NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2416 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3cd5814
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50763 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50763)
diff --git a/old/50763-8.txt b/old/50763-8.txt
deleted file mode 100644
index 33636b2..0000000
--- a/old/50763-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2416 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Oja-Pappalan joulu, by Santeri Alkio
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Oja-Pappalan joulu
-       Tapain-kuvia Etelä-Pohjanmaalta 1870-luvulta
-
-
-Author: Santeri Alkio
-
-
-
-Release Date: December 24, 2015  [eBook #50763]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OJA-PAPPALAN JOULU***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-OJA-PAPPALAN JOULU
-
-Kirj.
-
-Santeri Alkio
-
-
-
-
-
-
-Helsinki,
-Edistyseurojen Kustannus,
-1921.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Se oli hirveätä pyykkiä se, kun Oja-Pappalan akat jouluksi tuvan
-lattiata pesivät. Tätä ennen oli se tehty Mikkeliksi ja silloin oli
-siitä saatu niin tarpeeksensa, ettei haviteltukaan sitä uudistamaan
-ennen kuin jouluksi. Tällä välin oli siihen ehtinyt takertua yhtä ja
-toista, jota saattoi sanoa liaksi. Vaan kylläpä se nyt saikin
-selkäänsä, lika! Ensin aamupäivällä pesimellä hangattiin pöydät, penkit
-ja kaapit, sekä vedettiin niistä esiin ja kelpaamattomana lattiaan
-heitettiin kaikellaista pikkutavaraa, sekoitusta ruuan tähteistä, joita
-pitkin vuotta oli kertynyt ja säiliöistä varissut. Littu mokoma
-(nuorempi piika) uskalsi nenänsä vetää sikkaraan kun tähteet muka
-nenään tulivat. Mutta Hetu, joka oli vanhempi ihminen, sanoi, ettei
-sitä ihminen saa olla niin turhan fiini.
-
-Muut puhdistelemiset olivat vain pikkuasioita lattianpesun rinnalla. Se
-kysyi voimia, oikein jättiläisponnistuksia. Talon kankeimmat luutakynät
-oli säästetty tätä varten. Nyt niihin lyötiin paksut varret ja
-varustauduttiin ikään kuin karhuntappoon.
-
-Mutta ei uskallettu luottaa yksinään luutakynäin ja veden puhdistavaan
-vaikutukseen, vaan saavillinen karkeata hiekkaa hankittiin avuksi.
-Lattia hiekoitettiin ja kasteltiin ylt'yleensä. Akat riisuivat
-alusvaatteille, siunasivat itsensä ja pesu alkoi. Eikä siihen monta
-vetämää tarvittu, ennenkuin hiki kuumana virtasi pitkin jokaisen
-kasvoja ja selkää, niin emännän kuin piikainkin. Puhdasta jälkeä teki
-luutain voimakas kulku. Joulun tulo ja puhtauden hauska toivo lisäsivät
-naisten intoa ja voimaa ponnistamaan. Ei joudettu paljon puhella eikä
-kieltä piestä, mutta sitä enemmin ajateltiin sitä, että paljon se
-siivonteko maksaa ... ei viitsisi joka päivä lattioita pestä!
-
-Mies-raukat! Jos olisivat tienneet -- metsässä kun olivat -- edes
-aavistaa sitä vihuria, mikä kotona akkain puolelta kohtaa, kun lumisin
-jaloin, aivan jokapäiväisiä ajatellen, tupaan menevät. Mutta eiväthän
-he sitä olleet mieleensä panneet, vaikka joka kerta, kun tuvan lattia
-oli pesty, olivat samaa saaneet kärsiä. Ja todenteolla olisi akkoja
-oikein hämmästyttänyt jos miehet kerrankin olisivat muistaneet itseänsä
-lumesta siistiä, kun pestyyn tupaan tulevat. Harmiksi olisi melkein
-käynyt, jos ei sellaisen saunan päälle olisi edes saanut miehille antaa
-aika ripitystä ja luetella syntirekisteriä, jossa mustimpina mörköinä
-tupakansylki, piipunperät, lumiset jalat y.m. Se oli aina hupaista ja
-hauskaa riitaa. Miehet sanoivat, että akat ne oikeastaan ovatkin, jotka
-lattian likaavat; riideltiin kahden puolen ja naurettiin.
-
-Tämä akkoja nytkin kiihotti ja puhdasta koetettiin saada miesten
-kotiintuloksi.
-
-Jo näkyi puu melkein kaikkialla lattiassa ja viruttelemaan ruvettiin.
-Huoahdettiin keveämmästi ja alettiin jutella.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Laiskuutta, laiskuutta, pelkkää laiskuutta, kun ette nyt tuon vertaa
-viitsisi... Hupaistahan se olisi itsellennekin. Vaikka mitähän ne tämän
-aikaiset muusta välittävät kuin kylän juoksusta", pauhasi emäntä
-piioille puoli tosissaan, kun eivät luvanneet "juhlaristiä" tehdä.
-
-"Laiskuutta", matki Littu, "ei se mitään laiskuutta ole, mutta kuka nyt
-viitsii tähän aikaan enää niin turhanaikaisia... Mukulat sellaisia."
-
-"Ei se olekaan mikään mukulain tehtävä!" puolusti emäntä, "se saakin
-olla vain hyvin kynsistä ja järjestä taattu, joka siihen pystyy. Tuskin
-vain Lissulta tulis mitään... Hessa tuota nyt saattais, on ehkä
-nähnyt."
-
-"Johan niitä nyt on nähty!" Littu väänsi huultansa halveksien. "Vieläpä
-Lalu, jota ei nyt nähnytkään olisi!"
-
-"Ei, kuule, Liisa, eivät ne tämän aikaiset ole mitään, joita sinä olet
-nähnyt ... lapset niitä tähän aikaan tekevätkin, mutta ei ne ole liioin
-mitään. Siihen aikaan, kun me kaikin (emäntä tarkoitti veljiään ja
-siskojaan) olimme vielä kotona mukulana, oltiin aina jouluna kestissä
-Käpylän sedän kotona. Olisit nähnyt ... siellä sitä vasta oli juhlaa!
-Kahisevia ruis-olkia oli aina lattialle levitettynä ... ja juhlaristi,
-olisit sen nähnyt! katosta lattiaan melkein ulettui ... ja niin
-monenvärisistä oljista kun se oli! Ei sellaista ristiä kyennyt
-siihenkään aikaan puoletkaan tekemään, kuin sedän emäntävainaja. --
-Jumalani! kun kaikki ovat jo vainajia; kaikki muut todessa, minä yksin
-valheessa. Hän oli hupainen ihminen. En minäkään ole yhtään niin
-hupaista joulua viettänyt sitten, kun siellä kestissä kulkemasta
-lakattiin ja aika-ihmisiksi tultiin."
-
-"Kumma ettei olkia enää pidetä lattiassa", rupesi Tiina ihmettelemään.
-"Minäkin muistan vielä, kun Riittalan torpassa tapasi joulusin vielä
-olla, kun ei muualla missään enää niitä näkynyt."
-
-"Mutta kyllä kait se oli sikamaista, kun olkia pidettiin lattiassa
-jouluna!" nauroi Littu.
-
-"Älä luule. Sepä vasta olikin sopivaa; minäkin olisin vielä joskus
-leikin vuoksi pannut, mutta ei isäntä ole antanut lupaa. Tule Littu
-vielä vähäsen hinkkaamaan tuosta, minä heitän vettä."
-
-Littu meni ja pyhkieli luudalla, niin että risut lentelivät.
-
-"Se langalla kulkukin", jatkoi Hessa pakinaa toisessa loukossa, lattiaa
-vedellä virutellen, "sekin on niin hävinnyt, että ainoastaan pikkupojat
-enää sitä varten kyliä kiertävät."
-
-"Niin se on, ei nyt jouluna tiedetäkään kuin viinasta. -- Eiköhän se
-nyt jo riitä, Littu, näyttääpä olevan jo valkonen. Ota nyt ja pyyhi
-vesi tuonne muurin viereen, kyllä se sieltä pääsee valumaan, kun tein
-sinne reiän."
-
-Lattian lopullista huuhtomista jatkettiin nyt niin innolla että pakina
-joulusta keskeytyi. Mutta emäntä otti juhlaristin uudelleen puheeksi.
-Kehui, että hän oli sen useinkin tehnyt itse ja toisinaan piiat. Mutta
-ei nyt ollut itsellänsä aikaa ja ettei hän olisi muita pyytänyt
-nytkään, jos vain olisi ollut aikaa, mutta kun ei ollut. Hänen
-mielestään ei joulu muuten joululta tuntunutkaan, jos ei edes jotain
-näkyväistä merkkiä ollut, esimerkiksi sellaista kuin juhlaristi.
-
-Turhaan eivät nämät puheet menneetkään: piiat vihdoinkin todella
-lupasivat ryhtyä juhlaristin tekoon, kuitenkin enemmän halusta tehdä
-emännälle mieliksi, kuin uskoen itse sen juhlistavaan voimaan.
-
-Ehtoolla sitä ruvettiin tekemään, kun suuri kantovalkea paloi takassa
-ja teki mieliin kodikkaan vaikutuksen. Suoria ruisolkia leikeltiin
-sieviksi puikoiksi ja niitä värjäeltiin aneliiniväreillä. Puikkojen
-läpi pujoteltiin lanka ja muodosteltiin kaiken näköisiä särmiöitä,
-suurempia ja pienempiä, jotka jollain tavalla järjestettyinä
-ripustettiin kattoon. Kratu- ja maalipapereista valmistettiin ristin
-hetaleihin kukkasia.
-
-Ei tämä hetaleinen koriste mikään risti ollut, pikemmin sitä olisi
-saattanut ruunuksikin sanoa. Eikä sitä yhdessä illassa valmiiksi saatu,
-sillä siinä olikin liiemman työtä kuin Littu oli luullut ja Hessa olisi
-viitsinyt tehdä. Mutta sellaista työtä sopi vielä aattoehtoolla jatkaa.
-
-Tehtäviä oli muutenkin aattopäivälle kasautunut kaikellaisia, niin että
-päivä täytyi jo tavattoman aikaisin alottaa.
-
-Jo puoli kahden ajoissa renki Jussi ja poika Jaska ylisängystä alas
-hiipivät, aikoen muilta salaa lähteä heinään. Mutta ei auttanut,
-hereillään oli emäntäkin. "Aikuisiapa pojat nyt ovatkin", hän virkkoi.
-"Entä äiti on kuullut", äännähti Jaska. Tuntui oikein harmilliselta ja
-varhaisen lähdön into haihtui, kun ei salaisesti päässytkään lähtemään.
-
-Vaikka tämän kautta syntyikin hienoa melua, niin isäntää ei se olisi
-ollut kuitenkaan tarpeeksi hereille saamaan. Mutta asiat vaativat, että
-hänetkin piti saada pystöön. "Nouse kaupunkiin!" sanoi emäntä ja
-tuuppasi kylkeen.
-
-Monien venyttelemisten perästä isäntä vihdoin kämpäsi lattialle, kun
-oli pojilta saanut varman vakuutuksen, että kello jo kolmattaan kävi.
-Ei ollut ukko ensinkään joulutuulella. Kovin tuntui rasittavalta
-yösydännä, niin hirmuisen varhain, matkaan lähteä. Oli kauhean
-kylmäkin, oikein tahtoi jäätyä silmistä juokseva vesi tallissa
-käydessä, miten sitte kaupunkimatkalla! Tuvassa oli herttaisen lämmin
-ja makaajat kuorsasivat niin makealla nuotilla, kiusalla kuorsasivat.
-Isännän pisti vihaksi. Kun olisikin saanut käydä vain heinässä, kuten
-toisetkin, niin olisi se ollut jotain... Eihän siellä viivykään kuin
-3 tuntia korkeintaan. Penkille loikomaan näkyivät pojat vetäytyneen,
-kun liian varhaista oli omastakin mielestä.
-
-Jo toivoi isäntä, että olisi vielä edes yksi päivä jälellä joulun
-tuloon, niin sopisi kaupunkiin menoa lykätä. Mutta eihän se nyt käynyt
-päisin. Joulu tuli, eikä ollut viinanmärkää kotona, jos ei tahtonut
-lukuun ottaa kamferttiviina-nokkaa, jolla emäntä ilmanmuutosten edellä
-sääriänsä voiteli.
-
-Tämän tiesi ja muisti isäntä varsin hyvin, ja tallissa käydessään
-mutisi itsekseen:
-
-"Olisikin ollut nyt edes yksikin kunnon ryyppy, niin se olisi ollut
-jotain ... olisi saanut siitä vähän parempaa kuraasia. Mutta mistä
-otti!"
-
-Vähäisen sentään isännän apea mieli virkistyi, kun tallista tupaan
-tullessaan näki, että emäntä käskyä odottamatta oli noussut ja pannut
-kahvipannun tulelle. Muijan rakkaus miestä virkisti. Ja kun oli
-kupillisen juoduksi saanut, oli kuin toisilla vesillä pesty. Pojat
-vielä menivät hevosen asettamaan, ettei sitäkään tarvinnut itse tehdä,
--- sai vain kinttaat kädessä ulos mennä. Ukko tuli niin tyytyväiselle
-mielelle, että tuvasta lähtiessään vähän viheltelikin. Jaskan sydän
-sätkähti riemusta, kun tuon kuuli. Oikeinhan hänen sopii nyt pyytää
-vaikka mitä tuomaan.
-
-"Tuokaa isä mulle mäkivyöt", hän virkahti ja henkeänsä pidätellen
-odotti mitä vastataan.
-
-"Noo", sanoi isä, "kyllämähän katson".
-
-Äänestä päätti Jaska, että hyvässä toivossa sopii olla. Pitää kiusata
-vielä, ettei kovin huonoja toisi!
-
-"Tuokaa vähän hyvänmoiset, isä."
-
-Isän ei ollut tapana paljon turhia pälpättää, eikä hän tuohonkaan
-mitään vastannut. Poikako isälle komenteeraamaan kelpaa, minkälaisetkin
-ne pitää olla!
-
-Jo kello 4-ajoissa oli Oja-Pappalassa jokainen jalka kenkinyt aaton
-kaivattua vastaanottoa varten.
-
-Talon nuoremmat perilliset, joiden iät olivat 6, 8 ja 11 vuotta, sekä
-nimet nuorimmasta vanhimpaan: Hemmu, Ville ja Ellu, tunkeilivat
-paitasillaan takan luona.
