NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10144 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..edaafde
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51124 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51124)
diff --git a/old/51124-8.txt b/old/51124-8.txt
deleted file mode 100644
index 1d7fe26..0000000
--- a/old/51124-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10144 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Klassillinen kirjallisuus yleistajuisesti
-esitettynä, by H. Grey, Translated by F. Lamminen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Klassillinen kirjallisuus yleistajuisesti esitettynä
-
-
-Author: H. Grey
-
-
-
-Release Date: February 4, 2016  [eBook #51124]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KLASSILLINEN KIRJALLISUUS
-YLEISTAJUISESTI ESITETTYNÄ***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-KLASSILLINEN KIRJALLISUUS YLEISTAJUISESTI ESITETTYNÄ
-
-Kirj.
-
-H. Grey
-
-"The Classics for the Millions" nimisestä englanninkielisestä
-teoksesta mukaillut t:ri V. E. Öman
-
-Suomensi F. Lamminen
-
-
-
-
-
-
-K. E. Edlund, Helsinki, 1887.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Homeros.
-   Iliadi
-   Odysseia
- Hesiodos.
-   Työ ja päivät
-   Teogonia
-   Herakleen kilpi
- Pindaros.
-   Oodeja
- Anakreon.
-   Lauluja
- Aiskylos.
-   Vangittu Prometeys
-   Turvaa etsiväiset
-   Persialaiset
-   Seitsemän ruhtinasta
-   Theben ulkopuolella
-   Oresteen vaiheet:
-     1. Agamemnon
-     2. Uhrinkantajattaret
-     3. Eymenidit
- Herodotos.
-   Mytillinen kertomus
-   Assyrian valta
-   Babylon
-   Egypti
-   Kambyses
-   Dareios
-   Kreikan valtiot
-   Persialais-sota
- Sofokles.
-   Kuningas Oidipos
-   Oidipos Kolonossa
-   Antigone
-   Aijas
-   Trakialais-immet
-   Filoktetes
-   Elektra
- Eyrypides.
-   Alkestis
-   Medeia
-   Ifigeneia
-   Ifigeneia Tauriissa
-   Bachon palvelijattaret
-   Ion
-   Kyklopi
- Aristofanes.
-   Ritarit
-   Akarnailaiset
-   Rauha
-   Lysistrate
-   Pilvet
-   Ampiaiset
-   Linnut
-   Sammakot
-   Naisten juhla
-   Nais-valtiopäivät
-   Plutos
- Tukydides.
-   Kreikan historia
- Xenofon.
-   Anabasis
-   Memorabilia
-   Kyropaideia
-   Muut teokset
- Platon.
-   Luentoja
-   Puheenvaihteluja
-   Jumaluustarut
- Aristoteles.
-   Elämäkerta
-   Organon
-   Retorika
-   Runous
-   Etika
-   Valtio-oppi
-   Luonnonfilosofia
-   Elo-opillisia kirjoituksia
-   Kertomus eläimistä
-   Metafyysillisiä tutkimuksia
- Demostenes.
-   Elämäkerta
-   D. asianajajana
-   Valtiollisia puheita
- Lukianos.
-   Elämäkerta
-   Jumalten puheenvaihtelut
-   Jumalten neuvottelu
-   Kuolleiden puheenvaihtelut
-   Karonin käynti ylämaailmassa
-   Filosofien myynti
-   Kuolleista nousseet opettajat
-   Vieraskemut
-   Hermotimos
-   Uusi Ikaros
-   Ivallisia kuvauksia yhteiskunnallisista oloista
-   Kertomusrunoelmia
- Plautus.
-   Aarre
-   Kerskuri
-   Kummitus
-   Haaksirikko
-   Sotavangit
-   Kaksoisveljekset
-   Amphitryo
-   Kultaruukku
-   Pseudolus
-   Kartagolainen nuorukainen
- Terentius.
-   Tyttö Androsta
-   Kuohilas
-   Phormio
-   Kaksi veljestä
- Katullus.
-   Runoelmia
- Lukretius.
-   Aineiden luonnosta
- Caesar.
-   Kommentarioita Gallialais-sodasta
-   Kommentarioita sisällisestä sodasta
- Cicero.
-   Elämäkerta
-   Kaunopuheliaisuudesta
-   Kirjeitä
-   Vanhuudesta
-   Ystävyydestä
-   Elämän oikeasta tarkoituksesta
-   Akatemiallisia kysymyksiä
-   Tuskulanumilaisia tutkimuksia
-   Velvollisuuksista
-   Jumalten olemuksesta
-   Ennustamisesta
-   Scipion uni
- Sallustius.
-   Roman historia
-   Sota Jugurthaa vastaan
-   Katilinan salaliitto
- Virgilius.
-   Bucolica
-   Georgica
-   Aeneis
- Horatius.
-   Ensimmäiset runokokeet
-   Roman elämästä
-   Yksinkertaisesta elämästä
-   Rakkaudenrunoja
-   Kirje Pisoille
- Livius.
-   Aikakirjat
- Tibullus.
-   Elegioja
- Propertius.
-   Rakkaudenrunoja
-   Historiallisia runoelmia
-   Arethusan kirjeet
-   Kornelian puhe
- Ovidius.
-   Sankarirunoelmia
-   Lemmen elegioja
-   Rakastamisen taito
-   Lemmen lääkitys
-   Metamorfosit
-   Fasti
-   Valitusvirret
-   Kirjeitä Pontosta
-   Ibis
- Martialis.
-   Tapakuvauksia ja komparunoja
- Juvenalis.
-   Satiireja
- Plinius nuorempi.
-   Kirjeitä
- Tacitus.
-   Agrikola
-   Germania
-   Roman aikakirjat
-   Ajantietoja
-   Puhujat
-
-
-
-
-Alkulause.
-
-
-Ei paljon tarvitse tutkia vanhojen kirjailijoiden teoksia
-huomatakseen, että me kaikessa, mikä koskee viisaustieteellistä
-mietiskelyä, valtiolaitosta ja taidetta, emme ole päässeet paljoakaan
-pitemmälle, kuin mihin tultiin jo ammoin aikoja sitten meidän
-aikalukumme alkua ennen. Ajatuksia, joita me nyt pidämme ihan uusina,
-löytyi ja lausuttiin jo silloin; yhteiskunnalliset kysymykset, joita
-me koetamme ratkaista, olivat myöskin Kreikan ja Roman lahjakkaimpien
-miesten ajatusten esineenä, ja tämän aatteelliselta ylevyydeltään
-verrattoman muinaisuuden kaunokirjallisuudessa ja taiteessa löytyy
-"realisuus", jonka tuskin voittaa nykyaikuisen ranskalaisen
-koulun "realismi". Roman siveellistä turmelusta keisarivallan
-aikana Petronius kuvaa yhtä suurella "ohjektivisuudella", kuin
-Ranskan keisarikunnan mätäisyyttä Zola. Lukretius on nykyaikuisten
-luomisjärjestelmien muinainen edeltäjä, sellainen, joka ajatuksen
-terävyyteen katsoen ei jää meidän aikamme mainioimmista
-ajattelijoista jälkeen, vaikka hän onkin jälempänä "tieteellisten
-kokeitten" suhteen.
-
-Mutta kynän tuotteet eivät ole kaikkein käsitettäviä, kuten veistimen
-ja värisiveltimen luomat; sillä kun oppimatonkin pystyy käsittämään
-ja arvossa pitämään kaikkien sukupolvien ja kaikkien maiden
-kuvanveistäjäin ja maalarien tuotteita, saattavat ainoastaan ani
-harvat niistäkin, jotka korkeamman sivistyksen ovat saaneet, taiten
-lukea ja hyväkseen nauttia mainioiden Kreikkalaisten ja Romalaisten
-kirjailijain teoksia alkukielellä, eivätkä he myöskään käsitä
-nykyajan kirjallisuudessa tuon tuostakin tavattavia viittauksia
-vanhojen runoteoksiin ja käytännöllisiin opetuksiin.
-
-Sen vuoksi on käännöksiä muille kielille ja myös suomenkin kielelle
-julkaistu, ja on tämän kirjan tarkoituksena antaa niin paljon
-katsahdusta näiden kirjoitusten sisältöön, että lukijoissa kaiken
-säätyisissä heräisi halu lähemmin tutustua ihmisneron ensimmäisiin ja
-suurimpiin kirjallisiin voimanilmauksiin, teoksiin, jotka ylevyydessä
-ja ihanuudessa ovat voittamattomat ja lähes kolmen tuhannen
-vuoden kuluttua yhä vielä hurmaavat mielikuvituksen verrattomalla
-viehkeydellään ja puhtaudellaan.
-
-Tekijä.
-
-
-Siitä tehokkaasta avusta, jota herra Ylioppilas _R. Roine_ tämän
-suomennostyön kestäessä kaiken matkaa on minulle osoittanut, on minun
-suotuisa velvollisuus tässä lausua sulimmat kiitokseni.
-
-Työn puutteellisuuden, varsinkin epätasaisuuden nimien
-kirjoituksessa, kunnioitettu lukija hyvänhtahtoisesti suokoon minulle
-anteeksi.
-
-Suomentaja.
-
-
-
-
-Homeros.
-
-
-Eli vuoden 850 vaiheilla ennen Kristuksen syntymää.
-
-Oppineiden kesken ei vielä ole tultu mihinkään varmaan päätökseen
-siitä, onko Homeroa, runoilijoiden ruhtinasta, todenperään
-koskaan ollut olemassa. Ei myöskään varmuudella tiedetä, onko
-hän todellakin kirjoittanut ne runoelmat, joita pidetään hänen
-sepittäminään, vai ovatko ne useampien eri runoilijain tekemiä,
-joiden tuotteet joku kekseliäs entis-aikuinen "kustantaja" on
-yksijaksoisiksi kertomarunoiksi kerännyt. Tarkempaan arvosteluun
-kykenemättömiä lukijoita kuitenkin viehättää enemmän taru sokeasta,
-ikivanhasta runoilijasta, joka laulaa säkeensä istuen ihastelevan
-kuuntelijapiirin keskellä.
-
-Kunniasta olla Homeron syntymäseutuna kilpailevat useat kaupungit,
-vaikka tosin eräässä elämäkertomuksessa, jota sanotaan Herodoton
-kirjoittamaksi, tämä kunnia suodaan Smyrnalle. Nuoruudessaan
-kerrotaan hänen matkailleen Egyptissä, Italiassa, Espanjassa ja
-käyneen Välimeren saarillakin, kunnes joutui sokeaksi, jolloin palasi
-kotiseudulleen ja sepitti molemmat suuret runoteoksensa, joita hän
-sitten retkeilevänä runoilijana lauleskeli Vähän Aasian kaupungeissa
-ja Athenassa. Miten nämät runoelmat ovat saattaneet säilyä aikana,
-jolloin kirjoitustaito tuskin vielä oli keksittykään, on oppineille
-antanut paljon ajattelemisen aihetta, mutta kopioita niistä näyttää
-löytyneen jo kreikkalaisen sivistyksen ensi aikoina, ja niitä on
-siitä lähtein aina pidetty vanhan ajan historian ja sukututkimuksien
-vara-aittana, samalla kuin ne ovat olleet kertoma- ja sankarirunouden
-valtalähteenä, josta romantillinen taide on aina meidän päiviimme
-asti aineksiansa ammentanut.
-
-
-Iliadi.
-
-Iliadissa (Ilias) on noin viisitoista tuhatta säeriviä, ja tapausten,
-joista se kertoo, luullaan tapahtuneen noin kaksi tuhatta vuotta
-ennen Kristusta.
-
-Iliadi jättää kertomatta syyt Troijan sotaan: Priamon pojan
-Pariin ilkeä teko, kun hän ryösti Helenan, joka oli Spartan
-kuninkaan Menelaon puoliso; loukatun Menelaon kehoitus veljelleen
-Agamemnonille, Argon ja Mykenen kuninkaalle, antamaan apua;
-varustukset koko Kreikassa retkeä varten Troijaa eli _Ilionia_ ja
-sen kuningasta Priamoa vastaan; laivaston lähtö; maallenousu Troijan
-rannikolla -- kaikki tämä jätetään kertomatta, mutta ajatellaan
-tapahtuneeksi.
-
-Yhdeksän vuotta oli jo tuo vaihettelevalla onnella käyty sota
-kestänyt, kun runoilija, rukoiltuaan "taivaallisen runottaren"
-apua, alkaa laulunsa kuvaamalla suuttuneen Akilleyn vihaa, kun
-hän oli Agamemnonin kanssa kiistellyt vangiksi otetusta naisesta,
-kaunisposkisesta Kryseistä, jonka viimemainittu oli omaksensa
-anastanut. Tästä suutuksissaan lähettää Apollo Kreikkalaisten leiriin
-tuhoovan kulkutaudin. Agamemnon suostuu luopumaan saaliistansa,
-mutta vaatii nopeajalkaista Akilleytä sen sijaan jättämään hänelle
-kaunisposkisen Brisein, jonka Agamemnon itse lupaa noutaa Akilleyn
-teltasta, näyttääksensä kuinka paljoa mahtavampi hän on. Vihasta
-vimmastuen paljastaa Peleyn poika -- Akilleys -- miekkansa antaakseen
-Atreyn pojalle -- Agamemnonille -- kuoliniskun, mutta samassa
-kirkassilmäinen jumalatar Athene ilmestyy ja hillitsee väkivaltaisen
-teon. Akilleys työntää mahtavan miekkansa takaisin tuppeen ja menee
-tapaamaan äitiänsä, meren jumalatarta Thetistä. Tämä neuvoo häntä,
-ettei hän luopuisi vihastansa, vaan pysyisi erillään taistelupaikasta
-siksi kuin hän olisi saanut puhutella Olympon kuningasta Zeytä, joka
-silloin oli juhlailemassa Etiopialaisten luona. Kun Thetis seuraavana
-päivänä tapaa jumalten valtiaan Ja pyytää häntä suomaan menestystä
-Troijalaisten aseille kunnes Akaijalaiset -- Kreikkalaiset --
-osoittaisivat hänen pojallensa sitä kunniaa, jota hän ansaitsi, niin
-vastaa Zeys tyytymättömänä pelkäävänsä soimaavia sanoja puolisoltaan
-Hereltä, Kreikkalaisten suojelijattarelta, mutta lupaa kuitenkin
-auttaa Troijalaisia ja vahvistaa lupauksensa "mustia kulmakarvojaan
-rypistäin" ja päännyökkäyksellä, jolloin ambrosiaväriset kiharat
-vierähtävät alas kaikkivaltiaan pään ympäri ja koko Olympos
-perustuksillaan vapisee.
-
-Mutta Heren -- Junon -- vakoileva silmä oli nähnyt Thetiin Zeyn
-luona, ja hän ahdistaa korkea-arvoista puolisoansa, pilvienkokoojaa
-Zeytä, niin pisteliäillä sanoilla, että tämä viimein käskee
-häntä vaikenemaan ja tottelemaan, uhaten muuten ryhtyä häneen
-"voittamattomilla käsillään". Nyt Heren täytyi pitää suunsa kiinni;
-mutta surumielisinä olivat taivaiset jumalat, ja alakuloisuus haihtui
-vasta kun Hefaistos -- Vulkanus -- ojensi äidilleen kaksoispikarin
-ja maljasta kaatoi suloista nektaria muillekin läsnäolevaisille,
-jotka loppumattomalla naurulla katselivat, kuinka hän ontua linkutti
-käydessään ympäri salia.
-
-Unessa yllyttää nyt Zeys Agamemnonia rynnäkköön kaupunkia vastaan.
-Agamemnon neuvottelee ensin muiden valtikkaa kantavien ruhtinasten
-kanssa ja ehdottaa, paremman puutteessa, että he heti laittaisivat
-laivansa matkakuntoon ja lähtisivät kotiin. Kreikkalaiset luulevat
-hänen todella lähtöä hommaavan ja riemuhuudoin syöksyvät he maalle
-vedettyjen laivojensa luo raahatakseen niitä mereen. Troijan sota
-olisi nyt saanut kurjan lopun, ellei Here olisi tarttunut asiaan
-ja lähettänyt Athenea Odysseyn luoksi. Jumalattaren kehoituksesta
-syöksyi hän Agamemnonin valtikka kädessä alas laivaleirille ja
-sai pyynnöillä ja pakolla kotiin ikävöivät Kreikkalaiset toisille
-tuumille. Kaikki vaikenivat vihdoin paitsi Tersites, suurisuinen
-lörpöttelijä, vääräsäärinen, ontuva ja kyttyräselkäinen mies, joka,
-oikein mainiona pahannäköisyydestään, oli rumin mies kaikista Troijan
-luo tulleista Kreikkalaisista. Kun tämä vihdoin puheissaan rupesi
-käymään liian rivoksi ja kerskaavaksi, löylytti Odysseys valtikalla
-niin tuntuvasti suulasta kyssäniskaa selkään ja hartioihin, että tämä
-peloissaan istuutui maahan, vaikeni ja "silmiään pyyhki" kaikkien
-läsnäolevien nauraessa. Heidän mielestään oli Odysseyn paras työ
-se, että hän pakoitti herjaavan räyhääjän vaikenemaan. Sen jälkeen
-puhui ensiksi Odysseys ja sitten Nestor kansalle kiihoittavia sanoja.
-Viimeiseksi kehoitti Agamemnon sotilaitansa heti aterioittuaan
-tarttumaan aseisin, ja puheen loputtua kaikui valtava riemuhuuto.
-Aterian kestäessä valmisti miesten ruhtinas -- Agamemnon --
-polttouhrin, johon oli kutsuttu kuusi ruhtinasta, niiden joukossa
-myös Menelaos. Mitään voiton ennusmerkkiä ei Zeys antanut, mutta
-kuitenkin annettiin käsky rynnäkköön. Runoelmassa seuraa nyt pitkä
-luettelo ruhtinaista ja väestöstä, ensin Kreikkalaisista ja sitten
-Troijalaisista.
-
-Taistelu alkaa -- Troijalaiset ryntäävät eteenpäin mahtavalla
-sotahuudolla, Kreikkalaiset sitä vastoin äänettöminä. Jumalallisena
-kauneudessaan astuu Paris esiin Troijalaisten riveistä ja vaatii
-jaloimpaa vastustajistaan kanssaan miekan mittelöön. Iloisena
-kuin nälkäinen jalopeura, joka tapaa hirven, hypähtää Menelaos
-vaunuistaan; mutta nyt Pariin rohkeus murtuu ja hän pistäikse piiloon
-sotatoveriensa joukkoon. Hektor huomaa tämän ja pakoittaa soimaavilla
-sanoilla kurjan pelkurimaista veljeänsä suostumaan kaksintaisteluun.
-
-Sillä aikaa istui Helena palatsissaan ja kirjasi kankaasen kuvia
-taisteluista, joihin hän oli ollut syynä. Äkkiä tulee jumalatar
-Iris ja kertoo hänelle kaksintaistelusta. Helena rientää heti
-Skaijalaiselle portille, jossa vanha kuningas Priamos istuu kansan
-vanhimpain keskellä. Hänen ihanuutensa lumoo vanhukset, jotka
-kaikki yhteen suuhun virkahtavat, ettei ole häpeällistä taistella
-moisen naisen tähden. Hän istuutuu kuninkaan viereen ja osoittaa
-tälle muutamia Kreikkalaisten etevimpiä miehiä, siksi kuin Priamos
-kutsutaan pois aselepoa vahvistamaan. Kaksintaistelu, joka tapahtuu
-molempien sotajoukkojen keskellä, alkaa, ja Menelaos, joka on
-tarttunut vastustajansa jouhitöyhtöiseen kypärään, laahaa paraikaa
-alle kynsin joutunutta Parista Kreikkalaisjoukkoa päin, kun Afrodite
--- Venus -- katkaisee kypärän leukahihnan, niin että Menelaos seisoo
-siinä tyhjä rynnäkköhytyrä lujajänteisessä kädessään. Kauniin
-Alexandros-Pariin jumalatar sitä vastoin verhoo utupilvellä ja vie
-hänet suojaan sulotuoksuiseen makuukammioon, johon hän myöskin pian
-johtaa ihanan Helenan, ja tämä lausuttuansa muutamia katkeria sanoja
-kumminkin vihdoin laskeutuu koruveistoksiselle vuoteelle nauttimaan
-unen suloutta Pariin rinnalla.
-
-Zeys tahtoo nyt, että Troijaa säästettäisiin, mutta Here on yhä vain
-vihoissaan, ja hänen pyynnöstänsä lähetetään taivaasta Athene, ja
-tämä houkuttelee Troijalaisia välirauhaa rikkomaan. Hän viekottelee
-Pandaron ampumaan Menelaoa, joka varmaan olisi ollut kuoleman oma,
-ellei jumalatar olisi johtanut nuolta toisanne, niin että uros
-ainoastaan helposti haavoittui. Nyt herää Kreikkalaisissa halu
-kostaa kavallusta; väki jakautuu joukkoihin Nestorin neuvon mukaan,
-ja taistelu alkaa uudelleen. Nyt syntyy jono kaksintaisteluja,
-joissa molemmilta puolin taistelevat uljaat uroot. Athene kiihoittaa
-Kreikkalaisia, Apollo Troijalaisia. Pandaros haavoittaa urheaa
-Diomedestä, mutta kun Athene on parantanut haavan, palaa tämä
-taas taisteluun, kaataa vastustajansa ja musertaa kivenheitolla
-Aineaan lannejänteen, ja uroon hänen äitinsä Afrodite kantaa pois
-taistelutelmeestä. Jumalatartakin Diomedes haavoittaa käteen
-keihäällään, ja Iriin seuraamana täytyy hänen vaikertain paeta
-Areen hevosilla Olympoon. Sillä aikaa vie Apollo Aineaan turvaan ja
-parantaa hänen haavansa. Nyt kutsuu Ares Hektorin avukseen, ja Aineas
-palaa taisteluun; Kreikkalaiset väistyvät -- silloin laskeutuvat Here
-ja Atene taistelukentälle. Jumalten kuningatar, joka on pukeutunut
-vaskiäänisen Stentorin muotoon, moittii Kreikkalaisten arkuutta,
-ja sinisilmäinen Athene etsii taistelusta Diomedeen ja kehoittaa
-häntä otteluun itse sodan jumalan, Areen, kanssa. Taistelussa sattuu
-Diomedeen keihäs Areesen ja haavoittaa hänen ihanaa rumistaan niin
-pahasti vyötäisiin, että jumala tuskissaan päästää niin valtavan
-karjunnan, jotta se kaikuu kuin kymmenen tuhannen sotilaan sotahuuto.
-Ares pakenee sen jälkeen Olympoon ja valittaa hätäänsä Zeylle, joka
-ensiksi sättii häntä aika lailla hänen äidiltänsä peritystä halusta
-synnyttää riitaa ja tappelua, mutta antaa sitten parantaa hänen
-haavansa.
-
-Sillä välin jatkuu taistelu, ja kun Troijalaisia kovasti ahdistetaan,
-rientää Hektor kaupunkiin ja lähettää äitinsä Hekahen uhramaan
-Athenelle sillä aikaa kuin hän itse lähtee etsimään Parista, joka
-istuu kotonaan palatsissa Helenan rinnalla. Kun Hektor ankarilla
-sanoilla on kehoittanut veljeänsä palaamaan taisteluun, johon
-hehkuva halu häntä itseään kutsuu, rientää hän tapaamaan puolisoansa
-Andromakea, jonka vihdoin löytää Skaijalaisella portilla katselemasta
-taistelua valittaen ja itkeä vetistellen.
-
-Lujasti pusertaen hänen kättänsä valittaa Andromake:
-
-    "Mieletön voi, sinut urhoutes pian kuolohon saattaa.
-    Etkä sä armahda poikaas pientä ja et mua, kurjaa puolisoas,
-    pian leskeä, kun sinut Argivit surmaa."
-
-Muisteltuaan isäänsä, joka korkeaporttisen Theben luona oli sortunut
-jumalaisen Akilleyn peitseen, seitsemää veljeään, jotka kaikki
-_yhtenä_ päivänä kaatuivat saman sankarin kalvasta, ja äitiään, joka,
-palattuaan vankeudesta, heitti henkensä Artemiin nuolista, virkahtaa
-hän:
-
-    "Hektor, sä yksin nyt oot enää taattona, äitinä mulla,
-    yksin _sä_ veikkoni myös, ja puolisoin oot _sinä_ uljas.
-    Jää siis säälistä turvaan tornihin tänne, sä ett'et
-    lastasi turvattomaksi ja leskeksi vaimoas saattais."
-
-Hektor koettaa lohduttaa puolisoaan, mutta tämä lohdutus vain lisää
-Andromaken murhetta. Aavistaen tulevaa kohtaloaan virkahtaa tämä:
-
-    "Sieluin, mielenikin tää aavistus varma jo valtaa:
-    kerranpa koittavi päivä, jok' Ilionin pyhän sortaa,
-    Priamon itse ja kansan tuon ruhtinaan peitseltä kuulun,
-    Ei toki huoleta nyt mua Troijan turmiopäivä,
-    -- -- -- -- --
-    vaan _sun_ kohtalos, kun sinut pois vie Kreikkalais-sankar'
-    vaskehen haarniskoittu ja orjuuteen sinut saattaa."
-
-Kun Hektor oli suudellut ja käsillään keinutellut pientä poikaansa,
-pani hän taas päähänsä jouhiliehuisen kypärän, jonka oli ottanut
-päästään, ettei pelottaisi poikaansa, ja erosi puolisostaan, jota hän
-ei enään koskaan ollut näkevä.
-
-Palattuaan taistelupaikalle vaatii Hektor Kreikkalaisten uljaimpia
-miehiä kanssansa miekkasille. Yhdeksän ruhtinasta tarjoutuu,
-niiden joukossa Telemonin poika Aijas, joka arvanheitolla
-valitaan taistelemaan Hektorin kanssa. He taistelevat uljaasti
-kunnes pimeä heidät siinä yllättää, jolloin välirauha tehdään
-kuolleiden hautaamista varten. Alakuloiset Troijalaiset pitävät
-sotaneuvottelua, jossa Antenor kehoittaa että luovuttaisiin Helenasta
-ja hänen aarteistaan ja sen kautta tehtäisiin loppu pitkällisestä
-piirityksestä. Paris suostuu antamaan pois aarteet, vaan tahtoo
-pitää Helenan, mutta tämän ehdotuksen Kreikkalaiset hylkäävät
-katsoen sitä solvaukseksi. Zeys kieltää muita jumalia vastedes
-sekaantumasta taisteluun ja itse katselee hän taistelukenttää Ida
-vuorelta. Epätietoisena kelle hän apuaan soisi punnitsee hän vaa'assa
-taistelevien kohtalot, ja päättää auttaa Troijalaisia, sentähden
-että heidän vaakansa, joka on keveämpi, nousee taivasta kohden.
-Hän ahdistaa sen vuoksi Kreikkalaisten leiriä salamalla ja ukkosen
-jyrinällä. Salamanisku pakoittaa Nestorin ja Diomedeen väistämään
-Hektoria, joka kiitää eteenpäin kaksivaljakollansa ja ajaa heidät
-varustuksien sisäpuolelle. Teukros, Aijaan veli, surmaa Hektorin
-vaunujenajajan, mutta kaatuu itse maahan pahasti murskaantuneena
-kivenlohkareesta, jonka Hektor viskaa voimakkaalla kädellään. Yön
-tulo pelastaa Kreikkalaisten laivaston hävityksestä, ja Trojalaiset
-leiriytyvät taistelukentälle odotellen, että vihollinen yön pimeässä
-purjehtisi tiehensä.
-
-Varsin tyytymättöminä lähettävät Kreikkalaiset Nestorin neuvosta
-lähetystön Akilleyn luo saadakseen häntä uudestaan ryhtymään
-taisteluun; mutta tämä kieltäytyy jyrkästi. Vasta kun Hektor miekalla
-ja tulella on tunkeutunut Kreikkalaisten laivoille asti, rupee hän
-ajattelemaan verileikkiin ryhtymistä. Sydänyön aikana pitää Agamemnon
-neuvottelun, jossa Diomedes ehdottelee että hän ja Odysseys yhdessä
-tunkeutuisivat vihollisten leiriin ja siellä tekisivät mahtavan
-urotyön, jota Troijalaiset tulisivat surulla muistelemaan. Hektor
-puolestaan esittää samanlaisen tuuman, ja Dolon, rikas ja ruma, mutta
-nopeajalkainen mies, suostuu rupeamaan vakoilijatoimeen, ehdolla että
-hän palkinnoksi saisi Akilleyn mainiot hevoset. Hän joutuu kuitenkin
-onnettomuudekseen juuri Odysseyn ja Diomedeen käsiin, jotka ottavat
-hänet vangiksi ja pakoittavat hänet antamaan heille ne tiedot,
-joita he haluavat, lyövät häneltä sitten pään poikki ja tunkeutuvat
-Trakialaisten leiriin, jossa surmaavat nukkuvan kuninkaan ja
-kaksitoista soturia sekä vievät mukanaan heidän lumivalkeat hevosensa.
-
-Seuraavana aamuna uudistetaan tappelu, ja Kreikkalaisia ahdistetaan
-kovasti. Akilleys lähettää Patrokleen tiedustelemaan millä kannalla
-asiat ovat, ja Nestor pyytää häntä taivuttamaan herraansa tulemaan
-avuksi. Troijalaiset ryntäävät Kreikkalaisten varustuksia vastaan,
-ja samalla kotka pudottaa ilmasta purppurapunaisen jättiläiskäärmeen
-taistelevien keskelle. Tätä pitävät Troijalaiset vaarallisena
-ennusmerkkinä, mutta Hektor selittää, ettei hän vähääkään huoli
-ennuslinnuista, lentäkööt ne oikealle aamunkoita ja aurinkoa tahi
-vasemmalle sumuista hämärää kohden: "Paras ennuslintu on se, joka
-kehoittaa meitä isänmaata puolustamaan!"
-
-Kauan taistellaan vaihtelevalla onnella, kunnes Hektor tempaa
-valtavan suuren kiven ja sillä murskaa varustusten puuportin, jonka
-läpi Troijalaiset syöksyvät vihollisten leiriin, ja Kreikkalaiset
-pakenevat päin päätimysten laivoilleen. Mutta nyt esiintyy Poseidon
--- Neptunus -- ennusmiehen Kalkaan hahmossa, kokoo pakenevaiset ja
-pakoittaa Hektorin pysähtymään. Kuitenkin ovat Kreikkalaisten laivat
-vähällä tulla poltetuiksi, ja ainoastaan suurella vaivalla saadaan
-kumotuksi tehty ehdotus työntää laivat mereen ja paeta pois yön
-pimeässä.
-
-Here lainaa nyt Afroditelta sulouden vyöhyen, ja hänen onnistuukin
-vyön tenhokkaalla voimalla siihen määrään hurmata puolisoaan, että
-tämä unohtaa Troijalaiset, ja Poseidon itse johtaa Kreikkalaiset
-taisteluun. Aijas tapaa Hektorin ja viskaa kiven vasten hänen
-rintaansa. Hektor kaatuu tainnuksiin maahan, ja Kreikkalaiset
-rientävät esiin ryöstääkseen hänen varusteensa; mutta Troijalaisten
-johtajat suojelevat Hektoria ja vievät hänet pois omiin vaunuihinsa.
-
-Zeys herää sillä välin juuri parhaiksi poistaakseen Troijalaisilta
-uudet uhkaavat vaarat. Suuttuneena kääntyy hän "parantumattoman"
-Heren puoleen ja muistuttaa häntä siitä kurituksesta, jonka tämä on
-hänen valtavasta kädestään saanut, ja selittää että Kreikkalaiset
-vastedeskin tulevat jäämään tappiolle taistelussa, kunnes ovat
-sovittaneet Akilleylle tehdyt vääryydet.
-
-Sentähden lähetettiin Apollo innostuttamaan Hektoria ja saattamaan
-häntä taisteluun. Nopeana kuin kyyhkyishaukka kiitää Apollo Hektorin
-luo, joka jo "oli istuallaan" levolla "voimiaan virkistäen", sytyttää
-hänessä "valtavaa uhka-uljuutta", vie hänet takaisin taisteluun
-ja suojelee häntä heidän kulkiessaan, pakoittaen kauhealla Egidi
-kilvellään vihollisten rivit taantumaan. Kreikkalaiset väistyvät
-ensimmäisen laivarivin taakse.
-
-Akilleys, joka kuulee lähestyvän tappelumelskeen ja jo pelkää että
-vihollinen polttaa laivat, sallii Patrokleen pukeutua varuksiinsa ja
-lähteä auttamaan Kreikkalaisia. Troijalaiset, jotka luulevat häntä
-itse Akilleyksi, väistyvät kauhistuneina; mutta Patrokles tunkeutuu
-uhkarohkeudessaan liian pitkälle. Apollo astuu häntä vastaan ja
-ryöstää häneltä aseet, Euforbos haavoittaa häntä selkään ja Hektor
-lävistää hänen ruumiinsa keihäällään. Kuolinhetkellään ennustaa
-Patrokles, että Hektor itse pian on kaatuva Akilleyn kostavan
-käden kautta. Patrokleen ruumiista syntyy nyt pitkällinen vimmattu
-taistelu, mutta vihdoin onnistuu Menelaon Merioneen avulla korjata se
-kotiin.
-
-Akilleys raivoo vihan vimmassa, surren aseveikkonsa kuolemaa.
-Hän sirottaa tuhkaa päänsä päälle, heittäytyy pitkälleen maahan,
-repii tukkaansa ja hehkuu kostonhalusta. Hänen äitinsä Tetis
-muistuttaa häntä, että kun Hektor kaatuu, ei Akilleyn omakaan
-kuolema ole kaukana; mutta se ei vaikuta Akilleyyn vähääkään. Eihän
-sankarivoimainen Herakleskaan voinut kuolemata välttää. Mutta aseitta
-ei hän voi taistella, ja äiti lupaa hankkia seuraavaksi päiväksi
-hänelle varusteet, jotka Hefaistos yön kuluessa takoisi.
-
-Sillä välin kehoittaa Iris Akilleytä antamaan Troijalaisten
-kuulla ääntänsä, ja seisten varustuksilla Athenen kilven suojassa
-huudahtaakin tämä mahtavasti kolme kertaa. Troijalaiset valtaa kauhu,
-ja he luopuvat rynnäköstä Kreikkalaisia vastaan, jotka kantavat
-Patrokleen ruumista Akilleyn telttaan.
-
-Tetis lähtee sillä aikaa jumalaisen takojan Hefaiston luo, joka lupaa
-hankkia hänen pojalleen uudet varusteet ja heti ryhtyy työhön. Uljain
-näistä uljaista aseista on kilpi, johon taitehikas mestari kuvaa
-maan ja kaksi kaunista kaupunkia, taivaan aurinkoineen, kuineen ja
-tähtineen, sekä meren.
-
-Siten uudelleen varustettuna taisteluun lähtee Akilleys Agamemnonin
-telttaan, tiellä kehoittaen Kreikkalaisia valmiiksi varustautumaan.
-Hän ja Agamemnon myöntävät molemmat käyttäytyneensä moitittavasti,
-ja sopivat keskenään. Odysseys neuvoo parhaaksi, että väki
-ensin virkistäisi itseänsä vahvalla aterialla, ja sen kestäessä
-istuu Akilleys erillään, ja Athene ravitsee häntä nektarilla ja
-ambrosialla. Kun kaikki on valmiina, astuu hän sotavaunuihinsa, joita
-vetävät hänen isänsä maan kuulut hevoset Xantos ja Balios.
-
-Useat jumalat ja jumalattaret ottavat osaa tähän viimeiseen
-taisteluun, mikä Kreikkalaisten, mikä Troijalaisten puolella.
-Keskellä tappelun tuoksinaa riehuu Akilleys uljaissa urotöissä
-iskien Troijalaisten rivien läpi, nakaten maahan miehiä joukoittain,
-ajaen toisia Skamander virtaan ja pakoittaen muut pakenemaan vallien
-suojaan. Ainoastaan Hektor jää seisomaan ulkopuolelle Skaijalaista
-porttia, jota Apollo vartioi.
-
-Kun Akilleys lähestyy Hektoria, pakenee rohkeus tämän rinnasta,
-ja kolme kertaa kääntyy hän pakosalle vastustajansa häntä takaa
-ajaessa. Nyt jättää Apollo Hektorin, jolle sen sijaan Athene
-tulee avuksi. Hektor asettuu vastarintaan ja vaatii taisteluun
-Akilleytä, ehdotellen, että voittaja jättäisi voitetun ruumiin
-hänen sukulaisilleen. Akilleys kieltäytyy rupeamasta sopimukseen ja
-tekee ensiksi hyökkäyksen. Hektor syöksyy häntä vastaan ja kaatuu
-Akilleyn raskas-vaskisella peitsellä kuolettavasti haavoitettuna.
-Kaatunut rukoilee, että hänen isänsä Priamon sallittaisiin lunastaa
-hänen ruumiinsa, mutta Akilleys vastaa: "Älä polvistu eteeni, sinä
-koira, äläkä rukoile vanhempieni kautta -- -- -- Koirat ja petolinnut
-tulevat repimään sinun ruumiisi kappaleiksi!" Kuolevana lausuu
-Hektor ennustavalla äänellä: "Minä tunsin sinut hyvin, enkä ole
-koskaan toivonut voivani taivuttaa sinua, sillä todellakin sinulla
-on rautainen sydän rinnassasi. Mutta varo nyt, ettet herätä jumalten
-vihaa ja ettei se päivä koita, jolloin Paris ja Foibos Apollo,
-vaikka oletkin urhoollinen, kaatavat sinut Skaijalaisen portin luona
-kuolleena virumaan!" Mutta heltymättä kiinnittää julma Akilleys
-ruumiin sotavaunuihinsa ja antaa sen Priamon ja Andromaken nähden
-laahata vaunujen jälessä Kreikkalaisten laivaleiriin.
-
-Kun Akilleys on tullut laivojen luo, viskaa hän kuolleen ruumiin
-tomuiseen maahan Patrokleen paarin viereen. Näiden ponnistusten
-jälkeen näkee Akilleys yöllä unessa Patrokleen hahmon, joka moittii
-häntä siitä, että on jättänyt ystävänsä ruumiin niin pitkäksi
-aikaa hautaamatta. Seuraavana päivänä rakennetaan tulirovio ja
-hautajuhlallisuudet pidetään. Akilleys teurastaa kaksitoista
-Troijalaista nuorukaista, ja heidän ruumiinsa ynnä yhdeksän
-"pöytäkoiraa" ja muita uhriaineita viskataan roviolle, joka sitten
-sytytetään. Seuraavana päivänä, kun on luotu hautakumpu poltetun
-luiden peitteeksi, vietetään taisteluleikkejä kuolleen kunniaksi
-kilvan ajolla, nyrkkitaistelulla, painin lyönnillä, kilpajuoksulla,
-kaksintaistelulla, jossa aseina on kilpi ja keihäs, diskus(kiekon)
-heitolla, jousiammunnalla ja peitsen heitolla.
-
-Mutta vielä hehkuu Akilleys vihasta, vielä hän on surusta sortuneena.
-Kahdentoista päivän kuluessa laahaa hän joka aamu Hektorin ruumista
-Patrokleen haudan ympäri. Vihdoin tulee Priamos Hermeen seurassa
-Akilleyn telttaan, ja hänen onnistuu sydäntä särkevillä rukouksilla
-saada lunastetuksi poikansa ruumis, joka Akilleyn käskystä pestään
-puhtaaksi, voidellaan öljyllä ja puetaan kauniisen vaippaan ja
-alusvaatteisin. Itse laskee Akilleys kuolleen paaripatjalle ja
-auttaa ruumista nostettaessa kirkasloisteisiin sotavaunuihin, joilla
-se viedään Troijaan. Katkerasti surraan kaikkialla kuollutta, ja
-Helenakin, tuon onnettoman sodan alkusyy, valittaa surkeasti suruaan.
-
-Runoelma päättyy lyhyellä kertomuksella Hektorin hautajaisista,
-joidenka viettämistä varten Akilleys itsestään tarjoo kahdentoista
-päiväistä aselepoa.
-
-
-Odysseia.
-
-Uroona siinä Homeron kertomarunossa, jota sanotaan Odysseiaksi, on
-viisas ja urhoollinen Odysseys, eräs osanottajista Troijalaiseen
-sotaan ja kotoisin kreikkalaisesta Itaka saaresta. Runoelma on
-siis tavallaan jatkona Iliadiin, vaikka se käsittelee yksinään
-tämän miehen vaiheita sodan loputtua ja Trojan tultua hävitetyksi.
-Kreikkalaisten voittoa ei Akilleys saanut nähdä. Hän kaatui Pariin
-nuolesta, ja Odysseys toi sinne hänen poikansa Neoptolemon, joka
-johti viimeistä rynnäkköä Trojaan ja kaupungin hävitystä.
-
-Kymmenen vuotta oli kulunut siitä kuin kreikkalaiset soturit työnsä
-toimitettuaan palasivat kotiin. Odysseyn yksin ei vielä ollut
-onnistunut saapua pieneen valtakuntaansa Itakaan, jossa häntä niin
-kauan ovat odottaneet hänen isänsä Laertes, puolisonsa Penelope
-ja poikansa Telemakos. Sillä aikaa kiusaavat Penelopea hävyttömät
-kosijat, jotka kutsumattomina tulevat ja nauttivat vieraanvaraisuutta
-Odysseyn talossa. Kuningatar ei kumminkaan tahdo suostua keneenkään;
-hän ei voi luopua siitä luulosta, että Odysseys vielä elää.
-
-Ainoastaan jumalat tietävät, että Odysseys, joka on suututtanut
-Poseidonin, seitsemän vuotta on ollut vankina Ogygian saarella ihanan
-luonnottaren Kalypson vallassa. Lyhyen alkupuheen jälkeen alkaa
-runoelma jumalten neuvottelukokouksella Olympossa. Athene käyttää
-hyväkseen Poseidonin poissa-oloa ja muistuttaa Zeytä siitä turmiosta,
-johon hänen lemmikkinsä Odysseys on joutunut, ja Zeyn suostumuksella
-päätetään, että Hermes lähtisi ilmoittamaan kauniskutriselle
-luonnottarelle, ettei tämä enään saisi pitää luonaan rohkeamielistä
-Odysseytä. Itse lähtee Athene Menteen hahmossa -- Mentes oli Odysseyn
-perheen vanhoja tuttuja -- Itakaan ja neuvoo Telemakoa karkoittamaan
-pois hävyttömät kosijat ja menemään Pyloon ja Spartaan saadakseen
-tietoja isästään. Telemakos, näin saatuaan rohkeutta, menee äitinsä
-luo ja käskee häntä pysymään huoneessaan ja hoitamaan askareitaan;
-sillä, sanoo hän, "_minunhan_ tässä talossa isännyysvalta on".
-Sitten käskee hän kosijoita suorastaan menemään tiehensä muiden
-kestittäviksi. Hävyttömät kestivieraat hämmästyivät nuorukaisen
-rohkeita sanoja, mutta jäivät kuitenkin taloon ja huvittelivat
-iltahämärään, jolloin lähtivät kukin kotiinsa.
-
-Aamulla kutsuu Telemakos kansan kokoon ja valittaa, ettei kukaan
-tahdo auttaa häntä karkoittamaan pois kosijoita, jotka teurastavat
-ja syövät hänen nautaeläimensä, lampaansa ja lihavat vuonansa sekä
-häpeämättä juovat hänen säkenöivän viininsä. Itkien vihasta viskaa
-hän valtikan maahan; kansa tulee liikutetuksi säälistä, mutta
-ei kukaan uskalla vastata. Silloin rupee julkea Antinoos, eräs
-kosijoista, puhumaan ja lykkää pakkovierailemisen syyn Penelopen
-niskoille, joka muka oli pettänyt heitä lupauksilla valita joku
-heistä puolisokseen niin pian kuin olisi ennättänyt kutoa valmiiksi
-vanhan appivaarinsa Laerteen kääriliinat; mutta palvelijattarilta
-ovat he saaneet tietää hänen öisin purkavan mitä päivällä on
-loitonut. Telemakos vetoo jumaliin, ja ennusmerkkinä näyttää hän
-kahta kotkaa, jotka raivoisasti tappelevat keskenään. Viisas
-ennustaja Haliterses ennustaa, ettei Odysseys ole kaukana, vaan on
-pian palaava kotiin; mutta hänet pakoittaa Eyrymakos vaikenemaan.
-Mentoria, joka puolustaa nuorta ruhtinasta, kohtelee Leiokritos
-ivalla. Telemakos lähtee nyt meren rannalle ja rukoilee Athenea,
-joka ilmestyy hänelle Mentorin hahmossa, hankkii hänelle laivan
-miehistöineen matkaa varten ja istuutuu hänen viereensä, kun hän
-yöllä lähtee vesille, varustettuna ruokavaroilla, jotka vanha
-imettäjä Eyrykleia äidin tietämättä oli hankkinut.
-
-Pyloon tullessa tervehtii heitä Nestorin nuorin poika Peisistratos,
-joka ojennettuaan Mentorille kultaisen pikarin pyytää häntä ensiksi
-kanssaan rukoilemaan Poseidonia; "sillä kaikki ihmiset tarvitsevat
-jumalten apua". Nestor kysyy, onko heillä mitään toimitettavaa, vai
-ovatko he merirosvoja, johon Telemakos vastaa ilmoittamalla asiansa
-ja pyytämällä tietoja isästään. Sen kautta sai Nestor tilaisuuden
-kertoa Troijan hävityksestä ja Agamemnonin surullisesta kohtalosta
-kotiin tulon jälkeen. Valhehahmoinen Mentor ilmaisee nyt jumaluutensa
-hävitessään kiitävänä kotkana. Nestorin kehoituksesta lähtee
-Telemakos Peisistraton seurassa Spartaan.
-
-Siellä vietetään juuri suurella komeudella kaksoishäitä Helenan
-tyttären Hermionen ja Akilleyn pojan Neoptolemon sekä Menelaon erään
-pojan Megapenteen ja Spartalaisen Alektorin tyttären välillä. Vieraat
-otetaan ystävällisesti vastaan, ja vaaleatukkainen Menelaos herättää
-Telemakon mielessä kaipausta ja surua, kun hän tulleita vielä
-tuntematta kertoo kaivatusta aseveikostaan Odysseystä. Helena astuu
-sisälle ja tuntee Telemakon Odysseyhyn vivahtavasta ulkonäöstä. Surua
-lievittääkseen sekoittaa hän viiniin tuskaa haihduttavia yrttejä,
-joita on saanut Egyptiläiseltä naiselta Polydamnalta.
-
-Seuraavana päivänä kertoo Menelaos, miten hän houkutteli Proteyltä,
-vanhalta merenhaltijalta, tiedon paikasta, missä Odysseytä pidettiin
-vankina.
-
-Kun Telemakos on saanut tämän tietää, hehkuu hän halusta palata
-laivalleen.
-
-Kertomus palaa nyt Penelopeen, joka tuskissaan poikansa poissa-olosta
-rukoilee Athenen apua; jumalatar vakuuttaa hänelle unessa, että
-Telemakolla on luotettava seurakumppali. Nyt seuraa kertomuksessa
-jumalten neuvottelu, jossa Athene ehdottelee määrättäväksi, ettei
-yksikään valtikkaa kantava kuningas vastedes osottaisi lempeyttä ja
-oikeamielisyyttä, vaan ennemmin aina olisi julma ja harjoittaisi
-hävyttömintä väkivaltaa. Sillä Odysseys oli lempeä alamaisilleen
-kuin isä lapsilleen; mutta minkä palkan oli hän siitä saanut? Zeys
-lähettää nyt Hermeen Kalypson luo käskyllä, että tämä päästäisi
-Odysseyn irralleen, niin että hän onnellisesti pääsisi omaistensa
-luo ja tulisi takaisin korkeaholviseen kotitaloonsa ja rakkaasen
-isänmaahansa. Hän tottelee ja lähtee etsimään Odysseytä, joka istuu
-itkein ja valittain meren rannalla. Häntä vaivaa kalvava koti-ikävä,
-"koska luonnotar ei enään ollut hänelle mieleen".
-
-Vihdoin lähtee Odysseys vesille kaatamistaan puista yhteenliitetyllä
-lautalla; mutta Poseidon, joka vielä on hänelle vihoissaan, antaa
-myrskyn raastaa lautan hajalleen. Odysseys, joka on käynyt kiinni
-irtautuneesen pölkkyyn, ajelehtii nyt kauan ympäri merta ja on jo
-henkensä heittämäisillään, kun hänen vihdoinkin onnistuu pelastua
-erääsen saareen. Hän valmistaa itselleen vuoteen lehdistä ja käy
-siihen nukkumaan. Unestaan hänet herättää huudollaan lauma nuoria
-tyttöjä, jotka huvitteleivat pallon heitolla. Kun Odysseys astuu
-esiin alastomuudessaan ainoastaan lehväkkään puunoksan vaillinaisesti
-suojaamana, pakenevat kaikki tytöt; ainoastaan Nausikaa, jonka
-isän Alkinoon, Faiakien kuninkaan, alueelle tuuli ja aallot olivat
-Odysseyn ajaneet, jää seisomaan paikoilleen. Hän huutaa takaisin
-kauniskutriset immet, muistuttaa heitä, että "kaikki muukalaiset ja
-kerjäläiset ovat Zeyn suojeluksen alaisia", ja käskee heitä ensin
-kylvettämään vierasta ja sitten hankkimaan hänelle ruokaa ja juomaa.
-
-Kun Odysseys, saatuaan lainaksi vaatteita varastosta, jonka
-naiset ovat pestäkseen tuoneet alas meren lahdelmalle, pestynä ja
-kiiltävällä öljyllä voideltuna uudestaan astuu esiin, hämmästyy
-Nausikaa hänen jumalallista kauneuttaan ja toivoo saavansa sellaisen
-puolison. Hän kutsuu Odysseytä kotiinsa isänsä palatsiin, mutta
-käskee häntä seuraamaan vähän taampana, jotta eivät Faiakit saisi
-tilaisuutta tehdä ivallisia huomautuksia ja kummeksia, mistä hän
-lienee tavannut tuon uhkean muukalaisen, josta luultavasti olisi
-tuleva hänen puolisonsa. Athenen avulla tulee Odysseys utupilveen
-verhottuna kaupunkiin ja saatetaan sitten kuninkaan palatsiin.
-Täällä esiintyy hän ensin tuntemattomana, turvaa etsivänä
-muukalaisena, nauttii sellaisena hyvin ystävällistä kohtelua
-ja asetetaan kunniasijalle Alkinoon viereen. Vieras miellyttää
-kuningasta siihen määrään, että tämä ehdottelee Odysseylle, että hän
-jäisi hänen vävykseen, ja kuningatar Arete käskee palvelijattaria
-valmistamaan hänelle oivallisen makuusijan pylvässaliin. Seuraavana
-päivänä pannaan toimeen taisteluleikit, ja Alkinoos ehdottaa
-että lykättäisiin "synkkä laiva suolavirtaan", miehitettynä
-kahdellakuudetta reippaalla nuorukaisella, jotka ottaisivat
-huolekseen laittaa muukalaisen niin pian kuin mahdollista takaisin
-kotiinsa. Juhla-aterian kestäessä laulaa sokea runolaulaja Demodokos
-"miesten mainioista uroteoista" ja erittäinkin kiistasta Troijan
-luona Odysseyn ja Akilleyn välillä. Muistojen voiman valtaamana
-peittää Odysseys kasvonsa salatakseen kyyneliään. Kun Alkinoos huomaa
-vieraansa liikutuksen, käskee hän alkamaan kilpaleikkejä. Eyryalon
-ärsyttämällä, joka Odysseyn antaessa kierteleviä vastauksia sanoo
-pitävänsä häntä kauppaa harjoittavana laivurina, vaan ei minään
-kilpataistelijana, sieppaa Odysseys raskaan diskuskiekon ja viskaa
-sen kauas toiselle puolelle sitä maalia, johon Faiakien reippaimmat
-miehet jaksoivat kiekkonsa heittää. Sitten vaatii hän kokoontuneista
-ketä tahansa rupeamaan mihin kilpailuun vain haluaa. Kun kaikki ovat
-ääneti, huomauttaa Alkinoos yleistä hämmästystä haihduttaakseen,
-että Faiakit eivät nyrkkitaistelussa ja paininlyönnissä ole
-mestareja; mutta sitä vastoin ovat he kilpajuoksijoina nopeita kuin
-tuuliaispää ja oivallisia merimiehiä, jotka muuten pitävät paljon
-juhlakesteistä, huvinäytelmistä ja tanssista, mielellään pukeutuvat
-monivärisiin vaatteihin sekä rakastavat lämpimiä kylpyjä ja pehmeitä
-vuoteita. Nyt pannaan toimeen tanssit, ja sillä aikaa rientää airut
-hakemaan lyyräsoitinta Demodokolle. Kun tämä laulettuaan Areesta,
-Afroditesta ja Hefaistosta sittemmin juhla-aterian kestäessä
-loihe laulamaan Troijan valloituksesta, kuuntelee Odysseys taas
-liikutettuna kyynelsilmin. Alkinoos huomaa tämän, käskee Demodokoa
-lopettamaan laulunsa ja pyytää vierasta ilmaisemaan nimensä. Sitten
-vastaa tämä rohkeasti ja suoraan: "Minä olen Odysseys, Laerteen
-poika, joka kaikellaisen viekkauden kautta olen hankkinut itselleni
-arvoa ihmisten kesken ja maineeni kohoaa taivaasen asti". Sitten
-kertoo Odysseys vaiheensa Troijasta lähdön jälkeen. Ensiksi tuli
-hän toverineen Kikonien kaupunkiin Ismaroon, joka valloitettiin ja
-hävitettiin. Mutta Kikonit yllättivät voittajat, jotka taistelun
-jälkeen olivat juoneet liiaksi simaa, ja karkoittivat heidät tulisen
-taistelun perästä takaisin laivoille. Kymmenen päivää kestävän
-myrskyisen merimatkan jälkeen tulivat he lotos-syöjien maahan. Ken
-vain söi tätä "kukkaisravintoa", se unohti kaiken muun eikä enään
-tahtonut sieltä lähteä. Väkisin täytyi Odysseyn kulettaa miehistään
-monta, jotka olivat lotos-ruokaa syöneet, takaisin laivoille, ja niin
-taas jatkettiin matkaa läheiselle Kyklopien saarelle. Kyklopit olivat
-julkeaa kansaa ilman mitään lakeja, oikein ihmishahmoisia hirviöitä
-_yksi_ silmä keskellä otsaa. Yksi niistä, Polyfemos, Poseidonin
-poika, asui yksin luolassaan, jossa Odysseys ja muutamia hänen
-toverejansa kerran kävivät hänen luonaan. Vähääkään huolimatta heidän
-pyynnöstään saada nauttia ystävällistä kohtelua, nielasi hän heti
-kaksi heistä karvoineen päivineen. Vielä suuruspalakseen seuraavana
-päivänä söi hän taas kaksi. Sillä välin keksi Odysseys keinon: hän
-tarjosi Kyklopille muassa tuotua viiniä, ja tämä huumautui sitä
-juotuaan niin, että kaatui selälleen maahan ja nukkui. Nyt syöksi
-Odysseys päästä teroitetun palavan puunrungon jättiläisen silmään,
-ja sillä aikaa kuin hirviö ulvoi tuskasta käyttivät Kreikkalaiset
-tilaisuutta pelastautuakseen luolasta siten, että asettuivat
-riippumaan Kyklopin lampaiden mahan alle, kun tämä aamusella laski ne
-laitumelle. Polyfemos heitti heidän jälkeensä kivenlohkareen, joka ei
-kuitenkaan ketään vahingoittanut.
-
-Kyklopien saaresta (Siciliasta) tulivat he harhaillessaan saareen,
-jossa asui Eolus, tuulien kuningas ja kuolemattomien jumalten ystävä.
-Lähtiessään sieltä sai Odysseys lahjaksi härännahkaisen säkin, johon
-kaikki tuulet, paitsi se, jota hän tarvitsi kotimatkalla, olivat
-suljetut. Yhdeksän päivää purjehtivat he suoraan Itakaa kohden ja
-näkivät jo vartiotulet sen rannalla, kun toverit, Odysseyn kotvaksi
-aikaa nukahdettua, uteliaisuudesta avasivat säkin. Irtautuneet tuulet
-alkavat riehua ja raivoisa "tuulenpyöriäinen" kuletti heidät takaisin
-tuulten jumalan saareen. Hän lähetti heidät luotaan, koska tahtoi
-pysyä erillään miehistä, jotka nähtävästi olivat jumalten kirouksen
-alaisia, ja niin tulivat he Lastrygonien maahan, jossa uudestaan
-joutuivat jättiläisten ahdistettaviksi, jotka syövät heistä yhden,
-heittelevät heidän laivojaan kivillä ja seivästävät ikäänkuin kaloja
-tuulastettaissa miehistön, joka koettaa pelastua uimalla.
-
-Odysseys, joka on ankkuroinnut laivansa turvalliseen paikkaan
-sataman ulkopuolelle, pääsee pakoon ja jatkaa matkaansa erääsen
-saareen, jossa asuu loitsutaitoinen Kirke. Eyrylokos lähetetään
-kahdenkolmatta miehen kanssa tiedustusretkelle. He tulevat
-palatsille, ja kauniskutrinen jumalatar kutsuu heidät sisälle. Kaikki
-noudattavat kutsumusta, ainoastaan Eyrylokos, joka aavistaa pahaa,
-jää ulkopuolelle. Kirke muuttaa sisään tulleet sioiksi, sulkee heidät
-karsinoihin ja ravitsee heitä sellaisella ruoalla, "kuin mitä siat
-kaikkina aikoina ovat saaneet syödäkseen". Ihmisjärkensä saavat he
-kuitenkin pitää.
-
-Kun Odysseys saa tämän tietää, rientää hän heidän avukseen ja tapaa
-matkalla Hermeen, joka antaa hänelle ihmeellisen mustajuurisen ja
-valkeakukkaisen kasvin, jota jumalat nimittävät moly-yrtiksi, ja
-tällä hän pelastuu Kirken loitsutempuista. Jumalattaren rakkautta
-hän ei kuitenkaan voi vastustaa, vaan jää vuodeksi hänen luoksensa.
-Toverit pääsevät sikana-olostaan heti hänen tulonsa jälkeen.
-
-Lähdettyään Kirken luota purjehtii Odysseys jumalattaren neuvon
-mukaan kuolleitten maahan, Hadeen ja Persefoneian valtakuntaan,
-saadakseen loihtusanoja sokealta ennuspapilta Teiresiaalta, joka
-vielä kuolemankin jälkeen, yksinään harhailevien varjojen keskellä,
-oli saanut pitää ajatusvoimansa ja viisautensa. Hän löytää tämän maan
-syväaaltoisen okeanin ääriseudussa, jossa aurinko ei koskaan loista,
-jossa aina vallitsee kimerialainen yö. Täällä uhraa hän Kirken
-kehoituksesta mustan oinaan ja juoksuttaa veren maahan kaivettuun
-kuoppaan. Tästä kuopasta nousevat ilmoille kuolleitten sielut,
-mainioiden naisten ja miesten, joita Odysseys puhuttelee. Siinä
-Akilleys muun muassa selittää mieluummin tahtovansa palvella renkinä
-maalla, kuin kantaa valtikkaa mädäntyneiden kuolleiden valtakunnassa.
-Teiresiaalta saa hän tietää ne vaiheet, jotka häntä uhkaavat ennen
-kotiintuloa. Hänen äitinsä Antikleia sanoo kuolleensa surusta, ja
-hänen isänsä viettää kurjaa, ilotonta elämää. Kun kuolleet vihdoin
-suurella jyrinällä tuhansittain kokoontuvat hänen ympärilleen, valtaa
-pelko Odysseyn, hän palaa laivalleen ja purjehtii takaisin Kirken
-luoksi. Tämän ennustuksen mukaan joutuu hän Sirenien saareen, ja
-ettei hän hurmautuisi näiden sisarusten tenhoovasta laulusta, pistää
-hän vahaa seuralaistensa korviin ja sidotuttaa itse itsensä mastoon.
-Menetettyään kuusi miestä, pääsee hän sitten ohi merihirviöiden
-Skyllan ja Karybdiin ja saapuu rannikolle, jossa auringon jumalan
-härät käyvät laitumella. Kun harhailijat eivät pääse täältä lähtemään
-vastatuulelta, loppuvat heiltä ruoka-aineet, ja Eyrylokon neuvosta
-teurastavat miehet uhkeimmat häristä. Tästä suuttuu auringon jumala,
-ja kun laiva taas laskeutuu vesille, syntyy myrsky, joka murtaa
-maston; samassa iskee salama laivaan, valtava laine pyyhkäisee
-toverit kannelta mereen "kuin merivarikset vain", ja Odysseyn yksin
-onnistuu pysyttäytyä laivahylyssä. Kauan aikaa ajelehdittuaan haahden
-mastolla saapuu hän, kuten jo ennen on mainittu, Kalypson saareen ja
-sieltä Faiakien maahan.
-
-Kun Odysseys kaikkien läsnäolevien äänettöminä istuessa oli kertonut
-kaiken tämän ja tavanmukaiset tarkat valmistukset oli tehty, astuu
-hän saatuaan runsaasti lahjoja faiakilaiseen laivaan, joka vie
-hänet Itakaan, jonne hän saapuu nukuksissa ja jossa soutajat, jotka
-heti palaavat, asettavat hänet öljypuun siimekseen. Kun hän herää,
-ei hän tunne paikkaa kotiseudukseen, ennen kuin Athene ilmestyy
-hänelle nuoren lammaspaimenen hahmossa. Athene muuttaa hänet
-vanhan kerjäläisen muotoon ja neuvoo häntä etsimään suojaa hänen
-sikopaimenensa Eymaion luona. Tältä uskolliselta palvelijalta, joka,
-vaikka onkin orja, on ruhtinaallista alkuperää ja hyvin mieltynyt
-herransa perheesen, saa Odysseys nauttia mitä ystävällisintä
-kohtelua. Aluksi sanoo Odysseys olevansa kretalainen ruhtinas ja
-olleensa osallisena Troijan sodassa, jossa oli nähnyt Odysseynkin.
-Huhuna sanoo hän sittemmin kuulleensa hänestä ja vakuuttaa olevansa
-varma siitä, että Odysseys pian palaa, "jumalallinen sikopaimen"
-valmistaa vihdoin Odysseylle oivallisen makuusijan lieden luona,
-mutta asettuu itse yöksi erinäiselle paikalle kallioseinämän viereen
-sikakarjan läheisyydessä.
-
-Telemakoa, joka sillä välin on viettänyt kuukauden Spartassa,
-kehoittaa Athene unessa palaamaan kotiin, sillä muutoin olisi
-pelättävä, että Penelope ehkä taipuisi Eyrymakon runsaista lahjoista.
-Tunnetaanhan, millainen naisen sydän on. Seuraavana aamuna palaa
-hän. Noustuaan maalle Itakassa menee hän sikopaimenen majaan;
-vahtikoirat, jotka tuntevat hänen astuntansa, juoksevat häntä vastaan
-heiluttaen häntäänsä, ja Eymaios painaa hänet syliinsä ja suutelee
-häntä sydämellisesti. Odysseys tarjoo nuorukaiselle istumapaikkansa;
-mutta Telemakos ei tahdo riistää mieheltä vanhemman oikeutta, vaikka
-tämä onkin ryysyihin puettu. Kun Telemakos on syönyt, pyytää hän
-Eymaiolta tietoa muukalaisesta. Sikopaimen kertoo, mitä ennen on
-kuullut Odysseyltä. Telemakos lähettää paimenen kertomaan Penelopelle
-hänen kotiintulostaan, ja nyt kun isä ja poika ovat kahden kesken,
-kehoittaa Athene Odysseytä ilmaisemaan, kuka hän on. Rääsyt putoovat
-hänen yltään: hämmästyneen Telemakon edessä seisoo vanhan kerjäläisen
-asemesta hyvin puettu mies täysissä voimissaan, verevillä poskilla
-ja terässinervällä leukaparralla. "Totta tosiaankin, sinä olet
-varmaankin joku avarakaartoisessa taivaassa asuvista jumalista!"
-sanoo Telemakos. "Minä en ensinkään ole mikään jumala -- minä olen
-sinun isäsi", vastaa Odysseys. Telemakos, joka oli aivan pieni
-lapsi kun Odysseys lähti Troijaan, ei ota hevillä uskoakseen; mutta
-vihdoin täytyy hänen kuitenkin uskoa. Syleillessä itkevät molemmat
-yhdessä syvästä liikutuksesta ja kertovat toisilleen vaiheitaan.
-He suostuvat etteivät kertoisi mitään Penelopelle ennenkuin ovat
-varmat riittävästä avusta kosijoita vastaan. Hämmästynyt Telemakos
-pelkää, etteivät he kahden voisi tehdä mitään niin monelle; mutta
-Odysseys, joka tuntee itsessään että koston päivä on tullut ja
-joka tietää, että hänen puolellaan ovat Zeys ja Athene, kysyy
-pojalta pilkallisesti: "Etkö luule, että heidän apunsa riittää, vai
-tarvitseeko minun hakea muita aputaistelijoita?"
-
-Penelopelle lähetetään tieto hänen poikansa kotiintulosta. Kosijat
-siitä suuresti hämmästyvät ja pelästyvät. Sikopaimen saattaa
-kerjäläiseksi pukeutunutta Odysseytä palatsiin. Tiellä tapaavat
-he vuohipaimenen Melanteyn, joka on ruvennut vetämään yhtä köyttä
-kosijoiden kanssa, ja tämä potkaisee vanhusta ja kutsuu häntä
-koiraksi. Portilla tuntee Odysseyn hänen koiransa Argos, joka
-makaa heikkona, huonosti hoidettuna, kykenemättömänä herraansa
-edes lähestymäänkään. Silloin kääntää Odysseys kasvonsa toisanne
-ja pyyhkäisee silmästään kyynelen. Hän astuu sisälle saliin ja
-kerjää ruoan muruja niiltä, jotka lähinnä istuvat. Ei kukaan kieltäy
-antamasta, paitsi Antinoos, joka nakkaa jalkajakkaralla köyhää
-vanhusta. Iros, tuntematon, Itakaa kiertelevä kerjäläinen, uhkaa ajaa
-ulos Odysseyn ja lupaa iskeä hampaat hänen kidastaan, mutta saa itse
-sankarilta niin aimo iskun korvansa alle, että veri syöksähtää hänen
-suustaan ja hän kaatuu selälleen lattialle.
-
-Nyt astuu Penelope saliin puhutellakseen poikaansa. Eyrymakos
-tervehtii kuningatarta kohteliailla sanoilla, joihin tämä vastaa
-valittain surullista tilaansa ja kosijoiden julkeutta. He tarjoovat
-hänelle kalliita lahjoja, jotka hän vie mukanaan huoneesensa;
-mutta kun seura on lähtenyt pois makuulle menoa varten, palaa
-hän taas kuullakseen mitä vieraalla on kerrottavaa. Odysseys
-ilmoittautuu Kretan kuninkaan Idomeneon veljeksi, sanoo Odysseyn
-kerran vierailleen hänen luonaan ja kuvaa tarkalleen hänen pukunsa,
-jonka Penelope omakätisesti oli valmistanut. Hän sanoo myöskin,
-ettei Odysseys ole kaukana Itakasta, josta Penelope ihastuu niin,
-että laittaa kerjäläiselle kylvyn, jossa häntä palvelee vanha
-imettäjä Eyrykleia. Eukko kummastuu nähdessään, miten suuresti
-mies on Odysseyn näköinen, ja kun hän vielä näkee hänen jalassaan
-samanlaisen arven, kuin kuninkaallakin oli ollut, haihtuvat kaikki
-hänen epäilyksensä. Vavisten riemusta ja tuskasta pudottaa hän jalan
-käsistään, niin että kylpyamme käännähtyy kumoon. Runsas kyynelvirta
-valuu hänen silmistään, ja tarttuen Odysseytä leukaan virkahtaa hän:
-"Totta tosiaankin, rakas lapseni, sinä olet Odysseys!" Tämä käskee
-häntä pitämään asiaa salassa.
-
-Seuraavana aamuna kokoontuvat kosijat taas taloon ja jatkavat
-kemunpitoa. Hän on jälleen heidän solvaustensa esineenä, mutta juhlan
-kestäessä tapahtuu useita enteitä. Kosijat kääntyvät Telemakoa
-kohden, joka kuitenkaan, odottaen aikaansa, ei vastaa mitään. Sillä
-aikaa on Penelope keksinyt uuden keinon viivyttää puolison vaalia.
-Hän tuo mukanaan Odysseyn jousen ja lupaa mennä vaimoksi sille, joka
-voi ampua nuolen kahdentoista riviin asetetun kirveensilmän läpi,
-kuten Odysseyllä oli ollut tapana tehdä. Telemakos ottaa ensiksi
-jousen, mutta selittää, saatuaan isältä viittauksen, olevansa liian
-nuori ja heikko. Kosijat koettavat nyt kukin vuorostansa, mutta
-turhaan. Vihdoin kerjäläinenkin, kärsittyään monta solvausta, saa
-luvan koettaa. Keveästi ja notkeasti jännittää hän mahtavan kaaren,
-jonka jänne "vetäessä kirkkaasti soi kuin pääskyn viserrys", sieppaa
-siivekkään vasaman ja lennättää sen kiitävää vauhtia kirveensilmien
-läpi. Tämä on merkki taisteluun. Nyt paljastaa Telemakos kalvan,
-sieppaa keihään ja asettuu isänsä viereen, joka on viskannut
-päältään valhepukuiset ryysyt. Odysseyn jäntevästä kädestä lähtenyt
-nuoli kohtaa Antinoota kurkkuun, juuri kun tämä kohottaa pikaria
-huulilleen. Pöytäveikot tyrmistyvät kauhusta, kun Odysseys ilmoittaa,
-kuka hän on ja mitä hän aikoo tehdä. He tarjoovat sovintoa, mutta
-saavat kieltävän vastauksen. Poikansa ja kahden uskollisen ystävän
-avulla kaataa Odysseys koko kosijajoukon veriinsä, ja saman
-surkean lopun saavat ne palvelijattaret, jotka ovat liittäytyneet
-tunkeilijoihin, sekä tuo julkea vuohipaimen, jolta ensiksi silvotaan
-nenä ja korvat ja sitten viedään henki.
-
-    "Ylt'ympär' salin katsahtaa nyt Odysseys, siell' elehillään
-    oiskohan miehistä kenkään kätkössä, karttaen surmaa.
-    Hurmeiseen tomuhun hän jo kaatunehen näki kaikkein,
-    siinä nyt loikoovan kuin kalat pyytäjäin saamat."
-
-Kun imettäjä näkee ruumiit ja verivirrat, on hän valmis puhkeamaan
-riemuhuutoihin, mutta Odysseys hillitsee häntä sanoen: "Salaa
-riemu sydämeesi, eukko. On syntiä iloita kaatuneista miehistä."
-Eukko rientää Penelopea ja naisia kutsumaan. Penelope iloitsee
-näkemästään, vaan ei voi tulla vakuutetuksi, että kosijoiden
-kostaja on hänen puolisonsa. Hän myöntää, että miehellä on Odysseyn
-vartalo ja kasvonpiirteet; mutta kuitenkin hän epäilee; saadakseen
-varmaa vakuutusta panee hän Odysseyn koetukselle. "Tee hänelle
-sija makuhuoneen ulkopuolelle siihen vuoteesen, jonka hän omilla
-käsillään on valmistanut," sanoo hän imettäjälle. "Nyt sinä sanoit
-soimaavan sanan", keskeyttää Odysseys. "Kukapa vuoteeni muuttanut
-lienee toiseen paikkaan? Sen tein minä maaperäiselle öljypuun
-kannolle." Ei tarvittu enempää; kaikki Penelopen epäilykset olivat
-haihtuneet. Itkien kiitää hän puolisonsa luo, kietoo kätensä hänen
-kaulaansa, suutelee häntä otsaan ja virkahtaa: "Ällös olko minulle
-enään vihoissasi, Odysseys -- nyt sinä olet saanut sydämeni uskomaan,
-vaikka se olikin kovin jäykkä!"
-
-
-
-
-Hesiodos.
-
-
-Kuoli vuoden 730 vaiheilla ennen Kristusta. Hesiodos kertoo itse
-kaitsiessaan lampaita Helikonin vuoren läheisyydessä Boiotiassa
-saaneensa runottarilta käskyn ruveta opetusrunon (didaktisen
-runotaiteen) sepittäjäksi, samoin kuin Homeros oli ollut epillisen
-eli kertomarunon isä, ja puhuessaan heidän runollisista tuotteistaan
-lausuu Platon; "Kenpä ei mieluummin tahtoisi olla sellaisten lapsien
-isä, kuin tavallisten ihmissikiöiden?"
-
-Teoksensa "Työ ja päivät", jonka hän omistaa Perses nimiselle
-veljelleen, joka oli hänelle tehnyt suurta vääryyttä, alottaa hän
-vertaamalla toisiinsa kunniallista työtä ja laiskuutta, rehellistä
-uurastusta ja kateellista kiistakilvoittelua. Hän esittää sitten
-pitkän jonon maanviljelystä koskevia havaintoja ja luettelee lopuksi
-ne päivät, joita pidetään suotuisina tai epäsuotuisina maatöihin ja
-toimituksiin vesillä.
-
-Esittäessään Prometeyn tulenryöstöä kertoo hän, kuinka Zeys käskee
-Hefaistoa ja muita jumalia luomaan Pandaro naista, joka lippaastaan
-päästää kaikki haikeat huolet, mitkä ihmiskuntaa vaivaavat, mutta
-toivolta, joka pohjalla piilee, sulkee kannen kiinni. Sitten kuvaa
-hän viisi maailman aikakautta ja kasvavan pahuuden, jonka ne tuovat
-mukanaan.
-
-Ensin tulee _kultakausi_. Suruttoman elämän perästä tuli kuolema sen
-ajan ihmisille kuin suloinen uni, ja heidän haamunsa jäivät maailmaan
-tehden hyvää, pitäen silmällä oikeutta ja vääryyttä sekä levittäen
-hedelmällisyyttä. _Hopeakautena_ elävät ihmiset viattomuudessa vielä
-sata vuotta, mutta he eivät suo jumalille näille tulevaa kunniaa, ja
-sentähden muuttuvat he kuoltuaan tosin onnellisiksi hengiksi, vaan
-alempi-arvoisiksi. Pahemmin käy _vaskikautena_. Sen ihmiset eivät ole
-ensinkään edellisten kaltaisia. Niillä on
-
-    sydän kuin timantti, vahvat, valtavat
-    käsivarret vastustamattomin voimin.
-    He toisiaan surmaten tuonen synkkiin
-    kauhuihin vaipuvat mainetta ilman.
-
-Kun multa on peittänyt tämänkin sukupolven, seuraa _neljäs
-sukupolvi_, oikeamielisempi ja jalompi kuin edellinen ja rikas
-sankareista, joita kutsutaan puolijumaliksi ja jotka käyvät kauheaa
-sotaa seitsenporttisen Theben ja Troijan luona. He joutuvat
-kuolemansa jälkeen "autuaitten saarille", jossa heille kolme kertaa
-vuodessa suodaan mitä herttaisimpia hedelmiä.
-
-Viimeksi tulee _rautakausi_, runoilijan oma aikakausi, jolloin
-ihmiset ovat perin turmeltuneita ja "sikiöt" harmaantuvat heti
-syntymänsä jälkeen, jolloin uskollisuus on kadoksissa ja lapset
-julkeasti saattavat vanhempansa häpeään, jolloin
-
-    "nyrkki on vallan määränä, toinen ryöstävi toistaan,
-    vilpittömyyttä ei kärsitä, jumalten pelkoa ei myös,
-    hurskautt' ei ees".
-
-Runoilija neuvoo valitsemaan maanviljelys-töitä varten sopivinta
-aikaa tähtien liikunnon mukaan. Elon korjuu on alettava kun Pleiadit
-(seulaset) nousevat Toukokuussa taivaalle, ja touon aika on silloin
-kuin ne Marraskuussa laskeuvat, ja sekä eloa korjattaessa että kylvöä
-tehtäessä on oltava alasti. Maanviljelijä olkoon itse varustettu
-tarpeellisilla työkaluilla, niin ettei hänen tarvitse muilta
-lainata, ja hän ei saa tuonnemmaksi lykätä mitään, jos tahtoo saada
-aittansa täyteen. Vieläkin hänelle ilmoitetaan, milloin metsä on
-kaadettava ja millaista puuta hänen tulee käyttää työkaluihinsa.
-Kynnettäessä käytettävät härät olkoot yhdeksän vuotisia, itse kyntäjä
-neljänkymmenen vuotias, ja ennen kylvölle menoa tulee hänen syödä
-kahdeksan palaa nelijuovaista leipää. Nuoremmat miehet eivät kelpaa
-tähän toimeen, sillä he "vilkuvat rauhattomasti toveriensa jälkeen."
-
-Samalla tarkkuudella luetellaan joka vuodenajalla tehtävät
-maanviljelys-työt. Ei mitään unhoteta; karjaa on suojeltava
-talvikylmältä, työmiehet ovat varustettavat lämpöisillä vaatteilla
-ja hyvin ruokittavat, viiniköynnökset oikeaan aikaan karsittavat ja
-silmästettävät, talonväen on elonkorjuu-aikana noustava aikaisin
-makuulta, ja tarpeellista lepoa ja virkistystä on suotava kesän
-kuumimpana aikana. Kun vilja on puhdistettu, voi palvelusväkeä
-vähentää tai vaihtaa, ja terävähampainen koira on pidettävä varastoja
-vartioimassa.
-
-Vielä neuvotaan, milloin on paras vesillelähtö-aika, miten miehen
-tulee käyttäytyä puolisoa valitessaan -- tämä ei saa iältään olla
-kolmeakymmentä vuotta vanhempi -- miten on seurusteltava ystävien
-kanssa, ja kaikellaisia pikkuseikkoja, joita jokapäiväisessä
-elämässä on noudatettava. Erittäin merkitään, mihin työhön kukin
-kuukauden päivä parhaiten sopii. Niin esimerkiksi ei kelpaa kuun
-kolmastoista päivä koskaan kylvöpäiväksi, mutta sopii erinomaisen
-hyvin istuttamiseen. Kuudes päivä keskeltä kuukautta on turmiollinen
-kasveille, mutta synnyttää uhkeita poikalapsia; sitä vastoin se ei
-ole edullinen tyttöjen syntymäpäiväksi eikä myöskään hääpäiväksi.
-
-Runoelmassaan _"Teogonia"_ koettaa Hesiodos yhtäjaksoiseen
-järjestykseen yhdistää, mitä tarut ja laulut kertovat jumalten
-alkuperästä. Maailman luomisesta alottain esittää hän kaoksen
-(järjestämättömän ainepaljouden) ensimmäiseksi olomuodoksi. Sitten
-tulee Gaia (maa) "leveällä rinnalla", Tartaros, Eros (rakkaus), yö,
-päivä, tähtitaivas, vuoret, meri, Titanit, joista Kronos (aika) oli
-viimeinen, Kyklopit j.n.e. Runoelma on itsessään hämärä, mutta siinä
-on paikoittain kauniita, voimakkaita kuvauksia, niinkuin esimerkiksi
-taistelu jumalten ja jättiläisten välillä j.m.s.
-
-Kolmas runoteos, "Herakleen kilpi," joka tavallisesti luetaan
-Hesiodon teoksien joukkoon, nähtävästi ei ole hänen kirjoittamansa.
-Se kertoo Herakleen taistelusta Kyknos rosvon kanssa, ja runoelman
-täyttää suureksi osaksi tarkka kuvaus sankarin taitehikkaasti
-kirjaillusta kilvestä.
-
-
-
-
-Pindaros.
-
-
-Kuoli 442 e.Kr.
-
-Vaikka Kreikkalaiset pitivät Pindaroa etevimpänä lyyrillisenä
-runoilijanaan, mainitsevat häntä ainoastaan harvat senaikuiset
-kirjailijat, ja kaikki mitä me tiedämme hänen elämästään on saatu
-elämäkertomuksista, jotka ovat kokoon kyhätyt satoja vuosia
-jälkeen hänen kuolemansa. Hän syntyi noin v. 520 e.Kr. Boiotian
-pääkaupungissa Thebessä tahi jossakin sen läheisyydessä. Hänen
-sukunsa jäsenien kerrotaan olleen taitavia huilun soittajia, ja
-itse kehuu hän, että hänen isänsä synnyltään oli Spartalainen ja
-äitinsä Arkadialainen luonnotar. Opittuaan eräältä sukulaiseltaan
-soitannon ensi alkeet tuli hän vielä nuorukaisena Athenaan, siellä
-täydellisesti harjaantuakseen kielisoitin-taiteesen. Kahdenkymmenen
-vuotisena palasi hän kotiinsa ja perusti runoilijamaineensa oodilla,
-jossa hän laulaa erään nuoren Thessalialaisen mainehikkaasta
-osanotosta Pytialaisiin juhlaleikkeihin. Tämän perästä leveni
-hänen maineensa ympäri Kreikanmaata ja Siciliaa. Itse oleskeli
-hän enimmiten syntymäkaupungissaan, sepitellen runoja, joissa
-tavallisesti ylisti juhlataistelujen voittajoita; niitä pidettiin
-Olympiassa, Pytossa (Delfossa), Nemeassa ja Istmon kannaksella
-Korinton luona. Taru kertoo, kerran kun Pindaro lapsena makasi
-nukkuneena, mehiläisparven laskeutuneen hänen huulilleen ja
-täyttäneen hänen suunsa hunajalla. Hänen luultiin myös olleen
-likeisessä yhteydessä Delfon pappien kanssa, ja siellä näytettiin
-temppelin merkillisyyksien joukossa rautatuolia, jota hänen sanotaan
-käyttäneen, ja Athenassa hänelle pystytettiin muistopatsas, ja Rodos
-saarella piirrettiin yksi hänen oodeistaan kultakirjaimin Athenen
-temppeliin.
-
-Jotta voitaisiin ymmärtää hänen runoelmainsa muotoa ja laatua,
-on kuorilaulun yleisen luonteen tunteminen välttämätön. Lyhyesti
-lausuttuna ovat kuorit taiteellisia runouden, soitannon ja tanssin
-yhdistyksiä, jotka tarkoittivat jumalanpalveluksen juhlallisuuden
-koroittamista ja ihmisten tekojen ylistämistä ja joita muutenkin
-juhlamuodon saavuttamiseksi käytettiin yleisissä sekä yksityisissä
-tilaisuuksissa. "Paion" oli hymni Apollonille, jota lyyrää soittain
-esitettiin; "dityrambi" oli laulukertomus huilun säestyksellä
-Dionyson kunniaksi, ja "hyporkema'lla" esitettiin musiikin soidessa
-miimillisesti joku suurenmoinen tapaus. Laulujen rakennuksessa
-oli kolme osaa eli sointujaksoa, joista ensimmäistä sanottiin
-"stroofiksi" (säkeistöksi), toista antistroofiksi (vastasäkeistöksi)
-ja kolmatta "epoodiksi", joista molemmat edelliset riveiltään ja
-runojaloiltaan olivat aivan yhtäläisiä, kun sitä vastoin kolmas
-rytmiltään (poljennoltaan) poikkesi toisista. Tulee myöskin ottaa
-huomioon, että oodin esittivät tanssijat, jotka lauloivat stroofin
-ja antistroofin kulkien eteenpäin ja taantuen taaksepäin, kun sitä
-vastoin epoodi laulettiin istualta. Mitä soitantoon tulee, niin ei
-tiedetä muuta, kuin että käytettiin sekä kieli- että huulisoittimia.
-Kreikkalaiset eivät näy tunteneen sointu-oppia, mutta heidän
-soitannollisissa skaaloissaan oli neljännes-ääniäkin, ja heidän
-tahtinsa ja rytminsä olivat paljoa monimutkaisempia kuin meidän
-aikanamme. Oodien aineet otettiin eri tahoilta: melkein mikä tapaus
-tahansa yksityisessä ja yleisessä elämässä saattoi antaa sellaiseen
-aihetta, ja useimmissa Kreikan valtioissa elätettiin laulajia ja
-tanssijoita näiden juhlarunoelmien esittämistä varten. Ne kertovat
-enimmiten jumalten lempiseikkailuja ja taisteluja sekä vanhojen
-sankarisukujen mainehikkaita muistoja, ja niihin oli sovitettu
-hienoja viittauksia sen aikuisiin henkilöihin, joiden töitä ja
-toimituksia niillä oikeastaan tahdottiin ylistää.
-
-Ainoastaan pieni osa Pindaron oodeista on jälkimaailmalle säilynyt;
-ne kertovat pääasiallisesti voitoista, joita uljaat kilpataistelijat
-saivat Kreikkalaisten kansajuhlissa, ja viehättävät meitä enemmän
-niissä esiintyvän voiman ja laulu-innon kuin niiden historiallisena
-pohjana olevien tapauksien kautta. Kreikkalaisten keskuudessa
-oli näillä kilpataisteluilla suuri kansallinen merkitys, ja eipä
-edes niinkään arveluttavana hetkenä, kuin milloin Kreikkaa uhkasi
-Persialaisten tuhoava hyökkäys, voitu laiminlyödä Olympilaisten
-taisteluleikkien viettämistä. Muinais-ajan sodissa oli voiton
-määrääjänä ruumiin voima ja notkeus, jotka molemmat kehittyivät
-uutteran harjoituksen kautta, ja suurena kiihoituksena tähän olivat
-ne julkiset kunnian osoitukset, jotka voittajat saivat osakseen
-näissä kilpaleikeissä, joita lakkaamatta Kreikassa pidettiin
-milloin missäkin. Sentähden olivatkin nuot jo ennen mainitut neljä
-kilpaleikkiä joita vietettiin määrättyihin aikoihin, Kreikkalaisten
-mieluimmat kansajuhlat, ja niihin kokoontui loistava joukko
-kilpataistelijoita, joiden taisteluja päivällä ja juhlakemuja yöllä
-suurella mieltymyksellä katseli lukuisa, kaikista Kreikan valtioista
-ja siirtokunnista kokoontunut kansan joukko. Voittaja sai astua
-kolmijalkaiselle pronssituolille öljypuu-lehväinen, kultasirpillä
-pyhistä lehdoista leikattu seppele käärittiin hänen päähänsä; hänen
-nimensä, sukuperänsä ja syntymäseutunsa mainittiin julkisesti, ja
-hänen voittamastaan kunniasta tulivat osallisiksi myöskin hänen
-isänsä ja kotiseutunsa.
-
-Voittajia näissä kilpailuleikeissä ylistää Pindaros niissä
-runoissaan, jotka ovat meille säilyneet. Monissa hänen oodeissaan ei
-ole mitään silmun pistävää yhteyttä jumaluustarullisten tavottelujen
-ja niiden erityisten tapauksien välillä, jotka ovat laulun aineena.
-Toisessa jätetään kokonaan mainitsematta sankarin nimi ja kotipaikka,
-toiset taas vaihtelevat niin ajatusjuoksussaan, että tapauksien
-juonta runoelmissa on hyvin vaikea seurata. Itse sanookin Pindaros
-laulustaan, että hän kuten mehiläinen liitelee kukasta kukkaan.
-
-Vaikka Pindaron runoissa löytyy niin monta ihanaa kohtaa, tapaa ani
-harvoin otteita hänen lauluistaan muiden kirjailijain teoksissa,
-luultavasti sentähden että hänen neronsa pääasiallisesti kuvastaa
-ainoastaan piirteitä hänen omasta aikakaudestaan ja kertoo tapauksia,
-jotka miellyttivät enemmän niitä, joita hän ylisti, kuin nousevia
-sukupolvia. Hänen tuotteitaan tosin siihen aikaan pidettiin hyvin
-suuressa arvossa, sentähden että niiden sointuisat rytmit niin hyvin
-soveltuivat musiikkiin ja tanssiin; mutta nyt, kun ei enään vietetä
-näitä kansallisjuhlia, joidenka kanssa runous, lyyrä ja tanssi olivat
-niin likeisessä yhteydessä, ovat ne kadottaneet arvonsa, ja rohkeat
-käänteet runoilijan ajatusjuoksussa vaikuttivat, kuten äsken jo
-mainittiin, etteivät hänen tuotteensa muistossa säilyneet.
-
-
-
-
-Anakreon.
-
-
-Syntyi noin 550 e.Kr.
-
-Lempeästä lempirunoilijasta Anakreonista tiedämme ainoastaan sen,
-että hän syntyi kreikkalaisella Theos saarella, mistä muutti
-ensiksi Samoon ja sitten Athenaan jossa hänen sanotaan kuolleen
-hyvin vanhaksi elettyään. Hän lauloi yksinkertaisissa säkeissä
-lemmen, viinin ja hiljaisen nautinnon ylistystä. Näytteenä hänen
-sittemmin usein mukaillusta runoilutavastaan olkoon tässä pieni laulu
-"lyyrälle":
-
-    Mä tahdoin Atreyn poikia,
-    mä tahdoin Kadmoa laulaa;
-    vaan kielet kanteloisen
-    vain kaikui lemmen kieltä.
-    Mä äsken kieliä vaihdoin
-    ja tartuin toiseen lyyraan,
-    mä aioin sankartöitä
-    Herkuleen laulaa. Kielet
-    taas lemmenkieltään kuiskaa.
-    Oo vait', niin kuulet -- mun lyyrän
-    vain lemmen lauluja soittaa.
-
-Runoilija tahtoisi mielellään, lausuu hän tässä, ottaa aineen
-runoonsa Troijan ja Theben sankarisaduista; mutta hänen lyyränsä ei
-soi korkeakaikuista säveltä, se haluaa sävelin ylistää vain lemmen
-jumalia.
-
-
-
-
-Aiskylos.
-
-
-Kuoli v. 456 e.Kr.
-
-Aiskylos, Kreikkalaisten ensimmäinen murhenäytelmän kirjoittaja, oli
-syntynyt Eleysiissä v. 525 e.Kr. ja otti itse osaa vapautustaistelukin
-Maratonin, Salamiin ja Plataian luona. Tyytymättömänä kotiseutunsa
-oloihin lähti hän sieltä pois kaksi kertaa ja tuli Siciliaan, jossa
-sitten kuolikin.
-
-Oikein ymmärtääksemme kreikkalaista murhenäytelmää tulee meidän ottaa
-huomioon, että näytelmätaide vanhassa Hellaassa oli luonteeltaan niin
-perin kansallinen ja uskonnollinen. Näytäntöjä toimeen pantiin kolme
-kertaa vuodessa Bakkos-juhlissa, ja niihin tuli kymmentuhansittain
-katselijoita. Teaatterissa ei ollut kattoa, ja näytelmät pidettiin
-siis taivasalla. Kapea näyttämö oli puoliympyrän muotoisten
-katselija-istuinten etupuolella; sivuilla ja perällä oli maalattuja
-koristuksia, jotka sopivat näyteltävään kappaleesen. Kustannukset
-itse kappaleesta, kuorilaulajista ja näyttelijöistä maksoivat rikkaat
-pohatat.
-
-Muistettava on myös, että kansa piti näitä näytelmiä jonkinlaisina
-pyhinä toimituksina ja samalla kaunotaiteen kehitystä edistävänä
-kilvoitteluna, ja Kreikkalaisten synnynnäinen kauneuden aisti,
-hienostuneena taiteellisissa ja tieteellisissä harjoituksissa,
-saattoi heidät helposti käsittämään runoilijoiden tuotteissa
-tavattavat ihanat käännökset ja historialliset viittaukset.
-
-Aiskylos kirjoitti näytelmänsä vilkkaana ja yleväaatteisena aikana,
-ja senpä tähden niissä kuvastuvatkin selvästi näiden aikojen
-ominaisuudet.
-
-
-Vangittu Prometeys.
