NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7009 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8f500f9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50942 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50942)
diff --git a/old/50942-8.txt b/old/50942-8.txt
deleted file mode 100644
index 16ec49c..0000000
--- a/old/50942-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7009 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Myrkkyä, by Alexander Lange Kielland,
-Translated by Johan Arvid Saivo
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Myrkkyä
-
-
-Author: Alexander Lange Kielland
-
-
-
-Release Date: January 16, 2016  [eBook #50942]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRKKYÄ***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-MYRKKYÄ
-
-Kirj.
-
-ALEKSANDER L. KIELLAND
-
-Suomentanut J. A. S. [Johan Arvid Saivo]
-
-
-
-
-
-
-Adolf Allardt, Pori, 1888. Axel Bergbom'in kirjapainossa.
-
-
-
-
-
-I.
-
-
-Pikku Marius istui hiljalleen ja kiltisti penkillään. Hänen
-suuren suuret, tummanruskeat silmänsä antoivat hänen pienille
-kalpeille kasvoilleen pelästystä osoittavan muodon; ja kun häneltä
-äkkiarvaamatta kysyttiin, kävi hän kasvoiltaan tulipunaiseksi ja
-alkoi änkyttää.
-
-Pikku Marius istui viimeisen edellisellä penkillä selkä vähän
-väärässä, sillä penkissä ei ollut selkälautaa ja takana olevaa pöytää
-vasten oli ankarasti kielletty nojautumasta.
-
-Oli maatiedettä kello yhdestätoista kahteentoista lämpimänä elokuun
-päivänä kesäloman jälkeen. Aurinko paistoi rehtorin puutarhan yli
-valaisten myöskin neljä hänen pienessä omenapuussaan riippuvaa isoa
-omenaa. Siniset ikkunanverhot peittivät ylimmäisen ikkunan; mutta
-seuraavaan oli Abraham tehnyt kekselijään päiväkellon vetämällä
-puitteisin musteviivoja. Hän lähetti juuri sähkösanomia kysyjille
-luokalla, että kello oli yli puolivälin.
-
-"Useampia kaupunkeja", sanoi apulais-opettaja ylhäältä
-opettajatuolista ja puhalsi hanhenkynään. Hanhenkynien teroittaminen
-oli, näet, hänen erikoistoimenansa; ja joka luokalla, jolla hän
-opetti, oli pieni sievä kokoelma hanhenkyniä, joita ei kukaan muu
-käyttänyt kuin rehtori.
-
-Kuitenkin oli apulais-opettaja Borringin vaikeata pitää niitä
-kunnossa. Tapahtui, näet, hyvin usein, että joku pahankurinen oppilas
-lomahetkellä kokosi kynät, pisti ne muste-astiaan ja kiersi niitä
-siinä, kunnes kärjet menivät hajalleen joka taholle ja sulkatorvet
-tulivat mustetta täyteen.
-
-Kun Borring seuraavalla kertaa tuli luokalle ja huusi: "Hyvä Jumala!
-Kuka on turmellut kynäni?" -- vastasi koko luokka varsin vakavasti ja
-yksiäänisesti: "Aalbom!"
-
-Tiedettiin, näette, Borringin ja Aalbomin sydämmestään vihaavan
-toisiansa.
-
-Apulais-opettaja raappi kynätorvia ja puhalsi vienoja valkeita,
-musteisia kiekuroita opettajapöydän ylitse.
-
-"Useampia kaupunkeja" -- sitten siunata mutisi hän Aalbomia --
-"useampia kaupunkeja, useampia!"
-
-Muuten vallitsi luokalla haudanhiljaisuus, sillä tänään oli
-viimeisen penkin oppilaat kuulusteltavina eivätkä nämä vastanneet
-koskaan. Tämän kaikki kyllä tiesivätkin, mutta järjestyksen vuoksi
-kuulusteltiin heitä kerta kuukaudessa, jotta saisivat nelosensa
-todistekirjaansa.
-
-Nuo neljä, viisi poikaa tuolla takapuolla eivät suinkaan
-näyttäneetkään siltä, että suuria välittäisivät vastattiinko vai
-eikö. Siitä syystä ei yhdenkään ylemmillä penkeillä istuvista
-tehnytkään mieli antautua vaaran alaiseksi kuiskaamalla heille.
-
-Ainoastaan nyt kuulusteltavana oleva istui levotonna ja näperteli
-karttakirjaa, joka oli suljettuna hänen edessään pöydällä.
-Kuulustelemisen aikana täytyi näet sen, jolta kysyttiin, ja lähimpänä
-istuvien panna karttakirjansa kiinni.
-
-Tavallisuutta vastoin oli hän, pitkä Tolleiv, lukenut vähäsen tänään.
-Läksynä oli Belgian kaupungit. Hän oli lukenut kaksi kertaa kotona ja
-kerran koulussa.
-
-Tämä hiljaisuus joka kerran välillä kuin apulais-opettaja sanoi:
-"useampia kaupunkeja", hyvin epävarmat muistelut näistä Belgian
-kaupungeista, jotka heräsivät hänessä, kun Brysseliä mainittiin,
-ja tuo tavallisuudesta poikkeava seikka, että hän taisi vastata --
-kaikki tukki hänen suunsa, vaikka hän ihan varmasti tiesi vielä
-kumminkin yhden kaupunkin sen lisäksi; hän istui mutisten nimeä
-itsekseen, mutta ei tohtinut avata suutansa; ehkä se sentään olikin
-varsin väärin ja herättäisi vaan yleistä pilkantekoa; parasta oli
-olla ääneti.
-
-Toiset viimeisellä penkillä vartosivat levollisella
-välinpitämättömyydellä kohtaloansa. Ne olivat luokan suurimmat ja
-vahvimmat pojat. Heidän aikomuksensa oli mennä merille, josta syystä
-he välittivät viisi arvolauseista. Ainoastaan yksi heistä otti
-maatieteen, laski sen pöydän alle ja luki vähän Belidan kaupungeista
-ynnä niiden jälkeen seuraavasta.
-
-Pikku Marius istui kiltisti penkillään; hänen suuret silmänsä
-seurasivat tarkasti opettajaa sillä välin kun hänen kätensä
-näpertelivät jotakin pöydän alla, ikäänkuin olisi hän tehnyt solmuja
-johonkin ja vetänyt niitä piukkaan voimansa takaa.
-
-Koko luokka kuiskutella hissutteli hiljalleen tuona lämpimänä
-puolipäivän hetkenä, jokainen omissa askareissaan. Muutamat eivät
-tehneet mitään, vaan istuivat kädet taskuissa katsella töllöttäen
-ilmaan; yksi kirjoitti latinan käännöstä vuoren korkuisen kirjaläjän
-takana; toinen oli laskenut päänsä käsivarsilleen ja nukkua
-nuhutteli; ikkunan luona istui yksi katsella tuijottaen rehtorin
-neljää omenaa ja mietiskellen, kuinka monta toisella puolella puuta
-olisi, jota hän ei voinut nähdä, sekä olisiko mahdollista kavuta
-muurin ylitse jonakin iltana, kun tuli vähän pimeämpi.
-
-Kaksi oli liittynyt yhteen isolle Euroopan kartalle, jolla
-he purjehtivat pöydän alla veistelemillä puunpalas-laivoilla.
-Kanaalissa puhalsi hemmetin kova lounastuuli, jotta "Freijan" ja
-"Perheen Toivon" täytyi purjehtia Skotlannin pohjoispuolitse. Mutta
-Gibraltarin luona oli toinen väijymässä pitkine, kahtia halaistuille
-lyijykynineen, jonka oli kastanut musteastiaan; se oli olevinaan
-algerilainen merirosvo-laiva.
-
-"Useampia kaupunkeja, useampia kaupunkeja!"
-
-"Namur", sanoi Tolleiv äkkiä.
-
-Puoli luokkaa kääntyi hämmästyneenä katsomaan taakseen. Olipa eräs
-viimeisen edellisellä penkillä istuva niinkin epäkohtelias, että
-pisti päänsä Tolleivin pöydän alle nähdäkseen, eikö tällä ollut
-kirjaa polvilla.
-
-"Namür -- eikä Namur", sanoi apulais-opettaja äkisti ja katsoi
-edessään olevaan kirjaan, "ei, se ei tule vielä. Välillä, on vielä --
-annas katson -- kolme kaupunkia, ennenkuin se tulee, jonka mainitsit;
-mitkä ne kolme kaupunkia ovat? No, mitkä ne kolme kaupunkia ovat?"
-
-Mutta nyt oli Tolleiv tyhjentänyt kaikki tietovaransa ja vaipui
-tylsään välinpitämättömyyteen, välittämättä opettajasta, kun tämä
-puhalsi sulkatorveen ja sanoi: "Mitkä ne kolme kaupunkia ovat."
-
-Pikku Marius oli kai lopettanut salaisen työnsä pöydän alla, sillä
-äkkiä heitti hän jotakin sivukumppanillensa ja kätki sitten kasvonsa
-käsiinsä, jotta vaan silmät kävivät toverista toiseen.
-
-Mariuksen sivukumppani lähetti mitä oli saanut naapurilleen, ja
-niin kulki se pitkin luokkaa; muutamat nauroivat, toiset olivat
-levollisina, kuten olisivat tottuneet sellaiseen, lähettivät sen
-eteenpäin ja jatkoivat askaroimistaan, mitä se sitten lie ollutkin.
-
-Abraham sitä vastoin paransi ikkunapuitteessa olevaa päiväkelloansa
-ja kun hänen sivukumppaninsa heitti sinisen kalusen hänelle,
-harmistui hän. Abraham tunsi niin hyvin Mariuksen rotat sinisestä
-nenäliinasta, että ainoastaan otti rotan ja heitti sen aliseen päähän
-luokkaa taakseen katsomatta.
-
-Mariuksen nenäliina sattui putoamaan Hispaniaan ja lakaisi lattialle
-sekä rosvolaivan että, kauppalaivat, jolloin Gibraltarin luona
-ankarassa taistelussa olevat hypähtivät penkillä.
-
-Apulais-opettaja tuli tästä häirityksi: "Mikä se oli?"
-
-"Rotta", vastattiin heti. Mutta kun sitten Mariuksen hyvin
-tunnettu rotta nostettiin hännästä, lattialta ylös, purskahti koko
-luokka nauruun, sillä Marius oli tunnettu mestari rottia luomaan,
-erittäinkin osasi hän saada niille hyvin luonnolliset korvat.
-
-Apulais-opettaja suuttui: "Joko sinä, Marius, taas olet noita
-hullunkurisia rottiasi tekemässä; minusta nähden olisi sinun, noin
-ison pojan, jo pian aika jättää tuollaiset lapsellisuudet."
-
-Marius sai nenäliinansa takaisin ja alkoi hyvin hämillänsä avata
-solmuja; kuitenkin täytyi hänen nauraa salamyhkää; hänestä oli niin
-erinomaisen hauskaa, kun Abraham heitti rotan.
-
-Opettaja katsoi kelloa: tunti oli melkein lopussa; hän laski rakkaat
-hanhenkynät sivulle päin, puhalsi pöydän puhtaaksi, pani veitsen
-kiinni ja tarttui kirjaan.
-
-"No, Tolleiv, ethän taida niin mitään, sinä et koskaan taida mitään.
-No, sinä sitten, Reinert! Osaatko luetella Belgian kaupungit -- niin
-Namürin olemme myöskin sanoneet -- useampia kaupunkeja, useampia
-kaupunkeja! Et sinäkään? No luonnollisesti et; te olette samaa
-sorttia kaikki siellä takana. No, entäs sinä, Sörensen? useampia
-kaupunkeja Belgiassa Brysselin jälkeen! No?"
-
-"Kello on lyönyt", ilmoitti vahtimestari ovella.
-
-"Niin, siinä näette nyt! Sellaista se on! Täällä istumme tunnin
-toisensa perästä ja tuhlaamme aikaamme noiden laiskurein tähden
-tuolla takana, jotka eivät tahdo oppia niitäkään; teihin ei pysty
-mikään muu kuin ruoska, ja sitä saisitte, jos minä saisin vallita."
-
-Samassa antoi hän heille yht'äkkiä nelosen ja huusi luokalla nyt
-syntyneen melun lävitse: "Seuraavaksi kertaa Ranskan jokiin."
-
-"Ranskan jokiin", toistettiin pitkin luokkaa. Priimus pani
-kynnellään pienen merkin kirjaansa; Abraham taittoi lehden isolle
-kissankorvalle; kaksi veljestä, joilla oli yhteinen kirja, juoksi
-levotonna ympäri saadakseen oikein tarkan tiedon kuinka pitkälle
-läksyä annettiin.
-
-"Ranskan jokiin asti!" huusi Reinert ja kaasi tahallaan ison
-mustetäplän kirjaansa merkiksi, löi sitten kirjan kiinni, jotta se
-leveisi oikein laveaksi.
-
-Pikku Marius katseli häntä kauhistuksella ja ihastuksella.
-
-Kahdentoista ja yhden välillä piti luokka jaettaman. Realistit,
-joihin luonnollisesti koko viimeinen penkki kuului, jäi luokalle
-englannin kieltä lukemaan; latinan lukijat sitä vastoin kokosivat
-kirjansa ja läksivät toiseen koulurakennukseen.
-
-Alemmat luokat, jotka olivat siellä, pääsivät, näet, koulusta kello
-kahdeltatoista, jotta latinalaiset ottivat yhden heidän huoneistaan
-haltuunsa viimeiseksi tunniksi. Abraham etunenässä raivasivat nuo
-kymmenkunta latinalaista tietä itselleen pienokaisten keskitse, joita
-virtasi etehiseen ja portaille.
-
-"Fi donc!" huusi Abraham, kun he vihdoin tulivat siihen huoneesen
-toisessa kerroksessa, jossa heidän piti lukea, "täällä täytyy
-kunnollisesti tuulettaa noiden haisueläinten jälkeen."
-
-Kaikki ikkunat avattiin selki selällensä ja muutamat myöhästyneet
-haisueläimet, jotka vielä askaroitsivat jonkin kanssa laatikoissaan,
-viskaistiin armottomasti etehiseen.
-
-Joka kerta kun pikkupoikia nakattiin ulos, päästivät he hurjia
-kostonhuutoja, mutta latinalaiset eivät siitä välittäneet; he
-sulkivat ovensa, ja pitkä Martti, joka kärsivällisesti kantoi
-haukkumanimensä "perässäpyrkijä" -- helppoa ei ole selittää mistä
-syystä hän sen oli saanut -- asetettiin oven vartijaksi.
-
-Nuo pöyhkeät haisueläimet, jotka luottivat paljouteensa ja
-portaisiin, mätkivät toisiansa vasten ovea ja rytkyttivät lukkoa.
-
-Priimus, joka aina piti rohkeita puheita, ehdotteli, että
-latinalaiset kokoisivat joukkonsa ja hyökkäisivät noiden kimppuun,
-mutta mieliala ei ollut sotaisa. Abraham istui opetus-istuimella ja
-kangotti laatikon lukkoa; hän oli pannut päähänsä nähdä haisueläinten
-muistutuskirjan.
-
-Mutta äkkiä kuului äänekkäitä riemuhuutoja ulkoa. Martti
-Perässäpyrkijä ra'otti ovea ja huusi sitten pelästyneenä ystävilleen:
-"Auttakaa! He ovat ottaneet rottakuninkaan vangiksi."
-
-Abraham syöksyi alas opetus-istuimelta, toiset seurasivat mukana,
-priimus viimeisenä: pikku Marius oli joutunut haisueläinten kynsiin.
-
-Pikku Marius oli latinalaisten tuskalapsi; hän ei ollut keskikokoista
-haisueläintä isompi eikä tahtonut kasvaa; sen tähden oli hän aina
-vartioimisen alainen.
-
-Mutta tänään oli hän unohdettu, kun hän käydä haeskeli sangen
-tärkeitä sana- ja muistutuskirjojaan. Kun hän sitten tuli ja tahtoi
-sisälle kumppaniensa luoksi, tarttui kolmekymmentä mustaa kättä
-hänen jalkoihinsa ja käsivarsiinsa ja veti hänet pois ovelta; nyt
-kuppuroi hän vihollistensa seassa, joita hän juuri sen verran oli
-pitempi, että hänen suuret suuttumusta osoittavat silmänsä ja heikot
-käsivartensa, joilla hän huimi sinne tänne, olivat näkyvissä.
-
-Haisueläimet mätkivät häntä vatsaan, nipistivät häntä takaapäin,
-nykkivät tukasta ja kasvoista ja viskoivat hänen omia kirjojansa
-hänen päähänsä, ja nuo kallisarvoiset sana- ja muistutuskirjat
-lentelivät ilmassa irtonaisina lehtinä.
-
-Tämä sai äkillisen ja ankaran lopun, kun latinalaiset hyökkäsivät
-ulos; pikku pojat nakattiin sivulle ja hävisivät ovien taakse ja
-portaille, vapautettu Marius vietiin latinalaisten huoneeseen. Mutta
-tuskin olivat he sulkeneet oven, ennenkuin etehinen taas oli täpö
-täynnä riemuitsevia haisueläimiä.
-
-"Kostetaan!" huusi Abraham.
-
-"Niin, kostetaan, kostetaan!" toisti priimus ja vetäytyi takaperin.
-
-"Ole sinä vimmastunut Akilles!"
-
-"Oikein", vastasi pikku Marius siimat säihkyvinä.
-
-Ollessaan vimmastunut Akilles, istui Marius Abrahamin olkapäillä
-ja lyödä sutkautteli sieltä armottomasti verivihollisiansa päähän
-pitkällä viivottimella.
-
-Latinalaiset tarttuivat aseisin. Hyllyt puhdistettiin viivottimista;
-linkojat ja jousimiehet varustivat itsensä liitupalasilla
-taulunlaatikosta; itse priimus otti pikkaraisen viivottimen, jota hän
-sitten heilutti kiihkeästi kehoittaen tovereitaan -- ollen toisessa
-päässä huonetta opetus-istuimen takana.
-
-Abraham kertoi nopeasti tuumansa. Heti kun suuttunut Akilles
-antoi merkin, piti heidän nostaa sotahuuto, Martti Perässäpyrkijä
-avaisi oven, linkojat ja jousimiehet lähettäisivät nuoli- ja
-kivisateen vihollisten joukkoon; hevosväki ja raskaaseen asuun
-puetut _hopliitit_ sillä välin hyökkäisivät vihollisten kimppuun
-estääkseen heitä pääsemästä pääportaille; sitten voitaisiin kaikessa
-levollisuudessa saada hajalle joutuneet haisueläimet kiinni ja
-mestata ne yksi erällään.
-
-Kaikki oli valmisna; tuossa yleisessä kiihkossa ei kukaan huomannut,
-että etehisessä oli syntynyt syvä hiljaisuus. Vihasta vimmastunut
-Akilles heiskahti hevosen selkään, ja äkkiä päästivät he yht'aikaa
-latinalaisten hirveän sotahuudon, Martti Perässäpyrkijä tempaisi
-oven auki; heitto-aseitten synnyttämä sade pimensi ilman; _hastati_
-ja _principes_ hyökkäsivät juoksumarssissa vihollisen joukkoon,
-mutta etumaisena pyöritti vimmastunut Akilles hevostaan, heiluttaen
-raskasta keihästään.
-
-Mutta hiljaisuus -- äkkinäinen kuni taivaasta tuleva salama, sikeä,
-turmaa ennustava kuin olisi se Hadeksesta kohonnut -- lopetti
-sota-aseiden hurjan kalskeen ja kiinnitti latinalaisten voittamaan
-tottuneet joukot maahan.
-
-Selki seljällään olevalla ovella seisoi näet pieni, paksu, harmaaseen
-ylhäältä alas napitettuun takkiin, vehreään lakkiin puettu mies
-silmälasit päässä, keskellä vatsaa iso hyvin tähdätyn heiton
-jälkeensä jättämä liitupilkku.
-
-Äänetönnä tuijotti hän toisesta toiseen. Priimus istui jo aikoja
-sitten selkä meluavia päin ja nenä kieliopissa; linkojat pudottivat
-liitupalasensa, raskas pukuiset hopliitit pitivät viivottimia
-selkänsä takana; mutta vimmastunut Akilles hajotti ensin säärensä,
-veti ne sitten yhteen, kutistui kokoon ja luikersi imumadon tavoin
-alas pitkin Abrahamin selkää.
-
-"Kyllä minä teidät opetan", huusi vihdoin rehtori, puhelahjansa
-takaisin saatuansa, "minä opetan teidän rehkimään ja meluamaan ja
-toimeen panemaan kaikenmoisia hullutuksia! Mitä tämä nyt oli? Kutka
-olivat mukana? Tässä on osotettava varoittava esimerkki! Sinä, Broch,
-et kaiketikaan ollut muassa?"
-
-"En suinkaan", vastasi priimus laupiasti hymyillen.
-
-"Mutta Marius -- Marius, sinä olit mukana", huusi rehtori katkeralla
-äänellä, sillä Marius oli hänen lemmikkinsä, "kuinka voi sellainen
-juoni päähäsi pistää? Abrahamin selässä -- mitä sinun siellä piti
-tehdä? Vastaa!"
-
-"Minun piti olla vimmastunut Akilles", vastasi pikku Marius värisevin
-huulin ja katsahti ylös pelästynein silmin.
-
-"Vai niin -- hm -- vai niin, sinun piti olla vimmastunut Akilles
--- siltä sinä juuri näytät; juuri sellaiseksi olen minä häntä aina
-kuvitellut" -- rehtorin oli pakko mennä ikkunan luo voidakseen pysyä
-vakavana, mutta koko luokka ymmärsi varsin hyvin, että raju-ilma oli
-tau'onnut.
-
-Kuitenkin seisoivat kaikki surullisen näköisinä kuunnellessaan pientä
-varoituspuhetta, jonka rehtori piti heille, ennenkuin meni etsimään
-luokan esimiestä. Olihan näet selvää, että sellainen epäjärjestys
-saattoi syntyä ainoastaan, kun esimies laiminlöi velvollisuutensa.
-
-Ja mikä sydämen ilo ja riemu sentään oli apulais-opettaja Borringille
-voida ilmoittaa rehtorille, että luokan esimies oli Aalbom, joka
-hänen tietääkseen oli mennyt Athenaeumiin sanomalehtiä lukemaan.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Pikku Marius oli Abrahamin paras ystävä ja Abraham oli pikku
-Mariuksen ihanne.
-
-Heidän oli tapana lukea läksyjänsä yhdessä Abrahamin luona, eikä ole
-helppoa tietää, mitenkä Marius olisi suoriutunut koulussa, ellei
-hänellä olisi ollut tätä turvaa. Pikku Marius oli, näet, niin heikko
-kaikissa -- paitsi latinassa. Mutta latina oli hänen lempiaineensa,
-sitä hän osasi.
-
-Ei ollut ainoatakaan muotoa, ei epäsäännöllisyyttä tai sääntöä, ei
-poikkeustakaan kätkettynä Madvigin monisoppisen teoksen kaukaisimpaan
-piilopaikkaan, jota ei pikku Marius tuntenut, jos häneltä siitä
-selkoa tahtoi.
-
-Aina ensipäivästä asti, jolloin rehtori antoi heille _mensa_-sanan
-sijoiteltavaksi, oli Marius kunnostanut itsensä.
-
-Rehtori oli näet itse ollut hänen äitinsä luona, ja sanonut että jos
-pikku Marius tahtoi olla ahkera, saisi hän lukea; rehtori hankkisi
-hänelle vapaapaikan koulussa ja pitäisi häntä sittemminkin silmällä.
-
-Tämä oli Mariuksen äidille ilahuttavaa ja suureksi avuksi; sen tähden
-teroittikin tämä pojan mieleen, mikä suosio rehtorin puolesta oli,
-että hän saisi lukea, jos tulisi taitavaksi latinassa, sillä se oli
-tarkoitus.
-
-Tästä syystä menikin joka sana rehtorin suusta suoraan Mariuksen
-päähän ja tarttui siellä kiinni kuni naula seinään.
-
-Mutta vaikka hänen päänsä oli avara ja, oikeastaan liiankin iso
-muuhun ruumiiseen verraten, jäi vähitellen kuitenkin liika vähän
-tilaa kaikille muille opittaville aineille.
-
-Rehtorin latina levisi, otti takavarikkoon koko hänen
-vastaan-ottavaisuuskykynsä, käytti hyväkseen koko muistin ja kasvoi
-kuin tahkiaismetsä tarussa, peittäen kaikki piilopaikatkin, jotta
-koko luku- ja tiedonhalu, joka muuten ehkä olisi versonnut, tykkänään
-kutistui ja hänestä tuli, kuten rehtorin ylvästellen oli tapana
-sanoa, puhdasverinen latinalainen.
-
-Edestakaisin pitkin luokkaa käveli rehtori hieroen käsiään silmät
-ihastuksesta loistavina, kun pikku Marius pelotonna riensi eteenpäin
-lopottaen päätteitä ja muotoja, jotka voivat saada ihmiskielen
-pois sijaltaan horjahtamaan; ei koskaan ainoatakaan vikaa, ei
-pysäystäkään, silmät yhäti rehtoria seuraten ja sormet nenäliinasta
-peloittavia rottia solmien neljästi hän eteenpäin:
-
-    _monebor_,
-    _moneberis_,
-    _monebitur_,
-    _monebimur_,
-    _monebimini_,
-    _monebuntur_.
-
-"Oikein, poikaseni, aivan oikein", sanoi rehtori; hän ei voinut
-ymmärtää, että pikku Marius muissa aineissa edistyi niin kovin
-hitaasti.
-
-Kaikki opettajat valittivat ja rehtorin oli pakko silloin tällöin
-olla ankara lemmikkiänsä kohtaan, varoittaa ja nuhdella häntä; olipa
-hän pari kertaa huomauttanut Mariusta vapaapaikasta, joka tällä oli
-ja jota hän ei saisi menettää.
-
-Mutta kaikki oli unohdettu, kun Marius taas sai vaikean
-konjugatsioonin kanssa tepastella, ja rehtori taputti häntä päähän:
-"No niin, pikku Marius, kyllä matematiikka ja muut aineet alkavat
-selvitä, kun tästä tullaan vähän isommaksi ja saadaan enemmän lihaa
-luiden ympärille. Latinassa olet pikkanen professori."
-
-Rehtorilla oli todellakin tuo kunnianhimoinen unelma päässä tehdä
-pikku Mariuksesta jotakin suurta, jotakin oppinutta, jotakin Madvigin
-vertaista; silloin tyytyisi hän itse siihen, että häntä sanottaisiin
-siksi, joka oli johtanut lapsen kasvatusta ja nuorukaisen ensimäisiä
-askeleita parnassia kohden.
-
-Pikku Marius seurasi mukana, suuriakaan siitä välittämättä, minne
-mentiin. Hän oli kaikkein opettajain ja kumppanien yksimielisen
-tuomion mukaan hirveän lapsellinen, eikä hänen oikeastaan olisi
-pitänyt istua niin korkealla luokassa, mutta latina se sen teki.
-
-Siitä syystä olikin hän tulemaisillaan jonkinlaiseksi syntipukiksi
-luokalla, kun Abraham otti hänet turviinsa. Abraham oli sekä
-voimallinen että sangen perehtynyt aineihinsa, ja sitä paitsi oli
-hänellä jonkinlainen asema, professori Löfdalin poika kun oli.
-
-Marius oli aina jumaloinnut Abrahamia etäältä; mutta kun heistä nyt
-tuli mitä paraimmat ystävät, tuli hän melkein mielipuoleksi ilosta.
-Kotio äitinsä luo tultuaan jutteli hän lakkaamatta Abrahamista,
-ja kun he istuivat ja lukivat yhdessä, oli hän alituisesti
-sanomattomasti ihastuksissaan.
-
-Syy siihen, että Abraham otti hänet turviinsa, oli se, että rouva
-Löfdal eräänä päivänä oli sanonut pikku Mariuksen äidin olevan kovin
-onnettoman, yksinäisen ja hyljätyn. Nämät sanat painuivat hänen
-mieleensä, ja kun hän seuraavalla kertaa näki kumppanien kiusaavan
-ja haisueläinten ajavan Mariusta takaa, esiintyi hän äkkiä tämän
-puolustajana; sen jälkeen ei viipynyt monta päivää, ennenkuin he
-tulivat ystäviksi.
-
-Abrahamilla ei ollut mitään tuota hiljaista jumaloimista vastaan;
-ja sitä paitsi oli hänelle, joka jo puolen vuotta aikaa oli ollut
-toivottomasti rakastunut, suureksi lievitykseksi voida ilmoittaa
-kaipuunsa, valituksensa, toiveensa ja tuskansa pikku Mariuksen
-uskolliselle sydämelle.
-
-Pikku Marius istui ja ammotteli. Kyllähän hän oli pitänyt Abrahamia
-suuressa arvossa: mutta että hän oli niin suuri, niin ylevä:
-rakastunut, todella rakastunut -- siihen ei Mariuksen ymmärrys
-ulottunut ja siitäpä syystä hän alkoi osoittaa Abrahamille
-rajattomampaa kunnioitusta.
-
-Marius kasvoi itsekin mielestään kantaessaan puolta tästä
-onnettomasta salaisuudesta; ja kohdatessaan ystävänsä rakkauden
-esineen kadulla -- se oli yksi rovasti Sparren täysikasvuisista
-tyttäristä -- loi hän tähän suuret tummat silmänsä puoleksi nuhdetta,
-puoleksi salaista tietoa osoittavalla katseella.
-
-Eräänä iltapuolena tuli Marius Abrahamin luoksi lukemaan. Tämä istui
-pää kättensä välissä, katsella tuijotti pöydänkantta eikä näyttänyt
-huomaavan, että joku tuli huoneesen.
-
-Pikku Marius astui varovasti ystävänsä luo laskein kätensä hänen
-olallensa. Abraham syöksähti ylös hurjistuneena ja voimatta koota
-ajatuksiansa. Mutta silloin katseli pikku Marius häntä niin
-myötätuntoisesti suurilla, kosteilla silmillään, että tuntui
-onnettomasta rakastajasta oikein hyvältä.
-
-"Oletko nähnyt häntä tänään?"
-
-"Älä puhu hänestä! Älä mainitse hänen nimeänsä! Kuuleppa, Marius,
-jos olet ystäväni, niin vanno, ettet koskaan enään mainitse hänen
-nimeänsä -- vanno!" "Minä vannon", kuiskasi pikku Marius liikutettuna.
-
-Tämä rauhoitti toista. Hän istui taas, peitti kasvonsa käsillään ja
-huokasi. Siten istuivat he pari minuuttia.
-
-Vihdoin lausui Abraham kumealla, kaihoisella äänellä ja katsahtamatta
-ylös: "Hän on uskottomasti pettänyt minut; kaikki on lopussa -- hän
-on kihloissa!"
-
-Marius päästi hiljaisen parkauksen; mutta hän ei rohjennut kysyä
-mitään valansa tähden.
-
-Vielä hetkisen vaiti oltuansa jatkoi Abraham raukealla äänellä:
-"Telegrafisti Eriksenin kanssa!"
-
-"Hänen kanssaan!" huudahti Marius. "Hän on koettanut suorittaa
-ylioppilastutkinnon, mutta sai molemmilla kerroilla siipeensä aika
-tavalla!"
-
-"Onko se totta, Marius?"
-
-"Niin totta kuin että istun tässä! Mamma on itse puhunut siitä; hän
-tuntee Eriksenin."
-
-Abraham hymyili ilkkuen.
-
-"Minä en tapa häntä, Marius."
-
-"Mietitkö sitä?"
-
-"Ensimäinen ajatukseni oli: verta -- hän tai minä. Mutta nyt kostan
-toisella tavalla."
-
-Hän pyyhkäsi hiukset otsaltaan, otti kirjat hyllyltä ja viskasi ne
-pöydälle: "Aletaan matematiikasta; ei sanaakaan enää tuosta asiasta!"
-
-He lukivat nyt matematiikkaa yhdessä siten, että Abraham, joka
-ymmärsi todistukset, luki ja selitti ne ja joka kerta kun hän kysyi:
-"ymmärrätkö?" vastasi Marius myöntävästi -- joka oli valhetta, sillä
-hän ei milloinkaan ollut ymmärtänyt sanaakaan matematiikkaa ja
-kaikkein vähimmin tänään.
-
-Lopetettuansa kaikki seuraavan päivän läksyt, löi Abraham viimeisen
-kirjan kiinni sanoen: "Niin tahdon minä kostaa!"
-
-Marius tuijotti häneen ja kirjaan.
-
-"Työtä tekemällä, ymmärrätkö! Ja kun sitte tulen kotio yliopistosta
-arvolauseella _cum laude_ tai ehkä _laudatur_ ja kohtaan Eevin kurjan
-telegrafistinsa keralla, silloin katsahdan häneen niin, kuin tiedät
-minun voivan katsoa; ja se on oleva kostoni!"
-
-Abraham rypytti kulmakarvojaan ja tuijoitti Mariukseen; ja _hän_
-tunsi, että tämä oli oleva mitä hirvein kosto.
-
-"Tuossa tulee mamma." Hän kuuli vanhempainsa huoneen ovea avattavan,
-jonka hänen huoneestaan eroitti kapea, kyökkiin johtava käytävä.
-
-Rouva Löfdal astui sisään kädessä lautanen omenia ja pähkinöitä
-täynnä.
-
-"Hyvää iltaa, pikku Marius! Kuinka äitisi voi?"
-
-"Kiitoksia kysymästä, hyvin", vastasi hän ja nousi tuoliltaan vähän
-ujona.
-
-"Tehkää hyvin, poikaseni, ja syökää! Minusta tuntui kuin
-tarvitsisitte jotakin virvoittavaa kaiken tuon kuivan opin
-jälkiruaksi, jota ajatte päähänne, poika parat."
-
-Hän puhui ripeätä, sointuvaa Bergenin murretta ja myhäili,
-kokoeissaan silittää Abrahamin tukkaa, joka vielä muistutti
-toivottomasta rakastajasta.
-
-Rouva Löfdal oli hyvin kaunis ja niin nuorekas, että hänestä aina oli
-hauskaa esitellä vieraille pitkää neljän-, viidentoista vuotiasta
-poikaansa. Kun Karsten Löfdal tuli kotio Pariisista muassaan
-mitä loistavimmat todistukset silmälääkäreiltä ja käytökseltään
-ranskalaisena, myöntyi hän heti Löfdalin naimaesitykseen, ennen kuin
-vielä oli täyttänyt kahtakymmenettä ikävuottansa; Löfdal oli neljä,
-viisi vuotta häntä vanhempi.
-
-Rouva Löfdal istui poikien väliin ja alkoi maistella omenaa.
-
-"Mitä roskaa teillä on huomiseksi? Kertokaapas."
-
-Abraham luetteli: "kreikan ja latinan kieliä, matematiikkaa --"
-
-"Huh!" ähkäsi rouva Löfdal, "kreikkaa? Se on varmaankin jotakin
-kauheata!"
-
-"Se on Homeron Iliaadia: kreikkalaisista uroista Trojan edustalla",
-lausui pikku Marius innokkaasti; hän ei ollut tottunut kuulemaan
-klassillisista tutkimuksista sillä tavoin puhuttavan.
-
-"Etkö luule mamman tietävän, mitä Iliaadi sisältää?" sanoi Abraham,
-ja Marius kävi tulipunaiseksi kasvoiltaan.
-
-Mutta rouva Löfdal iski pojalleen silmää eikä ollut huomaavinaan
-pikku Mariuksen pulaa.
-
-"Mitä hyötyä siitä oikein on?" jatkoi hän, "että te lukemistanne
-luette noista kreikkalaisista? Minä en tiedä, millaisia he ennen
-aikoin olivat, Trojan ulkopuolella ollessaan. Mutta monta kertaa olen
-laivurien, kotona isäni luona, kuullut sanovan, että missä ikänä
-maailmassa purjehtivat, olivat kreikkalaiset petollisinta joukkoa,
-mitä olla voi. Juurikuin ei meillä olisi ollut yhtä hyviä uroita
-muinaisajassa -- vieläpä parempiakin! Missä Snorre on?"
-
-"Takanasi hyllyllä."
-
-"Oletko lukenut sen loppuun?" Abraham kohotti kätensä ikäänkuin
-suojellaksensa itseään selkäsaunalta.
-
-"Kyllä minä sinut opetan, senkin kurja kreikkalainen!" huusi rouva
-Löfdal heittäytyen hänen kimppuunsa rauhoittaaksensa häntä, mutta
-Abraham puolustihe käsin ja jaloin, ja pikku Marius nauroi, jotta oli
-pöydän alle pyörähtämällään.
-
-Taistelu loppui, kun rouva oli saanut tuuheat, vaaleat hiuksensa
-silmillensä korvillensa, rintaneulansa lattialle ja rannehihansa
-rypistyneiksi; Abraham iloitsi nähtävästi, Marius salaa.
-
-"Tulkaa nyt", sanoi rouva, järjestettyään itseänsä, "niin saatte
-kunnollisen kylvyn ainosnorjalaisessa kertomuksessa."
-
-"Emme halua sellaista -- salli meidän päästä siitä!"
-
-"Sinun täytyy! Rangaistukseksi siitä, että laiminlyöt Snorren, on
-sinun nyt pakko itse kuulla, mikä mies hän on."
-
-Hän alkoi lukea heille ja tekikin sen erinomaisen oivallisesti,
-kertomuskielen kun tunsi hyvin ja oli siihen rakastunut. Hänen
-isänsä, rikkaan Abraham Knorrin perhe Bergenissä oli, näet, rouvan
-nuoruuden aikana ollut kokouspaikkana kaikelle, mikä sittemmin pysyi
-norjalaisena ja ultranorjalaisena tuona versoavana sinikeltaisena
-taantumisaikana.
-
-Sinne kokoontui karkeita laivureita ja kaikellaisia kansallisneroja
--- joka laatua vähän sisältävä sekoitus, paitsi että kaikki oli
-pelkkää norjalaista; sinne tulivat ensimäiset itsenäisyyden
-harrastajat, kaikki innokkaita ja harvasanaisia, kankeisin
-pystykauluksiin, sarvinapeilla -- norjalaisilla sarvinapeilla --
-varustettuihin sarkahousuihin puettuja, jäykkäniskaisia miehiä.
-
-Harvat olivat sanat, jotka he huuliltaan laskivat, mutta ytimekkäitä
-ja selitettäviksi vaikeita kansan syvistä riveistä tulevia orakelin
-lauseita ne olivat, sillä heidän täysinäiset sydämensä hehkuivat
-rakkautta isänmaahan, vapauteen ja kansaan; ne paloivat puoleksi
-käsitetyn rakkauden koko unettomalla epäilyksellä. He olivat
-paatuneita ja leppymättömiä, kosk'eivät koskaan olleet varmoja siitä,
-että olivat täydellisesti päässeet oikeuden perille; mutta he olivat
-järkähtämättömiä ja uskollisia, koska jokin ääni sanoi heille, että
-nyt sitä piti pysyttämän koossa.
-
-Sellaisten miesten seurassa kasvoi Venni Knorr, ja olihan hän heidän
-valkyriansa ja enemmänkin. Knorrin perhe oli vanha Bergenissä; se
-peri sukupolvesta toiseen isänmaanrakkauden, kansallisen mielen,
-vahvistuneen ja taisteluun altiin, kuten isänmaanrakkaus aina on,
-missä vaan vieras veri on voitettu. Venni Knorr hehkui kansallisesta
-ihastuksesta; hän oli valmis mihin uhraukseen hyvänsä vapauden ja
-kansan puolesta; hän käytti kotikutoisia vaatteita, taisi "kielen" ja
-oli vaan pahoillaan siitä, ettei enempää tarvittu.
-
-Ja sitten hän eräänä kauniina päivänä meni kihloihin uuden
-professorin, Karsten Löfdalin kanssa, joka ensiksikin oli syntyisin
-vanhasta, tukkijäykästä tanskalaisesta virkamiesperheestä, ja josta
-muuten ainoastaan tiedettiin, että häntä yliopistossa oli nyhjätty
-eteenpäin ja että hän oli ollut suosittu kavaljeeri pääkaupungissa.
-
-Kuinka paljon surua ja pettymystä tämä sentään sai aikaan.
-
-Se oli tappio itse kansan omalle asialle; innokkaimmat sanoivat sitä
-valtiosuruksi. Ja vaikka kuinkakin kernaasti jok'ainoa naimattomista
-itsenäisyyden ja vapauden harrastajista olisi tahtonut itse saada
-Vennin, olisi hän kuitenkin suonut tämän valkyrian kelle hyvänsä
-kumppaneistaan mieluummin kuin että näin joutui moiselle keikarille
-ja ulkokullatulle puoskaroitsijalle kuin Karsten Löfdal muka oli.
-
-Tämä mielipide esiintyikin huomattavasti kuudessa niistä
-yhdestäkolmatta Venni Löfdalille sepitetyistä runoista, jotka
-tunnollisesti laulettiin hääpöydässä.
-
-Se seikka, että Venni otti Löfdalin, oli käynyt seuraavasti. Venni
-oleskeli vuoden aikaa Kristianian hienoissa piireissä; siellä oli
-sinä talvena hovikin ruotsalaisine ynnä muine seurueineen.
-
-Ja kun Karsten Löfdal tuli kotio kesken kaiken tämän -- kaikkia muita
-kauniimpana, hienompana ja miellyttävämpänä ja päälle päätteeksi
-norjalaisena -- joka norjalaisuus pitkän poissaolon kautta ulkomailla
-oli saanut uutta virkistystä, niin Löfdalissa oli mitä kauneimpi
-yhdistys siitä, mitä Venni rakasti kotoaan, ja eurooppalaisesta
-hienoudesta, johon hän oli mieltynyt pääkaupungissa. Ja sitten
-tulivat he kihloihin ja naimisiin.
-
-Kauan ei kuitenkaan viipynyt, ennenkuin Venni havaitsi erehdyksensä;
-vanhat ystävät eivät enää panneet vahvaa luottamustansa häneen,
-vaikkei hänen sydämensä ollut entisestään muuttunut -- hän oli yhtä
-norjalainen, yhtä rohkea vapaus-innossaan; vieläkin huonommin kävi,
-kun hän muutti tuohon pieneen, vanhan-aikaiseen kaupunkiin, jossa hän
-jäi ihan yksin miehensä ystäväin seuraan. Mutta erittäinkin kun hän,
-kuten tänä iltana, luki asioita, jotka ihka elävänä asettivat hänet
-nuoruutensa aatepiiriin, valtasi hänet jonkinlainen raskas tunne --
-jokin aavistus siitä, ettei tämä hänen elämänsä jakaminen kahtia
-voisi johtaa hyvään loppuun.
-
-Abraham murti aluksi suuta Mariukselle, mutta vaipui pian miettimään
-kovaa kohtaloansa. Marius sitävastoin kuunteli ja alkoipa häntä,
-huvittaa nuo ankarat iskut oikealle ja vasemmalle, tuo alituinen
-rauhattomuus ja miekan mittelö -- joka oli ihan hänen oman elämänsä
-kaltaista haisueläinten joukossa.
-
-"Tuossa tulee pappa", keskeytti Abraham.
-
-Rouva vaikeni miehensä huoneesen astuessa, mutta luki itsekseen luvun
-päähän asti, ennenkuin pani kirjan kiinni.
-
-Professori oli paitahihoillaan kalvoiset ylös kiverrettyinä; hän
-pyyhki käsiään pyyhiinliinaan kävellessään edestakaisin.
-
-"Hyvää iltaa, pojat! Mitä sinä luet heille, Venni?"
-
-"Snorrea!" vastasi Abraham myhäillen isälleen.
-
-"Vai niin, no arvasinhan tuon. On sekin jotakin luettavaa
-sivistyneille nuorukaisille."
-
-"Urhoollisten esi-isäimme urotyöt?" vastasi rouva Venni valmiina
-taisteluun.
-
-"Urotyöt -- kai, kai! Salamurhaajia, rosvoja ja murhapolttajia
-he olivat. Paljoa kernaimmin kuulen luettavan nopsajalkaisesta
-Akilleesta tai keihästä heiluttavasta Hektorista. Eikö totta, pojat?"
-
-"Totta", huusi Abraham ja Marius seurasi esimerkkiä.
-
-"Minä en viitsi vastata teille", sanoi rouva Löfdal suuttuneena
-asettaen Snorren paikalleen.
-
-Professori jatkoi käymistään Abrahamin ja oman huoneensa välillä
-pimeän käytävän poikki; hän sanoi välistä sanasen ja laski leikkiä,
-kuten hänen tapansa oli pukeissaan tehdä.
-
-Lähteissään lausui Venni: "Etkö pian tule minun luokseni, Abraham?
-Hyvää yötä, pikku Marius! Sano äidillesi terveisiä!"
-
-Mariuksenkin kotiansa lähdettyä, sanoi professori: "Kiltti poika, tuo
-pikku Gottwald. Ihmeellistä, kuinka kuumaksi teidän kahden välinne
-viime aikoina on tullut."
-
-"Hän on paras ystäväni", lausui Abraham hieman epävarmasti.
-
-"Paras ystävä!" toisti isä ja nauroi vähäsen, "nuo ystävyydenliitot
-kuolemaan asti, joita poikana ollessa ollaan niin valmiita sitomaan
--- niin, niin, kyllä minä tunnen ne! Onni on, ett'ei niistä
-tavallisesti tule sen enempää. Onni on, sanon, sillä hankalaa olisi,
-etenkin niille meistä, joiden pitää päästä pitkälle tässä maailmassa,
-jos sellainen poikana solmittu ystävyyden liitto todellakin
-velvoittaisi meitä johonkin -- kuolemaan asti."
-
-Abraham ei näkynyt oikein ymmärtävän ja toinen jatkoi: "Katsoppas,
-koulupojat ovat yhdenvertaisia tai melkein saman-arvoisia, mutta
-koulusta päästyään he hajoovat mikä mihinkin toimeen, ja elämä tekee
-heidät hyvin pian sangen erilaisiksi. Ajatteleppa itse, kuinka
-mahdottomaksi käy jatkaa sellaista poikaystävyyttä, jos esim. toinen
-kohoaa korkealle yhteiskunnassa, sillä välin kun toinen alenee tai
-jää alkuperäiseen asemaansa. Juuri siitä syystä on niin viisaasti
-järjestetty, että itse elämä pitää huolta siitä, että moiset
-ystävyyden siteet kestävät ainoastaan niin kau'an kuin ovat vahinkoa
-matkaan saattamatta."
-
-"Totta kyllä, mutta tuleehan Marius opintojansa jatkamaan", puhkesi
-Abraham sanomaan.
-
-"Aivan oikein, aivan oikein, enhän minä sitä tarkoitakaan; enkä minä
-myöskään erittäin Mariusta ajatellut. Eihän hän sille mitään voi --
-tarkoitan, että hänen suhteissaan on jotakin, jota et voi käsittää ja
-josta sinun ei tarvitse välittää; hän kyllä on hyvä ja kiltti poika,
-jonka kanssa kernaasti saat seurustella. Tahdoin vaan varoittaa sinua
-tuollaisen herkkätunteisen, elin-ijäksi kestävän ystävyyden suhteen;
-tiedäthän, etten voi kärsiä hemmottelevaisuutta; sellainen ei sovi
-meille miehille."
-
-Abrahamille oli aina mieleen, kun isä siten kohteli häntä kuin
-nuorempaa ystävää; erittäinkin oli hän hyvillään, kun tuli luetuksi
-miesten joukkoon. Viittaus siihen, että Mariuksen perhesuhteissa
-jotakin oli hullusti, herätti hänen utelijaisuutensa, mutta isän
-katsannosta näki hän, ett'ei saanut kysyä.
-
-Professori Löfdal oli pukeutunut uudestaan, hän otti puhtaan
-nenäliinan ja läksi hyräillen viettämään tunnin illallisen edellä
-klubissa. Hänen elämänsä oli hyvin säännöllinen, hänen ulkoihmisensä
-oli hieno ja hyvin hoidettu, ja kaikki hänen mielipiteensä olivat
-valmiit ja sievästi hänen hyvässä päässään järjestetyt.
-
-Vaikka hän todellisuudessa oli ainoastaan muutamia vuosia vaimoansa
-vanhempi, näytti ikäeroitus paljoa suuremmalta. Hän oli näet
-nuoruudestaan asti koettanut näyttäitä arvokkaalta; _hän_ piti
-vanhasta ja vakaasta ja siitä, millä oli vahvat juuret; Venni sitä
-vastoin haaveksi kaikkea uutta, toivorikasta ja ripeästi kasvavaa.
-Siitä syystä tulivatkin he vähitellen niin erilaisiksi sekä
-sisällisesti että ulkonaisesti.
-
-Kun joku kysyi Löfdalilta, miksi hän oli jättänyt pääkaupungin
-ja kunniakkaan professorinviran, jota hänelle tarjottiin niin
-nuorella ijällään, haudatakseen itsensä tähän kaikkia muuta paitse
-tieteelliseen kaupunkiin, kertoi professori mielellään erään
-historian avioliittonsa ensimäisiltä vuosilta.
-
-"Vaimoni on, kuten tiedätte, bergeniläinen, bergeniläinen
-sielustaan ja mielestään. Hän on luonteeltaan ilokas ja innostuva,
-josta syystä hänen tarvitsee elää virkeiden ja hellätuntoisten
-henkilöiden seurassa; voittehan siis ymmärtää ett'ei Kristiania
-ollut hänelle sovelijas olopaikka. Minä puolestani olen, jos niin
-saan sanoa, eurooppalainen, voin viihtyä melkein missä hyvänsä
--- paitsi Bergenissä, en vaan, sen voin vakuuttaa, Bergenissä
-niistäkään hinnasta! No niin, hän tahtoi, maksoi mitä maksoi, pois
-Kristianiasta, ja sitten teimme toisillemme mieliksi ja valitsimme
-tämän kaupungin asuinpaikaksemme."
-
-Tämä kertomus oli melkein totta, ja jos hänellä oli ollut muita syitä
-muuttamiseen, olivat ne kumminkin hänen salaisuutensa. Pahaa suovat
-ihmiset väittivät aina, ettei Karsten Löfdal koskaan olisi jättänyt
-yliopistoa, jos hänen asemansa olisi ollut täysin tyydyttävä. Seikka
-kyllä oli se, että hän taitojensa puolesta oli jokseenkin ontto,
-jotta nuoremmat kandidaatit välistä uhkasivat oikein toden teolla
-panna hänet piukalle.
-
-Vaikka hänellä olikin vahva tuki selän takana ja vaikka hän
-katsantokantansa mukaan oli täydellisesti yliopiston hallitsevan
-hengen mukainen, oli hän kuitenkin kyllin viisas ottamaan vaaria ajan
-merkeistä. Hän vetäysi takaisin, kun tuulta vielä oli purjeissa,
-ja meni matkaansa vähentymättömällä maineella kuin maan paras
-silmälääkäri ainakin.
-
-Kaupungissa, jossa hän nyt asui, hoiti hän mielensä mukaista
-kotilääkäri-patriikkiansa, ainoastaan sattumalta työskennellen
-erikois-alallaan ja pitäen tieteellistä mainettansa hengissä
-kirjoittamalla varovaisia pätkiä koti- ja ulkomaan aikakauskirjoihin.