-
-"Mitähän ne kakaratkin siinä nyt jo ylhäällä kukkuvat!" tiuskui Littu
-kyllitellen, kun pojat häiritsivät muka hänen askareitaan. Pojat
-riitelivät vastaan, mutta tulivat sen verran tolkulle, että pukivat
-vaatteet päällensä. Hemmu haki loukkokaapista punaiseksi värjätyn
-sianrakon. Nyt toisetkin sen muistivat, kun Hemmulla näkivät. Siis
-yhteinen ryntäys Hemmun niskaan. Vaan lujasti piti tämä puoliaan:
-kyyristyi penkinloukkoon kaluansa suojellen ja äitiä huutaen. Toiset jo
-pelosta hellittivät takin kauluksesta nykimästä, ennenkuin äiti
-ehtikään joukkoon huutamaan ja pieksua lattiaan lyömään. Yksin sai
-Hemmu oikeuden ensimäisenä katsella miten värjäys oli onnistunut ja
-sitten sovittamaan lamppua sisään. Sovinnon miehinä, kun toisetkin nyt
-lähestyivät eivätkä Hemmun kädestä lyhtyä pois tahtoneet, ruvettiin
-yksissä ihmettelemään rakon ihmeellistä loistoa. Pihalle olisivat
-vieneet, että oikein olisivat nähneet miltä se pimeässä näyttää. Mutta
-sitä ei äiti sallinut. "Vai aattona jo lyhtyjä pihalle ... tietäkää
-huutia!" Piiatkin sekautuivat samaan suuntaan huutamaan ja pojille
-ilvehtien nauramaan. Nämä taas olivat yksimielisiä siitä, että piikain
-ei tarvitsisi puhua mitään ja sen he sanoivatkin, kun äiti sattui
-pihalle menemään. Mutta piiat ne vain nauroivat ja pilailivat. Tuo oli
-niin vihaksipistävää, että pojat alkoivat tehdä kaikellaista kiusaa ja
-äkeä mieli haihtui vasta kun päivä valkeni.
-
-Aivan paraiksi ehti isäntäkin juhlakaloille kotiin. Kovin saivat pojat
-aprikoida, mitä isän matkavakka sisälsi; sormet tahtoivat syyhyä sen
-avaimiin. Mutta isän tahto oli, että saunasta tultua vasta.
-
-Aterialle ruvetessa isäntä vanhan tavan mukaan jakoi jokaiselle
-ruokaryypyt ja emäntä vesissä silmin puhui muutamia painavia sanoja ja
-arveli lopuksi: "Ei tiedä rakkaat ystävät, kutka meistä vielä tulevana
-jouluna ovat yksissä joulukaloilla, ei tiedä vaikka monikin meistä
-siksi jo silmänsä kiinni painaa. Moni on meidänkin pitäjäästä sitte
-viime joulun silmänsä kiinni painanut, tehnyt sen mikä meillä on vielä
-tekemättä."
-
-Mutta tuota ei Hemmu näyttänyt ehtivän ajatella. Hartaasti paloi
-silmänsä lautaselle, jonka päällä isänsä irrotteli lihaa turskan
-pyrstö-nikamista. Ja kun perunat vadissa kuluivat ja pohjalta tuli
-näkyviin toisiakin turskan pyrstöjä, niin niiden kimppuun pojat
-kahvelinsa kilvalla kiidättivät. Kova syntyi siinä pengastus, oikein
-kahveli-sota. Mutta isä ja äiti sekaantuivat huutamalla hillitsemään.
-
-"Hemmu ottakoon", sanoi äiti.
-
-Koreasti noppasi Hemmu osansa ja katseli viattomasti veljiään, jotka
-rumasti mulkoilivat, kun yksi vain kaikki arpavärkit sai.
-
-Mutta saunaan valmistauduttaessa poikain mielestä viimeinenkin äkeys
-haihtui, kun eivät piiatkaan enää mitään kiusaa tehneet, vaan rauhaa
-näkyvät haluavan, koska niin leppyisästi puhuivat.
-
-Kun piiat tulivat vettä saunaan viemästä, niin miehet suurimmasta
-pienempään riisumaan ryhtyivät ja sitten kovalla lipetillä saunaan
-litkaisemaan. Jälestä seurasi vaimoväki. Vähän päästä noreain
-haudottujen vihtain raksuttava huhkina rupesi kuulumaan matkan päähän
-saunan ulkopuolellekin. Ja miesten päät, jotka tavallisesti vain
-suuremmiksi juhliksi pyykittiin, saivat sitten osalleen aimo
-saipua-pesun. Mutta nuoremmille pojille tämä temppu oli kova
-kärsivällisyyden koetus, oikea loukkauskivi. Itku pääsi, tuommoinen
-haikea valitusvirsi, kun piiat muka kiusalla saipuata silmiin syytivät
-ja niin riivatusti tukkaa repivät. Apua ei nyt tullut äidiltäkään ...
-valituksia kun vain turhaksi urajamiseksi arveli. Mutta kyllästyivät
-piiat vihdoin kiusaamiseen, huuhtoivat vedellä pois saipuan päästä ja
-kasvoista. Kehuivat että pää on nyt kuin pesty kantele. Äiti piti
-puheena, että sauna on niinkuin kirkko -- verrannollisessa
-merkityksessä.
-
-Tyyni ja rauhaisa oli kaikkien mieli kun saunasta tupaan tultiin ja
-hiljaksensa pyhävaatteisiin pukeuduttiin. Sitä vielä suuressa määrässä
-lisäsi kirkonkellojen juhlallinen kaiku, joka rupesi kuulumaan. Poikain
-mieli ei kuitenkaan vielä ollut kehittynyt tuollaisesta juhlallisesta
-hiljaisuudesta ja sen synnyttämistä mielikuvista nautintoa saamaan. Se
-kävi raskaaksi heille ja mieli paloi tyydytystään saamaan toimeliasten
-leikkien riehunnasta. Jo alkoi ulos hiipiä Ellu, ja Villen aikomus
-näkyi olevan seuraa tehdä, mutta...
-
-"Istukaa paikoillanne jokainen", sanoi isä, "ja veisataan tässä muutama
-juhlaviisi".
-
-Käsky oli nuorten mielestä tukala. Olisikin isä vain yhden virren
-veisaajia, niin mielellänsähän tuon, mutta kun tuntikausia.
-
-Sen tiesivät he vanhastaan.
-
-"En minä ainakaan osaa yhtäkään jouluvirren nuottia", rupesi Littu
-tunnustamaan siinä kun hiljaa oltiin ja isäntä virsiä valikoi.
-
-"Veisaat mukana, kyllä isäntä osaa", sanoi Hessa. Hän ei ollut enää
-juuri eilisiä laisia, osasi siis vakavammin ja sovittelevaisemmin
-asioista ajatella.
-
-"Ei niiden kaikkein nuotteja lie kukaan osannut", alkoi isäntä kirjaa
-selaillessaan harvakseen sanoa. "Tuo Kantolais-vainaja, joka oli oikein
-iso veisuumies, veisasi niitä useita samalla nuotilla, ja niin minä
-olen kuullut lukkarinkin tekevän. Olen minäkin ne aina päästä päähän
-näin joulunaikoina veisannut, kuinkahan nyt sitten käynee ... vieläkö
-osannen monenkaan nuottia."
-
-"Mitä nuotista", liittyi emäntä puheesen, "ei Jumala katso nuotin
-taitoon, enempää kuin hän katsoo ihmisen muotoonkaan. Se on vain
-pääasia, että veisataan uskolla ja sydämen yksinkertaisuudessa,
-luottaen siihen että Jumala veisaamisen kuulee."
-
-"Hmm", pani Jaska, ylähuulta viisaan tavalla kiertäen, "sopivampi on
-lukea virret, kuin väärällä nuotilla ja huonolla äänellä veisata. Kun
-toisentuvan äijäkin veisaa, niin en minä ainakaan ikänä saata olla
-nauramatta. Se on vasta mölyä se."
-
-Äiti oikein suuttui:
-
-"Ole siinä, muutama, ilvehtimättä ja veisaa itse jos osaat! Kun kerta
-on kansakoulussa kaksi talvea kulkenut, niin pitäisi sitä edes
-juhlavirret osata, mutta mitä!"
-
-"Taidan helposti jos tahdon."
-
-"Eipä tuota taitoa ole koskaan kuultu. Vaan jos taidat, niin koeta
-nyt."
-
-"Älkää nyt riitaa haastako, tänä rauhan ja sovinnon juhlan
-alkupäivänä", rupesi isäntä suhdittamaan. "Ei se koira oravia hauku,
-joka riidalla metsään viedään, eikä meidän Jaakosta ole veisaamaan.
-Suutansa hän kyllä osaa repiä ja muilla ilvehtiä."
-
-Isäntä puhui lempeällä vakavuudella ja syyllisyyden tunto pakoitti
-Jaskan punastuen lattiata katselemaan.
-
-"Te muut", jatkoi isäntä, "te jotka vielä pidätte edes Jumalan sanan
-kunniassa, ottakaa kirjat ja veisataan nyt tuosta, Lauluja nyt
-laskekaam'. Ei Jaakon tarvitse", hän lisäsi suurella lempeydellä. Mutta
-se viilteli poikaa luita ja ytimiä myöten. Jaska tunsi mielessään, että
-hän olisi ollut iloisempi, jos olisi saanut tusinan keskinkertaisia
-korvapuusteja. Ja vaikutti tuo puhe muihinkin, renkiin ja piikoihin,
-niin että he ikäänkuin todellisella mielihalulla ottivat virsikirjat.
-
-Jaska oli loukannut vanhempainsa pyhimpiä tunteita kovasti ...
-kovasti, kaikki nuoret sen nyt huomasivat vasta, kun isännän ääni oli
-niin lempeä...
-
-Ja sydämet herahtivat vastaan ottamaan...
-
-Veisuu kesti toista tuntia. Pikku pojat melkein heti alussa rupesivat
-torkkumaan. Toisetkin jo lopulla alkoivat haukotella, yskähdellä ja
-äänet rupesivat karmeasti karisemaan. Alkoi käydä yksitoikkoiseksi ja
-tunteet kangistuivat.
-
-Sydän painui kiinni...
-
-Isäntä yksin raittiisti jaksoi, näkyi veisaavan kuin tavan vuoksi.
-
-Vaan eihän sitä kukaan paljaan tavan vuoksi veisata viitsi!
-Oja-Pappalainen ei itse ainakaan veisuustaan niin ajatellut. Hän
-huomasi kaikki haukottelemiset ja muut väsymisen merkit, mutta se ei
-ollut hänen vikansa, jos ei jumalansanan vaikutus pystynyt. Jotain
-surun sekaista hän mielessään tunsi. Ajatteli että kovan paatumuksen
-kahleissa ovat nämä nuoret. Mutta sitten hän mieleensä johdatti, että
-eihän se hänen vikansa ollut, jos ei sana vaikutustaan tehnyt muihin,
-kun hän itse vain veisasi sydämen yksinkertaisuudessa.
-
-Hän veisasi ja veisasi. Näki ympärillään kaikellaisia väsymyksen
-merkkejä. Hyvää hän tarkoitti.
-
-Täyttyyhän sitä nuortenkin kuunnella ja sen ohessa voi aina jotain
-muistiinkin jäädä. Mahdollista kyllä, että voisi tälläkin hetkellä
-siemen sydämeen pirahtaa ja ruveta siellä itämään.
-
-Emäntä ajatteli samaan suuntaan, vaikka itsekin väsymystä tunsi.
-
-Vihdoin yskä isännän keskeytti, ääni alkoi tulla niin karmeaksi, että
-täytyi lopettaa.
-
-"Joo'o", huokasi emäntä, kirjaa kädestään pois pannessaan, "kyllä se on
-kallis paikka."
-
-Mutta nuoret eivät pystyneet nyt ajattelemaan sitäkään. Sydämet olivat
-kadottaneet äskeisen eloisuutensa, tunteet ja tajut olivat kuolleet.
-Tuntui vain niin kummallisen painavalta koko olo.
-
-Isäntä itse istui totisena ja miettivän näköiseriä vähän aikaa, pani
-sitten piippuun ja lähti astelemaan sivupenkille seisomaan tuetun 10
-kannun vetoisen viina-astian luo.
-
-"Hakekaapa nyt kukin pullojanne", hän sanoi, "taitaa tässä pitää ruveta
-tuota elämän-öljyä jakamaan".
-
-Jo pääsivät liikkeelle poikainkin ajatukset.
-
-Hauskoin mielin kantoi kukin esiin pullojansa. Parhaiksi iso
-makkarasarvi pistettiin astian läpeen, vuorattiin se ympäriltä voilla,
-ettei luvattomasti pisaratakaan maahan tipahtaisi. Jakamisen tarkka
-toimitus alkoi. Vakavana isäntä kaateli tuopinmittaan, jota isossa
-kivivadissa pidettiin, ettei ylitsevuotaissa hukkaan menisi. Jussi
-ensin osansa sai, kannua kaksi, ja poika Jaska kolme. Litulle kaksi
-puolentuopin pulloa täytettiin ja Hessalle samoin tuoppi pantiin
-neliskulmaiseen siniseen pulloon. Täyteen pantiin emännänkin
-tuopinvetoinen karahvi ja loput isäntä norotteli omiinsa, kahteen
-pään-kokoiseen pulloon.
-
-"Siinä se oli kahdeksan kannua", sanoi isäntä. Kukin rupesi pullojansa
-korjailemaan.
-
-"Kyllä on nyt laketta", rupesi Jaska ihastellen, pullojansa silmäillen
-sanomaan.
-
-"On sinulla", tunnusti Jussi, "mutta minulla on melkein liian vähän;
-rupean jo katumaan, etten tuottanut kolmea kannua".
-
-"Saahan sitä lisää jos loppuu", lohdutti toinen.
-
-Emäntä katsoi hyväksi sekaantua myöskin puheeseen.
-
-"Voi poika parat", hän sanoi, "kyllä on jo juomista tuossakin nuorille
-pojille... Ettehän nyt sikain tavalla ruvenne juomaan, vetämään kuin
-taivaankaaret."
-
-"Paljonkohan sitä nyt sitten itseltä menee, mutta kun pitää antaa
-muille. Tulee suuria poikajoukkoja, niin ei siinä potullinen ole suuri
-herra."
-
-"Käskee juottaa suuria joukkoja! Siinä on kyllä kun ryypyn antaa
-parhaille tuttavillensa", arveli emäntä.
-
-"Kyllä tämä viina ainakin kestää", kerskui Hessa ja Littu sanoi samaa,
-mutta emäntä vakuutti asiassa varmana:
-
-"Kyllähän Hessan voi kestää likelle tulevaa joulua, mutta Litulla on
-tuskin pisaraakaan enää viikon kuluttua. Pojille menee ja yrkämiehille,
-vaikka paljonkin olis."
-
-Mutta Ellun 11-vuotisessa mielessä liikkui kateellisia tunteita, kun
-muut saivat pulloja ominaan talteensa viedä, eikä hän yhtään. Toiskan
-Rikulle oli hän kuullut puolituoppia annetun. Pienempikin oli Riku, ja
-nuorempi, ainakin kuutta viikkoa... Mutta se onnellinen olikin ainoa
-poika kotonaan. Ellu tunsi, että itku pakkasi. Kovin teki mieli mennä
-isältä pyytämään, mutta ei uskaltanut ... olisivat kohta perässä olleet
-toisetkin, Ville ja Hemmu ... eikä annettu olisi kuitenkaan
-yhdellekään, jos kaikki olisivat pyytäneet. Mutta kun isä otti vihdoin
-matkavakan avaimet ja rupesi lukkoa auki yrittämään, niin Ellunkin
-mieli kääntyi sinne päin. Jaskan sydän rupesi takuttamaan taajemmin,
-kun mäkivöitä muisti. Vihdoin juonikas lukko aukeni, ja isä heitti
-ensimäisenä nastoitetut mäkivyöt ja kiiltävän setolkan Jaskan eteen.