-
-Kappale alkaa sillä hetkellä kuin Hefaistos, joka ei uskaltanut
-vastustaa Zeyn käskyä, kahlehtii Prometeyn kallionlohkareesen
-Kaukasos vuorella. Kun se on tehty, jätetään Prometeys yksikseen.
-Korkeapontisilla sanoilla rukoilee hän luonnon voimien jumalia ja
-valittaa tukalaa tilaansa. Okeanon tyttäret, aallottaret, kiitävät
-sisälle siivekkäissä vaunuissa, surkuttelevat Prometeyn onnettomuutta
-ja pyytävät häntä kertomaan rikoksensa, jonka hän myös tekeekin.
-
-    Kun isäns' jälkeen valtaan nousi Zeys,
-    soi taivaisille kullekin hän kunniaa,
-    mi suuruudellaan määräs' vallan jokaisen.
-    Vaan mailman kurjaa kansaa halveksuin
-    hän päätti sukupuuttoon tappaa sen
-    ja luoda kansan uuden, toisenlaatuisen.
-    Tät' tuumaa vastaan yksin nousin mä.
-    Mä uskalsin sen; ihmissuvun turmastaan
-    ja tuonelaankin joutumasta pelastin.
-    Näet, siksi sorrun näihin vaivoihini mä
-    niin tuskaa tuottaviin, jo nähdä kauheisin.
-
-Kuolettavasta rauhattomuudesta, jatkaa vielä Prometeys, olen minä
-pelastanut kuolevaiset ja valanut heidän sieluihinsa toivon lumoovaa
-rauhaa -- ja sitä paitsi olen hankkinut heille tulen, jota he
-tuhansin tavoin voivat käyttää apukeinonaan. Sentähden oli Zeys
-määrännyt hänelle tämän kauhean rangaistuksen. Kun aallottaret
-ovat poistuneet, tulee meren jumala (Okeanos) ja tarjoo apuaan.
-Kuorilaulajille kertoo sitten Prometeys lähemmin, mitä hän on
-opettanut ihmisille: rakennustaidon, ajanlaskun, kirjoitustaidon,
-hevoskesytyksen, purjehduksen, lääke- ja ennustustaidon. Äkkiä
-ilmestyy lehmäksi muutettu kuninkaan tytär Io ja valittaa surkeata
-kohtaloaan. Prometeys tuntee hänet, ja hänelle Io ennustaa, että
-Herakles on hänet pelastava. Kun Io katoo, moittii kuori hänen
-sopimatonta lemmenliittoaan Zeyn kanssa, jonka perikatoa Prometeys
-kauheilla sanoilla ennustaa, ja tästä Hermes häntä uhkaa vieläkin
-suuremmilla kärsimyksillä. Prometeys osoittaa uhkamielisyyttä,
-aallottaret surkuttelevat häntä; Hermes moittii heitä ankarasti;
-Prometeys manaa avukseen emoaan, maata; vuori avautuu ja
-kallionlohkare, johon hän on kiinni kahlehdittu, vaipuu syvyyteen.
-
-Se Aiskylon näytelmä, jossa hän esittää Prometeyn vapauttamisen, on
-hävinnyt.
-
-
-Turvaa etsiväiset.
-
-Kuningas Danaon viisikymmentä tytärtä ovat saapuneet Argon rantaan
-ja astuvat sisälle pyytäin Zeytä estämään heitä joutumasta
-avioliittoon serkkujensa, kuningas Aigypton viidenkymmenen pojan,
-kanssa, joita heidän isänsä välttämättömästi tahtoo heitä pakoittaa
-miehikseen ottamaan. Danaos käskee tyttäriään istuutumaan "puhtaalle
-pohjaperustalle"; he asettuvat alttarin ympärille. Nyt astuu esiin
-Pelasgos, Argon kuningas, seurueineen, kuuntelee tyttöjen kertomusta
-ja epäröi antaisiko, peläten Aigypton vihaa, heille apuaan, vaan
-suostuu kun naiset uhkaavat muuten hirttäytyä temppeliin. Sillä
-aikaa kuin Danaos lähtee ulos päästäksensä porvarien tuttavuuteen ja
-suosioon, rukoilevat hänen tyttärensä uudelleen Zeyn apua, vedoten
-kantaäitiinsä Iohon, jonka elämäkerran ja retket he kertovat. Argon
-kansa lupaa auttaa pakolaisia, jotka rukoilevat jumalia Argivilaisten
-puolesta. Nyt tulevat takaa-ajajien laivat näkyviin, ja naiset
-uudistavat avunpyyntönsä. Airut käskee heitä lähtemään laivoille
-kosijoineen. Kuningas Pelasgos tulee heille avuksi, ja airut
-lähetetään pois.
-
-
-Persialaiset.
-
-Näytelmä esittää tapausta Persian pääkaupungissa Susassa. Kuori,
-jossa laulajina ovat suurkuninkaan valtioneuvokset -- uskollisten
-neuvosto -- laulaa laulun, jossa ilmaisee suruaan siitä, ettei
-ole saatu odotettuja sanomia Persian sotajoukolta Kreikassa, ja
-surkuttelee niiden jalojen sankarien kohtaloa, jotka ovat sinne
-lähteneet. Laulussa kuvataan myöskin Xerxeen suuren sotajoukon
-lähtöä. Nyt astuu sisälle kuningatar Atossa, kertoo pahaenteisen unen
-ja kysyy ylenkatseellisesti, missä maailman sopukassa Athena lienee.
-Sanansaattaja tulee ja kertoo, että koko yritys on rauennut tyhjiin.
-Hän luettelee pitkän rivin kaatuneita, kuvaa taistelun Salamiin luona
--- tuhannen laivaa kolmeakymmentä vastaan.
-
-Kuningatar poistuu viedäksensä juomauhria vainajille ja
-rukoillaksensa jumalten apua. Kuori laulaa valitusvirren Xerxeen
-suuruuden onnettomasta häviöstä. Kuningatar palaa uhrilla
-manatakseen Dareiota tuonelasta, ja kuori yhtyy hänen kanssaan
-rukoukseen. Dareion haamu nousee haudasta; hän sanoo syyksi tappioon
-poikansa nuorekasta tulisuutta ja hurjaa, jumalia suututtavaa
-menettelyä; neuvoo ettei Kreikkaa enään ahdistettaisi; pyytää
-äitiään lohduttamaan ryysyisenä palaavaa nöyristynyttä poikaansa
-ja katsoo sitten taas tuonen pimeään valtakuntaan. Kuori laulaa
-menneen ajan kunniaa juuri kuin Xerxes astuu sisälle valittain
-kaatuneitten sankarittensa kuolemaa. Xerxes rupee nyt kertomaan
-onnettomia vaiheitaan. Ainoa, minkä hän oli saanut pelastetuksi,
-oli -- nuolikotero. Sitten kuin kuningas ja kuorilaulajat ovat
-lukemattomilla valitushuudoilla ilmaisseet tuskaansa, palaavat he
-palatsiin, ja kappale loppuu.
-
-
-Seitsemän ruhtinasta Theben ulkopuolella.
-
-Kuningas Eteokles ja Theben porvarit ovat kokoontuneet palatsin
-pihaan. Kuninkaan karkoitettu veli Polyneikes, jolla on apuna kuusi
-Argolaista ruhtinasta, piirittää kaupunkia. Heitä vastaan kiihoittaa
-Eteokles porvareja urheaan vastarintaan. Sanansaattaja tuo sanoman,
-että Argivilaiset puuhaavat rynnäkköä kaupunkia vastaan, ja kuningas
-lähtee tekemään puolustusvarustuksia. Kuori, jossa laulajina on
-Thebeläisiä tyttöjä, astuu sisälle ja rukoilee jumalten apua.
-Eteokles tulee silloin ja moittii naisia heidän menettelystään, joka
-ainoastaan lannistaa puolustajien rohkeutta.
-
-    On _miesten_ tehtävä, kun uhkaa vihamies,
-    rukoillen, uhrin turvaa pyytää jumalten;
-    vaan _teidän_ vaieten on kotiin jääminen.
-
-Hän sallii heidän kuitenkin lopuksi rukoilla, mutta ainoastaan ilman
-haikeaa huokaustulvaa, ja kuori huutaa vilkkain vertauslausein
-jumalia avuksi, ettei ikivanha kaupunki joutuisi heittokeihään,
-kuluttavan tulen, väkivallan, hillittömyyden ja hävityksen uhriksi.
-
-Sanansaattaja tulee toistamiseen, kertoo vihollisparvien eri
-päällikköjen johdolla kokoontuvan mikä millekin portille ja
-Polyneikeen aikovan rynnätä seitsemättä porttia vastaan, lujalla
-päätöksellä joko kaataa veljensä tahi itse hengetönnä vaipua
-veriinsä. Eteokles määrää, ketä vihollispäällikköä vastaan kukin
-Thebeläinen sankari lähtee; itse tahtoo hän asettua veljeään
-Polyneikestä vastaan. Kuori ilmaisee pitkänlaisessa laulelmassa
-kansan tuskaa ja kertoo Oidipon perheen menneet surulliset vaiheet:
-miten Oidipos nai tuntemattoman äitinsä ja hänestä synnytti neljä
-lasta, pojat Eteokles ja Polyneikes sekä tyttäret Antigone ja
-Ismene; kuinka hän, kauhean sukurutsauksen vihdoinkin ilmi tultua,
-surusta puhkaisi silmänsä, j.n.e. Sanansaattaja palaa vieläkin
-kerran ja ilmoittaa kaupungin pelastuneen: veljekset ovat surmanneet
-toinen toisensa. Kuorin laulaessa murhelaulua kannetaan kaatuneiden
-ruumiit esiin, Antigone ja Ismene yhtyvät saattokulkueesen, ja
-kun ruumiit ovat lasketut maahan, ilmaisevat he suruaan haikeilla
-valitushuudoilla. Airut ilmoittaa kansanneuvoston päätöksen, että
-Eteokles on saava kunniallisen hautauksen, vaan Polyneikeen ruumis
-heitettävä lintujen syötäväksi. Antigone lupaa haudata Polyneikeen,
-ja toinen puoli kuorilaulajia lähtee kantamaan pois viimeksi mainitun
-ruumista, kun sitä vastoin toinen puoli kantaen Eteoklesta seuraa
-Ismeneä.
-
-
-Oresteen vaiheet.
-
-1. _Agamemnon_.
-
-Agamemnonin palatsin katolla Argossa astuelee vartija ja tähystää
-tutkivasti yön pimeään. Kymmenen vuotta peräksyttäin on hän
-odottanut nähdäkseen tulimerkin välähtävän, joka ilmoittaisi Troijan
-kukistuksen ja kuninkaan pikaisen kotiintulon. Äkkiä ilmestyy
-leimahteleva tuli taivaan rannalle. Riemuissaan astuu vartija alas
-katolta mennäkseen kertomaan Agamemnonin puolisolle Klytemnestralle
-tätä iloista sanomaa. Kuori, jossa laulajina on vanhoja ukkoja,
-kokoontuu palatsin ulkopuolelle ja kertoo laivaston lähdöstä
-Troijaan. Kuningatar tulee ja toimittaa uhrin. Kuori jatkaa lauluaan
-piirityksen historiasta Ifigeneian kuolemaan asti, kun Klytemnestra
-esiintyy ja ilmaisee iloisen uutisen, joka myrskyn nopeudella on
-kiitänyt vartioroviosta toiseen, kertoen millaiseksi hän kuvittelee
-Troijan tilaa. Kuori puolestaan valittaa sodan syytä ja Kreikan
-uljaimman nuorison kaatumista Troijan luona ja lausuu pelkäävänsä,
-että voitettujen kirous on hurjille voittajille saattava jumalten
-koston. Airut ilmoittaa Agamemnonin tulon. Hän kertoo kuvaavasti
-piiritysjoukkojen kärsimyksistä. Mutta mitäpä nyt enään valituksista?
-Nyt on kaikkien kärsimysaika loppunut, kaatuneidenkin, jotka
-onnellisina lepäävät ajattelematta kotiinpalaustaan. Ei, nyt sanotaan
-iloiset jäähyväiset kaikille vaivoille.
-
-Kuningatar astuu esille ja sanoo jo kauan odottaneensa nyt lähestyvää
-ilon hetkeä; mutta kuori alkaa taas laulaa kurjuutta, minkä
-Helenan turmiokas kauneus on aikaan saanut, ja sitä onnettomuutta,
-joka vainoo suurta valtaa, ja hiljaista, halvassa, nokeutuneessa
-mökkisessä viihtyvää onnea. Nyt saapuu Agamemnon, ja kuori tervehtii
-häntä:
-
-    Oi terve sä sortaja Ilionin!
-
-Kuningas tervehtii Argoa ja kotijumalia, puhuu Troijan häviöstä ja
-kateudesta, jolla aina katsellaan menestyneitä sankaritöitä, ja aikoo
-juuri astua asuntoonsa, kun Klytemnestra tulee häntä vastaan ja
-puhuttelee häntä upeilevin, ilettävää hellyyttä osoittavin sanoin.
-Agamemnon ei ole kuulevinaan hänen mairitteluansa. Kunnioita minua
-ihmisenä, äläkä jumalana, lausuu hän, eikä tahdo mielellään asettaa
-jalkaansa levitetyille "kirjaville korukudoksille". Vihdoin myöntyy
-hän kuitenkin ja astuu kotinsa purppuramatolle, ensin suljettuaan
-puolisonsa suosioon Kassandran, Priamon vangitun tyttären, jonka hän
-oli tuonut mukanaan Troijasta.
-
-Kuningatar kutsuu Kassandraa perheen jäseneksi -- orjattarena.
-Syvästi loukattuna rukoilee Kassandra Apollonin apua. Haltioihinsa
-joutuneena ennustaa hän aiottua murhaa, ja kauheissa näyissä kiitävät
-hänen silmiensä ohi kaikki Pelopon sukua tahraavat rikokset.
-Ennustaen Oresteen palausta ja rukoillen kostoa menee hän sisälle
-kärsimään kohtaloansa. Kuori alottaa juuri laulun kun sisältä
-kuullaan Agamemnonin huutavan:
-
-    Voi mua! Murhaajalta kuolon-iskun sain!
-
-Palatsin portit avautuvat, ja ulos astuu kuningatar kirves olalla.
-Jälestä kannetaan Agamemnonin ja Kassandran peitteillä verhotut
-ruumiit. Klytemnestra puolustaa tekoaan pitkällä puheella. Suuresti
-hän kerskuu siitä, että on surmannut avionrikkojan -- "puolisonsa
-häpeän" -- ja riettaan jalkavaimon, jonka tämä oli tuonut mukanaan;
-mutta kuori kiroo hänen konnantyötään. Nyt esiintyy kuningattaren
-rakastelija, Aigistos, ja iloitsee siitä, että hänen isänsä,
-Thyestes, on kostettu. Kuori uhkaa, että hänet on kansa kivittävä,
-mutta hän ylönkatsoo heidän uhkauksensa ja vakuuttaa olevansa valmis
-tarttumaan valtikkaan sekä kahleilla ja vankeudella kurittamaan
-jokaista vastustajaansa. Kun kuorilaulajat paljastavat miekkansa,
-välittää kuningatar sopua ja saa Aigiston palaamaan kanssansa
-palatsiin, kun sitä vastoin kuori, joka uhaten ennustaa Oresteen
-palausta, lähtee kaupunkiin.
-
-2. _Uhrinkantajattaret_.
-
-Tapaus on vieläkin Argossa, jossa näkyy Agamemnonin hauta palatsin
-ulkopuolella. Orestes, ystävänsä Pyladeen seurassa, tulee paikalle ja
-uhraa kaksi hiuskiharaansa isänsä haudalla. Sitten astuvat ystävykset
-syrjään odottamaan Elektraa, Oresteen sisarta, joka naisseurueen
-(kuorin) kanssa tulee vuodattamaan juomauhria haudalle. Kuori
-lausuu pelkäävänsä, että murhatyö jää kostamatta. Elektra ei tiedä
-miten rukoilla, kun murhaaja, hänen äitinsä, on lähettänyt uhrin.
-Kuori neuvoo häntä rukoilemaan, että Orestes saapuisi kostajaksi.
-Uhria toimittaessaan keksii Elektra kiharat, jotka ovat hänen omien
-kiharainsa väriset. Kun hän siinä seisoo epäillen, astuu Orestes
-esille Pyladeen seurassa ja ilmaisee, kuka hän on. Elektra ei ota
-alussa uskoakseen, mutta pian tulee hän vakuutetuksi. Ihastuksissaan
-tervehtii hän nyt veljeään, johon ainoaan hän nyt on yhdistänyt
-nelinkertaisen rakkauden isään, äitiin, veljeen ja sisareen. Orestes
-selittää, että Zeys on lähettänyt hänet kostajaksi. Hän ja Pylades
-poistuvat ilmestyäkseen uudelleen kuleksivina muukalaisina palatsin
-portilla. He koputtavat ja pyytävät saada puhutella talon korkeata
-haltijatarta. Klytemnestra astuu ulos, Orestes sanoo tulleensa
-Fokiista, jossa hänelle oli annettu toimeksi kuningattarelle tuoda
-sanoma hänen poikansa Oresteen kuolemasta. Klytemnestra käskee
-heidän astua sisälle ja menee ilmoittamaan uutista Aigistolle.
-Jonkun ajan kuluttua kuuluu kauheaa huutoa, ja palvelija syöksähtää
-palatsista ulos kertoen että Aigistos on murhattu. Orja huutaa
-ääneensä Klytemnestraa, joka tuleekin ja, saatuaan kuulla uutisen,
-pyytää "miehiä kaatavaa tapparaa". Orestes ja Pylades astuvat ulos
-palatsista paljastetuin miekoin. Kun Orestes lausuu uhkaavia sanoja,
-virkkaa Klytemnestra:
-
-    Jo taannu, poikain! Rintaa sitä kunnioi,
-    min luona usein ennen uinahtain
-    sä hennoin huulin makeen äidinmaidon söit.
-
-Orestes epäröi, mutta Pylades varoittaa häntä unohtamasta Apollonin
-neuvoa; ennen hänellä olkoon vaikka koko maailma vihollisena,
-kuin jumalat. Orestes laahaa äidin mukaansa palatsiin, ja portit
-suljetaan. Kun ne taas avautuvat, seisoo hän äitinsä ruumiin
-vieressä ja koettaa puolustaa tekoaan puhumalla Klytemnestran
-ja hänen rakastelujansa rikollisuudesta. Kuori ennustaa tulevia
-onnettomuuksia. Oresteen valtaa rauhattomuus, joka vihdoin saattaa
-hänet mielettömäksi. Hän näkee harmaapukuisten, gorgonin näköisten,
-käärmeiden ympärikietomain raivottarien lähestyvän ja syöksyy pois
-näyttämöltä.
-
-3. _Eymenidit (kostottaret)_.
-
-Delfon temppelin ulkopuolella rukoilee naispappi, mainiten useita
-jumalia nimeltä. Kun hän on poistunut, näkyy oraakelipyhäkön sisusta.
-"Omfalolla" (maailman napakivellä) istuu Orestes kalman kalpeana.
-Hänen vieressään seisoo Apollo, vähän kauempana Hermes. Kuorina ovat
-kostottaret (raivottaret, erinnyit), jotka uneen vaipuneina istuvat
-piirissä tuoleilla. Apollo lupaa Oresteelle suojelustaan ja käskee
-häntä rientämään Athenaan ja siellä kääntymään ikivanhan Pallas
-Athenen kuvan puoleen. Kun hän on lähtenyt, ilmestyy Klytemnestran
-haamu ja yllyttää kostottaria vainoomaan Orestesta. Nämät syöksyvät
-istuimiltaan ja moittivat Apolloa siitä että hän on asiaan puuttunut.
-He syyttävät Orestesta rikoksesta, mutta Apollo puolustaa häntä;
-sitten eroovat he osoittaen molemminpuolista uhkamielisyyttä.
-
-Seuraavassa näytännössä nähdään Pallaan temppeli ja Athenan Akropolis
-linna; Orestes syleilee jumalattaren kuvaa ja rukoilee hänen
-ratkaisevaa tuomiopäätöstään. Raivottaret, jotka ovat vainuneet
-hänet siellä, ikäänkuin metsäkoira vainuu haavoittuneen otuksen,
-saapuvat nyt toinen toisensa perästä paikalle. Pallas Athene tulee
-ladellen sinne. Pakoittaen raivottaret vaikenemaan kehoittaa hän
-Orestesta esittämään asiansa, jonka tämä tekeekin. Jumalatar itse ei
-tahdo lausua mitään tuomiota, vaan asettaa tuomioistuimen Athenan
-jaloimmista porvareista. Raivottaret alkavat jälleen laulunsa,
-kuvaten niitä onnettomuuksia, jotka tulevat tapahtumaan, jos heidän
-vainottavansa rikokset jäisivät rankaisematta.
-
-Kolmas näytäntö tapahtuu Areopagos kummulla Athenassa; Athene astuu
-sisälle seurassaan kaksitoista tuomaria, jotka istuutuvat alttarin
-ympäri näyttämön keskelle. Jumalatar käskee airutta vaatimaan
-hiljaisuutta. Apollo tulee paikalle, ja keskustelut alkavat.
-Orestes tunnustaa rikoksensa; Apollo rupeaa hänen puolustajakseen.
-Mahtavilla sanoilla kehoittaa Athene tuomareja ryhtymään ratkaisevaan
-äänestykseen. Vuoroon nousevat tuomarit istuimiltaan ja ottavat,
-kuorin uhkaavasti laulaessa, äänestyskivet alttarilta ja panevat ne
-uurnaan. Kivet luetaan, ja jumalatar itse ilmoittaa päätöksen:
-
-    Tään miehen päättää tuomiokunta syyttömäks;
-    molemmin puolin ääniluku tasan on.
-
-Näin sanoen laskee jumalatar syyttömäksi julistavan kivensä muiden
-joukkoon. Orestes kiittää, lupaa ikuista ystävyyttä Argon ja Athenan
-välillä ja poistuu. Raivottaret, jotka ensiksi ovat vimmoissaan,
-rauhoittuvat Athenen kaunopuheliaisuudesta ja saavat häneltä
-temppelin Athenassa, ehdolla että he vastedes, kirousten asemasta,
-saattaisivat asukkaille kaikkea hyvää. He toivottavat nyt Athenalle
-siunausta, ja heidän nimensä muutetaan erinnyistä eymenideiksi,
-sovintoa rakastavan koston jumalattariksi. Kaikkien riemuitessa
-saatetaan heitä pyhäkköönsä keskelle Akropolista.
-
-
-
-
-Herodotos.
-
-
-Kuoli v. 413 e.Kr.
-
-Herodotos, joka on saanut liikanimen "historian isä", syntyi (v. 484
-e.Kr.) Halikarnassossa. Hän vietti suuren osan elämäänsä matkoilla
-vieraissa maissa ja on näistä paljon kertonut historiassaan,
-jossa kuitenkin ovat pääesiteltävinä ne suuret taistelut, joilla
-Kreikkalaiset hänen aikanaan onnellisesti puolustivat maatansa
-Persialaisten hyökkäyksiltä. Herodotos rakastaa totuutta, hänellä
-on vilkas, terävä käsitysvoima, mutta häntä haittaavat usein
-aikakautensa esiluulot ja mielipiteet, joten hän toisinaan joutuu
-harhateille. Hänestä on sanottu, että hänellä oli "viisaan miehen
-pää, äidin sydän ja lapsen yksinkertaisuus".
-
-Alkaen mytillisten (taru-) aikain taisteluista Euroopan ja Aasian
-välillä kertoo hän, miten eräs Foinikialainen laivuri ryösti Ion,
-Argon kuninkaan Inakon tyttären, ja vei sen mukanaan Egyptiin, jonka
-jälkeen Kreikkalaiset ryöstivät Europan Tyrosta ja Medean Kolkiista.
-Tämän perästä teki Lydian kuuluisa kuningas Kroisos, joka oli saanut
-verrattomat rikkautensa Paktolon kultarikkaasta virran-uomasta,
-hyökkäyksiä useaan Kreikkalaisvaltioon, mutta yhtyi sitten liittoon
-Spartalaisten kanssa, jotka lupasivat häntä auttaa Persian kuningasta
-Kyroa vastaan. Päätös tästä oli, että Kroisos joutui vangiksi
-Sardeessa, tuossa vanhan maailman suuressa markkinapaikassa, jossa
-ensiksi lyötiin rahaa.
-
-Hän palaa sitten siihen aikaan, jolloin Assyrialaisilla oli
-valta Aasiassa. Niniven kukistuksen jälkeen saivat tämän vallan
-Medialaiset, joiden uljas pääkaupunki Ekbatana, Herodoton kertomuksen
-mukaan, oli pyöreällä kukkulalla seitsemän kehänmuotoisen vallin
-ympäröimänä, joista kahdella sisimmällä oli hopioitut ja kullatut
-harjat ja tornit. Hän kertoo myöskin, kuinka Astyageen, Medialaisten
-viimeisen kuninkaan, joka oli naittanut tyttärensä Persialaiselle
-Kambyseelle, pani viralta tästä aviosta syntynyt poika Kyros, jonka
-lapsena pelasti kuolemasta karjapaimen Harpagos ja joka sitten tuli
-koko Aasian haltijaksi. Hän mainitsee vielä Persialaisilla olleen
-tapana jättää kuolleensa petojen ja lintujen saaliiksi, kuten vielä
-nykyaikanakin Indian Parsit tekevät. Harpagos, joka oli kohonnut
-kenraaliksi, pakoitti tuota pikaa Vähän Aasian kaupungit antautumaan
-ja peloitti Kreikkalaiset näitä auttamasta. Sillä välin marssi
-Kyros Babylonia vastaan, jonka ihmeitä Herodotos laveasti kuvaa, ja
-johtamalla kaupungin läpi juoksevan Eufrat virran toiseen kaivettuun
-uomaan raivasi hän itselleen tien palatsiin, jonka seinällä profeeta
-Daniel luki tuon salaperäisen kirjoituksen. Kaupungissa oli tapa
-sellainen, kertoo Herodotos, että naisia kaupittiin vaimoiksi enimmän
-tarjooville; mitä siten saatiin maksua kaunottarista, se annettiin
-palkinnoksi sille, joka suostui ottamaan jolsan naisen. Kyros teki
-viimeisen sotaretkensä Massageteja vastaan, jotka elivät Kaspian
-aroilla ja joita hallitsi Amazoni-kuningatar Tomyris. Tämä yllytti
-joukkonsa niin voimakkaasen vastarintaan, että Kyros voitettiin ja
-koko hänen sotajoukkonsa hakattiin maahan.
-
-Historioitsija rupee nyt kertomaan ikivanhasta sivistysmaasta
-Egyptistä. Hän puhuu ensin Nilin lähteistä ja esittää, mitä hän
-arvelee syyksi virran talvehtimiseen kesällä. Herodotos huomauttaa,
-että Egyptiläiset uskoivat sielunvaellusta. He luulivat nimittäin
-vainajien sielun täytyvän vaeltaa kolmetuhatta vuotta eläinten
-ruumiissa, siten vähitellen taas kehittyäkseen ihmiseksi. Heidän
-juhlakemuissaan oli aina nähtävänä kuolleen kuva, johon oli
-liitetty muistutus: "Tällainen sinustakin kerran tulee". Hän johtaa
-useat kreikkalaiset jumalat egyptiläisestä alkuperästä, kertoo
-Egyptiläisten pitäneen lehmiä sekä muita nelijalkaisia eläimiä ja
-lintuja pyhinä olentoina ja viettäneen suruaikaa kissojen ja koirien
-kuoltua. Pyhää lintua Fenixiä hän ei koskaan saanut nähdä muuten kuin
-kuvissa, ja niissä se oli puna- ja kullanhohtava sulkaisen kotkan
-näköinen. Hän puhuu kunnioituksesta, jota nuoret miehet osoittivat
-vanhemmille, ja Heliopoliin papeilta, jotka olivat hyvin taitavia
-matemaatikkoja ja tähtien tutkijoita, sai hän tietää ensimmäisten
-kuninkaiden olleen jumalia ja että viimeisen näistä, Osiriin,
-kärsimykset ja kuolo olivat heidän uskonsa suuret salaisuudet.
-Ensimmäinen ihmishallitsija oli Menes, joka perusti Memfiin. Häntä
-seurasi kolmesataa viisikymmentä ruhtinasta, joista kerrotaan monta
-merkillistä tarua. Heidän seuraajiaan oli Keops, joka rakensi
-pyramidit ja käytti sataatuhatta työmiestä neljäkymmentä vuotta.
-Myöhemmin hallitsi Sethos, alkuaan pappi, jota sodassa Assyrian
-kuningasta Sanheribia vastaan auttoivat hiiret, nakertain öisin
-poikki vihollisten jousenjänteet ja kilpirakset. Hänen jälkeensä tuli
-kaksitoista kuningasta yht'aikaa, ja kun yksi heistä, Necho, oli
-luovuttanut muut yksitoista, yritti hän kaivamaan kanavaa Punaiseen
-Mereen. Viimeinen kuningas, jonka hän mainitsee, sääsi lain, joka
-määrää että jokaisen mieshenkilön Egyptissä piti kerran vuodessa
-tuleman maakunnan hallitusmiehen luo kuolemanrangaistuksen uhalla
-näyttämään toteen, että hän kunniallisesti ja rehellisesti hankki
-elatuksensa. Kuvaus Egyptin oloista päättyy kertomuksella kauniista
-kreikkalaisesta orjattaresta, jonka toisen kengän kotka ryösti ja vei
-saaliina kuninkaalle, joka niin ihastui nähdessään pienen kengän,
-että noudatti luokseen sen omistajan ja otti hänet aviokseen.
-
-Nyt seuraavat ne urostyöt, jotka Kambyses, Kyron poika,
-teki käydessään sotaa Egyptiläisiä vastaan ja vallottaissaan
-Memfiin. Herodotos kertoo Kambyseen, Egyptiläisten kauhuksi
-rääkättyään kuningasvainajan ruumista, tehneen kaksi huono-onnista
-hyökkäysyritystä, toisen Etiopialaisia, toisen Ammonin temppeliä
-vastaan. Palattuansa Memfiisen pisti hän omalla miekallaan kuoliaksi
-Apis härän, jota kansa palveli jumalana. Hän murhautti veljensä
-Smerdeen, ja saman kohtalon sai hänen sisarensakin, kun tämä suri
-Smerdeen kuolemaa. Kaksitoista Persialaista ylimystä kaivatti hän
-rangaistukseksi maahan kaulaan asti ja näännytti heidät siinä
-nälkään. Väkisin tunkeuduttiin hautoihin, ruumiit -- muumiat
--- viskattiin ulos ja jumalten kuvat poltettiin. Kun Kambyses
-vihdoin sai tietää pappien hänen kotimaassaan hallitusistuimelle
-kohottaneen erään miehen, joka sanoi itseään hänen veljekseen, nousi
-hän ratsaille palataksensa Susaan, mutta loukkasi itseään omalla
-miekallaan noustessaan niin vaarallisesti, että kuoli Egyptissä
-jättämättä yhtäkään perillistä.
-
-Kun vale-Smerdes oli hallinnut muutamia kuukausia, kukisti hänet
-salaliitolla seitsemän Persialaista ylimystä, jotka sopivat
-keskenään, että se saisi hallituksen, jonka hevonen ensin hirnuisi
-päivän koittaessa; siten tuli heistä hallitukseen Dareios, Hystaspiin
-poika. Herodotos luettelee tarkalleen tämän mainehikkaan hallitsijan
-vuotuiset tulot, jotka hän laskee noin 85 miljoonaksi markaksi. Hän
-kertoo myöskin laveasti Dareion hallituksesta; muun muassa mainitsee
-hän tämän lähettäneen vakoojia Kreikkaan ja sen siirtokuntiin.
-Tärkein tapaus oli kuitenkin Babylonin kapina. Sanottiin, ettei
-kaupunkia voitaisi valloittaa ennenkuin muuli synnyttäisi varsan. Tuo
-uskomaton seikka tapahtuikin, ja muulin omistajan, Sopyros nimisen
-miehen avulla, joka silpoi pois nenänsä ja korvansa pettääksensä
-Babylonin asukkaita, onnistui Dareion valloittaa kaupunki, johon
-Sopyros sitten asetettiin kuvernööriksi.
-
-Sitten kääntyi Dareios aseineen Skytialaisia, Pohjois-Wenäjällä
-asuvaa kansaa vastaan, jonka alkuperää Herodotos seuraa kauas
-taaksepäin taruaikoihin. Skytialaisista kertoo hän muun muassa, että
-nämät käyttivät höyrykylpyjä. Täältä täytyi Persialaisten kuitenkin
-palata takaisin tyhjin toimin.
-
-Vielä saamme tietää, että Dareion erään kenraalin onnistui viedä
-Peonien koko heimo Makedoniasta Persiaan, joten Persialaiset
-saivat tilaisuuden oppia käsitöitä. Yritys samoin kohdella erästä
-toista heimoa, joka eleli keskellä järveä paaluille rakennetuissa
-asunnoissaan, raukesi tyhjiin. Puhuessaan muista kaukaisista
-seuduista sanoo Herodotos, ettei hän ole varma, tokko "Tinasaaria"
-todella löytyneekään, mutta hän oli kuullut kerrottavan tinaa
-saatavan "maailman loppupäästä."
-
-Kertomuksen näyttämöksi tulevat nyt Kreikan valtiot, ja Herodotos
-puhuu näiden tyranneista eli yksinvaltiaista, joiden joukossa
-Polykrates Samos saarella oli kuuluisin. Onni seurasi häntä niin
-itsepintaisesti, että Egyptin kuningas neuvoi häntä luopumaan
-rakkaimmasta kalleudestaan poistaaksensa kovaa onnen vaihdosta,
-joka tavallisesti seuraa liikanaista menestystä. Polykrates viskasi
-mereen kalliin sormuksen, mutta muutamia päiviä myöhemmin sai hän
-eräältä kalastajalta harvinaisen kalan, ja kalan vatsasta löydettiin
--- sormus! Tätä pidettiin uhkaavana ennusmerkkinä. Jonkun aikaa onni
-vielä kuitenkin yhä hymyili Polykrateelle; mutta vihdoin sai eräs
-Sardeen satrapi hänet lupaamaan ottaa talletettavakseen aarteen, ja
-kun hän lähti sitä noutamaan, sai hän siellä surmansa.
-
-Toinen tyranni oli Periander Korintossa, josta puhuessaan Herodotos
-kertoo sadun eräästä laulajasta ja kitaran soittajasta Arionista,
-mikä meriretkellä oli vähällä tulla murhatuksi rahojensa tähden, vaan
-syöksyi mereen ja delfinin selässä pelastui maalle. Seuraa sitten
-pitkä kertomus Kleistheneestä Sikyonissa; tällä on paljon puuhaa
-valitessaan miestä tyttärelleen, jonka kosioista yksi on aikansa
-suurin velttiö, sellainen, että jo voivotteli itsellään olevan
-paha maata, kun kuihtunut ruusun lehti oli sattunut tulemaan hänen
-vuoteesensa, ja pyörtyi nähdessään miehen raatavan raskasta työtä.
-Peisistratoa Athenassa mainitaan kiitoksella siitä, että hän kokosi
-ja järjesti Homeron runot. Hänen poikansa Hippiaan aikoivat Harmodios
-ja Aristogeiton murhata. Erehdyksestä tappoivat he hänen veljensä
-Hipparkon, mutta heitä kunnioittivat kuitenkin kauan suurina isänmaan
-ystävinä Athenalaiset tasavaltalaiset, jotka pitivät tyrannien
-murhaamista tarpeellisena ja kiitettävänä.
-
-Ensimmäiset enteet suureen Persialais-sotaan alkoivat jo ilmestyä.
-Samoin kuin useimpien suurten tapausten oli senkin alkusyynä
-vähäpätöinen sattuma. Dareios oli vienyt Miletolaisen Histiaion
-vastoin tämän tahtoa Susan hoviin. Salaa lähetti Histiaios
-lähettilään vävynsä Aristagoraan luo ja kehoitti häntä kiihoittamaan
-kreikkalaisia valtioita luovuttamaan hallitsijansa ja vaatimaan
-kansanvaltaa. Hänen ei onnistunut saada Spartalaisia aseisin
-tarttumaan, mutta Athenalaiset suostuivat ja lähettivät sotajoukon
-Sardesta vastaan. Athenalaisten täytyi peräytyä, mutta kapina Persiaa
-vastaan oli saatu alkuun ja leveni nopeasti. Dareios syytti Histiaioa
-että tämä oli tietänyt kapinan hankkeista, mutta kavala Kreikkalainen
-osasi kuninkaan niin pettää ja tekeytyä niin viattomaksi, että
-tämä vielä lähetti hänet kapinaa tukahuttamaankin. Kun hän tuli
-Sardeesen, lausui kuninkaan veli Artafernes: "Sinä olet kengän
-tehnyt ja Aristagoras on sen pannut jalkaansa." Sillä välin onnistui
-Histiaion täälläkin poistaa, kaikki epäluulot, kunnes omin päin
-ryhtyi sotapuuhiin, joista seurauksena oli että hän joutui vangiksi
-ja mestattiin. Nyt tekivät Persialaiset hyökkäyksen Ionialaisia
-vastaan, aikoen valloittaa koko Kreikanmaan. Syntyi sitten useita
-taisteluja maalla ja merellä, riitaisuuksia liittolaisten kesken
-y.m.; Persialaisten laivastokin hukkui, vaan sota ei siitä vähääkään
-edistynyt.
-
-Mutta tärkeä tapaus maailman historiassa lähestyi. Persian kuningas
-lähetti 600 laivalla toisen sotajoukon, joka ryöstettyään Naxos
-saarta ja poltettuaan Eretrian kaupungin nousi maalle Marathonin
-kentille. Miltiadeen johdolla taistelevilla Athenalaisilla ja
-Plataialaisilla oli 20,000 miestä Persialaisten 110,000:tta
-vastaan, mutta sittenkin voittivat he täydellisesti vihollisensa ja
-karkoittivat heidät 6,000 miehen tappiolla takaisin laivoilleen,
-kun sitä vastoin Kreikkalaisilta kaatui ainoastaan 200 miestä.
-Omasta pyynnöstään sai Miltiades 70 soutulaivaa ja lähti niillä
-ahdistamaan Paros saaren asukkaita, joille hän kantoi yksityistä
-vihaa. Haavoitettuna palasi hän taas Athenaan, jossa häntä syytettiin
-isänmaan kavalluksesta ja tuomittiin maksamaan kustannukset
-hyödyttömästä sotaretkestä.
-
-Dareios varustautui juuri sotaretkelle Athenalaisia vastaan,
-kun Egyptissä syntynyt kapina käänsi hänen huomionsa toisaalle.
-Tuumaillessaan, mihin ensiksi tulisi kääntyä joukkoineen, sairastui
-hän ja kuoli. Hänen poikansa Xerxes oli ensiksi sitä mieltä, että
-jos hän jättäisi Kreikkalaiset rauhaan, kestäisi kauan ennenkuin
-he saattaisivat tunkeutua Susaan; mutta vähitellen muutti hän
-mielipidettä ja keräeli kokonaista neljä vuotta sotajoukkoa, jossa
-tosin lasketaan olleen kaksi miljoonaa soturia, mutta joka oli
-huonosti varustettu ja harjoitettu. Komeasti kulki tämä mahtava
-sotajoukko Hellesponton yli Abydosta Sestoon laivasiltaa myöten,
-ja sitä seurasi rantaa pitkin 1,200 sotalaivaa. Kreikkalaiset
-pelästyivät suuresti, ja pohjoiset valtiot heittäytyivät heti
-valloittajan valtaan. Mutta Athenalaiset, joita oraakeli oli
-rohkaissut sanoen, että he löytävät turvaa "puisten vallien takana",
-lähettivät avunpyynnön naapureilleen, ja päätettiin, että he
-laivaston avulla, joka asetettaisiin läheiseen salmeen, ensiksi
-asettuisivat vastarintaan Termopylen ahtaassa vuorisolassa. Kun
-Persialaisten sotajoukko marssi esiin Tessaliasta, hukkui heiltä 400
-laivaa kovassa myrskyssä. Mutta Xerxes kulki kuitenkin eteenpäin
-maa-sotajoukolla vuorisolaa kohti, joka oli niin kapea, että tuskin
-yhdet sotavaunut mahtuivat siitä kulkemaan. Paikkaa oli puolustamassa
-300 Spartalaista kuningas Leonidaan johdolla. Muut Kreikkalaiset --
-ne viettivät juhlaleikkejään Olympiassa! Persialainen keisarikaartti
-hyökkäsi ensiksi solaan, mutta urheat Spartalaiset ajoivat heidät
-pakoon ja hakkasivat maahan joka kynnen. Kolmantena päivänä saivat
-Persialaiset kuitenkin tietää löytyvän toisen solan, josta saattaisi
-hyökätä Kreikkalaisten selkään, ja pian ilmestyikin täältä päin
-uhkaava vihollinen. Päivän koittaessa antoi Xerxes käskyn yleiseen
-ryntäykseen. Persialaisia kaatui joukoittain. Neljä tuntia torjuivat
-Kreikkalaiset vielä Persialaisten hyökkäykset ja kantoivat pois
-kaatuneen kuninkaansa ruumiin; mutta vihdoin pääsi vihollisten
-ylivoima voitolle. Viholliset kävivät joka taholta Kreikkalaisten
-kimppuun, ja nämät kaatuivat urheasti taistellen joka mies. Nyt
-koettivat Persialaiset sulkea saarroksiin Kreikkalaisten laivastoa,
-jota johti Temistokles, ja taistelu jatkui myöhään iltahämärään.
-Mutta sydänyön aikana nousi myrsky, ja aallot ajoivat monta
-Persialais-laivaa Eyboian kiviselle rannikolle. Seuraavana päivänä
-tekivät Kreikkalaiset hyökkäyksen, ja kolmantena päivänä taas
-Persialaiset. Ei kummallakaan puolella saatu ratkaisevaa voittoa,
-mutta Kreikkalaiset kuitenkin vetäytyivät täältä pois. Valloittajat
-kulkivat nyt eteenpäin kahdessa joukossa, joista toinen kulki
-Delfoa, toinen Athenaa kohti. Delfon oraakeli lausui: "kykenevänsä
-omiaan puolustamaan", ja juuri kun Persialaiset olivat päässeet
-temppeliylängölle, syntyi ukkosen ilma, valtavia kalliolohkareita
-vieri alas Parnassolta, ja Delfolaiset, jotka olivat saaneet avukseen
-kaksi taivaallista soturia, syöksyivät esiin piilopaikoistaan ja
-karkoittivat valloittajat pakosalle.
-
-Kreikkalaiset olisivat voineet asettua vastarintaan Boiotiassa, mutta
-Spartalaiset, jotka toivoivat Athenan kukistuvan itse päästäkseen
-ylivaltaan Kreikassa, vetäytyivät Korinton kannaksen taakse, kun
-sitä vastoin Athenalaiset etsivät turvaa laivastossaan, joka
-oli ankkuroittuna Salamiin saaren luona. Niin muodoin tapasivat
-Persialaiset Athenan kaupungin autiona, ja kun he olivat ryöstäneet
-sen ja polttaneet Athenen temppelin, lähetti Xerxes kotiin sanoman,
-että hän oli täyttänyt kostotyönsä. Kauhu ja pelko valtasi
-Kreikkalaiset; vihollisten maa-sotajoukko marssi eteenpäin kannasta
-pitkin, ja Persialaisten laivasto varustautui rynnäkköön. Temistokles
-kiihoitti innokkailla puheilla laivaväestöjään, ja Artemisia,
-Halikarnasson kuningatar, kehoitti rohkeuteen Persialaisia, joiden
-riveissä hän taisteli. Molemmin puolin upposi laivoja, ja taistelua
-kesti sydänyöhön saakka: päätökseksi tuli, että Persialaiset
-joutuivat kokonaan tappiolle, ja jälelle jääneet heistä peräytyivät
-talveksi Tessaliaan. Xerxes itse palasi kotiinsa.
-
-Seuraavana keväänä marssitti Mardonius Persialaisen sotajoukon
-jäännökset uudestaan esiin. Ensi yhteentörmäyksessä voitettiin
-hänen alapäällikkönsä Maxistios, ja Kreikkalaiset asettuivat
-yhdistyneine sotajoukkoineen Plataian kentälle. Yksitoista päivää
-odotettuaan suotuisaa ennusmerkkiä antoi Mardonios Kreikkalaisia
-kolminkertaisesti lukuisammalle sotajoukolleen käskyn rynnäkköön.
-Herodotos kuvaa taistelun hyvin tarkasti ja mainitsee, että
-Kreikkalaisten aluksi oli vaikea kestää Persialaisten hyökkäystä.
-Vihdoin rukoili Pausanias Hereä, hyviä enteitä ilmestyi, Thebeläiset
-ja Spartalaiset ryntäävät esiin, ja voitto on Kreikkalaisten.
-Mardonios taisteli urheasti, mutta kaatui, ja vaikka alussa
-Kreikkalaisten voittoa viivyttivät vihollisten vallitukset,
-onnistui kuitenkin Athenalaisten, jotka olivat taitavimmat vallien
-valloittamisessa, karkoittaa Persialaiset heidän varustuksistaan.
-Voitto oli niin täydellinen, että ainoastaan 3,000 miestä koko
-Persialais-sotajoukosta pääsi hengissä pakoon. Pausaniasta
-kehoitettiin toimittamaan Mardoniolle kunniallinen hautaus, mutta hän
-vastasi; "Tahdotteko, että niin kovin halventaisin isänmaatani juuri
-nyt, kun sen olen kohottanut maineesen?"
-
-Samana päivänä kohtasi kreikkalainen laivasto joukon Persialaisia,
-jotka olivat astuneet maalle Mykalen luona Ioniassa. Kreikkalaiset
-menivät myöskin maalle, hyökkäsivät Persialaisten kimppuun,
-karkoittivat heidät leiriin ja tappoivat viimeiseen mieheen.
-
-Herodotos kertoo lopuksi muutamia häväistysjuttuja Susan hovista,
-mutta kertomuksensa tärkein osa on kuvaus niiden kahden vuoden
-ikimuistettavista tapauksista, jolloin Kreikkalaisten suuret voitot
-saattoivat Eurooppalaisen sivistyksen kaikiksi ajoiksi Aasiaa
-vallitsemaan.
-
-
-
-
-Sofokles.
-
-
-Kuoli v. 406 e.Kr.
-
-Sofokles, vanhan Kreikan kuuluisin murhenäytelmän kirjoittaja,
-oli syntynyt Attikalaisella Kolonos alueella v. 496 e.Kr. 28
-vuoden ikäisenä kilpaili hän Aiskylon kanssa ja voitti palkinnon.
-Niin suuressa arvossa piti häntä kansa, että se valitsi hänet
-yhdessä Perikleen kanssa päälliköksi Samolaiseen sotaan. Hänen
-murhenäytelmänsä osoittavat Kreikkalaisten mielten luopuneen sokeasti
-uskomasta kohtaloon ja sen sijaan ruvenneen luottamaan jumalalliseen
-kostantoon. Ihmisen teot, joihin häntä saattavat taipumukset ja
-tunteet, esitetään johdonmukaisemmassa yhteydessä ja vapaampina
-korkeampain voimain hämäristä ja edeltäpäin aavistamattomista
-määräyksistä.
-
-
-Kuningas Oidipos.
-
-Tämän murhenäytelmän aine on kauhea: eräs mies on tappanut isänsä ja
-nainut äitinsä; ja kuitenkin on kappale sellainen, että Aristoteles
-piti sitä traagillisen näytelmätaiteen mestariteoksena.
-
-Laios, Theben kuningas, jolla ei ollut yhtään lasta puolisostaan
-Iokastesta, kysyy Delfon oraakelilta neuvoa ja saa vastaukseksi,
-että hänelle on syntyvä poika, mutta että hän on kuoleva poikansa
-käden kautta. Välttääksensä tätä onnettomuutta panettaa äiti lapsen
-erämaahan; mutta eräs paimen tapaa lapsen ja vie sen Korinton
-kuninkaalle Polybolle, jonka lapseton puoliso ottaa pienokaisen
-kasvattipojakseen, ja tämä kasvaa mieheksi siinä luulossa, että hän
-on kuningas Polybon poika. Kolmeakymmentä vuotta myöhemmin lähtee
-Laios jälleen Delfoon, ja hänet murhaa kotimatkalla tuntematon mies.
-Hänen jälkeensä tulee valtaistuimelle Kreon, mutta tämä hallitsee
-vain vähän aikaa. Thebeen ilmestyy nimittäin Sfinx -- naiskasvoinen,
-siivekäs hirviö jalopeuran hännällä ja kynsillä -- ja esittää
-arvoituksen, jota ei kukaan Thebeläinen voi selittää. Ne, jotka
-turhaan koettavat arvata, menettävät henkensä. Silloin tarjoo Kreon
-kruunun ja sisarensa Iokasten avioksi sille, joka saattaa arvoituksen
-selittää. Arvoitus oli tällainen: Nelijalkaisella olennolla on kaksi
-jalkaa ja kolme jalkaa, mutta vain _yksi_ ääni, mutta jalkojen
-lukumäärä vaihtelee, ja milloin sillä on useimmat jalat, silloin on
-se heikoin -- mikäpä se on?
-
-Oidipos tulee Korintosta ja selittää arvoituksen: "Sinä olet kuvannut
-ihmisen, ensiksi pienenä lapsena, kun hän konttaa neljällä jalalla,
-sitten vanhempana, kun hän käy kahdella jalalla, ja lopuksi iäkkäänä,
-kun hän käyttää sauvaa kolmantena jalkana".
-
-Oidipos valitaan kuninkaaksi ja nai tuntemattoman äitinsä Iokasten,
-joka hänelle synnyttää poikia ja tyttäriä. Kauan ovat taivas ja maa
-asiasta hiiskumatta, mutta sitten ne yhdessä rupeevat rikollisen
-syyttäjiksi. Rutto tappaa karjan, kulo ja kuivuus hävittävät viljan
-ja lapset kuolevat syntyessään. Turhaan rukoillaan jumalia. Näytelmän
-alussa istuu joukko lapsia, nuorukaisia ja pappeja näyttämön
-ulkopuolella kantaen öljypuun lehviä, rukouksen vertauskuvia,
-käsissään. Oidipos ilmoittaa heille jo lähettäneensä Kreonin Delfoon
-kysymään oraakelilta neuvoa. Kreon tuo vastauksen, että Laion
-murhaaja on saatava ilmi ja rangaistava ennenkuin onnettomuudet
-lakkaavat. Oidipos ottaa itse toimekseen rikollisen ilmi saattamisen
-ja uhkaa murhaajalle kauheaa kostoa. Hän kysyy neuvoa sokealta
-Tiresiaalta, joka kauan arveltuaan julistaa itse Oidipon etsityksi
-murhamieheksi. Oidipos on vakuutettu viattomuudestaan, kunnes
-kuningatar häntä muistuttaa, että murha tapahtui paikalla, missä
-kolme tietä yhtyy. Silloin Oidipos kertoo, miten hänen tullessaan
-Korintosta tiellä häntä sysäsi syrjään vanhus, joka airueen ja
-palvelijan seurassa ajoi vaunuissa. Hän surmasi heidät kaikki. Nyt
-huomaa hän, kuinka oli niskoilleen koonnut pääsemättömän kirouksen.
-Iokaste epäilee yhä ja lähettää noutamaan luoksensa orjaa, joka
-kerran toi sanoman että Laios oli joutunut rosvojoukon käsiin ja
-murhattu. Väliajoilla laulaa kuori laulun ylpeyden rikollisuudesta
-ja kostosta, jota jumalia halveksivaiset ansaitsevat. Korintosta
-tulee nyt sanansaattaja, joka ilmoittaa että Polybos on kuollut ja
-Oidipos valittu hänen jälkeensä hallitsijaksi. "Mitäpä on teidän
-ennustuksistanne?" lausuu Iokaste; mutta kun sanansaattaja vieläkin
-kertoo Korinton kuningattaren ottaneen Oidipon kasvattipojakseen, ja
-kun ruvetaan tarkemmin tutkimaan lapsen oikeata sukuperää -- silloin
-syöksyy Iokaste epätoivoissaan sivu-oven kautta ulos. Nyt tuodaan
-paikalle vanha paimen, joka löysi lapsen, ja kun Oidipos on kuullut
-hänen todistuksensa, huudahtaa hän musertunein mielin:
-
-    Voi kauheaa, voi kaikki ilmi tullut on!
-
-Hänen poistuttuaan ja kuorin laulettua laulun onnen
-epäluotettavuudesta, tulee palvelija ja ilmoittaa Iokasten
-hirttäytyneen ja Oidipon puhkaisseen silmänsä kultasoljilla, jotka
-oli siepannut kuolleen puoliso-äitinsä puvusta. Portit avautuvat
-ja Oidipos tuodaan esiin. Veri valuu virtanaan hänen silmistään,
-ja kuori kauhuissaan kysyy, mikä mielettömyys on saattanut hänet
-tähän turmiokkaasen tekoon. Oidipos syyttää Apolloa, mutta ei kadu
-viimeistä tekoaan:
-
-    Miks' näkö sillä ois,
-    Jon nähtäväks' ei löydy mitään suloisaa?
-
-Nyt astuu esiin Kreon. Oidipos pyytää, että Iokaste saisi
-kunniallisen hautauksen ja ettei tyttäriä jätettäisi ilman hoitoa.
-Itse haluaa hän lähteä vuorille. Tyttäret tuodaan sisälle, ja hellin,
-sydäntä särkevin sanoin heidän synkkää tulevaisuuttaan surkuteltuaan
-katoo Oidipos Kreonin saattamana palatsiin, kuorin valittaessa ja
-lopettaessa laulunsa tuolla ikivanhalla viisauslauseella, ettei
-pidä ylistää ketään onnelliseksi, ennenkuin hän on surutonna nähnyt
-viimeisen elonpäivänsä laskevan.
-
-
-Oidipos Kolonossa.
-
-Vastoin aikomustaan jäi Oidipos useaksi vuodeksi Thebeen, jossa häntä
-hellästi hoitivat tyttärensä Antigone ja Ismene, jossa hän toivoi
-saavansa rauhassa kuolla. Mutta hänen omien poikainsa Eteokleen
-ja Polyneikeen neuvosta ajoi Kreon, joka uudestaan oli noussut
-Theben valtaistuimelle, Oidipon ulos maailmaan. Uskollisen ja
-alttiin tyttärensä Antigonen seurassa tulee hän kauan harhailtuaan
-luonnonihanuudestaan ylistettyyn Kolonoon Athenan läheisyydessä,
-missä kostottarilla oli pyhä lehtonsa. Kun hän ohikulkevilta oli
-saanut tietää tulleensa juuri tähän lehtoon, lausuu hän hartaan
-toivonsa saada siellä lopettaa surullisen elämänjuoksunsa -- jo
-riutuneena entisen Oidipon surkuteltavaksi varjokuvaksi. Mutta
-kuori, jossa on laulajina vanhuksia Kolonosta, lausuu suuttumuksensa
-siitä, että hän on astunut pyhään lehtoon. Antigonelta saavat he
-tietää, kuka hän on, ja vaativat häntä lähtemään heidän lehdostansa.
-Oidipos turvautuu Athenan kuninkaasen Teseyhyn, mutta äkkiä Ismene
-tulee kertoen veljiensä kiistelevän Theben valtikasta ja Kreonin
-olevan tulossa Oidipoa vangitsemaan. Kuori kehoittaa Oidipoa uhrilla
-lepyttämään kostottaria. Koska itse on sokea, antaa hän tyttärilleen
-toimeksi suorittaa määrätyt uhritemput. Sillä aikaa saapuu Teseys, ja
-tälle kertoo Oidipos Kreonin vainoovan hänen henkeänsä, voidakseen
-haudata hänet Thebeen ja siten lepyttääkseen jumalat. Teseys lupaa
-hänelle kansalaisoikeuden ja turvaa Athenassa. Kukkaistuoksuisilla
-säkeistöillä ylistää kuori Kolonoa, Attikan ihaninta nurminiittyä,
-mutta samassa Kreon saapuu aseellisin seuruein ja kutsuu Oidipoa
-takaisin Thebeen. Kun Oidipos kieltäytyy sinne palaamasta,
-tarttuu seurue Antigoneen ja Ismeneen viedäksensä heidät pois
-panttivangeiksi, ja Kreon itse on juuri käynyt kiinni Oidipoon, kun
-Teseys tulee paikalle. Tämä käskee joukkojaan vapauttamaan vangitut
-naiset ja moittii Kreonia hänen käytöksestään. Kreon puolustaa
-itseänsä mainitsemalla ne kauheat rikokset, joihin Oidipos ja hänen
-puolisonsa, Kreonin oma sisar, olivat tehneet itsensä syypäiksi.
-Oidipos taas puolestaan koettaa torjua häpeällisiä syytöksiä,
-lausuen ettei hänellä eikä hänen onnettomalla puolisollansa ollut
-vähäistäkään aavistusta vasten heidän tahtoaan tehdyistä rikoksista.
-Teseys vaatii Kreonia lähtemään mukaan vangittuja etsimään, ja lupaa
-Oidipolle toimittaa hänen lapsensa takaisin. Kuori kuvaa elävillä,
-ylevämielisillä sanoilla ryöstettyjen etsimistä ja pelastusta.
-Teseys palaa heidän seurassaan ja ilmoittaa Oidipolle, että hänen
-vanhin poikansa Polyneikes pyytää saada häntä puhutella. Polyneikes
-kertoo, miten hänen veljensä oli häntä loukannut, ja pyytää isältänsä
-anteeksi sopimatonta käytöstään; mutta tämä ei ota leppyäkseen,
-vaan uudistaa kiroukset, joilla jo ennemmin oli kironnut poikaansa.
-Syvästi liikutettuna näistä ankarista sanoista aikoo Polyneikes
-palata takaisin Thebeen, mutta rukoilee ensiksi sisarilleen siunausta
-ja pyytää heitä pitämään huolta siitä, että hän kuoltuaan saa
-kunniallisen hautauksen. Kauhea ukkosen ilma syntyy, ja pelästynyt
-kuori kutsuu Teseystä. Oidipos tuntee kuoleman enteitä ja pyytää
-Teseystä sekä tyttäriään saattamaan häntä sinne, mihin Hermes ja
-manalan jumalatar (Persefone) oppaina edellä kulkevat. Kuori laulaa
-murhelaulun, ja sanansaattaja kertoo lopputapaukset. Oidipos on
-saapunut jyrkänteelle, josta vaskiportaat johtavat "maan poveen".
-Siellä hän kylpee ja pukeutuu tuonen pukuun. Syvyyksistä kuuluu
-pauhua, tytöt pakenevat pelästyneinä isänsä syliin. Silloin jumalain
-äänet huutavat Oidipoa. Hän käskee tyttäriänsä poistumaan; ainoastaan
-Teseys saapi jäädä katsomaan, miten jumalat ihmeellisellä tavalla
-tempaavat hänet huokauksetta, kärsimyksettä pois maailmasta.
-
-
-Antigone.
-
-Jos "Kuningas Oidipos" oli näytelmä, jota muinaisaikoina enimmin
-ihailtiin, niin pidetään sitä vastoin nykyisinä aikoina "Antigonea"
-parhaimpana, jaloimpana naisen ylevyyttä esittävänä tuotteena, mikä
-koskaan on runoilijan kädestä lähtenyt.
-
-Antigone ja Ismene elävät Kreonin holhouksen alaisina, kun Thebeä
-tulee piirittämään Polyneikes, toivoen voivansa riistää valtikan
-nuoremmalta veljeltään Eteokleelta, joka on hänet karkoittanut
-valtaistuimelta. Näytelmä alkaa aamulla Polyneikeen kaaduttua
-ja tappiolle joutuneiden Argivilaisten paettua. Ensimmäisessä
-näytöksessä nähdään Theben palatsi. Sisaret astuvat sisälle puhuen
-Kreonin käskystä, että ainoastaan Eteokles -- molemmat veljet
-olivat taistelussa kaatuneet -- saa kunniallisen hautauksen,
-mutta Polyneikeen ruumis jätetään itkemättä ja hautaamatta --
-joka viimemainittu seikka oli rikos Kreikkalaisten pyhimpiä
-velvollisuuksia vastaan, oli haudattava sitten vihollinen taikka
-ystävä. Ismene koettaa saada Antigonea luopumaan niskoittelustaan
-kuninkaan käskyä vastaan, mutta tämä vastaa:
-
-    Tee niinkuin tahdot, itse hänet hautaan mä.
-    On kuolo teon moisen eestä ihanaa,
-
-ja menee päätöstään toimeen panemaan. Kuori laulaa voittohymnin.
-Kreon esiintyy täydessä kuninkaan asussa ja selittää komealla
-isänmaallisella puheella, miksi hän niin eri tavalla on päättänyt
-kohdella veljesten ruumiita. Kun hän on lopettanut puheensa, syöksyy
-vartija huoneesen ja kertoo jonkun salaa mullalla peittäneen
-Polyneikeen ruumiin ja suorittaneen tavanmukaiset uhritoimitukset.
-Kuningas raivostuu ja uhkaa hirttää kuorilaulajina olevat Thebeläiset
-vanhukset, jos eivät ilmaisisi kavaltajaa. Kuori laulaa laulun, ja
-sitten astuu sisälle vangittu Antigone Kreonin seurassa. Nyt kertoo
-vartija, että Antigone vangittiin juuri sirottaessaan multaa ja
-vuodattaessaan juomauhria kuolleen yli. "Tunnustatko vai kiellätkö
-tämän teon?" kysyy Kreon. "Minä tunnustan enkä suinkaan kiellä sitä
-tehneeni", vastaa Antigone, joka yhä koettaa puolustaa käytöstään.
-Kreon, vielä vimmastuneempana, lupaa ettei hän pääse rangaistuksesta.
-Kun Kreon hänelle selittää, että kunnia, jonka hän on osoittanut
-Polyneikeelle, isänmaan viholliselle, on loukkaus toista veljeä,
-isänmaan puolustajaa, kohtaan, vastaa Antigone:
-
-    "Vain rakkautta suoda voin, vaan vihaa en".
-
-Nyt saapuu Ismene ja pyytää päästä kuolemaan sisarensa kanssa, mutta
-Antigone vastaa:
-
-    Et kuolla kanssain voi. Sä toisen teost' et
-    Voi mennä kuolemaan; mun surmain tarpeeks' on.
-
-Kuningas käskee vartijaa viemään heidät molemmat pois. Kuori laulaa
-laulun, ja Haimon, Kreonin poika ja Antigonen sulhanen, astuu sisään
-ja rukoilee kihlatun morsiamensa puolesta. Kreon vastaa, että pojan
-tulee totella isäänsä, ja toivoo, ettei hän ole menettänyt järkeään
-rakkaudesta naiseen. Turhaan koettaa Haimon herättää eloon isänsä
-jähmettyneitä tunteita; Kreon pysyy vakavasti päätöksessään: "Hänen
-pitää kuoleman!" Kuori laulaa laulun rakkauden kaikkivoivaisuudesta
-ja puhkee liikutuksesta kyyneliin, kun Antigone viedään ulos elävänä
-haudattavaksi. Itse valittaa impi surkeaa kohtaloaan, kun hänen
-täytyy vaeltaa manalan majoille turvatonna, kenenkään itkemättä
-ja naimatonna, mutta lohduttaa itseään sillä, että uskollisesti
-on täyttänyt velvollisuutensa omaisiaan kohtaan. Kun Antigone on
-viety pois, astuu ennustaja Teiresias esille, uhkaa Kreonille
-vastaisia onnettomuuksia ja neuvoo häntä vapauttamaan Antigonen ja
-hautaamaan Polyneikeen. Kreon ivaa ja pilkkaa vanhusta, joka nyt
-suoraan ennustaa hänelle veren tulevan kostettavaksi verellä. Vihdoin
-myöntyy pelästynyt Kreon ja lähtee raskain mielin noudattamaan
-annettuja neuvoja. Kuori pyytää Dionysoa suojelemaan kaupunkia, ja
-nyt avautuu solmu solmulta surullinen päätös. Sanansaattaja kertoo
-Kreonin tullessaan "tuonen morsiuskamariin", jonka sisään Antigone
-oli muurattu, tavanneen vangin hirttäytyneenä. Tämän nähdessään
-syöksi Haimon miekan rintaansa ja kaatui maahan morsiamensa viereen.
-Kun kuningatar Eyrydike saa sen kuulla, rientää hän palatsiin, ja
-Kreonille, joka astuu sinne kantaen poikansa ruumista, tulee vastaan
-toinen sanansaattaja kertoen kuningattaren kuolleen: omalla kädellään
-pisti hän tikarin rintaansa. Kreon toivottaa itsellensä kuolemaa,
-kuori ylistää nöyrää mielialaa parhaaksi, ja kappale loppuu.
-
-
-Aijas.
-
-Aijas, Telamonin poika ja Akilleyn serkku, oli kookkain ja voimakkain
-Kreikkalaisista sankareista Troijan luona. Kuitenkin oli hänen ylpeä
-ja jumalaton käytöksensä herättänyt jumalten vihaa; sentähden sai
-Akilleyn kuoltua Odysseys kaatuneen sankarin varusteet, jotka Aijas
-oli vaatinut itselleen.
-
-Kappaleen alussa ilmestyy Athene Odysseylle, kun tämä Troijan
-kentällä seuraa tuntemattoman miehen jälkiä, joka yöllä oli tappanut
-karjalaumat ja niiden vartijat. Jumalatar sanoo hänelle, että
-vimmastunut Aijas varmaankin olisi surmannut Atreyn pojat, ellei hän
-olisi viekoitellut raivostunutta urosta pitämään lampaita ja härkiä
-vihamiehinään. Hän kutsuu Aijaan ulos teltasta, ja sankari astuu
-esille yhä vielä hehkuen koston himosta ja lupaa laittaa Odysseys
-"ketulle" saman lopun, kuin minkä hän härkiä ja lampaita tuhotessaan
-luuli vastikään saattaneensa Atreyn pojille. Odysseys säälii häntä,
-mutta Athene kieltää suosikkiaan asettumasta taivaallisten tahtoa
-vastaan. Kuori, jossa laulajina on Salamiilaisia sotureja, astuu
-sisälle ja etsii johtajataan Aijasta. Huhuna ovat he kuulleet hänen
-tuhonneen voittosaaliin, karjan, ja kehoittavat häntä korppikotkana
-saattamaan kauhua kateellisten panettelijani lintuparveen. Tekmessa,
-Aijaan puoliso, tulee ulos teltasta ja kertoo sankarin taivaallisten
-tahdosta käyneen mielettömäksi. Edellisenä yönä oli Aijas vastoin
-puolisonsa varoitusta, johon hän oli vastannut kreikkalaisella
-sananparrella: "Vaiti olo on naisen kaunistus", lähtenyt aseissa
-ulos ja palatessaan tuonut useita eläimiä, jotka sitten tappoi ja
-nylki siinä luulossa, että ne olivat hänen ihmis-vihollisiansa.
-Vihdoin tuli hän taas järkiinsä ja kärsi kauheita omantunnon vaivoja.
-Tekmessa avaa teltan, ja Aijaan nähdään mietiskelevänä istuvan
-tapettujen eläinten vieressä. Hän huutaa kuorille: "Tappakaa myöskin
-minut, minä kurja murhaaja!" Hän muistelee mennyttä elämäänsä, joka
-hänen maanmiestensä kateuden ja jumalten vihan kautta oli kunniasta
-vaipunut häpeään. Tekmessa ja kuori koettavat häntä lohduttaa, mutta
-turhaan. Muistuttaen heitä, ettei kokenut lääkäri koskaan käytä
-parantavia loihtusanoja missä syvä leikkaus on tarpeen, pyytää hän
-saada jäädä yksin. Kuori valittaa kovaa kohtaloa, joka on urheata
-sankaria kohdannut. Vihdoin selittää Aijas tehneensä päätöksen: hän
-on kulkeva sitä tietä, jota hänen tulee kulkea, ja pian saadaan
-kuulla hänen kärsimystensä lopun olevan lähestymässä. Kuori iloitsee
-tästä. Mutta nyt tulee sanansaattaja, joka kysyy Aijasta ja sanoo
-tämän veljen Teukron saapuneen ja ennustajan Kalkaan neuvoneen, että
-Aijasta ei pidä päästää ulos ennen auringon laskua. Seuraavassa
-kohtauksessa istuu sankari meren rannalla katsellen miekkaansa, jonka
-on asettanut maahan kärki ylöspäin. Hän rukoilee jumalia, joita hän
-tahtoo lepyttää verellään, sanoo elämälle jäähyväiset ja syöksyy
-miekkaansa. Teukros valittaa veljensä kuolemaa ja arvelee kohtalon
-määränneen, että kuten Hektor oli sidottu Akilleyn vaunuihin Aijaalta
-saadulla vyöllä, niin kaatui nyt Aijas Hektorilta saamaansa kalpaan.
-Teukron tehdessä valmistuksia Aijaan ruumiin hautaamista varten,
-tulee Menelaos ja vaatii että se jätettäisi hietarannalle lintujen
-syötäväksi. Teukros kieltäytyy tottelemasta hänen käskyään, ja sillä
-aikaa kuin Menelaos on poissa noutamassa veljeänsä Agamemnonia,
-kaivaa hän haudan. Agamemnon tulee ja herjaa Teukroa loukkaavilla
-uhkasanoilla. Syntyy kiista, josta olisi saattanut tulla ikäviä
-seurauksia, jos ei Odysseys olisi saapunut sitä keskeyttämään ja
-ruvennut välittäjäksi, kehoittaen Agamemnonia seuraamaan jalon
-mielenlaatunsa ja hyvän järkensä neuvoja. Kääntyen Teukron puoleen
-tarjoo Odysseys apuaan hautaukseen, mutta tästä veli kiitollisena
-kieltäytyy, koska se ehkä saattaisi olla vainajasta vastenmielistä.
-
-
-Trakialais-immet.
-
-Kappale, joka on saanut tämän nimityksen sentähden että
-kuorilaulajoina siinä on Trakialaisia impiä, kertoo Herakleen
-rakkaudesta Deianeiraan, ja tapauspaikkana on Tessalian kaupunki
-Trakis. Deianeira astuu esille ja kertoo katselijoille huolensa.
-Monien koettelemusten jälkeen on hän päässyt Herakleen puolisoksi.
-Herakles on hyvänluontoinen ja heillä on monta lasta; mutta sankari
-ei koskaan pysy kotosalla: hänen elämänsä on "ikuista menoa ja
-tuloa", ja nyt hän on jo viisitoista kuukautta ollut poissa.
-Deianeiran vanhin poika, Hyllos, tulee sisälle ja kehoittaa äitiään
-rohkaisemaan mielensä: isä on nyt Eyrytossa Eyboian saarella
-jokseenkin lähellä Trakiin kaupunkia. Hän lähettää poikansa sinne, ja
-kuori aloittaa laulun auringolle, pyytäen sitä ilmoittamaan, missä
-Herakles oleskelee. Kuorin koettaessa lohduttaa Deianeiraa, vastaa
-tämä, että niin nuoret immet, kuin kuorilaulajat ovat, eivät vielä
-aavistakaan puolison ja äidin nuolia. Sanansaattaja tulee ja kertoo
-Herakleen loistavana voittokunniassaan olevan matkalla kotiin, ja
-Likas, sankarin airut, saattaa sisälle joukon vangittuja naisia.
-Yhä rauhattomampana kääntyy Deianeira useilla kysymyksillä erään
-orjattaren puoleen. Tämä ei vastaa mitään; Likas selittää, ettei
-nainen halua puhua, ja viepi vangit pois. Nyt tulee sanansaattaja
-takaisin ja ilmoittaa Herakleen rakastuneen naiseen, ja kun airut
-uudelleen esiintyy, houkuttelee Deianeira, ollen säälivinään
-orjatarta, hänet ilmoittamaan totuuden. Sukkamielisenä muistaa
-Deianeira itsellään olevan tallella veri, jota Herakleen surmaama
-kentauri Nessos kehoitti häntä kätkemään rakkautta herättävänä
-taikakeinona. Tähän vereen hän kastaa uuden puvun ja antaa sen
-Likaalle ankaralla käskyllä, ettei sitä saa kukaan muu kuin hänen
-miehensä käyttää. Kuitenkin rupee hän epäilemään Nesson rehellisyyttä
-ja häntä huolettaa ajatus, että veressä ehkä on Hydran myrkkyä, johon
-Herakles oli kastanut nuolensa. Äkkiä syöksyy Hyllos sisälle syyttäen
-äitiään isänsä murhasta. Hyllos on juuri nähnyt ne kauheat tuskat,
-joita isä kärsi myrkytyksestä, kun tämä paluumatkalla oli pysähtynyt
-uhratakseen Zeylle. Kykenemättä häätämään pahaa, jonka tietämättänsä
-on saattanut rakastetulleen, kuuntelee Deianeira äänettömänä poikansa
-moitteita, peittää kasvonsa ja lähtee, kuten imettäjä sitten kertoo,
-murhaamaan itsensä. Kuorin surkutellessa hänen kohtaloaan kannetaan
-sisälle Herakles makaavana paareilla. Hän herää; tuskat palautuvat,
-ja niiden poltetta kärsiessään käskee hän poikaansa paljastamaan
-miekkansa ja säälimättä syöksemään sen isänsä niskaan. Kun Hyllos
-ei suostu tätä tekemään, puhkee Herakles uudelleen valituksiin
-ja pyytää, että Deianeira tuotaisiin hänen luokseen, jotta hän
-saattaisi musertaa tämän. Hyllos puolustaa äitinsä viattomuutta,
-kuvaa kuinka kaikki on tapahtunut ja kertoo Deianeiran hengellään
-koettaneen sovittaa tietämättömyydessä tekemäänsä rikosta. Nyt
-Herakles huomaa, että kaikki on tapahtunut jumalten tahdosta. Oli
-ennustettu, että hänet oli surmaava "synkkään tuonen valtakuntaan
-kuuluva kansalainen", ja nyt olikin ennustus käynyt toteen, kun hurja
-Nessos vielä kuoltuaan murhasi elossa olevan sankarin. Nyt Herakles
-rauhoittuu, pyytää poikaansa käsivarsillaan kantamaan hänen ruumiinsa
-Oita vuorelle ja siellä polttamaan sen öljypuusta ja tammesta
-tehdyllä roviolla.
-
-
-Filoktetes.
-
-Herakles lahjoitti jousensa ja myrkytetyt nuolensa aseenkantajalleen
-Filokteteelle, joka Kreikkalaisen sotajoukon mukana seurasi Troijaan.
-Mutta matkalla puri häntä hänen onnettomuudekseen Kryse saarella
-myrkyllinen käärme jalkaan. Hänen kärsimyksensä olivat niin suuret,
-että Kreikkalaiset Odysseyn neuvosta veivät hänet maalle ja jättivät
-Lemnos saareen, joka on kappaleen tapahtumapaikkana.
-
-Koko yhdeksän vuotta oli Filoktetes yksinään oleskellut tällä
-autiolla saarella, kärsien haavaansa. Ainoastaan silloin tällöin
-toi hänelle ruokaa ja vaatteita joku ohikulkeva laiva, joista ei
-yksikään kuitenkaan ottanut viedäkseen häntä takaisin Kreikkaan.
-Sillä välin oli Priamon vangiksi joutunut poika ilmoittanut oraakelin
-ennustuksen, ettei Troijaa koskaan voitaisi valloittaa ilman
-Herakleen jousta ja nuolia. Jotta nämät saataisiin lähetettiin laiva
-Lemnos saareen, ja laivassa olivat muiden muassa myöskin Odysseys
-ja Neoptolemos, Akilleyn poika. Kappaleen alkaessa ovat nämät
-kaksi sankaria nousseet maalle saareen ja löynneet luolan, jossa
-Filoktetes oleskelee. Odysseys tahtoo lähettää Neoptolemon sinne ja
-neuvoo häntä käyttämään valhetta ja viekkautta. Nuorukainen ei halua
-käyttää tällaisia keinoja, mutta Odysseys hänelle vakuuttaa kielen
-saavan aikaan enemmän kuin parhaatkaan toimet. Valehteleminen ei ole
-häpeällistä, kun se pelastaa vaarasta. Jousi on saatava, jotta Troija
-voitaisiin kukistaa, ja jos Neoptolemos voi sen viekkaudella hankkia,
-niin hän, Odysseyn mielestä, saavuttaa itselleen kaksinkertaisen
-kunnian, sekä viisaudesta että urhoollisuudesta. Olkoon menneeksi,
-virkkaa nuorukainen, minä en huoli hävetä mitään! Kuori, jossa on
-laulajina Neoptolemon seuralaisia, laulaa, vakoellen, laulua juuri
-kun Filoktetes astuu esille. Riemuissaan nähdessänsä maanmiehiään
-ja kuullessaan äidinkielensä suloista sointua kertoo hän vaiheensa
-ja kuuntelee ihastuksissaan uutisia, joita hänelle kerrotaan,
-erittäinkin sitä että Odysseys, hänen vanha vihamiehensä, oli
-itselleen anastanut ne aseet, jotka olivat olleet Neoptolemon
-isän Akilleyn omat. Yhtäkkiä on Neoptolemos haluavinaan taas
-palata laivoille ja jatkaa matkaa kotiin; hän lausuu Filokteteelle
-jäähyväiset ja toivottaa hänelle pikaista parantumista. Sairas raukka
-hätääntyy nähdessänsä uudelleen jäävänsä yksikseen ja hylätyksi, ja
-pyytää päästä matkaan. Vihdoin suostuukin Neoptolemos. Kulkiessaan
-laivalle rupee Filoktetes taas tuntemaan haavassaan niin kovia
-tuskia, että hän jättää jousensa Neoptolemon haltuun siksi kuin
-ennättäisi lyhyellä unella virkistää vaivoista riutuneita voimiaan.
-Kun hän herää ja ollaan lähdössä laivalle, lopettaa Neoptolemos
-teeskentelemisen ja sanoo matkan määränä olevankin Troija, jonne
-aikovat viedä Filokteteenkin. Filoktetes vihan vimmoissaan herjaa
-hänen petollisia vehkeitään ja pyytää vihdoin saada jäädä saareen
-menehtymään kurjuuteen luolassaan. Kun Neoptolemos viimein
-näyttää myöntyvän, syöksyy sisälle Odysseys. Nähdessään tämän
-verivihollisensa aikoo Filoktetes, tuntien voimattomuutensa, syöksyä
-kallion jyrkänteeltä mereen; mutta häntä estää siitä Odysseys,
-joka ilkkuen selittää hänelle, että hänen apunsa Troijan luona on
-tarpeeton, kun Kreikkalaisilla jo on hallussaan hänen jousensa;
-jääköön hän vain Lemnos saareen, se on yhden tekevää. Kuori koettaa
-lohduttaa kovaonnista, ja samassa Odysseys ja Neoptolemos, jotka
-ovat poistuneet, tulevat takaisin. Viimemainittu, joka häpee
-petollisuuttaan, antaa, Odysseyn vastustuksesta huolimatta, kaaren
-takaisin Filokteteelle, pyytäen häntä vapaaehtoisesti seuraamaan
-heitä Troijaan. Filoktetes kieltäytyy, ja Neoptolemos on juuri
-luvannut viedä hänet kotiinsa Kreikkaan, kun Herakles tulee liidellen
-ilmassa utupilvellä ja käskee Filoktetesta seuraamaan mukana
-Troijaan, jossa hänen haavansa parannetaan, ja ennustaa, että hän
-on surmaava Pariin ja että hän tulee luettavaksi Kreikkalaisten
-mainioimpien miesten joukkoon. Nyt Eiloktetes iloisena suostuu ja
-lausuu sydämelliset jäähyväiset autiolle rannikolle, jossa kolkkoon
-luolaan syöksähtänyt laine usein oli kastellut hänen tukkaansa ja
-vuori kajahdellut hänen vaikerruksistaan, kun hän tuskissaan rukoili
-jumalten apua.
-
-
-Elektra.
-
-Tässä murhenäytelmässä käsitellään ainetta, jota jo ennen Aiskylos
-on käyttänyt: Oresteen palausta kotiin ja kostotyötä, jolla tämä
-rankaisee äitinsä Klytemnestran ja hänen rakastajansa Aigiston
-rikoksia.
-
-Tapauspaikka on Agamemnonin palatsi Argossa. Kaksi nuorukaista,
-Orestes ja Pylades, astuu esiin saman vanhan palvelijan seurassa,
-joka, silloin kuin Oresteen isä murhattiin, pelasti pojan ja kasvatti
-hänet mieheksi.
-
-Orestes lausuu ystävilleen tulleensa sinne pyhää kostotyötä varten.
-Hän lähettää palvelijan tiedustelemaan ja käskee häntä ilmoittamaan,
-että Orestes on Pytialaisissa leikeissä pudonnut vaunuista ja
-heittänyt henkensä. Kun nämät ovat poistuneet ensin lähteäksensä
-Agamemnonin haudalle uhraamaan, astuu ulos Elektra, Oresteen sisar,
-impiparven (kuorin) seurassa. Vaikka jo monta vuotta on kulunut
-siitä kuin hänen mainehikas isänsä (Agamemnon) kaatui hänen äitinsä
-ja Aigiston murhakirveestä "kuten metsän tammi puunhakkaajain
-iskuista", niin ei Elektra voi unhottaa eikä antaa anteeksi rikosta.
-Valituksillaan on hän vihoittanut äitinsä ja Aigiston. Turhaan on
-hän odottanut Orestesta kostajaksi -- näyttää siltä kuin jumalat
-sallisivat rikollisten jäädä rankaisematta. Kuori koettaa turhaan
-lohduttaa häntä, ja kun hänen sisarensa Krysotemis tulee, aikoen
-lähteä hautauhria toimittamaan, moittii häntä Elektra kavalluksesta,
-jonka hän muka tekee isä vainajataan kohtaan istuessaan
-herkkupöydässä yhdessä murhaajien kanssa. Krysotemis sanoo äitinsä
-lähettäneen hänet uhria toimittamaan, sentähden että hän unissaan oli
-nähnyt kuolleen puolisonsa iskevän valtikkansa maahan, ja valtikasta
-versoi kukoistava lehvä, joka verhosi koko Mykenen. Elektra kieltää
-sisartaan loukkaamasta vainajata semmoiselta taholta tulleella
-uhrilla; paljoa parempi olisi, että hän uhraisi kiharoita hiuksistaan
-ja rukoilisi jumalia, että saattaisivat Oresteen palaamaan.
-Kuori laulaa oodin, jossa ennustetaan kostoa. Nyt astuu sisälle
-Klytemnestra ynseänä ja ylpeämielisenä, soimaa Elektraa ja puolustaa
-kauheaa tekoaan, sanoen sitä Ifigeneian uhraamisen sovitukseksi.
-Elektra muistuttaa häntä siitä, että Agamemnon oli pakoitettu
-lepyttämään Artemiin (Dianan) vihaa; mutta jos veri on kostettava
-verellä, niin nyt olisi Klytemnestran vuoro, ja jos Elektra vain
-kykenisi, niin hän itse ryhtyisi kostotyöhön. Klytemnestra rukoilee
-Apollolta suojelusta, ja vastaukseksi siihen tulee samassa palvelija
-tuoden valheellisen sanoman Oresteen kuolemasta. Kuningatar pyytää
-syvästi liikutettuna saada lähempiä tietoja poikansa kuolemasta, joka
-laveasti kerrotaankin. Klytemnestra huudahtaa:
-
-    Luja on äidin rakkaus; hänen rinnassaan
-    Ei vihaa syttymään saa tehty vääryyskään.
-
-Mutta pian haihduttaa huolen tuo mieltä keventävä tunne, että kostaja
-nyt on poissa, ja kuningatar lähtee iloisena palatsiin sanansaattajan
-seuraamana.
-
-Elektra on epätoivoissaan. Hänen sisarensa tulee ja kertoo
-tavanneensa isänsä haudalla kukkia ja hiuskiharan, joka on Oresteen
-tukan värinen.
-
-Elektra vastaa, että Orestes on kuollut, ja ehdottaa että he
-molemmat yhdessä nyt toimittaisivat kostotyön; mutta tähän ei
-ole Krysotemiillä rohkeutta. Aika on täperällä; kun Orestes
-sanansaattajalta on saanut tietää Klytemnestran olevan yksinään
-palatsissa, menee hän sinne sisälle Pyladeen seurassa. Ensiksi
-kuullaan Klytemnestran huutavan Aigistoa ja sitten valittaen
-rukoilevan armoa. Orestes ja hänen ystävänsä astuvat ulos veriset
-miekat kädessä. Samassa tulee Aigistos riemuiten saadusta uutisesta.
-Hän kysyy Elektralta, onko tämän veli todellakin kuollut, ja saa
-immeltä vastaukseksi, että hän itse voi nähdä siitä todistuksen
-palatsissa. Hän käskee avata portit selki selälleen, ja nyt
-nähdään peitetyt ruumiinpaarit. Orestes kehoittaa häntä nostamaan
-paariverhoa; hän tekee niin ja näkee kuningattaren ruumiin. Hän
-älyää nyt heti, että vieras on Orestes, ja pyytää saada lausua yhden
-ainoan sanan; mutta Elektran kiihoittamana käskee Orestes häntä heti
-menemään sisälle -- hänen pitää kuoleman samalla paikalla, jossa
-surmasi Agamemnonin. Aigistos meneekin Oresteen seurassa, ja kappale
-loppuu.
-
-
-
-
-Eyrypides.
-
-
-Kuoli v. 406 e.Kr.
-
-Pitkän elämänsä aikana näki Eyrypides, joka oli syntynyt Salamiissa
-v. 480 e.Kr. ja jo kahdeksantoista vuoden iällä rupesi kirjoittamaan
-murhenäytelmiä, Athenan kasvavan puumuurien suojaamasta kylästä,
-joka Persialaisten hyökkäyksien aikana oli kukistumaisillaan,
-uudeksi uhkeaksi kaupungiksi, ja Kimonin ja Perikleen päivinä
-suurenemistaan suurenevan etevien taitelijain kaunistamana ja
-kuuluisana asukastensa hienosta taideaistista ja suuresta henkisestä
-sivistyksestä. Vanhoilla päivillään sai hän vielä nähdä alun tämän
-suuruuden kukistumiseen, kun ylellisyys ja velttous verkalleen
-musersivat valtion voiman ja saattoivat sen kunnian loisteen
-sammumaan. Eyrypideen näytelmien katselijoina oli kansaa kaiken
-säätyistä ja ikäistä, Hellaan eri heimojen edustajia ja muukalaisia
-läheisistä maista, jotka huvikseen taikka asioilla kävivät ihanassa
-pääkaupungissa, "Kreikan silmässä".
-
-
-Alkestis.
-
-Kohtalon jumalattarien päätöksen mukaan oli Admetos, Tessalian
-kaupungin Ferain kuningas, kuoleva, mutta Apollo on saanut aikaan,
-että hän jäisi eloon, jos joku toinen suostuisi kuolemaan hänen
-asemestaan. Kaikki kieltäytyivät uhrautumasta; ainoastaan Alkestis,
-kuninkaan puoliso, oli valmis omalla hengellään pelastamaan hänen
-henkensä. Kappaleen alussa odottaa kuolema uhriansa ulkopuolella
-palatsin porttia. Itkien ja valittaen sanoo Alkestis jäähyväiset
-puolisolleen, lapsilleen ja talonväelle. Heti hänen kuolemansa
-jälkeen tulee Herakles vieraaksi. Kun tämä huomaa, että talossa
-surraan, aikoo hän jatkaa matkaansa; mutta Admetos pakoittaa hänet
-jäämään taloon ja käskee valmistaa hänelle aterian. Palvelevaa
-orjaa suututtaa vieraan suuri ruokahalu ja iloinen mieliala, jota
-tämä osoittaa ääneensä laulaen. Herakles neuvoo orjaa luopumaan
-äreydestänsä; mutta saatuaan tietää Admeton menettäneen puolisonsa,
-muuttaa hän mieltä ja päättää heti pelastaa Alkestiin ja temmata
-hänet kuoleman kourista. Hän tekeekin tämän sankarityön ja tuo
-Alkestiin, voitettuaan "henkien kuninkaan" tuimassa taistelussa,
-takaisin hämmästyneen kuninkaan helmaan.
-
-
-Medeia.
-
-Iason on hylännyt puolisonsa Medeian ja mieltynyt toiseen naiseen,
-Korinton kuninkaan Kreonin tyttäreen, jolla ei ole levon päivää
-ennenkuin loihtutaitoisa Medeia on karkoitettu valtakunnasta.
-Kappaleen alussa varoittaa vanha imettäjä Medeian molempien poikien
-"hovimestaria" laskemasta lapsia hurjistuneen äidin läheisyyteen.
-Eukko pelkää siitä ikäviä seurauksia. Sisältä kuuluu Medeian
-vaikerrus. Lapset menevät sisälle, ja heti sen jälkeen kuullaan
-Medeian huutavan:
-
-    "Kuolkaa isänne kanssa, te ilkeän äidin kirotut lapset!"
-
-Kuori, jossa on laulajina Korintolaisia naisia, ja imettäjä
-laulavat vuorotellen lyyrillisiä laulelmia vaikertelevan Medeian
-surullisesta kohtalosta. Medeia tulee vihdoin kuorille kertomaan,
-mitä koettelemuksia ja solvauksia nainut vaimo saa kärsiä. Hän pyytää
-kuoria olemaan asiasta puhumatta, jos hän ehkä keksisi keinon kostaa,
-ja kuori lupaa tämän, koska hänellä on täysi oikeus kostaa miehensä
-uskottomuutta. Nyt saapuu paikalle Kreon ja käskee Medeiaa heti
-lähtemään poikineen pois maasta. Medeia pyytää saada jättää lähtönsä
-huomiseksi. Kreonin poistuttua hän ilmoittaa kuorille aikomuksensa
-surmata sekä Iasonin että hänen uuden morsiamensa ja tämän isän,
-Kreonin. Iason tulee ja vakuuttaa tehneensä kaikki mitä on voinut,
-estääksensä häntä maanpakoon joutumasta; hän tarjoo Medeialle
-ja lapsille tarpeellista eläkettä, jotta heidän ei tarvitsisi
-turvattomina kuljeskella vieraissa maissa. Medeia muistuttaa häntä,
-mitä palveluksia hän on Iasonille tehnyt, suostumatta vastaanottamaan
-tämän ystävällistä apua. Iason kutsuu jumalat vilpittömien
-aikeittensa todistajiksi, mutta Medeia käskee häntä menemään uuden
-morsiamensa luo ja uhkaa hänen kerran vielä katuvan uskottomuuttaan.
-Kun kuori on laulanut laulun Kypriin (lemmen jumalattaren) voimasta
-ja turmiokkaasta vihasta, saapuu paikalle Athenan kuningas, Aigeys,
-ja tarjoo loukatulle Medeialle turvaa ja suojelusta. Medeia kutsuu
-Iasonin takaisin, sanoo katuvansa vihapäissä lausututta sanojaan ja
-lupaa sopia hänen uuden puolisonsa kanssa, jolle hän lupaa lahjoittaa
-hienon koruhameen ja kultaisen seppeleen, sillä ehdolla että hänen
-lapsensa saisivat jäädä isänsä luo. Iason suostuu siihen, ja lahjat
-otetaan ilolla vastaan. Mutta ne ovat myrkytetyt, ja kun Iasonin uusi
-puoliso on niihin pukeutunut, kuolee tämä. Myöskin Kreon, joka on
-niihin koskenut, heittää kovia tuskia kärsien henkensä. Nyt syöksyy
-Iason sisälle ja etsii julmaa rikoksen tekijää, kostaaksensa kauheaa
-murhatyötä. "Etkö sinä tunne oman surkeutesi syvyyttä?" virkahtaa
-kuori. "Mitä on tekeillä?" jatkaa Iason. "Uhkaako hän ehkä minutkin
-surmata?" Kuori vastaa:
-
-    On äidin käsi poikas surmannut.