-
-Hänen vaimonsa suuri omaisuus pani hänet tilaisuuteen viettää
-surutonta, ylöllistä elämää, jommoista hän tarvitsi. Täytyihän
-miehen, jonka nimi oli kuuluisa tieteen alalla, joka kirjoitti
-ranskaksikin eikä sen lisäksi ollut köyhä ja repaleinen,
-vaan päin vastoin voi kilpailla rikkainten kauppiain kanssa
-vieraanvaraisuudessa ja loistossa -- täytyihän sellaisen miehen
-päästä korkeaan ja vallitsevaan asemaan tuossa pikkukaupungissa.
-
-Niin olikin professori Löfdalin laita; hänen vaikutusvaltansa oli
-melkein rajaton; sitä paitsi kunnioittivat ja rakastivat kaikki, sekä
-miehet että naiset, häntä; ainoa seikka, jolle vähäsen naurettiin,
-oli hänen halunsa anastaa itselleen äänenvuoro ja puhua kauan ja
-korein sanoin opettavassa muodossa.
-
-Illallista syödessänsä kertoi Marius Gottwald taukoamatta
-Abrahamista; mutta hänen äitinsä ei voinut saada päähänsä, kuinka
-rouva Löfdal taisi tapella poikansa kanssa.
-
-"No, ymmärräthän, että se oli leikkiä!" huusi Marius loukkaantuneena,
-"käsitäthän että se tapahtui leikillä."
-
-"Käsitän, käsitän, tietysti!" vastasi rouva Gottwald rauhoittaakseen
-häntä, mutta ei hän kuitenkaan voinut saada päähänsä, kuinka hän
-koskaan voisi tapella pikku Mariuksensa kanssa, vaikkapa se vaan
-tapahtuisikin leikillä.
-
-Rouva Gottwald, joksi häntä kaupungissa, kohtelijaasti kyllä,
-sanottiin, vaikka kaikki tiesivät, ettei hän ollut naimisissa, oli
-monta vuotta sitten tullut idästä päin pieni poika ja vähän rahoja
-mukanaan. Professori Löfdal, jolle hänellä oli suosituskirja eräältä
-virkaveljeltä, toimeen pani hänelle pienen muotikaupan, jota rouva
-Löfdal kaikin tavoin edisti.
-
-Myymälän takana oli hänellä pieni salinsa, ja vieressä oli Mariuksen
-ja hänen makuuhuoneensa; sitä paitsi sisälsi tuo pieni huoneusto
-keittimön ja etehisen; toisessa kerroksessa asui pari hyyryläistä.
-
-Heti syötyänsä sanoi Marius: "Pane nyt tuo hattu pois käsistäsi,
-mamma -- meidän pitää ruveta lukemaan."
-
-"Aiotko lukea vielä enemmän tänään, pikku poikaseni? Olethan lukenut
-koko iltapuolen; levähdetään tältä päivältä, kello on heti yhdeksän."
-
-"Luulenpa, että olet tullut hassuksi, äiti; ymmärräthän toki, että
-minun täytyy lukea."
-
-"Sen kyllä ymmärrän, mutta mitä olet tehnyt Abrahamin luona koko
-illan?"
-
-"Me olemme lukeneet kaikkia muita aineita; latina vaan vielä..."
-
-"Ettekö lue latinaa yhdessä?"
-
-"Luemme kyllä, mutta katsoppas, Abraham ei välitä selvittää lauseita
-niin tarkasti; sitä ei hänen sitä paitsi tarvitse tehdäkkään, sillä
-hän taitaa sen ilmankin. Mutta minun täytyy lukea enemmän, muuten
-suuttuu Aalbom ja kertoo rehtorille."
-
-"Älä nyt sentään lue enää pikku Mariukseni; se ei ensinkään ole
-hyvä sinulle" -- rouva tahtoi vetää hänet luoksensa, mutta pojalla
-ei ollut aikaa sellaiseen, hän raasti itsensä irti ja otti kirjan
-käteensä.
-
-"Tästä alamme, mamma: _tum vero Phaêton_ -- nyt pitää sinun kysyä
-joka sana uudestaan."
-
-Rouva Gottwald parka oli todella oppinut kyselemään; mutta kun hän
-ei ymmärtänyt sanaakaan vastauksista, oli tuo kyseleminen jokseenkin
-väsyttävä loppu työpäivälle; ei edes hänen ihmettelynsä pojan opin
-suhteen voinut aina pitää hänen silmiään auki.
-
-Kuitenkin lausui hän koneellisesti latinalaisen sanan, jonka jälkeen
-Marius yhtä jonoa sanoi kaikki mitä siitä sanasta oli lausuttava ja
-sitten mentiin seuraavaan.
-
-_"Candescere"_ -- luki rouva Gottwald unelijaasti.
-
-_"Candecere -- candi -- candes -- can"_ -- pikku Mariuksen kasvot
-lensivät tulipunaisiksi, ja sormet, jotka tähän asti rauhallisesti
-olivat näperrelleet nenäliinaa, hyppivät nyt kirjasta kirjaan, kun
-hän tuskallisena haki Madvigia.
-
-Rouva Gottwald tuli silmänräpäyksessä varsin valveillensa; hän tunsi
-nämä kohtaukset. Yht'äkkiä voivat Mariuksen taitovarat sanoa stop
-tykkänään, ja silloin tuli hän ikäänkuin järjenvikaan. Silloin ei
-auttanut mikään muu keino kuin saada hän levolle, mitä pikemmin sitä
-parempi.
-
-Äiti tarttui sen vuoksi hänen ranteihinsa sanoen: "Nyt, Marius
-poikaseni, et millään ehdolla saa lukea enempää; tule nyt nukkumaan
-koko tuon talkoon perästä; minä olen varma, että taidat sen huomenna."
-
-"Ei, ei, äiti kulta, päästä minut; minun täytyy saada siitä selko
--- silmänräpäys vaan! minä tiedän missä se on -- ole kiltti ja
-laske minut!" Hänen suuret, pelästystä osoittavat silmänsä pyysivät
-niin liikuttavasti; mutta äiti pysyi urhollisena ja puoliksi
-houkuttelemalla, puoliksi väkisin sai hän pojan makuuhuoneesen.
-
-Mutta riisuessaan häntä, kuuli rouva Gottwald hänen koko ajan
-jupisevan latinaa; ja kauan aikaa hänen nukuttuansa, värähteli hänen
-kätensä, josta äiti piti kiinni, ja hänen päänsä oli kuuma ja kuiva.
-
-Rouva Gottwald istui kauan valveilla. Raskaat häpeän, katumuksen ja
-masennuksen synnyttämät ajatukset tulivat tavallisuuden mukaan ja
-asettuivat päävieraitten tavoin ylt'ympäri pientä sänkyä, tuijottaen
-häneen.
-
-Mutta hän ei niistä tänä iltana välittänyt; hänen silmänsä eivät
-kääntyneet noista kalpeista kasvoista heikkoutta ja surua osoittavine
-piirteineen suun ympärillä ja sinisine varjoineen silmäin alla.
-
-Rouva Gottwald oli kyllä kokenut sanoa siitä rehtorille, tuosta
-latinasta, mutta eihän hänen asemassaan olevan yksinäisen naisen
-ollut niinkään helppoa sitä tehdä, erittäinkin kun rehtori autti
-Mariusta eteenpäin ja piti hänestä paljon juuri tuon latinan takia.
-
-Piirilääkäri Bentzen vastusti myöskin periaatteellisesti tuota
-nykyis-aikaista lörpötystä lasten liiallisesta rasituksesta koulussa;
-jos edes olisivat oppineet niin paljon latinaa ja saaneet niin paljon
-selkäänsä kuin hänen nuoruutensa aikana, mutta nyt hemmoteltiin ja
-lelliteltiin, jott'ei muuta voinut kuin suuttua sellaisesta!
-
-Pikku Mariuksen piti vaan saada voimallista ruokaa ja juosta
-raittiissa ilmassa, eikä hänen myöskään tarvinnut perin paljo lukea.
-
-Niin, -- kaikki oli varsin hyvin; olivathan ihmiset hyvänsuovia häntä
-kohtaan. Mutta katsoppa kuitenkin, kuinka kummallisesti poika makaa
-ja hieroo ohimojansa!
-
-
-
-
-III.
-
-
-Tutkinnossa syyslukukauden loputtua sai Abraham muuttaa pari numeroa
-"ylöspäin", mutta kaikki Mariuksen latina ei voinut estää pikku
-professoria huilaamasta aina Martti Perässäpyrkijän sivutse ja päälle
-päätteeksi tulemasta luokan perämieheksi.
-
-Sanoipa matematiikan opettaja sen lisäksi, että, joll'ei hän
-seuraavana lukukautena edistyisi varsin erinomaisesti, saisi hän
-jäädä jälelle eikä pääsisi neljänteen latinaluokkaan.
-
-Abraham ei likimaillekaan ollut ahkera, mutta se seikka, että hän oli
-päättänyt vetää Mariuksen mukanaan, autti häntä; ja kun hän helposti
-käsitti, ei hänen tarvinnut lukea läksyjään muuta kuin yhden kerran.
-Mariuksen sitä vastoin täytyi lukea aina koulusta pääsemisestään
-Abrahamin luoksi menoonsa asti, monasti vielä jälkeenkin.
-
-Heidän klassillinen vaurastumisensa oli nyt ehtinyt niin pitkälle,
-että heillä oli latinaa yhdeksän ja kreikkaa viisi tuntia viikossa.
-He olivat jättäneet Faedruksen ja Caesarin virvoittaakseen sieluaan
-Ciceron puheella vanhuudesta. Ja kun heidän nuoret kielensä olivat
-taipuneet toisen luokan mi-päätteisiin tehdikköihin Curtiuksen
-jälkeen, vaelsivat he Xenofonin seurassa viisi pientä _parasangia_
-viikossa jumalien suosimaa Hellasta kohden.
-
-Tahkiaismetsä levisi heidän nuoriin päihinsä. Vähitellen hälveni
-eroitus hauskan lukemisen ja rasituksen välillä. Kaikki aineet
-tulivat melkein yhtä joutavaksi heistä, ainoastaan sen arvon mukaan
-järjestetyiksi, minkä koulu niille antoi.
-
-Kaikki mitä opetuksessa siellä täällä ehkä voi olla sellaista,
-joka suorastaan johti elämään ja maailmaan sellaisena kuin se
-todellisuudessa on, hälveni melkein tietämättömiin. Kunniaistuimelle
-asettui pitkiä rivejä hengettömiä sanoja ja esineitä, sääntöjä ja
-lauselmia, joita päntättiin noihin pehmoisin aivoihin ikuisiksi
-ajoiksi, vieraita ääniä tuntemattomasta elämästä, ikivanhaa tomua,
-jota tunnokkaasti seulottiin kaikkialle, missä nesterikkaissa
-nuorukaisissa vaan huomattiin kostea kohta, johon tomu voi tarttua.
-
-Se kohta ihmis-ijästä, jossa Abraham ja Marius nyt olivat, neljän-,
-viidentoista vuoden vaiheilla, on kova aika. Silmät havaitsevat
-kaikki; kysymishalu on ääretön kuni lapsen ruokahalu, syhyvämpi
-tuhkarokon rohtumaa; kyky ja tahto ymmärtämään kaikkia heräävät;
-palava halu valloittamaan maailman ja kaikki mitä sen takana on,
-syntyy -- ja sitte tomua; ikivanhaa, hienon; hienoa tomua, jota
-seulotaan joka kosteaan hikireikään, vastaukseksi joka versoavaan
-kysymykseen, joka iteesen, mikä ei ole tahkiais-ide.
-
-Mutta tuo aika kuluu; jo kuuden-, seitsemäntoista vuoden ijässä on
-tomu kuivunut piukkaan kiinni, utelijaisuus on kuollut; nuorukainen
-on oppinut, että hän se onkin kysyttävä eikä kysyjä; sitä paitsi
-alkaa hän ymmärtää tuon tahkiaismetsän tarkoituksen; hänellä on
-hämärä aavistus siitä, että se on olemassa häntä varten, että hänellä
-on onni olla yksi yhteiskunnan etuoikeutta nauttivista etanista. --
-
-Pikku Marius käydä jolkutti sadetakkiin puettuna eräänä räntäisenä
-talvi-aamuna, rankan etelätuulen märkää lumiloskaa tuiskuttaessa,
-koulua kohden -- hänestä ei enää ollut hauskaa pyrkiä ja ponnistaa
-kulman sivutse vinkuvaa myrskyä vasten, saada jalkansa märäksi ja
-tulla kosteaksi polviin asti.
-
-Kuitenkin mietti hän enimmän, miten suojelisi kalliin kirjakuormansa
-sateelta; kirjat olivat hänen öljytakkinsa alla, jotta hän näytti
-lehmältä, jolla vatsa on toisella sivulla.
-
-Luokalla oli pimeä ja kylmä. Martti Perässäpyrkijä oli polvillaan
-uunin edessä ja ajoi puita pesään; toiset seisoivat ympärillä
-lämmitellen itseään; märkiä ja viluisia olivat he kaikki.
-
-Mutta nyt oli lauantai-aamu; ja vaikka se olisi kuinkakin rankkainen,
-on siinä jotakin juhlallista, jota ei sade eikä kylmä varsin voi
-kuolettaa.
-
-Marius kuivasi ensin kirjansa, sitten itsensä niin hyvin kuin voi
-sinisellä rottanenäliinallaan.
-
-Abraham Löfdal osoitteli rehtoria lukein valittuja pykäliä koulun
-"käytössäännöistä", jotka rippuivat seinällä vehreäreunuksiselle
-pahville liimattuina.
-
-"Neljäs pykälä", luki Abraham ollen ajavinansa nenänsä nuuskaa
-täyteen, "oppilaat tulkoot aina kouluun puhtaina ja siisteinä.
-Päällysvaatteensa, lakkinsa j.n.e. asettakoot he sitä varten
-määrätyille telineille, järjestyksestä ja varovaisuudesta huolta
-pitämällä, ja ottakoot ne taas mukaansa -- ne -- ne -- mitä
-ne-sanalla tarkoitetaan?" huusi Abraham.
-
-"Telineitä", ehdotti Martti.
-
-Eräs toinen väitti sen tarkoittavan järjestystä ja varovaisuutta, ja
-siitä syntyi kieliopillinen ottelu.
-
-Pikku Marius ei ollut mukana, sillä hän istui nenä syvällä
-Curtiuksessa, jupisten konjugatsiooneja; oli melkein pimeä hänen
-perämiehen paikallaan nurkassa.
-
-Lauantai-päivän työjärjestys oli seuraava:
-
-    K:lo 8-9 kreikkaa.
-     "   9-10 historiaa.
-     "  10-11 äidinkielen kirjoitusta.
-     "  11-12 laskentoa.
-     "  12-1 latinaa.
-     "   1-2 latinaa.
-
-Lauantaina oltiin koulussa kello 2:teen, muuten pääsivät he kello 1.
-
-Vihdoin tulla laahusti lehtori Bessesen-vanhus kalossineen,
-sadetakkineen, sateenvarjoineen, hansikkaineen ja rannikkaineen.
-Hänen tulonsa luokkaan ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Abraham
-sanoi vaan varsin tyyneesti: "Kah, tuossahan se vanha piikkisika on",
-ja Martti askaroitsi askaroimistaan uunin kanssa.
-
-Vasta sitten kun lehtori oli riisunut turkkinsa ja muut
-päällystamineensa ja mennyt opetusistuimelle, alkoivat nuoret herrat
-lähteä paikoilleen ja opetus alkoi.
-
-"Ala sinä, Abraham Löfdal", sanoi piikkisika, tarkastettuaan
-muistikirjaansa, johon kirjoitti arvolauseet.
-
-"Minun oli pääni niin kipeä eilen, etten voinut lukea kreikkaa",
-vastasi Abraham surullisna, mutta suoraan ja vilpittömästi. Marius
-katsella töllötti ällistyneenä.
-
-Vanhus myhäili ravistaen vähäsen päätään ja löysi sitten toisen, jota
-voi tutkia.
-
-Lehtori Bessesen oli uskollisesti seulonut tomua monta vuotta ja
-viettänyt 25-vuotista juhlaansa aikoja sitten. Hänen työalansa ei
-ollut lavea, mutta siihen oli hän perehtynyt kuni omaan taskuunsa.
-
-Hän tiesi aivan täsmälleen, kuinka paljo kreikkaa vaadittiin
-ylioppilastutkintoon; hän voi edellä käsin sanoa, mitä tutkittavilta
-kysyttäisiin lainmääräämien kirjailijain joka kappaleesta.
-
-Tämän hän pänttäsi pitkäänsä, mutta jokseenkin varmasti parhaiden
-oppilaittensa päähän; toisten suhteen oli yhdentekevää, kosk'ei heitä
-laskettu koulusta.
-
-Hän istui niin pienenä ja kyyristyneenä, että hän melkein katosi
-omaan takkiinsa; leuka painui kirjaan asti, ja lyhyeksi leikattu,
-punasenkellertävä tukka oli pystyssä joka taholle; punasyrjäset
-silmänsä loi hän harvoin yli opetuspöydän.
-
-Hän oli näet rauhallinen opettaja. Jos jollakin oli käännös
-vieressään ja luki siitä, tai jos luokalla kuiskattiin ja
-hutiloittiin julkisesti, ei hän ollut näkevinään, ei kuulevinaan.
-Pitkän elämän kokemus oli opettanut hänelle, ett'ei maksa vaivaa
-välittää sellaisesta; sitä paitsi kävi käännös mukavammin, kun kehnot
-saivat vähän apua.
-
-Hän ei kuitenkaan ollut ensinkään tylstynyt; pienimmänkin vian
-tai epävarmuuden huomasi hänen korvansa; hän syöksyi paikaltaan,
-ikäänkuin jonkin pistämänä, kun joku sekoitti imperfektin ja
-aoristin; mutta muuten sai luokalla olla kuinka paljon melua hyvänsä,
-kun se ei vaan käynyt kovin raivoisaksi.
-
-Sitten johti hän "kymmenentuhannen matkuetta" pienen parasangin
-joka päivä, ja kaikki nuorukaiset, jotka vuosien vieriessä olivat
-seuranneet häntä, olivat kaikki samalla säännöllisyydellä,
-samallaisissa pienissä päivämarsseissa ehtineet läpi Xenofonin,
-Homeron, Sofokleen, Herodoton ja Plutarkon; kaikki kävi samalla
-tavalla ilman muutosta tai vaihtelua; sekä suorasanaisessa että,
-runokielessä oli tuo erittäin tärkeä eroitus imperfektin ja aoristin
-välillä huomattava; jos kääntäjä sattui nauramaan jollekin Herodoton
-hauskalle kaskulle, katsahti piikkisika ylös ihmetellen: sitä hän ei
-voinut ymmärtää.
-
-Siitä syystä kului hämärä aamutunti tasaisesti ja rauhallisesti.
-Niiden, jotka eivät tahtoneet saada kysymyksiä, oli tai oli ollut
-pää kipeä, ja silloin täytyi piikkisian etsiä joku toinen, joka oli
-valmis taisteluun ja istui käännös toisella, sana- ja muistutuskirja
-toisella puolellaan.
-
-Kello yhdeksältä kokosi piikkisika taas kaikki tavaransa ja läksi
-seuraavalle luokalle.
-
-Historiatuntikin, 9:stä 10:neen, meni levollisesti. Historiaa opetti
-apulais-opettaja Borring, hanhenkyniään teroittaen, ja kun luokalla
-nyt oli ainoastaan latinalaisia -- Tolleiv ja Reinert olivat merillä,
-toiset olivat kadonneet -- autettiin sekä itseään että toisia
-kuiskaamalla ja muulla petoksella.
-
-Osatakseen historialäksynsä oli Mariuksen välttämättömästi
-avun kautta päästävä alulle, mutta tuo ei aina soveltunut
-apulais-opettajan opetustapaan. Tänään hän esimerkiksi kysyi: "Koska
-onni kääntyi?" ja sitten kävi hän hanhenkyniensä kimppuun; heti sen
-jälkeen sanoi hän: "No, koska onni kääntyi?" -- puhalsi sulkatorveen
-ja veisteli veistelemistänsä.
-
-Marius osasi koko kertomuksen Kaarle kahdennestatoista, mutta ei
-tietänyt, että onni kääntyi vuonna 1708. Abrahamin täytyi kuiskata
-sen hänelle.
-
-Siten sai Marius kaikeksi onneksi päähän kiinni: "Mutta vuonna 1708
-kääntyi onni", ja sitte kävi kertominen kuni vesi.
-
-Nyt oli vihdoinkin Martti Perässäpyrkijä saanut kamiinin punaseksi
-ja luokalla oli niin lämmin, että täytyi avata kaikki ikkunat
-lomaneljänneksen aikana.
-
-"Kuka on pannut puita kaminiin?" kysyikin rehtori heti, kun tuli
-luokkaan teemakirjat kainalossa.
-
-Ei vastausta, mutta kun hän uudestaan kysyi ankarammalla äänellä,
-vastasi priimus:
-
-"Luullakseni se oli Martti Kruse."
-
-"Vai niin, sinäkö sen teit, Martti? Vai ryhdyt sinä sellaisiin
-toimiin? Tuleppa tänne ja näytä se pykälä järjestyssäännöissä, jossa
-on, että oppilaiden itse tulee pitää huolta koulun lämmityksestä!"
-
-Martti asetti juron vartalonsa järjestyssääntöjen eteen ja katsoa
-töllötti ylöspäin.
-
-"No, pikku Martti, etkö pian löydä sitä pykälää? Vai tahdotko, että
-minä autan sinua?" kysyi rehtori nipistäen häntä korvasta toisella
-kädellään, sillä välin kun näytti toisella. "Näetkö viidettä pykälää?
-Lue se -- korkealla äänellä ja selvästi!"
-
-"Viides pykälä", alkoi Martti karkealla puheenlaadulla,
-"kouluhuoneissa pitää oppilaan _heti_ mennä paikallensa eikä
-hän saa milloinkaan antaa aihetta minkäänlaiseen meluun tahi
-epäjärjestykseen. Hän ei myös _koskaan_ saa liikkua paikaltaan,
-muuten kuin nimen-omaisella luvalla."
-
-"No, pikku Martti, näetkö nyt, kuinka oppilaan tulee käyttäytyä
-luokalla -- mitä? Oliko siinä mielestäsi mitään kamiinin
-täyttämisestä -- mitä? Oliko mielestäsi -- mitä?"
-
-Joka kysymystä tehdessään veti hän Marttia, kovemmin korvasta
-ylöspäin, jotta tämä lopuksi seisoi varpaillaan seurataksensa mukana.
-
-Koko luokka nauroi, ja Martti luhjusteli paikalleen.
-
-Sillä välin oli priimus jakanut ainevihot, katsottuansa kaikkiin
-arvolausetta nähdäkseen.
-
-Marius oli saanut 4 1/2, joka oli tavallista huonompi; se oli
-oikeastaan pieni erehdys häneltä. Hän oli ollut hyvin mielissään
-tämän aineen vuoksi sentähden, että itse päällekirjoitus oli niin
-pitkä, että sillä melkein voi täyttää neljänneksen sivua, jos
-kirjoitti sen isolla käsialalla; hänen oli näet aina kovin vaikeata
-saada aineensa kyllin pitkiksi.
-
-Aineena oli: "Vertailu Norjan ja Tanskan, välillä maiden
-luonnonlaatuun, kansain luonteeseen ja elinkeinoihin nähden."
-
-Rehtori alkoi alipäästä. "Sinä kirjoitat huonoja aineita, Marius.
-Mitä sekamelskaa olet jättänyt korjattavaksi tänään? Kuuntele nyt
-itse: 'Kun vertaa Norjaa Tanskaan, niin näkee suuren, eroituksen
-näiden maiden välillä. Norja on vuorimaa, Tanska sitä vastoin
-tasamaa. Norjassa on, koska se on vuorimaa, vuorikaivoksia, joita
-ei Tanskassa ole, kosk'ei siellä ole vuoria. Myöskin on vuorimaassa
-melkein aina laaksoja' -- niin kyllä, pikku Marius poikaseni, totta
-kyllä, totta kyllä, mutta luuletko olevan tarpeellista puhua siitä
-meille? Se on niin kypsymätöntä -- niin ikävän kehittymätöntä" --
-toisti rehtori surullisena ja käveli hetken edestakaisin miettien.
-Marius kyllä ymmärsi, että hän ajatteli luokasta laskemista keväällä.
-
-"Mutta Jumala meitä varjelkoon, mikä kuumuus -- puh!" sanoi rehtori
-kolahuttaen Marttia päähän, mennessään hänen sivutsensa.
-
-Sitten hän taas ryhtyi Mariuksen aineeseen: "Norjalla on hyvä
-puollustus tuntureissaan; ja jos sota syntyisi, niin ei ole Kölenin
-ylitse niinkään hyvä päästä kanuunain kanssa, erittäinkään talvella.
--- Olethan hirveän sotaisa, pikku Marius! Kuka tahtoisi marssia
-Kölenin ylitse kanuunat muassa? Ruotsalaisethan ovat veljiämme
-ja hyviä ystäviämme. Ei, paremmin on siinä suhteessa eräs toinen
-kirjoittanut, että kernaasti soisi ett'ei Köleniä olisi olemassakaan,
-jotta veljeskansat oikein voisivat sekaantua toisiinsa -- kuka niin
-on kirjoittanut?"
-
-"Minä", vastasi priimus vaatimattomasti.
-
-"Aivan oikein, sinähän niin kirjoitat, Broch, -- varsin hyvin
-mietitty. Marius sitä vastoin katsoo kaikkia sotaiselta kannalta;
-kuulkaapas enemmän: 'kun vertailee kansoja, havaitsee tanskalaisten
-olevan veltompia kuin norjalaiset?' Mitä roskaa tämä nyt on?"
-huusi rehtori suuttuneena ja repi tukkaansa; rehtori tulistui
-tulistumistaan, huoneessa oli varmaan lähes 30 asteen lämmin,
-"täällä on monta luokalla, jotka mainitsevat tuosta tanskalaisten
-velttoudesta; mikä tarkoitus sillä on? On kyllä hyvä rakastaa
-isänmaatansa, mutta isänmaallisuus tulee suureksi viaksi, kun se
-muuttuu kansallis-ylpeydeksi, niin että alennetaan muita kansakuntia
-ja ylistetään ainoastaan omaa. Erityisesti on se naurettavaa,
-pieneltä, köyhältä kansalta kuin me olemme, jolla todellisuudessa ei
-ole suuriakaan kehuttavaa."
-
-Brochin mainio aine jäi varsin lukematta, sillä lämpö kävi niin
-hirveäksi, että rehtori tuskissaan käski avata ovet ja ikkunat, ja
-kun siitä syntyi ankara veto huoneesen, lähetti hän kaikki pihalle;
-ainoasti Martti Kruse sai istua sisällä rangaistukseksi.
-
-Oli tau'onnnt satamasta, mutta tuuli oli kylmä ja pihalla oli
-likaista, jott'ei heillä ollut suurtakaan iloa tuosta pitkästä
-lomahetkestä. Marius käveli levotonna laskennon tähden, sillä
-kaikkein inhimillisten laskujen mukaan, kysyttäisiin häneltä tänään.
-
-Abraham oli auttanut häntä, ja pikku Marius oli sanonut ymmärtävänsä.
-Hän oli todellakin hieman käsittänyt pientä osaa siitä. Mutta lian
-oli varma siitä, ett'ei hän seisoessaan mustan taulun edessä tietäisi
-mitä 1/2 kertaa 1/2 on.
-
-Lehtori Abel tulla hännysteli luokkaan; ikkunat suljettiin. Hän
-kantoi uutta sadevaippaansa käsivarrellaan ja hyräili, joka oli varma
-merkki että hän oli hyvällä tuulella. Mariusta ei tuo kumminkaan
-suuresti lohduttanut sillä kun lehtori oli hyvällä hatulla, oli hän
-kovin vaikea ilvehtimään.
-
-Lehtori Abel oli nuorimies ja keikari opettajain joukossa. Hän
-ylpeili äkkiarvaamatta esiytymällä kuluneissa, keltakauluksisissa
-vaatteissa käyvien virkaveljiensä seurassa uusiin, omituisiin
-vaatteisin, milloin punaruutuseen kaulaliinaan, milloin vaaleisin
-housuihin puettuna; nyt oli hänellä valkonen sadetakki guttaperkasta.
-
-Sitä oli pidelty ja haisteltu, kaikki olivat kysyneet sen hintaa ja
-saaneet tietää sen.
-
-Opettajana oli hänellä tämä periaate: "Ihmiset voidaan jakaa kahteen
-lajiin: sellaisiin, jotka voivat oppia matematiikkaa, ja sellaisiin,
-jotka eivät voi. Ja minä otan kuukauden kuluessa päättääkseni, voiko
-poika oppia sitä vai eikö."
-
-Tämä teoriia lähtökantana saikin hän ne, joilla oli taipumusta, hyvin
-pitkälle; loput antoi hän hyvällä omallatunnolla jäädä paikalleen.
-
-Lehtori viuhtoi tomua opetus-istuimelta silkkisellä nenäliinallaan,
-ennenkuin istui; Marius istui ja vapisi äänettömyyden vallitessa,
-luoden vielä silmäyksen kirjaansa. Mutta Broch huudettiin taululle.
-Marius voi tuskin uskoa onneensa; näytti siltä kuin olisi Abel
-tahtonut alkaa etupäästä; siinä tapauksessa hän ehkä pääsisi
-tänäänkin.
-
-He olivat hiljan alkaneet laskemaan ensi astelman yhtälöitä yhden
-tuntemattoman kanssa, ja pikku Marius oli kärsivällisesti seurannut
-mukana monta esimerkkiä laskettaissa tuosta selkoa saadakseen.
-
-Hän oli kuullut sanottavan, että se nyt oli löydetty, ja nähnyt sen
-pyhittävän pois taululta -- vieläpä enemmänkin, hänellä itselläänkin
-oli kaikki esimerkit kirjaan kirjoitettuina, ja kuitenkin oli tuo
-haettava hänelle vielä yhtä etäinen kuin vieras.
-
-Hän ei päästänyt tuota x:ää näkyvistänsä, hän kirjoitti tunnollisesti
-vihkoonsa, kuinka sitä ajettiin takaa kuni kettua riviltä riville
-kerrantojen, lyhennysten, murtolukujen ja kaikellaisten hiton
-metkujen avulla, kunnes tuo väsynyt eläinparka lopuksi yksinään
-karkoitettiin vasemmalle puolelle, jolloin tultiin siihen päätökseen,
-ett'ei tuo peloittava x ollut mikään muu kuin ihan rauhallinen luku
--- esimerkiksi 28.
-
-Marius voi lopuksi vaivoin käsittää, että x:llä voi olla eri arvonsa
-eri esimerkeissä. Mutta mitä tällä x:llä oli virkaa? Mitä kaikilla
-näillä mutkilla tehtiin, miksikä ajettiin tätä tuntematonta takaa
-pitkin taulua kivien ja Kantojen ylitse, kosk'ei se muuta ollut kuin
-esimerkiksi 28 -- ehkäpä vaan 15? Sitä ei pikku Marius todellakaan
-voinut ymmärtää.
-
-Kuitenkin otti hän esimerkki-vihkonsa ja kirjoitti siihen hyvin
-tarkasti esimerkin, jonka Broch sai laskea.
-
-Pythagoraalta kysyttiin, montako oppilasta hänellä oli.
-
-Tuo viisas mies vastasi: "Puolet tutkivat filosofiaa, kolmas
-osa matematiikkaa ja niiden luku, jotka harjoittavat itseään
-vaiti-olemaan, on yhteensä niiden kolmen kanssa, jotka äskettäin
-sain, neljäs osa oppilaista, jotka minulla ennen oli."
-
-Kuinka monta oppilasta Pythagoraalla oli ennenkuin sai nuo kolme
-viimeistä.
-
-Sitä ei tosiaankaan ole helppo tietää, mietti pikku Marius, koska
-istui huoletta paikallaan. Ja sillä välin kun Broch taululla heti
-alkoi tehdä temppujansa luvuilla 1/2 x ja 1/3 x, vaipui Marius
-ajatuksiin monimutkaisen kysymyksen johdosta.
-
-Erittäinkin huimasi häntä lukeissaan: ennen: silloinhan kävi
-perin mahdottomaksi kysymykseen vastata. Sitte hänen ajatuksensa
-johtuivat kolmanteen osaan, noihin oppilasparkoihin, jotka tutkivat
-matematiikkaa, ja hän tuli siihen loppupäätökseen, että hän
-ehdottomasti kernaimmin olisi tahtonut kuulua "niiden joukkoon, jotka
-harjoittivat itseään vaiti-olemaan."
-
-Hän heräsi sen takia, että häntä huudettiin taululle.
-
-Yliopettaja oli joko havainnut hänen istuvan mietteissään, tai
-huomannut muistikirjastaan, että oli kulunut pitkät ajat siitä, kun
-Gottwaldia kuulusteltiin. Hän antoi Brochin mennä paikalleen kesken
-laskemistansa -- sitä paitsi oli laskettava luku liian helppo tälle
--- ja kun Marius puoli-tiedotonna saapui taulun eteen, oli sillä pari
-riviä numeroita ja x, josta ei rahtuakaan ymmärtänyt; ainoastaan
-hämärästi häilyi hänen mielessään, nähdessänsä taululla 1/3, että
-tämä varmaankin oli jokin viittaus tuohon onnettomaan kolmanteen
-osaan, joka tutki matematiikkaa.
-
-_"Nunc, parvulus Madvigius, qvid tibi videtur de matrimonio?"_ huusi
-Abel heiluttaen nenälasejansa, "sinulle kai on helppo asia suorittaa
-tämä pikku tehtävä; tunnethan Pythagoraan, eikö totta, Madvigius?
-_Pythagoras, qvi dixit, se meminisse, gallum fuisse_. Tehkää hyvin,
-herra professori, jatkakaa, älkää olko millännekään. No, näet kai,
-että luku on melkein loppuun laskettu? Sanoihan Broch, kuinka piti
-tehtämän, ennenkuin meni paikalleen. Vai onko professorilla ehkä
-muuta tehtävää kuin kuunnella? Pikku Gottwaldin pitäisi miettiä
-päästä luokalta kesällä eikä saattaa äidilleen surua."
-
-Marius seisoi kasvot isoa luokkataulua päin, joka oli keskellä
-lattiaa, ja tunsi koko luokan ivan ja ilkkumisen pistävän selkäänsä.
-Mutta kun äitiä mainittiin, tunsi hän lämpimien kyyneleiden nousevan
-silmiinsä, liitupiirit sulivat yhteen epäselväksi sekasotkuksi ja hän
-heitti kaikki siksensä.
-
-Koko luokalla -- se on niillä, jotka voivat oppia matematiikkaa --
-oli erinomaisen hauskaa; lehtori oli muka vastustamattoman sukkela
-kuulustellessaan "hitureita", joksi hän nimitti niitä, jotka eivät
-voineet oppia matematiikkaa.
-
-Ainoasti Abraham istua nökötti harmistuneena sen tähden, että tuo
-pilkka koski hänen ystäväänsä mutta myöskin sen vuoksi, että Marius
-oli sellainen pölkkypää; välistä täytyi hänenkin nauraa.
-
-"Meidän on kai hankkiminen hänelle apuprofessori", sanoi Abel,
-laskien lasit nenällensä, "sinä Martti liikanimellä, käy auttamaan
-veljeäsi hengessä!"
-
-Martti nousi paikaltaan jörösti; hänessä oli hiljainen
-vastahakoisuus, joka ei sentään milloinkaan näyttänyt muullaisena
-kuin mutinana ja muikistelemisena; hän ei ollut Mariusta parempi;
-sekä iso että pieni näyttivät siis yhtä tyhmiltä tuolla taulun
-edessä, katsoa töllöttäessään sille.
-
-Mutta kuitenkin selveni asia Martille hieman; hän tarttui
-liitulaatikkoon kirjoittaakseen jotakin ja unohti, että hänellä jo
-oli pitkä liitupalanen kädessä.
-
-"Oikein Marttiseni!" huusi lehtori, joka huomasi tuon, "liitua
-tarvitaan, jos siitä jotakin syntyy. Ota liitulaatikko kainaloosi,
-jäneksen jalka taskuusi ja viivotin jalkaisi väliin, niin olet
-täydessä asussa! Ah, Martti, Martti! sinä olet tuhma ja tulet
-tuhmemmaksi päivä päivältä."
-
-Valonvivahdus Martissa oli sammunut, hän kirota napisi, jotta Marius
-kuuli sen. Luokalla oli hauskaa ja priimus varsin kiemuroitsi
-naurusta, ihmetellen ylös opetus-istuimelle katsellessaan.
-
-"Nyt täytyy meidän kai tehdä _'das letzte Aufgebot'_", tuumi lehtori
-ja käski taululle kolme, neljä muuta hituria, jotka eivät voineet
-saada matematiikkaa päähänsä.
-
-Yhdistetyin voimin onnistui heidän vihdoin selvittää kysymys
-Pythagoraan oppilaista; Mariuksen, joka oli nyhjätty varsin syrjään,
-täytyi tulla esille ja lukea koko kappale uudestaan ja selittää, että
-tällä kertaa oli x == 72.
-
-"Nyt rupeamme toimimaan joukoilla kuni Napoleon", huudahti Abel
-riemastuneena. "Tässä ovat ydinjoukot koossa -- todellakin uljas
-joukkio. Onhan se ihan kuin Certeksen huvinäytelmässä, kun
-Jörgen-rumpari ja molemmat todistajat ovat olevinaan Ranskan
-aateliston parahistoa. Hyvää huomenta, hanhiseni; onhan teitä koko
-kaksi tusinaa."
-
-"Me emme ole mitään hanhia", mutisi Martti.
-
-"Hyvää huomenta hanhiseni; onhan teitä koko kaksi tusinaa, sanoi
-kettu. Meitä ei ole kahta tusinaa, mutta jos meitä olisi yhtä monta
-lisään kuin meitä on ynnä puoli kertaa niin paljo, ynnä puolikuudetta
-ankkaa ja koirashanhi, olisi meitä kaksi tusinaa. Kuinka monta hanhea
-niitä siis oli, o Martti?"
-
-Mutta ei Martti eikä kukaan muukaan hitureista jäsentänsä järkähtänyt
-ryhtyäkseen mihinkään toimiin hanhien suhteen, ja kun tätä huvia
-lehtori Abelin mielestä oli kestänyt tarpeeksi, huudahti hän:
-
-"Menkää kotia, käykää levolle ja veisatkaa tuo vanha virsi: 'Ota
-pois, Jumal'! päältäm' julma vihas'.' Te saatte kaikki veljellisesti,
-henkilöön katsomatta, kuutosenne; ja jos tahdotte kuulla mielipiteeni
-tulevaisuudestanne täällä maan päällä, niin on se tällainen: minä
-olen sitä mieltä, ett'ette kelpaa tässä elämässä muuhun kuin
-linnunmunia hautomaan; sinä Martti liikanimeltä -- -- voit ehkä
-päästä niin pitkälle, että sinusta tulee kirkkorengin rengin renki.
-Abraham Löfdal, tule taululle!"
-
-Tultuansa paikallensa, näki Marius, kuinka Abraham vauhdilla
-kirjoitti taululle hanhikysymyksen: 2 x + 1/2 x + 6 1/2 = 24; mutta
-hän oli liian väsynyt voidaksensa ihmetellä, liiaksi nyreissään
-uudesta kuutosesta, jonka hän tiesi tekevän luokasta pääsemisensä
-vieläkin epävarmemmaksi, mutta erittäin nyreissään oli hän
-ajatellessaan pientä ryppyä äitinsä suupielessä, kun tämä taas näki 6
-todistuksessa.
-
-Kello oli kaksitoista ja vanha akka, joka myi rinkilöitä ja
-mesileipiä latinalaisille, seisoi jo portaiden vieressä.
-
-Neljännen latinaluokan oppilaat kävelivät takki yllä edestakaisin
-määrätyllä alueellaan; vielä röijyyn puetut kolmannen latinaluokan
-pojat seisoivat ryhmissä syöden makeisia, sillä välin kun
-onnelliset pienokaiset, jotka pääsivät kello 12, syöksyivät ulos
-lauantaivauhdilla.
-
-Ilma alkoi selitä; tuuli kääntyi länteen päin, se voi helposti yöksi
-kääntyä varsin pohjoiseksi; silloin tulisi ehkä pakkanen, ja siinä
-tapauksessa voisi ehkä jäätä huomenna sentään käyttää.
-
-Pikku Marius seisoi itsekseen syöden mesileipäänsä huolimatta siitä,
-että haisueläimet, jotka juoksivat hänen sivutsensa, nimittelivät
-häntä sekä rottakuninkaaksi että muuksi; hän tunsi päänsä varsin
-tyhjäksi ja ontoksi, ja kuitenkin oli vielä koko kaksituntia jälellä.
-
-Latinaa noilla tunneilla kyllä oli, jota hän vähemmän pelkäsi, mutta
-viimeinen matematiikkatunti oli häntä kovin rasittanut.
-
-Toisin oli paksun Martin ja muitten hiturein laita; he välittivät
-viisi lehtori Abelin ivasta. Mutta pikku Mariuksen korva oli hieno
-pilkalle; välistä oli hän kuullut vihollistensa sekoittavan hänen
-äitinsä loukkauksiin, joita hän ei ymmärtänyt, mutta jotka kuitenkin
-saivat hänen verensä kuohuilemaan.
-
-"Mikä pöllöpää puita on kaniiniin pannut -- häh?" alkoi
-apulais-opettaja Aalbom, heti luokkaan tultuansa; huoneessa ei enää
-ensinkään ollut lämmin, mutta hän oli puhunut rehtorin kanssa. "Sinä
-kai, Kruse, senkin paksu aasi, häh? Puh! Mistä tänään aletaan?
-Värsystä 122 -- _quas deas_ -- lue, Gottwald. Lujaan! Vai niin,
-onko se lujaan lukemista? _quas deas per terras_ -- suu auki!
-Nuo länsimaalais-jahnukset eivät edes voi saada hampaitaan irti
-toisistaan; älä siellä mutise, jahnus!"
-
-Tämä oli Aalbomin tapa alkaa opetus, erittäinkin viimeisillä
-tunneilla, jolloin hän itse oli hermostunut, toruttuansa ja
-tapeltuansa kello kahdeksasta aamulla.
-
-Luokka alistui myrskylle, sillä olivathan he siihen tottuneet; mutta
-pikku Marius jatkoi vapisten lukemistansa ja sai nuhteita Porvoon
-mitalla sentähden, ett'ei huutanut kyllin lujasti.
-
-Mariuksen paha onni oli, että rehtori oli opettanut latinaa kahdella
-edellisellä luokalla; sillä nyt ei Aalbom koskaan tahtonut myöntää
-rehtorin saattaneen pikku Gottwaldia erittäin pitkälle tuossa
-kielessä; mutta toiselta puolelta oli hän peloissaan, että rehtori
-sanoisi lemmikkinsä käyneen kravun tietä Aalbomin opetettavaksi
-tultuansa.
-
-Siitä syystä vaati hän Mariukselta kaikki, mutta ei koskaan antanut
-hänelle mistään kiitosta.
-
-Apulais-opettaja käveli edestakaisin luokalla, petoeläimen tavoin
-vaanien jotakin vikaa syöstäksensä sen kimppuun: hän oli tavattoman
-pitkä ja hoikka sekä likinäköinen, josta syystä hänen rakkaat
-oppilaansa eivät koskaan sanoneet häntä muuksi kuin Sokoksi.
-
-Marius ponnisti kaikki voimansa ja käänsi kappaleensa, mutta
-lopetettuansa olikin hän niin uupunut, että melkein nukkui.
-
-Tunti parjauksineen ja vaivoineen kului loppuun, ja sitten
-oli vaan yksi jälellä. Viimeinen tunti käytettiin latinan
-käännöskirjoitukseen. Aalbom antoi pojille käännettäväksi kappaleen
-Henrichsenin kirjoitusharjoituksista ja istui opettajatuolille antaen
-jalkainsa lerkkua ja katsella töllöttäen ilmaan.
-
-Kenelläkään oppilaista ei enää ollut paljo ajatusvoimaa jälellä
-latinan kirjoittamiseen; useimmat kirjoittivat umpimähkään, Marius
-samaten, jotta siitä varmaankin syntyi kaunis teema.
-
-Mutta vihdoinkin loppuivat oppitunnit; ja kalpeat, näppyläiset
-latinan lukijatkin olivat vähäsen elävämpiä tänäin pihasta
-lähteissään, sillä oli lauantai.
-
-Silli; hedelmärokka ja pannukakut -- koko kaupungin lauantai-ruoka --
-maistuivat tuon talkoon jälkeen erin-omaiselta.
-
-Ilma selkeni todellakin ja tuli kirkas, kuutamoinen pakkas-ilta,
-jotta neljännen latinaluokan oppilaat kävelivät puolikasvuisten
-pikkutyttöjen keralla, kun nuoremmat kumppanit kulkivat parvissa,
-laulaen ja sivumennessään nyhjien toisiaan noita rakastavia vasten.
-
-Mutta Abraham ja Marius kävivät käsi kädessä halveksien kaikkea,
-silloin tällöin pysähtyi Abraham puristaen nyrkkiänsä provasti
-Sparren rauhallista asumusta kohden, jossa tiesi telepatistin käyvän
-hänen entisen henttunsa luona.
-
-Illalla oli Marius kutsuttu Abrahamin luo; professori rouvineen oli
-jossakin illallisella. Pojat isännöivät kaikissa huoneissa ja saivat
-illalliseksi paistettua makkaraa ja olutjuustoa.
-
-Ja seuraavaksi päiväksi ei mitään läksyjä, ei mitään luettavaa! --
-Nukkua vaan vapaana miehenä kello 10 asti!
-
-Kuitenkin makasi moni sunnuntai-aamuna tuskallisena puolinukuksissa:
-nyt täytyisi hänen pian nousta ja patikoita kouluun, makuuhuoneessa
-kylmä, puolipimeä, koko kantamus kirjoja, eikä hän taitanut mitään.
-Vihdoin syöksähti hän vuoteeltaan -- ja nytpä olikin sunnuntai! --
-heti takaisin peiton alle! Voiko kukaan unohtaa, kuinka suloista tuo
-oli?
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Oli pitkät ajat puhuttu tehtaasta, joka perustettaisiin kaupungin
-läheisyyteen. Sanottiin sen olevan haaraosasto eräästä isosta
-englantilaisesta tekolannoitusaine-liikkeestä. Mutta yritykseen
-haluttiin myöskin kernaasti kaupunkilaisten pääomaa; ja kun ei
-kaupungissa paljoa ymmärretty sellaisista asioista, saapui sinne
-asiantuntija puhumaan hankkeesta ihmisille, selittämään mitä siitä
-voi odottaa ansaitsevansa, ostamaan sovelijaan tontin, joka jo oli
-valittu, ja siitä syystä oli Abrahamin vanhempain luona kemut.
-
-Vieraalla, jonka nimi oli Mikael Mordtmann, oli samoin kuin
-useimmilla muukalaisilla suosituskirja professori Löfdalille.
-
-Muuten tunsi professori hänet yliopisto-ajoilta. Mordtmann oli
-aluksi tutkinut lääketiedettä. Mutta puoliksi sattumalta tuli hän
-Englantiin, missä hän isänsä asioita ajaessaan tutustui perheeseen,
-jolla oli suurellaisia kemiallisia tehtaita.
-
-Ihan äkkiarvaamatta tarjottiin hänelle hyvää paikkaa siellä, häntä
-halutti koettaa ja jäi useaksi vuodeksi Englantiin.
-
-Sittemmin selveni hänelle, ett'ei tämä muutos hänen elämänvaiheissaan
-suinkaan ollut niin satunnainen kuin hän itse oli luullut.
-
-Hänen isänsä, Isak Mordtmann Bergenissä, harjoitti suurta
-keinottelukauppaa, ja tavarain liike oli hyvä; mutta kukaan ei
-tietänyt kuinka suuri hänen kiintein omaisuutensa oli.
-
-Hän oli virkeä, yrittelijäs kauppamies, jota ei suinkaan ilahuttanut
-se seikka, että hänen ainoa poikansa ehdottomasti tahtoi tulla
-tohtoriksi. Mutta Isak Mordtmann oli oppinut pitämään poikaa silmällä
-ja ottamaan vaaria sopivasta silmänräpäyksestä. Hän antoi pojan sen
-vuoksi "pitää päänsä", kunnes sai tämän Englanti-matkan aikaan;
-paikan tarjoumus tuohon englantilaiseen tehtaaseen tuli myöskin hänen
-toimestaan; ja nyt oli hän siihen määrään päässyt voitolle, että
-pojasta oli tullut käytöllinen kemisti, toimelijas liikemies eikä
-kurjaa piirilääkäriä kauas tuntureille poissa kunniallisten ihmisten
-joukosta.
-
-Tarkoitus oli nyt, että Mikael perustaisi tuon uuden tehtaan ja
-hallitsisi sitä. Mutta Isak Mordtmann ja kumpp:lla ei ollut isoa
-pääomaa panna siihen; englantilainen kauppahuone, joka näyttökaavassa
-esitettiin yrityksen alkuunpanijaksi, pysyi varovana; siitä syystä
-oli hankittava niin suuri pääoma kuin mahdollista itse siinä
-kaupungissa, josta tuo erinomaisen myötäinen ala oli löydetty ja
-puoliksi ostettukin.
-
-Tämä oli siis Mikael Mordtmannin tehtävä, johon hän heti näytti
-kykenevänsä. Hänen töykeä, englantilainen käytöksensä teki, että hän
-näytti vakavalta ja luotettavalta, jotta moni sai halun panna rahansa
-tähän yritykseen, vaikk'eivät siitä rahtuakaan ymmärtäneet.
-
-Professori Löfdal oli hyvin varovainen rahojensa suhteen. Hän osti
-mielellään ulkomaisia osakkeita ja valtiopapereita Köpenhaminassa
-ja Hampurissa, mutta hän pani niin vähän kuin mahdollista vaimonsa
-rahoja kaupungin asukkaiden alkuunpanemiin yrityksiin. Kauppiailla
-oli liian paljo keskinäisiä velvollisuuksia laina-, apu-,
-allekirjoitus- ja takuu-asioissa, jotta professori olisi halunnut
-sekoittautua liikemaailmaan.
-
-Siitä syystä jätti hän tuon etevän aseman tukkukauppiasten joukossa,
-jonka hän epäilemättä olisi saanut, jos hänen vaimonsa suuri omaisuus
-olisi ollut sijoitettuna itse kaupungissa. Hän nosti korkonsa ja
-leikkeli kuponkejansa hiljaisuudessa; tiedettiin arviolta, kuinka
-paljo hän oli perinyt appinsa, Abraham Knorrin, kuoltua ja että hän
-oli nostanut rahansa Bergenissä; mutta moni mietti mihin hän oli
-mahtanut ne panna.
-
-Sen tähden olikin Mikael Mordtmannilla paljo vaivaa saadakseen
-professoria yritykseen yhtymään. Olihan ehdotuksessa jokin
-tieteellisyydelle maistuva sivumaku -- lähinnä oli se yhteydessä
-kemian ja lääketieteen kanssa; kaikissa tapauksissa ei kukaan
-muu koko kaupungissa ymmärtänyt näitä analyyseja ja kaikkea tätä
-fosforihappoista puhetta kuin professori Löfdal.
