diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50703-8.txt | 1924 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50703-8.zip | bin | 30068 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1924 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e74b0d1 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50703 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50703) diff --git a/old/50703-8.txt b/old/50703-8.txt deleted file mode 100644 index a8ab98d..0000000 --- a/old/50703-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1924 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Vuoksen varrella, by Martti Wuori - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Vuoksen varrella - 1-näytöksinen laulunsekainen kansannäytelmä - -Author: Martti Wuori - -Release Date: December 16, 2015 [EBook #50703] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VUOKSEN VARRELLA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -VUOKSEN VARRELLA - -1-näytöksinen laulunsekainen kansannäytelmä - - -Kirj. - -MARTTI WUORI - - - -Kansan Näytelmäkirjasto. - - - -Helsingissä 1910, -Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa. - -Hämeenlinna 1910, -A. W. Leinosen kirjapaino. - - - - - -HENKILÖT: - - JUSTIINA, Suvantolan emäntä. - JANNE, hänen poikansa. - MIILI, orpo, kasvattityttö Suvantolassa. - NIKI, nuori mustalainen. - MANJA, hänen naisensa. - MIIHKA, | - NASTJA, | Nikin vanhemmat. - Pitäjän nuorisoa: poikia ja tyttöjä. - Mustalaisia: miehiä, naisia ja lapsia. - - - - -On ajateltu tapahtuvan Vuoksen varrella, mutta voidaan sovittaa mille -muullekin seudulle tahansa Suomessa. Sen mukaan on myöskin -kansallispukuja käytettävä ja mikäli mahdollista paikkakunnan lauluja -laulettava. - -Mustalaiset puhuvat venäjänvoittoista karjalaissuomea ja heidän pukunsa -ovat kirjavan koreita, vaan enimmäkseen kuitenkin riekaleisia. - -Laulut, joiden sanat eivät ole tähän painetut, löytyvät vastaavien -numerojen mukaan Erkki Melartinin julkaisemasta kokoelmasta -"Kansanlauluja Käkisalmelta"; "Vihurin laulu" ja laulu "Uskottomalle", -jotka on säveltänyt herra Leevi Madetoja, sekä mustalaislaulujen -sävellykset ovat myös musiikkikaupoista ostettavissa. - -Kykyjen ja varojen mukaan voi lauluja vaihtaa toisiinkin, jopa jonkun -jättää poiskin. Samoin voi menetellä tanssienkin suhteen -- varsinkin -pienehköillä näyttämöillä. - -Näyttämö kuvaa Suvantolan talon pihaa. Vasemmalla on asuinrakennus -portaikkoineen ja etualalla olevan ikkunan seinustalla kiikkulauta. -Oikealla on aittoja ja perempänä, toisella puolen tietä, talli. -Taustalla näkyy peltoa, laaja Vuoksen suvanto ja vastarannan -koivumetsä. - -On tyyni, ihana, auringonpaisteinen, Juhannuksen jälkeinen -lauantai-ilta. - - * * * * * - - -MIILI (on etumaisessa aitassa, jonka ovi on auki ja hyräilee -puolikovaan laulua N:o 1: Melartin, "Kansanlauluja Käkisalmelta" -n:o 19). - -MANJA (jonka huivi on soljunut puoliväliin niskaa, niin että korvat -suurine koristerenkaineen ovat paljaat, tulee, hiipien ja vilkkuen -mustilla, hehkuvilla silmillään ympärilleen, aitan takaa esille, -pysähtyy nurkan kohdalle etualalle ja kuiskaa): Niki!... Niki!! - -NIKI (jonka takaraivolle asetetun lakin alta mustankiiltävät -hiuskiehkurat valuvat otsalle, kauniisti varjostaen hänenkin tummia, -levottomia silmiään, ja jonka lyhyen, avoimen takin sekä karkean, -pesemättömän, kaulanapista aukiolevan paidan välistä näkyy puoli -rintaa, minkä poikki, toisen olkapään yli, on viskattu nuora- ja -rautalankavyyhti, siinä riippuvine avaimineen, tiirikoineen, -valinkauhoineen y.m. pikku työkaluineen, tulee, samoin varovasti, -vastaiselta puolelta esille asuinrakennuksen päädyn kohdalle ja -kuiskaa, kädellään sanojaan suojaten): Tiedän: kotona ovat... emäntä -tuvassa, nuori isäntä tallissa. - -MANJA (Edelleen kuiskaten): Ja tyttö täällä -- aitassa. - -NIKI (Samoin): Tullaan myöhemmällä takaisin. - -MANJA (Samoin): Hyvä! Kuka ties siksi... -- - -MIILI (kuuluu liikkuvan aitassa). - -MANJA (Samoin): Hsss! (Huiskauttaa kädellään Nikille poistumismerkin ja -molemmat lentävät, kuin nuolet, takaisin, kumpikin taholleen.) - -MIILI (Tulee aitan ovelle): Kuka se täällä?... Oli ihan kuin joku olisi -haastanut... Vai jokohan nyt korvissani kummitteli?! (Astuu alas pihaan -ja katsahtaa aitan taakse.) Kas! Kuka se tuonne metsään viilletti?... -Seköhän se... täältä...? Olisikohan ollut joku naapurin tytöistä -kujeilemassa... niemelle mennessään?... Vaan eihän se silloin -tuonnepäin... Katosi niin, ettei enää kinttujakaan erottanut. -(Menee takaisin aittaan ja alkaa jälleen ensin hyräillä, vaan sitte -laulaa, täydellä äänellä, samaa laulua.) - -JUSTIINA (Tulee kohta ulos asuinrakennuksesta, pysähtyy portaikolle ja, -kun Miili on laulanut laulun loppuun, kutsuu leppeästi): Miili! - -MIILI (hyräilee, kuulematta, edelleen puolikovaan). - -JUSTIINA (Kovemmin, vaan samalla äänen sävyllä, kuin äskenkin): -Miili, hoi! - -MIILI (Tulee esille, pukemistaan lopetellen,) Hoi, hoi! Täällä olen. - -JUSTIINA: Sitähän minä kummastelen, että vielä kotona viivyttelet, -vaikka niin nuorten seuraan käkesit -- niemelle... - -MIILI: Ka, vielähän minä tuonne... - -JUSTIINA: Entäs Janne? Missäs hän on? - -MIILI: Eiköpähän hänkin vielä tuolla tallissa liene. Taannoin ainakin -vielä kuului sieltä hänen puhettaan "Vihurin" kanssa. - -JUSTIINA: No, on se poika nyt siihen oriiseensa, toden perään, niin -ihastunut, ettei maailmassa enää tahdo muuta muistaakaan. - -JANNE (Ääni kuuluu samalla tallista): Soh, soh, "Vihuri" poikaani, -soh!! - -MIILI: Tuota! Enkös sanonut?! Siellähän se on. - -JUSTIINA: Sielläpä siellä! On se...!! - -JANNE (alkaa tallissa laulaa täyttä kurkkua laulua n:o 2: Melartin, -"Kansanlauluja Käkisalmelta" n:o 15). - -MIILI: Ettäkö olisi pitänyt häntä puheillenne käydä käskemässä, vai? - -JUSTIINA: Eikä. Muutenhan vain tiedustelin, kun minusta tupaan näytti, -ikäänkuin täällä olisi joku käynyt. - -MIILI: Sitähän minäkin... Joku ehkä lienee ilman vain aikojaan... tästä -ohi puikahtanut. - -JUSTIINA: Annas olla! Kuunnellaan sen laulua! - -MIILI: Kuunnellaan! - -JUSTIINA (Kun Janne on lopettanut laulunsa ja hiljakseen viheltelee sen -loppuosaa): Sinunpa äskeinen laulusi oli niin alakuloinen. Mitä se -semmoinen alituinen nuotti tietää? Eihän tuo nyt oikein sovi... - -MIILI: Sehän se juuri minulle -- - -JUSTIINA: Niinkö? Ethän sentään alkane vielä "Vihurille" kade olla, -vai, Miili? - -MIILI: No, jospa ei muille, niin joutaa hän minun puolestani sen verran -hevostaan kyllä rakastaa. - -JUSTIINA: Joutaa! Semminkin kun "Vihuri" varmaan teidät papin -pakinoille viekin ja, kuka ties, jo kohtakin. - -MIILI: Kukapa sen niin tietää?! - -JUSTIINA: No? Kuinka niin? - -MIILI (on vaiti). - -JUSTIINA: Mitä sinä sillä, Miili, tarkoitat? - -MIILI (Vältellen): Eipä mitään... sen kummempaa. Ei nyt puhuta siitä. - -JUSTIINA: Puhutaan, puhutaan! Ja puhu nyt suusi puhtaaksi vain, kun -kerran puhuaksemme! -- Sinäkö sitä sitte olet ruvennut lankoja -hellittämään, vai? - -MIILI: Minäkö?! Enkä, en. Miksikäs minä? Kuinkas