-    Ov' avaa, niin sä näet: ne venyy verissään.
-
-Portit avautuvat äkkiä, ja nyt nähdään Medeian lohikäärme-vaunuissa
-liitelevän ilmassa, vieden mukanaan lapsiensa ruumiit. Kiivaan
-sanakiistan jälkeen Iasonin ja Medeian välillä, jossa kumpikin
-koettaa kurjuudesta syyttää toistaan, liitää Medeia vaunuilla
-Korintoon, minne hän jo ennen on ilmoittanut menevänsä.
-
-
-Ifigeneia.
-
-Agamemnon odottelee teltassaan Auliissa puolisonsa Klytemnestran ja
-tyttärensä Ifigeneian tuloa. On yö. Kaikki leirissä makaavat syvässä
-unessa paitsi Agamemnon, joka suree sitä että Artemis (Diana),
-suuttuneena siitä että kuningas oli ampunut yhden pyhistä kauriista,
-vastatuulilla estää laivastoa lähtemästä vesille. Ainoastaan sillä
-ehdolla, että Agamemnon uhraa oman tyttärensä, lupaa jumalatar
-leppyä -- niin oli ennustaja Kalkas sanonut. Tämän johdosta on hän
-lähettänyt noutamaan luokseen Ifigeneiaa sekä tämän äitiä, sanoen
-syyksi tahtovansa naittaa Ifigeneian Akilleylle; mutta kohta sen
-jälkeen on hän kirjeessä, joka kuitenkin joutui Menelaon käsiin,
-kehoittanut heitä jäämään kotiin. Menelaolta saa hän sitten tietää
-puolisonsa sekä Ifigeneian ja pienen Oresteen saapuneen. Aamulla
-ajaa kuningatar lapsineen vaunuissa esiin, ja nais-kuori tervehtii
-heitä. Agamemnon ottaa heidät vastaan teeskennellyllä ilolla ja
-salaisella rauhattomuudella, mutta hänen tunteisinsa ovat jyrkkänä
-vastakohtana naisten riemu ja uteliaisuus lähestyvästä avioliitosta.
-Agamemnon koettaa turhaan taivuttaa puolisoansa palaamaan Argon
-kaupunkiin. Kun ei mistään muusta ole apua, lähtee hän neuvottelemaan
-Kalkaan kanssa. Hänen poissa ollessaan tulee Akilleys ja kummastelee
-suuresti, kun Klytemnestra häntä tervehtii vävykseen. Orjalta saa hän
-tietää asian oikean laidan, suuttuu sellaisista vehkeistä ja lupaa
-ponnistaa kaikki voimansa pelastaakseen viattoman uhrin. Nyt palaa
-Agamemnon ja huomaa salaisuuden tulleen ilmi. Hänen puolisonsa ja
-tyttärensä rukoilevat häntä luopumaan kauheasta aikeestaan, mutta
-hän vakuuttaa sen olevan tuiki mahdotonta. Akilleys syöksyy sisälle
-kertoen sotamiesten myöskin vaativan uhrityön toimittamista. Nyt
-suostuu Ifigeneia uljaasti kuolemaan. Kaikki ovat yhtä mieltä uhrin
-tarpeellisuudesta; juhlallinen hautakulkue muodostetaan, ja kuori
-laulaa kuolonhymnin kulkeissaan jumalattaren alttarille. Lopuksi
-kertoo sanansaattaja, kuinka, kun kaikki oli valmiina ja impi
-odotti uhripapin kuolettavaa iskua, tapahtui aavistamaton ihme:
-Ifigeneia oli kadonnut, ja hänen asemestaan makasi komea hirvi
-verissään alttarin juurella. Immen -- niin Kalkas selitti -- olivat
-kuolemattomat pelastaneet ja ottaneet luoksensa.
-
-
-Ifigeneia Tauriissa.
-
-Artemis oli vienyt Tauriisen Ifigeneian, joka ikään kuin ihmeen
-kautta oli pelastunut uhriksi joutumasta, ja siellä on hän nyt
-kaksikymmentä vuotta palvellut naispappina jumalattaren temppelissä.
-Silloin saapuu kreikkalaisella laivalla kaksi muukalaista, jotka
-vakoilevat temppeliä ja ovat hankkeissa ryöstää jumalattaren kuvan ja
-viedä sen Attikaan. Muukalaiset ovat Orestes ja Pylades. Ifigeneia
-sanoo edellisenä yönä uneksineensa veljestään Oresteesta. Paimen
-tulee kertoen, että rannalla on otettu vangiksi kaksi miestä,
-jotka aiotaan uhrata Artemiin alttarilla, ja kehoittaa naispappia
-valmistautumaan uhrin toimittamista varten. Vangeilta saa Ifigeneia
-tietää kaikki, mitä on tapahtunut sen jälkeen kuin hän lähti Argosta,
-ja päättää säästää toisen heistä, jotta tämä veisi kirjeen hänen
-isälleen. Vilkas kilvoittelu syntyy nuorukaisten kesken: kumpikin
-tahtoo uhrautua toista pelastaaksensa. Vihdoin tuntevat veli ja
-sisar toisensa, ja nyt tekevät he kaikki yhteisen päätöksen pettää
-kuningas Toaan ja paeta ryöstettyään mukaansa jumalattaren kuvan.
-Soturi ilmoittaa Toaalle Ifigeneian ja muukalaisten ryöstäneen kuvan,
-mutta meren ajaneen heidän laivansa takaisin rannalle. Kuningas
-kutsuu väkensä kokoon kostaaksensa tämän solvauksen, ja pakolaiset
-ovat juuri joutumaisillaan vangiksi, kun Pallas ilmestyy ja selittää
-Toaalle, että hänen tahdostaan sekä Ifigeneia että kuva viedään
-Kreikkaan, jotta Artemista siellä palveltaisiin. Sillä tavoin
-pelastuvat Agamemnonin lapset, ja uskollinen Pylades seuraa mukana
-naidakseen heidän sisarensa Elektran.
-
-
-Bachon palvelijattaret.
-
-Kadmos, Theben kuningas, oli Bachon äidinisä. Nuorekas viinin
-jumala esiintyy itse Theben palatsin ulkopuolella paluumatkalla
-pitkältä retkeltä, käytyään aina "onnellisessa Arabiassa" saakka.
-Häntä saattaa seurueensa, Bachon palvelijattaret, jotka ovat
-kuorilaulajina, ja vieraissa käynnin tarkoituksena on pyynnöllä
-tai pakolla saada Theben asukkaita, jotka tähän asti ovat
-osoittautuneet niin kylmiksi ja vihamielisiksi Bachoa kohtaan,
-ensiksi tunnustamaan hänen jumaluuttaan ja sitten palvelemaan
-häntä. Kuningas Kadmos ja hänen ennustajansa Teiresias ovat valmiit
-yhtymään yleiseen ihastukseen, mutta heitä estää siitä Penteys,
-hänkin Kadmon tyttärenpoika, jonka haltuun Kadmos oli jättänyt
-hallituksen. Penteys selittää, että hän on tekevä lopun tästä
-uudesta palveluksesta, ja uhkaa panna vaimot vankeuteen ja katkaista
-kaulan muukalais-kujeilijalta. Kadmos neuvoo häntä suvun maineen
-kohottamiseksi tunnustamaan uutta jumaluutta, mutta Penteys ei
-millään ehdolla halua ottaa osaa tähän mielettömään peijaukseen.
-Kuori uhkaa hänelle ikäviä seurauksia hänen jumalattomuudestaan. Nyt
-tuodaan Bachos esiin, kädet sidottuna. Penteys tunnustaa, että hän
-ei ole ruma, vaan päin vastoin viettelevän kaunis, mutta kuitenkin
-kehoittaa ja käskee hän, että Bachos viedään talliin ja siellä ikään
-kuin hevonen sidotaan riimusta kiinni seimeen. Vastarintaa tekemättä
-lähtee viinin jumala sinne, mutta päästää pian siteensä ja tulee taas
-ulos. Penteys tulee myöskin paikalle ja kummastelee, kuinka vanki on
-päässyt irralleen. Sanansaattaja kertoo Kitairon vuorella nähneensä
-joukoittain Bachoa palvelevia naisia. Penteys tahtoo lähteä näitä
-ahdistamaan miekalla ja kilvellä, mutta Bachos lupaa aseetonna tuoda
-heidät takaisin kaupunkiin. Haluten omin silmin nähdä nuo mielettömät
-suostuu Penteys seuraamaan Bachoa ja pukeutuu naisvaatteisin.
-Sellaisessa asussa seuraa Penteys, Theben asukkaiden nauraessa ja
-Bachon huumauttamana, mukana Kitaironille, jossa hänen kimppuunsa
-raivoisina syöksyvät naiset, muiden muassa hänen oma äitinsäkin.
-
-Penteyshän minä olen, äiti, oma poikasi, huudahtaa hän rukoillen.
-Mutta tämä ei tunne häntä, vaan riistää raivottaren voimalla häneltä
-irti vasemman käden, jonka sitten muut repivät kokonaan kappaleiksi.
-Kantaen hänen jäseniään voiton merkkeinä palaavat naiset Thebeen.
-Äiti kantaa hänen päätänsä, luullen sitä jalopeuran pääksi. Nyt astuu
-esille Bachos ja lausuu, että Kadmos on muuttuva lohikäärmeeksi ja
-hänen puolisonsa vyökyyksi, jotta heidät sitten maailman lopussa
-sodan jumala Ares veisi "autuaitten maahan."
-
-
-Ion.
-
-Saadaksensa Athenasta siirtäneille Ionilaisille jumalallisen
-alkuperän kertoo Eyrypides vanhan tarun mukaan Kreusan, Erekteyn
-tyttären, synnyttäneen Apollolle pojan, jonka, hän nimitti Ioniksi
-ja kätki luolaan Akropoliin juurelle, kunnes hänet Hermes sieltä vei
-Delfoon. Täällä kasvattivat hänet mieheksi temppelineitsyet. Kreusa
-meni sitten puolisoksi Xutolle, mutta ei saanut lapsia. Kysyäksensä
-oraakelilta neuvoa tähän asiaan matkustavat molemmat Delfoon --
-Kreusa sivuaikomuksella saada tietoja pojastaan. Hän tapaa Ionin
-ja kertoo tälle elämänvaiheensa -- he eivät tunne toinen toistaan.
-Oraakelilta saa Xutos käskyn tervehtiä pojakseen ensimmäistä
-muukalaista mieshenkilöä, minkä tapaa. Ion tulee hänelle vastaan,
-mutta tämä ei välitä tällaisesta tervehdyksestä, vaan uhkaa lähettää
-nuolen Xuton keuhkojen läpi. Heidän jonkun aikaa keskusteltuaan
-leppyy kuitenkin Ion ja suostuu rupeemaan hänen pojakseen. Xutos
-tahtoo että asia aluksi pidetään salassa Kreusalta, joka ehkä ei
-heti ole valmis ottamaan vastaan niin äkkiä ilmestynyttä poikaa
-ja perillistä. Hän pyytää kuoria, jossa laulajina on Athenalaisia
-naisia, olemaan asiasta puhumatta, mutta niin pian kuin Kreusa
-tulee, saa hän kuulla kaikki; ainoastaan Ionin äidin nimeä hän ei
-saa tietää. Sukkamielissään ja suutuksissaan päättää hän, vanhan
-palvelijan kehoituksesta, myrkyttää nuorukaisen heti kun tämä tulee
-heidän kattonsa alle. Palvelija ottaa murhatyön toimittaakseen,
-jotta Kreusan itsensä ei tarvitsisi siihen ryhtyä. Kuori laulaa
-laulun, ja samassa syöksyy orja sisälle kysyen Kreusaa: tuuma on
-rauennut tyhjiin; palvelija on vangittu ja on tunnustanut; Delfon
-hallitusmiehet etsivät Kreusaa. Tämä tuomitaan kuolemaan, ja Ion
-määrätään kuolemantuomion toimeenpanijaksi. Ratkaisevana hetkenä
-astuu sisälle vanha naispappi, Pytia, joka on kasvattanut Ionia
-lapsena, ja näyttää vasun ja vaatteet, joissa Ion löydettiin. Kreusa
-tuntee ne, syleilee poikaansa ja tunnustaa Apollon tämän isäksi.
-Jumalatar käskee Kreusaa asettamaan poikansa Erekteyn valtaistuimelle
-ja ennustaa lomalaiselle heimolle mainehikasta tulevaisuutta.
-
-
-Kyklopi.
-
-Kreikassa oli tavallista, että mieltä jännittävän murhenäytelmän
-jälkeen kevennettiin yleisön mieltä hupaisella ja ivallisella
-kappaleella, niin sanotulla satyri-näytelmällä. Sellaisia on
-esimerkiksi "Kyklopi."
-
-Homeron kertomus Odysseyn seikkailusta kyklopi Polyfemon luona oli
-yleisesti tunnettu, ja muinaisia Kreikkalaisia se suuresti miellytti.
-Eyrypideen kappaleessa esiintyy Polyfemos jättiläisenä, jolla oli
-ainoastaan yksi kauhean suuri silmä ja mahtava ääni. Hänen renkinsä
-Silenos ja tämän toverit, satyrit, jotka olivat kuorilaulajina,
-olivat luultavasti irvikuvia Sokrateesta ja muista Athenalaisista
-filosoofeista. Kyklopi on ollut metsästämässä Etna vuorella ja
-tulee aterialle. Hän huomaa, että hänen poissa ollessaan on jotakin
-tavatonta tapahtunut: lampaat ovat poissa luolasta, juustovasut
-kadonneet ja Silenon kasvot turvoksissa. Ken on tämän tehnyt? kysyy
-Polyfemos. "Nuot tuossa", vastaa Silenos, sentähden etten minä
-sallinut heidän ryöstää pois sinun juustoasi ja lampaitasi. Hän
-osoittaa Odysseytä ja tämän tovereja. Polyfemos uhkaa heti valmistaa
-veitikoista oiva aterian. Turhaan selittää Odysseys, että hän ei ole
-Silenoon koskenut: lampaat on hän vaihtokaupassa saanut viinistä.
-Silenos vannoo kaikkien meren jumalten kautta, että se on valetta.
-Ei auta, vaikka kuori todistaa Odysseyn puolesta -- Polyfemos
-uskoo enemmän ukko Silenoa. Nyt Polyfemos tahtoo tietää, keitä ja
-mistä muukalaiset ovat. Odysseys ei mainitse nimeään, mutta kertoo
-heidän tulleen hävitetystä Troijasta, jossa hän oli ollut eräs
-Kreikkalaisten johtajia, ja koettaa lepyttää kyklopia ilmoittamalla
-tälle, että hän ja hänen toverinsa palvelevat meren jumalaa,
-jolle he ovat rakentaneet monta temppeliä Kreikassa. -- "Rikkaus,
-ukkoseni, on viisaan jumala; muu kaikki on tyhjää lorua. Minä teen
-aina niinkuin minua haluttaa, ja sentähden -- niellä hotkaisen
-minä nyt sinut!" vastaa Polyfemos. Odysseys huomaa joutuneensa
-ahtaammalle kuin koskaan ennen. Hän pistäytyy kyklopin luolassa ja
-palattuaan kertoo Polyfemon kyökissään latoneen kolme vaunullista
-tammipuita tulisijalle, täyttäneen mahdottoman suuren maljan
-maidolla, asettaneen tulelle ison kattilan ja kuumentaneen useita
-paistinvartaita. Sitten oli kyklopi temmannut kaksi Kreikkalaista ja
-"teurastanut heidät taitavasti kuin uhripappi," ja sen tehtyään oli
-hän poistanut osan lihaa ja keittänyt loput. Itse täytyy Odysseyn
-"kyynelsilmin" olla avullisena tämän kauhean aterian valmistamisessa.
-Silloin pälkähtää hänelle päähän sukkela tuuma tarjota hirviölle
-viiniä. Kyklopi tyhjentää maljan toisensa perään ja, tästä
-huumautuneena, nukkuu raskaasen uneen. Nyt käyttävät Kreikkalaiset
-harhailijat tilaisuutta ja töytäävät tulessa kuumennetulla, terävällä
-öljypuun rungolla kyklopin ainoan silmän puhki ja pääsevät siten
-helposti karkuun sokaistun ihmissyöjän kynsistä.
-
-
-
-
-Aristofanes.
-
-
-Kuoli v. 308 e.Kr.
-
-Kreikkalainen komedia, sellaisena kuin se esitetään Aristofaneen
-huvinäytelmässä, korvaa tavallaan sen ajan politillisten
-sanomalehtien ja pilalehtien puutteen. Siinä ei ainoastaan ole
-sukkeluuksia ja hauskaa pilaa, vaan se koettaa vielä kiihoittaa
-yleisön yhteiskunnallisia pyyteitä ja etuluuloja. Näistä
-huvinäytelmistä saa siis mitä elävimmän käsityksen Athenan kansan
-luonteenmukaisista ominaisuuksista sillä aikakaudella.
-
-
-Ritarit.
-
-Tämä huvinäytelmä pilkkaa sitä kansan ominaisuutta, että se antaa
-niiden, jotka nimeksi ovat sen palvelijoita, mutta oikeastaan sitä
-hallitsevat, peijata itseään. Henkilöt, jotka esiintyvät, ovat
-_"Kansa"_ eli _Demos_ rikkaana talon haltijana; _isännöitsijä
-Kleon_, joka hoitaa Demon taloutta ja on hänen orjiensa tarkastaja;
-_kaksi orjaa_, joissa kirjailija ivallisesti esittää kaksi sen ajan
-mainiointa miestä, sotapäällikkö Nikiaan ja puhuja Demosteneen, sekä
-muuan _makkarakauppias_. Tapauspaikka on Athenassa "Kansan" talon
-edustalla.
-
-Nuot kaksi orjaa astuvat esiin voivotellen ja raappien hartioitaan
-saatuansa aika löylytyksen "Paflagonialais"-heittiöltä, s.o.
-Kleonilta. Demostenes huomauttaa, ettei tässä enää valitukset
-auta. Hän arvelee parhaaksi, että he pötkisivät tiehensä, ja kysyy
-kuuntelijoilta heidän mielipidettään. Nikiaan mielestä olisi parasta
-kuolla kutkahtaa heti paikalla, kuitenkin "uljaan uroon tavoin". He
-päättävät varastaa oraakelilauseet, joilla Kleon vallitsee heidän
-herraansa ja joissa ennustetaan, että Kleonin on sysäävä syrjään
-makkarakauppias, joka juuri nyt lähestyy ja jota he tervehtivät
-Athenan vastaiseksi herjaksi ja mestariksi. Kleon tulee ulos
-vihan vimmassa; Demostenes kutsuu ritarit, jotka kuorina astuvat
-esiin ja ympäröivät Kleonin, sättien häntä solvauksilla. Myöskin
-makkarakauppias soimaa häntä törkeillä sanoilla, ja nyt Kleon
-poistuu. Kuori laulaa oodin Pallaalle ja Poseidonille ja ylistää
-Athenan menneitä hyviä aikoja sekä sen ihmeen komeita hevosia,
-pistäen aina väliin lauluunsa valtiollisia viittauksia ja leikillistä
-pilaa. Makkarakauppias palaa ja kertoo, miten oli Kleonia vastustanut
-neuvottelukokouksessa ja miten sai koko neuvoston puolelleen, kun
-alkoi puhua sardellien tavattoman halvasta hinnasta ja jakeli
-muutamia hyppysellisiä koriandeja ja purjulaukkaa. Kleon tulee
-nyt ja hyökkää vastustajaansa vastaan uhaten haastaa hänet Kansan
-eteen. Hän kolkuttaa Kansan ovelle, ja mahtava talon haltija tulee
-ulos. Kuunneltuaan kotvasen kastelijoita neuvoo hän heitä molempia
-jättämään asian Pnyxin eli yleisen kansankokouksen ratkaistavaksi.
-Täällä uudistetaan taistelu koomillisella sananvaihdolla. Kansa tulee
-vihdoin vakuutetuksi siitä, että makkarakauppias on sen paras ystävä,
-ja kehoittaa Kleonia luopumaan virkasinetistään. Virkaheitoksi
-joutunut isännöitsijä rukoilee ja pyytää herraansa ensin kuulemaan
-uutta oraakelilausetta, joka hänellä on ilmoitettavana ja jossa
-ennustetaan hänen -- herran -- pian pääsevän Kreikan yksinvaltaiseksi
-hallitsijaksi. Mutta makkarakauppiaallakin on oraakelinsa, joka
-lupaa Kreikan valtiuteen vielä Trakiankin lisäksi. Kuori laulaa
-laulun, ja kilpailijat palaavat kantaen käsissään ennustuskirjelmiä:
-niissä on hurjan hupaisia parodioja tavanmukaisista ennustuksista.
-Kansa lupaa odottaa siksi kuin on saanut maistaa, kumpiko tarjoo
-parempaa kestitystä. Kuori moittii kansaa siitä, että se on niin
-herkkä kallistamaan korvansa imarruksille, mutta Kansa vastaa, että
-se tahallaan on olevinansa ymmärtämätön, eikä annakaan niin helposti
-peijata itseään. Molemmat kilpailijat palaavat kantaen raskaita
-herkkutaakkoja. Kansa syö, vaan ei voi tarkoin päättää, kumpiko on
-sitä kestinnyt parhaimmalla ja runsaimmalla aterialla. Jotta asia
-saataisiin ratkaistuksi ehdottaa makkarakauppias, että molempain
-vasut tarkastettaisi. Nyt huomataan hänen oman vasunsa olevan tyhjän,
-mutta Kleonin vasussa olevan monta hyvää ruokaa jälellä. Tämä petos
-ratkaisee asian; Kleon tekee vielä viimeisen yrityksen, mutta hänen
-omat oraakelinsa puhuvat häntä vastaan, ja hän poistuu tukkaansa
-repien. Loppunäytöksessä nähdään Kansa istuvana valtaistuimella
-linnassa, kuten Miltiadeen ja Aristideen aikoinakin, uudelleen
-nuoristuneena ja voimistuneena. Kansan julistaessa hallituksen
-vastedes luopuvan kaikesta suosittelusta ja lahjanalaisuudesta,
-tuodaan esiin rauhattaret, joita on pidetty Kleonin talossa, ja
-Kleon saatetaan ulos, vuorostaan rupeamaan makkarakauppiaaksi ja
-juovuspäissään katuluonnottarien kanssa kiistelemään.
-
-
-Akarnailaiset.
-
-Tämä ja seuraavat kappaleet ovat yhteydessä Athenan päivän
-polttavimman kysymyksen kanssa: kuinka kauan Peloponnesolainen
-sota kestäisi. Akarnai oli maaseutu Attikassa, joka oli kärsinyt
-paljon vauriota sodasta, ja kappaleen sankari, Dikaiopolis, on
-sieltä kotoisin oleva maalainen; kuorina on vanhoja talonpoikia.
-Ensimmäisessä näytöksessä esiintyy Dikaiopolis Pnyxillä, ennenkuin
-kansa on kokoontunut, ja ilmaisee vihaansa sodasta ja kansalaisten
-hitaasta kokoontumisesta neuvotteluihin. Vihdoin alkavat keskustelut,
-ja Amfiteos, joka väittää polveutuvansa jumalista, ilmoittaa näiltä
-saaneensa toimeksi hieroa rauhaa Spartan kanssa; mutta kun hän
-pyytää matkarahoja, karkoittaa kansa hänet tiehensä. Dikaiopolis
-seuraa Amfiteoa ja pyytää tätä tuomaan mukanaan rauhaa hänelle ja
-hänen perheellensä. Sillä aikaa kuuntelee kokous sanansaattajia,
-jotka ovat palanneet Persiasta, pyydettyään Athenalaisille apua,
-ja joiden seurassa on "kuninkaan silmä", muuan veijari, joka puhuu
-käsittämätöntä mongerrusta -- "jartaman exarx' anapissonä satra",
-jonka luullaan merkitsevän, että apu annetaan. Toiset sanansaattajat,
-jotka ovat palanneet Trakiasta, tuovat näytteen apujoukoista,
-joita sieltä saadaan pestata, ja "näyte" varastaa Dikaiopoliin
-päivällisruoan.
-
-Amfiteos palaa nyt Spartasta ja ilmoittaa, että rauha on tehty.
-Hän lupaa näyttää suostumuskirjan ja laahaa esiin -- kolme
-viinisäkkiä. Dikaiopolis ihastuu ikihyväksi ja kiiruhtaa pois vieden
-mukanaan kolmannen säkin, viettääkseen juhlaa Dionyson kunniaksi.
-Näyttämöpaikaksi tulee nyt Akarnai, ja kuori kulkee näyttämön ohi
-etsien rauhasopimuksen tekijää, jota epäillään kavalluksesta.
-Dikaiopolis astuu esiin ja valmistaa juhlansa, johon hänen
-vaimonsa ja tyttärensä ottavat osaa. Juhlassa irvikuvin pilkataan
-jumalanpalvelus-temppuja. Kuori keskeyttää juhlan viettämisen
-kivenheitolla. Dikaiopolis puolustaa mielipidettään, esittää
-irvikuvan eräästä Eyrypideen murhenäytelmästä ja käyttää törkeitä
-puheenparsia, jotka suuresti miellyttävät joitakuita kuorin jäseniä,
-vaan ärsyttävät muita. Taistelua syntyy, ja sotapäällikkö Lamakos
-kutsutaan paikalle. Hänet nähdessään Dikaiopolis on pelästyvinään,
-samoin kuin Hektorin poika pelästyi isänsä jouhitöyhtöistä kypärää.
-Lamakos paljastaa miekkansa, mutta joutuu alle kynsin ja vetäytyy
-takaisin, solvaisevin sanoin parjaten kurjaa vastustajaansa.
-Dikaiopolis taas avaa rauhan nimessä kaikille Kreikkalaisille vapaan
-pääsyn maatilalleen. Ensin tulee muuan mies Megarasta, joka on sodan
-aikana köyhtynyt ja päättänyt myydä tyttärensä sioiksi puettuina.
-Dikaiopolis ostaa ne ja panee vankeuteen syyttäjän, joka väittää
-sikoja salakuljetus-tavaraksi. Sen jälkeen tulee Thebeläinen,
-joka muun muassa tuo mukanaan Kopais järvestä saatuja ankeriaita;
-näistä Dikaiopolis tarjoo vaihtokaupassa hänelle syyttäjän, joka
-on asetettava näyteltäväksi ja pantava suureen ruukkuun. Kuultuaan
-markkinoista puhuttavan, lähettää Lamakos sinne orjan ostamaan
-ankeriasta, mutta Dikaiopolis ei sano myyvänsä sellaista soturille.
-Talonpoika, joka tahtoo ostaa kappaleen rauhaa, saa myöskin palata
-tyhjin käsin. Vasta nainut mies lähettää pyytämään rauhan balsamia,
-jotta saattaisi pysyä kotonaan, ja naurettava sananvaihto syntyy
-Dikaiopoliin ja asiaa ajavan morsiuspiian välillä, joka saakin, mitä
-haluaa. Koomillinen kohtaus tapahtuu sitten kemuja valmistelevan
-Dikaiopoliin ja rajataisteluun kutsutun Lamakon välillä. Viimeisessä
-kohtauksessa nähdään näyttämön toisella puolella Lamakos, joka
-tuodaan kotiin haavoitettuna, ja toisella puolella Dikaiopolis kahden
-iloisen, muiskuhaluisen immen seurassa. Lamakos vaikertelee kauheita
-tuskiaan; Dikaiopolis ikävöi ollen aika juhlatuulella -- vuoteella ja
-poistuu yhtä ilomielisen kuorin saattamana.
-
-
-Rauha.
-
-Viinitarhuri Trygaios on Zeylle suutuksissaan pitkällisestä sodasta
-ja sen kurjuudesta. Tehtyään tikapuilla useita kiipeämisyrityksiä
-päästäkseen Zeyn asuntoon, Olympoon, mutta sieltä nurin niskoin
-pudota roiskahdettuaan maahan, on hän kesyttänyt koppakuoriaisen,
-jotta se veisi hänet sinne -- tämä on parodia Bellerofonin
-retkestä siipihevosellaan Pegasolla, josta Eyrypides kertoo
-eräässä murhenäytelmässään. Istuen koppakuoriaisen selässä nousee
-Trygaios, tytärtensä kauhuksi, radalta ja saapuu -- tietysti uudessa
-kohtauksessa -- Zeyn palatsiin, jossa kolkuttaa ovelle. Hermes tulee
-esille, ja hauska keskustelu syntyy. Sen keskeyttää sodan demoni,
-joka kapinan demonin avulla viskaa huhmareen eri aineita, joista
-kukin edustaa jotakin sotaa käyvistä valtioista, kuten sipuli Megaroa
-ja hunaja Attikaa. Kapinan demoni lähetetään hakemaan huhmartölkkiä,
-mutta Athena on menettänyt tölkkinsä Kleonin kaaduttua, ja Spartan
-tölkki on lainassa Trakialla. Trygaios, joka on piiloutunut,
-rauhoittuu kun sodan demoni lähtee tekemään uutta huhmartölkkiä,
-ja huutaa Kreikkalaisia, varsinkin työkansaa, avuksi vapauttamaan
-Rauhaa, joka istuu vankeudessa. Kuori astuu sisälle kantaen aseina
-lapioita, köysiä sekä rautakankia ja alkaa tanssia ja laulaa, vaikka
-tietää että yrityksen menestymiseen on välttämättömänä ehtona
-joutuisuus ja äänettömyys. Vihdoin lahjovat he Hermeen apulaisekseen,
-ja Trygaios kehoittaa heitä käymään ravakasti työhön käsiksi
-ja vetämään Rauha esiin vankeuskomerosta. Mutta Boiotialaiset,
-Argivilaiset ja Megaralaiset kieltäytyvät vetämästä, ja Lamakos,
-sotapuolueen johtaja, asettuu tielle siksi kuin maanviljelijät
-yhteisin voimin tarttuvat työhön ja riemuhuudoin vetävät esiin
-Rauhan sekä tämän seuralaiset Runsauden ja Juhlariemun. Mutta
-Rauha seisoo äänetönnä ja suutuksissaan siitä, että Athenalaisten
-neuvottelu on kolme kertaa karkoittanut hänet pois. Vihdoin suostuu
-hän toki seuraamaan Trygaioa maahan, ja koppakuoriainen jää
-taivaasen, kantamaan salamaa Zeyn vaunujen alla. Loppunäytös tapahtuu
-ulkopuolella Trygaion taloa, missä tämä viettää häitä Runsauden
-kanssa, jonka Hermes on hänelle antanut palkaksi hänen vaivoistansa.
-Kaikki rauhalliset taiteet ja ammatit ovat tervetulleita juhlaan,
-mutta ennustajat, torven soittajat ja sotalaulajat saavat häveten
-mennä tiehensä.
-
-
-Lysistrate.
-
-Tämän huvinäytelmänsä kirjoitti Aristofanes sodan 21:ntenä vuonna,
-jolloin naiset, ruvettuaan pelkäämään ettei sodasta koskaan tule
-loppua niin kauan kuin miehet hoitavat valtion asioita, päättivät
-Lysistraten, erään virkamiehen puolison, johdolla itse tarttua
-hallitusohjiin. He suostuvat elämään erillään miehistänsä kunnes
-rauha on saatu toimeen, ja sitoutuvat siihen valalla, saatuaan erään
-rohkean Spartalaisnaisen osoittaman esimerkin kautta muutamien
-epäröimiset ja arvelut haihdutetuiksi. Kuorin toinen puoli, jossa on
-ainoastaan naituja vaimoja, anastaa Akropoliin; toinen puoli, jossa
-on Athenalaisia miehiä, koettaa hiilikattiloilla ja risukimpuilla
-savustaa naiset linnasta ulos, mutta peräytyvät saatuaan naisilta
-kylmän kylvyn niskaansa. Eräs neuvoston jäsen astuu esille
-hieroakseen Lysistraten kanssa rauhaa. Hän esittää naisille olevan
-mahdotonta hoitaa valtion rahastoa, johon Lysistrate vastaa naisten
-jo kauan aikaa oivallisesti hoitaneen miestensä rahoja ja etteivät he
-enään aio, homerista käskyä totellen, pysyä kangastuolissa. Neuvoston
-jäsen hokee, että naiset eivät mitenkään voi sekaantua sota-asioihin,
-koska eivät ota sen vaivoihin ja vaaroihinkaan osaa. Vai niin, lausuu
-tähän Lysistrate, eivätköhän juuri he synnytä poikia -- sotureja?
-Neuvoston jäsen hiipii pois varsin nolostuneena, ja miesten kuori
-alottaa valitusvirren naisten tyranniudesta. Sillä aikaa alkavat
-Lysistraten auttajattaret horjua tekemissään päätöksissä. Kellä on
-villoja kotona, joista hänen täytyisi pitää huolta; kenen välttämätön
-tarvis käydä lääkärissä, ja mikä taas ei pöllöiltä uskalla maata
-yksinään. Miesten mielestä taas on ikävää, ettei ole ketään joka
-hoitaisi taloutta. Muuan heistä tulee rukoilemaan puolisoansa jo
-herran tähden palaamaan kotiin rintalasta katsomaan. Nyt tulee
-lähetystö Spartasta, ilmoittaen miesten puolestansa tulleen siihen
-päätökseen, että, vaikkei kukaan voi elää yhdessä naisten kanssa,
-ei myöskään kukaan voi elää heitä ilman, ja sentähden tarjoovat he
-rauhaa. Lysistrate huomauttaa, ettei ole vaikeata sopia, kun kaikki
-ovat yhtä mieltä, ja välirauha tehdään. Lähettiläitä kestitetään
-juhla-aterialla, jossa Lysistratella on kunniasija, ja Athenalaiset
-selittävät Spartalaisten olevan varsin hauskoja kunnon veikkoja,
-kun vain heidät oppii oikein tuntemaan. Kuori julistaa, että kaikki
-vastaiset rauhan hieromiset ovat tehtävät vaahtoavan viinilasin
-ääressä, ja näytelmä päättyy kuorilaululla.
-
-
-Pilvet.
-
-Tämä kappale pilkkaa sofisteja, Athenan uutta filosoofikoulua, johon
-Aristofanes myös lukee Sokrateen, koska tämä, hänen arvelunsa mukaan,
-väitteillään enemmän tarkoitti kansan villitsemistä ja harhaluulojen
-paljastamista, kuin pysyväisen totuuden esittämistä.
-
-Näytelmän alussa nähdään huone, jossa kaksi varakasta porvaria,
-Strepsiades ja hänen poikansa Feidippides, makaavat kumpikin
-vuoteellaan; orjien edellytetään makaavan viereisessä huoneessa.
-Aikaisin aamulla herää ukko ja aloittaa valitusvirren poikansa
-kevytmielisestä, tuhlaavaisesta elämästä. Samaan aikaan poika
-unissaan puhuu kilpa-ajoseikkailuistaan. Vihdoin saa Strepsiades
-poikansa hereelle ja vaatii häntä lakkaamaan kilpajuoksu-radalla
-käymästä ja sen sijaan käymään uusien filosoofien luennoilla, joista
-saattaisi oppia voittamaan riita-asian, olkoon hänen puolellaan
-sitten oikein tahi väärin. Mutta pojalla ei ole ensinkään halua;
-lukeminen turmelee kauniin ihon, arvelee hän. Siitä käypi vain
-kelmeäksi ja kalpeaksi. Silloin päättää ukko itse käydä filosoofeja
-kuulemassa ja lähtee Sokrateen ajattelijakouluun, jossa hän
-ihastuksella kuuntelee, kuinka irvikuvallisesti esitetään muutamia
-teräviä viisaustieteellisiä kysymyksiä, saa hullut selitykset
-pariin tekemäänsä kysymykseen ja oppii Sokrateen esityksestä, että
-vesinenätti kasvaa kovasta ajattelemisesta. Filosoofi rukoilee
-Pilviä, toimettomien jumaluusvoimia, ja niiden äänien kuullaan
-ensin etäältä ja sitten lähempää ukkosen jyristessä kaiuttavan
-kuorilaulua. Ne ilmestyvät sitten näyttämölle ja lupaavat opettaa
-uutta oppilasta, miten ilkeistä velkojista päästään. -- Seuraavassa
-näytöksessä julistaa Sokrates, ettei hänellä ole milloinkaan ollut
-huonompaa oppilasta kuin Strepsiades, jonka ainoana sofistisena
-lahjakkuutena on hänen rehellisyyden puutteensa. Hän nuhtelee
-Strepsiadesta pahanpäiväisesti ja vaatii tätä aluksi hankkimaan
-itsellensä perusteelliset tiedot; mutta Strepsiades vastaa ainoastaan
-tahtovansa oppia, miten parhaiten saa velkamiehensä peijatuiksi.
-Vihdoin Sokrates ajaa hänet kelvottomana pölkkypäänä pois koulusta,
-ja Pilvet neuvovat häntä sen sijaan kehoittamaan poikaansa tulemaan
-sinne oppimaan taitoa, joka ei hänen omaan paksuun päähänsä pystynyt.
-Tämän johdosta saatetaan Feidippides filosoofin luo. Hänestä toivoo
-isä paljon kunniaa, sillä hän oli jo lapsena niin verrattoman
-viisas: hän osasi rakentaa huoneita hiekasta, veistää veneitä
-ja tehdä itselleen rattaat vanhasta kenkärajasta; hän oli oikea
-ihmelapsi. Nyt tuodaan näyttämölle kaksi uutta henkilöä, toinen
-puettuna vanhanlaiseksi porvariksi, toinen nuoreksi filosoofiksi.
-Nämät edustavat vanhaa ja uutta kasvatustapaa ja esittävät
-perusaatteensa pitkässä väittelyssä. Vanhempi kehoittaa nuorempaa
-lakkaamaan käymästä forumilla ja kylpylaitoksissa ja sen sijaan
-kääntymään paremmille teille, häpeemään riettautta, kunnioittamaan
-vanhuksia ja osoittamaan hellää rakkautta vanhemmilleen sekä aina
-kantamaan kunnian kuvaa sydämessään. Nuori viisaustieteilijä haluaa
-tietää, mitä hyötyä siitä on että ollaan rehellisiä ja sävyisiä;
-hän väittää ettei kunniallisuudella ja siveellisillä avuilla ole
-mitään tukea jumalten antamissa esimerkeissä, ja suorastaan pilkkaa
-vastustajansa mielipiteitä. -- Sillä välin rupee Strepsiades taas
-pelkäämään velkamiehiänsä ja menee kouluun saadakseen tietää, kuinka
-pitkälle hänen poikansa on päässyt opinnoissaan. Sokrates vakuuttaa
-hänelle oppilaan olevan täysin valmiin ja tietävän vetää esiin syitä
-kaikenmoisia niin paljon, että hän on voittava riita-asian tuhatta
-todistajaa vastaan. Nuoren sofistin koukukas puolustus velkamiehiä
-vastaan perustuu Athenalaisessa laissa löytyviin epäselvyyksiin, ja
-oppimäärä, jonka hän puhetaidossa on saavuttanut, näytäkse vieläkin
-naurettavammassa valossa hänen todistaessaan Strepsiadeelle, että
-hänellä on oikeus löylyttää sekä isäänsä että äitiänsä, jos hän
-vain saisi siihen tilaisuuden. Nyt katuu vanhus tehneensä pojastaan
-filosoofin. Kuori muistuttaa häntä, että hän itse on halunnut oppia
-tuntemaan vääryyden perusaatteet ja että hän nyt on koonnut hehkuvia
-hiiliä päänsä päälle. Hän päättää kostaa ja huutaa orjiaan, käskien
-näitä sytyttämään koulutalon tuleen. Kun oppilaat syöksyvät ulos
-katsomaan mitä on tekeillä, sanoo Strepsiades pitävänsä pientä
-väittelyä hirsipölkkyjen kanssa. Sokrateelle itselleen hän vastaa
-näin:
-
-    "Mä leijun ilmassa ja katson alas aurinkoon",
-
-sillä tarkoittaen filosoofin tapaa istua ilmassa riippuvassa vasussa.
-Sokrates valittaa savun tukahuttavan hänet, eräs toinen voivottelee
-tulevansa elävänä poltetuksi.
-
-"Niin", sanoo Strepsiades:
-
-    "Niin, ken teit' neuvoi taivaisia pilkkaamaan
-    ja urkkimaan, mik' istuimena kuulla lie?"
-
-Talo revitään maahan, ja kappale loppuu.
-
-
-Ampiaiset.
-
-Tällä kappaleella pilkataan Athenalaisten käräjöimishalua.
-Kansalaisella Filokleonilla on vastustamaton halu käydä kuuntelemassa
-kaikkia käräjäasioita; hän tuskin uskaltaa öisin maatakaan, väittää
-kukkojen olevan lahjotut laulamasta niin ääneensä että hän heräisi,
-syöksyy aina aamun koittaessa ulos saadakseen parhaan paikan ja
-hypistelee kävellessään aina äänestyskiveä. Turhaan on hänen poikansa
-kysynyt lääkäreiltä ja papeilta neuvoa parantaakseen tätä omituista
-tautia. Vihdoin suljetaan Filokleon taloonsa, josta hän tekee
-naurettavia pakoyrityksiä. Niinpä konttaa hän uunin piipun kautta
-ulos, väittäen olevansa savua, ja tultuaan katolle selittää olevansa
-tiitinen. Kuorilaulajina on vanhoja oikeuden jäseniä, jotka astuvat
-sisälle ampiaisiksi puettuina, jolla pilkataan sitä äreätä mielialaa,
-mikä useinkin on syynä käräjöimisiin. Itse selittävät he asian niin,
-että he edustavat puhdasverisiä, kotona syntyneitä Athenalaisia,
-jotka karkoittivat Persialaiset ja joita sitä varten nimitetään
-Attikalaisiksi ampiaisiksi. He tulevat noutamaan toveriaan, ja
-Filokleon koettaa kömpiä heidän luokseen ikkunan kautta, mutta
-talonväki vetää hänet takaisin sisään. Nyt kehoittaa ampiaisten
-johtaja omiaan rynnäkköön, jotta vanki saataisiin vapautetuksi.
-Taistelu syntyy poikaa ja orjia vastaan; ampiaiset pakoitetaan
-peräytymään, ja poika ja isä sopivat keskenään. Filokleon lakkaa
-nyt juoksemasta oikeuskokouksissa ja saapi sen sijaan istua käräjiä
-kotona, josta hänelle, kuten tavallisesti, maksetaan palkkio.
-Ensimmäinen rikollinen on nuori orjatar, joka on kelvottomaksi
-polttanut kastinriehtilän. Sitten tulee talon koira Labes, joka on
-varastanut kappaleen juustoa ja käy laillisen tutkinnon. Filokleon
-on heti valmis julistamaan rikoksen tekijän syylliseksi sentähden
-että tämän kita löyhkää juustolta, mutta poika saa hänet ensin
-kuulemaan todistajia ja rupeaa itse syytetyn asianajajaksi, esittäen
-lieventävänä seikkana sen, että vastaaja on saanut vaillinaisen
-kasvatuksen, ja vetoo oikeuden armeliaisuuteen tuomalla esiin vangin
-pienet penikkaraukat, jotka vinkuvat kauheasti. Filokleon laskee
-epähuomiosta äänestyskiven väärään uurnaan ja pyörtyy huomattuaan,
-että hän on ensi kerran eläessään äänestänyt syytetyn vapauttamista.
-Viimeisessä näytöksessä on poika saanut isänsä luopumaan vanhasta
-mielitoimestaan. Sen sijaan vie hän tämän mukanaan kestiseuraan,
-jossa vanhus käyttäytyy sopimattomasti vieraita kohtaan, lyödä latkii
-passareja ja kotimatkalla humalapäissään pitää pahaa rähinää. Kun
-häntä itseään nyt uhataan haastaa oikeuteen, sanoo hän sellaista
-puhetta tyhjäksi lörpötykseksi eikä enään tahdo kuulla riita-asioista
-puhuttavankaan.
-
-
-Linnut.
-
-Useat tässä kappaleessa tavattavista viittauksista koskevat niin
-suorastaan sen ajan tapauksia, että suuri osa niiden sukkeluutta
-jääpi meidän aikuiselta lukijalta huomaamatta.
-
-Kaksi kansalaista, Peisthetairos ja Eyelpides, hakee maata, missä
-ei löydy riita-asioita eikä syyttäjiä. Toinen kantaa kalalokkia,
-toinen varista oppaanaan, ja nämät vievät heidät Lintujen kuninkaan
-palatsiin Trakiaan. Vieraat otetaan kohteliaasti vastaan, mutta
-kuningas kysyy heiltä, minkä tähden he ovat juuri hänen luokseen
-tulleet. He vastaavat tulleensa ensiksikin sentähden että hän
-niinkuin hekin on ollut ihminen, jolla on ollut velkoja ja joka on
-vastenmielisesti niitä maksanut, ja toiseksi sen vuoksi että hän
-lintuna on lentänyt yli maan ja taivaan sekä oppinut niin paljon,
-kuin mitä lintu ja ihminen yhtenä saattaa oppia. He toivovat kuningas
-Hyypän ilmoittavan heille, missä löytyy kaupunki, jossa he voisivat
-täydellisesti viihtyä. Kun ei sellaista ole maan pinnalla, ehdottavat
-he semmoisen rakentamista ilmaan "taivaan ja maan väliin." Kuningas
-Hyyppä neuvottelee alamaistensa, kuorilaulajien, kanssa, joita on
-neljäkolmatta eri lintulajia. Nämät tosin epäilevät muukalaisia,
-vaan suostuvat kuitenkin rupeamaan heidän kanssaan keskusteluun.
-Peisthetairos mairitellen muistuttaa heitä siitä kunniasta,
-jossa heitä muinoin olivat pitäneet sekä jumalat että ihmiset,
-jota vastoin heitä nyt pyydetään ja syödään, ja neuvoo kostamaan
-suostumalla hänen tuumaansa. Sen linnut tekevätkin, ja matkustajat
-varustetaan siivillä, jotta kehtaisivat näyttäytyä kuninkaan
-ruokapöydässä. -- Uusi kaupunki rakennetaan, 30,000 kurkea kantaa
-kivet sinne kuvuissaan, rantapääskyt hankkivat ruukkia ja leivot sekä
-pitkänoukkaiset pelikaanit rupeevat salvumiehiksi. Iris, jumalten
-sanansaattaja, joka ei tiedä hituistakaan uudesta kaupungista,
-otetaan sen läpi kulkiessaan vangiksi ja viedään näyttämölle, jossa
-hän osoittaa hyvin suurta suuttumusta yrityksestä ja muistutuksista,
-joita hänen taivaankaari-pukunsa loistavista väreistä tehdään. Kaikki
-käypi kuitenkin hyvin kunnes Prometeys, joka aina on ollut kuolevien
-ystävä, ilmoittaa uutisen, että Trakian raa'at jumalat eivät voi
-sietää uutta valtiota. Nyt tulevat Poseidon, Herakles ja Triballe,
-muuan Trakialainen jumala, hieromaan lintujen kanssa rauhaa. Nämät
-houkuttelevat Herakleen puolelleen maukkaalla ruokalajilla, joka
-oli tehty niistä ylimyksellisistä linnuista, mitkä olivat nousseet
-kansanvaltaa vastaan. Herakleen uhattua Triballelle selkäsaunaa,
-ellei tämä tahtoisi ruveta hänen kanssaan liittoon Poseidonia
-vastaan, joka ei heti ole valmis panemaan alttiiksi Zeyn oikeuksia,
-tehdään rauhasuostumus jumalten ja lintujen välillä. Peisthetairos
-saa morsiamekseen kauniin Basileian, ja hänen liidellessään
-ilmavaunuissa morsiamensa rinnalla laulaa kuori iloista häälaulua.
-
-
-Sammakot.
-
-Tässä kappaleessa ivaa Aristofanes saman aikuista murhenäytelmän
-kirjoittajaa Eyrypidestä. Dionysos, draamallisen taiteen
-suojelusjumala, päättää matkustaa Tartaroon eli manalan valtakuntaan
-ja hankkii itselleen nuijan ja jalopeuran taljan, jotta häntä
-luultaisiin Herakleeksi. Orjansa Xantiaan seurassa käy hän
-matkallaan Herakleen luona, saadaksensa tältä tietää parhaan tien
-ja mistä hän saisi asunnon, jossa ei olisi syöpäläisiä. Saatuansa
-nämä tiedot lähtevät he matkaan ja tapaavat erään vainajan,
-joka myöskin aikoo manalaan. Dionysos tahtoo taivuttaa vainajaa
-kantamaan heidän kapineitaan ja tarjoo palkaksi yhdeksän obolia;
-mutta vainaja tahtoo ennen ruveta uudestaan elämään, kuin siitä
-hinnasta suostua kantajaksi. He tulevat vihdoin Styx virralle,
-missä Karon odottaa lautallaan, ja häntä Dionysos pyytää kulkemaan
-varovasti, koska vene näyttää olevan huononlainen. Näkymättömissä
-oleva kuorisammakkoja laulaa soudettaessa, ja sitten keskustelee
-Dionysos Xantiaan kanssa, joka jo on päässyt toiselle rannalle.
-Sekä jumala että hänen orjansa kauhistuvat julmia hirviöitä, jotka
-näyttäytyvät, mutta "myrskyn ja rankkasateiden jälkeen paistaa
-jälleen aurinko," ja aavenäyt katoovat. -- Nyt kulkee ohitse
-juhlakulkue, joka ivallisesti kuvaa Eleysiläisiä mysterioita, ja
-eräiltä siihen osaa ottavilta saavat matkustajat tietää tien Plutonin
-palatsiin. Portin vartija Aiakos, joka pitää Dionysoa Herakleena,
-sättii jumalaa solvauksilla siitä että tämä muka on varastanut hänen
-talonkoiransa Kerberon, ja jumala pelästyy niin, että tahtoo vaihtaa
-pukua Xantiaan kanssa. Tuskin on vaihdos tehty, niin kuningatar
-Proserpina lähettää sanansaattajan kutsumaan luultua Heraklesta
-illalliselle -- kananpaistille, leivoksille ja makealle viinille
--- ja Xantias on heti valmis seuraamaan sanansaattajaa. Nyt tahtoo
-Dionysos nuijansa ja jalopeurantaljansa takaisin, mutta samassa käy
-Xantiaan kimppuun pari naista, jotka vaativat Herakleelta maksua
-velkana olevasta ravinnosta, ja nyt hän saa pitää pukunsa. Poliisin
-avulla vangitaan koiravaras, ja koska Aiakos ei itsekään voi sanoa,
-kumpi muukalaisista oikeastaan on rikoksen tekijä, kuljetuttaa hän
-heidät molemmat Plutonin ja Proserpinan eteen. -- Kuorin laulettua
-laulun syntyy hauska keskustelu Aiakon ja Xantiaan välillä, jotka
-molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että hauskinta on salaa kuunnella
-isäntiensä ovilla ja sitten kieliä kuulemiaan koko kaupungille.
-Heidän keskustellessaan kuuluu melskettä ulkoa, ja Aiakos huomauttaa,
-että siellä vain Aiskylos ja Eyrypides kiistelevät. Aiskylolla oli
-ennen kunniasija, mutta sitten tuli Eyrypides ja sai sen roistoväen
-mieltymyshuudoilla. Pluton on kuitenkin määrännyt julkisella
-kilpailulla ratkaistavaksi, kumman ansiot olivat suuremmat, ja tämä
-kilpailu tapahtuu näyttämöllä. Dionysos on palkintotuomarina, ja
-kuori yllyttää kiisteleviä. Aiskylos soimaa Eyrypidestä ryysyjen
-parsijaksi, romurunoilijaksi ja kehnoksi nurkkamestariksi. Eyrypides
-puolestaan moittii Aiskyloa kerskaavaisuudesta, petollisuudesta,
-rekiveisujen renkuttamisesta y.m. Vihdoin lausuvat molemmat otteita
-murhenäytelmistään. Kun tämä on tehty, punnitaan runot vaa'assa
-"ikäänkuin juustot." Dionysos ei kuitenkaan vielä voi lausua mitään
-päätöstä, ja asettaa lopuksi kummallekin vaikean kysymyksen: Onko
-Alkibiades kutsuttava takaisin maanpaosta? Molemmat vastaavat
-kiertelevästi, vaan Aiskylon sanoista kumminkin huomaa, että hän
-puolustaa maanpakoon ajetun takaisin kutsumista, joka on kansankin
-yleinen tahto. Kappale loppuu siihen, että Aiskylos Plutonin
-suostumuksella saatetaan riemukulkueessa pois.
-
-
-Naisten juhla.
-
-Tämä kappale myöskin pilkkaa Eyrypidestä. Naiset viettävät
-Thesmoforilan juhlaa (Demeterin ja Persefonen kunniaksi), ja
-tällä kertaa ovat he yhtyneet yleiseen kokoukseen päättääkseen,
-miten kostaisivat Eyrypideelle kaikki ne ilkeydet, joita tämä
-murhenäytelmissään on heistä lausunut. Eyrypides saatuaan
-siitä vihiä, menee appensa Mnesilokon seurassa virkaveljensä,
-murhenäytelmä-kirjoittajan Agatonin luo, pyytääkseen tätä
-naispuvussa tulemaan kokoukseen puhumaan uhatun puolesta. Agaton on
-siihen hyvinkin sopiva, koska hän, mielikuvitustansa auttaakseen,
-naisroolejansa kirjoittaessaan aina pukeutuu hameesen. Kun Agaton
-kieltäytyy, kehoittaa Eyrypides appeaan ryhtymään siihen sillä
-ehdolla, että vävy auttaisi häntä jokaisesta tukalasta pinteestä,
-johon hän saattaisi joutua. -- Näyttämö muutetaan nyt Demeterin
-temppeliksi, jossa naiset puhuvat Eyrypideen rikoksista, mainiten
-muun muassa ettei hän usko jumalaan. Mnesilokos puolustaa häntä
-ja kertoo muutamia häijynilkeitä juttuja naistenheikkouksista ja
-vioista. Naiset suuttuvat silmittömästi, rupeevat epäilemään häntä
-mieheksi ja riistävät pois hänen valhepukunsa. Pelastuakseen tempaa
-Mnesilokos rintalapsen ja uhkaa surmata sen, jos hänelle ruvettaisiin
-väkivaltaa tekemään; mutta nyt huomataan että lapsi on vain lapsen
-vaatteisin kääritty viinisäkki. Silloin leikkaa hän penikalta kurkun
-poikki ja juopi viinin. Lähetetään poliisia noutamaan, ja ukko
-miettii mitä naurettavimpia keinoja ilmoittaakseen Eyrypideelle,
-mihin ahdinkoon hän on joutunut. Vihdoin viimein Eyrypides tuleekin,
-ja hänen keskustelussaan apen kanssa on pelkkiä otteita tämän
-murhenäytelmistä, joita pilkataan ja ivataan. Nyt saapuu poliisi, ja
-Mnesilokos pannaan jalkapuuhun, josta hän koettaa paeta käyttämällä
-parodieerattuina kaikkia niitä ihmeellisiä pelastuskeinoja, joihin
-samanlaisissa pulmissa Eyrypideen murhenäytelmissä turvataan.
-Viimein lupaa Eyrypides vastedes olla naisia moittimatta, jos vain
-auttaisivat häntä vapauttamaan hänen appeaan. Heidän onnistuu
-viekotella pois vahtisoturi, ja vapautettu Mnesilokos mennä viilettää
-iloisena kotiin eukkonsa ja lapsukaistensa luo.
-
-
-Nais-valtiopäivät.
-
-Kappale pilkkaa Platonin ihanne-tasavallan kommunistisia aatteita.
-
-Paraxagoran johdolla ovat naiset päättäneet uudistaa Athenan
-valtiomuodon ja suostuneet tätä tarkoitusta varten kokoontumaan
-Pnyxille miehiksi puettuina ja tekoparroilla varustettuina.
-Harjoituskokouksessa sydänyön aikana käyvät useat heistä
-rauhattomiksi, mutta Paraxagora koettaa heitä rohkaista puheella,
-jossa kehuu vanhan ajan hyviä tapoja ja huomauttaa, ettei miesten
-mitenkään voi onnistua pettää heitä, jotka ovat viekkaisin koukkuihin
-niin perehtyneet. -- Aamusella astuu sisälle kaksi näiden naisten
-puolisoista ihan alastomina ja kummeksivat, mihinkä heidän vaatteensa
-ovat joutuneet; muuan kolmas tulee ja kertoo Pnyxin olevan täynnä
-oudonlaisia olentoja: kaunisnaamainen nuorukainen, sanoo hän, on
-siellä saanut toimeen päätöksen, että hallitus vast'edes jätettäisiin
-naiskomitean haltuun. Miehet siitä ällistyvät, vaan lohduttavat
-itseään sillä, että vaimot tietysti ottavat hoitaakseen lapset, joten
-he, miehet, pääsevät siitä huolesta. -- Paraxagora tulee kotiin ja
-ilmoittaa tulleensa valituksi valtion johtajaksi. Hän pyytää läsnä
-olevien hyväksymistä ja lupaa monta etua, muun muassa sen, ettei
-enään tulisi löytymään mitään köyhyyttä, eikä mitään riita-asioita,
-ja, että tästä lähtien jolsat naiset saavat kaikkein ensiksi valita
-puolisonsa. -- Näyttämö muuttuu nyt kaduksi; kansalaiset jättävät
-tavaransa yhteiseen omaisuuteen ja huvitteleivat valtiollisilla
-pilapuheilla. Samassa tulee sanansaattaja ja kutsuu heitä kaikkia
-juhla-aterialle, jonka Paraxagora on yhteisistä varoista pannut
-toimeen ja jossa tarjotaan ruokalajia, minkä nimessä on 77 tavua.
-
-
-Plutos.
-
-Ahneus ja siveyttömyys vanhassa Athenan valtiossa, jonka tarpeet,
-komeus ja velttous yhä olivat kasvaneet, ovat Aristofaneen viimeisen
-näytelmän aineena.
-
-Kremylos, muuan maamies, on kokemuksesta oppinut epäilemään, tokkohan
-todellakin rehellisyys maan perinee, ja kysyy Apollolta neuvoa, mitä
-aatteita hänen tulee istuttaa ainoaan poikaansa. Oraakeli neuvoo
-häntä puhuttelemaan ensimmäistä jonka tapaa, ja täksi sattuu muudan
-sokea. Orjansa Karionin avulla saa hän tietoonsa, että muukalainen on
-Plutos, rikkauden jumala, jonka on onnistunut hiipiä ulos saiturin
-talosta. He keskustelevat rahan mahdista ja siitä huomattavasta
-seikasta, että, vaikka kaikkeen muuhun pian kyllästytään, ei kukaan
-koskaan katso saaneensa rahoja tarpeeksi. Jumala seuraa varsin
-vastenmielisesti seuralaisiaan, koska ihmisten tapa häntä kohdella ei
-milloinkaan ole häntä miellyttänyt; sillä saituri kaivaa maahan ja
-salaa hänet, ja tuhlari menettää tavaransa ja viskaa hänet kadulle.
-Kuitenkin seuraa hän Kremyloa kotiin, ja Karion kutsuu kaikki
-herransa tuttavat vierasta vastaanottamaan. Kuori, jossa laulajina
-ovat nämä tuttavat, on hyvin mielissään saadessansa tervehtiä
-jumalaa. Mutta yksi heistä, Blepsidemos, syyttää isännän saaneen
-tämän niin äkkiä tulleen rikkauden pyhäin ryöstöllä, vaan ilmoittaa
-samalla että jos Kremylos antaa hänelle osan omaisuudestaan, niin
-hän, Blepsidemos, on luopuva syytöksestään. Kremylos on juuri
-selittämäisillään, miten jumala itsestään oli sinne tullut, kun ruma
-naishenkilö, Köyhyys, esiintyy ja valittaa tulleensa karkoitetuksi
-kaupungista, vaikka kuitenkin hän suo kaiken todellisen siunauksen.
-Kuori on hyvin harras asiaan, ja eukko väittää kaikkien pyrintöjen
-seisahtuvan, jos ihmiset olisivat rikkaat. Rikkaus tekee ihmiset
-luuvaloisiksi, ahdasrintaisiksi ja suurivatsaisiksi; mutta köyhyydessä
-he tulevat vahvoiksi ja sitkeiksi, vyötäisiltä hoikiksi kuin
-ampiaiset, ollen aina valmiit pistämään vihollisiaan. Katsottakoon
-vain kansan johtajia: heti kun saavat valtion varat käsiinsä,
-rupeevat he pettureiksi. Kuitenkin karkoitetaan Köyhyys tiehensä, ja
-Karion vie Pluton Asklepion temppeliin rukoilemaan että saisi näkönsä
-jälleen. Seuraavana aamuna kertoo Karion Kremylon vaimolle jumalan
-käyneen sairaiden luona ja parantaneen Pluton, vaan tehneen erään
-toisen sokean entistään vielä sokeammaksi. Muuten oli hän nähnyt,
-miten papit, kun lamput sammutettiin, hiipivät syömään leipä- ja
-hedelmäuhreja, joita sairaat olivat jumalalle tuoneet. Tämä tapa oli
-hänen mielestään ollut niin hurskas, että hän oli seurannut heidän
-esimerkkiään. -- Plutos palaa Kremylon taloon aikoen ystävistään
-valita itselleen ne, jotka todella ansaitsevat vastedeskin hänen
-ystäviänsä olla; ja naapurit rientävät onnea toivottamaan, mutta
-heidät käskee pois Kremylos, joka yksin tahtoo pitää vieraan omanaan.
--- Seuraavassa näytöksessä kuvaa Karion kuorille, kuinka suurta
-siunausta rikkaudesta on. Rikkaat voivat elää loistavasti ketään
-peijaamatta, he saattavat kultarahoilla ruveta rahapeliinkin. Samassa
-tulee syyttäjä vakoilemaan; hän pakenee vaikerrellen saatuaan kelpo
-potkut saattajaisiksi. Vanha nainen, joka on menettänyt rahansa ja
-samalla rakastajansakin, rukoilee turhaan apua Kremylolta; ja kun nyt
-Hermes tulee Olymposta käskyllä, että koko perhe on vietävä ulos ja
-kaikki sen jäsenet rikollisina rangaistavat, vastaa orja näsäkkäästi,
-että hän ja hänen herransa eivät ole Zeyn vallan alaisia. Hermes
-väittää, että ihmiset, Pluton saatua takaisin näkönsä, eivät enään
-uhraa jumalille, ja hän puolittain lausuu haluavansa ruveta Kremylon
-palvelukseen. Eikö mitä, sopiiko jumalan karata virastaan ja ruveta
-ihmisten palvelukseen? sanoo Karion ja ehdottelee naurettavan
-keskustelun kestäessä kaikellaisia palvelustoimia, joita olisi
-tarjona. -- Nyt tulee myöskin Zeyn pappi paikalle ja valittaa, ettei
-kukaan enään uhraa temppelille nappikuluakaan; nyt, kun kaikki ovat
-rikkaita, saa hän nähdä nälkää. Häntä lohduttaakseen kertoo Kremylos
-itsellään olevan Plutos vieraana ja aikovansa tämän asettaa yhteisen
-aarteiston suojelijaksi ja sanoo papin, jos tämä tahtoo luopua Zeyn
-palveluksesta, saavan ruveta uuden jumalan palvelijaksi. Pappi on
-siihen heti valmis; tuota pikaa pannaan juhlakulkue toimeen, ja kuori
-yhtyy siihen viettääkseen juhlaa Rikkauden palveluksen syntymisen
-johdosta.
-
-
-
-
-Tukydides.
-
-
-Kuoli v. 401 e.Kr.
-
-Tukydides oli Trakiasta kotoisin ja hänen luullaan syntyneen v. 471
-e.Kr. Hän kertoo itse saaneensa periä pienen omaisuuden, ja hänen
-sanotaan harjoitelleen kaunopuheliaisuutta Antifonin johdolla. Mutta
-klassillisen kirjailija-arvonsa on hän saanut totuutta rakastavana ja
-luotettavana historioitsijana, ja hänen teoksilleen antaa vieläkin
-suuremman etevyyden se seikka, että hän itse on ottanut osaa
-tapauksiin, joita hän kuvaa -- suureen taisteluun Spartan ja Athenan
-välillä.
-
-Hän alkaa lyhyesti esittämällä Kreikan aikaisinta historiaa ja pitää
-Troijan piiritystä historiallisena tapauksena, jolle runoilijat
-kuitenkin ovat antaneet liian suuren merkityksen. Vanhempienkin
-tarujen sanoo hän perustuvan todellisiin tapauksiin, vaan jättää
-mainitsematta niissä tavattavat liioitellut ja luonnottomat
-yksityiskohdat. Hänen oma kuvauksensa alkaa Kreikkalaisten
-palauksella Troijasta, jota seurasi Dorialainen vaellus Peloponnesoon
-ja Athenalaisten uudisasuntojen perustaminen Arkipelagiin. Sitten
-tulee laivastojen rakentaminen, rikkauden pikainen kasvaminen ja
-sortovaltiuden synty, kunnes Sparta ryhtyi vapautta puolustamaan ja
-kukisti tyrannit heikommista valtioista. Sen jälkeen alkaa suuri
-Persialainen sota, jonka Herodotos oli kertonut. Siitä Tukydides
-huomauttaa ainoastaan, että se oli syynä kateuteen Lakedaimonilaisten
-ja Athenalaisten välillä, joista edelliset olivat mahtavia maalla ja
-jälkimmäiset merellä.
-
-Persialaisten tappion jälkeen koettivat Spartalaiset kieltää
-Athenalaisia uudelleen rakentamasta muurejaan; mutta Temistokles
-osasi kaikellaisilla tekosyillä viivyttää lähettiläitä lähtemästä,
-siksi kuin vallit olivat uudelleen rakennetut. Nyt yhdistivät useat
-pikkuvaltioista laivansa Athenalaisten laivastoon ja sitoutuivat
-antamaan varoja laivaston ylläpitämiseen Kreikan puolustusta varten,
-joten Athenan vähitellen onnistui saattaa nämät ylivaltansa alaisiksi.
-
-Äkkiä kasvoi Athenan rikkaus ja voima. Sen etevin kansalainen,
-Perikles, oli, kuten Tukydides kertoo, kohottanut sen aineellisen
-mahtavuuden niin suureksi, että "jos muukalainen kaukaisessa
-tulevaisuudessa näkisi sen rauniot, luulisi hän sen vallan olleen
-toista vertaa suuremman, kuin mitä se todella oli". Korintos, joka
-ennen oli ollut Kreikan etevin merivaltio, kadehti tätä Athenan
-kukoistusta. Sen uudisasukkaat Korkyrassa olivat niskoitelleet
-ja pyytäneet apua Athenalta, joka sinne lähettikin laivaston.
-Sama laivasto oli myöskin piirittänyt Potidaiaa, erästä toista
-Korintolaista uudisasuntoa, sanoen syyksi että siellä aiottiin
-tehdä kapinaa. Potidaia pyysi Spartalta apua, ja siellä pidettiin
-yleinen kokous. Tukydides kertoo tarkoin ne puheet, joita täällä
-pitivät eri valtioiden edustajat. Edustajien poistuttua neuvottelivat
-Lakedaimonilaiset, ja suuri enemmistö äänesti sotaa. Delfon
-oraakelilta kysyttiin neuvoa, ja siltä saatiin vastaus, että jos he
-panisivat liikkeelle kaiken voimansa, saisivat he sodassa voiton. Nyt
-kutsuttiin liittolaiset apuun ja varustukset alettiin viipymättä.
-
-Vuosi kului kuitenkin ennenkuin vihollisuus puhkesi ilmi tuleen.
-Lakedaimonilaiset olisivat suostuneet rauhalliseen sopimukseen ja
-esittivät rauhanehtonsa; mutta pitkän neuvottelun jälkeen Athenan
-yleisessä kansankokouksessa pääsi voitolle mahdikas Perikles
-kaunopuheliaisuutensa kautta, ja sota alkoi menestymättömällä
-yrityksellä luovuttaa pois Plataia Athenan suojelusvallan alta.
-Molemmat puolueet liittolaisineen varustautuivat nyt yleiseen
-taisteluun, ja Peloponnesolaiset tuumasivat pyytää Persian
-kuninkaalta apua. Kansallistunne kehoitti pikkuvaltioita Athenalaisia
-vastaan. Airut lähetettiin Athenaan vielä viimeisen kerran rauhaa
-tarpomaan, mutta sanansaattaja lähetettiin sieltä takaisin saamatta
-asiaansa puhuakaan. Kulkiessaan rajan yli lausui tämä Homeron
-kovaenteiset sanat: "Tämä päivä on Kreikkalaisille oleva alkuna
-pitkiin kärsimyksiin."
-
-Athenalaisilla oli ainoastaan 32,000 miestä maaväkeä, ja heidän
-laivastossaan oli 300 soutulaivaa ja joka laivalla 300 miestä.
-Maaväestö pakeni Athenan muurien turviin ja lähetti karjansa Euboiaan
-ja muille läheisille saarille. Spartan kuningas johti sotajoukkonsa
-Athenan alueelle ja hävitti kasvavat laihot, vaan vältti taisteluun
-ryhtymistä. Athenalaiset puolestaan lähettivät laivaston
-nousemaan maalle Meltone'n luona Lakoniassa; mutta Brasidas,
-eräs Lakedaimonilaisten päälliköistä, karkoitti päälleryntääjät
-takaisin, tunkeutuen ainoastaan 100 miehen suuruisella joukolla
-vihollis-sotajoukon läpi. Kuitenkin miehitettiin Aiginan saari ja
-Megara hävitettiin. Vuoden sotaretkien loputtua, panivat Athenalaiset
-toimeen kaatuneiden julkisen hautauksen, joidenka luut he olivat
-koonneet telttaan. Heimottain vietiin vainajat juhlasaatoksessa
-hautauspaikalle; tyhjää paaria kannettiin kuolleiden asemesta.
-Hautauspuheen piti Perikles, jonka sanat Tukydides tarkalleen kertoo.
-Loppuponsi oli siinä seuraava: "He uhrasivat henkensä yhteisen hyvän
-puolesta ja saavuttivat katoomattoman maineen ja mitä loistavimman
-hautapatsaan. Minä en sillä niin paljo tarkoita sitä hautaa, jossa he
-lepäävät, kuin sitä, jossa heidän maineensa säilyy haihtumattomana,
-milloin vain teot ja sanat niitä mieleen muistuttavat. Sillä koko
-maan piiri on jalojen miesten hautapatsas. Heidän mainettaan ei
-julista ainoastaan muistokiviin piirretyt kirjoitukset heidän
-kotimaassaan, vaan muuallakin maailmassa elää heidän muistonsa
-kaikkien kesken, ei ainoastaan taiteilijain teoksissa, vaan myös
-sydämissäkin".
-
-Peloponnesolaiset ryöstivät taas Attikaa, vaan tällä kertaa karkoitti
-heidät kuitenkin pois sanoma, että Athenassa oli syntynyt rutto;
-sen luultiin siellä saaneen alkunsa kaivojen myrkytyksestä. Tätä
-ruttoa arvellaan ankaraksi maahiskuumeeksi, joka kauppalaivassa oli
-Aitiopiasta tullut Piraioon. Tukydides kertoo itsekin sairastaneensa
-sitä ja tarkastaneensa sen vaikutusta muihin. Hän kuvaa myöskin hyvin
-tarkalleen taudin merkit ja luonteen. Monet pelosta menehtyivät,
-toisiin, jotka olivat sairaita hoitaneet, tarttui tauti. Useat
-perheet kuolivat sukupuuttoon, sentähden ettei löytynyt ketään,
-joka olisi heitä hoitanut, ja toiset riutuivat niin, ettei heillä
-edes ollut voimia pitämään huolta kuolleittensa hautaamisesta.
-Urheimmat ja alttiimmat olivat ne, jotka jo olivat parantuneet; sillä
-tähän tautiin ei kukaan sairastunut toistamiseen. Ruton kauheaa
-turmiollisuutta suurensi vielä se suuri kansan paljous, minkä sota
-oli kaupunkiin koonnut. Kuolonkamppauksessaan viehkuroivat sairaat
-kaduilla tai tunkeutuivat kaivojen luo sammuttaaksensa polttavaa
-janoaan. Hautajuhlallisuudet, joita Kreikkalaiset muutoin pitivät
-niin tärkeinä, laiminlyötiin ja ruumiit heitettiin läjittäin
-likimmäiselle roviolle. Henkiin jääneet etsivät huumaavia nautintoja;
-elo kestää, arvelivat he, kuitenkin päivän vain, ja sentähden tulee
-nauttia, jumalia pelkäämättä tai ihmisistä huolimatta. Merelläkään
-ei oltu rutolta turvissa. Sotajoukosta, joka lähetettiin Potidaiaa
-vastaan, menehtyi kuukauden kuluessa neljäs osa.
-
-Periklestä sanottiin syyksi kaikkiin näihin rasituksiin, ja kansa
-vaati rauhaa Spartan kanssa millä ehdoilla hyvänsä; mutta hän
-kehoitti heitä rohkaisemaan mielensä, antamatta satunnaisten
-vastuksien saattaa itseään luopumaan siitä korkeasta asemasta,
-johon olivat esi-isien urhotöiden kautta päässeet. Velvollisuus
-valtioita kohtaan vaatii ettei anneta yksityisten kärsimysten mieltä
-lannistaa. Athenalaiset tottelivat hänen neuvoaan ja jättivät taas
-vallan hänen käsiinsä. Mutta Perikles kuoli ruttoon jo vuoden päästä.
-Tukydides puhuu myöskin hänen nerostaan ja vaikutusvoimastaan. Kun
-Perikles huomasi kansalaistensa syyttä olevan liian myöntyväisiä ja
-herkkäuskoisia, herätti hän puheellaan heissä terveellistä pelkoa;
-mutta jos he osoittivat mieletöntä arkuutta, saattoi hän sanoillaan
-heihin rohkeutta ja luottamusta. Nimeltään oli Athena kansanvalta,
-mutta todellisuudessa johti kaikkia asioita _yksi_ mies, nimittäin
-Perikles.
-
-Rutto kesti kaksi vuotta, sitten lakkasi se vuodeksi ja rupesi
-jälleen tuhojaan tekemään, raivoten vielä vuoden ajan. Taudin uhrien
-lukumäärä oli suurempi, kuin koko sodassa kaatuneiden.
-
-Kuten ennen Athenalaiset, niin nyt Peloponnesolaiset pyysivät
-Persiasta apua. He koettivat myös kiihoittaa Trakian kuningasta
-hyökkäämään Potidaiaa vastaan, mutta tämä laitti lähettiläät
-Athenaan, jossa nämät surmattiin kostoksi siitä julmuudesta, millä
-Spartalaiset olivat kohdelleet Attikalaisia merimiehiä. Sivumennen
-Tukydides mainitsee Athenalaisten pitäneen eri laivastoa rannikkojen
-turvaamista ja kauppa-aluksien suojelemista varten.
-
-Seuraava sotaretki alkaa Plataian vapaakaupungin piirityksellä;
-tämän kaupungin asukkaat muistuttivat piirittäviä Spartalaisia
-siitä, että olivat auttaneet näitä Medestä vastaan, mutta saivat
-vastaukseksi, että heidän joko tuli taistella Athenalaisia vastaan
-taikka pysyä puolueettomina. Kun he puolestaan vastasivat, etteivät
-voineet ehtoihin suostua, alettiin piiritys, jonka yksityistapahtumat
-tarkalleen kerrotaan. Kun ruokavarat alkoivat loppua, raivasi
-puolet varustusväestä itselleen tien Spartalaisten piiritysjoukon
-läpi ja lähti Athenaan. Kahdenvuotisen piirityksen perästä täytyi
-jälelle jääneiden antautua armoille. Tyydyttääksensä Thebeläisten
-kostonhimoa hakkasivat voittajat heidät maahan, myivät naiset
-orjiksi ja hävittivät kaupungin maan tasalle. Samana vuonna
-tekivät Athenalaiset onnettoman sotaretken Kalkiisen, mutta saivat
-kaksi loistavaa merivoittoa Korinton lahdessa. Kostaakseen tätä
-päättivät liittoutuneiden laivaston päälliköt tehdä äkkinäisen
-hyökkäyksen Piraiota vastaan; mutta kun he välillä rupesivat
-ryöstämään Salamista, saivat Athenalaiset vihiä tuumasta ja ryhtyivät
-sellaisiin varustuksiin, että viholliset katsoivat parhaaksi luopua
-hyökkäyksestään. Toisella taholla oli Athenalaisten liitossa oleva
-Trakian kuningas hyökännyt Makedoniaan; mutta siitä ei lähtenyt
-mitään hyötyä, sentähden että vuodenaika jo oli liian pitkälle
-kulunut, jotta ei Athenalaisten laivasto voinut olla avullisena.
-
-Neljäntenä vuonna tehtiin uusi sotaretki Attikaan, ja Mitylene,
-Lesbon pääkaupunki, luopui Athenan liitosta ja yhtyi Spartalaisiin.
-Athenalainen laivasto saarsi saaren, ja sillä välin hyökkäsivät
-Lakedaimonilaiset vihollisten alueelle. Mutta ennenkuin
-liittoutuneiden laivasto ennätti avuksi, pakoitettiin Mitylene
-antautumaan, ja tuhannen sen etevimpää porvaria vietiin Athenaan
-tuomittaviksi. Ensin päätettiin että sekä nämät tuhannen että
-jokainen, joka oli tarttunut aseihin kapinaan osaa ottaakseen,
-olisi surmattava. Toisessa neuvottelussa astui esille Kleon, äreä
-kansankiihoittaja, vaan mahtava puhuja, vaatien varoittavan esimerkin
-osoittamista, jotta muutkin alavaltiot pelästyisivät. Kuitenkin
-päätettiin nyt heikolla enemmistöllä että ainoastaan rikollisimmat
-rangaistaisiin. Sodan viidentenä vuotena lähettivät Korintolaiset
-250 Korkyralaista ylimystä, joita oli viimeisestä kapinasta saakka
-pidetty vankina, sillä ehdolla että taivuttaisivat saaren asukkaat
-luopumaan Athenan liitosta. Nämä yritykset herättivät saaressa
-yleisen kapinan ja synnyttivät puolueiden kesken tulisia taisteluja.
-Sinne lähetettiin laivastoja sekä Athenasta että Peloponnesosta
-odottamaan tapausten päätöstä, ja seitsemän päivää vallitsi oikea
-hirmuhallitus: kansajoukko tappoi kaikki, joita pidettiin ylimyksinä;
-heitä syytettiin salavehkeistä ja surmattiin mitä kauheimmalla
-tavalla.
-
-Puhuessaan puoluevimman uhreiksi joutuneista valtioista Tukydides
-huomauttaa, kuinka ihmiset miten vain muuttavat mielipidettä ja
-puhetapaa, saadaksensa niitä soveltumaan tekoihinsa. Huimapäisyys
-muuttuu rohkeudeksi ja epäröiminen arkuudeksi. Se joka kehoittaa
-julmuuteen, on luotettava kansalainen; vaan sitä, joka kieltää
-julmuutta tekemästä, epäillään. Onnellisten ehdotusten tekijä on
-kunnon mies, mutta ken ehdotusten tekijän ilmaisee on vieläkin
-kunnollisempi. Sukulaisuuteen katsotaan vähemmin kuin puoluesiteihin,
-uskollisuus ei perustu mielipiteiden sopusointuun, vaan yhteiseen
-rikollisuuteen, ja valat rikotaan ilman vähintäkään omantunnon
-vaivoitta ja uskonnollisista velvollisuuksista rahtuakaan huolimatta.
-Siten syntyi, sanoo hän, koko Kreikassa kaikenlaista halpamielisyyttä
-ja ilkeyttä, ja tavallista oli, ettei kukaan toistaan uskonut;
-jokaisen täytyi varoa kaikkia muita.
-
-Seuraavana kahtena vuonna kunnostutti itseään muuan Demostenes
-Athenalaisten päällikkönä sekä maalla että merellä, erittäinkin
-sen kautta että rakensi linnan Pylon luo ja puolusti sitä
-Lakedaimonilaisten laivaston tultua sitä piirittämään. Vaikka
-Brasidas johti Spartalaisia, eivät nämät kuitenkaan voineet mitään
-aikaan saada, vaan joutuivat vihdoin itse vielä saarroksiin
-Sfakterian saaren luona. Välirauha tehtiin, ja lähettiläitä
-laitettiin Athenaan hieromaan rauhaa; mutta kun kansa, Kleonin
-neuvosta, asetti liian kovat ehdot, uudistettiin piiritys. Kleon
-kysy nyt, minkä tähden ei kaikkia Spartalaisia heti otettu
-vangiksi, ja kerskasi että, jos hänellä olisi päällikkyys, niin hän
-kahdenkymmenen päivän kuluessa toisi heidät Athenaan tai heittäisi
-henkensä yrityksessä. Hän saikin sen toimekseen, ja Demosteneen
-avulla onnistui hänen todellakin voittaa Spartalaiset, joista lähes
-300 vietiin vankina Athenaan. Tämä äkkinäinen menestys herätti
-suurta huomiota koko Kreikassa, ja Pylosta saivat Athenalaiset lujan
-ulkolinnoituksen. Spartalaiset, jotka pelkäsivät orjiensa (helootien)
-karkaavan vihollisten puolelle, houkuttelivat 2,000 heistä vaatimaan
-vapautta ja saivat tästä tekosyyn salaa surmata heidät kaikki.
-Taas esitettiin rauhan ehtoja; mutta Athenalaiset, jotka tahtoivat
-käyttää saatuja etuja niin paljon kuin mahdollista hyväkseen, eivät
-suostuneet ehdotukseen ja menettivät siten edullisimman hetken
-lopettaa sota kunnialla.
-
-Vähää myöhemmin rupesivat Athenan Trakialaiset liittolaiset hieromaan
-sovintoa Spartalaisten kanssa, ja Brasidas sekä hänen mukanaan
-muutamia helooteja ja vapaaehtoisia lähetettiin sinne. Voitettuaan
-muutamia pienempiä etuja sai hän valtaansa tärkeän Amfipoliin
-kaupungin. Tämä tapahtui päällikön Tukydideen poissa ollessa
-sotaretkellä läheisessä Eionissa. Päästäkseen tästä virheestään
-syytökseen joutumasta läksi Tukydides vapaaehtoiseen maanpakoon 20
-vuodeksi. Hän mainitsee tämän seikan ohimennen, tuomatta mitään esiin
-puolustuksekseen.
-
-Sillä välin kuin Brasidas uudesta pääasemasta mietti lähteä uudelle
-sotaretkelle, tehtiin välirauha vuodeksi. Pysyväinenkin rauha olisi
-nyt voitu aikaan saada, jos eivät Kleon ja Brasidas olisi olleet sitä
-vastaan, edellinen sentähden että pelkäsi kaikki konnankoukkunsa
-tulevan ilmi, viimemainittu taas sen vuoksi että hänellä ainoastaan
-sodan aikana oli valtaa ja arvoa. Melkoista sotajoukkoa johtaen läksi
-Kleon Trakiaan ottelemaan Brasidaan kanssa. Valloitettuaan Torone'n
-ja erään toisen kaupungin asettui hän Eioniin odottamaan apujoukkoja,
-käydäkseen sitten taas Amfipoliin kimppuun. Mutta äkkiä hyökkäsi
-Brasidas esiin, Athenalaiset lyötiin ja Kleon kaatui. Ainoastaan
-seitsemän Spartalaista haavoittui, mutta yksi niistä oli Brasidas,
-ja tämä kuolikin heti sen jälkeen. Nimeksi tehtiin nyt rauhasopimus
-taistelevien valtioiden välillä, mutta siitä ei tullut sen enempää.
-Sen sijaan saatiin aikaan puolusliitto viideksikymmeneksi vuodeksi
-Spartan ja Athenan välillä. Se kuitenkin kesti ainoastaan seitsemän
-vuotta.
-
-Argos rupesi silloin muiden Peloponnesolaisten valtioiden johtajaksi,
-ja Alkibiadeen välityksellä saatiin aikaan liitto Athenan kanssa.
-Silloin hyökkäsivät Spartalaiset Korinton ja muutamien muiden
-kaupunkien avulla Argoliisen ja valloittivat siellä itselleen lujan
-aseman. Mutta niin vähän käsittivät Argolaiset sitä vaaraa, joka
-heitä uhkasi, että, kun Spartan kuningas erään aselevon aikana
-peräytyi joukkoineen, moittivat päälliköltään siitä, että nämät
-olivat antaneet vihollisten paeta tiehensä. Kun välirauha oli
-rikottu, marssivat Argolaiset, saatuaan Athenasta apujoukkoja,
-Arkadiaan. Spartalaiset tulivat kootulla sotajoukollaan heitä
-vastaan Mantinean luona ja saivat ratkaisevan voiton. Tukydides oli
-omin silmin nähnyt tämän taistelun. Eräs osasto, jossa oli pelkkiä
-ylimyksiä Argosta, lyötyään pakosalle Spartalaisten vasemman siiven
-ja siten pelastettuaan isänmaansa kunnian, taivutti maanmiehensä
-luopumaan kansanvallasta ja yhdistymään Spartalaisiin. Mutta
-muutamien kuukausien kuluttua otti rahvas taas vallan käsiinsä ja
-teki uuden liiton Athenan kanssa.
-
-Dorialaiset ja Jonialaiset uudisasukkaat Siciliassa vetivät
-aluksi yhtä köyttä milloin Spartan, milloin Athenan kanssa, ja
-muutamia meritappeluja taisteltiin heidän rannikoillaan. Mutta
-vihdoin lopettivat he sisälliset eripuraisuutensa ja päättivät
-Syrakusalaisen Hermokrateen neuvosta, jonka puheen Tukydides
-tarkalleen kertoo, ruveta yhdessä torjumaan muukalaisten hyökkäyksiä.
-Sodan kuudentenatoista vuotena päättivät Athenalaiset lähettää
-Siciliaan 60 soutulaivaa Alkibiadeen, Nikiaan ja Lamakon johdolla.
-Nikias oli varoittanut heitä heittämästä menestystään alttiiksi
-pilventakaisen, epävarman edun tähden, väittäen Alkibiadeen
-nuorekkaasta kunnianhimosta yritystä harrastavan. Mutta viimemainittu
-ylpeästi ajoi valheeksi tämän väitteen ja pilkkasi sitä arvelua,
-että Sicilian asukkaat nousisivat kovaan vastarintaan. Sotaretki
-päätettiin tehtäväksi; Juhannuspäivän aamun koittaessa nostettiin
-purjeet, ja Tukydides kuvaa vilkkaasti lähdön Piraiosta. Eräs
-kansanjohtaja uskotti Syrakusalaisia, ettei heillä ollut mitään
-pelättävää, mutta kuitenkin ryhdyttiin puolustusvarustuksiin.
-Hyökkäysjoukon päälliköt olivat päättäneet ruveta rauhan hieromisiin
-saaren asukkaiden kanssa, kun Alkibiades yhtäkkiä kutsuttiin
-kotiin syytettynä Merkurion patsaitten kaatamisesta; paluumatkalla
-pakeni hän Spartaan. Nikias ja Lamakos tekivät useita onnettomia
-hyökkäysyrityksiä saaren kaupunkeja vastaan ja asettuivat sitten
-talvimajoille Kataniaan ja Naxoon. Alkibiadeen neuvosta, joka
-pitkässä puheessa koetti puolustaa petollista käytöstään isänmaatansa
-kohtaan, lähettivät Spartalaiset apua Syrakusalaisille ja rakensivat
-linnan, sulkeakseen Athenalaisilta kulkuyhdistyksen. Mutta seuraavana
-kesänä onnistui Athenalaisten valloittaa kukkula, joka kohosi
-Syrakusaa korkeammalle, ja varustautuivat sitten hyökkäykseen
-sekä maan että meren puolelta. Lamakos kaatui Syrakusalaisten
-kerran ulos hyökätessä, mutta kuitenkin kävi piiritettyjen tila
-niin arveluttavaksi, että ryhdyttiin keskusteluihin kaupungin
-heittäytymisestä. Piiritys oli kestänyt neljä kuukautta, kun eräs
-Spartalainen, jonka oli onnistunut päästä maalle saareen, kokosi
-sotajoukon lähellä asuvista liittolaisista ja vei sen vartijoitta
-jätettyjen solien kautta kaupunkiin. Nyt rohkaisivat Syrakusalaiset
-taas mielensä ja selittivät olevansa valmiit suostumaan rauhaan
-Athenalaisten kanssa, jos nämät viiden päivän kuluessa -- lähtisivät
-Siciliasta. Eräs piiritettyjen varustuksista valloitettiin; tämän
-jälkeen syttyneessä taistelussa ajettiin Athenalaiset takaisin
-piiriensä sisäpuolelle, jotta eivät voineet kokonaan saartaa
-kaupunkia. Nikias kirjoitti toivottoman kirjeen kotiin ja pyysi
-kivuloisuutensa vuoksi päästä vapaaksi päällikkyydestä. Siihen ei
-suostuttu, mutta sen sijaan luvattiin apujoukkoja ja rahoja. Sillä
-aikaa saivat Syrakusalaiset apua Peloponnesosta, joten saattoivat
-valloittaa sataman ja saada täydellisen voiton Athenalaisten
-laivastosta. Kuitenkin elpyi jälleen Athenalaisten toivo, kun vahva
-apujoukko saapui. Sitä johti Demostenes, joka tuumi yöllä hyökätä
-takaapäin vihollisten varustusten kimppuun. Hän joutui kuitenkin
-niin täydellisesti tappiolle, että Syrakusalaiset nyt vuorostaan
-rupesivat hyökkäyksillä vihollisiaan ahdistelemaan. Demostenes
-kehoitti kiiruusti pakenemaan laivoille, mutta Nikias epäröi, ja
-sattuneen kuunpimenemisen tähden päätettiin ennusmiesten neuvosta,
-ettei liikuttaisi mihinkään kolme kertaa yhdeksään päivään. Sillä
-välin ryöstivät Syrakusalaiset useita soutulaivoja ja saarsivat
-loput. Athenalaisille ei jäänyt mitään muuta neuvoa, kuin raivata
-itselleen tie satamasta. Tukydides kertoo taistelun niin kuvaavasti,
-että luulisi hänen itse olleen siinä läsnä. Päätökseksi tuli, että
-Athenalaiset joutuivat tykkänään tappiolle. Heidän peräytymistänsä,
-jossa heidän täytyi jättää jälkeensä kuolleet, haavoitetut ja
-sairaat vihollisten valtaan, kuvataan liikuttavilla sanoilla. Nikias
-koetti pitää heidän rohkeuttaan vireillä ja kehoitti heitä, etteivät
-luopuisi kunnioituksesta itseään kohtaan; mutta vihollinen seurasi
-heitä niin kintereillä, että he seuraavana päivänä heittäytyivät
-eräässä öljypuulehdossa; tuhat miestä tapettiin ja muut myytiin
-orjiksi. Suuri oli hämmästys Athenassa, kun surullinen sanoma sinne
-saapui; kuitenkin rakennettiin uusi laivasto, ja suurilla uhrauksilla
-jatkettiin taistelua vielä kahdeksan vuotta. Mutta vähitellen
-luopuivat liittolaiset yksi toisensa perään, eikä Alkibiadeen
-takaisinkutsuminen, eipä edes yritys asettaa oligarkiaa (harvain
-valtaa) eikä voitokas meritaistelukaan liittolaisia vastaan, jolla
-Tukydides lopettaa historiansa, voinut kohottaa Athenaa entiseen
-mahtiinsa eikä estää sen laivaston täydellistä häviötä tappelussa
-Aigospotamon luona, jonka jälkeen Athenan muurit hajoitettiin maan
-tasalle ja Athenan loistava mahtavuus loppui.
-
-
-
-
-Xenofon.
-
-
-Kuoli noin v. 354 e.Kr.
-
-Xenofonin kirjoitukset tosin suuremmaksi osaksi ovat historiallista
-laatua, vaan niissä kuvastuu kuitenkin ilmeisesti tekijän luonne.