-
-Mordtmann oli sillä välin alituinen vieras talossa, ja hänen oltuansa
-kaupungissa pari viikkoa, piti professori hänelle isot kemut.
-
-Rouva Löfdal oli suuresti erehtynyt Mordtmannin suhteen. Tämä oli
-kolme, neljä vuotta häntä nuorempi; mutta Venni muisti hänen varsin
-hyvin kotona Bergenissä olleen virkeä nuori mies, innostunut vapauden
-puolustaja, naisen, kansan ja kansallisuuden puolesta puhuja.
-
-Nyt palasi hän jäykkänä englantilaisena, kulki koko päivät
-puhelemassa ikäväin ihmisten kanssa suudasta ja luujauhoista. Rouva
-Venni oli tuskin vaihtanut kymmentä sanaa hänen kanssaan; ja Vennistä
-oli hän ikäänsä verraten varsin tavattoman ikävä.
-
-Vasta tänäin oli rouva tullut huomanneeksi, että Mordtmann sentään
-näytti pulskalta englantilaisessa asussaan noiden jokapäiväisten
-ihmisten rinnalla, jotka hän tunsi ulkoa.
-
-Puolipäivällinen oli ollut ikävä; sillä oli ainoastaan herroja ja
-osaksi sellaisia, jotka muuten eivät seurustelleet professorin
-perheessä, mutta joiden tuttavuus voi olla hyödyksi nuorelle
-Mordtmannille.
-
-Professori oli ollut iloinen ja rakastettava, kuten ainakin,
-esittänyt kunniavieraan maljan, toivottanut hänelle kaikellaista
-menestystä yrityksilleen, onnitellut kaupunkia tuon perustettavan
-suuren ja epäilemättä tuottavan teollisuuslaitoksen johdosta.
-
-Mutta siitä huolimatta tuntui ilmasta, ett'ei professori vielä
-ollut ottanut ainoatakaan osaketta tähän epäilemättä kannattavaan
-yritykseen, jota hän ylisti ja jonka menestykseksi hän tyhjensi
-maljan.
-
-Mikael Mordtmann tunsi sen myös. Puheeseen vastatessaan oli hän
-koettanut leikillisesti huomauttaa länsimaalaisen pitkäveteisyyttä
-ja liiallista varovaisuutta, mutta samassa lopettanut puheensa
-lausumalla, että kun he vaan ryhtyivät toimeen, kävi kaikki kuni
-voideltu. Samaa toivoi hän tässäkin tapauksessa j.n.e.
-
-Tuo puhe olisi ollut mainio Bergenissä; rouva Venni nauroikin pari
-kertaa, mutta moni ei nauruun, osaa ottanut; nuo saapuvilla olevat
-entiset laivurit tai sillin suolaajat, osaksi haugiaaneja, eivät
-ensinkään käsittäneet tuollaista leikkiä, vaan seisoivat katsellen
-toinen toistansa.
-
-Mikael Mordtmann läksi pöydästä pahalla hatulla; hän tunsi, ettei
-ollut päässyt tarkoituksensa perille.
-
-Kahden kesken näiden ihmisten kanssa puhellessaan pimeässä,
-vaatekaapin suuruisessa konttoorissa, tuli hän itsekin totiseksi ja
-puhui vakavasti. Mutta nyt juhlallisen pöydän ääressä istuessaan ja
-viiniä juodessaan, oli vilkas bergeniläisveri alkanut kuohuilla; hän
-piti hauskan puheensa valmistamatta; mutta jälkeenpäin ymmärsi hän,
-että hänen olisi tarvinnut puhua kuivasti ja fosforihappoisesti,
-kuten hän alkuperäisestä oli aikonut.
-
-Talo, jossa professori Löfdal asui, oli hyvin iso ja vanhan-aikainen,
-puutarha sivulla, vaikka se olikin keskellä kaupunkia. Hän oli
-ostanut sen kunnalta, joka ennen aikaan oli käyttänyt sitä
-juhlahuoneustoksi, tai majaksi kuninkaalle tahi prinssille, jos
-sellainen sattui matkallaan sinne poikkeamaan.
-
-Huoneet siinä olivat isot ja korkeat, jotta rouva Vennin mukanaan
-tuomat, vähäsen vanhanaikaiset huonekalut sopivat niihin hyvin.
-
-Tänä iltana oli koko huoneusto käytännössä -- vieraita oli 50 herran
-vaiheilla -- aina professorin neuvotteluhuonekin. Tätä käytettiin
-tupakoitsemiseen; vähitellen täytti savu muutkin huoneet, mutta
-pysähtyi rouvan kamarin luona, jossa tämä itse tarjosi kahvia.
-
-Useita pelipöytiä oli asetettu esille, ja todin ääreen, jota
-tarjottiin heti kahvin jälkeen, kokoontui ryhmiä, jotka keskustelivat
-rahdeista ja suolan hinnoista tai tuumailivat yhdessä tuota uutta
-tehdasta.
-
-Mikael Mordtmann kävi ympäri suututellen; kaikkialla oli hän
-mielestään huomaavinaan tehneensä tyhmyyden; ja tämän päähänsä
-saatuansa, tuli hän tietysti vieläkin huonommalle tuulelle.
-
-Seikka oli todella sangen harmillinen. Pari päivää sitten oli
-hän kirjoittanut isällensä, toivovansa mitä parhainta menestystä
-yrityksen suhteen. Täytyisikö hänen nyt tulla masennetuksi myöntämään
-hairahtuneensa päivällisillä ja pelättäneensä ihmiset koko tuumasta?
-
-Englannissa oleskellessaan oli Mikael vähitellen oikein sydämmensä
-pohjasta mielistynyt kauppaliikkeeseen. Muistellessaan kerran
-olleensa innokas norjalaisuuden puolustaja, jonka ihanteena oli
-kansan seassa, kansan tapaan ja kansan eduksi eläminen, hymyili hän.
-
-Englantilainen mukavuus alituisine kylpyineen, pesuineen ja
-heijastavan valkeine liinavaatteineen oli muuttanut hänen makunsa
-ja eroittanut hänet kansasta. Kaikki mitä hänen veressään oli ollut
-eloisaa ja innostunutta oli, samoin kuin isässäkin, muuttunut
-vilkkaaksi yrityshaluksi, haluksi toimia lavealla työ-alalla, himoksi
-kohota varallisuuden kukkuloille ja saada paljo tekemistä.
-
-Toiselta puolen oli se seikka, että hän nyt jo halveksi sitä,
-mitä aina viidenteenkolmatta ikävuoteensa asti oli mielihalulla
-haaveksinut, saattanut hänet epäilemään kiihkeitä intohimoja yleensä
-ja samassa tehnyt hänet kylmäksi ja varovaksi naisten seurassa, josta
-hänellä oli ollut paljo hyötyä.
-
-Isän ja pojan väli oli nyt erin-omaisen sydämellinen; he olivat
-yhdessä tehneet tämän tehdassuunnitelman; poika johtajana, isä
-isännöitsijänä ja sen lisäksi englantilaisen kauppahuoneen
-asiamiehenä; oli siis koko joukko menestymisen mahdollisuuksia, ja
-jos taas onni kääntyisi, olivathan nuo melkein yksin-omaan muitten
-rahoja, jotka menivät menojaan.
-
-Mutta jollei näitä vieraita rahoja nyt karttuisikaan!?
-
-Mikael Mordtmann viskasi pois sikarinsa, joi liisin kylmää totia ja
-meni sitten rouvan huoneeseen.
-
-Kahvia oli tarjottu ja juotu, palvelustyttö vei sen juuri kyökkiin.
-Rouva Vennin ympärille oli kokoontunut muutamia herroja, jotka eivät
-tupakoinneet tai jotka sattumalta olivat jääneet keskustelemaan hänen
-kanssaan. Ne olivat suurimmaksi osaksi virkamiehiä ja sellaisia
-seuraystäviä, jotka tänäin tunsivat olevansa hieman tarpeettomia
-tuossa kirjavassa seurassa.
-
-"Kiitoksia puheesta, herra Mordtmann!" huusi rouva Venni
-ystävällisesti; Mordtmann teki jäykän kumarruksen ja katsahti
-epäilevästi rouvaan. Sitten asettui hän avaran salin nurkkaan erään
-hyllypöydän taakse, missä alkoi selailla valokuva-albumia, sillä
-välin kun keskustelu rouvan ympärillä taas tuli alkuun.
-
-"Minä en voi antaa myöden siinä kohdassa, herra rehtori", lausui
-rouva Venni. "Te sanotte, että minun pitää rauhoittua ja toivoa --"
-
-"En suinkaan, suokaa anteeksi, niin eivät sanani kuuluneet. Minä
-sanoin, että kun lapsen opetus ja henkinen kehittäminen jätetään
-miesten tehtäväksi, joilla on taitoa ja kokemusta sekä vilpitön
-tahto, niin tulee vanhempain toivoa ja uskoa, että lapsi Jumalan
-avulla on hyvissä käsissä."
-
-"Niin kyllä, mutta kuka ottaa vastataksensa, että tahto aina on
-vilpitön?"
-
-"Sen tekee valtio, maan opetustoimi, huolenpitävä hallitus. Uskokaa
-minua, rouva, meidän koululaitoksemme voi kilpailla minkä Euroopan
-maan koululaitoksen kanssa hyvänsä ja on uskonnollisessa ja
-siveellisessä suhteessa epäilemättä useampia paremmalla kannalla."
-
-"Olkoon niin, mutta kun nyt omin silmin näen, että kaikki käy
-hullusti, varsin päin mäntyä -- mitä minun silloin on tekeminen?"
-
-Kaikki nauroivat suopeasti innokkaalle rouvalle, joka itsekin nauroi,
-vaikka hän puhui täyttä totta.
-
-"Te olette -- hm -- Te olette kovin ankara nainen", sanoi rehtori
-hymyillen täyttäessään avaran nenänsä nuuskalla, "meitähän on täällä
-monta koulumiestä saapuvilla, joiden täytyy tuntea itsemme hyvin
-rikoksellisiksi."
-
-"Oh, suokaa anteeksi, hyvät herrat, sitä en; ajatellut; tiedättehän
-kaikki sen hyvin -- eikö niin?" -- hän katsoi ujostelematta nauraen
-toisesta toiseen; "sen tekee minun onneton bergeniläisvereni, kuten
-Karsten sanoo. Heti kun jokin aate pistää päähäni, täytyy minun puhua
--- puhua suoraan; ja nyt on minulla jo pitkät ajat ollut aavistus,
-että meidän koulutoimemme on varsin väärällä uralla."
-
-Paitsi rehtoria oli huoneessa koulumiehiä lehtori Abel, joka piti
-paljo siitä, että ihmiset sanoivat hänen miellyttelevän rouva Venniä,
-sekä kansakoulun johtaja, kandidaatti Klausen; vasta myöhemmin tuli
-apulaisopettaja Aalbom sisään.
-
-"Tehkää hyvin ja sanokaa meille, mikä siinä sitten on väärällä
-uralla?"
-
-"Kaikki! Kaikki, alusta loppuun asti."
-
-"Tarkoitatteko, rouva Löfdal, myöskin kansakouluja?" kysäsi
-kandidaatti Klausen.
-
-"Niitä en tunne; mutta olen varma siitä, että kun varakkaimpain
-lapsia varten perustettu koulu on niin huono, on koulu köyhäin lapsia
-varten luonnollisesti vielä paljoa huonompi."
-
-Vaikeasti salaavia olivat sanat, joita rouva Löfdal tänä iltana
-lausui, jopa vaikeammin salaavia kuin hänen muuten oli tapanansa
-lasketella; ja herrat katsoa vilkasivat toisiinsa. Mutta rehtorin
-suopea ja hieman veitikkamainen myhäily otti voiton ja tuli yleiseksi
-mieli-alaksi; olihan noiden lausuja nainen vaan.
-
-"Minä kyllä luulen tietäväni kumminkin yhden asian, joka harmittaa
-Teitä, rouvaseni", alkoi vanha rehtori.
-
-"Mikä se olisi?"
-
-"Se, ett'ette kauniilla, navakkailla pikku käsillänne saa ryhtyä
-asiaan, ett'ette saa puhdistaa koulua muutamista opettajista ja
-mielenne mukaan johdattaa itse rehtoria."
-
-"Aivan oikein!" huudahti rouva Löfdal, "juuri se se onkin! Te nauratte
-kaikki, mutta minä puhun täyttä totta; juuri se se on, ett'en voi
-tehdä mitään, en niin mitään poikain puolesta, vaikka näen, selvästi
-näen, hänen turmeltuvan ja voimainsa riutuvan."
-
-"No, no, pikku rouvaseni, niin perin hullusti ei asian laita
-kaiketikaan liene. Mutta onko Teillä oikeutta sanoa, ett'ette voi
-tehdä niin mitään poikanne puolesta, jos huomaatte koulun jollakin
-tavoin erehtyvän? Joka vetoominen --"
-
-"Voi, rehtori hyvä, kuinka saatatte vastustaa minua tässä asiassa!
-Te tiedätte kyllä hyvin itse, että kolmenkertaiset muurit yleisissä
-kouluissa ympäröivät lasta, ja Herra armahtakoon sitä isää tai, mikä
-on vieläkin pahempi, sitä äitiä, joka koettaa pistää kätensä tähän
-ampiaispesään!"
-
-"Sen seikan suhteen voin sanoa Teille, rouva Löfdal, puhkesi
-kandidaatti Klausen puhumaan, että tuskin päivääkään kuluu ilman
-ett'ei luonani käy neljää, viittä ämmää, jotka tulevat puhumaan mikä
-mistäkin, jota on tehty heidän herttaisille tenavillensa."
-
-"Suokaa anteeksi, herra kandidaatti! Nuo ämmät, kuten suvaitsette
-heitä nimittää, ovat kivulla ja tuskalla synnyttäneet lapsensa, jota
-en koskaan ole kuullut yhdestäkään koulu-maisterista, ja jo siitä
-syystä on heillä oikeus voimainsa ja kykynsä mukaan pitää silmällä
-'tenaviansa', jotka heille ovat yhtä 'herttaisia' kuin omamme ovat
-meille, kun nämä vieraat lapset pakosta jätetään verivieraitten
-ihmisten haltuun.
-
-"Kylläpä siitä todellakin syntyisi soma akkasaatto, jos rupeisi
-kuuntelemaan kaikkia heidän lorujansa. Se voisi ottaa kymmenen
-koulumaisteria hengiltä."
-
-"Se on minusta ihan yhdentekevää!" vastasi Venni-rouva kuivasti.
-"Äideillä on oikeus ja velvollisuus pitää huolta lapsistaan niin
-pitkälle kuin voivat -- ja Jumala auttakoon heitä sitä tekemään!
-vaikka koulumaisterit sitten kuolisivat kuni kärpäset -- suokaa
-anteeksi, herra kandidaatti!"
-
-"Mutta -- mutta -- mutta -- rakas pikku Venni-rouvaseni!" huudahti
-rehtori ja ojensi kätensä rukoilevasti tätä kohden, "eihän
-Teidän tarkoituksenne vaan mahtane ollakaan, että isät ja äidit
-tallustelisivat kouluun joka kerta kuin --"
-
-"Ei suinkaan, herra rehtori", keskeytti rouva hymyillen ja tarttui
-ystävällisesti hänen käteensä, "minä vaan tarkoitan, että soisin,
-kaikilla meillä vanhemmilla olevan sellaisen harrastuksen lastemme
-suhteen, vakuutettu kun olen siitä, että tämä harrastus vahvaa ja
-vilkasta laatua ollessaan, jossakin muodossa ilmautuisi, joten me,
-jotka kumminkin kustannamme tuon kaiken, voisimme saada jonkinlaisen
-vaikutusvallan ja silmälläpito-oikeuden koulun äänettömien seinien
-sisäpuolella tapahtuvien seikkain suhteen."
-
-Prokuraattori Kahrs oli istunut rauhallisesti sulattaen
-Benjamin-osaansa päivällisestä, sillä välin kun häntä huvitti kuulla
-tätä vilkasta, lakitiedettä varsin tuntemattomien henkilöiden kesken
-syntynyttä keskustelua.
-
-Hänestä oli nyt, kun vähitellen paljo vieraita oli kokoontunut rouvan
-huoneesen, aika saada vähäsen metodia ja logiikkaa keskusteluun.
-
-"Rouvan viimeisessä vastauksessa oli eräs lause, joka antaa minulle
-oikeutta pieneen kysymykseen", näin alkoi hän leikillinen vakavuus
-punaisilla, kiiltävillä kasvoillaan "-- olihan se vaan nainen; ettekö,
-korkeasti kunnioitettava rouva, tarkoittanut, että vanhempain
-harrastuksen lastensa suhteen pitäisi tulla näkyviin todellisessa
-vaikutusvallassa koulun työhön?"
-
-"Tarkoitin, varsin niin!"
-
-"Tilaisuudessa osoittaa harrastustansa tai jossakin sellaisessa?"
-
-"Niin, jotakin sellaista tahtoisin."
-
-"No -- mutta -- suokaa anteeksi, hyvä rouva", sanoi Kahrs ollen
-olevinaan varsin hämmästyksissään, "mutta -- mutta onhan meillä
-sellainen."
-
-"Onko? Siitä en minä tiedä mitään", vastasi Venni-rouva punastuen
-tapahtui joskus että hän keskusteluissa sellaisissa kuin tämä juoksi
-päänsä jotakin vasten, josta ei hänellä ollut aavistustakaan.
-
-"Minua ihmetyttää tuo seikka, kun Teidän muuten näkyy niin hyvin
-tuntevan nämä asiat tai kumminkin niin lämpymästi harrastavan näitä
-kysymyksiä. Onhan meillä, näette, juuri tuollaisena ilmauksena tästä
-se, että valtion kouluissa vanheimpainkin pitää olla edustettuina,
-onhan meillä se, kuten tunnettu, eforaatissa eli kouluneuvostossa."
-
-"Eforaatissa?" kysyi rouva Löfdal epävarmasti. Mutta ennenkuin Kahrs
-tai kukaan muu ehti saada voittoa täydelliseksi, kysäsi kuiva, selkeä
-ääni:
-
-"Suokaa anteeksi, mutta onko kukaan herroista koskaan nähnyt elävää
-eforia?" [Kouluneuvoston jäsen.]
-
-Kaikkein silmät kääntyivät Mikael Mordtmannia päin, joka seisoi
-suorana ja miellyttävänä etäällä hyllypöydän luona; mutta kun rouvan
-ja hänen silmänsä tapasivat toisensa, purskahti edellinen tavalliseen
-rattoisaan nauruunsa.
-
-"Kiitoksia, herra Mordtmann, tuhannet kiitokset avusta! Oikein, nyt
-minäkin kysyn: mikä efori oikeastaan on? Kutka ovat koulun eforeita
-täällä?"
-
-"No mutta, rouvaseni", huudahti rehtori perin hämmästyneenä, "ettekö
-todellakaan tiedä, että professori Löfdal on yksi koulun eforeista?"
-
-"Karsten! Mieheni! En, onpa se naurettavaa! Ah, herra Abel, ettekö
-tahtoisi huutaa miestäni tänne, minun täytyy saada nähdä hän eforina."
-
-Lehtori Abel lensi nuolen nopeudella ulos ovesta ja palasi professori
-mukanaan, jolla oli kortteja kädessä.
-
-"Mitä kujeita sinulla on, Venni?" kysyi hän hilpeästi.
-
-"Taivaallisia kujeita! Herrat sanovat sinun olevan efori, Karsten!"
-
-"Tietysti olen efori --"
-
-"Sanovat sinun olevan ilmauksen vanhempain harrastuksesta lapsiensa
-suhteen koulussa --"
-
-"Tietysti, etkö ole nähnyt minun tutkintoa lopetettaissa istuvan
-ensimäisenä korkeaselkäsellä tuolilla pormestarin vieressä?" lausui
-professori varomattomasti; "mutta nyt pitää sinun antaa minun mennä,
-minulla on koura täynnä valttia."
-
-Muut herrat miettivät, että professori kyllä olisi vastannut toisella
-tavalla, jos olisi ottanut osaa keskusteluun. Mutta rouva Löfdal oli
-äkkiä, käynyt totiseksi.
-
-"Siinä nyt näette millainen asian laita on! Jollen minä oikeassa
-silmänräpäyksessä olisi saanut tuota pöyhkeätä sanaa naurun
-alaiseksi, kuten se ansaitsee, olisin ehkä samoin kuin niin moni
-muukin luullut kaikki tässäkin kohdin yläällä niin viisaasti ja
-hyvin järjestetyksi, ett'ei meillä alhaisilla ihmisillä ja naisilla
-olisi sen suhteen muuta tehtävää kuin olla vaiti ja antaa asian käydä
-tavallista uraansa. Mutta nytpä ei kukaan enää -- kiitos avusta vielä
-kerran, herra Mordtmann! -- nyt ei kukaan enää minua hämmästytä
-näillä suurilla sanoilla. Koska Karsten on efori, niin tiedän,
-ett'ei eforaatti ole mitään muuta kuin lenkki siinä hallinnollisessa
-petossarjassa, joka tukahuttaa ja elukkamaistuttaa meidät kaikki."
-
-"Hiljaa, hiljaa, rouva hyvä!" alkoi rehtori taas. "Täytyy kai sentään
-hallitus olla! Emme kaikki voi hallita."
-
-"Sitä en pyydäkkään; mutta joka asiassa tulee niiden vallita, jotka
-siitä ovat todellisen edesvastauksen alaiset, ja lastenkasvatuksesta
-on niiden vastaaminen, jotka ovat suvainneet saattaa lapset tähän
-maailmaan. Mutta edesvastausta todellisesti vastaavan osan-oton
-sijasta koulun työhön on meillä humbuugi-eforaatti, jonka toimena on
-istua korkeaselkäsellä tuolilla pormestarin vieressä. Ja sopiihan se
-varsin mainiosti koko järjestelmään meillä. Edesvastausta ajetaan
-niin kauan edestakaisin suurten sanain ja koreiden arvonimien
-välillä, kunnes on mahdotonta saada selkoa siitä neulallakaan. Mutta
-itse vastuuttomuus rakentaa itselleen turvallisen särmäkartion, mikä
-hoikenee huippuun, joka on siinä määrin edesvastauksesta vapaa, että
-se on pyhä!"
-
-"Tarvitsisitte kylmää vettä, rouva kulta!" huusi prokuraattori
-Kahrs; herrat hymyilivät vielä -- olihan tuo kaikki vaan naisen
-puhetta. Mutta sellaisia sanoja ei sentään pitäisi lausuttaman niin
-korkea-arvoisen miehen huoneessa.
-
-Venni-rouva ei ensinkään ajatellut sitä; hän oli tottunut puhumaan
-vapaasti huoneessaan; eikä hänen miehensä ollut koskaan mennyt;
-pitemmälle kuin lieventänyt ja tasoittanut hänen lauseitaan miten
-paraiten voi.
-
-Mikael Mordtmann oli hetken aikaa kuunnellut rouvan puhetta ja
-vihdoin sai hän vastustamattoman halun ottaa osaa keskusteluun.
-Alakuloinen ja herkkä ärtymään kun oli sen tähden, että hän
-kauppamiehenä oli joutunut tappiolle, valtasi hänet halu päästää
-entinen vapauden puolustaja irralleen ja hetkeksi heittää pois
-englantilainen töykeytensä; itse tehdaspuuha oli hänestä kumminkin
-varmaan mennyt myttyyn.
-
-Hän astui lähemmäksi ja alkoi kauniilla, sievistetyllä puheellaan
-ja tyyneydellä, joka suuresti ärrytti toisia, erittäinkin
-apulais-opettaja Aalbomia:
-
-"Minustakin on aina ollut väärä, jopa varsin mieltä liikuttava tämä
-seikka, että juuri koulu ja kaikki, mitä siihen kuuluu, on kuni
-aidattu taistelutanner, jossa ainoastaan mitä valituin oppi ja taito
-saavat luvan tepastella, sillä välin kun isille ja äideille, jotka
-kuitenkin ovat antaneet kalleimmat panokset tähän peliin, ei ole
-suotu muuta kuin halpa katsojapaikka ulkopuolella, mistä heidän
-sallitaan katsella tuota kieliopillista tomua, jota taisteltaissa
-tuprahtelee ilmaan."
-
-"Hyvä, hyvä!" huusi rouva Löfdal innostuneena, kurottaen hänelle
-molemmat kätensä; "kuka olisi odottanut sitä Teiltä, herra Mordtmann?
-Minä luulin suoraan sanoen -- no niin, onhan se yhdentekevää, mitä
-minä luulin; meidän kahden täytyy yhtyä liittoon, näettehän että
-vihollisia on lähellä ylt'ympärillämme."
-
-Koko joukko herroja oli todellakin tullut sisään, jott'ei rouva
-Vennin ympärillä ollut ainoasti pieni ryhmä, vaan koko huone
-täyttyi vähitellen; useat pikkukauppiaistakin, jotka eivät olleet
-tottuneet isoissa pidoissa olemaan, hiipivät sisälle ja asettuivat
-pitkin seiniä. Vilkas keskustelu huvitti heitä paljoa enemmän kuin
-korttipeli, joka monelle heistä oli oikea kauhistus nähdä.
-
-"Mutta kun ette nyt ole tyytyväinen tapaan, millä olosuhteet nykyään
-ovat järjestetyt" -- prokuraattori Kahrs kääntyi yksin-omaisesti
-rouvan puoleen, ollen olevinaan näkemättä Mordtmannia, mutta
-kuitenkin muodollisemmalla tavalla kuin ennen; olihan asian laita
-nyt varsin toinen, kun korkeasti oppinut mies yhtyi tuollaisiin
-puolettomiin mielipiteisiin; "kun olette niin tyytymätön, rouvaseni,
-esim. tuohon kurjaan eforaattiin, niin ettekö siis tahtoisi selittää
-meille sitä käytöllistä tapaa, jolla vanhemmat Teidän aatoksenne
-mukaan saatettaisiin osallisiksi koulutyöhön?"
-
-"Kyllä, aivan kernaasti", vastasi rouva Löfdal reippaasti; "ensin
-tahtoisin, että kaikki isät ja äidit, joiden lapset käyvät samassa
-koulussa, pitäisivät ison kokouksen valitaksensa -- --"
-
-"Suokaa anteeksi rouva, että keskeytän teidät", sanoi Mordtmann
-levotonna, "mutta kun itse olitte niin kohtelijas, että
-ehdotitte liittoa välillämme, täytyy minun liittolaisenanne mitä
-järkähtymättömämmin pyytää Teitä luopumaan käytöllisten sääntöjen
-antamisesta parannuskeinomme toimeen panemisen suhteen."
-
-"Ja miksikä ei rouva saa sitä tehdä, jos suvaitsette kysyäni?" --
-prokuraattori Kahrs kääntyi ensi kerran suorastaan Mordtmannin
-puoleen.
-
-"Sen tähden että sen, joka haluaa perinpohjaista parannusta, tulee
-olla varoillansa, ett'ei ala käytöllisillä ehdotuksilla, sillä
-suuressa joukossa, joka aina on vastustava uudistusta, olkoon se mikä
-hyvänsä, kyllä löytyy joku, joka voi vääntää käytöllisen ehdotuksen
-naurettavaksi ja irvikuvaksi, ja sitten kuvitellaan koko parannuksen
-tarpeettomuus todistetuksi."
-
-"Te sanotte: kuvitellaan todistetuksi", huudahti prokuraattori
-mahtavasti, "mutta minä rohkenen myöskin pitää parannuksen
-tarpeettomuuden täydellisesti todistettuna, kun sen käytöllinen
-toimeen paneminen on mahdottomaksi tunnustettu."
-
-"Luonnollisesti! Teoriia voi olla kylläkin kaunis -- mitä? mutta
-pysykää käytännössä, nuori ystäväni!" Tämän lausuja oli Sokko,
-joka aina oli hurjasti äkeissään kuullessaan jotakin, joka tuntui
-vastustukselta.
-
-Mikael Mordtmann katseli apulais-opettajan kiihottuneita kasvoja
-englantilaisella tyyneydellään ja kääntyi sitten taas prokuraattoriin:
-
-"Senlaatuisissa parannuspuuhissa, jommoisista nyt on puhe, tulee
-käytöllinen toimeenpano kysymykseen vasta toiseksi ja on verraten
-syrjäseikka; se, joka alkaa sillä, rupee loppupäästä ja turmelee
-työnsä. Mutta jos sitä vastoin voidaan saattaa parannushankkeessa
-oleva aate aikakauden yleiseksi vakuutukseksi, -- jos mahdollisesti
-voidaan onnistua herättämään vanhemmissa tällaista innokasta
-harrastusta koulun suhteen -- silloin on tämä harrastus ilmautuva
-käytännössä -- helposti, luonnollisesti ja ilman suuria ponnistuksia.
-Mutta niin kauan kun tätä harrastusta ei ole herätetty, ei kannata
-kiistellä käytöllisistä vaikeuksista; ja kun se kerta on herätetty,
-ei ole olemassa mitään vaikeuksia käytöllisyyden suhteen, joista
-tarvitsisi riidellä."
-
-"Oh -- kuinka hyvin tuosta puheesta sentään tuntee nuorison --
-mitäh? -- nykyajan nuorison", huusi Sokko; "se ainoasti hajoittaa
-kaikenmoiset olevaiset olot, mutta ei tahdo rakentaa mitään sijaan --
-mitäh? ei, sen se jättää tekemättä, sillä sitä se ei voi! Se pitää
-meidän muiden tai jälkeentulevaisten tehdä! mutta repiä rikki --
-niin, se on helppo asia -- mitäh?"
-
-"Niin on", vastasi Mikael Mordtmann, "varmaan on hyvin helppoa
-sokean tavoin repiä jotakin -- esim. nuorisoa. Mutta, kumminkin
-minun ymmärtääkseni, on yhtä vaikeata maahan asti hajoittaa
-jokin kuin rakentaa se uudestaan. Ihan varmaan on kaiken sen,
-mikä vastustaa rouva Löfdalin parannustuumaa -- toiselta puolen
-velttouden ja välinpitämättömyyden, toiselta puolen pöyhkeyden ja
-oikeassa-olemiskuvittelun -- rikkirepiminen oleva hyvin vaivalloinen
-ja vaikea tehtävä, ja luullakseni olette sekä te että minä päässeet
-lepoon, ennenkuin se valmistuu. Mutta minun vakuutukseni ja toivoni
-on kuitenkin, että tämä hajoittamistyö tulee tehdyksi!"
-
-"Niin, maahan hajoitettava se on!" huudahti Venni-rouva innostuneena,
-"aika on välttämättömästi tuleva, jolloin kaikki käsittävät,
-kuinka sydämetöntä on uhrata sukupolven toisensa perästä vanhoille
-ennakkoluuloille ja kuluneille opinsäännöille."
-
-"Hm", vastasi prokuraattori Kahrs, "olemme nyt kuulleet koko joukon
-kauniita ja ylä-ilmoissa liikkuvia sanoja ja on kai hyödytöntä
-esittää yksinkertaista, käytännöllistä kysymystä, erittäinkin kun ei
-käytöllisyys juuri näytä olevan -- --"
-
-"Oh, ei niin pistelijäs saa olla, herra prokuraattori! Esittäkää vaan
-käytännölliset kysymyksenne; kun herra Mordtmann on minun puolellani,
-en pelkää mitään!"
-
-"Siis lyhyesti: minkä vuoksi panette lapsenne kouluun? Mitä tahdotte
-lastenne oppivan?"
-
-"Siihen annan Teille varsin mielelläni vastauksen; ja vastaankin niin
-järkevästi, että liittolaiseni voi olla varsin levollinen, sillä
-tätä asiaa olen itse hyvin usein miettinyt. Kun me, isät ja äidit,
-jotka itse olemme tulleet tuntemaan, kuinka paljon tarvitaan, kuinka
-paljon pitäisi tietää edes jollakin tavoin käsittääksensä aikansa,
-asemansa elämässä ja ennen kaikkia tehtävänsä lastenkasvattajana
--- kun panemme lapsemme kouluun, tapahtuu se luonnollisesti siinä
-tarkoituksessa, että he ajoissa alkaisivat hankkia itselleen niitä
-tietoja, joita me nyt itse omasta, kalliista kokemuksestamme tiedämme
-elämän kaikilta vaativan."
-
-"Ettekä siis katso koulun työskentelevän siihen, suuntaan?"
-
-"En, sitä mieltä en suinkaan ole -- paljon, paljon puuttuu! Katsokaa
-esim. Abrahamia, poikaani -- mutta missähän poika tänä iltana on?"
-
-Professori, joka samassa tuli sisään, selitti käskeneensä hänet
-levolle; "hän pyysi sinun tulemaan luoksensa sanomaan hyvää yötä
-hänelle."
-
-"Tulen, tulen heti; poika parka, olenhan varsin unohtanut hänet!
-Mutta mitähän minun piti sanoman -- -- niin, katsokaa Abrahamia;
-hän on nyt kokonaista yhdeksän vuotta käynyt tuota siunattua
-yläalkeiskoulua; alussa kävi hyvin, mutta nyt viime vuosina on hän,
-minun ymmärtääkseni, tullut yhä tyhmemmäksi, yhä haluttomammaksi.
-Suunsa avattuansa, ilmaisee hän heti mitä suurinta tietämättömyyttä
-kaikkein joka-aikaisimpain asiain suhteen. Ja pahin kaikista on, että
-hänen melkein näkyy halveksivan tietää jotakin järjellistä maailmasta
-sellaisena kuin se on -- --"
-
-"Niin, rouva", virkahti Mordtmann, "Teidän poikanne elää tieteitten
-maailmassa, hän vaeltaa hengen korkeaa parnassia kohden! Minä tunnen
-tuon, minä olen itse tehnyt kaarron Parnasson ympäri."
-
-"Mitä sillä tarkoitatte -- mitäh?" kysyi apulais-opettaja Aalbom.
-
-"Noh, minä kyllä voin sen Teille selittää, kyllä yskän ymmärrän",
-sanoi prokuraattori, "herra Mordtmann on varmaan noita nykyaikaisia
-klassillisen sivistyksen vastustajia; minä lyön vetoa siitä, että hän
-on latinan vihaaja?"
-
-"Oikein, se todella olen?"
-
-Usea läsnäolijoista tahtoi alkaa samalla kertaa, mutta professori
-Löfdal sai sanan vuoron:
-
-"Ettehän vaan tahtonekaan kieltää tämän ihanan kielen lukemisen
-erin-omaisessa määrässä kehittävän nuorukaisen kykyä ajattelemaan
-selvästi ja johdonmukaisesti?"
-
-"Ainoastaan yhden asian, herra professori, olen huomannut latinan
-vaikuttavan kaikissa ilman poikkeusta, ja se on, että se tekee meidät
-kaikki ylenmäärin mahtaviksi."
-
-"Ehkä muutamat meistä", huomautti prokuraattori lyhyellä ilkeällä
-silmäyksellä.
-
-Mutta rouva Löfdal hymyili tyytyväisenä: "Te olette oikeassa. Aina
-lapsuudestani asti harmitti minua, kun pitkät orpanani esiintyivät
-latinalaisilla sanajonoillaan, joissa, siitä olin vakuutettu, ei
-ollut minkäänlaista ajatusta. Ja vielä nytkin tulen suutuksiin, kun
-vanhemmat herrat veitikkamaisesti myhäilevät toisilleen ja lukevat
-kappaleen latinaa."
-
-"Mutta onhan tuo viatonta huvia, rouva hyvä!" huudahti nyt vanha
-rehtori; hän oli hetkeksi vetäytynyt keskustelusta, joka kävi
-hänelle liian kuumaksi; "saanemmehan toki luvan iloita yhteisestä
-omaisuudestamme, se on jonkinlaista vapaamuurarisuutta välillämme."
-
-"Aivan", vastasi Mordtmann, jonka näkyi päättäneen väittää vastaan
-viimeiseen asti, "vanhan ajan sivistyksen luonnetta kuvailevaa on,
-että opissa oli jotakin erin-omaisen pirteätä, tuo seikka, että se
-oli rajoitettu ahtaaseen piiriin; ett'ei nautintona, onnena että
-oli opittu, pidetty _tietämistä_ yleensä, vaan jonkin tietämistä,
-jota muut eivät tietäneet. Mutta nykyään ei onneksi ole monta, jotka
-panevat lapsensa kouluun sillä tavoin opetettaviksi."
-
-Tämän puheen jälkeen syntyneen pysähdyksen aikana nousi Venni-rouva
-mennäkseen sanomaan hyvää yötä pojallensa; sitä paitsi piti syötämän
-illallista; aika oli jo kulunut pitkälle.
-
-Oppineet herrat olivat hyvin kiihkoissaan, jota vastoin muutamat
-vanhat kauppiaat salaa nyökäyttivät päätään toisillensa.
-
-"Kun Te nyt menette, rouva!" lausui prokuraattori, joka lopuksi
-oli innostunut, "loppuu kai tämä huvittava keskustelu. Vahinko
-vaan, ett'emme voineet saada Teitä puhumaan käytännöstä: mitä pitää
-opetettaman; ettekö tahtoisi nimittää minulle aineita?"
-
-"Miks'en", sanoi rouva pikaisesti, "pitäisi luettaman
-luonnonhistoriaa, lääketiedettä, oikeusoppia, tähti-tiedettä --"
-
-"Mainitsit mielestäni lääketiedettä, Venni?"
-
-"Niin mainitsin, tietysti -- opetettaisiin tuntemaan oma ruumiimme,
-taudit ja lääkkeet."
-
-"No mutta, Venni, kuinka voit mieleesi kuvitella --!"
-
-"Mutta etköhän itse, Karsten, senkin seitsemän kertaa vuodessa sano:
-jaa, jos tuo ihminen vaan nuoruudessaan olisi hoitanut silmiänsä, et
-hän nyt kävisi luonani kurjana puolisokeana raukkana. Mutta mitenkä
-voisivat he hoitaa silmiänsä, kun eivät saa oppia muuta niiden
-suhteen kuin 'jos sinun oikea silmäsi on sinulle pahennukseksi, niin
-revi se ulos!' tai muuten hoitaa ruumistansa, jonka suhteen heille
-opetetaan, että se on kuolemattoman sielun kurja ja kelvoton verho!"
-
-"Mutta oikeus-oppia -- mitäh? _Jurisprudens?_ Pitääkö lasten oppia
-lakitiedettäkin koulussa?" huusi Sokko; hänen kiukkunsa kasvoi mitä
-pitemmälle keskustelu ennätti, mutta hän ei voinut keksiä mitään,
-johon olisi käynyt käsiksi.
-
-"Tietysti tulee heidän tuntea maansa lakisääde, kuinka ja kuka
-oikeutta ja järjestystä valvoo ja ylläpitää. Mutta kysykää esim.
-Abrahamilta, joka muuten on lahjakas poika, kysykää häneltä, mikä
-kihlakunnan tuomari on -- siitä hän ei tiedä rahtuakaan!"
-
-"Mutta kysykää häneltä curuleista, aedileistä, tribuneista ja
-muusta sellaisesta, niin tuntee hän ne kuni viisi sormeansa", lausui
-Mordtmann.
-
-"Niin, sellaista ikivanhaa roskaa on hänellä pää täynnä,
-poikaparalla, mutta omasta isänmaastaan, sen hallitusmuodosta, sen
-vapaustaisteluista --"
-
-"Politiikkaa! Politiikkaa! Pitääkö poikain oppia valtioviisauttakin?"
-kuului monelta taholta, ja uusi kuumeentapainen innostus valtasi
-kaikki.
-
-"Luonnollisesti! Tietysti pitää heidän oppia valtioviisautta!" lausui
-Mikael Mordtmann rohkeasti.
-
-Nytkös syntyi suuri hälinä ja yleinen pahastumus; itse Venni-rouvakin
-näytti arvelevaiselta, mutta yli koko seuran kuului Sokon ääni mitä
-kimakammin:
-
-"Vielä vainen, Herra armahtakoon -- mitäh? Pitääkö meidän nyt saada
-nähdä poikanulikkain keskustelevan politiikkaa, juuri kuin olisivat
-täysikasvuisia?"
-
-"Pidättekö enemmän, herra apulais-opettaja, tuosta hyvin tavallisesta
-näystä, että täysikasvuiset keskustelevat politiikkaa, juuri kuin
-olisivat poikanulikoita?"
-
-Rouva Löfdal katsahti hymyillen nuoreen mieheen ja riensi poikansa
-luoksi. Mutta riitaisa mieliala hajoitti seuran muihin huoneisiin,
-jossa he olivat hengeltä säikähyttää rauhalliset korttipelurit
-sanailemalla ryhmissä keskellä lattiaa, sillä välin kun toiset
-kaksittain nurkissa pitivät toistensa napinlävistä kiinni, ikäänkuin
-kaksi painiskelijata, ja kinastivat kuni kukot nenät vastatusten,
-kasvot tulipunaisina ja tukka takkuisena.
-
-Totta kyllä on, että seurassa tuskin oli ketään, joka
-kokonaisuudessaan yhtyi rouva Löfdalin ja muukalaisen hurjiin
-periaatteisiin; mutta monen mielestä voi niissä kuitenkin olla
-vähän totta. Kaikki latinaa oppineet taistelivat kuni raiviot,
-tottumattomat siihen ja äkeissään siitä kun olivat, että yksi heidän
-heimolaisistaan oli julkilausunut luopumisensa heidän mielipiteistään
-näiden sillinkulettajain ja muonakauppiasten kuullen.
-
-Koko illallisaika kiisteltiin kiivaasti; ja kun vieraat olivat
-lähteneet talosta, kuultiin pitkin katuja yön hiljaisuudessa:
-"Uudistus -- latinaa -- efori -- politiikkaa -- mitäh?"
-
-Mikael Mordtmannin emännälle hyvää yötä sanoessa, ojensi tämä hänelle
-taas molemmat kätensä, kiittäen häntä lämpymästi ja iloisesti hyvästä
-avusta.
-
-Mordtmann vastasi muutamin kohtelijain sanoin, mutta katsoi samassa
-rouvaa suoraan silmiin. Tämä, joka ei pitkään aikaan ollut saanut
-sellaista silmäystä, jätti hänet ja kääntyi toisiin.
-
-Mutta kun kaikki vieraat olivat poissa ja hänen miehensä oli
-asettunut lukemaan sanomalehtiä, sanoi Venni-rouva:
-
-"Oh, kuinka nuori Mordtmann hämmästytti minua! Ja minä kun en ole
-aavistanutkaan häntä sellaiseksi. Hänet pitää meidän todellakin
-kutsua usein; hänhän vihdoinkin on ihminen, jonka kanssa voin
-puhella."
-
-"Onko? Tietkö mitä, minusta sinä voit puhua sekä yhden että toisen
-kanssa", vastasi hänen miehensä äreästi; hän oli vihdoin huomannut,
-kuinka sopimattomasti hänen huoneessaan oli puhuttu.
-
-"Nono, herra efori!" lausui Venni-rouva alkaessaan irroittaa neuloja
-tuuheista hiuksistaan, mutta eforia mainitessaan purskahti hän taas
-nauruun ja meni hymyillen makuuhuoneesen.
-
-Professori Löfdal syöksähti ylös, mutta kun Venni jo oli ehtinyt ulos
-ovesta, mutisi hän vaan vähäsen ja istuutui taas.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Pöllöt asuivat tuomiokirkon korkeiden suippokaaristen kuori-ikkunain
-ympärillä olevissa veistetyissä lehtikoristeissa ja nelikulmaisissa
-muurin-aukoissa yläällä torneissa.
-
-Äänettömästi olivat ne lennelleet kirkon ja luostarin ikkunain
-väliä, savutorvesta toiseen, porttien ja reikien kautta pitkiin
-ahtaisiin välikäytäviin, joissa he kohtasivat huopakengissä käyviä,
-kainalossaan kirjoja ja pergamenttia kantavia, oppineita miehiä.
-
-Myrskyn raivotessa ja pimeinä öinä olivat ne istuneet kivillä
-pienen kaari-ikkunan edessä, missä oli valonraita; ja heidän hurja
-kirkunansa oli saattanut sisällä olevan kalpean miehen luomaan
-silmänsä Tacituksen epäselvästä kirjoituksesta valkealla seinällä
-olevaa ristinkuvaa kohden.
-
-Mutta ristinkuva revittiin alas ja pistettiin säkkiin; pitkissä
-käytävissä ja pitkin kuluneita kieruportaita pakeni pelkureita
-munkkeja, ja sisälle syöksyi nahkaan puetuita miehiä verisine
-kirveineen, tutkivat arkut ja penkit, kokosivat hopeamaljat ja pyhät
-astiat, vetivät esiin munkit piiloistaan, kiduttivat ja vaateivat
-heitä tuomaan esiin luostarin aarteet, juoksivat pispan perässä
-pitkin koko pispankartanoa ja salakäytävää aina peräalttarille asti,
-telottivat hänet, jotta veri virtaili alas pitkin kuorin paaseja.
-
-Ja pieni kalastaja-kaupunki, joka kapeine katuineen ja
-puurakennuksilleen oli luostarimuurien ympärillä, paloi poroksi
-kovalla vauhdilla ja tuli turmeli kirkot ja kappelit.
-
-Mutta vähitellen kasvoivat pienet puurakennukset uudelleen; suuria
-sakkosummia ja auliita lahjoja virtasi taas pispankartanoon;
-kymmenykset maasta ja merestä ja harvinaisista hopeakillingeistä
-matkustivat samaa tietä; seudulla vilisi taas vieraita munkkeja ja
-kaniikkeja, sekä lihavia, väkeviä englantilaisia että hienokasvoisia,
-mustatukkaisia pappeja etelästä.
-
-Väki ja oppi rakensivat, muureja ja torneja, pyhäsavu täytti komean
-kirkon, missä pappismiehet veisasivat kalastajain ja talonpoikain
-puolesta, jotka makasivat nenällänsä, mutisten sanoja, joita eivät
-ymmärtäneet.
-
-Vieraita laivoja tuli laitureille tuoden mukanaan kullalla ommeltuja
-messuvaatteita, kirkonkelloja, alttari-astioita ja väkevää viiniä
-luostarin viileisiin kellareihin.
-
-Mutta kapeilla kaduilla ja kujilla hedelmätarhan takana väijyivät
-munkit tyttöjä; ja sillä välin kun toiset messusivat ja veisasivat
-tuomiokirkossa, oli pari lamppua viritettynä holvikellarissa pispan
-kirkon alla; siellä munkit myöskin lauloivat viiniastiain pulputessa
-ja tyttöjen nauraissa ja tanssivat, jotta kaaput liehuivat.
-
-Mutta tanssi taukosi, loisto loppui, ja tytöt saivat rauhan
-hullumaisilta papeilta. Suurella roviolla poltettiin kirkon edessä
-kaikki tuomiokapitulin asiakirjat, paperit ja pergamentit suurine
-vahasinettineen sekä kulta- ja valkeaan vasikannahkaan sidotut
-kirjat; mutta kaikki, mikä kultaa ja hopeata oli, koottiin,
-hakattiin, revittiin ja raapittiin pois viimeiseen loistavaan
-kirpilään asti, ja sijaan tuli kalkkia, sisälle ja päälle kaikkialle
-kalkkia, kalmankarvaista, kuivaa ja kylmää.
-
-Nyt alkoi paras aika pöllöille, kun luostari ja kappelit verkallensa
-hajosivat raunioiksi, ja mitä ajanhammas teki vähin erin, sen
-lopettivat ihmiset isoin erin. Milloin karkoitettiin muureja
-ja vanhoja omenatarhoja tilan saamista varten uudelle kadulle;
-seuraavana vuonna revittiin pispan komea _capella domestica_ maahan,
-koska provastinrouva tahtoi siitä teettää uuden sikoläätin; ja
-vihdoin seisoi tuomiokirkko yksinään jälellä, valmiina hajoamaan
-kalkki-asussaan, ympärillä pieniä tuhmannäköisiä puurakennuksia;
-kaikesta paavillisesta loistosta ei ollut kiveä eikä pergamenttia
-jälellä.
-
-Ainoastaan yksi jäi jälelle noille vanhoille tonteille -- paitsi
-pöllöjä.
-
-Kadonnut oli voima, kadonnut oli oppi, kalkki oli haudannut kaiken
-siellä löytyvän kauneuden; mutta latina oli takeltunut paikkaan,
-latinakoulu, ruoska ja kielioppi.
-
-Kuoropojat muuttuivat vähittäin tavallisiksi koulu-oppilaiksi;
-he muuttivat yhdestä huoneesta kahteen, jotka tekaistiin
-vanhain luostarimuurien päälle, kunnes he pistettiin uuteen
-nelikulmaiseen, paljasseinäiseen ja himmeillä ikkunoilla varustettuun
-koululaatikkoon; ruoska ja kielioppi muuttuivat mukana.
-
-Ja kun pöllöt, jotka myöskin uskollisesti olivat seuranneet, istuivat
-isoissa pyökkipuissa rehtorin lukukamarin ulkopuolella, säikähtyi
-hänkin niiden hirveästä kirkunasta ja loi silmänsä Tacituksesta --
-hän tutki samaa huvittavaa, mutta epäselvää kohtaa.
-
-Vaikka tämä ihana ja kehittynyt kieli monta vuosisataa oli ollut
-kaiken opin ytimenä, ei niiden kuluessa näet, kummallista kyllä,
-oltu kirjoitettu mitään sen arvoista latinaksi, että sitä olisi
-ansainnut lukea. Samoin kuin kuusi sataa vuotta sitten istuivat
-nytkin oppineimmat miehet hieroen otsaansa vasten näitä Tacituksen
-huvittavia, mutta epäselviä kohtia.
-
-Ja yhä edelleen kävi sukupolvi toisensa perästä _mensa rotunaan_
-luoksi, missä nuorukaiset ruoskalle ja kieliopille uhrasivat aikansa
-ja ahkeruutensa; palkinnoksi tästä saattoivat ruoska ja kielioppi
-taitavimmat nuorukaisista niin pitkälle, että voivat saada hieroa
-otsaansa vasten Tacitusta. --
-
-Pyökkipuut eivät olleet vanhoja raunioihin verraten, joiden joukossa
-olivat kasvaneet, mutta ne olivat kuitenkin toista sataa vuotta
-kohottaneet tuuheita latvojansa yli matalan puukaupungin ja levinneet
-laajalta avaran koulupihan ulkopuolelle.
-
-Näiden oksien alla oli nuori sukupolvi toisensa perästä iloisesti
-melunnut; kun hiljainen lukutunti oli loppuunkulunut, syntyi hälinää
-lomahetkellä, jolloin sata pientä jalkaa polki maata ja ilman täytti
-petolintujen kirkunan kaltainen huuto.
-
-Mutta työpäivän loputtua, kun opettajat olivat mukanaan vieneet
-hirmuvaltansa ja ikävyytensä itse luoksensa, täytti koulupihan
-kidutetun nuorison mielenmukainen, vapaa työ.
-
-Rakennukset, puut, portaat ja portit saivat hengen ja nimen.
-Leikittyänsä kuolleen päivän hengettömien nimien ja kuolleiden
-muotojen kanssa, leikki elävä nuoriso nyt haaveellista elämää täynnä
-sointuvia nimiä ja rattoisia tapauksia.
