diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50740-8.txt | 4872 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50740-8.zip | bin | 102022 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4872 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5bcba60 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50740 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50740) diff --git a/old/50740-8.txt b/old/50740-8.txt deleted file mode 100644 index 2d7642f..0000000 --- a/old/50740-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4872 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Vaeltavat teinit, by Viktor Rydberg, -Translated by Emil Mannstén - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Vaeltavat teinit - Kertomus rahvaan elämästä - - -Author: Viktor Rydberg - - - -Release Date: December 21, 2015 [eBook #50740] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAELTAVAT TEINIT*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -KULJEKSIVAT TEINIT - -Kertomus rahvaan elämästä - -Kirj. - -VIKTOR RYDBERG - -Suomentanut [De vandrande djäknarne] Emil Mannstén - - - - - - -Helsinki, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1898. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Teinien kujeita. - II. Masuuni. - III. Korpraali Brant. - IV. Patruuna Brackander. - V. Korpraalin luona. - VI. Patruuna ja nimismies. - VII. Kaksi kilpakosijaa. - VIII. Kotoa pois. - IX. Värvääjä. - X. Teinit. - XI. Huutokauppa. - XII. Loppu. - - - - -I. - -Teinien kujeita. - - - "Oi, joudu, armas ilta, - Suo lepo rauhainen... - Kas päivyt taivahilta - Jo vierii maillehen. - - Ja rusko hohtavainen - Se kultiansa luo... - Oi kuink' on ihanainen - Maa, meri -- kaikki tuo! - - Vait', vait' on kaikki muuten -- - Yörastas laulaa vaan! - Halk' öisen hiljaisuuden - Se kutsuu kultoaan." - -He alkavat uudelleen viimeisen värsyn: - - "Vait', vait' on kaikki muuten" -- - --- Kyllä maarin, vait', lausui Aadolf, toinen teineistä, joka lauloi -ensimäistä ääntä, -- etkös kuule mitenkä pehtori... vai mikä lienee -miehiään... tuolla kiroilee ja pauhaa työväelleen? Sekö on yörastaan -laulua, häh? - --- Kyllä kuulen, Aadolf, vastasi toinen teini, -- mutta kun oleilee -laulun ylemmillä tienoilla, niin ei ota kuultaviinsa maan murassa -myllästävien ihmisten tyhjää touhinaa... No, etkös vielä laulaisi? - --- En, Yrjö, nyt juon. - --- Vai niin, janottaako sua, pikku veitikka! No, minä en sano siitä -mitään; päivä on ollut lämmin, ja maantien pölyä tarvitsee huuhtoa' -alas. Katsotaanpa... mitä pullossa on, jonka isäsi hyväntahtoisesti -hankki matkatoveriksemme? Vielä piisaa, näemmä. Kippis, Aadolf! - --- Terveeksi, pitkä Yrjö!... _Minun_ ei lopu janoni sillä että sinä -juot kaikki. - --- Älä oo milläskään, poika! Minä kyllä jätän niin paljon kuin -arviokaupalla otaksun pienen ruumiisi sietävän. _Parvum parva -decent_... vähähkölle vähä tarvitaan... sanoo ikiunohtumaton -ystävämme Haakoni Sjögren. - --- Pidä mielessäsi, Yrjö, että sinulla on huono todistus algebrassa! -So, piisaa! - -Nuorukaiset, jotka näin keskenään juttelivat, olivat kaksi Veksiön -kimnaasilaista -- teiniä, joiksi rahvas vielä kutsuu heitä. He -olivat kasvien keräysretkellä, kuten heidän eväsrepuistaan ja -kukkalapioistaan sopi päättää; tahi ainakin olivat he kasveja -keräilevinään, kun he kesäisin lupa-ajoilla retkeilivät ympäri -maaseutuja hakien seikkailuja. Senlaatuiset huviretket ovat vanhoista -ajoista käsin olleet Veksiöpoikain mieleisiä, ja seudun talonpoikain -kesken liikkuu moninaisia tarinoita kuljeskelevien teinien -seikkailuista ja hullunkurisista kepposista. - -Ystävät olivat paneutuneet pitkäkseen ruohikkoon kunnaalle -vehmastammen alle. Siitä aukeni heidän eteensä ihana smoolantilainen -maisema pienine järvineen, suikerteleville puroineen, hongikoineen, -viidakoineen. - -Vanhempi heistä, Yrjö, oli pitkäkasvuinen, tarmokas nuorukainen, -jolla oli hymyilevät kasvot ja vähän poskiparran alkua. Hän oli -tuossa parinkymmenen korvilla ja oli nyt valmiina, se tiedonmäärä -päässään, joka Veksiössä annetaan ja ominpäin sitä tuntuvasti -kartutettuaan, lähtemään akatemiaan. - -Aadolf, hänen toverinsa, oli solakka, hieno-ihoinen poika, jolla oli -veitikkamaiset silmät. Hän oli rikkaan ja yleisesti kunnioitetun -Odensvikin omistajan, parooni Sparrfältin poika, ja oli solminut -kiinteän ystävyysliiton talollisenpojan Yrjön kanssa, liiton, jonka -heidän ikäerotuksensa teki vain sitä pysyväisemmäksi. He asuivat -lukukausien ajat yhdessä, opettajat ja toverit suosivat yhtäläisesti -heitä kumpaakin, ja yhdessä he tekivät kaikki, yksin vähäiset -viattomat koirankurinsakin. - --- Ah, Yrjö, kuinka hupaisesti kului tämä päivä! sanoi Aadolf -oikoillessansa mukavasti ruohikossa ja katseli ylös sinitaivasta -kohden; -- ei koskaan nämä seikkailut mielestäni häivy. - --- Kyllähän sinulla koirankuria on piisannut, sanoi Yrjö. - --- Entäs sinulla? Oletko ollut rahtuakaan parempi kuin minä?... -Ha, ha, kun muistelen saituripappia, jonka luona tänään söimme -päivällistä, niin olen haljeta naurusta... - --- Mitäs lystiä siinä, että joit häneltä kaiken oluen? Mies parka, -hän katseli surusilmin jokaista nielemääsi pisaraa. - --- Ja mitäs lystiä siinä oli, että sinä otit vadin -pöystipannukakkuineen päivineen, ja annoit koko laitoksen kohta siinä -hetkessä luistaa hotkoon jättiläiskitaasi, ennenkun ukkokullalta -pääsi huokauskaan! Ha, ha, ha! - --- Mutta paremmat kemut meillä oli rikkaassa lautamiehessä -Lomarydissä, sanoi Yrjö. - --- Ah, se kaunis Stiina, hänen tyttärensä... - --- Jota sinä tahdoit suudella, vaan et saanut, vaikka olet muodoltasi -kaunis kuin kullannuppu... - --- Ja jota sinä, Yrjö, sait suudella huolimatta rumasta, punaisesta -poskiparrastasi. - --- Älä sano "huolimatta siitä", vaan "sen johdosta" että minulla -oli miehekäs, iltaruskon loistossa kihtaava poskiparta. Sinä et ole -tolkulla tyttöjen mieliteoista. Antaa sinulle tai jollekin muulle -pienelle neitoselle suukkonen lienee samantekevä... vaan minä -- minä -olen _mies_, ja semmoisista tytöt juuri pitävät. - --- Kehu paraiksi, Yrjö! Jos sinä et olisi osannut noitua, niin Stiina -ei olisi kehdannut edes katsoa sinuun. - --- Kyllähän noituus on erimerkillinen konsti. Kaiketihan huomasit -että rikkaassa lautamiehen talossa ensialussa ei tahdottu antaa -meille muuta kostuketta kuin kaljaa? - --- Toivoivat että menisimme matkoihimme, se näkyi ilmeiseen. - --- Mutta sattui sitten lautamiehen muori kysymään, mitä tiedettä minä -Veksiössä harrastan... - --- Ja minä vastata sukasin, että sinä harrastat noituutta... Eikös -ollut sattuvasti osattu, häh? - --- Heti tuli toinen ääni kelloon. Minua alettiin silmäillä -kunnioittavaisesti, melkein pelonalaisesti, ja murkina tuli, jossa -oli pöystiä, makkaraa ja olutta, ja minä pistelin poskeeni sillä -välin, kun sinä, pikku Aadolf, koetit parhaimmittain piipitellä talon -tyttärelle. Mutta siinä ei sinua, poika parka, onnistanut. Sinä et -tunne talonpoikaistyttösiä; heidän korvaansa ei mahdu sellaiset -korupuheet, jollaisia olet oppinut laskettelemaan ylhäisille -neitosille. Sillä aikaa tuli lautamiehen muori luokseni ja valitti -karjansa olevan lumotun, että vasikat kuolevat ja että lehmät eivät -anna maitoa... hän kysyi minulta neuvoa... -- Ja sinä vastasit? - --- Että hän ruokkisi ja hoitaisi elukoita hyvin. - --- Se oli hänestä tietenkin liian yksinkertainen keino. - --- Niin oli; hän teki ymmärrettäväkseni, ettei muu kuin loihtiminen -auttaisi ja pyysi minua koettamaan taitoani sillä alalla. Minä vedin -verukkeita sieltä ja täältä, mutta siitä eukko yhä enemmän kiihkeni. -Vihdoin, kun olin ottanut häneltä vaitiolon lupauksen, sanoin että -hän ottaisi kärpän silmän, kotkan sydämen, karhun etukäpälän ja -kolme ja kolmeneljättäosaa vuotta vanhan valkoisen käärmeen kielen, -ompelisi ne sisiliskon nahan sisään sekä kaivaisi ne kaikkinensa -jonakin torstai-iltana navetan kynnyksen alle, sanomalla _hokus pokus -filiokus_. Eukko ihastui ikihyviksi, kiitteli oivasta neuvosta ja -pyysi että antaisin hänelle nuo tenhokapineet (hän piti tiettynä -asiana, että ne olivat repussani), niin hän kunnollisesti minulle -maksaisi. Minä vastasin, että minulta varasto loppui ja kehotin, että -hän hankkisi ne itse. - --- Ja se oli eukolle kuin tulta tappuroihin, lausui Aadolf; -- minä -näin, kuinka hän suhkaili ja kuiskutteli kanssasi. - --- Niin, etenkin häntä huoletti, mistä hän tapaisi sanalleen kolme -ja kolmeneljättäosaa vuotta vanhan käärmeen. Minä kehotin häntä -pyytämään niitä läämältä ja katsomaan niitä hampaisiin, niinkuin -hevoskauppiaat tekevät... - --- Ha, ha, ha! - --- Eukon ahdistellessa minua rukouksillaan, pidin minä silmällä -pikku Stiinaa. Mielestäni hän oli varsin kaunis tyttö ja suu hänellä -niinkuin raitis ruusunkupunen. No, ajattelin, ennenkuin lähden -täältä, niin suukkosen minä Stiinalta otan, suututtaakseni sinua ja -herättääkseni sinussa lemmenkateutta, Aadolf... - --- Kuulkaas muori, sanoin, -- vielä tiedän yhden keinon joka auttaa; -minun on surko teitä ja tahdon ilmoittaa sen teille. Ottakaa kuusi -pikku naulasta ja lyökää ne navetan lattiaan, mutta naulat pitää -ensin loihtia. - --- Kuinka se tapahtuu? kysäsi hän. - --- Se on vallan helppoa... Vaaditaan vaan tyttöä, joka on alle -kahdenkymmenen vuoden... - --- Kelpaisikohan Stiina? Hän on vaan seitsemäntoista, sanoi eukko. - --- Kelpaa; minä, toverini ja Stiina asetumme lattialle seisomaan; -te emäntä ja lautamies vaari asetutte kumpikin tuolillenne, pysytte -kaiken aikaa ihan hiljaa ja hymisette itseksenne: - - "A, E, I, O - Lypsäköön nyt lehmät jo, - U, Y, Ä ja Ö - Vasikat älkööt nääntykö." - -Stiina sanoo _hokus_ ja ottaa naulan hampaidensa väliin, niin että -kärki vain pistäikse näkyviin; minä sanon _pokus_ ja otan naulan -suuhuni hänen suustansa; toverini senjälkeen tekee kumarruksen ja -sanoo _filiokus_, mikä on kaikista vahvin tenhosana ja vahvistaa -edellisiä. Siten loihditaan kukin naula erikseen ja siinä se on -koko temppu... No niin, asia oli tuota pikaa järjestetty, ja Stiina -kernaasti suostui olemaan osallisena puuhassa... - --- Niin, lehmien tähden, äsähti Aadolf. - --- Niin tosin, lehmien ja vasikkojen tähden, sen myönnän, sillä -minä olen liiaksi ujo välttääkseni, että soreat kasvoni olisivat -vaikuttaneet tuohon myöntymiseen. Sävähti hän tosin punaiseksi ja oli -hieman hämillään, mutta kaikki kävi toivon mukaan, ja minä sain kuin -sainkin kuusi suukkoa. - --- Ja minun kun oli vaikeata pidättää nauruani, kun näin äijän ja -eukon istuvan ja huojuttavan päitään ja hymisevän "A, E, I, O --" -j.n.e. - --- Vakaasti puhuen, Aadolf veikko, oli sinun tehtäväsi siinä mitä -surkein. Minun teki oikein pahaa nähdä. Sait vaan katsella, kuinka -minä otin suukon toisensa perään, ja kumartua ja sanoa _filiokus_. - --- Älä puhu siitä! Se oli sinun vaivaisia vehkeitäsi, Yrjö, josta -minä aikanaan vielä vaadin korvausta. Mutta kuules, meidän täytyy -nousta ja marssia edelleen etsiäksemme yömajaa... Aurinko menee -mailleen. Minnekä päin panemme suunnan? - --- _Quo fata trahunt retrahuntque sequamur_: menkäämme minne onnetar -ohjaa! Pysähtykäämme vain kotvaksi aikaa auringonlaskua tarkkaamaan! -Mikä ihana ilta! Kuinka herttaista sentään on luonnon vapaudessa -oleskella! - --- Keskiajan kuljeskelevain ritarien elämä mahtoi olla hupaisaa, Yrjö! - --- Ainakin kauniilla säällä... Kas, nyt häipyy sen säteilevä -majesteettisuus taivaanrannan alle. Oo, valtijatar, jonka edessä -alttarit muinen suitsivat Persian aavikoilla ja Meksikon vuorilla! - - "Oi, milloinka, oi - Sun laillasi laskea saan - Jo rantahan toivoni maan!" - -No, nyt olen valmis! Eteenpäin, mars! - - "Nyt riemuiten - Ja laulellen - Jo matkahan lähteä saa. - Ei huolta lie - Tie minne vie -- - Meill' kaikkiall' on kotimaa." - -Ystävät läksivät kunnaalta käsikkäin, ja heidän raikkaat äänensä -kajahtelivat metsässä. - - - - -II. - -Masuuni. - - -Teinien ei tosin olisi tarvinnut pitkälle mennä löytääkseen yömajaa, -sillä vähän matkan päässä edessään näkivät he uhkeannäköisen -valkoiseksi sivutun herraskartanon, mutta he majailivat mieluummin -pappiloissa ja talonpoikaistaloissa; ja kun he nyt sattumaltaan -kunnaalta näkivät savun nousevan masuunista metsän toisella puolen -ja kuulivat sulaton mahtavien palkeiden kitinän, päättivät he lähteä -sinne ja viettää yö pajassa vuorimiesten parissa. - -He poikkesivat siis tielle, joka vei vanhan, kunnianarvoisen -havusalon läpi. Ilta pimeni nopeaan, ja masuuni oli kauempana kuin -he olivat otaksuneet, mutta matkansa lyhvikkeeksi he hilpeästi -rupattelivat ja laulelivat iloisia lauluja. Muuten oli omituisen -hupaista käyskennellä yhä synkkenevissä varjoissa, jotka metsää -peittivät; kuunnella iltatuulen huokailua ja tähytä tähtiä, jotka -kirkkaina kimottivat kuusten nuokkuvien latvojen päällä. Ja mitä -enemmän ilta pimeni, sitä eloisammin kuvautui taivaalla eräässä -kohden punertava, vilotteleva vastaloiste masuunin lieskoista. Näin -se tulenpatsas ohjaili heitä metsän harhalinnassa, ja yhä selvemmin -kuulivat he kuinka palkeiden jättiläiskeuhkot huohottivat ja vasarain -jyrinä kaikui metsän kallioiden keskellä. - -Nytpä harveni metsä, ja nämä kaksi vaeltajaa näkivät edessään -aukioimen kedon, peräalalla rajanansa vuori, jonka jylhille, jyrkästi -nojaileville pengerryksille sulaton kattoa korkeammalle sojottelevat -tulenliekit loivat aavemaisen valaistuksen. Mustia haamuja liikkui -tulen ympärillä ja surulloisen, luontevasti viritetyn yksinkertaisen -laulun sävelet sekaantuivat siihen huminaan, jonka toimiva kone ja -yhtä uutterasti toimivat työmiehet aikaansaivat. - -Aadolf ja Yrjö nousivat pitkää siltaa ylös, joka vei mashytin -ylikertaan ja jota myöten hiili- ja kalkkikivikuormia tavallisesti -vedätettiin ylös, heitettäväksi uunin kamalaan kitaan. He tervehtivät -ystävällisesti savusta ja noesta mustuneita miehiä, ja nämä -vastasivat tervehdykseen samalla tavalla. Harvoin poikkesi ihmisiä -muilta seuduilla tänne vuoriston syrjäiseen osaan, älköönkä siis -kummeksittako, että vuorimiehet jotensakin uteliaasti tarkoin -kyselivät teineiltä, ketä he olivat ja mistäpäin tulivat. Sittekun -nämä olivat asiansa esittäneet, oli heidän vuoronsa kysyä, ja saivat -he muun muassa tietää että tämän kuten useiden muidenkin masuunien ja -kankirautapajojen sekä muiden senlaisten isäntänä oli Hupihaittolan -rikas ja mahtava patruuna Brackander. Hupihaittolan asuinrakennuksena -oli juuri se kauniiksi valkaistu talo, jonka ystävykset olivat -nähneet levätessänsä kunnaalla. Sitten lähtivät teinit sulaton -alikertaan, josta laulu vielä kuului. Täällä näyttäytyikin ovessa -todellinen jättiläisolio, kuusi jalkaa ja kuusi tuumaa pitkä mies, -päällä nahkavaatteet ja leveälierinen lakki painettuna nokisten -kasvojen verhoksi. - --- Mitä miehiä te olette? kysyi hän joltisenkin jyrkästi. - --- Kuljeksivia teinejä, vastasivat Aadolf ja Yrjö yhdellä kertaa, ja -jälkimäinen lisäsi: - --- Tuumittiin jäädä tänne sulattoon yöksi, ellei teillä, hyvät -ihmiset, ole mitään sitä vastaan, ja sitten jatkamme aamulla -matkaamme. - --- Teinejä Veksiöstä? Papinsällejä? jatkoi jättiläinen; -- oletteko -eksyneet, koska tulitte tänne? Täällä ei juuri ole mukavuuksia -tarjona sellaisille vieraille Mutta jos tahdotte maata rahilla tuolla -majassa, niin on se omassa ehdossanne. - --- Minä en ole ennen nähnyt masuunia, sanoi Aadolf, -- ja olen sen -vuoksi hiukan utelias... - --- Näkemään, kuinka rauta tulla suhistaa valkosäkenisenä virtana... -Kyllä se on hyvin hupaista, kuka ei ole tottunut siihen... - --- Ja mitä mukavuuksiin tulee, lausui Yrjö, -- niin olemme monena -yönä maanneet puun juurella metsässä, kivi päänaluksena... - --- Niinkuin Jaakoppi, virkahti jättiläinen nauraen; -- jos herrat -ovat sitä lajia, niin olette tervetulleet. - -Mies meni sisään ja teinit kulkivat perästä. - -Oli suuri, pimeä huone, johon he tulivat. Lattian asemesta oli -syvä hiekkakerros, perällä uuni, palkeet ja koneisto, joka käyttää -palkeita; siellä ja täällä nähtiin moukareita ja seiniä vasten -pystyssä pitempiä ja lyhyempiä rautatankoja. Penkillä istui kaksi -miestä, toinen laulaen, ja laulajan pään yläpuolella riippui seinään -naulattu lamppu, josta levisi sangen uinostava ja riittämätön valo. -Laulaja oli keski-ikäinen mies, nokinen ja puettu nahkavaatteisiin, -niinkuin muutkin; sanat, joita hän lauloi teinien astuessa sisään, -olivat seuraavat: - - "Uskoton tyttö, kuin kaunis oletkaan! - Mutt' miel' on sulla niin tuiki levoton; - Sun sydämesi vertaan mä pilven hattaraan, - Mi taivaalla tuul'ajoll' on." - --- Hiljaa nyt, Pekka Larsson, äläkä renkuta tyhjää virttäsi, sanoi -pitkä mies, joka ei ollut kukaan muu kuin maasmestari Sven; -- minä -en jaksa kuulla sitä. - --- Voinhan tuota olla vaitikin, koska niin tahdot, vastasi Pekka -Larsson, -- etenkin koska näen, että sulia on kaksi herraa muassasi, -eivätkä he taida huolia talonpojan renkutuksista luulemma. - --- Ohoo, jatkakaa te vaan virttänne, sanoi Aadolf, -- kyllä me sitä -halusta kuuntelemme. - --- Vaan minä en, sanoi maasmestari Sven, -- Pekka ei tee muuta kuin -laulelee herjalauluja ja valeita tytöistä, heidän uskottomuudestaan -ja muuta sellaista jaaritusta... minä en jaksa kuulla sitä. - --- Hei, kuules vaan! sanoi Pekka, -- sittenkun Sven sai morsiamen, -uskoo hän kaikista tytöistä hyvää. - --- Pidä suusi! sanoi Sven. - --- Ka niin, minä vaikenen, maasmestari, vastasi Pekka; -- -muuten voisivat herrat luulla että minä olen pahin loilottaja -koko pitäjässämme; kuulisittepa -- vaan minua kirkossa. Lukkari -huutaa naama punaisena kuin kukonharja, mutta minua hän ei voita -huutamisessa. - -Tuttavuus masuunimiesten ja teinien välillä lujittui, kun -viimemainitut ottivat viinipullon esiin ja antoivat sen käydä kädestä -käteen, suusta suuhun. - --- Koko raskas moukari tämä, sanoi Yrjö nostaen maasta vasaran, jota -hän koetteli kädessään. - --- On se, ei ne teinit kelpaa sitä heiluttamaan, lausui Pekka Larsson. - --- Eikö vain? sanoi Yrjö, otti varren päästä kiinni ja piti -käsivaralta moukaria vaakasuorassa. - --- Hyvä, hyvä, sanoi maasmestari Sven ja taputti Yrjöä olalle; -- -herra on Ruotsin poikia, sen huomaan. - --- Semmoisia on meillä kimnaasissa monta, sanoi pieni Aadolf, -ojentaen ylpeästi itsensä suoraksi; -- Yrjö ei ole väkevin -joukostamme. Teineillä on povessa kuntoa ja jäsenissä vaikkua, sen -saatte uskoa. - --- Vaan mitäpäs herra tästä vähäisestä kapineesta sanoo? lausui Sven -ja osotti kaikista suurinta väkivasaraa, oikeata Herkuleen nuijaa; -- -nostakaa se kanssa jos jaksatte. - -Yrjö koetteli parhaimpansa takaa, vaan ei kuitenkaan onnistunut. - -Jättiläinen nauroi niin että valkohampaat hohtivat nokisten huulten -takaa, sieppasi sitten moukarin, jota hän heitteli vuoroin kädestä -käteen ihan hämmästyttävän sukkelasti, paiskasi sen ylös kattoon ja -kaappasi sen alas tullessa kiinni, nosti sen puoliympyrässä päänsä -yli ja antoi sen hiljalleen vaipua alas suutansa vasten. Sen tehtyä -paiskasi hän sen nurkkaan ja lausui kuivasti: - --- Me vuorimiehet kutsumme tätä leikkiä väkivasaran "suutelemiseksi." - --- Aadolf oli oikein vavisten katsellut tätä jättiläisvoimaista -mestarinäytettä. - --- Onko täällä ketään toista, joka voi tehdä saman? kysyi Yrjö -kummeksien. - --- Parasta etteivät yritä, sanoi Sven, -- elleivät tahdo lyödä -nenäänsä mäsäksi ja niellä hampaansa. Mutta pohjoisten vuorikuntain -perillä, Barnarpissa ja Månsarpissa on monta, jotka sen leikin -taitavat... Ota lapio, Pekka Larsson... kuona on tyhjennettävä. - -Pekka Larsson ja hänen apunansa kaksi muuta miestä kaivoivat hiekkaan -kuurnan uunin aukosta oveen saakka, ja kun kuurna oli valmis, -otti Sven tangon, painoi hatun syvemmälle silmilleen, meni uunin -aukon ääreen ja survasi tangolla muutamia kertoja vahvasti. Tuokio -sen jälkeen virtasi kuona ulos ikäänkuin sähisevinä tulilaineina -ja täytti kuurnan, luoden huoneeseen vahvan punertavan valoa ja -levittäen kuumuuden, joka teineistä tuntui melkein sietämättömältä. -Se oli kaunis vaan pian katoava näky, sillä kuonan hohtava valoisuus -pian tummui, joitakuita ämpärejä vettä kaadettiin sen päälle, sitten -se rautakangilla särettiin ja kannettiin kappaleittain hytistä ulos. - --- Rauta ei joudu ennenkun noin tunnin kuluttua, sanoi Sven, -- -ja sillä välin syömme iltasta. Eikö herroja haluta ruveta yksiin -liittoihin, vaikka ei ole muuta kuin silliä ja perunoita ja kaljaa -tarjottavana. Mutta perunat ovat hyviä, sen lupaan, niitä ei keitetä, -vaan paistamme ne täällä kuumassa hiekassa. - -Yrjö ja Aadolf olivat hyvin nälissään ja suostuivat ilomielin -tarjoukseen. Yksinkertainen ateria oli tuota pikaa valmis ja meni -kuin kuumilta kiviltä. Yrjö ja Aadolf näyttivät, että teinit eivät -pidä niin suuresti lukua, jos niin on, että noki ja tuhka ynnä nälkä -ovat paraita ruuan maustimia. - --- En tiedä, pojat, mikä lienee, mutta minä pidän teistä, sanoi Sven -aterian aikana suosiollisesti teineille; -- minnekä huomenna aiotte -mennä? - --- Itään, pohjaan, etelään tai länteen, vastasi Aadolf; -- menemme -minnepäin tuuli käy. - --- Huomenna on sunnuntai, huomautti Sven, -- ja minun on silloin -vuoroni olla työstä vapaa. Kuulkaapa, pojat, jos tuulen suunta -kävisikin sitä kohti missä isäni mökki on, niin ettekö lähtisi -mukaan? Kulemme monien kauniitten niittyjen ohi, missä monenlaisia -kukkia kasvaa, ja luullakseni te, kuten muutkin teinit, oikeittain -vaeltelette kukkia keräämässä... - --- Mitä sanot ehdotuksesta, Aadolf? kysyi Yrjö. - --- Olkoon menneeksi, vastasi tämä, -- minä kohdastani hyväksyn sen. - --- Hyvä on, sanoi Sven, -- sittepä saatte nähdä äijän, joka on -eläissänsä nähnyt ruudinsavua. - --- Onko isänne ollut sodassa? - --- Niin tuota luulisi. Hän kaatui sodassa venäläisiä vastaan. - --- Mitä! Niinhän te hänestä puhuitte kuin olisi hän elänyt, sanoi -Yrjö. - --- Niin nähkääs, isävainajani tosin ammuttiin kuoliaaksi, mutta -kasvatusisäni, korpraali Brant, kyllä elää, sen saatte uskoa, ja -häntä, ukkoa minä juuri tarkotan. Hän on, niinkuin mainitsin, nähnyt -eläissänsä ruudinsavua ja voi kertoa teille monta sotahistoriaa, jos -teitä huvittaa kuulla niitä. Tulettehan siis mukaan, pojat? - --- Tulemme, Sven. - --- Mutta siinä tapauksessa herätän minä teidät kello kolme huomen -aamulla, ennenkun lintujen laulu on alkanut... Suostutteko siihenkin? - --- Kuinkas muuten. - --- Minun ei tosin tarvitse peljätä, että nukutte liian pitkään, sillä -te saatte kumpikin vaan kovan rahin maataksenne ja minun sekä Pekka -Larssonin puserot päänalukseksi. - -Joutuisasti kului aika hilpeästi jutellessa. Teinit kertoivat -Kaarle XII:nnen seikkailuja, ja masuunin väki lateli lystikkäitä -kansantarinoita Bellmanista (joka Ruotsin kansan kesken on -säilyttänyt maineen leikillisimpänä hovinarrina, mikä milloinkaan -on ilveillyt kruunatulle henkilölle), sekä uskottavia juttuja -metsänneidoista, vuoripeikoista, ahtolan väestä, tonttuäijistä ynnä -muuta semmoista. Pekka Larsson väitti, että hän monena pimeänä -syysyönä, istuissansa sysihaudan ääressä ja kuunnellessansa tuulen -vinkunaa metsässä, oli nähnyt metsänneidon juhlallisin askelin -kulkevan ohi; ja eräs toinen työmiehistä, joka ennen oli ollut -kivenporaajana Tabergin luona, tiesi kertoa Tabergin ämmästä ja hänen -linnastaan syvällä vuorten povessa. Oli kerran päätetty, sanoi hän, -louhia holvi suoraa halki vuoren, mutta kun oli tultu joitakuita -syliä vuoren sisään, kuului ääni, joka kielsi heitä jatkamasta, sillä -he olivat joutuneet lähelle eukon sänkykammaria. Mutta aljettu holvi -on vieläkin jäljellä ja voi sen nähdä ken tahansa, joka Tabergissa -käy. - -Oli jo myöhä yö ja teinit tunsivat olevansa levon tarpeessa. He -laskeutuivat penkille pitkäkseen ja, väsyneinä päiväsestä kävelystä, -uinahtivat he ennen pitkää viattomuuden ja nuoruuden rauhaisaan uneen. - - - - -III. - -Korpraali Brant. - - --- Ylös, pojat! kajahti ääni teinien korviin. - -He heräsivät. Virta pauhasi, palkeet huohottivat, vasarat kalkkuivat: -iäti vanha humu se oli, joka lakkaamatta vuodet päästään kuuluu -tänlaisilla paikoilla. Mutta ystäväimme edessä seisoi Sven -maasmestari toisessa kädessä nyytty, toisessa suuri pinspakkikellonsa. - --- Te nukuitte niin makeasti, että minusta oli synti herättää -teitä ennemmin, mutta nyt on kello neljä ja meidän täytyy lähteä -taipaleelle, sanoi hän. - -Yrjö ja Aadolf olivat siinä tuokiossa valmiit. He sanoivat hyvästit -toisille masuunimiehille ja seurasivat Sveniä. Tosin he alussa olivat -hieman nurpeillaan, sillä heidän unensa ei ollut montakaan tuntia -kestänyt, eivätkä he myöskään olleet tottuneet vaatepäällä makaamaan, -mutta nyreys katosi pian, sillä aamutuuli puhalteli niin raikkaana -ja virkistävänä, ilma oli niin puhdas, taivas niin siintävä. Oli -herttainen sunnuntaiaamu Ruotsissa. Rastas ynnä muut pienet ilman -lentäväiset visertää helkyttelivät kaikkialla, kastehelmiä päilyi -joka ruohonkorressa, ja nurmikot tuoksuivat niin hyvälle, vanhat -kuuset lemuansa levittivät ja myös vanamot, jotka kuusten katveessa -kasvoivat. Ja kun siiten päivä nousi ja kultaisen hohteensa vuorille -loi, kun valot ja varjot alkoivat selvemmin näkyä ja maiseman -vaihtelevat väriväikkeet käydä mehevämmiksi, niin kuinkapa ihanana -ja muhoilevana levittelihenkään vaeltajain pienoinen, näköpiirin -rajoittama maailma heidän edessään! - -Mieli raittiina sekä herkkänä ja avoimena kaikille luonnon kauneuden -vaikutuksille, povi vilvoittavan aamuilman paisuttamana kulkivat -teinit edelleen. Nuorellisten toiveiden kaunotähystimessä näkivät -he tulevaisuutensa uran edessään yhtä päivänpaisteisena, yhtä -sulotuoksuisena kuin tie, jota he kulkivat. Ei surua, ei uhkaavia -tulevaisuuden kuvia, ei mitään menneisyyden murhemuistoja. - -Sven maasmestari harppaili pitkin askelin ja nyyttyänsä heilutellen -teinien edellä, vaan ei sen etempänä kuin että he saattoivat -pakinoida keskenään, ja pakinata kyllä piisasi. Kun lintu metsässä -äännähti, tahtoi Aadolf heti tietää sen nimen, ja Sven maasmestari -sekä halusi että osasi tyydyttää hänen tiedonhaluaan. Samoin kuin Dag -viisas näytti hän osaavan linnunäänet tulkita ihmisten kielellä. Jos -heidän tiensä kulki mökin ohi, mikä harvoin sattui, seutu kun oli -vähän asuttu, tiesi hän kertoa paljon järkevätä ja huvittavaa tuvan -asukkaista ja heidän vaiheistaan, elintavoista ja taloudellisista -seikoista. Siten kului aika pikaisesti ja vaelluskin tuntui -ratostavasti puhellessa helpolta. - -Nämä kolme vaeltajaa tulivat nyt aukealle, aurinkoiselle paikalle -metsän sisässä, jossa kaitainen, mutta jokseenkin syvä puro ujuili -hiljaisena ja outona, työnnätellen kirkkaita laineitaan valkoisella -hiekka-alustallaan, kunnes se häipyi näreiden ja petäitten keskeen. - --- Kuulkaapa, pojat, sanoi Sven ja pysähtyi; -- tänään on sunnuntai. -Astua Herramme eteen puhtaalla sydämellä ei ole helppoa, mutta -astua ihmisten eteen kasvot puhtaina senkaltaisena päivänä, on -paljo helpompi. Minä tarkotan sillä, että kun kuljen sulatolta -isäni taloon, niin olen tavallisesti tähän pysähtynyt ja pessyt -noen päältäni. Se ei ole liikaa, semminkään kun on, kunnioittamalla -sanoen, morsian joka odottaa miestä kotona. - --- Onko Svenillä todellakin morsian? Onko hän kaunis? kysyi Aadolf. - --- Senpähän Aadolf pian näkee, vastasi Sven, -- mutta nyt kysyn, -tahdotteko pojat tehdä niin kuin minä, tahdotteko peseytyä purossa? - -Sitäpä Yrjö ja Aadolf juuri tahtoivatkin, sillä puron vesi oli -kirkasta ja houkutteli uimaan. Sven peseytyi myötä-otetulla -saippualla ja nyt nähtiin, kun noki oli huuhdottu pois, avonaiset, -rehelliset ja verevät kasvot, melkoista nuoremmat kuin teinit olivat -otaksuneet. - -Eikä Sven läheltä katsoen voinut olla viisikolmatta vuotta vanhempi. -Kun he tarpeeksi olivat nauttineet laineitten vilpoisuutta, aukasi -Sven nyyttynsä, jossa hänellä oli puhdas paita ja pyhävaatteensa, -tehdyt prässätystä sarasta. Nämä puettiin nyt ylle ja työpukimet -käärittiin nyyttyyn ja kätkettiin pensaaseen. Sen jälkeen jatkettiin -matkaa. - -He tulivat nyt metsästä aukealle aholle, jossa siellä täällä kohoili -hietakumpu punaisten kanervan kukkien peittämänä. Kanervikkoahoja, -joilla valkovillaiset lampaat hakivat niukkaa ravintoa, -vetreänvehreitä niittyjä, missä jokunen hevonen ja lehmä ruohoa -pureskeli, vähäisiä peltosarkoja heijuvine ohra- ja kauralaihoineen, -ja soita, joidenka mustahkoa lietettä hopeanhohtavat vilukot ja -kullankellertävät keltaherukat runsaasti koristivat, vaihteli -ehtimiseen, ja kauimpana tuolla kimelteli järven pinta aamuauringon -valossa. Mutta järven rannalla oli punaiseksi sivuttu talo, ja sitä -osotti Sven lausuen: - --- Tuolla asuu isä. - -Kohta olivat he perillä. Tupa oli ystävällisen ja miellyttävän -näköinen; sitä ympäröi kolmelta taholta vähäinen puutarha ja -vanhat, ryhmyiset, vaikka hyvin hoidetut omenapuut tarjosivat sille -siimestään. Puutarhassa kasvoi monenlaisia hyödyllisiä istukkaita, -kuten kaalia, porkkanoita ja nauriita, vaan nähtiinpä siellä myös -pieniä kukkasmaita, joissa versoi koreita kiekurakukkia ja uljaita -piooneja. Kukkia maalaistalon ympärillä, ne ovat aina hyviä merkkejä; -ne