diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50720-8.txt | 9162 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50720-8.zip | bin | 220003 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9162 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..96bb77c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50720 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50720) diff --git a/old/50720-8.txt b/old/50720-8.txt deleted file mode 100644 index 8a2b6e5..0000000 --- a/old/50720-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9162 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Suomalaisen teatterin historia I, by -Eliel Aspelin-Haapkylä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Suomalaisen teatterin historia I - Teatterin esihistoria ja perustaminen - -Author: Eliel Aspelin-Haapkylä - -Release Date: December 19, 2015 [EBook #50720] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISEN TEATTERIN HISTORIA I *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -SUOMALAISEN TEATTERIN HISTORIA I - -Teatterin esihistoria ja perustaminen - - -Kirj. - -ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ - - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 115 Osa. - - - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1906. - - - - - - -SISÄLLYS: - - Tekijältä. - I. Ennen vuotta 1869. - II. Kirjalliset edellytykset. - III. Emilie ja Kaarlo Bergbom. - IV. "Lea" ja Suomalainen seura. - V. Kaarlo Bergbom ulkomailla vuonna 1871. - VI. Suomalaisen teatterin perustaminen 1872. - - - - -Tekijältä. - - -Kun Kaarlo ja Emilie Bergbom keväällä 1905 erosivat Kansallisteatterin -johdosta, ilmoitettiin jäähyväisjuhlassa, että näyttelijäin ja -teatterin ystäväin kesken oli koottu 2000 markkaa Suomalaisen Teatterin --- kunniavieraiden elämäntyön -- historian aikaansaamista varten. -Sittemmin annettiin nämä rahat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle -pyynnöllä, että Seura ottaisi asian ajettavakseen. Täysin oivaltaen -yrityksen kansallisen merkityksen Seura suostuikin siihen ja ryhtyi -viipymättä keräämään aineksia teokseen. Ennen pitkää oli niitä -kokoontunut niin runsaasti, että tehtävän suoritus alkoi näyttää -mahdolliselta, ja silloin Seura uskoi sen allekirjoittaneelle. - -Näiden toimien tuloksena tarjotaan täten yleisölle ensimäinen osa -Suomalaisen Teatterin historiaa, jossa on esitetty teatterin -esihistoria ja perustaminen. Luonnollista on, että lukija samalla -toivoo saavansa tietää minkalaatuiseksi ja -laajuiseksi teos -kokonaisuudessaan on suunniteltu. Siitä on kumminkin tätä nykyä -mahdoton antaa täsmällisempiä tietoja kuin seuraavat. Teatterin -historia v:sta 1872 v:een 1905 jakautuu kerrottavien harrastusten ja -vaiheiden laatuun nähden kahteen jaksoon, joista toinen käsittää -teatterin alkuajan ja Suomalaisen oopperan toimen s.o. tapahtumat -1870-luvun loppuun ja toinen 1880- ja 1890-luvut ja uuden vuosisadan -ensi vuodet. Tämän mukaan on toisen ja kolmannen osan sisällys -ikäänkuin itsestään määrätty. Vaikeampi on jotakin varmaa sanoa näiden -osien laajuudesta. Kumminkin on tekijä arvioinut, että jos toinen osa -ei tule niin laajaksi kuin ensimäinen, niin paisunee sitä vastoin -kolmas osa kahta vertaa suuremmaksi. On kyllä eri syistä luonnollista, -että esitys on supistettava mitä lähemmäs omaa aikaa tullaan, mutta -kolmannessa osassa on niin pitkä aika kuvattavana, että se lyhyestikin -kerrottuna vaatii paljo tilaa. - -Varsinaista historiaa seurannee vihdoin neljäntenä ja viimeisenä osana -järjestelmällinen selonteko ohjelmistosta, luettelo näyttelijöistä -lyhyine elämakerrallisine tietoineen ynnä koko teoksen aineisto, joka -tekee sen käyttämisen mukavaksi. Näin suunniteltuna kasvaa teos ehkä -laajemmaksi kuin moni on ajatellut, mutta toiselta puolen on -huomattava, että teatterin toimi esiytyäkseen oikeassa valossaan vaatii -jotenkin seikkaperäistä kertomusta. Ainoastaan siten on tuleva -selville, minkä tärkeän "lehden" Suomalainen teatteri muodostaa maamme -sivistyshistoriansa. Kuinka pian nämä jälkimäiset osat valmistuvat, -jääköön tarkemmin määräämättä. Tekijä on kyllä koettava mahdollisuuden -mukaan jouduttaa työtä, mutta jos varsinkin kolmas osa tulisi kauemmin -viipymään, niin ei vahinko liene kovin suuri, koska teoksen edellisiä -osia voi varsin hyvin lukea ilman että jatko on kohta käsillä. - -Tekijä katsoo mieluiseksi velvollisuudekseen jo tässä Seuran ja omasta -puolestaan kiitollisuudella mainita ne arvoisat henkilöt, jotka -kirjeiden ynnä muiden asiakirjojen lähettämisellä hyväntahtoisesti ovat -edistäneet tätä kirjallista hanketta: - -rouva _Augusta af Heurlinin_ kautta on saatu Kaarlo ja Emilie Bergbomin -jälkeenjääneet paperit ja kirjeet; - -lehtori _A. Almberg_ ja maisteri _E. Nervander_, jotka kumpikin -aikoinaan ovat keränneet aineksia Suomalaisen teatterin historiaa -varten, ovat antaneet kokoelmansa tarkoitukseen käytettäväksi, jota -paitse jälkimäinen on lähettänyt paljon kirjeitä sekä yksityisiä -muistoonpanoja ja tietoja; - -rouva _E. Wahlströmin_ kautta on saatu asessori F. Wahlström vainajan -teatteria koskevat jälkeenjääneet paperit ja kirjeet; - -ja vihdoin on protokollasihteeri _Sanfrid Aejmelaeus_ antanut joukon -hänen hallussaan olleita ainetta koskevia asiapapereita; - -Edelleen ovat rouvat _Hedvig Charlotte Winterhjelm, Ida -Basilier-Magelsen ja Emmy Florell, neiti Betty Elfving, -valtionarkeoloogi J.B. Aspelin, valtioneuvos M.A. Bergh, -teatterinjohtaja Jalmari Finne ja kauppias W. Parmanen_ Kristiinan -kaupungista lähettäneet kirjekokoelmia taikka yksityisiä kirjeitä. - -Täydellisyyden vuoksi mainittakoon lopuksi, että näin kerääntyneiden -ainesten ohella lähteinä on käytetty ja käytetään sanomakirjallisuutta, -teatterin arkistoa ja kirjastoa sekä myöskin tekijän omia -muistoonpanoja ja kirjekokoelmia. - -Koska epäilemättä vielä monen yksityisen säilyssä on kirjeitä ynnä -muita teatterin toimintaa ja sen palveluksessa olleiden taiteilijain -elämää valaisevia muistoonpanoja, pyydetään nöyrimmästi, että kukin -puolestaan antaisi vähäpätöisiltäkin näyttävät ainekset tekijän -käytettäväksi. Muistettakoon, että suurikin kokonaisuus syntyy pelkistä -pikku tiedoista. - -Rauhalahdella, elokuussa 1906. - -_Eliel Aspelin-Haapkylä_. - - - - -I. - -Ennen vuotta 1869. - - -Jos kerrottavana olisi näytelmätaiteen historia Suomessa täydessä -laajuudessaan, olisi pitkä taival edessämme. Silloin olisi ehkä -aloittaminen kansanrunoudestamme, jolta, niinkuin hää- ja -karhunpeijaisrunot osottavat, ei puutu draamallisia alkuaineksia, -taikka ainakin 1600-luvun päämäärältään opettavaisista -koulunäytelmistä, joiden joukossa ihmeeksi nähtiin joku -suomenkielinenkin[1] ja joita 1700-luvun loppupuolella seurasivat -kiertelevien ruotsalaisten näyttelijäjoukkojen parhaasta päästä -katsojain huvitusta tarkoittavat näytännöt. Edelleen tulisi silloin -1800-luvulta tehdä selkoa ei ainoastaan ulkomaalaisten, niin -ruotsalaisten kuin saksalaistenkin, teatteri- ja oopperaseurojen -vierailuista eri kaupungeissa, vaan myöskin vuosisadan keskivaiheilta -alkaen eri paikkakunnilla ilmaantuvista, hajanaisista mutta lukuisista -ruotsalaisista ja suomalaisista seuranäytännöistä sekä yrityksistä -aikaansaada pysyviäkin yhdistyksiä ja laitoksia näyttämötaidetta -varten. Koska kumminkin esityksemme tarkoittaa yksinomaan ensimäistä -varsinaista suomalaista teatteria, sitä nimittäin joka nyt on -kansallisteatterimme, on se tämän aineen mukaan rajoitettava. - -Vuonna 1827 Helsinki sai ensimäisen teatteritalonsa sijoitettuna siihen -osaan nykyistä esplanaadia, joka ulottuu Mikaelinkadulta "Uuteen -teatteriin". Tässä vaatimattomassa puurakennuksessa, joka myöhemmin, -muutettuna Arkadiahuvilan alueelle Espoon tullin ulkopuolella, -"Arkadiateatterina" oli tuleva suomalaisen näyttämön ensimäiseksi -kodiksi, esittivät ruotsalaiset ja saksalaiset näyttelijäseurat milloin -näytelmiä milloin oopperoita. Toistakymmentä vuotta kului ennenkuin -uskallettiin julkilausuakaan ajatus kotimaisen teatteriseuran -perustamisesta. Se tapahtui 1844, ja aatteen rohkea esittäjä oli -A(gathon) M(eurman), joka silloin 18-vuotiaana ensi kerran esiintyi -julkisuudessa.[2] Kotimainen teatteri, hän arveli, tekisi meidät -riippumattomiksi ruotsalaisista, tukkisi ainakin yhden kultasuonen, -josta rahaa vuotaa ulkomaille, ja saisi luultavasti suomalaisetkin -kirjailijat sepittämään alkuperäisiä näytelmiä. Näin puhuessaan nuori -lähettäjä kuitenkin käytti niin epämääräistä lausetapaa, että lehden -toimittaja, Z. Topelius, syystä huomautti ettei tietänyt, tarkoittiko -hän ruotsinkielistä vai "täysin kansallista, suomenkielistä teatteria". -Jälkimäinen, hän lisäsi omasta puolestaan, haamoittaa sumuisessa -etäisyydessä, mutta edellinen on mahdollinen. - -Samana vuonna kun Meurman ensikerran otti puheeksi kotimaisen teatterin -tarpeellisuuden maassamme, Snellman korotti äänensä Saima lehdessään -herättääkseen kansalaisiaan itsetietoisuuteen ja kaikinpuoliseen, -omaperäiseen harrastukseen. Suomalaisesta teatterista hän kyllä ei -kirjoittanut, mutta välillisesti hän kuitenkin vaikutti siihen että -ajatus kansallisesta näyttämöstäkin yhä useammin julkilausuttiin. -Varsinkin näyttää se olleen vireillä Pietari Hannikaisessa, joka Saima -esikuvanaan perusti Kanava lehden Viipurissa 1845. Siinä hän jo ensi -vuoden helmi- ja maaliskuulla julkaisi alkuperäisen, kaksinäytöksisen -ilveilyksen "Silmänkääntäjä eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään" -(erikseen painettuna 1847) ja seuraavana vuonna (1846) viisinäytöksisen -komedian "Antonius Putronius", mukailemalla tehty suomennos Holbergin -alkuteoksesta "Erasmus Montanus". Paitse näitä kappaleita, jotka, -niinkuin alempana saamme nähdä, ovat tulleet näyttämöllä esitetyiksi, -tavataan Kanavassa muitakin näytelmiä sekä siellä täällä hajanaisia -lauselmia, jotka ilmaisevat kuinka Hannikainen kaipasi suomenkielistä -näyttämöä. Siten hän joulukuulla 1846, kertoessaan että Viipurissa -par'aikaa ruotsalainen teatteriseura näytteli ylipäätään huonolla -menestyksellä, huomauttaa, että "se onkin luonnollista, sillä kaupungin -asukkaat ovat enimmäkseen suomalaisia, osalta myös venäläisiä ja -saksalaisia; ruotsia osaavat vain virkamiehet ja käsityöläiset." -Mainittuaan että saksalaiset teatterijoukot ovat olleet milt'ei -suositummat kuin ruotsalaiset, hän lisää: "Suomalaisen teatterin -luulisimme täällä edullisemmaksi -- mutta mistäpä se tuli!" -- Kanavan -kolmannessa ja viimeisessä vuosikerrassa -- vuoden 1847 lopulla se -lakkautettiin niinkuin Saima edellisenä vuonna -- kohtaamme -todistuksen, että Hannikainen ei ollut aivan yksin ikävöidessään -suomalaista teatteria. Hänen hyvä ystävänsä majuri J.F. Lagervall, -"Ruunulinnan" tekijä, julkaisi näet siinä[3] kirjoituksen -"Suomalaisesta Kuvaistosta", jossa hän lämpimästi puolustaa -suomenkielisen "kuvaiston" (teatterin) perustamista. "Mikä siihen olisi -esteenä?" kysyy hän. Onhan kielemme kaunista ja sulavaa. Esteet tulevat -"penseyvestämme ja typeryyvestämme", päättää hän itse. Me emme muka -tahdo tulla osallisiksi niistä sadoistatuhansista ruplista, jotka -muukalaiset kuljeksivine teatterijoukkoineen vievät, mennen "matkaansa -kuin kissa saaliineen ja nauravat meijän yksinkertaisuuvellemme, että -mikä heillä on huonointa se on meille ylen hyvä". -- Tarvittaisiin vaan -miestä, joka kykenisi johtamaan ja valitsemaan seurueeseen kelvollisia -jäseniä. Vastuksia kyllä olisi -- sen Lagervallkin myöntää -- "vaan hän -kuitenkin viimein vuiskan [voiton] veisi". Eräässä kirjeessä -Lönnrotille (1 p:ltä maalisk.) Lagervall vähän ennen oli puhunut -samasta asiasta ja silloin innostunein, liikuttavin sanoin, jotka -nostavat tämän nykyään melkein unohtuneen miehen korkealle -jokapäiväisyyden yli. Ensin esitettyään luulonsa, että "Ruunulinna" ja -vielä paremmin hänen myöhemmät draamatekeleensä sopisivat näyttämölle, -hän jatkaa: - -"Naurat! minulla on tosi. Lienetkö nauranut, koska minä avasin solmun -näyttäen että suomeksikin voipi kuvauksia kirjoittaa. Ja ennen kymmentä -vuotta meillä pitää niitä löytyä sata. Haneeni [Hannikainen] ja minä -voimme toimittaa puolet niistä. Nauraisit jos joku varustaisi -suomalaisen kuvaiston, vaan ilosta nauraisit kun näkisit miten hän -hapsisi rahoja sääveliinsä [kukkaroonsa], joita nyt muukalaiset -kokoilevat ja menevät häntä suorana kuin kissat saaliineen. Kuin moni -löytäisikään siinä toimialansa, ja rahat jäisi kotiin. Minä tuota -miestä tahtoisin palvella palkatta, kirjoittaa, kiljua ja sotia hänen -puolestaan. Vuosikymmenistä tätä ennen en uskaltanut sinullenkaan tätä -toivoa ilmoittaa. Nyt on jo ilmoituksen aika ja siitä näen, että -täyttymyksen aika ei mahda olla loittona." -- - -Lönnrot vastaa tähän luontonsa mukaan vakavan tyyneesti: "Hyväpä jos -toivosi suomalaisen kuvaiston toimeensaamisesta puoliksikaan -toteutuisi; jo minä olisin siitäkin iloinen".[4] - -Suomenkielisenä ja vieläpä maaseutukaupungissa ilmestyvänä Kanava -luonnollisesti ei vaikuttanut laajalti. Tärkeämpi oli sentähden että -Z. Topelius Helsingfors Tidningar'issa puoli vuotta Lagervallin jälkeen -otti selvemmin ja perusteellisemmin suunnitellakseen teatterin -tulevaisuutta Suomessa, pitäen silmällä kumpaakin kieltä.[5] Ensiksi -olisi, niin runoilija tuumi, perustettava pysyvä teatteriseura, jonka -jäsenet hankittaisiin Ruotsista, mutta se olisi oleva vain välikappale -kotimaisen teatterin aikaansaamiseksi. Kun ruotsalaiset näyttelijät -viipyisivät täällä pitemmän ajan, he ensiksikin oppisivat tuntemaan -maata ja kansaa ja samalla myös esittämään niitä näyttämöllä, ja -edelleen he kunnollisina ihmisinä vähitellen saisivat katoamaan -poroporvarillisen ennakkoluulon näyttelijänammattia kohtaan, niin että -lahjakkaat nuoret miehet ja neitoset epäilyksettä antautuisivat siihen. -Kun kotimaisia kykyjä olisi liittynyt seuraan, oltaisiin päästy alkuun. -Kotimaiset näyttelijät joko jo ennestään osaisivat taikka helposti -oppisivat suomea, ja silloin aloitettaisiin niin, että ruotsalaisiin -alkuteoksiin sovitettaisiin joku suomalainen laulu tai kohtaus. -Jokainen ymmärtää että tämä ei olisi edullista taiteelle, mutta -välitysasteena olisi sillä merkitystä. Sen kautta näet totuttaisiin -kuulemaan suomea näyttämöltä ja sen jälkeen voitaisiin esittää -pienempiä ja vihdoin isompiakin kappaleita samalla kielellä. Kun olisi -tultu niin kauas, olisi aika toisistaan erottaa ruotsalainen ja -suomalainen näyttämö, vaikka kuitenkaan ei kokonansa, vaan niin että ne -edelleen toimisivat saman johdon alla ja taloudellisestikin olisivat -yhteydessä keskenään. "Suomella olisi silloin kansallisteatteri -ruotsalaisen ohella." -- "Olkoon niin", kuuluu loppumietelmä, "että -tämä toivomus monen mielestä on harhaluulo. Meistä se on jotakin -enempää, ja nojaamme siinä kohden Unkarin esimerkkiin, jossa saksan -ylivalta on tuskin ollut vähempi kuin ruotsin meillä. Ei ainoakaan -isänmaanystävä pidä toivoa suomalaisen kirjallisuuden syntymisestä -tyhjänä unelmana; miksi siis epäillä suomalaisen näyttämötaiteen -mahdollisuutta?" - -Nämä loppusanat todistavat Topeliuksen suunnitelman syntyneen J.V. -Snellmanin luomasta hengestä ja luottamuksesta kansalliseen -tulevaisuuteen. Itsessään oli ehdotettu menettely epäkäytännöllinen, -mutta siitä huolimatta pitivät parikymmentä vuotta eteenpäin kaikki, -jotka miettivät suomalaista näyttämöä, kiinni Topeliuksen -julkilausumasta perusjohteesta, että nimittäin suomenkielinen teatteri -oli alkunsa saava ja kehittyvä ruotsalaisen teatterin yhteydessä ja -suojissa. - -Jo maaliskuulla 1848 kerrotaan samassa lehdessä, että aikomus oli -kevään kuluessa Helsingissä toimittaa seuranäytäntöjä, joiden ohjelma -olisi osaksi suomen- osaksi ruotsinkielinen, ja suomalaisista -näytelmistä mainitaan nimeltä "Sisaren sukkeluus", (J.F. Granlundin, -Gemptin mukaan, kirjoittama) "leikinteko" yhdessä näytöksessä. Tästä -aikeesta, jonka luultavasti Topeliuksen kirjoitus oli aiheuttanut, ei -kuitenkaan näy mitään tulleen. Ja onhan se itse asiassa ymmärrettävää, -että Topelius ruotsinkielisenä runoilijana ei suoranaisesti ole mitään -mainittavaa tehnyt aatteensa toteuttamiseksi, mutta silti hän, toimien -kotimaisen ruotsalaisen teatterin hyväksi, epäilemättä on enentänyt -suomalaisenkin näyttämön edellytyksiä. - -Seuraavan vuosikymmenen alkuvuodet muodostuivat oikeaksi loistokaudeksi -Helsingin teatterin historiassa. Kymmenluvun ensi näytäntökautena oli -teatteri Pierre Delandin ja kolmena seuraavana kyvykkään Edv. -Stjernströmin vuokraamana. Tämä ei kuitenkaan ollut pääasia, vaan se -että useita eteviä kotimaisia teoksia esiintyi näyttämöllä. Topeliuksen -draama "Viidenkymmenen vuoden jälkeen" näyteltiin 14 p. maalisk. 1851 -ja "Regina von Emmeritz" 13 p. huhtik. 1853, joista jälkimäinen -saavutti erinomaisen menestyksen. Mutta aikalaisten todistusten mukaan -oli F. Berndtsonin näytelmä "Elämän taistelusta", ensi kerran -näyteltynä 19 p. toukok. 1851, jo sitä ennen herättänyt tavattoman -isänmaallisen innostuksen, kun itse Döbeln "vanne otsallansa" -Porilaisten marssin kaikuessa astui näyttämölle. Kumminkaan ei -yhdelläkään mainitulla runollisella ilmiöllä ollut ratkaiseva merkitys. -Se on näet oikeastaan Topeliuksen sepittämän ja F. Paciuksen säveltämän -oopperan, "Kaarle kuninkaan metsästyksen", ensi ilta Helsingin -ränstyneessä puuteatterissa, 24 p. maalisk. 1852, josta uusi aikakausi -on luettava teatteriolojemme historiassa. Osat olivat kotimaisissa -käsissä, tosin ei ammattitaiteilijain, vaan yksityisten helsinkiläisten -taiteenharrastajain, ja isänmaallisen runo- ja sävelteoksen loistava -menestys herätti ennen kuulumattoman innostuksen näyttämötaiteeseen. -Pidoissa näytännön jälkeen se puhkesi ilmi hehkuvissa puheissa, ja -maljoja tyhjennettiin kotimaisten näyttämötaiteilijain, kotimaisen -kirjallisuuden ja ennen kaikkea uuden, pian rakennettavan kiviteatterin -onneksi. Kaikki tämä kuviteltiin läheisessä tulevaisuudessa -toteutuvaksi ja rohkeasti merkittiin osakkeita ehdotetuksi -rakennusyhtiöksi. - -Topelius mainitaan puhujain joukossa, mutta sitä ei sanota, muistuttiko -hän sinä iltana suomenkielisestäkin teatterista. Tuskin hän sitä -tekikään, koska hän unohti sen innokkaasti kirjoittaessaan lehteensä: -"Että pääkaupungin ja maan sivistynyt yleisö niin vilkkaalla -myötätuntoisuudella on vastaanottanut hra Paciuksen teoksen, tuottaa -kunniaa sen arvostelukyvylle ja aiheuttaa iloisia toiveita. Siihen -sisältyy tietoisuus, että maassamme säveltaiteelle ja näyttämölle, jopa -koko taiteelle, uusi aika koittaa." - -Eikä ihme että suomalainen näyttämö unohtui. Kannattiko siitä puhuakaan -aikana, jolloin suomalaisen näytelmän painattaminenkin oli kielletty! - -Kumminkin toinen runoilija, Fredr. Cygnaeus, jo seuraavana vuonna -kosketteli asiaa. Tutkimuksessaan "Traagillinen aines Kalevalassa" hän -pitää Kullervoa todistuksena siitä, että Suomen kansan runotar ei -ollutkaan, niinkuin oli väitetty, yksinomaan eepillinen eikä edes -ainoastaan eepillinen ja lyyrillinen, vaan myöskin draamallinen.[6] Ja -kun sama taiteenystävä -- joka lähes kymmenen vuotta varhemmin oli -sanonut Parisissa nauttineensa suurta näyttämötaidetta "sydän täynnä -uskoa, että Suomellakin voisi olla draamallinen taide" -- yhä samana -vuonna laajassa kirjoituksessa esittää mietteitään teatterin -tulevaisuudesta Helsingissä,[7] hän ottaa Kullervon lähtökohdakseen: -tästä vastasyntyneestä ilmiöstä levisi muka valoa pimeään ympäristöön -samoinkuin Correggion Betlehemin yötä kuvaavassa taulussa valo nähdään -lähtevän lapsesta. Hän selittää pätevillä syillä, miksi ja kuinka -näyttämötaide välttämättömästi on rakennettava kotimaiselle ja -suomalaiselle perustalle, joskin käyttämänsä sana "finsk" saattaa -tarkoittaa yhtä hyvin ruotsin- kuin suomenkieltä. Ainoastaan yhdessä -kohden käy ilmi, että Cygnaeus todella piti kansamme kieltä mielessään. -Hän puhkee näet seuraaviin sanoihin: "Jos Suomi siinä määrin olisi -isäntä omassa talossaan, että ne, jotka voivat tulla kysymykseen kun -teksti on kirjoitettava ja musiikki sävellettävä johonkin oopperaan, -voisivat pitää ja käyttää maan kieltä varsinaisena äidinkielenään. -Jos", jatkaa tekijä välissä puhuttuaan Topeliuksen harvinaisesta -runoilijakyvystä, "hänelle olisi suotu käyttää lahjojaan -sepittääkseen oopperatekstin, jonka aine olisi otettu esim. Kalevalan -Lemminkäisepisodista, kiitollisimmasta, mikä minkään maan runoudessa on -tarjona, niin olisi äidinkielemme samassa astunut ainakin yhden -seitsenpenikuorma-askeleen kehityksen ja kunnian tietä." Kumminkin oli -Cygnaeuksen mielestä tämä tuuma niinä aikoina mahdoton toteuttaa -ja melkein haaveellisempi kuin ajatus tarkoituksenmukaisen -taiteentemppelin synnystä. - -Vielä vuosikymmenen viimeisenä vuonna Cygnaeus palasi aineeseen, ja -silloin hän puhui suoremmin.[8] Eräässä lehdessä oli kirjoitettu -pysyvän teatteriseuran tarpeellisuudesta, ja sen johdosta hän nyt -lausui, että hänen mielestään oma teatteriseura ehkä helpoimmin -saataisiin siten, että "näyttämö kerrassaan tehtäisiin täysin -suomalaiseksi, niin kielen kuin muunkin puolesta". Kumminkin hän -jälleen vetäytyi kannattamasta omaa ajatustaan, sillä eihän -suomenkielellä ollut olemassa muuta kuin yksi ainoa näytelmä -- -"Silmänkääntäjä" -- ja sekin kovin arvoton. Yritys olisi siis kokonaan -epätoivoinen. - -Miten tämän lieneekin, juuri näinä vuosina, jolloin kanuunain jyskeen -tauottua ja uuden hallitsijan noustua valtaistuimelle valtiollinen -taivaamme oli alkanut seljetä, kuultiin ensi kerran suomenkieltä -näyttämöltä. Ylioppilaitten kesken oli perustettu draamallinen yhdistys -eli "yli-oppilasten näytelmä-yhtiö", ja se toimitti marraskuulla 1857 -ensimäisen näytäntönsä, jonka varsinainen ohjelma oli ruotsalainen, -mutta jonka ohella ylioppilas Julius Krohn lausui "Döbeln Juuttaalla" -suomeksi käännettynä. Seuraavan vuoden huhtikuulla sama yhdistys -toimitti rakennettavan ylioppilastalon hyväksi neljä kertaa uudistetun -näytännön, jossa paitse ruotsalaisia kappaleita näyteltiin Hannikaisen -"Silmänkääntäjä". Tämä kappale oli jo 1847 esitetty Kuopiossa, mutta -Helsingissä se oli uusi ja sai nyt kunnian olla ensimäinen -suomenkielinen näytelmä, joka täällä on näyttämöllä nähty. Edelleen -näyteltiin huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 1859 melkoista -vaativampi kappale viisinäytöksinen "Antonius Putronius eli Antti -Puuronen", alkuansa Hannikaisen tekemä ja nyt A. Ahlqvistin ja O. -Joppeliuksen korjaama mukaelma Holbergin komediasta "Erasmus -Montanus". Pääosassa esiintyi suurella menestyksellä ylioppilas -(sittemmin senaattori) S.W. Hougberg.[9] Viimeinen sarja näitä -ylioppilasnäytäntöjä annettiin toukokuulla 1860, jolloin suomeksi -esitettiin R. Benedix'in yksinäytöksinen, Ahlqvistin mukailema ja -kääntämä huvinäytelmä "Riita-asia" sekä "Antonius Putronius", jolla -vieläkin oli viehätysvoimaa. - -Loistavin menestys oli 1859 v:n näytännöillä, ja silloin määräsivät -ylioppilaat enimmän osan tuloista, 500 ruplaa, pohjarahastoksi -Helsingissä perustettavaa teatterikoulua varten, "jossa suomalaisille -oppilaille annettaisiin näyttelijöille tarpeellista opetusta". Alempana -saadaan nähdä mitä tästä kauniista alotteesta koitui. - -Nämä ylioppilasnäytännötkin, joissa suomen- ja ruotsinkieli soivat -rinnakkain näyttämöltä, olivat tavallaan ennen mainitsemamme "Kaarle -kuninkaan metsästyksen" nostaman innostuksen kannattamia. -Sodanjälkeisinä vuosina oli näet teatteri-into pääkaupungin yleisössä -uudestaan virkistynyt, ja juuri näinä aikoina rakennettiin se -kiviteatteri, joka silloin oli haamoittanut mielikuvituksessa, ja 28 p. -marrask. 1860 se juhlallisesti vihittiin tarkoitukseensa. Vaikka -juhlaohjelma melkein kauttaaltaan oli ruotsinkielinen, ansaitsee se -kuitenkin huomiotamme sentähden että jok'ainoa numero perustui -aitosuomalaiseen aiheeseen. Aluksi soitettiin F. von Schantzin -säveltämä uusi Kullervo-uvertyyri, sitten seurasi Cygnaeuksen -kirjoittama Kalevalanaiheinen ja osaksi -mittainenkin ruotsalainen -alkajaisruno ja sen jälkeen Julius Krohnin sepittämä, niinikään -Kalevalaan nojaava, suomalainen tervehdysrunoelma sekä vihdoin -Topeliuksen laatima ja Paciuksen säveltämä satunäytelmä "Kyypron -prinsessa", jossa on vapaasti käsitelty juuri se Kalevalan aihe, -Lemminkäistarina, jota, niinkuin ylempänä on kerrottu, Cygnaeus oli -niin suuresti kiittänyt ja jonka hän oli ikäänkuin suositellut -Topeliukselle. Näyttää siltä kuin olisivat kaikki ohjelmanumerojen -luojat olleet saman harhaluulon vallassa kuin suomalainen runoilija, -kun hän pitäen uutta taloa rakennettuna Suomen runottarelle -riemastuneena tervehti palannutta Väinämöistä: - - "Terve tänne, Väinämöinen, - Taas nyt soittamahan! - Terve, käyrä kanteloinen. - Taasen kaikumahan! - Ilollen nyt ilot tuntuu, - Riemullen nyt riemut! - Heitä pois jo huolihuntu, - Koko Suomenniemyt!" - -Syystä kun puoluejako 1850-luvulla oli tuskin alullaan, silloinen -innostuskin näyttämötaiteeseen oli ollut yhteinen kaikille -taiteenystäville eikä senvuoksi ajateltukaan muuta kuin että saavutettu -voittokin olisi yhteinen. Niille, jotka toivoivat osan siitä lankeavan -suomenkielisenkin näyttämön puolelle, oli kumminkin 1860-luku tuottava -katkeran pettymyksen. - -Ensimäisenä näytäntökautena 1860-61 uusi teatteri oli vuokrattuna -Pierre Delandin seuralle; mutta syksystä 1861 siinä alkoi toimensa -pysyvä näyttelijäseura, jonka jäsenet poikkeuksetta olivat Ruotsista -palkatut. Ymmärrettävää on, että näin ollen suomen sanaa ei -kuultu näyttämöltä, jota oli kuviteltu Väinämöisen ilopaadeksi. -Teatterikoulukin, jota varten ylioppilaat olivat koonneet rahoja ja -joka oli ajateltu toimivaksi teatterin turvissa, jäi vastaiseksi -perustamatta. - -Väärin olisi silti luulla, että tämä asianlaita välittömästi herätti -katkeruutta suomalaisella taholla. Olihan teatterin johtokunnassa -ainakin kaksi jäsentä, Fredr. Cygnaeus ja Z. Topelius, joiden hyvää -tahtoa ei epäilty. Etteivät he enemmän kuin muutkaan saaneet mitään -näkyvää aikaan, siitä syytettiin vain kehittymättömiä oloja. Silloisten -kiivaimpien suomenmielisten, veljesten Yrjö ja Jaakko Forsmanin ja A. -Meurmanin, vastaperustamassa lehdessä, Helsingin Uutisissa, lausuttiin -tammikuulla 1863 hyvin alistuvaisesti: - -"Se aika, jolloin voisimme puhua suomenkielisestä teatterista, -suomenkielisestä näytelmätaiteesta ja näytelmäkirjallisuudesta, ei ole -vielä koittanut. Pääkaupunki, jonka pitäisi astuman semmoisen -kansallisen toimen etupäässä, on siksi liian vähän suomenmielinen, ja -sen suomalainen väestö, jonka lukumäärä kuitenkin on kolmas osa koko -väkiluvusta, ei ole vielä saanut edes tarpeellisia kouluja, saati -taiteellisia etuja nauttiaksensa. Kuitenkin tahdomme toivoa, että -kansallishenki tässäkin asiassa pian tulee muutosta vaikuttamaan, ja -sen vuoksi emme suinkaan pidä halpana sitä taiteellista aistia, joka -nykyistenkin laitosten kautta leviää yleisössä. Tulemme siis joskus -puhumaan jonkun sanasen teatterista ja sen tuotteista." - -Nämä maltilliset sanat luetaan johdatuksena palstanpituiseen -kirjoitukseen J.J. Wecksellin "Daniel Hjort" ja J.L. Runebergin "En -voi" näytelmistä, merkillisinä kotimaisina (ruotsalaisina) alkuteoksina -näytäntökauden ohjelmistossa. Eikä myötätuntoisuus ollut vain tyhjää -puhetta. Vähän myöhemmin tavataan samassa lehdessä ensimäinen -seikkaperäinen suomenkielinen teatteriarvostelu. Se koskee V. Hugon -näytelmää "Angelo", käsittää kokonaista puolineljättä (!) palstaa ja on -syntynyt Emil Nervanderin ja Jaakko Forsmanin yhteistyöstä. -Luonnollista on että outo ala pakotti käyttämään outoja sanoja, -niinkuin: seikallisuus, maskieraus, kasvojen-osoittelu, peräpohja, -yhtä-sointuvaisuus j.n.e.; mutta ei se estänyt arvostelua olemasta -hienotuntoinen. Kuinka somasti esim. osattiin lohduttaa näyttelijätärtä -yleisön kylmyydestä teatteria kohtaan, nähdään seuraavasta otteesta: - -"Msli Ryberg vietti tällä kertaa ehkä kauniimpaa voittoriemuansa -melkein tyhjässä teatteri-salongissa, mutta ilahuttavaa oli nähdä, -ettei tämä vaikuttanut häneen vähintäkään haitallisesti. Näin tapahtuu -usein Suomessa, että taiteen kauniimmat voitot usein ovat anastettavat -autiossa (!)." - -Tietysti Helsingin Uutiset ei kauan olisi jaksanut saman mittakaavan -mukaan jakaa huomaavaisuutta ruotsalaiselle teatterille. Kumminkaan ei -sitä tarvittu suoraan tunnustaa, sillä jo ennen näytäntökauden loppua -oli uhkea kiviteatteri raunioina. Yöllä, jonka jälkeen valkeni 8 p. -toukokuuta 1863, tuntemattomalla tavalla syttynyt tulipalo hävitti koko -tämän "taiteentemppelin" ja tuhosi samalla kaikki siihen ehkä vielä -kiinnitetyt suomenkielistä näyttämöä tarkoittavat toiveet. - -Niiden tuhansien joukossa, jotka kyynelsilmin katselivat, kuinka tuli -katosta ja akkunoista hulmuavine liekkeineen riehui niin suurella -innolla rakennettujen muurien sisällä, oli ainakin kaksi nimeltä -tunnettua, jotka käsittivät onnettomuuden kohtaavan suomenkielistäkin -näyttämöä. Ne olivat Fredr. Cygnaeus ja eräs nuori ylioppilas, joka -myöhemmin suomalaisena näyttelijänä on tullut tunnetuksi nimellä Vilho, -mutta silloin omisti nimen Oskar Vilhelm Gröneqvist. Varsinkin -jälkimäinen arvosteli tapahtumaa siltä kannalta. Hän oli näet -ensimäinen nuori mies, joka oli päättänyt uhrata elämänsä suomalaiselle -näyttämötaiteelle, ja sentähden on hän saava lehden tässä -kertomuksessa. - -Gröneqvist oli syntynyt 1840 Hämeen Kuhmalahdella, joten hän -lapsuudestaan osasi suomea, vaikka hän alkoi koulunkäyntinsä -Uudessakaarlepyyssä, missä hänen isänsä oli koulunopettaja. Jo koulussa -Pohjanmaalla hän toverien kanssa leikki teatteria ja keväällä 1861 hän -Hämeenlinnan lukiossa oli mukana toimittamassa näytäntöjä, joissa -paitse ruotsalaisia kappaleita "Silmänkääntäjä" esitettiin. Samaan -aikaan hän sommitteli näytelmää, jonka sankari oli 1850-luvun alulla -Pohjanmaalla (Kokkolan ja Vaasan seuduilla) etevänä lääkärinä -kuuluisaksi tullut, unkarilainen maanpakolainen Bolliger, sekä -suomenkielistä draamallista kansanelämän kuvausta. Sen ohella hän luki -Shakespearea Hagbergin käännöksestä ja opetteli englanninkieltä, -voidakseen alkukielellä tutustua suureen draamarunoilijaan. Syksyllä -1862 hän jo oli päättänyt ruveta näyttelijäksi. "Kun sanomista näin, -että oli kysymys saada toimeen oma näyttämö Suomelle, hytkähti sydämeni -ja rintani paisui", hän kirjoitti eräälle ystävälleen,[10] "sen -asian tähden tahdon elää ja kuolla!" Tultuaan ylioppilaaksi hän -kevätlukukautena 1863, ensimäisenä jona oli Helsingissä, esitti itsensä -teatterin johtokunnan jäsenille, sillä hänen oli mahdoton odottaa siksi -kuin teatterikoulu "parin kolmen vuoden päästä" avattaisiin. Outoa -vierasta kohdeltiin ystävällisesti, sillä hän oli ensimäinen -ylioppilas, joka oli ilmoittanut aikovansa näyttämön palvelukseen. -Hänelle myönnettiin vapaa pääsy harjoituksiin ja näytäntöihin, ja hän -sai esiintyä sanattomissa osissa (m.m. "Daniel Hjortissa"), Edelleen -oli P. Deland itse antava hänelle opetusta -- Cygnaeuksen ja -Topeliuksen laskuun, sillä Gröneqvist oli kokonaan varaton. Toukokuun -7 p. hänelle sanottiin, että hänelle seuraavana päivänä määrättäisiin -pieni osa A. Blanchen näytelmässä "Engelbrekt Taalalaisineen"; mutta -- -yöllä teatteri paloi. - -Cygnaeus käänsi onnettomuuden onneksi neuvomalla Gröneqvistiä lähtemään -Tukholman teatterikouluun. Vanha taiteenystävä kehoitti häntä samalla -olemaan rohkea ja ajattelemaan, että valitsemallaan uralla vastukset -olivat välttämättömiä, ja kysyi sitten, oliko hän koskaan epäillyt -pysyvän kansallisen teatterin syntyä maassamme? -- "En", vastasi -Gröneqvist, "koska Suomi kerran edistyy yhdessä kohden, on se -edistyvä kaikissa muissakin, sillä tietenkin kehitys on tapahtuva -sopusuhtaisesti." -- Tyytyväisenä vastaukseen Cygnaeus vain joudutti -lähtöä. Ja lokakuulla Gröneqvist jo olikin Tukholmassa, jossa hän -Emil von Qvantenin välityksellä pääsi kuninkaallisen teatterin -"oppilaskouluun". Täynnä tulevaisuuden unelmia hän nyt tarmokkaasti -harjoitti opintoja, väliin sommitellen murhenäytelmää, jonka päähenkilö -oli Birger jaarlin tytär Hildegard ja toimintapaikka vanha -Hämeenlinna. Keväällä 1864 teatterikoulun opettaja, näyttelijänä ja -näytelmänkirjoittajana tunnettu Jolin, eräänä päivänä sanoi hänen -tovereilleen: "Lausukaa niin luonnollisesti ja sydämellisesti kuin hän -(Gröneqvist), niin teillä on jotain toivottavaa tulevaisuudessa!" Mutta -tälle itselleen Jolin jo puhui pienestä osasta, jossa hänen sopisi -esiintyä kuninkaallisella näyttämöllä. Onko ihme että nuori intoilija -oli iloissaan! Kumminkaan hän ei hetkeäkään ajatellut tulevaisuutta -Ruotsissa. Päinvastoin hänen tuumansa kävivät tähän suuntaan: -Teatterikoulu Helsingissä on jo ensi syksynä avattava, ja silloin -kykenen ehkä jo hoitamaan aliopettajan virkaa. Kansallisteatteri -Suomessa on viipymättä perustettava, ja siinä on suomi ehdottomasti -oleva pääkielenä. Kun kiviteatteri nousee raunioistaan, tulee maamme -omain lasten, puhuen kansankieltä, ensimäisinä astua sen näyttämölle. -Sentähden teatterikoulu on jo syksyllä avattava, niin että suomenkieli -vihkiäisjuhlassa voi kaikua näyttämöltä. "Kun ensikerran esiinnyn -näyttämöllä Helsingissä, on se tapahtuva suomenkielellä!" -- Kun muuan -ruotsalainen näyttelijä sanoi: "Jää tänne, teatteriimme, täällä ovat -olot paremmat, täällä saat isomman palkan; odottaa saat ennenkuin suomi -kelpaa teatterissa -- jos se päivä koskaan valkeneekaan." Silloin -Gröneqvist kiivastui: "Suomi kelpaa teatteriin yhtä hyvin kuin ruotsi, -oman maani ja suomenkielen tähden olen tänne tullut, rahasta en välitä -enempää kuin että elän, pääasia on suomenkieli Suomen näyttämöllä!" - -Olisihan ollut sula ihme, jos Gröneqvistin unelmat olisivat -toteutuneet. Teatterikoulu jäi vieläkin pariksi vuodeksi avaamatta, -mutta 1865 tapahtui kuitenkin, että hän ensi kerran julkisesti -esiintyen Helsingissä teki sen suomenkielellä. Se oli syksyllä, mutta -jo keväällä s.v. hän oli aikaansaanut suomalaisen seuranäytännön, -joskin suljetussa piirissä. Talvella 1864 oli muutamien suomalaisten -perheiden seurapiiristä kehittynyt laajempi "Suomalainen seura", jonka -päämääränä oli edistää suomenkielen käytäntöä sivistyneessä -seurustelussa ja joka sitä varten kerran viikossa kokoontui Kleinehn -hotelliin viettääkseen iltaa kuulemalla esitelmiä, laulua ja soittoa -sekä tanssilla. Maaliskuulla 1865 tässä seurassa Gröneqvistin -alotteesta toimeenpantiin seuranäytäntö, jossa ensi kerran -suomenkielellä esitettiin murhenäytelmä, nimittäin Th. Körnerin "Syyn -sovitus" (Die Sühne) ja sen jälkeen "Silmänkääntäjä". Ensi näytäntö oli -29 p. ja toinen 30 p. Kaivohuoneella, ja "mielistyneet katsojat", -sanotaan H. T:ssa, "osottivat suosiotansa tälle yritykselle saada -suomenkieli kotiutumaan näyttämöllä". Näytäntö syksyllä -oli ylioppilasten toimittama. Marraskuun 11 p. näyteltiin -Arkadiateatterissa "Jeppe Niilonpoika", K.J. Gummeruksen suomennos -Holbergin komediasta "Jeppe paa Bjerget". Mainittuaan yleisön olleen -lukuisan ja suosiollisen, H. T:n teatteriarvostelija lausuu: - -"Näytäntö herätti erikoista mielenkiintoa niiden kauniitten taipumusten -kautta, jotka huomattiin pääosaa esittävässä nuoressa ylioppilaassa. -Varsinkin toisessa, neljännessä ja viidennessä näytöksessä hän näytteli -Jeppeänsä niin vilpittömästi ja luonnollisesti, ettei kukaan voisi -senvertaista aikaansaada ilman opintoja ja todellista taipumusta -näyttämötaiteeseen. Me epäilemme sitä vähemmin mainita häntä nimeltä -kuin hra O. Gröneqvist ei ainoastaan hetkellisesti palvellut -teatteria, vaan on päättänyt kokonaan antautua tälle uralle. Hänen -esiintymisellään on siis lupaava merkitys tulevaan omaan teatteriimme -nähden." - -Samassa lehdessä sanoo toinen kirjoittaja tästä näytännöstä, että -nuoret näyttelijättäret olivat erinomaisia sotilaallisine ryhtineen ja -bassoäänineeen. Tämän selitykseksi mainittakoon, että ajan -ylioppilasnäytännöissä naisosatkin säännöllisesti olivat nuorten -miesten näyteltävinä.[11] Edelleen huomautetaan että naiskatsojia oli -kovin vähän saapuvilla, johon muka syynä oli se että kappale oli -suomalainen. Näytösten välillä ylioppilaat lauloivat neliäänisiä -lauluja, joiden sanat ylioppilas A. Rahkonen oli kääntänyt. Se oli -jotakin ennen kuulumatonta. "Suomalaiset sanat näyttivät erinomaisesti -soveltuvan laulettavaksi, ja on sentähden hra Rahkosen aikomus -tunnettuihin ylioppilaslauluihin laatia suomalainen teksti todella -ansiokkaaksi arvosteltava".[12] - -Puheena olevana aikana Gröneqvist ei mitenkään olisi voinut esiintyä -suotuisammalla tavalla kuin seuranäytännössä, sillä se uusi teatteri, -joka edellisenä vuonna oli päätetty rakennettavaksi entisen -kiviteatterin säilyneille perusmuureille, valmistui vasta seuraavana -vuonna, 1866, jolloin se myös 2 p. lokak. vihittiin tarkoitukseensa. -Tämä "Uusi teatteri" -- se sama, josta vieläkin käytetään tätä nimeä, -milloin ei sitä yksinkertaisesti ja asianmukaisemmin sanota -"ruotsalaiseksi teatteriksi" -- onko se sitten enemmän kuin edellinen -edistänyt suomenkielisen näyttämötaiteen syntyä? Ei kenkään tahtone -sitä väittää. Ensimäiseksi näytäntökaudeksi 1866-67 se uskottiin W. -Åhmanin ja Pousetten etevän näyttelijäseuran haltuun, joka jo vuonna -1864-65 näytellen Arkadiateatterissa oli saavuttanut yleisön suosion; -mutta syksystä 1867 aina nykyaikaan saakka on siinä toiminut pysyvä -teatteriseura, kokoonpantu ja tarpeen mukaan täydennetty ja uudistettu -samalla tavalla kuin ylempänä mainittu 1861 perustettu "pysyvä -teatteri". Toisin sanoen ruotsalainen teatteri Helsingissä on, -huolimatta siitä että sitä sanotaan "kansalliseksi laitokseksi", koko -ajan pysynyt ruotsalais-ruotsalaisena, jossa kotimainen ruotsalainen -murre on tuskin vähemmin outoa kuin suomenkieli. Kuvaavampaa tämän -taidelaitoksen tulevaisuuteen nähden kuin arvattavasti kukaan osasi -aavistaa oli se tosiasia, että Gröneqvist 1867 turhaan pyrki sen -palvelukseen.[13] Se palkka, joka hänelle tarjottiin, oli niin mitätön, -että tämän vaatimattoman miehen täytyi peräytyä. Ihmekö että ääni -kirjeessä ystävälleen muuttui katkeraksi! -- "Olen tullut tietämään", -hän kirjoitti, "että en ole 1000 markan arvoinen ruotsalaisessa -teatterissa. Jos ajattelee että koko kansamme näkee nälkää [olihan -par'aikaa katovuosien surkein hätäkausi], niin on johtokunta -perusjohteellisesti oikeassa, mutta olisihan sen myöskin pitänyt -muistella maamme köyhyyttä palkatessaan ruotsalaisia keskinkertaisia -kykyjä. Omatunto vaivaa minua kun olen uhrannut niin paljon aikaa ja -varoja asian tähden, joka petti juuri perille tullessani. Aion -täydentää tietoni englanninkielessä ja koettaa tulla toimeen -kielenopettajana. Teatteria tulen kuitenkin kaipaamaan niinkuin olisin -menettänyt toisen puolen sieluani." -- Todellisuudessa Gröneqvist -palasi yliopisto-opintoihin, suoritti kameraalitutkinnon ja tuli 1869 -ylimääräiseksi kamarikirjuriksi senaattiin. Vastedes saamme nähdä, -kuinka teatteri kuitenkin avautui hänelle. - -Mutta joskin ruotsalainen teatteri semmoisenaan ei ole mitään tehnyt -suomalaisen näyttämön hyväksi, on kuitenkin muistettava, että sen -keskuudesta on lähtenyt henkilö, jolla siihen katsoen on unohtumattomat -ansiot ja jolle on sitä ehdottomampi tunnustus annettava kun hän oli -syntyperältään ruotsalainen. Tarkoitamme näyttelijätärtä, joka ensin -neiti Hedvig Charlotte Forssmanina, sitten rouva Raana ja vihdoin rouva -Winterhjelminä on piirtänyt nimensä Helsingin ja varsinkin Suomalaisen -teatterin historiaan. Syytä on jo tässä kohden tutustua häneen. - -Neiti Forssman oli kultasepän tytär Tukholmasta ja tuli 16-vuotiaana -1854 kuninkaallisen teatterin kouluun. Suuri näyttelijä O.U. Torsslow -huomasi kohta, että tytöllä oli tavallista suuremmat lahjat, ja sai -aikaan, että häneen nähden määräys koevuodesta syrjäytettiin. -Väsymättömällä ahkeruudella hän suoritti opintonsa, nauttien mainitun -taiteilijan erikoista ohjausta, ja pian hän esiintyi kuninkaallisella -näyttämöllä, mutta koska vanhemmat näyttelijättäret eivät mielellään -luovuttaneet suurempia tehtäviä vasta-alkajalle, hän rohkein mielin -liittyi O. Anderssonin teatteriseuraan, kun tämä oli lähtemäisillään -Helsinkiin 1858. Näin tuli neiti Forssman 20-vuotiaana Suomeen ja ensi -kerran esiintyen Jane Eyrenä hän kohta paikalla reippaalla, -ilmehikkäällä taiteellaan ja nuorekkaalla olennollaan valloitti -yleisön. Hänen menestyksensä oli niin täydellinen, että yleisö niinä -kahtena vuotena, jotka hän tällä kertaa oli Helsingissä, yhä uudelleen -tahtoi nähdä suosikkinsa näyttämöllä, ja nuori näyttelijätär saikin -mielin määrin rooleja ja niitti yllin kyllin kukkia ja laakereita. - -Palattuaan Ruotsiin neiti Forssman ennen pitkää liittyi Edv. -Stjernströmin teatteriin Tukholmassa, johon Torsslowkin oli muuttanut -kuninkaalliselta näyttämöltä, ja nyt koitti hänelle uusi edistymiskausi -näiden mainioiden näyttelijäin vaikutuksen alla. Torsslow, joka piti -häntä lahjakkaimpana kaikista oppilaistaan, luki hänen kanssaan m.m. -Ebolin prinsessan osan Schillerin Don Carlos draamasta, jolla -näyttelijätär saavutti yhden loistavimpia voittojaan Tukholmassa. -Stjernströmin teatterin tuottamaan edistykseen tuli tasoittavana ja -syventävänä lisänä vuoden opintoaika Parisissa. Nyt kuninkaallinen -teatteri mielellään olisi avannut hänelle korkeat ovensa; mutta neiti -Forssman lähti mieluummin Helsinkiin, jonka yleisön osottama -sydämellinen suosio häntä kohtaan oli hänessä herättänyt vastaavia -tunteita. W. Åhmanin ja Pousetten seuran jäsenenä hän siis jälleen -näytteli Suomessa näytäntökautena 1864-65. Silloin olivat hänen -suurimmat menestyksensä Ebolin prinsessa ja Theresia Kaarlo Bergbomin -murhenäytelmässä "Pombal ja jesuiitat". Oltuaan sen jälkeen vuoden -poissa, näyttelijätär -- joka sillä aikaa oli mennyt naimisiin -niinikään Åhmanin ja Pousetten seuraan kuuluvan nerokkaan näyttelijän -Frithiof Raan kanssa -- palasi saman seuran mukana syksyllä 1866 -Suomeen, ja vuotta myöhemmin hän tuli Helsingin vakinaisen -teatteriseuran jäseneksi. - -Tästä ajasta, vuodesta 1867, alkoi rouva Raan merkillisin toimi -Suomessa, missä hän, jos luetaan pois talvi ja kevät 1871, jolloin hän -teki toisen ulkomaalaisen opintomatkansa, viipyi yhtä mittaa v:een -1872. Mitä hän tällä ajalla sai aikaan suomalaisen teatterin hyväksi, -on alempana kerrottava; tässä on vain mainittava että hän näinä vuosina -miehensä ohella oli etevin ja suosituin taiteilija Helsingin -näyttämöllä. Pääalallaan, suurien traagillisten naisosien -esittämisessä, olikin rouva Raa kohonnut korkeaan taiteellisuuteen, -jonka vaikutus katsojiin oli pettymätön. Se raitis todenperäisyys, joka -näennäisesti vastakkaisen ihanteellisen käsitystavan ohella oli hänen -perusominaisuuksiaan, oli hartaitten tutkimusten kautta kypsynyt -taiteeksi, jonka pohjana oli toiselta puolen näyttämöllisen tekniikan -täydellinen omistaminen, toiselta puolen tieto että teknillisellä -taidolla on arvoa ainoastaan mikäli se, vaatimatta semmoisenaan -erikoista huomiota, tekee näyttelijälle mahdolliseksi luonnonomaisissa, -suurissa, yksinkertaisissa piirteissä havainnolliseksi saattaa se kuva -esiteltävästä henkilöstä, joka hänessä on syntynyt tarkoin tutkiessaan -koko draamaa.[14] Pääasia oli kumminkin, että tätä taidetta kannatti -hehkuva, nerollinen innostus, joka vastustamattomasti tempasi katsojat -mukaansa. Esitti hän Lady Macbethia tai Ofeliaa, Jeanne d'Arc'ia tai -Ebolia, Sapphoa tai Maria Tudoria, Katria tai Regina von Emmeritziä, -Leaa tai Paola Moronia tai mitä muuta tahansa hyvin laajasta -repertoaristaan, aina hän sai katsojat unohtamaan jokapäiväisen -ympäristön ja seuraamaan häntä tunteitten ja intohimojen temmellykseen. -Täydennykseksi lisättäköön sekin, että rouva Raa ei pysähtynyt kerran -saavuttamalleen kannalle vaan yhä kehitti taidettaan uusien vaatimusten -mukaan. Merkillinen todistus siitä on olemassa niin myöhäiseltä ajalta -kuin 1891, jolloin hän Kristianiassa esiintyi rouva Alvingina -"Kummittelijoissa". Silloin Ibsen nimenomaan antoi ehdottoman -tunnustuksensa taiteilijattaren käsitystavalle sekä täysin -uusaikaiselle, realistiselle ja niin "modernissa" kappaleessa -sopimattomista taidesäännöistä vapaalle esitykselle. Hän oli muka -osunut runoilijan sisimpiin ajatuksiin ja tunteisiin, hän oli -runoilijassa palauttanut sen alkuperäisen tunnelman, jossa tämä oli -näytelmän kirjoittanut, ja hän oli ollut se ilmielävä rouva Alving, -jonka runoilija oli kuullut puhuvan ja nähnyt liikkuvan siinä kodissa, -jonka hän oli tahtonut kuvata: "kokonaan minun rouva Alvingini". - -Siinä pikakuva näyttelijättärestä, joka uhrautuvaisesti oli sovittava -mitä ruotsalainen teatteri rikkoi laiminlyöden velvollisuutensa edistää -suomalaisen näyttämön aatteen toteuttamista. Että hän antautui -semmoiseen toimeen, tuli siitä että hän ei ollut ainoastaan suuri -taiteilija vaan myöskin jaloluontoinen, suuria tavoitteleva ihminen. -Hänellä ei ollut vain kunnioitettu asema näyttämöllä, vaan teatterin -ulkopuolellakin; piireissä ja perheissä, joissa hän personallisesti -tunnettiin, oli hän vilpittömän ystävyyden hellimä. Eräässä Emilie -Bergbomin 1875 kirjoittamassa kirjeessä olemme tavanneet seuraavat -kauniit sanat rouva Raasta: "Vaikea on löytää ylevämielisempää ja -jalompaa luontoa kuin hänellä on, ja minä luulen että vasta sitten -oikein käsittää hänen arvonsa, kun on koetellut toisia. Hän asettaa -aina aatteen ensi sijaan ja oman itsensä toiseen, joka on aivan -tavatonta meidän aikana." - -Entäs teatterikoulu? Entisestä tiedämme että ylioppilaat 1859 sitä -varten varasivat melkoisen summan, 500 ruplaa. Aate näyttää innostaneen -ei ainoastaan helsinkiläisiä vaan maaseutulaisiakin, sillä Fredr. -Cygnaeuksen ja O. Toppeliuksen allekirjoittamasta kehoituksesta -kerättiin vuosina 1860-62, toimeenpanemalla seuranäytäntöjä, ympäri -maata rahoja tarkoitusta varten. Viime mainitun vuoden kevätpuolella -oli noin 13,000 markkaa koossa ja silloin oli jo aikomus perustaakin -koulu saman vuoden syksynä. Huhtikuulla pidettiin näet julkinen kokous, -jossa yrityksen innostunein harrastaja, dosentti O. Toppelius, esitti -seikkaperäisen suunnitelman opetuksen järjestämisestä koulussa. -Laajasta suunnitelmasta[15] mainitsemme vain, että se oli hengeltään -suoraan kansallinen. Suomen kielen opetusta varten otettaisiin -erityinen opettaja, mutta ruotsinkieleenkin nähden olisi vältettävä -että ulkomaalainen opettaja estäisi oppilaita käyttämästä ruotsinkieltä -semmoisena kuin sitä Suomessa puhutaan ja äännetään. Sentähden olisi -ehkä tanskalainen "instruktööri" eli näyttämöllisen taiteen opettaja -otollisempi kuin Ruotsista tullut (kotimaista kun ei ollut -ajateltavissakaan). Suunnitelma hyväksyttiin ja sanomissa julkaistiin -jo kehoitus halukkaille nuorille kumpaakin sukupuolta ilmoittautumaan -kouluun ennen toukok. 20 p. Kumminkaan ei koulun avaamisesta tullut sen -enempää. Pääsyynä oli luultavasti opettajan puute. Muutoin oli kenties -innostusta laimentanut pitkä polemiikki teatterikoulusta, jonka -mainitun kokouksen jälkeen F. B(erndtson) oli alkanut H. D:ssa. Tämän -"asiantuntijan" mielestä oli koko yritys turhaa turhempi, mikäli sillä -tarkoitettiin aikaansaada kansallista teatteria. Kun hän samalla kielsi -ruotsinkieliseltä teatterilta Suomessa kaiken kansallisen merkityksen, -eksyi polemiikki kansallisuuskiistan okaiseen tiheikköön. Sitten kun -Toppelius oli puolustanut kantaansa, sekaantui näet H. D. ja muutkin -syrjäiset väittelyyn, ja lopulta sananvaihto ei tuottanut mitään -valaistusta asiaan, vaan arvattavasti heikonsi monen luottamusta -yritykseen. Seuraavana vuonna tapahtui sitten teatterin palo, joka -tietysti myöskin vaikutti ehkäisevästi. Vasta v. 1865 ryhdyttiin -uudestaan puuhaan. Ennenkuin W. Åhmanin ja Pousetten seura keväällä -1865 lähti Helsingistä, sovittiin Åhmanin kanssa, että hän, kun seura -syksyllä 1866 tulisi takaisin, rupeaisi teatterikoulun opettajaksi. -Tämän sopimuksen mukaan laitos vihdoin avattiin mainittuna aikana. -"Hitaita ovat herrain kiireet", saattaa siis sanoa tästäkin puuhasta, -mutta vähät siitä, jos yrityksestä olisi hyvää koitunut. Mutta huono -oli jo alkukin -- ainakin suomalaiseen näyttämöön nähden --, sillä 12 -vastaanotetusta oppilaasta osasi vain 3-4 suomea. "Jos uusi -teatteriseura tehdään ruotsinkieliseksi", tähän tapaan arvosteltiin -asiaa Kirjallisessa Kuukauslehdessä, "niin emme voi muuta kuin -vastustaa koko yritystä aivan tarpeettomana. Ruotsalaisen näyttämön -tarvetta voivat ruotsalaiset teatteriseurat tyydyttää vastedes -niinkuin ennenkin; sitä vastoin on suomenkielinen teatteriseura ihan -tarpeen. Siinä toivossa että koulunkasvattama teatteriseura tulisi -mahdollisuuden mukaan suomenkieliseksi, lieneekin suurin osa lahjoja -annettu. Kouluun pyrkiviltä olisi vaadittava taitoa kummassakin -kielessä. Nyt on koko yritys laskettu väärälle perustukselle." - -Vaikka tämä ankara muistutus oli oikeutettu, on myönnettävä, että -yrityksen onneton alku ja kehnot tulokset varsinkin suomenkieliseen -näyttämöön katsoen ovat helposti ymmärrettävissä. Ennakkoluulot -vaikuttivat, että oppilaita saatiin ainoastaan varattomista kodeista ja -nekin melkein poikkeuksetta Helsingistä, joka siihen aikaan vielä -pääasiassa oli ruotsalainen paikkakunta. Kun lisäksi näiltä oppilailta -puuttui perusteellisempaa koulusivistystä, oli jotenkin toivotonta -opettaa heille outoa kieltä, jota ei puhuttu sivistyneiden hienoissa -kodeissa ja jota he luonnollisesti pitivät aivan tarpeettomana -teatterissakin, johon mieli paloi. Tästä huolimatta opetettiin koulussa -suomeakin, mutta tuloksista tietysti ei kannata puhuakaan. Maaseuduilta -olisi kai voitu saada suomenkielisiä oppilaita, mutta mistä ottaa varat -heidän ylläpitoonsa vieraassa kaupungissa? Marraskuulla 1868 oli -suomalaista ainesta teatterikoulussa vähempi kuin sen alkaessa, -ja koulun johtajalla, hartaalla suomalaisuuden ystävällä, O. -Toppeliuksella, ei ollut muuta neuvoa kuin ehdottaa, "että taidetta -rakastavaiset maaseudun asukkaat tarpeellisella raha-avulla -varustaisivat ja kouluun lähettäisivät nuorukaisia, joiden -näytelmällisistä luonnonlahjoista heillä on hyvä ajatus ja joissa -ruotsinkieli ei ollut niellyt suomenkieltä.(!)" - -Itse koulusta kerrottakoon vain, että opettajina toimi paitse Åhmania -(lausumisessa ja roolien harjoittamisessa), nti Charlotte Ekman -(laulussa), nti C. Rylander (tanssissa, plastiikassa ja pantomiimissa), -nti Emilie Bergbom (ranskan-) ja O. Gröneqvist (suomenkielessä). -Syksystä 1868 tuli rouva Raa Åhmanin sijaan. Häntä hämmästytti koulussa -vallitseva "hiljainen, melkein tylsä henki", jonka syynä kuuluu olleen -Åhmanin sovinnainen ja kulunut opetustapa. Sitä vastoin hänen oma -innokas ja innostava opetuksensa ennen pitkää loi aivan uuden hengen -oppilaisiin, mutta sittenkin koko laitos seuraavana vuonna -- hajosi! -Syynä tähän lienee osaksi ollut se myötätuntoisuutta ja ymmärtämistä -puuttuva kritiikki, jolla sanomalehdet katsoivat hyväksi kohdella -ensimäisiä julkisia koenäytäntöjä, mutta tietysti pääasiassa se, että -ruotsalainen teatteri, jolla välittömästi olisi voinut olla hyötyä -siitä, hylkäsi tämän hyödyn. "Olisihan ottaa leipä omasta suustamme, -jos me auttaisimme suomalaisia eteenpäin!" lausui muuan mainitun -teatterin järjestäjä.[16] - -Vaikka teatterikoulukin siis petti kaikki toiveet, jotka suomalaisen -näyttämön kaipaajat olivat kohdistaneet siihen, niin liittyy sen -lyhyeen toimintaan kuitenkin ainakin yksi muisto, jolla todella on -enteen ja kipinän luonne. Sanoma sen perustamisesta houkutteli näet -esiin Aukusti Öhqvistin (Korhosen),[17] joka, miten lyhyt hänen -elämänsä olikin, kumminkin on luettava alkavan Suomalaisen teatterin -valoisimpiin muistoihin. Käsityöläisen kodista Kuopiossa lähti -17-vuotias nuorukainen Helsinkiin tullakseen näyttelijäksi -olemattomassa teatterissa. Voidakseen elää vieraalla paikkakunnalla hän -rupesi kaartilaiseksi, ja kun hän osasi suullisesti ja kirjallisesti -käyttää maamme molempia kieliä, hänet pian, voitettuaan päällikkökunnan -luottamuksen, otettiin kirjurin apulaiseksi kansliaan. Tässä asemassa -hän sammumattomalla tiedonhalulla rikastutti tietovarastoaan, sepitteli -runoja (m.m. "Suomen kaartin sotahymnin", jonka pataljoonan -kapellimestari Leander sävelsi) ja -- kävi teatterikoulua saaden -ensimäiset perustukset ihailemassaan taiteessa. Kun oppilaitos ennen -aikaansa lakkasi, Korhonen lohdutti itseään sommittelemalla näytelmiä. -Silläkään alalla ei toki vielä valmista syntynyt, mutta kyllä aikaa -voittaen niinkuin saamme nähdä. Teatterikoulun kautta pääsi Korhonen -Kaarlo ja Emilie Bergbomin ja heidän välityksellään useain kirjailijain -tuttavuuteen ja Fredr. Cygnaeuksen erikoiseen suosioon. "Kaikilta -näiltä", sanoo Nervander, "hän sai osakseen suurta hyväntahtoisuutta. -Hänen yksinkertainen, ujo ja kuitenkin luonnollisella tavalla -itsetietoinen olentonsa teki hänet heidän vertaiseksensa henkisellä -alalla. Tämä tapahtui ihan itsestään, sillä se naivisuus, joka myöskin -tavattiin hilpeässä nuorukaisessa, oli jalojen, suurellaisten -kuvittelujen naivisuutta, se oli, kuten Cygnaeus nuorukaisen aikaisen -kuoleman johdosta lausui, 'lempeä kuin tuulahdus paremmasta -maailmasta'. Olen vakuutettu, että moni, joka tunsi hänet, myöntää -minun kanssani, että usein puheltuansa puhdassydämisen ja koko nuorella -sydämellänsä isänmaatansa rakastavan sotilaan kanssa, tunsi itsensä -ikäänkuin parantuneen ja jalostuneen." - -Edellisessä on jo tullut näkyviin, kuinka suomalaisen näyttämön aate -oli voittanut alaa ja kannatusta yliopiston nuorison piireissä; mutta -vielä on mainittavana eräitä yrityksiä, joista ei ole ollut tiettynä -että ne ovat saaneet alkunsa siltä taholta, sekä aikeista, jotka -tuloksia tuottamattominakin osottavat miten uusi taidelaitos leijaili -ilmassa. - -Tässä astuu eteemme mies, joka vielä elää ja toimii ja tietenkin -mieluummin pysyisi varjossa, mutta jolla ehdottomasti on oleva sijansa -teatterin esihistoriassa, tarkoitamme silloista ylioppilasta Emil -Nervanderia. Nervander, joka syntyneenä 1840 oli tullut ylioppilaaksi -1858, oli ajan nuorien joukossa se, jossa rakkaus teatteriin oli -syvempi ja kehittyneempi kuin kenties yhdessäkään toisessa. Jos hänen -elämäkertansa olisi kyseessä, olisi siitä enemmänkin sanottavaa, mutta -väitteen todistamiseksi riittää sekin joka seuraa. - -Nervanderin runoilija- ja kirjailijalahjat ajoivat hänet -vastustamattomasti tuotteliaisuuteen ja jo 1863 hän painosta julkaisi -5-näytöksisen näytelmän "Vid Anjala" (Anjalan luona). Se oli kuitenkin -ruotsinkielinen, niinkuin koko hänen kirjallinen toimensa, eikä siis -suoranaisessa yhteydessä suomalaisen teatterin kanssa. Mutta -kansallismielinen kun Nervander oli, hän osasi toisinkin tavoin -osoittaa pitävänsä suomenkielistä näyttämöä silmällä. Hänen -alotteestaan syntyi 1860-luvun ensi vuosina ylioppilasten kesken -kirjallis-taiteellinen yhdistys, jota sanottiin "Arkadiayhdistykseksi" -(joskus myös, toverien kesken, "akatemiaksi") sentähden että sen -kokoukset pidettiin Arkadiateatterin lämpiössä. Yhdistykseen -kuului jäseniä kaikista osakunnista, runoilijoita, säveltäjiä, -soitannonharjoittajia ja taiteenystäviä.[18] Kokouksissa esitettiin, -kirjoitetun ohjelman mukaan, mitä kulloinkin uutta eri taiteiden alalla -oli tarjottavana, lausuttiin tai luettiin julki runoelmia ja muita -runoteoksia, soitettiin ja laulettiin uusia sävellyksiä j.n.e. -Käytös- ja esiintymismuotoon nähden siroutta tavoitteleva yhdistys oli -hengeltään hyvin isänmaallinen, vaikka ei sentään nimenomaan -fennomaaninen. Tässä piirissä Nervander syksyllä 1863 ehdotti, että -Shakespearen syntymän 300-vuotisjuhla pantaisiin toimeen 23 p. -huhtikuuta 1864, sekä samalla että joku tämän suurimman draamallisen -runoilijan teos oli suomeksi käännettävä. Ulkopuolella yhdistystä -olevien välityksellä saatiin todella aikaan, että mainittuna päivänä -Shakespearen juhla vietettiin Ritarihuoneella ja että samaksi ajaksi -yksi mestarin näytelmä ilmestyi suomennettuna. Marraskuun 4 p. 1863 -O. Toppelius näet Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokouksessa ehdotti -että määrättäisiin palkinto sille, joka ennen sanottua riemupäivää -toimittaisi hyvän suomennoksen jostakin Shakespearen etevimmästä -näytelmästä. Vaikka epäiltiin oliko niin lyhyessä ajassa tehtävä -suoritettavissa, hyväksyttiin ehdotus, ja toimen tulos oli Kaarlo -Slöörin oivallinen, alkukielestä tehty ja alkuteoksen runomittaan -laadittu Macbethin käännös. Totta kyllä Nervanderin toiset ehdotukset -ja aatteet eivät samoin toteutuneet, mutta silti nekin viehättävästi -kuvaavat sekä häntä itseään että tätä henkisesti virkeää aikaa, että ne -ansaitsevat mainitsemista. - -Marraskuulla 1866 Nervander miettii, että ei mikään olisi hänelle -sopivampaa kuin ruveta "suomalaisen näyttämön uranaukaisijaksi", ja hän -laati seikkaperäisen suunnitelman yrityksen alkuunpanosta ja -kehittämisestä kolmena vuotena eteenpäin. "Teatteriseuralla, johon -kuuluisi 3 naista ja 5 herraa, 1 kuiskaaja, puhtaaksikirjoittaja ja -ihomaalaaja [kaikki yhdessä!], 1 teatterirenki, 1 neulojamatami, sekä -kenties viisihenkinen orkesteri -- johon ylellisyytenä tulisi pikku -tanssijatar (!), yhteensä 17 henkeä, minä alottaisin Helsingissä -toimittaen sen sivistyneimmälle ja isänmaallisimmalle yleisölle 3 tai 5 -seuranäytäntöä, jotka ohjelmaan nähden kunakin iltana tarjoisivat sekä -suomalaista että ruotsalaista, kuvaelmia, tanssia, lausuntoa, laulua -j.n.e. -- Palkat olisivat, valitettavasti, pienet; välikirjat -tehtäisiin 3 vuodeksi ja keskinäisellä sopimuksella määrättäisiin -tarkoin kaikki tapoihin, asioihin ja velvollisuuksiin katsoen." - -Ensimäinen näytäntö olisi annettava Cygnaeuksen syntymäpäivänä 1 p. -huhtikuuta. Sen jälkeen matkustettaisiin kaupungista kaupunkiin -Tornioon saakka. Loma-aikoina harjoitettaisiin uusia kappaleita, jota -paitse johtaja saisi vapautta kirjoittaakseen jotakin. Kun ensimäinen -kolmivuotiskausi olisi lopussa, jatkettaisiin yritystä vähän -laajennetussa muodossa. -- Ensimäistä matkasuunnitelmaa seurasi toinen, -jossa kiertomatkat määrättiin viittä vuotta varten, eikä edes Kaskista -eikä Naantaliakaan unohdettu. -- Ohjelmisto käsittäisi aluksi noin 10 -Molièren, Holbergin, Heibergin, Herzin y.m. kappaletta, jonkun -operetin, 5 tai 6 soolotanssia, 5 tai 10 kuvaelmaa. Arviolasku menoista -nousi 16,000 markkaan, tuloja laskettiin "häilyvin keskimäärin" 100 m. -illasta, yhteensä 18,500 m. Tulot olivat siis 2,500 m. isommat; mutta -menoarvio oli vaillinainen ja laskelma päättyi sanoihin: "Matkat -(kaikille vapaat) j.n.e. teatterivarasto, omat tarpeeni -- kuinka -paljo!!!" -- Saman vuoden lopulla Nervander vakavasti arveli voivansa -luoda "todellisesti kotimaisen näyttämön", jos valtio koetteeksi -myöntäisi hänelle avustusta, 4,000 m. vuodessa. - -Toukokuulla 1867 Nervander suunnitteli "dramaattisen kaksitoistikon" -kiertokulun maassa. "Se olisi ensimäinen kotimainen teatterijoukkomme -ja olisi sen ohjelmistokin kotimainen, suomen- ja ruotsinkielinen." -- -Ei vain itsekseen vaan muittenkin kanssa hän edelleen neuvotteli -"draamallisen yhdistyksen" perustamisesta Helsinkiin. Yhdeksi sen -tärkeimmäksi tehtäväksi hän ehdotti "koko Shakespearen" suomentamisen. -Iltamilla y.m. kerättäisiin rahoja, niin että vuosittain yhden tai -parin näytelmän kääntäminen ja painatus voitaisiin kustantaa. - -Vihdoin Nervander samana vuonna ajatteli pari vuotta ennen nukahtaneen -Arkadiayhdistyksen uudistamista. Se olisi oleva jonkunlainen salainen -vapaamuurarien seura, joka ulkonaisesti ja yleisön silmissä harrastaisi -runoutta, teatteria ja soitantoa, mutta jonka varsinaisena päämääränä -olisi suojella ja tasoittaa tietä suomalaisille taiteilijoille, niin -ettei heidän tarvitsisi tuntea kannatuksen puutetta ei aineellisella -enemmän kuin henkiselläkään alalla. Tätä tuumaa sanoi Nervander "Kustaa -III:n unelmakseen". -- Osaksi samaa päämäärää tarkoitti toinenkin -Nervanderin, myöhemmin toteutunut, aie. Hän mietiskeli näet eläkekassan -perustamista kirjailijoita ja taiteilijoita varten. Rahoja hyvään -tarkoitukseen kerättäisiin seuranäytännöillä, joiden alkuunpanija ja -johtaja olisi ehdotuksen tekijä itse. - -Näihin tuumiin liittyi toisia kirjoitettavista näytelmistä. Koko sarja -suomalaisia aiheita pani runoilijan mielikuvituksen toimimaan. -Varsinkin Kullervon ja Lallin tarinat houkuttelivat häntä, mutta -myöskin iloisempia aiheita oli mielessä. Lemminkäisen häät esimerkiksi -olisivat kansankomediassa kuvattavat, "Haastelevat kuuset", "Suulas -akka" y.m. sadut ja tarinat tarjoutuivat luotavaksi keveiksi -huvinäytelmiksi j.n.e. - -Ystävät ja toverit, joilta Nervander tietysti ei salannut aatteitaan, -olivat nekin sitä mieltä, että hän oli sopiva teatterin johtajaksi, -jota vastoin Kaarlo Bergbomia, joka todellisuudessa oli siksi tuleva, -pidettiin vastaisena tiedemiehenä. Tähän aikaan eivät ystävät enemmän -kuin Nervander itsekään vielä tulleet ajatelleeksi, kuinka välttämätön -suomenkielen taito oli suomalaisen näyttämön johtajalle. - -Täydentääksemme ylempänä annettuja tietoja suomalaisista -seuranäytännöistä Helsingissä, mainitkaamme lisäksi pari semmoista, -jotka toimitettiin hyvää tarkoitusta varten. Bergbomin ja professori -von Willebrandin perheiden alotteesta annettiin 22 p. maaliskuuta 1866 -Kaivohuoneella seuranäytäntö, johon pääsylippuja myytiin ainoastaan -yksityisesti ja jonka ohjelma käsitti Z. Topeliuksen "Tizianin ensi -lempi" ja Cormonin ja Grangen "Huone vuokrattavana" (molemmat -ruotsiksi) sekä Heibergin "Katsokaa peiliin", K.J. Gummeruksen -suomentamana.[19] Viime mainitussa rouva, nyk. vapaaherratar S. von -Willebrand näytteli pääosaa. Yrityksen tarkoitus oli kerätä varoja -Viktor Salinille, millä tämä lahjakas teatteriin innostunut nuorukainen -pääsisi Tukholman teatterikouluun. Salin, joka sittemmin jonkun ajan -toimikin ruotsalaisessa teatterissa, oli asunut samassa talossa kuin -mainitut perheet ja sen kautta saavuttanut niiden suosion. Näytännön -johtaja ja harjoittaja oli Kaarlo Bergbom. -- Marraskuulla 1868 -pohjalaiset ylioppilaat panivat toimeen iltaman Johannes Takasen -hyväksi ja ohjelman päänumerona oli "Riita-asia", joka näyteltiin Uuden -teatterin oppilasnäyttämöllä. Arvokkaimmat katsojat olivat rouva Raa ja -J.V. Snellman, joista jälkimäinen sanoi, että tämä ylioppilasnäytäntö -oli parasta mitä hän oli nähnyt suomenkielellä näyteltävän. - -Kun kaiken kerrotun ohella huomioon otetaan että maaseuduillakin -seuranäytelmien toimeenpaneminen tällä vuosikymmenellä oli tullut hyvin -yleiseksi, niin on myönnettävä että taiteellinenkin herätys oli -ilmaantunut, joka oli sopusoinnussa aikakaudelle omituisen, -kaikensuuntaisen yhteisen elämän virkistymisen kanssa. Mutta sittekin -näytti suomalaisen teatterin synty kovin epätietoiselta. Katovuodet -olivat pelottavassa määrässä rajoittaneet kansan henkisenkin kehityksen -ehdot, ja moni muukin seikka oli omansa synnyttämään toivottomuutta. -Sentapainen oli esimerkiksi Arkadian joutuminen venäläisen -teatteriseuran haltuun. Kirjallisessa Kuukauslehdessä lausuttiin sen -johdosta katkeralla ivalla (syysk. 1868): - -"Meillä tulee tästälähin olemaan kaksi 'kansallisteatteria', toinen -ruotsalainen Uudessa teatterissa, toinen venäläinen Arkadiassa. Tuo -ruotsalainen, jolla on vanhemman veljen oikeus, on jo ennättänyt -kupeistansa synnyttää teatterikoulunkin, jossa kasvatetaan oikein -kotimaista ruotsalaista näyttelijätaidetta. Tätä ylevää esimerkkiä -epäilemättä uusi venäläinen teatteri aikoo noudattaa: sekin ehkä -synnyttää teatterikoulun, jossa oikein kotimaista venäläistä -näyttelijätaidetta meille kasvatetaan. Me olemme epäilemättä luodut -draamallisimmaksi kansaksi maailmassa!" - -Ilmeistä oli että tavalliset seuranäytäntöpuuhat eivät enemmän kuin -turhat toiveet ruotsalaisen teatterin ja teatterikoulun antamasta -avusta aikaansaisi suomalaista näyttämöä. Rohkeammin oli asiaan -käsiksi käytävä, ja se tapahtuikin kymmenluvun viimeisenä vuotena. -Siitä on vastedes kerrottava, sittenkun kahdessa seuraavassa luvussa on -tehty selkoa erinäisistä suomalaisen teatterin edellytyksistä, jotka -hiljaisesti ja huomaamatta kehittyneinä ratkaisevalla hetkellä -ilmenivät, tehdäkseen toivomusten ja unelmien toteuttamisen -mahdolliseksi. - - - - -II. - -Kirjalliset edellytykset. - - -Kun edellisessä luvussa ilman muistutusta on kerrottu Cygnaeuksen 1859 -esittämät epäilykset perustaa näyttämö kielelle, jolla oli olemassa -yksi ainoa näytelmä, niin näyttänee kai mielettömältä ruveta puhumaan -kymmenen vuotta myöhemmin alkavan teatteripuuhan kirjallisista -edellytyksistä. Huomattava on kumminkin että kymmenessäkin vuodessa -olot voivat melkoisesti muuttua, ja niin oli tällä kertaa todella -tapahtunut. V. 1869 suomenkielisellä teatterilla oli kuin olikin -edellytyksiä omansa rohkaisemaan niitä, jotka sitä harrastivat, vaikka -Cygnaeus kymmenen vuotta ennen olikin pääasiassa ollut oikeassa. - -Turhaa olisi nimittäin ollut Cygnaeukselle muistuttaa, että majuri -J.F. Lagervall, tuo kunnon soturi, joka vaihtoi miekkansa auraan ja -kynään, jo 1834 oli julkaissut Macbethin mukaelman nimeltä -"Ruunulinna", joka outona ilmiönä oli herättänyt hämmästystä -ulkomaillakin, ja sittemmin kirjoittanut muitakin draamallisia -"kuvauksia", niinkuin "Judithi", "Josephi", "Kaini" ja "Tuhkapöperö". -Ei niistä kuitenkaan ole ennen eikä myöhemmin ollut mitään hyötyä -näyttämölle. Ja miksi mainita Antero Vareliuksen "Vekkulit ja -kekkulit", jota ei myöskään ole mahdolliseksi katsottu, taikka -mukaelmia ja käännöksiä niinkuin Gemptin "Sisaren sukkeluus", -Stagneliuksen "Martyrat", Nicanderin "Taikamiekka" ja jo ennen puheena -ollut "Antonius Putronius", jolle viimeiselle toki oli suotu kunnia -tulla näytellyksi -- eivät nekään olisi muuttaneet hänen mieltään. - -Mutta toiselta puolen, oliko se tosiasia että suomalaiselta -kirjallisuudelta, joka muutoinkin oli tuskin alulla, puuttui -draamallista kirjallisuutta, oliko se todella oudoksuttava ja oliko -oikein pitää sitä voittamattomana esteenä suomalaisen näyttämön -perustamiselle? Ei suinkaan. Onhan kaikkina aikoina ja kaikissa -kansoissa draamallinen runous kasvanut ja kehittynyt lähimmässä -yhteydessä teatterin kanssa. Teatteri saa näytelmäkirjallisuuden aikaan -eikä päinvastoin. Sitä paitse teatterit suurissakin sivistysmaissa -nykyaikana suureksi osaksi elävät lainaamalla näytelmiä muilta -kansoilta. Mitä etevää ja mieltäkiinnittävää syntyy siellä taikka -täällä, se käännetään toisille kielille ja näytellään ympäri Eurooppaa. -Ainoastaan Ranskan kansallisteatteri syystä ylpeilee siitä että se -tulee toimeen omillaan. Kävihän meidänkin valitseminen maailman -kirjallisuudesta mitä otollista oli, kävihän meidän siinäkin -noudattaminen ruotsalaisten esimerkkiä, joiden teatterit niinikään -pääasiallisesti täyttävät ohjelmistonsa lainatavaralla. - -Tämänkaltaisista mietteistä ei kuitenkaan etsitty lohdutusta, kun -Cygnaeus oli huomauttanut draamallisen kirjallisuutemme köyhyydestä -taikka oikeammin olemattomuudesta, vaan ryhdyttiin aivan kuin käskystä -poistamaan puutetta. Toimen etupäähän Suomalaisen Kirjallisuuden Seura -asettui, joskin alote ensi kädessä tuli aivan yksityiseltä taholta. - -Keväällä 1858 oli eräs Seuran jäsen, nähtyänsä "Silmänkääntäjän", -nimeänsä mainitsematta lähettänyt 100 ruplaa palkintona annettavaksi -parhaimmasta suomenkielisestä näytelmästä, huolimatta oliko se -alkuperäinen vai mukaelma.