diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50516-8.txt | 12212 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50516-8.zip | bin | 256305 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12212 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c9bb987 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50516 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50516) diff --git a/old/50516-8.txt b/old/50516-8.txt deleted file mode 100644 index 01ef9d1..0000000 --- a/old/50516-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12212 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Martti Salander, by Gottfried Keller - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Martti Salander - Romaani - -Author: Gottfried Keller - -Translator: Kyösti Wilkuna - -Release Date: November 20, 2015 [EBook #50516] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARTTI SALANDER *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -MARTTI SALANDER - -Romaani - - -Kirj. - -GOTTFRIED KELLER - - - -Otava, Helsinki, 1908. - - - - - - -Gottfried Keller - - -Gottfried Keller on, samoinkuin hänen aikalaisensa Fritz Reuter -ja Konrad Ferdinand Meyer, sekä pohjois- että eteläsaksalaisen -kertomataidon etevimpiä edustajia sinä kuihtuneisuuden aikana, joka -Saksan kirjallisuudessa vallitsi romantikan mailleen mennessä. Hän -on yksinäisin ja luoksepääsemättömin näistä kolmesta, ja vasta -verrattain myöhään tulivat hänen teoksensa Saksassa vähän laajemmin -tunnetuiksi. Mutta populääriksi hän ei ole koskaan päässyt, siksi -liian kaukana on hän aina kulkenut lukevan yleisön valtatiestä. -Vallankaan alasaksalaiset eivät ole koskaan jaksaneet oikein omaksua -tuota karheata sveitsiläistä. - -Samoinkuin Keller ihmisenä oli originelli, karu ja sulkeutunut, on -hän runoilijanakin eristäytynyt ja jyrkästi omintakeinen. Vaikutuksia -ei hänen voi varsinaisesti sanoa keneltäkään saaneen. Luonnonpakosta -kuin kotimaansa vuoripurot kumpuaa hänen runoutensa ilmoille, ja -myöskin yhtä oikullisena ja polveilevana, hilliintyen kuitenkin -välistä tasaisena, kirkkaana ja sopusuhtaisena edelleen virtaamaan, -kuten hänen lyyrillisessä tuotannossaan ja pienemmissä novelleissaan. -Mutta enimmiten se rakastaa epätasaisia ja koukertelevia uria. Hänen -fantasiansa on oikullinen, ja sen johteita itsepäisesti seuraten on -hän varsinkin laajemmat tuotteensa punonut kirjaviksi kudoksiksi. -Mutta hänellä on myöskin varma psykologinen vaisto ja elämän -havaintoon terävä silmä, mikä pakottaa hänet kuitenkin aina pysymään -todellisuuden maaperässä. Eikä hän tyystin jätä sitä silloinkaan, kun -hänen taipumuksensa kummallisuuksiin ja groteskimaisuuteen saa hänen -satiirinsa tai huumorinsa paisumaan yli äyräidensä. - -Ollen itsekin jyrkkäpiirteinen personallisuus, kuvaa Keller -henkilöidensä luonteet jyrkästi yksilöllisiksi. Hänen henkilönsä -eivät ole mitään epäselvästi häämöttäviä reliefejä, vaan irtonaisia -ja selväpiirteisiä veistoksia. Naisten ja lasten kuvaajana vallankin -on hän onnistunut. Oivallisimpia esimerkkejä siitä ovat m.m. "Martti -Salanderissa" esiintyvät henkilöt Maria Salander, tuo hiljainen, -aina tyyni ja lujatahtoinen perheenäidin tyyppi, pöyhkeilevä -mutta pohjaltaan rehellinen ja kunnollinen Amalia Weidelich sekä -hänen turhamaiset ja "sieluttomat" kaksoispoikansa. Ja kaikkialla -henkilö- sekä arkielämän kuvauksessaan saa Keller aihetta jykevään -leikinlaskuun. Suuremmoisessa huumorissa sekä taidossa suurentaa -ja ylentää vähäpätöisiä ja naurettavia seikkoja kykenee hänet -voittamaan ainoastaan "Don Quixote'n" luoja sekä Rabelais, jonka -teoksia Keller vielä vanhanakin mielellään lueskeli. Mutta vaikka -hän helposti heittäytyykin huvitteleimaan mielikuvituksensa -vallattomilla oikuilla ja jättiläishuumorillaan, johtaa hän sentään -aina tapaukset psykologisesti varmoihin tuloksiin. Ja kaiken pohjana -hänen tuotannossaan on eheä, valoisa ja humaninen maailmankatsomus, -joka ei salli siveellisesti vajonneenkaan kokonaan hukkua, sillä -"kunnottominkin ihminen on vielä kultaisella langalla ihmisyyteen -sidottu". - -Gottfried Keller on, samoinkuin runoilijana hänelle monessa -suhteessa sukulainen Ludwig Tieck, sorvarin poika ja syntynyt -Zürichin kaupungissa 19 p. heinäk. 1819. Isästään aikaisin orvoksi -jääneenä sai hän äitineen ja sisarineen viettää nuoruutensa -suuressa köyhyydessä. Kouluopetusta sai hän ensin parina -vuotena muutamassa yksityisessä alkeiskoulussa sekä sen jälkeen -eräänlaisessa teknillisessä opistossa, josta hänet kuitenkin jo -ensi vuonna syyttömästi erotettiin. Sen jälkeen eleli hän mitä -rajattomimmassa vapaudessa, jatkaen itseopiskelun vaikealla -tiellä itsensä kehittämistä. Hänellä oli taipumusta piirustukseen -ja ahkerasti hän nyt rupesi lahjojaan kehittelemään. Hän tahtoi -tulla maisemamaalariksi ja päiväkausia vietti hän luonnon parissa -piirustellen ja maalaillen. Tämä hänen taipumuksensa tuleekin usein -näkyviin hänen kirjallisessa tuotannossaan. Kaikkialla, missä hän -kuvauksissaan joutuu kosketuksiin luonnon kanssa, viivähtää hänen -katseensa mielellään viehättävissä ja väririkkaissa näköaloissa. -Noista hänen maisemamaalarin ominaisuuksistaan on esim. "Martti -Salander'issa" monin paikoin todistuksia. - -Saatuaan v. 1840 pienen perinnön lähti Keller Müncheniin maalausta -opiskelemaan. Siellä vietti hän kolmisen vuotta seikkailurikasta -elämää, nauttimatta juuri mitään säännöllistä opetusta ja -kärsien suurta puutetta. Kotiin palattuaan hän jätti kokonaan -maalarinuran, jolla hän ei juuri dilettanttia korkeammalle koskaan -ollut kohonnutkaan. Sen sijaan alkoi hän näinä vuosina kirjottaa -runoja. Zürichissä oleskeli tähän aikaan kotimaansa valtiollista -taantumusta paenneita "nuoren Saksan" miehiä, kuten Freiligrath, -Herwegh ja Folien, joista viimemainittu kaikin tavoin avusti, -opasti ja kehotteli alkavia runoilijoita. Hänen vaikutuksestaan -Kellerkin julkaisi v. 1846 ensimäisen runokokoelmansa nimellä "Erään -autodidaktin runoja". Pari vuotta senjälkeen sai Keller, joka näihin -aikoihin vietti säännötöntä elämää Zürichin oluttuvissa, muutamain -ystäväin toimesta hallitukselta 800 frangin stipendin ulkomailla -opiskelua varten. Hän lähti Saksaan, aikoen kehittyä draaman -alalle. Hänellä olikin melkein läpi elämänsä mielessä muutamia -näytelmäsuunnitelmia, jotka kuitenkaan eivät koskaan toteutuneet. -Aluksi vietti hän pari vuotta Heidelbergissä, jossa hän m.m. kuunteli -Feuerbachin luentoja ja sai tilaisuuden henkevään seurusteluun. -Heidelbergissä oleskelu merkitsikin paljon hänen kehitykselleen. Sen -jälkeen muutti hän Berliniin, jossa hän vietti lähes kuusi vuotta, -kääriytyneenä sellaiseen yksinäisyyteen, että hän ei esim. kerran -kahteen vuoteen ilmottanut äidilleenkään mitään itsestään. Paitsi -teatterissa ja joskus yliopistossa luentoja kuulemassa pistäysi hän -vain välistä muutamissa kirjallisissa seurapiireissä, kuten esim. -parooni Varnhagen von Ensen (Rahelin miehen) salongissa. - -Berlinissä ollessaan julkaisi Keller toisen kokoelman lyyrillisiä -runoja sekä alkoi jatkaa ennen alkamaansa "Der grüne Heinrich" -nimistä romaania. Sen painattaminen kesti kuitenkin lähes viisi -vuotta, sillä kustantajan täytyi lupauksin ja uhkauksin käydä -alituista taistelua tekijän kanssa saadakseen häneltä käsikirjotusta. -Vaikka Kellerillä olikin alati mielessään hautumassa suuremmoisia -kirjallisia suunnitelmia, oli niiden kirjottaminen hänestä kuitenkin -vastenmielistä. -- Berlinissä ollessaan julkaisi Keller myöskin -ensimäisen osan novellikokoelmaa "Die Leute von Seldwyla". - -Kotiin palattuaan jatkoi Keller entistä villiä joutoelämää, kunnes -v. 1861 Zürichin kanttonin hallintoneuvosto (korkein toimeenpaneva -virasto) valitsi hänet -- ensimäiseksi valtiokirjuriksi! Tämä -tapahtui Kelleriä suosivan finanssipäällikön toimesta, hän kun tahtoi -siten pelastaa runoilijan "villiintymisen tilasta". Sanomalehdet -pitivät pahaa melua tästä nimityksestä, jossa oli virkaa hakeneita -kokeneita lakimiehiäkin sivuutettu. Keller otti vastaan tuon -suuritöisen toimen ja hoiti sitä perin mallikelpoisesti viisitoista -vuotta. Olipa hän siinä ohella viisi vuotta jäsenenä myöskin Suuressa -Neuvostossa (kanttonin lakiasäätävä valta). Kirjalliseen tuotantoon -hänelle ei tällöin jäänyt paljon aikaa. Kaksi novellikokoelmaa hän -kuitenkin ehti julkaista, nimittäin nuo muodollisesti erinomaiset -legendansa ja toisen osan "Seldwylan asukkaita". - -V. 1876 erottuaan valtiokirjurin virasta jatkoi Keller kirjallista -työskentelyään, julkaisten aluksi laajan novellikokoelman nimeltä -"Züricher Novellen". Sen jälkeen kirjotti hän uudelleen "Grüner -Heinrich'in" ja paranteli sitä jonkun verran. V. 1881 ilmestyi taas -uusi novellisikermä "Das Sinngedicht" ja pari vuotta sen jälkeen -Kellerin kootut runot, joiden joukossa oli paljon uusiakin. Keller -lopetti tuotantonsa, samoinkuin oli alkanutkin, romaanilla. V. 1886 -ilmestyi nimittäin hänen viimeinen teoksensa "Martti Salander" -(lausuttava oikeastaan Sálander). Kolme vuotta senjälkeen ilmestyivät -Kellerin kootut teokset kymmenenä nidoksena. -- Pitemmän aikaa -sairastettuaan, ystävänsä Arnold Böcklinin häntä kärsivällisesti -hoidellessa, kuoli Keller syntymäkaupungissaan 15 p. heinäk. 1890. - -Vaikka Keller arkielämän kuvauksessaan onkin rohkea realisti, kulkee -hänen tuotantonsa läpi sentään vahva romanttisuuden suoni. Vallankin -kauttaaltaan romanttinen on tuo neliosainen "Der grüne Heinrich", -eräänlainen "Dichtung und Wahrheit" romaani, joka isolta osaltaan -sisältää autobiografiaa tekijänsä lapsuus- ja oppivuosilta. Mutta -Kellerin romantikka on aina valoisaa ja hillittyä, kaukana liiasta -tunteilusta. Ottamatta lukuun toisin paikoin ilmenevää kuivakiskoista -järkeilyä ja didaktisuutta, on "Der grüne Heinrich" läpeensä -täyteläistä runoutta ja Saksan romaanikirjallisuuden ensimäisiä -tuotteita. Lukijansa mielessä herättää se elävästi samanlaisen -tunnelman, minkä saa kävellessään valoisan sunnuntaisen metsän läpi, -johon päivä paistaa hiljaa lepattavien lehtien lomitse. - -Kellerin lyrikassa ja "Grüner Heinrich'issä" ilmenevä romantikka -on ehtynyt jo melkoisen vähiin vaikkei silti tyyten hävinnyt -hänen novellituotannossaan ja viimeisessä romaanissaan "Martti -Salander'issa". Kaikista Kellerin teoksista on "Martti Salander" -paikallisväriltään enimmin sveitsiläinen. Se on Salanderin perheen -vaiheisiin punottu ajankuvaus vuoden 1869 vaiheilta, jolloin -Sveitsissä ja vallankin Zürichin kanttonissa pääsi voimaan entistä -laajempi kansanvalta. Kun "Martti Salander" ilmestyi, otettiin se -sekä kotimaassaan että Saksassa epäsuopeasti vastaan. Rohkeasti -paljastelee siinä Keller kansanvallan kasvattamia epäkohtia, ja se ei -voinut olla loukkaamatta kunnon sveitsiläisten patriotismia. Muualla -sitä taas moitittiin liian sveitsiläiseksi. "Martti Salander'in" -onkin sanottu olevan enemmän poliittinen opetuskirja kuin tavallinen -romaani. Mutta vaikka sitä hyvältä osalta haittaakin samanlainen -kuivakiskoisuus ja didaktisuus kuin "Grüner Heinrich'iäkin", on -sillä paikallisväristään huolimatta etevässä luonteenkuvauksessaan, -humanisuudessaan ja psykologisessa täsmällisyydessään kuitenkin varma -yleispätevä arvonsa. Monin piirtein siinä tulevat näkyviin Kellerin -etevät runoilijaominaisuudet. - -Monessa suhteessa ovat Kellerin tuotannossa ensi sijalla hänen -novellinsa. Paul Heyse onkin sanonut häntä novellin Shakespeareksi. -Parasten novellistien rinnalle kohottavat Kellerin kertomukset -sellaiset kuin "Romeo und Julia auf dem Dorfe", "Das Fähnlein der -sieben Aufrechten", "Die arme Baronin" ja "Die drei gerechten -Kammacher", joka viimemainittu huumorissaan ja groteskimaisuudessaan -Kellerin kertomuksista kaikista "kellerimäisin". Muodollisesti ovat -vallankin erinomaisia Kellerin "Sieben Legenden", jotka suppeina, -hillittyinä ja tasasuhtaisina ovat novellikirjallisuuden parhaita -mestariteoksia. Hänen kaikessa proosatuotannossaan ilmenevä taito -löytää ihmisistä naurettavaa, silti lainkaan alentamatta heidän -ihmisarvoaan, on näissä legendoissa verraton. Hän ei kohtele -pyhimyksiä pilkallisesti kuten Voltaire eikä rivosti kuten Heine, -vaan viehättävällä homerisella naivisuudella. Ja vaikka tuossa -naivisuudessa piileekin leikkiä, jopa satiiriakin katolilaista -mytologiaa kohtaan, on tekijä kuin ei hän tietäisi sellaisesta mitään. - -Kuten novelleissaan ja romaaneissaan on Keller lyrikassaankin perin -omintakeinen ja ilman vierasta sointua. Vapauduttuaan poliittisesta -painolastista, joka raskautti hänen ensimäistä runokokoelmaansa, -ovat Kellerin runot läpeensä selkeitä ja vakavan miehekkäitä. -Niissä on tyyntä, tervettä ja alkuvoimaista tunnetta sekä raikasta -luonnontuoksua. Karakteristisia ovat kaikenlaiset yllättävät käänteet -ja Kellerille yksinomainen ilmaisutapa. Kieli kaikessa Kellerin -tuotannossa on samoinkuin sisältökin luonnollisesti kumpuilevaa, -ei vanhaa eikä uutta, vaan jalossa yksinkertaisuudessaan mitä -vivahdusrikkainta. - -Hallerin, Meyerin ja Arnold Böcklinin ohella on pieni Sveitsi -Gottfried Kellerin kautta antanut tuntuvan lisän saksalaiselle -hengenelämälle. - -Suomentaja. - - - - -I - - -Nuorenpuoleinen hyvinpuettu mies, jonka kupeella riippui -englantilainen matkalaukku, lähti sveitsiläisen Münsterburgin -kaupungin eräältä asemalta pitkin uusia katuja, ei kaupungin sisään, -vaan heti määrättyä suuntaa noudattaen jotakin ympäristössä olevaa -paikkaa kohti, kuten ainakin henkilö joka tuntee seudun ja on varma -asiastaan. Kuitenkin täytyi hänen pian pysähtyä, voidakseen paremmin -ympärilleen katsella, sillä hänen kulkemansa kadut eivät olleetkaan -entisiä uusia katuja, joita hän kerran oli kulkenut; ja kun hän nyt -katsoi taakseen, huomasi hän, ettei hän ollut tullutkaan ulos siltä -asemalta jolta hän vuosia sitten oli matkalle lähtenyt, päinvastoin -seisoi entisellä paikalla paljoa suurempi rakennus. - -Tuo moniosainen, suunnattoman laaja kivimassa loisti niin tyynen -muhkeana ilta-auringon valossa, että mies katsoi sitä kuin -tenhottuna, kunnes katuliike hänet epämieluisasti havahutti ja -hän jätti paikan. Mutta pystyssä oleva pää ja kupeella hiljaa -edestakaisin keinuva matkalaukku antoivat tietää, kuinka ajatusten -kiihoittamana ja tyydytyksen tuntein hän siinä edelleen asteli, -etsiäkseen vaimoaan ja lapsiaan sieltä, jonne hän ne vuosia -sitten oli jättänyt. Turhaan hän kuitenkin rakennusten välistä -etsiskeli niiden entisten polkujen jälkiä, jotka ennen niittyjen -ja puutarhojen keskitse varjoisina ja ystävällisinä johtivat ylös -kunnaille. Sillä nämä polutkin olivat laajalti pölyisten tai -karkealla soralla peitettyjen ajoteiden alle hautautuneina. Vaikka -tämä kaikki hänen kummastustaan yhä lisäsikin, tuli hän lopuksi -kuitenkin miellyttävällä tavalla yllätetyksi, kun hän muutaman nurkan -ympäri kaartaen huomasi odottamatta joutuneensa erääseen talojen -kulmaukseen, jonka hän silmänräpäyksessä tunsi jälleen vanhasta -maalaismaisesta rakennustavasta. Nuo esiinpistävät katot, punaiset -hirsiseinät ja pienet, talojen edessä olevat ryytimaat olivat aivan -ennallaan. - -"Siinähän on Varpunen!" huudahti kulkija, samalla kuin hän pysähtyi -ja lämpimin kotoisin tuntein katseli tuota vanhaa paikkaa, -"todellakin Varpunen! Varpusessa, sanotaan täällä! On käsittämätöntä, -miksei tämä kaikki seitsemän vuoden kuluessa ole ainuttakaan kertaa -mieleeni juolahtanut, ja kuitenkin olemme koulupoikina täällä -niin mainiota omenaviiniä juoneet, milloin meillä oli hitusenkaan -rahaa! Ja tuossa on vanha kaivokin, josta Varpusen isännän leikillä -sanottiin viiniä ja maitoa imevän!" - -Todellakin suihkusi ikivanhasta puupylväästä kirkasta lähdevettä -samaan altaaseen kuin ennenkin ja juuri tuon vanhan, rihlattoman -pyssynpiipun läpi, joka oli siinä rautaisen kaivoputken asemesta. -Tämä huomio sai miehen uudelleen innostumaan. - -"Terve sinulle, rauhallisen puolustusvoiman kunnianarvoisa esikuva!" -lausui hän puoliääneen. "Tämä putki, joka aikoinaan on tulta -sisältään syössyt, lahjoittaa nyt raikasta lähdevettä ihmisille ja -eläimille! Mutta jokaisen talon seinällä riippuu jo luullakseni -rihlattu kivääri ja odottaa vakavaa koetusta. Kunpa kotimaa -sellaisesta kauan säästyisi!" - -Tällöin lähestyi kaivoa joukko leikkiviä lapsia, pikkuväkeä -kahden ja kuuden vuoden vaiheilla. Tätä viimeistä ikäluokkaa oli -luultavasti kaksi poikaa, nähtävästi kaksoiset, koska he olivat -ihan samankokoiset ja kummallakin oli samanlainen pyöreä pää -pulleine poskineen ja vatsalla samanlaisesta vahakankaasta leikattu, -kukkasilla kirjaeltu esiliina, nähtävästikin yhtä paljon näön vuoksi -kuin pukua suojaamassa. Hiukan syrjässä seisoi yksinään muuan kalpea -poika, jolla mahdollisesti oli kahdeksas kesä elettävänään ja joka -antoi aihetta erääseen pikku tapaukseen, mikä tuon kotiapalaavan -miehen huomion johti pois vanhasta pyssynpiipusta. - -Toinen esiliinaan puetuista pojista huusi nimittäin kopeasti tuolle -yksinään seisovalle pojalle: "Mitäs sinä täällä teet? Mitä sinä -tahdot?" - -Kun puhuteltu ei vastannut mitään, vaan katseli alakuloisesti -eteensä, astui toinen kaksoisista, kädet selän takana ja esiliinalla -ympäröityä vatsaansa pullistaen, lähemmäs ja sanoi röyhkeästi: "Niin, -ketä sinä odotat täällä?" - -"Minä odotan äitiäni", vastasi nyt poika, käyden epävarmaksi oliko -hänellä oikeutta siinä seisoa. Mutta toinen vastasi kuivasti ja -halveksien kuin aikamies: "Jahaa, sinullako on äiti?" samalla kuin -hänen veljensä purskahti äänekkääseen nauruun sekä huusi: "Ha, ha, -sillä on äiti!" - -Heti perään lojusi koko lapsikööri hullunkurisesti jäljitellyllä -naurunhohotuksella: "Sillä on äiti!" - -Harvoin kuulee pikkuväen laskevan niin iloista naurua. Ja ikäänkuin -tuo seikka olisi heitä kovin huvittanut, toistivat he vilpittömän -lapsensydämensä pohjasta yhä uudestaan "hahahaa" sekä seisoivat -rinnatusten piirissä, jonka keskellä muuan kaksivuotias palleroinen -lihavilla käsillään sivujaan pidellen toisteli: "Hoo, tillä on äiti!" - -Kun tämä huvi vähitellen loppui kuten kaikki tässä maailmassa, kysyi -matkalaukkua kantava mies, joka oli hyvin huomannut kaikki, mutta ei -ymmärtänyt siitä mitään, ystävällisesti: "Miksi te, lapset, nauratte -sen vuoksi, että pojalla on äiti? Eikö teillä sitten ole ollenkaan -äitiä?" - -"Ei, me sanomme mamma!" selitti toinen pienokaisten johtajista ja -otti samalla maasta astian, täytti sen altaasta ja heitti äidin -omistajan päälle. Mutta tämä menetti kärsivällisyytensä. Hän karkasi -esiin hiukan tukistaakseen tuota ilkeää kaksoispoikaa, jolloin -molemmat veljet alkoivat parkua ja huutaa: "mamma, mamma!" - -"Isidor! Julian! Mikä hätänä, mitä teillä taasen on?" kuului muuan -ääni ja eräästä talosta tuli ulos tukevatekoinen nainen, epäilemättä -suoraa pesukorvon äärestä. Märkä esiliina oli työnnetty syrjään, -toisella kädellä piti hän edessään kukilla ja silkillä muodin -mukaisesti koristeltua olkihattua ja toisella punaisenruskealla -käsivarrellaan koetti pyyhkiä hikeä otsaltaan, samalla kuin hän -moittivasti huusi perässään seuraavalle koruompelijattarelle että -hattu oli onnistumaton, että kukat oli asetettu väärin ja että hän -tahtoi niiden olevan yhtä suuria ja kauniita kuin muillakin rouvilla -sekä valkoiset nauhat ruskeiden sijasta. Hän ei sanonut tietävänsä, -miksei hän saisi pitää valkoisia nauhoja yhtä hyvin kuin tuo tai -tämäkin, ja jollei hän ollutkaan mikään neuvoksetar, niin saattoi hän -kerran vielä saada miniöikseen vaikka kaksikin kappaletta sellaisia! - -Ompelijatar, joka sillä välin oli ottanut hatun takaisin, vastasi -hieman nenäkkäästi, että oli hyvä, etteivät nauhat jo tällä kertaa -olleet valkoiset, sillä muuten ne olisivat tärveltyneet rouvan -märistä käsistä ja olipa niin ja näin, saisiko näitä ruskeitakaan -enää puhtaiksi. Hän tahtoi nähdä, mitä johtajatar siihen sanoisi. -Niin sanoen asetti hän hatun koteloon, jossa hän oli sen tuonut, ja -lähti harmistuneena tiehensä, pesurouvan huutaessa hänen peräänsä, -että hänen tuli saada hattu ensi sunnuntaiksi, sillä hän tahtoi saada -sen kirkkoon päähänsä. Tämän jälkeen hän vihdoinkin katsahti poikiaan -Juliania ja Isidoria, jotka eivät lakanneet parkumasta, vaikka vieras -poika oli vetäytynytkin entiselle paikalleen. - -"Mikä teillä on? Kuka teille tekee pahaa?" huudahti hän, mihin pojat -parkuivat vastaukseksi: "Tuo tahtoo lyödä meitä!" - -Mutta nyt sekaantui tuo tarkkaavainen vaeltaja asiaan ja selitti -rouvalle, että molemmat pojat olivat ensinnä tuota toista valaneet -vedellä ja nauraneet hänelle, kun hänellä oli ainoastaan äiti eikä -mammaa. - -"Se ei ole kauniisti tehty!" sanoi rouva lempeästi nuhdellen -pojilleen. "Hänen vikansa ei ole, että hänellä on köyhät tai -sivistymättömät vanhemmat, ja te saisitte kiittää Jumalaa, että -teidän laitanne on paremmin!" - -Matkalaukun kantaja ei voinut pidättyä kysymästä, oliko tässä maassa -köyhyyden tai puutteellisen sivistyksen merkki jos kansan keskuudessa -vanhempia nimitettiin vielä isäksi ja äidiksi. Hän teki tämän -kysymyksen vakavasta tiedonhalusta ilman pilkkaa, valmiina kuulemaan -jo taasen jotain uutta, ehkä hyvää ja kiitettävääkin. Rouva katsoi -häntä suurin silmin, mietti vähän, kunnes luuli saaneensa selville, -että tässä oli kysymyksessä odottamaton ja aiheeton hyökkäys, ja -vastasi sitten, terävällä äänensävyllä: "Me emme täällä ole kansaa, -vaan ihmisiä, joilla kaikilla on yhtäläinen oikeus kiivetä ylös! -Ja kaikki ovat yhtä ylhäisiä! Lapsilleni olen mamma, jottei heidän -tarvitse herrasväen edessä hävetä ja jotta kerran saavat pystyssä -päin maailman läpi kulkea. Jokaisen oikean äidin velvollisuus on -huolehtia siitä, kun aika kerran niin vaatii!" - -"Mitä sinä, eukko, pauhaat?" sanoi hänen miehensä, joka tuli -kaivolle. Hän laski kaivon viereen maahan suuren korin, joka oli -täynnä keltaisia nauriinnaatteja, ja lisäsi: "Siinä on nauriita -pestäväksi. Minä aion heti mulistaa nurin naurispenkin ja istuttaa -uudestaan. Pojat saavat viruttaa nauriit! Anna heille sankko, -etteivät likaa vettä altaassa ja pidä toki huolta, etteivät lapset -aina saa sotkea elukkain juomavettä!" - -Tästä näytti tuo pyylevä rouva vieraan läsnäollessa vielä -enemmän suuttuvan. Lapset oli vasta muka kunnollisesti puetettu -eivätkä saaneet heti uudelleen itseään liata! Hän kyllä viruttaa -nauriinnaatit mihin on vielä kyllin aikaa ne kun noudetaan vasta -seuraavana aamuna. - -Ja kaksoiset puolestaan huusivat: "Isä, mamma sanoo, että me emme -saa liata itseämme! Mitä me nyt tekisimme? Saammeko juosta mihin -tahdomme?" - -Vastausta odottamatta juoksivat he toisten lasten kanssa tiehensä. -Mutta vieras, sen sijaan että olisi seurannut heidän esimerkkiään, -jäi yhä vielä seisomaan, miettien sitä seikkaa että mamman mies -lastensa edessä oli kuitenkin yksinkertainen "isä", jonka ohessa hän -todellakaan ei näyttänyt käyvän samasta kuin tämä. - -Näissä ajatuksissa keskeytti hänet maanviljelijä eli puutarhuri, joka -kysyi: "Mitäs herralla täällä on asiaa?" - -"Ei kai hänellä ole mitään asioimista!" pisti rouva väliin. "Hän -on nimittänyt meitä vain kansaksi ja ihmetellyt, että pojat minua -mammaksi sanovat!" - -"Se ei ollut tarkoitus!" sanoi vieras hymyillen, "minähän olen -päinvastoin iloinnut tapojen hienostumisesta tässä maassa, -kansalaisten lisääntyvästä tasa-arvoisuudesta; mutta nyt kuitenkin -havaitsen, että perheen päätä kutsutaan vielä isäksi eikä papaksi! -Kuinkas se on selitettävä?" - -Rouva silmäsi ärtyisesti miestään, joka tässä suhteessa oli hänelle -arvatenkin riittävästi harmia tuottanut, sekä pysyi muutoin vaiti. -Mies puolestaan katseli vierasta tutkivin silmäyksin samoinkuin -rouva äsken, ja kun hän sai merkille pannuksi tämän avonaiset ja -hyväntahtoiset kasvot, antautui hän tuttavalliseen keskusteluun: -"Katsokaas, hyvä ystävä! Se on asia, josta olisi paljonkin -kerrottavaa! Tasa-arvoisuus on meillä kylläkin olemassa ja kaikki -me pyrimme ylöspäin. Innokkainta siinä asiassa on naisväki, yksi -toisensa jälkeen heistä ottaa käytäntöön tuon nimityksen, jota -vastoin me miehet emme omassa elämässämme voi käyttää sellaista -koristusta. Me joutuisimme naurun alaisiksi omissa silmissämme, -ainakin toisinaan, ja sitten, mikä on pääasia, meille korotettaisiin -veroja, jos ottaisimme pappa-nimityksen. Siihen suuntaan puhui -herra kirkkoherra koulun tarkastuksessa, jossa asia tuli puheeksi, -kun eräs koulumestari muutamain oppilasten vanhemmista puhuessaan -käytti nimityksiä pappa ja mamma. Nämä olivat luonnollisesti -sellaisia lapsia, jotka olivat tuoneet kauniita lahjoja. Naisten -kesken, sanoi kirkkoherra, sillä ei ole niin paljon merkitystä, -heidän turhamaisuutensa kun on tunnettua. Mutta jos miehet antavat -kutsua itseään papaksi, niin todistavat he sillä lukeutuvansa -varakkaisiin ja ylhäisiin ja kun he siitä huolimatta maksavat liian -vähän veroa, niin tiedettäisiin heidät pian korkeammasta verottaa. -Sitten käskettiin kaikkien kuuden opettajan tasa-arvoisuuden vuoksi -karttaa koulussa nimitystä pappa ja sanoa vain isäksi, oli sitten -kysymyksessä köyhä tai rikas." - -Rouva oli jo tämän keskustelun alussa juossut vihastuneena -takaisin kyökkiinsä. Isäntä meni myöskin kiiruusti tiehensä, -arvellen itsellään olevan vielä riittävästi tehtävää ja että hän -oli jo liiankin kauan pakissut, ja vieras seisoi jälleen yksinään -tuolla hiljaisella paikalla. Vasta nyt huomasi hän tuon vanhan -talon seinässä kirjotuksen: "Pietari Weidelich'in puutarha- ja -maitotalous". Siis Weidelich'ejä ovat nämä ihmiset nimeltään, puhui -hän itsekseen panematta asiaan mitään huomiota. Hän hieroi keveästi -otsaansa kuin se joka ei oikein tiedä missä hän juuri sinä hetkenä -on, kunnes hän muisti tarvitsevansa käydä vielä korkeintaan kymmenen -minuuttia, nähdäkseen omaisensa. Mutta kun hän kääntyi lähteäkseen, -laski joku kätensä hänen olalleen ja kysyi: "Eikö se ole Martti -Salander?" - -Hän se todellakin oli; sillä hän kääntyi kuin salama ympäri, -kuullessaan ensi kertaa kotoisilla seuduilla nimeään mainittavan ja -nyt ensi kertaa myöskin tutut kasvot nähdessään. - -"Ja sinä olet Möni Wighart, todellakin!" huudahti hän. Molemmat -pudistivat toistensa käsiä, katsellen tarkkaavasti mutta iloisesti -toisiaan kuin vanhat hyvät ystävät, joista kumpikaan ei ole -toiselleen mitään velkaa. Sellainen tapaaminen on aina hauska yllätys -kotimaahan palaavalle. - -Möniksi nimitetty, oikeastaan Salomoni, oli näköjään kymmentä -vuotta vanhempi kuin herra Martti Salander, mutta näytti kuitenkin -viiksineen ja poskipartoineen yhtä reippaalta ja siistiltä kuin -ennenkin ja kantoi samaa ruokokeppiä kullattuine koiranpäineen kuin -kaksikymmentä vuotta sitten. Kaikkien kunnon ihmisten kanssa oli -hän sinut, vaikkei kukaan selvästi tiennyt mistä ajasta lähtien. -Siitä huolimatta hänellä ei koskaan ollut vihollista; sillä hän -oli jokaiselle, joka hänet kohtasi, levähdyspiste ja välihetki -suruissa ja mieltä liikuttavissa ajatuksissa, tai myöskin, jos -toinen kuljeskeli hajamielisenä tietään, mukava pysäkki ajatusten -kokoamiseksi. - -"Martti Salander! Kuka olisi sitä osannut ajatella! Ja milloin -olet sinä jälleen maahan tullut? Vai tuletko vasta nyt?" kysyi hän -uudelleen. - -"Juuri tulen asemalta!" oli vastaus. - -"Mitä sanot! Minähän myös tulen sieltä, juon näet joka päivä kahvini -siellä ja samalla katselen matkustajia, mutta en huomannut sinua! -Tuhat tulimmaista vieläkin kerran! Niin niin, siinähän on Martti -Salander jälleen! Eikö totta, sinä tulet suoraa tietä Amerikasta?" - -"Brasiliasta, vaikka kuudeksi viikoksi pysähdyin Liverpooliin -muutamain asiain takia. Mutta nyt on aika etsiä vaimoani, josta en -puoleen vuoteen ole saanut mitään tietoja, paremmin kuin kolmesta -lapsestanikaan, jotka luonnollisesti ovat minua pitkään odottaneet. -Toivottavasti he voivat hyvin!" - -"Mutta missä he asuvat sitten? Täällä ylhäälläkö?" Tämän kysymyksen -teki tuo vanha ystävä epävarmalla äänellä ja toinenkin näytti jonkun -verran hämmästyneeltä vastatessaan: "Ai tosiaankin, hänhän on aikoja -sitten vuokrannut pienen kesäravintolan ja vieraskodin Kreuzhaldella, -joka ei liene kaukana täältä." - -Itsekseen ajatteli hän: "Hän ei tiedä siitä mitään tai ainakin on -olevinaan; merkki siitä, ettei hän ole ainuttakaan kertaa ollut -siellä, tuo ijankaikkinen vaeltaja ja lasinkallistaja. Asiat eivät -siis ole loistavalla kannalla, ja joka tapauksessa ei Maria paralla -ole tarjottavanaan kunnollista viiniä!" - -Kun tuo pieni hämminki oli ohi, tarttui Wighart käteen, jonka -Salander hänelle hyvästiksi ojensi, ja piti sitä omassaan. - -"Minä tulisin heti mukaasi, mutta se ei nyt luonnollisesti sovellu -teidän ensimäisessä jälleennäkemisessänne, jolloin kaikki häiritsijät -ja töllistelijät ovat kiusallisia. Mutta kymmenisen askelta tästä, -tuon nurkan takana, on vanhalla rauhantuomari Hauserilla 'Punaisessa -miehessä' viimevuotista viiniä, jota juo kuin taivaanilmaa. Minä -otan sitä puolituoppisen joka päivä kauniilla ilmalla. Nyt teen -samoin, Martti veli, ja sinun täytyy kanssani tyhjentää yksi pullo -tervetuliaisiksesi! Puolessa tunnissa, kahdessakymmenessä minuutissa -se on tehty ja iltapäivää on vielä pitkälti! Tule! Ei mitään -epäröimisiä! Minä tahdon kaikin mokomin juoda kanssasi ensimäisen -lasin ja lupaan etten sinua kauvan pidätä!" - -Martti Salander, jonka kättä tuo vanha kunnon ystävä ei