diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50517-8.txt | 9277 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50517-8.zip | bin | 176879 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9277 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e8add95 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50517 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50517) diff --git a/old/50517-8.txt b/old/50517-8.txt deleted file mode 100644 index 5267255..0000000 --- a/old/50517-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9277 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kalulu: prinssi, kuningas ja orja, by Henry -M. (Henry Morton) Stanley, Translated by Helmi Krohn - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kalulu: prinssi, kuningas ja orja - Kertomus Keski-Afrikasta - - -Author: Henry M. (Henry Morton) Stanley - - - -Release Date: November 20, 2015 [eBook #50517] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALULU: PRINSSI, KUNINGAS JA -ORJA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KALULU: PRINSSI, KUNINGAS JA ORJA - -Kertomus Keski-Afrikasta - -Kirj. - -HENRY M. STANLEY - -Suom. Helmi Krohn - - - - - - -Otava, Helsinki, 1918. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Kaunis Amina, sheikki Amerin vaimo. Arabialaisten neuvottelu. -- -Rua-maa. -- Kauniita naisia Ruassa. -- Konsulin poika. Selim ja Isa -saavat luvan ottaa osaa retkeilyyn. -- Selim kertoo sen äidilleen. -- -Retkikunta purjehtii Bagamoyoon. - - -Neljän penikulman [Tarkoittaa englannin penikulmia.] päässä -pohjoiseen päin Sansibarin kaupungista ja puolen penikulman päässä -eräästä kauniista merenlahdelmasta asui muutamia vuosia sitten -ystäviensä ja sukulaistensa parissa Beni-Hassanin heimoon kuuluva -jalo arabi, sheikki Amer ben Osman. - -Sheikki Amer oli jaloa sukua ja polveutui kuuluisista esi-isistä. Hän -oli jaloluontoinen, vieraanvarainen ja armelias ja kohteli varsin -hyvin lukuista, mustaa palvelijajoukkoansa. - -Amerin vaimo -- hänen lemmikkivaimonsa -- oli Otman ben Gheesin -lempeä, gasellisilmäinen tytär, Beni Abbasin heimoa. Hän oli -luonteeltaan miehensä veroinen ja monien avujensa vuoksi erittäin -sopiva hallitsemaan hänen sydäntään ja haaremiansa. - -Joskin vain harvat arabit puhuivat hänestä hänen miehensä -läsnäollessa tai tiedustelivat hänen vointiaan -- sellainen sotii -arabien tapoja vastaan tiesivät Amerin ystävät varsin hyvin, mitä -hänen talossaan tapahtui. Amerin uskolliset palvelijat eivät näet -koskaan laiminlyöneet tilaisuutta, jolloin he saattoivat puhua muille -Aminan, Amerin vaimon, hyvyydestä ja monista avuista. - -Yksinpä eräs nuori eurooppalainenkin, joka eräänä iltana ratsasti -Amerin talon ohitse sattui näkemään Aminan kasvot vilaukselta, -joutui siinä määrin hänen suloutensa valtoihin, että hänen kuvansa -alituisesti väikkyi hänen mielessään ikäänkuin mitä ihanin unikuva. -"Hän oli kaunein nainen, mitä koskaan olen nähnyt", oli hänellä -tapana kertoa, "ja pahoittelen vain, etten saanut kauemmin katsella -hänen kauniita kasvojansa. En voi unohtaa hänen ihmeellisen kirkasta -ja kuitenkin niin tulista katsettaan, hänen rubiininpunaisia, -hienomuotoisia huuliaan ja hänen puhdasta ihoaan." - -Amerin suurta, tilavaa asuinrakennusta ympäröivät oranssi- ja -mangopuut. Hänen peltonsa, joita oli monen tynnyrinalan -laajuudelta, olivat hyvin hoidettuja ja niillä kasvoi kaneelia, -ryytineilikoita, oransseja, mango-, granaatti-, omena-, guava- ja -monia muita hedelmäpuita, sekä kaikenlaisia vihanneksia ja -viljaa, joita viljellään Sansibarin saarella. Ahkeruudella ja -omistajan itsensä silmälläpitämänä oli Amerin plantashi tullut -kaikkein kukoistavimmaksi koko seudulla. Suurin kustannuksin oli -myöskin asuinrakennusta parannettu ja kaunistettu, niin että saaren -vanhin, joka oli tuntenut Amerin isän, Osmanin, tuskin tunsi -sitä enää entiseksi Osmanin taloksi. Suuri pihamaa oli kivitetty -marmoriliuskoilla, ja keskellä pihaa kohosi kallisarvoisesta kivestä -veistetty suihkukaivo. Talon ulkopuolella oli myöskin marmoriallas -muhamettilaisia orjia varten, jotta he voisivat pestä kätensä ja -jalkansa ennenkuin he astuivat Amerin pieneen moskeijaan missä -jumalanpalvelusta pidettäessä seurattiin tarkasti muhamettilaisia -menoja. Amer ben Osmanilla oli vain yksi poika, Selim, ja Amina, -hänen lemmikki-vaimonsa oli pojan äiti. Poika oli Amerille yhtä -rakas kuin Aminakin. Selim oli perinyt kauniilta äidiltään hienot -piirteensä, suuret, loistavan mustat silmänsä ja vaalean ihonsa, ja -isältään notkean voimakkaan vartalonsa. - -Tämän kertomuksen alkaessa oli Selim hiukan päälle viidentoista -vuoden vanha, ja Amerin puiston viettävällä rannalla, missä -Amer tavallisesti vietti iltaansa, meillä on tilaisuus tutustua -kertomuksemme päähenkilöihin. - -Oli auringonlaskun aika. Persialaisia mattoja oli levitetty hiekalle -niin lähelle valkeata rantaa, jota vasten laineet liplattivat, että -saattoi kuulla niiden hiljaisen äänen, ja matoilla lepäili Amer -ystäviensä kera. Siinä oli Khamis ben Abdullah, rikas kauppias, joka -vastikään oli palannut Afrikan sisäosasta mukanaan suuret määrät -norsunluuta ja orjia; sheikki Mohammed, Amerin naapuri ja sukulainen; -sheikki Thani ben Mussoud, kokenut vanha kauppias; sheikki Mussoud -ben Abdullah, lihava, komea arabi Muskatista; sheikki Hamdan ja -Amran, synnynnäisiä sansibarilaisia. - -Lähellä tätä etevien vanhempien miesten ryhmää oli toinen seurue, -johon kuului edellisten poikia tai nuoria sukulaisia. Siinä oli -Amer ben Osmanin kaksi veljenpoikaa, Suleiman ja Soud, kumpikin -komeissa ja kirjavissa puvuissa; sheikki Thanin pitkä, mustaverinen -poika, Isa; sheikki Mohammedin kaksi- ja neljätoistavuotiaat pojat -Abdullah ja Mussoud, jotka olivat niin vaaleaverisiä kuin Ismaelin -mustasilmäiset jälkeläiset suinkin voivat olla, ja siellä Amer ben -Osmanin rakas Selim, jonka avonaiset, iloiset kasvot, läpikuultava -iho, kauniit silmät ja kaunis, notkea vartalo heti herättivät -huomiota. - -Selimillä oli yllään lyhyt, karmosininpunainen, kultapunoksilla -koristettu verkatakki ja lumivalkoinen musliinipaita, joka ulottui -polviin saakka ja jota uumilta ympäröi komea silkkivyö. Päässä -hänellä oli kultatupsuinen, punainen fetsi ja sen ympärille oli -kierretty kallisarvoinen turbaani, joka kohotti hänen kasvojensa -kauneutta. - -Kaikkien katseet olivat suunnatut Afrikan mannermaan sinistä -ääriviivaa kohti, joka häämöitti muutamien penikulmien päässä -Sansibarlahden vihreän veden tuolla puolen, ja Amer ben Osman -huomautti miettiväisenä: - -"Minä olen istunut tässä omien mangopuitteni siimeksessä viimeisten -kahdenkymmenen vuoden aikana miltei joka ilta katsellen tuota tummaa -maakaistaletta ja toivonut kerran pääseväni sinne, mistä kauppiaat -tuovat mukanaan norsunluuta ja orjia." - -Ja kääntyen Khamis ben Abdullahin puoleen Amer jatkoi: - -"Eikä haluni lähteä Afrikkaan ole koskaan ollut niin kiihkeä kuin -tänä iltana, jolloin sinä, sheikki, kerroit minulle tuoneesi Ufipasta -ja Marungusta 500 orjaa sekä 800 frasilahia [1 frasilah = noin 15 -kg] norsunluuta. Se on ihmeellistä! Jos orjat ovat terveitä, niin -merkitsee 500 kappaletta vähintäin 10,000 dollaria rahassa, ja 800 -frasilahia norsunluuta 40,000 dollaria. Ja nämä rahat olet koonnut -viiden vuoden matkalla. Wallahi! Se on ihmeellistä! Profeetan kautta -siunattu olkoon hänen nimensä -- minun täytyy itse päästä tuohon -maahan. Ja minä pääsen sinne, jos Jumala suo!" Ja näin sanoen -hän pyyhki lujasti otsaansa, -- varma merkki siitä, että hän oli -liikuttunut ja tehnyt päätöksensä. - -"Minkä olen kertonut, on totta, ja Allah sen myös tietää", vastasi -Khamis ben Abdullah. Ja onpa niitä vieläkin merkillisempiä maita -kuin Marungu ja Ufipa. Rua, joka sijaitsee useita päiviä lähempänä -auringon laskua, on suuri maa, ja vain harvat arabit ovat käyneet -siellä. Sayd, Habidin poika on ollut Ruassa ja vieläkin kauempana. -"Hän on purjehtinut laskevan auringon meren yli ja valinnut -vaimonsa San Paul de Loandan valkean kansan parista. Sayd on paljon -matkustellut. Mashallah! Enpä usko sellaista maata olevankaan, jossa -hän ei olisi käynyt. Hän sanoo, että Ruassa pakanat rakentavat -talonsa norsunluusta, ja hän luulee, että heidän tiedossaan on -suuria varastoja, joko siellä, missä heidän metsästäjänsä ovat -tappaneet joukottain norsuja ja jättäneet paikalle luut ymmärtämättä -niiden suurta arvoa, tai siellä missä kokonaiset norsulaumat ovat -kuolleet janoon tai tautiin. Olkoon asian laita millainen hyvänsä, -Sayd, Habibin poika tietää, että Ruassa on saatavana vaikka kuinka -paljon tätä kallisarvoista ainetta, ja me voimme tulla rikkaammiksi -kuin prinssi Majid, sulttaanimme, jos me lähdemme sinne, ennenkuin -muut arabit saavat asiasta vihiä. Vähänpä minä viime matkallani -ansaitsin verrattuna siihen, mitä olisin voinut ansaita. Pian aion -taaskin yrittää onneani Afrikassa, inshallah -- jos Jumala suo! Aion -matkustaa Ruaan, ja jos tahdot seurata mukanani, Amer ben Osman, niin -ei sinun tarvitse sitä katua." - -"Amer ben Osman pysyy sanassaan", vastasi tämä. "Partani kautta, -enkö ole sanonut seuraavani mukanasi, ja jos Jumala suo, olen valmis -matkaan samalla kertaa kuin sinäkin. Mutta kerrohan meille vielä Ruan -pakanoista ja suurien järvien seuduilla olevista maista. Kelpaavatko -ensinmainitut orjiksi? Onko heitä helppo saada kaupaksi meidän -markkinoillamme? Vaikka turhahan minun on kysyä. Minullahan on kaksi -miestä, jotka ostin kaksikymmentä vuotta sitten, kun he olivat aivan -nuoria, ja luulenpa, että he ovat enemmän kiintyneet minuun kuin -ainoakaan niistä orjista, jotka ovat syntyneet talossani." - -"Sinäpä sen sanoit!" huudahti Khamis. "Hyviäkö orjia? Parempaa -väkeä ei ole koko Masrin ja Kilwan välisellä alueella kuin Ruassa -ja sen lähiseuduilla. Ja kykeneviä ne myöskin ovat! Nämä pakanat -takovat parhaat keihäät, miekat ja tikarit, mitä koko Afrikassa on -saatavissa. Meidän taitavimmat Sansibarissa olevat käsityöläisemme -eivät voi vetää vertoja heille. Lähellä Ketangaa -- Sayd, Habibin -poika voi sanoa, missä se on -- on kuparivuori, ja sen metallista -kansa valmistaa kauniita ranne- ja nilkkarenkaita ja sen semmoista. -Habibin poika ei ole nähnyt kauniimpia töitä edes Muskatissa." - -"Mashallah!" huudahti Amer ihastuksissaan, "sinä kiihoitat yhä -enemmän haluani matkustaa tuohon ihmeelliseen maahan. Kuparivuori -- -oikea kuparivuori! Nuo pakanat ovat varmaankin sekä kelvollisia että -rikkaita. Kunpa voisin saada sieltä pari sataa orjaa, niin voisin -nauraa kaikille koronkiskurikoirille. Minulla on kaunaa heitä kohtaan -sen koron vuoksi, jota he vaativat minulta, kun rakennutin taloni ja -suihkulähteeni. Entä naiset, Khamis, heistä et ole sanonut sanaakaan? -Millaiset ovat naiset tuossa rikkaassa maassa?" - -"Niin, kerro meille naisista", sanoivat muutamat muutkin, jotka tähän -asti olivat olleet vaiti. - -"Olen nähnyt vain yhden ainoan Ruan naisen", Khamis vastasi, "Saydin -pojan vaimon, joka oli pitkä ja kaunis tyttö. Hänen jalkansa olivat -hienot ja kaunismuotoiset kuin antiloopin. Hän käveli kuin päällikön -tytär. Hänen silmänsä olivat kuin kaksi syvää kaivoa, joiden vesi -päilyy liikkumattomana. Hänen kasvonsa muistuttivat kuuta sekä -muodoltaan että väriltään. Ne olivat melkein yhtä vaaleat ja kirkkaat -kuin sinun poikasi Selimin, Amer." - -"Sinun kielesi liikkuu kovin liukkaasti, Khamis", huudahti Amer -melkein loukkaantuneella äänellä, "vai oletko hyvän kauppaonnesi -kunniaksi maistellut liiaksi nasarealaisten väkeviä juomia? -Vaaleaverisiä naisia, yhtä vaaleita kuin poikani Selim! Missä olet -Selim, Amerin poika, Beni-Hassanin ylpeys? Tulehan tänne, reipas, -ylpeä poikani, isäsi silmäterä." - -"Tässä olen, isä", vastasi Selim, joka oli kevyesti hypännyt pystyyn -ja suudellut isänsä kättä kiitokseksi lempinimityksistä. - -"Puhu nyt, Abdullahin poika. Katso poikaani, tarkasta hänen ihonsa -väriä, joka muistuttaa paksua kermaa. Eikö hän ole valkea kuin -nasarealainen? Uskallatko toistaa sen, minkä sanoit Saydin pojan -pakanallisesta vaimosta?" - -"Khamis ei turmele itseään hullujen nasarealaisten väkevillä -juomilla", vastasi tämä arvokkaasti. "Nainen on melkein yhtä vaalea -kuin poikasi Selim ja paljoa vaaleampi kuin sheikki Thanin poika, -Isa." - -"Wallahi! Ihmeellistä!" huudahtivat kaikki. "Me tahdomme hakea -itsellemme vaimoja Ruasta." - -"Niin, hyvät ystävät", sanoi Amer, "Khamis on kertonut meille -ihmeellisiä asioita. Lähdemmekö kaikki Abdullahin pojan mukana Ruaan -ja ostamme sieltä norsunluuta, orjia, kuparia ja vaaleaihoisia -vaimoja?" - -"Se on sovittu", vahvistivat kaikki Khamisin sanojan syvästi -vakuuttamina. - -"Päätöksenne ilahduttaa minua, ystäväni", sanoi Khamis, "mutta -ennenkuin eroamme, tulee meidän sopia, minä päivänä lähdemme -matkaan. En voi odottaa kauan, sillä olen jo melkein lähtövalmis. -Mutta jos kaikki lupaatte olla valmiit kahdenkymmenenneljän päivän -kuluttua, jolloin on uusi kuu, niin odotan siksi. Teidän tulee -vain luvata, että otatte mukaanne niin paljon orjia kuin vain -voitte, jotta joukkomme olisi vahva. Sanopa, sheikki Amer, montako -aseistettua miestä voit ottaa mukaan?" "Minäkö? Minä voin ottaa -mukaani kaksisataa aseistettua palvelijaa ja niiden lisäksi kaksi -uskollista fundista [päällysmies], Simban ja Moton, joksi orjat heitä -nimittävät. He ovat yhteensä kokonaisen armeijan arvoiset --." - -"Anna minunkin seurata mukana", keskeytti Selim isänsä käyden -istumaan hänen viereensä matolle ja katsoen häneen innostunein, -rukoilevin katsein. "Minä osaan ampua. Tiedäthän, että minulla on -englantilainen pyssy. Hyvä baluyz [konsuli, lähettiläs] opetti minua -käyttämään sitä ja vastikään hän sanoi minulle, että osaisin piankin -ampua paremmin kuin hän itse. Suostuttehan pyyntööni, isä, lupaan -olla tottelevainen ja rohkea." - -"Kuulkaahan poikaa", sanoi Amer ihaillen. "Siten puhuu aito-beduiini! -Mutta miksi tahtoisit jättää äitisi, poikani?" - -"Äiti tulee tosin kaipaamaan minua, mutta minä olen voimakas ja -suuri, enhän voi koko ikääni pysytellä sinun haaremissasi. Minun -täytyy päästä ulos maailmalle niinkuin muutkin miehet." - -"Ja kuka on pannut sellaisia ajatuksia päähäsi? Kuka on sanonut, että -olet liian vanha jäämään äitisi luo?" - -"Eräänä päivänä olin yhdessä Suleiman, sulttaanin pojan ja -amerikkalaisen konsulin pojan kanssa ampumassa metsälintuja. Ja -amerikkalainen poika, joka mielestään on jo aika mies, vaikka hän -on minua pienempi, nauroi minulle. Sinä Selim, sanoi hän, olet kuin -pieni tyttö, jota hänen äitinsä joka päivä kylvettää lämpimässä -maidossa, jotta hänen ihonsa tulisi valkeaksi. En ymmärrä, miten -arabialaispoika voi tyytyä olemaan ikuisesti äitinsä suojassa. Niin -hän sanoi minulle, ja Suleiman kuuli hänen sanansa ja nauroi myös -minulle, kunnes poskiani alkoi häpeästä polttaa." - -"Vaiti poika. Mitä sinun tarvitsee välittää nenäkkäästä -nasarealaisesta? Sinä et ole samaa heimoa ja rotua kuin hän. -Kuitenkin täytyy minun myöntää", jatkoi Amer kääntyen ystäviensä -puoleen, "että nasarealaisten pojat ovat meidän poikiamme -sukkelammat, joskaan he eivät voita heitä, jos todellista rohkeutta -kysytään. Niin, kaikki nasarealaiset ovat viisaita -- tavattoman -viisaita. Ketkä ovat voimakkaampia ja rikkaampia kuin Englannin -nasarealaiset?" - -"Mutta isä", sanoi Selim, "etkö sinä sitten usko, että Jumala ja -profeetta Muhammed -- siunattu olkoon hänen nimensä -- on kironnut -nasarealaiset? Amerikkalainen poika sanoo täten arabeista: 'Herra -Jumala näyttää vihansa arabeille. Hän pitää heitä typerinä ja -tietämättöminä, siksi että he ovat pahoja, he tappavat ja syövät -mustia neekeriparkoja tai kuljettavat heitä Sansibariin ja myyvät -heidät orjiksi omaksi voitokseen'." - -"Vaiti, Selim, älä anna kielesi lausua sellaisia sanoja Allahin -uskollisista palvelijoista, vaikkapa pieni koira, sellainen kuin tuo -poika, olisi sellaista sanonutkin. Unohda hänen puheensa äläkä anna -isäsi kuulla semmoisia sanoja omasta heimostaan. Jumala on sanonut -epäuskoisista: 'Hukka periköön heidät ja tuli tuhotkoon heidät!'" - -"Älä vihastu minuun, isä. -- Et ole vielä vastannut, saanko seurata -mukanasi?" - -"Etkö tiedä, poikani, että pakanat ovat julmia, heillä on keihäitä -ja miekkoja ja he iskevät kaulasi poikki, jos vain saavat sinut -käsiinsä", vastasi Amer hymyillen. - -"Minä en pelkää heitä", vastasi Selim ylpeänä. "Milloin joku -Beni-Hassanin pojista olisi pelännyt? Minäkö, päällikön poika, -pelkäisin?" - -"Sinä saat seurata mukana -- jollei muun niin noiden viime sanojesi -vuoksi. Allah on suojeleva sinua", vastasi Amer ja laski kätensä -siunaavasti pojan pään päälle. - -"Tehkäämme päätös ennenkuin aurinko laskee", sanoi Khamis -kärsimättömästi. "Montako miestä sinä voit ottaa mukanasi, sheikki -Thani?" - -"Thanilla on poika, Isa", vastasi kauppias, "Thani on köyhä -verrattuna Ameriin, mutta hän voi ottaa mukaansa viisikymmentä -aseistettua orjaa, jotka seuraavat häntä kuolemaan." - -"Hyvin sanottu, Isa on kelpo nuorukainen, vaikka hänen ihonsa onkin -tumma. Hänellä on arabialaisen isänsä sielu. -- Entä sinä, Mussoud?" -sanoi Khamis Muskatista kotoisin olevalle punaposkiselle päällikölle, -joka siveli mustaa, kaunista partaansa. "Miten monta miestä sinä voit -antaa käytettäväksemme?" - -"Yhtä monta kuin ystäväni Thani", vastasi Mussoud, "minun mieheni -ovat wahiyowerejä, tottelevaisia ja urhoollisia taistelussa. He -seuraavat minua minne tahansa." - -"Hyvä", huudahti Khamis tyytyväisenä. "Entäs sinä, sheikki Mohammed", -kysyi hän mieheltä, jolla oli hirveä maine wafipa- ja wamarungakansan -parissa ja jota monet heimot pelkäsivät, "miten paljon väkeä sinä -otat tällä kertaa mukaasi Afrikkaan?" - -Mohammed vastasi syvällä äänellä, joka muistutti villin puhvelin -mörinää: "Suurta tarkoitusta varten voin ottaa sata miestä -maatilaltani, veljeni Rashid ja päällysmieheni tulevat lopuilla -toimeen. Otan mukaan myös molemmat nuoret jalopeurani, Abdullahin ja -Mussoudin, ja opetan heitä pyydystämään orjia ja leikkaamaan niiltä -kynnet, niin kuin olen itse niin monta kertaa tehnyt." - -Pojat kiittivät ilomielin ja vilkaisivat salaa Selimiin, joka hymyili -tovereilleen. - -"Sinä olet vahva ja viisas mies, Sultan, Alin poika", Khamis jatkoi, -"tahdotko yhtyä meihin?" - -Sultan, Alin poika, oli viidenkymmenenviiden vuoden vanha mies, jonka -kasvot olivat selväpiirteiset ja silmät terävät ja mustat. Hän oli -vahva ja viisas, niinkuin Khamis oli sanonut, eikä kukaan, joka näki -hänet, voinut epäillä, ettei hän ollut parhaita beduiinipäälliköitä, -jotka olivat asettuneet Sansibariin. Sultanilla oli sitä paitsi ollut -korkea asema prinssi Thouweyneen armeijassa Muskatissa, ja prinssi -oli usein kehunut hänen rohkeuttaan, kestävyyttään, neuvokkaisuuttaan -ja taitoaan johtaa villiä ratsuväkeään. Hän oli parhaassa -miehuudenvoimassaan, jota ikä ei ollut vielä lainkaan heikontanut. - -"Minne ystäväni Amer ben Osman lähtee, sinne minäkin", vastasi Sultan -heti paikalla. "Jäisinkö minä Sansibariin syömään mangohedelmiä, -sillä välin kuin sukulaiseni Amer antautuu vaaroihin? Ei, Abdullahin -poika, voit luottaa siihen, että minä seuraan teitä sekä ilossa että -surussa, ja minä voin varustaa aseilla kahdeksankymmentä orjaa." -"Hyvä, hyvä!" huusivat kaikki yhteen ääneen. - -"Missä Alin urhoollinen poika kulkee, siellä tie on selvä, siellä ei -vaara uhkaa." - -"Neljäsataakahdeksankymmentä miestä on meille luvattu", sanoi Khamis -ben Abdullah, "minä otan mukanani sataviisikymmentä pyssymiestä, ja -sheikki Amran ja Hamdan sekä muutamat muut ystäväni lisäävät voimamme -seitsemäänsataan. Suuri joukko arabeja on aina parempi kuin pieni. -Ja minulla on vielä jotakin sanottavaa ennenkuin lähdemme rukoukseen --- nyt kun aurinko on laskemaisillaan Ludha Damha, tullinhoitaja, on -luvannut lainata minulle rahaa, jos saan suuren miesjoukon kokoon, 50 -prosentin vuotuista korkoa vastaan, siis puolta halvemmalla kuin mitä -hän muuten vaatii -- tuo vanha koira. Ja jos joku teistä tarvitsee -rahaa varustuksia varten, niin menkää hänen luokseen. Minä puhun -hänen kanssaan huomenaamulla ja ilmoitan hänelle teidän nimenne." - -"Hyvin puhuttu, partani kautta", sanoi Mohammed, "en luullut, että -voisimme saada rahoja alle 100 prosentin." - -"Erinomaista", toisti Amer ben Osman. "Ludha Damha on nähtävästi -varma siitä, että palaamme pian takaisin, muuten hän ei antaisi niin -halvalla rahojaan. Nyt minä olen tehnyt päätökseni, ja meidän on -mentävä rukoukseen, sillä aurinko on laskenut." Amer nousi ylös, ja -muut seurasivat hänen esimerkkiään. - -Kun Amer ja Selim olivat lopettaneet iltarukouksensa ja poistuneet -moskeijasta, tarttui Selim isänsä poimutellun takin liepeeseen ja -sanoi: - -"Isä, minä näen äitini ristikkoikkunassa. Saanko mennä kertomaan -hänelle, että seuraan sinun mukanasi Afrikkaan?" - -"Amina parka, hänet olin unohtanut", vastasi Amer surullisella -äänellä, "sepä oli ikävä, poikani. Amina ei salli sinun matkustaa, -sinä murskaisit hänen sydämensä." - -"Mutta kerranhan minun on pakko lähteä kotoa, isä. Miksi en lähtisi -nyt? Missä voisin olla paremmassa turvassa kuin sinun seurassasi? -Enhän minä lähde matkaan vieraitten kanssa, vaan sinun ja sinun -ystäviesi kera. Mitä äidilläni voisi olla sitä vastaan?" - -"Sinä olet oikeassa, Selim, sinä olet oikeassa, hän ei voi olla sitä -vastaan. Orjamme ja ystävämme seuraavat mukanamme, mutta Amina parka -jää yksin. Mene, Selim ja kerro hänelle asia varovaisesti. Se tulee -koskemaan häneen." Ja Amer kääntyi nopeasti poispäin, ikäänkuin jokin -kiireellinen ja tärkeä asia olisi äkkiä muistunut hänen mieleensä. - -Selim kiiruhti kevyin askelin eteenpäin, avasi asuinrakennuksen -suuren, veistetyn oven ja poikkesi naisten puolelle, missä Amina oli -kuningattarena ja hallitsijattarena. - -Selim riisui tohvelit jalastaan äitinsä oven kynnyksellä ja astui -paljain jaloin sisään. Ennenkuin hän äitinsä kehoituksesta kävi hänen -viereensä istumaan, suuteli hän hänen oikeaa kättään ja otsaansa -ja käänsi sitten hänen puoleensa kauniit kasvonsa, jotka hehkuivat -innostusta ja iloa sen tärkeän salaisuuden johdosta, jota hän oli -tullut kertomaan. - -"Voitko arvata mitä minulla on sinulle kerrottavaa", hän aloitti. - -Amina tarkasteli hellästi poikaansa ja vastasi hänelle hymyillen: - -"En poikani. Onko sinulla jotakin tärkeää kerrottavana minulle?" - -"Hyvin tärkeää." Ja hänen kasvojenilmeestään saattoi huomata, että -hänen mielestään salaisuus oli arvaamisen arvoinen. - -"Älä pane arvaamiskykyäni liian kovalle koetukselle", sanoi Amina. -"Kasvoistasi näen, että olet iloinen, mutta ei silti ole sanottu, -että minä iloitsen siitä yhtä paljon. Sano minulle, Selim, mitä se -on." - -"Minä saan matkustaa isän kanssa Afrikkaan, äiti." - -"Afrikkaan! Afrikkaan, lapsi! Missä se on? Tarkoitatko mannermaata?" - -"Niin, minä tarkoitan kauaksi mannermaan sisäosiin", vastasi Selim -yhtä iloisesti. - -"Afrikan sisäosiin!" toisti Amina raukka surullisena, ja hänen -kasvonsa kalpenivat. "Mitä isäsi tekee Afrikassa, eihän hän koskaan -ennen ole käynyt siellä? Mitä hän siellä tekee?" - -"Hän lähtee sinne yhdessä Khamis ben Abdullahin, sheikki Mohammedin, -Thanin, Mussoudin, Sultanin ja useiden muiden kanssa. He aikovat -matkustaa kaukaiseen maahan, joka on nimeltään Rua, ostaakseen siellä -norsunluuta ja orjia ja palatakseen kotiin rikkaina." - -"Lähtevätkö he Afrikkaan tullakseen rikkaiksi! Oi Allah!" huudahti -Amina kiihkoissaan ja hämmästyneenä. "Ja sinäkö seuraat heidän -mukanaan, sinä joka olet vielä lapsi? Pitääkö sinunkin tulla -rikkaaksi?" - -"Minä seuraan isäni ja hänen ystäviensä mukana, en tullakseni -rikkaaksi, vaan saadakseni nähdä maailmaa ja tullakseni mieheksi ja -ampuakseni jalopeuroja ja leopardeja, seeproja ja norsuja uudella -englantilaisella pyssylläni." - -"Älä puhu niin paljon, lapsi, kielesi pillastuu. Ampuaksesi -jalopeuroja ja leopardeja? Sinä olet vain pieni lapsi. Sinä ja sinun -isäsi ette ole täydessä järjessänne", sanoi Amina terävästi. - -Amina, jonka sydän oli murtua, ja joka tuskin kykeni pidättämään -tuskanhuutoaan, yritti näyttää rohkealta mutta luodessaan katseensa -Selimiin, hän huomasi, ettei hän sillä keinoin saanut mitään aikaan. -Kotkanpoikanen oli oppinut, että hänen siipensä olivat lentämistä -varten luodut. Amerikkalaisen pojan pilkka oli herättänyt Selimin -uinuvan uljuuden. - -Miten onnellinen hän olikin ollut äitinsä luona, miten hauska -olikin ollut leikkiä tyttöystäviensä kanssa, miten hän olikaan -ylpeillyt kultakirjailuistaan ja tupsuistaan, kaikki se muuttui -arvottomaksi ja tyhjäksi hänen silmissään niin pian kuin hän tunsi -olevansa nuorukainen ja aikaa voittaen kehittyvänsä mieheksi. Ja -tämän ajatuksen rinnalla katosivat kaikki muut muistot, tunteet -ja taipumukset paitsi ne, jotka voisivat viedä hänet lähemmäksi -sitä päämäärää, joka oli saavutettavissa matkustamalla Afrikkaan, -ihmissyöjien ja jalopeurojen, leopardien ja norsujen maahan, -seikkailujen, kuolemattomien tarinoiden ja laulujen valtakuntaan. - -"Minä en ole enää lapsi", sanoi poika riisuen fetsin ja turbaanin -päästään, ikäänkuin päähine olisi painanut niitä ajatuksia, jotka -pyörivät hänen päässään, "kaikki lapsuudenaikaan kuuluvat ilot -ja leikit ovat nyt käyneet minulle vieraiksi. Minä olen voimakas -nuorukainen, ja viiden vuoden kuluttua olen mies. Allah loi maailman -ja antoi sen kasvamistaan kasvaa. Allah loi poikalapset, ja jos he -saavat elää, tulee heistä nuorukaisia ja nuorukaisista miehiä. Niin -kauan kuin olin lapsi, ei minulla ollut ymmärrystä eikä voimaa, mutta -minä kasvoin ja tulin vahvaksi sekä ruumiiltani että jäseniltäni, -ja yhdessä voiman kanssa kasvoivat ajatuksetkin. Nyt minä ajattelen -miehen velvollisuuksia ja elämän läksyt, joita minä alan lukea, ovat -vakavalaatuisia. Äiti kulta, kun minä aloin kasvaa, vaati terveyteni, -että saisin juoksennella ulkona, nyt vaatii onneni, että ajatukseni -pääsevät oikeuksiinsa, samoin kuin terveyteni silloin. Jollen saa -harjoittaa järkeäni joutumalla toisten ihmisten yhteyteen, jollen saa -nähdä muuta kuin naisia ja äitini orjia, ei sieluni voi kasvaa. En -tiedä mitään, minusta tulee narri. Ihmiset tulevat nauramaan minulle, -Amer ben Osmanin pojalle. Se ei käy päinsä, äiti. Minun täytyy päästä -pois ja oppia tulemaan mieheksi." - -"Mutta rakas poikani", sanoi Amina rukoillen, samalla kun hän -mielessään ihmetteli miten järkevästi poika oli puhunut puolestaan. -"Ajattelehan, että olet vielä nuori ja että voisit hiukan odottaa, -ennenkuin lähdet villien maahan. Mitä sinä voit oppia siellä? Sinun -sielusi ei kypsy siitä, että näet jalopeuroja ja leopardeja, norsuja -ja rumia krokotiilejä. Eikö ole julmaa jättää minut tänne yksin -- -ilman sekä herraani että poikaani?" - -"Oi, äiti, kaikki mitä Afrikassa saan nähdä, on uutta ja ihmeellistä. -Ja uuden ihmeellisen näkeminen on yhtä hyödyllistä kuin ne läksyt, -joita hyvä imani antoi minun koraanista oppia. Joka päivä saan -oppia jotakin uutta ja kokea jotakin, ja aikaa voittaen tulen -viisaaksi ja järkeväksi ja opin hoitamaan asioitani taidolla. Sinä -näytät hämmästyneeltä, äiti? Mutta minä olen puhunut viisaitten, -valkoihoisten miesten kanssa. Konsulit, jotka ovat perillä kaikista -asioista, ovat kertoneet minulle ihmeitä. Olen leikkinyt heidän -lastensa kanssa ja ollut heidän läheisyydessään. Heidän huuliensa -yli vierii alati viisaita sanoja aivan kuin nuo helmet, joilla sinä -leikittelet, kulkevat oikeasta kädestäsi vasempaan." - -"Hyvä on, poikani, olen kuullut kylliksi. Olet jo monta vuotta -vanhempi kuin mitä minä eilen luulin. Sano herralleni, Amerille, -miten Amina otti vastaan ilmoituksesi. Minulla on vielä jotakin -sanottavaa sinulle, ennenkuin lähdet Afrikkaan." Amina nousi -lähteäkseen toiseen huoneeseen pää kumarruksissa ja kärsivällinen -ilme kasvoillaan. - -"Älä ole tyytymätön, äiti", huudahti Selim hyökäten ylös sekä -kohottaen hänen kätensä huulilleen. "Minä en ole matkaa suunnitellut, -vaan Allah. Tapahtukoon hänen tahtonsa." - -"Se on totta, tapahtukoon Allahin tahto!" myönsi äitiraukka ja -syleili poikaansa, joskin vähemmän lämpimästi kuin tavallisesti. - -Meidän on nyt pakko antaa niiden arabien, joiden on määrä seurata -Khamis ben Abdullahin kanssa Ruaan, tehdä valmistuksensa omin -päin. Sellaisia varustuksia tehtäessä ei voida välttää laskelmia, -ikävyyksiä, väsymystä ja levottomuutta, ja me huomautamme vain, -että jokainen päällikkö varustaa mukaansa helmiä, kankaita, aseita -ja ruokavaroja siinä määrin, kuin hän arvelee joukkoansa varten -tarvitsevansa. "Ei liiaksi, mutta riittävästi", kuuluu kultainen -sääntö, jota kaikki seuraavat, jotka tahtovat lähteä Keski-Afrikkaan. - -Ja vaikka tämmöisen karavaanin varustamiseen muuten tarvitaankin -paljon aikaa, olivat arabialaispäälliköt ja heidän miehensä kuitenkin -lähtövalmiit määräpäivänä seitsemännen kuun uutena kuuna vuonna -128-- Hedschran ajanlaskun mukaan eli kristillisen ajanlaskun -mukaan v. 186--. Varhain aamulla purjehtivat laivat joukkoineen ja -suurine varustuksineen, joiden oli määrä riittää kolmeksi vuodeksi, -Sansibarin satamasta mannermaalle Bagamoyoa kohti, joka sijaitsi -kahdenkymmenenviiden penikulman päässä. - - - - -TOINEN LUKU. - -_Jäähyväiset. -- Amina sanoo jäähyväiset Selimille. -- Selim. -- -Simban voimannäytös. Moton luonne. -- Poika Niani eli Apina, joksi -häntä nimitetään. -- Moto kohtaa norsuja. Moton rohkea seikkailu. -- -Hädin tuskin pelastettu. -- Moton kertomus. -- Kisesan hyökkäys. -- -Kuninkaanpoika Kalulu. -- Mitä prinssi Kalulu sanoi Motolle. -- Simba -kehuu Motoa._ - - -Kuudennen kuukauden viidentenätoista päivänä lausuivat karavaanin -päälliköt jäähyväiset ystävilleen, jotka heidän kanssaan olivat -saapuneet Bagamoyoon Sansibarista lausuakseen heille viimeiset -tervehdykset. - -Kohtaus oli liikuttava, niinkuin on luonnollista silloin, kun nuoret -miehet ensi kertaa lähtevät omaistensa luota, ja isät ja miehet -sulkevat Jumalan suojelukseen perheensä, josta he eroavat ehkä -ikipäiviksi. - -Kuinkahan moni näistä rohkeista ja voimakkaista miehistä palaisi -takaisin niiden luo, joille he surusydämin nyt lausuivat jäähyväiset? -Palaisiko jalo ja uljas Amer ben Osman koskaan kauniin vaimonsa luo, -jonka kanssa hän keskusteli niin syvän liikutuksen vallassa? Pelkoa -ja levottomuutta näkyi myöskin Aminan silmissä, kun hän tuskallisesti -rukoillen kohotti ne miestään kohti. - -"Niin, Amina", sanoi Amer toivehikkaasti, "jos Jumala suo, palaan -takaisin kahden vuoden kuluttua mukanani niin paljon norsunluuta -ja orjia, että minusta tulee Sansibarin rikkain mies. Inshallah, -inshallah! Sano nyt jäähyväiset Selimille, Beni Hassanin ylpeydelle. -Jonakuna päivänä hän palaa rikkaana ja mahtavana päällikkönä Omaniin. -Eikö hän sinun mielestäsi muistuta sotilasta karavaanipuvussaan? -Mutta pidä kiirettä, muuten me voimme hukkua naisten kyyneliin, -ennenkuin olemme edes päässeet matkan alkuunkaan." - -Ja kun Amer vielä kerran kiihkeästi syleiltyään vaimoaan kääntyi -pois, katsahti Amina Selimiin silmissään katse, joka ilmaisi koko -hänen rakkautensa poikaansa. Hän katseli häntä niin hellittämättä, -ikäänkuin hän olisi tahtonut imeä itseensä hänen kuvansa, jota aika -ei voisi hävittää. - -"Selimini, sydämeni ilo, silmäteräni!" hän sanoi vetäen pojan -puoleensa. "Matkustatko todellakin? Pitääkö äitisi sydämen jäädä -tyhjäksi? Mitä iloa minulla on tämän jälkeen, kun sekä herrani että -poikani hylkäävät minut. Katsohan kimmeltävää merenlahtea. Tuolla -toisella puolella on Sansibar. Sen rannoilta tuo tuuli sitruunoiden -ja appelsiinien tuoksua. Ja jasmiinien, kaneelin ja ryytineilikan -tuoksu on yhtä suloinen. Mistä luulet löytäväsi yhtä ihanan maan, -Selim? Tahdotko vaihtaa äitisi ja rakkaan kotisi neekerimaan hirveään -kuumuuteen, janoon ja tiheikköihin? Oi, Selim -- matka on pitkä, -viikko- ja kuukausimääriä teidän täytyy matkustaa länttä kohti. Ja -maltahan, anna äitisi lukea sinulle eräät pyhän koraanin säkeet, -jotka osuivat silmääni koettaessani saada selkoa tulevaisuudesta. -Muista, että niihin kätkeytyy kohtalon antama varoitus ja että itse -Allah on painanut niihin raskaan sinettinsä. Kuule näitä sanoja ja -jää luokseni: - - "Se päivä koittaa, hetki murheinen, - kun pojat suree surmaa isien. - Se hetki tuomion, kun tuho riehuu vainen - ja voimas pettää, arabialainen. - -"Etkö tahdo nyt jäädä luokseni? Älä pudista niin itsepäisesti -päätäsi, Selim. Älä halveksi Allahin varoitusta. Puhu!" - -"Armahin äiti, se on mahdotonta. Jos kohtalo on määrännyt osalleni -surua ja onnettomuutta, niin miksi yrittäisin väistää sen -horjumattomia lakeja jäämällä tänne? Jos kuolema uhkaa isääni, niin -on Selimin paikka Amerin rinnalla, hänen tulee kuolla niinkuin -arabialaisen päällikön pojan ainakin. Mutta miksi olet levoton -tähteni, äiti? Enkö ole isäni, uljaan Amer ben Osmanin mukana? -Turvaa Allahiin, äiti. Usko minua, minä palaan taas kotiin suurena -ja vahvana, mukanani paljon orjia ja norsunluuta! Mutta kuule, nyt -puhalletaan lähtömerkkiä. Isäni on kärsimätön, minun täytyy mennä -hänen luokseen. Syleile minua, äiti, ja siunaa minua." - -Aminaa ei tarvinnut kehoittaa osoittamaan äidinhellyyttään, joskin -hänen poikansa kärsimättömyys nyt lyhensi lämmintä syleilyä. - -"Allah olkoon sinun kanssasi!" huokasi hän. - -"Ja sinunkin kanssasi, aina ja ikuisesti!" Selim vastasi. - -Sitten he erosivat, toinen yhtyäkseen isäänsä, joka astui joukkonsa -mukana, toinen vuodattaakseen kyyneleitä ja seuratakseen ajatuksineen -rakkaitaan, jotka kiiruhtivat länttä kohti. - -Kauan isä ja poika astuivat ääneti. Amer kulki eteenpäin nopein -askelin, ja hänen liikkumattomat kasvonsa ilmaisivat vain lujaa ja -horjumatonta päättäväisyyttä. - -Ja Selim seurasi pää kumarassa ja koneellisesti isänsä jälkiä aivan -kuin hän ei lainkaan olisi tiennyt olevansa matkalla Afrikan suureen, -salaperäiseen ja kauhuaherättävään sydänmaahan, josta hän oli kuullut -niin paljon kerrottavan ja jonne hän niin kiihkeästi ikävöi. - -Äänettömyyttä ei katkaissut mikään, kunnes karavaani pysähtyi -Kinganin rannalle. Silloin Selimin tunteet pääsivät valloilleen -kyynelvuona. Nyt vasta hänelle selvisi, että hän oli todellakin -vaihtanut kauniin, onnellisen kotinsa synkkään, onnettomuutta -ennustavaan erämaahan, joka kuolemanhiljaisena kohosi joen toisella -rannalla. - -Amer kääntyi taakseen kuullessaan kiihkeää nyyhkytystä ja laski -ystävällisesti kätensä pojan pään päälle. - -"Itketkö, poikani?" hän sanoi. "Kadutko, että lähdit kotoa?" - -"En, isä, en minä kadu, mutta tulin ajatelleeksi, miten kaunista -kotona on, kun vertaan sitä tuohon hiljaiseen, synkkään maahan -edessämme. Joen toisella puolella ei ole mitään muuta kuin synkkiä -metsiä, yksin taivaskin näyttää synkältä ja pimeältä ja synkkyys on -tarttunut sydämeenikin." - -"Ilta on käsissä, siksi metsä näyttää niin synkältä ja peloittavalta, -poikani", sanoi Amer hellästi. - -"Musta pilvi, joka lähenee idästä, on se vaippa johon maa -kääriytyy ennen uneen vaipumistaan. Kun olemme päässeet joen yli, -pystytämme leirimme, ja teltassa, jota piankin opit rakastamaan -aivan kuin kotiasi, unohtuu surusi. Ja aamulla, kun maa herää ja -aurinko loistavana kuin morsian astuu idän kulmalta esille, kun -linnut lähtevät pesistään liikkeelle ja täyttävät ilman iloisella -viserryksellään ja nopsajalkainen antilooppi etsii ravintoaan -metsäniityiltä, silloin sinä ihmettelet, miten koskaan olet voinut -itkeä." - -"En itkekään enää, katso, silmäni ovat jo kuivat!" Ja Selim kohotti -rohkeat kasvonsa isänsä puoleen, joka helläsi suuteli häntä. - -Karavaani oli pian kulkenut pienen joen yli, ja kaikki olivat nyt -toimessa kaataen nuoria puita ja hakaten oksia, joista he rakensivat -vallin leiripaikan ympärille, varokeino, johon hyvin ohjatut -karavaanit eivät koskaan ole Afrikassa turvautumatta. - -Kun se oli tehty, keräännyttiin leiriin, ja illallinen valmistettiin. -Teltat olivat pystytetyt ympyrään, ovet keskustaa kohti, jossa -Amer ben Osmanin teltta sijaitsi. Herransa teltan vieressä oli -kahdella tai kolmella uskollisimmalla orjalla paikkansa. He olivat -päällysmiehiä ja johdattivat karavaania päällikön käskyjen mukaan. - -Näiden päällysmiesten käskijöinä oli kaksi miestä, joista tässä -kertomuksessa tulee usein puhe: Simba (jalopeura) ja Moto (tuli), -jotka kumpikin olivat tunnetut luotettavuudestaan ja muista hyvistä -ominaisuuksistaan. Minne ikänä Amer ben Osman kulki, sinne Simba -ja Moto seurasivat häntä. He rakastivat häntä kuin omaa henkeään, -ja poika Selim oli heidän silmäteränsä. Selimin pieninkin toivomus -merkitsi lakia näille uskollisille olennoille, joiden mielestä -hän oli heitä paljoa arvokkaampi, ikäänkuin hän olisi kuulunut -korkeampaan maailmaan, josta heillä ei ollut aavistustakaan. - -Simba oli vartaloltaan oikea jättiläinen ja, niinkuin hänen -nimestäänkin saattoi päätellä, oikea jalopeura sekä voimiltaan -että mieleltään. Hän oli kotoisin Urundista, suuresta maasta -Tanganjika-järven luoteisrannalta, ja oli aivan nuorena joutunut -vangiksi taistelussa. Päällikön poikana hän kuului wahumakansaan, -jaloon, pronssiväriseen heimoon, joka aikoinaan oli vaeltanut -Etiopiasta ja josta heimosta valitaan päälliköt Urundin, Ruandan, -Ugandan ja Karagwahin maihin. - -Simba oli nyt täysissä miehuudenvoimissaan ja oli kuulunut -kaksikymmentä vuotta Amer ben Osmanin taloon. Vuotta myöhemmin -kun hänet oli otettu vangiksi ja tuotu Sansibariin, oli Amer -ostanut hänet, ja kun tämä huomasi, että hän oli opinhaluinen ja -hyväntahtoinen sekä harvinaisen vahva, kohteli hän häntä melkein kuin -poikaansa. - -Jotkut Simban voimannäytteet tuntuivat melkein yliluonnollisilta. -Amerin nuoret sukulaiset olivat opettaneet häntä käyttämään arabien -pitkää, terävää miekkaa, ja notkea kun oli, oli hän kehittynyt -erittäin taitavaksi miekan käyttäjäksi. Hän oli usein yhdellä hyvin -tähdätyllä iskulla halkaissut täysikasvuisen vuohen kahtia päästä -jalkoihin saakka. Monet hänen ihailijoistansa luulivat, että hän -voisi tehdä samoin aasillekin, mutta sitä hän ei koskaan ollut -yrittänyt, sillä siihen hänen varansa eivät olisi riittäneet. Kerran -hän oli selässään kantanut kolmen vuoden vanhaa sonnia melkein -koko Amerin plantashin ympäri. Hän saattoi tarttua suurta, valkeaa -muskatilaista aasia korvista kiinni ja yhdellä ainoalla oikean -jalan liikkeellä heittää eläimen nurinniskoin. Tavallisen miehen -hän saattoi vaivatta heittää kymmenen jalan korkeuteen ilmaan ja -ottaa hänet jälleen käsiinsä, aivan kuin pienen lapsen. Niin, monet -olivat ne jutut, jotka kulkivat suusta suuhun tämän uljaan jalopeuran -voimasta. Hän oli kuusi jalkaa ja viisi tuumaa pitkä ja hänen -hartioidensa leveys oli kolmekymmentäkaksi tuumaa. - -Moto eli "tuli" ei olisi voinut saada sopivampaa nimeä. Hänen -herransa oli ristinyt hänet siksi hänen pippurisen, kiivaan -luonteensa vuoksi. Hän oli kotoisin Urosimaasta, minkä jokainen, joka -tunsi Keski-Afrikan eri heimojen omituisuudet, heti olisi huomannut. -Pieni, jäntevä vartalo, joka oli kissamaisen notkea, voimakas, -kestävä ja sitkeä, oli Motolle ominainen. Lapsena oli hänetkin eräs -orjakauppias tuonut Sansibariin, ja seuraten oikkuaan oli Amer -ostanut hänet kahdellakymmenellä dollarilla. Ja tätä kauppaansa hän -ei koskaan ollut katunut, sillä Simban jälkeen asetti Amer ben Osman -Moton kaikkien muitten orjiensa edelle. Herransa puolesta Moto olisi -voinut mennä tuleen ja veteen. Hän oli suuri metsästäjä, hän osasi -keksiä leopardin sametinpehmeän jäljen paljaalla kalliolla, hän -tiesi mikä eläin milloinkin oli taittanut heinänkorren, kunhan vain -yksi ainoakin karva oli takertunut siihen, hän osasi hiipiä norsun -lähettyville ja kutittaa eläimen vatsaa heinänkorrella jättiläisen -aavistamatta, että sen verivihollinen oli niin lähellä sitä. Väittipä -eräs mies -- jonka kertomuksiin ei kuitenkaan voinut täysin luottaa --- että Moto kerran olisi hiipinyt viidakossa jalopeuran jäljessä ja -tavattuaan sen makuulta oli kaikessa rauhassa ryöminyt pedon ruumiin -yli ennenkuin hän oli ampunut sitä päähän. - -Se, joka tunsi Moton yhtä hyvin kuin hänen parhaat ystävänsä, saattoi -sanoa, että hän oli rohkea kuin jalopeura, notkea kuin kissa, -teräväsilmäinen kuin merikotka, tulinen kuin pippuri, kestävä kuin -aasi ja uskollinen kuin koira. Ja jos lisäämme, että hän oli hiukan -turhamainen eikä pannut pahakseen, jos ystävä hiukan kehui häntä, -niin näemme Moton, mrorin, selvänä edessämme. - -Ensimmäinen yö leiritulen ääressä ei tavallisesti ole kaikkein -iloisimpia. Matkamiehet muistelevat niitä iltoja, joista he ovat -eronneet tai ovat he vieraita keskenään ja tutkivat toisiaan -ennenkuin uskaltavat antautua lähempään kosketukseen. Mutta Amer ben -Osmanin leirissä ei kukaan kaivannut Sansibaria, sillä sekä suuret -että pienet isännät olivat matkassa, ja kaikki tunsivat toisensa. -Useimmat naidut miehet olivat ottaneet vaimonsakin mukaansa, -ja naimattomat näkivät vain ystäviensä ja tuttaviensa kasvoja -ympärillään. - -Yhdellä ainoalla silmäyksellä saattoi huomata, että kaikki nuo -leirissä kyyköttävät olennot olivat iloisia tai ainakin tyytyväisiä. -Eivät mitkään silmät voi niinkuin synnynnäisen afrikkalaisen -sysimustat silmäterät säihkyä iloa. Ja nämä ihmiset olivat iloisia, -he huvittivat toisiaan arkielämän jokapäiväisillä jutuilla, ja kun -äänekästä naurua kajahti metsässä, saattoi olla varma siitä, että -kysymyksessä oli joku Simban tai Moton juttu tai teko. - -Iloisin joukko oli käynyt istumaan pienen tulen ääreen, jonka Simba -ja Moto olivat sytyttäneet vähän matkan päähän päällikön teltasta. -Selim oli juuri äsken tullut paikalle, ja Simba oli vierittänyt -hirrenpätkän istuimeksi nuorelle herralle ja käynyt itse maahan hänen -viereensä istumaan. Moto, joka ei tahtonut olla vähemmän avulias kuin -Simbakaan, koetti muistutella jotakin hyvää juttua tai naurettavaa -tapausta, joka huvittaisi Selimiä. Ja kun nuori isäntä nauroi, nauroi -Simbakin. Moto seurasi Simban esimerkkiä ja koska hyvä nauru on -tarttuvaa, nauroi piankin koko joukko, ja vähitellen levisi hilpeys -yli koko karavaanin. - -"Eräänä päivänä, ollessani Kisesan mukana Ukonongossa --" - -"Oletko sinä ollut Ukonongossa, Moto?" keskeytti Selim. - -"Olen, ja vielä paljoa kauempanakin. Niin, silloin --" - -"Ukonongossahan ovat parhaat metsästysmaat, Moto?" keskeytti Selim -hänet jälleen. - -"Niin kyllä, kuivana vuodenaikana. Silloin tulee paljon villejä -eläimiä Ko-joen partaalle ja metsänriistaa on runsaasti. Mutta -norsuja on enemmän Kawendissa." - -"Onko Kawendissa jalopeurojakin?" kysyi eräs alaston pieni poika, -Niani eli Apina, joksi häntä nimitettiin, "sillä --" - -Mutta ei kuka tahansa saanut rankaisematta keskeyttää Motoa, ja hän -hyökkäsi paikaltaan karbasi -- virtahevon nahasta tehty piiska -- -kädessään. Niani näki sen, ja notkeasti kuin kaimansa hän loikkasi -tulen yli, mutta sattuikin putoamaan keskelle kiehuvaa riisipataa. -Kauhea parahdus kuului. Kiehuvaa riisiä räiskyi joka puolelle -pirskahtaen ympärillä istuvien paljaille käsivarsille, niin että -kaikki hyökkäsivät pystyyn. Silloin Selim purskahti nauruun, ja nauru -tarttui koko leiriin. - -"Semmoista se on, kun keskeyttää hauskan jutun", torui Moto Niani -parkaa, joka hieroi palaneita jalkojaan ja hiljakseen valitteli, -mutta noissa sanoissa piili myös vihjaus Selimille. - -"Jatka, Moto, en keskeytä sinua enää", lupasi Selim. - -"En minä tarkoittanut teitä, rakas herra", vakuutti Moto, "te saatte -keskeyttää minua niin monta kertaa kuin haluatte." - -"Jatka juttuasi ja pidä huoli siitä, että se on hauska," pyysi Selim. - -"Niinkuin haluatte, herra. Minä olin juuri kertonut, että olin -Kisesan karavaanin kera Ukonongossa, kun tuo pieni apina Niani -keskeytti minut ja --" - -"Ei, Moto, minä keskeytin sinut. Niani on saanut rangaistuksensa, ja -sinä rankaiset minuakin, kun et kerro juttuasi", sanoi Selim. - -"No, mutta jatka, Moto", sanoi Simba syvällä äänellään. "Etkö kuule, -että nuori isäntä pyytää? Mikä sinua vaivaa tänä iltana?" - -"Jos te kaikki keskeytätte minut, niin juttuni voi kestää täältä -Ruaan saakka", vastasi Moto närkästyneenä. - -"En minä enää koskaan keskeytä sinua, Moto", lupasi Selim, "tästä -saat käteni vakuudeksi." - -Moton loukkaantunut ylpeys ja turhamaisuus suli Selimin lupauksen -johdosta, ja hän alkoi nyt kertoa. - -"Me matkustimme Ukonongossa ja olimme saapuneet sulttaani Mreran -kylään, kun Kisesa pyysi minua hankkimaan hiukan metsänriistaa ja -sanoi, että jos toisin kotiin antiloopin, niin hän antaisi minulle -neljä kyynärää pumpulikangasta. - -"Hyvän aamiaisen jälkeen, jonka Kisesa lähetti minulle omasta -pöydästään, lähdin matkaan. Oli keskipäivän aika, ja aurinko paistoi -hyvin kuumasti, joskin metsässä tulisi olemaan kylläkin viileää. Ei -kestänyt kauan ennenkuin tulin pienen kiemurtelevan joen varrelle, -ja monta tuntia seurasin sen juoksua, kunnes noin kaksi tuntia ennen -auringonlaskua kuulin kumeaa ääntä, joka muistutti maanjäristystä. -Kuunneltuani hetken aikaa huomasin, että äänen aiheutti norsulauma, -joka kulki pitkässä rivissä kovalla maalla, ja että se oli menossa -joen rantaan juomaan. - -"Heittäydyin heti pitkäkseni maahan, aivan kuin olisin ollut kuollut. -Ruoho oli noin kahden jalan korkuista ja hyvin tiheää, niin että -olin täydessä turvassa, kunhan en vain liikahtanut. Olin siksi vanha -metsästäjä, että tunsin norsujen tavat. Kun ne olivat marssineet -ohitseni, kohotin varovasti päätäni ja laskin montako niitä oli. -Kaksi, neljä, kuusi, kahdeksan, kymmenen jättiläis-elukkaa, -jotka heiluttivat kärsiään ilmassa, ikäänkuin ne olisivat olleet -metsän herrat ja tienneet sen myöskin itse. Aivan levollisina ja -huolettomina ne vaelsivat eteenpäin, ja minä ryömin jonkun matkan -päähän. Sitten kaahlasin joen poikki ja ryömin nelin kontin joen -muodostamaa polveketta myöten ja pääsin vihdoin, yhä vatsallani -ryömien, suuren bambupuun luo, joka kasvoi minun ja norsujen välillä. -Jos ne kaikki olisivat seisoneet rivissä ja juoneet, en olisi -huomaamatta voinut hiipiä niin lähelle niitä, mutta muuan janoinen -jättiläinen seisoi keskellä jokea, aivan bambupuun vieressä, ja -peitti minut siten muiden katseilta. - -"Kisesa ei ollut käskenyt minua ampumaan norsua, mutta koska hän oli -lähtenyt Ukonongaan hakemaan norsunluuta, niin en luullut hänen -panevan pahakseen, vaikka toisin mukanani kaksi suurta torahammasta, -jotka Sansibarissa olivat 500 dollarin arvoiset, ja koska hän oli -luvannut minulle neljä kyynärää pumpulikangasta antiloopista niin -varmaankin hän antaisi minulle paljoa enemmän 500 dollarin arvoisesta -norsunluusta. - -"Ryömin tuuma tuumalta lähemmäksi suurta eläintä, joka seisoi -bambupuun luona. Ja parin minuutin kuluttua, jotka olivat pitkiä kuin -tunnit, kohosin pystyyn, kiristin vyötäni ja valmistuin juoksemaan -henkeni edestä niinpian kuin olisin laukaissut pyssyni. Mutta -juuri silloin kun minun olisi pitänyt ampua, sainkin lystikkään -päähänpiston. Pedon takapuoli oli niin lähellä minua, että mieleni -teki kutittaa norsua vatsaan, sillä kannattaisihan sellaista juttua -kertoa muillekin. Minä leikkasin pitkän heinänkorren ja pistin -sen varovasti takajalkojen välistä vatsaa kohti. Olipa lystikästä -nähdä, miten lyhyt häntä heilahti edestakaisin ja suuri eläin hieroi -kylkeään puun runkoa vasten. Mutta kun tätä leikkiä oli kestänyt -pari sekuntia, tartuin minä pyssyyni, tähtäsin sen pari kolme tuumaa -vasemman etujalan yläpuolelle ja ammuin. Norsu loikkasi eteenpäin ja -samalla toiset norsut näkivät juoksevan olennon, joka -- sen voin -vakuuttaa -- kiiti kuin antilooppi pensaiden ja mättäiden yli. - -"Silmänräpäyksessä norsut olivat tointuneet hämmästyksestään. Kuului -vihaisia törähdyksiä, ja veden loiskinasta ja viidakon rasahtelusta -saatoin päätellä, että ne ajoivat minua takaa. Ei koskaan mikään -antilooppi, jota jalopeura ajaa takaa, ole kiitänyt Ukonongan -tasankojen yli niinkuin minä. - -"Mutta minusta tuntui, niinkuin siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. -Hirveä kopina ja rätinä tuli yhä lähemmäksi, ja kun käänsin päätäni, -huomasin, että joukon johtaja oli vain kolmenkymmenen askeleen -päässä minusta. Se näytti kohoavan kolme kertaa korkeammaksi ja -paisuvan kolme kertaa suuremmaksi kuin mitä se muuten oli. Sen -suuret korvat olivat kuin levällään olevat siivet, ja pienet -silmät hehkuivat kuin kekäleet. Kärsä oli kohonnut suoraan ylös, -pää oli ojentunut eteenpäin kuin kirahvin kaula eläimen ajaessa -petoeläintä takaa, ja molemmat pitkät, kiiltävät torahampaat -näyttivät hirvittäviltä. Sen katse kohtasi minun katseeni, ja se -päästi yhtä pelottavan törähdyksen kuin Watutan sotatorvi. Ei -auttanut, vaikka enensin vauhtiani, peto tuli yhä lähemmäksi minua, -ja se oli vain viidentoista jalan päässä, kun mieleeni muistui -eräs kuje, jota Urorin norsunpyytäjät käyttävät. Suurin norsu oli -oikealla puolellani, jota vastoin toiset olivat vasemmalla, ja -näyttivät pikemmin seuraavan johtajaansa kuin minua. Niin pian -kuin huomasin sen, poikkesin oikealle ja juoksin suorassa kulmassa -entistä suuntaani vastaan niin nopeasti kuin jalkani kannattivat. -Norsut hyökkäsivät eteenpäin. Niiden askeleet muistuttivat Ugogon -hirmumyrskyä, kun se saapuu ukkosen kera ja pyyhkäisee tasangon yli -rytisten ja paukkuen ja kiskoo pensaita, jopa pieniä puitakin maasta, -niin että ilma pimenee. - -"Olin ennättänyt viidenkymmenen kyynärän päähän, ennenkuin norsut -saattoivat kääntää suuntaansa. Mutta vain hetkeksi niiden kulku -keskeytyi. Pian ne keksivät minut jälleen, ja äänekkäästi toitottaen -ne hyökkäsivät tiheässä rivissä jälkeeni. Te tiedätte kaikki, että -minä juoksen nopeasti, mutta nopeinkin mies ryömii verrattuna -ärtyneen norsun hyökkäykseen. Norsut, varsinkin johtaja, pääsivät -pian kintereilleni. - -"Näin vähän matkan päässä edessäni pienen viidakon, ja tuumin, että -voisin varmaankin löytää sieltä piilopaikan, jos vain ennättäisin -niin pitkälle. Huomasinkin maassa puoleksi heinien ja oksien peitossa -olevan kolon ja arvasin että se oli villisian pesä. Sehän olisi -mainio piilopaikka, kunhan villisika ei olisi pesässään, ja hetken -kuluttua minä ryömin takaperin koloon. Tuskin olin päässyt perille, -ennenkuin kuulin norsujen tömistävän pääni päällä. Mutta samassa -kuului äkäistä röhkinää takaani. Minä lensin kuin pyssyn ampumana -ulos kolosta ja heittäydyin parin askeleen päähän puolikuolleena. En -ennättänyt muuta kuin tuntea, että pesän äreä omistaja oli purrut -syvän haavan reiteeni, kun villisika jo hyökkäsi ohitseni samaan -suuntaan kuin norsutkin. Sitten makasin tiedottomana monta tuntia. - -"Kun tulin jälleen tajuihini, oli yö. Pian kuulin kaukaa laukauksia, -jotka seurasivat toisiaan määrättyjen väliaikojen jälkeen, ja -laukaisin oman pyssyni vastaukseksi. Jatkamalla ammuskelua minun -onnistuikin ohjata ystäväni luokseni, sillä en voinut liikahtaa -paikaltani. - -"He kantoivat minut leiriin ja minä makasin kolme viikkoa voimatta -liikahtaa paikaltani. Villisian pureman arvet ovat yhä jäljellä, ja -saankin pitää ne kuolinpäivääni saakka. Olen puhunut." - -"Entäs miten kävi sen norsun, jonka sinä ammuit?" kysyi Selim, kun -Moto oli lopettanut mielenkiintoisen kertomuksensa. - -"Se löydettiin seuraavana päivänä, parin tunnin matkan päässä siitä -paikasta, jossa minä olin sitä ampunut. Verijälkiä myöten eläintä oli -helppo seurata. Kisesa ansaitsi paljon rahaa tuolla norsulla, sillä -sen torahampaat olivat tavattoman suuret." - -"Montako kangaspalasta sinä sait Kisesalta?" kysyi Selim edelleen. - -"Ainoastaan neljäkymmentä." - -"_Ainoastaan_ neljäkymmentäkö?" toisti Selim. "Eikö se ollut paljon?" - -"Oliko se paljon, kun hän sai kolmesataa?" vastasi Moto -loukkaantuneena. - -"Mutta sinä unohdat, Moto", sanoi Selim, "että sinä olit Kisesan -orja, ja että pyssy, jolla sinä ammuit, oli hänen, samoinkuin ruuti -ja kuulatkin ja että yksin sinun vaatteesikin olivat hänen omansa. -Ruoka, joka antoi voimaa sinulle, oli hänen pöydästään, miehet, jotka -kantoivat sinut kotiin metsästäjä hoitivat sinua sairaana ollessasi, -olivat hänen palvelijoitaan, ja hänen avuttaan sinä olisit kuollut -aarniometsään etkä koskaan enää saanut nähdä ainoatakaan norsua. -Mitäs siihen sanot, Moto?" - -"Että sinä olet oikeassa, nuori herra", vastasi Moto nöyrästi, ja -kaikki muut yhtyivät siihen. - -"Kerro nyt Kisesan taistelusta waroreja -- sinun omaa kansaasi -- -vastaan ja miten sinä pelastit kuninkaan pojan", kehoitti Simba. - -"Niin, tee se", pyysi Selim. "Se on varmaankin hauska kertomus. Sitä -paremmin minä nukun ensimmäisen yöni Afrikassa." - -"Kun ystäväni Simba pyytää ja nuori herrani käskee, on Moto heti -valmis", vastasi Moto ja heitti suuren halon tuleen. "Siitä ei -ole pitkä aika, ehkäpä kolme tai neljä vuotta. Kisesa oli silloin -Unyanyembessa. Hän oli riidassa Sayd ben Salimin, Sansibarin walin -[maaherra] kanssa, ja useimmat arabit pitivät Kisesan puolta, sillä -hän oli urhoollinen, mahtava ja rikas. - -"Kun Sayd ben Salim kehoitti arabeja taisteluun Kahaman mustaa -päällikköä vastaan, kieltäytyi Kisesa, ja useimmat arabit tekivät -samoin. He sanoivat että Kahama oli vain pieni kylä ja että -sellaiseen taisteluun oli Salimin pojalla kylliksi sotilaita, jotka -saivat palkkansa sulttaanilta. Salimin poika osaa kyllä pitää arabeja -aisoissa ja rakentaa rauhaa rauhallisten kauppiaitten kanssa, mutta -taisteluun hän ei kelpaa. Siihen Kisesa pystyy. Ja pari kolme viikkoa -myöhemmin palasi wali takaisin mustien voittamana, ja arabit tekivät -hänestä pilkkaa. - -"Pian senjälkeen syttyi sota Urorin kanssa. Sayd ben Salim ei -tahtonut puuttua siihen, vaan sanoi, että jos Kisesa lähtisi -mukaan, luovuttaisi hän Unyanymben maaherrana hänelle korkeimman -päällikkyyden. Kisesa suostui siihen heti, ylhäisimmät arabit -yhtyivät häneen, ja paria päivää myöhemmin marssi Kisesa Uroria -vastaan tuhat miestä mukanaan. - -"Luulen, että me lähestyimme Urorin pääkaupunkia Kwikurua -kahdentenakymmenentenä päivänä marssille lähtömme jälkeen. Sinä yönä -me nukuimme aseistettuina ja saatuamme merkin ryömimme tunnin ajan -pensaikossa, kunnes kuutamossa näimme edessämme Kwikurun paaluaidat. -Mutta kauan emme ennättäneet niitä katsella, sillä niin pian kuin -merkki torvella annettiin, juoksimme paaluaidalle. Nopeina kuin -salaman iskut Kisesan miehet saapuivat paikalle ja pistivät pyssynsä -paalujen lomiin, mutta ei ainoatakaan laukausta laukaistu, sillä -Kisesa osaa johtaa sotaa. Hän puhalsi torveensa, ja ääni kylästä -kysyi ketä me olimme ja mitä me tahdoimme. - -"Päällikkömme vastasi: 'Tulkaa taistelemaan, sillä Kisesa seisoo -portillanne.' - -"'Kisesako?' toisti ääni. - -"'Juuri hän eikä kukaan muu. Minä olen Kisesa ja olen tullut tappamaan -teidät!' - -"Ääni vastasi: 'Kisesalla on kiire kuolla, koska hän on tullut -Kwikuruun, Urorin kuninkaan pääkaupunkiin. Onko Kisesalla aina näin -kiire? Meidän on tapana keskustella ensin. Mitä Kisesa haluaa?' -Kysyjä oli kuningas, vaikka hän ei tahtonut näyttäytyä. - -"'Sinä olet koira ja koiran poika!' vastasi Kisesa. 'Etkö ole -hyökännyt kauppiaittemme kimppuun ja tappanut heitä anastaaksesi -heiltä norsunluuta? Etkö ole silponut heidän poikiaan hakkaamalla -heiltä oikean käden poikki? Etkö ole piessyt vankeja, kunnes moni -heistä on kidutuksesta kuollut? Etkö ole ajanut takaa Kisesaa, suurta -arabialaista sotapäällikköä, siksi että tahdoit nylkeä hänet elävältä -ja tehdä vaatteita hänen nahastaan? Nyt Kisesa on portillasi, tule -ottamaan hänen nahkansa.' - -"'Teit oikein saapuessasi minun luokseni, ennenkuin minä tulin sinun -luoksesi, Kisesa', vastasi toinen. 