[20] Seuraavan vuoden alussa lähetettiin -Seuralle kaksi näytelmää, joita ei kuitenkaan voitu palkita. Silloin -ilmoitus palkinnosta uudistettiin, ja tuo nimetön lahjoittaja antoi, -nähtyänsä "Antonius Putroniuksen", 50 ruplaa lisää, joten palkinto -nousi 150:een ruplaan. Kilpailuun lähetettiin tällä kertaa kolme -näytelmää: "Kullervo", murhenäytelmä viidessä näytöksessä, "Ensimäinen -rakkaus", ilveilys yhdessä näytöksessä Scriben, ja "Liukaskielinen", -komedia viidessä näytöksessä Schillerin mukaan. Dosentti Ahlqvistin -esittämän tutkijakunnan lausunnon johdosta annettiin vuosikokouksessa -16 p. maalisk. 1860 palkinto "Kullervon" tekijälle, ylioppilas Aleksis -Stenvallille (Kivelle). Mutta koska toisetkin näytelmät olivat sekä -"onnellisesti valitut" että niin "taitavasti käännetyt, että -semmoisten kappaleiden jättäminen painamatta olisi rikkaammallekin -kirjallisuudelle kuin suomalaiselle vahingoksi", tutkijakunta ehdotti -ja Seura päätti toimittaa nekin julkisuuteen erinäisenä osana -toimituksiansa. Tämä päätös täydennettiin sitten niin että ryhdyttiin -hankkimaan muitakin käännöksiä, joten syntyisi runsaampi kokoelma -suomenkielisiä näytelmiä. Semmoinen oli Näytelmistön alku, jonka -ensimäinen osa ilmestyi 1861, toinen 1863, kolmas 1864 ja neljäs 1867. - -Ohimennen mainittakoon että toukokuulla 1862 suomenmielisten kesken -neuvoteltiin erityisen yhdistyksen perustamisesta suomenkielisen -näytelmäkirjallisuuden edistämistä varten. Yrjö Koskinen, joka siitä -puhuu Mehiläisessä,[21] sanoo hanketta "kansalliseksi asiaksi, joka ei -tule yksistään Helsingin eduksi", ja toivottiin sentähden että -"osamiehiä" saataisiin maaseuduiltakin. Samassa mainitaan -teatterikoulukin, jota varten par'aikaa rahoja kerättiin. Sen toimen -hartain ystävä [O. Toppelius] oli myöskin suomenkielen ystäviä ja oli -koulun tarkoituksena suomenkielisen näyttämön aikaansaaminen. -Ensiksikin tätä koulua ja toiseksi tulevaa kotimaista teatteria varten -oli näytelmäkirjallisuutta hankittava. Painaakseen lukijain mieleen -kuinka tärkeä yritys oli, kirjoittaja viittaa siihen, että sen kautta -edistettäisiin Helsingin suomalaistumista -- "Helsinki meidän täytyy -valloittaa Suomen kielelle". -- "Suomalainen Teateri-yhteys" jäi -kuitenkin syntymättä. Syytä emme tiedä, mutta varmaa on, että se -tarkoitus, jota varten se aiottiin perustaa, kuitenkin pääasiassa -saavutettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimen kautta. - -Katsoen silloisten suomalaisten kirjailijain vähäiseen lukuun on -tunnustettava, että Näytelmistön julkaisemispuuhaa ajettiin -erinomaisella tarmolla. Kaikkiaan sisältää kokoelma 16 draamallista -teosta, 2 alkuperäistä ja 14 käännöstä. Jälkimäisten joukossa -- -edellisistä on alempana erikseen puhuttava -- oli paitse keskiaikaisen -farsin mukaelmaa (Pietar Patelin) jo edustettuna Shakespeare (Macbeth), -Lessing (Minna von Barnhelm ja Emilia Galotti), Schiller (Kavaluus ja -rakkaus ja Liukaskielinen), Th. Körner (Syyn sovitus), Holberg (Jeppe -Niilonpoika, Ei ole aikaa ja Don Ranudo de Colibrados), Sheridan (Pyhän -Patrikin päivä) muita mainitsematta. Mitä taasen suomennoksien -kirjalliseen arvoon tulee, saattaa syystä sanoa että niissä ylipäätään -tarjottiin parasta mitä siihen aikaan oli saatavissa, sillä etevimmät -kirjailijamme Helsingissä ja maaseuduilla olivat työssä osallisina. -Kääntäjinä esiintyi näet A. Oksanen, Julius Krohn, Kaarlo Slöör, K.J. -Gummerus, P. Hannikainen, E. J. Blom, J. Bäckvall ja C.J. Dahlberg. -Huomattavin näistä käännöksistä on kieltämättä Macbethin suomennos, -jonka synnystä on jo ollut puhe edellisessä luvussa. Se on laatuaan -merkkiteos runollisessa kirjallisuudessamme, joskin Paavo Cajander -myöhemmin mestarillisilla Shakespearekäännöksillään on voittanut -vasta-alkajan, ja sen julkaisemisella otti syrjäinen kansamme -arvokkaalla tavalla osaa suuren runoilijan syntymän riemujuhlaan. - -Näytelmistön neljäs osa oli viimeinen. Seura katsoi voivansa siihen -päättää tämän yrityksen, sillä olihan jo tositeolla todistettu, että -ei mikään estänyt tarpeen mukaan kääntämästä suomenkielelle -draamallistakin kirjallisuutta. Muutoin oli Seuran perusjohteena ollut -ottaa kokoelmaansa ainoastaan semmoisia teoksia, joidenka kirjalliset -ansiot olivat kieltämättömiä ja jotka siis enensivät kirjallisuutemme -arvoa, vaikka niitä ei näyteltäisikään. Niin sanoaksemme päivän -tarpeita tyydyttävien s.o. seuranäytännöiksi sopivien pikku kappalten -suomentamisen ja kustantamisen Seura jätti toisille. Itse asiassa -toimittikin siten Viipurin suomalainen kirjallisuusseura julkisuuteen -pari vihkoa pienempiä näytelmiä ja yksityisten kustannuksella ilmestyi -toisia, niin että käännösten ja mukaelmain luku ennen vuosikymmenen -loppua nousi alulle neljättäkymmentä. - -Monta vertaa tärkeämpi ja rohkaisevampi oli kumminkin se, että tällä -samalla ajalla laskettiin vahva perustus alkuperäiselle suomalaiselle -näytelmärunoudelle. Salaperäinen kohtalo määräsi näet juuri tämän -vuosikymmenen, niin täynnä virkistävää, kiihottavaa aamuvaloa, mutta -samalla vielä niin kolean karkea, Aleksis Kiven toimikaudeksi. Ylempänä -mainittu palkinto sai runoilijan ryhtymään ensimäiseen suureen -voimanponnistukseen, ja niin syntyi ensimäinen alkuperäinen suomalainen -murhenäytelmä. Saatuansa palkinnon tekijä kirjoitti teoksensa -uudestaan, joten "Kullervo" tuli painetuksi vasta Näytelmistön -kolmanteen osaan. Mutta silloin se esiintyikin Macbethin rinnalla ja -Shakespearen muiston riemuvuonna. Eipä se sattumus ollut hulluimpia -laatuaan! - -Vielä merkillisempi oli runoilijan toinen suuri teos, kuolematon -kansankuvaus, "Nummisuutarit", joka sekin ilmestyi painosta 1864 -- -"tekijän omalla kustannuksella". Kiven elämäkerrassa mainitaan tämän -käyneen mahdolliseksi sen kautta, että eräs hänelle ennen tuntematon -herrasmies, kun runoilija oli sanonut olevansa epätietoinen miten teos -oli painoon saatava, oli pistänyt hänen käteensä seitsemän sataa -markkaa. Tässä lienee paikka oikaista ja täydentää tämä kertomus. -- -Oikein on että Kivi kaikin mokomin tarvitsi 150 ruplaa saadakseen -komediansa painetuksi ja niinikään että ennestään hänelle tuntematon -mies -- 22-vuotias Kaarlo Bergbom -- antoi runoilijalle rahat, mutta -väärin on se, että tämä muitta mutkitta olisi ottanut ne omasta -taskustaan. Bergbomin tasku oli näet sillä hetkellä yhtä tyhjä kuin -Kiven, mutta kun runoilija oli selittänyt hätänsä ja kuinka hän turhaan -oli koettanut lainata tuon summan, silloin Bergbom omassa nimessään -lainasi rahat Yhdyspankista. Sen hän uskalsi tehdä, kun hän juuri ennen -oli vastaanottanut paikan Helsingfors Tidningar'in toimituksessa, ja -ensi "kvartaaleillaan" hän velan maksoikin.[22] -- Cygnaeus puolestaan -julkaisi (talvella 1865 H. T:ssa) komediasta laajan arvostelun, jossa -hän näytti täysin oivaltavansa, mikä arvoltaan yksinäinen ja pysyvä -draamallinen teos näin odottamatta oli ilmestynyt, ja toisella -kirjoituksella hän ratkaisevasti vaikutti siihen, että tekijälle -samasta teoksesta annettiin kaunokirjallinen palkinto, 2000 markkaa, -ensimäinen, jonka valtio (J.V. Snellmanin alotteesta) oli varoistaan -myöntänyt. - -Paitse näitä näytelmiä julkaisi Kivi tällä vuosikymmenellä vielä neljä. -Ne olivat: "Kihlaus", tuo pieni, mutta sekin laatuaan verraton -kansankuvaus, joka ilmestyi Kirjalliseen Kuukauslehteen painettuna -1866; murhenäytelmä "Karkurit" Näytelmistön viimeisessä osassa, sekä -draamallinen idylli "Yö ja päivä", jotka tulivat julkisuuteen 1867, ja -vihdoin ihanteellinen kuvaus Vapahtajan ajalta ja läheisyydestä, "Lea", -jonka ilmestymisvuosi oli 1869. Runoilijan viimeinen synkkämielinen, -E. Nervanderin luonnoksen pohjalle laadittu, näytelmä "Margareta" -painettiin vasta 1871. - -Kiven jälkeen on Tuokko mainittava suuren alkuperäisen murhenäytelmän -"Saulin" luojana. Tämä runoilija tosin ei kyennyt pitämään silmällä -näyttämön vaatimuksia -- joita Kivi luontaisesta vaistosta tyydytti -- -mutta silti oli hänenkin teoksensa, etenkin runolliseen ja sujuvaan -kieliasuun nähden, lupaava enne draamallisen runoutemme alalla. - -Sanomattakin on ymmärrettävissä, kuinka näiden lueteltujen -alkuperäisten näytelmäin ilmestyminen oli omansa innostavasti -vaikuttamaan niihin, jotka ikävöivät suomalaisen näyttämön syntyä. Niin -innostavasti, jos katkeroittavastikin! Ne sanat, joilla Kaarlo Bergbom -päätti arvostelunsa Kiven "Karkureista", ilmaisevat ne tunteet, joita -epäilemättä muutkin runoilijan teokset herättivät hänen aikalaisissaan: -"Lukiessamme 'Karkurit' suomalaisen teatterin puute tuntuu mitä -katkerimmalta, sillä tämä draama on täydellisesti sovitettu teatterin -vaatimuksien mukaan." - -"Kirjallisia edellytyksiä" oli siis 1860-luvun lopulla riittävässä -määrässä olemassa. Yhdessä vuosikymmenessä oli niin paljo alkuperäistä -ja käännettyä draamallista kirjallisuutta ilmestynyt, että tuotannon -jatkuminen samassa määrässä ilman teatteria olisi ollut suorastaan -luonnotonta. - - - - -III. - -Emilie ja Kaarlo Bergbom. - - - Joukkoja voidaan kaikkialla pestata ja harjoittaa. Ainoastaan - suuria päälliköitä täytyy nöyrällä kärsivällisyydellä odottaa - "Jumalan armosta". - - F. Gygnaeaa, Teatterin tulevaisuudesta, 1853. - -Valtaan päässyt käsitys, että suomenkielinen näyttämö oli aikaan -saatava ja kehittyvä ruotsalaisen teatterin yhteydessä ja siis ainakin -aluksi toimiva yhdessä sen kanssa yhteisen johdon alla, tekee -ymmärrettäväksi, että julkisuudessa ei kertaakaan kysytty: oliko -tiedossa miestä, joka kykeni suomalaista teatteria johtamaan? -Ainoastaan Cygnaeus lainaamissamme otsikkosanoissa ohimennen viittasi -siihen, että semmoinen toimi ei suinkaan ollut joka miehen asia, vaan -edellytti aivan erikoisia lahjoja, mutta ei hänkään silti näy -ajatelleen että teatterin syntyminen oli riippuva päällikön -ilmaantumisesta. Mutta niin kävi kuitenkin todellisuudessa: teatteri -syntyi vasta silloin kuin päällikkö astui esiin. Jollei johtaja -"Jumalan armosta" olisi ruvennut keräämään joukkoa ympärilleen, olisi -kuka ties kuinka kauan saatu teatteria odottaa. Tämä johtaja oli Kaarlo -Bergbom. - -Välttämättömänä episoodina suomalaisen teatterin esihistoriassa seuraa -tässä kertomus Kaarlo Bergbomin, ja myöskin hänen sisarensa ja -työtoverinsa, neiti Emilie Bergbomin, nuoruuden ajasta ennenkuin he -ryhtyivät siihen tehtävään, joka oli tuleva heidän varsinaiseksi -elämäntyökseen. - -Bergbom-suvun kantaisä Pohjanmaalla, josta sisarukset polveutuivat, oli -1700-luvun alkupuolella Ruotsista tullut Erik Bergbom, mutta suvun -ruotsalaisuus ei sentähden ole täysin taattu, sillä mahdollisena -pidetään että Erik Bergbom oli alkuaan Satakunnasta, missä mainitun -vuosisadan alussa samanniminen suku oli olemassa. Bergbomit ovat -arvossa pidettyinä kyvykkäästi toimineet mitkä liike- mitkä -virkamiehinä. Jälkimäisiä oli sisarusten isä, Johan Erik Bergbom. -Syntyneenä 1796 hän oli vihitty filosofian maisteriksi ja tohtoriksi -1819 ja, suoritettuaan lakitieteen kandidaattitutkinnon,[23] Vaasan -hovioikeudessa tullut ylimääräiseksi viskaaliksi, kun hän nai -laamannintyttären, 17-vuotiaan Fredrika Juliana Roschierin. Pariskunnan -ensimäinen lapsi, _Emilia_ Sofia, syntyi 7 p. helmik. 1834. Emilien -käydessä kuudetta vuotta isä 1839 nimitettiin Viipurin hovioikeuden -asessoriksi, ja perhe muutti Viipuriin. Täällä Kaarlo Juhana syntyi -2 p. lokak. 1843.[24] - -Siihen aikaan kun Kaarlo veli ensikerran näki päivänvalon, oli Emille -tullut kouluikään. Onneksi oli Viipurissa tyttökoulu, kovin harvinainen -laitos maassamme 1840-luvulla, mutta opetuskieli oli saksa. Tietenkin -tämä oli omansa arveluttamaan Emilietä, joka ei osannut muuta kuin -ruotsia, mutta luultavasti häntä lohdutettiin sillä että ensi -kuulustelu tapahtuisi tällä kielellä. Ja eräs hänen toverinsa, joka -samana päivänä tuli "Töchterschuleen" ja pääsytutkinnossa näki hänet -ensi kerran, muistaa vielä, kuinka vilkkaalta ja samalla varmalta pikku -pohjalainen tyttö näytti. Lyhytläntänä, hieman lyhytkaulaisena, -vaaleanverisenä, hiukset sidottuna kahteen lettiin korvien taakse, -tyttö oli tutkittaissa seisonut tyynenä ja tarkkaavaisena ja niin -sukkelasti vastannut kysymyksiin, että toinen, jonka vuoro oli tulossa, -huokasi itsekseen: jospa osaisi vastata noin! -- "Hän oli jo silloin -ihan sama kuin myöhemmin", päätti kertoja muistelmansa. - -Emilie Bergbom oli todella harvinaisen etevä hengenlahjoiltaan, ja kun -vertaa hänen ominaisuuksiaan siihen mitä tiedämme hänen vanhemmistaan, -näyttää siltä kuin olisi kumpikin antanut hänelle parhaimpansa. Hän oli -selväjärkinen ja selväpuheinen, hänellä oli terävä ja hieno ymmärrys ja -luja tahto, toisin sanoen hänessä tavataan juuri ne piirteet, jotka -tekivät isästään erittäin kykenevän, mitä erilaisimpiin tehtäviin -käytetyn laki- ja virkamiehen, ja toiselta puolen hän oli tavattoman -käytännöllinen ja vilkasluontoinen niinkuin äitinsä sanotaan olleen. - -Asessori Bergbomin Viipurin ajalta on tässä kerrottava yksi piirre, -joka osottaa, että hän mielipiteiltään melkoisesti erisi tavallisista -virkamiehistämme, ja myöskin luo valoa kotiin, jossa kertomuksemme -päähenkilöt kasvoivat. V. 1845 perustettiin Suomalaisen Kirjallisuuden -Seura Viipurissa ja seuran esimieheksi valittiin Bergbom. Seuran -ensimäisessä vuosikokouksessa hän piti sangen merkillisen puheen. Siinä -hän näet, luultavasti ensimäisenä, tulevaisuuteen nähden kielsi -kaksikielisen sivistyksen mahdollisuuden maassamme. - -"Ei pääkielenä", hän muun muassa lausui, "eikä sivullisena, jonkun -erinäisen säädyn kielenä, saata enää ruotsinkieli meillä olla -pysyväinen; sillä liian vähäinen on ruotsalaisten asujanten luku -omituista kirjallisuutta hengissä pitämään. Sentähden täytyy -ruotsinkielen ja sitä seuraavan kirjallisuuden meidän maasta hävitä, -tilaa antain maamme perintökielelle ja sen päälle perustetulle -kotimaiselle, suomalaiselle kirjallisuudelle; ja ainoastaan tämän -olevan Suomenmaalle sopivaisen näkyy siitäki, että ruotsi satoja vuosia -kaikella suosiolla kannatettuna, ei kuitenkaan ole jaksanut -suomenkielen alalla erittäin suurta voittoa saada eli oikioita -suomalaisia peräti luovuttaa suomalaisista tavoista ja menoista." - -Tuskin kahdeksan vuotta Bergbom oli asunut Viipurissa, kun hänen, -jäsenenä eräässä hallituksen asettamassa toimikunnassa, täytyi -perheineen muuttaa Helsinkiin. Se tapahtui 1847 ja siitä lähtien perhe -jäi ainiaaksi pääkaupunkiin, sillä 1851 Bergbom nimitettiin -senaattoriksi. - -Käytyään kolme vuotta Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa -- -suomalaisesta siihen aikaan tietysti ei oltu untakaan nähty -- Emille -Bergbom 16-vuotiaana oli saanut sen tietomäärän, joka silloin -julkisessa oppilaitoksessa oli naisille tarjona, mutta siihen -tyytymättä hän jatkoi lukujaan osaksi yksityisten opettajain johdolla, -osaksi omin päin. Tällä tavoin hän ennen pitkää sekä uusissa kielissä -että suurten sivistyskansojen kirjallisuuden tuntemisessa sivuutti -useimmat sen ajan naiset Suomessa. Hän perehtyi täydellisesti paitse -saksan myöskin ranskan- ja englanninkieliin ja rupesi, aivan omasta -alotteestaan, suomeakin oppimaan. Tämä viimeksi mainittu yritys -todistaa, että Emilie huolimatta nuoruudestaan oli ajan hengen -koskettama ja ymmärsi kansan kielen merkityksen, ja aikaa voittaen -hänestä tuli suomalaisuuden uskollinen edistäjä, jonka vertaista ei ole -nähty Suomen naisten joukossa. Lopuksi on mainittava, että hän halusta -kirjoitellen niin runomittaista kuin suorasanaista ilmaisi omaavansa -luontaisia kirjailijataipumuksia. Kun etenkin Kalevalan kääntäjänä -tunnettu ranskalainen kirjailija Léouzon Le Duc oleskeli Helsingissä ja -1852 asui samassa talossa, Emilie Bergbom hänelle käänsi suorasanaiseen -muotoon ranskan kielelle Runebergin "Hirvenhiihtäjät" ynnä muuta oman -maan ja Ruotsin kirjallisuutta. - -Tuskin edemmäksi kuin viime mainittuun aikaan, jolloin Emilie täytti 18 -vuotta, pysyivät hänen päivänsä niin huolettomina kuin nuoruudelle -soveltuu. Silloin näet ensiksi havaittiin äidissä se tauti, joka kahden -vuoden kärsimysten jälkeen vei hänet hautaan. Kun sen lisäksi isäkin -samaan aikaan ja melkein yhtä kauan oli vuoteen omana, täytyi vanhimman -tyttären näinä perheen koettelemuksen-vuosina ja sittemmin äidin -kuoltua (1854) yhä edelleen kodissa hoitaa emännän virkaa ja täyttää -äidin velvollisuudet sisaruksiansa kohtaan, joista nuorin veli oli vain -viisivuotias. Tämä oli raskas tehtävä nuorelle tytölle, semminkin kun -perheen varallisuussuhteet olivat ahtaanlaiset. Niin esim. täytyi -Emilien itse neuloa sekä sisarustensa että omat vaatteensa. Mutta eihän -se haitannut, että hänen luonnonlahjansa tälläkin alalla pääsivät -kehittymään. Emilien sanotaan olleen oikea taituri neulojana. Yhden -neulojattaren avustamana hän tyydytti omaistensa tarpeet, ja -ystävilleenkin hän antoi neuvoja ja apua, kun hatun taikka jonkun muun -pukuosan aistikas laittelu tai koristelu oli kyseessä. Hän tottui -ahkeraan, edesvastaukselliseen työhön, hänen elämänkokemuksensa karttui -ja hänen luonteensa vakaantui ja hän valmistui elämäntyöhön, josta -hänellä vielä ei ollut vähintäkään aavistusta. - -Mutta miten kävi henkisen kehityksen, kun käytännöllinen elämä tällä -tavoin sitoi Emilie Bergbomin jalat ja kädet? Yhdessä kohden tämä -kehitys -- totta kyllä aivan erikoisesta syystä -- täydellisesti -katkesi. Kuolinvuoteellaan äiti, joka monen silloisen naisen tapaan ei -pitänyt kirjailijatointa naiselle soveliaana taikka onnea tuottavana, -otti tyttäreltään lupauksen, että tämä ainaiseksi luopuisi -runoilemasta. Kaarlo veli, ainoa, kuten näyttää, jolle Emilie on -kertonut sen, on todistanut lupauksen noudattamisen tuntuneen hänestä -raskaalta uhraukselta, "sillä hänen rakkain unelmansa oli ollut toimia -runoilijana". Toisissa kohden Emilie Bergbom ei suinkaan jäänyt -takapajulle. Se, joka rakastaa kirjoja, saa aina jonkun vapaan hetken -lukemiseen, ja niin hänkin. Sitä paitse hän vastaanotti syviä ja -pysyviä vaikutuksia seurustelustaan eräiden ajan nerokkaimpien miesten -kanssa. Bergbomin perhe oli läheisessä suhteessa Tengströmin perheen -kanssa, jonka koti 1840-, 50- ja osaksi 60-luvullakin oli pääkaupungin -älymystön keskuspaikka. Talon isäntä oli kaikkien isänmaallisten ja -nuorten pyrintöjen suosija filosofian professori J.J. Tengström ja -emäntä J.L. Runebergin vaimon sisar.[25] Heidän luonaan viihtyivät kuin -kotonaan J.J. Nervander, J.V. Snellman,[26] E. Lönnrot, Fredr. Cygnaeus -ja Z. Topelius. Perheessä oli neljä lasta, kaikki ensimäisestä aviosta, -nimittäin yksi poika, lahjakas, ennenaikaiseen hautaan vaipunut Robert -Tengström, ja kolme tytärtä, joista vanhin tuli professori Herman -Kellgrenin, keskimäinen tohtori P. Tikkasen ja nuorin M.A. Castrénin -vaimoksi. Jo nämä mainitut nimet ilmaisevat, että Tengströmin -"salongissa" vallitseva henki oli silloisen nuoren Suomen, ja -luonnollisesti oli niin laita Bergbominkin perheessä, joka tuskin -muualta kuin sieltä etsi seurustelua. - -Tengströmillä sattui seuraava pikku tapahtuma joku aika sen jälkeen -kuin Emilie oli eronnut koulusta. Hän oli Snellmanille sanonut, että -hän mielellään tekisi tuttavuutta Lönnrotin kanssa. Kun tämä sitten -kerran tuli Helsinkiin ja oli vieraana Tengströmillä, Snellman keskellä -suurta piiriä esitti Emilien kuuluisalle "Kajaanin tohtorille". Nuori -neiti oli ihastunut ja lausuikin ilonsa siitä että sai nähdä Lönnrotin. -Mutta silloin Snellman, joka hyvällä tuulella ollessaan mielellään -saattoi ihmisiä hämille, ehdotti, että he, Emilie ja Lönnrot, lähemmän -tuttavuuden vuoksi suutelisivat toisiaan. Vaikea on tietää kumpi -asianomaisista tuli suurempaan hätään, sillä jos veri lensi Emilien -kasvoihin, niin kävi Lönnrotin samoin. Vihdoin jälkimäinen sanoa -tokasi: "Enköhän voisi päästä vähemmällä?!" - -Ylempänä mainituista suurmiehistä Snellman ja Cygnaeus olivat ne, -joiden kanssa Emilie Bergbom tuli lähimpään ystävyyssuhteeseen. Emilie -oli ensimäisiä naisia, jotka ymmärsivät Snellmanin kansallisia -harrastuksia, ja kun tämä ennestään oli tuttu senaattori Bergbomin -kanssa, kävi hän samoin kuin Cygnaeuskin usein perheessä. Keskustelut -tämmöisten miesten kanssa, joista Snellman kuuluu usein tulleen -ainoastaan viettääkseen jonkun hetken Emilien seurassa, eivät voineet -olla jättämättä syviä vaikutelmia nuoreen henkevään naiseen eikä liene -liiallista väittää, että ei yksikään samanaikuinen nainen samassa -määrässä kuin hän omakseen omistanut heidän humaanista ja isänmaallista -maailman- ja elämänkäsitystään. - -Mitä tähän saakka on kerrottu Snellmanin ja Emille Bergbomin -keskinäisestä suhteesta, on ennen tunnettua niinkuin sekin, että -jälkimäinen 1850-luvun loppuvuosina kääntäjänä oli avullisena -"Litteraturbladin" toimituksessa. Sitä vastoin on ainoastaan ahtaassa -piirissä ollut tiettynä, että Snellman, joka 1857 oli tullut leskeksi, -1860-luvun alulla pyysi Emille Bergbomia vaimokseen. Vastaus oli epäävä --- Emilie jäi iäkseen naimattomaksi eikä Snellmankaan mennyt toisiin -naimisiin. Syy tähän ratkaisuun oli, ei suinkaan mikään vastenmielisyys -kosijaa kohtaan, johon Emilie niin monta vuotta oli ollut kiintynyt -ihailevan kunnioituksen ja sydämellisen ystävyyden kautta, vaan -velvollisuuden tunto. Hän näet ei tahtonut jättää sisaruksiansa ja -vanhaa isäänsä ja luopua siitä perheenäidin tehtävästä, joka -äidin kuoleman kautta oli tullut hänen osakseen. Tämä oli Emilie -Bergbomin toinen suuri uhraus, toinen oli jo mainittu lupaus luopua -runoilija-unelmistaan. Tämmöiset kokemukset, jotka olisivat olleet -omansa joko katkeroittamaan taikka tylsistyttämään heikompaa luontoa, -ovat varmaan erikoisella tavalla kehittäneet ja terästäneet Emilie -Bergbomin voimakasta, ylevää henkeä. Ne ovat -- emme voi asiaa toisin -käsittää -- vahvistaneet hänen itsetuntoansa ja kiihoittaneet hänen -toimintahaluaan. Minulta on kielletty, on hän kai tarmoa kysyvinä -hetkinä ajatellut, minulta on kielletty runoilijan tie maineeseen ja -niinikään oma koti rakkaan suuren miehen rinnalla, olen näyttävä että -sittenkin kykenen johonkin. Se selittänee myöskin, että hänen -olennossaan ei ollut huomattavissa runoilijanomaisia piirteitä -- -jollei oleteta, että hän, niinkuin usein tapahtuu, oli kokonaan -erehtynyt, kun hän luuli olleensa kutsuttu runoilijaksi. Mutta oliko -hän kutsuttu taikka ei, oli uhrauksen tunto hänelle itselleen yhtä -raskas, kun hän kerran uskoi siihen. - -Tässä yhteydessä on mainittava, että Fredrika Runebergin 1850-luvun -keskivaiheilta alkaen Litteraturbladissa ilmaantuvat kuvaelmat -("Teckningar och Drömmar") tekivät syvän vaikutuksen Emilie Bergbomiin. -Niissä kuvattiin naisen riippuvaista asemaa, joka mitä erilaisimmissa -kansoissa ja mitä erilaisimmissa kulttuurioloissa samalla tapaa sitoi -ja ehkäisi hänen kehitystään. Kun nämä asiat tulivat puheeksi, kuuluu -Emilie usein innokkaasti asettuneen rouva Runebergin kannalle ja -kiihkeästi valittaneen naisen kohtaloa. Kuitenkaan hän ei julkilausunut -sentapaisia vaatimuksia kuin myöhemmin on kuultu naisasian -kannattajilta, vaan oli hän pääasiassa pitänyt henkisen elämän -pakollista ahtautta silmällä. Tietty on että hän myöhemminkin pysyi -jotenkin samalla kannalla. Välttäen julkista esiintymistä hän verraten -myöhään (vasta 1891) liittyi Suomalaiseen naisyhdistykseen ja -silloinkin hän sukupuolensa vapauttamiseen nähden katsoi tärkeimmäksi, -että korkeamman opin tiet avattaisiin naisille, että siveellisyyttä -kohotettaisiin ja vihdoin että naisillekin myönnettäisiin valtiollinen -äänioikeus. Että naisen päätehtävä ja suurin vaikutusala sittenkin -olisi oleva kodin seinien sisällä, sitä hän ei koskaan epäillyt. - -Ensimäisen ulkomaanmatkansa Emilie Bergbom teki kesällä 1860 Emsiin ja -Interlakeniin. Se tapahtui lääkärin määräyksestä taudin johdosta, -joka oli käynyt vaaralliseksi vilustumisesta kuuluisissa -promotsionitanssiaisissa samana vuonna -- noissa tanssiaisissa, jotka -kansalaiset antoivat maistereille sittenkun kenraalikuvernööri kreivi -Berg oli Pietarista toimittanut näille kiellon pitää tanssiaisia.[27] -Toisen kerran Emilie Bergbom kävi ulkomailla 1863 isänsä kanssa, joka -hallituksen puolesta matkusti Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan tutkiakseen -koppivankiloita, joista kertomus oli valmistettava ensikerran -kokoontuville Säädyille. Matka oli niin kiireellinen ja tapahtui niin -sopimattomalla vuodenajalla, että Emilie verraten vähän hyötyi siitä. -Berlinissä hän kuitenkin ennätti käydä taidemuseoissa ja näki -teatterissa Grillparzerin "Medean". Muutoin hän huomauttaa kirjeessään -Kaarlolle, että älykäs Berlin näytti unohtaneen että kansaa kannattaisi -muistuttaa muustakin kuin voiton jumalattaresta ja sen suosikeista, -joiden kuvapatsaita nähtiin kaikkialla; Schillerin muistopatsas oli -vasta tekeillä. Potzdamissa ihana puisto isoine tuuheine puineen -ihastutti häntä enemmän kuin "Sanssoucin linna ja Fredrik suuren -nenäliina" (!). - -Kun matkustajat palasivat kotia, oli Kaarlo veli Saarijärvellä suomea -oppimassa. Sitä asianhaaraa on meidän kiittäminen muutamista Emilien -tekemistä kirjeistä, jotka tarjoavat lisäpiirteitä hänen kuvaansa. -Kuinka kypsyneesti hän arvosteli kirjallisuutta ynnä muitakin seikkoja, -todistavat seuraavat otteet: - -(Elok. 30 p. 1868.) -- "Kysyt Grillparzerin 'Medeaa'. Minä olin hyvin -tyytyväinen siihen. Tosin pyytää tekijä etupäässä jännittää ja -kiihoittaa tunteitamme mahdollisimman korkealle, mutta teos on -mielestäni tavallisia paljo etevämpi, ja siinä on useita tarmokkaita ja -nerollisia kohtia. Grillparzer näyttää ylipäätään kuvaavan -mieshaamujaan veltoiksi ja noloiksi ja sitä vastoin naisiansa -sankarillisiksi ja mahtaviksi tunteiltaan. Medea, Kolchiin -raakalaisnainen, on tämän nimen arvoinen, mutta hän on suurisuuntainen -ja kannattaa koko kappaletta. Jason ei ole edes jokapäiväinen -teatterisankari, vaan kehno ja heikko raukka. Kieli on paikoittain -sangen kaunista ja huoliteltua; mutta yleensä tekijä ei näy panevan -varsin suurta painoa siihen. -- Minusta tulee nuoren kirjailijan -harrastaa kaunista ja huolellista kieliasua; älä laiminlyö sitä, oma -Kaarloni. Mihin luulet Topelius olisi päässyt ilman herttaisia ja somia -sanankäänteitään. Siihen on luullakseni ylen helppo tottua, ja vertaus -taikka kuva voidaan hyvin pukea kauniiseen asuun ilman että sen voima -ja ydin pilaantuu." - -"Sinua surettaa että Snellmanin viimeiset publisistiset hetket ovat -katkeroittuneet niiden monien alhaismielisten viittailujen ja -loukkaavien syytösten kautta, joiden esineeksi hän nyt jälleen on -tehty. Luonnollisesti koskee kipeästi nähdä henkilö, jota on ihaillut -ja pitänyt arvossa, tallattuna maahan, mutta ollakseni täysin suora -täytyy minun tunnustaa etten ollut aivan tyytyväinen hänen viimeisiin -kirjoituksiinsa Litteraturbladissa. En pitänyt siitä että hän muistutti -meille, että paljo, jota katsomme oikeudeksemme, ainoastaan on -keisarikunnan mahtavan hallitsijan armosta myöntämää; onpa hän aina -ennen puolustanut sitä väitettä 'että kansakunnat itse luovat -kohtalonsa'. -- Toivon että hän ei olisi kirjoittanut niin." -- -- - -"Suurenmoisia valmistuksia tehdään valtiopäivien ja keisarin -vastaanottamiseksi. Ääretön tyhmyys on kuitenkin tapahtunut, kun tänne -on sijoitettu niin suuria sotajoukkoja. Sanotaan kyllä että ne -lähetetään pois kun keisari on matkustanut tiehensä, mutta pahalta -kuuluu kuitenkin että valtiopäivät ovat avattavat semmoisella -kunniavahdilla. -- Muutoin puhutaan tanssiaisista ja kaikenlaisista -juhlallisuuksista, mutta kun en tiedä mitään varmaa, niin ei ole mitään -kerrottavaa. Sitä paitse en ole laisinkaan huvitettu koko tästä -komeudesta. -- Hupaista olisi saada sinut tänne valtiopäivien ajaksi ja -vähän pakinoida kanssasi, mutta olisihan se kovin ajattelematonta. -Joskus on vähän ikävää kun ei ole järkevää ihmistä, kenen kanssa -vaihtaa ajatuksia. Nainen, joka on suljettu kyökin ja silmäneulan -välille, elää kuitenkin koko lailla säkissä, vaikka asutaan itse -Helsingissä." - -(Syysk. 21 p.) "Valtiopäivät, niin kauan ikävöidyt valtiopäivät ovat -nyt toden totta avatut. -- Minusta on suuri syy olla tyytyväinen -keisarin valtaistuinpuheessa lausumiin lupauksiin ja vakuutuksiin, -mutta koko skandinavilainen puolue huutaa ja valittaa sen -sisällyksettömyyttä. Ylipäätään oli ihastus ja innostus keisariin -nähden aivan suunnaton. Kun hän lähti, kuuluu puoli seurakuntaa -itkeneen ääneen. Niinkuin vanhastaan tiedät kammoksun väentungosta eikä -minulla senkään tähden ollut halua juosta mukana kaikkialla." -- - -Seuraavan kevätlukukauden Kaarlo oleskeli Jyväskylässä ja lainaamme -Emilien sinnekin lähettämistä kirjeistä pari otetta: - -(Helmik. 15 p. 1864.) -- "Olethan sinä kuitenkin onnen poika, kun saat -oppia suomea. Tulee oikein alakuloiseksi ja huolestuneeksi -ajatellessaan, että muutaman vuoden päästä kenties on vieras omassa -maassansa; jos silloin vielä elämää piisaa." -- - -(Huhtik. 18 p.) "Puolitoista viikkoa sitten oli Cygnaeus täällä; hänen -runoelmiansa painetaan par'aikaa, ja hän toi tänne yhden kappaleen, -niin että minä, 'edustaen yleisön hienotuntoisempaa puolta', lukisin -sen ja neuvoisin, onko se otettava kokoelmaan vai ei. Runoelman nimi on -'Pyhänryöstömme' [Vårt helgerån] ja se on vastalause Wasa nimen -hylkäämistä vastaan, kirjoitettu 1856. H&n sanoi tahtovansa välttää -syytöstä illojalisuudesta, ja sentähden oli hän kahden vaiheilla -painattaako runo vai ei. Kaksi ensimäistä säkeistöä on kenties -hämäränlaista, mutta loppupuoli on erinomaisen voimakas ja kaunis. -Koska hän milt'ei kokonaan syyttää itseämme 'pyhänryöstöstämme', oli -minun halpa mielipiteeni että olisi synti, jollei yleisö eikä -jälkimaailma saisi nähdä kaunista sepitelmää; sitä paitse on minusta -velvollisuus jälkimaailmaakin kohtaan, että jossakin paikassa protesti -on julkilausuttu. Kaikki tämä minun täytyi kirjoittaa Cygnaeukselle, -kun seuraavana päivänä palautin runoelman, ja voithan käsittää kuinka -vaikeaa se oli." -- -- - -Ei ainoastaan lainaamassamme kohdassa vaan pari kertaa muutenkin Emille -Bergbom näissä kirjeissään valittaa ikävää ja suljettua elämää. -Kodin hoito sitoi hänet, mutta silti on tiettynä, että hän suoritti -tehtäviä sen ulkopuolellakin. Kun 1860 vaiheilla valtiollinen ja -yhteiskunnallinen elämä vilkastumistaan vilkastui ja ihmisten aivot -olivat täynnä "aatteita" ja "kysymyksiä", silloin Helsingin naiset -näyttäytyivät olevansa ajan hengen koskettamia siten, että he ryhtyivät -milloin mihinkin yhteiseen yritykseen, useimmin rahankeräykseen toista -tai toista yleistä tarkoitusta varten. Tämmöisissä yrityksissä Emilie -Bergbom milt'ei aina oli mukana ja säännöllisesti johtavassa asemassa. -Hänen järkevyytensä ja tarmokas toimeliaisuutensa tekivät sen -luonnolliseksi asiaksi, ja monesti oli niin, että toimeen käytiin -käsiksi vasta sitten kun hän oli luvannut myötävaikuttaa. Niin hän oli -yksi niitä naisia, jotka ylioppilaskunnan pyynnöstä asettuivat -rahankeräysten johtoon, kun 1858 ylioppilastalon rakennuspuuha tuli -päiväjärjestykseen. Edelleen hän 1860-luvulla oli johdossa, kun rahoja -kerättiin taiteellisiin tarkoituksiin ("Väinämöisen laulu" korkokuvan -sekä "Apollo ja Marsyas" ryhmän tilaamiseksi, edellisen Sjöstrand'ilta -ja jälkimäisen W. Runebergiltä, J. Takasen avustamiseksi y.m.) -puhumatta jokavuotisista arpajaisista taikka muista hankkeista rahojen -keräämiseksi hyväntekeväisyystarpeisiin. Kun Z. Topelius, joka kauan -oli ollut hyväntekeväisyyttä varten perustetun Helsingin rouvasväen -yhdistyksen rahastonhoitaja, 1860-luvun keskivaiheilla luopui siitä -toimesta, tuli Emilie Bergbom ensimäisenä naisena tähän virkaan. Että -hän pysyi tässä maksuttomassa, mutta silti ei suinkaan vähemmän -edesvastuullisessa toimessa ainakin 25 vuotta, tiedämme eräästä -Adelaide Ehrnroothin sepittämästä tervehdysrunosta, missä häntä -yhdistyksen pylväänä kiitetään järkevistä neuvoista ja toimenpiteistä -sekä optimistisesta, luottavaisesta mielenlaadusta, joka ei koskaan -kieltämällä vastannut köyhän rukoukseen. - -Paitse viimemainitussa virassa Emilie Bergbom oli kauan toisessakin, -jossa vaadittiin muuta taitoa kuin kodin askareissa. Kun Suomen -Hypoteekkiyhdistyksen yhtiökokous 1869 oli valinnut Snellmanin -johtokunnan puheenjohtajaksi, tämä otti entisen avustajansa -Litteraturbladin ajoilta laitoksen palvelukseen kirjanpitäjänä, -joten Emilie tuli olemaan ensimäisiä julkisissa tehtävissä käytettyjä -naisia. -- Tältäkin ajalta on tieto eräästä tapahtumasta, joka -todistaa kuinka suuressa arvossa Snellman piti Emilie Bergbomia. -Jossakin tilaisuudessa oli Snellman avannut sydämensä luotettavalle -ystävättärelleen ja purkanut hänelle elämänsä monet katkerat -kokemukset niin vastustajain kuin niidenkin puolelta, jotka pitivät -itseään hänen kannattajinaan. Katkeroittunut mieliala oli m.m. saanut -hänen, vanhan sanomalehtimiehen, vetäytymään pois julkisuudesta. Kun -sitten Snellman erään joulun edellä -- arvattavasti v. 1875 -- oli -hypoteekkiyhdistyksessä ystävällisesti kysynyt Emilie Bergbomilta mitä -hän mieluummin ottaisi joululahjaksi, oli tämä vastannut, että hän ei -toivo muuta kuin että Snellman jälleen ryhtyisi kirjoittamaan -sanomalehtiin. Snellman kätki toivomuksen sydämeensä, ja uudesta -vuodesta alkaen hän Morgonbladetissa usein ja entisellä voimalla -julkilausui ajatuksensa päivän kysymyksistä. -- V. 1881 Snellman erosi -hypoteekkiyhdistyksestä; mutta Emilie Bergbom pysyi virassaan v:een -1900. - -Ymmärrettävää on, että Emilie Bergbom ei kaivannut seuraelämää -tavallisessa merkityksessä. Me, jotka olemme tunteneet hänet, tiedämme -kuitenkin että hän oli hilpeämielinen seurassa, vilkas ja henkevä -puhelussa, mutta tuskin hän koskaan nuorempanakaan on etsinyt huvia -tanssiaisista. Äidin asemaan joutuneena hän huvituksiin mennessään vain -noudatti velvollisuuttaan sisariansa kohtaan. Siten hän esim. talvella -1857-58 säännöllisesti seurasi Betty sisartaan hienoihin "tilattuihin" -tanssiaisiin Oelzen salongissa. Vaikka hän tuskin oli täyttänyt 23 -vuotta, hän avonaisesti ja arvokkaasti toimitti "esiliinan" virkaa -kaksi vuotta nuoremmalle, iloiselle ja vallattomalle sisarelleen. -Samaan suuntaan käy seuraava tieto. Kun Kaarlo 1863 oli Saarijärvellä, -Emilie kirjoitti veljelleen, että Augusta oli ollut kenraalikuvernööri -Rokassovskyn luona eräänä maanantai-vastaanottoiltana ja oli hänestä -siellä ollut ihastuttavan lystiä. Sen johdosta vanhemmat sisaret olivat -päättäneet vuorottain seurata häntä sinne. "Usein se ei kumminkaan -tapahtune, sillä ymmärräthän että se huvi, jonka minä saan siellä, on -jotenkin vähäinen." -- Mitä itse seurustelutaitoon tulee, Emilie -Bergbom ei tarvinnut väistyä kenenkään tieltä. Missä hän esiintyikin, -herätti hän huomiota, ja tunnettu on kreivinna Adlerbergin kuvaava -arvostelu hänestä: "Niistä suomalaisista naisista, jotka tunnen, on -neiti Bergbom ainoa, joka ei ole mikään épicière (maustekauppiatar)!" - -Kuvaelmamme täydennykseksi on vihdoin mainittava, että Emilie, itse -harrastamatta mitään erikoista taidetta, nuoruudestaan saakka hartaasti -seurasi pääkaupungin taide-elämää. Mielellään hän kävi teatterissa ja -konserteissa ja taidenäyttelyissä, saavuttaen varhain melkoisen -asiantuntemuksen varsinkin näyttämötaiteessa ja musiikissa. Varhemmilta -ajoilta tiedämme hänen Betty sisarensa kanssa olleen mukana -näyttämölläkin kun Weberin "Preciosa" annettiin seuranäytäntönä 1858. -Seuraavalta vuosikymmeneltä on merkille pantava, että hän O. -Toppeliuksen kanssa oli jäsen teatterikoulun johtokunnassa ja sitä -paitse oli ottanut vaivakseen antaa koulun oppilaille opetusta -ranskankielessä. Muutoin on luultavaa, että hänen harrastuksensa -suomalaisen teatterin hyväksi saivat alkunsa ja selvisivät -tavoitettavaan päämäärään nähden samalla kuin Kaarlon huomio kiintyi -suureen kansalliseen tehtävään. - - * * * * * - -Nyt on meidän käännyttävä Kaarloon, josta oli sukeutuva se päällikkö -"Jumalan armosta", jota kansallisen näyttämön synty edellytti. -Inhimillistä on että hänen tulevaisuutensa viimeiseen saakka pysyi -hänen läheisimmilleenkin salattuna, vaikka hänen kehityksensä oli kuin -suorastaan suunniteltu hänen erikoista elämäntyötänsä varten. - -Ei liene enää ketään elossa, joka voisi kertoa jotakin Kaarlon -varsinaisesta lapsuusajasta; mutta se mitä tiedämme hänen poikaijältään -ja kouluajaltaan, luo niin täydellisen kuvan hänen olennostaan, että -siitä tuskin puuttuu yhtäkään tärkeämpää piirrettä. Kaarlo oli -hiljainen, helläsydäminen ja vaatimaton, ja uskollinen katseensa painui -vieraankin mieleen. Kun Emilie kesällä 1854 lähetti pienet veljensä, -Kallen, Ossin ja Atten, sodan jaloista Sääksmäen Voipaalaan sukulaisten -luo,[28] jätti ensinmainittu hiljaisena ja kilttinä unohtumattoman -muiston täti Beata Nervanderiin, joka myöhemmin usein kuuluu lausuneen: -"Oh, minä muistan aina Kalle Bergbomin uskolliset silmät!" Toiset -veljet melusivat niinkuin tavalliset pojat, mutta Kaarlo ei ottanut -osaa heidän eikä toverien leikkeihin ja vielä vähemmin hän riiteli -ikäistensä kanssa. Enemmän kuin seuraa hän rakasti kirjoja, runojen -lausumista ja soitantoa, joskin hän sillä välin saattoi olla herttaisen -iloinen ja hilpeäpuheinen ja mielellään tanssikin. Hän ei siis ollut -mikään mököttäjä, joka vetäytyi pois toisten seurasta; hän oli kyllä -mukana, mutta omalla tavallaan. On tunnettua että pojat eivät pidä -toverista, joka on heidän leikkeihinsä yhtymättä, jopa he ovat -taipuvaiset ylenkatsomaan miehenalkua, joka ei, kun ilma on otollinen, -heidän kanssaan lähde luistinjäälle, kelkkamäkeen taikka lumisille; -mutta Kaarlossa oli jotain erikoista, omatakeista, joka veti puoleensa -ja teki että hänen arvonsa tunnustettiin. Kun hänessä ei ollut mitään -teeskenneltyä, annettiin hänelle anteeksi hänen omituinen olotapansa ja -epäkäytöllisyytensä; toiselta puolen hänen suuremmat tietonsa, hänen -henkevyytensä ja muut avunsa herättivät kunnioitusta. "Oli kuin hän -aina olisi ollut meitä toisia ylempänä", todistaa kaksi vuotta nuorempi -veli. - -Kaikesta päättäen Kaarlon harvinaiset hengenlahjat kehittyivät hyvin -varhain. "En ole koskaan ollut lapsi", hän sanoi kerran ollessaan -kolmannella kymmenellä, "13--14-vuotiaana olin aivan kuin nyt." Hän -tarkoitti henkistä kypsyyttään, kykyänsä ymmärtää kirjallisuutta ja -ihmeellisen tarkassa muistissaan säilyttää mitä hän oli lukenut, nähnyt -ja kuullut. Itse on hän antanut siitä hämmästyttävän todistuksen -kirjoittaessaan 19 p. heinäk. 1863, siis ennenkuin oli täyttänyt 20 -vuotta, ystävälleen Otto Florellille seuraavan teatterimuistelman: -"Rouva Krüger-Fürthin näin minä kolmetoista vuotta sitten Antoninana -'Belisariossa' ja Lucrezia Borgiana samannimisessä oopperassa. Vaikka -olin erittäin ihastunut häneen (olin vain 6 vuotta) muistan kuitenkin, -että jo silloin valitettiin hänen kulunutta ääntänsä ja isoa nenäänsä. -Ainoastaan kun hän sai laulaa oikein furioso, niinkuin ariassa -'Schleudre Gott vom Wolkensitze', onnistui hän paremmin".[29] -- Ei ole -oudoksuttavaa että isä, jolla virkatoimien tähden yleensä ei ollut -paljo vapaata aikaa perhettään varten, seurasi Kaarlon edistystä -suuremmalla huomaavaisuudella kuin muitten lastensa sekä että Emillekin -erityisellä äidillisellä hellyydellä koetti ohjata tämän veljen -kehitystä. Isänmaallisen ja kansallisen mielensä ja elämänkäsityksensä -Kaarlo tunnustikin saaneensa sisareltaan. Suuressa tuttavapiirissä 1870 -hän sanoi eräälle ystävälleen: "Koko tässä seurassa luulen olevani -ainoa, jonka nainen on tehnyt suomenmieliseksi." - -Koulunkäyntinsä Kaarlo alotti maisteri A.F. Roosin 1853 perustamassa -ja 1857 lakkauttamassa yksityisopistossa, josta hän syksyllä -viimemainittuna vuonna muutti Helsingin lyseen seitsemännelle luokalle. -Kahdessa vuodessa hän suoritti tämän oppilaitoksen molemmat korkeimmat -luokat ja tuli ylioppilaaksi 17 p. syysk. 1859 saatuaan tutkinnossa -korkeimman arvolauseen. - -Koulussa hänellä säännöllisesti oli korkein arvolause (10) historiassa -ja "stilistiikassa", joka ilmaisee mihin suuntaan hänellä oli -luontaisia taipumuksia. Historiallista kirjallisuutta hän lukikin -erityisellä halulla, ja mielellään hän sisarilleen ja tovereilleen -seikkaperäisesti kertoi mitä oli lukenut. Jo tähän aikaan hän varsinkin -rakasti memoarieli muistelmakirjallisuutta, jonka avulla hänen -mielestään paraiten oppii tuntemaan aikakausien hengen- ja -historiallisten henkilöitten luonteenlaadun. Sitä paitse hän hartaasti -luki runoutta ja kaikenlaista muutakin kirjallisuutta, vaikka siitä ei -koulussa ollutkaan suoranaista hyötyä. Tämä kaikki on merkille -pantavaa, sillä yksistään se että hän jo poikana laski perustukset -kirjallisuuden tuntemukselleen, puhumatta verrattomasta muististaan, -tekee ymmärrettäväksi, että hän kirjallisuustiedoillaan herätti -huomiota ja hämmästystä ijässä, jolloin muut tavan mukaan vasta alkavat -perehtyä kirjamaailmaan. - -Mutta runoilijalahjojakin ilmaantui hänessä jo poikaijällä. Hän sepitti -näet ahkerasti runoja ja erittäinkin näytelmiä. Kaarlon vieruskumppani -ja paras ystävä lyseessä oli kaksi vuotta vanhempi Johan August -Florin[30] ja heitä näyttää etupäässä mieltymys teatteriin ja -draamalliseen runouteen yhdistäneen. Florin, jonka isä oli Suomen -pankin johtaja A.V.O. Florin, asui saman katon alla kuin Bergbom, ja -sentähden he mukavasti saattoivat käyttää kaiket vapaat ajat -mielitoimeensa.[31] He sommittelivat ja kirjoittivat kilvan näytelmiä, -niin että niitä sanotaan syntyneen oikein kasottain. Mutta ei siinä -kyllä, he puuhasivat yhdessä tekeleittensä näyttelemistäkin. Tältä -Kaarlo Bergbomin ensimäiseltä tuotantokaudelta ei liene mitään säilynyt -eikä sitä tarvitse suurena vahinkona pitää; säilyihän itse rakkaus -näyttämötaiteeseen, muuttumattomana ja kehityskelpoisena. - -Että Kaarlo jo tällä nuorella ijällään oli oppinut varsinaista -teatteria tuntemaan, on luonnollista, sillä tuskin yksistään lukeminen -olisi herättänyt niin innokasta näyttämöllistä harrastusta kuin hänen -ja Florinin teatterileikeissä näyttäytyvä. Koulupoikien teatteri-into -johtui kai ainakin osaksi siitä yleisestä innostuksesta, millä, -niinkuin jo on kerrottu, teatterin rakentamista ja näyttelijätaiteen -vakaannuttamista Suomessa tähän aikaan ajettiin. Kun uusi kiviteatteri -vihittiin, oli ylioppilas Kaarlo Bergbom julkisesti esiintyvienkin -joukossa. Hän näytteli nimittäin Megapontoksen, kuninkaan ylimmän -juomanlaskijan, osaa "Kyypron prinsessassa"; aikakirjat eivät -kumminkaan mainitse millä menestyksellä. - -Paitse lukuhalua sekä runoilija- ja teatteri-intoa on Kaarlon -poika-ajoilta muistettava myöskin hänen varhain ilmaantuneet -soitannolliset taipumuksensa. Emilie kuuluu joskus sanoneen Kaarlolla -lapsena olleen kauniin lauluäänen, vaikka se myöhemmin näyttää -kadonneen. Arvattavasti hän laulullaan oli ilmaissut musikaaliset -lahjansa, koska hän jo kuusivuotiaana pääsi oopperaan ja pienenä -poikana alkoi opetella pianonsoittoakin ja jatkoi sitä koko -koulunaikansa ja ylioppilaaksi tultuaankin. Hänen opettajattarensa oli -tohtorinleski Hedvig Arnell (o.s. Lönnblad), jonka sanotaan olleen -hyvin musikaalinen ja taitava pianonsoittaja, joskaan hän ei julkisesti -esiintynyt. Hänellä oli kehittynyt aisti soitannon alalla, eikä hän -suvainnut muuta kuin klassillista musiikkia. Kaarlo tuli pian -opettajattarensa suosikiksi, ja rouva Arnell, joka piti häntä -etevimpänä oppilaanaan, teki parastaan perehdyttääkseen häntä soitannon -kauneusmaailmaan. Itse asiassa hän tällä ajalla oikeastaan oppi mitä -hän soitannossa on oppia saanut; myöhemmästä edistyksestään on hänen -kiittäminen erinomaisia luonnonlahjojaan. Hän oppi siis rouva Arnellin -luona soittamaan pianoa, tosin ei teknillisen täydellisesti, mutta -kuitenkin niin että soitin oli hänen vallassaan. Hän soitti aina ulkoa, -sillä sävelteoksiin nähden oli hänen muistinsa yhtä tarkka kuin -kirjallisuuteen katsoen. Riippumattomuus nuottitekstistä taasen teki, -että hän soittaessaan saattoi antautua tunteittensa valtaan ja laskea -ne kokonansa soittoon. Sentähden hänen soittonsa vaikuttikin kuulijaan. -Rouva Arnellin mainitaan olleen sitä mieltä, että Kaarlo Bergbomin -olisi ollut kerrassaan antauduttava musiikin alalle, mutta, mikäli -tiedetään, se ajatus ei koskaan tullut vakavan harkinnan alaiseksi. -Kaikissa tapauksissa oli Kaarlon oppiaika ja seurustelu tämän rouvan -luona tärkeä hänen kehitykselleen. Hän kävi näet usein muutoinkin kuin -"tuntia" saamassa hienosti sivistyneessä, varakkaassa kodissa, joka oli -niitä joissa pääkaupungin etevimmät musiikin ja kirjallisuuden -harrastajat seurustelivat. - -Vihdoin sopii jo tässä mainita, että Kaarlo Bergbomin erinomaisen -laajat tiedot sävelteos-kirjallisuudessa ylipäätään ja erittäin -ooppera-kirjallisuudessa ei ollut tulos varta vasten harjoitetuista -opinnoista, vaan konserteissa ja oopperanäytännöissä kootut. Kaikki -mitä hänelle oli uutta tahtoi hän kuulla ja kerran kuultuaan hän -säilytti sen muistissaan. Muun muassa kerrotaan hänen kesällä 1862 -ystävänsä Otto Florellin kanssa mitä suurimmalla innolla seuranneen -niitä näytäntöjä, jotka Tukholman kuninkaallisen teatterin oopperaseura -silloin toimitti Helsingissä. Noin kuuden viikon aikana esitettiin -varsin oivallisesti Donizettin "Lemmenjuoma" ja "Rykmentin tytär", -Bellinin "Norma", Verdin "Trubaduri" ja "Ernani", Flotowin "Alessandro -Stradella", Adamin "Alppimaja" ja "Nürnbergin nukke", Rossinin -"Sevillan parturi", Weberin "Noita-ampuja" ja Mozartin "Don Juan". Jos -näin luettelisimme kaikki mitä Bergbom kotikaupungissaan jo nuoruutensa -aikana saattoi kuulla, niin nähtäisiin että tilaisuutta ei puuttunut -saamaan laajoja tietoja tälläkään alalla -- kun vain pystyi kaikki -vastaanottamaan ja omakseen omistamaan niinkuin hän. Sitten hän -myöhemmin, mutta kuitenkin jo ennen kuin hän itse tuli teatterin ja -oopperan johtajaksi, Pietarissa ja edempänä ulkomailla tavattomassa -määrässä laajensi soitannollisia tietojaan. - -Tullessaan ylioppilaaksi Bergbom ei vielä ollut täyttänyt -17 vuotta. Luonnollista on, että hän näin nuorena ja kotona asuen -suoritti ensimäiset yliopisto-opintonsa niin sanoaksemme koulun -täsmällisyydellä. Hän kuunteli luentoja -- m.m. Cygnaeuksen, Lönnrotin, -Snellmanin ja Ahlqvistin -- ja luki niin ahkerasti, että hän seitsemän -lukukauden päästä keväällä 1863 oli filosofian kandidaatti, saatuaan -korkeimman arvolauseen historiassa ja estetiikassa. - -Tavalliseen iloiseen ja useinkin kevytmieliseen ylioppilaselämään -Bergbomilla ei ollut aikaa eikä halua. Kumminkin hän oli muassa ainakin -sen verran että hän sai uusia ystäviä. Useimmat näistä olivat -pohjalaisia, sillä hän oli, tietysti isänsä syntyperän nojalla, -ilmoittautunut pohjalaiseen osakuntaan, joka "laittomana" oli olemassa, -vaikka ylioppilasosakunnat v:sta 1852 saakka olivat virallisesti -kielletyt. Osakunnassa oli tähän aikaan koko joukko lahjakkaita -nuorukaisia, jotka olivat uuden suomalaisen kansallishengen innostamia -ja joista useat myöhemmin ovat piirtäneet nimensä suomalaisuuden -historiaan. Semmoisia olivat Jaakko Forsman, Emil Nervander, J.V. -Calamnius, J.F. Perander, E.A. Forssell, August Hagman, Waldemar -Eneberg, W.K. Cronström, K.F. Eneberg, K.J. Gummerus y.m. Näiden -kanssa Bergbom tuli toverilliseen tuttavuuteen, mutta kahteen ensin -mainittuun hän kiintyi koko sillä haaveellisella ystävyydellä, johon -jaloluontoiset ja herkkätuntoiset nuorukaissydämet enimmäkseen ovat -taipuvaisia. - -Nervanderin ja Bergbomin ystävyys alkoi 1860 vaiheilla. Yhdyssiteenä -olivat eräät yhtäläiset luonnonpiirteet: molemmat olivat herkkä- ja -hienotuntoisia ja täynnä kauneudenkaipuuta, molemmat uneksivat -runoilijan tulevaisuutta ja molemmat rakastivat teatteria. Nervander -oli kolme vuotta vanhempi ja samassa määrässä kokeneempi; luonteeltaan -vilkkaampana ja käytännöllisempänä hän, niinkuin ensimäisessä luvussa -jo on kerrottu, viehätti ympäristöään ja tietysti Bergbomiakin -ehdotuksillaan ja aatteillaan; mutta tätä etevämmyyttä vastaan oli -Bergbomilla vastapainona ylen runsaat kirjalliset tietonsa ja -soitantonsa, josta Nervander suuresti nautti, vaikka hän itse ei -soittanut. Ymmärrettävästi kilpailu ei tullut kysymykseen, mutta toisen -ansiopuolet vaikuttivat vaistomaisesti kiinnittäen toiseen. Heidän -kirjeenvaihtonsa todistaa runouden ja kauneusmaailman yleensä olleen -heille yhteisalana. -- Jaakko Forsman taasen veti Bergbomin puoleensa -aivan toisilla, jopa vastakkaisilla ominaisuuksillaan. Hän ei ollut -nimeksikään runoilija, vaan selvän todellisuuden mies, joka katseli ja -arvosteli elämää harvinaisen tyynesti ja järkevästi. Siinä kohden hän -jo nuorena -- hänen kirjeensä sen todistavat -- oli sama kuin sitten -vanhempana. Vakavan elämänkäsityksen ja rehellisen mielen ohella oli -hänen olennossaan jotain erikoisesti luottamusta herättävää ja -myötätuntoista, joka teki että hän näki ainoastaan ystäviä ympärillään, -vihollista tai kateellista ei ainoatakaan. Lisäksi hän oli iloinen ja -luontaisen humoristinen ja sentähden mitä hupaisin seuramies -ystäväpiirissä. Forsmanissa Bergbom tapasi koko sen tasaisen elämän -varmuuden, jonka hän vaistomaisesti tunsi runoilijaluonnoltaan -puuttuvan, ja täydellä antautumuksella hän liittyi häneen ja noudatti -hänen neuvojaan. Nähtävästi olikin Jaakko ystävän vaikutus häneen suuri -ja ehdottomasti terveellinen. -- Kolmas yhtä läheinen ystävä oli Otto -Florell, uusmaalainen, joka olematta itse runoilija oli erittäin -innostunut runouden, soitannon ja kaiken muunkin taiteen ihailija ja -varsinkin ajatteli suuria Bergbomin runoilijakutsumuksesta. Ollen -seurustelussa tavattoman vilkas- ja sukkelapuheinen, hän oli varsin -kykenevä karkoittamaan alakuloisuuden puuskat runollisesta ystävästään. -Muutoin hän oli sydämellinen, puhdas luonto, jonka ystävyys Bergbomiin -pysyi muuttumatta läpi elämän. Florell oli vuotta nuorempi ylioppilas -ja sen sekä luontonsa tähden vähän toisessa, niin sanoaksemme -tasa-arvoisemmassa, asemassa Bergbomiin kuin vanhemmat ja edistyneemmät -Nervander ja Forsman. -- Kaikkien näiden ystävien kanssa oli Bergbom -kirjeenvaihdossa, kun joku heistä tai hän itse oleskeli poissa -Helsingistä. Siten syntyneitä kirjeitä on kiittäminen monesta -mieltäkiinnittävästä piirteestä tässä kertomuksessa. - -Varmana saatamme pitää että Bergbom oli ensimäisiä Nervanderin -perustamassa Arkadiayhdistyksessä (kts. ylemp. s. 31). Olihan sen -päämääränä runouden ja soitannon viljelys ja juuri se, niinkuin on -sanottu, yhdisti heidät alusta aikain. V:lta 1860 on olemassa -pettämätön todistuskappale heidän läheisestä suhteestaan. Silloin näet -Bergbom sepitti lyyrillisen näytelmän kahdessa näytöksessä "Liuksialan -Ruusu" (Liuksialas Ros), ja se on meille täydellisenä säilynyt -ainoastaan yhdessä -- Nervanderin tekemässä -- käsikirjoituksessa.[32] -Päähenkilö pikku draamassa on Eerik XIV:n onneton poika, Kustaa -prinssi, joka ikävöiden omaisiaan ja isänmaataan, huolimatta Juhana -kuninkaan kiellosta on erään ystävän kanssa palannut Liuksialan -tienoille, missä hänen äitinsä Kaarina kuningatar oleskelee. Jo ennen -kuin hän on ilmoittanut itsensä äidilleen, hän on rakastunut -mökintyttöön Anniin, "Liuksialan ruusuun", ja kihlannutkin hänet, niin -että hän samassa kohtauksessa, jossa hän astuu kävelyllä olevan -äitinsä, kuningattaren, eteen, myöskin esittää tälle morsiamensa (!). -Onni on kuitenkin lyhyt, sillä mustasukkaisuudesta Annin entinen -kosija Eero kavaltaa prinssin Liuksialan läheisyydessä vaaniville -sotilaille, ja karkulainen pelastuu ainoastaan siten, että Anni, joka -ajattelemattomilla puheillaan oli ilmaissut salaisuuden Eerolle, -uhraamalla rakkautensa saa tämän sovitetuksi, ja Kustaa prinssi itse -pakenee. - -Niin kypsymätön kuin näytelmä onkin, on siinä ainakin yksi naivisen -runollinen kohtaus. Kun Anni tiedustelee mistä nuori vieras oikeastaan -oli kotoisin, lupaa toinen vastata suudelman hinnasta. Tyttö ei suostu -kauppaan, mutta prinssin kysyttyä oliko Anni aina oleskellut näillä -seuduilla, tämä sanoo olevansa kuninkaan entisen palvelijan tytär ja -muinoin Auran rannoilla leikkineensä Sigrid prinsessan ja Kustaa -prinssin kanssa. - -_Kustaa_. Sanos, muistatko vielä Kustaa prinssiä? - -_Anni_. Enkö muistaisi! Hän oli niin herttainen poika, keltatukka ja -sinisilmä. - -_Kustaa_. Ja häntä kai uskaltaisit suudella? - -_Anni_. Uskaltaisin kyllä! Hän on vain pikku poikanen. Miksi en voisi -häntä suudella. - -_Kustaa_ (suutelee häntä). Otan sinut kiinni sanoistas; minä se olen -Kustaa! - -_Anni_. Mitä! Sinäkö! Ei se ole mahdollista! Sinä lasket valheita, hän -on aivan pieni poika. - -_Kustaa_. Niin hän oli kun viimein näit hänet, mutta pieni tulee isoksi -ja niin on minunkin käynyt. - -_Anni_. Voi, sinä siis olisit! jaa, täytyy sen niin olla, ethän sinä -voi valehdella. - -Tämä kohta 17-vuotiaan runoilijanalun tekeleessä on suorasanainen -muodoltaan, mutta enimmäkseen on näytelmä runomittainen, täynnä pitkiä -lyyrillisiä tunteenpurkauksia.[33] - -Nervander puolestaan käsitteli samana vuonna sitä aihetta 1808-09 -vuosien sodan ajalta, josta kymmenen vuotta myöhemmin A. Kivi, -saatuansa suunnitelman häneltä, laati viimeisen draamansa, "Margareta". - -Kuinka nopeasti Bergbom kehittyi siltä lapselliselta romanttisuuden -kannalta, joka on "Liuksialan ruusun" tunnusmerkki, näkyy jo eräästä -jouluna 1862 kirjoitetusta kirjeestä Florellille, jossa hän -ymmärtäväisesti arvostelee Runebergin "Kan ej" komediaa. -- Samassa -kirjeessä hän kertoo koko jouluyön valvoneensa erään toverin -kuolinvuoteen ääressä. Kuoleva ei ollut hänen läheisiä ystäviään, vaan -pohjalainen ylioppilas kaukana kotoaan, josta äiti oli rientänyt -ollakseen läsnä poikansa viimeisinä hetkinä. Tämänlaisia piirteitä, -joissa Bergbomin sydämen hellyys kärsiviä kohtaan ilmaantuu, olisi -useampia mainittavana kuin tässä voi paikkansa saada. - -Jo kesällä 1859 Bergbom oli oleskellut Saarijärvellä oppiakseen suomea. -Sen jälkeen hän oli jonakin kesänä Sääksmäellä asunut suomalaisessa -ympäristössä, mutta aivan liian lähellä ruotsia puhuvia ystäviä -- -Nervanderilla oli näet 1860-luvun alulta tapana viettää kesänsä -Voipaalassa. Suomenkielen lopullinen oppiminen oli nähtävästi -kandidaattitutkinnon tähden lykätty tuonnemmaksi, sillä tuskin oli se -suoritettu, kun Bergbom kesäkuun keskivaiheilla 1863 lähti -Saarijärvelle, viipyäkseen siellä myöhäiseen syksyyn saakka. - -Bergbom asettui asumaan Varvikon taloon järven rannalle, jossa hän -ennenkin oli asunut ja jossa hänet vastaanotettiin "liikuttavalla -ystävyydellä". Ympäristö oli täysin suomalainen ja tilaisuus puhua -suomea aina tarjona, paitse niinä päivinä, kun talonväki oli työssä -kaukana kotoa. Sitä paitse Bergbom ahkerasti lueskeli suomea ja -kirjoitti aineita, jotka ylioppilas Aksel Stenius pappilasta oikaisi. -Tästä kaikesta hän tekee selkoa Jaakko Forsmanille niinkuin millekin -sedälle. - -Muutoin Bergbom puhuessaan Saarijärven oloista sanoo herännäisyyden -kansassa yhä enemmän levinneen ja tehneen lopun häiden, -maahanpaniaisten ja ristiäisten viettämisestä, joten häntä nyt ei enää -niinkuin edellisellä kerralla kutsuttu semmoisiin pitoihin eikä hän -sentähden yhtä helposti saanut tuttavia kansan kesken. Paitse -herännäisyyttä olivat katovuodetkin, hän arvelee, saaneet kansan -entistä vakavammaksi. Herrasperheihin Bergbomin ei tehnyt mieli. -Ainoastaan pappilassa hän joskus kävi, ei niinkään seurustelun vuoksi, -vaikka kyllä rovasti Stenius oli "ystävällinen, kelpo ja hupainen -mies", vaan soittaakseen hyvällä pianiinolla. Hän oli turhaan koettanut -saada pianoa asumapaikkaansa ja kaipasi sentähden musiikkia. - -Juhanuspäivänä Bergbom oli kutsuilla pappilassa. Vieraiden huviksi -hän soitti "Hebridit". -- "Seura istui salissa", hän kertoo -Nervanderille, "piano oli toisessa huoneessa, niin että minä yksin ja -häiritsemättömänä sain uneksia itseni Mendelsohnin sävelmaailmaan." -Kuultuaan lasien kilinän hän lähti tiehensä. -- - -"Koko illan", hän sitten jatkaa, "aina yön selkään minä soutelutin -itseäni ympäri järveä. Oli yksi niitä ihania öitä, jolloin luonto ei -vaivu uneen vaan vavisten pyhimmässä morsiustunteessa raukeaa yön -syleilyyn. Soudellessamme yksi soutajista alkoi laulaa surumielistä -laulua, en ollut koskaan kuullut sitä, mutta ymmärsin sen -täydellisesti; koko ympäristö käänsi sen minulle. -- Omituinen on -täkäläisen luonnon ihanuus. Varsin harvoja näköaloja, joissa näkee -lukemattomia vihantia saaria ja hymyileviä lahtia heijastavan laajaan -vedenpintaan ilta-auringon hohteessa; sitä vastoin tapaa usein korkeita -harjuja, joilta silmä näkee synkkiä metsiä, joiden keskeltä ainoastaan -siellä täällä avonainen ahonrinne taikka järven sinertävä lahdelma -pilkistää esiin. Lumouksen vallassa vaeltaja on näissä salaperäisissä, -synkissä metsissä. Luonnon surumielisyys on samalla kertaa sydäntä -kouristava ja majesteetillinen." -- -- - -Vaikka Bergbom niin vähän välitti paikkakunnalla tarjona olevasta -seurustelusta, hän ei suinkaan tyytyväisyydellä antautunut -yksinäisyyteensä. Sanomien lukeminen ja kirjeenvaihto olivat ne -välttämättömät virkistyskeinot, jotka tekivät hänelle maalla-olon -siedettäväksi. Ennen mainittujen ystävien kanssa hän koko ajan oli -ahkerassa kirjeenvaihdossa, joka ainoastaan Florelliin nähden taukosi -noin pariksi viikoksi elokuun lopulla ja syyskuun alussa, jolloin tämä -ystävä tuli vieraaksi Bergbomin luokse "aikaansaaden vallankumouksen" -hiljaisessa Varvikossa. Säilyneet kirjeet sisältävät iloisen juttelun -muodossa ja ohella kaikenlaista mieltäkiinnittävää. Tässä on -tärkeimpään rajoituttava. - -Säälimättömästi Bergbom, jolle Forsman oli luonut pikakuvauksen -keisarin käynnistä Helsingissä, tuomitsee imartelevaisuuden ja -teeskennellyn kaunopuheliaisuuden, millä F. Berndtson F.A.T:ssa puhui -Majesteetista, ja myöskin H. D:n hartauden tehdessä tiliä jokaisesta -tämän askeleesta. Toiselta puolen hän erään Litteraturbladin -kirjoituksen johdosta ihailee Snellmanin mestarillisen esitystavan -suuruutta, voimaa ja lämpöä, joka on tunnustettava, vaikka ei joka -kohdassa voisikaan hyväksyä hänen mielipiteitään; sitä vastoin hänestä -H. D. taistellessaan Snellmania vastaan aina on kehno. - -Kirjeistä saadaan edelleen tietää, että Bergbomilla, kun hän vetäytyi -maalaiselämän yksinäisyyteen, paitse suomenkielen oppimista oli -toinenkin tehtävä mielessään. Hän oli päättänyt tänä kesänä kirjoittaa -suuren murhenäytelmän, eikä tuuma ollut ystäville mikään salaisuus; -alusta alkain hän puhuu heille "Pombalista" tunnettuna asiana. - -Tositeossa käsiteltävä aine Portugalin historiasta jo kauan oli kytenyt -hänen sisässään. Se oli hänelle, joka nuoruudestaan huolimatta oli niin -syvästi perehtynyt historiaan, etsimättä ja pyytämättä ilmaantunut -otollisena aiheena. Että niin oli laita, voi päättää eräästä kirjeestä -Nervanderille, jossa hän leimaa aivan vääräksi semmoisen kritiikin, -joka -- niinkuin juur'ikään oli tapahtunut Nervanderiin nähden ("Vid -Anjala") -- moittii runoilijaa siitä, että tämä on "valinnut" toisen -tai toisen aiheen, "ikäänkuin eivät aiheet yllättäisi runoilijaa hänen -aavistamattaan". Sillä tavoin Pombalkin oli yllättänyt Bergbomin, joka -aluksi ei tiennyt miten aine oli rajoitettava. "Ensi aikomukseni oli -kirjoittaa noin 12 näytöstä käsittävä jättiläisdraama, joka esittäisi -merkillisen miehen historialliset elämänvaiheet." Sittemmin hän supisti -aineen siihen tapahtumaryhmään jonka huippukohdan muodosti salaliitto -kuningas José Emanuelia vastaan (syyskuulla 1758) ja sitä seuraava -jesuiittain karkoitus. - -Kuinka tarkasti ja seikkaperäisesti Bergbom oli miettinyt aineensa, -todistaa eräs aatteellinen selonteko ("idéell exposé"), jonka hän -Saarijärveltä lähetti Nervanderille vähän sen jälkeen kun oli alkanut -sepittää näytelmää. Koska tämä kirjoitus on mitä oivallisin näyte -tekijänsä henkisestä kypsyydestä, ansainnee se tässä paikkansa:[34] - -"Niinkuin ehkä muistanet, on minua aina vähin huolestuttanut, että -murhenäytelmälläni ei ole päähenkilöä; kumminkin olen tyytyväinen kun -siltä vaan ei puutu pääaatetta." - -"Pombal on uuden ajan, vapauden ja edistyksen mies. Alhaista syntyperää -ollen ja varhain lähteneenä ulkomaille hän on Wienissä, Lontoossa ja -Parisissa omakseen tehnyt ne kirkolle ja kaikille historiallisille -traditsioneille vihamieliset teoriiat, joita 18 vuosisadalla varsinkin -ranskalaiset ensyklopedistat esittivät ja levittivät. Palattuaan -kotimaahan hän huomaa siellä kaikki olevan kaukana muun Euroopan -jäljessä. Voimakkaalla kädellä hän joka taholla ryhtyy asiain menoon -murtaen kaikki, joka asettuu hänen tiellensä. Hän on luonteeltaan -rohkea, luja ja suurisuuntainen. Hän ei kunnioita mitään. Niinkuin -kaikki nousukkaat hän on luulevainen, niinkuin kaikissa väkivaltaisissa -uudistajissa hänessäkin on taipumusta julmuuteen. Teräväsilmäisenä hän -kohta näkee, missä hänen vaarallisimmat vihollisensa ovat, missä sen -pahan juuret ovat, jonka hän tahtoo kukistaa. Jesuiitat ovat ainoat, -jotka noudattavat aatteita, ainoat joilla on yksi päämäärä, jotka -ajavat tarkoitustaan takaa niin suoraan, ettei niitä voida työntää -syrjään, vaan on niiden kanssa taisteltava elämästä ja kuolemasta. -Heillä on puolustettavana katolinen kirkko, joka oikeastaan on ainoa -Etelän lapsille sovelias uskonto. Salaliittoa kuninkaan henkeä vastaan -Pombal käyttää yksistään verukkeena heidän kukistamisekseen. Hän ei -välitä ovatko keinot oikeuden mukaisia vai vastaisia. Jopa kelpaa -hänelle vihattu inkvisitsionikin, kun se auttaa häntä hänen -tarkoitustensa perille. Mutta tällä säälimättömällä kovuudellaan hän -myöskin karkoittaa luotaan kaikki, jotka rakastavat häntä. Hän on -pakotettu uhraamaan viattoman vävynsäkin, ja voittajanakin hän lopulta -seisoo kaikkien ylenantamana, sillä hänen rakkain tyttärensäkin eroaa -hänestä haudatakseen hävitetyn elämänonnensa pirstaleet luostariin. -Minusta hänen kohtalonsa on täysin traagillinen, vaikka hän ei kuole -näytelmän päättyessä." - -"Pombalin etevin vastustaja on jesuiittalaisuuden edustaja pater -Moreira, Hän on kuitenkin jotain enemmän kuin ainoastaan abstraktinen -aate; olen ajatellut hänet itsenäiseksi luonteeksi. Hän on syntynyt -munkiksi ja hän on elänyt askeettista munkinelämää; hänen sydämmessään -on vain hämäriä aavistuksia hellistä tunteista, maallisista himoista, -inhimillisistä pikkuheikkouksista. Kirkon onnellisina aikoina hänen -levoton henkensä olisi tehnyt hänet reformaattoriksi Savonarolan taikka -pyhän Theresian tapaan, mutta nyt hän koko sielunsa voimalla on sen -yltiöpäisin puolustaja. Hänen luonteeseensa nähden historia ei ole -antanut minulle mitään johtoa, sillä vaikka hänellä kuninkaan -rippi-isänä oli tärkeä osa Pombalin vihollisten joukossa, en ole saanut -vähintäkään vihiä hänen persoonallisuutensa laadusta. Eipä -laajaperäisissä 'Pombalin memoaareissakaan' mainita muuta kuin hänen -nimensä. Näet siis että hän on niitä henkilöitä, joihin nähden -runoilija on täysin vapaa." - -"Pater Moreira on runollinen, sillä hän taistelee suuren historiallisen -aatteen puolesta. Traagilliseksi tulee hänen kohtalonsa sen kautta, -että hän kukistuessaan tuntee, että tämä aate on elänyt aikansa ja että -hänen taistelunsa siis tavallaan on ollut turha. Kuolinhetkellään -täytyy hänen ainoalle henkilölle, johon hänellä on jonkinlainen -rakkaus, lausua: 'Luovu asiastamme, sillä se on kadotettu.'" - -"Tragedian kolmas päähenkilö on Donna Theresia Tavora. Kun Pombal oli -pääasiassa Ranskassa julistettujen aatteiden johtama, kun Moreira -taisteli Rooman puolesta, oli Theresia taasen Portugalin kansallisen -aineksen edustaja. Hänen sielunsa elää yhä vielä keskiajan loistavia -ritaripäiviä, jolloin Portugalin maine kuului ympäri Eurooppaa ja sen -sotapäälliköt järkyttivät aasialaisia keisarikuntia. Hän on ylimys -pohjaan saakka. Hän vihaa Pombalia sentähden että hän vihaa sitä -pintapuolista, levotonta, ivailevaa aikakautta, jossa hän elää. Hänen -runollinen tunteensa katkeroittuu siitä, että hänen maanmiehensä -ylenkatsovat kansallista Camoensia taikka syvämielisen Calderonin -teoksia ja etsivät sielunravintoa Voltairen rivoista kirjoista. Oikeana -espanjalaisnaisena (taikka oikeammin, mikä kuitenkin tässä on -yhdentekevä, portugalilaisena) ovat ylpeys ja kunnia hänen luonteensa -pääpaatoksena. Hän ei tahdo taipua miehen vallan alle. Rakkaus on -hänestä arvoton ies. Haaveellisena katolilaisena hän on erään lupauksen -johdosta aviossakin pysynyt neitsyeenä. Hän rakastaa aavistamattaan -Lafoensin herttuata, syystä kun hän hänen ihanteellisessa -nuorukaisluonnossaan luulee näkevänsä oikean ritarihaamun, vastakohdan -ajan pikkumaisille itsekköille (hän se on, joka puhuu, enkä minä). -Salaliittoa hän ei tahdo, vaan ainoastaan suoraa, avonaista kapinaa. -Kun vasallit huomaavat, että kuningas on rikkonut valansa, he -valitsevat uuden, niin hän ajattelee. Silloin kuningas loukkaa hänen -kunniaansa. Vasta silloin hän noudattaa vanhaa espanjalaista sääntöä -- -semmoisessa asemassa ei tapella vaan murhataan -- ja ylpeä, kaikkea -alhaista inhoava Theresia suostuu salamurhaan. Luullakseni hänen -luonteensa tulee mieltäkiinnittäväksi. Rakkaus kostaa julmasti. Hän, -joka ylimielisessä neitsyeellisyydessään vastustaa jaloa Lafoensia, -pakotetaan antautumaan raukkamaiselle, vihatulle hekumoitsijalle. -Kumminkin hän kuolee onnellisena, sillä hänelle on ainakin elämänsä -viime hetkessä sallittu pelastaa se, jota hän rakastaa. Hänen loppunsa -ehkä muistuttaa vähän Thisbeä [V. Hugon draamassa 'Angelo'], kuitenkin -on Thisbe antautuvaisempi, Theresia suurempi." - -"Kuningas, johon kappaleen ulkonainen toiminta osaksi kohdistuu, on -halpamainen henkilö. Pelkurimaisuus ja hekumallisuus ovat hänen -luonteensa pääpiirteet. Moreira uhkaa häntä helvetillä, Pombal -jesuiittain tikareilla. Vaikka hän on äärettömän taikauskoinen, on hän -kuitenkin jälkimäisen vallassa, sillä pelkurimaiset ihmiset pitävät -aina lähintä vaaraa silmällä. Hän vihaa sekä Pombalia että Moreiraa, -syystä kun hän tuntee että toinen kuin toinenkin on häntä etevämpi. -Salaliitto saa hänen kavaluutensa tasapainosta ja heittää hänet -Pombalin syliin. -- Pombalin vävy Elvas'in herttua on heikko -luonnoltaan ja haaveksija, mutta kunnon ihminen. Pysyen hyvänä -puolisona ja hyvänä poikana hän koettaa välttää kaikkia niitä -taisteluja, joihin hänen perheensä ja Pombal ovat sekaantuneet. -Kuitenkaan ei semmoinen puolinaisuus kelpaa levottomina aikoina, -jolloin jokaisella miehellä täytyy olla määrätty väri; vaikka hän on -viaton, tempaavat tapahtumat hänet pyörteeseensä ja hän joutuu -perikatoon." - -"Muista näytelmässä esiintyvistä jesuiitoista on Malagrida tärkein. -Kuvatessani tätä puoleksi (jollei kokonaan) hullua vanhusta, jossa -raivoisa yltiöpäisyys ja väkinäisesti kiihoittunut haaveellisuus -yhtyvät, olen kerrassaan noudattanut historiaa; erittäinkin olen -ahkerasti käyttänyt muistelmia, jotka sisältävät muutamia otteita hänen -teoksistaankin -- todella kallisarvoisia minulle." - -"Vahinko että toiminta tarjoo niin vähän tilaisuutta kardinaali -Saldanhan luonteen kehittämiseen. Hän on tärkeä sentähden, että hän -paavin lähettiläänä näyttää miten uuden ajan henki on saanut jalansijaa -kirkon ruhtinastenkin joukossa. Ensiksi ajattelin tehdä tämän luonteen -koomilliseksi. Kenties olisi hän siten ollut luonnollisempi ja samalla -myöskin tuonut näytelmään merkitsevämmän lisäpiirteen kuin nyt on laita -hänen esiintyessään vakavana. En ole asiasta varma. -- Aatelispuolue, -joka on osallinen salaliittoon, on merkitykseltään vähäpätöinen. -Tavora, Theresian