-
-Silloin sitä purjehdittiin ympäri maan, rosvolaivoja pistihe esiin
-puiden ja nurkkien takaa, tai oli rosvoja väijyksissä portaiden
-alla. Ja sitä myöden kuin ilta pimeni ja hämärä haihdutti muistista
-päivän ankaran opetuksen, heräsivät ja lisääntyivät tuhlatut ja
-käyttämättömät voimat; ritarillisuus, järkähtämätön ystävyys ja
-urhoollisuus leimahtivat näkyviin pienissä hurjissa taisteluissa ja
-uhkayrityksissä, joita ei koskaan unohdettu.
-
-Mutta hiljaisina syys-iltoina, kun pyökkipuun lehdet paksulta
-peittivät maan puiden alla, ennenkuin myrsky oli kiehtonut ne
-pois tai vahtimestari koonnut ne savustuskellariinsa, silloinkos
-intiaaneja ja tarkkampujia hiipi puiden varjossa -- tai pyrki
-hallitus-istuinta tavoitteleva, onneton Stuart myrskystä ja
-raju-ilmasta huolimatta eteenpäin Betty Flagananin majasta
-pilkistävää valoa kohden.
-
-Ja kun vahtimestarin savustuskellarin ovi aukeni, jotta punainen
-valo säteissä loisti pimeyteen puiden alle, istui siellä lukuisia
-Pyöröpäitä valkean ympärillä raskaat, kauluksilla ja kannustimilla
-varustetut saappaat jaloissa; heidän vaippansa riippuivat kuivumassa
-lieden ympärillä ja pitkät, ristikahvaset miekat seisoivat
-nojallaan muuria vasten. Vanha Betty nosti ympyriäisen, syrjästä
-mustaksi palaneen puukannen, ja suunnattomasta padasta nousi väkevä
-lampaanlihan, kaalin, perunain ja höysteiden haju, jotka aineet
-kaikki keitettiin yhdessä -- ja muodostivat ylämaalaisten himoruuan.
-
-Savustuskellarin takana ja koko koulurakennuksen alla oli
-salakäytäviä ja näkymättömiä aukkoja vanhain, ikikestävien
-luostarikellarien välillä, joihin rohkeimmat tunkeusivat ja joista he
-palasivat tomuisina ja kalkkisina.
-
-Ja mitä he kertoivat, kävi luokasta luokkaan, teki tuon
-vihatun koulun alle perustuksen vanhoista, hirvittävistä
-luostarikertomuksista, salaisista seuroista, kuolleista munkeista,
-jotka kävivät kummittelemassa, matalakaarisista ikkunoista pitkine
-kalmankalpeine kuutamosäteineen.
-
-Leikki taukosi, kun tuli kovin pimeä ja kissapöllöt alkoivat kirkua;
-ja korkeatornisesta tuomiokirkosta ja mustista munkkikellareista
-tuli niin paljo hirvittävää ja inhottavaa, että he läksivät kotiansa
-lukemaan läksyjänsä.
-
-Pyökkipuut koulupihalla olivat suuria kauniita puita, mutta eräänä
-vuonna alkoi pohjoisimpana oleva surkastua, seuraavana vuonna kuivui
-se varsin; siellä täällä kuihtui rivissä puu ja tuuli taitteli
-talvella julman suuria, sisältä lahonneita oksia.
-
-Kaikille puuntuntijoille tuli kiire, ja monenmoisia arveluja ja
-ehdotuksia esitettiin. Muutamain mielestä oli maa juurien ympärillä
-liian kovaksi tallattu, josta syystä he tahtoivat sitä vähäsen
-pengastettavaksi; toiset tahtoivat että rungot raapittaisiin ja
-muutamat olivat sitä mieltä, ett'eivät oksat saaneet tarpeeksi valoa
-ja tahtoivat sen vuoksi latvat lyhennettäviksi.
-
-Kenenkään ei näkynyt tahtovan ymmärtää, että maa oli myreä, puut
-vanhat ja mädänneet, niin ett'ei mikään keino voinut estää niitä
-surkastumasta ja häviämästä.
-
-Mutta samoin kuin puut eivät ottaneet viihtyäksensä, samoin tuntui
-siltä kuin olisi jokin taakka alkanut rasittaa itse koulua ja
-nuorisoa, jota ne varjosivat.
-
-Ruoska ei enää hupaisesti elakoinnut kieliopin kanssa, se oli
-heitetty pois. Tämän eriämisen jälkeen näytti kieliopinkin
-kuihtumistaan kuihtuvan, juuri kuin leski, joka on kadottanut rakkaan
-miehensä. Latina ei enää tahtonut oikein ottaa itääkseen, vaikka
-siitä paljo vaivaa nähtiin; kukaan ei voinut olla näkemättä että
-tämän ihanan kielen taito vuosi vuodelta kävi ravun tietä.
-
-Ja vaikk'eivät nuorukaiset oppineet puoleksikaan niin paljo latinaa
-kuin 30 vuotta takaperin, näyttivät he kuitenkin valjuilta ja
-liiaksi rasitetuilta. Oikein surku oli nähdä noita kalpeanenäisiä
-kääpiöitä, jotka tähän aikaan töin tuskin jaksoivat hinata itsensä
-mitä kohtuullisimpain, ylioppilastutkintoa varten vaadittavain
-oppimääräin lävitse -- erittäinkin kun muisti miehiä, jotka ennen
-aikaan osoittivat "taitonsa."
-
-Aaveentapaisina kulkivat nyt opettajat, tuo kuihtunut, äreä joukko,
-josta jokainen vuosien vieriessä kehitti eriskummaisuuttansa
-irvikuvaksi, kun heidän ainoa tehtävänsä tässä elämässä oli istua
-opetustuolilla seuloen tomua nuorisoon, jota he eivät ymmärtäneet.
-
-Mutta moni huomasi oppikoulujen kuihtuvan. Koko maasta virtasi
-yhtäpitäviä havaintoja ja valituksia; kaikki koulumiehet läksivät
-liikkeelle, pistivät nenänsä papereihin ja kiehtoivat ilmaan hienon
-hienoa kielitieteellistä tomua sisältäviä pikku pilviä.
-
-Muutamien mielestä asia parantuisi, jos oppilaat saisivat
-erityiset viettopöydät; toiset tahtoivat uutta ja ajanmukaisempaa
-tuuletusjärjestelmää; jokunen väitti rakkaan nuorison opin ja
-terveyden uudestaan kukoistavan, jos painokohta opetuksessa
-muutettaisiin latinasta kreikkaan.
-
-Kenenkään ei näkynyt tahtovan käsittää, että järjestelmä oli niin
-vanhentunut ja itse oppi lahonnutta, ett'ei mikään keino enää voinut
-estää kuollutta myrkyttämästä elossa olevaa.
-
-Rehtori huokaili usein iltasin, kun kuu yli koulukartanon valaisi
-kaupunkia, joka kasvoi ja kukoisti tavallaan. Koulu ei kukoistanut,
-joka vuosi keksi hän yhä vähemmän toivorikkaita oppilaita
-latinaosastolle, sillä välin kun kyllin oli reippaita poikia,
-jotka aikaisin lopettivat koulunkäyntinsä ja läksivät merille tai
-ulkomaille kaupantekoa oppiakseen.
-
-Hän kääntyi pois kaupungista ja meni toisella puolella rakennusta
-olevaan, isoon puutarhaan. Täällä oli hänellä pieni rauhallinen
-paikka ikivanhan päärynäpuun siimeksessä, jossa hän kesä-iltasin
-istui ja nuuskasi miettivänä. Mutta täälläkään, erillään kaupungista
-ja koko maailmasta korkean kirkkomaan muurin takana -- täälläkään ei
-hän saanut rauhaa levottomilta ajatuksiltaan.
-
-Kuinka vähän tämä uusi kuumeentapainen ajanhenki sentään miellytti
-häntä, ja kuinka häntä sentäänkin peloitti, ikäänkuin askel
-takaisin sivistymättömyyttä kohden, tämä klassillisten tutkimusten
-halveksiminen, joka alkoi näyttäytyä siellä täällä!
-
-Hän ei kuitenkaan tahtonut heittäytyä epätoivoon; vielä eivät,
-Jumalan kiitos, vanhoja klassillisia kirjailijoita yhdenkään
-myöhemmän ajan miehet olleet voittaneet, vielä kohottivat he
-päätään yli kaikkein aikain, samoin kuin tämä kaunis kirkko
-jaloine ja vakavine piirteineen kohosi yli ahtaan, tuhmannäköisen
-kalastajakaupungin. Kirkostahan oli hänestä ilmanhenki tulevinaan
-raunioiden, koulun ja hänen itsensä ylitse, kun hän nousi penkiltä
-seisoalleen. Kuni rukouksen vahvistamana meni hän voimaa ja toivoa
-täynnä lukukamariinsa, hieromaan otsaansa vasten Tacitusta. --
-
-Tarhapöllöt eivät häntä häirinneet; koulu ja kaupunki olivat käyneet
-heille liian suuriksi ja rauhattomiksi, he katosivat äkkiä ja
-pysyivät poissa.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Mikael Mordtmann sai professori Löfdalin kemujen jälkeisinä päivinä
-hämmästyksen aihetta.
-
-Seuraavana aamuna ilmoitti hän isällensä, ett'eivät toiveet yrityksen
-onnistumisesta olleet juuri loistavat. Tämän tehtyänsä oli hän
-lohduttanut itseänsä ajattelemalla, kuinka hän oli peloittanut vanhat
-kissapöllöt ja kuinka sievä Venni-rouva oli ollut.
-
-Kaunis hän myöskin oli ja varsin ihmetyttävän nuori.
-
-Kun ei Mordtmann mielestään nyt enää ehkä kauan tulisi oleskelemaan
-kaupungissa, päätti hän usein käydä rouva Venniä tervehtimässä; jos
-hänen täytyisi luopua tehdaspuuhasta, tahtoi hän kumminkin hyväkseen
-käyttää huvituksia, joita tässä ikävässä kaupungissa voi olla hänelle
-tarjona.
-
-Mutta kun hän päivemmällä meni klubiin, jossa söi päivällistä, tuli
-paksu Jörgen Kruse hänen luokseen keskellä katua, puristi hänen
-kättänsä ja sanoi: "Kiitoksia, herra Mordtmann, paljon kiitoksia
-eilisestä! Te löylytitte oikein tuntuvasti noita oppineita herroja;
-oli kuin itse olisin lausunut sanat, jotka rouva Löfdal sanoi
-alkeiskoulun pojista. Katsokaapa vaan minun Marttiani! Hän oli
-toden totta yhtä kelpo poika kuin moni muu pienempänä, säästi
-kupariroponsa ja autti höystemyymälässä. Mutta nyt -- hän on, Herra
-minua armahtakoon, lähes 16-vuotias -- nyt kun tuo latinalainen oppi
-on häneen mennyt, nyt on hän tullut niin tyhmäksi, ett'en uskaltaisi
-jättää, puotia hänen haltuunsa puoleksi tunniksikaan -- niin, sitä
-paitsi hän ei tahtoisi seisoakaan siellä. Tuohon latinaan en paljo
-luota, ja ell'ei hänen äitinsä sitä tahtoisi, ottaisin hänet koulusta
-huomispäivänä."
-
-Mikael Mordtmann ei ensinkään tietänyt, mitä olisi vastannut; ja kun
-edempänä kadulla apulais-opettaja Aalbom kulki sivutse hyräillen,
-tahtomatta nähdä häntä, ymmärsi hän _sen_ paljoa paremmin.
-
-Mutta ei ainoastaan paksu Jörgen tuosta puhunut, vaan useat
-varakkaista pikkukauppiaista esittivät enemmän tai vähemmän
-julkisesti, että, hänen esiytymisensä, professorin kemuissa oli ollut
-heidän mielensä mukainen.
-
-Ja vihdoin ymmärsi hän, että nuo kemut olivat olleet jonkinlainen
-juhla kaikille näille ihmisille, jotka usein olivat kuulleet,
-ett'eivät mitään tietäneet eivätkä mitään muuta ymmärtäneet kuin
-koota rahoja, juhla siitä syystä, että henkilö latinaa oppineiden
-omasta piiristä kääntyi noita korkeita, pöyhkeitä herroja
-vastustamaan.
-
-_"Never mind"_, ajatteli Mordtmann, joll'eivät mitään muuta
-tahdo, niin kernaasti minun puolestani. Pääoma oli pääasia, ja
-siinä suhteessa ei hän suuria voinut odottaa virkamiehiltä ja
-koulu-opettajilta; jos hän voi toteuttaa aikeensa ja päästä
-masentavasta pa'osta, -- ei hän suinkaan säästäisi mitään vaivoja.
-
-Hän kävi sen vuoksi kaksinkertaisella innolla ympäri ja
-puhui fosforihappoisesti mustissa konttooreissa, ja hänestä
-pidettiin paljon; mutta kun tultiin pääkohtaan, itse osakkeiden
-kirjoittamiseen, kohtasi hän aina ylipääsemättömän esteen, lujan
-loukkauskiven, -- professorin.
-
-Niin kauan kuin professori Löfdal pysyi etäällä yrityksestä, pysähtyi
-kaikki paljaaseen puheeseen. Hän oli kuitenkin ainoa, joka ymmärsi
-asian. Oppinut hän oli, rikas hän oli, ja ell'ei hän tahtonut ottaa
-yritykseen osaa, oli kai asiassa sentäänkin jokin kipeä kohta, vaikka
-se näyttikin loistavalta.
-
-"Antaa professori Löfdalin ensin kirjoittaa nimensä, kyllä minä sitte
-yhdyn ja monta muuta", sanoi Jörgen Kruse.
-
-Kauan ei Mikael Mordtmannin teräväpäisyys työskennellyt tämän
-esteen karkoittamiseksi. Hän pani pitkän englantilaisen
-vieraissakäynti-takkinsa nappiin ja läksi Venni-rouvaa tervehtimään.
-
-"Vihdoinkin!" huudahti tämä hänen tullessaan.
-
-"Suokaa anteeksi, rouva! Minun kyllä olisi ennen pitänyt käydä
-kiittämässä --"
-
-"Ei, ei, korkeimmasti kunnioitettava mister Mordtmann! Tuosta
-käytöstavasta, tuosta nuotista emme enää välitä keskenämme! Te
-olette kerrassaan kadottanut oikeutenne olla englantilainen minua
-kohtaan. Tehkää hyvin ja istukaa kuin vanha ja rehellinen vapauden
-puolustaja ainakin! Jos voitte lepyttää toiset suuttuneet jumalat
-inhottavalla suudallanne, tehkää se kernaasti minun puolestani.
-Mutta täällä Te olette minun miehiäni, maanmieheni, ja kaikki teidän
-virheettömyytenne on turhaa vaivaa."
-
-"Tulin, rouva" -- mutta pitemmälle hän ei ehtinyt, sillä sekä
-hän että rouva purskahtivat sellaiseen nauruun muistellessaan
-viimeistä yhtymystänsä ja miettiessään hänen onnistumatonta
-kursastelu-koettansa, että he vihdoin sydämellisesti puristivat
-toistensa käsiä; ja silmänräpäyksessä syntyi heidän välillään
-semmoinen tuttavuus, jommoista muuten pitkällinen yhdessä-olo tuskin
-olisi vaikuttanut.
-
-"Te olitte varsin verraton tiistaina", lausui rouva Löfdal tarttuen
-neulomukseensa; Mordtmann istui matalalla tuolilla lähellä
-neulomuspöytää; "Te ette voi mieleenne kuvitella miltä minusta tuntuu
-vihdoinkin tavata samanmielinen henkilö, jolla on rohkeutta lausua
-mielipiteensä. Täällä on kyllä yksi ja toinen, esim. lehtori Abel,
-joka tuumiskelee uusia mielipiteitä, mutta salamyhkää, ikäänkuin
-olisivat ne vaarallisia räjähdysaineita."
-
-"Joita ne muuten ovatkin, rouva hyvä! Näittehän itse, kuinka meidän
-tulipallomme lensivät vasten noiden oppineiden herrain silmiä."
-
-"Aivan oikein, aivan oikein! En milloinkaan unohda apulais-opettaja
-Aalbomin katsantoa; minä melkein pelkäsin hänen tukehtuvan. Mutta
-kuulkaapas, herra Mordtmann, oletteko myöskin miettineet mitä
-seurauksia tuona iltana lausumillanne sanoilla voi olla? Sellaista ei
-näette suvaita tässä kaupungissa, tiedättekö siitä!? Minun suhteeni
-on asian laita toinen; minä olen kaupunkilainen, ja kaikki tietävät,
-että olen auttamaton -- olenhan sitä paitsi vaan nainen! Mutta Teille
---"
-
-"No, enhän minäkään erittäin suurta arvoa pane tämän kaupungin
-arvosteisiin."
-
-"Mutta, hyvä herra Mordtmann, onhan mitä tärkeintä Teille, että
-miellytätte."
-
-"On siinä suhteessa, että sitä ihminen aina kernaasti tahtoo jättää
-jälkeensä miellyttävän --"
-
-"Sitä en tarkoita, ymmärrättehän, että ajattelen suutaa ja kaikkea
-muuta pahalta haisevaa, jota aiotte valmistaa."
-
-"Vai niin, Te ajattelette ehdotettua tehdasta, mutta siitä ei
-luultavasti tule mitään."
-
-"Eikö? Sepä oli ikävää Teille. Karsten sanoi eräänä päivänä
-kauppiasten mielialan olevan myötäisen."
-
-"Luuliko professori niin! Minä, paha kyllä, olen tullut vastaiseen
-päätökseen; kaikissa tapauksissa aion pian matkustaa."
-
-"Matkustaa? Täältäkö?"
-
-"Niin, takaisin Englantiin."
-
-"Jätättekö tehdas-puuhan?"
-
-"Jätän, kumminkin vastaiseksi; minä en voi saada mitään aikaan."
-
-"Mutta tästähän ei minun ole ensinkään hyötyä", huudahti Venni-rouva,
-"vihdoinkin olen löytänyt säädyllisen ihmisen, jonka kanssa voin
-keskustella, ja hän tahtoo matkustaa pois! Se ei ensinkään käy
-laatuun! Selittäkää kumminkin mikä este nyt on tullut? Minkä tähden
-täytyy Teidän luopua siitä? Pelkäävätkö he rahojensa menevän hukkaan,
-nuo pikku sillikuninkaat?"
-
-"Pienet eivät ole pahimpia."
-
-"Isot kauppahuoneetko sitten eivät tahdo yhtyä: With tai Garman &
-Worse?"
-
-"Korkeammalle!"
-
-"Korkeammalle? Sitä en käsitä."
-
-"Saanko sanoa Teille, rouva, kenen vuoksi tehdaspuunani jää
-onnistumatta?"
-
-"Tietysti, sanotte kai ja heti sittenki."
-
-"Teidän miehenne."
-
-"Karstenin? Eforin? Mutta, herra Mordtmann, miellytättehän Te häntä
-suuresti."
-
-"Kyllä, herran tähden, professori on ollut erin-omaisen kohtelijas
-minulle, mutta --"
-
-"No? Mutta --?"
-
-"Mutta osakkeita hän ei tahdo ottaa."
-
-"Ett'eikö? Sepä on kummallista. Muuten kuulen kaikkein ihmisten
-sanovan, että Karsten on kovin toimelijas ja varovainen
-raha-asioissa. Kuulkaapa, sanokaa vilpittömästi, näin meidän
-keskemme, luotatteko itse yritykseenne?"
-
-"Tahdotteko nähdä näyttö-kaavan?" kysyi Mordtmann tarttuen taskuunsa.
-
-"En, en suinkaan! Mutta vastatkaa minulle: luuletteko itse --?"
-
-"Meillä on tässä", keskeytti hän mitä vakavimmalla asioimis-äänellä,
-"kuten saatte nähdä, sarja analyysejä --"
-
-"Antakaa minun olla rauhassa iljettäviltä analyyseiltänne", lausui
-Venni-rouva nauraen.
-
-"-- ja sen lisäksi erikohdittain lueteltu arviolasku ynnä", jatkoi
-Mordtmann; ja nyt oli mahdotonta enää saada vakavaa sanaa häneltä.
-Hän huvitti Venniä vielä hetkisen asioimis-tavallaan ja näyttelemällä
-kohtauksia käynnistään kaupungin porvarien luonna, kunnes nousi
-lähteäkseen ja sanoi hyvästi.
-
-Mutta hänen mentyään, mietti rouva asiaa. Kovin kiusallista olisi
-todellakin, jos hän nyt matkustaisi pois. Venni päätti sentään kysyä
-Karstenilta, miksi hän ei voisi ottaa paria osaketta, kun kaikki
-riippui hänestä.
-
-Professori vastasi -- keskustelu alkoi päivällispöydässä -- ett'ei
-hän periaatteellisista syistä mielellään pannut rahoja kiinni
-kaupungissa oleviin yrityksiin.
-
-Mutta olihan tämä varmaan hyvin hyötyisä?
-
-No, voinhan siitä ehkä syntyä hyvä toimi.
-
-"Niin, vastaa minulle, Karsten -- ymmärräthän sinä, kuten sanotaan,
-vähän sitä asiaa -- luotatko sinä tuohon tehtaaseen?"
-
-"Suoraan sanoen: en, ja sen tähden, ett'en itse ymmärrä paljoa tai
-mitään käytöllisestä kemiasta, ja toiset, joiden pitäisi antaa rahaa,
-ymmärtävät vielä vähemmän; sellaisesta ei tavallisesti tule tuottavaa
-yritystä."
-
-"Mutta, ukkoseni, tuleehan Mordtmann hoitamaan sitä; ja ymmärtää hän
-sitä, eikö niin?"
-
-"Olkoon niin, mutta -- hänen isänsä toiminimellä ei ole suurta
-arvoa; englantilainen kauppahuone, josta aina puhutaan, ei vielä ole
-kirjoittanut minkäänlaista summaa."
-
-"No niin, mutta sinä et mieti aseman kaikkia etuja; Mordtmann, joka
-itse on hoitanut moista laitosta Englannissa ja joka --"
-
-"Oletko hiljan puhunut nuoren Mordtmannin kanssa?"
-
-"Olen, hän kävi täällä aamupäivällä? hilloin kertoi hän minulle, että
-hänen oli mahdotonta saada osakkeita kirjoitetuksi, ennenkuin sinä
-tahtoisit näyttää hyvän esimerkin."
-
-"Ah, nyt alan käsittää! Ja sitten herra Mordtmann oli niin
-ovela -- --"
-
-"Hyi sinua, Karsten! Aina sinä luulet ihmisiä yhtä harkitseviksi
-kuin itse olet. Hän kertoi minulle kaikki ihan luonnollisesti,
-eikä silloin, se on varmaa, kummankaan päähän pistänyt, että minä
-sekaantuisin noihin asioihin."
-
-"Oh, Mikael Mordtmann on -- --"
-
-"Minä näen päältäsi, että ajattelet: hän on bergeniläinen", sanoi
-Venni-rouva hieman äreästi.
-
-"Jotakin sellaista, aivan!" vastasi professori, "jos muuten haluat
-ottaa osaa tähän yritykseen, niin kyllä minä, herran tähden,
-kirjoitan niin monta osaketta kuin tahdot; sinunhan rahat ovat."
-
-"Hyi, Karsten -- tiedäthän, etten tahdo sinun sanovan tuolla tavalla!
-Minä en tahdo olla missään tekemisissä raha-asiain kanssa, minä en
-millään ehdolla tahdo, että ostat osakkeita minun tähteni."
-
-Venni-rouva kiivastui pian keskusteltaissa ja silloin kävi hänen
-miehensä aina tyyneemmäksi.
-
-"Kyliäpä sinä kuitenkin osakkeita tahdot ja saat, pikku Venniseni!
-Huomaahan hyvin sinun mielesi niitä tekevän; ja sillä tavoinhan
-saamme pitää herttaisen herra Mordtmannin jälellä."
-
-Abraham istui katsahtaen salaa toisesta toiseen. Hän ei ymmärtänyt,
-mutta näki, mitä usein ennenkin oli nähnyt, että äiti oli kiivastunut
-ja isä leppeä ja ystävällinen.
-
-Iltapuolella piti hänen tavallisuuden mukaan lukea Mariuksen kanssa;
-mutta hänellä oli siihen hyvin vähä halua. Oli toukokuun ensi
-päivät käsissä, ja he kertasivat kaikkia aineita tuota peloittavaa
-vuositutkintoa varten, joka oli päättävä pikku Mariuksen kohtalon.
-
-Siitä syystä istui _hän_ ahkerasti kirjainsa ääressä; mutta
-Abrahamilla oli niin vähän halua.
-
-Aurinko paistoi äsken puhjenneisiin karviaispensaan lehtiin alaalla
-puutarhassa, taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan.
-
-Abraham istui vaan ja teuhasi sekä matematiikan että kreikan kanssa
-Mariuksen suureksi kauhistukseksi; vihdoin alkoi hän messuta
-Pontoppidanin Selityksestä, jota he seitsemättä tai kahdeksatta
-kertaa koulussa kertoivat.
-
-Marius nauroi ja pyysi vuorotellen häntä taukoamaan, mutta Abraham
-oli parantumaton; hän viskasi kaikki kirjat sänkyyn ja huusi: "Tule,
-lähdetään kalastamaan!"
-
-Pikku Marius oli heikko vastustamaan, ja niin sousivat he lahdelle ja
-onkivat pikkuturskia tyynenä, kauniina iltana.
-
-Mutta seuraus oli myöskin, että Mariuksen kävi kovin hullusti
-seuraavana päivänä. Jo tietoisuus siitä, ett'ei ollut lukenut
-niin paljon ja kunnollisesti kuin hänen tapansa oli, teki hänet
-sekapäiseksi ja epävarmaksi yksinkertaisimpain asiain suhteen.
-
-Sitä paitsi pani kohtalo rehtorin tulemaan luokalle Aalbomin
-latinatunnilla kuuntelemaan, minkä hän välistä teki, kun hänellä
-aikaa oli.
-
-Aalbom tahtoi siis nyt lukuvuoden lopulla näyttää rehtorille,
-kuinka pitkälle hänen rakkaat oppilaansa olivat edistyneet hänen
-johdollansa; sen tähden kysyi hän ensin priimukselta ja sitten
-Mariukselta.
-
-Abraham istui kuin tulisilla hiilillä; tunsihan hän Mariuksen
-juurta jaksain ja tiesihänhän, kuinka helposti hänen suuri päänsä
-auttamattomasti voi "tulla kiinni" pienimmässäkin pikkuseikassa, kun
-se vaan sattui epäkuntoon. Edellisellä tunnilla oli kreikka häneltä
-jo käynyt hullusti, mutta Piikkisika oli suurella vapaamielisyydellä
-sallinut Abrahamin kuiskata hänelle joka sanan pöydän ylitse.
-
-Lomahetkellä oli pikku Marius sanonut:
-
-"Sinun ei olisi pitänyt houkutella minua kalastamaan eilen, Abraham!
-Minä en taida niin mitään ja saan varmaan kysymyksen joka aineessa
-tänäin. Seurauksena on, että saan 6 enkä tietysti pääse luokalta
-kesäksi."
-
-Abraham alkoi käsittää mitä tämä oli Mariukselle, hän ei oikeastaan
-koskaan ollut sitä oikein miettinyt. Mutta pikku Mariuksen nyt
-hyvin virheellisesti erästä Horatiuksen oodia lukeissa, mietiskeli
-hän, kuinka avuttomaksi hänen paras ystävänsä sentään tulisi uutten
-toverein joukossa, jos jäisi luokkaan, kun hän itse, Abraham,
-luonnollisesti muutettaisiin neljänteen latinaluokkaan.
-
-"Ei, ei, Gottwald, sinä sanot erehdyksestä väärin", lausui
-apulais-opettaja Aalbom kissanystävyydellä, sillä pikku Marius
-teki vian toisensa perästä, mutta hän ei tohtinut rehtorin tähden
-laskea haukkumasanojaan valloilleen. "Mietippä nyt, poikaseni --
-mitäh? _fallo, fefelli,_ sanot, se on aivan oikein; mutta supiini --
-supiini, kilttiseni -- mitäh?"
-
-"-- _fe -- fe -- fe_", änkkäsi Marius auttamattomana; hänen päässään
-ei enää ollut ajatuksen rahtuakaan.
-
-"No mutta, herranen aika, mitä sillä kaksinnolla supiinissä teet?"
-huusi Aalbom; mutta silmäys rehtorin puolelta sai hänet hillitsemään
-itsensä. "Mietippäs nyt, Gottwald! Sinä tunnet aivan hyvin nuo
-verbit, kun vaan ajattelet; niitä ei ole useampaa kuin kolme, neljä
-sellaista -- muistathan: _pello, pepuli, pulsum_ -- siis _fallo
-fefelli_ -- no?"
-
-"-- _pulsum_", vastasi Marius, kiertäen sinistä nenäliinaansa
-sormiensa ympärille.
-
-"Mitä loruja, Gottwald, teetkö pilkkaa minusta? -- oikein, herra
-rehtori, se on totta, ollaan nyt vaan levollisia -- mitäh? -- ole nyt
-vaan levollinen, poikaseni, niin selvenee asia; aletaan siis alusta,
-asioista, jotka tunnet sormillesi -- ole vaan levollinen, mitäh?
-poikaseni!" hänen äänensä vapisi kiukusta: "siis: _amo, amavi_ -- no,
-supiini? -- _ama_ --"
-
-"-- _ama_ --", toisti Marius ja hellitti nenäliinastaan.
-
-"Vai niin, nyt menee liian pitkälle!" huusi Aalbom ja unohti varsin
-rehtorin; "oletko uppiniskainen, nulikka? Mikä ympyriäinen pöytä on
-latinaksi? Ympyriäinen pöytä? No, vastaatko?"
-
-Mutta Marius ei äännähtänytkään, ja apulais-opettaja syöksyi häntä
-päin, juurikuin olisi tahtonut lyödä häntä rehtorista huolimatta.
-Mutta joko hän aikoi tai ei, kaatui Marius pöydän ja penkin väliin,
-ennenkuin apulais-opettaja ehti hänen luoksensa.
-
-"Kaatuiko hän?" kysyi rehtori, tullen Aalbomin luoksi, joka seisoi
-kumartuneena, pöydän ylitse katsoa tuijottaen pikku Mariukseen.
-
-Mutta samassa kuului mielenliikutuksesta vapiseva ja niiskutusten
-keskeyttämä ääni luokalta; kaikki kääntyivät ympäri ja näkivät
-Abraham Löfdalin seisovan suorana, kalman kalpeana, kasvot
-muuttuneina: "Hävytöntä -- mitä hävytöintä!" lausui hän herittäen
-nyrkkiänsä Aalbomille. "Te olette -- itse _perkele!_" sai hän vihdoin
-sanotuksi, tarttuen lujasti pöydän syrjään.
-
-"No -- mutta, Abraham -- Abraham Löfdal! Oletko tullut tuikihulluksi,
-poika?" huusi rehtori; koko pitkänä opetusaikanansa ei hän koskaan
-ollut niin kovin pelästynyt. Itse Aalbomkin seisoi kuin kivettynyt ja
-unohti melkein pikku Mariuksen, joka makasi lattialla liikahtamatta.
-
-Mutta Martti Perässäpyrkijä siirsi päättävästi penkin pöydän edestä
-ja nosti ylös Mariuksen; hän oli kalpea ja silmät olivat ummistuneina.
-
-"Tuokaa vähän vettä", sanoi Martti äreällä tavallaan, pitäessään
-Mariusta pystyssä.
-
-"Niin, vettä -- mitäh?" alkoi apulais-opettaja; "Gottwald on kipeä --
-hävytöntä on lähettää poika kouluun kipeänä -- mitäh?"
-
-Tällä välin seisoi rehtori Abrahamin edessä, tuijottaen häneen;
-vihdoin sanoi hän tyyneesti ja ankarasti: "Mene kotiosi, Löfdal! Minä
-puhun vanhempaisi kanssa."
-
-Kuolon hiljaisuus vallitsi luokalla, kun Abraham kokosi kirjansa
-ja läksi. Suuttumus, joka oli kiehunut hänessä apulais-opettajan
-Mariusta kiduttaissa, raukeni niin kummallisesti äkkiä tyhjään;
-mennessään yksin koulupihan poikki -- opetustunti ei vielä ollut
-loppunut -- alkoi hän miettiä mitä oikeastaan oli tehnyt ja mitä
-hänen isänsä sanoisi.
-
-Hän ei tohtinut mennä suoraa päätä kotio, vaan jätti kirjansa tutun
-leipurin luoksi, ja läksi pitkälle kävelylle kaupungin itäiseen
-osaan, jossa hänen ei tarvinnut peljätä helposti kohtaavan isäänsä.
-
-Sillä välin virkosi pikku Marius tainnoksistaan, kun sai kylmää vettä
-kasvoihinsa; hän makasi puolen tunnin ajan sohvalla rehtorin salissa,
-jossa hänelle annettiin Hoffmannin rohtoja, kunnes vahvistui niin
-paljon, että vahtimestari voi saattaa hänet kotio; rouva Gottwald ei
-asunut kaukana kaupungissa.
-
-Pikku Marius jätti siis koulun, kalpeana ja puolitunnotonna,
-nojautuen vahtimestariin, joka kantoi kaikkia hänen kirjojansa.
-Haisueläimet virtasivat kokoon ja juoksivat katsomaan häntä
-kasvoihin; muutamat aikoivat ruveta tekemään pilkkaa rottakuninkaasta,
-mutta eräs isommista sanoi: "Antakaa hänen olla, hän on kipeä."
-
-Ensi kerran pääsi hän siis pilkatta vihollistensa lävitse.
-
-Rehtori olisi paljon huolellisemmin pitänyt muretta pikku
-professoristaan, ell'ei Abrahamin esiytyminen kokonaan olisi
-kiinnittänyt hänen ajatuksiaan.
-
-Voihan helposti tapahtua, että oppilas tunnilla tuli kipeäksi;
-pikku Marius ei varmaankaan ollut ollut terve koko päivänä, sen voi
-huomata heti kuulusteltaissa; olihan hän tehnyt virheitä runomitankin
-suhteen, jota hän ei muuten koskaan, sattumaltakaan tehnyt. Ja
-rehtorin täytyi melkein myöntää Aalbomin olleen oikeassa yhä edelleen
-toistaessaan että oli hävytöntä lähettää kipeitä lapsia kouluun.
-
-Mutta Abraham -- Abraham Löfdal -- hävytön, uppiniskainen, julkisesti
-uhkaava! Hänen suhteensa ei voinut erehtyä; tässä pojassa itivät mitä
-vaarallisimmat viettymykset hyvin kasvatetun ja vapaan esiytymistavan
-peitossa.
-
-Jos hän sentään olisi ollut raakain ja sivistymättömäin vanhempain
-poika, jollaisia oli niin paljo; mutta professori Löfdalin, niin
-hienon, niin säädystyneen ja tuikisivistyneen miehen poika! Ja hänen
-ainoassa pojassaan esiintyy äkkiä mitä julkein uhkamielisyys ja
-kapinallisuus!
-
-"Hänen äitinsä on hyvin vastustushaluinen luonteeltaan," puhkesi
-Aalbom varovasti puhumaan; hän tiesi rehtorin pitävän Venni-rouvaa
-erittäin suuressa arvossa.
-
-Mutta toinen katsoi sivulle eikä vastannut; hän tuli ajatelleeksi
-viimeistä keskustelua professorin päivällis-kemuissa.
-
-Siitä syystä ei hän mennytkään kotio Löfdalin luoksi, kuten
-alkuperäisesti oli aikonut, vaan kirjoitti hyvin vakavan kirjeen
-professorille, selitti asian ja lausui sekä opettajana että perheen
-vanhana ystävänä vakuutuksensa olevan, että nuo heidän rakkaan
-Abrahaminsa luonteessa esiintyneet pahat taipumukset ainoastaan mitä
-suurinta ankaruutta ja vakavuutta osoittamalla vielä voitaisiin
-tukahuttaa.
-
-Professori Löfdal sai tämän kirjeen neuvottelu-tunnillaan 12 ja 1
-välillä ja ällistyi niin, että heti lähetti potilaat, jotka voivat
-odottaa seuraavaan päivään, ja kiiruhti toisten suhteen.
-
-Hän ei koskaan ollut voinut aavistaakaan, että poikansa voisi
-käyttäytyä sillä tavoin. Itse oli hän elänyt moitteettomasti kuin
-hyvin kasvatettu mies ainakin. Hän ei oikeastaan milloinkaan ollut
-nöyryyttänyt itseänsä, sitä ei kukaan voinut sanoa; päin vastoin oli
-hän ymmärtänyt pitää ihmiset etäällä itsestään. Mutta koskaan hän ei
-ollut joutunut rettelöihin esimiestensä kanssa; ei milloinkaan ollut
-hänen sielussaan syntynyt mitään kapinallisuuden kaltaista.
-
-Aluksi hän ei millään muotoa voinut käsittää mikä Abrahamiin oli
-mennyt; olipa tuo sen lisäksi tapahtunut asian suhteen, joka
-ei koskenut häneen. Jos opettaja ehkä oli ollut vähän kiivas
-Gottwaldille, ei sen vuoksi ollut järjellistä tuolla tavoin närkästyä
-ja saattaa itseään suurimpiin ikävyyksiin toisen tähden.
-
-Mutta sen vaikutti tuo hullunkurinen poikaystävyys, nuo kiihottuneet
-mielipiteet rohkeudesta ja uskollisuudesta, joiden lähteen professori
-aivan hyvin tunsi.
-
-Jo pitkät ajat oli professori aavistanut päättävän ottelun syntyvän
-itsensä ja vaimonsa välillä pojan suhteen. Hän oli alituisesti
-koettanut välttää ja lykätä sitä toistaiseksi, sillä hän inhosi
-riitaa ja toraa perheessä.
-
-Mutta monta seikkaa osoitti nyt ratkaisevan hetken lähestyvän.
-Hänen luonaan päivälliskemuissa ollutta keskustelua oli kerrottu
-ja selitetty, jotta se jo oli tärkeä kohta kaupungin sisällisessä
-historiassa; ja paljo oli professorin täytynyt sulattaa sekä
-mies- että nais-ystäväinsä luona sen tähden, että hänen huoneessaan
-voi tapahtua jotakin sellaista, jolla oli niin suuri yhtäläisyys
-skandaalin kanssa.
-
-Sitä paitsi oli hänen ja rouvan välillä edellisenä päivänä ollut
-hiljainen epäystävällisyys, kun puhuivat tehtaan osakkeista.
-
-Professori oli suoraa päätä mennyt kauppayhdistykseen, jossa tyhjä
-nimilista kauan oli kummituksena levännyt, ja kirjoittanut 10
-osaketta. Sitten oli tuo liian paljo hänen itse mielestäänkin, mutta
-oli hänen vaimoansa kohtaan käyttämänsä menettelytavan mukaista.
-
-Nyt, Abrahamin jutun jälkeen, oli hän kokonaan voiton puolella;
-ja vaikka tuo tapahtuma, Abrahamin käytös, kuinkakin suuresti
-häntä harmitti, oikeinpa suretti, ei hän kuitenkaan voinut olla
-jonkinlaisella tyytyvällisyydellä ajattelematta kaikkia pistelijäitä
-sanoja, joita nyt saisi tilaisuuden purkaa vaimoansa vastaan.
-
-Monta vuotta oli heidän avioliittonsa käynyt hiljaista ja kuivaa
-uraansa; Venni oli ollut pikainen kiivastumaan, Karsten aina tyyni,
-valmis peittämään vaimonsa säännöttömyksiä myöhemmin halveksi Venni
-miestänsä vähäsen, sillä välin kun tätä, joka heti havaitsi sen,
-kalvoi halu voittaa ja pakoittaa hänet katselemaan asioita samalta
-kannalta kuin hän itsekin.
-
-"Nyt ovat seuraukset sinun menettelytavaltasi tulleet näkyviin",
-alkoi hän sen vuoksi kirja kädessä saliin astuissaan; "olen aina
-sanonut, että turmelet pojan kiihottuneilla mielipiteilläsi, ja
-nyt on rokka valmisna. Tässä on kirje rehtorilta: Abraham on ollut
-uppiniskainen koulussa."
-
-"Mutta, Karsten, mitä oikein sanot?"
-
-"Hän on noussut opettajiansa vastaan, herittänyt nyrkkiänsä
-apulais-opettaja Aalbomille ja sanonut häntä perkeleeksi."
-
-"No, Jumalan kiitos, ei sentään pahempaa!" lausui Venni-rouva
-rauhoittuneena.
-
-"Ei pahempaa? Ei pahempaa? Jaa, se on sinun kaltaistasi! Pian,
-tapahtuu ett'et enää voi suvaita muuta kuin mikä on uppiniskaista
-ja kapinallista kaikkea ja kaikkia vastaan. Mutta nyt sanon minä
-sinulle yhden asian, korkeasti kunnioitettava rouvani! Nyt on minun
-kärsivällisyyteni loppunut. Poika on myöskin minun, enkä minä tahdo
-hänestä perinpohjaista hullupäätä, josta tulee yhteiskunnan hylky
-omaistensa häpeäksi ja suruksi."
-
-"Kylläksi kauan olen nähnyt sinun täyttävän häntä hullumaisilla
-mielipiteilläsi, ja nyt on opetuksesi kantanut hedelmiä, mutta nyt
-saat myöskin antaa anteeksi, että minä isänä otan vallan käsiini
-pelastaakseni, mitä vielä pelastaa voi. Onko hän kotona?"
-
-"En ole nähnyt häntä."
-
-Venni-rouva ei oikein varmaan tietänyt, mitenkä käyttäyisi tämän
-miehensä tavattoman kiivauden suhteen; eihän hän myöskään oikein
-tuntenut mitä Abraham oli tehnyt; kysyäkään hän ei tahtonut niin
-kauan, kun miehensä kohteli häntä sillä tavoin.
-
-Mutta kun Abraham vihdoin väsyneenä ja, nälkäisenä tuli kotio ja
-hiipi saliin, kalpeana ja alakuloisena, sanoi Venni hänelle: "Mutta
-Abraham mitä sinusta kuuluu? Mitä olet tehnyt?"
-
-Abraham tuijotti häneen; hänen ainoa toivonsa oli ollut äiti; mutta
-ennen kuin poika ehti vastata, aukasi professori ovensa ja kutsui
-hänet luoksensa.
-
-Venni-rouva kuuli hänen puhuvan ankaralla äänellä ja taukoamatta; hän
-ei voinut kestää kauemmin, sisälle hän ei myöskään tahtonut mennä,
-sen tähden hiipi hän ruokahuoneeseen.
-
-"Kuinka voit saattaa minulle tämän suuren, surun, Abraham?" alkoi
-professori vakaana ja melkein surullisena; "olin niin varmaan
-toivonut voivani tehdä sinut hyödylliseksi ja hyväksi kansalaiseksi,
-pojaksi, josta minulla olisi iloa ja kunniaa; ja sen sijaan alat
-sinä jo lapsuudessasi ilmaista taipumuksia, jotka varmemmin kuin
-mikään muu johtavat sinut turmioon, sillä laiskuus, poikamainen
-kevytmielisyys ja vallattomuus voivat kadota vuosien kuluessa ja
-järjellisen kohtelun kautta, mutta kapinallinen henki kasvaa melkein
-aina, kun se kerran on päässyt juurtumaan. Aletaan ensin uhkaamalla
-ja pilkkaamalla opettajia, sitten halveksitaan isää ja äitiä ja
-lopuksi ei tahdota nöyristyä itse Jumalankaan edessä! Mutta tiedätkö
-mitä ihmisiä sellaiset ovat? -- Sellaiset ovat pahantekijöitä,
-yhteiskunnan roistoväkeä, jotka eivät tottele lakia ja jotka
-täyttävät vankilamme. Sinun käytökseni tänäin on värisyttänyt minua
-enemmän kuin sanoa voin; minä en kykene torumaan, enkä rankaisemaan
-sinua, en edes tiedä, voinko pitää sellaista poikaa huoneessani."
-
-Näin sanottuaan meni hän ulos huoneesta.
-
-Tämä oli hyvin mietitty puhe professorilta ja teki vaikutuksensa.
-
-Yksinään käydessään oli Abraham kuvitellut saavansa mitä ankarimpia
-nuhteita, mitä ankarimman rangaistuksen keksiä voi, mutta tämä oli
-jotakin, jota hän ei ollut voinut aavistaakaan.
-
-Ensin tuo murheellinen, apea ääni, sitten kovat sanat ja lopuksi tuo
-hirveä mahdollisuus, että hän ehkä ajettaisiin pois kotoa, pois äidin
-luota -- _siinä_ vasta alkoi hän niin paljon käsittää, että purskahti
-itkuun ja makasi kauan sohvalla itkein. Kuinka käsittämättömältä tuo
-tekonsa hänestä tuntui! Mitä hänestä tulisi?
-
-Pitkän ajan perästä aukasi professori oven ja käski häntä ruualle.
-
-Venni-rouva ei vielä ollut saanut oikein selvää asiasta; mutta sen
-mukaan, mitä hän sai tietää, täytyi hänen sentään myöntää Abrahamin
-käyttäytyneen sangen sopimattomasti. Mutta kuitenkin ihmetteli hän,
-että tämä vähäpätöinen asia -- sillä ei hän tuo oikeastaan niin
-perin vaarallista ollut -- että tämä voi häntä niin suuressa määrin
-nolostuttaa. Venni tunsi itsensä kovin raskautetuksi ja sanomattoman
-onnettomaksi; hän tunsi mitä suurimman halun heittäytyä Abrahamin
-kaulaan ja itkeä tarpeekseen.
-
-Abraham oli sortuneena nojallaan rokkansa päällä; hän ei tällä
-hetkellä suuresti ollut tuon kalpean sankarin kaltainen, joka seisoi
-uhkamielisenä puristaen nyrkkiänsä Aalbomille ja sanoen häntä
-perkeleeksi.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Suuri tapahtuma kaupungissa oli, että professori Löfdal oli ottanut
-10 osaketta tehtaaseen; ja sitten kävi niin kuin Jörgen Kruse
-oli ennustanut. Kauppayhdistyksessä tapeltiin listasta; kävipä
-pari päivää yrityskuumeen tapainen leyhkä kaupungin muuten niin
-hengettömässä ja hitaassa liike-elämässä.
-
-Neljäntoista päivän perästä lähetti Mikael Mordtmann isällensä
-sähköteitse tiedon, että 96,000 taalaria oli kirjoitettu.
-
-Nuori Mordtmann oli loistavan hyvällä tuulella, sekä iloinen
-toiveista päästä suuremmoisen liikkeen esimieheksi että ylpeä siitä,
-että oli niin hyvin pelinsä hoitanut. Latinaherrain karsaista
-silmäyksistä välitti hän viis'; kauppamaailma -- realistit -- piti
-hänen voittaa, ja sen hän oli tehnyt.
-
-Hän saikin Isak Mordtmann ja kumpp:ilta tunnustavan kirjeen ynnä
-tarkempia ohjeita johtokunnan suhteen, joka oli valittava; professori
-Löfdal piti välttämättömästi kuulua siihen.
-
-Mikael Mordtmann pani asian toimeen seuraavana sunnuntaina
-professorin luona -- hän söi siellä säännöllisesti joka sunnuntai;
-oli muuten vähän rasittava ilma perheessä Abrahamin jutun jälkeen;
-isä kohteli tätä yhä edelleen kylmyydellä, joka piti hänet
-tuskallisessa ponnistuksessa.
-
-Professori kieltäytyi aluksi kunniasta tulla valituksi johtokuntaan.
-Ei hänellä muka ollut aikaa lääkäritoimiltaan, eikä hän myöskään
-ollut sovelijas sellaisiin toimiin. Olihan hän periaatteellisista
-syistä pysynyt erillänsä liike-elämästä.
-
-Olihan tuo vaan muodon vuoksi, huomautti Mordtmann; mistään työstä
-ei ensinkään ollut kysymys; pankinjohtaja Christensen tulisi
-hallitsevaksi päälliköksi, tarkoitus oli vaan saada professori Löfdal
-nimeksi johtokuntaan.
-
-"Ettekö voi auttaa minua, rouva, taivuttamaan miestänne?"
-
-"En, mieheni tekee oman mielensä mukaan kaikissa sellaisissa
-asioissa", vastasi Venni-rouva katsomatta ylös.
-
-"Jos sinä tahdot, eukkoseni, kuulun kernaasti johtokuntaan", vastasi
-professori ystävällisesti.
-
-"Minäkö tahtoisin? Kuka niin sanoo? Kuinka sellainen ajatus päähäsi
-pistää?" sanoi rouva kärsimättömästi.
-
-"Oh, miellyttäähän herra Mordtmannin tehdasyritys sinua suuresti; ja
-minä tahdon myös mielelläni tehdä nuorelle ystävällemme palveluksen.
-Siis: minä myönnyn olemaan johtokunnan jäsen, herra Mordtmann!"
-
-"Tuhannet kiitokset", vastasi tämä eikä iloltaan huomannut rouvan
-katsantoa. Hän kohotti lasinsa: "Siis on kaikki kunnossa; nyt lupaan,
-ett'ei viivy kauan ennenkuin tehdas on valmiina."
-
-Venni-rouva oli pahalla päällä. Hänen ja Mordtmannin välillä niin
-äkkiä syntynyt ystävällisyys alkoi jo haitata häntä; hän huomasi
-varsin hyvin, että hänen miehensä otti vaarin joka sanasta ja joka
-silmäyksestä, jonka vaihtoivat talillaan; ja hän tiesi miehensä
-luulevan hänen tehdaskysymyksessä olleen salaliitossa tuon nuoren
-miehen kanssa.
-
-Se harmitti häntä, kosk'ei asiassa ollut perää. Mutta hän tunsi
-rehellisyytensä joutuvan tappiolle miehensä epäileväisyyden rinnalla,
-jos koettaisi puolustaa itseänsä, ja että selkkaus vaan kävisi
-suuremmaksi.
-
-Mutta juuri tämä seikka, että hän vastoin tapaansa heitti ajatuksen
-selityksen annosta siksensä, kiusotti häntä ja teki epävarmaksi hänen
-suhteensa mieheensä ja vieraaseen.
-
-Sen lisäksi tuli, että hän näinä päivinä ensi kertaa oli tuntenut,
-mitä hän usein oli vapistuksella pelännyt: että hänen poikansa voisi
-tulla hänelle vieraaksi, tai että kaikissa tapauksissa jotakin voisi
-tulla heidän väliinsä ja karkoittaa rajattoman ystävällisyyden, joka
-tähän asti oli heidän välillään vallinnut.
-
-Kun Venni vihdoin sai kuulla koko kertomuksen Mariuksesta ja
-Aalbomista Abrahamilta itseltä -- tämä kertoi seikan silmät lattiaan
-luotuina ja vielä varsin pelästyneenä teostaan -- otti äiti hänet
-syliinsä ja huudahti: "No, mutta Herra Jumala, ovatko he toruneet
-sinua siitä? Olisitko istunut katsellen, kun parasta ystävääsi
-kidutettiin? Siinä teit kelpo pojan lailla, Abraham!"
-
-Mutta poika katsahti pelästyneenä häntä kasvoihin ja ensi kerran
-huomasi äiti, ett'ei pojalla ollut täydellistä luottamusta häneen.
-
-Samassa silmänräpäyksessä juolahtikin hänen mieleensä, että
-oli vaarallista suorastaan vastustaa miestänsä, opettaa poikaa
-päinvastoin isän neuvoa, kiittää häntä siitä, minkä tiesi surettavan
-ja pelottavan toista.