minä?... - -JUSTIINA: Mikäs sen maidon sitte on hapannuttanut? Ettäkö olisi jotakin -Jannen puolelta...? Vaan johan hän on aikoja ollut niissä hommissa, -että... - -MIILI: ... näyttää jo vähän siltä, kuin hän niihin hommiinsa vain -aikailemaan jäisikin. - -JUSTIINA: Joutavia sinä nyt niin luulet, Miili. Tiedänhän minä, kuinka -hän on sinuun kiintynyt, vaikka hän muuten nuorekseen vielä -- ja -ehkäpä luonnoltaankin -- on siinä asiassa vähän niinkuin saamattomaksi -näyttäytynyt. Muuta siinä minun tietääkseni ei ole. Vai oletko sinä, -Miiliseni, jotakin muuta hänessä huomannut? Sano! Istutaan tähän -kiikkulaudalle! (Vetää Miiliä kädestä istumaan viereensä -kiikkulaudalle.) Noin, -- no?! Sano! Kerro! Mikä syy sinulla on niin -ajatella? - -MIILI: Mitäs minä?... Enhän minä... Ei minulla mitään erikoisempaa ole. - -JUSTIINA: No, kun ei ole, niin mitä sitä syyttä sitte kummempia -kuvitteleekaan. - -MIILI: Voipa ehkä hänkin mielessään -- niinkuin varmaan tekeekin -- -vielä kuvitella sitä viime syksyistä... - -JUSTIINA: Vai sitä sinä?! No, nyt minä äkkäsin. Vai luulet sinä sen -mustalaistyttöletukan niin hänen sydämensä vallanneen, että hän -todenperään... - -MIILI: Kukapa sen niin varmaan tietää?! - -JUSTIINA: Tuommoinen jonnin joutava maankiertäjä, joka on päivän -täällä, toisen siellä. Jos se saattoi silmillään hetkeksi pojan pään -vähän pyörälle, niin se ei suinkaan sen enempää merkitse. - -MIILI: Jokopahan sille sydämelle mitään mahtaa! Ei sille ole taidettu -ihmisvoimin aitoja panna koskaan. - -JUSTIINA: Olisin minä ainakin sitte sille pikinaamalle semmoisen ojan -kaivanut, ettei se olisi päässyt siitä yli eikä ympäri -- ei kissan -kuppiakaan tähän taloon nuoleksimaan. - -MIILI: Ettei vain Janne silloin olisi puolestaan yli harpannut ja -perässä juossut -- niine hyvineen! - -JUSTIINA: No, jo minä nyt jotain kuulen! Vaikka itse olet tässä istunut -ja nähnyt, että pojalla on vieläkin ymmärrystä enemmän päässä, kuin -pitkissä koivissaan! Ole huoleti, Miili kulta! Vaikka Janne vielä nuori -ja vallaton onkin, niin on sillä semmoisen hölyn pölyn takana kyllä -vakavammat tuumansa. Tuon joutavan jutun takia ei sinulla ole -vähintäkään syytä luulla, ettet sinä olisi kuitenkin pohjimmalla hänen -sydämessään, -- se on varma, se. - -MIILI: Olisipa hän sitte, minusta nähden, jos se ihan niin olisi, -välimmekin sillä pohjalla pitemmälle, jopa perillekin, vienyt. - -JUSTIINA: Luuletko sinä, etten minä ainakin puolestani ole sitä mitä -hartaimmin toivonut -- joka suhteessa?! - -MIILI: Enhän minä sitä epäillä saata -- teidän puolestanne -- varsinkin -kun sen nyt ihan omasta suustannekin kuulen. - -JUSTIINA: Niinkö jo sitte kuitenkin, että olet voinut, Miili, uskoa, -että minä olisin tähän syypää ja olisin koettanut sitä vastaan -vaikuttaa? Jo minä nyt kummia kuulen! - -MIILI: Enhän minä sitä... Elkää nyt niin...! - -JUSTIINA: Se asia kun on ihan päinvastoin. Hartain toivoni se on -- -oman, ainoan Jannenikin tähden. Pitäisihän, näetsen, sinun jo se tietää -kaikesta, että minä kovin mielelläni sinut hänelle suon, kovin -mielelläni sinut miniäkseni tahdon, ja etten, niinkuin jo sanoin, -mitään sen parempaa toivo, kuin että asiasta tulisi tosi niin pian kuin -suinkin. - -MIILI (Painautuu, heltyen, Justiinan olkapäätä vastaan): Kyllähän -minä... Tiedänhän minä: tehän olette aina ollut niin hyvä minua -- -orpotyttöä kohtaan. Kiittäähän minun vain teitä pitää kaikesta, -kaikesta... - -JUSTIINA: Elä nyt joutavia -- tuolla lailla, Miili! Ei tässä nyt -kiitoksista puhe ole. Sinä olet itse, sen sanon sinulle suoraan, niin -herttainen tyttö, reipas, ahkera ja työhön pystyvä, jotta harvasta -vieraasta palkkalaisestakaan talollemme niin suurta hyötyä olisi, kuin -sinusta. - -MIILI: Mitäs minä...? Enhän minä muuta, kuin vain kykyni mukaan tahdon -velvollisuuteni täyttää teitä kohtaan, joka, kohtaloani säälien, minut -tänne taloonne otitte. - -JUSTIINA: Miili kulta! Kukapa ei sinua olisi säälinyt, kun -neljättätoista käydessäsi täydeksi orvoksi maailmaan jäit. -- -Tiedäthän, kultaseni, -- olenhan senkin sinulle usein kertonut, -- että -äitivainajasi oli minun paras lapsuuden toverini. Sen tautta, näet, -olet minulle vielä monta vertaa rakkaampi. Ja sen tauttakin juuri niin -halusti toivon sinua ainoan poikani vaimoksi, -- tulen jättämään -sinulle Suvantolan emännän paikan. Talon vanhana leskiemäntänä tyydyn -sitte opettamaan teitä, nuoria, elämänne taipaleella, tulen iloitsemaan -onnesta, jota teille toivotan, ja rukoilen, että surun kuormaa tulisi -kannettavaksenne niin vähän kuin suinkin. -- Niin, nuoria, reippaita ja -terveitähän te olette vielä molemmat. Iloitkaa siis elämästä, niin -kauan kuin se on sallittu! Kisailkaa ja laulakaa itsellenne iloksi, -ratoksi meille muillekin! Heitä pois nyt sinäkin, Miili, kaikki tuhmat -tuumat, musta mieli ja hapan naama! Laula minulle tuon äskeisen -surullisen viisun sijaan joku iloinen, leikkisä laulu, joka saa sydämen -sykähtelemään! - -MIILI: No, saatanhan minä sen. Te saittekin tässä kuin loihtimalla -mieleni taas muuttumaan -- hauskemmalle päälle. (Laulaa laulun n:o 3: -Melartin, "Kansanlauluja Käkisalmelta" n:o 18.) - -JUSTIINA: No, kiitos, kiitos siitä, kultaseni! Ja nyt minä otan sitten -sen äskeisen asian puheeksi Jannenkin kanssa. Hänen pitää saada kuulla, -että tahdon toivoni täytetyksi turhia viivyttelemättä. (Nousee -istualtaan.) Kas, tuollapa hän näkyy tulevankin. - -MIILI: Ei... elkää nyt! Antaa hänen itsensä... Näyttää kuin tahallaan -tuppautuisi... Ei nyt... - -JUSTIINA: No, kah! Kun ei, niin ei. Olkoon nyt sitte sinun kuullen. -Eihän sinun nyt noin tarvitse hätääntyä. - -MIILI: Minä tästä muuten jo lähdenkin niemelle. (Aikoo mennä perälle.) - -JANNE (Tulee samalla häntä vastaan, päitset kädessä, jotka ripustaa -tuvan nurkkahirteen): Täällähän sinä, Miili, vielä, näen mä, äidille -veisaat. Kai jo ääntäsi tuolla koivikossakin kaivataan. - -MIILI: Eiköpähän sinunkin. Lähde mukaan! - -JUSTIINA: Niin. Menkää yhdessä! Mene nyt Miilin kanssa, Janne! - -JANNE: En minä sinne viitsi. Mitä minä siellä teen? - -JUSTIINA: Mitäkö teet?! Sitä mitä muutkin nuoret. Vai "Vihurilleko" -sinä ikäsi jo aiotkin veisata, sinä? Ihan taidat olla hullaantunut -siihen. - -JANNE: On se vähän niinkuin totta sekin. -- Rakkaus ei ole mikään -potaatti. - -JUSTIINA: Ja tuon sinä vielä kehtaat -- tässä... - -MIILI (joka on seisahtunut perälle, kääntyy mennäkseen). - -JUSTIINA (Soimaten Jannelle). Näetsen! Yksinkö hänet sitte lasket? - -JANNE (Miilin jälkeen): Tpruu, säkki, hevonen putos! (Pidättäen häntä). -Kah! Minnekäs sinä semmoista kiirettä pidät? Et suinkaan sinä ollut -pahaksi panevinasi? Ymmärräthän sinä, ettei hevonen ole nauriin naatti? - -MIILI: Kyllä, kyllä! Hyvinkin ymmärrän. - -JUSTIINA: Vähemmästäkin! Että on siinä välinpitämättömyyttä enemmän -kuin tarpeeksi jo. - -JANNE: Kah! Mitä tuossa hätäilee! Niinkuin ei vähemmällä kerittäisi. -Saatanhan minä mukaan tulla, jahka joudun. Odota sitte! - -JUSTIINA: No, jo sinusta, todenperään, on tullut oikea -mustalaishuijari! Yhtä viisas taidat olla, kuin