puoliso, on yksinkertainen, raaka ja saituri. Aveiro, -Elvas'in isä, on häilyvä, salakavala ja tunnoton. Kaikki runollinen, -mikä puolueessa on tavattavissa, on keskittynyt yhteen naiseen, -Theresiaan. Ei voikaan olla toisin. Sillä miehen täytyy elää aikansa -mukana, ainoastaan naisen on sallittu uneksia itsensä toisiin oloihin. -Lafoensin herttua, kuninkaan serkku, on jalo nuorukainen Max -Piccolominin tapaan. Hän on salaliittolaisten hallitsijaehdokas. -Beatrice, Pombalin tytär, on naisellinen köynnös, joka sydämellisellä -antautuvaisuudella kiertyy jokaisen rakastamansa esineen ympäri. Hän on -puolisonsa Elvas'in vastine, naisena. Muut sivuhenkilöt ovat niin -mitättömiä ettei niillä ole selväpiirteistä luonnetta." -- - -Heinäkuulla Bergbom ei vielä päässyt alkuun. Ensimäiset kohtaukset -olivat hänestä vaikeimmat. Sitä paitse häntä häiritsi Jaakko Forsmanin -kehotus "jättää koko estetiikka sikseen" sekä ajatus että hänen tulisi -paremmin oppia suomea ennen kuin hän pani aikaa niin laajaan -ruotsinkieliseen teokseen. Elokuun alussa hän kumminkin ryhtyi työhön -ja saman kuun lopulla, kun Florell tuli, oli jo kolme näytöstä -valmiina. Luultavasti hän olisi nopeamminkin suorittanut tehtävän, -jollei hän soutoretkellä olisi pudottanut toisen näytöksen -käsikirjoitusta järveen ja ainoastaan vastahakoisesti kirjoittanut sen -uudestaan. Syyskuun alussa syntyi sitten neljäs ja viides näytös, joten -Florell lähtiessään sai käsikirjoituksen mukaansa. Draama oli näet -kohta Nervanderin, Jaakko Forsmanin ja Emilie sisaren arvosteltava ja -sen kohtalo heidän tuomiostaan riippuva. Florell, joka ensimäisenä oli -siihen tutustunut, oli niin tyytyväinen, että hän vaatimalla vaati -Bergbomia julkaisemaan teoksensa. - -Emilie ilmaisi mielensä näillä sanoilla: "Kiitos, oma Kaarloseni, -rakkaasta kirjeestäsi ja Pombalistasi. Olen lukenut sen -odottamattomalla nautinnolla ja tyytyväisyydellä ja onnittelen -vilpittömästi sinua että olet kyennyt kirjoittamaan sen. Kaiken -lähemmän arvostelun jätän siksi kun olen lukenut kappaleen -toistamiseen; tahdon vain sanoa että olen tyytyväinen; mutta kyllä -minusta näkyy, että olet erityisellä mieltymyksellä lukenut Victor -Hugota." -- Ylipäätään oli ystävien arvostelu samansuuntainen, -hekään eivät näy odottaneen niin kypsää ei sisällykseen eikä muotoon -nähden. Samoin kuin Bergbom elokuulla, kun Nervander oli hänen -arvosteltavakseen lähettänyt koko kasan runoelmia ja kysynyt, neuvoiko -hän häntä julkaiseman kokoelman jouluksi, oli tunnollisesti ja -avonaisesti sanonut ajatuksensa joka runosta ja lopuksi lausunut -pitävänsä ystävälleen edullisempana olla samana vuonna painattamatta -kahta runollista julkaisua, samoin Nervander nyt laajassa kirjeessä -yksityiskohdittain tarkasteli murhenäytelmää. Forsman taasen puhui -yleisemmin, mutta kiittäen ja tunnustaen, että näytelmä oli häntä -tyydyttänyt ja syvemmin vaikuttanut häneen kuin hän oli voinut odottaa. -"Sinä kirjoitit niin lämpimästi", Bergbom vastasi siihen, "aloin useat -kerrat puhua, aivan kuin olisit ollut läsnä. Olen koettava, niinkuin -sanot, olla viekoittumatta itsekylläisyyteen. Tiedätkös, ei se aina ole -niinkään helppoa, sillä tavan takaa heilun liikaluulon ja -alakuloisuuden välillä." - -Kun ne läheiset, joiden arvosteluun hän luotti, olivat niin -tyytyväisiä, saattoi runoilijanalku itsekin olla tyytyväinen. Olihan se -jotakin, että hän ennen kuin oli täyttänyt 20 vuotta oli saanut -käsistään murhenäytelmän, joka oli täytenä runoteoksena eikä -vain kokeiluna arvosteltava. Enempää tällä hetkellä ei ollut -toivottavissakaan. Bergbomilla näet ei laisinkaan ollut halua painattaa -teostaan[35] ja sen näyttelemisestä ei voinut olla puhettakaan, kun -teatteri oli raunioina. Pombal, jonka Florell vielä samana syksynä luki -Arkadia-yhdistyksessä, jäi sentähden vastaiseksi suuremmalta yleisöltä -salaan. - -Mutta Pombal ei suinkaan ollut ainoa runollinen ajatus, joka tänä -kesänä kiinnitti Bergbomin mieltä. Kuinka runolliset aiheet häntä -ylättivät, näyttää seuraava kohta eräästä kirjeestä Nervanderille: - -"Me olemme", hän kirjoittaa, "par'aikaa rovasti Steniuksen -luona käyttääksemme talon erinomaista pianiinoa. Eilen kun -soitettiin Chopinin 'marche funébreä', juolahti päähäni aihe uuteen -murhenäytelmään, nimeltä Salomon de Caus. Brachvogelin Mondecaux on -hyvä näyttämökappale -- ei muuta, ja Munchin Calomon de Caus'ta tosin -en ole lukenut, mutta eräästä selonteosta päättäen on kelpo aate -sekoitettu pietistis-ortodoksisella värillä. Olen ajatellut -perusaatteen jotenkin tähän tapaan. Richelieun kardinaali, suuri -vaitiomiehennero, ylenkatsoo, jopa tahtoo musertaa kaiken nerollisen -ylivoiman rinnaltaan. Tiedettä ja taidetta hän tosin suvaitsee, mutta -niiden harjoittajain on taipuminen hänen yliherruutensa alle. Hän -hallitsee niitä yksinvaltiaasti niinkuin koko Ranskaa. Kaksi neroa -tahtoo kuitenkin vetäytyä riippuvaisuudesta, Corneille ja Salomon de -Caus. Kumpaakin kardinaali vainoaa. Corneille pelastaa itsensä luomalla -kuolemattomat mestariteoksensa ja saamalla sen kautta koko Ranskan -puolustajakseen. Mondecaus jälleen elää ainoastaan unelmissaan eikä saa -mitään todellista aikaan; hän on vain aavistava nero, eivätkä ihmiset -sentähden ymmärrä vaan vierovat häntä, ja Richelieu (käytännöllinen -mies, joka pitää ainoastaan tuloksia silmällä) pistää hänen -omahyväisenä uneksijana houruinhuoneeseen. -- Ymmärräthän että kaikki -on minulle vielä täydellinen kaaos, josta paitse mainituita haamuja -ainoastaan Marion de l'Orme hämärästi pilkistää. Asettaa yhteen -Corneille ja de Caus on rohkeaa, tunnustan sen, mutta enhän -tarkoitakaan historiallista tragediaa, ja onhan silloin täysi vapaus -käsitellä tarjona olevia tosiasioita." - -Myöskin Jaakko Forsmanille Bergbom useissa kirjeissä puhui runollisista -aikeistaan: Kerran että hän suunnitteli jonkinlaista taiteilijanovellia -nimeltä "Däumchen" (Peukaloinen), jonka toiminta tapahtuisi osaksi -Suomen sisämaassa osaksi Düsseldorfissa, toisen kerran että hän oli -miettinyt murhenäytelmää Rooman keisariajalta, Nero sankarina, ja -monesti tietysti Pombalista, joka par'aikaa oli tekeillä. Tämän -johdosta oli Forsman, ennen kuin hän oli Pombalin lukenut, kirjoittanut -kirjeen, joka on kadonnut, mutta jonka sisällyksen voi aavistaa -Bergbomin mieltäkiinnittävästä vastauksesta. Forsman näyttää ensin -puhuneen omasta elämänpäämäärästään, jota Bergbom sanoo "suureksi ja -kauniiksi", ja sitten -- arvattavasti viitaten ystävänsä runollisiin -aikeihin -- "moittimatta ja kummeksimatta", niinkuin tämä nimenomaan -huomauttaa, kysyneen, minkä päämäärän hän oli asettanut itselleen ja -eikö hänen nyt tulisi tehdä työtä ja jättää runoileminen tuonnemmaksi? --- Siihen toinen vastaa nähtävästi sydämensä pohjasta: - -"En olo kirjoittanut Pombalia sentähden että tahdoin, vaan sentähden -etten voinut olla sitä tekemättä. Mahdollisesti olisin voinut lykätä -sen jonkun kuukauden eteenpäin, mutta asianlaita olisi sittenkin ollut -sama. Pombal ei ollut minussa tämän päivän eikä eilispäivän tuoma, jo -kolme vuotta sitten koetin luoda haamut päivän valoon, etteivät ne -vaivaisi minua. Se oli kypsymätön ja liian hätäinen koe. -- -- -Sittemmin olen sisässäni uudestaan muodostanut aineen -- se oli valmis -sisässäni ja sen täytyi päästä esiin. Kirjeesi oikeastaan ei sisältänyt -minulle mitään uutta; olen aavistanut ja tuntenut sen. Eikä se ole -loukannut minua, eikä edes kummastuttanut, ei, päinvastoin olen sitä -odottanut. Usko pois, sisässäni tunnen sanojesi totuuden ja hengen. -Minä tunnen että minulla, ainoastaan jos ahkeroitsen ja teen työtä, on -oikeus innostua siitä päämäärästä, jonka minä itse ja sinäkin (oi, suo -minun uskoa sitä sinusta) olemme asettaneet minulle: tulla suureksi -tosisuomalaiseksi runoilijaksi, -- -- Elä pelkää Neroa taikka jotain -muuta fantasiakuvaa, joka kyllä sumussa voi minulle haamoittaa aika -selvänä, mutta vielä tarvitsee pitkän ajan ennen kuin se uskaltaa -päivän valoon. Kun olen erinäisen tunnelman vallassa voin tosin -ajatella toista tai toista ainetta, mutta vastaiseksi se rajoittuu -semmoisiin haihtuviin mietelmiin. Minulla ei ole halua eikä aikaa niin -syventyä johonkin aineeseen, että siitä sukeutuisi jotakin eheää -saatikka ilmituotavaa. Siitä voit olla varma." -- - -Syyskuun keskivaiheilla Bergbom kirjoittaa, että hänen polkunsa -metsässä olivat alkaneet käydä märiksi ja että hän oli päättänyt lähteä -kauas sydänmaahan, jossa eräs hänen isäntänsä pojista nuoren vaimonsa -kanssa asusti yksinäisessä talossa. Varvikosta sinne oli puolikolmatta -peninkuormaa, ja sentähden hän aikoi viipyä siellä ainakin viikon -päivät. "Sydänmaan seudut ovat mitä ihanimpia, ja minä aion siellä -oikein nauttia juhlallisesti synkkämielisen syksyn kauneudesta." -- -Lokakuun 10 p. hän sanoo maan jo kylmettyneen edellisenä yönä. "Kaunis, -surumielinen syksy värivivahduksineen on mennyt, ja luonto alkaa jo -ommella kuolinvaatteitaan, tuota minulle niin vastenmielistä valkeaa -lumi- ja jääpukua." -- Näissä otteissa ilmaantuu yksi omituinen piirre -Bergbomin luonteessa, joka pysyi muuttumattomana niin kauan kuin hän -eli ja jolla myöskin oli merkitystä hänen teatteritoimeensa nähden. Hän -rakasti niin luonnossa kuin elämässä kaikkea voimakkaan värikästä ja -lämpimän tehoisaa; sitä vastoin oli lumi ja valkea väri, arvattavasti -yksitoikkoisuutensa tähden ja elämänkielteisenä hänelle aina -vastenmielinen. - -Viimeisessä kirjeessään Forsmanille Bergbom pyytää neuvoa, mihin hänen -tulevana lukukautena olisi lähdettävä suomenkielen oppiin. J.V. -Snellman oli keväällä kehoittanut häntä menemään Kajaaniin, jossa hän -ainakin pääsisi ruotsia kuulemasta, mutta hänellä oli pääkaupunkilaisen -kammo Kajaania kohtaan. Sitä vastoin hän itse ajatteli joko Jyväskylää, -jota hän luuli kirjalliseksi, soitannolliseksi ja vilkaseloiseksi -kaupungiksi, taikka edelleen Saarijärveä -- "mutta kyllä se on oleva -kauheaa". - -Oltuansa kolme kuukautta kotona Bergbom tammikuun lopulla 1864 lähti -Jyväskylään. Matkustaen Hämeenlinnasta kyydillä, hänen huomiotaan -kiinnitti luonto, "jota hän ei koskaan ennen ollut oikein nähnyt -talvipuvussa"; mutta uuden olopaikan ensi vaikutus oli masentava. Kun -hänelle kerrottiin, että Jyväskylässä ei suinkaan yleisesti puhuttu -suomea, hän jo katui koko matkaansa. "Semmoinen on luontoni: pieninkin -vastoinkäyminen lannistaa mieleni, mutta kun olen saanut vähän tyyntyä, -niin on kaikki taas hyvin." Niin kävi nytkin, asuen lehtori Veilinillä -hän pian tutustui kaupungin opettajiin ja huomasi, että ne olivat kelpo -miehiä. Lehtori Järvinen antoi hänelle tunteja. Vaikeinta Bergbomille -oli suomenkielen oikea lausuminen ja juuri sitä hän tunneillaan -harjoitteli. - -Että vieras pääkaupungista avoimin sylin otettiin vastaan "Suomen -Ateenan" seurapiireissä, on ymmärrettävää. Itse hän tästä kertoo -humoristisesti Nervanderille (15/2): - -"Olen esittäytynyt kaikkine mahdollisine rakastettavine -ominaisuuksineni seuraelämässä -- sirona caballerona (eräällä -rekiretkellä), perin oppineena (väittelin kaksi kokonaista tuntia -konkordiakaavasta kaupungin korkeakirkollisen puolueen kanssa), suurena -maailmanmiehenä (olen läpikäynyt suurenmoisen tutkinnon Helsingin -tanssiaisista), loistavana taiteilijana (olen avustanut konsertissa) -- -lyhyesti sanoen kaikenmoisilla täydellisyyksillä varustettuna -henkilönä; mutta kuitenkin on minulla ollut kauhean ikävä." - -Helsingissä hän oli tuuminut koettaa Jyväskylässä toimeenpanna -seuranäytäntöjä teatterin hyväksi,[36] mutta siitä ei tullut enemmän -kuin Shakespearejuhlasta, joka toki olisi ollut helpompi saada aikaan. -Jyväskylässä ei näy tähän aikaan olleen mainittavaa draamallista -harrastusta. Kertoopa Bergbom Florellille, että muutamat herrat, jotka -olivat kuulleet puhuttavan "Pombalista", pyysivät häntä lukemaan -kappaleen heille. Kun kolme näytöstä oli luettu, sovittiin että -viimeiset näytökset luetaan toiste; mutta toista kertaa ei tullutkaan! -Bergbom ei tahtonut asiasta muistuttaa, ja herratkin olivat sen -unohtavinaan. Enemmän kuin seuraelämä näyttää Bergbomia huvittaneen -silloin vielä uusi seminaari eri laitoksineen. Hän kertoo m.m. -olleensa useamman kerran lastentarhassa, neiti Nappan osastolla. -Siellä vallitseva tyytyväisyys, luonnollinen vapaus ja iloisuus -ihastuttivat häntä, ja suurella mielihyvällä hän katseli leikkejä ja -voimisteluharjoituksia, joita laulaen toimitettiin. Ehkä vielä -kuvaavampaa Bergbomille on eräässä kirjeessä tavattava kertomus, kuinka -hän koetti tyydyttää kirjallisuuden puutettaan, jota varten köyhällä -kirjakaupalla oli vähän tarjona. "Minua on huvittanut", hän kirjoittaa -Forsmanille, "katsella läpi jos minkälaisia noista 3-4-5 kopeekan -kirjasista, joita on niin paljo erilaisista aineista. Olen hämmästynyt -ääretöntä runsautta kelvotonta hengellistä tehdastavaraa, joka on -suomeksi käännetty. Syystä kun hengellinen kirjallisuus oli minulle -tuntematon, olen jollakin mielenkiinnolla lueskellut näitä 'hengellisiä -kynttiläjalkoja' taikka 'maitoa ja hunajaa nälkäisille sieluille' y.m. -s. Ikävä on nähdä että suomea-osaavat käyttävät aikaa ja työtä -semmoisen kirjallisuuden kartuttamiseksi. Jos ne olisivat alkuteoksia, -niin minusta niissä ei olisi mitään moitittavaa, mutta milt'ei -kaikki on käännettyä. Suuri menekki näyttää olevan epäperäisillä -evankeliumeilla, varsinkin Nikodemuksen ja Jesuksen lapsuuden -kertomuksella. Sitä surkeampi on nähdä kuinka ei yksikään välitä -Kantelettaresta, vaikka se on samalla kertaa huokea, soma ulkoasultaan -ja sisällykseltään erinomainen. Sitä on vain joku ainoa kappale myyty." --- Samassa kirjeessä Bergbom kysyy: "Kuka on lähettänyt Rosvojen ja -Macbethin käännökset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle? Muista kertoa -minulle kaikki mitä saat kuulla Kullervosta; kaikki mikä koskee -Stenvallia [Kiveä] on minulle niin mieltäkiinnittävää kuin olisimme -vanhoja tuttuja." -- Vasta vuoden lopulla Bergbom, niinkuin ennen on -kerrottu, tuli tutuksi Kiven kanssa. - -Jyväskylästäkin Bergbom, niinkuin enimmäkseen myöhemminkin, kirjoitti -kaikki kirjeensä ruotsiksi; mutta kumminkin hän siellä jo alkoi käyttää -suomea runollisissa kyhäelmissään. Siten hän kirjoitti kahdeksan pientä -lyyrillistä kuvaelmaa, joista hän piti neljä sen arvoisena, että hän -lähetti ne ystävilleen Helsinkiin. Oikeastaan ne olisivat olleet -kirjoitettavat runomuotoon, mutta siihen hän ei pystynyt. Maaliskuun -alussa hän taasen kolmessa päivässä kirjoitti raamatunaiheisen -kuvaelman "Belsazzarin pidot", joka on painettuna samana vuonna -ilmestyneessä Joukahaisen 5:ssä vihossa ja tietääksemme on ensimäinen -julkisuuteen tullut Bergbomin kynän tuote. Sitä paitse hän kirjeessään -Florellille sanoi miettivänsä "kyläkertomuksen" aihetta, joka on niin -draamallinen laadultaan, että siitä kenties voisi tulla murhenäytelmä; -mutta siihen se näkyy jääneen. Mahdollisesti oli se sama aihe, josta -hän, niinkuin kohta saamme nähdä, kesällä antoi tarkempia tietoja. - -Huhtikuun lopulla Bergbom palasi kotia, ottaakseen osaa promotsioniin. -Siitä juhlasta ei ole meille muita tietoja säilynyt kuin se, että -Emilie sisar oli Kaarlon seppeleensitojatar. - -Kesäkauden 1864 Kaarlo Bergbom vietti Lohjalla, asuen isänsä ja -sisarustensa kanssa Kouvolan talossa, "punaisessa rakennuksessa". -Sieltä hän juhanusaattona kirjoitti Florellille: "Minulla on pieni -ullakkokamari järvelle päin, mitä sievimmälle järvelle, jolla on kamala -nimi Hiidenvesi -- Jumala tiesi minkä tähden, sillä sen sinisessä, -kimeltelevässä vedessä ja vihannissa rantamaisemissa ei ole -hituistakaan tenhomaista. Olen alkanut opettaa suomea Augustalle, -Attelle ja Emilielle, kauhea työ kesähelteessä, mutta kuitenkin se -viehättää minua. Olen myöskin enemmän nauttinut kuin tutkinut Ranken -Paavien historiaa, jonka etevyyttä ihailen joka rivissä. Tyyliin nähden -pidän sitä kenties oivallisimpana nykyajan teoksena, Macaulayn -Englannin historia poisluettuna. Varmaa on että runoilija ei keltään -historiankirjoittajalta voi luonnekuvaukseen nähden oppia enemmän kuin -Kankelta." -- Tämän jälkeen kirjoittaja kääntyy runoilijatuumiinsa, -joista hän samaan aikaan mainitsee Forsmanille: "Unelmia minulla on -kenties enemmän kuin riittävästi -- niin paljo, että ne oikein -tungeskelevat aivoissani." Florellille hän kertoo suunnitelmansa -novelliin "Mustalaisnainen", joka on jäänyt "unelmaksi", niinkuin -useimmat Bergbomin runoilija-aikeet, mutta joka kumminkin ansainnee -huomiotamme, koska siinä varsin selvästi ilmenee hänen erikoinen -taipumuksensa intohimoisiin aiheisiin. - -"Eräässä pitäjäässä Niemen perhe on varallisuuden ja perinnäisen -arvon kautta kohonnut muita etevämmäksi, mutta silti se on -kovasydämisyytensä, ahneutensa ja ulkokultaisuutensa tähden yleisesti -vihattu. Varsinkin vanhin poika Aaro osaa taitavasti salata julmuutensa -ja kitsautensa hurskaan ulkokuoren alle. Kun ei oma etu ole -kysymyksessä, hän mielellään teeskentelee kristillistä sääliväisyyttä. -Siten hän kerran renkinsä kanssa kiihtyneen väkijoukon käsistä pelastaa -kaksi mustalaistyttöä, Saaran ja Cecilian. Näiden sisarusten luonteet -ovat aivan vastakkaisia. Vanhempi sisar, Saara, on hellä ja -intohimoinen, nautinnonhaluinen ja haaveksiva, heikko aivoiltaan, -voimakas sydämeltään; toinen pieniläntä, sievä, veikistelevä, vilkas -ilman mitään intohimoisuutta, kavala, julma ja kykenemätön erottamaan -hyvää ja pahaa toisistaan, mutta varustetta daimonisella voimalla kuin -notkealiikkeinen tiikeri. Alituista pahoinpitelyä ja ylenkatsetta -kokenut Saara heltyy Aaron jalomielisyydestä ja rakastuu häneen -tulisesti. Hän luopuu vapaasta metsäelämästään, jää piiaksi Niemelle ja -mukautuu kärsivällisesti talonväen kovuuteen ja pietistiseen -suvaitsemattomuuteen. Eikä hän itsekään pysy vapaana uskonnollisesta -kiihotuksesta. Hänen sisarensa Cecilia jatkaa kulkurielämää -heimolaistensa kanssa ymmärtämättä sisartaan. Vihdoin käy Saaran asema -sietämättömäksi, ja hän avaa sydämensä Aarolle. Tämän aistillisuus -herää, hän kietoo tytön liukkailla puheillaan ja viettelee hänet. Pian -hän kumminkin saa kyllänsä, pelkurimaisesti ajatellen seurauksia hän -milloin hyväilee, milloin tylysti kohtelee tyttöparkaa eikä säästä -häntä ruumiillisestakaan pahoinpitelystä. Vielä kurjemmaksi muuttuu -Saaran tila, kun hän salassa on synnyttänyt lapsen. Aaro, joka pelkää -että asia tulee ilmi, on niin kehno että hän puoleksi petollisesti -puoleksi pakollisesti saa hänet tappamaan lapsen. Talossa on Kaarle -niminen renki, köyhän mäkitupalaisvaimon, Kreetan, poika. Hän aavistaa -koko asian, että näet Saara on Aaron viettelemä. Tuntien syvintä sääliä -tyttöä kohtaan hän tarjoutuu hankkimaan hänelle palveluspaikan toisessa -pitäjäässä, jossa hän olisi tuntematon. Saara on kuitenkin niin sidottu -Aaroon, että hän ei voi erota hänestä, vaan antaa tämän johtaa itsensä -lapsenmurhaan. Mutta kun Aaro on päässyt pelostaan, hän tylysti hylkää -hänet. Epätoivo, omantunnonvaivat, Aaron kylmyys ajavat tyttöraukan -itsemurhaan. Kaarle ei salaa ylenkatsettaan Aaroa kohtaan tämän -menettelyn tähden, ja Aaro puolestaan vastaa tuimalla vihalla, joka -pian saa tilaisuutta purkautumaan. Cecilia käsittää sisarensa kohtalon -niin kuin oikea mustalainen. Kun sisar eli, hän ei suurestikaan -välittänyt hänestä, mutta nyt hän pitää heimovelvollisuutenaan kostaa -hänen kuolemansa. Hän yrittää sentähden murhata Aaron, mutta ilman -menestystä. Kun syyllistä etsitään, Aaro osaa kääntää epäluulon Kaarlea -kohtaan. Tämä oli Saaran eläessä, kun Cecilia joskus kävi sisartansa -tervehtimässä, solminut hellän suhteen hänen kanssaan. Cecilia -tarkoin tietämättä mitä laki ja rangaistus merkitsevät, tunnustaa -rakastajalleen onnistumattoman murhayrityksensä. Tämä taasen, joka -pelkää että Cecilia tietämättömyydessään ilmiantaa itsensä, päättää -pelastaa hänet ja tunnustaa julkisesti olevansa syyllinen tekoon. Hänet -tuomitaan Siperiaan ja tuomio pannaan täytäntöön. -- Siihen saakka olen -selvillä suunnitelmastani, päättää Bergbom, mutta loppu on vielä vähän -hämärä." - -Puhuessaan runollisista suunnitelmistaan Bergbom valittaa Jaakko -Forsmanille, että häneltä, kun hänen oli työhön ryhtyminen, puuttui -tarpeellista tarmoa. Kumminkin näyttää Pombal, että hän verraten -lyhyessä ajassa sai valmista syntymään, kun aihe vain oli täysin -selvinnyt. Pian saammekin kuulla hänen vaikeroivan, että se -sittenkin oli riittämätön suomenkielen taito, joka ehkäisi hänen -tuottamisintoaan. - -Syksystä alkaen Bergbom jälleen oli koko lukuvuoden Helsingissä ja yhä -edelleen voi hänen elämänkertojansa ammentaa tietoja runsaista -lähteistä. Hän oli näet koko ajan kirjeenvaihdossa Nervanderin ja -Florellin kanssa, joista edellinen Oskar af Heurlinin seurassa -lukuvuoden 1864-65 teki matkustuksen Parisiin ja Italiaan paraasta -päästä taidetutkimuksia varten ja jälkimäinen tehtyään kiertomatkan -Saksassa asettui Parisiin oppiakseen ranskankieltä. - -Kun ensin Perander ja sitten W. Eneberg erinäisistä syistä olivat -kieltäytyneet pitämästä esitelmää Porthaninjuhlassa, johonka toimeen -osakunta oli valinnut toisen toisen perästä, tuli tehtävä Bergbomin -osaksi, ja siitä hän sai työtä syksyn alkupuoleksi. Neuvoteltuaan -Nervanderin ja Forsmanin kanssa, hän oli päättänyt kirjoittaa Heinestä. -Ensimäisessä kirjeessään Nervanderille hän sentähden kertookin: "Koko -ajan ovat Heinen säkeet: 'Es ist so still und dunkel! Verweht ist Blatt -und Blüth', der Stern ist knisternd zerstoben, verklungen das -Schwanenlied', soineet aivoissani, niin että olen luonut sille -sävelmän, ja kun kerran pääsin alkuun, syntyi myös sävelmä, joka sopii -Eichendorfin lauluun 'In einem kühlen Grunde'". Hän käsitti tehtävänsä -vakavasti; myöhemmin hän kertoi esitelmää kirjoittaessaan olleensa niin -"lapsellinen", että hän piti välttämättömänä lukea joka sivun, jonka -Heine oli kirjoittanut. Sentähden olikin päätyö aineen supistamisessa, -kun oli niin paljo sanottavaa. Sen ohella hän hilliten luonnollista -haluaan purkaa tunteita, jotka runot olivat hänessä synnyttäneet, ja -rajoittaen esteettisen näkökannan vaatimuksia pani pääpainon Heinen -historiallisen aseman selvittämiseen. Esitys niistä edellytyksistä, -jotka tekevät hänenlaisensa kirjailijan esiintymisen ymmärrettäväksi, -ja niistä seurauksista, jotka hänen toimensa aiheutti, muodostaa siis -itsenäisimmän ja ansiokkaimman osan esitelmää. Eräästä Saarijärveltä -Nervanderille saapuneesta kirjeestä näkee, että tämmöinen -historiallinen metoodi kirjallishistoriallisten aineiden käsittelyssä -jo ennestään oli saanut Bergbomin teoreettisen hyväksymisen. -- Muutoin -Bergbom Heineen nähden lausuu: "Ylipäätään imen melkein liiaksi Heinen -suloista myrkkyä, se vasten- ja apeamielisyys, jonka hän ennen herätti -minussa, on nyt kadonnut, ja minusta on jonkunlainen nautinto olla -onneton hänen kanssaan." Tästä tunteesta hän kumminkin tunnusti -vapautuneensa, kun kirjoitus oli valmis. - -Esitelmä valmistui ajoissa, mutta julkinen esiintyminen peloitti häntä. -Kaikki kävi kuitenkin hyvin. Juhla vietettiin 9 p. marraskuuta -- ei -Kaisaniemellä, niinkuin tavallisesti ennen, vaan Kaivohuoneella -- ja -kun Cygnaeuksen "vanha, rakas ääni" oli avannut sen, Bergbom piti -esitelmänsä, "onnistuen paremmin kuin oli odottanut". - -Ainoastaan professori A.W. Ingman oli, tunnustaen esitelmän olleen -valaisevan ja hyvin kirjoitetun, ihmetellyt, että tekijä oli valinnut -aineekseen niin diaboolisen henkilön. - -Kirjeiden mukaan voimme edelleen kertoa kaikenlaista Bergbomin -elämänpiiristä tällä syyskaudella. Lokakuun 18 p. oli hänen kodissaan -juhla, kun vietettiin Betty sisaren ja vapaaherra G. von Troilin häät. -Sen jälkeen palasi siellä kaikki entiselleen, paitsi että innokkaasti -tehtiin suunnitelmia ulkomaanmatkaa varten. Senaattori Bergbom aikoi -näet vielä lähteä jatkamaan vankilatutkimuksiaan ja silloin ottaa -molemmat kotona olevat tyttäret ja Kaarlon seuraansa. Nämä tuumailut -viihdyttivät vähän Kaarlon ikävöimistä ulkomaille, joka ystävien -kirjeiden johdosta oli hyvin kiihtynyt. Syystä tai toisesta jäi matka -kumminkin tekemättä. -- Arkadiayhdistys piti ensimäisen kokouksensa -lokakuun alussa Kleinehn hotellissa ja valittiin siinä J.V. Calamnius -puheenjohtajaksi sekä Bergbom ja Lagermarck "programmisteiksi" s.o. -heidän asiakseen tuli katsoa, että joka kokousta varten oli riittävä -ohjelma valmiina. Muutoin ensimäisessä (ja toisessa) kokouksessa -suurella mieltymyksellä kuunneltiin Gustaf Ranckenin julkilukevan -tekemänsä ruotsinnoksen Kiven "Kullervo" murhenäytelmästä, joka -niinkuin tiedämme samana vuonna oli painosta ilmestynyt. Sittemmin -päätettiin kokoontua joka toinen (ei niinkuin ennen joka) viikko, ja -tarjottiin seuraavissa kokouksissa paitse K.F. Enebergin "Karin" -runoelmaa enimmäkseen musiikkia, jota esittivät Bergbom, Homénit, -V. Ekroos ja Lagermarck. Tänä syksynä yhdistyksessä perustettiin -erityinen "suomalainenkin osasto", joka oli kokoontuva joka -lauvantai-ilta. Siihen kuuluivat J.V. Calamnius, Jaakko Forsman, -V. Löfgren, K.J. Gummerus, O. Blomstedt, A. Hagman ja Bergbom. Osaston -ensi kokouksessa Calamnius luki alun tekemästään Aristoteleen -runousopin suomennoksesta, jonka jälkeen keskusteltiin hänen -käyttämistään oppisanoista. -- Julkinen taide-elämä oli tähän aikaan -sangen laimea. Syksyn ainoat huomattavat soittajaiset antoi K.J. -Lindberg, "joka niinkuin aikamies esitti erään ihanan Mendelsohnin -konsertin ja Viottin sonaatin". -- "Samalla esiintyi myös uusi -suomalainen laulajattaremme, neiti [Charlotte] Ekman Turusta -- -voimakas, helkkyvä ääni, mutta ei vielä riittävästi koulutettu. Tyttö -parka säälitti minua, sillä mitä tulevaisuutta on laulajattarella -kylmässä, taiteelle vieraanvarattomassa maassamme. Hänen kohtalonsa -on oleva sama kuin neiti [Hilda] Stadiuksen -- se on jotenkin -surkuteltava." -- Kuvaamataiteitten alalla oli merkillisin tapaus -Werner Holmberg vainajan harjoitelmain näyttely, 17 luvultaan. -Keskeneräisten teosten vaikutus Bergbomiin oli pääasiassa -surunvoittoista laatua. "Jos tahtoo", hän jatkaa kerrottuaan -näyttelystä, "etsiä lohdutusta sen jälkeen kun on ajatellut että Werner -Holmberg ei enää toimi taiteemme tulevaisuuden hyväksi, niin on mentävä -katsomaan millä innolla uutta teatteria rakennetaan. Tarkoitus on että -koko sisustus, aitiot, koneisto j.n.e. on tehtävä talven kuluessa, niin -että katto voidaan panna ensi keväänä ja kaikki olla valmiina tulevana -syksynä. Gropiukselta on tilattu 12 isoa dekoratsionia, m.m. 'ein -reizender finnischer Gegend'. Paljon rettelöitä on friisi aikaansaanut, -jonka naiset ovat lahjoittaneet teatterille. Ei Benois enemmän kuin -Gropiuskaan tahdo sitä salongiin, vaan ovat ehdottaneet, että se -asetettaisiin lämpiöön.[37] Joka kerta kun olen tavannut Enebergin -taikka Hagmanin, olen kehoittanut heitä kirjoittamaan H. T:iin, että -kerätyt rahat olisivat käytettävät teatterikouluun. Silloin niistä -olisi jotakin hyötyä. Rahoja on rakennukseen tuhlattu jumalattomasti. -Aikomus on sitten kun määräraha on loppunut Walleenin kautta saada -keisari suorittamaan loput." - -Lokakuun alkupuolella oli Åhmanin ja Pousetten näyttelijäseura alkanut -toimensa Arkadiateatterissa. Bergbom kiittää sitä erinomaisen hyväksi -ja hän luettelee sen jäsenet tunnusmerkkeineen omalla luontehikkaalla -tavallaan, joka tässä ensi kerran esiintyy kirjallisesti. "H:ra Åhman -on hyvin monipuolinen kyky, hieno, hyvin ajatteleva, aina tasainen, -kuitenkin joskus vähän kylmähkö; Pousette voimakas, ilmeikäs, -luontehikas, kumminkin joskus liioiteltu; Lagerqvist teräväpiirteinen, -eloisa, tehoisa, mutta silloin tällöin epätasainen; Ahlström -miellyttävä, miehinen rakastaja, kuitenkin vähän yksitoikkoinen; -Lichtenberg, kaunis ääni kun lausuu, voimakkaasti värittävä, joskus -hieman tottumaton; Raa, komea vartalo, kaunis barytonääni; A. Åhman -oivallinen pienemmissä koomillisissa osissa -- siinä tärkeimmät -miehiset jäsenet ansioineen ja virheineen. Tärkeimmät naisista ovat: -rouva Andersson kokenut, loistokas, mutta jo vähän esitystavaltaan -kangistunut; rouva Pousette kaunis, voimakas, kun situatsioni on -myötäinen runollinen, mutta kun niin ei ole laita tyhjänpuhuva; neiti -Forssman intohimoinen, naivinenkin, yleisön suosikki, sentähden joskus -ei oma itsensä; neiti Hartman ei hyvä eikä huono; neiti Pettersson -reipas, itsetietoisesti naivinen, keimaileva, Nermanin ja rouva -Fornellin keskivälillä; rouva Lagerqvist sirokas, aina oikea sävyltään, -hieno, mutta joskus eloton." -- Tämä näyttelijäin luonnekuvaus tavataan -kirjeessä Florellille noin kaksi viikkoa senjälkeen kuin teatteriseura -oli alkanut näytäntönsä. Jos arvostelussa lieneekin ollut jotakin -oikaistavaa, on kaikissa tapauksissa myönnettävä, että siinä ilmaantuu -tulevan teatterijohtajan tarkka silmä. - -Yksityisistä näytännöistä mainitsee Bergbom erittäin Brachvogelin -Narciss Rameaun ja tekee samalla itsetunnustuksen, joka sallii meidän -luoda katseen hänen sisäänsä. "Erinomaisen oiva ilta oli se, jona -annettiin 'Narciss Rameau'", hän kirjoittaa juur'ikään mainitulle -ystävälleen. "Tiedäthän että aina olen ollut erikoisesti mieltynyt -siihen näytelmään, kuinka monesti onkaan se ajatus vilahtanut aivojeni -läpi, että minunkin kohtaloni voisi olla narcissoitua, jollen -elämässäni tapaa vaikutuspiiriä, jossa tunnen kykeneväni hyödyttämään." -Mainittuaan sitten että Nervander usein pilalla oli sanonut hänelle, -että hän (Bergbom) varmaan tulee päättämään elämänsä kuin eräs tunnettu -nerokas, mutta tasapainonsa menettänyt yliopiston mies, hän jatkaa: -"Vaikka olen sitä salannut, on tämä pila kovin tuskastuttanut minua, -sillä usein olen todella vavissut juuri saman asian tähden, kaikki sen -narcissmaisen särkyneisyyden tähden, joka minussa tosiaan on," -- Yhtä -varmaa kuin se on, että Bergbom tässä puhuu sydämensä sisimmästä, yhtä -epäilemätöntä meistä on, että se synkkämieli, joka näin esiintyi, oli -ilmaus siitä enemmän tai vähemmän tilapäisestä, painostavasta -alakuloisuudesta, joka on niin tavallinen herkkätuntoisissa, -nerollisissa luonnoissa. Ennen kuin he pääsevät selvään tehtävään -käsiksi ja usein keskellä luomistyötäkin se laskeutuu heidän päällensä -kuin painajainen, sitten taas väistyäkseen kirkkaan toimi-innon edestä. -Ainoastaan jos siihen yhtyvät ulkonaiset vastoinkäymiset ja esteet, -jotka tekevät kaivatun tositoimen mahdottomaksi, saattaa tämänlainen -taipumus tulla tuhoavaksi. - -Åhmanin ja Pousetten seuran etevyys herätti Bergbomissa ajatuksen, että -hän nyt voisi saada murhenäytelmänsä näyttämölle. Ajatus toteutuikin -ennen näytäntökauden loppua, sitten kun hän oli saanut kokea kaikki -pettymykset ja tuskat, kaikki hermostuttavat kinastelut ja vitkastelut, -joilla teatterinjohtajien on tapana höystää nuorten runoilijain -laakereita. Kun hänen oma menettelynsä myöhemmin oli toisenlainen, on -mahdollista että siihen jossakin määrin vaikutti jalomielinen harrastus -vapauttaa toisia semmoisista kokemuksista, jotka olivat tulleet hänen -osakseen. Kaikissa tapauksissa olemme saapuneet mieltäkiinnittävään -episoodiin Bergbomin elämäkerrassa, joka ansaitsee tulla -seikkaperäisesti esitetyksi, varsinkin kun enimmäkseen voimme käyttää -hänen omia sanojaan. - -Joku päivä Porthaninjuhlan jälkeen Bergbom "Pombal" kainalossaan meni -mahtavan teatterinjohtajan W. Åhmanin luokse. Käsikirjoitus jäi tämän -haltuun, ja kohtuullisen ajan päästä oli vastaus tuleva, otetaanko -draama näyteltäväksi vai ei. "Minä olen hirmuisen levoton", kirjoitti -Bergbom Nervanderille. Kuinka kävi, kertoi hän myöhemmin Florellille. - -"Hän toivoi että minä itse lukisin näytelmän ääneen ja niin -tapahtuikin. Luimme sitä kaksi iltaa teatterin jälkeen, ensiksi 2, -sitten 3 näytöstä. Ensi illan jälkeen hän oli ynseänlainen, sanoi -kappaletta mahdottomaksi näytellä, se oli muka ilman vilkasta -toimintaa, venytetty, vaikka hän sen ohella myönsi sillä olevan monta -ansiotakin. Tunnustan odottaneeni kaikkia moitteita paitse riittävän -toiminnan puutetta. Jälkimäisellä kerralla hän puhui toisin. Tosin -sanoi hän silloinkin että siinä puhuttiin liiaksi, että ainakin kolmas -osa oli karsittava pois, jos tahdottiin että kappale menestyisi -näyttämöllä, mutta hän myönsi toiselta puolen, että se suuressa -teatterissa olisi sangen viehättävä -- kumminkin lisäten että tuskin -millään muulla teatterilla koko Euroopassa kuin mahdollisesti Berlinin -hoviteatterilla oli riittävästi kykyjä niin erinomaisen vaikeasti -näyteltävään kappaleeseen. Hän itse ei voinut ottaa sitä, sillä -harjoittaminen veisi häneltä niin paljo aikaa ja voimia, mutta hän -lupasi, jos tahtoisin, toimittaa sen Tukholman kuninkaalliseen -teatteriin, joka, siitä hän oli varma, ottaisi sen näyteltäväksi. Jopa -lupasi hän itse pitää huolta näyttämöllisestä toimituksesta, koska hän -ei luullut minulla olevan riittävästi tottumusta semmoiseen työhön. -Minä kiitin, mutta sanoin etten tahtonut vaivata häntä. Minä pelkäsin -näet, että hän poistaisi siitä kaiken runouden mikä siinä ehkä on, -sillä vaikka hän on sangen paljo lukenut, ovat hänen käsityksensä -draamallisesta runoudesta ylen jokapäiväisiä. Hän piti esim. -Shakespearea mahdottomana näytellä meidän aikana, Cygnaeuksen draamoja -sanoi hän raakalaisiksi, Daniel Hjort oli hänestä kauhean ikävä j.n.e. -Näet siis -- jälleen toivomus pettynyt!" - -Näin olivat asiat marraskuulla; mutta joulukuulla Bergbomilla oli -toista kerrottavana: "Pombal tulee kuitenkin näyteltäväksi. Vaikka -Åhmanilla ensin oli epäilyksiä, ei Cygnaeuksen tarvinnut puhua hänen -kanssaan kuin 5 minuuttia, ja hän oli muuttanut mielensä.[38] Åhman on -ehdottava muutoksia, jonka jälkeen Cygnaeus ja minä otamme ne harkinnan -alaisiksi. Maaliskuun lopulla saanen nähdä sen näyttämöllä." -- - -Samaan aikaan kuin Pombal täten häiritsi Bergbomin mielenrauhaa, päätti -hän vastaanottaa tarjomuksen ruveta Helsingfors Tidningarien -toimituksen jäseneksi. Sopimuksen mukaan hänen tuli hoitaa -ulkomaanosastoa ja vastata "palstantäytteestä" s.o. ulkomaalaista -kulttuurielämää koskevista tiedoista. Palkka oli 560 ruplaa vuodelta. -Sitä paitse hän sitoutui kevätlukukaudeksi kirjoittamaan Suomettareen -teatteri- ja musiikkiarvosteluja, josta hänelle ei kuitenkaan tulisi -muuta hyötyä kuin vapaa pääsy teatteriin ja soittajaisiin.[39] Vaikka -sanomalehtitoimi ei näy Bergbomia erittäin houkutelleen, oli hän -ainakin ensi hetkessä tyytyväinen, sillä täytettyään 21 vuotta oli -hänestä vaikea pyytää isältään rahoja tarpeisiinsa. Kuinka vähän hän -sittenkin ajatteli aineellista etuaan, tiedämme siitä mitä jo -edellisessä luvussa on kerrottu hänestä ja Kivestä.[40] - -Tuskin olikaan Bergbom ryhtynyt ensimäiseen julkiseen toimeensa, joka -tapahtui joulukuun keskivaiheilla, kun häntä kohtasi ikävä kokemus, -joka ei suinkaan ollut omansa herättämään hänessä mieltymystä -sanomalehtimiehen ammattiin. Kerrottuaan Florellille, että hän oli -ottanut arvostellakseen vuoden joulukirjallisuutta, hän jatkaa: -"Kaupanpäälliseksi sain minä ristikseni polemiikin Dagbladin kanssa -sentähden että vähän haukuin K. Collania hänen toimittamastaan -runollisesta lukukirjasta. Arvostelu, joka, vaikka itse sanon sen, oli -täysin oikeutettu, on esplanaadiylimystössämme herättänyt oikean -paheksumismyrskyn ja huudon ultrafennomaniasta j.n.e. Elä usko -sanaakaan siitä. Tiedäthän että minä en ole niitä, jotka kiivastuvat. -Nyt olen lisäksi tullut herrojen skandinaavien kauheihin vihoihin -muutamasta, myönnän sen, ajattelemattomasta lauseesta keskustellessani -Åhmanin kanssa Pombalista." - -Asia oli niin että Bergbom kirjoittaessaan Collanin kirjasta oli -huomauttanut siitä nurinkurisuudesta, että toimitetaan "runollinen -lukukirja Suomen nuorisolle", jossa on ainoastaan ruotsinkielisten -runoilijain tuotteita, mutta ei viitatakaan siihen että Suomessa on -suomenkielistäkin kirjallisuutta; ainakin olisi kansanrunous ansainnut -tulla edustetuksi. Tämä aiheutti H. D:n puolesta hyökkäyksen, johon -m.m. sisältyi epäsuora viittaus, että muka H. T:ssä olisi sanottu -"Portugalin historian olevan meitä yhtä lähellä kuin Ruotsin". Kun -syytös sitten uudistettiin ja täydennettiin mieskohtaisilla -viittauksilla Bergbomiin ja sen johdosta joku maaseutulainen H. T:ltä -kuulusteli, mitä sillä tarkoitettiin, julkaisi Bergbom, joka ei voinut -epäillä että H. D. piti silmällä erästä hänen lauselmaansa, selityksen -ja vastalauseen, jonka pääkohta on seuraava: - -"Joku aika sitten luin teatterinjohtaja hra Åhmanille erään -kirjoittamani murhenäytelmän, jonka toiminta tapahtuu Portugalissa. -Keskostelun kuluessa hra Åhman oudoksui, että olin valinnut aiheen niin -kaukaisesta maasta, vaikka 'omassa kotimaisessa ruotsalaisessa -historiassamme on niin ylen runsaasti traagillisia aiheita'. Saadakseni -hra Åhmanin käsittämään, että me suomalaiset teemme eroitusta -suomalaisen ja ruotsalaisen historian välillä, vastasin: 'minusta on -Portugalin historia meitä jotenkin yhtä lähellä kuin Ruotsin'. Että -sanat olivat keskustelun innossa lausuttu liioittelu, jota tietysti ei -voi puolustaa, on selvää. Ainoa, joka sanoja lausuttaessa oli läsnä, -hra Åhman, käsittikin sen niin. Mutta H. D:n toimitus, joka ei ollut -saapuvilla, vaan siis on kuullut sen juorutietä, ymmärtää sen paremmin. -Hyvin tunnetulla taktiikallaan on se sattumalta siepatusta lauseesta -laatinut valtiollisen ohjelman, jonka kautta se nyt oikein voi näyttää -yleisölle, mihin kauheihin seurauksiin kerettiläinen 'suomalainen -itsetunto' johtaa." -- Lopuksi arvostellaan halpamaiseksi menettelyä -käyttää juorutietä kuultua satunnaista lausetta aseeksi H. T:n -toimitusta vastaan, jolle Bergbom, silloin kun hän sanat lausui, oli -vieras. - -Mitä hienotuntoinen Bergbom piti tästä alkusoitosta hänen uudelle -toimelleen -- alkusoitosta, joka jatkui vielä uuden vuoden alussa, -ilmaisee hänen huudahduksensa Nervanderille uuden vuoden päivänä: -"Tiedätkös, kirjailijatoimi on jotakin hirveää!" - -Tämän jälkeen seurattakoon "Pombalin" vaiheita kevätkaudella 1865. -Tammikuulla Bergbom Åhmanin neuvojen ja ehdotusten mukaan pyyhkii ja -karsii ja muuttelee näytelmäänsä, ja menee siihen enemmän aikaa kuin -hän oli laskenut. Sitten hän vie sen Cygnaeukselle, "ainoastaan -kohteliaisuudesta, odottamatta että hän viitsisi tarkastaa muutoksia. -Mutta siinä erehdyin. Cygnaeus ei hyväksynyt että olin pyyhkinyt niin -paljon, vaan väitti että eri kohtia pitäisi palauttaa entiselleen, -varsinkin pitäisi minun saada takaisin muutamia 'meheviä' piirteitä -kuninkaan kuvaukseen. Se taas ei ollut Åhmanin mieleen ja niin täytyi -minun muuttelemistaan muutella useat kerrat voimatta oikein tyydyttää -kumpaakaan, siksi kun vihdoin toissa päivänä [25 p. helmik.] niin -väsyin kaikkeen, että menin Åhmanin luokse ja sanoin etten enää töherrä -kirjaintakaan. Nyt on alettu puhtaaksikirjoittaa rooleja, mutta kuinka -ne jaetaan sitä en ole saanut tietää. Kappale on nyt noin kolmas tai -neljäs osa lyhempi kuin ennen".[41] -- Vasta viiden viikon päästä -kohtaamme kirjeissä "Pombalin" uudestaan. Silloin, huhtikuun alussa, -Bergbom kirjoittaa: "Siunattu Pombal on jälleen hankkinut minulle -puuhaa. Åhman näet (kumma kyllä) ei ole kutsunut minua olemaan läsnä -harjoituksissa, ja minun täytyy sentähden kirjoittaa pitkiä esityksiä -näyttelijöille, selittääkseni heille heidän rooliensa sisällistä -puolta. Kun sanon että esitykseni Theresiasta täyttää kokonaisen arkin, -niin ymmärrät kuinka tämä tehtävä on vienyt aikaa." - -Ylipäätään näyttää Bergbom suurella vaatimattomuudella taipuneen -Åhmanin mielen mukaan. Lyhennyksistä, jotka hän tietysti teki -kirvelevin sydämin, hän ei kiukkuisemmin ilmaise tyytymättömyyttään -kuin seuraavissa lauseissa: "Vähän kuitenkin suutuin Åhmaniin. Voitkos -ajatella! Kappale ei tule kestämään kuin vähä yli k:lo 10. Siinä nyt -seuraus ylellisestä myöntyväisyydestä pyyhkimään ja muuttelemaan -loppumattomasti kaikki mitä hän vaati!" Tuskallisemmin vaikuttivat -nähtävästi alituiset lykkäykset. Kun ensi ilta viimeinkin näytti -peruuttamattomasti olevan määrätty huhtikuun loppuun, tapahtui -perintöruhtinaan kuolema Nizzassa, jonka tähden teatteri oli suljettava -kahdeksi viikoksi. Toukokuun 10 p. "Pombal ja jesuiitat" lopultakin -annettiin ensi kerran. Lähes viikkoa myöhemmin Bergbom kirjoittaa -asiasta Florellille. Valitettuaan että sekä Nervander että Florell -olivat poissa silloin kuin "Pombal" -- "jossa teillä on ollut melkein -yhtä paljo osaa kuin minulla" -- astui päivän valoon yleisön edessä, -hän jatkaa: - -"Kuinka olenkaan teitä ajatellut! Kuinka olisittekaan iloinneet -kanssani! Kuinka olisitkaan kuullut kaikkia ihmisiä teatterissa, jos -olisit ollut täällä. Kuinka kiitollinen minun tuleekaan olla teitä -molempia kohtaan teokseni menestyksestä, mitä olisin minä kyennyt, minä -joka olen niin riippuvainen rakkaudestani toisiin ihmisiin ja siitä -rakkaudesta, jonka he suovat minulle takaisin, jollei minulla olisi -ollut teitä, jotka elvytitte minua kun olin masentunut, iloitsitte -kanssani, kun toivoin. Toukokuun 10 p., kaksi vuotta ja kaksi päivää -teatterin palon jälkeen, päivänä Pombalin kuolinpäivän jälkeen ja kaksi -päivää ennen hänen syntymäpäiväänsä,[42] esiintyi teokseni. Voit -käsittää levottomuuteni. Åhman ylipäätään ei ollut antanut minulle -mitään tietoja kappaleesta. Vasta viimeisinä päivinä sain oikein tietää -roolien jaon. Ja edelleen olin jätetty tietämättömyyteen, milloin -kappale näyteltäisiin. Ensimäinen määräaika oli maaliskuun loppu, -sitten huhtikuun alku, sitten 19 ja sitten 28 p. huhtikuuta, mutta aina -minut petettiin, näytännöstä ei tullut mitään ennen kuin toukokuulla. -Kysyt kenties miltä nyt tuntuu olla tavallansa historian oma; olin -kaksi vuotta pelvolla odottanut tätä päivää, olin kuvitellut että -tulisin ikäänkuin toiseksi ihmiseksi kun kappale olisi näytelty, mutta -kumma kyllä en nyt, kun se on ohi, huomaa mitään varsinaista muutosta, -en sisässäni enkä suhteessani muihin ihmisiin. Olen jotenkin päässyt -kuulemasta kysymyksiä, huudahduksia ja tiedonantoja kappaleesta, joita -odotin. Yleensä on teoksella ollut menestys. Olen tosin kuullut -useitten voivottelevan sen kauheaa epäsiveellisyyttä, mutta ihmeeksi -eivät valittajat ole niitä siveellisimpiä -- esim. Bolin ja Mannerheim. --- Kolme tärkeää muistutusta olen kuullut asiantuntijoilta. Neljännen -näytöksen ensi kuvaelma on aivan tarpeeton, koska se ei ollenkaan vie -toimintaa eteenpäin, Moreiran tunnustus Lafoensille lopussa ei ole -johdonmukainen (ukko parka onkin julmasti kärsinyt näyttämöllisestä -toimituksesta), Pombal on liiaksi valtiomies, hänen suhteensa tyttäreen -laiminlyöty. Mielipiteet kuninkaasta ovat eriävät, muutamat pitävät -häntä, niinkuin Nervander, kappaleen loistavimpana kohtana, toisista -realismi hänen kuvauksessaan käy kauneuden rajojen yli. Mikä enimmin -ilahuttaa minua on se, että kaikki, joiden käsitykseen panen arvoa, -Cygnaeus, O. Toppelius, Calamnius, ovat olleet ihastuneet. -Berndtsonilla on lyhyt, mutta hyvin valaiseva ja mieltäkiinnittävä -arvostelu F.A.T:ssa. -- Voitkos ajatella kuinka Cygnaeus on ihmeellinen --- hän tahtoo toimittaa 'Pombalin' Kööpenhaminan suureen teatteriin -- -ajatteles -- Kööpenhaminan! Hän matkustaa keväällä ulkomaalle ja ottaa -kappaleen mukaansa. Eikö hän ole ihmeteltävä! Tietysti voi olla -hupaista saada teoksensa näytellyksi eräällä Euroopan ensimäisiä -näyttämöjä, mutta pääasia on kuitenkin nähdä uuden kauniin piirteen -omassa, omassa Fredrikissämme. Ei koskaan lie runoilijalla ollut -taisteltavana niin paljoa vastaan kuin hänellä, eikä kellään ole ollut -enemmän syytä tulla ihmisvihaajaksi, ja mitä hän tekee? Hän rohkaisee -jokaista kykyä, hankkii sille menestystä, jota hän ei koskaan ole -ymmärtänyt hankkia itselleen, harrastaa innokkaasti että ei mitään -menisi hukkaan tältä yleisöltä, joka sydämettömästi pilkkaa häntä.[43] --- Kysyt kai kuinka näyteltiin. Ihmeteltävästi! Et voi kuvitellakaan -kuinka [neiti] Forssman oli suuri Theresiana; olin ajatellut Freja -Rybergiä[44] tässä osassa, mutta hän ei olisi koskaan voinut näytellä -sitä niin. Kuulisit hänen ensi näytöksessä huutavan Lafoensllle: 'ette -tiedä millä tikareilla te leikitte -- -- menkää! menkää! minä inhoan -teitä!' taikka kun hän murtuneena jättää hänelle hyvästi viime -näytöksessä. Näkisit hänen kun hän vie lampun balkongille taikka kun -hän taikauskoisessa hädässä luulee kuningasta saatanaksi ja ojentaa -krusifiksin häntä vastaan (ah! ethän sinä tunnekaan sitä kohtaa, se on -myöhemmin lisätty). Myöskin Lagerqvist Moreirana oli erinomainen, -Pousette kuninkaana ainoastaan muutamissa kohdin esim. koko neljännessä -näytöksessä. Niinikään oli José (Lichtenberg) oivallinen. Sivuosatkin -esitettiin nuhteettomasti, ainoastaan Hafgren Saldanhana oli hirmuinen. -Kuolemaan tuomittujen retki viime näytöksessä jätettiin pois väen -puutteesta. Samasta syystä oli luostarikohtaus kolmannessa näytöksessä -onnistumaton." -- - -Täydellisyyden vuoksi on tähän liitettävä tietoja aikalaisten -arvostelusta. Bergbomin mainitsema Berndtsonin arvostelu kuului näin: - -"Uusi kotimainen näytelmä, K. Bergbomin 'Pombal ja jesuiitat', -näyteltiin eilen ensi kerran. Kappale, joka on mieltäkiinnittävä ja -jota tervehdittiin vilkkailla ja hyvin ansaituilla suosionosoituksilla, -on nuoren tekijän ensimäinen yritys draamallisessa runoudessa, mutta -silti on sillä suuria ja oleellisia ansiopuolia. Siinä on draamallista -eloisuutta ja tarmoa, jaloa henkeä, runollista lentoa, suurta -aaterikkautta, selväpiirteisiä luonteita ja kaunista, ytimekästä -kieltä. Totta kyllä ilmaisee aineen käsittely monessa kohden enemmän -nuorekasta, kaikkia rajoituksia ylenkatsovaa innostusta kuin tyynen ja -kypsyneen luojahengen inspiratsionia, mutta huomattava on, että -murhenäytelmä on runoustaiteen korkeimpia tehtäviä. Tekijällä ei ole -vielä keskittymiskykyä, hän ei osaa vielä niin sanoaksemme -polttopisteeseen koota aatteen ja toiminnan hajanaisia säteitä, niin -että kuvaelma esiintyisi voimakkaana, kirkkaana ja rajoitettuna; hän -päästää rikkaan mielikuvituksensa tulvimaan ja vapaasti juoksemaan -kohisten ja meluten sadoissa pienissä puroissa, sen sijaan että hän -antaisi sen syvänä ja hiljaisena virtana, viljavien rantojen välitse ja -heijastaen taivasta, kulkea päämääräänsä kohti. Mutta niin se on: -nuoruuden etuoikeus on omistaa tämä 'liikamäärä voimaa, jota runoilija -ei raski hillitä'. Tämän liikamäärän kautta on näytelmä saanut pituuden -ja laajuuden, joka vain on haitaksi sen todelliselle kauneudelle ja -sille vaikutukselle, jonka se on omansa aikaansaamaan. Mutta, me -sanomme vielä kerran, että kappaleella oli suuri menestys ja että sen -monet ja kauniit ansiopuolet oikeudella herättävät yleisössä suuria ja -iloisia toivomuksia nuoreen tekijään nähden." - -"Esitys oli huoliteltua ja etevimmät osat näyteltiin eloisasti, -totuudella ja lämmöllä. Nti Forssman, rouva Pousette sekä hrat -Pousette, Åhman, Raa, Lagerqvist ja Lichtenberg suorittivat tehtävänsä -kauniisti ja kiitettävästi." - -"Näytännön lopussa huudettiin tekijä esiin." - -Lähettäessään tämän lausunnon irtileikattuna on Bergbom lisännyt -viimeiseen lauseeseen sanat: "men kom ej" (mutta hän ei tullut). Toisin -sanoen ujo kun oli, hän ei taipunut julkisesti vastaanottamaan yleisön -suosionosoituksia. -- Kaikkiaan näyteltiin näytelmä viisi kertaa, mutta -ainoastaan ensi kerran aivan täydelle huoneelle, joka ihmetyttää H. T:n -tilapäistä arvostelijaa (O. Toppeliusta). Vasta kesäkuun keskivaiheilla -tämä arvostelija julkaisi seikkaperäisen arvostelun kappaleesta. Hän -sanoo varsinkin ajankuvausta oivalliseksi ja siinä ilmaantuvaa -realistista tarmokkaisuutta ihailua herättäväksi. Jesuiittain vaikutus -mikäli se tulee näkyviin kuninkaassa y.m. henkilöissä on kuvattu -suurissa, voimakkaissa piirteissä sekä niin rohkealla ja varmalla -siveltimellä, että se voisi saada monen jo kuuluisan kirjailijan -kateelliseksi. Edelleen kiitetään varsinkin Theresian ja Lafoensin -huolellista luonnekuvausta, jonka ohella rikas lyriikkakin tulee -käytäntöön. Loppupäätös on että "Pombal ja jesuiitat" runollisena -tuotteena kohoo yli jokapäiväisten tragediain. Reipas, rohkea -luonnekuvaus, paljo lupaava keksintökyky, voimakas realismi sekä -vihdoin nuorekkaan tulen ja innostuksen runsaus -- kaikki saa -aavistamaan, että tekijällä on oleva tulevaisuus draamallisen runouden -alalla. -- Näyttelemiseen katsoen oli neiti Forssmanin Aveiron -herttuatar illan loistokohta. - -Toinen niistä ystävistä, joita Bergbom oli kaivannut, Nervander, tuli -kotia päivänä sen jälkeen kun "Pombal" oli viimeisen kerran näytelty. -Hän oli tietysti pahoillaan myöhästymisestään. -- Tahtoisitko todella -oikein mielelläsi nähdä kappaleeni? kysyi Bergbom. -- Tietysti, -ymmärräthän sen, vastasi toinen. -- No, kyllä tiedän yhden keinon, -sanoi Bergbom miettiväisesti. Åhman ei ole vielä maksanut minulle -mitään. Kun luovun palkkiosta, niin hän varmaan vielä antaa yhden -näytännön. Jos salongi onkin tyhjä, niin palkkioni korvaa tappion! -- -Nervander luonnollisesti ei suostunut tähän ehdotukseen, joka mainiosti -kuvaa Bergbomin luonnetta ja sydäntä. -- - -Pombalia seuraten olemme jo joutuneet kesän kynnykselle, mutta nyt on -palattava katsomaan, kuinka Bergbom viihtyi uudessa toimessaan ja mitä -muuta hän koki tänä aikana. Edelliseen asiaan nähden on totuuden mukaan -kerrottava, että sanomalehtityö ei tuottanut hänelle tyydytystä. Jo -helmikuulla oli asia hänelle selvinnyt, koska hän seikkaperäisesti -puhuu siitä maaliskuun alussa (Florellille 1/3). Hän oli tahtonut -totuttaa itsensä järjestettyyn työhön, sen sijaan että hän ennen oli -lueskellut ja tutkinut mitä häntä viehätti, mutta luettuaan päivän -ulkomaan postin hän mieluummin vaipui unelmiinsa kuin ryhtyi -kirjoittamaan. Tietysti hän aina lopulta suoritti tehtävänsä ja pysyi -mahdollisimman hyvissä väleissä muun toimituksen kanssa, mutta itse hän -ei pannut mitään arvoa työhönsä. Kokonainen vuosi, hän valitti, menee -häneltä hukkaan. Hän oli toivonut voivansa sanomalehtityön ohella -jatkaa soitto- ja suomenkielen opintoja, mutta toisesta ei tullut -enemmän kuin toisestakaan. "Varsinkin olen pahoillani suomenkieleen -nähden. Olin toivonut syksyllä osaavani sitä sen verran, että -voisin aloittaa Sauliani, mutta nyt huomaan surukseni että unohdan -senkin vähän, jonka olen osannut. Saul on minulla jo melkein -valmiina päässäni, vaikka en vielä tiedä miten ryhmittelen -kohtaukset. Myöskin Tuomas piispaan nähden olen saanut paljo -uusia ja luullakseni mieltäkiinnittäviä aatteita. Traagillinen -ristiriita tässä murhenäytelmässä on sekin jotenkin selvinnyt, -mutta ympäristö puuttuu vielä." Emme suurestikaan erehtyne -olettaessamme, että tyytymättömyys sanomalehtitoimeen s.o. poliittisten -ulkomaanuutisten seulomiseen ja valmisteluun verraten pienen -lehden lukijakunnalle, aivan yksinkertaisesti johtui hänen -runoilijaluonnostaan. Kun pää on täynnä murhenäytelmän kohtauksia, ei -silloin helpostikaan tuommoinen päiväläistyö vedä puoleensa. -- -Kirjeessä Nervanderille, joka alkaa: "Rooma ja Helsingfors! 30 astetta -kylmää ja kesälämpö keskellä talvea! Siellä ainoastaan muistoja, täällä -ainoastaan toivomuksia!" ja jossa osaksi puhutaan samasta masentuneesta -mielentilasta, kohtaamme tiedon että Jaakko Forsmanin järkevät puheet -olivat ainakin joksikin ajaksi karkoittaneet synkän tunnelman: "Olen -jälleen saanut elämänhaluni, on kuin olisin unesta herännyt." - -Maaliskuun lopulla Bergbom palaa runollisiin aikeisiinsa kirjeessä -(Florellille 27/3), joka valitettavasti ei enää ole täydellinen, mutta -jonka alkupuolesta kuitenkin teemme seuraavan otteen: - -"Käyn siellä [teatterissa] joka päivä, mutta olen niin esteettisesti -tylsistynyt, että ainoastaan Stenvallin 'Nummisuutarit' nykyään -viehättää minua, ainoastaan ankarin realismi vaikuttaa minuun. -Sentähden olen palannut [Hebbelin murhenäytelmiin] Maria Magdalenaan ja -Judithiin. Edellinen on oleva alpha ja omegani uudemmassa -dramatiikassa. Judithista toivon taas että se siunaavasti vaikuttaa -juutalaisen taustan kuvaamiseen Saulissa. Maria Magdaleenaan olen aina -kääntyvä, kun ajattelen yhteiskunnallista tragediaani kansanelämästä. -Tiedät luultavasti että kerran olen miettinyt semmoista -- nyt palaa -ajatus laatia jotain siihen tyyliin. Sankari on oleva pietisti -- -ristiriita on siinä, että se oikeus, joka on julkilausuttu raamatussa -ja etenkin Vanhassa testamentissa ja joka yleisenä tapana on juurtunut -kansan sydämeen, törmää sitä oikeutta vastaan, joka on ilmituotu -porvarillisessa laissa. Luullakseni on aine mieltäkiinnittävä ja -valojen ja varjojen jako on tuleva sitä tehoisammaksi, kun -vastakohtaisuus talonpojan ja herrasmiehen välillä on otettava mukaan." - -Tämän jälkeen hän samassa kirjeessä alkaa laajasti tehdä selkoa -mietteistään Tuomas piispa murhenäytelmästään. Hankkiakseen -tarpeelliset tiedot, joiden nojassa hän voisi realistisesti kuvata -Suomen kansan elämää noina muinoisina aikoina, Bergbom ajatteli kesällä --- "ei ensi kesänä, vaan vuoden päästä" -- matkustaa Rääveliin ja -Riikaan tutkimaan Itämeren maakuntain asiakirjoja ja kronikoita. Viron -ja Liivinmaan asukkaat seisoivat saksalaisten tullessa jotenkin samalla -kulttuurikannalla kuin suomalaiset ruotsalaisen valloituksen aikana. -Silloisia saksalaisia historiallisia muistiinpanoja kävisi siis -käyttäminen suuresti erehtymättä. -- Mitä sitten seuraa aiotun draaman -"ideaalisesta päätoiminnasta" on vain katkelmana säilynyt. - -Muulloinkin kuin tässä kirjeessä julkilausui Bergbom ihastuksensa -"Nummisuutarein" johdosta. Niin hän mainittuaan, että Cygnaeus H. T:iin -oli kirjoittanut "verrattoman arvostelun" komediasta, huudahtaa -Nervanderille: "Mikä realismi! mikä alkuperäinen juoni! Miten syvästi -runollisia yksityiskohtia! -- Helsingin esteettisille herkkusuille se -ei kuitenkaan ole mieleen." Varsinkin Ahlqvist oli (Suomettaressa) -äärettömän halveksivasti arvostellut sekä "Kullervoa" että -"Nummisuutareita". Vähän myöhemmin tuli Bergbomin asiaksi oikein -virallisesti esittää käsityksensä komediasta. Senaatti oli nimittäin -10 p. elokuuta 1864 -- ensi kerran -- määrännyt palkintoja annettavaksi -vuosina 1863-1864 ilmestyneistä tieteellisistä ja kaunokirjallisista -teoksista sekä kansankirjoista, ja kun 12 p. huhtikuuta 1865 -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tuli puolestaan asettaa -jäseniä siihen palkintolautakuntaan, jonka oli arvosteleminen -kaunokirjallisuutta, valittiin siihen G.Z. Forsman, K. Bergbom, J.V. -Calamnius, Jaakko Forsman ja A. Törneroos.[45] Tämä vaali ei ollut -herättämättä tyytymättömyyttä "esplanaadikotteriassa". Muuan "Bomfeldt" -selitti Hufvudstadsbladetissa, että seura valitsemalla niin -tuntemattomia henkilöitä kuin Bergbom, Calamnius ja J. Forsman -palkintotuomareiksi oli häväissyt tarkastettavia teoksia (!). Eräs -lähettäjä H. T:ssä taasen puolusti vaalia, mutta "Bomfeldtin -kirjoitus", kertoo Bergbom Nervanderille, "on kumminkin herättänyt -tyytyväisyyttä sillä taholla, missä joka letkaus fennomaaneja kohtaan -vastaanotetaan riemastuksella". Kaunokirjallisen palkinnon sai kuin -saikin Kivi, vaikka päätös ei ollut yksimielinen. - -Musiikkielämästä Bergbomilla ei tänäkään vuonna ole paljo kerrottavana. -"Konserteista puhuakseni", kirjoittaa hän Florellille maaliskuulla, "on -pikku Alle Lindbergin iltama ollut mieltäkiinnittävin. Tiedätkös -- hän -on oikea pieni helmi. Luulisi täysikasvaneen miehen eikä hennon tytön -istuvan pianon edessä, semmoinen voima hänellä on." -- Teatteri se -sittenkin oli, joka tarjosi enimmän nautintoa Bergbomille. Tammikuulla -annettiin Schillerin Don Carlos viisi kertaa peräkkäin täydelle -huoneelle ja siitä Bergbom ihastuksella kirjoittaa kummallekin -ystävälleen. Nervanderille: "Nautin sanomattomasti. En tiedä -näyttämöllisen esityksen koskaan vaikuttaneen minuun niin -mieltäylentävästi." Florellille laajemmin: - -"Et usko, kuinka nautin! Tiedän tuskin koskaan olleeni niin onnellinen -teatterissa kuin Schillerin nuoruudenteoksen ensi näytännössä, kun näin -elävinä edessäni nämä suurenlaiset haamut, kun korvani saivat -vastaanottaa nämä säkeet, jotka jaloin ja hehkuvin rakkaus on -sielullisentanut. Erittäinkin Fiilipin suurisuuntainen persoona sai -sydämeni sykähtämään. Huomaan että minulla on kokonaan toinen käsitys -Schillerin Fiilipistä kuin ystävälläsi Wernerillä[46] näyttää olevan. -Kuinka vakaantuneena, kypsyneenä selkeine ja käytännöllisine katseineen -hän seisookaan vastapäätä molempia idealisteja, Carlosta ja Posaa, hän -tietää voivansa maailmassa, todellisuudessa aikaansaada mitä hän -tahtoo, sill'aikaa kun nämä eivät vielä ole keksineet sovintoa -unelmiensa ja elämän välillä. Mutta toiselta puolen miten syvälti -onkaan hänen sielunsa juurtunut samaan korkeaan ihanteellisuuteen, -miten lämpimästi hän rakastaakaan Posaa, jossa hän näkee maallisesta -kuonasta puhdistetun, jalouden perikuvan, kuinka ihmisellisesti ja siis -kauniin heikkona hän seisookaan suurinkvisiittoria, tuota kuivettunutta -ukkoa vastaan, joka ei enää ole olentokaan, vaan haudasta noussut aate. --- Don Carlos näyteltiin yleensä oivallisesti, varsinkin neiti Forssman -esitti Ebolia traagillisen ylevästi, niinkuin ei suinkaan joka päivä -ole nähtävissä. Muutoin on näytelty Molièren Malade imaginaire, jolle -nauroin kuollakseni. Myöskin Halmin 'Erämaan poika' annettiin nykyisin, -mutta ilman menestystä, joka osottaa aistin puutetta yleisössä, sillä -joskaan ei kappale perussuunnitelmaltaan ole runollinen, on se -kuitenkin suoritettu aistikkaasti ja runollisella tunnolla, joka -harvoin tavataan uudenaikaisissa runoteoksissa." - -Se ihastus, millä Bergbom puhuu "Don Carlos" draamasta, johtaa mieleen, -että tämä näytelmä tuli olemaan viimeinen, jonka hän eläissään -teatterissa näki -- tammikuulla 41 vuotta myöhemmin. - -Sanomalehtitoimi pidätti Bergbomin Helsingissä koko kesäkuun. Kirje -Florellille 21 p:ltä sisältää yhtä ja toista mieltäkiinnittävää. Hän -oli nyt hyvin yksin. Nervander oli lähtenyt Sääksmäelle, pois oli myös -matkustanut E.A. Forssell, johon hän sanoo hyvin mieltyneensä, ja -A. Stenvall (Kivi), "jonka mieltäkiinnittävä persoonallisuus on -suuresti vetänyt minua puoleensa". Sitten hän puhuu toisista -tuttavuuksista, jotka hän vähän ennen oli tehnyt, mutta jotka nekin -olivat jättäneet Helsingin, nimittäin muutamista Åhmanin ja Pousetten -teatteriseuran jäsenistä. -- Bergbom kertoo että se huoli, jolla -näyttelijät olivat esittäneet hänen kappaleensa, oli herättänyt hänessä -halua tulla persoonallisesti tutuksi heidän kanssaan. Muutamille hänet -esiteltiinkin, mutta "ujo kun olen, en uskaltanut lähestyä heitä". -Varsinkin kolmen tuttavuutta hän toivoi tehdä -- Lagerqvistin, -Ahlströmin ja neiti Forssmanin. - -"Et voi kuvitellakaan", kirje jatkun, "mikä helmi seuralla oli -Lagerqvistissä! Yhtenä päivänä hän esitti naurettavia koomillisia -henkilöitä niin että oli pakahtua naurusta, toisena päivänä hän -näytteli oikein traagillisella intohimolla Moreiraa taikka Giboyeria, -loistorooliaan, jossa epäilen monen nykyään elävän näyttelijän olevan -häntä etevämmän. -- Sitä pahempi en tullut hänen kanssaan niin -tutuksi kuin olisin toivonut. Lähemmäksi tulin Ahlströmiä, jonka -persoonallisuus viehätti minua enemmän kuin hänen näyttelijäkykynsä. -Hän oli joukon ensimäinen rakastaja (Lafoens). Ei niinkään lyhyt, mutta -sitä solakampi ja hennompi nuorukainen, 23 vuotta vanha. Hänen -kasvoissaan oli omituinen sekoitus lapsellisuutta ja velttoutta. Hänen -olennossaan oli jotain ujoa ja sorronalaista, vaikka hänen olotapansa -oli tasaista. Hän alkoi viehättää minua näytellessään Don Carlosta, -jota osaa hän kyllä ei taiteellisesti jaksanut koko ajan kannattaa, -mutta jota hän esitti semmoisella innostuksella kuvattavaa suurta -henkeä kohtaan ja semmoisella lämmöllä, että hän oikein liikutti -minua." -- -- - -Viikko ennen seuran lähtöä taiteilijaseura pani toimeen huvimatkan -Villingeen ja kutsui useimmat näyttelijät mukaan. Bergbom, joka joku -aika ennen oli tullut valituksi taiteilijaseuran jäseneksi, ilman että -hän sentään oli ollut sen puuhista suurestikaan huvitettu, päätti -lähteä huviretkelle tavatakseen Pombalin esittäjiä, ja nyt hän todella -tuli tutuksi sekä Ahlströmin että neiti Forssmanin kanssa. Tosin oli -teatteriseuran lähteminen viikko sen jälkeen; mutta näinä päivinä hän -kuitenkin tapasi heidät useat kerrat. Ahlströmistä hän sanoo että oli -hupaista tutkia häntä. - -"Hän oli äärimmäiseen saakka suljettu, mutta joskus vilahti päivänsäde -hänen himmeistä silmistään, hänen pinnistetyt huulensa avautuivat -lämpimään hymyyn ja näkyi että edessä oli ihminen eikä kuvapatsas. -Ajatteles Chateaubriand'in René'tä -- ei Amerikan aarniometsän -ympäröimänä eikä Ranskan vallankumous historiallisena taustana vaan -- -keskellä Arkadiateatterin likaisia kulisseja ja ruotsalaisen -maaseututeatterin pieniä olosuhteita, ja edessäs on Walter Hugo -Ahlström. Myöskin neiti Forssmanin kanssa tulin tutuksi, jopa kävin -hänen luonansakin. Hän on kelpo nainen, luja, voimakas ja päättäväinen -niinkuin mies, mutta toiselta puolen naisellisesti taipuvainen, pehmyt -ja sydämellinen sulhoansa kohtaan. Hänen sulhasensa nimi on Raa, hän -näyttelee kaikenlaisia toisen luokan rooleja (esim. Elvas)." -- Neiti -Forssman seisoo "traagillisessa voimassa, vaihtelevaisuudessa ja -totuudessa melkoisesti korkeammalla kuin Freja Rybergkin; sitä vastoin -on hän vähemmin monipuolinen." -- Raalla on "aivan tavattomat -luonnonlahjat"; hän on "luonteeltaan lämminsydäminen ja hän kiintyi -minuun todella haaveellisella mieltymyksellä -- mieltymyksellä, joka -hänen monien rakastettavien ominaisuuksiensa tähden, huolimatta hänen -kieltämättömästä kevytmielisyydestään, herätti minussa vastaavia -tunteita." - -Tässä Bergbom itse siis on kertonut ensimäisestä tuttavuudestaan näiden -kahden taiteilijan kanssa, joilla kummallakin oli niin merkillinen -tehtävä suoritettavana taide-elämässämme. Mitä neiti Forssman -- -silloin rouva Raa -- josta jo ensimäisessä luvussa olemme laajemmin -puhuneet, oli tekevä Suomalaisen teatterin hyväksi, on alempana -seikkaperäisesti esitettävä; sitä vastoin Fritiof Raa jää ulkopuolelle -kertomustamme. Kun Bergbom häneen tutustui, oli hänen taiteensa vielä -kehittymätön, mutta vuosikymmenen loppuvuosina se jo häikäisi katsojia -harvinaisella loistollaan. Tässä voimme sanoa, että Bergbomin vaikutus -hänen taiteilijakehitykseensä ei ole vähäksi arvattava. Etenkin lienee -Raan ihastusta herättävä esitys Daniel Hjortista melkoisessa määrässä -nojannut Bergbomin ohjaukseen. Raa oli niitä näyttelijäneroja, jotka -eivät saavuta voittojaan ahkeralla työllä, vaan vaistomaisella, -välittömällä antautumisella tehtäväänsä. Semmoisena hän saattoi -erehtyä, jos hän ei ollut näyteltävää osaa riittävästi tutkinut taikka -jollei joku toinen ollut sitä selittänyt hänelle, mutta toiselta puolen -hän myöskin, kun niiksi tuli, osasi käsittää ja toteuttaa runollisia -fantasiakuvia aivan verrattomalla taiteellisuudella. Silloin hän, ollen -vartaloltaan kaunis ja liikkeiltään joustava, varustettuna -ilmehikkäillä kasvoilla ja miehekkään sointuvalla äänellä, esiintyi -näyttämöllä niin todellisena, vaikuttavana, jopa lumoavana kuvattavansa -henkilön toisintona, että hän monelle katsojalle tuli unohtumattomaksi -näyttämöllisen taiteen mittapuuksi. - -Juhanuksena Bergbom kävi tervehtimässä Nervanderia Voipaalassa ja -sydänkesäksi hän sisaruksineen lähti Vaasaan lankonsa ja muitten -sukulaistensa luokse. Sanomalehtityöhön hän ei enää näy palanneen, -johon lienee ollut kaksikin syytä. Toinen oli se, että hän ollessaan -Grönbergillä[47] Grönviikin lasitehtaalla lähellä Vaasaa sairastui -lavantautiin, josta hän vain vitkalleen toipui. Toinen oli se, että -Otto Donner, joka oli oleskellut koko lukuvuoden Berlinissä ja jonka -poissa ollessa W. Eneberg ja A. Hagman y.m. olivat hoitaneet -Helsingfors Tidningaria, kesällä palattuansa tarjoutui jälleen ottamaan -lehden huostaansa. Edellisestä tiedämme että tämä asiain käänne ei -voinut Bergbomille olla muuta kuin mieluinen. - -Tuskin Bergbom oli eronnut H. T:n toimituksesta ennen kuin hän -ryhtyi toiseen kirjalliseen toimeen. Hän liittyi näet siihen -kirjailijaryhmään, joka syksyllä 1865 päätti seuraavan vuoden alusta -julkaista aikakauskirjan: "Kirjallinen Kuukauslehti", ja esiintyivät -hän sekä J.V. Calamnius, Jaakko Forsman ja J.J.F. Perander -tilausilmoituksen allekirjoittajina. Nämä mainitut muodostivat -varsinaisen toimituksen, mutta avustajat semmoiset kuin A. Meurman ja -Yrjö Koskinen eivät suinkaan tuottaneet uudelle julkaisulle vähintä -osaa sisällystä ja arvoa. - -Bergbomin osallisuus Kirjallisen Kuukauslehden toimituksessa on tärkeä, -sillä se käsittää milt'ei koko hänen suomenkielisen kirjailijatoimensa. -Hän oli toimituksen jäsenenä viisi vuotta peräkkäin ja kaikilta näiltä -vuosilta 1866-70 tavataan siinä hänen kirjoituksiaan. V. 1871, jolloin -Bergbom oli ulkomailla, on hänen nimimerkkinsä K.B. kadoksissa, mutta -1872 se vielä kaksi kertaa sukeltaa esiin, ensiksi Kiven viimeisen -draaman arvostelun mukana ja toisen kerran kirjoituksen alla, jossa -arvostellaan silloisia teatterioloja. Vaikka täten Bergbomin -kirjailijatoimi ulottuu yli sen ajan, jota tämä luku muutoin käsittää, -sanomme kuitenkin tässä yhdessä jaksossa mitä siitä on sanottavaa. - -Koska Bergbom tähän saakka oli enimmäkseen kirjoittanut ruotsia, on -ensimäinen kysymys, oliko hän nyt niin perehtynyt suomenkieleen, että -kykeni käyttämään sitä ei ainoastaan virheettömästi vaan täysin -vapaasti ja sujuvasti? Totuus käskee vastaamaan kieltävästi. -Joskin luetaan pois mitä 1860-luvun kielenkäytännössä on semmoista, -jota ei enää hyväksytä, vaikka aikalaiset pitivät sitä mukiin -menevänä, niin huomaa helposti että Bergbom ei ollut täysin vapaa -kirjoittaessaan suomeksi. Se tulee näkyviin sekä sananvalinnassa että -lauserakennuksessakin -- kenties kumminkin vähemmin novelleissa kuin -kirja-arvosteluissa. Että tämä arvostelu on oikea, on hän itsekin -tunnustanut, sillä juuri tähän aikaan hän kerran, kun oli puhe -suomenkielen oppimisesta, lausui puuttuvan taidon kansan kielessä -painavan häntä ja hänen polveansa jonkunlaisena esi-isiltä perittynä -kirouksena. Jos entiset polvet, niin hän kai ajatteli, olisivat -oivaltaneet velvollisuutensa kansaansa kohtaan, eivät heidän -jälkeläisensä olisi siinä tuskallisessa asemassa kuin ovat, heitä ei -olisi ruotsinkielisissä kouluissa kasvatettu palvelemaan suomenkielistä -kansaa. - -Voimme siis pitää epäämättömänä tosiasiana, että puuttuva suomenkielen -taito ehkäisi Bergbomin runollisen tuotannon. Hän ei näy koettaneenkaan -sepittää mitään runomittaista ja muutoinkin alkuperäinen tuotteliaisuus -supistui supistumistaan. Salomon de Caus, Saul, Tuomas piispa y.m. -runolliset aiheet, jotka niinkuin edellisestä tiedämme kuitenkin olivat -täyttäneet hänen koko sielunsa, jäivät sikseen, ja ainoa draama, jonka -hän enää sai käsistään, oli Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1870 -julkaistu kaksinäytöksinen "Paola Moroni". Siitä ja niistä seikoista, -jotka aiheuttivat sen synnyn, on seuraavassa luvussa puhuttava. Muutoin -hän on tuskin muuta runollista tuottanut kuin kolme novellia, "Julian", -"Aarnihauta" ja "Sydämiä ihmistelmeessä", jotka samassa järjestyksessä -yksi kunakin vuonna tavataan aikakauskirjassa 1867, 1868 ja 1869. - -Nämä novellit todistavat kauttaaltaan tekijän kirjallista koulutusta, -mutta tuntuvat -- osaksi juuri sentähden -- enemmän