todistavat, että eläjien mieli ei vielä ole niin villiytynyt -tahi masentunut, ettei se olisi avoimena luonnon kauneudelle ja -hempeydelle. Toisen päädyn luona seisoi kolme mehiläispatsasta ja -niiden ympäriltä kuului selvään surina, jota kuunnellessa paimenet -Virgilion paimenlauluissa eli eklogeissa rakastavat uinailla. -Etupuolella tupaa, lähempänä järven rantaa, riippui verkkoja -päiväpaisteessa kuivamassa ja portaiden yläpuolelle oli muuan -pääskyaviopari rakentanut pesänsä. - -Vaeltajat astuivat kolmen kesken tupaan. Tupa oli sisästä yhtä -viihdykäs kuin ulkoakin. Lattia oli valkoinen ja hyvänhajuisilla -katajahavuilla ripoteltu; punamaalinen sälesohva, muutamia tuoleja -sydämen muotoon leikellyillä selustimilla, sänky hehkivalkoisine -uutimineen, pöytä, messinkisilainen piironki, Moralainen kello -ja kaappi, jonka ovessa isännän nimi koreili taiteellisesti -maalattujen kukkien keskellä, siinäpä talon sisustus. Kalkitut seinät -olivat kaunistetut elävästi väritetyillä tauluilla, Lundströmin -taidelaitoksesta Jönköpingissä lähteneillä; siinä oli kuvauksia -Uudesta Testamentista ja Ruotsin historiasta, parrakkaita sulttaaneja -ratsain, Napoleon sekä "Kaarle XI:nnen näky Valtiosalissa". -Sälesohvan yläpuolella riippui musketti, painetti kiinni ruuvattuna, -ja vanha sotamieshattu. Ikkunasta paistoi aurinko ystävällisesti -sisään, synnyttäen pyhäpäivän tunnelman. - --- Sven, sinäkin olet kotona! sanoi nuori neitonen, joka oli yksin -tuvassa, koristellen koivun lehvillä ja kiekurakukilla valkeaksi -laastittua tulipesää. Se oli Inkeri, korpraalin nuorin tytär, -vaaleatukkainen, sinisilmäinen ja vereväposkinen viisitoistavuotias -tyttöheilakka. Hän oli aikeessa sanoa muutakin, mutta nähtyänsä -Svenin tuntemattomat matkatoverit, vaikeni hän ja loi hämillään -silmänsä maahan. - --- Terve, pikku Inkeri, sanoi Sven ja nosti tytön korkealle kattoon; --- mutta sanos, missä ovat isä ja äiti ja Johanna... Tokkos Johanna -on tullut? - --- Äiti meni kirkkoon, isä istuu tarhassa ja polttelee piippuaan, -mutta Johanna kaiketi pian tulee, luulemma, sanoi Inkeri. -- Minä -menen isälle sanomaan... - -Neitonen riensi kyökin ovesta ulos, ja kohta senjälkeen tuli -korpraali. - -Korpraali Brant kulki puujalalla -- sillä kun luoti sieppaa pois -potkimen, joka on lihasta ja luusta, ei kruunulla ole muuta antaa -korvaukseksi, kuin parhaimmassa tapauksessa -- kovasta ja hyvästä -niveräkoivusta tehty puukoipi. Mutta korpraali ei siitä ollut -niin millään: olivatpa puukoipi ja urhoollisuus-mitali tavallaan -korpraalin rakkainta omaisuutta: koskaan ei tanssija ole suuremmalla -ylpeydellä näytellyt yleisölle kaunismuotoista pohjetta ja somaa -jalkaa, kuin korpraali olisi näytellyt puukoipeaan jokaiselle, -joka olisi halunnut tarkastella tätä sorvaajan taitavasta kädestä -lähtenyttä vaatimatonta tuotetta. - -Kuusikymmentä vuotta, elettynä osaksi musketin osaksi auran -parissa, ne olivat saaneet hänen hiuksensa ja mahtavat viiksensä -harmahtaviksi, mutta eivät onnistuneet taivuttamaan kumaraiseksi -hänen korkeaa hartevata vartaloansa, joka verhottuna siniseen -kiiltonappiseen takkiin oli vielä yhtä suora ja sotilasmainen kuin -kolmekymmentä vuotta takaperin. Kasvot olivat totisissa, miltei -tuimissa rypyissä, mutta silmät katselivat ystävällisen lempeästi -tuuheiden kulmakarvojen alta. Senlainen oli korpraali Brant -ulkonäöltään. Teinit tunsivat hänet nähdessään syvempää kunnioitusta, -kuin jos olisivat nähneet koko Veksiön konsistoorin astuvan sisään; -konsistoorin herroista tämä tuntunee hyvin kummalliselle, mutta niin -se vaan oli. - --- Ovatko herrat samoja teinejä, jotka pari päivää sitten kävivät -Lomarydissä? kysyi korpraali, ruveten istualle sälesohvaan, vetäsi -muutamia savuja piipusta ja siveli kädellä puukoipeaan. - --- Olemme, korpraali. - --- Sittenpä tahdon kysyä herroilta yhtä asiaa, joka vastaa kahta: -mitäs hullutuksia te, herrat, ajoitte lautamiehen emännän päähän? -Tästä on hetkinen aikaa kun tapasin Olavi Perssonin, ja hän kertoi -joistakin hullutuksista, joita herrat olivat lautamiehessä tehneet... - -Aadolf kertoi nyt hyvin naurettavalla tavalla loihdituista -naulasista. Korpraali veti hetkeksi suunsa hymyyn, mutta pudisti -sen jälkeen vakaisena päätään ja lausui, samalla kun hän taas alkoi -hivellä puujalkaansa: - --- Pikku paroonista tuo tosin voinee tuntua lystiltä, mutta -luuletteko myös että se on oikein? Onko yksioikosia ihmisiä tehtävä -vielä tuhmemmiksi ja taikauskoisemmiksi kuin he ovat. Nuorten -miesten, joiden on suotu lukea ja opiskella ja saada tietoja, pitäisi -ennemmin koettaa auttaa ihmisiä erhetyksistään, kuin takerruttaa -heitä yhä syvemmälle niihin... Se on minun ajatukseni asiasta. - -Ja sitten hulautti korpraali aika savupilven piipustaan. - -Yrjö ja Aadolf kävivät melko hämilleen ja typertyivät, moiset -odottamattomat nuhteet kuultuaan. - --- Mutta herrat ovat sittekin vain nuoria pojanhulikoita, jatkoi -korpraali hilpeästi, -- ja poikien suhteen ei ole pidettävä niin -tarkasti väliä, jos välistä tekevätkin jonkin kepposen: se on heidän -luonnossaan. Ihmisen täytyy ensinnä, jatkoi hän totisena, -- käydä -läpi elämän ankaran rekryyttikoulun ja kärsiä paljon iskuja, ennenkun -hänestä oikea soturi varttuu. - -Sven maasmestari, joka makeasti oli nauranut Aadolfin kertomukselle -ja sitten keskustelun jatkuessa katsellut ikkunasta ulos, käänsihen -ja lausui: - --- Järvellä näkyy vene, varmaankin on Johanna sieltä tulossa. - --- Hyvä on, sanoi korpraali, -- haluatteko lähteä häntä vastaan -järvenrantaan, minä lähden. Laitapa sinä, Inkeri, sillä välin meille -vähän suuhunpantavaa. Herrat saavat tyytyä siihen mitä talossa on -tarjona. - -Ja Johanna, korpraalin vanhempi tytär, se sieltä tuli kuin tulikin -soutaen. Reipas tyttö oli yksin veneessä ja hoiti itse airoja -lujin ja tottunein käsin. Johanna palveli karjakkona patruuna -Brackanderilla Hupihaittolassa. Tuosta herrastalosta korpraalin -tuvalle, suoraan järven poikki, oli neljännespenikulman matka, mutta -nuori neitonen ei vaivojansa valitellut, kun oli lähdettävä kotia -rakkaitten omaisten ja sulhon luo, joka odotti häntä. - -Kun vene läheni rantaa, nosti Johanna airot, hyppäsi maihin ja -nykäsi voimakkaasti venosen puolitiehen maalle. Johannan koko olento -osotti voimaa ja terveyttä. Ja kuitenkin olivat hänen kasvonsa niin -hienot, hänen ihonsa niin puhdas ja hänen silmänsä niin kirkkaan -siintäväiset, että monen isoisen ja ylhäisen kaunottaren olisi ollut -syytä kadehtia häntä. Pienet kädet olivat kenties vähän liiaksi -punaiset ja työstä kamartuneet näyttääksensä viehättäviltä salongissa --- mutta Sven maasmestari piti niistä sitä enemmän. - -Pienoinen perhe palasi sitten vieraineen tupaan. Sven maasmestari -ojensi Johannalle pienen lemmenkukan, jonka oli löytänyt -järvenrannalta ja siinä se oli kaikki mielistely mitä hänessä voitiin -huomata. He astuivat rinnakkain puhumatta aivan monta sanaa, mutta -heidän teeskentelemätön käytöksensä todisti tarpeeksi sitä iloa, jota -he tunsivat, kun saivat nähdä ja olla toinen toisensa luona. - -Semmoisia yhtymyksiä sattui aniharvoin; koska työ masuuneissa -jatkuu sunnuntaisinkin, niin saattoi Sven enintäin kerran tahi pari -kuukaudessa irtaantua työstä sitä varten, että kohtaisi Johannan -kirkossa tahi isän tuvassa. - -Istuttiin pöytään. Valkoisella liinalla oli vati potaatteja, toinen -vati kaloja, jotka korpraali edellisenä päivänä oli omin käsin -pyytänyt, sekä suuri tekoposliininen kannu, täynnä mitä parhainta -maitoa. Leipä oli kauransekaisesta ohrasta, hyvin leivottua ja -murakkaa. Sen enempiä laitoksia ei ollut, mutta kukaan ei noussut -pöydästä nälkäisenä. Sen jälkeen korpraali otti postillan ja -virsikirjan, pani vanhat rillit nenälleen ja luki selkeällä äänellä -päivän evankeliumin ja pyysi Yrjöä sitten lukemaan saarnan. - -Teinimme valtasi tunne, jommoista hänessä ennen ei ollut ollut. -Näitten vilpittömän jumalanpelon ja keskinäisen rakkauden -jalostuttamien luonnon-ihmisten piirissä tuntui aivan kuin -raittiimpi, mutta vakavampi elo olisi hänessä liikkunut. Suloisia -muistoja heräsi hänen povessaan, muistoja lapsuutensa ajoilta, kun -isä ja äiti vielä elivät ja hän itse, lasna viatonna, kasvoi heidän -hoidossaan vanhan tuvan katon alla. Hän luki postillata hengellä ja -vakuutuksella, ja saarnamiehen yksinkertaiset sanat olivat ikäänkuin -hänen omasta sydämestään kummunneita. Aineena oli ihmisen lapsensuhde -Jumalaan, ja mitenkä hän tämän suhteen kautta voi sisällisellä -tyyneydellä ja ilolla kestää kovimpiakin koettelemuksia, joiden -edessä sen, joka omaan voimaansa luottaa, täytyy sortua. - -Saarnan loputtua puristi korpraali Yrjön kättä ja kiitteli hänen -kaunista ulosantiaan. Lähdettiin sitten talonisännän ehdotuksesta -puutarhaan ja istuttiin penkille, jota varjosti iäkäs yksinäinen -lehmus. Kaikki olivat vaiti, yksin puhelias Aadolfikin. Korpraali -Brant oli miettiväisen näköinen, pisti tupakkaa piippuunsa ja sanoi -vihdoin: - --- Sen johdosta mitä tänä päivänä kuulimme, tulin, kuten useasti -sattuu, ajatelleeksi manalle mennyttä ystävääni Stoolia, sinun -isääsi ja minun vanhaa sotatoveriani, Sven. Stool palveli niinkuin -minäkin Albon komppaniassa; hän oli sivusmies, sillä hänkin oli -kuusi jalkaa kuusi tuumaa pitkä, kuten sinä Sven, ja minä olin -hänen lähin miehensä rivissä. Olimme hyviä ystäviä sekä myötä- että -vastoinkäymisissä, ja olimme aina toistemme rinnalla niin -luotituiskuissa kuin marssiessa ja nuotiotulien ääressä valvottaessa. -Mutta en minä nyt sitä aikonut kertoa, vaan jotakin toista. Stool -oli lapsellisen harras eikä yhtenäkään iltana jättänyt rukoustaan -lukematta. Rukouksensa, jonka hän oli oppinut äidiltään, ei ollut -pitkä, ja hän luki sen vanhaan tapaansa, kovalla ja selkeällä -äänellä, ennenkun hän laukku pään alla ja kivääri vieressään nukkui. -Se oli, sanalla sanoen, tuo pieni tuttu rukous: "Mä silmän luon -ylös taivaasen Ja käten yhtehen liitän; Sua, Herra, ystävä lapsien, -Mä sydämestäni kiitän". Voittehan arvata, että se monen toverimme -mielestä tuntui lystikkäältä, kun vanha parrakas Stool, komppanian -pitkin mies, kutsui itseänsä "lapseksi", joka panee "kätensä ristiin", -mutta siitä hän ei ollut niin milläänkään, sillä, kuten hän sanoi, -Jumala ei mittaa ihmisiä kyynärämitalla, ja Jumalan lapsi tahtoi hän -olla sittenkin, vaikka hän kuinka vanhaksi eläisi. - -Korpraali vaikeni taas vähäksi aikaa ja näkyi aivankuin vaipuvan -muistelmiinsa. Sven maasmestari pyyhkäsi kätensä nurjalla puolella -silmiään, joihinka oli ilmaantunut kostea loiste. - -Niinkuin lukija jo tietää oli Svenin isä kaatunut sodassa Venäjää -vastaan. Kun korpraali Brant palasi kotiin, vei hän surusanoman -Stoolin leskelle, joka viisivuotisen pojan kanssa asui mäkituvassa -ja oli varsin hädänalaisessa tilassa, sillä hän oli sairas ja -työhön kykenemätön. Nyt oli Brantilla itsellään vaimo ja lapset -elätettävänä; oli käynyt sotaheitoksi, raihnistunut kenttäelämän -vaivoista ja kieltäymyksistä eikä niinmuodoin voinut yhtä pontevasti -kuin ennen hoitaa auraa ja lapiota. Mutta se ei estänyt häntä -ottamasta hyljätyn lesken poikinensa hoitoonsa, ja kun Stoolin vaimo -kuoli, otti hän hänen poikansa luokseen omaksi lapsekseen. Hän oli -itse opettanut poikaa lukemaan ja kaikissa kohden pitänyt hänestä -yhtä hellää huolta kuin omistakin lapsistaan. Kuitenkin täytyi -korpraalin usein Sveniä kasvattaessaan ryhtyä ankariin keinoihin, -sillä Sven oli jäykkäluontoinen poika; mutta tämä vika parani -vuosien kuluttua, niin että korpraalille koitui kunniaa, iloa ja -hyötyä kasvatuspojastaan. Sven oli reima ja säntillinen, taitava -masuunimiehenä ja seppänä, ja hänen ansaitsemansa kuukausirahat -olivat taloudenpidossa nyt suurena apuna. Soturivanhus havaitsi -sydämen tyytyväisyydellä että Sven ja hänen Johannansa pitivät -toisistaan; hän oli heidän vielä lapsina ollessa toiveittensa -päämaaliksi ajatellut nähdä ikiunohtumattoman Stooli-ystävän pojan -naimisissa Johannan kanssa. - --- Korpraali Brant, sanoi Aadolf, -- jos tahdotte tehdä meille suuren -ilon, niin kertokaa meille jotakin sodasta! - --- Kesäinen päivä on pitkä, vastasi korpraali, -- ja kaiketihan -jäätte meille huomiseen. Meillä on niinmuodoin kylliksi aikaa -kertoella sotajuttuja... - --- Missä Stool kaatui? kysyi Aadolf, joka tahtoi saada ukkoa heti -purkamaan sanasommeloaan. - --- Se oli Helsingin lähellä, sanoi korpraali kevyeen huoaten. -- -Siellä olivat kronobergiläiset mukana, jatkoi hän, ojentaen suoraksi -vartalonsa ja hänen silmänsä sälähtelivät. -- Tiedätte historiasta, -pojat, että kronobergiläisistä senpäiväisen työnsä tähden tuli -Ruotsin sotajoukon ensimäinen rykmentti ja saivat kuninkaan kaartin -arvon. Lagerbring komensi ruotsalaisia joukkoja. Venäläisiä -oli kahta vertaa enemmän kuin meitä, mutta me pidimme urheasti -puoliamme kokonaista kaksi päivää. Mutta sitten tuli Kustaa Aadolf -ja määräsi toisen päällikön, ja siitä syntyi häiriötä; käskyjä ja -vastakäskyjä annettiin ehtimiseen, ja koko ylempi päällystö tuli -aivankuin pyörälle päästään. Mihin hyvänsä onneton kuningas ryhtyi, -kaikki meni nurinnarin, ja niin kävi nytkin. Jos vain olisimme -saaneet jatkaa niinkuin olimme alkaneet, niin olisimme paukuttaneet -venäläiset huuthelkkariin. Mutta sitte annettiin yhtäkkiä käsky, -että meidän tuli astua takasin laivoihin. Enpä huoli sanoa, mitä -me alhaiset sotamiehet ajattelimme ja tunsimme kun tuo käsky tuli -tiedoksi. Moni itki mielikarvauttaan, toiset mutisivat kovia ja -ehkenpä oikeudettomiakin sanoja kuningasta ja korkeampia päälliköitä -vastaan. Mutta kun me kronobergiläiset saimme tietää, että meidän oli -määrä suojella muita joukkoja niiden astuessa laivoihin, ilostuimme -siitä kuin lapset. Venäläiset, jotka sitä ennen olivat pysyneet -melko matkan päässä, astuivat nyt pelkäämättä esiin ja alkoivat -ampua ja jyrytä aivan vimmatusti. Me annoimme jymäkästi vastaan. -Moni urhea mies ja kelpo toveri sai niinä hetkinä heittää henkensä. -Mutta venäläiset kävivät yhä tunkeilevimmiksi; edessänsä näkivät he -vain pienen joukon, sillä toiset rykmentit olivat jo suurimmaksi -osaksi laivoissa. Tuossa vähäisessä joukossa olimme juuri me -kronobergiläiset, ja meistä riippui nyt kokonaan pienen sotajoukkomme -ja Ruotsin kunnian pelastus. Saimme käskyn tarttua painettiin ja -torjua venäläiset takasin. Hei, mikä elämä ja hyörinä siitä syntyi! -Meillä oli urhakkoja ja reippaita upseereja, kapteeneja, jotka -olivat meidän kanssamme eläneet ruodulla ja joita me rakastimme kuin -isiämme. Moisten upseerien keralla menee kuoloon niinkuin tanssiin -ikään. Me alhaiset sotamiehet tahdoimme heti lähteä odottamatta -komentosanaa, mutta Ulfsax ja Rappe, Bergman, Lindberg ja Aminoff -eivät hekään olleet myöhäisiä. He asettuivat rintaman eteen, ja -joukko lähti liikkeelle hurraa-huutoja kajahutellen. Venäläisten -ensimäinen rivi seisoi hiljaa painetit sojossa, kunnes teräspiikit -kävivät ristiin, mutta silloin hyökkäsimme heidän niskaansa, pistimme -tahi kolhimme kiväärinperillä, niin että ryssät kierivät maassa kuin -keilat. Venäläisten toinen linja ei jäänyt meitä odottamaan, vaan -lähti käpälämäkeen. Heidän olisi muuten käynyt samoin... Mutta meiltä -jäi monta miestä paikalle, niiden joukossa ystävämme Stool. Hän oli -minun rinnallani, ja ensimäisen venäläisen, jonka rynnätessämme näin -kaatuvan, tuhosi Stoolin kiväärinperä. Mutta tuskin olivat venäläiset -karussa kun häneen luoti sattui. Hän vaipui maahan; minä nakkasin -kiväärin kädestäni nostaakseni hänet ja kantaakseni hänet linjan -taa, mutta hän sanoi: "Hakkaa sinä venäläisiä, Brant, äläkä välitä -minusta; minä kuolen kohta. Terveisiä kotiin". Ja niin ummisti hän -silmänsä... panin käteni hänen sydämelleen, käsi tuli vereen... luoti -oli osannut oikeaan paikkaan... Stool oli paras ystäväni; minusta -tuntui senjälkeen tyhjältä ja ikävältä rintamassa olo, kun hän ei -ollut enää vierelläni, sillä me olimme, hän ja minä, niinkuin vanhat -hevoset, jotka kauan ovat yhdessä vetäneet. Mutta en minä siltä -oikeittain surrut, sillä Stoolia kohtasi kaunis kuolo... hän kaatui -isänmaan, Ruotsin eteen, pojat... ja minä luotan vahvasti siihen, -että hän on autuas. - -Puhe kääntyi sitten muihin seikkoihin ja tulivat teinit muun -muassa tietämään, että torppa, jota korpraali piti arennilla, oli -Hupihaittolan patruunan Brackanderin hallussa. Korpraali Brant oli -monen monta vuotta, jo paljoa ennemmin kuin Brackander sanotun -maatilan osti, asunut tuolla pienellä tiluksella. Brackander oli -kuitenkin viime vuosina melkoisesti korottanut vuokrasummaa. Monista -Sven maasmestarin sivumennen suhkaamista lauseista, joita korpraali -silminnähtävästi ei hyväksynyt, päättivät teinit, ettei Svenillä -enemmän kuin kellään muullakaan alustalaisella ollut syytä pitää -patruuna Brackanderista. Sven kertoi muun lomassa iloisen näköisenä, -että hänen toimensa patruuna Brackanderin sulaton johtajana, johon -hän kontrahdin kautta oli määräajaksi sitoutunut, muutaman kuukauden -kuluttua loppuisi; senjälkeen aikoi Sven perustaa pajan, tehdä työtä -omintakein ja viettää häät Johannan kanssa. - -Teinit viipyivät korpraali Brantin luona seuraavaan aamuun. Mutta -iltasella jo sanoivat he jäähyväiset Sven maasmestarille ja -Johannalle, näiden kun kummankaan erilaisten tehtäviensä vuoksi ei -sopinut olla yötä kotona. - -Ja kun aamu tuli pudistivat Yrjö ja Aadolf sydämellisesti Brantin, -hänen vaimonsa ja pikku Inkerin kättä ja lähtivät edelleen kulkemaan. -Mutta koko vaelluksensa aikana eivät he mielestänsä olleet niin -hupaista päivää viettäneet, kuin äsken korpraalin talossa. Aadolf -huomasi seuraavina päivinä, että Yrjö mielellään puheli Inkeristä, ja -laski paljon pilaa hänen kanssansa siitä. - -Jätämme nyt kuitenkin teinit oman onnensa nojaan. Kertomuksen -jatkuessa tapaamme heidät vielä. Ja nyt pyyhkäsemme järven poikki, -suorinta tietä Hupihaittolaan, tutustuaksemme pikimmältänsä sen -isäntään, patruuna Brackanderiin. - - - - -IV. - -Patruuna Brackander. - - -Muutamia päiviä senjälkeen kun teinit vierailivat korpraalin luona, -näemme patruuna Nikolaus Brackanderin kävelevän eestaas pitkin -askelin konttoorihuoneessaan. Patruuna Nikolaus Brackander on pieni -kasvultaan, mutta hyvin ruumiikas ja harteva, pitää ylöskammattua -pystytukkaa, käy kädet ristissä selän takana sekä jalat hyvin -ulospäin niinkuin tanssimestari seitsemänneltätoista sataluvulta, -ja sylkäsee suoraan eteensä. Mitä muuten hänen ulkomuotoonsa tulee, -tahdomme mainita, että patruunan helmaystävä, kruununnimismies -Spökvist, kunniasanallansa oli vakuuttanut että hän (Brackander) -on hämmästyttävässä määrässä Napoleon I:n näköinen. Lisäämme vain, -että herra Spökvistin arvostelu perustui erääseen tuota suurta -keisaria esittävään puupiirrokseen, joka oli tehty J.P. Lundströmillä -Jönköpingissä. - -Konttoorina on pimeä huone, ja siinä paraimpia huonekaluja -kirjoituspöytä, joka on täynnä karttapaperiasiakirjoja, piippuhylly -ja seinäkaappi, -- viimemainittu patruuna Brackanderin erityinen -kotirohtola, sisältävä suuren joukon pulloja, joiden kylkilipuissa -luetaan: "Punssia", "Aarrakkia", "Rommia" ja "Konjakkia". Seinät -on ripustettu täyteen ruoskia jos jonkinlaisia ja suuruisia, -kainostelevasta jouhipiiskasta alkaen, jolla kyytimies hosuu -voipunutta kaakkiansa, ja aina upikoreaan tallimestarin piiskaan -asti. Asia on nähkääs niin, että patruuna Brackander rakastaa -hullunkiihkoisesti ruoskia; ei se sentään ole niin yksipuolista tuo -kiihko, ettei se myöskin käsittäisi ratsuruoskia, joita on sangen -runsas varasto. - -Unhotimme huonekalujen joukosta mainita patruuna Brackanderin -kirjahyllyn; älköön kukaan silti syyttäkö meitä puuttuvasta -arvonannosta tiedettä ja kirjallisuutta kohtaan. -- Sanotulla -hyllyllä löytyy kirja hevosten taudeista, lainopillinen -käsikirja, kirjekaavio, korkolaskutaulu, ja vielä valtiokalenteri -(Nordstjärne- ja Vaasa-tähdistön ritariluettelon kohdalta hyvin -kulunut), sekä muutamia Paul de Kock'in romaaneja. - -Paitsi patruuna Brackanderin ruoskakiihkoa on toiseksi hänen -luonteensa tunnusmerkkinä käräjöimiskiihko ja kolmanneksi -ryöstöhuutokauppa-kiihko. Missä patruuna vain sopimustensa -varjolla keksi vähintäkin syytä riidan alkamiseen, hetikohta oli -hänellä hakemus-, kanne- ja valituskirjat valmiina esiintuotavaksi -asianmukaiseen tahi -muattomaan oikeuteen. Tämä kiihko johtui kaiken -todennäköisyyden mukaan jalosta pyrkimyksestä saattaa lainkäyttö -yhä täydellisemmäksi ja antaa lakimiehille hyödyllistä tointa. -Kolmas eli ryöstöhuutokauppojen kiihko johtui yhtä todennähtävästi -kaikkien suurten sielujen synnynnäisestä taipumuksesta siihen, mikä -elämässä on traagillista ja parempaa sisältöä aiheuttavaa. Patruunan -mieltymys moisiin toimituksiin oli siihen määrään kehittynyt, ettei -hän yksinomaan vain ollut läsnä kaikissa hänen alustalaistensa luona -tuhkatiheään sattuvissa ryöstöhuutokaupoissa, vaan ajeli useasti -pitkiä matkoja, kruununnimismies Spökvist mukanaan, nähdäksensä -senlaatuisia näytelmiä. - -Viime aikoina oli patruuna Nikolaus Brackander joutunut vielä -neljännenkin kiihkon uhriksi. Ja kuitenkaan ei patruuna Brackander -itsessään ollut mikään kiihkoilija, vaan päin vastoin kaikista -"käytännöllisimpiä" ihmisiä, joihin yhdeksännentoista vuosisadan -aurinko on paistanut! Kummallisia ristiriitoja ihmiselämässä! - -Neljäs kiihko oli se, että patruuna Brackander tahtoi "_per fas et -nefas_" [millä keinoin hyvänsä. Suom.] ottaa itsellensä vaimon. Hän -oli nyt neljänkymmenenkahden vuoden iässä, miehuutensa kukkeimmillaan -ollessa, suuttunut vanhanpojan eloon ja päättänyt avioliittonsa -kautta tehdä jonkun Eevan tyttäristä onnelliseksi. Ja kukahan nainen -voisi vastustaa miestä, joka hiuskarvalleen on suuren Napoleonin -näköinen ja sen lisäksi omistaa herraskartanoita, masuuneja, -kankirautapajoja ja suunnattomia pääomia, luotetuimpiin käsiin -sijoitettuina? - -Patruuna Brackander tunsi oman arvonsa; kaikessa kainoudessaan tiesi -hän olevansa vastustamaton, varsinkin jos hän tahtoi saada tytön -pauloihinsa; mutta hänpä juuri pelkäsikin, että tytöt tahtoivat saada -hänet pauloihinsa. Kysymys olikin nyt: kenenkä hän tuon suunnattoman -naistulvan joukosta valitsisi elämänsä kumppaniksi? - -Tätä kysymystä hän juuri nyt parhaallaan pohtii mitellessänsä, -niinkuin mainitsimme, pitkin askelin konttoorin lattiata. - -Patruunan sydän ei ollut harkko- eikä kankiraudasta, kaukana siitä; -se oli pehmoinen lihas, jonka Amorin jousen nuoli saattoi helposti -lävistää. Tällä sydämellä oli salaisuuksia -- salaisuuksia, joista -kaikki viisi maanosaa olisivat hämmästyneet, jos ne vain olisivat -tulleet tiedoksi. Ajatelkaahan: rikas ruukin patruuna, Napoleonin -ilmetty kuva, Vaasa-tähdistön ehdokas, Nikolaus Brackander rakastunut --- kauhea totuus! -- karjapiikaansa! - -Semmoinen oli asianlaita: Brackander oli rakastunut Johanna Brantiin, -korpraalin tyttäreen!! Mutta tuo rakkaus oli tyyntä ja hillittyä, -sillä suurissa sieluissa voivat jotkut kiihkot tosin herätä, mutta -niitä hillitään ja pidetään tarpeellisessa kurissa. Käytännöllisen -Brackanderin rakkaudellakin oli käytännöllinen suunta sekä, kun -oli kysymys karjakoista, jonkinlainen pyrkimys kohoomaan tyhjiä, -haaveilevain idealistien keksimiä muotoseikkoja, kuten vihkimystä, -avioliittokontrahtia ja papillista siunausta ylemmä. Mutta Johannan -koko olennossa ja ennen kaikkea hänen kirkasten silmiensä puhtoisessa -katseessa oli joku käytännölliselle järjelle käsittämätön voima, -joka piti patruunan asianmukaisen matkan päässä ja saattoi jokaisen -sanan, joka olisi voinut ilmaista hänen tunteensa, tyrehtymään hänen -huulilleen. Hänen sydämensä heikkoutta ei ilmaissut mikään, elleihän -se, että hän Johannan tultua Hupihaittolaan antautui erinäisellä -huolella karjansa hoitamiseen ja hääräili härkiensä, lehmiensä ja -hiehojensa luona paljoa ahkerammin kuin ennen. - --- Se on naurettavaa... se on hassua, mutisi hän ja seisahtui -äkisti kotiapteekkinsa eteen, josta hän valmisti itselleen sydäntä -virvoittavan juoman konjakista ja vesitilkkasesta; -- se on ihan -riivattua! Minä, Brackander, ruukinpatruuna, tuumin mennä naimisiin -karjapiikani kanssa?... Olenko todella niin tuuminut?... Niin, -semmoinen houkkahan olen! Häpeän itseäni! Brackander, Brackander! -mikä sinusta tulee? Tähän asti on sun meneminen, vaan ei etemmäs! - -Hän otti aika kulauksen grogia ja jatkoi astumistaan, mutisten -katkonaisia lauseita ja sylkäisten suoraan eteensä. Nyt pysähtyi hän -äkkinäisen mielijohteen valloissa ja soittaa kilahutti. - -Renki näyttäytyi ovessa. - --- Svalgren, sanoi patruuna, -- valjasta heti holsteinilainen -hevoseni kiessien eteen. Ota paraimmat silat, mitä tallissa on, -ja hankaa niitä että ne välkkyvät kuin aurinko. Pukeudu sitten -punapäärmeiseen, kiiltonappiseen livreijaasi, jonka vasta sait, -tiedäthän. - --- Tiedän, armollinen patruuna. - --- Ja pian... muuten saat selkääsi. - --- Tiedän, armollinen patruuna. - -Palvelija, jolla sivumennen sanottuna oli liukastelevat, kettumaiset -kasvot, katosi, ja patruuna alkoi pyntätä päälleen. Hän pukeutui -kiiltonahkaisiin saappaisiin, mustaan hännystakkiin, valkoiseen -kaulahuiviin ja tapulinkorkuiseen juhlahattuun, sekä valoi koko -pullon makassar-öljyä pystytukkansa pehmitteeksi. - -Sen jälkeen tarkasteli hän itseänsä peilissä -- ja huokasi. Huokaus -koski pois ajettua poskipartaa. Patruunan kasvoja kaunistivat näet -ennen naisia voimakkaasti viekoittelevat poskiparrat -- ne olivat -hänen lemmityisiään, hänen lohdutuksensa elämän synkkinä hetkinä -- -mutta sittenkun nimismies Spökvist oli selittänyt, että Napoleon -ei pitänyt poskipartoja, hävisivät eräänä hyvänä päivänä nämä -kasvillisuuden ihme-ilmiöt taiteellisen kylänparturin tuhoisan aseen -uhreina. Mutta mitäpä ei suuri sielu uhraisi aatteelle! - -Kun patruuna filosoofillisella syvämielisyydellä oli harkinnut, -kummanko sadoista ruoskistansa valitseisi, päätti hän viimein ottaa -aimo nahkaruoskan hopeahelaisella varrella, nousi kiesseihin ja lyödä -läiskähytti hevosta. Päivä paistoi kirkkaista siloista ja sävähteli -palvelija Svalgrenin suurista messinkinapeista, uljaan hevon -harja hulmuili tuulessa ja korkeana kuin Jupiter jymyjumala tahi -ainakin kuin Neero olympolaisissa kilpa-ajoissa, nojailihe patruuna -Brackander majesteetillisena taaksepäin kiesseissä ja kiiti maantietä -edelleen pölypilvien keskellä. - -Mitä varten hän matkusti? Sepä tärkeä kysymys, jota koko maailman -olisi tullut mielenkiinnolla seurata!... - -Olemme maininneet että patruuna Brackander oli suuri, rauhainen, -monipuolinen tuonne. Älköön siis luultako, että patruunan mieltymys -Johanna Brantiin esti tuumimasta aviokumppania muualtakin päin, kotoa -kauempaa. Hänen naapureittensa joukossa oli muuan aatelismies, jolla -oli ainoa kaunis ja rakastettava tytär. Aatelismies oli köyhä, mutta -läheistä sukua läänin korkeimmille ylimyksille ja vaikuttaville -magnaateille. Ja vaikka Brackander tavan takaa sanoi syvästi -halveksivansa kaikkia, mikä aatelia tai aateliutta oli, oli hän -kuitenkin sisimmässään sen hartaimpia ihailijoita ja olisi mielellään -antanut yhden masuuneistaan, saadakseen istunto- ja sananvallan -ritarihuoneessa nimellä Brackhjelm, Bracksköld, Brackhjärta, -Brackhufvud tahi muuta senlaista. Olihan Brackander tosin mahtava -mies, ja monen otsa kumartui maahan rikkaan rautapatruunan edessä, -missä hän vain liikkui, mutta hän oli kuitenkin mielikarvaudekseen -huomannut, että häntä eräissä piireissä kohdeltiin selvästi -halveksumalla. Hän tahtoi nyt, menemällä avioliittoon edellä mainitun -köyhän, mutta korkeasukuisen neidon kanssa, hankkia itselleen -tuttavuutta ylimyspiireissä, päästäksensä seuraelämässä siihen -sijaan, joka hänelle oikeittain kuului. Sitäpaitsi oli hän vähin -yritellyt tuumia millähän tavalla se Vaasan, tahi mieluummin vielä -Nordstjärnan ritaritähti saataisiin rinnalle kimottamaan -- ja -nämähän olivat tuumia, joita moisen lempiliiton välttämättä täytyi -edistää. Ettei tytön tahi hänen vanhempiensa puolelta mitään esteitä -kohtaisi, siitä hän oli varma, hän odotti päinvastoin, että vanhemmat -kiittäisivät häntä silmät ilokyynelissä ja että tyttö ihastuksissaan -menisi tainnuksiin. - -Puolentoista tunnin kuluttua vierivät kiessit Hupihaittolan pihaan -takasin. Holsteinilainen raudikko oli hiessä ja kuohassa, patruunan -kasvot hehkuivat kiukusta ja raivosta. Hän antoi Svalgrenille -korvapuustin siitä, ettei tämä kyllin sukkelasti saanut jalkapolstaa -alas, potkasi talonkoiraa, joka häntäänsä hieputellen tuli isäntäänsä -vastaan, ja suisti konttooriinsa. Uskomaton tapaus -- ilmaus -ihmiskunnan aikakirjoissa! Brackander oli saanut rukkaset!... Nuori -neitonen oli kohteliaasti, mutta jyrkästi kieltäen vastannut! -Hän oli kieltäytynyt masuuneista ja kankirautapajoista ja ilosta -rakastettavan rautapatruunan sivulla! Oo nainen, nainen! - -Kaksi päivää senjälkeen tuli kruununnimismies Spökvistille -kirjallinen kutsu saapua ystävä Brackanderin luo. Me näemme noiden -toisiinsa mukautuvain sielujen maallisine verhoineen istuvan, -nimismiehen sohvassa ja ruukinpatruunan keinutuolissa, ja heidän -välillään pöydän, johon on säälittynä kaikki jalon totijuoman -valmistamiseen tarvittavat ainekset. - -Nimismies Spökvist on keski-ikäinen mies ja kasvot hänellä tuommoiset -guttaperkkanaaman kaltaiset, että kun niitä sormillaan vähänkään -likistää, niin ne voivat venyä sekä pituudelleen että leveydelleen -sekä virnistellä jos jollaisissakin eri vivahteissa. Kun tämä naama -joskus saa armon näyttäytyä maaherran edessä, niin se vetäytyy -ryppyihin, jotka ilmaisevat taivaallista kunnioitusta, ylevää -alamaisuutta; joka juonteessa on selvästi luettavana: _vaieta, kärsiä -ja kuolla!