulista, jotka valittiin siksi vuodeksi, mikä -on tullut niin mainioksi Katilinan salaliiton kautta. Puheessa, -jonka Cicero piti erään nuoren, Katilinan vaikutuksen alaiseksi -joutuneen ystävänsä puolustukseksi, kuvaa hän sattuvasti Katilinan -luonteen. Senaatissakin piti hän Katilinaa vastaan kaunopuheliaan -syytöspuheen, johon tämä yritti vastaamaan, mutta vaiennettiin -huudoilla: "kavaltaja!" Ciceron toimesta oli muutamia Katilinan -puoluelaisia otettu kiinni ja hirtetty -- rohkea teko, josta kansa -Ciceroa tervehti kunnianimellä "isänmaan isä". Vähää sen jälkeen -kaatui Katilina taistelussa liittolaisten sotajoukkoa kukistamaan -lähetettyjä legioneja vastaan. Cicero oli nyt Roman etevin mies, -ja turhamielisyydessään hän vähän väliä julki lausui, ettei kukaan -hänen ansioitaan paremmin käsittänyt kuin juuri hän itse. Kun -hänen konsulitoimensa oli loppumaisillaan, syytti kuitenkin eräs -tribuni häntä siitä, että oli tutkimatta hengeltä pannut Romalaisia -kansalaisia. Cicero oli nyt hyvin varakas mies: hänellä oli -kaupungissa komea talo ja monta tilusta maalla. Mieluimmin oleskeli -hän Tuskulumissa Albanilais-vuorilla, missä antautui hienon elämän -nautintoihin, viihtyen paraiten kirjastossaan. Ilman kirjastoa, sanoi -hän, talo on ruumis ilman sielua. Siellä hänen luonaan usein kävi -vieraita, vaan kirjeissään Attikolle hän päivittelee, että muutamat -näistä olivat kovin ikäviä. Eräälle toiselle ystävälleen kirjoittaa -hän: Pysy kaupungissa ja elä sen valossa; kaikki mitä muualla saat -aikaan on arvotonta niille, jotka voivat Romassa saavuttaa mainetta. -Toiset kirjeet osoittavat hänen siihen aikaan olleen perheessään -hyvin onnellinen. Mutta hänen valtiolliset vihollisensa eivät olleet -häntä unhottaneet, ja vihdoin ehdotti Klodius, irstas nuori mies, -jota vastaan Cicero oli ollut todistajana pyhäinryöstö-jutussa, -että jokainen, joka ilman laillista tuomiota oli surmauttanut -Romalaisen kansalaisen, ajettaisiin maanpakoon. Turhaan pyysi Cicero -apua Caesarilta ja Pompejolta. Julistusta odottamatta läksi hän -vapaaehtoiseen maanpakoon, hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon -ja hänen talonsa entiselle paikalle rakennettiin Vapauden temppeli. -Puolentoista vuoden kuluttua, jolla aikaa Cicero kuleksi paikasta -toiseen vaikertain kuni nainen ikään, saivat hänen ystävänsä suurilla -ponnistuksilla aikaan että hänet kutsuttiin takaisin, ja hän itse -kertoo, että hänelle unessa oli ennustettu tätä onnea. Anteeksi -annettavalla ylpeydellä puhuu hän siitä vastaanotosta, jota hän -kotiin tullessaan sai osakseen: häntä kannettiin Romaan "Italian -olkapäillä", kuten hän sittemmin kerskaavasti sanoo. Kuitenkin -Klodius lähes neljän vuoden kuluessa yhä ärsytteli kansaa häntä -vastaan, kunnes tuo leppymätön ilkimys surmattiin katumetelissä, joka -oli syntynyt hänen seuralaistensa ja hänen kanssaan konsulivirasta -kilpailevan Milon puoluelaisten välillä. Cicero piti komean puheeni -Milon puolustukseksi, mutta Pompejus pelästytti oikeustoa kutsumalla -sinne sotaväkeä, ja puhuja joutui ihan suunniltaan. Vasten omaa -toivomustaan annettiin hänelle sen jälkeen hallittavaksi Sicilia, -mutta hän leppyi sinne tultuaan, kun huomasi tässäkin kaukaisessa -maakunnassa olevansa tunnettu "isänmaan pelastajana". Ja sekä -Romassa että Siciliassa ihmetteli kansa, ettei hän harjoittanut -kiskomista eikä ketään pahoin kohdellut maakunnassaan, ja hänen -turhamielisyyttänsä tyydytti vieläkin enemmin se seikka, että -oli saanut voiton, joka hänelle hankki kunnianimen "imperator". -Epäilemättä olisi hän kotiin tullessaan saanut viettää n.s. triumfin, -ellei vallankumous olisi sattunut väliin. - -Cicero oli ennustanut sortovaltaisen hallituksen tulevan Caesarin -ja Pompejon välillä käydyn taistelun päätökseksi, ja hänen -valtio-oppinaan oli, samoin kuin muidenkin valtiomiesten, oleviin -oloihin mukautuminen. Pompejon kuoltua kieltäytyi Cicero rupeamasta -ylipäälliköksi ja tuli, Romaan palattuaan, Caesarin hyväksi -ystäväksi, vaan hänen valtiollinen toimintansa oli nyt lopussa, -ja hän antautui kirjallisiin toimiin. Tyttärensä Tullian kuolema, -joka tapahtui tähän aikaan, oli hänelle raskas isku, ja hän etsi -lohdutusta suruunsa enemmän niissä ponnistuksissa, joita kirjallinen -toiminta vaati, kuin niissä filosofillisissa mietinnöissä kuolemasta, -tuskasta ja hyveen viljelemisestä, joita hän kirjoitti. - -Ciceron täytyi kuitenkin vielä ottaa osaa toiseenkin, paljoa -suurempaan sisälliseen taisteluun. Maaliskuun 15 p:nä (44 e.Kr.) -murhasivat Caesarin Kapitoliumilla Brutus ja Kassius, ja tämän -sijalle nousi Antonius. Cicero aavisti Roman ei enää suovan itselleen -kylliksi turvaa, ja lähti kiireesti sieltä. Vaeltaen paikasta -paikkaan harjoitti hän filosofillisia opintoja. Nyt kirjoitti hän -teoksensa "Ystävyydestä", "Vanhuudesta" ja "Velvollisuuksista". -Mutta hänen mielensä hehkui yhä vielä Roman forumiin, ja sinne -hän palasikin. Kansanjoukkoja virtaili häntä tervehtimään, ja -siitä hetkestä lähtien käytiin hänen ja Antonion välillä taistelua -elämästä ja kuolemasta. Kun uusi diktaatori oli senaatissa syyttänyt -häntä kavalluksesta ja pelkuruudesta, piti hän seuraavana päivänä -ensimmäisen "Filippiläisen puheensa", kuten hän itse niitä nimitti, -diktaatorin valtio-oppia vastaan. Parin viikon kuluttua vastasi -siihen Antonius, lisäten muihin syytöksiinsä vielä senkin, että -Cicero muka oli ollut osallisena Caesarin murhaan. Cicero ei itse -ollut saapuvilla, sillä hän pelkäsi itselleen tehtävän väkivaltaa, -mutta hän vastasi toisella puheella, joka oli täynnä hyökkäyksiä -Antoniota vastaan ja jonka hän kirjoitettuna antoi ystävilleen. -Myöhemmin kirjoitti hän vielä useita muitakin puheita samasta -asiasta. Antonius oli nyt asettunut legioniensa etupäähän, uhaten -senaattia, mutta Konsulit löivät hänet. Silloin Cicero piti -neljännentoista filippiläisen puheensa ja melkein jo luuli uudestaan -pelastaneensa tasavallan. Mutta Antonius, joka oli yhdistänyt -sotajoukkonsa Caesarin sisarenpojan Oktavianon sotajoukkoon, -rupesi yhdessä Oktavianon ja Lepidon kanssa Bolognassa toiseen -triumviraattiin, ja Cicero kirjoitettiin lainhylkyläisten joukkoon. -Hän olisi voinut päästä pakoon, jos ei päättämättömyydessään olisi -lähtenyt takaisin maalle laivasta, jossa oli etsinyt turvaa, -joten triumvirien lähettämät murhaajat vihdoin saavuttivat hänet, -juuri kun hän kantotuolissa kiiruhti meren rannalle. Hänen päänsä -hakattiin poikki ja vietiin Antoniolle, jonka käskystä se naulattiin -puhujaistuimen yläpuolelle, missä se vielä selvemmin sanoin, kuin -mitä puhuja-vainajan huulet olivat saattaneet sitä tehdäkään, puhui -Roman vapauden kuolemasta. - -Eräässä monista tuttavallisista kirjeistään Attikus ystävälleen -sanoo Cicero: "Mitäpä historia on minusta sanova kuusi sataa vuotta -tämän jälkeen?" Historia ei vielä ole päässyt siitä selville. Tuskin -kenenkään muinaisajan miehen yksityisten tarkoitusten, aikeiden, -salaisten kateustunteiden ja toiveiden arvostelemiseen meillä on -niin paljon apukeinoja, kuin Ciceron; mutta toiselta puolen me liian -vähän tunnemme Roman senaikuista todellista puoluetilaa voidaksemme -varmaan ruveta arvostelemaan Ciceron toimia isänmaanystävänä -ja valtiomiehenä. Hänen yleiset toimensa, samoin kuin hänen -yksityiset tunne-ilmaisunsakin, nähtävästi kuitenkin osoittavat, -että hänellä ei ollut lujaa miehen mieltä, joka todellisuudessa -olikin kuolemaisillaan Romalaisten keskuudessa näinä nautinnon ja -petollisuuden kurjina aikoina. Mielipiteitään muutamista tärkeistä -valtiollisista kysymyksistä ilmaisi hän usein ivallisella tavalla. -Niin esimerkiksi sanoo hän salaisesta äänestyksestä; "Se tekee -miehille mahdolliseksi esiintyä avoimin kasvoin mutta peitetyin -ajatuksin." Äänestyslippu on "kirjoitustaulu, joka suojelee -vaitiolon vapautta". Moni sattuva kohta hänen puheissaan menettää -pontensa, kun ei _kuulla_ hänen itsensä niitä esittävän, ja sitä -paitsi useimmat hänen puheensa ovat uudestaan muodostettuja ja -muokattuja. Hänen tulinen esitystapansa ja vilkkaat kasvonliikkeensä -olisivat luultavasti enemmän vaikuttaneet Ranskalaisiin, kuin -Pohjoismaalaisiin kuulijoihin. - -Hänen teoksensa _Kaunopuheliaisuudesta_ oli Romalaisten ensimmäinen -yritys tehdä puhetaitoa tieteeksi. Etevin kaunopuhelija oli hänen -mielestään se, joka oli täysin sivistynyt ja oppinut mies ja osasi -puhua kaikista asioista laveasti ja vaihtelevaisesti. Vasta-alkajia -hän neuvoo, että on tärkeämpää olla puhumatta sellaista, joka voi -puolustettavaa asiaa haitata, kuin jättää mainitsematta sellaista, -joka mahdollisesti voisi sitä edistää. Muuten ei hän halveksi -tarvittaissa käyttää asianajaja-koukkuja ja polvekkeita, joilla -saa tuomion sellaiseksi kuin sen tahtoo, esim. sellaista kujetta, -että veisi mukaansa itkevän puolustettavansa ja hänen huolestuneen -perheensä; itse puolestaan osasi hän, milloin tahansa vain -tarvitsi, pusertaa kyynelensä esiin. Varsin usein käytti hän rumia -haukkumasanoja ja terävää ivaa, pilkaten usein yksityistenkin vikoja, -ja käytti taas toisissa tilaisuuksissa hyväkseen juorujuttuja ja -pilaa. Hänen puheensa Caelion puolesta on täynnä sukkeluutta ja ivaa, -ja puhetta, jossa hän puolustaa kavalluksesta syytettyä Ligariota, -on myöskin syystä kiitetty hyväksi. Caesar, joka siihen aikaan oli -diktaatori, tutki itse asiaa ilman mitään tuomiokuntaa, mutta Cicero -rukoili tuomaria käyttämään leppeyttä ja esitti syitä armahtamiseen -tavalla niin rohkealla ja kaunopuheliaalla, että sanotaan suuren -voittajan tulleen niin liikutetuksi, että antoi Ligariolle anteeksi. - -Ciceron runollisista yrityksistä on meillä tallella ainoastaan -muutamia katkelmia, jotka osoittavat ennemmin kekseliäisyyttä kuin -neroa. Eräässä puheessaan juttelee hän opintohalustaan, ja tunnustaa -pitävänsä myöskin paljon vieraspidoista, joissa vapaasti saa sanoa -mitä hänelle mieleen johtuu ja saa nauraa sydämensä pohjasta. Hän -rakasti suuresti leikkipuhetta, mutta esitti aivan oikein, että -pilan pitää tulla etsimättä ja ettei sitä voida oppia. Eikä koskaan, -sanoo hän, sukkeluus tee niin hyvää vaikutusta, kuin silloin, -kun se, joka sen sanoo, on hyvin totisen näköinen. Kreikkalaisia -ihasteli -- hän suuresti heidän etevän kirjallisuutensa ja hyvien -yhteiskunnallisten laitostensa takia, vaan moitti heitä siitä, että -halveksivat totuutta. Demosteneen kaunopuheliaisuutta piti hän -puhtaana täydellisyytenä. Kreikkalaisilta oppi hän myös pitämään -arvossa ja ymmärtämään taidetta, ja hän näyttää tarkasti tunteneen -aikansa etevimpien kuvanveistäjien ja maalarien teokset. - -Kirjoitellessaan teoksiaan oli hän uutterassa kirje vaihdossa -kaiken arvoisten ja kaiken luontoisten miesten kanssa. Hänen -kirjeensä Attikolle Athenaan ovat kirjoitetut 24 vuotena. Eräässä -niistä kertoo hän, miten kerran taloonsa Puteolin lähistössä otti -vastaan Caesarin ja miten häntä kestitsi. Eräässä toisessa pyytää -hän ystäväänsä tulemaan hänen kirjekääryjään katsomaan ja ottamaan -morsiamensa mukaansa. Kirjeessä Paetolle puhuu hän vieraistaan -ja päivällisistään ja huvittaa itseään kompasanoilla. Muuten hän -pilkkaa Paetoa siitä, että tämä oli saanut kovan luuvalon ja oli -ollut pakoitettu lakkaamaan pöytänautinnoista. Cicero neuvoo häntä -palaamaan vanhoihin tapoihinsa, etsien hauskojen toverien seuraa, -sillä se enemmän kuin mikään muu tekee elämän onnelliseksi. Veljensä -Kvinton kanssa oli hän mitä hellimmässä kirjevaihdossa, ja näistä -kirjeistä on merkillisin se, jonka hän kirjoitti Kvintolle tämän -saadessa Aasian maakunnakseen. Se on täynnä käytännöllistä viisautta -ja jaloja aatteita. Hän neuvoo veljeään, kuinka tämän tulisi kohdella -maakuntansa sekalaista väestöä kuinka hän pitäisi kurissa monellaiset -alamaisensa. Hän noudattakoon mitä ankarinta rehellisyyttä ja itsensä -hillitsemistä, älköön koskaan kuunnelko mairittelijoita tai saattako -itseään toisten tahdon välikappaleeksi, ja pitäköön vihollisenaan -jokaista, joka antaa tahi ottaa lahjoja -- lyhyesti, käyttäköön -valtaansa niin, että alamaisilla ei koskaan ole syytä toivoa -itselleen parempaa hallitsijaa, kuin hän. Ystävällisemmin ei Cicero -kirjoittanut kellekään ystävistään, kuin kirjurilleen, orja Tirolle, -jonka hän sairaana jätti Patraehen Siciliasta palatessaan. Eräässä -kirjeessään ilmoittaa hän, kuinka suuresti hän Tiroa kaipaa, mutta -lisää, että ennen kaikkea katsottakoon, mikä on hänen terveydelleen -edullisinta, ja koko perheen nimessä rukoilee Tiroa, ettei tämä -liian kiireesti palaisi kotiin ja siten antautuisi talvisen matkan -vaivoihin, ja kertoo Tirolle kaikki ne Roman uutiset, jotka luuli -häntä huvittavan. - -Juuri tämä Tiro kokosi Ciceron kirjeet ja kirjoitti myös hänen -elämäkertomuksensa, joka kuitenkin on hävinnyt. Toinen hänen -talonväestään, jota hän yhtä paljon rakasti, oli Sositheus, hänen -esilukijansa, jonka kuolemaa hän suri kuin ystävän ikään. Kaikki -nämä seikat Ciceron kirjeissä todistavat hänen hellää sydäntään, -vaikka melkein kaikki, mitä me tunteellisuudeksi mainitsemme, oli -tuntematonta Romalaisille, joiden isänmaanrakkaus tukahutti kaikki -yksityiset tunteet. - -Ciceron teos _Vanhuudesta_ on esitetty puheenvaihtelun muodossa, -johon osanottajaksi edellytetään censori Kato. Hän koettaa puolustaa -eriskummallista väitöstä, että on hyvä vanhuutua, ja puolustaa sitä -korvausteorian mukaan. Hän esittää kolme syytä, joidenka tähden -vanhuutta yleensä pidetään surkeana: se tekee meidät kykenemättömiksi -tehokkaasen toimintaan; se heikontaa ruumiin voimat, se kieltää -meiltä melkein kaikki nautinnot ja lähentää meitä kuolemaa -likemmäksi. Mitä ensinmainittuun tulee, niin on varminta uskoa -useitakin tärkeitä valtiotoimia vanhoille, kokeneille miehille: -perämies ehkä ei voi kiivetä mastoihin, mutta ei hän ohjaa laivaa sen -huonommin, vaikka onkin ikämies. Toista syytä vastaan väittää hän -voiman olevan ainoastaan verrattaissa suuremman tai pienemmän; eihän -aivan usein ole tarvis kantaa sonnia selässään. Mitä nautintoihin -taas tulee, pitää hän sitä etuna, eikä vahinkona, että ihminen on -vapaana moisten tyrannien ikeestä, kuin himot ovat. Hän myöntää -vanhuksista heidän tietäessään, että heidän seuraansa aivan vähän -etsitään, tuntuvan siltä, kuin nuori sukupolvi työntäisi vanhat ihan -syrjään; mutta se riippuu paljon myöskin heistä itsestään, heidän -taipumuksistaan ja luonteistaan. Kaikki vanha viini, sanoo hän, ei -vuosien kuluessa hapannu, ja sitä eivät myöskään kaikki luonteet -tee. Meidän pitää torjua vanhuutta ja taistella sitä, kuin kipua -vastaan. Samoin kuin nuoressa miehessä pitää aina löytyä jotakin -vanhaa, niin pitää myös vanhuksessakin olla jotakin nuorukaisesta -jälellä. Se, joka seuraa sitä periaatetta, saattaa tosin tulla -vanhaksi ruumiiltaan, mutta ei koskaan sydämeltään. Cicero on aivan -ihastunut maa-elämän huvituksiin ja kuvaa vilkkaasti sen riemuja, -joita nauttimasta ei mikään vanhuus saata meitä estää. Jos joku -kysyy iäkkäältä maanmieheltä, kenen hyväksi hän kylvää ja istuttaa, -saattaa tämä vastata: Kuolemattomien jumalten hyväksi, jotka ovat -tahtoneet että perisin nämät maat esi-isiltäni ja jotka myös -tahtovat että jätän ne jälkeisilleni. Hän muistuttaa lukijoitansa -myöskin siitä, etteivät harmaat hiukset ja rypyt yksistään saata -vaatia kunnioitusta; ainoastaan kunniallisissa toimissa vietetty -elämä saa loppupuolellaan osakseen ansaittua kunnioitusta. -Puhuessaan viimeisestä pahasta, jonka vanhuus tuo mukanaan, kuoleman -lähestymisestä, sanoo hän nuorille kuulijoilleen puheenvaihtelussaan: -"Minä olen täydellisesti vakuutettu siitä, vanhat, rakkaat ystäväni, -että teidän molempien isät nyt elävät, ja elävät elämää, joka yksin -ansaitsee tulla sillä nimellä mainituksi", ja hän päättää esityksensä -kauniilla sanakäänteellä, jossa vertaa maallista elämää satunnaiseen -asuntopaikkaan, josta me olemme pois lähtevät yhtyäksemme ruumiista -vapautettujen henkien onnelliseen seuraan. - -Teos _Ystävyydestä_ on omistettu Attikolle ja esitetään myöskin -puheenvaihtelun muodossa, mutta se ei ole niin viehättävä kuin -teos vanhuudesta. Itse pääpiirteet ovat lainatut Kreikkalaisilta -filosofeilta, ja hän määrää ystävyyden ehdoiksi mielipiteiden -täydellisen yhdenkaltaisuuden ja molemminpuolisen hyväntahtoisuuden -ja rakkauden. Muuten arveli hän todellisen ystävyyden saattavan -syntyä ainoastaan hyvien ihmisten välillä ja sanoi myös saattavan -tapahtua, että ne ominaisuudet, joita luulemme jollakin ystävällämme -olevan, löytyvät ainoastaan meidän mielikuvituksessamme. Hän myöntää -hyvienkin henkilöiden joskus, kun niin sattuu, olevan vastenmielisiä -ja sievän puhe- ja käytöstavan suuresti viehättävän. Ystävän tulee -toisinaan sanoa meille vastenmielisiäkin totuuksia, mutta ne, jotka -aina puhuvat siitä, mitä ovat meidän hyväksemme tehneet, ovat -ikäviä seuralaisia. Ciceron oma luonne tulee ilmi tässä teoksessa. -Hän käsittää aivan oikein todellisen ystävän velvollisuudet ja -ominaisuudet, mutta selvästi osoittuu hänen tarkoittavan valtiollista -ystävyyttä. Kun hän kuitenkin sanoo, että "ei löydy maailmassa mitään -arvokkaampaa kuin ystävyys", on hän sillä sanonut lauseen, joka -kaikkina aikoina on pysyvä totena. - -Cicero, joka arveli ihmismielen tuntemisen olevan puhujan -tärkeimpiä ominaisuuksia, käytti myöskin kaiken vapaan aikansa -tutustuakseen menneiden aikojen suurien miesten luonteisin. Mutta -hän myöntää itsellään siinä suhteessa ei olleen juuri muuta ansiota -kuin kääntäjän, sillä niin vakuutettu oli hän siitä, että Roman -tuli kiittää Kreikkaa koko kirjallisesta sivistyksestään. Hänen -kunnianhimonsa pääpyrintönä oli laatia yleistajuinen kirjoitus -filosofiasta nimellä _Elämän oikeasta tarkoituksesta_. Molempien -suurien ajattelijakoulujen edustajat esittävät vuoroon oppinsa. -Epikurolainen sanoo: kuule luonnon ääntä, joka kehoittaa sinua -etsimään huvitusta. Kärsiminen ei ole uhrausta, vaan hetkisen pahan -valitsemista vastaisen korvauksen saamiseksi. Himojen raastaman -mielen on yhtä mahdoton saavuttaa onnea, kuin taisteleviin puolueisin -hajonneen kaupungin. Mutta miksikä, virkahtaa stoialainen, tuodaan -nautinto hyveen neuvotteluun? Epikurolainen muuttuu pian himojensa -orjaksi, ja syntyy ihmisluokka, joka menettää kaiken omaisuutensa -kokeille ja suloisten hajuaineiden tekijöille. Epikurolainen -opetti, että ei löytynyt mitään, jota voi pitää arvokkaana, muuta -kuin nautinto -- ei tunnetta, ei mielenliikutusta, ei ruumiillista -terveyttä voitu siihen verrata. Ja kuitenkin on kaikki nautinto -niin lyhyttä, niin arvotonta, kun sitä jälestäpäin ajattelemme! -Varmaankin synnyimme me jalompaan tarkoitukseen, eikä kenenkään, -joka ansaitsee miehen nimeä kantaa, pitäisi hyväksyä oppeja, -jotka kumoovat kaiken kunnian ja ritarillisuuden. Sitte esittää -stoialainen koulunsa periaatteet. Hän pitää kunniaa korkeimpana ja -luonnonmukaista elämää ihmisen tarkoituksena. Vääryys ja pahuus ovat -enemmin meidän luontoamme vastaan, kuin köyhyys, kärsimykset tai muu -ulkonainen pahe. Ruumiilliset nautinnot himmenevät hyveen loistosta. -Jokaisella on paikkansa ja tarkoituksensa elämässä, ja jokaisen -tulisi ottaa ohjaajikseen nuo vanhat kultaiset säännöt: "Tottele -jumalia; tunne itsesi; kammo liiallisuutta". Kenpä, sanoo Cicero, -saattaa olla moisen siveysopin sanomatonta suloutta ihastelematta? -Mikä luonne historiassa tai runoudessa saattaa olla suurenmoisempi -tai pysyväisempi kuin stoialaisten "viisas"? Koko maailman rikkaus -on hänen, sillä hän yksin voi oikein käyttää kaikkea. Hän on vapaa, -vaikka olisikin kahleissa; rikas, vaikka eläisi keskellä köyhyyttä; -ihana, sillä sielu on ihanampi kuin ruumis; kuningas, sillä hän on -oman itsensä herra, jota eivät ole maailman valtiaat; onnellinen, -sillä hänen ei tarvitse muistaa Solonin varoitusta, että ensin on -nähtävä miten päivät päättyvät, sillä siveä elämä on lakkaamatonta -onnea. -- Cicero jatkaa sitte esitystään koettaen puolustaa -vanhojen -- Sokrateen ja hänen koulunsa -- viisautta stoialaisten -uusia aatteita vastaan. Aivan oikein liittävät he yhteen onnen ja -hyveen, hyveen ja viisauden; mutta sen teki jo Aristoteles muutamia -vuosisatoja heitä ennen. Siinä he tekevät virheen, että halveksivat -elämän käytännöllistä puolta ja kieltävät meiltä rakkauden, -ystävyyden, kiitollisuuden