-
-"Tuos' on", isä huolimattomasti, noin vain sivumennen sanoi, ikäänkuin
-tuollaisten kalujen osto olisi hänen mielestänsä ollut vain
-jokapäiväinen asia.
-
-Jaska otti hitaasti hevospuetit käteensä, tahtoen hänkin näyttää
-pitävänsä asiaa jokapäiväisenä, mutta huulet vääntyivät itsepintaisesti
-mielihyvää ilmaisevaan nauruun. Muiden ihmettely oli julkisempaa.
-
-"Komeat", sanoi Hessa kylliksi katseltuaan.
-
-"Niin kovin", todisti Littu.
-
-"Liiaksikin komeat meikäläisille", lisäsi emäntä.
-
-"Onpa kyllä", tunnusti isäntä, piippuaan kaivaen, "mutta kun ne nyt
-muutkin niitä laittavat sellaisia, niin ajattelin, että saapa tuota nyt
-meidänkin pojalla olla, öhö ... öhöm..."
-
-"Niin hyvinkin", huusi Littu vikkelään ja makeasti, "kun Löppölän
-Herkollakin on, niin tottahan silloin saa Oja-Pappalan Jaskallakin
-olla."
-
-Asianomaisten meni tuosta mieli hyväksi.
-
-"Ei meidän kannattaisi niin", sanoi emäntä nöyrästi. Se tahtoo sanoa:
-Meidän tuota nyt kannattaa, mutta toista se on monen muun, erittäinkin
-Löppölän.
-
-Piiat ymmärsivät yskän. Liekö vihollinen kuiskannut asian oikein
-karvalleen Hessan korvaan, kun tämä rupesi panettelemaan:
-
-"Sitä oikein saa ihmeellä ihmetellä, että sellaisetkin kun Löppöläiset
-ostelevat niin kalliita, vaikka on niin paljo velkaa. Toista se on
-sellaisten, joilla ei ole velkaa."
-
-Mutta emäntä ryhtyi puollustamaan Löppöläisiä:
-
-"Mitä se nyt sitten on... Kyllähän sellaisten aina kannattaa, kun ei
-ole lapsiakaan muuta kuin kaksi. Toista se on tässä muiden, joilla on
-useampia tenavia." Se tahtoo sanoa: Paremmin tässä meillä tullaan
-toimeen kuin Löppölässä, vaikka meillä onkin enempi lapsia.
-
-Ja sitä suuntaa sitten keskustelu meni hyvässä ystävyydessä.
-
-Ellukin oli vähäksi aikaa asiansa unohtanut, kun tuossa muiden muassa
-uutuksia katseli ja isä renikoita tuliaisiksi jakeli.
-
-Mutta sitten taas haikea mieli valtasi, kun näki isän pullojaan
-taka-lautaselle nostelevan, eikä ollenkaan näkynyt ajattelevan Ellun
-viinan tarvetta. Toiset veljet tekivät arpamauruja turskan
-pyrstönikamista ja saivat siitä huvinsa. Ellua ei sekään hauskuttanut,
-hänellä oli tärkeämmät huolet.
-
-"Onko teillä edes sellaista lankaa joka kestää?" kysyi emäntä ja meni
-katsomaan poikain työtä.
-
-Näytettiin hienoa ompelulankaa.
-
-"Ei se kestä mitään. Odottakaa, minä tuon." Äiti vei paksua
-kenkälankaa.
-
-Isäntä meni ulos aitanavain kourassa. Ellu seurasi, seisahti porstuan
-ovipieleen, kurkisteli sieltä mitä isä toimii ... uskaltaiskohan puhua?
-
-Isä tuli jo aitasta ja toi lakkinsa täynnä ohria, jotka, Ellun suureksi
-ihmeeksi, kylvi lumelle risuläjän viereen, missä parvi puheliaita
-varpusia tepasteli. Isäntä poistui. Varpuset lensivät kylvökselle.
-"Tiu, tiu", sanoivat ne ja nähtävällä mielihyvällä poimivat
-jouluherkkujaan.
-
-"Annatteko te ohria tiukkusille?" kysyi Ellu ihmetellen isän
-selän takana. Isä sävähti ja kääntyi taaksensa katsomaan.
-
-"Ka, Elluko se olikin", hän virkkoi ja jatkoi sitten: "Niin, ohria
-annan tiukkusille. Muista sinäkin, kun mailmassa kasvat ja itse
-isännäksi tulet, että aina jouluaattona annat ohria tiukkusille, niin
-eivät kesällä syö pelloiltasi."
-
-"Mistähän ne kesällä tietävät, mikä meidän ohramaa on?"
-
-"Kyllä ne tietävät, linnut."
-
-"Mutta jos kaikki ihmiset kylväisivät niille ohria joulu-aattona, niin
-eivätkö ne söisi kenenkään ohrapelloilta?"
-
-"Luultavasti eivät."
-
-"Mutta mitähän ne sitten söisivät?"
-
-"En sitä tiedä. Luultavasti ne jotain muuta söisivät."
-
-"Mutta jos söisivät sitten rukiita ja kauroja?"
-
-"Niin, no, ei suinkaan ne niitäkään... Kylläpähän ne aina löytäisivät
-muuta ruokaa." Isä rupesi pois menemään.
-
-Hyvällä tuulella näytti isä nyt Ellun mielestä olevan. Poika rohkaisi
-itsensä ja kuiskasi:
-
-"Isä!"
-
-"Häh?" Isä kääntyi takaisin. Ellua taas pelotti ... jos isä kieltäisi,
-tiukka kun on asioissaan.
-
-"Mitä nyt?" isä uudelleen kysyi.
-
-"Toiskan Rikkukin on saanut juhlaviinaa. Saanko minäkin?" Ellun kasvot
-kääntyivät alaspäin, sormi meni suuhun ja varkain vakoeli silmä
-vastausta isän kasvoista.
-
-"Juhla-viinaa!" matki isä pitkäänsä huudahtaen. "Onko Rikku sitten
-saanut juhla-viinaa?"
-
-"On puolen tuoppia, ja Takatalon Jaska samoin."
-
-Isä katseli miettien ja vakavasti poikaa.
-
-"Mutta mitä sellaiset kakara-nallikat viinalla tekevät?"
-
-"Niin", äänteli poika, "tekevät ne."
-
-"Hm ... jos se niin on, että niille muillekin niin... Mutta mitä sinä
-sillä teet?"
-
-"Annan toisille. Me menisimme tapanille."
-
-"Ei se ole oikein", hän sanoi, "antaa viinaa sellaisille, mutta kuinka
-mä hänen nyt näen, niin annan sitten jos annan".
-
-Erottiin. Ellulla oli nyt jo toivoa ja iloisen näköisenä nuolasi hän
-ylihuultansa ja maiskutti suutansa, ikäänkuin viinan esimakua
-maistellen. Mielissään juoksi hän tupaan, näki siellä Hemmun ja Villen
-mauruilla arpovan. Niiden kimppuun siis. Maurut hän leikillä riipasi
-niin että nuora katkesi ja kaikki pirahtivat ympäri lattian.
-
-Ellua nauratti, mutta toiset itkivät ja kantelivat äidille. Tämä tuli
-ankaran näköisenä tutkintoa pitämään. Pari sievää käsipaukkaa sai Ellu
-päähänsä, ja pääsi sillä, kun kertoi, ettei hän lankaa niin löyhäksi
-luullut.
-
-Isäntäkin tuli tupaan ja asettui virsikirjan kanssa pöydänpäähän. Hyvin
-hiukan, vaan paljon sanovasti vilkautti hän silmiään Jussin ja Jaskan
-puoleen, jotka toisessa päässä pöytää tammea pelasivat. Pojat
-ymmärsivät, lykkäsivät lautansa syrjään. Latasivat piippunsa
-asianmukaisessa järjestyksessä ja asettuivat rauhassa kuulemaan
-veisuuta. Lyhyitä väliaikoja lukuun ottamatta kestikin se nyt
-myöhäiseen iltaan. Vaikka ei tänään enää mikään varsinainen työpäivä
-ollutkaan, niin täytyi piikain kuitenkin ryhtyä valmistelemaan
-juhlaristiä. Kaunis siitä tulikin, niin että emäntäkin kehui.
-
-Ilta joutui ja pikkupojat rupesivat harmitellen riisuutumaan, kun ei
-mitään joululahjoja näkynyt. Hemmu ahdisti äitiä, otti oikein kovalle,
-mutta mitään ei tämä tunnustanut itsellänsä olevan.
-
-Yläsänkyyn pojat jo kiipivät. Silloin ovi hiljaa avattiin raolleen ja
-kuului huuto:
-
-"Hemmulle!" Lattialle poukahti pieni mytty.
-
-"Villelle!" Mytty myös.
-
-"Ellulle!" Samoin mytty.
-
-Kova tuli pojille kiire alas myttyjen kimppuun. Ja mytyissä löytyi
-5 pennin vehnäs-ukko ja uudet vanttuut kussakin.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Jo anivarhain joulupäivä-aamuna killui punaiseksi värjätty rakko
-Oja-Pappalan kaivovivun huipussa ja loisti veripunaisella valolla.
-Hemmua se kaikkein paraiten miellytti ja aina saunanovelta asti hän
-sitä meni huviksensa katselemaan.
-
-"Se, se on ylhäällä!" hän huusi toisille pojille, jotka saunanorsilta
-alas väänsivät toista syltä pitkää tervaslamppua.
-
-"Mitä se, mutta täällä se äijä on!" huusi Ellu saunasta. "Näettekö
-pojat voimaa! Yksin otan tuosta orren päästä olalleni ja tuon sinne
-lattiaan." Raskas oli kuitenki kantamus ja kovin tutisivat Ellun sääret
-kun ensimäiselle tikkupuikolle astui ... ja lunistui. Kovalla ratinalla
-tuli tervas-lamppu lattiaan ja Ellu mukana.
-
-"Ai, ai", hän rupesi valittamaan ja taisi kirotakin. Villellä melkein
-sentään oli suurempi hätä, huusi niin että Hemmukin riensi ulkoa
-sisään.
-
-"Ellu, kävikö sun hyvin huonosti?"
-
-"Kun luisti jalkani, eikä tuo mikään raskas ollut." Ellun kävi vihaksi,
-loukkautumisesta ei auttanut ollenkaan huolia.
-
-Yksissä miehin lamppu kannettiin pellolle vähään matkaan kartanosta
-maantien viereen. Tuli pistettiin latvaan ja pian syttyivät kuivat
-tervakset vireästi palamaan. Hauska oli siinä temmeltää valkean
-hohteessa hangella. Joukko kylänpoikiakin keräytyi, meteli ja rähinä
-kasvoi. Kirkkoväkeä ajoi ohitse kovalla vauhdilla ja kulkusten helinä
-täytti ilman. Toisillakin pojilla oli kotinsa läheisyydessä samallaisia
-tervaslamppuja ja niitä katselemaan miehissä mentiin. Kirkkoonkin meno
-oli pojilla ollut mielessä, mutta kovin kului aika hupaisesti, niin
-että unohdettiin aikanansa sitä varten kotiin mennä. Joulukirkko
-kynttilöineen muistui vihdoin kuitenkin Hemmun mieleen niin elävästi,
-että tervaslamppujen ja toverien viehätys kadotti kaiken merkityksensä.
-
-"Et sinä ehdi enää. Aikoja sitten ovat isä ja äiti jo menneet",
-sanoivat toiset. Ei Hemmu sitä uskonut, kotiin tahtoi lähteä katsomaan.
-
-Mutta rakkoa ei näkynyt enään, ei mitään punaista kiilunut kaivon vivun
-nenästä. Hemmu koetti jo sitä tirkistää, mutta ei mitään. Juoksun
-päästi poika matkaan ja itkukin pakkasi. Tupaan ryntäsi hän kovin
-läähättäen.
-
-"Missä mun lamppuni on?"
-
-"Paloi", sanottiin. Se väänsi pojalta itkun. Isä ja äitikin olivat jo
-kirkkoon menneet ja Jaska lähtenyt kyytiin.
-
-Ikävästi kului kirkonaika pojilta. Kun isä ja äiti tulivat, niin tuotti
-se vähän vaihtelevaisuutta, kun äiti näkemänsä kirkosta kertoi. Mutta
-sekin huvi oli pian ohi mennyt ja ikävä rupesi taas tulemaan, kun
-yleistä tapaa seuraten ei koko joulupäivänä saanut kylään mennä.
-
-Muutkin näyttivät väsyneiltä. Nuoret loikoivat sängyissään ja koettivat
-nukkumalla päivän loppuun päästä.
-
-Isäntä yksin viljeli kirjaa koko päivän; kun väsyi veisaamaan, niin
-rupesi lukemaan. Emäntä koetti veisuussa ulkomuistilta joukkoon
-hyräellä. Mutta takkakivellä kun istui, niin siinä oli niin rauhaisaa
-ja väsyttävää että toisinaan torkahti.
-
-"Kyllä kai siinä on perää", hän unisena haukotellen rupesi
-jälkeenpuolisen sanomaan, "että joulupäivä on jo kukon askelta pitempi
-kuin muut syyspäivät".
-
-Isäntä pani pois kirjan, haukotteli, iski piippuun ja kävi ikkunasta
-maantielle tirkistelemään, eikö jo edes ketään syntistä liikkeellä
-näkyisi. Ei näkynyt, rauhaisaa oli kaikkialla, niin juhlallisen
-hiljaista.
-
-"Saa nähdä", hän sanoi, tehtyään tuon havainnon, "meneekö tämä joulu
-nyt näin sievästi loppuun asti... On niillä sentään vielä vähän jälellä
-kristillistä häpyä, etteivät joulupäivänä lähde kuleskelemaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toisena joulupäivänä tiesi Jaska jo aikaisin harmitella tämän päivän
-liiallista lyhyyttä, toivoi että se olisi puolta pitempi ollut.
-
-"Mitä varten?" kysyi Littu.
-
-"Että paremmin olisi aikaa ryypätä."
-
-"Kun on juhlaa kaksi viikkoa, niin kyllä siinä on aikaa."
-
-"Ei ne ole enään muut päivät Tapaninpäiviä."
-
-Nuoret kävivät tänään kirkossa. Sieltä tullessa ei pojissa ollut enään
-makuuhalua, ei mitään uneliaisuuden merkkejä. Sitä vastoin alkoivat he
-hankkiutua tapanille lähtemään. Oikein pulskaksi tahtoivat pojat
-itsensä pyntätä: pestä kädet ja kasvot saipuavedellä ja pukea
-verkavaatteet päälle.
-
-Jaskaa auttoi äitinsäkin, ainakin vaatteiden haussa. Jussin täytyi
-yksin valmistuksistaan huolta pitää, itse etsiä joka liuskan, hänellä
-kun ei ollut äitiä.
-
-Hiuksiansa Jaska kampasi, silitteli.
-
-"Onko tuo jakaus suora, äiti?"