nuoruudenteoksilta -kuin kypsyneen kirjailijan tuotteilta. Pääasiana kertomuksissa on -tavallaan sielunelämän kuvaaminen, mutta ei kuitenkaan nykyiseen -pienimpiä piirteitä myöten analyseeraavaan tapaan, vaan niin että -voimakkaat intohimot esitetään rikosten syvinä alkusyinä. Tämä koskee -kahta ensimäistä, jotka jossakin määrin muistuttavat George Sandia -- -enemmän toki aiheiden kuin esittelyn puolesta. Kaikki kolme osottavat -tekijän kehittyneen romanttisuuden aikana sekä että hänessä oli -erikoinen taipumus draamallisiin aiheisiin ja kohtauksiin. Jos -ajattelee Juliania, hämäläisen paroonin, vakavaan elämään kykenemätöntä -poikaa, joka palatessaan pitkiltä ulkomaanmatkoilta tapaa kotikartanon -veljensä hallussa ja entisen lemmittynsä veljen vaimona ja joka -intohimonsa ajamana ensin koettaa vietellä kälynsä ja sitten -epätoivoisena aikoo surmata itsensä, mutta sen sijaan tulee syypääksi -veljensä tapaturmaiseen kuolemaan, niin täytyy myöntää että hän olisi -omansa romanttisen perhedraaman sankariksi. Muutoin Julian on -jonkunlainen Renétyypin toisinto; toinen päähenkilö, Magdalena, on -puhdas, haaveista vapaa luonne ja vasta hänen kuoltuaan Julian eräästä -kirjeestä saa tietää, että vainaja kuitenkin oli häntä rakastanut. Jos -taasen ajattelee Sakaria, tuota taikauskoista saituria, joka elää -erakkona mökissään vieraalla paikkakunnalla ja antaa entisen -tuttavansa, Vilho rosvon, viekotella itsensä "aarnihaudasta" nostamaan -ja säilyttämään toisen varastaman raha-aarteen sekä vihdoin -menetettyään rahansa epätoivoon joutuneena murhatun postinkuljettajan -pienestä tyttärestä saa sydämelleen paremman lohdun kuin kadotettu -aarre oli ollut, niin ei ole vaikea nähdä hänessä päähenkilöä pienessä -liikuttavasti päättyvässä kansannäytelmässä. Sangen draamallinen on -vihdoin pääkohtaus novellissa "Sydämiä ihmistelmeessä", jossa kerrotaan -miten Puolan kapinan aikana eräässä Etelä-Suomen pikkukaupungissa -nälkää kärsivän kansannaisen laulu saa erään venäläisen upseerin -puolalaista syntyperää olevan puolison julkilaulamaan sorretun kansansa -tuskantunteet. - -Näytteeksi ottakaamme tähän kuvaukset suomalaisen ja puolalaisen naisen -lauluista -- molemmat kauniimpia, lyyrillisimpiä kohtia näissä -novelleissa: - -"Suloisia lauluja Wappu lauloi, armaita Suomen luonnon synnyttämiä, -hämärän yksinäisyyden lapsia, synkän surun kannattamia. Hän lauloi -sinertävien kesä-iltain rauhaa ja tähdikästen talvi-öitten ylevyyttä, -hän kertoeli vaahtoisen kosken yksitoikkoisesta levottomuudesta ja -järven aaltojen monimuotoisesta vaihtelevaisuudesta. Hongistossa humisi -salaisia ääniä, aholla mehukkaat mansikat punastuivat, paleltuneen -kasken vieressä nousi savu uudistalon pirtistä, syksy-yön -hiljaisuudessa kulki kalastaja veneessänsä pitkin järven lainehtivaa -pintaa. Hyljätty tyttö valitti petetyn lemmen kaipausta; emoton orpo -itki turvattomana surunsa tuskaa; mies katsoi synkin silmin, miten -toivonsa vaipui maahan hallayön jäädyttämien tähkäpäitten kanssa; -käkikin kukahteli surkuttelevaa lohdutusta. Oi laulu, synkkä, -yksinäinen, riemuton! Se puhui satavuotisista taisteluista luontoa -vastaan, satavuotisten kesäin pettyneistä toivoista ja satavuotisten -talvien lakkaamattomasta kurjuudesta, mutta myöskin satavuotisesta -urhoollisuudesta ja luottavaisesta hartaudesta." - -"Wanda lauloi puolalaista laulua. Sekin oli surullinen, mutta siinä soi -ihmeellisen raivokas, kiivas, melkein hekumallinen suru. Se puhui -palavasta rakkaudesta ja ylpeästä rohkeudesta, kuolettavasta vihasta ja -polttavista suudelmista. Tuliset oriit lensivät sotakenttäin yli, -terävät sapelit kimaltelivat auringon säteissä, komeat naiset -halailivat innostuneita ritareita; kirjava, melkein riemuitseva suru -hehkui Wandan laulussa; mutta se oli kuitenkin surua, sillä tuo kirjava -riemu peitti katkerimman epätoivon." - -Tämä viimeinen novelli on ylipäätään sujuvammin kirjoitettu kuin -edelliset ja näyttää siinäkin edistystä, että kertomus, miten se -aiheeltaan tuntuukin romanttiselta, on tekijän omalta ajalta ja -sisältää piirteitä hänen omasta kokemuksestaan. Mutta juuri samana -vuonna (1869) kun hän sen kirjoitti, alkoi Bergbomille haamoittaa -toinen elämäntehtävä kuin runoilijan. - -Enin osa Bergbomin kirjoituksia Kuukauslehdessä on joko -kirjallishistoriallisia tai kriitillisiä. Edelliset koskevat paraasta -päästä ranskalaista, mutta myöskin muiden maiden kaunokirjallisuutta -1850- ja 1860-luvuilta; esitys nojaa epäilemättä alkuperäisiin -tietoihin, sillä tällä alalla Bergbom oli lukenut kaikki mitä -saatavissa oli. Jälkimäiset ovat arvosteluja siitä suomen- ja -ruotsinkielisestä kaunokirjallisuudesta, joka ilmestyi niinä vuosina, -jolloin Bergbom oli osallinen aikakauskirjan toimituksessa. - -Varsinkin Kuukauslehden kahtena ensimäisenä vuotena ilmaantui ylen -vähän uutta kirjallisuutta, sillä sattuihan juuri silloin tuo kauhea -nälkäaika, jolloin kansamme taisteli olemassa-olostaan tuhoavaa hätää -vastaan. "Luonnollista on", Bergbom eräässä arvostelussa v:lta 1868 -lausuu ajatellessaan mennyttä aikaa, "luonnollista on, että kamalan -sodan kestäessä runotar on istunut ääneti; liika hieno on äänensä, -liika arka on luonteensa, liika heikot aseensa semmoista vihollista -vastaan kuin nälkä." Eikä sen jälkeenkään kirjallinen sato ollut -erittäin runsas. Mutta arvostelija kohteli vähäarvoistakin mitä -suurimmalla myötätuntoisuudella, ja toisinaan ilmestyi kumminkin -semmoista, jonka todellinen kirjallinen arvo antoi hänelle aihetta -julkilausua vilpittömän ilonsa ja tunnustuksensa, niin Kiven "Karkurit" -ja "Lea", niin Oksasen "Säkeniä II". - -Bergbomin toimi Kirjallisessa Kuukauslehdessä luonnollisesti ei vienyt -mainittavasti aikaa, vaan hän saattoi esteettömästi jatkaa lukujaan ja -tutkimuksiaan, joiden lähimpänä päämääränä oli lisensiaattitutkinto. -Keväällä 1868 valmistui väitöskirja "Om det historiska dramat i -Tyskland" (Historiallisesta draamasta Saksassa), ja julkinen väittely -tapahtui 30 p. toukokuuta. Virallinen vastaväittäjä oli O. Toppelius, -custos W. Lagus ja praeses Fredr. Cygnaeus. Tämän alottajaispuheesta -siteerattakoon runollinen lauselma, joka sisältää kauniin tunnustuksen -väitöskirjan tekijälle. Cygnaeus, joka edellisenä vuonna oli eronnut -professorinvirastaan, sanoi näet "tämä väitöskirja oppaanaan" -palanneensa kateederiin "niinkuin maanviljelijä palaa niille saroille, -joihin hän on kätkenyt paraimmat siemenensä ja jotka ollen täydessä -kukoistuksessa lupaavat runsaita, kypsyviä satoja". -- Itse -väitöskirjasta sanottakoon tässä vain että se, niinkuin senaikuiset -ylipäätään, oli verraten lyhyt, ainoastaan satakunta sivua. Siitä -huolimatta se todistaa tekijän tavatonta kirjallisuuden tuntemusta. -Lyhyesti, mutta itsenäisesti Bergbom näet siinä karakteriseeraa pitkän -sarjan runoilijoita ja heidän teoksiaan tuolla nerokkaalla ja -ytimekkäällä tavallaan, joka vastustamattomasti herättää lukijan -mielenkiinnon. Kielellisen esityksen puolesta, joka oli liian vähän -huoliteltu, se herätti mielipahaa ruotsinkielen vaalijoissa. - -Bergbomin yksityisestä elämästä näinä vuosina meillä ei ole -seikkaperäisiä tietoja eikä tältä ajalta ole olemassa kirjeitä, jotka -antaisivat meidän luoda silmäyksiä hänen ajatus- ja tunnemaailmaansa. -Kesällä 1868 Bergbom oleskeli Säämingissä Savonlinnan lähellä, mutta -hänen kirjeenvaihtonsa näyttää supistuneen vähään. Eräästä Florellille -lähettämästään kirjeestä päättäen hän silloin hieman ivallisesti -katseli sekä elämäänsä että ympäristöään. Kumminkin on siinä kaksi -huomattavaa kohtaa. Toinen koskee sikäläistä luontoa: - -"Se mikä täällä on ihmeellisintä ja todella ansaitsee näkemistä on -luonto. En ole koskaan nähnyt suomalaisempaa -- samalla kertaa lujaa ja -tunteellista, rauhallista ja synkkää, rikasta ja yksitoikkoista. Olen -täällä usein mielessäni peruuttanut sen syytöksen, jonka ajatuksissani -joskus olen tehnyt Nervanderin (ja suuresti katsoen Runeberginkin) -runoutta vastaan, että se nimittäin liiaksi syventyy luontoon ollakseen -unohtamatta ihmisen. Täällä tuntee että luonnon täytyy olla voima -suomalaisessa runoudessa. Kun seisoin Punkaharjulla, ymmärsin ensi -kerran täydellisesti, että on voinut olla aika, jolloin isänmaanrakkaus -olemassa-olonsa tueksi osotti luonnon kauneutta ja lausui runoilijan -kanssa: 'Maan eestä kuolisitko tään?' Että tämä aika kuitenkin jo on -ohi mennyt, on selvää, siitä kai olemme kaikki yksimielisiä." - -Toisessa kohdassa Bergbom pahoittelee venäläisen teatterin perustamista -Helsinkiin, lausuen toivonsa että siitä olisi ainakin se hyöty, että -alettaisiin käsittää suomalaisen näyttämön välttämättömyys. Tästäkin -pikku piirteestä huomaa, kuinka suomalaisen teatterin aate eli hänen -mielessään, vaikka emme silti tiedä hänen vielä hetkeäkään ajatelleen -ryhtyä sen toteuttamiseen. Jo ennen on sanottu toveripiirin ja ystävien -pitäneen häntä tiedemiehenalkuna, ja tutkimustensa jatkamista hän nyt -itsekin alkoi miettiä, mutta ymmärrettävissä on että ratkaisu oli -vaikea. - -Niin kauan kuin Bergbomilla oli lisensiaattitutkinto suorittamatta, -kysymys tulevaisuudesta luultavasti ei ollut "polttavaksi" käynyt, -mutta sen jälkeen vaati se vastausta. Runoilija-unelmat olivat kai -taistelussa suomenkielen kanssa alkaneet hälvetä, mutta katkeraa oli -kumminkin heittää ne kokonaan sikseen. Sitä paitse seurusteli Bergbom -syksystä 1866 alkaen, jolloin hänen tuttavansa keväältä 1865 olivat -palanneet, entistä enemmän näyttelijäin kanssa. Emilie sisar oli -teatterikoulun johtokunnan jäsenenä, ja läheinen ystävyys ja seurustelu -varsinkin rouva Raan ja Bergbom sisarusten välillä oli syntynyt. Tämä -tuttavuus, jolla niinkuin saamme nähdä oli suuri merkitys suomalaiseen -teatteriin nähden, tietysti ylläpiti Kaarlossa hänen runollisia ja -taiteellisia mielitekojaan ja sekin vaikeutti puheena olevan kysymyksen -ratkaisua. Emme siis ollenkaan ihmettele kuullessamme, että tähän -aikaan sentapaiset alakuloisuus- ja masennus-kohtaukset, joista hän -itse on puhunut kirjeissään ystäville, monesti uudistuivat. Vihdoin -kypsyi kumminkin päätös, että hän keväällä 1869 hakisi Aleksanterin -stipendin lähteäkseen ulkomaille jatkamaan tutkimuksiaan ja keräämään -aineksia väitöskirjaksi, jolla pääsisi dosentiksi. Vaikka Bergbom -hartaasti halusi päästä ulkomaille, lähemmin perehtyäkseen suurten -sivistysmaiden kirjalliseen ja taide-elämään, on luultavaa, että -vanhan, rakkaan isän kysyvät katseet enemmän kuin tämä halu olivat -syynä lopputulokseen. -- Seuraavassa saamme nähdä kuinka päätöksen -toimeenpano lykkääntyi tuonnemmaksi ja kuinka se toimeenpantunakaan ei -johtanut tarkoitettuun päämäärään. - - * * * * * - -Kun nyt olemme oppineet tuntemaan Kaarlo ja Emilie Bergbomin, nämä -kaksi henkilöä, joiden elämä pian on siinä määrässä yhteensulava -suomalaisen teatterin elämän kanssa, että heidän yksityiselämänsä ei -enää mitenkään ole siitä eroitettavissa, annettakoon vielä tässä -samassa luvussa itse perheestä seuraavat tiedot. - -Ennen on mainittu, että senaattori Bergbom 1850-luvun alussa kesti -pitkän taudin. Siitä parannuttuaan hän pysyi terveenä ja työvoimissa -aina syksyn alkuun 1869, jolloin hän lyhyen sairauden jälkeen 13 p. -syyskuuta erosi tästä elämästä. Perheen isän jälkimaine, semmoisena -kuin se silloin julkilausuttiin, luo puolestaan valoa Emilie ja Kaarlo -Bergbomin lapsuuden kotiin. "Senaattori Bergbom oli niitä harvoja -miehiä", sanotaan U. S:ssa, "joidenka henki pysyy valppaana ja sydän -lämpimänä, vaikka vuosien raskas taakka masentaa ruumiin voimat. Vielä -73-vuotisena oli hänen mielensä harras kaikkiin jaloihin pyrintöihin ja -isänmaallisiin harrastuksiin. Suomen kielen, kirjallisuuden ja -kansallisuuden harrastajat tulevat aina kiitollisuudella ja -kaipauksella häntä muistamaan, koska hän oli niitä harvoja -kansallismielisiä miehiä, jotka korkeimmassa hallituskunnassamme ovat -suositelleet ja puolustaneet Suomen kielen ja kansallisuuden asiaa. -Itse oli hän oikea perikuva suomalaisesta kansallisluonteesta sen -kauneimmassa merkityksessä: vaatimaton, suora ja teeskentelemätön. -Hänen mahtinsa ei ollut suurissa sanoissa, vaan väsymättömässä -työnteossa. Suuri joukko niitä lakiehdotuksia, jotka kahdella viime -valtiopäivillä ovat maan säädyille esitellyt, ovat saaneet alkunsa -hänen ahkerasta kädestään." -- Eräs yksityinen nuori tuttava, -E. Nervander, todistaa että hänellä on sanomattoman hyvä ja kaunis -muisto senaattori Bergbomista, jonka haudalla hän on vuodattanut -kyyneleitä. Haudan partaalla laulettiin säkeitä, jotka hän oli -kirjoittanut sydämestään. - -Kun isä kuoli, oli viisitoista vuotta äidittömänä ollut perhe -jo hajalla. Vanhin poika, Leonard, oli läpikäytyään Haminan -kadettikoulun mennyt venäläiseen sotaväkeen. Majurina 1:sen Orenburgin -tarkk'ampujapataljoonassa hän oli siirretty Turkestaniin, jossa Venäjä -1860-luvulla oli alkanut levittää valtaansa. Siellä kuolema hänet -saavutti everstiluutnanttina Kodschendin linnan päällikkönä 1876. -Kotimaassa hän oli viimeisen kerran käynyt jotakuta vuotta ennen isän -kuolemaa. Kaarloa nuoremmista veljistä Ossian, läpikäytyään Aleksanteri -I:sen tie- ja vesirakennusten instituutin Pietarissa, oli insinööri ja -toimien par'aikaa rakennuksenalaisen Riihimäen--Pietarin rautatien -ensimäisen työpiirin apulaisinsinöörinä hän asui Pietarissa. Aksel -taasen oli ylioppilas, valmistautui vuoden päästä suoritettavaan -tuomarintutkintoon ja asui sen jälkeen eri paikkakunnilla kaukana -lapsuudenkodista. Tyttäristä oli, niinkuin on kerrottu, Betty -naimisissa vapaaherra G. von Troilin kanssa ja asui Vaasassa; nuorin, -Augusta, oli vielä kotona, mutta hänkin meni, ei täyteen kaksi vuotta -myöhemmin naimisiin kirjapainonomistaja Oskar af Heurlinin kanssa. - -Näin näemme että se tehtävä kodin hoitajana, jonka Emilie Bergbom -18-vuotiaana oli osakseen saanut, näinä vuosina loppui. Kumminkaan -hänen ei tarvinnut jäädä yksin elämään eikä myöskään ilman tehtävää. -Juuri silloin kuin hän luuli olevansa ilman semmoista elämänpäämäärää, -jota hän voisi harrastaa koko rikkaalla hengellään ja lämpimällä -sydämellään, se ilmaantui hänelle hänen veljensä Kaarlon elämäntyössä. -Eikä mikään sattumus olisi voinut onnellisempi olla, sillä -toteuttaessaan yhteistä suurta isänmaallista aatetta heillä oli -keskinäisessä rakkaudessaan tyhjentymätön voiman ja kestäväisyyden -lähde. - - - - -lV. - -"Lea" ja Suomalainen Seura. 1869-1871. - - -Marraskuun 12 p. 1868 istui Kleinehn kulmahuoneessa päivällispöydän -ympärillä noin kymmenkunta pohjalaista ylioppilasta -- vanhimmat -seurassa olivat Kaarlo Bergbom ja Emil Nervander -- kaikki täynnä -isänmaallista innostusta ja nuorta iloa. Syy yhteisiin päivällisiin -oli seuraava. Pohjalaiset olivat kolme päivää ennen viettäneet -Porthaninjuhlaansa, jota varten Seurahuoneen sali oli tuttujen naisten -avulla asianmukaisesti koristettu. Kiitollisuudesta olivat sitten -toimessa olleet ylioppilaat mainittuna päivänä kutsuneet naiset -vaatimattomiin kahvipitoihin, ja heistä erottua oli sydämen kyllyys -vaatinut jatkamaan yhdessä-oloa. Naisten joukossa oli rouva Raakin -ollut, ja se lähinnä aiheutti että nämä päivälliset tulivat -- -historiallisiksi. Tuli näet puheeksi, niinkuin tähän aikaan alinomaan -tapahtui, suomalainen teatteri, joka ei ollut olemassa, mutta joka -kuitenkin eli jokaisen mielessä, ja silloin päätettiin seuraavana -lukukautena s.o. kevätpuolella 1869 panna toimeen suomalainen näytäntö, -jossa rouva Raa näyttelisi pääosan. Rohkea ajatus oli luultavasti -Bergbomin keksimä; Nervander puolestaan lupasi kirjoittaa uuden -näytelmän, joka tietysti oli suomeksi käännettävä. - -Tämä "päätös", joka ei suinkaan johtunut neuvotteluista rouva Raan -kanssa, oli neronleimaus, joka käsitti suomalaisen näyttämön -syntysanan. Se on käyvä selväksi seuraavasta. - -V:n 1869 ensimäinen puuha, jonka keskustana oli Bergbomin perhe ja sen -ystävä- ja tuttavapiiri, ei kumminkaan ollut seuranäytäntö, vaan -arpajaiset Kööpenhaminassa opiskelevan kuvanveistäjänalun Johannes -Takasen hyväksi. Nämä huvit, joiden johto oli Emilie Bergbomin ja -Nervanderin käsissä, olivat 2 p. helmikuuta ja ne ansaitsevat -mainitsemista myöhempien seuranäytäntöjen tähden. Avustajina -arpajaisiltamassa oli 15 ylioppilasta ja yhtä monta nuorta naista, -jotka jälkimäiset erilaisiin kansallispukuihin puettuina möivät -tarkoitusta varten lahjoitettuja kirjoja. Melkoinen osa näistä nuorista -jatkoi koko kevätkauden ystävällistä seurustelua keskenään ja niiden -joukosta saatiin ensimäiset vapaaehtoiset "statistit" suomalaiselle -näyttämölle. - -Tasan viikko arpajaisten jälkeen Bergbom kutsui luokseen pienen -ystäväpiirin neuvottelemaan suomalaisen näytännön aikaansaamisesta. -Kumminkaan ei kokous tarkoittanut yksistään neuvottelua, vaan saatiin -myöskin kuulla julkiluettavan näyteltävä kappale -- A. Kiven "Lea". Jo -ennen kuin Nervander oli ennättänyt ryhtyä lupaustaan täyttämään oli -Bergbom saanut Lean käsikirjoituksen[48] ja kohta huomannut, että siinä -se nyt oli kuin taivaasta pudonnut näytelmä, joka tarvittiin, ja -kauniimpana kuin oli osattu uneksiakaan. Gröneqvist luki ääneen pikku -draaman, jota Bergbom sittemmin Kirjallisessa Kuukauslehdessä arvosteli -seuraavin sanoin: - -"Leassa on A. Kivi taas suomalaisen runottaren kruunuun kiinnittänyt -helmen, jonka puhdas, runollinen loiste iäksi päiväksi on säilyvä; se -on hempeä kukka, jossa itämainen hekkuma ja suomalainen kirkkaus ovat -sulaneet yhteen. Tuntuupa se välistä ihan kuin tarina menneiltä -ajoilta, Libanonin seeterien ja Saronin liljain kertoelma, ja samassa -tämä suloinen tarina käsittää erään ihmiskunnan ja ihmishistorian -korkeimpia kysymyksiä. Avarin näky-ala aukenee meille; Itämaan -heloittava ilta-aurinko valaisee maisemaa rauhallisimmalla -valonheijastuksella ja, jos tummia varjoja on näkyvissä, nekin -sointuvat tuohon yhteiseen sovintoon." - -Ihastuneet kuulijat olivat tietysti yksimieliset siitä, että näytelmä -oli esitettävä, mutta kuka suorittaisi pääosan? Siinä suuri kysymys. -Bergbom ei ollut vielä puhunut rouva Raalle päätöksestämme, jossa hänen -myötävaikutuksensa oli otettu lukuun ilman että hänelle oli sanaakaan -hiiskuttu asiasta, ja luultavaa on että hän, hienotuntoinen kun oli, -arasteli esittää näyttelijättärelle ehdotusta, jonka toteuttaminen -edellytti niin suurta uhrautuvaisuutta. Siitä johtui että lopulta ei -hän itse vaan eräs toinen henkilö ensi kerran julkilausui rohkean -ajatuksen rouva Raalle. - -Taiteilijatar itse kertoo tapahtuman näin: Ensi kerran tämä kysymys -esitettiin minulle eräänä iltana Bergbomilla. Puhuttiin Leasta ja -olisiko mahdollista saada se näytellyksi. Miehenpuolisiin osiin, niin -arveltiin, saataisiin kyllä hyviä esittelijöitä -- mutta Lea? Silloin -tohtorinrouva Sanmark[49] nousi, tuli luokseni ja lausui laskien -kätensä pääni päälle: "Tässähän meillä on Lea!" -- "Onko hän siis oleva -mykkä?" sanoin minä, lisäten, kuultuani että Lea oli kappaleen pääosa, -"enhän minä osaa enemmän suomea kuin 'hyvää päivää'!" - -Seuraavana päivänä Bergbom oli tullut rouva Raan puheille ja kysynyt, -eikö asia todella olisi mahdollinen? Oli sitten kauan neuvoteltu, -kuinka olisi meneteltävä, jos hän koettaisi, ja lopulta oli sovittu, -että hänelle toimitettaisiin käännös sanasta sanaan, niin että hän -tietäisi panna oikean painon sanoille. Käännös hankittiin, ja -näyttelijätär alkoi lukea osaa ulkoa! - -Pitikö rouva Raa uhkarohkeaa yritystä tositeossa mahdollisena on vaikea -sanoa, mutta ainakin hän tahtoi koettaa. Kenties oli hän tähän aikaan -tavallista varmempi kyvystään senkin tähden että hän juur'ikään oli -saanut yhden kauniimpia voittojaan Helsingin näyttämöllä. Helmikuun 12 -p. oli ensikerran uudestaan näytelty "Daniel Hjort", Raa nimiroolissa -ja rouva Raa Katrina, ja yleisö oli ollut erinomaisen ihastunut -nerokkaasta tavasta, jolla kumpikin suoritti tehtävänsä. Miten tämän -lieneekään, ei peräytyminen enää tullut kysymykseen, kun taiteilijatar -10 p. maaliskuuta Bergbomilla, saapuville kutsutun tuttavapiirin -edessä, oli näytteeksi ulkoa lausunut Lean pitkän yksinpuhelun. -Läsnäolijat ihmettelivät kuinka selvästi hän lausui sanottavansa, ja -joskin muutamien sanojen ääntämisessä havaittiin vieras sointu, oli -kumminkin epäilys yrityksen mahdollisuudesta kadonnut. - -Tällä välin Bergbom oli pyytänyt Kiveltä lupaa "Lean" näyttelemiseen, -ja on hänen vastauksensa liian kuvaava runoilijalle ja ajalle, että -voisimme olla tähän ottamatta sitä. Ensin Bergbom ei näy maininneen -kenelle pääosa oli aiottu, ja se selittää miksi runoilijakin vastaa -kuivakiskoisesti: - -"Huvittaisihan minua, että se näyteltäisiin, mutta sen luulen tukalaksi -asiaksi. Miesten roolit siinä ovat kylläkin helpot, mutta kuka tyttö -Helsingissä, ja vielä suomea taitava tyttö, tekisi mitä Lean tulee? -Minun mielestäni on se vaikea rooli ja vaatii tottuneen aktriisin." - -Vähän myöhemmin, nähtävästi saatuaan uuden kirjeen Bergbomilta, hän -palaa asiaan: - -"Jos saatte neidon, joka luulee taitavansa näytellä Lean roolin, niin -olkoon menneeksi. Nainenhan tavallisesti, vapaana miehen kopeasta -pöyhkeydestä, täyttää sen, mihin kerran uskaltaa ruveta. Minulle -itselleni olisi suuri huvitus nähdä kerran teostani näyteltävän. Ja jos -näyttäminen onnistuisi hyvin, niin saisi se ehkä kirjankustantajat -vähän mieluisemmiksi ostamaan kirjojani. He katsovat vielä kovin -viistoon ja epäillen teoksiini. Älä mainitse muille että sanon Leaa -vaikeaksi rooliksi; se ehkä kuuluu hieman tyhmältä. Mutta aatokseni on, -ettei rooli, jota pidän vaikeana näytellä, sentähden välttämättömästi -ole mestariteos. Minä tulin mainitsemaan Leasta viime kirjeessäni aivan -vähän ja niinkuin välinpitämättömästi, mutta syy oli se että luulin -teidän aikovan Leaksi jonkun nuoren tutentipojan (!), niinkuin on ollut -laita kaikissa suomalaisissa teatterinäytännöissä, jotka olen nähnyt. -Mutta siinä tilassa en ensinkään tahtoisi katsella Leaa näytettävän. -Mutta nyt, koska tiedän että teillä totisesti on toivo saada siihen -tyttö, niin soisin kaikesta sydämestäni aikeesi onnistavan. Toista -tällaista tilaisuutta nähdä teostani 'tiljoilla' saan ehkä vuosia -vartoa." - -Yritys oli siis mahdolliseksi havaittu, ja nyt oli työhön käytävä -käsiksi. Eikä luonnollisesti yksistään "Leasta" ollut kysymys, vaan oli -ohjelma täydennettävä muilla kappaleilla. Kiven kappale oli liian lyhyt -yksin esitettäväksi, jota paitse aikomus oli toimeenpanna ainakin kaksi -näytäntöä. Lisäksi päätettiin ottaa Z. Topeliuksen laulunsekainen -huvinäytelmä kahdessa näytöksessä "Saaristossa" (Ett skärgårdsäfventyr) -sekä toinen näytös F. von Flotowin oopperasta "Martha". Molemmat -suomennettiin kiireimmiten ja sopivia henkilöitä pyydettiin mikä -mitäkin osaa näyttämään. Eikä niitä tarvittu kaukaa etsiä. Kyvykkäimmät -kuuluivat ennestään Emilie ja Kaarlo Bergbomin tuttava- ja -ystäväpiiriin. Niin etevä laulajatar Mili Mechelin, joka varsinkin -laulunopettajana on suuresti vaikuttanut soitannollisen elämän -kehitykseen maassamme, niin neiti Ilta Lagus (sittemmin rouva Ekroos), -jolla samoin suosittuna laulajattarena on ollut arvossa pidetty asema -Helsingin musiikkielämässä, ja niin neiti Therese Decker (sittemmin -rouva Hahl), joka ei ainoastaan taitavana laulajattarena vaan eritoten -innokkaana avustajana laulukappalten harjoittamisessa alusta aikain -viimeiseen saakka -- s.o. neljättäkymmentä vuotta on ollut Bergbom -sisarusten hartaimpia, uhrautuvaisimpia ja uskollisimpia työtovereita. -Miehistä taasen ovat etupäässä seuraavat mainittavat: Gröneqvist, -jonka jo tunnemme edellisestä; varamaansihteeri sittemmin -esittelijäsihteeri Berndt Ahnger,[50] jolla oli niin suuret taipumukset -näyttämötaiteeseen, että hän kokonaan olisi antautunut sille alalle, -jos olot olisivat olleet suotuisammat; ylioppilas (sittemmin maisteri) -Taavi Hahl, joka kyvykkäänä laulajana ja soitannontuntijana oli -Bergbomien ansiokkaimpia apumiehiä "Suomalaisen oopperan" aikana, mutta -jonka kuolema tempasi liian varhain kotimaista taidetta ja tiedettä -harrastamasta; ja ylioppilas Elis Duncker, joka kaksi vuotta myöhemmin -luopuen lakimiehen uralta rupesi oopperalaulajaksi ja jolle niinikään -kovin lyhyt elämänaika oli suotu. - -Tämmöisellä kantajoukolla kävi jotakin yrittäminen. Harjoitukset -alkoivat, ja ensi kerran Bergbom sisarukset näyttivät tarmonsa. Heidän -johtamanaan sujuivatkin kaikki valmistukset erinomaisesti, sillä -innostus oli kaikissa yhtä suuri, vaikka tuskin kukaan aavisti mihin -käänteentekevään puuhaan oli ryhdytty. - -Valmistuksiin kuului myös esiintymisluvan hankkiminen rouva Raalle ja -teatterin vuokraaminen. Sopimuksenhieronta asianomaisten kanssa, jossa -m.m. Nervander oli apuna, johti lopulta seuraavaan tulokseen. -Ruotsalaisen teatterin johtokunta suostui yhteen esiintymiseen sillä -ehdolla, että rouva Raa näyttelisi Uudessa teatterissa, joka -seuranäytäntöjen toimeenpanijain tuli siksi illaksi vuokrata. -Jälkimäiseltä taholta tarjottiin silloin 650 mk, mutta siihen -vastattiin: "Tarjousta valitettavasti ei voida hyväksyä, vaan vaatii -johtokunta vuokraa 850 markkaa, joka nykyään on näytäntöjen -bruttotulojen keskimäärä".[51] Näin, vaikka ilta oli oleva semmoinen, -jolla ruotsalaisella teatterilla ei ollut tapana näytellä! Oli pakko -myöntyä, vaikka siten pettyikin toivo voida antaa "Lean" tekijällekin -joku osa illan tuloista. Venäläisen teatterin johtokunta, jonka -hallussa Arkadia oli, osoitti sitä suurempaa kohteliaisuutta, se kun ei -vaatinut enempää kuin 100 m. illasta.[52] - -Puolentoista kuukautta touhu oli kestänyt, kun vihdoin ensimäinen -näytäntö tapahtui maanantaina 3 p. toukokuuta. Huone täyttyi -"permannosta kattoon" yleisöstä, joka jännityksellä odotti mitä oli -tulossa, sillä huhuista tiettiin, että yritys tarkoitti jotain toista -kuin entiset ylioppilasnäytännöt. Kun orkesteri oli soittanut -Mendelsohnin uvertyyrin Ruy Blas'iin, nousi esirippu ja näyttämöllä -nähtiin aitauksen ympäröimä kirkkomaa, jolla nuorukaisen ruumiin -ympärillä seisoi maalaiskansaa ryhmissä. Se oli loppukohtaus Runebergin -"Pilven veikosta". Ja orkesteri alkoi taas soittaa säestääkseen -Lindbladin säveltämää kaksinlaulua kaatuneen sankarin morsiamen ja isän -välillä, jonka neiti Therese Decker ja maisteri F.H. Alopaeus lauloivat -ylen kauniisti. Yksinkertaisen somasti sommitellun kuvaelman (Pilven -veikon kasvot oli Fritiof Raa mestarillisesti maalannut situatsionin -mukaan) ja varsinkin sydäntä kouristavan laulun vaikutus oli -vastustamaton. Kuvaelma uudistettiin kohta, niinkuin sittemmin -säännöllisesti tapahtui, joka kerta kun se uudelleen esitettiin -suomalaisen teatteriohjelman osana -- ja oikea tunnelma oli viritetty -koko illaksi. - -Tuli sitten Topeliuksen iloinen huvinäytelmä, ja se näyteltiin -seuranäytännön kannalta arvostellen erinomaisesti. Kohtaukset -seurasivat toisiaan reippaassa vauhdissa, ja "olipa aivan hauska -kuulla, kuinka prinssit, amiraalit ja kreivinnat haastelivat suomea, -jommoista erinomaisuutta ainoastaan taiteen vielä on lupa esiintuoda" -(U. S.). Mutta paras valtti oli jälellä. Kun välillä oli soitettu -Flotowin oopperan Alessandro Stradellan uvertyyri, seurasi "Marthan" -toinen näytös, sävelteoksen ihanin osa, johon m.m. ikikaunis -irlantilainen laulu "Kesän viime kukka" on sijoitettu. Tässäkin esitys -voitti yleisön toiveet. Pääosaa esittikin etevä laulajatar, neiti -Mechelin, eivätkä muutkaan osiaan pilanneet. - -Tyytyväisinä lähdettiin teatterista, ja vaikka vain oli nähty -seuranäytäntö, oli suomenmielisillä jonkunlainen voitontunne mielessä. -Eikä illan vaikutus rajoittunut ainoastaan heihin. Eräs ruotsinmielinen -katsoja puhkesi näet sanoihin: "Sellainen näytäntö voi tehdä -proselyyttejä!" Tyytyväisimmät kaikista olivat tietysti toimessa mukana -olleet, ja he erosivat vasta yhteisen illallisen jälkeen teatterin -lämpiössä.[53] - -Viikko myöhemmin, maanantaina 10 p. toukokuuta -- siis tuona samana -päivänä, joka jo ennestään (kts. ylemp. s. 102) oli merkkipäivä -kotimaisen teatterin historiassa -- tuli toinen näytäntö, se johon -oikeastaan kevätkauden odotukset ja toiveet olivat kohdistuneet. Nyt -oli siis suomenkieli ensi kerran kaikuva itse Uudessa teatterissa ja -- -mikä ihme -- tämän teatterin ruotsalaisen näyttelijäseuran etevimmän -taiteilijattaren huulilta! Olihan semmoinen tapaus taide-elämässämme, -jos mikään, omansa jännittämään mieliä. Joka lippu oli myyty, ja -teatteri ahtautui täpösen täyteen yleisöä, jossa tietystikin -suomenmieliset muodostivat enemmistön, mutta jossa nähtiin lukuisasti -uteliaita toismielisiäkin. - -Mozartin iki-ihanan Don Juanin alkajaissoiton jälkeen tuli ensin -niinkuin ensimäisessäkin näytännössä "Pilven veikko", jonka vaikutus -oli yhtä syvä kuin silloin, ja ohjelman loppunumerona oli taas -"Martha", josta ei suinkaan tällä kertaa nautittu vähemmän kuin -ensimäisellä. Näiden väliin oli "Lea" sijoitettu niinkuin helmi -kehykseensä.[54] - -Vaistomaisesti aavistaen, kuinka paljo oli kyseessä, suurin osa -katsojia esiripun noustessa istui "sydän kourassa". Levottomuus oli -niin suuri, että alkukohtaukset -- Sakeuksen lyhyt vuoropuhelu Rubenin -kanssa, hänen yksinpuhelunsa ja rahanlaskunsa sekä kohtaus Joaksen -kanssa, joka päättyy tämän aitofarisealaiseen rukoukseen -- tuntuivat -pitkiltä, sillä vaikka ne näyteltiin tavallisen hyvin, eivät ne -merkinneet mitään ratkaisevaa. Mutta silloin, samassa kun Joas nousee -polviltaan, Lea astuu sisään, astuu keveästi ja varmasti, ja kun isä -moittii hänen viipyneen kauemmin kuin lupa myönsi, hän nostaa -hunnun kasvoiltaan ja puhuu sisällisen hehkun vallassa, mutta -selvällä äänellä: "Ah, isäni! lentäen kuluu aika, kun sydämemme -askartelee taivaan ihmetöissä." -- Olihan siinä hieman outoa sävyä -lausumistavassa, mutta sanat soivat kuitenkin selvinä ja heleinä, niin -että katsojain milt'ei tuskallinen jännitys siinä tuokiossa laukesi ja -vaihtui levolliseksi, vaikkei sentään hiiskaustakaan sallivaksi -tarkkaavaisuudeksi. Ja sitten pikku näytelmä sujui luontevasti kohtaus -kohtaukselta ilman vähintäkään häiriötä, Lean ainoatakaan kertaa -kompastumatta. Päinvastoin hänen tositaiteellinen näyttelemisensä sai -aikaan, että esityksen taiturimainen puoli -- pitkän vieraskielisen -osan ulkoalukeminen -- unohtui ja sen sijaan antauduttiin taiteen -tenhon valtaan. - -Todella mieltäylentävä ja juhlallinen oli se ihastuksen- ja -kunnioituksenosoitus, jolla kukkuroilleen täysi teatteri tervehti illan -sankaritarta -- mainesanalla on tässä tavallista todenperäisempi -merkitys! Kättentaputukset olivat voimakkaita, tasaisia, pitkällisiä ja -kolme kertaa huudettiin taiteilijatar esiin oikeassa suosion myrskyssä, -jommoiseen hidas luontomme harvoin ratkeaa. Ihmiset olivat kuin -haltioissaan. Muuan ruotsalaista syntyperää oleva rouva (Sopetoff) -joutui, vaikka hän ei suomen sanaa ymmärtänyt, niin intoihinsa, että -hän otti sormuksen sormestaan, pisti sen kukkaskimppuun ja heitti sen -lahjana taiteilijattarelle. Muista kukkaskimpuista yksi toisia isompi -sisälsi kultaisen rannerenkaan, johon seppelöitty kannel oli kuvattu, -ja johon oli piirretty muistosanat: _Charlotte Raalle 10/5 1869, Kuin -kesän lempeä sade, niin vuotakoon onni ja rauha sinulle_.[55] - -Riemutunnelma oli niin mahtava, että se valloitti kaikki läsnäolijat ja -välinäytöksen aikana tuntui kuin olisi kaikki erimielisyys kadonnut. -Semmoisetkin, jotka muutoin tuskin tervehtivät toisiaan, puristivat -toistensa käsiä kilvan purkaessaan tulvillaan olevain sydäntensä -tunteita. Mukana olleet eivät ole sitä unohtaneet. - -Näytännön jälkeen suomalaisuuden ystävät kutsuivat kaikki, jotka olivat -myötävaikuttaneet, illanviettoon teatteriravintolan yläkertaan. -Ensimäinen puhe omistettiin tietysti rouva Raalle. Yrjö Koskinen -julkilausui ne kiitollisuuden ja kunnioituksen tunteet, jotka ei -ainoastaan läsnäolijain sydämissä, vaan paljo laajemmissakin piireissä -hehkuivat taiteilijatarta kohtaan, joka niin loistavasti oli näyttänyt -kielemme kelpaavan näyttämöltä tulkitsemaan mitä ylevimpiä -mielenliikutuksia. Eikä se voitto, jonka suomenkieli rouva Raan kautta -oli saavuttanut -- siihen tapaan puhe päättyi -- ollut mikään -tavallinen näyttämömenestys, vaan historiallinen tapahtuma, joka -merkitsi todellista käännettä teatteriolojemme kehityksessä. Sitten -seurasivat maljat "Marthan" ja "Pilven veikon" laulajattarille, -A. Kivelle ja Suomen draamalliselle kirjallisuudelle, Bergbomin -perheelle, jonka -- joskin etupäässä Kaarlo Bergbomin -- ansioksi -näytäntöjen toimeensaanti luettiin. Puoliyö oli jo ohi, kun joukko -ylioppilaslaulajia myrskyssä ja sateessa laulaen saattoi rouva Raan -kotia. Erotessaan hän kätteli saattajiaan, voimatta muuta lausua kuin: -"Olen niin onnellinen!" - -Näin päättyi tämä ilta, jonka suurteosta rouva Raa jälkeenpäin on -sanonut, että hän ei mistään hinnasta tahtoisi toista kertaa kokea -samaa. Vasta sillä hetkellä kun hänen oli astuminen näyttämölle, hän -oikein oli käsittänyt mitä hän uskalsi. Emilie Bergbomin ja erään -toisen naisen täytyi suorastaan käsivarsista tukea häntä hänen -odottaessaan sitä silmänräpäystä, jolloin hänen piti astua esiin. Hän -oli näet hervottomuudesta maahan vaipumaisillaan, mutta, sanoo hän -itse, siinä tuokiossa kun hän astui ensi askeleen yleisön näkyville, -oli kuin korkeampi voima olisi pyyhkäissyt pois taakan ja ottaessaan -hunnun kasvoiltaan lausuakseen ensimäiset sanat hän tunsi itsensä -autetuksi. Hän ei ajatellut yleisöä eikä itseänsä vaan ainoastaan Leaa --- ja kaikki meni hyvin! - -Näytteeksi siitä mitä julkisuudessa lausuttiin näytännöstä, olkoon -seuraava ote U. S:sta. Kerrottuaan illan menosta ja arvosteltuaan rouva -Raan uskallusta sitä ihmeteltävämmäksi kuin ne, jotka olivat olevinaan -draamallisen taiteen varsinaiset kannattajat maassamme, eivät suinkaan -olleet vahvistaneet häntä kehoituksillaan ja hänen suomenkielen -lausumistaan tarkaksi, sujuvaksi ja puhtaaksi, kirjoittaja jatkaa: - -"Jos kysymme, mikä tämän tapauksen merkitys on, täytyy vastata, -että ennen kaikkea se on osoittanut suomenkielisen teatterin -mahdollisuutta meidän maassa. Se into, joka on pannut nämä -seuranäytelmät toimeen, ja se into, joka niiden onnistumisesta on -syntynyt, ennustavat toivoaksemme valoisampaa tulevaisuutta -kansalliselle teatteri-taiteellemme. Ja aivan merkillinen kohta on -sekin, että muukalainen ensimäisen luokan näyttelijätär on tahtonut -näin jalolla alttiiksi-antamuksella lainata apuansa tähän kansalliseen -toimeen; sillä se merkitsee, että kansallinen asiamme voimakkaasti -valloittaa alaa. Me olemme ennen lausuneet mielipahan sanoja siitä -teatteri-harrastuksesta, joka ei pidä sopimattomana käyttää Suomen -kansan hiellä ja vaivalla ansaittuja varoja ulkomaalaisen -teatterijoukon ylläpitämiseen. Että nyt kuitenkin tästä vieraasta -joukosta yksi, sen etevin jäsen, on ikäänkuin sanaimme tutkaimen -katkaissut, on asia, josta vielä enemmän iloitsisimme, jos ei se olisi -sula sattumus, josta ansio ei missään määrässä tule teatterin -johtokunnalle, vaan yksistään rouva Raalle. Vaan totta on, että hänen -ansionsa onkin erinomaisen suuri. Hänen ainoa palkintonsa on, että -hänen nimensä on säilytettävä tavallista merkillisempänä meidän -kansallisen taiteemme historiassa. Sillä sitäpä uskallamme nyt toivoa, -että sitä myötäistä hetkeä, joka näkyy tulleen suomenkieliselle -draamataiteelle, ei ole päästettävä tyhjään haihtumaan, vaan että -jotakin perustusta nyt koetetaan laskea tulevaisuudelle. Ja siinä -tapauksessa kenties ei ole mahdotonta, että vielä saadaan luottaa rouva -Raan jäntevään tahtoon ja intoon." - -Kolmas henkilö, jonka ansio Lea-illasta oli ainakin tasalla rouva Raan -ja Kaarlo Bergbomin ansioiden, tarkoitamme näytelmän tekijää, ei ollut -voitonhetkenä saapuvilla. Säilyneistä kirjeistä ei myöskään huomaa -hänen saaneen oikeaa käsitystä tapahtuman merkityksestä, jossa hänellä -oli ollut niin suuri osa -- sillä olihan se verraton asia, että niin -arvokas alkuperäinen teos kuin "Lea" oli voiton pohjana! Eräässä -kirjeessä 19 p:ltä toukokuuta Bergbomille ilmaantuu vähemmän iloa kuin -katkeruutta, jonka Helsingfors Dagbladissa Lea-näytännön jälkeisenä -päivänä julkaistu arvostelu kappaleesta oli aiheuttanut. Siinä "Leaa" --- "tunnetun [den bekante!] Aleksis Kiven tekemää alkuteosta" -- -vastaan esitetään erinäisiä muistutuksia, jotka runoilija syystä pitää -perusteettomina. Mutta kuulkaamme häntä itseään: - -"Mielin vielä sanoa jotain Leasta. Onko sinunkin mielestäs Joas niin -'misstecknad karakter', kuin Dagblad sanoo? -- Mutta niinhän täällä -käy: minä hänen pidin parhain esiteltynä, ja muiden silmissä on se -perin onnistumaton. Kuinka hyvänsä; mutta niinkuin Israelin kansassa -hengittää se hellin, riutuvin, hohtavin ja taivaallisin rakkaus, niin -sen povessa myös puuskuttaa verraton viha ja kiukku, aina kärkäs -käymään mustenevaksi raivoudeksi. Se on tunnettu asia, ja sen näyttää -melkein joka lehti pipliassa. Ja mistä vartosit enemmän kiukkua ja sen -riehuvaa, raakaa osoitusta kuin eräältä fariseukselta, kitsaalta, -saidalta fariseukselta, jolta hangoittelija (toisesta, vihatusta -lahkokunnasta) tempasee silmänräpäyksessä sekä kaikki varrotut aarteet -että kauniin morsiamen? -- Mutta tämä olkoon. Nyt tulen toiseen -kysymykseen, jossa kaiketi olen oikeassa. Dagblad sanoo, että -ainoastaan 'Joasta ei liikuta se ihmeellinen oppi' ja sittemmin että -'toiminta loppuu ennen itsensä kappaleen loppua'. Mutta minä sanon, -että toiminta kestää aina kunnes 'esirippu putoaa' ja juuri siinä -hetkessä näytetään, että kristinuskon taivaallinen lempi ylivoittaa -suurimmankin maallisen vihan. Joas oksentaa ympärillensä kirousta, -mutta saa takasin paljasta siunausta (kristinuskon tärkein pykälä). -Joas kummastuu ja kysyy: 'mitä?' mutta aina vaan sataa hänen päällensä -rakkautta ja hän 'poistuu kovin aattelevana ja käsi otsalla'. Kukaties -ei Dagblad olekaan huomannut näitä ihan viimeisiä sanoja paranteesien -välissä, kukaties ette tekään, jotka sen näytitte, ole niitä -huomanneet, vaan osoititte sen teatterissa saman mielipiteen mukaan, -joka on Dagbladin. No olkoon menneeksi. Hyvähän että tapahtui minulle -se kunnia, että teokseni näyteltiin; ja hyvä, että kävi se niin hyvin -ja hän (Joas) sillä tavalla osoittaa selvästi, että se ihmeellinen oppi -on häneenkin sattunut; vaikka minun mielestäni se ei sopinut, että hän -yhtyi siihen yleiseen riemuun, vaan parasta, että hän poistui. Mutta -nyt tulen kolmanteen kysymykseen: Dagblad sanoo, etten ole 'ymmärtänyt -ensinkään esitellä jäsenten sisällistä hengellisyyttä' (niinkuin -muistan sanain kuuluneen). Tämä on moitteista vaikein; ja jos se -(moite) on kaikissa paikoissa oikea, niin eihän siinä löydy minulle -muuta lohdutusta kuin: 'den som är slagen till slant' j.n.e. Siinä on -oman henkeni ikivoiman puute. -- Kerran vielä: kuinka hyvänsä; mutta -Dagblad piti kyllä murheen että samasta koususta kuin hänen täytyi -(Frouva Raan kautta) antaa vähän lämmintä, hän toiselta viereltä antoi -kyllä jäähdytystä (itsensä kappaleen arvostelemisen kautta)." - -Edellisestä tiedämme, että näytäntö ei voinut antaa rahallista voittoa. -Voidaksensa lähettää runoilijalle edes jotakin -- hän ilmoitti näet -ennen kesää välttämättömästi tarvitsevansa 200 mk -- Bergbom sai -aikaan, että 3 p. toukokuuta annettu näytäntö uudistettiin 30 p. Oli -promotsioonikevät ja saattoi siis toivoa täyttä huonetta. Toivo pettyi -kumminkin. Näytäntö onnistui yhtä hyvin kuin ensi kerralla, mutta -katsojia oli vähän. Siitä huolimatta Bergbom ja hänen sisarensa -lähettivät Kivelle 300 mk, joka mainitaan esimerkkinä siitä, kuinka he -valvoivat kun muut nukkuivat. - - * * * * * - -Tästä lähtien elettiin siinä tunnossa, että suomalainen teatteri oli -lähempänä kuin ennen, mutta vielä oli taival kuljettava ennen kuin se -nähtiin totena. Meidän on nyt askel askeleelta seuraaminen etenemistä -päämäärää, kohti. - -Ensi hetkellä näytti kai reima-askeleelta eteenpäin se odottamaton -tapaus, että Kaarlo Bergbom heinäkuulla 1869 valittiin ruotsalaisen -teatterin johtokunnan jäseneksi, vaikka se pian osottautui -harha-askeleeksi. Asianlaita oli seuraava. Keväällä, samaan aikaan kun -suomalaiset näytännöt tapahtuivat, hajosi ruotsalaisen teatterin -kannatusyhdistys, ja teatterin olemassaolo näytti vähän aikaa -arveluttavalta. Yritys oli tuottanut tappiota, ja sen jatkamiseksi -katsottiin enennetty valtioapu välttämättömäksi. Ennen oli teatteri -saanut valtiolta 12,000 mk orkesterin ylläpitämiseksi; nyt pyydettiin -16,000 mk itse teatteria ja 4,000 mk teatterikoulua varten, siis -yhteensä 20,000 mk. Tästä summasta myönnettiin 16,000 mk ja uusi -kannatusyhdistys muodostui, joka heinäkuun lopulla kokoontui -valitsemaan johtokuntaa. Tässä tilaisuudessa eräs kaupungin -varakkaimpia liikemiehiä, jonka avustus oli teatterille tärkeä, -puolusti Bergbomin valitsemista, ja niin tämä tuli pormestari, -tri W. Zilliacuksen ja varatuomari K.A. Weckströmin (toimitusjohtaja) -rinnalle johtokunnan kolmanneksi jäseneksi, niinkuin sanottiin, -kirjalliseksi neuvonantajaksi. - -Bergbomin toimesta tässä uudessa asemassa on vähän tietty, ja se mikä -tiedetään todistaa hänen joutuneen vieraaseen ympäristöön, johonka -hänen oli mahdoton kotiutua. -- Jo ennen näytäntöjen alkua hän -huolehtien teatterikoulun tulevaisuutta koetti saada Nervanderin -laitoksen johtajaksi, sillä O. Toppelius, joka tähän saakka oli -tehtävää hoitanut, oli, nimitettynä kreikankielen lehtoriksi, muuttava -Vaasaan. Tarkoitus oli järjestää koulu mitä säästäväisimmin, jotta -varat eivät kesken loppuisi. Opettajina toimisivat ainoastaan rouva Raa -ja Gröneqvist, ja musiikkiopetus jätettäisiin kokonaan pois, koska -neiti Mechelin, jonka varassa se viimeksi oli ollut, aikoi syksyllä -lähteä Parisiin. Nervander kieltäytyi kuitenkin ja kehoitti Cygnaeuksen -neuvon mukaan -- "hajoittamaan koko hökötyksen". Ja siihen asia lopulta -menikin, sillä syyskuulla U. S. kertoo: "Teatterikoulu on joku aika -sitte hajoitettu, mistä syystä emme tiedä. Rouva Raa on kuitenkin -hyväntahtoisesti ottanut johtaakseen koulun oppilaita." Tämä viimeinen -tarkoittaa kai sitä, että joillekin vanhoille oppilaille annettaisiin -edelleen johtoa itse näyttelemistaidossa, mutta uusia ei otettaisi -vastaan eikä myöskään enää vaivattaisi entisiä suomenkielen -opetuksella. Siihen päättyi siis yritys, josta kymmenen vuotta -varhemmin oli niin suuria toivottu! - -Ymmärrettävää on, että Bergbomin ollessa Uuden teatterin johtokunnan -jäsenenä ajateltiin niiden toiveiden toteuttamista, jotka -suomenmieliset niinkauan olivat kohdistaneet ruotsalaiseen näyttämöön. -Olihan aina vuodesta 1847 luultu, että kotimainen ja suomalainen -teatteri olisi syntyvä ja kehittyvä sen yhteydessä. Nyt, jos koskaan, -oli se tapahtuva. -- Itse asiassa on meille säilynyt kirjallinen -seikkaperäinen suunnitelma miten teatterin toiminta olisi -järjestettävä, jotta tuo päämäärä saavutettaisiin. Se on Nervanderin -kirjoittama ja hänen ilmoituksensa mukaan pääasiassa syntynyt -neuvotteluista hänen ja Emilie Bergbomin välillä, koska ehdotusta ei -katsottu sopivaksi suorastaan esittää Kaarlon tekemänä. Toiselta puolen -on luonnollista, että Emille ei ehdottanut mitään, joka olisi ollut -veljelleen tuntematonta saatikka vastenmielistä. Suunnitelmasta -mainittakoon tässä vaan seuraavat pääkohdat: - -Teatteriseura jaettaisiin kolmeen osastoon, joista ensimäinen -yksinomaisesti ruotsalaista näyttämöä varten tarkoitettu, käsittäisi -silloisen seuran etevimmät kyvyt, toisen jäsenet toimisivat etupäässä -suomalaisella näyttämöllä ja kolmannen olisivat avullisia sekä -ruotsalaisissa että suomalaisissa näyttämöissä. Kaikki toisen ja -kolmannen osaston jäsenet olisivat tietysti kotimaalaisia. -- -Ensimäisenä vuonna annettaisiin ainoastaan 2 tai 3 suomenkielistä -näytäntöä kuukaudessa. -- Teatterin johto uskottaisiin johtokunnalle, -jossa paitse toimitusjohtajaa ja esimiestä olisi kolme ruotsalaista ja -kolme suomalaista johtajaa. -- Teatterikoulu ylläpidettäisiin -lähimmässä yhteydessä teatterin kanssa ja johdettaisiin pitäen silmällä -samassa määrässä ruotsalaista kuin suomalaista näyttämöä. -- -Orkesterissa olisi opetusta annettava kotimaisille oppilaille. -- -Erityinen kannatusyhdistys perustettaisiin takaamaan teatterille 1000 -markan tulo kummastakin jokaisen suomenkielisen ohjelman kahdesta -ensimäisestä näytännöstä. - -Tuskin tarvinnee sanoa, että ehdotus ruotsalaisella taholla -arvosteltiin "epäkäytännölliseksi", ilman että tarjouduttiin -neuvotteluihin, joista olisi voinut käytännöllisempää syntyä. Myöhemmän -kokemuksen nojalla saattaa kumminkin sanoa, että tarkoitettu -yhteistoimi, jos se olisi saavuttanut ruotsalaisen teatterin johtajain -ja ystäväin hyväksymisen, epäilemättä varmemmin olisi hyödyttänyt -niitä, jotka meillä tahtovat ylläpitää ruotsalaista kulttuurimuotoa, -kuin suomenkielisiä. Edellisillä olisi luultavasti nyt kotimainen -näyttämö, jota heillä ei vieläkään ole; mutta suomalainen osasto olisi -tuskin ruotsalaisen yhteydessä kehittynyt yhtä ripeästi kuin -itsenäisenä ja vapaana. Tämän ohella on mainittava, että Bergbom -yksityisesti oli ryhtynyt keskusteluihin eri henkilöitten kanssa, -jotka, vallassäätyymme kuuluvina, liittyen noihin kotimaisiin -osastoihin, olisivat avanneet niiden kehitykselle aavistamattomia -mahdollisuuksia. -- Kun Bergbomille oli selvinnyt, että hän teatterin -johtokunnan jäsenenä ei voisi mitään aikaansaada kotimaisen taiteen -hyväksi, ja kun muissakin kohdin erimielisyyttä oli ilmaantunut, hän jo -ennen joulua vapaaehtoisesti luopui jäsenyydestään. - -Kenties tärkein tulos koko tästä episoodista Bergbomin elämässä -sisältyy seuraavaan kaskuun. Eräänä päivänä Bergbom hyväntahtoisen, -mutta aitoruotsalaisen puvustonhoitajattaren kanssa tarkasteli -joitakuita teatterin pukuja. Niiden joukossa oli osa ollut kovin -likaisia ja repaleisia, niin että Bergbom ei voinut olla kysymättä: -"Kuka voi tuommoisiin pukeutua?" -- "Kyllä ne suomalaisille kelpaa!" -vastasi naivisesti rouvasihminen. Silloin, kertoi Bergbom myöhemmin, -vakaantui hänessä ajatus että suomalaisilla sittenkin on oleva oma -teatterinsa! - -Verrattomasti tärkeämpi tapahtuma kuin Bergbomin lyhyt toimi Uuden -teatterin johtokunnassa oli suomalaiseen näyttämöön nähden Suomalaisen -Seuran perustaminen 15 p. lokakuuta 1869. Tämänniminen seura ja eräs -toinenkin nimeltä "Suomen ystäväin seura" olivat jo ennenkin tällä -kymmenluvulla Helsingissä syntyneet ja toimineet; mutta niiden -päämääränä oli ollut suomenkielen käytännön laajentaminen, jota vastoin -uudella seuralla oli erikoisena tarkoituksena edistää suomalaisuuden -asiaa taiteen alalla, ja siinä kohden sen toimi tulikin sangen -merkilliseksi. Tuskin tarvinnee mainita, että tämmöisen seuran -perustaminen oli seuraus ennen kerrotuista tapahtumista. Eräässä -kirjeessä samalta syksyltä Bergbomille tavataankin lause: "Voit tuntea -itsesi onnelliseksi, Suomalainen seura on milt'ei välittömästi saanut -alkunsa viimekeväisistä suomalaisista seuranäytännöistä." - -Ensimäinen, joka esitti ajatuksen tämmöisen seuran tarpeellisuudesta, -oli säveltaiteilija Lorenz Nikolai Achté, ja kokous sen perustamista -varten pidettiin mainittuna päivänä seurahuoneella. Saapuville -oli tullut noin 60 henkeä molempaa sukupuolta, enimmäkseen -yliopistopiireistä. Ehdotusta kannatettiin suurella innostuksella ja -yksimielisesti päätettiin perustaa seura, joka toimintaan nähden -jaettaisiin kolmeen osastoon: draamallinen, soitannollinen ja -kirjallinen. Niiden jäsenten, joilla oli halua ja kykyä olla osallisina -taiteellisessa toimessa, tuli ilmoittautua toiseen tai toiseen -osastoon; muut muodostaisivat seuran passiivisen pohjajoukon. Seuran -toimi ja julkinen esiintyminen oli tapahtuva suomenkielellä, mutta -tämän kielen taito ei ollut välttämätön jäseneksipääsyn ehto, jos -pyrkijällä vain oli mielihalua ja intoa itse asiaan. Kokouksia, joiden -ohjelmaan kukin osasto vetäisi kortensa, pidettäisiin kerran -kuukaudessa, jota paitse silloin tällöin julkisiakin esiintymisiä -toimeenpantaisiin. -- Kun näistä pääkohdista oli sovittu, valittiin -yhdeksänhenkinen johtokunta, jonka jäseniksi tulivat: draamallista -osastoa varten rouva M. Krohn (jonka sijaan sittemmin astui rouva -M. Ahnger) ja Kaarlo Bergbom, soitannollista osastoa varten neiti -Therese Decker ja L.N. Achté, kirjallista osastoa varten professori -A. Ahlqvist ja dosentti J. Krohn sekä passiivisten puolesta Emilie -Bergbom, dosentti O. Blomstedt ja ylioppilas V. Löfgren, Myöhemmin -johtokunta keskuudestaan valitsi Ahlqvistin esimieheksi ja Löfgrenin -sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi. - -Jo ensimäiset iltamat todistivat, että seuraa perustaessa ilmaantunut -innostus oli oikeaa laatua. Ensi illaksi tiistaina 16 p. marraskuuta -kokoontui seurahuoneen suureen saliin 350-400 henkeä. Silloin -hyväksyttiin ehdotus säännöiksi ja valittiin Fredr. Cygnaeuksen -syntymäpäivä, huhtikuun 1, seuran vuosipäiväksi. Ohjelmaan kuului -paitse Ahlqvistin esitelmää "Katoavista luonnonkansoista" kaksi Suonion -julkaisematonta runoelmaa, "Karkuri" ja "Purjehdusretki", jotka -runoilija itse lausui, laulua -- Achtén johtamia mies-kvartetteja ja -sekaäänisiä lauluja -- ja tanssia. Draamallisella osastolla ei tällä -kertaa vielä ollut mitään tarjottavana; mutta huhu kertoi, että Weberin -"Preciosaa" oli alettu harjoittaa. Eikä huhu ollut perätön. Jopa -aiottiin saada ooppera valmiiksi ennen joulua, mutta erinäiset -vastukset sen estivät. Silti saatiin toisessa iltamassa vähän esimakua -siitä mikä oli tulossa. Siinä, 9 p. joulukuuta, esitettiin näet neljä -kööriä ja yksi soololaulu "Preciosasta". Mutta muutenkin oli toisen -iltaman ohjelma ensimäistä vaihtelevampi. J. Krohn piti vilkkaasti -esitellyn, mieltäkiinnittävän esitelmän Genève-järven ihanista -seuduista, rouva Raa lausui Oksasen "Koskenlaskijan morsiamet" ja rouva -Mina Ahnger lauloi erittäin miellyttävästi kaksi uutta Ernst -Fabritiuksen Suonion sanoille säveltämää kaunista soololaulua (toinen -vieläkin paljo laulettu "Ainoa hetki").[56] Tämän lisäksi oli -kuvaamataidekin edustettuna pienellä näyttelyllä. Seuran jäsenten -omistamia taideteoksia oli järjestetty nähtäväksi: pari Takasen -muovailemaa rintakuvaa, Sjöstrandin tekemä J.V. Snellmanin muotokuva -pientä kokoa, valokuva Wl. Schwertskoffin lasimaalauksesta Kaarina -Maununtyttären hautakappelia varten sekä erinäisiä vanhempia ja -uudempia maalauksia. - -Jälkimäisessä iltamassa nähtiin saapuvilla myöskin A. Meurman, siihen -aikaan harvinainen vieras pääkaupungissa, mutta juuri näinä vuosina -yleisemmin tunnetuksi tullut etevien, kansan elinkysymyksiä -käsittelevien kirjoitustensa kautta Kirjallisessa Kuukauslehdessä. -Hänen kunniakseen toimitettiin kohta paikalla pidot, jotka tulivat -aavistamattomaksi jatkoksi iltamalle. O. Blomstedt, Th. Rein, O. Donner -y.m. pitivät tervehdyspuheita vieraalle, jolle H. D. joku aika ennen -oli keksinyt arvonimen "Kangasalan oraakeli" ja joka vastasi tapansa -mukaan niin että vakavatkin ajatukset esiintyivät luontaisen huumorin -verhossa. - -Näin Suomalainen seura virkeästi ja hilpeästi aloitti toimensa. -Jäsenten luku nousi ensi vuonna 518, joista 217 naista ja 301 herraa. -Jäsenluettelo käsittää jotenkin kaikki sen ajan "fennomaanit" -Helsingissä. Että näiden joukossa tapaa semmoisiakin, jotka sittemmin -ovat eksyneet kauas suomalaisuuden tieltä, on kai -- inhimillistä. -Cygnaeus ja Charlotte Raa mainitaan kunniajäseninä. Yleisesti -tunnetuista miehistä mainitsemme, paitse muuten jo kertomuksessamme -esiintyneitä, vain Z.J. Cleven, Z. Topeliuksen, Yrjö Koskisen, -B.A. Godenhjelmin, B.O. Schaumanin, K. Collanin, jättäen -nimiluettelon tarkemman tutkimuksen jollekin tulevalle suomalaisuuden -historioitsijalle. -- Kohta on näyttäytyvä, että Suomalaisen seuran -toimi oli oleva niin sanoaksemme johdanto kansalliseen teatteriin. - - * * * * * - -Ennen kuin erotaan merkillisestä vuodesta 1869, käytämme tilaisuutta -esittää lukijoillemme kaksi Pohjanmaalta päin tullutta laululintusta, -jotka syksyllä kävivät Helsingissä ennustaakseen läheistä -taiteenkevättä, tarkoitamme Ida Basilieria ja Emmy Strömeriä. - -Ida Basilier[57] oli täällä jo ennestään tunnettu, sillä 20-vuotiaana -hän oli, vietettyään lapsuutensa Kalajoella ja käytyään koulua -Kokkolassa, Ouluun muuttaneesta, soitannollisesta kodistaan 1867 tullut -Helsinkiin saadakseen opetusta neiti E. Mecheliniltä ennen kuin -toukokuulla s.v. ensi kerran lähti Parisiin. Jo ennen lähtöään hän -huhtikuulla oli esiintynyt eräässä simfoniakonsertissa, mutta vuoden -päästä hän, harjoitettuaan opintoja sekä yksityisesti että -konservatoorissa Masson johdolla, antoi täällä 4 p. kesäkuuta 1868 ensi -kerran itsenäiset laulajaiset -- hätää kärsivien hyväksi -- sitä paitse -laulaen pari kertaa näytösten välillä ruotsalaisessa teatterissa. Kun -hän syksyllä 1869 tuli Helsinkiin, oli hän jo toisenkin vuoden -opiskellut Parisissa ja kahtena kesänä antanut konsertteja eri -kaupungeissa. Hän oli siis hyvin tunnettu. Konserttiinsa 25 p. -lokakuuta kokoontuikin 700 hengen kuulijakunta, ja hän lauloi, sanoo -eräs innostunut arvostelija, "mestarillisesti ja yleisön mieltymys oli -sanomaton". Joskin näissä sanoissa on liikaa, niin ilmaisevat ne -kuitenkin millä mielin laulajatarta kohdeltiin, ja varmaa on, että -hänen heleä, paraimmassa koulussa kehitetty sopraniäänensä ja raitis, -vilkasluontoinen laulutapansa olivat omansa tuottamaan hänelle -kriitillisemmänkin yleisön suosion. - -Kun neiti Basilier tällä kertaa oli lähtenyt Oulusta Helsingin kautta -vielä mennäkseen yhdeksi vuodeksi Parisiin, oli hänen matkatoverikseen -ruvennut toinenkin laulajatar, Emmy Strömer,[58] joka opiskeltuaan -neiti Mechelinin luona oli valmis alkamaan lauluopintojaan tuolla -maailmankaupungissa Seinen varrella. Hänkin, nyt 19-vuotias, esiintyi -julkisesti Helsingissä 5 p. marraskuuta laulaen ruotsalaisessa -teatterissa Regina von Emmeritzin näytösten välillä. Hänellekin tuli -osaksi mitä vilkkaimpia suosionosoituksia, ja "Yksin istun" huudettiin -da capo. Muutoin sanotaan tämän laulajattaren herättävän "mitä -suurimpia toiveita varsinkin draamallisen laulannon alalla" -- -arvostelu, joka jos mikään osui oikeaan. -- Vastedes saamme nähdä mitkä -merkkisijat näillä kahdella laulajattarella on suomalaisen teatterin -historiassa. - - * * * * * - -Edellisessä luvussa kerrotun päätöksen mukaan Bergbom keväällä 1869 oli -hakenut Aleksanterinstipendiä ulkomaanmatkaa verten. Matkansa -päätarkoituksena hän oli maininnut kirjallisten ja taideolojen -tutkimisen Saksassa ja Ranskassa, jonka ohella hän ilmoitti aikovansa -Böhmissä, Unkarissa ja Belgiassa sekä Norjassa koettaa ottaa selkoa -niistä teistä, jotka vuosisadan kansallisuusharrastus oli valinnut -luodakseen kansallisen kirjallisuuden ja taiteen. Tätä suunnitelmaa -piti tiedekunta liian laajaperäisenä kuitenkaan kieltämättä -puoltolausettaan. Samaa mieltä oli C.G. Estlanderkin, joka siitä -huolimatta konsistoorissa antoi äänensä Bergbomille, syystä kun tämän -kirjalliset ansiot olivat suuremmat kuin muitten hakijain ja kun hän -eri kirjoituksissa oli osottanut laajoja tietoja uudemmassa -kirjallisuudessa ja hyvää esteettistä arvostelukykyä. Enemmistö ei -kuitenkaan asettunut tälle kannalle. -- Bergbomin toivo oli siis -pettynyt, ja hän jäi kotiin. Matkustamisen omilla varoilla teki isän -kuolema syksyllä ainoastaan arveluttavammaksi, sillä senaattori -Bergbom, jolla oli ollut suuri perhe ylläpidettävänä, ei jättänyt -jälkeensä sanottavaa omaisuutta. - -Keväällä 1870 Bergbom uudisti hakemuksen. Matkasuunnitelma oli -pääasiassa sama, paitse että hän sanoi olevansa aikeissa kirjoittaa -19. vuosisadan runouden ja taiteen historian, josta hän julkaisisi -ensimäisen osan väitöskirjana dosentuuria varten. Tällä kertaa -Estlander ei ainoastaan ollut Bergbomia puoltamatta, vaan näytti hän -lausunnossaan olevan sitä mieltä, että tämä ei kykenisi kyseessä -olevaan tehtävään. Hän näet moittii, että hakija oli ottanut -tutkittavakseen "päivän vaihtelevia, vaivoin arvosteltavia ilmiöitä, -jotka ovat vaikeat selvittää semmoisellekin tutkijalle, joka on -vakaannuttanut metoodinsa kirjallisuuden ja taiteen vanhemmilla -aloilla, mutta ovat aivan arveluttavia semmoiselle, jolla vielä on -metoodinsa kehitettävänä". Emme tiedä missä määrin tämä lausunto ja -mielipide, joka vähintäänkin osoittaa kuinka vähän Bergbomin kyky ja -luonteenlaatu oli konsistoorissa tunnettu, oli ratkaiseva; mutta -kaikissa tapauksissa annettiin stipendi nytkin eräälle toiselle -hakijalle. Ainoa, joka muistuttamalla Bergbomin innokkaita harrastuksia -kansallisen draamallisen taiteen synnyttämiseksi ehdottomasti puolsi -hänen hakemustaan, oli Yrjö Koskinen, mutta se ei vaikuttanut mitään -asian päätökseen. Bergbom jäi vielä täksikin vuodeksi kotia. - -Mieskohtainen vastoinkäyminen kääntyi eduksi suomalaisen teatterin -asialle, sillä se mitä Bergbom tänä vuonna suoritti sen hyväksi ei -suinkaan ollut yhdentekevää sen tulevaisuuteen nähden. Kuinka hän tähän -aikaan oikeastaan ajatteli teatterin perustettavaksi nyt, kun hän itse -ja muut varmaankin olivat luopuneet kaikista toiveista saada mitään -toimeen ruotsalaisen teatterin välityksellä ja avulla, sitä emme -tarkoin tiedä. Kumminkin näyttää hän ainakin ajoittain jo miettineen -näyttelijäseuran kokoamista. Siihen viitataan eräässä kirjeessä -tammikuulta; mutta sama kirjoittaja mainitsee huhtikuulla Gröneqvistin -ryhtyneen puuhaamaan suomalaista teatteriseuraa, joka 12-henkisenä -rouva Raan kanssa syksystä alkaen kiertelisi maaseuduilla virittääkseen -innostusta aatteeseen. Kuitenkaan Gröneqvist ei toiminut Bergbomin -tietämättä, vaan he päinvastoin neuvottelivat yhdessä. Kaikesta tästä -ei vielä tullut mitään, mutta nämä epämääräisetkin tiedot todistavat -kysymyksen vireilläoloa. - -Vastaiseksi pysyttiin Suomalaisen seuran asettamissa rajoissa, ja -Bergbom osasi sitenkin aikaansaada varsin huomattavaa. Edellisestä -tiedämme, että "Preciosaa" harjoitettiin, mutta puhenäytäntökin oli -tarpeen. Rouva Raa oli edelleen taipuvainen suomaan apuansa, mutta -mistä saada sopiva kappale? Suuri, koko illan näytelmä ei voinut tulla -kysymykseen, sillä jos taiteilijatar olisikin ottanut näytelläkseen -pääosan jossakin semmoisessa draamassa, niin olisi ollut mahdotonta -arvokkaasti täyttää muut roolit. Ei ollut muuta neuvoa kuin kirjoittaa -uusi näytelmä, jossa olisi yksi rouva Raalle sopiva päärooli ja muita -helpompia sen ympärillä, ja niin Bergbom tekikin sepittäen lyhyessä -ajassa 2-näytöksisen murhenäytelmän, "Paola Moroni". Tämän draaman -näyttelemisellä draamallinen osasto, niinkuin alempana on kerrottava, -aloitti julkisen toimintansa. - -Näytelmä "Paola Moroni", sommiteltu "saksalaisen aiheen mukaan", luo -eteemme kiihkoisan ja verisen kuvaelman, jonka taustana ovat Guelfien -ja Ghibellinien hurjat puoluetaistelut 13:nnella vuosisadalla -Italiassa. Ghibellinien päämiehen, Ezzelino da Romanon, poika Manfred -on tappelun telmeessä joutunut hänen verivihollisensa Giordano Moronin -linnaan, mutta tämän tytär Paola, joka rakastaa nuorukaista, pelastaa -hänet. Tämä lemmenteko ei kumminkaan tuota onnea, sillä omituisesta -asianhaarain yhtymisestä Paola tulee siihen vakaumukseen, että Manfred -on väärinkäyttänyt hänen luottavaisuuttaan pettääkseen hänet ja -syöstäkseen koko hänen perheensä turmioon, ja hän pistää tikarin -rakastajansa rintaan ja kohta sen jälkeen, saatuaan tietää että tämä -oli viaton, omaansakin. Ezzelino, joka verikohtauksen aikana on -valloittanut linnan, saapuu parahiksi paikalle nähdäkseen Paolan -kuolemassa yhtyvän jo hengettömään Manfrediin. -- Kahteen näytökseen -tekijä on puristanut intohimoista kuohuvan toiminnan, joka helposti -olisi riittänyt neljäksi tai viideksikin. Luonnollista on, että siitä -on kärsinyt ei ainoastaan luonnekuvaus, henkilöt kun esiintyvät ihan -valmiina, vaan myöskin toiminta, joka alusta alkaen on tulisen -jännittävä -- tilaa ei ole ollut asteettaiseen kehitykseen. Mutta siitä -huolimatta on kaikki riittävästi perusteltua, kohtaukset seuraavat -toisiaan ankaran johdonmukaisesti ja kokonaisuuden leimaa tunnelma, -joka on intohimoisen kansan ja aikakauden omainen. Tässä sekä -tenhokkaiden situatsionien keksimisessä ja hillityn lyhyessä, -täsmällisessä vuoropuhelussa, joka ei lainkaan ole runollisuutta -vailla, käy hyvin ilmi, kuinka tekijässä luontaiseen draamalliseen -kykyyn liittyi perinpohjainen teatterintuntemus. Tietty on, että -Bergbom itse ei pitänyt tätä teostaan suuriarvoisena. Olihan se -tavallaan "tilapäinen" tekele; mutta sittenkin se antaa aihetta -valittamaan, että hänen tuotteliaisuutensa siihen päättyi. - -Paitse tätä näytelmää, joka kirjoitettiin, näyteltiin ja painettiinkin -(Kirjalliseen Kuukauslehteen) samana vuonna, Bergbom tähän aikaan -suunnitteli kotimaista oopperaa. Jo ylempänä mainitun nuoren säveltäjän -Ernst Fabritiuksen kanssa, joka suurella innolla otti osaa Suomalaisen -seuran soitannollisiin harrastuksiin, hän asiasta neuvotteli. Fabritius -oli halukas koettamaan kykyänsä, ja Bergbom laati seikkaperäisen -suunnitelman oopperaan, jonka aiheeksi oli valittu "Elinan surma" runo -Kantelettaresta. Tästä on säilynyt kaksi eri toimitelmaa, joista -kumpikin käsittää neljä näytöstä. Otamme tähän myöhemmän toimitelman. - -Ensin oli Bergbomin aikomus antaa toiminnan alkaa Sääksmäellä -helluntaina, Helkajuhlassa. Sinne oli kokoontunut paljo maalaisväkeä, -ritareja, kauppiaita sekä matkustavia, ja tämä yleisö avaa oopperan -alkajaisköörillä. Ritarien joukossa loistaa mahtava Laukon herra, Klaus -Kurki, joka on tullut keräämään tovereja ja liittolaisia sotaretkelle -lappalaisia vastaan; nähtyään suloisen Elinan neitsyeitten saatossa hän -tämän vanhemmilta pyytää neitoa puolisokseen. Vanhemmat suostuvat -ilolla, mutta Elina ainoastaan vastahakoisesti ja itkien luopuu -nuoruutensa rauhasta. Myöhemmässä toimitelmassa on tämä värikäs -alkukuvaelma uhrattu ja toiminta niin supistettu, että Elina jo on -Laukon emäntänä, kun ooppera alkaa. - -Henkilöt: Klaus Kurki (baritoni); Elina Kurki (soprani), Uolevi, -"ylimystrenki" (tenori); Kirsti, hänen sisarensa. Kurjen entinen -rakastajatar (mezzo-soprani); Maunu, Kurjen asemies (tenori); Pater -Hemming, Elinan kotipappi (basso); Antti, vanha talonpoika (basso); -Tuovi, noita-akka (altti). - -_Ensimäinen näytös_. Näyttämö Laukon iso asesali. Varustettuja -sotilaita, Maunu ja Uolevi sisällä esiripun noustessa. Sotilaat alkavat -köörillä, joka tyyliltään on raikas, sotaisen marssintapainen. He -ilmaisevat Klaun valmistauvan sotaretkelle lappalaisia vastaan -veroittaakseen näitä. Köörin lopetettua kehoittaa muuan sotilas Maunua -laulamaan heille jotakin ajanvietteeksi siksi kun Klaus saapuu. Maunu -laulaa luontehikkaan ja humoristisen ballaadin, jossa kerrotaan kuinka -Klaun kantaisä, Matti Kurki, kerran kaksintaistelussa surmasi -jättiläismäisen venäläisen ja siitä sai palkinnoksi Laukon kartanon. -Ballaadin kertoen kööri yhtyy. Klaus tulee. Lausuntolaulu hänen ja -Uolevin välillä. Uolevi pyytää saada Klaun asemesta johtaa retkeä -lappalaisia vastaan ja lausuu syrjäkohdassa tämän toivon syntyneen -hänessä, syystä kun oli rakastunut Kiaun puolisoon Elinaan ja sentähden -ikävöi pois. Klaus, jossa sitä vastoin viikinkiluonne on ylinnä, vastaa -Uoleville kieltäen. Resitatiivista (joka on oleva lyhyt) kehittyy aria, -jonka Klaus laulaa. Andantessa Klaus ilmaisee ystävyytensä Uolevia -kohtaan sekä antaa tälle täyden oikeuden hänen poissaollessaan hallita -ja vallita mielensä mukaan. Allegrossa, jonka aikana asemiehet pukevat -varustuksen hänen päälleen, Klaus laulaa urhoollisesta kalvastaan ja -julkilausuu taisteluhalunsa. Arian jälkeen Elina ja Pater Hemming -astuvat sisään. Sotilaat poistuvat. Kvartetti Klaun, Uolevin, Hemmingin -ja Elinan kesken, joka kehittyy jotenkin tähän tapaan: ensin Elina -yksinlaulussa rukoilee Klausta jäämään, sillä hän aavistaa pahaa. Klaus -horjuu jo. Silloin Hemming esiintyy ja kehoittaa häntä lähtemään -retkelle, koska lappalaiset ovat pakanoita ja kastettavat, Uolevi -jälleen ilmaisee tuskansa kun on pakoitettu näkemään Elinan ja Klaun -keskinäisen rakkauden. Kvartetti päättyy yhteislauluun, joka on oleva -tyyliltään hyvin soinnukkaan sulava. Elina menee kappeliin -rukoillakseen Jumalalta onnea Klaun yritykselle, Uolevi ja Hemming -seuraavat häntä. Kirsti tulee ja on pahoillaan siitä että Klaus ei ole -jättänyt hyvästi hänelle. Klaus vastaa kylmästi väsyneensä häneen. -Kirsti muistuttaa häntä kaikista hehkuvista uskollisuudenvaloista ja -pyytää saada seurata häntä ja taistella hänen rinnallaan. -Lemmenhuumauksessaan hän lankeaa polvilleen ja suutelee palavasti hänen -kättään. Samassa tulee Elina, Hemming, Maunu ja kööri sisään. Syvästi -loukattuna tahtoo Elina poistua, mutta Klaus estää hänet työntäen -ylenkatseellisesti Kirstin luotaan. Ylpeänä ja vihan valtaamana Kirsti -nousee ylös ja sanoo olevansa Klaun puoliso yhtä hyvin kuin Elina, -vaikka ei pappi ollut vihkinyt häntä. Klaus, Elina, Hemming ja kööri -julkilausuvat yhteislaulussa mielipahansa Kirstin käytöksestä. Klaus -käskee Kirstin osoittamaan kunnioitustaan hallitsijatartansa, Elinaa, -kohtaan. Täynnä mustasukkaisuutta ja raivoa Kirsti vastustelee, mutta -Klaus pakottaa hänet. Se draamallisempi kvartetti, jonka tämä kohtaus -on aiheuttanut, kehittyy Uolevin tulon kautta, joka ilmaisee kaikki -olevan valmiina lähtöä varten, soinnukkaaseen loistavaan -loppu-yhteislauluun, tyyliltään sentapainen kuin viimeinen kööri -Kaarle kuninkaan metsästyksessä. - -_Toinen näytös_. Jylhä metsäseutu saaressa. Yö. Esiripun noustessa on -joukko pakanallisia suomalaisia kokoontuneena salassa viettääkseen -uskonnollista juhlaansa. Kööri, jossa rukoillaan Hiittä ja yön -pimeitä valtoja. Kööriä seuraa ballaadintapainen soolo, jossa vanha -(noita-akka) Tuovi kertoo miten Väinämöinen toisten hyvien suomalaisten -jumalien kanssa pakeni pois, kun valkea Kristus tuli maahan; ainoastaan -Hiisi ja yön pimeät vallat jäivät jälelle, ja sentähden he vihasta -kristityitä kohtaan palvelevat näitä. Kun ballaadi on päättynyt, laulaa -kööri jälleen ensimäisen laulunsa. Kirsti tulee. Duetto Kirstin ja -Tuovin kesken. Kirsti kertoo miten häntä oli häväisty ja vaatii kostoa -Tuovi lupaa kostoa, jos hän luopuu Kristuksesta ja antautuu Hiidelle ja -hänen valloilleen. Silloin on hän (Kirsti) saava voimaa taikakeinoilla -mielensä mukaan vahingoittaa vihattua kilpailijaansa. Vähän epäiltyään -Kirsti suostuu. Tuovi käskee hänen silloin uhrata tuleen ristin, jota -kantaa rinnallaan. Siinä hetkessä kun Kirsti on noudattamaisillaan -neuvoa, kuuluu näyttämön takaa helluntaivirsi, joka soi kaukaa, -Laukosta. Kirstin epäilys uudistuu. Pakanat alkavat silloin -uhriköörinsä. Molemmat köörit taistelevat hetken keskenään rohkeissa -soinnuissa; -- vihdoin pakanat voittavat, virsi katoaa vähitellen -kuulumattomiin ja Kirsti heittää ristinsä tuleen. Kohtaus päättyy -hurjaan kosto-allegroon. - -(Näyttämön muutos.) Laukon puutarha. Perällä kappeli. Kuutamo. -Kappelista tulevat nuoret tytöt virittävät köörin. He menevät. Uolevi -tulee ja laulaa ariassa julki hehkuvan lempensä. Elina astuu ulos -kappelista. Duetto hänen ja Uolevin kesken. Elina kehoittaa Uolevia -sulostamaan kaunista iltaa laulamalla. Uolevi laulaa kansanlaulun -tapaisen romansin, jossa hän ikäänkuin kierrellen ilmaisee tunteensa. -Lopulta hän ei voi hillitä itseään, vaan heittäytyy polvilleen, -keskeyttää romansin ja tunnustaa intohimoisessa allegrossa lempensä. -Elina työntää hänet luotaan, mutta intohimonsa sokaisemana Uolevi ei -välitä hänen närkästyksestään, vaan tahtoo syleillä häntä. Hurja -ilkkunauru taka-alalta keskeyttää kaksinlaulun. Se on Kirsti -Hämmästyneenä Uolevi päästää irti Elinan, joka rientää pois. Duetto -Uolevin ja Kirstin välillä. Kirsti lupaa Uoleville, että tämä on saava -Elinan omakseen, jos hän lupaa kaikessa totella hänen käskyjään. Uolevi -lupaa. Esirippu. - -_Kolmas näytös_. Klaun sotateltta. Klaus ja Maunu. Maunu ilmoittaa -sanansaattajan tulleen Laukosta. Kirsti saatetaan sisään. Duetto -Kirstin ja Klaun välillä. Kirsti kertoo Elinan pettäneen puolisonsa ja -tehneen häpeällisiä lemmentarjomuksia Uoleville. Klaus vannoo kauhean -koston, jos Kirsti on puhunut totta. Kirsti lupaa todistaa sanansa ja -väittää voivansa loihtia salaisenkin päivän valoon. Loihtu. Kirsti -vaatii pahuuden valtoja näyttämään mitä oli tapahtunut sekä (hän lisää -pianissimo) myöskin mitä ei ollut tapahtunut. Taka-ala avautuu ja -Laukko näkyy. Uolevi nukkuu puutarhassa. Elina lähestyy, kumartuu hänen -ylitsensä ja suutelee häntä tulisesti. Vihan vimmassa syöksee Klaus -kalpa kädessä näköä kohti, mutta samassa se häviää. Ariassa Klaus -lausuu päätöksensä olevan rangaista uskotonta puolisoaan ja tuomitsee -hänen aviorikoksestaan ansainneen rovio-kuoleman. - -(Näyttämön muutos.) Laukon tupa. Väki leikkii ja tanssii. Miehet -tuovat esiin ammutun karhun, jolle lauletaan ilkkuvia lauluja. Antti -laulaa laulun, jossa hän kehoittaa karhua menemään metsään ja -houkuttelemaan toverinsa tulemaan lämpimään tupaan, jossa heitä hyvin -vastaanotettaisiin. Elina tulee ja ottaa osaa väen iloon. Kirsti -saapuu. Hän koettaa uhkamielisesti suututtaa Elinaa, mutta tämä pysyy -lempeänä. Kööri uhkaa Kirstiä. Silloin tämä syyttää Elinaa, että hän on -tahtonut vietellä Uolevia. Kööri tahtoo vihastuneena hyökätä Kirstiä -vastaan, mutta samassa tulee Klaus Uolevin ja sotilaitten seuraamana. -Klaus lausuu Elinan syylliseksi. Tämä kysyy hädissään, onko Uolevikin -syyttänyt häntä. Uolevi vastaa myöntäen ja Klaus tuomitsee Elinan -roviolla poltettavaksi. Menehtyen vaipuu Elina maahan, ja kööri laulaa -surkutellen hänen kohtaloaan. - -_Neljäs näytös_, Laukon vankila. Elina tuudittelee lastaan. Yö. Elinan -tuutilaulu, joka allegrossa muuttuu palavaksi rukoukseksi. Ovi aukeaa. -Uolevi. Hän on lahjonut vahdit ja tarjoo Elinalle tilaisuuden paeta. -Elina kieltää, hän tahtoo mieluummin kuolla viattomana kuin elää -syyllisenä. Uolevi rukoilee häntä intohimoisella lemmellä. Elina pysyy -horjumattomana. Uolevi tahtoo väkisin viedä hänet pois. Elina huutaa -apua Jumalalta. Uolevi sanoo hänen olevan hänelle Jumalaa kalliimpi. -Silloin Elina riuhtaisee itsensä irti, asettuu lapsen kätkyen taakse ja -rukoilee liikuttavassa cavatinassa Uolevia kunnioittamaan hänessä -äitiä, jollei hän kunnioita naista. Häpeän valtaamana Uolevi ryntää -ulos. Elinan naispalvelijat ja neitsyet tulevat saattaakseen häntä -mestauspaikalle. Heidän valituksensa päättää kohtauksen. - -(Näyttämön muutos.) Avonainen kenttä Laukon kartanon edustalla, tyrmä -taka-alalla. Kööri laulaa surunsa Elinan kuolemasta. Klaus tulee. Kööri -rukoilee armoa Elinalle, mutta Klaus kieltää. Elina saatetaan sisään. -Hän jättää hyvästi kaikille, jopa Klaullekin, jolle hän antaa anteeksi, -ja viimein lapselleen. Hänet viedään tyrmään, joka sytytetään palamaan. -Munkit laulavat requiem. Uolevi tulee rientäen paikalle, tunnustaa -lyhyessä ariassa, että Elina oli viaton; kun hän ei eläessään saanut -häntä omakseen, tahtoo hän ainakin kuolla hänen kanssaan. Samassa hän -karkaa tyrmälle, joka siinä hetkessä romahtaa maahan ja peittää hänet -raunioonsa. Kirsti, Klaus ilmaisevat lyhyissä huudahduksissa -katumuksensa ja epätoivonsa, kööri kaihonsa. Esirippu. - -Että tämä mieltäkiinnittävä yritys jäi keskeneräiseksi, ei ollut -enemmän Bergbomin kuin Fabritiuksenkaan syy. Tosin tiedämme, että -jälkimäinen ennen pitkää terveydellisistä syistä oli pakotettu -luopumaan soitannon viljelyksestä, jota hän oli tutkinut Leipzigissä ja -johon hän oli näyttänyt perehtyneensä sekä viulunsoittajana että -pienempien sävelteosten luojana; mutta kenties olisi hän vielä pystynyt -säveltämään tämän kotimaisen oopperan, jos olisi tavattu ketterä -runoseppä, joka olisi kyennyt valamaan libretton valmiiseen muotoon. -Kun Bergbom itse ei siihen kyennyt, jäi asia sikseen. -- Eräästä Emilie -Bergbomin kirjeestä Kaarlolle (2/7 1871) nähdään, että aikomus oli -ollut saada ooppera valmiiksi valtiopäivien ajaksi 1872. Nimirooli oli -aiottu Ida Basilierille, ja juuri tämän kysymys, milloin ooppera -valmistuu, antoi Emilielle aihetta mainita asiasta veljelleen, joka -silloin ollessaan Berlinissä ymmärrettävästi ei voinut mitään tehdä -siihen. -- Parikymmentä vuotta myöhemmin tuli sama kotimainen -traagillinen aihe toisessa muodossa näyttämölle. Se esiintyi silloin -puhedraamana ja toisen tekijän nimellä; kumminkin oli Bergbomilla -osansa siinäkin teoksessa, niinkuin vastedes on tarkemmin esitettävä. - - * * * * * - -Suomalaisen seuran kuukausikokoukset eli iltamat jatkuivat entiseen -tapaan. Vuoden ensimäiset olivat tammikuun 29, maaliskuun 3 ja -huhtikuun 1 p. Ohjelmista mainittakoon vain, että joka kerta oli -tarjona E. Fabritiuksen, K. Collanin ("Suksimiesten laulu"), R. -Faltinin ja J.R. Laethénin uusia sävellyksiä, että maaliskuun iltamassa -rouva Raa lausui Orleansin neitsyeen jäähyväissanat kotiseudulleen ja -että vuosijuhlassa, jossa O. Blomstedt piti esitelmän Unkarin -kansallisrunoilijasta Petöfi Sándorista, ohjelman alkupuoli oli -kokoonpantu unkarilaisista soitto- ja laulukappaleista ja esitettiin -kaksi nuorena kuolleen, nerokkaan norjalaisen R. Nordraakin sävellystä -suomalaisille sanoille (toinen Oksasen "Epäilijä"). - -Kolme päivää viimeksi mainitun illan jälkeen, se on huhtikuun 4, oli -draamallisen osaston ensimäinen näytäntö ei Arkadia- vaan Uudessa -teatterissa -- erinäisistä syistä, joiden esitys on näyttävä mitä -vastuksia Bergbomilla ja hänen harrastuksissaan osallisilla askel -askeleelta oli voitettavana. "Paola Moronin" ensi illan esihistoria -kerrottakoon sitä mieluummin kun meillä sattumalta on luotettava -asiakirja lähteenä ja sitä voidaan pitää monen muun samantapaisen -välinäytöksen perikuvana. Näytännön edellisenä päivänä eräs -"Kansallisen teatterin ystävä" Hufvudstadsbladetiin lähettämässään -kirjoituksessa oli kysynyt, oliko niissä huhuissa perää, jotka sanoivat -ruotsalaisen teatterin johtokunnan rettelöineen rouva Raan esiintymistä -vastaan. Kysymyksen johdosta Bergbom Suomalaisen seuran draamallisen -osaston puolesta laati asiallisen selityksen tapahtumista, joka ei -kuitenkaan tullut julkisuuteen, mutta joka nyt säilyneenä hänen -paperiensa joukossa tarjoaa tarkat tiedot asiain menosta. - -Muistutettuaan ensin kuinka ruotsalaisen teatterin johtokunta -edellisenä keväänä oli pakottanut "Lea"-näytännön toimeenpanijat -kohtuuttomasta hinnasta vuokraamaan Uuden teatterin ja osoitettuaan -kuinka ruotsalaisen näyttelijättären epäitsekkyys oli vastakohtana -(hän kun ei vaatinut mitään korvausta avustaan) kotimaisen -teatterijohtokunnan menettelylle, Bergbom kertoo, että kesällä 1869 -muodostunut uusi kannatusyhdistys oli perusjohteenaan lausunut, että -ohjelmisto vast'edes pääasiassa oli kokoonpantava keveistä -laulukappaleista ja iloisista huvinäytelmistä. Tämän johdosta -valiokunta, jonka asiana oli tehdä välikirjat näyttelijäin kanssa, -ehdotti että rouva Raan palkka, syystä kun hän enimmäkseen esiintyi -murhenäytelmissä ja ylemmissä komedioissa eikä siis enää tulisi niin -usein näyttelemään, alennettaisiin 5,000:sta 4,000:teen markkaan. -Näyttelijätär, joka juur'ikään oli Ruotsista saanut kaksi paljo -edullisempaa tarjousta, ei tahtonut suostua palkanvähennykseen, mutta -taipui vihdoin kun hänelle kuviteltiin teatterin hänen eroamisensa -kautta taiteeseen nähden joutuvan häviöön. Sitä paitse valiokunnan -edustaja omasta ja muittenkin puolesta lupasi korvaukseksi hyväksyä ne -ehdot, jotka rouva Raa ehkä muutoin tahtoi määrätä. Näyttelijättären -ainoa ehto oli, että hänen myönnettäisiin "ilman esteitä" esiintyä -kuusi kertaa suomalaisissa näytännöissä. Hän toivoi myöskin että tämä -merkittäisiin välikirjaan, mutta valitettavasti jäi se tekemättä, ja -rouva Raa tyytyi selitykseen että suullinen lupaus olisi täysin sitova. --- Tällä suullisella sopimuksella, huomauttaa Bergbom, oli kumminkin -samallainen kohtalo kuin useimmilla muilla semmoisilla -- se nimittäin -että sitä ymmärrettiin eri tavoin. Kun rouva Raa oli suostunut -avustamaan Suomalaisen seuran draamallista osastoa parissa näytännössä -Arkadiateatterissa, vaati Ruotsalaisen teatterin johtokunta, että -näytännöt tapahtuisivat Uudessa teatterissa, sillä niin se ymmärsi -lupauksensa taikka niin katsoi se olevansa oikeutettu käsittämään sen, -koska Arkadiateatterista ei oltu mitään puhuttu. Rouva Raa puolestaan -piti tätä vaatimusta lupauksen rikkomisena ja pyysi eronsa. Siihen ei -kuitenkaan myönnytty, vaan oli kuin olikin Suomalaisen seuran -draamallinen osasto pakotettu näyttelemään Uudessa teatterissa. -Vuokraksi määrättiin, niinkuin "Lea"-illastakin, 850 mk taikka määrätty -maksu jokaisesta myydystä piletistä. Jälkimäinen maksutapa olisi voinut -olla edullisempi, mutta toinen vaihtopuoli hyväksyttiin sentähden että -teatterin johtokunta silloin otti pitääkseen huolta tarpeellisista -järjestystoimista. -- Kertomus päättyy tietoon, että teatterin -toimitusjohtaja oli uhannut erota, jos asiasta kirjoitettaisiin -sanomiin.