-Hän oli sukuperältään korkeampaa Athenalaista keskisäätyä, oli ollut
-Sokrateen oppilaana ja ensimmäisinä miehuusvuosinaan traagillisten
-runoilijain ja pilaseppä Aristofaneen seurustelusta nauttinut
-hienostuttavaa vaikutusta. Ystävänsä Proxenon kutsumuksesta läksi
-hän, kuten arvellaan, kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Lydian
-kaupunkiin Sardeesen ja meni siihen sotajoukkoon, jota Kyros, Persian
-kuninkaan Artaxerxeen nuorempi veli, paraikaa kokoeli tehdäksensä
-kapinaa.
-
-Xenofonin pääteoksella on nimenä _"Anabasis"_ ja se jakautuu kolmeen
-osaan: hyökkäys Persiaan, kymmenen tuhannen Kreikkalaisen palaus
-Mustalle merelle ja vastukset, joita heidän oli vielä kotimaassaankin
-täytynyt kestää.
-
-Uusi ruhtinas, jonka palvelukseen Xenofon rupesi, oli kunnianhimoinen
-ja halusi syöstä veljensä Artaxerxeen valtaistuimelta. Satraapina
-melkoisessa osassa Vähää Aasiaa oli Kyrolla Kreikkalaista väkeä
-ja Kreikkalaisia upseereja palveluksessaan. Isänsä kuoltua lisäsi
-Kyros tämän sotajoukkonsa kymmeneksi tuhanneksi mieheksi. Näillä
-ja noin sadalla tuhannella Persialaisella soturilla lähti Kyros
-liikkeelle Sardeesta ja kulki pitkin rannikkoa Babylonia kohden.
-Laivasto seurasi sotajoukkoa Issoon asti. Kun oli tultu Tarsoon, niin
-Kreikkalaiset, jotka epäilivät ettei retken päämääränä ollutkaan sota
-Pisidialaisia, vaan kuningasta vastaan, kieltäytyivät marssimasta
-eteenpäin, mutta lupaamalla heille korkeampaa palkkaa houkutteli
-Kyros heidät suostumaan tuumiinsa. Ilman mitäkään vastarintaa
-kulki sotajoukko Syriaan ja kääntyi Eufratia kohden, Kyron suoraan
-ilmoitettua mitä hän kantoi mielessään veljeänsä vastaan. Sitä
-pidettiin hyvänä enteenä, että Eufratin yli päästiin kahlaamalla, ja
-marssia jatkettiin nyt Arabian erämaan halki. Pitkän ja vaivaloisen
-matkan jälkeen tulivat he Pylain luona Babylonilaiselle alueelle
-ja olivat nyt ainoastaan 18 peninkulman päässä pääkaupungista.
-Sotajoukon vielä kolme päivää marssittua tarkasti Kyros väkeään:
-Kreikkalaisia oli nyt, kun vasta pestattuja oli tullut lisää,
-13,000 ja muita sotureja 100,000; mutta kuninkaalla sanotaan olleen
-sotilaita koko miljoona. Seuraavana päivänä tultiin kaivannolle,
-joka oli tehty sotajoukon eteenpäin marssimista estämään, mutta
-puolustajia ei näkynyt. Arvellen Artaxerxeen ei ryhtyvänkään
-mihinkään vastarintaan jatkoi sotajoukko matkaansa hajaantuneena
-sinne tänne; mutta silloin palasi äkkiä vakooja ilmoittaen kuninkaan
-lähestyvän täydessä tappelujärjestyksessä. Ensiksi, sanoo Xenofon,
-nähtiin valkea tomupilvi, sitten ikäänkuin synkkä pimeys, vihdoin
-metallin välkettä ja lopuksi keihäitä ja soturirivejä: ratsumiehiä
-valkeissa varustuksissa, jalkamiehiä pajusta palmikoituilla
-kilvillä, Egyptiläisiä pitkien kilpien suojassa ja siellä täällä
-viikatevaunuja; keskellä oli kuningas lukuisan henkivartijaston
-ympäröimänä. Kreikkalaiset olivat oikealla siivellä, ja Kyros
-oli antanut käskyn hyökätä vihollisten keskustaan; mutta heidän
-päällikkönsä Klearkos, joka tahtoi että heillä olisi virta suojanaan
-takana, antoi heidän rynnätä suoraan eteenpäin. Sotalaulua laulaen
-syöksyivät he Persialaisen sotajoukon vasenta siipeä vastaan; tämä
-viskattiin nurin niskoin ja kääntyi hurjaan pakoon. Artaxerxes antoi
-keskustan tehdä kiertävän liikkeen hyökätäksensä Kreikkalaisten
-selkään. Kyros itse teki silloin ryntäyksen, tunkeutui henkivartijain
-läpi, ratsasti rajusti veljeään vastaan ja haavoitti häntä helposti.
-Mutta samassa lävisti hänet keihäs, joka tunkeutui sisään silmän
-alta; hän kaatui maahan hevosen selästä ja heitti henkensä. Pää
-ja vasen käsi hakattiin häneltä pois. Kaikki Kyron Persialaiset
-joukot pötkivät nyt pakoon. Niin loppui taistelu Kunaxan luona
-(v. 401 e.Kr.) ja samalla tuo laiton, vaan urheasti käyty Persian
-sisällissota.
-
-Kun Kreikkalaiset, jotka auringon laskuun olivat ajaneet takaa
-Persialaisten sotajoukon vasenta siipeä, palasivat leiriinsä,
-oli voittoisa Persialais-sotajoukon keskusta ryöstänyt sen perin
-tyhjäksi. He viettivät yön paastoten ja Kyron kuolemasta mitään
-tietämättä. Päivän valjetessa seuraavana aamuna toi tämän uutisen
-kenraali Ariaios, tarjoutuen viemään heidät takaisin Vähän
-Aasian rannikolle. Klearkos vastasi Kreikkalaisten, koska olivat
-lyöneet kuninkaan, nyt haluavan asettaa hänet, Ariaion, Persian
-valtaistuimelle. Kun Ariaios kieltäytyi, lähtivät he liikkeelle
-ja marssivat hänen johdollaan itään päin kylärikkaan tasangon
-läpi. Pian lähetettiin toinen kenraali, Tissafernes, saattamaan
-heitä Sittakeen, etelään päin Bagdadista. Kuultuaan valheellisen
-huhun, että Tigriin yli vievää siltaa hajoitettiin, kääntyivät he
-Medialaiselle alueelle ja marssivat kymmenen päivää koillista kohden
-kunnes tulivat Zab-virralle. Täällä kutsui Tissafernes Klearkon
-ynnä neljä muuta Kreikkalaista kenraalia ja kaksikymmentä katteinia
-telttaansa. He tulivat, katteinit tapettiin ja kenraalit lähetettiin
-vankeina kuningas Artaxerxeelle; mutta eräs heistä, jonka oli
-onnistunut paeta, toi sanoman tästä kavalluksesta Kreikkalaisten
-leiriin. Tässä tukalassa tilaisuudessa astui Xenofon esille ja
-piti, yöllä unessa saatuaan siihen kehoituksen, innokkaan puheen,
-joka rohkaisi alakuloisten Kreikkalaisten mielet. Ja nyt otti hän
-johdon suurimmaksi osaksi haltuunsa. Kuljettuansa Zab-virran yli ja
-lyötyään takaisin takaa ajavat Persialaiset saapuivat he autioon
-kaupunkiin Tigriin rannoilla, nimittäin Kyros suuren hävittämään
-Niniveen. Siellä taisteltiin jälleen tuima mutta voitokas tappelu
-suuren Persialaisen sotajoukon kanssa, jota Tissafernes johti. Sieltä
-marssivat Kreikkalaiset pohjoista kohden erään Ararat-vuorijonossa
-löytyvän solan kautta Kurdien maahan, jossa kestivät monta taistelua,
-ja saapuivat vihdoin Armenian ylängölle. He olivat nyt 4,000 jalkaa
-meren pintaa korkeammalla, ja tämä ynnä myöhäinen vuodenaika -- nyt
-oltiin Marraskuussa -- kauheine pyryilmoineen ja jääkylmine tuulineen
-saattoi heille kovia kärsimyksiä; muutamat häikäisevä lumi teki
-sokeiksi, toiset palelluttivat varpaansa. Ruokavarojen saanti oli
-niin vaikea, että kaikki kärsivät nälkää ja voipumusta. Muutamissa
-kylissä kohdeltiin heitä kuitenkin vieraanvaraisesti ja kestitettiin
-ohraviinillä. Toisissa paikoin sitä vastoin asukkaat vierittivät
-Kreikkalaisten päälle kallion lohkareita, ja kun he tekivät tuhoisan
-rynnäkön, viskasivat naiset ensin lapsensa jyrkänteestä alas ja
-syöksyivät itse jälestä miestensä kanssa. Sitten kulkivat he
-Kalybes-maan läpi, jossa valmistettiin rautaa. Muutamien päiväin
-kuluttua pääsivät he rikkaasen Gymnias-kaupunkiin, jonka kuvernööri
-antoi heille oppaan viemään heidät Mustalle merelle. Viisi kuukautta
-kestäneen vaivaloisen matkan jälkeen tervehtivät Kreikkalaiset sen
-välkkyvää kalvoa riemuhuudolla: "Meri, meri!" Heidän kulkiessaan
-eteenpäin Makronien alueen läpi tehtiin heille vastarintaa siksi kuin
-eräs sieltä kotoisin oleva, mutta lapsena Athenassa orjana ollut
-soturi vakuutti maanmiehilleen, ettei Kreikkalaisilla ollut mitään
-pahaa mielessä. Sitten he tulivat Kolkilaisten maahan, jossa taas
-taistelivat voitokkaasti ja jossa moni heistä huumaantui ajaksi tai
-kävi mielettömäksi syötyään hunajaa, jota mehiläiset olivat koonneet
-erään Rododendron-lajin kukista. Viimein saapuivat he Trapezuntiin,
-suureen Kreikkalaiseen uudisasuntoon Mustan meren rannalla. Siellä
-he viipyivät kuukauden ja huvittelivat taisteluleikeillä ja
-kilpajuoksulla.
-
-Pettyneinä toivossaan saada Spartan amiraalilta laivoja, jotta
-olisivat päässeet purjehtimaan Kreikkaan, jatkoivat retkeilijät
-matkaansa pitkin rannikkoa. Sotajoukkoa tarkastettaissa Kerasossa --
-tästä on johtunut kirsikkain nimi -- huomattiin kymmenestä tuhannesta
-enää olevan jälellä ainoastaan 8,600. Saavuttuaan sitten Kotyoraan,
-Sinopen lähiseudulla olevaan kreikkalaiseen uudisasuntoon, aikoivat
-he jäädä sinne jo epätoivoissaan siitä, voisivatko koskaan palata
-vielä kaukana olevaan isänmaahansa. Mutta Xenofon ehdotti silloin,
-että he valloittaisivat jonkun läheisen kaupungin ja perustaisivat
-uuden siirtokunnan. Sen esti kuitenkin ennustaja Silanos, ja nyt
-tarjoutuivat Sinopen kauppiaat viemään heidät Hellespontoon.
-Heidän sitä odottaessaan päätti sotajoukko, että Xenofonin käytös
-paluumatkalla pantaisiin tutkimuksen alaiseksi. Puolustuksekseen
-pitää Xenofon puheen, jolla niin täydellisesti saa takaisin entisen
-vaikutusvoimansa, että he hänelle tarjoovat ylipäällikkyyden; mutta
-siitä kunniasta hän kuitenkin kieltäytyy. Jatkettuaan matkaansa
-tulivat he Herakleaan, toiseen kreikkalaiseen uudisasuntoon,
-jossa syntyi eripuraisuutta sotajoukon keskuudessa, niin että se
-jakaantui kolmeen osastoon, joista kaksi kulki maata myöten ja
-kolmas purjehti meritse Kalpeen. Täällä yhtyivät osastot jälleen, ja
-Xenofon mietti taas uudisasunnon perustamista; mutta silloin tuli
-Kleander, Byzantionin kuvernööri, heidän luokseen, jolloin Xenofon
-sai tilasuuden osoittaa puhetaitoaan hillitessään riitaa, joka oli
-syntynyt muutamien Kleanderin seuralaisten ja Kreikkalaisten välillä.
-Hänen onnistui sitä paitsi saada Kleander kutsumaan heitä maahansa,
-vaikka enteet peloittivat häntä ottamasta heitä viedäkseen Kreikkaan.
-Saavuttuaan Skutariin olivat Xenofon ja hänen soturinsa mielestään jo
-kodin kynnyksellä, mutta vielä oli heillä monta vastusta kestettävänä
-ennenkuin sinne pääsivät. Sen sijaan että olisivat saaneet nauttia
-ystävällistä kohtelua Byzantionissa, käski heitä Spartan yliamiraali
-palaamaan Trakian kautta; vieläpä hän otatti muutamia heistä vangiksi
-ja myi orjiksi. Xenofonin, joka oli hankkinut itselleen tilaisuuden
-maitse päästä Athenaan, täytyi palata sotilaittensa luo, ja hänen
-neuvostaan rupesivat he luvatusta korkeasta palkasta Trakialaisen
-ruhtinaan Seyteen palvelukseen. Mutta tuskin olivat he auttaneet tätä
-kukistamaan lähellä olevia heimoja, kun hän jo rikkoi lupauksensa. He
-suostuivat nyt Spartalaisten ehdotukseen, että yhdessä hyökättäisi
-Persialaisten kimppuun Vähässä Aasiassa, ja taivutettuaan Xenofonin
-lähtemään mukaan marssivat he Troas-maakunnan läpi Pergamoon. Täällä
-ryhtyi Xenofon sodalla ahdistamaan erästä rikasta Persialaista ja
-sai haltuunsa miehen sekä kaikki hänen rikkautensa. Jälellä olevat
-kymmenestä tuhannesta yhdistyivät nyt Spartalaisiin, ja Xenofon lähti
-kotiinsa. Siihen loppuu "Anabasis."
-
-Tämän jälkeen arvokkaimmat ovat Xenofonin n.s. _"Memorabilia"_, s.o.
-hänen muistiinpanonsa keskusteluistaan Sokrateen kanssa. Hän kuvaa
-filosoofia vahvaläntäiseksi, mulkosilmäiseksi, litteänenäiseksi,
-paksuhuuliseksi mieheksi, jonka korkea otsa todisti suurta
-hengellistä etevyyttä. Hän kertoo Sokrateella muuten olleen sen
-luulon, että kaikkiin hänen tekoihinsa ja toimiinsa jumalat
-välittömästi vaikuttivat. Vaikka hän oli kahdesti naimisissa ja
-toisella erää Xantippan, oikean torapussin kanssa, antautui hän
-kokonaan siihen, mitä piti hengellisenä tehtävänään. Hän kävi
-tavallisesti kouluissa ja kuljeskeli toreilla ja yleisillä paikoilla
-keskusteluissa, vaihtaakseen mielipiteitä kansalaistensa kanssa.
-Hänen pääpyrintönään oli osoittaa heille, etteivät he tienneet niin
-paljoa, kuin mitä luulivat tietävänsä, ja vaikka hänen käytöksensä
-aina oli häveliäs ja sävyisä, herätti hän suuttumusta ivallaan
-ja vastustelemisellaan. Erittäinkin seurusteli hän mielellään
-lahjakkaiden nuorten miesten kanssa, joita hän hyvin suuresti osasi
-viehättää puoleensa. Näiden kautta levisivät hänen filosoofilliset
-mielipiteensä, kunnes häntä vihdoin syytettiin valtion jumalien
-halveksimisesta ja nuorison harhauttamisesta. Tutkimus pidettiin, ja
-oikeusto, jossa oli 557 kansalaista, tuomitsi Sokrateen tyhjentämään
-myrkkypikarin. Xenofon kertoo hänen puolustuspuheensa sisällyksen
-ja mainitsee, miten hän viime kertaa tavatessaan ystävänsä virkkoi
-eräälle näistä: "Tee minun ruumiilleni mitä tahdot, kun et vain pidä
-sitä minuna." Xenofon tahtoo pääasiallisesti puhdistaa mestarinsa
-niistä soimauksista, joita häntä vastaan tehtiin, ja esittää sitä
-varten johtavat aatteet hänen keskusteluissaan. Aluksi selittää
-hän, että Sokrates tarkasti noudatti maan uskonnollisia tapoja eikä
-hyväksynyt mitään mietiskelyjä maailman synnystä, sillä "ihmiskunnan
-ainoana harrastuksena olkoon oppia tuntemaan ihmistä." Rukouksista
-puhuessaan hän ei ottanut varmaan vaatiakseen mitään, kun ei tiennyt,
-oliko siitä hänelle hyvää, ja piti uhreja sopivina, jos niitä
-oikealla tavalla toimitettiin. Kerran kysyi hän nuorelta mieheltä,
-joka halveksi uskonnollisia menoja, uskoiko hän ihmisruumiin, joka
-oli niin ihmeellisesti yhteen sommiteltu, ja luonnollisten sielun
-viettien saattavan olla sattuman tuotteita, ja eikö järki ja sielun
-johtava vaikutus ruumiisen osoittanut, että löytyi jumalallinen
-sallimus. Kun hän toisessa tilaisuudessa kuuli pilkattavan kehnoa
-pukuaan ja niukkaa ravintoaan, sentähden ettei tahtonut ottaa
-oppilailtaan maksua, vastasi hän, että hän sillä säilytti vapautensa
-ja tiesi itse tulevansa paremmaksi auttaessaan muita parantumaan.
-Yhtä väärin on myydä viisautta rahasta, kuin myydä ruumiillista
-kauneutta. Muutamat näistä keskusteluista ovat niin kaikkea syvempää
-ajatussisältöä vailla, että niitä pidetään Xenofonin sepittäminä;
-toiset koskevat valtiollisia ja sota-asioita, joilla ei ole mitään
-yleistä arvoa. Eräässä keskustelussa, jonka arvellaan tapahtuneen
-jossakin juhla-ateriassa, on hyvin elävä kuvaus athenalaisesta
-iltaseurasta ja filosoofin mielipiteistä eri asioissa. Xenofon
-lopettaa nämät muistiinpanonsa keskustelulla talouden hoidosta, jossa
-Sokrates esiintyy ainoastaan kirjoittajan mielipiteiden edustajana.
-Xenofon antaa kuitenkin selvän, vaikka tosin vähän epätäydellisen
-kuvan nerokkaasta ajattelijasta, joka antoi alkuainekset kaikkeen
-siihen, millä on jotakin arvoa muinaisajan filosofiassa.
-
-Xenofonin _Kyropaideia_ eli "Kyron kasvatus" on pikemmin romaani kuin
-historiallinen kertomus. Hänen antamansa tiedot poikkeavat suuresti
-Herodoton antamista, ja hän lisää Persialaiselle sankarilleen --
-suurelle Kyrolle -- tapoja, jotka epäilemättä ovat kreikkalaisia.
-Hän kertoo että Persiassa ainoastaan se sai kasvatuksen, jonka ei
-tarvinnut työtä tehdä, ja että siellä löytyi eri luokkia poikia,
-nuorukaisia, miehiä ja ukkoja varten. Pojat käyttivät aikaansa
-pääasiallisesti tutkiakseen rikoksia, joita oli heidän keskuudessaan
-tehty -- sen he tekivät oppiakseen oikeutta; muuten ampuivat he
-jousella, viskasivat peistä ja elivät leivällä ja krassikasveilla.
-Nuorukaiset tekivät etuvartija-palvelusta ja kävivät metsästämässä,
-harjauntuakseen sotaan, ja karttivat muuten syleksimistä ja
-niistämistä. Niin kasvatettiin Kyros, ja koska hänen täytyi sanoa
-syyt kaikkiin tekoihinsa ja hän sitä paitsi oli hyvin opinhaluinen,
-oppi hän taitavasti pukemaan ajatuksensa sanoihin ja sukkelasti
-vastaamaan tehtyihin kysymyksiin. Hänestä tuli rohkea ratsastaja, ja
-hän sai viidentoista vuotisena ottaa osaa sotaretkeen Assyrialaisia
-vastaan. Heti sen jälkeen pääsi hän päälliköksi Persian sotajoukkoon,
-ja Xenofon kertoo hänestä monta tapahtumaa, joista huvittavin on
-se, joka kuvaa Abradateen ja Panteaan traagillista loppua. Sitten
-kertoo hän Babylonin valloituksesta ja mainitsee ne keinot, joita
-Kyros käytti valtaansa vahvistaakseen voitettujen kansojen yli.
-Hänen ensimmäisenä huolenaan oli hankkia uskollisia apulaisia, jotka
-hän valitsi alemmista kansaluokista, ja etenkin sellaisia, joita ei
-mitkään perhesiteet haitanneet. Valtiohallituksen järjesti hän niin,
-että jokainen osasto luotettavien ja uskollisten välimiesten kautta
-oli hänen oman tarkastuksensa alaisena. Hovimiehiänsä karkaisi hän
-ankaralla tapojen yksinkertaisuudella ja pitkällisellä paastoomisella
-sodan vaivoja kestämään, ollen itse heille aina esikuvana. "Ei kukaan
-saata oikein hallita, joka ei itse ole niitä parempi, joita hän
-hallitsee", oli hänen mielipiteensä, ja sen mukaan koetti hän itsekin
-toden perään asettaita. Valloitetuissa maissa pyysi hän lempeydellä
-voittaa etevimpien ystävyyttä ja jakoi maat satraapikuntiin. Saatuaan
-vaimonsa myötäjäisinä vielä Median tuli hänestä maailman mahtavin
-hallitsija. Vanhoilla päivillään näki hän kerran näyn, joka ennusti
-hänen pikaista loppuaan, ja kun hän tämän johdosta kokosi ympärilleen
-poikansa ja etevimmät miehensä, pyysi hän heitä muistamaan häntä
-kuoltuaan kuten onnellista miestä ainakin. Jaettuaan valtakuntansa
-poikainsa kesken puhui hän sielun kuolemattomuudesta ja sanoi
-uskovansa, että sielu ruumiista erottuaan muuttuu puhtaammaksi ja
-kirkkaammaksi, ikäänkuin se unessakin saattaa katsoa tulevaisuuteen.
-Muistakaa, sanoi hän lopuksi, että te ystävillenne hyvää tekemällä
-saatte voimaa rangaista vihollisianne.
-
-Xenofonin muissa teoksissa on paljon tietoja Kreikkalaisten
-tavoista loppupuolella viidettä ja alkupuolella neljättä vuosisataa
-ennen Kristusta. "Hellenika'ssaan" on hän tehnyt huonoksi
-arvostellun yrityksen kirjoittaa Kreikan sen aikuista historiaa.
-Hänen kirjansa "Agesilaon elämä" pidetään luonteen kuvauksessa
-huonosti onnistuneena teoksena. Kirjoitelmassaan "Hieronista"
--- Syrakusan kuninkaasta -- kuvaa hän synkällä tavalla tyrannin
-elikkä itsevaltiaan elämää. Tämä, sanoo hän, ei milloinkaan saata
-luottaa alamaistensa uskollisuuteen: hänen täytyy aina pelätä, että
-urheat miehet tulevat tekemään rohkeita yrityksiä voittaaksensa
-takaisin vapautensa, tahi että lahjakkaat miehet ovat salaisissa
-vehkeissä häntä vastaan, taikka että kansa toivoo saada häntä
-paremman hallitsijan. Xenofonin kirjoitelmasta "Athenan tulot"
-nähdään, ettei vapaiden porvarien lukumäärä hänen aikanaan noussut
-yli 20,000. Hän koetti sen vuoksi kehoittaa muukalaisia asettumaan
-maahan, jotta verotulot lisääntyisivät. Hän esitti myöskin
-tuuman Laurionin mainioiden hopeakaivosten kuntoon panemisesta,
-sillä niistä hänen mielestään valtio olisi saava suuria tuloja.
-Esitelmässään "Talous" lausuu hän ensiksi, että vaimon ennen
-kaikkia tulee ottaa osaa taloustoimiin, ettei hänen sovi maalata
-ja kaunistella kasvojaan, vaan että hän sen sijaan tarkastakoon
-orjiensa toimia. Hänen mielipiteensä maanviljelyksestä on, että
-sitä on helppo oppia, että sen menestykselliseen harjoittamiseen
-vaaditaan ainoastaan huolta ja uutteruutta. Teoksessaan "Hevosista"
-neuvoo hän laskemaan tallipihat ympyriäsillä kivillä, jotta hevosten
-kaviot karaistuvat, ja antamaan hevosten harjain kasvaa pitkiksi,
-niin että ratsumiehellä on jotakin, mihin tarttuu kiinni selkään
-noustessaan. Siihen aikaan ei, näet, löytynyt hevosen kenkiä eikä
-jalustimia. Kirjoitelmassaan "Ratsuväestä" hän ei anna mitään
-varmoja tietoja ratsumiesten liikkeistä taistelukentällä; hän sanoo
-ainoastaan yleensä, että niiden tulee petojen ja petolintujen
-tavoin hyökätä kaiken kimppuun, mikä on vartijatta jätetty, ja
-että niiden tulee noudattaa kohtuutta, tottua vaivoja kestämään ja
-harjoittaa ruumiinvoimiaan. Hänen teoksessan "Metsästyksestä" -- tätä
-huvia hän itse hyvin suuresti ja uutterasti harjoitti -- on monta
-hyödyllistä neuvoa nykyajankin metsämiehille. Hänen kertomuksensa
-metsästyksestä hurttakoirilla on hyvin elävästi kirjoitettu -- hän
-kuvaa tarkalleen metsästäjäin huudot ja äänen vaihdokset, jotka ovat
-tarpeelliset koirien johtamista varten. Metsäsian ajoon oli hän
-hyvin mieltynyt, ja kertoo myös, miten vaarallisia petoja, niinkuin
-jalopeuroja ja karhuja, takaa ajetaan ja kaadetaan. Lopuksi tarkastaa
-hän vaivaloisten urheilujen hyötyä -- näihin urheiluihin kuuluu
-hyveelliseen ylevyyteenkin pyrkiminen -- ja saapi samalla tilaisuuden
-tehdä kaunopuheliaan hyökkäyksen sofisteja vastaan, joita hän soimaa
-"rikkaitten nuorukaisten pyytäjiksi" ja valtiollisten virkojen
-tavoittelijoiksi.
-
-Xenofonin kirjoituksien etevyytenä on stiilin puhtaus ja lausetavan
-hieno sulous.
-
-
-
-
-Platon.
-
-
-Kuoli v. 347 e.Kr.
-
-Syntyneenä ylhäisestä Athenalaisesta suvusta sai Platon sen
-aikuisen kreikkalaisen kasvatuksen. Hän sai oppia ulkoa latelemaan
-pitkiä runo-kappaleita, sai harjauntua matematiikkaan, lukea
-vanhojen filosoofien teoksia ja kehittää ruumiinvoimiaan
-Istmolaisissa leikeissä. Nuorukaisena palveli hän luultavasti
-soturina nostoväessä. Kritiaan läheisenä sukulaisena oli hän,
-kuten itse tunnustaa, Kolmenkymmenen tyrannin puolustajia, siksi
-kuin hän näiden hävyttömyyden ja julmuuksien tähden vetäytyi pois
-julkisuudesta ja rupesi Sokrateen oppilaaksi. Hän matkusti myöskin
-Egyptissä ja Siciliassa, jossa Pytagoralaiset esittelivät hänet
-Dionysolle, Syrakusan haltijalle. Palattuansa Athenaan aloitti hän
-mainiot luentonsa, joihin kahdenkymmenen vuoden kuluessa tulvasi
-kuuntelijoita kaikilta Kreikan ääriltä. Hän suostui sittemmin
-taas lähtemään Syrakusaan, jonne aikoi jäädä Dionyson pojan
-neuvonantajaksi; mutta Sicilialaisten hovimiesten kateus saattoi
-hänet palaamaan Athenaan, missä uudelleen aloitti luentonsa. Hän
-rupesi nyt kirjoittamaan filosoofillisia _puheenvaihtelujaan_,
-aikoen antaa oikean käsityksen Sokrateen oppijärjestelmästä,
-jonka luonteesen kuuluu kaiken dogmatismin välttäminen. Näistä
-kirjoituksista sai hän nimen "Attikan mehiläinen", ja sanottiin, että
-jos Zeys olisi puhunut kreikkaa, olisi hän puhunut samoin kuin Platon
-puhui. Loistavan keveä on hänen stiilinsä, mutta hän näyttää siihen
-uhranneenkin paljon huolta ja vaivaa; erääsen puheenvaihteluunsa
-sanotaan hänen omakätisesti kirjoittaneen kolmetoista eri
-suunnitelmaa.
-
-Platon ei ottanut filosofeeratessaan seuratakseen mitään sääntöjä
-tai määrättyä järjestelmää; sentähden rajoittukoon myös lyhyt esitys
-hänen teoksistaan ainoastaan katkonaiseen valikoimaan mietelmiä ja
-aatteita, joita hänen teoksissaan on niin kosolta.
-
-Filosofia alkaa, sanoo hän, ihmeestä. Kreikkalaiset asettivat kaiken
-sen, mitä fyysillisessä maailmassa on ja tapahtuu, yhteyteen jonkun
-jumaluusvoiman kanssa. Runoilijat kehittivät nämät jumaluustarut
-käsitettävään muotoon, ja siten syntyi runoudesta filosofia. Sitten
-tulevat hämärät ja aforismiset eli haja-aatelmalliset sananlaskut.
-Toisia seurasi, jotka esittivät vertauskuvia ja abstraktisia
-aatteita. Tämän jälken tuli _Pytagoras_, joka väitti "lukua"
-(numerus) maailmaa hallitsevaksi perusajatukseksi, kun sitä vastoin
-_Demokritos_ opetti että lukematon joukko atoomeja jonkun määrätyn
-lain mukaan oli kokountunut ja muodostanut maailman. _Elealaisen
-koulun_ filosoofit puhuivat ikuisesta ja välittömästi Olemisesta,
-joka on ainoa olemassa oleva. Tämän opin kehitti _Parmenides;_
-tästä miehestä Platon mainitsee, että häntä kunnioitettiin enemmän
-kuin ketään muuta ajattelijaa, ja hänet Platon eräässä puheen
-vaihtelussaan esittää vanhuksena, joka Zenonin ja kahdenkymmenen
-vuotiaan Sokrateen kanssa harkitsee oppia ideoista, tätä Platonin
-filosofian kulmakiveä. Tällä tavoin loi hän toisen maailman puhtaita
-ja täydellisiä muotoja, aivan pysyväisiä ja katoomattomia ja
-sopusointuisia niiden nähtävien esineiden kanssa, joihin ne valoivat
-eloa, ikäänkuin aurinko levittää valoa luontoon.
-
-_Sofistissa_ esitetään sen aikuiset elämän käytännöllisiin tarpeisin
-sovitetun yleisen tieteen opettajat. Sofistit opettivat puhetaitoa ja
-osasivat huononkin syyn vääntää hyväksi. He eivät huolineet mistään
-siveellisestä laista; jokainen saattoi tehdä mitä _itse_ piti hyvänä
-ja oikeana. Mutta tätä oppia Platon ankarasti moittii.
-
-Sitten seuraa puheenvaihtelu, jonka edellytetään tapahtuvan Sokrateen
-ja _Protagoraan_ välillä ja joka koskee siveyden käsitteitä ja
-erittäinkin kysymystä, löytyykö ainoastaan _yksi_ hyve vai monta.
-
-Vielä esittää Platon keskustelevana toisenkin filosofian opettajan,
-_Gorgiaan_, joka vaatii valtiollista vapautta kaikille, mutta
-valtiollista valtaa ainoastaan harvoille. Häntä vastaan puolustaa
-Sokrates sitä väitettä, että on parempi vääryyttä kärsiä kuin sitä
-tehdä ja että rankaisematta jäänyt pahantekijä on kurjempi kuin se,
-joka rikoksistaan kärsii rangaistuksen.
-
-Nuorempaa polvea sofisteja edustaa _Hippias_, ja Sokrates antaa hänen
-esittää kysymyksen: mikä on ihanuus? Kun on tehty useampia yrityksiä
-määritellä, mitä ihanuus ei ole, jätetään aine sikseen ja ruvetaan
-harkitsemaan Iliadin ja Odysseian sankariluonteita. Hippias väittää
-Akilleyn olleen Odysseytä jalomman, johon Sokrates vastaa lausuen sen
-nurinpäisen väitteen, että ne, jotka ehdollaan tekevät pahaa, ovat
-parempia kuin ne, jotka sitä tietämättömyydestä tekevät.
-
-Keskustelu _Eytymedon_ kanssa ivaa selvien ja helposti vääriksi
-käsitettävien päätelmien ja ylellisten väitelauseiden käyttämistä.
-Sokrates on leikillisesti joutuvinaan häviöön niin mahtavasta
-väittelijäky'ystä, kuin mitä hänen vastustajallaan on.
-
-Puheenvaihtelussa, jolla on nimenä _Symposion_ eli _Vieraskemut_,
-tapaamme filosoofin ystäviensä seurassa. Ehdotellaan että jokainen
-vieraista pitäisi puheen lemmen kunniaksi. Kuunneltuansa heidän
-mielipiteitään lausuu Sokrates vuorostaan, että rakkaus on henki,
-joka täyttää välipaikan taivaan ja maan välillä; se ei ainoastaan ole
-ihanuutta tavoittelevaa kaipuuta, vaan kuolemattomuuden ikävöimistä.
-Sentähden haluavat vanhemmat lapsia jatkaakseen näissä elämäänsä,
-ja runoilijat ja soturit pyytävät kuolematonta mainetta. Silloin
-astuu Alkibiades sisälle ja puhuu, ei rakkaudesta, vaan siitä
-lumousvoimasta, jolla Sokrates häntä viehättää. Vieraita tulee ja
-menee, ja pikari kiertää ympäri seuraa. Sillä aikaa vaihtaa Sokrates
-mielipidettä Agatonin ja Aristofaneen kanssa murhenäytelmästä ja
-huvinäytelmästä, siksi kuin molemmat viimeksi mainitut nukkuvat ja
-Sokrates lähtee aamukylpyynsä.
-
-Seuraava keskustelu pidetään kukkien ja vihreän nurmikon keskellä
-Ilisson rannalla, jonne _Faidros_ oli vienyt filosoofin, yhdessä
-hänen kanssaan lukeaksensa kappaleen mainiosta kaunopuhujasta
-Lysiaasta. Sokrates ivaa teoksen kokoonpanoa ja väittää, että totuus
-ja käsitteiden vakavuus ovat kaunopuheliaisuuden pääainekset. Hänen
-mielestään on puhutulla sanalla enemmän mahtia kuin kirjoitetulla.
-Kirjoitus samoin kuin maalauskin ei ilmoita mitään ulkopuolella
-itseään. Puhuttu sana sitä vastoin saatetaan kylvää herkkään maahan,
-se saattaa kantaa hedelmää toisissa luonteissa ja tehdä heidät
-sanomattoman onnellisiksi.
-
-Sokrateella oli monta ystävää, mutta hänen ivansa ja se
-halveksiminen, jota hän osoitti ulkonaisia tapoja kohtaan, herätti
-useimmissa suurta katkeruutta häntä vastaan, ja Platon kertoo
-täydellisemmin kuin Xenofon Sokrateen viimeisistä elinpäivistä,
-kuinka hänet viedään oikeuden eteen, miten hän puolustaa itseään,
-hänen käytöksestään vankihuoneessa ja kuolemastaan. Saatuaan
-tietää viimeisen päivänsä lähestyvän, ja kun häntä kehoitettiin
-pelastautumaan pakenemalla, kysyi Sokrates, miten voitiin vaatia
-häntä, joka aina oli kehoittanut lakia tottelemaan, sellaisella
-teolla kumoomaan omat oppinsa ja kurjana orjana kääntämään selkänsä
-kaupungille.
-
-"Sitä paitsi", sanoo hän, "olen minä vakuutettu tulevani jumalten
-luo, jotka ovat viisaita ja hyviä, ja jo ennen tuonelan tuvilla
-muuttaneiden miesten luo, jotka ovat parempia kuin ne, mitkä jälkeeni
-jätän". Hän sanoi myöskin uskovansa, että eri kohtalo odotti
-hyviä ja pahoja, ja että kuolema on sielun onnellinen eroaminen
-ruumiista. "Vainajat", sanoo hän, "eivät makaa ikuista unta, vaan
-meidän sielumme syntyvät uudelleen". Esittäessään nämät mielipiteet
-tulevaisesta elämästä vertasi hän itsensä joutseneen, joka laulaa
-iloisimmin kuollessaan, ja riemuitsi ajatellessaan että se hetki
-pian oli lähestymässä, jolloin hän oli eroava maailmasta, luoden
-luottavasti silmänsä toiselle puolelle hautaa. Niin kerrotaan hänen
-eronhetkellään keskustelleen vaimonsa ja lastensa kanssa, ja kun
-vanginvartija oli hänelle antanut myrkkypikarin, jonka hän tyhjensi,
-iloisesti puhutelleen surevia ystäviään, kunnes meni tainnoksiin,
-jolloin laskeutui makaamaan heti sen jälkeen rauhallisesti
-kuollakseen.
-
-Toinen osasto käsittää n.s. dialektilliset puheenvaihtelut. Senlaisia
-on _Lakes;_ siinä on aineena rohkeus, joka luonnonviettinä ilmaantuu
-jo lapsessa ja tottumuksena miehessä ja joka Sokrateen mielipiteen
-mukaan ei rajoitu ainoastaan sotaurheuteen, vaan johon myöskin kuuluu
-voima kärsivällisesti kestää vaivoja tahi herjauksia.
-
-_Karmideessa_ käsitellään kohtuutta, mutta ei tässäkään onnistu
-Sokrateen saada käsitteelle mitään varmaa määritelmää. Samoin on
-laita _Lysiissä_, joka käsittelee ystävyyttä. Sokrates ei voi antaa
-mitään varmaa selitystä käsitteille: ystävyys ja ystävä, eikä hän
-myös voi sanoa, miksi me pidämme jostakin henkilöstä.
-
-Keskustelussa _Menonin_ kanssa, joka kysyy, voidaanko hyvettä oppia,
-viittaa Sokrates oppiin Muistista, joka on tärkeä perusaate Platonin
-filosofiassa ja jonka mukaan toisesta ruumiista toiseen kulkenut
-sielu saattaa muistaa tietoja, joita se on edellisessä olomuodossaan
-saanut.
-
-Eräässä toisessa keskustelussa esittää _Eytyfron_ kysymyksen: Mikä on
-hurskaus? Onko sekin hurskautta, kun joku haastaa isänsä oikeuteen
-murhasta?
-
-Keskustelu _Kratylon_ kanssa koskee kauttaaltaan sananjohto-oppia;
-Sokrates väittää esineillä olevan luonnonmukaiset nimensä, ja että
-ainoastaan se, joka tämän mielipiteen hyväksyy, saattaa pukea
-aatemuotonsa sanoihin. Kaikki vanhat sankarinimet ovat, kuten hän
-näyttää toteen, niiden tunnusmerkkejä, jotka niitä kantoivat.
-Puhuessaan sanojen synnystä sanoo hän useimmilla kirjaimilla olevan
-kullakin oma merkityksensä, mutta hän myöntää, että kieli saattaa
-antaa ainoastaan heikot käsitykset muutamista aatteista.
-
-_Teaitetossa_ vertaa hän itseään kätilöimeen, joka auttaa nuoria
-miehiä synnyttämään aatteita ja mielikuvia. Ne, jotka kantavat
-totuuden ja jalouden leimaa, päästetään valoon; muut tukahutetaan
-syntyessään. Ryhtyen keskusteluun tiedosta käyttää hän kuvannollista
-lausetta, että meidän sielumme ovat vahataulujen kaltaisia; muutamat
-niistä ovat leveitä ja syviä, joissa vaikutteet tulevat selviksi ja
-pysyväisiksi; toiset taas ovat kokoon kutistuneita ja matalia, ja
-niissä käyvät vaikutteet epäselviksi ja kuluvat pian pois. Ajatukset,
-sanoo hän, ovat ikäänkuin linnut häkissä; kun ne lentelevät ympäri,
-on niitä vaikea eroittaa toisistaan. Niin ojentaa myöskin ihminen
-kätensä ahmiakseen tietoa, mutta tapaa ainoastaan tietämättömyyttä.
-
-Suurin Platonin teoksista on _"Tasavalta"_, jossa hän, tarkastettuaan
-edellisten filosofien eri järjestelmiä, esittää aatteellisen
-valtion tahi hallitusmuodon peruspiirteet. Tällainen valtio olisi
-mahdollinen, jos vain löytyisi kuningas, jolla sitä toteuttaakseen
-olisi ajattelijan koko viisaus.
-
-Hän käyttää yhä edelleen puheenvaihtelun muotoa, ja Sokrates lupaa
-näyttää toteen, että oikeamielisyys tuottaa harjoittajalleen
-siunausta, mutta vääryys kirousta. Hän aloittaa kertomalla, miten
-valtio syntyy ihmisten yleisistä tarpeista, ensiksi ruoan, vaatteiden
-ja asunnon, sitten hienostuneemman elämän nautintojen sekä vihdoin
-alueen sodalla laajentamisen tarpeita. Hän antaa neuvoja nuorison
-kasvatukseen ja ruumiilliseen kehitykseen ja ilmoittaa, millä tavoin
-valtion vartijoita valitaan. Kaikki, sanoo hän, ovat yhden äidin,
-se on maan, lapsia; mutta luoja on sekoittanut kultaa päällikköjen,
-hopeata soturien, pronssia ja rautaa käsityöläisten ja väkityön
-tekijäin luontoon. Valtion vartijain onnena olkoon, etteivät itse
-omista mitään, että säilyttävät valtion yhteyttä, noudattavat
-kultaista keskitietä rikkauden ja köyhyyden välillä ja aina torjuvat
-uutuushengen vaatimuksia. Jos sillä tavoin on herätetty viisautta,
-rohkeutta ja kohtuutta, niin huomataan oikeuden perustuvan siihen,
-että kukin hoitaa tointaan toisen toimista huolimatta. Hänen
-järjestelmänsä yksityiskohtiin kuuluu, että lapset kasvatetaan
-yleisissä lastenkodeissa, niin ettei yksikään äiti tunne omaa
-lastansa. Sotainen urheus on saava suurimman kunnian; mutta sota
-Kreikkalaisten heimojen välillä on luonnotonta. -- Sitten tulee hän
-eroitukseen todellisen ja väärän filosofin välillä ja saa tässä
-tilaisuuden antaa sivu-iskun sofisteille ja samalla laajalti jutella
-kasvatuksesta, joka hänen mielestään on ehdottomasti tarpeellinen
-tällaisen aatteellisen valtion hallitsijalle. Kuitenkin myöntää
-Sokrates niinkin täydellisen hallitusmuodon kuin se, jonka hän
-on esittänyt, aikojen kuluessa huonontuvan. Ensimmäinen askel
-vaipumiseen ja kukistukseen on se tarpeettoman suuri merkitys, mikä
-annetaan sotataidolle. Valtio jakaantuu silloin kahteen toisiansa
-vihaavaan luokkaan: mahdottoman rikkaasen ja sanomattoman köyhään.
-Vihdoin oppivat alhaisemmat luokat tuntemaan voimansa, ja silloin
-syntyy kansanvalta, joka antaa yhtäläiset oikeudet eri henkilöille
-ja päättyy hallitsijattomuudella. Arvon ja iän kunnioitus lakkaa;
-yksin eläimetkin syöksyvät ihmistä vastaan, jos hän sattuu niiden
-tielle tulemaan. Nyt seuraa taantumus, ja sortovaltiuus on valmis.
-Tyranni ajaa maanpakoon, ottaa omaisuudet takavarikkoon ja murhaa.
-Niin käyttää hän kansalaisia sodassa heikontaaksensa heidän
-voimaansa ja päästäkseen mahtavista kansanjohtajista. Sillä tavoin
-pakoitetaan vapaat miehet ikeen alle, ja tyranni, kaikkien vihaamana,
-omantuntonsa vaivaamana ja pelon ahdistamana, on itse kaikista
-kurjin orja. Siis on filosofi ainoa joka saattaa nauttia onnea,
-jonka perikuvan näkee taivaassa se, ken sitä haluaa nähdä ja päättää
-asettaa elämänsä sen jälkeen.
-
-Sellainen oli täydellisen tasavallan teoria, jonka Platonin nero
-oli suunnitellut aikakautena, jota rasitti surullinen todellisuus
-ja jolloin Athenan tulevaisuuden toiveet olivat kovin synkät.
-Tämä teoria on aina meidän aikoihimme saakka yleisine piirteineen
-tenhonut monen ajattelijan mielen ja mahdottomine yksityiskohtineen
-sanomattoman monta kertaa tullut kumotuksi.
-
-Platonin viimeinen ja pisin puheenvaihtelu, _"Lait"_, on heikompi
-kuin hänen edelliset teoksensa. Keskustelijoina on kolme vanhusta,
-eräs Athenalainen, Spartalainen ja Kretalainen, jotka vaihtavat
-mielipiteitä kotimaittensa hallitusmuodosta ja lausuvat, että pitää
-kestitä miestä viinillä, jos tahtoo tietää hänen sydämensä ajatukset.
-Puhuessaan yhteiskunnan synnystä suosii Platon patriarkkaalista
-teoriaa yhdestä alkuperheestä, joka kehittyy heimoksi, ja useammat
-yhdistyneet heimot muodostavat sitten valtion. Tämän jälkeen
-mainitsee hän sen vanhoihin taruihin nojautuvan luonnon-perusaatteen,
-että vahvempain tulee hallita heikompia ja viisasten vallita tyhmiä.
-Hän edellyttää myöskin jumalten välitystä, kun valta arvanheitolla
-annetaan jollekulle. Ruveten puhumaan lainlaadinnan yksityiskohdista
-tahtoo hän rajoittaa valtion porvarien lukumäärän 5,040:neen, joista
-jokaisella olkoon niin paljon maata, kuin hän tarvitsee perhettään
-elättääksensä. Erittäin on julkisista virkamiehistä ja valtion
-kasvatustoimesta eri huolta pidettävä. Hänen rangaistuslakinsa on
-väsyttävän laajasti esitetty ja monissa kohdin yhtäpitävä Moseksen
-lain kanssa. Puhuessaan kaupasta julistaa hän vähittäinmyyjä-toimen
-Kreikkalaisen porvarin arvoa alentavaksi; se on annettava maahan
-muuttaneiden muukalaisten huostaan, jotka ovat pantavat ankaran
-valvonnan alle, jotteivät harjoittaisi väärennystä ja muita konnan
-koukkuja. Perintöjen ja testamenttien suhteen olkoon valtiolla oikeus
-järjestää nämät olot kuolevien määräyksistä huolimatta. Kerjuu on
-kielletty; älköön yhdenkään 40 vuotta nuoremman miehen sallittako
-matkustaa muille maille. Virkamiehet antakoot vuosittain kertomuksia
-toimestaan, ja lopuksi korkein neuvosto pitäköön siitä huolta, että
-tunnustuksen yhteys ja usko hyvään yhteyteen säilytetään.
-
-Eroavaisia Platonin muista mielikuvitus-luomista, ovat hänen
-_"Jumaluustarunsa"_, joissa hän esiin tuo sen mielipiteen, että
-"oleminen suhteentuu olemiseen niinkuin totuus uskoon." Ihmisen
-luomisesta arvelee hän, ettei meillä siitä ole mitään varmaa tietoa;
-mutta koska olemassa oleva maailma on nähtävä, käsin tuntuva ja
-katoova, niin sen täytyy olla jonkun suuren Alkusyyn luoma, joka
-antoi sielulle järjen ja pani sielun ruumiisen sekä muodosti
-maailmakokonaisuuden luonnon ihanimmaksi työksi. Sitten luotiin aika
-ja taivaankappaleet, aurinko, kuu ja tähdet. Ensimmäinen ja vanhin
-oli maa. Sielujen lukumäärä tehtiin yhtä suureksi kuin tähtien
-ja määrättiin, että hurskaat palaisivat tähtiasuntoonsa, mutta
-jumalattomat muuttuisivat alhaisemmaksi olomuodoksi, siksi kuin henki
-voittaisi aineen ja järki saattaisi sielun takaisin alkuperäiseen
-jaloon tilaansa. Puhuessaan sielun ja ruumiin yhteydestä sanoo hän
-selkäytimen, joka niitä yhdistää, olevan kolmikulmioista muodostetun;
-kun nämä ihmisen vanhaksi tultua irtaantuvat, vapautuu sielu ja
-liitää iloisesti tiehensä. Taudit syntyvät sen kautta, että syntyy
-häiriötä ruumiimme aineksissa; terveyden ehtona on, että jäsenet
-varttuvat harjoitusten kautta, ja sielu kehittyy soiton ja filosofian
-harjoittamisella. Eläimet ovat suvustaan huonontuneita ihmisiä:
-linnut ovat viattomia, kevytmielisiä ihmisiä, jotka kuvittelivat
-mielessään, että silmä yksinään saattoi tunkeutua läpi taivaan
-totuuksien. Nelijalkaiset eläimet ovat suuremmassa tahi vähemmässä
-määrässä raakoja, ja kalat tunnottomimmat ja tyhmimmät kaikista
-olennoista.
-
-Toisessa jumaluustarussa kerrotaan vanhan muinaistarun mukaan,
-että Athenan kaupunki oli ollut olemassa 9,000 vuotta ennen suurta
-vedenpaisumusta ja kävi sotaa kaupungin kanssa, jonka Poseidon, meren
-jumala, oli perustanut Atlantis-saareen lähelle Gibraltar-salmea.
-Suuren tappelun jälkeen syntyy maanjäristys, joka nielee kuiluunsa
-sekä voittajat että voitetut, ja koko saari katoo meren syvyyteen.
-
-_"Sielun vaunut"_ on runoelma, joka kertoo, miten ihmissielu koettaa
-seurata jumalia ja puolijumalia siivekkäiden hevosten vetämissä
-vaunuissa taivasten taivaasen katselemaan totuuden, ihanuuden ja
-oikeamielisyyden aatosperäisiä ideoita. Mutta ainoastaan harvat
-sielut pääsevät tähän taivaalliseen seutuun; muut vaipuvat maahan
-unhotuksen eli rikosten painosta ja saavat ruveta uuden koetuksen
-alaisiksi kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi. Tänä koetusaikana saattaa
-ihmissielu pukeutua eläimen muotoon ja sitten taas muuttua ihmiseksi.
-Mutta muisto taivaallisesta näystä ei koskaan katoo niistä sieluista,
-jotka sen kerran ovat nähneet ja sentähden, että ne räpyttävät
-siipiään, niinkuin lintu, joka halajaa kohota ylös taivasta kohden,
-sentähden kutsutaan heitä maailmassa mielettömiksi.
-
-Toinen Platonin mielikuvitus-luoma on _Toinen maailma_, tuhannen
-peninkulmaa meidän maailmaamme korkeammalla, kullasta ja jalokivistä
-heloittava, jossa ihmiset ja eläimet asuvat mitä puhtaimmassa
-eeterissä, ja jossa heillä on paljoa hienommat aistit kuin täällä
-alhaalla, sillä he kuulevat jumalten äänet ja näkevät heidät
-kasvoista kasvoihin. Löytyy myöskin, sanoo hän, maassa Tartaros
-niminen kuilu, jossa vyöryy tuli- ja vesivirtoja. Se on niiden
-sielujen olopaikka, jotka ovat pahoin eläneet; siellä se, joka
-on ollut pitkä täällä, on myös pitkä kuolemansa jälkeen; siellä
-kiharatukkainen saa pitää liehuvat kutrinsa; siellä orjilla on
-ruumissaan vielä vanhat ruoskan jäljet ja tyranneilla häpeäleimat
-tekemistään vääristä valoista ja ilkitöistä. Muutamien rangaistus
-on ikuinen; toiset lunastetaan, kun vääryyttä kärsineet kuulevat
-heidän rukouksensa. Mutta ne sielut, jotka ovat eläneet maailmassa
-hurskaasti ja totuutta harrastaen, pääsevät autuaitten saarille,
-ylhäälle puhtaampaan maailmaan, asuntoihin, joita kuvaamaan ei pysty
-yksikään kieli, ja riemuihin, joiden kertomiseen ei mikään aikamäärä
-riittäisi. Ja kun me nyt näemme että näin on laita, sanoo Platon,
-emmekö siis koettaisi kaikin voimin harrastaa hyvettä ja totuutta,
-koska palkka siitä on niin ihana ja toivo niin suuri.
-
-
-
-
-Aristoteles.
-
-
-Kuoli v. 322 e.Kr.
-
-Aristoteles oli syntyisin Trakian kaupungista Stagirasta, jonka
-tähden häntä myös kutsutaan "Stagiralaiseksi". Luultavasti sai
-hän perinnöksi isältään, joka oli Amynton, Makedonian kuninkaan
-lääkäri, sekä halunsa luonnontieteellisiin harrastuksiin että
-varoja tietojen hankkimiseen. Seitsemäntoista vuotisena tuli hän
-Athenaan, täydentääksensä tietovarastoaan, ja siellä kävi hän
-kaksikymmentä vuotta Platonin koulua, perustaen itse järjestelmän,
-joka suuremmassa määrässä kuin mikään muu on vaikuttanut ihmisen
-ajattelemiseen. Mutta oppilas ja opettaja eivät käyneet samaan
-suuntaan, sillä Platon korkeampien havaintojen avulla koetti
-tunkeutua totuuden maailmaan, mutta Aristoteles sitä vastoin koetti
-tieteiden pohjasta löytää määrättyjä perussääntöjä. Sentähden ei hän
-myöskään voinut suvaita Platonin oppia mietinnöllisten aatteiden
-todellisuudesta, n.s. realismia, ja sentähden hänen pyrintönään ja
-silmämääränään oli perustaa luotettavien tositapauksien teoria,
-n.s. nominalismi. Niin esimerkiksi arveli Platon esityksen laadun
-retorikissa eli puhetaidossa olevan pääasiana ja totuuden sivuasiana,
-kun Aristoteles sitä vastoin piti sitä oppina tavasta, jolla
-teeskentelyä ja petollisuutta paljastetaan ja totuutta puolustetaan.
-Sentähden julisti hän myös kelvottomiksi vanhan Isokrateen antamat
-puhetaito-opetukset.
-
-Platonin kuoltua pääsi Aristoteles Filippos Makedonialaisen pojan
-Alexanderin opettajaksi; mutta ei löydy mitään todistuskappaleita,
-joista saisi tietoa siitä, miten hän tätä tointaan hoiti,
-tahi jotka mainitsisivat hänen mielipiteitään kasvatuksesta.
-Kun tämä hänen oppilaansa nousi valtaistuimelle, antoi hän
-Aristoteleelle suurenlaisen rahasumman, jotta filosofi rauhassa
-voisi antautua tieteellisiin harrastuksiin. Aristoteles palasi
-nyt Athenaan ja perusti siellä koulun, jota ruvettiin nimittämään
-"peripatetikolaiseksi", sentähden että filosofilla oli tapana jaella
-tietojaan kuljeskellen koulun viheriöitsevissä lehtokujissa.
-
-Alexanderin kuoleman jälkeen rupesivat Platonilaiset ja
-Makedonialaisia vihaava puolue syyttämään Aristotelesta
-jumalattomuudesta, mutta tämä vetäytyi turvaan Euboian saaressa
-olevaan Kalkiisen, jotteivät Athenalaiset saattaisi häntä kohdella
-samalla tavoin, kuin ennen olivat kohdelleet Sokratesta, ja kuoli
-siellä vähän sen jälkeen v. 322 e.Kr., sitä ennen nerollaan
-saavutettuansa etevimmän sijan muinaisajan ajattelijain joukossa
-vielä tulevienkin vuosisatojen ihailtavaksi ja kunnioitettavaksi.
-
-Alexandrian suuresta kirjastosta tehdyssä luettelossa mainitaan
-146 Aristoteleen kirjoittamaa eri teosta. Kun ei yhtäkään niistä
-40 kirjoitelmasta, jotka ovat meille säilyneet ja joita pidetään
-Aristoteleen sepittäminä, ole tässä luettelossa mainittu, niin
-voisi helposti tulla siihen luuloon, että kaikki, mitä me arvelemme
-olevan tallella tuon suuren filosofin teoksista, ovat epäperäisiä;
-mutta löytyy päteviä syitä, joista voidaan päättää, että ne
-hänen kirjoituksensa, jotka löytyvät Alexandriassa, olivat hänen
-ensimmäisiä yrityksiään kirjailija-uralla ja että viimeksi mainitut
-ovat kirjoitetut hänen kolmenatoista viimeisenä elinvuotenaan.
-Arvellaan Aristoteleen oppilaitten hänen kuolemansa jälkeen
-koonneen ja täyttäneen nämä viimeksi mainitut teokset ja pitäneen
-niitä kätkössä monta monituista vuotta Pergamon kuninkailta, jotka
-tahtoivat saada niitä haltuunsa, kunnes ne vihdoin julkaistiin
-Romassa sen muotoisina, kuin ne nyt ovat. Monet näistä kirjoitelmista
-ovat vajavaisia, ja toisten alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa;
-mutta kaikilla niillä on elollinen yhteys. Ne ovat niin järjestetyt,
-että tieto jaetaan käytännölliseen, muodostavaan ja tietopuoliseen:
-ensimmäinen käsittelee ihmistä ja ihmistoimia; toinen koskee taidetta
-ja sen lakeja ja kolmanteen kuuluu fysika, matematika ja teologia eli
-metafysika. Näiden osastojen ulkopuolella ovat hänen ajatusopilliset
-kirjoituksensa, jotka koskevat ajattelua ja ajatuslakeja.
-Peripatetikot kutsuivat niitä yhteisellä nimellä "organon" (työase).
-Aristoteleen kirjoitusten suuri lukumäärä ei ole niin kummeksittava,
-kuin käsiteltyjen aineiden laajuus ja moninaisuus. Näiden kautta
-tuli maailmaan tavaton paljous ajatuksia, jotka keksijälleen ovat
-tuottaneet maineen, jollaista ei yksikään ajattelija ennen eikä
-jälkeen häntä ole saavuttanut.
-
-Hänen _"Organonissaan"_ on kuusi osaa, joista kahta: "Ololuokat" ja
-"Kielellisestä lausetavasta", on luettu enemmän kuin kaikkia hänen
-muita teoksiaan yhteensä. Ololuokissa tarkastetaan ja järjestetään
-luokkiin ne asiat, joista ihmiset puhuvat, tai kymmenen erilaista
-lausumistapaa, "Lausetavasta" koskee niitä arvostuksia, jotka
-myöntävät taikka kieltävät jotakin, mainiten sanoja, jotka sopivat ja
-eivät sovi päätelmälauseisin. Niin esimerkiksi väittää hän löytyvän
-kolmenlaisia mahdollisuuksia, ja käyttää lausetapaa "ensimmäiset
-itseolemat" senlaisista mahdollisuuksista, jotka hänen ajatuskantansa
-mukaan eivät koskaan ole olleet olemattomia (aina ovat olleet
-olemassa), niinkuin tähdet, aurinko ja kiertotähdet. Molempien
-näiden kirjoitelmain alkuperä on kuitenkin epäiltävä. Seuraavassa,
-jolla on nimenä _"Topika"_ (Yleisiä lauseita), yritetään keksiä
-tapaa, joka tekisi meille mahdolliseksi lähteä todennäköisyyksien
-perustuksella päättämään tehtyä kysymystä ja puolustaa mielipidettä,
-saattamatta meitä omissa väitteissämme ristiriitaisuuksiin. Tämä ei
-ole ajatusoppia, vaan perustelma- eli väittelytaitoa, ja tätä alaa
-tutkiessaan Aristoteles kehitti logikan eli ajatusopin ja keksi
-päätelmätaidon perusteet. Hän esittää neljä päätodistuskeinoa,
-nimittäin että hankitaan suuri kokoelma tärkeitä lausuntoja, että
-tutkitaan eri lauseita, joissa sanoja käytetään, että keksitään
-erilaisuuksia ja huomataan yhtäläisyyksiä. Mielipiteensä tästä
-esittää hän hyvin tarkasti ja neuvoo sitten, kuinka päätelmä on
-järjestettävä ja asetettava, ja osoittaa, miten vastustajalta on
-salattava mitä aiotaan todistaa, siksi kuin tämä on saatu myöntämään
-jotakin, josta seuraa se, mitä halutaan todeksi näyttää. Aristoteles
-ei käyttänyt sanaa Logika, vaan Analytika, jolla hän tarkoitti
-tietoa tavasta jolla päätelmien muodot tutkitaan. Hän ei myöskään
-vaadi kunniaa ajattelemistoiminnan keksimisestä; mutta hän osotti
-sen muodollisen kulun niin täydelliseen järjestysmuotoon, että
-myöhemmillä filosofeilla ei ole ollut mitään erityistä lisättävää
-hänen oppiinsa, joka monessa kohdin on yhtä lujaperusteinen kuin
-Euklideen matematilliset oppilauseet. Hän ei väittänyt luontoa
-voitavan selittää päätelmien avulla; mutta hän sanoo, että samaa
-tietä on käytävä filosofiassa ja joka tieteenhaarassa -- pitää tutkia
-tosiseikkoja. Hän näyttää kuitenkin hiukan sitäkin ajatelleen, että
-kun tosiseikkoja on koottu joku määrä, tulee järjen välähdys eli
-sisällinen havainto asettamaan niille lakia, ja siis hän ei pane
-suurta merkitystä periaatteittensa toteennäyttämiseen. Analytikan
-toisessa osastossa käsittelee hän tosioloihin sovitettua ajatusoppia
-ja alkaa näillä sanoilla: "kaikki järkevä oppiminen tapahtuu jo ennen
-löytyvän tiedon kautta". Kaikella tietämisellä, sanoo hän, on omat
-alkuperäiset, yleiskelpoisat ja välittömät perusaatteensa, jotka
-eivät ole synnynnäisiä; mutta niiden lähde on järki ja huomiokyky.
-Vastoin Platonia väittää hän, ettei tiedolle ole välttämätöntä
-että aatteet erikseen ovat olemassa. Yhteydessä tämän kirjoitelman
-kanssa olivat "Sofistien kumoomisia", joissa hän luokittaa ne
-väärät päätelmät, joita väitelmien todistuksissa käytetään, ja
-osoittaa, että jokainen väärä syy on oikean väärennys ja että vääriin
-päätöksiin joudutaan kaksimerkityksellisiä sanoja käyttämällä.
-
-Ajatusopista kääntyy Aristoteles _Retorikaan_ eli puhetaitoon,
-josta hän kirjoitti yksinkertaisella, pitkiin mietintöihin
-perustuvalla selvyydellä. Hän pitää retorikaa taitona käsittää,
-mitä vakuuttamisen perusehtoja on kullakin aineella, ja supistaa ne
-kaikki seuraaviin pääseikkoihin: puhujan persoonallinen luonne, tapa
-jolla hän viehättää kuulijoitaan, ja syyt joita hän esiin tuo. Koska
-ihmisluonnon tunteminen on tarpeellinen tunteiden elähyttämiseksi,
-esittää hän suuren joukon ihmisluonteiden suhteen tekemiään
-erilaisia havaintoja ja selittää, miten kuulijajoukon huomio voidaan
-kiinnittää sitä väsyttämättä, sekä väittää, että todistuksen
-pitää olla lyhyt. Puhujan on tarpeellista tuntea valtiolliset ja
-historialliset tapahtumat ja matkustajien kertomukset. Edellyttäen
-että ihmisiä heidän tuumaillessaan johtaa ajatus onnesta, esittää
-hän kolmekymmentä eri perussyytä, joiden avulla asiaa saatetaan
-puolustaa hyväksi, ja neljäkymmentä muuta, joita voidaan käyttää
-todistamaan sitä jotenkin hyväksi. On myöskin tarpeellista oppia
-selvästi käsittämään hyvettä ja sitä, mitä pidetään kunniallisena.
-Mitä syyttämiseen ja puolustamiseen tulee, puhuu hän laajalti
-ihmisen toimintaan vaikuttavista syistä -- vaikuttavin näistä on
-huvituksen etsiminen -- niistä eri tavoista, joilla vääryyttä
-tehdään, eroavaisuuksista erilaatuisten lakien ja oikeuksien välillä,
-rikoksien eri suuruudesta ja tavasta millä "papereja" ja todistajia
-käytetään. Kohtuullista on, sanoo hän, että otetaan huomioon enemmän
-lain henkeä kuin lain puustavia, tarkoitusta enemmän kuin itse
-tekoa, tekoa kokonaan eikä osaa siitä, ja sovintoa on pidettävä
-etuisampana kuin tuomiota. Hänen selvityksensä ihmishimoista ja
-taipumuksista on itsenäinen ja hyvin mietitty; hän pitää sävyisiä
-tunteita alkuperäisinä ja suurimpaa osaa ihmisiä pikemmin heikkoina
-kuin pahoina. Ruumis on voimakkain, arvelee hän, kolmannenkymmenen
-ja viidennenneljättä vuoden välillä, ja sielun voimat lujimmat
-yhdeksännenviidettä ikävuoden vaiheilla. Hänen muistutuksensa maan
-kartoittamisesta ja käyttämisestä soveltuvat paremmin muinaisiin kuin
-meidän aikoihimme. Hän antaa kuitenkin joitakuita oivallisia neuvoja
-ja suosii sitä perusaatetta, että vakava vastustaja on vaiennettava
-saattamalla hänet naurun alaiseksi, vaan jos hän koettaa meitä
-saattaa naurun alaisiksi, on hän vakavuudella vaiennettava.
-
-Aristoteleen esitys _Runoudesta_ on varsin huvittava, mutta hänellä
-ei ole nykyaikaista romantillista käsitystä runotaidosta. Hän esittää
-sitä suorastaan mukailevana taiteena, vaan myöntää runoilijoilla
-olevan alkuperäistäkin luomiskykyä. Puhuessaan huvinäytelmästä antaa
-hän mainion määritelmän "naurettavalle" ja lukee siksi senlaiset
-virheet ja vastukset, jotka eivät tuota mitään tuskaa taikka
-vahinkoa. Rumat väännellyt kasvot esim. ovat naurettavat, jos ei
-niiden näkeminen meitä tuskistuta. Selittäessään murhenäytelmää
-määrittelee hän tätä surullisen, laajuudeltaan rajoitetun, päättyneen
-tapahtuman esitykseksi, joka kehittyy henkilöiden toiminnan eikä
-kertomisen kautta, jossa ulkonaisena kaunistuksena on kielen
-somuus ja joka säälin ja pelon kautta aikaan saattaa tunteiden
-jalostumisen. Hän sanoo myöskin murhenäytelmään vaadittavan aineeksi
-ansaitsematonta onnettomuutta yhteydessä oikeuden kanssa, niinkuin
-asia on Oidipossa. Samoin kuin muissakin taideteoksissa pitää
-murhenäytelmässä olla sisällistä yhteyttä, johon kuuluu se, että
-jokainen on elollisessa yhteydessä kokonaisuuteen, niin ettei mitään
-osaa saateta muuttaa tahi jättää pois kokonaisuuden siitä kärsimättä.
-Hän moittii sivutapausten väliinpistämistä, joten jonkun näyttelijän
-mieliksi tehdään, ja arvelee että on menty liian pitkälle puhtaassa
-näytelmällisyydessä. Hänen muistutuksensa epillisestä runoudesta
-ovat lyhyet; tätä hän pitää tragediaa halvempana, vaan historiaa
-syväaatteisempana ja vakavampana.
-
-Puhuttuaan oppimis- ja opettamistavasta esittää Aristoteles
-_Etikassaan eli Siveysopissaan_ oppinsa ihmiselämästä tahi
-mielipiteensä korkeimmasta hyvästä, johon ihmistoimilla pyritään.
-Hän edellyttää, että valtion ja yksityisen tarkoitukset ovat
-samat, mutta kauemmin asiaa käsiteltyään huomaa hän jokaisella
-kansalaisella olevan omat tarpeensa ja avunsa, ja tekee sentähden
-eroituksen siveysopin ja valtio-opin välillä. Onnella itsellä, sanoo
-hän, pitää olla tarkoituksensa itsessään, ja se riippuu ihmisen
-omasta toiminnasta; ihmisen korkein lahja on ajatteleva järki ja
-hänen paras onnensa filosofillinen miettiminen. Sellainen elämä
-tosin on ihmisluontoa korkeammalla, vaan meidän tulee kuitenkin
-pyrkiä siihen ja koettaa itsessämme herättää jumalallista puolta,
-joka on ihmisen oikea minuus. Sitten seuraa hyve, joka on joko
-siveellinen taikka ajullinen. Edellistä esittää Aristoteles
-tahdon -- eikä järjen -- tilana, ja sanoo ihmisen aivan niinkuin
-harjoituksesta tottuvan taiteisin ja siten tulevan oikeamieliseksikin
-oikeuden harjoittamisen kautta. Toiminnat, joilla on sisällinen
-taipumus uudistua, synnyttävät siten tapoja ja tahdon tiloja. Kun
-Aristoteles opetti, että hyveen tuntomerkkinä on oikean "keskitien"
-noudattaminen, muotoili hän ainoastaan Kreikkalaisissa vallitsevan
-"kohtuuden" tunnon; sillä nämät halveksivat kaikkea "liiallisuutta",
-pitäen sitä järjettömyytenä ja raakuutena. Samoin kuin Platonkin
-luettelee hän hyveet ja osoittaa jokaisen niistä kulkevan keskitietä
-kahden liiallisuuden välillä. Rohkeus esim. on arkuuden ja hurjuuden
-keskivälillä. Siveellisen ihanuuden tunto löytyy ihmisluonnossa,
-mutta täydellisenä se tavataan ainoastaan viisaan miehen mielessä, ja
-siinäkin vain käytännöllisen harjoituksen jälkeen; siveellisyyteen
-pääsee ainoastaan pitkällisen toiminnan kautta. Sillä tavoin
-saavuttaa siveellinen mies, joka vapaasta tahdosta menee hyvän
-asian puolesta kuolemaan ja sen eteen uhraa onnellisen elämänsä,
-jota hän rakastaa, "ihanuuden" eli siveellisen täydellisyyden.
-Aristoteles eroittaa siveysopin uskonopista ja pitää viisautta
-ajatusky'yn etevyytenä. Oikeus riippuu valtion asetuksista. Kohtuus
-perustuu hänen mielipiteensä mukaan sielun tasapainon ylläpitämiseen
-mielenvietteitä seuraamatta. Itse katsoo Aristoteles anteliaisuuden
-itaruutta paremmaksi. Jalous on sielun ylevyys, joka halveksii
-kaikkea vähäpätöistä ja enemmän etsii ihanuutta kuin etua. Sellaisen
-miehen liikunnot, sanoo hän, ovat hitaat, hänen äänensä syvä, hänen
-puhetapansa komea. Hyviä ominaisuuksia, vaikka vähempiarvoisia, on
-olla sävyisä olematta ryhditön, ystävällinen alentumatta orjalliseen
-polvistumiseen, yksinkertainen käytökseltään olematta ynseä taikka
-nöyrä, ja pilapuheinen rupeematta ihmisten naurettavaksi.
-
-Etikan kolmessa seuraavassa kirjassa esitelty aine on epäilemättä
-Aristoteleen kehittämä, vaan nähtävästi se ei ole hänen itsensä
-kirjoittama. Oikeusopissa ovat huvittavimmat ne kohdat, joissa
-hän puhuu rahan laadusta, arvosta ja hinnoista. Mitä ajallisiin
-etevyyksiin tulee, opimme me, että viisaus on filosofillisen järjen
-ja ajatus täysin kehittyneen käytännöllisen järjen loistokohta.
-Sitten seuraa tutkimus välitilasta hyveen ja paheen välillä. Erittäin
-puhutaan siitä itsehillitsemättömyydestä eli heikkoudesta, joka
-osoittautuu houkutukseen antautumisessa; siinä esitellään aate
-ihmisestä, jolla ei ole mitään omaatuntoa ja joka katumatta kokonaan
-seuraa paheen yllytyksiä.
-
-Ystävyysoppia taas käsitellään Aristoteleen omalla esitystavalla.
-Hän ei ensinkään suosi "platonilaista rakkautta" eli kiihkeitä
-ystävällisyysliittoja samaa sukupuolta olevain henkilöjen välillä;
-mutta hän puhuu hehkuvasta tulesta, joka täyttää sydämen siveellisen
-ystävän toimia katsellessa ja jota ilman ei ketään saata kutsua
-oikein onnelliseksi. Mitä ystävä todellakin tekee hyväksesi, sanoo
-hän, se on siinä että hän -- myötätuntoisuuden ja vastaluontoisuuden,
-sopusointuisuuden ja kuitenkin erilaatuisuuden yhteisestä
-vaikutuksesta -- kohottaa sinun persoonallista itsetuntoasi ja antaa
-sinulle sen nuorekkaan virkeyden, josta onni riippuu. Ainoa tärkeä
-aine, jota siveysopissa vielä käsitellään, on Huvi, joka, kuten
-Aristoteles toteen näyttää, ei ole tunto siitä, mikä sulostuttaa
-elämää, vaan tunto elämästä itsestä, tunto ky'ystä, mistä tahansa,
-joka on löytänyt oikean esineensä. Sentähden pitää huvin itsessään
-olla jotakin hyvää; mutta ollakseen hyvä pitää sillä ennen kaikkia
-olla oma tarkoituksensa tahi olla jotakin, jota sellaisenaan halutaan
--- jotakin kauttaaltaan arvokasta, johon mieli mieltymyksellä
-kiintyy. Ja siten suljetaan kaikki tyhjänpäiväiset huvit pois siitä,
-mikä on hyvää.
-
-_Valtio-opissaan_ puhuu Aristoteles perheestä valtioainesten
-perustajana. Tarkastettuaan edeltäjänsä oppisuunnitelmia ja
-muutamia voimassa olevia valtioasetuksia esittää hän omat
-mielipiteensä ihanteellisesta valtiosta ja päättää esityksensä
-antamalla muutamia käytännöllistä valtiotointa koskevia neuvoja.
-Hänellä on apuna suuri varastonsa historiallisia tapahtumia ja
-muukalaiskansojen tavoista tekemänsä tutkimukset; mutta luontoon
-vedotessaan on hän epälogillinen. Hän väittää esim. että perheessä
-luonnostaan on mies, vaimo, lapsia ja orjia. Hän sanoo orjuutta
-tarpeelliseksi laitokseksi, jotta kansalaisilla olisi loma-aikaa
-aatteellisiin pyrintöihin, ja että on laillista sodalla pakoittaa
-orjuuteen kansoja, jotka luonto itse on orjiksi määrännyt. Hän
-katsoo myöskin karsaasti kauppaa ja asioimistointa, vaikka hän
-myöntää ettei niitä ilmankaan voida tulla toimeen, ja selittää
-korollisten lainojen olevan aivan luonnottomia voiton tuottajia,
-kun muuttavat rahan sen oikeasta luonnosta, vaihtokaluna olosta,
-ja pakoittavat sen kasvamaan. Ihannevaltiosta puhuessaan sanoo
-hän, että valtion tai yhteiskunnan, jolla on hyvät lait ja joka
-ei tiedä mitään sodasta ja liitoista ulkovaltioiden kanssa, on
-hyvinkin mahdollista niin eroittautua muista, että se saattaa
-vaipua aatoksiin, joilla ei ole mitään ulkonaista saavutettavaa
-silmämääränä, vaan ainoastaan tarkoittavat sen omaa kehittymistä,
-koskapa kuitenkin tosiaatteelliset pyrinnöt ovat kaikista ylevimmät.
-Hänen käytännöllisempi suunnitelmansa tällaista valtiota varten
-osoittaa, että tämän valtion pitää olla suuruudeltaan rajoitettu,
-että jokaisen täysillä oikeuksilla varustetun kansalaisen tulee ottaa
-osaa hallitukseen; ettei yhdelläkään käsityöläisellä eikä kauppiaalla
-pidä oleman kansalaisoikeutta; että muukalaisten maahanmuuttamista
-ei ole edistettävä; että laivasto on orjilla miehitettävä; että
-kaupungin pitää viettää itään päin ja että sotakurin tulee olla
-ankara kuten Spartassa. Kaiken kouluopetuksen pitää enemmän
-tarkoittaman sielun viljelystä kuin hyötyä. Ruumiinharjoituksissa
-tulee huolellisesti välttää liian aikaista voimain ponnistusta.
-Musiikkia tulee harjoittaa sen siveellisen ja kasvattavan vaikutuksen
-vuoksi ja sentähden että se voimakkaasti vaikuttaa mielenliikutusten
-jalostumiseen. Hän puolustaa omistusoikeutta luonnolliseksi ja sanoo,
-että siitä minkä tietää omakseen on enemmän nautintoa, kuin vieraan
-tavarasta.
-
-Jättäen ihanteellisuuden ja ryhtyen todellisuuteen esittää hän eri
-hallitusmuotojen suunnitelmat, syyt niiden syntyyn, niiden kunkin
-edut, hyvät ja huonot puolet sekä käytännölliset keinot huonojen
-puolien poistamiseksi -- viisaasti huomauttaen, etteivät ne koskaan
-perustu vähäpätöisiin seikkoihin, vaikka sellaiset usein antavat
-aihetta kansankapinoihin. Hän osoittaa, miten monarkia vähitellen
-muuttuu hirmuvallaksi, ylimysvalta harvainvallaksi ja yhdistynyt
-hallitusmuoto kansanvallaksi, mainiten ne eri lajit kateutta,
-jota kukin niistä saattaa herättää. Paras valtiollisen vakavuuden
-säilyttämiskeino on kultasen keskitien noudattaminen.
-
-Aristoteles ryhtyy sitten mietiskeleviin tieteisin, joita hän
-käsittelee kolmessa eri luokassa: luonnonfilosofia, elo-oppi ja
-metafysika. Hän alkaa tutkimalla olevuuden luontoa ja ratkaisee ne
-pulmat, joihin edelliset filosofit ovat takeltuneet, eroittamalla
-mahdollisuuden ja todellisuuden toisistaan. Kaikessa olevassa keksii
-hän kolme alkuperustetta: aine, josta se on syntynyt, muoto tai
-luonto, joka sillä on, ja eroittauminen kaikista muista luonnoista.
-Siten on esine se, mikä se on, sen kautta että se ei ole mitä se ei
-ole, ja kaikella olemisella on sekä negativinen että positivinen
-puoli. Luonnon oleminen on, sanoo hän, itsestään selvä, koska
-liikkumisen ja levon perussääntö on aineilla, ja luonnollisten
-aineiden syntymiseen on syyksi otaksuttava joku tarkoitus. Hän hylkää
-sen mielipiteen, että taivaat ja jumalallisimmat näkyvistä esineistä
-olisivat sattumasta syntyneet. Maailman, sanoo hän, on täytynyt
-olla ikuisesti olemassa, sillä kaikki, mikä luotu on, tulee ensiksi
-todellisuudeksi mahdollisuudesta: muna ja siemen ovat esimerkkejä
-viimemainitusta, lintu ja kukka edellämainitusta. Mutta samoin kuin
-on täytynyt olla olemassa lintu ennen munaa ja kukka ennen siementä,
-niin on todellisuudenkin aina täytynyt löytyä ensiksi, emmekä me voi
-käsittää että maailma joskus ei olisi ollut olemassa.
-
-Maailmakaikkisuuden toisella puolella, arvelee hän, ei löydy paikkaa,
-tyhjyyttä eikä aikaakaan; mutta kuitenkin, sanoo hän, ne olennot,
-jotka ovat siellä, missä ei ole aikaa eikä paikkaa, iankaikkisesti
-viettävät täysin onnellista, iloista ja rauhallista elämää. Hänen
-mielipiteensä taivaankappaleista on, että ne ovat pelkkää eeteriä;
-että ne näyttävät loistavilta siksi että se hankaaminen, joka
-niiden nopeasta pyörinnästä syntyy, tekee ne tulikuumiksi -- ja
-tähdet välkähtelevät sentähden että ne ovat niin kaukana, jotta
-tulevat meidän nähtäviimme heikkona, vavahtelevana valona. Hän
-luuli myöskin maailman olevan liikkumattomassa maailmakaikkisuuden
-keskipisteessä, ja pilkkasi pytagoralaisten arvelua, että maa ja
-tähdet kulkivat yhteisen keskitulen ympäri. Hän arveli aivan oikein
-maata pallon muotoiseksi ja huomautti siitä, että se heittää pyöreän
-varjon kuulle, kun tämä pimenee. Pyrstötähtiä piti hän kulkevina
-meteoreina, samaa ainetta kuin linnunrata. Hän koetti myöskin arvata
-maan muodostuskehitystä ja suuruutta; mutta enimmäkseen olivat hänen
-mielipiteensä taivaankappalten luonnosta ja järjestyksestä vääriä.
-Kuitenkin hyväksyivät myöhemmät ajattelijat viitenätoista vuosisatana
-hänen mielipiteensä. Kemiasta ei Aristoteleella ollut mitään
-käsitystä, ja teoksessaan "Synnystä ja häviämisestä" hän ei mene
-pitemmälle, kuin että eroittaa neljä alkuainetta niiden virneisiin
-perusominaisuuksiin: lämmin, kylmä, märkä ja kuiva, joista lämmin ja
-märkä muodostavat ilman, lämmin ja kuiva tulen, kylmä ja märkä veden,
-kylmä ja kuiva maan.
-
-_Elo-opillisissa kirjoituksissaan_ pitää Aristoteles luontoa
-kokonaisuudessaan katkeamattomana yhteytenä, joka alkaa elottomista
-alkuaineista ja jatkuu asteittain kasvi- ja eläin-kunnassa
-ihmiseen asti, jonka sielu lapsuudessa on samalla kannalla kuin
-alhaisempain eläinten. Puhuessaan _"Eläinten osista"_ johti hän
-neljästä alkuaineesta soluverkoston muodostumisen; siitä syntyvät
-elimet ja näistä taas elimellinen olento. Hänen periaatteensa oli,
-että kaikki, mikä eri lajeilla oli yhteistä, oli käsiteltävä ennen
-niitä toisistaan eroittavia eroavaisuuksia. Sentähden tuo hän vasta
-myöhemmin esiin ajatuksensa _"Sielusta"_ ja seuraa elon periaatetta
-sen asteittain voimakkaammiksi kehittyvissä olomuodoissa. Tämän
-yhteydessä ovat hänen _"Fysiologilliset tutkimuksensa"_ eli hänen
-mietteensä muutamista elollisten olentojen toiminnoista, ja samalla
-muutamista parittain asetetuista vastakkaissuhteista: valvonnasta
-ja unesta, nuoruudesta ja vanhuudesta, sisäänhengityksestä ja
-uloshengityksestä, elämästä ja kuolemasta.
-
-Käsitellessään yleisiä oloja osoittaa hän teoksessaan _"Eläinten
-liikuntoky'ystä"_, kuinka luonto on sovittanut elimet minkä
-mihinkin tarkoitukseensa. Hänen seuraava aineensa on _"Eläinten
-sikiämisestä"_, ja hän lopettaa esityksensä _"Eläintutkimuksilla"_.
-Useimmat hänen fyysillisistä selityksistään ovat väärät. Niin hän
-esim. sanoo elämää luontoperäiseksi sydämessä asuvaksi tuleksi;
-hengitystä jäähdytystoimeksi, joka estää elon liekin tukehtumista, ja
-suuta sekä syömisen että jäähdytyksen välittäjäksi muilla kaikilla
-paitsi ei kaloilla. Samoin on sydän älyn asuinpaikka, ja aivoilla,
-ruumiin kylmimmällä ja kosteimmalla osalla, on tarkoituksena
-hengityksen helpottaminen ja elon tulen jäähdyttäminen. Kuumien
-ilmanalojen asukkaat elävät kauemman kuin kylmien, ja miehet ovat
-pitkä-ikäisempiä kuin naiset. Kuitenkin oli hänellä aavistus
-fysiologian ja lääketieteen tulevasta kehittymisestä, sillä hän
-lausui parhaitten lääkärien etsivän tieteensä perusteet luonnosta.
-
-Hänen pikemmin huvittava kuin luotettava _"Kertomuksensa eläimistä"_
-perustuu epäilemättä sivistymättömiltä saatuihin tietoihin. Kuitenkin
-on hänen kertomuksensa jalopeurasta tuiki tarkka ja todenperäinen,
-ja hänen kokoelmansa tosiseikkoja, jotka koskevat lähes viittä
-sataa eri lajia nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, kaloja ja vielä
-alhaisempiakin olentoja, on epäilemättä ollut suurena tien raivaajana
-eläintieteellisille tutkimuksille. Arvellaan myöskin Septuagintan
-(noin v. 200 e.Kr. tehdyn kreikankielisen raamatunkäännöksen)
-kääntäjän kreikankieliseen muotoon pukiessaan luonnonhistorialliset
-paikat seuranneen Aristoteleen mielipiteitä.
-
-Vaikka muutamat Aristoteleen ensimmäisistä kirjoituksista koskivat
-metafyysillisiä aineita, niin näyttää siltä, kuin hän niin kauan
-kuin mahdollista olisi viivyttänyt filosofillisen järjestelmänsä
-esittämistä, Sentähden antoikin hänen koulunsa nimen "Metafysika",
-se on fysikan _jälkeen_ seuraava, sille opille aatteen ja
-esineiden muodoista, jota hän milloin nimitti viisaudeksi, milloin
-filosofiaksi, milloin teologiaksi.
-
-Hänen ensimmäinen kirjansa _metafyysillisiä tutkimuksia_ sisältää
-filosofian historian Taleen ajoilta hänen aikaansa asti, ja tästä me
-opimme ennen muinoin löytyneen aikakauden, jolloin sanoja "syy" ja
-"peruste" ei oltu milloinkaan kuultu, ja että jokainen aatosperäinen
-sana, jonka me lausumme, on lähtenyt entisten aikain opeista ja
-mielipiteistä. Hän osoittaa myöskin, kuinka ajattelijat, jotka ovat
-lähteneet ainoastaan aineellisesta perusaatteesta, vähitellen ovat
-tulleet aatteisin liikuntovoimasta, muodosta ja tarkoituksesta.
-Täydellisesti selittämättä oppiansa sielun suhteesta ulkonaisiin
-esineihin, sanoo hän sielussa olevan kahdenlaista järkeä: toinen
-passivinen, joka muodostuu vastaanotettujen vaikutusten mukaan;
-toinen konstruktivinen, joka muodostaa kaikki, kuten valo antaa
-väreille todellisen olomuodon, koska ne ilman valoa jäisivät
-ainoastaan mahdollisuuksiksi. Aine on kaiken olemisen pohjana. Mutta
-jos aineella ei ole muotoa, niin ei sitä voida aistia, ja siis se
-ei saata olla todellinen. Aine on aina edellytettävä löytyväksi,
-vaikka me emme voi sitä huomatakaan. Sentähden on mahdotonta käsittää
-ainetta todellisena olemisena. Yhtä mahdotonta on ajatella, että
-järki ei olisi alkuperäistä olemista. Toisessa kohdassa osoittaa
-hän kaikkien esineiden ominaisuudet suhteellisiksi; ne ovat saaneet
-nimensä ihmisen katsantotavan mukaan, ja niin on, sanalla sanoen,
-ihminen kaiken määrääjänä.
-
-Aristoteleen yleinen filosofia ei kuitenkaan ole yhtä tarkka ja
-todenperäinen kuin hänen tieteelliset oppinsa. Hän arveli meidän
-välillisesti saavan aistimisemme: vesi on näön välittäjä, ilma
-kuulon, tuli hajun ja maa tunnon. Mutta valo on olemista eikä
-liikuntoa; ja sentähden Empedokles on väärässä väittäessään valon
-kulkevan auringosta maahan ja että löytyy silmänräpäys, jolloin
-kaikkia säteitä ei vielä näy. Aristoteleen mainioimpia oppipäätelmiä
-on oppi aateassociationin laista, jonka mukaan sielussa löytyy
-määrättyjä kiinnityskohtia, joten muisteleminen on ennen tunnetun
-mieleen johtamista. Koettaissamme muistella jotakin etsimme me
-sellaista, joka yhtäläisyyden, erinkaltaisuudon, samanaikaisuuden
-vuoksi tahi samaan sarjaan kuuluvana on yhteydessä siihen, mitä me
-haluamme ajatella, eikä yhdelläkään eläimellä ole muistelomiskykyä,
-vaan ainoastaan ihmisellä, vaikka useilla onkin muisti.
-
-Aristoteleen mielipiteet kolmesta suuresta filosofillisesta
-kysymyksestä: ihmissielun kohtalosta, vapaasta tahdosta ja Jumalan
-luonnosta ovat kaikista hänen kirjoituksistaan koottavat. Uskoiko
-hän vai eikö uskonut tämän elämän jälkeen löytyvän toista elämää, se
-on epätietoista. Mitä vapaasen tahtoon tulee, oli hän sitä mieltä,
-että ihmisen tahtoa määräsivät hyvin monet ulkopuolelta vaikuttavat
-seikat; mutta hän ei tehnyt näistä asioista mitään varmaa päätöstä,
-vaan pysyi ainoastaan siinä, että kukin oli ainakin apu-syynä,
-vaikk'ei olisi ollutkaan ainoana syynä luonteesensa ja tekoihinsa.
-Hän arveli ihmissuvun iankaikkisesti olleen olemassa ja hirveän
-luonnonmullistuksen, ihmisten päästyä määrättyyn tieteelliseen,
-taiteelliseen ja yhteiskunnalliseen täydellisyyteen, tehneen lopun
-heistä kaikista; ainoastaan muutamat ovat jääneet eloon, ja niissä
-on kehitystoiminta uudelleen alkanut ja samalla tavoin yhä edelleen
-jatkanut uudistumistaan.
-
-Jos ei oteta lukuun satunnaista vertausta, jossa hän sanoo Jumalan
-olevan maailmalle mitä sotapäällikkö on sotajoukolle, ei Aristoteles
-missään puhu jumaluuden tahdosta, huolenpidosta taikka maailmaa
-johtavista ominaisuuksista; hän puhuu ainoastaan korkeimmasta
-olennosta, joka, ollen itse liikkumattomana, on syynä kaikkeen
-liikkumiseen ja on järkevien ajatusten ja pyrintöjen esineenä --
-lyhyesti sanoen: hyvyys. Me saamme tietää, että olisi mielettömyyttä
-arvella tällä olennolla olevan inhimillisiä toimintoja muita kuin
-filosofillinen ajatteleminen; mutta tämän olennon onni on ikuinen,
-ja sillä on, taikka pikemmin se on lakkaamatonta, ikuista eloa ja
-pysyväisyyttä.
-
-Kun Aristoteleen teokset olivat olleet unhotuksissa kolme vuosisataa,
-jolloin kaikki voimallinen ja alkuperäinen ajatustyö oli lakannut,
-vedettiin ne jälleen esiin Romassa noin viisikymmentä vuotta
-ennen kristillistä ajanlukua, ja kansat rupesivat niitä pitämään
-samassa arvossa kuin pyhiä kirjojaankin. Katolisessa kirkkokunnassa
-käytettiin Aristoteleen kirjoituksia nuorisolle opetettaissa logikaa
-ja metafysikaa. Kolmannellatoista vuosisadalla oli kristinusko ne
-täydellisesti omistanut itselleen, ja Dante ylisti Aristotelesta
-"oppineiden mestariksi". Ne olivat akademiallisten harrastusten
-pääaineena aina kuudenteentoista vuosisataan saakka, jolloin sen
-ajan uudet filosofit rupesivat niiden luotettavuutta epäilemään. Nyt
-Aristoteleen teoksilla suureksi osaksi on ainoastaan historiallinen
-arvo, mutta ne ovat kuitenkin kirjoitetut kaikkien aikain
-ajattelijoita varten, ja nämät tulevat aina käsittämään niiden
-pysyväisen arvon.
-
-
-
-
-Demostenes.
-
-
-Kuoli v. 322 e.Kr.