_ Alemman esimiehen, esimerkiksi kruununvoudin edessä, -nämä rypyt tulevat vähemmin jyrkiksi; niistä puhuu alamaisuus, -mutta johonkin määrin kunnioittavaan tuttavallisuuteen yhtyneenä. -Vertaisten ja hyvien ystävien parissa on samoilla kasvoilla -suopeuden, leikillisyyden ja hullunkurisuuden leima. Talonpoikain -edessä paneutuvat ne juhlallisiin virkavaltaisiin ryppyihin, -joita alava hymyily ainoastaan joskus lauhentaa, jos niikseen -että talonpojalla on vähintäin puoli kontua. Torpparien edessä -näyttävät nämä kasvot sfinksiltä, selittämättömältä, kivettyneeltä -arvoitukselta. Mutta ryöstöhuutokaupoissa loistaa niistä ilomielisyys -ja onni. Nimismies Spökvist on silloin oikeilla tulillaan... -huutokauppapäivät ovat hänen elämänsä hauskimpia. Vakautuaksensa -siitä täytyisi itsensä nähdä hänet vasara kädessä ja kuulla -hänen neronleimahtelevia, sukkelia, hassunkurisia huomautuksiaan -jokaisesta esineestä, jota hän näyttelee ja tarjoilee huutokaupassa -läsnäolevalle yleisölle. - --- Niin, sanoi Brackander ja laski kiivaasti totilasin pöydälle, --- he saavat nähdä, ketä he ovat loukanneet. Minä laadin loistavan -koston heille, veli Spökvist. - --- Kostosi tulee olemaan parasta laatuaan, niinkuin tämä sokuri, -huomautti Spökvist sekottaen samalla uutta totia, -- mutta salli -minun sanoa: tuumasi ei ole uusi. Napoleon... - --- Napoleon, sanotko niin? - --- Niin, Napoleon kosi, kuten historia kertoo, erästä prinsessaa, -joka muistaakseni oli Unkarista. Yhtä kaikki, prinsessa oli yhtä -ylänenäinen kuin sinunkin ryökkinäsi ja vastasi jyrkästi kieltäen. -Mutta mitäs luulet Napoleonin tekevän, veli Brackander? Ei mennyt -viikkoakaan siitä kun hän sai rukkaset, niin nai hän Josefiinan, -joka oli hänen kamarineitsyensä... tahi... luulemma... hänen -karjapiikansa. Se synnytti selkkauksia hoveissa, kun näille saapui -siitä tieto. Unkarin prinsessa kuoli siinä paikassa mielikarvaudesta; -se koski häntä mukamas sydämeen, että karjapiialle noin yhtäkkiä -annettiin se arvo, joka vastikään oli tarjona prinsessalle itselleen. -Mutta kaikkien kuningattarien, keisarinnojen, ruhtinattarien ja -herttuattarien, mitäpä paavin rouvankin päälle päätteeksi oli pakko -suosia ja kursailla entisen karjapiian edessä, Missä hän kulki, -siellä täytyi kahdeksan kuningattaren käydä jälestä kantaen hänen -laahustaan. Mutta kaunis se Josefiina olikin, sitä ei käy kieltäminen. - --- Siinä Napoleon teki hyvin, lausui Brackander; -- päätökseni on -peruuttamaton: minä teen samoin. On se kaiveleva tuota ylhäistä -roskaväkeä ihan sydänjuuria myöten kun kuulevat, että annan heidän -naimahaluisen tyttärensä olla hiidenhinkalossa ja valitsen Johanna -Brantin ruukinemännäkseni. Kreivittäret, vapaaherrattaret ja armot, -jotka tyttäriänsä varten ovat minua ja omaisuuttani urkkineet ja -haparoineet, saavat seista siinä pitkin nenin. Ja hän, hävitön, joka -uskalsi kieltäytyä minulle tulemasta... - --- Kuules, Brackander, keskeytti hänet Spökvist ja pani kätensä -tuttavallisesti hänen kyynäsvarrelleen, -- luuletko tosiaankin, että -tyttö vakaasta aikomuksesta tahtoi sinulle rukkaset antaa? - --- Tottahan minun pitää uskoa korviani. Hän kiitti kunniasta, kuinkas -muuten, vaan ilmoitti, ettei hän voinut ottaa vastaan sitä... senkin -ylvästelijä! - --- Sinä et tunne naisia, sanoi Spökvist päätään pudistaen, -- hän -tahtoi vain nöyrryttää sinua ja piti varmana asiana, että tulisit -toistamiseen ikään kuin jonakin armona pyytämään hänen kättänsä. - --- Sen jos luuli, niin hyppäsi hän väärään tynnyriin, lausui -Brackander ja hykersi kämmeniään. - --- Sitä kipeämmin on se nyt koskeva hänen sydämeensä... - --- Sitä minäkin... eikä se ole oleva hänen ainoa tappionsa. Ei, -rehti ystäväni Spökvist, muuta nöyrrytystä on hän vielä kokeva. Kun -ylpeä neiti istuu köyhässä kodissaan, syö ratustaa mitä on, kun -hänellä tuskin on yhtäkään ehyttä pumpulileninkiä jossa komeilla ja -saa töpiköidä jalkasin kirkolle, niin hän on näkevä Johannani tulla -ajavan paraimmissa ajopeleissä ja puettuna uusiin silkkileninkeihin -joka viikko. Usko sinä, Spökvist, että se on kirvelevä turkasesti -tuota haihattajaa, sillä naiset, niinkuin tiedät, panevat suurta -huomiota sellaisiin asioihin. - --- Milloinkas tämän tuhoisan tempun teet? kysyi Spökvist. - --- Mikä on tarkoituksesi, veli? - --- Toisin sanoen: milloinkas aiot kosia ja naida? Sanon tätä -"tuhoisaksi" tempuksi, sillä minä vertaan sitä tappeluun St. Helenan -luona, jossa Napoleon perinpohjin tuhosi venäläiset. - --- Milloinka teen? No, nyt heti, nyt heti, veli Spökvist! lausui -Brackander kiivaasti, nousi keinutuolista ja alkoi marssia -edestakasin lattialla; -- minusta on näet parempi estää kuin estyä. -Luuletkos minun tahtovan olla kaikkien hampaissa renkuteltavana, -naurettavana ja ivattavana, seista häpeäpatsaana kaikille tämän -puolen ihmisille? "Brackander on saanut rukkaset! Brackander on -saanut rukkaset!" sillä uutisella tulevat kaikki juoruakat ja -kahvinhärppijät kilvan perään huippaamaan talosta taloon; siitä tulee -moneksi vuodeksi jutunaihetta, minua nauretaan, pilkataan ja ivataan, -ja kaikki minua kosijaksi toivoneet isoiset ja ylhäiset tekevät minut -naurunalaiseksi ja iloitsevat siitä, että korviani on korvennettu! -Ei, Spökvist, niin ei saa tapahtua! Ennenkun se huhu kerkiää levitä, -annan minä juoruakoille toista, jota he saavat juosta kantelemassa... - --- Se on oikea tapa, jolla edellinen huhu saadaan vaikenemaan, -huomautti Spökvist; -- se on terävästi ajateltu... Minä tunnen -Napoleonin tuosta tuumasta. - --- Minä panen koko maailman hämille ja ihmetyksiinsä, jatkoi -Brackander; -- huomen aamuna kutsun Johannan luokseni ja ilmoitan -hänelle onnensa; aamupäivällä matkustan korpraali Brantin luo ja -saatan päätökseni hänen tietoonsa, ja niinpian kun kaikki kerrat on -kuulutettu, niin me olemme naimisissa. Sinun, Spökvist, tulee jo -huomenna julistaa tämä päätökseni kaikkiin maailman ääriin. Sano -jokaiselle joka vastaasi tulee, että jo olen kosinut Johanna Brantia; -sanalla sanoen, että asia on jo kokonaan päätetty. - --- Hyvä on! kippis ja onneksi olkoon! huusi Spökvist. - -Hengenheimolaiset kilisyttivät laseja ja joivat maljansa tyhjille. - -Brackanderin ja Johannan naiminen miellytti Spökvistiä suuresti, -sillä hän tiesi varmasti, että patruunalla myöskin oli ollut -aikomuksena kosia rikkaan kruununvoudin tytärtä, Spökvistin omaa -naisellista ihannetta. Spökvist toivoi tällä tavoin pääsevänsä -ainoasta ja vaarallisesta kilpatoveristaan kuitiksi. - --- Mutta kuules, sanoi nimismies, -- ellen erehdy, niin taitaa -Johannalla olla sulhanen, maasmestarisi Sven Stool. Oletko ajatellut -sitä? - --- Pyh, vastasi Brackander nauraen, -- oletko niin yksioikonen, että -tuosta vähäisestä seikasta luulet koituvan minulle estettä? Ettenkö -minä saisi yhden työmiehistäni, kurjan rengin, lyödyksi laudalta? - --- Sitä en hetkeäkään epäile. Vaan vaikka tyttö unhottaisikin Svenin, -niin ei siltä ole varmaa, että Sven unhottaa tytön. Sven on mies, -jota en huolisi vihamiehekseni, sen sanon suoraan. Hän voisi taittaa -sinut keskeltä kahtia ja tehdä sinusta kaksi pyttyä, veli Brackander. - --- Ei mitään vaaraa, ystäväiseni. Jos mies alkaisi näytellä -hampaitaan, tyynnytän hänen tunteitaan viidelläkymmenellä -riikintaalerilla. Sitä paitsi on meillä talonkuria, jalkapihtejä -ja semmoisia miehiä niinkuin sinä, joilla saatamme masentaa moisia -lurjuksia, jolleivät mukaudu siivolla olemaan. - -Jätämme nyt toistaiseksi nämä kaksi ystävää jatkamaan yhdessä oloaan, -joka päättyi hyvään illalliseen, jossa otettiin ryyppy jalalle, -toiselle jopa kolmannellekin, sekä juotiin pullo alkoholipitoista -portviiniä Spökvistin esittäminä maljoina Napoleonille (patruuna -vastaanotti tämän maljan jonkunmoisella kainoudella), Johanna -Brantille, naimiselle ja tuleville jälkeläisille. - - - - -V. - -Korpraalin luona. - - -On sen päivän ilta, jona patruuna Brackander edellä kerrotussa -aikeessa on käynyt korpraalin vaatimattomassa mökissä. - -Korpraali Brant istuu penkillä lehmuksen juurella ja hänen vieressään -rakas eukkonsa, Kersti muori. He ovat kauan puhelleet keskenään. -Korpraali katsoa tuijottaa totisesti tuuheiden kulmakarvojensa alta; -Kersti muori näyttää hyvin liikutetulta ja kyyneliä riippuu hänen -silmissään. - --- Mutta sen sanon vaan kerran vieläkin: paha onni oli etten minä -ollut kotona patruunan käydessä täällä, sanoi Kersti muori ja pyyhki -silmiään, -- niin ei olisi käynyt siten kuin nyt kävi. - --- Olisi käynyt aivan samoin, vastasi korpraali; -- minä tiedän mitä -olen tehnyt. - --- Brant, Brant, voitko Jumalan edessä puolustaa sitä, että olet -turmellut oman lapsesi onnen? - --- Minä olen niinkuin sinä ja kaikki muutkin vain taitamaton ihminen, -mutta Jumala sen tietää, että olen menetellyt omantunnon ja parhaan -vakaumuksen mukaan, vastasi Brant tyynesti. - --- Olemmehan, rakas Kersti, niin useasti lukeneet Jumalan sanasta ja -nähneet jokapäiväisestä kokemuksesta, että onni ei ole suuruudessa -ja rikkaudessa, vaan siinä, missä tunnonrauha ja tyytyväisyys ovat -säilyneinä ja missä on jokapäiväinen leipä, jos kohta niukkakin! Sen -tiedämme hyvin, vaan kun kiusaus tulee, niin on meidän niin helppo -unhottaa sitä. - --- Vaan eiköhän Jumala ole niin sallinut, että patruuna tahtoo -Johannan omakseen? lausui Kersti; -- sattuuhan niin useasti -maailmassa, että rikkaalla herralla on rehelliset aikeet sellaiseen -köyhään tyttöön nähden kuin Johanna on, ja tarjoo hänelle kätensä? Ja -Johanna olisi voinut tulla niin peräti onnelliseksi! Maallistakaan -ei ole ylenkatsottava, Brant... Sen sanon sulle, Brant, sinun -menettelyäsi ei voida Jumalan eikä ihmisten edessä puolustaa, sinä -olet hukannut tyttäresi tulevaisuuden: hänestä olisi patruunan -puolisona voinut tulla vanhuutemme tuki ja turva... - --- Sen toivon hänestä voivan tulla Sveninkin vaimona, sanoi -korpraali; -- vaan jätä se nyt sikseen, Kersti! Mikä on tapahtunut -sitä ei voida auttaa ja onkin se kaikissa tapauksissa parasta. -Yhtäkaikki painavat soimauksesi ja kyynelesi raskaasti mieltäni. -Jahkahan olet asiata tarkemmin miettinyt... - --- Ei, minä en koskaan muuta mielipidettäni! keskeytti hänet Kersti -ja päästi kyyneltulvansa uudestansa valloilleen; -- minä en voi -kestää ajatellessani mitä olet tehnyt: se ajatus on vievä minut -hautaan, Brant. - -Korpraali yritti ottaa Kerstiä kädestä, vaan tämä tempasi kätensä -takasin. - --- Sinä saatat mieleni murheelliseksi, muori, sanoi korpraali -hellästi. - --- Niin, minä sanon, että katumuksen päivä on tuleva... se on -kirvelevä sydäntäsi... mutta silloin on jo myöhä. - --- Ei, Kersti, minä en koskaan kadu, etten suostunut patruunan -pyyntöön. Mutta se minua murehduttaa, jos meidän hyvä ja herttainen -toinen toisemme ymmärtäminen siitä kärsisi. Muori, olemmehan jo niin -pitkiä aikoja olleet onnelliset toistemme parissa. Olemme nuoruudesta -käsin vaeltaneet rinnakkain, molemmin puolin auttaen ja lohduttaen -toinen toistamme elämän tukalina hetkinä! Paha sana ei koskaan ole -häirinnyt viihtymystä majassamme... Niin olemme aikamme eläneet, ja -nyt on edessämme hauta. Pitäisikö haudan partaalla kahden sydämen -eroaman, jotka eivät koskaan... - --- Oma syysi se on, Brant, ihan oma syysi. Syytä itseäs. - -Korpraali huokasi ja loi vaimoonsa hellästi nuhtelevan silmäyksen. - --- Ajattele sen lisäksi, sanoi hän ponnistellen itseänsä tyyneksi, --- ajattele sen lisäksi, mitä me ja Johanna olemme Svenille velkaa. -Nuorukaisen sydän on kiintynyt tyttöön ja tyttösen häneen. Sven on -rakkaampi meille, kuin jos hän olisi oma poikamme. Minä en tahdo -tehdä vanhan toverini Stoolin poikaa onnettomaksi, ja onneton hänestä -tulisi, jos hän jäisi Johannaa vaille, sillä minä tunnen Svenin -sydämen laadun. Ja onhan hänellä lupauksemmekin, jota emme koskaan -kunnialla voisi peruuttaa. Eikö Svenin ja Johannan yhdistys ole -vuosikausia ollut toiveittemme peränä? - --- Sven! puuttui Kersti puheeseen; -- pitäisikö meidän uhrata lihamme -ja veremme hänen tähtensä? Emmekö niinkin jo ole tehneet kyllin -hänen hyväkseen? Otimmehan isättömän ja äidittömän pojan luoksemme, -hoidimme häntä kuin omaa lastamme. Eikö hänen ole kiittäminen meitä -kaikesta? Emmekö ole antaneet hänelle kristillisen kasvatuksen? -Emmekö ole tehneet työtä, raataneet ja orjastaneet ja ottaneet leivän -omasta suustamme pitääksemme häntä kylläisenä? Ei, Brant, parasta -kun et puhu Svenistä! Hän on meille paljo velkaa, mutta vaatia hän -ei voi meiltä mitään... Kun ajattelen kaikkia mitä sinä olet tehnyt, -niin toivon että Sven olisi niin pitkällä kuin tietä piisaa... Hänen -tähtensä olet uhrannut Johannan ja meidät kaikki... Voi, Johanna -parkaa, koitoa lastani! - --- Johanna ei ole tuomitseva minua väärin, sanoi korpraali, -- ei, -sitä ei hän tee, jos oikein tyttöä tunnen; vaan jos hän sen tekisi, -tulisi se minulle naulaksi ruumisarkkuuni. Patruunan meitä sekä häntä -liehittelevä ehdotus ei ole saava Johannan silmiä lumotuksi: hän ei -ole unhottava sitä, jolle hän kerran on luvannut olla uskollinen... - --- Uskon kyllä, että tyttö nyt on yhtä ymmärtämätön kuin sinäkin; -sen kyllä uskon. Mutta muistakin, että hänen mielevyytensä on kerran -heräävä... voi tulla aika semmoinen, että me kauan sitten olemme -laskeneet päämme lepoon ja jättäneet hänet hätään, puutteeseen ja -kurjuuteen; hän on silloin muistava, kuinka onnelliseksi hän olisi -tullut, ellei hänen itsepäinen ja ymmärtämätön isänsä olisi tehnyt -estettä... Sanos, Brant, luuletkos että hän silloin on siunaava sinua -haudassasi? - --- Luulen, luulen, Jumalan avulla on hän sen tekevä! Hän on siunaava -isänsydäntä, jos niinkin että se olisi erehtynyt keinojen suhteen -hänen maallisen onnensa perustamiseksi. - --- Lohduta itseäs sillä uskolla jos voit. Vaan minä en lohduta -itseäni... Sinä olet tehnyt meidät kaikki onnettomiksi... olet -loukannut patruunaa ja tehnyt hänet vihamieheksemme... hän on kostava -meille... hän on viskaava meidät ulos ja häätävä meidät pois talosta -ja tilalta... tekevä meidät vaivaistupalaisiksi... - --- Mahdollista tosin, että hän voi sen tehdä, ja mahdollista myös, -ettei häneltä puutu tahtoa siihen, sanoi korpraali, -- mutta se on -ainoastaan vahvistava uskoani, että Johanna ei tulisi onnelliseksi -semmoisen miehen liitossa. Kansa pitää patruunaa häijynä ja pahana -ihmisenä, mutta meidän ei siltä sovi tuomita häntä kadotukseen, sillä -me joudumme kaikki niin helposti pahan luontomme orjiksi... Mutta -olkoon siitä nyt kylläksi puhuttu tämän illan veroksi. Kun olemme yön -nukkuneet, niin asia kyllä käy paremmaksi. - -Ja sen sanottuaan korpraali nousi ylös kuuntelematta sen pitemmältä -Kerstin jaarituksia, ja lähti puutarhasta. Hän otti kuistin -nurkasta ongen, meni järven rantaan ja istui tyynesti onkimaan. -Mitä hän ajatteli istuissansa ja katsoessansa veteen, on hänen oma -salaisuutensa, mutta muutaman minuutin kuluttua olivat hänen vanhat -kasvonsa yhtä rauhaisat, kuin jos myrskyä ei milloinkaan olisi ollut -uhkaamassa hänen harmaata päätänsä. - -Korpraalilla ei ollut sillä kertaa kalaonnea. Ahvenet ja säret olivat -haluttomia tarttumaan koukkuun; tietenkin oli järven suomuinen -väestö jo iltasateriansa nauttinut. Mutta ukko istui tyynesti ja -kärsivällisesti ja katseli kynänsulalla läpäistyä korkinpalasta, joka -kelluili yhä mustenevassa vedessä. Aurinko oli kauan sitten laskenut, -vaan sen punertava laahus, illanrusko, viivähti vielä aallokkailla -kummuilla, jotka lännessä olivat alangon rajana. Himmeä, läpikuultava -puolihämärä verhosi järven ja kedot ja vähäisen majan. Kaukana kuului -kellokkaiden kulkuja ja paimenpoikain huutoa, heidän kootessansa -pitkin lehtoja ja niittyjä hajallansa olevan karjan. Yhä hiljeni -melu: luonto varustautui yön lepoon. Nyt vetäsi korpraali siiman -järvestä ja oli juuri aikeessa heittää ongen olallensa ja palata -mökkiin, kun hän järveltä kuuli ikäänkuin airojen loisketta. - --- Se on Johanna, ajatteli ukko, eikä hän pettynytkään. Hän jäi -rannalle vuottelemaan tytärtään. - -Tavallisesti noustiin maalle pienoisesta lahdesta, jossa korpraalin -ruuhi oli, mutta lahden hienohietainen ranta peittyi suuren -harmaakivipaateron taa, joten sitä ei tuvasta erottanut. Kohta -sujahti vene lahdelmaan, ja korpraali ojensi Johannalle kätensä. -Johanna ei ollut niin terveen, punakan ja iloisen näköinen kuin -tavallisesti; näkyi selvään, että hänen mielensä oli alakuloinen. - --- Isä, sanoi hän, -- minä tulin pikimmältä puhuakseni teidän -kanssanne. - --- Niin, niin, mutta ole täällä, virkkoi korpraali, -- minä en tahdo -sinun menevän ylös nyt... - --- Patruuna on käynyt täällä, isä; minä tiedän mitä te hänelle -vastasitte. Sen näin sekä kuulin, kun hän tuli takasin. - -Ukko Brant katseli tutkivasti Johannaa silmiin, vaan ei puhunut -mitään. - --- Kiitos, kiitos, isä, lausui tyttö ja kiersi kätensä hänen -kaulaansa. - --- Tiesinhän sen, sanoi korpraali ilosta loistavin silmin ja suuteli -Johannaa; -- tiesinhän ettei kiltti tyttöni saattanut ajatella -toisin... Minä annoin patruunalle selvän vastauksen; vastasin -_kieltävästi_ enkä voinut muuta. Hän oli rehellinen ja suora kosija, -ja oli häntä siis säädyllisesti kohdeltava... ja säädyllisesti, mutta -myös päättäväisesti minä vastasinkin... Vaan sinähän näytät niin -kalpealta, Johanna! - --- Niin, isä, tuntuu niin tuskalliselta ja huolestuttavalta. Soisipa -Jumala Mikonpäivän pikemmin tulevan, sillä herraskartanossa maaperä -ikäänkuin polttelee jalkojani. Minä häpeän patruunaa, palvelusväkeä -ja kaikkia. Sielullani ei ole rauhaa. Kun tulen patruunan -kanssa vastatusten, on aivankuin menisin kuolemaa vastaan. Aina -kotiatulostaan asti on hän ollut kauheasti suutuksissaan; minulle hän -ei ole puhunut halkaistua sanaa, ei hyvää eikä pahaa, mutta toisia -palvelijoita kohtelee hän hirveän pahasti... ja sen kautta saan minä -heiltä kärsiä. Parhaat ystäväni herrastalossa karsastelevat minua; -piiat ovat kiukuissaan ja kutsuvat minua patrunittareksi; rengit -väittävät minun syykseni, että herra on vihoissaan. Ja sen lisäksi -minua niin peloittaa, että patruuna kenties tekee teille ja äidille -ja Svenille jotakin pahaa. Svalgren kertoi että patruuna oli uhannut -ja vannonut tehdä meidät onnettomiksi. - --- Älä siitä ole peloissasi, lapseni! Älkäämme turhilla huolilla -rasittako itsiämme; huomispäivä niinkuin kaikki tulevatkin päivät -ovat Herramme kädessä! Ja mitä itseesi tulee, niin tee sinä vaan -tehtäväsi niinkuin ennenkin ja ole hyvä ja ystävällinen kaikkia -ihmisiä kohtaan, äläkä ajattelemattomista sanoista ja nyreistä -muodoista ole niin milläsikään. Sillä tavoin myrsky kyllä pian -asettuu. Ja Mikkelinä olet sinä, tyttöseni, samaten kuin Sven, vapaa -palveluksesta. Ajattele sitä, niin tekee se mielesi rohkeaksi... Vaan -kerrohan nyt, mitä patruuna sinulle sanoi ja mitä sinä vastasit, -sillä jotakin puhettahan tietenkin teidän kesken piti olla, ennenkun -hän lähti tänne. - --- Olihan sitä, aamusella kutsui hän minut luokseen huoneeseen; -ajattelin hänen haluavan puhua kanssani karjasta. Vaan ette saata -uskoa, isä, kuinka hämille minä senvuoksi kävin, kun patruuna luoden -eriskummaisen silmäyksen minuun kysyi, josko halusin tulla rikkaaksi -ja ylhäiseksi rouvaksi. Vastasin että se olisi liian suuri kunnia ja -etten ollut sitä koskaan ajatellut. Mutta hän sanoi, että semmoinen -onni on muka joskus ennenkin kohdannut köyhiä talonpoikaistyttöjä, -ja että hän tahtoi naida minut. Alunpitäen luulin patruunan vain -ilveilevän, mutta hän ilmoitti silloin että hänellä oli vakaat todet -mielessä ja että hän ajaisi tänne teidän, isän ja äidin luokse -saattaakseen päätöksensä teille tiedoksi. Ette saata uskoa, isä, -kuinka kummalliselle mielelle minä tuon ilmoituksen johdosta tulin; -olin pitkän aikaa vaiti, mutta silloin kysyi patruuna minulta: no, -mitäs sanot onnestasi, Johanna? Silloin vasta sain sanat suustani ja -vastasin: herra patruuna, se on minulle liian suuri kunnia, ja sitä -paitsi olen minä Sven Stoolin kanssa kihloissa. - --- Hyvä... No, mitäs patruuna siihen vastasi? - --- Hän näytti ensin hyvin synkältä, mutta naurahti sitten ja -virkkoi: -- tuo on vain lapsellisuutta, Johanna, sinä näytät -vielä luulottelevan itseäsi, että minä lasken leikkiä; muuten et -varmaankaan ajattelisi tuota pitkää masuunirenkiä Sveniä, kun voit -päästä minun vaimokseni ja tulla rikkaaksi ja ylhäiseksi. Nyt lähden -tervehtimään isääsi, ja kun tulen takasin niin sinä olet morsiameni. -Hyvästi siksi. -- Mutta sen perään ei patruuna ole puhunut minulle -sanaakaan... Oletteko, isä, tavannut Sveniä tänään? - --- En, tyttöseni. - --- Ah, isä, jos olisi aikaa niin rientäisin sulatolle puhumaan -hänen kanssaan, mutta minä en uskalla, sillä olen luvatta poistunut -herrastalosta ja minun täytyy ehtiä takasin ennenkun minua kaivataan. -En voinut häätää sydämeni halua puhua teidän kanssanne Vaan koska -en nyt itse saata tavata Sveniä, niin pyydän että te, isä, huomen -aamulla varhain menisitte sulatolle ja sanoisitte Svenille terveisiä -minulta. On tullut liikkeelle huhu, Herra tiesi millä tavalla, -että patruuna on kosinut minua ja saanut myöntymyksen. Tuskin -puoli tuntiakaan siitä kun patruuna puheli kanssani, tuli kaukaa -pitäjäläisiä, joiden tie vei herrastalon ohi, ja kysyivät rengeiltä, -josko oli totta mitä huhu tiesi kertoa. Nyt minä niin pahoin pelkään, -että huhu on kerinnyt Sveninkin kuuluville, sillä minä en tahdo että -hän hetkeäkään olisi pahoilla mielin minun vuokseni tahi epäilisi -uskollisuuttani. - --- Hyvä on, Johanna, älä ole huolissasi siitä. -- Souda sinä takasin -herrastaloon; vielä tänä iltana, vaikka onkin myöhä, lähden minä -masuunille hyssyttämään ja puhun Stoolin kanssa. - --- Kiitos, isä. - --- Jumala siunatkoon sinua, Johanna. - -Tyttö istahti venoseensa, joka tasaisin aironvedoin eteni rannasta ja -pian katosi kesä-illan hämyyn. - -Korpraali oli nyt palaamaisillaan takasin tupaan sanoakseen Kersti -muorille, että hän aikoi mennä sulatolle, kun hän samassa kuuli eukon -tutun äänen huutavan häntä. Kuljettuansa ennen mainitun harmaan -paateron sivu, näki hän Kerstin seisovan tuvan ovessa, ja Kerstin -vieressä miehen, jonka hän kohta tunsi naapurissa asuvan talollisen -rengiksi. - --- Tässä on kirje sinulle, Brant, huusi Kersti muori, ollen utelias -saamaan sen sisällöstä tiedon, sillä kirjeen saapuminen oli korpraali -Brantin tuvassa harvinainen tapaus. - --- Kirjekö? Keltähän se olisi? ajatteli korpraali ja katsasti -renkiin, joka sen toi, kysyvällä silmällä, sekä meni tupaan ja sanoi -Kerstille että hän tarjoisi kirjeentuojalle jotakin virvotusta. - --- Isäntäni antoi kirjeen minulle, virkkoi renki kynsien päätänsä; --- ja hän tahtoi myös sanottavaksi teille, että hän huomen aamulla -lähtee kuorman kanssa Veksiöön, ja että korpraali voi päästä hänen -muassaan jos tahdotte. - -Kersti pani tulen kynttiläpahaiseen, korpraali pani lasit nenälleen, -aukaisi kirjeen ja luki. Lukeminen kävi vitkaan, sillä kirjoituksen -tyylissä, tavuissa ja lauseiden kokoonpanossa olisi ollut melkoisesti -parantamisen sijaa; mutta värveistä ukon silmäkarvojen yläpuolella -saattoi Kersti arvata, että kirjeen sisältö oli laadultaan -arveluttavaa sekä tähdellistä. - -Vihdoin pani korpraali miettiväisenä kirjeen pöydälle, otti lasit -silmiltään ja sanoi rengille: - --- Sano isännällesi terveisiä ja kiitä häntä tarjouksesta. Minä -lähden mukaan. - --- Mutta siinä tapauksessa täytyy korpraalin olla valmiina kello -kolme huomen aamulla, sillä silloin lähdetään. - --- Kyllä minä oikeissa ajoin saavun paikalleni. - --- Niin, eukkoseni, nyt on ikäviä kuulumisia. Sisareni, joka asuu -kaupungissa, on kovin sairaana ja tahtoo nähdä minua ennen kuin -kuolee. Vanha leski, joka vuosikausia on asunut yhdessä hänen -kanssaan, on kirjoittanut kirjeen. Minä lähden tästä kaupunkiin ja, -jos Jumala niin tahtoo, suljen hänen silmänsä. - --- Brant kulta, lue kirje niin, että minäkin kuulen, pyysi Kersti. - -Korpraali teki niin kuin vaimonsa pyysi ja luki kovalla äänellä, -josta ilmeni häädettyä mielenliikutusta. - --- Herra Jumala, lausui Kersti kyynelsilmin, -- kuinka vaikeata -lienee mennä kuolemaan, yksin, hyljättynä, ilman rakasta omaista -kuolinvuoteen vieressä. Elli raukka on leski eikä hänellä ole lapsia. -Ja kenties hän puuttuu sitäkin mitä välttämättömimmin tarvitsee... -Niin, Brant, sinun pitää matkustaman hänen luokseen, lohduttamaan -häntä ja toimittamaan hänelle kunnialliset hautajaiset, jos hän on -kuollut. Ne kahdeksan riikintaaleria, jotka Sven meille antoi, pitää -sun ottaman matkaan: enemmän meillä Jumala paratkoon ei ole puhtaassa -rahassa, mutta ne saavat riittää niin pitkälle kuin riittävät... -Ah, rakas Brant, jatkoi Kersti, -- usein surulla ajattelen mitenkä -kävisi, jos sinä minulta kuolisit... ei, ei, kun minä joudun -viimeisilleni, tahdon nähdä sinua Brant, ja kuulla sinun puhuvan -Jumalan armosta sekä pitää sinua kädestä, kun kuolen... - -Kerstin ääni tukahtui nyyhkytyksiin. Korpraali puhui muutamia sanoja, -jotka eukon herkkiin tunteisiin vaikuttivat tyynnyttäväisesti, -niinkuin tarkoitus olikin. Senjälkeen otti hän hattunsa ja -kainalosauvansa lähteäksensä masuunille puhumaan Svenin kanssa -niinkuin oli Johannalle luvannut. - -Niin nopeasti kuin voimat ja kainalosauva sallivat askelsi hän -yön pimeään verhoutuneen metsän läpi, usein istahtaen levähtämään -jollekin tienviereiselle kivelle. Niin saapui hän vihdoin -masuunille ja meni hyttiin, mutta sai työmiehiltä siellä tietää, -että kuski Svalgren iltahämärissä oli käynyt käskemässä Sveniä -patruunan puheille, ja ettei häntä voitu odottaa takaisin ennen kun -aamupuolella yötä. Korpraali lausui ystävällisesti "Jumalan haltuun" -ja lähti sulatosta palatakseen mökkiinsä. Moninaisia ristiriitaisia -ajatuksia liikkui matkalla hänen vanhassa päässään. Mutta kotia -tultuaan paneutui hän tyynesti lepäämään ja uinahti parisen tuntia, -ennenkun hän taas nousi ylös ja Kersti muorin varustama eväspussi ja -kahdeksan riikintaaleria muassaan lähti naapurin luo, jonka kanssa -hänen oli määrä matkustaa Veksiöön. - - - - -VI. - -Patruuna ja nimismies. - - -Kertomuksemme yksinkertainen juoni vie meidät taasen Hupihaittolan -konttoorihuoneeseen, patruuna Nikolaus Brackanderin pariin. -Onnellinen tapaus! Kukapa ei mielellään taasen näkisi tuota -huvittavaa miestä? - -Patruunalla on nyt, kuten edelliselläkin käynnillämme, -henkiheimolaisensa kruununnimismies Spökvist ja totilasit -seurakumppaneina. Sillä päivän selvää on, että missä joku Brackander -ja joku Spökvist kohtaavat toisensa, siellä pitää kahden totilasin -niinikään oleman. - -Keskustelu on tärkeää... ylen vakavanlaatuista. Patruunan kasvot -hehkuvat ylevää suuttumusta; kruununnimismies Spökvistin ovat -totisissa rypyissä, paitsi joskus suupielet, jotka, kun patruuna -kääntyy selin, vetäytyvät kahtamieliseen, piammiten vahingoniloiseen -hymyyn. - -Patruuna pitää aika selityspuheita, sylkäsee useasti ja heiluttelee -kädessään yhtä suosituimpia ruoskiaan. - --- Etkä sinä, Spökvist, kiellä kansan keskeen levittäneesi sitä -kirottua huhua, että minä olen kosinut Johannaa? jatkoi patruuna -asettuen kädet puuskassa puhutellun eteen. - --- Veli veikkoseni, vastasi Spökvist sävyisästi, -- minähän tein vain -mitä sinä käskit. Itsehän minulle sanoit: Spökvist veikkonen, toitota -se uutinen kaikille maailman tahoille tiedoksi... - --- Suus kiinni! Sinä oot viina-advokaatti! ärjäsi Brackander. - --- Sinä pikaistut, ystäväni, vastasi Spökvist lauhkealla, hillityllä -äänellä; -- sinä todellakin pikaistut. Puhukaamme tyynesti, veli -Brackander! Kukahan viisas ihminen olisi voinut otaksua, että sinä -saisit rukkaset siltä taholta... - --- Mene hiiden hinkaloihin rukkasinesi! jyrisi patruuna; -- sinä olet -ottanut suututtaaksesi minua silmittömäksi. - --- No, veli veikkonen, suo anteeksi, jos sanalla _rukkaset_ pahoitin -hienotuntoisen mielesi. Tarkoitukseni oli vain sanoa, että jos pysyt -kiinni hankkeessa, josta meidän kesken oli sovittu, niin pääset -vaikeuksitta tarkotustesi perille. - -Patruuna oli hetkisen vaiti ja käväsi muutamia kertoja lattiata -edestakaisin. Sitten heitälsihen hän tuoliin, pyyhkäsi otsaansa -punaisella silkkiliinalla ja virkkoi vähän tyynemmin: - --- Se täytyy minun tehdä. Arvoni ja kostontunteeni vaativat, etten -saa luopua päätöksestäni. Ja siihen tulee vielä, veli Spökvist, -lisäksi se, että... Rohkenen tuskin lausua julki mitä minulla on -mielessä; sinä nauraisit minulle... pitäisit minua naurettavana... - -_Sinua_ naurettavana! Ei maarin, Brackander! Sitäpaitsi