-
-"Ei oikein ... annas minä..." Äiti otti luukahvelin pöytälaatikosta ja
-toimitti sen avulla jakauksen suoraksi. Sitä tehdessään alkoi sanoa:
-
-"Älkäähän nyt lapsikullat kovin ryypätkö, nuoret pojat."
-
-"Hmm", pani Jaska ylenkatseellisesti. Eihän hän enään mikään lapsikulta
-ollut, tuommoinen nuori poika, joka ei olisi itse tietänyt, kuinka
-paljon ryyppää!
-
-"Ei suinkaan varoitus liiaksi ole", sanoi Jussi, "kun toisinaan tahtoo
-tulla vähän liiaksikin ryypättyä".
-
-"Niin tokikin!"
-
-"Hmm", pani Jaska uudestaan... Jussi puhuu äidin kanssa mielin
-kielin...
-
-"Mennään nyt jo." Jaska alkoi kävellä ulospäin ja Jussi seurasi. Isäntä
-tuli tallista ja väänsi päätä pojille sanoessaan:
-
-"Tietäkääkin kulkea kunnialla, ettette siaksi juo itseänne."
-
-"Nooh!" kuului poikain vahva lupaus ja portin takana päästi Jaskalta
-oikein naurahdus, kun ajatteli varoituksia joilla oli matkaan
-evästetty ... ikäänkuin ei itse jo tietäisi mitä tekee... Pyh! ...
-varottelevat kuin mukuloita!
-
--- Ellu tuli juosten hohuuttaen iltapäivällä kylästä kotiin.
-
-"Mikä nyt on?" kysyi äiti ja isäkin näkyi häntä kysyväisesti
-silmäilevän. Poikaa vain hohuutti ja nauratti, sana näkyi suusta
-ilmoille pyrkivän, mutta Ellulla ei tahtonut olla uskallusta sitä
-laskea.
-
-"Sano, mikä on?" isä kiivaammin kysyi.
-
-"Toiset menivät Tapanille", sai poika häveliäästi vihdoinkin sanotuksi.
-
-"Tapanille! Tuollaiset naljuksetkinko?" äiti ihmeissään kyseli.
-
-"Niin."
-
-"Ja pitäiskö sinunki mennä?" kysyi isä ivallisesti myhäillen.
-
-"Ne toiset niin tahtovat joukkoonsa, että..."
-
-"Ja onko niillä kaikilla viinaa?"
-
-"On ... melkein jokaisella."
-
-"Onko niitä montakin?"
-
-"Ainakin seitsemän ja jos minäkin pääsisin, niin ainakin kahdeksan."
-
-Isä kuunteli naurussasuin, mutta äiti rupesi huutamaan:
-
-"Ei ajattelemistakaan sulla! Vai kakaratkin! Missä Hemmu ja Ville
-ovat?"
-
-"Tuolla ... lymmysillä."
-
-"No ei mihinkään se sovi, että tuollaisille nallikoille jo viinaa
-annettaisiin! Ota kirja kätees, muutama... Kylläpä nekin ovat
-vanhuksia, jotka viinaa antavat tuollaisille. Varmaan Hemmu ja Villekin
-tahtovat, kuinkas muuten?"
-
-"Ei Ville ja Hemmu tiedäkään, että minä... Minä niiltä karkasin",
-muistutti poika asiallisesti.
-
-"Vaikka, mutta ei!" vakuutti äiti.
-
-"Kaljaahan ennenkin ovat tuollaiset ryypänneet", muistutteli isä.
-
-"Kaljaa", matki poika, "mitäs siitä että ennen".
-
-"Tukitko suus!" Äiti löi jalkaa lattiaan. Häntä rupesi jo pelottamaan,
-että isä ehkä myöntyisi pojan ruikutuksiin.
-
-"Onpa Jaskallakin ollut monena jouluna, ja kun niillä toisillakin on,
-jotka ovat nuorempia kuin minä... Enkä minä Villelle ja Hemmulle
-sanoisi ... yhyy... Ja kun isä lupasi, yhyy..." Poika antoi pakoittavan
-itkun nyt vapaasti tulvata.
-
-"Isä lupasi", matki äiti ihmetellen, "oletko sinä luvannut tuolle?"
-
-Isä ei katsonut tarpeelliseksi vastata mitään äidille. Toimessaan hän
-vain, ikäänkuin äidin puhetta huomaamatta, ryhtyi vakavasti
-keskeyttämään poikaa:
-
-"Älä nyt siinä... Saat itsellesi tilkan. Mene sitten toisten joukkoon
-jos tahdot. Mutta jos juovuksiin ryyppäät itsesi tuommoinen kelvoton
-nallikka, niin..." Hän otti takalautaselta ison pullon ja rupesi
-kaatamaan pienempään.
-
-"Ja meinaat siis antaa tuolle viinaa?" äiti harmistuneena kysyi.
-
-"Kun lapsi saa, mitä se pyytää, niin se on vaiti", arveli isä.
-
-"Voi tätä aikaa!" huokasi äiti. Sitten hän vielä sanoi: "Mene nyt
-sitten, ennenkuin ne toiset hyvät ehtivät tulla. Minä panen pullosi
-tuonne kaappiin, josta saat ottaa. Mutta tiedäkin se, ettet saa ryypätä
-itse muuta kuin pikkuisen huuliisi panna!"
-
-"Nooh!" Ellu lenti kylään.
-
-"Kumma, että tuolle annoit", sanoi äiti pojan mentyä.
-
-"Tuumailen sitä, että jos niiden vapautta kovin rajoittaa, niin ne
-omavaltaisemmaksi tultuansa rupeevat juomaan sitä hurjemmin. Meinaan,
-että kun ne pienestä pitäen saavat siihen tottua hiljalleen, niin
-oppivat kestämään, etteivät koskaan sitä kovin himoksesta vedä",
-puolusteli isä totisena.
-
-"Joskopahan niin olis!" huokasi äiti, "mutta minä tuumailen, ettei
-niille saisi antaa noin pienenä vielä, oppivat ne siitä ryyppäämään
-kuitenkin. Pitäisi estää kaikesta pahuudesta niin kauan kuin voi, ei ne
-sitten enää huoli, kun korva korvan tasalle nousee."
-
-"Ei niistä nyt siltä juoppoja tule, minkä minä niille viinaa annan. Jos
-Jumala tahtoo heitä varjella juoppoudesta, niin kyllä hän varjelee",
-puolusteli isä tuntien täydellistä omantunnon rauhaa.
-
-Ei ollut pitkää aikaa kulunut Ellun lähdöstä, kun jo Ville ja Hemmukin
-tulivat kotiin.
-
-"Onko Ellu ollut kotona?" kysyivät.
-
-"Oli se."
-
-"Menikö se jälleen kylään?"
-
-"Kuka tietää; en teitäkään tietäisi, jos ette siinä olisi." Äiti istui
-tuolilla takan vieressä ja tahtoi näyttäytyä kokonaan tietämättömältä
-asiasta. Tarkkasi kuitenkin poikain vehkeitä. Nauru rupesi hermoja
-kutkuttamaan, kun huomasi, että pojilla oli jotain sydämen päällä, eikä
-löytänyt uskallusta sitä sanoa. Äiti aavisti asian.
-
-Vihdoin Hemmu lähestyi häntä.
-
-"Äiti."
-
-"Mitä?"
-
-"Saiko Ellu viinaa?" (Hyvin ujosti.)
-
-"Hääh! mitä sitten?"
-
-"Villekin pyytää."
-
-"Se pyytää itsekin!" oikaisi Ville.
-
-"Älä valehtele!"
-
-"Tukkikaa nyt joutuin suunne hyvät kelvottomat tahi minä..." Äiti
-osoitteli menevänsä loukkoon, missä luuta seisoi aina valmiina
-tarjoamaan suosiollista apuansa. Pojat rupesivat itkua hynkkäämään ja
-pyytelemään, ettei piiskattaisi. Vähäisen loma-ajan perästä, kun mielet
-jo olivat ehtineet asettua, uskalsi Ville taas sanoa:
-
-"Saipa Ellukin... Ei olisi hänellekään antaa tarvinnut."
-
-"Älä nyt Ville enää kiusaa minua sillä asialla, taikka... Isä tosin
-antoi Ellulle pienen tilkan, hyvin pienen, mutta Ellu onkin jo iso
-poika."
-
-"Ei ole kuin kahta vuotta vanhempi," intti Ville.
-
-"No odota edes siksi, kun sinäkin tulet Ellun iälle."
-
-Mutta nyt oli äiti Villen mielestä jo vähän leppyneempi ja asiaan
-käsiksi sopi ryhtyä uudella innolla.
-
-"Hmm", pani hän, "en minä saa silloinkaan, kun en nyt jo saa."
-
-"Antakaa nyt äiti", rupesi Hemmukin taas kauniisti ja viattomasti
-pyytämään.
-
-"Sinullekinko?" äiti kysyi.
-
-Hemmu ei nyt mitään vastannut, mutta ujoudestansa voi päättää, että hän
-sitä ajatteli.
-
-"Antakaa nyt", ruikutti Ville.
-
-"Olettekos nyt...!" Äiti löi pieksua lattiaan. "Kun isänne tulee, niin
-selkäänne saatte, ihan varmaan."
-
-Isä tulikin juuri tupaan.
-
-"Mistä nyt selkään luvataan?" hän kysyi.
-
-"Mistä!" matki äiti, "viinaa nyt pitäisi olla sille
-kelvottomimmallekin!"
-
-Isän tullessa ja äidin kantelemisen aikana, menivät poikain sormet suun
-puoleen, silmät kyräilivät tutkien, mitä isä asiasta mahtaisi ajatella.
-
-"Jopa nyt sitten poikia oikein pyörryttää", sanoi isä matalalla
-passoäänellä, joka muuten tuntui olevan kovasti ankara. "Selkään!"
-lisäsi hän vielä.
-
-Pojilla ei ollut uskallusta enään asiasta puhua. Sydämystyksissään
-istuivat he vähän aikaa penkillä vierekkäin. Lähtivät sitten ulos
-valittamaan, kun Ellua pidetään parempana kuin heitä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Illan joutuessa rupesi kylässä poikain "tapanilla kulun" hedelmiä
-näkymään, joka näkemään sattui, mutta kuului kyllä sattumattomankin
-korviin, miten iloinen nuoriso vietti joulujuhlaa.
-
-Kun pojat Oja-Pappalaan tulivat, ei isännän tarvinnut mennä ulos
-katsomaan keitä talossa oli, äänestä hän sen jo tiesi päättää.
-
-Eivät kulkijat olleet vielä kovin monessa talossa käyneetkään, mutta
-kuitenkin jo muutamat Oja-Pappalan porstuassa heittivät häränpyllyä.
-
-Kun vihdoin ehdittiin tupaan ja talonväki penkinloukkoihin
-soukkaa olemaan asettui, niin pojat alkoivat käyttää satunnaista
-isäntä-oikeuttaan: kompuroiden kuleksia kiistailevissa ryhmissä kautta
-puhtaaksi pestyn lattian. Kaksin ja kolmin he käsikaulassa tanssailivat
-ja rämisevällä äänellä, anteeksi annettavalla ylpeydellä kehuivat
-itseänsä ja pahaa luontoansa. Useat kyselivät isännältä ja emännältä,
-paheksuisivatko he tätä elämää. Tietysti eivät ne sanoneet
-paheksuvansa. Joukon muutamat jäsenet istuivat myöskin selväpäisempinä
-penkeillä ja huvitettuna kumppaliensa sukkeluudesta yhteen mittaan
-laskivat suosiollisia naurun hohotuksia.
-
-Tupakkalaatikkonsa toivat Oja-Pappalan pojat pöytään ja käskivät
-piippuun panemaan. Sitä useimmat tekivätkin yhteen jaksoon, kopistivat
-toisia tupakoita pois piipustaan ja menivät uudestaan täyttämään, jota
-tehdessään varistelivat niitä vieressä olevaan kaljatuoppiin. Juomasta
-siten syntyi sekoitus, jota toiset halukkaasti imivät, mutta toiset
-suutansa vääristellen pois syljeskelivät.
-
-Jaska ja Jussi saivat viinansa hyvin kaupaksi. Kursaileminen oli
-halveksittu ominaisuus, jopa siihen määrään, että joukon "etevimmät",
-s.o. juopuneimmat tahtoivat pari, kolme ylimääräistä ryyppyä.
-
-Vähän nolosti kävi Jaskalta ryyppyjen kaateleminen, niin että toisinaan
-hiukan pöydällekin viinaa vuosi pikarin laitain yli. Isäntä ei
-saattanut sitä enää maltillisena katsella, kun oikein pöydältä alas
-rupesi virtaamaan.
-
-"Lempojako sitä siinä pöydälle kaatelee!" hän ärjäsi loukostaan.
-
-Jaska luonnollisesti loukkautui. Hän rupesi syrjittäin kyräilemään ja
-itsekseen mutisemaan. Mutta muutamat tovereista, jotka tunsivat
-itsellänsä olevan vaikutusvaltaa, menivät isää sovittelemaan.
-
-"Älkää isäntä suuttuko, perhana ... kun Jaska on vähä hutikas ... mutta
-ei haitalle ... ei ollenkaan haitalle ... kyllä sitä poikamiehet näin
-Tapaninpäivänä aina vähin ryypähtävät ... ja onpa äijä tainnut itsekin
-aikoinansa maistahtaa..."
-
-"No on", keskeytti toinen, "tämä Oja-Pappalainen onkin ollut aikoinansa
-hurja poika ... kyllä minä tiedän!"
-
-Tällä puheella oli tarkoituksena olla mairittelevaa kehumista. Mutta
-isäntä lähti kuuntelemasta kamariin.
-
-Vihdoin alkoi joukko lähteä toisiin taloihin. Emäntä vaateli Jaskaa jo
-kotiin jäämään, mutta kun sitä kaksi hyvää tuttua ja horjuvaa toveria
-käsistä vei ystävällisellä väkirynnäköllä, niin eihän sitä kukaan olisi
-viitsinyt joukosta pois jäädä ja toisia suututtaa. Siis joukkoon
-Jaskakin vielä meni ja nyt vasta itsensä oikein vapaaksi tunsi. Ei
-tarvinnut siitä niin suuria välittää jos vähän viinoihinkin sattuisi
-joutumaan.
-
--- "Koska ne kelvottomat tulevat?" rupesi isäntä päivittelemään, kun
-joukko oli mennyt eikä pikkupoikia ruvennut kuulumaan.
-
-"Jos eivät vain pian tule, niin panen oven kiinni, enkä laske sisään
-yhtäkään", uhkasi emäntä.
-
-Hemmu ja Ville rupesivat innokkaasti kehoittamaan äitiä panemaan ovea
-kiinni. Olisi ollut hauskaa siten Ellulle kostaa.
-
-Mutta vaarinpa näkyivät nekin ajasta pitävän, sillä samassa rupesi
-porstuasta kuulumaan tuollaista tiheään säpistävää saapasten pauketta,
-joka on kaikille poikakloppi-joukoille niin ominaista. Tupaan he
-ryntäsivät, kuten vyöryvä aalto, juuri ovessa koettaen toinen toisensa
-ohi rientää.
-
-Ellu meni orjaillen ja ujostellen isältään tupakkalaatikkoa kyselemään.