ja kaikki muut ihanat ihmistunteet. Hän -vie meidät sitten takaisin Athenan autioihin lehtoihin, joissa -Platon kuljeskeli, porttikäytävään, jossa Zeno opetti, laineiden -luo, joiden pauhun yli Demosteneen ääni kaikui, ja lukemattomiin -muihin muistettaviin paikkoihin. Verrattuina sen ajan kehnoihin -ajattelijoihin olivat nämä vanhat filosofian jättiläisiä, joiden -kirjoituksista kaikki vapaa oppi, kaikki historia, kaikki kielen -hienontuminen oli saanut alkunsa. Ja suurin heistä oli Aristoteles. -Mutta, kysyy hän, mikä on käytännöllinen loppupäätös kaikista näistä -opeista: mikä on luonto? Selvää on että se on yhdistys sielusta ja -ruumiista; mutta kuten sielun tulee vallita ruumista, siten tulee -järjen vallita sielua. Hyve taas ei ole mitään muuta kuin järki -täydellisyyteen kehittyneenä, ja ajatusvoima on jotakin jumalallista. -Lapsessakin löytyy "hyveen kipeniä", puoleksi vaistomaisia käsitteitä -rakkaudesta ja kiitollisuudesta, jotka kantavat hedelmää lapsen -kypsyessä mieheksi. Vaiston kehoittamina viisautta etsimään, uhraavat -miehet päivät ja yöt tieteelle, ja filosofit kuvaavat rauhallisissa -tutkimuksissa onnelan saarilla vietetyn elämän riemuja. Mutta -toiselta puolen eivät meidän sielumme koskaan pääse lepoon; meissä -itsessämme kasvaa toimintahalu, ja elämä on vietettävä jonkinlaisessa -toimeliaisuudessa. Vallitsevana pohjaperusteena todellisessa -toimi-elämässä on kunnia. Palaten stoialaisten epäväitteesen, että -viisas aina on onnellinen, kysyy Cicero: Voiko siis oikeastaan -ketään, joka on sairas ja köyhä, sokea tai lapseton, maanpakoon -ajettu tai rääkätty, sanoa "onnelliseksi", kääntämättä aivan nurin -kielen käytäntöä? Ja siihen loppuu puheenvaihtelu. Cicero ei vastaa -itse kysymykseen, vaan jättää sen yhtä ratkaisemattomaksi ja -selittämättömäksi, kuin se oli ennenkin. - -Ciceron teoksesta _Akatemiallisia kysymyksiä_ on ainoastaan -katkelmia säilynyt jälkimaailmalle. Penkerellä Varron huvilan -ulkopuolella Kumaessa keskustelevat Cicero ja Attikus vanhan ja -uuden Akatemian ansioista. -- Toinen puheenvaihtelu, joka, tapahtuu -Ciceron huvilassa Tuskulumin luona, käsittelee aistimien petollisia -ilmaisuja ja vaikeata tehtävää määrätä sitä paikkaa, jossa luulo -muuttuu varmuudeksi. Me emme todellakaan ole varmat mistään, emmekä -tiedä mitään. Sitte kääntää hän aineen toisapäin, tarkastaa sitä -aineelliselta katsantokannalta ja päättää esityksen kysymällä, miten -me, jotka emme edes käsitä oman ruumiimme rakennusta, saatamme luulla -voivamme tunkea katseemme taivaan ja maan salaisuuksiin? - -Teoksessaan _Tuskulanumilaisia tutkimuksia_, harkitsee hän ystävineen -muutamia kuolevaisuuden vaikeimpia kysymyksiä; sillä silloin, -niinkuin nytkin, oli kuolema ihmiskunnan suurin ongelma. Vanha usko -Elysiumiin (onnen valtakuntaan) ja Tartaroon (rangaistusvaltakuntaan) -oli hävinnyt, ja Cicero kokee viittaamalla menneisin aikoihin -todistaa kuoleman ei olevan pelkkää tyhjäksi tekemistä. Ihminen ei -voi kokonaan hävitä olemasta; vainajien henget palaavat luoksemme -öisin näyissä. Meidän sielussamme on katoomaton aavistus tulevasta -elämästä: me kylvämme, jotta lapsillamme olisi viljaa korjattavana; -me ponnistamme ja puuhaamme, jotta muut sitte ryhtyisivät työhön, -halu ikuisesti elää ihmisten muistossa, sepä innostuttaa isänmaan -ystävää ja martyyriä. Vaistomainen kuolemattomuuden tunne on voimakas -meissä. Älkää uskoko, sanoo hän, todellisen helvetin kauhuja, -älkääkä paratiisin lihallisia riemuja. Olkaa ennemmin yhtä mieltä -Platonin kanssa, että sielu on ikuinen elin-aika ilman alutta ja -loputta. Mikä voima muuten tekisi meille mahdolliseksi muistaa -menneitä, aavistaa tulevia ja käsittää nykyisiä? Katsokaa aurinkoa ja -tähtiä, vuodenaikain vaihdoksia, päivän ja yön vuorottelua, maata, -joka kasvattaa hedelmiä ihmiselle, eläinkuntaa, itse ihmistä -- ja -epäilkää sitte, onko olemassa olento -- meille näkymätön -- joka on -luonut maailman ja hallitsee sitä! Cicero esittää Sokrateen lausumia -samallaisia mietteitä ja sanoo moittien samalla kuoleman pelkäämistä -ja itsemurhaa: jos vertaa elämää maan päällä ijankaikkisuuteen, on -edellinen lyhyt kuin päiväkorennon elämä, joka kestää kesäpäivän ja -joka on vanhuuteensa ehtinyt auringon laskettua. Perustakaamme siis -onnemme maallisten nautintojen halveksimiseen ja hyveen ankaraan -harjoittamiseen. - -Sitten käsitellään kärsimistä. Voiko mikään lohduttaa kärsivää? -Viisas ei voi olla tuskista väliä pitämättä, mutta hän voi ne -rohkeudella kantaa. Samoin on sielun kärsimisen laita; lääkityksen -saa se ylevästä mielen rauhasta. Mutta ei kukaan kanna helpommin -onnettomuuksiaan sentähden että pitää ne välttämättöminä tai -sentähden että muut ovat niitä ennen häntä kantaneet. Ennemmin -antautukoon kärsijä toimeliaasen elämään ja unohtakoon tuskansa -muistaen, että vaikerrukset eivät hädästä päästä, eivätkä sovi -miehelle. - -Viimeisenä kysymyksenä on, voiko hyvettä itsessään pitää riittävänä -elämää onnelliseksi tekemään, ja vastaus siihen on myöntävä. Elämässä -olemme me aina vallitsevan aatteen johdettavina; mutta ainoastaan ne -ovat onnellisia, joiden mielet ovat kuin tyvenen järven pinta; joilla -ei ole mitään varottavaa ja peljättävää, joita eivät huolet rasita, -eivätkä himot polta, eivätkä veltostuttavat nautinnot heikonna -- ja -sellaisen rauhan saattaa hyve yksin hankkia. - -Ciceron teos _Velvollisuuksista_ on kirjoitettu ohjeeksi hänen -pojalleen tämän harjoittaessa opintoja Athenassa. Ydinkohtana on -tässä kunnia, jolla, on velvoituksia kaikissa elämän oloissa. -Luonteen koko aateluus perustuu näiden velvoituksien täyttämiseen, -vaan niiden laiminlyöminen halventaa sitä. Me emme synny yksin -itseämme varten, vaan sukulaisiamme ja isänmaata varten. Kunnia -perustuu meidän luonteemme omaan oivallisuuteen, ja siitä lähtevät -totuudenrakkaus, myötätuntoisuus ja vilpittömyys, kun sitä -vastoin oikeudentunnon puute tulee ahneudesta, kunnianpyynnöstä -tai itsekkäisyydestä. Cicero pitää julkista väkivaltaa vähemmän -vihattavana kuin kavalaa konnamaisuutta. Sotaa on käytävä -jalomielisesti, eikä ainoastaan tarkoituksella murhata mitä eteen -sattuu. Joskus voidaan myös olla anteliaita toisen kukkarosta ja -joutua vararikkoon tuhlaavaisella vieraanvaraisuudella. Jokainen -on itseään lähinnä, mutta yleiset velvollisuudet muita kohtaan -eivät saa kuitenkaan rajoittua ainoastaan niihin, jotka ovat meitä -lähinnä veren, mielipiteiden tai puolue-etujen kautta. Meidän -tulee menetellä niinkuin vanha laki käskee: "Ellös estäkö ketään -menemästä juoksevan virran luo tai kieltäkö ketään sytyttämästä -tulisoihtuaan sinun liedestäsi!" Kunniaan kuuluu myös rohkeus -eli mielen ylevyys, jota seuraa kunnianhimon tavallisten pienten -tarkoitusperien ylenkatsominen. Liikennöt ja käytöstapa vaikuttavat -myös paljon luonteen muodostumiseen. Olla välittämättä muiden -arvostelusta on pikemmin häpeämättömyyden kuin ylpeyden merkki. Huono -käytöstapa synnyttää seuraelämässä samallaisen epäsoinnun, kuin -väärä ääni musiikissa. Ei mikään ole vaikeampaa, kuin elämän-uran -valitseminen, joka tavallisesti on tehtävä arvostelukyvyn vielä -ollessa heikoimmallaan. Kalliin perintö, minkä isä saattaa jättää -pojalleen, on avujen ja mainehikkaiden tekojen kautta saavutettu -kunnia; ja surkeinta on nähdä, miten suvustaan huonontunut -jälkeläinen vetää jalon perheen lokaan. Ciceron muistutukset -ammateista ja elinkeinoista muistuttavat meidän päivistämme. -Veronkantajat ja koronkiskurit olivat yhtä vihattuja silloin, kuin -nytkin. Pikkukauppiaita ja käsityöläisiä milt'ei pidetty roskaväkenä, -varsinkin jos he palvelivat ahneutta ja ylellisyyttä. Sitä vastoin -pidettiin opettajana, rakennuttajana, maanviljelijänä ja -- -tukkukauppiaana olemista kunniana. Kauppamiestä, joka vetäytyi pois -kauppapuuhista ja osti maatiluksen, ylistettiin tavattomasti. Osa -päättyy kehoituksella, että kaikki käytännöllisesti panisivat toimeen -periaatteensa; kukin kansalainen asettukoon paikalleen julkisessa -elämässä, kun ajat niin vaativat; vaikka olisikin niin oppinut, että -taitaa lukea tähdet ja mitata maan ympärystän. - -Toisessa kirjassa huomauttaa Cicero, että tavallisesti erehdytään -suuresti edellytettäissä oman edun kärsivän siitä, että ollaan -rehellisiä teoissa ja toimissa. Asian laita on aivan päin vastoin: -tarkoitusten perille päästään ainoastaan rehellisyyden ja -vilpittömyyden kautta, mutta ei suinkaan ilkeyden ja petollisuuden. --- Toinen tärkeä kysymys on, miten ihmisten ystävyys ja luottamus -ovat saavutettavat; sillä ei mikään voima voi vastustaa yleisen vihan -virtaa, ja jos vapaus joskus on ollut kytkettynä, puree se syvemmin -jälleen irti päästyään, kuin jos olisi aina ollut vapaana. Lyhyin -tie miehen päästä todelliseen vaikutusvaltaan on se, että hän on, -minä tahtoisi että muut häntä pitäisivät. -- Ken tahtoo pysyä kansan -suosiossa, älköön riistäkö siltä isiltä perittyjä oikeuksia, älköön -rasittako sitä epätasaisesti jaetuilla veroilla, älköön hävittäkö -velkakirjoja ja ottako maata toiselta antaaksen sen toiselle. Samalla -kuin miehen siten on huolta pitäminen yhteiskunnan ruumiin parhaasta, -ei hänen kuitenkaan sovi unohtaa omaansa; mutta tässä suhteessa -kehoittaa Cicero poikaansa seuraamaan Xenofonin talouden hoito-oppia, -samoin kuin hän raha-asioissa neuvoo häntä pörssiherrojen luo, jotka -saattavat opettaa hänelle näitä asioita paremmin kuin mikään filosofi. - -Viimeinen kirja alkaa Kato vanhemman lausunnolla: "En ole koskaan -vähemmin toimeton kuin ollessani toimetonna, enkä koskaan vähemmin -yksinäni kuin ollessani yksinäni". Cicero on yhtä mieltä hänen -kanssaan yksinäisen, syrjäisen elämän eduista, mutta selvästi huomaa -hänen sydämensä riippuvan kiinni julkisessa elämässä. Hän tarkastaa -tässä kysymystä, kummanko tulee väistää, kunnian vai edun, jos -molemmat joutuvat ristiriitaan, ja tulee siihen loppupäätökseen, -ettei valan pitäminen ole kellekään turmioksi, sillä ei voi löytyä -suurempaa turmiota, kuin väkivallan tekeminen omalle tunnolle. - -Kolmesta teoksesta, jotka Cicero on kirjoittanut valtiollisista -asioista, on vielä osia tallella, nimittäin yksi puheenvaihtelu -Hallituksesta ja kaksi Lakitutkimusta. Kaikki hänen historialliset -teoksensa sitä vastoin ovat hävinneet. - -Mitä Ciceron uskonnollisiin käsitteisin tulee, on meidän muistaminen, -että vanha monijumaloiminen oli sukupuuttoon kuolemaisillaan ja -että ei ollut mitään muuta sen sijaan pantavaa, kuin filosofillisia -mietteitä. Kirjoitelmassa _Jumalten olemuksesta_ tarkastaa hän -kaikkia vallitsevia uskonkäsitteitä, mutta ei mainitse mitään -omasta kannastaan. Väittelijöinä on tässä, samoin kuin muissakin -puheenvaihteluissa, eri koulujen edustajia. Eräs puhuja julistaa -kaikkien entisten filosofien mietinnöissään ilmeisesti erehtyneen, -ja väittää kansan jumaluusoppia pelkäksi satukokoelmaksi. Ainoastaan -epikurolaiset ovat oikeassa, lausuessaan, että ihmiskunnan yleinen -usko osoittaa jumalia löytyvän, vaikka me emme mitään tiedä niiden -ominaisuuksista. Muudan toinen väittää maailmakokonaisuutta -jumaluudeksi, tai jumaluudeksi maailmakaikkisuuden sieluna olevaa -henkeä. Kolmannen mielestä on varsin kummallista, että löytyy -pahuutta maailmassa, jota sanotaan hyväätekeväisen voiman luomaksi -ja johtamaksi. Keskustelu loppuu ilman että tullaan mihinkään -ratkaisuun; mutta omana mielipiteenään esittää Cicero, että -stoialaisten syyt ovat todenmukaisimmat. Mutta, sanoo hän, kaikkien -totuuksien yhteydessä on muutamia vääriä käsitteitä, jotka ovat -niin lähellä totuutta, että meidän arvostuksemme on vaikea löytää -mitään varmaa tuntomerkkiä, josta ne voitaisiin eroittaa. Cicero ehkä -ilmaisee oman epäilyksensä seuraavassa tarinassa, jonka hän panee -erään epikurolaisen huulille. - --- Jos te kysytte minulta, mitä jumaluus on eli sen olemus ja -ominaisuus, niin seuraan Simonideen esimerkkiä, joka, yksinvaltias -Hieron tehtyä hänelle saman kysymyksen, pyysi päivän ajatusaikaa. -Kun kuningas seuraavana päivänä vaati vastausta, pyysi Simonides -vielä kaksi päivää. Ja kun hän siten lakkaamatta vaati kahdistettua -ajatusaikaa antamatta mitään vastausta, ja Hiero oudoksuen kysyi -syytä siihen, vastasi Simonides: "Sentähden että, mitä kauemmin -ajattelen asiaa, sitä hämärämmältä se minusta näyttää." - -Toisessa teoksessa _Ennustamisesta_ esittää hän syitä, joista -toiset puolustavat, toiset vastustavat Romalaisten uskoa enteisin, -ennusmerkkeihin ja uniin, ja tulee siihen loppupäätökseen, että -"järki kaikin tavoin on sitä vastaan, mutta usko sen puolesta." - -Irtonaisessa kappaleessa -- _Scipion uni_ -- sanoo hän: "Kaikilla, -jotka ovat suojelleet, hyödyttäneet ja vieneet eteenpäin isänmaataan, -on varma ja määrätty paikka taivaassa, jossa he onnellisina tulevat -elämään ikuista elämää. Mutta niiden sielut, jotka ovat antautuneet -lihallisiin nautintoihin ja tekeytyneet näiden orjiksi -- jotka -nautintoja tavoittavien himojensa kiihoituksesta ovat rikkoneet -jumalten ja ihmisten lakeja vastaan, -- ovat ruumiista erottuaan -alituisesti liitävät maailman ympärillä, eivätkä pääse näihin -(rauhan) asuntoihin ennen kuin monien vuosien harhailun jälkeen." - - - - -Sallustius. - - -Kuoli v. 35 e.Kr. - -Krispus Sallustius oli syntynyt Sabinilaisella Amiternumin alueella -ja tuli aikaisin Romaan, jossa harjoitti opintoja ja muuten -antautui nauttimaan kaikkea, mitä pääkaupungin elämä tarjosi. -Samaten kuin kaikki muutkin hyvälahjaiset Romalaiset etsi hän -mainetta valtiollisella alalla ja pääsi ensin kvestoriksi ja sitte -tribuniksi. Hän yhtyi Caesarin puolueesen ja ajettiin sentähden -pois senaatista, jonka tähden hän oitis lähti Caesarin luo, ja tämä -antoi hänelle päällikön viran sodassa Pompejoa vastaan ja asetti -hänet sitten prokonsuliksi, jossa sai mellastaa mielensä mukaan ja -hyötyi suuresti. Syytettynä kiskomisista vapautettiin Sallustius -Caesarin välityksestä. Vetäydyttyään pois virkatoimistaan, rakensi -hän itselleen mukavan asunnon Romaan Kvirinuskukkulalle, nai Ciceron -eroitetun puolison Terentian ja harjoitti sitten kuolemaansa saakka -kirjallisia toimia. - -Hänen pääteoksestaan _Roman historia_ (vuodelta 78 vuoteen 67) on -meidän aikoihin säilynyt ainoastaan katkelmia. Sitä vastoin ovat -aivan täydellisinä meillä tallella kuvaus Katilinan kapinaliitosta ja -sota Jugurthaa vastaan. - -Kuvauksensa _Sota Jugurthaa vastaan_ aloittaa hän vertaamalla -persoonallisten etevyyksien ja rikkauksien katoovaisuutta henkisellä -alalla tehtyjen urotöiden pysyväisyyteen; kunnianhimoa, joka oli -kiihoittanut muinaisuuden mainioita miehiä seuraamaan esi-isiään -mainetta ja kunniaa saavuttakseen, aikansa tapain turmelukseen, -kun ihmiset kilvan koettivat kunnostaa itseään ylellisyydellä ja -laiskuudella enemmän kuin hyveellä ja työllä. Hän johtaa sitte -lukijansa muistamaan, miten Hannibal toisessa Punilaisessa sodassa -enemmän kuin mikään muu vihollinen oli heikontanut Roman voimaa, -ja että oli tehty liitto Numidialaisten kanssa, joiden kuningas -Micipsa oli kasvattanut veljenpoikansa, nimeltä Jugurtha, yhtä -huolellisesti kuin omatkin poikansa. Kun Jugurtha oli kasvanut -mieheksi, saavutti hän rohkeudellaan ja viisaudellaan sekä omien -maanmiestensä että Romalaisten kenraalien suosion, ja hänen setänsä -oli kuollessaan palkaksi urhoudesta, jota Jugurtha oli osoittanut -Numantian piirityksessä, perinnöksi määrännyt hänelle toisen puolen -valtakuntaansa. - -Jaettuaan aarteet ja maat serkkujensa kanssa murhautti Jugurtha -nuoremman heistä, Hiempsalin, ja pakoitti vallanhimoisilla -pyyteillään vanhemman, Adherbalin, pakenemaan Romaan valittamaan -senaatille. Peläten rangaistusta, laitti Jugurtha lähettiläitä -Romaan, jotka runsailla lahjomisilla saivat aikaan, että senaatti, -tekemättä mitään Hiempsalin murhan kostamiseksi, päätti jakaa -Numidian molempien valtaan pyrkijöiden välillä; ja Jugurtha toimitti -niin, että hedelmällisimmät ja väkirikkaimmat maat tulivat hänen -osalleen. - -Sallustius kertoo nyt Afrikan asemasta ja sen asukkaista, mainiten -useimpien kirjailijoiden pitävän sitä kolmantena maanosana. -Pohjoisrannikolla asui alkuaan ainoastaan Getuleja ja Libyalaisia, -ja myöhemmin Medialaisia ja Persialaisia, jotka olivat sotilaina -palvelleet Herkulesta Hispaniassa. Nimen Medialaiset olivat -Libyalaiset vähitellen vääntäneet nimeksi Maurilaiset; ja Getulien -sekä Persialaisten jälkeläiset olivat perustaneet Numidian -valtakunnan. Sitä myöhempänä aikakautena perustivat Foinikialaiset -ja muut siirtolaiset useita kaupunkeja, ja Kyrenen asukkaista kasvoi -mahtava kansa. Toisella puolen heitä asuivat Etiopialaiset, ja -kauempana etelässä päin alkoi pitkä jono auringon paahtamia maita. -Siihen aikaan, jolloin sota Jugurthaa vastaan alkoi, hallitsivat -useampia punilaisia kaupunkeja Romalaiset preetorit; Maurilaisten -hallitsijana oli kuningas Bocchus. - -Vakuutettuna siitä että Romassa kaikkea saattoi ostaa rahoilla teki -Jugurtha uudelleen hyökkäyksen Adherbalin alueelle ja piiritti -Cirta-kaupunkia, nykyistä Konstantinea Algierissa. Roman senaatti -lähetti ruhtinaille käskyn, että heidän pitäisi lykätä riitansa -erityisen tuomiokunnan ratkaistavaksi, mutta Jugurtha vakuutti -ainoastaan ryhtyneensä varokeinoihin estääkseen Adherbalin vehkeitä, -ja sillä vastauksella läksi lähettiläs kotiin. Adherbal lähetti nyt -vuorostaan valituskirjeen senaatille, jonka jälkeen laitettiin uusi -lähetyskunta varoittamaan Jugurthaa. Mutta siitä ei lähtenyt mitään -hyötyä, ja kun Cirta oli pakoitettu heittäytymään viholliselle, -surmattiin Adherbal ja hänen kanssaan kaikki kaupungin asukkaat. -Nyt lähetettiin sotajoukko konsuli Kalpurnion johdolla Numidiaan. -Jugurtha kuitenkin lahjoi päällikön, ja vale-antautumisen jälkeen, -joka maksoi Jugurthalle muutamia norsuja ja nautaeläimiä, mitkä hän -sittemmin sai takaisin, palasi konsuli Romaan. Mutta kansantribuni -Memmius, joka vihasi ylimyksiä, yllytti kansaa vaatimaan että -Jugurtha noudatettaisiin Romaan ja pantaisiin kanteesen. Se -tapahtuikin, ja Jugurthaa käskettiin ilmaisemaan rikoskumppaninsa, -uhalla että muuten surmattaisiin. Mutta toisen tribunin, -Boebion, avulla, jonka Jugurtha oli lahjonut, teki hän tyhjäksi -kansankokouksen päätöksen. Jugurtha, joka sitä paitsi runsaalla -lahjomisella oli saanut erään uuden kilpailijansa salaa surmatuksi, -sai nyt käskyn heti lähteä Romasta, ja hän tekikin sen sanoen: "Kurja -kaupunki, sinut saisi kokonaan ostaa ja hävittää, jos vain löytyisi -ostaja!" Kun sotaa häntä vastaan nyt jatkoi konsuli Albinus, saarsi -hän öiseen aikaan romalaisten leiriin ja pani vastustajansa niin -ahtaalle, että tämän täytyi myöntyä mitä häpeällisimpiin rauhan -ehtoihin. Mutta senaatti julisti, ettei mitään rauhaa voitaisi tehdä -ilman sen ja kansan suostumusta, ja tutkijakunta asetettiin vetämään -kanteen alaisiksi ja rankaisemaan niitä, jotka olivat ottaneet -lahjoja viholliselta. - -Sallustius huomauttaa tässä ohimennen Punilaisten sotien loputtua -syntyneen mahtavia puolueita sekä kansassa että senaatissa; patriciot --- ylimykset -- olivat kohottaneet valtavaatimuksensa, ja plebejit --- alhainen kansa -- vapausvaatimuksensa niin korkealle, että ne -uhkasivat valtiolle perikatoa. - -Metellus, toinen uusista konsuleista, voimakas ja rehellinen mies, -tuli nyt Numidiassa Roman sotajoukon päälliköksi ja sai Jugurthasta -ja tämän kenraalista Bomilkarista tärkeän voiton, joka herätti suurta -riemua ja tyytyväisyyttä Romassa; mutta vihollisuuksia jatkettiin -kuitenkin vaihtelevalla onnella. Kertomuksen päähenkilöksi tulee nyt -Marius, Metellon alipäällikkö, jonka onnistui itselleen saada lupa -palata Romaan, jossa hän valittiin konsuliksi. Sillä aikaa lisäsi -Jugurtha sotavoimaansa pestaamalla Getuleja ja yllytti Mauretanian -kuningasta Bocchoa julistamaan Romalaisille sotaa. Sallustius kertoo -nyt muutamia hauskoja tapauksia, ja hänen kuvauksensa taisteluista, -maan luonnosta, kansan tavoista ja sotajuonista, joita taistelijat -käyttivät voittaakseen toisensa, ovat hyvin hauskoja. Metellus -nolostui niin vastarinnasta, jota hänelle tehtiin, että hän, siihen -sijaan kuin hänen olisi pitänyt voimakkaasti jatkaa sotaa, koetti -välttää yhteeniskemistä. Sillä välin oli Marius osannut saattaa -Metellon epäluulon alaiseksi ja samalla herättänyt