tiedän omasta -kokemuksesta, että joka sydämellä on omat heikkoutensa. Puhu vain -suusi puhtaaksi, ystäväiseni! - --- Mutta osaatko olla vaiti, Spökvist? - --- Minun luotettavuuteni on koeteltu, sanoi Spökvist, kilistäen -patruunan kanssa laseja. - --- Hyvä on, sanonpa siis sinulle, että... että minä tosiaankin olen -rakastunut, pihkaisesti rakastunut Johannaan. Sanokoot ihmiset sitä -hullutukseksi, vaan minä en sille mitään voi. - -Patruuna oli valmis luomaan silmänsä maahan tehtyään tämän -ujostelevan tunnustuksen. - --- Niin aina, ihmissydän on kummallinen kapine, sanoi Spökvist -filosoofimaisesti; -- mutta kuules Brackander, milloinkas lähetit -sanan masuunille? - --- Svalgren lähti sinne tuntikausi takaperin. - --- Ja mihinkä aikaan siis voimme odottaa kilpatoveriasi tänne? - --- Iltasen perästä, vastasi Brackander. - --- Minulla on kiire, sanoi Spökvist katsoen kelloaan; -- monet -tärkeät tehtävät odottavat kotona... - --- Tuhat tulimmaista, huudahti patruuna, ethän tuumine jättää minua? -Sinun tarvitsee kaikin mokomin olla saapuvilla, Spökvist. - --- Noh niin, voinhan sitte jäädä tänne, sillä mitäs ei ystävän eteen -tekisi? - -Ja sen sanottuaan vetäsi Spökvist lakkaristaan paperin kysyen, eikö -ystävä Brackander kirjoittautuisi takausmieheksi lainasta, joka -nimismiehen täytyi tehdä voidakseen kruununveron kannosta tiliä -tehdessään täyttää uhkaavan vaillingin. - -Patruuna huokasi, mutta oivalsi ettei hänen käynyt kieltäminen. -Spökvist oli otollisen hetken valinnut. Hän kirjoitti siis nimensä -alle. - --- Palatakseni asiaan, virkkoi Spökvist kirkastunein kasvoin, -- -niin olet sinä voiton puolella, jos vain saat kilpatoverisi, pitkän -masuunirengin poistumaan. Mitä ensinnäkin tytön vanhempiin tulee, -niin he ovat tunnetut herännäisjoukkioksi; ei muut kuin lukijat voisi -hyljätä niin loistavaa tarjousta kuin sinun on, Brackander; he eivät -taivas nähköön, suuria välitä maallisesta onnesta ja maallisista -tavaroista. Mutta he kyllä toivoakseni lankeavat jalkojesi juureen, -jos otat heiltä pois tuen ja turvan, sillä Sven Stool se tietenkin -ylläpitää koko perheen, ja häneen luotettanee vastaisuudessakin. Mitä -taasen tulee tyttöön itseensä, niin hän kyllä sopeutuu, jahka vaan -armaansa ei ole lähettyvillä. Johanna kohta unhottaa hänet ja suostuu -kiitollisena naimatarjoukseen, jonka kautta hänestä tulee rikas ja -ylhäinen vallasnainen karkean piian asemesta. Minä tunnen naisia, -Brackander, harvoin he rakastavat miestä hänen itsensä vuoksi, vaan -hänen yhteiskunnallisen asemansa, rikkautensa tai muiden korukalujen -vuoksi, jotka loistavat heidän silmissään. - -Hetkisen kuluttua ilmoitettiin iltasen olevan valmiina. Keskustelu -kääntyi aterian jälkeen valtiolliselle alalle. - --- Vapaamielisten sanomalehtien häviön malja! sanoi Spökvist ja -kohotti lasinsa, -- vapaamieliset sanomalehdet ne juuri ovat, -jotka matkaansaattavat kaiken pahan Ruotsissa. Toista on Venäjä! -Siellä hallitus osaa salvata sanomilta suun! Täällä meillä uskaltaa -tuskin nimismies, perheestään kunniallista huolta pitäen, toimittaa -virkaansa niinkuin sitä tulee toimittaa, se on: nylkeä talonpoikia, -sillä jos kohta maaherra ei siitä liioin lukua pitäisikään, niin -saattaa kumminkin tapahtua, että vapaamielinen sanomakirjoittaja saa -jutun tietoonsa ja myllertää sekaisin maat ja taivaat... ja silloin -on virka mennyt... Ei, veliseni Brackander, eläköön Venäjä! Siellä -kunnon nimismiehen olisi maittavat olot; olenkin kuullut puhuttavan, -että nimismiehet Suomessa elostelevat kuin Jumalan kukkarossa. - --- Ja sitäpaitsi niin talonpojat Venäjällä ovat maa-orjia [tosin -siihen aikaan, jolloin Rydberg kertomuksensa kirjoitti. Suom.], -puuttui Brackander puheeseen; -- niin pitäisi olla meilläkin. Jos -maasmestarini olisi maa-orja, niin en tarvitseisi vetkutella ja -mutkitella niin paljoa, ottaakseni häneltä tytön. - --- Olet oikeassa. Ja ajatteles, veli Brackander, kuinka toisin -olisi, jos eläisimme Venäjällä, tahi jos venäläiset olisivat herroja -Ruotsissa. Etteikö erinomaiset ansiosi rautatehtailijana, ihmisenä -ja kansalaisena aikaa sitte olisi saavuttaneet tunnustusta? Kyllä -varmaan! Olisit paraikaa ollut sekä Pyhän-Yrjön että Sasu-Ketun-nahka -Tähdistön ritari. - --- Niinkö arvelet? - --- Olen varma siitä. - --- Olkoon menneeksi, sanoi Brackander, -- sitten juomme vielä maljan, -Venäjänmaan onneksi! - -Samassa raotettiin ovea, ja Svalgrenin ketunnaama ilmestyi näiden -kahden henkiheimolaisen nähtäville. - --- Armollinen patruuna, sanoi palvelija, -- Sven maasmestari on -täällä ulkona. - --- Käske hänen tulla konttooriin, vastasi Brackander. - - - - -VII. - -Kaksi kilpakosijaa. - - -Patruuna ja kruununnimismies lähtivät ruokailuhuoneesta ja palasivat -takasin konttooriin. Spökvist pukeutui totiseen, mahtipontiseen -muotoon ja istahti sohvaan; patruuna pani kädet ristiin selän taakse -ja näytti miettiväiseltä. - -Sven maasmestari astui sisään. Hän tervehti herroja kohteliaasti -ja pysähtyi ovensuuhun hattu kädessään. Jättiläisen otsaa peitti -synkkä pilvi, ja muutoin niin kirkas ja levollinen katseensa ilmaisi -levottomuutta ja mielenjännitystä. - --- Hyvää iltaa, kunnon ystävä Sven, sanoi patruuna sulavasti; -- -olen kutsuttanut sinua tänne puhuakseni kanssasi tähdellisestä -asiasta... Veli Spökvist, sinä näet tässä lukuisista työmiehistäni -ja alustalaisistani sen, johonka enin luotan. Minä annan mielelläni -Svenistä sen arvolauseen, että hän on taitava, säntillinen ja -uskollinen työmies. - --- Minua ilahuttaa kuulla, sanoi Spökvist armollisesti; -- pidä aina -itsesi ansiollisena saamaan senlaista kiitosta, ystäväiseni! - -Sven oli vaiti ja pyöritteli lakkia käsissään. Patruuna astahti pari -kertaa lattian poikki ja jatkoi: - --- Minä pidän velvollisuutenani ja ilonani tehdä alustalaiseni -onnellisiksi... - -(Sven näytti peräti ällistyneeltä tämän odottamattoman tunnustuksen -kuultuaan; Spökvist hymyili huomaamattomasti). - --- Ja sitä pyrintöni aina ovat tähdänneet, vaikka kenties useasti -olen erehtynyt keinojen suhteen ja useammin vielä ollut tekemisissä -ihmisten kanssa, jotka hyvyyttäni eivät ole ansainneet. Minua -ilahuttaa sitä enemmin, kun olen tilaisuudessa osottaa sydämeni -ihmisystävällisiä taipumuksia, väärinkäyttämättä hyvyyttäni ja -tuhlaamatta sitä kelvottomille. Sven hyvä, minä olen suurella -mieltymyksellä ottanut osaa oloihisi ja päättänyt tehdä kaikki mikä -vallassani on vastaisen onnesi varalle. Kontrahti, jonka kautta minä -olen isäntäsi, on kohta lopussa; minä en kernaasti päästäisi niin -uskollista palvelijaa... Tahdotko vielä vuodeksi jäädä palvelukseeni? -Minä lisään sinulle palkkaa, ystäväiseni... ja sovimmehan me kyllä -muutenkin. - --- Teidän luvallanne, herra patruuna, vastasi Sven, -- minä olen -tuuminut toisapäin. Koettaisin ruveta omasta takaa sepäksi. - --- So-o?... No, en sano mitään siitä, minä olen sinua varten -ajatellut ihan samaa. Mutta istuhan, ystäväiseni! Minulla on paljon -kanssasi puhumista. - -Sven istui tuolille ovensuuhun. - --- Mitähän sanoisit, jatkoi patruuna, -- jos minä täten, herra -kruununnimismies Spökvistin läsnäollessa, sitoudun palvelusaikasi -loputtua lahjoittamaan sinulle oman vähäisen maatilkun, rakentamaan -sille pajan, hankkimaan siihen kaikki tarvittavat työkalut ja -antamaan lisäksi sinulle parisen sataa hopeariksiä liikkeesi -alkamista varten. - --- Taivas varjelkoon! Onko patruunalla tosiaankin se aikomus? sanoi -Sven ja kiinnitti Brackanderiin katseen, joka ilmaisi samalla sekä -epäilystä että hämmästystä. - --- Se on vahva aikomukseni, vakuutti Brackander; -- kas niin, -poikaseni, iskepäs nyt kättä ja kiitä minua! - -Sven ojensi patruunalle suuren, kamaraisen kätensä, vaan ei vailla -sisäistä vastenmielistä tunnetta, sillä hän aavisti, että joku -pohjatarkotushan tällä tavattomalla ystävyydellä ja auliudella täytyi -olla. - --- Ja kun sitte rupeat omilleen eläjäksi, sanoi Spökvist, -- niin -tottakai ensikädessä ajattelet naimisiin menoa. - --- Kuinkas muuten, virkahti Brackander ja taputti Sveniä olalle; -- -kun pääsee niin loistaviin oloihin, niin täytyy uskollisen vaimon -tulla niihin osalliseksi, muutoin ei siitä ole siunausta. Mutta -siinäkin suhteessa olen minä tuuminut asiata, Sven... Minä tahdon -tehdä onnesi täydelliseksi. - --- Kiitoksia paljon, patruuna, sanoi Sven ja käännähtihen -levottomasti tuolilla. - --- Minä tiedän tytön, joka on rakastunut, oikein tuhottomasti -rakastunut sinuun, Sven. - --- Hm... vai niin. - --- Sinun pitää vaan kosia häntä, ja ihan paikalla. Hän on sinun -arvoisesi; tavallaan on sinulle kunniaksi, että saat hänet vaimoksi. -Minä tahdon tehdä teidät molemmat onnellisiksi. Se on, sanalla sanoen -emännöitsijäni, mamseli Petronella, joka on sinuun hullaantunut. Hän -on korviansa myöten rakastunut, ihmisparka... - --- Mamseli Petronella? Se ei voi ikänä olla patruunan tarkotus! -lausui Sven, kasvot tulipunaisina. - --- On, on, ystäväiseni. Tosin hän on sitä niin kutsuttua parempaa -väkeä, mutta rakkaus tasoittaa kaikki, ja koska nyt tiedät, että hän -itse toivoo sinua miehekseen, niin älä sinä ole asiasta huolissasi... - --- Minä kiitän, patruuna, hyvistä aikeistanne, sanoi Sven nousten -tuolilta; -- vaan että minä kosisin mamseli Petronellaa, siitä ei -kuuna päivänä tule mitään. - --- Mitä sanot? kivahti patruuna ja asettui ristissä käsin Svenin -eteen; -- eikö tule mitään, sanot? Onko se tyhmää ujoutta vai -niskoittelua, hä? - --- Ei kumpastakaan, vastasi Sven tyynesti; -- tarkotan vaan, etten -minä ikimaailmassa huoli mamseli Petronellasta. - --- Horun lorua! vastasi patruuna. -- Minä vaan sanon, Sven, että -sinä käyttäydyt kiittämättömästi ja huonosti... Älä luulekaan, -että aion lahjoittaa maatilkun ja pajan ja parisataa hopeariksiä -niskoittelevalle, vastahakoiselle palvelijalle. Minä liitän lahjaani -sen nimenomaisen ehdon, että nait mamseli Petronellan. Siinä sen nyt -kuulet. Älä itsepäisesti torju onnea luotasi. - --- Kyllä huomaan, että minun täytyy jäädä patruunan lahjaa vaille, -sanoi Sven. - -Patruuna seisoi hetkisen vaieten, aivankuin näin jyrkkä kielto olisi -ollut hänelle odottamaton. Spökvist sitä vastoin äänsi: - --- Oletko hulluna, mies? Enpä ikänä ole kiittämättömämpää mölhöä -nähnyt. - --- Niin, veli Spökvist, sanoi patruuna pudistaen päätään, -- siinä -nyt omin silmin näet, kuinka käy, kun väkensä parasta tarkoittaa. -Röyhkeyttä ja kiittämättömyyttä saa vaan palkakseen. - --- Vanha sananparsi on, että talonpojalle ei pidä koskaan tehdä -hyvää, jatkoi Spökvist; -- mokomiin ihmisiin ei tehoo muu kuin -patukka. - -Sven ojensi suoraksi pitkän vartalonsa ja mitteli Spökvistiä -halveksivin katsein. Mutta huolimatta siitä uljuudesta, joka, -nimismiehen lausuessa loukkaavat sanansa, loisti hänen otsaltaan, oli -nuorukaisen sydän surua ja ahdistusta täynnä. Matkalla masuunista -herrastaloon oli Svalgren esiin tuonut useita hämäriä viittauksia -siitä, mitä äskeisin oli patruunan ja Johannan välillä tapahtunut. -Nämä viittaukset ne tunkeilivat terävinä tikareina Sven maasmestarin -sydämeen, mutta ylpeyden ja miehekkyyden tunne ei sallinut -Svenin olla utelias ja urkkia tietoja syvästi halveksimaltaan -palvelijakuotukselta, jonka viekkaat silmät loistivat vahingonilosta. -Sven ei paljoa ollut jälillä viekkaudesta ja koukutteluista, mutta -siitä huolimatta alkoi häntä suuresti epäilyttää, että patruunan -esille tuoma ja niin houkuttelevaisiin etuihin liittyvä naimaehdotus -oli yhteydessä joittenkin toisten tarkotusten kanssa. Hän kääntyi -nyt isäntään ja lausui äänellä, jota koetti tehdä levolliseksi ja -päättäväiseksi: - --- Minä pyydän, patruuna, ettette ajattele minusta niin pahaa, -ikäänkuin minä tahtoisin olla häijy ja kiittämätön. Mutta minun on -mahdoton tehdä niinkuin patruuna tahtoo, sillä minä olen antanut -Johanna Brantille lupaukseni, enkä sitä koskaan petä. - --- Hi, hi, hi! naureskeli Spökvist; -- sepä lystikäs vekkuli! - --- Mutta oletko ihan varma, että Johanna huolii sinusta? kysyi -Brackander, teeskennellyllä hilpeydellä yhtyen Spökvistin nauruun. - --- Kyllä olen ihan varma, vastasi Sven avomielisen luottavaisena. -- -Mutta näetkös, jatkoi Brackander, -- jospa sattuisikin niin, että -parempi kosija kuin sinä, rikas, peräti rikas ja lisäksi ylhäinen -mies, tahtoisi tehdä Johannalle sen kunnian että ottaisi hänet -vaimokseen, mitähän siihen sanoisit? - --- Niin vaan sanoisin, vastasi Sven jälleen saavutetulla -vakavuudella, -- että jos se rikas mies ennalta tietää, että Johanna -on minun morsiameni, niin hän käyttäytyy kehnon miehen tavoin. - --- Hi, hi, hi! nauraa irvisteli Spökvist; -- kyllä kuuluu, että -hävyttömällä riiviöllä on ääntä suussa. - -Brackander oli kasvoiltaan kuin punaiseksi sivuttu seinä, ja hänen -pienet silmänsä katsoa illittelivät tavalla, josta kovan puuskauksen -tiesi olevan tulossa. Hän ei vielä sentään katsonut ajan tulleen -antaa kiukkunsa kipenöidä, vaan hillitsi itsensä ja jatkoi: - --- Mutta jos sinä tytöstä pidät, niin ethän kaiketi tahtoisi asettua -hänen onnensa tielle, hyvä ystävä? - --- Niinkö patruuna arvelee, että hän tulisi onnelliseksi, jos vaan -saa rikkaan miehen? - --- Älä kysele mitään, mies, vaan vastaa itse! - --- Sittenpä vastaan, että minä tunnen Johannaa siksi hyvin, ettei -hän semmoista saata ajatella; muutoin en pitäisi häntä kengänrajojen -vertaisena... en sittekään, silloin rikas mies kernaasti saisi -hänet ottaa. (Sven pyyhki samalla silmiään). Mutta nähkääs, Johanna -tietää, että minä olen työhön pystyvä, ja että voin elättää vaimon -yhtä hyvin kuin kuka hyvänsä minun asemassani; ja jos pahat päivät -yllättäisivät, niin tietää hän Jumalan sanasta, että vaimon on -jakaminen iloa ja murhetta miehensä kanssa. Niin, herra patruuna, -Johanna ja minä ja hänen vanhempansa olemme usein puhelleet siitä -asiasta. Johanna tahtoo mielellään kärsiä minun vuokseni, jos Jumala -niin tahtoo... - --- Siinä pistäiksen "lukija" esiin! Eikös se jo ole kovin hassua? Hi, -hi, hi! röhötti Spökvist. - -Sven punastui, ja kouristuksen tapainen värähdys hänen suupielissään -todisti, ettei hän ollut kylmäkiskoinen arvoisan kruununpalvelijan -jatkuvan pilkan suhteen. Svenin syntyperäinen kiivas mieli, samaten -kuin hänen ylpeä luontonsa, jättiläismäinen kasvunsa ja mahtavat -ruumiinvoimansa olivat sukuperintöä; hänen suonissansa virtasi -raittiina ja puhtaana vanhain viikinkien veri. Hänessä kyti hetkisen -harras halu oikein rutaista nimismiestä; mutta hän malttoi mielensä -ja hillitsi kuohuvan sisunsa. Mutta oikeutetun ja lakkaamatta -ärsytetyn mielikarvauden hillitseminen vaatii ponnistuksia ja kysyy -suurempia voimia, kuin mitä Sven kerta osotti itsellään olevan, kun -hän hämmästyneiden teinien nähden "suuteli" väkivasaraa. - -Brackander ei tällä haavaa ottanut osaa Spökvistin -hilpeämielisyyteen. Pieni mies asettui mahtipontisesti seisomaan -jättiläisen eteen, jonka ryntäihin hän nipin napin ulottui, ja sähisi -käheällä äänellä. - --- Vaan jospa rikas mies, joka aikoi tehdä Johannan onnelliseksi, -ei olisi kukaan muu, kuin _minä itse... minä itse_, kuuletko!... -tahtoisitko sittenkin kutsua häntä kehnoksi mieheksi? Vastaapas -siihen! - --- En pyörrytä sanaani siinäkään tapauksessa, vastasi Sven; -- mutta -niin pahaa en kuitenkaan ajattelisi patruunasta... - --- Vai niin... sinä... lurjus... tohdit kutsua minua kehnoksi -mieheksi! änkytti Brackander sinivihreänä kiukusta; -- sen saat sinä -maksaa! Tiedätkö, hulttio, että minä olen isäntäsi? Tiedätkö mitä -siitä seuraa, kun syytää herjauksia isäntänsä silmille. - --- Minä olen todistajasi, Brackander, että renki kutsui sinua -roistoksi ja kehnoksi mieheksi, äänsi Spökvist. - --- Se on vale; sitä en ole koskaan tehnyt, vastasi Sven; -- patruuna -se päinvastoin oli, joka... - --- Minä olen todistajasi, jatkoi Spökvist, -- että hän on -syyttänyt sinua valeesta, elikkä kutsunut sinua valehtelijaksi ja -pääpeijariksi. Moisista haukkumasanoista, kun ne palvelija lausuu -isännästään, vedetään nelinkertaisesti sakkoa kuin mitä laissa -säädetty on, Rikoskaaren viidennentoista luvun mukaan. - --- Rikoskaaren... sinäpä sanan lausuit, veli Spökvist, sanoi -patruuna, pyyhkäisten kädellä pystytukkaansa (tämän alla oli -silminnähtävästi pälkähtänyt sukkela ajatus) -- minulla on -Rikoskaareen nähden muutakin puheltavaa tämän aimo junkkarin kanssa. -Kolme viikkoa takaperin katosi suurpajasta joukko paraimman laatuisia -taerautoja. En vielä ole onnistunut saamaan tietoa varkaasta, mutta -pätevien syiden nojalla epäilen tätä miestä. - --- Oiva mielijohde, ajatteli Spökvist itsekseen; -- Brackander saa -sukkelia päähänpistoja, ainakin kun hän on kiukustunut. - -Tämä hävytön syytös tuli niin odottamatta ja kaikui niin kamalasti -Sven Stoolin korvissa, että veri ikäänkuin jäätyi hänen suonissaan; -hän kalpeni ja tarttui, niin väkevä kuin muuten olikin, ovenpieleen -ettei horjuisi. Joka luulee, että puhdas omatunto tämän kaltaisina -hetkinä muodostaa haarniskan, josta väärät syytökset ponnahtavat -takasin kuin lysmistyneet nuolet, hän ei tunne ihmisluonnetta. Kuta -puhtaampi sydämen tajunta on, sitä suurempi kammo ja inho herää -jo pelkästä rikoksen ajatuksestakin... sitä raskaammalta, vieläpä -sietämättömältä tuntuu epäluulo... viaton katsoo moisen syytöksen -saastuttavan itseään. Jos konna punastuu, kalpenee ja vapisee -rikoksensa ilmitultua, on siihen syynä hämmästys, kun hän näkee -itsensä paljastettuna, tahi rangaistuksen pelko, ja kun hän ehtii -tottua moisiin onnettomuuksiin, saattaa hän julkein otsin kohdata -minkämoisia syytöksiä tahansa. Mutta sitä ei voi viaton; ennenkun -hänen kuohahtanut siveellinen luontonsa ehtii tyyntyä tasapainoon, -niin hän ei saata kestää katsetta häntä epäilevän vertaisensa -silmästä. - --- Katsos vaan, huusi Spökvist, -- katsos kuinka mies kalpenee ja -vapisee! Hän ilmaisee itsensä... hänen rikoksensa on ilmeinen. -Voisinpa uskaltaa pääni siitä että tunnustetusti tarkka silmäsi, veli -Brackander on osunut oikeaan. Konna on inttämättä varastanut raudan; -minä otan sen valalleni milloin hyvänsä. - --- Patruuna, minä olen viaton... minä en kärsi kantaa moista -epäluuloa; ottakaa sananne Herran nimessä takasin! sanoi Sven. - --- Ehee, vastasi Brackander säteillen ilosta; -- ehee! Sinä olet -varas, sen tiedän varmaan. Sinä saat vastata oikeudessa... ole -varma siitä... ja matkustaa ruununkyydillä ja maata häpeäpenkillä. -Siitä tulee sievä juttu. Ja ellen voi langettaa sinua, niin annan -yhtäkaikki merkitä päästökirjaasi, että sinä olet varkaudesta -epäluulon alaisena. Ha, ha, ha, onhan minulla oikeus epäillä -palkollisistani, ketä minä tahdon! - --- Herra Jumala, huokasi Sven juurikuin itsekseen, -- eiväthän -tuomarit saata langettaa minua siitä mitä en ole tehnyt, mutta -maineeni ja arvoni ihmisten edessä tulee turmelluksi. Minua saatetaan -kuitenkin luulla syypääksi... Se olisi kauheata! - --- Niin, semmoiset ovat lukijat, veli Brackander, puuttui nyt -puheeseen Spökvist; -- jumalisen näköisiä ja hurskaita pinnalta: -mutta tultuansa heidät tuntemaan, ovat he paljaita rosvoja -ja varkaita. Tuokin lurjus on ollut hyvässä koulussa. Vanha -puujalkasotamies... nimittäin hänen kasvatusisänsä, nilkuttaja... -on kasvattanut häntä oikealla tavalla. Jos hän on opettanut häntä -varastamaan, niin varmaan hän on opettanut kätkemäänkin. Et sinä, -Brackander, kuuna päivänä taida saada rautaasi takasin, kun se -moisten veijarien käsiin on joutunut. Mutta minä, nimismies, alan -vastapuoleen pitää tarkalla silmällä tuota korpraalia ja koko -herännäisjoukkiota... - -Svenin kasvot hehkuivat, hänen silmänsä säkenöitsivät, suonet -ohaustensa luona paisuivat. Hän oli tähän asti kouristuksen -tapaisella voimalla pakottanut sydämensä noudattamaan sitä varotusta, -että kristityn juuri kiusauksen hetkenä on otettava vaari sydämensä -laadusta eikä milloinkaan kostettava pahaa pahalla; mutta nyt -oli mitta kukkurallaan: hän ei voinut enää taistella luontoansa -vastaan. Leimuava katse, jonka hän nimismieheen loi, mykistytti -tämän, ikäänkuin hän olisi nähnyt ukontulen päänsä päällä; urhea -kruununpalvelija siirräiksen vaistomaisesti kauemmaksi sohvankulmaan, -niin loitos Svenistä kuin suinkin voi. - --- Kavahda itseäs, käärmekieli, sanoi Sven, puristaen mahtavaa -nyrkkiään; -- jos vielä julkenet yhdenkään pahan sanan lausua -kasvatusisästäni, niin pehmitän sinut pahanpäiväiseksi, kurja. - -Patruuna Brackander alkoi niinikään, kuten sanotaan, hörpistellä -korviaan. Mutta nyt nimismies uudestaan kikahutti tuon tutun -naurunsa, hi, hi, hi, salatakseen pelkoaan, ja nuo merkityksettömät -äänet tekivät patruunaan saman vaikutuksen, kuin torven toitotukset -tuliseen sotaorhiin. Hän muisti myös isännän oikeutensa ja että hän -hätätilassa saattoi luikata käpälämäkeen ja huutaa renkejään avuksi. -Täten rohkasi hän mielensä, ja sitä mukaa alkoi vihakin taas paisua -yli ääriensä. - --- Mies, ärjäsi hän, -- sinä uskalsit kutsua ystävääni ja vierastani, -kuninkaan käskyläistä herra Spökvistiä, kurjaksi. - --- Ja uskallan kutsua vielä sinuakin, pikku kääpiö pahainen, vastasi -Sven. -- Älä ärsytä minua liiaksi, kuuletko!... ja tuommoisesta -miehestä pitäisi Johannan huoliman! Hyi! - -Silmitönnä vihasta ja tukka pystyssä kuin piikkisian harja, patruuna -tempasi seinältä ruoskan. Nimismies vapisi kuin haavan lehti -vartoen mitä tuleman piti. Brackander, sanoi hän, -- malta hetkisen -mielesi... ja... kutsu Svalgren sisään. Täällä saattaa vierasmies -olla tarpeen... Svalgren, Svalgren! - -Palvelija Svalgren ei ollut kaukana. Hän oli ruokasalin ovella -kuunnellut mellakkaa. Hän astui nyt sisään, vaan piti varovaisesti -kiinni lukosta, osottaakseen, jos tarve vaatisi, kuinka sukkela hän -oli katoamaan. - -Patruunan ensi aikomuksena oli heti ryhtyä toimintaan. Spökvistin -väliintulo ja Svalgrenin ilmestyminen aikaansaivat sen, että patruuna -katsoi täytyvänsä ennen toimen alkamista pitää sopiva puhe. Ja hän -avasi suunsa ja puhui siis, kaiken aikaa viuhtoen ruoskalla: - --- Tiedätkö sinä, sen varas-mölhö, mitkä isännän oikeudet ovat? Ei, -sitä et näy tietävän, vaan kyllä minä sinulle ne opetan. Minä voin -antaa sinulle päästökirjan ja toimittaa sinulle papintodistuksen, -jotka tuhoavat tulevaisuutesi ja lyövät sinuun häpeäleiman ja tekevät -sinut kaikkein halveksimaksi; sinä et koskaan tule saamaan työtä -tahi toimeentuloa, minne hyvänsä käännyt koko Ruotsinmaan rajojen -sisäpuolella, ellethän Vanäsin vallinkaivajain joukossa. Semmoisen -päästökirjan olen sinulle luvannutkin, ja siinä päätöksessä pysyn. -Sinä olet varastanut raudan suurpajasta; ehk'en voikaan näyttää -sitä toteen, mutta minulla on oikeus epäillä ketä tahansa, ja sillä -hyvä. (Svalgren oli tätä kuullessaan varsin tyytyväisen näköinen; -sillä _hän_ tiesi parhaiten kuka oli syypää varkauteen, ja _hänen_ -seljässään oli vielä jälkiä todistamassa, ketä patruuna itse asiassa -epäili). -- Mutta kyllin siitä, jatkoi Brackander, -- Ruotsin laissa -on myös kohta, jota kutsutaan _talonkuriksi_. Ehk'et tiedäkään mitä -talonkuri on? Selkäsi, poikaseni, saa pian kokea sitä. Minulla on -laillinen oikeus pehmittää selkääsi, löylyttää sinua monenkirjavaksi, -kepittää sinua niin että sielu naukuu ruumiissasi... - --- Juuri niin, laillinen oikeus, puuttui lainoppinut Spökvist -väliin, -- kauppakaaren neljännentoista luvun ja rikoskaaren -kuudennenneljättä mukaan. Paragraafin numeroa en muista tällä kertaa, -mutta toisen sanat kuuluvat näin; "jos isäntä tahi emäntä lyöpi -palkollistaan, niin että tämä siitä tulee rammaksi eli ruhoksi, -rangaistakoon laillisella sakolla; jos he syynmukaisesti rankaisevat -häntä rikoksesta, jääköön kostamatta". - --- Ja kutkas muut siitä päättävät, rankaisenko "syynmukaan", kuin -minä itse? jatkoi Brackander voitonriemuissaan; -- jos minä näen -"syytä olevan" antaa sinulle syyttömästi selkään, niin on minulla -siihen oikeus. Tämän moisella aseella (patruuna viuhtoi ruoskalla) -minä en suinkaan voi lyödä sinun kaltaistas härkää rammaksi tahi -ruhoksi; mutta minä voin laskea veresi kuiville, mähjiä sinut -pahanpäiväiseksi, että kurja nahkasi retkattaa kuin mikin riepu, -ja _siihen_ näes on minulla oikeus, lakikirjassa hyväksytty ja -vahvistettu 1734 vuoden valtiopäivillä. - --- Älköön patruuna vain yrittäkö, sanoi Sven, -- se tulisi -patruunalle päättymään pahasti. Minä olen ruotsalainen mies ja -verensä isänmaan eteen vuodattaneen soturin poika; sentähden minä -en annakaan hutkia selkääni, hyvä patruuna; ja jos ken yrittää -viuhtomaan minua ruoskilla tai millä hyvänsä, niin surkuttelen häntä, -niinkauan kun minulla on nyrkit vapaana. - --- Te kuulette kumpanenkin, että hän uhkaa lyödä isäntäänsä, huusi -Brackander. -- Tiedätkö mitä siitä lähtee, jos sinä uskallat lyödä -takasin, tiedätkö? - --- Hoo, siitä lähtee vaan kaksineljättä paria raippoja, äänsi -Spökvist, -- hi, hi, hi, vaan kaksineljättä paria raippoja, -rikoskaaren viidennentoista luvun mukaan. Se ei paljoa tunnu mokomaan -talonpojan selkään. Ja sitte puhuu hän sodassa kaatuneesta isästään! -Ikäänkuin sekin tulisi oikeudessa kuuluviin ja pelastaisi hänen -nahkansa selkäsaunasta! Jopa nyt jotakin! Niin hiivatin hassua! -Hutaise häntä nyt, Brackander! - --- Isäsi oli kaiketikin varas, niinkuin sinäkin olet, ja tuosta saat -sekä itsesi että isäsi ja koko sukusi puolesta. - -Nordstjärnetähdistön ehdokas Nikolaus Brackander nosti samassa -ruoskan ja tavotti iskeä huimasta Sven Stoolia kasvoihin. Nahkainen -siima suhahti ilmassa, vaan ennenkun se ehti käydä tarkotettuun -maaliin, oli Sven pysäyttänyt sen ja tarttunut siihen voimakkaalla -kädellään. - -Veri hyrskyi pelottavalla vauhdilla nuorukaisen suonissa, hänen -aivoissansa kieppuili, povi kuohuili... raivon vimma valtasi hänet... -hän oli valmis ryntäämään patruunan päälle ja ruhmaisemaan häntä -mahdottomilla kourillaan; mutta samassa kasvatusisän säyseän totiset -kasvot näyttäytyivät hänen sielunsa silmäin eteen, ja hän oli -kuulevinaan pyhät sanat, jotka tämän huulilta usein olivat kaikuneet: -"_rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat_". -Ja Sven pysähtyi kesken hyökkäystä ja antoi kätensä vaipua. Mutta -syvä ahdistuksen huokaus, joka tunkihen hänen rinnastaan, todisti -siitä äärettömästä ponnistuksesta, jonka kautta hän oli saanut -mielensä talttumaan. - -Svenin tehtyä uhkaavan liikkeensä, oli patruuna käynyt -kuolonkalpeaksi ja töytännyt takaperin, Spökvist kömpinyt -totipöydän alle ja Svalgren avannut oven, paetaksensa salaa koko -tappelupaikalta. Mutta kun sitte jättiläisen mieli näkyi äkisti -muuttuvan ja hänen päänsä masentuneen näköisenä vaipuvan alas -rinnalle, kiihtyi näitten kolmen urhon rohkeus uudelleen. He pitivät -tiettynä, että ajatus "kahdestaneljättä paria raippoja" oli hillinnyt -mahtavan miehen käden, sillä ylevämmistä syistä eivät he itse -suinkaan olisi luopuneet kostosta. Spökvist istahti jälleen sohvaan, -oltuansa mukamas hakevinaan nenäliinaansa pöydän alta; Svalgren -asettui entiselle paikalleen oven luo ja patruuna alkoi äkäisen -koiran tavoin riuhtomaan ja tempomaan ruoskasta, joka oli jäänyt -Svenin käteen. - --- Patruuna, sanoi Sven, -- älkää yrittäkö lyödä minua, vaan antakaa -minun rauhassa lähteä täältä. Tästä keskustelusta ei voi muuta -kuin pahaa seurata, jos sitä jatketaan, sillä me olemme kaikki -kiivastuksissamme ja nurjalla mielellä. Huomenna tulen takasin -patruunan tykö, jos tahdotte. - --- Päästä ruoska, päästä ruoska, sen koira! karjui patruuna ja -riuhtoi vimmatusti siimaa. - -Sven päästi... ja patruuna, joka paraiksi taas sattui riuhtasemaan -ruoskaa, joutui pois tasapainostaan, kierrähtihen pudotessaan, -romahti pitkäkseen lattialle ja satutti nenänsä niin pahasti, että -veri virtaili lattialaahkoja pitkin. - --- Murha, murha! ulvoi Brackander Svalgrenin auttaessa herraansa -jalkeille. - --- Murha ja verenvuodatus! Auttakaa, auttakaa! huusi Svalgren -kimeällä äänellä. - -Spökvist puri huultaan, ettei pyrskähtäisi kohti kurkkua nauramaan -ystävä Brackanderin onnettomuudelle, jonka jälkeen hän käänsi -vahingon ilosta loistavan katseensa Sveniin ja lausui hyvin -mahtavasti ja juhlallisesti: - --- Onneton, mitä olet tehnyt? Nyt olet lain täyden ankaruuden -alainen; ei mikään saata pelastaa sinua oikeuden käsistä. - -Sven seisoi ikäänkuin kivettyneenä. - --- Eikös tämä ole kotoylläkköä? Eikös se ole valtiavalan rikkomista? -Enkö voi saada miestä linnaan? sähisi patruuna rientäessään -huuhtomaan nenäänsä vesiastiassa. - --- Ei, ei, ystäväni, kotoylläkköä se ei mahda olla, sanoi Spökvist -säälittelevällä eleellä; -- sinun täytyy tyytyä kahteenneljättä paria -raippoja. - --- Mutta minä tahdon saada hänet vankeuteen... Voi, voi, nenääni... -Hän ei saa päästä käsistä elikkä karkuun. Minä vaadin, että sinä -kuninkaan käskyläisenä panet kiinni miehen... hetikohta, hetikohta, -ymmärrätkö! - --- Rangaistuskaaren toisen paragraafin mukaan on pahantekijät, kun -asia koskee ruumista tahi henkeä eikä ole rahalla sovitettavissa, -heti verekseltänsä otettavat kiinni, pantavat vankeuteen ja -viipymättä vedettävät oikeuteen, huomautti Spökvist; -- minä ryhdyn -siis heti toimeen käsiksi... Svalgren, vangitse tuo