-Vähän vihaiselta isä näytti, kun ei ensinnä tahtonut kysymystä
-kuulevaan korvaansa ottaa, toisaalle vain katseli. Sanoihan kuitenki
-vihdoin:
-
-"Kaapissa."
-
-Sitten kävi kaikki järjestyksessä niinkuin miehiltäkin.
-
-"Masa", käski Ellu ensimmäistä poikaa. Käsketty meni, kaasi ryypyn
-menemään että keikahti.
-
-"Sinne on monija mennyt, eikä oo yhtään takaisin tullut", Masa vakaasti
-sanoi ja rupesi piippuansa lataamaan. Muita, yksin isäntääkin rupesi
-naurattamaan.
-
-"Mitä te nauratte?"
-
-Masalla oli mahtava hymy huulilla ja hän näytti olevan hyvin
-luottavainen kahdentoistavuotiseen kokemukseensa.
-
-Vuoro vuoroon ryypättiin. Mutta kokonaista pikarin täyttä eivät
-uskaltaneet ryypätä muut kuin Masa ja eräs toinen; toiset vain hiukan
-maistelivat.
-
-Vaan rohkeutta rintaan tuotti maisteleminenkin sen verran, että pojat
-tulivat heti ryypättyänsä ikään kuin koteutuneemmiksi talossa.
-
-Yksikseen istuivat loukossaan Hemmu ja Ville, harmillisen hiljaisina
-katsellen toisten hauskuutta. Ellu oli heidän mielestään kovin
-rehevää ... kaatoi aina niin mahtavasti pikariin ja sitten, ilman
-hätäilemättä ryyppäämään käski, ihan kuin aika mies. Se Villelle
-erittäin kateeksi kävi, kun Sivulan Kallekin oli joukossa, eikä ollut
-yhtään vanhempi häntä ... olipa vielä pienempikin, ainakin
-puukonhamaraa lyhempi. Sellainenkin napakka!
-
-Kun isäntä meni kamariin niin poikia rupesi laulattamaan, näet
-vaimoväelle. Erittäinkin eräs Herkko jo monta kertaa älähti, mutta ei
-oikein uskaltanut isännän tähden. Vaan kun isäntä silmistä poistui,
-voitti kaiken hämin. Erittäin luontevasti hän osasi horjua ja onnistui
-saamaan äänensäkin asianmukaisesti römisemään, kun lauloi: "Hollita
-rollita minä vaan laulan, kun henttuni hyvästi jätti..."
-
-"Voi kaikes mailmas!" nauroi Littu ja kaikki muut yhtyivät kakottamaan.
-Toiset pojat rupesivat kadehtimaan Herkon kunniaa ja ryhtyivät hekin,
-kukin tavallaan, huomiota puoleensa vetämään.
-
-Kyllähän tätä melua olisi kestänyt kuinka kauan hyvänsä, mutta isää ei
-se huvittanut, vaan kamarista tullessaan käski pojat tiehensä.
-
-Ellukin koetti vielä toisten lähtiessä joukkoon vikeltää, vaikka äiti
-kielsi. Mutta äiti juoksi porstuaan perään ja toi korvahiuksista vetäen
-tupaan. Ellu itki.
-
-Äiti ei puhunut juuri mitään, Villen ja Hemmun viereen penkille vain
-jätti istumaan ja meni itse isän luo kamariin.
-
-Melu pihalta tunki houkuttelevana korviin. Kuuluivat siellä seiniin
-paukuttelevan ja rallattavan. Ja kun veljet vielä hiukan ilvehtien
-kohtelivat, niin jo paisui Ellun sappi siihen määrään, että
-korvalliselle Villeä löi. Tämä rupesi huutamaan ja Hemmu meni kamariin
-vanhemmille kantelemaan, että Ellu on juovuksissa.
-
-Vihaisena tulivat isä ja äiti poikaa tutkimaan. Ellulle tuli hätä. Ei
-auttanut peitteleminenkään niin tarkassa tutkinnossa, sillä äiti näki
-kuinka silmät mulkoilivat, posket hohtivat ja henkikin viinalta haisi.
-
-"Juovuksissa se on tuo kakara, selväänhän sen näkee, ja kun niin
-vähästä Villeäkin löi. Ota isä raipat ja pehmitä selkä!" sanoi äiti.
-
-Mutta Ellulta pääsi itku.
-
-"Kun en minä ole ryypännyt muuta kuin vähä ... niin vähä joka paikassa,
-että... Eikä ole ollutkaan viinaa muuta kuin kolmessa paikassa. Ne ovat
-vain kaljaa antaneet muut", toimitti Ellu itkien.
-
-"Kaljaa! No sanoithan sinä, että ne kaikki saavat viinaa?" tutkaili
-isä.
-
-"Niin ne sanoivatkin, mutta ei niille ollut annettukaan."
-
-Isä istui ja veti Ellun eteensä.
-
-"Mutta enkö minä sanonut, ettet saa ryypätä ollenkaan?" hän kysyi.
-
-"Niin!" jatkoi äiti.
-
-"Ette te sitä sanonut ettei ollenkaan saa ryypätä, enkä minä muuta kuin
-maistoin... En minä ole juovuksissa."
-
-"On se", kuiskutti Hemmu äitinsä korvaan.
-
-"Suus kiinni, siinä!" käski äiti.
-
-"Mutta enkö minä sanonut, ettei saa _juovuksiin_ itseäsi ryypätä?" Isä
-muisti ettei hän tosin ollut kieltänytkään poikaa maistamasta ja koetti
-nyt korjata, saadakseen kuitenkin näyttäytyä huolelliselta isältä.
-Pojan sukkela pää keksi asiassa tämän puolen.
-
-"Sanoitte te", hän sanoi, "mutta en minä luullut sen niin vähästä,
-yhyy... Jos isä olisikin sanonut, etten minä saa _ollenkaan_ ryypätä,
-niin en minä olisi ryypännyt, yhy ... yhyy..."
-
-Isältä oli aseet poissa. "Älä raa'u. Olkoon nyt tämä kerta anteeksi,
-mutta muista toisella kertaa!"
-
-Isä laski pojan luotansa ja lähti itse ulos.
-
-"Etkö nytkään anna selkään?" kysyi äiti.
-
-Isä ei vastannut mitään.
-
-"No laita nyt itsesi heti makuulle, kun sait anteeksi, muutama!"
-
-Ja Ellu totteli nopsasti; heitteli vaatteita päältään kuin hädän edestä
-ja puikkasi sänkyyn.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli yö. Oja-Pappalassa vallitsi tyven hiljaisuus muualla, paitsi
-sikolätissä, josta kuului jyskettä ja mölinää, joka jossain suhteessa
-muistutti ihmisäänestä. Arvattavasti tuvassa rauhassa nukkuivat kaikki,
-koska ei äänteleminen saanut siellä kotvaseen aikaan ketään liikkeelle.
-Mutta vihdoin, janoko vai mikä lie emännän jalkeille ajanut noin kello
-3 ajoissa. Hän kuuli tuon metelin. Luuli rosvoja olevan ja hätäisesti
-siunaten rupesi isäntää ja piikoja hereille saamaan. Pelko oli naisilla
-kova ja tukala oli ulos lähteä. Ei isäntä sanonut pelkäävänsä, kirveen
-vain käteensä otti ja naisille luudanvarsia neuvoi, sekä lyhtyyn käski
-valkeata ottamaan. Sydän suussa oli naisilla kun porstuan ovella
-siunailivat ja kuuntelivat. Sikolätistäpäin kuului melu.
-
-"Laupias J----la!... Eikä siellä ole sikaakaan", kuiskasi emäntä
-väristen. "Mikä merkillinen?..."
-
-Isäntä lähti kirves tanassa toisten edellä lätille. Sinne saapuessaan
-huomasivat oven ulkoa teljetyksi paksulla puskurilla. Samassa alkoi
-taas kuulua pakkokiroileminen sammaltavalla kielellä.
-
-Kiroili isäntäkin, kun puskurin oven päältä pois potkasi ja kirves
-tanassa asettui odottamaan mitä tuleva olisi. Naiset kyyristyivät
-isännän selän taakse, peloissaan pusertaen luudanvarsiaan.
-
-"Mikä siellä on?" ärjäsi isäntä ja asettui lyömäasentoon. Mutta ei
-sieltä ketään tullut. Isäntä otti lyhdyn ja valaisi sillä ovesta.
-
-"Mitä ... mitä ... mitä?... Voi sen tuhannen sikaa!" rupesi hän
-hokemaan.
-
-Naisetkin uskalsivat nyt astua likemmäksi ovelle, kun isäntä lyhdyn
-kanssa meni lättiin.
-
-"Mikä siellä nyt?" emäntä kurkisti sisään. Samassa rupesi siunaamaan.
-
-Vasta piikain suusta pääsi:
-
-"Jaska! ... Jaskako?"
-
-Tätä olentoa vanhemmat sanoivat siaksi, siksikin inholla.
-Äiti itki. -- --
-
-Viimeinkin oli Jaska tupaan saatu, ryvettyneet vaatteet päältä riisuttu
-ja kasvot puhdistettu sekä laitettu sänkyyn makaamaan. --
-
-Aamulla tuli Jussi kotiin naurahdellen ja Jaskaa kysellen. Tämä makasi
-ovisängyssä, kuuli Jussin kyselemisen ja ilmoitti itsensä rykäsemällä.
-
-Vihaisena oli isäntä ollut ja synkeänä koko aamun ... harmittanut oli
-Jaskan tähden. Mutta kun Jussikin nyt tuli kotiin, nähtävästi kovassa
-pohmelossa, silmät verisenä mulkoillen, jalat vetelästi laahustaen,
-niin isännältä sisällinen naurunhytkäys pääsi... Kaikki ne ovat
-yhdenlaisia, nuo kelvottomat!
-
-"Kuinka siellä on oikein oltu?" hän kysyi, suu ankarassa supussa Jussia
-tarkastellen.
-
-Jussin ei tehnyt mieli vastaamaan. Hämillänsä lattianrakoja katsellen
-vihdoin sanoi:
-
-"Olihan siellä pientä välityystä." Meni Jaskan luo ja kuiskasi:
-
-"Oletko kipeä?"
-
-"En erittäin ... päätäni vähä juumottaa."
-
-"Vai vähä, sepä on ihme, ettei oikein aika kädestä ... joutaisipa
-kolottaa", sanoi isäntä.
-
-"Ei kolotakaan", vakuutti Jaska, "minä nousen pukemaan". Ja hän
-nousikin.
-
-"Kuka sun sinne siankoppioon pani?" kysyi isä.
-
-Jaskaa hävetti, ei se, että hän oli siankopissa ollut, mutta se, että
-hänet muut olivat sinne panneet. Ei tahtonut kehdata selvityksiin
-ruveta, sanoihan vihdoin hiljaa:
-
-"Sanokoon Jussi, en minä muista."
-
-Eikä Jussikaan olisi viitsinyt, mutta täytyihän sitä, kun isäntä
-pakotti.
-
-"Tappelemaan ruvettiin", hän naurahdellen kertoi, "ja ne toiset ottivat
-ja panivat Jaskan sinne siankoppioon, kun ei muuten hellittänyt".
-Jussia nauratti kertoessaan. "Jaska oli silloin jo niin päissään
-että ... enkä minäkään oikein muista kuinka se on sinne joutunut, olin
-itsekin silloin niin perusti pätkässä että... Voi turkanen kun sitä
-ryypättiinkin!"
-
-"Oliko puheemme, kun kotoa lähditte, että sillä tavalla elää ja juoda?"
-kysyi isäntä.
-
-"Hääh?" sai hän vähän ajan kuluttua uudistaa.
-
-"Ei ollutkaan, mutta..." Ei siinä Jaskalla ollut juuri mitään
-puolustuksekseen sanottavana.
-
-"Ei semmoiset miehet ikänä mihinkään kelpaa", jatkoi isä tuimasti,
-"jotka jo tuolla iällä niin juovat, että sikain kanssa yksillä
-pahnoilla makaavat. Muistakaa mun sanani, että kun mun iälleni tulette,
-ette enää kelpaa mihinkään, jos tuollalailla juotte."
-
-Kyllä poikain teki mieli itseänsä puolustaa, mutta joku vaistomainen
-tunne lamasi tämän mieliteon ja pakotti aralla, vaikka ei juuri
-parannus-päätelmiin taipuvalla tunnolla, kuuntelemaan isännän vakavia
-nuhteita.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Suuri parvi pikkupoikia saapasti suurella rähinällä ja kolinalla
-Oja-Pappalan tupaan. Jokaisen takin napinlävessä tahi lakinreunan
-ympärillä paksu kääre monenväristä villa- ja pumpulilankaa.
-
-Pojat seisahtuivat parveen ovensuuhun, niistivät neniänsä,
-töllistelivät ympäri tupaa, nykivät toisiaan, kuiskuttelivat ja
-purskahtelivat nauramaan. Litun ja Hessan puoleen silmät paloivat.
-Rohkeimmat vihdoin uskalsivat astua muutamia askeleita peremmälle
-tyttöjä kohden.
-
-"Nyt lankaa! -- Lankaa pitää tulla! -- Laittakaa tänne turkinpunasta!
--- Minä tahdon ehta sinistä!..."
-
-Loppumaton jakso tällaisia vaatimuksia tuli ja pojat pakkausivat yhä
-likemmäksi, ikäänkuin aikomuksella käsikähmään käydä. Hessa ja Littu
-rupesivat haukkumaan, puhuttelivat poikia "rompan komppaniaksi" ja
-"klupukengän seuraksi". Pojat alkoivat käsikähmäsin ahdistaa. Syntyi
-rähinä ja isäntä rupesi suhdittamaan. Mutta vähän merkitsi kielto, kun
-poikaliuta kerta vauhtiinsa pääsi.
-
-Littu ja Hessa olivat hädässä, itkua teetellen käsin ja jaloin poikia
-luotansa sohivat.
-
-"Antakaa pojille lankaa, ette kuitenkaan muuten rauhaan pääse",
-kehoitti emäntä nauraen.
-
-"No ei ennen! -- Ei ennen!" huusivat pojat.
-
-"Tulimmainenko tuollaiselle joukolle ... sais koko naulan jakaa.
-Siivolla siinä, muutama kaljakorento!" Littu potkasi likimäistä poikaa.
-
-"Antakaa lankaa! -- Tällaista lankaa! -- Vaikka minkälaista, kun vain
-annatte!"
-
-"Katso ... katso..." Hessa huitoi ympärilleen käsillään.
-
-"Kyllä minä teille langan..." Littu oli kaapannut kauhallisen kylmää
-vettä ja viskasi sen nyt tiheimpään parveen.
-
-Ahah! Se auttoi. Jo äkältelivät pojat ja aristellen hyhkyivät, kun vesi
-valui pitkin selkää. Toisenki kauhallisen aikoi Littu samaa tietä panna
-menemään, mutta emäntä tuli hätään.
-
-"Ei saa lattiata kastella!" hän huusi. Ja Litun täytyi laskea kauha
-saaviin.