kansassa suuria -toiveita itsestään, jos pääsisi ylipäälliköksi. Se onnistuikin; -Metellus kutsuttiin pois ja Marius valittiin hänen seuraajakseen. - -Kun Marius oli saapunut Afrikaan ja niin vähitellen totuttanut -mukanaan tuodut apujoukot pelotta kohtaamaan vihollista, valloitti -ja poltti hän monta tärkeätä kaupunkia ilman mainittavaa mieshukkaa -Romalaisten puolelta, josta oli seurauksena, että Numidialaiset -alkoivat pelätä häntä ylenluonnollisena olentona. Keskellä näitä -voittoja tuli Marion sotajoukkoon lisäksi suuri ratsujoukko; -sen oli Romassa koonnut Marion kvestori Sulla; häntä Sallustius -esittää jalosukuiseksi mieheksi, joka suosi kirjallisuutta ja -nautintoa, mutta rakasti vielä enemmän kunniaa ja oli varustettu -ominaisuuksilla, mitkä pian tekivät hänet sekä Marion että -halvimpien sotamiestenkin suosikiksi. Bocchus oli nyt liittynyt -Jugurthaan, ja yhdistynein voimin viskautuivat he niin tulisesti -Romalaisten päälle, että näiden mieshukka oli suurempi kuin -kaikissa edellisissä taisteluissa yhteensä. Uudessa tappelussa -paria päivää myöhemmin lyötiin barbarit uudelleen, ja Bocchus, -jonka Marion luo lähetyt lähettiläät joutuivat rosvojen kynsiin -ja Sullan ruokittaviksi, saatiin laittamaan lähettiläitä Romaan -rauhaa rukoilemaan. Senaatin luvattua hänelle ystävyyttä ja liittoa, -jos hän sitä ansaitsisi, pyysi hän päästä keskustelemaan Sullan -kanssa. Se hänelle myönnettiinkin, mutta Sulla tuli paikalle vahvan -vartiojoukon turvissa, jossa oli myös muutamia Balearialaisia -linkojia, ja kuninkaan poika Volux tuli hänelle vastaan. Sulla, -jota oli kehoitettu olemaan varuillaan, koska Jugurthan luultiin -olevan lähiseuduilla, aavisti petosta, mutta kehoitti sotamiehiään -pysymään rohkealla mielellä. Ei koskaan aseellisen miehen, sanoi -hän, tarvitse kääntää selkäänsä viholliselleen. Ja niin saapuivat he -vahingoittumattomina Maurilaisten leiriin. Yksityisessä neuvottelussa -sitoutui Bocchus hiukan epäröittyään pettämään Jugurthaa. Tämä -houkuteltiin useimpine seuralaisineen aseitta tulemaan muka -rauhanpäätöksestä keskustelemaan. Väijyksistä hyökättiin heidän -päälleen, ja Jugurtha jätettiin sidottuna Sullalle, joka vei hänet -Mariolle. Itse ei Sallustius enempää kerro Jugurthasta, mutta muilta -saamme me tietää, että hän ja kaksi hänen poikaansa kuletettiin -vankeina triumfiretkessä Romassa. Kansan pilkkaamana ja sotamiesten -rääkkäämänä heitettiin Jugurtha vankihuoneesen, jossa hän muutamien -vuorokausien kuluttua menehtyi nälkäkuolemaan. - -Sallustion kertomus _Katilinan salaliitosta_ alkaa huomautuksella, -että jokaisella ihmisellä, joka pyrkii kohoomaan muita luotuja -olentoja ylemmäksi, on velvollisuutena koettaa elää toisella tavoin -kuin elukat, ja pitää ajatusmahdin kunniaa ruumiillista voimaa -parempana. Lyhyesti kuvattuaan Katilinan rohkeata, kunnianhimoista -luonnetta, puhuu hän Roman perustajain avuista, ja huomauttaa -sitäkin, että Athenalaisten urotekoja ylistettiin koko maailmassa -mitä mainehikkaimpina sankartöinä, ja siitä tuli kiittää Kreikan -suuria kirjailijoita, kun Romalaisilla sitä vastoin lahjakkaat -miehet mieluummin toimivat kuin puhuivat ansioistaan. Hän osoittaa -Roman kansan nyt suvustaan huonontuneen ja esittää, kuinka helposti -Katilina, saituuden ja siveellisen turmion hävitettyä kaikki -perusaatteet, saattoi niiden joukosta, jotka olivat tuhlanneet -perityn omaisuutensa pelissä ja kalleissa nautinnoissa, koota -ympärilleen kunniasta huolimattoman liittolaisjoukon, johon kuului -muutamia senaattorejakin ja monta nuorta jalosukuista miestä. -Sellaisten toverien avulla päätti hän kumota hallituksen, jo ennen -otettuaan osaa tuumaan murhata useimmat senaattorit. Kun hänen -ensimmäinen yrityksensä päästä konsuliksi oli rauennut tyhjiin, keksi -hän uusia tuumia sekä Roman että koko Italiankin suhteen; niihin -kuului myös yritys murhata Cicero, joka hänen sijaansa oli valittu -konsuliksi. Vihdoin viimeinkin päätti hän panna toimeen julkisen -kapinan. Eräs hänen liittoveljiään, Manlius, koetti Etruriassa -yllyttää rahvasta ja ympärilleen koota rosvoja kaikenlaisia. - -Nyt puhuttiin jo yleisesti salaliitosta, ja senaatti päätti, että -"konsulien tulisi varoa, ettei valtio kärsisi mitään vahinkoa". -Sanoma tuotiin Manlion ruvenneen taisteluun, ja puhuttiin -ennusmerkeistä ja enteistä, vieläpä orjien kapinahankkeistakin. -Vaaran suuruuden mukainen väennosto tehtiin, levottomuus painoi -kaikkien mieliä, kamala kauhistus valtasi kaikki kansanluokat ja -naiset kohottelivat rukoillen käsiänsä taivasta kohden. - -Huolimatta monista varokeinoista, ilmestyi Katilina senaattiin, -kun Cicero häntä vastaan piti mainion puheensa. Katilina koetti -vastata, mutta kaikki läsnäolijat vaiensivat hänet huudoilla, että -hän oli vihollinen ja kavaltaja. Hän uhkasi silloin sammuttaa -ympärilleen sytytetyn tulen saattamalla kaikki perikatoon, ja -matkusti heti Manlion leiriin, antaen Romaan jääneille tovereilleen -tehtäväksi yleisen verilöylyn toimeenpanemisen ja kaupungin tuleen -sytyttämisen, hänen itsensä johtaessa sotajoukon ryntäystä Romaan. -Senaatille lähetti Manlius sen selityksen, että hän ja hänen, -seuralaisensa olivat tarttuneet aseisin ainoastaan päästäkseen -rauhaan koronkiskurien ja preetorien nylkemisistä. Katilina taas -selitti kirjeessä väärän ja huonon kohtelun pakoittaneen hänet -tuohon turmiokkaasen tekoon: sitä ansaitsemattomille miehille oli -hän nähnyt suotavan kyllin kyllä kunnian osoituksia, mutta itse -oli hän perättömien epäluulojen tähden ajettu maanpakoon. Hän -kuljeskeli nyt kunniavartijaston saattamana, kuni olisi ollut korkea -hallitusmies. Senaatti vaati Antoniota, toista konsuleista, kiireesti -nostojoukoilla marssimaan häntä vastaan, kun sitä vastoin toinen -konsuli, Cicero, jäisi kotiin kaupunkia suojelemaan. - -Sallustius huomauttaa tässä, että kaikki kansat auringon noususta -sen laskuun saakka olivat Roman vallan alla. Rauha ja ylellisyys -vallitsivat, mutta kuitenkin oli tyytymättömyys ikäänkuin ruttosaasta -levinnyt kaikkien mieliin. Alemmat kansanluokat kadeksuivat ylempiä -eivätkä näyttäneet olevan milläänkään, vaikka yhteiskuntaa kumoovat -vaarat; niin lukuisina uhkasivat Romaa; sillä köyhällä ei ole mitään -menetettävää. Sallustius mainitsee monta syytä tähän tilaan, muiden -muassa kansanvallan sortumisen ja harvainvallan kasvavan vaikutuksen, -lisäten kuitenkin, että tasavalta olisi joutunut perikadon partaalle, -jos Katilinan vehkeet olisivat onnistuneet. - -Lentulus, eräs Katilinan liittolaisia, koetti saada apua -Allobrogeilta, Gallialaiselta kansanheimolta, joka oli laittanut -lähettiläitä Romaan; mutta lähettiläät ilmaisivat ne tarjoukset, -joita heille oli tehty, ja kapinat, joita Katilina yllyttämällä oli -saanut aikaan sekä itäisessä että läntisessä Galliassa, herättivät -enemmän levottomuutta kuin kauhua. Romassa ryhdyttiin kuitenkin -laajoihin tuumiin yleisen kapinan toimeenpanemiseksi, niin pian kuin -salaliittolaisten sotajoukko lähenisi. Mutta Cicero sai aikaan, että -etevimmät salaliittolaisista vangittiin ja vietiin senaatin eteen; -sinne oli todistuksia heitä vastaan jo edeltäpäin koottu, joten -syytetyt oitis pantiin vankeuteen. Nyt seurasi neuvottelu kavaltajien -rankaisemisesta. Kajus Caesar vastusti liian suurta ankaruutta ja -ehdotti, että päätettäisiin heidän tehneen itsensä syyllisiksi -ainoastaan omaisuutensa menettämiseen ja että heitä pidettäisiin -vankina jossakin kaukaisessa Roman valtioon kuuluvassa kaupungissa. -Mutta Markus Kato sitä vastoin esitti, ettei jumalten suojelusta -saada lupauksilla ja pelkurimaisilla rukouksilla, vaan varovaisuuden -ja viisauden varokeinojen kautta; sentähden neuvoi hän, että -syytettyjä kohdeltaisiin kuin kuolemaa ansaitsevia rikoksentekijöitä. -Hänen mielipiteensä hyväksyivät useimmat, ja tuomio tehtiin -sen mukaan. Sallustius lausuu tässä omana mielipiteenään, että -muutamien harvojen kansalaisten avut olivat syynä Romalaisten moniin -mainehikkaisin urotekoihin, ja ylistää molempia senaattoreja, -esittäen heidän puheensakin. Me saamme sitten tietää, että Ciceron -käskystä viisi liittoutuneista surmattiin samassa vankilassa, jossa -Jugurtha oli päivänsä päättänyt. - -Sillä aikaa oli Katilina koonnut kaksi legionia, voimatta kuitenkaan -hankkia mukavia aseita enemmälle kuin neljännelle osalle, jonka -tähden hän Antonion lähestyessä vältti taistelua, siksi kuin oli -saanut kuulla, mitä hänen puoluelaisensa olivat toimittaneet Romassa. -Kun sanoma tuli heidän vangitsemisestaan ja surmastaan, lähtivät -monet tiehensä Katilinan leiristä, ja jälellä olevien kanssa -kiiruhti hän rientomarsseilla Pistoriaa kohden, toivoen pääsevänsä -pakenemaan Galliaan. Mutta sinne-pääsö suljettiin häneltä; hänelle -tulivat vastaan konsulien joukot, ja hän päätti sentähden koettaa -sotaonneaan tappelunsa. Pidettyään kiihoittavan puheen joukolleen -antoi hän tämän asettua kentälle vastapäätä vihollis-sotajoukkoa, -jota johtaja muistutti, että tässä tuli taistella isänmaan, lasten, -temppelien ja kodin puolesta. Merkki annettiin ja nyt alkoi taistelu, -jossa molemmin puolin tapeltiin mitä suurimmalla vimmalla. Katilina -täytti yht'aikaa velvollisuutensa sotilaana ja taitavana päällikkönä, -ja huomattuaan omiensa joutuneen tappiolle syöksyi tulisimpaan -tappeluun ja kaatui taistellen viimeiseen hengenvetoonsa. Sallustius -lisää kaikkien salaliittolaisten kuolleen haavoitettuina etupuolelta -ruumistaan, ja että urhoollisimmat Roman sotajoukossa joko kaatuivat -tahi lähtivät taistelukentältä pahasti haavoitettuina. Patsas -Florensin läheisyydessä osoittaa vielä, missä tämä taistelu lähes -kaksituhatta vuotta sitten tapahtui. - -Sallustion _Roman historia_ käsittää kolmentoista vuoden ajan Sullan -kuolemasta lukien Mithridateen sodan alkuun. Irtonaisia kappaleita, -jotka tästä historiasta löytyvät jälellä kieliopin tekijöiden ja -muiden kirjailijain teoksissa, on neljä puhetta, kaksi kirjettä -yleisistä asioista ja muutamia lyhyitä katkelmia. - -Sallustion arvellaan muodostaneen kirjoitustapansa Tukydideen mukaan, -ja Kvintilianus sanoo siitä, että sivistyneiden korvien kuulla ei voi -löytyä mitään täydellisempää. On tehty huomautuksia niitä siveellisiä -mietteitä vastaan, joita hän on pistänyt väliin kertomuksiinsa, -ja arveltu niiden häiritsevän historiallisen kuvauksen tasaista -kulkua; mutta se ei ole luettava Sallustiolle kovin suureksi viaksi, -koska hänen tarkoituksenaan varmaankin oli "Jugurthassa" paljastaa -ylimyspuolueen yleistä ja yksityistä siveettömyyttä, ja "Katilinassa" -osoittaa seuraukset ylimysten paheista. - - - - -Virgilius. - - -Kuoli vuonna 19 e.Kr. - -Virgilius -- eli täydeltä nimeltään Publius Virgilius (myöskin -Vergilius) Maro -- on meidän päiviimme saakka saanut pitää kunnian -olla vanhan Roman yleisimmin arvostettu runoilija. Jo muutamia -vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen olivat hänen runoelmansa -nousseet sellaiseen maineesen, että niitä käytettiin kouluissa -lukukirjoina, ja tietäväthän kaikki kumminkin yhden niistä, Aeneidin, -vielä tänä päivänäkin olevan opetuskirjana koko sivistyneessä -maailmassa. Keskiajalla, jolloin Kreikan kirjallisuus oli melkein -unhotuksissa, luettiin kuitenkin Virgiliota hyvin uutteraan, ja -se oli kaikille hyvin mieluinen kirja. Hänen teoksensa olivat -ilmestyneet painosta 40 kertaa ennen kuin Homeron teoksia ruvettiin -painamaankaan. Eräitten Virgilion runoissa tavattavien salaperäisten -kohtain tähden muuttui hän keskiajan kansanluulossa loihtijaksi, -josta taru tiesi kertoa monta kummallista seikkaa. - -Virgilius eli Auguston hallitessa ja romalaisen kirjallisuuden -kultaisella aikakaudella. Hän oli syntynyt Mantuan läheisyydessä -ja sai, vaikka oli vain vähäarvoisen tiilitehtailijan poika, -huolellisen kasvatuksen, joka täydentyi Romassa, missä hän tutkiskeli -viisaustiedettä, luonnontiedettä ja lääketiedettä. Perintötilansa -menetti hän sisällisen sodan kautta, kun Augustus voittonsa jälkeen -jakeli maapalkintoja vanhoille sotilailleen, mutta sai sittemmin -korvausta keisarilta, kun tämä Maecenaan kautta oli tullut tuntemaan -ja arvossa pitämään lahjakasta, rakastettavaa runoilijaa ja -rauhaisaa, aivan vaaratonta kansalaista. Sen jälkeen eli Virgilius -suloisessa levossa milloin maatilallaan Roman läheisyydessä, -milloin Neapelissa. Ollen aina heikko terveydeltään, sairastui -Virgilius paluumatkalla lyhyemmän Athenassa käynnin jälkeen ja kuoli -Brundusiumissa (nykyisessä Brindisissä) lähes 51 vuoden vanhana. - -Virgilius esiintyi ensin kymmenellä paimenrunolla, _Bucolica_, joita -myös kutsuttiin "Eklogeiksi", ja jotka ovat idyllisiä kuvauksia -paimenelämästä Teokriton mallin mukaan, mutta paljon "hienonnettuja", -melkeinpä hovipukuun. Näistä runoista on järjestykseltään neljäs, -kirjoitettu 40 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja omistettu -"Polliolle", erittäin huomiota ansaitseva sentähden, että sen -sittemmin katolisena keskiaikana arveltiin sisältävän ennustuksen -- -Messiaasta. Todellakin puhutaan siinä pojasta, joka siihen aikaan -syntyi konsuli Polliolle, ja runoilija ylistää laulussaan lapsen -onnellista tulevaisuutta dityrambisesti ylevin, leijailevin sanoin, -joista varsin helposti saattaa niille sellaisen valeselityksen antaa. -Näin lausuu hän: - - "Taas pian uudestaan jono vuossatain alkavi suuri. - Nään tulevan Saturnon ajan taas ja Astraean [Oikeuden jumalatar], - uuden myös sukuheimonkin. Olympost' alas tulleen. - Kaino Lucina [Valotar], sä suosiohos ota syntyvä poika - tuo, jota väistyvi Raudan aika ja kasvavi uusi, - maaliman piirin täyttävä kultainen suku... - Pois kuluv' on rikostemme jok'ainoa pieninkin jälki - hallitessas, sekä poistuva maaliman kauhu ja pelko. - Hän jumalten elohon on pääsevä. Ympärillänsä - vain urohot, jumalat näkev' on, mihin niin sekoittuin hän - rauhaisaa isien saa kunniass' hallita mailmaa. - - Tervehdykseks maa suo halvat antimens' sulle... - Maidon itsestään kotihin nisin paisuvin vuohi - kantavi, eikäpä laumatkaan jalopeuroa pelkää. - Kukkia joukoittain sun kasvavi kehtosi kauneiks, - käärmeet kuolevi, myrkkyiset häviää tuhoruohot, - höysteit' Assyrian kaikk' antavi maat sadon runsaan." - -Runoilijan lähin teos _Georgica_, opetusruno maanviljelyksestä, -muistuttaa myöskin kreikkalaisia malleja, erittäinkin Hesiodon teosta -"Työ ja päivät", mutta se on samalla kertaa syntynyt reippaista ja -vapaista itsenäisistä havainnoista, jotka sille antavat viehättävän -alkuperäisyyden. Runoelma, joka alkaa rukoilemalla keisaria, että -hän antaisi runollista henkeä, jakaantuu kolmeen kirjaan, joista -ensimmäinen puhuu maanviljelyksestä, toinen puunistutuksesta, kolmas -karjanhoidosta ja neljäs mehiläisten sikiöistä. Maanviljelijää -neuvotaan kylvämään aikaisin, kyntämään syvään ja kyntämään kedot -neljään kertaan. Hanhet, kurjet, pikkulinnut ja hiiret tulee hänen -karkoittaa pois pellosta ja hävittää rikkaruohot. Mainitaan etuisia -ja huonoja päiviä töitä varten ja häntä opetetaan ennustamaan -ilmaa ilma-merkeistä ja eläinten käyttäytymisestä. -- Toinen kirja -opettaa omena-, puuperuna- ja öljypuiden istuttamista ja varsinkin -viinitarhan hoitoa. Viinijumalan apua rukoillaan, ja runoelmassa -tavataan paikka paikoin oivallisia mietelmiä Italian erinomaisesta -ilmanalasta ja hyvistä tuotteista sekä sen poikien urhoudesta. -- -Kolmas kirja puhuu karjasta ja hevosista. Hyvällä lehmällä pitää -olla synkkä katse, ruma pää, voimakas niska, pitkälle alas riippuva -kaulamallo, pitkäkkäät kyljet, hieno pää, kapea vatsa, pyöreä selkä -ja rikasjänteinen rinta. Parhaat ovat kastanjan ruskeat ja harmaat; -huonoimmat valkeat ja vaalean harmaat. -- Neljäs ja viimeinen kirja, -joka on omistettu Maecenaalle, puhuu pelkästään mehiläisistä, -joiden hunaja ennen sokeriruovon löytöä oli tärkeämpi, kuin mitä -se sittemmin on ollut. Siihenkin osoittaa Virgilius olevansa -hyvin perehtynyt ja mieltynyt, vaikka hän monissa kohdin on aivan -harhateillä, niinkuin esim. pitäessään mehiläisten noukkivan poikasia -itselleen lehdistä ja kukista ja hunajan sateena putoovan alas -taivaasta. - -Virgilion viimeinen ja suurin teos on sankarirunoelma _Aeneis_ eli -"Aeneidi", laulu Aeneaasta, Troijan häviön jälkeen pakoretkillä -harhailevasta sotilaasta, joka monien vaarallisten retkien perästä --- vihdoin laski maalle Latiumiin ja perusti sinne Alba Longan -kaupungin, josta johtui Roman alkuperä. - -Tämäkin kahteentoista lauluun jaettu runoelma on jäljennös -kreikkalaisista malleista. Virgilius koetti päästä samaan asemaan -Romassa, kuin Homerolla oli ollut Kreikassa. Jossakin määrässä hän -siinä onnistuikin, vaikka hän alkuperäiseltä voimalta jäi esikuvaansa -paljoa jälemmäksi. Laulu Aeneaasta, jonka edellinen puoli kertoo -sankarin harharetkistä ennen hänen Latiumiin saapumistaan ja jonka -jälkimmäinen puoli sisältää jotensakin pitkäjuonisen kuvauksen -tappeluista, joita Aeneaalla oli taisteltava Italiassa, ennen -kuin siellä sai pysyväistä jalan sijaa, tuli aikansa romalaiseksi -kansallis-epokseksi, ja sen on hienolla, viehättävällä kielellään -onnistunut pysyä suuressa maineessa meidän päiviimme saakka. - -Runoelman sisällys on lyhyesti seuraava. Seitsemän vuotta -harhailtuaan Troijan valloituksen jälkeen saapuu Aeneas Siciliaan, -ja aikoo juuri mennä etsimään sitä maata, jonka kohtalo oli hänelle -luvannut, kun Troijalaisia vihaava Juno antaa myrskyn ajaa hänen -laivansa Afrikan rannikolle, missä kuningatar Dido parhaallaan -rakentaa Karthagon kaupunkia. Kuningatar ottaa ystävällisesti vastaan -Aeneaan ja hänen seuralaisensa, mutta vielä lujemmaksi vahvistaakseen -hyvää väliä, herättää sankarin äiti, Venus, Didon sydämessä palavan -rakkauden Aeneaasen. Lemmestyneen kuningattaren kehoituksesta kertoo -Aeneas menneet vaiheensa, puhuu Kreikkalaisten ryntäyksestä Troijaan -ja kuvaa kaunopuheliaasti, kuinka kaupunki miekkaan ja tuleen sortui. -Näin sanoo hän muun muassa: - - "Kuulla myös tahtonet, loppu mik' olj Priamon kovan onnen? - Nähdessään asuntonsa ja kaupungin hävityksen, - nähdessään vihollisten huoneisin sisempiinkin - tunkevan, ottavi hartioilleen iän heikontamille, - jäykkänä vuosist' unhoon jäänehet hän asehensa, - vyöttää myös kupehilleen tylstynehen teräsmiekan; - niin kulun ohjaa sitten varmaa kuoloa kohti". - -Kun vanhan kuninkaan puoliso näkee vanhuksen tulevan nuorukaisen -varusteihin puettuna, virkahtaa hän: - - "Voi mikä toivottuus on, puoliso raukkain, - saanut sun varuksiin? Sano, minne sä pyrkiä aiot. - Moisia puolustajoita ja moist' ei kohtalo turvaa - kaipaa. Suottapa Hektorkin jalo sois apuansa. - Väistyös tänne sä nyt! Tämä alttari kaikkia suojaa, - tai myös kuollaan yhtenä kaikki!" - -Nyt syöksyy Priamon poika Polites sisälle Neoptolemon takaa ajamana, -joka vanhempien silmäin edessä surmaa nuorukaisen keihäällään. -Epätoivoinen vanhus puhkee vaikerruksiin nähdessään tämän kamalan -teon ja viskaa heikolla kädellään murhaajaa kohti peitsensä, joka -julmuria haavoittamatta jää kilven kupuraan riippumaan. Raivostuneena -huudahtaa Neoptolemus: - - "Siis sana vie sekä uutiset joutuhun saata - nyt isällein Akilleylle ja kerto'os mun tuhotöistäin, - myös kuink' unhotin jo mä kaikk' hänen antamans' ohjeet! - Nyt heti kuole! Sen lausuen laahaa hän pojan hurmeess' - alttarin juurehen oitis vanhuksen vapisevan, - käärivi niin vasempaan kätehens' tukan, oikea nostaa - miekan, kahvoa myöten sen upottaa ukon kylkeen. - Päättyi niin Priamon elo, niin Osatar hänen päiväns' - loppuun surkeahan vei, kun palavan olj nähnyt - Troijan, valtans' sortuvan hän, jok' oli valtias muinoin - Aasian maiden, kansojen niin useoiden". - -Kun kaikki toivo on menetetty, päättää Aeneas yhdessä likeisimpien -sukulaistensa ja muiden kokoontuneiden seuralaisten kanssa paeta yli -meren uutta kotia etsimään. Hän tekee monta yritystä uutta kaupunkia -perustamaan, mutta ilman menestystä, ja ohjaa vihdoin kulkunsa -Italiaa kohden, jossa hän ennustusten mukaan vihdoin on saava -toivonsa täytetyksi, ja on jo perille saapumaisillaan, kun myrsky -viskaa hänet Afrikan rannikolle. - -Lemmettären käsivarsilla kahlehdittuna on Aeneas nyt valmis -ainaiseksi jäämään Didon luo, mutta silloin saa hän Jupiterilta -käskyn lähteä Karthagosta ja purjehtia Italiaan. Taisteltuaan ankaran -taistelun itsensä kanssa, tempautuu hän