hevosesikin. - -JANNE: Niinkö? No, ei sitte hätää. Sillä uskokaa pois, äiti, kyllä tämä -"Vihuri" on niin järkevä, että oikein tekee mieli yht'mittaa sen -kaulassa kiikkua ja turpaa pussata. - -JUSTIINA: M-h-h! Ettei enää vaimoakaan tarvitse itselleen ajatella. - -JANNE: No, ei ihan kuitenkaan. (Vilkaisee Miiliin.) Saattaahan se olla -vähän niinkuin toista, vaimoväki, luonnoltaan, ja ajan tullen tarvis -sitäkin. - -MIILI: Kyllä se on totta, -- täytyy se minunkin sanoa, että "Vihuri" on -hevosekseen harvinaisen älykäs eläin. Minunkin ääneni se jo etäältä -tuntee ja paikalla hirnahtaa, kun sille vihellän. - -JANNE: Kuuletkos, äiti?! - -JUSTIINA: Tietää, näen mä, kuka sen isännän kaurapussin täyttää, -heh-heh-heh! - -MIILI: Niin ettei taitaisi olla vieraan hyvä ruveta sitä laitumilleen -viemään. - -JANNE: No, se on varma, että kyllä se sen aika potkulla luotaan -käännyttäisi, kun vain oman väen äänen kuulee. -- Ja, voi sun juutas, -kuinka kaunis se on! Kaikki siinä on ensimäistä sorttia. Kuulkaahan: -tämän laulunkin olen sille tekaissut! Se on "Vihurin laula". - -(Laulaa laulun N:o 4.) - - Vihurini, Vihurini, pohjan tuuli, - Silmässä päivän kilo, - Norja sen niska, herkkä huuli, - Ohjissa olla ilo. - - Vihurini, Vihurini, orhi oiva, - Siloinen silkkipinta, - Solakka selkä, lanne loiva, - Tuhansissa sillä hinta. - - Vihurini, Vihurini, tuuli tuima, - Voimakas, viisas hepo, - Joutuisa juosten, vauhti huima, - Seistessä lempee lepo. - - Vihurini, Vihurini, tuuli vinha, - Tuiskuna tietä juokse! - Haihduta huolet, mieli inha - Kiitäissä kullan luokse! - - Vihurini, Vihurini, poika hellä, -- - Kultaa nyt mull' on kaksi, - Henttun' on luotu hellitellä, - Poikapa juoksijaksi. - - Vihurini, Vihurini, pohjan tuuli. - Kotihin tuo jo kulta! -- - Kiitokset kuiskaa armaan huuli, - Appehet saat sä multa. - -No? Mitäs sanotte? Eikös se ollut laulu sekin? - -MIILI: Olihan se, oikein hyvä. - -JUSTIINA: Kaikkia sinä hassutteletkin. - -JANNE: Mikäs siinä sitte oli vika? Rakkauden laulu, jota ei kukaan voi -panna pahakseen. (Taputtelee Miiliä olkapäälle.) - -JUSTIINA: Minulla on tuosta vanhan vakavampi mieli. - -JANNE: Mikä sitte? Antakaa tulla! - -JUSTIINA (Tarkoittavasti): Että kyllä ne kaksinlaulut, joita niin usein --- ennen -- Miilin kanssa käsitysten lauloitte, ovat paljoa, paljoa -kauniimmat. Ne laulut pitivät teitä yhdessä, vierekkäin, likempänä -toisianne. - -JANNE: Nehän ovat jo niin loppuun kuluneet. - -JUSTIINA (Kuin äsken): Vai loppuun kuluneet?! - -JANNE: Eikö sinustakin, Miili? - -MIILI (Kainosti, leppeästi): Ei-kä. Ei minusta... - -JUSTIINA: Siinä sen näet. Koettakaahan vielä! Eikö tuo vanha herttainen -sydämen laulu nytkin kaikuisi kauniimmalta, kuin äskeinen kevytmielinen -rallatuksesi?! - -JANNE: Ihanko totta?! - -MIILI: Miksikä -- ei. Kun ei Janne tahdo -- - -JUSTIINA (Pahastuen): No, kun ette sen vertaa tahdo mielikseni tehdä, -niin olkaa ilman! (Aikoo mennä sisään.) - -JANNE (Pidättäen äitiään): No, nyt on pentele! Kaikkihan tässä -pillastuvat! Mitä te nyt noin, äiti?! Eihän tässä jäniksen selässä -olla. Lauletaanhan me, jahka saamme äänemme vireeseen. (Kakistelee -kurkkuaan.) - -JUSTIINA (Leppyen): Olisipa tuo jo hyvinkin aika teidän saada äänenne -vireeseen! - -JANNE: Lauletaan, Miili! -- Tule tänne kainalooni! - -MIILI (Jannen vieressä): Siitä onkin jo niin pitkä aika, kun on yhdessä -laulettu. Mutta koetetaan! - -JANNE: Ehkä se vielä käy. -- Elkää te vain, äiti, liiaksi tahtia -hopuuttako, muuten saattaa kaikki mennä penkin alle. - -MIILI (Syrjään): Sitähän minäkin. - -JUSTIINA: No, en, en nyt sitte... (Istuutuu portaille kuuntelemaan, pää -kämmenen varassa ja ajatuksiinsa vajoten.) - -JANNE (Rykäisee): No! Höm! (Laulavat laulun n:o 5: Melartin, -"Kansanlauluja Käkisalmelta" n:o 16.) - -MIILI (tempautuu, kun laulu on loppuun laulettu, Jannesta irti ja, -pyyhkien kyyneleitä silmistään, juoksee nopeasti perälle, vasemmalle). - -JANNE: Kah! Jokos sauna rupesi palamaan, kun hän niin kiireesti -katosi?! - -JUSTIINA (Myöskin heltyneenä): Voi, se tässä vähän muitakin itkettää, -kuin vain sitä, jonka hyppyset ovat tulessa. Vai miltä se itsestäsi -tuntui? Eikö sinulla ole mitään sanottavaa? - -JANNE: Että olisihan hän ainakin joutanut jäädä kiitoksia odottamaan. - -JUSTIINA: Vai ei muuta? Ne hän minulta kyllä jo sai ennenkuin sinä -tänne tulitkaan. Se tyttö, näet, onkin semmoinen, ettei se turhista -välitä. Milloinkahan vain sinä, poikaseni, opit hänelle oikean arvon -antamaan? - -JANNE: Koht'sillään, äiti, jahka tästä vähän vanhenen. - -JUSTIINA: Ja viisastut, näsäviisas hulivili! Mutta jopa tuota pitäisi -parikymmenvuotiaalta voida hiukkasen vakavampaa luontoa vaatia. - -JANNE: Voipa voi. Ja ehkä sitä antaakin on, kun oikein kovalle ottaa ja -talo tarvitsee. - -JUSTIINA: Kyllä se jo, talo, oikein todella sinulta sitä tarvitsee, -- -siinä sinä ihan kipeimpään kohtaan osasit. Eikä vain vakavampaa -luontoa, vaan myös aisoihinsa asettunutta perheellistä isäntää -- -vankemmalta näyttääkseen sekä oman itsensä että muittenkin vuoksi. - -JANNE: Kah! Mistäpä se tämmöinen aituri mielestänne sitte sen perheen -sieppaa, jos se asia vain siinä on. Tiedättehän sen, äiti, omasta -kokemuksestanne, ettei se taivaasta tipahda. - -JUSTIINA: No, ei sinun kanssasi enää voi vakavasti puhuakaan. Kaikki -vain pilaksi käännät, vaikka minä ihan tosissani haastan. -- Perheen -alku sinulla kyllä on ihan lähettyviltä otettavissa, kun vain et -vitkastele ilman aikojasi, -- sen tiedät itsekin. Ja siitä vain tahdoin -sinulle huomauttaa, kun siihen juuri tässä aihettakin sain. - -JANNE (Leikkisästi): Mutta Herran pieksut! Johan se juttu on alustettu -ja pytyssä nousemassa. Mitä siitä sitte joutavia intoilee?! Enpä totta -toisen kerran ole vielä semmoista äitiä nähnyt, jonka niin tekisi mieli -lapsenlapsia, kuin teidän. - -JUSTIINA (Päivitellen): Voi, voi, sitä poikaa, mitä se haastaa! Ei sun -kanssasi nyt tolkkua tule mitään. - -JANNE (Puhkeaa yht'äkkiä, äitinsä edessä, äänekkäästi laulamaan laulua -N:o 2, vaan katkaisee rutosti, kun kääntyy ja huomaa perällä NIKIN, -joka sinne tallin puolelta on esiin hiipinyt): Keh, keh! Mustalainen!! - -JUSTIINA (Säpsähtäen): Hyi, kuin säikäytti! Oikein sydän hytkähti! - -NIKI (Tulee lähemmäksi): Hyvää iltaa, hyvät inehmot! - -JANNE: Vai täällä sinä taas olet meidän seudullamme, senkin -paholainen?! - -NIKI (Nopeasti): Mustalainen olen, Niki nimeltäni, vaan en mitään pahaa -ole koskaan kenellekään tehnyt. Enkä tässä talossa liioin ole vielä -kertaakaan käynyt. - -JANNE: Soh! Soh! - -NIKI: En, jukoliste. Tänään ensi kerran. - -JANNE: Et sitte näin pitkälle päässyt! Nimismies taisi jo tienhaarasta -takaisin käännyttää. -- Tunnet kai meidän Holopaisen? - -NIKI: En tunne, en. Rehellistä työtä teen. Eikö (Justiinalle) emännällä -satu olemaan vanhoja kattiloita paikata tahi (Jannelle) nuorella -isännällä sikoja kuohita, morsiamelle sitä paitsi kyllä osaan -korvarenkaita takoa. - -JANNE: Ja kaupantekiäisiksi varastaa, mitä tielle sattuu. - -NIKI: Valetta on, valetta on se. - -JUSTIINA: Mene