-
-Rukoilemiseen ja pyytämiseen täytyi tyttöjen vihdoin turvautua, kun
-isäntäkin vain nauraa hekotteli ja käski lankaa hakemaan ... aivan vain
-poikien puolesta puhui.
-
-Littu jo lupasi lankaa antaa, pyysi itseänsä irti joukon käsistä,
-päästäksensä lutista noutamaan. Mutta pojat eivät luottaneet, joukossa
-lupasivat seurata. Kun siinä Litun kanssa sovintoa hierottiin, aikoi
-Hessa käyttää tilaisuutta hyväksensä ja puikata ovesta pakoteille.
-Mutta tusina poikia oli heti niskassa ja tekivät turhaksi koko
-yrityksen.
-
-Täytyi siis piilosta vetää lankakerät. Vuoroonsa panivat pojat sormensa
-koukkuun, johon Littu lappoi turkinpunaista ja Hessa pilvensinistä
-poikain riemutessa erinomaisesta saaliistaan.
-
-Harmittelivat tytöt langan menosta poikain mentyä. Mutta emäntä kertoi,
-kuinka hänen aikoinaan vähintään naulan painoisen kerän lankaa sai
-varustaa jouluksi jakamista varten, kun isot pojatkin silloin vielä
-sitä keräämässä kulkivat. Ei se paljoa auttanut, hulluksi tavaksi piiat
-koko langan-keruun tuomitsivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oja-Pappalan isäntä oli aikoinaan ollut hyppelemämies. Mutta juuri
-siitä syystä hän sanoikin kieltävänsä nuorta väkeä hyppelemästä
-talossaan, sillä hän oli tullut huomaamaan hulluudeksi entisen
-hurjuutensa. Tahtoi nyt olla vakava ja estää pahennusta, jonka ei
-tälläkään tavalla pitänyt suinkaan hänen kauttansa levenemän. Mutta
-yhtä hyvin nuoret toisinaan uskalsivat hänet tästä asiasta lujalle
-ottaa, vaatimalla oikein puoliväkisin tanssilupaa tuvassa. Ja hänen
-täytyi toisinaan suostua, kun syyksi vedettiin sitä, että hänenkin
-poikansa muualla kulkevat ... joutaa siis hänkin sijaa antaa kylän
-nuorison riemuita.
-
-Eräänä päivänä nostivat Jaska, Jussi ja Littu taas tästä asiasta
-kysymyksen.
-
-"En anna", isäntä sanoi päätä pudistaen. "Pojat eivät ole näinä päivinä
-viitsineet edes heinässä käydä, kehtaatte pyytääkään!"
-
-Poikia hävetti. Tosiaankin oli tullut arkipäivinäkin niin ahkerasti
-juhlaa pidetyksi, ettei ollut ehditty edes kertaakaan tallissa käydä,
-saatika sitten heinässä. Mutta omatunto ei juuri soimannut, sillä tapa
-oli yleinen.
-
-Vaan onneksi nuorille, jotka kiellosta olivat hyvin harmissaan, sattui
-isäntä kuulemaan heidän puhuvan Nättilän Kretusta, joka oli piikana
-kaupungissa ja nyt oli kotikylässään käymässä. Littu nimittäin kertoi
-Jaskalle, että Krettu on erinomainen "polkkaamaan". Tuosta isäntä
-uteliaaksi kävi.
-
-... Vai polkkaa... Mahtaapa olla koko mestari se Nättilän Hermannin
-tytär ... saispa tuota nähdä...
-
-"Noo tuota", hän alkoi, "jos se on niin, että teitä kovin harmittaa,
-niin täytyykö mun nyt myöntyä. En tahdo vihollisikseni teitä saada.
-Hypelkää jos tahdotte, omaksi synniksenne. Täytyy mun paeta siksi
-ajaksi pois." Sitten hän rykäsi, huokasi ja nousi takkapaisteelle
-selkäänsä lämmittelemään.
-
-Noin kello 6 ajoissa ehtoolla rupesi nuorta väkeä Oja-Pappalaan
-saapumaan. Rämpäkän Samppa tuli etukynnessä lakki kallellansa
-harmonikkaa repien. Vaan kun tytöt piiritanssia hyppelemään rupesivat,
-niin Samppa komeuksissaan juonittelemaan ... kellon vaihtamisen
-puuhissa vain hääräili. Koreasti kerjättiin Samppaa soittamaan, mutta
-hän oli parantumaton. Täytyi siis ruveta laulamaan ja sen mukaan
-tanssimaan. Naurussasuin katseli Samppa hyppyä, jota muutamat sanoivat
-"katrilliksi" ja toiset "konstiksi". "En viitsi tuota pelata, se on
-niin vanhaa lajia", oli Sampalla tapana sanoa ja sitä hän nytkin. Mutta
-vihaksi taisi kuitenkin ruveta pistämään kun eivät tytöt enää ollenkaan
-pyytäneet ... riemua oli ilman soittoakin, kun itse lauloivat ja sen
-mukaan hyppelivät. Mitä liekin Samppa ruvennut ajattelemaan, mutta
-harmonikan hän sieppasi penkiltä ja alkoi nytkytellen päästää
-"Martin-Vappua", jota sanottiin polkaksi.
-
-Nyt syntyi tuvassa eloisa riemullinen elämä. Pojista ne harvat, jotka
-polkkaa osasivat, kaappasivat tytön kainaloonsa ja lähtivät voimallista
-tahtia pitäen pyörähtelemään. Lujasti paukuttelivat lattiata poikain
-raudoitetut kannat ja pahoin notkahtelivat lattian-niskat, kun tytöt
-oikein mahtavasti tahdin muutteessa hypähtivät ja jalkansa lattiaan
-löivät. Mutta taaskin sai Samppa ennen kylliksensä kuin tanssijat, ja
-soittamasta laaten hän harmonikan luotansa viskasi. Hypystä ei taas
-vähään aikaan tahtonut tulla mitään. Mutta kun ovensuuhun vihdoinkin
-Nättilän Krettu ilmautui, nättinä ihomyötäisessä ripsi-palttoossaan ja
-kiiltäviä kalossejaan rupesi toisiansa vasten hinkkaamaan ja
-kitajuttamaan, niin Samppaankin taas astui iloinen pelinhenki ja
-pakotti harmonikasta päästämään jalkoja kutkuttavaa polkantahtia.
-
-Mutta tytöt ne laumassa oven suuta kohden ryntäsivät ja kukin
-kunnioituksella Nättilän Krettua kanssansa polkkaamaan pyysivät. Vaan
-ensin Kretun täytyi kalossit jalastaan ottaa ... toisen kantanystyrälle
-toisen varvaspuolella astua ja sitten ne huomattavan ylenkatseellisesti
-sängyn sivulle työntää. Sitten päällystakki ja huivi pois. Näkyviin
-tuli kapoitettu musliini-hame, "ihomyötäinen" röijy, silkkinen
-kurkkuhuivi, kullatut korvarenkaat ja hopeoitu hiusnuoli.
-
-Kuka veti vertoja hänelle, kaupunkilaiselle? Ei kukaan yrittänytkään.
-Ei kukaan joutanut muuta kuin ihaellen häneen katselemaan. Innostus
-eneni ja katsomisen halu, kun Krettu suosiollisesti hymyillen erään
-pojan kanssa sipsuttelemaan lähti. Rämpäkän Samppa se retuutti peliänsä
-yhä hirveämmin ja suutansakin tahdin mukaan käytti.
-
-Ihmetyksissä katselivat muut, kuinka Krettu polkkasi ja koettivat
-ajatuksissaan oppia. Itsekin Krettu sen tiesi että hän polkkaa hypellä
-osasi. Yleisön ihmettely innosti ... vaatii esiin koko taiteellisuuden
-monimutkaiset temput. Hän heilutti yhteen mittaan kättänsä, jolla
-kumppaniansa kädestä kiinni piti, heilutti ylös ja alas, toisinaan
-kumppaninsa käden olkapäälleen vei, niin että se puolittain näytti
-kaulailemiselta, ja tuolla tempulla, jos kumppaninsa oli poika, tämän
-punastumaan sai. Siitä hän vielä useat kerrat teki äänekkäitä
-muistutuksia, ettei polkassa saa niin yhteenmittaan "pyöriä", vaan
-pitää mennä "toisin ja toisin päin". Tähän lisäksi aina nauroi, ja
-syvään kumartuen tanssikumppaninsa luotaan laski, useimmat
-arvolauseella: "Kyllä sinä pian opit".
-
-Hupaisesti kului koko ilta ja paljon sai kylän nuoriso oppia kaupungin
-tapoja Nättilän Kretulta.
-
-Polkan touhussa tänä iltana numerokumppanisilla ja panttisillakin olo
-jäi, kun yksimielisesti arveltiin, että nyt pitäisi polkkaamaan
-opetella, kun Krettu on opettamassa. Kretun mallia jokainen koetti
-matkia ja tunsi sydämessään sanomatonta riemua, kun otaksui siinä
-johonkin määrään onnistuvansa.
-
-Illalla, kun kaikki jo olivat kotiinsa menneet, nousi isäntäkin
-sängystään piippuun panemaan ja sanoi hymyillen:
-
-"Sepä nyt vasta on remputusta tähän aikaan! ... eivät ne osaa hypellä
-enää ollenkaan."
-
-Litulla oli asiasta perin vastainen mielipide.
-
-"Yhtä hyvin tähän aikaan osataan kuin ennenkin, ja paremminkin, mutta
-kun ei nyt mentykään muuta kun polkkaa, jota vasta hiljan on opeteltu.
-Johan niitä olisi vanhanaikuisia osattu, mutta kuka niitä enää viitsii
-hypellä." Ja Littua oikein iletti ajatellessa, että vanhat viitsivät
-puolustaa omanaikuisiansa tanssitapoja.
-
-"Älä toimita", naurahti isäntä.
-
-Mutta vähän ajan päästä hän taas jatkoi:
-
-"Tuo Nättilän Krettu se näkyy osaavan hypellä."
-
-Poikia rupesi naurattamaan.
-
-"Entä isäkin on katsellut niin paljon, että näki, kuka parhain oli",
-sanoi Jaska.
-
-"Mihinkä ne silmänsä olisi pannut."
-
-Mutta sitä enemmän poikia nauratti, kun huomasivat, että isäntä Kretun
-hyppelemisestä niin paljon piti, että siitä oikein puhumaan rupesi.
-Vaan sitten, kun hän virsikirjan otti ja loukkaantuneelta näyttäen
-kysyi: "Mikä nyt niin kovin naurattaa?" täytyi poikain laata ja ruveta
-kuultelemaan siihen saakka, kun illallisen saivat ja yöjuoksuun
-lähtemään ehtivät.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Uudenvuoden aattona, vähää ennen saunaan menoa, tuli Hentolan Erkki
-emäntinensä ja kahden poikansa kanssa vieraaksi Oja-Pappalaan. He
-olivat likeisiä sukulaisia, isännät veljekset, siitä syystä siis
-lapsetkin kestiin tuotiin. Tämä oli iloinen tapaus Oja-Pappalan perheen
-kolmelle nuorimmalle jäsenelle.
-
-Tuskin oli saunasta tupaan ehditty ja pojat vähän vaatteita päällensä
-saaneet, niin Ellu jo korennon päiden alle kaksi tuolia asetti ja
-tuoleille 4 päretikkua. Meni itse korennolle istumaan ja jalkansa
-samoin sen päälle ristiin asetti, sitten kädessään olevalla
-luudanvarrella alkoi päreen-palasia tuoleilta hoivia. Tätä
-temppuilemista sanottiin hevosen kengittämiseksi.
-
-Vaikealta näytti tasapainossa pysyminen tuossa vaapperassa asemassa
-
-Jo koetti Ellu kerran ... toisenki hoivaista, mutta hyvin vähällä oli
-tasapainonsa kadottaa ja lattiaan tipahtaa. Siinä sitten vain istui
-miettien ja arvellen: uskaltaiskohan, uskaltaiskohan? Mutta ei
-näyttänyt uskaltavan.
-
-Jo alkoi kärsivällisyys nuoremmilta veljiltä loppua, kun niin huonosti
-näytti Ellulta käyvän.
-
-"Kehnopa olet! Kehnopa olet! Annas minä tulen -- Minä menen, niin te
-näette!"
-
-Ellu vain istui ja arveli:
-
-"Kyllä ... kyllä ... kyllä ... minä ... yhden hevosen ... kengitän!"
-Hoivasi yhtä päretikkua ja rojahti samassa keskinkertaisella jyrinällä
-lattiaan.
-
-Syntyi naurua, vaikka Ellu kipuansa valittaen kipristeli.
-
-Vuoronsa tiestä koettivat pojat nyt taitoansa näyttää. Ujoja olivat
-alussa Hentolan pojat, mutta jo iltapäivällä olivat he siihen määrään
-perehtyneet, että pöytäpenkillä päällänsä seisoivat.
-
-Aattopäivän vuoksi Jaska ja Jussikin kotona olivat ja melkein koko
-jälkeenpuolisen tammea pelasivat. Isännillä ei paljon mitään erityistä
-tointa ollut, tupakoivat vain rauhassa jutellen, katselivat nuorten
-iloisia leikkejä ja pistäysivät toisinaan kamarissa knapsut suihinsa
-ottamassa. Tuli seuraukset näkyviin: miehet rupesivat kovaäänisesti
-kaikellaisia jaarittelemaan ja Hentolainen jo alkoi pikkupoikain kanssa
-temppuja tehdä.
-
-Jaska ja Jussi olivat siihen asti vain hiljakseen pelinsä ääressä
-jutelleet, mutta hekin riemastuivat nyt julkisemmin puhelemaan, kun
-vanhemmat miehetkin niin hupaisella tuulella olivat.
-
-"Siinä oli poika! ... sait noukkaasi, minulla on tammi ja nyt sinä
-näet!" huusi Jaska riemastellen.
-
-"Älä nuole, ennenkuin nokkuu! Tuosta teen tammen, ja..." Jussi siirsi
-voitonriemulla noppaansa. Mutta kohta Jaska sen ja kaksi muuta noppaa
-"söi". Voittaja räjähti käsiänsä hykerrellen nauramaan ja Jussi
-voivotellen päätänsä kaapimaan.
-
-"Pankaa pois, te jumalattomat tuo", käski emäntä, jonka huomio nyt
-poikiin kääntyi. "Paljasta korttipeliähän se on ja suurta syntiä."
-
-Pojat eivät kuitenkaan kuullaksensa ottaneet, vaan kokonaan toimeensa
-kiintyneinä jatkoivat. Eikä sitä nuhtelemista tällä kertaa pitemmälle
-jatkettukaan.
-
-Takan ympärille, loimottavan ristivalkean ääreen kaikki kokoontuivat
-illalla, kun emäntä antoi Jaskalle vanhan tinatuopin korvan kuvain
-valamista varten sulatettavaksi. Jokainen toi tuolinsa likelle ja
-miehet latasivat juhlapiippunsa saadakseen rauhassa katsella.
-
-Ensin tehtiin selvä siitä, kuka vanhin olisi, joka ensimäisen kuvion
-saisi nimellensä.