[59] - -Itse näytännöstä, jonka ohjelman päänumero oli "Paola Moroni", -Bergbomin 2-näytöksinen murhenäytelmä, saamme seikkaperäisiä tietoja -eräästä Nervanderin kirjoittamasta "kirjeestä ystävälle -Paltamossa".[60] Kirjeen alku on sangen kuvaava: - -"Pelkäämättä väärinkäsitystä uskallan kirjoittaa Sinulle -muutamia sanoja suomalaisesta näytännöstä Uudessa teatterissa. -Julkisesti ilmilausuttuna olisi tietysti vielä vähänkään vilkkaampi -mielenkiinto siihen kaikkea muuta kuin comme-il-faut. Te maalaiset -voitte kai kamminkin siistissä seurassa iloita siitä, ettei meillä -epäsuotuisimmissakaan oloissa väsytä jatkamaan alotettaa -tulevaisuudentyötä kansallista näyttämöä varten. Toisin on meidän, -pienen maan suuren pääkaupungin asukkaitten laita, me olemme liian -läheltä sukua naapuriemme, ruotsalaisten ja venäläisten, kanssa, -ollaksemme uskollisesti noudattamatta heidän, onneksi heidän omassa -maassaan yhä enemmän käytännöstä joutunutta, tapaansa säälivällä ja -ylhäisellä mielihyvällä katsella kotimaisen kulttuurityön -ensimäisiä kömpelöitä ja tottumattomia kokeita. Mutta samoinkuin -naapurikansoissamme tavataan meilläkin haaveksijoita, jotka eivät luovu -päämäärästään, sekä joltinenkin osa yleisöä, joka huolimatta tee- ja -samppanjaseurojen kritiikistä todellisella hartaudella seuraa -suomalaisen teatterinäytännön menoa, vaikka esteettinen nautinto ei -olisikaan ylen suuri." - -Kaipaako tämä selitystä? "Lea" oli mieltäkiiimittävä "probleemi" -(H. D.), mutta se että tahdottiin jatkaa suomalaisten näytäntöjen -toimittamista oli ilmeistä -- maniiaa, kiihkoa! Ja sen mukaan oli -yleisön mieliala muuttunut. Yleisö, sanoo Nervander, näytti vieraalta, -vanhat tutut teatterissakävijät olivat poissa, ja niiden sijassa -nähtiin parhaasta päästä akateemisten piirien edustajia, permannon ja -koko toisen rivin täyttivät ylioppilasten tummat, sankat parvet. -Orkesterin virkaa hoiti Floesselin johtama kaartin soittokunta; -teatterin oma orkesteri ei ollut katsonut arvonsa mukaiseksi esiintyä -avustajana. - -"Oikealla kättentaputus-myrskyllä tervehdittiin kunnioitettua -näyttelijätärtä. Puku oli mustaa samettia, täpötäyteen helmitetty. -Kummallakin olkapäällä oli tähden muotoinen jalokivikoriste. Mitä -jännitetyimmällä tarkkaavaisuudella kuuntelee yleisö joka sanaa, jonka -ylistetty taiteilijatar lausuu läsnäoleville rakkaalla suomenkielellä. -Ensi hetkessä huomaa, että hän ei julkilausu koneellisesti opittua -läksyä. Oikea ajatus esiintyy joka lauselmassa ja ilmaantuu usein -hienoimmassa puheen värittelyssä. Omituisesti vaikutti kuulla suuren -sarkapukuisen kansan kielen siten soivan näyttämöltä, kielen -korkeimmalta foorumilta, sivistyneen taiteilijan huulilta ja roolissa, -joka liikkui elämän ylimmissä kysymyksissä. Ääntämisessäkin, joka viime -keväisessä 'Lea'-näytännössä tuntuvasti osoitti ulkomaalaista, -huomattiin nyt hyvin vähän vierasta. Kiitos olkoon taiteilijan -näyttämökyvyn ja lausumistaidon esiintyi kieli jaloimmassa muodossaan, -ja epäilemättä jokainen käsitti näytännön suurimman merkityksen olevan -siinä kauniissa tulevaisuudenkangastuksessa, jossa ruotsalainen -taiteilijatar näytti meille vastaisen suomalaisen näyttämön." - -Täytteeksi näyteltiin "Yökausi Lahdella", laulunsekainen ilveilys 1:ssä -näytöksessä (E. Labichen "Une chambre à deux lits"), joka, niinkuin -teatteriarvostelijain on tapa sanoa, tuotti katsojille oikean -naurujuhlan.[61] -- Kun rouva Raa lähti teatterista, seisoi ulkona -häntä vastaanottamassa lukuisa joukko ylioppilaita. Taiteilijatarta -tervehdittiin eläköön-huudolla ja sitten hänet laulun kaikuessa -saatettiin kotia. Erotessaan saattojoukostaan rouva Raa lausui -suomeksi: "Minä kiitän sydämellisesti! Minun sydämeni tulee aina -lempeästi sykkimään Suomen edestä." - -Suomalainen seura ei semmoisenaan enää kokoontunut huhtikuulla, mutta -ainakin välillisesti koski sitä se konsertti, jonka soitannollisen -osaston johtaja, Achté, 21 p. antoi yliopiston orkesteriyhdistyksen -avulla. Siinä esitettiin muun muassa uusi suuri teos: Kuningas Davidin -84:s virsi, jonka soittajaisten toimeenpanija itse oli soolille, -kööreille ja orkesterille säveltänyt. - -Tämän jälkeen suomalaisen yleisön odotukset kohdistuivat -"Preciosaan", joka vihdoin torstaina 12 p. toukokuuta oli esitettävä -Arkadiateatterissa. Oliko ilta valittu Snellmanin syntymäpäivää -silmällä pitäen vai muusta syystä, sitä emme tiedä, mutta varmaa on -että näytäntö muodostui juhlaksi. Ei toki sentähden että C.M. von -Weberin romanttinen, laulunsekainen näytelmä olisi ollut yleisölle uusi --- sillä 12 vuotta ennen oli se jo seuranäytäntönä näytelty Helsingissä -ylioppilastalon hyväksi, puhumatta siitä että sen ihana, helppotajuinen -musiikki muutoinkin oli kaikkien tuntema -- vaan sen vuoksi, että -"Preciosa" nyt ensi kerran esitettiin suomenkielellä ja että yritys -siis oli uusi rohkea askel eteenpäin siihen suuntaan, johon oli alettu -ponnistaa. - -Ja tälläkään kertaa odotukset eivät ainoastaan tulleet tyydytetyiksi -vaan voitettiin. Köörit, joissa 50 herraa ja naista esiintyi, olivat -erinomaisesti harjoitetut, ja orkesteri Richard Faltinin johtamana -toimitti tehtävänsä yhtä oivallisesti. Niinikään suoritettiin näytelmän -draamallinen puoli varsin viehättävästi. Eritoten on mainittava, että -Preciosa itse -- neiti Ottilia Meurman -- hurmasi katsojia ei yksistään -kauneudellaan ja suloudellaan, vaan myöskin sorealla suomenkielellään. -Onko ihme että katsojain ihastus lähestyi kiehuma-astetta ja että -Bergbomin sanotaan esiripun laskettua koko köörin edessä syleilleen -Preciosaa! - -Toisen kerran Preciosa annettiin 17 p. toukokuuta Uudessa teatterissa, -joka nyt kun ruotsalainen teatteriseura oli vierailumatkalla Turussa, -oli saatu vuokrata 350 markasta. Somemmassa ympäristössä ja -soitannollisessakin suhteessa edullisemmassa paikassa näytännön -vaikutus oli vielä parempi kuin ensi iltana. Tuskin tarvinnee sanoa, -että teatteri oli täpösen täynnä ja yleisön mieltymys täydellinen. -Mutta jos katsojat olivat innostuneet, niin olivat toimessa osalliset -sitä samassa määrässä ellei enemmänkin. Ja sentähden ei tarvittu muuta -kuin että eräs naisista (rouva Mina Ahnger) ehdotti, että näytäntö -vielä kerran uudistettaisiin rouva Raan hyväksi, niin kaikki siihen -riemulla suostuivat. Kahdesta esiintymisestään suomalaisissa -näytelmissä taiteilijatar tähän saakka ei ollut saanut mitään -rahallista korvausta. Syy siihen oli tietysti lähinnä se, että, -niinkuin edellisestä tiedämme, tulot oli visusti korjattu toisiin -taskuihin, mutta toiselta puolen sekin, että hän, hyvin tietäen kuinka -kaikki muutkin uhrautuivat kansallisen asian hyväksi, ei ollut mitään -pyytänytkään vaivastaan. Emilie Bergbom, joka paremmin kuin muut tiesi, -miten rouva Raa käsitti toimensa suomalaisen taiteen palveluksessa -kunnianasiaksi, oli mainittuun ehdotukseen nähden ensiksi vastustavalla -kannalla; mutta muitten innostus voitti kaikki epäilykset. "Preciosa" -näyteltiin siis vielä 22 p. toukokuuta sanotun tarkoituksen hyväksi, ja -näytäntö muodostui mitä kauniimmaksi kunnianosoitukseksi rouva Raalle, -joka itse ruotsalaisen teatteriseuran mukana oleskeli Turussa. - -Näytäntö alkoi siten että Berndt Ahnger lausui Fredr. Cygnaeuksen -sepittämän alkajaisrunoelman.[62] -- - -Jokapäiväisestä hälinästä -- tähän tapaan runoilija julkilaulaa -mietteensä ja tunteensa -- olemme kerääntyneet tänne kokeaksemme, -kykeneekö Preciosa vielä niinkuin ennen runottaren asunnossa -tenhokkaasti iloon, rauhaan ja sovintoon yhdistämään mitä elämä on -hajoittanut. Ulkona kysyttänee kenties, joko taas Weberin jaloa luomaa -häväistään, joko taas sävelteoksista ihanin heitetään raakalaiskielen -mustalaisjoukon raadeltavaksi? Teistä, jotka olette tänne kokoontuneet, -tämä näyttämö on kuin keväinen lehto, joka valmistaa kukoistustaan -kiertääkseen seppeleen Suomen ohimoille. Ja niinkuin kevään valo on -tämä laulukin, jossa kielemme puhuu yhdessä jumalten kielen kanssa, -herättävä vastakaikua laaksoissamme ja täyttäen sieluja johtava niitä -pois alhaisesta. Parempaa laulu ei sentään voisi vaikuttaa kuin -karkoittaa veljesriita, muistuttaa kaikkia, että tämä maamme on -yhteinen isänkotimme, jossa olemme kasvaneet yhdeksi kansaksi ja -saaneet yhteisen päämäärän, kumpaa kieltä puhummekin on kohtalomme -yhteinen: jos pelastus on mahdollinen, me pelastumme yhdessä; jollei -- -me vaivumme samaan hautaan. Sadat äänet yhtykööt samaan sointuun, se -joka häiritsee sointua rikkoo ei vain itseänsä, vaan kokonaisuutta -vastaan. Kun hajoatte täältä, nuoren laulun ääni mielessä, kertokaa -paljo kärsineelle kansalle, että se kieli, joka tähän saakka on -lepattanut katkotuin siivin, on riemulla leijaava saloilla ja -vainioilla, että äänet, joidenka paljas puhe on musiikkia, että -sivistys, suloisen tunteen ja kauneuden kantamana, täällä ovat -rakentaneet jalon liiton luonnon kanssa ja aateloineet suomenkielen, -niin että se esiintyy pelvotonna ja moitteetonna. - -Mutta kun iloitsemme aateluudesta, jonka suomenkieli on tällä -näyttämöllä voittanut, niin on meidän muistaminen Sinua, jota niin -usein olemme ylistäneet. Näytellen kuningattaren osaa kuninkuutesi ei -perustunut ainoastaan rooliin, vaan neroosi, jonka avulla -kuninkaallisesti tulkitsit elämän ilot ja surut. Ja kuninkaallista oli -sekin kun Sinä nähtyäsi, kuinka kansan kieltä ylenkatsottiin sen oman -lieden ääressä, henkesi runsaalla lahjalla rohkaisit sitä vaatimaan -oikeuttansa. Sitä lahjaa tämä maa ei unohda, ja sen antaja Charlotte -Raa on muistossa elävä; ja kun täällä uneksitaan näyttämön -tulevaisuutta, on hänen kuvansa antava unelmalle loistoa. - -Samana iltana allekirjoitettiin seuraava rouva Raalle osoitettu kirje: - -"Vastaanottakaa suosiollisesti, kunnioitettu Rouva, myötäseuraava -vähäinen rahasumma -- koottu 'Preciosa' näytelmä antamalla tänä iltana --- halpana osoitteena siitä syvästä ja vilpittömästä kiitollisuudesta, -jota tunnemme Teitä kohtaan siitä, että Te jalolla alttiiksi -panemisellanne olette raivannut tietä kansalliselle draamataiteelle -isänmaassamme ja etevällä taidollanne lemmekkäästi johdattanut sen -ensimäiset horjuvat askeleet tällä tiellä. Yhtä vakuutetut kuin olemme, -että tämä näin hyvillä enteillä perustettu taide on varttuva ja kasvava -sekä rikkaita hedelmiä kantava, yhtä varmaan on muisto Teistä ja Teidän -ansiostanne oleva siihen kiinnitetty ja aina elävä. Kunnioituksella, -kiitollisuudella": - -"Minä Ahnger, Emilie Bergbom, Ottilia Meurman, Anton Almberg, Alfred -Cedervaller, Kaarlo Engelberg, M. Alarik Zitting, Emilie Paldani, Mimmi -Cadenius, Augusta Johnson, Ina Brotherus, Mimmi Fabritius, Alma -Paldani, Otto Ticcander, Augusta Bergbom, Elis Stenberg, Fridolf -Wahlström, Therese Decker, Helena Aminoff, Hilma Aminoff, Joh. Castrén, -Ismaël Edvard Nyberg, Edvard Lang, Georg Ahlén, Karl Kaslin, Aina -Kruskopf, Waldemar Jahnsson, Alfred Poppius, Olga Tamelander, Gideon -Brummer, Rafael Laethén, Constance Björkman, David Airaksinen, -Elisabeth Avellan, Johannes Lagus, Carola Avellan, Werner Strömmer, -Olga Parastschuk, Nikodemus Hauvonen, Ida Molander, Karl Collin, Eva -Ticcander, Adla Wetzer, Aina Strömborg, Welly Oiva Gottlund, G. -Cederhvarf, L.N. Achté, Aina Tavaststjerna, Hilda Stråhlman, Hilja -Tavaststjema, Betty Stråhlman, Amelie Stråhlman, Elna Aminoff, Reinh. -Castrén, H. Nybergh, David Hahl, Joh. Alfr. Winsten, Ernst Fr. -Albrecht, Theodor Leopold Eck, A.J. Ahnger, Wendla Arppe, Alfred -Backman, Petter Ervast, F.F. Brummer, Oskar af Heurlin, Oskar -Gröneqvist, Kaarlo Bergbom." - -Olemme ottaneet tähän 69 allekirjoittaneen nimetkin, jotta nähtäisiin -kutka "Preciosassa" esiintyivät. Huomattava on kuitenkin, että jotkut -ensi näytännössä mukana olleet olivat matkustaneet pois ja toisia -astunut heidän sijaansa sekä myöskin, että joukossa luultavasti on -joitakuita, jotka ottivat osaa kunnioituskirjeeseen ilman että olivat -näyttämöllä myötävaikuttaneet. - -Se menestys jolla tähän asti oli toimittu, sai Kaarlo Bergbomin -ystävineen toimien Suomalaisen seuran nimessä ryhtymään yhä suurempiin -puuhiin. Jo toukokuulla tiettiin kertoa, että "syyssäsongi" tulisi -olemaan loistava. Ida Basilier, joka puolikolmatta vuotta -harjoitettuaan lauluopintoja Parisissa ei enää aikonut sinne palata, -oli syyskaudeksi otettu draamallisen osaston palvelukseen, ja hänen -avullaan oli ensimäinen oikea ooppera -- Giuseppe Verdin "Il Trovatore" --- suomeksi esitettävä. Eikä siinä kylläksi, edemmäskin ulottuivat -suunnitelmat. Päättymäisillään olevan näytäntökauden jälkeen oli rouva -Raa eroava ruotsalaisesta teatterista tehdäkseen opintomatkan -ulkomaille, syksyksi 1871 hän palaisi ja silloin perustettaisiin -teatterikoulu, jossa hän olisi opettajana ja joka ei ainoastaan -tyytyisi oppitunteihin suljettujen ovien sisällä, vaan, kerättyään -parhaiten edistyneet oppilaat, alusta alkaen koettaisi esiintyä, joskin -vaatimattomana, kumminkin julkisesti toimivana teatteriseurana. -Valmistuakseen tähän tehtävään ja voidakseen muutoinkin entistä -paremmin vaikuttaa asian hyväksi rouva Raa oli opiskellut suomenkieltä -ja lähtisi täksi kesäksi Keuruulle kansan keskellä varttuakseen tämän -kielen käytännössä. -- Nämä niinkuin muutkin sentapaiset suunnittelut -ja valmistelut ovat vaillinaisesti tunnetut. Ne kätkeytyvät -luonnollisesti niiden tulosten taakse, jotka tosiasioina ovat -esiintyneet julkisuudessa; ainoastaan yksityisissä kirjeissä tavataan -niistä satunnaisia tietoja. - -Siten tiedämme, että rouva Raa todella heinäkuulla lähti Jyväskylän -kautta Keuruulle. "Jyväskylässä", hän kirjoittaa Bergbomille, "minut -vastaanotettiin semmoisella riemulla kuin olisin ollut rakas ystävä. -Ylitarkastaja Cygnaeuksen perhe oli niin sanomattoman rakastettava ja -sydämellinen minua kohtaan, etten voi koskaan unohtaa sitä." -Cygnaeuksen luona tuli tri Schildt, jonka lehdessä ennen oli ollut mitä -ankarimpia hyökkäyksiä teatteria vastaan, esittämään "yleisen pyynnön -kaupungin puolesta", että näyttelijätär antaisi yleisön kuulla jollei -muuta niin ainakin lausuntoa. Kun rouva Raa ei kuitenkaan katsonut -mahdolliseksi esiintyä yksistään lausujana, niin heräsi ajatus "Lean" -näyttelemisestä, johon hän puoleksi suostuikin ukko Schildtin -äärettömäksi ihastukseksi. Kuitenkin vaati asia valmistuksia ja -sentähden se lykättiin siksi kun näyttelijätär oli päättänyt olonsa -Keuruulla. Eräästä myöhemmästä kirjeestä (16/8) nähdään puuhan jo -olleen niin edistyneen, että rouva Raa antoi määräyksiä pukujen -lähettämisestä Helsingistä Jyväskylään. Mistä syystä asiasta ei -sittenkään tullut mitään, on tuntematonta. -- Keuruulla rouva Raa asui -eräässä talossa kirkonkylässä. Hän oli tyytyväinen hiljaiseen sisämaan -elämään ja ystävälliseen kohteluun, joka kaikkialla tuli hänen osakseen -(m.m. pappilassa rovasti Bergrothin perheessä). Samana kesänä -oleskelivat myöskin neidit Elisabet ja Kaarola Avellan Keuruulla -Häkkisellä, ja heidän luonaan rouva Raa oli vieraana viikon päivät -tehden matkan kirkkoveneellä. Näyttelijätär vakuuttaa, että hänen -olonsa Suomen sisämaassa suomea oppimassa ei suinkaan tuntunut hänestä -"uhraukselta", vaan oli hän toimiva suomalaisen teatterin -aikaansaamiseksi ja kohottamiseksi niin kauan kuin häntä tarvittiin. - -Edelleen tiedämme Bergbomin elokuun alkupuolella lähettäneen Ouluun Ida -Basilierille "Trubadurin" ja Massen operetin "Jeannetten häitten" -partituurit suomennettuine teksteineen. "Olen kerrassaan hämmästynyt ja -ihastunut", laulajatar vastasi, "onnistuneesta suomennoksesta. Olen -todella ihmeissäni nähdessäni kuinka uskollisesti ranskalainen teksti -on käännetty niin kokonaan erilaiselle kielelle kuin suomi; poljennosta -ja musiikista on täydellisesti lukua pidetty.[63] Trubaduria olen jo -harjoitellut -- se on ihanaa! En koskaan olisi uskonut, että kaunis -kielemme olisi niin sointuvaa laulussa! Itse satakieli-aria helkkyy -suloisesti suomeksi. Pelkään vain etten varsinkaan Trubadurissa jaksa -tyydyttää vaatimuksia -- kumminkin toivon yleisön antavan anteeksi -vasta-alkajalle." -- Samassa kirjeessä Ida Basilier kertoo Oulussa -tutustuneensa tenorilaulajaan Gunnar Fogelbergiin, joka edellisenä -näytäntökautena oli debyteerannut Tukholman oopperassa. Hänellä oli -miellyttävä, laajanlainen ääni, hän oli halukas tulemaan joksikin -ajaksi Helsinkiin ja laulaisi mielellään suomeksikin, jollei se vain -olisi hänelle mahdotonta. Vihdoin laulajatar mainitsi, että hänen -"pikku sisarensa" oli myöskin tuleva Helsinkiin ja he voisivat ehkä -yhdessä laulaa kohtauksen "Noita-ampujasta", vaikka hänen äänensä on -heikonlainen. Eräs serkku, maisteri J.A. Bergman, käänsi par'aikaa -tekstiä. Kaikki mitä näin esiteltiin kirjeessä, oli syksyllä toteutuva. - -Rouva Raa oli todella alkavaksi näytäntökaudeksi eronnut ruotsalaisesta -teatterista, ja kun hän lykkäsi lähtönsä ulkomaalle joulun aikaan, ei -mikään estänyt häntä syksyllä esiytymästä erinäisissä suomalaisissa -näytännöissä. Ensimäiset näistä näytännöistä toimeenpani hän itse, -palattuaan Keuruulta, suomalaisten ystäviensä avulla hankkiakseen -matkarahoja, ja kaksi varhaisinta tapahtui Turussa, jossa sitä varten -jo kesäkuulla oli valmistuksiin ryhdytty. Syyskuun 23 p. saatiin Suomen -vanhassa pääkaupungissa -- jollei oteta lukuun 1600-luvun näytäntöjä -- -ensi kerran kuulla suomenkieltä teatterilavalta. Ohjelma käsitti -Bergbomin "Paola Moronin" ja O. Gastineaun yksinäytöksisen -huvinäytelmän "Pitokengät" eli "Tanssikengät" (jälkimäistä nimeä -käytettiin myöhemmin Helsingissä). Tässä hupaisessa puhelukappaleessa -on ainoastaan kaksi naisosaa, ja rouva Raa näytteli toisen (Marguerite -de Chatenay). Muut näyttelijät kummassakin näytelmässä olivat -turkulaisia, josta näkyy että ei ainoastaan pikku komedia vaan "Paola -Moronikin" oli Turussa uudestaan harjoitettu. Teatterin sanotaan olleen -täynnä katsojia, jotka vilpittömillä suosionosoituksilla ilmaisivat -tyytyväisyytensä. "Todella ihmetyttävää", kirjoitettiin U. S:lle, "oli -se taito ja sujuvaisuus, millä rouva Raa puhui äidinkieltämme, jota hän -niin vähässä ajassa on oppinut; selvää on, että tämmöisen taidon -saavuttamiseksi tarvitaan intoa ja rakkautta, jota ei löydy juuri joka -hengessä, ja joka sen vuoksi ansaitsee sitä suuremman kunnioituksen ja -kiitoksen." "Paola Moronin" tekijä, tohtori Bergbom, joka itse oli -saapunut Turkuun johtamaan näytäntöpuuhaa, huudettiin hänkin esille. -Suomalaisen näytännön vaikutuksesta mainitsee siteeraamamme -kirjoittaja, että "moni ylpeä ylimys ja moni 'fiini fröökinä' on sen -kautta tullut huomaamaan, että isäimme kieli, josta hän tätä ennen on -puhunut pilkalla ja ylenkatseella, kuitenkin kelpaa muuhunkin kuin -ainoastaan torilla käytettäväksi, että sillä voi esittää korkeimpiakin -henkisiä asioita ja että se kaikuu kauniilta ja suloiselta". -- -Näytäntö annettiin toistamiseen 25 p., jolloin jälkikappaleena -esitettiin Benedixin "Riita-asia". - -Suomalaisen seuran toiminta syksyllä alkoi 11 p. lokakuuta iltamalla, -jossa rouva Raa lausui Kallion iki-ihanan "Oma maa" runoelman ja Ida -Basilier esitti useita soololauluja. Alku oli siis hyvä, ja tämä syksy -tulikin loistavimmaksi ajanjaksoksi seuran elämässä. Silloin näet sen -draamallinen osasto sai aivan erinomaista aikaan ja sen tavalliset -iltamatkin olivat erittäin onnistuneita. Muun muassa on merkille -pantava, että Alma Fohström näissä iltamissa ensi kerran esiytyi -suuremman yleisön edessä. Luultavaa on, että tulevan kuuluisan -laulajattaren vanhempi sisar, nti Augusta Fohström, joka oli nti -Augusta Bergbomin koulutoveri ja jossa suomalaisuuden asia oli -herättänyt mielenkiintoa, ensiksi kertoi Emilie Bergbomille 15-vuotiaan -sisarensa harvinaisesta lauluäänestä. Miten lieneekään, varmaa on että -tämä Emilie Bergbomin kehoituksesta lauloi ensin yhdessä ja sitten -muutamissa toisissakin iltamissa. Laulajatar itse muistelee vielä -laulaneensa Collanin "Rose-Marie", arian "Excusez du peu!" oopperasta -"Traviata" ja "Minun kultani", ja olivat suosionosoitukset olleet -erinomaisen lämpimiä. Eikä sitä kenkään oudoksune, joka muistaa pienen -vaaleapukuisen tyttöhaamun silloisen seurahuoneen salin lavalla. -Hänen hienot kauniit kasvonsa rusottivat kultakiharain keskeltä ja -helkkyvä laulu oli luontaisen musikaalisen aistin leimaama, joka -sai jäykimmänkin kuulijan huomaamaan, että tässä oli jotakin -jokapäiväisyydestä eroavaa. -- Se menestys, jonka laulajattarenalku -saavutti Suomalaisen seuran iltamissa, kuuluu ratkaisevasti -vaikuttaneen kysymykseen hänen tulevaisuudestaan. Harjoitettuaan -opintoja nti Anna Blomqvistin edessä Alma Fohström 1873 lähti Pietariin -ruvetakseen rouva H. Nissen-Salomanin oppilaaksi. Kun ehdimme -Suomalaisen oopperan aikaan, on kerrottava mitä tästä Suomalaisen -seuran suosikista sukeutui. - -Mitä teatterinäytäntöihin tulee, annettiin samoin kuin Turussa -ensimäinen näytäntö Helsingissäkin, 17 p. lokak., rouva Raan nimessä -"Suomalaisen seuran draamallisen osaston ja neiti Ida Basilierin -suosiollisella avulla". Paitse "Paola Moronia" joka keväällä oli -näytelty ainoastaan yhden kerran, kuului ohjelmaan jo ylempänä mainittu -V. Massen operetti "Jeannetten häät". Edellisessä huomattiin rouva Raa -kieleen nähden niin edistyneeksi, että tuskin mitään enää oli -muistutettavana. Sen ohella kiitettiin Noran osassa neiti Handolinia -(joka kesällä Suomalaisen seuran apurahalla varustettuna oli opiskellut -suomenkieltä). Suurin osa mielenkiintoa oli sinä iltana kuitenkin -varattu operetille, sillä siinä Ida Basilier ensi kerran julkisesti -esiintyi näyttämöllä. Ja hän -- tuli, lauloi ja voitti. Hän liikkui -näyttämöllä kuin tottunut näyttelijätär, ja hänen heleä äänensä kaikui -keveästi ja sulosointuisesti. Tietysti enensi hänen esiintymisensä ja -kokonaisuuden vaikutusta se, että hänen vastanäyttelijänsäkin, -ylioppilas Viktor Cajanus, huolimatta ensikertalaisuudestaan, -oivallisesti suoriutui tehtävästään. Solakkavartaloinen Jean kauniine -baritoniäänineen ja viehkeä helkkyääni Jeannette muodostivat mitä -somimman pariskunnan, ja kun he laulun lomissa puhuivat keskenään, soi -suomenkieli heidän huuliltaan sirommin kuin sitä ennen oli näyttämöltä -kuultu. Ihastus olikin suuri, ja Julius Krohn lausui: "Nyt kuultiin -ensi kerran suomea teatterissa!" - -Seuraava näytäntö, joka niinkuin myöhemmätkin jälleen annettiin -Suomalaisen seuran draamallisen osaston nimessä, oli määrätty 25 p:ksi -lokak., mutta tapahtui todellisuudessa vasta 29 p. Syy lykkäykseen oli -vaikeus ruotsalaisen teatterin kanssa sopia orkesterista, joka oli -yhteinen. Kun Bergbom pyysi orkesteria harjoitusta varten, ilmoitettiin -ruotsalaiselta taholta milloin mikäkin este. Rettelöt, jotka tästä -johtuivat ja jotka -- niin ainakin suomalaisten puolella luultiin -- -olisivat olleet vältettävissä, jos hyvää tahtoa olisi ollut, jatkuivat -näinä aikoina lakkaamatta, eikä lopuksi ollut muuta neuvoa kuin ruveta -puuhaamaan omaa orkesteria. Richard Faltin, joka 1869 keväällä -kutsuttuna ruotsalaisen teatterin soittokunnan ynnä sinfoniakonserttien -johtajaksi oli Viipurista muuttanut Helsinkiin, ja josta Suomalaisen -seuran soitannolliset harrastukset olivat saaneet hartaan ystävän, -alkoi silloin kerätä amatöörejä orkesteriksi, joka vapauttaisi seuran -ruotsalaisen teatterin mielivallasta. Tehtävä ei ollut helpoimpia, -mutta silti se onnistui, ja ansaitsee Faltin tästä niinkuin -myöhemmästäkin, vastedes kerrottavasta toimestaan Suomalaisen oopperan -hyväksi mitä vilpittömimmän tunnustuksen. Tämä nykyään Suomessa niin -tunnettu ja kunniassa pidetty säveltaiteilija, joka syntyneenä 1835 -Danzigissa oli 1856 tullut Viipuriin Behmin saksankielisen koulun -soitannonopettajaksi ja sitten on meillä kotiutunut, niinkuin ennen -häntä Fredrik Pacius, tutustui kohta muutettuaan Helsinkiin Bergbom -sisarusten kanssa, ja samalla hänet valloitti heidän palava kansallinen -ja taiteellinen innostuksensa. Niin sai suomalaisen näyttämön aate -alkuperäisestä saksalaisesta, Faltinista, niinkuin ennen ruotsalaisesta -naisesta, rouva Raasta, mitä kykenevimmän edistäjän. Ja vielä tänä -päivänäkin hän muistellen noita innostuksen aikoja tunnustaa, että -semmoisia ihminen kokee ainoastaan kerran elämässään. - -Mainitussa näytännössä lausui ensin rouva Raa Johanna d'Arc'in molemmat -mainiot monoloogit Schillerin "Orleansin neitsyeestä", toiseksi Ida -Basilier esitti kohtauksen rukin ääressä ja peilin edessä Gounodin -"Faust" oopperasta, jonka jälkeen tuli "Tanssikengät" ja "Jeannetten -häät". Tällä kertaa esiintyi tavallista vähemmän dilettantteja, -ja oli näytäntö sentähden yleissävyltään entisiä taiteellisempi. Hyvin -näkyi, että rouva Raa antoi katkelmia yhdestä traagillisen -ohjelmistonsa pääosia, ja Ida Basilier, joka lauloi Margaretan osan -ranskankielellä, miellytti suuresti näyttäessään, että hän osasi laskea -persoonallisuuttaan Parisissa opittuun taiteelliseen muotoon. -"Tanssikengissä" näytteli kappaleen toista osaa rouva Raan rinnalla -nuori ja kaunis rouva Jenny Ståhlberg (o.s. Westerlund) varsin -viehättävästi. - -Kolmas näytäntö oli marraskuun 1 p. ja siinä tarjottiin uutta hyvää -parhaimman entisen lisäksi. Ohjelman kaksi ensimäistä numeroa oli samat -kuin edellisellä kerralla, mutta sen jälkeen tuli "Lea" ja toinen -näytös C.M. von Weberin "Noita-ampujasta". "Lea", jota ei oltu näytelty -toukok. 10 p. jälkeen 1869, oli tietysti monelle uusi, ja niillekin -katsojille, jotka olivat olleet mukana tuona verrattomana "ensi -iltana", oli mitä suurin nautinto jälleen nähdä Charlotte Raa -itämaisena neitsyeenä. - -"Sama Lea", kirjoitettiin U. S:ssa, "joka silloin lumosi katselijat, -ilmaantui nyt tuttuna, rakkahana yleisölle, jonka rohkeimmat toiveet -hänessä olivat toteutuneet. Vielä viehättävämpänä, vielä ihanampana, -- -tahtoisimme sanoa: vielä hengellisempänä -- toimitti Lea nyt -tehtävänsä; vielä luontevammin, vielä kauniimmin kuin koskaan ennen soi -suomenkieli hänen huuliltaan. Se hehkuva itämainen runollisuus, joka -muutoinkin ilmaantuu tässä Kiven miellyttävässä näytelmässä, sai rouva -Raassa ikäänkuin näkyväisen muodon." -- - -"Noita-ampujan" toisen näytöksen esitys oli käynyt mahdolliseksi sen -kautta, että ennen mainittu nuori ruotsalainen oopperalaulaja, Gunnar -Fogelberg, kuukauden ajaksi (600 markan palkkiosta) oli otettu -Suomalaisen seuran palvelukseen. Hän esiintyi nyt Maxina, Ida Basilier -Agathana ja nuorempi sisar, Emmy Basilier, Annana. Fogelbergin ääni -oli miellyttävä, joskaan ei tavattomampi laadultaan, Emmy oli, -samanaikuisen muistoonpanon mukaan, "kuin puoleksi puhjennut ruusu", -Ida voitti toiset laulun taiteellisuudessa -- kokonaisuus oli soma ja -tunnelmallinen. - -"Trubaduria", jota varten Fogelberg oikeastaan oli otettu, -harjoitettiin näinä aikoina väsymättä. Lukuunottamatta edelläkäypiä -kööriharjoituksia ynnä muita valmistuspuuhia, kesti tätä työtä vähän -neljättä viikkoa, jolla ajalla ei ollut julkista näytäntöä vaan -ainoastaan yksi Suomalaisen seuran iltama (8 p. marrask.), jossa -Basilier sisarukset lauloivat. Vihdoin perjantaina 25 p. -- -ylioppilastalon monen viikon rettelöitä puolueiden välillä aiheuttaneen -vihkiäisjuhlan aattona -- oli Arkadiateatterissa oopperan ensi ilta. - -Teatteri oli kukkuroillaan väkeä, tietysti etupäässä suomenmielisiä, -mutta myöskin musiikin harrastajia, näyttämöllisen taiteen ystäviä ja -uteliaita pääkaupungin kaikista seurapiireistä. Tapahtuma -- ensimäisen -täydellisen oopperan esittäminen suomenkielellä -- oli siksi outo ja -merkillinen, johdon ja esiintyvien kykyjen laatu lupasi niin paljo ja -yrityksestä oli niin kauan puhuttu, että ainoastaan jyrkimmät -'viikingit'[64] pysyttelivät kaukana Arkadiasta. Ja Verdin -maailmankuulu Trubaduri laulettiin ja näyteltiin niin, että yleisö -hämmästyi ja ihastui. Ida Basilier Leonorana saavutti tietysti -suurimman tunnustuksen, sillä hänen heleä, voimakas ja hyvässä koulussa -kehitetty äänensä, hänen soitannollinen aistinsa ja esityksensä, jolla -hän jo ennen konserttisalissa oli voittanut yleisön suosion, -vaikuttivat näyttämöltä vielä tenhokkaammin. Mutta Fogelbergkin, joka -niinkuin kaikki muutkin esitti osansa suomeksi, lauloi Manricon osan -tunteellisesti ja sointuvasti; ja sangen kiitettävästi suoriutuivat -niinikään Achté -- kreivi Luna -- ja neiti Ilta Lagus -- Azucena -- -vaikeista tehtävistään. Kun vielä mainitsemme, että lukuisa kööri -- -jonka jäsenistä, niinkuin tavallisesti meillä, toinen puoli oli nuoria -naisia sivistyneistä säätyläisperheistä, toinen puoli ylioppilaita -- -oli huolellisesti harjoitettu sekä että Richard Faltin, saatuansa uuden -orkesterinsakin jotakuinkin tehtävän tasalle, tyynellä varmuudella -johti kokonaisuutta, niin ei liene vaikea käsittää yleisön innostusta. -Olihan uusi voitto merkittävä suomalaisen näyttämötaiteen hyväksi. Kun -sitten laulajattaret ja laulajat olivat vastaanottaneet heille tulevat -myrskyiset suosionosoitukset, alettiin huutaa Kaarlo Bergbomia esiin -- -niinkuin sittemminkin oli tapana varsinaisen teatterinkin aikana, joka -kerta kun näytäntöä katsottiin erikoisen merkilliseksi. Vaatimaton kun -oli ja tavallisessa arkipuvussa, hän ei mitenkään halunnut noudattaa -tämäntapaista kutsua. Mutta yleisö oli itsepäinen eikä rauhoittunut, -ennen kuin Bergbom Leonoran ja Azucenan taluttamana oli astunut -näkyville. - -Trubaduri annettiin vielä 29 p. marrask. sekä 2 ja 5 p. jouluk. Neljäs -ja viimeinen näytäntö muodostui edellisiä juhlallisemmaksi. Joka lippu -oli myyty ja ihastus nousi korkeimmilleen. Esittely oli näet parantunut -parantumistaan ja viime kerralla oli vähimmän syytä muistutuksiin. -Puolueettomat henkilöt, jotka usein olivat kuulleet Trubadurin -Saksassa, väittivätkin, että useat osat suoritettiin meillä yhtä hyvin -jollei paremmin kuin siellä. Mutta ei sekään riitä menestyksen -selittämiseksi; lisäksi on lukuunotettava elävä tunto siitä ettei tässä -laulettu eikä vaivaa nähty rahasta, vaan suomalaisen taiteen, -suomalaisuuden, isänmaan edestä. Tämä tunto synnytti näyttämön ja -katsomon välille näkymättömiä sähkövirtoja, jotka salaperäisesti -innostuttivat ja liikuttivat. Eikä se tunnelma, joka oli näille -näytännöille omituinen, vallannut ainoastaan ystäviä. Moni suomalaisen -teatteripuuhan halveksijakin oli kerran Arkadiassa käytyään palannut -toisenkin kerran. Vastahakoinen uteliaisuus oli muuttunut -mielenkiinnoksi. -- Lopuksi huudettiin Bergbom taas esiin, ja yleisön -tervehtiessä häntä ylistyshuudoilla hänen silmänsä loistivat ilosta. -Olihan kaikki mennyt parhaimman toivon mukaan! - -Seuraavana päivänä oli suuret pidot kaikille myötävaikuttaneille. Siinä -tilaisuudessa annettiin Ida Basilierille komea kultainen rannerengas -muinoispohjoista tyyliä, ja Julius Krohn sanoi laulajattarelle -pitämässään puheessa sen olevan esikuvan niistä rakkauden ja ystävyyden -kahleista, joilla Suomi pyysi sitoa laululinnun, joka ollen oikeastaan -etelästä kotoisin kuitenkin silloin tällöin kävi armasta, kylmää -syntymämaatansa tervehtimässä. Emme tarvitse sanoa, että puheita -riitti kaikille muillekin, joilla oli osaa syksyn loistavassa -teatteritoimessa. - -Samana päivänä kun nämä päättäjäispidot vietettiin, kirjoitti Bergbom -Otto Florellille seuraavan kirjeen, joka antaa tietoja kulissien takaa -ja luo yleiskatsauksen Trubaduri -päiviin: - -"Vihdoin olen siis vapaa, s.o. jälleen ihminen, ja mahdollista on -ajatella muutakin kuin 'Urhosi unhoita kohta' taikka 'jää hyvästi -Leonorani', muistaa muitakin velvollisuuksia kuin tarkastaa ovatko -puvut ja koristukset järjestyksessä. -- -- Sinua on kauheasti kaivattu. -Paitse että sinulla itselläsi olisi ollut lysti, olisi iloinen -ystävällisyytesi huojentanut monen hetken, jolloin kärsivällisyys oli -loppumaisillaan. -- -- Pieni mutta uskollinen joukko (m.m. täti -Sanmark) oli pyhäiltana asemalla vastaanottamassa sinua, mutta -- yö -petti minun, tein suuren hairahduksen' (Trubadurista -- kaikki muut -sitaatit ovat nykyään vanhanaikuisia!). -- -- En matkustane ennen -joulua, kun olen viipynyt niin kauan; saamme siis olla yhdessä ainakin -joitakuita päiviä. Tarvitsen seurustelua ja ystävyyttä, sillä muutoin -ihminen hukkuu teatterinjohtajaan." - -"Nyt Trubaduriin. Niinkuin sanomista tiedät, on se annettu neljä kertaa -ja saanut osakseen mitä myrskyisimmät suosionosoitukset. Tulot olivat -ensi kerralla 1150 mk, toisella yhtä paljo, kolmannella 1100 ja -neljännellä 1050 -- niinkuin näet kunnioitettavia summia. Ajattele -levottomuuttamme ensi iltana, kun sanon ettemme ainoatakaan kertaa -olleet saaneet harjoittaa oopperaa kokonaisuudessaan teatterissa, kun -emme olleet ennättäneet näytellä ainoatakaan kokonaista kuvaelmaa -kulissien kanssa, jaa, kun oopperan loppukohtaus oli niin -vaillinaisesti harjoitettu orkesterin kanssa, että laulajat eivät -kertaakaan olleet harjoittaneet sitä näytellen, sillä kun se aina tuli -viimeiseksi, seisoivat venäläiset näyttelijät valmiina ajamaan meidät -tiehemme, niin että viimeinen allegro laulettiin miten kuten -päästäksemme pois. Kun tähän tulee että n.s. kenraaliharjoituksessa -yhden kokonaisen näytöksen ryhmitys (saadaksemme erään laulajattaren -etäämmäksi puhallussoittimista) oli muutettava, että mustalaiset, -joiden piti takoa köörissä, katsoivat hyväksi olla tulematta samaan -harjoitukseen, niin etteivät olleet harjoittaneet muuta kuin -pianonsäestyksellä, niin voit ymmärtää että ajatukseni perjantaina -- -noin 1/2 7 eivät olleet mieluisimpaa laatua. Mutta levottomuuteni oli -vielä enentyvä. Moukarit pajakööriin tulivat ja olivat niin raskaita, -ettei kukaan jaksanut nostaa niitä. Hädässämme muistimme että -kaasulaitos oli lähellä ja pyysimme sieltä lainaksi kevyempiä. Sitten -oli venäläinen teatteri luvannut meille 9 kypärää sotilaillemme. Mutta -mies, jolla oli avain varastohuoneeseen, oli juonut itsensä niin -humalaan, että hän ei kyennyt sanallakaan ilmoittamaan missä ne olivat. -Tämä oli k:lo 1/2 7. Paikalla Emilie lähetti kaupunkiin noutamaan -ruskeaa villakangasta ja kultanauhakkeita, asetti muutamia naisia -kööristä neulomaan ja k:lo 7 oli 9 kunniallista sotilaspäähinettä -valmiina. Se oli 'sitä plinkemmin!' Mutta kaikista näistä vastuksista -huolimatta voitti hetken innostunut tunnelma kaikki vaikeudet, ja -ooppera meni oivallisesti -- vaikka itse sanon sen. Basilierin aria, -kvinttetti toisessa näytöksessä, Manricon suuri aria ja koko neljäs -näytös olivat loistokohtia, jotka palkittiin esiinhuudoilla ja -kättentaputuksilla. Jälkimäisiä tarjottiin voimalla ja edellisten luku -nousi 15;een, josta voit arvata mielialan astemäärän. Niistä sain -minäkin, kuinkas muuten, yhden, Lagus ja Basilier vetivät minut esiin -ja minä kumarsin vinoon. Toinen näytäntö valitettavasti ei mennyt -läheskään niin hyvin. Basilier oli tanssinut edellisenä yönä k:lo -3:een, niin että hän oli väsynyt ja hermostunut, kööri alkoi väärällä -kohdalla, Pekka Herlin nukkui joka toinen kerta kun hänen oli -laulettava, Miserere meni aivan huonosti j.n.e. Epätoivokseni oli juuri -sinä iltana kaikki mahdolliset musikaaliset suuruudet läsnä, Pacius, -Emanuel, rouva Brummer, Collan j.n.e. Olin äärettömän harmistunut, -kuritin oikealla ja vasemmalla, haukuin oikealle ja vasemmalle ja olin -niin tyhmä kuin tiedät minun voivan olla kuin olen menettänyt -tasapainon. Seuraus oli että kolmannella kerralla kaikki taas meni -loistavasti eikä minulla neljännelläkään ollut mitään muistutettavaa. -Ihastus on pysynyt samallaisena kaikkina iltoina." - -"Luonnollisesti Basilier on miellyttänyt enemmän, vaikkei ehdottomasti. -Hän laulaa useat kohdat erinomaisen runollisesti ja varsinkin hän on -oivallinen kuolemankohtauksessaan, jossa hän tapaa sydämenääniä, joita -en osannut häneltä odottaakaan. Loistonumeroista hän laulaa paraiten -duetton Achtén kanssa, ja koska se on jälkimäisenkin varsinainen -loistonumero, on heidät aina esilipun laskettua huudettu esiin pari -kolme kertaa. Vähimmän hän tyydyttää ensi näytöksen suuressa ariassa, -vaikka yleisön kasvot silloin aina oikein paistavat, kun korvia -mieluisasti hivelevät rakkaat tutut sävelet: 'Hänt' ainoastaan -sielussani kannan', joiden mukaan on hölkötetty niin monen franseesin -läpi." - -"Ilta Lagus on hämmästyttänyt voimakkaalla, loistavalla äänellä, jota -ei kukaan olisi luullut hänellä olevan, samoin kuin aavistamattoman -tenhokkaalla ja ilmeikkäällä laululla. Kun hän lauloi niin -oivallisesti, hän myöntyi esittämään nekin numerot, jotka ensin -olimme jättäneet pois Azucenan osasta s.o. suuren kertomuksen -toisessa näytöksessä ja vangitsemiskohtauksen kolmannessa (hurja -galopadi-allegro 'Te teloittajat kauheat' jäi toki edelleen pois). -Azucena tuli siten yhdeksi pääosaksi. Näytteleminenkin on ollut varsin -tyydyttävä, mimiikki ilmeikäs eikä liikunnoilta ole puuttunut -plastiikkaa. Ainoa tärkeä muistutus, jonka saattoi tehdä, oli se, että -äänenanto ei aina ollut puhdas, jota suuri yleisö ei kuitenkaan -huomannut, sillä menestyksessä hän kilpaili Basilierin kanssa." - -"Fogelberg on ollut kiltti, rakastettava, hienotunteinen, niin ettemme -olisi saattaneet toivoa häntä paremmaksi. Hän laulaa musikaalisesti, -vaikka ääni ei ole voimakas. Hänen ariansa herätti myrskyisen -mielisuosion. Hän oli mielestäni paras suuressa kaksinlaulussa Azucenan -kanssa. -- Achté olisi ansainnut suuremman menestyksen kuin hänellä -oli, sillä oikeastaan hänen äänensä ja esitystapansa oli enimmän Verdin -mukainen. On kyllä olemassa pieni ryhmä, joka häntä ihailee, mutta -suurta yleisöä hän ei ole miellyttänyt. Muutoin on hänellä ollut -vastoinkäymisiä. Ensi kerralla hänen äänensä ei ollut parhaimmillaan, -toisena iltana kun hän todella lauloi ariansa oivallisesti, tuli -säestävä kööri liian varhain ja hävitti hänen allegronsa ja kolmantena -iltana oli fagotti, jolla on suuri merkitys hänen ariassaan, poissa. -Myötätuntoisuus häntä kohtaan on kuitenkin joka kerta kasvanut. -- -Pekka Herlin [Fernando] oli kokonaan epäonnistunut. Häntä pidetään -liian kyklooppimaisena. Kööri on ollut suuri ja voimakas, mutta -tahdintarkkuus ei ole ollut täydellinen. Täyteläisyyteen nähden on se -tyydyttänyt kaikki toiveet." - -"Faltin on ollut ihmeteltävä. Mitä erilaatuisimmista aineksista oli -hänen onnistunut luoda orkesteri, joka soitti kunnioitettavalla -eloisuudella ja reippaudella. Andantossa tosin ei runollinen värittely -kuulunut sen ansioihin, mutta jos allegro vivace tuli eteen, niin kyllä -se soitettiin vivace. Toisella ja neljännellä kerralla oli meillä hyvä -avustus suuren teatterin orkesterista, mutta silloin se olikin melkein -liian voimakas -- ainakin säestäessä, jolloin se ajatteli, 'toinen -on yhtä hyvä kuin toinenkin' ja huusi laulajien ylitse, minkä -jaksoi. -- --" - -Vaikka suurimmalta osaltaan vapaaehtoinen teatteriseura hyvin olisi -ansainnut lepoa, ei sitä sille vieläkään suotu. Joulukuun 3 p. oli -Viipurista Suomalaisen seuran draamalliselle osastolle lähetetty kuuden -henkilön allekirjoittama pyyntö, että sikäläinenkin yleisö saisi "nähdä -niitä draamallisia esityksiä, joilla suomenkieli on astunut ensimäisiä -askeleitaan korkeamman näytelmätaiteen alalla". Tätä pyyntöä Bergbom -joukkoineen päätti noudattaa toivoen voivansa siten ainakin vähentää -sitä 1200 markan kassavajausta, jonka näytännöt olivat tuottaneet.[65] -Teatteriseura lähti siis 11 p. jouluk. Viipuriin ja antoi siellä kolme -näytäntöä: ensimäinen, jossa esitettiin "Paola Moroni" ja "Jeannetten -häät", 13 p. ja toiset kaksi 15 ja 16 p., jolloin annettiin kohtaukset -(monoloogit) Orleansin neitsyeestä ja Trubaduri. Suosionosoituksia -eivät viipurilaisetkaan säästäneet, mutta väärin olisi luulla että -laakerit täälläkään leikattiin ilman erityisiä ponnistuksia. "Täällä -olen nyt", Bergbom kirjoitti Florellille Viipurista, "jotenkin -alakuloisena, mutta kuitenkin varustettuna vanhalla, yhä kestävällä -rohkeudella." Kolme Helsingissä mukana ollutta esiintyjää oli ollut -estettynä lähtemästä matkalle ja niiden sijat olivat täytettävät. Se -tapahtui siten että Ida Basilier ja Bergbom itse näyttelivät edellinen -Noran ja jälkimäinen Gorellon osan "Paola Moronissa", sekä että neiti -Anna Forstén lauloi Azucenan osan "Trubadurissa". Kaikki kolme oppi ja -harjoitti tehtävänsä parissa päivässä. - -Viipurissa seura hajosi. Rouva Raa ja Gunnar Fogelberg jatkoivat sieltä -ulkomaille, suunnaten matkansa edellinen Wieniin, jälkimäinen Milanoon. -Useimmat muut palasivat Helsinkiin. - - * * * * * - -Tämän vuoden harrastukset suomalaisen näyttämön hyväksi olivat -vihdoinkin päättyneet, ja kun ne kaikin puolin olivat onnistuneet, niin -luulisi tyytyväisyyden olleen yleisen; mutta todellisuudessa oli -olemassa piiri, jossa mielipaha enentyi samassa määrässä kuin -Suomalaisen seuran toimi ja menestys kasvoi. Joulukuulla se oikein -julkisesti puhkesi ilmi. Mutta ennen kuin siitä puhumme, palatkaamme -vähän taaksepäin. - -Edellisestä tiedämme, että suomalaisen näyttämön aate ei edistynyt -askeltakaan toteutumiseen päin, niin kauan kun elettiin siinä luulossa, -että uusi teatteri oli syntyvä ruotsalaisen teatterin kupeesta ja -kehittyvä sen turvissa ja rinnalla. Ja olihan se todellisuudessa aivan -luonnollista, koska tämän teatterin kannattajat eivät ajatelleet edes -kotimaista ruotsalaista näyttelijäseuraa -- jonka perustamisen Z. -Topelius jo 1847 oli katsonut luonnolliseksi asiaksi ja yhtä tärkeäksi -kuin suomenkielisen seuran aikaansaamisen. Näin ollen saattaisi -ajatella, että Ruotsalaisen teatterin johtokunnalla ja kannattajilla -olisi ollut syytä iloita siitä, että heidät vapautettiin moraalisesta -velvollisuudestaan tehdä jotain suomalaisen näyttämön hyväksi. Mutta -niin ei ollut laita. Ajat olivat muuttuneet ja puolueiden väli oli -vuosi vuodelta käynyt kireämmäksi. Ruotsinmielisten suuri -äänenkannattaja Helsingfors Dagblad, joka kyllä kauniisti vakuutti -olevansa valmis "ojentamaan kätensä" jokaiselle oikeutetulle -harrastukselle suomenkielen hyväksi, tositeossa ei koskaan huomannut -aihetta olevan noudattaa jaloa lupaustaan, vaan se katseli päinvastoin -karsain silmin ja arvosteli nurjasti kaikkia suomenmielisten toimia. -Niin tapahtui myöskin kun ruvettiin toimittamaan suomalaisia -näytäntöjä. Kaukana siitä että ruotsalaiselta taholta esim. olisi -ihailtu Rouva Raan uhrautuvaista harrastusta asian hyväksi, hän -päinvastoin joutui melkein vainon alaiseksi. Näyttelijätär, jonka taide -sitä ennen oli saanut yksimielisen tunnustuksen, havaittiin nyt monesti -ja monessa kohden keskinkertaiseksi jollei heikoksi; ja saattaa siis -oikeuden mukaan sanoa, että hän suorittaessaan uljaan tekonsa -suomalaisen taiteen hyväksi pani alttiiksi paljo enemmän kuin tehtävä -itsessään edellytti. Sama henki tuli, niinkuin jo tiedämme, näkyviin -Ruotsalaisen teatterin johtokunnan alituisessa vastahakoisuudessa ja -hyvän tahdon puutteessa, kun suomalainen teatteritoimi olisi tarvinnut -avustusta ja myötätuntoisuutta. Kun johtokunta vaati kohtuuttoman -kallista vuokraa teatterista, niin H. D. ei siitä lausunut moitteen -sanaakaan, vaan koetti sen sijaan sepittää ivallisia sukkeluuksia sen -johdosta että suomalaiset, pakotettuna vuokraamaan Arkadiateatterin, -joka silloin oli venäläisten hallussa, näyttelivät samalla näyttämöllä -kuin nämä. Fennomaanit ja venäläiset sopivat muka mainiosti yhteen! -Tietysti ei tullut kysymykseenkään ilmaista, että venäläinen johtokunta -toisin kuin ruotsalainen oli aina valmis sovitteluun ja kohtuullinen -vuokravaatimuksissaan. - -Minkälaatuinen ruotsalaisen johtokunnan hyväntahtoisuus oli, saamme -tietää eräästä kohdasta siinä polemiikissa Helsingin teatterioloista, -johon, niinkuin vastedes on kerrottava, Bergbom keväällä 1872 joutui -H. D:n kanssa. Kun hra Beta H. D:ssä oli lausunut, että suomalaisten -näytäntöjen toimeenpanijoilla oli sitä vähemmän syytä valittaa -nurjamielisyyttä johtokunnan puolelta, kun tämä syksyllä 1870 "oli -tehnyt tarjomuksen yhteistyöstä ruotsalaisen vakinaisen teatterin -kanssa", kirjoittaa Bergbom: - -"Me voimme ilmoittaa hra Betalle, että semmoisia tarjomuksia teatterin -johtokunnan puolelta on tehty ei ainoastaan syksyllä 1870, vaan myöskin -keväällä 1869 ja keväällä 1870. Teatterijohtokunta -- jos sen omia -vakuutuksia on uskominen -- ei halua mitään enemmän kuin palvella -suomalaista teatteria, mutta valitettavasti se ei koskaan ole keksinyt -sopivampaa muotoa tälle myötätuntoisuudelleen kuin vaatia itselleen -melkoisen osuuden tuloista. Sitä tarkoitti myös se neuvottelu, jonka -johtokunta syksyllä 1870 aloitti meidän kanssamme. Asia oli seuraava. -Muutamia suomalaisia näytäntöjä oli jo menestyksellä annettu, kiitos -olkoon rouva Raan ja neiti Basilierin avustuksen; odotettiin -'Trubadurin' esittämistä. Sitä vastoin oli hra ja rouva Raan eroaminen -suuresta teatterista aiheuttanut häiriön ohjelmistossa, joka tuotti -johtokunnalle monta vaikeutta. Silloin teki teatterijohtokunnan -toimitusjohtaja ja kirjailija useita ehdotuksia molempain -teatteriyritysten yhdistämiseksi. Yhtä suurella ilolla kuin -hämmästyksellä vastaanotimme nämä ehdotukset, sillä osaksi meitä -liikutti johtokunnan mielenmuutos, osaksi oli mahdollisuus saada -näytellä kauniissa, valoisassa ja tilavassa kiviteatterissa erittäin -houkutteleva, kun oli totuttu epämukavaan, pimeään ja ahtaaseen -Arkadiateatteriin. Pian harhaluulomme kuitenkin haihtui, sillä -valitettavasti huomasimme, että taaskin oli vain kysymys -rahankeinottelusta. Ehdotettiin että ruotsalainen ja suomalainen -kappale annettaisiin yhdessä. Sopivia suomalaisia kappaleita ei sillä -hetkellä ollut olemassa, jota paitse epäilimme, herättäisikö semmoinen -sekanäytäntö yleisön mielenkiintoa. Sitä vastoin tarjosimme silloin -harjoitetut laulukappaleet 'Jeannetten häät' ja toisen näytöksen -'Noita-ampujasta'. Tulot olivat jaettavat tasan teatterien kesken. Nämä -laulukappaleet eivät kuitenkaan olleet mieleen, sillä ne oli muka -'loppuun näytelty' (toinen näytös 'Noita-ampujasta' oli esitetty yhden -kerran Arkadiateatterissa). Sen sijaan johtokunta arveli, että -'Trubaduri' yhdessä ruotsalaisen esikappaleen kanssa olisi sopiva -yhteenliittymisnäytäntö. Verdin pitkä ooppera 8 kuvaelmassa -esikappaleen kanssa! Tämä olisi enemmän haitannut kuin hyödyttänyt. -Teatterin johtokunta vaati siis puolet semmoisen näytännön tuloista, -jota varten yksistään me olimme kärsineet vaivat ja kustannukset, -hankkineet nuotit, maksaneet tekstin käännöksen ja taiteilijain -palkat. 'Trubaduri' tuotti neljänä iltana, joina se näyteltiin -Arkadiateatterissa, noin 5000 markkaa, joka kai vastaa 6000 -kiviteatterissa. Jos olisimme saaneet teatterin, olisi se vielä -antanut ainakin pari hyvää huonetta -- olettakaamme 1000 markkaa -kumpaisestakin, yhteensä siis 8000 markkaa. Ja siitä johtokunta, ilman -työtä ja uhrausta (sillä ruotsalaisen esikappaleen antamista emme -tosiaankaan lue siksi), tahtoi saada puolet. Neljätuhatta markkaa -ilmaiseksi -- emme epäile että mikä johtokunta tahansa olisi halukas -semmoiseen 'yhteistyöhön'. Me voimme lisätä, että olot eräänä aikana -näyttivät niin pakottavilta, että me hetkeksi jo päätimme hyväksyä -johtokunnan tarjomuksen, joka sillä välin oli kohonnut vaatimukseen -saada 850 kerralta (ilman esikappaletta). Myötävaikuttavat, -loukkaantuneina johtokunnan noblessin puutteesta, kieltäytyivät -kuitenkin siinä tapauksessa esiintymästä, jonka tähden asia raukesi." - -Otteessamme mainittu ruotsalaisen johtokunnan huomautus, että -"Jeannetten häät" ja toinen näytös "Noita-ampujasta" olivat "loppuun -näytellyt", oli ilmeisessä ristiriidassa ruotsinmielisten yleisen -puhetavan kanssa. Heidän puheestaan päättäen he eivät ollenkaan -tienneet mitä Arkadiassa tapahtui, eikä siellä käyviä ihmisiä luettu -Helsingin "yleisöön". Se käsitystapa tuli muun muassa kuuluviin -seuraavassa kohtauksessa, joka muutenkin kuvaa oloja. -- Samana päivänä -kun "Trubaduri" annettiin ensi kerran, eräs ruotsalaisen puolueen -johtomiehiä ja teatterin johtokunnan jäsen tuli Ida Basilierin luokse -ja tarjosi hänelle paikan ruotsalaisessa teatterissa 300 markan -palkasta kuukaudessa. -- Vai niin, vastasi laulajatar, 300 markkaa -kuukaudessa tekee kymmenestä kuukaudesta 3,000; herrat luulevat siis -että olen kolme vuotta harjoittanut opintoja Pariisissa saadakseni 200 -markkaa enemmän kuin neiti W. [muuan ruotsalainen näyttelijätär, joka -oli laulajattarena otettu teatteriin 2,800 markan palkasta ja joka -todellisuudessa ei kelvannut juuri mihinkään], en voi pitää -tarjoustanne muuna kuin loukkauksena! -- Silloin ruotsalaisen teatterin -edustaja arveli, että neiti Basilierin toki pitäisi panna arvoa siihen -että hänelle tarjottiin tilaisuutta esiintymään. -- Sitä olen jo -saanut, laulajatar vastasi, enkä tietääkseni ole aivan huonosti -onnistunutkaan! -- Näin päättyi keskustelu, joka, kuinka olikin -yksityistä laatua, antoi H. D:lle aihetta julkisesti moittia Ida -Basilieria. Semmoisen laulajattaren kuin hän olisi muka pitänyt tyytyä -tarjottuun palkkaan. -- Näiden pikku piirteiden lisäksi voisi kertoa -toisiakin, esimerkiksi kuinka sukulaiset ja tuttavat kuultuaan että -joku heidän läheisensä neiti oli luvannut laulaa Suomalaisen seuran tai -teatterin kööreissä hätääntyneinä riensivät tämän ajattelemattoman -luokse varoittamaan häntä ja pyytämään häntä kaikin mokomin -peruuttamaan sanansa. Että harva lienee tämmöisten varoitusten johdosta -peräytynyt, siitä on pääasiassa kiittäminen Kaarlo ja Emilie Bergbomia, -joiden yhteiskunnallinen asema ja taiteellinen innostus kaikesta -huolimatta antoivat arvoa näille yrityksille ja loivat niihin hengen, -joka tenhoisasti vaikutti nuorten mieliin. - -Kun sitten "Trubaduri" oli annettu suurella menestyksellä, ja, mikä oli -pahinta, oli vetänyt "yleisöäkin" Arkadiaan,[66] silloin H. D. ei enää -malttanut mieltään vaan sepitti oikein yleväkantaisen kirjoituksen -"dilettantismista ja teatterista". Siinä sekä Suomalaista seuraa että -yleisöä aika lailla läksytettiin, edellistä näytäntöjen toimittamisesta -ja jälkimäistä siitä että se oli ollut niistä huvitettu, sillä "nämä -näytännöt ovat suurimmassa määrässä antaneet sijaa hutiloimiselle -('dilettantväsende') teatterin alalla, joka ajan pitkään saattaa -turmella hyvänkin kauneusaistin" (!). Siinä siis oikea syy -ruotsinmielisten vastahakoisuuteen suomalaisia näytäntöjä kohtaan, että -ne muka olivat vaarallisia kauneusaistille! Tämä mainio keksintö, -esitetty samaan aikaan kun Ruotsalainen teatteri oli selittänyt -olevansa estetty täyttämästä erästä lupausta antaa näytäntöjä -Viipurissa sentähden että sillä herra ja rouva Raan erottua ei ollut -kelvollista ohjelmistoa, millä sopisi vierailuretkelle lähteä, tuotti -suomalaisen näyttämön ystäville pitkiksi ajoiksi aihetta nauruun ja -vitseihin. -- Vastakohtana H. D:n esiintymistavalle on mainittava, että -Hufvudstadsbladet aivan toisin kohteli alkavaa suomalaista teatteria. -Siinä kirjoitti näytännöistä, niinkuin olemme nähneet, Nervander, joka -mitä ystävällisimmin arvosteli niitä -- ei liian kiittäväisesti, mutta -mainiten mitä niissä oli ansiokasta ja tunnustaen niiden merkitystä -tulevaisuuteen nähden sekä osallisten uhrautuvaista harrastusta. Lehden -perustaja ja silloinen omistaja August Schauman, joka mielenkiinnosta -ja kunnioituksesta yritystä kohtaan, salli Nervanderin täysin vapaasti -esittää mielipiteensä, ansaitsee tästä kiitollisen tunnustuksemme. -Suomalaiselle teatterille oli tietysti suureksi eduksi, että sillä -ainakin toisessa pääkaupungin ruotsalaisessa lehdessä oli luotettava -ystävä. - -Ei minään suomalaisen teatteriaatteen kehityshistorian jaksona vaan -episoodin tapaisena ilmiönä on vielä vuodelta 1870 lyhyesti kerrottava -teatteriyrityksestä, joka sekin todistaa kuinka suomenkielisen -näyttämön ajanmukaisuus oli selvinnyt. Keväällä mainittuna vuonna ovela -ruotsalainen näyttelijä August F. Westermark nimittäin ilman pitemmittä -mutkitta perusti "Uuden oppilasteatterin", jonka tarkoituksena oli -näytellä ei ainoastaan ruotsalaisia vaan suomalaisiakin kappaleita. -Julkaisemalla ilmoituksen Åbo Underrättelser'issä (n:o 111). -heinäkuulla Westermark lupasi ilmoittautuville oppilaille maksutonta -opetusta ja etevimmille myös kuukausipalkkaa, ja todella hän saikin -"taidelaitoksensa" syntymään. Muiden muassa liittyi siihen August -Öhqvist[67] ja hän on suosijalleen Fredr. Cygnaeukselle eräässä -kirjeessä Porista niin hyvin kuvannut tämän näyttämön laadun ja ensi -ajat, ettei parempaa kertomusta ole tarpeen. - -"Olisin lupaukseni mukaan kirjoittanut K. Herra Valtioneuvokselle jo -Turusta, jolleivät suomalaisen oppilasteatterimme asiat olisi -näyttäneet niin pimeiltä ja toivottomilta, että joka hetki aioin -persoonallisesti K. Herra Valtioneuvokselle esittää teatterikoulumme -vastukset ja onnettomuudet. Turun sanomalehdet osottivat kaikkea -mahdollista hyväntahtoisuutta ja suvaitsevaisuutta meidän -taiteellisille kokeillemme, mutta yleisö oli sitä kylmempi ja -välinpitämättömämpi, ja herra Westermark sai näytellä tyhjille seinille -sekä kärsiä paljon murheita ja ikävyyksiä, kun tulot illasta tuskin -riittivät menoihin; useimmiten ei sitäkään! Lopulta hän sai kuitenkin -enemmän väkeä ja kaksi viimeistä näytäntöä sai hyvän huoneen, ja sitten -hän sai lainata rahoja matkakustannuksiin, niin että nyt olemme -päässeet Poriin, Jumalan kiitos, ja nyt uskon meidän voittaneen -pahimmat vaikeudet, ja toivomme kaikki että, koska Porin yleisö näyttää -enemmän suosivan meitä, me menemme valoisampaa tulevaisuutta kohti. -Vähän ajan perästä saanen kertoa Herra Valtioneuvokselle näytäntöjemme -tuloksista täällä." - -"Suomalaisessa oppilasteatterissamme on nykyään seuraavat henkilöt: -herrat Renholm, Aspegrén, Himberg sekä allekirjoittanut ja neidit -Welén, Gullsten, Sarén ja Wickström, kaikki suomalaisia, paitse neiti -Louise Welén, joka on tukholmalainen, suurilla näyttelijälahjoilla -varustettu. Suomenkieltä osaa ainoastaan kaksi, paitse minua, -neiti Gullsten ja herra Himberg, joilla molemmilla, varsinkin -viimemainitulla, on hyvä lauluääni. Meidän ohjelmistomme on varsin -rikas, ja siihen kuuluu: (12 nimeltä mainittua ruotsalaista kappaletta -sekä suomenkieliset) Kalatyttö, Yökausi Lahdella, Kassan avain ja Kukka -kultain kuusistossa." - -Näin Westermarkin teatteri kuleksivien näyttelijäseurojen tapaan alkoi -toimensa muutellen toisesta maaseutukaupungista toiseen. Kevätpuolella -1872 seura esiintyi Helsingissäkin ja saamme sentähden ajan tullen -vielä mainita jotakin tästä yrityksestä. - - - - -V. Kaarlo Bergbom ulkomailla 1871. - - -Mitä virkeämpi suomalainen teatterielämä oli ollut 1870, sitä -hiljaisempi se oli 1871 -- jopa olisi saattanut luulla, että kaikki -oli jälleen vajonnut entiseen toivottomaan horrostilaan. Niin ei -kuitenkaan ollut laita, vaan johtui hiljaisuus siitä, että edellisen -vuoden näyttämöllisen toimen päähenkilöt oleskelivat oppi- ja -virkistysmatkoilla ulkomailla. Rouva Raa lähti, niinkuin ennen on -kerrottu, jo vanhan vuoden lopulla Wieniin, ja tammikuun lopulla -lähtivät myöskin Kaarlo Bergbom ja, vähän myöhemmin, Ida Basilier. -Ilman että kukaan saattoi sitä selvästi aavistaa, oli täten syntynyt -väliaika teatteripuuhissa viimeinen odotuksentaival. Seuraavan -"säsongin" harrastukset ja tapahtumat olivat kuin olivatkin päättyvät -Suomalaisen teatterin perustamiseen. - -Tässä teatterin esihistorian lähinnä viimeisessä luvussa aiomme seurata -Bergbomia hänen ulkomaanmatkallaan. Siihen on kaksikin aihetta. -Toiseksi on tämä matka tärkeä jakso hänen elämäkerrassaan, toiseksi me -siten saamme nähdä hänen täydentävän tietonsa ja kokemuksensa tulevaa -tehtäväänsä varten teatterinjohtajana. Totta kyllä hän lähti ulkomaille -ei ainoastaan perehtyäkseen teatteri- ja muuhun taide-elämään vaan -myöskin, jopa pääasiassakin, tieteellisiä tutkimuksia varten; mutta -niissä kirjeissä, joihin kertomuksemme nojaa, kohtaa meitä enimmäkseen -vain tiedot, jotka ovat yhteydessä edellisen tarkoitusperän kanssa. Ja -itse asiassa oli matkan tulos lankeava taiteen eikä tieteen hyväksi. -Samoin kuin ennen toivo tulla suomalaiseksi runoilijaksi, oli Bergbomin -ajatus että hänen oli astuminen tiedemiehen uraa näyttäytyvä -harhaluuloksi. Ettei syy tälläkään kertaa ollut halun taikka kyvyn -puutteessa, on seuraavasta ilmenevä. - -Sekä Bergbom että Ida Basilier olivat vielä saapuvilla Suomalaisen -seuran ensimäisessä kuukausikokouksessa uutena vuonna, Z. -Topeliuksen syntymäpäivänä tammik. 14. Laulajatar esitti siinä arian -"Noita-ampujasta", Klaran laulun "Egmontista" ja Achtén kanssa duetton -"Trubadurista". Niinikään olivat molemmat läsnä sanomalehdistön -satavuotisjuhlassa 16 p. tammik., jossa J.V. Snellman kehotettuaan Ida -Basilieria laulamaan talutti hänet lavalle ja lausui kirjailijoille -tapahtuvan onnen saada juhlassaan kuulla kauniimpia säveleitä mitä -isänmaalla oli tarjottavana.[68] - -Ohimennen mainittakoon, että Suomalainen seura edelleen kuukausittain -toimitti iltamiaan, joissa esitettiin kirjallista ja soitannollista -hyvää, mutta ei mitään draamallista. Sentähden ei liene tarpeen -lähemmin puhua seuran elämästä tällä kevätkaudella, vaikka se ei -suinkaan ollut yhdentekevä teatteriinkaan nähden. Pitihän se -vastaiseksi koossa sen piirin, jonka avustus ja harrastus oli ollut -välttämätön ehto entisille näytännöille ja tulevaisuudessa oli tukeva -teatterin ensi askeleita. Iltamista oli vuosikokous, joka pääsiäisten -vuoksi sekä pitkällisten valmistusten tähden lykkääntyi 19:een p. -huhtik., muita merkillisempi. Siinä esitettiin Faltinin johdolla suuri -mieltäkiinnittävä sävelteos, nimittäin Andreas Rombergin säveltämä -Schillerin "Laulu kellosta", joka käsittää pitkän sarjan osaksi varsin -kauniita soolo- ja köörilauluja. Tämä oli suurenmoisin, puhtaasti -soitannollinen, yritys, mitä ylipäätään seurassa toimeenpantiin, ja -onnistui se oivallisesti. - -Tammikuun viimeisellä viikolla tapaamme Bergbomin Pietarissa. Siihen -aikaan täytyi vielä yliopistoon kuuluvien pyytää lupa ulkomaille -matkustamiseen itse kanslerilta, ja kun Bergbom ei kotona ollessaan -ollut hankkinut itselleen semmoista lupaa ja passia, oli hänen pakko -täällä odottaa toista viikkoa ennen kuin kaikki oli selvillä. Hukkaan -tämä odotusaika ei kumminkaan mennyt, sillä Eremitashin taidekokoelmat -ja suurkaupungin oopperanäytännöt tarjosivat hänelle paljon uutta ja -mieltäkiinnittävää, vaikka hän, niinkuin kirjeistä näkyy, kerran -ennenkin oli käynyt Pietarissa.