-
-Rouva Venni oli usein ajatellut, että se hetki oli tuleva, jolloin
-poika havaitsisi suuren juovan, joka oli isän ja äidin välillä mitä
-vakavimmissa asioissa.
-
-Mutta hän oli ajatellut suuria, uskonnollisia kysymyksiä ja oli
-valmistainut. Hän aikoi sitä myöden kuin Abraham tuli niin suureksi,
-että tarvitsisi saada siitä tiedon, suoraan ja rehellisesti, sanoa
-hänelle, ett'ei hän itse suinkaan uskonut kaikkea, mitä muut ihmiset
-uskoivat.
-
-Hän olikin jo alkanut tehdä tätä ja oli monta kertaa puhunut
-Abrahamin kanssa sellaisista asijoista. Vaikeata se oli, mutta hän
-toivoi aina, suuren rehellisyytensä selvittävän pojalle, että tämä
-kaikessa huoletta voi luottaa häneen, vaikk'ei hän juuri ollutkaan
-uskovainen, kuten muut.
-
-Hän ei pitänyt oikeana osoittaa pojalleen kaikkea ulkokultaisuutta,
-mitä näki ja missä eli. Professori otti Abrahamin mukanaan kirkkoon,
-sanoi välistä "Meidän Herramme" ja muuta sellaista; mutta tiesihän
-Venni hyvin kyllä, ett'ei miehessään ollut merkkiäkään todellisesta
-kristillisyydestä.
-
-Eihän hän sitä voinut selittää pojalleen; suuri oli ja suurena pysyi
-siis vaikeus uskonnon asian suhteen. Abrahamiakaan ei uskonnon
-näkynyt muulla tavalla liikuttavan kuin että se kouluaineena piti
-taidettaman täydellisesti ja että kirkossa käydessä naaman piti olla
-hurskaan näköisen ja äänen erilaisen.
-
-Mutta jo siitä, että Venni kuuli poikansa esim. kysyvän: "Miksi et
-sinä koskaan käy kirkossa mamma?" -- että tämä kysymys oli jonkin
-ulkonaisen vaikuttimen synnyttämä, havaitsi hän, muiden, -- kenenkä,
-sitä hän tietänyt -- huomauttavan poikaa hänen suhteensa.
-
-Ja kuitenkin oli hän aina elänyt siinä toivossa, että tuo kyllä
-kävisi laatuun. Olipa hän välistä sitä mieltä, että Abrahamille olisi
-hyödyllistä, kun epäilyksen välttämätön aika valkeni, tietää äitinsä
-kuuluvan uskomattomien joukkoon; sen piti hänestä kiihottaa poikaa
-vakavasti valitsemaan ja pelastaa hänet arkamaisesti katoamasta
-tekohurskasten lukemattomaan joukkoon.
-
-Mutta nyt tämä koulukysymys, niin pieni tärkeämpiin asioihin
-verraten, mutta niin painava, koska se selvästi osoitti eroituksen
-niiden välillä, joille tämä läpi oli yhteinen -- kuinka hän sen
-selvittäisi?
-
-Hänen sydämensä ajatus oli, että se osoitti Abrahamin rohkeutta,
-jonka vuoksi hän piti hänestä; mutta vastoin koulua ja isää ei hän
-voinut ylistää häntä siitä, että oli sanonut Aalbomin perkeleeksi.
-Joll'ei asiaa alusta olisi katsottu niin toden perästä, olisi hän
-ehkä voinut päästä helpommin siitä tukistamalla poikaa vähäsen ja
-varoittamalla häntä edeltäpäin ajattelemaan mitä tekee.
-
-Mutta asian nykyiselle kannalle jouduttua, oli siitä tullut
-pääkysymys, jota hän ei voinut saada selville.
-
-Abraham seisoi siis äitinsä edessä ja ymmärsi hänen vaipuneen
-ajatuksiinsa; ja kun tämä vihdoin, itsekin neuvotonna, heräsi
-mietteistään ja näki pojan seisovan edessään yhtä huolestuneena ja
-tietämätönnä, ei hän keksinyt muuta neuvoa kuin laskea käsivartensa
-hänen ympärilleen, vaaputtaa häntä edestakaisin tapansa mukaan, ja
-kuiskata hänelle: "Ah, pikku Abbe-parkaseni, mitähän sinusta tulee?"
-
-Tästä vielä enemmän sekaantuneena pysyi Abraham yhä edelleen
-jännittävässä mielentilassa. Koulussa kohdeltiin häntä kuin
-vaarallista pahantekijää, jota sentään koetetaan pelastaa lempeällä
-kohtelulla; itse Aalbom oli ystävällinen, jotta Abraham tunsi kylmiä
-värähdyksiä ruumiissaan.
-
-Toverit ylistivät häntä ensin ja ennustivat mitä hirveimpiä
-rangaistuksia. Mutta kun asia päättyi kaikessa hiljaisuudessa
-ja opettajat olivat yhtä ystävällisiä hänelle, tultiin siihen
-päätökseen, että saa olla hävytön, kun on professori Löfdalin poika.
-
-"Jos sentään olisin saanut rangaistuksen", mietti Abraham; mutta tämä
-kumea juhlallisuus, tämä eriskummallinen ystävällisyys joka taholta
-saatti hänet lopuksi miettimään, että hän varmaankin oikeastaan oli
-"paaria" eli sortolainen ja että aikomus oli lähettää hän johonkin
-laitokseen. Hän tuli araksi ja ujoksi ja oleskeli yksinään.
-
-Hänen paras ystävänsä, pikku Marius, oli sitä paitsi kipeänä; hän oli
-saanut aivokuumeen. Kiltti rehtori kävi häntä tervehtimässä melkein
-joka päivä ja oli hyvin huolestunut pikku professorinsa tähden.
-
-Mutta joka kerta kun hän oppitunnilla loi silmänsä Abraham Löfdaliin,
-oli tapahtuma ihka elävänä hänen silmissään: Abrahamin rajaton
-hävyttömyys oli hänen mielestään niin suuressa yhteydessä pikku
-Mariuksen onnettoman taudin kanssa, että hänestä vihdoin tuntui kuin
-olisi Abraham Löfdal ollut syypää kaikkeen. Tuskin koskaan lausui hän
-Abrahamille sanaakaan.
-
-Professori piti salaa poikaansa silmällä ja tuli vakuutetuksi siitä,
-että kohtelutapa, jonka hän yksissä neuvoin opettajain kanssa oli
-valinnut, todellakin teki toivotun vaikutuksensa. Usein kun Abraham
-kalpeana ja säikähtyneenä hiipi isän sivutse kotona, kävi tämän
-sydämellisesti sääli häntä; mutta hän hillitsi itsensä pitkän ajan,
-kunnes hänen mielestään voi olla tarpeeksi.
-
-Silloin sanoi hän vihdoin:
-
-"Me olemme nyt tuumineet asiaa, me, vanhempasi ja koulu, ja olemme
-tulleet siihen loppupäätökseen, että koetamme pitää ja ehkä vielä
-tehdä sinut hyväksi ja hyödylliseksi ihmiseksi."
-
-Abraham heittäytyi isänsä kaulaan ja nyyhkytti ääneensä. Lopuksi
-olivat he melkein peloittaneet hänet järjettömäksi, hän oli luullut,
-että hän lähetettäisiin vieraitten ihmisten luo, hän oli miettinyt --
-niin mitäpä hirveitä asioita hän sentään oli miettinyt tuntikausia
-vuoteellaan valveilla ollessaan! Ja nyt, kun sai jäädä kotio, oli
-isän armo ja leppeys hänestä niin äärettömän suuri ja liikuttava.
-
-Professori antoi vaikutukselle aikaa juurtua ja lausui sitte vasta:
-"Toivokaamme nyt Herran avulla, ett'et koskaan enää saata meille
-tällaista suurta surua."
-
-Sitä ei Abraham suinkaan tekisi; hän tunsi itsensä niin lannistetuksi
-ja särjetyksi ja niin kiitolliseksi anteeksi-antamuksesta; hän ei
-suinkaan milloinkaan enää osottaisi pienintäkään uhkamielisyyden
-rahtua. --
-
-Kotona rouva Gottwaldin pienissä huoneissa oli hiljaista ja kolkkoa;
-oven helistinkellon ympärille oli kääritty riepua; rouva oli ottanut
-tytön apulaisekseen puotiin.
-
-Pikku Marius heikeni näet päivä päivältä. Tohtori Bentzen oli sanonut
-professori Löfdalille, toivottavaa olevan, että poika saisi kuolla;
-hän ei milloinkaan saisi järkeänsä takaisin.
-
-Tätä ei rouva Gottwald tietänyt; yötä ja päivää kertoi hän itsekseen:
-hän ei saa kuolla, hän ei saa kuolla. Olihan mahdotonta ajatella,
-että ainoa, mikä hänellä oli, otettaisiin pois häneltä; olihan hän
-kärsinyt niin sanomattoman paljon.
-
-Pikku Marius makasi tehden rottasolmuja raitiinsa, pää kuumana,
-silmät puoliavoinna. Hän mutisi melkein yhtä mittaa deklinatsiooneja
-ja konjugatsiooneja, sääntöjä ja poikkeuksia; poika paran aivot
-olivat varsin täynnä Madvigin poimuisia opinkutouksia, ja hän
-haapuili tuskallisena pimeydessä.
-
-Oli kauniit, kirkkaat kevät-päivät ja ilma sellainen, jonka
-suhteen voi jotakin toivoa; rouva Gottwald läksi ja palasi taas
-heti sairashuoneeseen; alituisesti oli hän näkevinään käännöksen
-parantumiseen päin tapahtuneen.
-
-Mutta eräänä iltana selveni hänelle, että loppu lähestyi. Pikku
-Marius kävi levottomaksi ja mutisi yhä nopeammin.
-
-"Pikku Marius -- kiltti pikku Mariukseni, sinä et saa kuolla
-äidiltäsi; sinä et saa, sillä et tiedä mikä olet äidillesi; sano
-ett'et jätä minua -- sano!"
-
-    "Monebor,
-    moneberis,
-    monebitur,
-    monebimur,
-    monebimini,
-    monebuntur",
-
-vastasi pikku Marius.
-
-"Niin, sinä olet kelpo poika, taitavin koko luokalla latinassa, sen
-sanoi rehtori tänäin taas täällä ollessaan. Sinä et tuntenut häntä,
-mutta tunnethan sinä minut, eikö totta, pikku Marius? Tunnethan sinä
-äidin? Sano -- eikö totta, sinä tunnet minut?"
-
-_"Ad, adversus, ante, apud, circa, circiter"_, alkoi pikku Marius.
-
-"Ei, ei, pikku Marius kultaseni, ei latinaa, niin olet kiltti. Kyllä
-minä tiedän, kuinka taitava sinä olet, ja minä olen niin tuhma, sen
-tiedät sinä. Mutta sano minulle vaan, että tunnet minut, että pidät
-minusta, ett'et mene pois luotani, että olen kiltti mammasi, sano
-vaan se -- sano vaan: kiltti mamma -- sano vaan: mamma --!"
-
-_"-- fallo, fefelli, falsum"_, vastasi Marius.
-
-"Herra Jumala! Herra Jumala! Tuota hirveätä kieltä! Mitä ovat
-tehneet poika-paralleni! Hän kuolee lausumatta äitinsä nimeä,
-kurjan, turhamielisen äitinsä, joka on ottanut hänet hengeltä tuolla
-kirotulla opilla!"
-
-Hän syöksähti etehiseen toivoen lääkärin tulevan, mutta tuleva olikin
-vaan yksi yläkerroksen hyyryläisistä.
-
-Hän palasi taas makuuhuoneeseen; mutta ovella löi hän kätensä yhteen
-huutaen hyvin iloisena:
-
-"O, kiitetty olkoon Jumala! Nyt jaksat varmaan paljoa paremmin, pikku
-Marius! koska hymyilet niin tyytyväisesti."
-
-_"Mensa rotunda"_, vastasi pikku Marius ja heitti henkensä.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Mikael Mordtmannin oli tullut tavaksi pistäytyä rouva Vennin luona
-kello kahdentoista jälkeen tehtaalta palatessansa.
-
-Suuri työvoima oli pantu liikkeelle laajain perkaustöiden takia;
-pitkin rantoja oli rakennettava vankkoja laitureita; savutorvia ja
-perusmuuria oli tehtävä lukemattomia rakennuksia varten.
-
-Osakeyhtiö oli perustettu 100,000 taalarin pääomalla, ja kaupunki
-oli vihdoin tullut niin rohkeaksi, että päätettiin olla kutsumatta
-englantilaista kauppahuonetta ottamaan osakkeita, kun se kerta niin
-isosesti oli pysynyt takapuolella.
-
-Koko pääoma kirjoitettiin siis kaupungissa, ja "Fortuna" tehdas,
-joksi se paljolla sampanjalla ristittiin, tuli kaupungin suosikiksi,
-josta sen asukkaat kopeilivat.
-
-Mordtmann oli iloinen ja toivoa täynnä. Milloinkaan ei hän ollut
-ollut niin tyytyväinen itseensä ja kaikkiin. Alhaisesta asemasta,
-missä oli ollut vieraassa maassa, oli hän kohonnut uuden yrityksen
-ensimäiseksi mieheksi, jota yritystä hän alusta asti johtaisi.
-
-Kun ei päälliköllä eikä osakkeen-omistajilla ollut pienintäkään
-käsitystä asiasta, tuli hänestä pian oikea oraakeli, eikä hän
-myöskään ollut mahtivaikutustansa näyttämättä. Kun eivät hänen
-tietonsa ja taitonsa riittäneet, ei hän ujostellut käyttää suuria
-sanoja, jotka täydellisesti saattoivat kaikki ymmälle.
-
-Iso joukko työväkeä sai kestävää työtä; hän maksoi palkat
-lauantaisin; vaimot tulivat hänen luokseen pyytämään edeltäkäsin ja
-pian tunsivat hänet ja pitivät hänestä sekä alhaiset että ylhäiset.
-Ainoastaan virkamies-piireissä ja muutamissa taantumuspuolueen
-perheissä inhottiin häntä sydämen pohjasta; ja _siellä_ surkuteltiin
-professori Löfdalia, sentähden että hänen vaimonsa veti sellaisia
-henkilöitä perheeseen.
-
-Mutta Mordtmann ei siitä välittänyt; hän tunsi itsensä raittiiksi
-ja iloiseksi, kun varhain aamulla kauniina kesäkuukausina meni
-tehtaallensa, joka sijaitsi kappaleen matkan päästi kaupungin rajan
-ulkopuolella. Työmiehet eivät olleet englantilaisten kaltaisia, jotka
-vaan miettivät työtään. Täällä kotona ottivat he kunnollisesti lakin
-päästään, toivottivat hyvää huomenta ja sallivat itselleen aikaa
-puhella vähäsen, jos hän tahtoi.
-
-Komeata olikin nähdä kaiken tämän kasvavan ja järjestyvän hänen
-suunnitelmansa mukaan; monet eriskummalliset rakennukset, joita koko
-kaupunki piti hänen kekseliäisyytensä tuottamina ihmeinä, koko tämä
-suurenmoinen laitos rajattomille ylipäällikkyyksineen ja runsaine
-rahoineen oli todella jotain, jonka johtamisesta nuori, toimelijas
-mies voikin olla iloinen.
-
-Ja kuitenkin tuli vähitellen jokin muu seikka hänelle kaikkia
-rakkaammaksi -- käynnit Venni-rouvan luona.
-
-Hän ei ollut tutustunut moneen naiseen kaupungissa; hänen liikkeensä
-oli aluksi saattanut hänet tekemisiin ainoastaan miesten kanssa, ja
-nyt kun hän todella oli saanut niin paljon hoidettavakseen, että
-hänellä koko päivät oli puuhaamista, ei hänellä ollut mitään aihetta
-etsiä isompaa seurapiiriä kuin klubi ja professori Löfdalin perhe
-olivat.
-
-Mutta sitä useimmin oli hän professorilla. Hänen oli kerrassaan
-sanottu olevan tervetullut, koska vaan tahtoi tulla; ja Mordtmannilla
-oli syytä uskoa professorin sanoja vilpittömiksi: tämä oli aina
-hyväntahtoinen ja kohtelijas.
-
-Kuitenkin oli selvää, että hän kävi rouvan luona; tämä havaitsikin
-sen itse. Joka päivä kahdentoista ja yhden välillä vartosi hän
-Mordtmannia juomaan lasin viiniä sillä välin kun he hauskasti
-puhelivat keskenään puolituntisen.
-
-Mutta kun oli sateinen ja ruma ilma, tuli hän ainoastaan ikkunan luo
-ja näytti rouvalle likaantuneet saappaansa ja märän kauhtanansa, ja
-silloin päätettiin tavallisesti, että hän tulisi illalla.
-
-Venni-rouva oli anastanut itselleen sellaisen asennon, että hän
-kohteli Mordtmannia hieman äidillisesti, mikä hänelle asemansa vuoksi
-ei ollut vaikeata, vaikk'ei eroitus ijässä oikeastaan ollutkaan
-mainittava.
-
-Mordtmannin mieleistä se ei ollut, mutta hän ei vielä rohjennut
-pyytää saada sitä muutetuksi, ja Venni elähytti häntä käyttäen
-leikillistä puhetta, joka salli monen sanan, monen silmäyksen käydä
-vähemmästä kuin se todellisuudessa oli.
-
-Venni piti liian paljon Mordtmannista ja pani liian suuren arvon
-hänen seurallensa, tahtoaksensa ymmärtää hänen miellyttelevän häntä
-itseään. Olihan lehtori Abelkin monta vuotta käynyt hänen ympärillään
-kuni huokaileva paimen, eikä toden totta koskaan ollut vähintäkään
-hänelle haitaksi.
-
-Mordtmann kyllä oli jotakin perin toista kuin Abel; mutta sittekin!
--- Venniä ei suinkaan huolestuttanut, mitä itse teki tai mitä muut
-sanoivat.
-
-Miehensäkään suhteen ei hän ollut epätiedossa; Karsten ei koskaan
-ollut osoittanut taipumusta mustasukkaisuuteen. Aina heidän
-naimisestaan asti oli hän ollut miellyttävän kohtelijas nuorille
-miehille, jotka Vennin kauneuden ja elävyyden houkuttelemina
-vähitellen lähestyivät tätä.
-
-Välistä oli hän rouva Vennin mielestä mennyt hyvinkin pitkälle
-vapaamielisyydessään, mutta jälkeenpäin täytyi hänen myöntää että
-miehensä järkevä ja maltillinen käytös tasoitti paljon, joka muuten
-olisi voinut tulla kylläkin hankalaksi.
-
-Itse ei Venni milloinkaan toden perästä ollut joutunut pois
-tasapainosta, ehkä suureksi osaksi sen tähden, että heidän elämänsä
-oli niin hiljaista ja vapaata. Tämä oli sitäkin merkillisempää, kun
-hän oli ollut kauan naimisissa Karsten Löfdalin kanssa, ennenkuin
-huomasi, kuinka vähän heidän luonteensa pitivät yhtä monessa asiassa.
-
-Karsten oli niin varovainen, niin harmittavan säännöllinen, että
-Venni usein piti häntä pelkurina ja epäluotettavana. Mutta samalla
-kertaa oli hänen luonteessaan jotakin hienoa ja ritarillista, joka
-alituisesti oli estänyt hänen arvonsa alenemasta Vennin silmissä.
-Ja vakk'ei tämä pannutkaan erinomaisen suurta arvoa häneen, ei hän
-toiselta puolen koskaan ollut tuntenut niin suurta tyhjyyttä, että
-varsin olisi kääntynyt pois Karstenista.
-
-Ja nythän oli hän vanha! Olihan hänellä jo puolikasvuinen poika;
-minkä tähden häntä arveluttaisi? Eiköpä pikemmin ollut vähän
-naurettavaa, että hän vielä kuvitteli olevansa niin vaarallinen?
-
-Siis antoi hän ihmisten puhua -- ja sitä he tekivät -- ja heittäytyi
-ajattelematta tuon viehättävän tunteen valtaan, että hänellä
-jokapäiväisenä ystävänä oli kaunis, sivistynyt ja ennakkoluuloton
-mies, joka ihastuksella kuunteli kaikkea, jota hänen miehellänsä oli
-tapana sanoa kiihottuneiksi mielipiteiksi.
-
-Mutta siinä hän varasti tietämättänsä Abrahamilta. Hän ei havainnut
-sitä ensinkään nyt, kun tuo seurustelu Mordtmannin kanssa sattui
-samaan aikaan kuin muutos oli tapahtunut pojan suhteen. Tällä ei
-enää ollut sadottain kysymyksiä, ei hän myöskään enää pyytänyt äitiä
-leikkimään kanssaan tai pelaamaan napupeliä; sitä paitsi ei Venni
-vielä ollut voinut poistaa itsestään epävarmuuden tunnetta häntä
-kohtaan, niin ettei hänen tapansa Abrahamia kohtaan ollut ehkä varsin
-vapaata ja iloista laatua.
-
-Pikku Mariuksen hautajaisissa oli rouva Gottwald lausunut
-toivomuksenaan, että Abraham kävisi lähinnä arkkua papin vieressä;
-hän oli pikku Mariuksen paras ystävä, eikä Mariuksella ollut
-ainoatakaan sukulaista.
-
-Mutta rehtori oli vastustanut sitä: Abraham, saisi ainoastaan
-kumppaneinsa kanssa seurata mukana; hänen tulisi olla iloinen, että
-silläkin ehdolla pääsi.
-
-Seurauksena oli, että koko koulu ja sen kautta iso osa kaupunkia
-sai hämärän tunteen siitä, että jotakin oli hullusti tuon Abraham
-Löfdalin suhteen.
-
-Professorin oli pakko hillitä itseänsä, jott'ei antaisi pojalleen
-anteeksi liian aikaisin; hän oli iloissaan kuritustapansa hyvästä
-vaikutuksesta ja muuten tuli hänen suuresti surku poikaparkaa, joka
-oleskeli niin yksinään ja kaikkein silmällä pitämänä. Vihdoin hän
-ei voinut hillitä mieltänsä, vaan alkoi hymyillä ja lausua hänelle
-ystävällisiä sanoja.
-
-Nämä ensimäiset hymyilyt olivat Abrahamille kuin onnellisuutta
-tuottava, virkistävä sade. Kukaan ei sentään ollut isän vertainen;
-ja vähimmin kuin milloinkaan ennen voi hän käsittää, kuinka hän oli
-voinut saattaa sellaiselle isälle niin suurta surua.
-
-Nyt alkoi hän vähäpätöisimmissäkin pikkuasioissa koettaa, voisiko
-hänen onnistua saada vähäsen koitosta; hän tuli tarkkaavaksi ja
-avulijaaksi ruokapöydässä, asetti professorin tohvelit paikalleen
-illalla, ja kun vuositutkinto nyt lähestyi, luki hän enemmän kuin
-koskaan ennen.
-
-Juhlallisessa vuositutkinnossa oli Venni-rouvalla tapana aina olla
-mukana. Aina siitä asti kuin hänen poikansa oli varsin pieni oli
-häntä huvittanut istua odottaen hänen nimeänsä, nähdä hänen menevän
-opetuspöydän luo, ottavan vastaan suuri todistuksensa ja tekevän
-pienen kumarruksensa, johon Venni aina itse otti osaa nyökäyttämällä
-päätään.
-
-Mutta kun hän tänä vuonna näki miehensä pukeutuvan valkeaan
-kaulaliinaan ollakseen tutkinto-todistajana -- ennen oli Venni aina
-luullut hänen menevän tutkintoon harrastuksesta poikansa suhteen,
-kuten hän itsekin -- oli hänestä hyvin: katalaa, että vanhemmat tämän
-ainoan kerran, lukuvuotta lopetettaissa, saapuivat kouluun, kun
-muuten antoivat lapsiraukkain olla tuulen ajolla kautta koko vuoden.
-
-Hän ei enää tahtonut ottaa osaa tähän ilveilyyn ja nähdä miehensä
-istuvan korkeaselkäisellä tuolilla pormestarin vieressä ilmauksena
-vanhempain harrastuksesta koulun työhön; ei hän myöskään tahtonut
-vuodattaa kyyneleitä noiden monien ajattelemattomani äitien kanssa,
-jotka itkivät rehtorin kauniiden sanojen liikuttamina, kun tämä puhui
-koulusta, kodista ja taivaallisesta kotimaasta.
-
-Sen tähden antoi hän mitään syytä sanomatta professorin mennä
-yksinään Abrahamin kanssa; mutta professori ei sitä ymmärtänyt eikä
-sen vuoksi kysynyt.
-
-Sillä välin uhkasi aamupuoli tulla hänelle hyvin ikäväksi; hänen
-teki sentään vähän mielensä olla tässä koulujuhlassa, mutta hän oli
-järkähtymätön, hän ei tahtonut mennä. Vihdoin otti hän hattunsa ja
-auringon-varjonsa lähteäkseen pitkälle kävelymatkalle; oli kesäkuun
-kolmastoista päivä ja kirkas raitis kesä-ilma.
-
-Hän käveli uutta tehdasta kohden. Mikael Mordtmann oli monasti
-käskenyt Vennin pistäytyä tuonne, jotta hän saisi näyttää hänelle
-kaikki sikäläiset komeudet.
-
-Hän meni arvelematta; eihän siinä mitään pahaa ollut, olivathan
-kaikki ihmiset olleet siellä, ja sitä paitsi -- mitä hän siitä
-välitti!
-
-Kuitenkaan ei hänen sydämensä ollut varsin vapaa tykytyksestä, kun
-seisoi kukkulalla ja läksi astumaan alas mäkien väliseen notkoon,
-jossa uudet rakennukset sijaitsivat.
-
-Hän äkkäsi Mordtmannin jo kaukaa. Tämä seisoi aina alaalla laiturin
-luona suurella, hakatulla rautakivi-lohkareella; toisessa kädessä
-oli hänellä kääry piirustuksia, toisella osoitti hän komentaissaan
-työmiehiä, jotka par'aikaa uudella nostosakaralla vipusivat
-rautalevyjä lotjasta.
-
-Harmaa, piukka kesäpuku verhosi hänen soleata vartaloaan; päässä oli
-hänellä tavaton englantilainen hattu, joka puki häntä mainiosti;
-jalassa polvihousut ja pitkävartisten saappaiden sijasta lämpimän,
-kuivan ilman takia keltasilla vöillä kiinnitetyt purjepalttinaiset
-kengät.
-
-Mahdotonta oli kuvitella "työmiestä" sievemmässä muodossa; ja
-seisoissaan tuolla vankalla kantakivellä, älykkäänä ja mahtavana
-piirustuskääröineen, näytti hän ihan sellaiselta, jolta nykyajan
-insinöörin tulee näyttää.
-
-Toisen kerran Venniä päin katsoessaan, hyppäsi hän alas kiveltä; ensi
-kerran Vennin havaitessaan korkealla mäellä oli hän, näet, juossut
-kivelle. Hän riensi rouvaa vastaan ja toivotti häntä tervetulleeksi
-hänen kuningaskuntaansa ja tahtoi heti alkaa johdattaa Venniä ympäri
-kaikkialle.
-
-"Mutta mielestäni oli Teillä kiire; voitteko niin vaan ilman mitään
-muuta jättää työn? Älkää minun tähteni --"
-
-"No eipä tuo niin vaarallista ole; nyt olen pannut työn käymiseen, ja
-sitte he kyllä tulevat toimeen ilman minua."
-
-Se on totta miettivät miehet; he eivät olleet ymmärtäneet, minkä
-tähden päällikkö, joksi häntä piti sanottaman, äkkiä juoksi ylös
-kivelle ja alkoi huutaa ja komentaa; mutta kun saivat nähdä naisen,
-ymmärsivät he kaikki.
-
-He kävivät yhdessä ylöspäin rakennusten sivutse ja Mikael alkoi
-selittää. Venniä huvitti nähdä kaikki merkilliset laitokset, ja
-toista huvitti sanomattomasti kuulla hänen takaperoisia kysymyksiään.
-
-He nauroivat sen vuoksi aika lailla ja tulivat vihdoin hauskalla,
-teeskentelemättömällä mielellä konttoorirakennuksen luo, johon hän
-vaati Vennin käymään sisälle maistamaan hänen portviiniänsä.
-
-Tehtaan kello oli sillä välin soinut kaksitoista ja työmiehet menivät
-ryhmissä joko kaupunkiin tai työväen asunnolle päin, jossa oli
-ruokapaikka.
-
-Konttooriherrat olivat myöskin lähteneet, kun päällikkö ja
-Venni-rouva tulivat konttoori-rakennukselle; etehinen, joka johti
-päällikön yksityiseen huoneustoon, oli täpö täynnä kaikellaisia
-teräksisiä ja kiiltäviä messinkisiä koneen-osia, jotka vastaiseksi
-oli asetettu tänne, jotta olisivat poissa tieltä ja korjuussa;
-Mordtmann pyysi anteeksi, että siellä oli niin ahdasta.
-
-Päällikön konttoori oli ainoa, joka näytti olevan täysin valmiina --
-Englannin tavoin, mukavasti ja somasti varustettuna.
-
-Istuessaan vehreään, nahkapäällyksiseen sohvaan kävi Venni-rouva
-kuitenkin vähän miettiväksi. Tehdas oli tullut niin hiljaiseksi ja
-tyhjäksi ihmisistä, ei rautalevyjen kolinaa tai vasaran-iskujen
-paukkinaa eikä mitään ääniä kuulunut, ainoastaan silloin tällöin
-kiireitä, ruualle juoksevani askeleita.
-
-"Minä menenkin muuten pian" sanoi Venni avatessaan hattunsa nauhoja;
-siellä oli lämmin.
-
-"No, herranen aika, onhan meillä vielä aikaa; ei suinkaan miehenne
-kumminkaan odota teitä kotio ennen kuin päivälliseksi?"
-
-"Ei, Karsten on sitä paitsi efori tänäin", vastasi hän iloisesti,
-mutta katui samassa silmänräpäyksessä, sillä hän näki, että tämä
-toisen mielestä oli hänen miehessään jotakin, jolle heillä oli tapana
-yhdessä nauraa, eikä tarkoitus ollut sellainen.
-
-"Teidän miehellänne on varmaankin ylimalkaan enemmän puuhaa kuin
-hänellä pitäisi olla?"
-
-"Enemmän puuhaa --?"
-
-"Minä tarkoitan, kun miehellä on sellainen vaimo kuin Te, rouva Venni
-minusta pitäisi sen, joka on niin onnellinen -- --"
-
-"Vaiti, mister Mordtmann! Tiedättehän -- virheetön!"
-
-"Tehän juuri, rouva hyvä, ette tahdo minun olevan virheetön?"
-
-"Niin, mutta nyt tahdon -- tällä paikalla ymmärrättehän?"
-
-"En ymmärrä, mutta tottelen. Muuten ei ole mitään, jota ei yksi ainoa
-sana Teidän huuliltanne -- --"
-
-"Älkää käyttäkö sanojanne turhaan, vaan juokaa viiniänne."
-
-"Rakkautta vastaan on viini huono lääke, rouva Venni."
-
-"Mitä vielä --" vastasi tämä ja kartti hänen silmäyksiänsä, pannen
-taas hattunsa järjestykseen.
-
-"Aiotteko mennä? Oletteko vihainen minulle?"
-
-"En, vihainen en ole, mutta pelkään, että pian tulen."
-
-"Mutta minkä tähden? ette kuitenkaan voi kieltää minua -- pitämästä
-teistä --"
-
-"Herra Mordtmann! Tuo on ilkeätä Teiltä, niin tuhmasti tehty, että
-olette hävittäneet ystävyytemme; laskekaa minut täältä!"
-
-"Minä en ole sanonut mitään, jota ette ennen tietänyt", vastasi
-Mordtmann kunnioittavasti ja alakuloisena, avatessaan ovea hänelle.
-"Saanko seurata Teitä kaupunkiin?"
-
-"Ette!" vastasi Venni-rouva mennen hänen sivutsensa; mutta innossaan
-näyttäytyä ankaralta ja päästä pian pois sieltä nyhjäsi hän
-etehisessä olevia koneen-osia; siitä alkoivat ne heilua ja kalista
-ikään kuin olisivat uhanneet kaatua; ja äkkiä tarttui Mordtmann
-Venniä vyötäisille ja veti hänet takaisin huoneeseen; samassa kaatui
-jokin raskas rauta sisälle kynnyksen ylitse.
-
-"Suokaa anteeksi!" sanoi Mordtmann tyynesti ja nosti raskaan esineen
-takaisin pystyyn seinän nojalle; "oikeastaan on hullunkurista, että
-nämä kapineet ovat täällä; olkaa varoillanne nyt, rouva, ja pysykää
-lähellä seinää."
-
-"Mutta, Herra Jumala!" huudahti Venni-rouva, joka vielä oli varsin
-peljästyksissään ja johon toisen levollisuus vaikutti kunnioitusta.
-"Olisihan se voinut murskata minut paikalla! Tämä on vaarallinen
-talo."
-
-"Ja sangen onneton käynti", lisäsi Mordtmann kumartaen, rouvan
-mennessä porstuan ovesta ulos.
-
-Venni seisahti kiviportaille panemaan hansikkaita käteensä.
-
-"No, mitä mietitte?" kysyi hän kääntymättä, "tuletteko mukana
-kaupunkiin vai ettekö?"
-
-"Sanoittehan itse --"
-
-"Niin sanoin, mutta sen jälkeen olette pelastanut henkeni", lausui
-rouva hymyillen, "ja sitä paitsi: luonnollisesti ei sanaakaan enää
-_siitä_!"
-
-Mordtmann lupasi kaikki ja juoksi hattuansa ottamaan.
-
-Rouva Vennin ihmeeksi piti hän sanansa; hän puheli iloisesti
-ja suoraan koettamatta panna painoa millekään; ei edes hänen
-silmissänsäkään heidän erotessaan ollut mitään, joka olisi ollut
-Vennille tuskallista.
-
-Venni-rouva oli hyvin tyytyväinen itseensä; nyt oli hän kerrassaan
-oikaissut _häntä_. Häneen Venni myöskin oli tyytyväinen. Mordtmann
-oli käsittänyt, ett'ei siitä ollut mitään hyötyä; siis voisi hän,
-Venni, pitää hänet rauhassa ja levossa miellyttävällä, vapaalla
-tavallaan, tarvitsematta alituisesti pelätä hänen menevän rajojen
-ylitse.
-
-Hän tuli kotiin mitä paraimmalla tuulella; pitkään aikaan ei hän
-ollut tuntenut itseään niin iloiseksi, nuoreksi ja keveäksi; hänen
-omatuntonsa oli myöskin levollinen, koska oli sanonut Mordtmannille
-suoraan; niin oli se asia selvillä!
-
-Sillä välin oli Abraham istunut pinkeessä kumppaneinsa välissä ja
-professori pormestarin vieressä. Koulun iso juhlasali oli täpö täynnä
-lapsia ja täysi-ikäisiä, tuskauttavaa lämmintä ja sekalaisia höyryjä.
-
-Väsymätön rehtori seisoi kateederissa ja jakoi todistuksia, huutaen
-joka pojan esille siinä järjestyksessä, johon oli muutettu.
-
-Ensin lausui hän muutamia kehoitussanoja yliopistoon meneville;
-sitten tuli neljännen latinaluokan ylempi osasto ja sen jälkeen
-alempi, ne, jotka oli muutettu kolmannelta latinaluokalta.
-
-"Hans Egede Broch!" huusi rehtori; se oli priimus; mutta hänen
-jälkeensä tuli Abraham Knorr Löfdal.
-
-Abraham syöksähti ylös. Hän ei ollut uneksinutkaan tulevansa
-toiseksi, vaikka hänen tutkinnossa oli käynyt hyvin. Viipyi hetkisen,
-ennenkuin hän voi päästä esille penkistä. Professori seurasi häntä
-silmillään, nyökätäksensä hänelle; mutta Abraham ei katsahtanut ylös.
-
-Rehtori kurotti hänelle todistuksen lausuen: "Sinä olet ollut ahkera,
-Abraham, ja siitä syystä on sinun käynyt hyvin tutkinnossa; toimita
-nyt niin, että me, opettajasi, muissakin suhteissa olisimme yhtä
-tyytyväiset -- tyytyväisemmät sinuun tulevana lukuvuonna!"
-
-Koko Abrahamin ilo oli kadonnut; hän hapuili takaisin paikalleen;
-ja hänestä tuntui kuin olisivat kaikki kylmät silmäykset, jotka
-kohtasivat toisensa hänen päänsä kohdalla, tehneet salin kylmäksi ja
-haudanhiljaiseksi.
-
-Professori Löfdal ryki hyvin äänekkäästi; nyt voisi jo olla
-tarpeeksi; hän ei juuri ollut hyvillään, että hänen poikaansa noin
-julkisesti häväistiin.
-
-Todistusten lukemista jatkettiin: isät ja äidit kuuntelivat herissä
-korvin, kunnes se tuli, nimi, jota odottivat. Silloin heidän
-kasvonsa elähtyivät siksi silmänräpäykseksi, jolloin heidän rakas
-poikansa oli kateederin edessä; mutta jälkeenpäin vaipuivat kaikki
-välinpitämättömyyteen, lämpiminä ja ikävystyneinä; jos tuo jako
-sentään loppuisi, että rehtori saisi pitää puheensa, mietittiin.
-
-Mutta pienokaisille oli todistusten lukeminen jotakin varsin toista.
-Kunnianhimo ja turhamaisuus, pettymys, toivottomuus ja tuska --
-aina tunnottomuuteen asti; kateus ja viha, ylpeys ja ilkku, vieläpä
-kostonhimokin -- kaikki nämä pyörivät toinen toisensa vieressä
-olevissa pikkupäissä; tämä sysimällä eteenpäin tunkeuminen, tämä
-toisensa ylipuolelle pääsemis-into, vaikka vaan numeronkin, oli
-oikeata elämän harjoitusta; yhdenvertaisuus ja kumppanuus piti
-heidän unohtaa tottuakseen ajattelemaan toisten kanssa arvosta ja
-kiitoksesta; he oppivat kadehtimaan ylempänä ja halveksimaan alempana
-olevia.
-
-Ja kun ei koko pitkän vuoden kuluessa vähintäkään oltu sanottu
-tai tehty siihen suuntaan, että vaivaloinen tietojen hankinta
-tulisi hauskaksi ja veljelliseksi yhteistyöksi, niin ei nyt
-lukuvuotta lopetettaissakaan puhuttu sanaakaan yhdenvertaisuutta
-ja veljellisyyttä vaikuttavasta tiedosta; mutta itse tätä tietoa
-käytettiin päinvastoin heidän kaikkein huolelliseen järjestämiseensä
-ja numeroimiseensa, ylös- ja alaspäin.
-
-Vihdoinkin oli kaikki 319 todistusta luettu ja jaettu, rehtori
-pyyhki paljasta otsaansa ja palkitsi itsensä luotilla nuuskaa, josta
-kumpikin sierain sai puolensa.
-
-Sitten alkoi hän suuren puheensa sanomalla hyvästi
-ylioppilaskokelaille, neljälle pitkälle, kalpealle, neljään pitkään
-hännystakkiin puetulle nuorukaiselle, jotka takit näyttivät kankeasta
-mustasta aineesta leikatuilta.
-
-Jos puu piti tunnettaman hedelmistään, voi näyttää vähän
-kummalliselta, ett'ei tämä suuri oppilaitos monine täpötäysine
-luokkineen lähettänyt useampaa kuin nämä neljä opinnäytettä
-yliopistoon.
-
-Mutta matka Parnassolle on pitkä ja vaivaloinen; monta monituista
-nääntyy matkalla; mutta siitä syystä ovatkin ne, jotka saapuvat
-tarkoituksen perille, oikea väkiliuvos.
-
-Rehtori toivotti, että nuo neljä opinnäytettä olisivat koululle
-kunniaksi; mutta kaikkein ennen tahtoi hän pyytää heitä säilyttämään
-lapsellisen mielen ja lapsellisen uskon, jonka koulussa olivat
-saaneet. Sen jälkeen kehitti hän koulun käsitettä ja valitsi
-lähtöpisteeksi "koulu"-sanan alkuperäisen merkityksen: "Kouluksi",
-lausui hän, "sanottiin sitä turvapaikkaa, jossa nuoriso, elämän
-suruja vielä, tuntemattomana --"
-
-"Sepä hitto turvapaikaksi!" mutisi Martti Kruse nyhjäten Abrahamia
-kylkeen.
-
-Mutta tämä ei liikahtanut eikä muuttanut katsantoansa; hän pelkäsi
-jonkun luulevan _hänen_ istuvan levottomana. Nyt mietti hän enimmän,
-että oli tullut 2:ksi, niin korkealla ei hän vielä koskaan ollut
-ollut; sillä välin selitti rehtori, kuinka koulu oli valmistus
-elämään, kuinka se etupäässä oli kehitys _siveellisyyteen_.
-
-"Tämä sana", jatkoi hän, "jolla vanhat oppimestarimme, kreikkalaiset
-ja roomalaiset tarkoittivat korkeinta ja jalointa sivistystä, on
-ainoastaan heikko kuvaus siitä sivistyksen tarkoitusperästä joka
-tulee olla meidän silmämääränämme, sillä meille loistaa ilmestyksen
-aurinko; me emme näe ainoastaan maallisen elämän huurujen läpi
-korkeampaa olemusta tämän elämän toisella puolella vaan meille on
-avattu valoisa, vapaa ja loistava näköala taivaalliseen isänmaahan.
-Ei siis ainoastaan kansalaisiksi, ei ainoasti ihmisiksi, vaan
-ensinnäkin _kristityiksi_ ovat nuorukaisemme kasvatettavat. Uskonnon
-valolla on tiede valaistava sen pitää olla kaikkein tieteen
-totuuksien alkuna, merkityksenä ja lopullisena tarkoituksena."
-
-Pienokaiset uupuivat unesta, lämmöstä ja tuosta pitkästä puheesta,
-joka oli yhtä ikävä kuin saarna. Kesäaurinko loisti ohuiden, sinisten
-ikkunaverhojen läpi, jotta se vaaleansinisenä, kummituksen kaltaisena
-valaisi mustan opettaja-ryhmän, joka oli kokoontunut opetus-istuimen
-vasemmalle puolelle.
-
-Piikkisika seisoi suorana ja nukkui -- koulussa kerrottiin hänen
-voivan tehdä se -- lehtori Abel tarkisteli laseillaan naisia,
-apulais-opettaja Borring oli vetäynyt mitä likemmäksi nurkkaa ja
-hiipi teroittamaan hanhenkynää; mutta Sokko seisoi ajatuksiinsa
-vaipuneena ja murti suuta, väänti päätä rehtorin kristilliselle
-puheelle, mikä suuresti huvitti hänen rakkaita oppilaitaan.
-
-Mutta kaikki näyttivät he sydämensä pohjasta kyllästyneiltä ja
-toivoivat vaan ilveilyn loppuvan.
-
-"Ja Te, rakkaat virkaveljeni!" sanoi rehtori liikutetulla äänellä,
-"Te, jotka olette pyhittäneet itsenne tähän vaivaloiseen, mutta
-ihanaan toimeen johtaa nuorisoa tietoon ja siveellisyyteen samassa
-kristillisessä hengessä, suokoon Kaikkivaltias edespäinkin Teille
-voimaa samalla innolla, samalla vakaamielisyydellä, samalla
-rakkaudella täyttämään tärkeätä elämäntyötänne. Vastaan ottakaa
-meidän, minun ja koulun, kiitoksemme kuluneesta vuodesta; ja suokoon
-Jumala, että me täällä taas kohtaisimme toisemme terveinä ja
-raittiina uudelleen alkamaan työtämme Jesuksen nimessä."
-
-Sitten kääntyi hän pienokaisiin liikuttavasti pyytäen heitä
-ahkeroimaan ja harrastamaan kaikkia kristillisiä hyviä avuja ja
-työskentelemään hyvän edistämiseksi, kuten valkeuden lasten tulee
-tehdä.
-
-Erittäinkin tässä kohdin äidit itkeä tihuttivat, ja kelpo
-rehtori puhui yhä edelleen, lapsesta, lapsellisesta sydämestä ja
-lapsellisesta uskosta.
-
-Lämpymän lopetusrukouksen jälkeen nousivat kaikki seisomaan ja
-veisasivat:
-
-    "Herra! siunaa meit' ja auta,
-    Ain myös vaaroist' varjele!"
-
-jonka jälkeen rehtori vielä luki Isämeidän; ja vihdoinkin oli juhla
-loppunut.
-
-Ahdinko ulos tultaessa oli suuri, sillä mikään voima ei enää jaksanut
-pitää lapsia jälellä koulussa. Vaikka oppilasten oli käsketty odottaa
-kunnes naiset ja kuuntelijat olivat jättäneet ja sitten vasta lähteä
-hyvässä järjestyksessä ja luokittain, juoksi kuitenkin toinen
-toisensa perästä paikaltaan ja tunkeusi naisten joukkoon ja katosi.
-
-Hikisinä ja itkeneinä tunkeusivat äidit vihdoin ulos -- isiä
-oli hyvin vähän saapuvilla -- oli niin hauskaa nähdä nuorison
-siten kokoontuneena ja kuinka rehtori sentään puhui kauniisti ja
-vakavasti! Hän kyllä olisi saanut säästää erään viittauksen puheen
-loppupuolella: että vanhemmissa vallitsi jotenkin huomattava
-välinpitämättömyys koulutyön suhteen. Eihän se kuitenkaan keneenkään
-heistä sopinut; kernaimmin olisi sen tarvinnut sanoa poissaoleville
-vanhemmille -- esim. rouva Löfdalille. Olipa tuo sentään perin
-eriskummallista, etenkin kun hänen miehensä sen lisäksi oli
-tutkinto-todistaja! Mutta eihän professorin rouva koskaan käynyt
-sellaisissa paikoissa, jossa sai kuulla Jumalan sanaa!
-
-Lapsia ja täysikasvuisia virtasi koulupihalle; kiltit pojat kävivät
-siivosti vanhempaansa rinnalla todistus taitettuna kädessä,
-toiset menivät rakennuksen taaksi, repivät rikki ja tallasivat
-todistuksensa; muutamat syöksyivät pois kirkuen ja intiaanien tavoin
-hyppien; mutta nuo neljä mustaa hännnystakkia kävivät opettajaryhmän
-takana juomaan lasin viiniä rehtorin salissa.
-
-Abraham meni kotio isänsä kanssa. Professori Löfdal oli liikutettu.
-Rinnakkain poikansa kanssa käydessä sanoi hän tälle: "Sinä olet ollut
-kelpo poika, Abraham, ja siitä näen, että koetat oikaista sitä, mikä
-ei ollut oikein sinulta; ja siitä emme tämän jälkeen puhu. Minä annan
-myöskin rehtorille viittauksen, ett'ei hän enää koske asiaan."
-
-Abraham syöksyi huoneisin huutaen: "Mamma! Mamma! minusta tuli
-sekundus, luokan toinen mies!"
-
-Venni-rouva tuli juosten häntä vastaan, ilosta yhtä loistavana kuin
-hänkin, otti hänet syliinsä, suuteli häntä ja tanssi hänen kanssaan;
-ja kun professori tuli sisälle lausuen tuon tavallisen: "hiljaa,
-lapset!" nauroi Venni vaan, tarttui poikansa käsivarteen ja meni
-ruokapöytään.
-
-Professori tahtoi viiniä, ja pieni perhejuhla syntyi. Abraham tunsi
-itsensä keveäksi kuin lintu; ja kun professori kilisti lasia hänen
-kanssaan, oli isä hänen mielestään sentään suurin ja herttaisin
-ihminen koko maailmassa.
-
-Mutta tänäin tunsi hän myöskin sellaista mieltymystä äitiin,
-jommoista ei pitkään aikaan ollut tuntenut. Oikeastaan piti hän
-molemmista yhtä paljon, ja hän uhkui onnellisuudesta, sillä välin kun
-hänen kärsimyksensä jäi hämäräksi muistoksi, jonka tahtoi unohtaa ja
-mielestään karkoittaa.
-
-"No, eikö asian laita ole, kuten olen sanonut", lausui professori,
-kun Venni kertoi, missä oli ollut, "tuo tehdas miellyttää sinua
-suuresti."
-
-Venni vaan nauroi eikä väittänyt vastaan; tänäin oli hän niin
-merkillisen iloinen ja onnellinen.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Abrahamin kasteenliiton vahvistus oli alituisesti lykätty
-toistaiseksi tai oikeammin sanoen: siitä ei koskaan oltu puhuttu.
-Professori tiesi, näet, kyllä hyvin, että Venni kaikin mokomin
-vastustaisi sitä, ja aina siitä asti kuin poika vielä oli kapalossa,
-oli äiti sanonut: ripille häntä ei lasketa.
-
-Hänen miehensä oli ollut vaiti; hän mietti: kun se aika tulee, kai
-jokin keino keksitään; eikä hänen tapansa ollut ennen välittää
-vastuksista kuin sitten vasta, kun ei niitä enää millään tavoin
-voinut välttää. Sen vuoksi oli hän antanut asian olla sillänsä,
-kunnes Abraham nyt oli kuudennellatoista ikävuodellaan, joka oli
-myöhäinen ripillelaskemis-ikä seudun tavan mukaan.
-
-Mutta nyt syksyksi oli hän rippikouluun kirjoitettava, sillä
-kasteensa liiton piti hänen vahvistaa, sen oli professori yhtä
-lujasti päättänyt kuin rouva vastakohdan.
-
-Heidän eräänä aamuna pukeutuessaan -- Abraham oli äsken lähtenyt
-kouluun -- alkoi professori ihan tyynesti, ja ikäänkuin olisi hän
-puhunut jostakin itsestään selvästä asiasta:
-
-"Nyt kai kirjoitamme Abrahamin rippikouluun provasti Sparren luona
-tulevassa kuussa."
-
-"Kirjoitamme? Sparren luona? Mitä ihmeitä sanot?" Venni-rouva kääntyi
-äkkiä tuolilla ympärinsä; hän istui kuvastimen edessä selvittäen
-suuria hiuksiaan.
-
-"Rippikouluun, eukkoseni. Et varmaankaan muista hänen pian tulevan
-kuudentoista vuoden vanhaksi?"
-
-"Sinähän pikemmin olet unohtanut, että meillä aina on ollut se
-välipuhe, ett'ei Abrahamia lasketa ripille."
-
-"Välipuhe? Ei, Venni, sitä ei koskaan ole ollut."
-
-"Mutta enköhän minä satoja kertoja ole sanonut: häntä ei lasketa
-ripille."
-
-"Olet, mutta se ei ole mikään välipuhe."
-
-"Mutta olethan sinä ollut samaa mieltä kuin minäkin; et ole koskaan
-väittänyt sanaakaan vastaan."
-
-"Minä en milloinkaan ole tuhlannut sanaakaan koko asialle, kun ei
-aika vielä ollut käsissä. Mutta sinun täytyy puolestasi myöntää, että
-sen mukaan kuin tunnet minut voit olla varsin vakuutettu siitä, että
-minä tahdoin pojan vahvistavan kasteensa liiton tavallisuuden mukaan."
-
-"Kuinka voit puhua tavallisuudesta niin tärkeässä asiassa, Karsten?"