nyt, hyvä mies, pois vain. Ei ole meillä mitään työtä -antaa. - -JANNE: Vuottakaahan, äiti! Antakaahan kun minä sen kanssa vielä -pakisen. -- Kuulehan: montako tusinaa teitä taaborissanne on? - -NIKI: Ei ole kuin isä, äiti, nainen ja muutamia kakaroita. Toista -joukkoa on vähän toisella kymmenennellä, -- kaikki nuorta ja kaunista -väkeä. - -JANNE: Niinkuin sinäkin. -- Ja missä te olette, -- meidänkö maallamme, -että tiedän, kuinka herrasväki on vastaan otettava? - -NIKI: Kiitoksia kysymästä: isännän maalla olen vain minä yksin. - -JANNE: A muut? - -NIKI: A muut ovat läävässä. - -JANNE: Juuttaan väkäkoukku! Sano suoraan, missä ne mustat mammat ja -papat mustine kakaroineen ovat? - -NIKI: Ymmärrän, herra vallesmanni. - -JUSTIINA: Elä viitsi, Janne, kiusata! - -JANNE: Vuottakaahan -- enhän minä! Sano nyt suoraan vain ja -pelkäämättä: missä teidän leirinne on? - -NIKI (Hyvin nopeasti): Tuolla, tuolla, maantien yläpuolia, alapuolella -jokea, auringosta oikealle, varjosta vähän vasemmalle, -- isännän -puumerkkiä vain ei missään näkynyt. - -JANNE: Vai niin! Se on siis korkean kruunun yhteistä syöttömaata, jossa -kahleet kalisee ja hampaat suussa loksuttaa, ellei pää kokonaan jo -hirressä riipu. - -NIKI: Y... y... ymmärrän, herra vallesmanni. Minä siis puikin tieheni, -koska ei talosta ole työtä antaa eikä edes suuhun pantavaa. - -JANNE (Estäen häntä): Seis, seis! Ei tästä talosta niinkään livistetä -lämpimittä. Pitäähän, todenperään, vieraan, olkoonpa hän vaikka -mustalainen, tulla jollakin lailla kestityksi, ettei naapurille -visukintuksi haukkuisi. Onhan teillä, äiti, siellä jälellä kaksi vatia -rokkaa? Pannaan siihen joku leipäkyörä ja piimää lisäksi, niin voidaan -pyytää nuo taivaan linnut ruualle vaikka tänne pihaan. - -JUSTIINA (Puolikovaan Jannelle): Tokkohan tuosta nyt mitään hyvää -koituu -- sinun hyväsydämisyydestäsi, Janne? - -JANNE (Samoin puolikovaan): Ka, mitäs pahaakaan? - -JUSTIINA (Samoin): En noita suosi ollenkaan, mustalaisia, sen tiedät. -Ei ole niihin luottamista. Harvoin ne hyvän hyvällä palkitsevat. -Muutenkin... - -JANNE (Samoin): Mitä turhia! (Nikille, joka sillä valin on uteliaasti -silmäillyt ympärilleen.) Herrasväki on tervetullut! Emäntä pyytää -osoittaa herrasväelle vieraanvaraisuutta kutsumalla herrasväen -illalliselle. - -NIKI (Syvään kumartaen): Kiitämme nöyrimmästi! Kiitämme nöyrimmästi! - -JANNE: Mutta siitä hyvästä saatte meille povata, laulaa ja tanssia, -eikö niin? - -NIKI: Kaikkia osataan, kaikkia. Ei olla kerran vain Pietarinkaan -kultaiselle nuorisolle Arkaadiassa ja Livaadiassa ja Krestovskilla, -sampanjan ääressä, aamuun asti iloa pidetty. - -JANNE: Kuuletteko, äiti? Se poika ei valehtele tippaakaan. Näytteeksi -hän vaikka heti paikalla laulaa "kansallis" laulunsa, joka on yhtä -iloinen kuin hän itsekin. Vai mitä? - -NIKI: Laulan. Laulan mielelläni. Kas näin! (Laulaa laulun N:o 6): - - Nuotioni. - - Tuli nuotiostain hohtaa, - Säkeneitä sinkoen, - Yöll' ei meitä kenkään kohtaa, - Riennän luokses sillallen. - - Varhain ennen aamuyötä - Lähden kauas, kultasen', - Kuljen mustalaisten myötä - Aromaillen aavoillen. - - Hyvästiksi solmi silloin - Kirjoliina yllein kiin, - Kuin sen päät, niin aina illoin - Mekin yhteen yhdyttiin. - - Ken mun kohtalostain säästää, - Kenpä huomenn' ystäväin, - Kenpä rinnaltani päästää - Solmun, jonka sidoit näin? - - Mua muista, vaikka vielä - Sua toinen armastais, - Sylissäsi soittais siellä, - Laulut laulais polvillais. - -JANNE: No, meneehän se mukiin. Ehkä teidän muutakin sakkianne sitte -kuulla kelpaa. Tulkaa, ja joutuun! - -NIKI (Iloisesti): Laadno -- sanoo ryssä. (Justiinalle): Emäntä on hyvä -vain ja kantaa vadit pöytään, mustalaisella on aina juhlapuku päällään. -Olemme heti täällä! (Juoksee perälle, oikealle.) - -JANNE (Pyörittäen äitiään): Ja minä hyppään sillä aikaa niemelle: -pyydän kaikki nuoretkin tänne yhteiseen iloon. Eikö niin, äiti? - -JUSTIINA (Harvakseen): En minä tätä iloasi ja hyvää tuultasi paheksu, -Janne, mutta se yksi asia vieläkin muistuu mieleeni. - -JANNE: Ettäkö mikä, mamma? - -JUSTIINA (Samoin kuin edellä): Se se viime syksyinen mustalaistyttö. -Jos sekin on joukossa, niin ei se hyväksi ole, Janne. Miilinkin tähden, -poikaseni. Se ihan kuin kummittelee sinulla vieläkin aivoissasi, -- -niin minusta näyttää. Ehkäpä Miili sittenkin on oikeassa. - -JANNE (hieman ällistyy, on hetkisen vakava, ja alkaa sitte viheltää, -katsellen rakennusten kattoja). - -JUSTIINA: No? Mikset sinä siihen sano mitään? - -JANNE (Repäisevästi): Sanon ja sanon heti: minä vietän sen -mustalaistytön kanssa tässä häitä tuossa paikassa, jos se tänne tulee, --- kyllä maar' se sitte lakkaa meidän aivoissamme kummittelemasta, -vai?! - -JUSTIINA (Hätkähtäen): Herran Kiesus! (Sylkäisee): Tpfyi sinuas! - -JANNE (Jälleen leikkisästi): Ihan totta. Siitä on leikki kaukana, kun -teistä tulee mustalaistytön anoppi! - -JUSTIINA (Lähtee, pelokkaasti ja epäröiden tuon tuostakin vilkaisten -Janneen, astumaan sisään): Ihan minä... En minä todellakaan tiedä... -Tottako sinä? Vai leikkiä lasket?... Ihan minä jo pelkään sinua, -Janne... - -JANNE: Olkaa jo joutavia! Menkää nyt vain ja laittakaa kaikki -valmiiksi! Sittepähän nähdään, tuleeko pidoista häät vai hautajaiset. - -JUSTIINA: Menenhän minä, menen. Vaan joudu sitte sinäkin takaisin! -(Menee sisään.) - -JANNE (Huiskauttaa äidilleen kättään): Minä kyllä vieraista huolen -pidän. (Aikoo rientää perälle, kun samassa MANJA tulee juosten oikealta -ja pysähtyy, kuin naulattuna, teeskennellyn ujosti ja kiehtovana hänen -eteensä. Molemmat seisovat kotvan, sanaakaan sanomatta, vastatusten, -katsellen toisiaan silmiin.) - -JANNE (Sanoo vihdoin äänenpainolla, josta kaikuu sekä kummastusta että -ihastusta): Ooo-hoh! - -MANJA (Ikäänkuin hämmentyen, kuiskaten): Minä tahdoin... Minä tulin... -Anteeksi, jos... Ehkä minä... - -JANNE (Katselee häntä pitkään): Mutta siinähän on, toden perään... - -MANJA: Manja, niin. Tunnet, muistat siis vielä? - -JANNE: Minäkö?!... Mutta sinä? - -MANJA: Muistan -- hyvinkin. Sainhan sinulta suuren hopearahan -- -laulusta, jonka sinulle opetin. - -JANNE: Senkö tähden siis vain? - -MANJA: Kyllä -- muutenkin. Ethän minulle mitään pahaa tehnyt ole. - -JANNE: Ehkäpä olisit enemmän muistanut, jos olisin tehnyt. Sehän on -teikäläisten tapa. - -MANJA: Miks'et tehnyt? Kadutko? - -JANNE: Kadun, Manja, todellakin. Suuret, mustat silmäsi ovat vainonneet -minua, kuin helvetin kekäleet, lakkaamatta. Ellei olisi veljesi sinua -niin vartioinut, niin kuka sen tietää, mitä olisi tapahtunut. - -MANJA: Veljeni? - -JANNE: Tuo Niki, niin. Hänkin vast'ikään kävi täällä. - -MANJA: Ei hän veljeni ole. - -JANNE: Kuinka? Eikö ole? Siksipä häntä syksyllä sanoit. - -MANJA: Muuten vain sanoin. Olin hänen kasvattisisarensa. Nyt olen hänen -naisensa. - -JANNE: Vai on se sillä lailla?! (Kotvan äänettömyys): Sinä olet nyt -siis naimisissa, Manja? - -MANJA: Niin -- olen. Hiljan vasta yhteen mentiin. Entäs sinä? Oletko -sinäkin jo kasvattisisaresi ottanut? - -JANNE: En -- ole -- vielä. - -MANJA: Miks'et? - -JANNE: Enpä