pahantekijä! - -Svalgren silmäili ensin Sveniä sitten nimismiestä, kumarsihen ja -vastasi: - --- Olen tavattomasti mielissäni luottamuksesta; mutta koska en tiedä -mitenkä menetellä, niin pyydän että nimismies on hyvä ja näyttää. - --- Olipa paha, mutisi Spökvist itsekseen, -- ettei minulla ole -käsirautoja ja jalkapihtiä muassa. Ilman moisia kapineita ei pitäisi -yhdenkään ajattelevan Kunink. Majesteetin ja kruunun palvelijan -lähteä matkalle. Ja minulla kun kotona on niin mainiot käsiraudat, -omaa keksintöäni, käsiraudat, jotka aion näyttää maaherralle ja -joille tuumin hankkia patentin!... - -Nimismiehen ajatus oli ikäänkuin tavannut vastakaiun patruunan -sielussa, sillä viimeksi mainittu nyt sanan virkkoi ja nimesi: - --- Svalgren, halkovajan viereisessä koppelossa on käsiraudat ja -jalkapihti. Juokse heti ottamaan ne! Ne tulevat nyt hyvään tarpeeseen. - -Patruunan ja Svalgrenin hätähuudot kuultuaan olivat kaikki, -mitä talossa mies- sekä naisväkeä oli, sill'aikaa kerääntyneet -paikalle. Kuistinovi aukeni, ja porstuvassa nähtiin joukko päitä, -jotka uteliaina tirkistivät sisään. Kun rengit näkivät isäntänsä -huuhtelevan nenäänsä pesuvadin ääressä, puukkivat he toisiansa -kylkeen ja pureksivat takinhihojansa, etteivät naurullaan ilmaisisi -mitä laatua heidän säälintunteensa olivat. Kuinka asia itsessään -oli tapahtunut, sitä he eivät tienneet, mutta he arvelivat -todenmukaiseksi, että Sven maasmestari oli antanut heidän isännälleen -aimo lailla selkään. - -Spökvist, ollen varovainen sotapäällikkö, laati tuossa paikassa -toimielusuunnitelman, jota katsoi viisaimmaksi noudattaa. -Hänen kasvonsa paneutuivat ryppyihin, joiden piti ilmaiseman -sääliväisyyttä, ja pani kätensä isällisesti hänen olalleen. - --- Poika parka, sanoi hän, -- virkani surullinen velvollisuus on -vangita sinut. Älä tee vastarintaa, ystäväni, sillä jos kohta -sinä tällä kertaa voisit tavattomilla ruumiinvoimillasi päästä -valloillesi, niin oikeuden käsi sinut varhemmin taikka myöhemmin -kuitenkin saavuttaa. Ajattele myös mitä siitä lähtee, jos -asettuu vastarintaan kruunun palvelijata vastaan hänen virkaansa -toimittaessaan. Jos vihamielisessä tarkotuksessa kosket minuun -sormellakaan, niin saat, rikoskaaren kahdeksannentoista luvun -mukaan, sovittaa sen kahdensadan taalerin sakolla tahi, ellet kykene -maksamaan, kahdeksankolmatta vuorokauden vesileipävankeudella... -Niinpä siis, jatkoi Spökvist, ottaen Svalgrenin kädestä käsiraudat; --- niinpä siis huomaat, että vastustus vaan pahentaa asiata. -Muuten voinen tuttavuuden kauppaan ja tyynnyttääkseni sydäntäsi -sanoa (samalla Spökvist alensi äänensä kuiskaavaksi), että -pääset, kun kaikki otetaan lukuun, kahdeksallatoista parilla -raippoja kahdenneljättä sijasta, koska rikkomuksesi oikeittain on -tapahtunutkin "pikaistuksissa"... Hyvät ystävät (Spökvist korotti -taas äänensä ja kääntyi porstuvassa kokoontuneihin kuulijoihin, ja -näpelöi sillävälin yhä käsirautoja kuntoon), tämä esimerkki silmäinne -edessä on teille varoituksena siitä, kuinka käy kun palvelija nousee -isäntäänsä vastaan. Pitäkää se alati tuoreessa muistissanne. - -Rengit puukkivat toisiansa kylkeen ja piileilivät toinen toisensa -selän taakse salatakseen, minkälaisen vaikutuksen Spökvistin saarna -oli heihin tehnyt. Joku joukosta näytti huolestuneelta, mutta näiden -oli ainoastaan surko Sveniä. - --- Ojenna tänne kätesi! sanoi Spökvist tälle. Svenin havahduttivat -nämä sanat aivankuin unesta. - --- Minä huomaan mistä kysymys on, sanoi hän kolkosti, -- vaan -älkää luulko, että minä vapaaehtoisesti antaun sidottavaksi ja -raahattavaksi kaakinpuuhun. Älkää pyrkikö lähentelemään käsirautojen -kanssa; siitä ei tule mitään. Ennemmin kuolen, kuin antaudun häpeään. - --- Kas niin, poika, olepas rohkea! Kädet tänne! sanoi nimismies ja -tarttui Sveniin. - -Sven töyttäsi kruununpalvelijan takasin, pani hatun päähänsä ja -virkkoi: - --- Hyvästi patruuna! Kiitoksia tästä erästä! Minua ette enää näe -koskaan... Pois tieltä, hyvät ihmiset! Joka uskaltaa käydä minuun -käsiksi, syyttäköön itseään. - -Ja niin poistui hän huoneesta ja astui vastusta kokematta joukon läpi. - -Heti kun Brackander ja Spökvist olivat hämmästyksestä toipuneet, -huusivat molemmat yhdestä suusta: - --- Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni hänet! Älkää päästäkö häntä -karkuun! Jälestä rientäkää, sen lurjukset. - --- Kyllä, kyllä, armollinen patruuna! Kyllä, kyllä, herra nimismies! -huusivat rengit ja juoksivat toinen toisensa kumoon rappusissa -teeskennellyssä innossaan täyttää herrain käskyn. Tultuansa pihalle -luikkasivat he, huutaen ja hoilaten, kaikille tahoille, paitsi sille, -minne näkivät Svenin verkalleen ja vakavin askelin poistuvan. - - - - -VIII. - -Kotoa pois. - - -Edellisessä luvussa kerrottu kohtaus oli sattunut Johannan käydessä -isänsä luona kotona. - -Huumautuneena ja kykenemättä ajattelemaan yhtä selvää ajatusta lähti -Sven herrastalosta ja meni, ei tiennyt minne. Hänen sydämessään -peuhtoivat tunteet sekaisin, kuni aallot myrskyn myllertämällä -merellä; harmi ja mielikarvaus kärsimästään häpeällisestä kohtelusta, -synkät aavistukset, ahdistus ja surumielisyys paisuttivat hänen -sydäntänsä tahi puristivat sitä kokoon. Siten kuljeskeli hän -kauan, tuskin omaa itseänsä tajuten ja nostamatta maahan luotua -katsettaan. Kun hän vihdoinkin tuli jälleen tuntoihinsa ja silmäili -ympärilleen, oli hän syvällä metsän keskellä, ja yötaivas hiljaisine -tähtijoukkoineen kaareili hänen päänsä päällä. Väsyneenä heitäiksen -hän näreen juurelle ja koki pitää ajatuksiaan koossa miettiäkseen -tyynesti asemaansa ja päättääksensä mitä olisi tehtävä. - --- Olenko todellakin tehnyt itseni syypääksi rikkomukseen? ajatteli -hän itsekseen; -- enkös hillinnyt mieltäni, vaikka he mitä -julkeimmalla tavalla ärsyttivät minua? He syyttivät minua varkaudesta -ja pilkkasivat kasvatusisääni jumalanpelkonsa tähden ja kutsuivat -häntäkin sekä oikeata isääni varkaiksi... kun sitä ajattelen, niin -oikein sisuni kuohuilee... tahtoisin kuristaa heidät, katalat... -Epäilty syylliseksi varkauteen! sehän on kauheata! En koskaan voi -kestää sitä häpeätä... ja vielä tahtovat he minut vangita ja tuomita -raippapatsaaseen häväistäksensä minut kaikiksi ajoiksi ja antaaksensa -kasvatusvanhempieni kuolla suruun ja epätoivoon. Mutta voiko patruuna -sen tehdä? Hänhän on rikkonut minua, vaan en minä häntä vastaan! -Saako isäntä rankaisematta solvaista ja pahoin kohdella palvelijaansa -ja riistää häneltä kunnian ja maineen? Ei, semmoinen ei saata oikeus -maassamme olla; jumalatonta olisi ajatellakin sitä. - -Mutta samassa muisti Sven, että patruuna ja moni hänen arvoisensa -isäntä tosiaankin lain avulla olivat syösseet viattomia palvelijoita, -joita Sven tunsi, samaan turmion kuiluun, kuin nyt avautui -nuorukaisen itsensä eteen. Se oli siis mahdollista, mitä Sven -niinkauan kuin suinkin tahtoi epäillä. Olihan mahdollista, jopa -todenmukaistakin, että nimismies ja hänen apulaisensa ajaisivat -Sveniä kuni järjetöntä eläintä, siksi kuin saisivat hänet kiinni, -salpaisivat vankeuteen ja veisivät oikeuden eteen, jossa Svenin -vakuutusta myöten syytteenalaisen palvelijan ei olisi mitään oikeutta -odotettavana. Pitäisikö hänen paeta? Ehkä, sitä hän hetkisen -mietti, mutta sitten tuli hän ajatelleeksi kasvatusvanhempiaan, -joiden vanhuuden tukena hän oli ja joita kohtaan hänellä oli pyhiä -velvollisuuksia täytettävänä; hän ajatteli myös Johannaa, ja, ollen -katkeran, epätoivoisen mielialan vallassa, kiusasi hän nyt itseään -sillä väärällä luulolla, että tyttö kenties ei olisikaan haluton -saamaan patruunan miehekseen köyhän masuunirengin sijaan. Ja mikä -oli vielä pahempi: saattoiko Sven enää edes toivoakaan Johannaa -vaimokseen sittenkun häntä oli luultu varkaaksi ja häpeällisen -ruumiinrangaistuksen kautta halvennettu omaistensa ja kaikkein -ihmisten silmissä? - -Moiset ajatukset tunkeilivat toinen toisensa sijaan sekaisin ja -hämmentyneinä. Sven ei kyennyt ratkaisevaa päätöstä tekemään; hänen -päänsä painui rintaan ja hänen nyrkkinsä puristuivat kouristuksen -tapaisella voimalla, aivankuin olisi hän käsivoimin tahtonut murtaa -kaikki ne näkymättömät paulat, joihin pahuus ja ilkeys olivat hänet -kietoneet. Olisipa patruuna Brackander vaan ollut sillä hetkellä -onnettoman ja tuimistuneen nuorukaisen vallassa, niin voi heitä -kumpaakin! Vaan eipä... ennenkun Sven olisi kerinnyt seurata loukatun -sydämensä vihan ääntä, olisi aivan varmasti joku toinen korkeampi, -alkuperäiselle luonnollemme outo voima kytkenyt hänen kostavan -kätensä, ja jos patruuna olisi ojentanut Svenille kätensä ja lausunut -yhdenkään sovinnollisen sanan, olisi Sven liikutetuin mielin antanut -kaikki anteeksi, sillä semmoinen oli korpraali Brantin kasvatuspojan -sydämenlaatu. - -Sven saattoi jäntereidensä herpoutumatta tehdä työtä moukarilla -aamusta iltaan, mutta moisiin sieluntaisteluihin hän ei ollut -tottunut; hän tunsi olevansa väsynyt ja riutunut ja vaipui vihdoin -rauhattomaan, pahojen unien rasittamaan horrokseen, istuissaan vanhan -kuusen juurella, jonka nuokkuvien oksien läpi tähdet ystävällisen -lempeästi kimottivat, ikäänkuin tahtoen lohduttaa häntä ja sanoa, -että maalliset surut, yksin vaikeimmatkin, ovat vain ohimenevää -myrskyä, jonka jälkeen varhemmin tahi myöhemmin ei ainoatakaan jälkeä -ole näkyvä tyyntyneen sydämen pinnalla. - -Sven heräsi lintujen iloiseen aamuviserrykseen. Hän toivoi olevansa -joku noista siivekkäistä olennoista, jotka Luojan sinitaivaan -alla viettävät elämänsä lempien, laulaen ja pitäen rakasta huolta -poikasistaan. Mutta eihän yksikään varpunen putoa Jumalan tahdotta -ja onhan Hän päämme hiuksetkin lukenut -- sitä tuli nyt Sven -ajatelleeksi, ja tämä ajatus se antoi hänelle voimaa. Hän päätti -lähteä korpraalin luo saamaan neuvoa ja sitten taas palata työhönsä -masuunille. Hyvin tuntien metsän harhapolut lähti hän lyhyintä -tietä ja näki kohtasillään järven laineiden läikkyvän kuusten ja -petäitten välistä. Oli kaunista katsella kuinka järven pinta siellä -täällä loisti aamuauringon kullasta, mutta toisin paikoin oli vielä -verhoutuneena köykäiseen, läpikuultavan pitsihunnun tapaiseen sumuun, -joka vähitellen kohosi ja haihtui puhtoiseen sini-ilmaan. Mutta -ainoastaan tyynimielinen voi nauttia luonnon kauneudesta; onnettoman -silmää ei ihastuta taivaan sini, nurmien vihervyys ja salojen -vaihteleva komeus. Muun luomakunnan tyyneys ja sopusointuisuus on -masentavana vastakohtana hänen omalle nuloudelleen; hän tuntee -olevansa luonnon ulkopuolelle suljettu olento, itsetietoisuutensa -kautta tuomittu elämään tykkänään toisessa, henkisten ristiriitain, -ajatusten, tunteiden ja kiihkojen näkymättömässä maailmassa. - -Sven näki tutun, kauniiksi punatun tuvan, jonka savutorvesta -vaaleanharmaa savupatsas kieriskeli tyyneeseen ilmaan. Ennenkun -astui sisään meni hän alas venevalkamaan ja pesi kasvonsa kylmässä -järvivedessä hävittääkseen kyyneltensä jäljet sekä näyttääksensä -reippaammalta. Sen jälkeen meni hän sisään. - -Kersti muori seisoi lieden ääressä hämmennellen pataa. Muita ei -näkynyt ketään, sillä Inkeri oli mennyt navettaan lehmän lypsäntään -ja päästämään lampaat laitumelle. - -Kersti käännähtihen ja kysyi, miksi Sven oli tullut näin tavattomaan -aikaan. Eukon katsannossa ja äänessä, jolla hän kysymyksen lausui, ei -ilmennyt sitä iloisuutta ja herttaisuutta, jota kasvatuspoika aina -muulloin oli tottunut erottamaan. - --- Minä tahdon puhua isän kanssa, vastasi Sven. - -Kersti jutteli nyt harvoin ja nyrein sanoin, että korpraali varhemmin -aamulla oli lähtenyt matkalle Veksiöön syystä, jonka jo tiedämme. -Sven luuli alkuaan, että tämä se olikin Kerstin ruppastuulen -nostanut, mutta pian pääsi hän erhetyksestään. Kersti jutteli -- -ja Sven kuunteli sydän täynnä ahdistusta -- kuinka patruuna omassa -persoonassaan oli tullut ja pyytänyt Johannaa vaimokseen, mitä -korpraali oli patruunalle vastannut, sekä mitä... mutta mepä emme -saata seurata Kerstin sanatulvan juoksua. Sven ei ollut kuullut monta -sanaa ennenkun hän vuoron punastui, vuoron kalpeni ja tunsi olevansa -ikäänkuin mitättömäksi masennettu. Tuska, joka hänet nyt valtasi, -oli monin verroin haikeampi kuin edellisenä iltana ja kuluneena yönä -kokemansa. - --- Se on sinun syysi, Sven, sanoi Kersti, -- sinun syysi, että suru -ja eripuraisuus ja kina ovat osanneet rauhaisaan majaamme, sinun -syysi, että Johanna ei tullut osalliseksi siitä onnesta, jonka -Herramme hyvyydessään tahtoi hänelle valmistaa patruunan kautta, -sinun syysi, että meidät kenties karkotetaan kotoa pois... ja -kuitenkin olemme sinua elättäneet ja pitäneet huolta sinusta, kuin -omasta lapsestamme... Herra, hyvä Isä, se on kiitos, jonka tässä -maailmassa saa! - -Jos Kersti olisi tiennyt, että hänen joka sanansa raastoi ikäänkuin -tylsä saha kasvatuspojan sydämen herkimpiä syitä, niin hän varmaankin -olisi suistanut kielensä, sillä häijy ei Kersti ollut. Ja jos -hän lisäksi olisi tiennyt, mitä Sven äsken oli kärsinyt... jos -hän olisi tiennyt, että Sven rauhattomalla sydämellä oli tullut -kasvatusvanhempiensa majaan saamaan lohdutusta, niinkuin aavikon -vettä himoitseva eläin etsii vilvoittavaa juomaa... niin olisi hän -kuolemaan asti katunut mitä nyt teki. Vaan hän ei sitä tiennyt -eikä myöskään nähnyt, mitenkä jättiläisvoimainen mies istui siinä, -kalpeana ja vavisten niinkuin vilutautia poteva, ja mitenkä karvaat -kyynelet vierivät hänen miehevistä silmistään ja yhtä nopeasti -katosivat hänen kuumeesta polttavan kätensä poispyyhkiminä. - -Sentähden tuntui vähän kummalliselta, että Sven, kun Kersti muori oli -herennyt puhumasta ja enentyneellä innolla hämmenti pataansa -- että, -sanomme, Sven silloin nousi istualtaan ja sanoi tyynesti, melkein -iloisesti, joskaan ei tavalliseen tapaansa: - --- Kylläpäs nyt, äiti, syydätte syitä jos jonkinlaisia minun -päälleni! Ja kuitenkin olen niin viaton kuin lapsi. Minä olen -eilisiltaan saakka ollut sulatolla työssä tietämättä mitään kaikesta -tästä. Enhän minä tahdo tehdä Johannaa onnettomaksi, sen te, äiti, -kyllä tiedätte; ei, minä päinvastoin kaikesta sydämestäni toivon -hänen tulevan rikkaaksi ja ylhäiseksi, koskei hän muulla tavalla -saata tulla onnelliseksi. Ja mitä kinaan tulee, niin tunnen minä isää -sekä äitiä niin hyvin, että tiedän sen pian menevän ohi ja kaikki -taas muuttuvan hyväksi... Niin, äiti, oli se vähän kummallista, että -isä hylkäsi patruunan tarjouksen, ja vielä yksinomaan minun tähteni! -Minä olen kaikissa tapauksissa tässä talossa nauttinut niin paljon -hyvää, etten ikänä voi sitä palkita... Ei, kyllä kaikki vielä hyväksi -kääntyy, äiti; en minä tahdo olla kuin kiittämätön käenpoika, joka -pannaan vieraaseen pesään ja saa elatuksensa vierailta vanhemmilta ja -kiitokseksi siitä tunkee oikeat lapset pesästä ulos. Ei, siihen en -ryhdy! Minä en tahdo olla esteenä... Äiti, missä on kaapin avain? - --- Se on ikkunalla, sanoi Kersti jo vähän leppeämmin, sillä Svenin -sanat häntä miellyttivät eikä hän hoksannut, että ne tulivat -katkerien tuskien lannistamasta sydämestä; -- maltahan nyt vähäisen -aikaa, Sven, niin saat ruokaa ennenkun menet sulatolle takasin. - --- Kiitos, äiti, minulla ei ole nälkä, vastasi Sven aukaisten -kaapin, josta hän otti muutamia papereita, niitten joukossa -kastetodistuksensa, sekä ruutisarven ja haulisäävelin. Samaten aukasi -hän vähäisen, kyökin vieressä olevan koppelon oven ja otti sieltä -pyssyn, joka oli hänen omansa. Sitten painoi hän lakin alas otsalleen -ja lausui: - --- Hyvästi, äiti. - --- Miksi otat pyssyn kerällesi? kysyi Kersti ja katsahti Sveniin. - --- Enpähän muuta varten, vastasi Sven ja käännähtihen nopeasti, ollen -pyssyn lukkoa tarkastavinaan, -- juolahti vain mieleeni, että voisi -olla hupaista pudottaa jokunen lintu, jos tielle sattuisi. Hyvästi -nyt. - -Ja Sven lähti. Hänen tiensä kulki vähäisen navettarakennuksen ohi, ja -hän poikkesi navettaan tapaamaan Inkeriä. Tytöllä oli parasta aikaa -sylyys heiniä ja olkia vietävänä lehmälle, kun Sven näyttäytyi ovessa. - --- Inkeri siskoseni, sanoi hän, -- minä vaan pistäysin tänne -nähdäkseni sinua kerran vielä, ennenkun lähden. Minulla on asia -toimitettavana kaukana pohjosessa päin, emmekä saane tavata toisiamme -pitkään aikaan. Hyvästi nyt! - -Inkeri kysyi mikä asia se oli, vaan ei odottanut vastausta kun -Sveniin katsahdettuaan jo huudahti: - --- Kuinka sinä olet eriskummaisen ja kalpean näköinen, hyvä Sven! -Mikä sinun on? - --- Ei niin mitään, Inkeri... Kun näet Johannaa ja isää, niin sano -heille hyvin paljon terveisiä... terveisiä minulta. - -Ja Sven puristi tytön kättä, kääntyi ja lähti nopeasti astumaan. -Ällistyneenä ja hämillään jäi Inkeri navetan ovelle ja katseli -poistuvan jälkeen. - -Sven kulki kasvot poispäin käännettyinä tuvan ohi, mutta tultuansa -vähän matkan päähän, ei hän voinut olla vielä viimeisen kerran -luomatta silmiään rakkaaseen lapsuutensa kotiin ja siten sanomatta -hiljaiset jäähyväisensä kaikille niille esineille, joihin hänen -suloisimmat muistonsa liittyivät. - -Sattuipa nyt niin, että Kersti muori samassa katseli ikkunasta ulos, -ja hänen sekä Svenin katseet yhtyivät. Hämmästyksekseen huomasi -Kersti, että kasvatuspojalla oli silmät kyynelissä, ja nyt hänelle -äkisti selveni mitenkä asianlaita oli. Oli aivankuin Svenin katse -olisi poltellut hänen sieluansa; ja kaikki se hellyys, jota hän -Sveniä kohtaan tunsi, heräsi yltyvällä voimalla eloon. - --- Herra Jeesus! mitä olen tehnyt! huudahti hän ja riensi ulos -kutsumaan kasvatuspoikaa takasin. Vaan Sveniä ei näkynyt enää; hän -oli peittynyt tiheään petäjikköön, joka oli venelahdelman takana. - -Kersti muori juoksi niin nopeasti kuin hän vanhoilta jaloiltansa -jaksoi, alas järvelle päin ja huusi läähättävällä äänellä: - --- Sven, Sven, tule takasin! - -Metsän kalliot kantoivat hänelle vastauksen, mutta kasvatuspoikaa -ei näkynyt. Jos hän olisi kuullut, kuinka tuosta huudosta huokui -hellyyttä, ahdistusta ja mielenliikutusta, niin olisi hän ehkä -kääntynyt takasin. - -Kerstin huudon kuultuaan juoksi Inkeri navetasta sinne; hän näki -äitinsä istuvan paasijärkäleellä molemmat kädet puristettuina otsaa -vasten. - --- Äiti, äiti, mikä teidän on? kysyi tyttö pelästyneenä. - --- Lapsoseni, vastasi Kersti nyyhkien, onnettomuus on kotihimme -saanut, majanamme majoittunut, ja minä olen siihen syypää. - - - - -IX. - -Värvääjä. - - -Sven eteni yhä kauemmaksi metsään. Hän kulki kulkemistaan, tietämättä -mitä päämaalia kohden, mutta vaistomaisesti pyrki hän salon -synkimpiin ja syrjäisimpiin sopukkoihin, vaelteli sydänmaiden halki, -joissa ei minkäänlaisia polkuja ollut, elleihän ahkerain muurahaisten -raivaamia, näiden jotka täällä elivät vanhoissa yhteiskunnissaan -taikka perustivat uusia, vaikkei kukaan historiankirjoittaja tiedä -kertoa näitten yhteiskuntain vaiheista, jotka itsessään lienevät -ehkä yhtä merkittäviä kuin vanhat muurahaispesät Athena, Korintho -ja Thebe ja niitten Välimeren rannoilla olevat uudisasunnot. Svenin -ajatukset ja tunteet olivat ikäänkuin turruksissa; hänen sielunsa -jänteet olivat höltyneet eivätkä enää tuskasta väräjäneet. Ei hän -myöskään välittänyt ajatella omaa kohtaloaan tahi mihinkä hänen -olisi ryhtyminen, vaan kulki väsymättä edelleen, niinkuin koko -hänen voimansa olisi ollut siirtyneenä käyntijäntäreihin. Se vain -oli hänellä selvillä, että jos takaa-ajajat hänet saavuttaisivat, -niin hän ei antautuisi vangittavaksi, vaan puolustaisi itseään -viime verenpisaraan asti; sentähden oli hän myöskin ladannut -pyssynsä järeillä susihauleilla, tarkoin puhdistanut sankin ja -pannut siihen uutta ruutia. Täten samoellessaan tuli hän masuunin -läheisyyteen, jossa hän niin kauan oli työskennellyt, ja kuullessaan -sen koneen jyrisevän ja metsävirran kohisevan, pysähtyi hän ensi -kerran, ja syvä mielihaikea valtasi hänet uudelleen; hän oli tuossa -jyrinässä kuulevinaan ikäänkuin jäähyväistervehdyksen ja hän halusi -hartaasti, ennenkuin kulki etemmäksi, saada sanoa hyvästit Pekka -Larssonille ja toisille tovereille. Mutta kun hän siinä mielessä -lähestyi metsänreunaa ja näki masuunin matkan päässä edessään, -huomasi hän ihmisjoukon purkautuvan ulos hytistä, ja erotti hän -joukosta patruunan, nimismies Spökvistin täydessä univormussa sapeli -vyöllä, nimismiehen kirjurin, palvelija Svalgrenin ja joitakuita -neljännysmiehiä. Nämä olivat epäilemättä tulleet Sveniä etsimään; -sittenkun he olivat hetkisen keskenään puhuneet, näki hän heidän -kääntyvän sille tielle, joka vei korpraalin torpalle. Sven katsoi -viisaimmaksi olla sulatossa käymättä, niinkuin aikomus alkuaan oli, -kääntyi toisaanne päin ja painautui taas yhä syvemmälle metsään. Kun -hän innolla ja kiirehtien oli jatkanut harhailuaan pohjoista kohti, -ja aurinko jo oli tullut keskipäivänkorkeuteen, tuntui nälkä ja -väsymys häntä vaivaavan ja hän heittäytyi maahan lepäämään. Metsän -olivat monin paikoin keskeyttäneet osaksi maan- ja kihlakunnantiet, -osaksi raivatut, viljellyt ja asutut alat, ja näitten poikki oli Sven -kiirehtien kulkenut, koskei hän tahtonut, että kenenkään pitäisi -näkemän hänet. Samaten näki hän nytkin tien pyyhkäisevän läheltä -ohitse sen paikan, mihin hän oli laskeutunut levolle, mutta koska -hän jo oli kaukana Hupihaittolan aluspiiristä, niin hän ei katsonut -tarvitsevansa olla niin varovainen kuin ennen. - -Nälkä on epämieluinen vieras, kun ei tiedä millä keinoin siitä -pääsisi kuitiksi. Tunkevatpa tämän vieraan kärhentelevät vaatimukset -haaveksivaisimman romaaniurhonkin kuuluville ja saattavat tämän -joskus aivan todenteolla horjumaan päätöksessään, pysyäkö rakkautensa -ihanteelle uskollisena, vai valitako mielemmin maittava ruoka-ateria, -esim. pöystiä ja potaatteja. Että tämä seikka nyt kohtasi Sven -maasmestariakin, ei ole senvuoksi kummallisempaa, varsinkin koska hän -oikeastaan ei ollut haaveksivainen luonnostaan, vaan suoraan sanoen -turmeltumaton luonnonihminen. Kun hän siis ajatteli, kuinka katkerata -oli lähteä kotiseudultaan näkemättä ja hyvästijättämättä Johannaa -ja korpraali Brantia, ja paljon muita, näitä hänelle niin rakkaita -henkilöitä koskevia surullisia ajatuksia risteili hänen päässään, -mietti hän samalla myös, mitenkä hän saisi nälkänsä tyydytetyksi. -Ainoa keino oli, että hän möisi kiväärinsä; hän päätti siis kaupata -sitä niissä mökeissä, joiden ohi hän vaeltaissaan tulisi kulkemaan. -Tämän päätöksen tehtyään nousi hän jatkamaan matkaa, mutta samassa -hänen huomionsa kiintyi mieheen, joka astuskeli maantietä pitkin ja -äkkiä pysähtyi, nähtyänsä vuorostansa Svenin. - -Mies oli puettu koreaan sotilasunivormuun, joka erosi maasotilaitten -tavallisesta puvusta. Hänellä oli samallaiset olukset, kuin -Sven oli Smoolannin ylväillä krenatyöreillä nähnyt, mutta hänen -takinrinnuksensa oli punaisesta verasta, ja hihansuut, kaulus ja -juovat hänen housuissaan valkoiset. Hänen vasemmalla kupeellaan -roikkui lyhkänen sapeli eli säilä, tuskin suurempi tavallista -paistiveistä. Mies oli suora- ja uljasryhtinen, ja hänen punakoita -kasvojaan kaunistivat tuuheat viikset. Niinkuin mainitsimme, hän -pysähtyi nähtyänsä Sven maasmestarin ja tarkasteli häntä kiireestä -kantaan, ikäänkuin hän olisi tuumaluvussa tahtonut arvioida -jättiläisen pituutta. Senjälkeen tervehti hän sotilaan tavoin käsi -kohotettuna arkihatun rajaan, -- ihan niinkuin Sven oli nähnyt -korpraalin tekevän kun tämä kirkkomäellä kohtasi jonkun vanhan -upseerin tahi aliupseerin entisten sotatovereidensa joukosta -- ja -äänsi, käsillään vilkkaasti viuhtoen: - --- Astu lähemmäs, ylävän männikön arvoisa poika! Ellet sinä ole joku -metsänhaltijoista, joku haamu Jättiläiskaudelta, vaan kuolevaisen -äidin lapsi, niin astu lähemmäs! - --- Mitä te minusta tahdotte? kysyi Sven, joka luuli miestä -juopuneeksi tahi sairashuoneesta karanneeksi. - --- Mitäkö minä sinusta tahdon? Katsoa ja ihmetellä Luojan tekoja, -jolla sinua tehdessään aivan varmaan oli tarkoituksena sorvata -henkisoturi kaikkein armollisimmalle kuninkaallemme. Mikä on nimesi, -korkea nuorukainen, jota ei muut kuin torninvartija voi katsoa yli -olkapään? - --- Nimeni on Sven Stool, vaan ken te olette? - --- Minä, poikaseni, vastasi mies juhlallisella käden viitteellä; -- -minä olen _princeps prætorii_, se on toisin sanoin niin paljon kuin -korpraali kuninkaan toisessa henkivartijaväessä ja nimeni on Montan. -Kun nyt olemme tulleet keskenämme tuttaviksi, niin kysyn sinulta, -etkö kulje yksiä teitä minun kanssani; me voimme siinä tapauksessa -nauttia toinen toisemme seurasta, sillä tunnustan suoraan, että minua -huvittaa sanomattomasti kaikki mikä tässä maailmassa on suurta ja -ylevää, kaikki mikä kohoaa vähintäin kuusi jalkaa maan matalaista, -mitätöntä soraa korkeammalle. - --- Minun tieni käy metsän läpi, sanoi Sven. - --- Mutta siellä päin ei ole kapakkaa, muistutti Montan; -- seuraa -minua, ystäväni, minä panetan sulle päivällisen. - --- Ei, kiitos. - --- Sinä olet yhtä jyrkkä ja lyhyt sanoiltasi kuin olet pitkä -ruumiiltasi, ystäväni. Mutta minä en päästä sinua: _torvaleæna levana -lupum sequitur, lupus ipse capellam_... sieluni on takertunut sinuun -kuin humala humalasalkoon. Vaan miksi minuun noin töllötät, sinä -elävä kirkontorni? Olenko mielestäsi muka korea? Enkö ole? - --- Pelkään teidän olevan päästänne vähän vialla, vastasi Sven. - --- Hoo, arveletko minun hulluttelevan. Siinä olet tosiaankin -oikeassa, mutta näetsen, kaartilainen on niin onnellinen, niin -ylen verevä veitikka, että koko maailma ikäänkuin leikkii hänen -silmissään; loppumattomassa iloisuudessaan hän tuskin tietää millä -jalalla tulisi seista, saatikka sitten pitää suunsa kiinni. Niin, -poikaseni, sen sulle sanon, että kaartilainen on kadehdittava -kappale; nuorukainen, jonka onnistuu päästä kaartiin, on onnestaan -varma. Ajatteles sitä, ystäväni! - -Sanoen päivänhellettä rasittavaksi ja että maantienpölyä tarvitsi -huuhtoa alas, rupesi kaartinkorpraali senjälkeen nurmelle istualle -vähän matkaa maantiestä, otti taskustaan pullon ja tarjosi siitä -Svenille. Kun Sven epäsi tarjouksen siitä syystä että hän ei koskaan -ollut viinaa maistanut, ilmaisi Montan tyytymättömyytensä siihen, -että maailmassa löytyi ehdottomasti raittiita ihmisiä, koska toisten -senvuoksi täytyi, ylläpitääkseen poliitillista tasapainoa, juoda sitä -enemmän. Noihin toisiin, poliitillisen tasapainon vuoksi itsensä -uhraaviin, näkyi Montan itse kuuluvan, sillä hän otti aimo kulauksen -pullosta, ja kohta vielä toisen. Sitten aukasi hän matkalaukkunsa ja -kuori sieltä esiin monenlaisia ruoka-aineksia, joita Sven halukkain -silmin katseli: muutama kakku hienoksi seulotuista ruisjauhoista, -savustettua liikkiötä, lihamakkaraa y.m. Hän pyysi Sveniä käymään -atrialle kanssaan, ja tämä ei odottanut toista käskyä, niinkuin -kansan kesken seuratapa vaatii, vaan ryhtyi heti tositoimeen. - -Kävisi varsin pitkästyttäväksi kertoa mitä kaikkea nämä kaksi -toveria haastelivat; se vaan, että korpraali Montan alkoi puhua -kuin ymmärtäväinen mies konsanaan ja osasi tuota pikaa voittaa -pitkän vieraansa luottamuksen, niin että tämä hänelle jutteli -elämänsuhteensa ja kertoi nykyisen tilansa. Montan kysyi, tahtoiko -hän pestautua kaartilaiseksi ja alkoi uudestaan kuvailla kaartimiehen -onnellista osaa mitä loistavimmissa väreissä. - --- Mutta ennen kaikkea, lausui hän, -- tahdotko ruveta -kaartilaiseksi? Kysyn sitä sen vuoksi, että pidän sinusta ja toivon -sinulle hyvää. Ota onni lennosta kiinni, poikaseni, muuten häntä et -saavuta koskaan. Aluksi tarjoo hän sinulle minun kauttani kymmenen -hopeariksiä käsirahoina; sitten seuraat minua Tukholmaan ja saat -nähdä suuren pääkaupungin ja kuninkaan itsensä ja kaikki prinssit. -Sitten saat tämmöiset vaatteet, joilla on se kummallinen vaikutus, -että kaikki tytöt juoksevat perästäsi kuin hullut. Ajatteles, kuinka -ihanata! Saada marssia, tehdä sotatemppuja Ladugårdsgärdetillä sekä -kuninkaan ja isänmaan puolesta kulkea vartiona Kaarle kolmannentoista -patsaan ääressä! Minä puhun todesta takaa; minä en leikittele -tunteillasi, poikaseni. Minä tahdon luoda sinulle onnellisen -tulevaisuuden enkä vaadi mitään siitä -- korkeintain kiitollisuuden -kyynelen silmistäsi. - --- Hoo, nyt alkaa korpraali Montan hullutella taasen, vastasi Sven; --- en minä ole niin tuhma, että antaudun peijarin vieteltäväksi. Minä -tiedän hyvin, millaista kaartilaisen elämä on... - --- Hm, sanoi Montan hämillään, -- en minä tahdo sinua petkuttaa. -Se, mitä äsken puhuin, on tuttu loru, jonka osaan ulkoa ja jolla -houkuttelen typeräpäisiä houkkia tarttumaan ansaan. Sinua en tahdo -peijata... - --- Kuulkaas, korpraali, keskeytti hänet Sven, -- minä en muuta huoli -kuin että totuudenmukaisesti vastaatte yhteen ainoaan kysymykseen: -liikeneekö kaartinmieheltä myös aikaa hyödylliseen työhön, niin että -voi ansaita syrjätuloja. - --- Kyllä riittää, jos vaan kellä on halua muuhun työhön. Minä tunnen -ahkeria ja säännöllisiä miehiä, jotka palvelusajan loputtua ovat -koonneet itselleen melko pääomia, riittäviä turvaamaan riippumatonta -tulevaisuutta. Mutta niitä ei ole monta; useimmat ovat laiskoja tahi -juovat he ansiot suuhunsa. Sanoit olevasi seppyyteen perehtynyt; jos -niin on, ei sinulta tule koskaan etuisaa työtä puuttumaan, ja luulen -voivani vakuuttaa, että sinulla on toiveita ansaita alasimesi ja -palkeesi ääressä enemmän rahaa Tukholmassa kuin muualla maaseudulla. - -Sven ei ollut enää kahdellapäällä, ja hänen asemassaan -tuskin harva olisi ollut. Hänen suurimpana huolenansa oli, -että kasvatusvanhempansa hänen väkipakollisen pakonsa kautta -kotiseudultaan jäisivät tukea ja turvaa vaille, mutta Montanin -varma vakuutus oli tämän huolen karkottanut ja Sven seurasi -päivän aikaan Montanin mukana lähimpään kestikievaritaloon, jossa -tämä tarkasti hänen paperinsa, maksoi hänelle käsirahat ja sai -tarvittavan asiakirjan allekirjoitetuksi. Turvattuna, ainakin omasta -mielestään, kaartinkorpraalin siipein suojassa kaikilta patruuna -Brackanderin hätyytyksiltä, jatkoi Sven ja hänen uusi tuttavansa -toisena aamuna matkaa pohjoiseen, Jönköpingiä kohti. Montan oli -iloisa ja yleensä hyväsydäminen veitikka sekä hieman taipuvainen -raskasmielisyyteen, jolle hän kuitenkin hankki lievitystä pullostaan -sekä filosoofilliskäytännöllisestä laissez-aller opistaan, -säännellystä, kuten ennenaikaan Kreikanmaan seitsemän viisaan, -ajatelmiin semmoisiin kuin; "_tyydy huomispäivään semmoisenaan_" -tahi "_ei pidä surra pahemmin kuin että seuraavassa hetkessä on -valmis pistämään polskaksi_" j.n.e. Moisilla ajatelmilla ja useain -runoilijain teoksista lainaamillaan säkeillä koetti hän myös, vaikka -turhaan, hauskuttaa Sveniä. - --- Mutta hyvä mies, sanoi hän kerrankin, -- sinä näytät aivankuin -olisit puulla päähän lyöty. Kuulin sinun viime yönä unissasi puhuvan -jotakin Johannasta. Minä kernaasti myönnän, vaikken tunne häntä, -että hän on siveätapaisin ja ihanin impi kuin koskaan on kasvanut -Pohjan tunturien keskellä, mutta, saakeli olkoon, jos tyttö on sinut -pettänyt, niin heitä pois mielestäsi hänet. Niin tein minäkin, kun... - --- Korpraalin olisi parasta pitää suunsa kiinni sen asian suhteen... -minä en kernaasti soisi puheltavan siitä, vastasi Sven rypistäen -silmäkulmiaan. - --- No, no, lausui Montan, otti toisella kädellään Sveniä kainalosta -ja viuhtoi armottomasti toisella; -- minä en koskaan puhu siitä -mitään poikaseni; lisään vaan että, - - "Svante -- en ymmärrä huolias nuita - Tyttösen tähdenkö sie suret noin? - Veikkonen, sen sulle vannoa voin: - Menetit yhden -- saat tuhannen muita". - - - - -X. - -Teinit. - - -Kuukausi on kulunut edellä kerrotuista tapauksista. Sillä aikaa -ovat Yrjö ja Aadolf, nuo kaksi Veksiön teiniä, samoelleet -Smoolannin seudut ristin rastin, käyneet luonnon, muistomerkkien, -historiallisten tapausten tahi teollisuuslaitosten puolesta -merkittävissä paikoissa, kartuttaneet kasvikokoelmiansa harvinaisilla -kasveilla ja mineraloogisia kokoelmiansa näytepaloilla erilaisista -kaivoksista j.n.e. Lisäksi ovat he kohdanneet kaiken säätyisiä ja -ikäisiä originaaleja, elostaneet pikkuseikkailuja, joista heille -piisaa iloisen jutun ainetta koko tulevaksi lukukaudeksi, olleet -talonpoikaishäissä, merkinneet muistiin kansantaruja ja tarinoita, -sanalla sanoen: käyttäneet retkeilypäivänsä hyödyllisellä ja -huvittavalla tavalla. Aadolf Sparrfält, ollen taitava piirustaja, -on työksensä saanut albumissaan ikuistuttaa kaikkia esineitä, -jotka ovat häntä viehättäneet; tuossa albumissa nähdään lehti -lehdeltä maisemakuvain luonnoksia, talonpoikia kansallispuvussa, -kauniita tytönkasvoja, naurettavia talonpoikaisäijien naamoja, -riimikiviä, sukuhautoja, kirkkoja ja hullunkurisia kohtauksia heidän -omasta matkailuelämästään -- kohtauksia, joissa Yrjö useimmiten -on sankarina; niinpä nähdään mainitunlaisessa luonnoksessa muun -muassa, mitenkä Yrjö tavottaessaan harvinaista suokukkaa on vajonnut -kainaloitansa myöten mutaan ja mitenkä Aadolf tarttumalla molemmin -käsin Yrjön tukkaan koettaa vapauttaa ystävänsä hänen epämieluisasta -asemastaan. - -On kaunis sunnuntain iltapuoli. Yrjö ja Aadolf oleskelevat -mahtavan Taberg-vuoren harjulla. Arvossapidetty ja vierasvarainen -inspehtori, kaivoksen ja vuorella olevien masuunien johtaja, jonka -luona teinit vastikään ovat olleet päivällisellä, seisoo heidän -vieressään, kaukoputki kummassakin kainalossa, ja puheskelee paikan -merkillisyyksistä. Näköala on erinomaisen ihana. Seutu, monen -peninkulman laajalta, levitteleksen ikäänkuin värillisenä karttana -heidän jalkainsa juurella. Synkät, korkeat ja avarat havusalot -seisovat siinä kuin syvät, määrättömät joukot vihreäpukuisia -sotilaita, joitten rivien välissä siellä täällä kirkontornien -huiput ikäänkuin lippuina ja standaareina kohoavat, ja osastojen -välissä suikertelevat Nissa, Laga ja lukemattomat vähemmät -joet oikullisissa mutkakkeissa, välkkyen auringon valossa kuin -pitkät kytkettyjen kiväärien linjat. Niin on kolmella taholla -tätä malmirikasta vuorijättiläistä; pitkin neljättä sivua, sen -pohjoisvierteen ja Vetterijärven välillä levitteleiksen aukeampi -maisema, jonka kukkulain keskeltä Jönköpingin kaupunki häämöttää, -koskien huoneriveillään kolmen järven rantaan, joista suurin aukiaa -mahdottomaksi seläksi vaihtelevin värein välkehtivää suvitaivasta ja -niitä romantillisia ylänteitä kohden, jotka seurailevat sen rantoja, -kunnes se kauempana ulohtaalla yhtyy ilman ääreen. Laskeva aurinko -kultailee oikealla rannalla kohoavat kukkulat ja luo niiden huipuille -purppuraisen hohteen, mutta vasemman rannan jyrkänteet esiytyvät -harmaina ja heittelevät yhä pitempiä varjoja järven pinnalle mitä -enemmän aurinko lähenteleksen petäjiä kantavia vuoria lännessä. -Jokunen purje liitelehtii laatelehtii tummalla, hopeanhohteisella -vedenselällä, jolla kaunis, satujen ja historian kuulu Visingsö -siniläikevänä huomautuu. Kaukoputkella saattavat teinit nähdä siellä -Brahe-linnan rauniot ja saaren kirkon, jonka vaskikatto kimaltelee -auringon loisteessa. - -Heidän siinä katsellessa tuota lumoavaa luonnon kuvaa ja mielihyvällä -hengittäessä havusalon tuoksuilla täytettyä raitista tuulenhenkeä, -joka pöyryttelee vuoren lakea, panee inspehtori myötä ottamansa -metsätorven suulleen ja puhaltaa suurella mestariudella "Kuningatar -Hortensen romanssin". Vuoren tuhatkaiku vastaa täyteläisellä äänellä; -sävelet kierivät ja vyöryvät kuni lumivyörykkeet jyrkänteiden -keskellä, säikytellen vuoren onkaloihin asuutuneet haukat, jotka -käheällä rääkynällä yhtyvät konserttiin. Mutta eipä metsätorvea -säestele yksinomaan vaan haukat; yhtäkkiä kajahtaa ihmisenkin -ääni, miltei yhtä käheä kuin heidän, ja laulaa laulun, joka niin -huonosti soveltuu soinnun vastikkeeksi romanssiin, että inspehtori -puolittain suuttuneena pistää torven taskuunsa. Laulaja ei ollut -vielä näkösällä, mutta sen kuuli, että hän lähenemistään läheni sitä -jyrkkää ja vaikeakulkuista polkua, joka eteläpuolelta suikerrellen -kohoaa vuoren laelle. Laulu oli tuo vanha, jota Ruotsin sotamiehet -lauloivat Norjan sotaretken jälkeen: - - "Karl kahdestoista hän talvella - Trallala, - Päin marssi Fredrikshallea - Trallala, - Hän siellä kuolon kohtasi, - Oi trallera, trallerallalallala, - Vaan kostettu on nyt sankari, - Hei trallerallalla." - --- Päivää, hyvät herrat ja Ruotsin miehet, sanoi laulaja tullen -äkisti näkyviin, -- metsätorven sulosävelet saivat minut -houkutelluksi tänne, mutta tie oli kauhean rasittava ja kurkkuani -kuivaa, kuin jos olisin niellyt masuunin. Suokaa anteeksi että -tuppaudun herrojen seuraan; nimeni on Montan, virka-arvoni korpraali -kuninkaan toisessa henkivartiaväessä, matkani määrä Jönköping, missä -markkinoita huomenna pidetään, ja jossa toivon tapaavani joitakuita -nuoria lujatahtoisia poikia, jotka haluavat antautua jaloon -sotilassäätyyn... Sen asian suhteen on minulla puhuttavana jotakin -teille, nuori ystäväni -- (Montan, joka parasta aikaa oli jokseenkin -kuten sanotaan "tujussa", kääntyi täten tuttavallisesti Yrjön -puoleen) -- ennen kaikkea, tahdotteko ruveta sotamieheksi? Minä kysyn -sen vuoksi että pidän teistä ja haluan saattaa teidät onnelliseksi, -sillä uskokaa pois että kaartilainen elää kadehdittavaa eloa, jota -itse Olympon jumalat eivät saata olla kadehtimatta... - -Yrjö vakuutti nauraen, että korpraalin tarjous ansaitsi siinä -määrin miettimistä, että hän (Yrjö) tarvitsi koko ikänsä tarkoin -punnitaksensa asiaa ja että korpraalin ennen sen ajan loppua ei ollut -odotettavana mitään ratkaisevaa vastausta. - --- Tuhat pentelettä, murahti Montan käyden hieman noloksi, -- kyllä -huomaan, etten osunut oikeille apajille. Mutta asia on nähkääs se, -että metsän hiivatin pihkan- ja havuntuoksu on pannut minut vähän -niinkuin pyörälle... minä en siedä sitä hajua, vaikken muuten olekaan -hermoheikko. Herra taitaa olla opinteitä kulkevia, se näkyy herran -olennosta ja katseesta. - --- Ei, korpraali, minä ja tuo poika, toverini tuossa, olemme vain -lukiolaisia Veksiöstä. - --- Lukiolaisia! Ah! sanoi Montan surunsekaisesti, -- olin minäkin -aikoinani lukiolainen -- _Auch ich war in Arkadien geboren_ --; -kirjoitin kreikkaa ja puhuin latinaa niin että paikat soi, ja vanha -isäni, komministeri, samaten kuin opettajanikin, odottivat minusta -suurta tietoniekkaa. Mutta pirahti sitten muutamia parranhaituvia -leukaani, minä luulin olevani mies ja koetin irstasten tapojen kautta -saada toisetkin vakuutetuksi siitä. Seuraukseksi tuli että minut -kuten oikein oli karkotettiin koko oppilaitoksesta. Vanha isäni kuoli -mieliharmista ja minä tartuin epätoivosta muskettiin. Semmoinen on -elämäni tarina. Mutta sitäkö tässä seison ja rupattelen? Hiivatin -kuusenpihkahaju tekee ihmisen avomieliseksi. _Donec eris felix multos -numerabis amicos, tempora si fuerint nubila, solus eris_... niinkuin -kuuluu, on vanhalta Nasolta säilynyt muistissani sen verran kuin -kotoisiin tarpeihin vaaditaan. - -Inspehtori, jonka takin lakkari kuten korkeanautuaan Kristoffer -Pettukuninkaan ennenaikaan, näkyi olevan pohjaton kormano, veti sen -tutkimattomista kätköistä esiin pullon kirsikkaviiniä, hänen ovelan -vaimonsa laittamaa, sekä muutamia rautapellistä tehtyjä pikareja, -ja kehoitti läsnäolijoita istahtamaan nurmikolle noita pikareja -pyllistämään. Montanin silmät seurasivat suurella mielihyvällä -isännän liikkeitä tämän täyttäessä pikarit, mutta korpraali parka -saattoi vaivoin salata pettyneen toivonsa kaihon, kun hänen -makuherkkä kurkkunsa oli vakauttanut hänet siitä, ettei viattomassa -viinissä ollut niin nimeksikään suruja suistavaa alkohoolia. Puhe -lähti kumminkin liikkeelle ja sai muun muassa koskeneeksi Montanin -pestausasioihinkin. - --- Niin, hyvät herrat, pakinoi hän sytyttäen matkapiippuaan, -- -minä olen tehnyt joltisenkin hyviä kauppoja. Vernamon markkinoilla -vedin viisi palkintoa; siellä täällä pitkin seutuja sain käsiini -monikahtoja, jotka samaten sain suostutetuksi palvelemaan sodan -jumalaa. Jönköpingissä toivon niinikään kahmasevani hyvän otoksen. -Siellä olemme sopineet yhtyäksemmekin, minä ja kaikki suojattini, ja -kun saan heidät kokoon kerätyksi, lähden Smoolannista haalimallani -karjalla Tukholmaan. Kaikki ovat he urmakoita poikia, kaartilaisen -mitan täyttäviä, ja tulevat olemaan sotamiesrivissä kaunistuksena. -Mutta parahin heistä kaikista, kultasilmäni, kuusi jalkaa ja -joukon tuumia pitkä, on muuan masuuninrenki Hupihaittolasta, joka -erinäisistä syistä otti pestin sotamieheksi. Sen asian laita on -oikeastaan näinikään... - -Ja Montan kertoi nyt Sven Stoolin historian. Yrjö ja Aadolf -kuuntelivat jännitetyllä mielenkiinnolla. He havaitsivat kuten -valitettavasti totta olikin, että sankari Montanin kertomuksessa oli -heidän vanha ystävänsä ja tuttavansa, maasmestari, emmekä liioittele -sanoessamme, että molemmat teinit olivat hyvin suruissaan Sveniä -kohdanneen onnettomuuden tähden. Aadolf kysyi vilkkaasti, missä Sven -paraillaan oleskeli. - --- Oh, hyvät herrat, sanoi Montan surullisen näköisenä, -- hän poika -parka on joutunut toisen värvääjän käsiin, joka kaikin voiminsa -koettaa riistää häntä pois minulta. Lain mukaan on minulla tosin -oikeus pitää rekryytti omanani, mutta kilpatoverini on vaarallinen -mies, joka ei pidä lukua lainsäännöksistä tahi kuninkaallisista -käskyistä; se on sanalla sanoen _Kuolema_. - --- Mitä! huudahti Aadolf, -- onko Sven kuollut? - --- Ei, sanoinhan äsken että minä ja Kuolema vielä riitelemme hänestä. -Poika sairastui noin kolme viikkoa takaperin kuumeeseen, joka näillä -tienoin liikkuu, ja minä majoitin hänet vanhan mökkiläiseukon -taloon, joka on täältä neljännespeninkulman päässä. Sittemmin en ole -retkeilyni aikana joutanut käydä häntä katsomassa ennenkuin tänä -päivänä. Jos hän surmalta säilyy, niin voin toivoa eri palkkiota -niin oivasta rekryytistä. Soisin vaan hänen pian tulevan entisiin -voimiinsa, niin että hän määräajalla voisi saapua yhtymäpaikalle. - -Aadolf ja Yrjö halusivat tarkempaa tietoa siitä, missä mainittu -mökkiläiseukko asusti, mutta Montan, johon pöhnä ja kesälämmin yhä -tehokkaammin vaikuttivat, vastaili sekaisin ja ilmaisi kohta kovalla -kuorsaamisellaan, että hän oli uneen uupunut. - -Inspehtori ja teinit lähtivät nyt tulemaan vuorta alas, jättäen -sotilaan rauhassa humalastaan selviämään. Vaikka teinejä pyytämällä -pyydettiin jäämään yöksi, niinkuin sitä toivoivat tarkastaja, hänen -rouvansa ja ennenkaikkea lapset, joitten erinäiseen suosioon teinien -oli onnistunut päästä, sanoivat he hyvästit näille vierasvaraisille -ihmisille ja suuntasivat matkansa etelään päin. - -Ystävysten kesäloma läheni nyt jo loppuaan. He olivat päättäneet -Tabergilla käytyä suoraa tietä palata Veksiön seuduille, viipyä -parisen vuorokautta kukin kotonaan ja sitten syyslukukauden ensi -päivänä taas yhtyä yhteisessä teinikammiossaan Veksiössä. Nyt -muuttivat he matkasuunnitelmansa siten, että päättivät pikapäätä -poiketa korpraali Brantin luokse, kuulemaan millä kannalla siellä -asiat oikeittain olivat, sillä vanhan soturin kuva asui elävänä -heidän sieluissaan ja he olivat lyhyellä käynnillään hänen -rauhaisassa majassaan saaneet vastaanottaa vaikutuksia, joitten ei -niin kohta pitänyt haihtuman. - --- Ukko Brant, sanoi Aadolf kulkiessaan Yrjön rinnalla pajakuonan -mustaamalla tiellä metsän läpi, -- on mielestäni oikean ruotsalaisen -tyyppi semmoisena kuin Herramme kaiketi tahtoo hänen olevan -- -urhoollinen, isänmaatansa ja sen sotakunniaa jumaloiden rakastava, -jumalaapelkääväinen, tyynimielinen, oikeutta harrastava ja -tuikirehellinen. Mikä erittäinkin kiintyi huomiooni, oli tuo hienous -ja tosiaristokraattisuus, joka kaikessa teeskentelemättömyydessä, -sydämellisyydessä ja luontevuudessa ilmeni sekä hänessä, hänen -tyttärissään, ettäpä itse Sven maasmestarissakin. Aristokraatillinen -käytös ei ole totuttujen salonkitemppujen taitavaa näyttelemistä, -vaan siinä että luonteen sisällinen jalous sekä oman ja toisten -ihmisarvon tunto ja tunnustus oikealla tavalla, teeskentelemättömästi -ja itsestänsä tulevat esiin ihmisen ulkonaisessa olemuksessa, -hänen puheissaan, liikkeissään ja käytöksessään. Niin havaitsin -laidan olevan muissakin majoissa, joissa ei viinanjuominen, puute -tahi raa'an sekä turmeltuneen herrasluokan moitittavat tavat ole -päässeet kansan keskellä leviämään. Ainoastaan tärveltymättömässä -Ruotsin talonpojassa ja vanhassa tosiruotsalaisessa aatelissa tapaa -luontoperäistä jaloutta. Skandinaavilaiset ovat luonnostaan määrätyt -kansakuntien aateliksi, vaikka he ovat suvustansa turmeltuneet ja -kadottaneet alkuperäisen leimansa... se on isäni mielipide ja se -minunkin, lisäsi Aadolf hyvin päättäväisesti. - -Yrjö käänti keskustelun toiselle alalle; hän kuvaili nuorukaisen -innostuksella -- "mökin ja mökin haltijattaren" omistamisen onnea. -Tämä ajatus ei saavuttanut Aadolfin hyväksymistä; se päinvastoin -kiihdytti häntä mitä kovimmin. -- Olisitko sinä, hän virkkoi, -- -halukas keskeyttämään lukusi ja vapaaehtoisesti luopumaan aikeestasi -pappina tahi lääkärinä toimia lähimmäistesi ja yhteiskunnan hyödyksi, -saadaksesi vain uunin nurkassa kuherrella hellän vaimon rinnalla -ja elää ja toimia oman arvoisan persoonasi onnen eteen? Ei, Yrjö, -niin kurjasti et sinä koskaan saattane ajatella! Kuinka monasti -olemmekaan, sinä ja minä, haaveilleet itsellemme tulevaisuutta, -jossa kahtena uskollisena kilvoittelijana toinen toisemme rinnalla -murtautuisimme maailman läpi, taistellen kuten Kaarle kahdestoista -kaikkea viekkautta, kataluutta ja halpamaisuutta vastaan, esiintyköön -sitä missä hyvänsä? Se vasta on elämä, johon kannattaa pyrkiä, -päämäärä jonka eteen ansaitsee kuolla! Etkös muista, mitenkä siinä -"pohjan nuorukaisen laulussa" sanotaan, jota laulamme kimnaasissa: - - "Hän pyrkii tietoon, valohon; - Ei pelkää voimia pimeyden, - Ei valtaa ennakkoluulojen -- - Vaan vapaa on kulkunsa horjumaton." - -Yrjö oli ainoastaan yhdenkolmatta vuotias, eikä hänen sydämensä siis -vielä ollut tarpeeksi penstynyt ja kylmentynyt salliaksensa hänen -esiintyä sentapaisilla vastaväitteillä, joilla n.k. kypsynyt kokemus -ivaa raittiin ja lämpimän nuorukaismielen tunteita. Hän tarttui -pienen harrasmielisen ystävänsä käteen ja asteli äänetönnä eteenpäin. - -Taivas alkoi sillä välin vähävähältä synketä. Sankkoja pilviä -ajelehti metsän päällä, ja teinit etsivät jotakin majaa, jonka katon -alla saisivat olla suojassa, kunnes uhkaava sade oli mennyt ohi. Sitä -kestikin etsiä, ja ennenkuin he sen löysivät, olivat he sateesta -läpimärkinä. Tien vieressä oli vähäinen harmaja mökki; sen savutorvi -oli kallistunut ja mökin ympärillä kasvoi joitakuita vanhoja -kuusia -- mökki oli juuri sellainen, joka tushilla piirustettuna -veliinipaperilla näyttää ihanalta, vaan jossa eläminen itsessään -sentään on varsin epämukavata ja kurjaa. - -Surullinen oli nähtävä, joka kohtasi teinien silmiä heidän astuttua -matalaisesta ovesta sisään. Pimeässä huoneessa, joka näytti hyvin -köyhältä, mutta sentään puhtaalta, istui vanha nainen tuolilla -lyijyihin sovitetun ikkunan ääressä kähertäen n.k. pellavasta -eli eräänlaista päähinettä, jota arvoisat matamit vielä meidän -päivinämmekin käyttävät. Huoneen surullinen näkö ei johtunut -tästä, sillä eukko näytti tuiki herttaiselta ja iloisalta eukolta, -mutta huoneen peräalalta häämötti sänky ja sen päänpielukselta -kalmankarvaisten umpisilmäisten kasvojen ulkopiirteet. Sängyn -vieressä istui toinen nainen kumartuneena sairaan puoleen; hän -käännähtihen verkalleen teinien astuessa sisään, ja nämä tunsivat -taas Johanna Brantin. - - - - -XI. - -Huutokauppa. - - -Sallimus oli ohjannut teinit samaiseen tölliin, johon sairas -Sven Stool oli majoitettu. Kaarina, -- se oli töllin iäkkään -omistajattaren nimi, -- oli torpparin leski ja hankki niukan -elantonsa kähertämällä "pellavasta" seudun naispuolisille eläjille. -Hän oli hiljainen ja ilomielinen eukko, kaiken ikänsä elänyt -köyhyydessä, vaan ei siltä koskaan kantanut köyhyyden _raskainta_ -taakkaa, nimittäin tulevaisuuden pelkoa, sillä hän arveli, että vireä -ja säveä ihminen turvallisesti voi luottaa Jumalan huolenpitoon. -Monena iltana kävi hän levolle sittenkun viimeinen vaskikolikkonsa -oli kulunut päivän tarpeisiin, mutta seuraava aamu toi aina avun -tullessaan; joku hänen kannattajistaan osautui aina oikeaan aikaan -tuoden "pellavansa" ja maksaen hänen työnsä. - -Vaeltaessaan Montanin seurassa oli Sven äkkiä kääntynyt sairaaksi ja -saattoi viimeiseltä vaivalla kulkea retostella edelleen huolestuneen -värvääjän rinnalla. Onneksi ei Kaarinan mökki ollut kaukana; eukko -ei apuansa kieltänyt hätään joutuneelta nuorukaiselta, kuten moni -kukaties olisi tehnyt, vaan luovutti häntä varten ainoan huoneensa, -valmisti hänelle tilan ainokaisessa sängyssään ja vaali tuntematonta -miestä sellaisella hellyydellä, kuin olisi hän ollut hänen ainoa -lapsensa. Pitäjän pastori, jonka tapa oli, kuten pappien jokseenkin -harvoin on, käydä laumansa jäsenten luona heidän majoissaan ja -puhua heidän kanssaan heidän sekä hengellisistä että maallisista -tarpeistansa, pistäysi myös joskus vanhan Kaarinan luokse ja autteli -häntä vähäisillä rahalahjoilla kantamaan uuden kutsumuksensa -taakkaa talonemäntänä ja sairaanhoitajana, sekä käytti tietojansa -lääkintätaidon alalla saattaaksensa Svenin jälleen terveeksi. Sven -oli huonona sairaana monta päivää ja houri paljon, mutta vähitellen -lamautui taudin voima nuorukaisen vahvan luonnon sekä Kaarinan ja -pastorin hellän huolenpidon yhteisestä vaikutuksesta. Kun hän taas -oli toipunut tajuntaansa ja saanut tarpeeksi voimia, kyseli pastori -häneltä hänen elämänsä vaiheita, ja tultuansa ne tietämään, kirjoitti -hän korpraali Brantille kirjeen ja ilmoitti hänelle asian. - -Kirje saapui järven rannalla sijaitsevaan vähäiseen taloon samana -päivänä, jona korpraali palasi Veksiöstä, ja vaikka kirje toikin -heidän tiedoksensa surusanoman Svenin palkkautumisesta sotamieheksi -ja hänen sairaudestaan, vaikutti se samalla kuitenkin tyynnyttävästi -mökin asujamiin ja eritoten Kersti muoriin, jota hamasta siitä -aamusta, jona Sven oli lähtenyt kotoa, kalvoi hillitön epätoivon -tuska. Kun huhu patruunan ja Svenin välillä sattuneesta rymäkästä -ehti Kerstin korviin, oli hänen ahdistuksensa noussut ylimmilleen. -Hän pelkäsi Svenin lopettaneen elämänsä, ja tämä pelko se verisenä -hirmukummituksena kiusasi häntä päivän askareissa ja yöllä unessa. -Kun korpraali palasi kotiinsa huomasi hän niin muodoin entisen -rauhaisan asuntonsa muuttuneen murheiden majaksi. Itsekin tunsi hän -syvästi masentuneensa Kohtalon raskaiden iskujen painosta, vaan näki -hän kuitenkin asian melkoista kirkkaammassa valossa kuin Kersti -muori. Hän oli täydellisesti vakuutettu siitä ettei Sven ollut -eksynyt itsemurhaajan kamalaan rikokseen; hän koki siis päästää -Kerstin siitä pelosta ja saattaa samalla vaikenemaan ne ankarat -soimaukset, joita eukko itseänsä vastaan tähtäsi. Kaksi tuntia -senjälkeen saapui kirje, ja sai se aikaan enemmän kuin korpraali -kaikilla puuhillaan. Vanhuspari keskusteli nyt jokseenkin tyynesti -mihinkä olisi ryhdyttävä, kun patruunan kiessit heti samassa -pysähtyivät tuvan eteen ja hän itse sekä nimismies Spökvist nähtiin -astuvan korpraalin matalaiseen majaan. - -Patruuna Brackander tervehti suopeasti. Vakaisuus ja surunvoittoinen -juhlallisuus asuelivat hänen otsallaan. Soveliaan johdannon jälkeen -alkoi hän puhua siitä surullisesta metakasta, joka äskeisin oli -sattunut Hupihaittolassa, kun Sven Stool ilman minkäänlaista -ymmärrettävää syytä oli hyökännyt hänen, isännän, kimppuun ja -pidellyt häntä sangen pahoin. Patruuna kuvasi Svenin käytöstä -räikeissä piirteissä, ja nimismies Spökvist loi kuvaukseen -sitä tuntuvampia varjoja. Vielä vakuutti patruuna, että hän -kunnioituksesta ja ystävyydestä kunnon Brantia kohtaan, joka -tietämättänsä oli kasvattanut käärmettä povellaan, aikoi antaa -armon ja olla ryhtymättä laillisiin toimenpiteisiin pahantekijän -suhteen. Nimismies näki hetken otolliseksi kysyä, missä Sven mahtoi -piileillä, johon korpraali vastasi vasta ikään saaneensa tiedon -että kasvatuspoika oli palkkautunut kaartilaiseksi ja oleskeli tätä -nykyä Jönköpingin seuduilla, -- joka tieto silminnähtävästi huvitti -patruunaa sanomattomasti. - --- Ystävä hyvä, sanoi hän korpraalille, -- huomaattehan nyt kuinka -suuresti olette pettynyt toiveessanne saada kasvatuspojastanne hyvää -ja kunnollista miestä. Hän on huonosti palkinnut huolenpitonne ja -rakkautenne. Kaikki siteet hänen ja teidän väliltänne tulee tästä -hetkestä asti olla katkaistuina; varsinkaan ette suinkaan enää -koskaan voine antaa Johannaa semmoiselle kadotetulle olennolle. Niin -on siis poistettu sekin ainoa este, jonka tunnollisuutenne asetti -minun ja Johannan naimisen välille, ja vaikka edellisen epäyksenne -kautta tulinkin syvästi loukatuksi, niin tulen minä nyt toistamiseen -anomaan teidän ja vaimonne myönnytystä avioliittoomme. Olen -vakuutettu ettei asiain tällä kannalla ollen mitään estettä Johannan -omalta puolelta tule kohtaamaan, vaan tahdon sittenkin antaa hänelle -pitkällistä ajatusaikaa. Aikomukseni on näetten teidän luvallanne -lähettää Johanna johonkin parempaan perheeseen saamaan sivistävän -kasvatuksen ja sen kautta tulemaan ansiolliseksi vastaanottamaan sen -yhteiskunnallisen aseman, jonka minä hänelle tarjoon. - --- Mikä jalo mies tuo Brackander! sanoi Spökvist ihmettelevästi. - -Mutta korpraali ja etenkin Kersti muori, joka viime aikoma oli -saanut vallan toiset ajatukset asiassa, eivät näyttäneet niinkään -halukkailta tarttumaan koukkuun. Kersti piti kiivaasti Svenin -puolta arvellen, ettei poika silti ollut niin kadotettu olento, -joksi patruuna häntä oli sanonut, vaikkei hän voinutkaan puolustaa -hänen käytöstänsä isäntäänsä kohtaan. Sven oli kaiketi kovasti -ärtynyt, arveli hän; muuten ei hän kuuna päivänä olisi sillä tavalla -käyttäytynyt, mutta kaikissa tapauksissa pyysi Kersti että patruuna -antaisi hänelle anteeksi ja ajattelisi hänestä parempaa, sillä sen -olihan ansainnut. - -Korpraali lausui melkein saman kuin Kersti, mutta lausui sen -tyynemmin, järkevämmin ja melkoista päättävämmin. Patruuna saattoi -sanomattomaksi mielikarvaudekseen hyvin havaita, että hän kaikesta -juonittelustaan huolimatta ei ollut askeltakaan lähemmäksi maalia -päässyt. Hän loi Spökvistiin salamielisen silmäyksen, jonka jälkeen -nimismies nousi seisoalleen ja puhui niinkuin seuraa: - --- Veli Brackander, minä en ymmärrä mitenkä sinä tyynellä mielellä -saatat kärsiä moista kiittämättömyyttä ja uppiniskaisuutta. Sinä -olet verrattomalla jalomielisyydellä kohdellut näitä kelvottomia -ihmisiä, jotka peittelemättä julkenevat pilkata ja uhmata sinua; olet -tarjounut armahtamaan pahantekijää, joka tarttui isäntäänsä käsin ja -sen kautta teki itsensä vankilaan ja raipparangaistukseen syypääksi. -Ei, ystäväiseni, mitta on kukkurallaan... ole _sinä_ jos olet -kivenkova kuolettaville solvauksille, vaan _minä_ en ole; _minä_ en -kärsi kuulla sitä kauemmin. Sinun on ryhdyttävä kovin kourin asiaan -käsiksi... kuulusteltava lurjusta ja panetettava hänet tyrmään... -saatettava hänet oikeuden tutkittavaksi, ei ainoastaan sinua vastaan -tekemänsä ylläkön johdosta, vaan myös koska hän kaiken luultavuuden -mukaan on syypää suurpajassa tapahtuneeseen varkauteen. - -Kun korpraali Brant kuuli Sveniä syytettävän varkaudesta, rypistyivät -siinä tuokiossa hänen tuuheat kulmakarvansa sangen uhkaavalla -tavalla. Hänen sisunsa kuohahti niin kuin se hänen nuoruutensa -ajoista asti ei ollut kuohahtanut, sillä hänen vakuutuksensa -kasvatuspojan rehellisyydestä oli juurtunut yhtä voimakkaasti -kuin hänen uskonsa Raamattuun, ja loukata Svenin kunniaa oli -yhtä kuin loukata hänen omaa kunniaansa. Hän kaappasi röyhkeätä -nimismiestä kädestä kiinni ja työnsi hänet jokseenkin säälimättömästi -ulos ovesta, joka heti samassa vedettiin kiinni hölmistyneen -kruununpalvelijan nenän edessä. Kun patruuna sen näki, huomasi hän -että oli paras aika hänenkin lähteä, liiatenkin kun Kersti kyynelin -ja terävin sanoin alkoi purkaa mielikarvauttaan hävyttömän syytöksen -johdosta. Brackander mumisi jotakin, että korpraali syyttäisi -itseänsä siitä mitä hänen menettelytapansa johdosta mahdollisesti -tulee seuraamaan, ja lähti. Kohta sen jälkeen vierivät kiessit pois. - -Illemmalla saapui Johanna vanhempien taloon. Patruuna oli näet -heti kotiin päästyänsä kutsuttanut tytön luoksensa, maksanut -hänelle jäännöksen vuosipalkasta ja käskenyt hänen heti lähteä -Hupihaittolasta. Johannalle oli ero enemmin iloksi kuin mielipahaksi, -ja saatuansa tietää kirjeen sisällön, kiitti hän sydämestänsä Jumalaa -siitä, että hän palvelustoimensa estämättä saattoi rientää minne -sydämensä häntä kutsui, nimittäin Svenin sairasvuoteen ääreen. Hän -ilmoitti vanhemmillensa päättäneensä jo tänä iltana lähteä matkaan; -korpraali tahtoi että hän odottaisi aamuun, niin että kävisi -hommaaminen sitä tätä matkalle ja matkan päässä tarvittavaa kalua, -mutta Kersti vastusti viipymistä. - --- Kukapa tietää, eikö poika mahdollisesti kuole ennenkun hän ehtii -perille, sanoi eukko vesissä silmin. - --- Mitähän jos hän on erinnyt tästä maailmasta siinä uskossa, että -minun haluni oli ajaa hänet kotoa pois ja että Johanna ei ollut -hänelle uskollinen! Johanna ja Sven eivät konsanaan tulleet väliänsä -selvittäneeksi; eivätpä he ole edes toisiansa nähneetkään siitä asti -kuin patruunan juolahti mieleen turmallinen tuuma kosia Johannaa. Se -seikka se juuri kipeimmin on Johannan sydämeen koskenut; sen tiedän -varmaan ja se on, Jumala paratkoon, minun syyni. Ei, rakas tyttöseni, -lähde sinä vaan hetipaikalla, ja ota matkaan ne rahat, jotka sinulla -on palkastasi tähteenä; ne saattavat nyt olla hyvään tarpeeseen. -Johanna parka, hän on kärsinyt yhtä paljon kuin minä. Mene sinä, -lapsikulta, ja palaja tuoden semmoisen sanoman, joka voi tyynnyttää -sekä sinun sydämesi että minun omantuntoni! - -Valmistukset oli pian tehty. Vähäinen nyytty käsivarrellaan lähti -Johanna mökistä. Hän kulki sinä iltana puolen penikulmaa ja lepäsi -yön Fogelvik-nimisessä kylässä erään talollisen luona, joka oli -Kerstille sukua. Varhain seuraavana aamuna jatkoi hän matkaansa. -Hän kuljeskeli yksin autioita, tuntemattomia seutuja, mutta ajatus, -että Sven häntä tarvitsi, antoi hänelle rohkeutta ja joudutti hänen -askeleitaan. Väliin