-
-Jo punersi kuumentunut valinkauha ja Jaska pani siihen palasen vanhaa
-tinatuopin korvaa. Mielet kovin kiihkossa katselivat pojat, miten tina
-hiljakseen läsähteli ja leveni juoksevana kauhanpohjaan. Jaska nosti
-kauhan hiililtä, veti vesiastian likemmäksi ja komensi pojat etemmäksi.
-
-"Huoneen haltialle!" huusi valaja.
-
-"Poks!" pani tina pudotessaan veteen.
-
-"Minkälainen tuli?"
-
-Tämä kysymys tuli monesta suusta ja käsiä kurotettiin vesiastialle.
-Jaska kääri hihansa ja otti vedestä ylös säännöttömästi muodostuneen
-kiiltävän tinakuvion.
-
-Yhtä monta kertaa valettiin kuin henkilöitä oli talossa, vieraillekin.
-Viimeisen kuvion sai Hemmu omaksensa, säilyttääksensä sitä kattoon
-ripustettuna juhlaristin päällä.
-
-Hupaisesti kului ilta tarinoidessa. Kuvien valaminen muistutti jokaisen
-mieleen tapauksia aikaisemmilta ajoilta, jolloin joulunvietto oli vielä
-niin patriarkallinen ja rikas kaikellaisista juhlamenoista ja
-tempuista. Ikävöiden menneitä aikoja muistelivat erittäinkin emännät:
-kyynelpisara toisinaan silmään herahti, kun puhe johtui pois menneisiin
-ystäviin, niihin joita oli oppinut tuntemaan ainoastaan tuollaisina
-entisen hyvänajan ystävinä, joiden vikain muisto oli aikain kuluessa
-mielestä haihtunut ja ainoastaan heidän hyvät puolensa muistissa elivät
--- rakkaassa muistissa.
-
-Valamisen päätyttyä veivät pojat veden, jossa kuvia oli valettu, ulos,
-kaasivat siellä tuttuun paikkaan, johon pääsiäisenä sopisi mennä
-"trullia" kuuntelemaan.
-
-Uudenvuoden päivä tuli. Kirkosta tultua alkoivat pojat opetella
-kivitaululle piirtämään uutta vuosilukua. Isäntä haki kamarin kaapista
-uuden almanakan, jonka lehtien nurkista hän tammikuulle asti leikkasi.
-Sitten hän alkoi tutkia almanakan sisältöä ja ilmaisi tuon tuostakin
-havaintonsa muillekin. Hentolan Erkkiä ei liika uteliaisuus vaivannut
-tässä suhteessa, sillä hänen tapansa ei ollut pitää talossaan
-almanakkaa. Siispä hän ei nytkään viitsinyt veljensä asianmukaisia
-opastuksia tämän kirjan tuntemiseen seurata, vaan siirtyi poikain
-kanssa taululle vuosilukuja ja eläinten kuvia piirtelemään.
-
-Tammipelinsä ääressä haukottelivat Jaska ja Jussi. Kyläänkin taisi
-tehdä mieli, vaan kun ei ketään näkynyt liikkeellä muita, niin ei
-tahtonut sinnekään viitsiä lähteä.
-
-Mutta jo tuli iltapäivällä vaihtelu tähän yksitoikkoisuuteen. Pihalta
-alkoi kuulua ihmisääniä ja kulkusten helinää. Emäntä ehti ensimmäisenä
-ikkunaan.
-
-"Auta isä! kun on paljo", hän huudahti.
-
-Kaikki riensivät katsomaan.
-
-"Ainakin puolen pitäjään pojat!" arveltiin.
-
-Ja paljo niitä olikin, monta hevoskuormaa nuoriamiehiä, jotka toiset
-juovuksissa ja toiset selväpäisinä pihassa vehkeilivät.
-
-"Ainakin kaksikymmentä", virkkoi Jaska.
-
-"Tupaan käskyä siinä nyt odotellaan, kun noin kummaillaan", arveli
-emäntä.
-
-Isäntä katseli pihalle karsastellen. "Lempoako niitä tuollaista liutaa
-viitsii ryypyilleen käskeä", alkoi paneskella.
-
-"En minä ainakaan!" Jussi kieppasi ylisänkyyn karkuun ja veti peiton
-päähänsä.
-
-Ruvettiin nauramaan.
-
-"Se on oikein", kehui emäntä, "mene sinäkin Jaska, kyllä minä
-valehtelen ettei meidän poikia ole kotona".
-
-Mutta Jaskalla oli asiasta toinen mieli.
-
-"Kukahan viitsii." Hän pujahti ulos, peläten, että isäkin rupeaisi
-estelemään.
-
-Mikä erinomaisen ystävällinen vastaanotto tuli Jaskan osaksi pihalla!
-Oli siinä hänen tuttujansakin 4-5 kappaletta, vaan muut enemmän taikka
-vähemmän vieraita, osaksi kokonaan tuntemattomiakin. Mutta sillä ei
-väliä. Kaikki ne tulivat tuttavan tavoin puhelemaan, kättelemään ja
-moittimaan siitä, ettei Jaska heillä ollut joulunaikana käynyt. Oikein
-Jaska oli hupaisessa pulassa, kun muutamat tahtoivat niin kauan kädestä
-pitää, kun toisia käsiä kymmenkunta jo kurotettiin.
-
-Kovalle joutuivat Jaskan viinavarat. Pöydän nurkalla hän
-viinapulloinensa hääräsi. Kaasi aina pikarin täyteen ... vieläpä
-sittenkin siihen vähä tipahutti kun jo muutenkin oli kyllä täynnä,
-ettei kellekään vaillinaista olisi tarjonnut. Vuoronsa tiestä kävivät
-pojat ryyppäämässä, yksi erältään ... kallistivat kukin ryyppynsä,
-kuten lainmukaisen verokapan. Toiset sentään antoivat Jaskan pakata,
-ryyppäsivät vain puoliksi ja olivat pöydälle laskevinaan pikarin
-jäännöksineen, ettei kovin ahnaalta näyttäisi. Mutta eihän Jaskan
-tuohon sopinut tyytyä ... rumaahan se olisi ollut, jos jonkun olisi
-antanut puolelta ryypyltä erota. Paha oli pakottaakin, kun tiesi, että
-isä ja äiti sitä vihaisin silmin katselivat.
-
-Hukkaan ei mennytkään viina. Sillä uusia tuttuja sai Jaska niin että
-kulkeissaan käskettiin ryypyille tulemaan ainakin 25 eri paikkaan.
-Muutamat, jotka ennen olivat ihan tuntemattomia olleet, kaulaa vetämään
-pakkasivat ja Jaskalle itselle vannoen kehuivat, ettei koko kylässä
-olekaan muuta "kunnon poikaa" kuin Oja-Pappalan Jaska. "Sano nyt,
-kuule, koska sinä tulet meidän kylään?... Ja kun tulet, niin tulekin
-ensimmäisenä meille. Mennään sitten yhdessä muualle... Saakuri soikoon!
-minä takaan, ettet sinä sieltä pääsekään yhdessä päivässä! Kun oikein
-ryyppäämään ruvetaan, niin ryypätään niin, että yksi kuolee!... Sitte
-pannaan meidän hevonen ja ajetaan niin, että 'fatiskarmi rutajaa'.
-Kyllä minä, kuule Jaska, hevosen saan talosta vaikka koska, minä oon
-sellainen Tuppu, minä, jotta!..." Renki kyykähti asianmukaisesti ja
-huitasi nyrkillään.
-
-Jo portista ulos ajaessaan rupesivat pojat arvostelemaan Oja-Pappalan
-Jaskaa. Enemmistön mielipide kallistui siihen suuntaan, että kovin oli
-Jaska ujo kotonansa, taisi isäänsä ja äitiänsä pelätä, kun ei kahta
-ryyppyä uskaltanut antaa.
-
-Se oli hirveätä arvostelua. Olisivat sanoneet vaikka tyhmäksi,
-lukutaidottomaksi, jumalattomaksi (sitä olisikin pidetty kehumisena),
-taikka hurjaksi juoppohulluksi, niin nuo kaikki eivät olisi Jaskan
-arvoa niin alentaneet ja kunniata loukanneet. Mutta tästä kaikesta ei
-Jaska tiennyt mitään, muisteli vain iloisin mielin sitä suurta
-ystäväjoukkoa, jonka oli jo ehtinyt tämän joulun aikana viinaryyppyjä
-jakelemalla itselleen hankkia.
-
-Tupaan mennessään kohtasi häntä vihuri.
-
-"P--jako tuo tuollainen pakkaaminen tietää!" murisi isä äreästi. Äiti
-liittyi kohta jatkamaan:
-
-"Samaa minä olen koko ajan katsonut ja oikein jo äsken teki mieleni
-sanomaan, kun niin tukkii! Ketä roikaleita kaikki lienevätkään olleet!"
-
-Jaskan ei tehnyt mieli vastaamaan. Vakaisena vain tyhjiä pullojansa
-korjuun laittoi, kiukkuisia tuumia hautoi ja huulien peitossa hammasta
-purren mietti... Oikein pakkasi itku, kun niin tyhmiä olivat vanhukset,
-etteivät poikansa olisi antaneet varainsa mukaan elää ja pitäjän poikia
-kestitä. Olisi oikein sanonut, isälle ja äidille, ja niiden silmät
-avannut, mutta kun ei kyllin tepsiviä sanoja sattunut löytämään, joiden
-vaikutuksesta olisi varma ollut.
-
-"Joko viina on pian kaikki?" kysyi isä, kun näki että Jaskan oli paha
-olla.
-
-"Ei sitä ole ollut paljoa kaikeksikaan ... pitäiskö mun olla niinkuin
-kerjäläiset? Vähän toista potuista sitä vielä on."
-
-Kiusallisesti hymyillen kysyi isä:
-
-"Riittääkö se joulun loppuun?"
-
-"Riittäköön jos hyvänsä!"
-
-"Lisää en ainakaan anna."
-
-Nyt katsoi jo Hentolan Erkkikin velvollisuudeksensa sekautua asiaan.
-
-"Älkää turhia riidelkö, anna pojalle viinaa", hän sanoi. "Ymmärräthän
-itsekin, että miehen tavoin ne nuoret tahtovat menetellä. Ja aina sitä
-niinkuin velotaan sellaisilta pojilta, kuin sinunkin poikasi, jolla
-tiedetään jotain olevan."
-
-"Noo, en minä kohtuutta kielläkään, mutta ei se ole enää mitään
-kohtuutta kun kolme kannua on jo mennyt puolijouluun."
-
-"Ole turhia", sanoi Erkki, "muiden mukaan ne tahtovat kuitenkin olla".
-
-"Kyllähän se niin on", sanoi Oja-Pappalainen vakaasti. "Muiden
-mukaanhan ne tahtovat aina olla, eikä sitä sovi yhden tehdä poikkeusta
-yleisestä tavasta. Mutta kamalan suureksi se juomisen tapa on muuttunut
-tähän aikaan. Kyllä sitä ryypättiin ennenkin, mutta ei ne nuo
-poikaklopit alle kahdenkymmenen silloin vielä monetkaan tienneet
-ryyppäämisestä mitään. Se oli vanhempain ihmisien asia."
-
-"Kumma se onkin, kun nuo pojat viitsivät tähän aikaankin vielä kulkea
-noin ympäri pitäjätä ryypyillä", sanoi Hentolan emäntä. "Ja kun nyt
-tähän aikaan pitää juottaa aivan tuntemattomiakin. Ennen sitä annettiin
-tutuillensa... Ihan tuo näyttää kuin kerjuulta. Äsken kun tässä
-katselin, kun ne vuoronsa tiestä kävivät ryyppäämässä ja olivat osalta
-niin totisen näköisiä ja sitte kun ryypätyksi olivat saaneet, rupesivat
-kohta pois hankkimaan, niin ihan näytti kuin kerjäläisjoukolta. Oikein
-multa pakkasi nauru."
-
-"Tässä tuonaan", nauroi Oja-Pappalan emäntä, "oli toisentuvan paappa
-pitänyt sylissään Iikan ja Maijan poikaa, sitä Mattua, joka on nyt
-neljännellä, ja sinne oli tullut aika joukko poikia rengin viinoille.
-Niin se poika oli kysynyt paapalta: Keitä nuo ovat? Ne ovat, lapsi,
-pyytelijöitä, oli paappa sanonut, ja niin lujasti että sen kaikki
-kuulivat. Pojat olivat menneet tiehensä niinkuin siivillä sivuen."
-
-Tälle jutulle naurettiin makeasti. Ja kun nauramasta laattiin, meni
-Oja-Pappalainen ja otti takalautaselta ison pullonsa.
-
-"Koska ne pojatkin ryyppäävät, niin otetaan nyt mekin tässä knapsut."
-
-Jussikin jo torkosi ylisängystä.
-
-"Kyllä pitää täältä tulla alas ja talliin hevosia katsomaan", hän
-sanoi. Mutta isäntä piti varmana, että Jussi tuli alas enemmän ryypyn
-halusta kuin hevosista huolehtien.
-
-Uudenvuoden päivän jälkeisenä päivänä rupesivat Oja-Pappalan vieraat
-kotiinlähtöä puuhaamaan. Hankiskeleminen kestikin aamusta iltapäivään.
-
-Hentolan Erkki oli jo maailmassa ollut paljon ihmisten joukossa ja
-tiesi, etteivät sitä yhdeltä piiskaryypyltä matkaan lähde ne, jotka
-tapoja tuntevat ja vähänkin nykyaikaisesti tahtovat ja osaavat olla.
-
-Kun hän viimeisen kerran tuvasta lähti, olikin jo "ajo-päällä". Akkansa
-viereen hän istui, mutta ei vieläkään heti matkaan lähtenyt, vaan
-rupesi veljelleen hevostansa kehumaan. Kun akka jukitti lähtemään, niin
-ettei mitään rauhaa antanut, niin Erkki vihdoinkin taipui ja antoi
-hevosen astua pari askelta. Mutta sitte hän taas pidätti ja rupesi
-veljensä päähän terottamaan, että tämä perheinensä nyt varmaan tulisi
-heille loppiais-aattona. Sitten hän vihdoin lähti.
-
-Samana iltana tuli kirkkoherra Oja-Pappalaan raamatunselitystä
-pitämään.
-
-Jaska ja Jussi sujuttivat itsensä ovenpuoleen, johonkin ahtaaseen
-loukkoon ja kyräilivät rumasti, kun ihmisiä rupesi virsikirjoineen
-saapumaan.
-
-Mikä häpeä! Erittäinkin Jaska sitä semmoisena piti, kun hänen kotonansa
-raamatunselityksiä pidettiin. Pelkäsi, että nuoret kylässä rupeevat
-häntäkin körttiläiseksi eli uskovaiseksi luulemaan ja pilkkaamaan,
-vaikka hän todella oli vallan viaton.
-
-Kun kirkkoherra alkoi toimituksensa, etsiskeli emännän silmä
-väkijoukosta Jaskaa ja Jussia. Kun ei löytänyt, kysyi Hemmulta. Ja
-Hemmupa sen juuri tiesikin, että he olivat kylään hyppypaikkaa etsimään
-lähteneet.
-
-Äiti huokasi ja nyökytti päätä.