'Sinä olet aika mies, mutta -sittenkin minä nyljen sinut, ja saat kokea mitä merkitsee, kun -varkaan tavoin hiipii yöllä Mostanan portille. Minulle on kerrottu, -että olet rohkea. Onko tämä tekosi nyt rohkea? Nuori poikani Kalulu -on sinua uljaampi. Jää siihen missä olet, jotta saamme nähdä ainakin -sen, joka nimittää itseään uljaaksi, mutta ei olekaan muuta kuin -rosvo.' - -"'Mostana, jos se on nimesi', vastasi Kisesa, 'niin odotan täällä, -kunnes aurinko nousee idästä. Silloin saat nähdä kasvoni ja sinä -kuolet. Minä olen puhunut.' - -"Sitten me laskeuduimme levolle paaluaidan ulkopuolelle. Joka -viidennen miehen tuli valvoa toisten nukkuessa. Niin pian kuin -aurinko näkyi puiden latvojen takaa, kuului Kisesan torven ääni, -joka kutsui meidät valmistautumaan taisteluun, ja samassa pärisivät -Mostanan rummut. Minä olin nukkunut sikeästi, mutta kurkistin nyt -paalujen lomitse nähdäkseni paikan, jonne meidän tuli hyökätä. Se -oli suuri kylä, ympyrän muotoinen niinkuin kaikki kylät Urorissa -ja paaluaidat olivat vahvat ja vasta rakennetut. Siellä oli paljon -majoja, ja yhtä niistä, Mostanan asuntoa, ympäröi aitaus, jonka -takana hän saattoi puolustautua viimeiseen asti. - -"Ei kestänyt kauan ennenkuin me hyökkäsimme toistemme kimppuun kuin -jalopeurat ja ammuimme toisiamme suoraan silmiin. Pian me huomasimme, -että voitto alkoi kallistua meidän puolellemme, sillä meillä oli -paremmat aseet ja me seisoimme kauempana toisistamme, jota vastoin -Mostanan miehet olivat niin lähekkäin, että jokainen kuula, joka -tunkeutui aitauksen sisäpuolelle, tappoi tai haavoitti jotakuta ja -naisten huutoa ja haavoittuneiden valituksia oli hirveä kuulla. - -"Ammuttuamme tunnin verran toisiamme antoi Kisesa murtaa portit, ja me -hyökkäsimme joukolla sisäpuolelle ja anastimme valtaamme kuninkaan -asuntoa lähinnä olevat majat. Sitten me ampuen ja eteenpäin juosten -pääsimme sisemmän aitauksen luo ja tähtäsimme keskelle aitauksen -sisään ahdettuja joukkoja. Kauheata oli nähdä sitä. Ihmiset kaatuivat -kuolleina maahan yhtä nopeasti kuin me saatoimme niitä laskea, ja -jonkun ajan kuluttua ne harvat, jotka vielä olivat hengissä, alkoivat -rukoilla armoa huutaen: 'Aman! Aman!' Sisemmän paaluaidan portit -murrettiin, ja Kisesan miehet hyökkäsivät sisäpuolelle niin kovalla -jymyllä, että ääni kuului päivän matkan päähän. - -"He ampuivat, huusivat, melusivat ja lauloivat. Eivätkö he olleet -voittajia? - -"Minäkin olin niiden parissa, jotka hyökkäsivät kuninkaan alueelle. -Vanha Mostana taisteli viimeiseen asti. Hän ampui kuolettavat -nuolensa niin nopeasti ja varmasti, että monet Kisesan miehistä -kaatuivat voitonlaulu huulillaan. Hänen rinnallaan seisoi nuori -poika, noin kolme vuotta nuorempi meidän nuorta herramme, Selimiä. -Hän oli yhtä pitkä, suora ja solakka kuin nuolet, joita hän -lennätti suurella taidolla meidän joukkoamme vastaan. Kisesa -itse oli joukossamme. Kun hän näki miten rohkea poika oli, huusi -hän: 'Surmatkaa Mostana, mutta pelastakaa poika! Viisikymmentä -kangaspalasta sille, joka tuo luokseni Kalulun elävänä!' Minähän olen -mrori itse, ja minä rakastin poikaa hänen urhoutensa vuoksi sekä -päätin jos mahdollista tuoda hänet Kisesalle sekä ansaita luvatun -palkan. Kilpi, joka oli ollut erään Mostanan sotilaan, oli maassa. -Minä tartuin siihen ja suojelin sillä ruumistani samalla kun huusin -kirorikielellä Kalululle, että olin hänen ystävänsä ja tahdoin -pelastaa hänet. Hetken aikaa poika seisoi hämmästyneenä keskeyttäen -tappelunsa, mutta kun hän näki minun lähenevän ja pelkäsi, että aioin -vain vahingoittaa häntä, heitti hän kevyen heittokeihään vastaani. Ja -niin hyvin hän tähtäsi, että hän osui keskelle kilpeäni ja naulasi -käteni siihen kiinni. Samassa hetkessä hänen isänsä kaatui kuolleena -maahan omalle kynnykselleen, ja minä kuulin pojan hurjasti huutavan -ja näin hänen pakenevan taloon. Välittämättä kipeästä kädestäni -kiiruhdin hänen jälkeensä ja näin hänen katoavan ovesta, joka johti -kuninkaalliseen taloon. Hän katsoi hätäisesti ympärilleen, ja kun -tällä puolella ei näyttänyt olevan vaaraa, kiiti hän eteenpäin niin -nopeasti, että kotkansulat hänen päässään taipuivat aivan suoriksi. -Minä annoin hänen juosta ulomman paaluaidan luo, mutta ennenkuin -hän pääsi sen yli, olin tarttunut hänen jalkaansa. Hän piti kiinni -paalusta toisella kädellään tavoitellen toisella minua, ja koska -warorin keihäs voi olla vaarallinen, päästin otteeni irti. Nopeammin -kuin leopardi hän hyppäsi aidan yli ja pakeni pois henkensä kaupalla. -Mutta minäkin olen mrori, enkä aikonut antaa pojan voittaa itseäni, -vaikkapa se olisi ollut itse Mostanan poika. Minä hyppäsin myös aidan -yli eikä kestänyt kovin kauan ennenkuin sain pakolaisen kiinni. Hän -oli juuri ennättänyt metsänreunaan, kun tartuin häntä käsivarteen ja -vakuutin, ettei hänen tarvinnut pelätä, sillä olin hänen ystävänsä. -Hän kääntyi puoleeni omituinen katse silmissään -- se muistutti -aivan antiloopin katsetta. Ehkäpä juuri sen vuoksi että itse olin -mrori, halusinkin saada vangikseni Mostanan pojan, mutta nähtyäni nuo -suuret, lempeät, rukoilevat silmät purskahdin itkuun. - -"'Sinä olet mrori', sanoi hän, 'tahdotko antaa Mostanan pojan noiden -rosvojen orjaksi?' - -"'Herrani', minä vastasin, 'arabit eivät ole rosvoja, he ovat rikkaita -kauppiaita, jotka kaupittelevat norsunluuta ja jotka nousevat -taisteluun, kun heille tehdään vääryyttä. Mostana on kuollut, -arabialaispäällikkö Kisesa itse tahtoo saada teidät. Tahdotteko -antautua?' - -"'Sinä et ole mrori. Ei kukaan mrori rupeaisi arabialaisen koiran -orjaksi, olkoon arabi miten rikas ja mahtava tahansa. Mostana on -usein ennustanut minulle, miten meidän kävisi, mutta Kalulu, hänen -poikansa, ei koskaan tahdo ruveta orjaksi. Kuule minua, veljeni -[kaikkia muukalaisia nimitetään Urorissa 'veljiksi'], minä synnyin -Kwikurussa. Täällä minä opin erottamaan ystävän vihollisesta, valon -pimeästä, hyvän pahasta, täällä minä opin käyttämään keihästä -ja jousta, heiluttamaan tapparaa ja nuijaa. Noilla vihreillä -niityillä minä leikittelin samanikäisten ystävieni kanssa, täällä -metsässä olen pyytänyt hunajalintuja ja etsinyt villien mehiläisten -makeita aarteita. Täällä antilooppi ja nopeajalkainen seepra ovat -viekoitelleet minua metsästykseen, täällä yksin puutkin tuntevat -minut ja pitävät minua tähän maahan kuuluvana. Mutta nyt on isäni -Mostana kuollut. Kyläni tulee poltetuksi, sukulaiseni ovat kaatuneet -tai joutuneet vangeiksi, pellot jäävät kylvämättä, ja minun entinen -kotini muuttuu erämaaksi. Ja nyt minä pyydän, minä, joka olen mrori, -sinulta sitä ainoaa mikä minulla vielä on jäljellä -- vapauttani. -Puhu, mrori, täytyykö minun rukoilla kahdesti sitä, mikä ei koskaan -ole ollut sinun omasi? Etkö salli minun mennä setäni luo ja muistella -sitä ystävällistä mroria, joka ei tahtonut hyötyä pojan heikkoudesta?' - -"'Menkää rauhassa, herrani', minä vastasin. 'Moto on ystävänne, ja jos -te tahdotte muistella Motoa, kun elätte onnellisena setänne heimon -parissa, niin hän on kiitollinen!' - -"'Onko nimesi Moto?' huudahti hän ihastuneena ja tarttui käteeni. -'Warorisotilaat setäni heimon parissa tulevat aina muistelemaan -nimeäsi ilolla. Setäni Katalambula on pitävä sinut mielessään, jos me -joskus vielä kohtaamme toisemme. Kalulu on puhunut'. - -"Hän syleili minua hellästi, niinkuin olisin ollut hänen isänsä, otti -aseensa ja kilven, jonka ojensin hänelle ja katosi metsään, kevyesti -kuin juokseva kauris. - -"Ja nyt yö on tullut, erotkaamme siis, ystävät", sanoi Moto -lopetettuaan jännittävän kertomuksensa. - -"Minua ihmetyttää, että sinä päästit Kalulun karkuun, Moto, vaikka -olisit voinut saada hänestä viisikymmentä kangaspalasta palkaksi", -sanoi Selim. - -"Mutta minua se ei ihmetytä", vastasi Simba, "minä tunnen Moton, ja -siksi rakastan häntä kuin veljeäni. Olihan Kalulu kuninkaanpoika! -Olisiko Moto voinut riistää Kalululta sitä, mihin hänellä ei ollut -oikeutta? Ei, Moto, sinä olet hyvä kuin keltainen metalli, jota -kaikki rikkaat arabit rakastavat. Te ette tiedä, mitä orjanaolo -merkitsee, nuori herra. Rukoilkaa Allahia, ettei teidän koskaan -tarvitsisi oppia sitä tietämään", ja Simba nousi ylös ja haukotteli. - -"Minäkö orja! Sinä uneksit, Simba. Arabi ei voi olla orja, mutta -mustat ovat syntyneet arabien orjiksi", vastasi Selim hiukan -terävästi. - -"Siitä me voimme jutella toisen kerran, veljeni Simba", sanoi Moto -sovitellen. "Meillä on huomenna pitkä päivämatka edessä. Nuori -herra, teidän isänne on sanonut, että meidän täytyy olla matkalla -Simbamwenniin ennen päivän nousua. Ja nyt on jo myöhäistä. Hyvää -yötä, nuori herra." - - - - -KOLMAS LUKU - -Neuvottelu. -- Mitä arabialaispoika ajattelee orjana olemisesta. --- Isan kuje. -- Pikku Niania pidetään pahoin. -- Selim ja hänen -isänsä. -- Kauniita maisemia. -- Maa, jossa maito ja hunaja vuotaa. --- Onko oikein vai väärin omistaa orjia? -- Suuri krokotiili. -- -Kuolemanvaara. -- Selimin rohkeus. -- Simban valppaus. -- Simban -uskollisuuden palkka. Kuollut varas. -- Hurja warori. -- Arabien -neuvottelu. -- Onko sota vai rauha? -- Sota. - - -Seuraavana aamuna oli Amer ben Osmanin karavaani varhain liikkeellä, -ja mieliala oli jos mahdollista vieläkin parempi kuin edellisenä -iltana. Laulettiin ja naurettiin, ja kaikkialla oli iloista elämää, -mikä on matkan alussa aina tavallista. - -Kymmenentenä päivänä saapuivat he linnoitetun kaupungin, Simbamwennin -edustalle, ja ruohoisella rinteellä Ungerengeri-joen rannalla -näkyivät toisten karavaanien valkoiset hevoset, teltat ja majat. - -Vastatulleet ilmaisivat tulonsa afrikkalaiseen tapaan -pyssyjenlaukauksilla, jotka viekoittelivat arabialaisia sadoittain -ulos majoistaan. - -Lämpimästi ja sydämellisesti Amer ben Osman otettiin vastaan. -Päälliköt syleilivät toisiaan, ja Selimin ikätoverit tervehtivät -häntä iloisesti. Ja kun tervehdysmenot oli suoritettu, lähtivät -kaikki Khamis ben Abdullahin telttaan. Hänet oli yksimielisesti -valittu retkikunnan johtajaksi, ja hänen luonaan tarjottiin ravitseva -ateria nälkäisille matkamiehille. - -Sinä aikana kuin Amer ja hänen poikansa Selim tyydyttivät nälkäänsä, -kerrottiin vain matkan varrella tapahtuneista seikkailuista, -mutta kun ateria oli päättynyt, otti Khamis ben Abdullah -keskustelunalaiseksi kysymyksen, joka oli kaikkien mielessä -- mitä -tietä retkikunnan oli nyt määrä jatkaa matkaansa. - -"Suuri kysymys, Amer ben Osman", sanoi Khamis, "on nyt se, -valitsemmeko pohjoisen tien Mbumiin Usagarassa, sitten suoraan -Urundiin ja sieltä Marungun ohi Tanganjikan eteläpuolitse Ruaan, -vai seuraammeko vanhaa tietä Marenga M'Kalin ja Ugogon kautta -Unyanyembeen, sitten Ujijiin ja Tanganjika-järven ylitse Ruaan. -Tahdon kernaasti kuulla mieltäsi, sillä sinä olet vanha, kokenut -mies, joskaan et ennen ole käynyt tässä maassa." - -"Allah tietää", vastasi Amer ben Osman, "että vain nimeksi tunnen -tätä maata. Mutta jollet itse tahdo määrätä tietä, niin pyydän sinua -tai jotakuta muuta ilmoittamaan minulle, mikä erotus on näiden -molempien teitten välillä." - -"Jos olisin yksin", sanoi Khamis varmasti, "niin valitsisin vanhan -tien, mutta muutamat ystävistä täällä tuntevat maan yhtä hyvin -kuin minäkin, ja he arvelevat, että joukkomme on siksi suuri, että -voisimme uskaltaa kulkea toistakin tietä. Jos valitsemme vanhan tien, -tulee meidän maksaa matkalla veroa wagogokansalle tai taistella heitä -vastaan, kumman vain katsomme edullisemmaksi. Mutta jos kuljemme -eteläistä tietä, täytyy meidän ensiksikin hyvittää wahehelaiset, nuo -roistot, matkustaessamme heidän maansa läpi. Sitten tulevat warorit, -jotka ovat voimakkaammat kuin edelliset, ja heidän kanssaan meidän -täytyy rakentaa rauha tai sotia. Heidän toisella puolellaan asuu -watutakansa, jotka ovat warorien heimolaisia, ja heille on maksettava -veroa tai ryhdyttävä taisteluun, mutta sitten tie onkin selvä aina -norsunluumaahan Ruaan saakka. Minä myönnän, että tämä eteläinen tie -on monta vertaa lyhyempi, mutta ei suinkaan varmin." - -"Ja mitä arvelevat meidän ystävämme? Mitä sanoo Sultan ben Ali?" Amer -kysyi. - -"Minun mielestäni olisi paljoa viisaampaa valita pohjoinen tie", -vastasi vanha Sultan. "Wagogot ovat tosin vaativaisia ja hävyttömiä, -mutta meidän on turha pelätä heitä, jos vain olemme viisaita emmekä -ärsytä heitä sotaan." - -"Jos Sultan ben Ali ja Khamis ben Abdullah puoltavat pohjoista tietä, -tahtoisin kernaasti yhtyä heihin. Mutta mikä on enemmistön mielipide?" - -"Meitä on kymmenen päällikköä", sanoi Khamis, "ja seitsemän äänestää -eteläisen tien puolesta. Vain sinä, Sultan ben Ali ja minä pidämme -pohjoista tietä edullisempana." - -"Niin, siitä syystä, että meitä on yli 600 aseistettua miestä", -selitti sheikki Mohammed. "Tietenkin meidän on maksettava veroa -waroreille ja watutoille ja saamme paljonkin vastusta waheheista, -jotka ovat koiria. Mutta veron maksaminen on sittenkin halvempaa kuin -kolmen kuukauden hukka toisella tiellä. Ja sitten me säästämme sen -kankaan, jota meidän olisi pakko maksaa wagogoille, jotka ovat kovin -ahnaita ja vaativia. Kolmen kuukauden matka maksaa meille suunnilleen -viisitoista kangaspakkaa. Waroreille maksettavat verot ovat yhtä -suuret kuin ne, mitkä wagogot vaativat, ja silloin meiltä säästyy -viisitoista kangaspakkaa, joista voimme maksaa watutoille. Siten me -säästämme sekä tavaraa että aikaa." - -"Kuuluuhan tämä järkevältä", arveli Amer, "mitä sinä siihen -sanot, Khamis? Onko eteläinen tie vaarallisempi, kuin mitä meidän -karavaanimme kestää?" - -"Sitä meidän tulisikin ajatella enemmän kuin tavaraamme", vastasi -Khamis. "Kokemus on opettanut minua välttämään waroreja ja varsinkin -watutoja. Warorit ovat urhoollisia ja voimakkaita ja joskus -taisteluhaluisia, mutta watutat -- niin minulle on kerrottu -- -ovat vaarallisia. Se on villi heimo, joka elatuksekseen ryöstää -karavaaneja, enkä minä tahdo lähteä eteläiselle tielle, jolleivät -kaikki päälliköt ole yksimielisiä." - -"Minun suostumukseni sinä saat, jos sitä tarvitset", sanoi Amer. -"Jos Allah suo, saattaa hän meidät vahingoittumatta kaikkien Afrikan -heimojen keskitse." - -"Ja jos tarvitset minun ääntäni", lisäsi Sultan ben Ali, "niin -suostun enemmistön tahtoon. Nyt asia riippuu vain sinusta, -Khamis, tahdotko pohjoista vai eteläistä tietä saattaa meidät -norsunluumaahan." - -"Minulla on vain yksi ääni", vastasi Khamis, "ja jos te kaikki olette -yhtä mieltä siitä, että meidän on parasta valita eteläinen tie ja -että minun tulee johdattaa teitä, niin ei minulla ole sen enempää -sanomista." - -"Me olemme yhtä mieltä", vastasivat kaikki. - -"Sitten lähdemme huomenna, tuntia ennen aamun koittoa matkaan. Me -kuljemme ensin Mhumiin saakka ja käännymme sieltä etelään." - -Päätöstä koskeva tieto levisi nopeasti ja kullakin ryhmällä oli oma -mielipiteensä. Älkäämme unohtako ystäviämme Simbaa ja Motoa, vaan -kuunnelkaamme, mitä he arvelevat siitä tiestä, jota oli päätetty -kulkea. - -Oli yö. Leiritulet loimusivat suuressa ympyrässä, jonka läpimitta -oli yli viisisataa jalkaa ja jonka keskellä oli useita majoja. -Päälliköiden majat olivat rivissä rinnatusten, joskin niin kaukana -toisistaan, että kukin päällikkö ja hänen perheensä saattoi vapaasti -liikkua sen ympärillä. - -Lähellä Amer ben Osmanin telttaa istuivat tulen ääressä Simba ja Moto -sekä toisten päällikköjen fundit, ja matoilla lepäsivät Selim, Amerin -poika, Khamis, Khamis Abdullahin poika, Isa, sheikki Thanin poika, -sekä veljekset Abdullah ja Mussoud, sheikki Mohammedin neljä- ja -kaksitoista-vuotiaat pojat. - -"No Simba?" kuului Selimin ääni. "Et tiedä, Isa, mikä aarre Simba -on, hän on niin suuri ja viisas ja voimakas. -- Mitä sinä arvelet -eteläisestä tiestä, Simba? Saammeko kokea sen varrella enemmän -seikkailuja?" - -"Sitä kyllä pelkään, nuori herra", vastasi Simba. - -"Pelkäät!" toisti Isa hämmästyneenä. "Pelkäätkö sinä seikkailuja? -Eikö Selim juuri sanonut, että olet hyvin voimakas?" - -Simba käänsi suuret viisaat silmänsä Isaan. "Te olette nuori poika, -herra Isa", hän vastasi. "Te ette ymmärrä sitä." - -"Kuulkaahan orjaa!" huudahti Isa. "Mitä minä en ymmärrä -- sanopa se, -uljas Simba?" - -"Te ette ymmärrä, että se mikä seikkailussa on toisille hauskaa, on -toisille surullista, ja me voimme joutua sellaisiin seikkailuihin, -joista ei kenellekään meistä ole iloa", vastasi Simba vakavana. - -"Mikä sinua tänään vaivaa?" kysyi Selim. - -"Minä en pidä siitä tiestä, jonka päälliköt ovat valinneet. Ei kukaan -ymmärrä paremmin tätä asiaa kuin ystäväni Moto, ja jos hänen mieltään -olisi kysytty, olisin vähemmän levoton teidän ja herrani Amerin -puolesta." - -"Mitä sinä arvelet, Moto?" kysyi Selim. - -"Simba puhuu totta", Moto vastasi. "Warorit ovat ilkeitä ja watutat -ovat vieläkin ilkeämpiä. Kovat ajat odottavat meitä." - -"Kuinka kovat?" kysyi Selim jälleen. - -"Luultavasti sota", vastasi Moto. "Aina Kisesan ja Mostanan -taistelusta saakka ovat warorit olleet ilkeämielisiä. Heillä on -nykyään arabialaisia orjia. Ennen heillä oli tapana tappaa tai -kiduttaa vankeja, mutta nyt he kohtelevat heitä samaten kuin arabit --- ottavat heidät orjikseen." - -"Ottavatko he arabeja orjikseen!" huudahti nuori Khamis, voimakas, -kiivas nuorukainen. "Sinä valehtelet!" - -"Oi herra", vastasi Moto, "jos he joutuvat orjiksi niin enhän minä -ole siihen syypää. Mutta minä puhun totta." - -"Beduiiniko -- vapaa beduiiniko, joka ei tunnusta mitään herraa -- -olisi orja! Moto, sinä valehtelet. Beduiini ei voi elää orjana." - -"Waroreilla on nykyään orjia, ja jotkut niistä ovat arabeja, minä -vannon sen", sanoi Moto juhlallisena. - -"Sitten minä iloitsen, että isäni valitsi tämän tien", sanoi nuori -Khamis. "Paha periköön nuo uskottomat koirat! Varokoon se mrori -itseään, joka joutuu minun käsiini, sillä Muhammedin pyhän nimen -kautta, minä kidutan hänet kuoliaaksi." - -"Malttakaa, nuori herra", sanoi Simba nousten seisoalleen, "ja -kuulkaa minua! Warorit ovat ilkeämielisiä, niinkuin Moto sanoo, mutta -he ovat ihmisiä, ja eräs hyvä nasarealainen, eräs valkoihoinen mies -Sansibarissa, sanoi kerran, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. -Jos warorit ovat ihmisiä ja asuvat omassa maassaan, ja jos arabit -tulevat häiritsemään heidän rauhaansa ja kohtelevat heitä väärin, -niin miksi he eivät kohtelisi arabialaisia vankeja samalla tavalla -kuin arabit heitä? Vastatkaa minulle tähän." - -"Etkö tiedä, mitä pyhä koraani sanoo, Simba?" sanoi Mussoudin vanhin -poika. "Hyvä imani on usein lukenut meille tämän kohdan: 'Totisesti -sanon minä: Al Zackumin puun hedelmä olkoon epäuskoisten ravintona, -kuin öljyn sakka se kiehukoon kirottujen vatsassa. Kun kohtaatte -epäuskoisia, niin lyökää heiltä päät poikki, kunnes syttyy suuri -verilöyly, ja sitokaa heidät nuoriin. Ja päästäkää heidät sitten -vapaiksi tai vaatikaa lunnaita, kun sota on laskenut aseensa maahan'. -Ja toisessa kohtaa sanotaan: 'Allah ei salli niiden työn mennä -hukkaan, jotka taistelevat hänen totisen uskonsa puolesta, hän on -johdattava heitä ja vahvistava heidän sydämiään ja saattava heidät -paratiisiin, josta hän on heille ilmoittanut.'" - -"Mitä sinä sanot orjista ja oikeauskoisista Simba?" kysyi Isa -riemuiten. "Etkö luule, että meillä on oikeus vangita niitä, -jotka juonittelevat meitä vastaan, ja ottaa ne orjiksemme heidän -uskottomuutensa ja hurjuutensa vuoksi?" - -"Minä olen samaa mieltä kuin ennenkin", vastasi Simba, "minä en -osaa ulkoa koraania niinkuin Abdullah, mutta minä tiedän, että -sama Jumala, joka antoi järjen ja sydämen teille, antoi ne myöskin -waroreille. Tahtoisin kernaasti tietää, mitä nuori Selim herra -arvelee näistä asioista?" - -"Sanoakseni sinulle totuuden, niin en ole koskaan sitä suuresti -ajatellut", vastasi Selim ystävällisesti. "Isälläni on orjia -samoinkuin sukulaisillanikin. Heidän olonsa on hyvä, eivätkä he ole -koskaan valittaneet. Olen nähnyt orjia rangaistavan ja hirtettävän, -mutta he olivat tehneet väärin ja ansainneet rangaistuksensa. Mitä -isäni tekee, on oikein, minun ei sovi tuomita häntä." - -"Hyvin sanottu", huudahti kiivas Khamis; "mutta sensijaan että näin -puhuit, olisi sinun pitänyt antaa Simban maistaa piiskaa ja opettaa -tuota koiraa vartioimaan isäntänsä kynnystä eikä antamaan neuvoja -Amerin pojalle." - -"Sinä olet liian kiivas, Khamis", vastasi Selim. "Simba on uskollinen -ja hyvä. Isäni pitää hänestä, ja vaikka hän on musta, rakastan -minäkin häntä kuin veljeäni. Simba ja Moto ovat samanarvoisia kuin -heidän painonsa kullassa punnittuna, mutta minä en möisi heitä -tuhatkertaisestakaan hinnasta." - -Sekä Simba että Moto olivat niin liikuttuneet Selimin sanojen -johdosta, että he polvistuivat maahan ja tahtoivat syleillä nuoren -isäntänsä polvia, mutta Selim ei sallinut sitä. - -"Nouse ylös, Simba", hän sanoi, "ja sinäkin, Moto. Minun silmissäni -te olette miehiä, ettekä orjia, eikä teidän tarvitse suudella -jalkojani osoittaaksenne, että te rakastatte minua. Te olette minun -ystäviäni, ja sinä te pysytte aina." - -"Hyvä nuori herra", sanoi Simba liikuttuneella äänellä, "me olemme -teidän palvelijoitanne. Eikö totta, Moto?" - -"Simba on oikeassa", sanoi Moto. "Me suojelemme nuorta herraamme. -Jos matka on pitkä, niin Simba on vahva kuin kameli ja Moto -nopeajalkainen kuin seepra ja kestävä kuin villi aasi. Moto on -puhunut." - -"Kuulkaa, Khamis ja Isa", huudahti Selim hymyillen. "Mikä arabi ei -rakastaisi hevostaan yhtä paljon kuin vaimoaan? Mutta Simba ja Moto -ovat minun uskollisia ystäviäni. Minulla on kameeli, seepra ja aasi, -ja sinä käsket minun antamaan niille selkään. Häpeä, poika!" - -"Poika! Minä olen sinua vanhempi ja voimakkaampi. Sinä olet lapsi, -muuten et luottaisi noiden valheellisten koirien imarteluihin. Minä -tunnen maailmaa paremmin kuin sinä, ja minä vannon pääni kautta, -etten vielä ole tavannut mustaa miestä, joka olisi voinut olla -varastamatta ja valehtelematta", huusi Khamis. - -"Niin, Selim on pieni kiltti poika!" pilkkasi Isa. "Sinulla on silmät -kuin tähdet ja iho kuin norsunluu. Ei, Amerin pojasta on tullut -tyttö, joka kallistaa korvansa imartelulle." - -Selim punastui häpeästä, mutta pikku Abdullah puolusti häntä. - -"Isa", sanoi hän, "eikö Selim ole kaunis sinun mielestäsi? Olen -kuullut isän usein sanovan, että hän toivoisi itselleen yhtä kauniin -pojan kuin Selim on, vaikka hän rakastaakin minua siitä huolimatta. -Ja tiedätkö, Isa, älä pane pahaksesi, mutta minun mielestäni sinä et -ole lainkaan kaunis. Sinä olet melkein yhtä musta kuin Simba ja --" - -"Sinä valehtelet!" Isa aikoi lyödä Abdullahia, mutta poika karkasi -pakoon ja juoksi tulen ympäri Isan ajaessa häntä takaa. Tulen -toisella puolella istui Niani, neekeri-poika, jota nimitettiin -apinaksi, ja kun Isa hyökkäsi hänen ohitseen, pani hän kampia, ja Isa -kaatui raskaasti maahan. - -Naurunhohotuksella tervehdittiin hänen kaatumistaan. Mutta Selimin -nauru katkesi äkkiä, kun hän näki, että Isa hyppäsi ylös, tarttui -Niania käsistä ja jaloista kiinni ja kantoi hänet tulen luo -lämmittääkseen häntä, niinkuin hän sanoi. - -Niani huusi ja sätkytteli jalkojaan -- mutta turhaan. Isa ei -välittänyt siitä, ja olisi varmaan täyttänyt uhkauksensa, elleivät -Selim ja Khamis olisi tulleet väliin. - -Koska arabit eivät pidä tappelusta, ei ole kumma, että Khamiskin -asettui Nianin puolelle, mutta tämä ei päässyt kuitenkaan aivan -rankaisematta pelistä, vaan sai koko joukon iskuja ja töytäyksiä. - -Tähän tapaukseen päättyi ilta. Simba ja Moto laskeutuivat maata -matoilleen Amerin teltan juurelle, Khamis, Isa ja Mussoud menivät -kukin omiin telttoihinsa ja Selim lähti isänsä luo. - -Sheikki Amer istui kirjoittamassa talikynttilän valossa, mutta kun -Selim astui sisään, työnsi hän paperinsa syrjään. - -"Poikani, sieluni valo ja sydämeni ilo", sanoi hän vakavalla äänellä: -"käy tänne istumaan ja ilahduta minua läsnäolollasi. Olen synkällä -mielellä tänään, ikäänkuin suuri suru uhkaisi minua." - -"Mitä sinä pelkäät, isä?" sanoi Selim. "Olethan ystäviesi ja -palvelijoittesi parissa, jotka rakastavat sinua." - -"Ei, poikani, en minä pelkää, vaan aavistan vaaran uhkaavan, -vaikken tiedäkään, mikä se on. Mutta puhukaamme jostakin muusta. -Olen kirjoittanut kirjeitä ystävilleni Sansibariin, kertonut heille -siitä vaarallisesta tiestä, jonka seuralaisemme ovat valinneet, ja -antanut määräyksen, mitä omaisuudelleni on tehtävä. Sinä tiedät, -poikani, miten aina olen rakastanut sinua. Siltä varalta, että jokin -onnettomuus kohtaisi minua, tahdon sanoa sinulle, että varoisit -setääsi, joka on viekas mies. Sanon sen, vaikka hän on veljeni." - -"Isäni, mitä pahaa voi setäni tehdä minulle tai miksi hän tahtoisi -vahingoittaa minua, joka en koskaan ole tehnyt hänelle mitään?" kysyi -Selim ihmeissään. - -"Sinä olet vielä nuori etkä aavista maailman pahuutta. Setäsi on -ahne ja tahtoisi kernaasti anastaa sinulta perintöoikeutesi tai -muuten vahingoittaa sinua. Omaisuuteni orjineen ja maineen nousee -viiteenkymmeneen tuhanteen dollariin, ja jos minä kuolen, on kaikki -tämä sinun omaasi, koska sinä olet ainoa poikani. Mutta jos sinä ja -äiti kuolisitte, perisi veljeni Rashild minut." - -"Sinä hämmästytät minua, isäni, mutta sinähän olet terve ja voit elää -vielä kauan. Toivoakseni elät tuhat vuotta, ja minä olen onnellinen, -jos saan vain olla sinun poikasi." - -"Minä tiedän sen, poikani, ja jos joskus tottelevainen poika on -sulostuttanut isänsä elämää, niin sinä olet sen tehnyt. Mutta meidän -täytyy ajatella rakkaittemme tulevaisuutta. Ja vielä toisestakin -asiasta tahdon puhua kanssasi, nimittäin naimisestasi. Tunnetko -Leilah'n?" - -"Leilah'n, Khamis ben Abdullahin tyttärenkö?" - -"Juuri hänet." - -"Tietysti tunnen hänet. Emmekö ole leikkineet yhdessä lapsina? Hän on -kaunein tyttö Sansibarissa." - -"Se on hyvä", sanoi Amer. "Khamis ben Abdullah on luvannut tyttärensä -sinulle vaimoksi ja naimakirja on tehty. Jos jotakin pahaa -tapahtuisi, mene Sansibariin palattuasi Khamisin taloon ja, jos olet -silloin jo siinä iässä, pyydä Leilah'a vaimoksesi, niinkuin heimomme -tapa on. Olen järjestänyt tämän asian sinun puolestasi, jotta et -valitsisi itsellesi vaimoa muukalaisten parista ja tuottaisi häpeää -isäni, Osmanin nimelle. Lupaatko sen?" - -"Niin totta kuin Jumala elää", vastasi Selim vakavana. "Kätken sinun -toiveesi sydämeeni kuin kalliin aarteen." - -"Lähde nyt levolle, lapseni. Huomenna kaksi palvelijaani vie nämä -paperit Sansibariin. Jumala suojelkoon sinua ja päästäköön meidät -kaikesta pahasta!" - -Seuraavana päivänä aamun sarastaessa antoivat kirangozit (oppaat) -lähtömerkin puhaltamalla torviinsa. Ennenkuin tunti oli kulunut, -olivat teltat koossa ja tavaroiden kantajat rivissä seuratakseen -johtajia. - -Arabialaispäälliköt muodostivat jälkijoukon ja seurasivat -aseenkantajineen ja suosikkiorjineen karavaania. - -Maisema muuttui nyt mäkiseksi ja kukkuloiden rinteillä kasvoi tiheää -metsää, joka soi mieluista varjoa päivän kuumimpana aikana. - -Sen jälkeen he saapuivat Wami-joen alaville seuduille, jotka -sadeaikana ovat yhtenä ainoana suona. Mutta nyt oli heinäkuu, ja -kovat monsuunituulet olivat vastikään raivonneet, niin että maa oli -aivan harmaana. Heinä oli haurasta ja tuleentunutta, maa täynnä -ilkeitä halkeamia ja lovia ja joet, sellaiset kuin Pieni Makata ja -Mbengerenga, olivat kuivuneet vähäisiksi puroiksi. Niinpä karavaani -saattoi kahdessa päivässä kulkea tämän alangon poikki ja päästä illan -suussa Mbumiin Usagarassa. - -Mbumista he kulkivat entisessä järjestyksessä Mukondokur-vuoriketjun -itäisen osan ympäri ja saapuivat kolmantena päivänä maahan, joka -ulkonaisesti erosi suuresti siitä, jonka he olivat jättäneet -taakseen. Korkeat vuoret piirittivät kaikkialla taivaanrantaa. -Rinteillä kasvoi rehevää ruohoa. Kookospalmut, kauniit mimosapuut ja -kaikenlaiset pensaat ja yrtit antoivat maisemalle väriä ja eloa. - -Kallioisten, jyrkkien rantojen lomissa kuohuivat vuolaat virrat, -jotka Afrikassa suuresti lisäävät matkan hauskuutta. Ammottava -halkeama kallioseinässä, josta kirkkain vesi pulpahti esille, -korkea, pystysuorasti taivaaseen kohoava vuori, jota kukkivat -yrtit, sananjalat ja sametinpehmeä sammal peittivät, tai yksinäinen -vuorenhuippu, jonka pää piiloutui pilviin, olivat näkyjä, jotka -muistuivat mieleen vielä sittenkin, kun matka kulki jälleen -yksitoikkoisten, lakeitten seutujen halki. - -Nuoret pojat olivat ihastuneet tunturimaiseman kauneuteen, ja -varsinkin Selim, joka oli saanut isältään uskonnollisia ja runollisia -vaikutteita, oli haltioissaan. Jos hän olisi kyennyt, olisi hän -pukenut ihastuksensa ja luonnon ihailunsa runomuotoon. Mutta hän oli -vain poika, jolle voimakas runollinen tunne oli ominainen. - -"Etkö ole ajatellut, isä, että Palestinan, luvatun maan pitäisi -muistuttaa tätä vuoriseutua?" sanoi Selim eräänä päivänä. "Sitä -maata, jossa maito ja hunaja vuotaa. Minusta tuntuu, niinkuin -en koskaan olisi voinut olla kyllin kiitollinen Allahille hänen -hyvyydestään ja kuin minun tästä lähin pitäisi aina olla hyvä. -Ymmärrätkö tunnettani, isä?" - -"Ymmärrän kyllä, poikani, mutta kerrohan minulle vielä enemmän -ajatuksistasi", sanoi Amer katsellen ihailevin katsein kaunista -luontoa. - -"Nyt vasta minä myöskin ymmärrän, että maailma on äärettömän suuri ja -Jumala, joka sen on luonut, vieläkin suurempi", jatkoi Selim. "Kuinka -en ennen ole tullut sitä ajatelleeksi? Tähän asti olen ajatellut -vain niitä seikkailuja, jotka voivat kohdata karavaaniamme matkan -varrella. Mutta nyt näen paljon enemmän. Mistä se johtuu, isäni?" - -"Niin, lapseni, sisimpäsi on herännyt ja ajatuksesi ovat alkaneet -avartua tässä suurenmoisessa luonnossa. Jumala antoi sinulle kyvyn -ajatella samalla kun hän antoi elämän sinulle. Ja sitä myöten kuin -kasvat ja kehityt, kasvavat myös ajatuksesi." - -"Mutta sanohan minulle, isäni -- kysymykseni koskee nyt aivan toista -asiaa -- eräs seikka. Simba ja Moto ovat sinun orjiasi! Onko oikein -omistaa orjia?" - -"Kyllä se on oikein, poikani. Koraani hyväksyy sen, ja ikiajoista -asti on meidän kansamme tapoihin kuulunut orjien omistaminen. Mistä -tämä kysymyksesi johtuu? Onko se uusi todistus sielusi kehityksestä?" -kysyi isä hymyillen. - -"En tiedä", vastasi Selim painaen epäröiden päänsä alas. "Sinä -tiedät, että Simba ja Moto ovat hyviä ja rakastavat meitä. Minä -tiedän myöskin, että sinä olet oikeudenmukainen ja rakastat oikeutta -sen itsensä tähden. Olisiko sinusta oikein pitää orjia, jos se heidän -omasta mielestään olisi väärin?" - -"Mistä nuo sinun ajatuksesi ovat kotoisin, poikani?" Amer kysyi. -"Mutta koska nyt kerran kysyt, niin tahdon myös vastata. Ei, väärin -olisi pitää ihmistä orjuudessa, jos se hänen omasta mielestään olisi -vääryyttä tai jos orjuus painostaisi häntä. Mutta ei minulta myöskään -voida vaatia, että antaisin vapauden orjalleni vain siksi, että hän -pyytäisi sitä, koska olen ostanut hänet omilla varoillani. Oikeus -vaatii, että määrään hänestä hinnan tai määrätyn työajan, joka vastaa -sitä summaa, jonka olen hänestä maksanut, ja että hän saa vapautensa -suoritettuaan tuon hinnan tai työajan. Niin koraani määrää, sellainen -on meidän lakimme, ja siten minä olen aina toiminut, ja samaa neuvon -sinullekin kun aikasi koittaa." - -Teltat olivat tänä iltana pystytetyt kapealle penkereelle tai -hiekkasärkälle erään veden partaalle, joka pikemmin näytti järveltä -kuin joelta. Ja sittenkin se oli Lofu- eli Rufu-virta, joka kuivana -vuodenaikana, niinkuin monet muutkin afrikkalaiset joet, pysähtyi -monin paikoin kulussaan muodostaen pitkiä, kapeita lammikoita ja -järviä. Kivikko- tai savipohjaisissa joissa, jotka eivät kuivanakaan -aikana kuivu, asustavat krokotiilit, Afrikan kaloja syövät matelijat. -Ja missä on krokotiilejä, siellä on myös virtahepoja. Ei siksi, että -krokotiilit ja virtahevot olisivat heimolaisia, vaan siksi, että -lampien läheisyydessä, jotka pysyvät aina kosteina, kasvaa runsaasti -kaislaa ja rehevää ruohoa, virtahevon ravintoa. - -Kaksi tuntia ennen auringon laskua lähtivät Selim, Simba ja kaksi -muuta metsästäjää, Baruti ja Mombo, pyytämään metsänriistaa. He -samoilivat ensin sen kapean joen yläreunalle, jonka partaalle -karavaani oli leiriytynyt. Ruokoja ja monenlaista ruohoa kasvoi -siellä runsaasti ja harvaa pensaikkoa aivan rantaan saakka. Täällä -Simba luuli heidän tapaavan haluamaansa riistaa. - -Ilma oli pensaikossa niin suloisen viileää, etteivät he voineet olla -jäämättä sinne hetkeksi lepäämään. - -Selim ja Simba asettuivat jättiläiskokoisen tamarindipuun alle. -Baruti heittäytyi pitkäkseen maahan noin kolmenkymmenen kyynärän -päähän heistä, ja Mombo nuoren mimosan suojaan veden rajaan. - -Viileys, hiljaisuus ja väsymys tuuditti heidät hyvinkin pian unen -helmaan. - -Kauan he eivät kuitenkaan olleet ennättäneet nukkua, ennenkuin vesi -alkoi hiljalleen loiskia ja krokotiili pisti päänsä esiin katsellen -kylmin, kiiluvin silmin Momboa. Hetken aikaa se oli liikkumaton kuin -hirsi, mutta vähitellen sen raskas ruumis alkoi kohota yhä ylemmäksi -vedestä, ja eläin alkoi ryömiä lyhyitten jalkojensa varassa eteenpäin. - -Päästyään kuivalle maalle krokotiili oli taaskin hetken aikaa hiljaa, -niin että olisi ollut mahdoton ratkaista, oliko se elävä olento vai -puunrunko. Sitten se nosti hyvin varovasti päätään sekä suunnattoman -suurta ruumistaan. Saattoi heti huomata, miten voimakas tuo kömpelö -ruumis oli. Sen pitkä pyrstö, jonka pää laahasi maata, oli suurempi -kuin kaikkein suurimman norsun kärsä. - -Varovasti ja hiipien kuin leopardi krokotiili lähestyi nukkuvaa -Momboa. Nopeasti se pisti alaleukansa miehen säären alle, yläleuka -paukahti kiinni kuin jäykkä vieteri, ja krokotiili heilautti Mombo -parkaa ilmassa aivan kuin ihminen retuuttaa kissaa hännästä. - -Tämä heilahtava liike pelasti Mombon, sillä hän viskautui vasten -nuorta puuta ja tarttui siihen kiinni kaikin voimin huutaen niin -kovasti, että ääni kuului aina kahden peninkulman päähän, missä -karavaani majaili. Selim, Simba ja Baruti käsittivät heti, mistä oli -kysymys. He näkivät suunnattoman hirviön raastavan jalasta onnetonta -miestä, joka huusi voimainsa takaa ja kouristuksen tapaisesti -pysytteli kiinni puussa. - -Simba tointui ensimmäisenä. - -"Nuori herra", hän sanoi, "pyssy -- ja vikkelästi, ettei se pääse -pakoon! Tähdätkää, mutta olkaa rauhallinen, muuten osutte Momboon, -ettekä krokotiiliin. Tähdätkää kaulaan, kun eläin nostaa päätään. -Oi, Amerin poika, te saitte hirviön hengiltä! Ei, se koettaa -päästä pakoon. Baruti, heitä sitä keihäällä! Tule, niin tartumme -sen pyrstöön kiinni. Me jaksamme kyllä pidellä sitä kiinni, kunnes -se kuolee. Kas tuosta, ilkiö!" ja Simba lävisti leveäkärkisellä -keihäällä pedon ruumiin, niin että se hetken perästä kellahti -kuolleena kyljelleen. - -Niin pian kuin hirviö oli heittänyt henkensä kiiruhtivat Selim ja -Simba valittavan Mombo raukan luo tutkimaan hänen tilaansa. - -"Poika parka!" sanoi Selim. "Katsohan, miten hänen jalkansa on -raadeltu. Luuletko että hän voi elää? En toivoisi hänen kuolevan. -Silloinhan suuri kuulani olisi ollut hyödytön." - -"Kyllä hän jää henkiin -- jos Jumala suo ja on kertova tästä -tapauksesta lapsilleen, kun hän tulee vanhaksi. Meidän hakimimme -[lääkäri] on kokenut ja viisas mies, muutamien päivien perästä -on haava parantunut. Mutta meidän täytyy kantaa hänet leiriin. -Tulehan Baruti auttamaan. Taita pari suoraa salkoa sillä välin, kun -minä punon köyttä, ja te, nuori herra, leikatkaa pala krokotiilin -pyrstöstä näyttääksenne sen isällenne." - -Kaikki kolme ryhtyivät työhön, ja pian he saapuivat jälleen leiriin, -jossa kaikki ylistivät Selimiä hänen ensimmäisen saaliinsa johdosta --- kaikki paitsi kateellinen Isa. - -Tämän tapauksen jälkeen, joka sattui Lofun rannalla, jatkoi karavaani -matkaansa keskeytymättä, kunnes se saapui hedelmättömän Ugogo-maan -eteläpuolelle, jossa wahehe-niminen rosvokansa asuu. - -Ensimmäisenä iltana heidän pystyttäessään leiriään puhui Khamis ben -Abdullahin kirangozi herransa käskystä karavaanijoukolle seuraavasti: - -"Kuulkaa te arabialaisten lapset, suurten päällikköjen pojat! Te -olette nyt wahehien alueella, rosvojen ja varasten maassa. Olkaa -varovaisia ja nukkukaa toinen silmä auki, älkääkä päästäkö pyssyjä -käsistänne. Jos kohtaatte hiipivän wahehen yöllä leirissänne, niin -ampukaa hänet. Ymmärrättekö?" - -"Kyllä ymmärrämme", vastasi kuusisataa ääntä yhtäaikaa. - -Kaksi päivää he kulkivat vaikeuksitta eteenpäin, mutta kolmantena -päivänä antoi Amer ben Osman käskyn pystyttää telttansa oksista ja -ohdakkeista rakennetun aitauksen reunaan, aivan lähelle porttiaukkoa, -josta orjat kulkevat vettä ja polttopuita hakemassa. - -Paria tuntia ennen aamun sarastusta heräsi Simba oksan taittumiseen. -Hän ei liikahtanut, vaan jännitti vain kuuloaan. Hetken kuluttua -hän kuuli hiipiviä askeleita ja näki tähtien valossa aivan Amer -ben Osmanin teltan edustalla ihmisolennon ääriviivat. Haamulla oli -kädessään jokin leveä, tumma esine sekä toisessa pitkä sauva, jonka -pää kimalteli heikosti. Se oli varmaankin vihollinen, sillä ystävä ei -olisi hiipinyt eteenpäin näin varovaisesti. - -Simba makasi yhä liikkumatta, ikäänkuin hän ei olisi välittänyt siitä -vaarasta, joka uhkasi teltassa nukkujia. Mutta jos murhamies olisi -huomannut hänen väijyvän, säihkyvän katseensa, olisi hän hetken aikaa -epäröinyt, ennenkuin lähestyi avonaista teltanaukkoa. - -Pahantekijä ei huomannut kuitenkaan mitään, vaan ryömi telttaan, -jossa Selim ja hänen isänsä nukkuivat kaikessa rauhassa. Mutta Simban -silmät seurasivat häntä kunnes hän oli puoleksi teltan sisäpuolella, -ja silloin vasta jättiläisorja nosti päätään ja suoriutui täyteen -pituuteensa. Sitten hän kumartui alas ja tarttui lujasti rosvon -jalkoihin, jotka olivat aukon ulkopuolella. Ääneensä huutaen hän -nosti hänet ilmaan, iski hänen päänsä suurta, litteää kiveä vasten ja -heitti hänen elottoman ruumiinsa aitauksen toiselle puolelle. - -Samassa kaikki leirissä olivat jalkeilla, ja tulet sytytettiin. -Pian kaikki tiesivät mitä oli tapahtunut, ja uteliaina he lähtivät -tarkastamaan kuollutta. Kun Amer ben Osman kuuli asian, sanoi hän -Selimille: - -"Voit kiittää Simbaa henkesi pelastumisesta, poikani. Sinä makasit -siksi lähellä ovea, että jos olisit herännyt, ei henkesi olisi ollut -paljonkaan arvoinen." - -Selim käänsi katseensa Simbaan, mittaili silmillään hänen voimakkaita -jäseniään ja kysyi isältään: - -"Simba on suuri, vahva mies. Kumpaanko sinä panet suurempaa arvoa, -isä, poikaasi Selimiin vai orjaasi Simbaan?" - -Amer, jota pojan kysymys hämmästytti, vastasi: - -"Oi, poikani, mitä sinä kysytkään! Etkö sinä ole minun ja rakkaan -Aminani lapsi? Olenko koskaan ollut osoittamatta sinulle rakkautta?" - -"Et koskaan, rakas isä, mutta Simba on lahjoittanut sinulle poikasi, -joka hänen avuttaan olisi nyt kuollut. Eikö Simba ole täysin määrin -maksanut sinulle takaisin sitä summaa, jonka sinä maksoit hänestä -hänen lapsena ollessaan?" - -"Simba on erinomainen, mutta jos olisin kadottanut sinut, olisin -kadottanut kaikki. Sinäpä sen sanoit, poikani. Simba on vapaa hän ei -ole enää Amer ben Osmanin orja." - -"Simba!" huudahti Selim ihastuneena. "Simba, kuuletko, mitä isäni -sanoo? Sinä olet vapaa!" - -Simban oli aluksi vaikea käsittää isäntänsä sanojen tarkoitusta, -mutta kuultuaan Selimin iloisen huudahduksen kirkastuivat hänen -kasvonsa. - -"Orja on ruma sana", hän sanoi, "mutta Simba ei ole koskaan ollut -orja siinä merkityksessä, että se olisi kiusannut häntä. Simba olisi -aikoja sitten voinut olla vapaa, jos hän olisi tahtonut, mutta hän -rakastaa herraansa Ameria ja tämän poikaa. Ja siksi hän pysyi heidän -palveluksessaan, mutta vaikka hän oli palvelija, ei hän koskaan silti -unohtanut olevansa mies. Simba on Amerille ja hänen pojalleen hyvin -kiitollinen, mutta samalla kun hän muistaa olevansa vapaa, muistaa -hän myöskin ilolla olevansa heidän palvelijansa." Ja näin sanoen hän -polvistui maahan ja suuteli isän ja pojan käsiä. - -"Oi Simba, ystäväni", huudahti Selim, "tästä lähin sinun tulee -sinutella minua, ja jos sinä olet kiitollinen, niin on Selimilläkin -sydän joka voi lämpimästi tuntea samaa." - -"Kas niin pojat", sanoi Amer, "menkää nyt levolle. Aseta ensiksi -kuitenkin vahteja, Simba, siltä varalta että wahehevarkaat tulisivat -kostamaan kuolleen toverinsa puolesta, ja hälyytä heti, jos huomaat -jotakin epäilyttävää." - -Yö kului kuitenkin rauhallisesti, ja seuraavana aamuna -valmistauduttiin jälleen matkaan. - -Juuri kun karavaani oli lähtövalmiina, saapui paikalle joukko -wahehelaisia, samanlaisissa aseissa kuin yöllinen vieraskin. -Huomatessaan leirin portilla kuolleen toverinsa, tarkastivat he häntä -ihmeissään ja kysyivät mitä se merkitsi. - -Moto oli valmis antamaan heille selityksen. - -"Oi, veljeni", hän sanoi, "jotkut ihmiset ovat ilkeitä ja typeriä sen -lisäksi. Mikäpä muu kuin paha henki saattoi yllyttää tuota kuollutta -miestä ryöstämään karavaania, johon kuuluu 600 aseellista miestä? -Tuo suuri mies tuolla näki hänen hiipivän päällikön telttaan, ja hän -tarttui häntä jalkaan kiinni ja murskasi hänen päänsä kiveen." - -"Varmaankin itse paha oli mennyt häneen", sanoivat hämmästyneet -neekerit. "Mutta jos hänet keksittiin yöllä leirissä, niin hän -ansaitsi kuolla." Ja noloina miehet poistuivat hiljaa mutisten -itsekseen. - -Matka sujui nyt rauhallisesti useita päiviä. Seutu, jonka läpi -matkustettiin, oli yksitoikkoinen ja ikävä. Molemmin puolin tietä -oli aavoja ruohotasankoja, vain siellä täällä kasvoi jokunen -orjantappurapensas tai yksinäinen baobabpuu. Wahehe- ja wagogokansat -eivät uskaltaneet häiritä suurta karavaania. Vasta kun he olivat -sivuuttaneet nämä hedelmättömät tasangot ja näkivät edessään pitkän, -valkoisen harjun, alkoi väki kuiskailla, että sen takana sijaitsi -Urorimaa, jonka asukkaat olivat taisteluhaluisia ja rohkeita. - -Kymmenentenä viikkona Simbamwennistä lähdettyään karavaani kulki -mainitun harjun yli, ja matkamiehet näkivät edessään warorien vihreät -laitumet, metsäiset laaksot ja tiheikköä kasvavat tasangot. - -Ne, jotka tunsivat Moton, ihmettelivät, kuinka paimenet ja sotilaat, -joita he tapasivat tiellä, suuresti muistuttivat häntä. - -Warorineekerit eivät näyttäneet haluavan estää karavaanin kulkua, -vaan katselivat vain huvikseen vaaleampi-ihoisia arabeja. Varsinkin -Selimiä kiusasi heidän uteliaisuutensa. Arabit saivat muuten ostaa -mitä ikinä halusivat punaisilla helmillä ja amerikkalaisella -pumpulikankaallaan. Maitoa, voita ja munia oli runsaasti. Mikä -olisikaan maistunut arabialaispoikien mielestä mainiommalta sen -kuivan ruuan jälkeen, jota he niin kauan olivat saaneet nauttia. -Mutta näiden paimenten aseet olivat peloittavampia kuin mitkään muut, -joita he tähän saakka olivat nähneet villien käsissä. Heidän jousensa -olivat raskaat, nuolensa pitkät, ja paitsi pitkiä, leveäkärkisiä -keihäitä oli heillä kevyitä heittokeihäitä sekä valtavia -sotatapparoita. - -Kuudentena päivänä, heidän saavuttuaan Urorin alueelle, tulivat -he suureen, paaluaidoilla varustettuun kylään. Se oli Kwikuru, -pääkaupunki. Siinä oli lähes kahdeksansataa majaa, ja sen suojana oli -toisella puolen korkea aitaus, toisella leveä virta. Noin kilometrin -päässä oli pieni metsikkö ja sinne arabit pystyttivät leirinsä. - -Simbamwennin jälkeen oli Kwikuru asutuin paikka, jonne arabit -olivat matkansa varrella saapuneet. Tuhansiin nouseva karjalauma -kävi lähitienoilla laitumella, asestettujen paimenten vartioimina. -Laajoilla pelloilla kasvoi maissia, sokeriruokoa, vihanneksia ja -melooneja herättäen mieluisia tunteita arabeissa, jotka Sansibarista -lähdettyään eivät olleet sellaisia herkkuja nähneet. - -Myöhään iltapuolella, kun oksista ja orjantappuroista oli pystytetty -tiheä suojamuuri leirin ympärille, kokoontuivat päälliköt -neuvottelemaan, millä keinoin oli voitettava Kwikurun peljättyjen -asukkaiden ystävyys. - -"Ystävät", sanoi Khamis, "me olemme nyt vihdoinkin Urorissa, missä -meidän täytynee käyttäytyä toisin kuin tähän asti matkamme varrella. -Minä tarkoitan, että heidän kuninkaansa tulee varmaankin vaatimaan -meiltä veroa, ja olen kutsunut teidät kokoon kehoittaakseni teitä -olemaan erittäin varovaisia keskustellessanne heidän kanssansa." - -"Khamis", vastasi Sultan ben Ali, "sinun neuvosi on hyvä. Miten -suuren veron luulet tämän päällikön meiltä vaativan? Me voimme antaa -runsaalla kädellä, mutta meillä ei ole mitään liikaa." - -"En tiedä vielä, miten paljon hän aikoo vaatia", Khamis vastasi, -"mutta tarjotkaamme aluksi vain vähän, se on viisainta. Minä ehdotan -kuutta dotia [1 Doti = lähes neljä metriä]. Kaksi dotia Joho-kangasta -kuninkaalle itselleen, kaksi dotia vaaleata, ruudullista kangasta -hänen puolisolleen, yhden dotin ruudullista silkkiä hänen vanhemmalle -pojalleen ja yhtä paljon hyvää kanikia [sinistä pumpulikangasta] -hänen lähinnä vanhimmalle pojalleen." - -"Hyväksyn ehdotuksen", sanoi Sultan ben Ali, "ja sinulla, Amer, on -viisas Moto-niminen orja. Anna hänen jonkun toisen miehen kanssa -viedä kankaat kuninkaalle ystävällisin terveisin ja pyynnöin, että -hän sallisi meidän kulkea maan läpi kaikessa rauhassa kaikkine -miehinemme." - -Moto ja Khamis ben Abdullahin kirangozi, joka osasi puhua kaikkia -keski-Afrikan kieliä, lähtivät Kwikuruun sillä välin kun päälliköt -jäivät Khamis ben Abdullahin telttaan nauttimaan parasta mitä talo -saattoi tarjota. - -Vajaan tunnin kuluttua palasivat miehet takaisin ja polvistuivat -päällikköjen eteen. - -"Puhu, Moto", sanoi Khamis. "Sinä tuot lahjamme takaisin? Eikö asiasi -onnistunut?" - -"Näin sanoi kuningas", vastasi Moto. "'Miksi olette tulleet minun -maahani? Ettekö tiedä, että vihamielisyys vallitsee warorien ja -arabien välillä? Suuri päällikkö Mostana, jonka julmat kauppiaat -murhasivat, oli ystäväni, miten minä voisin unohtaa hänen kuolemansa -näin vähäisestä lahjasta? Menkää, orjat, ja sanokaa herroillenne, -että jolleivät he lähetä minulle viittäkymmentä pakkaa kangasta, -viittäkymmentä pyssyä ja kahtakymmentä astiaa ruutia, voivat he -palata samaa tietä kuin ovat tulleetkin.' Näin käski Olimali minun -sanoa herroilleni." - -Syvä äänettömyys seurasi näitä sanoja, ja arabit katsoivat toisiinsa -alakuloisina. - -"Oletko tarkastellut Olimalin kylää?" - -"Se on aivan liian luja, jotta voisimme hyökätä sen kimppuun. Mutta -jos warorit hyökkäävät meidän päällemme, niin eivät hekään voi saada -meidän leiriämme haltuunsa, niin kauan kuin meillä on miehiä." - -"Hyvin sanottu, Moto", vastasi Mohammed ja kääntyen Khamisin puoleen -kysyi: "Oletko jo päättänyt, mitä me teemme?" - -"Voinko minä yksin tehdä sellaista päätöstä? Asia on vakava, ja -meidän täytyy pukeutua viisauden mantteleihin ja neuvotella Olimalin -vaatimuksesta." - -"Luuletko Moto", kysyi Amer ben Osman, "että Olimali tyytyisi -puoleen, jos tarjoaisimme sen hänelle?" - -"Sitä minä en usko. Luulen, että hän haluaa sotaa eikä rauhaa. Jos -lähetätte hänelle viisikymmentä pakkaa kangasta, pyytää hän toiset -viisikymmentä. Kuulin väkijoukon mutisevan jotain sodasta, kun lähdin -sieltä." - -"Sotaa!" huusi Mohammed uhkaavasti. "Niin, sotaa hän saa, minä -lävistän hänen ruumiinsa hyvällä miekallani." - -"Rauhoitu, ystäväni", sanoi Sultan ben Ali. "Ehkäpä keksimme jonkun -muunkin keinon. Menetelkäämme viisaasti vaaran hetkellä." - -"Sultan ben Ali on oikeassa", sanoi sheikki Thani, "koettakaamme -ensin rauhallisia keinoja ja turvautukaamme sotaan viimeksi. Meillä -on vaimoja ja lapsia ja paljon omaisuutta leirissämme. Älkäämme -hätäilkö turhaan." - -"Thani puhuu viisaasti, minä ehdotan, että lähetämme neljäkymmentä -pakkaa hyvää kangasta ja neljäkymmentä pakkaa yksinkertaisempaa -kangasta sekä puolen astiallista ruutia Olimalille Moton ja -kirangozan mukana", sanoi Khamis. - -"Minä en lähde sinne uudestaan", sanoi Moto. "Sen jälkeen mitä kuulin -sekä kylällä että tiellä, pyydän herraltani saada jäädä tänne." - -"Joku muu voi mennä sinun sijastasi", sanoi Khamis. - -Sijainen löytyikin helposti, ja Moto jäi leirin edustalle -kiinnostuneena seuraamaan molempien sanansaattajien liikkeitä. -Vaihdettuaan hetken aikaa sanoja Kwikurun portilla he palasivat -takaisin, ja Moto astui ensimmäisenä heitä vastaan. - -"Sotako vai rauha?" - -"Sota." - -Moto ei kysynyt sen enempää. Hän meni suoraan ystävänsä Simban luo -kertomaan uutista. - -"Sotako, Moto?" sanoi tämä. "Pelkomme on toteutunut, saamme nyt -hyvittää Kisesan ja Mostanan taistelun, jossa sinäkin olit mukana." - -"Niin, minä kieltäydyin menemästä sinne toistamiseen siksi, että -monet iskivät terävät katseensa minuun. Jos joku olisi tuntenut -minut, et olisi enää saanut nähdä Motoa." - -Suurimman osan yötä arabipäälliköt pitivät neuvotteluja, mutta ei -mitään ratkaisevaa päätöstä tehty, ja lopulta päätettiin vain asettaa -vahteja leirin ympärille. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Khamis ben Abdullah puhuu arabeille. Hyökkäysehdotus. -- Simba murtaa -portin. Päälliköt kuolevat. -- Selim otetaan vangiksi. -- Tifum antaa -hänelle selkään. -- Kolme arabialaispoikaa Ferodian edessä. -- Sultan -ben Alin pako. -- Saalis jaetaan. -- Taikajuoma. -- Noitien laulu. - - -Khamis ben Abdullah oli urhoollinen mies, mutta hän ei ollut -käynyt niin paljon sotaa, että olisi voinut hymyillä Olimalin -sodanjulistukselle. Hänellä ei ollut sitä sotatottumusta, joka olisi -antanut hänelle voitonvarmuutta Olimalin joukkojen suurilukuisuudesta -huolimatta. Hänellä oli tosin heimolleen ominaista uljuutta, mutta -hänen mielensä oli alakuloinen ja pelokas, vaikkei sitä ulkonaisesti -voitukaan huomata. - -Samoin oli toisten laita. Kaikki päälliköt olivat rohkeita miehiä, -ja jos heitä olisi ollut sata arabia, niin eivät he olisi epäilleet -taistelun lopputulosta. Mutta heitä oli vain kaksitoista arabia ja -600 mustaa. Miten kauan he jaksaisivat pitää puoliaan? - -Aamun sarastaessa heidät kutsuttiin uuteen neuvotteluun, ja -arabialaispäälliköt kiiruhtivat poikineen paikalle. - -Kun kaikki olivat käyneet istumaan, alkoi Khamis ben Abdullah puhua. - -"Ystäväni", hän sanoi. "Olimalin viimeiset sanat olivat, etteivät -arabit voisi saada häntä luopumaan kostosta, vaan että meidän piti -valmistua taisteluun. Siihen me tällä matkallamme olemme aina -valmiit, mutta meidän täytyy auttaa toisiamme neuvoilla ja teoilla, -sillä jos meidän käy onnettomasti, niin me tiedämme, mikä meidän -oikeauskoisten kohtalo tulee olemaan. Leirimme suojassa me voimme -pitää puoliamme neljä kertaa suurempaa joukkoa vastaan, kuin Olimali -voi lähettää taisteluun. Mutta heikkoutemme on siinä, että olemme -muukalaisia tässä maassa. Meillä ei ole ystäviä, jotka toisivat -meille elintarpeita, eivätkä 600 miehen tarpeet ole vähäiset. -Miehemme eivät saaneet ruokaa eilen eikä heillä ole ruokaa täksikään -päiväksi. Kauan he eivät voi kestää nälkää. Mitä te ehdotatte?" - -"Vastaus on selvä", sanoi Sultan ben Ali, "ei voi olla epäilystäkään -siitä, mitä meidän tulee tehdä. Meidän tulee taistella, mutta miten -me taistelemme, siinä kysymys. Odotammeko täällä leirissä uskottomien -tuloa vai lähdemmekö liikkeelle ja hyökkäämme heidän kylänsä -kimppuun?" - -"Me emme voi jäädä tänne nälkää näkemään ja syömään toisiamme", -vastasi sheikki Mohammed, "meidän täytyy koettaa anastaa karjaa -sinä aikana kuin toiset vahvistavat aitaustamme. Ehdotan myöskin, -että kaivamme vallihaudan leirin ympärille ja että multa heitetään -aitauksen vahvistukseksi. Olen nähnyt Unyanyembessä tehtävän siten ja -karkoittavan vihollisen pakosalle." - -"Mohammed on puhunut hyvin", sanoi Amer ben Osman. "Minä ehdotan, -että yksitoista meistä lähtee miehineen liikkeelle, ja yksi jää sadan -miehen kera vahvistamaan aitausta ja vartioimaan tavaroita. Jos -meidän on pakko vetäytyä takaisin, niin onhan meillä silloin vahva -suojapaikka. Me voimme ainakin pelottaa epäuskoisia, ja joskin heidän -paaluaitansa ovat kolminkertaisia, niin jotkut nuolistamme voivat -sittenkin osua. Allahin kiitos, meillä on kyllin ampumavaroja." - -"Erittäin hyvä", sanoi vanha varovainen sheikki Thani, joka tunsi -hyvin Afrikan, "mutta jos yrityksemme epäonnistuu, on meidän tilamme -entistä pahempi. Miehemme kadottavat kokonaan rohkeutensa ja -nälänhätä uhkaa meitä. Minä ehdotan, että jaamme viisisataa miestä -kahteen osaan, marssimme portteja vastaan niin pian kuin suinkin -ja koetamme rynnäköllä voittaa kylän. Vain sillä tavalla me voimme -onnistua." - -"Vanhimmat ovat puhuneet ja puhuneet hyvin", sanoi Khamis, "mutta -minä olen ollut täällä ennen, ja tunnen warorit. Vaikka ne -voittaisimmekin Kwikurun emme sittenkään saisi vapaasti kulkea -maan läpi, vaan meidän täytyisi heti piirityksen jälkeen vaeltaa -Unyanyemben kautta. Turhaa minun on huomauttaa, että kielsin teitä -valitsemasta Urorin tietä koetan vain tehdä parastani meidän kaikkien -pelastamiseksi. Jos voitamme tänään Olimalin, täytyy meidän illan -suussa lähteä marssimaan Unyanyembeen, sillä kahden päivän kuluttua -on tieto tapahtumasta levinnyt koko maan yli." - -"Sinä puhut viisaasti, Khamis", vastasi Amer ben Osman, "ja sinä olet -tosiaankin hyvä johtaja. Jos sinä miehinesi ja parin päällikön kera -teet hyökkäyksen toiselle portille, niin minä lähden toisten kanssa -toiselle portille. Se, joka ensimmäisenä saa portin murretuksi, -puhaltakoon torveensa. Minä kehotan, että me nyt heti syömme mitä -meillä on syötävää, ja että sitten lähdemme liikkeelle." - -"Allah olkoon kiitetty hyvyydestään. Syökäämme ensin ja tapelkaamme -sitten!" huusivat kaikki. - -Puolessa tunnissa oli nopeasti valmistettu aamiainen syöty, ja kaikki -lähtivät liikkeelle paitsi vanha Sultan ben Ali, joka sadan miehen -kera jäi leiriin. - -Simba ja Moto pitivät myöskin neuvottelun, ja marssiessaan Amer ben -Osmanin jäljessä vaihtoivat he merkitseviä katseita ja pudistivat -päätään. - -Kylän lähellä vallitsi hiljaisuus, ei ainoatakaan ihmistä näkynyt, ei -koira haukkunut. Aurinko paahtoi kuumasti niinkuin tavallisesti, ja -taivas oli pilvetön. - -Lähestyvät arabit ja heidän väkensä eivät kuitenkaan huomanneet -kirkasta taivasta, päivän kauneutta eikä auringonpaahdetta. - -Kun he olivat saapuneet kolmensadan metrin päähän kylästä, erosi Amer -ben Osmanin joukko Khamis ben Abdullahista ja marssi kylän eteläistä -porttia kohti. Ja kun hän oli asettunut paikalleen, alkoivat molemmat -osastot yhteisestä merkistä ampua ja samalla marssia eteenpäin. - -Kylässä oli kaikki hiljaista, ja vasta kun arabit olivat -viidenkymmenen metrin päässä siitä, pimeni ilma äkkiä lentävistä -nuolista ja raivoisat sotahuudot täyttivät ilman. Monet arabien -miehistä kaatuivat nuolten haavoittamina, mutta päälliköiden -kehoitushuudot kiihoittivat muita eteenpäin. - -Ei kestänyt kauan ennenkuin arabit olivat paaluaitauksen luona, -pistivät pyssynsä hirsien lomiin ja ampuivat suoraan Olimalin -hämmästyneitten miesten silmiin. Samassa kajahti pitkä, syvä -torventörähdys kylästä sekä toinen lyhyempi ja kimakampi -eteläpuolelta. Jälkimmäinen lähti Moton torvesta, mutta mitä saattoi -edellinen merkitä? - -Amer ben Osmanin joukko oli vastustamattomalla voimalla tunkeutunut -eteläiselle portille, jonka Simba yhdellä ainoalla kirveen iskulla -oli halkaissut. Potkaisten vahvalla jalallaan hän oli heittänyt sen -auki ja sitten yhdessä Amer ben Osmanin ja Selimin kanssa, jolla oli -kevyt pyssy kädessään, kiiruhtanut kylään ampuen puolelle ja toiselle. - -Herransa urhoollisuuden ja Simban jättiläisvoiman kiihoittamana -taistelivat Amerin miehet kuin jalopeurat kilpaillen rohkeudessa -keskenään. He eivät voineet kaikki kyllin kiireesti tunkeutua -portista sisään, vaan toiset kiipesivät kuin apinat aitauksen yli, -eikä pikku Niani tuottanut vähiten kunniaa nimelleen. Abdullah, -Mussoud ja Isa seurasivat isiään, jotka tungoksen vuoksi pääsivät -vasta paljoa myöhemmin kuin Amer ben Osman ja Selim portista sisään. - -Niin nopeasti oli Simba murtanut portin, etteivät kaikki kylän -asukkaat ennättäneet paeta sisemmän paaluaitauksen turviin. Olimalin -vanhin poika asettui kymmenen miehen kera vastarintaan nojaten -selkänsä aitausta vasten ja pitäen raskaita keihäitä ojossa kädessään. - -Kun Simballa oli nyt edessään vihollisia, joita vastaan hän saattoi -tapella koko voimallaan, muuttui hän sotajumala Marsin mustaksi -kuvaksi. Hän ei ollut enää sheikki Amerin tottelevainen palvelija -ja Selimin ystävä, hän oli heidän vastustamaton johtajansa. Hänen -silmänsä säihkyivät sotaintoa. Warundikansan hurja luonne, jota -tähän asti orjuus oli pitänyt aisoissa, oli nyt murtanut kahleensa -ja hän seisoi pyssy ojossa kuin sodan pronssinen Akilles. Hänen -hurjat katseensa lannistivat vastustajan, ja warorineekerien -keihäät vaipuivat maahan vahingoittamatta häntä. Kajahduttaen -hurjan sotahuudon, joka päästi valloilleen hänen tähän saakka -uinuvan intohimonsa, hyökkäsi hän eteenpäin ja hän iski niin rajusti -ympärilleen pyssynpäällä, että hänen isäntänsäkin sotilassielu oli -täynnä ihmetystä. - -Amer ei malttanut kuitenkaan kauan ihailla Simban urhoollisuutta. -Pitkä kaksiteräinen miekka kädessä hän tunkeutui vihollisten -keskelle ja sivalsi aseellaan, jonka käytössä hän oli mestari, niin -varmasti, että hän herätti yhtä paljon ihailua taidollaan kuin Simba -käsivoimillaan. - -Voimattomuutensa huomaten hyökkäsivät warorit päällikkönsä johtamana -arabeja vastaan ja heittivät kiihkeästi heitä keihäillään. Selim -latasi ja ampui niin levollisesti ja taitavasti, että hänen isänsä -orjat eivät olisi voineet olla häntä ihailematta, jollei taistelu -olisi kiinnittänyt kaikkien huomiota. Hän aikoi juuri ladata -uudelleen, kun warorit hyökkäsivät esille. Waroripäällikön keihäs -suuntautui häneen, mutta Moto oli nopsempi, ja nuori päällikkö kaatui -maahan verinen haava ohimossaan. Hänen väkensä koetti paeta, mutta -arabit tuhosivat heidät viimeistä miestä myöten. - -Myöskin Khamis ben Abdullahin joukkoa suosi menestys ensi alussa. -Amerin torven toitotuksen kiihoittamana hekin olivat tunkeutuneet -kylään, jossa taisteltiin yhtä verisesti. Vielä he eivät olleet -saaneet valtaansa itse kylää, mutta se olisi varmaan heille -onnistunut, jollei uusi vihollinen olisi ilmaantunut näyttämölle. - -Parin peninkulman päässä Kwikurusta oleskeli arabien tietämättä vahva -joukko watutalaisia, jotka Katalambula, Mostanan veli oli lähettänyt -sinne uudistamaan liittoa Olimalin ja hänen kansansa kanssa, jotka -olivat hänen veljensä ystäviä. - -Tähän joukkoon kuului tuhat miestä, ja niin pian kuin arabialaisten -karavaani tuli näkyviin, oli Olimali lähettänyt sanan Ferodialle, -watutajoukon päällikölle, ja pyytänyt häntä tarvittaessa kiiruhtamaan -apuun, sillä Olimali oli aikonut hyökätä arabien leiriin. - -Arabit olivat kuitenkin ennättäneet ennen häntä, ja kun hän, -käyttämällä sotakujetta, oli helpottanut heidän pääsyään ulkokylään, -oli hän kumealla torven toitotuksella antanut Ferodialle merkin ja -käskenyt häntä kiiruhtamaan apuun. - -Sillä välin kuin arabit yrittivät tunkeutua sisäaitauksen toiselle -puolelle, jota ankarasti puolustettiin, olivat watutamiehet lähteneet -liikkeelle leiristään, joka sijaitsi kylän ja arabien leirin -länsipuolella, ja kiiruhtaneet taistelupaikalle. - -He saapuivat ulkoaitauksen luo juuri, kun arabit hyökkäsivät sisemmän -kimppuun, eivätkä nämä aavistaneet uuden vihollisen tuloa ennenkuin -heitä ammuttiin sekä edestä että takaa. - -Arabien palvelijat, jotka tähän saakka olivat osoittaneet suurta -rohkeutta, tulivat nyt kauhun lyömiksi ja pakenivat mielettöminä -porteille villien sotahuutojen vaimentaessa heidän huutojensa äänen. -Mutta viisaat watutamiehet olivat sulkeneet portit ja pönkittäneet -ne, niin että arabit joutuivat kahden tulen väliin. Villejä edessä -ja villejä takana ja molemmat ryhmät paaluaitauksen suojelemina, -jota vastoin he itse seisoivat ikäänkuin maalitauluina kumpaistenkin -keskellä. - -Arabialaiset päälliköt eivät voineet enää ylläpitää miestensä -rohkeutta vaan kaatuivat toinen toisensa jälkeen. Khamis ben Abdullah -kaatui, ainakin tusinan nuolen lävistämänä, ja hänen nuori ylpeä -poikansa kaatui isänsä ruumiin yli. Sheikki Mussoud, Thani ja Amram -kuolivat keskellä uljasta taistelua, ja heidän palvelijoitansa -kaatui joukottain, kunnes jäljelle jääneet heittivät aseet käsistään -ja huusivat: "Armoa, armoa!" jolloin mustat sotilaat lakkasivat -murhaamasta ja ottivat orjikseen ne, jotka hyvällä antautuivat heidän -valtaansa. - -Yhtä huonosti kävi toisenkin joukon, jota Amer ben Osman ja sheikit -Mohammed ja Hamdan johtivat. Ensimmäisenä kaatui vihollisen nuolen -lävistämänä sheikki Mohammed, ja kun toiset kääntyivät katsomaan, -mistäpäin nuoli lensi, hämmästyivät he nähdessään mustien vihollisten -joukon takanaankin. Kun Moto näki ne, huusi hän: "Watuta watuta, -Olimalin sotajuoni!" Ja kun Simba kuuli ystävänsä sanat, kiiruhti -hän Amer ben Osmanin luo, pyysi häntä pakenemaan ja tarjosi hänelle -kilpensä, millä suojata silmiinpistävää pukuaan. Myöskin Selim, -Abdullah ja Mussoud saivat kilpiä Motolta. - -"Pakene!" sanoi Amer. "Oi, Simba, jospa meillä olisi siivet, niin -voisimme lentää. Nyt se ei käy päinsä. Etkö näe, että portti on -suljettu?" - -"Näen herra, mutta Simba on vahva, se voidaan jälleen avata." - -"Ei, Simba, en tahdo paeta tullakseni teurastetuksi kuin härkä tuolla -ulkopuolella. Minä odotan kohtaloani täällä. Kuuletko, miten villit -tunkeilevat päällemme joka taholta. Khamis ben Abdullah on kuollut. -Pelasta poikani Selim hänen äitinsä tähden! Poikani, tule tänne! Anna -minun syleillä sinua, ennenkuin eroamme, minä tapaan sinut jälleen -paratiisissa!" - -Isän ja pojan vielä syleillessä sai Amer nuolen selkäänsä ja kaatui -vetäen poikansa mukanaan maahan. Nuolen oli ampunut vahva käsivarsi, -sillä sen toinen pää pisti ulos rinnasta ja raapaisi Selimiä, niin -että isän ja pojan veri sekaantui toisiinsa. "Urhoollinen Simba -ja Moto, pelastakaa poikani!" huusi Amer. "Pelastakaa hänet sen -rakkauden vuoksi, jota aina olen teille osoittanut. Selim, suutele -äitiäsi isäsi puolesta. Amina! -- Sel -- Ah!" Näin huutaen Amerin -sielu kohosi korkeimman tuomarin istuimen eteen. - -Simba ja Moto peittivät herransa ruumiin vaatteella ja painoivat -Selimin isänsä viereen, kuiskaten: - -"Maatkaa hiljaa, nuori herra. Me pelastamme teidät, mutta teidän -täytyy totella meitä. Maatkaa hiljaa, ikäänkuin olisitte kuollut, -niin villit vievät teidät Katalambulan kylään, ja me tulemme sinne -teitä tavoittamaan. Abdullah, Mussoud, Isa, käykää kaikki pitkäksenne -Selimin viereen! Kaikki päälliköt ovat kaatuneet! Wallahi! Mikä surun -päivä Sansibarin arabeille!" - -Näin sanottuaan Simba ja Moto heittäytyivät myöskin maahan, mutta -pitivät kädessään keihäänsä ja kilpensä. - -Watutain riemuhuudot kajahtivat kaikkialta leiristä. Mutta kun -Ferodia, päällikkö, oli antanut käskyn sitoa vangit, kiiruhti hän -melkein koko joukkonsa kanssa arabien leiriin, missä Sultan ben -Ali piti vielä puoliaan niitä vastaan, jotka olivat käyneet hänen -kimppuunsa. - -Sillä välin kun harvat jälelle jääneet sitoivat vankeja, hyökkäsivät -Simba ja Moto pystyyn ja raivasivat itselleen tien portille ennenkuin -kukaan ennätti heitä estää. Ja niinpian kuin he olivat päässeet -portista ulos, jäivät takaa-ajajat hyvinkin pian kauaksi heidän -jälkeensä. - -Watutalaiset, joiden mielestä oli turhaa tavoitella pakolaisia, -tarkastivat kuolleita ja haavoittuneita, varsinkin arabeja. Nämä -viimeksimainitut herättivät suuresti heidän uteliaisuuttaan, -varsinkin se ryhmä, jossa Amer ben Osman ja pojat olivat -kallisarvoisissa puvuissaan. Heidän alettuaan riisua näiltä vaatteita -hämmästyivät he suuresti, kun Isa kohosi istualleen ja rukoili armoa. -Pian toisetkin seurasivat hänen esimerkkiään. Petoksesta suuttuneina -watutalaiset vetivät peitteen Amer ben Osmanin kasvoilta, mutta hän -oli todellakin kuollut. - -Toiset tahtoivat nyt ottaa pojat heti hengiltä, mutta toiset sitä -vastustivat: "Miksikä me tappaisimme heidät, kun voimme ottaa heidät -orjiksemme?" Ja tämä ehdotus saavutti lopulta kaikkien hyväksymisen. - -He riisuivat nyt vaatteet Isan yltä, mutta koska hän oli -tummapintainen, eivät he kiinnittäneet häneen sen suurempaa huomiota, -vaan veivät hänet toisten vankien joukkoon ja sitoivat hänetkin lujin -niiniköysin. - -Vastustuksesta ja kyynelistä huolimatta riistettiin Selimiltä, -Abdullahilta ja Mussoudilta heidän vaatteensa. Kun watutalaiset -näkivät heidän valkean ihonvärinsä, ihmettelivät he suuresti, -mitä olentoja he saattoivat olla. He painoivat sormellaan Selimin -haavaa, niin että pari veripisaraa pursui esille. Se lisäsi heidän -hämmästystään, sillä miten saattoi valkoihoisella olla punainen veri? -Selimin ylpeää luontoa loukkasi tällainen tarkastus, ja hän peitti -kasvonsa käsiinsä salatakseen punastumistaan. Mutta yksi neekereistä -veti kädet pois hänen kasvoiltaan. Hänen täytyi näyttää kielensä ja -hampaansa, ja hänen käsivarsiensa ja sääriensä lihaksia koeteltiin. -Se oli jo liikaa hänelle. Hän heittäytyi isänsä ruumiin yli, itki ja -rukoili Jumalaa, että hänkin saisi kuolla. - -Abdullah ja Mussoud olivat vielä niin peloissaan, etteivät he voineet -muuta kuin itkeä hiljaa, ja vastaanpanematta he antoivat kuljettaa -itsensä pois ja sitoa köysiin. Mutta Selim ei tahtonut enää nousta -maasta, ja hänen itsepäisyytensä kiihoittamina kaksi sotilasta löi -häntä keihäittensä varrella selkään, niin että poika meni tainnoksiin. - -Selimin maatessa siinä tajuttomana keksi joukon johtaja virtahevon -nahasta tehdyn piiskan erään vartijan vyöllä. Ja tämä johtaja, -ankaran ja ilkeämielisen näköinen mies, Tifum, haukkumanimeltään -Byah (paha), osasi varmaankin käyttää tuollaista piiskaa, sillä hän -heilutti sitä ilmassa ja vinkahutti sitä Selim paran korvissa. - -"Nouse ylös, ylpeä arabialaispoika! Tifum Byah ei käske kahta -kertaa. Muuten saat maistaa samaa piiskaa, jolla sinun kurja -kansasi piinaa orjiaan. Meillä on monen päivän matka Ututaan, -mutta saat sinä vielä kokea pahempaakin kuin tätä, ennenkuin me -saavumme perille. Nouse ylös! Etkö tottele?" Ja samassa hän antoi -piiskan vinkaista nuorukaisen selässä, kunnes tämä huusi ääneensä -tuskasta, katselijoiden nauraessa ja osoittaessa sormellaan punaisia -piiskanjälkiä. - -Lopulta poika oli Tifumin mielestä saanut kylliksi ja hän antoi -kahden miehen nostaa hänet ylös maasta ja sitoa hänet. Itse hän -kumartui Selimin yli ja sanoi ivallisella äänellä: - -"Muista mitä sinulle sanon, kalpea poika, sinä saat palvella -Tifumia hänen orjanaan, hoitaa hänen lapsiaan, paimentaa hänen -karjaansa, viljellä hänen maataan ja kantaa vettä ja puita hänelle. -Minä murran sinun ylpeän mielesi ja pakotan sinua tottelemaan -pienintäkin viittaustain. Kuuletko mitä sanon?" Selim ei ymmärtänyt -sanaakaan, mutta niin suuresti hän inhosi irvistelevää neekeriä, -että hän melkein vaistomaisesti sylkäsi häntä kasvoihin. Tifum -vastasi korvapuustilla, ja poika kaatui jälleen tiedottomana maahan, -ja vaikka häntä kuinka kovasti olisi piiskattu, ei ainoatakaan -valittavaa ääntä kuulunut. Tajuttomana hänet kannettiin toisten -vankien luokse. - -Kaatuneilta arabeilta riistettiin heidän vaatteensa ja ruumiit -asetettiin riviin. Ja ikäänkuin Selim olisi aavistanut, mitä oli -tekeillä, hän kohosi istualleen ja katseli isänsä ja hänen ystäviensä -häväistyjä ruumiita, jotka lepäsivät rinnatusten. Hän unohti hetkeksi -kaiken muun ja tuijotti vain suurin, surullisin silmin rakkaan isänsä -maallisia jäännöksiä. - -Kaiken aamupäivää kuului ampumista, mutta illan suussa se lakkasi, -ja Ferodia palasi joukkoineen kylään. Hän kertoi, että leiri yhä -piti puoliaan, mutta että Olimali ja Ferodia aikoivat huomenaamuna -vallata sen yhteisin voimin. Toistaiseksi oli asetettu vahteja leirin -ympärille, jotta ei kukaan pääsisi pakenemaan sieltä, ja viemään -mukanaan kallisarvoisia tavaroita. - -Kwikurun asukkaat olivat valmistaneet runsaan aterian Ferodialle -ja hänen miehilleen, ja aluksi he sammuttivat nälkäänsä niin -suurella innolla, etteivät välittäneet vangeistansa, jotka olivatkin -lujissa köysissä. Mutta kun Tifum oli kertonut Ferodialle komeista -valkoihoisista orjistansa -- siten hän nimitti arabialaispoikia -- -käski tämä tuoda heidät Olimalin ja hänen eteensä. - -Tifum kiiruhti hakemaan arabialaispoikia, jotka olivat vajonneet -syvään uneen. Hän antoi kaataa heidän niskaansa kylmää vettä, jotta -he tulisivat täysin hereille ja märkinä hän saattoi heidät sitten -päällikön eteen. - -Kun nuoret vangit saapuivat Ferodian luo, kertoi tämä parhaillaan -niistä kalleuksista, jotka he seuraavana päivänä tulisivat -voittamaan. Soihtujen himmeässä valossa näyttivät poikien ruumiit -vieläkin aavemaisemman valkoisilta kuin muuten, ja Ferodia, joka -ei koskaan ollut nähnyt valkeaihoisia maassansa, hätkähti heidät -nähdessään. - -Mutta hän tointui varsin pian muistaessaan ketä he olivat, ja -purskahti nauruun. - -"Ah, sehän on totta, nehän ovat arabipoikia, joista Tifum puhui", -hän sanoi. "Sinun juomasi on väkevää, Olimali, luulenpa, että se on -noussut minulle päähän", kuiskasi hän mroripäällikölle. - -Sitten hän tarkasti vankejaan. - -"Omituista kansaa, nuo arabit", hän sanoi. "Heidän ihonsa on melkein -yhtä valkea kuin munanvalkuainen. Mistä johtuu, että pisimmällä on -noin monta haavaa? Mikä hänen on, Tifum? Ne eivät ole nuolen haavoja." - -Tifum kumartui melkein kaksinkerroin päällikkönsä edessä. - -"Päällikkö, tuo poika on itsepäinen kuin aasi", vastasi hän. -"Ajatellessani niitä julmuuksia, joita hänen kansansa on tehnyt -meille, alkoi vereni kiehua, ja kun minä käskin sitoa hänet samoin -kuin muutkin vangit, sylki hän minua kasvoihin, ja minä annoin -piiskata häntä." - -"Siten olisi watutapoikakin tehnyt, Tifum. Älä koske häneen enää. -Minä otan hänet orjakseni. Hän on jo puolikuollut. Juo tästä, poika", -sanoi päällikkö kääntyen Selimin puoleen ja ojentaen hänelle pikarin, -"se antaa sinulle uutta voimaa." - -Selim pudisti päätään ja katsoi halveksuen puoleksi päihtyneeseen -päällikköön. - -Tämä tarkasti häntä hetken aikaa ääneti ja sanoi sitten: - -"Sinä olet oikeassa, Tifum, watutapoika ei olisi uskaltanut olla -ottamatta vastaan viinipikaria päällikkönsä kädestä tai katsoa tuolla -tavalla tulevaan herraansa. Hän on todellakin typerä ja itsepäinen -kuin aasi. Mutta minä kesytän hänet tai tapan hänet. Kalulu tulee -iloitsemaan hänestä. Hän näyttää olevan saman ikäinen kuin Kalulu, -joskin hän on pitempi ja karkeatekoisempi. Mutta enpä luule -sittenkään, että Kalulu on yhtä rohkea kuin tämä poika, joskin hän on -ylpeä, ikäänkuin hän jo olisi Ututan kuningas. Kalulu olisi ottanut -vastaan pikarin ja sitten tappanut minut, niin pian kuin hänelle -olisi siihen tilaisuutta tarjoutunut. Mutta tässä minä istun yhä -pikari kädessä. Juo sinä, pikkuinen!" sanoi hän Abdullahille. "Etkö -huoli? No, entäs pienin teistä?" ja kun Mussoudkin pudisti päätään, -jatkoi päällikkö: "Kummallisia poikia! Ymmärrätkö sinä heidän -kieltään, Tifum?" - -"Hiukan, päällikkö." - -"Kysy isoimmalta, miksi hän ei tahdo ottaa vastaan juomaa -watutapäällikön, Ferodian kädestä?" - -Tifum esitti kysymyksen tarkasti. - -"Sano herrallesi", vastasi Selim katsomatta Tifumiin, "etten tahdo -ottaa vastaan ystävällisyydenosoitusta mieheltä, joka pitää minua -orjanaan. Sano hänelle, etten minä ole orja ja etten tottele häntä -koskaan muuta kuin pakosta." - -Kun Tifum oli tulkinnut nämä sanat, purskahti Ferodia jälleen nauruun. - -"Poika on todellakin ylpeä", hän sanoi. "Tifum, käske hänen tanssia!" - -"Tanssia!" toisti Selim kuultuaan käskyn. "Tanssiako, kun sydämeni -on pakahtua surusta, kun isäni makaa kuolleena portin vieressä! -Mieluummin kuolen kuin tottelen." - -"Käske hänen sitten laulaa", sanoi Ferodia. - -"Laulaa!" sanoi Selim. "Oi, Allah, miten kauan tulee minun kärsiä? -Yhtä kernaasti voitte pyytää kuollutta laulamaan." - -"Eikö hän suostu mihinkään?" kysyi Ferodia. "No, minä odotan kunnes -haavat hänen selässään ovat parantuneet, sitten merkitsen itse hänet. -Missä on piiskasi, Tifum?" - -"Tässä, päällikkö." Tifum ojensi sen Ferodialle. - -"Tästä saat!" huusi hän Selimille ja iski häntä kerran voimainsa -takaa käskien hänen poistua. Sitten hän käski Abdullahin ja Mussoudin -tanssia ja laulaa. - -Abdullah seisoi pää riipuksissa, hämmästyneenä, hänen oli mahdoton -ymmärtää, että murhaaja tahtoi pakottaa poikaa tanssimaan, ja pikku -Mussoud tuijotti kuin mieletön vuoroin Abdullahiin, vuoroin Ferodiaan. - -"Kysy häneltä, Tifum, tarkoittaako hän todellakin täyttä totta", -sanoi Abdullah vihdoin. - -"Minun on turha kysyä. Enkö jo sanonut sinulle, että hän käskee sinun -tanssia ja pienen orjan laulaa." - -"Orjan!" huudahti Abdullah. "Valehtelija! Sanoitko veljeäni orjaksi? -Olenko minä orja?" - -"Mitä hän sanoo?" kysyi Ferodia. - -"Hän sanoo, ettei hän ole orja ja väittää minua valehtelijaksi. -He ovat kaikki aaseja!" vastasi Tifum halveksien. "Vaikka heillä -itsellään on sadoittain mustia orjia Sansibarissa, eivät he -kuitenkaan voi käsittää, että he ovat nyt itsekin orjia." - -"Sano hänelle, Tifum, että hän ja hänen veljensä ovat minun orjiani -ja että heidän täytyy totella minua, tai minä piiskaan heitä. Ferodia -on puhunut." - -"Kuuletteko te aasit?" huusi Tifum ja toisti Ferodian sanat. - -"Me olemme arabeja", vastasi Abdullah, "kotoisin Muskatista. Isäni -oli vapaa beduiinipäällikkö, ja minä olen hänen poikansa. Erämaan -tuuli ei voi olla sen vapaampi kuin me, emmekä me koskaan voi tulla -orjiksi. Ferodia on valehdellut." - -"Ferodia sanoo, että hän piiskaa sinua, kunnes makaat verissäsi ja -tunnustat olevasi hänen orjansa", käänsi Tifum. - -"Sano hänelle, että hän voi piiskata minut vaikka kuoliaaksi, mutta -orjakseen hän ei voi tehdä minua. Eikö hän tappanut isääni? Eikö hän -häväissyt minua antamalla minun seisoa alasti hänen edessään? Voiko -hän tehdä vielä enemmän? Hän on vahva mies ja hänellä on kädessään -piiska, jota hän uhkaa käyttää. Minä olen vain lapsi, mutta orjaa -hän ei minusta saa. Minä käännän hänelle selkäni enkä huuda, vaikka -hän raastaisi lihani kappaleiksi." Ja arabipoika katsoi ylpeästi -päällikköä silmiin ja käänsi sitten selkänsä odottaen piiskaniskuja. - -Ferodia oli oikea villi, hän ei ollut koskaan kuullut puhuttavan -siitä, että vihollisiakin voi kohdella jalomielisesti ja ylevästi. -Hän näki edessään avuttoman pojan, jonka hienoa ihoa piiska ei -koskaan ollut häväissyt, eikä hän voinut hillitä kiduttamis- ja -kiusaamishaluaan, mikä on ominaista villeille ihmisille ja -petoeläimille. Ja kun Tifum tulkitsi Abdullahin sanat ja selitti -miksi hän käänsi selkänsä kohotti Ferodia piiskansa ja näki hienon -ihon punottavan ja halkeilevan piiskan alla. Ehkäpä uhrin äänettömyys -vaikutti kuitenkin häneen. Iskut kävivät heikommiksi ja lopulta -lakkasi hän lyömästä pojan seisoessa yhä pystyssä. - -"No, olenko minä nyt orja?" sanoi Abdullah kääntyen päällikköön. - -Ferodia kiroili raivoissaan, kun Tifum toisti pojan sanat ja koetti -sammuttaa vihaansa ottamalla aimo kulauksen viiniä, jonka uhriksi -Olimali oli jo joutunut. - -Ensimmäinen tieto, joka kohtasi Olimalia ja Ferodiaa, kun he -seuraavana aamuna heräsivät, ei ollut omansa ilahduttamaan heitä. -Sultan ben Ali ja hänen miehensä olivat yöllä päässeet pakoon, ja -koska he olivat ottaneet mukaansa vain välttämättömimmät tavaransa, -niin ettei liika lasti hidastuttanut heidän pakoaan, ei heitä voinut -tavoittaa ennenkuin he olivat päässeet alueelle, missä mielet olivat -ystävällisiä arabeja kohtaan. - -Mutta kun päälliköt, voitettuaan ensi harminsa, keskustelivat -asiasta, tulivat he siihen päätökseen, että se olikin parasta. -Leirissä oli tavattu neljäsataa pakkaa kangasta ja helmiä ja sata -tynnyriä ruutia, paljon kuulia, vaippoja, mattoja, untuvatyynyjä, -ommeltuja lakkeja, veitsiä, peilejä, rasioita, pyssyjä, -keittoastioita, porsliineja, sokeria, kahvia, teetä, ryytejä ja -kaikenlaisia pikku esineitä, joita suuri karavaani kuljettaa mukanaan --- sanalla sanoen: niitä tavaroita, joita he löysivät arabien -hylkäämässä leirissä, ei olisi voinut ostaa viidelläkymmenellä -tuhannella dollarilla. - -Ferodia ja Olimali iloitsivat suuresti, kun he kuulivat tästä -suuresta saaliista. He hieroivat käsiään, he nauroivat ja hyppivät -kuin koulupojat. - -Luotettavia miehiä lähetettiin heti leiriin saattamaan rikkauksia -Kwikuruun, ja kun ne oli tuotu sisemmän aitauksen sisään ja levitetty -päälliköiden eteen, eivät nämä voineet käsittää, että he omistivat ne -kaikki, ennenkuin he olivat tarkastaneet jokaisen arkun sisältöä ja -koetelleet jokaista kangaspakkaa. Aitauksen takaa, paalujen lomista, -miehet, naiset ja lapset katselivat näitä tavaroita huudahdellen -ihastuksesta. He huusivat, hoilottivat ja taputtivat ilosta käsiään. - -Saalis jaettiin sitten oikeudenmukaisesti. Ferodia sai puolet ja -Olimali toisen puolen. Ja kumpikin puolisko oli niin suuri, ettei -riita voinut tulla kysymykseen. Kunnianhimoisinkaan afrikkalainen -ei koskaan olisi voinut uneksiakaan sellaisista kalleuksista, jotka -tulivat näiden molempien osaksi. Kun Ferodian, jolla oli apunaan -kymmenen uskottua miestä, pitkien laskelmien jälkeen piti sanoa, -miten paljon verkaa hänen osalleen oli tullut, niin ei hän osannut -sanoa summaa muulla tavalla kuin että hän oli saanut sata dotia sekä -kuusikymmentä sataa eli niinkuin me sanoisimme, 16,000 dotia, s.o. -noin 60,000 metriä. - -Sitten Ferodia laski sotilaansa ja huomasi, että 1,000:sta miehestä -oli 900 jäljellä, ja näistä jokainen sai kuusi dotia kangasta. 600 -dotia hän jakoi itsensä, alipäällikköjen ja taikurien kesken, ja -loput, 10,000 dotia kangasta sekä helmet ja muut tavarat vietiin -kuningas Katalambulalle ja hänen seuraajalleen, prinssi Kalululle. - -Lopuksi tavarat jaettiin sopiviin paikkoihin, ja sitten oli vielä -täytettävä uskonnollinen velvollisuus, jota ei voitu enää siirtää sen -kauemmaksi. - -Tätä juhlaa vietettiin taistelupäivän jälkeisenä iltana. Ensiksi -sytytettiin Kwikurun paaluaitauksen ulkopuolelle tulia siten, että ne -muodostivat piirin kaatuneiden arabien ruumiiden ympärille, ja kunkin -pään kohdalle asetettiin savi-, rauta- ja kuparipatoja, jotka olivat -täytetyt vedellä ja hirssijauhoilla sekä kurpitsipulloja, jotka -olivat puolillaan pyöreitä piikiviä. Kunkin padan ääressä seisoi -kaksi taikuria. - -Kun kaikki valmistukset oli tehty, alkoivat taikurit työnsä. Laulaen -he leikkasivat ruumiilta nenät, alahuulet, korvat ja kulmakarvat ja -panivat ne patoihin kiehumaan. Sen lisäksi he leikkasivat kappaleita -käsivarsi- ja säärilihaksista, sydämet sekä sisälmyksissä olevan -rasvan. Kun kaikki nämä oli pantu patoihin kiehumaan, leikkasivat -he ruumiitten päät ja pistivät ne terävien keihäitten kärkiin -kantaakseen niitä kansan keskellä. - -Puolen tunnin kuluttua oli juoma kylliksi kiehunut, ja poppamiehet -ottivat kurpitsapullot käsiinsä ja helisyttivät niitä yksiäänisen -laulun säestykseksi. Sotilaat marssivat hitaasti tulien ympärillä -kantaen poikkihakattuja päitä kuin lippuja päänsä päällä ja yhtyen -laulun kertosäkeisiin. - -Laulu alkoi kertoen verisestä taistelusta, joka vastikään oli -riehunut, ja muuttui sitten ylistyslauluksi watutakansan päällikköjen -kunniaksi. - - Hätähuuto kajahti - sotatorvi soitti. - Olimali apua anoi. - Parvet nousi maasta, - metsästä ne tulvi, - vihollisen saarsi. - Verinen, julma taistelu paloi. - - Kuoro: Verinen, julma taistelu paloi. - -Ja arabit, jotka olivat tulleet kaukaa meren rannalta uhmailemaan -Ferodiaa ja Olimalia, lepäsivät nyt kuolleina eivätkä enää kuulleet -sotatorven ääntä. - -Ja nyt sotilaiden oli määrä vahvistaa itseään vihollisten verellä, -rasvalla ja sisälmyksillä. Heidän tuli juoda verisen, onnekkaan -taistelun kunniaksi. - - Juo, sotilas, juo, - voimajuomaamme juo. - Se rintaasi tuo - uhkamieltä, ja jänteisiin rautaa. - - Kuoro: Se rintaasi tuo - uhkamieltä, ja jänteisiin rautaa! - -Kun laulu ja juhlamenot olivat lopussa, pystytettiin seipäät julmine -voitonmerkkeineen kylän porttien edustalle, ja Ferodia syleili -ystäväänsä Olimalia sekä lähti rumpujen rämistessä ja pasuunoiden -soidessa Kwikurusta. - -Arabialaispoikien ei kuitenkaan tarvinnut nähdä tätä julmaa -näytelmää, sillä heidät oli lähetetty edeltäkäsin vahvan -vartijajoukon saattamina. Kun aurinko laski, tapasivat molemmat -joukot toisensa ja leiriytyivät metsään, jonka läpi tie kulki -lounaista kohti. - - - - -VIIDES LUKU. - -Simban ja Moton yöllinen lepo metsässä. Moton suunnitelma Selimin -pelastamiseksi. He saapuvat Katalambulaan. -- Kalulu tuntee Moton. -- -Kuningas lahjoittaa heille vaimot. Hääjuhla. - - -Simba ja Moto olivat kumpikin pikajuoksijoita ja he olisivat helposti -päässeet vihollista pakoon, vaikka nämä olisivat tarmokkaamminkin -ajaneet heitä takaa. Heillä oli sitäpaitsi se etu, että ilta pian -pimeni, mutta he jatkoivat siitä huolimatta matkaansa suunnaten -kulkunsa etelän ristin mukaan. Sydänyön aikana he pysähtyivät tiheään -metsään, sytyttivät kaksi tulta ja valmistivat itselleen yösijat -lehdistä ja heinistä. - -Hetken aikaa he istuivat ääneti eteensä tuijottaen, mutta sitten -Simba puuttui puheeseen. - -"Wallahi, tämä on ollut raskas päivä meille", sanoi hän puoleksi -itsekseen, puoleksi Motolle. "Suuri karavaani on hävitetty ja -päälliköt kuolleet. Oi, eilen illalla seisoin teltan ovella ja -katselin herraani Ameria ja hänen ystäväänsä Khamista ja ajattelin -mielessäni, ettei sen jalompia ja kauniimpia miehiä ollut -olemassakaan. Oi, missä Sansibarin päälliköt nyt ovat? Vastatkaa -minulle, jos voitte, tuikkivat tähdet, vastaa minulle, synkkä yö! -Saanko koskaan nähdä herraani, Ameria? Moto, missä sinä luulet, että -Amer nyt on?" - -"Amer, paras isäntä, mitä koskaan on ollut olemassa, hyväsydäminen ja -lempeä Amer ei ole kuollut, hän nukkuu", vastasi Moto. - -"Nukkuu! Ah, jospa se olisi totta! Mutta mitä sinä sillä tarkoitat, -Moto?" - -"Oletko unohtanut, mitä jalo herramme, Osmanin poika, on niin usein -sanonut meille? Ettei ihminen voi kuolla! Ruumis mätänee mullaksi, -mutta henki, joka oli ruumiissa, ei voi kuolla. Etkö ole kuullut -hänen puhuvan sielusta? Siitä mitä ei voi silmin nähdä, mutta joka -sittenkin on parasta ihmisessä. Arabit väittävät niin, nasarealaiset -Sansibarissa samoin, ja minun täytyy uskoa heitä, vaikken koskaan ole -nähnyt sielua. Ja nyt, kun Amer ei elä enää, tahdon vielä enemmän -uskoa hänen sanojaan. Luulen, että hänen sielunsa näkee meidät tämän -pimeyden läpi, joka ympäröi meitä." - -"Nyt minäkin muistan", sanoi Simba. "Se on kaunis ajatus. Sinulla on -hyvä muisti, Moto. Mutta kumpi on mielestäsi onnellisempi, herramme -Amer tähtien parissa vaiko nuori herramme Selim, joka on orjana?" - -"Oi, Simba, minä olin mielestäni juuri onnellinen, ja nyt olet -saattanut sydämeni jälleen murheelliseksi muistuttamalla nuoren -herramme kärsimyksistä. Amer on onnellinen paratiisissa, mutta Selim, -hänen poikansa, joka on maan päällä, on varmaankin hyvin onneton, -sillä hän ei tiedä, mitä orjana oleminen merkitsee." - -"Moto!" huudahti Simba nousten pystyyn. "Selimkö orja? Tuo hento -valkea poika? Mitä sinä tarkoitat?" - -"Sitä mitä sanon. Jos joku watutalaisista tietää, mitä sana arabi -tarkoittaa, niin tehdään pojat orjiksi ja heitä piiskataan kuin -koiria", sanoi Moto. - -"Me teimme pahoin paetessamme leiristä. Amer käski meidän pelastaa -Selimin. Minä palaan sinne takaisin." Simba tarttui keihääseensä ja -pyssyynsä ja aikoi lähteä. - -"Tyhmä poika", moitti Moto, "me emme voi riistää häntä watutalaisten -käsistä palaamalla heidän leiriinsä. Meidän täytyy jatkaa matkaa -Katalambulan kylään ja tavata Kalulu. Vain sillä tavalla me voimme -pelastaa Selimin ja itsemme." - -"Sinä taidat olla oikeassa", myönsi Simba. "Nukkukaamme siis ja -lähtekäämme matkaan aamun sarastaessa." - -Kahden viikon kuluessa miehet vaelsivat lounaista kohti ja vain -joskus he astuivat esiin metsän piilosta tiedustellakseen jostakin -kylästä tietä Katalambulan kylään. - -Kolmannen viikon alussa he saapuivat hedelmälliselle ja tiheästi -asutulle alankomaalle. Maissi- ja hirssipeltojen keskellä näkyi -harmaanruskeita majoja, ja kun he sydänpäivän aikana saapuivat virran -rannalle, saivat he kuulla, että sen toisella puolella sijaitsi -Katalambulan kylä. - -Parin nuolen hinnasta mies souti heidät Liemba-joen poikki, ja pian -he lähestyivät kylää, jota ympäröi samanlainen paaluaitaus kuin -Kwikuruakin. Kuninkaan asuntona oli useita laakeakattoisia majoja, -jotka ympäröivät nelikulmaista aukeaa, missä hänen karjansa, vuohensa -ja pari aasia kävi laitumella. Majoissa asui Katalambula vaimoineen -ja tyttärineen -- hänellä ei ollut koskaan ollut poikaa. - -Kun Simba ja Moto tulivat portille, jota koristi vihollisten -valjenneet pääkallot, herättivät he kookkailla vartaloillaan suurta -huomiota uteliaiden parissa, jotka olivat keräytyneet heidän -ympärilleen. - -"Rauha olkoon teidän kanssanne!" tervehti Simba. - -"Ja teidän kanssanne, muukalaiset", vastattiin heille. "Mistä te -tulette?" - -"Me olemme matkamiehiä", sanoi Moto kirorin kielellä, "me olemme -kuulleet puhuttavan Katalambulasta ja tahtoisimme nähdä Ututan -kuninkaan." - -"Teidän sananne ovat hyviä, muukalaiset", sanoi eräs päällikkö, joka -astui heidän luokseen ja kysyi olivatko he waroreja. - -"Minä olen mrori", vastasi Moto, "mutta ystäväni on muukalainen -kaukaisesta maasta." - -"Käyvätkö warorit nykyään pyssyt olalla? Ja onko heillä noin -hienoja vaatteita?" kysyi päällikkö katsellen epäillen muukalaisten -vaatepartta. - -"Meidän onnistui ampua norsu", vastasi Moto, "ja me myimme sen -torahampaat arabeille, joita tapasimme parin päivämatkan päässä -täältä." - -Kuulusteluja jatkettiin. Mutta päällikkö huomasi, että Moton kertomus -ei ollut tosi. - -"Muukalainen, sinä olet valehtelija", sanoi hän ankarasti, "arabeja -ei ole hyvin pitkään aikaan käynyt tässä maassa. Te olette minun -vankejani ja saatte seurata mukanani kuninkaan luo." - -Ystävyksiltä otettiin heidän aseensa ja heidät vietiin sisäpihaan. -Keskellä pihaa, suuren puun alla, oli puinen lava ja sillä pyöreä -sohva, joka oli päällystetty kaikenlaisilla taljoilla. Sohvalla istui -vanha valkohapsinen mies, ja päällikkö astui niin kunnioittavasti -hänen luokseen, että vangit arvasivat hänen olevan kuningas -Katalambulan. - -Kuninkaalla oli päässään valkea turbaani ja yllään pitkä, punainen -ja poimutettu mekko. Kun Simba ja Moto tuotiin hänen eteensä, nauroi -hän makeasti jollekin, jota kuusitoistavuotias poika kertoi hänelle, -mutta päällikön puhutellessa häntä hän katsoi ystävällisesti, joskin -tutkivasti häneen. - -"Herrani", sanoi päällikkö, "nämät miehet ovat epäilyksenalaisia. -Kaikkiin kysymyksiini he ovat vastanneet valheilla, ja siksi toin -heidät sinun tuomittavaksesi." - -"Puhukaa, muukalaiset!" kehoitti Katalambula. "Keitä te olette?" - -Moto oli keksinyt nuorukaisen kuninkaan rinnalla. Hän ei epäillyt, -että se oli Kalulu ja hän tiesi nyt miten menetellä. - -"Suuri kuningas", vastasi hän, "minä en puhunut totta, mutta -sinulle tahdon sen tehdä. Minä olen mrori, ja lapsena ollessani -arabit veivät minut Sansibariin. Monta vuotta myöhemmin seurasin -arabialaispäällikön, Kisesan kanssa Unyanyembeen. Pian sen jälkeen -hän julisti sodan waroreja vastaan." - -"Kisesa!" keskeytti nuorukainen hänet ja astui lähemmäksi Motoa -katsoen häneen vihoissaan. - -"Niin, nuori päällikkö", vastasi Moto nöyrästi, "ja minä seurasin -Kisesan mukana sotaan. Pitkän marssin jälkeen me saavuimme erääseen -kaupunkiin." - -"Kuka hallitsi siellä?" huusi nuorukainen. "Pian, sano minulle hänen -nimensä!" - -"Mostana", vastasi Moto levollisesti ja ympärillä seisovat toistivat -nimen. - -"Niin, Mostana", sanoi Moto uudestaan. "Varsin pian me valtasimme -kaupungin, vaikka Mostanan väki taisteli urheasti ja monet meidän -väestämme kaatuivat. Mutta lopulta suurin osa Mostanan miehistä oli -kuollut ja loput arabit ottivat orjikseen." - -"Se on totta", sanoi Katalambula, "sellainen tapa on noilla julmilla -ihmisillä." - -"Eikö kukaan heistä pelastunut?" kysyi nuori päällikkö omituisella -äänellä. - -"Yksi ainoa." - -"Mikä oli hänen nimensä?" - -"Kalulu", vastasi Moto ääneensä, ja läsnäolevien hämmästyneistä -huudoista välittämättä hän jatkoi: "Niin, Kalulu, Mostanan poika, -seisoi isänsä vieressä, kun Kisesa lupasi antaa viisikymmentä -kangaspakkaa sille, joka saisi pojan elävänä kiinni. Kun minä kuulin -sen, kävi minun sääli poikaa, sillä minäkin olin mrori. Minä pidin -arabeista, mutta en toivonut, että Mostanan poika joutuisi arabien -orjaksi. Niinpä tartuin kilpeeni ja kiiruhdin pojan luo aikoen -kehoittaa häntä seuraamaan itseäni, mutta hän luuli varmaan, että -tahdoin tappaa hänet, sillä hän heitti keihäänsä minua vastaan ja se -lävisti käteni kiinni siihen." - -Suuri ihastuksen huuto kajahti paikalla, ja nuorukainen astui -askeleen Motoa lähemmäksi. Mutta tämä ei ollut huomaavinaan sitä. - -"Kun minä siitä huolimatta kuljin eteenpäin, kiiruhti poika aitauksen -yli ja juoksi metsään. Mutta minä sain pian hänet kiinni ja selitin, -miksi olin ajanut häntä takaa, ja hän sanoi pakenevansa setänsä luo, -joka oli mahtava kuningas Ututassa, ja että hän olisi minun ystäväni, -jos me joskus vielä kohtaisimme toisemme." - -"Etkö tunne minua?" huudahti nyt nuorukainen kiiruhtaen Moton -luo. "Sinä olet ystäväni Moto. Minä pidän lupaukseni, ja setäni -on kiittävä sinua." Päälliköt taputtivat nyt käsiään hyväksymisen -merkiksi, ja Katalambula tarttui Moton oikeaan käteen. - -"Kalulu on kertonut minulle mrori-orjasta, joka ei ottanut häntä -vangiksi, vaikka hän olisi voinut sen tehdä", sanoi hän; "ja vaikka -en luullut koskaan saavani nähdä häntä, päätin olla hänen ystävänsä, -jos hän joskus tulisi eteeni. Minä lupasin antaa hänelle jonkun -tyttäristäni vaimoksi ja hän saisi minulta mitä ikänä hän pyytäisi. -Kalulu on minulle rakas kuin oma poika." - -Moto kertoi nyt mitä Olimalin kylässä oli tapahtunut, ja monta ilon -ja ihailun huudahdusta kuului Ferodian voiton johdosta. Kun melu oli -hiukan laskeutunut, jatkoi Moto: - -"Ja nyt, Kalulu, kysyn minä, tahdotko puhua watutalaisten mahtavan -kuninkaan kanssa ja pyytää häntä vapauttamaan minun nuoren herrani, -Selimin sekä toiset kolme arabipoikaa ja päästämään heidät omaan -maahansa?" - -"Kalulu on antanut sinulle lupauksensa, Moto", vastasi poika. "Kalulu -on sinun ystäviesi ystävä ja sinun vihollistesi vihollinen. Tiedän, -että Katalambula täyttää pyyntöni, koska sinä kerran autoit minua." - -"Oi, Kalulu", sanoi Katalambula, "et tiedä, mitä pyydät. Voin puhua -Ferodian kanssa, mutta en voi antaa hänelle mitään käskyä. Nuo -arabialaispojat ovat hänen omaisuuttaan, mutta jos hän tahtoo vaihtaa -heidät toisiin orjiin, niin annan kustakin pojasta kaksi naisorjaa. -Tyydytkö siihen?" - -"Minä vastaan sinulle, kun Ferodia tulee", sanoi Kalulu, "mutta -minun mielestäni sinä alistut liiaksi Ferodian tahtoon, eikä hän -pidä minusta, sillä minä olen hänen tiellään. Jos olisin watutain -kuningas, antaisin Ferodialle nuhteet." - -"Hiljaa, poika, kielesi käy liian nopeasti. Ferodia on itsenäinen -kuningas. Tahdotko, että riistäisin häneltä sen, minkä hän keihäänsä -voimalla on voittanut?" - -"Hän ei voittanut arabeja yksin, omin asein", vastasi Kalulu -rohkeasti. "Kahdeksansataa niistä tuhannesta, jotka olivat hänen -mukanaan, oli sinun miehiäsi. Saako hän siis itse valita mitä hän -tahtoo pitää saaliista? Eikö sinulla ole suurempi oikeus kuin -hänellä?" - -"Poika, poika, Ferodia on watutain paras päällikkö. Vihollinen ei -ole vielä koskaan voittanut häntä, ja hänellä on aina ollut tapana -antaa minulle parhain osa saaliista. Ole kärsivällinen, minä pyydän -näitä orjia sinulle, vaikka olisinkin käskenyt paistaa heidät -elävältä, ellei Moto olisi nyt juuri tullut tänne. Mene nyt ja anna -muukalaisille juomaa ja ruokaa ja vie kumpainenkin majaansa. Ystäväsi -Moto saa tyttäreni Lamolin vaimokseen, ja anna joku toinen naisorja -tuolle toiselle, pitkälle muukalaiselle. Katalambula on puhunut." - -Vanhan miehen ääni alkoi väsyä ja ärtyä, ja Kalulu viittasi Moton -ja Simban kuninkaan majassa olevaan omaan huoneeseensa ja vakuutti -tekevänsä kaikki voitavansa pelastaakseen pojat. - -"Tiedän, ettei se ole helppoa", hän sanoi. "Setäni ei tee sitä -kernaasti, sillä Mostana oli hänen veljensä, ja me saamme usein -kuulla matkustajien kertovan arabien julmuuksista. Jos Ferodia tahtoo -pitää pojat orjinaan, niin pelkään, ettei setäni voi vastustaa häntä. -Jos te ette olisi tulleet tänne, niin sekä hän että minä olisimme -kernaimmin kiduttaneet heidät hengiltä." - -"Oi, Kalulu", sanoi Moto rukoilevasti, "te ette tunne Selimiä. Hän -ei voisi tehdä kellekään pahaa, eikä hänen isänsäkään. Simba ja minä -olimme ylpeät siitä, että saimme olla Amer ben Osmanin orjia ja sanoa -Selimiä nuoreksi herraksemme. Hän on yhtä vanha kuin tekin, Kalulu. -Te olette varmaan kuudentoistavuotias." - -"En tiedä miten vanha olen", vastasi Kalulu nauraen. "Mutta olin -pieni, kun sinä näin minut, muuten et koskaan olisi saanut minua -kiinni. Nyt menen toimittamaan Katalambulan käskyä." Ja samassa Kalulu -kiiruhti niin nopeasti ulos, että pitkät kameelikurjensulat hänen -päässään taipuivat vaakasuoriksi hänen takanaan. - -Kalulun vartalo oli erittäin kaunis. Hänen lihaksensa olivat kuin -karkaistua terästä, kiinteät ja joustavat. Ei kukaan hänen ikäisensä -osannut heittää keihästään tai osua nuolellaan yhtä varmasti ja yhtä -pitkän matkan päähän kuin hän. Ei kukaan ollut yhtä nopsajalkainen ja -uhkarohkea kuin hän, ja samalla kun hän oli notkea ja kestävä, oli -hänen vartalonsa erittäin kaunis ja sulavaliikkeinen. - -Samaa ei voida sanoa hänen kasvoistansa. Hänhän oli neekeri, -joskaan hänen ihonsa ei ollut aivan musta, vaan pronssinkarvainen. -Hänen huulensa olivat paksut ja nenä litteä. Mutta silmät olivat -sen sijaan suuret, loistavat ja mustat. Korvat olivat pienet eikä -niissä ollut puikkojakaan, jommoisilla watutaneekerit levittivät -korvalehtiään. Niitä koristivat vain suuret helmet. Takkuinen tukka -riippui hartioille saakka, ja siihen oli palmikoitu monenvärisiä -helminauhoja. Sitä paitsi oli hänellä päässään kolme lumivalkoista -kamelikurjensulkaa kiinnitettyinä nauhaan, joka samalla piti -tukkaa kurissa. Hänen kaulassaan, ranteissaan ja nilkoissaan oli -helminauhoja. - -Kalulu toi nyt serkkunsa Lamolin tulevan miehensä luo, ja Moto oli -mielissään saadessaan kuninkaan tyttären vaimokseen ja palvelijakseen -ja kehui Lamolia. Tämä ei ollut erikoisen kaunis, mutta ei missään -tapauksessa rumakaan, ei hampaaton eikä vanha. - -Kun Kalulu oli saanut tämän naimakaupan watutain tavan mukaan -järjestetyksi, kysyi hän Simbalta, minkälaisen vaimon hän toivoi -itselleen. - -Vaikka Motolla ja Simballa oli vaimot ja lapset Sansibarissa, ei -kummallakaan ollut uutta vaimoa vastaan, ja Simba vastasi heti, että -Kalulu itse saisi valita hänelle vaimon. - -Hetken kuluttua toi Kalulu Simban luo nuoren naisen, jota meillä -varmaankin olisi näytetty jättiläisnaisena rahasta, ja kun hän näki -tuon jättiläisparin yhdessä, taputti hän käsiään ihastuksesta ja -tanssi heidän ympärillään, ikäänkuin hän itse olisi saanut lahjan. - -Sillä välin kahdeksan rummunlyöjää, kaksi ilonpitäjää ja -viisikymmentä nuorta miestä ja naista oli kerääntynyt puoliympyrään -molempien parien ja Kalulun ympärille, ja kun tämä oli muutamalla -sanalla ilmoittanut setänsä tahdon, astui taikuri esille ja lauloi -häälaulun tanssien samalla kiihkon vallassa. Laulua säestivät pienet -rummut, mutta koko joukon yhdyttyä laulun kertoon, pärisytettiin myös -suuria rumpuja. - -Juhlaa kesti koko päivän ja yön, aina auringon nousuun asti. Yöllä -tuli paikalle lisää paljon väkeä, niin että lähes tuhat henkeä otti -osaa kuoroon. Kalulu ja monet muutkin olivat aivan käheät kun he -aamulla vetäytyivät levolle. - - - - -KUUDES LUKU. - -Selimin, Abdullahin ja Mussoudin kärsimykset. -- Isa saa isonrokon. --- Hänet jätetään karavaanin jälkeen. -- Selim pakenee. Metsän -kuninkaan ääni. -- Selim ampuu jalopeuran ja antiloopin. -- Nälkä. -- -Selim valmistautuu kuolemaan. - - -Palatkaamme nyt arabialaispoikien luo nähdäksemme miten heidän on -käynyt. - -Vaikka karavaani lähti liikkeelle Ututaan päivää sen jälkeen kuin -Simba ja Moto olivat paenneet, ei se tietenkään voinut matkata yhtä -nopeasti kuin molemmat pakolaiset, ja siten Ferodian karavaani -tarvitsi melkein kuukauden samaan matkaan, jonka he olivat -suorittaneet muutamissa päivissä. - -Ferodialla oli paitsi neljää arabialaista orjaa, joista kolme oli -melkein valkeaa, ainakin kolmesataa mustaa orjaa, ja hän tiesi, että -huhu niiden olemassaolosta hyvinkin pian leviäisi. Varmaankin hänen -luokseen saapuisi orjakauppiaita, ehkäpä aina Sambesi-joen varsilta -saakka, ja senvuoksi hänen oli edullisinta matkustaa niin hitaasti -kuin suinkin, ja antaa ihmiskarjansa samalla toipua vaivoistaan. - -Liikkeelle lähdettiin vasta kuudelta aamuisin ja levolle asetuttiin -tavallisesti jo keskipäivän aikaan. Ensi päivinä kuljettiin viljavien -ja tiheästi asuttujen seutujen halki, joiden päälliköt olivat häntä -kohtaan ystävällismielisiä. Mutta kymmenen päivän kuluttua saavuttiin -Urorin ja Ututan välillä olevalle riidanalaiselle alueelle, jossa -kasvoi synkkää metsää ja viidakkoa ja asusti vain petoeläimiä. -Tämän alueen etäisimmästä päästä oli Katalambulan maahan noin -yhdeksänkymmenen englanninpeninkulman matka. - -Poika parat, Selim, Abdullah ja Mussoud, eivät kärsineet vain -kuumuudesta, vaan heidän täytyi myös kantaa raskaita taakkoja, jotka -kalvoivat heidän tottumattomia hartioitaan. Kolmena ensimmäisenä -päivänä heidän täytyi lisäksi käydä alastomina, sillä orjien suojaksi -ei runsaasta saaliista huolimatta riittänyt ainoatakaan kyynärää -kangasta. - -Orjia pidetään usein kuin karjaa ja kohdellaan myös sen mukaan. -Nuo kolmesataa orjaa sidottiin kahleilla, tunnustettava on, että -arabien leirissä oli tavattu paljon kahleita tätä tarkoitusta varten. -Täysikasvuisille pantiin rautarenkaat kaulaan, jota vastoin pojat -- -arabialaispojat ja muutamat neekeripojat, Niani niiden parissa -- -sidottiin köydellä vyötäisiltä. - -Täysikasvuisia oli viisitoista ryhmää, kussakin kaksikymmentä henkeä, -ja kullakin ryhmällä oli päällysmiehensä. Poikien osastoa vartioi -Tifum Byah. - -Niinkuin sanottu, orjia kohdellaan aivan häikäilemättä kuin karjaa. -Jos jonkun jostakin syystä täytyi pysähtyä matkan varrella, oli koko -ryhmän sekä päällysmiehen pakko myös pysähtyä, mikä tuotti ikävyyttä -ja kiusaa. Jokaisessa osastossa on aina joku, joka on toisia -oikullisempi, joka haluaa useammin vettä, j.n.e., mistä koituu harmia -tovereillekin, sillä päällysmies ei ole kovinkaan kärsivällinen, vaan -ottaa helposti piiskan esille kiirehtiäkseen jäljellejäänyttä joukkoa. - -Poikien ryhmässä Isa alituisesti tahtoi pysähtyä, ja kaikki muut -saivat siitä kärsiä, varsinkin Selim, jonka niskoille hän aina -sälytti syyn. - -Niani, neekeripoika, huomasi Isan kavaluuden, ja eräänä päivänä hän -uskalsi sanoa Tifum Byahille, ettei tämä piiskannut oikeaa syyllistä, -ja antoi ilmi Isan, joka senjälkeen sai maistaa ruoskaa. Isa, joka -ei ollut säälinyt Selimiä, huusi ja valitti nyt ääneensä, kun häntä -itseään rangaistiin, ja hän uhkasi kostaa pienelle sukkelalle ja -rohkealle Nianille. - -Toisellakin tavalla Niani osoitti rakkauttaan nuorelle herralleen. -Ei kestänyt montakaan päivää, ennenkuin hän tarjosi Selimille sitä -kangaspalaa, jonka hän oli sitonut lanteittensa ympärille. - -"Ei se tee mitään", sanoi hän, kun Selim ei tahtonut ottaa sitä -vastaan, koska Niani itse jäisi silloin aivan alasti, "minä olen vain -neekeripoika, eikä kukaan minua katsele. Ottakaa se, jos se vain -kelpaa teille. Se on hyvin likainen." - -"Se on parempi kuin ei mitään", sanoi Selim kiitollisena, "ja minä -otan sen kernaasti vastaan, koska sinä et siitä välitä. Mutta emmekö -voisi jakaa sitä?" - -"Ei se ole tarpeen", sanoi Niani lujasti, "Niani ei tarvitse -vaatteita. Tämä on sitäpaitsi sama kangaspala, jonka te annoitte -minulle sinä iltana, kun minä panin kampia Isalle ja Isa aikoi -heittää minut tuleen." - -Selim nousi nyt sitoakseen likaisen kangaspalan uumilleen, mutta -huomasi samassa, että hänen ystävänsä Abdullah ja Mussoud katselivat -kaihoavin katsein kangasta -- heidänkin ihonvärinsä oli niin vaalea, -että heidän alastomuutensa pisti enemmän silmiin kuin neekerien. -Ääneti hän repäisi kankaan kolmeen osaan ja antoi molemmille pojille -osansa. - -"Sinun sydämesi on hyvä kuin kulta", sanoi Abdullah punastuen, "olen -sinulle kiitollisempi tästä pienestä kangaspalasesta kuin kaikista -niistä kullalla kirjailluista vaatteista, joita sain isältäni. Allah -palkitkoon hyvyytesi." - -"Sinä olisit voinut antaa minullekin palasen", sanoi Isa nuristen. - -"Miksi se olisi ollut tarpeellista, herra Isa", sanoi Niani. "Teidän -ihonne on yhtä musta kuin minunkin. Olettehan te tuollakin tavoin -puettu. Te voitte nyt iloita mustasta nahastanne." - -"Kirottu olkoon sinun nenäkkyytesi, Niani!" huusi Isa. "Minä taitan -sinulta niskat!" - -"Parasta jättää se tekemättä", tuumasi Niani aivan levollisesti. -"Minä olen nyt Ferodian oma, ja jos te lyötte minua, niin tappaa -Ferodia teidät." - -"Ole vaiti, äläkä kiusaa minua", sanoi Isa synkkänä, "minä olen -kyllin kurja ilmankin." - -"Onko sinun paha olla?" kysyi Selim osaaottavasti. - -"Päätäni särkee, niin että se on haljeta, ja selässäni tuntuu -ikäänkuin neulanpistoksia. Sitä ei kirvele enää Tifum lurjuksen -piiskaniskujen jäljiltä, vaan se on jotakin muuta", Isa valitti. - -"Ole reippaalla mielellä, ystäväni", lohdutti Selim, "Pian me -saavumme Katalambulaan, ja siellä me saamme levätä. Tätä matkaa ei -voi enää kestää kauan." - -"Minä en tule koskaan noiden kirottujen watutain maahan", vastasi -Isa, "olen aivan liian sairas." - -"Mikä sinua vaivaa?" - -"Älä pelästy, mutta minulla on isorokko." - -"Isorokkoko? Miten voit sellaista otaksua?" huudahti Selim, joka -tahtomattaan hätkähti kuullessaan tuon pelätyn taudin nimen. - -"Näin erään miehen kuolevan siihen tautiin, ja varmaan minä kuolen -siihen nyt itsekin", sanoi Isa surullisena. - -Seuraavana aamuna Isa oli paljon sairaampi, mutta hän ei saanut -pysähtyä eivätkä toiset saaneet häntä kantaakaan -- sitä ei koskaan -suoda sairaalle orjalle Afrikassa -- vaan hänen täytyi jatkaa matkaa -toisten kanssa. Hän horjui kuumeisena eteenpäin, kunnes taakka, jota -hän kantoi, putosi maahan. Ja kun Tifum suutuksissaan tuli hänen -luokseen ja löi häntä, kaatui hän maahan. Mutta Tifumin sydämessä ei -ollut pienintäkään säälin tunnetta, hän piiskasi Isa parkaa, kunnes -Selim ei voinut sitä enää nähdä. Hän heitti taakkansa julman neekerin -päähän, ja kun tämä kaatui kumoon, alkoi Selim piiskata häntä, kunnes -Tifum taas vuorossaan heitti Selimin kumoon ja löi häntä voimainsa -takaa niin kauan, että hän meni tajuttomaksi. - -Sitten Tifum leikkasi poikki nuoran, jolla pojat olivat sidotut -yhteen, ja heitti vettä Selimin päähän, jotta tämä jälleen tointuisi. -Vavisten raivosta hän käski tuoda paikalle raskaan puuikeen, jonka -toisessa päässä oli kaksi koukkua, ja jota käytettiin kaikkein -uppiniskaisimpia orjia varten. Se painoi noin kolmekymmentä naulaa, -jos puu oli tuoretta, ja tämä oli tehty kolme päivää sitten. - -Puoleksi tajuttoman pojan pää pantiin molempien koukkujen väliin, -jotka sidottiin vahvalla köydellä kiinni, niin että pää joutui -kovaan puristukseen. Itse ies oli pitkä ja raskas, ja sen toinen pää -kiinnitettiin Abdullahin olkapäähän. - -Kun tämä oli tehty, meni Tifum kuolevan Isan luo. Tämä ei kyennyt -enää mihinkään työhön, sen julma mieskin huomasi, ja hän antoi Isalle -vain potkun ja jätti onnettoman raukan yksin kuolemaan. Sitten -karavaani lähti taas liikkeelle. - -Isorokko tarttui yhä useampiin orjiin, ja kun nämä iskuista ja -potkuista huolimatta eivät jaksaneet kulkea sen pitemmälle, jätettiin -heidät tielle. Kahdentenakymmenentenä päivänä huomasivat Selim ja -Abdullah, että pikku Mussoud oli saanut tartunnan. - -He pyysivät saada kantaa pojan taakkaa, mutta heidän pyyntönsä -hyljättiin. Ja kun Selimin silmät iskivät tulta, vastasi Tifum -piiskaniskuilla, kunnes Selimin selkä oli yhtenä ainoana verisenä -haavana. - -Selim ei päästänyt vähintäkään valituksen ääntä huuliensa yli, ei -edes huokausta. Hän tuskin enää tunsi ruumiillista kipua, mutta -hänen sydämensä oli raskas. Heidän vaeltaessaan eteenpäin keskellä -auringonpaistetta ja hiljaisuutta, jonka rikkoivat vain orjien -paljaitten jalkojen töminä ja pikku Mussoudin valitukset iski -häneen ajatus, että hän varmaankin sai kärsiä enemmän kuin muut -sen vuoksi, että hän oli unohtanut rukoilla Jumalaa. Syynä tähän -ei ollut kuitenkaan se, että Selimin mieli olisi ollut kova tai -katkera, hän ei ollut vain uskaltanut lähestyä Allahia pesemättömin -käsin ja jaloin. Hän päätti kuitenkin nyt ensi tilassa valmistautua -rukoukseen, ja siihen hänelle tarjoutuikin mahdollisuus, kun Tifum -pikku Mussoudin hartaasta pyynnöstä antoi karavaanin hetkeksi -pysähtyä. Tuo orjavouti teki sen kuitenkin ennen muuta saadakseen -itse tupakoida, eikä suodakseen lievennystä poikarukalle. - -Niin pian kuin Tifum käänsi selkänsä, otti Selim valkeaa hiekkaa -maasta ja hieroi sillä jalkojaan, käsiään, kasvojaan ja ruumistaan, -ikäänkuin hän olisi pessyt itseään. Sitten hän käänsi kasvonsa -koilliseen, Mekkaan päin, ja alkoi rukoilla. - -Hän rukoili Allahia, taivaan ja maan valoa, vanhurskasta, -kaikkivaltiasta ja kaikkitietävää Jumalaa. - -"Epäuskoiset ovat laskeneet julmat kätensä minun päälleni, joka olen -oikeauskoinen ja oikeauskoisen poika. He ovat sitoneet minut kuin -teuraslampaan, he ovat lyöneet minua, hirveät hihnat ovat syöneet -verille ihoni, terävillä keihäillään he ovat pistäneet minua." - -Sitten hän rukoili Allahin armoa ja pyysi häntä pelastamaan hänet -epäuskoisten käsistä. - -"Sinä ihmisten herra, kuningas ja Jumala", lopetti hän, "pelasta -minut vihollisteni käsistä sen lupauksen tähden, jonka olet -profeettasi Muhammedin kautta antanut meille. Kuule isättömän rukous -ja armahda häntä." - -Kun Selim oli lopettanut hartaan rukouksensa, heittäytyi hän maahan -ja nousi jälleen virkistyneenä ylös. - -"Abdullah, ystäväni", sanoi hän tälle, joka istui veljensä vieressä, -"minun mieleni on virkistynyt. Minulla on hyvä tuuma." - -"Minä näin sinun rukoilevan, Selim, ja toivoisin, että minäkin voisin -rukoilla, mutta sydämeni on katkera. Minusta tuntuu, niinkuin voisin -kirota kaikkia ihmisiä ja itseänikin ja sitten kuolla. Mussoudin -hetket ovat luetut, ja jos hän kuolee, on minusta yhdentekevää, mihin -minä joudun." - -"Rakas ystävä", sanoi Selim lempeästi, "koraanissa sanotaan: Hädässä -rukoile Jumalaa, hän kuulee sinua. Hänen korvansa on avoinna -hädänalaisille". - -"Minä tiedän sen, Selim, mutta minä en voi rukoilla", -toisti Abdullah. "Minä napisen Jumalaa vastaan, kun hän antaa -oikeauskoisiaan kohdella tällä tavalla. Kuulehan, kuinka Mussoud -valittaa, ja ajattele, että hänet jätetään yksin tänne tielle, sillä -minä en saa jäädä hänen luokseen. Mutta mikä tuuma sinulla oli, -Selim?" kysyi hän väsyneesti. - -"Että me pakenemme tänä yönä syvälle metsään. Paljon parempi on -kuolla, kuin elää orjana. Ja ehkäpä löydän sieltä poiskin. He eivät -ole voineet tappaa minua kaikista julmuuksistaan huolimatta. Kenties -metsä kohtelee meitä ystävällisemmin." - -"Entäs veljeni?" - -"Me kannamme hänet mukanamme, ja kun olemme päässeet kylliksi kauas -metsään, hoidamme me häntä, niin että hän paranee. Me rakennamme -itsellemme majan puron rannalle, ja sillä välin kun sinä hoidat -veljeäsi, otan minä keihään mukaani ja kerään villejä hedelmiä ja -hunajaa. Mutta hiljaa, tuolta tulee Tifum. Auta Mussoud jalkeille, -ehkä hän kestää vielä iltaan saakka." - -Lähtömerkki annettiin, pojat tarttuivat reippaasti taakkoihinsa, ja -koska Mussoud oli levättyään hiukan paremmissa voimissa, jatkettiin -matkaa tavalliseen tapaan. - -Keskipäivällä pysähdyttiin aarniometsään, ja koska täällä ei -tarvinnut pelätä vihollisia, ei leirinkään ympärille rakennettu -risuista aitausta, niinkuin tavallisesti. - -Abdullah ja Selim istuivat vieretysten syödessään paahdettua maissia -ja puoleksi keitettyjä viljatähkiä, mutta Mussoudin täytyi maata -leirin ulkopuolella, sillä watutalaiset tiesivät, että tauti oli -tarttuvaa ja saattoi olla toisille vaarallinen. - -Sitten tuli ilta ja pimeä. Miehet istuivat leiritulien ääressä -keskustellen. Leirin ulkopuolella vallitsi yön hiljaisuus, vain -hyeenan ääni kuului silloin tällöin. - -"Nyt on yö, Abdullah", Selim kuiskasi, "nyt sinun täytyy päättää, -mitä aiot tehdä." - -"Rakas Selim", vastasi Abdullah, "en voi paeta ja jättää veljeäni. -Mussoud-parka ei elä ehkä huomisiltaankaan. Hän on varmaankin hyvin -sairas, hänen päänsä oli kovin kuuma, ja näytti melkein siltä, kuin -hän ei olisi tuntenut minua. Jos sinä pakenet, jään minä yksin tänne. -Isa on kuollut, Mussoud kuolee pian, ja sinä olet poissa." - -"Niin, Abdullah, minä pakenen, vaikka sinä jäisitkin tänne, olen -väsynyt tähän elämään ja tahdon kuolla metsässä. En pelkää kuolemaa, -mutta minä en tahdo, että sanottaisiin, että Selim, Amerin poika, -kuoli kuin aasi tien vieressä, Tifumin potkimana. Jos minä kuolen, -niin tahdon kuolla kuin arabi, kenenkään muun kuin Allahin näkemättä -kurjuuttani ja vain taivaan linnut kuolinvuoteeni ympärillä. Tee -minulle palvelus, Abdullah ystäväni. Jos Mussoud elää huomenna, -niin sano hänelle, että olen paennut, ja suutele häntä puolestani. -Suutele minuakin ennenkuin nukut, sillä kun heräät huomenna, olen -minä poissa. Ikeen köysi on jo höllinnyt kaulastani, yhdessä -silmänräpäyksessä olen siitä vapaa." - -"Kiitos, Selim, että ajattelet veljeäni, ja minä toivon sinulle -Allahin rauhaa ja siunausta. Ja kun sinä kotimatkalla näet Otavan -taivaalla, niin muista: Abdullah ajattelee sinua. Saattakoon pyhä -Muhammed sinut jälleen äitisi luo, ja kun olet ystäviesi parissa -niin muista minun äitiäni ja vie hänelle tervehdykseni. Minun täytyy -koettaa nukkua jaksaakseni kävellä huomenna. Minä annan sinulle -ystävyyden suudelman, ja koska tahdot paeta, niin toivon, että Allah -on pelastava sinut." - -He laskeutuivat molemmat levolle, ja Abdullah vaipui pian uneen, -mutta Selim makasi valveilla ja tuumi pakoaan. Äkkiä hän muisti -Simban ja Moton jäähyväissanat ja ihmetteli, ettei hän aikaisemmin -ollut niitä ajatellut. Nehän olisivat antaneet hänelle voimia kestää -paremmin ja kärsivällisemmin raskaita koettelemuksia. - -Mutta ei vieläkään ollut myöhäistä. Jos nuo molemmat ystävät elivät, -niin hän ei ollut yksin. Hän päätti siis paeta suoraan etelään, -koettaa tunkeutua metsän halki ja päästä Ututa