[69] Asunto hänellä oli vanhan toverin -ja ystävän August Hagmanin luona, joka, 1868 muutettuaan Pietariin, oli -siellä toiminut P. Marian seurakunnan koulujen inspehtorina, sekä -opettajana ja vihdoin 1870 perustanut sanomalehden Pietarin Sanomat. -Suomenmielinen henki, jota Hagman koetti levittää, oli kuitenkin -tuottanut hänelle voimakkaita vastustajia (joskaan ei venäläisten -kesken). Bergbom surkutteli sitä mahdollisuutta, että Hagmanin täytyisi -jättää toimialansa Pietarissa, joka tositeossa oli suurin suomalainen -kaupunki, siellä kun asui 20,000 suomalaista. - -Varhaisin, matkalta säilynyt kirje on osoitettu (27/1) Florellille. -Siinä Bergbom vielä muistelee sanomalehdistön juhlaa. "Sinua kaivattiin -piirissämme, olisit varmaan tuntenut itsesi onnelliseksi, sillä en -monestikaan ole ollut juhlassa, jossa tunnelma olisi ollut parempi ja -lämpimämpi. -- Snellmanin puheen olet kai lukenut; Basilierin laulu on -harvoin helkkynyt niin raittiisti ja vilkkaasti kuin silloin." -- -- -"Matkani Helsingistä Pietariin meni erittäin hyvin, vaikka ajoin -kolmannessa luokassa. Siellä on riittävän mukavaa, ja sitten kun vaunut -lämmitetään, ei ole palelemisen pelkoa." Tämän jälkeen kirjoittaja -kertoo näkemistään oopperoista: - -"Päähuvitukseni on ollut [italialainen] ooppera, joka todella on -erinomainen. Olen ollut siellä kolme kertaa: 'Martha', 'Othello' ja -'Hugenotit'. Iloiset, kodikkaat sävelmät Marthassa viehättivät minua -erittäin tällä kertaa, sillä kaikki meni reippaasti ja eloisasti. -Volpini (Martha) on kaunis, hyvin iloinen, siro, miellyttävä -laulajatar, mutta ei mikään suuruus, joksi pietarilaiset tahtovat -häntä. Hänen laulussaan on tahti ja harmonia, joka vaikuttaa hyvin, -mutta luovaa kipinää hänessä ei ole. Pidin hänestä paljon, kumminkaan -mitenkään asettamatta häntä ensi riviin, 'Kesän viime ruusun' hän -lauloi keskinkertaisesti, eikä läheskään niin hienosti kuin Perelli, -jonka ennen olen kuullut siinä roolissa. Barbara Marchisiolla (Nancy) -on ihana, syvä, suuri altti-ääni. Millainen hän on laulajattarena, sitä -en voi sanoa, sillä siksi on osa liian mitätön ja sopimaton hänen -kokonaan traagilliselle luonteelleen. Everardi (Plumkett) oli -oivallinen niinkuin aina, mutta Corsi (Lyonel) valitettavasti ei mikään -Calzolari, vaikka muutoin kunnioitettava laulaja. Mikä 'Marthassa' -erikoisesti tyydytti minua, oli se, että tempot toisessa näytöksessä -otettiin aivan niinkuin meidän sitä esitellessämme, eikä niinkuin -ruotsalaisten esiintyessä kesällä." - -"'Othellossa' sain kuulla Pattin. Olin maksanut yhden ruplan -paratiisipiletistä, joka muuten maksaa 25 kop. Kuumuus oli melkein -sietämätön. Päätäni pyörrytti kauheasti -- onneksi istuin taaimmaisella -penkillä. Kaasuvalokin häiritsi minua. Ja kuitenkin ahmin korvillani -suloisia, lempeitä, kellonheleitä säveleitä. Kyllä hänen äänensä -kuitenkin on ihmeellinen -- varsinkin keskiäänet, eikö sinustakin? Ja -kaikki on niin kevyttä, vapaata ja helmeilevää niinkuin säveleet -olisivat vesipisaroita, jotka juosta lirisevät vuorenrinnettä alas. -Monginikin (Othello) on aika etevä laulaja. Täysin uudenaikainen ääni, -voimakas, Verdin kylläinen, väräjävä. Hänenkin esityksessään oli paljo -moitittavaa, se oli epätarkkaa, joskus liioiteltua, joskus -jokapäiväistä, mutta sittenkin oli siinä hehku ja brio, joka -ehdottomasti veti mukaansa ja sai kuulijan antamaan anteeksi silloin -tällöin epäpuhtaan äännännän. 'Hugenoteissakin' olin ihastunut häneen, -vaikka sekä virheet että ansiot siinä esiintyivät räikeämmin. Hänen -esityksensä neljännessä näytöksessä oli loistava. Hänen näyttelemisensä -on hänen laulunsa tapaista, mutta niinkuin italialaisilla yleensä -laulua ala-arvoisempi. Siinä kohden on laita italialaisessa oopperassa -jotenkin sama kuin viimein käydessäni täällä, s.o. näytteleminen on -keskinkertaista ja yhteisnäyttöä ei ole ollenkaan. Tämä häiritsi -varsinkin 'Hugenoteissa', joka kuitenkin tuotti minulle yhden -nautintorikkaimpia iltoja elämässäni: Volpini (Margareta), Perelli -(Urbain), Steller (suuri loistava ulkomuoto ja ääni, mutta jäykkä -- -Nevers), Bagagiolo (Marcel) kaikki kolme hyviä! Valentinena ei -esiintynyt Sass, niinkuin olin odottanut, vaan Carlotta Marchisio. -Pietarissa näytellään ooppera niin että Valentine esiintyy vasta -toisessa näytöksessä kuningattaren suuren arian jälkeen. Volpini, -kauniina ja sirona kuin ainakin, niiasi par'aikaa ja kiitti -apploodeista, kun astuu sisään -- rouva Agardh 'Naurettavissa -kohtauksissa'. Käynti, liikunnot, puku, ulkonäkö -- erehdyttävän -yhdenlaatuiset. Odotin vain että hän contra-e'llä alkaisi 'Lottaa', -silloin olisi kuvittelu ollut täydellinen. Mutta kolmannen näytöksen -jälkeen olin kääntynyt ja neljännen jälkeen ihastunut. Hänessä ei ollut -ainoastaan tuota italialaista kirkuma-intohimoa, vaan todella sielu, -joka vapisi kirkunnassa, ja sentähden tämä ei myöskään koskaan tullut -rumaksi. Hän lauloi niin lämpimästi ja ilmehikkäästi, että usein tunsin -sydämeni kuumenevan. Muutoin ei tyttöparassa ole mitään viettelevää. -Hänen äänensä ei ole läheskään niin loistava kuin hänen sisarensa, -Barbaran, ja hänen näyttelemistänsä ei kannata arvostellakaan. Hänen -pää- ja lähes ainoa liikuntonsa oli hakea kirppuja rinnan alta ja -sitten sirottaa saaliinsa kaikille neljälle ilmansuunnalle. Mutta -sittenkin on Carlotta Marchision Valentine oleva yksi kauniimpia ja -rakkaimpia teatterimuistojani. Hänellä oli tuota omituista -traagillista, joka vaikuttaa minuun epäsuotuisissakin olosuhteissa. -Muutoin hänen laulunsa ei ole epätarkka kuin Monginin vaan oivallisesti -koulutettu. Tänään menen venäläiseen oopperaan kuullakseni 'Faustin', -Levitzkaja Gretcheninä ja Lavroffskaja Siebelinä. Sitä paitse olen -ollut baletissa ja nähnyt Granzou'n, joka todella on verraton lumoavaan -sulouteen ja viehkeyteen nähden, sekä ranskalaisessa teatterissa (Le -roman d'un jeune homme pauvre). Worms mestarillinen ja Stella Colas -mieltäkiinnittävä, vaikka maneerimainen, mutta yhteisnäyttöä olen ennen -nähnyt parempaa." - -Ensimäisestä kirjeestä Berlinistä Emille sisarelle otamme muutamia -lisäpiirteitä. Käynti venäläisessä oopperassa virkisti Bergbomin -toiveita suomalaiseen teatteriin nähden. Levitzkajalle oli taputettu -hurjasti ja hänet oli huudettu esiin noin 12 kertaa, mutta sekä äänensä -että laulutapansa eivät suinkaan olleet Basilierin vertaisia, ja -muutkin laulajat olivat "semmoisia, jommoisia meillä ei ollenkaan olisi -vaikea saada". -- Seuraavana päivänä Bergbom oli rautatiellä -vastaanottamassa Ida Basilieria, joka kreivinna Adlerbergin -kehoituksesta oli viipynyt Helsingissä laulaakseen kreivinnan -toimeenpanemissa arpajaishuveissa 24 p. tammikuuta.[70] Siitä hyvästä -oli ylhäinen rouva suositellut laulajatarta kälylleen Pietarissa, -eräälle toiselle kreivinna Adlerbergille, joka oli pääkaupungin -johtavia naishenkilöltä ja itse etevä laulajatar. Yhdessä neiti -Basilierin kanssa Bergbom vielä kuuli oopperat "Ballo in Maschera" ja -"Lucrezia Borgia". Pattista Bergbom puhuu sisarelleenkin ihastuksella. -Hän kiittää hänen teeskentelemättömyyttään, mutta "tuo erinomainen, -sydämen sisimmästä lähtenyt innostus, joka traagillisella -lumousvoimalla vapisuttaa rintaamme, puuttui ainakin hänen -Desdemonaltaan, mutta eihän se kuulu hänen alaansa ja miksi silloin -vaatiakaan sitä." -- Ida Basilierista mainitaan vielä, että hän sai -kauniin tervehdyksen Pietarin sanomissa, ja että suomalaiset miettivät, -kuinka saada hänet laulamaan klubissaan. Kreivinna Adlerbergin -välityksellä hän ehkä voisi saada engagementin Varsovassa, "ellei hän -tule Helsinkiin suomalaiseen oopperaan". -- "Uskon varmaan, että voimme -häneen luottaa; hän puhui sinusta ystävyydellä ja kunnioituksella, joka -ei ollut teeskenneltyä. -- Hän sanoi sinun vaikutuksesi häneen olevan -niin suuren, että joka asiassa hänen ensimäisiä ajatuksiaan on, 'mitä -sanoisi siitä Emilie Bergbom?' Minä puolestani sanoin, että en moneen -vuoteen ollut nähnyt sinua niin mieltyneenä kehenkään vieraaseen kuin -häneen, mikä näytti suuresti miellyttävän häntä." -- Ida Basilier -jäi kevätkaudeksi Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan rouva -Nissen-Salomanin johdolla sekä myöskin lauloi kreivinna Adlerbergin -edessä. Kreivinna, joka itse oli saanut opetusta Bosiolta ja Garcialta, -oli näet ihastuneena laulajattaren ääneen tarjoutunut hänelle -opettajattareksi. - -Helmikuun 2 p. Bergbom oli valmis lähtemään. Lämpömittari osoitti -27° -ja asemalla hän sai kuulla, ettei toisenkaan luokan vaunuja lämmitetty. -Hagman kehoitti häntä jäämään ja odottamaan lauhkeampaa säätä, mutta -"lujamielisenä otin rohkeasti kolmannen luokan piletin Eydtkueneniin -asti, josta voisin matkustaa toisessa luokassa, jos pakkanen tuntuisi -sietämättömältä. Se maksoi 10 ruplaa. Mutta kyllä minä sen matkan -muistan. Kun tultiin asemille, vapisin niin että tuskin jaksoin kaataa -kurkkuuni kahvia tai teevettä. Minulla oli neljä toveria Pietarista: -kaksi kauppamatkustajaa, nuori saksalainen kotiopettajatar Moskovasta -ja vanha rouva karmosiinivärisessä kapotissa ja puuhkiossaan pullo -varsin arveluttavaa laatua." Ainoastaan Bergbom ja toinen -kauppamatkustaja kestivät rajalle saakka, ja Eydtkuenenissa Bergbom -niin virkistyi, että hän yhä jatkoi matkaansa kolmannessa luokassa. - -"Enkä tuota kauppaa katunut", jatkaa hän kertomustaan, "vaunu täyttyi -vähitellen saksalaisilla Landwehr-sotilailla, joiden puheet ja -kertomukset sodasta olivat niin eläviä, niin olosuhteita valaisevia, -että harvoin olen ollut viehättävämmässä seurassa. Suurin osa heistä -oli haavoittuneita, yksi oli menettänyt sormensa Gravelotten -tappelussa, toinen silmänsä Belfortin edustalla, kolmas joutunut -rammaksi Sedanissa. Yksi oli käynyt hautaamassa vaimonsa. 'Tautiko -hänet tappoi?' kysyin minä. 'Ei, hän kuoli surusta ja kurjuudesta', -vastasi hän hiljaa. Kaikki olivat täynnä rohkeutta, mutta toivoivat ja -halusivat kovasti rauhaa. Olen tuskin nimeksikään huomannut tuota -suurisuista röyhkeyttä, jonka luulin olevan täydessä kukoistuksessa ja -joka saksalaisissa sanomalehdissä niin loukkaa meitä. Eräs sotamies -(nassaulainen talonpoika) selitti kyllä, että Saksanmaa voi vielä -asettaa kaksi vertaa enemmän sotamiehiä, jos tarvitaan, mutta sen hän -sanoi paremmin innostuksesta kuin ylpeydestä." -- - -Matkalla sattui Bergbomille se onnettomuus, että hänen vasen kätensä -joutui väliin, kun vaunun ovi suljettiin. Käsi paisui kohta -liikkumattomaksi, ja ensimäisinä päivinä se tuotti hänelle semmoisia -tuskia, että hän, vaikka oikea käsi oli terve, vaivoin sai -kirjoitetuksi sen kirjeen (7/2), josta nämä tiedot on otettu. - -Kun käsi oli alkanut parantua, Bergbom vuokrasi itselleen asunnon -Friedrichstrassen varrella (n:o 3, kolm. kerros), ja sieltä hän lähetti -sisarelleen toisen kirjeensä (19/2), jossa hän esittää Berlinin -ensimäiset vaikutelmat. - -Suuresti Bergbom, joka kotona aina oli ollut uskotun sisarus- ja -ystäväpiirin ympäröimänä, kaipasi omaisiaan. Kun hänellä ei ollut -ketään, johon olisi voinut luottamuksella liittyä, yksinäisyyden tunto -häntä painosti. Hän oli huomannut, sanoo hän, olevansa vielä -piintyneempi "kotikissa" kuin -- ukko Benin[71] mukaan -- Heurlin. -Tietysti tähän vaikutti, vaikka Bergbom ei suorastaan sitä sanokaan, -kipeä käsi, joka teki että hän kauan oli avun tarpeessa. Humoristisesti -hän kertoo, kuinka vaikea hänen oli pukea kaulus ja mansetit päälleen -ja lisää sitten -- "niin, rakas Emilie, vääntele nyt käsiäsi niin paljo -kuin tahansa ja valittele 'että noista lapsista on ainoastaan surua', -niin on kaikki kumminkin niin tapahtunut enkä minä ole sille mitään -voinut". -- Hänen palvelijattarensa, jonka saksa ei kaukaakaan -muistuttanut Goethen kieltä, joka puhutellessaan Bergbomia vuorotellen -käytti kolmea, neljää toisintoa hänen nimestään, oli kuitenkin -sääliväinen kipeää kättä kohtaan ja ehdotti tavan takaa yhä uuden -hevoskeinon vamman parantamiseksi. Mutta yksinäisyydestä ja kaikesta -muusta huolimatta Bergbom sanoo viihtyvänsä melko hyvin: "täällä on -niin äärettömän paljo nähtävää, kuultavaa, opittavaa ja nautittavaa -- -elämä esittäytyy täällä katsojalle niin verrattoman suurenmoisemmissa -kuvissa kuin siellä kotona, että todella tuntuu virkistävältä antaa -tuulen viedä pikkukaupungin tomu päältään." - -Harjoitellakseen saksankielen puhumista, Bergbom oli alkanut ottaa -puhetuntia erään nuoren lakimiehen, tri Gottsteinin luona. Tämä oli -älykäs ja rakastettava ja kykeni antamaan oppilaalleen yleiskatsauksia -Saksan valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, jossa paljo oli -Bergbomille hämärää, syystä kun kaikki sodan tähden oli joutunut -käymistilaan. Sitä paitse Gottstein Berlinissä syntyneenä ja kasvaneena -tiesi yllin kyllin jutella pääkaupungin kirjallisista, valtiollisista -ja taiteellisista merkkihenkilöistä, niin elävistä kuin vainajista. -Kaunokirjallisuuden tuntemuksessa oli Bergbom etevämpi, eikä hän siis -sillä alalla tarvinnutkaan opastusta. Gottstein oli myöskin ottanut -saattaakseen Bergbomin preussilaisen edustajakunnan istuntoihin. -Valtioelämän painopiste oli kyllä nykyään Versaillesin pääkortteerissa, -mutta opettavaista oli kuulla Laskerin, Dunckerin, Virchowin y.m. -puhuvan, vaikkapa toisarvoisistakin aineista. Mieltäkiinnittävän -tuttavuuden Bergbom oli tehnyt näyttelijässä, nimeltä (Emmerich) -Robert, joka oli Berlinin teatterin[72] ensimäinen Heldenliebhaber ja -etevin sen nuoremmista jäsenistä. Oltuaan Berlinissä ainoastaan kaksi -vuotta oli hän jo kohonnut yleisön suosikiksi ja kannatti klassillista -ohjelmistoa, erikoisesti Schilleriä. - -"Minua hän on viehättänyt", sanoo Bergbom, "enemmän kuin kukaan muu -näyttelijä täällä (paitse luonnollisesti semmoista suuruutta kuin -Döring) enkä tiedä kuinka voitaisiin näytellä Don Carlosta, Mortimeria -'Maria Stuartissa' ja Melchthalia 'Wilhelm Tellissä' ihastuttavammalla -hehkulla ja ideaalisemmalla lennolla. Hänen tulevaisuutensa on -kieltämättä niin lupaava kuin 23-vuotias näyttelijä voi pyytää. -Persoonallisesti hän on ystävällinen, vaatimaton, rakastettava ja -lapsellinen. Tapasin hänet sattumalta muutamassa ravintolassa samana -iltana, jolloin olin nähnyt hänet Don Carloksena, enkä voinut olla -puhuttelematta häntä ja kiittämättä häntä siitä nautinnosta, jonka hän -oli tuottanut minulle. Me puhelimme sitten kauas yön selkään, ja sen -jälkeen olen pari kertaa tavannut hänet samassa paikassa. Hän on -pyytänyt saada käydä luonani (ja minä tietysti hänen luonaan), sitten -kun hänen aikansa tulee vapaammaksi. Prinssi Georg (kirjallinen -dilettanti kuninkaallisessa perheessä -- kenties olet kuullut hänen -'Fedrastaan') on näet kirjoittanut erään tragedian, 'Cleopatran', joka -hovin ja suljetun piirin edessä on näyteltävä tämän viikon lopulla. -Robertilla on siinä miehinen päärooli, ja kun hän sitä paitse näyttelee -Schauspielhausissa, täytyy hänen luopua kaikista vieraissakäynneistä -siksi kun prinssin tragedia on laskettu teloiltaan. Hänellä on -jotakuinkin tietoja Suomesta ja suomalaisista oloista, sillä -Zürichissä, jossa hän on aloittanut teatteriuransa, hän on asunut -samassa pensionissa kuin suomalaiset insinöörimme (Frosterus, Gummerus, -Stenberg y.m.) ja ollut läheinen tuttu heidän kanssaan." - -Kirjastossa Bergbom jo oli työskennellyt muutamia päiviä, vaikka hän ei -vielä ollut täysin kotiutunut. Erittäin kohteliaita oli siellä oltu, -niinkuin muissakin julkisissa paikoissa. "Aivan toisin kuin -Helsingissä, jossa kerran maailmassa en saanut Heinen teoksia, 'sillä -kalliimpia tuotteita ei anneta tuntemattomille'." - -Ilmoituksissa tavallinen kerskaus: "Berlin wird -Weltstadt", samanniminen ilveilys (Posse) Wallnerteatterissa sekä -matka-käsikirjojen käyttämä Berlinin mainesana "Euroopan kolmas -kaupunki" antoivat Bergbomille aihetta verrata Berliniä ja Pietaria -toisiinsa. Suurisuuntaisuuteen ja loistoon nähden hänestä jälkimäinen -oli voitolla. Nevskin prospekti oli mahtavampi kuin "Unter den Linden", -ja ulkonainen ylellisyys ajopeleissä ja puvuissa niinikään paljoa -suurempi Pietarissa, jota paitse luonto on Nevan virrassa antanut sille -myötäjäiset, jotka tekevät sen useimpia muita kaupunkeja rikkaammaksi. -Mutta Berlinillä oli kuitenkin älykkäisyyden leima, joka herätti -kunnioitusta. Kuninkaallinen linna teki verrattomasti syvemmän -vaikutuksen kuin ylellisesti loistokas Eremitashi, ja kun Nikolain -taikka Barclay de Tollyn muistopatsaat korkeintaan taiteellisen -tekotapansa kautta kiinnittivät mieltä, oli mahdoton olla -välinpitämätön Ranchin Friedrich-muistomerkin edessä, sillä pronssista -puhui sama aate, sama henki, joka on elähyttänyt mallin ja taiteilijan --- Preussin aate. Oli kyllä usein arveltu, että kaikki tunnettujen ja -tuntemattomien kenraalien pystykuvat olivat tyhjää, teeskenneltyä -koreilua, mutta viimeisen vuoden tapaukset todistivat Preussin olleen -oikeassa kunnioittaessaan suuria sotilaitaan, sillä niissä oli -kuitenkin elänyt se kallionluja velvollisuudentunto, joka oli asettanut -henkisesti vähimmän lahjakkaan saksalaisia heimoja kansakunnan -etupäähän. Bergbom myöntää että kaikki se, joka ulkonaisesti -ihannoitsee elämän ja antaa sille värikkään leiman, oli huonosti -viihtynyt tässä ilmassa, mutta olihan Saksalla ollut riittävästi -semmoistakin Weimarissa ja Münchenissä; Berlinissä se oli oppinut, että -sillä oli muutakin tehtävää kuin "näytellä Hamletin osaa kansakuntain -joukossa maailmannäyttämöllä". - -Edelleen Bergbom vertaa Eremitashin taidekokoelmia Berlinin museoon. -Edellinen voittaa loistoisuudellaan ja kenties osaksi taideteostensa -arvollakin -- Eremitashissa kun usein tapaa kymmenittäin tauluja -mestareilta, joilta Berlinissä oli joku ainoa. Mutta kumminkin hengitti -Berlinin museossa kokonaan toista ilmaa. Taideteosten järjestelyä ei -ollut määrännyt mukavuus taikka loistonpyynti, vaan melkein -uskonnollinen kunnioitus taidetta kohtaan, sen voimaa ja merkitystä -kohtaan elämässä. Kaikkialla näyttäytyi punainen lanka, joka -symbolisesti ilmaisi taiteen yhteyden ihmiselämän ja historian -suurimpien kysymysten kanssa, kaikkialla ilmaantui kunnioitus ja ihailu -älykkäisyyden ja hengen voimaa kohtaan, ulkonaisen voiman vastakohtana. - -Luvaten vast'edes puhua laajemmin sekä museosta (joka kuitenkin näyttää -jääneen tekemättä) että teatterista, Bergbom tästä jälkimäisestä -kirjoitti seuraavaa: - -"Että siihen [teatteriin] nähden en ole hukannut aikaani, voit arvata -siitä mitä olen nähnyt: Schauspielhausissa: 'Don Carloksen', 'Wilhelm -Tellin' (unohtumaton ilta), 'Maria Stuartin' (keskinkertainen) sekä -Spielhagenin erittäin herttaisen 'kyläkertomuksen' 'Hans und Grete' -(sopisi hyvin suomalaisen teatterin ohjelmistoon). Oopperassa olen -nähnyt: 'Don Juanin' (mallikelpoisesti, Lucca Zerlinana), 'Jessondan' -(myöskin oivallisesti näytelty), 'Mustan Dominon' (Lucca) ja 'Sevillan -parturin' (jotenkin heikosti esitetty). 'Parturin' ja 'Mustan Dominon' -jälkeen seurasi kaksi balettia: isänmaallinen '70:nes syntymäpäivä' ja -koomillinen 'Robert und Bertrand'. Molemmat kerrat kun olen kuullut -Luccan, on minulla ollut ilo seisoa jonossa 2,5 tuntia klo 8:sta -aamulla, ja kun vihdoin pääsin luukulle, oli minun tyytyminen -kalliisiin ja huonoihin piletteihin. Lucca on näet vasta näinä -viikkoina esiintynyt lapsivuoteensa ja sitä seuraavan kuumeen jälkeen. -Häntä ei nyt ole kuultu puoleen vuoteen, ja sentähden on ihme, jos saa -piletin. Jollei ole halua liassa ja sateessa odottaa jonossa, joka -tavallisesti ulottuu kadulle noin helsinkiläisen kortteerin pituudelta, -niin ei ole muuta neuvoa kuin ostaa pilettijuutalaisilta, jotka -vaatimattomasti ottavat noin 5 tai 6 Thaleria permantopiletistä. Siten -olen saanut kuulla Luccan, Mallingerin ja Betzin, mutta Berlinin -molemmat ensi tenorit Wachtel ja Niemann ovat vierailumatkoilla ja -palaavat vasta kolmen, neljän viikon päästä. Olen kyllä kuullut neljä -tai viisi n.s. ensi tenoria, mutta toinen on ollut toista -keskinkertaisempi. Ei yksikään ole ollut edes Arnoldsonin vertainen." - -Ne kuukaudet, joiksi Bergbom oli sattunut tulemaan Berliniin, olivat -valtiollisesti mitä merkillisimpiä Saksan historiassa, ja hänellä oli -onni nähdä vastasyntyneen "maailmankaupungin" semmoisina hetkinä, -jolloin kansanhenki vastustamattomasti näyttäytyi innoissaan. - -"Spree-Athen", Bergbom sanoo kirjeessä Uudelle Suomettarelle 8 p:ltä -maaliskuuta (johon esityksemme tässä nojaa, syystä kun yksi kirje -Emilie sisarelle näiltä päiviltä on kadonnut), "'Spree-Athen' ei ole -niitä kaupunkeja, jotka helposti kiihtyvät innostukseen. Jo luonto on -markilaisen hiekan ja tasaisuuden kautta antanut kansalle jonkinlaisen -flegmaatillisen kuivuuden, ja tuo humanistain, hegelianein ja -Jung-Deutschlandin kouluja käynyt Berlin on tähän kansallisavuun -lisännyt ivailevan kylmyyden vivahduksen, jonka korkein ihanne ja -edustaja Kladderadatsch on. Sentähden kun sanoma Parisin antaumisesta -tuli, otettiin se vastaan suosiollisella hymyllä, ihan kuin se olisi -ollut mitä luonnollisinta juttua maailmassa; myöskin uusi keisarinarvo -synnytti enemmän huonoja sukkeluuksia kuin innostusta ja ylpeyttä. -Toista oli kun maanantaina 27 p. helmik. sanomalehtipojat aamulla -juoksivat pitkin katuja huutaen 'Friedensnachrichten' noiden -tavallisten 'Siegesnachrichtenien' sijasta, silloin ihmiset niinkuin -tenhosauvalla koottuina yht'äkkiä täyttivät kadut ja torit." - -Ja hän kertoo edelleen, kuinka ihmisvirrat suuntausivat kuninkaallisen -linnan edustalle, jonka balkongille keisarinna-kuningatar ylhäisine -perheineen astui esiin ja luki puolisonsa lähettämän sähkösanoman -rauhanehdoista. Elsassin ja Lothringenin voittoa tervehdittiin -riemuhuudoilla, mutta Belfortin luovuttaminen synnytti epävirallista -murinaa, joka kuitenkin vaihtui melkein lapselliseen iloon, kun -kuultiin kansallista ylpeyttä hivelevä tieto että saksalainen armeija -oli marssiva sisään Parisiin. Siinä tilaisuudessa "näin ensi kerran -keisarinna-kuningattaren. Hänen kasvonsa olivat jotenkin jokapäiväiset, -mutta koko hänen olennossaan ilmestyi selvä tunto hänen korkeasta -asemastaan. Huhu kertoo hänen sanoneen: 'yksi päivä keisarinnana on -ollut parempi kuin kymmenen vuotta kuningattarena'". Mielten kiihko -nousi seuraavina päivinä yhä korkeammalle, kun tieto tuli että -Bordeaux'in kansalliskokous oli hyväksynyt rauhanehdot ja että rauha -siis oli varma. Liputetussa kaupungissa alkoi nyt voittojuhlien -vietto, joka saavutti huippunsa perjantaina mitä loistavimmassa -riemuvalaistuksessa. Bergbom vetäytyy kuitenkin sen seikkaperäisestä -kuvaamisesta ja neuvoo lainaamaan samanaiheisen kuvaelman -- Finlands -Allmänna Tidningarista(!) Sitä vastoin hän lähemmin puhuu teattereista: - -"Oopperassa annettiin juhlanäytäntönä Mozartin 'Don Juan'. Eipä olisi -voitu valita paremmin, sillä tuo ihana teos on mitä suurimpia voittoja -mitä Saksalainen on maailmassa saavuttanut, ja sillä on todella -voitettu enemmän kuin Sedanin ja Metzin voitoilla. Aluksi näyteltiin -eräs sangen typerä kuvaelma tuota sokerileivoslaatua, jolla meitäkin on -usein ravittu teatterissamme. Hirmuinen joukko mamseleja baletista, -joista yksi oli olevinaan 'Rauha', toinen 'Sota', kolmas 'Germania' -j.n.e., toinen toistaan kauniimpi ja -- tyhmempi. Sitä vastoin -annettiin 'Don Juan' niin mainion taiteellisesti, etten vielä -Berlinissä enkä muuallakaan ole nähnyt semmoista teatterinäytäntöä. -Ensimäisen näytöksen finaalissa, kun Don Juan tervehtii vieraitaan, -laulaja Betz improvisoi tervehdyksen rauhalle. Kaikki laulajat yhtyivät -riemuiten lauluun, ja yleisössä nousi ihastus kukkuroilleen. Varmaan -kokonaisen neljänneksen tuntia kaikui sali hurraa- ja ilohuutoja." - -Mainittuaan muutamia piirteitä ajan tilapäisistä laulunsekaisista -ilveilyistä (Gesangspossen) Bergbom päättää kirjeensä kertomalla -havainnon itse kansan ajatustavasta: - -"Niinä päivinä, jotka kuluivat maanantaista perjantaihin, oli minulla -tilaisuutta ihmetellä tuota rautaista tarkkuutta, joka elähyttää -preussilaista sotakoneistoa. Rauha oli jo milt'ei päätetty asia, mutta -ei vähintäkään jälkeä siitä huomattu sotalaitoksissa. Uusia rekryyttejä -tuli joka päivä maalta, niitä harjoitettiin semmoisella ahkeruudella ja -he itse ryhtyivät toimeensa semmoisella innolla kuin olisi heidän ollut -seuraavana päivänä lähdettävä tappeluun. Leikilläni kysyin eräältä -rekryytiltä, mihin tuo ahkeruus enää oli tarpeellinen, nyt kun rauha -oli melkein varma. Hän vastasi: 'siihen ei voi luottaa, kyllä Napoleon -sittenkin voi karata päällemme.' Kansalle näet vieläkin Napoleon on se -oikea vihollinen. -- 'Mutta istuuhan Napoleon', muistutin, 'vankinanne, -hän ei voi mitään tehdä.' Jos tuo rekryytti olisi ollut saksalainen -sanomalehdenkirjoittaja, olisi hän paatoksenomaisesti lausunut; -Napoleoneja ovat ranskalaiset kaikki; mutta hän oli vain pommerilainen -talonpoika ja sentähden hän ei vastannut mitään." - -Huolimatta hänen ympärillään kuohuvasta valtiollisesta elämästä, -Bergbom oli kaikin voimin käynyt työhönsä käsiksi. Siitä hän kirjoittaa -sisarelleen (20/3): - -"Olen ollut suunnattoman ahkera näinä kolmena viimeisenä viikkona. -Kirjastossa harjoittamieni tutkimusten rinnalla olen löytänyt -lukemislähteen, josta olen juonut melkein kuumeentapaisella janolla. -Tiedät kuinka ylimalkaan on vaikea saada käsiinsä uusinta -kirjallisuutta. Kirjoja, jotka ovat 50 vuoden vanhoja, tapaa helposti, -10-vuotiset ovat jo vaikeita saada, mutta semmoisia, jotka ovat -ilmestyneet viimeisinä vuosina, voi tuskin oppia tuntemaan muuten kuin -sanomien arvosteluista, sillä ostaa vaikkapa vain kahdeskymmenes osa -tulisi liian kalliiksi. Nyt olen tavannut kirjakaupan, joka niin -vähästä kuin 20 Sgr kuukaudessa tarjoo lainattavaksi uusinta -kirjallisuutta kaikilla aloilla. En ymmärrä kuinka se kannattaa, sillä -usein olen saanut avaamattomiakin kappaleita. Sitä paitse saa sieltä ei -ainoastaan saksalaista vaan ulkomaalaistakin kirjallisuutta. -Luonnollisesti olen tavannut paljon kirjoja, jotka olen oikein -ahmimalla lukenut, jotka ovat mieltäkiinnittäviä, mutta joita kirjastot -eivät hanki, joko sentähden että ne ovat toisen luokan kirjailijoilta -taikka käsittelevät toisarvoisia aineita. Varsinkin kulttuurihistorian -alalla olen löytänyt äärettömän paljo mieltäkiinnittävää, memoaareja, -kirjeitä y.m. -- Sinä tiedät kuinka tämä historianhaara -- -kulttuuri- ja tapojenhistoria, varsinkin semmoisena kuin se kuvastuu -kirjallisuudessa -- aina on viehättänyt minua, siihen nähden minulla -nyt on ollut tilaisuutta äärettömästi laajentaa tietojani. Olen näinä -viimeisinä viikkoina lukenut semmoisella janolla, joka muistuttaa minua -kiihkoisimmasta romaaninlukemisajastani." - -Samassa kirjeessä Bergbom valittaa, että hän oli ollut estettynä -menemästä suomalaisen taiteilijan, neiti Alie Lindbergin konserttiin, -josta hän ennen mainitsemaamme kirjeeseen U. S:lle oli pannut muutamia -otteita sanomalehtien arvosteluista. - -"Hän on heitättänyt tavatonta huomiota soitannollisissa piireissä. -- -Seuraava tapaus todistaa, kuinka suosittu hän on. Paronitar Schleinitz, -eräs johtava grande dame täkäläisessä musiikkimaailmassa toimeenpani -toissa päivänä patrioottisen konsertin sosieteetin crême de la crêmeä -varten. Esiintyjät olivat Berlinin etevimmät taiteilijat -- Lucca, -Brandt, Betz ja Tausig. Sattumalta Tausig tuli sairaaksi ja silloin -käännyttiin Alien puoleen, joka muka oli arvokkain täyttämään hänen -sijansa. Berlinissä, instrumenttisoitannon toisessa pääkaupungissa -(Leipzig on kai toinen), tämä jotakin merkitsee, sillä Tausig on -arvattavasti nykyään Rubinsteinin jälkeen Euroopan suurin soittava -pianisti. Syystä kun konsertti oli puoleksi yksityistä laatua, ei siitä -ole ollut arvosteluja sanomissa." - -Edelleen Bergbom kertoo, kuinka Berlin oli muuttanut ulkonäkönsä, -kuinka ennen kangistuneelta näyttänyt elämä oli vilkastunut, sen -jälkeen kun joka päivä uusia joukkoja palasi sodasta, loistavine -univormuineen saaden kaikki "sivilistit" varjoon. Edellisenä -perjantaina olivat keisari ja kruununprinssikin saapuneet lukemattomien -merkkimiesten seurassa. - -Mitä Bergbom suomalaisena tunsi nähdessään saksalaisen valtiollisen -elämän mahtavuutta, hän julkilausui erään Emilien kirjeen johdosta, -jossa tämä oli antanut tietoja julkisesta elämästä kotimaassa, -enimmäkseen sangen vähän ilahuttavia. Siinä näet mainittiin, kuinka -suuresti kaivattiin Oskar Blomstedt vainajaa, kuinka parooni Kothenin -ja kouluylihallituksen vaino suomalaisuutta vastaan koulujen alalla -saavutti myötätuntoisuutta ruotsinmielisten taholla y.m.s. Bergbom -kirjoitti (15/4): - -"Blomstedtin kuolema on koskenut minuun yhtä paljo hänen itsensä -tähden, sillä rehellisempää, puhtaammin innostunutta luontoa ei ollut -toista, kuin meidän kaikkien tähden, sillä meillä ei ole varaa kadottaa -taistelijoita eikä varsinkaan niin luotettavia kuin hän. Täällä olen -enemmän kuin koskaan tuntenut itseni suomenmieliseksi. Millä kateudella -olenkaan katsellut saksalaisten kohtaloa. Ei Sedanin ja Metzin -voittoja, ei keisarinarvoa taikka ulkonaista yhteyttä ja voimaa, ei -edes sitä rikasta kukoistavaa henkistä ja valtiollista elämää, joka -kaikesta päättäen tulee versomaan tämän vuoden kylvöstä -- vaan tätä -yhteisyyttä innostuksessa, jossa kaikki tuntevat samoin, kaikki -ymmärtävät toisensa, kaikki näkevät yhteisen päämäärän. Ja meillä -- -tämä välinpitämättömyys kansallista asiaa kohtaan, tämä itsekkyys -sivistyksen edustajissa, joka muuttaa kaikki aatteet korupuheiksi -- -eikö se kerran ole ymmärtävä, että kaikki ulkonainen sivistys kuihtuu, -jollei se ime mehua siitä maasta, josta se on noussut. Saksalaiset -olivat valtiollisen yhteyden tarpeessa -- he ovat saaneet sen, me -tarvitsemme henkistä yhteyttä, milloin on kansallinen puolue meillä, -hengen alalla saavuttava Sedanin ja Metzin voittonsa!" -- - -Tästä pitkästä kirjeestä teemme toisenkin otteen. Berlinin -ylioppilasnuoriso -- yliopiston, taide-akatemian ja teollisuusakatemian -oppilaat -- olivat päättäneet viettää yhteisen rauhanjuhlan ja samalla -muistojuhlan sodassa kaatuneille tovereilleen. Se oli tavallinen n.s. -"ylioppilaskomerssi", jossa juotiin olutta, laulettiin ja pidettiin -puheita. Bergbom oli samaksi illaksi tilannut piletin "Hugenotteihin" -(Lucca Valentinena, taiteilijattaren ihanin rooli, ja Niemann -Raoulina) ja tuli sentähden myöhään juhlaan, jolloin useimmat puheet -olivat pidetyt, mutta kuitenkin hän sai siellä kuulla "kenties -mieltäkiinnittävimmän puheen, minkä hän elämässään oli kuullut". - -"Soreavartinen, solakka mies astui esiin hurraata huudettaissa, kaikki -lähestyivät tunkeillen kuullakseen hänen sanojaan. Vaikka hän ei -näyttänyt juuri vanhalta, oli tukkansa ja partansa harmahtavat. 'Kuka -se on?' minä kysyin. -- 'Kenraali Willich', vastattiin. -- 'Mainio -amerikkalainen sotapäällikkö?' -- 'Sama mies.' -- 'Vai niin -- onko hän -saksalainen, sitä en tiennyt.' -- Kuuntelin tietysti uteliaasti. Hän -puhui 'nykyiselle saksalaiselle sukupolvelle'. Esityksensä ei suinkaan -ollut akateemillista, vaan kodikasta, yankeemaista laatua, hänen -saksankielensä oli amerikkalaista, mutta kaikki mitä hän sanoi ilmaisi -omituista henkeä, mahtavaa henkeä. Hän alkoi kuvailemalla elämänsä -historiaa. Hän oli ollut preussilainen tykistön upseeri, mutta oli -tullut vedetyksi sotaoikeuteen 'kansaaviettelevistä vehkeistä' (hän oli -pitänyt Posamaisen puheen kuninkaalle). Hänet tuomittiin tietysti -kuolemaan, ja sanoi lukeneensa Preussin nykyisen kuninkaan kirjoittaman -kirjeen, jossa tämä oli käskenyt toimittaa mestauksen heti, jotta ei -armoa kerittäisi antaa. Tämä ehti kuitenkin tulla. Sitten hän otti osaa -1848 vuoden vallankumoukseen, tuomittiin vielä kaksi kertaa kuolemaan, -mutta hänen onnistui paeta ensin Ranskaan ja sitten Englantiin. Siellä -me kokoonnuimme -- hän kertoi -- eräänä iltana 7 saksalaista, kaikki -maanpakolaisia. Me olimme yhteensä 18 kertaa tuomitut kuolemaan, ja -moni meistä oli vain ihmeen kautta sen välttänyt. Me päätimme lähteä -Amerikkaan. Euroopan jätimme kiehuva viha sydämissä, kirous -huulillamme. Meillä oli syytä muistaa paljon ja muistaa paljon -vihalla, mutta enimmin vihasimme preussilaista sortovaltaa ja sen -välikappaletta, armeijaa. Sitten -- jatkoi Willich -- minä tulin -amerikkalaiseksi ja isossa sodassa siellä osastonkenraaliksi. Ja nyt -olen jättänyt kaiken tämän omilla silmilläni nähdäkseni, mimmoinen se -sukupolvi on, joka on toimittanut viimeis- ja tämän vuoden suurteot. -Jos minä nyt jollekin maailmassa toivon siunausta, niin se on -preussilaiselle monarkiialle; jos nyt jotakin ihmettelen, niin se on -Preussin armeijaa. -- Puhe tietysti vastaanotettiin innostuksella ja -omituisella, suoralla muodollaan se vaikutti syvästi minuunkin." - -Vielä muitakin kuvauksia ja piirteitä Berlinin elämästä sisältävät -Bergbomin laajat kirjeet sisarelleen, mutta täytyy niiden väistyä -semmoisen edestä, joka lähemmin kuuluu aineeseemme. Huhtikuulla, siis -jotenkin samaan aikaan kuin edellisen kirjeen, Bergbom laati toisen -rouva Raalle Wienissä.[73] Siinä hän loi laajaperäisen, loistavan -yleiskatsauksen Berlinin teatterioloihin, joka kokonaisuudessaan -ansaitsee sijan tässä teatterihistoriassa: - -"Nyt jotakin teatterivaikutelmistani. Jätän sikseen oopperan, josta kai -vähemmin välität. Se on oivallinen ja valitettavasti paljoa etevämpi -kuin puhedraama. Tällä nykyään ei missään suhteessa ole loistoaika. -Ylipäätään valitetaan -- ollaanko oikeassa, sitä en tiedä -- teatterin -alasmenoa. Saksassa ja varsinkin Berlinissä on se mieluinen virsi. -- -Kumminkin on minulla ollut hyvin nautintorikkaita iltoja, erittäinkin -kun Schilleriä on näytelty. Hänet esitetään näet tunnollisesti ja -lämmöllä, joka ehdottomasti vaikuttaa katsojaan. Ylimalkaan on -ohjelmisto hyvä, klassillisia kappaleita annetaan ainakin 2 kertaa -viikossa; ja pelkkää rojua vältetään. Mutta ohjelmistolta puuttuu -eloisuutta. Paljous uusia kappaleita suljetaan siitä pois, aloitehalua -puuttuu, otetaan mikä ennen on onnistunut Dresdenissä, Wienissä, -Münchenissä, mutta mitä pikkumaisimmista arveluista ollaan -näyttelemättä sisäänlähetettyjä uusia kappaleita. Se kirous seuraa -hoviteatteria, joka ei ole kansallisteatteri. Näytellään hoville eikä -yleisölle, ohjelmistoa määrätessä ajatellaan hovia, näyttelijättäriä -ottaessa pidetään silmällä siroja kamariherroja ja kreivejä j.n.e. -Asian ulkonaiseen, niin sanoakseni, virkavaltaiseen puoleen tämä -hovihallinto tosin tuottaa suurta tarkkuutta ja koneellista -täsmällisyyttä, mutta taiteellinen, vapaasti luova henki tukehtuu -sääntöperäisyyden alle." - -"Myöskin näytteleminen on tästä hovihengestä riippuvainen. Sentapaista -giganttimaista traagillista voimaa, joka vetää mukaansa kylmimmänkin, -ei ole olemassa, mutta runsaasti taiteellista järkevyyttä, aistia ja -sivistystä. Luonnolliseen puheluääneen ei osata päästä, se on -teennäistä ja teeskenneltyä. Hyväsävyinen, porvarillinen huvinäytelmä -käy sitä vastoin oivallisesti. Uutta aavistamatonta en ole kokenut. Sen -sijaan olen oppinut paljon yksityiskohtiin nähden ja ennen kaikkea, -kuinka klassillisia kappaleita on esitettävä." - -"Schilleriltä olen nähnyt: 'Wilhelm Tell', unohtumaton ilta; vaikk'ei -ainoatakaan roolia näytelty täydellisesti, esitettiin kuitenkin -kappaleen henki erinomaisesti; 'Don Carlos', vähän epätasaisesti, mutta -ainakin osittain loistavasti, samoin 'Maria Stuart'. Sitä vastoin oli -yhteisnäyttö 'Kabale und Liebe'ssä' semmoinen, ettei ankarimmallakaan -kritiikillä olisi ollut valittamisen aihetta. Se oli jotain toista kuin -kappaletta näyteltäessä meillä. Lessingin 'Emilia Galotti' sitä vastoin -ei onnistunut, ei kukaan näytellyt huonosti, mutta sävy oli kokonaan -pilattu. Osaksi oli samoin Shakespearen 'Kuningas Learissa', jota ei -esitetty kyllin giganttimaisesti, daimoonillisesti, satumaisen -suuresti, mutta siinä, niinkuin 'Hamletissakin', näyteltiin yksityisiä -rooleja todella taiteellisella lennolla. 'Kesäyön unelmassa' oli -päinvastoin jokainen yksityinen keskinkertainen, mutta kokonaisuuden -ylitse lepäsi tuo omituinen shakespeareläinen lumous. Gutzkowin -'Werner' annettiin hervottomasti, saarnattiin sen sijaan että olisi -puheltu. Lauben 'Gottsched und Gellert', Putlitzin 'Testament des -grossen Kurfürst's' annettiin nuhteettomasti, sekä Mosenthalin -'Isabella Orsini' että Krusen 'Gräfin' akateemisen tarkasti. -Brachvogelin 'Narciss' oli suurinta ja surkeinta mitä olen Berlinissä -nähnyt; Dessoirin osalle tulee edellinen, kaikkien muiden jälkimäinen. -Kolme juhlailtaa oli Lessingin 'Minna von Barnhelm', Spielhagenin 'Hans -und Grete' ja Freytagin 'Die Journalisten'. Ne näyteltiin suurella -humoristisella reippaudella ja gemyytilliset laatukuvat sotilaselämästä -ensimäisessä, maalaiselämästä toisessa ja kirjailijaelämästä -kolmannessa kappaleessa olivat kuin virkistävä kylpy mielelle. Sitä -paitse olen nähnyt muutamia vähäpätöisyyksiä ja pari ranskalaista -kappaletta, joissa ei kuitenkaan ole pystytty olemaan edes vähänkään -ranskalaisia. Pieni Holmin tekemä 1-näytöksinen draama 'Camoens' -annettiin loistavasti." - -"Nyt henkilökuntaan. Kun aloitan naisista, tapahtuu se vain -kohteliaisuudesta, sillä ne muodostavat ehdottomasti Berlinin teatterin -heikon puolen. Sietämätön suosintajärjestelmä on vaikuttanut, että ei -ajoissa ole haettu raittiita voimia, sentähden ovat muutamat -taiteilijat jo nähneet parhaimman aikansa, toiset ovat vasta alulla, -harvat ovat taiteellisuutensa kukoistuksessa. Sitä paitse on olemassa -aukkoja, joita ei tulisi kärsiä keisarikaupungin teatterissa. -Tunteellisia, traagillisia rakastajattaria (Louiseja, Cordelioita, -Emilia Galotteja j.n.e.) varten ei oikeastaan ole ainoatakaan -edustajaa, ja vielä enemmän kaivataan semmoista siroja maailman- ja -salonkinaisia varten. Edellisten edustajilla ei ole sentimentaalista -tragiikkaa, jälkimäisillä ei ole siroutta -- siis juuri sitä mitä -tarvitaan." - -"Primadonna on rouva (Luise) Erhartt (tavallisessa elämässä kreivinna -von der Goltz). Hän on suurikasvuinen, täyteläs, vaaleaverinen nainen, -kasvonpiirteet jotenkin tavalliset, mutta ei rumat. Hän lausuu -nuhteettomasti, ei puutu paatosta, eikä kykyä luonnekuvaukseen -- niin, -varmaankin teen väärin kun kiittelen häntä niin kylmästi, mutta -koko hänen olentoaan ja näyttelemistään leimaa tuo kultainen -keskinkertaisuus, jota en ihaile elämässä enemmän kuin taiteessakaan. -Huolimatta siitä että kritiikki erikoisesti ihaili häntä Ebolina, hän -ei osannut luoda siitä yhtä ihmistä, vaan antoi luonteen eri puolet -esiintyä toisen toisensa jälkeen ilman että ne sisällisesti sulautuivat -yhteen. Hän oli milloin haaveileva, milloin aistillinen, milloin -keimaileva, milloin sankarimainen, mutta ei koskaan kaikkia yhdellä -kertaa. Sen silmänräpäyksen, jolloin hän huomaa erehtyneensä Carlokseen -nähden, hän näytti sydäntä kouristavasti. Hänen Lady Milfordinsa oli -kaavamainen, mutta sitä vastoin oli Orsinansa 'Emilia Galottissa' -tuote, joka todella ankaraltakin kannalta katsoen oli oivallinen. -Totta kyllä muuttui Orsinan italialainen hehku saksalaiseksi -tunteellisuudeksi, mutta se oli lämmintä ja todenperäistä ilmaisultaan. -Hänen Ofeliansa oli akateemisesti tarkkaa tekoa, niinikään Maria -Stuart. Hänen käsityksensä tästä roolista ei ollut alkuperäinen eikä -voimakas, mutta sittenkin häntä katseli voimatta kertaakaan syystä -valittaa. Komediaan Erhartt ei kelpaa. Hänen puhelutapansa ei ole siksi -tarpeellisen kevyt ja luonnollinen." - -"Berlinin teatterin eurooppalaisin nimi on kai Jachmann-Wagner. Muinoin -Johanna Wagnerina Euroopan suurimpia laulajattaria, hän on 8 vuotta -sitten muuttanut puhedraaman alalle, ja sillä hänellä on, jollei -eurooppalainen, niin kumminkin etevä sija. (Porvarillisessa elämässä hän -on salaneuvoksenrouva Jachmann.) Hän on suurenmoinen, oikea -jättiläinen karkeine, suurine piirteineen ja plastillisine muotoineen. -Mahdotonta olisi löytää sopivampaa Germaniakuvan mallia. Koko hänen -taiteellisuutensa tavoittaa suurisuuntaista, klassillisen ankaraa. -Ylenkatsoen pyytää liikuttaa yksityispiirteillä hän pitää aina -kokonaisvaikutusta silmällä. Hän on todella taiteilijatar Jumalan, eikä -yleisön armosta. Mutta -- -- niin, on olemassa mutta, joka näyttää -vähäpätöiseltä, vaikka se kuitenkin on tärkeä. Hän tulee oopperasta, on -elänyt siellä parhaimman aikansa, ja sen muistelmat estävät häntä -olemasta yhtä suuri puhe- kuin hän on ollut lauludraamassa. Hän on -luonnenäyttelijätär. Siihen vaaditaan psykoloogista rikkautta -- ja -sitä hänellä ei ole, sillä sitä ei tarvita oopperassa, jossa vaan -annetaan mitä on yleistä ei yksilöllistä luonteessa. Mitä enemmän -psykoloogista yksityispiirteiden kuvaamista joku rooli kysyy, sitä -heikompi Jachmann-Wagner on (hänen Pompadourinsa oli esim. kokonaan -epäonnistunut), mitä suuremmin rajapiirtein se on piirusteltu, sitä -kodikkaammalta hänestä siinä tuntuu. Hänen Elisabethinsa 'Maria -Stuartissa' oli todella suurenmoinen. Valitettavasti en ole koskaan -saanut nähdä häntä antiikkisissa rooleissa, jotka ovat hänen -erikoisalansa. Antigonena esim. hän kuuluu kilpailevan Ristorin kanssa. -Antiikkisessa draamassa katoaakin yksilöllisesti luonteenomainen -yleistyypillisen edestä." - -"Madame (Minona) Frieb-Blumauer on taiteilija, johon olen kerrassaan -ihastunut. Hän näyttelee vanhoja koomillisia rooleja. Jotain -humoristisempaa kuin hänen hullunkuriset laatukuvansa on mahdoton -ajatella. On kuin lukisi Dickensiä taikka katselisi jotain Teniersin -taulua. Kun hän vain tulee sisään, olkoon rooli iso tai pieni, -kiitollinen tai epäkiitollinen, hän levittää päivänpaistetta ja -hupaisuutta ympärilleen. Rouva Deland, jota eräs kotteria meillä ihaili -non plus ultrana semmoisissa osissa, on Frieb-Blumaueriin verrattuna -kuin vahakuva elävien kasvojen rinnalla. Täytyy nähdä hänet -oivaltaakseen, kuinka erinomaisen lystillinen ja rakastettava hän on -samalla kertaa. Häneen nähden on vaikea sanoa mikä rooli on paras, -sillä ne ovat kaikki yhtä oivallisia. Häviämättömimmin hän on painunut -muistiini hyväntahtoisena, uteliaana, vanhana maalaispiikana, sukat -sylkyssä, puukengät jalassa, Spielhagenin 'Hans ja Grete'ssä'. Oletko -nähnyt kappaleen? Eikö se sinusta ole herttainen?" - -"Neiti Marie Kesslerillä on jotain myötätuntoista esityksessään, jonka -tähden mielellään näkee häntä, siinä on jotain sydämellisen hyvää ja -tunnollista, joka vetää puoleensa. Mutta tosidraamallinen kyky hän ei -ole eikä hänessä ole rahtuakaan neroa. Jos hänen on oltava innostunut, -antaa hän tyhjintä, hiekkamaisinta proosaa (niin esim. Doris -Quinault'ina). Sitä vastoin hän todella ansaitsee näkemistä rooleissa, -joissa luonnonlaatu on pääasia, joissa hieno naisellinen aisti on -tärkeämpi kuin loistava näytteleminen. Hänen Elisabethinsa 'Don -Carloksessa' esim. oli mielestäni erittäin sympaattinen. Myöskin -saksalaisessa porvarillisessa komediassa (Benedix etc.) tapaa hän -onnellisesti sen vilpittömän, yksinkertaisen sävyn, joka sopii sen -hieman proosamaisille sankarittarille." - -"Neiti Buska on viehättävä naivisissa, mielistelevissä rooleissa. Hän -jäljittelee Raabea, saavuttamatta häntä, mutta hän on kylläksi -veitikkamainen ja sievä ihastuttaakseen permantoa. Hän on ihannoittu -Grabow, tietysti Berlinin mittapuun mukaan verrattuna helsinkiläiseen. -Eräässä Benedixin komediassa, 'Aschenbrödel', hän oli todella suloinen. -Tragediassa hänen ei ole näytteleminen. Hänen Cordeliassaan ei ollut -hituakaan shakespeareläistä runoutta, ja hänen Emilia Galottinsa -muistutti Grabowin Maritanaa." - -"Neiti Kühle on nuori lupaava kyky, jonka tulevaisuudesta on vaikea -sanoa mitään varmaa. Hän on nuori ja kaunis -- jotain kuulumatonta -Berlinin näyttämöllä." - -"Toisen luokan naisnäyttelijät jätän sikseen. Tärkeämpi -kuin naishenkilökunta on miehinen. Etupäässä seisoo kaksi -eurooppalaismaineista nimeä, (Theodor) Döring ja (Ludvig) Dessoir, -suurimpia vastakohtia muutamissa seikoissa, mutta yhtäläisiä toisissa, -kummallakin on loistavin puoli taiteilijauraa takanaan. Dessoir on -hyvin kivuloinen, hän on liiaksi vaivannut itseään vierailumatkoilla, -hänen aivonsa eivät kärsi raskasta työtä, hän sekaantuu silloin -helposti ja lankeaa tylsyyteen, joka lähenee mielipuolisuutta. Sillä -ajalla kun olen ollut Berlinissä, hän on näytellyt ainoastaan 7 kertaa -(2 kertaa Narciss Rameauna, 2 Ludvig XI 'Gringoiressa' ja 3 -Cambensina). Luonnollisesti olen nähnyt hänet kaikissa näissä -rooleissa, etupäässä Narcissina, jonka hän on luonut ja jossa häntä -tähän saakka pidetään voittamattomana ja saavuttamattomana. Hänen -kykynsä tehdä havainnolliseksi sieluntiloja onkin todella ihmeteltävä. -Jonkunlaisella katkeran vahingoniloisella, taipumattomalla -johdonmukaisuudella hän nyhtää luonteen hajalle, paljastaa sen -sydänjuuriin asti ja asettaa sen havainnollisessa alastomuudessa -yleisön eteen. Hän on hyvässä ja huonossa merkityksessä realisti. Hän -on todellinen sydämenjuuriin saakka, mutta kaipaa sitä sovittavaa -huumoria, joka leikkien kultaa katkeran todellisuuden. Hänen -näyttelemisessään on pelottava vakavuus. Tyyliä hänellä ei ole, vaan -ainoastaan maneeria ja siinä hän muistuttaa Dahlqvistia. Tämä voittaa -kuitenkin Dessoirin ulkonaisessa voimassa samoin kuin Dessoir on -suurempi sisällisessä psykoloogisessa analyysissä. Kuinka todella suuri -hän oli Narcissina voin ymmärtää siitä, että minä vasta silloin -huomasin kuinka kurja kappale itse asiassa on. Olin aina pitänyt sitä -hyvin mieltäkiinnittävänä, mntta nähdessäni kuinka Dessoir niin -sanoakseni kauheasti elähytti sen kyynillisen sentimentaalisuuden, -jolla Brachvogel on varustanut sankarinsa, havaitsin myöskin kuinka -äärettömästi näyttelijä siinä kohosi tekijän jokapäiväisyyttä -korkeammalle. Dessoir on taituri sanan korkeimmassa, mutta osaksi -myöskin sen alemmassa merkityksessä. Tämä näyttäytyy esim. siinä, että -hän näyttelee itsekseen, välittämättä yhteisnäytöstä. Vahinko että hän -ei enää jaksa näytellä Kuningas Learia eikä Macbethia, Molemmat on -ilmoitettu hänen näyteltävinään, mutta valitettavasti on ollut pakko -peruuttaa näytännöt." - -"Döring on samoin kuin Dessoir luonnenäyttelijä, mutta toista lajia. -Kun Dessoirissa ihmettelee rohkeaa, herättävää analyysia, Döring -asettaa ensi hetkessä luonteen eheänä ja valmiina katsojan eteen; jos -hän ei kohta tapaa oikeaa sävyä, niin jää se tapaamatta. Luulisi että -kuka tahansa voi näytellä niinkuin Döring, niin luonnollisesti ja -raittiisti hän käy rooleihinsa käsiksi; siinä kohden hän suuresti -voittaa Pierre Delandin, jota hän muutoin joissakin määrin muistuttaa. -Mutta kaikella luonnollisuudellaan Döring on kaukana antamasta -semmoisia muotokuvia, jotka näyttävät näköisiltä sentähden että niistä -puuttuu terävämpiä luonteenomaisia piirteitä, päinvastoin on hänen -huumorinsa rohkea, melkein shakespearemäinen. Paha kyllä en ole saanut -nähdä häntä hänen suurissa traagillisissa luonnerooleissaan (Shylock ja -Mefistofeles), mutta mainiompaa Poloniusta, Justia ('Minna von -Barnhelm'), Piepenbrinkiä ('Journalistit'), Angeloa ('Emilia Galotti') -en voi ajatella. Olisi liian laajaperäistä läpikäydä kaikki hänen -roolinsa, sillä hän näyttelee usein." - -"(Brichard) Kahle on aivan nuori näyttelijä, mutta on jo hankkinut -itselleen kunnioitetun nimen. Hän on noin 25 vuotta ja näyttelee jo -Kuningas Learia y.m.s. rooleja. Hän ei ole ainoastaan koulunkäynyt vaan -oppinutkin, hän oli toivorikkaimpia filoloogeja yliopistossa ja -esiintyi silloin niin loistavasti yhdessä niistä kreikkalaisista -näytännöistä, joita ylioppilaat tavasta toimittavat, että häntä -yksimielisesti kehoitettiin rupeamaan näyttelijäksi. Hän on kehittynyt -Lauben johdolla. Kahle on ennen kaikkea mietiskelevä taiteilija, joka -vivahdus luonteessa on yhteydessä peruskäsityksen kanssa, ei mitään ole -jätetty riippuvaksi sattumuksesta taikka bravuurista. Niinä hetkinä kun -hän ihastuttaa, hengen voima riemuitsee, sillä luonto on kohdellut -häntä äitipuolen tapaan, hän on pieni, vähäpätöinen, ruma, hänen -äänensä ei ole miellyttävä eikä mahtava, mutta hän on tosiaan semmoista -puuta, josta veistetään luonnenäyttelijöitä. Hänen Learinsa näytti -hänen kykynsä voimalliset ja heikot puolet kirkkaimmassa valossa. Niin -kauan kuin Lear on valtava kuningas. Kahle oli hervoton, mutta -mielipuolisuuden mukana hän kasvoi sekunti sekunnilta ja tuntiessaan -Cordelian hän oli todella ihastuttava. Pienissä rooleissa hän -mielellään antaa liikaa, jonka tähden semmoisilta haamuilta puuttuu -raittiutta, ne ovat liian teennäisiä, varsinkin komediassa. -- -(Siegwart) Friedmann on samoin kuin Kahle aivan nuori ja niinikään aika -kyvykäs, mutta Kahlen vastakohta siinä että hän on loistava -pikkurooleissa (esim. hänen Domingonsa 'Don Carloksessa' on -erinomainen, niin myös Gessler), mutta suurissa hän kaipaa sitä -välttämätöntä daimoonillista tahdonvoimaa, joka tekee että traagillinen -olija murtuu eikä taivu. Hänen Edmundinsa 'Kuningas Learissa' oli oikea -käsityksen puolesta, mutta liian kuivakiskoinen. Tämän näytäntökauden -jälkeen hän lähtee pois Berlinistä, koska häntä muka ei oikein -ymmärretä, ja itse asiassa hänellä on paljo epäkiitollisia rooleja." - -"Berliniläisteatterin Heldenspieler (sankarinäyttolijä), tuki ja enimmin -käytetty jäsen on (Karl Gustav) Berndal. Jos tahtoo nähdä laitoksen -virheineen ja ansioineen yhden henkilön edustamana, niin on hän -otollisin esimerkki. Luonto on varustanut hänet hyvillä lahjoilla, -mutta oikeata, korkeinta, luovaa neronkipinää hänessä ei ole. Hän ei -ole myöskään nerollisen mietiskelyn kautta etevä näyttelijä; hän -onnistuu syvimmissäkin tehtävissä, mutta ainoastaan sentähden että hän -välttää syvyydet. Hänen käsityksensä on selvä, joskus liian selvä, -vapaa kaikesta teeskennellystä nerokkaisuudesta, mutta vapaa myöskin -niistä hämmästyttävistä salamoista, jotka heittävät kokonaan uuden -valon roolin ylitse. Jos kuvittelet Åhmanin omistavan hyvän, jalon -luonteen (sillä tämä vaikuttaa aina näyttelemiseen, saarnattakoon sitä -vastaan kuinka paljo tahansa), sivistystä, sorean vartalon, soinnukkaan -äänen, ihanteellisuutta, niin voit jotenkin ajatella mitä Berndal on. -Hän ei ole kielteisesti kunnioitettava taiteilija s.o. että häneltä -vain puuttuisi häiritseviä virheitä (niinkuin Erhartt ja Kessler), -ei, hän on todella luova taiteilija, mutta hänen luomiensa äiti on -aina ollut taiteellinen kohtuullisuus eikä taiteellinen tuli. -Yksinkertaisissa luonteissa, joissa ei tarvita tuota säteilevää, -rikkaampaa nerollisuutta, on Berndal täysin onnistunut. Hänen -Wilhelm Telliänsä en ole unohtava enkä myöskään hänen Odoardo -Galottiansa. Mitä jännitetyimmällä mielenkiinnolla minä myöskin -seurasin hänen Hamletiansa ja Filip II, ja sydämestäni yhdyin lukuisiin -kättentaputuksiin, jotka hän niistä niitti, mutta en kuitenkaan voinut -salata itseltäni, että hän oli ollut koskettelematta vaikeimpia kohtia -näiden kahden luonteen esittämisessä. -- Sietämätön on herra (Emil -Hermann) Karlowa, jolla on toinen puoli traagillista rakastaja-alaa. -Hänellä on jonkunlainen kamarineitsyeenkauneus, joka miellyttää yhtä -osaa naisia, ja alkuaan sangen voimakas ääni, jonka hän kuitenkin on -turmellut teeskentelyllä. Muuten on hänen käsitystavassaan tekopaatosta -ja jokapäiväisyyttä, jotka ovat sietämättömiä. Komediassa hän esiintyy -jollakin loikomaisella mukavuudella, jota hän pitää siroutena. Nyt olen -alkanut vähän tottua häneen, mutta ensin oikein epäilin mennä -teatteriin, kun näin hänen nimensä ohjelmassa. Saksalaisiin kohdistetun -yleisen moitteen, että ne suosivat huutavaa paatosta, olen huomannut -olevan aiheettoman. Karlowaan nähden on se kuitenkin aivan paikallaan. -Hänen Posansa muistutti todella Pousettea, ainakaan ei roolin käsitys -ollut vähääkään henkevämpi." - -"Herra (Theodor) Liedtke näyttelee siroja rakastajia komediassa taikka -saksalaisen teatterikielen mukaan bonvivants-rooleja. Hän on sangen -kunnioitettava kyky, puhelee oivallisesti (harvinainen taito täällä), -hänellä on paljo huumoria ja hän suoriutuu aika hyvin tragedioistakin. -Valitettavasti harvoin näkee ikävämpää lakeijanaamaa kuin hänellä on, -mikä tietysti häiritsee, kun hän näyttelee mustassa frakissa eikä voi -parantaa ulkonäköänsä historiallisella naamarilla. Hänen kunniakseen on -sanottava, että hän näytellessään on kokonaan vapaa tuosta veltosta -dandyismista, jonka avulla teatterisankarit frakissa tavallisesti -luulevat herättävänsä mielenkiintoa. -- Mutta parhaimman olen jättänyt -viimeiseksi, suosikkini teatterissa, Robertin. Hänet pitäisi sinun -nähdä, häntä kohtaan pitäisi sinun näytellä. Kas, siinä on eloa, -hehkua, intohimoa, runoutta, ihanteellisuutta! Hänen rinnallaan on -Fritiof [Raa] retoorisen kylmä ja kuiva. Tulee nähdä Robertin -näyttelevän Schilleriä, toisin sanoen runoutta, joka on sukua hänen -oman luontonsa kanssa. En tiedä kuinka määrittelisin hänen luonteensa --- hän on nuoruus, haaveellisuus, usko ihanteelliseen. Hän on Don -Carlos, jolle rakkaus ja vapaus ovat yhtä, Mortimer, jolle kauneus ja -uskonto ovat yhtä, Ferdinand, jolle totuus ja rakkaus ovat yhtä. Tiedän -olevani kokonaan epäkriitillinen Robertia kohtaan, mutta olen -onnellinen että voin niin olla. Tiedän että hänen tekniikkansa ei ole -niin kehittynyt kuin yleiseen berliniläisnäyttelijäin, mutta mitä -merkitsee tekniikka neron rinnalla. Kun hän ei saa tehtävää, joka -kiinnittää hänen mieltään, on hän hervoton. Mutta -- vielä kerran, -näkisit hänet kun hän näyttelee Schilleriä!" - -"Toisen luokan näyttelijöissä on useita, jotka ansaitsevat huomiota -(esim. Wiinler vanhoissa, rehellisissä ukkorooleissa, Holler (?) toisen -arvoisissa rakastajarooleissa, Krause luonneosissa, Hiltl koomillisissa -j.n.e.), mutta kävisi liian laajaksi tehdä selkoa kaikista." - -"Ensi luokan koomillista näyttelijää ei ole. Hyvin tuntuva puute. -Nykyään täällä vierailee herra (Heinrich) Oberländer täyttääkseen tätä -alaa. En ole vielä nähnyt häntä, mutta huomenna olen hänet näkevä -Hackländerin 'Geheime Agent'ssa'." - -"Kaksi taiteilijaa on sairastanut tällä ajalla: neiti Augsberger -(Jeanne d'Arc, Donna Diana etc.) ja hra Dahn. Jälkimäinen näyttelee -jotenkin samoja rooleja kuin Karlowa. Vaikka siis en ole nähnyt heitä, -en luule että he muuttaisivat kokonaiskäsitystäni Berlinin -näyttämöstä." -- - -Tässä yleiskatsauksessa osoittautuu mestaruudeksi kehittyneenä se kyky -arvostella näyttämötaiteilijoita, käsittää ja määritellä heidän kunkin -erikoisluonteensa, josta ensimäinen näyte on tunnettu v:lta 1864 (kts. -ylemp. s. 94). Emme muista koskaan kirjallisuudessa kohdanneemme -samanlaatuista esitystä, jossa luonnekuvaus olisi suoritettu -suuremmalla tositaiteen rakkaudella ja rikkaammalla värittelyllä. -Bergbom ei ole noudattanut mitään opittua akateemista metoodia eikä -ylipäätään kuivia teoriioja, vaan hän on menetellyt niinkuin hänen -alkuperäinen syvä tunteensa ja nerollinen taiteenymmärryksensä ovat -vaatineet. Toisin sanoen noissa lyhyissä täsmällisissä piirteissä, -joilla hän luo taiteilijakuvan havainnolliseksi, ei esiinny oppineen -esteetikon taituruus sovelluttaa tietojaan tosielämän ilmiöihin, vaan -synnynnäisen draamallisen runoilijan psykoloogisen tarkka silmä. -Runoilijaluonto ilmaantuu muutoin siinäkin, että Bergbom on ainoastaan -ystäviensä hyödyksi ja nautinnoksi tuhlannut näitä luonnekuvauksiaan. --- Erityistä huomiotamme ansaitsee, että milloin siellä milloin täällä -joku välilause ilmaisee, että Bergbom nauttiessaan ja yhä syvemmin -oppiessaan tuntemaan näyttämötaidetta aina piti mielessään suomalaista -teatteria. Edellisissäkin otteissamme on se jo tullut näkyviin ja -pitkän kirjeen lopussa rouva Raalle kohtaamme seuraavan muistutuksen: -"Pane merkille pikkunäytelmiä, jotka sinusta sopisivat suomalaiselle -teatterille, varsinkin jos niissä on joku loistorooli sinulle. Vahinko -että [Anzengruberin] 'Der Pfarrer von Kirchfeld' ei ollenkaan sovellu -oloihimme." - -Huhtikuun 24 p. Bergbom kirjoitti laajanlaisen kirjeen Uudelle -Suomettarelle, jossa hän tekee selkoa Saksan valtiollisista puolueista, -semmoisina kuin ne esiintyivät ensimäisillä valtiopäivillä sodan -jälkeen. Hän aikoi myöskin luoda kuvauksen etevimmistä kansakunnan -edustajista, mutta se jäi tekemättä samoin kuin keskeneräiseksi jäi -eräs laajempi kirjoitussarja Saksan kirjallisuudesta 1848-70, jonka hän -oli aloittanut Kirjallista Kuukauslehteä varten.[74] Syy miksi -kirjalliset tulokset tästä ulkomaanmatkasta supistuivat niin vähään, on -alempana selitettävä. Nyt on kerrottava eräästä kiertomatkasta, jolle -Bergbom lähti toukokuulla ja joka ei ainoastaan tuottanut hänelle -erinomaista huvia vaan samalla melkoisesti laajensi hänen käsitystään -eurooppalaisesta taide- ja kulttuurielämästä. Aihetta matkaan antoi -lähinnä hänen sisarensa ja Oskar af Heurlinin tulo Berliniin. -Vietettyään häänsä 10 p. toukokuuta nuori pari oli kohta lähtenyt -häämatkalleen, ja siihen Kaarlokin sitten liittyi. - -Kiertomatkastaan Bergbom palattuaan Berliniin laati Emilielle (25/6) -38 sivua käsittävän kirjeen, jossa hän on esittänyt "matkakertomuksen -peruspiirteet". Siitä otamme ne kohdat, jotka ovat kuvaavimmat -kirjoittajaan itseensä nähden: - -"Toukokuun 16 p. Heurlinin ystävällinen katse herätti minut. Olin -tietysti edellisinä päivinä, oli aika mikä tahansa, juossut asemalla -enkä odottanut heidän tulevan aamulla. Iloni oli sanomaton. Tunnet -luontoni. Kiviin ja kantoihin, katuihin ja taloihin -- lyhyesti siihen -mitä sanotaan luonnoksi en koskaan ole ollut kiintynyt. Minulle isänmaa -on ihmiset ja etenkin ihmiset, joita rakastan. Koti-ikäväni -- jota -usein olen kovasti tuntenut -- ei koskaan ole tarkoittanut muuta kuin -ihmisiä, ei hetkeäkään muuta kuin ihmisiä, se oli sentähden rauhoitettu -kun sain nähdä ainakin joitakuita niistä, joista pidän. Minulle oli -siis tämä viikko Berlinissä todella onnellinen, ja se olisi ollut sitä -enemmänkin, jos Augusta ja Heurlin olisivat paremmin olleet -voimissaan." -- -- - -"25 p. tulimme Leipzigiin -- vanha kunnioitettava, viehättävä kaupunki. -Museo sisältää oikeita aarteita, vaikka se on pieni. Varsinkin eräs -Delarochen taulu, Napoleon Fontainebleaussa, on kauniimpaa mitä olen -nähnyt. Suuren sielun traagillista epätoivoa, kun se murtuu, en ole -koskaan nähnyt niin sydäntä kouristavasti esitettynä kuin siinä -- en -runossa, en kankaalla. Jos olisin maalaaja, matkustaisin varmaan -Leipzigiin ainoastaan tämän taulun tähden. Teatterissa näimme -Shakespearen 'Romeo ja Julian' (ihastuttava vasta-alkaja Juliana, -Frankenfelt, mutta ei mikään löntäre) ja Mozartin 'Tituksen'. Olen -mielissäni että olen nähnyt jälkimäisen, joka niin harvoin esitetään, -mutta muuten se oli niin epämozartilaisesti ikävä kuin mahdollista -- -vanhaan italialaiseen, Rossinintakaiseen kaavaan. Thomaskirkossa -kuulimme ihania Bachin ja Hauptmannin hengellisiä sävelteoksia, jotka -eräs diletanttikööri suoritti niin mestarillisesti, että harvat -taiteilijat ovat tuottaneet minulle niin puhdasta nautintoa. Tunsi että -se nojasi satavuotisiin taiteellisiin traditsioneihin. Samassa kirkossa -kuulin tri Arendin saarnaavan, jota sanotaan Saksan kenties -parhaimmaksi nykyaikaiseksi hengelliseksi puhujaksi. Lämmin, -rauhallinen, ystävällinen helluntaiesitelmä, mutta taivaan avarasti -erillään siitä mitä meillä sanotaan saarnaksi. Noin toisen puolen aikaa -hän puhui sodasta ja tapauksista Parisissa [kommunikapinasta]. Ei -mitenkään loukkaavasti taikka katkerasti. Oikeastaan hän ei saarnannut, -vaan esitteli ja selvitteli asioita. Hänen liikuntojaan olisi meillä -pidetty sopimattomina ja teatterimaisina, täällä ne tuntuivat -luonnollisilta. Kirkossa herätti huomiotani, että siellä oli enemmän -miehiä kuin naisia (aivan toisin kuin meillä) ja että varsinainen -'matamiyleisö' oli harvalukuisempi kuin meillä." - -"Sunnuntaina 28 p., iltapäivällä tulimme Dresdeniin. -- Jotta emme -kadottaisi aikaa, menimme kohta katsomaan katolista kirkkoa -- -loistava, mutta prameileva. Ehtoolla näimme Wagnerin 'Meistersinger'. -Vaikk'ei se vedä vertoja Tannhäuserille taikka Lohengrinille, on siinä -ihania, äärettömän viehättäviä kohtia, täynnä raikkainta runollisuutta. -Mutta kun sitten tulimme kotia, pelkäsin menehtyvämme väsymyksestä -- -yksi saarna, kolmen tunnin matka, kahden tunnin kävely, yksi katolinen -jumalanpalvelus ja neljä tuntia Wagnerin musiikkia samana päivänä -- -myönnät kai, että se on enemmän kuin ihmishermot kestää. Vielä -seuraavana päivänä olimme niin väsyneet, ettemme jaksaneet käydä -muualla kuin Brühlin terrassilla, joka ei kumminkaan saavuttanut -tunnustustamme. Se muistutti niin onnettomasti Kaivopuistosta. Dresden -on pikkukaupunki, huolimatta tuhansista vieraista, jotka siellä käyvät. -Seuraavat päivät kuluivat etupäässä museossa, joka voitti kaikki -odotukseni. -- Puhumatta Sixtiniläisestä madonnasta taikka Correggion -'Yöstä', saa monesta muustakin mestarista vasta täällä aavistusta, -miksi ne ovat niin mainiot. Rubensin esim. käsitin vasta täällä (en -ollut vielä nähnyt hänen loistavia luomiaan Münchenissä ja Wienissä). -Nyt olen oikein ihastunut Rubensiin, joka ennen oli minulle melkein -vastenmielinen. Mielenkiintoni ja aistini kuvaamataiteisiin nähden ovat -ylipäätään matkallani suuresti kehittyneet, enkä suinkaan pidä sitä -vähimpänä tuloksena ulkomailla-olostani. Enimmin on Dresden vaikuttanut -siihen, sillä Berlinissä (ja vielä enemmän Pietarissa) näyttää taide -joltakin ulkonaiselta, päälle liisteroidulta; Dresdenissä tuskin -muistaa, että taulut eivät ole syntyneet Elbekaupungissa taikka -että niillä on ollut joku toinen tarkoitus kuin koristaa -kuninkaallissaksilaista museota. Tuskin oli museo hetkeäkään auki -meidän siellä olematta. Hauskaa oli nähdä kuinka ihastuksemme nousi -keskinäisyyden kautta, Tullus Eneberg[75] sanoi että hänelle avautui -uusi maailma, josta hänellä ei ole ollut aavistustakaan, niin hurmaavaa -hänestä siellä oli. Ainoastaan Jahnsson oli nähtävästi enemmän -mieltynyt runsaihin ja hyvämakuisiin kotletteihin Café français'issa -kuin kaikkiin madonnoihin maailmassa. -- -- Uusi teatteri on vastikään -aloitettu. Semper johtaa rakennustyötä. Nyt näytellään tilapäisessä -ladossa. Näin pari hyvästi esitettyä huvinäytelmää, Gounodin 'Faust' ja -siinä uuden nuoren tähden, neiti Zimmermannin, jolla luultavasti on -oleva loistava tulevaisuus, Auberin 'La part du diable' ja, niinkuin jo -mainitsin, 'Meistersinger'. Augusta ja Heurlin ovat jo yhtä kiihkoisia -Wagneriaaneja kuin minä." - -"Matka Dresdenistä Müncheniin oli miellyttävä, malgré kolmatta luokkaa. -Samassa junassa seurasi näet joukko ranskalaisia vankeja, jotka -palasivat kotimaahansa, ja ne tuottivat meille sanomatonta huvia. -Rakastettava, viehättävä kansakunta se sittenkin on kaikkine -heikkouksineen! Ne olivat tyytyväisiä siihen tapaan, jolla heitä oli -vankeudessa kohdeltu, varsinkin ne, jotka olivat olleet Saksenissa. -'Ah, les saxonnes ont des coeurs extrèmement tendres!'[76] selitti yksi -ja piteli kahta piiansormusta, jotka oli saanut muistoksi. Heidän -käytöksessään, puheessaan oli jotain herttaisen lapsellista -- kaukana -saksalaisesta vakavuudesta ja röyhkeydestä. Olin kerrassaan ihastunut -heidän puheluunsa, joka oli mitä Darvisimmin hullunkurista ja -sydämellisen lapsellista. Mutta en ollenkaan ihmettele, että -saksalaiset ovat heidät voittaneet. Ranskan kansakunta mahtaa olla -fyysillisesti huonontunut, sillä ruumiinrakennukseltaan heikompia kuin -ne sotamiehet, jotka olen nähnyt täällä Saksassa (ja olen niitä nähnyt -jotenkin paljon), en ole muualla tavannut. Pieniä, kutistuneita ja -heikkoja, niin että olen hämmästynyt, ainoastaan poikkeukselta joku -lujempi. Minä itse en suinkaan ole isoläntä ja kuitenkin harva näkemäni -ranskalainen sotamies on ollut yhtä roteva, eikä kenties ainoakaan niin -harteva kuin minä. Mutta suuri eloisuus ja jonkunlainen tanssiva sulo -liikunnoissa. Hofissa (baijerilainen raja-asema) sattui omituinen -kohtaus. Tuli vastaan suuri juna täynnä saksalaisia sotilaita, jotka -palasivat Ranskasta. Sankat kansanjoukot tervehtivät heitä. Heidän -vaununsa olivat peitetyt seppeleillä ja kukilla. Kun nyt ranskalaiset -ja saksalaiset sotamiehet kohtasivat toisensa, syntyi kauhea nauru, -mutta sattuma käsitettiin humoristisesti, saksalaiset tarjosivat olutta -ranskalaisille ja iloisesti juotiin veljien tapaan samasta seidelistä. -Sotilaselämälläkin on toki silläkin runollisen inhimilliset puolensa." - -"Kesäkuun 2 p. tulimme Müncheniin. Kaupunki ansaitsee näkemistä, kuinka -paljo sitä onkin moitittu. Ettei keinotekoisempaa kaupunkia ole maan -päällä, on tosi; on kuin se olisi rakennettu turisteja eikä tavallisia -asukkaita varten, niin kohoaa loistorakennus loistorakennuksen -rinnalla, samalla kuin kadut ovat autiommat kuin Porvoossa. Mutta -Ludvig kuninkaan harrastus tehdä München taidekaupungiksi, niinkuin -Firenze loistoajallaan, osoittaa niin nerollisia pyrintöjä, että -hänelle on anteeksi annettava että hän ei menestynyt. Totta on, että -hän taidekiihkonsa tähden on laiminlyönyt muuta, mutta kuinka moni -hallitsija ei ole tehnyt samoin vähemmän jaloista syistä ilman että -häntä on siitä soimattu. Samoin on minusta aivan väärin nauraa -nykyistä kuningasta. Jos hän olisi irstailija niinkuin Ruotsin -kuningas, tyhmä kuin Würtembergin, hulluuteen saakka ylpeä kuin -exhannoverilainen, katsoisi jokainen sen olevan niinkuin pitää, mutta -olla musiikkihaaveilija, sitä pidetään sopimattomana. Hän on kuitenkin -elämänsä kahtena tärkeimpänä hetkenä, sodassa ja Döllingerin asiassa, -osoittanut lujuutta, jonka vertaista harvalla hallitsijalla on ollut. -Döllingerin juttu[77] kiinnitti tietysti kaikkien mieliä Münchenissä, -mutta millainen yleinen käsitystapa oli, siitä en saanut selkoa, sillä -vierasta kohtaan koetti tietysti jokainen olla niin vapaamielinen ja -valistunut kuin mahdollista. Niin paljon kuin kunnioitankin -'Telingerin' (niin lausutaan nimi Münchenissä) luonnetta, epäilen -kuitenkin suuresti piileekö hänessä uusi Luther, niinkuin -Pohjois-Saksassa luullaan, siksi hän on liian oppinut ja liian -epäkäytännöllinen. Kirkonkokousten auktoriteetin asettaminen lahovaa -paavin valtaa vastaan ei juuri osoita erittäin produktiivista -oppositsionia. Münchenissä on varsin kauniita, kaikentyylisiä kirkkoja, -ja vaikka ne usein näyttävät olevan rakennetut ei seurakunnan vaan -arkkitehdin tähden, niin ne kuitenkin miellyttävät sen vuoksi, että ne -seisovat protestantisten kirkkojen kuivan alastomuuden ja katolisten -kirkkojen liiallisen loiston keskivälillä. Useimpien oville oli -kiinnitetty julistuksia Döllingerin epäuskon johdosta, uhkauksia, -häväistyksiä, selityksiä, hurskaita huokauksia, kaikki arkkipiispan -suostumuksella, joka nyt hartaudellaan tahtoo saada unohtumaan, että -hän itse muinoin on ollut uskonkappaleen vastustajia." - -"Jos tahtoisin tehdä selkoa Glyptoteekissä ja molemmissa -Pinakoteekeissä saamistani vaikutelmista, en koskaan pääsisi loppuun, -sillä niin paljo oli niissä katsomisen arvoista ja opettavaa. Suuri -vahinko että aika ei myöntänyt yhdistää tutkimista katsomiseen. -Sanomattomasti kiinnitti minua [vanhassa Pinakoteekissä] Boisseréen -kokoelma muinaissaksalaisia maalauksia, ainoa joka vetää vertoja ja -kenties voittaa mitä sillä alalla tavataan Berlinin museossa, jossa van -Eyckin lempeät, suloiset, uskolliset enkelit aina ovat olleet -erikoisena silmänherkkunani. -- Teatterissa näimme Grossen draaman -'Albrecht Dürer' (keskinkertaisesti näyteltynä, jos luen pois -Possartin, joka oli mestarillinen), erään sievän Putlitzin komedian ja -'Noita-ampujan'. -- Maxina lauloi tenori Vogel, jota pidän -eurooppalaisena suuruutena. Pehmeydessä ja lämpimässä täyteläisyydessä -olen kuullut vain yhden tenorin, joka voittaa hänet (Calzolarin), -tunnollisuudessa laulua kohtaan en ketään." - -"Münchenin asujamisto on kaunista, hyväntahtoista, suurikasvuista, -lihavaa, ystävällistä, puheliasta, mutta luullakseni ahdasmielisempää -ja tietämättömämpää kuin pohjoissaksalainen. Sanomalehdistö ei näy -seisovan korkealla kannalla. Hallitsevasta munkkivallasta ei -ulkonaisesti ole paljo nähtävissä, mutta ei tarvitse muuta kuin astua -jollekin kirkon ovelle ja siinä lukea alituisia esityksiä -pyhiinvaelluksista ja juhlista 'verta vuotavan Jeesuksen sydämen' -taikka 'pyhän Skolastikan haavojen' kunniaksi, huomatakseen että -hengittää toista ilmaa kuin se mihin ennen on tottunut. Kumminkin -luulen, että viihtyisin siellä kauemminkin, varsinkin kun elämä siellä -on hyvin halpaa (laskuni ravintolassa kolmesta päivästä nousi -3 markkaan)".