-
-Kreikkalaisen elämän jaloimmat ilmiöt ja sen parhaimmat vaikutukset
-maailman sivistykseen olivat mitä likeisimmässä yhteydessä niihin
-vapaisin yhteiskunnallisiin oloihin, jotka siellä vallitsivat,
-nimittäin että Kreikassa oli koko joukko itsenäisiä pikkuvaltioita,
-jotka kuin kuolemaa kauheksuivat kaikkia ulkoa päin tulevia käskyjä
-ja heidän oloihinsa sekaantumisia; ja Demosteneen puheita ei saateta
-ymmärtää tuntematta Kreikkalaisten senaikuista valtiolaitosta.
-
-Viidennellä vuosisadalla ennen Kristuksen syntymää oli Athena
-Kreikkalaisten valtioiden etupäässä; mutta sen jouduttua
-tappiolle meritappelussa Aigospotamon luona saivat Spartalaiset
-ylipäällikkyyden ja tekivät Persialaisten kanssa rauhan, joka
-suorastaan saattoi Kreikkalaiset Persialaisten vallan alaisiksi.
-Sparta mursi siten Kreikkalaisten voiman ja yhteyden saattamalla
-johtavat valtiot Persialaisten ylivallan alaisiksi vasallivaltioiksi
-ja teki siten kaikiksi ajoiksi Kreikkalaisille mahdottomaksi yhtyä
-pohjoispuolelta hyökkääviä vihollisia torjumaan. Spartan täytyi
-kuitenkin väistyä Theben tieltä, joka pyrki uudestaan rakentamaan
-liittoa ja kilpailijaansa heikontamaan, siksi kuin Athena, joka oli
-noussut sorrostilastaan, vielä kerran pääsi entisiin voimiinsa,
-ja siihen aikaan, kuin Filippos nousi Makedonian valtaistuimelle,
-oli Aigeian meri Athenan sisäjärvi. Mutta Athena ei kuitenkaan
-enään kyennyt pitämään päälliköltänsä kurissa, ja sisällinen sota
-syttyi, jolloin mahtavimmat liittolaiset siitä luopuivat. Vielä
-sen lisäksi syntyi Athenassa rauhan puolue, ja sen edustajat
-houkuttelivat puoleensa rikkaat pyrinnöillään vapauttaa heitä
-raskaasta varallisuusverosta. Muuten kansalaiset pitivät rauhallista,
-huoletonta elämää vaivaloista sotapalvelusta parempana, eikä kukaan
-aavistanut Makedoniasta päin uhkaavaa vaaraa.
-
-Tämän maan asukkaita olivat Kreikkalaiset aina pitäneet raakalaisina,
-kunnes kuningas Arkelaos neljännellä vuosisadalla ennen Kristusta
-alkoi heidän sivistyttämistään harrastaa ja koetti saattaa heitä
-Kreikkalaisen valistuksen yhteyteen. Sisällinen eripuraisuus
-kuitenkin esti heidän kehittymistään, ja kun Filippos viittäkymmentä
-vuotta myöhemmin astui hallitukseen, oli hänellä joka taholla
-vihollisia, muiden muassa Athenalaisetkin. Mutta päästettyään
-vapaaksi muutamia vankeja, teki hän rauhan ja luopui vaatimasta
-Amfipoliin kaupunkia, jonka joutuminen Athenalaisten valtaan olisi
-tehnyt näille mahdolliseksi pitää voimassa ylivaltansa merellä.
-Sitten kävi Filippos menestyksellä sotaa läheisimpiä naapurikansoja
-vastaan, ja nähtyään, etteivät Athenalaiset vielä ryhtyneet
-Amfipolista valloittamaan, otti hän kaupungin suojeluksensa alle
-ja teki liiton myöskin lähellä olevan Olynton kanssa. Sen jälkeen
-otti hän haltuunsa Potidaian väkivallalla ja Pydnan kavaluudella.
-Siten sai hän yhtenä ainoana vuonna valtaansa kolme erittäin tärkeää
-paikkaa rannikolla sekä avoimen tien niiden läheisyydessä olevaan
-kultarikkaasen seutuun, jonne hän perusti Filippin kaupungin.
-Vähitellen lisättyänsä sotajoukkoaan ja apuvarojaan tuli hänestä
-Kreikkalaisille hyvin vaarallinen vihollinen.
-
-Demostenes syntyi siihen aikaan, jolloin Athenan valta oli
-suurimmallaan, ja hän oli juuri kasvanut mieheksi, kun Filippon
-valta alkoi hänen maanmiehiään arveluttaa. Hänen isänsä oli
-Athenalainen porvari rikasta keskisäätyä, mutta tämä kuoli
-kun poika ei vielä ollut seitsemää vuotta vanhempi. Holhojat
-hoitivat perintöä kehnosti, jotta Demostenes alkoi uransa köyhänä
-miehenä. Kuitenkin oli hän saanut hyvän kasvatuksen, ja vaikka
-oli ruumiiltaan heikko, oli hänellä hengellisessä suhteessa luja
-tahdon voima ja vankka kestävyys. Ruvettuansa erään asianajajan
-oppiin, aloitti hän puheharjoituksensa, ja kerrotaan -- vaikka
-kertomuksen luotettavuutta emme mene takaamaan -- hänen ottaneen
-suuhunsa pieniä kiviä änkyttämisestään parantuakseen ja vahvistaneen
-keuhkojansa ja ääntänsä puhumalla ääneensä nopeasti kulkien mäkiä
-ylös ja harjoittamalla lausumista meren rannalla myrskyn ja aaltojen
-pauhatessa. Hän edistyi hyvin pikaisesti, ja jo ennen kolmatta
-kymmentä ikävuottaan oli hän asianajajana saavuttanut suuren
-luottamuksen. Hänestä tuli tietysti myöskin valtiomies, koska
-Athenassa laki ja valtiotaito olivat toisiinsa niin läheisessä
-yhteydessä.
-
-Hän esiintyi valtiollisessa asiassa ensi kertaa erään Kabriaan
-pojan puolustajana. Tämä oli isänsä jälkeen perinyt oikeuden päästä
-vapaaksi kaikista valtioavuista, joita lain mukaan kiskottiin Athenan
-varakkaammilta kansanluokilta. Vastikään tehty asetus oli poistanut
-kaikki sellaiset poikkeukset, sanoen syyksi että oli loppu tehtävä
-kaikista vihattavista etuoikeuksista, yleiset rasitukset tasaisesti
-jaettavat ja asetettavat siten, että yleiset kilpaleikit ja juhlat
-vietettäisiin tarpeellisella loistolla.
-
-Todistukseksi uutta lakia vastaan Demostenes toi esiin, että
-olisi parempi, että muutamat sitä ansaitsemattomatkin henkilöt
-nauttisivat sellaisia etuoikeuksia, kuin että valtion antamia lahjoja
-otettaisiin takaisin ja luottamus valtion lupauksien pysyväisyyteen
-vähenisi. Se olisi häpeäpilkku kansanvaltaiselle hallitukselle, ja
-Athenalle, Kreikan jaloimmalle edustajalle, olisi erittäin tärkeätä
-koettaa onnen kaikkia pitää saavuttamaansa oikeamielisyyden,
-jalouden ja yleishengen mainetta vireillä. Kaikessa inhimillisessä
-lainsäädännössä on lukuun otettava mahdollisuudet ja sattumukset,
-ja uusi laki olisi siis sodan julistus Nemesistä vastaan, joka aina
-rankaisee ylpeyttä ja uhkamielisyyttä. Hän muistutti kuulijoitaan
-eräästä tilasta, jolloin he rahankeräyksillä olivat suorittaneet
-Lakedaimonilaisille maksettavan velan, vaikka nämät olivat heille
-tehneet niin paljon vääryyttä, ja kysyi, eiköhän olisi häpeällistä,
-jos he nyt, kun heillä oli vallassaan palkita hyväntekijöitä,
-pitäisivät parempana syödä sanansa. Sellainen kateellinen, karsas
-mieliala olisi mitä suurimmassa määrässä Athenalaisten tunnetta
-vastaan. Kadehtivatko he hautapuheita taikka niiden palkitsemista,
-jotka olivat kilpataisteluissa voittaneet, sentähden että ainoastaan
-harvoja syntyy, jotka sellaiseen kunniaan pääsevät? Ja oliko valtiota
-parempaa palvelusten palkitsijaa koskaan löytynyt? Meidän kielemme
-ja lakimme, sanoi hän lopuksi, pitää oleman sellaiset, että ne eivät
-loukkaa uskonnollista käsitystä. Tulevaisuus on kaikille tuntematon,
-ja pienet syyt saattavat synnyttää suuria tapauksia.
-
-Ensimmäisellä julkisella puheellaan vastusti hän sitä ehdotusta, että
-Athena julistaisi sodan Persialaisia vastaan. Minä pidän kuningasta,
-sanoo hän, kaikkien Kreikkalaisten yhteisenä vihollisena, mutta
-muutamat luottavat häneen enemmän kuin omaan kansaansa. Jos löytyisi
-selviä todistuksia siitä, että hän aikoo hyökätä meidän kimppuumme,
-niin on luultavaa että kaikki yhtyisivät liittoon häntä vastaan.
-Odottakaamme sentähden siksi kuin vaara käy uhkaavammaksi; silloin on
-ilmestyvä rahoja, vaan ei ennen. Älkää olko arkoja, älkääkä antako
-houkutella itseänne sotaan ryhtymään. Älkää saattako Kreikkaa vaaraan
-kutsumalla kansaa kokoon, ellette voi saada sitä vakuutetuksi.
-Varustautukaa vihollisia vastaan, joita todella on olemassa, niin
-saatte voimaa torjuaksenne kaikki muutkin, mutta älkää koskaan sanoin
-taikka teoin harjoittako mitään vääryyttä. Pitäkäämme siitä huolta,
-että toimemme ovat esi-isäimme arvon mukaisia.
-
-Seuraavana vuonna puhui hän Spartan tekemää ehdotusta vastaan, että
-ryöstettäisiin Thebeltä osa sen aluetta sen määräyksen perustuksella,
-että muutamat valtiot luopuisivat alueista, jotka vanhastaan niihin
-oikeastaan kuuluivat. Lakedaimonilaiset, väitteli hän, menettelivät
-hyvin kavalasti: he sanovat, etteivät voi pysyä kiitollisuudessaan
-hädän hetkenä saamastaan avusta, jos te ette nyt salli heidän
-tehdä tätä vääryyttä. Mutta meille on paljon suuremmaksi kunniaksi
-vastustaa heidän ahneuttaan, sillä minusta näyttävät he sotaan
-ryhtyneen, ei itseään suojellaksensa, vaan entistä valtaansa takaisin
-voittaakseen.
-
-Athenalaiset eivät tahtoneetkaan asiaan sekaantua, ja seurauksena
-oli, että Thebeläiset pyysivät apua Filippolta ja Makedonia siten
-pääsi vaikuttamaan Kreikan asioihin.
-
-Neljän vuoden kuluttua oli Filippos koko Tessalian herrana
-ja uhkasi Termopyleä. Sitten piiritti hän Heraionia, Trakian
-niemekkeen läheisyydessä olevaa kaupunkia, jonka Athenalaiset
-olivat miehittäneet. Tämä suorastaan uhkasi Athenalaisten
-viljakauppaa; mutta nämät, saatuaan tietää Filippon olevan sairaana,
-rauhoittuivat luulotellen välttäneensä vaaran. Mutta kun he
-olivat saaneet kuulla, että Filippos oli tointunut, valitettiin
-kansankokouksessa sotajoukkojen riittämättömyyttä, ja Demostenes
-piti ensimmäisen "Filippolaisen" puheensa Filippoa vastaan. Siinä
-sanottiin Athenalaisten joutuneen tukalaan asemaan, vaan vielä
-olevan toivoa, koska he vielä eivät olleet kaikkia tehneet mitä
-voivat. Syynä siihen että Filippos oli niin vaarallinen, oli heidän
-välinpitämättömyytensä; mutta Kreikan tähden ja Athenan kunnian
-ylläpitämiseksi oli asiat aivan toisiksi muutettavat. Teidän sotanne
-Filippon kanssa, sanoi hän, on raakalaiskahakan kaltainen; ken
-ensimmäisen iskun saa, tunnustaa aina kädellään paikkaa, mihin
-se sattui; jos häntä sivahutetaan toiseen paikkaan, koettaa hän
-käsillään suojella sitä, vaan väistää tahi katsoa ihmisiä silmiin,
-sitä hän ei voi eikä tahdo. Suurimpia hupsuja ovat kuulumislatelijat,
-jotka jaarittelevat Filippon aikomuksista, ikäänkuin hän muka
-antaisi tuumiaan ihmisten tiedoksi. Lopettakaamme sentähden kaikki
-tarpeettomat arvelut ja muistakaamme ainoastaan, että Filippos on
-vihollinen, joka kauan on meitä loukannut, ja että tulevaisuuden
-ratkaiseminen on meidän omassa vallassamme. -- Mutta Athenalaisten
-herkkäuskoisuus ja välinpitämättömyys pääsi voitolle; turhaan
-Demostenes vetosi heidän isänmaanrakkauteensa.
-
-Sitten seurasi Demosteneen mainio puhe Rodossaaren vapaista
-asukkaista, jotka olivat rikkoneet liittonsa Athenalaisten kanssa,
-mutta nyt hartaasti halusivat sitä uudistaa. Tässä tilassa puhui
-hän kansanvallan puolesta ja sanoi, että Ateenalaisille oli
-parempi kansanmielinen hallitus, vaikka kaikki muut Kreikkalaiset
-heitä vihaisivatkin, kuin harvainvalta näiden ollessa heidän
-ystävinään. Valtioasetusten kumoojia tulee kaikkien vapauden
-ystäväin pitää yhteisinä vihollisina. Niiden taas, jotka luopuvat
-esi-isiltä peritystä valtiollisesta menettelytavasta, ei pitäisi
-sallittaman olla neuvonantajina. -- Mutta nytkään ei kukaan totellut
-Demostenesta; Rodos sai pitää harvainvaltaisen hallituksensa.
-
-Kun Filippos sillä aikaa oli pelästyttänyt Olyntolaisia hyökkäämällä
-erään heidän suojeluksensa alaisen, Kalkediken niemellä olevan
-kaupungin kimppuun, kääntyivät nämät Athenalaisten puoleen
-avunpyynnöllä, ja Demostenes piti nuot kolme maan mainiota
-"Olyntolaista" puhettaan tämän liiton puolustukseksi. Hän koetti
-ensin herättää rohkeutta maanmiehissään osoittamalla Filippon
-vallan heikot puolet ja puhumalla hänen siveettömästä elämästään;
-mutta hän selitti heille myöskin, että Filippos, jos he antaisivat
-Olynton joutua hänen käsiinsä, piankin siirtäisi sodan Attikaan.
-Hänen viimeinen puheensa tästä asiasta on loistavin esitelmä mikä
-koskaan on pidetty. Hän koetti saada Athenalaisia luopumaan siitä
-harhaluulosta, että he muka voisivat rangaista Filippoa, milloin vain
-tahtoisivat, ja hän käski heitä tarkasti varomaan, etteivät itse
-tulisi kaupassa häviämään. Hän kehoitti heitä lakkauttamaan lait
-yleisistä huveista ja muistutti heitä heidän esi-isäinsä urotöistä,
-joilla nämät olivat saavuttaneet kunnian sellaisen, ettei sitä
-kateus voinut vahingoittaa, eikä ainoastaan taistelulla ja aseilla,
-vaan myöskin kaupunkiansa niin taiteellisesti kaunistamalla, ettei
-jälkimaailma koskaan ole voinut saada aikaan mitään niin ihanaa; ja
-kuitenkin olivat he yksityisessä elämässään niin vaatimattomia, ettei
-mainioimmillakaan pohatoilla ollut komeampia huoneita kuin heidän
-naapureillaan. He eivät valtiollisella menettelyllään pyrkineet
-kokoomaan rahoja; jok'ainoa heistä katsoi velvollisuudekseen tehdä
-työtä yhteisen hyvän eteen. Mutta, sanoi hän, katsokaa niitä miehiä,
-joiden valtiomiehenä-olosta meidän nykyinen asemamme on hedelmänä. He
-ovat nousseet keppikerjäläisistä rikkaiksi hekumoitsijoiksi; muutamat
-heistä ovat rakentaneet itselleen taloja, jotka ovat julkisia
-rakennuksia paljoa komeammat, ja samassa määrässä kuin valtion
-mahtavuus on vähentynyt, on heidän rikkautensa enentynyt.
-
-Vihdoin sai hän Athenan kiihoitetuksi lähettämään sotajoukon
-liittolaistensa avuksi, ja Filippos menetti toisen silmänsä erään
-Olyntolaisen nuolesta, mutta kaupunki valloitettiin kuitenkin
-lahjomisten avulla ja tasoitettiin maata myöten.
-
-Athenassa saattoi rikas mies monella tavoin sortaa ja tehdä vääryyttä
-niille, joihin oli suuttunut, ja siten oli Demosteneskin joutunut
-erään Meidias nimisen miehen vihattavaksi. Koska tämä oli estynyt
-yrityksestään tehdä tyhjäksi ne lailliset varakeinot, joihin
-Demostenes oli ryhtynyt holhojiansa vastaan, vainosi hän Demostenesta
-kaikin tavoin ja kävi vihdoin julkisesti häntä ahdistamaan, josta
-hän kuitenkin haastettiin oikeuteen. Ei tiedetä varmaan, tuliko
-asia oikeudessa käyteltäväksi vai ei; ainakin löytyy Demosteneen
-tätä tilaisuutta varten laatima puhe vielä tallella. Se on täynnä
-solvauksia, mutta siitä saa samalla käsityksen niistä vallan
-väärinkäytöksistä, joita saattaa kansanvaltaisessakin yhteiskunnassa
-tapahtua.
-
-Meidias oli, sanoo Demostenes, saanut aikaan, että tuli valituksi
-ratsuväen upseeriksi, vaikka tuskin osasi ratsastaa poikki torin.
-Hän oli Athenan erääsen esikaupunkiin rakentanut talon niin suuren,
-että se pimitti kaikki muut läheisyydessä olevat talot. Tahdotteko
-te, kysyy hän, antaa hänen jäädä rankaisematta sentähden että hän
-on rikas? Mutta jos sallitte sellaisen röyhkeän roikaleen, kuin
-hän on, rikkauteensa luottaen harjoittaa ilkeyttä, niin te annatte
-hänelle aseet käteen käytettäviksi teitä itseänne vastaan. Minä
-otaksun teidän tuntevan hänen pöyhkeän ja ynseän käytöksensä, mutta
-monet eivät tule kertomaan, mitä kaikkea ovat kärsineet pelätessään
-hänen käräjöimishaluansa; sillä kun konnalla ja äytärillä on
-apunaan rahoja, on hänellä suojamuuri kaikkia hyökkäyksiä vastaan.
-Henkivartijoina on hänellä palkkasotureja ja käytettävinään on
-hänellä liuta todistajia, jotka vakuuttavat ja valehtelevat
-vähääkään arvelematta. Kaikki tämä uhkaa teitä jokaista; mutta
-yhdistyneinä te varmaankin olette häntä paljoa voimakkaammat ja
-voitte hillitä hänen hävyttömyytensä. Minä tiedän aivan hyvin, että
-hän on vievä mukanaan lapsensa oikeuden eteen, nöyrästi puhuva
-ja itkevä; mutta mitä enemmän hän niin tekee, sitä enemmän tulee
-teidän häntä kammoksua, sillä jos hänen käytökseensä olisi syynä
-kykenemättömyys nöyrästi käyttäytymään, niin olisi kohtuullista
-ottaa huomioon hänen mielenlaatunsa; mutta koska hän osaa taitavasti
-teeskennellä, ei teidän tule antaa hänen itseenne vaikuttaa enempää
-kuin hänen menettelytapansakaan, jonka te kokemuksesta tunnette.
-Ehkä hän on sanova minun valmistaneen puhettani, ja minä myönnänkin
-sen laatineeni niin hyvin kuin olen kyennyt; mutta hyvin tyhmähän
-minä olisin, jos sellaisia vääryyksiä kärsittyäni kammoisin vaivaa
-aikoessani niitä teille esittää. Minä väitän Meidiaan laatineen
-puheeni, sillä se joka on antanut asiallisen aineen, häntä on
-tietysti syystä pidettävä puheenkin sepittäjänä, eikä sitä, joka
-ainoastaan on nähnyt vaivaa keksiessään tapaa, jolla hän teille
-esittäisi oikeata asiaa.
-
-Surullinen nöyryytyksen aika odotti Kreikan kansaa. Vähitellen sai
-Filippos haltuunsa Termopylen ja koko Fokiin, jossa Delfin temppeli
-oli. Nyt astui esille vastaisen puolueen etunenässä Aiskines,
-Demosteneen kuuluisa kilpailija, ja puolusti sitä häpeällistä rauhaa,
-jonka Athena oli tehnyt veriin tahratun raakalaisen kanssa, hänen
-päästyään puheenjohtajaksi Amfiktyonien neuvostoon ja siten, ainakin
-tavallaan, Kreikkalaiseksi. Mutta Demosteneskin myönsi, ettei sen
-Delfin puolesta, joka nyt enään oli jälellä, kannattanut taistella,
-ja että olisi ollut hulluutta kieltäytyä rauhaan suostumasta.
-
-Filippon valtiolliset toimet tarkoittivat Athenan eroittamista
-muista, ettei se voisi saada koko Kreikkaa nousemaan kapinaan häntä
-vastaan; sentähden alkoikin hän sekaantua muiden valtioiden asioihin.
-Demostenes, hyvin oivaltaen hänen tuumansa, suostutti Athenalaiset
-itselleen uskoinaan Peloponnesoon siinä tarkoituksessa tehtävän
-lähetystoimen, että tehtäisiin tyhjäksi ahnastelijan vehkeet. Hän
-kävi useissa heidän kaupungeissaan, sanoi heille suoraan, ettei olisi
-puhumistakaan liitosta vapaitten valtioiden ja sortovaltiaan välillä,
-ja huomautti, että muutamat kansalaiset mielellään alistuisivat
-vieraan vallan alle, jos he siten pääsisivät muita hallitsemaan.
-Filippos laittoi lähettilään Athenaan haihduttamaan näitä epäluuloja,
-ja siitä sai Demostenes toistamiseen purkaa vihaansa Makedonian
-kuningasta vastaan.
-
-Paljon on keksitty kaupunkien varustuksia, niinkuin valleja,
-muureja, kaivantoja j.m.s.; mutta viisasten ihmisten mielessä on
-yhteinen suojeluskilpi, kaikille hyödyllinen ja tarpeellinen,
-mutta erittäinkin vapaille kansoille tyranniutta vastaan, ja tämä
-on -- epäluuloisuus. Säilyttäkää sitä, niin ei kukaan voi teille
-tehdä mitään pahaa. Jokainen kuningas ja sortovaltias on vapauden
-vihollinen ja lakien vastustaja. Olkaa siis varoillanne, ett'ette,
-koettaessanne välttää sotaa, joudu vieraan valtiaan hallittaviksi.
-
-Demostenes teki heti sen jälkeen yrityksen saattaa Aiskineen
-kansalaistensa epäluulon alaiseksi, tuomalla esiin herjaavia
-syytöksiä, että tämä oli Filippon juhta; mutta Aiskines vapautettiin
-kanteesta, vaikka tosin vain kolmenkymmenen äänen enemmistöllä.
-
-Nyt Demostenes uudestaan käänsi puhujatoimintansa Filippon vehkeitä
-vastaan ja piti puheensa "Kersonesosta", jossa hän esitti että
-kansan ensin tulisi iskeä kiinni vihollisiinsa, ennenkuin haastoi
-ystävänsä oikeuteen, niinkuin eräälle kelvolliselle sotapäällikölle,
-Diopeiteelle, oli tehty. Hän kävi ankarin sanoin valtiollisten
-vastustajainsa kimppuun ja moitti niille annettua lupaa puolustaa
-Filippon etuja. Hän kehoitti kansalaisiaan rankaisemaan kavalia
-valtiomiehiä ja siten todistamaan, että kunnon miehet olivat sekä
-muiden että omasta puolestaan antaneet hyviä neuvoja.
-
-Eräässä toisessa puheessaan kysyy hän, arvelivatko he, että ne,
-jotka hankkivat sotakaluja, ovat pidettävät rauhallisina ihmisinä
-siksi kuin alkavat käyttää näitä sotakoneita muureja vastaan. Hänen
-mielipiteensä mukaan on sitä, joka varustaa valloitustarpeita,
-pidettävä vihollisena jo ennenkuin hän on peistä viskannutkaan
-tai joustaan jännittänyt. Hän moittii heitä, kun ovat Filippolle
-myöntäneet oikeuden toimia oman mielensä mukaan ja näyttävät
-pitävän hänen menettelytapaansa pikemmin laillisen perillisen
-menettelytapana, kuin orjan, joka hävittää ja turmelee sellaista,
-johon hänellä ei mitään oikeutta ole. Täytyypä löytyä joku syy,
-jatkoi hän, minkä vuoksi Kreikkalaiset, jotka vanhastaan ovat olleet
-niin arkoja vapaudestansa, nyt niin halusta pyrkivät orjuuteen.
-Nyt puuttuu jotakin, mitä löytyi niiden sydämissä, jotka voittivat
-Persialais-vallan eivätkä vaikeroinneet kestäessään kovia taisteluja
-maalla ja merellä. Mitä se oli? Ei liukkautta ja kavaluutta,
-vaan petollisuuden ja lahjomisen kauheksumista. Nyt sitä vastoin
-herättää kateutta, jos joku henkilö saa lahjoja, naurua, jos hän
-siitä puhuu, sääliä, jos hän siitä tuomitaan, ja vihaa niitä
-vastaan, jotka rikoksen ilmi antavat. Kansalliseen voimaan nähden on
-meillä, vanhoihin aikoihin verraten, kaikki edut puolellamme, mutta
-näiden nurkkakaupustelijoiden vehkeet tekevät ne hyödyttömiksi ja
-joutaviksi. Kreikan pelastus, niin lopetti hän puheensa, on teidän
-tehtävänne, Athenalaiset; tämän kunniatoimen ovat teidän esi-isänne,
-kestettyään monta suurta vaaraa, saaneet ja jättäneet sen teille
-perinnöksi.
-
-Seuraavana vuonna teki Filippos yrityksen valloittaa Byzantionia
--- nykyistä Konstantinopolia -- ja muita läheisiä kaupunkeja;
-mutta Athenalaiset tulivat väliin, muut valtiot antoivat heille
-apuaan, Filippos sai kokea kovaa vastarintaa, Athena saavutti
-jälleen ylivaltansa merellä ja kansankokous antoi Demosteneelle
-kiitoslausunnon hänen hyvistä neuvoistaan ja innostaan.
-
-Vähää sen jälkeen syntyi Aiskineen toimesta pyhä sota, jota käytiin
-sentähden että oli viljelty Delfin temppeliin kuuluva alue, ja
-Filippos valittiin Amfiktyonien (12:n Delfin ympärillä asuvan
-Kreikkalais-heimon) sotajoukon johtajaksi. Hän marssi heti Elateiaan,
-joka oli ainoastaan 10 peninkulman päässä Athenan rajoilta, asettui
-leiriin ja kehoitti Thebeläisiä yhdessä hänen kanssaan hyökkäämään
-Attikaan.
-
-Mainioimmassa puheessaan kuvaa Demostenes sitä vaikutusta, jonka
-sanoma tästä Athenassa herätti. Kaupungissa nousi yleinen hämmästys;
-päivän koittaessa kokoontui kaikki kansa Pnyxille; sanansaattaja
-kysyi: Ken haluaa puhua? Mutta ei kukaan astunut esille, ennenkuin
-Demostenes vihdoin pyysi sananvuoroa.
-
-Filippon tuuma, sanoi hän, on rohkaista ystäviään ja herättää
-kauhua vihollisissaan. Karkoittakaa siis tuska mielestänne ja
-astukaa maailman nähtäviin aseet kädessä, jotta ne, jotka ovat
-myyneet isänmaansa, oppisivat tietämään, että teidän voimanne ovat
-annetut vapauden puolesta taistelevien käytettäviksi. Älkää esittäkö
-Thebeläisille mitään ehtoja, vaan ilmoittakaa suoraan olevanne
-alttiit tulemaan heille avuksi. Jos he suostuvat tarjoukseen, niin me
-olemme menetelleet tavalla, joka tuottaa maallemme kunniaa; jos sitä
-vastoin ehdotus raukeaa tyhjiin, niin he siitä eivät saata syyttää
-muita kuin itseään.
-
-Neuvoon suostuttiin, Demostenes lähetettiin asiaa ajamaan,
-Thebeläiset hyväksyivät hänen ehdotuksensa, ja Athenalaisten
-sotajoukko marssi Boiotiaan ystävänä ja liittolaisena.
-
-Taistelu tapahtui Kaironeian luona. Väkeä oli kummallakin puolella
-melkein yhtä paljon, mutta Kreikkalaisilla ei ollut kelvollista
-sotapäällikköä; Makedonialaista sotajoukkoa sitä vastoin johti
-Filippos ja hänen nuori poikansa Alexander. Taistelun päätökseksi
-tuli Kreikkalaisten vapauden kukistuminen. Demostenes taisteli itse
-Kreikkalaisten riveissä ja piti hautapuheen kaatuneille. Mutta
-vaikka hänen ponnistuksensa hedelmäksi ei tullutkaan voitto, ei hän
-kuitenkaan menettänyt kansan luottamusta.
-
-Kahta vuotta myöhemmin kuoli Filippos salamurhaajan kädestä; mutta
-Demosteneen vapaudenhaaveilut eivät sittenkään toteutuneet, eivätkä
-Persiasta saadut rahat olleet isänmaalle miksikään hyödyksi.
-Alexander kukisti pikaisesti Thebessä syntyneen kapinan, ja koko
-kaupunki hävitettiin maan tasalle, ainoastaan Pindaron huone
-jätettiin koskematta. Peläten samaa kohtaloa kiiruhtivat Athenalaiset
-nöyrästi toivottamaan onnea voittajalle, joka siihen vastasi
-vaatimuksella, että kaikki puhujat, jotka olivat Makedonialaisia
--- niiden joukossa tietysti Demosteneskin -- jätettäisiin hänen
-haltuunsa. Tämän vaatimuksensa hän sittemmin kuitenkin peräytti.
-
-Kun, Persialaisen vallan kukistuttua ja Spartan kuninkaan sankarina
-kaaduttua yrittäissään takaisin voittaa Kreikan vapautta, yleinen
-mielipide Athenassa oli kääntynyt jokaista vastaan, joka kehoitti
-Alexanderia vastustamaan, koetti Aiskines lannistaa kilpailijaansa
-puhumalla tehtyä ehdotusta vastaan että Demosteneelle annettaisiin
-julkinen kiitoslause: Demostenes ei ollut toimissaan käyttäytynyt
-rehellisesti, arveli Aiskines, eikä sentähden ansainnut mitään
-kunnianosoitusta. Demosteneen vastaus -- hänen puheensa "Seppeleen
-puolesta" -- puolusti hänen valtiollisen elämänsä virheettömyyttä.
-Pelkäämättä sanoi hän kansankokouksessa, että hän, vaikka olisi
-edeltä päin arvannutkin miten asia oli päättyvä, olisi puhunut ja
-toiminut samoin kuin hän oli tehnyt, ja selitti muistelevansa entistä
-menettelytapaansa tyytyväisyydellä ja uljuudella. Aiskineen juonien
-kauttahan, sanoi hän, Filippos oli päässyt Termopyleen, joka oli
-kaikkien seuraavain onnettomuuksien alkuna. Vaikka olisikin kauheaa
-ajatella, että Kreikka tottelisi vieraan valtiaan käskyjä, niin
-kuitenkin olisi kunniaksi Athenalle että se oli koettanut parastaan
-sellaista häpeää poistaakseen. Mainiten muutamia loistavimpia
-tapauksia Hellaan entisestä historiasta muistutti hän kansalaisiaan
-siitä, että onhan elämä kerran loppuva ja tuoni tempaava senkin, joka
-koettaa piiloutua vasuun; mutta he ja heidän esi-isänsä olivat aina
-olleet valmiit astumaan kunnian tietä, aina alttiit nureksimatta
-käymään siihen kohtaloon, jonka taivaiset ovat määränneet. Älkää
-luulko Filippoa syyksi kaikkien Kreikan onnettomuuksiin; niistä
-vastatkoot ne monet ilkeät roikaleet, joita silloin kaikkialla löytyi
-ja joiden joukkoon tämä Aiskineskin kuuluu; sillä se, joka siemenen
-kylvää, on vastuun alainen siitä, mikä siemenestä kasvaa. Minua
-kummastuttaa, ettette heti ensi kerran hänet nähdessänne kammoksuen
-kääntäneet kasvojanne pois hänestä; mutta näyttää siltä, kuin synkkä
-pimeys verhoisi totuuden teidän nähtävistänne.
-
-Minä pysyn siinä, että jos tulevaisuuskin olisi voitu edeltä päin
-arvata, niin ei Athenan koskaan olisi tullut poiketa tieltään, jos
-se vähääkään välitti omasta kunniastaan, entisaikain muistoista
-ja vastaisuuden arvostelusta. Se, joka itseään pitää ainoastaan
-vanhempainsa lapsena, odottaa kuolemaa, milloin se luonnon lakien
-mukaan on tuleva; mutta se, joka myöskin pitää itseään isänmaansa
-lapsena, sen mielestä on kuolemaa vähemmin pelättävä, kuin sitä
-häpeää ja häväistystä, jota kansalainen saa kärsiä vieraan vallan
-alle jouduttuaan. Luulottelenko minä itserakkaudessani herättäneeni
-teissä esi-isienne ylevän mielialan mukaisia tunteita? En, minä
-väitän, että nämä tunteet ovat teidän omianne ja että Athenan kansaa
-elähytti sellainen henki jo ennen minun aikaani. Kun Aiskines moittii
-teidän valtiollista menettelyänne, niin hän siis todenteolla koettaa
-teiltä ryöstää katoomatonta kunniaa. Mutta te ette ole väärin
-menetelleet, Athenan miehet, taistellessanne vapauden ja kaikkien
-vapautuksen edestä -- sen vannon minä esi-isäinne nimessä, jotka
-ovat taistelleet Maratonin luona, niiden nimessä, jotka Plataian
-luona mittelivät miekkojaan vihollisten kanssa, niiden nimessä, jotka
-taistelivat Salamiin ja Artemisionin luona, ja monen muun sankarin
-nimessä, jotka ovat saaneet lepokammionsa yleisissä haudoissa ja
-joita kaikkia kaupunki on kunnioittanut samalla kunniallisella
-hautauksella -- te voittajat ja voitetut. Sen teenkin syystä; sillä
-mitä urhoollisten miesten tuli tehdä, sen kaikki tekivät, vaikka
-korkeampi voima sääti heidän onnensa määrän.
-
-Näin viehätti Demostenes kuulijansa, hänen vastustajansa arvo oli
-muserrettu, mutta itse lähti hän vapaaehtoiseen maanpakoon.
-
-Demosteneen viimeiset päivät katkeroittuivat sen kautta että häntä
-syytettiin, vieläpä tuomittiin syylliseksikin Harpalon, erään
-Alexanderin satrapin, tekemään kavallukseen. Harpalos pakeni Aasiasta
-Athenaan ja koetti yllyttää kaupunkia kapinaan Alexanderia vastaan.
-Muutamia päiviä vankeudessa vietettyään pääsi Demostenes pakoon
-Argoon, mutta kutsuttiin Alexanderin kuoltua sieltä takaisin, kun
-tehtiin uusi yritys vapauttaa Kreikkaa vieraan vallan alta. Se ei
-onnistunut; Athenaan asetettiin Makedonialainen varustusväki, ja
-Demostenes pakeni sieltä ainaiseksi, etsi itselleen suojeluspaikan
-Poseidonin temppelissä Kalaureian saarella ja joi kuolettavaa
-myrkkyä, kun häntä (v. 322) ajoivat takaa Antipaterin lähettämät
-vainoojat.
-
-Valtiomiehenä astui Demostenes tietänsä vakavana eteenpäin ja
-osoitti, pitäessään toivottomissa oloissa toivoa vireillä, ollen
-rohkeana yleisen alakuloisuuden vallitessa, henkistä ylevyyttä, jota
-jälkimaailma aina on kunnioituksella muisteleva.
-
-Hänen vertaistaan puhujaa tuskin koskaan on löytynyt.
-Hänen kaunopuheliaisuutensa oli luontaisen neron ja uutteran
-harjoittelemisen yhdystulos, ja hänen mestaruutensa osoittui siinä,
-että hän osasi esittää kaiken sen, mikä hänen tarkoitusperälleen
-oli tärkeää, sopivimmalla hetkellä, juuri kun hän ensin oli
-varalta valmistanut kuulijainsa mielet sitä vastaanottamaan, ja
-samalla kiertotietä istuttaa heihin mielipiteitä, joita suorastaan
-lausuttuina olisi ankarasti vastustettu.
-
-
-
-
-Lukianos.
-
-
-Kuoli v. 200 e.Kr.
-
-Lukianos syntyi köyhistä vanhemmista Syrian kaupungissa Samosatassa.
-Lopetettuaan koulunkäyntinsä meni hän erään sukulaisensa luo
-kuvanveistotaitoa oppimaan. Hän sai selkäänsä ja juoksi takaisin
-kotiinsa. Silloin näki hän, kuten itse kertoo, unessa kaksi
-hengetärtä; näistä oli toinen kuvanveisto-taiteen haltijatar, joka
-vakuutti hänen ruumiintyöllä saavan hyvän toimeentulonsa -- toinen
-oli "tiede", joka lupasi hänelle opettaa kaikki muinaiset tapaukset,
-saattaa hänet perehtymään esi-isäin mainioihin tekoihin ja puheisin
-sekä varustaa hänen sielunsa oikeamielisyydellä, hurskaudella,
-leppeydellä, häveliäisyydellä, järkevyydellä ja vakavuudella ja
-opastaa sitä rakastamaan kaikkea ihanaa ja harrastamaan kaikkea
-jaloa. Lukianos liittyi seuraamaan viimemainittua ja rupesi,
-kaunopuheliaisuutta opiskeltuaan, pitämään esitelmiä ja luentoja
-eri paikoissa, jatkaen sitä aina 40:teen ikävuoteensa, jolloin
-hän kirjailijana ja Sokrateen koulun filosofina asettui Athenaan.
-Vanhoilla päivillään pääsi hän prokuraattoriksi Alexandriaan; siitä
-sai hän palkan, vaikka tointa hoiti viransijainen.
-
-Yleisimmin tunnettu hänen teoksistaan on _"Jumalten
-puheenvaihtelut"_, joissa hän ivaa pakanallisen uskonnon hullutuksia
-ja pilkkaa satuja ja pyhiä taruja, joita kansa ei enään uskonut.
-Näytteeksi olkoon tässä puheenvaihtelu Zeyn ja lemmen jumalan Eron
-välillä:
-
-    _Eros_: Mutta vaikka nyt olenkin tehnyt väärin, hyvä Zeys, niin
-    suo se minulle anteeksi, sillä poikahan minä vielä olen ja
-    ymmärtämätön.
-
-    _Zeys_: Sinäkö poika, Eros, sinä joka olet paljoa vanhempi kuin
-    Japetos (eräs titani)! Luuletko ehkä itselläsi olevan oikeutta
-    kuulua lasten joukkoon, sentähden ettei sinulla ole partaa eikä
-    harmaata hiuksissasi, vaikka olet vanha ukko nahjus ja oikein
-    pääveijari?
-
-    _Eros_: Mutta mitäpä hirveätä pahaa sinulle olen tehnyt, minä
-    mokomakin ikämies, kuten sinä sanot, koska vielä aiot panna minut
-    kahleisinkin?
-
-    _Zeys_: Vai niin, sinä saakelin ryökäle, eikö sillä ole mitään
-    väliä, että olet minua pilkkana pitänyt ja saattanut jos
-    joksikin: satyyriksi, sonniksi, kultasateeksi, joutseneksi ja
-    kotkaksi? Sitä vastoin et ole ketäkään minuun lemmestyttänyt, ja
-    sinua saan siitäkin kiittää, etten ole yhtä ainoatakaan naista
-    miellyttänyt. Minun täytyy vain aina käyttää taikakeinoja ja
-    tekeytyä tuntemattomaksi; sillä he tosin, rakastavat sonnia tahi
-    joutsenta, mutta heti kun vilahdukseltakin näkevät minut, ovat he
-    pelosta kuolemaisillaan.
-
-    _Eros_: Sehän on aivan luonnollista; sillä sentähden, oi Zeys,
-    että he ovat kuolevaisia, he kauhistuvat sinua nähdessään.
-
-    _Zeys_: Mitenkä siis Brankos ja Hyakintos voivat Apolloa rakastaa?
-
-    _Eros_: Niin, mutta pakenihan Dafne häntäkin, vaikka hän on
-    niin komea, kauniskutrinen ja parraton. Mutta jos tahdot ruveta
-    viehättäväksi, niin lakkaa pudistamasta ägidiäsi ja salamoitasi
-    sinkoomasta. Koeta sen sijaan olla niin miellyttävä kuin
-    mahdollista, anna hiuskiharasi häälyä hartioillasi ja sido ne
-    yhteen otsasiteellä, käy purppurapuvussa, solmi kultaiset anturat
-    jalkoihisi ja liidä sisälle tanssitahdissa heleäin huilujen
-    soidessa ja rumpujen rämistessä; niin saat nähdä, että sinua on
-    seuraava parvi, lukuisampi kuin Dionyson menadit.
-
-    _Zeys_: Korjaa nyt jo luusi; jos minun täytyisi mokomaksi ruveta,
-    niin en millään ehdolla tahdo päästä miellyttäväksi.
-
-    _Eros_: No niin, ole sitten rakastamatta; sehän varmaan kuitenkin
-    on hyvin helppoa
-
-    _Zeys_: Enpä vain sitä teekään; rakastaa minä tahdon, vaan tahdon
-    mukavammin päästä pyrintöjeni perille, ja ainoastaan sillä
-    ehdolla pääset sinä vapaaksi.
-
-_Jumalten neuvottelussa_ ivataan monijumaloimista suurella
-sukkeluudella. Neuvottelun tarkoituksena on juurtajaksain tutkia,
-millä oikeudella uudet -- vieraat ja kotimaiset -- jumalat ovat
-päässeet kukin sijalleen Olympoon. Momos on puheenjohtajana ja
-esittää, kuinka kummallisia jumalia, varsinkin itämaalaisia, vallan
-ilkeällä tavalla oli Olympoon puikahtanut.
-
-Suunnitelmassa, jonka nimikirjoituksena on _Timon_, kysytään Zeyltä,
-miksi kuolevaisia ei enää opeteta häntä pelkäämään, niinkuin ennen,
-jyrinällä ja salamalla, ennen, jolloin rakeet olivat suuria kuin
-pienet kivet ja jokainen sadepisara tulvehti vettä kuin virta.
-Selvästi näkyy, että runoilijain kuvaukset hänen peloituskeinoistaan
-olivat vain pöyhkeää puhetta -- taikka mitenkäs muuten ihmiset
-laiminlöisivät uhraamisen; minkä tähden he rankaisematta saisivat
-ryöstää temppeleitä? Timon kysyy sitten, minkä tähden hänen
-anteliaisuutensa jumalia ja ihmisiä kohtaan on joutunut niin
-tykkönään unhotuksiin, että hän nyt, tuhlattuaan kaiken omaisuutensa,
-on pakoitettu hiellään leipäänsä ansaitsemaan? Zeys lähettää Hermeen
-ja Pluton osoittamaan Timonille, mistä hän voi löytää tavattoman
-suuren maahan kaivetun aarteen. Sen löydettyään Timon muuttuu
-ihmisvihaajaksi ja ajaa pois entiset ystävänsä ja toverinsa, jotka
-kokoontuvat hänen ympärilleen, toivoen pääsevänsä osallisiksi hänen
-uuteen rikkauteensa, ja päättää tästä lähtien elää ainoastaan
-itsensä, eikä muiden tähden.
-
-Kun jätämme sikseen _Kuolleiden puheenvaihtelut_, jotka suurimmaksi
-osaksi perustuvat Homerosta ja vanhoista jumaluustaruista otettuun
-lainatavaraan, seuraa nyt: _Karonin käynti ylämaailmassa_. Karon
-ja Hermes, joka hänellä on oppaana matkalla, ovat koonneet
-päällekkäin suuren röykkiön vuoria, ja Karon istuu tämän röykkiön
-huipulla, nähden sieltä monta kuuluisaa kaupunkia ja kaikki mitä
-niissä tapahtuu. Karonin mielestä elämä näyttää kauhean tukalalta,
-ja hän kysyy, mitä varjoja ne ovat, jotka alinomaa liitelevät
-ilmassa. Ne ovat, sanoo Hermes, ilkeät intohimot ja kehräävät
-kostottaret värttinöineen ja lankoineen. Karon ei voi käsittää,
-miksi kuolevaiset, joiden eloa hän vertaa lyhytikäiseen, pian
-haihtuvaan virran kuplaan, niin rakastavat elämää. Hän puolestaan
-tahtoisi heille sanoa: Oi te houkkiot, minkä tähden te olette niin
-arkamielisiä? Ettehän te voi ikuisesti elää; ei yksikään niistä
-esineistä, joita te niin suuresti ihailette, ole ijankaikkisesti
-pysyvä, eikä ihminenkään saata kuollessaan ottaa mitään mukaansa --
-alastomana täytyy hänen lähteä viimeiselle retkelleen, ja talot,
-tilukset ja rahat joutuvat muiden käsiin. Mutta Hermes vakuuttaa
-hänelle, että tällainen puhe on turhaa, sillä useimpien korvat ovat
-niin täyteen sullotut harhauksia ja tietämättömyyttä, etteivät saata
-sitä edes kuullakaan; ja tarpeetonta olisi myös mitään sellaista
-niillekään harvoille sanoa, joiden korvat ovat totuudelle avoinna,
-sillä he sen ennestään aivan hyvin tietävät.
-
-Varsin hauska irvikuvaelma on _Filosofien myynti_, jossa hän
-ivaa niitä tekoviisaita ja pettureja, jotka toimiskelivat vanhan
-viisaustieteen turvissa, väittäen saaneensa nokkelat ja mielettömät
-valheoppinsa entisaikain filosofeilta. Tapahtumapaikkana on
-orjamarkkinat; Zeys ja Hermes ovat myyjinä, orjiksi puetut filosofit
-myytävinä; joukko ostajia on saapunut paikalle. Pytagorasta tarjotaan
-kaupaksi oppineena miehenä, joka käsittää maailman sopusointuisuudet
-ja tietää, miten _kahta_ elämää eletään. Kysyttyä, selittää hän
-ensiksi puhdistavansa oppilaansa mielet ja sitten pitkällisellä
-levolla virvoittavansa heidän muistoaan. Sitten he saavat oppia,
-että (numero-)luvut ovat kaikkien aineiden perusteena ja että sielut
-muuttavat yhdestä ruumiista toiseen. Sen jälkeen tulee kynikko
-Diogenes, joka sanoo itseään intohimojen lääkitsijäksi, totuuden
-ja vapauden profeetaksi. Hän haluaa sivistymättömänä raakalaisena
-esiintyä suurissa kansanjoukoissa; hän väittää olevansa kuningasta
-onnellisempi, ja on julkea jokaista kohtaan, kenenkä vain tapaa.
-Eräs kyrenaikko (Aristippon opin tunnustaja), joka oli antautunut
-ylellisyyteen ja nautintoihin, ei käy kaupaksi. Demokritos, joka
-alati nauraa, ja Herakleitos, joka lakkaamatta itkee, myydään
-yhdessä. Sitten tuodaan sisälle Sokrates, ja häntä vaaditaan
-esittämään mallivaltiotaan ja aateoppiaan. Kun tämä on myyty,
-kutsutaan sisään Epikuros, iloinen veitikka, joka pitää hyvästä
-ruoasta. Hänen jälkeensä tulee muuan stoialainen, eräs peripateetikko
-ja kaikkein viimeiseksi eräs skeptikko, ja näiltä kaikilta kysytään
-heidän opinväitteitään.
-
-Kirjoitelmassa, jolla on nimenä _Kuolleista nousseet opettajat_,
-kertoo Lukianos, miten muka häntä vainosivat kaikellaiset suuttuneet
-filosofit, jotka olivat saaneet päivän virkavapauden varjojen
-valtakunnasta kostaakseen solvaajallensa. Sokrates huutaa: Pieskää
-sitä riiviötä! Muuan toinen: Syöskää seiväs hänen sisuksiinsa!
-Kolmas: Repikää häneltä silmät päästä! Neljäs: Pankaa häntä kelpo
-lailla selkään! Viides: Silpokaa kieli hänen kurkustaan! Lukianos,
-joka on kaiken tämän kiukun esineenä, pyytää saada itseään puolustaa;
-hän tahtoo todistaa olevansa todellisen filosofian edustaja ja
-suojelija -- mutta missä tämä filosofia löytyy? Platon on hänen
-kanssaan yhtä mieltä siinä, että viisauden ovi ei ole kaikille
-vetelehtijöille avoinna, ja samassa kohtaavat he filosofian,
-joka tulee käyskennellen hyveen ja muiden seuralaisten parissa,
-ja päätetään yhdessä lykätä asia näiden ratkaistavaksi. Oikeus
-kokoontuu Pallaan temppeliin, ja Platonin kieltäydyttyä rupeamasta
-syyttäjäksi ryhtyy Diogenes tähän toimeen ja vaatii hävyttömän
-solvauskirjoitusten tekijän ankaraa rankaisemista. Lukianos
-huomauttaa tähän, että hän ei ole ketään muita ahdistanut kuin
-"jalopeurannahkoihin puettuja aaseja", jotka saattavat filosofian
-pahaan maineesen, ja hän pääsee syytöksestä vapaaksi. Hänen
-pyynnöstään haastetaan nyt tekofilosofit samaan oikeuteen vastaamaan,
-mutta nämät pötkivät heti pakoon, ja heidän kiinnisaamisekseen
-käytetään kaikellaisia keinoja. Muutamat, joita ne, keitä he ovat
-opettajikseen sanoneet, eivät tunnusta oppilaikseen, syöstään suin
-päin alas Akropolis-kukkulalta, toiset, jotka oman voiton pyynnöstä
-ovat filosofivaippaan verhoutuneet, viedään ulos kaupungista ja
-heidän otsaansa poltetaan häpeän leima: ketun tai apinan kuva.
-
-Toisen leikillisen hyökkäyksensä filosofikouluja vastaan tekee
-Lukianos puheenvaihtelussaan _Vieraskeinut_, hääjuhla, johon on
-kutsuttu kaikkien koulukuntien edustajia. Viiniä on tarjottu
-ympäri seuraa, ja vieraat alkavat tulistua ja käydä puheliaiksi,
-kun erään stoialaisen orja saapuu paikalle. Hänen isäntäänsä ei
-ole kutsuttu kemuihin, ja sentähden saa orja täällä julki lukea
-isäntänsä tekemän ankaran moitesaarnan. Hän kammoo ja halveksii
-mokomia hekumallisia kiitollisuuden osoituksia, sanoo hän, mutta hän
-ei kärsi ilmeistä epäkohteliaisuutta, ja sen vuoksi antaa hän läsnä
-olevien ratkaistavaksi ongelman, jonka perille _itse_ on päässyt.
-Lukianoa, joka oli läsnä, hävetti kuullessaan vakavan, harmaapäisen
-vanhuksen puhuvan tällaisia typeryyksiä ja joutavuuksia; mutta muut
-alkoivat haukkua toisiaan suut silmät täyteen ja viskellä viiniä
-toinen toistensa naamaan. Hyvinpä vähän -- huomauttaa Lukianos --
-kirjaopista saakin käyttäytymis-älyä! Ehkä asia on niin selitettävä,
-että se, joka ahtaa päänsä täyteen muiden aatteita, menettää oman
-terveen järkensä? Eräs platonikko koetti hillitä meteliä esittämällä
-väittelyä avioliitosta, erittäinkin siltä katsantokannalta, että
-voidaan pitää yhteisiä aviovaimoja. Kemujen päätyttyä alettiin
-kiistellä niistä herkuista, joita isäntä oli vieraille kotiin
-vietäviksi jättänyt, ja kun metelöidessä lamppu oli sammunut,
-seisoivat kaikki pilkko pimeässä. Kun jälleen saatiin valoa,
-huomattiin peripatetikon paraikaa hyväilevän yhtä soittajatytöistä ja
-epikurolaisen kätkevän kultapikarin viittansa alle. Haavoitettuina ja
-kurjan näköisinä kömpivät kaikki kemuissa olijat orjien saattamina
-kotiin; mutta stoialainen vieläkin, vaikka silmä oli sinisenä ja
-nenä vuosi verta, väitti vaan kiven kovaan, että "kipu ei ole mitään
-todellista pahaa".
-
-Kirjoitelmassa _Hermotimos_ harkitaan filosofien oppeja totisemmin,
-ja siinä tavataan seuraava kappale. "Rikkaus, kunnia ja kaikki
-ruumiilliset nautinnot riisutaan pois ja jätetään tuonne alas, ja
-ihminen nousee kuni Herakles ikään, heittäen päältään kaiken sen,
-mikä oli kuolevaa, kaikki minkä oli maalliselta äidiltään perinyt
-ja vieden mukanaan kaikki mikä oli jumalallista, nyt tulella
-kirkastettuna ja kaikesta kuonasta puhdistettuna, liidellen ylös
-jumalten luo". Siten tulevat ne, joista filosofian kautta on nyhdetty
-pois rakkaus niihin esineihin, joita ihmiset tietämättömyydessään
-ihailevat, todellista onnea nauttimaan; he eivät enään ajattele
-rikkautta, kunniaa ja huvia, vaan nauravat niille, jotka näihin
-luottavat.
-
-Kirjoitelmassa _Uusi Ikaros_ kertoo kynikko Menippos matkasta, jonka
-hän siivillä lentäen oli tehnyt eeterillisiin ylä-ilmoihin oppiakseen
-tuntemaan maailmakaikkisuuden todellista järjestystä, jota ei
-yksikään filosofi ollut käsitettävällä tavalla saattanut selittää.
-Katsoessaan alas maahan näki hän, kuinka eräs viisausopettaja
-maksusta suostui vannomaan väärän valan; muuan toinen kiisteli
-oppilastensa kanssa maksuhinnasta, ja kolmas käyttäytyi hävyttömästi.
-Hän näki myös, kuinka Egyptiläiset viljelivät maitansa, kuinka
-Foinikialaiset tekivät kaupparetkiään merellä, kuinka Spartalaiset
-pieksivät lapsiaan ja Athenalaiset tavallisuuden mukaan juoksivat
-käräjissä. Maailman melske muistutti hänelle muurahaisparvea, jolla
-epäilemättä myöskin on rakennusmestarinsa, johtajansa ja filosofinsa,
-aivan niinkuin ihmisilläkin. Kun hän läksi kuusta, pyysi tämä
-häntä ottamaan mukaansa Zeylle annettavan anomuskirjelmän, jossa
-valitettiin filosofien typeristä mielipiteistä sekä kuun suuruudesta,
-muodosta ja lainavalosta. Ikaron saapuessa Olympoon ylistää hänen
-rohkeuttaan Zeys, joka haluaa tietää vehnän hintaa ja kuolevaisten
-todellisia ajatuksia jumalten valtiaasta. Oli aika, huomauttaa
-Zeys, jolloin kaikki katsoivat hänen puoleensa ja jolloin uhrit
-olivat niin yleisiä, että hän tuskin saattoi mitään nähdä savulta;
-mutta nyt löytyy niin paljon uusia jumalia, että häntä pidetään
-vanhanaikuisena ja typertyneenä. Sitten näyttää hän Menippolle,
-kuinka rukoukset kohoovat hänen luokseen lämsillä varustetuista
-reijistä, jotta hän voi tukkia tien kohtuuttomilta toivomuksilta ja
-ainoastaan kuulla järkeviä. Menippon aterioittua yhdessä jumalten
-kanssa, hänen kuultuaan Apollon soittavan lyyräänsä ja runottarien
-lausuvan muutamia runoelmia, vie hänet Hermes maahan takaisin, ja
-sinne päästyään hän heti kiirehtii filosofeja varoittamaan siitä
-löylytyksestä, jota kuuvaltias valmisteli heidän selkänsä varalle.
-
-Ivallisiin kuvauksiinsa ajan yhteiskunnallisista oloista on Lukianos
-lainannut enimmät aatteensa Terentiolta ja Horatiolta ja samassa
-todistuksessaan jäljitellyt Sokrateen ja Platonin kirjoitustapaa.
-Niin on hän _Loisiossa_ määritellyt ruoka-aterian saavuttamiseksi
-käytettyä, hävyttömässä ja liehakoivassa puheessa ilmaantuvaa
-norkkimista järjestelmäksi vanhastaan tunnettuja sääntöjä, joilla on
-yleishyödyllinen tarkoituksensa. Se ei ole luontoinen lahja, vaan
-taide; mutta kun useimpia taiteita muuten voidaan oppia ainoastaan
-vaivaloisella työllä ja puutetta kärsimällä, niin saattaa tätä
-taidetta oppia mitä mukavimmalla tavalla, maksutta ja opettajatta.
-
-Eräässä kirjeessä nimeltä _Palkkatoverit_ varoittaa hän muuanta
-ystävää niistä nöyryytyksistä, joita se saa kärsiä, joka suostuu
-seurustelijana oleskelemaan rikkaan miehen talossa. Ensiksikin saa
-hän naurettavan pienen palkan ja sitä paitsi vaaditaan häneltä,
-ettei koskisi niitä herkkuja, joita tuodaan pöydälle, että tyytyy
-huonompaan viiniin, sallii palvelusväen kohdella itseään tylysti
-eikä pidä itseään niitä parempana, jotka laululla ja soitannolla
-huvittavat seuraa. Jos on matka tehtävä, niin hän saa istua
-vaunuissa kokin ja kamaripiian rinnalla ja pitää polvellaan rouvan
-mielikoiraa. Yhtä vastenmielinen on hänen velvollisuutensa osoittaa
-mieltymystään herran runollisille yrityksille ja lukea ääneensä häntä
-huvittaakseen. Jos joku siihen määrään on unhottanut kunnioituksen
-itseänsä kohtaan, että hän on uhraamaisillaan vapautensa, muistakoon
-Platonin sanoja: "Älä taivasta soimaa; ehdollasihan sinä olet virheen
-tehnyt".
-
-Terävimmät ivahyökkäyksensä Lukianos tekee niitä uusia harhaluuloja
-vastaan, joita oli tuotu itämailta, ja sitä yleistä suosiota vastaan,
-jolla eriskummallisia ja hulluja juttuja helliteltiin. Osa näistä
-jutuista kertoi kummituksista ja taloista, joissa kummitteli; muudan
-kuvapatsas oli astunut alas jalustaltaan mennäkseen kylpemään;
-eräs vaimo vainaja ilmestyi miehensä nähtäväksi useita kuukausia
-kuolemansa jälkeen noutamaan tohvelia, joka hänen ruumistaan
-poltettaissa oli jäänyt polttamatta; löytyi Egyptiläinen, joka
-mielensä mukaan osasi muuttaa luudan taikka seipään eläväksi
-palvelijaksi, j.n.e. Lukianos puhuu myöskin eräästä Palestinasta
-kotoisin olevasta Syrialaisesta, joka osasi karkoittaa pois pahoja
-henkiä, miehestä, jonka kaikki tunsivat ja jonka arvellaan olleen
-jonkun niistä miehistä, jotka Apostolien tekoraamatussa mainitaan
-maksusta harjoittaneen tätä tointa.
-
-Lukianon teoksien joukossa on myös kolme lyhyttä kertomarunoelmaa,
-jotka osoittavat hänellä olleen yhtä paljon mielikuvitusta kuin
-ivallista leikillisyyttä. Ensimmäisen runoelman esipuheessa sanoo
-hän, että monet ovat jäljitelleet Homeroa kertomalla matkoista ja
-seikoista, jotka eivät koskaan ole tapahtuneet, vaikka kertoja
-koettaa tehdä niitä niin uskottaviksi kuin mahdollista. Omasta
-puolestaan tunnustaa hän suoraan, ettei hänen kertomuksissaan ole
-totta sanaakaan, ja varoittaa lukioitaan niitä nimeksikään uskomasta.
-Sentähden panee hän ensimmäiselle näistä paremman puutteessa nimeksi
-_"Tosi kertomus"_. Tuulenpyöriäinen kuljettaa erään matkustajan
-laivan kuuhun, josta katsoen maa näyttää kuulta -- varsin näppärä
-tähtitieteellinen arvaus. Laivan nielee nyt merihirviö, jonka
-vatsassa kertoja ja matkustaja elivät toista vuotta, kunnes
-vihdoin pääsivät vapaiksi tehtyään tulen, jotta hirviö kuoli
-vatsantulehdukseen. He käänsivät nyt kulkunsa Autuaitten saarille,
-jossa kadut ovat kullasta ja muurit pelkkiä smaragdeja ja ametisteja,
-jossa ei ole päivää eikä yötä, vaan alati kirkas puolihämärä, jossa
-aina puhaltaa eteläinen ja jossa viinirypäleet kypsyvät kerran
-kuukaudessa. Täällä oleskelivat useimmat muinais-ajan mainioimmat
-sankarit ja todelliset filosofit, paitsi Platon, joka mieluummin
-eli omassa tasavallassaan, ja stoialaiset, jotka eivät vielä olleet
-saapuneet, vaan joita odotettiin. Heidän sieltä lähtiessään antoi
-Odysseys heille kirjeen Kalypsolle vietäväksi; sen he toimittivatkin
-perille. Kalypson kysymykseen, oliko Penelope todellakin niin
-rakastettava ja siveellinen, kuin yleisesti sanottiin, antoivat
-he vastauksen, jonka tiesivät Kalypsoa miellyttävän. -- Toista
-kertomusta, jolla on nimenä "Lukios" eli "Aasi" ja joka on hauska
-kuvaus nelijalkaiseksi muuttuneen sankarin vaiheista, arvellaan
-muiden kirjoittamaksi. Kolmas, nimeltä "Kukko ja rajasuutari",
-on puheenvaihtelu, jossa kukko, joka on saanut ihmisäänen, kuten
-ennen Akilleyn hevosillakin oli, selittää kerran aikanaan olleensa
-Pytagoras. Sitten oli hän peräksyttäin ollut kuningas, kerjäläinen,
-nainen, hevonen ja naakka -- joista kuninkaana-olo kuitenkin oli
-kurjinta. Kukkona hän mielestään on paljoa onnellisempi kuin moni
-mahtava ja suuri mies. Hänen herransa, rajasuutari, ei tahdo tätä
-uskoa; mutta kukko vie hänet silloin mukanaan lyhyelle käynnille
-kahden rikkaan naapurin taloihin, joissa he tapaavat toisen istuvana
-rahojaan hautomassa, voimatta varkaiden pelolta maatakaan; toista
-sitä vastoin pettää ja peijaa hänen vaimonsa ja palvelijansa --
-silloin rajasuutari kääntyy kotiinsa paljoa viisaampana ja osaansa
-tyytyväisempänä.
-
-Koska Lukianos eli toisella vuosisadalla meidän ajanlaskuamme,
-on jokseenkin varmaa, että hän tunsi uuden uskonnon opit, ja hän
-puhuukin eräästä opetuslapsesta nimeltä Peregrinus eli Proteus, joka
-uhrasihe. Lukianos kertoo hänen suuresti vaikuttaneen seuralaisiinsa;
-nämät, hänen ollessaan outojen oppien saarnaamisesta vankeudessa,
-toivat hänelle ruokaa ja rahoja sekä lahjoivat vanginvartijan, jotta
-pääsivät sisään rukoilemaan yhdessä hänen kanssaan. Sillä, lisää
-Lukianos, nämät köyhät raukat luulottelevat elävänsä ijankaikkisesti
-ja sanovat kaikki olevansa veljiä -- kaikki jumalat ovat heillä
-yhteiset, ja viekas veijari voi nämät herkkäuskoiset helposti pettää.
-Monet kirjailijat ovat näistä huomautuksista ja siitä, tavasta, millä
-Lukianos kuvaa Proteon uhrautumista, tehneet sen johtopäätöksen, että
-Lukianos on käsitellyt uutta uskoa yhtä ivallisesti kuin vanhoja
-pakanallisia harhaluulojakin; mutta luultavampaa on, että hän
-ainoastaan vaillinaisesti tunsi kristinopin, samalla kuin se pilkka,
-jolla hän lakkaamatta kohteli pakanallista uskontoa, edisti niiden
-yritysten tyhjäksi tekemistä, joihin juuri tällä ajalla ryhdyttiin
-viimemainitun elvyttämiseksi.
-
-
-
-
-Plautus.
-
-
-Kuoli v. 184 e.Kr.
-
-Romalainen murhenäytelmä oli vielä suuremmassa määrässä kuin muut
-Romalaisen kirjallisuuden haarat Kreikasta perittyä ja lainattua.
-Kuitenkaan ei niissä näytelmissä, jotka puolen vuosituhannen
-kuluessa huvittivat Romalaista yleisöä, ollut likimaillenkaan
-Aristofaneen huvinäytelmien rohkeata ivaa, suurta sivuviittausten
-rikkautta, iloista leikillisyyttä ja vallatonta sukkeluutta.
-Harvainvaltainen Roma ei suvainnut näyttämöllä sitä sanan
-vapautta, josta kansanvaltaisella Athenalla oli suuri huvi.
-Roman näytelmäkirjoittajat olivat Menanderin oppilaita ja olivat
-häneltä lainanneet yleiset perikuvat, joista leikkiä laskettiin,
-yhdenkään yksityisen henkilön siitä saattamatta loukkaantua. Näistä
-huvinäytelmistä ei ole jälkimaailmalle säilynyt muita, kuin Plauton
-ja Terention kirjoittamat.
-
-_Plautus_, syntyään köyhistä vanhemmista ja kotoisin Sarsinan
-kaupungista Umbriassa, tuli varhain Romaan, jossa hän jonkun
-aikaa auttelijana palveli teaatterissa. Silloin pälkähti hänelle
-päähän itse ruveta näytelmäkappaleita kirjoittamaan, ja siinä
-hän onnistuikin niin hyvin, että hänen näytelmänsä hankkivat
-hänelle yleisön suuren suosion ja hyvän toimeentulon. Melkein
-kaikki hänen komediansa olivat vapaita "mukaelmia" kreikkalaisista
-alkuteoksista, mutta siten esitettyjä, että henkilöt ovat tavoiltaan
-ja käytökseltään _Romalaisia_. Hänen kielensä on saavuttanut
-suuren kiitoksen, ja hän ehkä olikin ensimmäinen, joka romalaisen
-puhekielen kohotti kirjakielen arvoon. Hänen näytelmänsä alkoivat
-tavallisesti esipuheella, jossa viitattiin tapauksen juoneen ja joka
-ystävällisesti neuvoi yleisöä, kuinka sen tuli näytelmää esitettäessä
-käyttäytyä.
-
-Hänen kymmenen etevimpää komediaansa olivat:
-
-1. _Aarre_ eli _Kolme hopearahaa_. Tämän sisällys on seuraava:
-Porvari Karmides, jolla on tytär ja irstastapainen poika, matkustaa
-pois asioille ja jättää lapsensa hoidettaviksi Kallikleelle,
-jolle hän myöskin samalla ilmoittaa tiettyyn paikkaan kätkeneensä
-kolme tuhatta kultarahaa, jotka hänen tyttärensä on saava
-myötäjäisiksi, jos isä ei palaa kotiin. Poika jatkaa hurjaa
-elämäänsä, ja hänen täytyy vihdoin myydä talo, jonka Kallikles
-ostaa aarretta pelastaakseen. Sillä välin ilmestyy nuori Lysiteles
-tyttären kosijaksi, ja hankkiaksensa tytölle tarpeelliset kapiot,
-suurta huomiota herättämättä, laittaa Kallikles lähettilään tuomaan
-muka Karmideen antamia rahoja. Kun tämä, joka vaivastaan on
-saanut kolme hopearahaa, tulee kolkuttamaan talon ovelle, on sitä
-avaamassa -- Karmides, joka vastikään on palannut matkaltaan, ja
-hänen ja lähettilään välillä syntyy naurettava keskustelu. Vihdoin
-selviää kaikki, ja Karmides, Joka ilolla kuulee uutisen tyttärensä
-kihlauksesta, antaa pojalleen anteeksi ja kehoittaa tätä puolestaan
-naimaan Kallikleen tyttären. Poika mielellään suostuu siihen ja lupaa
-iloissaan sovinnosta naida kuinka monta hyvänsä. Mutta Karmides
-vastaa:
-
-    "Ei, _yks_ tarpeeks on. Vaikk' vihoissain
-    Mä oon, en siihen tuomita sua voi;
-    Se liian kovaa ois".
-
-Jolloin Kallikles tähän virkkaa:
-
-    "Ei _hänen_ vioistaan se sitä ois,
-    Häll' sata pitäis olla vähintäin".
-
-2. _Kerskuri_. Tämän näytelmän sankarina on Pyrgopolinices, "voiton
-torni", muuan rikas sotilas. Omien sanojensa mukaan on hän taistellut
-
-    "Gorgomdonilaiskentällä kuuluisalla,
-    Bombomachideen mainion johtaessa,
-    Klytomestoridysarchideen pojan".
-
-Hänen seuralaisensa on sykofanti Artotrogus -- Leivän musertaja --
-joka kalliisti vakuuttaa herransa juttuja tosiksi ja sillä tavoin
-"hellitelläkseen hampaitansa sallii korviaan rääkättävän". Katteini
-on tavattoman ylpeä urheudestaan ja on perin herkkä uskomaan, että
-kaikki naiset silmittömästi häneen viehättyvät, vaikka "onhan siitä
-kauniina olosta paljon vaivaakin". Vastikään on hän ryöstänyt pois
-nuoren naisen tämän rakastajalta, jonka orja Palestrio myöskin on
-hänen omakseen joutunut. Orja ilmoittaa herralleen Pseusideelle
-tietävänsä, missä kaunotarta pidetään kätkettynä, ja kun Pseusides
-tulee naista sieltä etsimään, tapaa hän viereisessä talossa perheen
-erään naimattoman ystävän. Seinään tehdystä aukosta pääsee Pseusides
-tapaamaan rakastettuaan; mutta eräs katteinin palvelijoista huomaa
-heidät kerran katolta ajaessaan apinaa takaa ja uskoo salaisuutensa
-Palestriolle. Uskollinen orja luulettaa apinan ajajaa, että hän ei
-ole nähnyt katteinin lemmikkiä, vaan tämän kaksoissisaren, jolla on
-rakastaja. Vihdoin pettää Palestrio itse katteininkin kertomalla
-ihanasta naisesta, joka muka on häneen rakastunut, mutta jolla on
-kovin sukkamielinen mies, ja sentähden haluaa häntä tavata hänen
-omassa talossaan. Katteini heti karkaa suin päin paulaan, päästää
-vangitun kaunottaren vapaaksi ja rientää sitten rakkaudesta hehkuen
-lemmittynsä taloon, jossa häntä odottavat muutamat orjat, jotka aika
-lailla pieksevät häntä ja ryöstävät häneltä rahat ja vaatteet.
-
-3. _Kummitus_. Kauppias Theuropides on lähtenyt kaupparetkelle
-kolmeksi vuodeksi, ja sillä aikaa viettää hänen poikansa Philolaches
-tuhlaavaista elämää erään ystävänsä ja parin ilotytön seurassa. Isä
-palaa äkkiä kotiin, juuri kun herrasväki on istuutunut kemuilemaan.
-Orja Tranio sulkee silloin oven ja vakuuttaa kotiin palanneelle, että
-talo on jätetty autioksi sen vuoksi että siellä kummittelee. Meteliä
-kuuluu, ja Theuropides juoksee tiehensä peittäen päänsä viitalla.
-Tranio seuraa jälestä, ja he kohtaavat koronkiskurin, joka on
-lainannut pojalle rahoja ja vaatii niitä takaisin. Orja sanoo syyksi,
-että lainaa muka on käytetty toisen talon ostamiseen; sen vanha
-herra heti paikalla tahtoo nähdä. Uusia rettelöitä syntyy sen talon
-omistajan kanssa, jota orja, sanoo heidän ostamakseen. Pari orjaa,
-jotka lähetetään noutamaan pojan juopunutta ystävää, saavat asian
-vihdoinkin vähän valkenemaan. Theuropides raivostuu, vaan tyyntyy
-viimein, kun pojan ystävä, humalasta selvittyään, pyytää anteeksi ja
-lupaa maksaa kaikki.
-
-4. _Haaksirikko_. Athenalaisella Daemoneella on tytär Palaestra, joka
-lapsena on ryöstetty pois kotoaan ja myyty parittaja Labraxille.
-Nuori Pleusidippus rakastuu tyttöön ja tahtoo ostaa hänet vapaaksi,
-mutta Labrax vie hänet salaa orjamarkkinoille Agrigentumiin, jossa
-toivoo saavansa paremman hinnan. Matkalla joutuu laiva haaksirikkoon
-aivan lähellä Daemoneen maatilusta, jonne Labrax oli houkutellut
-Pleusidippon. Palaestra ynnä eräs hänen ystävänsä ja Labrax sekä
-vielä muuan hänen seuralaisistaan pelastuvat maalle. Isä tuntee
-tyttärensä, ostaa hänet vapaaksi ja antaa hänet Pleusidippolle
-puolisoksi.
-
-5. _Sotavangit_. Kappaleen alkupuheessa ilmoitetaan, että vankeina
-ovat Philokrates, nuori ylimys Eliin maakunnasta, ja hänen orjansa
-Tyndarus. Heidät oli Hegio, rikas Aitolialainen porvari, jonka vanhin
-poika on vankina Eliissä, ostanut taistelussa vangeiksi joutuneina.
-Toisen nuoremman pojan on kostonhimoinen vanki ryöstänyt ja vienyt
-Eliisen. Kappaleen pääviehätyksenä on uskollisuus, jota orja Tyndarus
-osoittaa herralleen Philokrateelle, jonka kanssa vaihettaa vaatteita,
-jotta Hegio lähettäisi hänet -- luullen häntä orjaksi -- sopimaan
-Philokrateen isän kanssa vangitun pojan vapauttamisesta. Erokohtaus
-nuorukaisten välillä, jotka lapsuudesta asti ovat kasvaneet yhdessä,
-on liikuttava. Petos tulee kuitenkin ilmi, ja Tyndarus tuomitaan
-pakkotyöhön kivilouhoksiin. Jonkun ajan perästä palaa Philokrates
-tuoden mukanaan Hegion vapaaksi ostetun pojan. Hän on myöskin saanut
-käsiinsä karanneen orjan, joka on salaa ryöstänyt Hegion nuoremman
-pojan, ja vihdoin tulee ilmi, että orja on myynyt pojan Philokrateen
-isälle, joka on antanut lapsen leikkitoveriksi pojalleen, ja
-siitä myöskin selviää, että tämä kadonnut poika on kivilouhoksiin
-lähetetty Tyndarus raukka. Nuorukainen noudetaan hetimiten kotiin,
-ja ilkeämielinen orja lähetetään sen sijaan konnantyöstään kärsimään
-ansaittua rangaistusta.
-
-6. _Kaksoisveljekset_. Kaksoiset, joilla molemmilla on nimenä
-Menaechmus ja jotka molemmat ovat suuria veitikoita, ovat lapsuudesta
-asti eläneet erillään. Toisella näistä, joka asuu Epidamnossa,
-on paitsi vaimoaan vielä lemmitty, jolle hän antaa lahjoja --
-suurimmaksi osaksi hänen vaimoltaan varastettua tavaraa. Silloin
-saapuu Syrakusasta toinen veli Epidamnoon. Veljesten täydellinen
-yhdenmuotoisuus antaa aihetta hauskoihin vaihdoksiin. Menaechmus 2:ta
-pitää mainittu lemmitty Menaechmus 1:nä, eikä tämä huonoksu käyttää
-hyväkseen tilaisuutta peijata tytöltä useita koristuksia. Viimein
-veljekset tuntevat toisensa.
-
-7. _Amphitryo_. Amphitryo, jonka täytyy lähteä sotaan, jättää
-vaimonsa Alkmenen siunattuun tilaan. Jupiter käy Alkmenen luona hänen
-miehensä hahmossa ja tuo mukanaan Merkurion, joka on pukeutunut
-Sosian hahmoon. Molempain parien yhteen tullessa syntyy paljon
-rettelöitä. Alkmene synnyttää kaksoiset, joista toinen, Herkules,
-polveutuu Jupiterista. Jupiter ilmestyy jumalana ja sovittaa puolisot.
-
-8. _Kultaruukku_. Saituri Euklio on kätkenyt ruukullisen rahoja
-astioineen takan alle. Megadorus kosii hänen tytärtään ja saakin
-suostumuksen, mutta isä ei lupaa antaa mitään myötäjäisiä. Kun häitä
-ruvetaan puuhaamaan, katsoo ukko parhaaksi piilottaa ruukkunsa
-toiseen paikkaan, mutta orja Strobilus pettää hänet ja varastaa
-aarteen. Sillä välin tulee ilmi, että Megadoron veljenpoika,
-Lykonides, Cereen juhlassa on maannut nuoren morsiamen, joka
-kihlauspäivänä synnyttää lapsen. Lykonides tunnustaa syyllisyytensä,
-Megadorus luopuu vaatimuksistaan ja Lykonides nai Phaedrian.
-Strobilus, joka tahtoo ostaa itsensä vapaaksi varastetuilla rahoilla,
-huomataan varkaaksi ja pakoitetaan luopumaan aarteesta.
-
-9. _Pseudolus_. Kappaletta pidetään Plauton mielikomediana.
-Kallidorus rakastaa tyttöä, joka on orjakauppias Ballion oma, ja
-tämä on myynyt immen Kartagolaiselle upseerille. Kartagolainen, joka
-jo on maksanut kolme neljännestä hinnasta, aikoo matkustaa pois ja
-laittaa lähettilään suorittamaan loput ja noutamaan tyttöä. Tiellä
-tapaa sanansaattaja Kallidoron orjan Pseudolon, joka viekkaudella saa
-haltuunsa upseerin kirjoituksen, hankkii tarvittavat rahat ja vie
-tytön mukanaan _oman_ herransa luo.
-
-Kaksi muuta huvinäytelmää, "Epidikus" ja molemmat Bachantit,
-käsittelevät samanlaisia tapauksia, ja niissä on pääosat sukkelilla
-ja julkeilla orjilla.
-
-10. _Kartagolainen nuorukainen_. Kappale, joka kirjoitettiin toisen
-Punilaisen sodan aikana, tietysti jo senkin vuoksi miellytti
-Romalaisia, ja oppineessa maailmassa on sillä erityinen arvonsa sen
-kautta, että se on ainoa meille säilynyt näyte Kartagon kielestä.
-Juoni ei ole ensinkään kekseliäästi kokoonpantu, vaan ikävästi
-kehitetty; mutta lempisuhde sankarin ja sankarittaren välillä on
-osittain lämpimästi kuvattu. Muuten siinä löytyy hauska kohtaus,
-jossa herra lähettää orjan lemmittynsä luo puhumaan puolestaan ja
-sitten pieksee häntä pahanpäiväisesti sentähden että tämä asiaa
-ajaessaan on käyttänyt liian lemmekkäitä sanoja.
-
-
-
-
-Terentius.
-
-
-Kuoli v. 159 e.Kr.
-
-Terentius oli Plauton kuollessa vain kymmenen vuoden vanha.
-Syntyneenä, kuten sanotaan, Kartagossa, kasvoi hän orjana Romalaisen
-senaattorin Terention perheessä, kunnes tämä hänet vapautti ja hän
-tavan mukaan otti isäntänsä nimen. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen
-ja pääsi sen kautta hyväntekijänsä ylimykselliseen seurapiiriin,
-josta hänellä varmaankin on ollut paljon hyötyä kirjailijatoimessaan.
-Ne kuusi kappaletta, jotka tässä seuraavat, ovat luultavasti ainoat,
-jotka hän sai niin valmiiksi, että niitä voitiin näytellä, koska hän
-35:n vuotisena läksi Romasta Kreikkaan, jossa samana vuonna kuoli.
-
-
-Tyttö Androsta.
-
-Tapahtumapaikkana on Athena, mutta kieli, tavat ja luonteet
-ovat romalaisia. Ukko Simo ilmoittaa eräälle vapautetuistaan,
-kokki Sosialle, tarvitsevansa tämän apua luotettavaisuutta ja
-vaiteliaisuutta vaativassa asiassa. Keskustelu heidän välillään
-todistaa miellyttävällä tavalla siitä ystävällisestä suhteesta,
-joka joskus vallitsi isännän ja palvelijan kesken. Simo on
-äskettäin nähnyt poikansa Pamphilon saattavan tavattoman kaunista
-tuntematonta impeä hautajaisista, vaikka poika on kihloissa vanhuksen
-ystävän Kremeen tyttären kanssa. Kremes on myöskin kuullut asiasta
-puhuttavan ja vieläpä sanottavan, että nuori mies salaa on naimisissa
-tuntemattoman kaunottaren kanssa. Päästäksensä asian perille tahtoo
-Simo uskottaa poikaansa, että häät ovat samana iltana vietettävät,
-ja Sosia lupaa olla avullisena valheellisen uutisen levittämisessä.
-Mutta Pamphilolla on hyvin uskollinen palvelija nimeltä Davus, joka
-aina on valmis ehkäisemään ukon tuumia ja juuri on saanut petoksesta
-vihiä. Hän miettii paraikaa, miten käyttäytyä, kun Simo astuu
-sisälle ja pyytää häntä estämään nuorta herraansa tyhmyyksistä.
-Jos hänellä ennen olikin ollut lemmenseikkailuja, niin jääkööt ne
-sikseen; mutta _nyt_ hänen pitää alottaa uutta elämää. Ukko viittaa
-siihen, että pojan syrjähdykset luultavasti ovat kääntyneet pahaan
-päin sentähden että hänellä on ollut huono opettaja. Davus ei ole
-pistosta ymmärtävinään, vaan virkahtaa teeskennellyllä viattomuudella
-nuo puheenparreksi muuttuneet sanat: "Minä olen vain Davus, enkä
-Oidipos", s.o. minä en ole sukkela kuni Oidipos ongelmoita arvaamaan.
-Simo suuttuu ja lupaa antaa hänelle senkin löylytyksen ja lähettää
-hänet myllyyn, jos hän millään tavoin koettaa estää vanhuksen
-rakentamaa avioliittoa. Kuitenkin onnistuu Davon saada tietää,
-ettei häitä varten ole mitään valmistuksia tehty ja että Kremes
-yhä kieltäytyy antamasta tytärtään miehelle, jolla hän luulee jo
-ennestään olevan puolison. Hän neuvoo sen vuoksi Pamphiloa -- joka on
-joutunut ihan ymmälleen, ensiksikin isän päätöksen kautta ja sitten
-vielä sen kautta että hänen lemmittynsä on hänelle synnyttänyt pojan
--- suostumaan avioliittoon viivyttääkseen asian ratkaisua; saattaahan
-sillä aikaa jotakin tapahtua, joka hänet pulasta pelastaisi. Mutta
-Simo menee suorastaan Kremeen luo, vakuuttaa että kauppa Pamphilon
-ja tytön (Glyceriumin) välillä on purettu ja pyytää ystäväänsä
-arvelematta antamaan tyttärensä pojalleen avioksi. Hän kutsuu
-luokseen Davon ja miltei pyydä tältä anteeksi sitä epäluuloa, jota
-on häntä kohtaan osoittanut, ja ilmoittaa Davolle Kremeen antaneen
-suostumuksensa. Mutta silloinpa ilmestyy uusi rakastaja. Pamphilolle
-morsiameksi aiottua Philumenaa näyttää enemmän miellyttävän sulhasen
-ystävä Klarinus kuin itse ylkämies. Pamphilus on aina vakuuttanut
-Klarinolle, ettei hän aio tyttöä naida, mutta nyt ystävä tietysti
-rupee häntä epäilemään petolliseksi. Davus lupaa kääntää kaikki hyvin
-päin ja saa imettäjän antamaan haltuunsa lapsen; tämän hän nyt vie
-Simon ovelle juuri kun Kremes tulee käymään ystävänsä luona. Nyt
-riita syntyy, ja naimiskauppa puretaan.
-
-Silloin saapuu muukalainen tuoden sen uutisen, että Glycerium on
-Athenalaisista vanhemmista polveutuva aatelisneito; mutta Simo ei
-tahdo sitä uskoa, vaan lähettää Davon, joka hänelle on uutisen
-ilmoittanut, vankeuteen. Pian kuitenkin tulee totuus ilmi: luultu
-tyttö Androsta on myöskin Kremeen tytär. Tyttö oli aivan nuorena
-jätetty setänsä hoidettavaksi ja oli silloin, kuten luultiin,
-hukkunut erääsen haaksirikkoon. Nyt kaikki selkkaukset selviävät:
-Pamphilosta tulee sittenkin Kremeen vävy, Klarinus saa Philumenansa
-ja Davus pääsee vapaaksi.
-
-
-Kuohilas.
-
-Tämän kappaleen sanotaan kaikista Terention huvinäytelmistä
-saavuttaneen suurimman suosion. Thraso, rikas suulas katteini, jolla
-on eräs loisio nimeltä Gnatho, kyöhää nuorta naista, Thaista; mutta
-tätä miellyttää enemmän muuan nuori herra Phaedria, vaikka hän ei
-sentään rikkaallekaan ihailijalleen tahdo rukkasia antaa. Phaedriaa
-on Thaiin luona käydessään kerran käsketty menemään tiehensäkin, ja
-sen vuoksi hänen orjansa Parmeno neuvoo häntä matkustamaan maalle;
-Thais muka sitten pian kyllä lähettäisi häntä noutamaan. Thais
-ilmoittaa hänelle ei tahtovansa loukata Thrasoa juuri nyt, kun tämä
-on luvannut hänelle lahjoittaa kauniin orjattaren, jonka Thais
-tahtoo antaa takaisin orjattaren ystäville. Phaedria lupaa pysyä
-poikessa kokonaista kaksi päivää ja lähtee, vaikka vastahakoisesti,
-jäähyväisiksi lausuen seuraavat sanat:
-
-    "Mä toivon, että luona upseerin
-    Oot hänest' erilläs ja päivin, öin
-    Mua lemmit, mua ikävöit,
-    Mun näet unissas, mua aattelet,
-    Minusta ilos saat ja omain oot --
-    Mun sydämein oot, yhtä varmaan kuin sun oon".
-
-Tiellä orjattaren seurassa mennessään Thaiin luo tapaa Gnatho
-Parmenon, ja heidän välillään syntyy hupainen sananvaihtelu. Heti
-sen jälkeen kohtaa Parmeno Kaerean, Phaedrian nuoremman veljen.
-Tämä on silmittömästi ihastunut suloiseen tyttöön, jonka hän on
-nähnyt kadulla ja joka Parmenon arvelun mukaan ei ole kukaan muu
-kuin orjatar, jota Gnatho saattoi Thaiin luoksi. Parmeno sanoo
-tyttöä liian halvaksi hänelle, mutta siitä Kaerea vain kiihottuu
-yhä enemmän. Silloin Parmeno neuvoo häntä mustaamaan kasvonsa ja
-vaihettamaan pukua Etiopialaisen orjan kanssa, jonka hänen veljensä
-aikoo lähettää Thaiin luoksi. Sen tehtyään pääsee Kaerea orjana
-uuden emäntänsä taloon, jossa Thrasokin silloin sattuu olemaan.
-Seuraavana aamuna on kaunis orjatar paennut vale-orjan seurassa.
-Phaedria, jonka oli mahdoton pysyä poissa määrätyt päivät, tapaa
-kotonaan todellisen mustan orjan puettuna veljen vaatteisin, ja
-petos tulee ilmi. Thraso ja Thais joutuvat nyt keskenänsä riitaan;
-Thraso tahtoo lahjansa takaisin, vaan sitä hänelle ei anneta. Hän
-päättää ottaa tytön väkisin, vaan Thaiin veli, joka on tullut
-käymään sisarensa luona, tahtoo lähteä noutamaan poliisia. Silloin
-tulee Thraso, mukanaan joukko orjia ja kuokkavieraita, mutta Thais
-sulkee oven ja varustautuu puolustaimaan. Kiivas sanasota syntyy,
-jossa veli ikkunasta julistaa, että hänen sisarensa on Athenalainen
-vapaasukuinen nainen. Gnatho huomauttaa päivällishetken olevan
-käsillä, jonka jälkeen piirittäjät marssivat matkaansa.
-
-
-Phormio.
-
-Kaksi veljestä, Kremes ja Demipho, ovat matkustaneet pois jättäen
-poikansa Phaedrian ja Antiphon luotettavan orjan Getan huostaan.
-Phaedria rakastuu nuoreen kitaransoittajattareen, jonka hän
-mielellään tahtoisi ostaa vapaaksi, kun sitä vastoin Antipho
-romantillisilla tunteilla lempii Phaniumia, jonka hän on tavannut
-äitinsä kuolemaa suremassa. Phormion, halveksittavan loision,
-neuvosta on Antipho sanonut lemmittyään läheiseksi sukulaisekseen,
-voidaksensa hänet naida. Kappaleen alkaessa tulee kirje Demipholta,
-joka ilmoittaa palaavansa kotiin. Kirjeestä on Antipho kovin
-huolissaan -- hän ei voi pitää vaimoaan luonansa eikä antaa hänen
-poiskaan mennä. Hädissään jättää hän serkkunsa, Phaedrian, ja orjan,
-Getan, vastaanottamaan suuttunutta isää. Demiphon kiukku kääntyy
-enimmäkseen Phormiota vastaan, joka kuitenkin pysyy äreänä, luottaen
-julkeuteensa ja kavaluuteensa. "Minä olen jo kokenut ja tunnen
-koukut", sanoo tuo hävytön kupinnuolija. Kun Geta kummeksii, kuinka
-Phormio on päässyt lain pauloista, vastaa tämä:
-
-    "Siks ettei viritetä ansoja
-    Tuhoisain haukkojen ja kotkain surmaks;
-    Vaan surmaks sävyisien, viatonten.
-    Niist' voittoa saa, ei muista rahtuakaan.
-    Sitä, joll' on otettavaa, vaara uhkaa
-    Ain' milloin mistäkin, vaan _minulla_,
-    Sen kaikki tietävät, ei mitään oo".