kylän lähitienoille, -josta hän voisi saada jonkun ohjaamaan itseään Katalambulan luo. -Hetken aikaa hän tuumi tappaa Tifumin hänen omalla keihäällään, mutta -luopui siitä heti, sillä sellainen teko ei olisi ollut arabin eikä -Amer ben Osmanin pojan arvoinen. - -Pari tuntia kului nopeasti tuumiessa. Kaikki nukkuivat sikeässä -unessa, ja tuletkin näyttivät sammuvan. Vain hiukan punertavaa -hillosta oli jäljellä. - -Selim rukoili Allahilta rohkeutta ja voimaa, köysi oli irti ja pää -vapaa. Vapaa! - -Hän nousi pystyyn ja hiipi äänettömästi puun luo, jonka juurella -aseet olivat, valikoi itselleen pari keihästä, pyssyn, ruutisarven -ja patruunalaukun ja hiipi sitten yhtä hiljaa pois, kuin hän oli -tullutkin. - -Parilla pitkällä harppauksella hän kulki toisen puun luota toisen -luo, ja joka kerta, kun hän saapui uuden puun luo, tuntui hänen -pelastumisensa yhä mahdollisemmalta. Nuo korkeat, paksut rungot, -jotka yön aikana näyttivät vielä paksummilta ja pitemmiltä kuin -päivällä, muodostivat ikäänkuin muurin hänen ja hänen vihollistensa -välille. - -Vihdoinkin hän oli vapaa! Hän kulki vapaasti, hän ajatteli vapaasti, -ja tuo ajatus hurmasi häntä, niin että hänen sydämensä oli pakahtua. -Hänen askeleensa tulivat lujemmiksi, pään ryhti ylpeämmäksi, selkä -suoremmaksi. Jokin voima pakotti häntä yhä eteenpäin. Väsymys näytti -paenneen, tavaton joustavuus piti hänen voimiaan yliaja hän kiiti -vapautta kohti. - -Ääretön joukko mustia puunrunkoja solui hänen ohitseen, hänen -edessään ja hänen ympärillään levisi metsä äärettömän laajana, ja yhä -oli yö. Pimeys ei näyttänyt koskaan loppuvan, ja Selim oli iloinen, -että niin oli. Hän toivoi, että ikuisesti olisi yö ja että hänen -vihollisensa nukkuisivat. - -Mutta vaikka yö oli pitkä ja ystävällisesti suojeli häntä -läpipääsemättömällä vaipallaan, loppui sekin niinkuin kaikki muukin. -Mutta silloin oli Selim jo kaukana watutaleiristä. - -Aamu alkoi sarastaa, kun yön musta vaippa ensin hiukan harmaantui. -Sitten valkeni yhä enemmän puiden lehvien yläpuolella, kunnes -taivas tuli kellertävän kalpeaksi ja vihdoin teräksensiniseksi. -Valoisa juova läikehti Selimin tiellä, lehdet välkkyivät vihreinä ja -liikkuivat aamutuulessa. - -Miten vilpoiselta ja tuoreelta ilma tuntuikaan! Maailma oli kuin -uudestisyntynyt, ja hyönteisten surinasta Selim saattoi päättää, että -muutkin nauttivat päivän valosta. - -Pian päivä valkeni kokonaan, ja aurinko nousi kirkkaana taivaalle. -Mutta Selim katseli sitä nyt toisin tuntein kuin edellisenä päivänä. -Silloin hän vihasi sen kuivaa, polttavaa kuumuutta, joka tuotti -vain väsymystä ja janoa. Nyt se oli kuin suunnaton lamppu jonka -tarkoituksena oli valaista metsän hämärää, korkeaa holvia. Se ei -tuottanut enää väsymystä eikä janoa, se vain virkisti ja vahvisti -mieltä. - -Päivemmällä Selim saapui lammikolle, jossa kasvoi keltaisia -lotuskukkia. - -Miten ihanalta vesi maistui! Miten vilpoinen ja hiljainen metsä oli -näin keskipäivän aikana! Vähän matkan päässä lammikosta oli suuri -ontto bambupuu. Selim meni lähemmäksi tarkastamaan, ja huomasi että -puun sisällä oleva aukko oli suuri kuin huone. Hän ryömi sen sisään, -laskeutui levolle ja nukkui. - -Kun hän heräsi, oli taaskin yö. Hän oli varmaankin nukkunut kahdeksan -tai kymmenen tuntia. Ensi hetkessä hän ei tiennyt, missä hän oli, -mutta vähitellen silmä tottui pimeyteen ja hän muisti paenneensa -orjuudesta. - -Hän muisti myös kaiken muun: tuskallisen ikeen ja Tifumin armottomat -iskut. Hän nousi kiireesti jatkaakseen matkaansa. - -Mutta ulkopuolelta kuuluvat hiljaiset, pehmeät askeleet pelästyttivät -hänet. Mitähän se saattoi olla? Samassa kajahti naurava ääni, joka -sai Selimin veren jähmettymään. Hän tointui kuitenkin pian. Sehän oli -vain hyeena, joka oli vainunnut saalista. Moto oli kertonut tästä -hirvittävästä äänestä, eikä Selim pelännyt enää. - -Mutta pian sen jälkeen kuului kumea karjahdus -- toinen, kolmas -- -kunnes Selimin korvat olivat mennä lukkoon. Tuo ääni oli metsän -pelätyn kuninkaan. Ei ole olemassa mitään valtavampaa kuin sen -karjunta. - -"Se on jalopeura!" tuumi Selim, kun ensimmäinen pelästys oli hiukan -laantunut. Hän oli usein toivonut saavansa nähdä jalopeuran, mutta -nyt hän ymmärsi, että oli viisainta pysyä paikallaan. - -Hänellä oli ladattu pyssy kädessään, eikä puuhun johtava kolo ollut -niin suuri, että eläin olisi voinut tunkeutua siitä sisään. - -Jalopeura oli vainunnut saaliin ja lähestyi nyt puuta karjuen ja -vilkuillen hehkuvin silmin joka puolelle, ja pian se olikin keksinyt, -että saalis oli puun sisässä. Selim peräytyi aukolta, ja samassa -suuri eläin hyppäsi puuta vasten raastaen käpälillään kuorta, -ikäänkuin se olisi päättänyt tunkeutua sen läpi. Sydän kurkussa poika -tähtäsi petoeläimen päähän, laukaisi -- ja jalopeura kaatui maahan. - -Selim ei uskaltanut kuitenkaan lähteä piilostaan, ennenkuin päivä -alkoi valjeta. Kauan hän kuunteli ulkoa tulevia ääniä, mutta kun -kaikki oli hiljaista, käsitti hän, että jalopeura oli kuollut, ja -sitten hän paneutui jälleen maata. - -Hänen herätessään oli aivan valoisaa. Puun juurella makasi jalopeura -kuolleena. Selim kiipesi maahan ja katseli kuolleen pedon ruumista. -Vakavat ajatukset valtasivat hänen mielensä. Hän ajatteli, miten -väkevä ja ylväs tuo suuri eläin oli ollut edellisenä iltana -samoillessaan metsässä. Ja nyt, miten heikko se oli! Lapsikin olisi -voinut leikitellä sen harjalla ja hampailla. - -"Jospa kaikki viholliseni kaatuisivat yhtä helposti kuin sinä", -tuumi Selim mielessään. "Sääli vain että olet saastainen, sillä olen -hirveän nälkäinen. Mutta sinua en saa syödä." - -Sitten Selim jatkoi jälleen matkaansa etsien joka puolelta -metsänriistaa, voidakseen tyydyttää nälkäänsä. Hän oli ollut -kolmekymmentäkuusi tuntia ruuatta, ja kasvuiässä olevalle pojalle se -on pitkä aika. - -Villejä hedelmäpuita ei ollut, ei metsäpersikoita eikä villejä -luumuja. Ko-virta näytti jakavan sen eteläpuolella olevat suuret -tasangot kahteen aivan erilaiseen alueeseen. Puut tässä osassa -lounais-Uroria, missä Selim nyt kulki, olivat parhaasta päästä -rakennuspuita. Jos Selim olisi tuntenut aarniometsiä paremmin -olisi hän löytänyt joukoittain syötäviä juuria. Mutta sitä hän ei -ymmärtänyt eikä niinollen tutkinut maata, vaan kulki alakuloisin -mielin eteenpäin. Auringon laskiessa hän näki pienen antiloopin, ja -rukoillen metsäonnea nosti pyssyn poskelleen. Pieni eläin kaatui -verissään maahan, ja Selim kiiruhti sen luo, nylki elukan, leikkasi -siitä lihaiset osat ja kantoi ne puuhun, jossa hän aikoi viettää -yönsä. Koottuaan kuivia oksia ja sytytettyään tulen hän paistoi -lihapalat ja söi ahnaasti pahimpaan nälkäänsä. Sitten hän pani maata. - -Aamulla hän söi jälleen, otti mukaansa lopun ruuan ja jatkoi -matkaansa. Koska hän tunsi olevansa hyvissä voimin, kulki hän varsin -pitkän matkan. Illalla hän otti jälleen eväänsä esille, ja vaikka -hän huomasikin, että liha alkoi pahentua -- hän ei ollut malttanut -kylliksi paistaa sitä edellisenä iltana -- söi hän kuitenkin hyvällä -halulla. Mutta seuraavana aamuna se oli täynnä matoja, ja Selimin oli -pakko heittää se pois. - -Aamupuolen päivää Selim vaelsi jälleen ja lepäsi kuumimman ajan. -Hän oli heikkona nälästä ja janosta, mutta kulki sittenkin muutamia -tunteja ikäpuolella, kunnes ei jaksanut enää, vaan sammutti nälkänsä -unella. - -Kun Selim seuraavana aamuna jatkoi matkaansa, oli metsä tavattoman -hiljainen. Hän ei nähnyt ainoatakaan elävää olentoa, vain joitakin -haukkoja kierteli puiden yläpuolella. Hän laahasi tunnin toisensa -jälkeen väsyneitä jalkojaan eteenpäin, kunnes aurinko laski -taivaanrantaan. Vettä hän ei myöskään ollut nähnyt koko päivänä, ja -jano kiusasi häntä suuresti. - -Taaskin koitti uusi päivä. Nälkä ja jano oli heikontanut Selimin -voimat ja tarmon. Jos hän olisi tiennyt, että watutakylän pellot -olivat parin tunnin matkan päässä, ja että tie, jota myöten Ferodian -karavaani kaksi päivää aikaisemmin oli kulkenut, oli vain penikulman -päässä hänestä! Mutta suuren metsän siimeksessä, joka ympäröi häntä -joka taholta, hän ei tiennyt mitään. Kunpa hän vain olisi jaksanut -kiivetä jonkun korkean puun latvaan, niin hän olisi nähnyt, minne -käsin hänen olisi pitänyt vaeltaa. Mutta hän saattoi tuskin erottaa -taivasta, niin tiheät olivat puiden latvat ja niin kiinteästi -toisiinsa kietoutuneet. - -Väsyneen, nälkäisen ja janoisen Selimin mielestä metsä oli aivan -loputon. Hän tuijotti eteensä toivoen, että se alkaisi harventua ja -etsi silmillään joka puolelta eläviä olentoja, joko nelijalkaisia tai -lintuja. Hän katseli ylöspäin nähdäkseen edes vilahdukselta sinistä -taivasta. - -Jos hän olisi ollut tottuneempi matkustamaan Afrikassa, olisi hän -tiennyt, että hän olisi löytänyt joka notkosta vettä, jos hän vain -olisi kaivanut kepillä syvälle maan sisään, ja että kaikkialla löytyi -juuria, joilla voi sammuttaa nälkänsä. Mutta hän ei tiennyt mitään -tästä kaikesta. Siksi hän kulutti kalliit hetkensä lepoon ja hyökkäsi -sitten taas hermostuneesti eteenpäin, kunnes nälkäinen ruumis ei -kestänyt enää ja hänen jalkansa uupuivat. Hän kaatui maahan, nousi -taas ylös, mutta jäi lopulta tunnottomana makaamaan. Poika parka, hän -sai kalliisti maksaa isänsä halun kartuttaa rikkauksiaan vaihtamalla -ihmisolentoja kangaspakkoihin ja lasihelmiin! - -Pyörtymiskohtauksen jälkeen, jota kesti muutamia minuutteja, hän -koetti nousta istumaan, mutta ei jaksanut vaan kaatui selälleen. -Maatessaan pitkänään katse kiintyneenä ylöspäin, hän ajatteli niitä -iloja, joista hänen oli täytynyt luopua, ja mitä enemmän ruumis -kärsi, sitä halukkaammin ajatukset liitelivät entisissä iloissa. -Ääneensä valittaen hän sanoi: - -"Oi, jospa vielä kerran saisin nähdä meren, jospa saisin nähdä -valkean rannan, jossa leikittelin Abdullahin ja toisten toverieni -kanssa, ennenkuin heittäydyimme uimaan mereen! Muistan, miten me -kotona keräännyimme mangopuun alle, miten sen hedelmät riippuivat -kultaisina ja purppuranpunaisina ja miten iltatuuli liikutteli -lehtiä, taivutti kuninkaallisen kokospalmun latvaa ja tuoksuvaa -kaneelipuuta ja kohotteli räikeänvihreän appelsiinipuun oksia, jonka -hedelmät olivat kuin palsamia sielulleni. Jospa minulla olisi nyt -yksi ainoakin appelsiini! Muistan sokeriruo'on ambranväriset varret -ja sen ihanan mehun, kokospähkinöiden virvoittavan maidon, loistavan -granaattiomenan suloisine tuoksuineen ja makuineen, keltaiset -sitruunat, jotka poistavat kuumeen ja janon sekä meloonit, joiden -tummanvihreän kuoren sisäpuolella on niin ihania aarteita. Oi, -Sansibar, paratiisi maan päällä! Amer ben Osmanin onneton poika näkee -sen puiden ja kukkien, talojen ja puutarhojen tulevan yhä lähemmäksi." - -Väristen hän katseli ympärilleen suuressa, hiljaisessa -aarniometsässä, jonka ilma oli tukehduttaa hänet. - -"Ilma on täällä varmaankin myrkyllistä", jatkoi hän kuumehoureissaan. -"Jättiläispuut kaatuvat mädäntyneinä maahan ja tuhannet hyönteiset -asettuvat niihin, taittuneita oksia putoaa alas ja mädäntyneet lehdet -löyhkäävät pahalta. Kuulen kaukaa nälkäisen jalopeuran karjuvan. -Ehkäpä se vainuaa arabialaispoika parkaa, ja vieläkin kamalammalta -tuntuu korvissani leopardin ääni ja hyeenan nauru." - -Katkerin mielin Selim pahoitteli, että oli koskaan syntynyt, ja -ajatuksissaan hän kävi läpi viime aikojen kärsimykset. - -"Minä näin jalon isäni kaatuvan ja itse jäin yksin -- minä itkin -ensin suurta suruani, sitten kärsin kaikki helvetin tuskat ja lopulta -toivoin, etten koskaan olisi nähnyt päivän valoa. Oi, noita hirveitä -marssipäiviä, joista ei tuntunut tulevan koskaan loppua, kun jano -kalvoi ruumistani eivätkä väsyneet jäsenet totelleet tahtoani." - -Houreissaan hän näki edessään kuolleet, jotka oli jätetty tielle ja -makasivat siinä avoimin, jäykin silmin, ja kuolemankauhu valtasi -hänet, kun hän kuvitteli näkevänsä oman hautansa tämän metsän -korkean, vihreän holvin alla. - -"Ei kukaan sure Selimin kuolemaa", valitti hän, "äitini ja -palvelijani eivät pese kuollutta ruumistani eivätkä kääri minua -valkoisiin kääreliinoihin, ja pyhä imani ei lue rukouksia kuolleen -sieluni pelastukseksi." - -Mutta tätä kuolemanpelkoa ei kestänyt kauan. Hänen ajatuksensa -alkoivat sumentua, mutta hän kykeni vielä lausumaan kuoleman -tervetulleeksi ja kuiskaamaan jäähyväiset synnyinsaarelleen ja sille -kauniille maalle, joka oli tuottanut hänelle niin paljon kärsimyksiä. -Hänen viimeiset sanansa kuuluivat: "Minä tulen, rakas isäni!" - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Ferodian riemukulku. -- Katalambula ottaa hänet vastaan. -- -Abdullah lahjoitetaan Kalululle. -- Tapaa Simban ja Moton. -- -Kalulu suunnittelee Selimin etsimistä. -- Pyssy löydetään. -- Selim -löydetään. -- Hänet tuodaan tajuttomana kylään. -- Toipuminen. -- -Kalulun ja Selimin ystävyys. - - -Kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä Kwikurun taistelun jälkeen -saapui Ferodia riemukulussa Katalambulan kylään. Edellisenä iltana -olivat sanantuojat ilmoittaneet voitokkaan päällikön tulon, ja kun -seuraavan päivän aamupuolella näkyi suuri tomupilvi, joka osoitti, -missä sotajoukko kulki, kohotettiin iloisia huutoja. - -Jo paljoa ennen kuin Ferodian etujoukko tuli näkyviin viljapeltojen -keskeltä, oli Katalambulan kylän portille kerääntynyt sotilaiden -omaisia. Kahdentuhannen ihmisen kurkusta kajahti yhtä aikaa -riemuhuuto "lu-lu-lu", neljätuhatta kättä taputti innokkaasti, -neljätuhatta ruskeaa ja mustaa jalkaa hyppi ilmaisten omistajainsa -iloa. - -Rumpujen rämistessä Ferodia lähestyi. Ei kukaan sivistynyt kuningas -olisi voinut käyttäytyä sen arvokkaammin kuin hän. Hän astui kuin -jalopeura, hän nojasi käsivartensa kahden solakan nuorukaisen -olkapäihin, hän kantoi päätään ylpeästi pystyssä. Hänen edellään -astui kaksisataa valittua sotilasta, joiden päitä koristivat liehuvat -höyhentöyhdöt ja jotka asettuivat Katalambulan majan ulkopuolelle. -Sitten saapui Ferodia itse, ja hänen jäljessään taaskin kaksisataa -sotilasta. Kunkin sotilaan kasvoja ympäröi seepranharja, ja tässä -mustassa, jäykässä jouhikoristeessaan he näyttivät vielä entistäänkin -sotilaallisemmilta. Sitten seurasi täysikasvuisten vankien joukko -kaksikymmenhenkisissä ryhmissä kantaen Ferodian sotasaalista, ja -viimeisenä tulivat vangitut pojat johtajanaan Abdullah, jonka valkea -iho veti kaikkien silmät puoleensa. Viisisataa sotilasta muodosti -jälkijoukon. - -Sotilaat asettuivat neliöön, ja vangit kantoivat ennenmainitun -suuren puun ympärille tavarapakkansa. Katalambula lepäsi penkillä, -joka päivän kunniaksi oli koristettu jalopeuran ja leopardin -nahoilla, ja hänellä oli kädessään lyhyt sauva, johon oli kiinnitetty -kirahvinhäntä. Sillä hän huiskutti pois kärpäsiä. - -Uteliaat joukot olivat kiivenneet aitaukselle sekä majojen katoille, -ja Ferodia seisoi yksin piirin keskellä suuren saaliinsa vieressä. -Hän, samoinkuin kaikki muutkin, odotti, mitä Katalambula sanoisi. - -"Me olemme ikävöineet sinua, Ferodia", sanoi nyt vanhus lempeällä -äänellä. "Me olemme kuulleet kerrottavan suuresta voitostasi, miten -sinä ja watutasotilaat voititte arabialaiset kauppiaat. Kerro, olemme -valmiit kuulemaan." - -"Oi, Katalambula ja heimomme vanhimmat", Ferodia vastasi, -"minut lähetettiin viemään lahjoja Katalambulan ystäville, -waroripäälliköille, ja olin jo paluumatkalla kotiin, kun Olimali -lähetti minulle sanan, että arabit -- kauppiaat meren rannalta -olivat tulleet hänen maahansa äärettömiä kangas- ja helmi-varastoja -mukanaan. Hän sanoi, että samaiset miehet olivat murhanneet Mostanan." - -"Eiaa, eiaa!" huusivat päälliköt Kalukin yhtyessä heihin, ja Ferodia -jatkoi: - -"Kun kuulin Olimalin kutsun, olin kuin nälkäinen jalopeura, joka -vainuu saalista. Sanoin ääneen: 'Kas, Malungu jumala on antanut -arabit käsiini, minä kostan Mostanan kuoleman, minä valmistan -taikajuoman heidän ruumiistaan, ja heidän päillään koristan Olimalin -portin pielet.'" - -"Eiaa, eiaa!" huusi kansa. - -"Aamulla olivat watutasotilaat valmiit taisteluun. He kuulivat -Olimalin torven toitotukset ja arabien pyssyjen laukaukset, -ja minun käskystäni he nousivat yhtenä miehenä. Me piiritimme -vihollisen Olimalin kylään, meidän nuolemme kaatoivat kasoittain -heitä, ja me otimme useita satoja miehiä ja nuorukaisia orjiksi ja -toimme heidät tänne. Me anastimme pyssyjä, kuulia ja ruutia, me -keräsimme rikkauksia: hienoja kankaita ja helmiä. Toisen puolen -saaliista sai Olimali ja kaikki watutasotilaat ovat saaneet -osansa, päälliköt omansa ja Ferodia omansa. Viisikymmentä orjaa ja -kaksi arabialaispoikaa on kuollut matkalla, ja yksi valkea poika -karkasi metsään kuollakseen siellä. Meillä on jäljellä kaksisataa -täysikasvuista orjaa ja seitsemäntoista poikaa, joista yksi on -arabialaisen päällikön poika. Kankaat, helmet ja muu saalis on tässä -jalkojenne juuressa. Minä olen puhunut, oi Katalambula ja te heimomme -vanhimmat." - -"Eiaa, eiaa!" huusi kansa taputtaen käsiään. - -"Oi, Ferodia, suuri päällikkö ja sotilas", vastasi Katalambula, "sinä -olet minun oikea käteni, sinä olet jalopeura taistelussa. Kuka voisi -sinut voittaa?" - -Sen jälkeen kuningas Katalambula lähti katsomaan orjia, ja Ferodia -kehui heidän etujaan. He saapuivat myös poikien ryhmän luo, ja -nähdessään Abdullahin kuningas uteliaasti koetti sormellaan hänen -valkeaa ihoaan, mutta veti sormensa heti pois nauraen omalle -pelolleen. Mutta Ferodian kehoituksesta hän siveli pojan alastonta -selkää ihmetellen hipiän pehmeyttä, ja tunnusteli hänen sileää -tukkaansa. - -"Mitä me teemme hänelle?" kuningas kysyi. - -"Kuningas saa sen itse päättää", vastasi Ferodia mielistellen. - -"Siinä tapauksessa minä lahjotan hänet Kalululle", päätti Katalambula -nopeasti, "mutta minä luulin, että sinulla olisi ollut kolme tai -neljä valkeaa poikaa." - -"Ainoastaan kolme valkeaa. Yksi heistä kuoli matkalla ja suurin -karkasi viiden päivämatkan päässä täältä." - -"Miksi hän karkasi?" - -"Siksi että hän oli aasi", vastasi Ferodia katkerasti. "En ole -koskaan nähnyt niin röyhkeää poikaa. Suu hänellä oli täynnä sanoja, -mutta hänen selkänsä ei kyennyt työhön, ja siksi hän karkasi. Mutta -rohkeutta hänellä oli kahden sotilaan edestä, ja aikaa myöten hänestä -olisi tullut komea orja." - -"Kenestä sinä puhut, Ferodia?" kysyi Kalulu, joka oli tullut lähelle. - -"Ole vaiti poika", sanoi Katalambula. "Sukulaisesi Ferodia on -lahjoittanut sinulle tämän pienen valkean orjan leikkitoveriksi. Avaa -hänen siteensä ja opeta hänet sotilaaksi." - -"Ei, annahan Ferodian vastata", Kalulu sanoi. "Kuka karkasi?" - -"Nuori arabialainen orja, sinun ikäisesi poika", vastasi Ferodia -vastahakoisesti. "Hän oli erään päällikön poika, ja luulenpa melkein, -että Tifum julmuudellaan sai hänet karkaamaan." - -"Tifum Byah ei ole lempeäkätinen, eikä ole kumma että poika karkasi!" -sanoi Kalulu. "Siitä voimme puhua myöhemmin. Nyt otan valkean orjan -mukaani ja annan hänelle ruokaa." - -Tarkasti Abdullahia katsellen Kalulu leikkasi poikki hänen siteensä -ja käski ihmettelevän arabialaispojan seurata mukanaan. Ja tultuaan -huoneeseensa hän tarkasteli häntä jälleen, asettui seisomaan selin -häntä vasten ja koetti kädellään, kumpi heistä oli pitempi ja hymyili -sitten hänelle. - -"Ymmärrätkö kitutankieltä?" Abdullah pudisti päätään, ja Kalulu -kiiruhti hakemaan hänelle ruokaa, paistettua lihaa, riisiä ja -maissipuuroa. Kädenliikkein hän ilmaisi Abdullahille, että ruoka oli -tarkoitettu hänelle, ja arabialaispoika käytti heti hyväkseen uuden -herransa hyvyyttä. - -Kalulu katseli Abdullahin syöntiä, sitten hän kiiruhti pois ja palasi -takaisin mukanaan kaksi miestä, jotka nähdessään Abdullah lakkasi -syömästä. - -"Simba! Moto! Miten te tulitte tänne?" - -"Abdullah, poika parka!" - -Hän hyppäsi pystyyn, syleili Simbaa ja sitten Motoa ja suuteli heitä -itkien ilosta, Kalulun hyväntahtoisesti katsellessa heitä. - -"Oi, minä en ole yksin, minulla on vielä ystäviä", nyyhkytti poika, -ja Simba kysyi innokkaasti, minne toiset olivat joutuneet. - -"Kova onni on vainonnut meitä siitä saakka kun tulimme Uroriin", -sanoi Abdullah surullisena. "Isa kuoli isoonrokkoon pari päivää sen -jälkeen, kun lähdimme Kwikurusta. Vähän myöhemmin sairastui pikku -veljeni Mussoud samaan tautiin ja kuoli ja Selim --" - -"Niin, missä on Selim?" Moto kysyi. - -"Samana yönä kun Mussoud kuoli, pakeni Selim metsään, sillä Tifum -löi häntä ja meitä kaikkia. Minä en voinut seurata hänen mukanaan -Mussoudin vuoksi, mutta minä rukoilin Allahia hänen puolestaan. Kun -heräsin aamulla, oli Selim poissa. Ja minä luulen, että hän otti -pyssyn ja pari keihästä mukanaan, sillä neekerit pitivät suurta melua -niistä." - -"Pakeniko hän metsään?" kysyivät Simba ja Moto ihmeissään. "Sanoiko -hän, mitä tietä hän aikoi kulkea?" - -"Hän sanoi aikovansa koettaa päästä Sansibariin, mutta juuri ennen -nukkumistani kuulin hänen mutisevan jotakin Simbasta ja Motosta ja -Katalambulasta, vaikka en tiedä, näinkö vain unta." - -"Niin, se kuuluu hyvin uskottavalta", sanoi Moto, "hän muisti -varmaan, mitä me olimme puhuneet. Eikö hän sanonut, aikoiko hän paeta -pohjoiseen vai etelään?" - -"Hänen täytyi lähteä etelään", vastasi Abdullah varmasti, "sillä -leiri oli tien eteläpuolella, ja me olimme sen eteläisimmässä päässä. -Hänen oli helpointa paeta huomaamatta sille taholle." - -"Miten monta päivää sitten Selim karkasi?" kysyi Moto edelleen. - -"Kuusi tai seitsemän päivää. En muista tarkalleen." - -Tämän keskustelun aikana oli Kalulu tarkastellut puhujia, ja kun -hän huomasi levottoman ilmeen Moton kasvoilla, kysyi hän, mitä -oli tapahtunut, ja sai tietää, että Moton nuori herra oli paennut -aarniometsään ja että Simba ja Moto olivat hänen tähtensä tulleet -Katalambulan ja Kalulun luo. - -Nuorukainen kysyi heti, mitä he aikoivat tehdä, ja lupasi auttaa -heitä kaikin tavoin. - -Simba ja Moto neuvottelivat hetken aikaa ja sanoivat sitten -Kalululle, että he aikoivat lähteä Selimiä etsimään, ja tämä vakuutti -uudelleen auttavansa heitä. - -"Minä pidän arabialaisista", hän sanoi. "Setäni lahjoitti minulle -jo tämän valkean pojan, ja minä luulen, että hän antaa toisenkin -minulle, mutta sinä, Moto, saat heidät molemmat, jos vain haluat." - -Moto käänsi nämä sanat Simballe, jonka suunnitelma oli jo valmis. - -"Sano nuorelle päällikölle, että hän pyytäisi Katalambulalta -viisikymmentä miestä sen tekosyyn nojalla, että metsässä on muka -norsuja. Sitten me voimme lähteä heti matkaan ja panna toimeen ajot. -Siten joko löydämme hänet tai kuulemme hänestä tai pelastamme hänet -niiden käsistä, jotka ovat anastaneet hänet." - -Kalulu oli heti valmis täyttämään lupauksensa, ja puolen tunnin -kuluttua hän ilmoitti Motolle, että viisikymmentä miestä oli -lähtövalmiina, mutta että heidän mielestään oli outoa lähteä -metsästämään ilman taikurin apua. - -"Minä sanoin heille, että me turvautuisimme taikurin apuun huomenna", -jatkoi hän. "Tulkaa heti paikalla, minäkin tahdon saada jotakin -aikaan, muuten kaikki puhuvat vain Ferodiasta, eikä kukaan muista -Kalulua. Minä haluan myös tavata nuoren herrasi nähdäkseni onko hän -yhtä hyvä kuin sinä väität." - -Simba ja Moto olivat jo tarttuneet aseisiinsa, ja kun Kalulu oli -käskenyt Abdullahin jäädä hänen majaansa ja toimittanut hänelle -ruokaa ja yösijan seurasi hän toisten mukana ulos. - -Oli keskipäivän aika, kun he alkoivat marssia samaa tietä myöten -kuin Ferodia oli tullut, ja seuraavana päivänä he näkivät kaukaa -aarniometsän synkät ääriviivat. Heidän ja metsän välissä oli -kuitenkin kylä, ja Simba piti parhaana alkaa tiedustelunsa jo sieltä. - -Kun kylän asukkaat näkivät Katalambulan kasvatin tulevan, ilmaisivat -he suuren ilonsa. He kestitsivät Kalulua ja hänen miehiään parhaansa -mukaan tarjoten heille banaaneja, maissipuuroa ja keitettyjä papuja. - -Päällikkö kävi Kalulun viereen istumaan ja keskusteli kauan hänen -kanssaan. Hän kertoi muun muassa, että eräs hänen palvelijoistaan, -joka aamulla oli mennyt metsään etsimään hunajaa, oli löytänyt sieltä -pyssyn. - -"Pyssynkö?" huudahtivat Moto ja Kalulu samalla kertaa. - -"Niin, pyssyn, jossa oli lääkettä -- pulveria ja kuula -- sillä kun -hän leikitteli sillä, pamahti se ja oli säikäyttää hänet kuoliaaksi." - -"Hyvin omituista", sanoi Moto koettaen hillitä kärsimättömyyttään, -"eikö palvelijasi löytänyt muuta?" - -"Ei mitään muuta, veljeni. Eikö se ollut kylliksi? Sehän oli -suorastaan ihme." - -"Mutta veljeni", sanoi Moto kiivaasti. "Miten pyssy saattoi joutua -metsään, jollei joku ollut tuonut sitä sinne?" - -"Mienji Mungu -- hyvä henki -- toi sen sinne minua varten. Muutamia -päiviä sitten kuoli isäni, ja minä hautasin hänen mukanaan hänen -tavaransa, ja minä rukoilin hyvää henkeä, että hän tekisi minut -rikkaaksi ja mahtavaksi. Nyt hän on kuullut rukoukseni ja lähettänyt -tämän pyssyn taivaasta minulle." - -"Älä puhu niin, päällikkö", sanoi Kalulu. "Tiedätkö, missä -palvelijasi löysi tuon pyssyn?" - -"Orjasi vaikenee, kun Kalulu puhuu", päällikkö vastasi. "Minä en -tunne paikkaa, mutta palvelija tietää sen varmaan." - -Palvelija käskettiin paikalle, ja hän sai käskyn saattaa Kalulu -ja hänen miehensä sinne, mistä hän oli löytänyt tämän ihmeellisen -aarteen. - -Kahden tunnin marssin jälkeen he seisoivat metsässä suuren puun -juurella. Moton käskystä sotilaat asettuivat riviin, ja toinen puoli -heistä lähti pohjoiseen päin pysytellen viidenkymmenen askeleen -päässä toisistaan, toinen puoli etelään. Kun ketju oli täten -muodostettu, lähtivät he liikkeelle itää kohti, ja heidän oli määrä -pitää silmällä kaikkea, mikä sattui heidän eteensä. - -Suunnitelma oli hyvä, sillä tuskin he olivat ennättäneet kahdensadan -metrin päähän, ennenkuin yksi joukosta huudahti ja osoitti olentoa, -joka makasi maassa. Simba kiiruhti paikalle ja huusi ääneensä ilosta, -sillä se oli Selimin ruumis. - -Moto ja Kalulu kiiruhtivat myös jäljessä, mutta ilo muuttui suruksi, -kun he näkivät, miten jäykkä ja eloton ruumis oli. Jättiläinen Simba -seisoi ääneti ja voimattomana. Kalulun kasvot ilmaisivat syvää -osanottoa, ja Moto heittäytyi epätoivoissaan maahan. Toisetkin, -jotka nyt tulivat heidän luokseen, näyttivät hämmästyneiltä ja -alakuloisilta, mutta mies, joka oli löytänyt pyssyn, oli kuitenkin -kaikkein syvimmin liikuttunut nähdessään valkean ruumiin. Hän seisoi -ensin aivan liikkumatta paikallaan, mutta astui sitten lähemmäksi. - -"Mitä tämä on?" kysyi hän lähimmältä mieheltä, "onko se henki, joka -antoi pyssyn!" - -"Ei, henki se ei ole, senkin narri, vaan arabialaispoika joka on -kuollut nälkään", vastasi Moto ylpeänä äänellä, josta kävi ilmi, -miten hän sääli toisen tietämättömyyttä. - -"Arabialaispoika!" toisti edellinen. "Mikä se on?" - -"Eräs valkeaihoisista, jotka asuvat keskellä merta", vastasi sotilas. - -"Miksi hän on valkea? Onko hänen ihonsa kuin munankuori? Onko se kova -vai pehmeä?" kysyi villi. - -"Pelkäätkö sinä kuollutta poikaa? Koettele häntä, hupsu." - -Villi naurahti mielettömänä, mutta kumartui Selimin ruumiin yli ja -koetteli arasti kädellään hänen rintaansa, mutta vetäisi heti pois -kätensä. - -"Ei hän ole kuollut!" hän huusi kauhuissaan. "Hänen ihonsa on pehmeä, -ja minä tunsin, että se liikkui." - -Moto ja Kalulu kumartuivat eteenpäin, ja ilonvälke syttyi Simban -silmään, kun hän painoi toisella kädellään Selimin rintaa, toisella -hänen päätään. - -"Hän elää, nuori Selim herra elää!" hän huusi, ja Kalulu kumartui -innokkaana hänen ylitseen, sillä Simban äänestäjä kasvojen ilmeestä -hän oli arvannut sanojen merkityksen. - -"Mutta hän ei voi elää kauan, jollei hän saa jotakin syödäkseen", -Moto sanoi. "Näetkö, Simba, miten laiha hän on, vain luuta ja nahkaa! -Mikä sheita paha henki -- on häntä pidellyt noin pahoin? Katso -naarmuja hänen käsivarsissaan ja -- käännäpä häntä Simba -- haavoja -hänen selässään!" - -"Oi, Moto", sanoi helläsydäminen Simba, "se on tosiaankin sheitan -tai mshensin -- villin -- työtä, ja niin totta kuin Allah minua -auttakoon, minä raastan sen miehen sydämen hänen rinnastaan. -Kannetaan hänet nyt varovasti kylään, ja pyydä Kalulu hankkimaan -hänelle hiukan vuohenmaidosta keitettyä velliä." - -Sillä aikaa kuin Kalulu antoi tämän käskyn, joka nopeasti -toimitettiin edelleen, levitti Moto vaatteen maahan, ja Simba nosti -varovasti sille nuoren isäntänsä laihtuneen ruumiin, ja sitten he -yhdessä kahden muun miehen kanssa tarttuivat vaatteen kulmista kiinni -ja kantoivat hänet kylään. - -Kun he saapuivat sinne, olivat kylän asukkaat kiihdyksissään -kuultuaan, että Kalulu oli löytänyt miltei nälkään nääntyneen valkean -pojan metsästä. Sen kummempaa saattoi tuskin ajatella. Valkoinen -poika, jonka iho oli kuin munankuori. Mielessään he olisivat voineet -kuvailla kaksipäisiä, kuusikätisiä ja vaikkapa tuhatraajaisia mustia -miehiä, mutta valkea poika, jonka iho oli niin hieno ja pehmeä, että -vähinkin puristus jätti siihen merkkinsä, oli jotakin kuulumatonta. - -Eipä siis ihme, että kaikki kiirehtivät uteliaina katsomaan, ja että -he olivat pahoin pettyneet, kun Kalulun sotilaat eivät päästäneet -heitä paarien luo. Moto ja Simba sekä heidän apulaisensa kantoivat -taakkansa tyhjään majaan, jonka kylän päällikkö Kalulun pyynnöstä -luovutti heille, ja Moton avattua varovaisesti Selimin suun alkoi -Simba syöttää hänelle ohutta velliä pienellä puulusikalla. - -Se vaikutti melkein heti, joskin kärsimättömän Simban mielestä aika -tuntui kovin pitkältä, ennenkuin avonaiset huulet sulkeutuivat -ja kurkussa tuntui hiukan liikettä. Mutta sitten kuivat huulet -avautuivat itsestään, ja Simba oli heti valmis antamaan hiukan lisää -lämmintä ja virkistävää juomaa. Kalulu oli polvistunut Selimin pään -viereen ja näytti Simballe pieniä hikipisaroita joita alkoi helmeillä -sairaan otsalle. Moto painoi kätensä Selimin rintaa vasten ja saattoi -kaikkien iloksi vakuuttaa, että sydän alkoi lyödä nopeammin ja -voimakkaammin. Pian Selim huokasi, ja silmäluomet, jotka tähän saakka -olivat olleet ummessa, avautuivat ja loistavat, sielukkaat silmät -tulivat näkyviin. - -"Oi, miten kauniit silmät, miten suuret ja loistavat!" huudahti -Kalulu ihmeissään. - -"Sh!" varoitti Simba ja painoi korvansa Selimin huulia vasten, jotka -kuiskasivat: - - Se päivä koittaa, hetki murheinen, - kun pojat suree surmaa isien. - -"Poika parka!" sanoi Simba. "Hän toistaa sanoja, jotka hänen äitinsä -lausui heidän eronhetkellään." Ja sitten hän lisäsi kovalla äänellä: -"Selim, nuori herra, tunnetko minua?" - -"Simba, sinäkö se olet?" kysyi Selim väsyneellä, mutta iloisella -äänellä. - -"Niin, minä olen orjasi Simba. Allah olkoon kiitetty hyvyydestään. -Herrani tuntee orjansa." - -"Missä minä olen?" Selim kysyi. "Minulla oli hirveä uni. Minusta -tuntui, että olin kuolla nälkään ja janoon. Mutta minä olin kaukana -kaameassa metsässä. Ja nyt olen sisällä huoneessa, ja Simba on -vieressäni. Mitä on tapahtunut, Simba?" - -"Tunnetko myöskin Moton, herra?" kysyi tämä. "Oi, Moto, oletko -sinäkin täällä? Nyt olen iloinen, etten ole enää yksin niinkuin -uneksin." - -"Ei, herra, sinä et ole enää yksin, mutta syö hiukan, niin tulet taas -voimiisi", sanoi Simba. Ja Selim söi katsellen samalla ympärilleen. -Hänen aivonsa koettivat ratkaista kysymystä, mitä oli tapahtunut sen -jälkeen, kun hän metsässä oli kaatunut kumoon nälästä, väsymyksestä -ja janosta heikontuneena. - -Mutta kun hän oli syönyt kaiken maidon loppuun, olivat hänen -voimansa palanneet siinä määrin, että Simba saattoi lyhyesti kertoa -hänelle kaiken sen, minkä me jo tiedämme molempien orjien matkasta -Katalambulan luo. - -Ja sitten tuli Kalulukin esille, ja Simba kertoi, miten hyvä hän oli -ollut Motolle ja miten he hänen avullaan olivat löytäneet Selimin. - -Selim nosti kättään, puristi lämpimästi Kalulun kättä ja pyysi Moton -tulkitsemaan hänelle hänen kiitollisuuttaan. - -"Kalulu on arabialaispojan veli", sanoi nuori päällikkö lämpimästi. -"Kalulun rinnalla voi valkea arabialaisveljeni huoleti kulkea -metsän halki, sillä metsä on ystävällinen Kalululle. Puut ja linnut -tervehtivät häntä ilolla, eivät edes villit eläimet tee hänelle -pahaa. Tule terveeksi, veljeni, tule voimakkaaksi äläkä tämän jälkeen -pelkää mitään vaaraa." - -Selimin silmät olivat täynnä kiitollisuuden kyyneleitä, kun hän -vastasi: - -"Kalulun ääni kajahtaa korvissani kuin raitis lähteen solina janosta -uupuneen korvissa. Pelko ja epätoivo katoaa ja sydämeni saa rauhan. -Jos Kalulu on veljeni, niin tunnen iloa ja riemua yön pimeydessä -samoinkuin auringonvalossakin." - -"Kalulu iloitsee myöskin kuullessaan sinun äänesi, valkea veljeni. -Minä opetan sinulle, mitä taivaanhenki on opettanut watutalaisille, -ja sinä neuvot minulle, mitä hän on opettanut arabeille. Sinä kerrot -minulle suuresta merestä, jonka myrsky saa kuohumaan, ja minä -näytän sinulle Liemban ruskean veden ja krokotiilit ja virtahevot, -jotka elävät siinä. Minä opetan sinua metsästämään nopeajalkaisia -antilooppeja, villejä puhvelihärkiä, paksunahkaisia sarvikuonoja ja -jalopeuroja. Syö nyt ja tule voimakkaaksi. Mutta sanohan minulle, -veljeni, mistä johtuu, että selkäsi on arpia ja naarmuja täynnä?" - -"Älä välitä siitä, Kalulu-veljeni, sinun sanasi ovat minulle paras -lääke. Äänesi sointu on parantanut haavani, en tunne kipua enää." - -"Mutta sanohan minulle, kuka löi sinua", intti Kalulu. "Ferodiako?" - -"Ei, vaan Tifum Byah." - -"Vai Tifum Byah, tuo julma koira, kyllä minä hänen selkänsä pehmitän!" - -"Älä tee hänelle pahaa minun tähteni, Kalulu", pyysi Selim, "pahat -päivät ovat nyt lopussa." - -"Saammepa nähdä", sanoi Kalulu, "ja nyt on parasta, että annamme -sinun maata. Kaksi päivää me lepäämme täällä. Voimistut sinä aikana -sen verran, että voit tulla kuningas Katalambulan luo. Tiedätkö, että -kun Moto kertoi sinusta, pidin sinusta hänen tähtensä. Nyt pidän -sinusta itsesi vuoksi. Ja mtutalainen voi sekä rakastaa että vihata." - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Veljeysliitto Selimin ja Kalulun välillä. -- Selim viedään Ferodian -luo. -- Kaluin puhuu Selimin puolesta. -- Missä on paratiisi? -Selim ja Abdullah saavat vaatteita. -- Liemba-virran rannalla. -- -Virtahepo. -- Kalulu taistelee krokotiilin kanssa. - - -Kolmantena päivänä sen jälkeen, kun Selim löydettiin metsästä, oli -hän jo siinä määrin voimistunut, että saattoi matkustaa Katalambulan -kylään. Mutta jollei Kalulu olisi vakuuttanut hänelle ystävyyttään, -ei hän olisi suinkaan iloisin mielin ajatellut, että hänen oli -jälleen tavattava julma Ferodia ja tämän vieläkin julmempi palvelija -Tifum Byah. Mutta Kalulu ja Selim olivat päättäneet tehdä juhlallisen -veljeysliiton keskenään päivää ennen kuin he saapuivat kylään. - -Niin tavallinen kuin tällainen veljeysliitto olikin nuorukaisten -kesken, niin tässä liitossa oli tavatonta se, että toinen -ystävyksistä oli muhamettilainen, toinen pakana. Veljeysliittoon -kuului näet sellainen tapa, että veljesten täytyi maistaa toistensa -verta, ja koraanissa oli ankarasti kielletty oikeauskoista -maistamasta pakanan verta tai liittymästä hänen ystäväkseen. - -Kalulu puolestaan kernaasti suostui tähän veljeysliittoon, sillä -Selimin lempeä luonne oli tehnyt syvän vaikutuksen häneen ja hän -toivoi voittavansa hänen ystävyytensä. Sitä paitsi hän tiesi, ettei -kukaan hänen heimonsa jäsenistä voisi vahingoittaa Selimiä, jos -tällainen veljeysliitto vallitsisi heidän välillään. Ferodia ja Tifum -Byah saisivat turhaan raivota, sillä heidänkin täytyisi alistua -veljeysliiton sääntöihin. - -Auringon laskiessa Kalulu kävi Selimin viereen maahan istumaan ja -tarttui hänen oikeaan käteensä. Simba oli juhlamenojen ohjaajana ja -piteli kädessään terävää veistä niin vakavan näköisenä, kuin olisi -jokin ihmisuhri uhrattava jollekin epäjumalalle. Moto oli tulkkina ja -useita katselijoita oli saapunut paikalle. - -Pojat pitelivät toisiaan kädestä kiinni, ja kun aurinko oli kadonnut -taivaanrannan taakse, lausui Simba juhlamenojen ensimmäiset sanat: - -"Tahdotko, Kalulu, ruveta Selimin veljeksi? Tahdotko jakaa -omaisuutesi hänen kanssaan, puolustaa häntä kaikkia vihollisia -vastaan ja auttaa häntä aina kuolemaan saakka?" - -Kalulu vastasi: "Tahdon." - -"Miten vahvistat lupauksesi?" - -"Oikean käteni verellä." - -"Ja minkä merkin annat hänelle?" - -"Lampaan." - -"Tahdotko varmuudeksi maistaa hänen vertaan, jotta hänen verensä -sekaantuisi omaasi ja veljeysliitto tulisi ikuiseksi ja lujaksi?" - -"Tahdon." - -Samat kysymykset tehtiin Selimille ja samat lupaukset annettiin sillä -erotuksella vain, että Selim lupasi Kalululle pyssyn, jonka hän oli -tuonut mukanaan Ferodian leiristä. - -"Tapahtukoon niin", sanoi Simba ja viilsi pienen haavan poikien -käsivarsiin. Kun veri alkoi tihkua, huusi hän: "Juokaa!", ja -nuorukaiset painoivat huulensa toistensa haavoja vasten ja imivät -pari pisaraa verta, jonka jälkeen juhlamenot päätettiin veljellisellä -syleilyllä. Lahjoja vaihdettaessa katselijat huusivat ja taputtivat -käsiä ja nuoremmat hyppivät ja tanssivat ilosta, niinkuin neekerien -on tapana. - -Seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan saapui seurue Katalambulan -kylään, missä Selim herätti suurta huomiota. Mutta Kalulu vei -Selimin sekä Simban ja Moton majaansa, missä arabialaispojat syvän -liikutuksen vallassa näkivät toisensa ja saattoivat tulkitta vaihtaa -ajatuksiaan. - -Toiset jättivät heidät kahden. Simba ja Moto menivät omiin -majoihinsa, ja Kalulu lähti kertomaan Katalambulalle, mitä oli -tapahtunut. - -Mutta Abdullah ja Selim eivät olleet kauan kahden, ennenkuin kuului -monien askelten töminää ulkopuolelta, ovi avautui ja Tifum Byah astui -sisään useiden sotilaiden seuraamana, joilla kaikilla oli keihäitä ja -ryhmysauvoja aseinaan. - -"Kas, kas!" huusi Tifum nauraen pilkallisesti. "Karannut orjani, joka -on joutunut ansaan kuin shakaali! Tule, valkea orjani, seuraa minua!" -Ja hän astui askeleen eteenpäin ja laski kätensä Selimin olkapäälle. -"Ferodia, päällikkö, tahtoo nähdä sinut." - -"Mutta nyt minä olen Kalulun veli", sanoi Selim ja koetti irroittua -toisen otteesta, "minä en ole enää orja." - -"Sinäkö Kalulun veli, milloin sinä siksi tulit, senkin aasi!" - -"Eilen, ja Kalulu rankaisee sinua, koska luvatta olet tullut hänen -majaansa." - -"Saadaanpa nähdä. Sotilaat, viekää hänet Ferodian eteen!" - -Selim vietiin vastuksestaan huolimatta Ferodian luo, joka istui puun -alla Katalambulan pihalla. - -"Tässä karkuri on", sanoi Tifum pidellen Selimiä kiinni olkapäästä. - -"Miksi sinä karkasit, koira?" huusi Ferodia ilkeämielisesti. -"Luulitko löytäväsi tien metsässä? Puhu!" - -"Minä en ole mikään koira!" vastasi Selim vihan vimmoissaan, -ajatellen, että hän ehkä uudestaan joutuisi orjuuteen. "Itse olet -koira." - -"Eiaa, eiaa, kuulkaa häntä", sanoi mielistelevä Tifum. "Orja häpäisee -päällikköä. Etkö tiedä, mitä sinä puhut, aasi?" - -"Vaiti, lurjus!" huusi Selim vieläkin kiihoittuneempana. "Minä -uhmailen sinua, minä syljen sinuun! Sinä olet lokaa minun jaloissani. -Tee mitä tahdot minulle, päällikkö -- arabialaispoika ei nöyrry sinun -edessäsi!" - -Selim lausui nuo sanat niin ylpeästi ja katkeraa halveksumista -osoittaen, että sekä Ferodia että Tifum vaikenivat hetkeksi. Mutta -pian he tointuivat hämmästyksestään. - -"Kuulehan, Tifum", sanoi Ferodia kiivaasti, "kaada itsepäinen aasi -maahan ja piiskaa hänen selkänsä verille. Lyö, lyö, älä säästä häntä!" - -Mutta Selim ei kuunnellut sen enempää. Tuskin Ferodia oli lausunut -julmat sanansa, kun beduiinin uinuva vastustushenki heräsi -nuorukaisessa. Hän löi Tifumia suoraan kasvoihin, niin että tämä -horjahti. Ja kevyesti juosten hän kiiruhti Katalambulan suurta majaa -kohti huutaen: - -"Kalulu! Simba! Auttakaa! Kalulu! Simba!" - -Hän oli ennättänyt kynnykselle, kun Tifum laski jälleen kätensä -hänen hartioilleen ja painoi hänet maahan täyttääkseen Ferodian -käskyn. Jäätävä kauhu valtasi Selimin. Samassa hän kuuli takaansa -raivonpurkauksen ja tunsi, että hänen hartioitaan pidellyt käsi -päästi otteensa. - -Simba siinä lähestyi, ja Selim näki, miten hänen suojelijansa vartalo -kasvoi samoinkuin Kwikurun taistelussakin. Hän näki hänen valtavien -lihastensa paisuvan ja silmiensä säihkyvän kuin petoeläimen Ja -ennenkuin Selim ennätti pyytää häntä säästämään Tifumia, oli hän -tarttunut tähän kiinni ja heittänyt hänet ilmaan. Tifumin ruumis -sinkoutui kuin kanuunankuula muutamia sotilaita vastaan, jotka olivat -kiiruhtaneet apuun, ja paiskasi puolen tusinaa heistä maahan. - -Ferodia, joka näki Simban jättiläishahmon kiiruhtavan valkean orjan -avuksi, otti keihäänsä ja lähestyi häntä. Mutta hän ei ollut koskaan -luullut kellään ihmisellä olevan sellaista voimaa, ja hänen keihäänsä -painui alas. Samassa saapuivat Kalulu, Katalambula ja Moto paikalle. - -Vaikka Katalambula oli vanha, kykeni hän sittenkin esiintymään -kuninkaallisen ryhdikkäästi jos sikseen tuli, ja niinpä hän nytkin -pysähtyi keihäs kädessä Ferodian ja Simban eteen. - -"Mitä tämä merkitsee, Ferodia?" kysyi hän levollisesti. - -"Se merkitsee, oi Katalambula, että lähetin Tifumin etsimään valkeaa -orjaa, joka oli karannut metsään, ja että orja pakeni majaasi ja -Tifum kiiruhti hänen jäljessään. Ja sitten tuo mies tuossa tarttui -Tifumiin, ikäänkuin hän olisi ollut puupalanen, ja heitti hänet -sotilaita vastaan kaataen heidät kumoon." - -"Kuka hän on? Ah, nyt muistakin, sehän on sen muukalaisen ystävä, -joka pelasti Kalulun Urorissa. Sinä olet hyvin voimakas." - -Katalambula kääntyi sotilaitten puoleen, jotka Simba oli heittänyt -nurin ja kysyi, oliko kukaan heistä vahingoittunut. Yksi joukosta -sanoi, että hänen rintaansa koski, toinen valitti, ettei hän voinut -hengittää, erästä pyörrytti, ja eräällä toisella oli vatsavaivoja. -Tifum sanoi, että hänen koko ruumiinsa oli hellä, ja kaikki katsoivat -Simbaa kauhuissaan. - -Ferodia astui nyt aivan rauhallisesti Selimin luo ja aikoi tarttua -häneen, mutta Kalulu asettui hänen eteensä jännitetty jousi kädessään. - -"Pois tieltä, Ferodia!" sanoi hän. "Muuten minä, isäni Mostanan -haudan nimessä, lennätän nuolen sinun ruumiisi läpi." - -"Mikä sinun on, poika?" kysyi Ferodia. "Eikö yksi valkea orja riitä -sinulle? Riistätkö minulta toisenkin, jonka otin vangiksi Olimalin -kylässä? Pois tieltä." - -"Pois itse tieltä, sanon minä! Sinun orjasi on minun veljeni. Me -olemme maistaneet toistemme verta. Se, joka häpäisee häntä, häpäisee -minuakin, ja minä olen Kalulu, Katalambulan kasvatuspoika." - -"No, pidä hänet sitten, mutta anna minulle toinen valkea orja", sanoi -Ferodia. - -"Hänet sinä annoit isälleni, ja isäni antoi hänet minulle. Minulla ei -ole liiaksi valkeita orjia antaakseni ainoatakaan sinulle. Minulla on -vain yksi ainoa valkea orja, sillä tämä tässä on veljeni." - -"Tämä on vääryyttä, Katalambula", sanoi Ferodia. "Valkeita orjia ei -pyydystetä joka päivä. Minun täytyy saada toinen heistä." - -"Veljeysliiton lakeja ei saa rikkoa, Ferodia", sanoi Katalambula -lempeästi. "Kun Kalulu otti valkean orjan vangikseen, tuli hänestä -myös watutalainen, ja kaikki watutat ovat vapaita. Toisen pojan sinä -annoit minulle, ja minä annoin hänet Kalululle. Sinä tiedät, ettei -meillä ole tapana ottaa takaisin lahjojamme. Ota vastaan minulta sen -sijaan kolme wabenamiestä, ja solmi jälleen ystävyys Kalulun kanssa." - -"Ei, ei", huudahti Ferodia vihoissaan, "sinä kohtelet väärin -miestä, joka on taistellut puolestasi ja tuonut sinulle niin paljon -rikkauksia. Minä menen pois ja sinä" -- hän kääntyi Kalulun puoleen -"kavahda minua, kotkansiipiä on leikattu ja jalopeuranpoikasia -kesytetty ennenkin. Ferodia on oman heimonsa herra." - -"En pelkää sinua, Ferodia", sanoi Kalulu pilkallisesti. "Tiedän, -että olet ilkeä, ja vain isäni tähden sallin sinun lähteä täältä -koristamatta päälläsi kylämme porttia." - -"Hiljaa, poika", varoitti Katalambula, "älä pahenna asiaa nenäkkäällä -puheellasi. Ja sinä, Ferodia, muista, että hän on vain lapsi. Mene -kotiisi, jos tahdot, ja rauha olkoon kanssasi." - -Ferodia heitti vielä viimeisen uhkauksen Kalulun jälkeen, ja tunnin -kuluttua hän oli lähtenyt Katalambulan kylästä sotilaineen, orjineen -ja aarteineen kiehuen vihaa ja mieli kostonajatuksia täynnä. - -Katalambulakin oli tyytymätön Kalulun käytökseen, mutta tämä, joka -tunsi hyvin vanhuksen, syleili häntä ja seurasi hänen mukanaan majaan. - -"Oi, isäni ja setäni", sanoi hän, "etkö tahdo lausua ystävällistä -sanaa valkealle veljelleni? Eikö hän ole kaunis? Katso hänen -silmiään, ne ovat kuin nuoren antiloopin, kun se kauhuissaan katselee -metsästäjää. Puhu hänelle. Ajattelehan, että ilkeä Tifum löi häntä. -Hän hakkaisi minunkin pääni poikki, jos Ferodia käskisi." - -"Vai olet sinä Kalulun uusi veli, kalpea poikani!" sanoi Katalambula -pysähtyen Selimin viereen. - -"Kalulu on ollut kovin hyvä minulle", vastasi Selim kiitollisena, -"hän on suvainnut nimittää minua veljekseen." - -"Niin, Kalulu on hyvä poika", sanoi Katalambula, "hän rakastaa vanhaa -kuningasta. Hänellä on lämmin sydän niitä kohtaan, joista hän pitää, -mutta hän on kuuma kuin tuli, jos joku asettuu häntä vastaan. Varo -ettei hän suutu sinuun ja lyö sinua", lisäsi hän hymyillen ja astui -edemmäksi. - -"Oi isä", kuiskasi Kalulu, "etkö näe, että hän on alasti, hän on -arabialaispäällikön poika eikä ole alastomuuteen tottunut. Sinulla -on paljon kankaita. Etkö tahtoisi antaa hänelle jotain, millä hän -peittäisi itseään?" - -"Miksi hänen pitäisi niin tehdä? Hän näyttää puhtaalta ja siistiltä -ilmankin. Hän ei ole tyttö. Jos minulla olisi yhtä valkea iho kuin -hänellä, niin kylläpä tahtoisin sitä näyttää", vanhus vastasi nauraen. - -"Mutta hän häpeää olla alasti, isä; hänen kansansa jäsenet ovat -pukeutuneet päästä jalkoihin saakka. Heillä on kirja, jonka -taivaanhenki on kirjoittanut, ja siinä sanotaan, etteivät he saa olla -alasti." - -"Tee niinkuin tahdot, anna hänelle neljä dotia kangasta, ja hän -pukeutukoon kiireestä kantapäähän saakka, jos hänen tekee mielensä, -vaikka minusta se on mieletöntä." - -"Sinä olet kovin hyvä, isä", huudahti Kalulu ja hyppäsi ilosta. - -"Niin, kyllä minä tiedän -- varsinkin kun sinä saat tahtosi läpi. -Mutta menehän nyt, olen väsynyt ja uninen." - -Kalulu meni varastohuoneeseen ja otti sieltä luvatun kangaspalan -lähtien sitten majaansa, jossa hän tapasi Simban, Moton ja pojat. - -Mainitsematta mitään lahjastaan hän kysyi Selimiltä, mikä kirja se -oli, josta hän edellisenä päivänä oli kertonut. - -"Se on koraani", Selim vastasi, "ja pyhä mies Muhammed on sen -kirjoittanut. Taivaanhenki lähetti hänet opettamaan ihmisiä, jotta -he tulisivat hyviksi ja pääsisivät onnen maahan, jota nimitetään -paratiisiksi." - -"Elääkö Muhammed vielä?" kysyi Kalulu. - -"Ei, hän on ollut jo kauan, kauan kuolleena. Enemmän kuin sata -kuningasta on elänyt Ututassa sen jälkeen kun Muhammed -- ei Mummed -kuoli." - -"Entäs missä on paratiisi? Olenko minä hyvä? Pääsenkö minä sinne?" -kysyi Kalulu hymyillen. - -"Paratiisi on kaukana, pilvien tuolla puolen. Ei kukaan pääse sinne, -jollei hän usko Allahiin, Muhammediin ja koraaniin." - -"Minne minä sitten kuoltuani joudun?" - -"Jos kuolet ennenkuin olet tullut oikeauskoiseksi, tulet paikkaan, -joka on valmistettu niille, jotka eivät eläissään ole saaneet oppia -totuutta. Se on kaukana paratiisista." - -"Hm! Siellä ei siis ole yhtä hyvä olla kuin paratiisissa?" - -"Ei." - -"Taivaanhenki on paha", sanoi Kalulu, "hän lähettää pyhän miehen -vaikeitten luo ja valmistaa heille paratiisin. On helppo uskoa, kun -tietää mitä pitää uskoa. Mutta mustien luo ei tule pyhää miestä, ja -siksi he ovat tietämättömiä ja heidät lähetetään pahaan paikkaan. Se -on väärin. Minä en välitä taivaanhengestä enkä tahdo kuolla." - -Selim ei tahtonut herättää Kalulun vihaa vielä suuremmassa määrässä, -vaan vaikeni, ja toinen jatkoi: - -"Mutta sanohan minulle, mistä johtuu, että te ette kulje alasti -niinkuin me?" - -"Hyvä kirja sanoo, että häveliäisyys vaatii peittämään ruumiinsa. -Eläimet, linnut, kalat ja koko luonto on puettu, miksi ei siis -ihminenkin?" - -"Niin, Selim, sinun ei tarvitse hävetä niin kauan kuin olet minun -luonani. Minulla on vaatetta sinulle ja Abdullahille. Olenko minä nyt -hyvä ja pääsenkö nyt paratiisiin?" - -"Sinä olet hyvä, Kalulu, ja saat kaikkea hyvää osaksesi, kun muutut -oikeauskoiseksi", vastasi Selim ihastuneena ja kiitollisena Kalulun -hienotunteisuudesta ja hyvyydestä. "Oi, Abdullah, nyt me olemme -taaskin arabeja ja oikeauskoisia." - -Selim ja Abdullah olivat ylen ihastuneita saadessaan kääriytyä -puhtaihin vaatekappaleihin ja panivat niihin paljon enemmän arvoa, -kuin kultakirjailtuihin vaatteisiinsa Sansibarissa. - -"Ja kun me nyt kaikki olemme iloisia", sanoi Kalulu, "niin ehdotan, -että huomenna soudamme Liemba-jokea alas metsästämään virtahepoja -ja krokotiilejä ja samoilemaan sitten metsään, joka on monta -penikulmaa etelämpänä sitä metsää, josta me löysimme sinut, Selim, ja -pyydystämme siellä norsuja." - -Selim ja Abdullah olivat hyvin tyytyväiset ehdotukseen, ja seuraavana -päivänä aamunkoitteessa he lähtivät matkaan apunaan kaksi soutajaa, -jotka kantoivat veneen airoja. Kaikki olivat varustaneet mukaansa -pyssyjä ja keihäitä. - -Tultuaan joen rantaan kävivät Kalulu, Selim ja Abdullah veneen perään -istumaan, ja Simba, Moto sekä molemmat soutajat työnsivät veneen -keskelle jokea ja ryhtyivät laulaen soutamaan. - -Tämä matka, jolloin poikien ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua -alallaan ja nauttia luonnosta, miellytti heitä paljoa enemmän kuin -karavaanimarssit. He katselivat ihastuneina ruskeaa virtaa sekä -pieniä vaahtolaineita kanootin leveän kokan edessä. Tiheä kaislikko -ja bamburuo'ot reunustivat joen rantoja, ja silloin tällöin kuului -loiskahdus jonkun venettä säikähtäneen unisen krokotiilin kadotessa -veteen. Siellä täällä kasvoi jättiläispuita, joiden rungoista -watutalaiset kovertavat kanoottinsa. Kuulanmuotoisia, ruskeita majoja -korkeine aitauksineen kohosi rannoilla, ja viljavainiot huojuivat -lempeän tuulen hengessä. - -Molemmat pojat nauttivat täysin määrin ja toivoivat vain, että tätä -oloa kestäisi kunnes he pääsisivät taas kotiinsa, ja kun heidän -katseensa kohtasivat toisensa, arvasivat he toistensa ajatukset, ja -suuria kyyneleitä vierähti pitkin heidän poskiaan. - -Puolipäivän tienoissa he nousivat maihin saaren rantaan levätäkseen -ja syödäkseen siellä, ja tuskin he olivat lopettaneet ateriansa, -kun kuului käheää, kumeaa karjuntaa. Kaikki kiiruhtivat rannalle -ja näkivät kokonaisen parven virtahepoja, jotka virkistäytyivät -kirkkaassa vedessä juuri sillä kohtaa, missä joki teki polvekkeen. - -"Yksi -- kolme -- viisi virtahepoa!" huusi Kalulu. "Tästäpä tulee -erinomainen pyynti! Osaatko uida, valkea veljeni?" kysyi hän -Selimiltä. "Osaan. Miksi sitä kysyt?" - -"Siksi, että jollet osaisi, olisi sinun parasta jäädä rannalle. -Osaako Abdullah uida?" - -"Osaan", vastasi Abdullah puolestaan. "Menkäämme siis heti -kanoottiin. Malttakaa, on parasta, että laskette vaatteenne -olkapäiltänne alas ja kääritte niiden liepeet lanteitten ympärille. -Voi näet sattua, että virtahevot ahdistavat venettä, niin että se -kaatuu. Jos niin kävisi, sukeltakaa pohjaan ja uikaa veden alla -saareen, sillä virtahepo, joka saa kiinni ihmisen, puraisee hänet -helposti kahtia. Nyt ne tulevat virtaa ylöspäin. Odotetaan tässä, -kunnes ne ovat hiukan meidän yläpuolellamme, sitten voimme karata -niiden kimppuun, ymmärrättekö?" - -Kaikki nyökkäsivät päätään ja seurasivat Kalukin mukana kanoottiin. -Simba ja Moto tarttuivat airoihin, jota vastoin molemmat soutajat, -jotka olivat taitavia harppuunanheittäjiä, asettivat aseensa kuntoon -hyökätäkseen ensimmäisen elukan kimppuun, joka lähestyisi heitä. - -Nuo harppuunat olivat samanlaisia kuin hylkeenpyytäjien, joskaan -eivät yhtä teräviä ja hyvintehtyjä. Pitkän, raskaan kartun kapeampaan -päähän oli kiinnitetty leveä, terävä keihäs sekä pitkä nuora. - -Virtahevot olivat suuria, leveäniskaisia otuksia, jotka mitään vaaraa -pelkäämättä kohosivat vedenpintaan hengittämään, jolloin melkein -niiden koko pää ja kaula tuli näkyviin. Kaula oli punaisenkeltainen -väriltään, samoinkuin iho silmien ja korvien yläpuolella. Pää oli -hevosen pään muotoinen, silmät olivat tuliset, korvat lyhyet ja -ulospistävät ja kaula kaareva. Kuono sensijaan muistutti pikemmin -härän turpaa. - -Varomattomat eläimet sukelsivat veden alle ja tulivat taas esiin -veneen läheisyydessä, ja kun ne olivat aivan sen edessä, antoi Kalulu -lyhyen käskyn. Simba ja Moto soutivat keskelle virtaa, ja toinen -harppuunanheittäjistä seisoi valmiina käsi ojossa. - -Kokonaisen minuutin hän seisoi siten, ja kaikkien katseet ilmaisivat -suurinta jännitystä, kun yksi jättiläiselukoista kohotti päätään -ja sai samassa harppuunan niskaansa, niin että sen veri pirskahti -suihkuna ilmaan. - -Haavoittunut eläin mylvi ja potki niin että vesi vaahtosi, ja -samassa alkoi virta viedä kanoottia vinhaa kyytiä alaspäin. Ja -kun vauhti hiljeni, huusi harpuunanheittäjä: "Soutakaa takaisin, -soutakaa takaisin!" ja heitti veteen tyhjän kurpitsapullon, johon oli -kiinnitetty nuoran pää. - -Simba ja Moto alkoivat soutaa, mutta se oli myöhäistä, he tunsivat -miten kanootti suorastaan nostettiin ilmaan, niin että miehistö -kiepsahti laidan yli veteen ja kanootti kellahti kumoon. - -Kaikki olivat nousseet pystyyn kanootin kallistuessa, ja totellen -Kalulun neuvoa Selim ja Abdullah sukelsivat pohjaan ja uivat veden -alla saaren rantaa kohti. - -Hetken aikaa haavoittunut virtahepo oli yksin taistelutantereella, -mutta sitten se vaipui pohjaan hirveästi huohottaen ja pärskyen. - -Heti sen jälkeen pisti Selimin pää esiin vedestä noin kahdenkymmenen -kyynärän päässä onnettomuuspaikalta, ja pian toisetkin keräytyivät -saaren rantaan. Kalululla ja soutajilla oli keihäät tallella, ja -Simballa ja Motolla pyssynsä sekä puukot vyöllään. Vain Abdullah -oli vielä parin metrin päässä rannasta, ja toiset huusivat hänelle -kehoittaen häntä kiiruhtamaan. Mutta samassa kun Simba ojensi hänelle -pyssynsä, jotta hän tarttuisi siihen kiinni, vääntyivät pojan kasvot -kauhusta ja kuului kimeä huuto, joka vaikeni kuitenkin heti, kun -ruskea, porehtiva vesi huuhteli pojan pään ylitse. - -Lyhyen hetken kaikki seisoivat kivettyneinä, kunnes Kalulu lausui -kauhuaherättävän sanan "mamba!" -- krokotiili. - -Simba ja Moto vetivät syvään henkeään, ja Selim vaikeroi: "Pelastakaa -Abdullah!" - -Tätä pyyntöä oli turha lausua, sillä Kalulu oli jo riisunut märän -vaatteen lanteiltaan, taittanut keihäänkärjen varresta ja se -kädessään hyökännyt pää edellä veteen. Ja tuskin Kalulun pää oli -kadonnut veden alle, kun Simba ja Moto, suuret veitset kädessä, -sukelsivat samaten joen pohjaan, jonka jälkeen veden kalvo oli hetken -aikaa tyynenä. - -Selimistä, joka seisoi kädet ristissä rannalla, tuntui -iankaikkisuudelta ennenkuin ruskea vesi taaskin alkoi poreilla ja -muuttua punaiseksi. Sitten näkyi krokotiilin pyrstö, joka pärskytti -vettä vaahdoksi, ja Abdullahin ruumis, jonka miehet kantoivat -rannalle. Kalulu kannatti pojan selkää, ja Simba ja Moto nostivat -ruumiin nurmelle. Kalulu irroitti kamelinkurjensulat otsavanteestaan -ja väänsi vettä pitkistä palmikoistaan. - -"Tällä kertaa ei mamba saanut orjaani, Abdullahia, Selim!" hän sanoi -riemusta nauraen. - -"Oi, miten rohkea ja hyvä sinä olet, Kalulu!" huudahti Selim -syleillen sankaria. "Kaksi kertaa olet pelastanut minun henkeni, ja -nyt sinä riistit Abdullahin hirveän krokotiilin kidasta. Miten voin -kiittää