hellittänyt, -ponnisteli vakavasti vastaan, haluten päästä näkemään vaimoaan ja -lapsiaan, joita hän oli jo niin lähellä; kuitenkin, kun hän oli -jo niinkin lähelle kotiaan ehtinyt ja usein turhaan saanut tehdä -suurempiakin kierroksia ja pysähdyksiä ja kun saattoi helposti -neljännestunnin lisätä seitsenvuotiseen poissa oloon kunnioittaakseen -tuota odottamatonta tapaamista, niin myöntyi hän lopulta. Hän tiesi -kyllä, että tuon seuraa rakastavan herran etupäässä halutti kaikessa -kiiruussa saada tietää jotain lähemmin hänen vaiheistaan, voidakseen -sitten illalla ensimäisenä kaupungilla kertoa hänen tulostaan; -mutta itsekin tunsi hän nyt äkkiä tarvetta tuolta asiantuntijalta -ohimennen kuulla kotoisista oloista. Niinpä kääntyi hän, sen sijaan -että olisi jatkanut matkaansa Kreuzhaldelle, Möni Wighartin kanssa -toiselle suunnalle ja seurasi tätä "Punaiseen mieheen", erääseen -talonpoikaistaloon, jossa sen vanha asukas, rikas maanviljelijä, -ammattinsa ohella piti tarjottavana puhdasta, itse viljelemäänsä -viiniä. - -Kaivon ympärys oli nyt kokonaan tyhjä ja hiljainen; ainoastaan -yhdessä kulmauksessa seisoi vielä äskeinen poika, joka odotti äitiään -ja oli juuri poistuneen Salanderin nuorin lapsi. - - - - -II - - -Noiden molempien miesten ei itse asiassa tarvinnut kauas mennä, -ennen kun he löysivät tuon hedelmäpuiden taakse piiloutuneen talon. -Isännän asuin- ja vierastupa oli heidän sisään astuessaan tyhjä; eräs -naishenkilö, joka työskenteli jossakin tuli Wighartin koputuksesta -esiin. - -"Missäs herra rauhantuomari on?" kysyi hän tilaten samalla pullon -viiniä. - -"Ne ovat kaikki viinimaalla", vastasi tyttö, ottaen samalla kaapista -valkoisen pullon ja pistäen sen vedellä täytettyyn kiiltävään -kuparikattilaan, jonka kylkeen oli taottu puolikuun muotoinen -suomustettu kala, sen molemmille puolin jonkun esi-isän nimikirjaimet -ja alle eräs kahdeksannentoista vuosisadan vuosiluku. Tyttö meni -noutamaan kellarista raikasta viiniä ja vieraat istuutuivat leveän -pähkinäpuisen pöydän ääreen. - -Martti Salander silmäili ympärilleen, veti syvästi henkeään ja sanoi: -"Kuinka rauhallista ja hiljaista täällä on! Seitsemään vuoteen en ole -istunut tällaisen pöydän takana!" - -Ikkunasta näki vain vihreätä väriä, omenapuita, niittyjä ja -taustassa, niin pitkälle kuin katse puunrunkojen ja oksien välitse -pääsi, näki sinisen ilman asemasta viinimäen rinteen, jonka maaperää -juuri parasta aikaa huolellisesti muokattiin. Ainoastaan siellä ja -täällä näki kumartuneen työmiehen pään pistävän esiin lehtiverhon -keskestä, ja saattoipa itsekin luulla näkevänsä samaan aurinkoiseen -etäisyyteen, johon nuo esiin sukeltelevat päät katselivat. - -"Seitsemän vuotta! Herran nimessä, oletko sinä jo niin kauan ollut -poissa", lausui Wighart. - -"Ja kolme kuukautta!" - -Tyttö toi viiniä ja pari viipaletta hyvää ruisleipää, ja kun vieraat -eivät mitään muuta halunneet, meni hän jälleen työhönsä. Wighart -täytti molemmat lasit. - -"Siispä tervetuloa!" tervehti hän uudelleen kotiin palaavaa -ystäväänsä, joka ei kuitenkaan kokonaan vielä ollut kotona, vaan -nautti lepoa ennen aikaansa; "terveydeksesi! Mutta hyvinvoivalta sinä -vain näytät, todellakin kuin itse terveys! Saanee siis otaksua, että -asiasi ovat hyvin menestyneet ja kaikki on sinulle onnistunut!" - -"Monella tavoin on minulle käynyt; kuitenkin olen minä pitänyt -puoliani ja kamppailut ja vähän lepoa saanut, sen voin sinulle sanoa, -ja lopultakin olen tointunut siitä iskusta, joka minua silloin niin -häpeällisesti kohtasi. Tosin se kesti kauemmin kuin luulinkaan." - -"Jollen erehdy, jouduit sinä takauksen takia onnettomuuteen. Minä -olin siihen aikaan matkoilla ja kun palasin, sanottiin sinun olevan -poissa." - -"Niin, se oli tuo juttu Louis Wohlwendin kanssa!" - -"Oikein! Jokainen otti osaa sinun onnettomuuteesi, mutta yleensä -myöskin kyseltiin, kuinka sinä saatoit niin ajattelemattomasti -menetellen panna omaisuutesi peliin." - -"Minä en ole mitään pannut peliin, minä en tahtonut mitään voittaa, -vaan yksinkertaisesti täyttää velvollisuuden ystävää kohtaan, se on --- minä en juuri uskonut, että se tulisi maksettavaksi, olin päin -vastoin, mikäli muistan, sitä mieltä, ettei tuota soppaa kai syötäisi -niin kuumana kuin se oli keitetty, ja että jokaisessa todellisessa -ystävänpalveluksessa on vaara tarjona, muutoinhan se ei mikään -ystävänpalvelus olisikaan. Me olimme jo opettajaseminaarissa hyviä -ystäviä. Häneltä kävi oppiminen vaikeasti ja sen vuoksi liittyi hän -minuun, jolta kävi helpommin; muista kyllä näytti siltä kuin minä -olisin häneltä oppinut, jumala ties, kuinka se niin kävikin! Se -huvitti minua kuitenkin; hän näet oli hyvin hauska, luottavainen -ja järkevä, ja missä vain kaksi seisoi yhdessä, astui hän kohta -luokse, vieläpä opettajien ja professorienkin. Näiden kanssa osasi -hän vuositutkinnoissa menetellä hyvin hauskasti. Hän ei lainkaan -ottanut selkoa tutkintoaineista, vaan osasi sensijaan johdatella -heitä kysymään juuri sitä mitä hän itse halusi, jota varten hän -siihen tarpeelliset asiat minulla pänttäytti päähänsä tai kuinka -sitä sanoisin. Oli kuin hänellä olisi ollut kyky harvoin sanoin -järjestää ihmisten ajatuksia, johtaa, yhdistää ja eroittaa niitä -mielensä mukaan, ja kuitenkaan hän ei itse kyennyt hallitsemaan -yhtenäisempää ajatusjuoksua. Mutta kaikki tuo kuten sanottu huvitti -meitä ja jokainen antoi hänen tehdä mielensä mukaan. Hän sai kun -saikin sitten haltuunsa erään maaseutu-alkeiskoulun väliaikaisen -hoidon ja siellä eli hän komeasti ja hauskasti; mutta kun hän otti -haltuunsa realiluokat eli isompain lasten opetuksen, alkoi hän pian -muutella paikasta toiseen ja heitti ennen pitkää koko opetuksen. Minä -olin sillävälin suorittanut vielä sekundaariopettajan kurssinkin -ja käyttänyt siihen erikoista ahkeruutta; myöskään en hoitanut -koulua, johon minut valittiin, vain tavallisella innolla, vaan -myöskin jonkunlaisella velvollisuudentunnolla pyrkien rehellisesti -kohottamaan oppilaitani niin perinpohjaisesti kuin mahdollista. -Mielessäni iloitsin jo siitä ajasta, jolloin toivoin tapaavani -monia maamiehiä, jotka kiittäisivät minua siitä, että ammattiaan -jättämättä kykenivät laatimaan kunnollisen laskun, mittaamaan vähän -maata, ymmärtämään paremmin sanomalehtensä ja kenties ranskalaista -kirjaakin lukemaan. Tosin minä en ole saanut sitä kokea, sillä -pojat katosivat silmistäni jo ennen ja piiloutuivat kaikkiin -mahdollisiin konttoreihin. Ainuttakaan minä en enää nähnyt pellolla -ja auringonpaisteessa!" - -Salander pysähtyi ja mietti; sitten huokasi hän keveästi ja puhui -edelleen: "Mutta olenko minä itse sitten paremmin tehnyt? Enkö -itsekin ole auran äärestä karannut?" - -"Tarkoitat luopumistasi opettajanvirasta?" sanoi Wighart, kun toinen -taas hetkiseksi vaikeni; "kuinka sinä tulitkaan sen tehneeksi?" - -"Isäni ja äitini kuolivat kotona samalla viikolla ankaraan -kuumeeseen. Heiltä oli tallissa kuollut sairas vasikka, jonka he -olivat haudanneet niitylle talon yläpuolelle, lähelle hyvää kaivoamme -ja siten kaikessa viattomuudessaan myrkyttäneet veden. Renki ja piika -välttivät hädin tuskin kuoleman. Syy huomattiin vasta myöhemmin. -Minun hämmästykseni ja suruni muuttui pian suureksi levottomuudeksi, -kun huomasin omistavani vanhempaini omaisuuden, joka talon tultua -myödyksi tuntui köyhästä koulunopettajasta melkoiselta summalta. Minä -menin naimisiin vaimoni kanssa, jota olin jo pitemmän ajan katsellut, -ja myöskin hänellä oli omaisuutta. Silloin kävi minulle yhtäkkiä -ahtaaksi rauhallisessa koulusalissa yksinäisellä maaseudulla; minä -vetäydyin tänne, tuohon kaupunkiin tuolla puiden takana, minä -tahdoin olla täysi-ikäisten seurassa, katsella avoimesti vapautta -ja tulevaisuutta, olla liikemies ja malli-isäntä, niin, vieläpä -nyt jälestäpäin sotapalveluksenkin suorittaa ja tulla upseeriksi, -ollakseni minäkin mies puolestani. Minä näet luulin olevani kaikkeen -velvollinen, kun minulla oli vähän omaisuutta, jota oikeastaan ei -sentään voinut miksikään rikkaudeksi sanoa. - -"Ensi aluksi minä liityin osakkaaksi muutamaan pieneen -kutomatehtaaseen, jota johti eräs taitava mies; sen ohella minä otin -haltuuni muutaman isännättömäksi joutuneen olkiteollisuuskaupan; no -niin, se ei käynyt huonostikaan, sehän on sinulle tunnettua. Minä -pysyin ahkerana ja tarkkaavaisena toimissani, kääntämättä selkääni -maailmalle. Louis Wohlwendkin oli taas läheisyydessäni; hän puuhasi -muutamien asioimistojen toimissa ja oli yhä vielä sama makea ja -tuttavallinen 'jokapaikanjussi', josta jokainen sai sen käsityksen, -että hänen asiansa ovat hyvin ja että hän hyvin tietää mitä hän -tahtoo. Minunkin seuraani haki hän ahkerasti, mikäli hänellä siihen -oli aikaa, ja pian mainittiin minua hänen erikoisystävänään enkä minä -pyristellyt sitä vastaan, vaikka hiljaisuudessa havaitsinkin monta -hänelle epäedullista seikkaa. Muutamassa lauluseurassa, johon hän -minut vei, huomasin hänen laulavan aina väärin; mutta minä ajattelin, -ettei hän mahda sille mitään, ja jälestäpäin hän viinilasin ääressä -oli sitä hauskempi ja miellyttävämpi, ja huolimatta tuosta julkisesta -epäkohdasta piti hän edelleenkin paikkansa toisessa tenorissa. Se -suututti minua lopulta kovin; mutta hänellä ei näyttänyt olevan -mitään aavistusta ja lopulta sanoin minä itsekseni, että oikeastaan -se lienee ihanteellisuutta sekin, kun joku poloinen, jolla ei -lainkaan ole laulukorvaa, tahtoo sentään kaikin mokomin laulaa. - -"Kun minä eräänä iltana jouluviikolla istuin laskuja päättämässä, -aikoen työskennellä sivu puoliyön, tuli hän hakemaan minua -yhdistyksensä kuusijuhlaan. Minä en tahtonut lähteä, mutta hän ei -hellittänyt ja kun vaimonikin pyysi minua menemään, saadakseni -virkistystä, suostuin minä lopulta. Tämä oli onnettomuuspäiväni. - -"Matkalla ostin minä vielä lisäksi lahjankin kuusijuhlaan, sievän -korukantisen kuvakirjan, ja sain vastalahjaksi westfaalilaisen -kinkun. Kun ateria, joka sitten seurasi, oli lopetettu ja kilparata -avattu laulajille, lausujille ja ilvehtijöille, nousi Louis -Wohlwendkin lavalle, ilmoittaen esittävänsä Schillerin balladin -'Takaus', jonka hän samalla aloittikin. Hän osasi ihmeekseni -ulkoa tuon runon ja esitti sen jonkunlaisella liikutuksella tai -vakuutuksella, puolittain värisevin äänin, mutta läpeensä niin -kovin väärin korostaen, että vaikutus oli enemmän harmittava kuin -naurettava. Tietämättään käyttäysi hän sellaisten sivistymättömäin -ihmisten tavalla, jotka esityksessään valittavat tai intoilevat -ja sen ohessa hakkaavat nyrkkiään pöytään ja puhettaan intohimon -pakoituksesta vääntelevät, sanojaan venyttelevät ja ikäänkuin -raivosta korostavat korottomiakin tavuja, kun korolliset eivät heille -riitä. Heti ensi värssyn lopetti hän väärää korostusta käyttäen näin: - - "Vai kaupunki sorrosta vapahtaa! - Varo, ettet _ristillä_ katua saa! - -"Sitten lopetti hän toisen värssyn: - - "Saat pantiksi ystävän multa, - hänet tapa, _jos pakenen_ sulta. - -"Perin auttamattomasti kaikui edelleen: - - "Hymyin _ilkein_ kuningas naurahtaa, - -"samalla kuin hän todellakin koetti lisäksi saada kasvoilleen nauravan -ja samalla vihaisen ilmeen. Runon loppu kuului sitä vastoin hauskasti: - - "Minä olisin luvallanne - mies _kolmas_ liitossanne. - -"Siitä on nyt seitsemän vuotta ja nuo tuhmuudet ovat minulla sentään -vielä niin elävästi mielessäni kuin olisivat ne eilen illalla -tapahtuneet. - -"Minä tunsin itseni jotakuinkin häiriytyneeksi, kun Wohlwend lavalta -laskeutuen asettui taas minun viereeni, ja kun aika läheni jo -puoliyötä, nousin minä hattuani ja päällystakkiani etsimään ja lähdin -pois. Mutta tuskin olin päässyt kadulle, niin saavutti hän minut, -asteli sivullani ja selvitteli kurkkuaan kuin aikeissa lausua uuden -runon. Hänet keskeyttäen kysyin minä, mitä iloa hänellä oli esittää -runoa tai ylipäätään puhetta niin huonosti, lausua niin kiihtyneesti -ja samalla niin perin väärin? - -"Niin, vastasi hän yhä vielä värisevällä äänellä, hän oli muka -kiihtynyt eikä todellakaan voinut kauniisti lausua, koska hän itse -oli juuri se, joka etsi takausmiehiä ja jonka elämä häälyi tukalassa -käännetilassa. - -"Kokonaan muuttuneella ja paljon luonnollisemmalla äänellä -paljasti hän sitten kiiruusti asemansa. Hän oli ryhtynyt muutamaan -uskaliaaseen yritykseen, joka vaati melkoisen pääoman sijoitusta, -samalla kuin yrityksen jatkaminen oli vaatinut ja yhä edelleen -vaati hänen pankkiluottonsa täydessä määrässään. Hänen oli mahdoton -peräytyä vahingoittamatta kunniaansa ja omaisuuttaan, jota vastoin -edelleen yrittäminen saattoi molempia lisätä; lyhyesti, kysymyksessä -oli uuden luoton hankkiminen takuiden avulla ja se kävi päinsä -kolmella nimikirjoituksella. Viidentoista minuutin kuluessa olin minä -takaajana 'yksi kaikkein ja kaikki yhden puolesta' kirjoittanut -nimeni Wohlwendin kotona jo valmiina olevan velkakirjan alle ja -menin heti senjälkeen nukkumaan. Kahta muuta allekirjoittajaa minä -en ole koskaan nähnyt; ne olivat pari hiljaista kunnon miestä, mutta -typötyhjiä, jotka loppunäytöksen edellä tyynesti hävisivät seudulta, -jättäen omat erityiset takaajansa ja velkojansa pulaan. - -"No niin, ennen vuoden loppua selitti Wohlwend olevansa kykenemätön -maksamaan, ja mikä heti konkurssipesää selvittelemään alettaessa -oli ehdottomasti suoritettava, se oli juuri minun takaussummani. Se -nieli minun ja vaimoni omaisuuden ja samalla hupeni siihen minun oma -liikkeeni yhtä pian kuin perinpohjaisestikin, kiitos siinä vallinneen -hyvän järjestyksen! Mutta minä olin kerta kaikkiaan puhdas mies ja -sain mennä minne halusin! Nyt olisi ollut aika palata koulusaliin, -mutta se oli minusta mahdotonta! Mutta Wohlwend eli vielä vuoden ja -päivän konkurssitilansa nojalla, mikä sitten kuuluu rauenneen, en -tiedä millä tavoin." - -"Mutta kuinka sinä tulitkaan vaimosi omaisuuden panneeksi sillä -tavoin alttiiksi?" keskeytti hänet Wighart, "vaimosihan saattoi lain -ja oikeuden mukaan pidättää sen itselleen!" - -"Vaimoni", sanoi Salander, "ei tahtonut tehdä sitä lasten -tulevaisuuden vuoksi, sillä minusta olisi tullut vararikon leimaama -mies. Me olimme nuoria ja luotimme tulevaisuuteemme, jota emme -tahtoneet tärvellä!" - -"Mutta mikset ottanut perhettäsi mukaan tai noutanut heitä myöhemmin, -kun sinua alkoi onnestaa?" - -"Koska minä tahdon elää ja kuolla kotimaassani enkä olla mikään -siirtolainen! Ja lisäksi minä en olisi voinut niin ollen taistella -ja seikkailla niinkuin minun oli pakko tehdä; minulla oli myöskin -kahdesti kuume ja sain muutoin tarpeeksi asti oppirahoja maksaa sekä -alkaa alusta kaikki uudelleen. Kotoa matkustaessani otin minä mukaani -muutamia kirstullisia olkihattuja, jotka uskottiin minulle; niinikään -sain minä muutamia vähäisempiä silkki- ja puuvillasäkkejä ja niin -pääsin minä tarpeelliseen alkuun, kunnes muuan palveluksessani -oleva nuorukainen varasti minut ja karkasi, kun minä turvatonna -makasin kuumetaudissa. Hädän pakoittamana menin minä sitten muutaman -suuremman liikkeen palvelukseen ja matkustelin brasilialaisissa -maakunnissa myyden ja ostellen. Minä perehdyin siten sikäläiseen -sisämaankauppaan, jota sittemmin harjoitin omiin nimiini, tietysti -sikäli kuin varani sallivat. No niin, minä olen nyt onnistunut ja -korvannut vahingon, enempäähän en tahtonutkaan, ja voin jälleen -ryhtyä työhön täällä kotimaassa ja omaisteni luona. Täällä minulla on -Moosekset ja profeetat!" - -Hän taputti oivallista matkalaukkuaan, mutta huudahti samalla, -vihdoinkin havahtuen: "Kas vain, onpa tämäkin kaunista kotiin -matkustamista! Kuusi viikkoa Liverpoolissa, ja tänne viiden minuutin -etäisyydelle vaimostani unohdun vielä aikailemaan! Juo, veikko, -yksinäsi pullo loppuun, sillä sinähän jäät kai vielä istumaan. Tämä -varjokas soppi on todellakin liian onnistunut paikka!" Vanha ystävä -pidätti hänet kuitenkin, osoittaen matkalaukkua. - -"Sinulla on varmaankin", sanoi hän, "hyviä papereita hallussasi? Jos -mahdollisesti tarvitseisit yhden tai toisen niistä sijoittaa, niin -pyydän sinua suomaan minulle tilaisuuden palveluksen tekoon; kuten -tiedät, on tänä arvopaperien aikana aina syytä katsoa eteensä!" - -"Ei siellä ole mitään sellaista!" vastasi Salander; "viime aikoina -sijoitin minä kaikki ansioni Rio de Janeirossa olevaan atlantilaiseen -rannikko pankkiin, joka on ripeästi kehittyvä nuori laitos, ja -mukanani kuletan nyt lähes kolme tusinaa contos de reis'iä [contos -de reis = 1000 milreisiä; milreis on portugalilainen rahayksikkö ja -tekee meidän rahassa 5 mk. 60 p. Siis 'lähes kolme tusinaa contos de -reis'iä' on noin 200,000 Smkaa. Suom. muist.] tekevän omaisuuteni -arvon maksuosoituksena, joka suoritetaan puhtaana rahana kymmenen -päivää näyttämisestä." - -Uudelleen löi hän tyytyväisenä matkalaukkuaan. - -"Tuhattulimmaista, onpa se mehevä vekseli!" arveli Wighart. - -"Se aviseerattiin muistaakseni kaksi kuukautta sitten tai vähän -enemmän", sanoi toinen. - -"Missä pankissa? Varmaankin 'isossa arkussa'? Tai 'vanhassa -kaapissako'? Eli kenties 'uudessa kaapissa'? Ne ovat näet pankkiemme -uusimmat pilanimet." - -"Xaverius Schadenmüller & Kumpp. se pitäisi olla; odotahan, se on -minulla muistossa." - -Hän veti nuttunsa sivutaskusta muistikirjan. - -"Niin, Schadenmüller, Xaverius & Kumpp." - -Wighart katsoi häntä silmät selkosen selällään, kunnes sai sanotuksi: - -"Schadenmüller, sanot sinä? Tiedätkö kuka se on?" - -"Joka tapauksessa toimelias liike, joskin tuntematon vielä seitsemän -vuotta sitten!" - -"Mies parka! Se on Louis Wohlwend eikä kukaan muu!" - -Martti Salander nousi hitaasti ja kalveten pöydän takaa, mutta -istuutui heti uudelleen ja sanoi: "Jokaisella ihmisellä näkyy olevan -turmanlintunsa, joka kaikkialla tuijottavin silmin hänelle tavantakaa -ilmestyy. Kun vähimmän sitä ajattelet, niin on se yhtäkkiä edessäsi. -On tämä minulle nyt todellakin hauska asema! Mutta kuka sen sanoo, -ettei hän aio maksaa? Hänhän on voinut toipua häviöstään ja kiivetä -uudelleen ylös, kuinka sitten, on minulle yhden tekevää! Eikä tuo -Atlantin-rannikko-pankkinikaan toki ole mikään ilmanaikainen laitos, -vaan tietää se mitä tekee. Lopultakin on kohtalon tahto, että minä -jälleen saavutan entisen varallisuuteni, kun se veitikka on kerta -siksi vaurastunut!" - -"Mies parka! sanon vieläkin. Schadenmüller-niminen henkilö on -muuttanut pois kaksi vuotta sitten, samoin on tehnyt kuusi kuukautta -sitten hänen seuraajansa, Wohlwendin liiketoveri, ja eilisestä saakka -kerrotaan kauppanimen nykyisen edustajan, Wohlwendin, taas uudelleen -lyöneen kintaansa pöytään, protesteja sanotaan tulevan satamalla ja -konttorin olevan suljettuna!" - -Salander syöksyi ylös ja astui keskelle huonetta, jossa hän -matkalaukkuunsa tarttuen tirkisteli epävarmasti ympärilleen. Pian -hän jonkunverran tointui ja sanoi huoahtaen: "Vaimo parkani! Minulla -oli hänen menetetty perintöosansa erityiseksi eräksi merkittynä -niin tyydyttävässä kunnossa ja korolleen lisääntyneenä huostassani, -sijoittaakseni sen heti kotiinpalattuani varmalle talletukselle! Ja -siinä on Wohlwend nyt toistamiseen! Mokomakin mies, joka niin perin -kurjasti laulaa ja vielä huonommin lausuu!" - -Tuo kunnon mies pyyhkäsi silmistään pari katkeraa kyyneltä. -Osanottavaisuudesta ja vihasta hyvin liikutettuna seisoi Wighart -hänen vierellään ja puhui hänelle kiiruusti. - -"Ennen kaikkea", sanoi hän, "on sinun paikalla riennettävä alas -kaupunkiin, etsittävä Wohlwendin konttori ja hankittava varmuus -kuinka siellä asiat ovat. Se on Winkelriedin kadulla." - -"Missä se sitten on? Sellaista ei ennen ollut olemassa." - -"Se on hiljainen ylhäisön katu läntisessä kaupunginosassa; ei mitään -kauppapuoteja, kirkasmetallisia nimilaattoja vain talojen ovilla -ja ovien pielissä, ja sieltä sinä piankin löydät Schadenmüller & -Kumppanin. Minä tulisin mukaasi, mutta ehkä se on parempi, että minä -menen rouvallesi tulostasi ilmoittamaan ja jollakin soveliaalla -tavalla häntä siihen valmistamaan." - -Salander tarttui hänen käteensä. "Ei!" huudahti hän, "elä mene! Se -on minun itseni tehtävä. Euroopaan tultuani en minä ole vaimolleni -kirjoittanut, kun minä aina olen tahtonut yllättää hänet ja kun en -luullut niin kauan viipyväni Englannissa, jossa minulla oli yhtä ja -toista järjestettävänä ja tulevaisuuden varalle puuhattavana. Ja nyt -en henno vaimo parkaani säikyttää ilmoittamalla tulostani vieraan -kautta. Sitten on parempi, kun hän on ehtinyt vain kerrankaan minut -jälleen nähdä." - -"Kuten tahdot! Mutta siinä tapauksessa minä tulen viemään sinua -notariuksen luo, kun sinne meno luullakseni on tarpeellista; sillä -lähin tehtävä on kai huolehtia protestista. Sen jälkeen on sinun -tehtävä korvausvaatimus Rannikko-pankille, tai kuinka sen nimi -oli. Notariuksen kansliakaan ei ole enää samassa paikassa kuin -seitsemän vuotta sitten. Mutta se minusta vain on kumma, kuinka ne -siellä Riossa voivat noin tärkeissä asioissa olla Wohlwendin kanssa -tekemisissä!" - -Tämän sanottuaan huusi Wighart tarjoilijattaren, maksoi heidän -pienen laskunsa ja miehet lähtivät rientämään alas tuota kaunista -kaupunginosaa kohti, jossa Winkelriedin katu oli. - - - - -III - - -Sillä aikaa oli poika niin sanotussa Varpusessa odottanut vielä -jonkun aikaa äitiään ja mennyt sitten kappaleen matkaa uudelleen -häntä vastaan, mutta aina jälleen palannut entiselle paikalleen, -peläten sivuuttavansa hänet. Lyhin tie Kreuzhaldelta kaupunkiin ei -näet oikeastaan kulkenut tämän kautta, josta syystä Varpusen asukkaat -eivät tuota pientä perhettä tunteneetkaan. - -Rouva Salander oli ensi kertaa kulkenut tätä tietä, syystä että -toisen tien varrella asui leipuri, jolle hänen ensi kerran oli -täytynyt jättää kuukausi tilinsä suorittamatta ja yksi hänen -tyttäristään, jonka hän oli lähettänyt leipää hakemaan, oli tullut -kotiin tyhjin toimin. Tämä oli kipeästi loukannut häntä, jonka oli -täytynyt joka hetki miestään odotellen jo pitkät ajat niukasti ja -säästäen toimeen tulla. Ankara hätä oli taas äkkiä palannut kuin juro -oikeudenpalvelija. - -Niin odottamatta saapui tuo mykkä vieras, että hän tänään aamusella -ei ollut kyennyt lapsille muuta jakamaan kuin hitusen silkkaa maitoa; -itse hän ei ollut vielä mitään nauttinut. Ja tänään odotti hän -sen lisäksi tuota melkein ainoaksi jäänyttä perhettä, joka vielä -toisinaan iltapuoleen tuli heille juomaan kahvia ulkoilmassa. Muita -vieraita hän ei ollut viikkokausiin nähnyt ja sen vuoksi hänellä ei -ollut penniäkään rahaa. Joutamatta tätä seikkaa kuitenkaan kauan -harkitsemaan tarvitsi hän ajatuksensa siihen, kuinka lapsineen päästä -seuraavaan päivään. - -Hän ei sentään kiiruhtanut irtaimistoaan myymään tai panttaamaan, -vaan meni kaupunkiin muutaman tutun pikkuleipurin luo, jolta hän -muutoin oli tilannut rinkelit ja muut sellaiset leivokset ja -jolle hän ei ollut ollenkaan velkaa. Tarvitsematta paljonkaan -sanoja tuhlata sai hän haluamansa määrän leipää, niinikään sai -hän muutamasta sekatavarakaupasta paahdettuja kahvia sekä lisäksi -tarpeellisen määrän sokeria, eräältä toiselta kappaleen hyvää kinkkua -ja puoli naulaa tuoretta voita. Joka paikassa kohdeltiin häntä -arvonannolla, hän kun oli hiljainen, itseensä sulkeutunut nainen, -joka muutoin ei koskaan ottanut velaksi. Tuo lähellä asuva leipuri -oli ainoa, joka ei antanut enää velaksi, koska hän tien varressa -asuen oli tilaisuudessa näkemään, että ulkoravintolassa ei käynyt -enää melkein ketään ja hän viisaasti otti seuraukset huomioon. - -Vaikka kaupunkilaiset niin mielellään antoivatkin, ei hän kuitenkaan -ottanut tavaraa luotiakaan enempi kuin mitä hetken tarve vaati, -vaikka hän saman tien olisi voinut ruokatavaroilla varustautua -useammaksikin päiväksi. Tässä vähäisessä seikassa ilmeni kolme -hänelle ominaista piirrettä: rehellinen vaatimattomuus, tottumus -luottamaan seuraavaan päivään ja ennen kaikkea hieno, joskin -itsetiedoton vaisto säästää luottoaan seuraavaksi kerraksi. - -Niin tuli sitten viimeinkin rouva Maria Salander, yksinkertaisesti ja -siististi puettuna, ilman kukkia hatussaan, kori käsivarrellaan ja -näyttäen pikemmin hoikkaselta kuin täyteläiseltä, astellen Varpusen -ohi johtavaa tietä. - -"No, Arnold, oletpa sinä saanut odottaa!" huudahti hän pojalle, -joka riemastuen kipasi esiin vajan nurkalta, johon hän lopulta oli -asettunut istumaan muutamalle kiviaidalle. "Minä olen saanut ruokaa, -joskaan en kyennyt sitä maksamaan. Nyt pitää meidän rientää kotiin, -ollaksemme valmiina, jos sinne todellakin tulee vieraita. Tänään ei -minun vielä, Jumalan kiitos, ole tarvis sanoa, että suuhunpaneminen -olisi kotoa tyyten lopussa!" - -"Mutta jos he syövät kaikki", sanoi poika, "täytyykö meidän sitten -taas nähdä nälkää?" - -"Oo, eiväthän he koskaan syö kaikkea, korkeintaan vain puolet ja -jäänöksellä saamme itse tulla toimeen huomiseen asti, jolloin minulla -taas on hiukan rahaa! Mutta jolleivät he tule, niin juomme itse -tyytyväisinä kahvin ja syömme minkä haluttaa, ja huomennahan on -myöskin päivä!" - -Pian ehtivät he ylös Kreuzhaldelle, josta näki kaupungin ja sitä -ympäröivän laajan maaseudun yli. Heti tulivat Arnoldin molemmat -sisaret, Setti ja Netti, ulos ottamaan äidiltään koria; he olivat -kymmenen ja yhdeksän vuoden vanhoja, yhtä hienon kalvakoita kuin -veljensäkin, mikä on ominaista terveille lapsille, joita kalvaa -heille itselleen käsittämätön huoli Kuitenkin paloivat heidän -silmänsä kärsimättömämmin ja kiihkeämmin kuin pojan, joka näytti -olevan tyynempiluontoinen. - -Rouva Salander meni edellä sisälle ja lapset seurasivat kovin -uteliaina perässä. Kiiruusti otti hän hatun päästään ja vyötti -eteensä puhtaan, valkoisen esiliinan, jonka tehtyään hän tyhjensi -korin, latoi leipälaitteet suuremmalle lautaselle, asetti voin -pienemmälle samanlaiselle ja leikkeli kinkun viipaleiksi, joilla hän -peitti kolmannen lautasen niin että se näytti hyvinkin täydeltä. -Tämän kaiken teki hän hairahtumatta ainoatakaan palaa suuhunsa -pistämään, ettei antaisi huonoa esimerkkiä lapsille, jotka kyynärpäät -pöytään nojattuina siinä hänen työtään katselivat. - -"No lapset", sanoi hän väkinäisen iloisesti hymyillen, "malttakaa -mielenne ja olkaa kärsivällisiä! Kaikki päättyy hyvin, jahka isä -tulee. Nyt täytyy meidän vielä vähän aikaa katsoa syrjästä, kuinka -muut syövät; koettakaamme kuitenkin huvin vuoksi, emmekö siitäkin -huolimatta kykene jotakin tekemään! Onko teillä lupa-ajan läksyt -todellakin valmiina, eikö enää mitään laskettavaa, kirjoitettavaa, -tai ulkoa opittavaa? Ottakaapa nyt kerran kirjanne esille! Minä -melkein luulen, että sananlaskut ja laulut tarttuvat juuri tämän -merkillisen paastopäivän vaikutuksesta paremmin muistiin kuin -muulloin". - -Tytöt eivät tahtoneet oppimisesta kuulla mitään; Setti nimitti -pikku vanhan tavalla hiukavaa näläntunnettaan vatsakrampiksi. Netti -pelkäsi saavansa päänkivistyksen ja kumpikin halusi mieluummin -virkata, jos vain saisivat, sillä molemmat he olivat alkaneet -valmistaa rahakukkaroa isälle. Ainoastaan Arnold tarttui urhealla -luottamuksella äidin sotajuoneen ja selitti käyttävänsä tilaisuutta -hyväkseen ja ryhtyvänsä opettelemaan ensi uskontotunniksi läksynä -olevaa vaikeata laulua, jossa hän selitti olevan neljä värssyä, -jokaisessa kymmenen riviä ja niistä jokaisen niin pitkän, etteivät -ne sopisi mihinkään, vaan täytyisi niiden loppupäästään taipua -kuin rastaan paulan. Äiti myöntyi kaikkeen ja riensi kyökkiin, -ottaakseen esille sen maitoerän, jonka hän aamulla oli lujamielisesti -pannut erilleen ja säilyttänyt kaikkien mahdollisuuksien varalta. -Sitten haki hän ruokasäiliöstä hunajaruukun, jonka sisältö huonon -valmistuksen takia oli valitettavasti vain liian makeaa. Hän täytti -siitä sievän kristallimaljan ja samalla juolahti hänelle mieleen, -että lusikallinen tuota sakeaa ja voimakasta mehua olisi omiaan -hetkeksi virkistävästi lievittämään lasten näläntuskaa. Ajateltu, -tehty: hän meni ruukku kädessä yhden luota toisen luo, käski heidän -avata suunsa ja sipasi sinne lusikalla hunajaa. - -Väsyneenä heittäysi hän viimein tuolille ja silmäsi huoaten noihin -omituisiin laitoksiinsa, joilla hänen oli taisteltava synkkää -kohtaloa vastaan tai ainakin pidätettävä sitä. Ei se saavu ainoastaan -vihollisjoukkojen mukana, maanjäristyksissä, rajuilmoissa ja muissa -yleisen hädän purkauksissa, vaan myöskin hiljaisen kotielämän -vähäpätöisimmissäkin tapauksissa ilmenee se yhtäkkiä häiriötä -tuottavana ja ikäviä kotisalaisuuksia paljastavana. Jos tuo hänen -tämänpäiväinen huolehtimisensa menee hukkaan tai lopulta tuottaa -ainakin nöyryytystä, niin voiko hän sitten enää uskotella olevansa -hyvin varustettu emäntä? Jo useita viikkoja sitten on täytynyt lähteä -matkalle sen laivan, jossa hänen miehensä tavaroineen matkustaa; -jos se onkin joutunut haaksirikkoon? Pelkkä ajatus tästä sai hänet -unhottamaan itsensä ja oman kohtalonsa, mielikuvituksen tavoitellessa -kiinni kauan kaivatun puolison himmeätä kuvaa. Siten vaipuneena omiin -ajatuksiinsa kuin merenpohjalle, säpsähti hän kuullessaan ulkoa -ääniä ja kellon kilahduksen, myös lapset riensivät jo ikkunaan ja -ilmoittivat siellä olevan professorin perheen. - -Ravintolan pihamaalla, joka ennen oli ollut puutarhana, oli entisestä -suuripuisesta puistosta nyt enää jälellä yksi ainoa plataani, -joka tuuheine oksineen varjosti viimeistä jälellä olevaa pöytää. -Perhe, johon kuului valkotukkainen herra