-
-Demipho puhuttelee kolmea lainoppinutta auttamaan häntä
-puheenvaihtelussa loision kanssa, joka sanoo suuresti kummeksivansa
-sitä, että Demipho ei tahdo hyväksyä naimisliittoa ainoastaan
-siitä syystä, että hänen arvoisa sukulaisensa Stilpho, Phaniumin
-isä, oli kuollut köyhänä, ja uhkaa häntä oikeudenkäynnillä, jos
-hän ajaa tytön pois. Demipho kääntyy lakimiestensä puoleen, jotka
-kaikki käsittävät asian eri tavalla ja saattavat hänet entistä vielä
-suurempaan hämminkiin. Vielä kukkuraksi Getan huoliin pakoittaa
-Phaedria hänet lupaamaan hankkia kitaransoittajattaren vapauttamiseen
-tarvittavat rahat. -- Kremes, jolla on tuima puoliso, Nausistrata,
-palaa nyt Lemnosta, käytyään siellä tervehtimässä erästä naista,
-jonka hän toisen nimisenä on nainut, ja jonka kanssa hänellä on
-tytär, minkä aikoo naittaa Antipholle. Hänkin tietysti innokkaasti
-haluaa saada veljenpoikansa avioliiton puretuksi ja antaa sentähden
-mielellään osan niihin rahoihin, joita Phormio vaatii itse naidakseen
-tytön. Kremes, joka on saanut tietää Lemnoon jätetyn puolisonsa
-tyttärineen tulleen Athenaan häntä etsimään, tuntee yhtäkkiä
-Phaniumin seuralaisen oman tyttärensä imettäjäksi, ja tämä myöskin
-tuntee hänet -- Stilphoksi. Äimistyneenä kun on, ei hän osaa eroittaa
-tyttöjä toisistaan, ja tapauksen ilvejuoni kohoaa korkeimmalleen,
-kun hän sekoittaa itsensä veljenpoikaansa ja imettäjältä kysyy:
-"Mitä, onko _hänellä_ kaksi vaimoa?" Ajattelemattomuudessaan hän
-yksissä tuumin veljensä kanssa yrittää Phormiolta saada takaisin
-rahat, jotka tämä on saanut naidakseen Phaniumin, sillä nythän heistä
-tietysti ei kumpainenkaan naimista enään halua. Mutta Phormio, joka
-ei samalla kertaa tahdo jäädä sekä puolisoa että myötäjäisiä vaille,
-uhkaa kertoa koko jutun Kremeen puolisolle. Orjat kutsutaan esille
-viemään tuota julkeata vankeuteen, mutta samalla tulee Nausistrata,
-ja Phormio täyttää uhkauksensa. Aluksi Nausistrata vimmastuu, mutta
-koska hänen kilpailijattarensa on kuollut ja tytär naimisissa,
-rauhoittuu hän iloiten voitosta, jonka on miehestään saanut, ja
-kutsuu Phormion illalliselle.
-
-
-Kaksi veljestä.
-
-Micio ja Demea ovat veljeksiä; edellinen on iloinen poikamies, mutta
-jälkimmäisellä on kaksi poikaa: Aeschinus, jonka hänen setänsä on
-ottanut kasvatti pojakseen ja kasvattanut Athenassa, ja Ktesipho,
-joka elää isänsä kanssa maalla. Demea on kasvattanut kotona olevan
-pojan kovassa kurissa ja on usein moittinut veljeään, että tämä
-on jättänyt liian höllät ohjat Aeschinolle, joka hiljakkain on
-ryöstänyt nuoren tytön erään orjakauppiaan talosta. Mutta asian
-laita on niin, että Ktesipho onkin rakastanut, tyttöä, ja Aeschinus
-on ottanut kärsiäkseen häpeän ainoastaan veljeänsä suojellakseen.
-Syrus, ilkeäjuoninen orja, uskottaa Demeaa, että Ktesipho on
-kotona maanviljelystä hoitamassa, vaikka tämä todellisuudessa
-lemmittyineen oleskelee sedän talossa. Kuitenkin on Aeschinolla
-omasta puolestaankin ilkeä juttu niskoillaan: hänellä, näet, on
-puoliso, jota ei siksi tunnusteta, ja lapsi; vieläpä anoppi epäilee,
-että hän aikoo heidät hylätä, siihen sijaan kuin hänen tulisi pyytää
-sedän suostumusta avioliittoon, niinkuin oli luvannut. Getan, vanhan
-uskollisen palvelijan, kehoituksesta suostuu Hegio, eräs perheen
-ystävä, puhumaan asiasta Micion kanssa. Hegio tapaa Demean ja
-ilmoittaa hänelle tämän hänen poikansa tekemän toisen syrjähdyksen.
-Sitten hän saapi kuulla Ktesiphon ei olevankaan maalla, ja hänen
-asiaa tiedustellessaan Micion talossa, kertoo Syrus tuon kunnon
-nuorukaisen käyneen siellä, toruneen veljeään, lyöneen tyttöä ja
-pahoin pidelleen vanhaa orja raukkaa, Syroa itseä, joka häntä pienenä
-oli hoitanut; viimemainittua löylytystä pitääkin Demea ansiosta
-saatuna. Demean kysyttyä Miciota osoittaa Syrus häntä syrjäiseen
-nikkariverstaasen, jonne sanoo Micion menneen. Mutta todellisuudessa
-Micio, puhuteltuaan Hegiota, on lähtenyt ottamaan selkoa siitä,
-minkälaisten ihmisten yhteyteen Aeschinus oli ruvennut, ja siellä
-tapaakin hän nuorukaisen, joka on surusta ihan suunniltaan sentähden
-ettei ole päässyt sisälle vaimonsa luo. Micio aluksi peloittaa
-häntä, mutta rauhoittaa häntä sitten sillä, että hän, jos tahtoo,
-saapi ottaa puolisonsa kotiin. Sillä välin tulee Demea takaisin
-väsyneenä ja äissään turhasta kulkemisestaan ja moittii Miciota hänen
-kasvattipoikansa toisesta, paljoa pahemmasta syrjähdyksestä -- siitä
-nimittäin että tämä salaa on nainut vaimon, jolla ei mitään ole.
-Micio ei asiasta ole millänsäkään, ja kun veli ivallisesti kysyy:
-Onkohan juttu sinun mieliisi? vastaa hän:
-
-    "Jos muuttaa tämän toiseks vois; vaan nyt
-    Kun sit' _ei_ voi, en tuost' oo milläinkään.
-    On elo arpapelin kaltainen:
-    Jos heitto sull' ei suo sun toivomaas,
-    Min saadusta saat, minkä voit,
-    Sä tehdä".
-
-Demea saa tämän jälkeen uuden todistuksen veljensä veltosta
-kurinpidosta, kun Syrus juopuneena hoipertelee häntä vastaan. Hänen
-juuri pitäessään nuhdesaarnaa humalaiselle orjalle, tulee toinen
-samanlainen, Dromio, juoksujalkaa ulos huutaen: "Hei, Syrus, hei!
-Ktesipho käskee sinua palaamaan;" ja tästä saa hämmästyksestä
-tyhmistynyt isä tietää, kuinka hävyttömästi hänen mallikelpoisesti
-kasvatettu poikansa on hänet pettänyt. Micio saa hänet kuitenkin
-rauhoittumaan, luvattuaan myötäjäiset Ktesiphon vaimolle, ja kokonaan
-sortuneena kohtalojen ivallisuudesta pudistaa Demea Getan kättä,
-hankkii Syrolle vapauden ja Hegiolle maatalon, jonka jälkeen hän
-taivuttaa vanhan nuorenmiehen naimaan ottopoikansa anoppimuorin.
-
-
-
-
-Katullus.
-
-
-Kuoli v. 54 e.Kr.
-
-Katullus oli kotoisin Veronasta ja hänellä oli maatilus Garda-järven
-rannalla, mutta suurimmat osan elämäänsä hän vietti Romassa. Hän
-näyttää olleen, samoin kuin koko hänen aikakautensakin, suuresti
-mieltynyt Kreikan kirjallisuuteen, ja aatteita runoelmiinsa kokoeli
-hän myöskin eräällä matkalla Bityniaan (Vähään Aasiaan), jonka
-teki yhdessä preetori Memmion kanssa, ja sitten purjehdusretkellä
-Arkipelagin saarille. Romaan palattuaan keräytyi hänen ympärilleen
-joukko kirjallisuutta harrastavia ystäviä, joiden piirissä hän
-tuli mainioksi syvätunteellisena ja nerokkaana runoilijana. Hänen
-parhaimmat runonsa ovat omistetut Lesbialle -- oikeastaan Klodialle
--- jota on arveltu tunnetun kansantribunin Klodion sisareksi. Tätä
-Katullus rakasti suurella hellyydellä, ja ilmaisee tätä rakkauttaan
-runoissa, joiden yksinkertaista suloutta myöhemmät runoilijat
-vaihtelevalla menestyksellä ovat koettaneet jäljitellä. Hänelle
-laulaa Katullus:
-
-    "Suo tuhat muiskua, sitten sata,
-    Pian tuhat taas ja niin jälleen sata;
-    Tuhannet tuhansiin kun niin on koottu,
-    Sekoo laskumme, jotta me emme itse
-    Enää tiedä, ja moittija vähemmin vielä,
-    Impeni armain, kuin monest' suudeltiinkaan".
-
-Hänen hellän lempensä arvoton esine piti kauneutensa muillekin
-alttiina, ja tunteilla, jotka vaihtelevat vihan ja vielä
-sammumattoman rakkauden välillä, laulaa runoilija:
-
-    "Muinen, Lesbia, virkoit, että Katullosi yksin
-    Sun omistais -- Jupiter tähteni rukkaset sais!
-    _Silloin_ sua lemmin, en kuin ken tahans' impeä lempii,
-    En, vaan poikoaan kuin isä tai vävyään.
-    _Nyt_, sinuhun vaikk' lempeni on entist' tulisempi,
-    Halvemp' mulle sä oot, et toki niin rakas nyt.
-    Miksi? sä niin kysyt. Oi! kun armas niin lempijää loukkaa,
-    Vaikka hän lempisi kuin, raukeaa kunnioitus".
-
-Hänen erilaatuisten runoelmiensa joukossa on myös omistusrunoja
-Kornelius Nepokselle ja Cicerolle. Yleisesti tunnettuja ovat
-myöskin hänen häärunonsa -- epithalamia -- joista nähdään, kuinka
-Romalaisten avioliitot rakennettiin, ja joista uudemmat runoilijat
-ovat hyvin paljon lainanneet. Hänen laajimmat teoksensa olivat
-kuitenkin kolme eepillistä Alexandrialaisen koulun kirjoitustapaan
-sepitettyä runoelmaa. Eräästä tällaisesta, nimeltä "Peleyn ja Thetiin
-häälaulu", sanoo muuan samanaikuinen arvostelija, että sitä sulostaa
-se omituisen herttainen, tyyni valo, joka leviää yli uinailevan
-maailman varhain valkenevan kesäaamun koittaessa. Kappale käsittelee,
-usein poiketen aineesta, jolloin se samalle, on jäljennöstä, sankari
-Peleyn häitä merijumalattaren Thetiin kanssa, jolloin juhlaan tulee
-vieraiksi jumalia ja jumalattaria, tuoden mukanaan morsiuslahjoja,
-ja kohtalottaret ennustaen ylistävät tästä avioliitosta syntyvän
-pojan -- Akilleyn -- urotöitä. Runoelma päättyy Hesiodolta lainatulla
-jälkikatsahduksella viattomuuden aikakauteen, jolloin jumalat menivät
-kuolevaisten kanssa avioliittoon, kunnes rikollisuus ja kauheat
-paheet turmelivat tuon hyvän välin.
-
-Toinen eepillinen runoelma, "Atys", kuvaa Kreikkalaista nuorukaista,
-joka oli pyhittänyt elämänsä Kybelen palvelukseen ja joka, hurjaa
-vauhtia kiidettyään läpi metsien ja yli vuorten, havaitsee tehneensä
-ajattelemattomasta. Runoelman mahti on sen vilkkaassa poljennossa ja
-siinä näennäisessä todenmukaisuudessa, jolla Katullus on kuvannut
-onnettoman nuorukaisen suurta innostusta sekä hänen kauhuaan ja
-epätoivoaan, kun hän jälleen on järkiinsä tullut.
-
-Kolmannella runoelmalla on nimenä "Bereniken hiukset" ja se kertoo
-Egyptiläisestä kuningattaresta Berenikestä, joka lupasi uhrata
-hiuksensa Afroditelle, jos hänen miehensä onnellisesti palaisi
-sotaretkeltä. Kuninkaan palattua Berenike täyttikin lupauksensa,
-mutta tukka hävisi temppelistä. Egyptiläiset tähteintutkijat
-selittivät asian niin, että se oli muuttunut tähtikihermäksi, ja
-latinalainen runoilija kertoo tukan retkestä läpi ilmojen, kunnes se
-joutui Afroditen helmaan, josta se vietiin sille määrättyyn paikkaan
-lähelle Leijonanhännän tähtikihermää, vaikka se sieltä kuitenkin
-olisi mielellään tahtonut päästä pois kaunistamaan haltijattarensa
-päätä.
-
-
-
-
-Lukretius.
-
-
-Kuoli noin v. 55 e.Kr.
-
-Lukretius polveutui jalosta romalaisesta suvusta ja kuoli parhaassa
-iässään. Hänen kirjailijamaineensa perustuu opetusrunoelmaan
-_Aineiden luonnosta_, jossa tieteellisesti esitetään
-maailmakaikkisuutta sekä ihmisen suhdetta siihen ja samalla
-kuvataan ihmiskunnan kehitystä ja sivistystä. Muista runoilijoista
-poiketen kammoo hän kuvannollisten korulauseiden käyttämistä,
-esittää ajatuksensa mitä yksinkertaisimmalla tavalla ja koettaa
-ainoastaan todistaa väitöstensä totuutta. Hänen jälkeensä on tiede
-jättiläisaskelin edistynyt, vaan kuitenkin on kummastuttavaa,
-kuinka läheisesti hänen mielipiteensä pitävät yhtä nykyaikuisten
-luonnontutkijain mielipiteiden kanssa ja kuinka monta hänen
-ajatuksistaan ja opeistaan myöhimpinä aikoina ovat ilmestyneet aivan
-uusina keksintöinä.
-
-Mutta Lukretion silmämääränä ei ollut ainoastaan ihmisten
-tutustuttaminen elämän salaisuuksiin, vaan myöskin tien osoittaminen
-parempaan ja onnellisempaan olemiseen, johon voitaisiin päästä
-ainoastaan aineen muuttumattomia lakeja uskollisesti seuraamalla.
-
-Jotta hänen järjestelmäänsä voitaisiin käsittää, on tarpeellista
-seurata tietämistä taaksepäin aikoihin, milloin sen ensin eloon
-herätti Tales, ensimmäinen Kreikkalainen filosofi, kuutta vuosisataa
-häntä ennen. Kaikki luonnon vaikutukset tapahtuivat vanhojen
-ajattelijain mukaan erilaisten näkymättömäin olentojen välityksestä,
-joita he jumalinaan palvelivat. Tales kumosi tämän opin ja otaksui,
-että maailmakaikkisuutta johti oma sisällinen, siinä löytyvä voima.
-Sitten seurasi oppi n.s. elementeistä: ilma, tuli ja vesi. Tämän
-jälkeen tuli oppi ainoasta, itsenäisestä, kaikkea vallitsevasta
-voimasta, jonka vaikutukset voitiin nähdä ja rajoittaa määrätyillä
-laeilla -- toisin sanoin mielipide, että aine oli elollinen sekä
-vaikutti eläimen sielunvoimilla ja vieteillä. Sitten tuli aate
-ikuisesta liikunnosta, josta maailmakaikkisuus oli oman luomisvoiman
-kautta syntynyt, niin että elämä ensin oli kehittynyt kuumuudesta ja
-märkyydestä, ja kun vesi, joka alkuaan oli kaikkialla vallinnut, oli
-keräytynyt merien syvyyksiin, muodostui elimellisiä olentoja, ihmisiä
-ja eläimiä.
-
-Myöhemmin syntyi oppi elävästä tahdosta ja itselöllisistä voimista,
-jotka panivat aineet liikkeelle ja loivat olemassa olostaan
-taistelevia, eläviä olentoja; toiset kuolivat sukupuuttoon,
-toiset, jotka oloihin paremmin soveltuivat, jäivät elämään. Sen
-jälkeen opetettiin, että kaikki aine oli yhdistetty lukemattomista
-alkuperäisistä, erilaatuisista pienistä osista, joita yhdisti,
-muodosti ja järjesti ajatteleva voima, johtaen niitä vapaasti ulkoa
-päin, kuitenkaan enään niihin yhdistyksiin vaikuttamatta, mitkä siten
-syntyivät. Kun oli niin pitkälle päästy, hylättiin aate korkeimmasta
-johtavasta sielullisesta voimasta, ja elämän arveltiin syntyneen
-aineen omasta, vapaasta liikunnosta. Erilaisten yritysten jälkeen
-laajentaa tätä oppia täydelliseksi järjestelmäksi esitti sen vähän
-muutettuna uudestaan Epikuros, jonka opin Lukretius täydellisesti
-hyväksyi. Viimemainitun kunnianhimoista tuumaa levittää ihka uutta
-filosofiaa helpotti kasvava mieltymys Kreikan kirjallisuuteen, joka
-hänen aikanaan heräsi koko Roman valtakunnassa, ja epäilys edellisten
-sukupolvien uskonnollisten oppien ja taikauskoisten mielipiteiden
-totuudesta.
-
-Alottaen kysymyksellä: millainen aineen alkuperäinen laatu oli, ja
-minkä muutoksen kautta se on saanut nykyisen muotonsa? osoittaa
-Lukretius, ettei mitään voi tyhjästä syntyä tai mikään tyhjäksi
-muuttua. Kaikki saatetaan hajoittaa tyhjyyteen eli avaruuteen ja
-atomeiksi; ilman avaruutta olisi kaikki jähmeätä, Aineiden synnyn
-ensimmäistä alkusyytä ei voida nähdä; se on salattu. Ajalla ei ole
-mitään omaa olemista, mutta mieli käsittää aineiden muuttuvaisuudesta
-menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden löytyvän.
-
-Hänen toinen tehtävänsä on määrätä, kuinka maailma syntyi, ja hän
-väittää sen muodostuneen atomien yhteensattumisesta ja yhdistymisestä
-niiden lakkaamatta, lumihöytyvien lailla pudotessa äärettömän
-avaruuden läpi. Toiset kimmosivat toisistaan erilleen, mutta muutamat
-synnyttivät ilman ja auringonvalon, toiset kiven ja raudan, eri
-muotonsa ja kiinnitysvoimansa mukaan. Sama liikunto, joka oli syynä
-aineiden syntyyn, on aina jatkuva. Jokainen esine meidän ympärillämme
-on lakkaamatta liikkeessä, vaikka me emme sitä huomaa. Niinpä
-lammaslaumakin etäältä näyttää liikkumattomalta pilkulta, ja loitolta
-katsellessa kahta taistelevaa sotajoukkoa näkee ainoastaan loistavan
-hohteen. Hän hylkää painopistelain, väittäen että avaruudessa, joka
-on ääretön, ei saata mitään keskuskohtaa olla. Atomeja, sanoo, hän,
-on lukemattoman paljo, mutta niillä on määrätty muotonsa ja ne ovat
-värittömät; sillä värin synnyttää valo, eikä se kuulu aineiden omaan
-luontoon. Atomeilta myöskin puuttuu aistimiskyky, johon on syynä
-niiden sekavat yhdistykset. Maailmakaikkisuuden kehitys atomeista
-kesti, arvelee Lukretius, hyvin pitkän ajan, ja hänen kuvauksensa
-taivaitten ja maan järjestyksellisestä muodostumisesta pitää monissa
-kohdin yhtä ensimmäisessä Moseksen kirjassa olevan kertomuksen
-kanssa. Hän arveli maailmojen lukumäärää äärettömäksi, ja koetti
-vertaamalla määrätä taivaankappaleiden suuruuden. Yö syntyi sen
-kautta, että aurinko puhalsi tulensa sammuksiin, ja aamu siten,
-että kuumuuden siemenet määrättynä hetkenä tulvasivat yhteen, aivan
-niinkuin puut kukkivat ja pojat saavat uudet hampaat määrättyyn
-aikaan. Atomien muodostamain ainelajien suureen lukuisuuteen on syynä
-niiden eri muoto ja koko, koska alkuaan ei löydy mitään, joka olisi
-ainoastaan _yhtä_ lajia, ja kaikki on yhdistyksistä syntynyt.
-
-Sitten selittää hän luonnon olosuhteet: kaiken olevan määrää atomien
-muoto ja aine, josta se on muodostunut, ja hänen suuri vaikuttava
-periaatteensa on lakkaamaton liikunto, joka estää taivaita maahan
-putoomasta -- ja tyhjyys niiden välillä on täynnä ilmaa, samalla kuin
-pieniä hitusia alituiseen haihtuu kustakin aineesta, joutuen uusiin
-yhdistyksiin, aineiden eri laadun ja luonnon mukaan.
-
-Elämästä ja tietoisuudesta oli hänellä se mielipide, että kaikki
-aistimelliset olomuodot ovat muodostuneet aistimettomista
-alkuaineksista. Niin esimerkiksi syntyvät madot mädäntyneistä
-aineista; joet ja laitumet synnyttävät karjaa, joka vuorostaan
-on aineksena meidän ruumiissamme, ja nämät taas usein joutuvat
-petojen ja korppikotkain lihaksi. Elämä on, väitti hän, ainoastaan
-määrätty aineen laatu; maa etupäässä antaa ne siemenet, joista
-ensiksikin kasvit ja sitten eläimet sekä ihmiset kehittyvät ja
-imevät ravinnokseen maidontapaista nestettä, joka tihkuu esiin maan
-huokosista. Mutta monet eläinmaailman muodoista ovat epätäydellisiä,
-ja ne, joilla ei itsessään ollut tarpeeksi voimaa, sortuivat
-taistelussa olemisesta. Mutta kaikki elävät olennot kehittyvät
-muodossa, minkä ovat saaneet, säilyttäen omat omituisuutensa määrätyn
-luonnonlain mukaan.
-
-Lukretius uskoi elon aluksi hienon eeterin, joka oli yhdistynyt
-pienistä henki-, lämpö- ja ilma-atomeista ja jostakusta vieläkin
-hienommasta atomilajista, joka synnytti sielun toiminnan ja
-ajattelemisen. Nämät neljä elementtiä muka muodostivat ajatuksen
-ja elovoiman, jotka yhtyivät yhdeksi luonnoksi. Ajatuksella, joka
-johtaa, on asuinpaikkana sydän, kun sitä vastoin elovoima (sielu)
-on levinnyt koko ruumiisen, jossa se vaikuttaa sopusointuisasti
-ajatuksen kanssa, vaikka tämän johdannon alaisena. Maku, haju ja
-kuulo ovat hänen mielestään heikompia tahi voimakkaampia meidän
-ruumistamme kohtaavia ja sen läpi tunkeutuvia aineellisten hitusten
-liikuntoja. Samoin syntyy näkeminen kalvojen tahi kuvien kautta,
-jotka alati lähtevät kustakin esineestä ja tulevat silmään.
-Etäisyyksien käsittäminen ei ole näkö-toimintaa, vaan riippuu siitä
-voimasta, millä ilma, jota nämä "kalvot" esiin työntävät, kohtaa
-silmää, ja heijastus syntyy toiminnan kautta eri taajoissa ilmoissa.
-Niinpä voidaan useampien kuvastimien avulla johtaa esineiden kuvia
-mutkistelevia teitä siten, että vasen puoli tulee oikeaksi, sentähden
-että kalvo kimmoo takaisin ja palaa käännettynä toisin päin.
-Harhanäyt eivät synny sen kautta, että silmät pettävät, vaan käsitys
-tekee esitetyistä kuvista vääriä johtopäätöksiä.
-
-Läheisessä yhteydessä Lukretion käsitykseen näöstä on hänen
-oppinsa mielikuvatista. Paitsi liiteleviä "kalvoja", jotka tulevat
-silmään, on ilma, väittää hän, täynnä toisia vielä hienompia, jotka
-vaikuttavat sieluun yhdessä niiden kanssa, joiden kautta näkeminen
-tapahtuu. Mutta unessa, kun silmät eivät tunne paksumpia kuvia,
-vaikuttavat sieluun ainoastaan ohuet, joista muodostuu kaikenlaisia
-sekavia yhdistyksiä -- siinä on unen näkemisen selitys. Kalvoissa
-taas saattavat sieluun vaikuttaa ainoastaan määrätyt kuvat, eivätkä
-muut ensinkään, ja siitä on seurauksena, että sielu ajattelee tahdon
-määräyksen mukaan. Mitään selitystä tahdon itsenäisyydestä hän ei
-kuitenkaan anna.
-
-Kun siten yhdistys sielun ja ruumiin välillä on aikaan saatu, esittää
-Lukretius, että elämää ei voi löytyä ilman ruumista ja että molemmat
-katoovat ja häviävät yhdessä, aivan kuin vesi juoksee pois, kun
-astia, jossa sitä säilytettiin, lyödään rikki. Sillä, sanoo hän, jos
-sielu olisi kuolematon ja voisi aistia ruumiista erottuaan, tulisi
-sillä olla viisi aistinta, joita taas ei voi löytyä ilman ruumista.
-Ruumiista eroitetun jäsenen vavahduksista näkyy, että siinä vielä on
-säilynyt osa elämää; mutta jos sielu sillä tavoin saatetaan jakaa,
-kuinka se siis voi olla kuolematon? Ja vielä, jos sielu ei kuolisi
-yhdessä ruumiin kanssa, niin se ei saattaisi olla levinnyt yli
-koko ruumiin, vaan sillä olisi oma paikkansa. Useista tällaisista
-analogioista tekee hän sen varman johtopäätöksen, että sielun
-oleminen riippuu ruumiin olemisesta ja ettei sielua voi olla olemassa
-muuten kuin yhteydessä jänteiden ja veren kanssa.
-
-Hän koettaa vielä toteen näyttää, että maailma ja sen asukkaat monine
-puutteellisuuksineen eivät voi olla jumalallisen luojan työtä, ja
-samoin kuin luultavaa on, että maailmalla on ollut alku, niin sillä
-myöskin on oleva loppu, koska sen neljä peruselementtiä -- tuli,
-vesi, maa ja ilma -- alituiseen muuttuvat ja meidän maailmamme
-ainoastaan on kupla niiden lukemattomien samanlaisten maailmojen
-joukossa, jotka lakkaamatta putoovat läpi äärettömän avaruuden.
-
-Katsahtaessaan ihmiskunnan kehityshistoriaan sanoo hän, että ihminen
-aluksi tuskin erosi alhaisemmista eläimistä; hänellä ei ollut
-vaatteita, asuntoa, lakeja eikä uskontoa, ja kaikki hänen ajatuksensa
-tarkoittivat vain ruoan hankkimista ja petojen torjumista. Vähitellen
-oppivat ihmiset sytyttämään tulta kahta puunkappaletta toisiinsa
-hankaamalla ja valamaan sulaa metallia eri muotoisiksi esineiksi;
-samoin myöskin kaatamaan eläimiä, käyttämään niiden nahkoja
-vaatteiksi ja rakentamaan majoja. Sitten syntyivät avioliitot
-ja perhesiteet. Älykkäät miehet alkoivat saada vaikutusvaltaa
-vertaistensa yli; opittiin tuntemaan kullan, hopean ja raudan arvoa
-ja ruvettiin kutomaan kankaita sekä harjoittamaan muita hyödyllisiä
-taitoja. Aikojen kuluessa alkoivat kuninkaat rakentaa kaupunkeja ja
-jakaa maat ja karjat ihmisten ulkomuodon ja sielunlahjojen mukaan;
-rikkaudet koottiin muutamain käsiin, ja niillä jo oli enemmän
-vaikutusvaltaa kuin hyveellä ja älyllä. Kieli syntyi vähitellen
-itsestään, ja tarve pakoitti ihmisen käyttämään eri ääniä, samoin
-kuin koiratkin ja muut eläimet erilaisella ääntämisellä ilmaisevat
-vihaansa, rauhattomuuttaan ja nälkäänsä. Soitannon ihmiset oppivat
-linnuilta ja tuulen suhinasta ruovokossa.
-
-Hyläten sen nykyaikana niin yleisen mielipiteen, että uskonto on
-syntynyt siitä ihmettelystä, jolla ihmiset katselevat luonnon
-ilmeitä, väitti Lukretius uskontoa tahallisen ajattelemisen
-tuottamaksi, ajattelemisen, joka arveli että kaikki tapahtui
-johtavien jumalten tahdosta. Ihmisten mielikuvattiin vaikuttivat
-myös, luuli hän, ajatukset ja haaveilut, joiden, kautta jumalat
-tulivat ihanammiksi luonnoltaan ja mahtavammiksi -- korkeammiksi
-olennoiksi, jotka elelivät avaruuksissa lukemattomain maailmojen
-välillä, joista he muuten eivät paljoa välittäneet ja joihin he eivät
-ensinkään vaikuttaneet.
-
-Suuri opetusrunoelma päättyy erittäin liikuttavalla kuvauksella ruton
-raivoamisesta Athenassa.
-
-
-
-
-Caesar.
-
-
-Kuoli v. 44 e.Kr.
-
-Useimmat lukijat tuntevat ainakin nimeltä Julius Caesarin, mainion
-Romalaisen diktaatorin ja imperaatorin. Hänen _"Kommentarionsa"_,
-ovat muistiinpanoja, jotka hän itse on kirjoittanut sotaretkistään
-Euroopan eri osissa, ensin Roman vihollisia ja sitten, Rubikonin
-yli käytyään, kilpailijoitaan vastaan, heidän kanssaan ylivallasta
-taistellessaan.
-
-Aivan toisin kuin muut historioitsijat kirjoitti hän ainoastaan
-siitä, minkä itse oli nähnyt tapahtuvan, ja omista teoistaan. Hänen
-teoksensa on uuden historialajin alkuna.
-
-Syntyisin jalosta suvusta pääsi Caesar järjestään kaikkiin
-korkeimpiin valtion virkoihin, kunnes 41 vuoden ikäisenä tuli
-konsuliksi ja yhdessä Pompejon ja Crasson kanssa yhtyi ensimmäiseen
-triumviraattiin. Seuraavana vuonna (59 e.Kr.) annettiin hänelle
-Gallian ja Illyrian maakunnat viideksi vuodeksi, ja siitä ajasta hän
-aloitti muistiinpanonsa, jotka ovat hänen _"Kommentarioittensa"_
-pohjana. Hänen kirjoitustapansa on Ciceron arvostelun mukaan
-yksinkertainen, suora ja miellyttävä, ilman mitään korulauseita;
-mutta samalla se on hyvin supistettu, ja esittelyssä hän usein tekee
-suuria hyppäyksiä. Nykyaikuista lukijaa tosin loukkaavat ne monet
-ihmisteurastukset ja julmuudet, joihin hän alinomaa teki itsensä
-syypääksi; mutta kuitenkin tulee muistaa, että vanhat Romalaiset
-yleensä eivät arastelleet verenvuodatuksia, vaan yhtä helposti
-heittivät vaaralle alttiiksi omat henkensä kuin muidenkin.
-
-Sotaretkiään kuvatessaan hän ei vähääkään ilmaise omia tuumiaan;
-mutta siitä ei liene epäilystä, että hän sodillaan Galliassa etenkin
-tahtoi legioneilleen hankkia sitä harjoitusta, jota tarvittiin
-hänen omien Roman ylivallan anastamiseksi tehtäväin aikeittensa
-toteuttamiseksi. Hän ei koskaan ylvästele, vaan puhuu samalla
-järkähtämättömällä tyyneydellä vihollisen hävittämästä legionista,
-kuin kansanheimon kapinasta tai kaupungin polttamisesta vaimoineen
-lapsineen. Hän ei koskaan näytä unhottaneen itseluottamustaan, hän
-ei ketään pelännyt, ja hän saattoi ainoastaan muutamilla sanoilla
-palauttaa legioninsa kuuliaisuuteen.
-
-Teoksensa ensimmäisessä kirjassa kuvaa hän yleisesti Galliaa ja
-kertoo sitten, kuinka hän ensi kerran voitti Helvetialaiset eli
-Sveitsiläiset, jotka olivat pyytäneet lupaa kulkea hänen maakuntansa
-läpi kotimaansa vuorilta alempana oleviin alankoihin. Sitten lupasi
-hän auttaa Aedualaisia Germaneja ja muita kansoja vastaan, jotka
-heitä hätyyttivät. Hän johti sotajoukkonsa esiin nopeissa marsseissa
-ja asettui lujaan asemaan; mutta hänen sotilaansa pelkäsivät niin
-suuresti hurjia, vaaleatukkaisia Germaneja, että kyynelet tulivat
-heille silmiin, ja hänen täytyi rohkaista ja elähyttää heidän
-mieltään lupaamalla käydä taisteluun ainoastaan mielilegioninsa
-kanssa. Germanien kuningas ehdotti keskustelukokousta, mutta sen
-kestäessä hyökkäsi hän Caesarin kaartin kimppuun ja pani sittemmin
-hänen lähettiläänsä kahleisin. Taistelu syntyi, Romalaiset voittivat,
-yksi kuninkaan tyttäristä otettiin vangiksi, lähettiläs vapautettiin
-ja vihollinen ajettiin takaisin Rheinin luo, jonka jälkeen Caesar
-asettui talvimajoille, pitääkseen käräjiä ja hankkiakseen enemmän
-sotamiehiä.
-
-Heti kun elonkorjuu-aika oli loppunut, joten Caesar oli saanut
-tarpeeksi ruokavaroja lisääntyneelle sotajoukolleen, marssi hän
-Belgialaisia vastaan, jotka kaikki olivat liittoutuneet Romalaisia
-kukistamaan; ainoastaan Remit jäivät liitosta erilleen. Kun muut
-heimot olivat voittaneet Remit, löi Caesar voittajat pakoon, ja
-"hänen miehensä tappoivat näistä niin monta, kuin päivään pitkään
-ennättivät saavuttaa". Toinen toisensa perästä lannisti hän sitten
-kaikki läheiset heimot, ryösti heiltä aseet ja pakoitti heidät
-antamaan panttivankeja. Nerveistä, jotka tulivat Flandrista,
-kertoo hän, että he eivät kärsineet luonaan kauppiaita, eivät
-juoneet viiniä eivätkä antautuneet mihinkään nautintoihin, kaikilla
-tavoin säilyttääksensä urhouttaan. Hän myöntää, että legioneja
-taistelussa näitä vastaan kovasti hätyytettiin, niin että joutuivat
-epäjärjestykseen; mutta silloin hän itse tuli avuksi, sieppasi
-soturilta kilven ja sai väkensä niin rohkaistuksi, että vihollisten
-hyökkäys torjuttiin. Kuitenkin jatkoivat Nervit taistelua, kunnes
-heidän lukunsa kuudestakymmenestä tuhannesta oli vähentynyt
-viiteen sataan, jolloin hän salli näiden palata kotiinsa ja kielsi
-naapureitaan heitä ahdistamasta. Sitten kääntyi hän Aduatilaisia
-vastaan, jotka olivat auttaneet Nervejä. Nämät taistelivat ensiksi
-kaupunkinsa valleilta; vaan kun heidän kimppuunsa hyökättiin
-liikkuvista torneista, jotka kohosivat heidän varustuksiaan
-korkeammalle, suostuivat he antautumaan, ehdolla että saisivat pitää
-aseensa. Caesar vaati kuitenkin heitä antamaan pois aseensa, ja kun
-huomattiin heidän näistä muutamia kätkeneen, hakattiin kaupungissa
-tuhannen miestä maahan ja muut myytiin orjiksi. Nyt olivat kaikki
-Belgialais-heimot lannistetut, ja Germanit niin peloissaan, että
-lähettivät rauhanhierojia. Kaikista näistä voitoista pidettiin
-Romassa julkinen kiitosjuhla.
-
-Kolmannessa kirjassa kerrotaan legionista, jonka Caesar oli
-lähettänyt avaamaan kauppatietä Alppien kautta -- Suuren Bernhardin
-yli. Helvetialaiset hyökkäsivät sen kimppuun, joten sen täytyi
-kolmenkymmenen tuhannen miehen läpi raivata itselleen tie Lyoniin.
-Vieläkin kerrotaan, että Venetit, Brittiläinen kansa, eivät olleet
-päästäneet pois lähettiläitä, joita oli heidän luokseen laitettu
-viljaa ostamaan. Caesar päätti nyt, estääksensä kapinavehkeitä
-syntymästä muissa heimoissa, hajoittaa sotavoimansa suuremmalle
-alalle ja laivastollaan hyökätä vihollisen kimppuun, samalla kuin
-hän maa-sotajoukollaan miehittäisi ympärillä olevat kukkulat.
-Voitettuansa Venetit taistelussa piti hän välttämättömänä ankarasti
-rangaista heitä, ja sentähden hän tappoi heidän senaattorinsa ja myi
-muut orjiksi. Hänen kenraalinsa taistelivat myöskin onnellisesti
-Normandiassa ja Aquitaniassa, ja koska hänellä oli muutamia viikkoja
-joutoaikaa, yritti hän lannistamaan Morineja, jotka asuivat siinä
-alangossa, missä nykyään Boulogne ja Calais ovat; mutta nämä
-pelastuivat metsiin, ja poltettuaan muutamia kyliä ja hävitettyään
-heidän laihonsa vetäytyi hän sotajoukkoineen talveksi eteläpuolelle
-Seinevirtaa.
-
-Neljännessä kirjassaan Caesar kertoo, kuinka karkoitti Svevit yli
-Rheinin, jonka jälkeen hän marssi Scheldeä kohden auttaakseen
-Menapilaisia, joiden maahan oli asettunut muita Germaneja, väittäen
-etteivät he nimeksikään pelänneet Romalaisia; mutta kuitenkin he
-sitten tarjoutuivat muuttamaan mihin muuhun paikkaan hyvänsä,
-minkä Caesar tahtoisi heille määrätä. Hän sanoi heille, että he
-saattaisivat asettua Kölnin lähiseuduille. He sittenkin epäröivät,
-osoittaen halua sotimaan, ja kummallakin puolella harjoitettiin
-kavallusta. Kuitenkin löivät Romalaiset heidät ja karkoittivat
-heidät Meuse-virralle, johon heitä syöksyi ja upposi lähes sata
-kahdeksankymmentä tuhatta -- miehiä, vaimoja ja lapsia. Caesar päätti
-nyt kulkea joen yli peloittaakseen lähellä asuvia heimoja. Kymmenessä
-päivässä rakennettiin paalusilta ja koko sotajoukko kuljetettiin
-yli; mutta koska hänellä ei ollut aikomuksena taistella, poltti hän
-heidän kylänsä, hakkautti maahan heidän viljansa ja palasi takaisin
-siltaa myöten, joka sitten purettiin. -- Sen jälkeen seuraa hyökkäys
-Britanniaan. Annettuaan vakoojien tutkia rannikkoa ja satamia lähti
-Caesar sydänyön aikana suurella laivastolla Boulognen seudulta ja
-saapui seuraavana aamuna kello yhdeksän aikana Kentin rannikolle.
-Sotajoukon maalle-nousu oli kovin vaikea, sillä hänen laivansa
-olivat liian suuret ja vesi matala; mutta kun kymmenennen legionin
-kotkankantaja hyppäsi mereen, seurasivat muut sotamiehet jälestä,
-kamppaillen aaltoja ja vihollisia vastaan. Tulisen taistelun perästä
-pakenivat Brittiläiset, ja Caesar lisää hyvin tyvenesti itseltään
-vain puuttuneen ratsuväkeä, -- se ei vielä ollut saapunut -- muuten
-hän heti olisi iskenyt pakenevien jälkeen ja "valloittanut saaren".
-Muutamien päiväin perästä nousi myrsky, joka niin pahasti tärveli
-laivat, että, Caesaria rupesi takaisin-pääsy huolestuttamaan; vaan
-sitten kuin hän oli hajoituttanut huonoimmiksi turmeltuneet laivat
-ja niillä paikkauttanut muut, tuli hän, toisen kahakan jälkeen maan
-asukasten kanssa, sotajoukkoineen onnellisesti takaisin Gallian
-rannikolle.
-
-Viidennessä kirjassa kertoo Caesar valmistuksista toista sotaretkeä
-varten Britanniaan. Sillä kertaa päätti hän ottaa mukaansa viisi omaa
-legionia ja kaksi tuhatta Gallialaista ratsumiestä, jotka olivat
-ruvenneet hänen palvelukseensa, ikäänkuin taatakseen maanmiestensä
-hyvää käytöstä. Hän läksi vesille noin 800 laivalla, mutta kun oli
-saavuttu Britannian rannikolle, ei mitään vihollisia näkynytkään. Hän
-tapasi heidät kuitenkin kokoontuneina sisämaassa parin peninkulman
-päässä, ja muutamien taistelujen perästä vetäytyi hän takaisin
-leiriänsä varustamaan. Taas myrsky suuresti vahingoitti hänen
-laivojaan, ja hänen täytyi lähettää yksi kenraaleistaan Boulogneen
-uusia rakentamaan. Hän marssi nyt vihollisten jälestä, joiden
-yhdistettyä sotajoukkoa johti Kassivellaunus. Saaren sisä-osissa,
-sanoo hän, asui maan alkuasukkaita, vaan rannikoilla Belgialaisia
-siirtolaisia. Asunnot heillä oli samanlaiset kuin Gallialaisillakin,
-karjaa löytyi runsaasti, kansa käytti rahoja vaihtokaluna, sisämaassa
-löytyi tinaa ja rannikolla rautaa. Maan asukkaat pitivät jäniksiä
-ja kanoja mielieläiminä, vaan eivät käyttäneet niitä ruoaksi.
-Ilmanala oli lauhkeampi kuin Gallian, ja saari oli kolmion muotoinen.
-Kansa eli lihalla ja maidolla, viljasta välittämättä, ja käytti
-vaatteinaan nahkoja. He pitivät pitkää tukkaa, maalasivat kasvonsa
-ja ruumiinsa morsinko- (_Isatis_-) kasvin nesteellä, ja heillä oli
-yhteiset vaimot. Taistelussa kiitivät he esiin sotavaunuissa, joita
-ajoivat suurella taitavuudella, ja taistelivat myöskin jalkaisin.
-Vähitellen lähestyy Caesar Thames-virtaa, jonka poikki hänen miehensä
-suurella vaivalla kulkevat. Kun Brittiläiset vihdoin olivat voitetut,
-panttivankeja oli otettu ja vuotuinen vero Romalle määrätty, läksi
-Caesar sotajoukkoineen saaresta, jossa hän sittemmin ei enään
-käynyt. Galliaan palattuaan täytyi hänen jakaa sotajoukkonsa eri
-heimojen luo, koska oli puute ruokatavaroista. Yksi heimo, jota johti
-Ambiorix, käytti tilaisuutta hyväkseen ja saarsi erään legionin,
-joka hakattiin mahan melkein viimeiseen mieheen. Sitten hyökkäsivät
-toisen legionin kimppuun, mutta Caesar, joka nuoleen kätketystä
-kirjoituksesta oli siitä saanut tiedon, tuli avuksi ja pelasti sen.
-Muutamia muita heimoja, jotka olivat aikeissa heittää niskoiltaan
-Romalaisen ikeen, peloitti sanoma heidän maanmiestensä tappiosta.
-Caesarin täytyi kuitenkin jäädä sinne talveksi.
-
-Kuudennesta kirjasta saamme tietää Caesarin päättäneen ryhtyä
-seuraavaan sotaretkeen vieläkin suuremmalla sotavoimalla, ja sitä
-varten pani hän toimeen uuden sotaväen-oton, vieläpä lainasi
-Pompejoltakin yhden legionin. Etupäässä hänellä oli aikeena kostaa
-Ambiorixille, vaan sitä ennen täytyi hänen kurittaa muutamia tämän
-liittolaisia. Sitten hän rakensi uuden sillan Rhein-virran yli
-estääkseen Ambiorixia pakenemasta Svevien turviin. Tähän liittää
-Caesar kuvauksen Gallialaisten ja Germanien tavoista, verraten niitä
-toisiinsa. Edellisten heimoissa, kylissä, vieläpä perheissäkin on,
-sanoo hän, aina kaksi puoluetta, joten toista aina voipi käyttää
-vastapainona toiselle, niinkuin hän itse usein tekikin. Etevimmät
-säätyluokat olivat druidit eli papit ja ritarit eli sotapäälliköt.
-Edellisillä oli käsissään korkein valtiollinen mahti, sillä heillä
-oli pannaanpano-oikeus. Heidän etevin pyhäkkönsä oli Chartres'in
-lähistössä, ja heidän uskonnolliset menonsa ja salatemppunsa olivat
-Britanniasta saatuja. He uskoivat sielunvaellusta ja olivat taitavia
-tähti- ja muissa tieteissä. Kansa oli hyvin taikauskolta ja käytti
-ihmisuhria. He palvelivat etunenässä Merkuriota, vaan myöskin
-Apolloa, Marsia, Jupiteria ja Minervaa. Orjat, eläimet ja muut
-esineet, jotka olivat olleet vainajalle rakkaat, poltettiin yhdessä
-hänen kanssaan. Valtioasioista ei milloinkaan puhuttu muualla kuin
-yleisissä kokouksissa. -- Germanit palvelivat aurinkoa, kuuta ja
-tulta. He viettivät aikaansa sotia käymällä ja metsästämällä ja
-elivät maidosta, juustosta ja lihasta. He eivät koskaan jääneet
-yhteen paikkaan kauemmaksi ajaksi kuin vuodeksi, peläten muuten
-rupeavansa pitämään rauhallista elämää ja maanviljelystä sotaa
-hauskempana, josta myöskin seuraisi että toinen pyrkisi pääsemään
-suurempaan arvoon kuin toinen. He karttoivat asettumista muiden
-heimojen läheisyyteen, ja naapurien ryöstämistä he pitivät kunniana.
-Sveitsin ja Donaun välillä oli suuri metsä, jossa löytyi paljon
-metsäeläimiä, joiden joukossa myös peuroja ilman niveliä jaloissaan
-(hirviä). -- Uudestaan ruveten kuvaamaan sotaretkiään kertoo Caesar
-lähteneensä liikkeelle Ambiorixia etsimään, joka kuitenkin ennätti
-päästä pakoon. Caesar jakoi nyt sotajoukkonsa vähempiin osiin, aikoen
-etsittää läpi rämeiset maat Schelden ympärillä, mutta hänen ollessaan
-poissa ruokavaroja hankkimassa hyökkäsivät Sigambrit Romalaisten
-leiriin. Mutta Caesar saavutti heidät saaliineen, ja hävitettyään
-toisen heimon maan ja kidutettuaan erään kapinantekijän kuolijaaksi,
-asettui hän talvimajoille Rheimsiin ja matkusti Italiaan.
-
-Seitsemännessä kirjassa Caesar ensiksi kertoo Gallialaisten, Klodion
-kuoleman johdosta, tulleen siihen luuloon, että Caesarille antaisivat
-Roman tapaukset: niin paljon tekemistä, ettei hän ensinkään joutuisi
-ajattelemaan Gallian kurissapitämistä. Kuitenkin palasi hän sinne,
-ja hän kertoo vaarallisesta matkastaan lumihuippuisten vuorten yli
-sydäntalvella. Hänen tehtävänään oli kukistaa vaarallinen salaliitto,
-johon hänen poissa ollessaan useat heimot olivat ryhtyneet.
-Vihollinen, sanoo hän, poltti 20 kyläänsä, ryöstääkseen häneltä
-kaikki keinot sotajoukkonsa ylläpitämiseksi, ja hänen piirittäessään
-Bourgesin kaupunkia, jota he olivat päättäneet säästää, kärsivät
-hänen sotamiehensä suurta puutetta ja lausuivat julkisesti mielemmin
-kärsivänsä mitä vaivoja tahansa, kuin puutetta. Rohkaistakseen
-Gallialaisia tuotti heidän päällikkönsä esiin vankeja, jotka
-kertoivat Romalaisen sotajoukon kurjasta tilasta. Näiden vankien
-sanottiin olevan Romalaisia legionisotureja, mutta Caesar väittää
-niiden olleen halpoja orjia. Hän kuvaa piiritystä hyvin tarkasti
-ja kertoo Gallialaisten olleen taitavia salahaudan-kaivajia. He
-kaatoivat piirittäjien niskaan tulista pikeä ja kiehuvaa rasvaa.
-Vihdoin kaupunki kuitenkin valloitettiin ja, tavallisuuden mukaan,
-hakattiin kaikki asukkaat maahan. Sillä välin menivät Aedualaiset,
-Caesarin liittolaiset, Gallialaisten puolelle, jotka nyt pystyttivät
-kolme kelvollista leiriä virran takaiselle kukkulalle. Romalaiset
-kyllä valloittivat nämä varastukset, mutta pakoitettiin heti sen
-jälkeen peräytymään ja menettivät ruokavaransa ja kuormastonsa.
-Caesarin sotajoukko oli nyt nälkään kuolemaisillaan; sen vuoksi hänen
-täytyi kahlata Loire-virran poikki, jonka vesi ulottui sotilaille
-hartioihin asti. Gallialaiset pysyivät aikeessaan karkoittaa
-Romalaiset maasta, ja muutamien taistelujen perästä rupesi Caesar
-piirittämään Alesian kaupunkia. Tässä antaa hän piiritettyjen itse
-kertoa kärsimyksistään. Kun heidän ruokavaransa olivat loppuun
-syödyt, ehdotettiin, että ne, jotka jaksoivat taistella, söisivät
-ne, jotka eivät mihinkään kyenneet. Sillä tavoin pysyisivät he
-hengissä kunnes apua ennättäisi saapua läheisiltä heimoilta, joiden
-luo he olivat lähettäneet ratsastavia sanansaattajia. Sen sijaan
-päätettiin kuitenkin, että kaikki ukot, naiset ja lapset ajettaisiin
-ulos kaupungista. Niin tehtiinkin, ja nämät onnettomat menehtyivät
-nälkään ihan Romalaisten silmäin edessä. Gallialaiset kokoontuivat
-nyt joka taholta piirityksestä loppua tekemään, vaan Romalaiset
-saivat täydellisen voiton, kun Caesar tuli ja ajoi viholliset
-hurjaan pakoon. Eloon jääneiden kaupunkilaisten täytyi silloin
-antautua, ja he saivat kaikki anteeksi, paitsi ei Vercingetorix,
-heidän päällikkönsä, joka vietiin vankina Romaan, missä häntä
-pidettiin kuusi vuotta ja sitten, kun häntä oli kahleissa kuletettu
-triumfiretkessä Caesarin kunniaksi, surmattiin. -- Tähän loppuvat
-Caesarin muistiinpanot Gallian sodasta. Mitä hän toimitti kahtena
-seuraavana vuonna, joina sitä vielä jatkettiin, sen on pannut
-muistiin Aulus Hirtius.
-
-Caesarin toiset kommentariot, jotka ovat jaetut kolmeen kirjaan,
-kertovat siitä _sisällisestä sodasta_, jota käytiin hänen ja
-Pompejon välillä Roman ja tasavallan yliherruudesta. Ensimmäisessä
-kirjassa kertoo Caesar, kuinka hänen ystävänsä vaiennettiin
-senaatissa ja kuinka Pompejus muuttui hänen vihollisekseen. Hän
-oli silloin maakunnassaan, jonka rajana Italiaan päin oli Rubikon.
-Senaatti oli häntä käskenyt hajoittamaan legioninsa, ja Romassa
-vallitsi suuri levottomuus. Caesar esitti sotamiehilleen, kuinka
-väärin häntä oli kohdeltu ja mitä pahaa Pompejus oli hänelle
-tehnyt. Hänellä oli luonaan ainoastaan yksi legioni (noin 6,000
-miestä), mutta tämä lupasi häntä seurata. Muutamia Caesarin puolta
-pitävistä tribuneista oli tullut Ravennaan, ja hän meni nyt yli
-Rubikonin. Lähettiläitä kulki hänen ja Roman johtomiesten välillä.
-Hän pyysi Pompejoa lähtemään Hispaniaan, ja Pompejus vaati Caesaria
-palaamaan Galliaan. Caesar miehitti kolme kaupunkia Romalaisella
-alueella; konsulien sotavoima peräytyi Brundusiumiin, ja hän voitti
-ensimmäisessä yhteentörmäyksessä. Pompejus, joka oli kerskannut
-helposti voivansa jalallaan legioneja maasta esiin polkea, väistyi
-kuitenkin sotajoukkoineen Illyriaan. Nyt Caesar lähetti kenraalinsa
-suostuttamaan puolelleen niin monta maakuntaa kuin mahdollista; itse
-hän päätti käydä Hispanjassa ja kulki sinne Roman kautta, jossa otti
-haltuunsa aarteen Saturnon temppelistä. Matkalla Hispaniaan lähetti
-hän sotajoukon-osaston piirittämään Marseillea, vaan marssi itse
-ravakasti eteenpäin ja kohtasi Pompejon sotajoukot Leridan luona.
-Hänen oli vaikeata saada sotajoukolleen ruokavaroja, mutta hän käytti
-kaikenlaisia sotajuonia, niin että vihdoin kaikki vihollis-legionit
-heittivät hänelle aseensa. Hän soi heille lempeät rauhan ehdot,
-ja 40 päivän kuluttua oli sotaretki päätetty, kenraali, jonka hän
-oli Marseilleen laittanut, voitti kaupunkia puolustamaan lähetetyn
-laivaston.
-
-Marseillen piirityksestä kerrotaan toisessa kirjassa joukko
-yksityiskohtia. Caesar mainitsee sotilaittensa, jotka olivat
-asettaneet leirinsä kukkulalle, saattaneen nähdä, kuinka asukkaat
-rukoilivat Jumaltensa apua. Merellä saadun tappion jälkeen
-taistelivat kaupunkilaiset yhä edelleen urhoollisesti, sillä
-he tiesivät, ettei heillä ollut mitään armoa toivottavana, jos
-kaupunki joutuisi Caesarin käsiin. Valleilla olevista heittokoneista
-viskelivät he kahdentoista jalan pituisia, rautakärkisiä puunrunkoja;
-mutta Caesarin joukot rakensivat korkean tornin, joten heidän
-onnistui, saatuansa vielä kaivetuksi maanalaisen salatien, särkeä
-aukko kaupungin valliin, jolloin tehtiin välirauha siksi, kunnes
-Caesar ennättäisi saapua. Mutta piiritetyt, jotka pitivät tilaisuutta
-suotuisana, sytyttivät siitä huolimatta hyökkääjien piirityskoneet
-tuleen. Se heitä ei kuitenkaan vähääkään hyödyttänyt; he kärsivät
-uuden tappion ja pakoitettiin antautumaan. Caesar ryösti heidän
-aarteensa ja laivansa viedäkseen ne Romaan, vaan säästi heidän
-henkensä ja jätti kaupunkiin ainoastaan kaksi legionia. Ennen
-Hispaniasta lähtöään oli hän myöskin käynyt Andalusiassa, tehdäkseen
-liittosopimuksen erään Pompejon kenraalin kanssa ja suostuttaakseen
-sen maakunnan kaupungit puolelleen. Sillä välin ei Caesarilla
-Afrikassa ollut samaa menestystä. Kurio, joka siellä oli päällikkönä,
-oli nuori, eivätkä sotamiehet luottaneet häneen; sitä paitsi nämät
-pelkäsivät Numidian kuningasta Jubaa, joka oli Pompejon ystävä. Kurio
-piti sotamiehilleen puheen, jossa vetosi heidän kunniantuntoonsa,
-muistuttaen heille kaikkea, mitä Caesar heidän avullaan oli
-toimittanut. Sitten vei hän heidät taisteluun Pompejon joukkoja
-vastaan; mutta Juba lähetti kavalasti avuksi pienen ratsujoukon, jota
-vastaan Kurio käänsi hyökkäyksensä, vaan huomasi äkkiä joutuneensa
-väkineen vihollisten koko sotavoiman keskelle. Kurio lyötiin;
-Caesarin sotajoukon jäännökset pakenivat laivoille, mutta heitä
-hätyytti Juba, joka tuhosi pakolaiset kaikki paitsi joitakuita, jotka
-ynnä kaksi senaattoria hän lähetti vankeina valtakuntaansa.
-
-Kolmannessa ja viimeisessä kirjassansa Caesar kertoo viipyneensä
-Romassa yksitoista päivää, nimitettyään toiseksi konsuliksi
-miehen, joka vetäisi yhtä köyttä hänen kanssaan, minkä jälkeen
-hän matkusti Brundusiumiin, käydäkseen itse Pompejon kimppuun,
-jonka sotavoimasta ja varustuksista hän tarkalleen kertoo. Omille
-legioneilleen ilmoitti hän tuumansa, meni yhden osan kanssa Illyriaan
-ja asettui leiriin niin lähelle Pompejoa, että ainoastaan virta
-heidät eroitti toisistaan, joten sotamiehet saattoivat puhella
-keskenään. Turhain rauhanehdotusten jälkeen ja kun jälellä oleva
-osa hänen sotajoukkoaan, jota johti Markus Antonius, oli saapunut,
-koetti hän saada puolelleen Kreikkalaiset, mutta nämät olivat
-kahdella päällä. Silloin Caesar päätti pakoittaa kilpailijansa
-taisteluun. Pompejus oli asettunut lujaksi varustetulle Petra
-nimiselle kallioniemelle, josta hänellä oli vapaa pääsy merelle.
-Caesar, jonka hallussa oli ympärillä oleva seutu, koetti saartaa
-vihollisensa ja estää häneltä juomaveden tuonnin. Alituisia kahakoita
-tapahtui molempain sotajoukkojen välillä, ja Caesar mainitsee yhdellä
-upseereistaan olleen kilvessään 230 nuolen reikää. Silloin pakeni
-kaksi Gallialaista Pompejon luo, joka näiltä sai tietää, kuinka
-Caesar oli järjestänyt varustuksensa, jonka jälkeen Pompejus yön
-aikaan vei maalle suuren sotajoukon vihollisensa varustusten väliin
-ja kävi hänen kimppuunsa sillä menestyksellä, että Caesar menetti
-lähes tuhannen miestä ja 32 lippua. Tätä voittoa Pompejus piti niin
-suurena, että luuli melkein kokonaan kukistaneensa vastustajansa,
-ja Caesar itse koki laveasti puolustaa tätä tappiotaan. Kuitenkin
-piti hän puheen sotamiehilleen ja vetäytyi väkineen Tessaliaan, jonne
-Pompejus oli marssinut yhdistääkseen omat joukkonsa idästä päin
-tulevaan sotajoukkoon. Labienus, eräs Caesarin kenraaleja, joka oli
-mennyt Pompejon puolelle, vakuutti että ne legionit, joita Caesar
-nyt johti, eivät olleet niitä, joilla hän oli Gallian ja Germanian
-valloittanut, vaan ainoastaan vasta pestattuja, jonka vuoksi voitto
-oli tuleva Pompejolle. Taistelukentäksi valittiin paikka Pharsalon
-kaupungin läheisyydessä Tessaliassa Eunipius-virran rannoilla.
-Pompejon yhdistyneessä sotajoukossa oli 45,000 taistelukelpoista
-miestä; Caesarilla oli vain 22,000. Tappelu kuvataan tarkoin, ja
-Caesar myöntää vastustajiensa urhoollisesti taistelleen. Mutta heidän
-lukuisuudestaan ja heidän jousimiestensä paljoudesta huolimatta
-karkoitti Caesar heidät hurjaan pakoon ja ajoi vuoristoon turvaa
-etsimään. Pompejus pelastui leiriinsä, josta läksi meren rantaan ja
-astui siellä lastilaivaan. Hän valitti, että hänet olivat pettäneet
-juuri ne, joiden avulla oli luullut voittavansa. Seuraavana päivänä
-pakoitettiin pakenijat antautumaan voittajien armoille, ja Caesar
-säästi heidän henkensä. Oman mieshukkansa Caesar ilmoittaa 200
-mieheksi, kun sitä vastoin Pompejon sotajoukosta 15,000 tapettiin
-ja 24,000 tehtiin vangiksi. Pharsalon tappelun jälkeen lakkasi Roma
-olemasta tasavalta.
-
-Caesarin aikomus oli nyt ennen kaikkia ajaa Pompejoa takaa; mutta
-tämän, joka oli paennut Egyptiin, surmasivat kuningas Ptolemaion
-palkkaamat murhamiehet, ennenkuin oli ennättänyt maallekaan nousta.
-Seitsemässä viimeisessä luvussa kertoo Caesar, kuinka hän 3,000
-miehellä ajoi pakenevaa vihollistaan takaa, ensiksi Kyproon ja
-sitten Alexandriaan, jossa auttoi Kleopatraa luovuttamaan veljeänsä,
-kuningas Ptolemaioa, hallituksesta ja poltatti Egyptiläisen
-laivaston, mikä hänen sanojensa mukaan oli alkuna Alexandrialaiseen
-sotaan.
-
-
-
-
-Cicero.
-
-
-Kuoli v. 43 e.Kr.
-
-Vaikka Ciceron päivät, vuosien kulun mukaan laskien, kuuluvat
-kaukaiseen muinaisuuteen, muistuttavat ne kuitenkin elämäntapojen,
-ajatusparsien ja valtiollisten olojen kautta niin suuresti meidän
-omia aikojamme, että ne jo senkin vuoksi meitä huvittavat enemmän
-kuin muu muinaisajan historia.
-
-Cicero, joka oli saanut hyvän kasvatuksen, valmistautui
-lakitieteelliselle toimialalle täytettyään sotilasvelvollisuutensa.
-25:n vuotisena rupesi hän asianajajan toimeen, ja melkein liian
-äkkinäisen menestyksen jälkeen läksi hän Athenaan terveyttänsä
-hoitamaan. Siellä tapasi hän koulutoverinsa Attikon, jonka kanssa
-sittemmin monta vuotta piti kirjevaihtoa. Näistä kirjeistä on
-meille säilynyt lähes 400. Hän matkusti myöskin Vähässä Aasiassa.
-Romaan palattuaan lisäsi hän asianajaja-mainettaan, sai useita
-yleisiä toimia ja pääsi senaattiin. Hänen toimittaessaan quaestorin
-virkaa Siciliassa -- quaestor oli jonkinlainen veronkantaja ja
-maakunnan-hallitsijan apulainen -- saavutti häh kelvollisuudestaan
-ja rehellisyydestään suuren maineen, josta kävi niin ylpeäksi,
-että, kuten itse kertoo, kotimatkalla tultuaan Puteoliin juuri
-terveysvedenjuonti-aikana ja huomattuaan, ettei kukaan hänestä juuri
-mitään puhunut, pahasti äimistyi. Kuitenkin piti hän sitä hyvänä
-läksytyksenä. Hänen seuraava ansionsa yleisissä toimissa oli syytös
-Verrestä vastaan, joka Sicilian varahaltijana oli tehnyt itsensä
-syypääksi moniin ilkeyksiin ja väkivaltaisuuksiin. Muun muassa oli
-tämä kiduttanut erästä Romalaista kansalaista. Sitä syytöspuhetta,
-minkä Cicero häntä vastaan valmisti, pidetään verrattomana
-kaunopuheliaisuuden tuotteena. Vaikka se kirjoitettiin ja on meidän
-päiviimme saakka säilynyt, ei hän sitä koskaan esittänyt, koska
-Verres pakeni Marseilleen ja siten heittäytyi niskoittelutuomion
-alaiseksi. Oikeusjutun päätös kuitenkin teki Ciceron Roman
-etevimmäksi asianajajaksi ja hankki hänelle voiton kilpailijastaan
-Hortensiosta.
-
-Ensimmäisenä miehuusvuotenaan tuli hän valituksi ensimmäiseksi
-niistä kahdesta konsulista, jotka valittiin siksi vuodeksi, mikä
-on tullut niin mainioksi Katilinan salaliiton kautta. Puheessa,
-jonka Cicero piti erään nuoren, Katilinan vaikutuksen alaiseksi
-joutuneen ystävänsä puolustukseksi, kuvaa hän sattuvasti Katilinan
-luonteen. Senaatissakin piti hän Katilinaa vastaan kaunopuheliaan
-syytöspuheen, johon tämä yritti vastaamaan, mutta vaiennettiin
-huudoilla: "kavaltaja!" Ciceron toimesta oli muutamia Katilinan
-puoluelaisia otettu kiinni ja hirtetty -- rohkea teko, josta kansa
-Ciceroa tervehti kunnianimellä "isänmaan isä". Vähää sen jälkeen
-kaatui Katilina taistelussa liittolaisten sotajoukkoa kukistamaan
-lähetettyjä legioneja vastaan. Cicero oli nyt Roman etevin mies,
-ja turhamielisyydessään hän vähän väliä julki lausui, ettei kukaan
-hänen ansioitaan paremmin käsittänyt kuin juuri hän itse. Kun
-hänen konsulitoimensa oli loppumaisillaan, syytti kuitenkin eräs
-tribuni häntä siitä, että oli tutkimatta hengeltä pannut Romalaisia
-kansalaisia. Cicero oli nyt hyvin varakas mies: hänellä oli
-kaupungissa komea talo ja monta tilusta maalla. Mieluimmin oleskeli
-hän Tuskulumissa Albanilais-vuorilla, missä antautui hienon elämän
-nautintoihin, viihtyen paraiten kirjastossaan. Ilman kirjastoa, sanoi
-hän, talo on ruumis ilman sielua. Siellä hänen luonaan usein kävi
-vieraita, vaan kirjeissään Attikolle hän päivittelee, että muutamat
-näistä olivat kovin ikäviä. Eräälle toiselle ystävälleen kirjoittaa
-hän: Pysy kaupungissa ja elä sen valossa; kaikki mitä muualla saat
-aikaan on arvotonta niille, jotka voivat Romassa saavuttaa mainetta.
-Toiset kirjeet osoittavat hänen siihen aikaan olleen perheessään
-hyvin onnellinen. Mutta hänen valtiolliset vihollisensa eivät olleet
-häntä unhottaneet, ja vihdoin ehdotti Klodius, irstas nuori mies,
-jota vastaan Cicero oli ollut todistajana pyhäinryöstö-jutussa,
-että jokainen, joka ilman laillista tuomiota oli surmauttanut
-Romalaisen kansalaisen, ajettaisiin maanpakoon. Turhaan pyysi Cicero
-apua Caesarilta ja Pompejolta. Julistusta odottamatta läksi hän
-vapaaehtoiseen maanpakoon, hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon
-ja hänen talonsa entiselle paikalle rakennettiin Vapauden temppeli.
-Puolentoista vuoden kuluttua, jolla aikaa Cicero kuleksi paikasta
-toiseen vaikertain kuni nainen ikään, saivat hänen ystävänsä suurilla
-ponnistuksilla aikaan että hänet kutsuttiin takaisin, ja hän itse
-kertoo, että hänelle unessa oli ennustettu tätä onnea. Anteeksi
-annettavalla ylpeydellä puhuu hän siitä vastaanotosta, jota hän
-kotiin tullessaan sai osakseen: häntä kannettiin Romaan "Italian
-olkapäillä", kuten hän sittemmin kerskaavasti sanoo. Kuitenkin
-Klodius lähes neljän vuoden kuluessa yhä ärsytteli kansaa häntä
-vastaan, kunnes tuo leppymätön ilkimys surmattiin katumetelissä, joka
-oli syntynyt hänen seuralaistensa ja hänen kanssaan konsulivirasta
-kilpailevan Milon puoluelaisten välillä. Cicero piti komean puheeni
-Milon puolustukseksi, mutta Pompejus pelästytti oikeustoa kutsumalla
-sinne sotaväkeä, ja puhuja joutui ihan suunniltaan. Vasten omaa
-toivomustaan annettiin hänelle sen jälkeen hallittavaksi Sicilia,
-mutta hän leppyi sinne tultuaan, kun huomasi tässäkin kaukaisessa
-maakunnassa olevansa tunnettu "isänmaan pelastajana". Ja sekä
-Romassa että Siciliassa ihmetteli kansa, ettei hän harjoittanut
-kiskomista eikä ketään pahoin kohdellut maakunnassaan, ja hänen
-turhamielisyyttänsä tyydytti vieläkin enemmin se seikka, että
-oli saanut voiton, joka hänelle hankki kunnianimen "imperator".
-Epäilemättä olisi hän kotiin tullessaan saanut viettää n.s. triumfin,
-ellei vallankumous olisi sattunut väliin.
-
-Cicero oli ennustanut sortovaltaisen hallituksen tulevan Caesarin
-ja Pompejon välillä käydyn taistelun päätökseksi, ja hänen
-valtio-oppinaan oli, samoin kuin muidenkin valtiomiesten, oleviin
-oloihin mukautuminen. Pompejon kuoltua kieltäytyi Cicero rupeamasta
-ylipäälliköksi ja tuli, Romaan palattuaan, Caesarin hyväksi
-ystäväksi, vaan hänen valtiollinen toimintansa oli nyt lopussa,
-ja hän antautui kirjallisiin toimiin. Tyttärensä Tullian kuolema,
-joka tapahtui tähän aikaan, oli hänelle raskas isku, ja hän etsi
-lohdutusta suruunsa enemmän niissä ponnistuksissa, joita kirjallinen
-toiminta vaati, kuin niissä filosofillisissa mietinnöissä kuolemasta,
-tuskasta ja hyveen viljelemisestä, joita hän kirjoitti.
-
-Ciceron täytyi kuitenkin vielä ottaa osaa toiseenkin, paljoa
-suurempaan sisälliseen taisteluun. Maaliskuun 15 p:nä (44 e.Kr.)
-murhasivat Caesarin Kapitoliumilla Brutus ja Kassius, ja tämän
-sijalle nousi Antonius. Cicero aavisti Roman ei enää suovan itselleen
-kylliksi turvaa, ja lähti kiireesti sieltä. Vaeltaen paikasta
-paikkaan harjoitti hän filosofillisia opintoja. Nyt kirjoitti hän
-teoksensa "Ystävyydestä", "Vanhuudesta" ja "Velvollisuuksista".
-Mutta hänen mielensä hehkui yhä vielä Roman forumiin, ja sinne
-hän palasikin. Kansanjoukkoja virtaili häntä tervehtimään, ja
-siitä hetkestä lähtien käytiin hänen ja Antonion välillä taistelua
-elämästä ja kuolemasta. Kun uusi diktaatori oli senaatissa syyttänyt
-häntä kavalluksesta ja pelkuruudesta, piti hän seuraavana päivänä
-ensimmäisen "Filippiläisen puheensa", kuten hän itse niitä nimitti,
-diktaatorin valtio-oppia vastaan. Parin viikon kuluttua vastasi
-siihen Antonius, lisäten muihin syytöksiinsä vielä senkin, että
-Cicero muka oli ollut osallisena Caesarin murhaan. Cicero ei itse
-ollut saapuvilla, sillä hän pelkäsi itselleen tehtävän väkivaltaa,
-mutta hän vastasi toisella puheella, joka oli täynnä hyökkäyksiä
-Antoniota vastaan ja jonka hän kirjoitettuna antoi ystävilleen.
-Myöhemmin kirjoitti hän vielä useita muitakin puheita samasta
-asiasta. Antonius oli nyt asettunut legioniensa etupäähän, uhaten
-senaattia, mutta Konsulit löivät hänet. Silloin Cicero piti
-neljännentoista filippiläisen puheensa ja melkein jo luuli uudestaan
-pelastaneensa tasavallan. Mutta Antonius, joka oli yhdistänyt
-sotajoukkonsa Caesarin sisarenpojan Oktavianon sotajoukkoon,
-rupesi yhdessä Oktavianon ja Lepidon kanssa Bolognassa toiseen
-triumviraattiin, ja Cicero kirjoitettiin lainhylkyläisten joukkoon.
-Hän olisi voinut päästä pakoon, jos ei päättämättömyydessään olisi
-lähtenyt takaisin maalle laivasta, jossa oli etsinyt turvaa,
-joten triumvirien lähettämät murhaajat vihdoin saavuttivat hänet,
-juuri kun hän kantotuolissa kiiruhti meren rannalle. Hänen päänsä
-hakattiin poikki ja vietiin Antoniolle, jonka käskystä se naulattiin
-puhujaistuimen yläpuolelle, missä se vielä selvemmin sanoin, kuin
-mitä puhuja-vainajan huulet olivat saattaneet sitä tehdäkään, puhui
-Roman vapauden kuolemasta.
-
-Eräässä monista tuttavallisista kirjeistään Attikus ystävälleen
-sanoo Cicero: "Mitäpä historia on minusta sanova kuusi sataa vuotta
-tämän jälkeen?" Historia ei vielä ole päässyt siitä selville. Tuskin
-kenenkään muinaisajan miehen yksityisten tarkoitusten, aikeiden,
-salaisten kateustunteiden ja toiveiden arvostelemiseen meillä on
-niin paljon apukeinoja, kuin Ciceron; mutta toiselta puolen me liian
-vähän tunnemme Roman senaikuista todellista puoluetilaa voidaksemme
-varmaan ruveta arvostelemaan Ciceron toimia isänmaanystävänä
-ja valtiomiehenä. Hänen yleiset toimensa, samoin kuin hänen
-yksityiset tunne-ilmaisunsakin, nähtävästi kuitenkin osoittavat,
-että hänellä ei ollut lujaa miehen mieltä, joka todellisuudessa
-olikin kuolemaisillaan Romalaisten keskuudessa näinä nautinnon ja
-petollisuuden kurjina aikoina. Mielipiteitään muutamista tärkeistä
-valtiollisista kysymyksistä ilmaisi hän usein ivallisella tavalla.
-Niin esimerkiksi sanoo hän salaisesta äänestyksestä; "Se tekee
-miehille mahdolliseksi esiintyä avoimin kasvoin mutta peitetyin
-ajatuksin." Äänestyslippu on "kirjoitustaulu, joka suojelee
-vaitiolon vapautta". Moni sattuva kohta hänen puheissaan menettää
-pontensa, kun ei _kuulla_ hänen itsensä niitä esittävän, ja sitä
-paitsi useimmat hänen puheensa ovat uudestaan muodostettuja ja
-muokattuja. Hänen tulinen esitystapansa ja vilkkaat kasvonliikkeensä
-olisivat luultavasti enemmän vaikuttaneet Ranskalaisiin, kuin
-Pohjoismaalaisiin kuulijoihin.
-
-Hänen teoksensa _Kaunopuheliaisuudesta_ oli Romalaisten ensimmäinen
-yritys tehdä puhetaitoa tieteeksi. Etevin kaunopuhelija oli hänen
-mielestään se, joka oli täysin sivistynyt ja oppinut mies ja osasi
-puhua kaikista asioista laveasti ja vaihtelevaisesti. Vasta-alkajia
-hän neuvoo, että on tärkeämpää olla puhumatta sellaista, joka voi
-puolustettavaa asiaa haitata, kuin jättää mainitsematta sellaista,
-joka mahdollisesti voisi sitä edistää. Muuten ei hän halveksi
-tarvittaissa käyttää asianajaja-koukkuja ja polvekkeita, joilla
-saa tuomion sellaiseksi kuin sen tahtoo, esim. sellaista kujetta,
-että veisi mukaansa itkevän puolustettavansa ja hänen huolestuneen
-perheensä; itse puolestaan osasi hän, milloin tahansa vain
-tarvitsi, pusertaa kyynelensä esiin. Varsin usein käytti hän rumia
-haukkumasanoja ja terävää ivaa, pilkaten usein yksityistenkin vikoja,
-ja käytti taas toisissa tilaisuuksissa hyväkseen juorujuttuja ja
-pilaa. Hänen puheensa Caelion puolesta on täynnä sukkeluutta ja ivaa,
-ja puhetta, jossa hän puolustaa kavalluksesta syytettyä Ligariota,
-on myöskin syystä kiitetty hyväksi. Caesar, joka siihen aikaan oli
-diktaatori, tutki itse asiaa ilman mitään tuomiokuntaa, mutta Cicero
-rukoili tuomaria käyttämään leppeyttä ja esitti syitä armahtamiseen
-tavalla niin rohkealla ja kaunopuheliaalla, että sanotaan suuren
-voittajan tulleen niin liikutetuksi, että antoi Ligariolle anteeksi.
-
-Ciceron runollisista yrityksistä on meillä tallella ainoastaan
-muutamia katkelmia, jotka osoittavat ennemmin kekseliäisyyttä kuin
-neroa. Eräässä puheessaan juttelee hän opintohalustaan, ja tunnustaa
-pitävänsä myöskin paljon vieraspidoista, joissa vapaasti saa sanoa
-mitä hänelle mieleen johtuu ja saa nauraa sydämensä pohjasta. Hän
-rakasti suuresti leikkipuhetta, mutta esitti aivan oikein, että
-pilan pitää tulla etsimättä ja ettei sitä voida oppia. Eikä koskaan,
-sanoo hän, sukkeluus tee niin hyvää vaikutusta, kuin silloin,
-kun se, joka sen sanoo, on hyvin totisen näköinen. Kreikkalaisia
-ihasteli -- hän suuresti heidän etevän kirjallisuutensa ja hyvien
-yhteiskunnallisten laitostensa takia, vaan moitti heitä siitä, että
-halveksivat totuutta. Demosteneen kaunopuheliaisuutta piti hän
-puhtaana täydellisyytenä. Kreikkalaisilta oppi hän myös pitämään
-arvossa ja ymmärtämään taidetta, ja hän näyttää tarkasti tunteneen
-aikansa etevimpien kuvanveistäjien ja maalarien teokset.
-
-Kirjoitellessaan teoksiaan oli hän uutterassa kirje vaihdossa
-kaiken arvoisten ja kaiken luontoisten miesten kanssa. Hänen
-kirjeensä Attikolle Athenaan ovat kirjoitetut 24 vuotena. Eräässä
-niistä kertoo hän, miten kerran taloonsa Puteolin lähistössä otti
-vastaan Caesarin ja miten häntä kestitsi. Eräässä toisessa pyytää
-hän ystäväänsä tulemaan hänen kirjekääryjään katsomaan ja ottamaan
-morsiamensa mukaansa. Kirjeessä Paetolle puhuu hän vieraistaan
-ja päivällisistään ja huvittaa itseään kompasanoilla. Muuten hän
-pilkkaa Paetoa siitä, että tämä oli saanut kovan luuvalon ja oli
-ollut pakoitettu lakkaamaan pöytänautinnoista. Cicero neuvoo häntä
-palaamaan vanhoihin tapoihinsa, etsien hauskojen toverien seuraa,
-sillä se enemmän kuin mikään muu tekee elämän onnelliseksi. Veljensä
-Kvinton kanssa oli hän mitä hellimmässä kirjevaihdossa, ja näistä
-kirjeistä on merkillisin se, jonka hän kirjoitti Kvintolle tämän
-saadessa Aasian maakunnakseen. Se on täynnä käytännöllistä viisautta
-ja jaloja aatteita. Hän neuvoo veljeään, kuinka tämän tulisi kohdella
-maakuntansa sekalaista väestöä kuinka hän pitäisi kurissa monellaiset
-alamaisensa. Hän noudattakoon mitä ankarinta rehellisyyttä ja itsensä
-hillitsemistä, älköön koskaan kuunnelko mairittelijoita tai saattako
-itseään toisten tahdon välikappaleeksi, ja pitäköön vihollisenaan
-jokaista, joka antaa tahi ottaa lahjoja -- lyhyesti, käyttäköön
-valtaansa niin, että alamaisilla ei koskaan ole syytä toivoa
-itselleen parempaa hallitsijaa, kuin hän. Ystävällisemmin ei Cicero
-kirjoittanut kellekään ystävistään, kuin kirjurilleen, orja Tirolle,
-jonka hän sairaana jätti Patraehen Siciliasta palatessaan. Eräässä
-kirjeessään ilmoittaa hän, kuinka suuresti hän Tiroa kaipaa, mutta
-lisää, että ennen kaikkea katsottakoon, mikä on hänen terveydelleen
-edullisinta, ja koko perheen nimessä rukoilee Tiroa, ettei tämä
-liian kiireesti palaisi kotiin ja siten antautuisi talvisen matkan
-vaivoihin, ja kertoo Tirolle kaikki ne Roman uutiset, jotka luuli
-häntä huvittavan.
-
-Juuri tämä Tiro kokosi Ciceron kirjeet ja kirjoitti myös hänen
-elämäkertomuksensa, joka kuitenkin on hävinnyt. Toinen hänen
-talonväestään, jota hän yhtä paljon rakasti, oli Sositheus, hänen
-esilukijansa, jonka kuolemaa hän suri kuin ystävän ikään. Kaikki
-nämä seikat Ciceron kirjeissä todistavat hänen hellää sydäntään,
-vaikka melkein kaikki, mitä me tunteellisuudeksi mainitsemme, oli
-tuntematonta Romalaisille, joiden isänmaanrakkaus tukahutti kaikki
-yksityiset tunteet.
-
-Ciceron teos _Vanhuudesta_ on esitetty puheenvaihtelun muodossa,
-johon osanottajaksi edellytetään censori Kato. Hän koettaa puolustaa
-eriskummallista väitöstä, että on hyvä vanhuutua, ja puolustaa sitä
-korvausteorian mukaan. Hän esittää kolme syytä, joidenka tähden
-vanhuutta yleensä pidetään surkeana: se tekee meidät kykenemättömiksi
-tehokkaasen toimintaan; se heikontaa ruumiin voimat, se kieltää
-meiltä melkein kaikki nautinnot ja lähentää meitä kuolemaa
-likemmäksi. Mitä ensinmainittuun tulee, niin on varminta uskoa
-useitakin tärkeitä valtiotoimia vanhoille, kokeneille miehille:
-perämies ehkä ei voi kiivetä mastoihin, mutta ei hän ohjaa laivaa sen
-huonommin, vaikka onkin ikämies. Toista syytä vastaan väittää hän
-voiman olevan ainoastaan verrattaissa suuremman tai pienemmän; eihän
-aivan usein ole tarvis kantaa sonnia selässään. Mitä nautintoihin
-taas tulee, pitää hän sitä etuna, eikä vahinkona, että ihminen on
-vapaana moisten tyrannien ikeestä, kuin himot ovat. Hän myöntää
-vanhuksista heidän tietäessään, että heidän seuraansa aivan vähän
-etsitään, tuntuvan siltä, kuin nuori sukupolvi työntäisi vanhat ihan
-syrjään; mutta se riippuu paljon myöskin heistä itsestään, heidän
-taipumuksistaan ja luonteistaan. Kaikki vanha viini, sanoo hän, ei
-vuosien kuluessa hapannu, ja sitä eivät myöskään kaikki luonteet
-tee. Meidän pitää torjua vanhuutta ja taistella sitä, kuin kipua
-vastaan. Samoin kuin nuoressa miehessä pitää aina löytyä jotakin
-vanhaa, niin pitää myös vanhuksessakin olla jotakin nuorukaisesta
-jälellä. Se, joka seuraa sitä periaatetta, saattaa tosin tulla
-vanhaksi ruumiiltaan, mutta ei koskaan sydämeltään. Cicero on aivan
-ihastunut maa-elämän huvituksiin ja kuvaa vilkkaasti sen riemuja,
-joita nauttimasta ei mikään vanhuus saata meitä estää. Jos joku
-kysyy iäkkäältä maanmieheltä, kenen hyväksi hän kylvää ja istuttaa,
-saattaa tämä vastata: Kuolemattomien jumalten hyväksi, jotka ovat
-tahtoneet että perisin nämät maat esi-isiltäni ja jotka myös
-tahtovat että jätän ne jälkeisilleni. Hän muistuttaa lukijoitansa
-myöskin siitä, etteivät harmaat hiukset ja rypyt yksistään saata
-vaatia kunnioitusta; ainoastaan kunniallisissa toimissa vietetty
-elämä saa loppupuolellaan osakseen ansaittua kunnioitusta.
-Puhuessaan viimeisestä pahasta, jonka vanhuus tuo mukanaan, kuoleman
-lähestymisestä, sanoo hän nuorille kuulijoilleen puheenvaihtelussaan:
-"Minä olen täydellisesti vakuutettu siitä, vanhat, rakkaat ystäväni,
-että teidän molempien isät nyt elävät, ja elävät elämää, joka yksin
-ansaitsee tulla sillä nimellä mainituksi", ja hän päättää esityksensä
-kauniilla sanakäänteellä, jossa vertaa maallista elämää satunnaiseen
-asuntopaikkaan, josta me olemme pois lähtevät yhtyäksemme ruumiista
-vapautettujen henkien onnelliseen seuraan.
-
-Teos _Ystävyydestä_ on omistettu Attikolle ja esitetään myöskin
-puheenvaihtelun muodossa, mutta se ei ole niin viehättävä kuin
-teos vanhuudesta. Itse pääpiirteet ovat lainatut Kreikkalaisilta
-filosofeilta, ja hän määrää ystävyyden ehdoiksi mielipiteiden
-täydellisen yhdenkaltaisuuden ja molemminpuolisen hyväntahtoisuuden
-ja rakkauden. Muuten arveli hän todellisen ystävyyden saattavan
-syntyä ainoastaan hyvien ihmisten välillä ja sanoi myös saattavan
-tapahtua, että ne ominaisuudet, joita luulemme jollakin ystävällämme
-olevan, löytyvät ainoastaan meidän mielikuvituksessamme. Hän myöntää
-hyvienkin henkilöiden joskus, kun niin sattuu, olevan vastenmielisiä
-ja sievän puhe- ja käytöstavan suuresti viehättävän. Ystävän tulee
-toisinaan sanoa meille vastenmielisiäkin totuuksia, mutta ne, jotka
-aina puhuvat siitä, mitä ovat meidän hyväksemme tehneet, ovat
-ikäviä seuralaisia. Ciceron oma luonne tulee ilmi tässä teoksessa.
-Hän käsittää aivan oikein todellisen ystävän velvollisuudet ja
-ominaisuudet, mutta selvästi osoittuu hänen tarkoittavan valtiollista
-ystävyyttä. Kun hän kuitenkin sanoo, että "ei löydy maailmassa mitään
-arvokkaampaa kuin ystävyys", on hän sillä sanonut lauseen, joka
-kaikkina aikoina on pysyvä totena.
-
-Cicero, joka arveli ihmismielen tuntemisen olevan puhujan
-tärkeimpiä ominaisuuksia, käytti myöskin kaiken vapaan aikansa
-tutustuakseen menneiden aikojen suurien miesten luonteisin. Mutta
-hän myöntää itsellään siinä suhteessa ei olleen juuri muuta ansiota
-kuin kääntäjän, sillä niin vakuutettu oli hän siitä, että Roman
-tuli kiittää Kreikkaa koko kirjallisesta sivistyksestään. Hänen
-kunnianhimonsa pääpyrintönä oli laatia yleistajuinen kirjoitus
-filosofiasta nimellä _Elämän oikeasta tarkoituksesta_. Molempien
-suurien ajattelijakoulujen edustajat esittävät vuoroon oppinsa.
-Epikurolainen sanoo: kuule luonnon ääntä, joka kehoittaa sinua
-etsimään huvitusta. Kärsiminen ei ole uhrausta, vaan hetkisen pahan
-valitsemista vastaisen korvauksen saamiseksi. Himojen raastaman
-mielen on yhtä mahdoton saavuttaa onnea, kuin taisteleviin puolueisin
-hajonneen kaupungin. Mutta miksikä, virkahtaa stoialainen, tuodaan
-nautinto hyveen neuvotteluun? Epikurolainen muuttuu pian himojensa
-orjaksi, ja syntyy ihmisluokka, joka menettää kaiken omaisuutensa
-kokeille ja suloisten hajuaineiden tekijöille. Epikurolainen
-opetti, että ei löytynyt mitään, jota voi pitää arvokkaana, muuta
-kuin nautinto -- ei tunnetta, ei mielenliikutusta, ei ruumiillista
-terveyttä voitu siihen verrata. Ja kuitenkin on kaikki nautinto
-niin lyhyttä, niin arvotonta, kun sitä jälestäpäin ajattelemme!
-Varmaankin synnyimme me jalompaan tarkoitukseen, eikä kenenkään,
-joka ansaitsee miehen nimeä kantaa, pitäisi hyväksyä oppeja,
-jotka kumoovat kaiken kunnian ja ritarillisuuden. Sitte esittää
-stoialainen koulunsa periaatteet. Hän pitää kunniaa korkeimpana ja
-luonnonmukaista elämää ihmisen tarkoituksena. Vääryys ja pahuus ovat
-enemmin meidän luontoamme vastaan, kuin köyhyys, kärsimykset tai muu
-ulkonainen pahe. Ruumiilliset nautinnot himmenevät hyveen loistosta.
-Jokaisella on paikkansa ja tarkoituksensa elämässä, ja jokaisen
-tulisi ottaa ohjaajikseen nuo vanhat kultaiset säännöt: "Tottele
-jumalia; tunne itsesi; kammo liiallisuutta". Kenpä, sanoo Cicero,
-saattaa olla moisen siveysopin sanomatonta suloutta ihastelematta?
-Mikä luonne historiassa tai runoudessa saattaa olla suurenmoisempi
-tai pysyväisempi kuin stoialaisten "viisas"? Koko maailman rikkaus
-on hänen, sillä hän yksin voi oikein käyttää kaikkea. Hän on vapaa,
-vaikka olisikin kahleissa; rikas, vaikka eläisi keskellä köyhyyttä;
-ihana, sillä sielu on ihanampi kuin ruumis; kuningas, sillä hän on
-oman itsensä herra, jota eivät ole maailman valtiaat; onnellinen,
-sillä hänen ei tarvitse muistaa Solonin varoitusta, että ensin on
-nähtävä miten päivät päättyvät, sillä siveä elämä on lakkaamatonta
-onnea. -- Cicero jatkaa sitte esitystään koettaen puolustaa
-vanhojen -- Sokrateen ja hänen koulunsa -- viisautta stoialaisten
-uusia aatteita vastaan. Aivan oikein liittävät he yhteen onnen ja
-hyveen, hyveen ja viisauden; mutta sen teki jo Aristoteles muutamia
-vuosisatoja heitä ennen. Siinä he tekevät virheen, että halveksivat
-elämän käytännöllistä puolta ja kieltävät meiltä rakkauden,
-ystävyyden, kiitollisuuden ja kaikki muut ihanat ihmistunteet. Hän
-vie meidät sitten takaisin Athenan autioihin lehtoihin, joissa
-Platon kuljeskeli, porttikäytävään, jossa Zeno opetti, laineiden
-luo, joiden pauhun yli Demosteneen ääni kaikui, ja lukemattomiin
-muihin muistettaviin paikkoihin. Verrattuina sen ajan kehnoihin
-ajattelijoihin olivat nämä vanhat filosofian jättiläisiä, joiden
-kirjoituksista kaikki vapaa oppi, kaikki historia, kaikki kielen
-hienontuminen oli saanut alkunsa. Ja suurin heistä oli Aristoteles.
-Mutta, kysyy hän, mikä on käytännöllinen loppupäätös kaikista näistä
-opeista: mikä on luonto? Selvää on että se on yhdistys sielusta ja
-ruumiista; mutta kuten sielun tulee vallita ruumista, siten tulee
-järjen vallita sielua. Hyve taas ei ole mitään muuta kuin järki
-täydellisyyteen kehittyneenä, ja ajatusvoima on jotakin jumalallista.
-Lapsessakin löytyy "hyveen kipeniä", puoleksi vaistomaisia käsitteitä
-rakkaudesta ja kiitollisuudesta, jotka kantavat hedelmää lapsen
-kypsyessä mieheksi. Vaiston kehoittamina viisautta etsimään, uhraavat
-miehet päivät ja yöt tieteelle, ja filosofit kuvaavat rauhallisissa
-tutkimuksissa onnelan saarilla vietetyn elämän riemuja. Mutta
-toiselta puolen eivät meidän sielumme koskaan pääse lepoon; meissä
-itsessämme kasvaa toimintahalu, ja elämä on vietettävä jonkinlaisessa
-toimeliaisuudessa. Vallitsevana pohjaperusteena todellisessa
-toimi-elämässä on kunnia. Palaten stoialaisten epäväitteesen, että
-viisas aina on onnellinen, kysyy Cicero: Voiko siis oikeastaan
-ketään, joka on sairas ja köyhä, sokea tai lapseton, maanpakoon
-ajettu tai rääkätty, sanoa "onnelliseksi", kääntämättä aivan nurin
-kielen käytäntöä? Ja siihen loppuu puheenvaihtelu. Cicero ei vastaa
-itse kysymykseen, vaan jättää sen yhtä ratkaisemattomaksi ja
-selittämättömäksi, kuin se oli ennenkin.
-
-Ciceron teoksesta _Akatemiallisia kysymyksiä_ on ainoastaan
-katkelmia säilynyt jälkimaailmalle. Penkerellä Varron huvilan
-ulkopuolella Kumaessa keskustelevat Cicero ja Attikus vanhan ja
-uuden Akatemian ansioista. -- Toinen puheenvaihtelu, joka, tapahtuu
-Ciceron huvilassa Tuskulumin luona, käsittelee aistimien petollisia
-ilmaisuja ja vaikeata tehtävää määrätä sitä paikkaa, jossa luulo
-muuttuu varmuudeksi. Me emme todellakaan ole varmat mistään, emmekä
-tiedä mitään. Sitte kääntää hän aineen toisapäin, tarkastaa sitä
-aineelliselta katsantokannalta ja päättää esityksen kysymällä, miten
-me, jotka emme edes käsitä oman ruumiimme rakennusta, saatamme luulla
-voivamme tunkea katseemme taivaan ja maan salaisuuksiin?