-
-"Koetetaan puhua tästä tärkeästä asiasta kiivastumatta, Venniseni,
-sillä kiivaudella ei koskaan tulla hyvään loppupäätökseen. Mieti
-siis, onko sinulla oikeutta saattaa poikaasi poikkeustilaan, joka
-monella tavoin on oleva hänelle vaivaksi ja vastukseksi elämässä."
-
-"Juuri se on suuri hyvätyö, jonka tahdon tehdä pojalleni, että
-hänestä tulisi poikkeus kaikkein muiden ulkokullattujen ja
-valehtelijain joukosta."
-
-"Ei suuret sanat suuta särje, pikku Venniseni. Sinun näkyy luulevan,
-ett'ei poikasi koskaan voi olla eikä tulla muuksi kuin kappaleeksi
-sinusta itsestäsi."
-
-"Mitä tarkoitat?"
-
-"Eikö koskaan mieleesi ole juolahtanut se mahdollisuus, että
-Abrahamista voisi tulla kristitty? Niin, niin, minä tiedän mitä ai'ot
-sanoa: sinä et juuri suurin usko minun kristillisyyteeni; mutta etkö
-voi mieleesi kuvitella, että Abraham ehkä voisi tulla todelliseksi
-kristityksi?"
-
-"Kyllä", vastasi Venni-rouva ajatuksiin vaipuneena ja tirkisti
-eteensä, "sitä olen monasti ajatellut; äläkä luule, että minä sitä
-vastustaisin tai pitäisin sitä jonakin onnettomuutena hänelle tahi
-meille. Vilpittömyys se juuri minusta on pääasia, Puolinaisuutta,
-valhetta, tekopyhyyttä -- niitä tahdon koettaa pitää pojalleni
-tuntemattomina."
-
-"Mutta jos tahdot täydellistä vilpittömyyttä, täytyy sinun myöskin
-myöntää täydellinen vapaus."
-
-"Sen teenkin, valitkoon kernaasti minun puolestani --"
-
-"Etkä niinkään, suo anteeksi, sinä et myönnä hänelle täydellistä
-valitsemisvapautta, kun kiellät häneltä tai annat hänen hypätä
-kehityskauden ylitse, jonka läpi koko muu nuoriso saa käydä."
-
-"Mutta itse tämä kehityskausi, joksi sitä nimität, on juuri valheen
-portti, se on minun vahva vakuutukseni."
-
-"Minä en epäile, Venni, että voi ollakin yhtä ja toista väitettävää
-kasteenliiton vahvistusta vastaan; mutta tässä nyt ei ole kysymys
-sinun uskostasi, ei myöskään minun, vaan Abrahamin uskosta. Ei
-sentähden, että minä itse olen -- hm -- --" heidän silmänsä
-kohtasivat toisensa kuvastimessa, "no niin -- minulla nyt kerrassaan
-ei ole taipumusta jumalisuuteen kuten sinulla, enkä siis siitä syystä
-tahdo poikaani kasvatettavaksi kristin-uskossa. Mutta ei sinulla eikä
-minulla ole minun käsitykseni mukaan oikeutta ryöstää häneltä mitään,
-joka voi hänelle valistukseksi valitessaan, taikka pakottaa häntä
-mihinkään, joka voi tehdä mahdottomaksi hänen valintansa. Kuinka
-siis muulla tavoin voimme tehdä oikein pojallemme kuin sanomalla
-hänelle: tahdotko itse antautua tämän kokeen alaiseksi? vai oletko jo
-ennakolta valinnut?"
-
-"Nyt väännät nurin koko asian, Karsten."
-
-"Sitä en tee. Abraham on kyllä vanha ymmärtämään mistä kysymys on,
-sitä olen varronnut niin kauan, antaa hänen itse valita, tahtooko
-vahvistaa kasteensa liiton vai eikö. Senhän täytyy sinun, joka niin
-suuresti harrastat vapautta ja oikeutta, mielestäni myöntää."
-
-"Olkoon menneeksi, antaa hänen valita!" huusi Venni-rouva; mutta heti
-sen jälkeen lisäsi hän: "Eipähän, mitä se hyödyttäisi? Sellainen
-poika! Hän valitsee luonnollisesti samoin kuin muutkin, saadakseen
-olla rauhassa; ei niin, ei niin, Karsten, sehän on suuri synti
-meiltä, jos avoimin silmin lähetämme poikamme suoraa tietä valheeseen
-ja petokseen."
-
-"Sano minulle, Venni, kuinka kauan olet aikonut jatkaa valitsemistasi
-poikasi puolesta? Aiotko, kun se aika tulee, valita vaimo hänelle?"
-
-"Lorua, Karsten! minähän juuri aina tahdon, että hänellä olisi
-vapautensa."
-
-"Sepä on merkillinen vapaus! Jos nyt Abraham todella haluaa vahvistaa
-kasteensa liiton --"
-
-"Niin tekee hän sen siitä syystä, ett'ei hänellä nyt ole parempaa
-ymmärrystä!"
-
-"Ja kun hänellä sitten muutaman vuoden kuluttua ei ole parempaa
-ymmärrystä kuin että tahtoo ottaa itselleen vaimon, jonka suhteen
-sinä olet täysin vakuutettu -- kuten tapasi on olla, että hän on
-saattava poikasi sanomattoman onnettomaksi -- kuinka sitten käy?"
-
-"Tuskastuttavaa on todellakin puhua sinun kanssasi, Karsten, sinä
-sekoitat kaikki yhteen sakkaan."
-
-"Älkäämme nyt kiivastuko tarpeettomasti. Minun mielestäni puhuimme
-hyvin järjellisesti ja tyynesti tästä. Minäkö todellakin sekoitan
-kaikki yhteen? Eikö voisi olla mahdollista, että sinä suuressa
-rakkaudessasi Abrahamiin tietämättäsi sekoitat joukkoon vähän
-sitä tiranniutta -- suo anteeksi, -- joka on kaikesta rakkaudesta
-eroittamaton. Etkö innossasi hankkia hänellä parasta mahda
-alituisesti valita hänen puolestaan, sillä välin kun itse niin usein
-olet sanonut, että parasta ihmiselle on itse saada valita."
-
-"Minä tahdon mielelläni olla tyyni, Karsten, enkä sano sitä ollakseni
-ilkeä, mutta sinun kanssasi on todella niin harmillista keskustella,
-sillä sinä panet minut pyörälle ja käännät kaikki ylösalasin. En
-koskaan olisi uskonut, että vapaasta tahdosta olisin nähnyt poikani
-ottavan osaa ripille-valmistukseen; mutta nyt tuntuu minusta kuin
-olisi sanoissasi jotakin perää."
-
-"Niin luullakseni olen _minä_ tällä kertaa enimmän sinun
-mielipiteittesi mukainen", vastasi professori, joka nyt oli täysin
-pukeutunut ja aikoi lähteä.
-
-"Mutta sen sanon sinulle", huusi Venni äkkiä, kun professori jo oli
-ovella, "sinä aamuna, jolloin Abrahamin on mentävä kirkkoon tuota
-onnetonta lupausta tekemään, tahdon minä oikeuden äitinä kysyä
-häneltä, tietääkö hän mitä tekee; ja ell'ei hän silloin ole täysin
-todenperäinen ja rehellinen, niin ei sinun eikä koko maailman
-papiston pidä saada poikaani esiintymään valhetta sanoakseen."
-
-"Siinä suhteessa saat tehdä, miten mielesi laatii", vastasi hänen
-miehensä mennessään; hätä keinon keksii; vastaiseksi oli hän tullut
-niin pitkälle kuin toivoakin voi.
-
-Mutta rouva Venni oli levoton ja nurpeillaan; hänellä oli tuskallinen
-tunne siitä, että miehensä oli houkutellut häneltä tämän suostumuksen
-kasteenliiton vahvistukseen, joka hänestä oli mitä vastenmielisintä
-ilveilyä. Hän puhui siitä Mordtmannin kanssa, joka kaikissa suhteissa
-piti Vennin olevan oikeassa ja oli vielä kiivaampi sanoissaan; mutta
-eihän tuo kysymys muuten voinut huvittaa häntä suuresti.
-
-Sitte puhui hän vakavasti Abrahamin kanssa eräänä iltana, professorin
-klubissa ollessa. Hän selitti pojalle niin selvästi ja suoraan
-kuin voi, mitä hän mietti tästä pappein keksinnöstä: kasteenliiton
-vahvistamisesta.
-
-Hän osoitti Abrahamille, ett'ei tämä lupaus, jonka he vaativat ja
-ottivat ala-ikäisiltä lapsilta, ollut muuta kuin mitä julmimpaa
-väkäisten asiain pilkkaamista; ett'ei tuo menettely voinut olla
-sen mukaista, mitä todellinen kristillisyys vaatii ihmiseltä, vaan
-nuorison johdattamista elämään suuren valheen kautta, joka oli väärää
-valaa pahempi. Tahtoiko hän avoimin silmin antautua sen alaiseksi?
-Vai oliko hän valinnut?
-
-Jos hän ihmisistä välittämättä voisi päättää edelleen tehdä työtä
-ilman tätä velvoitusta, joka oli olemassa ainoastaan sen vuoksi, että
-se rikottaisiin, jos hän sen voisi, olisi äiti uskollisesti auttava
-häntä.
-
-Abraham istui silmät alaspäin luotuina, vastaamatta, keskeyttämättä.
-Hänelle oli aina tuskallista, kun joku puhui hänelle uskonnollisista
-asioista. Koulussa opetettiin uskontoa samoin kuin muitakin aineita;
-ja ainoastaan rehtori piti välistä puheissaan, tai kun jotakin oli
-hullusti tehty, liikuttavia jumalisia luentoja; professori voi
-toisinaan lausua: "siitä tulee sinun rukoilla Jumalaa varjelemaan
-sinua" -- tai jotakin semmoista.
-
-Abraham tiesi kyllä, kuinka hänen piti seisoa ja miltä näyttää, kun
-sellaista lausuttiin, ja myöskin mutista vastauksen oikealla äänellä:
-mutta ikävää oli niin kauan kuin sitä kesti.
-
-Ja nyt äidin seurassa ollessaan oli hänen vieläkin vaikeampaa, sillä
-seisovain puhetapain käyttämisestä ei nyt ollut mitään hyötyä; ja
-juuri tuota oikeata ääntä ei äiti tahtonut kuulla; kuinka voisi hän
-vakaisesti vastata äidin kysymyksiin?
-
-Tietysti tahtoi hän mennä ripille niinkuin muutkin; jo kauan oli
-häntä harmittanut, että oli viimeinen kaikista ikäisistään. Olihan se
-itsestään tuleva asia, ja nyt teki äiti sen niin äärettömän tärkeäksi
-kuin olisi se ollut jokin käännekohta.
-
-Äidin tyyneesti ja vakaisesti totuudesta ja rehellisyydestä puhuessa,
-olkoon siinä tai tässä uskossa tai ei missään, istui Abraham
-miettien, kuinka kummallista, kuinka takaperoista sentään oli, että
-juuri äiti niin puhui.
-
-Sekä rehtori, jonka kaikki tunnustivat tavallista jumalisemmaksi,
-että hänen oma isänsä, joka myöskin oli uskonnollinen mielialaltaan
-kohtuudella -- juuri siinä määrin kuin Abraham piti sopivana --
-ja sitä paitsi kaikki kristityt ihmiset pitivät kasteenliiton
-vahvistamista kunniassa, ja mikä vielä oli enemmän: he katsoivat
-sanankin tätä pyhää toimintaa vastaan herjaukseksi.
-
-Mutta että äiti, joka itse niin monta monituista kertaa oli sanonut,
-uskonsa olevan heikonpuolisen ja ulkona oli Abraham viittauksista
-havainnut pahempaakin -- että hän nyt näitä asioita, joihin hän ei
-uskonut ja joista hänellä siis ei voinut olla todellista käsitystä --
-että hän piti ripille päästöä vakaisempana, juhlallisempana kuin itse
-uskovaiset, se oli hänen mielestään sangen merkillistä; eikä paljoa
-puuttunut, ett'ei hän tätä miettiessään tullut vähän kärsimättömäksi.
-Kuinka voi äiti, joka ei itse uskonut, kohottaa vaatimuksensa
-korkeammalle kuin parhaatkaan uskovista?
-
-Vennikin kävi vihdoin kärsimättömäksi nähdessään pojan istuvan
-jäykkänä ja mykkänä kuin kivi.
-
-"Vastaa, Abraham, minkä valitset? Tahdotko tulla ripille päästetyksi
-vai etkö tahdo?"
-
-"En tiedä", vastasi tämä.
-
-"Mutta sen täytyy sinun tietää; sinä olet nyt kyllin vanha
-ymmärtämään, että sinun itse tulee valita. Mieti muutama päivä, mutta
-salli minun sanoa, minkä isällesikin sanoin aamulla: sinä päivänä,
-jolloin menet kirkkoon, pitää sinun ensin lausua mielipiteesi
-minulle, ja ellet silloin täydellä todella voi sanoa minulle,
-äidillesi: minä tahdon ja voin antaa lupauksen, niin ei sinun
-myöskään pidä oleman läsnä valheen juhlassa, niin totta kuin nimeni
-on Venni."
-
-Hetkisen kuluttua sen jälkeen tuli professori kotio; syötiin
-illallista ja puheltiin muista asioista. Mutta Abraham kuljeskeli
-monta päivää tuskallisena miettien tätä valintaa.
-
-Tietysti tahtoi hän tulla ripille lasketuksi; kun häneltä koulussa
-kysyttiin, menisikö rippikouluun syksyllä, vastasi hän myöntävästi.
-Oli vielä muutamia viikkoja ilmoitus-aikaan jälellä: äiti ei kysynyt
-häneltä, ei isä myöskään, ja niin kului jokin aika.
-
-Koulussa ei juuri ollut mitään vaihtelevaa; hän sai vaan enemmän
-latinaa, enemmän kreikkaa luettavakseen uudessa luokassa. Hän alkoi
-vähitellen lähestyä Brochia, jota ei ennen ollut kärsinyt; mutta nyt
-he istuivat vierettäin ylimpinä luokassa, ja Abraham oli alkanut
-tulla ahkeraksi.
-
-Pikku Marius ei ollut jättänyt mitään muistoa jälkeensä. Hän oli
-kadonnut, hänen paikallansa istui toinen. Virta kuohui hänen
-ylitsensä, eikä häntä milloinkaan mainittu, sillä kaikki olivat
-pian unohtaneet hänet. Jokapäiväinen työ samassa huoneessa samoine
-aineineen, samoine vieruskumppanineen, esimiehineen ja opettajineen
-teki, etteivät heidän ajatuksensa johtuneet olleeseen ja menneeseen;
-ja Marius Gottwald oli heistä pian kuni joku pieni olento, jonka
-olivat tunteneet monta vuotta sitten, kun itse olivat pieniä ja
-istuivat koulun aliluokilla.
-
-Abraham oli ainoa, joka säilytti hänen muistonsa -- ei ainoastaan
-tuota muistoa, joka tuskastutti häntä ja jota hän niin harvoin kuin
-mahdollista mietti.
-
-Mutta rouva Gottwald, jolla ei nyt enää ollut muuta tehtävää
-maailmassa kuin alituisesti mietiskellä herttaisen pikku Mariuksen
-muistoja, takistui tämän parhaaseen ystävään. Kun vaan sai Abramin
-näkyviinsä, juoksi hän ulos ovelle tai naputti ikkunaan.
-
-Abraham vältti sitä kernaimmin; hän ei pitänyt siitä, että nähtiin
-hänen menevän sinne sisälle, eikä häntä myöskään huvittanut kuunnella
-rouva Gottwaldin pakinoita.
-
-Heti Abrahamin sohvaan saatuansa, alkoi rouva puhua pikku
-Mariuksesta. Eihän hän saanut koko pitkänä päivänä puhua sanaakaan
-tuosta ainoasta asiasta, jota hän yöt päivät ajatteli.
-
-Yksinään, arkana ja ihmisiä välttävänä kun eli, ei hänellä ollut
-nais-ystäviä. Illalla tulivat nuo vanhat päävieraat, raskaat häpeän,
-katumuksen ja masennuksen synnyttämät ajatukset pieneen kammioon,
-asettuakseen ympäri seiniä ja tuijottaakseen häneen.
-
-Ja yksi vieras oli tullut lisään, noita entisiä pahempi. Se oli
-kalvava soimaus, että hän turhamielisyydestä oli tahtonut antaa pojan
-oppia enemmän kuin hänen pääparkansa voi kestää; mutta siitä hän ei
-koskaan tohtinut puhua.
-
-Muuten kertoi hän joka kerta samat historiat, kysyi, eikö ollut
-totta, että pikku Marius oli ollut kaikkein taitavin latinassa, eikä
-väsynyt puhumasta, kuinka paljo oli pitänyt ystävästään, kuinka hän
-ihaili ja kunnioitti tätä; "menipä niinkin pitkälle" -- tässä nauroi
-kalpea rouva vähän kuihtunutta nauruansa -- "että minä, hupakko,
-olin varsin mustankipeä tuon Abraham Löfdalin tähden. Tähän --
-sanakirjansa takakanteen on hän kirjoittanut suurilla kirjaimilla:
-'A. L. on koulun suurin sankari.' Sinä se olet -- Te se olette" --
-rouva Gottwald tuli hämilleen; hän oli melkein epävarma, voisiko
-yhä edelleen sanoa Abrahamia sinäksi; tämä oli niin jäykkä ja
-täysikasvuinen.
-
-Ei rouva Gottwald myöskään voinut saada häntä olemaan kauan luonaan
-tai käymään useammin, kunnes hänen kerta pisti päähänsä tarita
-pojalle viiniä ja torttuja ja se auttoi vähäsen.
-
-Abraham tuli nyt välistä omia aikojansa, mieluimmin pimeässä, ja
-istui ihan kärsivällisenä kuunnellen noita vanhoja pakinoita, kertoi
-itsekin jonkin kohtauksen heidän yhdessä olostansa, joka saattoi
-rouva-paran ihastuksiinsa.
-
-Mutta Abraham teki nämä käyntinsä hiipimällä; hänellä oli selvä tunne
-siitä, ett'ei ollut hänessä isänsä mieleistä, että hän jatkoi tätä
-seurustelua pikku Mariuksen äidin kanssa.
-
-Mutta kuudentoista ikäisenä, on vaikeata vastustaa voileivoksia ja
-viiniä. --
-
-Sillä välin oli Mikael Mordtmann yhtä innostunut tehtaaseensa, joka
-nyt oli osaksi valmis. Mutta kun syyssateet toden teolla alkoivat, ei
-enää ollut hauskaa mennä sinne joka päivä, jonka tähden hän toimitti
-niin, että sai "Fortuna"-tehtaalle kaupunkiin.
-
-Vennin ja itsensä väliseen suhteeseen ei hän ollut oikeen
-tyytyväinen; se edistyi liian pitkäänsä, ehk'ei ensinkään. Hän oli
-nyt kovin mieltynyt Venniin; hän panisi sanomattoman suuren arvon
-niin kauniin ja miellyttävän naisen kanssa tekemisissä olemiseen,
-jolla lisäksi oli niin vapaamielinen mies. Että Venni todella myöskin
--- kumminkin oli rakastumaisillaan häneen, sen tiesi hän varmaan;
-lukemattomia kertoja oli hän sen huomannut pikku-asioissa.
-
-Venni-rouva oli muuten viime aikoina ollut jotakuinkin
-eriskummallinen, hermostunut, vaihteleva, toisinaan vähäpuheinen ja
-ilmaan tuijottava, toisinaan taas melkein tuskastuttavan puhelijas.
-Mordtmann oli melkein vakuutettu itse olevansa syy kaikkeen
-hänen mielenlevottomuuteensa; juuri tähän aikaan oli Venni niin
-ihana ja lumoava, että tuolta muuten niin varovaiselta mieheltä
-itsensä-hillitsemisvoima alkoi kadota.
-
-Päivällis-aikaisten käyntien sijaan oli pitkäin syys-iltain mukana
-tullut ystävällinen, hauska keskustelu hämärässä takkatulen
-punaisessa valossa. Venni-rouvalla oli tapana käydä pöydän ympäri;
-Mordtmann istui sohvalla takkatulen valossa.
-
-Professori oli melkein aina poissa tähän aikaan; mutta välistä tuli
-hän myöskin kotio ja kohtasi heidät tässä asemassa, eikä kummaltakaan
-puolelta koskaan oltu hämillään.
-
-Mutta Mikael Mordtmannin veri oli levottomassa liikkeessä, kun hän
-istuessaan tuossa näki Vennin tyynesti ja säännöllisesti käyvän
-sivutsensa.
-
-Tänä iltana oli Venni hyvin vakavalla tuulella, ja he puhuivat
-kuolemasta ja surullisista asioista; Mordtmann puhui vähän, Venni
-vastasi pari sanaa ja he tulivat yksimielisiksi siitä, ett'ei elämä
-ollut suuresta arvosta.
-
-Mutta tämä ei ollut Mordtmannin oikea mieliala; hän vaan seurasi
-Venniä. Itse oli hän tuskallisia toivoa täynnä; hän ei enää ottanut
-lukuun mitään seurauksia eikä ylipäänsä arvellut mitään; joka kerta
-kun Venni meni hänen sivutsensa, kävi hänelle yhä vaikeammaksi antaa
-tämän kulkea syöksymättä ylös ja tarttumatta häneen syleilläkseen
-häntä.
-
-Heidän pitkän ajan vaiti oltuansa pysähtyi Venni nuoren miehen eteen
-katsoen häntä kasvoihin: "Mutta miksikä siinä nyt istutte ja puhutte
-kaikkea tuota, jota ette sentään ensinkään tarkoita?"
-
-"Enhän _minä_ tässä istukaan, en _minä_ puhukaan; en tiedä mitä
-sanon, en tiedä missä olen tai mitä teen, tiedän vaan, ett'en kestä
-kauemmin."
-
-Tätä sanoissaan oli Mordtmann laskenut kätensä Vennin vyötäisille ja
-vetänyt hänet alas, jotta hän istui keskellä liesi-valoa Mordtmannin
-vasemmalla polvella.
-
-Ja Mikael kallisti päänsä alas ja suuteli häntä poskelle. "Emmehän
-kauemmin voi teeskennellä toisillemme -- se on kuitenkin totta!"
-
-"Niin, se on totia", vastasi Venni raukealla äänellä ja laski
-käsivartensa hänen olallensa.
-
-Mutta heti sen jälkeen irroitti hän itsensä hiljaa ja nousi seisoalle.
-
-"Ei, ei --" sanoi hän, vielä ikäänkuin puolihengetönnä.
-
-Mutta Mordtmann syöksyi ylös tahtoen syleillä häntä -- kiihkoisin,
-yhteyttä puuttuvin sanoin. "Ei, ei!" huusi Venni kiivaammin ja äkkiä,
-ikäänkuin olisi herännyt: "Älkää tarttuko minuun! Oletteko hullu?
-Luuletteko minun tahtovan kaksi miestä?"
-
-"Mutta nyt olet minun -- ainoastaan minun --"
-
-"Ei, ei, en suinkaan! miettikää toki --"
-
-"Ajattele itse, kuinka monasti olemme puhuneet tästä, etkö aina ole
-puolustanut rakkauden etu-oikeutta?"
-
-"Ei nyt -- ei niin -- älkää häiritkö sieluni lepoa, antakaa minut
-olla rauhassa -- ettekö näe kuinka paljon revimme maahan? Ei,
-antakaa suhteemme olla entisellään, tai jos se on mahdotonta, niin
-matkustakaa! Minä pyydän, herra Mordtmann, antakaa minun olla
-rauhassa!"
-
-"Mutta minä, -- minä! sitä et ajattele, miten minun käy, minun
-kohtaloani --"
-
-Venni tarttui häneen olkaansa, käänsi hänet valoa vasten ja katseli
-hänen kasvojaan tarkasti. Molemmat hengittivät lyhyesti ja ajoittain,
-ja Mordtmannin kasvot olivat kalpeat ja muuttuneet, hän änkytti
-sanoja, joita oli mahdoton ymmärtää, ja pusersi Vennin käsiä.
-
-"Mitä olen tehnyt!?" huudahti Venni-rouva, sillä Mikaelin intohimo
-oli niin silminnähtävä ja todellinen tällä hetkellä, että se ihan
-liikutti Venniä ja teki hänet vakuutetuksi; "minä olen tehnyt pahasti
-meitä molempia kohtaan."
-
-"Et suinkaan, sinä olet valinnut, sinä olet minun, ellet petä minua."
-
-"Minä en petä Teitä, rakas ystäväni!"
-
-"Tule siis! Astu koko askel, tule omakseni!"
-
-"Kuulkaa minua, kuulkaa järjellinen sana; olemmehan molemmat puoliksi
-järjettömiä tällä hetkellä; nyt täytyy minun saada vallita, joka olen
-vanhempi."
-
-"Oh --" keskeytti toinen kärsimättömästi, mutta Venni pani kätensä
-hänen suunsa eteen:
-
-"Menkää -- menkää, rakas Mordtmann! ja tulkaa takaisin muutaman
-päivän perästä; meidän pitää molempain miettiä ja aprikoida; älkäämme
-hetken huumehduksessa saattako poistamatonta surua sekä itsellemme
-että muille. Totelkaa minua, tiedättehän minun olevan oikeassa."
-Mordtmann ei tahtonut kuulla; mutta Venni pakoitti hänet rukouksilla
-ja lemmekkäillä sanoilla ovelle; tässä tarttui hän vielä kerran
-Venniin ja suuteli häntä; sitten riensi hän ulos ovesta ja meni
-puolitunnotonna läpi eteisen.
-
-Venni heittäytyi sohvaan peittäen silmänsä käsillään; Mordtmannin
-suudelmat polttivat häntä, hän rakasti Mordtmannia, tuossa tunteessa
-oli mielihaikeus, joka kiehtoi hänet onnelliseen tuskaan, ja hänen
-ajatuksensa pysähtyivät kokonaan tämän ainoan tunteen takia.
-
-Hän ei kyennyt ajattelemaan miestänsä eikä poikaansa; mutta
-puoliselvä levottomuus, jonka kanssa hän jonkin ajan oli taistellut,
-sekaantui tuskallisena tuohon sanomattomaan hurmioon.
-
-Hänen miehensä tuli kotio ja meni eteisestä suoraan
-kirjoitushuoneeseensa. Siellä oli seinällä pieni kaappi, jonka
-avain oli professorin avainkimpussa, ja jossa hän säilytti muutamia
-harvinaisia lääkkeitä; apteekki ei ollut erittäin luotettava.
-
-Professori otti esille muutamia vahvistavia rohtoja, sekoitti veteen
-hyvän määrän ja joi sen. Sitten tarkasti hän kasvojaan peilissä; ne
-olivat hyvin kalpeat.
-
-Seisottuaan hetken, sammutti hän kynttilän ja pieni salin poikki
-pesemään itseään makuuhuoneessa, kuten aina teki lääkäritoimiltaan
-illalla kotiin tultuansa.
-
-"Hyvää iltaa Venni; etkö pian sytytä lamppua?" kysyi hän sivutse
-mennessään.
-
-"Kyllä", vastasi Venni-rouva sohvalta, liikahtamatta.
-
-Abraham istui kirjainsa yli nojautuneena. Hän oli Brochin kanssa
-ollut Martti Krusen kamarissa, jossa tupakoitsivat, ja hän oli
-kiihottunut ja tunsi pistoksia ihossaan; hän ei voinut juuri hyvin.
-
-"No, Abraham", kysyi isä, tavallisuutensa mukaan kävellessään
-edestakaisin huoneiden välillä ja pukeutuessaan, "oletko tehnyt
-päätöksesi rippikouluun suhteen? Se pitää tapahtua pian, jos tahdot
-ottaa osaa tällä kertaa; vai etkö tahdo?"
-
-"Tahdon -- tahdon kernaimmin."
-
-"No niin -- tiedäthän, että sinulla on vapaus valita; jos tahdot
-vahvistaa kasteesi liiton, saat sen tehdä. Oletko sanonut sen
-äidillesi?"
-
-"En, etkö sinä tahdo tehdä sitä?"
-
-"En, miksikä niin, poikaseni? Mene sinä vaan sisälle samassa ja sano;
-äiti on salissa."
-
-Abraham meni hyvin alla päin sisälle saliin.
-
-"Kuuleppas, mamma", alkoi hän, hetken aikaa uunin vieressä
-istuttuaan, "luulen, että menen rippikouluun."
-
-"Voinhan sen arvata!" vastasi Venni-rouva melkein kovasti; hän oli
-äärettömän kaukana ajatuksissaan.
-
-Mutta tämä vastaus oli isku Abrahamille.
-
-Kuinka voi äiti vastata tällä tavoin, kun kerran niin lemmekkäästi
-ja suoraan oli sanonut hänelle, Abrahamille, että tämä itse saisi
-valita? Hän hiipi yhtä alakuloisena pois kuin tullutkin oli; häntä
-alkoi jo hirvittää aamu, jolloin äiti tulisi hänen luoksensa
-perinpohjaisesti tutkiakseen häntä. -- Kuppuroidessaan ulos portista
-oli Mikael Mordtmann juossut suoraan vasten professori Löfdalia, joka
-tuli kotio.
-
-Professori työnsi sauvansa katukäytävään ja Mordtmann'in mielestä
-oli kuin olisi professori alkanut sanoa jotakin, mutta hillinnyt
-itsensä. Myöskin oli hänestä professorin katseessa ollut jotakin
-eriskummallista, kun hän sivumennen katsahti ylös ja tervehti.
-
-Mutta hänen ajatuksillansa oli liiaksi tekemistä Venni-rouvan kanssa.
-Hän kiirehti suoraa päätä kotio, sulkeusi huoneeseensa ollakseen
-yksin ja häiritsemättä onnensa kanssa.
-
-Hän heittäysi nojatuoliin, nousi taas äkkiä ylös, kävi tulisesti
-edestakaisin, haki Vennin muotokuvan esiin, puhui sille ja
-puhui itsekseen, onnellisna ilman arveluita ja ylpeänä että oli
-tarkoituksensa perillä. Mutta sitä myöden kuin hänen verensä vähäsen
-rauhoittui, havaitsi hän monta kertaa hämmästyksekseen ajattelevansa
-professoria. Olipa tuo hänen katseensa sentään ollut eriskummallinen;
-Mordtmann alkoi käydä levottomaksi.
-
-Hän tuli ajatelleeksi, kuinka hullumaisen varomattomia olivat
-olleet. Ainoastaan pari minuuttia aikaisemmin -- ja professori olisi
-äkkiarvaamatta tavannut heidät mielenliikutuksessa, jota olisi ollut
-mahdotonta salata.
-
-Tämä suhde oli ihan toisella tavalla järjestettävä, jos sitä jatkaa
-tahdottiin, ja se ohjasi hänen ajatuksensa toiseen suuntaan.
-
-Hän sytytti sikarin ja istuutui miettimään.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Provasti Sparre opetti rippilapsia Haugiaanein vanhassa
-kokoushuoneessa; ja vaikka niitä -- oli koko joukko poikia, tuli
-heistä vaan pieni ryhmä tuohon avaraan, matalaan, siniseksi
-maalattuun ja kolmella puolella ikkunoilla varustettuun saliin.
-
-Rippilapset oli asetettu niin, että heidän välillään oli selvä
-eroitus.
-
-Pitkällä penkillä suoraan opetus-istuimen edessä istuivat
-kansakoululaiset, etäällä nurkissa köyhäin lapset Vest-endistä ja
-muista syrjä-osista.
-
-Mutta oikealle kädelle papista aina opetusistuimeen asti lyhemmillä
-penkeillä, jotka olivat ulkona seinästä, istui sievästi puettuja
-poikia muista kouluista, alkeiskoulun oppilaat ensi penkillä, ja
-Abraham ylimpänä, aina papin vieressä asti.
-
-Provasti Sparrella oli aina koko joukko rippilapsia, sillä hän laski
-ihmisten mielestä paljoa helpommalla "edes" kuin kaupungin muut papit.
-
-Ihan mahdottomat pöllöpäät, jotka turhaan olivat koettaneet monta
-kertaa, laski provasti vaikeudetta ripille. Eikä suinkaan voitu sanoa
-syyksi, ett'ei hän vaatinut heiltä kristinopin-taitoa. Ei tarvinnut
-muuta kuin kuulla näiden pöllöpäiden vastaavan kirkon-lattialla
-kuulusteltaissa -- se kävi heiltä kuin öljy, ja monasti vastasivat he
-Pontoppidanin oppikirjan kaikkein vaikeimpiin kysymyksiin.
-
-Tästä syystä ihailtiin provasti Sparrea suuresti -- enemmän kuin
-ansaitsikaan, suoraa sanoen; opetuksessa oli, näet, pieni salaisuus.
-
-Provasti Sparre tiesi, näet, yhtä hyvin kuin kaikki muutkin papit
-tai opettajat, ett'ei rahvaan lasten joukossa ollut ainoataan
-poikaa tai tyttöä, joka ymmärsi Jumalan luomaa rahtuakaan siitä,
-mikä oli Pontoppidanin selityksessä. Sen tähden riippui tykkänään
-sattumuksesta, mitä huonompiin päihin jäi jälelle opittuna ja
-valmiina ulkoa luettavaksi.
-
-Kun sen vuoksi taitavimmat heistä taisivat vastata joka kysymykseen
-koko kirjassa, jos hän vaan piti vaariin siitä, että kysyi sanasta
-sanaan niin kuin kysymys kirjassa oli, oli koko joukko muita, joissa
-oli ainoastaan yksinäisiä tilkkuja viljeltyä maata, sillä välin kun
-loppu-osa oli käärmetarha täynnä kysymysmerkkiä.
-
-Provasti Sparrella oli tapana etsiä viljeltyjä tilkkuja näistä
-aivoista; ja kun hän havaitsi muutaman sanan oikein johonkin
-tuollaiseen kehnoon päähän päntätyksi, merkitsi hän ne pieneen
-muistikirjaan.
-
-Merkillisenä päivänä, jolloin hänen piti kuulustella rippilapsia
-kirkossa seurakunnan läsnä ollessa, oli sangen omituista kuulla,
-kuinka hän voi hypätä aineesta toiseen, tehdä kysymyksiä sinne tänne
-ja aina löytää rippilapsen valmistauneena ja _hyvin_ valmistauneena
-sittekin.
-
-Tämän salaisuutensa ilmiin tulemista pelkäsi Sparre itse kovin.
-Pienessä muistikirjassa oli ainoasti numeroita, jotka sivulliselle
-voivat näyttää arvolauseilta, joita hän antoi lapsille luettaissaan.
-Mutta hän oli levoton ainoastaan sen tähden, että ihan selvästi
-käsitti, kuinka helposti hänen käytöksensä voitaisiin ymmärtää tai
-selittää väärin.
-
-Omasta puolestaan sitä vastoin oli hänen omatuntonsa varsin
-levollinen.
-
-Kun näet luonnonlahjat ovat niin eri lailla jaetut ja kun eivät
-Pontoppidanin selitykset kaikille ehkä ole helpot oppia, olisi
-luonnollisesti hyvin väärin kieltää nuorta ihmistä, joka sitä pyytää,
-pääsemästä seurakuntaan ja nauttimasta armon-välikappaleita sen
-tähden, ett'ei hänellä ollut kykyä oppia noita ulkoa.
-
-Olivathan he laskettavat ripille; eihän siitä koskaan syntynyt
-muuta kuin harmia ja tyytymättömyyttä, jos lapset kiellettiin
-ottamasta osaa kasteen liiton vahvistukseen; miksikä siis hankkia
-itselleen vastuksia liiallisella ankaruudella vaatimusten suhteen?
-Yksinkertaisethan saavat periä taivaan valtakunnan.
-
-Välistä he kyllä olivat arveluttavan kehnoja, ja provasti Sparre
-tuli usein hämillensä, kun alkeiskoulun oppilaat istuivat
-tukehtumaisillaan naurusta. Siitä syystä olikin hän vähän kylmä ja
-välittämätön Abrahamia kohtaan ensi päivinä.
-
-Abraham oli tavattoman iso rippilapseksi eikä provasti ollut kuullut
-hyvää hänestä; hänen äitinsä vapaamielisyys oli sitä paitsi kyllin
-tunnettu.
-
-Mutta vähitellen teki nuori Löfdal häneen paremman vaikutuksen; hän
-oli nöyrä ja vakava, hänen katsantonsa ei koskaan muuttunut, kun
-pitkällä penkillä istuvat vastasivat päin seiniä. Sitä vastoin oli
-hän kohtelijas auttamaan takkia provastin ylle, avaamaan kirjan ja
-etsimään lyijykynää, kun se sattui lattialle putoamaan.
-
-Lopuksi oli provastista, jolle nämä opetustunnit olivat kidutusta,
-vähäsen miellyttävää, että tämä hyvin kasvatettu nuori mies oli niin
-lähellä häntä. Ja päivä päivältä kehittyi provastin ja Abrahamin
-välille jonkilainen ystävällinen vapaamuurarisuus, jotta he iskivät
-silmää toisilleen, kun kuulusteltaessa jotakin tapahtui tai provasti
-mutisi jonkin latinaisen sitaatin, johon Abraham vastasi hymyilyllä,
-jos sen ymmärsi tai ei.
-
-Rippikoulun käyminen tuli sen tähden huviksi Abrahamille. Se oli
-jo hauskaa, että pääsi pariksi kolmeksi tunniksi koulusta keskellä
-aamupäivää, ja istuessaan provasti Sparren opetus-istuimen luona oli
-hänellä salainen tunne tietää olevansa ensimäinen siellä.
-
-Koulusta taisi hän Pontoppidanin koko selityksen ulkoa, niin ett'ei
-hän tietänyt mitään siitä äärettömästä työstä ennen kuulustelemista
-eikä tukehuttavasta tuskasta sen kestäessä, joka teki kansakoulun
-hurjimmat pojat kalpeiksi ja hiljaisiksi.
-
-Mikä heille oli tärkein tapahtuma elämässään, neulansilmä,
-jonka lävitse heidän oli tunkeuminen mitä ankarimmin voimiansa
-ponnistamalla, ei hänelle ollut millään tavoin rasittavaa;
-korkeintaan voi se käydä ikäväksi.
-
-Mutta siksikään ei se siis tullut, kun hänen ja provastin välille
-syntyi hyvä suhde; ja kun häntä joskus tutkittiin, jättivät he
-Pontoppidanin ja kuulusteleminen muuttui melkein keskusteluksi
-uskon-opillisista aineista, jonka aikana toiset istua töllöttivät suu
-seljällään tai lukivat seuraavaa, kirja pöydän alla.
-
-Provasti kuulusti toista pääkappaletta, uskonkappaleita.
-
-"Ole Martinius Pedersen, voitko sanoa minulle, kuinka monta jumalaa
-on?"
-
-"Kahdenlaisia, hyviä ja pahoja", vastasi Ole Martinius Pedersen
-vauhdilla.
-
-"Ei, poikaseni, se ei ollut oikein. Sinä vastasit erääseen toiseen
-kysymykseen; mihin kysymykseen hän vastasi? Voiko joku sanoa sen
-minulle?"
-
-"Enkeleistä", huusi pieni punatukkainen poika uunin vierestä.
-
-"Oikein, Jens Hansen! Enkelit ovat kahta laatua, nimittäin hyviä ja
-pahoja; mutta ainoastaan yksi Jumala on olemassa, eikö totta, Ole
-Martinius?"
-
-"Ainoastaan yksi Jumala", vastasi Ole Martinius Pedersen, joka oli
-pitkän penkin parhaimpia.
-
-"Kuinka on jumaluuden olemus ilmestynyt raamatussa?"
-
-"Yhtenä olemuksena: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, jotka kaikki
-kolme kuitenkin ovat yksi ja sanotaan pyhäksi Kolminaisuudeksi."
-
-"Voimmeko järjellämme käsittää sitä, että Jumala on yksi ja kuitenkin
-samassa kolminainen?"
-
-"Emme, se käy meidän järkemme yli, vaikk'ei ole sitä vastaan; siitä
-syystä on se uskon- eikä järjenkappale; eikä Jumala olisi Jumala, jos
-meidän järkemme voisi hänen käsittää."
-
-"Ihan oikein vastattu, Ole Martinius, sinä osaat läksysi, kun vaan
-mietit. No sinä, Mons Monsen! Ovatko siis sanat: Isä, Poika ja Pyhä
-Henki kolme eri nimeä tai omaisuutta jumaluuden olemuksessa eikä
-mitään muuta?"
-
-"Ne ovat enemmän kuin ainoasti nimi- ja omaisuus-eroituksia; sillä
-jokaiselle heistä omistetaan jotakin erityistä, jota ei ole toisilla."
-
-"Ei niin nopeasti, poikaseni! Missä tämä eroitus on?"
-
-"Ei olemuksessa, kuten sanottu on --" vastasi Mons Monsen lentävällä
-vauhdilla ja missään pysähtymättä, "ei olemuksessa, kuten sanottu on,
-vaa -- vaan sana, joka veden kanssa ja tykönä on --"
-
-"Ei, ei, Mons, nyt tulet toiseen asiaan; pidä nyt vaari: ei
-olemuksessa, kuten sanottu on, vaan visseissä --"
-
-"-- vaan visseissä persoonallisissa, sisällisissä töissä, niin --
-niin -- niinkuin ruoka, juoma, vaatteet, koto, kartano, pelto, karja,
-raha, tavara, hyvä puoliso, kuulijaiset lapset --"
-
-"Ei, ei, ei, Mons, nyt olet taaskin jossakin varsin muussa; jotka
-kuuluvat --"
-
-"-- jotka kuuluvat jokaiselle heistä erikseen; nimittäin Isä, joka ei
-ole kenestäkään, synnyttää poikansa ijankaikkisuudesta, Poika syntyy
-Isästä, ja Pyhä Henki käy heistä molemmista ulos. Tämä kaikki on
-totinen tosi --"
-
-"Ei, ei, Mons! Tämä kaikki on uskon.--"
-
-"-- tämä kaikki on uskon syvä salaisuus, jota ei meidän järkemme
-käsittää voi."
-
-"Oikein, Mons Monsen! Sinä olet oikein kelpo poika, kun et vaan
-kiirehdi niin kovin; mutta sinä puhut niin hirveän nopeasti, jotta
-eksyt pois aineesta. Tässä kohden on pieni eroitus kirjoissa,
-jonka alkeiskoulun oppilaat ehkä ovat huomanneet", sanoi provasti
-Abrahamille, "useat kansakoulun pojista ja maalaisista ovat lukeneet
-vanhempaa painosta."
-
-Tämä oli myöskin yksi provasti Sparren ominaisuuksia, jota muut papit
-ihailivat tai joka harmitti heitä.
-
-Useampain mielestä piti näet, jos kristin-opin opetuksella olisi
-yhdistävä merkitys seurakuntaelämään, kaikkein välttämättömästi
-käyttämän samaa kirjaa; ja sen vuoksi opettivat he sen Pontoppidanin
-selitysten painoksen mukaan, joka viimeiseksi kuninkaallisen
-päätöksen johdosta oli painosta ilmestynyt, eivätkä suvainneet muuta.
-
-Mutta Sparre tyytyi siihen, mitä hänelle tarjottiin, jos lapset vaan
-osasivat sen kunnollisesti ulkoa. Sen tähden täytyikin hänellä olla
-tämä ihmeteltävä yksilöiden ja uutten ja vanhain painosten tuntemus,
-jotta voi sekä tehdä kysymyksen että auttaa heitä vastaamisen alkuun.
-
-Eroituksesta painosten ja selitysten välillä puhuessaan muistui
-provastin mieleen eräs auttamaton rippilapsi, joka hänellä oli
-opetettavana tänä vuonna. Pastori Martens oli sakastissa selittänyt
-hänen parantumattomaksi pöllöpääksi.
-
-Tämä oli isokasvuinen, kahdeksantoista vuotijas poika, joka
-muihin verraten oli jättiläisen kokoinen ja joka jo monta vuotta
-verrattomalla yksinkertaisuudellaan oli antanut aihetta pidätettyyn
-iloon ja nauruun tuossa juhlallisessa kokoushuoneessa.
-
-Provasti oli itsekin epätoivoissaan. Mutta kuitenkin piti hän tarkkaa
-vaaria Osmundista ja kuunteli vakavana pätkiä ja sanajonoja, joita
-poikaparka arviolta lasketteli, kun häneltä kysyttiin. Lopuksi luuli
-provasti keksineensä ohjenuoran, ja tänäin piti hänen koettaa; hän
-teki äkkiä pienen poikkeuksen Kolmeyhteydestä, voidakseen ryhtyä
-kokeeseensa.
-
-"Osmund Asbjörnsen Sauamyr", alkoi hän ystävällisesti ja pitkäänsä,
-antaakseen toiselle aikaa koota ajatuksensa. "Voitko vastata minulle,
-poikaseni -- voitko vastata minulle kysymykseen: mitkä ovat siis
-sellaiset evankeliumin armolahjat?"
-
-Osmund Asbjörnsen Sauamyr istui silmänräpäyksen ihan hiljaa; sitte
-alkoi hän, yksitoikkoisesti, mutta varmasti ja yhä lujemmasti
-laulaen, sellaisella vauhdilla, että oli hengehtymäisillään:
-
-"Ne ovat Kristuksen vanhurskaus, syntein anteeksi saaminen,
-Jumalan isällinen huolenpito, perintöoikeus, rauha Jumalan kanssa,
-lapsellinen luottamus, Jumalan rakkaus, tilaisuus lähestyä Jumalaa
-ja rohkeus rukoilla häntä; lupaus Jumalan armosta, rukouksen
-kuulemisesta ja avusta kaikissa hädissämme, erittäin voimallisesta
-suojeluksesta kaikkia näkyväisiä ja näkymättömiä vihollisia vastaan,
-kärsivällisyydestä meidän heikkouttamme kohtaan ja säälivästä
-armahtavaisuudesta koko elämässämme; ijankaikkisen elämän esimaku,
-ilo Pyhässä Hengessä; saman Hengen hallitus, valo, voima ja väki;
-vapautus synnin rangaistuksesta ja vallasta, Jumalan vihasta, lain
-kirouksesta ja pakosta, saatanasta, helvetin ja kuoleman vallasta,
-maailmasta ja pahasta omasta tunnosta; kaikkein, mitä suurimpain
-kärsimysten muuttuminen uskovaisten hyväksi, elävä toivo autuudesta,
-jonka jälkeen vihdoin seuraa sanomaton ilo ja kunnia taivaissa ja
-niin edespäin!"
-
-"Katsoppas vaan!" huudahti provasti Sparre riemuiten ja merkitsi
-kirjaansa; "Kyllähän minä sitä mieltä olinkin ett'et sinä, Osmund,
-sentään olekaan niin perin tyhmä! Sinun ei ehkä ole yhtä helppo
-ymmärtää kysymyksiä kuin kaupungin poikain; mutta osaat sinä sentään
-jotakin, poikaseni! Ole vaan edelleen ahkera ja tarkkaavainen, niin
-saat nähdä, että sinun kyllä käy hyvin!"
-
-Alkeiskoulun pojat tulivat petetyiksi; he olivat odottaneet saada
-nauraa sydämensä pohjasta: mutta koko pitkän penkin pojat kumartuivat
-eteenpäin ja katselivat Osmundia mitä suurimmalla ihmettelyllä.
-
-Itse istui hän suu auki ja katsoa mulkoili provastiin. Milloinkaan
-ei sellaista ollut tapahtunut hänelle, ei koskaan ollut hän kuullut
-sanaakaan kiitosta tai toivoa; mutta milloinkaan ennen ei myöskään
-yksikään pappi ollut havainnut tätä hänen suurta ja ainoata
-loistonumeroansa evankeliumin armolahjoista.
-
-Osmund Asbjörnsen Sauamyr oli koettanut monta pappia ja kuluttanut,
-kuka tiesi, kuinka monta katekismoa.
-
-Aina siitä alkaen, kun hän neljän-, viidentoista vuotisena alkoi
-ottaa kirjan mukaansa vuorelle, missä oli paimenessa, ja tähän
-päivään asti oli hän turhaan jauhanut kysymyksiä ja vastauksia.
-
-Ainoastaan kerran eräänä onnellisena hetkenä olivat hänen aivonsa
-tehneet oikean jättiläisponnistuksen saadakseen selville tämän
-mahtavan kysymyksen evankeliumin armolahjoista. Ja kummallisella
-mielivaltaisuudella, joka seuraa ulkolukua, oli tämä ainoa kappale
-kokonaan virheettömästi ja ilman epävarmuutta pystynyt hänen
-päähänsä; ja niin usein oli hän nyt kertonut sen nulomielisenä
-ollessaan, ett'ei se voinut katketa --. Osmund-paran samassa heikkoa
-järkeänsä menettämättä.
-
-Mutta kuinka vähän olivat evankeliumin armolahjat sentään auttaneet
-häntä tähän hetkeen asti!
-
-Kaikkein pilkaksi ja vanhempainsa suruksi oli hän vuoden toisensa
-perästä toivotonna käynyt rippikoulua sekä kotona maaseudulla että
-nyt täällä, kun isä oli muuttanut kaupunkiin kivenhakkaajaksi
-tehtaalle.
-
-Missäkään hän ei voinut päästä työntoimeen. Rippikoulun
-käymätön poika ei kelvannut mihinkään; ei juoksupojaksi, ei
-konttooriin, kamapuotiin tai makasiiniin huolittu niin tuhmasta
-tai pahantapaisesta pojasta, ett'ei ollut ripille laskettu
-kahdeksantoista vuotiasna. Ruumiistaan ei hänellä ollut suurin
-hyötyä; hän oli vielä liian pehmeä luiltansa isän ammattiin, ja
--- sitä paitsi, mitä palkkaa rippikoulun käymättömälle pojalle
-maksettiin? Merellekään eivät laivan omistajat tahtoneet ottaa häntä,
-ennenkuin oli kasteensa liiton vahvistanut.
-
-Osmund Asbjörnsen Sauamyr ei aikonut pyrkiä korkealle yhteiskunnassa
-ja olisipa luullut monta tietä olevan avoinna hänen hyvin helpoille
-vaatimuksilleen.
-
-Kuitenkin huomasi hän kaikki tiet huolellisesti suljetuiksi; mikään
-muu tie ei johtanut häntä elämään kuin se, joka kävi papin sivutse,
-ja joka kerta yritti Osmund uuden papin luona, ollakseen ajan
-pilkattavana ja tullakseen lopuksi hylätyksi.
-
-Nyt hän vihdoinkin näki vaivansa palkituksi; hän istui pitkän hetken
-miettien, mitä äiti sanoisi, kun hän tuli kotio, jo ennen pitkää
-alkoi hän itkeä.
-
-Yleinen ilo syntyi, kun huomattiin Goliathin itkeä tillittävän;
-Abraham nauroi myöskin, kun provasti hymyili.
-
-Hän oli ylipäänsä hyvin iloinen siitä, että oli niin hyvissä
-kirjoissa provasti Sparren luona; nyt häntä vaan hirvitti aamu,
-jolloin äiti tulisi hänen luoksensa ja pakoittaisi hänet tekemään
-todenperäisen synnintunnustuksen. Niin monasti kuvitteli hän
-mielessään tuota kohtausta, että oli näkevillään äidin tulevan ovesta
-sisään, ja mitäpä hän vastaisi?