tietänyt, että olit minut jo ehtinyt unhottaa. - -MANJA (Painautuu syrjittäin Jannen rintaa vasten ja luo katseensa -maahan, kuiskaten): En ole unhottanut, en. Aina muistan... - -JANNE (Kiertää toisen käsivartensa Manjan olkapäiden ympäri ja nostaa -toisella leuan alta hänen kasvojaan ylös): Näytäppäs silmäsi! - -MANJA (Luo häneen katseensa ja heittää molemmat kätensä hänen -olkapäilleen): Tuossa! - -JANNE (Katsottuaan pitkän aikaa, ääneti, Manjaa silmiin): Olit sinä -silloin jo kaunis, mutta nyt olet vielä monta vertaa kauniimpi! -- -Sanoppas! Miksi menit tuolle Nikille? (Sysää Manjan luotaan kuin -suutuksissaan, vaan kuitenkin hellästi.) - -MANJA (Väistyen etemmäksi, kääntyen selin Janneen ja luoden taas -kiemaillen katseensa maahan): Täytyi. (Kotvan äänettömyys.) Niin, minun -täytyi. (Kääntyen yhtäkkiä Janneen päin.) Miks'et sinä silloin ottanut -minua, sinä? - -JANNE: Mitä sitä kysyt? Tiedäthän sen. - -MANJA: Tämmöisen mustalaislikan, -- phyh! - -JANNE: Mitä sinä tarkoitat? Etkö sen enempää arvoa itsellesi anna? -Minäpä vain en sillä lailla sinua kohdella tahtonut, vaikka -mustalainenkin olet. En pienintäkään pahaa tehdä tahtonut, saatikka -sitte kokonaan pilata. Vai oliko se sinusta pahasti tehty, häh? - -MANJA: En minä tiedä. Kun minä rakastan, niin en minä ajattele mitään. -Et taitanut sitte kuitenkaan minua oikein rakastaa. - -JANNE: Niinkö? Vai sillä lailla -- ajattelematta -- sinä sitte Nikille -jouduit?! - -MANJA (Tulisesti): Niin!! (Yht'äkkiä vienosti): Mutta kuule! Vieläkö -sinä osaat sen laulun, jonka sinulle opetin? - -JANNE: Kyl-lä. Mutta nyt on minulla toinen laulu, joka sopii sinulle -paremmin. Sen tahdon sinulle laulaa. (Laulaa laulun N:o 7): - - Olen uskonut, toivonut, lempinyt, - Kaikk' uhrannut lempeni tähden, - Sen edestä elää en empinyt - Ja kuoloonkin kernaasti lähden. - - En ma luullut, että ois pettänyt - Oman armaansa parhain kulta, - Elon ihanin päivä jo että nyt - Näin sammuisi varhain multa. - - Ja se sammuu, kuin syysilta ruskoton - Noilla synkillä sydänmailla. - Mit' on elo, kun ystäv' on uskoton, - Sydän tyhjänä, lempeä vailla?! - -Semmoinen se oli. -- Tiedätkös kelle se laulu on tehty? - -MANJA: No? Kelle? - -JANNE: "Uskottomalle." - -JUSTIINA (Tulee portaikolle): Sinäkö täällä -- vielä? -- -- Kah!! - -JANNE: En kerinnyt vielä lähteä muita hakemaan, kun tänne jo yksi -vieras tuli, -- tämä tässä...! - -MANJA (Juoksee Justiinaa vastaan, tahtoen häntä kädestä ottaa): Hyvää -iltaa, hyvä emäntä! Kiitoksia, että tahdotte kestitä... kutsutitte... - -JUSTIINA (Tyytymättömänä, väistellen): Noh, noh! Antaahan olla! -(Janneen päin): Vai tämä se on täällä sittenkin? Tunnenhan minä. -Olisivat saaneet olla pidot pitämättä, näen mä. - -MANJA (Joutuu hämille ja vetäytyy syrjään): Lähden pois. Ei sitte -tulla... kukaan. - -JANNE (Ottaen Manjaa käsivarresta): Odotahan! Mitä tuossa! -(Justiinalle): Kuulkaahan nyt ensin, äiti, ennenkuin tässä pidot -pilaatte! Ei tämä nyt sen kummempi ole, kuin sen äskeisen Nikin vaimo, -niinkuin meidän oloissamme sanottaisiin. Sen hän tässä juuri itse -ilmoitti eikä teidän siis ole syytä pelätä paholaisen enää saunaa -lämmittävän, -- siitä kyllä Niki huolen pitää. - -JUSTIINA (Epäillen katsellen Manjaa): Kukapa sen riettaan juoniin voi -uskoa: tekeytyy milloin miksikin?! Eipä taida papinkirjaakaan olla -muassa? - -MANJA (Lehahtaen vihasta): On. Mutta ei sitä joka talossa näytetä, -vaikka mustalaisiakin ollaan. - -JANNE (Lepytellen): Maltahan! Maltahan! Manja! - -JUSTIINA: Kas, kas! Onpas siinä pippuria! - -MANJA (Syrjään, tyyntyen): On vielä turkkilaistakin, jos tarvitaan. - -JANNE (Justiinalle): Mitä sitä nyt syyttä loukkaa! Ihmisiähän ne ovat, -nekin. Ja tänne kutsumiamme päälle päätteeksi -- vieraiksi. Aikansa -ovat ja lähtevät maailmaa kiertämään taaskin, kun ovat saaneet vatsansa -täyteen. Johan se oli päätetty, että kuunnellaan heidän lauluaan ja -katsellaan heidän tanssiaan ja sillä hyvä. Tälläkin tässä (ottaa Manjaa -käsipuolesta) on taitoa sekä kurkussa että varpaissa. Hän laulaa teille -nyt kauneimman laulunsa sillä aikaa, kuin juoksen meidän joukkoamme -hakemassa. Eikö niin? - -JUSTIINA: Jopa nuo näkyvät tulevan hakemattasikin, -- minkä taannoin -ikkunasta huomasin. - -JANNE: No, sitä parempi. -- Laula sitte, Manja, meille molemmille. -Lepytä äiti! Laula sydämeen! Ei hän ole niin ankara, kuin miltä -näyttää. - -JUSTIINA: Kuulen kai tuon sisäänkin... -- tämän satakielen laulun. -(Aikoo mennä, vaan palaa sanomaan Jannelle puolikovaan.) Vielä kerran -sinulle sanon: ole varoillasi, Janne! (Menee sisään.) - -JANNE (kohauttaa kummastellen vain olkapäitään). - -MANJA (Juoksee Justiinan poistuttua Jannen luo): Mitä äitisi sanoi -sinulle? - -JANNE: Mene, tiedä, mitä se joutaviaan höpisee! - -MANJA (Kuiskaten): Kuule, Janne! Ainoastaan sinun pyynnöstäsi tyynnyin. -(Polkien jalkaansa ja välähyttäen silmiään): Muuten, saamari vie, -olisin näyttänyt, kuka olen. - -JANNE (Hyväellen Manjaa): Elä ole milläsikään! Istu tuohon -kiikkulaudalle! Minä en salli kenenkään sinua loukata. - -MANJA (istuutuu): Mutta istu viereeni! Muuten en uskalla olla täällä. -Vielä pilkkaa tekevät kyläläisesi, kun tulevat. - -JANNE (Väistellen): Hah hah hah! Oletpa sinä mokoma! - -MANJA: Etpäs uskalla sittenkään. En minäkään sitte yksin... (Nousee.) - -JANNE (Istuutuu): Koko peijuoni! Istunhan minä, kah! Istu nyt sitte -sinäkin! (Vetää Manjan viereensä.) - -MANJA (Istuutuu ja painautuu ihan Jannen viereen): Kas näin! Ei muuten --- sitte. - -JANNE: Entäs se laulusi? Laula, laula se nyt minulle, ennenkuin muut -tulevat... se minun lauluni, muistathan? - -MANJA (Kiertää käsivartensa Jannen kaulaan ja taputtaa häntä poskelle): -Muistan! Laulan! Sinulle! (Laulaa laulun N:o 8): - - "Mun silmäin kyynel peittää"... - - Mun silmäin kyynel peittää, - Kun sua muistan vain', - Meit' onnemmeko heittää, - Näin inhast' erottain? - Minäkö unhottaisin - Katseesi loistehen? - Sydämmin hehkuvaisin - Ma aina muistan sen. - Voi, näinkö varhain - Jo haihtui rakkaus - Ja onni parhain? - Oi, sallimus! - Ei! Tuntee sielu: - Et voi sa pettää; - Ei ajan nielu - Oo ikuisuus! - Taas mulle kätes tarjoo - Ja katse hellä suo! - Pois poista murheen varjo - Ja rauha jälleen tuo! - Mun taas suo lempes juoda - Hunajaa hurmaavaa, -- - Sen taas suo mulle luoda - Mont' ihmeunelmaa! - Voi, näinkö varhain - Jo haihtuu rakkaus - Ja onni parhain? - Oi, sallimus! - Ei! Tuntee sielu: - Et voi sa pettää; - Ei ajan nielu - Oo ikuisuus! - -(Kun Manja on laulanut laulunsa loppuun, tulevat perältä, -vasemmaltapäin, nuoret, iloisesti touhuten, esille, MIILI etunenässä, -ja aitan eteen ilmestyy, kuin taivaasta pudonneena, NIKI, joka tuimasti -iskee katseensa Janneen ja Manjaan. Nämä huomattuaan pysähtyvät ja -vaikenevat kaikki nuoret.) - -MIILI (Saa vain sanotuksi): Tulimme ilmoittamaan... Mutta nehän ovatkin --- mustalaiset -- jo täällä -- vieraina! - -JANNE (Nousee samalla paikaltaan ja lausuu reippaasti): Niin. Eivätkä -tässä vielä kaikki ole. Äiti ja minä olemme pyytäneet koko leirin tänne -ja minä aioin juuri tulla