-
-Kun kirkkoherra ja yleisö olivat Oja-Pappalasta poistuneet, tulivat
-pojat kotiin. Hiukan levottomasti sydämet pampahtelivat, kun tupaan
-tullessaan näkivät isännän synkeänä istumassa pöydän takana, lakittomin
-päin ja lukemassa raamattua. Ujosti meni Jussi penkille istumaan, vielä
-ujommin Jaska. Isäntä katsahti heihin vähän syrjästä, mutta näkyi taas
-vajoovan raamattua tutkimaan. Vihdoin hän nosti päänsä, kiinnitti
-katseensa Jaskaan ja sanoi vakavalla äänellä:
-
-"Poikani, jos pahanjuoniset sinua houkuttelevat, niin älä heihin
-suostu."
-
-Molempain poikain katseet kiintyivät lattianrakoon.
-
-Oltiin kaikin hiljaa. Emännältä pyrki sana suusta, vaan ei tahtonut
-päästä ilmoille.
-
-"Muista sinä Juho se", alkoi emäntä vihdoin sanoa, "ettet sinä enää
-toista kertaa Jaskaa tällaisesta tilaisuudesta joukkoosi houkuttele."
-
-"Minäkö!" Jussi kavahti. Syytön loukkaus herätti kiukun nopeasti
-kiehahtamaan. Syyllisyydentunne, joka isännän vakavan sanan kautta oli
-herännyt, haihtui. Jaska oli poskilta punastunut, hän näytti aikovan
-jotain sanoa äidin syytöstä poistaaksensa. Mutta isä ehti ennen:
-
-"No ei Jaska ainakaan tänä iltana olisi uskaltanut muuten mennä, jollet
-sinä houkutellut."
-
-Vai niin. Isännän äskeinenkin varoitus koski siis vain Jaskaa. Jussi
-oli luullut, että isäntä hänellekin sanoi samassa. Nyt huomasi hän,
-että isäntä "pahan juonisella" tarkoittikin juuri häntä. Hänhän olikin
-vain renki, kuinka hän saattoikaan otaksua, että isäntä häntäkin
-neuvoisi niinkuin poikaansa!
-
-Raa'asti kiroten nousi hän seisomaan ja jatkoi kiroamisensa perään:
-
-"Kyllä Jaskalla oli yhtä suuri halu kuin mullakin, ei hän tarvinnut
-houkuttelemista. Vai houkuttelinko sinua?"
-
-"Et. Mitä te siinä syytätte turhia..." yritti Jaska sanomaan.
-
-"Vai turhia!" keskeytti isäntä. "Onko se turhia, että kotoa
-jumalanpalveluksesta lähdetään riettaille synnin retkille?"
-
-Niin, ei Jaska sitä ollut enää tahtonut sanoa, että puhuminen tästä
-asiasta olisi turhaa, ei hän niin paatunut vielä ollut. Sitä hän vain
-tahtoi sanoa, että Jussia ei hänen tähtensä tarvitse kiusata. Isä taas
-sanoi:
-
-"En minä tahdo Juhoa ruveta nöyryyttämään, sen olisivat omat vanhempasi
-saaneet tehdä. Ole niinkuin tahdot, ei minulla ole sinun töistäsi
-edesvastausta. Mutta ei sun siltä niin ylpeästi kirota tarvitse."
-
-"Niin, niin, Juho", puhui emäntä, "älä yhtään pöyki. Kyllä tulee
-vielä aika jolloin näet mihin joudut tuollaisella synnillisellä
-pullikoimisella isäntäväkeäsi vastaan. Se tulee sekin aika vielä ja
-karvaana tuleekin."
-
-"Tulkoon jos tahtoo... Jos se tulee minulle, niin tulee se
-Jaskallekin!"
-
-Jussi naurahti ivallisesti. Eihän hän saattanut ruveta itseänsä
-vakavasti puolustamaan ... ei sitä kuitenkaan olisi huomioon otettu.
-
-"Voi, voi, kun sinulla on paha luonto, ihmis-parka. Kirjassa sanotaan:
-Älkää tuomitko, ettei teitäkin tuomittaisi. Ei saa mennä arenteeraamaan
-kenenkään sydämen tilaa, ei sitä tiedä missä katumuksen kipinä kunkin
-sydämeen syttyy. Pitää aina ajatella itsensä muita huonommaksi", puheli
-emäntä.
-
-"Joo, niin se on", todisti isäntä. "Menkää nyt antamaan hevosille
-yöksi."
-
-Pojat lähtivät mielelläänkin pois tuvasta, Jaska harmissaan ja Jussi
-suu ivanaurussa.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Loppiais-aattona oli menty Hentolaan kestiin. Nyt oli jo loppiaisen
-jälkeinen päivä, eikä vielä ollut kestiväkeä kotiin saapunut. Jaska ja
-Jussi olivat tiellä tietämättömällä olleet eilisestä saakka. Piiat vain
-juhlaa kotona pitivät ja tuttujansa kestitsivät.
-
-Tiheään ajeli poika- ja tyttökuormia maantiellä. Kova näytti niillä
-kiire olevan, tahtoivat varmaankin Venäjälle lähtevää joulua kaikin
-mokomin kiinni pitää ja estää karkaamasta.
-
-Oja-Pappalan tyttöjen vieraatkin olivat palveluspiikoja ja sen tähden
-täytyi tyytyä katselemaan ikkunoista, kuinka talollisnuoriso oikein
-juhlaa lopetti. Kävi niitä muutamia kuormia Oja-Pappalan pihassakin.
-Mutta kun kuulivat, ettei Jaska ole kotona, eivätkä piiatkaan ruvenneet
-ryypyille haastamaan, lähtivät nauraen ja ilvettä tehden pois.
-
-Vihdoin tuli Jaskakin eräässä kuormassa kotiin. Vauhkasti hän silmäili
-ympärilleen kun pihaan ajettiin ja joudutti muiden edellä tupaan.
-
-"Onko meidän vielä tultu kotiin?" hän isää ja äitiä tarkoittaen kysyi.
-
-"Ei", vastattiin.
-
-Mikä onni sentään! Jaska tunsi rintansa alla hyvää tekevän
-liikahduksen. Jo hän oli kuin seitsemännessä taivaassa, huusi ja melusi
-vapaudessaan kuin huutokaupanpitäjä.
-
-Koko suuri joukko niitä tovereita olikin, monta kuormaa tyttöjä ja
-poikia.
-
-Viina oli Jaskalta jo ennen loppunut, kyllä hän sen hyvin muisti. Mutta
-isällä tiesi olevan, pelkäsi vain että sitä taitaa olla ukolta kumma
-saada. Asia sattui kuitenkin niin hyvin, ettei isä ollut tullut kotiin:
-sai ottaa isän viinan, kuten omansa, kyllähän tilin ehtii jälkeenpäin
-tehdä. Isän ison pullon hän siis suurella ylpeydellä pöytään toi. Ei
-sielläkään paljoa ollut, mutta luuli hän sen riittävän. Iloista oli
-nuorison elämä. Poikia laulatti täyteen kolloon tuvassakin ja tyttöjä
-tirskutti ja nauratti niin, että piiat vierainensa karsaasti katselivat
-ja syyllä otaksuivat, että heistä leikkiä tehtiin. --
-
-"Ryypätään pojat ... ääh!" Jaska keikisti selkäänsä ja kaatoi
-ensimmäisen ryypyn omaan suuhunsa ja romahti niin, että jokainen häntä
-ihmetellen katseli.
-
-"Tule ottamaan", käski hän likimmäistä poikaa. Sattui olemaan
-selväpäinen, jota käskettiin.
-
-"Ei olisi nyt lukua", esteli. Oli kuitenkin jo nousemassa, mutta ei
-noussutkaan ... mukavampi odottaa uutta käskyä.
-
-"No saakeli!"
-
-Se auttoi ja ryyppääminen tuli hyvään alkuun. Eivät kaikki olisi
-tahtoneet mitenkään koko ryyppyä kallistaa, mutta siihenkö Jaskan sopi
-suostua! Piti ainakin vähintäänkin pari kertaa tarjota, ja jos ei se
-auttanut, piti ottaa pikarinjalkaan ja pakottaa toisen väkisellä
-ottamaan suuhunsa viinan, joko sitten nielläkseen taikka ulos
-sylkeäkseen. Näin vaati tapa. Useat, jotka eivät halunneet juopua,
-käyttivätkin ulos sylkemisen oikeutta.
-
-Tuli uusia vieraita. Jo alkoi Jaskan sydän levottomasti sätkiä, kun
-pullossa ainoastaan joku pikarillinen enään hilahteli.
-
-"Ei olisi pitänyt niille niin tuikeasti pakata kaksia ryyppyjä", hän
-ajatteli. "On niin häpeä nyt kun kesken loppuu ... kun nuo toisetkin
-sattuivat tulemaan."
-
-Mutta juuri yhdennellätoista hetkellä juolahti auttava keino mieleen.
-
-Hessalla on!...
-
-Hessan hän kuiskasi pihalle ja sai tämän pienen riitelemisen perästä
-tuomaan lutista pullonsa.
-
-Kun vihdoin lähdön aika tuli, niin Jaska ilmoitti toisille päättäneensä
-nyt hänkin panna hevosen, ettei muiden hevosella tarvitsisi itseänsä
-vedättää. Hevosta asettamaan lähtiessään käski toisten ruveta tuvassa
-hyppelemään.
-
-Olisiko tämä joukko ollut oikeata nuorisoa, jos sellaista käskyä olisi
-tarvinnut kahdesti kerrata!
-
-Niin alkoi hyppy.
-
-Jaska sillä aikaa hevostaan pulkan eteen asetti ja uudet puetit sen
-selkään puki. Hevonen oli vain tavallinen työhevonen, sellainen vankka
-valakka, josta on iloa peltotyössä, mutta harmia joulu-ajon
-kilpailevassa kiireessä. Harmitti se Jaskaa, kun ei isä ollut juoksuria
-taloon laittanut. Ja miksi ei se olisi harmittanut. Tuo kirkonkylän
-porvarikin, jota ennen pidettiin retumiehenä, pääsi kohta oikein
-arvomieheksi ja herrain tutuksi, kun osti mustalaiselta oriin ja voitti
-sillä kilpa-ajoissa toisen palkinnon. Moni muu oli päässyt maineesen
-sillä, että oli hankkinut itsellensä juoksijahevosen.
-
-Jaska tiesi kaikki ja teki vahvan päätöksen hankkia itsellensä
-juoksurin heti kun vain itse käsiinsä vallat saa. Asetti hevostansa,
-lohdutellen itseään:
-
-"Onpa ainakin komeat puetit ja poikakin tavallista parempi." Löi
-ruoskalla selkään vanhaa, että edes vähän virkummalta näyttäisi.
-
-Jaska jo alkoi pelätä, että isä ja äiti mahdollisesti tähän parhaasen
-ryminään kotiin tulisivat. Hän rupesi jo melkein suorin sanoin toisia
-matkaanlähdöstä muistuttamaan. Vihdoin hänen sanansa otettiin huomioon.
-Ja niinkuin lapset ne sitten yht'aikaa oveen törmäsivät. Siinäkin
-tilaisuutta hyväksensä käyttäen koettivat kukin yhteen tuuppautua juuri
-hänen kanssaan, jota ajatteli ja josta siinä joukossa enimmän piti.
-
-Vaan nyt tuli uusi kuormain jako, kun oli Oja-Pappalan Jaskallakin
-hevonen. Ne tytöt, joilla itsellään sattui hevonen olemaan, eikä siis
-sopinut ajatellakaan Jaskan rekeen, he tarkemmin ystäväinsä menettelyä
-silmällä pitivät ja huomasivat mielestänsä, että useain toisten teki
-mieli sanoa: "Minä en pysy tässä! -- Tästä putoaa!" Ja sitten,
-ikäänkuin tilattomilta näyttäen he kovasti huusivat: "Mihin minä
-pääsisin? -- Kuka minut ottaisi rekeensä?" Tarkastelijat luulivat yskän
-ymmärtävänsä: sitä varten ne tuota huutavat, että Jaska rekeensä
-käskisi. Mutta yksi, joka Jaskan silmäyksistä päättäen luuli voivansa
-toivoa, rohkaisi itsensä ja ujosti punastellen kysyi Jaskalta:
-
-"Otatko minut?"
-
-"Tule vain."
-
-Se näytti hyvästi sopivan kahden puolen. Onnellinen tyttö luuli toisten
-silmäyksistä voivansa lukea kateutta enemmän kuin niissä sitä olikaan.
-
-"Oo hevonen!" sanoi Jaska, istui pulkan tapille ja oli hiukan
-punastuksissaan. Hevonen sai ruveta oikasemaan ja sai tuntea, että
-Jaskalla oli nyt mieluisa kuorma.
-
-Kestistä tultiin illalla ja isä oli vähän "toisella-kymmenellä". Ukolle
-tahtoi ilta ruveta pitkäksi käymään, kun ei ollut usein tottunut viime
-aikoina senkään vertaa ryypyksissä olemaan. Ikävää poistaaksensa hän
-siis ison pullon lautaselta otti ja aikoi hiukan karvahtaa. Mutta
-äänettömäksi kävi hämmästyksestä, kun pullonsa vallan kuivaksi huomasi.
-
-"Mitä! Kuka on viinani juonut?" hän kiivaasti huusi ja katseli
-tutkistellen tyttöjä. Nämät eivät ehtineet vielä mitään sanoa,
-ennenkuin emäntä jo päätti:
-
-"Kukahan sen nyt on juonut ... sellaisia kyseletkään. Jaska, johan tuon
-nyt ymmärrät."
-
-"Niin, Jaska siitä jakoi, kun oli päivällä hänellä vieraina koko
-hevosjoukko."
-
-"Hevosilleko viinani juotti?"
-
-Naiset alkoivat nauraa, kun ukko niin totuudessa tuollaisia kyseli.
-
-"Eei", sanoi Littu, "mutta niitä oli suuri joukko poikia ja tyttöjä."
-
-"No loppukoon nyt siihen joulu, kun kerta on Knuuttikin potussa."
-
-Hän pani pullon pois, laskeutui penkille istumaan ja puheli vakavasti:
-
-"Lemmon poika, kun siellä nyt vielä hevosen kanssa retuaa ja juo."
-Sitte hän astui takan luo ja rupesi naisille päivittelemään:
-
-"Jos nämät joulu-juhlat olisivat viikkoakin pitemmät, niin kyllä nuo
-klopit oppisivat juomaan niin ettei niitä enää kunnolla muuhun työhön
-saisikaan."
-
-"Niin tokikin", liittyi emäntä sanomaan, "kun ovat niin surkean tavan
-ottaneet, että aivan viinan kanssa mässäävät koko joulunajan. Ja
-ainakin se on varmaa, että ne silloin oppivat pahemmiksi juomareiksi
-kuin kokonaisena pitkänä muuna vuoden aikana."
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OJA-PAPPALAN JOULU***
-
-
-******* This file should be named 50763-8.txt or 50763-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/7/6/50763
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50763-8.zip b/old/50763-8.zip
deleted file mode 100644
index d942cad..0000000
--- a/old/50763-8.zip
+++ /dev/null