rouvineen ynnä kaksi -vanhanpuoleista tytärtä, oli asettunut jo pöydän ääreen. Mutta -ikkunasta tähystelevät lapset huusivat: "Voi sentään, siellä on yksi -lisää, muuan pitkä vieras, joka varmaankin syö kinkun suuhunsa!" - -Ja todella olikin sinne saapunut muuan pitkä ylimääräinen vieras, -kunnes rouva Salander ehti alas ja tervehti herrasväkeä. - -"Kuinka te voitte, rouva Salander?" alkoi vanha herra, "te näette, -että me pysymme teille uskollisina niinkauan kuin täällä yksikin puu -seisoo! Tuokaapas nyt meille tuota tavanmukaista kahvia, sekä voita -valkoista kuin norsunluu, ja sitten sitä sulaa merikultaa! Tätä -viimemainittua naisia varten!" - -"Pappa tarkoittaa merikullalla sitä oivallista hunajaa, jota te -meille viimekerralla tarjositte! selitti professorin rouva emännälle, -joka oli kuullut tämän selityksen yhtä usein kuin itse vertauksenkin, -mutta joka tällä kertaa hajamielisyydessään unhotti sille hymyillä. - -"Sitten, mitä meihin miehiin tulee", jatkoi herra professori, "niin -juomme me joka tapauksessa yhteensä pullon tuota makeata punaista -kuusikymmenviisivuotiasta, joka valmistustapansa kautta ei tosin ole -miksikään Götheksi muuttunut, mutta kyllä Schilleriksi [Professorin -sukkeluus johtuu siitä, että niillä seuduin nimitetään erästä -viinilajia Schiller-viiniksi. Suom. muist.], synnyttäen suloisen -kutinan niin pian kuin se on astunut ihmiskielen näyttämölle osaansa -suorittamaan. Lisäksi otamme me, ettei tässä tarvitse työtönnä istua, -muutamia viipaleita savustettua naudankieltä, jos teillä on sitä -vielä laadultaan yhtä hienoa kuin viime kerralla." - -"Kieltä ei paha kyllä enää ole", sanoi rouva hiukan punastuen, "mutta -sen sijaan voisin minä tarjota kinkkua!" - -"Hyvä niinkin, tuokaa vain kinkkua!" - -Hän riensi panemaan kahvin ja maidon kiehumaan, jätti niiden -silmälläpidon tyttöjen haltuun sillaikaa kuin hän itse valkoisella -liinalla ja astioilla kattoi pöydän niin somaksi kuin talous -olisi ollut parhaimmassa kukoistuksessa. Pian olivat ruuatkin -houkuttelevina pöydällä, viini vain enää puuttui. Kellarissa -säilytti rouva Salander vielä kahta jälellä olevaa pulloa tuota -edellämainittua viiniä, muutoin ei enää ollutkaan talossa mitään -juomatavaroita, paitsi puolta tusinaa olutpulloa, joista hän ei -tiennyt, kelpasivatko ne enää lainkaan juotaviksi. Viinin hän -sitävastoin oli tallettanut miestään varten, jota hän odotti Huoaten -otti hän toisen pullon ja kantoi ylös, ollen kovin huolissaan, että -voitaisiin pyytää ei ainoastaan toista, vaan vielä kolmattakin pulloa -viiniä ja niin kehkeysi uusi vaara uhkaamaan hänen avuttomuutensa -ilmitulemista. Sen jälkeen kantoi hän höyryävän kahvin ulos ja haki -heti sen jälkeen kaivosta lasillisen puhdasta, kylmää vettä. - -Mutta huoli saattoi hänet jälleen sisälle, pidättääkseen lapsia, -jotka olivat ovella ulos tulossa, ja sulkeakseen heidät huoneeseen; -sillähän pelkäsi niiden poloisten asettuvan palavin silmin vierasten -ympärille ja paljastavan siten heidän nälkänsä tuolle puheliaalle -herralle ja rouvan kaikkea arvostelevalle uteliaisuudelle. Hän -ei kuitenkaan voinut estää lapsia asettumasta akkunaan pää pään -viereen ja herkeämättä katselemasta noita ulkona pöydän ääressä -hyvällä halulla aterioivia vieraita. He näkivät kuinka naiset -leikkasivat leipää, silittivät voita päälle ja pistivät suuhunsa -ja kuinka he vilkkaasti keskustellen yhä uudelleen toistivat saman -tempun. Suuremmalla mielihyvällä huomasivat he vanhan herran pian -työntävän lautasensa syrjään, ottaakseen esiin sikaarikotelonsa; -mutta peljästyen näkivät he kuinka tuo pitkä ja outo vieras leveine -suineen ja pukinpartoineen riehui ruuan kimpussa, näyttäen olevan -oikea kinkkumylly, sillä hän latoi lautaselleen viipaleita kehään -vierekkäin ja pisteli niitä yhden toisensa jälkeen kokonaisina -suuhunsa. Lapset kauhistuivat eikä äidistäkään tuntunut hauskemmalta, -kun viinipullo tuon kuotuksen takia oli jo tyhjänä ja professori -huusi toista pulloa. - -Uuden tuhon tuotti muuan lapsilauma, joka meluten ja katkottuja -oksia ja varpuja mukanaan kuljettaen kulki avonaisen pihan läpi -sekä äkkiä pysähtyi tuon pienen pöytäseurueen eteen töllistelemään. -Joukon etunenässä seisoivat kaksoiset Isidor ja Julian, kädet selän -takana ja esiliinalla verhottuja vatsojaan pullistaen; he silmäilivät -hyvin tarkkaan pöytää ja heidän katseensa pysähtyi lopulta -kinkunviipaleihin, seuraten niiden siirtymistä lautaselta leveäsuisen -vieraan kitaan, kunnes tämä lopetti syöntipuuhansa. Professori otti -lautaselta kahvelin kärkeen yhden viipaleen ja piti sitä Isidorin -nenän edessä lausuen: "Suu auki, silmät kiinni!" Poika totteli -vitkastelematta ja sieppasi suuhunsa viipaleen sekä leipäpalan, -jonka professori sinne lisäksi pisti. Sama temppu uusiutui pikku -Julianin kanssa ja niin vuoron perään kummankin kanssa heidän yhä -edelleen seisoessaan etummaisina, kunnes viimeinenkin kinkunmurene -oli hävinnyt näkyvistä. Toisten lasten, kanssa menettelivät molemmat -neidit samoin, pistellen heidän suuhunsa voileivän paloja ja nauraen -heidän hullunkurisille kasvonilmeilleen, joita he saivat paloja -suuhun tavotellessaan. Lyhyessä ajassa puhdistuivat kaikki lautaset -eikä pöydällä näkynyt enää mitään syötävää. - -Rouva Salander seisoi ikkunassa lastensa takana ja katseli kuinka -tässäkin toistui tavallinen maailmanmeno: toiset ahmasivat sen, mikä -toisille oli määrätty. Hänen silmissään himmeni, mikä sentään johtui -osaksi siitäkin, että sadekuuro oli huomaamatta vetäytynyt esiin ja -yksittäiset pisarat hakkasivat jo ruutuja. Ja plataanin lehdissä -kahisi tyly tuulenleyhkä. Seurue nousi hyvin nopeasti pöydästä. -Vanha herra koputti kepillään pöytään ja pyysi esiin kiiruhtavalta -rouvalta hetimiten laskua. Ennenkuin tämä vastasi, huudahti hän: "Nyt -minä olen vielä kukkaronikin unohuttanut tai kokonaan kadottanut!" -Etsittyään turhaan kaikista taskuistaan kääntyi hän pitkän vieraan -puoleen: "Herra tohtori, pelastakaa te meidät pulasta! Olette kai -asestettu?" - -Mutta tämä oli jo käärinyt ympärilleen kellertävän vaippansa niin -monikertaan, pitkin ja poikin, että hän ainoastaan suurella vaivalla -saattoi rahakukkaroaan etsiä. Se kesti vanhuksesta liian kauan. - -"Antakaa olla", huudahti hän, "meidän täytyy rientää, jos mieli ehtiä -lähimmälle ajuriasemalle! Minä maksan ensikerralla, rouva hyvä, -kyllähän te meidät tunnette!" - -"Ei se haittaa mitään, hyvä professori, kunhan herrasväki pääsee -vain kunnolla kotiin!" sanoi rouva Maria Salander, säilyttäen hyvän -ryhdin, vaikkakin hänen askeleensa olivat hiukan epävarmat, kun hän -seurasi puutarhan portille noita kiiruusti poistuvia ihmisiä. - -Takaisin palatessaan näki hän vielä, kuinka kaksoiset pohjaa myöten -tyhjensivät sokeriastian ja sitten tovereineen pyrähtivät liikkeelle. -Hunaja oli myöskin lusikoitu tyhjiin. - -Omat lapsensa oli hän sulkenut sisään ja ottanut avaimen taskuunsa -ja niin latoi hän ilman heidän apuaan kaikki astiat suurelle -kahvitarjottimelle, käänsi pöytäliinan säännöllisesti kokoon, otti -sen kainaloonsa, kantoi kilisevän ja kalisevan tarjottimen sisään ja -meni sitten lasten luo, jotka seisoivat yhdessä parvessa. - -Kun he näkivät äidin huolien masentamana vaipuvan nojatuoliin, -koettivat he olla ilmaisematta omia lapsellisia vaatimuksiaan -äidille joka tänään oli huolenpidossaan ensi kerran osoittautunut -epäluotettavaksi. Hänen hiljainen itkunsa hälveni juuri parhaallaan -ryöppynä alas syöksyvän sateen kohinaan, ilma pimeni ja niin hallitsi -hyvän aikaa hiljaisuus tuossa hämärtyvässä huoneessa. Maria rouva -käytti silmänräpäystä hyväkseen, kohentaakseen ryhtiään. Hän päätti -kestää viimeiseen saakka ja mennä lasten kanssa mieluummin ilman -syömättä nukkumaan kuin saattaa vaaranalaiseksi kotiinpalaavan -miehensä mainetta paljastamalla hädänalaisen tilansa. - -Itse taivas näytti tulevan hänelle avuksi, sillä hänen ympärillään -kirkastui; mailleen menevä aurinko hallitsi taas sotakenttää, -karkoitettuaan vetisen pilven ylös vuoren rinnettä aina metsän -ranteeseen saakka, minne se jäi roikkumaan kuin synkeän harmaa -seinä, jonka yllä heloitti reheväkasteisella ja räikeän viheriällä -metsäniityllä seisova leveä ja väkevä-värinen vesikaaren tynkä. -Siinä oli nähtävänä niin voimakas värikimmellys, jollaista vain -harvoin elämässään näkee ja jonka senjälkeen melkein aina mielessään -säilyttää. Tuon valoilmiön loistaessa siksikin lähellä näkyi oikealla -ja vasemmalla muutamia solakoita koivuja ja saarnia, joiden latvat -häipyivät tuohon kirjavaan loistoon. - -Enempää harkitsematta käytti äiti heti hyväkseen tuota kaunista -värileikkiä, mikäli mahdollista johtaakseen lasten ajatukset pois -heidän huolistaan ja antaakseen niille muuta työskentelyä, kunnes -ehkä hämy taasen esiin hiipisi ja toisi vielä tullessaan suloisen -unen Tätä varten mieli hän samalla viihdytellä lapsia kuvailemalla -loistavia kemuja ja sillä kokonaan täyttää heidän mielikuvituksensa, -sillä olihan hän joskus kuullut sanottavan, että nälkäiset ihmiset -pääsevät auttavasti yön yli, uneksimalla herkuista ja kauniista -asioista; ja toivoipa hän itsekin saavansa hiukan mukana kemuilla. - -"Katsokaa toki, kuinka kaunis sateenkaari!" huudahti hän, siten -havahuttaen lapset raskasmielisyydestään. He katsahtivat ulos ja -ihmettelivät tuota kauneutta silmät suurina niin että ne kuivuivat -kyynelistä. - -"Niillä on asiat siellä nyt paremmin kuin meillä, jos tarina vain on -totta!" huudahti hän jälleen. - -"Kenellä niin? kenellä niin?" utelivat lapset. - -"Tietysti vuoren pikku asukkailla! Ettekö ole vielä siitä kuulleet? -Noista vuoressa asuvista pikku miehistä ja naisista, jotka tulevat -niin vanhoiksi, että heillä on pikku kyttyröissään jonkun verran -kuolemattomuutta, suhteellisesti nimittäin; sillä he eivät ole -keskisormea suurempia. Noin tuhannen vuoden vanhoiksi sanotaan -heidän tulevan. Kun he tällöin huomaavat, että heidän sukunsa -siinä seudussa sammuu, kokoontuvat viimeiset sata pikku ihmistä -parhaimpiin juhlapukuihinsa puettuina ja viettävät jäähyväiskemujansa -sateenkaaren alla tai paremmin sanoen sen alakerrassa, joka muodostaa -todellisen taikalinnan. Katsokaa vain, ulkoapäinkin voi huomata, -kuinka siellä sisällä kaikki värit kimaltelevat! Vielä toisestakin -syystä sanotaan heidän sellaisia erojaisia viettävän; kun nimittäin -suuret ihmiset täällä maailmassa alkavat heikontua ja tulla tuhmiksi -ja pahoiksi ja kun nuo vikkelät pikku ihmiset siellä alhaalla -aavistavat surullisen lopun olevan käsissä, silloin päättävät he -vaeltaa ulos ja välttää loppua. Silloinkin he kokoontuvat monissa -vesikaarissa ja huvitteleivat vielä hetkisen. Olkoon sen laita -kuinka tahansa, minä en tiedä mikä kemujen aihe heillä nyt on. -Mahdollisesti se koskee sukupuuttoon kuolemista ja niitä on kuten -sanottu korkeintaan sata pikku miestä ja naista, jotka ovat tuolla -koolla. Koko päivän ovat he vuorihuoneissaan, metsän tiheiköissä -ja purojen salaisilla lähteillä leiponeet ja paistaneet ja olutta -panneet ja kaikenlaista hyvyyttä varustelleet, ja nyt he ovat -käyneet sisälle, kukin kantaen seljässään tupsusella koristettua -pientä silkkisäkkistä, jossa on äyrin kokoinen kultalautanen. -Pitkiä ruokapöytiä on muodostettu kattopäreistä, joiden päälle on -levitetty hienon hienoja pöytäliinoja. Sitten marssivat he ympäri -juhlallisena kulkueena. Edellä marssii kymmenen haarniskoitua -ritaria, rintapanssarinaan punaiseksi kiehutettuja ravunkuoria ja -muita kuorirenkaita käsi- ja säärivaruksina; kypärinä heillä on -päässään kauniskierteisiä pikku näkinkenkiä. He kantavat suvun -vanhoja hopea- ja kultakannuja ynnä muita kalleuksia. Kun vuorelaiset -nyt menevät pöytien ympärille, vetää jokainen säkkisestään esille -pikku lautasensa, asettaa sen paikalleen ja asettuu itse sen taakse, -ja jokainen puristaa vakavasti naapurinsa kättä. Mutta nyt seuraa -sitä iloisempi aterioiminen, niin että nuo kultalautaset ja hienot -veitset ja haarukat vain kilisevät. Ensiksi tulee herkullista -riisipuuroa rusinain kanssa ja pieniä paistinmakkaroita, joiden -sisällys on hakattu sekaisin peltoleivosen lihasta ja hienosta -porsaanliikkiöstä. Mainiosti on nämä pikku makkarat paistettu. Aina -kolmella tai neljällä miehellä on edessään yhteinen malja, nimittäin -komea kypsä persikka, josta sydän on otettu pois, ja siten syntynyt -kolo täytetty muskottiviinillä. Voitte kuvitella, kuinka he siellä -pikku lusikoillaan nävertelevät ruokien kimpussa!" - -Niin hän lasten mielihalujen tuntemustaan noudattaen edelleen innolla -kuvaili pikku tonttujen kemuja, kunnes hän ei osannut enempää ja -sen vuoksi ryhtyi lopettamaan, vallankin kun sateenkaarikin oli jo -vaalistunut ja viimeinen illankajastus väistyi hämyn tieltä. - -"Kun he nyt ovat kyllikseen syöneet ja juoneet ja nuoruuden sekä -miehuuden päivistään ynnä vanhuuden kokemuksistaan jutelleet, -nousevat he kaikki äkkiä ylös, pudistavat toistamiseen ja tällä -kertaa mies mieheltä käyden toistensa käsiä, lausuen hiukan -alakuloisina: 'Toivon olevamme ravitut!' - -"Äkkiä he sitten taas etsivät uloskäytävän ja alkavat siitä, -eillimmäisten kantapäille astuksien ja toisiaan selkään tyrkkien -ulos tungeksia, kunnes kaikki ovat kadonneet ja salissa olevat -pöydät tavaroineen seisovat tyhjinä. Jälelle jää vain yksi ainoa -neitsykäinen, kaikista nuorin, joka on noin kahdeksan vuoden -vanha, mikä meillä vastaisi noin kahtakymmentä vuotta. Hänen -velvollisuutenaan on puhdistaa kaikki astiat, kuivata ne ja lukita -rautaiseen kirstuun, jonka hän hautaa maahan siinä kohti, missä -sateenkaari seisoi. Tässä toimessa häntä auttavat nuo kymmenen -ritaria, jotka sen aikaa ovat viipyneet ulkopuolella ja nukkuneet -pois juhlahumalansa. Ja kuten talonpojat rajakiviä pystyttäessään -panevat hautaan ensin tiilensiruja todistajiksi, kuten he sanovat, -niin hekin heittävät alas ensin nuo ravunkuoret ja menevät sen -jälkeen pois paneutuakseen levolle. Mutta mitäpäs nyt tekeekään tuo -viimeinen pikku neitsyt? Hän ottaa selkäänsä säkin, jossa hänen oma -kultalautasensa on ollut ja sauvan käteensä sekä lähtee ypö yksinään -vaeltamaan kauas pois, viedäkseen muiston sammuneesta suvustaan -toisille samanlaisille ihmisille. Sanotaanpa niinkin tapahtuneen, -että sellainen henkilö muilla mailla on onnistunut pääsemään -naimisiin jonkun nuoremman suvun jäsenen kanssa." - -Tässä vaikeni rouva Maria Salander, käyden sentään jonkun verran -alakuloiseksi tuosta lapsille kuvittelemastaan näytelmästä, samalla -kuin nämä pysyivät vielä hetkisen äänettöminä, muistellen tuota satua -joka haihtui pois kuten sateenkaarikin. Tuskin näkivät he enää tuon -viimeisen neitsykäisen sauvoineen ja lautasineen häviävän ruohistoon -ja pellonvakoon. - -Silloin nousi äiti ylös; jostakin mieleenjohtumasta astui hän -reippaasti kaapilleen, avasi ovet, veti laatikot ulos ja yhdestä -niistä otti hän pienen rasian, missä oli muuan kultakoriste. Kun tuo -vaatimaton aarre oli hänen miehensä antama morsiuslahja, ei hänen -sopinut sitä käyttää aikomaansa tarpeeseen, eikä se ollutkaan se -jota hän etsi. Mutta muiden pikku kapineiden alla oli siellä myöskin -pieni paperikäärö, jonka hän otti esille ja avasi. Kimalteleva -kultainen sateenkaarilautanen tuli sieltä esiin, nimittäin ikivanha -brakteaatti-niminen kupera raha. Sellaisia vanhanaikaisia rahoja -säilytettiin ennen mielellään hyvinvoivissa perheissä ja käytettiin -vain erikoistapauksissa kumminlahjana. Myöskin Maria Salander -oli tuon kädessään olevan kappaleen saanut kastetilaisuudessa -kapalovyöhönsä ja nyt odottamatta muisti omistavansa sellaisen. -Koveralla puolen oli epätäydellinen miehenpää kaiverrettuna ja -kuvan vieressä oli hajanaisin kirjaimin nimi "Heinricius rex" -Paperiliuskalla oli Salanderin käsialalla kirjoitettu ilmoitus, että -kullan arvo on kymmenen frangia, mutta että myyntiarvo voisi nousta -kymmenkertaiseksi tai vieläkin suuremmaksi. - -Hän ihmetteli itsekseen, ettei hän ennen ollut tätä pelastuskeinoa -ajatellut. Hänestä näytti melkein kuin hän itsekin olisi tuollainen -ulos vaeltanut pikku vuorelaisnainen, joka vieraalla maalla on saanut -joukon lapsukaisia ja jonka nyt täytyy ylläpidokseen myydä perimänsä -kultalautanen. - -"Nyt ei hätää!" sanoi hän heille, "vielä tämä lyhyt yö täytyy meidän -paastota tai paremminkin nukkua; huomenna varhain menemme taas -kaupunkiin, myymme tämän muistorahan ja elämme kuin markkinoilla!" - -Lapset silmäilivät häntä epäillen; he näyttivät pitävän tuota puhetta -jatkona sadulle, jonka uskottavuus tuntui vähenevän sikäli kuin nälkä -alkoi uudelleen herätä. - -Silloin kilahti ovikello. Se oli Martti Salander, joka raha-asiainsa -takia kaupungilla kierreltyään oli vielä asemalta hakenut -matkakapineensa ja kirstunsa ja parilla miehellä tuottanut ne tänne, -ettei hän omaistensa luo aivan tyhjänä ilmestyisi; omituista, mutta -anteeksiannettavaa itsensä pettämistä. - -Jo ennenkuin rouva oli kerinnyt tulta sytyttää, seisoi hän -avonaisella huoneen ovella, sanoen liikutetulla ja matalalla äänellä -sinne puolihämärään, jossa hän eroitti vain epäselviä ihmishaahmoja: -"Hyvää iltaa!" - -Hänen äänensä tuntien kohotti rouva kätensä ja hämmästyksestä -raukeana käveli hitaasti häntä kohti ja vaipui hänen kaulaansa, -alkaen heti perään ilosta itkeä. - -"Ah, oma mieheni!" sanoi hän puoleksi tukehtuneella äänellä, "tuletko -sinä? Oletko viimeinkin kotona?" - -"Kyllä, oma Mariani! ja minä tunnen sen ennenkuin voin sinua -nähdäkään, että sinä olet minun uskollinen, hellä puolisoni, kokonaan -minun oma vaimoni!" sanoi hän pitäessään häntä lujasti käsistä ja -silittäessään hänen hartioitaan, käsivarsiaan ja hienohipiäisiä -poskiaan. - -Rouva sulki hänen suunsa suudelmilla ja lausui häntä syleilystään -päästämättä: "Lapset, sytyttäkäähän toki lamppu, että isä teidät -näkee". - -Sen tekivät molemmat tytöt ja kun huoneessa tuli valoisa, jäivät he -veljensä kanssa riviin seisomaan. Tytöt olivat erottaessa olleet -kahden ja kolmen vuoden ijässä ja oli heillä vielä hämärä muisto -isästä; he tunsivat hänen senvuoksi lapsenomaisen hyvän tahtonsa -avulla. Puoleksi tuttavallisesti, puoleksi uteliaasti katselivat -he häntä. Arnold poika sitävastoin oli ollut yhden vuotias eikä -voinut tuntea isää, niin paljon kuin äiti olikin hänestä kertonut. -Hän loi senvuoksi ujosti katseensa alas, heittäen sitten kuitenkin -syrjäsilmäyksen tuohon vieraaseen mieheen joka juuri astui häntä -kohti, kohotti hänen leukaansa, sitten tyttöjen, jonka jälkeen -hän sulki heidät kaikki syliinsä ja suuteli, katsellen heitä yhä -uudelleen. - -"Sinä kunnon vaimo", kuiskasi hän, uudelleen häntä syleillen "kuinka -suloisia, sieviä lapsia sinä oletkaan minulle kasvattanut! Ja kuinka -iloinen minä olenkaan, saadessani teille vielä olla avuksi!" - -"He ovat myöskin hyviä lapsia!" kuiskasi rouva luottavaisena hänen -korvaansa, kun hän isän tervehtiessä lapsia oli häntä valkean valossa -katsellut, sellaisena kuin hän siinä esiintyi tropiikkiauringon -paahtamana, mutta muutoin tuskin vanhempana kuin seitsemän vuotta -sitten, eikä mitään vierastakaan ollut häneen tarttunut. - -Miehet, jotka olivat tuoneet hänen matkatavaransa, koputtivat ovelle -ja pyysivät maksuaan. Rouva Salander osoitti paikan kapineille, -Salander maksoi miehet kuitiksi, jonka jälkeen hän ajatusjuoksuaan -muuttaen, mutta sentään iloisesti, melkein huolettomasti lausui: -"Mutta nyt, rouva emäntä, mitäs sinulla on tarjottavana miehellesi -syötäväksi ja juotavaksi? Minulla on nälkä kuin sudella sillä sitten -aamupäivän en ole paljon mitään nauttinut." - -"Me kaikki olemme tänään, vaikka tosin ensi kerran, olleet mitään -syömättä!" sanoi rouva hymyilen, "me olimme juuri ennenkuin sinä -tulit menettäneet viimeisen suuhun pantavan; mutta ole varma, velkaa -me emme ole tehneet muuta kuin mitä yhden kuun leipä ja maito tekee!" - -Rävähtämättömin silmin katseli Salander vaimoaan ja lapsiaan, -vuoroonsa kutakin, sanatonna ja syvästi huoaten ikäänkuin tahtoen -sanoa että yhä tulee paremmaksi, kunnes hän puhkesi ääneensä -sanomaan: "Mutta taivaan tähden, Maria, minkätähden sinä sitten olet -minulle kirjoittanut etten minä lähettäisi enää rahaa, kun sanoit -muutenkin tulevasi toimeen?" - -"Koska minä ennen tulinkin toimeen", vastasi hän, "ja koska minä -halusin, että sinä saisit pitää hallussasi kaikki ansiosi ja Siis -voisit sitä tehokkaammin toimia!" - -"Se ei voi meitä nyt lainkaan auttaa, meidän täytyy syödä, ennen -kaikkea sinun ja lasten! Teilläkö ei siis ole mitään kotona?" - -"Ei palaakaan!" - -"Meidän on sitten heti mentävä kaupunkiin, etsittävä kunnollinen -ravintola ja tilattava illallinen. Teitä raukkoja, todellakin! -Joutukaa nyt, pukekaa yllenne mitä tarpeellista on. Onko lapsilla -nuttuja ja hattuja?" - -Nämä olivat pyrähtäneet jo ulos huoneesta ja palasivat pian takaisin -pyhänuttuineen, kauluksineen ja hattuineen. Äitikin pani päähänsä -parhaan hattunsa, heitti vaipan ympärilleen ja veti hansikkaat -käteensä. - -"Kas niin, tänään meille käy paremmin kuin olemme luulleetkaan!" -sanoi hän iloisen liikutettuna pienokaisille, joiden hän toivoi -mieluisasti syövän. Sitten tarttui hän miehensä käsivarteen, -lähettäen lapset edelle. Mutta kun isä näki etuhuoneessa äskeisten -vierasten käyttämät ruoka- ja juoma-astiat, sanoi hän hetkiseksi -pysähtyen: "Onhan täällä sentään syöty ja juotu, vai mistä syystä nuo -astiat on tuossa?" - -"On kyllä syöty ja juotu, mutta me olemme sitä vain päältä katsoneet! -Tule, huomenna minä sitten kerron, mimmoinen emäntä minä olen!" - -Niin menivät he ulos; äiti sulki ovet ja keveästi kävi kulku -vuoritietä alas, niin voipuneiksi kuin he vasta olivat itsensä -tunteneetkin. Tosin rouva nojausi tukevasti mieheensä, jonka -vastuksista hän ei mitään aavistanut. He kulkivat sillä välin -muutamaa paikkaa kohti, jossa Salander toivoi saavansa olla -häiritsemättä omaistensa parissa; mutta kun he saapuivat muutaman -suuren ja kirkkaasti valaistun puutarhan luo, jossa soittoa -kuunnellen istui paljon väkeä pöytien ääressä, halutti lasten ruveta -siinä viulun ja huilun soittoa kuunnellen nälkäänsä sammuttamaan; -he seisoivat näet hiljaa ja katselivat ikävöiden ristikkoportin -läpi sisään, missä he kaikkialla näkivät katettujen pöytien ääressä -syötävän. - -"He ovat oikeassa!" sanoi isä "mikseikäs meillä saisi tänään olla -pöytämusiikkia? Odota heidän kanssaan tässä hetkinen, minä käyn -katselemassa eikö siellä löytyisi jotain nurkkaa, missä me voisimme -keskenämme olla!" - -Hän meni taloon ja löysi rakennuksen alakerrasta, salin, jonka -akkunat olivat auki ja jossa istui muutamia ihmisiä; muuan pienempi -sivuhuone oli kuitenkin aivan tyhjä, vaikka siinä seisoikin katettu -pyöreä pöytä. Heti haki hän rouvan ja lapset sisään ja asetti heidät -pöytään, jonka yllä riippui kaasulamppu. - -Kuinka tyytyväisinä siinä lapset katselivatkaan ympärilleen, kun he -laskivat kätensä ristiin pöytäliinalle. - -Martti Salander ojensi kätensä rinnallaan istuvalle rouvalleen, -sitten pöydän yli lapsille, yhdelle toisensa jälkeen. Hän ei sanonut -kuitenkaan mitään, oli vain onnellinen, unhoittaen kaiken muun. -Tarjoilija tuli ja kysyi mitä he haluavat. - -"Maria, käske sinä mitä haluat ja mikä lapsille on mieleen! Minä -sitten luvallanne jälestä parannan, jos sinä olet kovin visu", sanoi -Salander. - -"Lämmintä soppaa ei taida olla nyt saatavana?" kysyi rouva -tarjoilijalta. - -"On kyllä", vastasi tämä, "konsertti-iltoina on meillä tarjona -täydellinen illallinen". - -"Sehän on juuri kuin meitä varten", arveli Salander, "silloinhan -meidän ei tarvitse tässä päätämme sen pahemmin vaivata, eikö totta, -Maria?" - -"Minä olen hyvin tyytyväinen!" vastasi tämä iloisena siitä että pääsi -enemmästä huolesta. Nopeasti laittoi tarjoilija pöydän kuntoon. Pian -ilmestyi hän vadinkin kanssa, jossa höyrysi höysteikäs soppa. - -"Pankaa se vain pöydälle!" sanoi Salander, "elkääkä pitäkö kiirettä -muuhun ruokaan nähden, sillä me emme aio tässä hätäillä! Ei se silti -teille vahingoksi ole!" - -"Hyvä on!" sanoi tarjoilija ja jätti herrasväen yksikseen sopan -ääreen. Kun Salander huomasi, kuinka hauskasti hänen vaimonsa -nojasi tuolin selustaan ja aikoi juuri nousta lautasia täyttämään, -pidätti hän häntä ja ammensi sen sijaan itse sopan, joka tuoksui -kuin ambrosia. Ja kun he juuri tarttuivat lusikoihin, aloitti -ulkona puutarhassa orkesteri repäisevän soittokappaleen, niin -että lapset tuossa pasuunain ja vaskirumpujen jyminässä pistivät -ensimäisen lusikallisen suuhunsa huumautuneina huikeasta nälästä -ja sydämmenriemusta. Tuota aluksi puhjennutta räikkynää seurasi -kuitenkin pian pianokappale, jota yleisö puutarhassa ääneti kuunteli; -he siellä sisällä lusikoitsivat mistään piittaamatta edelleen, kunnes -ulkoa sihahti "sch!", josta Maria rouva säikähti. Lapset nauroivat -sille ja Salander sulki ikkunan. - -"Syökää pois, älkääkä olko siitä millännekään!" kehoitti hän. Niin -tapahtuikin ja hetkisen kuluttua istuivat lapset hyvin ravittuina -ja tyytyväisinä kohtalaisen jälkiruuan ääressä. Jokainen heistä oli -saanut lasin viiniä, mutta äiti oli juonut sitä kolme lasia ja isästä -tuntui nyt kuin istuisi hän paratiisissa, kun häntä kohti loisti joka -puolelta kukoistavia, keveästi punoittavia kasvoja iloisin silmin, -ikäänkuin ne olisivat tahtoneet hänelle sanoa, että mitä onni onkaan, -eikö se ole kuin jonkunlainen menehdyksistä pelastava yrtti. - -Ainakin sanoi hän ajatuksissaan itselleen: tämä näkemäni on totta, -eikä se mitä minä tiedän! - -Lapset tulivat yhä iloisemmiksi; Arnold oli omia aikojaan siirtynyt -aivan isänsä viereen ja sanoi äkkiä: "Mutta isä, etkö tiedä, että -minä olen tänään jo nähnyt sinut, siellä kaivolla, jossa Weidelichin -pojat nauroivat minulle, kun minulla on äiti eikä mammaa!" - -Salander oli sitä seuraavien tapausten aikana unhottanut kokonaan -tuon kohtauksen sekä pojan ulkomuodon; nyt hän muisti sen ja -huudahti: "Totta tosiaankin! Missä minun ajatukseni ovatkaan! Kumpa -olisin toki tiennyt, että minä olin niin lähellä omaa vertani!" - -Kummastuneena katsahti Maria rouva miestään. - -"Oletko sinä sitten jo jälkeen puolisten ollut täällä -läheisyydessämme etkä ole meidän luoksemme tullut?" kysyi hän melkein -huolestuneena. Salander tunsi nyt, että hänen onneton asemansa oli -sittenkin todellisuutta, rohkaisi kuitenkin itsensä, koska sen nyt -kerta niin täytyi olla eikä hän voinut tuota uutta onnettomuuttaan -täällä ja tällä hetkellä ilmaista. Hän kuului niihin, jotka -mieluummin haluaisivat vaieta sellaisesta kuin esimerkiksi erehdys, -johon ovat itse syypäät eikä toisen ilkeys. - -"Todellakin", sanoi hän, "olin minä jo kahden aikana matkalla teidän -luoksenne! Varpusessa tapasin minä muutaman vanhan tuttavan, Möni -Wighartin, joka raahasi minut väkipakolla 'Punaiseen mieheen', -siellä sitten juolahti mieleemme mennä asemalta hakemaan minun -matkatavaroitani, että sekin olisi tehtynä; sitten täytyi minun pitää -huolta tullauttamisesta, johon minä sainkin tilaisuuden; sitten minä -matkalla vaihdoin Englannin rahaa, jota minulla oli ja lisäksi muita -pikku toimia, lyhyesti, sellaisiin kului aika ja ilta tuli. Mutta elä -ota niin pahaksesi, se kävi itsestään kuin maailmanmeno". - -Rouva oli jo aikaa tyyntynyt ja iloitsi mielessään, että -tuo maailmanmeno oli niin sovittanut, ettei hänen miehensä -tullut vierasten aikana ja ne siten joutuneet jälleennäkemisen -epämieluisiksi todistajiksi. - -Vasta yhtätoista käydessä lähtivät he paluumatkalle Kreuzhaldeen. -Kuu oli sillävälin noussut ja sen kirkkaassa kuumotuksessa kulkivat -he edelleen, lapset edellä, jotka pian isän mielihyväksi rupesivat -raikkain äänin ja sointuisasti laulamaan. Rouva ei jättänyt miehensä -käsivartta, hän kyseli, kertoi, jutteli ja antautui kokonaan -nauttimaan suopeasta kohtalonkäänteestä. - -Mutta kuta lähemmäs kotia he tulivat, sitä raskaammin alkoi miehen -sydäntä jälleen likistää, sillä se silmänräpäys läheni, jolloin hänen -täytyi vaimo parkansa temmata alas onnen taivaasta. - -Ei, ei vielä tänään, sanoi hän itsekseen, hänen täytyy vielä tämä yö -saada nukkua onnellisena ja surutonna, minkähän kyllä on ansainnut! -Huomenna on taas uusi päivä! - -Talo lepäsi kuunvalossa äänetönnä heidän edessään; he avasivat -oven, lapset juoksivat taas edeltä sisään ja sytyttivät valkean ja -huone kävi eloisaksi pitkästä ajasta tähän vuorokauden aikaan. Äiti -huomasi sateenkaarikupposensa paperiin käärittynä makaavan lattialla, -nosti sen muiden huomaamatta ylös ja teki jotain asiaa kaapille, -pistääkseen sen hiljaisuudessa jälleen talteen. Hänelle teki -onnessaan hyvää yhdistää tuon sievän esineen omistukseen ja äskeiseen -tapaukseen hiukan taikauskoa, että se nimittäin vastakin tietäisi -muka onnea, niin kauan kuin se hänen hallussaan olisi. - -"Laittautukaa nyt levolle, lapset! Aamulla pitää teidän ajoissa -nousta ylös ja hankkia einettä isälle ja meille itsellemme. Myöhemmin -menen minä sitte itse ulos". - -Näin sanoen hääti hän innostuneet lapset kamariin, jossa hänellä oli -tapana heidän kanssaan nukkua. Isä tuli mukana nähdäkseen heidän -huoneensa ja peitelläkseen heitä. Ei siellä näyttänyt sellaiselta -kuin ihmisten luona, joilla juuri vastikään ei ole ollut enää mitään -syötävää, vaan kaikki oli puhdasta ja hyvässä kunnossa, sitäkin -enemmän viereisessä huoneessa, jossa rouva jo kuukausia sitten oli -pitänyt miehelleen vuoteen