-
-Itse lukeminenhan ei millään tavoin voinut saada häntä vakaiseksi
-mielialaltaan, sitä vähemmin koskea häneen syvemmältä; ja hän
-tiesi, että ainoastaan totista totta rohkeni hän sanoa äidilleen;
-pienimmänkin petoskokeen huomaisi tämä heti.
-
-Abraham havaitsi vähitellen Brochin hyväksi kumppaniksi; he
-seurustelivat enimmäkseen luokan ylimmän osaston kanssa, niiden
-kanssa, joiden seuraavana vuonna piti suorittaa ylioppilastutkinto;
-he tupakoitsivat, löivät korttia ja kävelivät illalla pikkutyttöjen
-kanssa.
-
-Abrahamissa oli jotakin, joka pönkitti häntä ja antoi hänelle aseman
-vanhempainkin toverien joukossa. Ehkäisty vastustushimo, joka
-kätkettynä kyti hänessä, sai toisen suunnan hänen kyvyssään tehdä
-asioita naurun ja ivan alaiseksi. Hän taisi pistellä kokkapuheita
-sekä vakaisista että uskonnollisista asioista; ja vaikka hän oli
-rauhallinen ja nöyrä koulussa ja kotona, voi hän olla kaikkein pahin
-ilvehtimään ja hulluttelemaan, kun istuivat itsekseen vinttikamarissa
-sakeimmassa tupakan savussa.
-
-Broch kiemuroitsi naurusta ja mieltymys kehoitti Abrahamia, jotta
-hän tuli yhä hurjemmaksi eikä enää välittänyt mistään, ikäänkuin
-olisi palkinnut pakollisen käytöksensä olemalla oikein hurja ja
-hassunkurinen, kun uskalsi elää vapaasti.
-
-Irvikuvia hän myöskin piirusteli; ja kauan kiersi neljännellä
-luokalla piirustus, joka kuvaili helvettiä, missä apulais-opettajat
-Aalbom ja Borring pitivät tulta vireillä toinen toisensa alla,
-kun konferensineuvos Madvig ja Erik Pontoppidan tanssivat hurjaa
-kaksintanssia liekeissä.
-
-Koulussa kävi Abrahamin tähän aikaan hyvin. Hän oli tarpeeksi ahkera
-ja oli sitä paitsi hankkinut itselleen omituisen tavan opettajien
-suosioon päästäkseen; itse Aalbomkin unohti lisänimen "perkele" hänen
-mielistelevän kohteliaisuutensa takia; ainoastaan rehtori pysyi
-hieman tympeänä häntä kohtaan.
-
-Professori Löfdal seurusteli tähän aikaan hyvin paljon poikansa
-kanssa, käveli hänen seurassaan pitkiä matkoja sunnuntaisin ja puhui
-hänelle melkein kuin olisi poika ollut täysikasvuinen.
-
-Sen teki professori sekä siitä syystä, että tahtoi kaikin mokomin
-vetää pojan puoleensa, mutta myöskin sen tähden, että hänen
-oli raskas ollaksensa, jotta hän tarvitsi pojan rattoisuutta
-elähyttääkseen itseään.
-
-Ystävällisyys heidän välillänsä tuli niin suureksi, että Abraham
-kertoi sellaisiakin asioita, joita hän muuten olisi ollut
-ilmoittamatta.
-
-Niin tuli hän eräänä päivänä keskustelun jatkuessa kertoneeksi,
-puoliksi vastoin tahtoansa, tapahtuman koulusta.
-
-Ikkunaruutu oli rikottu korkeimmassa luokassa, ja koko luokka tiesi
-Martti Krusen sen tehneen; mutta kun rehtori kysyi, ei kukaan
-tahtonut vastata; Broch oli sattumalta kipeä, jotta Löfdal istui
-ylimmäisenä.
-
-Mikään ei niin suuressa määrin harmittanut rehtoria kuin se,
-että huomasi tai luuli huomaavansa uppiniskaisuutta, ja vanhana
-koulumestarina ymmärsi hän heti luokan yksimielisesti päättäneen olla
-rikoksellista ilmaisematta.
-
-Hän oli silloin syöksynyt Abrahamia päin sanoen: "Ole varoillasi,
-Löfdal! Muista että kerta ennen olet ollut kysymyksessä
-uppiniskaisuudesta; sillä kertaa pääsit vapaaksi, mutta kavahda
-joutumastasi uudelleen kysymykseen. Tiedätkö vai etkö, kuka sen on
-tehnyt?"
-
-"Vastasit kai heti?" kysyi professori levotonna.
-
-"Vastasin -- sanoin" -- -- Abraham katsoi sivulle päin.
-
-"Sanoit Martti Krusen sen tehneen?"
-
-"Niin, sillä hän sen teki."
-
-"Luonnollisesti oli sinun se sanominen; hulluutta olisi ollut,
-jos vielä tällä kertaa olisit saanut aikaan pahennuksen koulussa,
-erittäinkin nyt, kun käyt rippikoulua. Tiedän kyllä jokusen
-esiytyvän kiihottuneilla loruilla ett'ei ystävää pidä pettää ja
-muusta sellaisesta, mutta siitä ei sinun pidä vähintäkään välittää.
-Kuulijaisuus esimiehiä kohtaan on, näet, ehdottomasti nuoren miehen
-ja rehellisen kansalaisen kaikkein ensimäinen velvollisuus ja korkein
-hyve; pahantekijöitä puolustamalla tulet vihdoin itsekin sellaiseksi,
-kun sitä vastoin hyödytät itseäsi ja oikeutta ilmaisemalla mikä paha
-ja rangaistava on."
-
-Kappaleen matkaa käveltyään sanoi professori ikäänkuin sivumennen:
-"Tuota ei sinun tarvitse kertoa mammalle; eihän se ansaitse
-puhumista."
-
-Abraham ei katsahtanut ylös; he välttivät katsoa toisiansa silmiin.
-Tuntui siltä kuin olisi heillä ollut salaisuuksia, joita ei äidille
-ilmoitettaisi; ja rauhoittuneena hyväksymisestä ei Abraham enää
-ajatellut, että äiti kyllä olisi toisin asiaa arvostellut.
-
-Mutta tämä oli nykyjään niin eriskummallinen. Hän ei todellakaan
-ollut oma itsensä, sillä paitsi Mordtmannia oli jotakin muuta tullut
-lisäksi. Hänen levoton aavistuksensa oli muuttunut varmuudeksi, ja
-tämä varmuus täytti hänen tuskalla, jota hän häpesi ja koki hillitä.
-Venni-rouva ei näet enää voinut epäillä, että taas oli synnyttävä
-lapsen.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Muutamaan päivään ei Venni-rouva ollut nähnyt Mordtmannia. Eräänä
-puolipäivänä kulki tämä sivutse tehtaalta tullessaan, mutta Venni
-vetäytyi pois ikkunasta ja piiloutui.
-
-Suhde Mordtmanniin oli jäänyt vähän takapajulle; Vennin ajatukset
-eivät nyt työskennelleet muun kuin sen kanssa, mitä hänelle tapahtuva
-oli: että hän vielä kerran oli tuleva äidiksi.
-
-Abrahamin maailmaan tultua, oli Venni kauan halunnut hänelle sisarta.
-Mutta vuosien kuluessa oli hän heittänyt tämän toivon; ja nyt
-olivat hänen ajatuksensa lapsista ja lasten kasvatuksesta tulleet
-sellaisiksi, että hän tunsi itsensä onnelliseksi, että hänen vaan oli
-yhdestä vastattava.
-
-Ei miehensäkään tulisi iloiseksi, siitä tiedon saatuansa; sen voi
-rouva edeltä päin tietää.
-
-Mutta kaikkein vaikeammaksi kävi tuo hänelle itselle -- varsin
-tuskauttavaksi tuli ajatus hänen itsensä ja Mordtmannin välisestä
-suhteesta. Hän punastui häpeästä joka kerta kuin mietti iltaa,
-jolloin viimeksi olivat olleet yhdessä.
-
-Mordtmann oli suudellut häntä ja sanonut, että Venni oli _ainoastaan_
-hänen; ja Venni itse, mitä oli hän tehnyt? ja mitä tekisi?
-
-Eihän hän voinut elää yksinään kaikessa tässä --; minkä tai kenen
-valitsisi? Mikä tapahtuva oli, sen täytyi tapahtua -- ja sitten?
-
-Hän istuutui iltahämärässä sohvaan, kiellettyänsä palvelustytön
-laskemasta ketään sisälle, ei edes Mordtmannia. Hän oli tuntenut
-olevansa epätoivoon joutumaisillaan ja alkoi äkisti pelätä järkeänsä.
-Nyt tahtoi hän kokea tehdä tiliä itsensä kanssa nähdäkseen missä
-asemassa oli.
-
-Mutta siitä tuli ikävä suoritus, ja Venni-rouvaa hirvitti oma
-asemansa.
-
-Olihan hän, näet, vaipunut syvälle valheeseen ja epäselvyyteen
-kaikilla tahoilla. Hän, joka niin rohkeasti ja mistään huolimatta oli
-esiytynyt tässä elämässä, koskaan itse valehtelematta tai sallimatta
-muiden valehdella, jos se hänestä riippui; hän, joka oli luullut
-ja väittänyt että se, joka rehellisesti tahtoo pysyä totuudessa ja
-kunniallisena, vahingoittumatta voi vaeltaa läpi elämiin, vaikka se
-onkin täpötäynnä valhetta ja pelkuruutta, hän oli nyt itse siihen
-vaipunut. Missä niistä suhteista, jotka lujimmin pitivät häntä
-sidottuna, oli hän tällä hetkellä täysin todellinen? Hän ryhtyi
-niihin yhteen erällään ja alkoi Abrahamista.
-
-Mihin oli hänen poikansa joutunut? Tämä oli ollut niin lähellä
-häntä, että Venni oli voinut havaita joka pienenkin liikutuksen
-hänen sielussaan, seurata ja ymmärtää pienimmänkin ajatuksen tai
-epäilyksen, joka hapuili eteenpäin hänen nuorissa aivoissaan.
-
-Missä tämä nyt oli? Mitä tiesi nyt äiti pojastaan?
-
-Se ei hyödyttänyt mitään, että hän sanoi: he ovat ryöstäneet hänet
-minulta, sillä juuri sen olisi hänen pitänyt estää, hänen olisi
-pitänyt vartioida poikaa, pysyttää hän totuuden kirkkaassa, puhtaassa
-ilmassa, eikä antaa myöden, väistyä ja väsyä jokapäiväisessä
-taistelussa.
-
-Senhän lupauksen oli hän tuhansia kertoja itselleen tehnyt
-kantaissaan Abrahamia käsivarsillaan, kun tämä oli pieni; ja nyt, kun
-poika oli kasvanut niin isoksi, että äidin lupauksien täyttäminen oli
-hänelle tarpeen, voiko äiti nyt astua hänen luoksensa ja sanoa: tässä
-olen -- tässä olen, minä, sinun uskollinen äitisi.
-
-Voisiko poika luottaa häneen, kuten ennen?
-
-"Ei", sanoi Venni-rouva ääneensä, ja kaikki kajahti väestä tyhjässä
-huoneessa niin surulliselta, "ei, sitä hän ei voi."
-
-Sekä koulujutussa että myöhemmin ripilläkäymiskysymyksessä oli
-Venni antanut myöden, heittänyt periaatteensa, pettänyt itsensä ja
-ainaiseksi kadottanut poikansa luottamuksen. Koskaan ennen ei tämä
-ollut nähnyt hänen horjuvan kuin juuri näissä kahdessa asiassa,
-jotka hänelle, pojalle, tulivat tärkeimmiksi. Ja millaiset syyt
-olivat sitten voittaneet hänet? Herra Jumala, kuinka kurjilta ne
-nyt näyttivät hänestä tuohon suureen päämaaliin verraten: hänen
-velvollisuuteensa pysyttää poikaa todellisena.
-
-Jokin muu kuin nuo syyt olivat varastaneet hänen voimansa, ja se oli
-Mordtmann; hänen tähtensä ja seurustellessaan hänen kanssaan oli äiti
-hyljännyt -- hyljännyt? ei, pettänyt poikansa.
-
-Nyt rupesi hän tilintekoon Mordtmannista ja tarkasti suhdettansa
-tähän, ja se näytti hänestä tällä hetkellä niin epäpuhtaalta, niin
-vähäarvoiselta.
-
-Hän otti rakkautensa ja koetteli sen lujuutta kysymällä itseltään,
-oliko valmis uhraamaan talonsa, asemansa, miehensä, poikansa, hyvän
-nimensä -- ja lisätessään kuormaansa katseli hän tuskallisena
-rakkauttansa; ja vihdoin tuli hän siihen loppupäätökseen, että oli
-liian vanha.
-
-Hän oli liian vanha mielestään kestämään tällaista mistään
-välittämätöntä rakkautta, joka on miellyttävä kuni autuus ja
-pakoittava kuni velvollisuus. Hän tunsi liian hyvin elämän antaakseen
-minkään harhakuvan hurmata itseään; ja hän oli liian tunnollinen
-ja uskollinen velvollisuuksilleen ollakseen muitten vaatimuksista
-huolimatta.
-
-Hän piti paljon Mordtmannista, sen hän tunsi. Ajoittain voi hän
-oikein hurmaantua ajatellessaan olevansa tämän, ajatellessaan elämää
-miehen kanssa, joka oli niin samanmielinen kuin hänkin, niin vapaa
-ennakkoluuloista, rohkea ja jalo kaikissa suhteissa.
-
-Kun hän sitten ryhtyi miettimään elämää sellaisena, jommoiseksi se
-täst'edes muodostuisi oikean miehensä seurassa, kauhistui hän kaikkea
-tätä, valhetta; ja silloin kävi se hänelle niin ilettäväksi, että
-ainoa keino, joka voi pelastaa mikä hänelle oli suurimmasta arvosta,
-oli murtaa koko liitto terveellisine, raastavine suruineen ja sitten
-alkaa uutta elämää -- tulkoon se millaiseksi tahansa -- Mordtmannin
-kanssa.
-
-Mutta eihän hän voinut mennä Mordtmannin, luo sellaisessa tilassa
-kuin hän nyt oli.
-
-Hetkeksi unohti hän kaiken surunsa, haikeasti surkutellessaan tätä
-lasta, jonka äiti ei odottanut sitä kaipuulla ja rakkaudella, ja jota
-ei kukaan sanoisi tervetulleeksi, kun se tuli.
-
-Hän ei ollut äiti, josta lapselle voi olla hyötyä, ei vaimo miehelle,
-ei luotettava ystävä, ei mitään kellekään; eikö ollut parasta että
-jättäisi koko maailman?
-
-Kuolema ei ollut hänestä raskas; monasti oli hänen mielessään ollut
-ajatus vapaaehtoisesti jättää elämä, eikä hän luullut puuttuvansa
-rohkeutta, kun vaan päätös kerran oli tehty.
-
-Hän oli hymyillyt mahtavuudelle, jolla tavallisesti puhutaan sen
-pelkuruudesta, joka katsoo parhaaksi itse avata oven, mikä johtaa
-pois elämästä; niin lähellä häntä oli, näet, tuo ajatus, että hän
-tiesi tarvittavan rohkeutta, erittäinkin rohkeutta päättämiseen.
-
-Pyörteen väsyttämänä, johon ajatukset olivat hänet työntäneet,
-vaipui hän hiljaiseen, raskasmieliseen mietiskelyyn: eikö hän tekisi
-paraiten muita ja itseänsä kohtaan tunnustamalla tulleensa tappiolle
-ja voitettuna lähtemällä täältä, sen sijaan että eläisi edelleen
-valheesta ja tähteistä ilman sitä, minkä puolesta oli taistellut ja
-minkä oli pettänyt: ilman täyttä, selvää totuutta sanoissa ja töissä?
-
-Mutta hänhän ei ollutkaan yksin. Pienen hienotukkaisen lapsen kuva
-seurasi häntä; oliko oikein ottaa toista olentoa mukanaan? sammuttaa
-kynttilä, ennenkuin se syttyi?
-
-Uudet epäilykset, uudet tuskat, uudet kysymykset vaivasivat häntä;
-miksikä ei ollut mitään, ketään, joka olisi auttanut häntä?
-
-Vihdoinkin -- kello kävi yhdeksättä -- tuli hänen miehensä, jota ei
-ollut varronnut, mutta jonka tiesi tulevan siihen aikaan.
-
-Nyt hän astui eteisen poikki, pani pois sauvansa: puhuisiko rouva
-hänen kanssaan. Olihan se hänen miehensä; puoli tuosta hengestä,
-jonka oli aikonut sammuttaa, oli hänen. Professori tarttui avaimeen
-ja astui sisään.
-
-"Onko täällä ketään?" kysyi hän.
-
-"Minä täällä olen", vastasi rouva sohvasta.
-
-"Oletko yksin?"
-
-Äänessä oli jotakin, joka pakoitti rouvan nousemaan; hän ei vastannut
-sanaakaan, vaan kiirehti sytyttämään kattolamppua; hänen kätensä
-vapisi, jotta lasi helisi kupukkaa vasten.
-
-"Mitä sinulla on mielessä, Venni?"
-
-"Eikö pikemmin _sinulla_ ole jotakin mielessäsi?" kysyi tämä
-ynseästi, sillä hänen miehensä kävi levotonna ympäri -- ilkeä,
-onnettomuutta ennustava hymyily huulilla?
-
-"Onhan, minulla on vähä mielessä -- ei paljo, mutta vähä, josta
-tahtoisin puhua kanssasi. Mutta, Herran nimessä, miltähän oikein
-näytätkään, Venni?"
-
-Tämän pisti päähän olla olevinaan ymmärtämättä, että toinen tarkoitti
-hänen itkusta ja surusta muuttuneita kasvojaan ja käytti tilaisuutta
-saadakseen sanoa _sen_: "Miltä näytän? Luulin sinun tietävän sen?"
-
-"Tietävän sen? Tietävän? Minkä?"
-
-"Etkö siis ole ymmärtänyt?"
-
-Äkkiä kokosi professori ajatuksensa, tarttui päähänsä ja katseli
-häntä tarkasti terävillä lääkärinsilmillään, kääntyi pois ja tuli
-takaisin mutisten jotakin.
-
-"Mitä sanot, Karsten?"
-
-"Minä? Sanon vaan: katso, katso!" vastasi hän kalpeana.
-
-"Pelkään, ett'ei kummallakaan meistä ole oikeata sydämenlaatua
-pienokaisparkaa kohtaan."
-
-"Mitä pienokaisparkaa kohtaan?"
-
-"Lastamme kohtaan, Karsten! Meidän pientä lapsiparkaamme kohtaan."
-
-"Meidän?" vastasi professori sama ilkeä hymyily kasvoilla ja kääntyi
-silmänräpäykseksi vaimoonsa päin.
-
-Venni katsoi sekunnin ajan hänen muuttuneihin kasvoihinsa
-ymmärtämättä. Professori kääntyi ovea päin mennäkseen taas ulos.
-
-"Karsten!" huudahti rouva äkkiä syöksähtäen ylös, "Karsten, mitä
-sanoit?"
-
-Tämä kääntyi ovella; koko mies oli muuttunut; hänen harmaat hiuksensa
-olivat pystyssä, hampaat uhkasivat ja silmät olivat eläimen silmäin
-kaltaiset, joka äkisti runnoo rikki häkkinsä; käreällä, kumealla
-äänellä sanoi hän vaimolleen suoraan vasten silmiä: "Minä en usko
-sinua."
-
-Venni syöksyi hänen perässään kiljahtaen ja kohotetuin käsin; mutta
-hän oli jo ulkona porstuasta, ja rouva heitti seuraamisen; eihän hän
-kumminkaan voinut lyödä miestään lattiaan, ja _sitä_ hän halusi.
-
-Silmänräpäyksen seisoi hän vapisten, sitten hän oikaisi itsensä
-pystyyn, meni ulos ja antoi palvelustytöille tiedon ett'ei professori
-varmaankaan tulisi kotio illalliselle; itse läksi hän ulos ottaen
-portin-avaimen mukanaan; kenenkään ei tarvinnut valvoa ja odottaa
-häntä.
-
-Abraham oli korttia lyömässä Brochin luona; Venni olisi kyllä
-kernaasti tahtonut tavata hänet, mutta oli ehkä parasta niin, jott'ei
-alkaisi horjua päätöksessään. Hän pukeutui nahkakappaan nosti
-päähineen päähänsä ja läksi kadulle.
-
-Venni-rouva meni suoraa tietä Mordtmannin luo; välit kaupungissa
-eivät olleet pitkät, ja mennessään ei hän miettinyt muuta kuin,
-että nyt oli eroitettu, varsin eroitettu miehestään; hän meni nyt
-Mordtmannin luo kertomaan kaikki; siten tulisi vihdoinkin selvyys ja
-totuus hänen elämäänsä, kuten ennenkin; onnellisuutta hän ei suuresti
-odottanut.
-
-Hän ei milloinkaan ollut käynyt Mordtmannin luona, mutta tiesi missä
-hänen kadunpuoliset ikkunansa olivat; huoneet olivat valaistut. Talo
-oli kuin useimmat kaupungissa: portti avoinna, eteinen sulkematta:
-hän meni suoraan Mordtmannin ovelle, naputti ja astui sisään.
-
-Mikael Mordtmann seisoi keskellä lattiaa, hattu päässä, päällystakki
-yllä ja äsken sytytetty sikari suussa, vääntämäisillään
-lampun-sydäntä alas mennäkseen klubiin.
-
-Huoneessa tuntui heikko lämpimän ruuan haju sekaantuneena hyvän
-sikarin ensimäisistä savuista lähtevään hienoon lemuun.
-
-"Hyvää iltaa, Mordtmann!" lausui hän, surullisesti tälle hymyillen;
-"nyt tulen luoksenne. Odottakaa vaan vähän, kunnes ehdin malttaa
-mieleni".
-
-Mordtmann änkytti eikä voinut saada sanaakaan suustaan, laski pois
-sikarin ja riisui päällystakkinsa.
-
-Nämä päivät olivat jähdyttäneet hänen verensä; professorin
-onnettomuutta ennustava katsanto oli saattanut hänet miettimään, että
-tämä historia oli varsin liian vakainen. Rouva Vennikin varmaan oli
-liian vakava, liian raskasmielinen kestämään suhdetta sellaista kuin
-hän ajatteli.
-
-Venni tuli sisälle hänen huoneeseensa, istui sohvaan ja sanoi: "Tässä
-nyt tulen!" Mitä, Herran nimessä! oli Mordtmannin tehtävä? Mitä
-kieltä käyttäisi? Millä helkkarin tavalla tämän selvittäisi?
-
-Kaunis hän oli, Venni-rouva! Oikein ihana istuessaan tuossa sohvassa
-kalpeana ja vaatteet hieman epäjärjestyksessä; mutta mitä se auttoi
--- tällä kummallisella, juhlallisella tavalla!
-
-Mordtmann kaasi lasin viiniä hänelle.
-
-"Rakas Venni-rouva, mikä nyt on? Onko jokin onnettomuus tapahtunut?"
-
-"Ei" -- vastasi Venni ja hymyili taas hänelle. "Se ehkä on Teistä
-vielä jotain onnellistakin, koska se ihan äkkiarvaamatta täyttää
-toivomuksenne."
-
-"Kertokaa! Kertokaa!" huusi toinen innokkaasti äänellä, jonka piti
-merkitsemän ihastusta.
-
-Venni ei huomannut mitään, kerrottavaansa ja tätä hetkeä kun
-ajatteli, jolloin vapautti itsensä miehestään, solmiakseen uuden
-yhteyden toisen kanssa.
-
-Hän alkoi sen tähden tyynesti, kuten olisi tahtonut pyytää toista
-rauhoittumaan -- siitä tulisi pitkä ja vakava kertomus.
-
-"Niin, rakas Mordtmann, minä olen eronnut miehestäni ja tullut Teidän
-luoksenne; mutta ensin on jotakin muuta --"
-
-"Mitä sanotte? Olette eronneet -- minä en ymmärrä --;" hän näki
-äkkiä koko pikku-kaupungin asukasten seisovan päällään: professori
-Löfdalin rouva karannut miehensä luota majoittuakseen yöksi hänen
-nuorenmiehen-asuntoonsa!
-
-Venni-rouva vavahti hieman pikaisesti häneen katsahtaessaan ja sanoi
-ikään kuin koetteeksi:
-
-"Se on: minun ja mieheni välillä oli kiivas kohtaus; ja siitä syystä
-tulin tänne pyytämään Teiltä hyvää neuvoa."
-
-"Ah, rakas rouva, minä tahdon tehdä puolestanne kaikki, mitä
-voin; alussa oikein pelätitte minut; mutta olihan sentään hyvin
-varomattomasti Teiltä tulla tähän aikaan päivää." Hän istuutui Vennin
-viereen sohvaan.
-
-Mutta Venni-rouvan kasvot kävivät ihan jäykiksi ja suun ympärille
-ilmestyi ryppyjä, joita ei siinä koskaan ennen ollut näkynyt.
-Hänellä, joka itse aina puhui totta, oli tarkka korva kaikelle, mikä
-oli tyhjää lorua ja johon ei voinut luottaa; tällä hetkellä käsitti
-hän täydellisesti ja perinpohjaisesti Mordtmannin.
-
-Ja syy siihen, ettei hän sitä ennen ollut tehnyt, oli se, että
-hänen versoova lempensä oli tehnyt hiidet luottavaksi ja sokeaksi;
-ja sitä paitsi oli Mordtmann, erittäinkin heidän viimeksi toisensa
-kohdatessaan, ollut niin todellisen kiihkeästi rakastunut.
-
-Mutta nyt kun Venni ensi epäilyksessään asetti tuon pienen paulan
-hänen eteensä, ilmaisi tämä heti itsensä. Hänen äänensä osoitti
-niin suurta huojennusta, kun kuuli, ettei asia ollut sen tärkeämpää
-laatua -- ainoastaan kiivas kohtaus miehen kanssa, että Venni-rouvalle
-heti selveni, olevansa heittäymäisillään väärälle henkilölle,
-menemäisillään pelkuruudesta ja teeskentelystä suoraan mitä
-valheellisimpaan valheeseen.
-
-Hän nousi ylös ja katsoi Mordtmannia silmiin. Tämä nousi myöskin,
-hapuili sanoja, taisteli voimainsa takaa näitä silmäyksiä vastaan,
-jotka vastustamattomasti tunkivat hänen lävitsensä.
-
-Pari sekuntia kesti hän sitä, mutta sitten täytyi hänen katsahtaa
-poispäin. Kun hän uudelleen loi silmänsä Venniin, kävivät hänen
-kasvonsa kovin kalpeiksi, ja hän piti käsiänsä ylhäällä ikään kuin
-olisi pelännyt jonkin putoavan päällensä ja musertavan hänet.
-
-Mutta silloin oli Venni-rouva selvillä hänen suhteensa, kurotti
-kätensä juuri kuin tarttuakseen pöydällä olevaan viinilasiin; tässä
-silmänräpäyksessä alkoi hän pelätä pyörtyvänsä täällä -- täällä
-Mordtmannin luona! -- mutta vastusti sitä kaikin voimin, pysyi
-pystyssä ja läksi.
-
-Hän oli hiljaisia, ihmisistä tyhjiä katuja myöden tullut niin
-pitkälle, ett'ei enää ollut kaasulyhtyjä; sen havaitsi hän vasta
-kun kompastui eikä enää voinut nähdä tietä.
-
-Pitkin syrjää oli asetettu suuria kiviä, ja syvällä alaalla kuuli hän
-laineiden loiskahtelevan vasten rantakiviä ja taas loristen vetäyvän
-takaisin, imein ja nytkien sitkeitä meriruohoja.
-
-Valo kaupungissa lähetti pieniä säteitä häntä kohden lahden ylitse;
-mutta hän kääntyi pois niistä, istui kivelle ja katseli pimeätä.
-
-"Pikku Abbe-rukka! Pikku Abbe-rukka!" kertoi Venni puoli-ääneensä.
-Abraham oli viimeinen, jolle sanoi jäähyväiset, hän oli ainoa, johon
-oli kiinnitetty, sillä suhde Mordtmanniin oli lopussa, tykkänään
-lopussa.
-
-Venni-rouva häpesi; hän tunsi alentuneensa ja tahraantuneensa sen
-kautta, että oli antanut tämän miehen houkutella itsensä niin
-pitkälle. Ei ainoastaan hänen rakkauttansa ollut tämä vetänyt likaan,
-vaan kaikki hänen periaatteensa, hänen rakkaimmat ja rohkeimmat
-ajatuksensa oli hän tehnyt Vennille vastenmielisiksi; Venni-rouva ei
-enää voinut luottaa mihinkään tai kenenkään tämän jälkeen -- ei edes
-itseensä.
-
-Kun hän nyt läksi miehensä luota, teki hän sen omantunnon soimauksia
-tuntematta. Kaikki, mikä heidän yhdessä eläissään oli pysyttänyt
-professorin arvossa Vennin silmissä, oli hänen viimeinen solvauksensa
-hävittänyt; häneltä oli päässyt esiin raakuus, juuri sellainen
-hävytön miehellisyys, jota Venni-rouva vihasi, ja jonka hän tähän
-asti keinokkaasti oli ymmärtänyt salata tältä.
-
-Ei, hänen luokseen ei Venni tahtonut palata!
-
-Pienokais-rukka, jonka veisi mukanaan, ei myöskään tehnyt häntä
-levottomaksi; sillä nyt oli hänestä varmaa ja selvää, että tekisi
-hyvän työn -- viimeisen, johon oli tilaisuudessa -- sammuttamalla
-kynttilän, ennenkuin se oli sytytetty, estämällä tuon pienokaisen
-mahdollisuudesta saada elon arveluttavan lahjan.
-
-Suuressa yksinäisyydessään, elämän partaalla, jonka tunsi olevansa
-pakotettu jättämään, tuli tuo ajatus hänelle äidin-riemun
-haamotukseksi, ikäänkuin olisi hän kantanut itkevää pienokaistansa
-käsivarsillaan ja vienyt sen mukanaan siunattuun uneen.
-
-Mutta Abraham! hänen lapsensa? Oliko hän siis niin tykkänään
-turmeltunut ett'ei millään tavalla voisi saada tätä takaisin?
-
-Moneen monituiseen kertaan laski hän tämän tehtävän uudelleen,
-ja joka kerta kun se hänen mielestään oli selville tulemallaan,
-ilmaantui jokin vaikeus ja kumosi häneltä kaikki.
-
-Ei, ei, hän ei voinut olla pojalleen hyödyksi elämällä kauemmin
-sellaista elämää, jommoiseksi _se_ tästä lähtein oli tuleva -- ihan
-mahdotonta!
-
-Sitä vastoin voi hän ajatella, muistonsa ehkä joskus pojan myöhempänä
-elinaikana voivan tulla tälle tueksi tai avuksi hyvityksen
-saamisessa, jos Abrahamille joskus -- sitä toivoi hän -- selvenisi,
-että juuri hänen äitinsä oli kokenut pitää häntä raittiina ja
-todellisena ja että muut -- olivat myrkyttäneet hänen nuoruutensa ja
-tehneet hänet pelkuriksi ja epäluotettavaksi.
-
-Venni-rouvan pää ei enää kyennyt enempään; ainoastaan yhden asian
-suhteen oli hän täysin selvillä, nimittäin päätöksen suhteen. Tuosta
-tuskallisesta tilinteosta olivat hänen ajatuksensa väsyneet ja
-alkoivat tylsistyä; hän huomasi sen itse ja meni lähimmän lyhdyn
-luoksi katsoakseen kelloaan. Se näytti jo kaksitoista.
-
-Venni-rouva oli koko ajan ollut selvillä siitä, mitenkä panisi
-päätöksensä täytäntöön, ja miettinyt jälkeensä jääviä.
-
-Hän verhoutui kaapuunsa ja katsoi vuonon ylitse valaistua
-kaupunkia päin. Antaen nuoruutensa, ilonsa, onnensa ja kaikki,
-mikä hänen elämässään oli ollut valoisaa, vaeltaa silmäinsä edestä
-puoliselkeissä piirteissä valitsi hän sitten taas pimeyden,
-väsyneenä, mutta lujana ja horjumatta.
-
-Sen jälkeen läksi hän nopein askelin takaisin kaupunkiin ja suoraan
-kotionsa.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Professori herätti hämmästystä klubissa jäämällä sinne totia juomaan
-vielä kello kymmenen jälkeen.
-
-Hän oli, näet, muuten yhtä täsmällinen kuin kellonkoneisto: pelasi
-klubissa joka perjantai-ilta, mutta läksi kaikkina muina päivinä
-kotio täsmälleen kello yhdeksältä. Ihan tavallisuudesta poikkeavaa
-oli nähdä hänen, kuten tänäin, tiistaina syövän illallisensa klubissa
-ja pelaavan _querriä_ muutamain nuorempain herrain kanssa.
-
-Hän nauroi itsekin sille ja oli hyvin ilomielinen.
-
-Mutta kotio tultuaan, kello yhdentoista vaiheilla, kävi hän hyvin
-hämilleen, kun ei löytänyt vaimoansa vuoteelta.
-
-Hän oli laskenut tämän nukkuvan tai olevan nukkuvinaan, kun tuli
-kotio niin myöhään; eikä hän mistään hinnasta tahtonut keskustella
-tänä iltana, kun asia oli niin uusi ja hän itse niin kiihottunut.
-
-Hän ajatteli missä Venni mahdollisesti olisi. Monta ystävää ei
-Venni-rouvalla ollut, mutta olipa sentäänkin kolme, neljä perhettä,
-joiden kanssa he niin ystävällisesti seurustelivat, että hän
-illalla voi pistäytyä tervehtimään olematta kutsuttu ja ennen siitä
-ilmoittamattaan. Mutta puoli yksitoista oli myöhäinen aika palata
-sellaiselta käynniltä.
-
-Hänen mieleensä ei alusta alkaen juolahtanut, että mitään hätää
-olisi. Hän katsoi, oliko Venni ottanut toisen portin-avaimen
-mukaansa, ja kun se oli poissa, otti hän omansa lukosta, jotta rouva
-pääsisi sisälle.
-
-Olkoon missä olikin, kyllä hän kotio saatettaisiin, sen professori
-tiesi, eikä niin hyvin tunnetulle naiselle, kuin professori Löfdalin
-rouva oli, muutenkaan ollut millään tavoin vaarallista olla ulkona
-myöhäänkin illalla.
-
-Hän riisui siis nopeasti vaatteensa ja kävi levolle, jotta voisi
-olla nukkuvinaan rouvan kotiin tullessa. Hänestä oli hyvin tärkeätä,
-että tuo keskustelu, jonka tiesi välttämättömästi syntyvän, jäisi
-seuraavaan päivään.
-
-Illalla oli se professorin mielestä mahdoton: se vaan synnyttäisi
-enemmän kiivautta ja toraa. Mutta aamulla olisi kaikki supistunutta
-ja vähimmän-arvoista; mitä polttavimpia kysymyksiä voisi vakavasti
-keskustella ihan kuin pikku-asioita viileässä aamu-ilmassa.
-
-Professori Löfdalilla oli täydellinen tieto siitä, että oli hypännyt
-hulluun kirnuun ja mitä syvimmästi loukannut vaimoansa. Tarkka mies
-kun oli, hävetti häntä, että oli ilmaissut mielialan, jonka salassa
-pitämisen oli katsonut kunniaksensa.
-
-Vaimoansa häpesi hän melkein vähemmin, koska itse tiesi, ett'ei ollut
-lausunut noita sanoja toden perästä, ja koska hän oli niin ihan varma
-siitä, että Venni vähänkin miettimällä pian huomaisi niiden vaan
-tarkoituksetta päässeen häneltä ensi harmissa, sillä kieltämättä oli
-tuo perheen lisääntyminen kirottu juttu.
-
-Nyt oli hän niin monen vuoden kuluessa tottunut ajattelemaan
-vaan yhtä ainoata poikaa. Sekä itse köyhiä hoitaissaan että
-tilastollisista tutkimuksistaan oli hän nähnyt paljo surullisia
-seurauksia lasten paljoudesta. Hän oli itse puhunut ja kirjoittanut
-paljon ja ankarasti sitä vastaan.
-
-Eikö nyt naurettavaisuuden varjo lankeisi hänen päällensä, kun hän
-viiden-, kuudentoista vuoden kuluttua vanhoilla päivillään alkoi
-tehdä vastoin omaa teoriiaansa? Kuinka monta ilkkusanaa, hymyilyä,
-viittausta ja läpikuultavaa ilkeyttä hän sentään saisi niellä!
-
-Ja sen lisäksi kaikki mullistukset talossa, kaikki vaivat ja ikävät,
-joita nuorena ja kun ovat uutta helposti sietää, mutta jotka
-vaikuttavat häiriötä ja kääntävät talon ylös-alasin, kun on päästy
-oikein kuntoon!
-
-Tämä kaikki oli äkkiä johtunut hänen mieleensä, yhtynyt tuohon
-kiihottuneeseen mielialaan, joka hänessä jonkin ajan oli kytenyt, ja
-lopuksi riistänyt jalansijan tuolta maltilliselta, hienolta mieheltä
-sekä saanut hänet lausumaan sanat, jotka tavallaan ilmaisivat hänen
-salaisuutensa, vaikk'et hän todella ensinkään tarkoittanut mitä
-sanoi, kuten Venni-rouva oli sen ymmärtänyt.
-
-Mutta seuraavana päivänä voi kaikki näyttää toiselta. Itse asian
-suhteen ei ollut mitään tehtävää, ja Karsten Löfdal oli juuri oikea
-mies ottamaan vastaan, mitä ei välttää voinut, kaikella mahdollisella
-arvoisuudella. Hän oli myös valmis pyytämään anteeksi ja antamaan
-vaimolleen kaikenmoista hyvitystä, mutta tyyneydellä, puoliksi
-leikillä, mahtavuudella -- seuraavana päivänä.
-
-Hän sammutti kynttilän; parasta oli sentään nukkua oikein. Mutta se
-ei tahtonut onnistua häneltä, hän ei voinut nukkua.
-
-Päin vastoin tuli hän tavattoman virkuseksi, jännitetyksi, lämpimäksi
-ja hermostuneeksi, makasi kuunnellen pienintäkin ääntä, ja hänestä,
-tuntui kuin olisi kovin paljo ääntä ja haihtuvia askeleita kuulunut
-tuona hiljaisena yönä, joka verhosi unen vienossa olevan kaupungin.
-
-Ja tuska syntyi pimeässä, kasvoi kasvamistaan ja läheni yhä
-nopeammin, yhä, raskaampana ja musertavampana joka viiden minuutin
-perästä, jolloin hän luuli neljänneksen kuluneen ja veti tulitikulla
-valkean.
-
-Missä Venni oleskeli? Pian kaksitoista! Nyt täytyi asiain olla
-hullusti!
-
-Heidän viimeisen keskustelunsa, Vennin huudon, kun hän pakeni, koska
-pelkäsi jatkaa keskustelua -- kaikki muisti hän nyt selvästi. Ja
-Venni, joka oli niin kiivas ja mistään huolimaton --.
-
-Ah noita kiihottuneita luonteita! Hän tunsi ne hyvin; mitä eivät ne
-voi keksiä? Missä oli hänen vaimonsa tällä hetkellä? Hänen silmistään
-huimasi; kuljeskeliko Venni yksin yön pimeydessä tai uiskenteliko hän
-jo vuonon jyrkkien kallioiden välissä?
-
-Hän nousi istumaan vuoteellansa ja sytytti kynttilän. Hän puheli
-rauhoittavasti itselleen, ikäänkuin kuumetautia sairastavalle, mutta
-siitä ei ollut apua.
-
-Vihdoin kuuli hän kaivatun tulevan portista sisään.
-
-Heti sammutti hän kynttilän, laskeutui makaamaan, puhkui pitkäänsä
-ja säännöllisesti, kuten olisi kauan nukkunut. Hän tunsi mielensä
-äärettömän keveäksi ja hymyili pelolleen.
-
-Venni-rouva tuli sisään, sytytti kynttilän ja riisui leninkinsä,
-samassa tarkasti pitäen miestään silmällä; tämä nukkui rauhallisena
-ja huoletonna.
-
-Hiljaa ja varovasti, jotta ei ainoakaan avain kalissut, tarttui
-hän miehensä avainkimppuun, otti kynttilän mukanaan ja meni ulos
-makuuhuoneesta.
-
-Professori huomasi hänen menevän taas ulos, mutta ei sitä sen
-enempää ajatellut. Nyt oli Venni tullut kotio, professorin suru
-oli lauhtunut, seuraavana päivänä asia kyllä järjestettäisiin. Ja
-kun hän nyt rauhoittuneena ja mielenliikutuksesta väsyneenä makasi
-ja oli nukkuvinansa, nukkui hän todella ja lepäsi huolettomana ja
-levollisena kaksi, kolme tuntia.
-
-Mutta kun hän aamuyöstä heräsi ja tunsi vaimonsa vuoteen olevan
-tyhjän ja kylmän, syöksähti hän taas tuskissaan ylös, sytytti
-kynttilän ja katseli ympärillensä. Kaikki oli hiljaista; kello oli
-yli kolmen; hän ei nähnyt muuta jälkeä vaimostaan kuin leningin,
-jonka tämä oli riisunut yltään.
-
-Karsten Löfdal tunsi sydämensä taukoavan sykkimästä ja hänelle
-selveni, että nyt oli kuitenkin jotakin hullutusta tekeillä. Hän
-hillitsi itsensä, varustautuen kaikella mielentyyneydellä, joka
-oli hänen luonteessaan ja jota elämä ja hänen toimensa olivat
-vahvistaneet ja kehittäneet.
-
-Kun professorin oli onnistunut pukeutua, otti hän kynttilän mukaansa
-mennäkseen vaimoaan etsimään.
-
-Huoneiden läpi näki hän valonsäteen tunkeutuvan työhuoneestaan; ovi
-oli raollansa. Hänen täytyi seisahtua vähäsen, mutta sitten astui hän
-nuo muutamat askeleet ovea päin; hän tiesi nyt, mitä saisi nähdä.
-
-Kuitenkin täytyi hänen pitää ovesta kiinni ja kynttilänjalka oli
-putoamaisillaan hänen kädestään.
-
-Kankeana, professorin isoon nojatuoliin vaipuneena lepäsi
-Venni-rouvan ruumis. Kynttilä pöydällä oli melkein loppuun palanut;
-vainajan kädestä, jonka hän viimeisessä silmänräpäyksessä oli
-ojentanut pöydälle, oli yksi professorin pienistä pulloista, jonka
-tämä heti tunsi, pudonnut lattialle.
-
-Löfdal laski kynttilän pois kädestään ja aikoi heittäytyä syleilemään
-häntä. Mutta äkkiä pisti hänen päähänsä eräs ajatus, tehden hänet
-lujaksi ja kylmäksi: oli mietittävä, mitä nyt oli tehtävä, mitä vielä
-voi salata; nyt kysyttiin miehuutta.
-
-Ja taaskin hillitsi hän surunsa tottumuksen vahvistamalla
-mielenmaltillaan, piti hetkisen kuvastinta hänen suunsa edessä,
-vaikka kyllä voi arvata kuolon heti seuranneen, koska pullo oli
-tyhjä. Tämän pani hän takaisin kaappiin ja etsi kynttilällä sen
-tulppaa lattialta.
-
-Sitten hän lukitsi lääkekaappinsa ja pisti avaimen taskuunsa.
-
-Kasvot poispäin käännettyinä kumartui hän ruumiin ylitse, nosti sen
-ylös ja kantoi huoneiden lävitse vuoteelle.
-
-Sen jälkeen kynttilät makuuhuoneeseen noudettuansa ja vielä kerran
-ympärilleen katseltuansa, meni hän yläkerrokseen ja herätti
-palvelystytöt. Yksi juoksi heti kadun poikki noutamaan piirilääkäri
-Bentzeniä: rouva oli kipeä, kovin kipeä, elämä ja kuolema oli
-kysymyksessä. Mutta kukaan ei saanut herättää Abrahamia. Yksinään
-jäätyään, toi professori vielä jotakin lääkekaapistaan.
-
-"Kaikki on myöhäistä, rakas ystävä, tässä ei enää ole mitään tehtävää
--- sydänhalvaus -- ihan yht'äkkiä", lausui professori, kohdatessaan
-Bentzenin eteisessä.
-
-"Ystävä-rukka!" vastasi Bentzen puristaen toisen kättä, "tulinko
-liian myöhään auttaakseni sinua?"
-
-"Et suinkaan! Minä itse myöhästyin hieman. Katsoppas, minä makasin
-nukkuneena; hän pani maata jälkeen minun, ja niin hiljaa ja äkkiä
-tapahtui tuo hänen viisuissaan, että hän jo oli tunnotonna ja
-kuoleman kourissa, kun heräsin:"
-
-Professori Löfdal puhui jännityksellä ja juurta jaksain kuni
-murhamies, joka tahtoo näyttää ujostelemattomalta.
-
-"Olet antanut hänelle myskiä?" kysyi tohtori Bentzen vähän hämillään,
-kumartuen ruumiin ylitse.
-
-"Niin olen, mitä muuta voin tehdä?" vastasi professori ja teki
-käsillään toivottomuutta osoittavan liikkeen.
-
-"Epätoivoissani ja yksin kun olin -- juuri ennen kuin tulit --
-sieppasin mitä saatavissa oli. Mutta hän oli epäilemättä jo kuollut,
-kun kaasin sitä hänen suuhunsa. Olen aina pelännyt Vennin sydäntä,
-mutta että sen piti tapahtua näin -- --"
-
-Bentzen laski kätensä hänen olallensa, lausuen: "Ole mies, Löfdal! Me
-kaksi olemme nähneet niin paljo tällaista, että meidän tulee osoittaa
-voimaa, kun se kohtaa itseämme. Näen myöskin sinun voivan hillitä
-itsesi, ja tiedäthän sitäpaitsi, Jumalan kiitos ja kunnia, mistä olet
-löytävä parhaan ja pysyvimmän lohdutuksen."
-
-Piirilääkäri Bentzen keksi aina muutamia jumalisia käännekohtia
-sellaisissa tilaisuuksissa, vaikka hänen suunsa jokapäiväisessä
-elämässä voi olla täynnä kiroussanoja ja arveluttavia kertomuksia.
-
-Kun hän oli mennyt matkaansa, portti suljettu, pahin kohta salattu
-ja asema pelastettu, vaipui Karsten Löfdal mietteisiin; hän sulkeusi
-huoneeseen kuolleen kanssa, heittäytyi hänen vuoteensa ääreen ja
-vaikeroitsi.
-
-Niin oli se päättynyt, hänen avioelämänsä. Se oli ollut hänelle pitkä
-taistelu, jossa hän aina oli joutunut tappiolle -- niin tälläkin
-kertaa.
-
-Hän oli taistellut voittaakseen vaimonsa muulla tavoin kuin
-rakastuneena. Vennin piti oppia pitämään häntä arvossa joka
-suhteessa, silläkin tavoin, että tunnustaisi hänen mielipiteensä
-elämästä oikeiksi ja taipuisi sen mukaan.
-
-Karsten Löfdalin turhamaisuus oli hänen luonteensa; kaikki oli ollut
-avulijasna vahvistamaan sitä; ainoastaan hänen vaimonsa ei tahtonut
-taipua.
-
-Ja sitä myöden kuin he yhdessä eläissään oppivat tuntemaan
-toisiansa, havaitsi professori toiveiden Vennin taipumisesta ja
-ihmettelystä vähenemistään vähenevän, ja sitä innokkaammaksi tuli
-hänen voittamishalunsa.
-
-Kerran oli Venni, niin mietti Löfdal, vihdoinkin huomaava, ett'ei
-pääsisi mihinkään paitsi hänen kauttansa, ja kiihoittuneet
-mielipiteet tulisivat kerran vaan puheenparsiksi ja suuriksi, mitään
-merkitsemättömiksi sanoiksi, joita oikeastaan olivatkin.
-
-Mutta kuitenkin vaikutti Venni mieheensä kunnioitusta. Tuo mistään
-huolimaton ujostelemattomuus, tuo luja, terävä silmäys, jonka
-professori tunsi tarkastavan itseään, jos Venni sattui olemaan
-toisessa päässä huoneustoa, joka kerta kun professori pidoissa
-sievästi ja sukkelasti antoi totuudelle pienen sutkauksen -- kaikki
-tämä ahdisti ja kiihoitti häntä, kosk'ei milloinkaan voinut saada
-vaimoansa horjumaan.
-
-Ainoasti yhdessä asiassa oli hän päässyt voitolle: taistelussa
-Abrahamista. Mutta samaan aikaan tapahtui jotakin muuta, joka oli
-kaikkea pahempi ja oli tuonut hävityksen mukanaan.
-
-Salaisuus, jota hän kaiken elin-aikansa mitä huolellisimmasti oli
-kokenut estää ilmi tulemasta, oli näet se, että häntä vaivasi
-mustasukkaisuus -- salainen, umpimielinen mustasukkaisuus. Mutta
-samoin kuin ei hänen turhamaisuutensa koskaan näyttäynyt millään
-tavalla, joka vähänkään olisi ollut kerskauksen kaltaista, niin
-ei hänen mustasukkaisuutensakaan koskaan esiintynyt kiivautena ja
-äkkipikaisuutena.
-
-Hän muisti aina nuo nuoruudessaan jostakin lukemansa sanat:
-mustasukkainen mies on aina naurettava, mutta kaikkein enimmän, kun
-syöksyy esiin tikari kädessä.
-
-Naurettavaksi tuleminen oli Karsten Löfdalista mitä kurjin kohta
-ihmis-elämässä; ja siitä syystä oli hän kerrassaan tehnyt lupauksen,
-ett'ei koskaan esiintyisi tikari kourassa.
-
-Se ei muuten olisi ollutkaan hänen kaltaistaan; ja vaikka hän voi
-tuntea itsensä kuinkakin loukatuksi ja vaikka hän oli hyvinkin
-pikainen käsittämään pienimmänkin loukkauksen tai syrjäyttämisen, ei
-hän milloinkaan antanut kenenkään havaita sitä.
-
-Sen tähden oli hän avioliittonsa alusta aikain ollut olevinaan
-mitään näkemättä tai ymmärtämättä, miellyttävä ja kohtelijas nuoria
-miehiä kohtaan, jotka vähitellen lähenivät hänen vaimoansa, ja
-puhuissaan heistä, niin ylistelevä, että tämä itse melkein tuli sitä
-suvaitsemattomaksi.
-
-Samassa pysyi hän itse vähän sivulla päin, antoi kaiken
-kavaljeerisuutensa oikein tulla näkyviin, vetäytyi syrjään tai tuli
-saapuville asian haarojen mukaan, niin kohtelijaana ja uskollisena,
-että nuori rouva, jonka koko lempeä hän ei kuitenkaan saanut, sentään
-katsoi parhaaksi palata hänen luokseen, kun jokin suhde alkoi tehdä
-hänet levottomaksi. Lopuksi voi Venni kuitenkin luottaa häneen
-enimmän kaikista.
-
-Joka kerta kuin Karsten Löfdal oli päässyt sellaisesta pälkähästä,
-ymmärsi hän seuraavan pulman tulevan vaikeammaksi. Tämä oli myöskin
-yksi syy, minkä tähden oli pääkaupungin jättänyt. Täällä pienemmässä
-kaupungissa onnistui hän paremmin.