irti ja pakenee. Mielettömän -surun sortamana surmasihe silloin Dido. - -Myrsky ajaa Aeneaan Siciliaan, jossa hän laatii kuolinuhrin -isälleen. Väsyneinä tähän kiertolaiselämään koettavat Troijalaiset -naiset polttaa laivat, mutta rankkasade tekee tyhjäksi tämän -tuuman. Täten varoitettuna päättää Aeneas Siciliaan jättää vaimot -ja ukot; itse lähtee hän täysivoimaisten miesten kanssa edemmäksi -ja saapuu vihdoin Italian rannikolle Kumaesen. Sieltä lähtee hän -kohta etsimään Sibyllan luolaa. Noita-akka ilmoittaa hänelle, mitä -sotia ja vaaroja hänellä vielä on odotettavana, ja opettaa hänelle, -kuinka hän on löytävä tien tuonen valtakuntaan. Sibyllan saattamana -ohjaa hän kulkunsa alas varjojen maahan, ja näkee siellä Didon, -joka vaiti ollen ja suutuksissaan kääntyy hänestä pois. Autuuden -valtakunnassa tapaa hän isänsä Ankiseen; tämä näyttää hänelle hänen -jälkeistensä sielut sekä Alba Longan ja Roman tulevat hallitsijat, -joista runoilija tietysti ylinnä muita mainitsee Auguston. Kun Aeneas -jälleen on palannut ylämaailmaan ja tavannut matkakumppaninsa, -purjehtii hän Kumaesta Kajetaan. - -Sen jälkeen seuraa jälellä olevissa kuudessa runossa pitkä vaan ei -juuri huvittava historia niistä monista taisteluista, joita Aeneaan -vielä tuli kestää, ennen kuin hän vihdoin, viimeiseksi pantuaan -hengiltä sitkeähenkisen Rutuli-prinssin Turnon, pääsi rauhaan uudessa -kotimaassaan. - - - - -Horatius. - - -Kuoli vuonna 8 e.Kr. - -Se mieltymys, jota lähes kaksi tuhatta vuotta kaikki romalaisen -kaunokirjallisuuden ystävät ovat osoittaneet Kvintus Horatius -Flakkolle, perustuu hänen syvään ihmisluonnon tuntemiseensa, -hänen iloiseen, suruttomaan elonfilosofiaansa ja hänen hienoon, -huolelliseen kieleensä, joka on voimakasta ja samalla viehättävää. - -Hänen isänsä oli ollut orja, mutta vapautettiin ja osti sen jälkeen -pienen maatalon Venosan läheisyydessä Apuliassa, jossa poika kasvoi -mieheksi mitä ihanimmassa luonnossa. Runoilija itse kertoo, kuinka -huolellisesti isä valvoi hänen opintojaan ja osoittamalla esikuvia -teroitti häneen hyvettä ja siveyttä. Sittemmin vietti hän jonkun -ajan Athenassa ja tapasi siellä Bruton, joka oli matkalla Syriaan, -ja tämä sai hänet rupeemaan yhden legioninsa päälliköksi. Useissa -hänen runoelmissaan on sivuviittauksia sotaretkeen Aasiassa, jonka -kestäessä hän eräässä käräjätilaisuudessa ensi kerran yritti -laatimaan ivallista kirjoitusta. Runoilijan sota-ura loppui Bruton -jouduttua tappiolle Filippin luona. Tästä kovan onnen päivästä laulaa -hän Pompejolle: - - "Paon Filippin seurassais olen kestänyt, - ja maineetonna kentälle kilpi jäi, - kun miehuus murtui ja sankar uljas - kosketti tannerta kurjaa leuoin." - -Kun Horatius palasi Romaan, oli hänen isänsä kuollut ja hänen -omaisuutensa otettu takavarikkoon. Itse lausuu hän kotiin -palauksestaan: - - "Leikatuin siivin maahan sain -- isien jumaloita - vaill', isän kartanoai -- niin mun sai rohkea kurjuus - ryhtymähän runotyöhön". - -Hänen ensimmäiset yrityksensä olivat enimmäkseen ivallisia -moitehyökkäyksiä tunnettuja henkilöitä kohtaan. Mutta jo silloinkin -hän toisinaan sepitti lyyrillisiä runoelmia, jotka uhkuivat lämmintä -tunnetta ja hellää isänmaanrakkautta. Niin kuvaa hän oodissa, jonka -omisti Roman kansalle, autuaitten saaria, sellaisina kuin hän ne oli -haaveissaan nähnyt: onnen ja rauhan kotina. Toisessa ilmoittaa hän -rakkauttaan rauhalliseen maaelämään: - - "Se onnekas, ken puuhist' erillään, - kuin entisaikain kuolevat, - käy isäin pellot omin härin kyntämään - ja kiskureilta rauhass' olla saa". - -Mielikuvituksensa voimaa ja suurta kuvaamistaitoaan, joka kykeni -synkkiäkin kuvia luomaan, osoittaa hän öisessä kuvauksessa, missä -hän esittää loihtuakka Kanidian muutamien muiden painajaisämmien -avulla rääkkäävänä kuoliaaksi pientä poika raukkaa, jonka he tekivät -valmistaakseen lemmenjuomaa hänen maksastaan. Noita-akat tuodaan -myöskin esiin ivarunoelmassa, jossa esitetään, miten he ovat -loihtimassa vanhalla hautauspaikalla Eskvilinumin kummulla ja siellä - - "Raappivat kynsin maata, hampain silpovat lampaan - rikki ja kuoppaan kauhoilevat veren, haamuja, joita - siit' esihin tulis, joilta he mielivät vastimen saada". - -Siinä saapuu ilmoille käärmeitä ja "helvetinkoiria" joukoittain, ja -näky on niin kauhea että punertava kuu kätkeytyy hautakiven taakse, -päästäkseen sitä näkemästä. Mutta silloin halkeaa vanha viikunapuinen -Priapus-kuva, ja pelästyneet ämmät pakenevat sellaista kyytiä, että -mikä hukkaa korkean tekotukkansa, mikä tekohampaansa, loihtusiteensä -ja yrttinsä. Tämän ilmeisen pilkanteon ohessa ansaitsee kuitenkin -mainitsemista, että Horatius toisessa paikassa selittää olevansa -erään noita-akan vaikutusvoiman alaisena niiden soimaavien puheiden -takia, joita on tästä akasta käyttänyt, ja on valmis antamaan hänelle -hyvitystä. - -Vähitellen tuli runoilija tunnetuksi, ja kirjoituksistaan saaduilla -tuloilla hankki hän itselleen paikan veronnosto-toimistossa, ja -pysyi tässä virassaan monta vuotta. Ystäviensä Virgilion ja Varion -kautta pääsi hän Maecenaan tuttavaksi, joka pian niin ihastui -miellyttävään runoilijaan, että vei hänet likeisimpään seurapiiriinsä -ja lahjoitti hänelle sen sabinilaisen maatalon, josta Horatius -sitten runoissaan niin monesti laulaa. Jyrkkänä vastakohtana -siihen hauskaan, rauhalliseen elämään, jota hän täällä vietti -ja johon "kaikessa vaatimattomuudessaan" osaa ottamaan hän tuon -tuostakin kutsui vaativammat ystävänsä, kuvaa hän pilarunoelmassa -rohkeilla mutta tosilla väreili Roman metelikästä, vaivaloista -elämää, joka ei näytä koskaan häntä miellyttäneen. Tässä ja muissa -kohdin levittää hän eteemme mitä elävimpiä tauluja suuresta -maailmankaupungista. Me näemme väen tungoksen kaduilla, ansiota -haluavia ja vetelehtijöitä sekaisin. Raskaiksi kuormitetut vaunut -ahtailla kaduilla, hautakulkueet, tekeillä olevat rakennustyöt, -karanneen porsaan kadun ojassa, hullun koiran, kerjäävän veijarin, -joka on olevinaan rampa, ja pienet katupojat, kaikki näkee hän ja -kaikki kuvaa hän elävästi ja sattuvasti. Hän vie meidät teaatteriin, -jossa olemme kuulevinamme parterrin kättentaputukset ja ihastushuudot -loosiriveistä, joko sitte kappale niin miellyttää tai tavattoman -hyvin onnistunut puku. Siellä seuraamme häntä ajan mukaiseen -päivälliskestiin, jossa Maecenas on läsnä ja hänen mukanaan kaksi -hänen loisioistaan eli lautasennuolijoistaan, ja jossa Varius, -suosittu näytelmänkirjoittaja, esiintyy sukkelana ja leikillisenä, -kuin ainakin. Hänen läheisyydessään istuu tai makaa nuori keikari, -joka ajattelee lemmityistään ja huoahtaa, kun uusi laulajatar -esittää erästä Sapphon runoelmaa. Viinipikari kulkee ympäri seuraa -ja keskustelu käy metelikkääksi, mutta vihdoin vieraat lähtevät -tiehensä, iloissaan päästessänsä rauhaan tunkeilevalta nuorelta -kirjailijalta, joka välttämättömästi tahtoo heidän kuullen lukea -kirjoittamansa teoksen. - -Kaikesta näkyy, että Horatiolla on ollut vapaa pääsö Roman -hienoimpiin seurapiireihin ja että hänen tuttavinaan ovat olleet -sen ajan etevimmät miehet. Hän kertoo itse sen alussa herättäneen -kateutta; mutta samassa määrässä kuin hänen runoilijamaineensa -kasvoi, lakkasi panettelu. Kuitenkin pysyi Horatius yhtä -vaatimattomana kuin ennenkin ja rakasti yhä vielä yksinkertaista -elantotapaa. Myöskin kutsuessaan rikkaat ystävänsä maatilalleen sanoo -hän suoraan, ettei heillä ole odotettavissa muuta kuin halpaa, mutta -hyvin valmistettua ruokaa, siisti pöytäliina, puhtaat servetit ja -peilikirkkaat vadit ja juomakannut. Nähtävästi ei hän voinut sietää -niitä ylellisen "loistoisia" aterioita, joissa muinaisina aikoina -rikkaat ja korkeasukuiset herkkuilivat yhtä usein kuin nytkin, ja -jotkut hänen terävimmistä pilarunoelmistaan ivaavat juuri tämän -ylellisyyden terveydelle ja rahakukkarolle haitallisia vaikutuksia. -Hän haluaa yksinkertaista ruokaa, mutta parasta laadultaan, sillä, -sanoo hän varoittaen: - - "Voithan nähdä, kuin kalpeina kaikki - nousevat herkukkaast' ylös pöydäst'. Uupunut ruumis - itseään rasittaa sekä sielua eilisin virhein, - niin jumaltuulahdustaan vaivuttain osans' maahan. - Toinen taas, joka oitis kyllin syönehen ruumiin - helmahan saattavi unten, nousevi virkkuna toimiin." - -Ei ole ensinkään välttämätöntä elää ylellisesti, vaikka onkin siihen -varoja; saattaahan omaisuutta parempaankin käyttää: - - "Sulla mit' jäljell' on, eik' oo parempaa, mihin käyttää? - Miks, rikas, puute on suotuna syyttä, ja miksi - vanhat raivoilee jumalperheet? Miks isänmaalle, - kunnoton, et mitä suo, kun röykkiös onpi niin suuri? - Yksin sulle vain, tietenkin, hyvin käyköhön aina. - Oi, mikä aihe on tuo vihollisten vastedes nauraa!" - -Horation rakkaudenrunoista huomaa, että hän nuoruudessaan innokkaasti -on antautunut nuoruuden huvituksiin; mutta, vaikka hän helposti -viehättyi kauneudesta ja suloudesta, huomaa helposti, ettei hän -koskaan ole ollut syvemmin rakastunut. Hänen lemmenlaulujaan on -sentähden verrattu kauniisin, loistavavärisiin kukkiin, joilla ei -ole mitään hyvää hajua. Kuitenkin ovat myöhempiaikuiset runoilijat -lemmenlauluissaan lainanneet sekä niiden kaunottarien nimet, joita -Horatius on ylistänyt, että myöskin omistaneet itselleen suuren osan -niistä komeista lauselmista, joilla hän kohteliaisuutensa esitti. -Horation olikin muuten helpompaa leikillisesti osoittaa rakkauden -tuskallisia vaikutuksia muihin, kuin kuvata itseään sen onnettomana -uhrina. Samalla kuin hän osasi taitavasti ivaten mukailla serenaadia, -taisi hän kuitenkin voimallisesti kuvata sukkamielisyyden tuskia. -Avioliittoa piti hän isäin tavalla kunniassa, mutta senkään oikea -kotiliesi ei ole, arvelee hän, Romassa. Se viihtyy, samoin kuin hän -itsekin, parhaiten maalla: - - "Jos vaimo kunniakas siten hoitelee - taloa, pienokaisiaan; - jos kuin Sabinitar tai vaimo ruskea - Apulialaisen reippahan - pyhän lieden latoo puita täyteen hän, - kun väsyneenä kotiin palaa mies, - jos tarhaan sulkee karjan leikkisän - ja täydet nisät tyhjentää - ja laskee somaan kulppoon uutisviiniä - ja itse ruoan valmistaa: - minull' ei Lukrinon ois ustrit mieluummat." - -Horation runoelmista kumpuvat kuitenkin ne, jotka hän on kirjoittanut -ystävilleen, hänen syvimmästä sydämestään, ja hänen siveellinen -vakavuutensa ei ole milloinkaan lujempi, kuin hänen vastustaessaan -aikansa rikkauden ja turhamielisyyden julkeita pyyteitä. Itse -puolestaan on hän onnellinen ja halpaan kohtaloonsa tyytyväinen. Jos -hän olisi tullut vaativampaan asemaan, sanoo hän: - - "Oitis suuremmat tulot saatava ois minun ollut, - ois kylät käyskenneltävä, matkaan vietävä toinen, - ken vain, jotta en näyttäis maalla ja vierahan luona - yksinäin kulkevan; täytyis palvelijoit' useampi, - myös hepoloit' elätellä ja vaunuin kulkea... - Siinäpä kohdin, muissakin viel' useoiss', senatoori, - hauskemp' paljon on mun kuni sun". - -Ja mitä hyödyttää kaikki rikkaus, kaikki luuloteltu suuruus? -Meidän kaikkien täytyy kuitenkin kuolla, ja kuolema tekee kaikki -samallaisiksi. - - "Luot' ostopuistoin lähdet ja kartanon, - jon rantaa Tiber huuhtovi keltainen; - sä lähdet; aarteet vaivoin kootut - perijä jälkehes saapi kaikki. - - Oot rikas, Inakosta sä polveut -- - ei auta se! -- oot köyhä ja alhainen - ja elät paljaan taivaan alla -- - uhr' olet Orkon armottoman. - - Kaikk' yhtä tietä käymme, ja kaikkien - jo hylkkyy uurna; nyt tahi myöhemmin - käy esiin arpa, saattain lautoin - maanpakohon ikipäiviks' meidät." - -Tähän käsitykseen elämän lyhyydestä ja "ikuisesta maanpaosta", -joka sitten meitä odottaa, liittyvät tietysti runoilijan innokkaat -kehoitukset nauttimaan pakenevaa päivää. Maecenaskin saa neuvon, -ettei liian paljon vaivaisi päätään valtion asioilla ja sillä mitä -tapahtuva on. - - "Meilt' yöhön mustaan jumala viisaasti - kohtalot kaikki kätkevi vastaiset, - ja hymyilee, kun ylenmäärin - vaikeroi ihminen. Nykyaikaa - Sä oikein käytä. Vauhdilla virran muu - rientävi poispäin." - -Itsestään on selvää, että Horatius, joka oli niin läheisessä -yhteydessä useiden keisarin suosikkien kanssa, joille hän omisti -ylisteleviä runoelmia, ei saattanut, runoelmissaan olla itse suurelle -Augustolle kunnioitustaan osoittamatta. Sen hän tekikin, ja jos -hänestä saattaisikin sanoa, että hän näissä vallalle ja mahtavuudelle -omistamissaan runoissa ei säästänyt tavallisia korulauseita, niin -ei hän kuitenkaan kokonaan unohtanut omaa vapaata itsenäisyyttään -majesteetin edessä. Hän ylistää miltei liioitteluun asti Caesarin -avuja, neroa ja suuria hallitsijalahjoja, mutta hän tekee sen, siltä -ainakin näyttää, täydestä, vilpittömästä vakuutuksesta. - -Ollen koko olemukseltaan ajattelevaa luonnetta ei Horatius saattanut -olla tekemättä taidetta, jota itse harjoitti, mietintöjensä -esineeksi, ja useissa kohdin hänen runoelmissaan tavataan havaintoja, -jotka osoittavat, ettei hän ainoastaan vaistomaisesti seurannut neron -johdatusta. Niin sanoo hän muutamassa satiirissaan: - - "Lyhyys tarvitahan, jott' aatos juoksisi eikä - verhouis ongelmiin väsyneiden korvien vaivaks. - Kieli, milloin leikkisä, milloin taas juro ollen, - selvänä ilmaiskoon puhujan, runonlaatijan taiteen, - mailmanihmisen myös, joka säästäin voimia tuota - kuin ohennuttaa uuttera ollen." - -Ja erityisessä runomuotoisessa kirjeessä -- _kirje Pisoille_, -joka on saavuttanut niin suuren maineen ja jota niin monet ovat -kommenteeranneet -- antaa hän koko joukon oivallisia neuvoja -sellaisille kirjailijoille, jotka haluavat saada hyvän runoaistin ja -puhtaan kielen. - -Häveliäänä, mutta hyvin tuntien oman arvonsa, on hän itselleen -muistopatsaaksi pystyttänyt seuraavan komean runon: - - "Pronssia kestävämp' on patsas, jon pystytin, - ei kuninkaallinen oo pyramiidi sen korkuinen. - sit' ei ylväkäs saa sortumaan pohjainen, - ei sadekuurokaan syö, ei lukemattomain - jakso vuosien, ei aikakaan vieriessään. - Tuon' ei tykkönään mua vie. Libitina [Kuolinjumalatar] saa - paljon jätteä pois; uutena kasvan vain - uuteen kunniahan, pappi kun immytt' taas - saattain vaikenevaa käy Kapitolioon. - Mua luon' mainittav' on Aufidon kuohuisen, - myös miss' on vähäisen vettä ja hallinnut - Daunus kansoja lie -- kuinka mä noussut oon, - kuinka ensinnä mä Aeolian laulun loin - rytmiin Italian. Nostaos päätäsi - ansioist' ylpeänä; otsahain alttiisti - kieto'os, Melpomene, Delfolais-laakeri!" - - - - -Livius. - - -Kuoli vuonna 17 j.Kr. - -Titus Livius, kuuluisa Romalainen historiankirjoittaja, oli syntynyt -Pataviumissa (nykyisessä Paduassa) ja tuli noin 28 vuoden ikäisenä -Romaan harjoittaakseen kirjallisia toimia. Pääkaupungissa tuli hänkin -aikansa mainioimpien miesten pariin, ja hänen onnistui, vaikka -mieleltään oli tasavaltainen, päästä keisari Auguston suosioon. - -Noin vuoden 26 vaiheilla e.Kr. aloitti hän teoksensa, _Aikakirjat_, -jotka käsittelivät Roman historiaa kaupungin perustamisesta lähes -kristillisen aikaluvun alkuun Tästä suurenmoisesta teoksesta, -jonka Livius lopetti kolmea vuotta ennen kuolemaansa, on kuitenkin -ainoastaan noin neljäs osa tallella, ja valitettavasti kyllä -puuttuu teoksesta kuvaus kaikkein huomattavimmista aikakausista. -Mutta siitä, mitä on tallella, saamme kuitenkin tietää, että -ensimmäisestä viidestä sadasta vuodesta Roman oloaikaa ei löytynyt -mitään luotettavaa kirjallista kertomusta, mm että kaikki, mitä -tiedämme näistä ajoista, melkein kokonaan perustuu salaperäisiin ja -sepitettyihin kertomuksiin jotka ovat laaditut joko vaillinaisten, -temppeleissä säilytettyjen muistiinpanojen mukaan tahi vanhojen -satujen ja tarujen, jotka kansan suussa ovat kulkeneet sukupolvesta -sukupolveen. Niin voimakas oli kuitenkin Romalaisten usko -sankari-syntyperäänsä, että Livius ei uskaltanut epäillä tarua -Aeneaasta, joka pakeni hävitetystä Troijasta ja rakensi uuden -yhteiskunnan Latiumiin. Todella liittääkin Livius historiansa -tavallaan Aeneidin jatkoksi, kuitenkin sillä muutoksella, että -päättää Askanion Lavinian, eikä Kreusan pojaksi ja antaa äidin -hallita pojan alaikäisyyden aikana. Myöskin tarut Romulosta ja -Remosta käyvät tosina, sillä vielä oli jälellä viikunapuu, jonka -alla naarassusi heitä imetti. Sitten kerrotaan historia kaupungin -rakentamisesta, ja kun se on täytetty asukkailla läheisistä -heimoista, antaa hän Romulon valita sadasta vanhuksesta senaatin, -vetää ylleen valkoisen, purppurareunaisen viitan ja koota ympärilleen -kirveillä ja vitsakimpuilla varustettuja liktoreja valtansa merkiksi. -Sen jälkeen seuraa Sabinilaisten naisten ryöstäminen, joista oli -tuleva vaimoja uuden valtion miehille, ja molempien kansojen -yhteensulaminen. Romulon kuuden seuraajan toimista kerrotaan myös -ajan tarujen mukaan: taistelusta Horatioiden ja Kuriatioiden välillä, -Alba Longan muurien maahan repimisestä, maanalaisten viemärien -rakentamisesta, kansalaisoikeuden myöntämisestä plebeijeille, -Jupiterin temppelin rakentamisesta, Lukretion kuolemasta ja -Tarkviniolaisten karkoittamisesta. - -Tasavaltaisen hallitusmuodon ensimmäistä aikaa, heti kuninkaiden -jälkeen, kuvataan myöskin tarujen mukaan. Etevimpiä kansan valitsemia -hallitusmiehiä mainittiin ensin preetoreiksi ja sitten konsuleiksi. -Yksi niistä, Brutus, tuomitsi, niin sanotaan, omat poikansa kuolemaan -sentähden että nämät olivat ottaneet osaa vehkeisin karkoitetun -kuninkaan auttamiseksi, joka Etruskien ja muiden heimojen avulla -koetti päästä takaisin valtaistuimelle. Livius kertoo hyvin -romantillisesti, miten koko vihollisjoukkoa pidätti yksi mies, -sillä aikaa kuin silta Tiberin yli hakattiin maahan, eikä unohda -sitä rohkeata nuorukaistakaan, joka, kun oli joutunut vangiksi -menestyksettä tehtyään yrityksen murhata vihollisten päällikön -Porsenan, kärvensi alttaritulessa kätensä, osoittaaksensa kuinka -vähän Romalaiset pelkäsivät tuskia. - -Kun toinen yritys tehtiin Tarkvinion valtaistuimelle saattamiseksi, -oli kolmekymmentä kansaa yhtynyt Romaa vastaan, ja sentähden -valittiin siksi aikaa diktaatori rajattomalla vallalla. Vihdoin -voittivat Romalaiset tappelussa Regillus-järven luona, ja Latiumin -kansojen välillä tehtiin rauhasovinto, jonka määräykset piirrettiin -vaskipatsaasen. Sitä lähin tärkein tapaus oli ankara taistelu -patricien ja plebeijein välillä laista, joka koski velkojia ja -velallisia. Silloinpa Menenius Agrippan onnistui aikaan saada sovinto -tarullaan riidasta vatsan ja muiden ruumiinosien välillä, jolla hän -tahtoi heille selittää, että valtiossa ei yksi kansanluokka pysy -voimissa ilman muita. Siihen aikaan valitsi myöskin kansa tribuneja -sen oikeuksia puolustamaan -- se oli ensimmäinen askel alempien -kansanluokkien valtionhallituksen osallisiksi pääsemiseen. Vähää -sen jälkeen annettiin peltolaki, joka määräsi jotkut aitaamattomat -maa-alat jaettaviksi plebeijeille. Sitten seurasi köyhä vuosi, kansa -nurisi ja legionit kieltäytyivät lähtemästä tasavallan vihollisia -vastaan. Vihdoin päätti kuitenkin Fabioiden suku, johon kuului -kuusi sataa miestä, suojella Romaa Veijiltä; mutta kaksi vuotta -puolustettuaan rajaa hyökättiin äkkiarvaamatta heidän päällensä, -ja joka kynsi surmattiin, niin että ainoastaan eräs poika pääsi -pakoon. Palaten sisällisiin riitaisuuksiin mainitsee Livius uuden -vapausoikeuden, jonka plebeijit saivat, kun heille myönnettiin oikeus -yksin valita tribunit, jotka ennen oli valittu yhteisesti. Hän -kertoo myöskin useista onnettomista sotaretkistä läheisiä heimoja -vastaan ja kolmesta ankarasta Romassa raivonneesta rutosta. Hän puhuu -vielä maanpakoon ajettujen ja orjien hyökkäyksestä Kapitoliumiin. -Hyökkäys torjuttiin Tuskulumista saadun melkoisen sotajoukon avulla, -joka oli kutsuttu Romaan sentähden että hallitus ei luottanut omiin -joukkoihinsa. Sitten seuraa historia Cincinnatosta, joka kutsuttiin -auraltaan diktaatoriksi sotaan Aekviläisiä vastaan. Sen jälkeen -kiisteltiin kymmenen vuotta umpeensa uudesta lakikirja-ehdotuksesta. -Kolme senaattoria lähetettiin Kreikkaan Solonin lakeja tutkimaan, -jonka jälkeen valittiin kymmenmiehistö; tämä laati kymmenen -lakitaulua, jotka Livion aikaan asti pysyivät yleisen ja yksityisen -oikeuden pohjana. Nuo kymmenen lainlaatijaa valittiin uudestaan -tekemään vielä kaksi taulua, mutta he anastivat sillä aikaa -korkeimman vallan, eivätkä suostuneet luopumaan, kun määrätyt vuodet -olivat kuluneet. Kun