valmiina. - -"Jollet sinä olisi tänään tullut", sanoi hän leikillään, "niin olisin -minä huomenna alkanut sinun vuoteestasi ja myynyt sen tarpeettomana, -ymmärrättehän!" - -"Täydellisesti! Kumpa olisit sen vain jo ennemmin tehnyt sen sijaan -että olet sellaista nälänhätää kärsinyt! Mutta minun mielessäni on jo -parikin kertaa ollut eräs kysymys", jatkoi hän, osoittaen avonaisesta -akkunasta kuun valaisemaa ympäristöä. "Minne ovat näetkös joutuneet -ne monet kauniit puut, jotka ennen seisoivat tässä talon ympärillä? -Onko omistaja, senkin kollo, hakkauttanut ja myynyt ne? Nehän olivat -ravintolaa pitäessä melkoisena pääomana." - -"Häneltä on otettu maa pois tai oikeastaan hänet on pakoitettu -luovuttamaan se rakennusalaksi, kun jotkut muut maanomistajat -laittoivat sen kautta tarpeettoman kulkutien. Sellaisena se nyt on, -kaikki varjokas vihreys on hävinnyt ja maanpinta muuttunut sora- ja -kivipohjaksi; mutta rakennuspaikkoja ei kukaan tule ostamaan. Ja -puiden mukana katosivat minun ansionikin!" - -"No ne on miehiä, itse ilmanalankin ne tärvelevät! Mutta täytyy panna -jo levolle. -- Kuules, Maria!" - -"Mitä, Martti?" - -"Väitänpä, että olet unhottanut erään asian!" - -"Minkä niin?" - -"Vanhan saapaspihtini!" - -"Täällä se on." - -Hän veti sen esiin sängyn jalkopäästä. - - - - -IV - - -Salander oli vihdoinkin rauennut uneen kaikkien edellisen päivän -toimien ja mielenliikutusten jälkeen. Kuitenkin herätti hänet jo -aamun sarastaessa raskas suru, joka ei lainkaan ollut uneen uupunut. -Hän näki vierellään puolisonsa, joka uinui syvimmässä levossa, rauhaa -ja tyytyväisyyttä kuvastavien kasvojen jokaisen piirteen tulkitessa -sielun jaloutta. Ja tämän rauhan oli hän yhdellä sanalla perinjuurin -sekaisin myllertävä; hetki oli auttamattomasti käsissä. - -Tuo uusi onnettomuus tuntui hänestä todellisuudessa vasta nyt -syntyneen, ja hän katui katkerasti, ettei hän eilen heti päätä suoraa -paennut tai heti tuon onnettoman tiedon saatuaan kotiin rientänyt. - -Vanhan kunnon ystävänsä opastuksella löydettyään Schadenmüller & -Kumpp:in talon oli hän huomannut, että talon seinässä todellakin -koreili kullatulle pohjalle maalattu Arnold von Winkelried, keihäitä -käsivarressaan, sekä vieressä kirjoitus: "Pitäkää huolta vaimostani -ja lapsistani!" Talo kuului herra Louis Wohlwendille, joka myöskin -oli kuvan maalauttanut, mutta ei maksanut, kuten myöhemmin kävi -selväksi. - -Salander oli kiitellen sanonut hyvästit toverilleen, hän kun halusi -mieluummin yksinään astua entisen ja luultavasti samalla nykyisenkin -velkamiehensä eteen. Hän astui portaita ylös ja kohtasi heti ensi -kerroksessa uudelleen nimikilven, jossa seisoi "Schadenmüller & -Kumpp.", mutta sen vieressä oli myöskin Louis Wohlwendin nimikortti. -Hän soitti, joku lapsutteli huonoissa tohveleissa ovea kohti ja kun -se aukeni, seisoi hänen edessään renttumaiselta näyttävä nuori mies, -kädessään liimapensseli, ja kysyi ketä hän halusi tavata. - -"Onko herra liikkeen hoitaja kotona?" kysyi Salander puolestaan. - -"Liike on tätä nykyä suljettuna, mutta herra Wohlwend on -tavattavissa, kuten luulen; kenet minun on ilmoitettava, jos on -kysymys puhuttelemisesta?" vastasi nuorukainen epäluuloisesti. - -"Viekää minut vain suoraan sisään hänen luokseen, hän tuntee kyllä -minut!" sanoi Salander hiukan tylysti, samalla kuin hän käänsi miehen -ympäri ja työnsi häntä edellään. - -Tämä kulki edellä tyhjään konttorihuoneeseen, pyysi odottamaan -siinä ja lähti herra Wohlwendin kabinettiin. Salander silmäili -sillä välin ympärilleen ja huomasi, että täällä oli juuri -kääritty kokoon huolimattomasti autografeerattuja kiertokirjeitä, -pistelty niitä kuoriin ja liimattu kiinni. Kului muuan minuutti, -ennenkuin nuorukainen palasi ja pyysi häntä astumaan kabinettiin. -Salander koputti pari kertaa ovelle, kunnes joku huusi: "Sisään!" -Astuessaan huoneeseen näki hän leveän mahonkipuisen kirjoituspöydän -ääressä istuvan muutaman suurilla kukilla kirjaeltuun yönuttuun -puetun miehen, joka oli selin häneen päin ja näytti innokkaasti -kirjoittavan, nousematta hänen sisään astuessaan pöydän äärestä. - -"Herra Wohlwend!" sanoi Salander, tullakseen huomatuksi. - -"Olen heti käytettävänänne", sanoi tämä yhä edelleen kirjoittaen, -mutta katsahti sitten pikimmiltään ylös, kääntyi salamannopeasti -jälleen pöytään päin, pyörähti vielä kerran tulijaa kohti ja heitti -häneen kipenöivän silmäyksen, kuten tehdään veriviholliselleen ja -silloinkin vain jos itse on syyllinen. Yhtä pian hän kuitenkin -tointui, nousi ylös, astui askeleen eteenpäin ja pysähtyi ikäänkuin -hän vasta nyt vähitellen olisi tuntenut vieraan. - -"Enhän vain erehdy? Eikö se ole Martti Salander?" Martinkin täytyi -tuota yönuttuun puettua miestä ensin vähän aikaa tirkistellä -tunteakseen hänet, vaikkei tämän ulkomuodossa, perin vähäistä -ränsistymistä lukuunottamatta, ollutkaan tapahtunut juuri sanottavaa -muutosta, paitsi että hänen ennen sileillä kasvoillaan oli nyt -viikset, jotka eivät näyttäneet olevan oikein omalla paikallaan -ja joissa yksi karva törrötti yhtäälle, toinen toisaalle päin. -Tämän takia näyttivät hänen kasvonsa siitä, joka hänet ensi kertaa -viiksellisenä näki, äkikseltään tavattoman autioilta, kolkoilta ja -lohduttomilta. - -"Olen kyllä se!" sanoi Salander. - -"No tuhattulimmaista, tervetuloa vain", sanoi toinen, ojentaen -kätensä ja tutkivasti vilkuillen tuota epämieluista tulokasta, -käyttäytyen pikemminkin kuin epäilevä velkoja eikä niinkuin huono -velallinen, "siitä on pitkä aika kuin me olemme viimeksi toisiamme -nähneet. Ja mikä onnentähti sinut on tänne johtanut?" - -"Tämä!" vastasi Salander lyhyesti, loukkautuneena tuosta, -luonnottomasta käytöksestä. Hän veti taskustaan pankkiosoituksen ja -ojensi hänelle. - -Wohlwend otti sen vastaan kahdella sormella kuin ravun, kohotti -kulmakarvansa ylös ja luki paperin. - -"Aha!" sanoi hän, "tuo Atlantin rannikko pankki Riossa. Tosiaankin, -me olemme liikeyhteydessä sen kanssa!" - -"Eikö siitä ehkä ole ilmoitusta saapunut?" - -"Tosiaankin, minä muistelen jotain sellaista, mutta en ole tullut -ajatelleeksi ketä se koskee. Liikkeemme on ripeästi kehittymällä -valitettavasti laajentunut siinä määrin, että minä en yhdessä -hetkessä voi siitä saada yleissilmäystä. Mainitulla pankilla on -meiltä melkoinen määrä saatavaa kuitenkin, meillä on vastasaatavaa -ja minun pitäisikin katsoa sitä kirjoista. Tuhattulimmaista, -satakuusikymmentä tuhatta frangia! Sinä olet suurissa asioissa, -ystäväni!" - -"Niillä paikoin se on, mitä minä seitsemänä vuotena olen koonnut. -Mutta olisi hyvä, jos sinä katsoisit kirjoista sitä asiaa!" - -"Sitä en voi paikalla tehdä, Martti hyvä! Tiedä, että meillä nykyään -on odottamaton pula, joka toivottavasti sentään on ohimenevää laatua." - -"Kenellä meillä?" - -"No, tietysti firmalla ja minulla, sen omistajalla! Ennen siihen -kuului myös muuan Schadenmüller. Mutta asiaan palataksemme, kirjat -ovat kansliassa, ja senhän käsität, etten minä nyt voi siitä selkoa -ottaa!" - -"Kirjoita sitten edes paperiin, että se on näytetty sinulle!" - -"En minä kirjoita siihen mitään, ennenkuin asia on selvillä!" - -Tällainen käytös suututti Salanderia, niin hyvin kuin hän hillitsikin -itseään. - -"Toistamiseen olet sinä nyt jo samanlaisessa suhteessa minuun etkä -sinä näytä olevan milläsikään, saattaessasi minut tälläkin kertaa -typötyhjäksi!" puhui hän, silmissään tuikea ilme. Mutta Wohlwend ei -joutunut hämilleen. - -"Pyydän, ei mitään loukkauksia!" sanoi hän ääntään koroittaen, -"vielä minä en ole vararikkoinen! Enkä koskaan ole ollutkaan! Ja jos -olisinkin, niin suojelee minua laki ja oikeus ja ennen kaikkea on oma -taloni minun linnani!" - -Salander vaipui hämmästyneenä ja melkein kuin uupuneena muutamaan -plyysipäällystäiseen nojatuoliin. Wohlwend jatkoi leppeämmällä -äänellä: "Vanha kunnon ystävä! Tee kuten minäkin, pidä pääsi -pystyssä! Katsohan tänne, minä en ole jouten tänä pakollisena -loma-aikanani, en huolehdi siitä, jota ei kerta voi välttää; minä -antaudun harrastamaan tieteitä ja taiteita. Kas tässä, minä tutkin -heraldikaa, talonpoikain puumerkkejä, ammattimerkkejä ynnä muita -samaan alaan kuuluvia esineitä!" Pari vaakunakirjaa, jommoisia -leimasinten ja lusikkain kaivertajat pitävät markkinoilla avonaisina -edessään, oli kirjoituspöydällä, niiden vieressä sellainen -värilaatikko, joita poikaset käyttävät piirustuksia värittäessään -ynnä muutamia paperiliuskoja, joille oli perin lapsellisesti -vaakunankuvia kopioitu. Myöskin muuan sekava asiakirja rehenteli -siinä. - -"Voisi sanoa tässä ilmenevän valtiollisen kulttuuri-kehityksen -vanhojen säkeiden sekä uusien siihen liittyvän, sikäli kuin --" - -Martti Salander ei kuunnellut pitemmälle hänen puhettaan; hän tarttui -vain vielä koneellisesti muutamaan rasvaiseen ja aukinaiseen, mutta -suullaan keskellä tuon liikemiehen ja mesenaatin pöytää olevaan -kirjaan. Se oli erään lainakirjaston merkillä varustettu ikivanha -rosvoromaani, mikä nähtävästikin oli tuon hassuttelijan varsinaisena -luettavana hänen pakollisessa joutilaisuudessaan. - -Hän otti brasilialaisen maksuosoituksensa tuon kunnon ystävänsä -kädestä, talletti sen huolellisesti, keskeytti toisen puheen ja kysyi -ainoastaan: "Oletko sinä naimisissa, Louis Wohlwend?" - -"En! Kuinka niin?" vastasi tämä. - -"Minä vain arvelin sitä tuon kauniin sananlaskun takia, mikä on -talosi seinään maalatun Winkelriedin kuvan alla! Sinä kai yleensä -olet leskein ja orpoin suojelija tai niiden, joista sellaisia voi -tulla?" - -"Sinä tiedät, että minä olen aina ollut ihanteellinen ja minä pidän -sitä kiitettävänä tekona, että vapaiden kansalaisten asuinrakennuksia -koristetaan ja kehoitetaan koristamaan historiallista tai siveellistä -sisältöä olevilla mietelmillä." - -Kun Wohlwend oli tämän sanonut, painoi Salander keskellä huonetta -hatun päähänsä ja jätti talon sanaakaan enää lausumatta. - -Hän kutsui ajurin ja ajoi kaupungin notariaattikansliaan. Notarius -luki maksuosoituksen, jonka Salander asian valaistuaan hänelle antoi, -työnsi silmälasit nenälleen ja sanoi: "Oletteko te itse herra Martti -Salander? Niinkö? -- Tämä on paha juttu! Konkurssitila tavanmukaisine -aikamäärineen julistetaan virallisesti huomenna, joten teillä on -vielä kyllä aikaa. Minä aion myös tänään vielä mennä itse sinne ja -vaatimuksenne johdosta virallisesti häntä kuulustella." - -"Minun nähdäkseni", väitti Salander, "on tärkeintä, että riolaiseen -pankkiin menee mitä pikimmin protestivaatimus. Minä olen valmis -suorittamaan sananlennätys-kustannukset!" - -"Valitettavasti se ei ole heille enää tärkeintä, herra Salander!" -vastasi notarius vakavalla osanotolla, "toissapäivänä saapui varma -tieto, että Rio Janeirossa oleva Atlantin rannikkopankki on lakannut -maksamasta ja eilen saatiin tietää lisäksi, että johtajat ovat -hävinneet tiehensä ja henkilökunta hajonnut. Täkäläiset kauppahuoneet -ovat jo pari viikkoa sitten saaneet huonoja tietoja, ja mikä pahinta, -tuota hävinnyttä pankkia ja kaikkea mitä sen yhteyteen kuuluu, -pidetään jo laajalle levinneenä rosvoliikkeenä. Minä pelkään, että -suuri määrä sen haltuun uskottuja rahoja on hävinnyt kuin tina -tuhkaan." - -Salanderin täytyi ottaa pulpetista kiinni eikä hän puhunut mitään. - -Notarius katsoi kelloaan. - -"Minä lähden kanssanne oikeuden puheenjohtajan luo, siihen on -vielä juuri aikaa; sillä kaikissa tapauksissa on tarpeellista -teidän hankkia laillinen ulosottotuomio pankin omaisuudelle, mikä -luultavasti korvannee teidän maksuosoituksenne." - -"Minulla on ajuri tuolla alhaalla", sanoi Salander. He lähtivät -ajamaan ja saivat toimeen haluamansa ulosmittauksen, jolla tuskin -kuitenkaan oli sanottavaa arvoa. - -Sellainen surullinen tieto oli odottamassa Maria Salanderin -heräämistä, ja kun vahveneva ruskotus pilvettömällä taivaalla näytti -elostuttavan hänen uinailevia kasvojaan kuin ihana unennäkö, lykkäsi -mies taasen kevytmielisyytensä selvittelyn siksi kuin lapset olisi -lähetetty ruokatavaroita ostamaan ja sitten taas siksi kuin eine -olisi syöty. Hän ei tahtonut että hänen vaimonsa ensimäisenä aamuna -heidän jälleen yhdyttyään seisoisi lieden äärellä kyyneleet silmissä. - - - - -V - - -Lapset lähtivät ja palasivat, rouva valmisti eineen ja nautti sen -iloisena omaistensa parissa. Lapsetkin olivat niin iloissaan, -että se tarttui isäänkin ja hänen surunsa uinahti vielä lyhyeksi -aamuhetkeksi, vaikka kaikki tornikellot löivät jo seitsemää. Silloin -juolahtivat hänen mieleensä myöskin lahjat, joita hän Englannissa -oli anteliain mielin hankkinut. Heti avasi hän kirstunsa ja -levitteli esille teräsvarusteisia nahkalippaita, erinomaisen sieviä -kuvakirjoja, joiden englanninkielistä tekstiä hän aikoi heti käyttää -hyväksi ensi-opetuksessa, hienoja liinoja ja pitsejä rouvalle ja -tytöille, sekä kokonainen kasa erilaisia leivoksia, joita oli -pistelty kaikkialle muiden tavaroiden lomaan. - -Tuo kaikki tuotti mieluisaa hauskuutta ja antoi vakuutuksen kultaisen -ajanjakson saapumisesta, mutta kannusti samalla rouvaa sellaista -muutosta vastaavien velvollisuuksien täyttämiseen. Hän meni -pukeutumaan, voidakseen lähteä tarpeellisille asioille, mikä seikka -heti johti Martin mieleen sen, että häntä kohdanneen onnettomuuden -täytyy olla jo kaupungilla tunnettuna; sillä toiselta puolen veli -Wighart, joka kaikissa tapauksissa oli eilenkin tehnyt tavallisen -iltakierroksensa muutamissa kahviloissa, oli tietystikin kertonut -tuon uutisen kaikkine siihen kuuluvine seikkoineen, ja toiselta -puolen ei myöskään viranomaisilla ollut mitään salaamisen syytä -julkisessa konkurssiasiassa, johon liittyi siksi tavattomia seikkoja. -Hänen tuli estää ettei tuo uutinen yllättäisi hänen vaimoansa -suorastaan avonaisella kadulla. Kiiruusti antoi hän lapsille yhden -kirjoista ja kourallisen englantilaisia biskettejä sekä neuvoi heitä -menemään ulos ja asettumaan plataanin alle, minkä he heti tekivätkin. - -"Kuules, Netti! isämme miellyttää minua hyvin, eikö sinuakin?" sanoi -pikkuvanha Setti heidän ulos mennessään siskolleen, joka häntä -jäljitellen ja vieläkin nokkelammin vastasi: "Oo, hyvin hän minua -miellyttää! Ja minusta näyttää hän käyttäytyvän hyvin äitiämme -kohtaan! Eikö sinustakin?" - -Arnold, joka äänetönnä kulki perässä, kuuli nämä viisaat lausunnot -ja ymmärsi niitä enemmän kuin siskot luulivatkaan; sillä hän tunsi -mielessään salaista onnea siitä, että vanhemmat soveltuivat hyvin -toisilleen ja uskoi sen mielellään, mutta ei sanonut siihen asiaan -sanaakaan. - -Isä oli jo sillä välin astunut makuuhuoneeseen, jossa Maria rouva oli -juuri heittänyt päällysvaatteen ylleen ja alkoi sitä rinnan kohdalta -napittaa. - -"Maria", sanoi hän, "sinähän et ole minulle koskaan kirjoittanut -siitä, että Louis Wohlwend on jälleen aloittanut liikkeen, vieläpä -jonkunlaisen pankkiliikkeen?" - -Rouva pysähtyi ja katsoi häntä suurin silmin: "Siitä minä en ole -tiennyt enkä tiedä vieläkään kerrassaan mitään! Kuinka minä sen -tietäisin, kun minä tässä erakonelämässäni en joudu ihmisten pariin?" - -"Etkö ole kuullut Schadenmüller & Kumpp. nimisestäkään liikkeestä?" -kysyi hän edelleen, yhä vieläkin vitkastellen. - -"En siitäkään! Mikäs se sitten on?" - -"Se on liike, johon minun, johon meidän koko säästömme osoitettiin, -jonka minä olen Riossa puhtaalla rahalla maksanut. Odotas!" - -Hän riensi erään avatun kirstun luo ja toi sieltä Brasiliassa -päätetyn pääkirjan, voidakseen sen avulla valaista asiain kulkua. - -Viimeksi käytetyllä lehdellä oli kauniisti piirretyin numeroin -merkittynä viivottimella huolellisesti vedetyn viivan yläpuolelle -tilinpäätös hänen omaisuudestaan, ja sen alla oli luettavana: -"Yllä olevasta saldosta on vähennettävä aviovaimoni Maria N.N:n -laillinen saatava minulle antamastaan omaisuudesta, minkä arvo tekee -kaksikymmentäviisi tuhatta frangia." - -Avatun kirjan asetti hän vieressä olevalle pienelle pöydälle ja laski -sormensa tilinpäätöksen kohdalle. - -"Kuten näet, on siinä kolmekymmentäkuusi contos de reisiä, vähän yli -kaksisataa tuhatta frangia meidän rahassamme! Kaiken varalta olen -minä siihen alle merkinnyt sinun osuutesi, kuten näet. Mutta koko -summasta annoin minä kolme neljättä osaa eräälle arvossapidetylle -pankkiliikkeelle Riossa ja sain vastaan maksuosoituksen Schadenmüller -& Kumppaneille täällä, jossa minun piti saada haltuuni omaisuuteni -puhtaana rahana. Mutta kutka muodostavatkaan tämän Schadenmüllerin -kumppanuskunnan? Yksi ainoa mies, ja hänen nimensä on Louis Wohlwend, -joka ei maksa mitään; sillä hän on taasen kerran konkurssissa, -mikä tänään virallisesti julistetaan. Ja tänne on jo saapunut -tieto, että myöskin tuo riolainen kauppahuone tai seurue olisi -hävinnyt tietymättömiin! Vielä ei voi kukaan tietää, mihin rahat -ovat joutuneet, ovatko ne jo Riossa joutuneet hunningolle vai onko -Wohlwend niitä saanut haltuunsa." - -Tämän kaiken sanoi hän kuivalla ja katkonaisella äänellä. Maria -rouva, joka aluksi oli vain puolittain utelias, katsoi milloin -kirjaan, milloin häntä silmiin, mikä hänelle olikin pääasia -ja enimmän hänen huomiotaan herätti, kunnes hän lopulta tuli -kuolon kalpeaksi; mitään sanomatta pani hän vapisevin käsin -päällysvaatteensa viimeiset napit kiinni ja alkoi vasta sitten -änkyttää yksittäisiä kysymyksiä ja vähitellen pääsi hän selville -onnettomuudesta. Kärsivällisesti ja melkein nöyrästi mukautui Martti -hänen sekaviin kysymyksiinsä ja toisti uudelleen samat selitykset, -kunnes kaikki oli hänelle selvänä. - -Vasta nyt puhkesi hän käsiään väännellen kuumiin kyyneliin, samalla -kuin hän huudahti: "Voi mies parkani! Missä on seitsenvuotinen eromme -ja murehtimisemme?" - -Yhtäkkiä muuttui tuo tukehuttava itku intohimoiseksi -vihanpurkaukseksi. - -"Viimeisen nuoruuden aikamme on hän tehnyt tyhjäksi, se koira! -Missä hän on, se iilimato? Eikö hänen selkäänsä voida suolata? Eikö -häntä voida pusertaa kokoon, sitä kaikkea imevää sientä? Se kirottu -maanvaiva! Vartokoonpa! Jollet sinä voi häntä taltuttaa, niin -kasvatan minä pojan sitä varten, että hän kerran maksaa sille palkan! -Nyt käsitänkin, miksi mieleeni hiipi aina jonkunlainen aavistus, -nähdessäni sen sileänahkaisen näädän. Onko se mahdollista, että minä -juuri hetki sitten olin vielä onnellinen ja terve kuin leivonen, ja -nyt niin onneton, niin sairas!" Hän asteli epätoivon vallassa ympäri -huonetta, avasi akkunan ja silmäsi ulos. - -"Mikä ihana päivä!" huudahti hän; "mikä suloinen kesäilma meiltä -on tärvelty! Siis se on niin, se on niin, se on niin!" lisäsi hän -puoleksi laulavalla, katkeran tuskan värittämällä äänellä, sulki -akkunan ja istuutui lattialle nurkkaan, nojaten päänsä käsiin. - -Martti Salander hämmästyi, niin onnettomaksi kuin hän itsensä -tunsikin, tuota rajua intohimoisuutta, jollaista hän ei vielä ollut -vaimossaan nähnyt; hänet valtasi hellä sääli ja hänen onnistui -kohoutua puolisonsa mielentilan ja samalla oman syyllisyytensä tunnon -yläpuolelle. Hän astui hänen luokseen. - -"Rakas Maria!" sanoi hän hellän vakavasti, "elä ole noin toivoton! -Onhan se vain rahaa! Pitääkö sen olla ainoa ja paras, mitä me voimme -omistaa tai menettää? Onhan meillä toinen toisemme ja lapsemme! Ja -pitääkö tämän lohdutuksen yhtäkkiä olla tyhjä puheenparsi, niin pian -kuin se koskee meitä eikä muita ihmisiä? Tule eläkä kyyristele siellä -lattialla kuin lapsi, noin syvää surua eivät rahat eikä Wohlwend -ansaitse! Todellakin näen minä sinun intohimoisesta käytöksestäsi, -että sinä olet vielä tarpeeksi nuori huolimatta valituksestasi -hukatuista vuosista, ja se tuntuu minusta yhtä suloiselta kuin ihana -kesäilma tuolla ulkona; mutta nouse nyt toki, kuivaa kyyneleesi eläkä -anna lasten mitään huomata, niin toinnut sinä siitä aivan itsestäsi! -Sinä et ehken kuullut, että minä olen pelastanut osan omaisuudesta, -minulla on se mukanani luotettavina papereina, joihin Wohlwendin -ei tule mitään, ja niin minun asiani ovat paljon paremmin kuin -seitsemän vuotta sitten, ja lisäksi olen nyt rikkaampi hyödyllisistä -kokemuksista ja tiedoista. Tule, somista itseäsi, meidän tulee nyt -lähteä ulos, minun virastoihin ja sinun ostoksille, ja puolisten -jälkeen teemme lasten kanssa kunnollisen kävelyretken. Kun me vain -käyttäydymme hyvin tyynesti, niin saatpa nähdä, että me vielä neuvon -keksimme!" - -Hän ojensi kätensä vaimolleen, joka siihen tarttuen nousi ylös. Siinä -oli oikeastaan melkein lapsen hämillisyyttä, kun hän pikimmältään loi -mieheensä katseen, samallakuin hänen kasvoilleen vilahti paremman -mielen ja luottamuksen kipinä. Sillä hän huomasi miehensä olevan -asemastaan selvillä ja kykenevän kehoittamaan ja rohkaisemaan häntä, -puolisoaan; myöskin oli tuo hänen miehensä nöyrä alistuvaisuus, joka -häntä oli eniten kiusannut, taitavasti ja huomaamatta taka-alalle -siirtynyt. Puolessa tunnissa olivat he valmiit lähtemään yhdessä -alas kaupunkiin. Settin täytyi lähteä äidin mukana, toiset lapset -karkoitettiin sisälle koulukirjojensa ääreen. Kun Salander silmäili -ympärilleen tuolla autiolla sorapeitteisellä pihalla ja harmistuen -huomasi, kuinka entisten lisäksi vielä joukko tietä varjostaneita -hedelmäpuitakin oli hävinnyt, pisti hänen silmäänsä myöskin ulko-oven -päällä riippuva puutaulu, jossa oli kirjoitettuna: "Kreuzhalden -pensionaatti ja ulkoravintola." - -"Odottakaas", sanoi hän, "tuo taulu on otettava pois ja nyt heti!" - -Tuolin avulla nosti hän laudan koukuistaan ja pisti sen oven taakse. - -"Nyt olet vapautettu harmillisesta ravintolanpidosta!" sanoi hän; -"ilmoitamme hetimiten sanomalehdessä, että se on suljettu". - -Vapautuminen tuosta omituisesta pakonalaisuudesta odottaa vieraita, -joita ei tullut ja joille hän ei ollut enää osannut mitään tarjota, -jos niitä tuli, kevensi rouvan mieltä, samoinkuin myöskin rahat, -joita hänellä vihdoinkin taas oli riittävästi taskussaan, antoivat -hänen askeleilleen niiden entisen varmuuden; hänen kasvoiltaan ei -vain kaikesta tyyneydestä huolimatta tahtonut hävitä vakava ilme, -syystä että nuo tuskin neljäkolmatta tuntia sitten tapahtuneet -muutokset olivat vasta nyt saaneet hänet sisimmässään horjumaan, kun -hän ei voinut loppua aavistaa. Mutta tämä hiljainen epäilys lujitti -vain hänen, tahtoaan säilyttämään ryhtinsä ja pysymään uskollisena -huoltajana omaisilleen. - -Puolisot erkanivat pian päättäen päivällisen aikana taas yhtyä. -Martti Salander lähti notariuksen kansliaan. Lain mukainen julistus -oli juuri ilmestynyt lehtiin. Notariusta oli Wohlwend kieltänyt -kirjoittamasta Salanderin maksuosoituksen alle mitään selitystä, ja -samassa tarkoituksessa oli hän lähettäessään "liiketuttavilleen" -muutaman ilmanaikaisen kiertokirjeen, sivuuttanut tuon ystävänsä, -jolta hän oli omaisuuden riistänyt. - -Notariuksen neuvosta oli Martti aamupäivällä etsinyt käsiinsä -muutaman etevän asianajajan ja valtuuttanut hänet asiaansa -puolustamaan, samalla kuin tämä oli puolestaan jättänyt hänen -tehtäväkseen hankkia oikeaksi todistetut otteet kirjoista ja -kirjevaihdosta, jotka koskivat hänen yhteyttään Rio de Janeirossa -olevan pankin kanssa. Joka tapauksessa tuli jutun selvittäminen -kestämään kauvan. Asia on niin, arveli asianajaja, että se olisi -vielä onnellinen tapaus, jos siinä olisi muodollinen petos -kysymyksessä, jolloin vangitsemalla ja rikosta tutkimalla voisi -päästä käsiksi piilotettuun saaliiseen, jota vastoin tavallisessa -vararikossa saatava kaikissa tapauksissa oli mennyttä kalua. - -Täten saattoi Martti Salander toistaiseksi tyyntyä ja hänellä oli -nyt tarpeeksi loma-aikaa miettiäkseen, mihin hänen sillä välin tuli -ryhtyä. Senvuoksi tunsi hän itsensä rohkaistuneeksi ja tavallaan -tyytyväiseksi, syödessään päivällistä, jonka hänen vaimonsa oli -valmistanut hyväksi ja ravitsevaksi, mutta ilman mitään komeutta. -Viiniä ei ollut enää olemassa, sanoi rouva, miehensä saisi määrätä, -mitä mahdollisesti olisi hankittava; tänään täytyisi heidän tyytyä -raittiiseen veteen, ja jos he päivällisen jälkeen liikkuvat hiukan -ulkona, arveli hän, niin Martti kyllä poikkeaisi heidän kanssaan -johonkin, missä olisi juotavaa, vallankin sellaiseen kuin "Punaiseen -mieheen." - -Tämän vihjauksen teki hän hymyillen ja iloisesti; mutta ilman noita -tämänpäiväisiä paljastuksia ei hän sitä kuitenkaan olisi tehnyt. -Miehensä ymmärsi hänet hyvin ja vastasi viivyttelemättä, että hän oli -täysin oikeassa, muistuttaessaan häntä siitä; hän kyllä toimittaa -astiallisen tuota viiniä, joka kyllä tulee hänelle maistumaan. Tähän -vältteliääseen keskusteluun oli rouva tyytyväinen, kun hän huomasi -miehensä tunnustaneen pikku erehdyksensä mennä melkein kotiportin -edessä vieraan kanssa ravintolaan. Sovitukseksi selitti hän muuten -haluavansa päivällisen jälkeen retkeillä vähän aikaa ulkona -luonnonhelmassa; hän ei ollut kertaakaan käynyt ylhäällä metsässä, ei -silloinkaan kun hän vielä oli pitänyt palvelusväkeä. - -He lähtivät siis joukolla ylös metsään, joka otti heidät vastaan -kuulakoine varjoineen. Sellaisen kasvattimetsän ilma, jota Martti -Salander ei pitkään aikaan ollut nauttinut, virkisti suuresti hänen -mieltään; hänessä heräsi entinen opettaja ja hän alkoi rouvalle ja -lapsille kertoa eroavaisuudesta lännen aarniometsien, joissa taistelu -ja heikompien hävitys vallitsee, ja vanhan maailman raikasilmaisten -metsien välillä, joita hoidetaan ja viljellään kuin puutarhoja. Ja -hän osoitti heille, kuinka täälläkin saattoi vastakohtia tavata, -kuinka tuolla valtion tai jonkun yhtiön omistaman metsän saattoi -tuntea puhtaasta maaperästä sekä puhtaina ja kirkkaina säilyneistä -puunrungoista, täällä taas jollekin huolimattomalle talonpojalle -kuuluvan metsän risukoista, loiskasveista ja vaivaispuista. Myöskin -tutkaili hän lapsilta, osasivatko he tuolla ja täällä kukoistavien -kasvien nimiä mainita tai tunsivatko lintua, joka parhaillaan -visersi. Mutta he eivät tienneet mitään ja hän sanoi rouvalle: -"Siinäpä se juuri on; lapset ovat liiaksi yksinään!" - -"Mutta ukkoseni", vastasi tämä, "lapsethan viettävät vuoden läpeensä -satojen muiden joukossa, ja heidän koulusalissaan ovat kaikki seinät -täynnä kuvia, niiden joukossa paljon lintujakin, jotka he tuntevat -nimeltään! Mitä eläviin lintuihin tulee, niin olen minä tyttösenä -juuri samanlaisen tietämättömyyden kautta kokenut jotakin, jota minä -yhä vielä muistelen. Eräänä sunnuntai-iltana, laulutunnin jälkeen, -kuljin minä aivan yksinäni muutaman kukkulan yli kotiin ja istuin -hetkisen siellä ylhäällä. Vastapäätä oli toinen metsäinen kukkula, -jonka puiden keskellä piilossa oleva, minulle tuntematon lintu lauloi -niin kauniisti, niin kauniisti tyynen ilman ja hiljaisuuden halki, -että se todellakin liikutti minun sydäntäni ja minä sain kyynelet -silmiini. Minä kerroin siitä kotona ja olisin kovin mielelläni -tahtonut tietää, mikä lintu se oli. Ihmiset arvailivat sinne ja -tänne, muuan poika, joka osasi matkia useiden lintujen ääntä, koetti -yhtä ja toista säveltä sekä mainitsi vastaavan laululinnun nimen; -mutta mikään noista sävelistä ei ollut sellainen kuin minä olin -kuullut. Nyt, niin monen vuoden kuluttua, kuulen minä tyyninä hetkinä -vielä sen näkymättömän laulajan ja olen iloinen, että se on pysynyt -minulta tuntemattomana ja minulle sillä tavoin jäi muistoon tuon -iltahetken ihanuus." - -"Sinä olet sen minulle jo kertonutkin", sanoi Salander nauraen, "ja -se on kylläkin kaunista, siitä en tahdo kiistellä! Mutta jos se on -olevinaan todistus luonnonesineiden tuntemusta vastaan, niin täytyy -minun kutsua sinut järjestykseen, hyvä rouva jesuiitta ja salaisten -asiain ilmoittaja!" - -"Ole nyt, sinä kyllä tiedät, ettei se ollut tarkoituksena, sinä herra -koulumestari!" - -Leikkisä kiistely muuttui vakavaksi keskusteluksi kasvattavasta -seurustelusta lasten kanssa, jossa asiassa tuo kelpo vaimo piti -kaikella kunnialla puoltaan. Molemmat puolisot siinä keskustellessaan -ja nähdessään lasten edellään juoksevan, unhoittivat nykyisyyden ja -silmäilivät toivorikkaina tulevaisuuteen, joka tuntui heistä yhtä -suloiselta kuin Maria rouvan tuntematon lintu. - -Niin olivat he kulkeneet melkoisen matkan ja laskeusivat alas -muutamaan metsälaaksoon, jonka halki virtasi kirkas vetinen kaunis -puro, joka vyörytteli vesiään alas vuorenrinnettä kirjavain -hietakasojen ja kiven mukulain yli. Muutamassa pyöreässä polvekkeessa -valui sammaltuneiden paasien yli pienonen vesiputous, tullen esille -suoraa muutamasta nuoresta pyökkimetsiköstä, ja Martti Salander tunsi -heti tuon hänelle entuudestaan tutun viehättävän sopen. - -"Tuonne meidän pitää asettua hetkiseksi", sanoi hän ja huusi lapsia, -neuvoen heille tien. Maria rouvakin ihasteli laaksoa ja kiiruhti -ketterästi alas jyrkkää ja kivistä polkua. Pitkään aikaan ei heillä -ollut ollut tilaisuutta liikkua vapaassa luonnossa ilman muuta -tarkoitusta kuin itse liikkuminen. Puron rannalle saavuttuaan oli -heidän vielä kierrettävä muuan esiinpistävä suurehko kallionkielu, -joka kätki parhaan varjoisan lepopaikan. Edellä juoksevat lapset -pysähtyivät äkkiä sanattomina, ja kun vanhemmatkin ehtivät paikalle, -näkivät he muutaman miehen, joka paljain jaloin, käärityin -housunlahkein ja paidanhihoin seisoi vedessä ja haparoi kivien alta -äyriäisiä. Kuivalla kivilaakalla puron rannalla oli kaksi kuollutta -rautua muutaman astian vieressä, jollaisia onkimiehet kulettavat -mukanaan, sekä avonainen kasvikotelo, jossa oli paperiin käärittyjä -eväitä. Suojaisessa paikassa