[78] - -"Aamulla 5 p. lähdimme Münchenistä. K:lo 10 ehtoolla olimme -Venetsiassa. Ja rautateitä sanotaan proosallisiksi! Aivan päinvastoin, -matkustaja kiidätetään toisesta paikasta toiseen ihan kuin -noitasauvalla. Tyroli! Alpit! Niin -- mitä se on sinulle, joka olet -nähnyt Sveitsin, minulle oli kaikki uutta ja valtavaa. Nähdä kuinka -pilvenhattarat kulkivat ohitse aivan läheltä, kuinka alppikinosten -loisto sulaa yhteen auringonvalon kanssa, kiitää huimaavien syvyyksien -ohi ja kuilujen yli, jotka ovat niin lähestymättömiä että ainoastaan -uhmailevin alppipuro siellä löytää tiensä, kaikki kiinnitti ja -hämmästytti meitä. Lähellä Inspruckia olimme pari syltä lumirajalta, -olisimme voineet astua ulos ja koskea lumeen. Edullista oli että ilma -sinä päivänä oli hyvin vaihteleva, päivänpaisteinen, harmaan kylmä, -kolkon pilvinen vuorottain. En tiedä missä valaistuksessa alpit olivat -kauniimmat, kun ne uhkaavina näyttivät tahtovan syöksyä alas laaksojen -yli tukehduttaaksensa näitä taikka kun ne hohtivat etäisessä -kaukaisuudessa." - -"Inspruckissa saimme pienen näytteen siitä kuinka etelässä tunnetaan -historiaa ja maantiedettä. Vaunussa istui inspruckiläinen herra, joka -näytti minulle fransiskanilaiskirkon, lisäten, että se oli merkillinen -sen tähden että Philippine Welser[79] oli sinne haudattu. Minä arvelin -että se kai oli merkillisempää, että Ruotsin Kristiina samassa kirkossa -oli luopunut protestanttisesta uskostaan. 'Kristiina' -- -- 'Ruotsi' -hyvä inspruckiläiseni oli suloisimmassa tietämättömyydessä niin -toisesta kuin toisestakin." - -"Alppiluonnon komeuden nähtyämme oli mielestämme Lombardian -puutarha-tasanko jotensakin ikävä. Kahdenkertainen oli sentähden -tyytyväisyytemme, kun vihdoin näimme 'Meren kuningattaren' vähitellen -nousevan aalloista." - -"Venetsia -- niin, se nimi helkkyy vieläkin kuin tenhosoitanto -korvissani. En voi vieläkään ilman jonkinlaista sielun huumausta -muistella sitä viikkoa, jolloin keinuin sen kanavilla. Minäkin sain -tuntea tuon siteen olemassaoloa, joka yhdistää joka taiteilijasielun -Italiaan. -- Se josta ihmiset puhuvat suuriäänisimmin, Italian luonto, -sinertävä taivas, paahtava aurinko, lempeä ilma, ei minua -innostuttanut. Suoraan sanoen on meillä Suomessa riittävästi -luonnonkauneutta. Luovuttaisin mielelläni parisen sataa harjua ja -järveä yhdestä miljoonasta asukkaita lisää, se olisi meille paljo -enemmän tarpeen." - -"Mutta itse ihmiset, itse elämä, historialliset muistot, taiteellinen -henki! Gondolinsoutaja kun hän nojaa airoonsa, on jo veistoteos -itsessään. Ja tämä aitosivistynyt, inhimillinen käytöstapa verrattuna -meidän ylpeään kömpelyyteen. Siellä ei olla salaneuvos taikka lakeija, -ei pakkahuoneen-päällysmies taikka puotimies, ei talonpoika taikka -edeskäypä, vaan ihminen ja käyttäydytään ihmistavoin, eikä olla -lihajoukko, joka vasta virkapuvun kautta saa arvonsa. Me kaikki neljä -samoilimmekin kuin suloisessa unessa, nauroimme kaikelle kuin lapset, -tunkeilimme ihmisten välitse tavalla, jota hyvin kasvatettu ihminen -muutoin kammoksuu, me söimme kadulla, me katsoa töllistelimme niinkuin -olisimme olleet lampaita, lyhyesti sanoen me unohdimme kaikki mitä -sivistykseksi sanotaan oikein ollaksemme itsenämme. Augusta säilytti -parhaiten arvostelukykynsä, Tullus Eneberg vähimmin, ja se ilahutti -minua, sillä huomasin kuinka hänen näköpiirinsä ikäänkuin laajentui -hetki hetkeltä". - -"En yritäkään edes viittauksilla kuvaamaan Venetsiaa, laguneja, Lidoa, -Canale grandea, palatseja, Markuskirkkoa, 98 muuta kirkkoa (kävimme -noin puolessa lukua), huokausten siltaa, museota. Ja kuitenkin olen -unohtanut ensimäisen ja parhaimman -- dogeinpalatsin. Mitä -arkkitehtuurilla on mahtavaa, maalauksella kietovaa, kuvanveistolla -kaunista, ylellisyydellä häikäisevää, tieteellä viekoittelevaa, -historialla suurta, löydöillä opettavaa, kaupalla sivistävää, itämailla -haaveellista, länsimailla eloisaa, luonnolla rikasta, ihmisillä jaloa, -tavataan yhdistettynä näissä saleissa, joissa muisto ja todellisuus -joka askeleella vaihtuvat toisiinsa, joissa ei tiedä mitä on enemmän -ihmetteleminen -- tarmokasta henkeä, joka on luonut, taikka niitä -äärettömän rikkaita varoja, jotka ovat olleet tämän hengen käytettävinä -sen luomisia varten." - -"Ja sittekin, vaikka siis luen lyhyen Italiassa käyntini elämäni -onnellisimpiin hetkiin, uskotkos, että minä en tahtoisi, jos voisinkin, -oleskella siellä kauemmin, esim. vuoden, jota vastoin mielelläni -viipyisin Saksassa, jossa kumminkin olen tuntenut itseni hyvin tyyneksi -ja kriitilliseksi ja jossa minulla usein on ollut ikävä. Italian -elämässä on jotain veltostuttavaa, hennontavaa, laiskeliasta, joka -pohjalaiselle tulisi vaivuttavaiseksi. Saksassa ovat käsitteet -velvollisuus ja työ ne kohtalomaiset vallat, joiden alle kaiken, joka -elää, täytyy kumartua -- Italiassa on ihanuudella ja nautinnolla -kotimaansa. Tiedän hyvin että vanha Italia nyt juuri astuu hautaan ja -että uusi elokas syntyy sen sijaan -- mutta tämä uusi miellyttää meitä -kuitenkin vähemmän. Rauniot ja luostarit ovat valitettavasti -muukalaiselle paljoa mieluisemmat kuin uudenaikaiset koulut ja tehtaat, -ja lazzaronijoukon tähden, joka -- ylenkatsoen työtä -- keskellä päivää -tanssii saltarellaansa, unohdamme tärkeimmät parlamentti-istunnot. -Tahdon kuitenkin kernaasti myöntää, että havaintoni ehkä ovat tulleet -yksipuolisesti väritetyiksi sen kautta että olen nähnyt ainoastaan -kuolleitten kaupungin, Venetsian. Jos olisin ollut Firenzessä, olisi -kenties arvosteluni enemmän kallistunut uuden Italian puolelle. -- -Uskotkos, että minä jo sillä lyhyellä ajalla, minkä olin siellä, tunsin -sieluni veltostuvan. Kun ajattelin Suomea, oli kuin olisin ajatellut -Japania. Eräänä päivänä havaitsin, etten minä siellä edes vihannut -Kothenia -- minä pelästyin itseäni!" - -"Mielten jännitys Italiassa paavin menettelyn johdosta on suuri. -Kristuksenruumiin juhla oli vietettävä Venetsiassa, ja siihen kuuluu, -niinkuin tiedät, iso processioni eli juhlakulkue kaduilla. Se -kiellettiin levottomuuksien pelosta. Kulkue supistui sentähden kävelyyn -Markuskirkossa, joka oli erinomaisen loistava teatterimaisuudessaan, -mutta kyllä kevytmielinen protestanttiselta kannalta katsoen. Samana -päivänä saarnattiin ja koottiin kolehtia katoliselle lähetystoimelle -Norjassa. Tromsööhön on näet uusi lähetysasema perustettava, -samallainen kuin ne, jotka jo ovat olemassa Kristianiassa ja -Bergenissä. Kuulin yhden saarnan, ja vaikka tietysti ymmärsin -ainoastaan irtonaisia lauseita, huomasin kuitenkin, että saarnaaja -(eräs saksalainen tri Stub) pahoin piteli protestantteja, varsinkin -pappeja, joiden hän sanoi olevan maanviljelijöitä, lainoppineita, -valtiomiehiä, lääkärejä ja ravintolanisäntiä -- kaikkea paitse pappeja. -Ivakuvaus oli tietysti liioiteltu, mutta ei kuitenkaan kokonaan -perätönkään." - -"Fenice teatteri oli suljettu. Eräässä toisen luokan teatterissa -näyteltiin 'Rigolettoa' ja 'Traviataa'. Laulettiin huonosti, mutta -aitoitalialaisesti. Omituista oli sitä kuulla, sillä italialainen -ooppera Pietarissa on puhtaasti yleismaailmallinen -- siellä ei saa -käsitystä italilaisten varsinaisesta laulutavasta. Hauskinta oli toki -itse yleisö. Sekaisin hillittömiä bravohuutoja ja hurjia hyssytyksiä, -resitatiivikohdissa meluttiin kuin markkinoilla, mutta arioita -kuunneltiin hartaan tarkkaavaisesti kuin kirkossa; yleisö viittoili -melkein innokkaammin kuin näyttelijät." - -"13 p. jätin Venetsian ja erosin Augustasta ja Heurlinistä, joita -Eneberg vielä seurasi." -- - -Bergbom palasi Wienin kautta Berliniin. Wienissä hän tapasi rouva Raan -ja näki muutamia teatteri- ja oopperanäytäntöjä, vaikka etevimmät kyvyt -olivat lomalla. Hän kiittää puhelukappaleiden esittämistä, mutta on -sitä mieltä että Berlinissä traagillinen sävy luonnistuu paremmin. -Ooppera oli loistavin kaikista, jotka hän oli nähnyt, mutta Berlinin -henkilökuntaa hän piti etevämpänä. Sekä puhe- että lauludraamassa -pidetään huolta yhteisnäytöstä, joka pahoin laiminlyödään Berlinissä. - - * * * * * - -Ennenkuin kerromme Kaarlon viimeisestä ajasta Berlinissä, on luotava -katsaus Emilie sisaren elämään hajaantuvassa lapsuudenkodissa. -- -Ahkerasti hän koko kevätkauden kirjoitti Kaarlolle kirjeitä, kertoen -päivän tapahtumista ja kysymyksistä ja omista oloistaan, niinkuin -uskotulle veljelle ja ystävälle on tapa tehdä. Joka kirjeestä näkyy, -kuinka hän oli kiintynyt poissaolevaan. "Kaikkein lämpimimpiä ja -sydämellisimpiä terveisiä meiltä kaikilta, oma kallis Kaarloni; -tuhansia kiitoksia ystävällisestä, hellivästä ja kehottavaisesta -kirjeestäsi. Et tiedä kuinka kauheasti olen ikävöinyt sinua, vaikka -minun nyt, saatuani ensimäisen kirjeesi, on ollut paljo parempi olla." -Niin alkaa kirje helmikuun lopulta ja samassa tapaamme vielä sanat: -"Kirjoita nyt, oma Kaarlo kultani; kirjeesi tuottavat minulle niin -äärettömän suurta iloa, ja minä tarvitsen todella kaiken sen -kehotuksen, jonka voin saada. -- Et tiedä kuinka monta, monta kertaa -olen lukenut rakkaan kirjeesi." Ja kuukausi myöhemmin: "Kiitos, oma -kallis Kaarloseni, viimeisestä kirjeestäsi; käsitän kyllä, että on -uhrausta sinulta tuhlata aikaa kirjoittamalla minulle, mutta olen -kuitenkin niin itsekäs, että kehotan sinua siihen; et tiedä kuinka -paljo todellista iloa kirjeesi ovat tuottaneet minulle; Jumala -siunatkoon sinua siitä, oma Kaarloseni!" Ja vielä huhtikuulla: "Jos -tietäisit millaisen juhlan tuotat meille kirjeilläsi, niin varmaan et -katuisi sitä aikaa, jonka olet tuhlannut niihin; voin melkein sanoa, -että kirjeesi ovat olleet ainoa iloni tänä ikävänä talvena." - -Näiden hellien sanojen takana on paitse vilpittömintä, milt'ei -äidillistä rakkautta kasvattamaansa veljeen (se ilmestyy myöskin -huolestuneissa neuvoissa kuinka kipeä käsi oli hoidettava) jotakin -erikoista sydämen levottomuutta, joka aika ajoin vilahtaa rivien -välistä. Tarkoitamme epätietoisuutta, kuinka tulevaisuus oli -muodostuva. Nuorinkin sisar oli nyt kihloissa ja viettäisi häitänsä -lyhyen ajan päästä. Morsiamen ja sulhasen suunnitellessa häämatkaansa -ja uuden kotinsa järjestämistä, Emilie luonnollisesti tunsi olevansa -enemmän tai vähemmän asioitten ulkopuolella (joskin hän sitten nuoren -parin poissa ollessa itse pani toimeen heidän päätöksensä ja järjesti -heidän kotinsa), tunsi entisen tehtävänsä vanhassa kodissa olevan -lopussa ja häntä alkoi vaivata sentapainen painostava mieliala, joka -niin kauan oli Kaarloakin rasittanut. Helmikuulla hän sai sydämellisen -kirjeen Betty sisareltaan, joka omasta ja miehensä puolesta tarjosi -hänelle kodin luonansa. Tämä ystävyys liikutti Emilietä ja teki hyvää -hänen sydämelleen, mutta vastaiseksi hän kumminkin antoi kieltävän -vastauksen -- ensi vuodeksi hän jo oli vuokrannut itselleen asunnon -Helsingissä. Kun Kaarlokin kirjoitti sisarelleen, että tämä olisi -tekemättä hätäistä päätöstä tässä asiassa, hän vastasi: "Tietysti jään -minä mielelläni tänne, jos tiedän ettei Ossianilla eikä sinulla ole -mitään sitä vastaan, taikka ainakin niin kauan kun en huomaa että -tuotan Teille vaivaa; kenties voin jollain tavoin olla Teille -hyödyksi." Nuoremmat veljet olivat tähän aikaan enimmäkseen -Helsingissä, mutta niistä ainoastaan Ossian näyttää tuottaneen -sisarelleen kevennystä hänen huolissaan, sillä hänestä Emilie lausuu: -"Ossian on ollut hyvä ja rakastettava; Jumala siunatkoon häntä; en -tiedä mihin olisin joutunut ilman häntä." Kirjeiden muusta -sisällyksestä täytyy meidän jättää se mikä ei varsinaisesti kuulu -aineeseemme. Eihän se levottomuus ja mielten kuohu, minkä -asevelvollisuuskysymys herätti, josta Kaarlo myöhemmin aikakauskirjan -"Preussische Jahrbücher" mukaan tiesi kertoa, että Venäjän keisari -aikoi panna sen toimeen Suomessa kuulematta säätyjä, taikka -kouluylihallituksen "nerokas" päätös muuttaa suomalainen normaalikoulu -Hämeenlinnaan taikka kissannaukujaiset professori Nordqvistille ja -Kothenin raivo sen johdosta, eihän se kuulu teatterin historiaan, -vaikka se kenties kuitenkin ansaitsee mainitsemista siitä syystä, että -se muistuttaa kuinka epäsuotuisissa oloissa elettiin. -- Vanhasta -ystävästään Cygnaeuksesta Emilie kirjoitti helmikuulla: "Ukko Cygnaeus -on kovin kivuloinen, saa nähdä toipuuko hän vielä. Olen luvannut -auttaa häntä ja kirjoittaa sanelun mukaan (mitä hänellä ehkä on -keskeneräistä), niin pian kun häät on ohitse ja minulla on paremmin -aikaa. On sovittu että hänen veljensä, Reinhold Cygnaeus, ja minä -yhdessä hoidamme huvilaa. Meidän tulee laatia ehdotus testamentiksi, -vaikka siitä muutama päivä sitten, kun hän sitä varten oli luonani, ei -tullut mitään." Cygnaeus virkistyi kuitenkin keväämmällä ja hänen -kanssaan Emilie usein puhui teatteri- (s.o. ruotsalaisen teatterin) -asioista. M.m. Cygnaeus oli puhunut rouva Raan palaamisesta teatteriin -sekä Ida Basilierin kiinnittämisestä laitokseen. Jälkimäisestä -tuumasta ei kuitenkaan tullut mitään, lienevätkö asianomaiset -oikein yrittäneetkään saada häntä. Laulajattaren sanottiin näet -loukanneen ylhäisiä suosijoitaan sekä Pietarissa että Helsingissä -suorapuheisuudellaan: hän oli kieltäytynyt esiintymästä venäläisessä -oopperassa, lausuen, että hänen tulevaisuutensa kotimaassa olisi -menetetty, jos hän suostuisi siihen. Rouva Raa sitä vastoin palasi -todella ruotsalaiseen teatteriin, mutta tehdäkseen kerrassaan lopun -hänen suomalaisista teatteriharrastuksistaan johtokunta ehdottomasti -kielsi häntä esiintymästä suomalaisissa näytännöissä! Emilie Bergbom, -joka oli ystävällisessä kirjeenvaihdossa molempain kanssa, puolusti -niin toista kuin toistakin, mutta turhaan hän puhutteli Kiseleffiä -koettaen saada rouva Raalle luvan näytellä ainakin kerran Kiven -viimeisessä draamassa, "Margareta". Sitä ei otettu kuuleviin korviin. -Muuten oli ruotsalaisen teatterin ohjelmistoa suunnitellessa päätetty -edelleen supistaa vakavampaa (traagillisten näytelmien) puolta ja -enentää oopperain ja muiden laulukappalten lukua. Sentähden otettiinkin -teatterin palvelukseen neiti Mechelin, jonka ei kuitenkaan itse -tarvitsisi usein esiintyä vaan sen sijaan johtaa lauluharjoituksia. - -Suomalaiseen teatteriin nähden Emiliellä oli tuskin ainoatakaan hyvää -uutista kerrottavana. Helmikuulla oli Arkadiateatterin omistavalla -yhtiöllä kokous ja siinä päätettiin uudestaan viideksi vuodeksi -eteenpäin vuokrata teatteri venäläisille. Sen johdosta Emilie -epätoivoisena lausuu: "Jotenkin tarpeetonta on enää ajatella -suomalaista teatteria." Kumminkin hän näyttää vielä kevään kuluessa -ajatelleen suomalaista seuranäytäntöä, vaikka hääpuuhat estivät häntä -ryhtymästä toimeen. Edelleen hän pari kertaa puhuu teatterikoulusta ja -juuri siihen hän kiinnitti jotakin toivoa tulevaisuuteensakin nähden. -"En voi sanoa", hän kerran huudahtaa, "kuinka iloiseksi tulisin, jos -saisimme koulun. Silloin olisi minullakin raukalla jotain, joka -kiinnittäisi mieltäni. Nyt olen kokonaan lopussa. Ei ole mitään niin -julmaa kuin pitää elämäänsä hukkaan ja turhaan kuluneena!" Kesän -alkupuolella hän oli kehittänyt tätä ajatusta niin, että koulu hänen -mielestään olisi oleva puhtaasti suomalainen, ja hän kysyy Kaarlolta, -olisiko hyvin hullua, jos hän menisi senaattori Molanderin puheille -pyytämään 4,000 markkaa valtioapua tämmöisen yrityksen kannattamiseksi? -Nämä teatterikoulu-mietteet herättivät tietysti sekä Kaarlon että rouva -Raan osanottoa, mutta tietääksemme jäi anomus kuitenkin tekemättä. - -Jättäen Emilie Bergbomin kuvaamallemme kannalle, jonka tuskallisuutta -hänen, epätietoisena tulevaisesta tehtävästään, vielä täytyi kärsiä -kokonainen vuosi, palaamme takaisin Kaarloon, nähdäksemme kuinka -hänenkin toimensa ja toivonsa ulkomailla seisoi hyllyvällä pohjalla. - -Huhtikuulla Emilie muistutti Kaarloa siitä, että Aleksanterin -matkastipendi jälleen oli haettavana, ja kysyi, eikö hän aikonut hakea -sitä jatkaakseen tutkimuksiaan ulkomailla. Kaarlo oli hyvin epäröivällä -kannalla. Mielellään hän kyllä tahtoi kauemmin viipyä ulkomailla, mutta -kun hän kaksi kertaa oli turhaan hakenut stipendiä, olisi hänestä sula -"häväistys" tulla kolmannen kerran hyljätyksi eikä hänellä ollut mitään -takeita ettei niin kävisi, jos hän vielä koettaisi. Sittenkin hän -lähetti valtakirjan sisäänjättää hakemus, mutta tarkoin varoittaen että -asiasta luovuttaisiin, jos edeltäkäsin voitaisiin arvella yrityksen -olevan turhan. Missä määrin Bergbomin ystävät luulivat hänen -menestyksestään olevan toiveita, on tietysti vaikea sanoa, mutta -pääasia on, että hakemus jätettiin sisään. Syystä kun hänen -matkasuunnitelmaansa ennen oli katsottu liian laajaksi, Bergbom oli nyt -supistanut sen siihen, että hän tutkisi kirjallisia ja taiteellisia -oloja muutamissa Euroopan pienemmissä kansakunnissa, joissa kaksi -rinnakkaisin seisovaa kulttuurimuotoa, toinen historiallisten olojen -luoma vieras ja toinen alkuperäinen kotoinen, tämän vuosisadan -kansallisuusharrastuksen kautta oli joutunut "käymistilaan". Mutta yhtä -vähän kuin ennenkään sai suunnitelma armoa akateemisten isien puolelta. -Yrjö Koskinen sanoikin äänellään puoltaen Bergbomin hakemusta, että hän -teki niin, vaikka se ei ollut saanut samaa suosiota niiden puolelta, -joiden etupäässä olisi pitänyt puhua sen edestä. Professori siinä -tieteessä, jota Bergbomin tutkimukset tarkoittivat, C.G. Estlander, ei -konsistorin pöytäkirjasta päättäen katsonut hakemuksen ansaitsevan -sanallakaan mainitsemista, puhumattakaan puoltoäänellä kannattamisesta. - -Kun Emilie Bergbom sai tietää, että Kaarlon hakemus siis kolmannen -kerran oli jäänyt huomioon ottamatta, oli hän niin pahoillaan, että hän -ei voinut itse kirjoittaa veljelleen, vaan jätti Ossianin asiaksi -toimittaa tälle jobinpostin. Tämä kirje näyttää hävinneen, mutta meillä -on se kirje, jossa Kaarlo ensiksi puhuu sisarelleen pettyneestä -toivostaan. Se on kirjoitettu Venetsiasta 10 p. kesäkuuta: - -"Rakas, kallis Emilie! -- Kun minä, niinkuin päätetty oli, seurasin -Augustaa ja Heurliniä Leipzigiin, aioin kohta palata Berliniin. Silloin -tuli hetki, jolloin sain tiedon hakemukseni turhuudesta. Hävinnyt -illusiooni! Tuntui tosin raskaalta, hyvin raskaalta, sillä sydämeni oli -antautunut unelmaan että voisin, vielä viipyen vuoden ulkomailla, -hankkia sivistykselleni sen ryhdin ja mehun, jonka se vielä tarvitsee. -Mutta sitä tunnetta lievensi kuitenkin se suloinen luottamus, että Te -kaikki siellä kotona pidätte minusta: kiitä Ossiania hänen kirjeestään, -oli paraimpia hetkiä elämässäni kun sen luin, kiitä Jaakkoa, kiitos -sinullekin, rakas sisar. Omistaa semmoisia ystäviä ja olla niiden -kanssa vetää vertoja parin tusinan museon ja oopperan näkemiselle. -Persoonallisesti olen täysin lohduttanut itseäni, johon ei vähimmin ole -vaikuttanut se, että Waldemar [Eneberg] ystävä oli stipendin saaja[80] --- -- Sitä vastoin en kiellä, että suunnittelemani matka olisi ollut -erinomaisen siunausta tuottava tutkimuksilleni. Tiedät että -tulevaisuuteni päätehtävänä olen pitänyt kirjoittaa eurooppalaisen -kirjallisuuden historian 19:llä vuosisadalla. Suurten kansojen ja -skandinavilaisiin kirjallisuuksiin olen jotenkin perehtynyt; -venäläiseen voin helposti tutustua Helsingissä, mutta juuri muut pienet -(Unkarilaisen, tshekkiläisen, vlamilaisen, hollantilaisen) olisin -ehdottamallani matkalla hyvin oppinut tuntemaan; koettaa päästä niiden -perille kotimaassa tuottaisi kauheasti työtä. Jättäkäämme kuitenkin -tämä ikävä aine. Kun sain tietää että minun täytyy syksyllä palata -kotia, mietiskelin näin. Jos nyt tällä mielialalla palaan Berliniin, -niin menehdyn ikävästä. Ensi aikoina en voi tehdä työtä kun kaipaan -Augustaa ja Heurliniä, mieluummin tahdon juoda täyden siemauksen -maljasta ja sitten laskea sen kädestäni. Tahdon, vaikka vain hetkisen --- se tulee kai olemaan ainoa elämässäni -- nähdä Italian. Tullus -Eneberg oli erittäin innostunut, Heurlin tuli kuin toiseksi ihmiseksi, -kun Italia mainittiin, lyhyesti, me päätimme olla hetken onnellisia -houkkoja, ollaksemme koko tulevan vuoden sitä ymmärtäväisempiä." - -[Ja sitten seuraa tämä dityrambi, joka liittyy ylempänä luettuun -matkakertomukseen:] "Nyt olen täällä, edessäni on Lido satoine -gondoleineen, oikealla Canale grande muistoineen, palatseineen, -ruhtinaineen, kirkkoineen, näen dogeinpalatsin kohoavan ylevyydessään, -San Marcon tornit heloittavat auringossa, Piazzettalta kuuluu laulua ja -melua -- kaikki mitä me elämämme romanttisissa hetkissä olemme unessa -nähneet. Venetsia on suuri -- äärettömän suuri. Ei ylellisyys, ei -loisto, eivät muistot yksistään tee sitä siksi vaan näköala -maailmansivistykseen, joka siellä avautuu, yhtyneenä ankarimpaan -kansalliseen väriin. Edellinen ominaisuus eroittaa sen semmoisista -kaupungeista kuin Berlin, Wien, Madrid, jälkimäinen semmoisista kuin -Lontoo, Parisi, Rooma. Puhun tietysti muistojen Venetsiasta, ei -nykyisestä, jota vähän tunnen." - -Loppupuoli tästä kirjeestä on myöskin mieltäkiinnittävä, mutta ennen -kuin se siteerataan, on huomioon otettava eräs Emilien ensimäinen kirje -tuosta samasta pettyneestä toivosta. Siinä tapaamme seuraavan kohdan: - -"Snellman piti eräänä päivänä pitkän esitelmän sinusta ja pyysi minun -rehellisesti sanomaan sinulle terveisiä häneltä ja kehottamaan sinua -jättämään estetiikka; 'ei kelpaa, ei kelpaa meidän maassamme, -kiittämätön ja leivätön ala, leivätön ala'. Mutta jättääkseni hänen -puhetapansa ja ollakseni lyhyt, niin hän pyysi minun sanomaan sinulle, -että sinun tulee noudattaa hänen esimerkkiänsä; hänkin taisteli kauan, -kauan; hän yritti siksi kun hän oli 37 vuotta! Ja viimeisenä kolmena -vuotena oli hänellä 200 ruplan kirjallinen apuraha. Hän tuli 10 vuotta -myöhemmin kuin sinä! 'Miehen voima kuluu, voima kuluu, pyytäkää hänen -katsomaan minua.'" - -"Minä huomautin silloin, ettet sinä eikä sinun maasi koskaan uskaltanut -toivoa sinusta tulevan semmoista kuin hän, mutta hän keskeytti minut -mutisten jotain: 'paljo parempi, paljo parempi.' -- 'Jos hän edes olisi -historioitsija!' -- Hän puhui hellästi ja lämpimästi sinusta ja pyysi -minun sanomaan, että mitä ennen alistuu (resignerar) sitä parempi; -nuoruus ei tiedä mikä paino jalassa taloudelliset huolet ovat; se sitoo -miehen itsenäisen toiminnan. -- Kentiesi teen väärin esiintuodessani -hänen sanansa, mutta ne tulivat sydämestä ja sentähden on kai syytä -että ajattelet niitä. Tosin on kauheaa että sinun täytyy ajatella -lehtorin virkaa." - -Kaarlo sai Emilien kirjeen kirjoittaessaan tuota kirjettä Venetsiasta, -josta jo tunnemme alkupuolen, ja hän päätti sen sitten seuraavaan -tapaan: - -"Kirjeesi, jossa puhut Snellmanin ystävällisyydestä minua kohtaan, sain -hetki sitten. Olen ylpeä hänen rakastettavaisuudestaan, sillä en -uskonut hänellä olevan aavistustakaan minusta. Olen pannut hänen -sanansa sydämelleni, mutta en aio sokeasti seurata niitä. -Hänentapaisille titaaniluonnoille on huudettava: 'alistu', mutta -minunlaatuinen hento luonto veltostuu helposti, jos se väistyy -taistelussa. Jos ilman muuta alistun, ei minusta tule Snellman vaan -Oskar Toppelius. Kaikessa tapauksessa aion pitää Snellmanin sanat -mielessäni ja syksyllä ruveta auskulteeraamaan normaalikoulussa. -- -- -Sano terveisiä Cygnaeukselle laguneilta, Rialtolta, Foscarilta, -Morosinilta, Giorgionelta ja Canovalta, Tizianin Assuntalta ja Byronin -Haydéelta, Maninin haudalta ja Uga Foscolon katafalkilta; on tuntunut -hyvältä, että hän on puhunut puolestani".[81] - -Palattuaan kiertomatkaltaan Bergbom oli kuin huumaantunut rikkaista -vaikutelmista. Berlin näytti hänestä harmaalta, ja hän tunsi tyhjyyttä -ja ikävää ympärillään. Kumminkin hän pian asettautui todellisuuteen. -Emilie oli luvannut hankkia hänelle rahoja, jotta hän voisi viipyä -vuoden ulkomailla. Siitä Kaarlo kiittää, mutta lisää samalla: "En -uskalla -- olisi kevytmielistä asettaa vekseli niin epämääräiselle -tulevaisuudelle." Kuitenkin hän tahtoi jäädä koko kesäksi Berliniin -jatkaakseen tutkimuksiaan. Hän ajatteli näet vielä kirjoittaa -väitöskirjan dosentuuria varten, joskaan ei hänellä enää ollut -varsinaista toivoa tiedemiehen uraan. Siksi oli häntä liian tylysti -kohdeltu yliopiston puolelta. Aineekseen hän oli valinnut 19:nnen -vuosisadan romaanin. Kun tiedämme kuinka harvinaisen laaja hänen -kirjallisuuden tuntemuksensa oli, niin on helppo ymmärtää, että aineen -vaikeus oikeastaan oli sen supistamisessa. Juuri se, että aine, -niinkuin sanotaan, kasvoi hänen päänsä ylitse, lieneekin ollut pääsyynä -siihen, että tämäkin teos jäi kesken. Jos se olisi ollut helpompi -suorittaa, niin olisi se voinut valmistua hänen ulkomailla ollessaan; -kotona hänen tietysti oli vaikeampi saada siihen tarpeellista aikaa ja -mielenrauhaa. - -Näiltä viimeisiltä kuukausilta ei ole monta kirjettä säilynyt. Eräässä -kirjeessä syksyn alussa (20/9) Bergbom arvelee joutuneensa -valtiollisesti epäiltyjen kirjoihin, koska sekä hänen lähettämänsä että -hänelle osoitetut kirjeet olivat alkaneet kadota. Joku syy -kirjeenvaihdon häiriöön oli kai siinäkin, että Emilie Bergbom vietti -loppupuolen kesää Waasassa. Koko sydänkesältä on olemassa vain yksi -laajempi kirje Otto Florellille (14/7), joka sisältää viehättäviä -lisätietoja Bergbomin teatterikokemuksista. Tässä kirjeessä, jossa hän -lämpimästi onnittelee ystäväänsä hänen juurikään tapahtuneihin -kihlauksiinsa Emmy Basilierin, Ida Basilierin sisaren kanssa, Bergbom -näet luo yleisen pikakatsauksen siihen mitä oli teatterin alalla nähnyt -ja oppinut matkansa kuluessa. Täydentääksemme edellisen esityksen -otamme vielä joitakuita piirteitä. - -Bergbom sanoo kaikkiaan nähneensä "noin 40 oopperaa ja samassa -suhteessa puhekappaleita". Wagneria hän ihailee "suorastaan -yltiöpäisesti". Meyerbeeriin nähden hän oli kylmennyt ("Hugenotteihin" -hän kuitenkin oli edelleenkin ihastunut). Ihanimmat illat olivat -hänelle tuottaneet "Don Juan", "Taikahuilu", "Fidelio" ja "Jessonda". -Vanhat suosikkinsa "Lucrezian" ja "Noita-ampujan" hän oli nähnyt -loistavasti esitettävän. "Faustista" hän oli oppinut pitämään, -kumminkaan kunnioittamatta sitä; Auber oli kohonnut arvossa, mutta -Mehul päinvastoin ("Josef" hävinnyt illusiooni); Gluck, jota hän oli -epäillyt, oli hänestä äärettömän ylhäinen. -- Ennen mainittujen -ooppera-taiteilijain lisäksi Bergbom luettelee suuren joukon, joista -tässä merkittäköön: Lucca, perin runollinen, sievä, luontehikas, -kirpeä, naisellinen haltia-olento; Mallinger ihanteellinen, -haaveellinen, suloinen, perin saksalainen, mutta sentähden mahdoton kun -hän pyysi olla muuta; Brandt, suurin taiteilijattarien joukossa, -klassillinen, elävän draamallinen, täynnä suuria pyyteitä -(valitettavasti hänen äänensä ei ollut hänen henkensä tasalla); -Peschka-Leutner (Leipzig), Saksan suurin koloratuurilaulajatar, -aistikas, keimaileva, eloisa, siro niinkuin italialaiset, mutta ei yhtä -säkenöivä eikä loistava; Dustmann-Meyer, ylevä, klassillinen, puhdas -ihanan laulunsa tähden unohtumaton. Miehenpuolisista laulajista -Bergbomin mieleen muistuvat paitse muita: Niemann, suuri, melkein -giganttimainen, ritari pelvoton ja moitteeton, usein epätasainen, -joskus raaka, toisinaan huoleton, mutta oikea taiteilija Jumalan -armosta; Walter, keimailevan aistikas, hurmaava pianissimossa, -luonnollisen lapsekas; Wachtel, loistava, voimakas, helkkyvä-ääninen, -mutta tyhjä -- tyhjä -- tyhjä; Betz, ensiluokan taiteilija, -resitatiiviin, leveään äännäntään, crescendoon nähden kiitoslauseitten -yläpuolella -- ainoastaan luonnekuvauksessa hän on heikko; Fricke, aina -hyvä, aina voimakas, aina todenperäinen; Vogel (München) saksalaisen -laulajan ihanne; haaveellinen, mutta ei naisellinen, syvä, täyteläs -ääni, sydämellinen, voimakas, yksi ihanimpia muistojani; Beck, -nerollisin ja luovin laulaja, jonka olen kuullut, mutta valitettavasti -vain yhdessä roolissa ("Rigoletto"). - -Puhedraaman alalla, jota Bergbom sanoo tutkineensa tarkkaavaisemmin -kuin oopperaa, hän, kirjoitettuansa jo tuntemamme katsauksen rouva -Raalle, oli nähnyt paljo uutta ja tutustunut uusiin kykyihin. Näistä -mainittakoon ainoastaan kaikkein tärkeimmät. Vanhan rouva Haizingerin -Wienissä hän asetti Frieb-Blumauerin rinnalle raikkaudessa ja -rakastettavaisuudessa; tragedianäyttelijätärtä Wolteria Wienissä hän -piti etevänä taiteilijattarena, hänessä oli tulta ja ylhäisyyttä, mutta -kenties hän sittenkin oli loistavampi kuin suuriarvoinen; kaikkia -ylempänä seisoi Clara Ziegler, jota todella kannatti tutkia, hänen -äänensä, vartalonsa, kasvojensa piirteet suurenmoisia, niinkuin näkisi -kreikkalaisen, traagillisen runottaren edessään -- sitä mitä -saksalaiset sanovat "Gemüthiksi" hänellä ei ollut -- hänen -tunteellisuutensa oli joko kylmä taikka teeskennelty, mutta mikä -ylhäinen voima ja intohimo! -- antiikkisia rooleja hän näytteli -parhaiten (Medea, Antigone, Iphigenie), hänen Schiller-henkilönsä -olivat heikkoja. Miesnäyttelijöistä Bergbom oli entisten lisäksi -oppinut tuntemaan monta etevää ja suurta, niinkuin Mitterwurzerin -(Leipzigissä), Possartin (Münchenissä), erinomaisen nerollisen -Levinskyn, ranskalaisesti sivistyneen, aistikkaan Sonnenthalin, -voimakkaan, miehekkäästi runollisen Hallensteinin (kaikki Wienissä). - -Mahdollisesti olemme monen lukijan mielestä tähän ottaneet liiaksi -näitä arvostelevia katsauksia, semminkin kun useimmat mainituista -taiteilijoista jo ovat ijäksi poistuneet ei ainoastaan teatterin vaan -elämänkin näyttämöltä. Mutta tuleehan juuri niissä näkyviin mitä luvun -alussa lausuimme, että näet Bergbom ulkomaanmatkallaan täydensi -tietonsa ja kokemuksensa teatterinjohtaja-tointaan varten. Ne -todistavat, kuinka perin pohjin hän oivalsi mitä teatteritaide -ylipäätään kykenee luomaan katsojan nähtäväksi ja miten eri -luonnonlahjat vaihtelevine värivivahduksineen siinä soveltuvat runoutta -ja aatteita palvelemaan. Näin syvästi perehtymällä näyttämölliseen -taiteeseen hän todella kypsyi tehtäväänsä kotimaassa, hän sai sen -varman, omiin itsenäisiin havaintoihin ja tutkimuksiin perustuvan -pohjan, jolla seisoen hän saattoi luottaa yrityksensä menestymiseen ja -vaikuttaa rohkaisevasti ympäristöönsä, joka puolestaan ehdottomasti -luotti hänen tietoihinsa ja arvostelukykyynsä. - -Bergbom palasi Helsinkiin lokakuun alussa. - - - - -VI. - -Suomalaisen teatterin perustaminen 1872. - - -Olemme saapuneet -- teatterikieltä käyttääksemme -- siihen -näytäntökauteen, jolloin Suomalainen teatteri perustettiin. Koska -kuitenkin itse perustaminen tapahtui vasta myöhään keväällä, ei tässä -vielä ole puhuttava uuden laitoksen toimesta, vaan erinäisistä -seikoista, jotka vihdoin veivät tähän onnelliseen tulokseen. Mitä tulee -kerrottavamme tapahtuman taustaan, on lukija jo edellisestä saanut -yleiskäsityksen vallitsevista näyttämöllisistä oloista, ja on siihen -sitä vähemmän tarpeen mitään lisätä kun me pian tulemme tutustumaan -erääseen kirjoitukseen, jossa Bergbom, aikalaisena, on kuvannut -silloiset teatteriolot. Sen ohella ansaitsee kansallisvaltiollinen -elämä huomiotamme, sillä sen merkitys teatterin perustamiseen nähden -oli melkoinen. Ymmärrettävästi ei se kumminkaan tässä sovi tulla -laajaperäisemmän esityksen esineeksi; ainoastaan lyhyesti on siihen -viitattava. - -Taistelu suomalaiskansallisen ja sitä vastustavan ruotsinmielisen -puolueen, se on fennomaanien ja svekomaanien ("skandinaavein", -"dagbladistein", "viikingein") välillä, joka 1860-luvulla oli -kiihtymistään kiihtynyt, oli 1870-luvun alussa tuimempi kuin koskaan -ennen. Niistä kysymyksistä, joita taistelu koski, oli silloin -koulukysymys kaikista polttavin. Suomenmielisten yhtä kohtuullisia kuin -oikeutettuja vaatimuksia siinä kohden hallitseva ruotsalainen puolue -vastusti kynsin hampain. Jos sen mielestä joku suomalainen koulu olikin -suvaittava toisessa tai toisessa syrjäisessä kaupungissa, niin oli -kumminkin pääkaupunki pysytettävä vapaana semmoisesta laitoksesta. -Suomalainen normaalikoulu päätettiin sentähden hävittää Helsingistä, ja -kun sen tarpeellisuutta ei käynyt tykkänään kieltäminen, katsottiin -sopivaksi määrätä, että se oli sijoitettava Hämeenlinnaan. Tässä ja -muissa suomalaisuuden edistyksen ehkäisemistä tarkoittavissa puuhissa -olivat vallanpitäjät yksimielisiä. Senaatti oli yhtä epäsuomalainen -kuin koulu-ylihallitus kuuluisan päällikkönsä parooni Kasimir von -Kothenin johtamana, ja kenraalikuvernööri kreivi Adlerberg oli mitä -parhaimmissa väleissä heidän ja ruotsinmielisten johtomiesten kanssa. -Se joka vähimmän välitti niin toisista kuin toisista oli sittenkin -Kothen, mutta hänen omavaltaisuutensa erinäisissä yksityisissä (esim. -yliopisto-) asioissa suotiin hänelle mielellään anteeksi, kun hän oli -niin johdonmukainen ylenkatsoessaan ja polkiessaan suomalaisuuden -vaatimuksia ja pyrintöjä. - -Toiselta puolen tämä sortojärjestelmä nosti aavistamattomia voimia -liikkeelle. Suomalainen kansa ei ole koskaan esiytynyt yksimielisemmin -ja voimakkaammin kuin juuri tähän aikaan, kun siltä väkisin tahdottiin -sulkea tie sivistykseen ja samalla siihen vaikutukseen maan asioihin, -johon ainoastaan sitä tietä päästään. Päätös hävittää normaalikoulu -Helsingistä sai kansan perustamaan alkeisopiston pääkaupunkiin, ja -jatkuva vaino suomalaisia kouluja vastaan maaseutukaupungeissa vei -siihen, että yksityisiä kouluja, jotka valtio aikaa voittaen oli -pakotettu ottamaan huostaansa, perustettiin ympäri maata, niin että -niiden luku lopulta oli monta kertaa isompi kuin se, johon olisi -mielihyvällä tyydytty, jos hallitsevat olisivat menetelleet järkevästi. - -Elettiin siis aikana ja oloissa, joissa joka edistyksenaskel -kansalliseen suuntaan vaati mitä sitkeintä taistelua, mutta joissa -myöskin uhraavaisuuden henki oli voimakas ja tahdon tarmo -korkeimmilleen jännitetty. Niissä oli suomenmielisten mahti, joita -soimattiin vanhoillisiksi, mutta jotka tositeossa harrastivat -yhteiskunnallisen ja kansallisen elämän uudistumista; toisilla, jotka -sanoivat itseään vapaamielisiksi, mutta itse asiassa kaikin voimin -vastustivat tuota uudistusta, heillä oli valtakeinot puolellaan. Uusi -Suometar, jossa suomalaisuus niinkuin ainakin pyrki kuuluville, oli -alituisesti tekemisissä sensuurin kanssa. - -"Ainakin joka toinen päivä", Emilie Bergbom kirjoitti Kaarlolle -(27/2 1871), "se otetaan takavarikkoon. Milloin on kirjoitus -tarkoittanut asevelvollisuutta, milloin kouluylihallitusta, milloin -muutoksia yliopiston statuuteissa, milloin painoylihallitusta; on ollut -oikein surkeata. Löfgren on saanut pienen viittauksen, että hän pian on -saava ensimäisen varoituksen, mikä niin suuresti ilahutti häntä, että -hän lupasi toimittaa muille pidot, jos siitä tulee totta. -- -Merkillisiä ovat kuitenkin nuo fennomaanit. Kun luulee että heidän on -masentuminen, niin he sen sijaan keksivät toisen keinon toisensa -perästä. Tuskin lienee missään maassa heidän vertaisiaan kestävässä -sitkeydessä. Jumala siunatkoon heidän lujaa luottamustansa!" -- - -Ainoastaan valtiopäivillä kansan ääni pääsi vaikuttavalla tavalla -kuuluviin, mutta säädyt kokoontuivat harvoin. Ikävällä oli nyt -viidettä vuotta odotettu säätykokousta, ja ilolla vastaanotettiin -valtiopäiväkutsumus, joka julkaistiin 4 p. lokak. ja määräsi että -säätyjen oli kokoontuminen 1 p. helmik. 1872. - -Tämmöinen oli luonteeltaan Suomalaisen teatterin syntyaika. Ymmärtäähän -sen että ne, joiden mielestä suomalaiset oppikoulut eivät olleet -"todellisen sivistystarpeen" vaatimia, katsoisivat suomalaista -teatteria ei ainoastaan tarpeettomaksi vaan hulluudeksi. Tämäkin -sivistyslaitos oli siis yksistään taistelulla saatavissa ja uhrauksilla -kannatettavissa; mutta juuri sen vuoksi sen aikaansaanti olikin -mahdollinen nyt kun oltiin opittu esteistä huolimatta, uhrauksia -pelkäämättä toteuttamaan kansallisia aatteita. Ja että siihenkin nähden -jotain toivottiin säätykokoukselta, se oli jo 1869 julkilausuttu. Sinä -vuonna näet Ruotsalainen teatteri, niinkuin tiedämme (kts. s. 142), -anoi korotettua valtioapua (20,000 mk) ja puolustettiin sitä H. D:ssä -m.m. sillä, että laitos muka oli kansallisesti tärkeä ("representerade -ett nationalintresse"). Sen johdosta U. S., joka jo kevätpuolella -ankarassa kirjoituksessa oli vastustanut valtioavun antamista, -heinäkuulla julkaisi erään "Maalaisen" kirjoituksen (jolta H. D. oli -kieltänyt tilaa ja jossa, samalla kuin teatterin sivistävää vaikutusta -ylipäätään epäiltiin, anottua apua arveltiin ylen suureksi, varsinkin -aikana, jolloin ihmiset olivat kuolemaisillaan nälkään) ja otti sitten -itsekin asian uudestaan käsiteltäväkseen. Kahdessa kirjoituksessa -lehti[82] esitti mielipiteensä olevan, että teatteri kieltämättä on -sivistyslaitos, jopa tärkeäkin, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että se -on kansallinen ja taiteellisesti etevä. Meilläkin on teatteri tarpeen, -nimittäin suomalainen; ruotsalainen teatteri [tietysti semmoisena kuin -se oli olemassa] ei ollut mikään kansallinen laitos eikä ansainnut -kannatusta Suomen kansalta. Suomalaisen teatterin aikaansaaminen oli -sentähden katsottava tärkeäksi kansallisasiaksi, ja koska se ei ollut -ajateltavissa ilman valtioapua, oli sitä pyydettävä -- ei kuitenkaan -nälkäaikana, vaan vastedes, kun anomus voitaisiin tehdä "laillista -tietä, maan säätyjen kautta". -- Pian saamme nähdä, ettei sitenkään -päästy uhrauksista. - -Mutta vähän olisi kansallismielisten uhrautuvaisuuskin merkinnyt, -jollei olisi ollut tiedossa mies, joka kykeni astumaan yrityksen -johtoon. Suomalaisen teatterin aate oli kolmena viimeisenä vuonna -heidän tietoisuudessaan ruumistunut Kaarlo Bergbomissa, se oli siten -haaveiden maailmasta muuttanut tosielämään, ja teatterin perustaminen -oli nykyään enemmän kysymys sopivasta hetkestä kuin mahdollisuudeltaan -epäilty hanke. Näin oli laita sitä luonnollisemmin kuin Bergbomin -tieteelliset aikeet eivät olleet tunnetut laajemmissa piireissä. Hän -itse palasi syksyllä 1871 ulkomaanmatkaltaan pettynein toivein ja -miettien -- kohtalon pakosta -- antautua koulu-uralle. Syyskuulla -Emilie oli kirjoittanut hänelle Berliniin kahdesta avonaisesta -virasta yliopiston kirjastossa sekä niinikään haettavana olevasta -historianopettajan virasta Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. -Mutta olihan Bergbom lausunut, että hän ei aikonut taistelutta alistua. -Se selittää meille miksi hän, kotonaan kahden kesken Emilien kanssa -neuvotellessaan heidän kummankin tulevaisuudesta, vielä päätti jättää -pedagoogiset ja muut virat sikseen ja ryhtyi uudestaan ja entistä -rohkeammin teatterisuunnitelmiinsa. Olihan suomalaisen näyttämön -luominen suuri kansallinen tehtävä, jossa heille molemmille olisi -riittävästi työtä, työtä, johon he pystyisivät ja jota suorittaessa he -voivat toimia yhdessä, avustaen ja rohkaisten toisiansa. Vasta jos -sekin toivo pettyi, oli leipäkysymykselle myönnettävä määräävä -merkitys. - -Syksyllä ei kumminkaan käyty mihinkään näyttämölliseen puuhaan käsiksi. -Bergbomin ollessa ulkomailla olivat tarpeelliset valmistukset jääneet -tekemättä, parhaimmat kyvyt olivat sentähden kiinni toisaalla ja -vihdoin saivat valtiopäivät kaikki harrastukset kohdistumaan -kevätkauteen, jolloin pääkaupungin elämä niiden tähden tulisi -tavallista vilkkaammaksi. Ida Basilier oli 11 p. syysk. antanut -konsertin Oulussa, johon maalaiskansaakin oli saapunut ja jossa muun -muassa "Trubadurin" miserere kohtaus, suomeksi esitettynä, oli suuresti -liikuttanut yleisöä, ja sen jälkeen lähtenyt Tukholmaan. Siellä hän -18 p. jouluk. kuninkaallisessa oopperassa ihailevan yleisön edessä -debyteerasi Rosinana "Sevillan parturissa" ja jäi sinne edelleenkin. -Rouva Raa taasen oli ruotsalaisen teatterin jäsenenä kokonaan kielletty -esiintymästä suomalaisissa näytännöissä. Ainoastaan Suomalainen seura -toimitti entiseen tapaansa iltamia, ja niissä kuultiin joskus rouva -Raankin lausuvan. Siten hän iltamassa 25 p. lokak. lausui Bürgerin -mainion "Lenore" ballaadin, jonka Tuokko oli suomentanut, ja 15 p. -jouluk. Runebergin "Torpan tytön", niinikään suomeksi käännettynä. -Samana iltana laulettiin Azucenan ja Manricon kaksinlaulu -"Trubadurista" ja suomalaisia kansanlauluja esitti Emmy Strömerin -nuorempi sisar, Sofie Strömer, jonka äänen laajuus ja heleä voima -herätti vakaumuksen, että hänessäkin oli oiva kyky tulevia -ooppera-näytäntöjä varten. -- Achté vihdoin antoi 25 p. marraskuuta -sävellyskonsertin, joka ansaitsee mainitsemista sentähden, että siinä -ensi kerran esitettiin hänen säveltämänsä alkajaissoitto Topeliuksen -"Regina von Emmeritz'iin". - -Enemmän kuin teatterikysymys, kiinnitti tänä syksynä eräs valtiollinen -yritys mieliä. Sen jälkeen kun Helsingfors Tidningar 1866 oli lakannut, -ei pääkaupungissa ollut ainoatakaan ruotsinkielistä lehteä, joka olisi -edustanut suomalaisuutta taikka edes ollut sen ystäville avoinna, -milloin joku heistä tahtoi ruotsinkielisen yleisön edessä puolustaa -suomalaiskansallista käsitystapaa yleisissä asioissa. Kun sen lisäksi -alituisesti nähtiin, että vastapuolueen suuri äänenkannattaja, -Helsingfors Dagblad, ani harvoin täysin rehellisesti, puhumattakaan -tyydyttävän laajasti teki selkoa Uuden Suomettaren kirjoituksista, oli -suomalaisuuden asiaa puoltavan ruotsinkielisen lehden tarve käynyt yhä -tuntuvammaksi. Nykyään voidaan -- joskaan ei vahingotta -- tulla -toimeen ilman semmoista, mutta 1870-luvulla oli suomea lukeva -sivistynyt yleisö melkoista vähälukuisempi, jota paitse moni -kansallisen puolueen parhaimpia miehiä oli kykenemätön suomenkielellä -kirjoittamaan. Nämä asianhaarat tekevät ymmärrettäväksi, että sama -harvalukuinen piiri Helsingissä, joka muutoinkin ajoi suomalaisuuden -asiaa, katsoi välttämättömäksi perustaa sanomalehden, joka nimellä -Morgonbladet 1872 vuoden alusta toimi 1884 loppuun saakka. Jos mikään, -oli tämäkin yritys uhrauksia kysyvä, mutta, niinkuin jo on sanottu, -niitä ei tähän aikaan peljätty. - -Tässä paikassa ei sovi kertoa, mitä vaikeuksia oli voitettavana ennen -kuin lehti saatiin syntymään. Pääasia on, että noin kuukauden kuluessa -merkittiin 40 osaketta à 500 markkaa kahden ensimäisen vuoden -vakuudeksi. Päätoimittajaksi rupesi terävästä ja hienosta kynästään -tunnettu mol. oik. kand. E.A. Forssell, joka kuitenkin terveydellisistä -syistä jo syksyllä 1872 luovutti toimensa maisteri August Hagmanille, -ja aputoimittajiksi Kaarlo Bergbom sekä filos. kand. Eliel -Aspelin, edellinen ulkomaanosaston ja jälkimäinen teatteri- ja -kaunokirjallisuusarvostelua y.m. varten. Lehden avustajiksi taasen -lupautuivat, joko nimeltä mainittuina taikka mainitsemattomina, -O. Donner, C.G. Ehrström, W. Eneberg, A.F. Granfelt, H.L. Melander, -Th. Rein, J.V. Snellman, Z. Topelius y.m. -- Näin Bergbom -- lyhyeksi -ajaksi -- palasi sanomalehtitoimeen, ja yrityksen alkuunpanoon nähden -mainitaan eräässä kirjeessä siltä ajalta: "Bergbomin perhekunta on -tässäkin enimmät tehnyt -- nimittäin hankkinut useimmat osakkaat".[83] -Mikä merkitys uudella lehdellä oli suomalaiseen teatteriin nähden, -huomaa yksistään siitä, että ilman sitä Bergbomin alempana -mainitut kirjoitukset teatterioloistamme tuskin olisivat päässeet -ruotsinkielisen yleisön näkyviin. - -Morgonbladetin näytenumero sisälsi paitse ulkomaanosastoa muitakin -Bergbomin kynän jälkiä. Hänen kirjoittamansa oli näet oivallinen ja -kauttaaltaan suosiollinen arvostelu "Martha" oopperan marraskuulla -tapahtuneesta esityksestä Uudessa teatterissa. Ensiksi lyhyesti -määriteltyään suositun sävelteoksen taiteellisen arvon, hän huomauttaa, -että Helsingin yleisö, jolle sekä ruotsalaiset että saksalaiset -oopperaseurat olivat ennen monesti ja etevämmin esittäneet kappaleen, -ei kuitenkaan koskaan ollut tervehtinyt sitä lämpimämmin kuin nyt -kotimaisen kyvyn, neiti Emille Mechelinin, ensi kerran esiytyessä -pääroolissa. Sen jälkeen hän seikkaperäisesti puhuu laulajattaren -äänestä ja laulutavasta. Ääni oli puhdas, pehmeä ja täyteläinen sekä -hyvin koulutettu; tekniikka oli virheetön ja vakava, äännäntä ihmeen -varma, milloin ei osa noussut liian korkealle. Intohimoiset kohdat hän -suoritti jotenkin arkailevasti, mutta lyyrilliset tunteellisesti, -koloratuurikohdilta taasen ei puuttunut melkoista siroutta. Vihdoin -annetaan laulajattarelle ja kapellimestari Emanuelille täysi tunnustus -siitä taidosta, millä he vähistä apuneuvoista huolimatta olivat saaneet -oopperanäytännön menestymään. - -Mutta yhtä vilpittömästi kuin Bergbom tässä kiitti tositaiteellista -harrastusta, yhtä säälimättömällä ivalla hän toisessa paikassa ruoski -päinvastaista kantaa ja ulkomaalaisen ihailua sekä teatterissa että -yleisössä. Kerrassaan kuvaavana kirjoittajalle otettakoon siitä muuan -kohta: - -"Viime päivien taidehuveista mainitsemme L. N. Achtén konsertin. Koska -vain noin 200 henkeä oli saapuville tullut, lienee hra Achtélla ollut -rahallista tappiota illastaan. -- Mutta emme voi pitää ketään muuta -kuin hra Achtéta itseään syypäänä tähän yleisön oikeutettuun -myötätuntoisuuden puutteeseen. Miksikä hra Achté niin itsepäisesti -tahtoo olla säveltaiteilija, vaikka hän ei ole syntynyt Boråsissa eikä -Nishnij-Nowgorodissa, vaikka hän ei ole ensimäinen baritonilaulaja -Sköfden oopperassa eikä Reusz-Schleiz-Greiz-Lobensteinin ruhtinaan -hovimuusikko. Silloin hän tietysti 'kansallisena' säveltaiteilijana -olisi herättänyt mielenkiintoa -- mutta nyt olla syntyisin Porista, -kuinka halpamaista ja jokapäiväistä. Hra Achtén ohjelmakin ilmaisi -täydellistä korkeamman musikaalisen aistin puutetta. Mozart, Beethoven, -Mendelsohn -- kuinka vanhanaikuista, kuinka yksitoikkoista. Miksei -mitään 'Sköna Galateasta' taikka 'Frihetsbrödereistä'? Se olisi -sivistyneelle ihmiselle otollista. Ajattelemattomuutensa huipun hra -Achté kuitenkin saavutti esittämällä omia sävellyksiään. Olemme tosin -kuulleet muutamien yksinkertaisten muusikkojen väittävän, että hänen -Turun-marssinsa oli eloisa, tunnelmallinen ja voimakas, että -hänen bassoariansa oli tyyliltään suuri ja puhdas ja että hänen -Regina-uvertyyrinsä oli sommittelultaan rohkea ja rikkaasti soittimille -sovitettu, mutta me, jotka olemme kuulleet vähän enemmän musiikkia, -jotka olemme ihailleet kaikkia operettinäytäntöjä Uudessa teatterissa, -voimme vakuuttaa että se on pelkkää lorua." - -Luopuen ivallisesta esitystavasta Bergbom sitten mainitsee hra Achtén -aikovan lähteä Saksaan ja Italiaan jatkamaan opintojaan ja kertoo sen -ohella, että Elis Duncker harjoitteli lauluopintoja Milanossa -- sitä -ennen Pietarissa nautittuaan mainehikkaan Everardin ohjausta, joka -imartelevasti oli tunnustanut hänellä olevan "une belle voix et grande -intelligence musicale",[84] että Emmy Strömer yhä Massen johdolla -Parisissa kehitti rikkaita lahjojaan, ja että Ida Basilier Tukholmassa -jo ennen ensi esiintymistään "Sevillan parturissa" oli, erään -ruotsalaisen arvostelijan mukaan, Musikaalisessa akatemiassa -laulaessaan Gildan arian "Rigolettosta" "helkkyvällä äänellään, -loistavalla koloratuurillaan ja oivallisella laulutavallaan" herättänyt -yleistä hämmästystä. - -Ensimäinen merkki Bergbomin teatteripuuhista 1872 vuoden aljettua oli -tammikuun lopulla sanomissa näkyvä ilmoitus uudesta teatterikoulusta. -Siinä sanotaan, että "teatterioppilaskoulun johtokunta" (tietysti -1869 lakkautetun koulun johtokunta) oli päättänyt alkavalla -kevätlukukaudella avata valmistavan oppilaitoksen kotimaista näyttämöä -varten. Koulussa oli oleva kaksi osastoa: suomalainen ja ruotsalainen, -ja oli opettajaksi näyttelijätaiteessa lupautunut Charlotte Raa. Paitse -tässä pääaineessa annettaisiin opetusta suomen- ja ruotsinkielessä, -plastiikassa, laulussa ja tanssissa. Kouluun pyrkiviltä vaadittiin, -että he osaisivat virheettömästi käyttää toista tai toista kieltä sekä -että heillä olisi koulusivistystä ja taiteilijataipumusten ohella -yleistäkin sivistystä. Ilmoittautuminen oli tapahtuva "koulun -johtajan", tri K. Bergbomin luona. - -Tämä ilmoitus oli kai tulos niistä mietteistä teatterikoulun -uudistamisesta, joista Emilie Bergbom edellisenä vuonna oli -kirjoittanut veljelleen. Alempana saamme tietää, että ainakin toista -kymmentä naisoppilasta ilmoittautui kouluun, mutta silti yritys raukesi -tyhjiin. Sen vaikutti arvattavasti suomalaisen teatterin perustaminen, -sillä olihan uusi teatteri ensi aluksi oleva enemmän kouluntapainen -kuin valmis taidelaitos. - -Uuden vuoden kahdella ensimäisellä kuukaudellakaan ei kuultu -suomenkieltä näyttämöltä. Uudessa teatterissa vallitsi ruotsin- ja -Arkadiassa venäjänkieli.[85] Sitä vastoin saatiin maaliskuulla -jälkimäisessä teatterissa vihdoin tutustua Westermarkin "Nuoreen -suomalaiseen teatteriin", niinkuin tämä näyttelijäseura nyt nimitti -itseänsä. Tästä teatteriyrityksestä, jonka toinen toimivuosi nyt oli -käymässä, otamme seuraavat tiedot kirjeestä, jonka A. Öhqvist 16 p. -jouluk. 1871 kirjoitti Emilie Bergbomille. Tänäkin näytäntökautena -seura oli aloittanut toimensa Turussa ja käytyään sen jälkeen Porissa -oli se vuoden lopulla saapunut Tampereelle. Enimmäkseen oli näytelty -ruotsalaisia kappaleita, mutta sen ohella suomalaisiakin. Suomalainen -ohjelmisto oli kuitenkin hyvin pieni, syystä kun vain kolme jäsentä, -neiti Gullsten, sekä hrat Öhqvist ja Himberg osasivat suomea. Toinen -syy oli se, että sopivia suomalaisia kappaleita oli niin vähän. Tähän -saakka oli näytelty "Kalatyttö", "Yökausi Lahdella" ja "Koira jakissa", -jonka maisteri Malmgren Porissa oli kääntänyt; neljäs, "Yksi levotoin -yö", Öhqvistin kääntämä, oli ensi kerran esitettävä Tampereella. -Kirjoittaja kysyy, kerrottuaan tämän, eikö tri Bergbomilla olisi aikaa -kirjoittaa heille pienehkö kappale, jossa olisi kolme tai neljä -henkilöä. - -"Me olemme", jatkuu kirje sitte, "sekä Turussa että Porissa ja -Tampereella saaneet paljo kehotusta ja suosiota harrastuksessamme, -varsinkin suomalaisiin näytäntöihimme katsoen, ja yhä enemmän näkyy, -kuinka suuresti meillä kaivataan kansallista teatteria. Taitavaa -johtajaamme, hra Westermarkia, ei voida liiaksi kiittää hänen -tarmokkaasta työstään kotimaisen näyttämön hyväksi ja päätöksestään -'näyttää että ruotsalaiset eivät ole välttämättömän tarpeellisia -suomalaisen näyttämön ylläpitämiseksi'; tämän mielipiteensä on hra -Westermark avonaisesti ja peittelemättä lausunut -- ja hän on kuitenkin -ruotsalainen! Hänen aikomuksensa on vastaisuudessa tulla Helsinkiin -näyttääkseen työnsä tuloksia." -- - -"Meillä on", lausuu lopuksi lämminsydäminen nuorukainen, "niinkuin -neiti Bergbom hyvin ymmärtänee monessa suhteessa vaikeat olot, mutta -kuitenkin me kaikki työskentelemme iloisella mielellä ja elävällä -luottamuksella hyvän asiamme menestykseen, ja me toivomme, että se aika -ei enää ole kaukana, kun me saamme suomalaiselle yleisölle esittää -ainoastaan suomalaisten tekijäin ja runoilijain teoksia!" -- - -Maaliskuun 13 p:stä alkaen Westermarkin teatteri, "ensimäinen -kotimainen näyttelijäseura" (paitse johtajaa olivat kaikki 9 jäsentä -suomalaisia), antoi näytäntöjä Arkadiassa. Suurin mielenkiinto tuli -luonnollisesti niiden osalle, jotka olivat joko kokonaan tai osaksi -suomenkielisiä, ja yleisö oli ylimalkaan suosiollinen ja tyytyväinen. -Paitse ennen lueteltuja kappaleita esitettiin Goethen "Sisarukset", -joka kumminkin näyttäytyi liian vaikeaksi nuorille kyvyille. Enimmän -tunnustusta sai neiti Gullsten teeskentelemättömyydestään ja -huomattavista runollisista pyyteistään, mutta sekä hän että Öhqvist ja -Himberg olivat vielä jotenkin tottumattomia näyttämöllä esiytymään. -Mainittujen rinnalla näytteli joskus hra Aspegrenkin suomalaisissa -näytelmissä, vaikk'ei hän lapsuudestaan osannut suomea. Sanomalehdet -olivat kyllä hyväntahtoisia arvosteluissaan, joskaan ei koko yritys -semmoisenaan ollut omansa suurempia toiveita synnyttämään. Westermark -itse näet ei osannut suomea, eikä hänen harrastuksellaan sentähden, -huolimatta Öhqvistin vakuutuksesta, voinut olla mitään korkeampaa -aatteellista saatikka kansallista päämäärää. - -Tällä välin olivat säädyt kokoontuneet ja ryhtyneet toimeensa. -Maaliskuun alkupuolella levisi sanoma, että talonpoikaissäädyssä oli -ilmoitettu teatterioloja koskeva "pyyntöesitys", ja 16 p. se luettiin -julki. Anomuksessa, jonka olivat allekirjoittaneet P. Kumpulainen -(Iisalmi), M. Heikura (Pielisjärvi), E. Sassi (Kemi), L. Keränen -(Kajaani), A. Miettinen (Pielavesi), R. Niemi (Jämsä) ja Adolf Silén -(Hollola), huomautettiin ensin, että Helsingin teatterille oli -valtiovaroista annettu noin 250,000 markan rakennuslaina, josta viitenä -vuotena ei oltu korkoa vaadittu, sekä että sille sen jälkeen oli -soittokunnan ylläpitämiseksi myönnetty viitenä vuotena 12,000 markkaa -vuoteensa eli yhteensä 60,000 markkaa ja sen lisäksi kolmena vuotena -näyttelijäseuran kustantamiseksi 12,000 markkaa vuoteensa eli yleensä -36,000 markkaa, ja esitettiin sitten se pyyntö, että teatteri, jos se -on katsottava ainoastaan huvituslaitokseksi pääkaupungin ruotsalaiselle -yleisölle, jätettäisiin kokonaan yleisillä varoilla avustamatta, mutta -jos se on pidettävä koko maata tarkoittavana sivistyslaitoksena, oli se -vastaisuudessa oleva "yhtä paljon suomen- kuin ruotsinkielinenkin". -Keskustelussa, joka syntyi anomuksen johdosta ja jota jatkettiin -kahdessa istunnossa, lausuttiin ruotsalaiselta taholta, että esitys oli -hyljättävä, syystä kun ei ollut olemassa suomenkielistä draamallista -kirjallisuutta eikä näyttelijöitä eikä edes yleisöä suomalaista -näyttämöä varten; toiselta puolen taas väitettiin että mitä ei -näyttänyt olevan olemassa oli saatavissa, kun vain sen eteen jotakin -tehdään, niin esim. olisi kyllä suomalaisia näyttelijöitä, jos edes -puolet orkesterille annetusta avustuksesta olisi käytetty semmoisten -kasvattamiseksi j.n.e. Se käsitystapa, jonka pohjalle anomus oli -rakennettu, että nimittäin valtiovaroista myönnetty kannatus -teatterille oli kohtuuden mukaan tuleva samassa määrässä suomen- kuin -ruotsinkielistenkin hyväksi, sai lopulta siksi yleisen tunnustuksen, -että anomus suurella enemmistöllä lähetettiin valitusvaliokuntaan: -"Vastustajia ei liene ollut useampia kuin kaksi" (U. S.). - -Tämä teatterikysymyksen saattaminen julkisen keskustelun alaiseksi ja -puoleksi hallitukseen, puoleksi valtioapua nauttivaan teatteriin -kohdistettu vaatimus, että näyttämölliseen taiteeseen nähden -suomalaisille myönnettäisiin samat edut ja oikeudet kuin -ruotsalaisille, herätti asianomaisissa suurta kiukkua. Erittäin näytti -heitä suututtavan, että asia oli otettu esiin talollissäädyssä. Vaikka -vuosikausia kestäneet puuhat suomalaisen teatterin hyväksi -luonnollisesti olivat olleet omansa herättämään kansan huomiota, ei -tahdottu pitää mahdollisena, että anomuksentekijät olivat toimineet -omin päin. H. D. antoi Nissensä esittää julkisen viittauksen, että he -vain puhuivat mitä toiset olivat heille syöttäneet. Nissestä olivat -muka talollissäädyn tuumailut teatterioloistamme erinomaisen -huvittavia, kun huomasi "näkymättömien henkien kuiskuttavan erämaan -ukoille aatteita ja lauseita, jotka henkien omassa suussa näyttäisivät -hyvinkin tutuilta, mutta jotka nyt tekevät mitä koomillisimman -vaikutuksen". Tämä arvoton syytös, joka loukkasi neljännen säädyn -jäseniä niin, että vakavasti mietittiin kanteen nostamista lehteä -vastaan, sai tietysti ansaitun arvostelun suomenmielisten lehtien -puolelta. Pelastaakseen suurta äänenkannattajaa täytyi Nissen selittää, -että hän yksin vastasi sanoistaan. - -Nyt katsoi Kaarlo Bergbomkin hetken tulleeksi, jolloin hänen oli -luopuminen vaitiolostaan, jotta ei sitä käsitettäisi "alistumiseksi". -Hän otti kuin ottikin teatterikysymyksen koko laajuudessaan -käsiteltäväksi. Se tapahtui kirjoituksessa, joka ensin ilmestyi -Kirjallisen Kuukauslehden maaliskuun vihossa ja sitten Morgonbladetissa -(huhtikuun 10-12 p.). Tämä kirjoitus on siksi tärkeä, että katsomme -välttämättömäksi ottaa se tähän milt'ei kokonaan. Samalla kuin se kuvaa -silloisia oloja sisältää se Bergbomin elämäntyön ohjelman: me näemme -siitä, kuinka hänen mielestään teatteri olisi ollut johdettava ja -niinikään, missä hengessä hän tositeossa johti suomalaista teatteria. - -_Muutamia sanoja nykyisistä teatteri-oloistamme_. - -Niiden pyyntöesitysten joukossa, jotka valtiopäivillä ovat nostaneet -suurta huomiota ja antaneet paljon keskustelun aihetta, on -talonpoikaissäädyn anomus teatterin valtioavusta. Ääniä on kuulunut -monelta taholta, jotka ovat julistaneet tämän pyyntöesityksen -tarpeettomaksi ja naurettavaksi; ei säädyssä eikä sen ulkopuolellakaan -ole jäänyt unohduksiin tuo vanha virkavaltaisuuden mielilause, "että -talonpoikain ei pidä sekaantua asioihin, joita he eivät ymmärrä"; onpa -se synnyttänyt kaikua sanomalehdistössäkin. Se mielipaha, jopa vihakin, -jonka talonpoikaissäädyn anomus muutamilla tahoilla on herättänyt, -todistaa kylläksi, kuinka vaikea useain meidän maan sivistyneitten on -vapautua siitä mielipiteestä, että kaikki sivistyslaitokset ovat -olemassa ainoastaan muutamia valituita, etuoikeutettuja eikä koko -kansaa varten. Tälle katsomustavalle ei voi mitään. Se on kouluasiassa -ilmaantunut niin törkeänä itsekkäisyytenä, ettei Suomen kansalla ole -siltä odotettavana muuta kuin sortoa. Onneksi vain harvat ajattelevat -niin. Mutta useat muutkin -- tasamieliset, sivistyneet ihmiset -- eivät -talonpoikain anomuksessa näe mitään muuta kuin tarpeettomia houreita, -joita muka on aivan mahdoton toteuttaa. Tämä katsomustapa perustuu -osittain jonkunmoiseen epäluottamukseen kansamme sivistyskykyyn, jota -epäluottamusta löytyy monessa isänmaanystävässäkin, mutta joka ei -sittenkään ole isänmaallinen, osittain puuttuvaan maamme teatteriolojen -tuntemukseen. - -Toimittaaksemme lukijalle arvostelemisen tilaisuutta, esitämme tässä -syyt säädyn anomukseen. - -Vakinainen ruotsalainen teatteri Helsingissä saa Suomen -valtiolta 24,000 markkaa vuotuista raha-apua (joista 12,000 menee -näyttelijäjoukolle ja 12,000 teatterin soittokunnalle). Välillisesti -tulee myös sen lainan korottomuus, jonka teatterihuone on saanut -valtiolta, ruotsalaisen teatterin hyväksi. Tämän valtioavun -hyödyllisyyttä ei talonpoikaissäädyn pyyntöesityksessä kielletä, vaan -toivotaan, että edes joku osa käytettäisiin kansallisen näyttämötaiteen -synnyttämiseksi. - -Muukalaisen olisi helppo vastata kysymykseen -- -- onko kohtuullista -että suostutaan tähän talonpoikaissäädyn anomukseen? Hän sanoisi: -- -tietysti pitää Suomessa suomalaisella teatterilla oleman enemmän -oikeutta kannatukseen kuin vieraalla. Mutta meidän olomme ovat niin -sekavat, ettei tällä yksinkertaisella matemaattisella totuudella -useimpain ihmisten mielestä ole tarpeeksi todistusvoimaa; tahdomme -siis ottaa tarkastettavaksi tavallisimmat ja tärkeimmät niistä -vastaväitteistä, joita on tehty suomalaisen teatterin mahdollisuutta -vastaan, kunkin kohdan erikseen, ja osoittaa niiden perättömyyden. - -Yksi näistä vastaväitteistä on se, ettei ole olemassa mitään -suomenkielistä näytelmäkirjallisuutta. Tämä on vain puoleksi totta ja -siis väärin. Niiden 12,000 näytelmän rinnalla, jotka muodostivat -espanjalaisen teatterin ohjelmiston sen loistoaikana, haihtuvat -suomenkieliset näytelmävarat melkein mitättömiin. Mutta niin huono kuin -luullaan ei kuitenkaan ole asian laita. Joka vähänkin on elänyt niissä -piireissä, joissa luetaan ja ajatellaan suomenkielistä kirjallisuutta, -se tietää, kuinka ilmeisesti nuorten suomalaisten kirjailijain mieli on -kääntynyt draamallisuuteen päin; sangen usein vasta-alkajat tarjoovat -näytelmiä, jotka todistavat luonnonlahjoja, mutta nämä lahjat eivät -pääse kehittymään, niinkuin muutoin olisi mahdollista, kun heiltä -puuttuu paras ja ainoa koulunsa, suomalainen teatteri. Ja eikö -Suomen kansa näissä epäsuotuisissakin oloissa ole kyennyt tuottamaan -semmoista dramaatikkoa kuin A. Kivi, jonka nimen ei tarvitse hävetä, -jos sitä parhaimpiinkin verrataan. Sitten kuin suuren mestarin, -Runebergin, kantele on vaiennut 'Salaminin kuninkaissa', ei ole -ruotsinkielellä missään syntynyt draamallista tuotetta, joka olisi -'Nummisuutarien' taikka 'Lean' vertainen -- eipä koko ruotsalaisessa -kirjallisuudessakaan ole yhtä ainoaa niin nerokasta, huumoria uhkuvaa -komediaa kuin 'Nummisuutarit'. Jos vielä lisätään useampia osittain -hyviä, osittain käytettäväksi kelpaavia originaaleja, jotka viime -vuosina ovat syntyneet, ne suomennokset, jotka on tehty ulkomaalaisista -näytelmistä, ja se helppous, jolla semmoisia voitaisiin saada aikaan, -jos teatterin käytännöllinen tarve niin vaatisi, niin olot tässä -suhteessa eivät estä kansallisteatterin syntymistä. Ruotsalaisella -teatterilla, silloin kuin Kustaa III otti sen suojelukseensa ja antoi -sille osan siitä valtioavusta, jolla vierasta ranskankielistä teatteria -Tukholmassa ennen oli kannatettu, ei ollut edes niinkään suuret -näytelmävarat kuin suomalaisessa kirjallisuudessa tätä nykyä on, eikä -sen draamallisessa kirjallisuudessa suinkaan ollut mitään semmoista -teosta koin 'Nummisuutarit'. Taikka, jos otetaan uudempia esimerkkejä, -kun Klausenburgissa muutamien diletanttien mieleen johtui se kaikkien -silmissä naurettava ajatus, että panisivat toimeen unkarilaisen -kansallisteatterin, ja he myös Körnerin "Zrinyn" näyttelemisellä -laskivat sille perustuksen, ei unkarilainen teatteri suinkaan -ohjelmiston ja henkilöitten suhteen ollut paljon enemmän alusteltu kuin -nykyään suomalainen. Ja kuitenkin on unkarilainen teatteri parikymmentä -vuotta myöhemmin tuottanut koko Euroopassa mainioita näyttelijöitä, -semmoisia kuin Rosa Czillag tahi Lila Bulyowska. - -[Tämän jälkeen tekijä luettelee tuntemansa suomalaiset näytelmät: -50 painosta ilmestynyttä; 13 näytettyä, mutta painamattomia; 4 Kiven -jälkeenjäänyttä teosta; 11 Suomalaisen seuran draamallisen osaston -ohjelmistoon otettua -- niiden joukossa alkuperäiset: "Hölmölän -maailmanparantajat", "Näyttelijätär", "Halikon kautta Ruotsiin" ja -"Kosijat", 3 "Nuoren suomalaisen teatterin" ohjelmistoon otettua ja -8 muuta suomennettua taikka par'aikaa suomennettavaa. Yhteensä 89 -kappaletta.] - -Toinen muistutus, joka myöskin tuodaan esiin, on se, että jos onkin -näytelmiä, niin ei ole suomalaisia näyttelijöitä. Tämäkin on vain -osittain totta; suomalaisia näyttelijöitä ei ole, mutta suomalaisia -näyttelijänalkuja on ollut ja on vieläkin; mutta nurjat olot ovat -osittain ne tukahuttaneet, osittain saattaneet ne kääntymään muille -aloille. Ida Basilier ihastuttaa par'aikaa ulkomaan yleisöä. Hän on -toki suomalainen eikä ainoastaan hyvä, vaan eteväkin draamallinen -taiteilija. Sen menestyksen, jolla neiti Mechelin ensi kerran esiintyi -suomalaisella näyttämöllä, luulemme olleen pääsyitä, jotka kiinnittivät -hänet taiteilijatoimeen. Parisissa opiskelee E. Strömer, Italiassa hra -E. Duncker, kaksi suurilahjaista suomalaista taiteilijaa. Loistava -ääni, joka niinikään teatterin epäisänmaallisen johdannon kautta menee -hukkaan Suomenmaalta, on hra Achtén. Useampia vuosia sitten ilmestyi -näyttämölle eräs taiteilija, hra Ahnger, joka sitten menestyksellä -toimitti Joaksen osan "Leassa"; kansallisteatterin puutteessa kääntyi -hän toisaalle päin; samaten hra Gröneqvist, niin myös Handolin y.m. -Nämä kaikki ovat osoittaneet mieltymystä teatteriin sekä hyviä -luonnonlahjoja. He ovat myös osanneet ja rakastaneet suomenkieltä. Ne -nuoret näyttelijät hra Westermarkin teatterijoukossa, jotka ovat -suomeksi näytelleet, ovat kaikki osoittaneet kykyä tulemaan ainakin -hyödyllisiksi näyttelijöiksi, ja yksi heistä, neiti Gullsten, -semmoisia lahjoja, että hänestä ehkä voi tulla taiteilija. Siihen -teatterikouluun, joka tänä keväänä päätettiin perustaa, on toista -kymmentä naista ilmoittanut itsensä, joissa ainakin muutamissa sopii -toivoa olevan jonkunmoista kykyä. Isossa teatterissa on eräs -suomalainen, hra Salin, jonka hyvät luonnonlahjat eivät ole -kehittyneet, niinkuin olisivat voineet, mutta josta suomalaisella -näyttämöllä arvattavasti olisi tullut kelpo näyttelijä. Myöskin muita -miespuolisia näyttelijöitä, jotka olisivat kelvanneet ainakin -täyterooleihin, kävi entisessä teatterikoulussa siinä toivossa -että siitä sukeutuisi suomalainen teatteri; mutta he jättivät -näyttelijätoimen, kun eivät tällä uralla saaneet rahtuakaan sitä -kehotusta, joka runsasta runsaammin tuli sangen tavallistenkin -ruotsalaisten näyttelijäin osaksi. Me voisimme vielä luetella ainakin -toistakymmentä henkilöä, jotka ahtaammissa piireissä ovat osoittaneet -omistavansa luonnonlahjoja joko laulantoon tahi näyttämötaiteeseen -eivätkä ole olleet haluttomia rupeamaan näyttelijöiksi. Älköön luultako -että me tämmöisistä seuranäytäntö-lahjoista heti päätämme mainittujen -henkilöiden todellakin syntyneen näyttämötaiteilijoiksi; -- mutta, -ensiksi, ei ole millään muotoa mahdollista päättää, onko lahjoja -olemassa, jollei niitä koetella, ja toiseksi saattaa kokemus (esim. -nykyisessä teatterissamme) meitä siihen vakaumukseen, että teatteri voi -tulla toimeen noin neljällä, viidellä taiteilijalla, jos vain -tottuneita, käytettäviksi kelpaavia näyttelijöitä on muita rooleja -täyttämässä. Ja viimein -- end well, ali well -- on ruotsalaisen -teatterin tätä nykyä ensimäinen traagillinen näyttelijätär, rouva -Charlotte Raa, osoittanut semmoista hartautta ja osanottoa suomalaiseen -teatteriin, joka antaa aihetta toivoa, että hänen vaikutuksensa ei ole -pysähtyvä siihen, mitä hän on tehnyt, vaan että hän tulevaisuudessakin -aikoo kannattaa suomalaisella näyttämöllä mitä hän on kannattanut -ruotsalaisella, nimittäin ideaalisen repertoarin ylevänrunollisia -kuvaelmia. - -Hyviä näyttelijänalkuja ei siis ole puuttunut eikä nytkään puutu. -Ainoastaan tuo kaiken kotimaisen epäkansallinen sortaminen on estänyt -näitä voimia isänmaan hyödyksi kehkiämästä. Jos siis kotimainen -teatteri asetetaan sille kannalle, että se tarjoo edes jommoistakin -vakuutta niille, jotka tahtovat antautua sen palvelukseen, emme -suinkaan epäile, että suomalainen näyttämö on kantava kauniimpia -hedelmiä kuin sen viholliset ja ehkä moni sen ystävistäkin uskoo. -Vaikka äärettömiä vastuksia on kohdannut, ovat Suomalaisen seuran -antamat näytännöt hyvin onnistuneet, vieläpä usein paremmin kuin ikinä -olisi sopinut toivoa. Niin "Lea", niin "Martha", niin "Jeannetten -häät", niin "Trubaduri", niin "Yökausi