vihdoin yksi heistä oli langettanut väärän -tuomion ja sanonut centurio Virginion tytärtä orjaksi -- josta oli -seurauksena että suuttunut isä keskellä toria tikarilla murhasi -oman lapsensa, lausuen: "tällä tavalla, joka on ainoa mahdollinen, -teen sinut vapaaksi, tyttäreni!" -- nousi koko kansa, ja tyrannit -vangittiin ja ajettiin maanpakoon. - -Muutamia vuosia myöhemmin teki rikas plebeiji Maelius patricit -kateellisiksi myymällä halpaan hintaan tai ilmaiseksi jakamalla -viljaa köyhille. Arveltiin, näet, hänen sillä koettavan saavuttaa -kansan suosiota tekeytyäkseen sitten yksivaltiaaksi, ja meteli -syntyi, josta oli seurauksena, että Cincinnatus toisen kerran tehtiin -diktaatoriksi. Maelius kutsuttiin diktaatorin luo, ja, kun hän -kieltäytyi sinne tulemasta, surmasi hänet joukko nuoria patriceja. - -Siitä ajasta lähtien alkoivat Romalaiset laajentaa valtaansa; he -saarsivat Veijin, vahvan Etruskilaisen kaupungin, joka valloitettiin -ja ryöstettiin. Silloin ensi kerran sotakysymys jätettiin kansan -päätettäväksi ja joukot saivat palkkaa. Taitavan päällikön Kamillon -johdolla valloitettiin muita kaupunkeja; mutta kun voittajaa oli -kunnioitettu triumfilla, vangittiin hän syytettynä siitä että oli -kätkenyt osan saaliista, ja ajettiin maanpakoon. Nyt tuotiin sanomia, -että keltatukkaiset, puolialastomat Gallialaiset, jotka jo olivat -käyneet Etruskien kimppuun, marssivat Romaa kohti. Heitä vastaan -kiireesti lähetetyt joukot voitettiin täydellisesti Allia-joen -luona. Livius kuvaa nyt tarun mukaan, miten Gallialaiset hakkasivat -maahan juhlapukuun puetut senaattorit, jotka olivat istuutuneet -tuoleilleen talojensa porttien luo, ja kertoo, että kaupunki -epäilemättä olisi kokonaan hävitetty, jolleivät hanhet varoittavalla -kirkunallaan olisi pelastaneet Kapitoliumia vihollisten yöllisestä -hyökkäyksestä. Kuitenkin löi Gallialaiset maanpakoon ajettu Kamillus, -joka kaunopuheliaisuudellaan sai Romalaiset jäämään kaupunkiin ja -luopumaan aiotusta yleisestä siirtymisestä Veijiin. - -Historioitsija alkaa nyt uuden kirjan kertomuksella niistä uusista -voitoista, joita Romalaiset, uudestaan rakennettuaan kaupungin ja -väkiluvun lisäännyttyä, Kamillon johdolla saavuttivat vihollisista -naapurikansoista, jotka olivat koettaneet käyttää hyväkseen -Romalaisten tappioita. Kuitenkin olivat suuret verot ja velat -kansalle kovana kuormana, ja tätä Manlius koetti huojentaa antamalla -apua köyhimmille. Kiitokseksi syytettiin häntä, kuten ennen Maeliota, -siitä että vehkeili saadakseen korkeinta valtaa, ja siksi syöstiin -hän alas Tarpejan kalliolta. - -Kateus kahden naisen välillä, molemmat sisaruksia ja naimisissa, -toinen erään patrioin, toinen plebeiji Licinion kanssa, oli sitten, -kuten sanotaan, syynä pitkälliseen kiistaan valtaa pitävien ja -kansan välillä edellisten etuoikeuksista, joka loppui siihen että -hyväksyttiin Liciniolaiset lait, jotka paransivat köyhien ja -velkaantuneiden tilaa, rajoittivat oikeuden vuokrata valtiomaata, -niin että ei kellekään saanut antaa viittä auranalaa enempää, ja -avasi plebeijeille pääsön valtion virkoihin. Sota Volskeja ja -Latinalaisia vastaan jatkui, ja viidennen kerran tehtiin Kamillus -diktaatoriksi, jotta torjuisi Gallialaisten uuden hyökkäyksen. -Tähän aikaan avautui halkeama äkkiä forumiin, johon Majikus Kurtius -täysissä varuksissa ratsain syöksihe, oraakelin lausuttua, että -se vasta sitten voitaisiin täyttää, kun Roma oli siihen viskannut -mitä sillä oli parasta. Sodassa Etruskilaisia vastaan uhrasivat -nämät kolme sataa vangiksi saatua Romalaista soturia, josta oli -seurauksena, että Romalaiset antoivat piestä ja surmata yhtä monta -Etruskilaista. Roma aloitti nyt sodan Samniiteja vastaan, joka kesti -yli viisikymmentä vuotta. Ensin olivat Romalaiset voitolla, mutta -heidän vietettyään talvea ylellisessä Kapuassa rupesivat sotamiehet -niskoittelemaan, ja sisällisten valtiollisten riitaisuuksien johdosta -laajennettiin alhaisen kansan oikeuksia. Sen jälkeen syntyi sota -Latinalaisia vastaan, jotka avioliittojen ja rauhallisen yhteiselämän -kautta olivat sulaneet melkein yhdeksi kansaksi Romalaisten kanssa, -niin että ainoastaan eri suuri urhous heidät eroitti toisistaan. -Sota loppui siten, että Latinalaiset joutuivat tappiolle ja rupesivat -Roman alamaisiksi. Samniititkin vihdoin kukistettiin, ja heidän -täytyi alistua mitä häpeällisimpiin rauhan ehtoihin. Mutta seuraavana -vuonna houkuttelivat he vastustajansa "Kaudiumin vuorensolaan" ja -pakoittivat koko Romalaisen sotajoukon, jonka he helposti olisivat -saattaneet maahan hakata, heittämään aseensa. Roman kansa kieltäytyi -kuitenkin vahvistamasta konsulien tekemiä rauhan ehtoja, ja -monivuotisen taistelun jälkeen loppui myös sota Samniiteja vastaan -niin, että Romalaiset voittivat. - -Tämän sodan aikana annettiin lakisääntö, joka määräsi, ettei ketään -saanut veloista panna vankeuteen, ensimmäinen suuri vesijohto -laadittiin ja tuo kuuluisa tie Romasta Kapuaan -- "Appiolainen -tie" -- rakennettiin, kuten luullaan, Samniitilaisten sotavankien -avulla. Samaan aikaan kävivät Romalaiset sotaa muita naapurikansoja -vastaan, ja heitä uhkasi sitä paitsi Gallialaisten kolmas hyökkäys, -josta Samniitit kävivät niin rohkeiksi, että uudelleen tarttuivat -aseisin ja yhtyivät Gallialaisiin ja Etruskeihin. Tästä oli -seurauksena suuri yleinen taistelu, jossa Gallialaisten sotavaunut -herättivät niin suurta pelkoa Romalaisten riveissä, että kaikki -näytti olevan hukassa; mutta silloin toinen konsuleista, Decius, -uhraten oman henkensä, syöksi vihollisia vastaan siinä, missä heitä -oli taajimmin, ja siten raivasi taisteleville tien. Fabion, toisen -konsulin, onnistui sillä siivellä, jota hän johti, saada viholliset -peräytymään, ja nyt, kun Gallialaisten kimppuun oli käyty takaapäin, -saivat Romalaiset täydellisen voiton, vaikka suurella mieshukalla. -Samniitit tekivät uuden vimmatun hyökkäyksen, joka kuitenkin päättyi -niin, että heidän päällikkönsä ja 20 tuhatta miestä tehtiin vangiksi. - -Niin pitkälle saattaa seurata Roman aikaisinta historiaa neljänä -satana vuonna, sellaisena kuin Livius sen kertoo; mutta tässä -kertomus keskeytyy: seuraavat kymmenen kirjaa hänen aikakirjojansa -ovat hävinneet, jonka vuoksi muista lähteistä täytyy koota tietoja -sen viiden kahdeksatta vuotisen aukon täytteeksi, joka siten on -syntynyt. - -Tämän aikakauden kuluessa anasti Roma ylivallan Italiassa ja rupesi -ajattelemaan valloituksia Italian ulkopuolella. Ensin koetti se -voimiaan Epeiron kuningasta Pyrrhoa vastaan, jonka kunnianhimon -pyrintönä oli tulla toiseksi Aleksanteri suureksi. Sotataidollaan -ja pelättävillä elehvanteillaan onnistui Pyrrhon, saada muutamia -voittoja, mutta vihdoin karkoittivat Romalaiset hänet Italiasta. -Sen jälkeen sekaantuivat he Sicilian asioihin ja joutuivat siten -riitoihin Kartagolaisten kanssa, jotka alkuperältään olivat -Foinikialaisia ja rohkeina merenkulkijoina tekivät uskaliaita -kaupparetkiä, purjehtien Gibraltarin salmen kautta valtamerelle, -pohjoisessa Englannin rannikoille ja etelässä hyvän matkaa alaspäin -pitkin Afrikan länsirantaa. Kaksikymmentä vuotta taistelivat nuo -kaksi kansaa keskenään, siksi kuin Romalaiset suuren merivoiton -jälkeen saivat Sicilian haltuunsa. Siihen loppui ensimmäinen n.s. -Punilainen sota, joka on saanut nimensä sanasta Puni eli Poeni, joksi -Romalaiset kutsuivat Foinikialaisia. - -Livion yhdeskolmatta kirja alkaa toisella Punilaisella sodalla, joka -hänen mielestään on merkillisin sota, mitä koskaan on käyty, sillä ei -koskaan ollut kaksi niin mahtavaa ja samalla niin tasavoimaista ja -niin suuresti toisiaan vihaavaa valtiota ollut seisonut vastakkain. - -Hannibal, Kartagolaisten päällikkö, oli jo pienenä poikana vannonut, -että aina oli vihaava Romalaisia, ja Livius kertoo paljon hänen -erinomaisista lahjoistaan ja hyvistä ominaisuuksistaan ja mainitsee -samalla hänen huonotkin puolensa, jommoisia hänellä oli julmuus, -petollisuus ja siveellisten sekä uskonnollisten velvollisuuksien -halveksiminen. Mahtavalla sotajoukolla lähti hän liikkeelle -Hispaniasta, kulki Pyrenien vuorten ja Alppien yli ja kohtasi -Romalaiset Piemontin lakeilla. Ensimmäisessä yhteenhyökkäyksessä -karkoitettiin Romalaiset Po-virran taakse ja pakoitettiin -sitten peräytymään Etruriaan. Seuraavana keväänä kulki Hannibal -Apenninien yli Florensin eteläpuolella oleville rämeille, jossa hän -vilustumisesta menetti toisen silmänsä. Täällä löi hän Romalaiset -uudelleen Trasimenus-järven luona ja jatkoi marssiaan etelään -päin. Kerran oli hän joutumaisillaan saarroksiin, mutta pelastui -sotajuonen kautta: hän ajatti yöllä kaksi tuhatta härkää, joiden -sarviin oli sidottu tulisoihtuja, kukkulain yli, sillä aikaa kuin -itse sotajoukkoineen vetäytyi pois toista tietä. Romassa vallitsi -suuri kauhistus, mutta ei mihinkään ratkaisevaan taisteluun ryhdytty -ennen kuin vuoden kuluttua, jolloin Romalainen sotajoukko hakattiin -maahan melkein tykkönään tai vangittiin tappelussa Apulien kaupungin -Kannaen luona. Kuitenkaan ei Hannibal oitis marssinut Romaa vastaan, -jossa kauhistus oli rajaton. Kartagolaiset asettuivat talveksi -Kapuaan, ja sillä aikaa alkoi Romalaisten rohkeus jälleen kasvaa. He -saivat suuren voiton Sardiniassa ja vielä tärkeämmän Hispaniassa. -Vallankumous-meteli, joka oli syntynyt Syrakusassa kuningas Hieron -kuoleman jälkeen, antoi Romalaisille aihetta käydä tämän kaupungin -kimppuun sekä maalta että mereltä päin, ja vaikka puolustusta -johti mainio Arkimedes, onnistui Romalaisten, kaupungin viettäessä -Diana-juhlaa, äkkiarvaamatta hyökätä sinne ja valloittaa se, ja ennen -pitkää olivat panneet valtansa alle koko Sicilian. Italiassa koottiin -kaikki heidän voimansa Kapuaa vastaan. Hannibal teki, saadakseen -Romalaisen sotajoukon menemään tiehensä, sellaisen liikkeen, kuin -olisi aikonut hyökätä Romaan; mutta siitä ei lähtenyt mitään -hyötyä, sillä Romalaiset pysyivät alallaan. Hän jätti sen jälkeen -Kapuan asukkaat oman onnensa nojaan: Romalaiset surmasivat etevimmät -porvarit ja myivät heidät orjiksi. Hispaniassa ei asiat olleet -niin hyvällä kannalla, mutta nuori Publius Scipio, joka valloitti -Uuden Kartagon, pelasti romalaisen kansalliskunnian. Ystävällisesti -kohtelemalla henkilöitä, jotka muut kaupungit olivat jättäneet sinne -panttivangeiksi, taivutti hän heidän maanmiehensä puolelleen. Näiden -joukossa mainitsee Livius nuoren kauniin tytön, joka kunnialla sai -palata sulhasensa ja vanhempiensa luo, vieden mukanaan morsiuslahjana -sen rahasumman, joka oli lähetetty hänen lunastimekseen. Kuitenkin -vallitsi pelkoa vielä Romassa ja liittolaiset niskoittelivat; -mutta senaattorit ja ritarit antoivat kulta- ja hopea-astiansa -valtiorahastoon. Pyhät aarteetkin otettiin valtion käytettäväksi. - -Sillä aikaa oli Hasdrubal, Hannibalin veli, mennyt sotajoukolla -Alppien yli yhtyäkseen veljeensä; mutta toisen konsulin, joka oli -saanut tietää tämän vangiksi otetulta sanansaattajalta, onnistui -rientomarssia kulkien tulla avuksi toiselle virkaveljelleen, ja -Kartagolaiset lyötiin perin pohjin Metaurus-joen luona. Hasdrubal -itse ratsasti muutamaa romalaista kohorttia vastaan ja kaatui -taistellen viimeiseen hengenvetoonsa asti. Tämä voitto oli ylen -tärkeä, ja sentähden kuvaa Livius mieltä jännittävällä tavalla -hyvin osaavasti, kuinka sanoma tästä onnellisesta tapahtumasta -vastaanotettiin Romassa. -- Päätettyään Hispanian valloittamisen -riensi Scipio Romaan ja valittiin siellä konsuliksi; mutta häntä ei -kumminkaan valittu päälliköksi Afrikaan, kuten itse oli toivonnut, -vaan sai jäädä neljäksi vuodeksi vartioimaan Hannibalia, joka -sitkeästi pysyi asemillaan Bruttiumin vuoristossa, siksi kuin -suureksi harmikseen kutsuttiin takaisin Karthagoon. Silloin purjehti -Scipio valitulla sotajoukolla Afrikaan ja aloitti sotaretken -surmaamalla 30,000 Karthagolaista ja 60,000 Numidialaista. -Karthagosta oli tuonnoittain tullut lähettiläitä, jotka rukoilivat -rauhaa mitä häpeällisimmillä ehdoilla; mutta silloin Hannibalin -tulo teki välirauhasta lopun, ja molemmat päälliköt varustautuivat -tappeluun. Taistelu oli pitkällinen ja ankara, mutta Romalaiset -voittivat. Entisiä vielä kovemmat rauhan ehdot tehtiin, ja -Karthagolaiset hyväksyivät ne Hannibalin neuvosta. Niin loppui toinen -Punilaissota. - -Nyt tuli Roma vihoihin Kreikan kanssa. Filippos Makedonialainen -oli hyökännyt Rhodon ja Pergamon kimppuun, jotka olivat Roman -liitossa. Apua pyydettiin, ja sotajoukko lähetettiin Brundusiumista -Epeiroon. Kahden vuoden kuluttua oli Makedonian voima murrettu, -Filippos pakoitettiin luopumaan valloituksistaan Kreikassa ja -Aasiassa ja tuli Roman vallan alaiseksi ruhtinaaksi. Rauhan ehdot -vahvistettiin suurella juhlallisuudella Istmolaisissa leikeissä -Korinton kaupungissa, ja kun kenraali Flaminius sitten vietti Romassa -triumfiaan, kuletettiin juhlakulkueessa suuri joukko vapautettuja -Romalaisia, jotka oli otettu vangiksi Punilaisissa sodissa ja myyty -orjiksi. -- Sitten käänsi voittoisa Roma aseensa Syriaan, joka -myöskin pakoitettiin mitättömäksi vaipumaan. Samaan aikaan syytettiin -Hannibalia salajuonista Romaa vastaan. Hän pelkäsi Karthagolaisten -jättävän hänet vihollisten käsiin ja pakeni Antiokon luo, joka antoi -hänelle päällikkyyden merellä. Hän etsi sitten turvaa Bityniassa, -mutta kun Roman kosto seurasi häntä sinnekin, pelastui hän myrkkyä -juomalla vihollistensa käsiin joutumasta. Se tapahtui samaan aikaan, -kuin hänen vastustajansa Scipio pantiin vankeuteen hänelle uskottujen -rahojen anastuksesta, johon oli tehnyt itsensä syypääksi Afrikassa. -Myöskin Scipion veljeä Luciota syytettiin siitä, että oli ottanut -lahjoja Antiokolta, ja hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon. -Livius huomauttaa tässä, että Aasiasta palaava sotajoukko toi -mukanaan itämaisen ylellisyyden; kaikenlaisia ilkitöitä ruvettiin -nyt harjoittamaan, ja kokin ammatti, jota ennen oli pidetty ylen -halpana toimena, muuttui nyt hyvinkin kunnioitettavaksi viraksi. Hän -varoittaa maanmiehiään myöskin ahneudesta ja tuhlaavaisuudesta, jotka -ovat olleet syynä kaikkien valtioiden perikatoon, ja sanoo, ettei -mikään pelko ole halveksittavampaa, kuin köyhyyden ja puutteiden -pelko. Me saamme myöskin tietää censori Katon ankarasti asettuneen -kasvavaa siveettömyyttä vastaan ja moittineen naisia siitä että niin -mielellään rupesivat noituutta, loihtimista ja salaista myrkytystä -harjoittamaan. Astrologia ja Kybelen palveluskin oli tuotu maahan -Aasiasta. Filippos Makedonialainen, joka ei koskaan kokonaan -sortunut vastustajiensa voiman alle, kuoli vihdoin omantunnon -vaivoista, kun oli antanut suostumuksensa nuorimman poikansa -murhaan, jota oli syytetty sydämeltään ja sielultaan Romalaiseksi ja -isänmaan kavaltajaksi. Perseus, hänen jälkeisensä, rupesi liittoa -rakentelemaan Karthagon kanssa, ja epäiltiin hänellä olevan tuumana -hyökätä Italiaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut yrityksessään -synnyttää liittokuntaa Romaa vastaan sen kreikkalaisten alavaltioiden -kesken, jonka vuoksi hän oli pakoitettu ryhtymään sotaan. Livius -huomauttaa monen vanhan upsierin ja sotamiehen Romassa ottaneen -pestin tähän sotaan, ei kunnian vuoksi, vaan sentähden että ne, -jotka hiljakkoin olivat palanneet Aasiasta "olivat palanneet kotiin -rikkaina." Toiset sitä vastoin nureksivat sotaväkeen joutumistaan, -sentähden että heidän liian vanhoina pitäisi olla siitä vapautetut ja -sitä paitsi täytyi palvella alemmalla arvoasteella, kuin ennen. - -Sota kesti neljä vuotta. Ensin voitti Trakialainen ratsuväki -Romalaiset kerran; mutta sitä seuraavassa tappelussa Pydnan luona -murrettiin Makedonialaisten falangi, Romalaisten voitto oli -täydellinen, Perseus molempine poikineen sai kahleissa kulkea -konsulin triumfivaunujen edessä, ja maa tehtiin romalaiseksi -provinciaksi. -- Tähän loppuvat Livion Aikakirjat; hänen historiansa -muut kirjat ovat hävinneet. - -Useita hänen kertomuksiaan ovat arvostelijat pitäneet -epäluotettavina, ja todellakaan ei hänellä ollut kaikkia niitä -ominaisuuksia, joita vaaditaan oikealta historiankirjoittajalta. -Kuitenkin on hän antanut yleensä jokseenkin tarkan kuvan Roman -asteittain kasvavasta suuruudesta, ja hänen taiteellinen -kirjoitustapansa yhteydessä hänen dramatillisen kertomakykynsä kanssa -on hänen esitykseensä luonut viehätyksen, joka ei suuresti vähenny -siitä, että lukija toisinaan ei ole täydellisesti vakuutettu hänen -kertomustensa totuudesta. - - - - -Tibullus. - - -Kuoli vuonna 19 j.Kr. - -Albius Tibullus polveutui rikkaasta ritarisuvusta, mutta menetti -suurimman osan omaisuuttaan ja kuoli noin 70 vuoden ikäisenä. -Nuorilla päivillään oli hän suojelijansa, Messalan, seurassa -Akvitaniassa ottanut osaa tämän voitollisiin taisteluihin; mutta -häntä itseään miellytti rauha enemmän, ja samoin kuin Horatius -ylistää hän runoelmissaan ennen kaikkia hauskaa iloista maaelämää. -Näin lausuu hän: - - "Peltoja viljelev' oon, ja mun Deliain vartioi heelmät, - poutana luuvassain viljoa kun tapetaan; - niin, tahi tulpitettuun on kaukalohon rypäleitä - ahtava säilymähän, valkeavaahtosen myös - taltehen kaatava hän mehun viinin tuon, jota jalka - kiireinen pusertaa; tottuva lukemahan - laumaan', orjien lapset ottamahan sylihinsä - ehtoisen iloten leikkimähän emännän". - -Maaelämän todellisuus ei kuitenkaan näytä aina vastanneen runollisia -vaatimuksia; ainakin puhkee hän kerran seuraavaan valitukseen: - - "Syntymäpäiväin ei tule hauskaksi; maall' ikävällä - Kun, Kerinthus, olet pois, murheiseksi se käy". - -Synkänpuoleisissa elegioissa ilmaisee hän rakkauttaan ihanaan -Deliaan y.m. suurella lämmöllä ja erittäin kauniissa runopuvussa. -Meille ovat hänen runoelmansa erinomaisen tärkeitä lähteenä, josta -saattaa ammentaa tietoja Romalaisten sen aikuisista tavoista ja -elämästä. Siten saamme tietää, että arpanoppia käytettiin onnen -ja onnettomuuden ennustajana, ja että ylhäiset Tibyllon aikuiset -Romalaiset naiset palvelivat Egyptiläistä Isis-jumalatarta. Hänkin -puhuu noita-akoista ja sanoo saaneensa sellaiselta apua henkilöä -vastaan, jota epäili kilpailijakseen. Loihtuakan tavattomasta -voimasta lausuu hän: - - "Taivaast' itse sen näin mä, hän tähdet laulavi maahan, - aivan toisia päin kääntävi mahtavat vuot; - loihtivi auki maan sekä vainajat haudasta kutsuu, - luut alas laulaen saa päält' tulisen rovion. - Nyt hän varjoja tenhoavall' lumoaa jupinalla, - maidoitettuaan ne häätävi taas takasin. - Jos haluaa, hän tummat pilvet taivahan poistaa; - jos haluaa, kesän saa lunta hän tuiskuamaan". - -Toisessa paikassa puhuu hän levottomuudestaan pitkän poissa olon -aikana seuraavalla vertauksella: - - "Niin mä nyt ahtaall' oon kuni kenttää pyörivä hyrrä, - Jon lyö poikanen tuo vauhtiin sukkelahan". - -Hyrrä oli siis jo siihenkin aikaan lapsille mieluinen leikkikalu. - -Helppoa on arvata, että ne maalaisjuhlat, joita silloin isiltä -perityn tavan mukaan vietettiin, olivat runoilijalle jokapäiväisen -"ikävyyden" mieluisena hauskutteena. Ilolla pyhittää hän päivän -Cereelle ja Baccholle: - - "Maa levätköön nyt juhlana, kyntäjä myös levätköön nyt; - aura jo riippumahan, loppukohon rasitus. - Aukaiskaa ies härkien: täysien seimien luona - vihrein seisköhöt nuo seppelin hinkaloissaan. - Vain jumaloita kaikk' kunnioitkoot, käsin kehreävin nyt - naiset värttinähän älköhöt koskekokaan". - -Ja, kuten tavallista, ei juhlapäivää vietetty ainoastaan -toimettomuudella ja paastolla: - - "Päivän kunniaks juotakoon; ei häpee juhlana juopua, - horjuvill' pitää tiet' tuskin töin jaloillaan". - - - - -Propertius. - - -Kuoli noin vuonna 18 e.Kr. - -Propertius oli kotoisin Umbriasta. Hänen isänsä kuoli aikaisin ja hän -lähetettiin kasvatettavaksi Romaan, jossa hänen, menetettyään suuren -osan peritystä omaisuudestaan, täytyi ruveta kirjallisilla toimilla -itseään elättämään. Hänen tuttaviaan olivat, Ovidius, Virgilius ja -Horatius. Hänen ensimmäinen suosijansa oli Tullius, saman-nimisen -konsulin veljenpoika. Sitten pääsi hän Maecenaan ystäväksi ja keisari -Auguston suosioon. - -Propertius seurasi runoilijana Alexandrinilaisia esikuvia, ja hänen -runoelmissaan on erinomaisen paljon jumaluustarullisia viittauksia -ja vertauksia. Mutta hänen intohimoinen, usein lihallinen, mutta -aina todellinen tunteensa