sattui, että hyväntahtoinen matkalainen pyysi -häntä ajoneuvoihinsa istumaan, siten lyhentäen hänen vaellustaan; -väliin kohtasi hän synkissä, hiljaisissa saloissa kuljeskelevia -maantienpolkijoita ja päihtyneitä irtolaisia, jotka heti olisivat -ryöstäneet hänet puhtaaksi, jos olisivat tienneet, että hänellä -oli vähäinen summa rahaa muassaan; välimmiten taasen muutamat -raa'at herrasmiehet ahdistelivat häntä törkeillä pilasanoillaan -ja epähienoilla kysymyksillään, mutta hän tukahutti kaikki pelon -tunteensa ja kulki kaikkein vastusten läpi, rohkaisten mieltänsä -ajattelemalla sitä päämäärää, jota kohden hän kulki. - -Niinpä sitten muutama päivä kirjeen lähettämisen jälkeen muuan -nuori nainen astui vanhan Kaarinan tupaan. Hän mainitsi nimensä ja -Kaarina tunsi sen, sillä hän oli useasti kuullut sairaan vieraansa -houriessaan mainitsevan sitä. Sillä hellyydellä ja väsymättömyydellä, -jota ainoastaan rakastavalla naisella voi olla, valvoi Johanna nyt -Svenin ääressä ja vaali häntä, niinkuin äiti sairasta lastaan, ja -Kaarina sai nyt ensi kerran kauasta aikaa nauttia jonkunlaista lepoa -yöllä. Eräänä päivänä houraili Sven kovasti; hiljattain elämäinsä -tapausten sekavia kuvia väikkyili hänen mielessään; Johanna kuuli -taas nimensä hänen kelmeiltä huuliltaan; lempeä ja valitusta huokui -noista sairaan katkonaisista sanoista. Silloinpa sirahti hänen -otsalleen kaksi kyyneltä, kaksi surun kastehelmeä, tytön silmistä, ja -niillä näytti olevan eriskummainen vaikutus sairaaseen, sama vaikutus -kuin virkistävällä ehtoosateella auringonpaahteessa nuutuvaan -kukkaan. Selvenevä tajunta kuvautui hänen katseessaan; hänen silmänsä -avautuivat vitkaan ja kiintyivät Johannaan, ja tietämättä olivatko -nuo rakkaat kasvonpiirteet aistinharhaa vaiko todellisuutta, ojensi -nuorukainen raukeat kätensä lapsuutensa lemmittyä, ensimäistä ja -ainokaista rakkautensa esinettä kohtaan. Nyyhkien painalsi Johanna -hänen kalpeat kasvonsa rintaansa vasten. Vanha Kaarina seisoi takana -ja katseli nuorukaista ja neitoa kyyneltynein silmin. - -Johannan läsnäolo vaikutti voimakkaammin kuin mikään muu Svenin -parantumiseen. Nuorukainen oli tuskin milloinkaan ennen tuntenut -itsensä niin onnelliseksi kuin nyt sairasvuoteella. - -Palaamme nyt taas teineihin. Johanna viittasi heille merkiksi, -että hän hyvin tunsi heidät ja että he olisivat hiljaa, koska Sven -nukkui. Mutta kun hän kohta senjälkeen heräsi ja näki äsken saapuneet -vieraat, hymyili hän iloissaan ja ojensi heille tervehdykseksi -laihtuneen kätensä. Hetken puheltua lähtivät molemmat naiset -huoneesta. Sven kysyi silloin teineiltä, aikoivatko he paluumatkalla -poiketa Hupihaittolan ympärisseutuihin, johon teinit vastasivat, -että he juuri olivatkin sopineet sivumennen pistäytyä terveisillä -korpraali Brantin luo. - --- Sepä oli hauskaa! sanoi Sven; -- sanokaa sitten isälle ja äidille -ja Inkerille terveisiä minulta, ja kertokaa heille, ettei minulla ole -mitään vaaraa ja että turvallisesti odotan tulevia päiviä. Ja sanokaa -te Yrjö isälle ja äidille, etten minä ottanut pestiä ennenkuin -tulin tietämään, että Tukholmassa on hyviä toiveita sepäntyöllä -ansaita sivutuloja, ja että minä hyvin säntilleen aion lähettää -kaikki kuukausirahani, jotka saan säästetyksi, heille, niin ettei he -jää ilman avutta, vaikka minä olen heistä kaukana. Sanokaa heille -niinikään että minä hyvin tiedän mitenkä paljon suuressa kaupungissa -kevytmielisten toverien keskuudessa on kiusauksia, jotka väijyvät -ihmistä, vaan että minä Jumalan avulla vältän joutumasta niiden -pauloihin. Minä pidän luonnostani vaarin ja ammennan voimia Jumalan -sanasta ja rakkaitten omaisteni muistosta. Jos kohtaatte patruunan, -nimismiehen tai jonkun muun, joka puhuu pahaa minusta, niin älkää -uskoko heitä, sillä minä tahdon teidän säilyttävän hyvän ajatuksenne -minusta; minä en ole mitään pahaa, mitään epärehellistä tehnyt. Ja -paitsi sitä olenkin jo aikaa sitten sydämessäni antanut anteeksi -niille, jotka minua vastaan rikkoneet olivat, enkä Luojan kiitos -vähintäkään vihan kaunaa tahi karvautta mielessäni heitä kohtaan -kanna... Yrjö, nuttuni rintataskussa on muutamia paperirahoja, jotka -sain osaksi värvääjältä, osaksi maksuna kivääristä jonka möin. -Lukekaa niistä puolet ja antakaa ne isälleni; toisen puolen on kelpo -Kaarina saava. - -Yrjö teki niinkuin Sven pyysi, lupasi viedä terveiset ja kertoa -kaikki mitä Sven oli maininnut. Illemmalla, teinien puheltua Kaarinan -ja Johannan kera ja sanottuaan heille herttaiset jäähyväiset, -jättivät he pienoisen mökin hakeaksensa sopivampaa yöpymispaikkaa. -Sade oli lakannut, ja aurinko laski rusopunaisten ja kullanhohtavain -pilvien ympäröimänä. Metsästä kävi raikas tuoksu; sinisilmäiset -lemmenkukat, jotka kasvoivat maantienojassa, sulopunervat vanamot -ja sinikellervät keto-orvokit nyökkäilivät toinen toisilleen, terät -sateen vilvoittavia helmiä täynnään. Pimeni pimenemistään ja pientä -Aadolfia alkoi päivän rasitusten jälkeen vaivata väsymys ja uni. -Vaikka seutu, jonka läpi he kulkivat, ei ollut juuri harvaan asuttu, -oli sentään harvakseltaan ihmisasuntoja maantien rinnassa, ja kun -teinit vihdoin talon näkivät ja alkoivat ovelle kolkuttamaan, aukesi -se vain siksi että ulos pääsi äkäinen muriseva talonkoira, jonka he -vasta muutamilla kepinlyönneillä saivat loittonemaan asianmukaisen -matkan päähän kintuistaan. Tästä vierasvihaisesta talosta he nyt -lähtivät, vaan äkkäsivät kohta läheisyydessä heinäladon, johon -he avoimen luukun kautta kiipesivät. Täällä panivat he maata -hyvänhajuiseen heinään ja olivat tuota pikaa siirtyneet iloisten -unien kirjavaan maailmaan. - -He nousivat seuraavana päivänä jo aamun valetessa ja jatkoivat -matkaansa, puhellen vakavista asioista. - --- Niinhyvin matkoillamme saavutetusta vähäisestä kokemuksesta -kuin omasta synnynnäisestä taipumuksestani luulen huomaavani -ja tuntevani, lausui muun muassa Yrjö, -- että ne ihmiset ovat -onnellisimmat, jotka viettävät toimellista ja samalla intelligenttiä -elämää luonnon helmassa. Onni ei tosin ole riippuvainen ulkonaisista -olosuhteista, se lähtee omasta sydämestämme, mutta sydän se sykkii -terveellisemmin ja voimakkaammin kun se sykkii luontoäidin tervettä -povea vasten. Minä en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti -hautautuvat kuni myyrät suurten kaupunkien pimeihin, haiseviin -kujihin ja kuolevat siellä, ilman että kukaties koskaan ovat nähneet -sinitaivaan, lorisevan metsäpuron, ihanan auringonnousun, ilman että -koskaan ovat hengittäneet puhdasta, virkistävää ilmaa, ilman että -ovat kuulleet soitoista suloisinta: luonnon ikuisesti vaihtelevaa, -suurta paimensymfoniiaa. Ja mitä ovat nuo myyrät kaikkien näitten -uhraustensa vastineeksi saavuttaneet? He ovat ehkä sanomattomilla -huolilla ja vaivoilla koonneet itselleen rikkauden, joka heidän -haudanpartaalla on jättäminen ja josta eivät milloinkaan ole voineet -tuntea suurempaa mielihyvää kuin luonnonihminen tuntee vähäisten -tarvettensa tyydytyksestä. Ja se, joka korkeampain velvollisuuksiensa -mukaan ei elä yksinomaan omaa itseänsä varten, vaan koettaa vähässä -määrässään ihmiskunnan suuren perheen jäsenenä vaikuttaa ihmiskunnan -korkean päämäärän hyväksi, hänellä on tarpeeksi alaa toimia eläköön -hän missä hyvänsä, maalla tai kaupungissa, matalaisessa majassa -tai kuninkaan palatsissa. On kuitenkin hyvä, että ihmiset ovat -erinkaltaisten taipumusten ohjattavina; suuret kaupungit ovat yhtä -tarpeelliset kuin hajallaan olevat mökit. - -Teinit eivät juuri erinpitkiä taipalia päivässä tehneet ja viipyivät -tiellä milloin yhdestä milloin toisesta syystä. Vasta viidentenä -päivänä he sen vuoksi ehtivät Hupihaittolan tiluksille. He kulkivat -masuunin sivu, jossa he ensin olivat tulleet Sven maasmestarin kanssa -tuttavaksi, ja pienen metsäojan sivu, jossa he hänen kerallaan -olivat uineet, ja näkivät metsän läpi ehdittyään kauniin laakson, -jossa korpraalin talo sijaitsi. Sama oli laakso, sama järvi, samat -kukkulat, mutta siitä huolimatta teki tuo tuttu luonnonkuvaelma -teineihin erilaisen vaikutuksen kuin edellisellä kerralla. Pienten -peltosarkain lainehtiva vilja oli lyöty maahan, niittyjen ja -lehtipuiden vihervyys vähemmin vehmasta, kevätkukkien sijalla toisia, -jotka kertoivat syksyn lähestymistä. Seutua painoi hiljaisen, -haaveilevan surumielisyyden leima, mutta päivä valoi nyt kuten -silloin kullanhohdettansa kallioille, kedoille ja järvelle, samaten -kuin menneitten onnen päiväin muisto luo sulosuruisen heijastuksen -kuluneeseen, kolkkoon ja hävinneeseen elämään. - --- Kas tuolla, tuollahan on tupanen! virkkoi Aadolf, kun vähäinen -punaiseksi sivuttu maja ympärillä kasvavain omenapuiden keskeltä -vilahti näkyviin; -- mutta ellen erehdy, on tuvan edustalla paljon -kansaa kokoontuneena. Mitähän mahtanee olla tekeillä? - -Yrjö varjosti kädellä silmiään ja lausui: - --- Oletpa oikeassa, Aadolf. Mitähän se lienee? Rientäkäämme välemmin! - -Teinit huomasivat kohta mitä oli tekeillä. He saapuivat paraiksi -näkemään viimeisen näytöksen surunäytelmästä, joka ei vielä ollut -asianmukaisella taidenimityksellä pantu estetiikan luetteloon, vaan -joka yhteiskunnallisessa elämässä tunnetaan ryöstöhuutokaupan nimellä. - -Yrjö ja Aadolf tunkeusivat kansanjoukon keskeen ja näkivät -edessään kaksi miestä, jotka, päättäen heidän puvustaan, kuuluivat -niin kutsuttuun herrasluokkaan ja näyttivät olevan tärkeimpinä -näyttelijöinä murhenäytelmässä. - -Toisen heistä muisteli toinen teineistä nähneensä eräänä iltana -heidän levätessään muutamalla kukkulalla vähän matkaa Hupihaittolan -herrastalosta -- juuri samana iltana, jolloin lukijamme ensi kerran -tutustuivat Yrjöön ja Aadolfiin. Hän oli pienehkö, hartiakas -miehen vähkyrä ja hänen kasvonsa ilmaisivat täydellisimmässä -määrässä kolmea samansukuista ominaisuutta: typeryyttä, keimeyttä -ja raakuutta. Mies oli sanalla sanoen tuo suuri mahtava patruuna -Nikolaus Brackander. Mutta varsinaisena päänäyttelijänä oli mies, -jolla oli oikea salakuljettajan naama. Hän seisoi siinä, ympärillänsä -huonekaluja, kyökki- ja kalastusneuvoja, maanviljelyskaluja, -vaatetuskappaleita j.m.s. piti toisessa kädessä Moralaista kelloa, -toisessa huutokauppavasaraa, jota hän reimasti heilutteli ilmassa -tarjotessaan kaupaksi kelloa, ja vehnästi puhettansa sukkeluuksilla, -jotka saivat ympärillä olevan ihmisjoukon nauramaan ja varsinkin -näyttivät miellyttävän patruuna Brackanderia. Sanottu herrasmies -räjähti näetten kerran toisensa jälkeen niin ryhevään nauruun, että -koko hänen pienehkö ruumiinsa hytki ja kyyneliä herui hänen pieniin -haljakkoihin silmiinsä. - -Kolmantena oli pitkäsäärinen, laiha ja tummanverinen herra, joka -istui pöydän ääressä kirjoittaen. Se oli Spökvistin apulainen, -nimismiehen kirjuri Riskvist. Hän piti huutokauppapöytäkirjaa ja teki -sitä niin syvämietteisen näköisenä, ikäänkuin olisi hän kirjoitellut -selityksiä Newtonin Principiaan. Riskvist oli niitä harvoja, joita -Spökvistin sukkeluudet eivät näyttäneet huvittavan. Asianlaita olikin -se, että hän oli kuullut ne sanasta sanaan vähintäinkin sata kertaa -ennen; hän ei kyennyt niille nyt edes viran puolestakaan nauramaan. - -Teinit tunsivat taasen nuo koruttomat huonekalut, punamaalisen -sälesohvan, kukilla kaunistetun kaapin; he näkivät "Kaarle XI:nnen -näyn valtiosalissa" erään talollisen pojan käsissä, hänen isänsä kun -oli ostanut tuon mystillisen ja merkillisen kuvan tyydykkeeksi pojan -koreita ja räikeitä värejä tavottelevalle mielelle. - -Sitten näkivät he vanhan eukko rassun vetäytyvän pois suuri raamattu -kainalossa. Se oli korpraalin perheraamattu, jonka hän oli perinyt -isältään ja jonka kanteen koko perheen sukutaulu, syntymä- ja -kuolinpäivät oli merkitty... se oli se kirja, josta äijävanhus oli -hakenut ravintoa uskolleen Jumalaan ja ihmiskunnan vapahtajaan, -saanut valoa elämän pimeinä hetkinä ja voimaa, kun hän tunsi peräti -lamautuvansa kohtalon ankarien iskujen alla. -- Muuan torppari -talutti pois helposti saatuna saaliina korpraalin ainoan lehmän, -Inkerin mielikin, jota hän niin huolellisesti oli hoitanut ja -ruokkinut. Eräs vanha talonpoika ja hänen vaimonsa seisoivat teinien -läheisyydessä ja haastella pakisivat korpraali Brantin juhlatakista, -jonka talonpoika oli huutanut, ja jonka eukko arveli sopivan hyvin -jahka siitä punainen kaulus ja kiiltävät univormunapit ratkottiin -pois. Nyt jysähti huutokauppavasara pöytään, ja Moralainen kello, -joka niin kauan oli mittaillut rauhassa kuluvia hetkiä pienessä -majassa, joutui niinikään saaliinhimoisiin käsiin ja vietiin -riemuiten pois. - -Emme huoli tuhlata sanoja kertomalla syyn tähän surulliseen -kohtaukseen, johon molemmat teinit raskain mielin olivat osuneet -todistajiksi. Selvää on että patruuna Brackanderilla on sormensa tahi -oikeimmiten koko kätensä mukana pelissä. Emme myöskään tahdo luetella -niitä keinoja, joiden avulla patruunan onnistui saada tällä tavalla -laadituksi kostonsa. - -Ystävänsä Spökvistin kiihottamana, joka kantoi nurjaa mieltä -korpraalia kohtaan aina siitä käsin kun tämä kerran oli uskaltanut -paiskata hänet ovesta ulos, oli patruuna helpolla saanut asian -käymään toivonsa mukaan. Mainitsemme vain, että huutokauppa -oli tullut määrätyksi sen johdosta, kun korpraalilla ei ollut -"mustaa valkean päällä" todistaakseen että oli maksanut kuluneen -vuoden arentisumman. Siten sai hän maksaa yksinkertaisesta ja -lapsellisesta uskostaan ihmisten rehellisyyteen; täytyyhän -jokaisen käytännöllisälyisen miehen huomata, että vanha sotamies -anteeksiantamattomalla varomattomuudellaan oli kovan kohtalonsa -ansainnut. - -Yrjö ja Aadolf silmäilivät väkijoukkoa, ja he hengittivät helpommin -kun eivät nähneet korpraalia, hänen vaimoaan ja Inkeriä saapuvilla -olevien joukossa. Kolkon vakavuuden tunne oli vallannut heidän -mielensä. Kuinka toisin olikaan kaikki siitä asti, kuin teinit -olivat käyneet ensi kerran täällä! Ja olihan niin lyhykäinen aika -vain erottamassa _silloin_ ja _nyt_ toisistaan! Ja nuorukaisista, -joiden mielestä maailma tähän asti oli ollut ikäänkuin kukilla -kaunistettu, aurinkoinen kilpatanhua, jolla ainoastaan laakereita -ja iloa oli tarjona jokaiselle, ken ilomielin ja voimakkaalla -kädellä tahtoi niitä voittaa, heräsi aavistus, joka kuiskaili heidän -mieliinsä kaiken inhimillisen onnen pysymättömyyttä, elonrauhan ja -tulevaisuuden toiveiden pettäväisyyttä, pahuuden vallasta ihmisten -keskellä ja niitä kovia koettelemuksia, jotka vartovat jokaista, -liiatenkin rehellistä, vaelluksen aikana tämän elämän laakson lävitse. - -Yrjö ja Aadolf olivat siinä tuokiossa arvanneet koko asianlaidan. -Nuoret teinit silmäilivät tavattoman halveksivaisesti molempia -herrasmiehiä, jotka he kerronnan mukaan tunsivat ruukinisäntä -Brackanderiksi ja nimismies Spökvistiksi. Heidän katseissansa -välähteli mielikarvaus ja kuohahtanut nuoruuden viha, eikä yksinomaan -halveksiminen; pienen Aadolfin paloi halu lyödä kamahuttaa irti -pari niistä hampaista, jotka hohtivat nimismiehen pilkallisesti -irvistävässä avosuussa; olisipa hän vaan ollut jättiläinen Finn, -tahi ainakin tavattomista ruumiinvoimistaan tunnettu Smoolannin -renki "Puttetorpa-here", olisi hän aivan varmaan ajaa pölähyttänyt -patruunan, nimismiehen, kirjurin sekä huutokauppaan kokoontuneen -yleisön kaikkiin kompassin ilmansuuntiin. Mutta nuorukainen tunsi -liian hyvin oman voimattomuutensa, ja hänen vihansa läikähti suruun -ja mielihaikeaan. - --- Yrjö, sanoi hän tälle, -- seuraa minua täältä! Heittäkäämme sitä -ennen vain silmäys majaan, jossa ne kunnon ihmiset asuivat! - -Miettiväisenä ja vaieten seurasi Yrjö ystäväänsä tupaan, mutta he -pysähtyivät kynnyksellä ja vetäytyivät pikaisesti taapäin, sillä -vilaistessaan tyhjään huoneeseen olivat he nähneet soturivanhuksen -liikkumatonna seisovan otsa ikkunapieleen painettuna, kädet ristissä -rinnan yli. He kuulivat hänen huokaavan, näkivät kyynelten vierivän -hänen uurtuneita poskiansa myöten ja tippuilevan harmaanvalkoisiin -viiksiin... ja Aadolf, jonka tuntehikasta lapsensielua tämä näky -pöyristi, painoi kasvonsa Yrjön olkapäätä vasten ja antoi kyyneltensä -viljavina vuotaa. - --- Rakastettu ystävä! kuiskasi Yrjö ja kiersi kätensä pienen -toverinsa kaulaan. - -Kun Aadolf taas oli tointunut ja Yrjö auttanut häntä hävittämään -hänen kyyneltensä jälkiä, sekausivat teinit uudelleen ihmisvilinään. -He näkivät nimismies Spökvistin nostavan ja näyttävän joukolle -korpraali Brantin vanhan musketin, sen musketin, jolla hän oli -taistellut Helsingin tappelussa ja jota hän, samoin kuin Raamattuaan, -urhoollisuusmitaljiaan ja kaunista erotodistustaan sotapalveluksesta -oli pitänyt kalliimpana ja rakkaimpana omaisuutenaan. - --- Hyvät ihmiset, Borup menee, huusi nimismies, -- hi, hi, hi, Borup -menee! Kuka huutaa tätä vanhaa musketunteria? Kuka antaa siitä -kuusi skillinkiä? Tarjottu. Se on eriskummainen musketunteri, hyvät -ihmiset... Seitsemän skillinkiä... Se on ollut mukana kaikkialla, -missä Ryssät ovat löylyttäneet meitä selkään, hi, hi, hi... Kahdeksan -skillinkiä... Jeppe Andersson tarjoo kahdeksan skillinkiä... -Ei, yhdeksän skillinkiä, ystävät hyvät, yhdeksän skillinkiä -musketunterista, joka oli mukana Ratanin luona, jossa Ruotsin poika -niin ketterästi oikaisi pakoon... - --- Te valehtelette, kurja nimismies! kuului yhtäkkiä hieno, -suuttumuksesta värähtävä ääni. Se oli Aadolf Sparrfält; hän oli -kiskoutunut irti Yrjön kädestä ja seisoi, ällistyneen ihmisjoukon -uteliaana häntä katsella pälytessä, Spökvistin edessä, silmät vihasta -säihkyvinä, nyrkit puristettuina. Hän oli Yrjön luota poistuessaan -pudottanut lakkinsa; tummat kiharat hulmuilivat uhmailevasti -hänen otsansa ympäri; poskia peitti harmin puna ja ohuet huulet -värähtelivät suonenvedon tapaisesti. - --- Te valehtelette, jatkoi poika. -- Ruotsin poika ei paennut Ratanin -luona, te kunnianloukkaava roisto. Ja mitä tulee erityisesti tuohon -kivääriin, niin te ette ole arvollinen kajoomaan siihen likaisilla -käsillänne. Sitä on kannellut rehti Ruotsin mies, joka on taistellut -ja verensä vuodattanut isänmaansa puolesta... - -Nimismies seisoi tuokion kuin kivettynyt; patruuna -Brackander samaten. Synkkämielisen hidasluontoinen Riskvist -katsoi huutokauppapöytäkirjasta ylös ja silmäili Aadolfia -teeskentelemättömällä hämmästyksellä. Mutta Spökvist korotti äänensä -ja lausui: - --- Mikä sen pieni haukkuva poikanulikka sinä olet? Mistä sinä tulet? -Kuka sinä olet, joka uskallat haukkua kruunun virkamiestä hänen -toimittaessaan virkaansa? - --- Niinpä niin, mikä sinä olet, ukuli? huusi Brackander. - --- Nappapoika? äänsi Spökvist... - --- Maankulkija? uudisti Brackander. - --- Neljännysmies, virkahti Spökvist läheisyydessä seisovalle -miehelle, -- pidä tuota varkaanalkua silmällä äläkä päästä häntä -karkuun. Huutokaupan loputtua puhelen minä itse hänen kanssansa. - --- Ei ole tarvis, sanoi Yrjö astuen esiin; -- minä vastaan pojan -puolesta... hän on toverini... me olemme teinejä Veksiöstä... - --- Vaiti Yrjö! huusi Aadolf; -- tarvitseeko sinun tehdä tiliä minun -persoonastani tuon kelvottoman roskajoukon edessä? - --- Roskajoukon! äänsi Nordstjärnetähdistön ehdokas Brackander -tuimistuneena; -- etkö häpeä, pieni nulikka? Uskallatko kutsua meitä -roskajoukoksi? Kyllä minä sinua opetan... - -Ja patruuna nosti kultaponnella varustetun bamburuokonsa antaakseen -hävyttömälle "nappapojalle" aimo iskun, kun Yrjö samassa asettui -väliin ja kukkalapiollaan väisti sen. - --- Kavahtakaa itseänne, hyvä mies, sanoi Yrjö patruunalle; -- -rohjetkaa te vaan tehdä väkivaltaa tälle lapselle, niin saatte olla -ihan varma siitä, että minä annan teille niin että töppöset heilahtaa. - -Patruuna silmäili äimistyneenä nuorukaista, joka oli niin -kuulumattoman rohkea että sanoi häntä "hyväksi mieheksi" ja lupasi -antaa hänelle "niin että töppöset heilahtaa". Moista hävyttömyyttä ei -Brackander ollut eläissänsä kokenut ennenkuin nyt. Se oli taivaaseen -huutava majesteettirikos! Tyrmistys ja ihmetys kuvautui niinikään -kaikkien ympärillä olijain typerillä, ällistelevillä kasvoilla. - -Mutta sittenkun patruuna lähemmin oli tarkastanut Yrjöä ja havainnut -että hän oli pitkäkasvuinen, roteva nuorukainen ja hänen kasvonsa -sangen totisen ja päättäväisen näköiset, katsoi hän sopivimmaksi -luopua suoranaisista hyökkäyshankkeista. Hän asettui niin -mahtipontiseen asentoon kuin suinkin -- se on: levitti jalkansa ja -pani kultaponnen nenälleen -- ja lausui arvoisan juhlallisesti: - --- Tiedättekö, nuori mies, kenenkä kanssa puhutte? - --- No välipä tuolla? - --- Nimeni on Brackander. - -Patruuna odotti että nimensä vaikuttaisi ukkosen iskun tavoin -vastustajaan. Mutta Yrjö pysyi tyynenä kuin viilikehlo, ja Aadolf, -jonka herkkä mieli oitis läikähti rattoisalle suunnalle, virkkoi: - --- Brackander! Ha, ha, mikä omituinen nimi! Ei se ole tullut teille -sattumuksesta; siinä on syvempikin merkitys. Niinhyvin nimenne kuin -persoonanne muistuttaa minua joltisestikin pakaroista... [Brackander -= suomeksi Pakarainen.] - -Yrjö saattoi rukoilevin katsein Aadolfin vaikenemaan. Brackander -kelmeentyi kiukusta. Kun hän sittenkään, muistaen Yrjön lupausta, -että hän patruunalle antaisi "niin että töppöset heilahtaa", ei -tohtinut kiukkuansa Aadolfia kohti purkaa, kääntyi hän nimismiehen -puoleen ja sanoi: - --- Veli Spökvist, saatatko kärsiä sitä, että nuo kaksi tuntematonta -henkilöä häiritsevät huutokaupparauhaa ja rankaisemattomina -solvaisevat meitä? Eikö varakas ja kunniassa pidetty kansalainen -omilla tiluksillaan ole suojattu herjauksilta ja uhkauksilta? Minä -kehoitan sinua lain ja yhteiskuntajärjestyksen nimessä... - --- Hyvä on, veli Brackander, keskeytti hänet Spökvist, -- minä en -jätä asiata sillensä. - --- Onko herra Spökvist nimeltään? kysyi Aadolf nenäkkäästi. - --- Niin on, pikku maankulkuri, minä olen nimismies Spökvist, sinulle -rangaistukseksi ja muille varotukseksi, niinkuin kohta tulet näkemään. - --- Spökvist! mikä häijy, ilkeä nimi, jatkoi Aadolf; -- mutta kaikissa -tapauksissa soveltuu se teille vallan hyvin, ja teidän tulee olla -siihen tyytyväinen... [Spökvist = suomeksi Raippanen.] - --- Irtolainen, ärjyi Spökvist, -- kuka sinä olet? Mikä nimesi on? -Mistäpäin tulet? Tee selvä puolestasi, tahi panetan sinut kiinni ja -lähetän sinut vankikyydillä Veksiöön. - --- Siihen teidän ei ole mitään tekemistä, vastasi Aadolf. - --- Onko sulla passia, mies? jatkoi Spökvist kääntyen Yrjöön. - --- Niin, passia, säesti Brackanderkin; -- ellei sulla ole passia, -saat sinä ja toverisi, tuo löyhäsuinen poika, maata keräjävankilassa -ensi yönä. - --- Minä jo sanoin teille, hyvät herrat, että olemme teinejä, sanoi -Yrjö -- teinejä Veksiöstä, ja olemme täällä kasvinkeräysretkellä. -Kaihan herrat uskotte sanaani. - --- Hän nöyrtyy rukoilemaan, äänsi Brackander hykertäen kämmeniänsä; --- heillä ei ole passia, se on ilmeistä. - --- Varsin ikävää on, lausui Spökvist, -- vaan kun teillä ei ole -kirjoja ja näytte olevan vetelehtiviä, yhteiskunnalle vaarallisia -henkilöitä, niin katson syytä olevan ottaa teidät huostaani. -Neljännysmiehet tänne! Riskvist tänne! Nämä lurjukset on tarkan -valvonnan alla heti vietävät keräjävankilaan. - --- Armahtakaa nuoruuteni vikoja, suurivaltaisin herra nimismies! -pyyteli Aadolf ivaten. - --- Eipä niinkään, nyt sinä kyykäärmeen sikiö olet pihdissä, sanoi -Spökvist. - -Samassa kun herra Riskvist ja neljännysmiehet astuivat esiin -esimiehen käskyä toimeenpanemaan, veti Yrjö tyynesti taskustaan -muutamia papereita ja levitti ne nimismiehen ja patruunan nenien -eteen. Suuresti nolattuina näkivät nämä pari lailliseen muotoon -laadittua ja asianomaisella sinetillä varustettua passia, toinen -ylioppilas Yrjö Sigurdinpojalle, toinen ylioppilas vapaaherra Aadolf -Sparrfältille. - --- Ai, hitto vieköön, mutisi nimismies itsekseen, -- poikanulikka -on Sparrfält nimeltään... luultenkin Lindnäsin omistajan, parooni -Sparrfältin poika... niinmuodoin läheistä sukua korkealle -päämiehelleni, maaherralle. Tässä olisin voinut joutua pahaankin -pulaan. Ja nimismiehen guttaperkkanaama rypistyi siinä tuokiossa mitä -imelimpään vihuun. Hän kumarsihen syvään teinien edessä, yski jonkun -aikaa ja lausui sitten: - --- Minä toivon, herrat, että suotte tämän valitettavan -väärinkäsityksen anteeksi. Virkani on nimittäin sitä surullista -laatua, että minun... - --- Väärinkäsitys, keskeytti hänet Aadolf, -- ei ainakaan ole minun -puolellani. Luulen käsittäneeni luonteenne liiankin hyvin, herra -Spökvist, enkä pyörrytä sanaakaan siitä mitä teistä lausuin. - --- Ah, herra parooni, lausui Spökvist, pannen käden sydämelleen, -- -te olette vielä niin nuori ja kokematon, muuten kyllä oivaltaisitte, -että kovan ja karkean ulkokuoreni alla sykkii sydän... sydän, joka -verta vuotaa lähimäisteni kärsiessä hätää... Mutta mitäs tehdä? -Virkani on nyt kerta kaikkiaan sitä surullista laatua, että... - --- Mikä pelkurimainen, säälittävä, luikerteleva raukka sinä oot, -Spökvist, keskeytti hänet patruuna suuttuneesti: -- pitääkö sun -seista ja nöyrryttää itseäsi noitten poikien edessä, jotka eivät -vielä ole korvantauksiltaan kuivaneet, ja jotka häpeällisimmillä -herjaussanoilla ovat loukanneet kunniasi? Spökvist, tästä hetkestä -asti halveksin sinua... peräytän keskinäisen velittelemisemme... en -tahdo kuuna päivänä enää nähdä sinua ovieni sisäpuolella... lopeta -nyt huutokauppa ja tee velvollisuutesi! - -Sen sanottuaan käänsi patruuna selkänsä vanhalle helmaystävälleen -ja asteli pitkin askelin eestaas kansajoukon keskellä. Yrjö huusi -musketin, ja Spökvist antoi sen hänelle nöyrästi kumartaen. - -Huutokauppa oli sillä päättynyt, ja enin osa yleisöä vetäytyi pois. -Ainoastaan herrat, neljännysmiehet ja jotkut iäkkäämmät talolliset -jäivät paikalle. Spökvist riensi patruunan luo sopimaan hänen -kanssansa. Kuinka hänen lienee onnistunut, emme tiedä, mutta kohta -sen jälkeen meni patruuna juhlallisin askelin tupaan ja hänen -perästään nimismies ja kaikki muut. Teinit seurasivat joukon jatkona -ja pysähtyivät porstuaan. Tämän ja huoneen välinen ovi oli avoinna. - --- Nyt, vanha ruutiäijä, sanoi patruuna, pannen kätensä korpraali -Brantin olalle, -- nyt on huutokauppa loppunut. Tulin kysymään, missä -aiot maata ensi yönä. - -Brant käänsihen, ojensi ylpeästi suoraksi vartalonsa ja vastasi: - --- Ensi yönä makaan minä ehkä paremmassa rauhassa kuin te, herra -patruuna. - --- Voinee olla, sanoi patruuna pilkallisesti nauraen. -- Mutta täällä -sisällä se ei tapahdu. Eihän sinulla ole edes sänkyä maataksesi, ei -vaateryysyä, minkä allesi levittäisit. -- Ja huone on nyt minun. Minä -salpaan oven kiinni... Sinun on heti lähdettävä täältä. Mihinkäs olet -pannut akkasi ja tyttäresi? - --- Olen tahtonut päästää heidät näkemästä sitä onnettomuutta, jonka -olette meille matkaansaattanut; he ovat naapurini Olavi Perssonin -luona, sanoi vanhus vapisevalla äänellä. - --- Olavi Perssonin, tuon köyhän raukan luona! jatkoi patruuna; --- minä sanon Olavi Perssonille, että jos hän sallii heidän olla -tuntiakaan kattonsa alla, niin ajan hänet pois kodista ja konnusta... -Kuules, sinä vanha sotamies, meillä on tosin vielä suvi, ja niinkauan -kuin suvea kestää, on kerjäläisillä, samaten kuin jäniksillä, -kotinsa joka pensaan juuressa. Mutta suvi on pian lopussa, ja minä -säälin sinua raukkaa. Hankin siis sinulle majan asuaksesi. Nimismies -Spökvist, mihinkä yhteiskuntaluokkaan tämä mies nyttemmin kuuluu? - --- Mikä on tarkotuksesi, veli? kysyi Spökvist. - --- Onko hän yleisessä taikka yksityisessä virassa? Ei. Harjoittaako -hän vapaita taiteita, maanviljelystä tahi muita elinkeinoja? -Ei, hänellä ei ole maata viljelyksen alla, ei hänellä ole edes -nuottaa, jolla vetäisi kalankaan järvestä. Onko todistettavissa -että hän omilla varoillaan tahi muiden hoidolla saa elantonsa? -Ei, hän nauttii tosin eläkettä siitä että hän on ollut sodassa ja -menettänyt toisen jalkansa, vaan se eläke nousee ylisummassa 8:aan -hopeariksiin. Hänellä on kasvatuspoika, mutta se on tehnyt rikoksen, -karannut ja ottanut pestin sotamieheksi. Hänellä on myöskin kaksi -tytärtä, vaan mitenkäpä ne voisivat auttaa hänen toimeentuloaan? -Piian palkka näillä tienoin tekee 14 riksiä vuodessa. Itse on hän -yli-ikäinen, heikko ja saamaton. Hän ei niinmuodoin voi omalla -työllään tahi omaistensa hoidossa saada elantoaan. Hänellä ei ole -kattoa päänsä päällä, ei turvetta jota voisi sanoa omakseen. Mihinkä -yhteiskuntaluokkaan hän senvuoksi kuuluu, Spökvist? - --- Nyt minä käsitän, veli, sanoi nimismies; -- hän on nyttemmin niin -kutsuttu _suojeluton_ henkilö... - --- Ja semmoisena kansalaisoikeutensa menettänyt, puuttui patruuna -puheeseen; -- hän ei saa ilman erityistä lupaa lähteä pitäjästä; -asianmukaisesti kaitsijamieheksi valittuna on minulla isäntävalta -hänen ylitsensä ja voin panna hänet millaiseen työhön minä -tahdon. Mutta koskei hän kelpaa työhön, käsken minä täten, että -hän suorastaan täältä lähetetään vaivaistaloon. Kunink. Maj:tin -asetus on tässä kohden selvä. Vaikkei valtiojärjestyksemme olekaan -sellainen kuin Venäjällä, on meillä kuitenkin Ruotsissa lakeja, jotka -tekevät erotusta henkilöiden