-
-Teoksessaan _Tuskulanumilaisia tutkimuksia_, harkitsee hän ystävineen
-muutamia kuolevaisuuden vaikeimpia kysymyksiä; sillä silloin,
-niinkuin nytkin, oli kuolema ihmiskunnan suurin ongelma. Vanha usko
-Elysiumiin (onnen valtakuntaan) ja Tartaroon (rangaistusvaltakuntaan)
-oli hävinnyt, ja Cicero kokee viittaamalla menneisin aikoihin
-todistaa kuoleman ei olevan pelkkää tyhjäksi tekemistä. Ihminen ei
-voi kokonaan hävitä olemasta; vainajien henget palaavat luoksemme
-öisin näyissä. Meidän sielussamme on katoomaton aavistus tulevasta
-elämästä: me kylvämme, jotta lapsillamme olisi viljaa korjattavana;
-me ponnistamme ja puuhaamme, jotta muut sitte ryhtyisivät työhön,
-halu ikuisesti elää ihmisten muistossa, sepä innostuttaa isänmaan
-ystävää ja martyyriä. Vaistomainen kuolemattomuuden tunne on voimakas
-meissä. Älkää uskoko, sanoo hän, todellisen helvetin kauhuja,
-älkääkä paratiisin lihallisia riemuja. Olkaa ennemmin yhtä mieltä
-Platonin kanssa, että sielu on ikuinen elin-aika ilman alutta ja
-loputta. Mikä voima muuten tekisi meille mahdolliseksi muistaa
-menneitä, aavistaa tulevia ja käsittää nykyisiä? Katsokaa aurinkoa ja
-tähtiä, vuodenaikain vaihdoksia, päivän ja yön vuorottelua, maata,
-joka kasvattaa hedelmiä ihmiselle, eläinkuntaa, itse ihmistä -- ja
-epäilkää sitte, onko olemassa olento -- meille näkymätön -- joka on
-luonut maailman ja hallitsee sitä! Cicero esittää Sokrateen lausumia
-samallaisia mietteitä ja sanoo moittien samalla kuoleman pelkäämistä
-ja itsemurhaa: jos vertaa elämää maan päällä ijankaikkisuuteen, on
-edellinen lyhyt kuin päiväkorennon elämä, joka kestää kesäpäivän ja
-joka on vanhuuteensa ehtinyt auringon laskettua. Perustakaamme siis
-onnemme maallisten nautintojen halveksimiseen ja hyveen ankaraan
-harjoittamiseen.
-
-Sitten käsitellään kärsimistä. Voiko mikään lohduttaa kärsivää?
-Viisas ei voi olla tuskista väliä pitämättä, mutta hän voi ne
-rohkeudella kantaa. Samoin on sielun kärsimisen laita; lääkityksen
-saa se ylevästä mielen rauhasta. Mutta ei kukaan kanna helpommin
-onnettomuuksiaan sentähden että pitää ne välttämättöminä tai
-sentähden että muut ovat niitä ennen häntä kantaneet. Ennemmin
-antautukoon kärsijä toimeliaasen elämään ja unohtakoon tuskansa
-muistaen, että vaikerrukset eivät hädästä päästä, eivätkä sovi
-miehelle.
-
-Viimeisenä kysymyksenä on, voiko hyvettä itsessään pitää riittävänä
-elämää onnelliseksi tekemään, ja vastaus siihen on myöntävä. Elämässä
-olemme me aina vallitsevan aatteen johdettavina; mutta ainoastaan ne
-ovat onnellisia, joiden mielet ovat kuin tyvenen järven pinta; joilla
-ei ole mitään varottavaa ja peljättävää, joita eivät huolet rasita,
-eivätkä himot polta, eivätkä veltostuttavat nautinnot heikonna -- ja
-sellaisen rauhan saattaa hyve yksin hankkia.
-
-Ciceron teos _Velvollisuuksista_ on kirjoitettu ohjeeksi hänen
-pojalleen tämän harjoittaessa opintoja Athenassa. Ydinkohtana on
-tässä kunnia, jolla, on velvoituksia kaikissa elämän oloissa.
-Luonteen koko aateluus perustuu näiden velvoituksien täyttämiseen,
-vaan niiden laiminlyöminen halventaa sitä. Me emme synny yksin
-itseämme varten, vaan sukulaisiamme ja isänmaata varten. Kunnia
-perustuu meidän luonteemme omaan oivallisuuteen, ja siitä lähtevät
-totuudenrakkaus, myötätuntoisuus ja vilpittömyys, kun sitä
-vastoin oikeudentunnon puute tulee ahneudesta, kunnianpyynnöstä
-tai itsekkäisyydestä. Cicero pitää julkista väkivaltaa vähemmän
-vihattavana kuin kavalaa konnamaisuutta. Sotaa on käytävä
-jalomielisesti, eikä ainoastaan tarkoituksella murhata mitä eteen
-sattuu. Joskus voidaan myös olla anteliaita toisen kukkarosta ja
-joutua vararikkoon tuhlaavaisella vieraanvaraisuudella. Jokainen
-on itseään lähinnä, mutta yleiset velvollisuudet muita kohtaan
-eivät saa kuitenkaan rajoittua ainoastaan niihin, jotka ovat meitä
-lähinnä veren, mielipiteiden tai puolue-etujen kautta. Meidän
-tulee menetellä niinkuin vanha laki käskee: "Ellös estäkö ketään
-menemästä juoksevan virran luo tai kieltäkö ketään sytyttämästä
-tulisoihtuaan sinun liedestäsi!" Kunniaan kuuluu myös rohkeus
-eli mielen ylevyys, jota seuraa kunnianhimon tavallisten pienten
-tarkoitusperien ylenkatsominen. Liikennöt ja käytöstapa vaikuttavat
-myös paljon luonteen muodostumiseen. Olla välittämättä muiden
-arvostelusta on pikemmin häpeämättömyyden kuin ylpeyden merkki. Huono
-käytöstapa synnyttää seuraelämässä samallaisen epäsoinnun, kuin
-väärä ääni musiikissa. Ei mikään ole vaikeampaa, kuin elämän-uran
-valitseminen, joka tavallisesti on tehtävä arvostelukyvyn vielä
-ollessa heikoimmallaan. Kalliin perintö, minkä isä saattaa jättää
-pojalleen, on avujen ja mainehikkaiden tekojen kautta saavutettu
-kunnia; ja surkeinta on nähdä, miten suvustaan huonontunut
-jälkeläinen vetää jalon perheen lokaan. Ciceron muistutukset
-ammateista ja elinkeinoista muistuttavat meidän päivistämme.
-Veronkantajat ja koronkiskurit olivat yhtä vihattuja silloin, kuin
-nytkin. Pikkukauppiaita ja käsityöläisiä milt'ei pidetty roskaväkenä,
-varsinkin jos he palvelivat ahneutta ja ylellisyyttä. Sitä vastoin
-pidettiin opettajana, rakennuttajana, maanviljelijänä ja --
-tukkukauppiaana olemista kunniana. Kauppamiestä, joka vetäytyi pois
-kauppapuuhista ja osti maatiluksen, ylistettiin tavattomasti. Osa
-päättyy kehoituksella, että kaikki käytännöllisesti panisivat toimeen
-periaatteensa; kukin kansalainen asettukoon paikalleen julkisessa
-elämässä, kun ajat niin vaativat; vaikka olisikin niin oppinut, että
-taitaa lukea tähdet ja mitata maan ympärystän.
-
-Toisessa kirjassa huomauttaa Cicero, että tavallisesti erehdytään
-suuresti edellytettäissä oman edun kärsivän siitä, että ollaan
-rehellisiä teoissa ja toimissa. Asian laita on aivan päin vastoin:
-tarkoitusten perille päästään ainoastaan rehellisyyden ja
-vilpittömyyden kautta, mutta ei suinkaan ilkeyden ja petollisuuden.
--- Toinen tärkeä kysymys on, miten ihmisten ystävyys ja luottamus
-ovat saavutettavat; sillä ei mikään voima voi vastustaa yleisen vihan
-virtaa, ja jos vapaus joskus on ollut kytkettynä, puree se syvemmin
-jälleen irti päästyään, kuin jos olisi aina ollut vapaana. Lyhyin
-tie miehen päästä todelliseen vaikutusvaltaan on se, että hän on,
-minä tahtoisi että muut häntä pitäisivät. -- Ken tahtoo pysyä kansan
-suosiossa, älköön riistäkö siltä isiltä perittyjä oikeuksia, älköön
-rasittako sitä epätasaisesti jaetuilla veroilla, älköön hävittäkö
-velkakirjoja ja ottako maata toiselta antaaksen sen toiselle. Samalla
-kuin miehen siten on huolta pitäminen yhteiskunnan ruumiin parhaasta,
-ei hänen kuitenkaan sovi unohtaa omaansa; mutta tässä suhteessa
-kehoittaa Cicero poikaansa seuraamaan Xenofonin talouden hoito-oppia,
-samoin kuin hän raha-asioissa neuvoo häntä pörssiherrojen luo, jotka
-saattavat opettaa hänelle näitä asioita paremmin kuin mikään filosofi.
-
-Viimeinen kirja alkaa Kato vanhemman lausunnolla: "En ole koskaan
-vähemmin toimeton kuin ollessani toimetonna, enkä koskaan vähemmin
-yksinäni kuin ollessani yksinäni". Cicero on yhtä mieltä hänen
-kanssaan yksinäisen, syrjäisen elämän eduista, mutta selvästi huomaa
-hänen sydämensä riippuvan kiinni julkisessa elämässä. Hän tarkastaa
-tässä kysymystä, kummanko tulee väistää, kunnian vai edun, jos
-molemmat joutuvat ristiriitaan, ja tulee siihen loppupäätökseen,
-ettei valan pitäminen ole kellekään turmioksi, sillä ei voi löytyä
-suurempaa turmiota, kuin väkivallan tekeminen omalle tunnolle.
-
-Kolmesta teoksesta, jotka Cicero on kirjoittanut valtiollisista
-asioista, on vielä osia tallella, nimittäin yksi puheenvaihtelu
-Hallituksesta ja kaksi Lakitutkimusta. Kaikki hänen historialliset
-teoksensa sitä vastoin ovat hävinneet.
-
-Mitä Ciceron uskonnollisiin käsitteisin tulee, on meidän muistaminen,
-että vanha monijumaloiminen oli sukupuuttoon kuolemaisillaan ja
-että ei ollut mitään muuta sen sijaan pantavaa, kuin filosofillisia
-mietteitä. Kirjoitelmassa _Jumalten olemuksesta_ tarkastaa hän
-kaikkia vallitsevia uskonkäsitteitä, mutta ei mainitse mitään
-omasta kannastaan. Väittelijöinä on tässä, samoin kuin muissakin
-puheenvaihteluissa, eri koulujen edustajia. Eräs puhuja julistaa
-kaikkien entisten filosofien mietinnöissään ilmeisesti erehtyneen,
-ja väittää kansan jumaluusoppia pelkäksi satukokoelmaksi. Ainoastaan
-epikurolaiset ovat oikeassa, lausuessaan, että ihmiskunnan yleinen
-usko osoittaa jumalia löytyvän, vaikka me emme mitään tiedä niiden
-ominaisuuksista. Muudan toinen väittää maailmakokonaisuutta
-jumaluudeksi, tai jumaluudeksi maailmakaikkisuuden sieluna olevaa
-henkeä. Kolmannen mielestä on varsin kummallista, että löytyy
-pahuutta maailmassa, jota sanotaan hyväätekeväisen voiman luomaksi
-ja johtamaksi. Keskustelu loppuu ilman että tullaan mihinkään
-ratkaisuun; mutta omana mielipiteenään esittää Cicero, että
-stoialaisten syyt ovat todenmukaisimmat. Mutta, sanoo hän, kaikkien
-totuuksien yhteydessä on muutamia vääriä käsitteitä, jotka ovat
-niin lähellä totuutta, että meidän arvostuksemme on vaikea löytää
-mitään varmaa tuntomerkkiä, josta ne voitaisiin eroittaa. Cicero ehkä
-ilmaisee oman epäilyksensä seuraavassa tarinassa, jonka hän panee
-erään epikurolaisen huulille.
-
--- Jos te kysytte minulta, mitä jumaluus on eli sen olemus ja
-ominaisuus, niin seuraan Simonideen esimerkkiä, joka, yksinvaltias
-Hieron tehtyä hänelle saman kysymyksen, pyysi päivän ajatusaikaa.
-Kun kuningas seuraavana päivänä vaati vastausta, pyysi Simonides
-vielä kaksi päivää. Ja kun hän siten lakkaamatta vaati kahdistettua
-ajatusaikaa antamatta mitään vastausta, ja Hiero oudoksuen kysyi
-syytä siihen, vastasi Simonides: "Sentähden että, mitä kauemmin
-ajattelen asiaa, sitä hämärämmältä se minusta näyttää."
-
-Toisessa teoksessa _Ennustamisesta_ esittää hän syitä, joista
-toiset puolustavat, toiset vastustavat Romalaisten uskoa enteisin,
-ennusmerkkeihin ja uniin, ja tulee siihen loppupäätökseen, että
-"järki kaikin tavoin on sitä vastaan, mutta usko sen puolesta."
-
-Irtonaisessa kappaleessa -- _Scipion uni_ -- sanoo hän: "Kaikilla,
-jotka ovat suojelleet, hyödyttäneet ja vieneet eteenpäin isänmaataan,
-on varma ja määrätty paikka taivaassa, jossa he onnellisina tulevat
-elämään ikuista elämää. Mutta niiden sielut, jotka ovat antautuneet
-lihallisiin nautintoihin ja tekeytyneet näiden orjiksi -- jotka
-nautintoja tavoittavien himojensa kiihoituksesta ovat rikkoneet
-jumalten ja ihmisten lakeja vastaan, -- ovat ruumiista erottuaan
-alituisesti liitävät maailman ympärillä, eivätkä pääse näihin
-(rauhan) asuntoihin ennen kuin monien vuosien harhailun jälkeen."
-
-
-
-
-Sallustius.
-
-
-Kuoli v. 35 e.Kr.
-
-Krispus Sallustius oli syntynyt Sabinilaisella Amiternumin alueella
-ja tuli aikaisin Romaan, jossa harjoitti opintoja ja muuten
-antautui nauttimaan kaikkea, mitä pääkaupungin elämä tarjosi.
-Samaten kuin kaikki muutkin hyvälahjaiset Romalaiset etsi hän
-mainetta valtiollisella alalla ja pääsi ensin kvestoriksi ja sitte
-tribuniksi. Hän yhtyi Caesarin puolueesen ja ajettiin sentähden
-pois senaatista, jonka tähden hän oitis lähti Caesarin luo, ja tämä
-antoi hänelle päällikön viran sodassa Pompejoa vastaan ja asetti
-hänet sitten prokonsuliksi, jossa sai mellastaa mielensä mukaan ja
-hyötyi suuresti. Syytettynä kiskomisista vapautettiin Sallustius
-Caesarin välityksestä. Vetäydyttyään pois virkatoimistaan, rakensi
-hän itselleen mukavan asunnon Romaan Kvirinuskukkulalle, nai Ciceron
-eroitetun puolison Terentian ja harjoitti sitten kuolemaansa saakka
-kirjallisia toimia.
-
-Hänen pääteoksestaan _Roman historia_ (vuodelta 78 vuoteen 67) on
-meidän aikoihin säilynyt ainoastaan katkelmia. Sitä vastoin ovat
-aivan täydellisinä meillä tallella kuvaus Katilinan kapinaliitosta ja
-sota Jugurthaa vastaan.
-
-Kuvauksensa _Sota Jugurthaa vastaan_ aloittaa hän vertaamalla
-persoonallisten etevyyksien ja rikkauksien katoovaisuutta henkisellä
-alalla tehtyjen urotöiden pysyväisyyteen; kunnianhimoa, joka oli
-kiihoittanut muinaisuuden mainioita miehiä seuraamaan esi-isiään
-mainetta ja kunniaa saavuttakseen, aikansa tapain turmelukseen,
-kun ihmiset kilvan koettivat kunnostaa itseään ylellisyydellä ja
-laiskuudella enemmän kuin hyveellä ja työllä. Hän johtaa sitte
-lukijansa muistamaan, miten Hannibal toisessa Punilaisessa sodassa
-enemmän kuin mikään muu vihollinen oli heikontanut Roman voimaa,
-ja että oli tehty liitto Numidialaisten kanssa, joiden kuningas
-Micipsa oli kasvattanut veljenpoikansa, nimeltä Jugurtha, yhtä
-huolellisesti kuin omatkin poikansa. Kun Jugurtha oli kasvanut
-mieheksi, saavutti hän rohkeudellaan ja viisaudellaan sekä omien
-maanmiestensä että Romalaisten kenraalien suosion, ja hänen setänsä
-oli kuollessaan palkaksi urhoudesta, jota Jugurtha oli osoittanut
-Numantian piirityksessä, perinnöksi määrännyt hänelle toisen puolen
-valtakuntaansa.
-
-Jaettuaan aarteet ja maat serkkujensa kanssa murhautti Jugurtha
-nuoremman heistä, Hiempsalin, ja pakoitti vallanhimoisilla
-pyyteillään vanhemman, Adherbalin, pakenemaan Romaan valittamaan
-senaatille. Peläten rangaistusta, laitti Jugurtha lähettiläitä
-Romaan, jotka runsailla lahjomisilla saivat aikaan, että senaatti,
-tekemättä mitään Hiempsalin murhan kostamiseksi, päätti jakaa
-Numidian molempien valtaan pyrkijöiden välillä; ja Jugurtha toimitti
-niin, että hedelmällisimmät ja väkirikkaimmat maat tulivat hänen
-osalleen.
-
-Sallustius kertoo nyt Afrikan asemasta ja sen asukkaista, mainiten
-useimpien kirjailijoiden pitävän sitä kolmantena maanosana.
-Pohjoisrannikolla asui alkuaan ainoastaan Getuleja ja Libyalaisia,
-ja myöhemmin Medialaisia ja Persialaisia, jotka olivat sotilaina
-palvelleet Herkulesta Hispaniassa. Nimen Medialaiset olivat
-Libyalaiset vähitellen vääntäneet nimeksi Maurilaiset; ja Getulien
-sekä Persialaisten jälkeläiset olivat perustaneet Numidian
-valtakunnan. Sitä myöhempänä aikakautena perustivat Foinikialaiset
-ja muut siirtolaiset useita kaupunkeja, ja Kyrenen asukkaista kasvoi
-mahtava kansa. Toisella puolen heitä asuivat Etiopialaiset, ja
-kauempana etelässä päin alkoi pitkä jono auringon paahtamia maita.
-Siihen aikaan, jolloin sota Jugurthaa vastaan alkoi, hallitsivat
-useampia punilaisia kaupunkeja Romalaiset preetorit; Maurilaisten
-hallitsijana oli kuningas Bocchus.
-
-Vakuutettuna siitä että Romassa kaikkea saattoi ostaa rahoilla teki
-Jugurtha uudelleen hyökkäyksen Adherbalin alueelle ja piiritti
-Cirta-kaupunkia, nykyistä Konstantinea Algierissa. Roman senaatti
-lähetti ruhtinaille käskyn, että heidän pitäisi lykätä riitansa
-erityisen tuomiokunnan ratkaistavaksi, mutta Jugurtha vakuutti
-ainoastaan ryhtyneensä varokeinoihin estääkseen Adherbalin vehkeitä,
-ja sillä vastauksella läksi lähettiläs kotiin. Adherbal lähetti nyt
-vuorostaan valituskirjeen senaatille, jonka jälkeen laitettiin uusi
-lähetyskunta varoittamaan Jugurthaa. Mutta siitä ei lähtenyt mitään
-hyötyä, ja kun Cirta oli pakoitettu heittäytymään viholliselle,
-surmattiin Adherbal ja hänen kanssaan kaikki kaupungin asukkaat.
-Nyt lähetettiin sotajoukko konsuli Kalpurnion johdolla Numidiaan.
-Jugurtha kuitenkin lahjoi päällikön, ja vale-antautumisen jälkeen,
-joka maksoi Jugurthalle muutamia norsuja ja nautaeläimiä, mitkä hän
-sittemmin sai takaisin, palasi konsuli Romaan. Mutta kansantribuni
-Memmius, joka vihasi ylimyksiä, yllytti kansaa vaatimaan että
-Jugurtha noudatettaisiin Romaan ja pantaisiin kanteesen. Se
-tapahtuikin, ja Jugurthaa käskettiin ilmaisemaan rikoskumppaninsa,
-uhalla että muuten surmattaisiin. Mutta toisen tribunin,
-Boebion, avulla, jonka Jugurtha oli lahjonut, teki hän tyhjäksi
-kansankokouksen päätöksen. Jugurtha, joka sitä paitsi runsaalla
-lahjomisella oli saanut erään uuden kilpailijansa salaa surmatuksi,
-sai nyt käskyn heti lähteä Romasta, ja hän tekikin sen sanoen: "Kurja
-kaupunki, sinut saisi kokonaan ostaa ja hävittää, jos vain löytyisi
-ostaja!" Kun sotaa häntä vastaan nyt jatkoi konsuli Albinus, saarsi
-hän öiseen aikaan romalaisten leiriin ja pani vastustajansa niin
-ahtaalle, että tämän täytyi myöntyä mitä häpeällisimpiin rauhan
-ehtoihin. Mutta senaatti julisti, ettei mitään rauhaa voitaisi tehdä
-ilman sen ja kansan suostumusta, ja tutkijakunta asetettiin vetämään
-kanteen alaisiksi ja rankaisemaan niitä, jotka olivat ottaneet
-lahjoja viholliselta.
-
-Sallustius huomauttaa tässä ohimennen Punilaisten sotien loputtua
-syntyneen mahtavia puolueita sekä kansassa että senaatissa; patriciot
--- ylimykset -- olivat kohottaneet valtavaatimuksensa, ja plebejit
--- alhainen kansa -- vapausvaatimuksensa niin korkealle, että ne
-uhkasivat valtiolle perikatoa.
-
-Metellus, toinen uusista konsuleista, voimakas ja rehellinen mies,
-tuli nyt Numidiassa Roman sotajoukon päälliköksi ja sai Jugurthasta
-ja tämän kenraalista Bomilkarista tärkeän voiton, joka herätti suurta
-riemua ja tyytyväisyyttä Romassa; mutta vihollisuuksia jatkettiin
-kuitenkin vaihtelevalla onnella. Kertomuksen päähenkilöksi tulee nyt
-Marius, Metellon alipäällikkö, jonka onnistui itselleen saada lupa
-palata Romaan, jossa hän valittiin konsuliksi. Sillä aikaa lisäsi
-Jugurtha sotavoimaansa pestaamalla Getuleja ja yllytti Mauretanian
-kuningasta Bocchoa julistamaan Romalaisille sotaa. Sallustius kertoo
-nyt muutamia hauskoja tapauksia, ja hänen kuvauksensa taisteluista,
-maan luonnosta, kansan tavoista ja sotajuonista, joita taistelijat
-käyttivät voittaakseen toisensa, ovat hyvin hauskoja. Metellus
-nolostui niin vastarinnasta, jota hänelle tehtiin, että hän, siihen
-sijaan kuin hänen olisi pitänyt voimakkaasti jatkaa sotaa, koetti
-välttää yhteeniskemistä. Sillä välin oli Marius osannut saattaa
-Metellon epäluulon alaiseksi ja samalla herättänyt kansassa suuria
-toiveita itsestään, jos pääsisi ylipäälliköksi. Se onnistuikin;
-Metellus kutsuttiin pois ja Marius valittiin hänen seuraajakseen.
-
-Kun Marius oli saapunut Afrikaan ja niin vähitellen totuttanut
-mukanaan tuodut apujoukot pelotta kohtaamaan vihollista, valloitti
-ja poltti hän monta tärkeätä kaupunkia ilman mainittavaa mieshukkaa
-Romalaisten puolelta, josta oli seurauksena, että Numidialaiset
-alkoivat pelätä häntä ylenluonnollisena olentona. Keskellä näitä
-voittoja tuli Marion sotajoukkoon lisäksi suuri ratsujoukko;
-sen oli Romassa koonnut Marion kvestori Sulla; häntä Sallustius
-esittää jalosukuiseksi mieheksi, joka suosi kirjallisuutta ja
-nautintoa, mutta rakasti vielä enemmän kunniaa ja oli varustettu
-ominaisuuksilla, mitkä pian tekivät hänet sekä Marion että
-halvimpien sotamiestenkin suosikiksi. Bocchus oli nyt liittynyt
-Jugurthaan, ja yhdistynein voimin viskautuivat he niin tulisesti
-Romalaisten päälle, että näiden mieshukka oli suurempi kuin
-kaikissa edellisissä taisteluissa yhteensä. Uudessa tappelussa
-paria päivää myöhemmin lyötiin barbarit uudelleen, ja Bocchus,
-jonka Marion luo lähetyt lähettiläät joutuivat rosvojen kynsiin
-ja Sullan ruokittaviksi, saatiin laittamaan lähettiläitä Romaan
-rauhaa rukoilemaan. Senaatin luvattua hänelle ystävyyttä ja liittoa,
-jos hän sitä ansaitsisi, pyysi hän päästä keskustelemaan Sullan
-kanssa. Se hänelle myönnettiinkin, mutta Sulla tuli paikalle vahvan
-vartiojoukon turvissa, jossa oli myös muutamia Balearialaisia
-linkojia, ja kuninkaan poika Volux tuli hänelle vastaan. Sulla,
-jota oli kehoitettu olemaan varuillaan, koska Jugurthan luultiin
-olevan lähiseuduilla, aavisti petosta, mutta kehoitti sotamiehiään
-pysymään rohkealla mielellä. Ei koskaan aseellisen miehen, sanoi
-hän, tarvitse kääntää selkäänsä viholliselleen. Ja niin saapuivat he
-vahingoittumattomina Maurilaisten leiriin. Yksityisessä neuvottelussa
-sitoutui Bocchus hiukan epäröittyään pettämään Jugurthaa. Tämä
-houkuteltiin useimpine seuralaisineen aseitta tulemaan muka
-rauhanpäätöksestä keskustelemaan. Väijyksistä hyökättiin heidän
-päälleen, ja Jugurtha jätettiin sidottuna Sullalle, joka vei hänet
-Mariolle. Itse ei Sallustius enempää kerro Jugurthasta, mutta muilta
-saamme me tietää, että hän ja kaksi hänen poikaansa kuletettiin
-vankeina triumfiretkessä Romassa. Kansan pilkkaamana ja sotamiesten
-rääkkäämänä heitettiin Jugurtha vankihuoneesen, jossa hän muutamien
-vuorokausien kuluttua menehtyi nälkäkuolemaan.
-
-Sallustion kertomus _Katilinan salaliitosta_ alkaa huomautuksella,
-että jokaisella ihmisellä, joka pyrkii kohoomaan muita luotuja
-olentoja ylemmäksi, on velvollisuutena koettaa elää toisella tavoin
-kuin elukat, ja pitää ajatusmahdin kunniaa ruumiillista voimaa
-parempana. Lyhyesti kuvattuaan Katilinan rohkeata, kunnianhimoista
-luonnetta, puhuu hän Roman perustajain avuista, ja huomauttaa
-sitäkin, että Athenalaisten urotekoja ylistettiin koko maailmassa
-mitä mainehikkaimpina sankartöinä, ja siitä tuli kiittää Kreikan
-suuria kirjailijoita, kun Romalaisilla sitä vastoin lahjakkaat
-miehet mieluummin toimivat kuin puhuivat ansioistaan. Hän osoittaa
-Roman kansan nyt suvustaan huonontuneen ja esittää, kuinka helposti
-Katilina, saituuden ja siveellisen turmion hävitettyä kaikki
-perusaatteet, saattoi niiden joukosta, jotka olivat tuhlanneet
-perityn omaisuutensa pelissä ja kalleissa nautinnoissa, koota
-ympärilleen kunniasta huolimattoman liittolaisjoukon, johon kuului
-muutamia senaattorejakin ja monta nuorta jalosukuista miestä.
-Sellaisten toverien avulla päätti hän kumota hallituksen, jo ennen
-otettuaan osaa tuumaan murhata useimmat senaattorit. Kun hänen
-ensimmäinen yrityksensä päästä konsuliksi oli rauennut tyhjiin, keksi
-hän uusia tuumia sekä Roman että koko Italiankin suhteen; niihin
-kuului myös yritys murhata Cicero, joka hänen sijaansa oli valittu
-konsuliksi. Vihdoin viimeinkin päätti hän panna toimeen julkisen
-kapinan. Eräs hänen liittoveljiään, Manlius, koetti Etruriassa
-yllyttää rahvasta ja ympärilleen koota rosvoja kaikenlaisia.
-
-Nyt puhuttiin jo yleisesti salaliitosta, ja senaatti päätti, että
-"konsulien tulisi varoa, ettei valtio kärsisi mitään vahinkoa".
-Sanoma tuotiin Manlion ruvenneen taisteluun, ja puhuttiin
-ennusmerkeistä ja enteistä, vieläpä orjien kapinahankkeistakin.
-Vaaran suuruuden mukainen väennosto tehtiin, levottomuus painoi
-kaikkien mieliä, kamala kauhistus valtasi kaikki kansanluokat ja
-naiset kohottelivat rukoillen käsiänsä taivasta kohden.
-
-Huolimatta monista varokeinoista, ilmestyi Katilina senaattiin,
-kun Cicero häntä vastaan piti mainion puheensa. Katilina koetti
-vastata, mutta kaikki läsnäolijat vaiensivat hänet huudoilla, että
-hän oli vihollinen ja kavaltaja. Hän uhkasi silloin sammuttaa
-ympärilleen sytytetyn tulen saattamalla kaikki perikatoon, ja
-matkusti heti Manlion leiriin, antaen Romaan jääneille tovereilleen
-tehtäväksi yleisen verilöylyn toimeenpanemisen ja kaupungin tuleen
-sytyttämisen, hänen itsensä johtaessa sotajoukon ryntäystä Romaan.
-Senaatille lähetti Manlius sen selityksen, että hän ja hänen,
-seuralaisensa olivat tarttuneet aseisin ainoastaan päästäkseen
-rauhaan koronkiskurien ja preetorien nylkemisistä. Katilina taas
-selitti kirjeessä väärän ja huonon kohtelun pakoittaneen hänet
-tuohon turmiokkaasen tekoon: sitä ansaitsemattomille miehille oli
-hän nähnyt suotavan kyllin kyllä kunnian osoituksia, mutta itse
-oli hän perättömien epäluulojen tähden ajettu maanpakoon. Hän
-kuljeskeli nyt kunniavartijaston saattamana, kuni olisi ollut korkea
-hallitusmies. Senaatti vaati Antoniota, toista konsuleista, kiireesti
-nostojoukoilla marssimaan häntä vastaan, kun sitä vastoin toinen
-konsuli, Cicero, jäisi kotiin kaupunkia suojelemaan.
-
-Sallustius huomauttaa tässä, että kaikki kansat auringon noususta
-sen laskuun saakka olivat Roman vallan alla. Rauha ja ylellisyys
-vallitsivat, mutta kuitenkin oli tyytymättömyys ikäänkuin ruttosaasta
-levinnyt kaikkien mieliin. Alemmat kansanluokat kadeksuivat ylempiä
-eivätkä näyttäneet olevan milläänkään, vaikka yhteiskuntaa kumoovat
-vaarat; niin lukuisina uhkasivat Romaa; sillä köyhällä ei ole mitään
-menetettävää. Sallustius mainitsee monta syytä tähän tilaan, muiden
-muassa kansanvallan sortumisen ja harvainvallan kasvavan vaikutuksen,
-lisäten kuitenkin, että tasavalta olisi joutunut perikadon partaalle,
-jos Katilinan vehkeet olisivat onnistuneet.
-
-Lentulus, eräs Katilinan liittolaisia, koetti saada apua
-Allobrogeilta, Gallialaiselta kansanheimolta, joka oli laittanut
-lähettiläitä Romaan; mutta lähettiläät ilmaisivat ne tarjoukset,
-joita heille oli tehty, ja kapinat, joita Katilina yllyttämällä oli
-saanut aikaan sekä itäisessä että läntisessä Galliassa, herättivät
-enemmän levottomuutta kuin kauhua. Romassa ryhdyttiin kuitenkin
-laajoihin tuumiin yleisen kapinan toimeenpanemiseksi, niin pian kuin
-salaliittolaisten sotajoukko lähenisi. Mutta Cicero sai aikaan, että
-etevimmät salaliittolaisista vangittiin ja vietiin senaatin eteen;
-sinne oli todistuksia heitä vastaan jo edeltäpäin koottu, joten
-syytetyt oitis pantiin vankeuteen. Nyt seurasi neuvottelu kavaltajien
-rankaisemisesta. Kajus Caesar vastusti liian suurta ankaruutta ja
-ehdotti, että päätettäisiin heidän tehneen itsensä syyllisiksi
-ainoastaan omaisuutensa menettämiseen ja että heitä pidettäisiin
-vankina jossakin kaukaisessa Roman valtioon kuuluvassa kaupungissa.
-Mutta Markus Kato sitä vastoin esitti, ettei jumalten suojelusta
-saada lupauksilla ja pelkurimaisilla rukouksilla, vaan varovaisuuden
-ja viisauden varokeinojen kautta; sentähden neuvoi hän, että
-syytettyjä kohdeltaisiin kuin kuolemaa ansaitsevia rikoksentekijöitä.
-Hänen mielipiteensä hyväksyivät useimmat, ja tuomio tehtiin
-sen mukaan. Sallustius lausuu tässä omana mielipiteenään, että
-muutamien harvojen kansalaisten avut olivat syynä Romalaisten moniin
-mainehikkaisin urotekoihin, ja ylistää molempia senaattoreja,
-esittäen heidän puheensakin. Me saamme sitten tietää, että Ciceron
-käskystä viisi liittoutuneista surmattiin samassa vankilassa, jossa
-Jugurtha oli päivänsä päättänyt.
-
-Sillä aikaa oli Katilina koonnut kaksi legionia, voimatta kuitenkaan
-hankkia mukavia aseita enemmälle kuin neljännelle osalle, jonka
-tähden hän Antonion lähestyessä vältti taistelua, siksi kuin oli
-saanut kuulla, mitä hänen puoluelaisensa olivat toimittaneet Romassa.
-Kun sanoma tuli heidän vangitsemisestaan ja surmastaan, lähtivät
-monet tiehensä Katilinan leiristä, ja jälellä olevien kanssa
-kiiruhti hän rientomarsseilla Pistoriaa kohden, toivoen pääsevänsä
-pakenemaan Galliaan. Mutta sinne-pääsö suljettiin häneltä; hänelle
-tulivat vastaan konsulien joukot, ja hän päätti sentähden koettaa
-sotaonneaan tappelunsa. Pidettyään kiihoittavan puheen joukolleen
-antoi hän tämän asettua kentälle vastapäätä vihollis-sotajoukkoa,
-jota johtaja muistutti, että tässä tuli taistella isänmaan, lasten,
-temppelien ja kodin puolesta. Merkki annettiin ja nyt alkoi taistelu,
-jossa molemmin puolin tapeltiin mitä suurimmalla vimmalla. Katilina
-täytti yht'aikaa velvollisuutensa sotilaana ja taitavana päällikkönä,
-ja huomattuaan omiensa joutuneen tappiolle syöksyi tulisimpaan
-tappeluun ja kaatui taistellen viimeiseen hengenvetoonsa. Sallustius
-lisää kaikkien salaliittolaisten kuolleen haavoitettuina etupuolelta
-ruumistaan, ja että urhoollisimmat Roman sotajoukossa joko kaatuivat
-tahi lähtivät taistelukentältä pahasti haavoitettuina. Patsas
-Florensin läheisyydessä osoittaa vielä, missä tämä taistelu lähes
-kaksituhatta vuotta sitten tapahtui.
-
-Sallustion _Roman historia_ käsittää kolmentoista vuoden ajan Sullan
-kuolemasta lukien Mithridateen sodan alkuun. Irtonaisia kappaleita,
-jotka tästä historiasta löytyvät jälellä kieliopin tekijöiden ja
-muiden kirjailijain teoksissa, on neljä puhetta, kaksi kirjettä
-yleisistä asioista ja muutamia lyhyitä katkelmia.
-
-Sallustion arvellaan muodostaneen kirjoitustapansa Tukydideen mukaan,
-ja Kvintilianus sanoo siitä, että sivistyneiden korvien kuulla ei voi
-löytyä mitään täydellisempää. On tehty huomautuksia niitä siveellisiä
-mietteitä vastaan, joita hän on pistänyt väliin kertomuksiinsa,
-ja arveltu niiden häiritsevän historiallisen kuvauksen tasaista
-kulkua; mutta se ei ole luettava Sallustiolle kovin suureksi viaksi,
-koska hänen tarkoituksenaan varmaankin oli "Jugurthassa" paljastaa
-ylimyspuolueen yleistä ja yksityistä siveettömyyttä, ja "Katilinassa"
-osoittaa seuraukset ylimysten paheista.
-
-
-
-
-Virgilius.
-
-
-Kuoli vuonna 19 e.Kr.
-
-Virgilius -- eli täydeltä nimeltään Publius Virgilius (myöskin
-Vergilius) Maro -- on meidän päiviimme saakka saanut pitää kunnian
-olla vanhan Roman yleisimmin arvostettu runoilija. Jo muutamia
-vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen olivat hänen runoelmansa
-nousseet sellaiseen maineesen, että niitä käytettiin kouluissa
-lukukirjoina, ja tietäväthän kaikki kumminkin yhden niistä, Aeneidin,
-vielä tänä päivänäkin olevan opetuskirjana koko sivistyneessä
-maailmassa. Keskiajalla, jolloin Kreikan kirjallisuus oli melkein
-unhotuksissa, luettiin kuitenkin Virgiliota hyvin uutteraan, ja
-se oli kaikille hyvin mieluinen kirja. Hänen teoksensa olivat
-ilmestyneet painosta 40 kertaa ennen kuin Homeron teoksia ruvettiin
-painamaankaan. Eräitten Virgilion runoissa tavattavien salaperäisten
-kohtain tähden muuttui hän keskiajan kansanluulossa loihtijaksi,
-josta taru tiesi kertoa monta kummallista seikkaa.
-
-Virgilius eli Auguston hallitessa ja romalaisen kirjallisuuden
-kultaisella aikakaudella. Hän oli syntynyt Mantuan läheisyydessä
-ja sai, vaikka oli vain vähäarvoisen tiilitehtailijan poika,
-huolellisen kasvatuksen, joka täydentyi Romassa, missä hän tutkiskeli
-viisaustiedettä, luonnontiedettä ja lääketiedettä. Perintötilansa
-menetti hän sisällisen sodan kautta, kun Augustus voittonsa jälkeen
-jakeli maapalkintoja vanhoille sotilailleen, mutta sai sittemmin
-korvausta keisarilta, kun tämä Maecenaan kautta oli tullut tuntemaan
-ja arvossa pitämään lahjakasta, rakastettavaa runoilijaa ja
-rauhaisaa, aivan vaaratonta kansalaista. Sen jälkeen eli Virgilius
-suloisessa levossa milloin maatilallaan Roman läheisyydessä,
-milloin Neapelissa. Ollen aina heikko terveydeltään, sairastui
-Virgilius paluumatkalla lyhyemmän Athenassa käynnin jälkeen ja kuoli
-Brundusiumissa (nykyisessä Brindisissä) lähes 51 vuoden vanhana.
-
-Virgilius esiintyi ensin kymmenellä paimenrunolla, _Bucolica_, joita
-myös kutsuttiin "Eklogeiksi", ja jotka ovat idyllisiä kuvauksia
-paimenelämästä Teokriton mallin mukaan, mutta paljon "hienonnettuja",
-melkeinpä hovipukuun. Näistä runoista on järjestykseltään neljäs,
-kirjoitettu 40 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja omistettu
-"Polliolle", erittäin huomiota ansaitseva sentähden, että sen
-sittemmin katolisena keskiaikana arveltiin sisältävän ennustuksen --
-Messiaasta. Todellakin puhutaan siinä pojasta, joka siihen aikaan
-syntyi konsuli Polliolle, ja runoilija ylistää laulussaan lapsen
-onnellista tulevaisuutta dityrambisesti ylevin, leijailevin sanoin,
-joista varsin helposti saattaa niille sellaisen valeselityksen antaa.
-Näin lausuu hän:
-
-    "Taas pian uudestaan jono vuossatain alkavi suuri.
-    Nään tulevan Saturnon ajan taas ja Astraean [Oikeuden jumalatar],
-    uuden myös sukuheimonkin. Olympost' alas tulleen.
-    Kaino Lucina [Valotar], sä suosiohos ota syntyvä poika
-    tuo, jota väistyvi Raudan aika ja kasvavi uusi,
-    maaliman piirin täyttävä kultainen suku...
-    Pois kuluv' on rikostemme jok'ainoa pieninkin jälki
-    hallitessas, sekä poistuva maaliman kauhu ja pelko.
-    Hän jumalten elohon on pääsevä. Ympärillänsä
-    vain urohot, jumalat näkev' on, mihin niin sekoittuin hän
-    rauhaisaa isien saa kunniass' hallita mailmaa.
-
-    Tervehdykseks maa suo halvat antimens' sulle...
-    Maidon itsestään kotihin nisin paisuvin vuohi
-    kantavi, eikäpä laumatkaan jalopeuroa pelkää.
-    Kukkia joukoittain sun kasvavi kehtosi kauneiks,
-    käärmeet kuolevi, myrkkyiset häviää tuhoruohot,
-    höysteit' Assyrian kaikk' antavi maat sadon runsaan."
-
-Runoilijan lähin teos _Georgica_, opetusruno maanviljelyksestä,
-muistuttaa myöskin kreikkalaisia malleja, erittäinkin Hesiodon teosta
-"Työ ja päivät", mutta se on samalla kertaa syntynyt reippaista ja
-vapaista itsenäisistä havainnoista, jotka sille antavat viehättävän
-alkuperäisyyden. Runoelma, joka alkaa rukoilemalla keisaria, että
-hän antaisi runollista henkeä, jakaantuu kolmeen kirjaan, joista
-ensimmäinen puhuu maanviljelyksestä, toinen puunistutuksesta, kolmas
-karjanhoidosta ja neljäs mehiläisten sikiöistä. Maanviljelijää
-neuvotaan kylvämään aikaisin, kyntämään syvään ja kyntämään kedot
-neljään kertaan. Hanhet, kurjet, pikkulinnut ja hiiret tulee hänen
-karkoittaa pois pellosta ja hävittää rikkaruohot. Mainitaan etuisia
-ja huonoja päiviä töitä varten ja häntä opetetaan ennustamaan
-ilmaa ilma-merkeistä ja eläinten käyttäytymisestä. -- Toinen kirja
-opettaa omena-, puuperuna- ja öljypuiden istuttamista ja varsinkin
-viinitarhan hoitoa. Viinijumalan apua rukoillaan, ja runoelmassa
-tavataan paikka paikoin oivallisia mietelmiä Italian erinomaisesta
-ilmanalasta ja hyvistä tuotteista sekä sen poikien urhoudesta. --
-Kolmas kirja puhuu karjasta ja hevosista. Hyvällä lehmällä pitää
-olla synkkä katse, ruma pää, voimakas niska, pitkälle alas riippuva
-kaulamallo, pitkäkkäät kyljet, hieno pää, kapea vatsa, pyöreä selkä
-ja rikasjänteinen rinta. Parhaat ovat kastanjan ruskeat ja harmaat;
-huonoimmat valkeat ja vaalean harmaat. -- Neljäs ja viimeinen kirja,
-joka on omistettu Maecenaalle, puhuu pelkästään mehiläisistä,
-joiden hunaja ennen sokeriruovon löytöä oli tärkeämpi, kuin mitä
-se sittemmin on ollut. Siihenkin osoittaa Virgilius olevansa
-hyvin perehtynyt ja mieltynyt, vaikka hän monissa kohdin on aivan
-harhateillä, niinkuin esim. pitäessään mehiläisten noukkivan poikasia
-itselleen lehdistä ja kukista ja hunajan sateena putoovan alas
-taivaasta.
-
-Virgilion viimeinen ja suurin teos on sankarirunoelma _Aeneis_ eli
-"Aeneidi", laulu Aeneaasta, Troijan häviön jälkeen pakoretkillä
-harhailevasta sotilaasta, joka monien vaarallisten retkien perästä
--- vihdoin laski maalle Latiumiin ja perusti sinne Alba Longan
-kaupungin, josta johtui Roman alkuperä.
-
-Tämäkin kahteentoista lauluun jaettu runoelma on jäljennös
-kreikkalaisista malleista. Virgilius koetti päästä samaan asemaan
-Romassa, kuin Homerolla oli ollut Kreikassa. Jossakin määrässä hän
-siinä onnistuikin, vaikka hän alkuperäiseltä voimalta jäi esikuvaansa
-paljoa jälemmäksi. Laulu Aeneaasta, jonka edellinen puoli kertoo
-sankarin harharetkistä ennen hänen Latiumiin saapumistaan ja jonka
-jälkimmäinen puoli sisältää jotensakin pitkäjuonisen kuvauksen
-tappeluista, joita Aeneaalla oli taisteltava Italiassa, ennen
-kuin siellä sai pysyväistä jalan sijaa, tuli aikansa romalaiseksi
-kansallis-epokseksi, ja sen on hienolla, viehättävällä kielellään
-onnistunut pysyä suuressa maineessa meidän päiviimme saakka.
-
-Runoelman sisällys on lyhyesti seuraava. Seitsemän vuotta
-harhailtuaan Troijan valloituksen jälkeen saapuu Aeneas Siciliaan,
-ja aikoo juuri mennä etsimään sitä maata, jonka kohtalo oli hänelle
-luvannut, kun Troijalaisia vihaava Juno antaa myrskyn ajaa hänen
-laivansa Afrikan rannikolle, missä kuningatar Dido parhaallaan
-rakentaa Karthagon kaupunkia. Kuningatar ottaa ystävällisesti vastaan
-Aeneaan ja hänen seuralaisensa, mutta vielä lujemmaksi vahvistaakseen
-hyvää väliä, herättää sankarin äiti, Venus, Didon sydämessä palavan
-rakkauden Aeneaasen. Lemmestyneen kuningattaren kehoituksesta kertoo
-Aeneas menneet vaiheensa, puhuu Kreikkalaisten ryntäyksestä Troijaan
-ja kuvaa kaunopuheliaasti, kuinka kaupunki miekkaan ja tuleen sortui.
-Näin sanoo hän muun muassa:
-
-    "Kuulla myös tahtonet, loppu mik' olj Priamon kovan onnen?
-    Nähdessään asuntonsa ja kaupungin hävityksen,
-    nähdessään vihollisten huoneisin sisempiinkin
-    tunkevan, ottavi hartioilleen iän heikontamille,
-    jäykkänä vuosist' unhoon jäänehet hän asehensa,
-    vyöttää myös kupehilleen tylstynehen teräsmiekan;
-    niin kulun ohjaa sitten varmaa kuoloa kohti".
-
-Kun vanhan kuninkaan puoliso näkee vanhuksen tulevan nuorukaisen
-varusteihin puettuna, virkahtaa hän:
-
-    "Voi mikä toivottuus on, puoliso raukkain,
-    saanut sun varuksiin? Sano, minne sä pyrkiä aiot.
-    Moisia puolustajoita ja moist' ei kohtalo turvaa
-    kaipaa. Suottapa Hektorkin jalo sois apuansa.
-    Väistyös tänne sä nyt! Tämä alttari kaikkia suojaa,
-    tai myös kuollaan yhtenä kaikki!"
-
-Nyt syöksyy Priamon poika Polites sisälle Neoptolemon takaa ajamana,
-joka vanhempien silmäin edessä surmaa nuorukaisen keihäällään.
-Epätoivoinen vanhus puhkee vaikerruksiin nähdessään tämän kamalan
-teon ja viskaa heikolla kädellään murhaajaa kohti peitsensä, joka
-julmuria haavoittamatta jää kilven kupuraan riippumaan. Raivostuneena
-huudahtaa Neoptolemus:
-
-    "Siis sana vie sekä uutiset joutuhun saata
-    nyt isällein Akilleylle ja kerto'os mun tuhotöistäin,
-    myös kuink' unhotin jo mä kaikk' hänen antamans' ohjeet!
-    Nyt heti kuole! Sen lausuen laahaa hän pojan hurmeess'
-    alttarin juurehen oitis vanhuksen vapisevan,
-    käärivi niin vasempaan kätehens' tukan, oikea nostaa
-    miekan, kahvoa myöten sen upottaa ukon kylkeen.
-    Päättyi niin Priamon elo, niin Osatar hänen päiväns'
-    loppuun surkeahan vei, kun palavan olj nähnyt
-    Troijan, valtans' sortuvan hän, jok' oli valtias muinoin
-    Aasian maiden, kansojen niin useoiden".
-
-Kun kaikki toivo on menetetty, päättää Aeneas yhdessä likeisimpien
-sukulaistensa ja muiden kokoontuneiden seuralaisten kanssa paeta yli
-meren uutta kotia etsimään. Hän tekee monta yritystä uutta kaupunkia
-perustamaan, mutta ilman menestystä, ja ohjaa vihdoin kulkunsa
-Italiaa kohden, jossa hän ennustusten mukaan vihdoin on saava
-toivonsa täytetyksi, ja on jo perille saapumaisillaan, kun myrsky
-viskaa hänet Afrikan rannikolle.
-
-Lemmettären käsivarsilla kahlehdittuna on Aeneas nyt valmis
-ainaiseksi jäämään Didon luo, mutta silloin saa hän Jupiterilta
-käskyn lähteä Karthagosta ja purjehtia Italiaan. Taisteltuaan ankaran
-taistelun itsensä kanssa, tempautuu hän irti ja pakenee. Mielettömän
-surun sortamana surmasihe silloin Dido.
-
-Myrsky ajaa Aeneaan Siciliaan, jossa hän laatii kuolinuhrin
-isälleen. Väsyneinä tähän kiertolaiselämään koettavat Troijalaiset
-naiset polttaa laivat, mutta rankkasade tekee tyhjäksi tämän
-tuuman. Täten varoitettuna päättää Aeneas Siciliaan jättää vaimot
-ja ukot; itse lähtee hän täysivoimaisten miesten kanssa edemmäksi
-ja saapuu vihdoin Italian rannikolle Kumaesen. Sieltä lähtee hän
-kohta etsimään Sibyllan luolaa. Noita-akka ilmoittaa hänelle, mitä
-sotia ja vaaroja hänellä vielä on odotettavana, ja opettaa hänelle,
-kuinka hän on löytävä tien tuonen valtakuntaan. Sibyllan saattamana
-ohjaa hän kulkunsa alas varjojen maahan, ja näkee siellä Didon,
-joka vaiti ollen ja suutuksissaan kääntyy hänestä pois. Autuuden
-valtakunnassa tapaa hän isänsä Ankiseen; tämä näyttää hänelle hänen
-jälkeistensä sielut sekä Alba Longan ja Roman tulevat hallitsijat,
-joista runoilija tietysti ylinnä muita mainitsee Auguston. Kun Aeneas
-jälleen on palannut ylämaailmaan ja tavannut matkakumppaninsa,
-purjehtii hän Kumaesta Kajetaan.
-
-Sen jälkeen seuraa jälellä olevissa kuudessa runossa pitkä vaan ei
-juuri huvittava historia niistä monista taisteluista, joita Aeneaan
-vielä tuli kestää, ennen kuin hän vihdoin, viimeiseksi pantuaan
-hengiltä sitkeähenkisen Rutuli-prinssin Turnon, pääsi rauhaan uudessa
-kotimaassaan.
-
-
-
-
-Horatius.
-
-
-Kuoli vuonna 8 e.Kr.
-
-Se mieltymys, jota lähes kaksi tuhatta vuotta kaikki romalaisen
-kaunokirjallisuuden ystävät ovat osoittaneet Kvintus Horatius
-Flakkolle, perustuu hänen syvään ihmisluonnon tuntemiseensa,
-hänen iloiseen, suruttomaan elonfilosofiaansa ja hänen hienoon,
-huolelliseen kieleensä, joka on voimakasta ja samalla viehättävää.
-
-Hänen isänsä oli ollut orja, mutta vapautettiin ja osti sen jälkeen
-pienen maatalon Venosan läheisyydessä Apuliassa, jossa poika kasvoi
-mieheksi mitä ihanimmassa luonnossa. Runoilija itse kertoo, kuinka
-huolellisesti isä valvoi hänen opintojaan ja osoittamalla esikuvia
-teroitti häneen hyvettä ja siveyttä. Sittemmin vietti hän jonkun
-ajan Athenassa ja tapasi siellä Bruton, joka oli matkalla Syriaan,
-ja tämä sai hänet rupeemaan yhden legioninsa päälliköksi. Useissa
-hänen runoelmissaan on sivuviittauksia sotaretkeen Aasiassa, jonka
-kestäessä hän eräässä käräjätilaisuudessa ensi kerran yritti
-laatimaan ivallista kirjoitusta. Runoilijan sota-ura loppui Bruton
-jouduttua tappiolle Filippin luona. Tästä kovan onnen päivästä laulaa
-hän Pompejolle:
-
-    "Paon Filippin seurassais olen kestänyt,
-    ja maineetonna kentälle kilpi jäi,
-    kun miehuus murtui ja sankar uljas
-    kosketti tannerta kurjaa leuoin."
-
-Kun Horatius palasi Romaan, oli hänen isänsä kuollut ja hänen
-omaisuutensa otettu takavarikkoon. Itse lausuu hän kotiin
-palauksestaan:
-
-    "Leikatuin siivin maahan sain -- isien jumaloita
-    vaill', isän kartanoai -- niin mun sai rohkea kurjuus
-    ryhtymähän runotyöhön".
-
-Hänen ensimmäiset yrityksensä olivat enimmäkseen ivallisia
-moitehyökkäyksiä tunnettuja henkilöitä kohtaan. Mutta jo silloinkin
-hän toisinaan sepitti lyyrillisiä runoelmia, jotka uhkuivat lämmintä
-tunnetta ja hellää isänmaanrakkautta. Niin kuvaa hän oodissa, jonka
-omisti Roman kansalle, autuaitten saaria, sellaisina kuin hän ne oli
-haaveissaan nähnyt: onnen ja rauhan kotina. Toisessa ilmoittaa hän
-rakkauttaan rauhalliseen maaelämään:
-
-    "Se onnekas, ken puuhist' erillään,
-    kuin entisaikain kuolevat,
-    käy isäin pellot omin härin kyntämään
-    ja kiskureilta rauhass' olla saa".
-
-Mielikuvituksensa voimaa ja suurta kuvaamistaitoaan, joka kykeni
-synkkiäkin kuvia luomaan, osoittaa hän öisessä kuvauksessa, missä
-hän esittää loihtuakka Kanidian muutamien muiden painajaisämmien
-avulla rääkkäävänä kuoliaaksi pientä poika raukkaa, jonka he tekivät
-valmistaakseen lemmenjuomaa hänen maksastaan. Noita-akat tuodaan
-myöskin esiin ivarunoelmassa, jossa esitetään, miten he ovat
-loihtimassa vanhalla hautauspaikalla Eskvilinumin kummulla ja siellä
-
-    "Raappivat kynsin maata, hampain silpovat lampaan
-    rikki ja kuoppaan kauhoilevat veren, haamuja, joita
-    siit' esihin tulis, joilta he mielivät vastimen saada".
-
-Siinä saapuu ilmoille käärmeitä ja "helvetinkoiria" joukoittain, ja
-näky on niin kauhea että punertava kuu kätkeytyy hautakiven taakse,
-päästäkseen sitä näkemästä. Mutta silloin halkeaa vanha viikunapuinen
-Priapus-kuva, ja pelästyneet ämmät pakenevat sellaista kyytiä, että
-mikä hukkaa korkean tekotukkansa, mikä tekohampaansa, loihtusiteensä
-ja yrttinsä. Tämän ilmeisen pilkanteon ohessa ansaitsee kuitenkin
-mainitsemista, että Horatius toisessa paikassa selittää olevansa
-erään noita-akan vaikutusvoiman alaisena niiden soimaavien puheiden
-takia, joita on tästä akasta käyttänyt, ja on valmis antamaan hänelle
-hyvitystä.
-
-Vähitellen tuli runoilija tunnetuksi, ja kirjoituksistaan saaduilla
-tuloilla hankki hän itselleen paikan veronnosto-toimistossa, ja
-pysyi tässä virassaan monta vuotta. Ystäviensä Virgilion ja Varion
-kautta pääsi hän Maecenaan tuttavaksi, joka pian niin ihastui
-miellyttävään runoilijaan, että vei hänet likeisimpään seurapiiriinsä
-ja lahjoitti hänelle sen sabinilaisen maatalon, josta Horatius
-sitten runoissaan niin monesti laulaa. Jyrkkänä vastakohtana
-siihen hauskaan, rauhalliseen elämään, jota hän täällä vietti
-ja johon "kaikessa vaatimattomuudessaan" osaa ottamaan hän tuon
-tuostakin kutsui vaativammat ystävänsä, kuvaa hän pilarunoelmassa
-rohkeilla mutta tosilla väreili Roman metelikästä, vaivaloista
-elämää, joka ei näytä koskaan häntä miellyttäneen. Tässä ja muissa
-kohdin levittää hän eteemme mitä elävimpiä tauluja suuresta
-maailmankaupungista. Me näemme väen tungoksen kaduilla, ansiota
-haluavia ja vetelehtijöitä sekaisin. Raskaiksi kuormitetut vaunut
-ahtailla kaduilla, hautakulkueet, tekeillä olevat rakennustyöt,
-karanneen porsaan kadun ojassa, hullun koiran, kerjäävän veijarin,
-joka on olevinaan rampa, ja pienet katupojat, kaikki näkee hän ja
-kaikki kuvaa hän elävästi ja sattuvasti. Hän vie meidät teaatteriin,
-jossa olemme kuulevinamme parterrin kättentaputukset ja ihastushuudot
-loosiriveistä, joko sitte kappale niin miellyttää tai tavattoman
-hyvin onnistunut puku. Siellä seuraamme häntä ajan mukaiseen
-päivälliskestiin, jossa Maecenas on läsnä ja hänen mukanaan kaksi
-hänen loisioistaan eli lautasennuolijoistaan, ja jossa Varius,
-suosittu näytelmänkirjoittaja, esiintyy sukkelana ja leikillisenä,
-kuin ainakin. Hänen läheisyydessään istuu tai makaa nuori keikari,
-joka ajattelee lemmityistään ja huoahtaa, kun uusi laulajatar
-esittää erästä Sapphon runoelmaa. Viinipikari kulkee ympäri seuraa
-ja keskustelu käy metelikkääksi, mutta vihdoin vieraat lähtevät
-tiehensä, iloissaan päästessänsä rauhaan tunkeilevalta nuorelta
-kirjailijalta, joka välttämättömästi tahtoo heidän kuullen lukea
-kirjoittamansa teoksen.
-
-Kaikesta näkyy, että Horatiolla on ollut vapaa pääsö Roman
-hienoimpiin seurapiireihin ja että hänen tuttavinaan ovat olleet
-sen ajan etevimmät miehet. Hän kertoo itse sen alussa herättäneen
-kateutta; mutta samassa määrässä kuin hänen runoilijamaineensa
-kasvoi, lakkasi panettelu. Kuitenkin pysyi Horatius yhtä
-vaatimattomana kuin ennenkin ja rakasti yhä vielä yksinkertaista
-elantotapaa. Myöskin kutsuessaan rikkaat ystävänsä maatilalleen sanoo
-hän suoraan, ettei heillä ole odotettavissa muuta kuin halpaa, mutta
-hyvin valmistettua ruokaa, siisti pöytäliina, puhtaat servetit ja
-peilikirkkaat vadit ja juomakannut. Nähtävästi ei hän voinut sietää
-niitä ylellisen "loistoisia" aterioita, joissa muinaisina aikoina
-rikkaat ja korkeasukuiset herkkuilivat yhtä usein kuin nytkin, ja
-jotkut hänen terävimmistä pilarunoelmistaan ivaavat juuri tämän
-ylellisyyden terveydelle ja rahakukkarolle haitallisia vaikutuksia.
-Hän haluaa yksinkertaista ruokaa, mutta parasta laadultaan, sillä,
-sanoo hän varoittaen:
-
-    "Voithan nähdä, kuin kalpeina kaikki
-    nousevat herkukkaast' ylös pöydäst'. Uupunut ruumis
-    itseään rasittaa sekä sielua eilisin virhein,
-    niin jumaltuulahdustaan vaivuttain osans' maahan.
-    Toinen taas, joka oitis kyllin syönehen ruumiin
-    helmahan saattavi unten, nousevi virkkuna toimiin."
-
-Ei ole ensinkään välttämätöntä elää ylellisesti, vaikka onkin siihen
-varoja; saattaahan omaisuutta parempaankin käyttää:
-
-    "Sulla mit' jäljell' on, eik' oo parempaa, mihin käyttää?
-    Miks, rikas, puute on suotuna syyttä, ja miksi
-    vanhat raivoilee jumalperheet? Miks isänmaalle,
-    kunnoton, et mitä suo, kun röykkiös onpi niin suuri?
-    Yksin sulle vain, tietenkin, hyvin käyköhön aina.
-    Oi, mikä aihe on tuo vihollisten vastedes nauraa!"
-
-Horation rakkaudenrunoista huomaa, että hän nuoruudessaan innokkaasti
-on antautunut nuoruuden huvituksiin; mutta, vaikka hän helposti
-viehättyi kauneudesta ja suloudesta, huomaa helposti, ettei hän
-koskaan ole ollut syvemmin rakastunut. Hänen lemmenlaulujaan on
-sentähden verrattu kauniisin, loistavavärisiin kukkiin, joilla ei
-ole mitään hyvää hajua. Kuitenkin ovat myöhempiaikuiset runoilijat
-lemmenlauluissaan lainanneet sekä niiden kaunottarien nimet, joita
-Horatius on ylistänyt, että myöskin omistaneet itselleen suuren osan
-niistä komeista lauselmista, joilla hän kohteliaisuutensa esitti.
-Horation olikin muuten helpompaa leikillisesti osoittaa rakkauden
-tuskallisia vaikutuksia muihin, kuin kuvata itseään sen onnettomana
-uhrina. Samalla kuin hän osasi taitavasti ivaten mukailla serenaadia,
-taisi hän kuitenkin voimallisesti kuvata sukkamielisyyden tuskia.
-Avioliittoa piti hän isäin tavalla kunniassa, mutta senkään oikea
-kotiliesi ei ole, arvelee hän, Romassa. Se viihtyy, samoin kuin hän
-itsekin, parhaiten maalla:
-
-    "Jos vaimo kunniakas siten hoitelee
-    taloa, pienokaisiaan;
-    jos kuin Sabinitar tai vaimo ruskea
-    Apulialaisen reippahan
-    pyhän lieden latoo puita täyteen hän,
-    kun väsyneenä kotiin palaa mies,
-    jos tarhaan sulkee karjan leikkisän
-    ja täydet nisät tyhjentää
-    ja laskee somaan kulppoon uutisviiniä
-    ja itse ruoan valmistaa:
-    minull' ei Lukrinon ois ustrit mieluummat."
-
-Horation runoelmista kumpuvat kuitenkin ne, jotka hän on kirjoittanut
-ystävilleen, hänen syvimmästä sydämestään, ja hänen siveellinen
-vakavuutensa ei ole milloinkaan lujempi, kuin hänen vastustaessaan
-aikansa rikkauden ja turhamielisyyden julkeita pyyteitä. Itse
-puolestaan on hän onnellinen ja halpaan kohtaloonsa tyytyväinen. Jos
-hän olisi tullut vaativampaan asemaan, sanoo hän:
-
-    "Oitis suuremmat tulot saatava ois minun ollut,
-    ois kylät käyskenneltävä, matkaan vietävä toinen,
-    ken vain, jotta en näyttäis maalla ja vierahan luona
-    yksinäin kulkevan; täytyis palvelijoit' useampi,
-    myös hepoloit' elätellä ja vaunuin kulkea...
-    Siinäpä kohdin, muissakin viel' useoiss', senatoori,
-    hauskemp' paljon on mun kuni sun".
-
-Ja mitä hyödyttää kaikki rikkaus, kaikki luuloteltu suuruus?
-Meidän kaikkien täytyy kuitenkin kuolla, ja kuolema tekee kaikki
-samallaisiksi.
-
-    "Luot' ostopuistoin lähdet ja kartanon,
-    jon rantaa Tiber huuhtovi keltainen;
-    sä lähdet; aarteet vaivoin kootut
-    perijä jälkehes saapi kaikki.
-
-    Oot rikas, Inakosta sä polveut --
-    ei auta se! -- oot köyhä ja alhainen
-    ja elät paljaan taivaan alla --
-    uhr' olet Orkon armottoman.
-
-    Kaikk' yhtä tietä käymme, ja kaikkien
-    jo hylkkyy uurna; nyt tahi myöhemmin
-    käy esiin arpa, saattain lautoin
-    maanpakohon ikipäiviks' meidät."
-
-Tähän käsitykseen elämän lyhyydestä ja "ikuisesta maanpaosta",
-joka sitten meitä odottaa, liittyvät tietysti runoilijan innokkaat
-kehoitukset nauttimaan pakenevaa päivää. Maecenaskin saa neuvon,
-ettei liian paljon vaivaisi päätään valtion asioilla ja sillä mitä
-tapahtuva on.
-
-    "Meilt' yöhön mustaan jumala viisaasti
-    kohtalot kaikki kätkevi vastaiset,
-    ja hymyilee, kun ylenmäärin
-    vaikeroi ihminen. Nykyaikaa
-    Sä oikein käytä. Vauhdilla virran muu
-    rientävi poispäin."
-
-Itsestään on selvää, että Horatius, joka oli niin läheisessä
-yhteydessä useiden keisarin suosikkien kanssa, joille hän omisti
-ylisteleviä runoelmia, ei saattanut, runoelmissaan olla itse suurelle
-Augustolle kunnioitustaan osoittamatta. Sen hän tekikin, ja jos
-hänestä saattaisikin sanoa, että hän näissä vallalle ja mahtavuudelle
-omistamissaan runoissa ei säästänyt tavallisia korulauseita, niin
-ei hän kuitenkaan kokonaan unohtanut omaa vapaata itsenäisyyttään
-majesteetin edessä. Hän ylistää miltei liioitteluun asti Caesarin
-avuja, neroa ja suuria hallitsijalahjoja, mutta hän tekee sen, siltä
-ainakin näyttää, täydestä, vilpittömästä vakuutuksesta.
-
-Ollen koko olemukseltaan ajattelevaa luonnetta ei Horatius saattanut
-olla tekemättä taidetta, jota itse harjoitti, mietintöjensä
-esineeksi, ja useissa kohdin hänen runoelmissaan tavataan havaintoja,
-jotka osoittavat, ettei hän ainoastaan vaistomaisesti seurannut neron
-johdatusta. Niin sanoo hän muutamassa satiirissaan:
-
-    "Lyhyys tarvitahan, jott' aatos juoksisi eikä
-    verhouis ongelmiin väsyneiden korvien vaivaks.
-    Kieli, milloin leikkisä, milloin taas juro ollen,
-    selvänä ilmaiskoon puhujan, runonlaatijan taiteen,
-    mailmanihmisen myös, joka säästäin voimia tuota
-    kuin ohennuttaa uuttera ollen."
-
-Ja erityisessä runomuotoisessa kirjeessä -- _kirje Pisoille_,
-joka on saavuttanut niin suuren maineen ja jota niin monet ovat
-kommenteeranneet -- antaa hän koko joukon oivallisia neuvoja
-sellaisille kirjailijoille, jotka haluavat saada hyvän runoaistin ja
-puhtaan kielen.
-
-Häveliäänä, mutta hyvin tuntien oman arvonsa, on hän itselleen
-muistopatsaaksi pystyttänyt seuraavan komean runon:
-
-    "Pronssia kestävämp' on patsas, jon pystytin,
-    ei kuninkaallinen oo pyramiidi sen korkuinen.
-    sit' ei ylväkäs saa sortumaan pohjainen,
-    ei sadekuurokaan syö, ei lukemattomain
-    jakso vuosien, ei aikakaan vieriessään.
-    Tuon' ei tykkönään mua vie. Libitina [Kuolinjumalatar] saa
-    paljon jätteä pois; uutena kasvan vain
-    uuteen kunniahan, pappi kun immytt' taas
-    saattain vaikenevaa käy Kapitolioon.
-    Mua luon' mainittav' on Aufidon kuohuisen,
-    myös miss' on vähäisen vettä ja hallinnut
-    Daunus kansoja lie -- kuinka mä noussut oon,
-    kuinka ensinnä mä Aeolian laulun loin
-    rytmiin Italian. Nostaos päätäsi
-    ansioist' ylpeänä; otsahain alttiisti
-    kieto'os, Melpomene, Delfolais-laakeri!"
-
-
-
-
-Livius.
-
-
-Kuoli vuonna 17 j.Kr.
-
-Titus Livius, kuuluisa Romalainen historiankirjoittaja, oli syntynyt
-Pataviumissa (nykyisessä Paduassa) ja tuli noin 28 vuoden ikäisenä
-Romaan harjoittaakseen kirjallisia toimia. Pääkaupungissa tuli hänkin
-aikansa mainioimpien miesten pariin, ja hänen onnistui, vaikka
-mieleltään oli tasavaltainen, päästä keisari Auguston suosioon.
-
-Noin vuoden 26 vaiheilla e.Kr. aloitti hän teoksensa, _Aikakirjat_,
-jotka käsittelivät Roman historiaa kaupungin perustamisesta lähes
-kristillisen aikaluvun alkuun Tästä suurenmoisesta teoksesta,
-jonka Livius lopetti kolmea vuotta ennen kuolemaansa, on kuitenkin
-ainoastaan noin neljäs osa tallella, ja valitettavasti kyllä
-puuttuu teoksesta kuvaus kaikkein huomattavimmista aikakausista.
-Mutta siitä, mitä on tallella, saamme kuitenkin tietää, että
-ensimmäisestä viidestä sadasta vuodesta Roman oloaikaa ei löytynyt
-mitään luotettavaa kirjallista kertomusta, mm että kaikki, mitä
-tiedämme näistä ajoista, melkein kokonaan perustuu salaperäisiin ja
-sepitettyihin kertomuksiin jotka ovat laaditut joko vaillinaisten,
-temppeleissä säilytettyjen muistiinpanojen mukaan tahi vanhojen
-satujen ja tarujen, jotka kansan suussa ovat kulkeneet sukupolvesta
-sukupolveen. Niin voimakas oli kuitenkin Romalaisten usko
-sankari-syntyperäänsä, että Livius ei uskaltanut epäillä tarua
-Aeneaasta, joka pakeni hävitetystä Troijasta ja rakensi uuden
-yhteiskunnan Latiumiin. Todella liittääkin Livius historiansa
-tavallaan Aeneidin jatkoksi, kuitenkin sillä muutoksella, että
-päättää Askanion Lavinian, eikä Kreusan pojaksi ja antaa äidin
-hallita pojan alaikäisyyden aikana. Myöskin tarut Romulosta ja
-Remosta käyvät tosina, sillä vielä oli jälellä viikunapuu, jonka
-alla naarassusi heitä imetti. Sitten kerrotaan historia kaupungin
-rakentamisesta, ja kun se on täytetty asukkailla läheisistä
-heimoista, antaa hän Romulon valita sadasta vanhuksesta senaatin,
-vetää ylleen valkoisen, purppurareunaisen viitan ja koota ympärilleen
-kirveillä ja vitsakimpuilla varustettuja liktoreja valtansa merkiksi.
-Sen jälkeen seuraa Sabinilaisten naisten ryöstäminen, joista oli
-tuleva vaimoja uuden valtion miehille, ja molempien kansojen
-yhteensulaminen. Romulon kuuden seuraajan toimista kerrotaan myös
-ajan tarujen mukaan: taistelusta Horatioiden ja Kuriatioiden välillä,
-Alba Longan muurien maahan repimisestä, maanalaisten viemärien
-rakentamisesta, kansalaisoikeuden myöntämisestä plebeijeille,
-Jupiterin temppelin rakentamisesta, Lukretion kuolemasta ja
-Tarkviniolaisten karkoittamisesta.
-
-Tasavaltaisen hallitusmuodon ensimmäistä aikaa, heti kuninkaiden
-jälkeen, kuvataan myöskin tarujen mukaan. Etevimpiä kansan valitsemia
-hallitusmiehiä mainittiin ensin preetoreiksi ja sitten konsuleiksi.
-Yksi niistä, Brutus, tuomitsi, niin sanotaan, omat poikansa kuolemaan
-sentähden että nämät olivat ottaneet osaa vehkeisin karkoitetun
-kuninkaan auttamiseksi, joka Etruskien ja muiden heimojen avulla
-koetti päästä takaisin valtaistuimelle. Livius kertoo hyvin
-romantillisesti, miten koko vihollisjoukkoa pidätti yksi mies,
-sillä aikaa kuin silta Tiberin yli hakattiin maahan, eikä unohda
-sitä rohkeata nuorukaistakaan, joka, kun oli joutunut vangiksi
-menestyksettä tehtyään yrityksen murhata vihollisten päällikön
-Porsenan, kärvensi alttaritulessa kätensä, osoittaaksensa kuinka
-vähän Romalaiset pelkäsivät tuskia.
-
-Kun toinen yritys tehtiin Tarkvinion valtaistuimelle saattamiseksi,
-oli kolmekymmentä kansaa yhtynyt Romaa vastaan, ja sentähden
-valittiin siksi aikaa diktaatori rajattomalla vallalla. Vihdoin
-voittivat Romalaiset tappelussa Regillus-järven luona, ja Latiumin
-kansojen välillä tehtiin rauhasovinto, jonka määräykset piirrettiin
-vaskipatsaasen. Sitä lähin tärkein tapaus oli ankara taistelu
-patricien ja plebeijein välillä laista, joka koski velkojia ja
-velallisia. Silloinpa Menenius Agrippan onnistui aikaan saada sovinto
-tarullaan riidasta vatsan ja muiden ruumiinosien välillä, jolla hän
-tahtoi heille selittää, että valtiossa ei yksi kansanluokka pysy
-voimissa ilman muita. Siihen aikaan valitsi myöskin kansa tribuneja
-sen oikeuksia puolustamaan -- se oli ensimmäinen askel alempien
-kansanluokkien valtionhallituksen osallisiksi pääsemiseen. Vähää
-sen jälkeen annettiin peltolaki, joka määräsi jotkut aitaamattomat
-maa-alat jaettaviksi plebeijeille. Sitten seurasi köyhä vuosi, kansa
-nurisi ja legionit kieltäytyivät lähtemästä tasavallan vihollisia
-vastaan. Vihdoin päätti kuitenkin Fabioiden suku, johon kuului
-kuusi sataa miestä, suojella Romaa Veijiltä; mutta kaksi vuotta
-puolustettuaan rajaa hyökättiin äkkiarvaamatta heidän päällensä,
-ja joka kynsi surmattiin, niin että ainoastaan eräs poika pääsi
-pakoon. Palaten sisällisiin riitaisuuksiin mainitsee Livius uuden
-vapausoikeuden, jonka plebeijit saivat, kun heille myönnettiin oikeus
-yksin valita tribunit, jotka ennen oli valittu yhteisesti. Hän
-kertoo myöskin useista onnettomista sotaretkistä läheisiä heimoja
-vastaan ja kolmesta ankarasta Romassa raivonneesta rutosta. Hän puhuu
-vielä maanpakoon ajettujen ja orjien hyökkäyksestä Kapitoliumiin.
-Hyökkäys torjuttiin Tuskulumista saadun melkoisen sotajoukon avulla,
-joka oli kutsuttu Romaan sentähden että hallitus ei luottanut omiin
-joukkoihinsa. Sitten seuraa historia Cincinnatosta, joka kutsuttiin
-auraltaan diktaatoriksi sotaan Aekviläisiä vastaan. Sen jälkeen
-kiisteltiin kymmenen vuotta umpeensa uudesta lakikirja-ehdotuksesta.
-Kolme senaattoria lähetettiin Kreikkaan Solonin lakeja tutkimaan,
-jonka jälkeen valittiin kymmenmiehistö; tämä laati kymmenen
-lakitaulua, jotka Livion aikaan asti pysyivät yleisen ja yksityisen
-oikeuden pohjana. Nuo kymmenen lainlaatijaa valittiin uudestaan
-tekemään vielä kaksi taulua, mutta he anastivat sillä aikaa
-korkeimman vallan, eivätkä suostuneet luopumaan, kun määrätyt vuodet
-olivat kuluneet. Kun vihdoin yksi heistä oli langettanut väärän
-tuomion ja sanonut centurio Virginion tytärtä orjaksi -- josta oli
-seurauksena että suuttunut isä keskellä toria tikarilla murhasi
-oman lapsensa, lausuen: "tällä tavalla, joka on ainoa mahdollinen,
-teen sinut vapaaksi, tyttäreni!" -- nousi koko kansa, ja tyrannit
-vangittiin ja ajettiin maanpakoon.
-
-Muutamia vuosia myöhemmin teki rikas plebeiji Maelius patricit
-kateellisiksi myymällä halpaan hintaan tai ilmaiseksi jakamalla
-viljaa köyhille. Arveltiin, näet, hänen sillä koettavan saavuttaa
-kansan suosiota tekeytyäkseen sitten yksivaltiaaksi, ja meteli
-syntyi, josta oli seurauksena, että Cincinnatus toisen kerran tehtiin
-diktaatoriksi. Maelius kutsuttiin diktaatorin luo, ja, kun hän
-kieltäytyi sinne tulemasta, surmasi hänet joukko nuoria patriceja.
-
-Siitä ajasta lähtien alkoivat Romalaiset laajentaa valtaansa; he
-saarsivat Veijin, vahvan Etruskilaisen kaupungin, joka valloitettiin
-ja ryöstettiin. Silloin ensi kerran sotakysymys jätettiin kansan
-päätettäväksi ja joukot saivat palkkaa. Taitavan päällikön Kamillon
-johdolla valloitettiin muita kaupunkeja; mutta kun voittajaa oli
-kunnioitettu triumfilla, vangittiin hän syytettynä siitä että oli
-kätkenyt osan saaliista, ja ajettiin maanpakoon. Nyt tuotiin sanomia,
-että keltatukkaiset, puolialastomat Gallialaiset, jotka jo olivat
-käyneet Etruskien kimppuun, marssivat Romaa kohti. Heitä vastaan
-kiireesti lähetetyt joukot voitettiin täydellisesti Allia-joen
-luona. Livius kuvaa nyt tarun mukaan, miten Gallialaiset hakkasivat
-maahan juhlapukuun puetut senaattorit, jotka olivat istuutuneet
-tuoleilleen talojensa porttien luo, ja kertoo, että kaupunki
-epäilemättä olisi kokonaan hävitetty, jolleivät hanhet varoittavalla
-kirkunallaan olisi pelastaneet Kapitoliumia vihollisten yöllisestä
-hyökkäyksestä. Kuitenkin löi Gallialaiset maanpakoon ajettu Kamillus,
-joka kaunopuheliaisuudellaan sai Romalaiset jäämään kaupunkiin ja
-luopumaan aiotusta yleisestä siirtymisestä Veijiin.
-
-Historioitsija alkaa nyt uuden kirjan kertomuksella niistä uusista
-voitoista, joita Romalaiset, uudestaan rakennettuaan kaupungin ja
-väkiluvun lisäännyttyä, Kamillon johdolla saavuttivat vihollisista
-naapurikansoista, jotka olivat koettaneet käyttää hyväkseen
-Romalaisten tappioita. Kuitenkin olivat suuret verot ja velat
-kansalle kovana kuormana, ja tätä Manlius koetti huojentaa antamalla
-apua köyhimmille. Kiitokseksi syytettiin häntä, kuten ennen Maeliota,
-siitä että vehkeili saadakseen korkeinta valtaa, ja siksi syöstiin
-hän alas Tarpejan kalliolta.
-
-Kateus kahden naisen välillä, molemmat sisaruksia ja naimisissa,
-toinen erään patrioin, toinen plebeiji Licinion kanssa, oli sitten,
-kuten sanotaan, syynä pitkälliseen kiistaan valtaa pitävien ja
-kansan välillä edellisten etuoikeuksista, joka loppui siihen että
-hyväksyttiin Liciniolaiset lait, jotka paransivat köyhien ja
-velkaantuneiden tilaa, rajoittivat oikeuden vuokrata valtiomaata,
-niin että ei kellekään saanut antaa viittä auranalaa enempää, ja
-avasi plebeijeille pääsön valtion virkoihin. Sota Volskeja ja
-Latinalaisia vastaan jatkui, ja viidennen kerran tehtiin Kamillus
-diktaatoriksi, jotta torjuisi Gallialaisten uuden hyökkäyksen.
-Tähän aikaan avautui halkeama äkkiä forumiin, johon Majikus Kurtius
-täysissä varuksissa ratsain syöksihe, oraakelin lausuttua, että
-se vasta sitten voitaisiin täyttää, kun Roma oli siihen viskannut
-mitä sillä oli parasta. Sodassa Etruskilaisia vastaan uhrasivat
-nämät kolme sataa vangiksi saatua Romalaista soturia, josta oli
-seurauksena, että Romalaiset antoivat piestä ja surmata yhtä monta
-Etruskilaista. Roma aloitti nyt sodan Samniiteja vastaan, joka kesti
-yli viisikymmentä vuotta. Ensin olivat Romalaiset voitolla, mutta
-heidän vietettyään talvea ylellisessä Kapuassa rupesivat sotamiehet
-niskoittelemaan, ja sisällisten valtiollisten riitaisuuksien johdosta
-laajennettiin alhaisen kansan oikeuksia. Sen jälkeen syntyi sota
-Latinalaisia vastaan, jotka avioliittojen ja rauhallisen yhteiselämän
-kautta olivat sulaneet melkein yhdeksi kansaksi Romalaisten kanssa,
-niin että ainoastaan eri suuri urhous heidät eroitti toisistaan.
-Sota loppui siten, että Latinalaiset joutuivat tappiolle ja rupesivat
-Roman alamaisiksi. Samniititkin vihdoin kukistettiin, ja heidän
-täytyi alistua mitä häpeällisimpiin rauhan ehtoihin. Mutta seuraavana
-vuonna houkuttelivat he vastustajansa "Kaudiumin vuorensolaan" ja
-pakoittivat koko Romalaisen sotajoukon, jonka he helposti olisivat
-saattaneet maahan hakata, heittämään aseensa. Roman kansa kieltäytyi
-kuitenkin vahvistamasta konsulien tekemiä rauhan ehtoja, ja
-monivuotisen taistelun jälkeen loppui myös sota Samniiteja vastaan
-niin, että Romalaiset voittivat.
-
-Tämän sodan aikana annettiin lakisääntö, joka määräsi, ettei ketään
-saanut veloista panna vankeuteen, ensimmäinen suuri vesijohto
-laadittiin ja tuo kuuluisa tie Romasta Kapuaan -- "Appiolainen
-tie" -- rakennettiin, kuten luullaan, Samniitilaisten sotavankien
-avulla. Samaan aikaan kävivät Romalaiset sotaa muita naapurikansoja
-vastaan, ja heitä uhkasi sitä paitsi Gallialaisten kolmas hyökkäys,
-josta Samniitit kävivät niin rohkeiksi, että uudelleen tarttuivat
-aseisin ja yhtyivät Gallialaisiin ja Etruskeihin. Tästä oli
-seurauksena suuri yleinen taistelu, jossa Gallialaisten sotavaunut
-herättivät niin suurta pelkoa Romalaisten riveissä, että kaikki
-näytti olevan hukassa; mutta silloin toinen konsuleista, Decius,
-uhraten oman henkensä, syöksi vihollisia vastaan siinä, missä heitä
-oli taajimmin, ja siten raivasi taisteleville tien. Fabion, toisen
-konsulin, onnistui sillä siivellä, jota hän johti, saada viholliset
-peräytymään, ja nyt, kun Gallialaisten kimppuun oli käyty takaapäin,
-saivat Romalaiset täydellisen voiton, vaikka suurella mieshukalla.
-Samniitit tekivät uuden vimmatun hyökkäyksen, joka kuitenkin päättyi
-niin, että heidän päällikkönsä ja 20 tuhatta miestä tehtiin vangiksi.
-
-Niin pitkälle saattaa seurata Roman aikaisinta historiaa neljänä
-satana vuonna, sellaisena kuin Livius sen kertoo; mutta tässä
-kertomus keskeytyy: seuraavat kymmenen kirjaa hänen aikakirjojansa
-ovat hävinneet, jonka vuoksi muista lähteistä täytyy koota tietoja
-sen viiden kahdeksatta vuotisen aukon täytteeksi, joka siten on
-syntynyt.
-
-Tämän aikakauden kuluessa anasti Roma ylivallan Italiassa ja rupesi
-ajattelemaan valloituksia Italian ulkopuolella. Ensin koetti se
-voimiaan Epeiron kuningasta Pyrrhoa vastaan, jonka kunnianhimon
-pyrintönä oli tulla toiseksi Aleksanteri suureksi. Sotataidollaan
-ja pelättävillä elehvanteillaan onnistui Pyrrhon, saada muutamia
-voittoja, mutta vihdoin karkoittivat Romalaiset hänet Italiasta.
-Sen jälkeen sekaantuivat he Sicilian asioihin ja joutuivat siten
-riitoihin Kartagolaisten kanssa, jotka alkuperältään olivat
-Foinikialaisia ja rohkeina merenkulkijoina tekivät uskaliaita
-kaupparetkiä, purjehtien Gibraltarin salmen kautta valtamerelle,
-pohjoisessa Englannin rannikoille ja etelässä hyvän matkaa alaspäin
-pitkin Afrikan länsirantaa. Kaksikymmentä vuotta taistelivat nuo
-kaksi kansaa keskenään, siksi kuin Romalaiset suuren merivoiton
-jälkeen saivat Sicilian haltuunsa. Siihen loppui ensimmäinen n.s.
-Punilainen sota, joka on saanut nimensä sanasta Puni eli Poeni, joksi
-Romalaiset kutsuivat Foinikialaisia.
-
-Livion yhdeskolmatta kirja alkaa toisella Punilaisella sodalla, joka
-hänen mielestään on merkillisin sota, mitä koskaan on käyty, sillä ei
-koskaan ollut kaksi niin mahtavaa ja samalla niin tasavoimaista ja
-niin suuresti toisiaan vihaavaa valtiota ollut seisonut vastakkain.
-
-Hannibal, Kartagolaisten päällikkö, oli jo pienenä poikana vannonut,
-että aina oli vihaava Romalaisia, ja Livius kertoo paljon hänen
-erinomaisista lahjoistaan ja hyvistä ominaisuuksistaan ja mainitsee
-samalla hänen huonotkin puolensa, jommoisia hänellä oli julmuus,
-petollisuus ja siveellisten sekä uskonnollisten velvollisuuksien
-halveksiminen. Mahtavalla sotajoukolla lähti hän liikkeelle
-Hispaniasta, kulki Pyrenien vuorten ja Alppien yli ja kohtasi
-Romalaiset Piemontin lakeilla. Ensimmäisessä yhteenhyökkäyksessä
-karkoitettiin Romalaiset Po-virran taakse ja pakoitettiin
-sitten peräytymään Etruriaan. Seuraavana keväänä kulki Hannibal
-Apenninien yli Florensin eteläpuolella oleville rämeille, jossa hän
-vilustumisesta menetti toisen silmänsä. Täällä löi hän Romalaiset
-uudelleen Trasimenus-järven luona ja jatkoi marssiaan etelään
-päin. Kerran oli hän joutumaisillaan saarroksiin, mutta pelastui
-sotajuonen kautta: hän ajatti yöllä kaksi tuhatta härkää, joiden
-sarviin oli sidottu tulisoihtuja, kukkulain yli, sillä aikaa kuin
-itse sotajoukkoineen vetäytyi pois toista tietä. Romassa vallitsi
-suuri kauhistus, mutta ei mihinkään ratkaisevaan taisteluun ryhdytty
-ennen kuin vuoden kuluttua, jolloin Romalainen sotajoukko hakattiin
-maahan melkein tykkönään tai vangittiin tappelussa Apulien kaupungin
-Kannaen luona. Kuitenkaan ei Hannibal oitis marssinut Romaa vastaan,
-jossa kauhistus oli rajaton. Kartagolaiset asettuivat talveksi
-Kapuaan, ja sillä aikaa alkoi Romalaisten rohkeus jälleen kasvaa. He
-saivat suuren voiton Sardiniassa ja vielä tärkeämmän Hispaniassa.
-Vallankumous-meteli, joka oli syntynyt Syrakusassa kuningas Hieron
-kuoleman jälkeen, antoi Romalaisille aihetta käydä tämän kaupungin
-kimppuun sekä maalta että mereltä päin, ja vaikka puolustusta
-johti mainio Arkimedes, onnistui Romalaisten, kaupungin viettäessä
-Diana-juhlaa, äkkiarvaamatta hyökätä sinne ja valloittaa se, ja ennen
-pitkää olivat panneet valtansa alle koko Sicilian. Italiassa koottiin
-kaikki heidän voimansa Kapuaa vastaan. Hannibal teki, saadakseen
-Romalaisen sotajoukon menemään tiehensä, sellaisen liikkeen, kuin
-olisi aikonut hyökätä Romaan; mutta siitä ei lähtenyt mitään
-hyötyä, sillä Romalaiset pysyivät alallaan. Hän jätti sen jälkeen
-Kapuan asukkaat oman onnensa nojaan: Romalaiset surmasivat etevimmät
-porvarit ja myivät heidät orjiksi. Hispaniassa ei asiat olleet
-niin hyvällä kannalla, mutta nuori Publius Scipio, joka valloitti
-Uuden Kartagon, pelasti romalaisen kansalliskunnian. Ystävällisesti
-kohtelemalla henkilöitä, jotka muut kaupungit olivat jättäneet sinne
-panttivangeiksi, taivutti hän heidän maanmiehensä puolelleen. Näiden
-joukossa mainitsee Livius nuoren kauniin tytön, joka kunnialla sai
-palata sulhasensa ja vanhempiensa luo, vieden mukanaan morsiuslahjana
-sen rahasumman, joka oli lähetetty hänen lunastimekseen. Kuitenkin
-vallitsi pelkoa vielä Romassa ja liittolaiset niskoittelivat;
-mutta senaattorit ja ritarit antoivat kulta- ja hopea-astiansa
-valtiorahastoon. Pyhät aarteetkin otettiin valtion käytettäväksi.
-
-Sillä aikaa oli Hasdrubal, Hannibalin veli, mennyt sotajoukolla
-Alppien yli yhtyäkseen veljeensä; mutta toisen konsulin, joka oli
-saanut tietää tämän vangiksi otetulta sanansaattajalta, onnistui
-rientomarssia kulkien tulla avuksi toiselle virkaveljelleen, ja
-Kartagolaiset lyötiin perin pohjin Metaurus-joen luona. Hasdrubal
-itse ratsasti muutamaa romalaista kohorttia vastaan ja kaatui
-taistellen viimeiseen hengenvetoonsa asti. Tämä voitto oli ylen
-tärkeä, ja sentähden kuvaa Livius mieltä jännittävällä tavalla
-hyvin osaavasti, kuinka sanoma tästä onnellisesta tapahtumasta
-vastaanotettiin Romassa. -- Päätettyään Hispanian valloittamisen
-riensi Scipio Romaan ja valittiin siellä konsuliksi; mutta häntä ei
-kumminkaan valittu päälliköksi Afrikaan, kuten itse oli toivonnut,
-vaan sai jäädä neljäksi vuodeksi vartioimaan Hannibalia, joka
-sitkeästi pysyi asemillaan Bruttiumin vuoristossa, siksi kuin
-suureksi harmikseen kutsuttiin takaisin Karthagoon. Silloin purjehti
-Scipio valitulla sotajoukolla Afrikaan ja aloitti sotaretken
-surmaamalla 30,000 Karthagolaista ja 60,000 Numidialaista.