työntää syrjään kaiken muun ja antaa hänen -teoksilleen itsenäisen leiman. Polttokohtana hänen runoelmissaan -on rakkaus, ja erittäinkin rakkaus Kynthiaan, hyvin lahjakkaasen -mutta ylen kevytmieliseen, huikentelevaiseen ja saitaan Romalaiseen -naiseen. Häntä rakasti hän tulisesti hyvin kauan, moittien toisinaan -katkerasti hänen haureuttaan ja huikentelevaisuuttaan. Muun muassa -lausuu hän näin: - - "Kartanon' oot, koton', Kynthia, vanhempain sinä ain' oot; - riemuni ainoastaan sulta mä ainian saan. - Muita en lempiä taida mä, hänt' en jätteä koskaan: - ensi on lempeni hän, viimeinen lempeni myös". - -Hän koettaa, kuten muutkin sen ajan runoilijat, noita-akkojen avulla -saavuttaa lemmittynsä rakkautta; mutta kaikesta hellyydestään -huolimatta ei hän kuitenkaan ole mikään sokea ihailija, vaan ilmaisee -lauluissaan, vaikka ensiksi hyvin ystävällisesti, tyytymättömyyttään -Kynthian turhamielisyyteen: - - "Hyödyks miks, elämäin, sano, on somat pääkoristukset, - miks puku Ko'ilainen löyhyväpoimuinen? - Hyödyks miks Oronteen on myrroa kutrihin kaataa, - loistollai lumota maiden vierahien? - Miks ihanaa on ruumist' ostetuin kaunehin tärvää, - loistavan kun sä et suo sen omin kauneuksin?" - -Vähää myöhemmin käyttää hän terävämpää moitetta ja sanoo: - - "Nyt sinä, mieletön, maalatuita jo Brittejä matkit, - loistein vierahin pääs varjoilet pilallas". - -Toisissa elegioissa kuvaa hän kuitenkin kaunopuheliaasti ja hellästi -kahlehtivaa voimaa, jolla Kynthia häntä vallitsi. Kuitenkin kasvaa -salaa myös sukkamielisyys, johon hänen lemmittynsä kaikin tavoin -antoikin aihetta. Niinpä moitti Propertius häntä kerran siitä, että -hän käyttää luonaan ihailijoita, sanoen niitä vain sukulaisikseen, -sillä tarkoituksella jotta hänellä aina olisi lukuisasti miehiä, -jotka jonkinlaisella oikeudella saattaisivat häntä suudella. Vihdoin -tuskaantui hän kokonaan, ja rakkaus Kynthiaan sammui vähitellen, -kuni tuon tuostakin liekkiin liehahtava rovio, johon on vettä -heitetty. Nyt sanoo hän lemmitylleen suorastaan, ettei rakkaudessaan -koskaan ole ollut mitään kerskattavaa, vaikka Kynthia kyllä hänen -silmissään on ollut ihmeellisen kaunis, ja valittaa sitä, että hän, -rakkautensa sokaisemana, on runoillaan tehnyt Kynthian kuuluisaksi. -Ja samalla ilmoittaa hän hänelle myöskin vanhojen haavojen olevan jo -paranemaisillaan. Kaikki heidän välillään oli siis rauennut. - -Propertius käsitteli myös joskus, miten sattui, muita runoaloja. -Niin on hän yhdessä elegioistaan lyhyesti kuvannut Roman aikaisimman -historian. Toisessa kertoo hän tarun Tarpejasta, Romalaisesta -naisesta, joka tahtoi kavaltaa kaupungin sitä piirittävälle -Sabinilaiselle Tatiolle, johon oli rakastunut. Kaikki on edeltäpäin -varustettu, mutta - - "Tatius, vaikkakin on vihamies, toki ei rikost' tahdo - palkita, vaan: 'minun käy vuotehellen kuninkaan!' - Niin hän; äkkiä, kas, asehet tytön peittävi miesten. - Morsiuslahja se ol' ansiotyös mukainen". - -Toinen runoelma kuvaa Aktiumin tappelua. Mutta kokoelman helmiä -ovat Arethusan kirjeet sodassa olevalle miehelleen Lykotaalle ja -kaunis puhe, jonka hän antaa kuolleen Kornelian -- keisari Auguston -tytärpuolen -- pitää puolisolleen Paullolle. Arethusan kirjeet -hehkuvat vaimon hellintä rakkautta. Ajatuksillaan seuraa hän -puolisoaan kaukaisuuteen, missä tämä kärsii sodan kaikkia vaivoja, -seuraa häntä kirjavalla kartalla, jota ahkerasti tarkastaa, painaen -muistoonsa muiden maiden kuvat. Itse on hän laihtunut ikävästä ja -toivottaa miehelleen samaa, toivoen hänen palaavan ainoastaan sillä -ehdolla, että hänkin yhtä uskollisesti on pysynyt liittolupauksessaan -ja pitänyt aviovuoteen puhtaana. -- Yhtä ylevä kaikessa mieltä -liikuttavassa kauneudessaan on se puhe, jonka varjojen maahan -temmattu Kornelia pitää eloon jääneelle miehelleen. Hän muistuttaa -miestään velvollisuudesta nyt yksinään ruveta lapsia hoitamaan. Nyt, -isä, sanoo hän, tulevat sinun osaksesi myöskin äidin velvollisuudet: -kaikki ovat he nyt riippuvat _sinun_ kaulassasi. Jos suutelet -heitä, niin suutele heitä myös heidän äitinsä puolesta; ja jos -poskesi kostuu kyynelin häntä ajatellessasi, niin älä anna lastesi -sitä huomata. Pyyhi salaa pois kyynelet ja tarjoo poskesi heidän -suudeltavakseen. Lapsilleenkin lausuu hän neuvoja ja varoituksia, -jotka osoittavat mitä liikuttavinta, puhtainta äidinrakkautta. Jos -niin tapahtuisi, sanoo hän, että äitipuoli perisi minun vuoteeni, -niin kiittäkää isänne uutta avioliittoa, älkääkä liian paljon -ylistäkö äitivainajaanne, ettei uusi äiti panisi sitä pahakseen. Jos -taas niin käy, että isänne tyytyy ainoastaan muistelemaan rakastavaa -vainajaa, niin oppikaa nyt jo ajattelemaan hänen tulevia vanhuuden -päiviään ja miettikää, miten kaikin tavoin olette pitävät huolta -yksikseen jätetystä. -- Niin yleviä ajatuksia ei koskaan mikään -runoilija ole kauniimmilla sanoilla lausunut. - - - - -Ovidius. - - -Kuoli vuonna 17 j.Kr. - -Publius _Ovidius_ Naso oli syntynyt Súlmossa Pohjois-Italiassa ja -polveutui arvokkaasta ritarisuvusta. Hän tuli aikaisin Romaan ja -kasvatettiin lakimieheksi, mutta osoitti pian halua ja taipumusta -runoilemiseen. Hän sanoo itse: - - "Tuo pyhä taide jo hurmasi mieleni lasna, ja toimiin - mun yleviin runotar vei sitä tietämättäin. - Kirjotus järjestyi sujuvaan runomuotohon itse; - jos mihin ryhdyin vaan, taas runon siitä mä sain." - -Isä vastusti suuresti tätä hänen haluaan "hyödyttömään ammattiin", -mutta veljensä kuoltua sai Ovidius, jolla nyt oli odotettavissa -suurenmoinen, perittävä omaisuus, vapaasti seurata taipumuksiaan. -Tehtyään matkan Kreikkaan ja Vähään Aasiaan pääsi hän muutamiin -alhaisempiin virkatoimiin ja yhtyi siihen, kirjailijapiiriin, joka -siihen aikaan toimiskeli Romassa. - -Ollen rikas, suosittu ja onnellinen avio-elämässään -- hän oli -_kolmannen_ kerran naimisissa; kaksi edellistä avioliittoa oli -hajonnut eron kautta saattoi Ovidius, jolla oli ystävinä aikansa -etevimmät miehet ja joka sitä paitsi oli hovin suosiossa, odottaa -onnellista tulevaisuutta, mutta silloin äkkiä, kuni salaman isku -kirkkaalta taivaalta, keisarin maanpakoonajamistuomio lähetti -hänet pois iloisesta, nautintorikkaasta Romasta kolkkoon Tomiin -Mustan meren rannalla. Oikeata syytä tähän armottomaan kohteluun -ei tunneta, kuitenkin sanottiin että muka hänen "rakastamisen -taito" nimisen runoelmansa rietas sisällys oli syynä hänen -karkoittamiseensa. Maanpakopaikassa, missä kuitenkin raa'at -muukalaiset osoittivat hänelle suurta hyväntahtoisuutta, viihtyi -Ovidius kuin kasvihuonekukka, muutettuna lämpöisestä, lihavasta -mullasta tuuliselle, kylmälle vuoren harjanteelle, ja kuoli 7 vuotta -sen jälkeen. - -Hänen ensimmäiset runoelmansa olivat "Lemmen elegiat", -"Sankarirunoelmat", "Rakastamisen taito" ja "Lemmen lääkitys". -_Sankarirunoelmat_ sisältävät runopukuisia kirjeitä, joita -oletetaan taruaikojen sankarittarien kirjoittamiksi poissa oleville -puolisoilleen ja rakastajilleen. Niinpä kirjoittaa Penelope maailmaa -harhailevalle Ulysseelle (Odysseylle); Phyllis suree rakastettunsa -Demopho'onin pitkällistä poissa oloa; hylätty Ariadne lausuu -moitteita Theseylle; Medea koettaa vieroittaa Iasonia hänen uudesta -liitostaan Glaucen kanssa, ja Dido syyttää Aeneasta uskottomuudesta. -Luonteet ovat himmeästi kuvatut, ja kirjeiden sisällys on -kauttaaltaan yksitoikkoinen, vaikka runoilija ihmeteltävällä taidolla -vaihtaa lausetapoja ja kirjoittaa kieltä, jonka notkeutta, komeutta -ja viehkeää sointuisuutta ei saateta tarpeeksi ylistää. Näytteeksi -olkoon tässä muutamia riviä Penelopen kirjeestä Ulysseelle: - - "Kauan vuottanut oon sua. Nyt kynähän minä tartun. - Kirjett' äl' lähetä -- itse sä vastaus oo. - Pilstoin' onpi jo Troija, jot' impyet kammovat Kreikan; - kallis-ostosa olj Priamon loppu ja sen. - Oi, jos kunnoton Paris kuohuaviin merenselkiin - kaukana Spartan mailt' ois uponnut syvihin! - Kolkko ja kylmä ei ois mun vuoteen' ollunna öinen; - yksin istuva ei päiviä pitkästyis." - -Korinnaa, jota runoilija ylistää _Lemmen elegioissaan_, arvellaan, -nähtävästi heikoilla perusteilla, keisari Auguston tyttäreksi -Juliaksi. Sisällys on, niinkuin ainakin hänen runoelmissaan, sukkelaa -ja leikillistä, mutta kevytmielistä. Siivoin on runoelma, jonka hän -on kirjoittanut lemmittynsä papukaijasta. -- Myöskin runoelmassa -_Rakastamisen taito_ on hyvin paljon riettauksia. Lukukelpoisimpia -ovat muutamat yksityiskuvaukset, esim. kertomus Ariadnen jättämisestä -Naxoon ja taru Daedalosta ja Ikarosta, jotka vahasiivillä koettivat -paeta läpi ilmojen. Tuon tuostakin tavataan hänen kirjoituksissaan -hauskoja tietoja Romalaisten tavoista ja elämästä, esim. -monenlaisista arpanoppa-peleistä, joihin naisetkin ottivat osaa. - -_Lemmen lääkitys_ ei ole sen parempi siveellisessä suhteessa, mutta -se sisältää muutamia siivoja itse aineesta poikkeevia kohtia sekä -ylistelevän mielistelypuheen Auguston tyttärenpojasta, Kajosta. - -Ennen kuin Ovidius lähti Romasta, oli hän kirjoittanut parhaimmaksi -arvostellut teoksensa "Metamorfosit" (Muutokset) ja Fasti -(Juhlakalenteri). _Metamorfoseissa_ kertoo hän runollisella -vapaudella muutamia vanhoja taruja miesten ja naisten muuttumisesta -eläimiksi, kasveiksi tai muiksi elottomiksi esineiksi. Alkaen -kaoksesta ja maailman luomisesta liittää hän kekseliäästi toisen -historian toiseen, siksi kuin on ehtinyt aikaan, jolloin Julius -Caesar otetaan tähtien joukkoon. Kertomuksissa on viljalta vilkkaita -kuvauksia ja aineesta poikkeevia, hyvin huvittavia vapaita runollisia -kohtia. Kuinka elävästi hän kuvaakaan esim. miten Dafne pakenee häntä -takaa ajavaa lemmenhaluista Phoiboa: - - "Tuuloset paljasti ruumiin, - vastaset leyhkät nostivat ilmahan höylyvät vaatteet, - niskan löyhyämään kiharat sai hempeä tuuli. - Vaan sulon kartuttaa pako tuhlata mielistelyitä, - kauemmin jumal' ei voi. Lempeä hehkuen itse, - lemmelt' yltyä saaden kiihtymystään tulistuttaa. - - Niin kuni Gallian koira, nähdessään jänön kentän, - saalistaan jalan pyytää, vaan jänis taas pelastustaan, - koira kuin hampain kiinn' olis käynyt, saalihin toivoo - yllättäväns' joka hetki, ja jälkiä vainuten juoksee; - vaan jänönen ei tiedä se, onko jo joutunut kiinni, - hampain purtu ja tuntevinaan kidan aukean onpi." - -Enimmin ihailtuja kohtia on riita Aijaan ja Ulysseen välillä -kaatuneen Akilleyn aseista. Taitavasti ja hienosti kuvaa hän -myös, miten Pygmalionin marmoripatsas taiteilijan lemmekkäistä -silmäyksistä tulee eläväksi ja muuttuu lihaksi ja vereksi. -Viimeinen kirja sisältää esityksen Pytagoraan viisausopista, jossa -eläinten tappaminen, tehtäköön se sitte uhria tai elatusta varten, -kielletään muotojen ikuisen vaihtelun ja sielun vaelluksen tähden. -Metamorfoseja, jotka ovat käännetyt melkein kaikkien sivistyneiden -kansojen kielille, on latinaa taitava maailma aina meidän päiviimme -asti pitänyt hyvin suuressa arvossa, ja näyttää siltä, kuin Ovidius -olisi oikeassa ennustaissaan, että tämä hänen teoksensa on kuoleva -vasta kun maailma kuolee. - -Hänen toisen teoksensa, nimeltä _Fasti_, tuli luultavasti -synnystään kiittää Auguston yrityksiä uudelleen henkiin herättää -sisällisten sotien aikana unhotuksiin vaipunutta muinaisromalaista -jumalanpalvelusta. Teos on jonkinlainen valaiseva lisäys romalaiseen -almanakkaan ja ilmoittaa, missä ja minkä tähden vuoden eri aikoina -uskonnollisia juhlia oli vietettävä. Itsestään kuiva aine muuttuu -runoilijan vilkkaan käsittelyn kautta hyvinkin miellyttäväksi. - -Runoelma alkaa puheenvaihtelulla tekijän ja Janon, Januariota -vallitsevan jumalan, välillä. Januarius (Tammikuu) oli Julius -Caesarin muuttaman aikaluvun mukaan tullut vuoden ensimmäiseksi -kuukaudeksi. Jumala selittää muutamien vertauskuvien ja merkkien -tarkoituksen ja osoittaa, minkä tähden hänen temppelinsä on pidettävä -suljettuna rauhan aikana ja avoinna sodan aikana. Mainittuaan -lyhyesti muutamia tämän kuun juhlia, poikkee hän aineesta ja puhuu -uhreista, jotka, mitä eläinuhreihin tulee, olivat syntyneet siten, -että jumalia on koetettu lepyttää kun eläimet ovat syöneet jumalten -suojeluksen alla olevat laihot tai pyhät yrtit. Helmikuun juhla -tarkoitti sarvikarjan ja pienen karjan puhdistamista. Maaliskuulla -(Mars) oli nimensä Romulon ja Remon isän mukaan. Nimi Aprilis -(Huhtikuu) merkitsee, sanoo hän, kevään eli alun aikaa. Majus-kuun -(Toukokuun) alkuperää hän ei saata selittää, vaan mainitsee -ainoastaan, että siinä kuussa piti nuoria opetettaman vanhoja -kunnioittamaan. Junius (Kesäkuu) oli omistettu Junonille, avioliiton -ja perhesiteiden suojelijattarelle. Siihen loppuu esitys; muu kaikki -on hävinnyt. Me tulemme nyt aikaan, jolloin Ovidius karkoitettiin -Romasta kolkkoon Tomiin. Valitusrunoissa kertoo hän matkastaan -sinne ja tuosta kamalasta seudusta, jossa ilmanala oli niin kylmä, -että lumikaan ei sulanut kahteen vuoteen ja jossa asukkaiden täytyi -nauttia viiniään jäätyneenä, paloittain. Sekä Tonavan virta että -meri jäätyivät ja läheiset raakalaiskansat kuljeskelivat läpi -maan surmaten kaikki asukkaat myrkytetyillä nuolillaan. Varsin -oudoksuttavana seikkana mainitsee hän, että kalat pysyivät hengissä, -vaikka olivat jääpeiton alla. - -Niiden kahdeksan vuoden kuluessa, jotka hän vietti Tomissa, -ennen kuin siellä päivänsä päätti, kirjoitti hän runoelmansa -"Valitusvirret", "Kirjeitä Pontosta" ja "Ibis". _Valitusvirret_ -(Tristia), joissa on lähes kuusi tuhatta säettä, ovat kirjoitetut -enimmäkseen Romassa oleville ystäville, runoilijan rukoillessa heidän -apuaan saadakseen lievitetyksi sen ankaran tuomion, joka oli hänen -maanpakoon karkoittanut. Ne ovat itsessään ikäviä, mutta niissä on -joitakuita voimakkaita piirteitä, joilla hän kertoo kansoista ja -valtakunnista. Toisessa kirjassa kääntyy hän suorastaan keisarin -puoleen ja rukoilee monella syyllä häneltä armoa. Eräässä kirjassa -vertaa hän nykyistä yksinäistä elämäänsä niiden hauskaan elämään, -jotka saavat nauttia kevään monia huveja poutaisessa kotimaassa. - -Puolisolleen kirjoittamassaan elegiassa kertoo runoilija tarkalleen -huonosta terveyden tilastaan ja tuskailee ajatellessaan, että hänen -runoelmiaan ei enää lueta ja että hänen maineensa on unhoon joutunut. -Hän valittaa myös kirjallisten apulähteitten puutetta sekä kansan -raakuutta ja sivistymättömyyttä, jonka luona hänen täytyi oleskella. - -Ovidion runoelmat _Kirjeitä Pontosta_ ovat täynnä valituksia -maanpaon kurjuudesta; kuitenkin myöntää hän niiden kohtelevan häntä -ystävällisesti, joiden parissa hän on pakoitettu elämään ja joiden -kielellä, jota oli oppinut, hän kirjoitti kirjankin, vaikka se -valitettavasti on hävinnyt. Auguston kuoleman jälkeen kääntyi Ovidius -seuraajansa Tiberion puoleen kovin nöyrällä mairittelulla päästäkseen -pois maanpaosta. Mutta turhaan; Tiberius oli taipumaton. Myöskin -Kotylle, Romalle veroa maksavalle Trakialaiselle kuninkaalle, joka -oli olevinaan oppinut ja runoilija, lähetti hän hyvin mielistelevän -kirjeen, jossa useissa kohdin mainitaan tuo tunnettu lause, että hyvä -kasvatus sieventää tavat ja estää ihmisiä raakuuteen vaipumasta. - -Runoelma _Ibis_ on pitkä, ikävä solvausrunoelma muudanta Ovidion -vihamiestä vastaan, joka ennen oli ollut hänen uskottu ystävänsä. -Esitys on kreikkalaisten mallien mukainen jäljennös, ja se, mitä -runoilija toivottaa vihamiehelleen, ei ole mitään varsin tavallista: -hän pudota rojahtakoon alas portailta; mehiläinen surmatkoon hänet -pistämällä häntä silmään; hevoset nielkööt hänet elävänä ja hypätköön -hän mereen. - -Ovidion muista kaunokirjallisista teoksista löytyy ainoastaan -katkelmia jäljellä runoelmasta "kaunistustaito" ja toisesta -runoelmasta "kalastus". Murhenäytelmä "Medea" on kokonaan hävinnyt. - - - - -Martialis. - - -Kuoli noin 101 j.Kr. - -Martialis oli syntynyt Bilbiliissä Hispaniassa. Opiskeltuaan -oikeustiedettä kotimaassaan tuli hän 22 vuotiaana Romaan, jossa -oleskeli puolen neljättä vuosikymmentä ja eli, kuten itse sanoo, -"päiväkseen", siitä, mitä mairittelevilla tilapäisillä runoelmilla -saattoi houkutella ylhäisiltä suosijoiltaan, joiden joukkoon luki -itse keisaritkin. Kun ei siitä tullut sen parempaa, täytyi hänen -vuonna 78 palata kotiin omalle maallensa, jossa hän, kovasti -ikävöittyään pääkaupungin loistavaa elämää, pian kuoli. - -Martialiin kirjallisia tuotteita on 14 kirjaa lyhyitä ivarunoelmia, -joissa hän kurittaa aikansa tapoja ja epätapoja, mutta valitettavasti -ei niitä parantaakseen, vaan lukijoita huvittaakseen. Hän on usein -sukkela ja naurattava, mutta samalla hyvin "sikamainen". Siveellinen -vakavuus puuttuu häneltä tykkönään. Ainoastaan muutamissa harvoissa -kohdissa on esitys kankeata ja ajatus epäselvä; yleensä kirjoittaa -hän kevyesti, selvästi ja terävästi. Muodon viehkeydessä vetää hän -vertoja Roman lahjakkaimmille runoilijoille. - -Itse ei Martialis näytä pitäneen tapakuvauksiaan hylättävinä, ja -omasta puolestaan luulee hän olevansa siveydeltään moitteeton. -Runoelmassaan Domitianolle lausuu hän nimittäin: - - "Leikkiä voi, viatonta jos onpi se, kritiikki sietää. - Vallaton lauluni on, puhdas tok' on elämäin". - -Kuitenkin käy selville hänen Juliolle antamastaan neuvosta, joka -koskee "todellista elämänviisautta", ettei hän ollut mikään elämän -nautintojen halveksija: - - "Ei sovi viisahan virkahtaa joka päiv': 'elän vielä'; - Myöh' elo huominen lie, vaan tänäinen paras on". - -Näytteenä vielä hänen kärjekkäästä runoilustaan olkoon seuraava: - - Lääkäri Diaulosta. - - "Muinen tohtor, nyt haudankaivaja oot sä, Diaulus. - _Haudankaivajan_ työt ennen _tohtori_ tek'." - - Vararikon tekijälle Linolle. - - "On paremp' Linoll' _antaa_ puolet, kuin _lainata_ kaikki; - Sillä jos eellisen teet, _puoli_ on tappios vain." - - Veloxille. - - Velox, voivotat ain, että pitkiks teen epigrammit. - Itse sä teet lyhemmät -- et tee ainoakaan. - -Aivan toista runoilutapaa käyttää muuten aina ivallinen runoilija -kuvauksessaan kotiseudusta: - - "Sä, jota kunnioittaa Keltiberein tulee, - sä jok' oot Hispaniain kunnia, - nähdä, Licinianus, _Bilbiliin_ saat sä, - aseistaan kuulun, vedestään; - lumihuippu-ukon Kaunon ja Vadaveron, - tuon pyhän, monihuippuisen, - myös kaunoisen Botrodon ihmelehdikon, - Pomonan mielipaikan tuon; - saat vienoss' uida Kongedus-virrasaa - ja lammess' luonnottarien. - Niin virkistynnä ruumistasi voimistat - salossa, mi raudan koventaa. - Ja riistaa ampuelet metsän Vobiskan - sä miltei suuruspöydältäs. - Ja varjoisessa kullakkaassa Tagossa - sä kesän helteen jäähdytät. - Dircennan vesi janos sammuttaa - ja lunta kylmemp' Nemea." - - - - -Juvenalis. - - -Kuoli noin vuoden 127 vaiheilla j.Kr. - -Juvenalis, kotoisin Akviniumista, eli jonkun aikaa Romassa jokseenkin -huomaamattomana ja opiskeli puhetaitoa. Vähitellen rupesi hän -satiireja kirjoittelemaan. Muudan tällainen -- se ivasi näyttelyä -Parista, joka jonkun aikaa oli ollut keisari Domitianon suosikkina, -vaikka tämä hänet sittemmin, kun hän oli häväissyt keisarin puolison, -surmasi keskellä katua -- ärsytti niin Domitianoa, että hän lähetti -Juvenaliin pois tribuniksi -- muutamat sanovat Egyptiin, toiset -Skotlantiin (Britanniaan). Vasta keisarin kuoltua, vuonna 96, sai hän -palata, mutta hänen myöhemmistä vaiheistaan ei tiedetä mitään. - -Juvenaliin teoksia on 16 satiiria, joissa hän miehuullisella -rohkeudella ja järkähtämättömällä totuudenrakkaudella paljastaa sen -syvän siveettömyyden, johon Roma oli vajonnut. Kuten Horatiuskin -antaa hän ivallisten hyökkäysten, pilkallisten huomautusten ja -jännittävien kuvausten pääkaupungin rauhattomasta elämästä vaihdella, -mutta ei puhu koskaan itsestään mitään. - -Aikansa "toimeliaisuutta", joka, kuten näyttää, ei paljon ollut -huonompi sitä, mistä me kerskaamme, ruoskii Juvenalis armahtamatta -seuraavassa runoelmassa: - - "Pois kotikaupungist'! Artorius, Kalulus jääkööt - sinne ja muut, mit mustan muuttaa taitavat valkeeks, - paisuvat vuot, satamat, talot huutelevat urakalle, - perkaavat lokaviemärit, ruumiit hautahan vievät, - huutokaupoin hennovat orjaks sieluja myydä. - Ennen ne herrat torvea soitti ja kaukana täältä - pienten kaupunkein oli seurojen näyttelijöitä, - maalais-ammattureita ja uutteroivat viran töissä. - Nyt nuo leikkejä laittavi, peukalon kääntehen mukaan - surmaavat kenen, vaikkapa mieliks kansan ja sitten - vuokrall' ottavat Roman