teitäkin hakemaan -- yhdessä huvittelemaan -mustalaisten kanssa. Terve tuloa siis! Toivon, ettette näistä muista -loukkaannu (osoittaa Manjaan ja Nikiin), vaikk'ei niillä maassamme -olekaan muuta äänioikeutta, kuin laulamiseen. - -ÄÄNIÄ NUORTEN JOUKOSTA: "Eipä suinkaan", "kiitoksia vain", "kernaasti -meidän puolestamme", "siitäpä hauska tulee" y.m.s. - -JANNE (Nikille): A muut? Lääväänkö ne sitte jäivätkin? (Naurua.) - -NIKI: Täällä ovat jo kaikki aitan takana. Tännekö tullaan -- pihaan? - -JANNE: Tänne, tänne. (Viittaa mustalaisia tulemaan): Tulkaa, tulkaa, -hyvät vieraat, kauniit ja kierot, vanhat ja nuoret, väärät ja suorat! -Kaikki olette tervetulleet, senhän olette kuulleet. - -MIIHKA, NASTJA ja muut mustalaiset (tulla lappavat perätysten pihaan.) - -MIIHKA (Tervehtien): Kiitämme nöyrimmästi! Hyvää peltovuotta, syvää -kalanuottaa! - -NASTJA (Samoin): Kaikkea, mikä paljon rahaa tuottaa eikä vaivaa suuta -suotta, -- sitä taloon toivotamme. - -JANNE: Kiitos, kiitos! Käykää puulle! Ja missä ei ole puuta, painakaa -pehmeälle! Minä autan sillä välin äitiä tuomaan rokkavadit tänne. Tule, -Miili, sinäkin, että pikemmin saadaan ilot ylimmilleen. (Juoksee -vasemmalle sisään.) - -MIILI (joka kummastellen on seurannut Jannen puuhaa ja tuon tuostakin -tutkivasti katsellut Manjaan, joka yksin, pelkoa teeskennellen, on -jäänyt kiikkulaudalle istumaan, aikoo epäröiden mennä sisään, kun) - -NIKI (äkkiä asettuu hänen eteensä ja ojentaa hänelle kätensä): Pyydän -anteeksi: en ole vielä tervehtinyt nuorta emäntää! Hyvää iltaa, -onnellista elämää nuorelle emännälle! - -MIILI (Vastahakoisesti tervehtien): En ole emäntä enkä sitä sukua, -josta tähän taloon emäntä otettanee. - -NIKI: Kyllä, kyllä! Näytäppäs emolle kätesi -- anna hänen katsoa! Hän -sinulle toden sanoo. - -NASTJA (Tullen luo): Näytä, kaunokaiseni, näytä! (Ottaa Miiliä -kädestä.) Pane kämmenellesi hopearaha, niin saat kohtalosi kuulla! Joka -ikinen sana on tosi... - -MIILI (Vihjaten Nikille): Taisivatpa sen toden jo kaikki muut nähdä -paitsi -- pesemättömät silmät. - -NIKI (Siitä välittämättä, Nastjalle): Katso, katso, äiti, vain! Kyllä -hän sinulle onnensa perästäpäinkin palkitsee vaikka kullalla! - -NASTJA (Miilille): Tule, kultaseni, tule! Elä pelkää, elä! Ei sinua -kova onni kohtaa, sen jo peukalostasikin tunnen. (Vetää Miilin -mustalaisjoukon keskelle, nuorten kerääntyessä heidän ympärilleen.) - -NIKI (menee samassa Manjan luo ja ottaa hänet syrjään näyttämön -etualalle, salaperäisesti kuiskaten): Tallin ovi on auki -- ori irti -- -puoliksi käsissäni jo. - -MANJA (Samoin puolikovaan): Ja isäntä minun, -- niinkuin näit. - -NIKI (Kuin äsken): Pidä kiinni -- elä päästä kynsistäsi! - -MANJA (Samoin): Ole huoleti minusta, -- (pään nykäyksellä Miiliin päin) -kunpa vain ei tuo tyttö vihiä saisi. - -NIKI (Vilkaistuaan Miiliin ja huomattuaan hänen syrjäsilmällä -hellittämättä seuranneen heidän keskusteluaan, sysää teeskennellen -vihaa Manjan luotaan): Öh, senkin luuska! - -MANJA (Teeskennellen loukattua): Mitä siinä syyttä haukut, vanha koni, --- paistikas?! (Yleinen naurun rähäkkä sekä Manjan ja Nikin -kohtaukselle että Nastjan ennustuksille). - -NASTJA: -- -- Kuuntele minua tarkkaan, kaunokaiseni, kuuntele! -- Sinä -olet ollut kovin, kovin onneton elämässäsi -- -- paljon, paljon -sydämesi tähden -- -- ja tuo viiva tuossa, joka tännepäin käännäkse, -sekin vielä vastatuulta tietää, mutta tuossa se liitäkse tähän toiseen, -leveämpään ja syvempään, ja siinä, näetsen, onnesi tie alkaa, -- saat -sen, jota toivot, omaksesi halaat, saat, saat vissistikin. Joudut, -näetsen, kultaseni, rakkaan ja rikkaan miehen mutsuksi, hyvän pohatan -kanaseksi kainaloiseksi, ja seitsemän, niin justiinsa, seitsemän lasta -saat, elät kauan, kauan, lastenlapsesi lapsetkin nähdä saat -- -- -(Naurua.) - -ÄÄNI NUORTEN JOUKOSTA: Se oli valehtijan määrä. - -MIILI (Tempaa irti kätensä): Ja valetta kaikki tyyni alusta loppuun. - -NASTJA: Ei ole valetta, ei, -- totta kaikki. - -MIIHKA: Ei ole meidän muori koskaan vielä väärin käteen katsonut. - -NIKI (Miilin edessä rehennellen): Paikkansa se pitää. Ja minkä sanoin, -sanon vieläkin, että onnea vain nuorelle emännälle ja lykkyä tykö! - -MIILI (Uhotellen): "Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet, -ei katehen kainalossa, pahansuovan sormenpäissä." (Rähähtää iloiseen -nauruun vasten Nikin silmiä.) Ha-ha-ha-ha-ha-haa! - -NIKI (Hieman hämillään): Miksi naurat, sano?! Minulleko naurat? -(Katsahtaa Manjaan.) - -MIILI (Nauraa edelleen): Muuten vain lystikseni. -- Kuule! Miksi tuolla -lailla äsken tyttöä loukkasit, sano?! - -NIKI (Suuttuneena): Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti. (Poistuu -muitten mustalaisten joukkoon.) - -MIILI (Manjalle): Näetsen, ei ne kukot tykkää siitä, että kanat joskus -laulavat. Mutta ei olla millämmekään! Lauletaan pois vain -- -uhallammekin! - -ÄÄNIÄ JOUKOSTA: Laulakaa! Laulakaa! - -MANJA (ei vastaa mitään, vaan vetäytyy, Miiliin pitkään silmäten, -joukon taa). - -JUSTIINA ja JANNE (palaavat, kantaen ruokavateja ja juomahaarikoita). - -JANNE: Miili, hoi! Minnekäs sinä jäit?! - -MIILI: Tulen, tulen. (Juoksee vastaan ja rupee myöskin kantamaan -syötävää mustalaisille.) - -JANNE: Kas niin! Annetaan näitten kaukaisten vieraitten ensin panna -vähän suuhunsa ja lauletaan me heille sillä välin, lauletaan ja -polskaksi pistetään, eikö niin, kyläläiset?! - -NUORTEN ÄÄNIÄ: No, niin! Tehdään sillä lailla. - -JANNE: Sitte saamme me heidän taitoaan ihaella. Vuoroin vieraissa!... - -(Mustalaiset ryhmittyvät syömään. Nuoret laulavat ja tanssivat. Sillä -välin alkaa päivä painua mailleen ja taivas punottaa.) - -MIILIN ja JANNEN (välillä tapahtuu, etualalla, tanssin alkaessa mykkä -kohtaus, josta käy ilmi, että MIILI soimaa Jannea hänen käytöksestään -Manjan kanssa, JANNE puolustautuu ja ikäänkuin pyytää anteeksi, vaan -MIILI osoittaa hänelle Manjaa ja yllyttää edelleen vain pysymään hänen -luonaan. Lopulta MIILI katoaa tanssivien taa perälle ja JANNE, -kohauttaen välinpitämättömästi olkapäitään, menee mustalaisten -joukkoon). - -JANNE (Tanssin lakattua): No niin! Nyt siis alkaa ohjelman toinen osa, -joka on yhtä hyvä kuin edellinenkin -- ainakin. (Mustalaisille.) Tehkää -niin hyvin! (Nuorille.) Ja me, omat, käydään nyt istumaan, suu -kolmantena silmänä. (Istuutuu Justiinan kanssa kiikkulaudalle, nuoret -portaille ja seinustalle.) - -(NIKI laulaa ensin laulun N:o 9, mustalaiskuoron kerratessa hänen -jälkeensä joka värsyn): - - "Vähät mä vaikka kiroo, soimaa." - - Vähät mä, vaikka kiroo, soimaa - Mua pahat kielet maailman, - Ken tuntenut on lemmen voimaa, - Ei suotta soimaa milloinkaan. - - Kaikk' oothan maailmassa mulle, - Muu kaikki arvotonta ain', - Hetkelle tälle kaivatulle - Suo lempes leima muistoks vain! - - Sä lähdet pois ja, ällös kiellä, - Et palaa koskaan, armahin, - Mut saman vannon lemmen vielä - Sinulle aina sittenkin. - - Petosta olkoon muu, sen verran - Tok' itseäin en pettänyt, - Sua, tunnustan sen eessä Herran, - Kuin hullu lemmin vielä nyt. - -Ja sitten MANJA, kuoron säestäessä