välillä ja laskevat tarpeenmukaisen -ikeen roistojoukon niskoille. Neljännysmiehet, viekää mies -köyhäinhuoneeseen. Minä vastaan pitäjäntoimikunnan edessä ja, jos -vaaditaan, tuomioistuimen edessä menettelystäni... Ja kiitä sinä -Herraamme, vanha soturi, siitä lempeydestä ja ihmisrakkaudesta, jota -sinulle osotetaan sen kautta että vaivaishoito ottaa sinut vanhuutesi -ja saamattomuutesi päiviksi turviinsa. Hyvät ihmiset, jatkoi -patruuna, -- pitäjän hartioille lankeaa tosin taas uusi taakka, mutta -kaiken luultavuuden mukaan ei vanhalla ruutiäijällä liene pitkää ikää -enää elettävänä, jotenka ehkä kohtakin pääsemme hänestä kuitiksi. - --- Oi, Jumala, huokasi korpraali Brant ja painoi harmajan pään -rintaansa; -- tämmöinenkö hedelmä koitui pitkästä, rukouksessa ja -työssä vietetystä elämästä! Herra, suo minulle voimaa nurkumatta -kantamaan kuormaani, ja tapahtukoon Sinun tahtosi!... Ystäväni, -lausui hän sitte ääneen, -- kovalta tuntuu kun mies, joka aina on -otsansa hiessä uurastanut ansaitakseen leipänsä, lopulta kuitenkin -päätyy pitäjäläistensä vastukseksi. Mutta, niinkuin patruuna -mainitsi, jälellä olevat päiväni lienevät helposti luetut; olkoon -se lohdutuksena teille sekä minulle. Minä seuraan teitä, mutta sitä -ennen tahdon puhua muutaman sanan omaisteni kanssa. - -Nyt astui Yrjö esiin, ojensi korpraali Brantille käden ja lausui: - --- Kiitos viimeellisestä, korpraali! - --- Ah, tekö se olette, herra Yrjö! sanoi äijä; -- te tulette -ilottomaan aikaan. - --- Toivon tulleeni juuri parhaaseen aikaan, vastasi teini, jonka -kasvot loistivat jalon ja miehekkään päätöksen johdosta; -- minulla -on kaksi asiaa teille. Ensiksi saan esiintuoda iloiset ja rakkaat -terveiset Sveniltä ja Johannalta. Olen kohdannut heidät ja puhellut -heidän kanssaan. - -Ilon loiste sävähti ukon kasvoille. - --- Sven on melkein terve, jatkoi Yrjö; -- Johanna onkin vaalinut -häntä sydämellisimmällä huolella... - -Nämä sanat herättivät patruuna Brackanderissa samanmoisen tunteen, -kuin jos hänen sydämensä olisi halstaroitu yhden hänen masuuniensa -lieskoissa Vaikka patruunan kiihkoinen rakkaus Johannaan viime -aikoina oli muuttunut yhtä kiivaaksi vihaksi, yhtyi tähän vihaan -lemmenkateus sellainen, joka vähimmästäkin aiheesta leimahti hurjaan -liekkiin. Kun sen lisäksi tulee, että patruuna omantuntonsa edessä -ei voinut kyllin kaunistella katalia tekojaan, vaan yhä enemmin -paljastui tämän tuomarin edessä sydämettömäksi konnaksi, niin -täytyy jokaisen myöntää, että rikas mies, onnistuneen kostonsa -ehtoisimmassakin ilossa, oli sangen kurja, onneton olento. - --- Minulla on paljon puheltavaa kanssanne Svenistä, jatkoi Yrjö, --- mutta säästän sen sopivampaan tilaisuuteen. Mutta nyt on mun -esiintuotava toinen asiani, joka tavallansa on pyyntö teille, -korpraali. Neljätoista päivää sitten tulin lailliseen ikään, -minulla on hyvä ja sievä talo Bergin pitäjässä ja olen kypsyneen -harkinnan jälkeen päättänyt keskeyttää opintoni ja ruveta siksi mikä -isävainajanikin oli: talonpojaksi. Mutta talonpitoasioista olen -tuiki tietämätön eikä minulla ole sukulaista eikä omaista, jotta -voisin toivoa pätevää apua moisiin puuhiin. Pyyntöni sentähden on, -että te, korpraali Brant, muutatte luokseni kotiin auttajaksi ja -neuvonantajaksi. Olen isätön ja äiditön eikä minulla ole sisariakaan. -Jospa siis Kersti muori tahtoisi hoitaa taloni, Johanna hoitaa -karjani ja Inkeri olla apuna muissa toimissa, niin olisi se minulle -tervetullutta. Mitä sanotte tähän ehdotukseen, korpraali Brant? - -Ilonihastuksella kuuntelivat läsnäolijat Yrjön sanoja. Ei ollut -ainoatakaan, joka ei olisi muistellut vanhaa sananpartta, että -milloin tarve suurimpana, silloin apu lähimpänä, ja ajatellut Jumalan -valvovaa kaitselmusta, -- ei ketään, sanomme, paitsi patruuna -Nikolaus Brackander, joka nyt äkkiä näki kostonsa tyhjiin rauenneen -ja pahojen aikeittensa kääntyneen parhaaksi niille, joita hän -sielunsa vinheimmällä vihalla oli päättänyt sortaa ja vainota. - -Korpraali kiinnitti Yrjöön katseen, joka paremmin kuin sanat -ilmaisi, kuinka hänen vanha sydämensä oli ilosta, hellyydestä, -kiitollisuudesta ja ihmetyksestä liikutuksissaan. Yrjö oli samalla -mielestänsä sekä ylväs että ujosteleva, painoi silmänsä maahan ja -saattoi töin tuskin pidättäytyä puristamasta ukkoa syliinsä. - --- Mutta, sanoi korpraali pikaisesti, -- oletteko tarkoin miettinyt -asiaa, Yrjö? Olisikohan teidän lopetettava lukunne, teidän, joka -olette ehtinyt niissä jo niin pitkälle ja omaatte niin hyviä lahjoja -tullaksenne papiksi? - --- Päätökseni ei ole äkkipikaa tehty, korpraali Brant, vastasi Yrjö: --- minä olen kauan pohtinut asiata mielessäni ja olen vakuutettu -menetteleväni vallan järkevästi. Toiste kerron teille syyt siihen, ja -te olette ne hyväksyvä. Nyt lähdemme yhdessä Kerstin ja Inkerin luo -puhuaksemme heidän kanssaan... Sinähän, Aadolf, teet minulle seuraa? - -Siten päättyi ryöstöhuutokauppa, Patruuna Brackander oli kärsinyt -täydellisen tappion. Hän kirosi mielessänsä koko maailman, itsensäkin -siihen luettuna, istua retkahti kiesseihin ja palasi kotiin mitä -huonoimmalla päällä. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna näemme molemmat teinit vieretysten istumassa -kalliolla venelahden luona. He ovat pitkään pakisseet: Aadolf näyttää -tavattoman synkältä ja on alla päin. Yrjö pitelee häntä kädestä ja -lausuu: -- Ei se ollut kuohahtava tunnelma, ei äkisti herännyt surku, -joka saattoi minut tekemään päätökseni, Ei, Aadolf, sen olin jo aikaa -sitten tehnyt; surullinen kohtaus, jonka eilen jouduimme näkemään, -saattoi minut vaan ilman viivytystä päätökseni toimeenpanemaan. -Mielipiteeni on, että ihminen omasta puolestaan ja aineellisessa -katsannossa ei voi tavotella suurempaa onnea kuin päästä itsenäiseen -ja riippumattomaan asemaan. Rehellisten ja uutterain esi-isäin -ahkeruudella on minun perinnökseni tullut täänkaltainen osa enkä minä -tahdo hukata sitä tavottelemalla sellaista tulevaisuuden päämäärää, -joka mahdollisesti on vain tyhjää kangastusta. Mieluummin kuin -tuhlaan vähäiset varani pitkällisiin lukuihin astuakseni viimein -leivättömälle, monihuoliselle ja riippuvalle virkamiesuralle, -mieluummin viljelen tyytyväisnä esi-isieni turvetta ja elän -itsenäisenä miesnä saman matalaisen katon alla kuin hekin. - --- Mutta tiedonhalusi, Yrjö, ja mielesi oppia... - --- Paraimmat tiedot ja opit, ne jotka ovat kuolemattoman henkemme -puhdistamiseen ja jalostamiseen välttämättömimmät, saavutetaan -elämän koulussa, ystäväiseni. Ja sitäpaitsi eivät tiedot ja opit -ole korkeakoulujemme yksinomainen monopooli; jokaisella on meidän -päivinämme tilaisuus kehittää itseänsä, enkä tiedä mitään, mikä -estää tiedonhaluista talonpoikaa tulemasta hyväksi teoloogiksi, -filosoofiksi tahi luonnontutkijaksi. - --- Ah, sanoi Aadolf surulloisesti, -- se on siis mennyttä, mennyttä -kaikki mitä muinoin uneksimme tulevaisuudestamme, veljesliitosta, -jonka uskollisesti solmimme koko eliniäksemme! Sinä eriät luotani, -Yrjö, sinä jota olen rakastanut hartaammin, kuin jos olisit ollut -veljeni... - --- Ei, Aadolf, ystävyytemme on iäinen. Mitä se merkitsee, että -suurempi tahi vähempi välimatka erottaa meidät toisistamme, kun -katkeamaton veljeysside yhdistää sielumme? Ennemmin tahi myöhemmin -täytyy toki kahden ystävän eritä; heidän tiensä elämän alhon läpi -ei aina voi olla yksi... heidän täytyy sanoa toisilleen hyvästit, -ellei ennen, niin haudan reunalla. Mutta menneisyyden muisto ja -tulevaisuuden toivo on heille yhteinen, ja kaukana etäisyydessä -viittaa heitä lopulta satama, miss'ei ero millainenkaan enää -vierrytä kaipauksen kyyneltä, missä heimohenget liittyvät ikuiseen -veljeysliittoon, Jumala todistajana ja veljeysvala vannottuna -rakkauden ikilähteen reunalla... Hyvästi, Aadolf! Vielä me näemme -toisemme, minä käyn useasti tervehtimässä sinua Veksiössä, ja -tultuasi akatemiaan, olemme ahkerassa kirjevaihdossa keskenämme, ja -loma-aikoina matkustat ystäväsi Yrjön luo. - -Teinit syleilivät toisiaan, Yrjö koki näyttää lujalta ja iloiselta, -mutta siitä huolimatta pääsivät häneltäkin kyynelet, kun Aadolf -itkien puristi hänet rintaansa vasten. Siten seisoivat he pitkään, -mutta viimein Aadolf kirkasti luontonsa, kuiskasi jäähyväiset ja -riensi pois. Yrjö seisoi liikkumatta ja katseli kyyneltynein silmin -hänen jälkeensä. Päästyänsä metsänlaitaan, käännähtihen Aadolf, -viittasi vielä kädellään jäähyväiset ja katosi sitten kuusten -runkojen keskeen. - - - - -XII. - -Loppu. - - -Kertomus kuljeksivista teineistä on nyt lopussa. Mutta monta vuotta -on kulunut siitä kun Yrjö ja Aadolf vaeltelivat Smoolannin metsissä -haeksien kukkia ja seikkailuja; he eivät ole enää nuorukaisia, vaan -miehiä, jotka eri teitä ovat läpikäyneet ankaran oppijakson elämän -koulussa. Monet nuorelliset toiveet ovat haalistuneet, monet heidän -tuulentuvistaan vajonneet näköpiirin taa, monet myrskyt elämän -merellä järistäneet heidän haaksiaan ja pakottaneet heitä käärimään -kokoon jonkun niistä purjeista, joilla he uraansa alkaessa ylväästi -puskivat ulos nuoruuden valkamasta. Mutta olemme iloiset voidessamme -sanoa, etteivät he koskaan ole kärsineet haaksirikkoa, vaan ovat -ponnistelleet eteenpäin kautta karien ja kuohujen luotsina hyve ja -kompassina rakkaus, ja että he, kauan erillään oltua, nyt purjehtivat -yhdessä tyynempiä vesiä hyvässä toivossa kerran saada heittää -ankkurin tuntemattomalla rannalla toisella puolen meren. - -Näinä kuluneina vuosina on monenmoisia tapauksia sattunut niitten -henkilöitten elämässä, jotka kertomuksessamme olemme ottaneet -kuvattavaksi; muutama myös saavuttanut maallisen vaelluksensa -päämaalin ja kadonnut näkijän silmistä. Ennenkun sanomme lukijalle -hyvästit, tahdomme lyhykäisesti tehdä selkoa näitten henkilöitten -loppuvaiheista. - -Sven Stool palveli kolme vuotta kaartissa nauttien esimiestensä -ja toveriensa suosiota. Hänelle tuli tuontuostakin kirjeitä -kasvatusvanhemmilta, Johannalta ja Yrjöltä -- kirjeitä, joissa -kerrottiin heidän onnestaan, viihtymyksestään ja karttuvasta -hyvinvoinnista viimemainitun talossa. Vihoviimein saapui kirje, -tuoden Svenille tiedoksi ei sen vähempää kuin että Yrjö oli mennyt -kristilliseen avioliittoon Inkerin kanssa, ja kuvaillen kaikkia -yksityiskohtia suurenmoisista häistä, joissa muun muassa Aadolf -Sparrfält, silloin Upsalan ylioppilas, toimitti sulhaspojan -virkaa. Niin onnelliselta kuin omaisten ja ystävien menestys -Svenistä tuntuikin ikävöi hän kuitenkin kotiseutuansa ja uskollista -Johannaansa. Tapaturma, jota Sven yhtäkaikki sydämessään siunasi, -teki että hän pikemmin kuin oli toivonut sai nähdä heidät; eräässä -koeammunnassa, jossa tarkastettiin uusia kiväärejä, menetti hän näet -yhden vasemman käden sormen, sai sen johdosta eron sotapalveluksesta -ja palasi täynnä iloa ja toivoa kotiseudulleen. Rahat, jotka hän -uutteralla työllään virantoimituksesta vapaina hetkinään ansaitsi, -oli hän aikeelleen uskollisena aina lähettänyt kasvatusvanhemmille, -vaikka hän hyvin tiesi etteivät nämä enää olleet niitten tarpeessa. -Yrjö oli näillä rahoilla tiluksilleen rakentanut ja sisustanut sievän -tuvan ja sen viereen pajan, ja Svenin palatessa kotiin oli kaikki -kunnossa hänen ja Johannan mennä naimisiin ja asettua tupataloseen -asumaan. Meidän ei tarvinne mainita, että he eivät turhanpäiten -viivytelleet asiata naimiskaarta tutkimalla, vaan rupesivat -kaikella kiiruulla ja riemulla avioliittoon. Lapsenlapsia kasvoi -korpraali Brantin ja Kersti muorin ympärillä; heidän vanhuutensa -aurinko paistoi lämpimästi ja suloisesti ja loi, ennen vaipumistaan -horisontin alle, ruusuhohteen elämän syksyyn. - -Irtaumme vastahakoisesti tästä kodikkaisuuden ja onnen kuvaelmasta -tehdäksemme muutamalla sanalla selkoa herrojen Brackanderin ja -Spökvistin myöhemmistä elämänvaiheista. Ryöstöhuutokaupassa -näitten kaksoissielujen välillä herännyt kaihelma kasvoi -julkivihollisuudeksi, kun molemmat haluten luopua nuorenmiehen -taakasta, tuonnempana törmäsivät yhteen kilpaillessaan rikkaan -kruununvoudin tyttären kädestä ja kapitaaleista. Brackander löi -kuitenkin Spökvistin laudalta, vaan vihasi häntä seitsemän kertaa -pahemmin juuri sen johdosta, sillä patruuna havaitsi kohta, että -hän oli taloonsa saanut sietämättömän Xantipan, joka ei mitään niin -halunnut kuin antaa miehensä tuntea akkavallan rautaista kovuutta -ja sortoa. Sittenkun aviopuolisot vuosikausia olivat valmistelleet -toisillensa helvettiä maan päällä, sopivat he vihdoin ensi kerran -eräästä asiasta -- avioerosta. Patruuna, jolla nordstjärnetähdistön -ritarimerkki vielä yhä kyti mielessä, matkusti senjälkeen Tukholmaan -sitä itsellensä jollakin tavalla hankkimaan, esiintyi suurella -loistolla ja tuli jotenkin tunnetuksi tuhmasta pöyhkeydestään, -kauniista ajoneuvoistaan ja huonosta pelionnestaan. Rahasta melko -paljaaksi nylettynä palasi hän masuuneilleen Smoolannissa kiroten -hallitusta, joka oli antanut hänelle kiviä leivän asemasta -- hän -oli näet saanut Vaasan vaan ei nordstjärnetähden. Kuitenkin oli -patruuna sillä välin mielistynyt Tukholman elämään, jommoisena -se eräissä piireissä esiintyy, palasi sinne usein, eli hurjasti, -pelasi raivostuneesti, hoiti huonosti asioitaan, antautui niitä -parannellakseen seikkaileviin keinotteluihin ja hävisi niin -vihdoin kokonaan. Hupihaittola siihen kuuluvine masuuneineen ja -rautatehtaineen joutui vasaran alle. Mitättömällä osalla entistä -omaisuuttaan vetäytyi Brackander pois -- Jumala tiesi minne; niillä -seuduin, missä hän loistavuutensa päivinä oli mellastellut, ei -hänen onnensa vaiheista tietty mitään, kunnes hän äkisti monta -vuotta sen jälkeen taas näyttäytyi siellä, paljon muuttuneena ei -ainoastaan ulkonaisessa suhteessa vaan sisällisenkin ihmisensä -puolesta. Hän osti pienen paperitehtaan, joka sijaitsi peninkulman -päässä Yrjön kartanosta, eleli hiljaisesti erillään muista, sekä -voitti vielä entisten tuttaviensa suureksi kummastukseksi niitten -harvojen ihmisten suosion ja kunnioituksen, joittenka kanssa -joutui tekemisiin. Vastoinkäymiset olivat tietenkin panneet -hänet ajattelemaan ja saattaneet hänet syvemmälti katsastamaan -sieluunsa; sittenkun hänellä ei enää ollut turvaa rikkaudesta eikä -turhamaisuutensa tyydyttäminen enää kelvannut hänen päämääräksensä, -oli hänen, jotta ei joutuisi epäilyksiin, täytynyt hakea varmempaa -turvaa ja toista parempaa päämäärää, ja hän löysi viimein, kovien -taistelujen ja syvän itsensä nöyrrytyksen jälkeen sen, mitä hän haki. -Vastoinkäymiset ovat senkaltaisille luonteille hyvänä kurittajana -hyvään. Kukaties oli se sovinnon kaipio, joka johti hänet takasin -sille seudulle, johon surulliset muistot hänen kuluneelta elämältään -olivat kiintyneinä. Kun hän kohta palauksensa jälkeen joutui ankaran -taudin omaksi, kutsutti hän korpraali Brantin luokseen. Mitä silloin -noiden kahden miehen välillä tapahtui, sitä emme tiedä; patruuna -tuli jälleen terveeksi, mutta siitä hetkestä käsin oli vanhan -soturin ja hänen entisen vastustajansa välinen suhde kuin hellän -isän ja katuvaisen pojan, ja sellaisena se pysyi, kunnes Brant -vanhus, kyllääntyneenä vuosista ja maallisesta ilosta korkeampien, -täydellisempien ilojen toivossa sulki silmänsä lapsijoukkonsa -ympäröimänä. Hänen rakas vaimonsa oli ennen häntä siirtynyt parempaan -eloon. Heidän hautansa ovat vierekkäin pitäjän kirkkomaalla. - -Kruununnimismies Spökvistin myöhemmät elämänvaiheet ovat yhtä -surkeat kuin lyhykäisyydessään mainittavat. Oltuaan useita kertoja -syytteenalaisena törkeistä virkavirheistä, joista kuitenkin -onnellisesti selviytyi, tulivat hänen lainvastaiset menettelynsä, -kavalluksensa ja ryöstöksensä yhä julkeammiksi, siksi kuin hän -viimein joutui ansaan, menetti virkansa ja tuomittiin sakkoihin, -joihin melkoinen osa hänen kokoon haalimasta omaisuudestaan -suli. Hän vietti senjälkeen kurjaa elämää nurkka-advokaattina -eräässä pikkukaupungissa, joi epätoivoisesti ja kuoli viimein -juoppohulluuteen. - - * * * * * - -Kaksikymmentä vuotta on kulunut sittenkun molemmat teinit sanoivat -toisilleen hyvästit pienen venelahdelman luona ja erosivat eri teitä -vaeltaaksensa elämän läpi. On ihana kesäilta, päivätyö pelloilla on -päättynyt... aurinko painuu horisonttia kohden ja valelee suloista -ruusunhohdetta sadekuuron hiljan virkistämille seuduille. Hyvälle -haiskahtaa äsken niitetty heinä ja savupatsaat, jotka mökkien -savutorvista kieriskelevät taivaalle, ilmoittavat illallisvalmisteita -laitettavan väsyneille niittomiehille. - -Viljavien peltojen ja vähäisen sievän puistikon ympäröimänä näkyy -puron reunalla valkeaksi sivuttu maatalo hupaisinta ja idyllisintä -ulkonäköä. Jos luomme silmäyksen puutarhan aidanpienojen läpi, -osuu katseemme kasvoihin, joidenka on näyttäminen meistä tutuilta, -vaikka onkin kulunut jo kaksikymmentä vuotta siitä kun viimeksi -näimme ne. Keski-ikäinen nainen, erinomaisen terveen ja kauniin -näköinen, hyörii valelemassa kukkapenkereitä. Pitkäkasvuinen mies -seisoo paitahihasillaan omenapuun juurella ja varistaa hedelmiä; -kauniit omenat putoovat ropisten maahan, vaan nopeasti ja reippaasti -naureskellen joukko punaposkisia lapsen mukuloita poimii ne vasuihin. -Näemme edessämme Yrjön, Inkerin ja heidän lapsensa. - -Yrjö on arvossa pidetyin mies pitäjässään, koska hän on yleisesti -tunnustettu varakkaimmaksi, toimellisimmaksi ja taitavimmaksi. -Hänen tilansa, joka ennen oli vain tavallisen hyvä talonpojantalo, -on uutteralla työllä ja maanviljelyksen alalla myöhempinä aikoina -tehtyjen uusien kokeiden ja keksintöjen järkevällä käyttämisellä -saatu tuottamaan sellaisen erän, ettei sille vedä vertoja paljon -suurempain herraskartanoiden vuosisato paikkakunnalla. Omien -tehtäviensä ohella ei hän kunnankaan tehtäviä laiminlyö; hän on -ensimäinen mies pitäjäntoimikunnassa ja kaikenmoisissa kunnallisissa -laitoksissa. Missään ei koulut ja vaivaishoito ole paremmin -järjestetyt kuin hänen seurakunnassaan. Hänellä näkyy riittävän aikaa -kaikkeen, vaikkei hän koskaan rasita itseänsä liioilla tehtävillä. -Hänen mielensä on yhtä joustava, sydämensä yhtä lämmin, luontonsa -yhtä iloinen kuin nuoruudessa. Hänen kodissansa ovat viihtymys ja -perheonni vanhoja vieraita eikä niiden näy olevan aikeena koskaan -karkota sieltä. - -Nyt kuuluu kolinata vaunuista, jotka lähestyvät ja pysähtyvät portin -ulkopuolelle. Lapset rientävät uteliaina esiin katsomaan ajopeliä. Se -on kuomi, edessä uljaat, tuliset hevot. Keski-ikäinen mies komeassa -matkapuvussa, vaan kelmeähkö, laiha ja synkännäköinen, astuu maahan. -Yrjö käy häntä vastaan. Heidän katseensa yhtyvät. Yrjö seisoo -silmänräpäyksen neuvotonna ja kahdenvaihein, vaan vieras tarttuu -nopeasti häntä käteen ja lausuu: - --- Sinä et erehdy: minä olen vanha ystäväsi Aadolf Sparrfält. - -Yrjö ja Aadolf eivät olleet vuosikausiin toisiansa nähneet; -kirjevaihtokin heidän kesken oli kauan sitten lakannut. Ainoastaan -sanomista ja huhujen kautta Yrjö jotakin tiesi Aadolfin myöhemmästä -elämästä. Sydämessään oli Yrjöllä aina ollut pienoinen sija -nuoruutensa ystävän muistolle erityisesti pyhitettynä, ja kaiholla -hän usein ajatteli niitten tunteitten katoovaisuutta, jotka -nuoruudessa saattavat rintamme aaltoilemaan semmoisella voimalla -että luulisi sen pystyvän ajan vaiheitakin uhmaamaan. Mutta näitten -miesten elämän urat olivat kuljettaneet heitä toisistaan niin eriäviä -teitä, että aniharvoja yhtymäkohtia heidän kesken saattoi syntyä. - -Aadolf Sparrfält oli niitä luonnon hyväosaisia lempilapsia, -joissa järki ja tunne, terävä käytännöllinen äly elämän olojen -ymmärtämisessä ja runollinen katsantotapa, joka kultahunnulla -peittää pimeän soran, ovat sopusointuisella tavalla yhtyneinä. Ja -kumminkin täytyy näiden luonnon suosikkien, juuri tuon sopusointuisen -sielunsa sivistyksen seurauksesta, varhemmin tahi myöhemmin joutua -maailman kanssa semmoiseen epäsuhteeseen, eripuraisuuteen vallitsevan -teollisuuden kanssa, joka riistää heiltä heidän rauhansa ja -katkeroittaa heidän elämänsä, sillä välin kuin tavalliset ihmiset -vaeltavat tietänsä rauhassa ja oivaltavat käyttää jokaista heitä -kohtaavaa asianhaaraa hyödykseen ja mukavuudekseen. Edellisten -terävä aju näkee kaikki ajan epäkohdat ja vammat ilmeisinä ja heidän -oikeuden tuntonsa ja ihanteen tavottelunsa ehkä suurentavat näitä -vikoja ja tekevät ne sietämättömiksi. Sisällinen vastustamaton -voima pakottaa heitä silloin esiintymään maailmanparantajina ja -reformaattoreina; nuoruuden ensi kiivaudessa, ennenkun he vielä -ovat oppineet tarpeeksi arvostelemaan voimiansa, antauvat he -ritarillisella innolla taisteluun, välittämättä vastustajiensa -luvusta; he taistelevat avokasvoin ja tähtäävät peitsensä kaikkeen, -mikä heidän käsityksensä mukaan on katalaa ja väärää. Vaan -harvat ovat, joitten voima kestää koetuksen, ja kestävimmätkin -saattavat parhaiten käydessä tuhota vain _yhden_ vihollisen niitten -tuhansien joukosta, joita vastaan he tuntevat olevansa kehotetut -nousemaan; näitten harvojen yksilöjen nimet jäävät historian -lehdille, esiintyen tulevien sukupolvien silmissä kunnioitettuina -sankareina tahi pilkattuina marttyyreina. Kaikki muut sortuvat -ja vetäytyvät taistelusta, sydän murtuneena, usko ihmiskunnan -tulevaisuuteen ja hyvän voittoon haipuneena. Niihin kuului Aadolf -Sparrfält. Jos hän olisi ollut tavallinen ihminen -- yksi niitä -lukemattomia, jotka rakentelevat yhdeksännentoista vuosisadan -suurta Filistealais-Baabelia, ei kukaan paremmin kuin hän olisi -voinut nauttia elämästä rauhassa ja ilossa, sillä hän oli rikas, -kantoi loistavaa nimeä ja oli ulkomuodoltaan varustettu niillä -ominaisuuksilla, joilla onni maailmassa on löydettävissä. Mutta -Aadolf Sparrfältillä oli liiaksi päätä ja sydäntä tullaksensa -maailman makeutta hekumoitsevaksi raukaksi. Senlisäksi tuli, että -hän oli käsittänyt kristinopin siveellisesti turmeltuneen ja -voimattoman sekä pohjaltaan pakanallisen ajan katsantokannasta -suuresti poikkeavalla tavalla. Totinen kristitty on, Aadolfin -meidän opistamme saaman käsityksen mukaan, sotamies, joka on -vannonut ikuista uskollisuutta totuuden lipulle ja sitoutunut -kaikki maalliset asiat uhraamalla taistelemaan viime hengenvetoon -asti pahuutta vastaan maailmassa tahi omassa povessaan; aselepoa, -sitä varten että huoahtaisi, ei ole hänelle sallittu; hän ei saa -valitella, hieroa sopimusta vihollisen kanssa, vaan lakkaamatta, yli -raukenevain toiveitten ja näivettyväin elämän ilojen, samoominen -edelleen ja vihdoin kaatuminen ristin lipun alla. Sen joka tunnustaa -Kristuksen, _täytyy ottaa ristinsä_ ja seurata häntä. -- Moisilla -mielipiteillä rynnisti Aadolf, kuni virkeä, taistelunhalusta palava -nuorukainen, ulos maailmaan; hän esiintyi joka paikassa missä vain -yhteiskunnallisia, poliitillisia tahi uskonnollisia kysymyksiä -pohdittiin; eikä siinä kyllin: hän oli mielestänsä riippumattoman -aineellisen asemansa ja paikkansa puolesta yhteiskunnassa ennen -kaikkia omiansa lähtemään sotaretkelle yhteiskunnan kukkuloilla -vallitsevaa siveellistä pahennusta vastaan, konnia vastaan, jotka -rikkauden turvissa tahi ylhäisyyden pyhyysloisteeseen kätkeyneinä, -rankaisemattomina pilkkaavat siveyttä ja lakia, polkevat heikompia -tahi esimerkkiensä kautta antavat rikoksille ja paheille jonkinlaista -oikeutusta alempana seisovain silmissä. Sitä etenkään ei voitu -antaa Aadolf Sparrfältille anteeksi; koko maailma huusi skandaalia -ja häväistystä, sillä nykyajan moraalinen kanta on sellainen, että -se surkuttelee jokaista rikasta konnaa, joka vedetään oikeuteen -perhejumaliensa piirissä harjoittamastaan hävyttömyydestä. Vanhaa -Catoa, joka aikanaan -- pakanalliseen aikaan -- paljasti ja rankaisi -rikkaitten ja ylhäisten paheita ja rikoksia, kunnioitettiin Rooman -jaloimpana kansalaisena; Aadolf Sparrfält taasen, joka yritti samaa, -asetettiin miltei häväistyskirjailijain tasalle ja viha ja riitaisuus -olivat yksinomaan seurauksena hänen ponnistuksistaan. Voipuneena ja -epätoivoisena vetäytyi hän viimein erilleen; hänen voimansa olivat -uupuneet, hänen sielunsa jänteet höltyneet, hänen uskonsa murtunut. -Ainoa päämäärä, jonka hyväksi hän oli katsonut ansaitsevan elää ja -toimia, oli vaipunut hänen näköpiirinsä alle. Maailma torjotti hänen -edessään synkkänä kytönä, elämä näytti hänestä kurjalta ilveilyltä ja -ihmiskunta kihisevältä muurahaisparvelta ilman muuta tarkotusta kuin -ainian samalla tavoin, suvusta sukuun, kuljetella korsia kekoonsa. - -Semmoinen oli Aadolfin mieliala, nähdessään vanhan ystävänsä. -Mikä muutos oli näinä vuosina tapahtunut! Missä oli nyt -vilkas, punaposkinen, toivosta ja ilosta säihkyvä nuorukainen? -Surunsekaisesti katseli Yrjö noita synkkiä kasvoja, joiden tuhotut -piirteet vain heikosti muistuttivat hänen pienestä ystävästään -kimnaasiajalta. Ah, aika sallii ruusujen putkahtaa ainoastaan sen -vuoksi, että voisi huokua kuolemaa ja surkastusta niitten teriin ja -hajottaa niitten lehdet syystuulien mukana! - -Aiheena Aadolf Sparrfältin käyntiin Yrjön luona oli se, että hän -tahtoi nähdä erään myytävänä olevan tilan, jonka maat koskivat -rajoillansa Yrjön tiluksiin. Sen mukaan kuin jälemmin olemme -tietoomme saaneet on Aadolf sinne asettunutkin, jotenka entiset -lukiotoverit nyt ovat likimpiä naapureita. - -Yrjö oli lähettänyt sanan Sven Stoolille ja ilmoittanut Aadolfin -tulon. Sven ja Johanna ja heidän lapsensa ilmausivat kohta sen -perästä, illallisateria pantiin pöytään, ja Aadolf tunsi aivankuin -uutta eloa näitten yksinkertaisten, iloisten ja onnellisten ihmisten -piirissä. Myöhemmin illalla, Yrjön ja Aadolfin jäätyä kahden, -lähtivät he ulos hiljaista, tähtien valaisemaa seutua käyskentelemään -ja Aadolf tyhjensi pitkässä puheessa ystävälleen sydämensä, loi hänen -eteensä kuvauksen elämästään ja ilmaisi surullisin piirtein nykyisen -sieluntilansa. - --- Ystäväni, sanoi Yrjö -- sinä olet soturin kaltainen, joka on -jättänyt tappotanteren verinen haava povessaan. Mutta haava ei, -Jumalan kiitos, ole kuolemaksi: aika ja terve elämänviisaus sen -parantavat, jättäen jälkeen vain kunniallisen arven, rauhoittavan -muiston kaikesta mitä olet taistellut, kärsinyt ja kokenut. Sinä -vetäyt takasin omistettuasi sen hyödyllisen opin, että voimasi -eivät ole hyvän tahtosi vertaiset. Niin on useimpien laita, eikä -kenenkään tule sälyttää päällensä raskaampaa taakkaa, kuin hän -kykenee kantamaan: muussa tapauksessa kaatuu hän tiellä tekemättä -minkäänlaista palvelusta suuren päämäärän saavuttamisessa. Sinun -tulee jatkaa taistelua, ei niinkuin yksinäinen vaeltava ritari, -vaan soturina niitten tuhansien syvien rivien keskuudessa, jotka -toimivat hiljaisina ja huomaamattomina tosin vähäisessä piirissä, -vaan ei niin vähäisellä siunauksella. Minä luulen havainneeni, että -sen, joka tahtoo tehdä toiset onnelliseksi, täytyy itsensä olla -onnellinen. Ilman joustavuutta sielussa ja rohkeutta ja toivoa -sydämessä ei voi saada aikaan mitään tosi hyvää ja pysyväistä. -Ne ominaisuudet tulee sinun jälleen saavuttaa toimellisella ja -rauhallisella elämällä luonnon helmassa. Muistatko satua Herakleen -hirvittävästä vastustajasta, joka kulloinkin kun hän voitettuna -paiskattiin maahan, sai uutta voimaa tästä äitinsä povesta ja entistä -tulisempana intoutui leijonan kesyttäjän kanssa kilvottelemaan? -Versytä viljaa pelloillasi, saata lampesi kalaisiksi, tarhasi kukkaa -kasvaviksi. Kukin aamu on silloin tuottava sinulle uusia iloja; saat -askel askelelta seurata kukoistavain toiveittesi kehitystä ja lopulta -korjata vaivojesi sadon. Ja ennen kaikkea, luo onnellisia ihmisiä -ympärillesi, viljele omaistes mieliä ja koeta kylvää jumalaista -siementä heidän sydämiinsä! Ei ne kaikki jyvät sentään putoa -kalliolle: joku niistä aina nousee taimelle ja kantaa hedelmän ja -tuopi uusia siemeniä tulevien aikojen varalle. Miksi valittaa, jollei -yhtäkkiä saakaan uudistetuksi koko maailmaa? Mitä on yksityisen -ihmisen elämänikä ihmiskunnan äärettömään tulevaisuuteen verrattuna? -Toimi niinkauan kuin elät ja kuole siinä toivossa, että Jumalan -valtakunta aikain täydellisyydessä on tuleva maan päälle! - -Ystävykset olivat puhellessaan kulkeneet paikkakunnan vähäistä -kirkkomaata kohden ja seisoivat nyt Brant vanhuksen haudan äärellä. - --- Aadolf, jatkoi Yrjö, -- paras lääke lannistuneelle sydämelle -on kuitenkin ajatus, että maallinen elämä on vain iankaikkisuuden -etusali. Elämä täällä alhaalla pienine huolineen on pian mennyt... -lyhykäinen päivä kuluu loppuun, ja sitten... sitten - - "Tyyn' on yö, niin hiljainen on - Syömmen kalmistossa -- - Vieno hengähdys kuin keväimen on, - Veen kuin välke kuutamossa. - Huolet painollaan - Mielt' ei synkäks' tee, - Rauha hymyilee - Haudan yli vaan -- - Kunnes ijäisyyden aamun koit' se - Maan jo öisen purppuroitsee". - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAELTAVAT TEINIT*** - - -******* This file should be named 50740-8.txt or 50740-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/7/4/50740 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50740-8.zip b/old/50740-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 951f305..0000000 --- a/old/50740-8.zip +++ /dev/null |