hyyskät -- miksikä ei niin, - kosk' ovat nuo kadunmittelijöitä, joit' Onnetar viskaa - kunnian huipuillen, kun sill' on leikkisä mieli". - -[Kun katsojat gladiaattorileikeissä käänsivät peukalonsa alaspäin, -antoivat he sillä merkin, että voitettu oli tapettava.] - -Ja mitä keinoja käytettiinkään, silloin kuten nytkin, niukan -elatuksen saamiseksi! Näin lausuu siitä runoilija: - - "Romaankos minä kelpaan? En valehdella mä saata; - kehnoa kirjaa en mä voi kiittää, enkä voi ostaa. - Astroloogi mä en ole, enk' isiä hengiltä panna - tahdo mä, enkäpä saata. En vatsaan sammakon viel' oo - katsonut. Rouvall' lempijän lahjoja vieköhöt toiset. - Sen sanon, _mun_ avullain ei varkaisin mene kenkään". - -Ja miten hän pilkkaakaan Roman asukkaita "kreikkalaisine tapoineen", -jotka olivat niin halukkaita itämaalaiseen loistoon, itämaalaiseen -velttouteen ja itämaalaisiin esiluuloihin! - - "Nyt hovivaatteet verhoo sun talonpoikas, Kvirinus; - kaulallaan sulotuoksuisella he taikauskaunehet kantaa". - -Romassa oikein vilisi Kehitteleviä Kreikkalaisia onnenonkijoita, -jotka kaikkea koettivat. - - "Miks, sano, luulet - miestä sä tuossa? -- Hän kaikkea on, ajatella mit' taidat: - maalari, puhuja, oppinut, puoskari, matemaatikko, - auguri, taikojen taitaja, nuorantanssija, lääkär' -- - kaikkia taitavi Kreikan mies, joka nääntyvi nälkään". - -Koko valtio on komedian näyttelijä! Ainoastaan rikkaalla on jotakin -arvoa; ei kukaan kysy luonnetta, onko se hyvä vai huono: - - "Kaikkea säilyss' onpi kultana pohjalla kirstun, - luottamus vaan jos sen ohess' löytyy". - -Ja jolla ei rahoja ole, se turvaa velan tekoon: - - "Uljaammin, kuin voimat sallivat, tääll' isotellaan; - toisen kukkarostai enemmän kuin tarve ois viedään. - Kaikkien on vika tää. Komeillaanhan me surkeudessa". - -Muuten muistuttaa Roman pääkaupungin elämä uusinta aikaa. Helposti -hajoovia rakennuksia rakennetaan hirveän korkealle ilmaan ahtaalle -tonttialalle, ja hyyryt ovat peloittavan korkeita. Melua, meteliä ja -tungosta on kaduilla: - - "Koipiain tunkeva joukko se kulkiessaan likistääpi, - missä sain kyynäräspäätä ja rautaist' tankoa missä, - yks mua kallohon hirrellä lyö, jopa kulholla toinen. - Sääriltäin rapa juoksevi, jalkoja kauheat sorkat - sotkevat -- voi! -- soturkengän naula jo varpahan tärvää". - -Ja vihdoin, käsi kädessä rikkauden, ylellisyyden ja nautintohimon -kanssa kulkee alaston, nälkäinen köyhyys, jota ei kukaan sääli: - - "Kurjuuden on kukkura kaiken - ettei kenkään auttaa ruoll', asunnoll' edes raukkaa - tarvitsevaista voi, mieroa kiertelevää, perin köyhää". - -Tuntuu siltä kuin kuvaus olisi kirjoitettu eilen tahi tänään, eikä -likimmiten 2,000 vuotta sitten! - - - - -Plinius nuorempi. - - -Kuoli vuonna 100 j.Kr. - -Plinius, joka on saanut liikanimen nuorempi eroitukseksi hänen -Vesuvion purkaukseen vuonna 79 kuolleesta sedästään, Plinius -vanhemmasta, oli syntynyt Komumissa (nykyisessä Komossa) -Pohjois-Italiassa noin 62 j.Kr. Hän, kuten muutkin ylhäiset miehet -maaseuduilta, oli kuitenkin saanut kasvatuksensa Romassa, ja jo 19 -vuotisena esiintyi hän menestyksellä asianajajana. Koska hän oli -hilpeä luonteeltaan ja lahjakas, seurasi häntä onni ja menestys; hän -pääsi sekä preetoriksi että konsuliksi ja kuoli kunnioitettuna Roman -mainioimpana puhujana lähinnä Ciceroa. - -Jälkimaailmalle ovat tärkeimmät ne kirjeet, jotka hän eri aikoina -on kirjoittanut. Eräässä aivan ensimmäisiä on luettelo kaikista -hänen setänsä, mainion luonnontutkijan, kirjoituksista. Kesällä -vuonna 79 näki hän äitineen ja vastamainittune setäneen omin silmin -Vesuvion ensimmäisen suuren purkauksen. Ensin näkyi, sanoo hän, -vuoren yläpuolella eriskummallisen näköinen ja värinen, muodoltaan -vaihteleva, suuri pilvi, sitten rupesi sakeasti satamaan tuhkaa ja -kuumia kiviä. Setä, joka oli laivaston päällikkö, antoi korjata -laivoihin muutamia seudun pelastuneista asukkaista ja läksi sitte -iltapäivä-makuulleen. Mutta pian oli tuhka satanut hänen huoneensa -melkein umpeen ja kaikki rakennukset järähtelivät yhä uudistuvista -maanjäristyksistä. Asukkaat pyrkivät pakoon ja koettivat tyynyillä -suojella päätään maahan putoovilta kiviltä. Päästyään meren -rannikolle, hajaantuivat he nopeasti juoksevien laavavirtojen -lähetessä, ja myöhemmin löydettiin Plinius vanhempi kuolleena. -Plinius nuorempi ja hänen äitinsä jäivät asuntoonsa Misenumiin -seuraavaan aamuun asti. He näkivät silloin meren taantuvan ja -rannan laajenevan; heidän takanaan oli musta, kauhistava pilvi, -ja ympärillä leimahtelivat salamat. Maahan vaipuvien tuhkapilvien -läpi, jotka pimensivät ilman, pakenivat he silloin rantaan päin -kirkuvan ja huutavan kansanjoukon ympäröiminä, joista monet luulivat -maailman viimeisen pitkän yön nyt tulleen. Vihdoin haihtui pimittävä -savusumu, ilma selkeni jälleen ja he palasivat Misenumiin. Näyttää -siltä, kuin hän muualta olisi koonnut täydellisempiä tietoja tämän -kauhean tapauksen kaikista yksityisseikoista, jossa Herkulanum -hautaantui laavan ja Pompeiji tuhan alle; mutta nämä muistiinpanot -ovat valitettavasti hävinneet, ja muut hänen aikuisistaan eivät -myöskään ole jättäneet jälkeensä mitään kuvausta tästä kamalasta -luonnontapahtumasta. - -Vuonna 93 oli Plinius preetorina. Hän kirjoittaa silloin filosofien -maanpakoon-ajosta ja muista Domitianon ja hänen ilmiantajainsa -mielivaltaisista teoista. Häntä itseään polttivat, sanoo hän, ne -ukonnuolet, jotka iskivät maahan hänen ympärilleen ja kaatoivat -niin monta hänen ystävistään. Hän kertoo muun muassa liikuttavan -kertomuksen Arriasta, joka valtiollisten levottomuuksien aikana -ensin sairaalta mieheltään salasi poikansa kuoleman ja sitten, -kun mies vietiin vankina meritse Illyriasta Romaan, seurasi häntä -avoimessa kalastajavenheessä ja viimein opetti hänet pelkäämättä -kuolemaan, työntäessään omalla kädellään tikarin rintaansa, sanoen -sen ei tuottavan vähääkään kipua. Plinius kertoo useista vapauden -marttyyreistä ja kuinka hellästi Arrian tyttärentytär Fannia valvoi -miehensä sukulaisen, erään Vesta-neitsyen, sairasvuoteella. Nervan -lopetettua ilmiantajajärjestelmän alkoi Trajanus hallituksensa -rankaisemalla useita saaliinhimoisia maakuntien virkamiehiä, -jotka olivat harjoittaneet kiskomista ja ottaneet lahjoja -tuomitakseen viattomia. Plinius otti itse asianajajana osaa tähän -oikeudenkäyntiin. Hän puhuu eräässä kohdassa niistä lievistä -rangaistuksista, joita senaatti määräsi näille lainrikkojille, -ja huomauttaa sen ohessa, että yleisiä mielipiteitä ei punnita, -vaan luetaan, ja että julkisissa kokouksissa ei mikään ole niin -kohtuutonta kuin kohtuus. - -Kuitenkin esiintyi hän usein siviilioikeustoissa, ja kertoo -muutamassa kirjeessään, kuinka sopimattomasti nuoret lakimiehet -käyttäytyivät; he eivät huolineet mistään sopivaisuuden rajoista, -vieläpä olivat niinkin julkeita, että palkkasivat itselleen -kuulijoita, jotka taputtivat käsiään heidän puheelleen. Hän kertoo -myös kuvailevasti ilmiantajasta nimeltä Regulus, joka oli koonnut -itselleen melkoisen omaisuuden ilkeässä toimessaan. Puhuessaan -jutuista, joita oli käsitelty ja joista oli tuomio annettu pikemmin -kuin muinoin tavallista oli, kysyy hän: "Olemmeko me esi-isiämme -viisaammat tai onko meidän käsittelymme oikeampi ja ymmärtävämpi -itse lakia, joka anteliaasti myöntää niin monta tuntia ja päivää -aikaa, vieläpä lykkäystäkin? Tuomarien ensimmäisenä velvollisuutena -toimessaan on kärsivällisyys; sillä parempihan on kuunnella sitä, -mikä on liikanaista, kuin jättää sivuun jotakin, mikä on tärkeää". -Regulosta mainitsee hän vielä, kuinka tämä hankki itselleen -lahjoituksen ollen ennustavinaan kuolevan naisen paranemista. -Toisella kertaa pyysi ja rukoili hän lääkärejä pidentämään erään -miehen elämää, jotta tämä ehtisi kirjoittaa testamentin hänen -edukseen, ja moitti heitä pahanpäiväisesti, kun he estelivät -kehoittaen häntä sallimaan että sairas pian pelastuisi tuskistaan -kuoleman kautta. Vielä kertoo hän, kuinka Regulus poikansa -kuoltua kiireesti surmautti hänen kuolinpaareillaan kaikki hänen -mielihevosensa, koiransa ja lintunsa, tilasi suunnattoman määrän -pojan kuvapatsaita ja valokuvia ja kutsui lukuisan kuuntelijajoukon -kuuntelemaan, kun hänen elämäkertaansa luettiin, joka sitten -julaistiin julkisesti myytäväksi. Luonteesta sellaisesta kuin -tämä huomauttaa hän, että kuten häveliäisyys heikontaa hyveen -toimintavoimaa, niin julkeus lujentaa paheen. - -Enemmän kuin kahden sadan vuoden kuluessa oli koko siistiintyneen -maailman rikkaus vähitellen kokoontunut Romaan ja siellä synnyttänyt -yleisen halun ylellisyyteen ja loistoon sekä samalla taiteen ja -vanhan kirjallisuuden harrastusta, jotta ei kukaan enää pannut suurta -arvoa kaunopuheliaisuuteen ja valtiotaitoon. Kirjailijoista, joiden -kanssa Plinius seurusteli, mainitsee hän Silius Italikon, joka -kirjoitti runoelman Punilaisesta sodasta ja näännytti itsensä nälkään -päästäkseen parantumattoman taudin tuskista; vieläkin Taciton, -jonka kanssa hän keskinäistä tarkastusta varten vaihtoi teoksia, ja -Martialiin, jonka teoksien pääomituisuuksia ovat voimakas kauneuden -aisti, suuri katkeruus ja suuri vilpitön suoruus. Eräässä kirjeessään -kehuu Plinius kääntämistä hyväksi harjoitukseksi sille, joka haluaa -saada varmuutta kirjoitustavassa ja kauneuden tuntemisessa, ja -osoittaa, mitä apua saattaa olla historiasta ja runoudesta sekä -puheesen että kirjoitukseen. Mutta hän muistuttaa myös, että -kirjailijoiden valinnassa on oltava hyvin tarkkoja, ja että pitää -lukea paljon, mutta ei monia kirjoja. Kirjallisuudesta, sanoo hän -lopuksi, saan minä iloni ja lohdutukseni -- ei löydy ainoatakaan -iloa, jota ei se voisi lisätä, ainoatakaan surua, jota se ei voisi -vähentää -- se opettaa minua käsittämään suruni paremmin ja niitä -kärsivällisemmin kantamaan. Tosiaankin, näistä toimista on paljon -huvia, mutta niissä viihtyy parhaiten, kun sydän on keveä. - -Horatius on ilmoittanut meille Romassa löytyneen kirjakauppiaita -ja kirjankustantajia, mutta Pliniolta saamme tietää kirjailijoilla -myös olleen tapana julkisesti lukea mitä olivat kirjoittaneet, ennen -kuin uskalsivat ruveta ulosanto-kustannuksiin. Talvis-aikaan saivat -kirjallisuuden suosijat melkein joka päivä kutsumuksia tällaisiin -luentoihin, ja kuulijoina oli usein palkattuja suosionhuutajia. -Hän kertoo myös, kuinka itse hankki itselleen sellaisen yleisön ja -kuinka jo edeltä päin vakuuttautui siitä, että se osoittaisi hänelle -suosiota ja hyväksymistä. - -Usein mainitsee hän Komon luonnon kauneutta, jossa oli syntynyt -ja jossa monella rikkaalla Romalaisella oli kesäasuntonsa järven -rannalla. Hän antaa tarkan kuvauksen pronssipatsaasta, jonka oli -ostanut lahjoittaakseen sikäläiselle Jupiterin temppelille, ja -hän lahjoitti myös sen paikkakunnan asukkaille kirjakokoelman, -luovuttaakseen heidän mielensä miekkailutaisteluista ja muista -raaoista huvituksista jalostuttavampiin asioihin. Kirjeessä Tacitolle -tarjoutuu hän myöskin antamaan suurenlaisen rahasumman koulun -perustamista varten, vakuutettuna siitä, ettei saattaisi mitään -parempaa tehdä maanmiestensä hyväksi, kuin hankkia heidän lapsilleen -kasvatuksen kotiseudulla, jota he sen kautta oppisivat rakastamaan -entistä enemmän. - -Hänen ensimmäisestä avioliitostaan ei tiedetä juuri mitään, -mutta hänen kirjeistään huomaa monessa kohdin, että hän toisissa -naimisissaan oli onnellinen. Kirjeessä puolisonsa naissukulaisille -kiittää hän puolisoaan järkeväksi, säästeliääksi ja uskolliseksi, -aivan samoin kuin tyytyväiset aviomiehet nykyäänkin tekevät, ja -kolmesta hänen kirjeestään selviää, kuinka suuresti hän puolisoaan -rakasti ja kuinka hellää huolta hän hänestä piti. Toisessa -kirjeessä puhuu hän ystävällisesti vapautetuista orjistaan ja -pyytää ystäväänsä ottamaan luokseen erään niistä, joka on sairaana -ja tarvitsee ilmanalan vaihdosta. Yksi hänen tuttaviaan oli -Verginius Rufus, joka kahdesti kieltäytyi, kun hänen legioninsa -Germaniassa tahtoivat huutaa hänet keisariksi, ja jonka kuolemasta ja -juhlallisesta hautaamisesta Plinius kertoo. Useat hänen kirjeistään -ovat kirjoitetut Vokonius Romanolle, taitavalle puhujalle ja hänen -läheiselle ystävälleen. Liikuttavin hänen kirjeistään on se, jossa -hän ilmoittaa neljäntoista vuotiaan tytön kuoleman. Tyttö oli erään -hänen ystävänsä tytär. Hänellä oli, sanoo Plinius, eukon vakavuus ja -nuoren tytön viehkeys, ja olisi ansainnut kauemmin elää, vaikkapa -olla kuolematon. Kuinka hellästi hän käärikään kätensä isänsä -kaulaan; kuinka ystävällisesti hän tervehtikään ystäviään; kuinka -suuresti hän rakastikaan kasvattajatartansa ja palvelijattariaan; -kuinka hyvin hän lukikaan ja kuinka suurella mielenmaltilla hän -kärsikään viimeistä kipuaan, mielenlujuudellaan rohkaisten omaisiaan -vielä silloinkin, kuin jo oli menettänyt ruumiinvoimansa! Tyttö oli -kihloissa, lisää Plinius, jalon nuorukaisen kanssa, jonka sydän vuosi -verta, kun hän kuuli käskettävän, että sitä, mitä muuten pantiin -kalleisin kiviin ja vaatteisin, nyt käytettäisiin suitsutuksien, -voiteiden ja hyvän-hajuisten yrttien ostamiseen. - -Plinius oleskeli paljon maalla ja vertasi mielellään Roman -väsyttävää elämää suloiseen lepoon, jota väliaikoina nautti kotonaan -Laurentumissa, jossa rauhassa sai antautua luku- ja kirjoitustöihin. -Hän arveli, samoin kuin hänen ystävänsä Atilius, paremmaksi olla -ilman mitään tehtävää, kuin olla mitään tekemättä. - -Plinion rakkaus luontoon osoittuu siinä ihastuksessa, jolla hän -puhuu maatilukslstaan. Hän kertoo, kuinka huoneet olivat mukavasti -ja hyvin järjestetyt ja kalustetut, ja kuinka niistä tultiin -suorastaan rikasvaraisiin puutarhoihin, joiden kautta päästiin meren -rannalle, mistä saatiin erinomaisen hyviä kampeloita ja rappoja. -Tilus, joka hänellä oli Toskanassa, oli vähän matkaa meren rannalta -metsäharjaisten vuorten muodostaman amfiteaatterin keskellä. Vuorten -liepeillä oli viinitarhoja; metsät olivat riistasta rikkaat ja -laaksojen lihavassa mullassa kasvoi kyllälti viljaa. Peltomaa on -niin kovaa, että se on kynnettävä yhdeksän kertaa. Virtoja, joista -vesi ei milloinkaan kuivu, juoksee peltojen läpi. Kuvaus itse -asuntorakennuksesta lähistöineen, viheriöine pihanurmineen, jota -kaunistavat kuvapatsaat ja puksipuut -- oudonmuotoisiksi leikatut -puut -- sopii hyvin kuvaukseksi englantilaisesta maakartanosta, -sellaisena kuin sen nykyään näkee. Plinius kertoo myös rakentaneensa -temppelin hänelle kuuluvalle maa-alalle ja puhuu juhla-ateriasta, -jonka hän aikoi antaa sen vihkiäisissä; aivan niinkuin vielä tänään -on tavallista. - -Pliniota saa myöskin seurata Bityniaan ja Pontoon Vähässä -Aasiassa, jossa hän oli maaherrana vuonna 103. Sieltä kirjoittaa -hän ystävälleen, joka pian oli tarttuva Akaijan hallitusohjiin, -suuresti kunnioittavansa sivistyksen ja kirjallisuuden kreikkalaisia -syntyseutuja ja kehoittaa ystäväänsä pitämään kunniassa senaikuisten -asukkaiden muistoja ja taruja, muistaen, mitä kukin näistä valtioista -kerran oli ollut, ja hallita niitä, ikäänkuin olisivat vielä vapaita, -rakkaudella ja lempeydellä. Itse näyttää hän hallitusmiehenä -jättäneen vähäpätöisimmätkin pikkuseikat keisarin ratkaistaviksi, -ja tämä -- Trajanus -- kieltää perustamasta palokuntaa, koska siitä -saattaisi kehittyä valtiollinen puolue, ja antaa Pliniolle aika -löylytyksen siitä, ettei tämä huomannut petosta rahojen hoidossa, -joka oli tehty vesilaitosta rakennettaissa. Toisella kertaa nurkuu -Trajanus sitä, että on rakennettu kylpylaitos vanhalle temppelin -perustalle, jota, huomauttaa keisari, vielä on pidettävä pyhänä. -Kaukaan aikaan kristinuskon synnyn jälkeen eivät Romalaiset, jotka -kuitenkin yleensä olivat suvaitsevaisia vieraita uskontoja kohtaan, -tienneet eroittaa uutta uskontoa ja juutalaisuutta toisistaan, ja -Titus luuli Jerusalemin kukistuessa kristittyjenkin sortuvan ja -häviävän. Heidän oppinsa oli kuitenkin levinnyt kaikkiin Roman -maakuntiin, ja Plinius pyytää Trajanolta toimiohjeita, kuinka -heitä kohdeltaisiin. Hän sanoo heidän ennen aamun koittoa pitävän -salaisia kokouksia, joissa rukoilevat Kristusta; he sitoutuvat -valalla viettämään vilpitöntä ja siveellistä elämää ja syövät yhdessä -viattoman aterian. Hän lisää, että tämä taikausko on levinnyt -sekä maalla että kaupungeissa, ja siihen kuuluu kaiken säätyisiä -ja ikäisiä ihmisiä. Vastauksessaan kieltää keisari häntä omasta -puolestaan heihin ryhtymästä; mutta jos he tuotuina keisarin eteen -tunnustavat olevansa kristittyjä, saavat he rangaistuksen. Salaisten -ilmiantojen johdosta ei hän saa ruveta vainoomisiin, sillä se on -vaarallista ja sopimatonta. - -Kaksi vuotta oleskeltuaan Vähässä Aasiassa palasi Plinius Romaan, -ja hänen otaksutaan vielä kahta vuotta myöhemmin, kun kirjeet -julkaistiin, olleen elossa. - -Kirjoituksista päättäen, jotka Plinius on jättänyt jälkeensä, näyttää -hän olleen siivo, kaunopuhelias ja hyvin sivistynyt mies, joka, -kuten sivistyneet yleensä, suurella mieltymyksellä seurasi yleisiä -asioita, vaikka hänen heikko terveytensä ja mieltymyksensä hiljaiseen -kirjalliseen toimintaan vaikuttivat sen, että hän parhaiten viihtyi -maalla ja ystäväinsä parissa. Hän mainitsee itsellään olleen tapana -nousta makuultaan aikaisin ja pimeässä huoneessa lukea ulkomuistista, -mitä oli kirjoittanut. Aina hän toimiskeli, milloin luki, milloin -harjoitteli ruumistaan terveyden ylläpitämiseksi, milloin kävi -vieraissa naapurien luona. Halveksien puhuu hän siitä tavasta, -joka oli juurtunut rikkaisin, että kestitsivät alhaisia vieraita -huonommalla ruoalla ja viinillä, kuin muita. Suostuessaan johonkin -kutsumukseen pani hän ehdoiksi, ettei ateria saisi kestää liian kauan -tai olla liian kallis, ja ettei hyvää puheenvaihtelua puuttuisi. -Itse kerskaa hän siitä, että, vaikka monet tarjosivat muhkeampia -ja kalliimpia juhla-aterioita, ei kukaan kuitenkaan osannut koota -niin hauskaa pöytäseuraa, jossa kaikki mielestään olivat niin -kotiutuneita, kuin hänen luonansa. - -Plinion kirjoituksista on vaikeaa tulla mihinkään varmaan päätökseen -hänen filosofillisista ja uskonnollisista vakuutuksistaan; hän -näyttää kuitenkin uskoneen ylenluonnollisia ilmestyksiä ja kertoo -muutamia eriskummallisia tapahtumia, jotka itse oli saanut kuulla. -Se ihastus, jota hän osoittaa keisarinvallalle, tuli kaiketi hänen -vakuutuksestaan että tasavalta oli ijäksi päiviksi hävinnyt. Mitä -äänestykseen tulee, huomauttaa Plinius etteivät ihmiset välitä -niin paljoa kunniastaan siinä, mikä on salaista, kuin siinä mikä -on tunnettuna; monet pelkäävät yleistä tuomiota, mutta harvat -omantuntonsa ääntä. - - - - -Tacitus. - - -Kuoli vuoden 120 vaiheilla j.Kr. - -Tacitus, joka syntyi vuonna 54 j.Kr., sai kasvatuksensa Romassa, -jossa etevät opettajat tekivät hänestä puhujan ja asianajajan. -Meille on hän enemmän tunnettu historioitsijana, joka on kertonut -Roman vaiheet Auguston kuolemasta Nervan valtaistuimelle astumiseen; -mutta hänen oma aikansa kunnioitti häntä etupäässä puhujana, vaikkei -yhtäkään hänen puheistaan ole säilynyt jälkimaailmalle. Julkisessa -elämässä nousi hän useihin virkoihin peräkkäin ja valittiin vuonna 97 -konsuliksi. - -Kirjassa, jolla on nimenä _Agrikola_, on hän koettanut säilyttää -appensa, konsuli Agrikolan, muistoa. Hänestä kertoo Tacitus, että -hän oli saanut kasvatuksensa Marseillessa ja tehnyt ensimmäisen -sotapalveluksensa Britanniassa aikana, jolloin koko saari oli -noussut ilmikapinaan. Palattuaan Romaan valittiin Agrikola -kvestoriksi ja lähetettiin Aasiaan. Sitte annettiin hänelle toimeksi -useiden temppelien laskujen tarkastaminen ja tilien tekeminen. -Kun Vespasianus tuli keisarikandidaatiksi, lähetti hän Agrikolan -Britanniaan taivuttamaan siellä olevia legioneja puolelleen; -sitten sai hän päällikön viran Akvitaniassa ja koroitettiin -patrioiksi. Vuonna 97 tuli hän konsuliksi ja Britannian korkeimmaksi -hallitusmieheksi. Hänellä oli siellä paljon tointa ja maassa -syntyneiden joukkojen avulla valloitti hän Mona-saaren, joka -yhdistettiin Romalaiseen alueesen. Agrikola marssi sitten vielä -kauemmaksi pohjoiseen päin ja löysi myös Irlannin, joka kuitenkin -jätettiin rauhaan. Sen sijaan varusti hän laivaston lopettaakseen -sodan Kaledonialaisia vastaan, joita siihen aikaan Skotlannissa asui. -Tacitus antaa heidän johtajansa Galgakon