sinua, Kalulu? Miten voin kylliksi ylistää sinua?" - -Ja Kalulu vastasi, että hän rakasti kaikkia arabialaisia Selimin -vuoksi ja että hän sentähden tunsi myös hellyyttä Abdullahia kohtaan. - -He lähtivät nyt yhdessä Abdullahin luo, joka makasi yhä tajuttomana, -ja huomasivat, että krokotiili oli tarttunut häntä jalkaan polven -yläpuolelta ja purrut siihen syvän haavan. - -"Miten sinä keksit krokotiilin?" kysyi Selim huvittuneena. - -"Minä hyppäsin veteen juuri sille kohdalle, minne näin ystäväsi -uppoavan ja jouduin suoraan krokotiilin selkään", kertoi Kalulu. -"Peto oli jo päästänyt irti Abdullahin jalan ja laskeutunut hänen -ylitseen mutaan. Kun se tunsi, että minä olin sen selässä, kääntyi se -päästämättä silti irti saalistaan. Vedessä oli kovin tukahduttavaa, -eikä minulla ollut aikaa odottaa mitä peto aikoi tehdä. Minä -tunnustelin sen etujalkoja ja pistin sitä keihäälläni. Kun keihäs -vajosi elukan sydämeen, unohti se Abdullahin ja alkoi pärskyttää -pyrstöllään. Minä päästin keihään irti, tartuin Abdullahia jalkaan -kiinni ja kohosin vedenpintaan. Siten se kävi." - -"Ja mitä sinä teit, Simba?" kysyi Selim ystävältään "Kun sukelsin -veden alle, tartuin Moton käteen, ja seuraavassa hetkessä sain kiinni -krokotiilin toisesta jalasta, ja Moto toisesta. Ja vaikka peto -sätkytteli hirveästi vastaan, pistin sitä veitselläni moneen kertaan, -niin että sisälmykset vuotivat ulos, kun se ui pois. Enpä luule, että -tämä krokotiili toista kertaa enää vahingoittaa Abdullahia." - -"Luuletko, että Abdullah pian virkoaa?" - -"Luulen kyllä", sanoi Simba, "hän on vain niellyt hiukan liiaksi -vettä, ja hän pyörtyi tuskasta. Katsohan, hän hengittää ja avaa -silmänsä." - -Abdullah oli pyörtynyt, ja siksi krokotiili päästi hänet niin pian -irti. Kun hän nyt avasi silmänsä, veti hän syvään henkeään ja kysyi, -missä hän oli, tahtoen kuulla enemmän tapahtumasta. Hän aikoi nousta -pystyyn suudellakseen pelastajansa jalkoja, mutta Kalulu kumartui -sen sijaan hänen puoleensa ja syleili poikaa, ja Abdullah sai tyytyä -suutelemaan vain hänen otsaansa. - -Soutajat lähetettiin etsimään venettä, ja he löysivät sen saaren -toisesta päästä sekä sen läheltä kurpitsapullon, jota oli käytetty -harpuunan kohona. He huusivat ääneen ilosta. Kalulu, Simba ja Moto -kiiruhtivat paikalle ja vetivät yhteisin voimin kuolleen virtahevon -matalikolle, ja sitten he kiiruhtivat täyttämään kanoottinsa -mehukkaalla lihalla, jolle Keski-Afrikan heimot panevat suuren arvon. - -Haavoittunut Abdullah nostettiin sitten veneeseen, ja äänekkään, -riemuitsevan laulun kajahdellessa he soutivat kotiin ja saapuivat -sydänyön aikana Katalambulan kylään. - - - - -YHDEKSÄS LUKU - -Rauhallisia päiviä. -- Taikuri Soltali. -- Kalulu ehdottaa -norsunpyyntiretkeä. -- Metsästäjät lähtevät matkalle. -- Tapahtumia -matkan varrella. -- Kymmenen norsua. -- Norsukuningas kuolee. -- -Kalulu ihmettelee Selimin urotyötä. - - -Selim vietti nyt rauhallisia, hyviä päiviä ystävänsä Kalukin luona, -sillä kaikki tiesivät, että nuori päällikkö oli ottanut hänet -veljekseen, eikä kukaan kuningas Katalambulan alamaisista uskaltanut -hätyyttää häntä. - -Hän vaelsi usein Liemban rannoille, sillä hänen runollista mieltään -miellyttivät tuulessa huojuvat viljavainiot, rehevät lehdot, lintujen -lauluja yksinpä papukaijojen kimakat äänetkin. - -Selim, Kalulun veli, ei ollut kuitenkaan entinen iloinen Sansibarin -poika, joka leikki tyttöjen kera haaremissa ja nuorten toveriensa -parissa, vaan uneksiva, alakuloinen nuorukainen, jonka mieltä kovat -koettelemukset olivat lyhyessä ajassa jalostaneet. Hän hautoi ensin -surujaan, mutta Kalulun ystävyys, Abdullahin seura, rauhallinen elämä -afrikkalaisessa kylässä sekä luottamus hyvään ja kaikkivaltiaaseen -Jumalaan auttoi häntä kantamaan huoliaan. - -Monta viikkoa Abdullah sai kärsiä tuskia haavansa vuoksi ja kun -hän vihdoin saattoi nousta vuoteeltaan, oli hän kalpea ja laiha -kuin haamu. Niin pian kuin se vain kävi päinsä, taluttivat Selim ja -Kalulu hänet iltaisin ulos, jotta hän saisi hengittää leutoa ilmaa ja -kuunnella watutalaisten laulua ja rumpujen ääntä. - -Kalpea, kärsivä arabialaispoika herätti kaikkien naisten sääliä, ja -Abdullah sai osakseen niin paljon ystävyyttä, että hän hyvinkin pian -huomasi, että naiset ovat yhtä helläsydämisiä, olkoot he valkeita tai -mustia, ja että ihmisrakkautta ja armeliaisuutta harjotetaan yhtä -paljon mustien kuin valkoistenkin parissa, ja hänen kunnioituksensa -vihattua neekerirotua kohtaan kohosi päivä päivältä. Selimkään ei -pysynyt välinpitämättömänä, eikä vain Kalulu voittanut päivä päivältä -yhä suuremmassa määrässä hänen ystävyyttään, vaan kaikki tuon mustan -kansan jäsenet muuttuivat vähitellen hänen veljikseen. - -Selimin iloisuuskin lisääntyi päivä päivältä. Hän saattoi tanssia -Kalulun kanssa rumpujen rämistessä, ja yhtyä riemulla watutalaisten -rakastamaan soutajienlauluun, jonka pehmeä, soinnukas kerto miellytti -häntä erikoisesti. - - Pitkin Liemba-virtaa - mamban kotirantaa - vene vierii. - Laulu kajahtaa, - airot loiskuaa, - hiljaa kierii. - -Monessa säkeistössä kuvaillaan Liemban kauneutta, kerrotaan -historiallisista muistoista ja merkillisyyksistä, ja jokainen -säkeistö loppuu laulukertoon, joka kuvaa miten kanootti vuoroin -nopeasti, vuoroin hitaasti soljuu vedenpintaa myöten. - -Selim ja Abdullah kuulivat tätä laulua sekä monia muita laulettavan -jälkimmäisen toipumisaikana, ja heistä oli yhtä suuri nautinto istua -suuren puun juurella Katalambulan pihalla ja kuunnella rumpujen -räminää ja laulua sekä katsella neekerien tanssia kuin meistä käydä -teatterissa. Kalulukin istui usein heidän kanssaan, vaikka hän ei -voinutkaan kauan pysyä paikoillaan, vaan yhtyi tanssijoihin. - -Kun Abdullah parani, vei Kalulu hänet ja Selimin kylän kuuluisan -magangan -- taikurin -- luo, jotta he saisivat keskustella -watutalaisten viisaimman miehen kanssa. - -Tämä taikuri, Soltali nimeltään, oli hyvin vanha. Hän oli nähnyt -Katalambulan lapsena ja muisti hänen isänsäkin, "suuren" Loralamban, -joka oli voittanut mahtavan warungakansan. - -Soltalin maja oli oikea museo. Siellä oli paljon ja kaikenlaisten -eläinten sarvia, antilooppien, kauriitten, puhvelien ja sarvikuonojen -sarvia sekä norsujen torahampaita. Soltali itse pani kuitenkin -eniten arvoa sellaisiin merkillisyyksiin kuin norsunhäntiin, -kirahvinsarviin, seeprojen silmäluomiin, villisikojen torahampaihin, -jalopeurankäpäliin, kotkankynsiin, haukkojen nokkiin, kalojen -suomuksiin ja ibislinnun silmiin, jotka olivat kaikki käärityt -vuohennahkoihin. Olipa hänellä joukottain kurpitsapullojakin, joissa -hän säilytti tappamiensa eläinten pääkalloista jauhettua jauhoa, ja -pienemmissä astioissa hänellä oli niiden miesten poltettuja aivoja, -joita hän taistellessaan "suuren" kuningas Loralamban rinnalla oli -kaatanut. Kahden kuukauden kuluttua Abdullah oli melkein entisellään, -ja silloin Kalulu ehdotti Selimille, että he lähtisivät norsuja -pyytämään. - -"Olisipa todella hauska ampua norsu", sanoi Selim. "Moto on suuri -metsästäjä, ja opettaa minua kutittamaan norsua mahan alta. Eikö hän -ole kertonut sinulle sitä juttua?" - -"Onko hän kutittanut norsua mahan alta?" kysyi Kalulu ihaillen. -"Silloin hän on suurempi metsästäjä kuin itse vanha Soltali. Soltali -on suorittanut uhkarohkeita tekoja, mutta sellaista hän ei ole -koskaan tehnyt. Pitäkäämme varamme, jotta näemme, miten Moto kohtelee -oikein villiä norsua." - -"Kyllä minä pidän häntä silmällä. Milloin me lähdemme matkaan, -Kalulu?" - -"Huomen aamulla. Tänä iltana Soltali laulaa meille norsunmetsästäjän -laulun ja antaa kullekin metsästäjälle taikakalun, sillä itse hän -on liian vanha seuratakseen meidän kanssamme. Minä otan mukanani -viisikymmentä miestä, sillä meidän täytyy kyetä puolustamaan -itseämme, ja jos Ferodia kohtaa meidät metsässä, loppuu leikki -lyhyesti, eikä minun pääni saa pysyä paikoillaan. Hän tietää, että -jos minä kuolen, niin hän pääsee kuninkaaksi setäni jälkeen." - -"Et suinkaan aio lähteä Ferodian alueelle? Häntä en tahtoisi enää -kernaasti tavata", sanoi Selim kauhuissaan. - -"Ole rauhassa, veljeni, me lähdemme vastakkaiseen suuntaan, kaakkoon -päin, ja Ferodian maa on lounaisessa." - -"Sinä pelotit minua", sanoi Selim, "selkääni kirvelee, kun -ajattelenkin vain Tifumia, ja Tifum on Ferodian luona." - -"Ja kuitenkin sinä iskit häntä kasvoihin. Moto näki sen ja hän sanoi, -että se oli rohkeasti tehty." - -"Jospa iskuni olisi musertanut hänen päänsä", sanoi Selim, "en ole -rauhallinen niin kauan kuin hän elää, hän on afrit -- paha henki". - -"Ensi kerralla kun näen hänet, ammun häntä terävimmällä nuolellani -kaulaan", lupasi Kalulu. "Laita nyt pyssysi ja ampumatarpeesi -kuntoon, ja illalla saat kuunnella Soltalin laulavan. Se tuo meille -metsästysonnea." - -Myöhään illalla, kun kuu oli noussut, kutsui pitkä, kumea rummun ääni -metsästäjät koolle. - -Kymmenen rumpua toimitti soittokunnan virkaa, ja suuret ruukulliset -viiniä oli tuotu tanssijain ja laulajien virkistykseksi. Norsujahti -on suuri tapaus, ja lähtöpäivän-aattoa vietetään iloisin juhlamenoin -samoinkuin metsämiesten onnellista paluuta. - -Metsämiehet istuivat rumpujen ja viiniruukkujen ääressä lähes -kolmensadan ihmisen ympäröimänä: siinä oli sekä miehiä, naisia -että lapsia, jotka olivat koristaneet itseään kaikenlaisilla -omituisilla päähineillä. Eräällä pitkällä miehellä oli päässään kaksi -puhvelihärän sarvea, toisella vuorikauriin sarvet. Eräs oli sitonut -päähänsä seeprannahan, mikä näytti omituiselta kuutamossa, toisella -oli seepranharja päässään, kolmannella vuohennahka. Kalululla oli -kolme lumivalkeaa kamelikurjensulkaa, Selimillä, Simballa ja Motolla -turbaanit. Moton takana seisoi eräs mies, jolla oli suuri saviruukku -päässä, eräällä toisella oli leveä puulautanen. Juhla aloitettiin -soutajien laululla, ja pehmeä - - Vene vierii, - hiljaa kierii - -laulukerto näytti tuottavan kaikille suurta nautintoa. Mutta kesken -erästä säkeistöä keskeytyi laulu, sillä suuri Soltali, watutalaisten -taitavin norsunpyytäjä ja taikuri saapui paikalle. - -Äänekkäin riemuhuudoin tervehdittiin ukkoa, jonka päähine oli -merkillisin kaikista. Hän oli vetänyt päähänsä norsun kärsänahan, -joka muodosti komean huippulakin -- kärsä oli täytetty heinällä, -niin että se seisoi pystyssä. Sen paino oli varmaankin hirveä. Hänen -kaulassaan oli nauhaan pujotettuja kirahvinhäntiä ja käsivarsissaan -kiiltävän valkeita norsunluisia renkaita. Hänellä oli kummassakin -kädessä puoleksi kivillä täytetty kurpitsapullo, jota hän vähän väliä -helisytti. - -Hän astui ensin kolme kertaa sisemmän piirin ympäri tuijottaen -jokaiseen ja helisyttäen kurpitsapullojaan. Sitten hän asettui -piirin keskelle. Rumpu alkoi päristä, taikuri käänsi ja väänsi -ruumistaan, ja metsästäjät säestivät syvin huokauksin yhä kiihtyvää -rummunpärinää. Melu yltyi yhä, äänet kaikuivat korviasärkevänä -kohinana sulautuen rumpujen pärinään. - -Sitten Soltali alkoi laulaa norsunpyyntiretkillä suorittamistaan -urotöistä, käynneistään wamarungien jokirikkaassa maassa, wamembain -kuumilla soilla ja Ututan aavoilla alangoilla. Ja hän antoi hyviä -neuvoja metsälle aikoville. Kun tapaa yksinäisen norsun tasangolla, -ei pidä antaa sille liian varhain kuolettavaa iskua eikä koskaan -ryhtyä kaksintaisteluun sen kanssa -- sellainen taistelu on liian -epätasainen. Kaikkien tulee rauhallisesti piirittää norsu ja odottaa -johtajan merkkiä ja äänekkään huudon kohottaen hyökätä sen kimppuun -keihäineen, ja vahvin ja taitavin tähdätköön sitä korvanjuureen. -Kaikkien tulee pitää silmällä, kenen päälle norsu vimmoissaan -hyökkää. Onnettoman uhrin tulee juosta edestakaisin toverien -ärsyttäessä norsua, pistellessä sitä keihäillään ja kaikella tavalla -koettaessa kääntää sen huomiota muualle. Ei saa seisoa norsun -edessä, vaan sen takana tai vieressä. Kaikkien tulee pysytellä -yhdessä keihäät ojossa, ja juostessaan pakoon juosta suorissa -kulmissa. Ei ole niinkään helppoa selviytyä norsun ensimmäisestä -hyökkäyksestä, niin pitkin askelin se harppaa. Hetken kuluttua se -väsyy, mutta kaikkein vaarallisin se on kuitenkin vasta silloin, kun -se on joutunut äärimmäiseen ahdinkoon. Metsästäjät voivat silloin -innoissaan luulla sitä kuolleeksi ja mennä liian lähelle sitä. Mutta -jos he tahtovat totella Soltalin neuvoja, niin he pysyttelevät -loitolla ja antavat norsun veren vuotaa tyhjiin, kunnes suuri eläin -kaatuu kumahtaen maahan. Silloin on metsästys päättynyt onnellisesti. - -Kun laulu oli loppunut, antoi Soltali kullekin metsästäjälle -hyppysellisen valkeaa pulveria, joka luultavasti oli tehty -poltetuista ihmisaivoista ja tuhasta. Metsästäjät lausuivat -kiitoksensa ja olivat varmat siitä, että onni seuraisi heitä. - -Yö kului sen jälkeen kaikkien ottaessa osaa tanssiin ja ilonpitoon. - -Varhain aamulla läksivät Kalulu, Selim, Simba ja Moto sekä -viisikymmentä nuorta voimakasta sotilasta metsästysretkelle, ja -toitottivat torviaan lähtiessänsä. Kalululla oli aseenaan pari -leveälieristä keihästä sekä jousi ja viini. Selim astui Kalulun -jäljessä kapeata polkua pitkin, ja hänen mielensä oli keveä, sillä -sotasaaliin joukosta oli löytynyt hänen englantilainen pyssynsä, -jolla hän oli ampunut julman krokotiilin Lofun rannalla, ja Kalulu -oli antanut sen hänelle takaisin. Simballa ja Motolla oli myöskin -pyssyt ja keihäät, jota vastoin watutasotilailla oli vain keihäät, -kilvet ja jouset. - -Kaikki olivat hyvällä mielellä. Raitis ilma luonnon helmassa sekä -hyvän saaliin toive elähytti heidän mieltään. Niin pian kuin he -olivat kulkeneet lähimmän kylän viljavainioiden halki, levisivät -laidunmaat heidän eteensä. Siellä täällä korjattiin parasta aikaa -eloa, ja naiset puivat viljaa. Yksinäisissä kylissä, joiden ohi he -kulkivat, istuivat äidit majojen edustalla tuudittaen lapsiaan uneen. -Kähärätukkaisia, valkohapsisia ukkoja istui kolmijalkatuoleilla -innokkaasti keskustellen keskenään, lihavien, suurivatsaisten lasten -kuunnellessa heidän pakinaansa. - -Viljeltyjen maitten takaa häämöttivät piankin metsän tummansiniset -ääriviivat, sen metsän, joka oli Selimille ennestään tuttu -- hänen -viimeisten kärsimystensä näyttämö -- ja pian he olivat päässeet sen -varjoon. - -Marssittuaan viikon päivät metsässä saapuivat he norsujen -metsästysmaille, ja leveät tiet, jotka olivat kovat ja tasaiset -kuin asfalttikadut, todistivat, että jättiläiselukkojen oli tapana -oleskella täällä. Maassa olevat epäsäännölliset syvennykset olivat -täynnä kirkasta, mutta seisovaa vettä, ja niiden välissä oli tiheitä -pensaikkoja ja yksityisiä jättiläispuita, joiden siimeksessä norsut -saattoivat levätä kuuman keskipäivän aikana. - -He tunkeutuivat tämän suoperäisen seudun läpi, kunnes he eräänä -ikäpuolena saapuivat harvempaan viidakkoon, jonka keskellä kohosi -jättiläissuuruinen bambupuu. Täällä he aluksi kaatoivat niin paljon -pienempiä puita ja pensaita, että saattoivat pystyttää vahvan -aitauksen leirinsä ympärille, ja rakensivat sitten majoja itselleen. -He pystyttivät maahan neljä seivästä, jotka muodostivat majan neljä -kulmaa, ja näiden vähin kaksi pitempää, jotka jakoivat suojan kahtia. -Sitten he kiinnittivät näihin poikkipuita ja kattoivat seinät -pitkällä heinällä. Ja niin maja oli valmis. - -Sen jälkeen osa joukosta lähti metsään etsimään villejä hedelmiä, -toiset keräsivät litteitä kiviä joilla saattoi murskata maissijyviä, -sekä polttopuita ja vettä, jona aikana toiset laittoivat -keittoastioita ja rakensivat tulisijoja. Majoja oli kaikkiaan -viisitoista. Eräitten ruokakuntaan kuului viisikin henkeä, eräitten -vain kolme tai kaksi. Afrikkalaisessa leirissä on aina joku -ruokakunnan jäsen, joka saa olla mukana vain siksi, että hänen -työstään on toisille hyötyä. Niin kauan kuin hän on ahkera, annetaan -hänen muut vikansa anteeksi. - -Niinpä oli Kalulun, Selimin, Simban ja Moton majassa arka -ja ymmärtämätön mies, joka koetti parhaansa mukaan osoittaa -kiitollisuuttaan siitä suojasta, jonka päällikkö soi hänelle. - -Kun oli aterioitu ja hiukan levätty, keräännyttiin bambupuun alle -tulen ääreen, mutta pian väsymys vei voiton ja kukin vetäytyi -majaansa, missä olki- tai ruohovuode soi vahvistavan unen. - -Varhain seuraavana aamuna lähetettiin pari vakoilijaa ottamaan selkoa -tilanteesta, eikä kestänyt kauan, ennenkuin he palasivat ja kuiskaten -kertoivat: "Kumi tembo -- kymmenen norsua!" - -Kaikkien kasvot ilmaisivat jännitystä ja silmät loistivat heidän -kuullessaan tämän iloisen uutisen. Moto ehdotti Soltalin neuvoa -muistaen, että Kalulu ja hänen sotilaansa valitsisivat osalleen yhden -norsun ja Selim, Simba ja hän itse, joilla oli pyssyt, toisen. Näin -he voisivat kaataa kaksi eläintä. - -Kalulu hyväksyi ehdotuksen, ja hän ja hänen miehensä muodostivat -pitkän rivin, jota vastoin Selim, Simba ja Moto lähtivät omin neuvoin -eteenpäin. - -Kalulun miehet astuivat nopeasti ja ääneti eteenpäin ja tapasivat -pian vakoilijat, jotka olivat jääneet pitämään silmällä norsuja -niiden sammuttaessa janoaan järvessä ja pärskyttäessä vettä toistensa -päälle. - -Kun metsästäjät lähestyivät järven rantaa, kääntyivät norsut -katsomaan uhkarohkeita rauhanhäiritsijöitä, ja metsästäjät puolestaan -pysähtyivät ihailemaan upeita jättiläiseläimiä. - -Olipa se komea näky! Kymmenen jaloa, sinisenharmaata eläintä, kärsät -pystyssä ja valtavat korvat höröllä seisoi näiden viidenkymmenen -alastoman kääpiön edessä, jotka ilman teräviä keihäitään ja nuoliaan -olisivat yhtä vähän uskaltaneet lähestyä näitä jättiläisiä kuin -kiivetä korkeimpaan puuhun ja hypätä sen latvasta maahan. - -Kokonaisen minuutin ajan he seisoivat vastatusten, sitten Kalulu -astui eteenpäin ja lauloi keihäs ojossa norsujen kuolinlaulun. -Lopetettuaan laulunsa heitti hän päätään taakse ja ojensi -käsivartensa täyteen pituuteensa. Auringonsäde kimmelsi keihään -kiiltävässä kärjessä, ja samassa se tunkeutui syvälle norsun rintaan. -Toverit tervehtivät tätä mestariheittoa äänekkäin riemuhuudoin, -ja kun norsu tunsi kylmän teräksen ruumiissaan, päästi se kovan -torahduksen ja hyökkäsi eteenpäin. - -Sotilaat yllyttivät innokkain huudoin nuorta päällikköään, ja kun -tämä taitavasti käännähti sivulle ärtyneen norsun tieltä, kajahti -taaskin riemuhuuto. Watutasotilaat tekivät kukin vuorossaan -hyökkäyksen, ja kaksikymmentä keihästä lensi yhtä aikaa norsun -ruumiiseen kääntääkseen elukan huomion pois Kalulusta. - -Norsu pyörähti ympäri ensimmäisen epäonnistuneen hyökkäyksensä -jälkeen, ja metsästäjät piirittivät sen joka puolelta. Se joutui -erilleen parvestaan, sillä muut norsut olivat vimmoissaan ja -peloissaan hyökänneet toisaalle, missä uudet viholliset odottivat -niitä pyssyineen. - -Sillä välin kun Kalulun norsu näytti seuraavan tovereitaan -katseillaan, kuuli se pyssyn pamahduksen, mutta ei välittänyt siitä -sen enempää, vaan hyökkäsi lähimmän vihollisensa kimppuun. Mutta -tämäkin väisti syrjään. Yhä uudestaan norsu teki hyökkäyksiään --- mutta sai joka kerta vain uusia keihäitä ja nuolia nahkaansa, -kunnes se kovasta vauhdistaan ja verenvuodosta väsyneenä pysähtyi -vihollistensa eteen. Soltalin neuvoa seuraten metsästäjät vetäytyivät -nyt kauemmaksi eikä heidän tarvinnut odottaa kauan ennenkuin raskas -ruumis horjahti ja elukka suistui vasemmalle polvelleen. Kerran se -kohosi vielä pystyyn, mutta horjahti uudelleen ja kaatui kumoon -toiselle kyljelleen. - -Sillä välin Moto neuvoi tarkasti Selimille, miten tämän tuli säästää -ampumavarojaan ja ampua viimeisenä tulevaa norsua korvanjuureen. -Selim lupasi seurata neuvoa ja asettui puun taakse lähelle järveä, -missä norsut olivat, ja Simba ja Moto asettuivat parinkymmenen -kyynärän päähän Selimin vasemmalle puolelle. - -Selim näki Kalulun liehuvat sulat ja kuuli kuolemanlaulun ja odotti -käsi pyssyn hanalla. Hän näki Kalulun kohottavan keihäänsä ilmaan, -iskevän sillä norsua sekä hyppäävän syrjään, ja hänen sydämensä -kiihkeästi tykyttäessä nelistivät pelästyneet elukat hänen ohitseen. -Totellen Moton neuvoa hän odotti kunnes viimeinen norsu tuli hänen -kohdalleen, mutta silloin hän tähtäsi tarkalleen sen korvan taakse -ja ampui kaksi laukausta yhteen menoon. Töytäys kaasi hänet kumoon, -mutta samalla hän näki norsun kompastuvan ja lankeavan päälleen -- -kuolleena. - -Nopeasti Selim nousi maasta ja tarttui pyssyynsä, ja kun hän näki -norsujen pakenevan -- kaksi viimeistä pahoin ontuen -- ja Simban ja -Moton juoksevan niiden perässä, latasi hän uudestaan pyssynsä ja -kiiruhti heidän jälkeensä. - -Pian hän pääsikin lähemmäksi, ja hypättyään syrjään ja käännyttyään, -niinkuin häntä oli opetettu, aina sen mukaan miltä puolelta norsut -häntä ahdistivat näki hän vihdoin ilokseen molempien pysähtyvän -paikalleen. Selim kiersi silloin niiden toiselle puolelle, hiipi -puulta puulle ja pääsi vihdoin suuren rungon suojaan kahdentoista -askeleen päähän toisesta norsusta. Hän kohotti pyssynsä, ja ampui -kaksi laukausta korvan taakse, jälleen samalla tuloksella kuin -edellisellä kerralla. Norsu sätkytteli etujalkojaan, horjahti ja -kaatui kuolleena maahan. - -Selimillä ei kuitenkaan ollut aikaa tarkastella sitä lähemmin, sillä -toinen norsu hyökkäsi nyt puuta kohti. Hän seisoi paikallaan, kunnes -norsu oli aivan hänen lähellään, silloin hän heitti pyssyn kädestään -ja juoksi toisen puun turviin, jättiläisen seuratessa häntä. Edes ja -takaisin, oikealle ja vasemmalle, puulta puulle hän hyökkäsi, kunnes -norsu vihdoin pysähtyi, takajalat lyyhistyivät kokoon, pää painautui -maahan ja elukka raukka veti viimeisen henkäyksensä. - -Simba lähestyi nyt Selimin pyssy kädessään ja kehui kehumistaan -nuorta herraansa. - -"Ajattelehan, Moto", hän sanoi ihaillen, "Selim on vain kuudentoista -vuoden vanha, mitä hän saakaan aikaan mieheksi vartuttuaan, kun hän -jo näin nuorena kykenee ampumaan kaksi norsua perätysten!" - -"Se on totta", sanoi Moto, "kun hän on kaksi kertaa näin vanha, -ampuu hän yhteen jaksoon neljä norsua. Selim on suuri metsästäjä. -Mitähän Kalulun miehet ovat saaneet aikaan? Kuule, miten he huutavat! -Jää sinä Selimin luo, minä lähden kertomaan heille nuoren herramme -urotyöstä." - -Mutta ennenkuin Moto lähti, laskivat he Selimin avulla, että näiden -kolmen norsun torahampaat olivat 600 dollarin arvoiset Sansibarissa, -ja he harmittelivat suuresti, etteivät he voineet lähteä sinne ja -ottaa norsunluita mukaansa. - -Ja sitten Moto kiiti kepein askelin watutasotilaitten luo, jotka -palottelivat ja leikkasivat Kalulun saalista pitäen sellaista melua, -että se olisi voinut pelästyttää kaikki norsut monen penikulman -alalta. - -Kun Moto saapui paikalle, osoitti Kalulu eläintä, jolle hän oli -antanut ensimmäisen keihääniskun ja kysyi sitten, mitä he olivat -saaneet aikaan. - -"Selim on tappanut kaksi norsua ja minä yhden", vastasi Moto. - -"Selimkö kaksi!" huudahti Kalulu hämmästyneenä. "Pikku Selimkö, minun -veljeni?" - -"Juuri hän", Moto sanoi. - -"Eiaa, eiaa!" huusivat mustat sotilaat Kalulun seisoessa jäykkänä -hämmästyksestä. - -"Selim odottaa tuolla näyttääkseen saalistaan veljelleen Kalululle", -sanoi Moto. - -"Minä tulen, Selim on sankari, jalopeura, norsu! Eikö totta, Moto?" - -"Hän on uljas nuori arabi, arabialaisen päällikön poika", vastasi -Moto. - -Kalulu kiiruhti nyt katsomaan kolmea ihmeellistä kuollutta norsua, -ja hänen mukanaan seurasivat kaikki hänen miehensä, paitsi ne, jotka -jäivät irroittamaan norsun torahampaita. - -Selimin ensimmäinen saalis makasi yhä samassa asennossa, torahampaat -syvälle maahan hautautuneina. Kalulu katseli sen päässä ammottavaa -suurta haavaa, pisti nyrkkinsä sen sisään aina rannetta myöten ja -sanoi sitten ihmeissään Motolle: - -"Kalulu on isänsä kylässä nähnyt miehiä, joita Kisesan lyijykuulat -olivat lävistäneet, mutta millainen on se pyssy, joka voi ampua näin -suuria reikiä norsun päähän?" - -Moto selitti hänelle, että Selim oli ampunut kaksi laukausta -perätysten ja niin lähekkäin, että ne olivat osuneet samaan paikkaan. -Siksi haava oli niin suuri. - -Kymmenen miestä jäi leikkaamaan irti torahampaita, ja Kalulu lähti -katsomaan toista norsua, jolla oli aivan samassa kohdassa kuolettava -haava. - -Hän harppasi sitten Selimin luo ja syleili tätä, sillä aikaa kun -hänen miehensä hämmästynein ja ihailevin katsein tuijottivat Selimiin. - -Ennen iltaa oli kaikki torahampaat irroitettu ja suuri joukko lihaa -viety leiriin, etupäässä jalat sydämet, maksat ja kylkiluut. Liha -paahdettiin tulien yläpuolella, ja päivän seikkailuja kerrottiin yhä -uudestaan, joka kerta uusin lisäyksin, kunnes sydänyön aikana kaikki -vaipuivat uneen. - -Seuraavana päivänä siirrettiin leiri etelämmäksi, ja kahden viikon -kuluttua he olivat tappaneet kaksikymmentä norsua, ja saaneet -niin runsaasti norsunluita, että heidän oli pakko palata raskaine -taakkoineen kotiin. - - - - -KYMMENES LUKU. - -Katalambulan kuolema ja hautajaiset. -- Kalulusta tulee kuningas. --- Selim saa luvan matkustaa kotiin. -- Tyytymättömät. -- Ferodian -suunnitelmat. -- Tifum paha ja hänen neuvonsa. -- Ferodia käy Kalulun -luona. -- Petos. - - -Kahden viikon marssin jälkeen he saapuivat Katalambulan kylään, missä -he saivat kuulla, että vanha kuningas oli kuollut edellisenä päivänä. -Koko kylä oli surun vallassa. - -Tämä oli kova isku Kalululle, sillä hän oli suuresti rakastanut -setäänsä. Kun hänelle ilmoitettiin tämä surusanoma, kävivät hänen -kasvonsa harmaankalpeiksi ja koko hänen ruumiinsa alkoi vapista. -Sitten hän puhkesi valitushuutoihin ja kiiruhti Katalambulan majaan -heittäytyen kuolleen ruumiin yli. - -"Herää, watutain päällikkö!" hän huusi. "Katso, poikasi Kalulu -on palannut metsästysretkeltään. Avaa silmäsi ja korvasi, oi -Katalambula, ojenna kätesi ja hyväile häntä, jota rakastit niin -hellästi! Puhu, Katalambula! Sano, minne olet mennyt? Miksi en kuule -sinun ääntäsi? Tule Kalulun luo, käy istumaan puun alle ja kerro -nuoruutesi urotöistä! Katalambula, minä kuolen, jollet herää." -Hän huusi huutamistaan, kunnes huomasi, että sanat ja kyyneleet -olivat turhat. Silloin hän nousi, lähti omaan majaansa, heittäytyi -vuoteelleen ja itki niin, että hänen sydämensä oli sulaa kyyneliin. - -Ennen auringonlaskua kaivettiin nelikulmaisen pihan nurkkaan hauta -ja sen ylle rakennettiin maja. Hautajaisjuhlallisuudet alkoivat ja -Kalulu tuli majastaan kunnioittamaan Katalambulan ruumista. Kaikki -naapurikylien taikurit sekä heimon vanhimmat ja ylhäisimmät miehet -olivat koolla, ja piha oli tungokseen asti täynnä miehiä, naisia ja -lapsia jotka olivat järjestyneet siten, että suuren puun ympärille -oli jäänyt avara tyhjä piiri. Tähän piiriin astuivat taikurit ja -ylhäisimmät läsnäolijat. Sitten tuotiin paikalle lihavimmat ja -suurimmat mustat härät, jotka oli määrä teurastaa Katalambulan haudan -ääressä, sekä jättiläissuuruisia saviruukkuja täynnä uhriviiniä, jota -aiottiin valella haudan yli. - -Rummunpäristäjät olivat valmiina, samoin taikurit, joiden ruumiit oli -maalattu täyteen valkoisia juovia, ja joilla oli käsissään kivillä -täytettyjä kurpitsapulloja. - -Sitten alkoi kuolinlaulu. Sävel oli surullinen ja etenkin kerto, -johon naisten ja lasten pehmeämmät äänet yhtyivät, soi valittaen. - - Poika Loralamban, - voittaja Uwenban, - sulttaani Liemban - kuollut on - Velimies Mostanan, - viisain Manyaparan, [vanha, viisas neuvonantaja] - kuningas Ututan - kuollut on. - - Kuoro: Kuollut on! - Oi, isku kohtalon. - - Voittaja wamarungun, - kuningas Kwikurun, - laps viisas Malungun, [taivaan henki] - kuollut on! - Mahtava mtuta, - sankari watuta - kuollut on! - - Kuoro: Kuollut on! - Oi, isku kohtalon! - - Hän poissa on, hän poissa on - ja kansan suru lohduton. - Nyt maassa lepää valtias, - hän, viisain, parhain kuningas, - ja kaiho käskee: laulakaa - ja ylistäkää vainajaa, - mi kuollut on. - - Kuoro: Mi kuollut on! - Oi, kova isku kohtalon! - - Miks lähti hän, miks jätti hän - niin mainehikkaan elämän? - Haudanko rauhan vuoksi vaan - hän riensi sinne nukkumaan? - Nyt ikuisesti laulakaa - ja ylistäkää vainajaa, - kaatakaa viinit haudalleen, - me jäämme suruun ikuiseen. - Oi, kova isku kohtalon, - kun kuninkaamme kuollut on! - - Kuoro: Oi, kova isku kohtalon, - kun kuninkaamme kuollut on! - -Kun laulu oli loppunut, pantiin ruumis paksun kaarnan sisään, ja -neljä taikuria kantoi sen hautaan, missä se asetettiin oikealle -kyljelleen ja sen viereen asetettiin kilpi, keihäs, jousi ja viini. -Pääpuoleen pantiin ruukullinen hirssijauhoja. Kaarna, jossa ruumista -oli kannettu, asetettiin ruumiin päälle, ja viiniä kaadettiin sen -yli. Sitten teurastettiin härät haudan yläpuolella, niin että veri -vuoti hautaan. Se täytettiin sen jälkeen mullalla ja poljettiin -kovaksi. Lopuksi kaadettiin hautakummulle kymmenen pullollista -viiniä, ja niin olivat juhlamenot lopussa. - -Heimon vanhimmat ja taikurit kerääntyivät nyt puun alle -neuvottelemaan siitä, kuka valittaisiin vainajan seuraajaksi. -Monet ehdottivat Ferodiaa, joka oli vainajan sukulainen, mutta -enemmistö -- tosin varsin pieni enemmistö -- puolusti Kalulua, -joka oli Katalambulan veljenpoika sekä kasvatti, ja jonka kuningas -vainaja oli valinnut seuraajakseen. Sitä paitsi oli Kalulu rohkea ja -hänestä tulisi aikaa myöten suurempi sotilas kuin Ferodiasta, ehkäpä -itse Katalambulaakin suurempi. Hän oli voittanut kaikkien sydämet -herttaisuudellaan ja hyvyydellään. - -Väittely oli kiivas. Ne, jotka äänestivät Ferodiaa, uhkasivat -luopua Katalambulan heimosta ja mennä Ferodian puolelle ja palata -aseistettuina takaisin hakkaamaan Kalulun pään poikki. Mutta Soltalin -onnistui kaunopuheisuudellaan rauhoittaa kiihoittuneet mielet ja -saada niin monta Ferodian puolustajaa siirtymään Kalulun puolelle, -että lopulta edellistä kannatti vain pieni, taistelunhaluinen -vähemmistö. - -Ja sillä välin kun odotettiin sanansaattajien paluuta, jotka olivat -lähetetyt ilmoittamaan Kalululle siitä kunniasta, joka oli tullut -hänen osakseen, lähti vähemmistö kylästä uhaten palata takaisin -Ferodian kanssa, joka ei jättäisi heille kostamatta. - -Kalulu otti lähetystön vastaan ja seurasi heidän mukanaan Soltalin -luo. Tämä ei ollut vain heimon etevin poppamies ja taikuri, vaan -myöskin manyapara -- neuvonantaja -- ja Katalambulan appi. Sitäpaitsi -hän oli hellästi kiintynyt Kaluluun. Ilomielin hän nyt ilmoitti -nuorukaiselle, että tämä oli valittu kuninkaaksi. - -Soltalilla oli hiukan veteen sekoitettua hirssijauhoa vieressään -- -se oli voimakas lääke ja taikakeino -- ja kun Kalulu seisoi nyt hänen -edessään kuutamossa, nousi Soltali paikaltaan ja siveli tätä voidetta -nuorukaisen kasvoihin ja huusi ääneensä: "Ole kuningas, ole rohkea, -ole voimakas, ole hyvä! Ja kaikki vihollisesi paetkoon sinua!" - -Vuoron perään kaikki heimon vanhimmat nousivat ja toistivat -samat sanat. Sitten kaikki kansa keräytyi paikalle, ja Soltali -lauloi ylistyslaulun uuden kuninkaan perheestä, hänen hyvistä -ominaisuuksistaan ja elämänkohtaloistaan ja lopetti kehottamalla -kaikkia kunnioittamaan ja palvelemaan Kalulua, samoin kuin he -olivat palvelleet hänen kasvatusisäänsä, jotta watutakansan kunnia -tulisi tunnetuksi koko maailman kansojen parissa ja sen rohkeutta -ylistettäisiin kaikkialla. - -Sotilaat huusivat ääneensä, rummut rämisivät, ja kaikki yhtyivät -yksiääniseen huutoon: "Kauan eläköön Kalulu!" - -Kun äänet vaikenivat, nousi Kalulu ja puhui kansalle kaikkien -kuunnellessa ihaillen ja tarkkaavina: "Watutaheimon sotilaat ja -kansamme vanhimmat ja neuvonantajat, te olette valinneet minut -kuninkaaksenne, sentähden että Katalambula, jolla ei ollut -perillistä, rakasti minua, Mostanan poikaa, ja siksi että hän, -kuningas vainaja, oli sanonut Soltalille: Koska minulla ei ole -poikaa, hallitkoon Kalulu minun sijastani, kun lepään haudassa. -Katalambula on nyt lähtenyt isiensä luo. Hän oli vanha, vuosien -ja kunnian painama. Häntä ei ole enää olemassa, raskas multa -peittää hänet. Kuningas on kuollut, mutta te olette valinneet minut -täyttämään hänen sijansa. Olen vielä nuori, enkä ole nähnyt monta -kuunvaihdetta, en ole valmis sotilaskaan. Mitenkä voin siis täyttää -Katalambulan paikan? Tahdon sanoa sen teille. Katalambula oli hyvä, -hän rakasti kaikkea hyvää ja vihasi pahaa, ja niin minäkin teen. -Katalambula oli oikeudenmukainen, sitä minäkin tahdon olla. Kun -Katalambula oli nuori, oli hän urhoollinen ja voimakas, hän taisteli -kuin jalopeura. Kun minä olen valmis sotilas, olen minäkin voimakas -ja urhoollinen, ja taistelen kuin jalopeura. Katalambula oli viisas. -Oi, minä olen nuori ja typerä, mutta minulla on Soltali, Katalambulan -ystävä luonani. Minulla on samat heimon vanhimmat, neuvonantajat -ja taikurit tukenani kuin hänelläkin, ja he auttavat minua -viisaudellaan, kun huolet painostavat minua, ja minä tulen viisaaksi -heidän viisautensa kautta. Nyt vallitsee rauha maassa, watutalaiset -ovat rikkaita ja onnellisia. Kansan parissa ei riehu tauteja eikä -karjankaan joukossa. Mutta synkät päivät voivat yllättää meidät, jos -voimakas vihollinen hyökkää maahan. Tauteja voi levitä joukkoomme, -kuka voisikaan estää pahoja henkiä lähettämästä maahan kauheita -kulkutauteja, jotka tappavat sotilaitamme ja karjaamme? Mutta -Kalulu on valmis lepyttämään pahoja henkiä uhreilla ja voimakkailla -lääkkeillä. Watutamiehet rakastavat Kalulua ja ovat valinneet hänet -kuninkaakseen. Kun hetki on tullut ja hätä vaatii, on Kalulu valmis -kuolemaan watutalaisten puolesta. Minä olen puhunut." Kun Kalulu -oli lopettanut puheensa, lähti hän omaan majaansa, jossa hän tapasi -Selimin, Abdullahin, Simban ja Moton keskustelemassa viime päivien -tapahtumista. - -He kohosivat kaikki pystyyn, tervehtivät häntä kunnioittaen, -tarjosivat hänelle puhtaan härännahan istuinpaikaksi ja valittivat -kuninkaan kuolemaa, kuninkaan, joka niin suuresti oli rakastanut -Kalulua. - -"Ah niin, hän oli hyvä mies", sanoi Kalulu. "Hän hoivasi minua kuin -naarasjalopeura poikasiaan. Hän ylpeili myös minusta, sillä hän -sanoi, että minulla oli hänen isänsä, Loralamban silmät ja että -pidin pääni yhtä pystyssä kuin hänkin. Hän sanoi usein, että minä -kohottaisin watutakansan suuruuteen. Ennenkuin lähdin norsunjahtiin, -neuvoi hän minulle, miten minun tuli käyttäytyä, kun minusta tulisi -kuningas, ja hän kehotti minua suuren sotajoukon kanssa kulkemaan -koko Ututan halki ja tarkastamaan, miten suuri valtakuntani on ja -mitkä heimot maksavat minulle veroa. Hän sanoi, että jos kuningas -unohtaa kansansa, niin kansa unohtaa kuka on sen kuningas ja nousee -kapinaan. Riitaisuuksia syntyy, ja kansa heikkenee. Aion seurata -hänen neuvoaan ja lähden matkalle täysikuun aikaan. Sano, Selim, -tahdotko seurata mukanani?" - -"Oi, Kalulu, sinä olet nyt suuren kansan kuningas, sinä olet rikas ja -mahtava, ei koko Afrikassa ole sinun vertaistasi. Jos vain liikutat -huuliasi, syttyy sota ja verta vuodatetaan laajoilla aloilla, kyliä -poltetaan, kokonaisia heimoja hävitetään. Sinä, vaikka olet poika -niinkuin minäkin, olet mahtava äkillisessä voimassasi, mutta vielä -pari päivää sitten sinä syleilit minua ja lausuit minulle monta -ystävällistä sanaa. Tahdotko suoda Selimille armon, Kalulu?" - -"Tahdonko suoda sinulle armon! Oi, Selim, luuletko, että Kalulun -ystävyys on kepeäjalkainen kuin antilooppi, joka juoksentelee sinne -tänne etsien makeaa ruohoa? Ei, se on kuin virran vuo, joka aina -kulkee samaan suuntaan. Sano mitä haluat. Tahdotko vaimon itsellesi? -Ota kylän kaunein tyttö. Haluatko pyssyn? Ota niin monta kuin huolit. -Sano, mitä sinä toivot?" - -"Pyydän sinulta, Kalulu, nyt kun olet kuningas, että sallit -Abdullahin, Simban, Moton ja minun matkustaa omaan maahamme." - -"Matkustaa!" toisti Kalulu surullisena. "Jättäisitkö siis minut -yksin? Mitä Kalulu on tehnyt sinulle ja ystävillesi, koska tahdotte -hyljätä minut?" - -"Oi, veljeni -- jos sallit minun vielä käyttää tätä nimeä -- sinä -olet ollut vain hyvä meille", vastasi Selim. "Mutta muista, että -me lähdimme omasta maastamme ostaaksemme norsunluuta ja orjia. -Meidän oli määrä matkustaa Rua-maahan, Tanganjikajärven toiselle -puolelle. Mutta sinä tiedät, miten meidän kaikkien kävi Kwikurussa. -Me, jotka olemme nyt täällä, olimme kuitenkin siksi onnelliset, että -voitimme sinun ystävyytesi ja että sinä vapautit meidät orjuudesta. -Mutta Sansibarissa elävät meidän, Abdullahin ja minun, äitimme, -jotka surevat meitä. Minulla on suuria tiluksia ja paljon rahaa, -ja Simballa ja Motolla on vaimo ja lapset. Tekisimmekö oikein -jäädessämme tänne, jos Kalulu sallii meidän matkustaa?" - -"Oi, Katalambula on juuri kuollut ja haudattu, ja nyt Selimkin tahtoo -jättää minut! Mikä paha henki minua näin vainoo? Oi, jospa olisin -kuollut Katalambulan sijasta! Mutta et suinkaan sinä tahdo matkustaa -heti, Selim? Sääli minua ja viivy täällä vielä joitakin kuukausia, -sitten minä -- joskin tiedän, että se on kuolemakseni -- seuraan -sinua tuhannen sotilaan kera siihen maahan, missä sinun ystäväsi -ovat." - -"En tarkoittanutkaan nyt heti, vaan kuukauden kuluttua. Etkö tahdo -sallia minun lähteä kuukauden perästä? Ajattele äiti parkaani, joka -on surrut ja kärsinyt koko tämän ajan. Vain hänen tähtensä haluan -näin pian lähteä luotasi." - -"Tapahtukoon niinkuin tahdot, Selim. Kalulu ei ole niin sydämetön, -että hän erottaisi äidin ja pojan toisistaan. Sinä sanot, että -aikomuksesi oli matkustaa Rua-maahan ostamaan norsunluuta ja orjia. -Sinun ei tarvitse kulkea niin kauaksi. Minulla on täällä kaksisataa -arabialaista, jotka Ferodia otti vangiksi Kwikurussa. He ovat -nyt sinun omasi ja saavat kuljettaa mukanaan norsunluuta, josta -puolet on sinun ja toinen puoli Abdullahin, Simban ja Moton. Oletko -tyytyväinen?" - -"Tyytyväinenkö?" toisti Selim. "Sinä olet hyvä, Kalulu. Toista -sinun kaltaistasi en koskaan tapaa!" Ja tunteittensa vallassa hän -heittäytyi itkien jalomielisen nuoren villin kaulaan muidenkin -osoittaessa kaikella tavalla iloaan ja kiitollisuuttaan. - -He valvoivat kauan sinä iltana, ja päätettiin, että Selim ja hänen -ystävänsä jäisivät vielä kahdeksi kuukaudeksi Kalulun luo. - -Sillä välin kun nuori kuningas suunnitteli lähimpää tulevaisuuttaan, -oli tyytymätön vähemmistö jo matkalla Ferodian luo. Eivätkä sen -jäsenet olleet lausuneet vain tyhjiä uhkauksia! He olivat kaikki -sotilaita, jotka olivat seuranneet Ferodian mukana Uririin ja -taistelleet Kwikurussa ja saaneet osansa saaliista. He ihailivat -uljuutta ja sota-onnea, ja heidän silmissään Ferodia oli sankari, -joka paljoa suuremmassa määrässä oli ansainnut heimon kuninkaan -aseman kuin poika, joka -- vaikka hän olisi ollut miten lupaava -hyvänsä -- ei ollut kunnostautunut sen enemmän kuin mikä muu poika -hyvänsä hänen asemassansa. Ferodia oli päällikkö, joka, jos hän olisi -kuningas, voisi hankkia rikkautta jokaiselle sotilaalle, kankaita, -norsunluuta, orjia ja karjaa, jota vastoin Kalulu kuninkaana ei vielä -moneen vuoteen uskaltaisi ryhtyä mihinkään hyökkäyssotaan. - -Ei kestänytkään kauan ennenkuin tyytymättömät päättivät lähteä -Ferodian alueelle -- sinne oli vain viikon marssi lounaista kohti --- ja kehottaa häntä julistamaan itsensä kuninkaaksi ja ryntäämään -Kalulun kylään anastamaan vallan poikakuninkaalta. - -Viikon kuluttua he olivat Ferodian kylässä ja pääsivät helposti -päällikön puheille, jonka rinnalla istui mielistelevä Tifum paha. - -"Rauha olkoon teidän kanssanne, veljet!" tervehti heitä Ferodia, -joka nousi paikaltaan ja kiireesti syleili toista toisensa jälkeen. -Ututassa sekä muissa Tanganjika-järven seuduilla sijaitsevissa maissa -vallitsevan tavan mukaan hän hieroi ensin heidän käsivarsiaan ja -hartioitaan ja kävi sitten heidän kaulaansa, hiljaa taputellen heitä -selkään oikealla kädellään ja mutisten: "Wake, wake, wake, waky" -- -"terve terve, terve ja rauha." - -Niinkuin viisas diplomaatti ainakin hän suoritti tervehdysmenot -perinpohjaisesti ja kysyi sitten, mistä he tulivat ja mitä asiaa -heillä oh. - -"Miksi olisimme tulleet niin pitkän matkan päästä," vastasi se, -joka oli valittu puhetta johtamaan, "ellemme tervehtiäksemme -sinua, Ferodia, kaikkien watutaheimojen kuninkaana? Katalambula, -suuri kuningas, on kuollut. Häntä ei ole enää. Hän makaa maassa. -Watutaheimoilla ei ole nyt ylipäällikköä. He kuljeskelevat ympäri -kuin lampaat ja seuraavat nuorukaista, joka ei kelpaa heidän -paimenekseen. He ovat valinneet Kalulun, joka on vielä lapsi, eikä -mikään sotilas. Hän suree vain Katalambulaa eikä tiedä mihin ryhtyä. -Siksi olemme tulleet sinun luoksesi, Ferodia, pyytääksemme sinua -rupeamaan paimeneksemme, johtajaksemme, kuninkaaksemme. Sano, mikä on -vastauksesi?" - -"Olet puhunut totta, veljeni", vastasi Ferodia. "Kalulu on tosiaankin -vain lapsi ja hyvin hemmoteltu lapsi. Ja ken hän on? Hän ei ole -mtuta, ei sotilas, hän ei ole taistelulla saavuttanut oikeutta kantaa -keihästä muuna kuin taakkanaan. Hän on mrori, vierasta heimoa. Ja -kellä on suurempi oikeus olla watutain johtaja Katalambulan jälkeen -kuin minulla, Ferodialla? Kuka saavutti voitot hänen taisteluissaan -jollen minä? Olen voittanut monet kansat, ja urhoollisuudellani olen -saavuttanut oikeuden olla hänen seuraajansa. Sinun sanasi, veljeni, -ovat tosia, ja sinun viisautesi ilahduttaa minua." - -"Sano, oi päällikkö, milloin tahdot lähteä meidän kanssamme -rankaisemaan Soltalia ja niitä, jotka ovat valinneet toisen sinun -sijaasi?" kysyi puhemies. - -Vilkas keskustelu syntyi nyt siitä, miten olisi parasta anastaa -Katalambulan kylä, syöstä Kalulu vallasta ja pakottaa hänen -puoltajansa yhtymään Ferodiaan. Tähän neuvotteluun ottivat kaikki -kylän vanhimmat ja arvokkaimmat miehet osaa. Useita ehdotuksia -tehtiin, ja lopulta kääntyi Ferodia Tifumin puoleen. - -"Mitä sinä sanot, Tifum?" hän kysyi. "Sinä olet viekas kuin hyeena, -viisas kuin norsuparven johtaja ja julma kuin musta leopardi, joka -ei päästä saalista kynsistään. Puhu, Tifum, sinun neuvosi ovat -korvaamattomat." - -Tifum paha nousi heti puhumaan: "Kuka on yhtä viisas kuin Ferodia? -Hän tietää, että Tifum kykenee neuvomaan häntä, ja heti hän käskee -hänen puhua. Kuka voittaa Ferodian taistelutantereella?" Ja -kaunopuheisesti hän luetteli Ferodian kaikki ansiot. "Minun neuvoni -on seuraava", hän jatkoi. "Katalambulan kylä on vahva, sotilaita on -paljon, ja kyliä on suunnaton joukko yltympärillä. Ferodian heimo on -pieni ja heikko. Se on kuin kourallinen hiekkaa koko erämaan hiekkaan -verrattuna. Yksin me emme voi taistella Kalulun kansaa vastaan. Mutta -lähettäkäämme sana kinyalakansalle, jonka päällikön Katalambula -tappoi, sekä muiden ympäristöheimojen tyytymättömille päälliköille, -niin voimme toivoa menestyvämme. Ottakoon Ferodia sitten kaikki oman -heimonsa sotilaat mukaansa, lähteköön Kalulun kylään ja sanokoon, -että he ovat tulleet onnittelemaan häntä. Astukoon hän itse sadan -parhaan miehensä kera kylään ja hierokoon kaikkien kanssa ystävyyttä, -varsinkin Kalulun kanssa, sillä välin kun toiset odottavat -ulkopuolella. Kymmenen päivän kuluttua voivat liittolaiset ennättää -paikalle eri tahoilta. Sillä välin kun Ferodian sotilaat vangitsevat -yöllä Kalulun, Soltalin ja kylän vanhimmat, vartioivat jotkut -portteja, kunnes ulkona olevien on aika toimia. Kun kaikki sitten on -valmista, hyökätköön koko joukko kylään ja teurastakoon ja tappakoon. -Kun watutalaiset aamulla saavat kuulla, että Ferodia on voittanut, -pelästyvät he ja kaikki tulevat hänen luokseen ja ovat hänelle yhtä -uskollisia kuin Katalambulalle. Mutta Kalulun täytyy kuolla. Rauhaa -ei saada, niin kauan kuin hän elää, ja jos Ferodia sallii, niin -minä väännän niskat siltä kukolta! Tämä on Tifum pahan neuvo, oi -päällikkö." - -Sekä Ferodia että kaikki muut tervehtivät Tifumin sanoja riemulla, -ja sanansaattajia lähetettiin heti paikalla voitettujen heimojen luo -kehottamaan, että kaikki tyytymättömät kerääntyisivät Ferodian johdon -alle ja kulkisivat suuren metsän halki öisin viljavainioiden kautta --- ja kokoontuisivat kymmenennen yön jälkeisenä aamuna Katalambulan -kylän läheisyyteen. - -Valittuine sotilaineen, joista Ferodia oli vielä erikoisesti -erottanut sata -- häikäilemättömiä, urhoollisia ja taistelunhaluisia -miehiä --, alkoi Ferodia seuraavana aamuna marssia Katalambulan kylää -kohti, samalla kun muut heimot kiiruhtivat yötä päivää eteenpäin -ottaakseen osaa suureen taisteluun. Tifumin kantajien joukossa oli -pieni orja Niani, josta emme pitkään aikaan ole kuulleet mitään. - -Saavuttuaan perille seurasi Ferodia Tifumin neuvoa ja lähestyi vain -sadan valitun miehensä kera porteille, missä hänet -- hän kun oli -tullut onnittelemaan Kalulua -- otettiin ystävällisesti vastaan ja -saatettiin suurelle torille. - -Kalulu oli aluksi epäilevä ja levoton, mutta Ferodian erinomainen -kohteliaisuus, ystävällisyys ja hänen sydämelliset onnittelunsa -riistivät aseet kokemattomalta nuorukaiselta, joka puolestaan yritti -vastata ystävällisesti hänelle ja kohdella häntä mahdollisimman -vieraanvaraisesti. - -Tifumia Kalulu tervehti kylmästi ja ylpeästi, mutta Tifum oli -puhdasverinen diplomaatti ja tekeytyi tavattoman ystävälliseksi -ja nöyrän kohteliaaksi. Hän nauroi ja jutteli vuoroin Kalulun, -vuoroin Selimin kanssa, joka, niinkuin hän sanoi, oli tavattomasti -miehistynyt ja melkein yhtä pitkä ja kaunis kuin Kalulukin, uusi -kuningas. Hän lähenteli Simbaakin, joka vähän aikaa sitten oli -pehmittänyt perinpohjaisesti hänen luunsa, ja mairitteli ja liehakoi -tälle siinä määrin, että Simbaa inhotti, ja hän sanoi tälle, ettei -arabialaisten keskuudessa osoitettu muukalaiselle tuollaista -tunkeilevaa tuttavallisuutta. Mutta se ei pelottanut Tifumia. Hän -löi polviinsa ja nauroi niin äänekkäästi, että Moto luuli hänen -kadottaneen järkensä. Ja kun hän näki Abdullahin kauniit kasvot, -hyökkäsi hän hänen luokseen ja syleili häntä, ikäänkuin hän olisi -löytänyt jälleen kadoksiin joutuneen poikansa. Kun Abdullah punastuen -harmista, kun häntä täten hyväiltiin, antoi Tifumille paukahtavan -korvapuustin, nauroi tämä vieläkin kovemmin, vaikka Abdullah oli -huomaavinaan, että hänen silmänsä säkenöivät vihaa. Ferodia ja Tifum -olivat saavuttaneet ensimmäisen päämaalinsa. He olivat kylässä, ja -aika kului levollisesti siihen yöhön saakka, jolloin heidän oli -määrä panna toimeen uhkapelinsä. Kymmenentenä päivänä saattoi Tifum -ilmaista Ferodialle sen ilosanoman, että heidän liittolaisensa olivat -saapuneet Meroenin heimon kylään, kolmen tunnin matkan päähän. - -Ja sitten saapui onnettomuutta uhkaava yö. Ei ollut syntynyt -minkäänlaisia epäilyitä, vaikka Kalulu ja hänen ystävänsä olivatkin -levottomalla mielellä. Tämä johtui kuitenkin etupäässä vain siitä -ylimalkaisesta inhosta, jota he tunsivat kunnianhimoista Ferodiaa -ja hänen viekasta, imartelevaa kätyriään, Tifum pahaa kohtaan. Jos -Kalulu vain olisi saanut tietää, mitä suunnitelmia he kaikessa -hiljaisuudessa hautoivat ja mikä vaara uhkasi häntä hänen omassa -kylässään, niin miten kiireesti hän olisikaan hälyttänyt sotilaansa -kokoon, miten kiivaana hän olisikaan hyökännyt vihollistensa kimppuun -ja raastanut heidät kappaleiksi! - -Mutta Kalulu yhtä vähän kuin hänen ystävänsäkään ei aavistanut -vaaraa, vaan vaipui uneen yhtä levollisesti kuin kaikkina muinakin -iltoina. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Kalulu joutuu vangiksi. -- Soltali poltetaan. Kalulu saa käskyn -valmistautua kuolemaan. -- Soltalin kuoleman jälkeinen yö. -- Rotta -vapauttaa leijonan. -- Tifum pahan loppu. Murhako? -- Niani sanoo -sitä "oikeudeksi". Selim pyytää Kalulua seuraamaan mukanaan kotiinsa. --- He päättävät matkustaa Ujijiin. - - -Kolme tuntia ennen aamunsarastusta hiipi kolmenkymmenen miehen -suuruinen joukko, jota Ferodia johti, kirkkaassa kuutamossa -Katalambulan pihalle. Yhtä suuri joukkue kiiruhti Soltalin majalle, -ja kaksikymmentä sotilasta miehitti portit. - -Kun Ferodia oli nähnyt jokaisen asettuvan paikoilleen, odotti hän -vielä hetken aikaa, kunnes hän näki suuren joukon mustia olentoja -hiipivän aukealle pihalle ja sai kuulla, että liittolaiset tulvivat -porteista sisään. Sitten hän astui Kalulun majaan. Hetken aikaa hän -tarkasteli nukkuvia nuorukaisia -- Kalulua, Selimiä ja Abdullahia -- -ja annettuaan merkin Tifumille ja takana seisoville sotilaille hän -hyökkäsi riemuhuudoin vihatun Kalulun kimppuun, samalla kun Tifum -kävi käsiksi Selimiin ja eräs sotilas Abdullahiin. - -Yhä useampia Ferodian miehiä tulvi paikalle, ja ennenkuin nuorukaiset -olivat ennättäneet kunnolla herätä, olivat he sidotut ja avuttomia -vankeja. Watutain sotahuuto, jonka Ferodia ensin kajahdutti ilmoille, -kaikui nyt joka taholta, ja suuri joukko kiiruhti Simban ja Moton -majalle, mutta nämä olivat jo valmiit taisteluun. Tosin he eivät -olleet ennättäneet ladata pyssyjänsä, mutta niiden varsilla he -murskasivat jokaisen pään, joka uskalsi tunkeutua pimeään majaan. -Mutta katto oli siksi matala, ettei Simba voinut käyttää koko -voimaansa. Lopulta ylivoima pääsi voitolle, ja Simba ja Moto -viskattiin maahan ja vangittiin. - -Ei kestänyt kauan ennenkuin Ferodia oli herrana kylässä. Suunnitelma -oli siksi hyvin valmistettu ja siksi taitavasti pantu toimeen, ettei -se olisi voinut epäonnistua. Jokainen, joka heräsi tuohon hirveään -huutoon, joutui heti vihollisten käsiin, ja aamulla oli Ferodian -hallussa viisi tuhatta orjaa, sillä sotavangit Keski-Afrikassa ovat -heti orjia. - -Ne kahleet, jotka löydettiin kuninkaan varastohuoneista ja jotka -aikaisemmin oli ryöstetty arabialaisten leiristä Kwikurussa, tulivat -nyt hyvään tarpeeseen, ja Kalulu, arabialaispojat ja muutamat -itsepintaisimmista vangeista pantiin kaularautoihin, mutta kun ei -löydetty mitään lukkoja, sidottiin rautojen molemmat päät vain -köydellä lujasti yhteen. Kädet selän taakse sidottuina ja yhteen -kahlehdittuina ajettiin heidät ulos. Niin pian kuin kuninkaan -aarrekammio oli tyhjennetty ja rahat jaetut sotilaitten kesken ja -viety hyvään talteen kylän ulkopuolelle, sytytettiin kaikki majat -tuleen. Äärettömän lyhyessä ajassa oli koko kylä liekkien vallassa, -ja olkikatot sekä öljy ja voi, joita säilytettiin suojissa, lisäsivät -tulen raivoa. - -Sillä välin kun kylä, jossa oli vietetty niin monta hauskaa, -meidänkin kertomuksessamme mainittua hetkeä, muuttui suureksi -mustaksi tuhkaläjäksi, nousi aurinko idästä yhtä loistavana kuin aina -ennenkin valaisten tätä toista onnettomuusnäytelmää, jonka uhreina -Kalulu, Selim ja Abdullah olivat. - -Kun voittajat olivat jättäneet kylän oman onnensa nojaan, jaettiin -orjat ja eri heimot erotettiin toisistaan. Ferodian osalle tulivat -ne, joiden kohtaloa me olemme seuranneet. - -Vasta sitten kun oli kuljettu niin pitkälle, että kaikki takaa-ajo -oli mahdotonta, ja saavuttu paikalle, missä ei näkynyt teitä eikä -ihmisjälkiä, lähestyi Ferodia sitä joukkoa, jossa Kalulu ja hänen -ystävänsä olivat. - -Niinpian kuin nuori kuningas huomasi vihollisensa, kiristi hän -hampaitaan ja hänen mielensä kuohui vihasta, mutta Ferodia vain -nauroi hänelle ja ärsytti häntä yhä enemmän. - -"Se on oikein, kukonpoikaseni, räpyttele sinä siipiäsi ja kie'u -kilpaa merikotkien kanssa, jotka pitävät ääntä tuolla järvellä. Olen -minä ennenkin vääntänyt niskat kerskailijalta, ja samaa on Tifumkin -tehnyt. Vai mitä arvelet, Tifum?" - -"Olen kylläkin, kuninkaani", vastasi tämä nöyrä palvelija, joka -seisoi Ferodian takana. - -"Kuuletko, Kalulu, mitä Tifum sanoo?" Ja kääntyen Tifumin puoleen hän -jatkoi: "Luuletko, että voit helposti vääntää nurin Kalulun niskat?" - -"Anna minun yrittää, kuningas, ei mikään huvittaisi minua sen -enemmän", vastasi Tifum ilkeästi vilkaisten Kaluluun. - -"Kalulun kaula on kapea kuin heinänkorsi. Helposti se käy, jos -toisella kädellä tartut hänen pitkiin, komeihin palmikkoihinsa. -Huomenna saat yrittää." Ferodia astui lähemmäksi poikaa, ja -töytäisi häntä rintaan keihäänsä varrella. "Kuuletko poika?" Mutta -hän vetäytyi hyvin pian takaisin, sillä notkea Kalulu hyppäsi -vihollistansa vastaan. Hänen hampaansa tunkeutuivat Ferodian -kaulaan, ja hän olisi varmaan kuristanut hänet, jollei Tifum olisi -keihäällään vetäissyt yli koko hänen selkänsä, niin että hän oli -mennä tajuttomaksi. - -"Senkin leopardin penikka!" Ferodia huusi. "Huomenna me kidutamme -sinut hengiltä. Mutta ensin saat nähdä, miten me poltamme Soltalin, -koska hän uskalsi valita sinut watutain kuninkaaksi, ja sillä -aikaa kun häntä poltetaan, venytämme me sinun jäseniäsi, kunnes ne -murskautuvat." Näin sanoen Ferodia poistui vihan vimmoissaan ja käski -pystyttää rovion erään suuren puun juurelle ja tuoda Vanhan Soltalin -paikalle. - -Hetken kuluttua leimusi valtava tuli vastapäätä leiriä, ja Soltali -seisoi Ferodian edessä. - -"Viekas mganga, näetkö puun ja tulen tuolla?" kysyi Ferodia. - -"Näen kyllä", vastasi vanhus. "Siinä sinä saat palaa, ja siellä -sinun kirottu tuhkasi saa mustua ja tuottaa kirousta puulle, jonka -alla väärä noita tuli tuomituksi. Halloo Tifum, tuo Kalulu tänne ja -anna venyttää hänen ruumistaan maassa, niin saamme nähdä, voivatko -Soltalin taikakeinot karkoittaa Kalulun tuskat ja pelastaa noidan -itsensä tulesta." - -Kalulu tuotiin paikalle, ja vaikka hän puri ja löi ja potki voimiensa -takaa, painettiin hänet maahan, ja neljä miestä sitoi nuorat hänen -käsiinsä ja jalkoihinsa ja veti niistä, kunnes näytti siltä, kuin -nuori ruumis olisi tullut raastetuksi kappaleiksi. Sitten nuoran päät -kiinnitettiin maahan pistettyihin seipäihin. - -Raaka Ferodia löi onnetonta poikaa keihäänsä varrella ja käski hänen -katsella, miten väärä mganga, joka oli tehnyt hänestä kuninkaan, -paloi tulessa. - -Se orjaryhmä, johon Selim, Abdullah, Simba ja Moto olivat kytketyt, -vietiin nyt Kalulun läheisyyteen. Soltali sidottiin puuhun ja puita -lisättiin tuleen. Savu kohosi korkealle ja liekit kiihtyivät uuteen -vauhtiin. - -Niin pian kuin tuli kärvensi vanhusta, kohotti hän oikean kätensä ja -huusi koko voimallaan: "Kuulkaa, Ferodia ja te hurjat watutalaiset! -Te luulette, että voitto on teidän ja että te voitte huutaa Ferodian -kuninkaaksi, mutta taivaanhengen tahto on tapahtuva. Soltali ei -olisi voinut nimittää Kalulua kuninkaaksi, jollei se olisi ollut -taivaanhengen tahto. Vain jonkun aikaa sinä saat riemuita, Ferodia. -Kalulusta tulee vielä kuningas. Sinun loppusi, Ferodia, on oleva -hirveä, minun kärsimykseni eivät ole mitään siihen verrattuna. Ja -sinun pääsi, Tifum, tullaan iskemään irti ruumiistasi, ja haukka -on puhkaiseva sinun silmäsi. Moshono, jonka wamarungut polttivat, -kutsuu Soltalia. Soltali menee ennen sinua, Tifum sinä seuraat minua, -Ferodia. Mosh --" - -Ennenkuin Soltali ennätti lausua loppuun viimeisen sanan, hervahti -hänen vanha päänsä rinnalle, ja liekit nuoleskelivat häntä yhä -kiihkeämmin kunnes vihreät niiniköydet vihdoin katkesivat ja -ruumis putosi tuleen, säkenien sinkoillessa joka taholle. Sotilaat -kiiruhtivat paikalle lisäämään puita, mutta Selim ja Abdullah -käänsivät pois päänsä, jotta heidän ei olisi enää tarvinnut nähdä -tuota kauheaa näkyä. - -Ferodia kääntyi Kalulun puoleen. - -"Huomenna sinä kuolet, yhtä varmaan kuin Soltali nyt on kuollut", -sanoi hän. "Makaa siinä tämä yö ja valmistu seuraamaan häntä huomenna -auringon noustessa. Tifum saa koettaa voimiaan." - -"Oi Ferodia, sinähän kuulit hyvän Soltalin äänen. Taivaanhenki -on sanonut, että minusta on tuleva kuningas. Varo itseäsi, etten -jonakuna päivänä ota sinua hengiltä. Kuuletko, mitä sanon, sinä -rosvo, murhamies ja kurja pelkuri?" - -"Kie'u sinä, kukonpoika. Kie'u niinkauan kuin sinulla on ääntä. -Huomenna Tifum hakkaa pääsi poikki, ja minä saan siitä voimakasta -lääkettä. Minä olen puhunut." - -Ferodia poistui, mutta Tifum ei voinut vastustaa haluaan lähestyä -Kalulua. Hän tarttui tämän kaulaan ja puristi hieman. - -"Oi Kalulu, huomenna minun veitseni erottaa pääsi ruumiistasi. Kipu -menee pian ohi, sillä Tifumin veitsi on terävä, ja minä terotan sen -vielä tänä iltana, niin ettei sinun tarvitse kitua kauan. Enkö ole -kiltti, Kalulu? Minä keitän sinun poskistasi velliä itselleni, ja -kun syön ne, niin ajattelen, miten usein tuo typerä, vanha kuningas -Katalambula hyväili niitä. Nuku hyvin yösi, Kalulu. Nuku hyvin, -viimeistä yötä nyt nukut. Hyvää yötä!" - -"Odotahan, Tifum Byah, odotahan hetkinen!" huusi Kalulu lempeällä -äänellä. "Kuulitko mitä Soltali sanoi?" - -"Kuulin kyllä. Et kai luule, että olen kuuro?" vastasi Tifum. - -"Etkö pelkää kohtaloa, jota Soltali ennusti sinulle?" kysyi Kalulu -teeskennellen vakavuutta. - -"Pelkäisinkö vanhan ukon mielikuvitelmia? Tifum Byahko pelkäisi -Soltalia? Ei, nuku sinä, Kalulu, nuku nyt." - -"Ei, maltahan vielä hetkinen ja kuuntele, mitä minulla on sinulle -sanottavana. Kalulusta tulee watutakansan kuningas, ja hän hakkauttaa -pääsi poikki ja viskaa sen watutakoirien ruuaksi. Tule tänne ja -kallista korvaasi, niin kuiskaan sinulle pari sanaa", sanoi Kalulu. -"Kas näin! Mitä arvelet --", mutta samassa Kalulu iski terävät -hampaansa Tifumin poskeen ja puri niin kovasti, että Tifum, joka -huusi tuskasta, saattoi irtaantua hänestä vain tarttumalla molemmin -käsin pojan kurkkuun puristamalla sitä niin kovasti, että poika -meni tainnoksiin. Tifum sai hirveän haavan kasvoihinsa, sillä -Kalulun hampaat, joista etumaiset olivat viilatut teräviksi, olivat -puraisseet palan lihaa pois. - -Kun Tifum huomasi, miten pahasti hänen poskensa oli raadeltu, alkoi -hän huutaa ja löi sitten keihäänsä varrella tajutonta poikaa. -Varmaankin hän olisi lyönyt hänet kuoliaaksi, jollei Ferodia olisi -tullut väliin ja käskenyt hänen säästämään kostoaan seuraavaan -päivään. - -Ei ollut helppo saada hillityksi raivostunutta miestä, jonka poskea -pakotti hirveästi. Mutta Ferodia oli kuningas, ja kuninkaan käskyä -täytyi Tifumin totella, vaikka koko ruumista olisi polttanut, ja -lopulta hän valittaen poistui paikalta. - -Näyttipä siltä kuin Soltali olisi herättänyt enemmän kauhua kuolleena -kuin elävänä, sillä rovion vielä palaessa monet majat olivat -siirretyt kauemmaksi, ja niin pian kuin yö pimeni, vetäytyivät kaikki -pois kuolinpuun läheisyydestä, ja miehet kuiskailivat keskenään, että -Soltalin henki asui nyt puussa ja katsoi suurin, vihaisin tulisilmin -leiriin. Taikauskoinen kansa ei uskaltanut lähestyä niin julmalla -tavalla murhatun vanhuksen tuhkaa, ja maassa avuttomana makaava -Kalulu oli ainoa elävä olento, joka yön aikana oli lähellä Soltalin -pelättyjä maallisia jäännöksiä. - -Tifum paha hoiteli kipeää poskeaan eikä tiennyt tästä mitään, sillä -hän oli vetäytynyt majaansa, jossa hän makasi pää oven lähellä -vilvoittaakseen siinä itseään. Tässä majassa oli osa sitä saalista, -joka oli ryöstetty Katalambulan kylästä ja jonka Tifumin omat orjat -olivat sinne tuoneet. Siellä oli kaksi pakkaa kangasta, kymmenen -kaunista norsuntorahammasta, kuulia, ruutia ja muutamia pyssyjä, -niiden joukossa, omituista kyllä, Selimin englantilainenkin pyssy. -Tifum, joka huomasi, että tämä pyssy oli toisia hienompi, oli -anastanut sen sekä paljon ampumatarpeita Ferodian huomion ollessa -kokonaan kiintynyt hänen saavuttamaansa suureen menestykseen. - -Yö pimeni yhä. Metsästä kuului kammottavia ääniä, ja taikauskoiset -sotilaat luulivat, että Soltalin henki, joka ei saanut rauhaa valitti -surkeasti. He vetäytyivät majoihinsa ja koettivat uneen vaipumalla -unohtaa taikauskoisen pelkonsa. Myöhemmin yöllä rauhoittui Tifumkin -ja vaipui uneen. - -Kun leiri oli käynyt niin hiljaiseksi, ettei olisi saattanut luulla -viidensadan sotilaan siellä nukkuvan nousi pieni notkea Niani -makuupaikaltaan leiritulen äärestä, missä hän useiden muiden orjien -kera oli maannut saamatta unta silmään, ja hiipi sen ryhmän luo, -johon hänen isäntänsä Selim, Abdullah, jättiläismäinen Simba ja Moto -kuuluivat. Hän saattoi erottaa molempien arabialaispoikien vaaleat -vartalot ja astui pitemmän -- Selimin luo laskien kätensä hänen -suulleen ja päänsä hänen korvansa juureen. - -"Minä olen Niani, teidän orjanne. Olkaa hiljaa, herra. Olen -tullut pelastamaan teidät, sillä kuulin Tifumin vannovan, että te -kuolisitte huomenna yhdessä Kalulun kanssa. Olkaa hiljaa, minulla -on veitseni tässä. Minä leikkaan teidän ja teidän ystävänne köydet, -ja me pakenemme kaikki kauaksi." Näin sanoen Niani leikkasi poikki -niiniköyden, jolla kaularauta oli sidottu kiinni, ja hetken kuluttua -Selim tunsi niskansa olevan vapaan kamalasta ketjusta. - -Sitten poika hiipi Abdullahin luo ja vapautti hänetkin käskien -hänen maata liikkumattomana paikallaan kunnes hänelle annettaisiin -merkki. Sitten hän ryömi edelleen Simban luo, joka heti ymmärsi -mistä oli kysymys, ja kääntyi kyljelleen, jotta Niani voisi leikata -poikki köydet hänen ranteistaan, ja kohotti päätään vapautuakseen -myös kaularaudasta. Sen jälkeen tuli Moton vuoro, ja pian hänkin -oli vapaa. Sitten Niani kosketti kevyesti jokaista päähän. Kaikki -nousivat heti pystyyn ja hiipivät pojan jäljessä ohi leiritulien -ääressä nukkuvien olentojen ja ohi majojen, kunnes saapuivat sen puun -taakse, jonka juurella vanhan Soltalin tuhka lepäsi. - -"Sano nyt, Selim herra, mitä me teemme?" kysyi Niani kuiskaten. - -"Sen saavat Simba ja Moto päättää", vastasi Selim, "mutta me emme saa -karata ilman Kalulua. Kernaammin jään tänne ja kuolen yhdessä hänen -kanssaan." - -"En minäkään tahdo paeta ilman häntä", sanoi Abdullah, "kuolemalla -hänen rinnallaan pääsisimme suoraan paratiisiin. Anna minulle veitsi, -niin leikkaan poikki hänen köytensä." - -"Ei, ei, herra", sanoi Simba, "minun täytyy kuitenkin palata -takaisin, sillä minulla on vielä hiukan muutakin tehtävää kuin -Kalulun pelastaminen. Jää sinä, Moto tänne, ja jos meidän pakomme -tulisi ilmi, niin kiiruhtakaa ensin itää kohti ja sitten aamun -valjettua etelään. Tule minun kanssani, Niani. Anna veitsi minulle." - -Simba ja Niani lähestyivät ryömien sitä paikkaa, jossa Kalulu makasi -sielultaan ja ruumiiltaan kiusaantuneena. Kun Simba oli päässyt -hänen luokseen, kuiskasi hän Kalulun nimen ja varoitti häntä samalla -sanoen: "Hiljaa!" - -Kerrottuaan aikeistaan hän leikkasi Kalulun köydet poikki, niin että -poika saattoi nousta istumaan. Mutta hänen ruumiinsa oli niin jäykkä -ja hellä, ettei hän voinut liikahtaa. - -Simba odotti kärsivällisesti, kunnes puutumus oli kadonnut ja -kuiskasi sitten: - -"Kalulu, muistatko, mitä Soltali sanoi? Soltali sanoi, että Tifumin -pää tulisi erotetuksi hänen ruumiistaan. Sen minä aion nyt tehdä. -Tahdotko seurata mukana?" - -Niinpian kuin Simba oli lausunut nuo sanat, oli kuin kipu olisi -hävinnyt Kalulun ruumiista. Hän hypähti ylös ja oli huutaa ilosta, -mutta Simba laski suuren kätensä hänen suulleen. - -"Ei sanaakaan, ei hengähdystäkään, jos henkemme on sinulle kallis!" -hän kuiskasi. "Ystävämme ovat puun takana ja he odottavat meitä. -Sinun täytyy nyt totella minua, jos tahdot että aikeemme onnistuu." - -Kalulu puristi Simban kättä seuraten sitten sanaakaan sanomatta häntä -ja Niania, joka astui edeltä. - -Tifumin majan läheisyydessä Mani pysähtyi, sillä hän oli yhtä viekas -kuin se eläin, jonka nimeä hän kantoi, ja osoitti majaa, joka seisoi -erillään toisista. Simba ojensi veitsen Kalululle ja kuiskasi -hänelle: "Seiso tässä liikkumattomana kuin kuivunut puu, kunnes kuulet -minun antavan merkin." Kalulu nyökkäsi ääneti. - -"Nyt, Tifum paha", kuiskasi Simba päättävästi, "nyt on kysymys sinun -tai minun hengestäni, ja luulenpa, että sinun vuorosi on tullut. -Verelläsi sinun täytyy maksaa Selimin arvet sekä Kalulun kärsimykset. -Mutta miten voin kostaa sinulle kaikkien puolesta? Herrani, sheikki -Amerin, Isa paran ja pikku Mussoudin puolesta!" Ja uskollinen -palvelija yllytti itseään yhä suurempaan kiihkoon ja vihaan. Sitten -hän kumartui eteenpäin, tarttui suurin, jäntevin käsin Tifumin päähän -ja puristi sen mäsäksi. - -Kosto oli pantu täytäntöön niin nopeasti, että Kalulu hätkähti -hämmästyksestä kuullessaan merkin. Hän saattoi tuskin uskoa, että -verityö oli jo tehty, mutta hän astui päättävästi eteenpäin, ylpeänä -siitä, että sai auttaa sellaista miestä kuin Simbaa. "Leikkaa se -poikki!" sanoi Simba, ja Kalulu hakkasi pään irti ruumiista ilman -vähintäkään omantunnonvaivaa. Soltalin ennustus oli siten toteutunut. -Simba ja Kalulu aikoivat juuri poistua, kun Niani kuiskasi: - -"Pyssyt ovat majassa!" - -"Sehän on totta!" vastasi Simba ja palasi majaan, josta hän otti -neljä pyssyä sekä kuulia ja ruutia ja antoi ne Kalululle ja Nianille -kannettavaksi. Sitten hän otti pari keihästä ja pitkän arabialaisen -miekan, jonka Tifum oli myöskin anastanut itselleen, ja näine -saaliineen he palasivat takaisin yhtä hiljaa kuin olivat tulleetkin. - -Puun juurella, missä toiset odottivat heitä, he jakoivat pyssyt -siten, että Abdullah, Simba ja Moto saivat kukin pyssynsä ja Selim -oman englantilaisen kiväärinsä, jota hän iloissaan puristi rintaansa -vasten. Kalulu sai keihään, jousen ja viinen, Niani keihään sekä -kallisarvoisen ruutisarven kantaakseen. Simba itse otti kuulia ja -miekan. Kalulu kantoi kamalaa taakkaansa, mutta siitä ei kerrottu -mitään muille. Simba kehoitti vain lähtöön, ja kaikki seurasivat -häntä. - -"Yöstä on vielä neljä tuntia jäljellä", sanoi Simba. "Meidän täytyy -kulkea etelää kohti." - -Viisisataa sotilasta oli edellisenä yönä kulkenut leirin ympärillä -etsien hedelmiä, puita, vettä y.m. jotta pakolaisten ei tarvinnut -pelätä, että heidän jälkensä keksittäisiin, ja Kalulu oli -varovaisuuden vuoksi sitonut Tifumin pään lannevaatteeseensa, -jotta tihkuva veri ei antaisi heitä ilmi. Kun he olivat päässeet -syvälle metsään, ei kenenkään maksaisi enää vaivaa etsiä heitä. Ja -taikauskoisimmat heidän vihollisistaan sanoisivat: "Soltali on vienyt -heidät täältä!" - -Simba, Moto ja Kalulu tiesivät tämän, ja vaikka he astuivatkin -nopeasti, olivat he sittenkin rauhallisella mielellä. Kukin oli omiin -ajatuksiinsa vaipunut, eikä puhunut sanaakaan ennenkuin aamu sarasti, -jolloin Selim huomasi mytyn Kalulun kädessä ja kysyi mitä siinä oli. - -"Älä kysy nyt, Selim veljeni, meidän täytyy astua eteenpäin", vastasi -Kalulu, eikä asiasta puhuttu sen enempää ennenkuin he kello yhdeksän -aikana aamulla pysähtyivät suon rannalle juomaan vettä. Kalulu laski -silloin kädestään mytyn, vaate avautui ja miehen pää tuli näkyviin. - -"Allah! Mitä tuo on?" huudahti Selim hämmästyneenä, ja Abdullah -toisti samat sanat. - -"Mitäpä se olisi muuta, rakkaat veljeni, kuin Tifum pahan pää?" sanoi -Kalulu. - -"Mutta sehän on murha!" Selim huudahti kauhuissaan nähdessään tuon -kalpean, kamalan pään. "Murha!" toisti Simba. "Sitä minä en sanoisi, -nuori herra. Ehkä sinun kansasi sanoo sitä siksi, mutta me pakanat -sanomme sitä oikeudeksi. Minä kuristin hänet ja Kalulu leikkasi hänen -päänsä poikki. Eikö Tifum ollut aikonut leikata Kalulun päätä? Ja -ehkäpä sinunkin. Sillä Allah tietää, että hän vihasi sinua!" - -"Niin", vakuutti Niani, "minä kuulin Tifumin sanovan, että hän tekisi -sen." - -"Mutta hän ei tehnyt sitä, ja minä olen pahoillani, Simba, että -turhaan tapoit hänet", sanoi Selim, joka vaivoin saattoi hillitä -väristystä. - -"Selim, Amerin poika, salli Simban, mrundin, kysyä sinulta, joko -olet unohtanut isävainajasi, heimolaisesi ja omat kärsimyksesi? -Missä he kaikki ovat? Sano, missä on Isa? Missä pikku Mussoud? Miten -Abdullahia kohdeltiin? Miten kävi ystäväsi Kalulun? Missä on Soltali? -Miten on Katalambulan kylän käynyt? Minä sanon sinulle, nuori herra, -jos arabialaispoika voi unohtaa kaiken tämän, niin minä, mrundi, -en voi sitä tehdä. Jos Tifum pahalla olisi tuhat elämää, niin minä -lopettaisin ne kaikki, mikäli saisin siihen tilaisuuden. Mitä sanot -siihen, Moto ystäväni? Enkö ole puhunut oikein?" - -"Aivan oikein, veljeni Simba. Minä olisin tehnyt aivan samoin, ja -pahoittelen vain, että sinä sait ottaa hänet hengiltä, sillä olisin -tahtonut tehdä sen itse", Moto vastasi. - -"Mitä sinä sanot, Kalulu?" kysyi Simba nuorelta päälliköltä. - -"Tässä on vastaukseni", sanoi Kalulu ja heitti hymyillen pään ilmaan, -niin että se pamahti maahan. - -"Entäs sinä, Abdullah? Sinä, joka olet arabi?" jatkoi Simba. - -"Koraani sanoo: Jollei vihollisesi tahdo lähteä luotasi ja tehdä -rauhaa kanssasi ja lakata sotimasta, niin tartu häneen ja tapa hänet -missä ikänä hänet löydät, sillä Allah on antanut oikeauskoiselle -vallan hänen ylitseen. Ja koska sinulla on profeetta Muhammed -puolellasi, niin olkoon kaukana Abdullahista, sheikki Mohammedin -pojasta, että hän väittäisi sinun tässä hirveässä asiassa olevan -väärässä", vastasi Abdullah vakavasti. - -"Jos koraani niin sanoo, silloin minäkin, Selim, Amerin poika, olen -vakuutettu siitä, että olet tehnyt oikein", sanoi Selim nousten -pystyyn ja katsoen anteeksipyytävästi Simbaan. - -"Ja minä, Niani, Selimin orja, vakuutan, että Simba on tehnyt -oikein", huudahti pieni neekeripoika niin vakuuttavasti, -että kaikkien täytyi vetää suunsa nauruun ja hetkeksi luopua -vakavuudestaan. - -"Mitä sinä aiot tehdä päällä, Kalulu?" kysyi Selim. - -"Aion keittää siitä lääkettä, jotta käsivarteni tulisi voimakkaaksi -kostamaan Ferodialle", sanoi Kalulu käärien myttynsä kokoon. - -"Ei, älä tee sitä, Kalulu. Jätä se minun tähteni tekemättä", pyysi -Selim katsoen vakavasti häneen, "sellaista tekevät vain raakalaiset. -Heitä pois tuo pelotin lintujen ja petojen ruuaksi." - -"Sellainen tapa on aina ollut watutakansan keskuudessa", vastasi -nuori päällikkö, "ja jollen minä tee sitä, niin ei minusta koskaan -tule kuningasta." "Minunkin kansani sekä kaikkien niiden heimojen -parissa, jotka minä tunnen, on sellainen tapa vallalla", sanoi Simba. -"Anna Kalulun tehdä mitä hän haluaa." - -"Mutta sinähän olet muhamettilainen, Simba, ethän sinä ole enää -pakana", huudahti Selim, jota sellainen raaka teko inhotti. Abdullah -lainasi jälleen lauseen koraanista, ja Simba antoi myöten. - -"En minä aio syödä Tifumin päätä. Eivät warungit syö ihmisiä. He -keittävät vain ihmisten lihasta lääkettä, ja siitä olisin kernaasti -ottanut osani. Mutta jos tuo hyvä kirja kieltää sitä tekemästä, niin -lupaan, etten tee siten", sanoi hän. "Meillä ei ole sitä paitsi aikaa -keskustella, on marssittava eteenpäin!" Hän näytti hyvää esimerkkiä, -ja pienellä joukolla oli täysi työ pysyäkseen hänen pitkien, -voimakkaiden askeltensa tasalla. Iltaan mennessä ei monta sanaa -vaihdettu. - -Auringon laskiessa oli pakolaisten pakko pysähtyä. He näkivät -tiheän viidakon ja keksivät siinä kapean ja epämukavan aukon, -joka johti rauhalliseen lepopaikkaan. Heidän tulevaa leiriään -ympäröi luonnollinen, tiheä aitaus -- viisikymmentä jalkaa leveä -ja kaksitoista jalkaa korkea -- jonka toisiinsa kietoutuneet -orjantappurat, kaktuskasvit ja köynnökset olivat muodostaneet. -Jokaisessa oksassa ja lehdessä oli tuhansia okaita. Tuskinpa -boakäärmekään olisi uskaltanut tunkeutua tämän aitauksen -läpi, puhumattakaan ihmisestä, vaikka hän olisi ollut puettu -kolminkertaiseen panssariin. Aitauksen sisäpuolella kasvoi sitä -vastoin hienoa, pehmeää ruohoa, ja keskellä oli pieni syvennys -- -aivan kuin puhvelihärän kuoppa -- jossa oli vettä. Ei edes viekas -Moto olisi voinut keksiä sen pelottavampaa puolustuslaitetta -alastomia ihmisiä ja petoja vastaan. Molemmat arabialaispojat -nauroivat iloisina ja hieroivat tyytyväisinä käsiään ajatellessaan, -miten hyvässä turvassa he olivat. - -Simba, joka oli itseoikeutettu johtaja, katseli ympärilleen. - -"Täällä me olemme turvassa", hän sanoi, "ei mikään mtuta voi löytää -meitä, mutta meillä ei ole mitään syötävää, ja poikien tulee pian -nälkä. Huomenna meidän täytyy etsiä itsellemme ruokaa. Luuletko, että -metsää on vielä pitkältäkin, Moto?" - -"En tiedä, mutta enpä luulisi. Siellä, missä metsä harvenee, -tapaamme me metsänriistaa", vastasi taitava metsästäjä niin suurella -varmuudella, että Selim, Abdullah ja Niani nuolivat huuliaan, -ikäänkuin he olisivat tunteneet jo kielellään lihavan metsänotuksen -mehevää lihaa. - -"Minä tunnen hyvin tämän metsän", sanoi Kalulu, "tahdotko ensin sanoa -meille, minne aiot lähteä?" - -"Niin minne?" kysyi Simba katsoen Motoon, joka toisti samat sanat -katsoen Simbaan. - -"Minun täytyy saada se tietää", sanoi Kalulu. "Täällä me olemme -turvassa. Ferodia voisi yhtä hyvin löytää linnun, joka on piilottanut -päänsä puun koloon. Mutta minne te aiotte, Simba ja Moto?" - -"Sanokaa se itse, nuori päällikkö", sanoivat Simba ja Moto yhteen -ääneen. - -"Minäkö? No niin", sanoi Kalulu. "Minä tahdon palata takaisin metsän -halki ja ottaa selkoa jokaisesta heimoni miehestä ja aloittaa -taistelun Ferodiaa vastaan, kunnes jokainen, joka on käyttänyt -keihästään hänen puolestaan, on samanlainen kuin tämä tässä." Hän -osoitti Tifumin jäykkää päätä. "Minä tahdon sotaa, kunnes kaikki -viholliseni ovat voitetut. Minä lähden matkaan huomenna auringon -noustessa." Näin sanoen hän hyökkäsi ylös ja lävisti keihäällään -Tifumin pään, hänen ruumiinsa väristessä vihasta. - -Kun hän täten mielikuvituksessaan näki vihollisensa jalkojensa -juuressa, tunsi hän jonkun kevyesti koskettavan olkapäätään. Hän -kääntyi taakseen ja kohtasi Selimin lempeän, rukoilevan katseen ja -kuuli hänen sanovan: - -"Kalulu, meille sinä olet yhä watutalaisten kuningas. Käy -rauhallisesti istumaan minun, veljeni Abdullahin ja pikku Nianin -viereen ja kuuntele, mitä veljelläsi Selimillä on minulle -sanottavana." - -Ystävyys Selimiä kohtaan sai Kalulun mielen pehmenemään, ja Selimin -osanottava katse ja ystävällinen ääni liikutti häntä siinä määrin, -että hän ensi kertaa eläissään purskahti itkuun. Kun Selim näki -nuoren, ylpeän päällikön kyyneleet, alkoi hänkin osanotosta itkeä. - -"Kalulu", sanoi Selim voitettuaan liikutuksensa, "kun minä makasin -nälkään nääntyneenä metsässä, tulit sinä minun luokseni, ja minä näin -sinun mustissa silmissäsi niin syvää sääliä, että heti aloin pitää -sinusta kuin veljestäni. Sitten me sekoitimme veremme yhteen, ja minä -suostuin ilomielin veljeksesi. Kun olin kylässä ja tunsin Tifumin -laskevan raskaan kätensä olalleni ja kuulin yhä korvissani Ferodian -julmat käskyt, tulit sinä avukseni kuin hyvä enkeli. Ja Abdullahin -sinä pelastit ahneen krokotiilin kidasta, vaikka se oli jo vetänyt -hänet syvyyteen. Kun sinusta tuli kuningas ja sinun vallassasi -oli monien sotilaiden elämä ja kuolema, pyysin minä sinulta lupaa -lähteä omaan maahani poistaakseni surun taakan äitini hartioilta, ja -sinä lupasit minulle rikkauksia ja seuralaisia. Mutta pahat päivät -koittivat. Ferodia tuli kuin varas yöllä monine sotilaineen ja otti -minut ja meidät kaikki orjikseen ja tahtoi tappaa sinut. Silloin -pikku Niani pelasti meidät kaikki, hän, jonka luulin luodun vain -leikkiä ja pilaa varten. Ja nyt me olemme taaskin vapaat, Allahille -olkoon kiitos!" - -Kalulu nyyhkytti rajusti, ja Selim saattoi vain vaivoin jatkaa -puhettaan: - -"Nyt minulla on enää pieni pyyntö sinulle, Kalulu: veljeni, mutta jos -suostut siihen, niin teet Selimin vielä onnellisemmaksi kuin silloin, -kun kuiskasit korvaani, että olin vapaa ja sinun veljesi. Mutta minä -uskallan töin tuskin ilmaista pyyntöäni pelosta, että annat minulle -kieltävän vastauksen." - -"Kerro, Selim, mitä voin tehdä puolestasi? Enkö jo kauan sitten ole -sanonut sinulle, että voit käskeä minua? Mutta mitäpä minä voisin -antaa sinulle? Eilen Kalulu oli orja! Mitä orja voi antaa?" Ja hän -nauroi katkerasti. - -"Sinulla on enemmän, kuin koskaan ennen olet omistanut, Kalulu. -Lupaatko suostua pyyntööni?" - -"Sinä pilkkaat minua, mutta minä annan sinulle lupaukseni, eikä -mtutapäällikkö helposti riko sanaansa", vastasi Kalulu. - -"Kuule siis, veljeni! Sansibarissa minulla on kaunis koti. Sen -ympärillä kasvaa suuria puita, jotka ovat täynnä hyviä, keltaisia -hedelmiä, appelsiineja nimeltään, sekä toisia puita, joiden suuret -hedelmät ovat hunajaakin makeammat ja joita nimitetään mangoiksi. -Siellä kasvaa myöskin korkeita palmuja, joiden pähkinät ovat yhtä -suuria kuin sinun pääsi ja täynnä maidonvalkeaa mehua, joka sammuttaa -janon. Ei koko Ututassa eikä sen lähistössä ole sellaisia vihanneksia -kuin minun puutarhoissani ja pelloillani Sansibarissa. Siellä kasvaa -pumppuja, melooneja ja kurpitsoja, kurkkuja, herneitä ja papuja, -keltaisia ja valkeita tomaatteja, banaaneja ja kaikenlaista muuta, -joista et osaa edes uneksiakaan. Eikä sellaista taloa kuin minun -ole koko neekerialueella. Se on korkea kuin korkein puu ja suuri -kuin tori sinun kylässäsi, ja se on yltyleensä rakennettu kivestä. -Sen lattiat ovat valkeaa kiveä, sen vuoteissa on untuvapatjoja ja -hienointa valkeaa liinaa, ja niin pian kuin käyt niille lepäämään, -unohdat kaikki huolesi. Ylemmistä ovista, joita me nimitämme -ikkunoiksi, näet suuren, sinisen meren ja leikkivät laineet, jotka -kaiken päivää laulavat rakkaudesta, kauneudesta ja ilosta. Tähän -kauniiseen kotiin minä kutsun sinut, veljeni. Tähän ihanaan paikkaan, -jonka Allah on antanut minulle, minä tahdon viedä sinut. Ja rakas -äitini, joka on valkea kuin pilvi tuolla taivaalla ja kaunis kuin -kuu, on rakastava sinua kuin omaa poikaansa kaiken sen vuoksi, mitä -sinä olet minulle tehnyt. Sano, Kalulu, tahdotko tulla minun kanssani -ja saada osasi äitini rakkaudesta? Tahdotko tulla katsomaan kaikkia -Sansibarin ihmeitä?" - -Kalulu ei vastannut, hän vain nyyhkytti. Hänen ei ollut helppo -vastata myöntävästi, mutta hän muisti lupauksensa ja että Selim pyysi -häneltä suosionosoitusta. Simban syvä ääni keskeytti ensimmäisenä -hiljaisuuden. - -"Nuori herramme Selim on lausunut viisaita sanoja", hän sanoi. "Ei -Moto enkä minäkään olisi tullut sitä ajatelleeksi, mutta pojan -sydän on löytänyt viisaamman neuvon, kuin mitä meidän päämme olisi -voinut keksiä. Nuori päällikkö, kyllä sinusta tulee vielä Ututan -kuningas, mutta lähde nyt ensin Sansibariin, missä silmäsi saavat -nähdä ihmeitä ja pääsi oppia viisautta. Nyt minä tiedän, mikä meille -kaikille on parasta. Jos lähdet Sansibariin, niin palaat takaisin -suurena kuninkaana. Selimin kautta saat tutustua moneen rikkaaseen -arabialaiseen, ja mitä paremmin opit heitä tuntemaan, sitä enemmän -kiinnyt heihin. Ja oleskeltuasi siellä vuoden tai kaksi voit saada -heidät lähtemään kanssasi omaan maahasi auttamaan sinua voittamaan -takaisin oikeutesi. Palkaksi voit antaa heille ne orjat, jotka -Ferodia on ottanut, ja antaa heille runsaasti norsunluuta ja heiltä -voit vastalahjana saada paljon kankaita ja kaikenlaisia kauniita -tavaroita. Kun olet tutustunut Sansibarin oloihin, opit myös -varustamaan omat kyläsi niin vahvoiksi, että ne voivat vastustaa -vihollisten hyökkäyksiä. Sinä voitat Ferodian ja kaikki heimot -laajalla alueella ja teet maasi niin suureksi ja rikkaaksi, ettei -toista sellaista tule olemaan, ja sinun nimesi ja kunniasi tulevat -tunnetuiksi yli koko maailman. Minä olen puhunut." - -Kalulu hyppäsi pystyyn ja huudahti innostuneena: "Jo riittää! Selim, -sinä sait minut melkein suostumaan, mutta Simba on voittanut minut -lopullisesti puolellenne. Minä seuraan mukana Sansibariin. Tahdon -oppia paljon, niin että minusta tulee suuri kuningas, ja minä palaan -Ututaan suurena ja voimakkaana miehenä, sellaisena kuin sinä, Simba, -olet. Silloin Ferodia saa varoa. Nauttikoon hän saaliistaan kunnes -Kalulu palaa, mutta -- Soltalin tuhan, Mostanan haudan, Katalambulan -raunioiden nimessä -- minä olen kostava. Olen puhunut." - -"Hyvä -- hyvä -- hyvä!" huusivat kaikki yhteen ääneen. Selim nousi -ylös ja syleili Kalulua, Simba ja Moto puristivat hänen käsiään ja -Niani hyppi heidän ympärillään kuin pieni apina. Kun Abdullahin -vuoro oli syleillä Kalulua, lupasi hän koraanin nimessä palata hänen -kanssaan Ututaan nähdäkseen, että hän pääsi jälleen oikeuksiinsa. -Pienessä lujasti varustetussa leirissä vallitsi mitä hurjin ilo. - -"Yksi pyyntö minulla vielä olisi, Kalulu", sanoi Selim hymyillen, -mutta katsomatta ylös. - -"Vieläkö yksi pyyntö? Mikä se on? Minä lupaan sen tehdä. Puhu!" -vastasi Kalulu ja kohotti Selimin kasvoja, niin että hän saattoi -nähdä tämän silmät. - -"Sinä olet hyvä, Kalulu, kun lupaat ennenkuin tiedät, mitä aion -pyytää. Sinä tiedät, että minä olen arka ja pelkuri, en voisi nukkua -rauhassa yötäni, jos tuo ilkeä pää olisi näin lähellä ja --" - -Kalulu nousi heti, tarttui päähän ja heitti sen pensaikkoon -orjantappuroiden keskelle, missä se oli paremmassa säilössä, kuin jos -se olisi tullut haudatuksi kymmenen jalan syvyyteen maahan. - -"Hyvä, hyvä!" huusivat Abdullah ja Selim, jotka nyt olivat -rauhalliset ja tyytyväiset. - -"Puhukaamme nyt muusta", sanoi Simba, kun kaikki olivat hiukan -rauhoittuneet. "Sinä tunnet maan, Kalulu. Miten me pääsemme -helpoimmin Sansibariin?" - -"Missä Sansibar sijaitsee?" kysyi Kalulu. - -"Sen pitäisi sijaita suoraan itään täältä, juuri siellä, mistä -aurinko joka aamu nousee", sanoi Simba. - -"Minä tunnen tien Uroriin saakka, mutta sen toisella puolella -en ole käynyt", sanoi Kalulu. "Meidän joukkomme on liian pieni -uskaltaaksemme kulkea Uhehen läpi", sanoi Simba. "Se ei käy päinsä. -Mitä sinä neuvoisit, Moto?" - -"Jos vain pääsisimme jollekin kauppatielle, löytäisin hyvinkin pian -perille. Mutta Kalulu", huudahti hän äkkiä, "etkö sinä sanonut, että -näillä tienoin on jokin suuri järvi?" - -"On kyllä, Liemba-järvi, jolla ei ole ensinkään loppua. Se ulottuu -kauaksi pohjoiseen", Kalulu vastasi. - -"Liemba järvi! Liemba!" toisti Moto itsekseen, ikäänkuin koettaen -muistutella nimeä. "En ole koskaan ennen kuullut puhuttavan -Liembasta. Monta kertaa olen kulkenut Tanganjikan yli matkalla -Ujijista --" - -"Ujiji!" keskeytti Kalulu ihmeissään. "Tanganjikasta en minä ole -koskaan kuullut, mutta sen minä tiedän, että Ujiji sijaitsee Liemban -rannalla, jonkun matkan päässä Usowasta." - -"Wallahi!" huudahti Moto. "Silloin Liemba on sama järvi kuin -Tanganjika, sillä Ujiji sijaitsee Tanganjikan rannalla. Ujijin -jälkeen tulee Kawendi ja sitten Usowa -- se on parin päivämatkan -päässä Ujijista etelään. Kun me olimme päässeet Uwenbaan, niin -kuljimme aina suoraa tietä Marunguun." - -"Jos sinä tunnet tien Ujijista Marunguun tai Uwembaan tai Usowaan, -niin silloinhan tiemme on aivan selvä, koska tunnet tien Ujijista -Sansibariin", sanoi Kalulu. - -"Tärkeintä on siis päästä järven rantaan", sanoi Simba. - -"Minä tunnen tien järven rantaan", sanoi Kalulu, "kävin siellä -muutamia kuukausia sitten. Se on noin parinkymmenen päivämatkan -päässä täältä, juuri siellä minne aurinko laskee. Mutta järven ja -meidän välillämme on Ferodian maa. Viikon päivät meidän täytyy kulkea -tuohon suuntaan", hän osoitti etelää kohti, "ja sitten kääntyä ja -kulkea järveen päin". - -"Niin, se on hyvä. Huomenna me aloitamme matkamme niinkuin sinä -ehdotat, ja jos Allah sallii, olemme me viiden kuukauden kuluttua -Sansibarissa", sanoi Simba. - -"Ja huomenna me saamme ruokaa, Insallah!" huudahti Moto. - -"Insallah! Insallah!" toistivat arabit. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -Aamu aarniometsässä. -- Hyvä puhvelihäränjahti. -- Pikku Nianin -tarina. -- Simba ottaa Nianin pojakseen. -- Viidakon vastuksia. -- -Matkan vaikeuksia. - - -Kun taivas alkoi punottaa ennustaen auringonnousua, alkoivat -matkamiehemme haukotella ja ojennella jäseniään, kunnes uni vihdoin -oli kaikonnut ja he nousivat ylös. - -Heillä ei ollut telttoja koottavana eikä tavaroita järjestettävänä. -Heidän ei tarvinnut muuta kuin karistaa yltään multa ja ruoho, jolla -he olivat levänneet, ja lähteä marssimaan. - -Ei mikään ole niin ihanaa afrikkalaisessa metsässä kuin -aamunsarastus. Siellä ei ole kasteen kostuttamaa korkeaa ruohoa, ei -kaislikkoa, jonka miekanmuotoisista lehdistä ryöppyää kokonainen -sadekuuro matkamiehen yli hänen astuessaan sen läpi, ei muuta kuin -pehmeää, ruskeaa lehtimultaa, johon jalat vajoavat kuin persialaiseen -mattoon. Niin kauan kuin vielä hämärtää, on kaikki metsässä -hiljaista, puut ja lehvät eivät liiku, kaikki ikäänkuin odottaa -päivän valkenemista. Mutta niin pian kuin valo tunkeutuu puiden -siimekseen, alkavat ne elää. Niiden korkeissa latvoissa käy suhina, -linnut alkavat visertää, merikotkan ja papukaijan ääni kuuluu ja -helmikana pyrähtää lentoon. Pian hyenankin jäähyväishuuto kajahtaa -metsässä, kun se pakenee pesäänsä karttaen rehellistä päivänvaloa. -Myös jalopeura karjuu viimeisen tervehdyksensä yölle, niin että metsä -kajahtaa. Nuoret hirvet ja antilopit kiiruhtavat laitumelle rehevän -ruohon kimppuun. - -Matkamiehemme seurasivat ihastunein katsein hämärän muuttumista -päiväksi ja kiiruhtivat nopein askelin eteenpäin. - -Kun he olivat marssineet tunnin ajan, pysähtyi Simba äkkiä ja -viitaten alavaan paikkaan vuoren rinteellä kuiskasi: "Puhveleita." - -Kaikkien mielet jännittyivät. He tähystelivät Simban viittaamaan -suuntaan, mutta erottivat vaivoin vain joukon tummia pilkkuja pitkän -matkan päässä. Kaikki suuntasivat askeleensa siihen suuntaan Niani -kaikkein toimeliaimpana. - -Kun he saapuivat alavan alueen reunaan, jakoi Simba joukkonsa kahteen -osaan neljänkymmenen metrin päähän toisistaan ja kehotti heitä -hiipimään elukoiden läheisyyteen kaikilta muilta suunnilta paitsi -tuulen puolelta, liikkumaan mahdollisimman äänettömästi ja ampumaan -vasta sitten, kun he kuulivat pitkän vihellyksen. - -Onneksi tuuli oli läntinen, niin ettei heidän tarvinnut kiertää, ja -puhvelien ja matkamiestemme välillä kohosi useita pieniä kumpuja, -joita peitti korkea ruoho, kuten itse tasankoakin. - -Epäonnistuminen olisi ollut hyvin harmillista, sillä tyhjin vatsoin -eivät matkamiehet olisi jaksaneet enää kauaksi kulkea ja ruoka oli -heille siis aivan välttämätöntä. Siksipä he lähestyivät eläimiä niin -varovasti kuin suinkin ryömien ruohon peitossa ja piiloutuen silloin -tällöin kumpujen taakse tai suurten palmujen varjoon. - -Askel askeleelta ja henkeään pidätellen he hivuttautuivat yhä -lähemmäksi kohottaen silloin tällöin päätään nähdäkseen, miten -pitkälle olivat ennättäneet ja missä nuo muodottomat ja villit -eläimet olivat, joiden kimppuun he aikoivat hyökätä. - -Kalulu, joka oli tottuneempi tällaiseen metsästykseen kuin Simba -tai Motokaan, suoriutui parhaiten. Hänen notkea, kevyt ruumiinsa -tunkeutui ruohon läpi yhtä helposti kuin antiloopin. Paljoa ennenkuin -hänen toverinsa olivat päässeet paikoilleen piiriin, oli hän tullut -niin lähelle puhvelihärkää kuin oli suinkin mahdollista, ja hänen -nuolensa oli jo valmiina jousessa, jotta hän heti merkin saatuaan -voisi ampua. - -Muutamien minuuttien kuluttua -- Simba oli odottanut, kunnes kaikki -olivat perillä -- kuuli Kalulu vihellyksen ja kohosi pystyyn -silmäilläkseen ympärilleen. Simba seisoi hänen oikealla puolellaan -ja kauempana samalla puolella Moto. Abdullah oli parin metrin päässä -Kalulun takana ja tähtäsi samaa eläintä kuin hänkin. Selim oli -kauimpana vasemmalla noin kolmen- tai neljänkymmenen metrin päässä -nuoresta puhvelista. Kaiken tämän Kalulu näki yhdellä silmäyksellä ja -seuraavassa hetkessä hänen jousensa jänne laukesi ja Selimin, Simban -ja Moton pyssyt paukahtivat. Puhvelit karkasivat hämmennyksissään -joka puolelle. - -Lauman johtaja, jonka kylkeen Kalulun nuoli oli tunkeutunut, oli -jo painanut päänsä alas hyökätäkseen vihollisen kimppuun, kun -Abdullahin laukaus pamahti aivan Kalulun takaa, niin että tämä painoi -vaistomaisesti päänsä alemmaksi. Puhveli horjahti -- kuula oli osunut -sen otsaluuhun -- mutta vain hetkeksi. Seuraavassa silmänräpäyksessä -se painoi päänsä alas, raastoi maata sarvillaan ja hyökkäsi hurjasti -mylvien nuoren päällikön kimppuun. - -Mutta yhtä hyvin olisi peto voinut tavoitella savua. Yhdellä -harppauksella oli nuori mtuta väistänyt vaaran, ja kun puhveli -hyökkäsi ohi, jännitti Kalulu jousensa ja ampui suoraan sen sydämeen, -jolloin eläin kaatui maahan kuolinkouristuksissaan. Simba ja Moto -olivat ottaneet osalleen yhteisen puhvelin ja kahdella hyvin -tähdätyllä laukauksella he tekivät siitä lopun. Selimin ensimmäinen -laukaus oli murskannut hänen puhvelinsa etujalan, toinen oli osunut -vatsaan niin pahoin, että eläin mörisi tuskasta ja oksensi verta --- varmat merkit siitä, että se oli kuoleman oma. Ennenkuin Selim -ennätti ladata uudestaan, horjahti puhveli, kaatui polvilleen ja -kierähti kuolleena kyljelleen. - -Pikku Niani oli sillä välin puun taakse piiloutuneena seurannut -terävin katsein taistelun menoa, ja kun se hänen mielestään oli -nyt lopussa, astui hän esiin päästäen äänekkään riemuhuudon, -ikäänkuin hän yksin olisi kaatanut kaikki kolme puhvelia. Mutta sen -hyvän palveluksen vuoksi, jonka hän oli tehnyt heille, ei kukaan -malttanut hillitä hänen ylimielisyyttään, vaan kaikki nauroivat -hänelle, kun hän tanssi Kalulun ampuman puhvelin selässä. Mutta eipä -kestänyt kauan, ennenkuin tyhjät vatsat alkoivat äänekkäästi vaatia -ravintoa. Keihäät ja veitset otettiin esille ja parhaat lihapalaset -leikattiin irti. Kun kullakin oli niin suuri kantamus lihaa kuin hän -jaksoi kantaa, palasivat he metsään ja etsivät itselleen sopivan -piilopaikan, jossa saattoivat kaikessa rauhassa keittää ja syödä. -Varovaisuus oli tarpeen, sillä olihan vihollinen voinut kuulla heidän -laukauksensa. - -Tunnin kuluttua he löysivät melkein samankaltaisen pensaikon kuin -se, missä he olivat viettäneet yönsä. Simba ja Moto sytyttivät -tulen, ja pojat vuolivat Kalulun johdolla teräviä seipäitä, joiden -kärkiin ohuet lihaviipaleet pistettiin. Ne paistettiin sitten tulella -kypsiksi. Sammuttaakseen pahimman nälkänsä he heittivät ohuita -lihapaloja myös suoraan tuleen, ja niin pian kuin ne olivat hiukan -kypsyneet, söivät he ne hyvällä halulla. - -Sitten he veistivät vielä lisää seipäitä, rakensivat oikean halstarin -tulen yläpuolelle ja kuivasivat siinä runsaasti lihaa matkaeväiksi. -Ikäpuolella päivää he päättivät jatkaa taas matkaansa. - -Kello kahden aikana lihat olivatkin valmiit, ja kukin otti taakan -kantaakseen. Sitten he lähtivät kylläisinä ja tyytyväisinä kulkemaan -jälleen etelää kohti. - -Auringon laskiessa he pystyttivät leirinsä pienen järven rannalle, -rakensivat aitauksen kuivista oksista ja asettuivat ilta-aterialle. -Kaikki olivat hyvällä tuulella, ja Simba narrasi toiset nauramaan -lystikkäillä puheillaan. - -Illallisen jälkeen Moto kaivoi esille lannevaatteensa suuresta -taskusta tupakanlehden ja palan kalkkia tarjoten Simballe osan. -Sitten hän kehotti Niania kertomaan tarinansa. - -Hämmästyneenä ja niin mielissään, että hänen pienet mustat kasvonsa -aivan polttivat, vastasi Niani, ettei hän osannut mitään tarinoida. -Mutta kun Moto käski hänen kertoa olostaan vankeudessa, oli hän heti -valmis seuraamaan kehoitusta. - -"Siinä ei ole paljon kerrottavaa", hän sanoi. "Tifum Byah otti -minut majaansa, ja minä sain palvella häntä, tuoda hänelle vettä ja -puhdistaa hänen piippuaan, ja kun Ferodia lähti pois Katalambulan -kylästä kovin suutuksissaan sen johdosta, etteivät Simba ja Moto -sallineet hänen viedä Selimiä mukanaan, täytyi minun seurata -Tifumia. Matkalla hän löi minua usein, ja kerran hän uhkasi hakata -pääni poikki, jollen pitänyt kiirettä. Olin kovin suruissani, -kaikki oli minusta aivan yhdentekevää, kun en saanut olla Selim -herran luona. Eräs orja, jonka he olivat anastaneet arabialaisilta, -koetti paeta, ja Ferodia antoi käskyn tappaa hänet. Kuusi miestä -heitti hänet maahan, yksi taivutti hänen päätään taakse ja toinen -leikkasi hänen päänsä poikki tylsällä veitsellä. En koskaan unohda, -miten hirveää se oli, kun hänen verensä pärskyi toisten kasvoille, -hänen ruumiinsa nytkähdellessä kuolinkamppailussa. Vaikkei Tifum, -joka seisoi vieressä ja nauroi, olisi tehnyt mitään muuta pahaa, -olisi hän ansainnut kuoleman. Matkan varrella ei tapahtunut mitään -muuta, kuin että joka päivä jotain orjaa pideltiin pahoin tai -piiskattiin. Matkalla kuoli luullakseni parikymmentä. Vihdoin me -saavuimme Ferodian kylään, joka ei ole lainkaan niin suuri kuin -Katalambulan, joskin hänellä on paljon lehmiä, lampaita ja vuohia. -Tifumilla on neljä vaimoa, jotka kaikki ovat rumia ja julmia, ja -he kohtelivat minua pahemmin kuin heidän herransa. He repivät -minua tukasta, nipistivät minua korvista ja poskista, löivät minua -ja panivat minut kantamaan vettä ja paimentamaan vuohia. Välistä -luulin, että menehtyisin, mutta Tifum vain nauroi, ja silloin pidin -viisaimpana olla oikein reipas. Kun Tifum huomasi sen, otti hän -minut pois heidän luotaan ja antoi minun palvella vain itseään. -Mutta koko ajan hän uhkasi leikata jonakuna päivänä pääni poikki ja -syödä minut, ja silloin hän avasi suunsa niin selkosen selälleen, -että minusta tuntui, kuin hän olisi voinut pistää minut suuhunsa -kokonaisena. Usein hän valitti sitä, ettei hän ollut saanut valkoista -orjaa -- senkin pakanallinen koira! Silloin hänen väkensä olisi -kunnioittanut häntä paljon enemmän. Eräänä päivänä me kuulimme, että -kuningas Katalambula oli kuollut ja Kalulu valittu kuninkaaksi. -Ferodia suuttui hirveästi. Hän uhkasi tappaa kaikki, jotka olivat -pitäneet Kalulun puolta, ja seuraavana päivänä hän keskusteli -heimon vanhimpien kanssa ja lähti suuren joukkueen kera kulkemaan -Katalambulan kylää kohti. Tifum otti minut mukaansa ja minä sain -kantaa hänen keihästään, riisipussia sekä kurpitsapulloa. Koko ajan -minä tuumin, miten saisin kylään päästyäni ilmaistuksi Simballe ja -Motolle Ferodian aikeet. Mutta Tifum jätti minut Meroenin kylään, -enkä voinut tehdä mitään. Sinä yönä, jolloin petos oli suoritettava, -koetin jälleen päästä Simban ja Moton puheille, mutta turhaan, ja kun -saavuimme Katalambulan kylään, oli Ferodia siellä jo herrana. Lopun -te tiedätte. Minä näin teidät kaikki sidottuina, ja olin vähällä -purskahtaa itkuun, mutta Tifumin vuoksi en uskaltanut. Koko ajan -tuumin miten voisin teitä auttaa. Samana päivänä, jolloin Soltali -poltettiin metsässä, kuulin Tifumin vannovan, että hän seuraavana -päivänä hakkauttaisi Kalulun pään poikki ja että Selimin kävisi -samoin, yhdentekevää suostuisiko Ferodia siihen vai ei. Silloin minä -suutuin. Naura sinä, Simba, jos haluat, mutta sydämeni oli musta, ja -minä katselin Tifumin veistä ja toivoin, että voisin sillä lävistää -hänen kurkkunsa. Odotin kunnes ilta pimeni, ja silloin kuulin Tifumin -surkeasti valittavan. En luullut hänen koskaan vaipuvan uneen, mutta -vihdoin hän sentään nukkui, ja minä varastin hänen veitsensä ja tulin -teidän luoksenne, Selim herra. Muuta ei Nianilla ole kerrottavana." - -"Reipas poika, oikein reipas poika!" huudahti Moto, mutta Simba -ojensi käsivartensa, nosti Nianin ylös, painoi hänet rintaansa vasten -ja kuiskasi hänen korvaansa helliä sanoja, jommoisia Niani ei koskaan -ollut kuullut. Pojan silmät kyyneltyivät, ja kurkussa tuntui niin -kumman paksulta, ikäänkuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan. - -Ja hänen herransa Selim, joka oli niin paljon korkeampi sekä Niania -että kaikkia muita ja jolla oli niin kaunis äiti Sansibarissa, hän -katsoi Niania niin lempeästi hymyillen, ettei pojan ihailulla ollut -rajoja. Ja sitten hän lausui suloisella äänellään: "Tule nyt minun -luokseni, tule Selimin syliin, pikku Niani!" Ja nuori herra sulki -syliinsä ja suuteli tuota pientä veitikkaa, joka oli saanut kasvaa -kenenkään koskaan välittämättä hänestä. - -"Äitini on kiittävä sinua", sanoi Selim ja laski kätensä pojan pään -päälle. "Muistathan sinä hänet?" - -"Oi, kuinka minä koskaan voisin unohtaa hänet tai teidät?" Niani -huudahti, ja kyyneleet vierivät pitkin hänen poskiaan. - -"Sinuttele minua, Niani. Sinä et ole enää orja, vaan minun ystäväni, -samoinkuin Simba ja Moto." - -"Niin, herra, mutta Simba ja Moto ovat suuria ja kilttejä, minä olen -pieni ja paha. Ehkäpä teen jonakin päivänä jotakin ilkeää, niin ettet -tahdo enää olla minun ystäväni." - -"Kun se päivä koittaa, tahdon muistella erästä pientä poikaa, joka -tuli palvelemaan minua ja hiipi keskellä yötä leirin läpi, jossa -kaikki olivat pahoja ja pelkäsivät Soltalin henkeä. Tuon hyvänteon -muisto pakottaa minut sanomaan: Anna anteeksi Nianille, sillä hän -pelasti sinun henkesi." - -"Niani tahtoo koettaa olla hyvä, sillä hän rakastaa herraansa", sanoi -poika. - -Myöskin Abdullah tarjosi ystävyyttään Nianille, ja Simba lupasi -vieläkin enemmän. - -"Tästä illasta alkaen saa Niani pitää minua isänään, koska hänellä -ei ole isää eikä äitiä. Meidän herramme Selim, samoin Abdullah ja -Moto ovat hänen ystäviään, ja kun Niani tulee suureksi, antaa Selim -hänelle vaimon, talon ja puutarhan, ja siellä hän saa elää pienten -Nianiensa kanssa." - -Tämä herätti yleistä iloa, ja kaikki laskivat leikkiä Nianin -lapsista, kunnes oli aika mennä levolle. - -Tulen annettiin nyt sammua. Pimeä yö vallitsi synkässä metsässä, -tuuheat oksat huojuivat hiljaa nukkuvien yläpuolella, ja tuikkivat -tähdet levittivät valoaan heidän vuoteittensa yli. - -Kuusi kokonaista päivää he marssivat etelää kohti, eikä metsä ollut -vieläkään loppunut. Joka päivä he ampuivat tuoretta metsänriistaa ja -kuivasivat osan lihasta, jotta heillä tarpeen sattuessa olisi ruokaa -varattuna. - -Seitsemäntenä päivänä arveli Kalulu, että he voisivat nyt kääntää -kulkunsa länttä kohti ja kolmen päivän marssin jälkeen varmaankin -saapuisivat Liemban rannalle. - -Niin pian kuin he alkoivat kulkea länteen päin, joutuivat he -aarniometsän ikuisesta varjosta ja rauhasta viidakon kuumuuteen ja -vaivoihin. Kaktuskasvien mädännyt haju kiusasi heitä ja oksaiset -orjantappurapensaat vaikeuttivat heidän kulkuaan. Ilma oli täynnä -hapanta yrttien hajua, joka aiheutti yskää, ja jos he olivat -kajonneet johonkin myrkylliseen lehteen ja koskettivat sitten -epähuomiossa kasvojaan, paisuivat heidän nenänsä ja huulensa. Okaiset -köynnöskasvit pistivät heitä jalkoihin tai takertuivat heidän -ruumiiseensa ja saivat aikaan vertavuotavia haavoja. Nämä vastukset -olivat kuitenkin vähäisiä verrattuina muihin vastoinkäymisiin. Koko -maaperä oli täynnä haljenneitten siemenkotien kuoria, joissa on yhtä -runsaasti piikkejä kuin metsäsian harjassa. Ajatelkaahan, miltä -tuntuisi kulkea avojaloin sellaisessa metsässä, joka on ikäänkuin -kylvetty täyteen pieniä metsäsikoja, ja teidän on pakko myöntää, -että tuska on yhtä suuri, kuin jos kävelisi hehkuvilla hiilillä. -Ystäviemme oli tuon tuostakin tuskasta irvistäen pysähdyttävä -vetämään jaloistaan teräviä okaita. - -Kuuma ja haljennut maa tuotti vielä monta muutakin ikävyyttä. Kovan -kuivuuden johdosta se oli täynnä teräväreunaisia rakoja ja halkeamia, -joihin helposti saattoi kompastua, ja varomattomat arabialaispojat -kompastuivat vähän väliä, kun eivät alituisesti katsoneet eteensä. - -Kaiken tämän yläpuolella paahtoi aurinko peloittavan kuumana. -Ei ainoakaan tuulenhenki raikastuttanut ilmaa eikä ainoakaan -ystävällinen puu suonut heille suojaa. Heistä tuntui kuin heidän -alastomat ruumiinsa olisivat tulleet eläviltä paistetuiksi heidän yhä -kulkiessa eteenpäin. Ja auringon paahde, maan kuumat höyryt, pistävät -oksat ja marssin vaivat lisäsivät janoa, joka heitä kiusasi hien -valuessa pitkin heidän ruumistaan. - -He ajattelivat ihanaa varjoa, jota metsä oli heille suonut, ja he -olisivat toivoneet, että sitä yhä olisi jatkunut. He ajattelivat -kirjavien lintujen viserrystä ja kaikkia muita iloja, jotka he olivat -nyt saaneet vaihtaa kuumaan tasankoon ja viidakon vaivoihin. Mutta -kotimatka oli tuottava heille vielä monta koettelemusta, ja heidän -täytyi kestää ne, jos he halusivat vielä kerran syleillä ystäviään, -jotka odottivat heitä Sansibarissa. - -He saapuivat illan suussa lammen rannalle, jonka vesi oli -kalkinväristä ja mutaista. Poljettu maa sen ympärillä todisti, että -eläinten, jotka kulkivat epäystävällisen tasangon yli pohjoispuolella -oleville laidunmaille, oli tapana käydä täällä, ja sen vastenmielinen -väri johtui siitä, että nämä janoiset petoeläimet olivat syöksyneet -siihen saadakseen sammuttaa janoaan. Jossakin määrin tuo vesi saattoi -sittenkin lievittää heidän tuskiaan. - -Kun he seuraavana päivänä jatkoivat matkaansa, oli heille uusia -vaivoja varattuna. Viidakko oli loppunut, ja sen sijaan levisi heidän -eteensä puuton tasanko, jota peitti edellisen kesän korkea, kuiva -heinä. Astuttuaan useita tunteja, he huomasivat, että tasanko yhä -aleni, ja Kalulu väitti, että he olivat nyt saapuneet eteläpuolella -Liembaa oleville niittymaille; Simba ja Moto yhtyivät ilomielin tähän -arveluun. Mutta heidän saavuttuaan vielä kauemmaksi länteen, näytti -maa jälleen kaukana taivaanrannassa kohoavan, vaikka heidän tiensä -laskeutui laskeutumistaan. Pian oli hyvin vaikea päästä eteenpäin. -Luja maa juuttui pehmeämmäksi, ja siinä kasvavat kaislat muodostivat -yksinäisiä turpeita, jotka heilahtivat heidän allaan, kun he -loikkasivat toiselta turpeelta toiselle. - -Kahden tunnin väsyttävän kulun jälkeen he saapuivat liejuiselle -maalle, joka pinnaltaan tuntui hyvinkin kiinteältä. Mutta niinpian -kuin he astuivat sille, vajosivat he usein vyötäisiään myöten pahalta -haisevaan sotkuun, jonka kostea multa ja mädännyt ruoho muodosti -ja jossa pieniä öljymäisiä kouruja kulki. Kaislan miekanmuotoiset -lehdet haavoittivat heidän paljaita ruumiitaan, ikäänkuin niitä olisi -viilletty partaveitsellä, ja heidän rinnastaan ja jäsenistään vuoti -verta. He näyttivät kovin surkeilta, kun he vihdoinkin pääsivät tästä -suomaasta lujemmalle pohjalle, sillä heidän ruumiinsa oli kokonaan -mustan liejun peitossa, joka auringossa pian kuivui ja kovettui -likaisen harmaaksi kuoreksi. - -Mutta he jatkoivat pelottomasti matkaansa kunnes saapuivat -kukkulalle, joka aamusta alkaen oli häämöttänyt taivaanrannassa. -Koska oli ilta, laskeutuivat he siellä levolle, ja he olivat niin -väsyneitä vaivalloisesta päivämarssistaan, etteivät ajatelleet edes -janoaan. - -Varhain kolmannen päivän aamuna he jatkoivat taas matkaansa ja -katselivat alakuloisina ääretöntä tasankoa, joka aaltoili kuin meri -heidän edessään ja näytti ennustavan, että tämä päivä tulisi olemaan -yhtä rasittava kuin eilinenkin. Niin pitkälle kuin silmä kantoi -näkivät he edessään kumpuja ja harjuja, jotka olivat vaaleanharmaan, -kuivan ja palaneen heinän peitossa. Koko kolmas päivä kului heidän -vaeltaessaan tämän surullisen maan halki länttä kohti. - -Neljäntenä päivänä Kalulu johti heitä leveää vuorenharjannetta -pitkin, joka kulki luoteista suuntaa ja josta heillä oli laaja -näköala yli koko seudun. Silloin tällöin heidän täytyi laskeutua -laaksoon, mutta he nousivat pian taas ylemmäksi. Iltapuolella kohtasi -heitä iloinen näky: synkkiä vuoria, joiden luo Kalulu arveli heidän -voivan saapua seuraavana päivänä. - -Viidennen päivän iltana he pystyttivät leirinsä vuoren rinteelle, -kirkkaan joen partaalla kasvavaan bambulehtoon, jonka vihreät lehdet -muodostivat mieluisan vastakohdan kuivalle heinälle. Senjälkeen he -kulkivat tuuheiden metsien halki, ohi vuorien ja yli syvien kuilujen, -kunnes saapuivat vihreille niittymaille, joilla kasvoi yksinäisiä -puita. Kaikkina näinä päivinä he olivat laskeutuneet hitaasti, mutta -varmasti sitä järveä kohti, jota he etsivät, ja mehevästä ruohosta -päättäen he eivät voineet enää olla kaukana siitä. He asettuivat -leiriin, lämmittivät viimeisen kuivan lihan ja lohduttivat toisiaan -sillä, ettei täällä tarvinnut kauan etsiä metsänriistaa. - -Keskiyöllä he heräsivät jalopeuran karjuntaan, joka kuului aivan -läheltä, ja niin pian kuin Moto oli ennättänyt koota ajatuksensa, -sanoi hän: - -"Mitä minä sanoin? Tiesinhän minä, että tällaisella seudulla täytyy -olla paljon metsänriistaa, ja samaa ilmaisee tuokin karjunta. -Jalopeura oleskelee vain sellaisilla seuduilla, missä se voi saada -ruokaa. Pidä pyssysi valmiina, Selim, sillä jos rosvo on hyvin -nälkäinen, hyökkää se meidän kimppuumme." - -"Minä näen sen", sanoi Kalulu. "Ettekö huomaa mustaa olentoa tuon -puun luona? Se pysähtyy ja katsoo tänne." - -"Hiljaa", varotti Simba, "se lähestyy. Tähtää tarkasti, nuori herra." - -"Ammunko nyt?" kysyi Selim kuiskaten. - -"Ei, ei, ei!" Moto vastasi. "Odota, kunnes käsken. Luodin täytyy -tunkeutua jalopeuran pään läpi, sillä ei riitä, että se vain -haavoittuu." - -He saattoivat melkein kuulla sydäntensä sykkivän odottaessaan aivan -liikkumattomina puun juurella hurjaa ja mahtavaa rosvoa, joka Afrikan -metsissä öisin etsii kenen se voisi niellä. Oli onni, että se oli -ilmaissut tulonsa karjunnalla, sillä jos jalopeura olisi äkkiä -hyökännyt matkamiesten kimppuun, olisi pelko jähmettänyt heidät. He -eivät kuulleet enää ainoatakaan ääntä, näkivät vain, miten suuri, -tumma ruumis hitaasti lähestyi heitä. Hetken kuluttua jalopeura -pysähtyi jälleen, ja he kuulivat ruohon kahinaa -- eläin kai pieksi -häntäänsä ja näkivät kaksi kiiluvaa täplää, joihin Selim nyt tähtäsi. -Moton käsi lepäsi kuitenkin hänen olkapäällään ja esti häntä -ampumasta. - -Hetken seisoi jalopeura liikkumatta ja tuijotti miehiin, joiden se -tiesi kyyköttävän puun alla. Sitten se käännähti vasemmalle aikoen -kiertää ympäri, mutta Selim käänsi samalla pyssyään ja tähtäsi koko -ajan molempiin kiiluviin täpliin. Äkkiä jalopeura pysähtyi jälleen ja -päästi kovan karjunnan, joka jähmetytti matkamiesten veren. Niani ja -Abdullah hiipivät Simban ja Moton taakse, jotka nostivat myös pyssyn -poskelleen siltä varalta, että Selimin voima pettäisi ratkaisevana -hetkenä. Jalopeura kyykistyi nyt maahan, ja Kalulu kuiskasi Motolle, -että peto valmistui hyökkäykseen. - -Sana "piga" -- tulta -- kajahti niin terävästi ja käskevästi, että -kolme pyssyä pamahti samalla hetkellä, ja he näkivät tulen valossa -jalopeuran kohoavan takajaloilleen. Hurja karjunta ja kumea tömähdys -ilmaisi tuskallisille metsämiehille, että hyökkäys oli keskeytynyt ja -että jalopeura joko oli henkitoreissaan tai kuollut. - -He kokosivat hehkuvat hiilet nopeasti yhteen, heittivät kuivia oksia -tuleen, niin että syttyi kirkas liekki, ja sen valossa he näkivät -jalopeuran makaavan oikealla kyljellään ja sätkyttelevän yhä vasenta -etukäpäläänsä leuat, valkeat hampaat, ulos riippuva kieli ja pää -melkein murskaantuneina kolme kuulaa oli yhtä aikaa tunkeutunut sen -aivoihin. - -"Haa, ahnas peto!" huusi Niani innoissaan. "Sinä aioit syödä Nianin -suuhusi, mutta isä Simba, Selim ja Moto antoivat sinulle kyytiä. --- Ei suinkaan se enää koskaan voi karjua, päällikkö?" kysyi hän -Kalululta. - -"Ei, poikaseni", vastasi tämä arvokkaasti, "nyt se ei voi enää -samoilla metsässä eikä pelottaa antilooppeja karjunnallaan sydänyön -aikaan. Voit nukkua rauhassa, Niani." - -Toiset rauhoittivat myös Niania leikillisin sanoin, ja Moto ehdotti, -että kaikki muut kävisivät levolle ja hän yksin valvoisi siltä -varalta, että kuollut jalopeura houkuttelisi toisia paikalle. - -Kun taivas alkoi idässä valjeta, herätti Moto toverinsa, jotka heti -sytyttivät tulen lämmitelläkseen kylmän yökasteen jälkeen. Kalulu -leikkasi jalopeuran kynnet, jotka hän antoi Selimille, Simballe ja -Motolle. Neljännen käpälän hän aikoi antaa Abdullahille, mutta kun -tämä kieltäytyi ottamasta sitä vastaan, piti hän sen itse. - -Simba otti tuuhean harjan, leikkasi sen kuuteen yhtä suureen osaan -ja jakoi ne kaikkien kesken. Sitten hän ehdotti, että matkaa -jatkettaisiin ja metsänriistaa pidettäisiin tarkoin silmällä. - -Tunnin kuluttua Simba näki kauriin, jonka hän ampui. Toverit -ennättivät hänen luokseen juuri parahiksi kuullakseen, kuinka hän -muhamettilaiseen tapaan hurskaasti lausui: "Bismillah", ennenkuin -leikkasi kauniin eläimen kurkun poikki. - -Sillä välin kun he paistoivat lihaa ehdotti Moto, että he lepäisivät -tämän päivän pitkän matkansa vaivoista, mutta Simba ja Kalulu -tahtoivat jatkaa matkaa, kunnes he pääsisivät Liemban rannalle. Selim -kannatti Kalulun mielipidettä, mutta Abdullah ja Niani, jotka olivat -kovin väsyneitä, olivat samaa mieltä kuin Moto. - -He lepäsivät päivälliseen saakka, jolloin Niani ja Abdullah olivat -jälleen siksi reippaat, että saattoivat kulkea eteenpäin. - -Heidän lähtiessään matkaan näytti maisema heistä yhtä kauniilta -kuin silloin, kun se ensi kerran avautui heidän silmiensä eteen, -ja he näkivät kaukana puhvelihärkiä ja antilooppeja, jotka kävivät -mehukkaassa ruohikossa laitumella. - -Siellä täällä avarien niittyjen keskellä kohosi korkea tamarindi, -silkkiäispuu, ryhmä komeita palmyrapalmuja, matala pensaikko, -orjantappuratiheikkö tai mimosalehto, jotka antoivat maisemalle yhä -suuremman viehätyksen. - -Heidän päittensä yläpuolella leijailivat haukat ja kotkat tähystellen -terävin silmin saalista pienempien lintujen viserrellessä pensaikossa -ja puiden oksilla. - -Maisema teki niin rauhallisen ja mieluisan vaikutuksen, että -arabialaispojat toivoivat sen ulottuvan aina Sansibariin saakka. -Poika parat! Se oli luonnollinen toive kaikkien niiden vastusten -jälkeen, joita he lyhyenä oloaikanaan Afrikassa olivat saaneet kokea. -Mutta ei olisi tarvittu muuta kuin että Ferodia olisi ilmestynyt -viidenkymmenen sotilaansa kera heidän silmiensä eteen, jotta tämä -rauhallinen, suloinen maisema olisi muuttunut kauhun paikaksi, -sellaiseksi että viidakko ja puuton tasankokin olisi tuntunut -paratiisilta sen rinnalla. - -Heidän istuessaan illalla tulen ääressä arveli Kalulu, ettei näin -viljava ja rikas seutu voinut olla asukkaita vailla, ja hän otaksui, -että koska he nyt nopein askelin lähestyivät järven rantaa, saisivat -he varmaankin seuraavana aamuna tai myöhemmin päivällä nähdä -viljellyn maan ja asutuksen jälkiä. Heidän kuljettuaan seuraavana -aamuna pari tuntia, huudahti Simba, joka marssi joukon etunenässä, -että hän näki viljavainion. Tämä sanoma pelästytti ensin nuorempia, -mutta vähitellen he rauhoittuivat ajatellessaan, että Ferodia oli -kaukana heistä ja etteivät nämä ihmiset ehkä koskaan olleet kuulleet -puhuttavankaan tuosta hurjasta ja kauhistuttavasta miehestä. - -He kiersivät viljavainion ympäri ja saapuivat tunnin kuluttua -ruskealle ja syvälle joelle, joka oli noin kahdenkymmenen jalan -levyinen ja juoksi pohjoista kohti. Tunkeutuessaan tiheän, pitkän -ja jäykän ruohon läpi, jota kasvoi rannalla, päästi Niani äänekkään -huudon osoittaen esinettä, joka oli piilotettu rantaan. Kalulu palasi -takaisin katsomaan, mitä se oli, ja näki kaksihankaisen kanootin. Hän -ilmoitti heti uutisen toisille, ja kaikki kerääntyivät yhteen pitäen -hiljaisen neuvottelun. Mutta Moton mielestä oli kovin varomatonta -lähteä kanootilla soutamaan ja hän ehdotti, että he piiloutuisivat -lähimpään viidakkoon. Siihen suostuttiin, ja parin metrin päässä -löytyikin sopiva paikka, jonne he saattoivat kätkeytyä ja neuvotella -mitä tehdä, jätettyään ensin Nianin vartioimaan. Hänen oli määrä -ilmoittaa heti, jos jotakin epäilyttävää näkyisi. - -"Mitä väkeä sinä luulet täällä asuvan?" kysyi Simba Kalutulta. - -Nuori päällikkö arveli, että niillä main asusti Wa-Liemba-heimoon -kuuluvaa kansaa ja että kanootti oli kyläläisten, jotka olivat -lähteneet etsimään metsänriistaa. - -Moto ehdotti, että he odottaisivat sydänyön tuloa ja lähtisivät -sitten soutamaan kanootilla virtaa alas. Simba ja Kalulu luulivat -myöskin siten päästävän helpoimmin Liemba-järvelle. Mutta Selim ja -Abdullah panivat kovasti vastaan -- sehän olisi varkautta ja sitä -paitsi vihollismielinen teko heimoa kohtaan, joka ei ollut tehnyt -heille mitään pahaa. Toiset esittivät kuitenkin niin päteviä syitä, -että arabialaispoikien täytyi vaieta. Pakenivathan he parhaillaan -maasta, jossa jokainen väijyi heidän henkeään ja jossa ylivoima -uhkasi ennemmin tai myöhemmin heidät nujertaa menettelevätpä he -miten taitavasti tahansa. Viisaus ja varovaisuus kehotti heitä täten -välttämään vaikeuksia ja uutta vankeutta, ja jolleivät he käyttäneet -hyväkseen tätä onnellista tilaisuutta, niin voisi sattua, että -he muutaman tunnin jälkeen kiroisivat omantunnonherkkyyttään ja -päättämättömyyttään, ja valittaisivat onnetonta kohtaloaan vieläkin -kovempiin kahleihin kytkettynä kuin mitä Ferodian olivat olleet. -Näiden sanojen jälkeen taipuivat Selim ja Abdullah toisten tahtoon -eivätkä tehneet enää vastaväitteitä, joskin he keskenään valittivat -sitä, että oli turvauduttava näin luvattomaan menettelyyn. - -Yö saapui ilman että mitään erikoista tapahtui. Niani kutsuttiin -pois vartiopaikaltaan ja vain kuiskaten vaihdettiin joitakin sanoja, -ennenkuin lähdettiin matkaan. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -Virralla. -- Vihdoinkin järvellä. -- Selim kehuu Liemban ihanuutta -ja Kalulu vastaa siihen. -- Matka järvellä. -- Selim ampuu seepran. --- Selim ajaa hurjasti seepraa takaa. -- Myrsky järvellä. -- Taaskin -vankina. - - -Kolme tuntia sen jälkeen kun pimeys oli laskeutunut maahan, oli aika -ryhtyä siihen uhkarohkeaan tekoon, joka saattaisi heidät jälleen -ystäviensä luo. He eivät olleet kuulleet ainoatakaan rauhattomuutta -herättävää ääntä. Sammakot kurnuttivat ruohikossa ja krokotiilin -käheä mörinä kajahti metsässä, mutta mustan ibislinnun karhea huuto -oli kauan sitten vaiennut. Nyt oli aika lähteä matkaan, sillä -tähän aikaan yöstä eivät rauhalliset afrikkalaiset uskalla loitota -kylistään. - -He löysivät helposti kanootin ja astuivat siihen varovasti sanaakaan -sanomatta. Simba ja Moto tarttuivat kumpikin airoonsa, työnsivät -veneen rannasta ja sousivat toisen rannan suojaan, jossa vene kulki -korkean ruohon ja puitten suojassa. - -Kylän luona he lepuuttivat airojaan ja antoivat kanootin hiljalleen -soljua sen ohitse soutaakseen sitten jälleen varovaisesti eteenpäin. -Ja kun he olivat sivuuttaneet viljellyt maat, rupesivat Kalulu ja -Selim myös soutamaan, ja vene kiiti kaksinkertaisella vauhdilla -eteenpäin. Seutu oli nyt jälleen viljelemätöntä, ja kun Simba pani -koko jättiläisvoimansa liikkeelle ja Moto ponnisti lihastensa ja -jänteittensä koko voiman, oli vauhti kiivas, mikä näkyi parhaiten -nopeasti ohikiitävistä korkeista kaisloista ja puista. Tähdet -valaisivat heidän tietään, virta auttoi heitä eteenpäin, ja nopea -kulku -- viisi peninkulmaa tunnissa -- virkisti heidän mieltään. -Täten olisivat he yhdeksän tunnin soudun jälkeen seuraavana aamuna -kaukana kaikesta vaarasta, vaikkapa heitä ajettaisiinkin takaa. Sillä -elleivät seudun alkuasukkaat keksisi heitä ei kukaan saisi selville -heidän pakotietään, sillä he eivät jättäisi taakseen minkäänlaista -jälkeä. - -Kaikkien mielestä tämä oli mainio tapa kulkea kotia kohti, sillä -vaikka he hetken aikaa lepuuttivatkin airojaan, niin ystävällinen -virta kuljetti heitä sittenkin lähemmäksi heidän päämääräänsä. - -Kun aamu valkeni, ei missään näkynyt viljeltyä maata. Virran rannat -olivat korkeita, suurien puiden reunustamia ja ne viettivät jyrkkinä -veden rajaan. Virta yltyi vahvemmaksi, väliin se kuohui koskena -kallioiden ohi, ja myötäkäyminen antoi heidän aironvedoilleen yhä -suuremman voiman. - -Vähitellen virta leveni ja sen kulku hiljeni. Korkea kaisla ympäröi -heitä joka puolelta, ja he iloitsivat siitäkin, sillä kalastajia -lukuunottamatta ei mikään heimo valitse asuinsijakseen niin -epäterveellistä seutua. Levättyään jonkun aikaa ja syötyään kuivattua -lihaa he jatkoivat matkaansa. Keskellä virtaa kohosi pitkiä, -hiekkaisia saaria, ja kaislikossa lepäili krokotiilejä paistatellen -kylkiään auringossa, mutta ne sukelsivat veden alle kuullessaan -airojen loiskeen ja nähdessään kanootin, joka häiritsi niiden rauhaa. -Ystävämme soutivat edelleen saarien ja hietasärkkien ohi ja kapeitten -kanavien läpi -- minne, sitä he eivät tienneet, eivätkä siitä -välittäneetkään, kunhan vain pääsisivät suurelle järvelle, jonne -olivat matkalla. - -Päivällisen aikaan he pysähtyivät ja laskeutuivat levolle kanootin -pohjalle. Pimeän tultua he heräsivät virkistyneinä ja syötyään -jatkoivat taas kulkuaan. - -He soutivat vielä tämänkin yön tähtien tuikkiessa lauhkeitten -tuulien virvoittaessa heidän ohimokaan, ja korkea kaislikko vilkutti -jäähyväisiksi eteenpäin kiiruhtavan kanootin jälkeen. Vesi loiski -pienin lainein sen kylkeä vasten ja muodosti sen taakse vaahtoavan -köliveden. Krokotiili mörähteli ja virtahepo korskui ja kaiku -toisti näitä kummia ääniä kuljettaen niitä soiden yli ja herättäen -unesta harmistuneet ja vastaankurnuttavat sammakot. Mutta soutajat -istuivat yhä ääneti kuin varjot kanootin halkaistessa tummaa vettä -ja kiitäessä nopeasti nyökkivien kaislojen välitse piittaamatta -vähääkään krokotiileistä tai sammakoista. - -Aamu valkeni. Yölliset sumut hajosivat nousevassa auringossa, ja kas --- he näkivät järven avautuvan edessään! Liemba järvi! Vihdoinkin! Ja -tähän saakka äänettömät soutajat ratkesivat riemuhuutoon luullessaan -päässeensä jo miltei matkansa päähän. - -Mutta turvassa he eivät vieläkään olleet, heidän takaa-ajajansa -saattoivat olla heidän kintereillään, ja heidän oli pakko soutaa -vielä kauas ja kauan, ennenkuin he saattoivat sanoa olevansa -suojassa. Abdullah ja Niani asettuivat nyt Selimin ja Kalulun -paikalle soutamaan. Simba ja Moto olivat väsymättömiä. - -Kahdeksan tuntia he seurasivat järven oikeanpuoleista rantaa, -mutta sitten he laskivat pienen saaren rantaan, piilottivat veneen -kaislikkoon ja nousivat maihin ja pusersivat toistensa käsiä, sillä -nyt he luulivat olevansa täysin turvassa. - -"Oi, Kalulu, me olemme pelastuneet!" huudahti Selim ihastuneena ja -kävi nuoren päällikön viereen istumaan. - -"Niin, tällä hetkellä kyllä, veljeni, mutta eikö Sansibariin ole -vielä pitkä matka?" - -"Viiden kuukauden matka, mutta niinpiankuin olemme Usowassa, ei -meidän tarvitse pelätä mitään. Moto sanoo, että ihmiset ovat siellä -ystävällismielisiä arabeja kohtaan. Mutta eikö täällä ole ihanaa?" -kysyi Selim. - -"On kyllä, mutta nouskaamme korkeammalle, jotta voimme katsella -ympärillemme", ehdotti Kalulu, "siellä voimme nukkua rauhassa ja ilma -on myöskin viileämpää kuin täällä." - -Hetken kuluttua he olivat saapuneet saaren korkeimmalle kohdalle, -ja istuen varjoisan mimosapuun alla katseli Selim ihastuneena -ympärilleen ja osoitti Kalululle kaikkea sitä kauneutta, jonka hän -ympärillään näki. - -"Katso, Kalulu", hän sanoi, "annahan kun sanon sinulle, mikä minusta -täällä on kauneinta. Katso Liemban vettä, miten kirkasta ja syvää se -on. Se on taivastakin sinisempää siinä kohdin, missä järvi on syvä. -Ja katso noita pieniä kumpuja rannoilla! Ne peilaavat itseään vedessä -aivankuin meidän turhamaiset naisemme nähdäkseen miten kauniita he -ovat. Näetkö miten ne muodoltaan muistuttavat watutamajoja? Mutta -olkikaton asemesta on taivaanhenki kattanut ne puilla ja lähettänyt -tuulet soittamaan niiden latvoihin ja oksiin. Ja kumpujen välissä, -Kalulu, on kiemurtelevia laaksoja, jotka katoavat harmaitten -kalliorotkojen vähin. Jos olisit lähempänä, niin kuulisit purojen -laulavan ja nauravan solistessaan kallioiden ja kivien yli Liemban -helmaan." - -Hetken kuluttua hän jatkoi vakavammin: - -"Tuo puiden ja purojen soitto kertoo meille arabeille taivaanhengen -hyvyydestä. Jos kuulosi olisi kyllin herkkä ja me molemmat -seisoisimme puiden siimeksessä laaksossa tuolla kaukana, niin -kuulisit sieluni ja sydämeni äänen laulavan yhdessä purojen ja puiden -kanssa. Ja samoinkuin sydämeni laulavat myös linnut. Eikö lintujen -laulu ole sinusta suloista, Kalulu?" - -"Kuuntele, Kalulu, kuuletko syvän järven laulavan? Etkö! Minä kuulen -ja ymmärrän sen äänen. Kuuletko laineiden loisketta rantaa vasten? Se -on musiikkia minun korvissani, ja se tuo mieleeni vieläkin syvemmän -ja ihanamman laulun, jota meri Sansibarin rannoilla lauloi iltaisin -isälleni ja hänen ystävilleen, kun he istuivat ja ihailivat laskevaa -aurinkoa. Tiedätkö, Kalulu, noiden pienten laineiden äänet kajahtavat -minun korvissani ikäänkuin kaukaisten ystävien huokaukset ja ne -muuttavat mieleni puhtaammaksi ja paremmaksi, enemmän Allahin lapsen -kaltaiseksi, tuon suuren taivaanhengen, joka on luonut sekä sinut -että minut ja kaikki ihmiset. Ne täyttävät sydämeni rakkaudella ja -vievät minut lähemmäksi Jumalaa. Tänä hetkenä en tunne vihamielisiä -tunteita ketään kohtaan. En edes Ferodiaa. Tahdon unohtaa kaiken -sen pahan, minkä hän on tehnyt minulle ja omaisilleni. Sillä mitä -minä olen Allahin rinnalla, jonka näen kaikkialla luonnossa näissä -mahtavissa kallioissa, näissä äärettömissä metsissä, kummuissa ja -laaksoissa, rajattomassa taivaanholvissa, jonka yläpuolella Allahin -kultainen valtaistuin lepää." - -Kalulu kuunteli ihmetellen Selimiä, joka intomielisin sanoin ja -katsein tulkitsi tunteitaan ja ympäröivän luonnon ihanuutta sekä -kiitollisuuttaan, kun hän nyt oli pelastunut viimeisestä vaarasta. -Kalulu, joka oli käytännöllisempi mieleltään, ei ymmärtänyt häntä, -vaan luuli, että hänen puheessaan piili taikavoima. Taikavoimia ja -loihtijan lahjoja hän ymmärsi ja niihin hän pani arvoa. - -"Sinun sanasi", sanoi Kalulu, "herättävät minussa halun olla -arabialainen samoinkuin sinäkin. Olen kuunnellut puhettasi, Selim -veljeni, mutta minä en voi nähdä sitä kauneutta, josta sinä puhut. -Minä en kuule taivaanhengen, purojen, puiden enkä laineiden ääntä. -Mutta minä en ole arabi, vaan mtuta ja kuningas. Olen elänyt Urorin -ja Ututan auringon alla. Olen samoillut molempien näiden maiden -metsissä ja tasangoilla. Olen metsästänyt antilooppeja ja puhveleita, -olen etsinyt hunajaa ja asettanut ansoja linnuille. Olen oleskellut -laaksoissa ja uinut virroissa. Olen kiivennyt korkeita kallioita -ylös ja nukkunut monena yönä vuorilla, mutta en ole koskaan kuullut -säveliä kaikessa tässä." - -"Mikä kansa rakastaisi enemmän soittoa kuin warorit ja watutalaiset", -jatkoi Kalulu. "Äitimme laulavat meille istuessaan tamarindipuun -varjossa ja tuudittaessaan meitä uneen. He laulavat viljavainioista, -työstä ja jokimatkoista, sodasta, suurista, kauan sitten kuolleista -kuninkaista ja juhlista, mutta he eivät laula koskaan linnuista -eivätkä veden äänestä. Me emme kuule koskaan sellaisia säveliä kuin -sinä. Heti opittuamme kävelemään astuvat jalkamme rummun tahdissa, -ja kun me vartumme suuriksi, rummutamme ja laulamme me päivät pitkät -ja yölläkin, kuutamossa. Meidän naisemme laulavat, meidän sotilaamme -laulavat ennenkuin he menevät taisteluun, me laulamme häissä ja -hautajaisissa. Aina ja alituisesti heimoni laulaa ja samoin teen -minäkin. Mutta en koskaan ole kuullut heidän sanovan, että vesi -laulaa ja että puut ja lehdet tai oksat laulavat. Sanotko sinä -kaikkien villien eläintenkin karjuntaa ja mörinää lauluksi?" - -Hetken kuluttua Kalulu jatkoi jälleen: - -"Ei, Selim veljeni, sinun taivaanhenkesi ei ole sama kuin minun. -Sinun opettaa sinulle vain valheita. Hän ei uskalla näyttäytyä, -hän tahtoo paistatella itseään auringossa, valtaistuimellaan. -Kovin kuuma lienee tuolla pilvien yläpuolella, ja kova kuumuus -tekee laiskaksi. Miksikä hän ei astu alas ja näyttäydy meille? -Meidän henkemme käy usein meidän luonamme. Yhtenä päivänä hän tulee -valkosiipisenä lintuna, toisena suurena korppina, jonkun kerran -karjuvana jalopeurana tai leopardina. Mgangan rukoilee häntä juomalla -taikajuomaa ja helisyttämällä kurpitsapulloja, ja hän antaa meille -sotaonnea tai runsaasti kankaita, helmiä ja norsuntorahampaita. -Jos hän on äkeissään, tappaa hän meidät tarttuvilla taudeilla tai -ärsyttää vihollisia vastaamme ja tekee meidät heikoiksi. Mutta hän ei -koskaan valehtele. Kun hyvä taikuri kysyy häneltä, vastaa hän aina, -ja tapahtuu aina hänen sanojensa mukaan." - -Vieläkin Kalulu puhui: - -"Sinä sanot, että sinun taivaanhenkesi on luonut sinut ja minut ja -kaikki ihmiset. Ehkä hän on luonut sinut ja arabit, sillä te olette -valkeita, mutta waroreja ja watutoja hän ei ole luonut. Me olemme -mustia, mustien vanhempien lapsia. Oletko nähnyt metsäkauriin käyvän -laitumella emänsä rinnalla? Samoinkuin ne tulevat maailmaan, samoin -myös watutain ja warorien lapset. Sinä sanoit kerran, että kun hyvät -arabit kuolevat, joutuvat he paratiisiin. Voihan se olla, sillä he -ovat valkeita ja sinun taivaanhenkesi suosii heitä. Mutta kun warorit -ja watutat kuolevat, lasketaan heidät syvään hautaan, yhdentekevää -ovatko he olleet hyviä vai pahoja, eikä heistä kuulla sen enempää, -siksi etteivät he ole enää elossa, että he ovat kuolleet. Sen ovat -taikurit ja viisaat miehet sanoneet minulle, ja minä puhun totta." - -"Oi, Kalulu veljeni, sinä olet kuin ne, jotka eivät näe, siksi ettei -heillä ole silmien valoa, ja jotka eivät kuule, siksi että heidän -korvansa ovat suljetut. On varma, että Allah, taivaanhenki, on luonut -taivaan katokseksi ylitsemme ja maan vuoteeksemme, ja vaikka sinä -olet musta, niin on hän sittenkin luonut sinut samoinkuin minutkin. -Hän on luonut linnut, puut, vuoret ja laaksot. Hän antaa sateen -langeta maahan ja kaikkien hedelmien ja viljan kasvaa aikanaan meidän -hyödyksemme. Kun tulet Sansibariin ja olet oppinut meidän kieltämme, -saat nähdä, että minä puhun totta. Nyt sinun mielesi on kuin -aamuhämärä, mutta aurinko tunkeutuu esiin ja mustat pilvet hajoavat -sen valon tieltä. Samoin on pimeys haihtuva sinustakin. Mutta -älkäämme puhuko tästä enää, vaan käykäämme levolle, jotta voimme -yöllä taas jatkaa matkaamme." - -Selim kävi makuulle, ja kun Kalulu oli turhaan yrittänyt käsittää -veljensä sanoja ja jo edeltäkäsin nähdä vilahduksen siitä valosta, -jota hän oli hänelle luvannut, laskeutui hänkin levolle. - -Simba herätti heidät, seisoen heidän edessään kuin henkien maasta -saapunut jättiläisvarjo. Voimakas ravistus hävitti kuitenkin tämän -harhaluulon ja ilmaisi heille, että yö oli saapunut ja että Simba -herätti heidät, jotta he jälleen jatkaisivat matkaansa. - -Kevyin askelin he kiiruhtivat rantaan rakkaan kanoottinsa luo ja pian -oli Mimosasaari hävinnyt yön varjojen pariin. - -He pysyttelivät kaukana rannasta, jotta kalastajien veneet eivät -pidättäisi heitä. Yltympärillä oli syvää vettä, ja yläpuolella korkea -taivas tuhansine tähtineen, jotka valaisivat pakolaisraukkojen -tietä. Virkistääkseen tovereittensa mieltä viritti Kalulu Liemban -soutajanlaulun: - - Vene vierii, - nopsaan kierii. - -Ja aironvetojen kiihtymisestä hän huomasi, että laululla oli -tarkoitettu vaikutuksensa. - -Kun aamu jälleen valkeni, tähystelivät he ympärilleen nähdäkseen, -näkyisikö missään asuntoja, mutta kun he huomasivat, ettei niin -ollut asian laita, soutivat he lähemmäksi rantaa, ja Simba, joka oli -keksinyt pienen lahdelman kahden kukkulan välissä, ehdotti, että he -nousisivat siellä maihin ja kävisivät metsänriistaa etsimässä, sillä -eväät alkoivat jo loppua. - -He eivät olisi voineet valita sen parempaa paikkaa, sillä täällä -ei ollut kaislikkoa eikä meriheinää, jota muuten aina kasvoi -rannalla joensuun läheisyydessä. Rannalla kasvoi sen sijaan paljon -hedelmäpuita. Täällä oli kypsiä singwehedelmiä -- suuria kuin -luumut, mutta kirpeämmän makuisia -- sekä keltaisia mbembuja, jotka -muistuttivat pieniä persikoita. Kaikki hyökkäsivät heti hedelmien -kimppuun, niin nälkäisiä he olivat. - -Syötyään kyllikseen ehdotti Kalulu, että Selim ja hän lähtisivät -yhteen suuntaan, Moto ja Abdullah toiseen ja Simba ja Niani jäisivät -vartioimaan kanoottia, ja kaikki hyväksyivät ehdotuksen. - -Kalulu ja Selim lähtivät astumaan koillista kohti kiiruhtaen nopeasti -eteenpäin, Kalulu jousineen ja keihäineen ja Selim pyssy olalla. He -kulkivat hedelmämetsän halki näkemättä ainoatakaan metsäneläintä, -mutta kauempana he tulivat tasaiselle tantereelle, jossa kasvoi -yksinäisiä puita, ja siellä he näkivät seepraparven. Selim tähtäsi -kaunista eläintä, joka seisoi joukon etunenässä ja pää pystyssä -tarkasti heitä. Laukaus pamahti, ja komea eläin kiepsahti kumoon -toisten ilmaistessa suruaan ja levottomuuttaan kimakasti hirnuen ja -nelistäen pois metsämiesten luota, jotka nauraen kiiruhtivat ottamaan -haltuunsa saaliin. - -Haavoittunut seepra makasi liikkumatta. Selim, joka luuli sitä -kuolleeksi, laski pyssynsä maahan ja jäi katselemaan kaunista -eläintä. Voimatta hillitä haluaan hän istahti sen selkään ja tarttui -sen harjaan kiinni. - -"Mikä erinomainen ratsu tämä olisi!" hän sanoi Kalululle. "Miten -hauska, jos tällainen eläin veisi minut Sansibariin!" Mutta juuri kun -hän sai sen sanotuksi, kohosikin seepra jaloilleen -- niin nopeasti, -ettei Selim ennättänyt heittäytyä alas sen selästä-- ja kiiruhti -nuolen nopeudella toveriensa jälkeen. - -Kalulu päästi kauhistuneen huudon, mutta hillitsi heti itsensä ja hän -sai ammutuksi nuolen pakenevan eläimen kylkeen. - -Uusi haava kiihdytti pelästyneen eläimen yhä hurjempaan juoksuun. -Kalulu kuuli seeprojen iloisen hirnunnan, kun niiden johtaja palasi -takaisin. Hän näki niiden piirittävän sen ja katselevan epäilevin -katsein ratsumiestä, näki niiden hurjasti nelistäen hyökkäävän -Selimiä vastaan, suut auki, korvat höröllään ja jalat kohotettuina -potkuun. Kalulu näki haavoittuneen seepran katoavan muun lauman -mukana metsään, ja hän oli peloissaan valkoisen veljensä puolesta. - -Toinnuttuaan ensi hämmästyksestään piti Kalulu silmällä suuntaa, -jonne seeprat olivat kadonneet, ja palasi sitten takaisin leirille, -missä Simba ja Niani odottivat metsästäjien paluuta. Hän kertoi -heille tapahtumasta ja pyysi Simbaa seuraamaan mukanaan seeprojen -jälkeen. - -Niani itki surusta, mutta Simba käski hänen jäädä vartioimaan leiriä -ja kiiruhti Kalulun kanssa tasangolle. He pysähtyivät hetkeksi sen -puun alle, missä seepra oli maannut ikäänkuin kuolleena. Kalulu -osoitti, mihin suuntaan seepra oli nelistänyt, ja juoksujalkaa he -kiiruhtivat eteenpäin. - -Kavioiden jäljet näkyivät selvästi pehmeässä maassa, ja he saattoivat -seurata parven kiivaita liikkeitä sen hyökätessä uskaliaan miehen -kimppuun, joka oli rohjennut nousta sen johtajan selkään. Ja he -saattoivat käsittää tuon vapauteen tottuneen joukon harmin, kun he -säihkyvin silmin ja harjat pystyssä kuopivat maata kavioillaan. -Sitten he ajattelivat, miltä Selimistä mahtoi tuntua, kun nuo hurjat -eläimet pärisevin sieraimin ja kiihkeästi hengittäen purivat ja -potkivat häntä hänen yrittäessään iskuin ja huudoin puolustautua -vastaan. - -He kiiruhtivat eteenpäin sitä nopeammin, mitä enemmän ajattelivat -sitä johon Selim oli joutunut. Suuret veritäplät maassa todistivat -heille, että seepra oli varmaankin väsynyt, ja ennenkuin Kalulun -ja Simban voimat olivat aivan lopussa, näkivät he Selimin -vahingoittumattomana astuvan heitä vastaan. - -Uupuneina kiihkeästä juoksustaan heittäytyivät Simba ja Kalulu maahan -heidän sydämiensä tykyttäessä hurjasti ja keuhkojensa tehdessä -rajusti työtä. Heidän päätään särki, mutta toinnuttuaan hiukan he -pyysivät Selimin kertomaan seikkailunsa. Niinpiankuin Seepra oli -horjahtanut ja kaatunut maahan, oli Selim hypännyt alas sen selästä -ja piiloutunut puun taakse, ja seepraparvi oli äänekkäästi hirnuen -hävinnyt metsään jättäen johtajansa oman onnensa nojaan. - -Hetken kuluttua he lähtivät taas liikkeelle, leikkasivat kappaleiksi -seepran, joka oli tuottanut heille niin paljon vaivaa ja -levottomuutta, ja palasivat samaa tietä kuin olivat tulleetkin. - -Auringon laskiessa matkamiehemme seisoivat jälleen saman puun -alla, josta kilpajuoksu oli alkanut, ja sen juurelta he löysivät -Selimin pyssyn, jonka hän typeryydessään oli laskenut kädestään. -Pian sen jälkeen he saapuivat leiriinsä, ja siellä Moto ja Abdullah -tervehtivät riemulla heitä. He puolestaan olivat tappaneet nuoren -puhvelilehmän. - -He viettivät yön leirissä suoden itselleen hiukan lepoa viime päivien -vaivojen ja vastusten jälkeen. - -Kun he seuraavana aamuna auringon noustessa jatkoivat matkaansa, -pysyttelivät he rannan läheisyydessä, jota he saattoivat nyt -tarkemmin tähystellä. He näkivät laineiden hyrskyvän kallioita -vasten, jotka kohosivat korkealle heidän päänsä yläpuolelle tai -kisaillen hyväilivät hiekkarantoja. He näkivät puroja, jotka -hiekkaisen maan läpi juoksivat järveen, ja suuria jokia, jotka -laskivat vetensä kaislikkojen ja ruohokasvien lomitse tähän suureen -sisämaanmereen. He ihailivat jättiläiskorkuista kaislikkoa, jonka -miekanmuotoiset lehdet kahisivat tuulessa ja loistivat kuin hienoin -silkki, ja jonka varret seisoivat niin tiheissä riveissä, että niiden -juurella vallitsi täydellinen pimeys. Mutta he kuulivat jalkojen -töminää sekä lintujen viserrystä ja hätäisiä huutoja. - -He kulkivat niemien ja alankojen ohi, joilla kasvoi villejä -banaanipuita, öljypalmuja, tamarindeja, varjoisia sykomoreja ja -monihaaraisia mimosoja, ja kaikki nämä kummut ja laaksot, niemet ja -lahdet, joissa virtahevot leikittelivät ja krokotiilit laiskoina -ojentelivat suunnattomassa pituudessaan, olivat kauniit katsoa. - -Sitten järvi kapeni. Molemmat rannat tulivat lähemmäksi toisiaan, -ja kova virta kuljetti heitä pohjoiseen päin vieläkin suuremmalla -järvellä. He jatkoivat matkaa sen oikeaa rantaa pitkin iloiten -siitä, että he nyt olivat saapuneet Ujijijärvelle. Silloin tällöin -he soutivat kylien ohi, ja öisin he lepäsivät syvällä kaislikossa -tai jossakin yksinäisessä saaressa kaukana ihmisasunnoista. Päivän -toisensa jälkeen he jatkoivat matkaansa häiriöttä, ja kaikki -luulivat, että he pääsisivät seikkailuitta Usowaan. - -Mutta kuudentena päivänä sen jälkeen, kun he olivat saapuneet -suurelle järvelle, nousi myrsky ja ukkonen. Aallot vyöryivät -valkovaahtoisina, niin että kanootti, joka niin kauan oli kantanut -heitä, viskautui sinne ja tänne kunnes he luulivat menehtyvänsä. -Simba ja Moto tekivät ankarasti työtä airoineen ja koettivat suunnata -kulkunsa rantaan, mutta vahva tuuli teki kaikki heidän ponnistuksensa -tyhjiksi ja ajoi veneen yhä kauemmaksi ulapalle, ja laineet vuoroin -nostivat sen vaahtopäisille harjoilleen, vuoroin syöksivät sen -suoraan syvyyteen. Salamat leimahtelivat joka suunnalla ukkosenjyrinä -oli räjähyttää taivaan halki, ja sade virtasi tulvinaan. Tuuli ja -aallot ajoivat puoleksi vajonnutta venettä minne halusivat, eikä -ollut paljonkaan apua siitä, että poika parat ammensivat siitä -vettä voimainsa takaa. Kanootti ajautui nyt kaikista ponnistuksista -huolimatta sumun ja sakean sateen läpi asuttua rantaa kohti, ja kun -ilma hetkeksi kirkastui, huomasivat matkamiehemme joukon ihmisiä, -jotka olivat kerääntyneet rantaan katsomaan heidän kulkuaan. - -Pelästyneet pakolaisemme ihmettelivät ketä nuo ihmiset saattoivat -olla ja miten he ottaisivat heidät vastaan. Mutta he eivät -ennättäneet ajatella sen enempää, ennenkuin jättiläisaalto heitti -Simban kädestä airon ja pyörähytti veneen ympäri, niin että seuraava -laine sattui siihen sivulta, nosti sen korkealle ilmaan ja heitti sen -ylös alaisin. Kolmas aalto viskasi sekä veneen että sen miehistön -rannalle, missä hetkeksi typertyneet miehet heti joutuivat rannalla -seisovien vangeiksi. Ne olivat wazavila- eli niinkuin arabialaiset -sanovat wazavira-kansaan kuuluvia paimentolaisia, jotka rakentavat -majansa Liemban rannoille, aina Usowasta Ututan rajoilla asti. Jos -pakolaisemme olisivat saaneet matkata rauhassa vielä kolme päivää, -olisivat he saapuneet Utowan ystävällisten asukkaiden pariin, mutta -melkein tämän alueen kynnyksellä he joutuivat huonomaineisten -wazavila-rosvojen käsiin. - -Simba taisteli hurjasti vastaan, mutta hän enempää kuin toisetkaan ei -voinut vastustaa ylivoimaa. Heidät sidottiin jaloista ja käsistä ja -kuljetettiin vajaan, missä arabialaisten valkeat ruumiit herättivät -yhtä paljon hämmästystä kuin watutainkin parissa. - -Näiden rosvojen päällikkö oli nimeltään Casema. Hänen heimonsa -lukumäärä, naiset ja lapset mukaanluettuina, teki kolmesataa. Noin -neljä kuukautta aikaisemmin he olivat lähteneet Benzanista, joka -sijaitsee Rungwa-joen pohjois- ja Usowan itäpuolella, ja sinne he -aikoivat nyt palata vankeinensa. - -Simba ja Moto pääsivät tästä perille päällikön neuvotellessa väkensä -kanssa, ja he olivat varmat siitä, että saattaisivat päästä pakoon, -kunhan käyttäytyisivät vain viisaasti ja varovaisesti. Itse he kyllä -saattoivat hillitä itsensä, mutta he eivät olleet varmat kiivaasta -Kalulusta, joka varmaankin voisi tehdä jotain ajattelematonta, -tai ylpeistä arabialaispojista, jotka helposti saattoivat joutua -epätoivoon. Niani paran puolesta ei kenenkään tarvinnut pelätä, hän -oli syntynyt orjana ja saattoi helposti tulla jälleen tylsäksi kuin -orja, jolla ei ole mitään tulevaisuudentoivetta. - -Taivas kirkastui pian, tuuli hiljeni ja laineet asettuivat. Voittajat -tulivat lähemmäksi tarkastamaan vankejaan. Peläten että he voisivat -saada apua järveltä käsin, päättivät nämä vielä samana iltana lähteä -matkaan ja kulkivat sisämaahan sidottuaan ensin vankiparat vahvoilla -nahkahihnoilla toisiinsa. - -He kulkivat itää kohti, mutta niin perinpohjin mutkitellen, että Moto -vain vaivalla saattoi pysyä matkan suunnasta selvillä. - -Päivällisen aikana he pysähtyivät syvällä metsässä, ja sotilaita -asetettiin vahtimaan vankeja, vaikka nämä olivat niin väsyneet päivän -vaivoista, ettei mitään vartioimista olisi tarvittu. He vaipuivat -pian uneen, vaikka hihnat hankasivat heidän kaulaansa ja ranteitaan. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -Orjanmetsästäjät suunnittelevat hyökkäystä. -- Todenmukainen -kuva orjakaupasta. -- Tulvan vallassa oleva tasanko. -- Hirveä -loppukohtaus. -- Vapauden riemu. -- Simba taistelee leopardin kanssa. --- Kuinka mtutapäällikkö taistelee. -- Kalulu voittaa. -- Miten oikea -metsänpoika toimii. -- Mitä Kalulu löysi arabialaisten leirissä. -- -Alhainen teko. - - -Onnettomat vangit herätettiin auringon noustessa epäystävällisin -keihääntöytäyksin. Kalulu oli vähällä päästää harminsa valloilleen, -mutta kun Moto näki, kuinka hänen silmänsä leimahtivat, pyysi -hän, ettei Kalulu ärsyttäisi heidän herrojaan vieläkin pahempiin -väkivallan tekoihin. - -Pian he olivat taas matkalla, sillä villit ja orjat eivät -tarvitse suuresti valmistuksia. Heidän marssittuaan hetken aikaa -kuuli Moto muutamien sotilaitten puhuvan hyökkäyksestä, jonka -Casema oli päättänyt tehdä yöllä erääseen kylään, josta useimmat -taistelukelpoiset miehet olivat poistuneet. Nämä olivat lähteneet -metsästysretkelle eteläänpäin ja jättäneet vain muutamia miehiä -puolustamaan naisia ja lapsia. Kylä kuului eräälle erillään elävälle -wabemda-heimolle. - -Kun päivä kallistui ehtooseen, käski Casema pysähtyä tiheään lehtoon, -mutta kun ei saatu tehdä tulta, oli pakko syödä maissia paahtamatta, -mikä on varsin vaikea tehtävä kaikkein vahvimmillekin leuoille. -Sotilaat teroittivat keihäitään ja tarkastivat joustensa jänteitä -ja valmistautuivat kaikella tavalla hyökkäykseen kylään, joka siis -sijaitsi lähiseudulla. - -Kolme tuntia sen jälkeen, kun oli tullut pimeä, lähti -sataviisikymmentä wazavila-soturia matkaan ja vain parikymmentä jäi -vartioimaan vankeja. - -Vaikka Selim, Kalulu ja heidän ystävänsä koettivat kuunnella -tarkasti, kuuluisiko mistään sodan melskettä, ei heidän korvansa -voineet erottaa mitään melua. Mutta parin tunnin kuluttua he -näkivät tulen loimua etelän puolella puitten latvojen yläpuolella, -ja arvasivat, että tuo ilkeä työ oli suoritettu. Keskiyön aikana -palasivat miehet mukanaan kaksisataaviisikymmentä naista ja lasta -sekä muutamia ukkoja -- nuoremmat olivat kaatuneet viimeistä -miestä myöten puolustaessaan kyläänsä. Marssikäsky annettiin ja -wazavilamiehet ajoivat keihäillään orjiaan eteenpäin poluttomassa -viidakossa, jotta he pääsivät turvaan ennenkuin ärtyneet -wahembalaiset ennättäisivät ajaa heitä takaa. - -Aamun sarastaessa he marssivat yhä koillista kohti, ja matkan -varrella Selim ja Abdullah saivat nähdä mitä hirveimpiä näkyjä, jotka -eivät kuitenkaan olleet Kalululle, Simballe eikä Motolle mitään uutta. - -Lähes kahden viikon kuluessa nuo molemmat arabialaispojat näkivät -Afrikan kirouksen silmiensä edessä ja käsittivät täydellisesti sen -synnin koko laajuuden, johon wazavilarosvot olivat antautuneet. He -olivat hyökänneet rauhallisen kylän kimppuun, saattaneet sen asukkaat -kurjuuteen ja orjuuteen ja polttaneet heidän kotinsa. Kekäleiden ja -tuhan keskellä lepäsivät niiden ruumiit, jotka olivat koettaneet -puolustaa itseään ja kyläläisiään rosvoja vastaan. - -Loppumattoman metsän ja tiheän viidakon läpi kulkivat orjaparat -laahustavin askelin kostuttaen maata verensekaisella hiellään, ja -päästivät surunsa ja tuskansa ilmoille kyynelin ja valituksin, -minkä johdosta armottomat voittajat rankaisivat heitä iskuin ja -lyönnein. Joka päivä jätettiin jokin rintalapsi, joka siihen saakka -oli ollut täysin terve, kylmänä ja kuolleena tien viereen, kun äiti -ei jaksanut enää pitää sitä hengissä ja usein onneton äiti itsekin -vaipui nälkään kuolleen lapsensa viereen. Ja vieläkin surkeampaa oli, -kun äiti raukka ravinnon puutteessa ensiksi kuoli ja lapsi parka -hänen rinnoillaan jäi ihmetellen katsomaan poistuvan karavaanin -jälkeen vaistomaisesti peläten metsän kaameaa hiljaisuutta. Ei kukaan -jäljellejäänyt surrut näitä onnettomia, vain valittava tuuli lauloi -yksitoikkoista kuolinlaulua, kunnes ahnas hyeena ja nälkäinen sakaali -tuli jakamaan saalista. - -Ei mikään olisi sen paremmin voinut parantaa Selimin ja Abdullahin -halua ansaita rahaa orjakaupalla kuin tämä matka, vaikkapa heidän oma -onneton kohtalonsa ei olisikaan opettanut heitä ymmärtämään "orja" -sanan koko kirousta. - -Viidentenätoista päivänä matkalle lähdön jälkeen he saapuivat -asutulle tasangolle, missä wazavilalaiset myymällä kaksi orjaa -saivat viikon ravintoannokset jokaiselle karavaanin jäsenelle, ja he -lepäsivät kaksi päivää, jotta heidän ihmiskarjansa hiukan toipuisi. -Sataseitsemänkymmentä orjaa oli jäljellä, sillä yli kahdeksankymmentä -oli matkan varrella kuollut. - -Jatkaessaan matkaa he suuntasivat kulkunsa melkein suoraan -pohjoiseen. He olivat nyt sataneljäkymmentä penikulmaa Ujiji-järven -itäpuolella, missä Kalulu ja hänen ystävänsä olivat olleet niin -lähellä kuolemaa. Melkein kaiken aikaa oli satanut, ja tasanko, jota -myöten he kulkivat, oli yhtenä järvenä, lisäten suuresti matkan -vaivoja. - -Maa yleni yhä, ja korkeammilta seuduilta virtaava vesi oli -kerääntynyt tasangolle niin, että matkamiesten oli pakko kahlata -kuuden tuuman syvyisessä ja usein vieläkin syvemmässä vedessä. -Moto sai kuulla, että tätä osaa tasankoa nimitettiin Rikwaksi, -ja yleisestä keskustelusta hän veti sen johtopäätöksen, että he -saapuisivat pian Rungwa nimisen joen partaalle, joka aina sadeaikana -tulvi yli äyräittensä. - -Wazavilalaiset soivat heille taaskin kahden päivän lepoajan, jotta -orjat jaksaisivat vaeltaa tämän hirveän tasangon ja joen poikki, -jonka toinen ranta oli korkeampi. - -Moto sanoi Simballe, että nyt olisi aika yrittää paeta. Varmaankin -he saapuisivat joko yöllä tai ainakin illan suussa joen rannalle, -ja jotta orjat eivät hukkuisi, olivat wazavilalaiset pakoitetut -vapauttamaan heidät kahleista. Simba oli samaa mieltä kuin Motokin, -ja toisia kehotettiin pitämään myös varansa. - -Ne vähäiset voimat, joita väsyneet naiset ja lapset olivat keränneet -saadessaan levätä kaksi päivää, kuluivat jälleen loppuun heidän -kulkiessaan Rikwatasangon yli. Liejuinen maaperä, joka suuren -ihmisjoukon jaloissa pehmeni sitkeäksi mudaksi, vaikeutti suuressa -määrässä kärkijoukon etenemistä, ja joka hetki joku nainen tai lapsi -sai taistella henkensä puolesta liejuisessa erämaassa pääsemättä -koskaan enää jalkeille. Koko päivä kului eikä jokea vieläkään -näkynyt, ja wazavilalaiset näyttivät varsin levottomilta. Mutta -heti auringonlaskun jälkeen, kun päivä nopeasti vaihtui yöksi, -saapui etujoukko vihdoinkin Rungwa-joen kahlaamolle, jossa leveän ja -paisuneen joen vesimassat halkoivat tasankoa. - -Pari sotilasta uskalsi astua joen rantaan mittaamaan sen syvyyttä ja -virran voimaa. Heidän oli niin vaikea pysyä pystyssä ja mitata veden -syvyyttä, joka paikotellen kohosi heidän hartioihinsa saakka, että -helposti saattoi jo edeltäpäin otaksua monen ihmishengen menevän -hukkaan, ennenkuin karavaani pääsisi joen poikki. - -Ystävämme seisoivat aivan lähellä rantaa sinä aikana kuin näitä -kokeita tehtiin, ja Moto pyysi erään sotilaan leikkaamaan poikki -hänen köytensä, jotta hän ei hukkuisi virtaan. Sotilaan mielestä -hänen pyyntönsä oli kohtuullinen, ja hän irroitti sekä Moton että -hänen seuralaistensa kädet ja leikkasi jalomielisesti poikki myöskin -sen köyden, jolla he olivat kaulastaan sidotut toisiinsa. - -Simba astui ensimmäisenä veteen, ja pitkä ja vahva kun oli tarttui -hän sekä Selimiä että Abdullahia käteen kiinni. Moto otti Nianin -osalleen, ja Kalulu, joka astui heidän jäljessään, käytti Motoa -aallonmurtajana ja samalla saattoi olla sekä hänelle että Nianille -avuksi. Keskellä jokea oli virta niin vahva, etteivät arabialaispojat -voineet seisoa enää pystyssä, yhtä vähän kuin Nianikaan, ja -Kalulunkin oli varsin vaikeaa säilyttää tasapainoaan. - -Kovaa työtä se oli Simballe ja Motollekin, mutta vihdoin he olivat -kaikin joen toisella puolella, jossa he uupuneina vaipuivat maahan. - -Heti Simban ja hänen ystäviensä jäljessä tuli kaksikymmentä -sotilasta, kukin kuljettaen naista tai paria lasta kädestä. Mutta -ensimmäisellä sotilaalla oli huono onni, sillä kun nainen, jota hän -talutti, huomasi, ettei hän voinut vastustaa virtaa, heittäytyi hän -huutaen eteenpäin ja painautui sotilasta vastaan, joka seisoi kaulaa -myöten vedessä, ja silloin virta alkoi kuljettaa heitä mukanaan. -Sotilas sukelsi veteen päästäkseen naisesta irti ja pääsi uimalla -rantaan, jossa kaksi muuta sotilasta auttoi hänet kuivalle. - -Uppoavan naisen hätähuudot saivat hirveän pakokauhun aikaan niiden -naisten ja lasten joukossa, jotka olivat jo vedessä, ja sotilaat, -jotka taluttivat heitä, joutuivat siinä määrin suunniltaan, että he -horjahtivat ja ajautuivat virran mukana. Heillä oli nyt kyllin työtä -taistellessaan oman henkensä puolesta, jota vastoin virta vei toiset -armotta mukanaan onnettomien huutaessa ja valittaessa surkeasti, -kunnes vesi huuhteli heidän ylitseen ja sai heidät vaikenemaan. - -Casema käski nyt sotilaiden kulkea parittain ja taluttaa yhtä naista -välillään, ja sillä välin kun naisten huudoista saattaa päättää, -että tätä uutta keinoa koetettiin, antoi Simba Motolle merkin olla -valmiina ja anastaa itselleen niiden molempien sotilaitten jouset ja -nuolet, jotka olivat lähteneet rantaan auttamaan toisia. Itse hän -aikoi riistää jousen sen sotilaan kädestä, joka oli jätetty heitä -vahtimaan. Moto vuorostaan antoi merkin Kalululle ja pojille ja -nyökkäsi sitten Simballe merkiksi, että kaikki olivat valmiina. - -Nopeana kuin salama Simba hyökkäsi ylös, riisti käteensä keihään -mieheltä, joka nojautui sitä vasten, heitti hänet korkealle ilmaan -ja suoraan jokeen, ennenkuin tämä ennätti päästää ääntäkään. Moto -riisti yhtä nopeasti kolme jousta ja yhtä monta viintä, jotka olivat -täynnä nuolia, ja sitten kaikki tarttuivat toisiaan käsistä kiinni ja -hyppäsivät maihin, ennenkuin kukaan oli huomannut heidän pakoaan. - -He olivat ennättäneet jo hyvän matkan päähän tasangolle, kun -hätähuudot ilmaisivat, että uusi onnettomuus oli tapahtunut -kahlaamolla, ja vaikkapa he eivät olisi saavuttaneet muuta, kuin -ettei heidän tarvinnut olla näkemässä niitä julmuuksia, joita näiden -ihmisparkojen täytyi kärsiä ennenkuin he pääsivät joen poikki, -olisivat he pitäneet itseään onnellisina. - -Kalulu, joka taasen hengitti vapaasti, oli aivan kevyellä mielellä, -mutta Selim ja Abdullah kiittivät sydämessään Allahia hänen -varjeluksestaan ja rukoilivat hänen apuaan yhä edelleenkin. Moton -ehdotuksesta he alkoivat astua luoteista kohti. - -Jo paljoa ennen kuin aamu sarasti, huomasivat he maaperän -vaihtelevaisuudesta, että he olivat loitonneet jokialueelta, ja -ensimmäisessä päivän valossa he näkivät edessään mahtavan vuorijonon, -joka oli yltyleensä tuoreen vihreyden peitossa. - -He valitsivat varovaisuussyistä kaikkein vaivalloisimman tien, ja -kiipesivät pian ylös jyrkkää rinnettä, jossa kasvoi bambupuita. -Korkeudestaan he katsoivat alas tasangolle, joka tarjosi mitä -suurenmoisimman näköalan, ja suuntasivat sitten askeleensa ylös -vuorelle, jossa ei mikään toistaiseksi vielä uhannut eikä ennustanut -onnettomuutta. - -Kesti kauan ennenkuin aurinko tuli esille. Oli näet sadeaika -- -rajuilma Ujiji-järvellä oli ilmaissut sen tuloa -- ja paksut usvat, -jotka ympäröivät karuja vuorenhuippuja, johtuivat kovista sateista, -jotka olivat tulvineet yli koko Rikwatasangon. - -Päivällisen aikana he lepäsivät syvässä rotkossa ja koettivat purra -maissiannoksiaan. Simban mielestä se oli kuitenkin kovin kuivaa -ravintoa. Ilman lihaa he eivät voineet enää tulla toimeen, se oli -ainoa ruoka, mikä soveltui vapaalle miehelle. Kalulu oli samaa mieltä -kuin hänkin ja oli heti valmis seuraamaan häntä metsästysretkelle -- -varmaankin oli täällä runsaasti metsänriistaa. Simba otti keihäänsä, -jota hän kykeni parhaiten käsittelemään. Kalulu taas tarttui jouseen -ja viiniin. - -Moto lupasi pitää sillä välin huolta pojista. - -Kalulu, joka astui jousi oikeassa ja kolme nuolta vasemmassa -kädessään, laskeutui syvän rotkon kautta ihanaan laaksoon, ja siellä -hän ilokseen varsin pian äkkäsi yksinäisen antiloopin, joka lepäsi -puun alla märehtien. - -Simba piiloutui puun taakse sinä aikana kuin Kalulu, notkeana kuin -käärme, hiipi korkeassa ruohikossa kunnes hän oli kylliksi lähellä -voidakseen lennättää nuolen eläimen sydämeen, joka pari kertaa -kouristuksentapaisesti ojennettuaan jäseniään kaatui kuolleena -kyljelleen. - -Kalulu kääntyi nyt taakseen viitatakseen Simballe, mutta huomasi -hämmästyksekseen tämän lyhentäneen keihäänsä varren, riisuneen -lannevaatteensa yltään ja käärineen sen vasemman käsivartensa -ympärille sekä asettuneen puolustusasentoon. - -Kalulu kiiruhti heti ystävänsä avuksi ja näki samassa leopardin -äkäisesti karjuen hyökkäävän Simban päälle. Pelottomasti hän pisti -nuolen jouseensa ja astui aivan taistelevien luo samassa kun Simba -työnsi vaatteeseen käärityn kätensä leopardin kitaan ja useampaan -kertaan pisti keihäällään sitä kylkeen. - -Pedon kynnet olivat painuneet syvälle Simban vasempaan lanteeseen ja -polveen, joita se raastoi hirvittävästi, mutta leuat eivät voineet -tehdä mitään vahinkoa, sillä paksu vaate, jonka Simba oli tunkenut -sen kitaan, esti sitä puremasta. Onneksi Simba oli vahva, muuten -leopardi olisi ensi hyökkäyksellään kaatanut hänet kumoon, ja silloin -häntä olisi ollut vaikea pelastaa pedon kiiltäviltä hampailta. - -Kalulu teki nämä havainnot mitä suurimmassa kiireessä, sitten hän -astui askeleen lähemmäksi, ampui nuolen leopardin ruumiiseen ja -odottamatta sen vaikutusta vielä toisen ja kolmannenkin, sillä välin -kun Simba lakkaamatta pisti sitä keihäällään. Kun hän tunsi terävien -kynsien otteen heltiävän, ponnisti hän vielä voimiaan, ojensi -oikean jalkansa eteenpäin, painoi eläimen pään taakse ja vetäisi -kahdesti terävällä keihään terällä sen kurkkua, niin että pää miltei -erottautui ruumiista. Silloin vasta pedon täytyi alistua ylivoiman -ja aseen alle. Se kaatui maahan ja pari kertaa nytkähdettyään jäi -liikkumattomana makaamaan. - -Mutta Simba parka oli hyvin pahasti runneltu, kynnet olivat -tunkeutuneet syvälle hänen lantioonsa, ja polvilumpio oli paljastunut. - -"Oi!" huokasi hän. "Jospa olisin saanut eilen edes hiukan syödä sitä -antilooppia, jonka sinä tänään ammuit, olisin kääntänyt tuon pedon -kaksinkerroin yhtä helposti kuin kangaspalan. Mutta kun täytyy elää -viljasta! Kuka voisi olla voimissaan, kun ei kahteen viikkoon ole -saanut muuta kuin viljaa ravinnokseen? Anna viljaa aasille, mutta -lihaa miehelle!" - -"Kuulehan, Simba. Jää lepäämään tänne puun juurelle siksi aikaa, kun -käyn hakemassa toiset tänne. Heidän on paljoa helpompi päästä tänne -kuin meidän kantaa antilooppia heidän luokseen. Ota vaatteeni ja -kiedo se haavojesi ympärille, minä en kaipaa sitä, ennenkuin sinä -paranet." - -Näin sanoen kiiruhti jalomielinen, osanottava nuorukainen kertomaan -ystävilleen onnettomuudesta, joka oli kohdannut Simbaa, ja nämä -ottivat tiedon levottomin mielin vastaan. - -Selim ja Abdullah, joita Simban voimakas käsi niin monta kertaa oli -suojellut, kiiruhtivat hänen apuunsa. - -"Hyi, miten hirveä eläin!" huudahti Selim nähdessään raadellun -leopardin, joka makasi maassa ammottavin haavoin. "Sanohan Simba, -oletko hyvin pahasti haavoittunut?" - -Simba lepäsi nojautuneena puuhun ja näytti varsin tuskastuneelta. -Veriset vaatteet hänen lanteillaan ja polvensa ympärillä eivät -tarjonneet lainkaan mieluista näkyä. Pojat, jotka näkivät tämän veren -paljouden, luulivat, että Simban tila oli hyvinkin huono ja että -kuolema oli jo lähellä. He eivät tienneet mitä tehdä, vaan rupesivat -itkemään, ja ylistäen hänen erinomaisia ominaisuuksiaan he valittivat -hänen äkillistä poismenoaan. - -Mutta Simba vastasi heille niinpian kun sai tuskiltaan puhutuksi: - -"Älkää itkekö, nuoret herrat! Simba on vain hiukan haavoittunut, se -on vain lihashaava, ei muuta. Ei Simba vielä kuole, hänen täytyy -saada tavata vaimonsa ja lapsensakin ja nähdä Selim onnellisesti -kodissaan, ennenkuin hän kuolee. Mutta -- Abdullah herra!" - -"Niin, Simba, mitä sinä tarkoitat?" - -"Pidätkö sinä todellakin suuresta Simbasta?" - -"Oi, Simba, miten voit sellaista kysyäkään? Sinä olet anastanut -sydämessäni isäni sijan. En voi koskaan unohtaa sitä hirveää hetkeä, -arvet jaloissani puhuvat siitä joka päivä." - -"Kyllä minä arvasin, että hiukan pitäisit Simbasta. Mutta surisitko -sinä todellakin, jos Simba kuolisi ja hänet olisi pakko jättää tänne -hyenojen ja sakaalien ruuaksi?" - -"Allahin tähden, älä puhu tuolla tavalla, Simba. Sinähän sanoit, -ettet kuolisi, miksi siis kiusaat minua?" - -"Niin, mutta minä voisin kuolla, ellei Abdullah tahtoisi tehdä -minulle palvelusta." - -"Puhu! Käske, Simba, mitä tahansa!" pyysi Abdullah innokkaasti. - -"Jospa Abdullah herra tahtoisi sytyttää tulen ja Selim herra leikata -muutamia viipaleita antilopin lihaa, niin Simba saisi syödä ja jäisi -eloon." - -"Sinä saat lihaa ennenkuin ennätät laskea sataan, Simba!" huudahti -Abdullah ja alkoi juosta edestakaisin keräten heinää, kuivia lehtiä, -oksia ja pari suurta kantoa, joiden väliin tuli sytytettiin. -Selim oli sillä välin ottanut Simban keihään ja leikannut suuria -lihapalasia. - -Abdullah oli saanut rovionsa valmiiksi, mutta kääntyi hädissään -Simban puoleen. - -"Niin, nyt meillä on puita, mutta mistä saamme tulta? Meidän -pyssymmehän ovat järven pohjassa?" - -"Kalulu kyllä auttaa sinua siinä työssä", sanoi Moto, joka samassa -saapui paikalle Kalulun ja Nianin seurassa. - -Abdullah ihmetteli suuresti miten se kävisi päinsä ja halusi oppia -tämän villien konstin. - -Kalulu ryhtyi nyt työhön ja näytti miten mtutalainen saa tulen -syttymään ilman pyssyä ja ruutia. - -Hän valitsi palasen kuivaa, kovaa kaarnaa, asetti sen maahan -jalkojensa väliin ja sirotti sen päälle hiukan hiekkaa, jonka hän -ensin oli hieronut kuivaksi ja lämpimäksi sormiensa välissä. Sitten -hän valitsi vahvimman nuolen viinistään, leikkasi höyhenet ja kuurnan -pois siitä ja hankasi sen aivan sileäksi, sitten hän keräsi kuivia -lehtiä ja heinänkorsia kaarnan päälle ja pyöritteli nuolta käsissään -painaen sitä koko ajan alaspäin. - -Hetken kuluttua näkyi savua, ja kun hän pyöritti nuolta lakkaamatta, -syttyi muutamia kipinöitä heinien ja lehtien välissä ja ne -leimahtivat pian tuleen. - -"Näin watutalaiset hankkivat tulta itselleen", sanoi Kalulu -Abdullahille hiukan ylpeästi, mikä arabialaispojan mielestä oli -täysin oikeutettua, koska Kalulu todellakin sai aikaan tulen, jolla -saattoi paistaa lihaa Simballe. - -"Selim, Selim! Tuo liha tänne!" huusivat Kalulu ja Abdullah yhtäaikaa. - -"Kyllä tuon!" vastasi Selim kantaen antiloopin jalkaa. Ja Niani tuli -perässä kantaen toista kantamusta. - -Kalulu pani lihan seipäiden varaan paistumaan, ja Moto sitoi Simban -polven Kalulun vaatteella ja sai lantiosta verenjuoksun pysähtymään. -Sitten hän rakensi katoksen heidän suojakseen ja valmisti pehmeän -vuoteen haavoittuneelle ystävälleen. - -Sillä välin kun liha paistui, nylki Kalulu leopardin, jonka nahasta -hän sai erinomaisen lantiovaatteen. Ja kun Simba oli nauttinut -sellaisen annoksen antiloopinlihaa, että sillä olisi voinut ravita -kaksikin miestä, tunsi hän voimiensa jälleen palaavan. - -"Liha on parasta lääkettä", hän sanoi. "Se auttaa meitä ajattelemaan -ystävällisemmin lähimmäisistämme, ja kun vatsa on täysi, voi kestää -mitä hyvänsä. Jos minulla aina olisi kylliksi liharuokaa, voisin -tapella leopardin kanssa joka päivä, jos niiksi tulisi, ja hyvä -veitsi kädessä en pelkäisi jalopeuraakaan." - -Näitä sanoja tervehdittiin riemuiten. Moto tunsi itsensä yhtä -rohkeaksi kuin Simbakin, mutta Selim puolestaan arveli, että hän, -joka oli vain poika, tarvitsi hyvän pyssynsä ennenkuin hän uskalsi -ruveta mittelemään voimiaan jalopeuran tai leopardin kanssa. Abdullah -ja Niani pelkäsivät kumpikin, että he ajattelisivat ensi sijassa vain -puuhun kiipeämistä. - -Kun Kalulu oli saanut leopardin nyljetyksi, uskalsi Niani astua -esille, ja harmissaan siitä pahasta, jonka peto oli saanut aikaan, -hän pisteli keihäällä kuollutta ruumista ennenkuin kuljetti sen -kauemmaksi. - -Laakso, missä tämä kaikki tapahtui, olisi epäilemättä viehättänyt -matkamiehiämme kauneudellaan, jollei tuuli olisi alituisesti -kuljettanut synkkiä sadepilviä, jotka kietoivat maiseman -rankkasateeseen. - -He olivat kuitenkin tyytyväisiä katoksensa alla, missä he saattoivat -levollisesti kestää pieniä vastoinkäymisiä ja järjestää olonsa -mahdollisimman mukavaksi. - -Kahteen päivään Simban ruumis oli siksi jäykkä ja hellä, ettei hän -voinut liikkua, mutta kolmantena päivänä he lähtivät taas liikkeelle -kulkien vuoriston läpi luoteista kohti. - -Lämpimien maiden vuoret ovat aina suurenmoisia, mutta sadeaikana -ne tekevät vieläkin valtavamman vaikutuksen. Minne ikänä katseensa -kääntää, näkee aina korkean vuorenhuipun sadepilvien ympäröimänä -tummaa taustaa vasten, ikäänkuin itse yö olisi puristautunut -suunnattomaksi palloksi, jonka kostonhimoinen raivotar aikoi viskata -alas laaksoon. Tällaiset korkeimpien vuorien huipuilla olevat mustat -pilvet ovat hyvin tavallisia Keski-Afrikassa, ja ukkosen jyristessä -ja salaman leimahdellessa ne ajautuvat edestakaisin heittäen -sadekuuroja hiljaisiin laaksoihin. - -Tällaisia luonnon vihanpurkauksia sattui joka päivä matkamiestemme -vaeltaessa niitä seutuja kohti, missä he toivoivat tapaavansa -ystäviään. Simban haavojen vuoksi heidän täytyi kulkea hitaasti, -eivätkä he viikon kuluttua olleet päässeet kuin neljänkymmenen -peninkulman päähän Rungwatasangolta. Mutta Simba selitti nyt olevansa -yhtä terve ja voimakas kuin ennenkin, ja otti jälleen johdon -käsiinsä. Sinä päivänä he vaelsivat kaksikymmentäviisi peninkulmaa. - -Illalla he saapuivat pitkään ja kapeaan laaksoon, ja sen toisella -puolella, viidakon keskellä, he näkivät muutamia majoja, varmaankin -pienen kylän. Sillä puolella, jossa he olivat, oli vanha viljelysmaa, -josta umpeenkasvaneita teitä haarautui joka puolelle. Se oli varma -merkki siitä, että täällä oli aikoinaan ollut tiheä asutus. - -Kun he poikkesivat yhdelle näistä teistä, lensi nuoli aivan Simban -korvan ohi ja pian seurasi toinen nuoli toistaan. - -Tarkemmin katsottuna huomasivat matkamiehemme joukon miehiä tiheän -pensaikon takana. - -"Kiiruhtakaa, Simba ja Moto, arabialaisveljeni ja Niani!" huudahti -Kalulu. "Nouskaa tuolle kummulle. Minä tulen heti jäljessä. Ensin -viekoittelen kuitenkin nuo miehet piilostaan esiin ja näytän heille, -miten mtuta ja päällikkö osaa taistella." - -"Ei", vastasi Simba, "me emme lähde ilman sinua. Tule meidän -kanssamme, Kalulu." - -"Älkää pelätkö minun puolestani, ajatelkaa arabialaispoikia ja -itseänne. Minua he eivät voi vangita. Menkää, Selim ja Abdullah, -Kalulu pyytää teitä." - -"Antaa hänen tehdä mielensä mukaan", sanoi Moto. "Kalulu tietää mitä -tekee." Ja odottamatta Simbaa hän tarttui Selimiä käteen kiinni ja -juoksi hänen kanssaan mäkeä ylös. Simba seurasi jäljessä Abdullah ja -Niani mukanaan. - -Kun ystävät olivat päässeet turvaan, astui Kalulu lähellä olevan -suuren puun luo surkeasti ontuen, ikäänkuin hän olisi ollut pahasti -haavoittunut, ja piiloutui sen taakse. Mutta niinpiankuin hän oli -päässyt sinne, jännitti hän jousensa ja otti vasempaan käteensä kolme -nuolta varalta. - -Hänen ei tarvinnut odottaa montakaan minuuttia, ennenkuin kuusi -miestä hyökkäsi esiin pensaikosta suoraan hänen piilopaikkaansa -kohti, jonka he piirittivät joka puolelta. Yksi miehistä tähtäsi -Kaluluun ja heitti keihäänsä häntä vasten. Se osui maahan tuskin -kyynärän päähän Kalulusta, mutta tämä ei liikahtanut paikaltaan. -Mies heitti vielä toisenkin keihään, joka osui vieläkin lähemmäksi. -Nyt lensi pitkä heittokeihäs -- assegaj -- häntä vastaan ja raapaisi -kaarnan puusta hänen päänsä yläpuolelta. Kun hän ei vieläkään -vastannut, luulivat miehet, että hän oli niin pahasti haavoittunut, -ettei voinut puolustaa itseään. Mutta kun yksi miehistä, joka oli -toisia rohkeampi, hyppäsi puun juurelle, lennätti Kalulu nuolen hänen -rintaansa, ja ennenkuin toiset ennättivät suojaan, osui toinenkin -nuoli maaliinsa. Sitten Kalulu tarttui molempiin keihäisiin ja -assagajiin, joilla miehet olivat ahdistaneet häntä, ja päästäen -watutain sotahuudon hän hyökkäsi kevyesti kuin antilooppi viidakon -läpi. - -Kun miehet näkivät Kalulun juoksevan, kiiruhtivat he hänen -jäljessään. Päästyään kukkulalle heittäytyi Kalulu pensaan taakse -ja odotti silmät ja korvat jännittyneinä ja käsi jousen jänteellä, -kunnes ensimmäinen miehistä tuli näkyviin, ja sitten hän lävisti -hänen kurkkunsa nuolellaan. Ennenkuin kuoleva ennätti päästää -korahdustakaan, oli Kalulu pistänyt uuden nuolen jouseensa ja ampunut -sen neljännen miehen selkään, juuri kun tämä kääntyi paetakseen -pois. Nyt Kalulu astui esiin piilostaan, keräsi kuolleitten -aseet -- keihäät, jouset ja nuolet -- ja kun hän näki molempien -jäljelläolevien pakenevan, palasi hän ystäviensä luo, jotka -levottomina odottivat häntä. Ihmetyksen vallassa toiset kuuntelivat -hänen kertomustaan taistelun kulusta, ja Simba soimasi itseään -arkuudesta, kun hän oli jättänyt Kalulun yksin vihollista vastaan. -Mutta Kalulu keskeytti hänet. "Älä sano siten, Simba. Sinä olet -suuri ja hyvä maalitaulu, jota vastoin minä olen pieni ja kapea, ja -vaikkapa heitä olisi ollut kaksikymmentä, niin varovaisuudella olisin -suoriutunut heistä kaikista. Nuo ihmiset eivät taistele kernaasti -avonaisella tantereella, ja niinkauan kuin heillä oli vain yksi -vihollinen läheisyydessään, eivät he olisi viitsineet ajaa ketään -muuta takaa. Hyppäämällä edestakaisin pensaikossa ja ampumalla -kulloinkin lähinnä olevaa heistä, olisin siinä määrin vähentänyt -heidän joukkoaan, etteivät he ilman suurta mieshukkaa olisi päässeet -tänne saakka ja saaneet meitä käsiinsä. Jos me sitä vastoin kaikki -olisimme olleet koolla, olisivat he voineet tappaa meistä pari -kolme, ja kenestä me olisimme tahtoneet luopua? -- Selimistäkö? Vai -Abdullahista? Vai Nianista? Ei, Simba, näethän, etten olisi voinut -toimia toisin." - -Simba ja Selim pahoittelivat, ettei heillä ollut pyssyjään, he -kumpainenkaan eivät osanneet ampua jousella, ja Simba lisäsi, että -jos hänellä vain olisi ollut oma hyvä pyssynsä, ei ainoakaan noista -miehistä olisi päässyt hengissä pakoon. - -"Eipä nytkään päässyt muuta kuin kaksi pakoon", sanoi Kalulu nauraen, -"eivätkä he taida uskaltaa häiritä meitä enää. Mutta parasta on -sittenkin, että lähdemme matkaan, ennenkuin kylän toiset miehet -ryhtyvät ajamaan meitä takaa." - -Hän jakoi nyt aseet toisille, ja Simba katsoi ihailevin katsein -häneen. - -Tähän asti oli Kalulu hänen mielestään ollut kestävä ja -nopsajalkainen, notkea ja voimakas ikäisekseen, mutta sittenkin vain -poika. Nyt hän mittaili häntä kiireestä kantapäähän saakka, pudisti -päätään ja mutisi jotain itsekseen. Kalulun kysyessä, mitä hän sillä -tarkoitti, hän vastasi: - -"Sinun silmäsi on yhtä varma kuin jalkasi ja käsivartesi, Kalulu. -Kun tulet muutamia vuosia vanhemmaksi, olet yhtä vahva kuin minä, ja -kun palaat takaisin omaan maahasi, saa Ferodia katua tekojaan, sillä -sinä hyökkäät kuin jalopeura hänen tielleen." Ja Moto oli aivan samaa -mieltä. - -"Niin, kyllä Ferodia saa vielä nähdä Kalulun, mutta tuskinpa hän -antautuu hänen orjakseen", lisäsi Kalulu. - -Tänä iltana ystävämme pystyttivät leirinsä joen rantaan, punertavan -kallion juurelle, ja seuraavana aamuna he nousivat vuorelle ja -suurella vaivalla tunkeutuivat bamburuoko- ja orjantappuratiheikköjen -läpi. - -Saavuttuaan korkeimmalle huipulle tarkastelivat he ympäristöä -koettaen ottaa selkoa siitä, missä he oikeastaan olivat. Tämä -vuoriketju, jolla he seisoivat, erotti varmaankin eri vesijaksot -toisistaan ja Rungwan jokialue oli jäänyt heidän taakseen. Moton -laskujen mukaan he lähenivät Unyamweziä -- tieto, jota kaikki -tervehtivät ilolla -- ja heidän oli nyt parasta kääntää askeleensa -koillista kohti. - -Hyvin pitkän päivämarssin jälkeen he asettuivat lepäämään metsälammen -rannalle, muutaman penikulman päähän koilliseen punaisesta -vuoriketjusta. Monista linnuista, joita kierteli ilmassa, Kalulu -päätteli, että lampi oli kalarikas, ja hän asettui rannalle seisomaan -keihäs kädessään. Hetken kuluttua hän huomasi liikettä sakeassa -vedessä, iski keihäänsä veteen ja sai pyydetyksi viiden tai kuuden -kilon painoisen kalan. Riemuiten tervehtivät nälkäiset toverit -saalista, sillä viime päivien ruoka-annokset olivat olleet varsin -vähäiset. - -Toisetkin yrittivät pyytää kaloja harppuunalla, mutta vain Simballe -ja Motolle se onnistui. Arabialaispojat pitivät liian lujasti kiinni -keihäistään eivätkä sen vuoksi osanneet heittää niitä suoraan veteen. - -Seuraavana päivänä maisema muuttui puistomaiseksi monine ihanine -puineen ja pensaineen. Päivällisen aikaan he saapuivat tielle, jonka -suuntaa Moto tutki. Hän väitti, että se johtaisi heidät Unyanyemben -tielle. - -Tämä tieto oli monien vastusten ja vaivannäköjen jälkeen niin -ilahduttava, että he marssivat eteenpäin hyvillä mielin, ja -arabialaispojat ajattelivat jo äitejään, jotka ristikko-ikkunoittensa -takaa alituisesti tähystelivät mannermaata kohti ihmetellen, missä -heidän poikansa oleskelivat. - -Pari tuntia ennen päivän laskua he saapuivat harvaan metsään. -He asettuivat leiriin ja rakensivat sen ympärille risuaitauksen -suojellakseen itseään petoeläimiltä ja rupesivat lämmittämään kalaa, -jota heillä oli vielä jäljellä. Mutta siitä riitti vain suupala -kullekin, ja siksi Kalulu ehdotti, että hän lähtisi hankkimaan heille -lisää syötävää jousellaan. Simba ja Moto kielsivät häntä, ja Selim ja -Abdullah pyysivät häntä jäämään heidän luokseen, sillä he kestäisivät -vallan hyvin ruuatta seuraavaan päivään. Mutta Kalulu nauroi -iloisesti ja pyysi heitä olemaan huoletta, hän kyllä suoriutuisi -kaikista vaaroista. - -Niinpä Kalulu lähti matkaan luvaten