oli kylmään veteen pistettynä aloitettu -viinipullo. - -"Paikka on jo otettu", sanoi Salander puoliääneen, "menkäämme -etemmäs!" Hän kulki eteenpäin, päästäkseen sille kapealle polulle, -joka oli ravustajan ja hänen kamsujensa välissä, ja perhe seurasi -hänen kantapäillään, rouva ensimmäisenä. Silloin ojensi purossa oleva -mies itsenä suoraksi ja katsahti ympärilleen. Se oli herra Louis -Wohlwend, joka näkyi täällä kaikessa hiljaisuudessa huvitteleivan. - -Hämmästyksestä jäykistyneinä seistiin molemmin puolin, niin että -puron laineet synnyttivät vaahdon tapaista Wohlwendin säärien -ympärille ja Salanderin taakse jäi hänen perheensä tiheänä joukkona -seisomaan. Kuten useimmiten tapahtuu, oli vääryyttä kärsinyt puoli -enemmän hämillään kuin toinen, ja kun Wohlwend näki Salanderilaiset -neuvottomina edessään, kohotti hän päänsä korkealle, vei kätensä -hatunpartaaseen ja huusi: "Ah, terve teille!" - -"Annatko sinä täällä audienseja?" sanoi Salander viimein paikaltaan -liikahtamatta. - -"Kuten tahdot!" vastasi Wohlwend; "minne tulisi minun tänään -paeta muualle kuin luontoäidin rinnoille? Nyt on tavallaan minun -kunniapäiväni, jolloin minä aloitan vuosisatamme marttyriuden -liike-elämän, olemassa-olon taistelun uhrina! Tänään on nimeni -virallisessa lehdessä, sen vuoksi täytyy minun olla poissa -vaatimattomalta paikaltani kahvilassa ja siellä tapahtuvasta -viattomasta pikku pelistä; sitä vaatii vallitseva tapa, kunnes -juorupuheiden vedenpaisumus on kuivunut! Sinä tiedät, Martti ystävä, -että minä olen aina suosinut jaloa ihanteellisuutta; se on minulle -nyt hyväksi ja sallii minun etsiä lohdutusta täällä tarjoutuvien -idyllisten olojen parissa! -- Jahaa, rakkahin rouva! Hyvä rouva, -sallikaa minun kaikella kunnioituksella tervehtiä teitä niin pitkän -ajan --" - -"Wohlwend, teidän ei sovi täällä puhua meidän kanssamme asioistanne; -nämä ovat lapsiamme, joiden kuullen se ei käy laatuun! He eivät saa -sellaista kuulla! Pyydän, Martti hyvä, jatkakaamme matkaamme!" - -Tämän sanoi rouva Salander, samalla kuin hän pisti kätensä miehensä -kainaloon. Martti kääntyi kuuliaisesti ja jatkoi vaieten matkaa; -Maria astui hiukan syrjään ja työnsi lapset edelle, ja vasta -kuin viimeinen oli ohi, seurasi hän itsekin enempää ympärilleen -katsomatta. Hänen täytyi koota hameensa helmustat, päästäkseen -hipaisematta Wohlwendin hujan hajan ajelehtivien tavarain välitse, -joihin tämän sukat ja saappaatkin kuuluivat. - -Tämä seisoi kuin kivettyneenä purossaan. Rouvan kasvoissa ja äänessä -oli niiden kalvakasta tyyneydestä huolimatta sellainen halveksumisen -läpitunkema ankaruus, että häntä alkoi peloittaa, että niitä on -olemassa korkeampiakin voimia kuin konkurssipesän selvittelijä ja -velkojain kokoukset. Hänestä ei enää tuntunut hauskalta vedessä; hän -kahlasi ylös ja veti reippaasti kengät jalkaansa, ollakseen kaikkien -tapausten varalta paremmassa asussa. Sitten poimi hän kokoon kolme -neljä rapua, jotka olivat karanneet astiasta ja pyrkivät vettä kohti. -Lopuksi hän, tointuakseen tuosta naurettavasta akkakohtauksesta, veti -viinipullon vedestä ja istuutui sen ja eväskotelon kera kivilaakalle. - -Mutta uudelleen keskeytti hän illallisensa. Kuinka se akka saattoikin -sillä tavoin käyttäytyä, puhutella häntä suoraa Wohlwendiksi, ilman -herra nimitystä, sinutella häntä kuin renkiä tai lumppujen kerääjää! -Enimmän ajattelutti häntä se lasten kohta. Oliko hän sitten sanonut -jotakin sopimatonta, jota eivät ne olisi saaneet kuulla? Mitä -vielä! Hän oli päinvastoin puhunut kauniita, yleviä sanoja, joskaan -ne nyt eivät pelkkää kultaakaan olleet! Jospa vain Salander olisi -solvaissut, niin sille hän olisi vähän lakia selvittänyt; mutta se -vaikeni viisaasti. - -Wohlwendin idylli tuli rouvan takia peräti häirityksi, ja hän pani -kamsunsa kokoon; kuitenkin lähti hän kulkemaan toista tietä kuin -Salanderilaiset. - -Nämä nousivat jälleen vuorelle eivätkä muutamiin minuutteihin -puhuneet mitään, kunnes Martin täytyi ruveta nauramaan vaimonsa -äskeisille sanoille. - -"Sinä kohtelit häntä tuikeasti!" sanoi hän, "kuinka hiivatissa -pälkähti sinun päähäsi ruveta puhuttelemaan häntä pelkästään -Wohlwendiksi?" - -"Minun tietääkseni puhutaan sillä tavoin kuritushuonevankien kanssa, -eikä hän ole minun silmissäni hituistakaan parempi". - -Hän näytti tuosta tapauksesta kuitenkin hiukkasen ilahtuneen; -Marttikin nauroi uudelleen ajatellessaan, kuinka tuo konkurssintekijä -sukkelasti karttoi kahviloita, tavatakseen sitten mestarinsa täällä -metsän sydämessä. Hetkisen vaitiolon jälkeen, kun rouvakin sai -tilaisuuden käydä hänen rinnalleen, ryhtyi hän taas juttelemaan. - -"En tiedä, väliin minä sentään epäilen, etteikö hän sittenkin ole -enemmän narri kuin pahanilkinen; tosin kyllä vaarallinen narri!" - -Maria rouva vastasi ainoastaan keveästi huoaten, jolla hän katkaisi -enemmät tutkistelut. Lapset juosta kirmasivat metsässä oikealla ja -vasemmalla, mutta vanhemmat astelivat nyt pitemmän tovin vaieten -toistensa rinnalla. Martti huomasi vihdoin muutaman korkeammalle -johtavan tien. "Tästä päästään, jollen erehdy, hyvälle näköpaikalle. -Jos haluat vielä niin pitkälle käydä, niin voimme tuon alhaalla -olevan rotkon sijasta, jossa se vintiö meitä häiritsi, levähtää -siellä ylhäällä vapaan taivaan alla ja minäkin samalla näen kappaleen -kotimaatani." - -"Mielelläni minä menen sinne ylös; ei se voi paljo kauempana olla, -mehän olemmekin siellä ennen pari kertaa olleet." - -He saapuivat muutamalle kukkulalle, josta todellakin aukeni laaja -näköala itää ja pohjoista kohti, häipyen etäisyydessä mitä ihanimmin -kuultavaan ilmanrannan sineen. Muutamien ryhmässä seisovien korkeiden -kuusien alla otti heidät lepopenkki vastaan, ja heti istuttuaan -etsivät heidän silmänsä kotiseutujaan noiden etäisyyteen pehmoisesti -häipyvien ylänköjen ja niiden väliin hiipineiden kenttien keskestä, -ja he luulivat näkevänsä siellä aurinkoisella rinteellä valkoisena -välkkyvän kirkon tai koulutalon. Salander huusi lapset luokseen ja -osoitti heille maaseutua. "Olen lukenut, että kouluissa on viime -vuosina opetettu kotiseudun tuntemusta; kuinkas sen laita on? Mikä -maamme osa tuolla on?" - -He eivät tienneet vielä mitään; ainoastaan vanhempi tytöistä mainitsi -lähimmän seudun, jossa he asuivat, Münsterburgin piirikunnan, -ja tiesi myöskin, että niitä on olemassa kaksitoista sellaista -piirikuntaa. - -"Hyvä! Niitä nimitettiin ennen yläkihlakunniksi, sitä ennen -voutikunniksi ja vieläkin aikaisemmin kreivikunniksi." Etusormen -vedolla rajoittaen melkoisen osan näköpiiriä osoitti hän yhden -sellaisen rajat. Historialliset muistot heräsivät ja liittyivät -toisiinsa, kunnes niistä sukeusi nykyisyys, ja kaikki tuntui hänestä -yhä enemmän valaisevan tuota silmäin edessä olevaa maata. - -"Uusi maailma siellä meren takana", sanoi hän vaimolleen, kun lapset -olivat jälleen tiehensä juosseet, "on kyllä kaunis ja hupainen niiden -maiden ihmisille, joissa on jo loppuun eletty ja toivottu. Kaikki -aletaan alusta, ihmiset ovat mistään piittaamattomia, ainoastaan -tietymättömän tulevaisuuden tarjoamat seikkailut yhdistävät -heitä; sillä heillä ei ole mitään yhteistä entisyyttä eikä mitään -esivanhempien hautoja. Mutta niin kauan kuin voin, tahdon minä ottaa -osaa, jos sen suinkin voin tehdä, kansamme kokonaiskehitykseen -täällä vanhalla pohjalla, jossa kieleni on kaikunut puolentoista -vuosituhannen kuluessa! Mielelläni minä en sentään lähtisi pois!" - -"Taivaan nimessä, kuinka se johtui mieleesi?" huudahti Maria Salander -säikähtyneenä. - -"Minä vain arvelen niin, juuri siksi se johtui!" vastasi hän -mahdollisimman tyynesti, salatakseen sitä, että hän juuri oli -koettanut antaa ensimäisen viittauksen siitä päätöksestä, joka -hänen mielessään oli alkanut häämöttää jo ennenkuin toinen ilta -kotiinpaluun jälkeen oli ehtinyt saapua. - -Viikko toisensa jälkeen kului ilman että Wohlwendin juttu edistyi -siitä siihen; hän osasi suuria ja pieniä velkojiaan sillä tavoin -uskotella ja hämmentää, että he eivät voineet mitään päättää, -ja olikin jo otaksuttavissa, että vuosi kuluisi loppuun ilman -ratkaisua. Hänen kirjoistaan kävi kyllä selville, että hän oli -ollut liikeyhteydessä Atlantin rannikko pankin kanssa ja saanut -pitkin aikaa arvolähetyksiä vekseleinä, joiden hän väitti aina -tulleen suoritetuiksi. Rio de Janeirosta ei ollut, asian ollessa -siellä sillä kannalla kuin edellä on mainittu, saatavissa mitään -selitystä, ja Münsterburgissa kieltäytyi ei ainoastaan Wohlwend, vaan -konkurssipesäkin tunnustamasta Salanderin vaatimuksia. - -Asianajaja arveli olevan parasta hänen matkustaa kiiruusti takaisin -Brasiliaan, tehdäkseen siellä itse paikalla voitavansa, ja siihen -tarvittavat kustannuksethan eivät merkitsisi mitään noihin suuriin -tappioihin nähden ja tilapäisten kauppayritysten avullahan ne -voisivat tulla enemmänkin kuin korvatuiksi. - -Nämä neuvot olivat omiaan vahvistamaan tuota jo herännyttä -ajatusta lähteä uudelleen onneaan etsimään. Kun hän oli itselleen -pelastuneesta omaisuutensa jäännöksestä eroittanut vaimonsa osuuden -ja pannut sen varmalle talletukselle, saattoi hän ylijäämällä -kauppasuhteiden nykyisellä kannalla ollen aloittaa liikeuransa siitä, -missähän sen äsken oli keskeyttänyt. Hän uskoi saavansa menetetyn -omaisuutensa takaisin paljon lyhemmässä ajassa sekä sitäpaitsi -perheensä saavan tarpeellisen ylläpidon. - -Niinpä valmistausi hän hiljaisuudessa kaikin puolin, saipa myöskin -erityisiltä kauppahuoneilta hyviä tarjouksia, vuokrasi rouvalle ja -lapsille, tai oikeastaan itselleen, vaatimattoman, mutta kunnollisen -asunnon ja valmistautui lopulta paljastamaan asianlaidan kunnon -Marialleen. - -Vaikka asiat tällä kertaa olivat paljon paremmalla kannalla kuin -ensi kertaa erottaessa, valtasi tämän sentään syvä suru. He istuivat -vastapäätä makuuhuoneen akkunan ääressä, josta Maria kerrallisena -aamuna oli epätoivossaan vedonnut silloiseen ihanaan aamuun. - -"Istuessani silloin", sanoi hän hetkisen kuluttua puoliääneen, -"lattialla tuolla nurkassa, sanoit sinä nuhdellen, ettei raha ole -ainoa ja kallein, mitä ihmisen tulee haluta. Sinä olit oikeassa -siihen määrään, että minä voisin nyt lausua samat sanat sinulle -takaisin!"' - -"Tässä ei ole sama tapaus!" vastasi Martti, "se ei ole samaa, että me -olemme epätoivossa menetetyn omaisuuden takia tai että me luovumme -menetettyä omaisuutta pontevasti takaisin voittamasta! Minä tunnen -nyt kerta tien, pitääkö minun tahallani sitä välttää? Ajattele -lapsiamme, Maria!" - -"Ah, minä ajattelen juuri lapsiamme! Pitääkö niiden kaikin mokomin -tulla rikkaiksi, voidakseen elää?" - -"Maria! Sinähän olet saanut kokea, kuinka voi käydä, kun ei ole -mitään!" - -Tähän vastaamatta jatkoi tämä: "Katsos, kun me tuolla ylhäällä -metsässä istuimme penkillä ja katselimme kotimaatamme, silloin -ajattelin minä itsekseni, että kenties olisi parasta meille -itsellemme ja lapsillemme jos sinä jälleen ottaisit haltuusi -koulun tuolla maaseudulla ja väistyisit pahan maailman edestä! -Pelastamallasi rahalla voisimme hyvin tulla toimeen ja vieläpä -säästöönkin panna --" - -Salanderia koski tämä puolison puhe hänen vanhaan opettajatuntoonsa, -ilman että jälkimmäinen siitä mitään tiesi; hän oli todellakin -paennut lippunsa luota. Mutta hän ei antanut tämän lopettaa -puhettaan, vaan tarttui hänen käteensä melkein suonenvetoisesti: -"Sen kyvynnäytöksen jälkeen, jota minä kauppatoimissani osoitin, -käsitän minä sinun ajatuksesi vallan hyvin, se on huokeasti -ymmärrettävissä! Mutta minä en voi! Ensinnäkään minulla tuskin on -enää tarpeellista harjaantumusta ja tiedotkaan tuskin ovat säilyneet -ja lisääntyneet, voidakseni niin ilman muuta opettajanvirkaan ryhtyä, -ja kertauskurssiin olen minä sentään liian vanha! Sitävastoin -tunnen minä itseni vielä kyllin nuoreksi, toimiakseni vapaana -maailmassa, mihin intoni minut on ajanut. Lisäksi tarvitsen minä -riippumattomuutta, jonka ainoastaan kohtalainen omaisuus suo; sillä -liian suuri tekee sekin omistajansa orjaksi. Usko vain, että se -vielä minulle varmasti onnistuu! Minä en tule niin kauan poissa -olemaan, vieläpä kauppatoimeni suoritetaan osaksi täälläkin eikä -odottamaton kotonakäyntikään hupaisine jälleennäkemisineen ole mikään -mahdottomuus!" - -"Ota sitten meidät mukaan!" sanoi Maria sortuneella äänellä. - -"Pannakseniko teidät alttiiksi sairaudelle ja kuolemalle? Ja lisäksi -se ei käy senkään vuoksi päinsä että lasten täytyy tässä maassa -koulunsa käydä." Hän otti vaimoaan hellästi kädestä ja piti siitä -niin kauan, kunnes tämä oli mukautunut hänen tahtoonsa. - -Hän piti nyt aluksi huolta muuttamisesta uuteen asuntoon, joka oli -asemaltaan sellainen, että Rouva Salander kaikissa tapauksissa -saattoi hoitaa pientä kauppaa, jota hän Brasiliasta käsin erityisesti -häntä varten aikoi ylläpitää. Tätä tarkoitusta varten oli alakerrassa -varattuna varastohuone ynnä pieni konttorisuoja rouva prokuristia -varten. Mies tahtoi myöskin heti alussa otettavaksi palvelustytön -sekä kehoitti hankkimaan puotipojankin, niin pian kuin tarve -vaatisi. Rouva vastusti kuitenkin heti jyrkästi kaikkia palvelusväen -ottamisaikomuksia. - -Kun kaikki muutkin asiat olivat järjestyksessä, saattoi tuo pieni -perhe Martti Salanderia hyvissä ajoin asemalle. Herra Möni Wighartkin -saapui täsmällisesti, hänellä kun oli tapana syödä ravintolassa -lautasellinen voimakasta lihalientä, katsellen syyskesän hauskaa -hyörinää. Hän lupasi pois matkustavalle pitää silmällä Wohlwendin -konkurssijuttua ja tarkoin kertoa, mitä yleisön keskuudessa -tapahtuisi ja puhuttaisiin. - -Niin matkusti Martti jälleen Atlantin rannalle. - - - - -VI - - -Aika riensi verkalleen tapausten yli tai paremminkin kuljetti niitä -huomaamatta mukanaan, ja niinpä todellakin kolmen vuoden kuluttua -Maria rouvakin istui konttorissaan ja merkitsi kirjaan kahvisäkkejä, -jotka ajuri oli purkanut kuormasta ja jotka muuan tukeva työmies -kantoi makasiiniin, jonka jälkeen hän meni jälleen noutamaan -sikaarilähetystä; ne olivat uutta, pidettyä lajia, joita Martti -Salander siirtomaista lähetti ja osaksi itse kasvatutti, ostettuaan -juuri sitä varten maata. Palvelustyttökin ilmestyi kysymään -rouvalta illallisenlaittoa; hän sai käskyn keittää maistiaisiksi -Paraguay-teetä, jota herra Salander oli lähettänyt kokeeksi, -ilmestyisikö sille ostajia. Tämän jälkeen toi muuan maakauppias rahat -ostamastaan kahvisäkistä sekä tilasi uuden samanlaisen, samalla kuin -muuan herra tuli pyytämään koetteeksi laatikollista sikaareja, joista -hän oli kuullut. - -Postiljooni toi rahalähetyksen ja vihdoin palasivat tytöt -sekundaarikoulusta [jonkunlainen ylempi kansakoulu. Suom. muist.], -jossa he kävivät ja vanhempi, Setti, lähetettiin heti viemään -saapuneita rahoja pankkiin, jossa tuolla pienellä kauppahuoneella -oli talletus konttokuranttitilillä. Tämän saman tytön, joka -kävi kuudettatoista ikävuottaan, piti ensi pääsiäiseltä astua -"kirjanpitäjänä" äidin rinnalle. Laskennonopettaja oli sanonut hänen -suorittavan yhteenlaskuja kuin mikäkin kone. - -Kun oli syksyaika, tuli aikaisin ilta; rouva Salander maksoi -työmiehelleen päiväpalkan ja päästi hänet siksi päivää. Lopuksi -tuli Arnold kotiin urheilupaikasta täsmällisen ryhdikkäänä, ja -niin näki äiti kohta lapsensa vanhan lampun loisteessa ympärilleen -kokoontuneina. Sitten nauttivat he iloisina yksinkertaisen -illallisen, jonka palvelustyttö söi yhdessä heidän kanssaan, ja -kaikki olivat tyytyväisiä, kunnes Setti, tuo tuleva kirjanpitäjä, -viskasi esiin kiistakysymyksen, arvellen täytyvänsä tulevassa -toimessaan käyttää silmälaseja. - -"Niin, miksikäs ei!" huudahti palvelustyttö julmistuneena, "se olisi -ikuinen vahinko sinun kasvoillesi, sinä näyttäisit kuin meidän vanha -kunnankirjurimme siellä minun kotikylässäni!" - -"Monet paremmissa ammateissa olevat naiset pitävät silmälaseja!" -vastasi tyttö ylevällä tyyneydellä, ja Netti säesti häntä, lisäten -että niiden tulisi olla siniset, se kun olisi kauniimpi. - -"Ota punaiset silmälasit, niin silloin näet tulet Elsassista!" sanoi -yhtäkkiä tuo tyynen-vaitelias Arnold. Äiti katsoi häntä suurin -silmin, melkein säikähtyneenä. - -"Milloin sinä, Arnold, olet alkanut sukkeluuksia laskettelemaan?" - -Hämillään katsoi tämä äitiä, tietämättä mitä tämä tarkoitti ja mitä -pahaa hän oli tehnyt. - -Palvelustyttö nauroi. Arnold on oikeassa, väitti hän. Maria -rouvakin tointui tuosta pienestä häiriöstä, johon hän oli joutunut -huomatessaan pojankin sanoiksi puhkeavan. Vanhempain mielestä tuntuu -se jo merkilliseltä, kun lapset ensikerran sananparsia käyttävät. - -Joku soitti kelloa, yksi tytöistä juoksi ovelle ja toi sähkösanoman, -joka tuli Baselista ja oli Martti Salanderin lähettämä: "Olen maassa. -Tulen viimeisellä junalla Münsterburgiin. Elkää tulko noutamaan, kun -minulla on tekemistä pakaasin kanssa ja otan vaunut." - -Sanoman synnyttämän yhtä iloisen kuin vakavankin hämmästyksen ohi -mentyä neuvoteltiin, pitikö isän käskyä totella vai eikö sittenkin -olisi mentävä asemalle; äiti päätti, että oli jäätävä kotiin -odottamaan, kun juna saattaisi tulla vasta yhdentoista aikaan yöllä -ja isä selviytyisi nopeammin, kun ei hänen tarvitsisi koko perhettä -tervehtiä siellä tungoksessa. - -Siten voitti äiti aikaa, miettiäkseen ja selvitelläkseen syytä tuohon -odottamattomaan sanomaan. Vasta kolme viikkoa sitten oli hän saanut -Martilta viimeisen kirjeen, missä tämä tulkitsi tyytyväisyyttään -taloudelliseen asemaansa, ilmoittaen voivansa ajatella jo kotimatkaa, -joko sitten ainaiseksi tai, kuten hän oli ennen sanonut, vain -lyhemmäksi aikaa erityisten kauppa-asiain tähden; mutta hän kertoi -melkein luulevansa, ettei uusien matkojen tekeminen olisi enää -tarpeen. Sen jälkeen seurasi kirjeessä katsaus valtiolliseen -nykyisyyteen ja tulevaisuuteen isänmaassa, mitä kohtaa Maria Salander -oli vain päällisin puolin silmäillyt ja tarkemman lukemisen jättänyt -joksikin hiljaisemmaksi hetkeksi. Hän kunnioitti, jopa pitikin -miehensä kansallisesta vapaamielisyydestä ja hänen taipumuksestaan -elää kokonaisuutta ja tulevaisuutta varten, kuten asianlaita -tuon Louis Wohlwendin takia nyt jo lähes kymmenen vuotta oli -ollutkin. Vaan hän puolestaan ei kaivannut mitään kokonaisuuden ja -tulevaisuuden tarkastelua, vaan oli tyytyväinen ollessaan varattuna -kunkin päivän ja elettävän hetken varalle. - -Nyt haki hän tuon kirjeen esille, tutkiakseen eikö hän sittenkin -ollut sivuuttanut jonkun kohdan, jossa olisi lupaus pian tapahtuvasta -kotiintulosta, sekä myöskin voidakseen mahdollisimman hyvin yhtyä -hänen sanoihinsa, jos hän tuohon edelliseen asiaan palaisi. - -"Jos sinä", kirjoitti hän, "olet iloinen siitä, että me kohta -taas olemme tyydyttävästi päässeet hyvälle pohjalle, niin et sinä -saa sitä lukea minun erityisen taitoni ja pontevuuteni, vaan sen -myötäisen onnen ansioksi, joka minua on seurannut. Olenhan minä -tosin ahkeroinnutkin, kuten tietysti ihminen tekee, nähdessään -lähellä olevan päämaalin edessään viittovan. Asiat, jotka teillä -siellä kotona ovat toteutuneet, nimittäin tuo uusi perustuslaki, -jonka tasavaltamme on saanut, nuo ehdottomat oikeudet, jotka kansa -on levollisesti, ilman mitään häiriöitä itselleen ottanut, kaikkea -sitä tahtoisin minä päästä vielä näkemään niiden kunniakkaassa -valossa ja niistä mukana nauttimaan, kaikki se minulle huutaa: tule! -missä viivyt? Ja nyt voin minä tulla riippumattomana miehenä, jolla -on oma pohjansa ja jonka ei tarvitse muuta etsiä kuin tilaisuutta -auttamiseen ja hyödyttämiseen! Ja mikä suuri hetki se onkaan, jolloin -meidän vanha vapautemme ottaa tuon ison askeleen! Ympärillämme on -maailma noiden suurten yhdistyneiden kansojen kautta sulkeutunut -kuin neljän rautaseinän taakse; mutta samalla on tuon ottamamme -siveellisen askeleen kautta auennut meille mitä syvin uuden vapauden -ja vakaan elämän lähde, joka voi kestää äärimmäisessäkin hädässä ja -joka lopulta voittaa maailman, olkoon sitten vaikka perikadossaankin! -Sellainen itsenäisyyden, pelvottomuuden ja velvollisuuden tunto -suojelee varmemmin kuin ampuma-aseet ja kallioseinät" ja niin -edelleen. - -Siinä ei tosin ollut mitään ilmoitettuna jo päätetystä matkasta. -Halun on siis täytynyt jälkeenpäin yhtäkkiä herätä, kenties uusien -houkuttelevien tietojen johdosta, joita Martti ei ole voinut kauemmin -vastustaa. - -Hän ilmestyikin sitten omaistensa luo vielä ennen yhtätoista, niin -reippaana, iloisena ja lähes riehakkana, kuin olisi hän tullut -seitsemää vuotta nuoremmaksi sen sijaan että hän oli tullut kolme -vuotta vanhemmaksi ja ikäänkuin hänen sisään astuessaan olisi -leyhähtänyt uutta elämää ennustava tuulenhenkäys. Kun Maria rouva -syleili häntä, tunsi hän jonkinlaista kunnioituksen sekaista pelkoa -niiden aatteiden voimaa kohtaan, joista kirjeessä puhuttiin ja jotka -nyt olivat hänen miehensä valtameren yli kuljettaneet tänne hänen -syliinsä. - -"Halloo! Mitä suloisia tytön typyköitä, joihin tuskin uskaltanee -kajotakaan!" huudahti hän, kun huomasi molemmat tytöt ja sanoistaan -huolimatta sydämellisesti heitä suuteli. - -"Sanotaan niitä tylleröiksikin!" huudahti Arnold, joka hänkin tahtoi -tulla huomatuksi. - -"Ahaa, Arnoldi, mokomakin mies, mitäs sinä siellä puhutkaan?" - -"Tulet oikeaan aikaan ukkoseni!" sanoi äiti, joka ääneensä nauraen -ja kovin mielihyvissään istuutui, "poikavekarasi täällä tänään jo -toisen kerran pilapuheita päästelee! Hän näyttää koonneen kelvottomia -sananparsia!" - -"Kootkoon vain, kunhan hän vain ne hyvin sovittaa! Tule, Arnold, -ja anna minulle oikein isänmaallinen tervehdys ja kädenlyönti! -Katsotaanpas, miten sinä olet kasvanut? Eipä liikoja, kuitenkin noin -parahiksi yhdentoista ikääsi! Ja kuinka koulunkäynnin laita on?" - -Hän alkoi tutkailla vuoroin poikaa ja vuoroin tyttöjä, syöden -samalla hänelle valmistettua illallista. Mutta lopulta hän huomasi -opetustapaan ja asioihin nähden olevansa jälissä eikä senvuoksi -osaavansa lapsilta aivan oikein kysellä. - -Rouva Salander ei tämän huomatessaan viivytellyt enää tarjoamasta -miehelleen valmiina pitämäänsä kotiintulijaista, nimittäin kuohuvaa -viinimehukannua, jota juomaa oli saatavana juuri vieressä olevasta -ravintolasta. Hän tiesi miehensä pitävän tuosta juomasta, mutta ei -nähneen sitä enää kymmeneen vuoteen. Samalla kantoi palvelustyttö -pöydälle lautasellisen paistettuja kastanjoita lapsille, jotta hekin -siten tulivat osallisiksi tämän onnenyön muistosta. Yhden aikana -korjasi Maria rouva ruokapöydän ja olisi sen jo ennemminkin tehnyt, -jollei huomenna olisi ollut sunnuntai. - -Valkeni sitten mitä ihanin syyspäivä, jonka aamuhetket Salander -vietti omaistensa ystävällisessä seurassa. Kerran hän vain oli -vaimoltaan kysymäisillään Wohlwendista, mutta vaikeni kesken ja sanoi -itsekseen: "Ei, tänään minä en tahdo siitä puhua!" - -Hän söi vielä perheensä kanssa päivällistä; sitten hän äkkiä selitti -haluavansa tehdä nyt kunnollisen kävelyretken ulos ihmisten pariin, -vapaaseen ilmaan, ja nähdä kuinka sitä käy hengittäminen. Yksinään -hän tahtoi kävellä, vain omain ajatustensa parissa. Viime hetkessä -harkitsi hän sentään toisin ja lupasi pojan tulla mukaan. Arnoldille -ei tarvinnut sitä kahdesti sanoa ja arvokkaasti asteli hän isän -rinnalla heidän kotoa lähtiessään. - -Vuoden aika, jolloin huomasi ensimäisiä vaikutuksia viinikuurnien -tuotteista, teki kadut eloisiksi. Salander teki poikineen laajan -kierroksen kaupungin ympäristössä; kaikkialla kuului tanssimusiikkia, -jota kohti nuoret miehet ja naiset rynnistelivät. Saattoi siellä -nähdä joukon ampujiakin, jotka kivääreineen menivät viimeiseen -sunnuntaiharjoitukseen, tai urheilijoita sauvat olalla ja rummunlyöjä -edellään. Lisäksi kaikenlaista kansaa tiheänä joukkona vilisten, -iloisina tai välinpitämättöminä, jotkut äreinä ja jotakin kiroillen; -mutta uuden ajan tuulahduksia ja loistetta, innostuksen hehkua, -tuota jonkunlaista juhlallista totisuutta, jota hän etsi, ei -hän voinut huomata. Lauluja kaikui katuloilla ja kapakoissa; ne -olivat noita vanhoja lauluja, joista ihmiset aivankuin ennenkin -osasivat vain ensimäiset säkeet ja ehkä viimeisetkin; jos joku -vielä esitti keskimmäisetkin, niin loilottivat muut ilman sanoja -mukana. Muutamalla pölyisellä tiellä tappeli joukko juopuneita -nuorukaisia, aivankuin ei olisi ollut olemassakaan mitään jalompaa -asiain selvittelytapaa nuorille kansalaisille, jotka ovat tottuneet -ajattelemaan laeista, joiden syntymistä heidänkin on äänillään -avustettava. Joka sadannella askeleella kohtasi kerjäläisen, jolla -oli milloin käsiharmonikka, milloin toinen takinhiha roikkui tyhjänä -käden ollessa selän takana takin alla. Lyhyesti, kaikki oli niinkuin -oli ennen vanhaankin syksyisenä sunnuntaina ollut, ja odotettavissa -oli, etteivät jotkut noista maailman vapaimmista miehistä enää -myöhemmin päivällä kykenisi omilla jaloillaan seisomaan. - -Salander pudisti hiljaa päätään, katsellen tarkkaavasti ympärilleen. -No niin, sanoi hän itsekseen, kaikkiin suuriin muutoksiin on -vähitellen totuttava. Mutta olisinpa luullut, että sellainen todella -tapahtunut muutos olisi jo maan jos taivaankin muodolleen muuttanut! -Mutta lopultakin se on kansan synnynnäistä vaatimattomuutta, sen -yksinkertaista tottumusta, joka ei helposti pukeudu vaativampiin -muotoihin. - -He saapuivat nyt muutaman suuremman huvittelupaikan eteen, joka -näytti olevan täynnä kansalaisia; vahva mutta tasainen äänten sorina -kuului sieltä yltyleensä, kuten ainakin kansa-leijonan ollessa -tyynellä mielin. Salander kysyi pojaltaan, oliko hänellä jano ja kun -tämä sen heti myönsi, meni isä hänen kanssaan sisälle, jossa oli -suuri sali aivan täynnä nuorta ja vanhempaa miestä, joukossa jokunen -nainenkin. - -Vaivoin löysivät isä ja poika pienen, vielä tyhjänä olevan pöydän. -Mutta tuskin he olivat istuneet ja saaneet vähän olutta kun tuli -vielä kaksi henkilöä, jotka ilman muuta istuivat samaan pöytään -ja tuottivat itselleen samoin olutta. Toinen oli nähtävästi -eteläsaksalainen, toinen sveitsiläinen ja selvästikin Münsterburgin -seutuvilta. Hänellä oli ranskalaiseen tapaan leikatut viikset ja -leukaparta ja hattu työnnettynä niskaan. He jatkoivat vitkastelematta -edelleen äänekästä keskusteluaan, piittaamatta kenestäkään. - -"Kuten sanottu", arveli sveitsiläinen melkein raa'alla äänen -sävyllä, "sinä tunnet minun! Minä olen mies, joka en salli kanssani -leikiteltävän!" - -"Kuka sinun kanssasi sitten tahtoo leikitellä? En ainakaan minä!" -huomautti toinen sävyisästi. - -"Minä en sano kuka, minä sanon sen vain ylimalkaan! Katsopas tätä -kirjettä, jonka entinen mestarini St. Gallenista minulle lähetti! -Milloin hyvänsä voin minä palata sinne, jos tahdon!" - -Hän veti esille muutaman kirjeen ja antoi sen toverilleen, joka luki -sen ja tunnusti sen olevan oivallisen kirjeen, sellaisia todistuksia -ei vain jokainen voisi näyttää, mielittelevä kirje todellakin, tuhat -soikoon! - -"Sitä ei saa mielitteleväksi sanoa! Minä en tarvitse mitään kurjia -imartelijoita, minä olen vapaa mies, riippumaton, ylpeä, jos niin -tahdot, mutta kaikkea mielittelyä minä halveksin!" - -"No no, enhän minä mielittele, kuinka minä sitä tekisin! Sehän -on pelkkää totta!" - -"Sitä se on! Mutta minä en mene sinne, minä en tahdo vielä pitkään -aikaan itseäni sitoa, ja minä tiedän, että hän tahtoo minulle vain -tytärtään tyrkyttää. Minä voisin kylläkin tarttua siihen asiaan, -sillä täkäläisellä ruokamuijallanikin on tytär, joka kaikkialla -häärää minun ympärilläni! Mutta minä en tahdo sitoa itseäni. Minä -en tahdo vielä mestariksikaan päästä, vaikka hartioillani onkin jo -kahdeksankolmatta ikävuotta! Silloinhan minun pitäisi olla narrina ja -kiusata itseäni! Mutta mieluummin minä itse kiusaan mestareita!" - -"Niinpä niin, kyllä sinä olet jäykkää miestä!" - -"Kyllä maar, saat sen uskoa!" - -"Minulla puolestani on valitettavasti vaimo ja lapsi ja paha kyllä -olen mestarikin, niin se on, minä olen sidottu mies ja köyhä raukka!" - -"Miksi sinä olet niin aikaisin nainut?" - -"Sen tein, kun en halunnut enää kotiin palata; silloin ajattelin, -että kun nait täällä ensimäisen tilaisuuden sattuessa, niin silloin -olet tänne kiinnitetty!" - -"Ahaa, jo käsitän, sinä olet mieluummin täällä Sveitsissä! Mutta -ettehän te sentään kaikki voi tänne tuppautua, niin hyvin kuin meillä -onkin asiat!" - -"Niin, te sitä väkeä olette! Peijakas, minä olen sitä jo usein -ajatellut. Ja sinun kengänrihmojasi ei kukaan kykene avaamaan!" - -"Hm! sitä sinun ei tarvitse minulle sanoa, minä en ota imarteluja -vastaan! Mutta kärpästen minä en todellakaan salli nenälläni -kisailla!" Sveitsiläinen siveli kovin tyytyväisenä viiksiään ja -kilisti saksalaisen kanssa: "Juo pohjaan, minä maksan vielä yhden -lasin!" - -Martti Salander kuunteli näitä halpamaista mieltä ja hillitöntä -itserakkautta todistavia puheita ihmetellen, sanoen itsekseen: -"Onpa se järjestänyt asiansa perin oivallisesti, tuo miehen -vintiö, tuo nikkarin- tai suutarinsälli: Kuten muurahaiset pitävät -lehtimatoja lypsylehminään, niin hänkin pitää erityistä imartelijaa, -schwabilaista, kuten niitä sanotaan!" - -Mutta hänen täytyi kuulla lisää. Sveitsiläinen työmies laski ilmoille -sellaisen itseylistys-tulvauksen kuin ainoastaan huonosti kasvatetut -ihmiset voivat tehdä, joilla sitäpaitsi on alhaiset ajatukset ja -tunteet. Mutta jota enemmän hän kerskaili ja itseään silitteli, sitä -nolommaksi kävi hänen saksalainen toverinsa tai ainakin teeskenteli -siten. Sillä herra tiesi mimmoinen syy sillä ketulla oli mielistellä -tuota tolvanaa. - -Mutta jota nöyremmäksi hän osottausi, sitä ylimielisemmäksi tuli -toinen. - -"Sinä olet yksi viisaista", huudahti hän, "sinä osaat panna arvoa -sille, että olet Sveitsissä ja sellaisen kansan keskuudessa kuin -meidän! Katsopas minua! Kaikki teemme ja järjestämme me itse kuten -tahdomme ja minä olen yksi heistä enkä kysele neuvoa Jumalalta enkä -perkeleeltä! Tänään vielä menen minä muutamaan neuvotteluun pohtimaan -eräästä oikeussäännöksestä, jossa on yli tuhat paragraafia, ja -huomenna minä nukun, sillä se kestää myöhään. Mestari saa sen sijaan -nousta itse ylös ja tehdä työtä! Mitäs sinä siitä arvelet?" - -"Minähän sanon sen aina, että minä häpeän olla saksalainen!" - -"No, sehän ei ole aivan pois suunnilta, vaikka ette te -saksalaisetkaan ole mitään naukumaijanpoikia! Ota nyt vain tarkoin -esimerkkiä meistä!" - -Salander ei voinut enää pidättää itseään. Vihasta punaisena löi hän -nyrkkinsä pöytään ja huusi saksalaiselle: "Pitäisi hävetä puhumasta -tuolla tavoin sen jolla kerta on niin mahtava isänmaa! Ja te, herra -maanmieheni", kääntyi hän münsterburgilaiseen, "saisitte hävetä sillä -tavoin sortamasta muukalaista ja antamasta hänen itseänne kiittää ja -ylistää! Kymmenen vuotta olen minä ollut Ameriikassa enkä ole missään -kuullut niin itserakkaan houkkion ja kerskailijan puhuvan kuin mitä -te olette! Kylläpä meidän laitamme on kauniisti, kun nuori väki -jaarittelee kuin harakat ja vanhat kätilöt! Hyi saakeli!" - -Hän oli mielettömässä suuttumuksessaan huutanut niin kovasti, että -ympärillä olevissa pöydissä istuvat ihmiset kääntyivät ja rupesivat -kuuntelemaan. Sveitsiläinen oli ensin ällistyneenä katsahtanut ylös; -nyt nousi hän jo seisoalleen, ojensi kätensä ja huusi: "Kuka te -olette, kuka teidän on käskenyt kuunnella ihmisten puheita?" - -"Minä en ole kuunnellut! Te itse olette puheinenne tulleet tähän, -jossa minä olin jo ennestään!" - -"Te olette sittenkin salakuuntelija! Jollei teitä miellytä meidän -keskustelumme, niin menkää etemmäs! Mutta te olette joka tapauksessa -nuuskija ja kansan halveksija!" - -Hän ravisti heidän välillään olevaa pientä pöytää, niin että lasit -kilisivät, ympärillä seisovat tunkeusivat lähemmäs ja muutamat -huusivat Salanderia osoittaen, mitä hän tahtoo. - -"Solvauksia hän latelee, me olemme muka itserakkaita houkkia ja -vanhoja lapsiakkoja, me nuori väki, kun me ylistämme vapautta ja -isänmaata!" - -Saksalainenkin kadotti hyvänsävyisyytensä ja alkoi meluta. - -Salander silmäsi poikaansa, otti häntä kädestä ja tunkeusi äkkiä -ihmisjoukon läpi ulos salista, annettuaan ensin voimakkaan sysäyksen -pöydälle, jolla toinen työnsi häntä kylkeen. Hänen olisi haluttanut -vakavalla puheella hillitä tuon kansaleijonan heränneitä intohimoja, -mutta ottaen lapsensa huomioon piti hän parempana välttää enempiä -kohtauksia, jottei tarvitsisi kokea sitä, että lapsensa nähden tulisi -rääkätyksi ja nöyryytetyksi. - -Harmissaan ja hämmentyneenä etsi hän lyhintä tietä kotiin, mutta -ilostui tavatessaan herra Möni Wighartin, jota hän, kun vielä oli -kyllin päivää, mielihyvällä seurasi muutamaan hiljaiseen ravintolaan -saadakseen tilaisuuden tointua ja saadakseen pojalle hupaisemman -lopun kävelyretkestä. - -Mutta eräässä huoneennurkassa tapasivat he saman asianajajan, jonka -haltuun Salander kerran oli asiansa uskonut. Tuo monitoiminen -mies virkistelihe täällä lasin ääressä viikon työn jälkeen kuin -mikähän rehellinen käsityöläismestari, ollen kuitenkin, odottamatta -tavatessaan oikeudenkäynti-holhokkinsa, valmis keskustelemaan ja -lasin ääressä neuvottelemaan tuosta Wohlwendin jutusta. Martti -Salander lähetti sen vuoksi poikansa heti kotiin ilmoittamaan, että -isä tulee tunnin tai parin kuluttua jälestä. - -Neuvoteltavaa ei ollut valitettavasti paljon, kun asia oli yhä -ennallaan. Riossa se oli vieläkin huonommin. Atlantin rannikkopankin -vastuunalaisia henkilöitä oli ajettu jonkun aikaa takaa, mutta he -olivat päässeet aina oikeaan aikaan livahtamaan valtiosta toiseen -ja pysyttelivät vain sellaisilla paikoin, joista ei oltu ainoastaan -antamatta ulos ketään, vaan joissa ei edes keltään takaa ajetulta -otettu talteen häneltä tavattua omaisuutta, ja joissa siis ylimalkaan -ei vallinnut mitään laillisuutta. Kerran tai pari kuulusteltiin -heistä yhtä ja lähetettiin pöytäkirja kuulustelun hyödyttömistä -tuloksista, jota vastoin asianomainen rahoineen, mitkä selvästikin -olivat rannikkopankin kassasta peräisin, vapautettiin, ja tämä oli -tapahtunut lisäksi englantilaisella alueella ja tullut maksamaan niin -paljon, että Salander pelkäsi enää viskata vihkivesiastiaa pirun -jälkeen, kuten hän sanoi. - -Brasiliassa oli kuitenkin liikemiehiä, jotka arvelivat tuon -Martin kuuluisan maksuosoituksen tulleen asetetuksi rehellisessä -tarkoituksessa, kun rannikkopankin hoitajat eivät vielä silloin -olleet mahdollisesti pakenemista ajatelleet. Mutta tästä seikasta ei -ollut tiedossa mitään todistuksia. - -Münsterburgissa oli Wohlwend pitkien keskustelujen jälkeen saanut -velkamiehensä sovitetuksi muutamalla vaivaisella prosentilla, -minkä yhteydessä Salanderin vaatimus ei lainkaan tullut huomioon. -Merentakaisen pankin saatavaan, joka oli sen hyväksi lailliseen -ulosottoon toimitettu, ei voitu kajota vapaehtoisen selityksen -puutteessa, ja asianajajalla ei ollut näytettävänään muuta kuin tuo -hämäräperäinen maksuosoitus, jota ei oltu hyväksytty. Sen jälkeen -hävisi Wohlwend paikkakunnalta. Hänen talonsa oli rakennusmestarin -täytynyt tappiota kärsien ottaa haltuunsa. Arnold von Winkelriedin -kuvan maalaaja ei saanut kerrassaan mitään. - -"Minä olen vakuutettu", sanoi asianajaja, "että hän jo kymmenen -vuotta sitten juuri teidän takaamanne summan avulla, jonka te -silloin heti saitte maksaa, vältti vararikon; ja niin minä uskon, -että hän tälläkin kertaa teidän rahoillanne, jotka hän kaikki -tai ainakin osan niistä sai kynsiinsä, pystyi joskin kurjasti, -saamamiehensä sovittamaan; sillä luonnollisesti on hän itselleen -pidättänyt leijonan-osan. Mutta sittenkin, en voi sille mitään, -on hän juridillisesti katsoen mieltäkiinnittävä henkilö. Kun -se järkähtämättömän kylmä ja vaikeneva käytös, jota hän tuota -maksuosoitusta kohtaan aina osoitti, koskaan sanallakaan itseään -pulaan saattamatta, minua hämmästytti, niin johtui mieleeni panna -hänet muutaman jokseenkin harvinaisen kokeen alaiseksi. Minä tunnen -erään hyvin kokeneen mielenvikaisten lääkärin, joka muutaman -ulkomaalaisen parannuslaitoksen johtajana tutkii tekohulluja, joita -oikeudenkäynnin aikana jätetään hänen haltuunsa, heidän tahtoessaan -semmoisilla tempuilla tunnustusta välttää. Hänellä on tässä toimessa -erinomainen harjaantumus ja säännöllisesti kahden vuorokauden, -vieläpä kahden tunninkin kuluessa saattaa hän nämä lurjukset -takaisin terveelle järjelle, sikäli kuin sitä heille yleensä on -suotuna. Tosin hän ei itseään sido tutkintotuomarille määrättyihin -rajoihin. Kun tuo puheenalainen mies siihen aikaan oleskeli muutamia -päiviä täällä, kerroin minä hänelle Louis Wohlwendista ja hänen -hullunkurisesta käytöksestään. Me sovimme niin, että hän menee -muutaman tuohon merentakaiseen pankkiliikkeeseen osallisen vieraan -henkilön asiamiehenä, joka muka on minunkin kanssani asiasta -neuvotellut, Wohlwendin luokse sekä verukkeenaan joku tuota liikettä -koskeva tiedustelu tekee havaintoja ja tutkii häntä Hänen onnistuikin -miestämme toista tuntia sanoilla syöttää, mutta yhdestäkään -varomattomasta sanasta ei hän saanut häntä kiinni. Niitä on olemassa, -sanoi lääkäri, sellaisia ihmisiä, joilla on voimaa epämieluisa -tosiasia niin sanoakseni häätää tietoisuudestaan siksi hyvin, että -he, jos tahtovat, eivät puhu siitä edes unissaan saatikka sitten -valveilla. Eivätkä he suinkaan ole mitään henkisesti vahvoja ihmisiä, -päinvastoin sellaisia, joilta puuttuu kaikki tarve ajatustensa -selvittelemiseen. Tämä puute yhtyy sitten säännöllisesti viekkauteen -ja muodostuu hyödylliseksi kyvyksi. Ainoastaan luonnollisen -kuoleman läheisyys voi toisinaan tuon lumouksen murtaa. Näihin -näytti lääkärin mielestä Wohlwendkin kuuluvan, joskin merkillisenä -toisintolajina. Keskustelun kuluessa ei hän ollut osoittanut mitään -vauhkoa varovaisuutta, vaan jutellut aivan vapaasti, kuunnellut -näköjään tarkkaavaisena ja tekeytynyt kuin etsisi hän hyvää neuvoa, -pudistellut päätään ja lopuksi sanonut: 'Se on kovin sekava -juttu! Minä neuvoisin teidän valtuuttajaanne tekemään kuten eräs -toinenkin, herra Salander, ja itse matkustamaan Rioon; siellä voi -vielä saada jotakin paremmin aikaan kuin täällä!' Siinä ohella oli -hän puuhaillut muutaman vanhan pahvirasian kimpussa, jossa oli -kasassa tusinan verran pölyn peittämiä, rikkirevittyjä perhosia ja -koppakuoriaisia. Näitä vanhoja hyönteisiä toisistaan erotellessaan ja -tuoreisiin korkinpalasiin kiinnittäessään, oli hän lopuksi matalasti -huoaten huudahtanut: 'Niin, niin, herraseni, ilman tieteitä olisi -useinkin mahdoton säilyttää enää elämänrohkeuttaan tässä maailman -sekamelskassa! Ettekö te ole koskaan hyönteistiedettä harrastanut?'" - -Miehet olivat vähän aikaa vaiti, ikäänkuin itsekseen miettien mitä -toimenpiteitä edelleen voisi ajatella tuon vastuksellisen junkkarin -harmilliseen, yhä jatkuvaan vastuksina-oloon nähden, junkkarin, joka -voisi pistää itsensä piiloon, huomatessaan häntä ahdisteltavan. - -Tällä välin hieroi Möni Wighart sormella nenäänsä, kunnes hän -äkkiä huudahti: "Kuinkas ollakaan? Muistissani pyörii jotain -tähän samaan asiaan kuuluvaa ja jonka tämänpäiväinen yllätys on -palauttanut tajuntaani! Aivan oikein! Siitä ei ole kauankaan, kun -minä eräältä täkäläiseltä puukauppiaalta kuulin, että hän oli -syvällä Unkarissa nähnyt Louis Wohlwendin, joka oli ollut virkeä -kuin kala ja naimisissa muutaman kauniin nuoren naisen kanssa sekä -jo kahden pienokaisen isänä! Paikkakunnan nimeä en voi enää sanoa. -Kysyin puukauppiaalta, oliko hän puhutellut tätä. Oli hän kylläkin -puhutellut ja Wohlwend oli kertonut hänelle, kuinka hän tämän -onnellisen naimiskaupan kautta oli saanut ei ainoastaan kaunista -vaimoa vaan myöskin sievosen perinnön. Hän ei ollut kuitenkaan voinut -kauemmin Wohlwendia puhutella, kun se oli tuota pikaa poistunut. -Eräässä majatalossa lähemmin tuota asiaa tiedustellessaan olivat -seudun asukkaat vakuuttaneet sen todeksi sekä kertoneet lisäksi -Wohlwendin apen, muutaman sikakauppiaan, häiden edellä luvanneen -yhdelle tyttäristään melkoisen omaisuuden, vieläpä laillisesti -luovuttaneen sen tulevana perintönä sekä samalla sitoutuneen -kuolemaansa saakka maksamaan Wohlwendille korot tuosta omaisuudesta. -Muutamat kyllä kuuluvat epäilevän tuota juttua, koska appi ei -suinkaan ole niin varakas, että hän joka tyttärelleen voisi sellaisen -perinnön jakaa; toiset sitävastoin olivat viitanneet siihen, että tuo -kysymyksen alainen nainen olisikin ensimäisestä avioliitosta ja saisi -vain äitinsä osuuden, samalla kuin muuan kolmas puolue väitti, ettei -hän lainkaan olisi sikakauppiaan oikea lapsi. Eräs ylhäinen nainen -olisi muka hänet salaa maailmaan hankkinut ja jättänyt tuon miehen -haltuun." - -"Siis lyhyesti", puhkesi Martti Salander sanoiksi, "Louis Wohlwendini -on ilman epäilystä siellä Itä-Euroopassa saanut kynittäväkseen jonkun -sikakauppiaan!" - -"Hm!" myhähti asianajaja, "minä sanoisin mieluummin, että se -itämainen sikakauppias on saanut kynittäväkseen Louis mestarimme!" - -"Kuinka niin?" - -"No, kuinkako niin? Mitäpäs jos hän olisikin rosvoamansa rahat, nuo -herra Salanderin kauniit contos de reis'it kaikessa hiljaisuudessa -haalannut sinne Turkin rajalle ja tällä nokkelalla tavalla muuttanut -vaimon perinnöksi? Ja mitäpäs jos tuo sikapohatta osaisikin siltä -ketulta peijata sekä pääoman että korot ja päällisiksi vielä sen -naikkosen hänen vastuksikseen jättäisi? Mikä minua vain hämmästyttää -kaiken sen jälkeen mitä minä tuosta mielivikaisten lääkäristä -kerroin, on se kielevyys, millä hän tuolle puukauppiaalle on asemansa -ilmaissut. Hänen on täytynyt olla joko tavattoman avomielinen tai -huomaamattaan varomaton! Se seikka, että tässä todennäköisesti on -kaksi haukea saman toutaimen kimpussa, estää minua, herra Wighart, -teitä nyt jo pyytämästä, että te hyväntahtoisesti tiedustelisitte -tuolta kertojaltanne tarkkaa paikan ja henkilöiden nimien selvitystä. -Minä tahdon vielä muutaman päivän miettiä noita oletuksiani ja pyydän -sitten tulla teidän luoksenne, luonnollisesti herra valtuuttajani -suostumuksella, mikäli hän yleensä enää tahtoo sellaisena itseään -pitää! Mutta oikeastaan tässä olisi kysymyksessä suorastaan rikosasia -ja viranomaisilla olisi syytä itsestään käydä asiaan käsiksi." - -"Miettikää te vain, herra puolustajani!" vastasi Salander; -"kaikitenkaan se ei ole haitaksi, jos me voimme ainakin pikkusen -kiusata ja ahdistella sitä vahingonjauhajaa [Schadenmüller = -vahingonjauhaja. Suom. muist.], sitä haukea!" - -Nuo kolme miestä haastelivat vielä neljännestunnin ja lähtivät sitten -toisilleen hyvästit heittäen pois. Martti Salander meni kotiin. - -Vaikutus, jonka hän oli saanut retkestään uuden kansan keskuudessa -sekä kohtauksesta sen suulastelijan kanssa, heräsi jälleen hänen -siinä vanhan tähtitaivaan alla eteenpäin astellessaan, ja tuo hänen -kiusallinen suhteensa vanhaan ystäväänsä Wohlwendiin, johon hän -näytti olevan rautaketjuilla kytketty, lisäsi vielä enemmän sitä -synkeätä mielialaa, joka hänet oli vallannut. Hän päätti kehoittaa -asianajajaansa luopumaan enemmistä Wohlwendin ahdisteluista, jotta -hän pikemmin pääsisi siitä miehestä eroon. Mutta tästä päätöksestä -huolimatta oli hänellä, päästäkseen keveämmälle mielelle, tarpeeseen -se ystävällisen valoisa asuinhuone, johon hän astui, ja nuo pöydän -ympäri kokoontuneet lapset, jotka odottivat häntä. Puoliso, joka -kerkesi pikimmältään nähdä hänen synkän katseensa, tuli jo liian -myöhään osanottoaan ilmaisemaan. - -Kun Martti kohta sen jälkeen meni asianajajansa luo, oli tämä jo -itsestään luopunut ajatuksesta panna toimeen virallisia tiedusteluja -Wohlwendin vaimonperinnön laadusta. Hän piti mahdottomana -epämääräisen huhun ja pelkän arvelun nojalla ryhtyä vieraissa maissa -sellaisiin toimenpiteisiin. "Jos me nyt heitämme ongen ulos", sanoi -hän, "niin livahtaa hän meiltä tiehensä, mutta jos me pidämme sen -salassa, niin voi se meitä joskus äkkiarvaamatta hyödyttää". - - - - -VII - - -Martti ei viivytellyt ryhtyessään jälleen kauppahommiin, se on, -niiden jatkamiseen kotona Münsterburgissa. Hän vuokrasi tarvittavat -huoneet konttoria ja makasiinia varten, ja pian istui kirjurikin -pulpetin ääressä ja oppipoika juoksenteli edestakaisin. Maria rouva -pyysi hartaasti jättämään hänen haltuunsa sen pienen kotona olevan -kaupan ja Martti suostui siihen mielihyvällä, hän kun aikoi sinne -siirtää erityisiä tavaroita, joiden hoitaminen tuntui hänelle -itselleen olevan liian vähäpätöistä ja vähän tuottavaa. Mutta -kävikin niin, ettei tuo tarmokas nainen niin helposti suostunutkaan -kaikkeen, vaan oli hän asioista selvillä yhtä hyvin kuin mikähän -vanha ja kokenut kauppahuoneen johtaja. Hän ei halunnut paljon, -mutta sen sijaan hyväksi tunnettua tavaraa, jolle hän tiesi -varman ostajakunnan, joka lisääntyi lakkaamatta, mutta tasaisesti -ja ilman tungosta, niin että hän saattoi vallan mukavasti pitää -tavaravarastonsa täysinäisenä; lyhyesti, hänen liikkeensä oli yksi -niitä, joita on tapa sanoa hiljaisiksi kultakaivoksiksi. - -Hänen miehensä varoi häntä tässä toimessaan häiritsemästä ja antoi -kernaasti hänen toistaiseksi hoitaa erityiset laskunsa, jotka hän oli -tarkastanut ja huomannut niiden olevan hyvässä järjestyksessä. Tosin -tämän täytyi tarkastaessaan noukkia eri meno- ja tuloerät kokoon -sieltä täältä hänen vihkoistaan ja kirjasistaan, Marian levotonna -seuratessa mukana mitä siitä lopuksi tulisi; tyytyväisenä tämä sitten -nauroi, kun lopuksi kaikki viimeiseen frangiin saakka oli mustalla ja -punaisella musteella oikealle paikalleen merkittynä bilansseineen ja -jälkiosoitteineen. - -Niin eleli Martti Salander omaisineen vanhalla pohjalla ja saattoi -levollisesti katsahtaa ulos maailmaan ja tulevaisuuteen, mikäli se -ihmiselle on mahdollista; sillä ken ei maailmaa ja aikaakin pyri -yllättämään, sen jalkoihin vierivät ne itsestään. - -Huolimatta pettymyksestään, joka silloin hänen sunnuntaillisella -kävelyretkellään yleisön joukossa vaikutti häneen niin masentavasti, -täytyi hänen toki uudelleen suunnata katseensa julkisiin asioihin ja -sellaisinaan niihin lähemmin tutustua. Tuota uutta perustuslakia, -jonka münsterburgilaiset olivat hyväksyneet, kiittivät muiden maiden -etevimmät valtio- ja yhteiskuntakehityksen harrastajat jokseenkin -tyydyttäväksi, sen avulla kun voisi saavuttaa mitä vain pontevasti -tahtoisi; ja nuo yhtäläiset oikeudet, jotka oli voitu kansalle -suoda kohtalaisessa, melkeinpä vaatimattomassa määrin, riittäisivät -jo nykyisessä puustavin mukaan ymmärretyssä muodossaankin pitkin -matkaa saamaan aikaan mitä suurimpia muutoksia, joita tuo sama kansa -ei ollut osannut ajatellakaan. Näinä ensi vuosina olikin sitten -lakiehdotusten ja äänestysten takia yhtä surinaa kuin mehiläiskeossa, -ja Salander huomasi ihmeekseen, kuinka jossain puolihämärässä -oluttuvassa pari ehdotuksen tekijää saattoi kiinteään ja valmiiseen -muotoon laatia suunnitelman pienoselle, miljoonia kysyvälle laille -tai kansanpäätökselle, ilman että kansan valitsema hallitus sai -siihen sanaakaan sanoa. Sen lisäksi saivat nuo ylempäin ja alempain -hallinto-, oikeus-, koulu- ja kunnallisten virkamiesten taajaväkiset -ja lyhyin väliajoin uusiintuvat vaalit äänioikeutetun väestön -lakkaamatta jaloilleen, ja kun Martti Salander ei lyönyt laimin -mitään näistä velvollisuuksistaan, näki hän huomaamattaan joutuneensa -virran keskelle. Paremmin oppiakseen kävi hän valtiollisissa -kokouksissa, alkoi ottaa keskusteluihin osaa ja tehdä ehdotuksia, ja -kun hänen riippumattomuutensa oli tunnettu ja sen vuoksi tiedettiin, -ettei hän omia etujaan tavotellut, valittiin hänet kaikenlaisiin -valiokuntiin, joiden tehtäviin hän kiitettävällä innolla antausi, -vaikkakin niihin kuului maaseuduilla kierteleminen eikä hän ollut -sellaiseen tottunut. - -Tällä laajalla uralla joutui hän välittömään kansanjohtoon eli -jonkinmoiseen näkymättömissä toimivaan hallitukseen, joka kiertäväin -opettajain muodossa johti kansaa ja selitti sille sen itsehallinnon -vaikeampia seikkoja. - -Tosin oli asioita, jotka eivät hänelle itselleenkään olleet selvillä, -jonka vuoksi hänen edeltäkäsin täytyi niihin kiiruusti tutustua tai -puolustaa painettuja asiakirjoja kuulijain hyvään uskoon luottaen. -Ei hän sentään antanut itseensä nähden sellaista usein tapahtua, -jota vastoin hän sitä toisissa enemmänkin huomasi. Toisinaan oli -hänet vallata synkkä aavistus, että nuo ylempiin, keskus- ja alempiin -virastoihin pyrkivät henkilöt olisivat entisestään ylipäätään hiukan -huonontuneet ja että nämä vaikutukset siirtyivät toisesta ryhmästä -toiseen. - -Mutta pian hän jälleen rohkaisi itsensä, luottaen tuohon kansan -muodostamaan terveeseen ja hyötyisään maaperään, josta kyllä kasvaisi -yhä uusi, korkea ja solakka laiho. Ja hän lupasi sitten, vaikkei hän -enää ollutkaan mikään nuorukainen, pitää itseensä nähden sen varan, -ettei hän koskaan tahallaan antautuisi halvaksi virantavoittelijaksi -eikä puolestaan auttaisi tuota puheenalaista huonontumista. - -Mutta uskollisena tuolle kunnioitettavalle päätökselleen joutui hän -kerran vielä kokemaan samanlaista harmia kuin silloin ensimäisellä -kävelyretkellä Brasiliasta paluunsa jälkeen. Sunnuntaina kuten -silloinkin oli hän kerta kotipaikkakunnallaan saapuvilla muutamassa -kokouksessa, jossa keskusteltiin eräästä elinkeinokysymyksestä, mikä -on sama kaikissa sivistysvaltioissa ja osakseen saa samanlaisen -puolueettoman ja puhtaasti asiallisen käsittelyn. Mutta täällä oli -kysymyksessä muuan ei ainoastaan eriskummallinen vaan kokonaan -mieletön laitos, joka oli siinnyt muutaman yksityisen päässä ja -saanut paikkakunnalla osakseen jonkunverran mieltymystä. Martti -Salanderin tuli ystäväinsä kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan -esiintyä asian vastustajana. Ensin kuunteli hän ehdotuksen perustelua -sekä edelleen joukon puheita, joissa kouliintumattomat, paraastaan -nuoremmat miehet perusteellisten syiden sijasta yhä vain toistelivat -ja kirkuivat sanoja: tasavalta, tasavaltainen, tasavaltalaisenarvo -j.n.e. Sellainen tasavaltanimen paukuttaminen jokaisessa sopivassa -ja sopimattomassa tilaisuudessa oli häntä jo kauan suututtanut, -vallankin kun hän itse isänmaahansa nähden oli rehellinen -tasavaltalainen. Kun hän nyt otti sananvuoron, tunsi hän itsessään -pakoitusta pitää sen johdosta puhe, vallankin kun läsnäolijat -näyttivät hyvin tarvitsevan sellaista hyvää tarkoittavaa läksytystä. - -"Hyvät kansalaiset!" aloitti hän mahdollisimman tyynesti, "ennenkuin -esitän eroavat mielipiteeni tästä esillä olevasta asiasta, en voi -olla kajoamatta tuohon minullekin kalliiseen sanaan tasavalta, -jonka me tunnin kuluessa olemme varmaankin kolmattakymmentä kertaa -kuulleet. Esi-isämme ovat pian kuusisataa vuotta sitten kuumissa -taisteluissa perustaneet ja lujittaneet tämän tasavallan, koskaan -silti suuhunsa ottamatta tuota sanaa, eivätkä vanhat liitto- ja -maakirjatkaan siitä tiedä. Vasta myöhemmin ovat hallitsevien -kaupunkien ylimykset ja porvarit sen itselleen ottaneet, antaakseen -tuolla kauniilla sanalla antiikkisen loisteen maalliselle -herruudelleen. Meillä on se nyt kielessämme, mutta ei väärinkäytöstä -varten. Minusta melkein tuntuu, että se joka sitä aina suussaan pitää -ja samalla rintoihinsa lyö, on ulkokultaisuuteen yhtä syyllinen -kuin mikä fariseus tai tekopyhä tahansa! Kuitenkaan meillä ei -nyt ole tämän asian kanssa tekemistä; ainoastaan siitä tahtoisin -huomauttaa, arvoisat kansalaiset, että tasavaltalaisenkin täytyy -ansaita kaikki tarpeensa ja ettei hänkään voi niitä pelkillä sanoilla -lunastaa; luonnonlaeista ei tasavalta pysty äänestämään, kaitselmus -suunnittelee maamiehelle hyödylliset vuodenaikojen säät yhtä hyvin -tasavallalle sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä huolimatta -kuin kuningastenkin alammaisille ja itse kuninkaillekin, eikä -maailmanliike piittaa niiden maiden eikä maanosien hallitusmuodosta, -joiden läpi se kohisten ryntää. Tätä minä tahdoin huomauttaa, -ennenkuin siirryn mielipiteitäni paljastamaan ja käyn tätä kysymystä -asiallisemmin käsittelemään kuin mitä tähän saakka on ollut laita." - -Tuo odottamaton saarna ei tehnyt hyvää. Jo ennemmin oli kuulunut -murinaa ja nyt keskeytti muuan puhujan sekä vaati sananvuoroa: -Näytti muka taasenkin olevan kiiru taantumukseen! Tuskin oli muuan -vuosi kulunut, niin ei eräs oman paikkakunnan lapsi, eräs entinen -kansakoululaitoksen jäsen, herra Martti Salander, joka nyt tosin -riippuu kultaisessa ketjussa, voinut enää sietää sanaa tasavalta! -Älköön asiain niin ollen muka vaadittako niitä, jotka tuota nimeä -vielä tunnustavat, vakavassa kansankokouksessa kuuntelemaan sille -vihamielisiä puheita. Jos muutoin joku haluaisi vielä puhua, niin -ehdotettaisiin keskustelun lopettamista sekä äänestystä. - -Salander, joka oli jäänyt seisomaan, tahtoi korotetulla äänellä -jatkaa. Jotkut, jotka eivät olleet asiasta viisastuneet, kannattivat -häntä, toiset, joille hänen puheensa sisältö oli niinikään ollut -liian vaikeatajuinen, mutta joista se näytti halveksivalta, melusivat -vastaan; syntyi sekamelska, jossa voitolle pääsivät ne, jotka hänet -hyvin ymmärsivät, kuten Martti arveli, mutta jotka juuri olivat -vihoissaan siitä, mitä hän oli tarkoittanut ja jotka eivät tahtoneet -sitä sietää. - -Häneltä riistettiin suunvuoro, vasta-ehdotusta ei tehty ja -kysymyksessä oleva asia julistettiin päätetyksi. Tosin se sitten -perästäpäin laajemman käsittelyn alaisena ollessaan hyljättiin. -Martti Salander sitävastoin oli tänään tullut yhtä kokemusta -rikkaammaksi. Hän jätti talon ja tuon arvoisan kylän ketään enää -näkemättä ja huolimatta käyttää rautatietä, jolla hän oli tullut, -lähti hän jalkapatikassa astelemaan muuatta polkua, joka suoraa -niittyjen ja metsien halki vei Münsterburgiin. - -Näin yksin kävellessään saattoi hän miettiä, missä määrin ei -ainoastaan ylemmille valtiomiehille, vaan myöskin kansanmiehille oli -tarkoituksenmukaista sortaa ihmisten siveellistä, avomielisyyttä. -Kuitenkin kaikitenkin, ajatteli hän, olen minä iloinen, että tulin -sen sanoneeksi! Jotakin siitä sentään voi seurata; ja jos he oman -mielensä mukaan kirjoittavat minusta sanomalehtiin, niin sitten minä -vasta äänekkäästi tahdonkin saarnata, ettei tasavallan nimi ole -mikään kivi, jota kansalle sopii leipänä tarjota. - -Tuo kunnon päätös kirkasti hänen jonkun verran ärtynyttä mieltään; -reippain askelin kiipesi hän ylös niitä kukkuloita, jotka hänet -vielä eroittivat kaupungista, ja pitkä keskikesän päivä teki hänelle -mahdolliseksi ehtiä ennen auringonlaskua korkeimman kukkulan laelle, -jossa häntä odotti harvinainen yllätys. Eräällä vasta niitetyllä, -osaksi puiden ympäröimällä niityllä oli läheisen kartanon isäntä -pannut pikku huvit toimeen. Hän oli asettanut puiden varjoon muutamia -pitkiä pöytiä sekä niitylle suulleen käännetyn suuren ammeen. Tämän -päällä istui kolme vaatimatonta soittoniekkaa, jotka vetelivät -muuatta yksinkertaista tanssinsäveltä. Martti oli tuota tyynen ilman -halki melkein ikävöiden kaikuvaa soittoa jo hetkisen kuunnellut; nyt -huomasi hän joukon nuorta väkeä, jotka höllässä piirissä ja vapaina -ryhminä, ilman melua tanssivat ammeen ympärillä illan kultaisessa -rusotuksessa, niin että tanssijain pitentyneet varjot keinuilivat -mukana kullan vihreällä kentällä. - -Salander ilostui tuosta näystä. - -"Kas siinä kuva kuin toisesta maailmasta!" ajatteli hän, "kuinka -rauhallista ja perin hupaisaa! Mikähän seurue tämä mahtanee -ollakaan? Useimmat ovat hyvin puettuja, jotkut komeastikin, toiset -yksinkertaisemmin! Nuoria tyttöjä, nuoria poikia!" - -Mutta kuinka hän hämmästyikään, kun lähemmäs astuessaan tunsi omat -tyttärensä, jotka nyt, kahdeksan- ja yhdeksäntoista vuotiaina, -solakoina ja somina siinä keinuilivat itseään nuorempain -poikain sivulla, jotka näyttivät yhtä somilta ja olivat jo yhtä -pitkäkasvuiset kuin tytötkin. - -Salander ei voinut olla silmin seuraamatta ensimäistä paria, Nettiä -ja hänen poikaansa, sekä lähemmin tarkastelematta noita iloisen -reippaita tanssijoita. Se oli, kuten sanottu, solakan notkea -nuorukainen, jonka vaaleat ja aaltomaiset hiukset illan ruskotuksessa -hulmusivat ja kimmelsivät. - -Silmäillessään parin jälkeen kadotti hän sen näkyvistään ja etsi -sen vuoksi toista tytärtään, Settiä, jonka hän myöskin oli etäämpää -huomannut. Ja samassapa tämä keinuikin esiin, mutta, kuten hänestä -tuntui, samallaisen pojan kanssa, sen saman kultakiharaisen kuin -Nettikin. - -"Niillä velhottarilla on kauniit taipumukset!" vilahti hänen -mielessään, "nehän osaavat jo koko ovelasti poikia vaihtaa! Tuota -täytyy toki hitusen tarkastaa!" - -Hän antoi parin mennä edelleen ja seurasi sitä tarkoin katseellaan, -jolla välin toisaalta tunkihe taas esiin Setti, rinnallaan yhä -samanlainen keruubi, jonka kylkeen hän tällä kertaa kiinteämmin -painausi, kun soitto samalla lakkasi. - -"Oo, siinähän on isäkin! Oletko sinä etsinyt meitä ja saanut tietää, -että me olemme täällä?" huudahti tytär riemastuneena. - -"Mistäpäs minä sen tiesin? Minä tulin tänne aivan sattumalta! Mitkä -huvit nämä on? Onko Settikin täällä?" - -"On luonnollisesti, ja äitikin Arnoldin kanssa, he istuvat tuolla -erään pöydän ääressä! Kun sinä olit sanonut palaavasi kotiin -viimeisellä junalla kymmenen ajoissa, niin kehoitti hän meitä -lähtemään vuorelle." - -Salander oli aikeissa kysyä hänen tanssitoveristaan, kuka se nuori -herra oikeastaan oli (joka juuri toista kertaa nosti hattuaan), kun -sisko toverinsa kera tuli paikalle, niin että hän näki molemmat nämä -rinnan seisomassa ja joutui yhä enemmän ihmeisiinsä. - -"Nämä ovat Arnoldin koulutovereita, herrat Isidor ja Julian -Weidelich", selitti vanhempi tytär. - -"Ahaa, niinkö?" sanoi Salander, voimatta heti muistaa kohtausta -Varpusen kaivolla, josta oli jo voinut kulua seitsemän tai kahdeksan -vuotta. "Myöskinkö gymnasiossa?" - -"Mutta ei samalla luokalla, sillä me olemme vähän nuoremmat!" sanoi -Julian; "me joudumme yksiin ainoastaan laulutunneilla!" - -"Siis kaksoiset epäilemättä! Ja mistä kotoisin?" - -"Me asumme Varpusessa, ei kaukana Kreuzhaldesta!" - -Nyt häämötti Salanderin mielessä kuin joku muisto; hän oli sielunsa -silmillä näkemäisillään pari esiliinoilla varustettua pyöreää -pojanvekaraa, joista todellakaan noissa hänen edessään seisovissa -täyspitkissä nuorukaisissa ei ollut enää jälkeäkään huomattavissa. - -"Ja kuinka voi äiti? Elääkö hän vielä?" kyseli hän edelleen. - -"Hän on myöskin tuolla pöydässä ja on aivan terve!" kuului vastaus. - -"Sepä hauskaa! Ja te nuoret miehet haluatte myöskin opiskella? Ja -mitä, jos saa kysyä?" - -"Sitä emme vielä tiedä! Ehkä lakitiedettä, toinen kenties -lääketiedettä!" sanoi Julian; Isidor lisäsi: "Me voisimme lukea -professoreiksikin, jos tahdomme, niille kun nykyään maksetaan niin -hyvät palkat, sanoo mamma; ainoastaan