loppusäestöä, laulun N:o 10: - - "Kautta hempesi hurmaavan tai'an." - - Kautta hempesi hurmaavan tai'an - Eloon elpyvi poveni paas', - Herää unelmat entisen ai'an, - Tahdon lempiä, kärsiä taas. - Suudellen suo unhotusta, - Tasaa syämmen tuskain tie, - Poista luotain mieli musta, - Hyväellen henki vie! - - Joskin järkeni jäyhästi väittää, - Että kylmenet, hylkäät sä mun, - En voi hempesi kahleita heittää, - Olen orjana tenhosi sun. - Suudellen suo j.n.e. - - Tahdon sakkahan saakka ma juoda - Himon hehkuvan maljani tään, - Vaikka hurmion tuokio tuoda - Voisi haudankin palkaksi pään. - Suudellen suo j.n.e. - -(Laulun kuluessa joku vuoron perään tanssii mustalaisten hartiain -nytkähyttelemis- ja permantoa pitkin liitelemistanssia. Kuoron -laulaessa kuiskaa MANJA jotakin NIKILLE, joka, levottomasti vilkkuen -ympärilleen, pujahtaa aitan taa oikealle.) - -MANJA (Tanssin loputtua): Mutta nytpä pitää meidän saada kuulla talon -nuoren emännän laulavan. Hänellähän kuuluu olevan niin ihana ääni. - -JANNE: Kuuletteko, äiti? Talon nuori emäntä. Ylös laulamaan! - -JUSTIINA: Vai minä? Kyllä se tiesi, ketä tarkoitti! Miiliähän se... - -MANJA: Häntä, häntä juuri. - -JUSTIINA: Miili! Missä Miili on? Miili, hoi! - -JANNE: Ehkä hän on sisällä. -- Miili! - -(Nuoret huutelevat myöskin "Miiliä", joku käy sisälläkin katsomassa, -vaan palaa ilmoittamaan: "ei häntä näy sielläkään.") - -JUSTIINA: Minnekäs ihmeellä hän on mennyt? - -JANNE: Kylläpähän kohta tulee! (Mustalaisille.) Laulakaa sitte sillä -välin vielä te! Niki esimerkiksi, -- vuorostaan taas... Vaan, kah! -Missäs hän on? - -MANJA (Tahtoen sekoittaa asian): Ei, laula sinä! Nyt on sinun vuorosi! -Nyt tahdomme sinua kuulla. - -JANNE (Katsellen, etsien): Kyllä, kyllä! Mutta minnekäs hänkin, Nikisi, -on joutunut? - -JUSTIINA: Toden perään! Minnekäs hänkin on kadonnut? Ja molemmat -- -Miili ja Niki -- molemmat poissa! (Yleistä puheen solinaa, hälinää ja -hakemista molemmissa ryhmissä.) - -MANJA (Kuin äsken): Mitäs hänestä! Kylläpähän taas ilmestyy! - -JANNE (Justiinalle): Mitäs kummaa tämä...?! - -JUSTIINA (Hätääntyen): Enkös minä sanonut?! Siinä sen nyt sait! -- -Hyvänen aika tokiinsa, mitä tämä nyt merkitsee?! (Rientäen perälle.) - -MANJA (Juoksee samalla Jannen eteen, joka myös aikoo mennä perälle): -Elä ole milläsikään, Janne! Tyttö on mustasukkainen... taisi suuttua -minuun ja lähti piiloon. Vaan elä välitä siitä, -- me kyllä lauletaan -ja tanssitaan teille! -- Isä, äiti, muut, -- laulakaa, laulakaa! - -(Mustalaiset alkavat puolikovaan laulaa viimeksimainitun laulun -kuoroa.) - -JANNE (Yhä enemmän epäluuloisena): Mutta missä miehesi on, sano?! -Minnekä hän on mennyt? - -MANJA: Mistä minä tiedän. Vähät hänestä! Olkoon omilla teillään! (Alkaa -myös laulaa kuoron mukana, mutta yhä pidätellen Jannea.) - -JANNE: Mitä tämä on? Miksi pidätät minua? Laske! Kah! (Yrittää -perälle.) - -MANJA: Elä mene! Niki on mustasukkainen, hänkin. Vielä tappaa sinut... -Pysy täällä, pysy täällä, Janne!! - -JUSTIINA (Kauhistuneena juosten perältä): Janne, Janne! Oriisi on -poissa! "Vihuri" on varastettu! - -JANNE (Tulistuen): Jumalani! -- Nyt sinut ymmärrän, käärme! (Paiskaa -Manjan pitkäkseen maahan.) - -(Mustalaisten laulu lakkaa rutosti.) - -ÄÄNIÄ NUORTEN JOUKOSTA: "Hevonen on varastettu!" "Niki sen on -varastanut!" "Mustalaiset ovat yksissä tuumin!" "Mustalaiset! -Mustalaiset!" - -ÄÄNIÄ MUSTALAISTEN JOUKOSTA: "S'ei ole totta." "Solvaavat." "Ei olla -mitään tehty." "Ei mitään varastettu." (Osa nuorista miehistä on -lähtenyt Jannen perässä juoksemaan, huutaen: "etsimään! kiinni -ottamaan.") - -MANJA (On noussut ylös ja liittynyt muuhun mustalaisjoukkoon): Sillä -lailla! Suotta syyttää! Loukkaa! -- Lähtään pois, lähtään pois!! (Osa -mustalaisnaisista lapsineen livistää pakoon aitan taa.) - -JUSTIINA (Tarttuen Manjaa kädestä, vetää hänet etualalle): Etpäs -lähdekään, senkin kavala otus! -- Pojat, pitäkää kiinni hänet, kunnes -hevonen on takaisin saatu! Ne ovat keskenään liitossa kaikki. Teljetkää -aittaan hänet -- lunnaiksi! - -NUORET POJAT (Tarttuen kiinni Manjaan): Pannaan aittaan! Pannaan -aittaan! - -MANJA: Ette saa! Ette saa! Minä en ole teille mitään tehnyt. - -NASTJA ja MIIHKA (Puolustaen Manjaa): Ette saa! Ette saa! Ei olla -mitään tehty, ei. - -JUSTIINA: Vallesmannia hakemaan, vallesmannia! Sittepähän nähdään, kuka -on varastanut. Pannaan kaikki kiinni! (Nuoret saavat MANJAN teljetyksi -aittaan. Muut mustalaiset lähtevät karkuun, voivottaen, huutaen: -"Vallesmanni! Vallesmanni!") - -JUSTIINA (Aitan ovella): Kas niin! Laula siellä nyt liverryksiäsi, -senkin ilolintu! - -MUUAN NUORISTA (Palaa juosten perältä): "Vihuri" on löydetty, "Vihuri" -on löydetty! Tulkaa katsomaan! Tuolla se tulla pyyhkäisee kotia päin. -(Kaikki vetäytyvät, ihmetellen, perälle katsomaan.) - -JUSTIINA (Ihastuneena): Totta toisen kerran! Se se on! No, hyvänen -aika! Hyvänen aika! Vaan kukas... kukas sen selässä on? Eikös...? -Miilihän se on, Miili! - -NUORTEN ÄÄNIÄ: Miili, Miili se on!! - -JUSTIINA: Sekös on tyttö! Ja kuinka se laskettaa! Koht'sillään on -kotona. Tuota! - -NUORTEN ÄÄNIÄ: Reipas tyttö! Reipas tyttö!! - -JUSTIINA: Kas tuollahan Jannekin on -- vastassa! Totta toisen kerran! -Juoksee kuin hullu talliin päin kilvan -- "Vihurin" kanssa! - -NUORTEN ÄÄNIÄ: Hyvä! Hyvä!! Hyvä!!! (Kätten taputuksia ja huutoa -näyttämöllä ja näyttämön takana.) - -JUSTIINA: Sillä lailla! Suoraa päätä talliin sisään! Muistipas Miili -vielä kumartua, ettei päätään kamanaan puhkaissut! Koko tyttö! - -JANNEN ÄÄNI: "Vihuri" tallissa taas! -- -- "Vihurini"! "Vihurini"! - -JUSTIINA: Ja tallin ovi kiinni! No nyt!... Kas niin! Syliin koppasi -Miilin ja kantaa tänne!... - -NUORTEN ÄÄNIÄ: Eläköön! Eläköön!! Eläköön!!! (Kätten taputuksia -jälleen.) - -JANNE (kantaa MIILIN pihaan, nuorten heitä iloisesti seuratessa). - -JUSTIINA (juoksee heitä vastaan ja sulkee molemmat syliinsä). Jumalan -kiitos! Jumalan kiitos!! - -JANNE (Laskee Miilin maahan): Ja nyt, Miili, kerro, kerro kaikki!! - -JUSTIINA: Niin! Kuinka se kävi? Kuinka pääsit perille asiasta? Kuinka -sait kiinni tuon rosvon? - -MIILI (Hengästyneenä): Huh! Jahka tästä sydän asettuu! En ole saada -henkeäni käymään. - -JUSTIINA (Ihastuneena): Arvaahan sen, kultaseni! - -JANNE (Pojille): Eikös ole, pojat, siinä tyttöä, joka mustalaisestakin -voiton vei?! - -POJAT: Vielä häntä kysyy?! -- No jo! -- Onpa on! - -MUUAN ÄÄNI: Kelpaa vaikka poliisimestariksi Helsinkiin. (Naurun -rähäkkä.) - -MIILI: No, istukaa nyt ja kuulkaa! - -JUSTIINA: Istutaan, kuunnellaan. (Istuutuu Miilin viereen, Janne -toiselle puolelle, kaikki muut ryhmittyvät sinne tänne.) - -MIILI (Kertoo innostuneesti): Nähkääs: minä huomasin paikalla, että nyt -on jotakin juuttaalla tekeillä. - -JANNE: Mitenkä? Mistä? - -MIILI: Kun tallissa olit, niin joku täällä salassa liikkui ja katosi -sitte äkkiä -- kuin kippa kaivoon. - -JUSTIINA: No, nyt minä... Se se oli. - -MIILI: Se. Ja kun sitte taas äkkiä näin mustalaiset täällä, sen tytön -juonet sinun kanssasi, Janne... - -JANNE: Koko piru onkin! - -JUSTIINA: Näet sen nyt! Näet