palata pian takaisin. Hän -astui suoraan eteenpäin tietä myöten, samaa, jota heidän oli määrä -seuraavana aamuna kulkea. Hän tähysteli ympärilleen ja tarkasti -kaikki epäilyttävät paikat. Harva metsä muuttui jälleen alankomaaksi, -jolla kasvoi kääpiö-ebenpuita ja sinisiä kumipensaita. Ruohon -keskellä oli myös runsaasti termiittipesiä. Tasangon tuolla puolen -alkoi taaskin tiheä metsä -- sinne oli vain kymmenen minuutin matka. -Siellä hänen onnistuisi ehkä päästä metsänriistan jäljille, hän -tuumi, ja astui nopein askelin metsää kohti. - -Mutta hän kulki yhä kauemmaksi ja kauemmaksi näkemättä ainoatakaan -eläintä. Äkkiä kohosi savupatsas hänen edessään. Siinä itsessään ei -ollut mitään vaarallista, mutta mistähän tuo savu tuli? Täällä metsän -keskellä ei voinut olla mitään kylää. Kalulu oli oikea metsän poika, -aito metsästäjä, jonka vaisto oli hereillä. Hän tahtoi ottaa selkoa -siitä, mistä tuo savu keskellä sadeaikaa saattoi johtua. - -Hän hiipi puun juurelta toiselle, mättäältä mättäälle. Vuoroin hän -kyyristyi mättään taakse, vuoroin mateli kuin käärme heinikossa -hyökätäkseen taas eteenpäin leopardin harppauksin, kunnes tuli niin -lähelle savua, että saattoi erottaa ääniä. - -"Ääniä!" Vain se tosiasia, että metsässä kuului muita ääniä kuin -hänen omansa, oli jo tärkeä, sillä eivätkö kaikki äänet viime aikoina -olleet olleet vihollismielisiä? Hän oli nyt monta vertaa varovaisempi -kuin ennen, ja melkeinpä jo katui, että lainkaan oli tullut tänne. -Miksikä hän ei ollut totellut Selimiä ja toisia ystäviään, jotka -olivat pyytäneet, ettei hän lähtisi matkaan? - -Piilopaikastaan puun takaa hän näki ihmisiä, joilla oli samanlaiset -huivit pään ympärillä ja pitkät viitat yllä kuin Selim oli kertonut -Sansibarissa käytettävän. Hän kuunteli ja erotti sanoja, joita hän -oli kuullut Selimin, Abdullahin, Simban, Moton ja Nianin käyttävän. -Se ei varmaankaan ollut mitään kieltä, jota Afrikan keskiosissa -puhuttiin, eivätkä nuo miehet, jotka kulkivat leirissään valkeissa -turbaaneissaan ja pitkissä valkeissa takeissaan, olleet maan -asukkaita. Varmaankin he olivat arabeja. Motohan oli sanonut, -että he olivat Unyanyemben tiellä ja että he saattaisivat kohdata -arabialaisia karavaaneja, jotka olivat matkalla Fipaan tai tulossa -sieltä. Tietysti nuo arabit olivat Selimin ja Abdullahin kansaa! Ne -olivat hänenkin ystäviään, koska hän oli Selimin veli! - -Mitä hänen tulisi nyt tehdä? Kääntyä heti takaisin ja ilmoittaa nämä -hyvät uutiset ystävilleen? Hän oli vähällä toteuttaa tämän aikeensa, -mutta samassa hänen päähänsä pisti toinen tuuma: "Miksi hän ei voisi -astua heidän luokseen ja kertoa kuka hän oli? He ottaisivat hänet -varmaan hyvin vastaan Selimin tähden." - -Poika parka! Hän luuli, että kaikki arabit olivat Selimin ja -Abdullahin kaltaisia ja lähti senvuoksi aivan levollisesti -piilopaikastaan ja astui leiriin. - -"Halloo, veli! Tulehan tänne!" Kuuluihan tuo veljellinen tervehdys -aika hyvältä. Mutta se ei merkinnyt sittenkään mitään. Kalulu astui -kuitenkin lähemmäksi, ja kolmekymmentä miestä otti hänet vastaan. -Kolme näistä oli varmaankin johtajia ja valkeita, joskaan heidän -ihonvärinsä ei ollut yhtä valkea kuin Selimin ja Abdullahin. He -keskustelivat innokkaasti keskenään, kun hän lähestyi heitä. - -Vanhin näistä, rokonarpinen ukko, jolla oli pienet silmät ja -bambukeppi kädessä, puhutteli häntä kysyen kuka hän oli, mistä hän -tuli ja miksi hän oli yksin metsässä, ja Kalulu vastasi hymyillen -ja huonolla kisawilin murteella, jota rannikkoheimot puhuivat, -toivoen että ukko osoittaisi hiukan iloa nähdessään hänet. -Miehet keskustelivat taaskin yhdessä, ja rokonarpinen, joka oli -puoleksi neekeri, puoleksi arabi, kävi istumaan ja käski Kalulun -istua viereensä. Tämähän oli ystävyydenosoitus, ja Kalulu kysyi -viattomasti: "Oletteko te arabeja?" - -"Tietysti, Misallah. Keneksi muuksi sinä meitä luulit?" vastasi -rokonarpinen. - -"En tiedä, en ollut aivan varma asiasta." Ja Kalulu katseli nyt -turvallisemmin ympärilleen. Leirin yhdessä nurkkauksessa hän näki -joukon orjia, jotka olivat lujasti köytetyt toisiinsa. Heidän oli -mahdoton karata, tuumi hän. Ei edes Simba olisi voinut katkoa noita -kahleita eikä murtaa niitä vahvoja lukkoja, joilla kaulavanteet -olivat suljetut. - -Hän aikoi vielä kysyä jotakin, kun aivan äkkiarvaamatta kymmenkunta -miestä tarttui häneen ja riisti aseet häneltä. Joukko orjia astui -esiin, kaulavanne ojennettiin johtajalle, joka sovitti sen Kalulun -kaulaan, lukitsi sen lukolla ja tarkasteli sitten vankiaan. Hän -nyökkäsi päätä miehille, jotka olivat pidelleet kiinni vangista. Nämä -päästivät hänet irti nuorukainen kohosi pystyyn ja vanki ja hänen -herransa katselivat toisiaan. - -"Ettekö te sanonut olevanne arabeja?" - -"Kyllä, arabeja me olemme", sanoi johtaja nauraen Kalulun -typeryydelle. - -"Mutta jos te olette arabeja, mitä tämä väkivalta silloin merkitsee?" - -"Se merkitsee sitä, että sinä olet minun orjani." - -"Orja? Minäkö?" - -"Juuri niin, ja ainakin viidenkymmenen dollarin arvoinen -Sansibarissa." - -"Minäkö orja! Tunnetteko Selimiä?" - -"Selimiä? Mitä Selimiä? Minä tunnen montakin sen nimistä." - -"Minun Selimiäni. Valkeaa arabialaispoikaa, joka on yhtä suuri kuin -minä." - -"Mikä hän sitten on?" - -"Hän on minun veljeni." - -"Sinun veljesi! Valkea arabi sinun veljesi. Pakanan koira!" - -"Me olemme tehneet veljesliiton. Minä olen watutalaisten kuningas." - -"Sinäkö watutalaisten kuningas! Ha, ha, haa! Kuninkaita meillä -on täällä yllin kyllin. Näetkö tuota naista? Hän on kuningatar -Uwembassa. Me myymme ainoastaan kuninkaita. Vaikkapa olisit kaikkien -paholaisten kuningas ja kaikkien arabialaisten Selimien veli, niin -olet sittenkin minun orjani vieläpä kaunein ja komein, mitä minulla -koskaan on ollut. En myy sinua alle sadan dollarin. Wallahi! Kas -niin, mene nyt! Miehet, viekää hänet pois! Me lähdemme nyt matkaan." - -"Mutta kuule minua, päällikkö, minä en ole sinun orjasi. Anna minun -mennä. Simba ja Moto suuttuvat sinuun, jos pidätät minut täällä. Anna -minun mennä, anna minun palata leiriimme. Se on aivan lähellä." - -"Ole vaiti! Ei sanaakaan enää! Sinä olet minun orjani. Arabit osaavat -kyllä kohdella orjia. Pahoille orjille on meillä puuies ja kahleet. -Ole järkevä ja vaikene. Saat kulkea Sansibariin kaulavanteessa, ja -jos olet itsepintainen, panemme ikeen niskaasi. Lörpötteleviä orjia -varten on meillä piiska. Ole järkevä, sanon minä. Ajakaa heitä -eteenpäin, miehet." - -Veri nousi Kalulun päähän, hän oli aivan suunniltaan. Hän hyökkäsi -roiston kimppuun ja koetti murskata hänen päänsä kahleillaan, -ja varmaan olisi sen tehnytkin, jollei olisi ollut tekemisissä -viekkaitten ja viisaitten miesten kanssa, jotka tiesivät, miten -voimakkaita vastapyydystetyt orjat ovat. Ennenkuin Kalulu oli -ennättänyt lyödä johtajaa muuta kuin kolme kertaa, oli hän potkittu -ja lyöty melkein kuoliaaksi. Sen jälkeen seurasi johdonmukainen -pahoinpitely, jollaiseen vain sekarotuinen arabi voi pystyä. Kalulu -tappeli vastaan kaikin voimin, niin että kuudella miehellä oli täysi -työ pitää häntä aisoissa. Kun rangaistus oli suoritettu, sai hän -viimeisenä orjarivissä marssia Unyanyembeä kohti. - -Arabit aikoivat suorittaa iltamarssin, "tirikesan", joksi he sitä -nimittivät, päästäkseen seuraavana päivänä ennen päivällistä järven -rannalle, noin kolmenkymmenen peninkulman päähän leiripaikaltaan. -Leirinsä he olivat pystyttäneet kauaksi tiestä, ja ellei savu olisi -antanut heitä ilmi, ei Kalulu koskaan olisi tavannut heitä. Kun -tulet olivat sammutetut, ei kukaan olisi voinut aavistaakaan, että -seudulla oli ollut orjanpyydystäjiä tai että Kalulua oli kohdeltu -noin väkivaltaisesti. - -Mikä äkillinen muutos! Kalulu oli eronnut arabialaisleiristä ja -yhtynyt toiseen. Edellisessä häntä rakastettiin, kunnioitettiin, -jumaloitiin, jälkimmäisessä hän oli kahlein kytketty orja, piiskattu -koira! Toisessa leirissä arabit olivat hyviä, ystävällisiä, -veljellisiä, toisessa rosvoja, orjienpyydystäjiä, roistoja. Tuolla -hänen oma mielensä oli täynnä rakkautta ja ihailua, täällä sitä -vastoin mitä katkerinta vihaa. - -Kun häntä jo orjuuden ensi päivänä kohdeltiin näin julmasti, niin -kuinkahan paljon hän saisikaan kärsiä, ennenkuin hän saapuisi -Sansibariin? Ja kuinka hän voisi tulla toimeen Sansibarissa -kaulavanne kaulassaan? Loppuisiko tämä kurjuus koskaan? Vai täytyikö -hänen ikiajoiksi sanoa jäähyväiset vapaudelle ja ystävyydelle? Eikö -hänellä ollut mitään toivoa enää? - -Nämä ajatukset täyttivät hänen mielensä, kun hän kulki jäykkä vanne -kaulassaan ja kalisevat kahleet käsissään, pitkä orjien rivi edessään -ja kovasydämiset ihmisrosvot takanaan. - -Kalulu parka! Sinä olet vain yksi niistä monista tuhansista ja -jälleen tuhansista onnettomista miehistä, naisista ja lapsista, jotka -ovat kulkeneet tätä kärsimyksen tietä, joiden hurjia, uppiniskaisia -ajatuksia ei koskaan kukaan ole tulkinnut, joiden toivottomia -katseita ei kukaan ole nähnyt eikä hiljaisia rukouksia kuullut. Mutta -astu sinä eteenpäin, kärsi orjuuttasi, niinkuin tuhannet ennen sinua! -Me kohtaamme sinut vielä! - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - -"Emmekö koskaan enää saa nähdä Kalulua?" -- Marssi Unyanyembeen. --- Vihdoinkin ystävien parissa. -- Jalopeurakuninkaan kaupunki. --- Kotona jälleen. -- Selim syleilee äitiään. -- Kalulu löytynyt. --- Orjamarkkinat. -- Paljonko Kalulu maksaa? -- Kalulu jälleen -ystäviensä parissa. -- Esitetään Abdullahin äidille. -- Oma Kaluluni! - - -Aurinko oli mennyt mailleen ja pimeys laskeutunut maahan. Simba -seisoi levottomana pienen leirin ovella, sillä Kalulu ei ollut vielä -palannut takaisin. Ja sisällä leirissä toiset kuuntelivat yhtä -jännittyneinä vähintäkin askelten ääntä. - -"Mitähän pojalle on tapahtunut? Luuletko, että hän on eksynyt, Moto?" -kysyi Simba. - -"En luule, Kalulu ei voisi eksyä, vaikka hän yrittäisikin. Hän on -tappanut jonkun elukan ja palaa laahaten mukanaan suurta lihataakkaa. -Kalulu tietää, miten metsänriistaa on ammuttava." - -"Minä olisin toivonut, ettei hän olisi lähtenyt lainkaan", sanoi -Selim. "Kovin ikävä, jos hänelle olisi tapahtunut jotain ikävää, kun -olemme siksi lähellä ystäviämme." - -"Miten hänelle voisi tapahtua jotakin ikävää? Vaikkapa hän kohtaisi -jalopeuran tai leopardin, niin kyllä hän niistä suoriutuisi. Puita on -yllin kyllin, joihin hän voi kiivetä, ja tahtoisinpa nähdä apinan, -joka kiipeäisi sen ketterämmin kuin hän", sanoi Moto. - -Mutta yö pimeni yhä, ja ystävien levottomuus eneni. - -"Mitä tietä hän meni, tiedätkö sinä, Moto?" Simba kysyi. - -"Luullakseni hän läksi Unyanyembeen vievää tietä myöten, mutta -mahdollisesti hän meni myös metsään. Jos hän löysi metsänriistan -jälkiä, niin ei hän suinkaan pysähtynyt tielle, vaan seurasi niitä", -vastasi Moto. - -"Minä menen häntä etsimään? Tahdotko tulla mukaan? Pojat voivat pitää -tulta vireillä, niin ettemme eksy leiristä", sanoi Simba. - -"Miten levoton sinä olet, Simba! Etkö tiedä, ettemme yön aikana voi -tehdä mitään? Jos meillä olisi pyssy, niin voisimme antaa sillä -merkin, nyt me vain väsyttäisimme itsemme emmekä hyödyttäisi ketään -tässä pimeydessä. Jos Kalulu on joutunut kauaksi seuratessaan -antiloopin tai jonkin muun eläimen jälkiä, osaa hän viettää yötä -taivasalla. Hän voi nukkua puun oksalla, ontossa puussa tai -metsäkarjun pesässä yhtä hyvin kuin leirissäkin. Meidän on parasta -nukkua nyt leirissä, ja huomenaamulla me lähdemme eri suuntiin häntä -etsimään ja huudamme häntä niin, että koko seutu kajahtaa." - -"Sinä olet minua viisaampi, Moto, mutta kovaa tämä on. Jos hänelle -tapahtuu jotakin pahaa, niin syytän siitä aina itseäni, kun olin -niin typerä enkä pitänyt parempaa huolta pojasta. Olen pahoillani, -etten pakottanut häntä jäämään leiriin. Tunnen, että onnettomuus on -tapahtunut. -- Niin, jääkäämme tänne aamun sarastukseen saakka, ja -Allah auttakoon meitä, jotta löydämme hänet!" - -"Amen", vastasivat arabialaispojat hartaina. - -Aamun sarastaessa Simba herätti ystävänsä. Hän ei ollut nukkunut -rahtuistakaan, vaikka hän oli käynyt pitkäkseen. Sykkivin sydämin ja -jännittynein mielin hän oli kuunnellut jokaista ääntä, joka katkaisi -hiljaisuuden. Kevyt aikainen antilooppi, rasahteleva palmunlehti, -maahan pudonnut oksa tai hyeenan hiipivät askeleet, kaikki herättivät -hänen mielessään toiveen, että Kalulu palasi takaisin. - -Simba odotti kärsimättömästi päästäkseen liikkeelle ja saadakseen -käyttää vahvoja keuhkojaan. Kun aurinko nousi, kysyi hän Motolta -karhealla äänellä, minkä tien hän valitsi. - -"Etkö tule koskaan, mies! Meidän täytyy kiiruhtaa. Menetkö etelää vai -pohjoista kohti?" - -"Mihinkä tahansa", vastasi Moto, "mene sinä etelään, minä menen -pohjoiseen, ja sitten käännymme molemmat itään. Meidän täytyy palata -päivällisen aikaan, sillä ellei Kalulu ole siihen mennessä palannut -eikä kumpikaan meistä ole löytänyt häntä, niin on hän" -- - -"Mitä, Moto?" keskeytti Selim hänet kovin levottomana. "Älä sano, -että hän on hukassa! Meidän täytyy löytää hänet. Minä kuljen -Unyanyemben tietä pitkin niin pitkälle kuin voin, ja palaan -päivällisen aikaan takaisin." - -"Älä lähde leiristä", sanoi Simba. "Minun on melkein mahdoton kestää -ajatusta, että Kalulu on kadonnut, mutta jos sinäkin häviät, niin -kaikki maailman paha kohdatkoon minua ja vaikka heti paikalla." - -"Mutta rakas Simba, nythän on kirkas päivä. En minä voi kadota. -Minä pysyttelen vain tiellä. Minä menen itään ja kun olen kulkenut -muutaman tunnin tietä myöten, käännyn takaisin ja palaan samaa tietä -leiriin. Ehkäpä veljeni Kalulu on haavoittunut ja makaa jossakin -odottaen meitä. Ken tietää? Hän on tehnyt niin paljon hyvää minulle, -että minunkin täytyy uskaltaa jotain hänen hyväkseen. Minä menen, -Simba. Abdullah ja Niani jäävät vartioimaan leiriä." - -"No niin, miten tahdot. Sinä olet herra täällä niinkuin muuallakin, -missä minä olen. Tule, Moto, lähdetään matkaan." - -"Oletko pahoillasi minulle, Simba?" sanoi Selim kiiruhtaen hänen -luokseen. "Etkö ymmärrä, että minun velvollisuuteni on etsiä häntä? -Ajattelehan kaikkea, mitä hän minun hyväkseni on tehnyt? Ole nyt -minulle hyvä, niinkuin aina ennenkin, Simba. Anna minun lähteä -tarvitsematta tuntea, että olet minulle pahoillasi?" - -"Niin, mene sinä, nuori herra, ja olkoon Allah sinun kanssasi. Simba -ei tiedä paljonkaan Allahista, mutta etsiessään Kalulua hän rukoilee -Allahia suojelemaan sinua. Tule nyt, Moto." - -"Allah olkoon sinun kanssasi, Simba, ja sinunkin Moto!" huusi Selim -lähtiessään. - -"Sinunkin kanssasi!" vastasivat molemmat, ja kaikki kolme lähtivät -eri suuntiin. - -Abdullah ja Niani kuulivat leiriin ystäviensä toistuvat huudot: - -"Kalulu! Kalu-lu! Ka-luuu-luu!", kunnes äänet hävisivät etäisyyteen. - -Selim kulki ja kulki eteenpäin huutaen alati kadonnutta ystäväänsä -nimeltä. - -"Oi Kalulu -- Kalulu -- Kaluluu-luu-u!" kajahti autiolla tasangolla -kääpiö-ebenpuiden ja kumipensaiden lomasta. Selim oli saapunut -sen takana olevaan metsään, ja taaskin hän huusi Kalulua. Mutta -ei vähintäkään jälkeä näkynyt hänestä keskellä tätä kauheaa -yksinäisyyttä. Metsä oli hiljaa ja ääneti ikäänkuin ei ketään -ihmistä koskaan olisi liikkunut sen pimennoissa. Selim tarkasteli -tietä, joka oli sileä ja kova. Joskus hän oli näkevinään paljaiden -jalkojen jälkiä, mutta niitä oli niin paljon, etteivät ne voineet -olla yhden ihmisen jättämiä. Eikö tämä ollutkin Unyanyembeen johtava -karavaanitie? - -Kun Selim vihdoin palasi leiriin huutaen yhä Kalulua nimeltä ja -saamatta mitään vastausta, oli hänen sydämensä täynnä surua ja -levottomuutta, Hieman myöhemmin palasivat myös Simba ja Moto -etsittyään kadonnutta yhtä turhaan, ja he alkoivat surra Kalulua kuin -kadotettua ystävää ainakin. - -Heidän surunsa oli syvä. Selim vuodatti katkeria kyyneleitä, eikä hän -voinut karkoittaa mielestään sitä syvää alakuloisuutta, jonka ystävän -kohtalo oli jättänyt häneen. Lakkaamatta hän kysyi itseltään, mitähän -hänelle oli saattanut tapahtua, mutta ei löytänyt mitään vastausta. -Kalulu oli lähtenyt hymyilevänä ja iloisena, nuoruutensa täydessä -voimassa. Terävine päineen, jäntevine käsivarsineen, notkeine -jäsenineen ja nopsine jalkoineen hän tuntui voittamattomalta. Ja nyt -hän oli kadonnut jäljettömiin! - -"Jos voit saada minut uskomaan, että tapaamme vielä Kalulun, niin -siunaan sinua, Moto", sanoi Selim. - -"Minä en sitä ymmärrä. Jalopeura on voinut hyökätä hänen päälleen -takaa ja viedä hänet mukanaan -- mutta se ei ole luultavaa. Villit -ovat voineet vangita hänet, mutta tässä erämaassa ei kernaasti voi -olla ihmisiä. Sinä tiedät, mitä hän jo on saanut aikaan, miten notkea -ja nopsa hän on, miten voimakas ja viisas. Hän on oikea metsän poika. -Jos vaara ja kuolema on yllättänyt hänet, niin on se tapahtunut kovin -äkkiä." - -"Entäs mitä sinä luulet, Simba?" - -"En tiedä mitään muuta, kuin ettei hän ole täällä, nuori herra, ja -ettemme me tiedä, minne nuori päällikkö on joutunut, hän, jonka -avutta emme olisi vielä lähimainkaan päässeet näin pitkälle kotia -kohti", vastasi Simba ääneensä itkien. Ja hänen kyyneleensä lisäsivät -yleistä alakuloisuutta. - -"Emmekö me saa koskaan enää nähdä Kalulua?" nyyhkytti Abdullah. -Ja sekä hän että Selim muistelivat, miten monta kertaa Kalulu oli -pelastanut heidät vaarasta, miten jalo ja hyvä tuo nuori villi oli -ollut ja miten suuresti he rakastivat häntä. - -"Älkää itkekö noin katkerasti", Moto sanoi. "Ehkei Kalulu ole vielä -kadonnut, ehkä hän palaa ikäpuolella. Minä lähden uudestaan häntä -hakemaan ja koetan samalla hankkia meille hiukan ruokaa. Älkää -heittäkö kaikkea toivoa, kummempaakin on tapahtunut kuin että hän -tulisi takaisin." - -Pojat ja Simba katsoivat kiitollisina Motoon, joka oli heidän paras -metsästäjänsä, ja tämä lähti kulkemaan Unyanyembeen johtavaa tietä -myöten. - -Hän palasi illalla takaisin antilooppi mukanaan sekä tuoden -hämmästyttäviä uutisia. - -"Minä kuljin samaa tietä kuin Selim aamulla", kertoi hän, sillä välin -kuin Simba ja hän valmistivat ateriaa, "ja saavuin tiheään metsään. -Heti sinne tultuani kiintyi huomioni keltaiseen multakasaan, jolla -metsäkarju oli peittänyt pesänsä. Minä astuin sen luoja mitä luulette -minun siellä nähneen? Pojan jalkojen jäljet, ne olivat pienet ja -kapeat, aivan varmaan ne olivat Kalulun jäljet. Hän oli hypännyt -kummulle, sillä varpaat olivat syvemmälle painuneet kuin kantapää. -Minä koetin seurata jälkiä, mutta pian ne katosivat kokonaan. -Kuljin sittenkin edelleen samaan suuntaan ja puolen tunnin kuluttua -saavuin leiriin, jossa ei ollut minkäänlaista aitausta, mutta -siellä oli palanut tuli, sillä tuhka tuntui vieläkin lämpimältä. -Jos Kalulu elää, olen aivan varma siitä, että hän on ollut noiden -ihmisten parissa. Mutta ketä he ovat? Rosvojako? Vai wanyamwezejä? -Alkuasukkaitako? Vai arabeja? Tämä on erämaata, täällä ei ole -ainoatakaan kylää lähiseuduilla. Minne nuo ihmiset ovat menneet?" - -"Lähtekäämme etsimään. Seuratkaamme tietä, kunnes saavumme johonkin -kylään, jossa voimme tiedustella", huudahti Simba, ja Selim ja -Abdullah yhtyivät häneen. - -"Malttakaahan, syödään ensin, niin että jaksamme kulkea", vastasi -Moto äänellä, josta kävi ilmi, että hän tiesi mitä tahtoi. - -Tunnin kuluttua he olivat syöneet vankan aterian ja tuntia ennen -auringonlaskua he olivat matkalla Unyanyembeen. Mutta ennenkuin -he olivat ehtineet sille leiripaikalle, joka oli herättänyt Moton -huomiota, oli jo niin pimeä, että oli parasta asettua yöpuulle. - -He koettivat arvata, mitä Kalululle oli tapahtunut. Sitten -he muistelivat kuluneiden kuukausien tapahtumia ja puhuivat -paljon Kalulusta, hänen herttaisuudestaan, hyvyydestään ja -jalomielisyydestään. Paljon ei sinä yönä nukuttu, ja varhain -seuraavana aamuna oltiin taas jalkeilla. Kapea polku oli kovaksi -tallattu, osittain se kulki aivan suoraan, osittain se kiemurteli -monessa mutkassa kuin käärme. Se tuntui matkamiehistämme yhtä -loppumattomalta kuin metsäkin. Ei mitään muuta kuin metsää ja metsää -ja metsää, edessä, takana, oikealla, vasemmalla, vain metsää, eikä -jälkeäkään viljelyksestä ja ihmisasunnoista. Vain puita, puita, -puita. Kaiken lajisia puita, okaisia kaktuksia, keihäslehtisiä -aloepuita, orjantappuroita, kumipuita, silkkiäispuita, mimosoja, -plataneja, tamarindeja, villejä hedelmäpuita -- mutta ei missään -peltoja eikä kyliä. - -Seuraavana päivänä metsä harveni ja muuttui puistomaisemmaksi, ja -sen jälkeen he saapuivat kalkinväriselle, hedelmättömälle alangolle. -Sitten seurasi harvaa metsää, viidakkoa ja taas alankomaata -- mutta -ei vieläkään ihmisasuntojen jälkiä. Tuntuipa siltä, kuin ei muita -elollisia olentoja olisi ollut koko maailmassa. Mutta raivattu tie -jatkui yhä edelleen kiemurrellen mutkaisena tai kulkien suorana kuin -nuora pitkät matkat. - -Sinä iltana he lepäsivät jälleen leveän joen rannassa, jakoivat -liha-annoksensa ja jatkoivat matkaa aamun sarastaessa. Päivällisen -aikaan he näkivät viljavainion ja keltaisten tähkien takana kylän. -Kun he saapuivat sinne, kohtasivat he sen portilla alkuasukkaita. - -"Terveyttä minä toivotan teille, veljet!" huusi Moto. - -"Terveyttä, terveyttä teillekin!" kuului vastaus. - -"Mikä maa tämä on?" - -"Manyara." - -"Manyara!" huudahti Moto ihmeissään. - -"Niin, ja Ma-Manyara on meidän kuninkaamme." - -"Silloin ei ole pitkältä Unyanyembeen?" - -"Noin yhdeksän päivän matka." - -"Emmekö me kulkeneet vastikään Gombe-joen poikki?" - -"Kyllä, jos tulitte Ukonongosta." - -"Niin, sieltä me tulimme. Olemme käyneet metsästämässä ja meille -sattui onnettomuus. Olemme matkalla Unyanyembeen. Oletteko nähneet -karavaanin vastikään kulkevan Unyanyembeen?" - -"Emme, emme moneen päivään." - -"Terveyttä toivotamme teille, ystävät!" - -"Terve, terve!" he vastasivat. - -Ystävämme kulkivat edelleen viljeltyjen maitten ohi ja kun he -saapuivat jälleen metsään, kääntyi Moto taakseen ja sanoi: - -"Kalulu on kadonnut!" - -"Kadonnut! Oi, Moto! Emmekö me koskaan enää tapaa häntä?" - -"Pelkään pahoin, ettemme tapaa. Luulin tuon karavaanin olleen -arabialaisen. Mutta jos niin olisi ollut laita, olisi se kulkenut -tätä tietä, ja silloin kylän väki olisi nähnyt sen. Mutta nyt luulen, -että ne ovat olleet rosvoja. Minne he ovat menneet? Mistä he tulivat? -Olivatko he wazavilalaisia vai wanyamwezilaisia? Arabeja he eivät -olleet, sillä siinä tapauksessa he olisivat kulkeneet tätä tietä. -Me olemme joutuneet jo liian kauaksi voidaksemme kääntyä takaisin, -ja me saisimme etsiä Kalulua vuosikausia eri heimokuntien parista -löytämättä häntä sittenkään. Rosvot tappavat kaikki vangit, jotka -joutuvat heidän käsiinsä, jolleivät he voi tehdä heitä orjikseen. -Eikä heitä näe koskaan. Niitä on kaikkialla -- mutta ei missään, kun -haluaa nähdä niitä! Ei, Kalulu on kadonnut, ja jollemme itse tahdo -joutua hukkaan, täytyy meidän jatkaa matkaa Unyanyembeen." - -Tämä oli kova isku arabialaispojille ja Simballe, jotka olivat olleet -varmasti vakuuttuneet siitä, että he löytäisivät ystävänsä, ja nyt he -muitta mutkitta saivat kuulla, että hän oli kokonaan kadonnut. - -"Oi, Kalulu!" sanoi Selim. "Minulta hän ei ole kadonnut. Minun -muistissani ja sydämessäni säilyy hänen kuvansa sellaisena kuin -tunsin hänet, tuon parhaan ja jaloimman nuorukaisen, jolla oli ylpeä -mieli, vilkas luonne ja lämmin sydän. Kuolemaani saakka muistan häntä -uskollisimpana ja hellimpänä veljenäni." - -"Minäkin säilytän hänet muistissani", sanoi Abdullah. "Kertokaamme -hänestä äideillemme, jotka eivät koskaan olisi saaneet nähdä meitä, -jollei Kalulua olisi ollut, ja he siunaavat häntä. Hänen nimensä ei -koskaan kuole, ja aina kun kuulen häntä mainittavan, tahdon rukoilla -Allahia, että minusta tulisi hänen kaltaisensa. Kalulun tähden -tahdon kohdella hyvin kaikkia niitä mustia, jotka nimittävät minua -herrakseen." - -"Ja minä lupaan", Selim sanoi, "että veljeni Kalulun vuoksi en -koskaan osta itselleni orjaa. Ja kun minä kuolen, saavat kaikki -orjani vapautensa. Ei kenenkään minun palveluksessani olevan mustan -tarvitse valittaa sitä, että tapasin Kalulun Afrikassa. He saavat -iloita sen johdosta ja kiittää Kalulua siitä, että heitä tästä -lähtien kohdellaan hyvin minun talossani." - -"Allah olkoon teidän kummankin kanssa!" huudahti Simba. "Jos kaikki -arabit olisivat teidän kaltaisianne, olisivat arabit rakastettuja -pakanoitten parissa." - -"Niin, se on varmaa", sanoi Moto, "eikä meidän heimoomme kuuluvia -ihmisiä ostettaisi kuin lampaita ja vuohia eikä ajettaisi piiskoilla -ja kepeillä markkinoille myytäväksi. Joka ainoa päivä arabit -tekevät suurta vääryyttä tässä maassa, eikä ihme, että alkuasukkaat -kohtelevat heitä pahoin, kun he saavat heidät käsiinsä. Tifum kohteli -Selimiä ja Abdullahia julmasti siksi, että hän oli kuullut, että -heidän kansalaisensa kohtelivat mustia samalla tavalla. Sinä ja minä, -Simba, emme olisi sellaisia kuin olemme, jos joku muu kuin sheikki -Amer ben Osman olisi ollut herramme." - -"Se on totta, Moto", sanoi Simba. "Emmekä me olisi nyt matkalla -Sansibariin, jos jalon Amerin poika olisi toisenlainen kuin hän on. -Selim herra on paras arabi koko maailmassa. Mutta kiiruhtakaamme -nyt Unyanyembeen ennenkuin mitään pahaa tapahtuu Selimille ja -Abdullahille, sillä silloin ei meillä enää olisi mitään ilon syytä." - -Moto hätkähti ajatellessaankin sitä mahdollisuutta että jotain pahaa -voisi tapahtua hänen nuorelle herralleen, ja kiiruhti eteenpäin, -kunnes he saapuivat tasangolle, jossa hän lähti etsimään heille -ruokaa, ja saikin seepran kaadetuksi. - -Kesti kuitenkin kaksi viikkoa, ennenkuin he saapuivat Unyanyembeen. -Syynä oli osittain se, että he kaipasivat Kalulun virkistävää -seuraa, osittain viivytti matkaa ravinnon hankinta. Mutta kolmannen -viikon ensi päivänä tunsivat Simba ja Moto arabialaista siirtokuntaa -ympäröivät tutut vuoret. - -Vasemmalla kohosivat Zimbilin liuskavuoret, joiden juurella sijaitsi -arabialaiskylä Maroro, ja sen tällä puolen laajeni Kwiharan laakso. -Pian he näkivät edessään Say ben Salimin, Abdullah ben Saydin, -sheikki Nasibin ja pelätyn Kisesan arabialaisasunnot. He kulkivat -niiden ohitse ja jatkoivat nopein askelin tietä myöten, joka kulki -Kisiwanin ja kahden kukkulan välitse, ja sitten kohosivat heidän -eteensä Taboran suuret rakennukset pisangi- ja granaattiomenapuineen. - -Kun he kysyivät vastaantulijoilta, jotka tuijottivat Selimiin ja -Abdullahiin ikäänkuin he eivät koskaan ennen olisi nähneet arabeja, -keitä asui Taborassa, mainittiin heille monien muiden nimien joukossa -myös Sultan ben Alin. - -"Asuuko hän täällä?" kysyi Selim. - -"Tuolla, tuon suuren puun luona." - -He päästivät ilohuudahduksen, ja Selim ehdotti, että he menisivät -yllättämään vanhuksen, joka varmaankin istui verannallaan ja -keskusteli toisten arabien kanssa. - -He tunkeutuivat hyvin puettujen sansibarilaisorjien ohi, jotka -ihmetellen katselivat arabialaispoikia, mutta siirtyivät heti heidän -tieltään. Selim ja Abdullah saapuivat hetken kuluttua perille ja -näkivät valkopartaisen sheikin istuvan seinävierustalla kirjavaan -tyynyyn nojautuneena. Hänen ympärillään istui useita muita arabeja. -Kaikki hämmästyivät nähdessään omituiset arabialaispojat, jotka -alastomina -- lukuunottamatta likaista ja repaleista lantiovaatetta --- astuivat esiin ja puhuttelivat heitä selvällä arabiankielellä. - -"Salaam Aleikum!" [Rauha teidän kanssanne.] - -"Aleikum Salaam!" vastasivat hämmästyneet arabit nousten pystyyn. - -"Oletteko te arabeja, lapset?" kysyi vanha Sultan ben Ali ja katseli -heitä tarkasti. - -"Me olemme arabeja Muskatista", vastasi Selim vapisevalla äänellä. - -"Allahin nimessä, mitenkä te sitten esiinnytte tuolla tavalla -alastomina oikeauskoisten nähden?" kysyi vanha sheikki edelleen. - -"Meidän isämme ovat kuolleet. He olivat rikkaita kauppiaita -Sansibarista. He kaatuivat taistelussa, ja me, heidän poikansa, -jouduimme orjiksi. Monen kuukauden kuluttua meidän onnistui paeta --- Allahille olkoon kiitos hänen armostaan -- ja tulimme nyt teitä -tervehtimään ystävinämme." - -"Kaatuivat taistelussa!" huudahti sheikki. "Keitä te olette? Missä -taistelussa teidän isänne kaatuivat?" - -"Tämä", sanoi Selim osoittaen Abdullahia, "on Abdullah, sheikki -Mohammed ben Mussoudin poika, ja minä olen Selim, Amer ben Osmanin -poika. Sinä olet Sultan ben Ali, minun sukulaiseni ja ystäväni." - -"Oi, Allahille olkoon kiitos!" huudahti vanha Sultan hyökäten -heidän luokseen ja syleillen ja suudellen poikia. Hän katseli -heitä kyynelsilmin ja muistellessaan onnetonta päivää Urorissa hän -sanoi: "Vai niin, sinä olet Selim, jalon Amerin poika? Ja tämä on -Abdullah, Mohammedin poika? Oi, ihmeellisiä ovat Allahin tiet, ja hän -on armelias oikeauskoisiaan kohtaan. Teidän silmissänne minä näen -jälleen Amerin ja Mohammedin. Kuinka voisin koskaan unohtaa Kwikurun -onnetonta päivää? Mutta astukaa sisään, lapset! Astukaa sisään -Allahin nimessä. Amerin sukulainen ei unohda, mitä hän on Amerin -pojalle velkaa." - -Mutta toisetkin arabit tahtoivat syleillä poikia ja lausuivat hartaat -kiitoksensa Allahille. Ja ennenkuin pojat astuivat sisään, sanoi -Selim: - -"Sultan ben Ali, älä salli Amerin poikaa sanottavan epäkiitolliseksi. -Kas, tässä ovat minun ystäväni. Sinä et ole kiittänyt heitä siitä, -mitä he ovat meille tehneet. Tässä on Simba ja Moto. Etkö tunne -heitä?" - -"Tunnen kyllä, kukapa ei tuntisi Simbaa ja Motoa!" Sultan vastasi -ja astui miesten luo syleillen heitäkin. "Astukaa Allahin nimessä -sisään. Sanokaa Amerin sukulaiselle, mitä te haluatte syödä ja -juoda." Hän kysyi sitten, kuka Niani oli ja syleili häntäkin. - -Sultan ben Alin ystävät syleilivät nyt vuorossaan Simbaa, Motoa ja -Niania, ja monet hänen orjistaan tulivat tervehtimään ystäviään, -joiden he luulivat kaatuneen tuona hirveänä päivänä, jolloin -neljäsataa miestä -- arabeja ja heidän palvelijoitaan oli kohdannut -niin surkea kohtalo. - -Sultan ben Ali käski orjiensa valmistaa heti paikalla hyvän aterian, -vei sitten Selimin ja Abdullahin mukanaan omaan kodikkaaseen, -matoilla peitettyyn huoneeseensa ja pyysi heitä lepäämään hetken -aikaa, sillä välin kuin hän kiiruhti keski-ikäisen arabin luo, joka -istui verannalla. - -"Soud ben Sayd", sanoi hän tälle, "sinulla on kaksi yhdenikäistä -poikaa kuin nämä nuorukaiset. Kiiruhda ystäväni hakemaan heille -vaatteita, parhaat mitä sinulla on, ja sano mitä niistä tahdot, niin -ostan ne sinulta." - -"Älä puhu maksusta, sheikki, ne ovat omasi. Minä nousen aasini -selkään ja palaan takaisin vaatteiden kera ennenkuin ennätät edes -sanoa Bismillah!" ja hyväsydäminen mies kiiruhti kotiinsa. - -Sultan ben Ali lähetti hakemaan parturinsa, ja tämä leikkasi poikien -hiukset, jotka valuivat hartioille saakka. Ennenkuin tämä oli tehty, -oli Soud ben Sayd jo palannut takaisin mukanaan kaksi täydellistä -vaatekertaa, -- paidat, kauniisti ompeluilla koristetut takit ja -fetsit, leveät liinahousut ja tohvelit. - -Pojat vietiin nyt kylpyhuoneeseen, jossa oli runsaasti saippuaa ja -vettä ja käsiliinoja, ja sitten Sultan ben Ali palasi verannalle -ystäviensä luo, jotka yhä vilkkaasti keskustelivat arabialaispoikien -odottamattomasta paluusta. - -"Tämä on suuri päivä, Sultan ben Ali!" sanoi Soud ben Sayd. - -"Sanohan muuta. Miten suuresti Amerin ja Mohammedin lesket -iloitsevatkaan! Entäs Leila, joka on määrätty Selimin vaimoksi, kun -hän on kyllin vanha! Ystäväni, jääkää kaikki päivälliselle luokseni, -jotta nuo lapsiparat tuntisivat, että he ovat taas ystävien ja -sukulaisten parissa. Poika parat, kuinka kovasti he ovatkaan saaneet -kärsiä! Mutta paljon on vielä kertomatta. Pian me saamme kuulla -heidän tarinansa. Olen iloinen, että te olette täällä yhdessä minun -kanssani." - -Puolen tunnin kuluttua tulivat Selim ja Abdullah täysissä pukimissaan -verannalle, ja he olivat niin muuttuneet ulkomuodoltaan, että tuskin -olisi tuntenut heitä samoiksi villiintyneiksi, pitkätukkaisiksi -pojiksi, jotka olivat niin suuresti pelästyttäneet vanhusta kaikkea -muuta kuin sopivalla ulkoasullaan. Selim tuli ensin, Abdullah hänen -jäljessään, ja kaikki arabit kohosivat pystyyn. Lähestyessään sheikki -Sultania ilon välke kauniilla kasvoillaan Selim tarttui vanhusta -käteen ja kohotti sen kunnioittavasti huulilleen ja sitten hän aikoi -tervehtiä samaan tapaan toisiakin, mutta nämä eivät sallineet sitä, -vaan suutelivat sekä häntä että Abdullahia poskelle. - -Pojat saivat istua kunniapaikoille Sultan ben Alin viereen, ja -sitten Selimiä pyydettiin kertomaan seikkailuistaan. Tämä kertoikin -lyhyesti, mutta selvästi kaikista tapahtumista, eikä hänellä koskaan -ollut ollut sen tarkkaavaisempia kuuntelijoita. - -Arabien vilkkaat ja osaaottavat huudahdukset ilmaisivat pojille, -että he nyt vihdoinkin olivat ystävien parissa. Kalulua ylistettiin -suuresti, ja Sultan ben Ali lausui sen otaksuman, että poika -luultavasti oli murhattu tai viety vankeuteen ja orjuuteen. - -Pian tarjottiin niin runsas ateria, että nälkäiset pojat aivan -hämmästyivät ja erityinen vati oli varattuna Simballe, Motolle ja -Nianille, jotka myös kutsuttiin sisään. Kaikkien kädet valeltiin -vedellä, ja kun Selim ja Abdullah näkivät suuret riisi- ja lihavadit, -huokasivat he tyytyväisinä. Sultan laski heidän eteensä parhaat -palat, ja pojat pakotettiin syömään niin paljon makeisia ja kakkuja -ja hunajaa, että he lopulta kieltäytyivät enempää syömästä. - -Seuraavana päivänä heidät vietiin kaikkien Taborassa, Kwiharassa -ja Marorossa asuvien arabien luo vieraskäynneille ja kaikkialla -heidät otettiin sydämellisesti vastaan ja kutsuttiin kesteihin, -jotka seurasivat toinen toistaan niin tiheästi, että pojat kuukauden -kuluttua olivat aivan pyöreäposkiset eikä kummassakaan näkynyt enää -niiden seikkailujen ja kärsimysten jälkiä, joita he olivat saaneet -kestää. - -Oltuaan kaksi kuukautta Unyanyembessä pojat jatkoivat matkaa Soud ben -Saydin kanssa, joka kuljetti suurta karavaania rannikolle. Sultan ben -Ali ja monet muut arabit saattoivat heitä jonkun matkaa ja erosivat -sitten alakuloisina heistä toivottaen heille kaikkea hyvää elämän -varrelle. - -Kolme kuukautta myöhemmin he kulkivat enemmittä seikkailuitta -hedelmättömän Ugogan halki, ja saapuivat sitten kitkerän veden -- -Marenga M'kalin -- ystävälliseen erämaahan sivuuttaen seuraavana -päivänä Usagaran keitaat. - -Kymmenen päivää myöhemmin he tulivat Makatatasangolle, ja pystyttivät -viikkoa myöhemmin leirin Simbamwennin, Jalopeurankuninkaan -kaupungissa, joka erikoisesti oli jäänyt poikien mieleen Nianin ja -Isan ikävän kohtauksen vuoksi. Isa paran, joka oli nyt kuollut! - -Levättyään kaksi päivää Simbamwennissa jatkoi karavaani marssiaan, -ja seitsemäntenäkymmenentenä päivänä lähtönsä jälkeen Unyanyembestä -näkivät ystävämme Bagamoyon takaisilta kukkuloilta Sansibaria -ympäröivän meren ja sen ikuisesti hymyilevän pinnan, ja heidän -mielensä olivat niin liikuttuneet, etteivät he voineet sanoilla -tulkita tunteitaan. He nauttivat tästä näöstä kunnes se katosi, kun -he laskeutuivat jyrkkää rinnettä alas ja saapuivat merikaupunki -Bagamoyon lehtojen ja puutarhojen kautta sen kaduille, missä heitä -tervehdittiin niinkuin ainakin pitkämatkaisia matkamiehiä iloisin -huudahduksin, hymyilevin katsein ja sydämellisin kädenpuristuksin. - -Jo seuraavana päivänä Soud ben Sayd nousi nuorien ystäviensä ja koko -karavaanin kera kahteen purjealukseen. Ankkurit nostettiin, purjeet -levitettiin ja laivat soljuivat myötätuulessa salmen poikki, joka -erottaa Sansibarin mannermaasta. - -"Kotia kohti! Miten ihanaa!" huudahti Selim ihastuneena ja syleili -tunteittensa vallassa Abdullahia. - -"Kotona! Vihdoinkin kotona!" sanoi Abdullah. "Meillä on ollut -monenlaisia kokemuksia, Selim, mutta me olemme oppineet monta -terveellistä läksyä. Kiitetty olkoon Allah! Hän on vain koetellut -meitä, jotta tulisimme paremmiksi ja puhtaammiksi, ja minä tahdon -koettaa hyötyä tästä opistani. Entäs sinä, Selim?" - -"Allahin avulla minäkin!" Selim vastasi. - -"Tiedätkö mikä koranin luku parhaiten soveltuu meihin?" kysyi -Abdullah. - -"Mikä sitten?" - -"Se, jossa puhutaan kirkkaudesta, ja jossa profeetta, jonka nimi -olkoon siunattu, sanoo: Auringon helteessä, yön pimeydessä ei -Jumalasi ole hyljännyt sinua eikä hän vihaa sinua. Eikö hän nähnyt -sinua isättömänä ja äidittömänä ja hoivannut sinua? Eikö hän tavannut -sinua eksyttävillä teillä ja johtanut sinua totuuteen? Eikö hän -nähnyt sinut köyhänä ja tehnyt sinut rikkaaksi? Sen vuoksi älä -sorra isätöntä, älä työnnä luotasi kerjäläistä, vaan julista Herran -hyvyyttä." - -"Kuinka ihanaa!" sanoi Selim. "Älä sorra isätöntä voi tarkoittaa: älä -sorra orjia. Niin, tosia ovat koraanin sanat, ja ylistetty olkoon -Jumala, ainoa, ikuinen Jumala!" - -"Amen", vastasi Abdullah. "On olemassa vain yksi Jumala ja Muhammed -on hänen profeettansa!" - -"Amen", vastasivat nyt Simba ja Moto yhtä haltioituneina hetken -onnesta kuin Selim ja Abdullah. - -Vihdoin Sansibarin ranta kohosi kuin smaragdi pyöreän safiirin -keskeltä, ja matkamiehet tervehtivät suloista saarta iloisin -huudahduksin. He lähestyivät yhä lähemmäksi, jokaista yksityiskohtaa -tarkattiin ja jokainen tuttu talo veti heidän silmänsä puoleensa. -Vihdoin laivat laskivat satamaan, Selim ja hänen ystävänsä lausuivat -jäähyväiset Soud ben Saydille ja pyysivät häntä käymään heidän -kodeissaan, sitten he laskeutuivat veneeseen ja soutivat rantaan. -Kun he astuivat kaupungin katuja pitkin, hohtivat heidän poskensa ja -silmänsä loistivat. Vastaantulijat kääntyivät katsomaan heitä, useita -tuttujakin he tapasivat, mutta eivät malttaneet -- näin lähellä -kotia -- pysähtyä keskustelemaan heidän kanssaan, vaan astuivat -nopeasti arabi-, hindu- ja neekerikorttelien läpi ja sillan poikki -ja saapuivat pian rikkaitten arabialaisten puutarhojen keskelle. -Päästyään kaupungin ulkopuolelle he alkoivat juosta, mutta lähellä -kotiaan he hiljensivät vauhtiaan kalpeina ja liikuttuneina. - -Äkkiä huusi Abdullah: - -"Tuossa, Selim, on minun kotini!" - -Selim seurasi ystäväänsä ovelle, syleili häntä vielä kerran ja pyysi -häntä pian tulemaan luokseen, sitten hän Simban, Moton ja Nianin -seuraamana kiiruhti omaa komeaa kotiaan kohti. - -Hän näki mangopuut, oranssilehdot, kaneelipuut ja solakat -ryytineilikkapensaat. Pian asuinrakennuskin kohosi suurena ja -valkeana puiden välistä. Hän näki ristikkoikkunat, joista hän usein -oli uneksinut Afrikan erämaissa ja pienen temppelin, jonka hänen -isänsä Amer oli rakennuttanut. Hetkeksi hänen katseensa kiintyi -mereen ja rantaan, jossa hänen isänsä ja tämän ystävät niin usein -olivat istuneet ja katselleet laineiden leikkiä, ja sitten hän -hyökkäsi portista sisään, kiiruhti pihan poikki, veistetystä ovesta -sisään, portaita ylös ja suoraan haaremiin, jossa näki naisen -ristikkoikkunan ääressä katselevan ulos. Se oli Amina, hänen äitinsä! -Amina kohotti katseensa ja näki poikansa, Selimin, joka oli palannut -kotiin neekerien maasta! - -On mahdoton sanoin kuvata äidin ja pojan iloa, kun he nyt saivat -syleillä toisiaan pitkän eron jälkeen. Ensimmäisen liikutuksen -mentyä ohi Selim kävi istumaan äitinsä viereen ja alkoi kertoa -hänelle synkkää tarinaa suruista ja kärsimyksistä, vaivoista ja -pettymyksistä, monista ihmeellisistä seikkailuista ja vieläkin -ihmeellisemmästä pelastuksesta sekä Kalulusta, hänen rohkeudestaan, -uhrautuvaisuudestaan ja uskollisuudestaan. Äiti puolestaan kertoi -mitä kärsimyksiä hänellä oli ollut näinä kahtena vuonna. Selimin setä -oli tahtonut ostaa maatilukset Amerin poissaollessa, mutta siihen ei -Amina ollut suostunut. - -Kaikki oli käynyt hyvin, ja Selim oli nyt hyvin rikas. Saatuaan -lisäksi Leilan myötäjäiset hän saattoi lukeutua erääksi saaren -rikkaimmista miehistä. Mutta Amina pyysi, ettei Selim ajattelisi -vielä naimista, hänhän oli vain kahdeksantoista vuoden vanha -- vain -poika -- ja Selim lupasi sen hänelle. - -Kolmantena päivänä kotiintulonsa jälkeen Selim lähti isännöitsijänsä, -rehellisen muhamettilaisen hindun kanssa kaupunkiin ostamaan -vaatteita uskollisille palvelijoilleen ja heidän perheilleen. Simba, -Moto ja Niani seurasivat mukana. Matkan varrella hän pistäytyi -Abdullahin kotiin pyytääkseen ystäväänsä mukaansa. - -Hän käväisi myöskin entisten leikkitovereittensa luona, jotka ottivat -hänet ilomielin vastaan, ja kaikki halusivat kuulla hänen kertovan, -miten paljon hän oli saanut kärsiä orjuudessa ja miten hän oli -päässyt sieltä vapaaksi. - -Kaupungilla kulkiessaan saapui Selim sattumalta ystäviensä kera -orjamarkkinoille, missä joukottain onnettomia olentoja myytiin -eniten tarjoaville. Ostajia oli paljon -- voimakkaita, komeita -arabeja, varakkaita sekarotuisia arabeja sekä aina Intiasta saakka -tulleita muhamettilaisia, jotka kaikki tarkasti tutkivat kaupan -olevaa "tavaraa". Siinä oli kumpaakin sukupuolta, kaiken ikäisiä, -puolialastomia ja kokonaan paljaita. Tuskin ainoakaan näytti -terveeltä, useimmat olivat nälistyneitä ja heikkoja. Viime aikoina -oli tuotu suurin joukoin orjia Kilwasta, Mombasahista, Whindestä, -Saadanista ja Bagamoyosta. Kaikki olivat livahtaneet englantilaisten -risteilijöiden ja englantilaisten agenttien käsistä. Mutta täällä he -seisoivat sen talon ikkunoiden alla, jonka katolla liehui Englannin -lippu nuo onnettomat olennot, surkein "ihmiskarja", jonka yli aurinko -koskaan on paistanut. - -Selim tunsi inhoa katsellessaan tuota näytelmää ja aikoi juuri -poistua paikalta, kun hän tuli luoneeksi katseensa orjaan, jota juuri -myytiin. - -Kalpeana ja poissa suunniltaan hän kuiskasi tovereilleen: - -"Pian, tätä tietä, kiiruhtakaa Allahin tähden!" ja hän veti muut -mukanaan huutokaupanpitäjän silmien alta. He pysähtyivät uteliaitten -ryhmän taakse. - -"Mikä nyt, Selim?" Abdullah kysyi. "Oletko sairas?" - -"Sairasko! En. Mutta näettekö orjaa, joka juuri aiotaan myydä?" - -"Näemme", vastasivat kaikki. - -"Niin totta kuin Allah on taivaassa, tuo orja on minun veljeni -Kalulu!" - -"Kalulu!" huudahtivat he hämmästyneinä. - -"Niin, Kalulu!" - -"Wallahi, hän se on!" huusi Moto liikuttuneena. "Täällä ei ole -ketään muuta -- ei arabia eikä afrikkalaista -- joka pitäisi päätään -niinkuin hän. Se on watutalaisten kuningas! Sen minä voin vannoa!" -Näin sanoen hän aikoi kiiruhtaa paikalle Simban seuraamana, mutta -Selim huusi: "Allahin tähden, älkää liikahtako paikaltanne!" - -"Minkä vuoksi? Eihän hän ole orja!" huusi Simba. "Arabialainen -karavaani ryösti hänet keskellä yötä, siksi että sen johtajat -pelkäävät päivän valoa aivan kuin varkaat. Moto, sinä olit oikeassa, -ja minä hakkaan sen varkaan pään poikki, vaikka Sansibarin sulttaani -sitä ennen hakkaisi minun pääni poikki. Anna minun mennä, Selim!" - -"Hiljaa, Simba!" sanoi isännöitsijä. "Sinä vedät ihmisten huomion -meidän nuoreen herraamme. Minä ymmärrän, mitä Selim toivoo. Hän -tahtoo, että ostat tuon orjan. Oi, Afrikka on opettanut sinut -viekkaaksi!" - -"Niin, mene sinä", Selim sanoi. "Tarjoa mitä hyvänsä, vaikkapa -tuhatta dollaria, mutta älä anna häntä kenellekään muulle. Me -odotamme sinua täällä." - -"Älä ole huolissasi. Sinä et ole huomannut erästä asiaa, Selim. Minä -tiedän saavani hänet hyvällä hinnalla. Etkö näe, että hänellä on -käsiraudat? Hän kuuluu vaarallisiin. Ole varuillasi, Simba, niin että -huomaat, kun annan sinulle merkin. Sitä ennen et hievahda paikaltasi, -mutta kun minä nyökkään, astut esiin ja tartut häneen. Kun olen -maksanut hänestä rahat, on hän Selimin orja. Ja sinä, Selim, sekä -te muut, pitäkää Simbaa silmällä, ettei hän pilaa suunnitelmaani. -Ymmärrättekö?" - -"Kyllä", vastasivat toiset. - -Piilopaikastaan he näkivät isännöitsijän astuvan esiin ja asettuvan -ostajien pariin ja kuulivat huutokaupanpitäjän, voimakkaan miehen, -jolla oli turbaani päässä, huutavan kovalla äänellä: - -"Halloo, arabit, Sansibarin pojat ja rikkaat miehet, katsokaa -tänne! Tässä on erinomainen orja Ututasta. Hän sanoo olevansa -Ututan kuningas (eräs katselijoista naurahti). Ja kuninkaat ovat -kalliita. ('Heistä tulee huonoja orjia!' huusi Selimin isännöitsijä.) -Tämän pojan hinta kohoaa korkealle. ('Sitä se ei tee', huomautti -isännöitsijä.) Katsokaa häntä tarkasti. Huomatkaa hänen silmänsä, -ne ovat kuin elävää tulta. Katsokaa pään asentoa. Katsokaa hänen -jäseniään, ne ovat notkeat ja kaunismuotoiset kuin varsan. Katsokaa -hänen rintaansa, siinä vasta on keuhkot, jotka kelpaavat kovaan -työhön. ('Työhön ei niistä ole, mutta erinomaiset juostessa', sanoi -Selimin isännöitsijä.) Katsokaa hänen hampaitaan. Avaa suusi, poika! -Etkö tottele, koira! Tästä saat! (Kauppias töytäisi häntä.) Katsokaa -hänen hiuksiaan! Ne ulottuvat pitkälle selkään. Tällaista orjaa ei -koskaan vielä ole nähty näillä markkinoilla. Tehkää tarjous, arabit. -Te rikkaat miehet, jotka tarvitsette orjaa, tarjotkaa jokin summa -parhaasta orjasta, mitä Sansibarissa koskaan on nähty." - -"Mutta sanokaahan, miksi hänellä on käsiraudat? Onko hän yrittänyt -murhata herransa? Ja miksi hänellä on kaulavanne? Onko hän yrittänyt -karata?" kysyi Selimin isännöitsijä. - -"Hiljaa!" huusi kaupittelija. "Tehkää tarjous." - -"Kaksi dollaria!" huusi isännöitsijä ivallisesti nauraen. - -"Kaksi dollaria! Vain kaksi dollaria! Tästä erinomaisesta orjasta! -Katsohan häntä, mies, ja tarjoa sitten sata." - -"Viisi dollaria!" huusi toinen. "Viisi dollaria! Viisi, viisi, viisi, -viisi, viisi." - -"Kuusi dollaria!" huusi isännöitsijä. - -"Kymmenen dollaria!" - -"Kaksikymmentä dollaria!" tarjosi isännöitsijä. - -"Kaksikymmentä dollaria! Kuka tarjoo enemmän?" - -"Kaksikymmentäviisi!" huusi toinen. - -"Kolmekymmentä dollaria! Hän on enemmänkin arvoinen, mutta hän on -oikea paholainen. Näen sen hänen silmistään." - -"Kolmekymmentä, kolmekymmentä, kolmekymmentä. Eikö kukaan tarjoa -enempää? Hän on enemmän arvoinen. Tarjotkaa enemmän, arabit! -Kolmekymmentä, kolmekymmentä. Ensimmäisen toisen -- kolmannen -kerran." Ja huutokaupan pitäjä nyökkäsi päätä isännöitsijälle, joka -astui esiin ja laski kolmekymmentä dollaria kullassa. Toinen pisti ne -taskuunsa ja sanoi nauraen: - -"Tämä orja tappaa sinut ensi kerran nähdessään sinun nukkuvan. Varo -häntä. Olisin pahoillani, jos jonakin päivänä saisin kuulla, että hän -on leikannut kaulasi poikki." - -"Älä ole levoton minun tähteni. Olen nähnyt hurjempien kesyttyvän. -Irrota vanne hänen kaulastaan ja vapauta hänen käsiraudoista." - -"Oletko hullu?" kysyi huutokaupanpitäjä. - -"En lainkaan, vapauta hänet vain kahleistaan!" vastasi isännöitsijä. - -Kaulavanne avautui ja käsiraudat olivat juuri putoamaisillaan maahan, -kun isännöitsijä nyökkäsi päätään Simballe, joka hyppäsi kuin -jalopeura kansanjoukon läpi ja samassa, kun käsiraudat kilahtivat -maahan, lausui syvällä äänellään taikasanan: - -"Kalulu!" - -Orja, joka seisoi yhä lavalla, kääntyi kuullessaan tuon sanan. Hän -näki Simban tutut kasvot, sekä hänen takanaan kaksi hienosti puettua -arabialaispoikaa, joita hän ei tuntenut, mutta Moto ja Niani olivat -hänelle hyvinkin tutut. Hän horjahti ja olisi kaatunut maahan, -jolleivat Simban vahvat käsivarret olisi tarttuneet häneen, nostaneet -hänet alas lavalta ja kantaneet hänet arabialaispoikien luo. - -"Kalulu, etkö tunne Selimiä?" - -Hämmästynyt Kalulu tarkasteli hetken aikaa Selimin kasvoja. Hän -näki hänen hymyillen astuvan häntä kohti, ja Kalulu syöksyi hänen -luokseen. Siten ystävykset olivat tavanneet toisensa jälleen monen -kuukauden eron jälkeen. Abdullah ja kaikki muut saivat myös osansa -syleilystä läsnäolevien suureksi hämmästykseksi. He eivät voineet -ymmärtää, mitenkä arabit saattoivat alentua syleilemään orjaa, -joka pari hetkeä sitten oli ollut kahleissa ja tullut myydyksi -kolmestakymmenestä dollarista. - -Mutta ystävämme eivät välittäneet läsnäolevien huomautuksista ja -ihmettelystä, vaan menivät suoraan erääseen puotiin, jossa myytiin -valmiita vaatteita. Arabialainen paita heitettiin Kalulun hartioille, -valkea vaate käärittiin hänen päänsä ympärille, ja Kalulu oli kuin -muuttunut. Selim antoi sittemmin käskyn isännöitsijälle hankkia komea -arabialainen puku Kalulua varten. - -"Parin päivän kuluttua", sanoi Selim Kalululle, "olet yhtä hyvin -puettu kuin mikä arabi tahansa Sansibarissa, mutta nyt tahdon näyttää -sinulle äitini ja kotini. Kun olemme päässeet kaupungin ulkopuolelle, -voit kertoa meille tarinasi." - -Ja Kalulu kertoi, miten hän oli joutunut arabien leiriin ja miten -hänet oli petollisesti vangittu ja pantu kahleihin. - -"Alussa tein hurjaa vastarintaa, mutta he löivät ja pitelivät minua -niin pahoin, että olivat vähällä ottaa minut hengiltä. Samana yönä me -lähdimme kulkemaan ja olimme vain öisin liikkeellä, kunnes saavuimme -Unyanyembeen, jossa meitä säilytettiin pimeässä huoneessa. Parin -päivän kuluttua jatkoimme jälleen matkaa, joka päättyi meren rantaan. -Meidän saavuttuamme tähän saareen, pani arabi minut peltotyöhön, -mutta he eivät saaneet minua tekemään työtä. He löivät ja piiskasivat -minua joka päivä, mutta minä en tahtonut tehdä työtä, ja vihdoin, kun -hän huomasi, ettei hän tullut minun kanssani toimeen, lähetti hän -minut useiden muiden mukana myytäväksi. Siinä minun tarinani." - -"Tiedätkö, että sinä olet minun orjani, Kalulu? Mutta kun minä -olin sinun orjasi, annoit sinä minulle vapauden ja suojelit minua -tekemällä veljesliiton kanssani. Nyt minä teen saman sinulle. Sinä -olet vapaa ja minä olen sinun veljesi, ja minun äitini on sinun -äitisi", sanoi Selim. - -"Ja minun myöskin", sanoi Abdullah. "Selim ei saa pitää sinua yksin -omanaan. Äitini haluaa nähdä sinut. Tässä on hänen kotinsa, käy -sisään." - -Selim ja Kalulu seurasivat hänen mukanaan portaita ylös, ja kun he -olivat riisuneet tohvelit jalasta, saattoi Abdullah heidät suureen -saliin. Sen seiniä pitkin kulki komea sohva, joka oli päällystetty -kallisarvoisella silkillä, jommoista Kalulu ei ollut unissaankaan -nähnyt, ja lattialla oli paksuja persialaisia mattoja. - -"Niin, Kalulu, minun kotini ei ole yhtä komea kuin Selim," sanoi -Abdullah, "mutta se on parempi kuin useammat muut arabialaiskodit. -Odota hetken aikaa, niin käyn hakemassa äitini." - -Ei kestänyt kauan, ennenkuin Abdullah palasi äitinsä kanssa, jonka -kasvot olivat ohuen hunnun peitossa. Mutta kun hän näki, että vieras -oli vain nuori poika, heitti hän harson silmiltään, astui hänen -luokseen ja kiitti häntä suloisella äänellä. Hän pyysi Kalulua -pitämään tätä kotia omanaan ja oleskelemaan siellä milloin ikänä -Selim vain saattoi luopua hänen seurastaan. Ja sitten hän poistui -jälleen omaan huoneeseensa. - -"Sinä näet, Kalulu, että meidän naisillamme on toiset tavat kuin -sinun heimolaisillasi", sanoi Abdullah äidin mentyä. "Jos olisit -täysi-ikäinen mies, et koskaan olisi saanut nähdä hänen kasvojaan. -Mutta sinä olet jo siksi suuri poika, että äitini arasteli sinuakin. -Mutta minä puolestani tahdon vielä painostaa hänen sanojaan: tule -varhain tai myöhään, kaikki mitä me omistamme on sinun omasi." - -"Nyt et saa pitää Kalulua kauemmin luonasi, Abdullah, mutta seuraa -meidän mukanamme minun äitini luo", sanoi Selim. - -"Ei, Selim, veljeni Kalulu syököön ensin minun luonani, sitten käymme -kaikki yhdessä sinun kotiisi." - -"Meidän päivällisateriamme on valmis. Minä tahdon, että Kalulu tapaa -minun äitini. Tule, Abdullah, meidän kanssamme, me palaamme sinun -luoksesi illalliselle." - -Kun Abdullah huomasi, ettei Selimillä ollut rauhaa jäädä antoi hän -myöten, joskin se soti arabialaista tapaa vastaan. Hän lohdutti -itseään sillä, että he palaisivat illalla takaisin hänen kotiinsa ja -ilmoitettuaan siitä äidilleen hän seurasi Selimin ja Kalulun mukana. -Simba, Moto ja Niani odottivat oven ulkopuolella, ja kaikki lähtivät -nyt yhdessä Selimin kotiin. - -Jos Abdullahin koti oli jo tehnyt suuremmoisen vaikutuksen Kaluluun, -niin ihmetteli hän vieläkin enemmän Selimin komeaa asuntoa. Pihamaan -loistavan valkea marmori, puhtaus ja järjestys, joka vallitsi -kaikkialla, hyvin puetut orjat, jotka avuliaina kiiruhtivat heitä -vastaan, leveät portaat, veistetyt ovet ja suuri eteishalli, kaikki -tuo saattoi nuoren päällikön aivan hengästyneeksi ihmetyksestä. Hänen -katseensa etsi Simbaa ja Motoa, mutta hän huomasi, että he olivat -pysähtyneet ovelle. Heidän ei ollut lupa astua ylempään kerrokseen, -jonne hänet nyt vietiin, ja Kalulun mieli tuntui hiukan levottomalta. - -Selim ja Abdullah riisuivat eteisessä tohvelit jaloistaan ja -astuivat sitten suureen, korkeakattoiseen saliin, jossa oli paljon -kallisarvoisia esineitä. - -Selim kääntyi Kalulun puoleen ja sanoi: - -"Mitä Ututan nuori kuningas arvelee veljensä Selimin talosta?" - -"Sinä olet suurempi kuin minä. Minulla on ollut monta tuhatta -sotilasta, jotka olivat valmiit täyttämään pienimmänkin käskyni, -mutta minä olen ensimmäinen kuningas Ututassa, joka on nähnyt -tämän kaltaisen talon. Minulla on ollut runsaasti norsunluuta ja -lukemattomia lehmiä, lampaita ja vuohia, mutta tällaista taloa ei -minulla koskaan ole ollut." - -"Myöhemmin, Kalulu, kun me kaikki olemme varttuneet aikamiehiksi, -seuraamme sinua Ututaan ja pidämme huolta siitä, että pääset taas -oikeuksiisi, ja silloin voit saada kaikkea sellaista, mitä täällä -näet. Mutta me olemme vielä nuoria poikia ja meidän pitää oppia vielä -paljon, ennenkuin voimme taistella Ferodiaa vastaan. Siihen saakka -pyydän sinua jäämään tänne Abdullahin ja minun luokseni Sansibariin -ja pitämään minun kotiani omanasi. Odota hetken aikaa, minä käyn -kutsumassa äitiäni, Aminaa, jota sinun täytyy oppia rakastamaan." - -"Minä pidän kaikesta, mikä on sinulle rakasta, Selim", vastasi Kalulu -ja kävi sohvalle istumaan. - -Selim kolkutti äitinsä huoneiston ovelle, ja kun äiti tuli saliin, -suuteli hän kunnioittavasti hänen kättään ja vei hänet Kalulun luo. -Mutta kun äiti näki vieraan, mustan miehen, vetäytyi hän pois sanoen: - -"Kuka tämä on, poikani? Mitä sinä ajattelet, kun päästät orjan -huoneeseen, minne vain arabeilla on lupa tulla? Ja minä olen -hunnutta! Hyi, poika!" - -"Ei, rakas äiti, sehän on vain poika. Eikä hän ole mikään orja, -vaan minun veljeni", vastasi Selim hymyillen viitatessaan luokseen -Kalulun, joka näytti hämmästyneenä katselevan Aminan ihmeellistä -kauneutta. - -"Sinun veljesi! Onko sinulla kaksi äitiä? Herrani Amer ei kertonut -minulle koskaan, että hänellä olisi ollut muita vaimoja, kuin mitä -tässä talossa asuu. Mitä ihmeellistä peliä tämä? Kuka tuo poika on?" - -"Etkö sinä arvaa, äiti? Se on veljeni, Kalulu." - -"Kalulu!" toisti äiti. Hänen kauniille kasvoilleen levisi hymy, ja -Kalulun luo astuen hän lausui tälle helliä sanoja niinkuin ainakin -äiti poikansa pelastajalle ja vapauttajalle. - -"Tämä talo on sinun käytettävänäsi", lopetti hän. "Käske mitä haluat, -ja sinua totellaan. Minäkin, Selimin äiti, joka niin kauan surin -häntä kuolleena, osaan olla kiitollinen. Simba, Moto ja pikku Niani, -jotka ottivat osaa Selimin kärsimyksiin, ovat saaneet palkinnoksi -taloja ja puutarhoja, eikä Selim voi koskaan kylliksi kehua heidän -hyvyyttään. Mutta sinulle, joka olet saanut kärsiä niin paljon, -tahdon minä olla äidin asemassa, ja sinä olet tästä lähtien minun oma -Kaluluni." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALULU: PRINSSI, KUNINGAS JA ORJA*** - - -******* This file should be named 50517-8.txt or 50517-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/1/50517 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50517-8.zip b/old/50517-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 323dbe7..0000000 --- a/old/50517-8.zip +++ /dev/null |