pitää kopean puheen; mutta -kuitenkin joutuivat Kaledonialaiset alle kynsin taistelussa ja monet -heimot nöyrtyivät. Agrikola sai sitte aikaan, että temppeleitä ja -asuntohuoneita ruvettiin rakentamaan Britanniaan, hankki päälliköiden -pojille tilaisuutta saada kasvatusta ja herätti Brittiläisissä -mieltymystä romalaiseen pukuun ja romalaisiin elämäntapoihin. -Sotajoukkoaan ja palvelijoitaan piti hän kovassa, kurissa; orjat ja -vapautetut eivät saaneet ottaa osaa yleisten asiain käyttelemiseen, -ja virkaylennystä annettiin ainoastaan sitä ansaitsevaisille. Hän -huojensi maassa syntyneiltä vilja- ja rahaverot jakamalla tasaisemmin -niiden kuormaa. Kahdeksan vuotta maakuntaa hallittuaan kutsuttiin -hän takaisin, ja siihen päättyi uransa julkisuudessa, kun hän -viisaasti kieltäytyi toisesta hänelle tarjotusta luottamustoimesta. -Agrikola arvasi, näet, hyvin, kuinka suuresti Domitianus kadeksui -sitä suosiota, jonka hän Britannian hallitsijana oli saavuttanut, ja -sentähden varoi hän antamasta uutta kiihdykettä keisarin vihaiselle -mielelle. Tämän johdosta lausuu Tacitus huonojen hallitsijain aikana -voitavan saavuttaa kunniaa kuuliaisuudella ja nöyryydellä. Agrikola -kuoli 56 vuoden vanhana; testamentissaan oli hän, aina viimeisiin -asti mairitellakseen keisaria, tehnyt tämän puolisonsa ja tyttärensä -kanssa perintöosakkaaksi. Agrikolan ansioiden joukossa mainitsee -Tacitus myöskin sen, että hän oli ensimmäinen, joka purjehti -Britannian ympäri. Muuten saamme tietää, että Agrikolan seuraajan -aikana saaren tuotteet vietiin Galliaan ja että Brittiläiset -nuorukaiset pistettiin legioneihin ja levitettiin ympäri koko -valtakuntaa. Britannian ilmanalasta huomauttaa Tacitus, että kovasta -pakkasesta siellä ei tiedetä mitään, vaan että taivasta synkistävät -pilvet ja alinomaa sataa. - -Tätä lähin järjestyksessä Taciton teoksista on _Germania_, jossa hän -välillisesti kurittaa maanmiestensä heikkouksia, usein arvostellen -vieraita kansoja muiden tiedonantojen mukaan. Todellakin näyttävät -Romalaiset hyvin vähän tietäneen Pohjois-Euroopan asukkaista, ei -ainakaan enempää, kuin mitä olivat kuulleet karkureilta, vakoojilta -tai kierteleviltä kauppiailta. Germaneista sanoo Tacitus: "Minä pidän -heitä alkuasukkaina, joihin ei ole muuta verta sekaantunut maahan -muuttamisen tai keskuusliikkeen kautta". Hän kertoo heidän olevan -sinisilmäisiä, punatukkaisia, kookkaita, nälkää ja vilua vastaan -karaistuja, mutta kykenemättömiä kuumuutta ja janoa kärsimään. Hän -kertoo, että Germanialaisten tyttöjen kastanjanruskeasta tukasta -maksettiin tavattoman paljon Romassa; sikäläiset naiset, joilla ei -ollut varoja ostaa teutonilaista (se on saksalaista) tekotukkaa, -värjäsivät oman tukkansa keltaiseksi. Germanialaisten aviolakia -kuvaa hän hyvin ankaraksi: eroitettu vaimo ja leski ei saanut -mennä uusiin naimisiin, jos oli kuinkakin kaunis ja rikas. Naiset, -joiden usein täytyi kestää sodan vaivoja, hoitivat yksin taloutta, -viljelivät maata, elivät piimästä, hedelmistä ja riistasta ja panivat -ohraviiniä. Perheet olivat suuret ja lapset tulivat kestäviksi, kun -kasvoivat alastomina ja likaisina. Naiset eivät saaneet ottaa osaa -äänestykseen, mutta heidän mielipidettään ja neuvoaan kysyttiin -usein yleisiä asioita punnittaissa. Germanialaisilla ei ollut mitään -kaupunkeja; heidän asuntonsa olivat hajallaan ja niitä ympäröi -avoin kenttä. Puita käytettiin ainoastaan rakennuksiin; vilja -koottiin maanalaisiin kuoppiin, joissa he itsekin etsivät turvaa -talvipakkaselta. Heidän ylin jumalansa oli Merkurius, mutta he -uhrasivat myös Herkuleelle ja Marsille; muutamat palvelivat myös -Ibistä (haikaraa). Caesar väittää heillä ei olleen mitään varsinaista -pappissäätyä, ja Tacitus kertoo kaikkien kansanluokkien luottaneen -parhaiten ennustukseen, joka tehtiin valkoisten hevosten hirnunnan -ja korskunnan mukaan. "Germanit", sanoo hän vielä, "uskovat, ettei -jumalia saateta sulkea seinien sisään, ei myöskään voida heitä, -heidän olentonsa äärettömyyden takia, kuvata ihmismuotoisina". -Kuitenkin oli Germaneilla pyhiä alttareja syvissä metsissä, missä -he lähestyivät näkymättömiä voimia, joita palvelivat. Muutamilla -heimoilla oli kuninkaita, jotka johtivat heitä taistelussa, ja heillä -oli kaksi neuvottelevaa kokousta: päälliköiden, jotka päättivät -vähäpätöisistä asioista, ja kansan, joka harkitsi tärkeämpiä -kysymyksiä. Osanottajat istuivat täysissä aseissa turveläjillä. -Germanien elinkeinona oli karjanhoito ja myöskin maanviljelys, ja -heidän hevosensa olivat pieniä, mutta kestäviä. Heidän suurimmat -virheensä olivat hekumallisuus, juoppous ja pelivimma. Kaikkiin -heidän tärkeihin neuvotteluihinsa oli yhdistetty juhlia, ja -heidän peliraivonsa oli niin suuri, että he, kun olivat kaiken -muun menettäneet, panivat itsensä voitoksi, ja jos tappasivat, -vapaaehtoisesti heittäytyivät voittajan orjaksi. Romassa olivat -Germanit keisarin henkikaartina ja palvelivat myös ratsumiehinä ja -legionisotureina. Yleensä ei Tacitus näytä hankkineen heistä kaikkia -tietoja, mitä olisi voinut saada, ja hänen teoksensa Germaniasta ei -ole juuri muuta kuin jokseenkin löyhä koekyhäys. - -Taciton teoksesta _Roman Aikakirjat_ on ainoastaan 11 kirjaa -pelastunut jälkimaailmalle. Kuusi ensimmäistä kirjaa puhuu -keisari Tiberiosta, jota, tekijän sanojen mukaan, Romassa -karsain katsottiin, mutta maakunnissa pidettiin viisaana ja -hyvää tekeväisenä hallitsijana. Tacitus sanoo hänen hallinneen -täydellä itsevaltiudella, kuten hänen edeltäjänsäkin oli tehnyt; -mutta Augustus osasi peittää kahleet ruusuilla, jota vastoin -Tiberius ei niitä koskaan peitellyt. Kuitenkin alensi hän niiden -tilusten vuokramaksua, joista itse sai tulot. Lampaani, sanoi -hän, ovat kerittävät, mutta ei nyljettävät. Tacitus syyttää häntä -teeskentelemisestä, kun hän ruvetessaan keisariksi, sen sijaan kuin -hänen olisi pitänyt vaatia senaatilta sen äänet, koetti saavuttaa -ne mairittelulla. Vielä sanoo hän Tiberion aivan syyttä epäilleen -kasvattipoikaansa Germanikoa osallisuudesta Germanien legionein -tekemään kapinaan. Hän viittaa myöskin siihen, että Tiberius, -muuttaessaan Germanikon itäisiin maakuntiin, salaa oli antanut -suostumuksensa hänen surmaamiseensa, jonka hän luki hallituksensa -onnellisimpien tapahtumien joukkoon. Seuraavat luvut osoittavat -yksityiskohdissa, kuinka suuresti keisariin oli ruvennut vaikuttamaan -keisarillisten kaartien päällikkö Sejanus. Nämät kaartit sijoitettiin -pääkaupunkiin, missä heistä vähitellen kasvoi sotilasvalta, joka -tärkeinä hetkinä teki mielivaltaisia päätöksiä keisarikunnan -asioista. Niin vähitellen taipui sen miehen tahto, joka ei saattanut -korkeammalle kohota, sen miehen tahdon alle, joka yhä vain kapusi -kunnianhimon portaita ylöspäin. Julkisten "ilmiantajain" syytöksistä -joutuivat monet patricit Tiberion julman epäluuloisuuden uhriksi. -Germanikus surmattiin, eikä yksikään, jolla oli arvoa, rikkautta ja -mainetta, ollut turvattu vankeuteen joutumasta tai kuolemasta, koska -syytökset tehtiin mitä löyhimmillä perusteilla. Vihdoin keisari -pakeni, hyvin tietäen mikä mieliala Romassa häntä kohtaan vallitsi -ja peläten salaliittoja, Kaprisaareen, josta hän lähetti mitä -itsevaltaisimpia ja julmimpia käskyjä. Näille arveluilleen ei Tacitus -kuitenkaan ole antanut vahvikkeeksi mitään varmoja todisteita, ja hän -myöntää ammentaneensa tietonsa lähteistä, joiden luotettavaisuutta -hyvin suurella syyllä saatetaan epäillä. - -Ruveten kertomaan keisari Klaudiosta sanoo hän tätä plebejiläiseksi -onnen suosilaaksi, joka ansaitsemattomalla onnenpotkauksella -viskattiin Roman valtakunnan herraksi, ja puhuu teeskentelemättömällä -katkeruudella siitä, miten vapautettuja orjia koroitettiin -valtakunnan korkeimpiin kunniasijoihin. Kun Klaudius salli -Aedualaisten päälliköiden saada sijaa senaatissa, vuodatti hän -kuitenkin uutta verta tähän ränstyneesen yhteystöön, ja monta tärkeää -ja pysyväistä yleistä työtä toimitettiin hänen hallitessaan. Klaudius -kuoli puolisonsa Agrippinan myrkyttämänä, ja häntä seurasi hänen -poikansa Nero. Muutamia vuosia kului rauhallisesti äidin hoitaessa -hallitusasioita, ja nuori keisari hoiti lukujaan ja huvejaan. Mutta -tuskin oli Nero saanut vallan omiin käsiinsä, niin hän jo puheillaan -ja rikoksillaan teki alamaistensa kärsivällisyydestä lopun ja sai -heidät itseään vihaamaan. Stoialaiset filosofit, joiden puoleen -yleinen mielipide silloin valtion asioissa kallistui, olivat -nurjamielisiä keisarille, ja huhuja liikkui tekeillä olevasta -salaliitosta. Muudan soturi sanoi Nerolle vasten silmiä, että hän -oli murhaaja ja murhapolttaja. Kuvattuaan rikoksia ja kurjuutta rupee -Tacitus kertomaan yksityisistä sisällisistä oloista ja ulkonaisista -sotapuuhista, ja tekee sen erinomaisen taitavasti. Puhuessaan sodasta -Parthialaisia vastaan kuvaa hän, kuinka vaikeaa kenraalien oli -pitkällisen rauhan veltostuttavan vaikutuksen jälkeen panna sotakuria -legioneissa uudelleen kuntoon ja kuinka Romalaiset pöyhkeilivät -Armenian kuninkaan Tiridateen asettaessa otsakoristeensa Neron -kuvapatsaan juureen. - -Teoksessaan _Ajantietoja_ eli _Historioita_, joista ainoastaan -5 kirjaa on säilynyt, jatkaa Tacitus Roman historiaa keisarien -Galban, Othon, Vitellion ja Vespasianon hallitessa. Neljä keisaria -oli kuollut kalpaan, kertoo hän, neljä sisällistä sotaa oli käyty, -Kampanian kaupunkeja oli maa niellyt. Romassa olivat tulipalot -riehuneet, ja itse Kapitolion olivat porvarit sytyttäneet, kun -Hispanialaiset legionit purppuraan pukivat Galban. Hän oli -silloin niin hyvässä maineessa, että, jollei hän koskaan olisi -keisariksi tullut, ei kukaan olisi epäillyt hänen kelvollisuuttaan -siihen virkaan. Mutta valtaistuimella osoittautui hän kehnoksi -ja päättämättömäksi ja totteli orjallisesti vapautettujaan ja -suosikkejaan. Pretorianilaiskaarti niskoitteli, kansa valitti, -ettei hän suonut sille juhla-aterioita ja näytelmiä, ja hänen omat -soturinsa osoittivat tyytymättömyyttä, kun ei hän heille jaellut -rahalahjoja. Galba oli kuitenkin liian vanha välittääkseen paljon -vallasta, ja valitsemalla Pison hallitsijakumppaniksi teki hän -tyhjäksi Othon toiveet, tuon Neron juhdan, joka oli juonitellut -häntä vastaan, ja jolta Germanialaiset legionit olivat kieltäneet -valan, huutaen Neron seuraajaksi Vitellion. Kuitenkin näytti kohtalo -määränneen niin, että häntä väijysi vihollinen hänen kotonaan, -ja kaikki järjestettiin edeltä päin niin, että Othoa forumilla -tervehdittiin keisariksi. Pretorianilaiskaartin päälliköitä ei -saattanut mikään peloittaa, ja vaikka kansa vaati salaliittolaisten -surmaamista, täytyi sekä sen että senaatin väistyä sotilaiden -väkivallan edestä, Galban jättivät hänen henkivartijansa ja hän -ojensi vapaaehtoisesti kaulansa murhaajille. - -Otho käsitti kuitenkin pian, että hänen oli aseilla taisteleminen -äsken saavutetun kunniasijan puolesta, sillä Galliasta tuli sanomia -kapinasta, ja Vitellius lähestyi Kheini-armeijan etupäässä, jo nyt -osoittaen rakastavansa irstasta elämää ja sallien sotamiestensä -hillitsemättä ryöstää ja harjoittaa ilkitöitä. Rohkeasti marssi -Otho vihollistaan vastaan, mutta ei hänen sotavoimansa ollut -likimaillenkaan riittävä. Muutamien kahakkojen jälkeen taisteltiin -ratkaiseva tappelu Veronan ja Kremonan välillä. Otho ei enää -tahtonut koettaa onnea, joka oli osoittautunut niin epäsuotuisaksi; -hän kiitti tyynesti ystäviään ja seuralaisiaan, ja varustettuaan -heidät lähtemään, siten rakentaakseen rauhan keisarin kanssa, poltti -hän ensin kaikki kirjeensä ja paperinsa ja työnsi sitten tikarin -rintaansa. Hän oli silloin hallinnut kolme kuukautta. Tacitus antaa -elävän kuvauksen tappelukentästä ja lisää, että Vitellius osoitti -raakaa iloa sitä katsellessaan; viiniä jaettiin viljalta hänen -läheisimmilleen ja sotureille, jotka hävittivät ja polttivat kaikki -kaupungit ja kylät Romaan mennessään, ikäänkuin esimauksi siitä -kurjasta elämästä, jota siellä toivoivat saavansa viettää. - -Mutta Syrian ja Egyptin legionit, jotka eivät niin yhtäkkiä voineet -taipua vannomaan uudelle keisarille uskollisuuden valaa, vaativat -myös vaalioikeutta ja nimittivät keisariksi päällikkönsä Vespasianon. -Uudelleen hävittivät Italiaa lukuisat soturijoukot, jotka taitavien -päälliköiden johtamina marssivat Romaan. Sillä aikaa kuin Vitellius, -ajattelematta mitään muuta kuin äärettömän hekumoimishalunsa -tyydyttämistä, jätti kaikki oman onnensa nojaan, lyötiin hänen -joukkonsa ja hän itse oli pakoitettu etsimään turvapaikkaa -Kampaniassa. Uuden keisarin vaali piti lopullisesti ratkaistaman -Apollon temppelissä. Mutta sillä välin syttyi tulinen tappelu -sotamiesten ja Roman asukkaiden välillä; palavia kekäleitä viskattiin -ympäri kaupunkia, joka pian syttyi, ja Kapitolium paloi poroksi. -Ensi aluksi olivat Vitellion puoluelaiset voitolla, ja vastustajien -johtajat hakattiin maahan. Muutamien päivien kuluttua saapui uusia -legioneja, ja hurjan taistelun raivotessa sotilaiden välillä käytti -roistoväki vuorostaan tilaisuutta rosvotakseen, ryöstääkseen ja -heittäytyäkseen kaikenlaisiin paheisin. Vihdoin vangittiin Vitellius, -kun hän yksinään hiiviskeli palatsissaan, ja lyötiin kuoliaaksi; -silloin säälimättömästi häntä ilkkui sama roistoväki, joka ennen -oli häntä mitä halveksittavimmalla imartelemisella mairitellut. -Hänen viimeiset sanansa, jotka lausui tribunille, kun tämä häntä -pilkkasi, olivat seuraavat: "Olinhan minä kuitenkin sinun keisarisi." -Välikertomuksessa puhuu Tacitus uudesta onnettomasta yrityksestä, -jonka Germanit tekivät heittääkseen niskoiltaan romalaisen ikeen. -Niin suuri oli keisarikunnan sisällinen voima, hallitsijain -irstailemisista ja kehnosta sotakurista huolimatta. Tekijä antaa -kuvan tämän kapinan lahjakkaasta johtajasta, Klaudius Civiliistä, -eräästä Batavialaisesta, joka kauan oli palvellut keisarillisissa -legioneissa, ja esittää ne puheet, joilla Klaudius koetti yllyttää -eri heimoja, ja samaten myös mitä Romalaiset päälliköt häntä vastaan -lausuivat. - -Edempänä saamme tietää, ettei Vespasianus hätäillyt Romaan -matkustaissaan, jossa hänen voitokkaat soturinsa yhä ahdistivat -Vitellion puoluelaisia. Viipyessään jonkun aikaa Alexandriassa -esiintyi Vespanianus keisarillisena ihmelääkärinä, paransi henkilön, -jonka käsi oli kipeä, ja teki muutaman sokean näkeväksi. Hän kävi -myös Serapiin temppelissä, jossa ilmoitti näkevänsä Egyptiläisen -miehen makaavan usean päivämatkan päässä sieltä. Tacitus sovittaa -tähän väliin kertomuksen niistä juhlamenoista, joita noudatettiin -uuden Kapitoliumin perustuksia laskettaissa, ja jatkaa sitten -historiaansa, selittäen, että Vespasianolle, kun hän vihdoin tuli -Romaan, oli vaikea tehtävä suoritettavana. Merkittävimmät piirteet -hänen hallituksessaan olivat hänen yksinkertainen elintapansa, -senaatin kunniassa pitäminen, uusien siirtokuntien perustaminen ja -kirjallisen elämän henkiin herättäminen. - -Vielä suuremmasta arvosta on meille, mitä Tacitus kirjoittaa -Juutalaisista ja varustuksista Jerusalemin piiritystä varten. -Muutamat sanovat, lausuu hän, Juutalaisten polveutuvan Kretalaisista, -Libyaan asettuneista pakolaisista, toiset taas luulevat heidän -olevan Egyptistä tullutta liikaväkeä, ja monet vielä pitävät -heitä Etiopialaisina tai Assyrialaisina. Tacitus esittää sitten -lyhyesti, kuinka Juutalaiset vaelsivat Moseksen johdolla. Kuusi -päivää vaellettuaan, jolloin parvi kesyttömiä aaseja opasti janoovia -lähteille, tulivat he seitsemäntenä maahan, jonne perustivat -kaupungin ja rakensivat temppelin. Pysyttääkseen itselleen valtaa -kansan yli määräsi Moses "tapoja, jotka sotivat kaikkea vastaan, -mihin ihminen on tottunut", niin että heillä "on saastaista se, -joka meillä (Romalaisilla) on pyhää, ja luvallista se, mitä -me halveksimme". Temppelinsä pyhittivät he aasille, joka oli -pelastanut heidät hukkumasta, ja oinas teurastettiin, ikäänkuin -uhaksi Egyptiläisen Jupiter Ammonin kiusaksi. Myös härkiäkin -uhrattiin. Sikaa kammosivat he, sentähden että heitä oli vaivannut -sama ihotauti, kuin näissä eläimissä tavataan. Nälänhädän muistoa -pidettiin eleillä paastolla, ja happamaton leipä oli Juutalaisilla -muistona ajasta, jolloin he elivät varastetuista maahedelmistä. -Seitsemäs päivä määrättiin lepopäiväksi, koska heidän vaivaloinen -vaelluksensa sinä päivänä loppui; ja kun Juutalaiset siten olivat -mieltyneet työttömyyteen, pyhitettiin myös joka seitsemäs vuosi -laiskuudelle. Juutalaisten omituisuuksina mainitsee Tacitus: että -he aina pysyivät yhdessä, olivat hyvin laupiaita keskenään, mutta -vihasivat kaikkia muukalaisia. Juutalaiset uskovat ainoastaan -_yhteen_ Jumalaan, sanoo hän, ja häneenkin ainoastaan henkenä. He -pitävät jumalattomana jumalankuvien tekemisen katoovasta aineesta -ja ihmismuotoon. Heidän korkein olentonsa on yht'aikaa ikuinen? -muuttumaton ja katoomaton. Sentähden he eivät suvaitse mitään kuvia -kaupungeissaan, ei edes temppeleissäänkään. He eivät yhdellekään -kuninkaalle, ei yhdellekään hallitsijalle suo sitä kunniaa. Sen -vuoksi, että heidän pappinsa puhaltavat huilua, lyövät vaskirumpuja -ja kantavat murattiseppeleitä, ovat jotkut luulleet heidän palvelevan -Bakkoa; mutta siinä he arvaavat päin männikköä, väittää Tacitus, -sillä Bakkon palvelus on juhlallinen ja iloinen, mutta Juutalaisten -jumalanpalvelus on kauhean synkkä ja kolkko. - -Herodeksen ja Agrippan hallitessa, jatkaa Tacitus, oli Judealla -kuningaskunnan nimi. Sitte yhdistettiin se Syrian provinciaan, -jolloin paljon Juutalaisia vietiin Eufratin rannikoille, ja vihdoin -hävitti Titus Jerusalemin. Kansa, joka sinne jäi, eli siinä luulossa, -sanoo hän, että Judean hallitsijat valloittaisivat koko maailman, -ja kuolivat siitä syystä mieluummin kuin lähtivät maastaan. -Varustukset olivat sentähden rakennetut tavattoman vahvoiksi: -torneja oli rakennettu aina 60 jalan korkuisia; temppeli ja sitä -ympäröivät muurit näyttivät lujalta linnoitukselta, ja piiritettyjen -lukumäärä nousi 600,000 sieluun. Koska kaupungin asema teki rynnäkön -mahdottomaksi, lähestyivät Romalaiset sitä vallituksilla ja -maanalaisilla saartokaivannoilla. Kertomus kaupungin lopullisesta -valloituksesta on kuitenkin hävinnyt. - -Taciton ensimmäisten kirjoitusten joukkoon luetaan muuten -puheenvaihtelu _Puhujista_, keskustelun muotoon tehty kyhäelmä, -käsittelevä sitä taistelua, jota Neron aikana mitä suurimmalla -katkeruudella käytiin niiden välillä, jotka tahtoivat parantaa -Roman puhetaitoa ja kieltä, ja niiden, jotka todella turmelivat ja -pilasivat molemmat. - -Näytteeksi Taciton kirjoitustavasta olkoon lopuksi luku hänen -"Aikakirjoistaan". - -"Kun Brutus ja Kassius olivat lyödyt ja tasavalta aseeton; kun -Pompejus oli joutunut tappiolle Sicilian luona, kun Lepidolta oli -riisuttu aseet, Antonius murhattu, ja juutalaisellakaan puolueella ei -ollut jälellä muuta johtajaa kuin Caesar (Augustus) -- luopui tämä -triumviri-nimestä, esiintyi konsulina ja tyytyi tribunin valtaan, -joka tarkoitti kansan turvaamista. Mutta saavutettuaan sotamiesten -suosion lahjoilla, kansan ruokavaroilla ja taivutettuaan kaikkien -mielet puoleensa rauhan suloisuudella, kohosi hän vähitellen yhä -korkeammalle, anastaen itselleen senaatin ja virkamiesten vallan, -ja sai sen ilman mitään vastarintaa, sillä rohkeimmat ylimykset -olivat kaatuneet sodissa tai joutuneet proskriptionin uhreiksi; muut -kohotettiin varallisuuteen ja kunniavirkoihin, aina sen mukaan, missä -määrin olivat orjuuteen alttiita ja, vallankumouksesta rikastuneina, -pitivät silloista turvallista tilaa entistä metelistä aikaa -parempana. Maakunnatkin hyväksyivät tämän asiain järjestyksen, sillä -mahtavien puoluetaistelujen ja virkamiesten ahneuden tähden olivat -he ruvenneet epäilemään senaatti- ja kansanhallitusta ja jääneet -lain turvaa vaille, koska väkivallalla, juonilla ja rahoilla lait -saatettiin tehottomiksi." - -Loppu. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KLASSILLINEN KIRJALLISUUS -YLEISTAJUISESTI ESITETTYNÄ*** - - -******* This file should be named 51124-8.txt or 51124-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/1/2/51124 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51124-8.zip b/old/51124-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7461c8c..0000000 --- a/old/51124-8.zip +++ /dev/null |