tulisi meidän pysyä täällä." - -"Hyvä on!" vastasi herra Salander; "nyt tulee meidän toki katsella -missä äiti on! Tulkaa lapset!" - -Tyttäret näyttivät hänelle tietä ja nuo lainkaan ujostelemattomat -nuorukaiset seurasivat heidän kantapäillään, samalla kuin -soittoniekat virittivät uuden tanssikappaleen. - -Maria rouva oli hyvin iloinen, nähdessään odottamatta miehensä -edessään. Hän istui vihreiden puiden siimeksessä yksinkertaisen -porvarisväen seurassa, joka rauhallisesti virkistelihe siinä -yksinkertaisten nautintoaineiden, miedon mutta terveellisen -viinin, hyvänmakuisen maidon, talonpoikaisleivän ja silava- sekä -kaalikukkojen ääressä. Hänen rinnallaan istui rouva Amalia Weidelich, -yhtä pönäkkänä kuin konsanaan lipeäkattilan ääressä seisoessaan. -Ilmeisestikin menestyivät hänen asiansa oivallisesti, sillä hän oli -muhkeasti puettu, hänellä oli kirjavakukkainen hattu ja kultakello, -jonka pitkät ketjut riippuivat rinnoilla. Hänen leveät kasvonsa -loistivat vahvasti päivettyneinä, ja kevyt punoitus poskipäissä, -täyteläisessä leuassa ja nenässä todisti vain muorin ahkeruudesta, -muorin, jolla oli hallittavanaan talon täysi pesijättäriä ja -silittäjiä ja joille runsaasti tarjoamastaan viinistä hän, kuten -kohtuullistakin, otti itse etukäteen naukkuja. - -Hän tervehti Martti Salanderia hyvin ystävällisesti ja perin vapaasti. - -"Ajatelkaas", huudahti rouva Weidelich, "me emme ole lainkaan -tienneet, että me vuosia sitten olemme kerta olleet naapureina! Nyt -ne ovat meidän pojat koulussa!" Hän silmäsi ylpeydellä poikiaan ja -haki sitten katseellaan hyväntahtoisesti Salanderin poikaa. - -"Arnold on mennyt metsään kasveja etsimään", huomautti Salanderin -rouva, "menkää tytöt kutsumaan häntä, jotta voisimme paluumatkaakin -ajatella. Aurinko tuolla laskeutuu pian!" - -"Eihän nyt niin kiirutta", vastasi rouva Weidelich, "onhan meillä -miesväkeä tarpeeksi mukana! Niin, niin, herra Salander! Te olette -urheasti yrittänyt ja nyt olette rikas mies, kuten uskon! Mutta -eikö totta, että on ilahduttava asia, kun on hyviä lapsia, joiden -hyväksi rikkauttaan voi käyttää? Hyvin, Jumalan kiitos, ovat -meidänkin asiamme! Mutta kaiken ansiomme uhraamme me kahden poikamme -ja heidän tulevaisuutensa hyväksi. Minä toivon, että he korvaavat -sen ja tulevat niittämään kunniaa; sillä opetukseen ynnä muuhun -tarpeelliseen nähden ei saa mitään puuttua! Me olisimme Varpuseen -mielellämme rakentaneet uuden talon sen vanhan talonpoikaisrähjän -sijalle! Mutta ei! sanoimme me, kyllä se meidän aikamme välttää -ja sehän on vallan tietymätöntä, mihin pojat asettuvat asumaan ja -rakentelemaan. Niinpä säästämme mieluummin rahoja ja tulemme niine -hyvinemme toimeen!" - -Hän yritti taas heittämään silmäyksen kaksosiinsa, mutta ei -löytänytkään heitä, jonka vuoksi hänen silmänsä heti alkoivat heitä -etsiä. - -Molemmat Salanderin neidit eivät kauankaan etsineet metsästä -Arnold veljeään, vaan pari kertaa häntä huudettuaan palasivat -he etummaisten puiden siimekseen, missä he, kädet toistensa -vyötäisillä, sisarusrakkauden tai tytärystävyyden esikuvina kävelivät -edestakaisin, kaksoisten seuratessa heitä oikealla ja vasemmalla -puolen. - -Weidelichin muori huomasi tuon kulkueen. - -"Katsokaahan toki!" sanoi hän liikutettuna, "kuinka armaasti nuoret -tuolla käyskelevät! Heitä voisi luulla kahdeksi morsiuspariksi!" - -"Niinpä vain, miksei!" arveli Salanderin rouva nauraen, "tytöt -olisivat ainakin tarpeeksi vanhat pojilleen, eikä heidän kasvaakaan -enää tarvitsisi!" - -"Se ei mitään merkitse!" huudahti taasen toinen äiti; "minun -vekaroistani tulee poikia kahden edestä!" - -Maria rouvaa ei tämä sukkeluus miellyttänyt; kun hän sen vuoksi -katsahti lapsiin ja huomasi heidän aikovan valssin alkaessa keinua -jälleen tanssikentälle, kumpikin nojaten oman kaksosensa käsivarteen, -nousi hän äkkiä ylös ja pidätti heidät. - -"Mitä te aattelette, Setti ja Netti!" huusi hän tytöille varmalla -äänellä, "ettäkö uudelleen alatte, vaikka aurinko on laskenut ja me -heti lähdemme? Tulkaa vain heti ja kootkaa kapineenne!" - -Tytöt jättivät poikansa kuuliaisesti ja ilman huomattavaa -mielihaikeutta; mutta viimemainitut punastuivat ja kävivät hämilleen, -mikä ei jäänyt rouvalta huomaamatta ja harmitti häntä; sillä hänestä -ei näyttänyt soveliaalta, että poikavekarain tarvitsi punastua. Nämä -nypilöivät hopeisia kellonperiään, seuraten naisiaan pöydän luo. - -Äitinsä otti heidät vastaan loistavin katsein. - -"Mitäs se nyt on olevinaan, te mokomat, että rupeatte tässä neitosten -kanssa tanssimaan", huudahti hän heille, "ja missä vainenkin te -olette sen taidon oppineet?" - -"Ohoo, senhän sinä, mamma, kyllä tiedät, tanssikoulussa!" - -"Vaiti! Kyllähän sen tiedän! Kiittäkää Jumalaa, että teillä -on vanhemmat, jotka niin paljon teidän hyväksenne tekevät ja -käyttävät kaiken minkä voivat! Isäkin työskentelee aamuvarhaisesta -iltamyöhään; vuodesta toiseen näkee hän vaivaa, ostaa maata ja -istuttaa ja hikoilee, ja talvisin on hänen tuotettava Ranskasta, -jopa Algieristakin saakka! Hän näet sanoo, että silloin ne vasta -kustannukset alkavat, kun te pääsette ylioppilaiksi, jolloin täytyy -tuhansia olla varalla. Herra Salander, minä olen kuullut, että te -voisitte milloin hyvänsä päästä neuvosherraksi, jos vain tahdotte. -Niinpä niin, te olette kauppaherra, sehän on jotain sekin, ja -jonkunlainen vapaa neuvosherra vielä lisäksi! Mutta pari niin -lukenutta neuvosta, asianajajaa tai kirkkoherraa kuin nuo nulkit -tuossa, ei toki sekään ole pois laidalta?" - -Onnesta säteillen iski hän silmää pojilleen, jotka olivat pulloon -jääneen viinin kaataneet laseihinsa, sammuttaen perusteellisesti -janonsa. - -"Juokaa ja syökää", kehoitti äiti, "ja olkoon se hyväksenne! Tilaanko -vielä puolikkaan?" - -Pojat kielsivät, he kun eivät vielä olleet siinä ijässä, jolloin on -totuttu juomaan yli janontarpeen. - -"No niinpä lähtekäämme sitten, soppa taitaa pian olla valmista -ja maidostakin lienee isä pitänyt huolen. Sitten menee hän vielä -ottamaan sunnuntainaukkunsa, ja se olkoon kernaasti hänelle suotuna! -Tulkaa, liikkeelle, te vekarat! Lyönpä vetoa, ettette aio puolille -öin tulla kotiin, kun kerran valkoista lakkia kannatte! Mutta -odottakaas, odottakaashan vain! Kyllä teistä sellaiset etanankujeet -karkoitetaan! Nyt sulkeudun minä kohteliaimmin herrasväen suosioon, -arvoisa tuttavuutenne minua ilahduttaa, toivottavasti emme viime -kertaa tapaa, ja neitien -- hoi, pojat, ettekö aio kiittääkään -hyvästä seurasta, siinäkö vain seisotte kuin puujumalat?" - -Pojat vetäytyivät esille ujommin ja kömpelömmin kuin mitä heidän -reippaan tanssinsa jälkeen olisi voinut odottaa, ojensivat -tytöille kätensä ja toivottivat hyvää yötä. Vihdoinkin lähti -sitten tuo onnellinen äiti poikineen tiehensä ja seurassa kävi nyt -hiljaisemmaksi. - -Martti Salander halusi vielä vähän levähtää, hänellä kun oli kolmen -tunnin marssi takanaan; Arnold poika, joka juuri tuli saapuville -kädessään aika pensas metsäkasveja, heitti ne pöydälle ruvetakseen -niitä järjestämään, huomaten samalla jääneensä liian vähälle -syönnille, jonka vuoksi hän sai isän kanssa syödä ylimääräisen -sopan, kun äiti ja siskot sen sijaan olivat syöneet vain maitoa ja -leipämurennusta. - -Salander kysyi, kuinka he olivat joutuneet tuon Weidelichin perheen -seuraan. - -"Sitä tuskin itsekään tiedän!" sanoi Maria rouva, "me olimme juuri -asettuneet tähän, kun samalla huomasimme olevamme heidän keskellään. -Arnold näyttää tuntevan ne nuoret herrat!" - -"Minä olen heiltä kerran leikilläni kysynyt", kertoi nyt Arnold, -"tokko he vielä muistivat, kuinka he pikku poikina Varpusen kaivolla -vesittivät erästä toista, kun tämä ei sanonut äitiään mammaksi. Tämä -tuntui heistä kovin hauskalta ja epäilemättä ovat he sen kertoneet -kotonaan, jossa luultavasti tuo tapaus on muistettu. Tänään ovat he, -kuten huomasin, kuiskanneet äidilleen, että minä olen juuri sama -poika ja että me kaikki olemme niitä samoja kreuzhaldelaisia, joista -myöhemmin on niin paljon puhetta ollut." - -"Sitten tuli rouva luoksemme", jatkoi äiti, "liittyi minuun eikä -musikantti parkojen aljettua soittonsa saanut mitään rauhaa, -ennenkuin hänen poikansa saivat tanssitaitoaan näyttää, mikä -tietystikin oli kovin mieluinen asia noille meidän heilakoillemme -tuossa!" - -"Mutta he tanssivatkin jo aika hyvin!" huudahtivat Setti ja Netti, -"ja ottavat nytkin vielä tanssitunteja!" - -"Jumalan kiitos!" vastasi Maria rouva, "minä näen sentäänkin vielä, -kuinka he silloin, kun me olimme nälissämme, ammottivat kitansa ja -nielivät ne jäännökset, joita me niin hartaasti odotimme!" - -"Oh, olivathan he lapsia silloin! Kyllä kai mekin olisimme hotkineet, -jos vain suuhumme olisi pistetty voileipäsiä ja hunajaa!" arvelivat -tytöt. - -"Sellaiset kaksoset ovat kovin hankalat", sanoi isä, "minä en voi -näitä lainkaan toisistaan eroittaa!" - -"Oo, heilläpä on sentään tunnusmerkkinsä!" kiiruhti Netti lähes -maltittomasti sanomaan; "Julianin vasen korvalehti on hiukkasen -poimukas, noin niinkuin tippaleivän palanen, semmoinen hyvin maukas! -Huomasin sen, kun hänen aallokas tukkansa leyhähteli." - -"Sepä merkillistä!" innostui Setti, "toisen, Isidor hänen nimensä on, -oikea korvalehti taasen on luullakseni aivankuin munakokkeli!" - -"Tieteellisesti kovin ihmeellistä!" selitti veli veitikkamaisen -kuivasti, "se on yksinkertaisesti joko jäännös jostakin hävinneestä -muodosta tai sitten uuden, tulevan muodon alkio. Tutkituttakaa -korvalehtenne, tytöt! Jos niistä samanlaista löytyy, niin pitäkää -varanne, muutoin nuo kaksoset valitsevat teidät vaimoikseen, -perustaakseen valikoimisteoriian mukaan uuden poimukorvaisten lajin! -Tahi menkää mieluummin heti vapaehtoisesti naimisiin!" - -Äiti, joka istui hänen rinnallaan, pisti kätensä hänen suunsa eteen, -lausuen: "Vaiti, sinä kelvoton, jollet koulussa opi muuta kuin -tuollaisia tyhmyyksiä lörpöttelemään!" Mutta isä sanoi nauraen: -"Se oli oikein, Arnold! Ja nyt pitää meidänkin lähteä kotiin päin, -muutoin tulee pimeä; nyt on näet uusikuu, mutta tähdet pilkkivät -kauniisti, katsokaas toki, yksi toisensa jälkeen niitä syttyy!" - - - - -VIII - - -Weidelichin pojat kasvoivat edelleen ja varttuivat ruumiillisesti; -he kulkivat hyvin ryhdikkäinä ja olivat nähtävästi kovin tyytyväisiä -huomioon, minkä he yhdessä ollessaan herättivät. Eikä heillä ollut -puutetta henkisistäkään lahjoista, muuta kuin ehkä kestävyyteen -nähden, kun oli kysymyksessä aljettujen opintojen päättäminen. -Ylemmille luokille päästyään, kun opintie päivä päivältä kävi yhä -vaivaloisemmaksi, oli Julian ensimäinen, joka ei enää "tahtonut". -Hän erosi ja meni muutaman notariuksen konttoriin. Isidor ponnisteli -loppuun saakka, mutta ei ottanut enää osaa ylioppilastutkinnoihin, -vaan kävi puolen vuoden ajan niin sanottuna kuuntelijana muutamilla -lakitieteellisillä hienoilla ja siirtyi sitten hänkin erääseen -notariaattikansliaan. - -Kummallakin heistä oli säännöllisen kaunis käsiala, mikä muutoin ei -ole tavallista sillä alalla oleville, joilla on muitakin toimia, -ja kumpikin harrasti samalla tavoin kalligraafisen taituruuden -oppimista. He osoittausivat hyvin kelvollisiksi toimissaan ja -jokapäiväisen kokemuksen avulla omaksuivat he melkein kuin leikkiä -lyöden tässä virastossa tarvittavan taidon. - -Isä Weidelichiä ei sellainen asiainpäätös tahtonut miellyttää; -hän kysyi, että tässäkö se nyt oli kaikki se loisto, jota muka -oli tahdottu saavuttaa. Mamma sitävastoin oli perin tyytyväinen. -"Poika-vekarat ovat viisaampia kuin me", hän sanoi, "he tietävät -jo, minne he tähtäävät! Eivätkö he pysty kaikkeen mitä heidän -tehtäväkseen annetaan? Miksi heidän pitäisi nuoret päänsä murtaa, -kuten toiset narrit?" - -Ja koska he nyt, sen sijaan että edelleenkin olisivat aiheuttaneet -arvaamattomia kustannuksia, itsekin jo ansaitsivat rahaa, tyytyi -isäkin ja pysyi edelleenkin hyvin tyytyväisenä, kun heidän -esimiehensä koroittivat heidät, nuo tuskin parikymmenvuotiaat -kaksoset, viransijaisikseen ja heillä siten oli lailliset todistukset -vaalikelpoisuudestaan notariuksen virkoihin. - -Tähän aikaan suunnilleen tuli eräs harvinainen lemmen ilmiö puheen -alaiseksi Salanderin puolisoiden kesken. - -Martti Salander luuli huomaavansa, että hänen kaksi tytärtään ja -heidän äitinsä eivät enää olleet tuttavallisessa ja avomielisessä -suhteessa toisiinsa, että tyttäret elivät omaa elämäänsä ja -salakähmäisesti vetivät yhtä köyttä ja että äiti sitävastoin näytti -kovin vakavalta, jollei huolestuneeltakin, jota hän ei aina osannut -salata, vallankaan sen jälkeen kun hän ei enää puuhaillut kaupassaan. -Sillä Salander, jonka pääliike yhä edelleen ilman erityisiä -ponnistuksia oivallisesti menestyi, kenties juuri sen vuoksi, -ettei hän konstaillut eikä keinotellut, ollen enemmän kansallisiin -harrastuksiinsa ja velvollisuuksiinsa kiintyneenä: Salander ei -voinut kauemmin nähdä Maria rouvan ilman tarvetta kauppatoimessa -itseään vaivaavan. Hän oli sen vuoksi tuon haarakaupan luovuttanut -hyvästä rahasummasta muutamalle toimeliaalle nuorelle kauppiaalle -sekä päästänyt kunnon puolisonsa lepoon, mihin tämä pitemmittä -puheitta suostuikin. Koko voiton, minkä hänen sievonen pääomansa -tuotti, oli hän vastaväitteitä kuulematta muodostanut aikoja sitten -lupaamakseen perinnöksi vaimolleen, jotta tämä hänestä ja hänen -onnestaan sekä onnettomuudestaan riippumatta ynnä hänen kuoltuaan -lapsistakin riippumatta saattaisi elää epävarmoinakin aikoina. Kun -hän siis mietteineen ja huolineen, jotka häntä painostivat, ei enää -voinut kauppapulpetin taa sukeltautua, olivat hänen kasvonsa paremmin -miehensä huomattavissa ja tämä kysyi syytä hänen huoliinsa. - -Jos tuo kunnon vaimo puhua aikoi, niin olisihan hän sen itsestäänkin -tehnyt. Hän loi silmänsä alas, hieroi käsiään aivankuin niitä olisi -palellut ja sanoi sitten: "Meille on pudonnut tiili päähän!" - -"Tiili? Miltä katolta sitten?" kysyi Martti hämmästyneenä, koska -hänen täytyi puolisonsa vakavuudesta päätellä jotain arveluttavaa, -jopa vaarallistakin olevan kysymyksessä. - -"Enhän minä kuitenkaan voi sitä kauemmin omana tietonani pitää! -Tyttärillämme on mielitietty!" - -"Yhteensäkö sama mielitietty?" kysyi mies hymyillen, hiukan -keventyneenä, kun ei siitä sen kauheampaa tullutkaan. - -Rouva pysyi järkkymättömän vakavana. - -"Ei, erikseen, lyhyesti sanoen: he ovat kihloissa niiden -kaksoskirjurien kanssa Varpusesta!" - -"Niitä velhottaria! Kuinka se on tapahtunut, milloin, missä ja millä -tavoin sitten? Pääsenpä todellakin myöhään asian perille! Onpa se -kylläkin uutinen melkein kuin kattotiili, joskaan se ei samalla -tavoin reikää päähän puhkaise!" - -"Minun pääni se on tarpeeksi asti puhkaissut! Ajattelehan toki, -kaksi tyttöä kahdenkymmenenviiden ja -kuuden vuoden ijässä tahtovat -mennä naimisiin kaksikymmenvuotiasten kaksosten kanssa! Sehän on -kuulumaton tapaus, molemmat, sekä ikä- että kaksosjuttu! Jos tässä -edes olisi ikänaisia, jotka ottavat nuoria miehiä, useinhan sellaista -tapahtuu, niin sille naurettaisiin, ja sillä hyvä! Mutta että tytöt, -ikänsä kukoistuksessa ja toki nuoruutensa rajalla ollen tekevät -sellaisen valinnan, untuvapeitteisille teikkareille, kaksi sisarusta -kaksosille!" - -"No, jonkunlainen romaanihan on sekin eikä juuri minullekaan -mieluinen; mutta rakkaushan aina saa sellaisia kepposia aikaan; -eikö sadastikin sanota, että se mitä todellisuudessa kokee on usein -räikeämpää kuin kaikki se mitä mielessään kuvittelee?" - -"Niinpä niin! Sitähän minäkin usein ajattelen! Ah, ukko kultani, -varmaankin me olemme tehneet väärin, ettemme ole koskaan lähettäneet -lapsia maailmalle emmekä antaneet niiden mitään ammatin tapaista -oppia! Sinä sanoit, että kuka voi tyttärensä pitää kotona, sen tulee -se tehdä ja kasvatuslaitoksista sinä et tahtonut mitään tietää, -vielä vähemmän ammateista. Sitä sinä nimitit leivän riistämiseksi -köyhempien suusta sekä nälistelemiseksi, jollei kysymyksessä olisi -varmat kyvyt, joita tulisi käyttää. Sinä haaveilit vapaista kodin -tyttäristä ja vapaista perheen emännistä, joiden ei tarvitsisi -palveluksessa kuihtua, ja minä menestyksestämme hurmaantuneena olin -kanssasi samaa mieltä, vaikka tiesinkin, kuinka hyvä se minullekin -olisi ollut jos olisin joskus oppinut jotakin ammattia! Sinä et saa -tästä pahastua, tarkoitukseni ei ole lainkaan soimata!" - -"En minä sitä niin ymmärräkään, kultaseni, koska kyllä tiedän, kuinka -hyvin sinä maailmassa tulet toimeen! Että he Kreuzhaldessa hakkasivat -sinulta ne puut, ei ollut sinun paremmin kuin minunkaan syyni!" - -"Jättäkäämme se; minä vain tahdon sanoa, että jollei tytöillä -olisi ollut niin täydellistä joutilaisuutta ja vapautta, niin -tuskinpa he olisivat yhdessä ehtineet kehittelemään tuota -vastenmielistä seikkailua! Ja nyt, mihin meidän on ryhdyttävä tuohon -kaksoskeitokseen nähden? Ja se pöyhkeä pesumuija sitten!" - -"Oo, mitä häneen tulee, niin on hän kaikesta päättäen raaka möhkö; -mutta hänessäkin löytyy äidinhyvyyden helmiä! Kuitenkaan kaikitenkaan -en ole perillä, miten asiat oikeastaan ovat. Ovatko he sinulle mitään -ilmaisseet?" - -"Herra varjelkoon, hehän ovat täysi-ikäisiä! Muutoin he ehkä kylläkin -olisivat ajoissa kääntyneet vanhempainsa puoleen, eikä, kuten uskon, -kumpikaan heistä yksinään olisikaan meitä kohtaan ollut niin viekas -ja piittaamaton, jollei tuo harmillinen kaksivaljakkoisuus olisi sitä -surkeata juttua saanut ihan salaliitoksi muuttumaan --" - -"Maria kulta", keskeytti Martti, "jättäkäämme tuo kysymys asian -luvallisuudesta toistaiseksi rauhaan! Ethän sinä toki voi vakavasti -väittää, etteivät kaksoset saisi naida, ja yhtä vähän, että kahdelta -sisarukselta, joita nämä miellyttävät, olisi kielletty heitä -ottamasta." - -"Sitä minä en lainkaan väitä, minä vain sanon, että se ei minua -tässä tapauksessa miellytä, että se ei ole sopivaa, että se minua -huolestuttaa, syystä että se on vain sairaloinen oikku! Ajattelehan, -että pari poika nulikkaa ovat tähystimiinsä saaneet meidän -täysikasvuiset tyttäremme ja muodollisesti ne meiltä ryöstäneet, -samalla kuin tyttö hupakot, tiedossaan tuo kaunis salaisuus, ovat -luotaan torjuneet mitä parhaimpia naimatarjouksia! Ja me milloin -iloitsimme heidän vaatimattomuudestaan, kun he elelivät kuin nunnat -ja käyskelivät tummiin puettuina ja hunnutettuina, milloin sureksimme -sitä, etteivät he tahtoneet iloisemmin nuoruudestaan nauttia! -Todellakin, he ovat siitä tavallaan nauttineet -- niin, mitäpä -siitä salaisin, että nuoret tapaavat toisiaan milloin haluavat: -kuutamoyöt, auringonnousut kesällä, pitkät kävelyretket keväällä, -talvella luistinrata -- vanha palveliattaremme on minulle kaiken -tämän kertonut, vuosikausia vaiettuaan. Ja minkätähden? Sentähden -että hän oli torilla riitaantunut Weidelichin muorin kanssa, joka -oli häntä jo yliolkainsa kohdellut. Hän oli nimittäin lörpötellyt, -että meidän tyttäremme olisivat ainakin puolen, miljoonan arvoisia -kappale, että sitä kuulee kaikkialla sanottavan! Tämä lörpötys ja -tunkeilu ei ollut Leenaa sentään miellyttänyt, hän antoi kaihtavan -vastauksen, ettei hänellä ole tapana urkkia mitä herrasväki omistaa -ja niin toisin, johon toinen vastasi, että palveliana hän kenties -olikin oikeassa siinä, mutta hän, rouva Weidelich, oli muka siinä -asemassa, että saattoi paremmin huolehtia, mimmoinen omaisuus noilla -tai näillä ihmisillä oli. Hänen ei pitäisi olla kovin utelias, -sanoi palvelijattaremme taas, sillä eivät kaikki päivät olleet -vielä illassa. Jos joku pesumuija tahtoisi kylmää pesuvettä, niin -voisi hän aina asettaa saaveja sateeseen, silloin kyllä saisi -oivallista virutusvettä; mutta jos hän tahtoi miljoonan omaisuuden -siepata, niin ei siihen aina riittäisikään, että tekaiseisi kaksoset -sitä pyydystämään! Tämän jälkeen he olivat haukuskelleet toisiaan -riittämiin asti ja Leena juoksi kotiin kovin tulistuneena sekä -kertasi ja tunnusti minulle kaikki. Kun minä luonnollisesti luin -hänelle lakia ja uhkasin panna hänet pois, kun hän niin kauan oli -häpeällisesti meitä pettänyt, ilmaisi hän samalla, kuinka lapset -olivat hänelle pyhästi luvanneet itse ensimäisen tilaisuuden -sattuessa ilmaista asian vanhemmilleen, joten hän siis kokonaan -pääsisi pelistä. Mutta minä olen tuosta torilla sattuneesta riidasta -tullut siihen vakaumukseen, että se on noiden kaksosten äiti, joka on -koko tämän viheliäisyyden alku ja juuri. Vaiennut olen minä näihin -asti, koska minä häpesin, nähdessäni omien lasteni minua sillä tavoin -vierovan!" - -"Voitpa olla oikeassa siinä, Maria parka", vastasi miehensä synkin -ilmein, "vaan olenhan minäkin saman kohtalon alainen. Mutta -väittäisin minä sentään, ettei se ole mielenlaatu eikä huono luonne, -joka tytöt on saanut noin omituisesti menettelemään, vaan tietoisuus -koko sen asiaintilan omituisuudesta ja mahdottomuudesta, joksi -heidän tuhma rakkausjuttunsa on muodostunut. Ennenkuin otan heidät -puheisille, haluaisin vain tietää, minkälaatuista se tuon hauskan -nelikön intiiminen seurustelu oikeastaan on; kai sinä ymmärrät minua?" - -"Leena on minulle vannonut sen olevan aivan kunniallista laatua. -Hän sanoo heidän näkevän toisiaan korkeintaan kerran kuukaudessa -ja tyttöjen pitävän nuoria miehiään ankarasti säädyllisen, jopa -ihan turhantarkan seurustelutavan rajoissa. Jollei, sanoo hän, -varpushaukkana iskisi paikalle, niin tuskin huomaisikaan siinä kahden -rakastavaisen parin olevan yhdessä. Tuo palvelevainen olento on näet -useammat kerrat seurannut lapsia heidän yöllisillä retkillään sekä -vartioinut heitä sillä aikaa kuin me mistään tietämättä nukuimme." - -"Minun täytyy saada huomaamatta olla sellaisessa kohtauksessa -saapuvilla ja luulen parhaaksi sitten asianhaarain mukaan astua -heidän keskelleen ja saattaa asia päätökseen, kaikissa tapauksissa -lähettää ne poikajunkkarit tiehensä ja ottaa tytöt heti mukaani -kotiin." - -"Jospa se olisi sillä tehty!" sanoi rouva Salander; "mutta minusta -on kuitenkin mieluinen asia, että sinä niin reippaasti ryhdyt asiaan -sekä pidät sitä sen arvoisena. Minä en kykene toimimaan; minun -sydäntäni likistää puhua täysi-ikäisten tytärten kanssa asioista, -joiden ei pitäisi tulla kysymykseenkään. Jos Arnoldimme olisi täällä, -niin tietäisinpä mitä minulla olisi!" - -"No, mitä niin?" - -"Huimapäisenä ylioppilaana, jollainen hän on, antaisi hän varmasti -minun puolestani kyytiä noille kirjureille ja karkottaisi sisartensa -päästä kaikki hullut haaveet!" - -"Ah, hyväseni, siinä sinä et ole oikeassa! Hullut mielijohteet ovat -valitettavasti enemmän sydämen itsepintaisuutta kuin intohimon -tulisuutta. Sitäpaitsihan hän ei tule takaisin enää ylioppilaana, -vaan lakitieteen tohtorina, ja pelkäänpä, ettei hänellä sen lisäksi -ole enää taipumusta sellaiseen." - -Muutamien päivien mentyä ilmaantui Salanderille tilaisuus olemaan -saapuvilla noiden kavalluksen uhriksi joutuneiden kuhertelijain -lemmenkohtauksessa. Joku aika sitten oli Martti Salander pakoittanut -tyttärensä luopumaan nunnamaisesta käytöksestään ja liittymään -muutamaan laulukööriin, joka ajoittaisin harjoitti suurempia -sävellyksiä, ja yhdessä erään suuren orkesterin kanssa antoi -konsertteja muutamassa kaupungin kirkoista. Heillä oli hyvä ääni ja -saattoivat oivallisesti laulaa. Olisi barbarimaista, sanoi hän, olla -ottamatta osaa sellaisiin harjoituksiin, joiden kautta saattoi olla -avullisena valmistamassa muille iloa sekä hankkia itselleen vanhuuden -varalta kyvyn ymmärryksellä kuuntelemaan ja nauttimaan kun ei enää -itse pystyisi osaa ottamaan. - -Samaan aikaan liittyivät veljekset Isidor ja Juliankin kööriin. - -Nyt oli Leena kuiskannut rouva Salanderille, että huomisessa -konserttiharjoituksessa, joka kestäisi myöhään yöhön, saisivat neidit -tehtävänsä melkoista aikaisemmin suoritetuksi ja että he olivat -rakastettujensa kanssa sopineet kohtauksesta. - -"Arvaapas, minne he menevät!" sanoi Maria miehelleen, ilmaistessaan -hänelle tuon tiedon. "Sinä et arvaa sitä, ja kuitenkin he ovat siellä -usein olleet: suuressa puutarhassa, joka on sinun liikehuoneustosi -takana!" - -"Niitä velhottaria! Kuinka he pääsevät sisään? Eivät kai he toki -minulta kähmine talon ja konttorin avaimia ja päästäne niitä vieraita -poika junkkareita joka paikkaan?" - -"Varjelkoon! He ovat löytäneet sen vanhan ruostuneen avaimen, joka -kuuluu pieneen takaporttiin siinä puutarhanmuurissa, mikä puistoa -rajoittaa syrjäkadun puolelta. Tytöt menevät sinne ensin, kymmenen -minuuttia myöhemmin lähtevät kaksoset harjotuksista." - -Kysymyksessä olevana päivänä pysyivät tytöt hiljaa kotona aina -iltaan saakka, käärivät sitten nuottivihkonsa kokoon ja aivan oikein -lähtivät konserttikokeeseen. Isä oli päivällispöydässä tarkastellut -heitä, käyden vähän hämilleen, sillä he eivät olleet enää mitään -lapsia, vaan muhkeita ja ryhdikkäitä naisia. Eikä hän ollut huomannut -heissä mitään erinomaista, kuin että he vaikean tehtävän takia vain -jonkunlaisella jännityksellä odottivat tuota musikaalista iltaa. - -Talo, josta hän oli vuokrannut liikehuoneensa, oli siihen aikaan -muuten asumaton, ja Salander oli välistä aikonut ostaa tuon vanhan -rakennuksen sekä uusia sen, mutta oli aina vaatimattomasti siitä -luopunut. Sillä välin oli hän sinne sijoittanut asumaan yhden -kirjanpitäjän sekä puotirengin, mutta he asuivat toisella puolen kuin -missä puutarha oli. Salander lähti puheen alaisena iltana kenenkään -huomaamatta konttoriinsa, sytytti sulettujen luukkujen takana -valkean ja odotti niin kauan kuin arveli hetken tulleen. Sitten veti -hän jalkaansa kummikengät ja kulki hiljaa kuutamoisen pihan yli -puutarhan rautaristikkoportille. Varovasti kurkisteli hän tovin aikaa -tuon sekavan rautaverkon läpi, kuitenkaan näkemättä tai kuulematta -jälkeäkään ihmisistä. Niinpä avasi hän hiljaa ristikon ja astui -puutarhaan, jossa kaikkialla kasvoi entisaikaan istutettuja hoikkia -ja korkeita puita. - -Suunnilleen keskikohdalla liritti niukkoja vesivarojaan hiekkakivestä -tehty, delfiinein ja tritoonein koristama, rapistunut kaivolaitos. -Kaivon edessä oli aukeampi, tuuheiden akasiain ympäröimä pyöreä -kenttä, ja kun puut olivat vielä lehdettöminä, loisti täysikuu -vapaasti kentälle samoinkuin siihen johtaville käytävillekin. Heti -kaivon takana oli nuorten havupuiden muodostama tiheikkö. Martti -Salander pujahti keskelle sitä; se kätki hänet täydellisesti. Siinä -päätti hän odottaa, sillä siihen vuoden aikaan oli puistossa vain -yksi lepopenkki, nimittäin puolipyöreä kivilaatta vastapäätä kaivoa. - -Olikin jo aika vakoiluretkellä olevan isän ottaa itselleen paikka. -Lyhyen hetken kuluttua kuuli hän häädettyjä mutta nopeita askelia ja -hänen tyttäriensä tummat haahmot liukuivat kuin öiset varjot kaivon -ohitse ja kävelivät rinnakkain, sanaakaan puhumatta, kaksi tai kolme -kertaa kentän ympäri, kunnes he äkkiä pysähtyivät kaivosäiliön eteen. -Salander ei voinut heitä tuntea, heillä kun oli harsot vedettynä -syvälle kasvojen, kaulan ja leuan ylitse. He vetivät hansikkaat -käsistään, täyttivät delfiinien alla kouransa vedellä ja ryyppäsivät -sen ahnaasti suuhunsa. Värelihän ilmassa tosin huhtikuisen yön -lenseys, mikä melkein läheni toukokuun lämmintä, joten tuo neitosten -jano oli selitettävissä. - -"Taivas, kun se polttaa, että noin täytyy sammuttaa!" ajatteli Martti -Salander piilossaan; "luonnollisesti, onhan kummallakin kokonainen -tulipalo sydämessään!" - -He ottivat uudelleen vettä ja viillyttivät otsaansa, siirrettyään -harsoa vähän syrjään. - -"Niitä raukkoja!" ajatteli isä jälleen, "se on kylläkin tukala juttu!" - -Nyt hän tunsikin äänestä nuoremman, Nettin, kun tämä hiljaa, mutta -sentään kuuluvasti sanoi: "Oi, minä pelkään, Setti, että meidän -onnemme aika on lopussa!" - -"Minkätähden? Tuon ilkeän Leenanko takia?" vastasi vanhempi sisar, -huoaten pakotetusti. - -"Elä häntä sen vuoksi soimaa, onhan hänellä toki joitakin -velvollisuuksia äitiämmekin kohtaan! Ja kerranhan sen kumminkin -täytyi tapahtua ja nyt se on selvillä!" - -"Nyt se todellakin on tai pian tulee, niin! Nyt juuri on kysymyksessä -taisteleminen ja kärsiminen! Vai pitääkö meidän kevytmielisesti -jättää rakastettumme, nuo taivaan ihmelahjat!" - -"Ja voitko sinä niin keveästi erota noista maailman parhaista -vanhemmista? Jospa vain äiti voisi pitää niistä poika poloisista! -Mutta tiedänhän, että hän ei sitä tee, ei, ei!" - -"Hänen on hyvä sanoa, hän kun kaikkia vertaa isään, joka kylläkin on -miesten malli, jolle ei ken hyvänsä vertoja vedä! Ja sittenkin on -hänkin ehkä ollut samassa määrin pikku hulivili kuin nuo meidänkin -keltakiharaiset kultasemme! Ja eivätkö he nyt jo ole ahkeroita kuin -mehiläiset, ennenkuin elämisen huoliakaan tuntevat? Minä luotan äidin -hyvyyteen, joka ei koskaan tyyten sammu, ja vieläkin enemmän isän -suurempaan vapaamielisyyteen! Olen äsken lukenut erään todellakin -paikkansa pitävän totuuden, että ainoastaan mies voi sanan täydessä -merkityksessä olla humaani, olla sitä kaikissa elämän tiloissa! Minä -ainakin tunnen, että minä naisena en siihen kykene, enempää en tahdo -sanoakaan!" - -Salanderia tuo vanhimman lapsensa odottamaton puhe hämmästytti siihen -määrään, että hänen täytyi tarttua muutamaan nuoreen kuuseen ja -sai siten tiheikössä aikaan pientä rapinaa. Sisarukset vaikenivat -hiirenhiljaisiksi, tirkistellen säikähtyneinä pimentoon. Kun ei -mitään enempää seurannut, sanoi Setti: "Se oli tuuli