-
-Lehtori Abel kyllä hiljaisuudessa viritteli ansojansa, joka harmitti
-professoria, mutta itse asiassa oli tuo sentään hyvin viatonta
-laatua. Näytti siltä kuin saisi hän vihdoinkin levon madolta, joka
-kalvoi häntä; mutta silloin tuli Mordtmann!
-
-Aina noista onnettomista päivällisistä saakka, jotka professori oli
-pitänyt, koska oli katsonut sen velvollisuudekseen ja kun Venni-rouva
-siihen asti oli osoittanut tuiki selvää välinpitämättömyyttä
-Mordtmannin suhteen -- aina siitä silmäyksestä asti, jolla Venni
-kiitti nuorta miestä hänen antamastaan avusta suuressa sanailussa
-koulukysymyksestä -- tästä silmänräpäyksestä saakka tiesi Karsten
-Löfdal, kuinka käyvä oli -- toisin sanoin: hänellä ei ollut
-aavistustakaan siitä, että asiain piti niin päättymän.
-
-Mutta hän aavisti uuden koetuksen olevan tulossa ja ryhtyi vanhaan
-menettelytapaansa: hän osti osakkeita "Fortuna"-tehtaaseen, myöntyi
-rupeamaan johtokunnan jäseneksi ja kutsui Mordtmannia perheeseensä
-mitä kohtelijain hymyily huulilla.
-
-Mutta hän havaitsi pian itse, ett'ei tuo käynyt yhtä helposti kuin
-ennen. Päivä päivältä kävi hänelle vaikeammaksi hillitä itseänsä;
-ei mitään jäänyt häneltä huomaamatta, hän tiesi kaikki, ymmärsi
-kaikki, näki tuon suhteen solmittavan ja kasvamistaan kasvavan, --
-paljoa ennen ja paljoa selvemmin kuin Venni-rouva itse näkikään.
-Hänen verensä kiehui; mahdotonta oli kauemmin jatkaa ilveilyä,
-kun hänen huoneensa uhkasi toden teolla kukistua maahan; vanhasta
-menettelytavasta ei ollut apua, hänen täytyi ryhtyä keinoihin jompaa
-kumpaa vastaan.
-
-Hän työnsi sauvansa portaita vasten illalla, jolloin Mordtmann tuli
-ulos kiihkeä kohtaus kasvoihin kuvattuna, jotta professori heti
-paikalla havaitsi sen -- hän työnsi sauvansa portaita vasten, mutta
-tunsi samassa silmänräpäyksessä, että hän nyt viimeisen kerran jaksoi
-sitä kärsiä.
-
-Pari päivää jatkoi hän entistä tapaansa, mutta tänäin tuli hän kotio
-sanoaksensa kaikki vaimollensa: millaista kaikki ensi päivästä
-tähän päivään saakka oli ollut Hän ei enää miettinyt nöyryytystä,
-hän _tahtoi_ valittaa, siihen oli hänellä oikeus, hän tahtoi käskeä
-vaimonsa palaamaan velvollisuuksissa, joiden täyttämisestä hän
-rehellisenä naisena ei voinut kieltäytyä tai vetäytyä pois. Mutta
-sitten tuli tuo onneton uutinen, jolla vaimonsa otti hänet vastaan
--- niin vastenmielinen, niin aavistamaton. Silloin menetti hän
-mielenmalttinsa, jonka niin suurella vaivalla ja taistelulla oli
-itselleen hankkinut; hän ei ollut sama mies, viskatessaan viimeisen
-solvauksen vasten vaimonsa silmiä.
-
-Hän tahtoi saada sanotuksi, ett'ei enää uskonut vaimoansa, että oli
-alkanut epäillä häntä; hän tahtoi varoittaa vaimoansa, pyytää tai
-lausua kovia sanoja, aina sen mukaan, mihin suuntaan keskustelu
-kehittyisi.
-
-Mutta hänen aikomuksensa ei suinkaan ollut sillä tavoin loukata
-Venniä. Että tämän sydän voi kääntyä hänestä, tiesi professori kyllä,
-ja sehän hirvitti häntä; mutta sen hän myöskin tiesi, että, jos tuo
-oli tapahtunut ja vaimonsa tietensä sen valinnut, tämä heti itsestään
-tulisi kertomaan sen hänelle. Muulla tavoin uskottomaksi ei hän
-milloinkaan toden perästä vaimoansa luullut.
-
-Ja kaikkein vähimmän uskoi hän sitä tällä hetkellä, kun hän
-raskaisiin ajatuksiinsa vaipuneena katsoa tuijotti ruumiseen.
-
-Siinä lepäsi Venni nyt niin puhtaana ja levollisena, niin
-tyytyväisenä päätöksensä täytettyään.
-
-Professori tunsi, että Venni kerran vielä oli saanut voiton,
-ratkaisevan voiton.
-
-Se, mikä oli antanut Löfdalille arvoa Vennin silmissä, oli näet
-juuri se seikka, että professorin käytöksessä -- kaikesta siitä
-huolimatta mitä Venni sanoi valheeksi ja pelkuruudeksi -- oli jotakin
-ritarillista, joka miellytti Venniä ja jota hän voi kunnioittaa.
-
-Mutta juuri nyt viime kertaa toisensa tavatessaan oli professori
-kääntänyt pahimman puolensa esiin, näyttänyt rumimman kuvansa, ja
-tämä kuva mukanaan oli Venni jättänyt hänet. Hän nousi ylös mitä
-katkerimmassa mielikarvaudessa; hänen rakkautensa Venniin oli
-lähinnä ollut palava halu pakoittaa tämä kunnioittavalla ihailulla
-katselemaan miestään -- vasta sitten olisi hänkin valmis ihailemaan
-vaimoaan.
-
-Nyt oli hän välttämättömästä muserrettu; Venni oli täydellisesti
-halveksinut häntä, kääntänyt hänelle selkänsä ja mennyt matkaansa.
-
-Kaikki hänen surunsa ja erehdyksensä, kaikki lemmen jäännös, jota
-hänen turhamaisuutensa ei vielä ollut niellyt, muuttui tällä hetkellä
-vihaksi Mordtmanniin; tästä lähtein olisi professorin elämän
-päämaalina oleva pakoittaa Mordtmann polvilleen, kostaa tämän aikaan
-saama tappionsa; muuta tehtävää ei hänellä ollut.
-
-Mutta hän oli unohtanut Abrahamin. Olihan Abraham, Vennin poika
-jälellä; tämä ajatus vähensi hieman hänen mielenkarvauttansa.
-Pojan hän sentään pakoittaisi ihailemaan isäänsä; poika oli
-vastaan ottava rakkauden, jota tarjosi hänelle, kiitollisuudella
-ja vasta-rakkaudella, jolla tavoin Karsten Löfdal tahtoi tulla
-rakastetuksi.
-
-Hän tahtoi auttaa Abrahamia kantamaan surua -- tälle myöntäisi hän
-luvan surra; mutta sitten oli hän muodostava ja kehittävä pojan
-kuvaksensa, saattava hänet yhtä pitkälle, yhtä korkealle kuin rakasti
-häntä; silloin oli kumminkin poika antava hänelle, mitä ei hänen
-koskaan onnistunut saada äidiltä.
-
-Professori otti lampun mennäkseen herättämään Abrahamia ja
-mahdollisimman varovasti kertoakseen hänelle, että hän nyt oli
-äidittä.
-
-Palvelustytöt eivät olleet käyneet levolle uudestaan, vaan odottivat
-levottomuudella päivän valkenemista, päästäkseen uutista levittämään;
-varrotessaan lämmittivät he huoneita ja keittivät kahvia.
-
-Abraham oli nukkuissaan tuntenut huonettansa lämmitettävän ja sen
-tähden luuli hän olevan kouluajan.
-
-Kun isä nyt herätti hänet, hypähti hän ylös luullen nukkuneensa liian
-kauan.
-
-"Onko kello kahdeksan?"
-
-"Ei, poikaseni, kello ei ole enempää kuin kahdeksan, mutta herätän
-sinun sen vuoksi, että minulla on jotakin surullista ilmoitettavaa
-sinulle. Sinun tulee pysyä lujana, Abraham, ja rukoilla Jumalaa
-vahvistamaan itseäsi, sillä me olemme molemmat tänä yönä saaneet
-suuren tappion. Äitisi sairastui äkkiä -- --"
-
-"Onko mamma kuollut?" huudahti Abraham epätoivoisena ja tarttui
-isäänsä.
-
-"Rauhoitu, poikaseni! Näethän, että minä olen tyyni; sinun pitää
-myöskin kestää kuin mies, vaikka oletkin nuori. Niin, niin, Herra on
-määrännyt meille molemmille raskaan koetuksen; äitisi sairastui äkkiä
-yöllä -- halvauksen kohtaukseen, jota ei mikään ihmisvoima voinut
-auttaa -- nyt on hän levossa, ja me olemme yksin."
-
-Abrahamin pää ei vielä ollut oikein selvä; hän tarttui innokkaasti
-vaatteisiinsa, epäselvästä halusta kun paloi päästä äidin luokse.
-
-"Ei, ei, Abraham, makaa vaan rauhassa; on vielä niin aikaista ja sinä
-kyllä saat aikaa suremiseen, lapsiparka!"
-
-"Mutta, isä -- isä -- oikeinko totta!" Abraham purskahti katkerasti
-itkemään ja heittäytyi takaisin vuoteelleen.
-
-Kauan istui isä vuoteen ääressä ja silitti hänen päätään. Mutta kun
-itku vähitellen heikeni, nousi hän lausuen:
-
-"Makaa nyt vaan, kunnes päivä valkenee, Abraham, tai niin kauan kuin
-tahdot; sinun ei tarvitse mennä kouluun näinä päivinä; tulen pian
-taas luoksesi."
-
-Kummallista, varsinpa mahdotonta oli Abrahamin saada päähänsä,
-että äiti oli kuollut, ikuisesti poissa -- "kuollut", toisti hän
-puoli-ääneensä itsekseen.
-
-Hän istui vuoteella ja katsella tuijotti uunipeltien punaisia reikiä,
-kunnes itku taas valtasi hänet ja hän kallistui alas nyyhkien. Se
-sentään tuntui ihanalta, ett'ei hänen tarvinnut mennä kouluun; hän
-itki, kunnes nukkui, ja lepäsi kauan:
-
-Joka kerta kuin oli heräämäisillään, rasitti häntä mielestään jokin
-äärettömän raskas taakka; mutta hänen ei tarvinnut mennä kouluun ja
-sen vuoksi heitti hän kaikki mietteet siksensä.
-
-Siten tapahtui, ett'ei hän noussut ennen kuin kello yhdeltätoista.
-Aamiainen oli tuotu sisään hänen maatessaan, mutta hän ei jaksanut
-syödä; hän oli kuin puoli-tainnoksissa.
-
-Vihdoin läksi Abraham kammiostaan ja aikoi mennä kapean käytävän
-poikki vanhempainsa huoneeseen, mutta ovi oli lukossa, jotta hänen
-täytyi mennä keittiön kautta.
-
-Siellä näki hän hämmästyksekseen keittäjättären, jota he tavallisesti
-käyttivät kemutilaisuuksissa, lihan jauhamistouhussa ja liedellä
-suuren liemipadan.
-
-Abraham meni salin kautta makuuhuoneeseen. Huoneissa äkkäsi hän rouva
-Bentzenin ja useita muita tuttuja naisia; kaikki olivat mustissa ja
-pöydillä ja tuoleilla oli valkeata kangasta; kaikkialla haisi myski.
-
-Hän ei nähnyt mitään selvään, ennenkuin oli äitinsä vuoteen ääressä.
-
-Siinä hän lepäsi, nyt näki Abraham sen. "Mamma!" sanoi hän ihan
-hiljaa; "mamma!" toisti hän vähän kovemmalla äänellä.
-
-Silloin valtasi hänet tukehduksen tapainen tunne; äkkiä käsitti hän
-kuolon järkähtämättömyyden; hän ei voinut itkeä.
-
-Isä astui hiljaa huoneeseen, puhui ystävällisesti hänen kanssaan:
-"Meidän kahden on nyt pitäminen yhtä; hän on taistellut loppuun;
-katso kuinka levollisena hän lepää!"
-
-Sitten vei hän pojan hiljaa makuuhuoneesta. Talossa vallitsi
-ystävällinen mieliala ja hiljainen tukahutettu kiire; ikkunoihin oli
-ripustettava valkeat verhot mitä pikemmin sitä parempi, ja talo oli
-iso ja kahden kadun puolelta varustettu ikkunoilla.
-
-Ainoastaan professorin työhuoneeseen ei kukaan saanut mennä. Sieltä
-etsi Abraham turvapaikkaa.
-
-Isä kirjoitti sähkösanomia, pysähtyi silloin tällöin ja huokasi.
-Abraham seisoi katsellen pihalle, missä syyssade tasaisena ja
-pitkäveteisenä kuni siivilästä tippui alas.
-
-Kalpea, leppeän näköinen mies, jonka Abraham tunsi
-hautajaisiin-kutsujaksi astui professorin luo; heidän jutellessaan
-hiipi Abraham taas makuuhuoneeseen.
-
-Siellä hän istui, katsoa tuijottaen äitiin, oli melkein itkemättä,
-tuijotti vaan ikäänkuin hervotonna noihin tuttuihin piirteisiin,
-joita hän ei voinut saada liikahtamaan. Eivätköhän toiset sentään
-erehtyneet? Entäs jos äiti nyt kääntyisi häneen sanoen: "Abbe, minä
-en ole kuollut."
-
-Isä tuli taas ja löysi pojan täältä, puheli vähän hänen kanssaan,
-mutta vei hänet sen jälkeen hiljaa ulos huoneesta.
-
-Sivumennessään kuiskasi professori pari sanaa kaupunginviskaalin
-kauniille rouvalle, ja heti sen jälkeen pyysi tämä -- pyynnön piti
-käydä vaan noin tilapäisesti, mutta Abraham ymmärsi asian laidan
-hyvin:
-
-"Tahdotko tulla tänne pitämään kiinni tikapuista ja kurottamaan
-minulle nuppineuloja tarpeen mukaan?"
-
-Rouva seisoi tikapuilla kiinnittäen verhoja paikoilleen.
-
-Abraham meni häntä auttamaan; naiset kokivat kilvan pitää häntä
-työntoimessa ja kehuivat hänen ripeyttänsä ja kelvollisuuttansa.
-Siten kului aika päivälliseen asti.
-
-Silloin ymmärsi Abraham, mistä syystä keittäjältä tarvittiin. Pitkä
-pöytä oli näet katettu saliin; kaikkein avulijaiden naisten piti
-syödä siellä.
-
-Abraham asettui tavalliselle paikalleen, mutta nähdessään rouva
-Bentzenin istuvan vieressään keitosvadin edessä, purskahti hän äkisti
-äänekkääseen itkuun ja läksi pöydästä.
-
-Nyt vasta pääsi suru hänessä valloilleen ja kuohui kuni aaltoileva
-meri -- mitä suurin ja syvin suru, jolle niin nuori sydän ei voi
-löytää lohdutusta, katkera lapsensuru, jonka täysi-ikäiset luulevat
-niin helposti haihtuvan, koska se niin nopeasti hyökkää rajojensa
-ylitse.
-
-Mutta vilkkaalla katkeruudella asettuu tämä suru sydämen syvimpään
-sopukkaan, ja kaikki, mikä sen jälkeen voi kasvaa tuossa sydämessä,
-versoaa tästä pyhästä surusta.
-
-Elämä ja aika voivat vähitellen taivuttaa ja muuttaa ihmistä, mutta
-yhteinen tuntomerkki, yhteinen surun sija on aina jäävä niihin,
-jotka juuri ovat saaneet kyvyn ymmärtää ja tuntea heti alkaakseen
-katkerimmalla hukalla -- ainoalla, jota ei koskaan voida korvata.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Talvi kului hiljaa Abrahamilta. Hän suri ja kaipasi aluksi äitiään
-katkerasti, istuen ja itkein monta iltaa tyhjän makuuhuoneen
-uuninnurkassa.
-
-Mutta isä koki kaikin tavoin elähyttää häntä, puheli ja käveli hänen
-kanssaan ja antoi hänen kutsua Brochin ja muita ystäviä luokseen niin
-usein kuin häntä vaan halutti.
-
-Kaikki ihmiset osoittivat muuten hellyyttä häntä kohtaan; koko
-kaupunki surkuttelemalla surkutteli äiditöntä poika-rukkaa,
-vaikka useimmat kylläkin itsekseen ja ystävällisesti keskenään
-pakinoidessaan olivat sitä mieltä, että parasta ehkä oli olla ilman
-sellaista äitiä kuin Venni oli ollut.
-
-Hänen äkillinen kuolemansa tuli kauhistavaksi esimerkiksi koko
-seurakunnalle; ja moni, joka ei pitkään aikaan ollut käynyt kirkossa,
-saapui nyt sinne kuulemaan pappien saarnaavan katumattomista, jotka
-joutuvat kuolon-enkelin uhriksi par'aikaa synnin suruttomuudessa
-riehuessaan.
-
-Professori Löfdal istui penkissään kuunnellen tätä, kaunis,
-surullinen katsanto kasvoillaan ja kädet ristissä. Abraham istui
-siellä myöskin kumartuen alaspäin kaikkein häneen luotujen silmäin
-näkyvistä. Hän ei tietänyt, mitä äidistään ajattelisi.
-
-Mutta hyvin usein esiintyvä tunne oli ajatus, ett'ei äiti nyt siis
-tulisi häntä ripittämään ennen kasteensa liiton vahvistamista.
-
-Hän voi vielä selvästi mieleensä kuvitella, kuinka äiti olisi tullut
-ovesta sisään, silmät läpitunkevina ja mahdottomina välttää; mitä
-olisi vastannut?
-
-Nyt oli se suru haihtunut; Abrahamia hävetti, että hänestä tuntui
-keveältä ajatella sitä, mutta niin asian laita kuitenkin oli.
-
-Professoria, josta jo ennenkin pidettiin, alettiin nyt oikein
-jumaloida. Suusta suuhun kulki monenmoisia seikkaperäisiä kertomuksia
-tuosta kauheasta yöstä, jolloin hän heräsi ja löysi vaimonsa kuoleman
-kanssa kamppailemasta, ja kaikki huomasivat sielunsa ylennyksi hänen
-miehekkään surunsa ja kauniin tavan, jolla hän etsi lohdutusta
-uskonnosta.
-
-Mutta Venni-rouvan viimeinen ilta tutkittiin tarkasti; missä oli hän
-ollut?
-
-Viskaalin rouva tiesi ilmoittaa, että hän oli ollut Mordtmannin
-luona -- tosin vaan lyhyen hetkisen, mutta kymmenestä minuutista voi
-pian tulla kaksikymmentä, kun niitä vähän venytti. Ja sitä paitsi:
-lyhyessä ajassa voi kumminkin päättää paljokin. Mordtmann oli samana
-iltana matkustanut Bergeniin.
-
-Kysymys, pääkysymys oli nyt, missä Venni-rouva oli ollut kello
-yhdeksästä yhteentoista asti? Se se pahin oli; Bergeniin menevä
-höyrylaiva läksi vasta puoliyön aikaan.
-
-Mutta lopulta täytyi sekä rouva Within että rouva Bentzenin tunnustaa
-tietävänsä, ihan varmaan tietävänsä -- sillä he olivat tiedustelleet
-asiaa -- että Venni-rouva oli viettänyt illan niin sanotun
-rouva Gottwalldin luona, jota hän välistä kävi tervehtimässä --
-Venni-rouvahan aina kernaimmin seurusteli henkilöiden kanssa, joiden
-laita jollakin tavoin oli hullusti. Tämä kumosi viskaalin rouvan
-yhteen-asetuksen ja keskeytti tutkimukset. Rouva Gottwald oli sen
-lisäksi sanonut, professorskan koko illan voineen pahoin.
-
-Myöhään samana iltana oli rouva Gottwald ollut hautausmaalla pikku
-Mariuksen haudalla; ja palatessaan kaupunkiin päin oli hän nähnyt
-Venni-rouvan viimeisen kaasulyhdyn luona kasvot sellaisina, ett'ei
-sitä näkyä koskaan voinut unohtaa.
-
-Kun huhut sitten seuraavana päivänä alkoivat levitä, ymmärsi tai
-arvasi rouva Gottwald kaikki ja pani pikku valheensa liikkeeseen
-puotistaan.
-
-Olihan Venni-rouva ainoa, jonka ystävyys oli rehellistä laatua eikä
-rasittanut häntä ja olihan Venni sitä paitsi Abrahamin äiti.
-
-Syy siihen, ett'ei mitään huhua asiain todellisesta yhteydestä
-levitetty, oli ainoastaan se, ett'ei tuo juolahtanut kenenkään
-mieleen; se olisi ollut ihan mahdotonta. Ja kun professori, tohtori
-Bentzen, palvelijattaret ja rouva Gottwald olivat antaneet varsin
-varmat tiedot, ei saatu syytä epäilykseen.
-
-Muutenhan olisi kaikille näille liukaskielisille, hurskaille
-sydämille ollut oikea riemu syyttää mistä hyvänsä tuota uskomatonta,
-joka piti yhteyttä vapaauskoisten kanssa eikä koskaan käynyt kirkossa.
-
-Mutta olipa, Jumalan kiitos, hänestä sentään kylläkin sanottavaa; ja
-Venni-rouva sai pitkän hautakirjoituksen, josta ei mitään unohdettu.
-
-Ilma oli kaikkea tätä niin täynnä, ett'ei Abraham voinut olla sitä
-huomaamatta. Hän alkoi pelätä mainita äitiänsä, mikä seikka häiritsi
-häntä surussaan, etenkin tähän aikaan, kun kävi rippikoulua ja kuuli
-Jumalan sanaa kaksi kertaa viikossa, sunnuntaita lukuun ottamatta.
-
-Nyt oli hän tykkänään muuttunut, ja itse rehtorinkin täytyi myöntää,
-että Abraham Löfdal oli oppilas, josta koulu kaikin tavoin voi
-ylpeillä. Hänen vastenmielisyytensä Abrahamia kohtaan katosi nyt
-kokonaan; ja kaikki opettajat olivat aikoja sitten unohtaneet
-Mariuksen-jutun. Ahkerana ja tottelevaisena hiipi hän läpi koulun
-Hans Egede Brochin rinnalla ja moni alkoi pitää häntä yhtä
-mallikelpoisena kuin tätäkin.
-
-Ainoastaan parhaimpain ystäväinsä seurassa oli hän yhtäläinen kuin
-ennenkin, vieläpä pahempikin; eikä monta viikkoa kulunut äidin
-kuoleman jälkeen, ennenkuin hän taas oli heidän piirinsä sydän.
-
-Kaikki olivat tyytyväisiä häneen, erittäinkin provasti Sparre. Jos
-tämä aluksi olikin osoittanut hieman vastenmielisyyttä nuorukaiseen,
-niin muuttui se lopuksi mitä huomattavimmaksi mieltymykseksi.
-
-Abraham oli juuri hänen mielensä mukainen nuorukainen, hiljainen,
-vaatimaton ja sievä käytökseltään, useita taitavampi kristin-opin
-kappaleissa ja sen lisäksi varustettu harvinaisella kyvyllä seurata
-ajatusten juoksua ja kehitystä.
-
-"Hänen pitää välttämättömästi tutkia jumaluus-oppia; hänellä on
-tavattoman selkeä pää", sanoi provasti usein professorille.
-
-"Tapahtukoon Herran tahto", vastasi professori. Hän ei, suoraan
-sanoen, pitänyt jumaluusoppia pojalleen sopivana aineena.
-
-Provasti oli siinä määrin ihastunut Abrahamiin, että lainasi hänelle
-kirjoja, kutsuipa hänet iltasin luoksensakin.
-
-Hyvin kummalliset tunteet sydämessä astui Abraham tähän taloon, joka
-vähemmän kuin kaksi vuotta sitten oli sisältänyt hänen lämpymimpäin
-toiveidensa esineen, ja jonka ikkunoihin hän oli lähettänyt niin
-monta rakkaudesta palavaa silmäystä.
-
-Siellä oli vielä koko joukko naimattomia tyttäriä; hänen "entisensä"
-oli vanhimman jälkimäinen ja oli vuosi sitten tullut naimisiin
-telegratistinsa kanssa.
-
-Kun Abraham nyt näki hänet, oli hän muuttunut ruskeajuomuiseksi
-kasvoiltaan ja surullisen kurjaksi ryhdiltään.
-
-Abrahamin tuulentupa musertui. Ritariaika uskollisine pikku
-Mariuksineen tuli nyt naurun ja häpeän esineeksi; ja seuraavana
-päivänä kieritteli Hans Egede Broch taas naurusta, kun Abraham
-kuvaili provastin luona viettämäänsä iltaa, näyttäen eläviä kuvia
-entisestä lemmitystään.
-
-Sillä välin lähestyi pääsiäinen ja ripillelaskenta-päivä; Abraham
-murehti tuota päivää kuin jotakin ikävää, joka oli pakko ottaa
-vastaan, mutta josta jälkeenpäin oli hyötyä.
-
-Professori katseli poikansa ripillelaskentaa hyvin totiselta
-kannalta. Eläen tuossa yksinäisessä asunnossaan monien ajatusten
-ja muistojen kiusaamana tuli hänelle tarve tehdä poikansa
-täysi-ikäiseksi niin pian kuin mahdollista. Yläkerrassa pantiin
-sänkykomerolla varustettu huone kuntoon Abrahamille, ja ripille
-tahtoi isä välttämättömästi poikansa käymään hännystakkiin puettuna.
-
-Tämä ei enää ollut tavallista. Rippilapset olivat tähän aikaan niin
-nuoria ja pieniä, että aina kävivät lyhykäiseen takkiin puettuna.
-Abraham soti sen tähden vastaan viimeiseen asti, kosk'ei tuntenut
-itseään oikein perehtyneeksi tuossa asussa.
-
-Mutta professori selitti hänen olevan tavallisia rippilapsia
-vanhemman ja sen lisäksi paljoa enemmän kehittyneen ja täysikasvuisen.
-
-Abraham myöntyi siis; tekihän hänen mielensä oikeastaan hännystakkia;
-sitä paitsi saisi hän kultakellon vitjoineen; olipa professori
-tuuminut pian antaa hänelle luvan polttaa sikaria kotona.
-
-Mutta itse ripillelaskentapäivän aamulla, vähän ennen heräämistänsä,
-näki Abraham unta, että ovi aukeni ja sisälle astui hänen äitinsä,
-ihan sellaisena, jommoiseksi Abraham niin monasti oli häntä
-kuvitellut.
-
-Hän nousi vuoteitaan alakuloisena ja tuskallisena. Soitettiin ensi
-kerta kirkkoon; nyt hänen siis piti mennä sinne, seisoa ylimmäisenä
-koko rivissä, jotta koko seurakunta voi nähdä hänet, ja tehdä tuo
-lupaus. Äidin silmät, nuo silmät, jotka näkivät hänen lävitsensä,
-olivat luotuina häneen, hän tunsi ne; äiti oli tullut kuulemaan hänen
-totista synnintunnustaan.
-
-Voiko hän astua esille ja tehdä tuon lupauksen?
-
-Hännystakki, josta oli iloinnut ja joka niin hienona ja uutena
-silkkivuorineen riippui seinällä, harmitti häntä nyt; hän laski
-sen sivulle päin. Hän tuli miettineeksi kaikkea vakaisuutta,
-joka oikeastaan verhosi tämän päivän. Oliko hän kunnollisesti
-valmistaunut, vai eikö hänen otsallaan ollut kirjoitettuna, että hän
-oli kelvoton vieras? Ulkokullattu ja valehtelija, olisi äiti sanonut.
-
-Provasti olikin varoittanut heitä kaikkia niin sydämellisesti eilen
-aamupäivällä, kun jättivät hänelle rahat, vakavasti tutkimaan itsensä
-ja valmistaumaan Jumalan kasvojen eteen astumaan.
-
-Abraham otti testamentin ja istui lukemaan: hän oli niin
-tuskallisella mielellä, että hampaat suussa tärisivät.
-
-Samassa kuuli hän isän tulevan huoneestaan, syöksähti ylös ja pukeusi
-hännystakkiin.
-
-Professori tuli sisään täydessä asussa: leveä, valkealiina kaulassa
-ja kolme isoa ritaritähteä rinnassa; hänellä yksin oli niin monta
-ritarimerkkiä kuni koko kaupungissa.
-
-"Hyvää huomenta, poikaseni! Jumala siunatkoon tämän päivän sinulle!"
-
-Sitten antoi hän Abrahamille ison kotelon, jota et tämä rohjennut
-avata.
-
-"Avaa ja pane taskuusi, se on rippikoulumuistosi."
-
-Abraham aukasi kotelon, siinä oli kultakello vitjoineen
-metaljonkineen. Hän aukasi tämänkin mutta teki samassa vaistomaisen
-liikkeen.
-
-Taas näki hän nuo välttämättömät silmät, jotka aamusesta unesta asti
-seurasivat häntä.
-
-"Se on lahja äitivainajaltasi", lausui professori liikutettuna ja
-likisti häntä rintaansa vasten. Abraham änkkäsi kiitoksensa ja pani
-kellon taskuunsa. Nyt näytti hännystakkikin paremmalta; hän oli
-tullut pitkäksi ja solakaksi, mutta kasvot olivat muuttumistilassa,
-nenä liian iso ja iho likasenvärinen.
-
-Professori katseli häntä kuitenkin ylpeydellä, ja havaitessaan
-testamentin avoimena pöydällä, taputti hän poikaansa olalle lausuen:
-
-"Oikein, poikaseni! Näen että katselet asiaa vakavalta kannalta!"
-
-Pääsiäinen sattui olemaan huhtikuun alkupuolella; ja tänäin
-oli ensimäinen selkeä päivä, joka oli jotakuinkin lämmin. Koko
-kaupunki oli liikkeellä, kirkko oli täynnä ja paljo kansaa seisoi
-ulkopuolella, nähdäkseen rippilasten tulevan.
-
-Jokunen reipas puotipalvelija kävi jo vaaleanharmaassa kesäpuvussa,
-hihat kaareviksi leikattuina ja muuten tavattoman avarat housut
-nilkasta kapeina, mutta tuo oli liian aikaista; varjossa oli vielä
-jääkylmä.
-
-Kirkon eteiselle, aukealle paikalle kokoontuivat rippilapset kaikilta
-kaduilta; ensin kulkivat asianomaiset itse, heidän perässään
-vanhemmat ja pari siskoa.
-
-Tytöt olivat sileäksi su'itut, pienet keltaiset letit neuloilla
-niskaan kiinnitettyinä, hartijoilla pitkät harmaat tai mustat
-saalit, joiden kulma riippui aina hameen palteeseen saakka,
-soukkahartijaisia ja veteliä vartaloltaan, jotta hameissaan näyttivät
-vedestä nostetuilta. Pari hienommista tuli ajaen vaunuilla, selässä
-turkkilainen saali.
-
-Jos tytöt olivat pienikasvuisia ja hoikkia olivat pojat sentään
-vieläkin pienempiä, yllä nutut tahi takit, jotka asettuivat mitä
-luonnottomimpiin ryppyihin sekä edestä että takaa, päässä suuret
-lakit, jotka riippuivat korville, valmiina kynttilän sammuttajain
-tavoin painumaan alas.
-
-Kädet ristissä virsikirjan ympärillä ja silmät jäykästi uusiin
-saappaisiin luotuina kulkivat he niin hiljaisesti ja laupijaina
-kirkkoon päin, kuin olisi heille ollut mitä helpoin tehtävä luopua
-perkeleestä ja kaikista hänen töistänsä ja juonistansa.
-
-Mutta todellakin hyvä oli, että heidän vaatteisiinsa oli jätetty
-kasvamisen varaa, sillä jo seuraavana päivänä olivat he ihan
-toisia miehiä. Ja ellei olisi ollut kirkossa ja kuullut provastin
-selittävän, minkä syvällisen ja totisen muutoksen luo pyhä toimitus
-heissä vaikutti, olisi ollut vaikeata tuntea näitä hiljaisia ja
-laupijaita nuorukaisia puolihumalaisessa poikalaumassa, joka
-seuraavana päivänä täytti kadut, ylpeänä ja riemuitsevana siitä, että
-oli käynyt neulansilmiin lävitse ja vahvistanut kasteensa liiton.
-
-Kun professori Löfdal tuli poikansa kanssa, syntyi läsnäolevain
-joukossa kuiske ja kuhina sekä kirkon ulko- että sisäpuolella.
-Abraham näyttikin toisellaiselta kuin nuo hiljaiset takkiin puetut.
-Hän oli melkein yhtä pitkä kuin isäkin, jonka kaunis harmahtava
-pää ja nuo kolme suurta ritaritähteä oikein loistivat yli koko
-seurakunnan.
-
-Pyhä toimitus alkoi. Abraham istui ylimpänä lähinnä kuoria; harvoin
-katsahti hän ylös, mutta havaitsi niin monen silmät itseensä
-luoduiksi, että heti taas painoi päänsä alas, kuten toisetkin.
-
-Ylinnä tyttöjen puolla istuvat olivat kalman kalpeita ja valmiita
-kaatumaan lattialle pelosta, ett'eivät osaisi vastata provastin
-kysymyksiin. Mikä mutisi pitkää vesikysymystä, mikä taisteli
-ankarasti kolmannen uskonkappaleen kanssa, jonka oli unohtanut.
-
-Molemmin puolin käytävää taaempana oli jännitys suuri, mutta miettipä
-jokunen noista hiljaisista pojista myöskin: Joutavaa, olenhan nyt
-päässyt "edes"!
-
-Abraham ei juuri erittäin pelännyt itse kuulustelemista, mutta
-sentäänkin oli hän sangen alakuloinen.
-
-Unissaan näkemänsä silmät eivät luopuneet hänestä, eikä hän saanut
-mitään lohdutusta siitä, että katseli toisia alapuolellaan rivissä
-istuvia.
-
-Mitä jos jokin ääni, esimerkiksi hänen äitinsä kaltainen, äkkiä
-kuuluisi kaiken tämän ulkokultaisuuden yli, lausuisi sanan, ilmaisisi
-ilveilyn, johon he kaikki ottivat osaa; tai mainitsisi hänen nimensä,
-joka istui ylimpänä, valmisna valehtelemaan?
-
-Oliko hän sitten ainoa valehtelija, ainoa ulkokullattu ihan
-järkähtymättömien joukossa?
-
-Hän mietti yhtä ja toista poikarivistä ja monta muuta; pahin hän ei
-voinut olla; mutta kuitenkin oli hänellä kova sisällinen tuska eikä
-ymmärtänyt mitään virsistä, joiden veisaamiseen otti osaa.
-
-Mutta nyt lähestyi provasti Sparre verkallensa kuorista alkaakseen
-kuulustelemistaan. Hänen kasvonsa olivat vakaiset ja miettivät, kun
-hän käydessään vielä kerran vilkasi käsikirjaansa, jonka lehtien
-väliin oli kiinnitetty muutama arkki paperia täynnä nimiä ja
-numeroita.
-
-Mikään helppo tehtävä ei ollutkaan johtaa kuulustelua niin,
-että jokainen sai kysymyksen ilman kenenkään seurakuntalaisista
-tai saarnatuolissa olevan komministerin liian suuria hyppäyksiä
-huomaamatta.
-
-Mutta Abrahamin edessä seisoessaan, valostuivat hänen kasvonsa; tässä
-ei hänen kumminkaan tarvinnut pelätä kysyä mitä hyvänsä ja sen vuoksi
-valitsi hän mikä ensin mieleensä johtui.
-
-"Mihinkä persoonaan jumaluudessa uskot toisen uskonkappaleen mukaan,
-Abraham Löfdal?"
-
-"Poikaan, Herraamme Jesukseen Kristukseen", vastasi Abraham lujasti.
-
-Provastin lähetessä, vapisi Abrahamin koko ruumis, mutta heti
-ensimäisen kysymyksen kuultuaan rohkaisi hän itsensä. Jokapäiväinen
-tottumus tutkittavana olemiseen teki, että tilaisuudelta katosi
-juhlallisuus, joka silmänräpäyksen ajan oli ollut valtaamaisillaan
-hänet. Sitten vastasi hän selkeästi ja varmasti, silmät provastiin
-luotuina.
-
-"Onko Kristuksen tunteminen meille suuresta arvosta?"
-
-"On, ei kenessäkään muussa ole autuutta, sillä ei mitään muuta nimeä
-ole taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaiksi
-tuleman."
-
-"Eikö Kristus ole lunastanut kaikkia ihmisiä?"
-
-"On, hän antoi itsensä lunastukseksi kaikkein edestä."
-
-"Mutta eikö sentään paljo ihmisiä tule kadotetuksi?"
-
-"Tulee kyllä" -- vastasi Abraham hiljaa ja hänen silmänsä tarkastivat
-provastin pitkää kauhtanaa ylhäältä alaspäin.
-
-"Mikähän siis on syy heidän kadotukseensa?"
-
-"Heidän oma katumattomuutensa ja uskottomuutensa."
-
-"Aivan oikein, ystäväni, se on heidän oma katumattomuutensa ja
-uskottomuutensa", lausui provasti tyytyväisenä; hän tahtoi nyt
-jättää oppikirjan ja lähteä jumaluus-opilliselle retkelmälle oikein
-loistaakseen parhaan oppilaansa taidoilla: "Esiintyykö ihmisen
-epäusko aina pahoissa ja jumalattomissa töissä?"
-
-"Ei aina", vastasi Abraham katsahtamatta provastiin.
-
-"Ei aina, se on totta", toisti provasti luoden silmänsä seurakuntaan
-iloitakseen ihastuksesta, jonka hänen lemmikkinsä muka täytyi
-synnyttää.
-
-Mutta provasti säpsähti, kirkossa ei kuulunut hengähdystäkään,
-kaikki kurottivat kurkkujansa ja katsoivat Abrahamiin, mutta se
-ei tapahtunut ihailusta, vaan pikemmin ilkeästä, kiheltävästä
-uteliaisuudesta.
-
-Äkkiä huomasi provasti koko seurakunnan luulevan hänen tutkivan
-Abrahamilta äidin elämää. Provasti katsahti ensi pelästyksessään
-professoriin, sitten Abrahamiin; nämä molemmat olivat samaa mieltä.
-Professori piti silmänsä jäykästi provastiin luotuina ja Abraham oli
-ikään kuin kutistunut kokoon, peitti kasvonsa nenäliinalla ja näytti
-siltä kuin olisi tahtonut piiloutua maan alle.
-
-Provasti Sparre tuli niin hämilleen ja onnettomaksi erehdyksestään,
-että ihan kadotti aivonsa. Ei mitään enemmän hänen tavastaan
-poikkeavaa, ei mitään enemmän hänen sydämensä aivotuksesta
-etäämpänä olevaa voitu ajatella kuin että hän olisi tahtonut olla
-vastenmielinen ja julkea lemmikillensä, päälle päätteeksi professori
-Löfdalin pojalle.
-
-Hämmennyksissään ei hän tietänyt parempaa neuvoa kuin laskea kätensä
-Abrahamin olalle ja alkaa kiitospuheen hänestä:
-
-"Huvikseni, oikeimpa sydämeni iloksi", lausui hän innokkaasti, "olen
-valmistanut sinua, rakas ystäväni, Abraham Löfdal, tämän päivän
-pyhään toimitukseen. Harvoin olen kohdannut nuorukaista, joka pään
-puolesta olisi ollut niin erinomaisen lahjakas, jonka Luoja olisi
-varustanut niin kauniilla sielun ja sydämen ominaisuuksilla. Kun sinä
-nyt täysikasvuisena jäsenenä astut seurakuntaan, toivon ja odotan
-varmuudella, että olet oleva meille vanhemmille iloksi ja mielen
-ylennykseksi sekä nuorille hyväksi ja seurattavaksi esimerkiksi."
-
-Tämä oli varsin tavatonta; komministeri, pastori Martens, väänteli
-itseään levottomuudesta vehreän verhon takana papinpenkissä, ja
-koko seurakunta tuli utelijaaksi. Mutta kaikki Abrahamiin luodut
-silmät näyttivät tämän jälkeen lempeiltä. Kaikista tuntui hyvältä
-provastin suusta kuulla, että oli toivoa tämän, kadotetun äidin pojan
-pelastuksesta.
-
-Itse ei hän tietänyt mitä miettisi; oliko tarkotus ylistää häntä
-muita paremmaksi? Se ei ikinä loppuisi hyvin.
-
-Provasti Sparre pyyhki otsaansa ja jatkoi kuulustelemistansa alempana
-istuvain kanssa. Hänen ensimäinen erehdyksensä teki hänet kahta
-vertaa tarkemmaksi: katekismon kuulusteleminen kävi loistavammin kuin
-koskaan muulloin.
-
-Komministeri kohotti ruumistaan eteenpäin ja kuunteli kasvavalla
-hämmästyksellä oikeita vastauksia, joita antoivat mitä mahdottomimmat
-pöllöpäät, jotka hän itse auttamattomina oli heittänyt siksensä,
-mutta melkein seljällensä lensi hän penkissään, kun Osmund Asbjörnsen
-Sauamyr laulavalla maalaismurteellaan esitti suuren loistonumeronsa
-evankeliumin armolahjoista.
-
-Kesti äärettömän kauan ennenkuin molemmat osastot oli kuulusteltu;
-eräs nuorista, turkkilaiseen saaliin puetuista naisista rupesi
-voimaan pahoin, josta syystä hänen täytyi mennä sakastiin vettä
-juomaan.
-
-Väsymys valtasi vähitellen Abrahaminkin levottoman ja tuskallisen
-mielen; hän alkoi tuntea itsensä levollisemmaksi, ei enää nähnyt
-noita silmiä, joita hänen oli ollut mahdoton väittää; päin vastoin
-näyttivät kaikkein kasvot varsin hyväntahtoisilta, ja kun hän
-vihdoinkin teki tuon juhlallisen lupauksen, ei hän enää ollut
-millänsäkään koko asiasta.
-
-"Anna siis Jumalalle sydämesi ja minulle kätesi", sanoi provasti
-vakavasti ja leppeästi hänelle, ja Abraham kurotti kätensä; provastin
-käsi oli pehmeä ja sileä ja puristi hänen kättänsä lämpymästi ja
-ystävällisesti.
-
-Vihdoinkin oli pyhä toimitus lopussa; se oli kestänyt kello
-yhdeksästä lähes kolmeen asti, niin paljon oli rippilapsia ja niin
-perinpohjaisesti teki provasti tehtävänsä.
-
-Hermostuneet, turkkilaisiin saaleihin puetut nuoret naiset oli
-pakko puoliksi kantamalla saattaa vaunuihin; keltalettiset,
-hopeahartijaiset tytöt näyttivät yhä edelleen ihan äsken vedestä
-nostetuilta; ja hiljaiset, laupijaat nuorukaiset katsella tuijottivat
-entistään laupijaammin uusia saappaitaan.
-
-Keittäjätär professori Löfdalin luona oli tuskissaan; tämä oli
-viimeinen kerta, kuin hän meni rippikemuihin ruokaa valmistamaan, sen
-vakuutti hän kalliilla valalla. Kolme kertaa oli hän jo keittänyt
-perunoita väärään aikaan, kun hänen asettamansa vartijat olivat
-antaneet väärän tiedon.
-
-Vieraat, joita ei oltu käsketty tulemaan millään määrätyllä
-kellonlyönnillä, vaan "jumalanpalveluksen loputtua", kuljeskelivat
-puutarhassa ja torilla tai istuivat pahalla tuulella huoneissa,
-toivottaen mikä mitäkin provasti Sparrelle, joka ei koskaan voinut
-lakata.
-
-Kello oli yli puoli neljän, kun vihdoinkin istuttiin pöytään: Abraham
-pöydän päähäin, isä oikealla ja provasti vasemmalla puolellaan;
-muuten oli läsnä ainoastaan vanhempia herroja ja Hans Egede Broch,
-joka oli kutsuttu sen johdosta, että oli Abrahamin paras ystävä.
-
-Siellä oli rehtori ja useimmat Abrahamin opettajista, maaherra
-ja pormestari, muut virkamiehet, kaupungin-lääkäri, parikymmentä
-valittua; ystävää ja professorin virkaveljeä.
-
-Abraham ei alussa voinut perehtyä tämän arvoisan seuran keskuksena
-olemiseen; mutta sitä myöden kuin viini lämmitti vieraita, tulivat he
-kaikki puhelijaammiksi.
-
-Nämä olivat ensimäiset isommat pidot, jotka professori piti vaimonsa
-kuoltua, ja kaikki olivat iloisia, että taas kohtasivat toisensa
-tässä vieraanvaraisessa perheessä. Professori Löfdal seurusteli itse
-mielellään ja elähtyi pian.
-
-Rattoisuutta lisäsi vielä sekin seikka, että seura oli hyvin valittu;
-kaikki olivat yksimielisiä, voitiinpa keskustella politiikastakin,
-ja kun sekä provasti että rehtori olivat pitäneet kumpikin puheensa
-Abrahamille, esitettiin ja juotiin yleisen riemun vallitessa
-kuninkaan, kuningattaren, perintöprinssin, perintöprinsessan,
-kuninkaallisen suvun, unionin ja Ruotsin maljat.
-
-Mieliala tuli yhä rattoisammaksi, kaikki joivat lasin Abrahamin
-kanssa; tämä ja Broch iskivät silloin tällöin silmää toisilleen
-vanhojen herrojen riemastuksen takia. Sokko ja piikkisika nauraa
-kikittivät toisilleen vanhaa medeira-viiniä sisältävän karahviinin
-ylitse, jonka olivat saaneet väliinsä, ja päivällisen jälkeen
-likööriä juotaessa vei lehtori Abel nuoren ystävänsä sivulle päin ja
-puhui tämän ihanasta äidistä, kunnes kyynelet liikutuksesta silmiinsä
-tipahtivat.
-
-Seura erkani jokseenkin aikaisin illalla, sillä niin vakava syy kun
-pitoihin oli, ei käyty korttisille.
-
-Kun he nyt, isä ja poika, jäivät yksinään, sanoi professori Löfdal:
-
-"Hyvää yötä, Abraham poikueni! Olet kai jo väsynyt? Nyt olet siis
-astunut elämään 'aika'-miehenä, ja minä voin todella sanoa olevani
-tyytyväinen sinun. Mitenkä sinun täst'edes maailmassa käy, on kyllä,
-kuten provasti sanoi, Herramme hallussa, mutta riippuu myöskin
-isoksi osaksi itsestäsi. Luonto on kaikissa suhteissa varustanut
-sinut hyvin; olet syntynyt edullisessa asemassa yhteiskunnassa,
-olet aikanasi saava meidän olosuhteisiimme nähden sangen ison
-omaisuuden, ja minulla, isälläsi, on vaikutusvalta, josta sinulla
-voi olla hyötyä, mille uralle ikinä antaudut. Olet siis yksi niitä,
-jotka voivat ja joiden pitääkin päästä pitkälle, hyvin pitkälle,
-yhteiskunnassamme.
-
-"Mutta -- ainoastaan yksi seikka, josta nyt toivoakseni kaikkein
-viimeisen kerran mainitsen, -- ainoastaan yksi seikka saattaa minut
-vähän levottomaksi. Se on se taipumus, joka pari vuotta sitten tuli
-näkyviin sinussa -- tiedäthän itse missä tilaisuudessa. No niin, tuo
-päättyi, Jumalan kiitos, paremmin kuin alussa näytti; sillä kertaa
-huomasit erehdyksesi ja olet sittemmin, minun tietääkseni, oikaissut
-sen. Mutta salli minun kuitenkin tänä, sinulle niin tärkeänä päivänä
-varoittaa sinua tästä, joka mahdollisesti vielä voi kätkettynä kyteä
-veressäsi.
-
-"Joka yhteiskunnassa, parhaimminkin järjestetyssä on, näet,
-olemassa tyytymättömiä, pieni joukko -- puoliksi haaveksijoita,
-puoleksi pahantekijöitä, ihmisiä, joilla ei ole omaa tuntoa, ei
-isänmaanrakkautta, ei Jumalaa! Mihin hyvänsä maailmassa satut
-joutumaan, olet aina kohtaava näitä ihmisiä. He esiintyvät -- ja
-juuri siitä syystä varoitan sinua! -- he esiintyvät mielellään
-sorrettujen puolustajina, kauniilla sanoilla alhaisista ylhäisiä
-vastaan ja muulla sellaisella.
-
-"Katsoppas, Abraham, näiden ihmisten suhteen pitää sinun, juuri
-sinun, olla varoillasi, sillä he ovat yhteiskunnan pillomuksia,
-jotka turmelevat kansan ja alituisesti kokevat uurtaa yhteiskunnan
-perustuksia. Minä, sinun isäsi, vakuutan täten, että kaiken sen
-takana, mitä nämä ihmiset sanovat ja tekevät, piilee suora valhe,
-ilkeys, ylpeys ja vallanhimo! Jos näitä tahdot kuunnella, niin
-syöksyt varmaan perikatoon. Nyt voit valita isäsi ja äitisi -- ja
-muiden välillä."
-
-Professori oli niin kiivastunut, että oli sanoissaan erehtymällään,
-mutta Abraham kurotti hänelle molemmat kätensä ja sanoi: "Minä
-valitsen sinut, isä!"
-
-Tämän lausui hän vakavasti ja vakuutuksella. Levottomuus, joka
-aamulla oli häntä vaivannut, oli nyt tykkänään kadonnut. Julkinen
-kiitos kirkossa, päivälliskemut, täysi-ikäisten miesten joukkoon
-pääsy ja nyt lopuksi isän puhe tekivät hänet levolliseksi ja
-varmaksi; hän näki itsensä parhaiden ja ensimäisten joukossa ja
-elämänsä kunniassa ja loistossa.
-
-Hänen mentyään, katseli Karsten Löfdal tyytyväisenä ympärilleen
-huoneessa. Abrahamin silmissä oli hän nähnyt tavoittamansa rakkauden
-ja ihailun, ja tunsi itsensä iloiseksi.
-
-Vihdoinkin oli hän siinä määrin voittanut, että poika oli antava
-hänelle, mitä äiti oli kieltänyt, ja tämä seikka lievensi vähäsen
-Vennin muiston katkeruutta. --
-
-Abraham kiiruhti ylös portaita pitkin. Voi kuinka kauniisti
-kellonvitjat kahisivat hänen liikahtaessaan! Hän iloitsi siitä, että
-saisi nähdä, niiltä sievä huoneensa näyttäisi illalla valaistuna, ja
-että saisi vetää kellonsa.
-
-Kynttilät sytytettyänsä, havaitsi hän pöydällään ison, mitä
-kauniimmista ja harvinaisimmista kasveista sidotun kukkavihon.
-
-Abraham tarttui tyytyväisenä käyntikorttiin, joka oli pistetty
-kukkien väliin, mutta päästi sen heti sormistaan, ikäänkuin olisi
-se polttanut niitä. Hänen kasvonsa kävivät hehkuvan punaisiksi; hän
-kääntyi pois juuri kuin häpeissään.
-
-Kortille oli rouva Gottwald kirjoittanut hienolla, epävarmalla
-naisenkäsialalla: "Pikku Mariukselta."
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRKKYÄ***
-
-
-******* This file should be named 50942-8.txt or 50942-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/9/4/50942
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50942-8.zip b/old/50942-8.zip
deleted file mode 100644
index 9fbbfb6..0000000
--- a/old/50942-8.zip
+++ /dev/null