sen nyt!! - -MIILI: ... Ja sen salaiset kuiskeet ja kavalan pelin sen rosmon kanssa -tässä... - -JUSTIINA: Milloinka? - -MIILI: Kun sisällä olitte, -- heille ruokaa toimititte. - -JANNE: Olipas se hyvä, että tänne jäit. - -MIILI: Niin silloin arvasin, että nyt on hevosvarkailla "Vihuri" -mielessä. - -JANNE (Kynsii päätään): Saamari! - -JUSTIINA: Kynsi, kynsi, hevosmies, vain mieltä päähäsi nyt! (Naurua.) - -MIILI: Ei muuta kuin talliin katsomaan, niin pian kuin vain huomaamatta -kadota voin. Näin, että ovi on auki -- "Vihuri" poissa! Sillä lailla! -Sydän oli siihen paikkaan seisattua! - -JANNE (Hellästi): Miili hyvä! - -JUSTIINA: Siinä! "Vihuri" on, näköjään, sille yhtä rakas kuin -Jannellekin! - -MIILI: Sitte oli minulla jo ymmärrys varpaissa. Läksin juoksemaan, -katselin, viheltelin. Eikös ollutkin "Vihuri" tienhaarassa, -ait'vieressä, syömässä?! -- Joku rosmon apuri kai sen sinne oli ajanut. --- Päätään heti ori nosti, kun ääneni kuuli, tunsi, näetsen, minun, -- -sanoinhan sen, että tuntee. - -JANNE: Ei ole päästä pilattu tyttö eikä hevonenkaan. - -ÄÄNIÄ JOUKOSTA: Viisaita molemmat. - -JUSTIINA: Entä sitte? Entä sitte? - -MIILI: Ajattelin: vuotanpahan kotvan piilotellen, mikä tästä tulee. -Eikä tarvinnut kauvan vuottaakaan, niin jo tulla viilettää itse rosvo --- Niki -- äskeinen vieraamme, rokanpopsija ja laulutaituri, ensimäisen -luokan hevosvaras. (Naurua.) - -JANNE: No? No? Anna tulla! - -MIILI: Lähestyy, kuin isäntä ainakin, kutsuu, sohittaa. "Vihuri" -katselee, hirnahtaa, mutta sitte pärskähyttää äkkiä vihaisesti -sieraimillaan, kääntää takapuolensa ja lennättää ilmaan semmoisen -potkun molemmilla takajaloillaan, häntä ojona, että osuapa siihen -lähemmäksi Niki, niin olisipa jo taitanut laulu häneltä jäädä -ikipäiviksi. (Naurua.) - -JANNE: Olisipa sen ansainnutkin, potkun. - -JUSTIINA: Entäs sinä? Mitäs sinä? - -MIILI: Minä silloin piilostani esiin eikä aikaakaan, niin jo "Vihuri" -minut selkäänsä laski -- vanhan tuttavansa. Että siitä mustalainen -käpälämäkeen lähti, kun minun huutoni: "vai sinä se varas olet?!" -kuuli, sen saattaa itsestään arvata pitemmittä puheittakin. - -JANNE: Pentele, kun pääsi, vallesmannissa käymättä!... - -JUSTIINA: Toden perään! Kyllä ei se enää kiinni saatavissa liene. - -MIILI: Ja kuinka "Vihuri" minut sitte kotia toi... - -JANNE: ... se kyllä nähtiin! "Vihuri" poikaani! - -JUSTIINA: Niin! Se kyllä nähtiin! - -KAIKKI MUUT (Samalla): Se kyllä nähtiin! Se kyllä nähtiin!! - -MANJA (Itkun sekaisella äänellä, ryskyttäen aitan ovea): Päästäkää jo! -Päästäkää minut jo! - -MIILI ja JANNE (Yht'aikaa): Kuka siellä? - -JUSTIINA: Sielläkö? Niin vainkin: tehän ette tiedä. Se on se vieras -ilolintu, joka muitten pakoonlentäessä sulettiin tänne häkkiin -piipattamaan. - -JANNE: Manjako? - -JUSTIINA: Se sama. Niin että ei se varastamisyritys vielä ole loppuun -sovitettu, jos niin tahdotaan. - -MANJA (Kuin äsken) Päästäkää! Päästäkää! - -JANNE: Kyllä, kyllä -- sitte, jahka Holopainen tulee. - -MIILI: Elä viitsi, Janne! Päästä hänet! - -NASTJA ja MIIHKA (Tulevat samassa aitan takaa esille ja puhuvat -rukoilevasti yht'aikaa): Rakas emäntä! Rakas isäntä! Olkaa niin hyvät! -Päästäkää tyttömme pois! Ei hän ole syypää! Emme mekään ole pahaa -tehneet! Olkaa laupiaat! Antakaa anteeksi! Päästäkää hänet! Päästäkää -hänet! - -MANJA (Samalla myös sisältä) Minä rukoilen, minä rukoilen. Päästäkää! -Päästäkää! - -JANNE (joka mustalaisten huutaessa ja nuorten nauraessa ei ole saanut -suun vuoroa, huutaa lopulta, jalkaansa polkien): Hiljaa sitten, -senkin... pakanat, että minäkin saan haastaa. - -NASTJA ja MIIHKA (Yht'aikaa): Haasta, haasta, hyvä isäntä, haasta! - -JANNE: Me ehkä päästämme sitte, mutta yhdellä ehdolla. - -NASTJA ja MIIHKA (Yht'aikaa) Kaikki täytämme, kaikki täytämme! Vaikka -koko yön tässä vielä laulamme teille. - -MANJA (Sisältä): Koko yön, koko yön laulan sinulle. (Naurua). - -JANNE (Avaten aitan oven): Kyllä tulee teidän laulustanne nietua nyt -(MANJA tulee ulos Jannen häntä pidellessä käsivarresta) ja iäksi -päiviksi. Sillä ehtomme on se, että jos ette halua Holopaista nähdä, -niin on teidän heti paikalla ennenkuin aurinko nousee lähdettävä täältä -tipposen tiehenne ja niin, ettei teistä koko maassa enää hajun -haamettakaan tunnu kuuna kullan valkeana. - -NASTJA ja MIIHKA (Tarttuen Manjaan): Lähdetään, lähdetään! - -JANNE (Pidellen vielä Manjaa, jota Nastja ja Miihka vetävät pois): -Kiitoksia sinulle nyt tästä laulusta! Sitä en unhota koskaan, se on -varma. - -MANJA (Välähyttäen hänelle vihaisesti silmiään): Ei kestä kiittää! -(Riuhtaisekse irti.) - -NASTJA ja MIIHKA (Vieden Manjan mukanaan, huutaen jälkeensä): Kiitoksia -kiittämästä! Kiitoksia kestistä. - -NIKI (juoksee samassa salaman nopeudella poikki näyttämön, perältä, -sinne päin, jonne edelliset mustalaiset poistuivat.) - -MIILI: Kas! Kas! - -JUSTIINA: Niki! Nikihän se oli. - -JANNE: Niki, Niki. Eipäs tahtonut jättää omaansa pulaan -viimeiseltäkään, kun vielä uskalsi tänne tulla. - -JUSTIINA: Kunpa sen ei vain vieläkin olisi "Vihuriasi" mieli tehnyt. - -JANNE: Taisi se jäädä nyt tekemättä -- ainiaaksi. - -MIILI: Rautahan siihen kyllä oven poikki lukittiin yhdessä. - -JANNE (Ottaa Miilin kainaloonsa): Mutta yhdessä se jo huomenna avataan, -Miili, ja "Vihuri" vie meidät nyt aika kyytiä pappilaan, eikö niin, -häh? - -MIILI (Veikeästi, vienosti): Saattaahan se nyt -- viedä. - -JUSTIINA: Vie, vie, nyt se vie, rakkaani. (Nuorille muille.) -Kuulitteko, mitä tässä nyt tapahtui? - -NUORET: Kuulimme! Kuulimme! - -MUUAN JOUKOSTA: Ei se ihan veres uutinen kuitenkaan ollutkaan. - -JUSTIINA: Vaikk'ei, niin saattaahan näille siltä onnea toivottaa, kah! - -NUORET (Huutavat): Eläkööt! Eläkööt! Eläkööt! (Ja keikuttelevat Miiliä -ja Jannea käsillään.) - -JANNE: Kiitoksia, kiitoksia -- meidän molempien puolesta -- sydämen -pohjasta! - -JUSTIINA: Mutta nyt pitää meidän vielä lopuksi saada kuulla Miilin ja -Jannen yhdessä laulavan. Siitä se varmaan nyt oikea sydämen laulu -kaikuu. Laulakaa! - -MIILI ja JANNE (Yht'aikaa): Lauletaan -- tietysti! (Laulavat laulun -N:o 11: Melartin, "Kansanlauluja Käkisalmelta" N:o 25.) - -JANNE: Ja nyt -- kun tämä lyhyt kesäyö näin on kulunut ja aurinko -tuolla nousullaan tämän jutun lopettaa, niin pyörikäämme, tanhutkaamme, -tanssikaamme, ennenkuin eroamme, kukin ottaen oman kultansa, niinkuin -minä omani. (Asettuu Miilin kanssa tanssimaan, korottaen hänet -vyötäisestä korkealle ilmaan.) - -NUORET: Tanssitaan! Tanssitaan! - -JUSTIINA: Tanssikaa, iloitkaa, ja minä, vanha, istun ja ihaelen. - -(Nuoret tanssivat esim. purpuritanssin.) - - Esirippu. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Vuoksen varrella, by Martti Wuori - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VUOKSEN VARRELLA *** - -***** This file should be named 50703-8.txt or 50703-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/7/0/50703/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50703-8.zip b/old/50703-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ed171e0..0000000 --- a/old/50703-8.zip +++ /dev/null |