Lahdella". - -Kolmanneksi kuulee usein väitettävän, ettei suomenkieli muka ole -tarpeeksi edistynyt kelvataksensa näyttämölle. Jos sillä tarkoitetaan, -ettei suomenkieli ole kykenevä syvien, runollisten tunteitten -ilmoittamiseen, mahtavain ajatusten tulkitsemiseen, niin paljas -luulokin jo sisältää yhtä paljon ajattelemattomuutta kuin tyhmyyttäkin. -Sitä kieltä, jolla Kalevala ja Kanteletar on sepitetty, sitä kieltä, -joka on kyennyt Davidin salmeja niin mainiosti kaiuttamaan, ei sovi -milloinkaan sanoa runollisesti köyhäksi tahi raajaksi. Samoin -nykyaikainenkin suomenkielemme osoittaa esimerkkejä runollisesta -ylevyydestä ja luontevuudesta, joista sen ei tarvitse hävetä. Mitä -kielen jaloutta huomataankaan useissa Ahlqvistin runoelmissa, "Leassa"! -Verrattakoon toisiinsa esim. tuon mainion monoloogin ruotsinnos ja -suomennos Schillerin "Orleansin Neitsyen" 4:nnestä näytöksestä; -muutamissa paikoin ehkä huomattanee, että ruotsinnoksen on tehnyt yksi -Ruotsinmaan etevimmistä runoilijoista, Nikander, ja suomennoksen sitä -vastoin eräs oppilas Apollonin palveluksessa; mutta mitä tulee -kummankin kielen kykyyn ilmituoda alkuteoksen täysisointuisia -lausejaksoja, moniväristä lyyrillisyyttä, loistavia kaunopuheisia -käänteitä, syviä mietteitä, ei niiden välillä havaita eroitusta. Mutta -jos siirrymme lausuttavasta näytelmästä laulettavaan, on suomenkieli -ilmeisesti ruotsinkieltä etevämpi; sillä sen rikkaus ääntiöistä, sen -puute epäselvistä vokaaliäänistä, sen sointuisuus tekevät sen -erinomaisen soveliaaksi kannattamaan esim. noita helläsointuisia -italialaisia taikka syvätunteisempia saksalaisia säveleitä. Tämän -etevyyden suomenkielen kiihkeimmätkin vastustajat tavallisesti sille -myöntävät, riistäessään siltä kaikki muut ansiot. -- Jos taasen -arvellaan, että suomenkielellä ei ole sitä salonkisiroutta, joka sopii -esim. ranskalaiseen konversatsionikomediaan, niin väitteessä on hiukan -enemmän totuutta, vaikk'ei se kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomenkieli -on puhekielenä useissa sivistyneissä perheissä -- miksi ei sivistynyt -suomenkieli näyttämöllä olisi yhtä mahdollinen? Sitä teeskenneltyä -salonkipuhetta, jota tavataan ruotsalaisella näyttämöllä, emme sitä -vastoin millään muotoa tahdo siirtymään suomalaisellekin; väkinäisellä -ranskankielen jäljittelemisellä on ruotsalainen teatterikieli suuressa -määrässä menettänyt tuoreutensa ja luonnollisuutensa. Kuinka tärkeä -välikappale sivistyneen, kaikista murteellisuuksista vapaan mallikielen -synnyttämiseksi juuri kansallisteatteri olisi, todistaa muiden maiden -esimerkki. "Théâtre français", siihenpä ranskalainen ylpeydellä -viittaa, jos kysytään, missä ranskankieltä oikeimmin ja puhtaimmin -puhutaan, ja saksankieltä tuskin sopii sanoa missään puhtaasti -puhuttavan paitse etevimmissä teattereissa. - -Usein kuulee myös mainittavan: -- "Jos löytyisikin näytelmiä ja -näyttelijöitä, niin ei ole suomalaista yleisöä." Niitä, jotka näin -päättävät, on ylen vaikea saattaa toiseen käsitykseen, sillä kaikki -saarnaaminen, että Suomessa löytyy muita ihmisiä kuin he ja heidän -ruotsia puhuvat ystävänsä, on turhaa. Suomen pääkaupungissa on -kuitenkin lukuisa suomenkielinen väestö. Että Helsingin sivistyneissä -ruotsia puhuvien luku on monta vertaa suurempi kuin suomalaisten, sen -huomaa jokapäiväisestä kokemuksesta. Mutta suomea ymmärtävä sivistynyt -yleisö ei ole suinkaan vähälukuinen. Suuri osa virkamiehistä ja heidän -perheistään on kasvanut suomenkielisissä paikkakunnissa ja ymmärtää -siis suomea vaikk'ei se osaa sitä puhua yhtä helposti kuin ruotsia. -Näiden lisäksi tulee koko ylioppilaskunta, jonka jäsenet, muutamat -harvat pois luettuina, kaikki ymmärtävät suomea. Jokainen tietää mikä -tärkeä virka ylioppilaskunnalla on Helsingin teatterielämässä. Sitä -paitse ne, jotka kieltävät suomalaisen yleisön olemassaolon, eivät usko -isänmaallisen taiteen lumousvoimaan. Eikö se, mitä suomalaiset sydämet -ovat runoilleet, mitä suomalainen mieli on synnyttänyt, myöskin voi -tunkea suomalaisiin sydämiin, tulla suomalaisen mielen käsitettäväksi. -Meillä on suurempi luottamus taiteeseen. Ne henkilöt, jotka ovat meidän -omiamme, jotka ajattelevat meidän ajatuksiamme, tuntevat meidän -tunteitamme, elävät meidän elämäämme, nehän aina enemmän miellyttävät -sitäkin, jonka korva ei ymmärrä jokaista ääntä, kuin semmoiset olennot, -jotka sydämeltään, mieleltään, tunteiltaan ovat heille vieraita, vaikka -puhekieli on yhteinen. Joka kieltää suomalaisen yleisön olemassaolon, -se luulee siis meidän ruotsinkielisten suomalaistemme olevan lähempänä -ruotsalaisia kuin omia maanmiehiänsä. Me emme sitä usko. Jokainen, joka -esim. on nähnyt sen innostuksen, jonka "Lea" ensi kerran näytettynä -herätti, ei ole epäävä näiden sanojen totuutta. Muutoin kokemuskin -todistaa suomalaista teatteriyleisöä Helsingissä olevan. Niistä -neljästätoista suomalaisesta teatteriesityksestä, jotka Suomalainen -seura Helsingissä on toimittanut, on yksitoista näytetty sillä -menestyksellä, että kaikki piletit myytiin loppuun, eikä yhtä -ainoaakaan aivan vähälukuiselle katsojakunnalle. Suomalaisen teatterin -sitä paitse ei tarvitse eikä se saakaan supistaa vaikutustansa -ainoastaan Helsinkiin -- Wiipuri, Turku, Oulu, Kuopio ovat kaupunkeja, -joissa on teatterilliselta kannalta yksinomaisesti taikka ainakin -enimmäkseen suomenkielinen väestö, ja nuo matkustavaiset ruotsalaiset -teatterijoukot, jotka niissä nyt usein saavat elatuksensa eivätkä -suinkaan ole halveksittavia, todistavat osanoton teatteriin siellä -olevan vireillä. - -Eräs katsantotapa, joka myös tulee kuuluviin, kun on puhe suomalaisesta -teatterista, on seuraava: Onhan meillä jo yksi kansallisteatteri; mitä -teemme kahdella? Ruotsinkielinen teatteri on kai myös kansallinen; -suomalainen teatteri synnyttäisi vain eripuraisuutta, häiriötä ja -teatteriharrastuksen hajaantumista. Ruotsinkielinen teatterimme on -vakinainen, sitä johtaa suomalainen johtokunta, se on siis kansallinen. -Noita kuljeskelevia ruotsalaisia teatterijoukkoja sopii ehkä pitää -vieraina; mutta teatteri, tuo kaunis, uusi teatteri, onhan se -suomalaisten rakentama: eikö suomalaisia istu sen johtokunnassa, -eivätkö näyttelijät tavallansa ole Suomen virkamiehiä, koska osa heidän -palkoistansa tulee Suomen valtiolta? mitä muuta vielä tarvitaan, että -teatteri tunnustetaan kansalliseksi? -- Paljon -- olimme sanoa kaikki. -Me emme puhu siitä, että suomalaisella näyttämöllä pitää suomenkielen -kaikuman, että jokaisen sivistyslaitoksen, joka on vieras kansan -enemmistölle, täytyy riutua, että taide tosin on elämän kukka, mutta -että se puhkee ainoastaan kasvavasta varresta eikä kukkavihkossa, -vaikka näyttäisikin siinä kuinka kauniilta tahansa. Me pysymme vain -tosiasioissa. Onko uusi teatterimme Helsingissä semmoinen, että sitä -sopii sanoa kansalliseksi? Rahat, joilla se saatiin rakennetuksi, -kivet, joista se rakennettiin, ovat suomalaisia; mutta siinä onkin -kaikki. Ihmisistä, jotka siinä työskentelevät, ovat näyttelijät -ruotsalaisia, orkesteri suurimmaksi osaksi saksalainen -- ainoastaan -teatterirengeiksi on arveltu suomalaisten kelpaavan. Älköön meitä -väärin ymmärrettäkö. Älköön siinä, mitä olemme sanoneet, nähtäkö -hituakaan nurjamielisyyttä niitä arvoisia taiteilijoita kohtaan, jotka -esiintyvät näyttämöllämme; se osoittaisi yhtä paljon epäkohteliaisuutta --- sillä he ovat muukalaisia -- kuin kiittämättömyyttäkin, sillä me -olemme heille kiitollisuuden velassa monesta runsasta nautintoa -tuottaneesta hetkestä -- mutta me sanomme vain, etteivät he muutu -suomalaisiksi, jos saavatkin palkkansa Suomen rahassa, eivät he ole -kansallisia sentähden että astuvat näyttämöllä, joka on laadittu -suomalaisista hongista. Mutta -- mainitaan vastaukseksi -- onhan -johtokunta suomalainen. Syntyänsä -- kyllä -- mieleltään -- ei! Vai -miksikä nykyinen teatteri ei ole saanut aikaan yhtäkään ainoata etevää -kotimaista kappaletta ja ainoastaan yhden kelvollisen (Laguksen -"Drottning Filippa") niinä viitenä vuotena, jotka "vakinainen" teatteri -on ollut olemassa. Minkätähden esim. tänä vuonna ylimalkaan ei yhtä -ainoatakaan uutta kotimaista näytelmää ole ollut repertoarissa? -Minkätähden johtokunta ei ole kehottanut niitä nuoria dramaatikkoja, -jotka meillä on (Lindh, Emlekyl y.m.) teatteria varten kirjoittamaan? -Minkätähden teatteri ei ole tuonut esille niitä ennen näyttämättömiä -mestariteoksia, jotka kaunistavat ruotsalaissuomalaista -kirjallisuuttamme. Minkätähden "Salaminin kuninkaat" eivät ilmaannu -näyttämöllä? Minkätähden teatteri ei ole suorittanut rahtuakaan -kiitollisuuden velastansa Cygnaeukselle näyttämällä "Clas Flemingiä" -taikka "Hertig Johans Ungdomsdrömmar"? Minkätähden ei oteta -esitettäväksi muutamia ennen näytettyjä kotimaisia kappaleita, jotka, -vaikk'eivät ole mestariteoksia, kuitenkin paremmin pitävät paikkansa -ohjelmistossa kuin kaikenlaiset ulkomaan lorut -- niin esim. Bolinin -"Konungens Guddotter" tahi Mannerheimin "Ett original"? Minkätähden -enimmät niistä uusista kotimaisista näytelmistä, jotka on esitettäväksi -otettu, on järjestetty ja harjoitettu semmoisella huolimattomuudella, -että niiden huono menestys jo ennaltaan oli tietty -- niin "Erik -Fleming", "Klubbehöfdingen", "En julafton i Tobolsk", "Pygmalion"? -Minkätähden ei teatteri ole hankkinut Tawaststjernalle kelvollista -oopperatekstiä, jolla hän paremmin olisi saanut osoittaa kykyänsä kuin -tuolla runollisesti aivan vähäarvoisella "Semfiralla"? Minkätähden ei -teatteri ottanut esittääkseen Achtén kaunista Reginan alkusoitelmaa? -Minkätähden ei teatteri ole käännettäväksi ja näyteltäväksi toimittanut -yhtäkään A. Kiven teoksista? Minkätähden teatteri ei ole ryhtynyt -esittelemään Paciuksen "Kung Karls jagt" taikka "Prinsessan af Cypern"? -Minkätähden teatterin johtokunnan mielestä ei maksa vaivaa viettää -Suomenmaan toisen runoniekan, Franzénin, muistojuhlaa millään -arvokkaammalla tavalla kuin vähäpätöisen kyhäelmän onnistumattomalla -näyttelemisellä? Minkätähden -- mutta me olemme jo kylläksi kyselleet; -nämä viittaukset siihen, mitä kansallismielinen teatterijohtokunta -olisi tehnyt, todistavat tarpeeksi. Tiedämme kyllä, että johtokunta -useimpiin näihin kysymyksiin voi vastata osoittamalla käytännöllisiin -vastuksiin, vieläpä semmoisiin, jotka näyttävät mahdottomilta voittaa --- mutta isänmaallinen into olisi juuri ilmaantunut siinä, että -vastukset olisi poistettu, että mahdottomat olisi mahdollisiksi -saatettu. Vaan eikö tällä kaikella sitten ole mitään vastapainoa? On, -vastataan, "Daniel Hjort" ja "Regina". Valitettavasti tämäkin -johtokunnan ansio supistuu aivan tyhjiin. "Reginan" jätti Åhmanin -näyttelijäseura vakinaiselle teatterille aivan valmiina roolien, -yhteisnäyttämisen ja kaikkien varustuksien puolesta. Se kansallinen -juhlahetki taasen, jonka "Daniel Hjortin" näytteleminen on tuottanut -Helsingin yleisölle, on yksinomaisesti luettava hra Fritiof Raan ja -rouva Charlotte Raan, erittäinkin edellisen, ansioksi sen runollisen -innostuksen tähden, jolla he kuvailevat tämän näytelmän molempia -päärooleja. Teatterin johtokunnan tehtävä "Reginan" ja "Daniel Hjortin" -suhteen on pääasiallisesti ollut runsasten näytäntötulojen talteenotto. -Kuinka se ainoastaan hyödyn kannalta on katsonut näitä kotimaisen -teatterin koristuksia, todistaa esim. se todellakin naurettava -käsityöntapaisuus, joka ilmaantuu "Reginan" näyttämölle-panossa. - -Kansallisessa suhteessa vielä hyljättävämpää penseyttä teatteri on -osoittanut näyttelijöiksi sopivien suomalaisten omistamiseen nähden. -Teatteri tarjoo meidän maassamme epävarmaa leipää; kyvykäs ja -halullinenkin tarvitsee kehotusta antautuakseen siihen. Teatterin -johtokunta ei ole tehnyt mitään tämän kehotuksen suhteen. Kuitenkin on -hyviä kykyjä, erittäinkin laulun alalla, ilmestynyt. Teatteri joko ei -ole heistä pitänyt lukua ollenkaan taikka tehnyt heille semmoisia -tarjouksia, että niitä tuskin voi luulla todeksi. Soitantotaiteen -oppineille henkilöille, joiden kauniit äänet ovat olleet tunnetut, on -tarjottu palkkaehtoja, jotka tekevät noin puolen siitä, mitä on -maksettu milt'ei kelvottomille köörilaulajille Ruotsista. Yksi -esimerkki on tässä kohden erittäin kuvaava. Kun kyvykäs Ida -Basilierimme, joka nyt loistavalla menestyksellä toimittaa suuria -laulutehtäviä Ruotsin ensimäisellä näyttämöllä, pyrki teatteriimme, -tarjottiin hänelle aivan mitätön palkka ja ihmeteltiin suuresti, ettei -hän suostunut ehtoihin. Kun päinvastoin keskinkertainen, neljännen, -viidennen luokan offenbachinlaulajatar sattui pääsemään vapaaksi -jostakin Tukholman etukaupunginteatterista, riensi johtokunta -tarjoomaan hänelle lähes saman verran. Mutta -- hän oli ruotsalainen ja -statisti, toinen oli kovaksi onnekseen suomalainen ja taiteilija. Se -nurjuus, millä teatteri kohteli sitä harjoituskoulua kotimaisia -taiteilijoita varten, joka tohtori Toppeliuksen johdon alla pantiin -toimeen, mutta sitten lakkasi, ansaitsisi oman saamansa. Sen jäseniä on -teatteri "eksploateerannut" ahneudella, josta se ei koskaan ole mitään -tietänyt keskinkertaisten ruotsalaisten näyttelijäin suhteen, jota -vastoin jäykin "non possumus" aina on tullut esiin, kun teatteri olisi -voinut auttaa koulua. Sen oppilaita ylenkatsottiin eikä oltu heistä -tietävinänsäkään; tällä tavoin onnistuikin teatterin viimein kokonaan -tukehuttaa se muutoinkin varsin heikko osanotto, jota yleisö oli -osoittanut tälle laitokselle. - -Mutta se nurjuus, jolla vakinaisen teatterin johtajat ovat -katsoneet kaikkia kokeita "ruotsalaissuomalaisen näyttämötaiteen" -aikaansaamiseksi, on yltynyt todelliseksi vihollisuudeksi, kun asiana -on ollut suomalaisen kansallisteatterin perustaminen. Tässä -yrityksessä, jota jokainen kansallinen teatterinjohtokunta olisi ilolla -tervehtinyt ja hartaasti edistänyt, on meidän teatterimme nähnyt -ainoastaan rahanvoiton välikappaleen. Kiitollisuuden osoitteeksi siitä -että Suomen kansa sitä kannattaa, on teatterimme kaikella muotoa -tahtonut estää näyttämön hankkimista tälle kansalle. Ettei tämmöisen -teatterin johtajia voi pitää isänmaallisen hengen elähyttäminä, on -selvää. Vaan jättäkäämme tämä asia, joka niin täysin määrin todistaa -kehnointa kurjuutta, sillä muutoin sanotaan meidän kiihottavan, -synnyttävän eripuraisuutta j.n.e. - -Olkoon niin -- sanonee joku -- olkoon niin, teatterimme ei ole -kansallinen. Ei sen tarvitsekaan sitä olla. Meidän on yhdentekevä millä -tavoin taiteelliset tarpeemme tyydytetään, jos vain saamme ne -tyydytetyksi. Taide on kosmopoliitti. Sen tulee vain pyrkiä esittämään -yleisinhimillistä, vapautettuna kaikista rajoituksista, sen ihanne on -puhtaasti humanistinen, muodon kauneus ja täydellisyys. Me olemme pieni -kansa, lainatkaamme parasta mitä muukalaisilla on; taiteen etu on ainoa -teatteriasiain ratkaisija. Tämä katsantotapa ei ole meidän; -sillä me tiedämme, että jokaisella toimella pitää oleman juurensa -mustassa, runottomassa mullassa eikä keveässä runollisessa ilmassa --- mutta myöntykäämme siihen. Onko siis todellakin vakinainen -teatterimme taiteellisessa suhteessa niin korkealla kannalla, että -suomalaisen teatterin syntyminen olisi taiteellisuudelle vahingoksi? -Tarkastelkaamme tämän näytäntökauden ohjelmistoa. Me huomaamme silloin, -että teatteri etupäässä on valinnut vähäpätöisiä, jopa hyljättäviäkin -teoksia ulkomaan runsasvaraisesta teatterikirjallisuudesta, mutta -päinvastoin, noin kolme neljä poikkeusta poisluettuna, ei ole ollut -tietävinänsäkään kaikesta siitä kauneudesta, jota etevät dramaatikot -runsain määrin ovat luoneet.[86] Päinvastoin on hartaalla halulla -tavoiteltu kehnoa, nerotonta, epärunollista. Mitkä ovat ne uudet -näytelmät, joiden ottamiseen on pantu enimmän huolta? Niin -- inhottava -melodraama ("Fosterland"), irstas farsi ("Richelieu"), vähäpätöinen -kyhäelmä, täynnä huijausta ("Nya garnison"), taiteellisesti -turmelevainen buffa ("Frihetsbröderna"), viaton, mutta mitätön -laulunäytelmä ("Wermlänningarna") j.n.e. "Martha" ja "Macbeth" -ovat ainoat kosteikot siinä taiteellisessa erämaassa, jossa -teatterijohtokunnan vaikutus uusien kappaleiden omistamiseen nähden -tänä näytäntökautena on osoittautunut! Ja tämäkö siis on se ylevä, -ideaalinen taide, jota katsotaan niin korkeaksi, ettei suomalainen -teatteri sitä voi saavuttaa, nämäkö ne taiteelliset tuotteet, joita -pidetään valtiokavalluksena taidetta vastaan olla suosimatta? Se on -siis kaiken inhimillisen ylevyyden häpäisemistä, jos jotakuta -houkutellaan pois "Richelieun" kynismeistä kuuntelemaan Lean kertomusta -jaloimmasta, mitä maa on tuottanut, taikka jos rohkenee "Vapauden -veljesten" raakaa rähinää vastaan asettaa Agathan pyhän ihanan -haaveksimisen kuutamolla! Mutta -- väittelee joku vanhan ja "kultaisen -kohtuuden mies" -- olkoon niin, että nykyinen ruotsalainen teatteri ei -ole niin taiteellinen kuin sen pitäisi oleman, olkoon niin, että -suomalaisen teatterin ystäväin tekemä kehotusavun anomus on -kohtuullinen, olkoon niin, että oikeudentuntokin puolustaa, että toisen -pitää saaman valtioapua, kun sitä suodaan toiselle -- minkätähden sen -pitää nyt juuri tapahtuman? Eikö sovi odottaa, siksi kuin suomalainen -teatteri on kohonnut sille kannalle, jolla ruotsalainen nyt on, silloin -joutuu kohtuuden hetki. Minkätähden suomalaisen teatterin harrastuksen -välttämättömästi pitää ilmaantuman ryntäyksissä ruotsalaista teatteria -vastaan? Niin ei olekaan asian laita. Me emme millään muotoa kiellä -ruotsalaisen teatterin oikeutta maassamme, me emme ylimalkaan kiellä -olemisen oikeutta miltään pyrinnöltä, joka osoittaa itsessään olevan -elinvoimaa; jopa katsomme ruotsalaista teatteria hyödylliseksikin -Helsingissä taiteellisen entisyyden jatkamiseksi sillä välin kun -suomalainen teatteri kestää koetusaikansa; mutta sillä emme tahdo -sanoa, että ruotsalaista teatteria on luonnottomalla tavalla -kannatettava, niin että se tekee suomalaisen mahdottomaksi, tekee sen -edistyskannan mahdottomaksi, jolla tämän katsantotavan mukaan kohtuuden -hetki olisi joutuva suomalaisellekin teatterille. Me vaadimme -ainoastaan vapaata kilpailua -- taistelkoon ruotsalainen teatteri -varmemmalla tekniikallansa, runsaammilla näytelmävaroillaan, -apujoukoillaan Tukholman teattereista, etevämmillä näyttelijöillänsä -- -suomalainen teatteri on tätä kaikkea vastaan asettava virkeän, nuoren -tahdon, isänmaallisen hartauden, taiteellisen innon. Tämmöisestä -vapaasta ja rehellisestä taistelusta koituisi ainoastaan hyvää -kummallekin puolen. Mutta älköön tehtäkö tätä kilpailua mahdottomaksi -estokeinoilla, toisen teatterin yksipuolisella suosimisella, niin että -toinen jo syntyessään tukehtuu. - -Kun suomalaisen teatterin vihollisilla ei ole muita todistuskeinoja, -kääntyvät he tavallisesti toisapäin, sanoen: "Kaikki puhe taiteen -jalostavasta ja kansallisesta merkityksestä on paljasta lorua; -teatteri on vaan ylellisyyttä, sen ainoana tarkoituksena on huvitus." -Tässä katsantotavassa, että taide muka on ylellisyystavaraa, on -todenperäistä ja perätöntä sekoitettu yhteen, kuitenkin niin että -perätöntä on enemmän. Ainoastaan se taide, joka ei tuota mitään, on -ylellisyystavaraa ja ansaitsee siis yhtä vähän kannatusta valtion -puolelta kuin muut semmoiset; kansallinen taide kartuttaa kansan -henkisiä varoja ja ansaitsee siis yhtä hyvin kehotusta ja apua valtion -puolelta kuin jokainen muu kansakunnan voimien siveellinen tai henkinen -kehitys. Kuinka voidaan olla taiteen merkitystä yhteiselämässä -tykkänään ymmärtämättä, todistaa hallituksemme, kun se käsittelee -taideasioita. Ainoa taide, joka, paitse runoutta, meillä todellakin on -ollut tuottavainen, on maalaustaide. W. Holmberg, Ekman, A. Frosterus, -Laurens, Lindholm, Munsterhjelm, Becker y.m. osoittavat, että -todellinen kansan sydämessä elävä voima siveltimen avulla on pyrkinyt -raivaamaan itselleen tietä maailmaan. Kuitenkin on hallitus milloin -vähentänyt, milloin kokonansa lakkauttanut sen jo ennestään jokseenkin -niukan valtioavun, jota etevin laitos tässä kohden, tuo oivallisesti -johdettu ja isänmaallisten mielipiteiden elähyttämä taideyhdistys -nauttii. Kansallismuseon perustamiseksi ei hallituskunnan mieleen ole -johtunut määrätä satojen tuhansien markkain korottomia lainoja. Sitä -vastoin annetaan vuosittain teatteriin, joka kuitenkin tähän asti on -Suomessa ollut milt'ei mitään tuottamatta, monta vertaa suurempi summa -kuin mitä taideyhdistykselle on suotu. Sopii tosin väittää, ettei -suomalainenkaan teatteri tähän asti ole ollut tuottelias; mutta sillä -on kuitenkin tuotteliaisuuden mahdollisuus, kun nykyinen ruotsalainen -teatteri päinvastoin aivan juurettomana häilyy ilmassa eikä ikinä voi -olla muuta kuin loiskasvi. Mutta myönnettäköön, että teatteri Suomessa -on ylellisyystavaraa ja että siis valtioapu suomalaiselle teatterille -on tarpeeton; silloin se samoin on tarpeeton ruotsalaisellekin -teatterille. Sillä tuhansien markkojen hukkaaminen ylellisyyteen, kun -kansa elää köyhyydessä, on anteeksiantamatonta tuhlausta -- -hyödyttömien muukalaisten elättäminen, kun maan omat lapset nääntyvät -nälkään, niinkuin katovuosina, se on enemmän kuin kevytmielistä -- se -on julmaa. Vaan jos teatteri pidetään sivistyslaitoksena, josta valuu -rakkautta kaikkeen kauniiseen, lempoihin tapoihin, jotka saattavat -elämän valoisaksi, yleviin tunteisiin, jotka sitä jalostuttavat, -täysivoimaiseen, henkiseen vaikutukseen -- miksi meiltä, kansan -suomenkieliseltä osalta, ehdoin tahdoin suljetaan tämä sivistyksen -lähde, miksi meiltä ryöstetään tämä kirkastavainen valo? Miksi ei -meille aseteta tätä koulua, jossa kansakunta oppii sievää älyllisyyttä -ja vakavaa ryhtiä, elämän tyynimielistä tarkastusta, jossa meidän omat -runoilijamme saavat meille kertoa, mitä rinnassamme on jaloa, mitä -olennossamme on pientä, isiemme suurimmat urostyöt ja halvannäköisestä -elämästä mökissä, suuruudesta, joka on niin suurta että sitä voi -käsittää ainoastaan taiteen kuvastimessa, pienuudesta, joka -on niin pienoista, että sitä voi tarkastaa ainoastaan taiteen -suurennuslasilla. Älkäät peljätkö meidän kangistuvan ahdasmielisen -taiteilija-itsekkäisyyden vihollisuuteen vierasta kohtaan. Me kyllä -suomalaisessakin teatterissa tulemme ymmärtämään englantilaisten -innostusta, italialaisten suloutta, saksalaisten syvämielisyyttä, -tanskalaisten hyväsävyisyyttä, ranskalaisten neroa. Antakaa meidän vain -sillä kielellä, jota rakastamme ja jota Suomi ymmärtää, kuvaelmissa, -jotka ovat meidän lihaamme, meidän henkeämme, kuulla, miten -Shakespeare runouden soihdulla valaisee sitä syvyyttä, jota sanotaan -ihmissydämeksi, miten Calderon tulkitsee maan katoavaisuutta taivaan -ihanuuden rinnalla, miten Molière osoittaa kehnon mitättömyyttä, miten -Schiller lohduttaa sillä, että jalous ihmisteoissa ja ihmisten -kohtaloissa on katoamatonta. Me käännymme tällä anomuksella kaikkien -tasapuolisten, kaikkien todellisten isänmaanystävien puoleen. - - * * * * * - -Tämä kirjoitus herätti tavatonta huomiota, jopa hämmästystä, sillä -vaikka Ruotsalaisen teatterin heikot puolet olivat sen ystävienkin -piireissä hyvin tunnetut, oli samalla ikäänkuin salaisesti sovittu, -että näitä ei saataisi julkisesti paljastaa. Teatteria ahdistava -kritiikki oli hyökkäys ruotsalaisen sivistyksen pyhyyttä ja -erehtymättömyyttä vastaan -- mahdollinen ainoastaan julkean fennomaanin -puolelta, joskaan ei oltu arvattu ketään niin rohkeaksi, että hän -siihen ryhtyisi. Kun nyt kuitenkin arastelematon, seikkaperäinen -arvostelu "kansallisen taidelaitoksen" toiminnasta oli julkaistu, on -helppo käsittää, että yleisö joutui kuohuksiin. Ruotsalaisen teatterin -ystävät olivat vimmastuneet, jota vastoin suomenmieliset olivat -ihastuneet Bergbomin rohkeasta ja loistavasta esiintymisestä. -Ainoastaan harvat osasivat tyynesti arvostella hänen tekonsa suuruutta -ja kantavuutta. J.V. Snellman lausui Bergbomin kirjoituksesta: "En ole -pitkiin aikoihin lukenut mitään niin mahdikasta (öfverlägset)", ja -August Schauman, joka ei ollut suomenmielinen, sanoi, että hän -suurimmalla nautinnolla oli lukenut sen kaksi kertaa, "siinä kuvastuu -kokonainen ihmiselämä". Tämä henkevä lauselma ilmaisee oikein -kirjoituksen merkityksen. Arvostellessaan ruotsalaista teatteria -Bergbom oli suunnitellut todellisen kansallisteatterin ohjelman, kuinka -sen tuli pitää kotimaista ja kansallista pyhänä samalla kun se -korkealla kantoi tositaiteen lippua. Sekä toisen että toisen puolen -tehtävää oli ruotsalainen teatteri laiminlyönyt. Jos suomalainen -teatteri syntyi, riippui sen olemassaolon oikeutus yksistään siitä, -että se menetteli päinvastoin. Bergbomin kritiikki oli siis semmoista -tuottavaa, uutta luovaa kritiikkiä, jota Lessing pitää ainoana oikeana. -Tahtoiko ruotsalainen teatteri ottaa siitä ohjausta, se oli sen ja sen -yleisön asia; Bergbom puolestaan oli päättänyt että suomalainen -teatteri nyt oli perustettava ja siinä oli, mikäli mahdollista, -hänen ohjelmansa toteutettava. Sentähden hän oli julkisesti -esittänyt kantansa ja mietteensä, niin että koko hänen hehkuva -persoonallisuutensa ja koko hänen elämäntyönsä sisältyy laatuaan -yksinäiseen kirjoitukseen. - -Ymmärrettävästi kirjoitus synnytti äänekkään ja pitkällisen vastakaiun, -oikean "mielipahan myrskyn" ruotsalaisessa sanomalehdistössä. H. D:ssä -hra Beta, jonka merkin takana piili suuren lehden monivuotinen -teatteriarvostelija, maisteri K. Bremer, astui esiin laajapuheisesti -puolustamaan teatteria. Jos tällä kynäniekalla ennestään oli vähäinen -maine taiteentuntijana, niin se tuskin kohosi hänen jouduttuaan -käsikähmään Bergbomin kanssa.[87] Että jälkimäinen ollenkaan vastasi, -ei tullut siitä että hra Betalla olisi ollut mitään pätevää ja -asiallista esitettävänä, vaan siitä että hänen takanaan tiettiin -neuvojana seisovan jollei koko ruotsalainen johtokunta niin ainakin -joku sen jäsenistä. Ne kolme kirjoitusta, jotka Bergbom vielä julkaisi -Morgonbladetissa (27, 29 p. huhtik. ja 13 p. toukok.), olivat -kauttaaltaan niin pirteitä, niin täynnä uusia todistuksia ja tietoja, -niin älykkäitä vastustajan pintapuolisten ja ristiriitaisten väitteiden -paljastamisessa, että vaikutus oli "murhaava" eikä hra Betalla ollut -muuta neuvoa kuin vaieta.[88] - -Kirjoituksillaan Bergbom oli täydellisesti valaissut teatteriolomme, -niin että jokainen huomasi niiden puutteet ja tarpeet; mutta sen ohella -hän tahtoi varsinkin kansan edustajille, jotka eivät olleet nähneet -entisiä suomalaisia näytäntöjä, näyttää mitä jo voitiin suomenkielellä -teatterissa esittää, hän tahtoi antaa niiden kuulla tämän kielen soivan -näyttämöltä. Mutta miten tehdä, kun rouva Raa oli kontrahdin kautta -kielletty esiintymästä ainoassakaan suomalaisessa näytännössä? Tästä -pälkähästä selviydyttiin kekseliäisyydellä, joka muistuttaa niitä -ihmetteleviä sanoja suomenmielisten masentumattomuudesta, jotka Emilie -Bergbom vuotta ennen oli kirjoittanut Kaarlo veljelleen. Ruotsalaisen -teatterin johtokunnan kielto tarkoitti ymmärrettävästi julkista -esiintymistä, sillä eihän muunlaisista näytännöistä ennen ollut -puhettakaan ollut. Nojaten tähän tosiasiaan päätettiin panna toimeen -yksityinen näytäntö, johon katsojat kutsuttiin ilman että ainoatakaan -pilettiä myytiin! Kumminkin Emilie Bergbom, jonka nimessä näytäntö oli -annettava, välttääkseen syytöstä salamyhkäisestä menettelystä, kysyi -eräältä ruotsalaisen teatterin johtokunnan jäseneltä, asessori -Krogiukselta, jonka hän joka päivä tapasi hypoteekkiyhdistyksen -toimistossa, oliko johtokunnalla mitään asiaa vastaan. Tähän vastasi -Krogius kirjallisesti, että se tosin soti rouva Raan allekirjoittamaa -välikirjaa vastaan, mutta "katsoi hän kumminkin voivansa vakuuttaa, -että sentapainen esiintyminen ei tulisi aiheuttamaan mitään -toimenpidettä johtokunnan puolelta". - -Tämä näytäntö, jota ei ilmoitettu eikä muutenkaan mainittu sanomissa, -tapahtui Yrjönpäivänä, huhtikuun 23, Arkadiateatterissa. Katsojat, -etupäässä valtiopäivämiehiä -- suomenmielisiä ja muitakin -- sekä -suomalaisuuden harrastajia ja ystäviä Helsingistä, olivat kaikki Emilie -Bergbomin nimessä kutsutut. Ohjelman päänumerot olivat A. Kiven -kappaleet "Margareta" ja "Lea"; niiden välissä esitettiin "Pilven -veikko". Rouva Raa näytteli tietysti nimiroolin kummassakin draamassa -ja hän onnistui mainiosti. "Tuskin koskaan", sanotaan erään aikalaisen -kirjeessä, "olen nähnyt rouva Raan näyttelevän niin elävästi, niin -ihanasti, eikä toisiakaan vastaan ollut paljo muistutettavaa." Yleisö -oli "erinomaisen ihastunut"; ilta oli "Suomen miehille täällä -Helsingissä todellinen juhlahetki". Samassa kirjeessä mainitaan yhden -pappissäädyn edustajan, tohtori Lampénin, puhjenneen sanoihin: "Tämä on -ihanin hetki, mikä minulla on ollut Helsingissä." - -Mutta Bergbom ei olisi ollut se innostunut kansallisen taiteen -puolustaja, jommoisena hän tätä ennen oli esiytynyt, jos hän ei olisi -tahtonut tehdä Ida Basilierinkin näyttämöllisenä laulajattarena -tunnetuksi sille harvinaiselle yleisölle, joka tänä keväänä oli -Helsingissä saapuvilla. Se tarkoitus kävi kumminkin erinäisistä syistä -vaikeanlaiseksi toteuttaa. Taiteilijatar oli vielä Tukholmassa, jossa -hän kuninkaallisessa oopperassa helmikuun 21 p. oli täysilukuisen ja -ihastuneen yleisön kuullen laulanut pääosan Donizettin "Lammermoorin -Luciassa" ja myöhemminkin oli esiintyvä kolmannessa debyyttiroolissa, -Rose Friquet'inä Maillartin "Villars'in rakuunoissa"; mutta siitä -huolimatta hän jo maaliskuulla lupasi Bergbomille mielellään tulla -Helsinkiin näytäntökauden lopulla, milloin vain tahdottiin. Ja -huhtikuun 20 p. Bergbom Morgonbladetissa kertoikin Suomalaisen seuran -tehneen Ida Basilierin kanssa sopimuksen toukokuulla toimitettavasta -sarjasta näytäntöjä, joissa laulajatar esiintyisi paitse Jeannettena ja -Leonorana samoissa rooleissa, joissa hän Tukholmassa oli saanut -osakseen niin yleistä ja vilpitöntä tunnustusta, sekä mahdollisesti -myöskin pienemmän "Laulajatar" nimisen operetin pääosassa. Näin oli -kaikki hyvin, mutta silloin tapahtui odottamaton isku. Huhtikuun 24 p. -kuoli laulajattaren isä sydämenhalvaukseen. Luonnollisesti tämä tapaus -esti alkuperäisen laajan suunnitelman toimeenpanemisen; mutta -kuitenkaan Ida Basilier ei kokonaan peruuttanut lupaustaan. Hän esiytyi -yhden kerran kesäkuun 4 p. - -Tämä näytäntö, viimeinen Suomalaisen seuran nimessä toimitettuja, alkoi -Tyyko Hagmanin kirjoittamalla burleskimaisella ilveilyllä "Hölmölän -maailmanparantajat" -- jonkinlainen "Silmänkääntäjä" muutettuna -valtiollis-yhteiskunnalliselle alalle -- joka esitettiin kovin -liioitellen. Sen jälkeen tuli "Kolme näytöstä yhteensovitetut Rossinin -oopperasta Sevillan parturi". Käytettävillä voimilla oli näet mahdoton -näyttää koko oopperaa, mutta yhteensovitus oli niin taitavasti tehty, -että sekä toiminnan pääpiirteet että kauniimmat ja viehättävimmät -musiikkikappaleet olivat säilyneet. Laulajatarta tervehdittiin heti -mitä lämpimimmin, ja hän osasi yhtä hyvin laulullaan kuin -näyttelemiselläänkin yhä vain enentää yleisön innostusta. Ennestään -tunnettu helkkyvä ääni huomattiin voimistuneeksi ja tasaantuneeksi ja -esitystaitokin vakaantuneeksi. Näyttämöllä liikkui nyt milt'ei täysin -kypsynyt taiteilijatar, joka näytteli ja lauloi sitä henkevämmällä -suloudella ja kujeellisemmalla viekistelyllä kuin Rosinan luonne oli -sopusoinnussa hänen omansa kanssa. Laulukohtauksessa laulajatar -ihastuttavasti esitti romansin "Jeannetten häistä" ja Venzanon Tadolini -valssin. - -Niinkuin jo sanottiin, oli tämä viimeinen Suomalaisen seuran -näytäntöjä. Sen johdosta kirjoitti se, joka oli tuleva tämän kirjan -tekijäksi, Morgonbladetiin seuraavat rivit, jotka vieläkin muuttamatta -pitävät paikkansa: - -"Ei voitane kieltää, että näillä yhä uudistuvilla seuranäytännöillä on -omituinen merkitys suomalaisessa sivistyshistoriassa. Alkunsa saaneina -heräävästä käsityksestä siitä, kuinka tärkeä kotimainen näyttämö on -itsenäisen, kaikinpuolisen sivistysmuodon kehittämiselle, muodostavat -ne huomattavan ilmiön kansallisissa edistyspyrinnöissämme. -Isänmaallisen hengen elähyttämät taiteenharrastajat ovat sikäli -suorittaneet tehtävänsä mikäli ovat kansallishenkisen ja -muotoisen -teatterin edelläkävijöitä ja uranaukaisijoita. Siihen katsoen on -luonnollisesti pääasiallinen arvo annettava heidän hyvälle tahdollensa, -ja kohtuutonta olisi ollut odottaa heiltä taiteellista täydellisyyttä. -Semmoista ei ole voitu tarkoittaakaan, eivätkä esiintyjät ole käyneet -tehtäväänsä käsiksi suurilla vaatimuksilla taikka harhaluuloisina. -Mutta kun sittekin ihanteellinen loiste pysyväisesti on kiintynyt -näiden suomalaisen teatterin ensi askelten muistoon, niin on siitä -kiittäminen kahta todellista näyttämöllistä taiteilijaa. Rouva -Charlotte Raa ja neiti Ida Basilier ovat lämpimällä mielellä ja -elävällä tunteella kannattaneet päätehtäviä sekä nerokkaalla ja -taiteellisella esityksellään innostuttaneet myötävaikuttavia -diletantteja." - -"Nämä seuranäytännöt, jotka ainoastaan osallisten innostus hyvään -asiaan ja rajaton uhrautuvaisuus on aikaansaanut, ovatkin johtaneet -pätevään käytännölliseen tulokseen, joka on omansa ilahuttamaan -jokaista isänmaanystävää. Ne ovat pääkaupungin yleisölle, joka samalla -on maamme sivistynein ja teatteriin enimmän tottunut yleisö, selvästi -osoittaneet suomalaisen näyttämön mahdollisuuden. Melkoinen osa tätä -yleisöä onkin oivaltanut näitten yritysten johtavan aatteen ja -sydämestään omistanut sen omakseen. Kolme vuotta sitten oli kysymys -yleisön silmissä arveluttava haavekuva, johon nähden optimistinenkin -saattoi lausua oikeutettuja epäilyksiä; nyt on perustus laskettu ja -enempi on vain ajan kysymys. Kannatusyhdistys, johon yleisesti on -otettu osaa, on muodostunut kotimaisen teatteriseuran aikaansaamiseksi, -ja sallittakoon meidän toivoa, että suomalainen näyttämötaide ennen -montakaan vuotta on edustajakseen saanut joukon taiteellisesti -kehitettyjä näyttelijöitä ja sitten edistymistään edistyy lupaavaa, -turvallista tulevaisuutta kohti." - -Näistä viimeisistä sanoista näkyy, että suomalaisen teatterin -perustaminen oli tosiasiaksi tullut. Se oli tapahtunut toukokuun 22 p. -klo 6 i.p. Uuden teatterin ylemmässä ravintolahuoneustossa pidetyssä -kokouksessa, johon monien yksityisten neuvottelujen jälkeen julkisesti -oli kutsuttu "herroja ja naisia", jotka harrastivat asiaa. Saapuville -tuli noin 70 kansalaista, kaupunki- ja maakuntalaisia kumpaakin -sukupuolta. Kokouksen aloitti Yrjö Koskinen, joka, ensin mainittuaan -kuinka tärkeää olisi että meilläkin saataisiin aikaan teatteri kansan -kielellä, viittasi tarpeellisiin valmistuspuuhiin. Suomalaisen -näyttämön aate oli niin kypsynyt, että eri mieliä saattoi ilmaantua -ainoastaan yksityiskohdista -- että taidelaitos oli perustettava, siitä -oltiin kohta yksimielisiä. Keskustelu kosketteli siis yrityksen -suunnitelman pääpiirteitä. Ensi aikana olisi näyttelijäin luku -rajoitettava 10 tai 12. Ensimäinen vuosi olisi pääasiallisesti -käytettävä valmistaviin opintoihin ja harjoituksiin, ja tulisi -näyttelijäseuran sen jälkeen esiintyä eri paikoissa, esim. 3 kuukautta -Helsingissä, 2 Viipurissa, 2 Turussa, 1 Hämeenlinnassa ja 1 -Tampereella; kesällä kun kulkuneuvot olivat mukavammat, olisi käytävä -Kuopiossa, Porissa, Oulussa taikka muillakin paikkakunnilla. Erittäin -tärkeänä asiana pidettiin, että näytelmäin kieli olisi virheetöntä ja -puhdasta sekä että painoa pantaisiin oikeaan lausumiseen. -Näytelmäkirjallisuuden edistämiseksi olisi palkintoja jaettava -ansiokkaista alkuperäisistä teoksista. Puhuessa tarjona olevista -näyttelijävoimista ilmoitettiin Ida Basilierin luvanneen avustaa, jotta -tuon tuostakin voitaisiin toimittaa suurempiakin laulunäytelmiä, jota -paitse varmuudella toivottiin, että rouva Raa, vuoden päästä Ruotsista -palattuansa, rupeaisi "teatterin opettajaksi ja tukipylvääksi". -Teatteritoimen kustantamiseksi arveltiin aluksi tarvittavan 6000 markan -vuotuinen kannatus, ja kokouksen päätulos oli kannatusyhdistyksen -perustaminen viideksi vuodeksi. Jotta vähävaraisemmatkin voisivat olla -mukana, määrättiin osake 12 markaksi vuodessa, ja olivat merkityt -osakkeet tarpeen mukaan suoritettavat. Esiinpannuille listoille -merkittiin kohta 186 osaketta. Vihdoin päätettiin asettaa toimikunta, -jonka tulisi laatia ehdotus säännöiksi yhdistykselle. Siihen valittiin -jäseniksi tohtori K. Bergbom, lakitiedetten kand. J. Forsman, -professori G.Z. Forsman (Yrjö Koskinen), dosentti J. Krohn ja filos. -kand. E. Nervander,[89] sekä varajäseniksi amanuensi B.O. Schauman. - -Kesäkuun 10 p. pidettiin uusi kokous, jossa sääntöehdotus tarkastettiin -ja valittiin kolmimiehinen johtokunta. Tämän jäseniksi tulivat -K. Bergbom, Yrjö Koskinen ja B.O. Schauman. Varajäseniksi valittiin -maisteri A. Almberg, eversti A. Järnefelt ja J. Krohn. - -Päivänä sen jälkeen kun täten vastaperustetulle Suomalaiselle -teatterille oli valittu ensimäinen johtokunta, esitettiin -Talonpoikaissäädyssä yksityisen valitusvaliokunnan mietintö -teatteriasiaa koskevasta anomuksesta. Valiokunta ehdotti anomusta -tehtäväksi siihen suuntaan, "että kun vastaisuudessa kysymys nousee sen -12,000 markan suuruisen rahamäärän uudistamisesta, joka tuleviksi 2 -vuodeksi pysyväisen näyttelijäjoukon kannattamiseksi Helsingin Uudessa -teatterissa on annettu, kohtuulliset apurahat, suomalaisen -näytelmätaiteen hyväksi, annettaisiin sille kansalliselle -teatteriyhdistykselle, joka ehkä silloin on saatu toimeen". Tätä -ehdotusta vastaan esiintuotiin kumminkin erinäisiä muodollisia -muistutuksia, jota paitse säädyn sihteeri ilmoitti käsityksensä olevan, -että anomus oli suunnattu pois alkuperäisestä tarkoituksestaan ja että -se sentähden oli katsottava sopimattomaksi. Keskustelua seuraavassa -äänestyksessä mietintö hyljättiinkin 21 äänellä 18 vastaan. Heikura, -Klami ja Puhakka ilmoittivat vastalauseen päätöstä vastaan. -- Näin -siis tarkoitukseltaan hyvä yritys raukesi tyhjiin. Suomalainen teatteri -oli kuin olikin yksityisten uhrauksilla kannatettava. Että -teatteriasian esille ottaminen valtiopäivillä kuitenkin oli sille -hyödyksi, ei liene kiellettävissä. Saatiinhan sen kautta entistä -laajemmat kansalaispiirit huomaamaan, mikä puute tässäkin kohden oli -olemassa sivistyselämässämme, ja olihan se samalla myöskin muistutus -vallanpitäjille, että taiteenkin alalla tasapuolisuutta oli -noudatettava, jos tahdottiin oikeutettua mielipahaa kansassa välttää. - -Omituinen sattumus oli, että juuri silloin kun Suomalainen teatteri -perustettiin, kadotti Ruotsalainen teatteri loistavimman kykynsä, -Fritiof Raan, joka vaikka olikin synnyltään ruotsalainen Suomessa oli -kohonnut taiteensa huipulle. Tämä taiteilija kuoli näet 20 p. toukok. -ainoastaan 32 ja puolen vuoden ikäisenä, ja hänet haudattiin yleisen -osanoton vallitessa 23 p. Bergbomin kirjoittamat lämpimät muistosanat -Morgonbladetissa (21 p.) päättyivät lauseeseen: "Hän oli näyttämömme -sielu eikä hän koskaan voi tulla siellä korvatuksi" -- joka tähän -saakka on osoittautunut todeksi. Ja Cygnaeus, joka 12 p. kesäk. kehotti -yleisöä ottamaan osaa patsaan pystyttämiseen kaivatun taiteilijan -haudalle, mainitsi häntä "suurimmaksi mestariksi taiteessaan, jonka -maamme on nähnyt kehittyvän kansansa keskellä". Tämä kuolemantapaus -vaikutti välillisesti Suomalaisenkin teaterin elämään. Kun rouva Raa -oli saanut kyllänsä täkäläisestä ruotsalaisesta teatterista eikä -aviosuhde enää häntä sitonut, hän ijäksi erosi tästä laitoksesta. -Lähtiessään Helsingistä oli hänen aikeensa kyllä, niinkuin ylempänä on -sanottu, palata liittyäkseen Suomalaiseen teatteriin; mutta itse -asiassa kävi niin, että hänelle ennen pitkää koitti uusi elämänjakso, -jonka velvollisuudet pysyttivät hänet kaukana meistä. Taiteilijattaren -vierailut näyttämöllämme todistavat kuitenkin, että se taimi, jonka -istuttamisessa hän oli ollut niin harras osallinen, yhä edelleen pysyi -hänelle kalliina. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Gyllenius kertoo päiväkirjassaan, että 10 p. toukok. 1650 -ylioppilaat Turussa vastavalitun rehtorin kunniaksi näyttelivät -suomalaisen komedian Tuhlaajapojasta, jonka Ericus Johannis Justander -oli ruotsinkielestä suomentanut. Hist. Arkisto H. - -[2] Hels. Tidn. 9/3 1844 n:o 19: Om inrättandet af en Finsk Theater. - -[3] N:o 21, kesäk. 2 p. Kts. myös Lauri Suomalainen, Jaakko Fredrik -Lagervall, Helsingissä 1901. - -[4] Lagervallin kirje Lönnrotille siteerattu Suomalaisen julkaisusta. -Ote Lönnrotin kirjeestä on julkaistu Kanavassa. - -[5] H. T. 17-20/11 1847 n:ris 90, 92: Theaterns framtid i Finland. - -[6] Fredr. Cygnaeus, Saml. Arbeten, III: Det tragiska elementet i -Kalevala. - -[7] Sam. p. VI: Om teaterns framtid i Helsingfors. - -[8] Sam. p. VI: Ännu en gång om teaterns framtid i Helsingfors. - -[9] k. 1906. - -[10] Se ystävä, jolle Gröneqvist kirjoitti tämän ynnä muut siteeraamani -kirjeet oli ylioppilas, sittemmin valtioarkeoloogi J.E. Aspelin. -Heidän ystävyytensä johtui yhteisistä iloista ja suruista Vaasan -yläalkeiskoulussa, josta Gröneqvist muutti Hämeenlinnan -"siviililukioon". - -[11] Ylioppilasnäytäntöjen päätyttyä 1859 kuuluu olleen kysymys -seuraavana vuonna ottaa Schillerin "Rosvot" näyteltäväksi. Amaliaksi -ajateltiin E. Nervanderia, joka toverien mielestä olisi ollut varsin -sopiva siihen tehtävään. - -[12] Näitä käännöksiään Rahkonen julkaisi kuvalehdessä "Maiden ja -merien takaa". - -[13] Muutamia muita suomalaisia nimiä nähdään tosin ensimäisten -näyttelijäin luettelossa, mutta kyllä, pidettiin huolta siitä että -niiden omistajat eivät päässeet kotimaisella murteella häiritsemään -"ensemblea". - -[14] Norjalaisessa viikkolehdessä "Figaro", 1883 n:ssa 31 ja 32, on -painettuna eräs rouva Winterhjelmin tanskalaiseen "National -tidende'en" lähettämä kirje, jossa hän laajanlaisesti esittää -käsityksensä näyttämötaiteesta. - -[15] Se on julkaistu H. T:ssä 1862 n:o 85. - -[16] Tietoja koulusta antaa neiti E. Degerholm, joka itse oli siinä -oppilaana, julkaisemassaan "Vid svenska scenen i Helsingfors, minnen -och bilder", 1900. -- Varsinkin F. Berndtson, F.A.T:n toimittaja ja -teatteriarvostelija, oli arvostelussaan kohtuuton ja juuri hän -katkeroitti sekä opettajain että oppilaitten mielet. Erittäin julkeasti -hän hyökkäsi teatterikoulua vastaan koenäytännön johdosta 15 p. -helmikuuta 1869. Näytteleminen ilmaisi muka "ainoastaan harrastuksia -invita Minerva" eikä "ainoakaan ollut kohonnut edes keskinkertaiseksi -dilettantiksi". Fredr. Cygnaeus esiintyi "valtion virallista -talonvahtia" vastaan kirjoituksessa "Ukkosenjohtaja kriitillistä -rajuilmaa varten", (Saml. Arb. VI, s. 130.) - -[17] Korhos-nimen Öhqvist otti vasta 1872 tultuaan Suomalaisen -teatterin jäseneksi. Isä Johan Petter Öhqvist, ammatiltaan sorvari, oli -Ruotsista muuttanut Suomeen; äiti Johanna Fredrika Broberg oli -linnanhoitajan (slottsbefallningsman) tytär Kuopiosta. Aukusti, -syntynyt 1851, oli toinen järjestyksessä seitsemästä sisaruksesta. -- -Kts. muutoin E. Nervanderin kuvaelmaa "Kaatunut etuvartija", U. S. -1891, n:o 119 ja 120. - -[18] Täydellistä jäsenluetteloa ei näy säilyneen. Mainittakoon -kuitenkin kirjeiden ja suusanallisten tietojen mukaan seuraavat -enimmäkseen yleisesti tunnetut nimet: L.N. Achté, Kaarlo Bergbom, J.V. -Calamnius, Henrik Borenius, Emil Böök, Victor Ekroos, K.F. Eneberg, -Otto Florell, Jaakko Forsman, Alexander Homén, Lars Homén, Herman -Lagermarok, Gabr. Linsén, Emil Nervander, Kola ja Mischa Paldani, -Gustaf Bancken. - -[19] Samaan aikaan näytelmä, joka oli tätä seuranäytäntöä varten -käännetty, ilmestyi painettuna kuvalehdessä "Maiden ja merien takaa". - -[20] Lahjoittaja oli konsuli sitten kauppaneuvos N. Kiseleff (k. 1883), -innokas taiteen ystävä, joka myöhemmin tuli tunnetuksi ruotsalaisen -teatterin monivuotisena toimitusjohtajana. Että ylioppilasnäytännöt, -joissa suomenkieltä ensikerran kuultiin näyttämöltä, saivat tämän -miehen, joka sittemmin tuskin osottautui suomalaisen teatterin -suosijaksi, koettamaan edistää suomalaista draamallista kirjallisuutta, -on varsin kuvaavaa ajan luonteelle. Kun seuraavalla vuosikymmenellä -puoluetaistelu yltyi, Kiseleffinkin mieli nähtävästi muuttui. Toiselta -puolen on häntä aina kiitetty hyväntahtoisuudesta ja ritarillisesta -mielenlaadusta, jonka tähden on syytä olettaa hänen tylyytensä -alkavaa suomalaista näyttämöä kohtaan aiheutuneen luonnollisesta -riippuvaisuudesta johtokunnan muista jäsenistä. Kaikessa tapauksessa -oli hänen kehoittava lahjansa Seuralle jalon luonnon vapaa, kaunis -ilmaisu, joka on luettava hänelle kunniaksi. - -[21] Yrjö Koskinen, Kansallisia ja yhteiskunnallisia kirjoituksia I -s. 525 (Kirje Toukokuulta, Mehiläinen 1862 nro 5). - -[22] Näin Bergbom muutamia kuukausia myöhemmin kertoo asian kirjeessä -ystävälleen Otto Florellille, joka silloin oleskeli Parisissa ja jolle -hän tahtoi selittää, miksi hänellä oli matti taskussa. - -[23] Bergbom vihittiin molempain oikeutten tohtoriksi yliopiston -riemujuhlassa 1840. - -[24] Muut sisarukset olivat Fredrika Elisabet (_Betty_) s. 8/3 1837, -Gustaf _Leonard_ s. 24/10 1838, Erik _Ossian_ s. 1/9 1845, _Augusta_ -Helena s. 6/1 1847 ja _Axel_ Gabriel s. 22/10 1848. - -[25] Johanna Karolina Tengström (Senaatin kamreerin K.F. Tengströmin ja -erään Anna Margareta Bergbomin tytär), J.J. Tengströmin toinen vaimo, -oli ennen ollut naimisissa senaattori Bergbomin sedän, professori -Fredrik Bergbomin (k. 1830), kanssa; J.J. Tengströmin edellinen vaimo -oli arkkipiispa Joh. Tengströmin tytär Sofia Magdalena af Tengström. - -[26] Snellman nimitti 1876 J.J. Tengström vainajaa "isälliseksi -ystäväkseen". - -[27] Kts. Aug. Schauman, Från sex ärtionden II s. 355 ss. - -[28] Voipaalan kartanossa, jonka omistaja silloin oli J.J. Nervanderin -veli, kapteeniluutnantti Frans Nervander, asui myöskin heidän vanha -äitinsä Beata Nervander (o.s. Bergbom) kahden tyttärensä, Lauran ja -Beatan, kanssa (kolmas oli kuollut edellisenä vuonna). Beata Bergbom ja -senaattori Bergbomin isä olivat serkkuja. Tekstissä mainittu täti oli -nuorempi Beata. - -[29] Rouva Krüger-Fürth oli primadonna H.W. Gehrmannin -oopperaseurassa, joka kesäkuulla 1849 Helsingissä antoi loistavan -sarjan oopperanäytäntöjä. A. Schauman, Från Sex ärtionden I s. 301 s. - -[30] Florin tuli lääkäriksi, dosentiksi 1870, lääkintöneuvokseksi -lääkintöhallituksessa 1878 ja kuoli 1902. - -[31] Bergbomin perhe asui 1860-luvun keskivaiheilta v:een 1864 -Pihlflychtin, nykyään Willebrandin talossa Hallitus- ja Ritarikatujen -kulmassa, puurakennuksessa jälkimäisen kadun varrella. - -[32] Bergbomin alkuperäisestä käsikirjoituksesta on ainoastaan -ensimäinen näytös tallella. Se on kirjoitettu lyijykynällä isän -varastosta otetulle viralliselle paperille! - -[33] Niin esim. Anni, kun Eero on kavaltanut prinssin, puhkee -kansanrunontapaiseen valitukseen: - - Min brudsäng jag bäddar i svartan mull - Bland blommorna nere på ängen, - Der liljorna stå med kronor af guld - Ooh vinden framsusar af vällukter full - Från häggamas doftande hängen. - Der bortflyr väl natten, der kommer väl dag, - Der får jag väl slumra, som brud också jag, - Bland blommorna nere på ängen j.n.e. - -[34] Syystä kun tekstiin otettu kirjoitus itse asiassa antaa syvemmän -käsityksen Bergbomin nuoruudentragediasta kuin tavallinen lyhyt -kertomus toiminnasta, jääköön se tekemättä. Draama on ennen pitkää -ilmestyvä suomennettuna Kaarlo Bergbomin kirjoitusten joukossa. - -[35] Syy miksi Bergbom ei koskaan painattanut "Pombalia", oli kai -pääasiassa se että se oli ruotsiksi kirjoitettu eikä semmoisena voinut -rikastuttaa suomalaista kirjallisuutta. Syksyllä 1864 hän mainitsee -Cygnaeuksen kehoittaneen häntä julkaisemaan näytelmän, mutta sanoo -samalla että hän ei aio sitä tehdä, koska hän sen kautta ehkä veisi -ansion joltakin suomalaiselta kirjailijalta, joka paremmin kuin hän -tarvitsee kehoitusta eikä niinkuin hän voi saada teostaan näyttämöllä -esitetyksi. Tämä syy näyttää etsityltä -- niin vähän sillä on -todellista pohjaa -- mutta epäilemättä se hänen tuntonsa mukaan oli -täysin pätevä. -- Muutoin mainittakoon että alkuperäinen käsikirjoitus -on kadonnut tietämättömiin. Säilynyt taikka tiedossa on kaksi vanhaa -jäljennöstä, joista ainoastaan toinen, naisen kirjoittama, on -täydellinen; toisesta, O. Florellin kirjoittamasta, puuttuu toinen -näytös. - -[36] Tietysti tarkoitti tuuma avun hankkimista Helsingin uuden -teatterin rakentamiseksi entisen tulipalon hävittämän sijaan. - -[37] "Friisillä" tarkoitetaan Sjöstrandin suurta korkokuvaa -"Väinämöisen laulu", joka nyt koristaa yliopiston eteistä. Helsingin -naiset olivat arpajaisilla keränneet 8,000 mk sen tilaamiseksi -taiteilijalta. Pietarilainen arkkitehti Benois ja berliniläinen -teatterikoristus-tehtailija Gropius arvostelivat oikein, että se ei -ollut paikallaan ruotsalaisessa teatterissa -- vaikka he tietysti eivät -katsoneet asiaa aatteelliselta kannalta. - -[38] Cygnaeuksen kirjoituksessa "Jälleen teatterin tulevaisuudesta" -(1867) tapaamme lauseen, joka ilmaisee hänen ajatuksensa Bergbomin -draamasta. Luetellen 1860-luvun alkupuolella syntyneitä draamoja hän -sanoo: "Liitäen kodin rannoilta Euroopan äärimmäiselle laidalle, Kaarlo -Bergbomin fantasia runoili 'Pombalin ja jesuiitat' nuorekkaalla -tarmolla, joka muistutti Schillerin ensimäistä draamallista -kehityskautta." - -[39] Tämä sopimus näyttää jostakin syystä rauenneen, sillä v. 1865 ei -Suomettaressa ollut kuin yksi teatteriarvostelu (Don Carloksesta), joka -mahdollisesti on Bergbomin kirjoittama. - -[40] Paremmin esimerkkinä Bergbomin huumorista kuin kevytmielisyydestä -mainitsemme, että hän kerran toveripiirissä, kun toiset pilalla -sanoivat: "Sinä tulet varmaan kuolemaan nälkään, kun et sinä ansaitse -mitään!" vastasi: "Oletteko koskaan kuulleet, että senaattorin poika -Suomessa olisi kuollut nälkään?" - -[41] Teatteria varten laadittu toimitus on kadonnut. Sitä ei ole -Bergbomin jälkeenjääneiden paperien joukossa eikä myöskään Ruotsalaisen -teatterin kirjastossa. Hra intendentti Wetzerin tiedonannon mukaan -ovat jälkimäisessä paikassa säilyneet ainoastaan roolit erikseen -kirjoitettuina. - -[42] Tähän sopii nyt lisätä: Samana päivänä kun historiallisesti -tunnettu ensimäinen suomalainen näytäntö tapahtui Turussa 1650 ja -samana päivänä kun, neljä vuotta myöhemmin, Kiven "Lea" ensi kerran -näyteltiin, ilta, josta on tapa lukea suomalaisen teatterin synty. - -[43] Tiettävästi "Pombal" ei ole näytelty muualla kuin Helsingissä, -mutta silti Cygnaeus kumminkin täytti lupauksensa. Florell mainitsee -näet kirjeessään Parisista 24/8 edellisenä iltana tavanneensa -Cygnaeuksen, "täysin näköisenään, niin loistavana, niin lämpimänä", ja -hän oli kertonut: "Niin pian kun tulin Kööpenhaminaan, menin vanhan -ystäväni professori Holst'in luokse ja kysyin häneltä: Osaatteko te -tähän aikaan Tanskassa kirjoittaa kelvollisia draamallisia teoksia? ja -lisäsin sitten että minä muuten voisin tarjota hänelle yhden semmoisen. -Minä kerskasin aika lailla Bergbomin näytelmästä, mutta tein sen -vakaumuksesta. Päätös oli se että kappale suurimmalla varmuudella -luvattiin ottaa esitettäväksi." Tämän johdosta tuli Bergbomin niin pian -kun mahdollista lähettää käsikirjoitus kuninkaallisen teatterin -johtajalle H.P. Holstille Kööpenhaminaan. -- Jättikö Bergbom -kehoituksen noudattamatta vai oliko ehkä Cygnaeuksen käsitys Holstin -myöntyväisyydestä liian optimistinen, siitä ei meillä ole tietoja. - -[44] Freja Ryberg oli etevimpiä näyttelijättäriä Helsingin ensimäisessä -V. 1861 perustetussa, pysyvässä ruotsalaisessa teatteriseurassa. Neiti -Ryberg lähti täältä Parisiin ja meni siellä 1866 naimisiin Alphonse -Vinatyn kanssa. - -[45] Yliopiston Filosofisen tiedekunnan hist.-kielitiet. osasto oli -neljä päivää ennen valinnut samaan palkintolautakuntaan jäseniksi: -B.O. Lillen, Z. Topeliuksen, J. Krohnin ja O. Toppeliuksen. - -[46] Ruotsalainen maalaaja Werner mainitaan usein Florellin kirjeissä -Parisista. Florell ja hän olivat hyviä ystäviä, ja tässä taiteilijassa -oli Florellin mielestä paljo, joka muistutti Bergbomista. Werner oli -Belgiassa kääntynyt katoliseen uskoon, ja kun Florell oli hänelle -lukenut "Pombalin ja jesuiitat", oli hän ollut hyvin mielissään -puolueettomuudesta, millä Bergbom oli kuvannut jesuiittoja, ja -julkilausunut sen toivon, että tämä uudessa tragediassa käsittelisi Don -Carlos aihetta -- tehden sen historiallisemmin ja osottamalla suurempaa -oikeutta Fiilip kuningasta kohtaan kuin Schiller. - -[47] Kauppias J.A. Grönberg oli naimisissa Bergbomin tädin, Augusta -Roschierin, kanssa. - -[48] Lehtori B.F. Godenhjelm on hyväntahtoisesti näyttänyt tekijälle -erään kirjeen runoilijalta, josta nähdään että "Lea" oli jo valmis -keväällä 1868. Silloin Kivi lähetti sen ja kaksi muuta pienempää -kappaletta Godenhjelmille pyytäen, että tämä oikaisisi kieltä näissä -teoksissa, kirjoituttaisi ne puhtaaksi ja lähettäisi ne Suomalaisen -Kirjallisuuden Seuralle Viipuriin, jonka kustannuksella "Lea" myöskin -ilmestyi seuraavana vuonna. Bergbom näyttää saaneen käsikirjoituksen -vasta myöhään vuoden lopulla taikka uudenvuoden alussa. Tekijä muistaa -varsin hyvin, että kappale hänen luonaan luettiin käsikirjoituksesta -(eikä painetusta vihosta). Godenhjelm sanoo "Lean" olleen niin -huolellisesti kirjoitetun, että hänellä ei ollut mitään korjattavaa. - -[49] O.s. Roschier, K. Bergbomin täti. - -[50] Ahnger kuoli 4/7 1890. Kaarlo Bergbom, joka silloin oli -Tukholmassa, kirjoitti sen johdosta sisarelleen: "Ahngerin -kuolemansanoma koski minuun kipeästi. Ettemme koskaan elämässä tule -sanoneeksi ihmisille, kuinka pidämme heistä, ennen kuin äkkiä huomaamme -että se on liian myöhäistä! Mikä suora, vilpitön, lämmin sydän! Ja -kuinka hän oli ystävällinen, kun hänen apuansa tarvittiin! Muistathan -Lean päiviä?" - -[51] N. Kiseleffin kirje Emilie Bergbomille, päivätty 30 p. maalisk. -- -Näytäntö annettiin Emilie Bergbomin nimessä. Suoraksi loukkaukseksi -häntä kohtaan käsitettiin sitä, että ruotsalaisen teatterin -toimitusjohtaja itse ennen näytännön alkua otti piletinmyyjältä -vuokrarahat haltuunsa. Toiselta puolen sanottiin sen tapahtuneen vanhan -tavan mukaan -- varovaisuudesta eikä epäluulosta. - -[52] Väärinkäsityksen välttämiseksi huomautettakoon, että ruotsalaisen -teatterin vuokrasummasta lähes puolet eli noin 400 markkaa on -laskettava päiväkustannuksiin. Kun venäläinen seura tyytyi 100 -markkaan, on se epäilemättä niin ymmärrettävä, että vuokraaja vastasi -päiväkustannuksista, jotka Arkadiassa laskettiin noin 250 mk:ksi. - -[53] Näytännössä esiintyivät seuraavat henkilöt: "Pilven veikossa": -Pilven veikko -- ylioppilas Kaarlo Kaslin; torpan tyttö -- neiti -Therese Decker; isä -- maisteri F.H. Alopaeus; kansana: rouva Matilda -von Fieandt, neidit Ellen Nervander, Minette ja Lilli Munck, Augusta -Bergbom ja Alma Mechelin sekä varalääninsihteeri Berndt Ahnger ja -ylioppilaat Emil Nervander, Johannes Vegelius, Eliel Aspelin ja Berndt -Ingman. - -"Saaristossa": prinssi Fredrik Adolf -- neiti Anni Cajanus; amiraali -Anckarström -- ylioppilas Igor Östling; luutnantti Otto Sparre -- -ylioppilas F. Snellman; kreivinna Dannesköld -- neiti Alma Mechelin; -neiti Eeva -- neiti Augusta Bergbom: Repekka -- rouva Matilda von -Fieandt; Stiina -- neiti Selma Ekbom; Lassi -- ylioppilas Carl Bäck; -Grip -- ylioppilas Carl Ahrenberg (myöhemmin ylioppilas Sanfrid -Aejmelaeus); Kabys -- varalääninsihteeri Berndt Ahnger; kreivinnan -seuraneiti -- rouva Matilda Krohn. - -"Martha": Lady Harriet Durham Marthana -- neiti Emilie Mechelin; Nancy --- neiti Ilta Lagus; Lord Tristan Mickleford -- ylioppilas Rudolf -Duncker; Lyonel -- ylioppilas Taavi Hahl; Plumkett -- ylioppilas Elis -Duncker. - -[54] "Leassa" esiintyvät sivuhenkilöt olivat: Sakeus -- O. Gröneqvist; -Aram -- ylioppilas Niilo Perander; Joas -- varalääninsihteeri Berndt -Ahnger; Ruben -- ylioppilas P.E. Ervast. - -[55] Sanat on otetta Lean viimeisestä lauselmasta. - -[56] Laulujen sanat olivat painetut pieneen vihkoseen "Peipposen -viserrys", joka illan kuluessa myytiin normaalikoulun suomalaisen -osaston hyväksi. - -[57] S. 10 p. syyskuuta 1846 Pidisjärvellä (Nivalassa). Vanhemmat -maanmittari Kaarle Fredrik Basilier ja Gustaava Matilda Garvoli. -Perhetarinan mukaan on, niinkuin nimestäkin voi päättää, suku alkuaan -ranskalainen. - -[58] Emma Charlotta Strömer s. 14 p. marrask. 1850; vanhemmat -kultaseppä Metrus Strömer ja Emilia Charlotta Carlson. Laulajattaren -isänisä oli talonpojan poika, nimeltä Rytkönen, Iisalmen pitäjän -Ruotalahden kylästä, talosta n:o 1, Haapajärven rannalla. Hän lähti -Ouluun, jossa tuli kultasepäksi (ja myöskin kellosepäksi) ja otti nimen -Strömer. - -[59] Kenties Bergbomin kirjoitus tästä syystä jäi julkaisematta. Muuten -saattaa olettaa hänen tulleen ajatelleeksi, että vastaus kysymykseen -Hufvudstadsbladetissa oikeastaan oli ruotsalaisen teatterin puolelta -annettava (vaikka siitä ei mitään kuulunut). - -[60] Hbl nro 83. - -[61] "Paola Moronin" sivuosissa esiintyvistä mainitsemme seuraavat, -joiden nimet tunnemme: Giordano Moroni -- B. Ahnger; Gorello -- O. -Gröneqvist; Nora -- neiti Handolin; Angelo -- D. Airaksinen; Manfred -- -ylioppilas Th. Erich. - -"Yökausi Lahdella" näyttelivät B. Ahnger -- Agapetus Jurvelin; ja O. -Gröneqvist -- Josias Pölkkylin. - -[62] Prolog den 22 maj 1870, Saml. Arbeten IX, s. 88. - -[63] Sattumalta on säilynyt tieto siitä kenelle ansio tästä tulee. -Kirjeessä Bergbomille (Helsingistä 16/7) Florell kertoo, kuinka paljo -puuhia ja huolia L.O. af Heurlinillä oli kirjapaino-osakeyhtiön -toimitusjohtajana, ja lisää sitten ivallisesti: "Välityönä konttorissa -on hänellä kiitollinen tehtävä kirjoittaa teksti Trubadurin nuottien -alle -- varsin miellyttävä toimi kun Tuokon käännös, olkoon se tehty -kuinka taitavasti tahansa, mitä suurimmalla välinpitämättömyydellä on -vapauttanut itsensä sävelmästä, äänenpainosta ja tahdista. Verraton -Laurimme istuu nyt kuitenkin ja vaivaa päätänsä saadakseen kaikki -käymään yhteen, mutta joskus täytyy hänen jättää pois kokonaisia -säkeitä, sillä Törneroosilla ei näy olleen vähintäkään aavistusta siitä -tarkkuudesta, jota semmoinen käännös vaatii." - -[64] Tämä puoluenimi tuli käytäntöön juuri tänä vuonna (1870), jolloin -"Vikingen", ultrasvekomaaninen lehti, alkoi ilmestyä. - -[65] Vajauksen syynä olivat etupäässä oman orkesterin tuottamat -kustannukset sekä vuokra, jonka venäläiset olivat korottaneet 150 -markalla illasta. - -[66] Jo marraskuun 1 p. Nervander Hufvudstadsbladetissa todistaa, että -"sopivilla ja vaihtelevilla ohjelmilla sekä taidokkaasti käyttämällä -tarjona olevia kykyjä oli suomalaisille näytännöille voitettu se arvo -ja tunnustus, että yleisön mieli on alkanut kiintyä niihin ei -ainoastaan tulevaa suomalaista näyttämöä valmistavina yrityksinä, vaan -alkoi se tulla teatteriin viettääkseen siellä miellyttävän ja -nautintorikkaan illan." - -[67] Kts. ylemp. viite 17 ja k.o. kohta itse tekstissä. - -[68] Sanomalehdistön satavuotisjuhlasta tek. on julaissut -seikkaperäisen kuvauksen Joukahaisessa XIII. - -[69] Se oli tapahtunut luultavasti tammikuulla 1866. Kaarlo lähti -silloin matkalle veljensä Ossianin seurassa, joka harjoitti opintoja -Pietarissa, ja asui jonkun ajan hänen luonaan nauttien oopperasta ja -teatterista. - -[70] Lähtiessään Helsingistä oli laulajatar ruusukimpun muassa saanut -seuraavan (Ellein sepittämän) runollisen hyvästin: - - Nouse yhä, nouse korkealle, - Vakain siivin tuonne kukkulalle, - Jolta taiteen valtikalla - Mahtavasti vallitset - Minkä kohtalonkin alla - Taistelevat sydämet. - - Loista kuni päivän säde kirkas, - Loista lämmin, suloinen ja vilkas; - Isänmaa sä rintaan sulje, - Pidä vaikuttimenas. - Silloin kansas lempi, kulje - Vaikka minne, seuranas. - -[71] Ukko Ben (Benjamin Levin) oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran -kirjapainon vanha faktori, omituinen olennoltaan ja puheiltaan. - -[72] Tässä niinkuin muulloinkin Bergbom nimityksellä "Berlinin -teatteri" tarkoittaa kuninkaallista teatteria (Schauspielhaus'ia); -nykyiset suuremmat teatterit (Deutsches Theater, Berliner Theater, -Lessing Theater y.m.), jotka monesti voitokkaasti kilpailevat -hoviteatterin kanssa, ovat kaikki myöhemmin perustetut. - -[73] Kaksi ensimäistä lehteä kirjeestä puuttuu ja niiden mukana -päivämääräkin. -- Bergbom oli jo ennenkin kirjoittanut rouva Raalle -kirjeen, joka ei kuitenkaan ollut tullut perille, ja vasta huhtikuulla -hän sisarensa kautta sai tietää näyttelijättären osoitteen Wienissä. - -[74] Hän arvelee että se olisi jaettava neljään numeroon ja että hän -myöhemmin julkaisisi sen eri vihkona. Tietääksemme ei mitään katkelmaa -tästä kirjoituksesta ole säilynyt. - -[75] K.F. Eneberg (jonka nimi toverien kesken oli "Tullus") ja A.W. -Jahnsson, jotka tieteellisiä tutkimuksia varten oleskelivat -Leipzigissä, olivat liittyneet hauskaan matkaseuraan: jälkimäinen -Dresdeniin, edellinen Italiaan saakka. - -[76] Ah, saksalaisneitosten sydämet ovat erinomaisen lempeät! - -[77] Kuuluisa katolinen teoloogi ja Münchenin yliopiston rehtori -Döllinger oli juurikään julkisesti kieltäytynyt tunnustamasta paavin -erehtymättömyys-uskonkappaletta, jonka tähden hänet julistettiin -pannaan. Häntä pidettiin sitten n.s. vanhainkatolisten päämiehenä. - -[78] Loppuijällään Bergbom joskus julkilausui ajatuksen, että hän -mielellään asettuisi asumaan Müncheniin -- samoinkuin J.V. Snellman -mietti muuttamista Schwabeniin (Tübingeniin). - -[79] Augsburgilaisen patrision älykäs ja kaunis tytär, jonka keisari -Ferdinand I:n poika arkkiherttua Ferdinand Tyrolilainen nai 1557 -vastoin isänsä tahtoa. - -[80] Todellisuudessa ei Enebergkään saanut stipendiä 1871. -Sijaiskanslerin parooni v. Kothenin vaikutuksesta Pietarissa ei -noudatettu konsistoorin ehdotusta. Vasta seuraavana vuonna annettiin -stipendi Enebergille. - -[81] Luultavasti tarkoittavat nämä sanat, että Cygnaeus, joskin -turhaan, oli koettanut vaikuttaa Bergbomin hyväksi konsistoorin -jäseniin. - -[82] U. S. 1869 n:ris 59 ja 60. - -[83] Emilie Bergbomin ansioksi on myöskin luettava lastenlehden -"Pääskysen" perustaminen. Se tapahtui kokouksessa hänen luonaan 25 p. -Lokak. 1870, johon oli kutsuttu rouva Godenhjelm, neiti Elisabet -Avellan, herrat J. Krohn, V. Löfgren, Eliel Aspelin y.m. Näytenumero -varustettuna "nuoren lyseistin" Albert Edelfeltin piirustamalla -alkukuvalla, ilmestyi joulun aikana s.v. - -[84] Kaunis ääni ja soitannollinen äly. - -[85] U. s. (12/11 1871) lausui näistä teattereista ivallisesti: "Me -emme puhu teatterista, sillä ruotsalaisessa 'kansallisteatterissa' -käydään tätä nykyä paremmin mielenosoituksia varten kuin saadaksensa -ylentävää ja ilahuttavaa nautintoa; venäläisessä ei käytäne ensinkään, -kosk'ei tällä haavaa ole saatavissa mitään korkeita ja lihavia -virkoja." - -[86] Jos tahtoo verrata, mimmoinen taiteellisten tarkoitusten ohjaama -teatterijohto on käsityöntapaisen suhteen, asetettakoon rinnakkain -Åhmanin teatteriseuran repertoari täällä vuonna 1866-67 ja nykyinen. -Totta on, että pari kuukautta tästä näytäntövuodesta vielä on -kulumatta; mutta me epäilemme, tuleeko ne repertoaria suuresti -rikastuttamaan. Åhmanilla näemme seuraavat klassilliset näytelmän -tekijät edustettuina: Shakespeare 4, Schiller 3, Molière 4, -Beaumarchais 2, Holberg 1, Oehlensohläger 1, mutta tämän vuoden -repertoarissa ainoastaan yhden, Shakespearen, 2:lla näytelmällä. -Hyvistä ulkomaan kirjailijoista oli Åhmanin repertoarissa: -Björnstjerne-Björnson (2), Musset (2), Legouve (2), Banville (1), -Sardou (2), Augier (1), Mosenthal (l), Brachvogel (1), Börjesson (2); -kuinka kuivalta näyttää sen rinnalla tämän vuoden repertoari, jossa -tavataan: Sardou (1), Björnstjerne-Björnson (1), Grillparzer (1), -Börjesson (1). Ei kenenkään myös sopine sanoa, että hra Åhmanin -näyttelijäseura oli köyhempi hyvistä taiteilijoista, ja -yhteisnäytteleminen nyt ja silloin tuskin sietänee vertaamista. - -[87] Sattuvin lauselma Dagbladin teatteriarvosteluista, jonka tunnemme --- sanoo Bergbom eräässä vastakirjoituksessaan -- kuulimme pari vuotta -sitten. Eräänä päivänä kohtasimme yhden etevimpiä näyttelijöitämme -hyvin alakuloisena. Kysymykseen mikä häntä vaivasi, hän vastasi -toisella kysymyksellä: "Varmaankin näyttelin eilen roolini surkeasti?" --- "Kuinka niin?" -- "No, kun Dagbladi minua tänään kiittää, tietysti -olin kovin epäonnistunut!" - -[88] Muistona tästä polemiikista säilyi suomenmielisten kesken kauan -"lentävinä lauseparsina" Dagbladin teatteriarvostelijan sanat Nicolain -iloisen oopperan "Die lustigen Weiber von Windsor" musiikista "vakava -ja vaikea" (seriös och svår) sekä vakavasta klassillisesta -ohjelmistosta "tragedioja ja muita pitkäveteisiä kappaleita". - -Seuraava tapahtuma teatterielämästä olkoon vielä -kerrottuna, koska se hyvin kuvaa ajan kiihkoista mielenlaatua. -- -Pääkirjoituksessaan Bergbom oli maininnut teatterin johtokunnan -Ida Basilierin sijaan palkanneen erään "neljännen tai viidennen luokan -offenbachinlaulajattaren". Sanat tarkoittivat neiti P:tä, joka toista -sataa kertaa oli ihastuttanut tukholmalaisia "Frihetsbrödereissä" ja -Helsingissä niinikään menestyksellä oli esiintynyt samassa operetissa. -Sitä vastoin hän ainoastaan puutteellisesti pystyi täyttämään Anna -Page'n osaa juur'ikään mainitussa Nicolain oopperassa, jota näyteltiin -niinä päivinä, jolloin Bergbomin kirjoitus ilmestyi. Mielenosoitukseksi -Bergbomia vastaan alkoivat "teatterikalifit" (Fredr. Cygnaeuksen -keksimä nimi teatterin kantavieraille) kuin riivatut taputtaa käsiään -neiti P:lle, jopa heitettiin hänelle eräänä iltana 15 (!) kukkakimppua. -Samana iltana päättivät muutamat suomenmieliset ylioppilaat tehdä -kepposet innostuneille parterriherroille. Seuraavana iltana, kun -ooppera jälleen annettiin, olivat he kaikki teatterissa, ja kun -"kalifit" tapansa mukaan alkoivat taputtaa käsiään neiti P:lle, -applodeerasivat ylioppilaat kahta kiivaammin. Eikä siinä kyllä, vaan -samalla hetkellä kapellimestari Emanuel ojensi laulajattarelle -- -laakeriseppeleen, kaunis runo ohella. Kaunis runo oli kuitenkin liian -kaunis. Kun se luettiin kulissien takana, heräsi aavistus että kaikki -ei ollut oikein, ja pian siellä sekä "kalifien" piirissä tiedettiin, -että kunnottomat fennomaanit olivat juonen alkuunpanijat. Ymmärtäähän -mikä jupakka tästä syntyi! Miten he ovatkaan raakoja, huudettiin -yhdellä suulla, häväistä pyhää laakeria, loukata viatonta tyttöparkaa -j.n.e. -- Kieltämättä oli yritys poikamainen, mutta keksintönsä innossa -ylioppilaat eivät olleet ajatelleet, että neiti P:kin voisi siitä -kärsiä, heidän juonensa oli tähdätty "kalifeja" kohtaan, joiden -taideinnostusta tahtoivat ivata. Ja siinä he hyvin onnistuivat, sillä -jollei runo olisi paljastanut vehkettä, ei laakeria -- sen innokkaat -kättentaputukset todistivat -- olisi pidetty väärinkäytettynä. - -[89] Nervander luopui kuitenkin jäsenyydestä sentähden, että hän -Hufvudstadsbladetin teatteriarvostelijana tahtoi säilyttää itselleen -täyden vapauden julkilausua mielensä uudesta yrityksestä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Suomalaisen teatterin historia I, by -Eliel Aspelin-Haapkylä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISEN TEATTERIN HISTORIA I *** - -***** This file should be named 50720-8.txt or 50720-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/7/2/50720/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50720-8.zip b/old/50720-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b9474c8..0000000 --- a/old/50720-8.zip +++ /dev/null |