-Karthagosta oli tuonnoittain tullut lähettiläitä, jotka rukoilivat
-rauhaa mitä häpeällisimmillä ehdoilla; mutta silloin Hannibalin
-tulo teki välirauhasta lopun, ja molemmat päälliköt varustautuivat
-tappeluun. Taistelu oli pitkällinen ja ankara, mutta Romalaiset
-voittivat. Entisiä vielä kovemmat rauhan ehdot tehtiin, ja
-Karthagolaiset hyväksyivät ne Hannibalin neuvosta. Niin loppui toinen
-Punilaissota.
-
-Nyt tuli Roma vihoihin Kreikan kanssa. Filippos Makedonialainen
-oli hyökännyt Rhodon ja Pergamon kimppuun, jotka olivat Roman
-liitossa. Apua pyydettiin, ja sotajoukko lähetettiin Brundusiumista
-Epeiroon. Kahden vuoden kuluttua oli Makedonian voima murrettu,
-Filippos pakoitettiin luopumaan valloituksistaan Kreikassa ja
-Aasiassa ja tuli Roman vallan alaiseksi ruhtinaaksi. Rauhan ehdot
-vahvistettiin suurella juhlallisuudella Istmolaisissa leikeissä
-Korinton kaupungissa, ja kun kenraali Flaminius sitten vietti Romassa
-triumfiaan, kuletettiin juhlakulkueessa suuri joukko vapautettuja
-Romalaisia, jotka oli otettu vangiksi Punilaisissa sodissa ja myyty
-orjiksi. -- Sitten käänsi voittoisa Roma aseensa Syriaan, joka
-myöskin pakoitettiin mitättömäksi vaipumaan. Samaan aikaan syytettiin
-Hannibalia salajuonista Romaa vastaan. Hän pelkäsi Karthagolaisten
-jättävän hänet vihollisten käsiin ja pakeni Antiokon luo, joka antoi
-hänelle päällikkyyden merellä. Hän etsi sitten turvaa Bityniassa,
-mutta kun Roman kosto seurasi häntä sinnekin, pelastui hän myrkkyä
-juomalla vihollistensa käsiin joutumasta. Se tapahtui samaan aikaan,
-kuin hänen vastustajansa Scipio pantiin vankeuteen hänelle uskottujen
-rahojen anastuksesta, johon oli tehnyt itsensä syypääksi Afrikassa.
-Myöskin Scipion veljeä Luciota syytettiin siitä, että oli ottanut
-lahjoja Antiokolta, ja hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon.
-Livius huomauttaa tässä, että Aasiasta palaava sotajoukko toi
-mukanaan itämaisen ylellisyyden; kaikenlaisia ilkitöitä ruvettiin
-nyt harjoittamaan, ja kokin ammatti, jota ennen oli pidetty ylen
-halpana toimena, muuttui nyt hyvinkin kunnioitettavaksi viraksi. Hän
-varoittaa maanmiehiään myöskin ahneudesta ja tuhlaavaisuudesta, jotka
-ovat olleet syynä kaikkien valtioiden perikatoon, ja sanoo, ettei
-mikään pelko ole halveksittavampaa, kuin köyhyyden ja puutteiden
-pelko. Me saamme myöskin tietää censori Katon ankarasti asettuneen
-kasvavaa siveettömyyttä vastaan ja moittineen naisia siitä että niin
-mielellään rupesivat noituutta, loihtimista ja salaista myrkytystä
-harjoittamaan. Astrologia ja Kybelen palveluskin oli tuotu maahan
-Aasiasta. Filippos Makedonialainen, joka ei koskaan kokonaan
-sortunut vastustajiensa voiman alle, kuoli vihdoin omantunnon
-vaivoista, kun oli antanut suostumuksensa nuorimman poikansa
-murhaan, jota oli syytetty sydämeltään ja sielultaan Romalaiseksi ja
-isänmaan kavaltajaksi. Perseus, hänen jälkeisensä, rupesi liittoa
-rakentelemaan Karthagon kanssa, ja epäiltiin hänellä olevan tuumana
-hyökätä Italiaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut yrityksessään
-synnyttää liittokuntaa Romaa vastaan sen kreikkalaisten alavaltioiden
-kesken, jonka vuoksi hän oli pakoitettu ryhtymään sotaan. Livius
-huomauttaa monen vanhan upsierin ja sotamiehen Romassa ottaneen
-pestin tähän sotaan, ei kunnian vuoksi, vaan sentähden että ne,
-jotka hiljakkoin olivat palanneet Aasiasta "olivat palanneet kotiin
-rikkaina." Toiset sitä vastoin nureksivat sotaväkeen joutumistaan,
-sentähden että heidän liian vanhoina pitäisi olla siitä vapautetut ja
-sitä paitsi täytyi palvella alemmalla arvoasteella, kuin ennen.
-
-Sota kesti neljä vuotta. Ensin voitti Trakialainen ratsuväki
-Romalaiset kerran; mutta sitä seuraavassa tappelussa Pydnan luona
-murrettiin Makedonialaisten falangi, Romalaisten voitto oli
-täydellinen, Perseus molempine poikineen sai kahleissa kulkea
-konsulin triumfivaunujen edessä, ja maa tehtiin romalaiseksi
-provinciaksi. -- Tähän loppuvat Livion Aikakirjat; hänen historiansa
-muut kirjat ovat hävinneet.
-
-Useita hänen kertomuksiaan ovat arvostelijat pitäneet
-epäluotettavina, ja todellakaan ei hänellä ollut kaikkia niitä
-ominaisuuksia, joita vaaditaan oikealta historiankirjoittajalta.
-Kuitenkin on hän antanut yleensä jokseenkin tarkan kuvan Roman
-asteittain kasvavasta suuruudesta, ja hänen taiteellinen
-kirjoitustapansa yhteydessä hänen dramatillisen kertomakykynsä kanssa
-on hänen esitykseensä luonut viehätyksen, joka ei suuresti vähenny
-siitä, että lukija toisinaan ei ole täydellisesti vakuutettu hänen
-kertomustensa totuudesta.
-
-
-
-
-Tibullus.
-
-
-Kuoli vuonna 19 j.Kr.
-
-Albius Tibullus polveutui rikkaasta ritarisuvusta, mutta menetti
-suurimman osan omaisuuttaan ja kuoli noin 70 vuoden ikäisenä.
-Nuorilla päivillään oli hän suojelijansa, Messalan, seurassa
-Akvitaniassa ottanut osaa tämän voitollisiin taisteluihin; mutta
-häntä itseään miellytti rauha enemmän, ja samoin kuin Horatius
-ylistää hän runoelmissaan ennen kaikkia hauskaa iloista maaelämää.
-Näin lausuu hän:
-
-    "Peltoja viljelev' oon, ja mun Deliain vartioi heelmät,
-    poutana luuvassain viljoa kun tapetaan;
-    niin, tahi tulpitettuun on kaukalohon rypäleitä
-    ahtava säilymähän, valkeavaahtosen myös
-    taltehen kaatava hän mehun viinin tuon, jota jalka
-    kiireinen pusertaa; tottuva lukemahan
-    laumaan', orjien lapset ottamahan sylihinsä
-    ehtoisen iloten leikkimähän emännän".
-
-Maaelämän todellisuus ei kuitenkaan näytä aina vastanneen runollisia
-vaatimuksia; ainakin puhkee hän kerran seuraavaan valitukseen:
-
-    "Syntymäpäiväin ei tule hauskaksi; maall' ikävällä
-    Kun, Kerinthus, olet pois, murheiseksi se käy".
-
-Synkänpuoleisissa elegioissa ilmaisee hän rakkauttaan ihanaan
-Deliaan y.m. suurella lämmöllä ja erittäin kauniissa runopuvussa.
-Meille ovat hänen runoelmansa erinomaisen tärkeitä lähteenä, josta
-saattaa ammentaa tietoja Romalaisten sen aikuisista tavoista ja
-elämästä. Siten saamme tietää, että arpanoppia käytettiin onnen
-ja onnettomuuden ennustajana, ja että ylhäiset Tibyllon aikuiset
-Romalaiset naiset palvelivat Egyptiläistä Isis-jumalatarta. Hänkin
-puhuu noita-akoista ja sanoo saaneensa sellaiselta apua henkilöä
-vastaan, jota epäili kilpailijakseen. Loihtuakan tavattomasta
-voimasta lausuu hän:
-
-    "Taivaast' itse sen näin mä, hän tähdet laulavi maahan,
-    aivan toisia päin kääntävi mahtavat vuot;
-    loihtivi auki maan sekä vainajat haudasta kutsuu,
-    luut alas laulaen saa päält' tulisen rovion.
-    Nyt hän varjoja tenhoavall' lumoaa jupinalla,
-    maidoitettuaan ne häätävi taas takasin.
-    Jos haluaa, hän tummat pilvet taivahan poistaa;
-    jos haluaa, kesän saa lunta hän tuiskuamaan".
-
-Toisessa paikassa puhuu hän levottomuudestaan pitkän poissa olon
-aikana seuraavalla vertauksella:
-
-    "Niin mä nyt ahtaall' oon kuni kenttää pyörivä hyrrä,
-    Jon lyö poikanen tuo vauhtiin sukkelahan".
-
-Hyrrä oli siis jo siihenkin aikaan lapsille mieluinen leikkikalu.
-
-Helppoa on arvata, että ne maalaisjuhlat, joita silloin isiltä
-perityn tavan mukaan vietettiin, olivat runoilijalle jokapäiväisen
-"ikävyyden" mieluisena hauskutteena. Ilolla pyhittää hän päivän
-Cereelle ja Baccholle:
-
-    "Maa levätköön nyt juhlana, kyntäjä myös levätköön nyt;
-    aura jo riippumahan, loppukohon rasitus.
-    Aukaiskaa ies härkien: täysien seimien luona
-    vihrein seisköhöt nuo seppelin hinkaloissaan.
-    Vain jumaloita kaikk' kunnioitkoot, käsin kehreävin nyt
-    naiset värttinähän älköhöt koskekokaan".
-
-Ja, kuten tavallista, ei juhlapäivää vietetty ainoastaan
-toimettomuudella ja paastolla:
-
-    "Päivän kunniaks juotakoon; ei häpee juhlana juopua,
-    horjuvill' pitää tiet' tuskin töin jaloillaan".
-
-
-
-
-Propertius.
-
-
-Kuoli noin vuonna 18 e.Kr.
-
-Propertius oli kotoisin Umbriasta. Hänen isänsä kuoli aikaisin ja hän
-lähetettiin kasvatettavaksi Romaan, jossa hänen, menetettyään suuren
-osan peritystä omaisuudestaan, täytyi ruveta kirjallisilla toimilla
-itseään elättämään. Hänen tuttaviaan olivat, Ovidius, Virgilius ja
-Horatius. Hänen ensimmäinen suosijansa oli Tullius, saman-nimisen
-konsulin veljenpoika. Sitten pääsi hän Maecenaan ystäväksi ja keisari
-Auguston suosioon.
-
-Propertius seurasi runoilijana Alexandrinilaisia esikuvia, ja hänen
-runoelmissaan on erinomaisen paljon jumaluustarullisia viittauksia
-ja vertauksia. Mutta hänen intohimoinen, usein lihallinen, mutta
-aina todellinen tunteensa työntää syrjään kaiken muun ja antaa hänen
-teoksilleen itsenäisen leiman. Polttokohtana hänen runoelmissaan
-on rakkaus, ja erittäinkin rakkaus Kynthiaan, hyvin lahjakkaasen
-mutta ylen kevytmieliseen, huikentelevaiseen ja saitaan Romalaiseen
-naiseen. Häntä rakasti hän tulisesti hyvin kauan, moittien toisinaan
-katkerasti hänen haureuttaan ja huikentelevaisuuttaan. Muun muassa
-lausuu hän näin:
-
-    "Kartanon' oot, koton', Kynthia, vanhempain sinä ain' oot;
-    riemuni ainoastaan sulta mä ainian saan.
-    Muita en lempiä taida mä, hänt' en jätteä koskaan:
-    ensi on lempeni hän, viimeinen lempeni myös".
-
-Hän koettaa, kuten muutkin sen ajan runoilijat, noita-akkojen avulla
-saavuttaa lemmittynsä rakkautta; mutta kaikesta hellyydestään
-huolimatta ei hän kuitenkaan ole mikään sokea ihailija, vaan ilmaisee
-lauluissaan, vaikka ensiksi hyvin ystävällisesti, tyytymättömyyttään
-Kynthian turhamielisyyteen:
-
-    "Hyödyks miks, elämäin, sano, on somat pääkoristukset,
-    miks puku Ko'ilainen löyhyväpoimuinen?
-    Hyödyks miks Oronteen on myrroa kutrihin kaataa,
-    loistollai lumota maiden vierahien?
-    Miks ihanaa on ruumist' ostetuin kaunehin tärvää,
-    loistavan kun sä et suo sen omin kauneuksin?"
-
-Vähää myöhemmin käyttää hän terävämpää moitetta ja sanoo:
-
-    "Nyt sinä, mieletön, maalatuita jo Brittejä matkit,
-    loistein vierahin pääs varjoilet pilallas".
-
-Toisissa elegioissa kuvaa hän kuitenkin kaunopuheliaasti ja hellästi
-kahlehtivaa voimaa, jolla Kynthia häntä vallitsi. Kuitenkin kasvaa
-salaa myös sukkamielisyys, johon hänen lemmittynsä kaikin tavoin
-antoikin aihetta. Niinpä moitti Propertius häntä kerran siitä, että
-hän käyttää luonaan ihailijoita, sanoen niitä vain sukulaisikseen,
-sillä tarkoituksella jotta hänellä aina olisi lukuisasti miehiä,
-jotka jonkinlaisella oikeudella saattaisivat häntä suudella. Vihdoin
-tuskaantui hän kokonaan, ja rakkaus Kynthiaan sammui vähitellen,
-kuni tuon tuostakin liekkiin liehahtava rovio, johon on vettä
-heitetty. Nyt sanoo hän lemmitylleen suorastaan, ettei rakkaudessaan
-koskaan ole ollut mitään kerskattavaa, vaikka Kynthia kyllä hänen
-silmissään on ollut ihmeellisen kaunis, ja valittaa sitä, että hän,
-rakkautensa sokaisemana, on runoillaan tehnyt Kynthian kuuluisaksi.
-Ja samalla ilmoittaa hän hänelle myöskin vanhojen haavojen olevan jo
-paranemaisillaan. Kaikki heidän välillään oli siis rauennut.
-
-Propertius käsitteli myös joskus, miten sattui, muita runoaloja.
-Niin on hän yhdessä elegioistaan lyhyesti kuvannut Roman aikaisimman
-historian. Toisessa kertoo hän tarun Tarpejasta, Romalaisesta
-naisesta, joka tahtoi kavaltaa kaupungin sitä piirittävälle
-Sabinilaiselle Tatiolle, johon oli rakastunut. Kaikki on edeltäpäin
-varustettu, mutta
-
-    "Tatius, vaikkakin on vihamies, toki ei rikost' tahdo
-    palkita, vaan: 'minun käy vuotehellen kuninkaan!'
-    Niin hän; äkkiä, kas, asehet tytön peittävi miesten.
-    Morsiuslahja se ol' ansiotyös mukainen".
-
-Toinen runoelma kuvaa Aktiumin tappelua. Mutta kokoelman helmiä
-ovat Arethusan kirjeet sodassa olevalle miehelleen Lykotaalle ja
-kaunis puhe, jonka hän antaa kuolleen Kornelian -- keisari Auguston
-tytärpuolen -- pitää puolisolleen Paullolle. Arethusan kirjeet
-hehkuvat vaimon hellintä rakkautta. Ajatuksillaan seuraa hän
-puolisoaan kaukaisuuteen, missä tämä kärsii sodan kaikkia vaivoja,
-seuraa häntä kirjavalla kartalla, jota ahkerasti tarkastaa, painaen
-muistoonsa muiden maiden kuvat. Itse on hän laihtunut ikävästä ja
-toivottaa miehelleen samaa, toivoen hänen palaavan ainoastaan sillä
-ehdolla, että hänkin yhtä uskollisesti on pysynyt liittolupauksessaan
-ja pitänyt aviovuoteen puhtaana. -- Yhtä ylevä kaikessa mieltä
-liikuttavassa kauneudessaan on se puhe, jonka varjojen maahan
-temmattu Kornelia pitää eloon jääneelle miehelleen. Hän muistuttaa
-miestään velvollisuudesta nyt yksinään ruveta lapsia hoitamaan. Nyt,
-isä, sanoo hän, tulevat sinun osaksesi myöskin äidin velvollisuudet:
-kaikki ovat he nyt riippuvat _sinun_ kaulassasi. Jos suutelet
-heitä, niin suutele heitä myös heidän äitinsä puolesta; ja jos
-poskesi kostuu kyynelin häntä ajatellessasi, niin älä anna lastesi
-sitä huomata. Pyyhi salaa pois kyynelet ja tarjoo poskesi heidän
-suudeltavakseen. Lapsilleenkin lausuu hän neuvoja ja varoituksia,
-jotka osoittavat mitä liikuttavinta, puhtainta äidinrakkautta. Jos
-niin tapahtuisi, sanoo hän, että äitipuoli perisi minun vuoteeni,
-niin kiittäkää isänne uutta avioliittoa, älkääkä liian paljon
-ylistäkö äitivainajaanne, ettei uusi äiti panisi sitä pahakseen. Jos
-taas niin käy, että isänne tyytyy ainoastaan muistelemaan rakastavaa
-vainajaa, niin oppikaa nyt jo ajattelemaan hänen tulevia vanhuuden
-päiviään ja miettikää, miten kaikin tavoin olette pitävät huolta
-yksikseen jätetystä. -- Niin yleviä ajatuksia ei koskaan mikään
-runoilija ole kauniimmilla sanoilla lausunut.
-
-
-
-
-Ovidius.
-
-
-Kuoli vuonna 17 j.Kr.
-
-Publius _Ovidius_ Naso oli syntynyt Súlmossa Pohjois-Italiassa ja
-polveutui arvokkaasta ritarisuvusta. Hän tuli aikaisin Romaan ja
-kasvatettiin lakimieheksi, mutta osoitti pian halua ja taipumusta
-runoilemiseen. Hän sanoo itse:
-
-    "Tuo pyhä taide jo hurmasi mieleni lasna, ja toimiin
-    mun yleviin runotar vei sitä tietämättäin.
-    Kirjotus järjestyi sujuvaan runomuotohon itse;
-    jos mihin ryhdyin vaan, taas runon siitä mä sain."
-
-Isä vastusti suuresti tätä hänen haluaan "hyödyttömään ammattiin",
-mutta veljensä kuoltua sai Ovidius, jolla nyt oli odotettavissa
-suurenmoinen, perittävä omaisuus, vapaasti seurata taipumuksiaan.
-Tehtyään matkan Kreikkaan ja Vähään Aasiaan pääsi hän muutamiin
-alhaisempiin virkatoimiin ja yhtyi siihen, kirjailijapiiriin, joka
-siihen aikaan toimiskeli Romassa.
-
-Ollen rikas, suosittu ja onnellinen avio-elämässään -- hän oli
-_kolmannen_ kerran naimisissa; kaksi edellistä avioliittoa oli
-hajonnut eron kautta saattoi Ovidius, jolla oli ystävinä aikansa
-etevimmät miehet ja joka sitä paitsi oli hovin suosiossa, odottaa
-onnellista tulevaisuutta, mutta silloin äkkiä, kuni salaman isku
-kirkkaalta taivaalta, keisarin maanpakoonajamistuomio lähetti
-hänet pois iloisesta, nautintorikkaasta Romasta kolkkoon Tomiin
-Mustan meren rannalla. Oikeata syytä tähän armottomaan kohteluun
-ei tunneta, kuitenkin sanottiin että muka hänen "rakastamisen
-taito" nimisen runoelmansa rietas sisällys oli syynä hänen
-karkoittamiseensa. Maanpakopaikassa, missä kuitenkin raa'at
-muukalaiset osoittivat hänelle suurta hyväntahtoisuutta, viihtyi
-Ovidius kuin kasvihuonekukka, muutettuna lämpöisestä, lihavasta
-mullasta tuuliselle, kylmälle vuoren harjanteelle, ja kuoli 7 vuotta
-sen jälkeen.
-
-Hänen ensimmäiset runoelmansa olivat "Lemmen elegiat",
-"Sankarirunoelmat", "Rakastamisen taito" ja "Lemmen lääkitys".
-_Sankarirunoelmat_ sisältävät runopukuisia kirjeitä, joita
-oletetaan taruaikojen sankarittarien kirjoittamiksi poissa oleville
-puolisoilleen ja rakastajilleen. Niinpä kirjoittaa Penelope maailmaa
-harhailevalle Ulysseelle (Odysseylle); Phyllis suree rakastettunsa
-Demopho'onin pitkällistä poissa oloa; hylätty Ariadne lausuu
-moitteita Theseylle; Medea koettaa vieroittaa Iasonia hänen uudesta
-liitostaan Glaucen kanssa, ja Dido syyttää Aeneasta uskottomuudesta.
-Luonteet ovat himmeästi kuvatut, ja kirjeiden sisällys on
-kauttaaltaan yksitoikkoinen, vaikka runoilija ihmeteltävällä taidolla
-vaihtaa lausetapoja ja kirjoittaa kieltä, jonka notkeutta, komeutta
-ja viehkeää sointuisuutta ei saateta tarpeeksi ylistää. Näytteeksi
-olkoon tässä muutamia riviä Penelopen kirjeestä Ulysseelle:
-
-    "Kauan vuottanut oon sua. Nyt kynähän minä tartun.
-    Kirjett' äl' lähetä -- itse sä vastaus oo.
-    Pilstoin' onpi jo Troija, jot' impyet kammovat Kreikan;
-    kallis-ostosa olj Priamon loppu ja sen.
-    Oi, jos kunnoton Paris kuohuaviin merenselkiin
-    kaukana Spartan mailt' ois uponnut syvihin!
-    Kolkko ja kylmä ei ois mun vuoteen' ollunna öinen;
-    yksin istuva ei päiviä pitkästyis."
-
-Korinnaa, jota runoilija ylistää _Lemmen elegioissaan_, arvellaan,
-nähtävästi heikoilla perusteilla, keisari Auguston tyttäreksi
-Juliaksi. Sisällys on, niinkuin ainakin hänen runoelmissaan, sukkelaa
-ja leikillistä, mutta kevytmielistä. Siivoin on runoelma, jonka hän
-on kirjoittanut lemmittynsä papukaijasta. -- Myöskin runoelmassa
-_Rakastamisen taito_ on hyvin paljon riettauksia. Lukukelpoisimpia
-ovat muutamat yksityiskuvaukset, esim. kertomus Ariadnen jättämisestä
-Naxoon ja taru Daedalosta ja Ikarosta, jotka vahasiivillä koettivat
-paeta läpi ilmojen. Tuon tuostakin tavataan hänen kirjoituksissaan
-hauskoja tietoja Romalaisten tavoista ja elämästä, esim.
-monenlaisista arpanoppa-peleistä, joihin naisetkin ottivat osaa.
-
-_Lemmen lääkitys_ ei ole sen parempi siveellisessä suhteessa, mutta
-se sisältää muutamia siivoja itse aineesta poikkeevia kohtia sekä
-ylistelevän mielistelypuheen Auguston tyttärenpojasta, Kajosta.
-
-Ennen kuin Ovidius lähti Romasta, oli hän kirjoittanut parhaimmaksi
-arvostellut teoksensa "Metamorfosit" (Muutokset) ja Fasti
-(Juhlakalenteri). _Metamorfoseissa_ kertoo hän runollisella
-vapaudella muutamia vanhoja taruja miesten ja naisten muuttumisesta
-eläimiksi, kasveiksi tai muiksi elottomiksi esineiksi. Alkaen
-kaoksesta ja maailman luomisesta liittää hän kekseliäästi toisen
-historian toiseen, siksi kuin on ehtinyt aikaan, jolloin Julius
-Caesar otetaan tähtien joukkoon. Kertomuksissa on viljalta vilkkaita
-kuvauksia ja aineesta poikkeevia, hyvin huvittavia vapaita runollisia
-kohtia. Kuinka elävästi hän kuvaakaan esim. miten Dafne pakenee häntä
-takaa ajavaa lemmenhaluista Phoiboa:
-
-    "Tuuloset paljasti ruumiin,
-    vastaset leyhkät nostivat ilmahan höylyvät vaatteet,
-    niskan löyhyämään kiharat sai hempeä tuuli.
-    Vaan sulon kartuttaa pako tuhlata mielistelyitä,
-    kauemmin jumal' ei voi. Lempeä hehkuen itse,
-    lemmelt' yltyä saaden kiihtymystään tulistuttaa.
-
-    Niin kuni Gallian koira, nähdessään jänön kentän,
-    saalistaan jalan pyytää, vaan jänis taas pelastustaan,
-    koira kuin hampain kiinn' olis käynyt, saalihin toivoo
-    yllättäväns' joka hetki, ja jälkiä vainuten juoksee;
-    vaan jänönen ei tiedä se, onko jo joutunut kiinni,
-    hampain purtu ja tuntevinaan kidan aukean onpi."
-
-Enimmin ihailtuja kohtia on riita Aijaan ja Ulysseen välillä
-kaatuneen Akilleyn aseista. Taitavasti ja hienosti kuvaa hän
-myös, miten Pygmalionin marmoripatsas taiteilijan lemmekkäistä
-silmäyksistä tulee eläväksi ja muuttuu lihaksi ja vereksi.
-Viimeinen kirja sisältää esityksen Pytagoraan viisausopista, jossa
-eläinten tappaminen, tehtäköön se sitte uhria tai elatusta varten,
-kielletään muotojen ikuisen vaihtelun ja sielun vaelluksen tähden.
-Metamorfoseja, jotka ovat käännetyt melkein kaikkien sivistyneiden
-kansojen kielille, on latinaa taitava maailma aina meidän päiviimme
-asti pitänyt hyvin suuressa arvossa, ja näyttää siltä, kuin Ovidius
-olisi oikeassa ennustaissaan, että tämä hänen teoksensa on kuoleva
-vasta kun maailma kuolee.
-
-Hänen toisen teoksensa, nimeltä _Fasti_, tuli luultavasti
-synnystään kiittää Auguston yrityksiä uudelleen henkiin herättää
-sisällisten sotien aikana unhotuksiin vaipunutta muinaisromalaista
-jumalanpalvelusta. Teos on jonkinlainen valaiseva lisäys romalaiseen
-almanakkaan ja ilmoittaa, missä ja minkä tähden vuoden eri aikoina
-uskonnollisia juhlia oli vietettävä. Itsestään kuiva aine muuttuu
-runoilijan vilkkaan käsittelyn kautta hyvinkin miellyttäväksi.
-
-Runoelma alkaa puheenvaihtelulla tekijän ja Janon, Januariota
-vallitsevan jumalan, välillä. Januarius (Tammikuu) oli Julius
-Caesarin muuttaman aikaluvun mukaan tullut vuoden ensimmäiseksi
-kuukaudeksi. Jumala selittää muutamien vertauskuvien ja merkkien
-tarkoituksen ja osoittaa, minkä tähden hänen temppelinsä on pidettävä
-suljettuna rauhan aikana ja avoinna sodan aikana. Mainittuaan
-lyhyesti muutamia tämän kuun juhlia, poikkee hän aineesta ja puhuu
-uhreista, jotka, mitä eläinuhreihin tulee, olivat syntyneet siten,
-että jumalia on koetettu lepyttää kun eläimet ovat syöneet jumalten
-suojeluksen alla olevat laihot tai pyhät yrtit. Helmikuun juhla
-tarkoitti sarvikarjan ja pienen karjan puhdistamista. Maaliskuulla
-(Mars) oli nimensä Romulon ja Remon isän mukaan. Nimi Aprilis
-(Huhtikuu) merkitsee, sanoo hän, kevään eli alun aikaa. Majus-kuun
-(Toukokuun) alkuperää hän ei saata selittää, vaan mainitsee
-ainoastaan, että siinä kuussa piti nuoria opetettaman vanhoja
-kunnioittamaan. Junius (Kesäkuu) oli omistettu Junonille, avioliiton
-ja perhesiteiden suojelijattarelle. Siihen loppuu esitys; muu kaikki
-on hävinnyt. Me tulemme nyt aikaan, jolloin Ovidius karkoitettiin
-Romasta kolkkoon Tomiin. Valitusrunoissa kertoo hän matkastaan
-sinne ja tuosta kamalasta seudusta, jossa ilmanala oli niin kylmä,
-että lumikaan ei sulanut kahteen vuoteen ja jossa asukkaiden täytyi
-nauttia viiniään jäätyneenä, paloittain. Sekä Tonavan virta että
-meri jäätyivät ja läheiset raakalaiskansat kuljeskelivat läpi
-maan surmaten kaikki asukkaat myrkytetyillä nuolillaan. Varsin
-oudoksuttavana seikkana mainitsee hän, että kalat pysyivät hengissä,
-vaikka olivat jääpeiton alla.
-
-Niiden kahdeksan vuoden kuluessa, jotka hän vietti Tomissa,
-ennen kuin siellä päivänsä päätti, kirjoitti hän runoelmansa
-"Valitusvirret", "Kirjeitä Pontosta" ja "Ibis". _Valitusvirret_
-(Tristia), joissa on lähes kuusi tuhatta säettä, ovat kirjoitetut
-enimmäkseen Romassa oleville ystäville, runoilijan rukoillessa heidän
-apuaan saadakseen lievitetyksi sen ankaran tuomion, joka oli hänen
-maanpakoon karkoittanut. Ne ovat itsessään ikäviä, mutta niissä on
-joitakuita voimakkaita piirteitä, joilla hän kertoo kansoista ja
-valtakunnista. Toisessa kirjassa kääntyy hän suorastaan keisarin
-puoleen ja rukoilee monella syyllä häneltä armoa. Eräässä kirjassa
-vertaa hän nykyistä yksinäistä elämäänsä niiden hauskaan elämään,
-jotka saavat nauttia kevään monia huveja poutaisessa kotimaassa.
-
-Puolisolleen kirjoittamassaan elegiassa kertoo runoilija tarkalleen
-huonosta terveyden tilastaan ja tuskailee ajatellessaan, että hänen
-runoelmiaan ei enää lueta ja että hänen maineensa on unhoon joutunut.
-Hän valittaa myös kirjallisten apulähteitten puutetta sekä kansan
-raakuutta ja sivistymättömyyttä, jonka luona hänen täytyi oleskella.
-
-Ovidion runoelmat _Kirjeitä Pontosta_ ovat täynnä valituksia
-maanpaon kurjuudesta; kuitenkin myöntää hän niiden kohtelevan häntä
-ystävällisesti, joiden parissa hän on pakoitettu elämään ja joiden
-kielellä, jota oli oppinut, hän kirjoitti kirjankin, vaikka se
-valitettavasti on hävinnyt. Auguston kuoleman jälkeen kääntyi Ovidius
-seuraajansa Tiberion puoleen kovin nöyrällä mairittelulla päästäkseen
-pois maanpaosta. Mutta turhaan; Tiberius oli taipumaton. Myöskin
-Kotylle, Romalle veroa maksavalle Trakialaiselle kuninkaalle, joka
-oli olevinaan oppinut ja runoilija, lähetti hän hyvin mielistelevän
-kirjeen, jossa useissa kohdin mainitaan tuo tunnettu lause, että hyvä
-kasvatus sieventää tavat ja estää ihmisiä raakuuteen vaipumasta.
-
-Runoelma _Ibis_ on pitkä, ikävä solvausrunoelma muudanta Ovidion
-vihamiestä vastaan, joka ennen oli ollut hänen uskottu ystävänsä.
-Esitys on kreikkalaisten mallien mukainen jäljennös, ja se, mitä
-runoilija toivottaa vihamiehelleen, ei ole mitään varsin tavallista:
-hän pudota rojahtakoon alas portailta; mehiläinen surmatkoon hänet
-pistämällä häntä silmään; hevoset nielkööt hänet elävänä ja hypätköön
-hän mereen.
-
-Ovidion muista kaunokirjallisista teoksista löytyy ainoastaan
-katkelmia jäljellä runoelmasta "kaunistustaito" ja toisesta
-runoelmasta "kalastus". Murhenäytelmä "Medea" on kokonaan hävinnyt.
-
-
-
-
-Martialis.
-
-
-Kuoli noin 101 j.Kr.
-
-Martialis oli syntynyt Bilbiliissä Hispaniassa. Opiskeltuaan
-oikeustiedettä kotimaassaan tuli hän 22 vuotiaana Romaan, jossa
-oleskeli puolen neljättä vuosikymmentä ja eli, kuten itse sanoo,
-"päiväkseen", siitä, mitä mairittelevilla tilapäisillä runoelmilla
-saattoi houkutella ylhäisiltä suosijoiltaan, joiden joukkoon luki
-itse keisaritkin. Kun ei siitä tullut sen parempaa, täytyi hänen
-vuonna 78 palata kotiin omalle maallensa, jossa hän, kovasti
-ikävöittyään pääkaupungin loistavaa elämää, pian kuoli.
-
-Martialiin kirjallisia tuotteita on 14 kirjaa lyhyitä ivarunoelmia,
-joissa hän kurittaa aikansa tapoja ja epätapoja, mutta valitettavasti
-ei niitä parantaakseen, vaan lukijoita huvittaakseen. Hän on usein
-sukkela ja naurattava, mutta samalla hyvin "sikamainen". Siveellinen
-vakavuus puuttuu häneltä tykkönään. Ainoastaan muutamissa harvoissa
-kohdissa on esitys kankeata ja ajatus epäselvä; yleensä kirjoittaa
-hän kevyesti, selvästi ja terävästi. Muodon viehkeydessä vetää hän
-vertoja Roman lahjakkaimmille runoilijoille.
-
-Itse ei Martialis näytä pitäneen tapakuvauksiaan hylättävinä, ja
-omasta puolestaan luulee hän olevansa siveydeltään moitteeton.
-Runoelmassaan Domitianolle lausuu hän nimittäin:
-
-    "Leikkiä voi, viatonta jos onpi se, kritiikki sietää.
-    Vallaton lauluni on, puhdas tok' on elämäin".
-
-Kuitenkin käy selville hänen Juliolle antamastaan neuvosta, joka
-koskee "todellista elämänviisautta", ettei hän ollut mikään elämän
-nautintojen halveksija:
-
-    "Ei sovi viisahan virkahtaa joka päiv': 'elän vielä';
-    Myöh' elo huominen lie, vaan tänäinen paras on".
-
-Näytteenä vielä hänen kärjekkäästä runoilustaan olkoon seuraava:
-
-          Lääkäri Diaulosta.
-
-    "Muinen tohtor, nyt haudankaivaja oot sä, Diaulus.
-    _Haudankaivajan_ työt ennen _tohtori_ tek'."
-
-          Vararikon tekijälle Linolle.
-
-    "On paremp' Linoll' _antaa_ puolet, kuin _lainata_ kaikki;
-    Sillä jos eellisen teet, _puoli_ on tappios vain."
-
-          Veloxille.
-
-    Velox, voivotat ain, että pitkiks teen epigrammit.
-    Itse sä teet lyhemmät -- et tee ainoakaan.
-
-Aivan toista runoilutapaa käyttää muuten aina ivallinen runoilija
-kuvauksessaan kotiseudusta:
-
-    "Sä, jota kunnioittaa Keltiberein tulee,
-    sä jok' oot Hispaniain kunnia,
-    nähdä, Licinianus, _Bilbiliin_ saat sä,
-    aseistaan kuulun, vedestään;
-    lumihuippu-ukon Kaunon ja Vadaveron,
-    tuon pyhän, monihuippuisen,
-    myös kaunoisen Botrodon ihmelehdikon,
-    Pomonan mielipaikan tuon;
-    saat vienoss' uida Kongedus-virrasaa
-    ja lammess' luonnottarien.
-    Niin virkistynnä ruumistasi voimistat
-    salossa, mi raudan koventaa.
-    Ja riistaa ampuelet metsän Vobiskan
-    sä miltei suuruspöydältäs.
-    Ja varjoisessa kullakkaassa Tagossa
-    sä kesän helteen jäähdytät.
-    Dircennan vesi janos sammuttaa
-    ja lunta kylmemp' Nemea."
-
-
-
-
-Juvenalis.
-
-
-Kuoli noin vuoden 127 vaiheilla j.Kr.
-
-Juvenalis, kotoisin Akviniumista, eli jonkun aikaa Romassa jokseenkin
-huomaamattomana ja opiskeli puhetaitoa. Vähitellen rupesi hän
-satiireja kirjoittelemaan. Muudan tällainen -- se ivasi näyttelyä
-Parista, joka jonkun aikaa oli ollut keisari Domitianon suosikkina,
-vaikka tämä hänet sittemmin, kun hän oli häväissyt keisarin puolison,
-surmasi keskellä katua -- ärsytti niin Domitianoa, että hän lähetti
-Juvenaliin pois tribuniksi -- muutamat sanovat Egyptiin, toiset
-Skotlantiin (Britanniaan). Vasta keisarin kuoltua, vuonna 96, sai hän
-palata, mutta hänen myöhemmistä vaiheistaan ei tiedetä mitään.
-
-Juvenaliin teoksia on 16 satiiria, joissa hän miehuullisella
-rohkeudella ja järkähtämättömällä totuudenrakkaudella paljastaa sen
-syvän siveettömyyden, johon Roma oli vajonnut. Kuten Horatiuskin
-antaa hän ivallisten hyökkäysten, pilkallisten huomautusten ja
-jännittävien kuvausten pääkaupungin rauhattomasta elämästä vaihdella,
-mutta ei puhu koskaan itsestään mitään.
-
-Aikansa "toimeliaisuutta", joka, kuten näyttää, ei paljon ollut
-huonompi sitä, mistä me kerskaamme, ruoskii Juvenalis armahtamatta
-seuraavassa runoelmassa:
-
-    "Pois kotikaupungist'! Artorius, Kalulus jääkööt
-    sinne ja muut, mit mustan muuttaa taitavat valkeeks,
-    paisuvat vuot, satamat, talot huutelevat urakalle,
-    perkaavat lokaviemärit, ruumiit hautahan vievät,
-    huutokaupoin hennovat orjaks sieluja myydä.
-    Ennen ne herrat torvea soitti ja kaukana täältä
-    pienten kaupunkein oli seurojen näyttelijöitä,
-    maalais-ammattureita ja uutteroivat viran töissä.
-    Nyt nuo leikkejä laittavi, peukalon kääntehen mukaan
-    surmaavat kenen, vaikkapa mieliks kansan ja sitten
-    vuokrall' ottavat Roman hyyskät -- miksikä ei niin,
-    kosk' ovat nuo kadunmittelijöitä, joit' Onnetar viskaa
-    kunnian huipuillen, kun sill' on leikkisä mieli".
-
-[Kun katsojat gladiaattorileikeissä käänsivät peukalonsa alaspäin,
-antoivat he sillä merkin, että voitettu oli tapettava.]
-
-Ja mitä keinoja käytettiinkään, silloin kuten nytkin, niukan
-elatuksen saamiseksi! Näin lausuu siitä runoilija:
-
-    "Romaankos minä kelpaan? En valehdella mä saata;
-    kehnoa kirjaa en mä voi kiittää, enkä voi ostaa.
-    Astroloogi mä en ole, enk' isiä hengiltä panna
-    tahdo mä, enkäpä saata. En vatsaan sammakon viel' oo
-    katsonut. Rouvall' lempijän lahjoja vieköhöt toiset.
-    Sen sanon, _mun_ avullain ei varkaisin mene kenkään".
-
-Ja miten hän pilkkaakaan Roman asukkaita "kreikkalaisine tapoineen",
-jotka olivat niin halukkaita itämaalaiseen loistoon, itämaalaiseen
-velttouteen ja itämaalaisiin esiluuloihin!
-
-    "Nyt hovivaatteet verhoo sun talonpoikas, Kvirinus;
-    kaulallaan sulotuoksuisella he taikauskaunehet kantaa".
-
-Romassa oikein vilisi Kehitteleviä Kreikkalaisia onnenonkijoita,
-jotka kaikkea koettivat.
-
-    "Miks, sano, luulet
-    miestä sä tuossa? -- Hän kaikkea on, ajatella mit' taidat:
-    maalari, puhuja, oppinut, puoskari, matemaatikko,
-    auguri, taikojen taitaja, nuorantanssija, lääkär' --
-    kaikkia taitavi Kreikan mies, joka nääntyvi nälkään".
-
-Koko valtio on komedian näyttelijä! Ainoastaan rikkaalla on jotakin
-arvoa; ei kukaan kysy luonnetta, onko se hyvä vai huono:
-
-    "Kaikkea säilyss' onpi kultana pohjalla kirstun,
-    luottamus vaan jos sen ohess' löytyy".
-
-Ja jolla ei rahoja ole, se turvaa velan tekoon:
-
-    "Uljaammin, kuin voimat sallivat, tääll' isotellaan;
-    toisen kukkarostai enemmän kuin tarve ois viedään.
-    Kaikkien on vika tää. Komeillaanhan me surkeudessa".
-
-Muuten muistuttaa Roman pääkaupungin elämä uusinta aikaa. Helposti
-hajoovia rakennuksia rakennetaan hirveän korkealle ilmaan ahtaalle
-tonttialalle, ja hyyryt ovat peloittavan korkeita. Melua, meteliä ja
-tungosta on kaduilla:
-
-    "Koipiain tunkeva joukko se kulkiessaan likistääpi,
-    missä sain kyynäräspäätä ja rautaist' tankoa missä,
-    yks mua kallohon hirrellä lyö, jopa kulholla toinen.
-    Sääriltäin rapa juoksevi, jalkoja kauheat sorkat
-    sotkevat -- voi! -- soturkengän naula jo varpahan tärvää".
-
-Ja vihdoin, käsi kädessä rikkauden, ylellisyyden ja nautintohimon
-kanssa kulkee alaston, nälkäinen köyhyys, jota ei kukaan sääli:
-
-    "Kurjuuden on kukkura kaiken
-    ettei kenkään auttaa ruoll', asunnoll' edes raukkaa
-    tarvitsevaista voi, mieroa kiertelevää, perin köyhää".
-
-Tuntuu siltä kuin kuvaus olisi kirjoitettu eilen tahi tänään, eikä
-likimmiten 2,000 vuotta sitten!
-
-
-
-
-Plinius nuorempi.
-
-
-Kuoli vuonna 100 j.Kr.
-
-Plinius, joka on saanut liikanimen nuorempi eroitukseksi hänen
-Vesuvion purkaukseen vuonna 79 kuolleesta sedästään, Plinius
-vanhemmasta, oli syntynyt Komumissa (nykyisessä Komossa)
-Pohjois-Italiassa noin 62 j.Kr. Hän, kuten muutkin ylhäiset miehet
-maaseuduilta, oli kuitenkin saanut kasvatuksensa Romassa, ja jo 19
-vuotisena esiintyi hän menestyksellä asianajajana. Koska hän oli
-hilpeä luonteeltaan ja lahjakas, seurasi häntä onni ja menestys; hän
-pääsi sekä preetoriksi että konsuliksi ja kuoli kunnioitettuna Roman
-mainioimpana puhujana lähinnä Ciceroa.
-
-Jälkimaailmalle ovat tärkeimmät ne kirjeet, jotka hän eri aikoina
-on kirjoittanut. Eräässä aivan ensimmäisiä on luettelo kaikista
-hänen setänsä, mainion luonnontutkijan, kirjoituksista. Kesällä
-vuonna 79 näki hän äitineen ja vastamainittune setäneen omin silmin
-Vesuvion ensimmäisen suuren purkauksen. Ensin näkyi, sanoo hän,
-vuoren yläpuolella eriskummallisen näköinen ja värinen, muodoltaan
-vaihteleva, suuri pilvi, sitten rupesi sakeasti satamaan tuhkaa ja
-kuumia kiviä. Setä, joka oli laivaston päällikkö, antoi korjata
-laivoihin muutamia seudun pelastuneista asukkaista ja läksi sitte
-iltapäivä-makuulleen. Mutta pian oli tuhka satanut hänen huoneensa
-melkein umpeen ja kaikki rakennukset järähtelivät yhä uudistuvista
-maanjäristyksistä. Asukkaat pyrkivät pakoon ja koettivat tyynyillä
-suojella päätään maahan putoovilta kiviltä. Päästyään meren
-rannikolle, hajaantuivat he nopeasti juoksevien laavavirtojen
-lähetessä, ja myöhemmin löydettiin Plinius vanhempi kuolleena.
-Plinius nuorempi ja hänen äitinsä jäivät asuntoonsa Misenumiin
-seuraavaan aamuun asti. He näkivät silloin meren taantuvan ja
-rannan laajenevan; heidän takanaan oli musta, kauhistava pilvi,
-ja ympärillä leimahtelivat salamat. Maahan vaipuvien tuhkapilvien
-läpi, jotka pimensivät ilman, pakenivat he silloin rantaan päin
-kirkuvan ja huutavan kansanjoukon ympäröiminä, joista monet luulivat
-maailman viimeisen pitkän yön nyt tulleen. Vihdoin haihtui pimittävä
-savusumu, ilma selkeni jälleen ja he palasivat Misenumiin. Näyttää
-siltä, kuin hän muualta olisi koonnut täydellisempiä tietoja tämän
-kauhean tapauksen kaikista yksityisseikoista, jossa Herkulanum
-hautaantui laavan ja Pompeiji tuhan alle; mutta nämä muistiinpanot
-ovat valitettavasti hävinneet, ja muut hänen aikuisistaan eivät
-myöskään ole jättäneet jälkeensä mitään kuvausta tästä kamalasta
-luonnontapahtumasta.
-
-Vuonna 93 oli Plinius preetorina. Hän kirjoittaa silloin filosofien
-maanpakoon-ajosta ja muista Domitianon ja hänen ilmiantajainsa
-mielivaltaisista teoista. Häntä itseään polttivat, sanoo hän, ne
-ukonnuolet, jotka iskivät maahan hänen ympärilleen ja kaatoivat
-niin monta hänen ystävistään. Hän kertoo muun muassa liikuttavan
-kertomuksen Arriasta, joka valtiollisten levottomuuksien aikana
-ensin sairaalta mieheltään salasi poikansa kuoleman ja sitten,
-kun mies vietiin vankina meritse Illyriasta Romaan, seurasi häntä
-avoimessa kalastajavenheessä ja viimein opetti hänet pelkäämättä
-kuolemaan, työntäessään omalla kädellään tikarin rintaansa, sanoen
-sen ei tuottavan vähääkään kipua. Plinius kertoo useista vapauden
-marttyyreistä ja kuinka hellästi Arrian tyttärentytär Fannia valvoi
-miehensä sukulaisen, erään Vesta-neitsyen, sairasvuoteella. Nervan
-lopetettua ilmiantajajärjestelmän alkoi Trajanus hallituksensa
-rankaisemalla useita saaliinhimoisia maakuntien virkamiehiä,
-jotka olivat harjoittaneet kiskomista ja ottaneet lahjoja
-tuomitakseen viattomia. Plinius otti itse asianajajana osaa tähän
-oikeudenkäyntiin. Hän puhuu eräässä kohdassa niistä lievistä
-rangaistuksista, joita senaatti määräsi näille lainrikkojille,
-ja huomauttaa sen ohessa, että yleisiä mielipiteitä ei punnita,
-vaan luetaan, ja että julkisissa kokouksissa ei mikään ole niin
-kohtuutonta kuin kohtuus.
-
-Kuitenkin esiintyi hän usein siviilioikeustoissa, ja kertoo
-muutamassa kirjeessään, kuinka sopimattomasti nuoret lakimiehet
-käyttäytyivät; he eivät huolineet mistään sopivaisuuden rajoista,
-vieläpä olivat niinkin julkeita, että palkkasivat itselleen
-kuulijoita, jotka taputtivat käsiään heidän puheelleen. Hän kertoo
-myös kuvailevasti ilmiantajasta nimeltä Regulus, joka oli koonnut
-itselleen melkoisen omaisuuden ilkeässä toimessaan. Puhuessaan
-jutuista, joita oli käsitelty ja joista oli tuomio annettu pikemmin
-kuin muinoin tavallista oli, kysyy hän: "Olemmeko me esi-isiämme
-viisaammat tai onko meidän käsittelymme oikeampi ja ymmärtävämpi
-itse lakia, joka anteliaasti myöntää niin monta tuntia ja päivää
-aikaa, vieläpä lykkäystäkin? Tuomarien ensimmäisenä velvollisuutena
-toimessaan on kärsivällisyys; sillä parempihan on kuunnella sitä,
-mikä on liikanaista, kuin jättää sivuun jotakin, mikä on tärkeää".
-Regulosta mainitsee hän vielä, kuinka tämä hankki itselleen
-lahjoituksen ollen ennustavinaan kuolevan naisen paranemista.
-Toisella kertaa pyysi ja rukoili hän lääkärejä pidentämään erään
-miehen elämää, jotta tämä ehtisi kirjoittaa testamentin hänen
-edukseen, ja moitti heitä pahanpäiväisesti, kun he estelivät
-kehoittaen häntä sallimaan että sairas pian pelastuisi tuskistaan
-kuoleman kautta. Vielä kertoo hän, kuinka Regulus poikansa
-kuoltua kiireesti surmautti hänen kuolinpaareillaan kaikki hänen
-mielihevosensa, koiransa ja lintunsa, tilasi suunnattoman määrän
-pojan kuvapatsaita ja valokuvia ja kutsui lukuisan kuuntelijajoukon
-kuuntelemaan, kun hänen elämäkertaansa luettiin, joka sitten
-julaistiin julkisesti myytäväksi. Luonteesta sellaisesta kuin
-tämä huomauttaa hän, että kuten häveliäisyys heikontaa hyveen
-toimintavoimaa, niin julkeus lujentaa paheen.
-
-Enemmän kuin kahden sadan vuoden kuluessa oli koko siistiintyneen
-maailman rikkaus vähitellen kokoontunut Romaan ja siellä synnyttänyt
-yleisen halun ylellisyyteen ja loistoon sekä samalla taiteen ja
-vanhan kirjallisuuden harrastusta, jotta ei kukaan enää pannut suurta
-arvoa kaunopuheliaisuuteen ja valtiotaitoon. Kirjailijoista, joiden
-kanssa Plinius seurusteli, mainitsee hän Silius Italikon, joka
-kirjoitti runoelman Punilaisesta sodasta ja näännytti itsensä nälkään
-päästäkseen parantumattoman taudin tuskista; vieläkin Taciton,
-jonka kanssa hän keskinäistä tarkastusta varten vaihtoi teoksia, ja
-Martialiin, jonka teoksien pääomituisuuksia ovat voimakas kauneuden
-aisti, suuri katkeruus ja suuri vilpitön suoruus. Eräässä kirjeessään
-kehuu Plinius kääntämistä hyväksi harjoitukseksi sille, joka haluaa
-saada varmuutta kirjoitustavassa ja kauneuden tuntemisessa, ja
-osoittaa, mitä apua saattaa olla historiasta ja runoudesta sekä
-puheesen että kirjoitukseen. Mutta hän muistuttaa myös, että
-kirjailijoiden valinnassa on oltava hyvin tarkkoja, ja että pitää
-lukea paljon, mutta ei monia kirjoja. Kirjallisuudesta, sanoo hän
-lopuksi, saan minä iloni ja lohdutukseni -- ei löydy ainoatakaan
-iloa, jota ei se voisi lisätä, ainoatakaan surua, jota se ei voisi
-vähentää -- se opettaa minua käsittämään suruni paremmin ja niitä
-kärsivällisemmin kantamaan. Tosiaankin, näistä toimista on paljon
-huvia, mutta niissä viihtyy parhaiten, kun sydän on keveä.
-
-Horatius on ilmoittanut meille Romassa löytyneen kirjakauppiaita
-ja kirjankustantajia, mutta Pliniolta saamme tietää kirjailijoilla
-myös olleen tapana julkisesti lukea mitä olivat kirjoittaneet, ennen
-kuin uskalsivat ruveta ulosanto-kustannuksiin. Talvis-aikaan saivat
-kirjallisuuden suosijat melkein joka päivä kutsumuksia tällaisiin
-luentoihin, ja kuulijoina oli usein palkattuja suosionhuutajia.
-Hän kertoo myös, kuinka itse hankki itselleen sellaisen yleisön ja
-kuinka jo edeltä päin vakuuttautui siitä, että se osoittaisi hänelle
-suosiota ja hyväksymistä.
-
-Usein mainitsee hän Komon luonnon kauneutta, jossa oli syntynyt
-ja jossa monella rikkaalla Romalaisella oli kesäasuntonsa järven
-rannalla. Hän antaa tarkan kuvauksen pronssipatsaasta, jonka oli
-ostanut lahjoittaakseen sikäläiselle Jupiterin temppelille, ja
-hän lahjoitti myös sen paikkakunnan asukkaille kirjakokoelman,
-luovuttaakseen heidän mielensä miekkailutaisteluista ja muista
-raaoista huvituksista jalostuttavampiin asioihin. Kirjeessä Tacitolle
-tarjoutuu hän myöskin antamaan suurenlaisen rahasumman koulun
-perustamista varten, vakuutettuna siitä, ettei saattaisi mitään
-parempaa tehdä maanmiestensä hyväksi, kuin hankkia heidän lapsilleen
-kasvatuksen kotiseudulla, jota he sen kautta oppisivat rakastamaan
-entistä enemmän.
-
-Hänen ensimmäisestä avioliitostaan ei tiedetä juuri mitään,
-mutta hänen kirjeistään huomaa monessa kohdin, että hän toisissa
-naimisissaan oli onnellinen. Kirjeessä puolisonsa naissukulaisille
-kiittää hän puolisoaan järkeväksi, säästeliääksi ja uskolliseksi,
-aivan samoin kuin tyytyväiset aviomiehet nykyäänkin tekevät, ja
-kolmesta hänen kirjeestään selviää, kuinka suuresti hän puolisoaan
-rakasti ja kuinka hellää huolta hän hänestä piti. Toisessa
-kirjeessä puhuu hän ystävällisesti vapautetuista orjistaan ja
-pyytää ystäväänsä ottamaan luokseen erään niistä, joka on sairaana
-ja tarvitsee ilmanalan vaihdosta. Yksi hänen tuttaviaan oli
-Verginius Rufus, joka kahdesti kieltäytyi, kun hänen legioninsa
-Germaniassa tahtoivat huutaa hänet keisariksi, ja jonka kuolemasta ja
-juhlallisesta hautaamisesta Plinius kertoo. Useat hänen kirjeistään
-ovat kirjoitetut Vokonius Romanolle, taitavalle puhujalle ja hänen
-läheiselle ystävälleen. Liikuttavin hänen kirjeistään on se, jossa
-hän ilmoittaa neljäntoista vuotiaan tytön kuoleman. Tyttö oli erään
-hänen ystävänsä tytär. Hänellä oli, sanoo Plinius, eukon vakavuus ja
-nuoren tytön viehkeys, ja olisi ansainnut kauemmin elää, vaikkapa
-olla kuolematon. Kuinka hellästi hän käärikään kätensä isänsä
-kaulaan; kuinka ystävällisesti hän tervehtikään ystäviään; kuinka
-suuresti hän rakastikaan kasvattajatartansa ja palvelijattariaan;
-kuinka hyvin hän lukikaan ja kuinka suurella mielenmaltilla hän
-kärsikään viimeistä kipuaan, mielenlujuudellaan rohkaisten omaisiaan
-vielä silloinkin, kuin jo oli menettänyt ruumiinvoimansa! Tyttö oli
-kihloissa, lisää Plinius, jalon nuorukaisen kanssa, jonka sydän vuosi
-verta, kun hän kuuli käskettävän, että sitä, mitä muuten pantiin
-kalleisin kiviin ja vaatteisin, nyt käytettäisiin suitsutuksien,
-voiteiden ja hyvän-hajuisten yrttien ostamiseen.
-
-Plinius oleskeli paljon maalla ja vertasi mielellään Roman
-väsyttävää elämää suloiseen lepoon, jota väliaikoina nautti kotonaan
-Laurentumissa, jossa rauhassa sai antautua luku- ja kirjoitustöihin.
-Hän arveli, samoin kuin hänen ystävänsä Atilius, paremmaksi olla
-ilman mitään tehtävää, kuin olla mitään tekemättä.
-
-Plinion rakkaus luontoon osoittuu siinä ihastuksessa, jolla hän
-puhuu maatilukslstaan. Hän kertoo, kuinka huoneet olivat mukavasti
-ja hyvin järjestetyt ja kalustetut, ja kuinka niistä tultiin
-suorastaan rikasvaraisiin puutarhoihin, joiden kautta päästiin meren
-rannalle, mistä saatiin erinomaisen hyviä kampeloita ja rappoja.
-Tilus, joka hänellä oli Toskanassa, oli vähän matkaa meren rannalta
-metsäharjaisten vuorten muodostaman amfiteaatterin keskellä. Vuorten
-liepeillä oli viinitarhoja; metsät olivat riistasta rikkaat ja
-laaksojen lihavassa mullassa kasvoi kyllälti viljaa. Peltomaa on
-niin kovaa, että se on kynnettävä yhdeksän kertaa. Virtoja, joista
-vesi ei milloinkaan kuivu, juoksee peltojen läpi. Kuvaus itse
-asuntorakennuksesta lähistöineen, viheriöine pihanurmineen, jota
-kaunistavat kuvapatsaat ja puksipuut -- oudonmuotoisiksi leikatut
-puut -- sopii hyvin kuvaukseksi englantilaisesta maakartanosta,
-sellaisena kuin sen nykyään näkee. Plinius kertoo myös rakentaneensa
-temppelin hänelle kuuluvalle maa-alalle ja puhuu juhla-ateriasta,
-jonka hän aikoi antaa sen vihkiäisissä; aivan niinkuin vielä tänään
-on tavallista.
-
-Pliniota saa myöskin seurata Bityniaan ja Pontoon Vähässä
-Aasiassa, jossa hän oli maaherrana vuonna 103. Sieltä kirjoittaa
-hän ystävälleen, joka pian oli tarttuva Akaijan hallitusohjiin,
-suuresti kunnioittavansa sivistyksen ja kirjallisuuden kreikkalaisia
-syntyseutuja ja kehoittaa ystäväänsä pitämään kunniassa senaikuisten
-asukkaiden muistoja ja taruja, muistaen, mitä kukin näistä valtioista
-kerran oli ollut, ja hallita niitä, ikäänkuin olisivat vielä vapaita,
-rakkaudella ja lempeydellä. Itse näyttää hän hallitusmiehenä
-jättäneen vähäpätöisimmätkin pikkuseikat keisarin ratkaistaviksi,
-ja tämä -- Trajanus -- kieltää perustamasta palokuntaa, koska siitä
-saattaisi kehittyä valtiollinen puolue, ja antaa Pliniolle aika
-löylytyksen siitä, ettei tämä huomannut petosta rahojen hoidossa,
-joka oli tehty vesilaitosta rakennettaissa. Toisella kertaa nurkuu
-Trajanus sitä, että on rakennettu kylpylaitos vanhalle temppelin
-perustalle, jota, huomauttaa keisari, vielä on pidettävä pyhänä.
-Kaukaan aikaan kristinuskon synnyn jälkeen eivät Romalaiset, jotka
-kuitenkin yleensä olivat suvaitsevaisia vieraita uskontoja kohtaan,
-tienneet eroittaa uutta uskontoa ja juutalaisuutta toisistaan, ja
-Titus luuli Jerusalemin kukistuessa kristittyjenkin sortuvan ja
-häviävän. Heidän oppinsa oli kuitenkin levinnyt kaikkiin Roman
-maakuntiin, ja Plinius pyytää Trajanolta toimiohjeita, kuinka
-heitä kohdeltaisiin. Hän sanoo heidän ennen aamun koittoa pitävän
-salaisia kokouksia, joissa rukoilevat Kristusta; he sitoutuvat
-valalla viettämään vilpitöntä ja siveellistä elämää ja syövät yhdessä
-viattoman aterian. Hän lisää, että tämä taikausko on levinnyt
-sekä maalla että kaupungeissa, ja siihen kuuluu kaiken säätyisiä
-ja ikäisiä ihmisiä. Vastauksessaan kieltää keisari häntä omasta
-puolestaan heihin ryhtymästä; mutta jos he tuotuina keisarin eteen
-tunnustavat olevansa kristittyjä, saavat he rangaistuksen. Salaisten
-ilmiantojen johdosta ei hän saa ruveta vainoomisiin, sillä se on
-vaarallista ja sopimatonta.
-
-Kaksi vuotta oleskeltuaan Vähässä Aasiassa palasi Plinius Romaan,
-ja hänen otaksutaan vielä kahta vuotta myöhemmin, kun kirjeet
-julkaistiin, olleen elossa.
-
-Kirjoituksista päättäen, jotka Plinius on jättänyt jälkeensä, näyttää
-hän olleen siivo, kaunopuhelias ja hyvin sivistynyt mies, joka,
-kuten sivistyneet yleensä, suurella mieltymyksellä seurasi yleisiä
-asioita, vaikka hänen heikko terveytensä ja mieltymyksensä hiljaiseen
-kirjalliseen toimintaan vaikuttivat sen, että hän parhaiten viihtyi
-maalla ja ystäväinsä parissa. Hän mainitsee itsellään olleen tapana
-nousta makuultaan aikaisin ja pimeässä huoneessa lukea ulkomuistista,
-mitä oli kirjoittanut. Aina hän toimiskeli, milloin luki, milloin
-harjoitteli ruumistaan terveyden ylläpitämiseksi, milloin kävi
-vieraissa naapurien luona. Halveksien puhuu hän siitä tavasta,
-joka oli juurtunut rikkaisin, että kestitsivät alhaisia vieraita
-huonommalla ruoalla ja viinillä, kuin muita. Suostuessaan johonkin
-kutsumukseen pani hän ehdoiksi, ettei ateria saisi kestää liian kauan
-tai olla liian kallis, ja ettei hyvää puheenvaihtelua puuttuisi.
-Itse kerskaa hän siitä, että, vaikka monet tarjosivat muhkeampia
-ja kalliimpia juhla-aterioita, ei kukaan kuitenkaan osannut koota
-niin hauskaa pöytäseuraa, jossa kaikki mielestään olivat niin
-kotiutuneita, kuin hänen luonansa.
-
-Plinion kirjoituksista on vaikeaa tulla mihinkään varmaan päätökseen
-hänen filosofillisista ja uskonnollisista vakuutuksistaan; hän
-näyttää kuitenkin uskoneen ylenluonnollisia ilmestyksiä ja kertoo
-muutamia eriskummallisia tapahtumia, jotka itse oli saanut kuulla.
-Se ihastus, jota hän osoittaa keisarinvallalle, tuli kaiketi hänen
-vakuutuksestaan että tasavalta oli ijäksi päiviksi hävinnyt. Mitä
-äänestykseen tulee, huomauttaa Plinius etteivät ihmiset välitä
-niin paljoa kunniastaan siinä, mikä on salaista, kuin siinä mikä
-on tunnettuna; monet pelkäävät yleistä tuomiota, mutta harvat
-omantuntonsa ääntä.
-
-
-
-
-Tacitus.
-
-
-Kuoli vuoden 120 vaiheilla j.Kr.
-
-Tacitus, joka syntyi vuonna 54 j.Kr., sai kasvatuksensa Romassa,
-jossa etevät opettajat tekivät hänestä puhujan ja asianajajan.
-Meille on hän enemmän tunnettu historioitsijana, joka on kertonut
-Roman vaiheet Auguston kuolemasta Nervan valtaistuimelle astumiseen;
-mutta hänen oma aikansa kunnioitti häntä etupäässä puhujana, vaikkei
-yhtäkään hänen puheistaan ole säilynyt jälkimaailmalle. Julkisessa
-elämässä nousi hän useihin virkoihin peräkkäin ja valittiin vuonna 97
-konsuliksi.
-
-Kirjassa, jolla on nimenä _Agrikola_, on hän koettanut säilyttää
-appensa, konsuli Agrikolan, muistoa. Hänestä kertoo Tacitus, että
-hän oli saanut kasvatuksensa Marseillessa ja tehnyt ensimmäisen
-sotapalveluksensa Britanniassa aikana, jolloin koko saari oli
-noussut ilmikapinaan. Palattuaan Romaan valittiin Agrikola
-kvestoriksi ja lähetettiin Aasiaan. Sitte annettiin hänelle toimeksi
-useiden temppelien laskujen tarkastaminen ja tilien tekeminen.
-Kun Vespasianus tuli keisarikandidaatiksi, lähetti hän Agrikolan
-Britanniaan taivuttamaan siellä olevia legioneja puolelleen;
-sitten sai hän päällikön viran Akvitaniassa ja koroitettiin
-patrioiksi. Vuonna 97 tuli hän konsuliksi ja Britannian korkeimmaksi
-hallitusmieheksi. Hänellä oli siellä paljon tointa ja maassa
-syntyneiden joukkojen avulla valloitti hän Mona-saaren, joka
-yhdistettiin Romalaiseen alueesen. Agrikola marssi sitten vielä
-kauemmaksi pohjoiseen päin ja löysi myös Irlannin, joka kuitenkin
-jätettiin rauhaan. Sen sijaan varusti hän laivaston lopettaakseen
-sodan Kaledonialaisia vastaan, joita siihen aikaan Skotlannissa asui.
-Tacitus antaa heidän johtajansa Galgakon pitää kopean puheen; mutta
-kuitenkin joutuivat Kaledonialaiset alle kynsin taistelussa ja monet
-heimot nöyrtyivät. Agrikola sai sitte aikaan, että temppeleitä ja
-asuntohuoneita ruvettiin rakentamaan Britanniaan, hankki päälliköiden
-pojille tilaisuutta saada kasvatusta ja herätti Brittiläisissä
-mieltymystä romalaiseen pukuun ja romalaisiin elämäntapoihin.
-Sotajoukkoaan ja palvelijoitaan piti hän kovassa, kurissa; orjat ja
-vapautetut eivät saaneet ottaa osaa yleisten asiain käyttelemiseen,
-ja virkaylennystä annettiin ainoastaan sitä ansaitsevaisille. Hän
-huojensi maassa syntyneiltä vilja- ja rahaverot jakamalla tasaisemmin
-niiden kuormaa. Kahdeksan vuotta maakuntaa hallittuaan kutsuttiin
-hän takaisin, ja siihen päättyi uransa julkisuudessa, kun hän
-viisaasti kieltäytyi toisesta hänelle tarjotusta luottamustoimesta.
-Agrikola arvasi, näet, hyvin, kuinka suuresti Domitianus kadeksui
-sitä suosiota, jonka hän Britannian hallitsijana oli saavuttanut, ja
-sentähden varoi hän antamasta uutta kiihdykettä keisarin vihaiselle
-mielelle. Tämän johdosta lausuu Tacitus huonojen hallitsijain aikana
-voitavan saavuttaa kunniaa kuuliaisuudella ja nöyryydellä. Agrikola
-kuoli 56 vuoden vanhana; testamentissaan oli hän, aina viimeisiin
-asti mairitellakseen keisaria, tehnyt tämän puolisonsa ja tyttärensä
-kanssa perintöosakkaaksi. Agrikolan ansioiden joukossa mainitsee
-Tacitus myöskin sen, että hän oli ensimmäinen, joka purjehti
-Britannian ympäri. Muuten saamme tietää, että Agrikolan seuraajan
-aikana saaren tuotteet vietiin Galliaan ja että Brittiläiset
-nuorukaiset pistettiin legioneihin ja levitettiin ympäri koko
-valtakuntaa. Britannian ilmanalasta huomauttaa Tacitus, että kovasta
-pakkasesta siellä ei tiedetä mitään, vaan että taivasta synkistävät
-pilvet ja alinomaa sataa.
-
-Tätä lähin järjestyksessä Taciton teoksista on _Germania_, jossa hän
-välillisesti kurittaa maanmiestensä heikkouksia, usein arvostellen
-vieraita kansoja muiden tiedonantojen mukaan. Todellakin näyttävät
-Romalaiset hyvin vähän tietäneen Pohjois-Euroopan asukkaista, ei
-ainakaan enempää, kuin mitä olivat kuulleet karkureilta, vakoojilta
-tai kierteleviltä kauppiailta. Germaneista sanoo Tacitus: "Minä pidän
-heitä alkuasukkaina, joihin ei ole muuta verta sekaantunut maahan
-muuttamisen tai keskuusliikkeen kautta". Hän kertoo heidän olevan
-sinisilmäisiä, punatukkaisia, kookkaita, nälkää ja vilua vastaan
-karaistuja, mutta kykenemättömiä kuumuutta ja janoa kärsimään. Hän
-kertoo, että Germanialaisten tyttöjen kastanjanruskeasta tukasta
-maksettiin tavattoman paljon Romassa; sikäläiset naiset, joilla ei
-ollut varoja ostaa teutonilaista (se on saksalaista) tekotukkaa,
-värjäsivät oman tukkansa keltaiseksi. Germanialaisten aviolakia
-kuvaa hän hyvin ankaraksi: eroitettu vaimo ja leski ei saanut
-mennä uusiin naimisiin, jos oli kuinkakin kaunis ja rikas. Naiset,
-joiden usein täytyi kestää sodan vaivoja, hoitivat yksin taloutta,
-viljelivät maata, elivät piimästä, hedelmistä ja riistasta ja panivat
-ohraviiniä. Perheet olivat suuret ja lapset tulivat kestäviksi, kun
-kasvoivat alastomina ja likaisina. Naiset eivät saaneet ottaa osaa
-äänestykseen, mutta heidän mielipidettään ja neuvoaan kysyttiin
-usein yleisiä asioita punnittaissa. Germanialaisilla ei ollut mitään
-kaupunkeja; heidän asuntonsa olivat hajallaan ja niitä ympäröi
-avoin kenttä. Puita käytettiin ainoastaan rakennuksiin; vilja
-koottiin maanalaisiin kuoppiin, joissa he itsekin etsivät turvaa
-talvipakkaselta. Heidän ylin jumalansa oli Merkurius, mutta he
-uhrasivat myös Herkuleelle ja Marsille; muutamat palvelivat myös
-Ibistä (haikaraa). Caesar väittää heillä ei olleen mitään varsinaista
-pappissäätyä, ja Tacitus kertoo kaikkien kansanluokkien luottaneen
-parhaiten ennustukseen, joka tehtiin valkoisten hevosten hirnunnan
-ja korskunnan mukaan. "Germanit", sanoo hän vielä, "uskovat, ettei
-jumalia saateta sulkea seinien sisään, ei myöskään voida heitä,
-heidän olentonsa äärettömyyden takia, kuvata ihmismuotoisina".
-Kuitenkin oli Germaneilla pyhiä alttareja syvissä metsissä, missä
-he lähestyivät näkymättömiä voimia, joita palvelivat. Muutamilla
-heimoilla oli kuninkaita, jotka johtivat heitä taistelussa, ja heillä
-oli kaksi neuvottelevaa kokousta: päälliköiden, jotka päättivät
-vähäpätöisistä asioista, ja kansan, joka harkitsi tärkeämpiä
-kysymyksiä. Osanottajat istuivat täysissä aseissa turveläjillä.
-Germanien elinkeinona oli karjanhoito ja myöskin maanviljelys, ja
-heidän hevosensa olivat pieniä, mutta kestäviä. Heidän suurimmat
-virheensä olivat hekumallisuus, juoppous ja pelivimma. Kaikkiin
-heidän tärkeihin neuvotteluihinsa oli yhdistetty juhlia, ja
-heidän peliraivonsa oli niin suuri, että he, kun olivat kaiken
-muun menettäneet, panivat itsensä voitoksi, ja jos tappasivat,
-vapaaehtoisesti heittäytyivät voittajan orjaksi. Romassa olivat
-Germanit keisarin henkikaartina ja palvelivat myös ratsumiehinä ja
-legionisotureina. Yleensä ei Tacitus näytä hankkineen heistä kaikkia
-tietoja, mitä olisi voinut saada, ja hänen teoksensa Germaniasta ei
-ole juuri muuta kuin jokseenkin löyhä koekyhäys.
-
-Taciton teoksesta _Roman Aikakirjat_ on ainoastaan 11 kirjaa
-pelastunut jälkimaailmalle. Kuusi ensimmäistä kirjaa puhuu
-keisari Tiberiosta, jota, tekijän sanojen mukaan, Romassa
-karsain katsottiin, mutta maakunnissa pidettiin viisaana ja
-hyvää tekeväisenä hallitsijana. Tacitus sanoo hänen hallinneen
-täydellä itsevaltiudella, kuten hänen edeltäjänsäkin oli tehnyt;
-mutta Augustus osasi peittää kahleet ruusuilla, jota vastoin
-Tiberius ei niitä koskaan peitellyt. Kuitenkin alensi hän niiden
-tilusten vuokramaksua, joista itse sai tulot. Lampaani, sanoi
-hän, ovat kerittävät, mutta ei nyljettävät. Tacitus syyttää häntä
-teeskentelemisestä, kun hän ruvetessaan keisariksi, sen sijaan kuin
-hänen olisi pitänyt vaatia senaatilta sen äänet, koetti saavuttaa
-ne mairittelulla. Vielä sanoo hän Tiberion aivan syyttä epäilleen
-kasvattipoikaansa Germanikoa osallisuudesta Germanien legionein
-tekemään kapinaan. Hän viittaa myöskin siihen, että Tiberius,
-muuttaessaan Germanikon itäisiin maakuntiin, salaa oli antanut
-suostumuksensa hänen surmaamiseensa, jonka hän luki hallituksensa
-onnellisimpien tapahtumien joukkoon. Seuraavat luvut osoittavat
-yksityiskohdissa, kuinka suuresti keisariin oli ruvennut vaikuttamaan
-keisarillisten kaartien päällikkö Sejanus. Nämät kaartit sijoitettiin
-pääkaupunkiin, missä heistä vähitellen kasvoi sotilasvalta, joka
-tärkeinä hetkinä teki mielivaltaisia päätöksiä keisarikunnan
-asioista. Niin vähitellen taipui sen miehen tahto, joka ei saattanut
-korkeammalle kohota, sen miehen tahdon alle, joka yhä vain kapusi
-kunnianhimon portaita ylöspäin. Julkisten "ilmiantajain" syytöksistä
-joutuivat monet patricit Tiberion julman epäluuloisuuden uhriksi.
-Germanikus surmattiin, eikä yksikään, jolla oli arvoa, rikkautta ja
-mainetta, ollut turvattu vankeuteen joutumasta tai kuolemasta, koska
-syytökset tehtiin mitä löyhimmillä perusteilla. Vihdoin keisari
-pakeni, hyvin tietäen mikä mieliala Romassa häntä kohtaan vallitsi
-ja peläten salaliittoja, Kaprisaareen, josta hän lähetti mitä
-itsevaltaisimpia ja julmimpia käskyjä. Näille arveluilleen ei Tacitus
-kuitenkaan ole antanut vahvikkeeksi mitään varmoja todisteita, ja hän
-myöntää ammentaneensa tietonsa lähteistä, joiden luotettavaisuutta
-hyvin suurella syyllä saatetaan epäillä.
-
-Ruveten kertomaan keisari Klaudiosta sanoo hän tätä plebejiläiseksi
-onnen suosilaaksi, joka ansaitsemattomalla onnenpotkauksella
-viskattiin Roman valtakunnan herraksi, ja puhuu teeskentelemättömällä
-katkeruudella siitä, miten vapautettuja orjia koroitettiin
-valtakunnan korkeimpiin kunniasijoihin. Kun Klaudius salli
-Aedualaisten päälliköiden saada sijaa senaatissa, vuodatti hän
-kuitenkin uutta verta tähän ränstyneesen yhteystöön, ja monta tärkeää
-ja pysyväistä yleistä työtä toimitettiin hänen hallitessaan. Klaudius
-kuoli puolisonsa Agrippinan myrkyttämänä, ja häntä seurasi hänen
-poikansa Nero. Muutamia vuosia kului rauhallisesti äidin hoitaessa
-hallitusasioita, ja nuori keisari hoiti lukujaan ja huvejaan. Mutta
-tuskin oli Nero saanut vallan omiin käsiinsä, niin hän jo puheillaan
-ja rikoksillaan teki alamaistensa kärsivällisyydestä lopun ja sai
-heidät itseään vihaamaan. Stoialaiset filosofit, joiden puoleen
-yleinen mielipide silloin valtion asioissa kallistui, olivat
-nurjamielisiä keisarille, ja huhuja liikkui tekeillä olevasta
-salaliitosta. Muudan soturi sanoi Nerolle vasten silmiä, että hän
-oli murhaaja ja murhapolttaja. Kuvattuaan rikoksia ja kurjuutta rupee
-Tacitus kertomaan yksityisistä sisällisistä oloista ja ulkonaisista
-sotapuuhista, ja tekee sen erinomaisen taitavasti. Puhuessaan sodasta
-Parthialaisia vastaan kuvaa hän, kuinka vaikeaa kenraalien oli
-pitkällisen rauhan veltostuttavan vaikutuksen jälkeen panna sotakuria
-legioneissa uudelleen kuntoon ja kuinka Romalaiset pöyhkeilivät
-Armenian kuninkaan Tiridateen asettaessa otsakoristeensa Neron
-kuvapatsaan juureen.
-
-Teoksessaan _Ajantietoja_ eli _Historioita_, joista ainoastaan
-5 kirjaa on säilynyt, jatkaa Tacitus Roman historiaa keisarien
-Galban, Othon, Vitellion ja Vespasianon hallitessa. Neljä keisaria
-oli kuollut kalpaan, kertoo hän, neljä sisällistä sotaa oli käyty,
-Kampanian kaupunkeja oli maa niellyt. Romassa olivat tulipalot
-riehuneet, ja itse Kapitolion olivat porvarit sytyttäneet, kun
-Hispanialaiset legionit purppuraan pukivat Galban. Hän oli
-silloin niin hyvässä maineessa, että, jollei hän koskaan olisi
-keisariksi tullut, ei kukaan olisi epäillyt hänen kelvollisuuttaan
-siihen virkaan. Mutta valtaistuimella osoittautui hän kehnoksi
-ja päättämättömäksi ja totteli orjallisesti vapautettujaan ja
-suosikkejaan. Pretorianilaiskaarti niskoitteli, kansa valitti,
-ettei hän suonut sille juhla-aterioita ja näytelmiä, ja hänen omat
-soturinsa osoittivat tyytymättömyyttä, kun ei hän heille jaellut
-rahalahjoja. Galba oli kuitenkin liian vanha välittääkseen paljon
-vallasta, ja valitsemalla Pison hallitsijakumppaniksi teki hän
-tyhjäksi Othon toiveet, tuon Neron juhdan, joka oli juonitellut
-häntä vastaan, ja jolta Germanialaiset legionit olivat kieltäneet
-valan, huutaen Neron seuraajaksi Vitellion. Kuitenkin näytti kohtalo
-määränneen niin, että häntä väijysi vihollinen hänen kotonaan,
-ja kaikki järjestettiin edeltä päin niin, että Othoa forumilla
-tervehdittiin keisariksi. Pretorianilaiskaartin päälliköitä ei
-saattanut mikään peloittaa, ja vaikka kansa vaati salaliittolaisten
-surmaamista, täytyi sekä sen että senaatin väistyä sotilaiden
-väkivallan edestä, Galban jättivät hänen henkivartijansa ja hän
-ojensi vapaaehtoisesti kaulansa murhaajille.
-
-Otho käsitti kuitenkin pian, että hänen oli aseilla taisteleminen
-äsken saavutetun kunniasijan puolesta, sillä Galliasta tuli sanomia
-kapinasta, ja Vitellius lähestyi Kheini-armeijan etupäässä, jo nyt
-osoittaen rakastavansa irstasta elämää ja sallien sotamiestensä
-hillitsemättä ryöstää ja harjoittaa ilkitöitä. Rohkeasti marssi
-Otho vihollistaan vastaan, mutta ei hänen sotavoimansa ollut
-likimaillenkaan riittävä. Muutamien kahakkojen jälkeen taisteltiin
-ratkaiseva tappelu Veronan ja Kremonan välillä. Otho ei enää
-tahtonut koettaa onnea, joka oli osoittautunut niin epäsuotuisaksi;
-hän kiitti tyynesti ystäviään ja seuralaisiaan, ja varustettuaan
-heidät lähtemään, siten rakentaakseen rauhan keisarin kanssa, poltti
-hän ensin kaikki kirjeensä ja paperinsa ja työnsi sitten tikarin
-rintaansa. Hän oli silloin hallinnut kolme kuukautta. Tacitus antaa
-elävän kuvauksen tappelukentästä ja lisää, että Vitellius osoitti
-raakaa iloa sitä katsellessaan; viiniä jaettiin viljalta hänen
-läheisimmilleen ja sotureille, jotka hävittivät ja polttivat kaikki
-kaupungit ja kylät Romaan mennessään, ikäänkuin esimauksi siitä
-kurjasta elämästä, jota siellä toivoivat saavansa viettää.
-
-Mutta Syrian ja Egyptin legionit, jotka eivät niin yhtäkkiä voineet
-taipua vannomaan uudelle keisarille uskollisuuden valaa, vaativat
-myös vaalioikeutta ja nimittivät keisariksi päällikkönsä Vespasianon.
-Uudelleen hävittivät Italiaa lukuisat soturijoukot, jotka taitavien
-päälliköiden johtamina marssivat Romaan. Sillä aikaa kuin Vitellius,
-ajattelematta mitään muuta kuin äärettömän hekumoimishalunsa
-tyydyttämistä, jätti kaikki oman onnensa nojaan, lyötiin hänen
-joukkonsa ja hän itse oli pakoitettu etsimään turvapaikkaa
-Kampaniassa. Uuden keisarin vaali piti lopullisesti ratkaistaman
-Apollon temppelissä. Mutta sillä välin syttyi tulinen tappelu
-sotamiesten ja Roman asukkaiden välillä; palavia kekäleitä viskattiin
-ympäri kaupunkia, joka pian syttyi, ja Kapitolium paloi poroksi.
-Ensi aluksi olivat Vitellion puoluelaiset voitolla, ja vastustajien
-johtajat hakattiin maahan. Muutamien päivien kuluttua saapui uusia
-legioneja, ja hurjan taistelun raivotessa sotilaiden välillä käytti
-roistoväki vuorostaan tilaisuutta rosvotakseen, ryöstääkseen ja
-heittäytyäkseen kaikenlaisiin paheisin. Vihdoin vangittiin Vitellius,
-kun hän yksinään hiiviskeli palatsissaan, ja lyötiin kuoliaaksi;
-silloin säälimättömästi häntä ilkkui sama roistoväki, joka ennen
-oli häntä mitä halveksittavimmalla imartelemisella mairitellut.
-Hänen viimeiset sanansa, jotka lausui tribunille, kun tämä häntä
-pilkkasi, olivat seuraavat: "Olinhan minä kuitenkin sinun keisarisi."
-Välikertomuksessa puhuu Tacitus uudesta onnettomasta yrityksestä,
-jonka Germanit tekivät heittääkseen niskoiltaan romalaisen ikeen.
-Niin suuri oli keisarikunnan sisällinen voima, hallitsijain
-irstailemisista ja kehnosta sotakurista huolimatta. Tekijä antaa
-kuvan tämän kapinan lahjakkaasta johtajasta, Klaudius Civiliistä,
-eräästä Batavialaisesta, joka kauan oli palvellut keisarillisissa
-legioneissa, ja esittää ne puheet, joilla Klaudius koetti yllyttää
-eri heimoja, ja samaten myös mitä Romalaiset päälliköt häntä vastaan
-lausuivat.
-
-Edempänä saamme tietää, ettei Vespasianus hätäillyt Romaan
-matkustaissaan, jossa hänen voitokkaat soturinsa yhä ahdistivat
-Vitellion puoluelaisia. Viipyessään jonkun aikaa Alexandriassa
-esiintyi Vespanianus keisarillisena ihmelääkärinä, paransi henkilön,
-jonka käsi oli kipeä, ja teki muutaman sokean näkeväksi. Hän kävi
-myös Serapiin temppelissä, jossa ilmoitti näkevänsä Egyptiläisen
-miehen makaavan usean päivämatkan päässä sieltä. Tacitus sovittaa
-tähän väliin kertomuksen niistä juhlamenoista, joita noudatettiin
-uuden Kapitoliumin perustuksia laskettaissa, ja jatkaa sitten
-historiaansa, selittäen, että Vespasianolle, kun hän vihdoin tuli
-Romaan, oli vaikea tehtävä suoritettavana. Merkittävimmät piirteet
-hänen hallituksessaan olivat hänen yksinkertainen elintapansa,
-senaatin kunniassa pitäminen, uusien siirtokuntien perustaminen ja
-kirjallisen elämän henkiin herättäminen.
-
-Vielä suuremmasta arvosta on meille, mitä Tacitus kirjoittaa
-Juutalaisista ja varustuksista Jerusalemin piiritystä varten.
-Muutamat sanovat, lausuu hän, Juutalaisten polveutuvan Kretalaisista,
-Libyaan asettuneista pakolaisista, toiset taas luulevat heidän
-olevan Egyptistä tullutta liikaväkeä, ja monet vielä pitävät
-heitä Etiopialaisina tai Assyrialaisina. Tacitus esittää sitten
-lyhyesti, kuinka Juutalaiset vaelsivat Moseksen johdolla. Kuusi
-päivää vaellettuaan, jolloin parvi kesyttömiä aaseja opasti janoovia
-lähteille, tulivat he seitsemäntenä maahan, jonne perustivat
-kaupungin ja rakensivat temppelin. Pysyttääkseen itselleen valtaa
-kansan yli määräsi Moses "tapoja, jotka sotivat kaikkea vastaan,
-mihin ihminen on tottunut", niin että heillä "on saastaista se,
-joka meillä (Romalaisilla) on pyhää, ja luvallista se, mitä
-me halveksimme". Temppelinsä pyhittivät he aasille, joka oli
-pelastanut heidät hukkumasta, ja oinas teurastettiin, ikäänkuin
-uhaksi Egyptiläisen Jupiter Ammonin kiusaksi. Myös härkiäkin
-uhrattiin. Sikaa kammosivat he, sentähden että heitä oli vaivannut
-sama ihotauti, kuin näissä eläimissä tavataan. Nälänhädän muistoa
-pidettiin eleillä paastolla, ja happamaton leipä oli Juutalaisilla
-muistona ajasta, jolloin he elivät varastetuista maahedelmistä.
-Seitsemäs päivä määrättiin lepopäiväksi, koska heidän vaivaloinen
-vaelluksensa sinä päivänä loppui; ja kun Juutalaiset siten olivat
-mieltyneet työttömyyteen, pyhitettiin myös joka seitsemäs vuosi
-laiskuudelle. Juutalaisten omituisuuksina mainitsee Tacitus: että
-he aina pysyivät yhdessä, olivat hyvin laupiaita keskenään, mutta
-vihasivat kaikkia muukalaisia. Juutalaiset uskovat ainoastaan
-_yhteen_ Jumalaan, sanoo hän, ja häneenkin ainoastaan henkenä. He
-pitävät jumalattomana jumalankuvien tekemisen katoovasta aineesta
-ja ihmismuotoon. Heidän korkein olentonsa on yht'aikaa ikuinen?
-muuttumaton ja katoomaton. Sentähden he eivät suvaitse mitään kuvia
-kaupungeissaan, ei edes temppeleissäänkään. He eivät yhdellekään
-kuninkaalle, ei yhdellekään hallitsijalle suo sitä kunniaa. Sen
-vuoksi, että heidän pappinsa puhaltavat huilua, lyövät vaskirumpuja
-ja kantavat murattiseppeleitä, ovat jotkut luulleet heidän palvelevan
-Bakkoa; mutta siinä he arvaavat päin männikköä, väittää Tacitus,
-sillä Bakkon palvelus on juhlallinen ja iloinen, mutta Juutalaisten
-jumalanpalvelus on kauhean synkkä ja kolkko.
-
-Herodeksen ja Agrippan hallitessa, jatkaa Tacitus, oli Judealla
-kuningaskunnan nimi. Sitte yhdistettiin se Syrian provinciaan,
-jolloin paljon Juutalaisia vietiin Eufratin rannikoille, ja vihdoin
-hävitti Titus Jerusalemin. Kansa, joka sinne jäi, eli siinä luulossa,
-sanoo hän, että Judean hallitsijat valloittaisivat koko maailman,
-ja kuolivat siitä syystä mieluummin kuin lähtivät maastaan.
-Varustukset olivat sentähden rakennetut tavattoman vahvoiksi:
-torneja oli rakennettu aina 60 jalan korkuisia; temppeli ja sitä
-ympäröivät muurit näyttivät lujalta linnoitukselta, ja piiritettyjen
-lukumäärä nousi 600,000 sieluun. Koska kaupungin asema teki rynnäkön
-mahdottomaksi, lähestyivät Romalaiset sitä vallituksilla ja
-maanalaisilla saartokaivannoilla. Kertomus kaupungin lopullisesta
-valloituksesta on kuitenkin hävinnyt.
-
-Taciton ensimmäisten kirjoitusten joukkoon luetaan muuten
-puheenvaihtelu _Puhujista_, keskustelun muotoon tehty kyhäelmä,
-käsittelevä sitä taistelua, jota Neron aikana mitä suurimmalla
-katkeruudella käytiin niiden välillä, jotka tahtoivat parantaa
-Roman puhetaitoa ja kieltä, ja niiden, jotka todella turmelivat ja
-pilasivat molemmat.
-
-Näytteeksi Taciton kirjoitustavasta olkoon lopuksi luku hänen
-"Aikakirjoistaan".
-
-"Kun Brutus ja Kassius olivat lyödyt ja tasavalta aseeton; kun
-Pompejus oli joutunut tappiolle Sicilian luona, kun Lepidolta oli
-riisuttu aseet, Antonius murhattu, ja juutalaisellakaan puolueella ei
-ollut jälellä muuta johtajaa kuin Caesar (Augustus) -- luopui tämä
-triumviri-nimestä, esiintyi konsulina ja tyytyi tribunin valtaan,
-joka tarkoitti kansan turvaamista. Mutta saavutettuaan sotamiesten
-suosion lahjoilla, kansan ruokavaroilla ja taivutettuaan kaikkien
-mielet puoleensa rauhan suloisuudella, kohosi hän vähitellen yhä
-korkeammalle, anastaen itselleen senaatin ja virkamiesten vallan,
-ja sai sen ilman mitään vastarintaa, sillä rohkeimmat ylimykset
-olivat kaatuneet sodissa tai joutuneet proskriptionin uhreiksi; muut
-kohotettiin varallisuuteen ja kunniavirkoihin, aina sen mukaan, missä
-määrin olivat orjuuteen alttiita ja, vallankumouksesta rikastuneina,
-pitivät silloista turvallista tilaa entistä metelistä aikaa
-parempana. Maakunnatkin hyväksyivät tämän asiain järjestyksen, sillä
-mahtavien puoluetaistelujen ja virkamiesten ahneuden tähden olivat
-he ruvenneet epäilemään senaatti- ja kansanhallitusta ja jääneet
-lain turvaa vaille, koska väkivallalla, juonilla ja rahoilla lait
-saatettiin tehottomiksi."
-
-Loppu.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KLASSILLINEN KIRJALLISUUS
-YLEISTAJUISESTI ESITETTYNÄ***
-
-
-******* This file should be named 51124-8.txt or 51124-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/1/2/51124
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/51124-8.zip b/old/51124-8.zip
deleted file mode 100644
index 7461c8c..0000000
--- a/old/51124-8.zip
+++ /dev/null