tai lintu, jonka -unestaan herätimme. Istukaamme!" - -He kääntyivät kivipenkkiä kohti, mutta eivät ehtineet vielä sen -luo, kun portti puiston perällä alkoi narista. Tytöt seisoivat kuin -lumottuina ja näkivät kaksosherrain varpaillaan ja kuiskien lähenevän -pitkin kuun valaisemaa käytävää. Kaivokentälle saavuttuaan levittivät -he empimättä käsivartensa lemmittyjään syleilläkseen, mutta tulivat -pysäytetyiksi. - -"Seis, herrasemme!" torui Setti pidätetyllä, mutta käskevällä -äänellä, "on sovittu, että teillä tällaisissa tilaisuuksissa tulee -olla erilaiset hatut, jotta jokainen daami voi tuntea oman ritarinsa! -Nyt te tulette päässänne hatut, jotka ovat aivan samanlaiset kuin -kaksi munaa! Kumpi nyt on Isidor?" - -"Ja kumpi Julian?" lisäsi Netti. - -"Minä!" huusivat molemmat yhtaikaa, ilmeisestikin piloillaan. - -"Katsokaammepas!" komensi Setti suuttuneena, "korvalehdet esiin!" Hän -astui toisen luo ja tarttui tämän oikeaan korvaan, sillä aikaa kuin -Netti samalla tavoin tunnusteli toisen vasenta korvaa. - -"Ahaa!" sanoi Salander itsekseen, "munakokkeli ja tippaleipä!" ja -jälleen täytyi hänen hillitä itseään, estyäkseen äänekkäällä naurulla -itseään ilmaisemasta. "Eiköhän minun olisikin maksusta näyteltävä -näitä kahta mestariteostani yhdessä armastelijainsa kanssa?" - -Sillä välin olivat sisarukset onnellisesti löytäneet omansa, -kohtaamatta sen enempää kiusantekoa noiden veitikkain puolelta. -Kumpikin sai juhlallisen suukon ja sitten paikan lemmittynsä rinnalla -siinä puolipyöreällä penkillä, jonka jälkeen kuuluivat tuikeat -komentosanat: "Ei syleilyjä, eli me menemme tiehemme!" - -Ensi alussa näkyi tuo pieni seurue parittaisin keskustelevan, jonka -vuoksi Salander ei saanut yhdestäkään sanasta selkoa. Hän näki -tyttöjen istuvan suorina ja liikkumattomina kuin kivikuvat, samalla -kuin Isidorin ja Julianin täytyi, kummankin kiltisti omansa puoleen -kumartuneena, tyytyä pelkästään silmillään hyväilemään heidän kuun -valaisemia kasvojaan. - -Herra Salander kummasteli uudelleen tyttöjä; he tuntuivat hänestä -yhden ja saman mielettömyyden kahdelta ruumiillistuneelta -ilmaukselta, mielettömyyden, joka nuo onnettomat oli vallannut. -Jos nyt toisen kaksosista täytyisi kuolla tai hän muuten häviäisi, -niin jakautuisivatkohan he ehkä silloin pelkästään kahtia vai -riippuisivatkohan lopulta molemmat tuossa jälelle jääneessä osassa -niinkuin äidit Salomonin tuomiossa, jolloin tuo heidän luulotellun -intohimonsa kummitus heidät turmioon saattaisi? - -Häntä hirvitti ajatellessaan, että sellaiset sielulliset häiriöt -olivat tulleet noiden niin kukoistavien tyttöjen osaksi. Ja yhä he -siinä vielä istuivat ja kuiskailivat hiljaa nuorukaistensa kanssa, -jotka juuri nyt hypähtivät ylös, hämmästyneinä jostakin sanasta. - -Setti yksin jatkoi puhetta ja niin kuuluvasti, että isä pensaikossa -saattoi sen ymmärtää: "Niin, te kauniit veljekset! On tapahtunut -sellaista, mikä meihin koskee kipeästi! Teidän rouva äitinne on, -kuten varmasti tiedämme, julkisella torilla puhunut sellaista, josta -meidän täytyy päättää, että meitä sisaruksia pidetään rikkaina -tai sellaisina, joista tulee rikkaita ja siis kaikki rakkaus ja -uskollisuus koskeekin vanhempaimme luultua varallisuutta!" - -Veljekset kavahtivat taapäin ja seisoivat hämmästyneinä noiden -ankaroiden tyttöjen edessä; sillä Nettikin kääntyi synkkänä, -vaikkakin vienommin äänin, kaksospuoliskonsa puoleen, tosin enää -tarkoin tietämättä oliko se oikea, heidän paikkansa kun olivat -vaihtuneet. Sisaruksetkin olivat nimittäin nousseet ylös ja astuneet -noiden häiriölle joutuneiden kaksosten keskelle, jotka sanoja -tavotellen astelivat edestakaisin. - -"Jaa, niin se on, me emme ole mitään markkinatavaraa!" sanoi Netti ja -pyyhkäisi silmiään, koettaen katseillaan tavoittaa tuon sekaannuksen -kautta hukkaan pujahtanutta Juliania. Tuo mieluisa korvalehtien -kopeloiminen oli hetken vakavuuden takia käynyt mahdottomaksi. - -Setti oli samassa asemassa, pysyen kuitenkin maltillisempana. - -"Puhu sinä, Isidor, jos teillä on jotakin sanottavaa!" huudahti hän -intohimoisessa unheessaan kovemmin kuin olisi tahtonutkaan. Ja heti -itsensä rohkaisten sai tämä viimeinkin sanoiksi. - -"Minkä me sille voimme, jos kunnon mammamme siitä iloitsee, että -hänen pojillaan on rikkaat morsiamet? Onko se hänelle synniksi? Ja -olisiko se meille itsellemmekään synniksi tietää lemmittyjemme olevan -turvatut elämisen huolilta? Vaikka me toivomme ja luotamme siihen, -että omin voiminkin kykenemme heidät niiltä suojaamaan! Ei, kallis -Settini! Ei minulle ole välttämätöntä sinun perintöäsi rakastaa; -mutta sinua rakastaa on minulle välttämätöntä, sen vannon sinulle! -Jätä rahat ja hyvyydet, vanhemmat, koti, isänmaa, kaikki ja tule -minun kanssani! Minäkään en halveksi tulla köyhyyden tai oman itseni -tähden rakastetuksi, minäkin tahdon jättää siihen paikkaan kaikki -kauniit toiveet ja kaiken mitä vanhemmiltani saanen ja vaeltaa sinun -kanssasi aina maailman ääriin!" - -Näin puhuessaan oli hän heittäytynyt vanhemman Salanderin neidin -jalkoihin, jota näiden neljän henkilön kesken ei ennen ollut -tapahtunut ja joka muutoinkaan ei ollut maassa tavallista. Samoin -teki Julian ja piti Nettille vielä tulisemman puheen, jossa hän -lupasi tahtovansa tulla, ei köyhäksi, vaan rikkaaksi, todistaakseen, -ettei hänen tarvitse morsiamensa rikkautta katsella. - -He pusersivat lujasti sisarusten käsiä ja peittivät ne suudelmilla, -omista sanoistaan kyyneliin saakka liikutettuina. Kun nyt kumpikin -sisar jälleen varmasti tunsi käsiään pitelevän puoliskonsa ja oli -vieläkin suuremman liikutuksen vallassa, päättyi tuo koetuksista -rikas hetki sillä, että nuorukaiset hypähtivät ylös ja vastustusta -kohtaamatta syleilivät kaunokaisiaan, ja tämän ohella vaihdettiin -niin tulisesti suukkosia, ettei mokomampaa ennen. Siinä huomasi, että -nuorukaiset olivat kylläkin rivakasti ylöspäin kohonneet, voittaen -pituudessa nuo ei suinkaan lyhyet naisensa. - -Sen huomasi Martti Salanderkin, joka odottamatta seisoi kummankin -parin keskellä ja olisi voinut siinä kenties vielä kauankin seisoa. -Mutta hän laski kätensä kaksosten olkapäille ja sanoi: "Antakaahan -nyt piisata jo tälle päivälle, nuoret herrat! Ja te kaunoiset naiset -olkaa hyvät ja erotkaa heistä! Tässä seisoo isä, liika henkilö -teistä, kuten näyttää!" - -Nuo neljä armastelijaa kavahtivat kauas toisistaan, Setti ja Netti -päästäen hämmästyksen huudon, mutta Isidor ja Julian piankin tointuen. - -"Herra Salander, tämä kaikki käy kunniallisesti, me olemme kihloissa -teidän tyttärienne kanssa!" - -"Me olemme nimittäin kaikki täysi-ikäisiä, mikäli tiedämme!" sanoivat -pojat hiukan röyhkeästi; Salander huomasi kumminkin hyvin, että se -tapahtui paremmin avuttomuudesta kuin uhmasta. - -"Se ilahuttaa minua", vastasi hän, "se jossakin määrin poistaa -minulta vastuunalaisuuden, jos jotain tyhmyyksiä tapahtuisi. Sillä -välin voin minä tulla avuksenne ja selvittää tuon jalon riitanne -odotettavasta omaisuudesta sekä edeltäpäin lievittää lasteni huolta -siitä, että kysymyksessä olisi halpamainen rahanaiminen, tekemällä -yksinkertaisesti tyttäreni perinnöttömiksi, jos he edelleenkin -pysyvät vanhempiensa halveksumisessa sekä sopimattomassa elämässään!" - -Nuo sanat "perinnöttömäksi tekeminen" kulkivat yhteisenä vienona -väristyksenä noiden neljän kihlatun läpi. Niiden tyly kaiku sai -tytöt, jotka eivät sellaista olleet koskaan minään mahdollisena -pitäneet, heti itkemään, heidän ensialuksi osaamatta mitään ajatella; -ja mikäli kuun hämyisessä loisteessa saattoi huomata, nyykähtivät -Weidelichin veljestenkin päät alas. - -Kukaan ei puhunut aluksi sanaakaan. Salander käytti hiljaisuutta -hyväkseen, lopettaakseen kohtauksen. - -"Kerta kaikkiaan", sanoi hän tyynesti, "toivon minä molempien -vanhempain nimessä, että tämä salainen seurustelu tulevaisuudessa -lakkaa; se on jokaiselle parasta. Saanko minä saattaa nuoret herrat -takaportille, jonka kautta he ovat tulleet, voidakseni ottaa avaimen -haltuuni? Tyttäreni jättävät puutarhan tavallista tietä. Ottakaa -jäähyväiset!" - -Nuo itkevät tytöt valmistausivat tottelemaan käskyä; mutta kun he -kohtauksen aikana olivat jälleen tuntomerkeistä eksyneet ja pojatkin -seisoa jurrottivat siinä epävarmoina ja liikkumattomina, ojensi -kumpikin kätensä väärälle henkilölle, tarjoten pamppailevin sydämin -huuliaan suudeltavaksi. Pojat eivät kumminkaan mielineet jättää -asiaa semmoisekseen, vaan muuttivat reippaasti aseman, vaihtoivat -tyttöjä sekä käsiä ja syleilivät kumpikin omaansa, jonka jälkeen -he hämmingistä lamautuneina seurasivat herra Salanderia, Settin ja -Nettin vaipuessa surkumielisinä alas kivipenkille. - -Kun heidän isänsä oli laskenut kaksoset pienestä muuriportista, -kierauttanut avainta kaksi kertaa ja pistänyt sen taskuunsa, palasi -hän takaisin kaivon luo. - -"Niin, nyt mennään äidin luo", huusi hän tytöille, "hän on kotona -huolissaan! Kello on jo sivu kymmenen!" - -Hän kulki heidän edellään taloon ja konttoriin, jossa paloi vielä -valkea. Sillä aikaa kuin tytöt siellä tointuivat kokemastaan -säikäyksestä niin hyvin kuin mahdollista, mietti Martti isä puhetta, -minkä hän heille pitäisi ja minkä hän tahtoikin pitää; mutta -kuta kauemmin hän noita täysikypsyneitä neitosia katseli, sitä -vaikeammalta tuntui hänestä voida puheilla paljokaan vaikuttaa. Hän -tyytyi sen vuoksi viskaamaan heille muutamia pisteliäitä murusia, -jättäen äidin huoleksi ydinosan välttämättömästä esitelmästä. - -"Tämäkö se nyt on", sanoi hän heidän eteensä pysähtyen, "sitä -suurta harvinaisuutta, jota te olette tavoitelleet? Aiotteko sillä -hyvinkin loistaa? Kaksi miestä, joita te ette voi toisistaan -eroittaa, jos on vähänkin hämärä! Sen nyt tosin voisi auttaa eräällä -ehdolla naimasopimuksessa, nimittäin että heidän tulisi käyttää -kummankin erilaista partaa, toinen esimerkiksi täysipartaa, toinen -viiksiä. Mutta tarkemmin harkiten, heillähän valitettavasti ei -vielä lainkaan ole minkäänlaista partaa eivätkä ylimalkaan saakaan -koskaan sellaisia, jotka olisivat kyllin tiheät, jotta ne voisi -tuntomerkeiksi muovailla!" - -Pilkka ei tuottanut toivottua vaikutusta; se vain syvästi katkeroitti -tyttöjä, niin että he uudelleen rupesivat itkemään, kerettyään jo -huolellisesti silmänsä kuivata. - -"Oi, rakas isä", nyyhkytti Setti, "ei siitä ole ikinä mitään hyötyä, -eihän se ole meidän vallassamme! Niin kauan kun he pysyvät meille -uskollisina, emme heitä hylkää!" - -"Niinkö?" - -"Niin, isä!" huudahti nyt Netti, "sillä kuinkapa me muuten voisimme -todistaa valintamme oikeaksi kuin pysymällä heille lujasti -uskollisina?" - -"Siinä se on, se sitkeä harhaluulo!" ajatteli Salander. - -"Ja mitä kihlattujemme nuoremmuuteen tulee", jatkoi vanhempi tytär -jokseenkin miellyttävästi, "niin tarvitsevat he vaimoikseen ei -ainoastaan helliä vaan myöskin äidillisiä naisia, jotka osaavat heitä -ohjata! Heidän omalla äidillään ei ole niitä ominaisuuksia, joita -vaadittaisiin reipasten nuorukaisten ohjaamiseen. Mutta me, Netti sen -voi todistaa, olemme jo saavuttaneet jalostavan vaikutusvallan heihin -nähden, he kuuntelevat meitä ja mieltyvät siihen mitä me sanomme." - -Netti antoi vitkastelematta todistuksensa: "Se on totta mitä Setti -sanoo, he ovat jo paljon säädyllisempiä, jopa sivistyneempiäkin kuin -oppiessamme heitä tuntemaan!" - -"Tuo herran nimessä kuulestaa joltakin, siinä voi jotain perää olla!" -ajatteli edestakaisin asteleva herra isä; "mutta siinä tapauksessa -niiden junkkarien on täytynyt olla kutakuinkin hillittömiä!" Ääneensä -sanoi hän: "Tänään ei tästä jutusta tule sen valmiimpaa! Tulkaa, -lähdetään!" - -Hän sammutti valkean ja vei nuo ahdistetut neitoset huomaamatta -kadulle. Äänetönnä asteli hän heidän rinnallaan; että hän ei ottanut -iloisesti kuten muulloin lapsiaan kädestä, vaan sitävastoin kuului -pari kolme kertaa huokaavan, alkoi heidän sydäntään taas likistää, -kuta lähemmäs kotia he tulivat. Ja kun he astuivat huoneeseen, jossa -äiti aivan yksinään istui pöydän ääressä ja kutoi sukkaa, tunsivat -he kukoistavasta neitoijästään huolimatta syvästi hairahtuneensa. -He eivät sentään yrittäneetkään makuuhuoneeseensa pujahtaa, vaan -istuutuivat hiljaa seinän viereen ja katselivat surullisina lattiaan. - -"Hyvää iltaa, eukko!" sanoi Salander, "siinä ovat linnut satimessa! -He pyytävät sinulta anteeksi ja lupaavat toistaiseksi jättää -kaiken enemmän ulos lentelemisen! Sillä he ovat olleet enemmän -ajattelemattomia kuin kevytmielisiä ja joka tapauksessa enemmän -kevytmielisiä kuin pahoja!" - -"Sitä vielä puuttuisi, että sitä pitäisi sanoa enemmän pahuudeksi -kuin kevytmielisyydeksi!" vastasi Maria Salander ylös katsomatta. - -Tämän lyhyen sananvaihdon esineet eivät olleet sellaisiin sanoihin -tottuneet eivätkä olisi koskaan uskoneet heille niin tehtävän. -Turvattomina he siinä yhä vaieten istuivat. - -"Jos teillä on vielä nälkä", sanoi äiti, "niin voitte mennä kyökkiin; -täällä on aikaa sitten ruoka korjattu pöydältä. Vuoteen löydätte -myöskin hyvin, olettehan jo tarpeeksi vanhoja!" - -He nousivat ylös ja menivät peräkkäin kyökkiin, jossa he vain -sytyttivät kynttilän ja ilman syömättä nousivat rappusia ylös -makuuhuoneeseensa. Ullakossa heidän päällään makasi vuoteessaan -hiirenhiljaa palveliatar, joka vähää ennen oli sinne hiipinyt. - -Alhaalla kutoi huolestunut äiti edelleen, edes silmukkaakaan -pudottamatta. - -"Sinä olet siis todellakin tavannut heidät yhdessä?" kysyi hän -mieheltään. - -"Tietysti olen! Ensinnä marssivat kirkkaassa kuutamossa lapsemme -esille ja sitten ne pahanpäiväiset Weidelichin nuoret; minä pistäysin -piiloon kaivon takana olevaan pensaikkoon, näin kaikki mitä tapahtui -ja kuulin melkein kaikki mitä puhuttiin. Heti alussa täytyy minun -sanoa, että minä, lukuunottamatta sitä salakähmäisyyttä, jolla he -ovat meitä pettäneet, en nähnyt enkä kuullut mitään, mikä ei olisi -luvallista kunniallisille rakastuneille; melkeinpä väittäisin, etten -nähnyt enkä kuullut edes kaikkea luvallistakaan, mikäli ainakin minä, -luvallasi sanoen, meidän omasta käyttäytymisestämme muistan. Lapsilla -näytti olevan merkillinen vaikutusvalta niihin lurjuksiin --" - -"Suo anteeksi, Martti", keskeytti hänet Maria, "mutta sinä puhut -nurinkurisesti ja narrimaisesti! Päinvastoinhan on totta, että niillä -lurjuksilla on onneton vaikutusvalta lapsiimme!" - -"Ei niin, Maria! Tämä tarkoittamasi pakkovalta on itsessään tytöissä, -niissä nuorukaisissa se ei koskaan voisi olla; se on tuo harhaluulo, -josta he kärsivät! Kuitenkin, annahan kun kerron edelleen!" - -Hän kuvaili hänelle tapausten koko kulun niin tarkoin ja -havainnollisesti kuin mahdollista, jolla aikaa äiti milloin -epäilevän, milloin kummastuneen, mutta koko ajan suuttuneen näköisenä -katsoi eteensä, pudisti päätään ja alkoi jälleen kutoa. - -Äkkiä heitti hän sukan pöydälle. - -"Minä en voi sille mitään! He ovat minua äitinä loukanneet; minä -en ole tottunut, senjälkeen kuin sain lapsia, enkä kotoanikaan ole -saanut tottumusta puhua visseistä asioista, joita ei saisi olla -olemassakaan. Minä uskon nytkin vielä, että hyväluonteiset lapset -menestyvät parhaiten, jos he näkevät kotiväen, nimittäin isän ja -äidin elävän itsensä avoimesti ja nuhteettomasti, ilman siitä -saarnaamatta. Ja nyt tämä kahden tyttären vuosikausien viekkaus juuri -äitiä kohtaan!" - -"Ei sinun pidä sitä yksistään siltä kannalta ottaa. Se on nyt herran -nimessä kerta tapahtunut, uusi tapaus ihmiselämästä, mistäpäs ne -tulisivat, jollei yhä uusia tapauksia esiintyisi? Ehkä viheliäinen -huvinäytelmä, ehkä mieltäylentävä vakava draama!" - -"Ja kuinka nyt on laita? Mitä on odotettavissa?" - -"Kuten sanoin sinulle, he selittävät ei jättävänsä kaksosia, he -ajattelevat tehdä heistä mitä tahtovat ja mikä hyvää on! Mutta -että heidän seurustelunsa tähänastisessa muodossaan lakkaa, siitä -minä olen jokseenkin varma. Sillä kun minä annoin kuulua sanat -perinnöttömäksi tekemisestä, tunsin minä selvästi, että herrasväki -nöyrtyi. Minun täytyi se tehdä, koska heidän puoleltaan jo puhuttiin -täysi-ikäisyydestä." - -Rouva Salander kävi tällöin kuolemankalpeaksi ja tavoitti kädellään -sydänalaansa. - -"Tehdä perinnöttömäksi!" toisti hän valittavalla äänellä, "voitko -sinä sitten tehdä sen tuollaisen asian takia?" - -"Oikeastaan ei se suinkaan ollut helppoa", vastasi Martti -mahdollisimman vakavasti, "hyvä asianajaja voisi kumminkin -sopimattoman käytöksenkin, jatkuvan vanhempien halveksimisen ja -pettämisen, lasten kiittämättömyyden jo sellaisen sorvata esille -niin, että keskinkertaisen terävänäköiset tuomarit sen kyllä -hyväksyisivät perinnöttömäksi tekemisen syynä." - -Maria Salander pani kutomakojeensa kokoon. Kyyneleitä vieri hänen -poskilleen, hänen niistä piittaamatta. - -"Niin pitkälle on siis jo tultu", sanoi hän, sammuttaessaan lamppua -ja ottaessaan kynttilää maatamenoa varten, "niin pitkälle, että tässä -talossa täytyy sellaisen sanan kaikua! Menettää kaksi lasta!" - -Martti tuki ja ohjasi horjuvaa vaimoaan ja lohdutti häntä käydessään: -"Oi, ajattelehan nyt toki, että minun täytyisi olla jo kuollut, -kun testamentti avattaisiin ja sen kimppuun alettaisiin käydä! Jos -minä sitten maanpovessa maatessani voittaisinkin oikeusjutun, niin -voisittehan sinä ja poikasi Arnold antaa tytöille kaiken jälleen!" - -Isidor ja Julian olivat hyvin säikähtyneinä ja noloina jääneet -seisomaan pimeälle kadulle puutarhan muurin taakse ja sitten -päättäneet palata takaisin lauluharjoituksiin, paremmin poissaoloaan -peittääkseen. Kuultuaan harjoituksia vielä kestävän istuivat he -tarjoiluhuoneeseen, missä väliaikaa pitävät laulajat virkisteleivät, -ja he tekeysivät kuin olisivat he koko ajan olleet saapuvilla. Sitten -vasta lähtivät he Varpuseen, jossa vanhempain kodissa oli heille -kummallekin laitettu ja sisustettu pieni soma lukuhuone. - -Vähitellen alkoivat he kyetä puhumaan illan tapauksesta, mutta -eivät tulleet siitä hullua hurskaammiksi. Vallankin kaksi seikkaa -tuosta tapauksesta kohosi heidän eteensä: Ennen isän tuloa heidän -kihlattujensa moite ahneudesta johtuvan rakkauden takia, ja sitten -ensimainitun uhkaus tyttärien perinnöttömäksi tekemisestä. Molemmat -seikat olivat salaisessa suhteessa toisiinsa. Neidit eivät tahtoneet -olla perinnön vuoksi rakastettuja ja isä evätä sen heiltä, jos -he yleensä sallisivat itseään rakastettavan. Mutta voisiko ukko -todellakin tehdä heidät perinnnöttömiksi? Tästä seikasta heillä -alkavina notariuksina oli jonkinlaista kokemusta, oli selvillä sitä -koskeva perintölain osa. Neuvottelun tulos oli kutakuinkin järkevä: -He pitivät parempana mukautua herra Salanderin käskyyn ja lakkauttaa -yhtymiset tyttöjen kanssa, estääkseen kysymystä missään tapauksessa -kärjistymästä. He arvelivat, ettei tytöilläkään olisi mitään halua -jouduttaa tuota epämääräistä vaaraa, ja etteivät he voisi yksistään -täysi-ikäisyydestä elää, jos välit vanhempain kanssa rikkoutuisivat; -ja he pelkäsivät morsiantensa äitiä vielä enemmän kuin isää. - -Sitä vastoin päättivät he pitää yhteyttä kirjeellisesti yllä ja -siten odottaa aikaa, joka heidän suunnitelmansa ja toiveensa -kruunaisi. Molempien rakastettujensa uskollisuudestahan he olivat -varmat, samoinkuin omastaankin ja kun he asian tätä puolta -koskevaan keskusteluunsa sirottelivat joukon poikamaisia ja keveitä -sanakukkasia, sai heidän keskustelunsa mitä kummallisimman sävyn. Ja -kuitenkin olivat he tässäkin tosissaan, muutoinhan olisi täytynyt -hullusti käydä, jolleivät tuollaiset nuoret veitikat olisi kyenneet -olemaan kiitollisia sellaisen sisarusparin antautumisesta. - -Kotona päättivät he vaieta asiasta, ettei mamma saisi aikaan uutta -häiriötä. - - - - -IX - - -Salanderin kotielämässä näytti avomielisyyden hyvä kotihengetär -makaavan jossakin sairaana. Tukalata päivää odottaen olivat Setti ja -Netti, jotka tuona onnettomana yönä eivät olleet nukkuneet, luvanneet -toisilleen alistua lapsellisella nöyryydellä syvästi loukkautuneen -äidin tuomioihin, mutta myöskin pysyä valinnalleen järkähtämättömän -uskollisina. - -Kun he aamulla ilmestyivät arkihuoneeseen, ei kukaan puhunut -sanaakaan ja sittenkuin kun isä oli poistunut ja he olivat yksin -äidin kanssa, pysyi tämä yhä vaiti asiasta, eipä antanut edes -vähintäkään viittausta siitä, että tyttöjen olisi tunnustuksille -ruvettava. Niin kului se päivä loppuun, samoin seuraava ja kaikki -muutkin päivät. Äiti puolestaan ilmeisestikin hautasi tuon -onnettoman jutun äänettömyyden yöhön, toivoen saavansa sen sillä -tavoin raukeamaan. Isä tekeysi myöskin kuin olisi hän sen täysin -unhoittanut, ja ainoastaan Leena kuiskasi heille kerran, ettei hän -saanut siitä puhua, jollei mielinyt tulla poispannuksi. - -Arnold kirjoitteli tavallisuuden mukaan kotiin, milloin vanhemmille, -milloin sisarille. Isälle ja äidille osoitetut kirjeet luettiin -julkisesti eikä yksikään sana niissä ilmaissut, että hän olisi -tiennyt jotain äidin huolista, ja mitä hän sisarille kirjoitti, oli -yhtä vilpitöntä ja veljellisen vapaata kuin konsanaan. - -Ulos mennessään he eivät huomanneet vähintäkään merkkiä -vartioimisesta; heiltä ei lainkaan kysytty, minne he aikoivat mennä, -ja vielä vähemmin piti heitä kukaan silmällä. Takaisin palatessaan -ei kukaan huolehtinut, missä he olivat olleet, jolleivät itse sitä -sanoneet. - -Niin elivät nämä komeat ja täyskypsyneet neitoset epävarmoina -asiain kulusta ja harhailivat kuin varjot tietyksi tulleine -kaksoissalaisuuksineen. He tunsivat olonsa sitä epämieluisemmaksi, -kuta enemmän suhteet alkoivat levottua ja lujittua vanha -sovinnollinen yhteys; sillä äiti teki aina sen vaikutuksen kuin voisi -pimeys yhdestä ainoasta sanasta levittää jälleen huntunsa. Kerran -päivällistä syötäessä istui Salander pöydässä yksin tyttöjen kanssa, -äiti kun oli matkustanut erästä maalla kuollutta sukulaista maahan -saattamaan. Salander veti taskustaan muutamia toimistosta tuomiaan -yksityiskirjeitä ja tarkasti niitä lähemmin. - -"Siinä on yksi Arnoldiltakin, mitähän se kirjoittaa?" sanoi hän ja -laski avatun kirjeen pöydälle. Setti otti sen ja luki. Arnold kertoi -välttävän hyvin päässeensä tohtoriksi, niin ja niin paljon menneen -siihen rahaa ja miettineensä nyt käyttää hyväkseen lupaa matkustaa -Lontooseen ja Pariisiin sekä käyttää siihen yhden vuoden. - -"Se on minusta oikein kielitaidon vuoksi, jossa hän vielä on -takapajulla", sanoi tuo entinen sekundaariopettaja, "muusta minä en -niin paljoa välitäkään. Englannista puhuessaan on hänen opittava -sanomaan dschury ja Pariisista kertoessaan schyri, enempää ei hän -kerkeä, mitä lakitieteeseen tulee, puolessa vuodessa onkeensa ottaa." - -Sillä välin oli Setti pannut kirjeen pois sitä päähän asti lukematta -sekä piti nenäliinaa silmäinsä edessä. Samalla tavoin teki Nettikin, -joka oli ottanut kirjeen ja samoin sitä silmäillyt. - -"Mitä nyt? Mikä teillä on?" kysyi isä hämmästyneenä, "miksette lue -loppuun?" - -Hän otti itse kirjeen, etsi keskeytetyn kohdan ja luki ääneensä: -"Nyt tervehdin minä myöskin sydämellisimmästi suloista siskopariani! -Lyhyyden vuoksi olen minä, saadakseni tuon kalliin kaksoiskäsitteen -pikemmin mielessäni esille, yhdistänyt nimet Setti ja Netti ja -ajattelen ainoastaan Snettistä, joten he mielessäni esiintyvät. -Mutta kuinka te voitte? Eikö tunnu ilmassa vielä mitään kihlauksen -tapaista? Ettehän juuri enää ole mitään tytön tyllyköitä! Minulle -se kyllä on hyvä, jos tapaan teidät vielä kiltisti kotona; sillä -hittokos sen niin rantustelevista naisista voi tietää, mimmoisia -lankoja he vielä velimiehelleen valitsevat!" - -"Vai niin!" murisi isä hyväntahtoisesti, "olisinpa tiennyt mitä siinä -on, niin olisi kirje pysynyt taskussani. Mutta pankaahan liinanne -pois ja syökää soppaanne!" - -Hänen puhetapansa lohdutti hiukan tyttöjä; olihan se sentään -ystävällisintä, mitä he koko aikana olivat kuulleet, ja he söivät -isän kanssa loppuun saakka. - -Kun palvelustytöllä ei ollut enää tekemistä huoneessa ja Martti -levollisesti lopetti viinilasiaan, joksi aikaa naiset talossa -vallitsevan tavan mukaan jäivät vielä paikoilleen istumaan, aloitti -hän jälleen ystävällisellä äänellä keskustelun. - -"Koska tuohon ikävään, meitä kaikkia lumouksessaan pitävään juttuun -tuli Arnoldin viattoman pilan takia kajotuksi, niin puhelkaamme -siitä järjellisesti hiukan enemmän! Te käyttäytte hyvin arvokkaasti; -me uskomme, äiti ja minä, että te todellakin vältätte seurustelua -niiden nuorten miesten kanssa. Kuitenkaan emme tulevaisuuteen nähden -tiedä mitään ja tokko te itsekään olette sen enemmän siitä selvillä? -Ehkä, ajattelimme me, selvenevät he siitä vähitellen ja löytävät -jälleen itsensä, ja ilmankin noita kahta kaksostähteä! Silloin tulee -juoksupoika postista ja kertoo nähneensä neiditkin luukulla. Toivatko -he kirjeitä? kysyn minä, ja hän sanoo: 'Ei, he noutivat kirjeitä, -joita siellä heille oli.' Hyvä, minä tiedän jo mitä se on, vastasin -minä. Oletteko siis yhteydessä heidän kanssaan _poste restante_?" - -"Kyllä!" vastasivat molemmat tytöt yhtaikaa. - -"Ja missä tarkoituksessa? Tulevaisuuteenko luottaen vai -tarkoituksellako lopettaa ystävyys? Te näette, että minä osaan -puhua samaan henkeen kuin mikä tuossa tunnetussa kirjevaihdossanne -vallinnee! Ystävämme eivät luovu, niin kauan kuin he ovat varmoja -kahdesta sydämestä, jotka eivät sitä heiltä vaadi!" - -Tämän sanoi Netti ja Setti lisäsi: "Kuinka me todellakaan tahtoisimme -toiveistamme luopua, menettää rakastettumme ja sen sijaan koko -elämämme vaihettaa pilkkaaviin juorupuheisiin, jotka sitten vasta -oikein alkaisivatkin?" - -"Hyvä valtti!" sanoi isä, surkumielin ajatellen puolisoaan, joka aina -yhtä kiinteän vastustuksen valtaamana mahdollisesti tällä samalla -hetkellä istui hautajaispöydässä kaukaisessa suruhuoneessa. - -"Lapsi kullat!" jatkoi hän hetkisen vaiettuaan, "kuinka kauan te -sitten oikeastaan mielitte tuota luultua onneanne odottaa? Jospa minä -vain sen tietäisin! Niin, kunpa te olisitte kahdenkymmenen ijässä, -kuten sulhonne, ja nämä sen sijaan teidän ijässänne, niin se joltakin -kuuluisi!" - -"Aina tuota samaa!" huusivat tytöt yhdestä suusta, "olkaa toki -kärsivällisiä, muutamassa vuodessa näytämme samanikäisiltä heidän -kanssaan, he tulevat niin vanhoiksi kuin me ja me yhtä nuoriksi kuin -he, kun vain ensin pääsemme yhteen! Heistä tulee miehiä! Muutoin -saavat he heille sopivan aseman pikemmin kuin moni luuleekaan, ja -silloin on tämä viheliäisyys lopussa!" - -"Valtti!" huudahti isä nauraen, mutta kovin ihmeissään tyttäriensä -puheista; "tuo kaikkihan kuulestaa siltä kuin eläisimme sankarien -ajassa, jolloin miehet ja naiset pysyivät ikuisesti nuorina! -Odottakaamme sitä, ja toivoakseni teidän ei tarvitse, jos tahtonne -mukaan käy, kokea aikaa jolloin te todellakin tarvitsisitte sankarin -voimia! Nyt lopetamme istunnon. Tänä iltana on minun mentävä erääseen -vaalien takia pidettävään kokoukseen, josta en voi jäädä pois. Niin -ollen olisi hyvä että te minun sijastani menisitte asemalle äitiä -noutamaan. Tiedän, että se tekee hänelle hyvää, kun hän odottamatta -tapaa teidät siellä!" - -Tytöt lupasivat sen tehdä ja hiukan punastuivat salaisesta ilosta, -minkä saamansa tehtävä heille tuotti. - -Martti Salander meni liikkeeseensä, työskenteli siellä pari tuntia ja -sitten vielä hyvän aikaa vaaliasioissa, katsellen läpi kirjeitä ja -muita papereita sekä yhtä ja toista huomautellen. - -Kysymyksessä oli erään Münsterburgin piirin Suurta Neuvostoa -koskevien vaalien ehdokaslistan selvittely, entisten jäsenten -arvosteleminen, eroavien korvaaminen ja uusien jäsenten ottaminen. -Salander sai yhä vielä iloita siitä, että hän oli riippumaton ja -vapaa kaikesta vaalikuumeesta, hän kun useista palveluksistaan -ja moninkertaisista vaatimuksista huolimatta oli jäänyt syrjään -muodollisista viroista ja arvonimistä. - -Mutta nyt pakkasi hänestä salaa tuntumaan siltä, että hänen kuten -monen muunkin, olisi hyödyllisintä esiintyä ja puhua ratkaisevassa -paikassa, nimittäin lakiasäätävässä neuvostossa; sillä mitä se häntä -auttoi, joskin hän vapaissa yhdistyksissä ja kokouksissa ajoikin läpi -mielipiteensä tappioksi vastustajalleen, joka sitten kuitenkin istui -virastossa ja sai siellä yksin päänsä pitää. - -Mutta hän ei saanut, vaikka se onkin tavallista, ehdottaneeksi -itseänsä, se on tuttavallisesti ilmaisseeksi toisille johtajille -haluavansa tulla valituksi; ja ettei siltä näyttäisikään, otti hän -julkisesti osaa tämänpäiväiseen kokoukseen, jota vastoin ne, jotka -toivoivat tulevansa valituiksi tai tiesivät siten käyvän, jäivät -pois. Eivät tosin kaikki, sillä muutamat tulivat kokoukseen vapaasti -ja itsetietoisesti. - -Neljän Tuulen salissa, joka oli eri puolueiden ja seurain -kokouspaikkana, tapasi Salander kahden pitkän pöydän ympärillä sankat -joukot kansalaisia, yhtä suurien miesjoukkojen seisoskellessa vielä -ympäri seiniä ja keskenään puhellessa. Näiden joukossa kiertelivät -kokoonkutsujat, neuvotellen tuolla ja täällä sekä kesytellen jotakin -vastuksellisempaa poliittista kannunvalajaa. Salanderkin liittyi -heihin. Hän oli etupäässä herättänyt sen ajatuksen, että molempain -pääpuolueiden olisi sovinnollisesti otettava toisensa lukuun; hän -itse kuului demokraatiseen puolueeseen, jonka valta joku aika sitten -oli kansan keskuudessa alkanut horjua, ja siksipä pitikin hän -yhtä viisaana kuin kohtuullisenakin, että vanhoille liberaaleille -suotaisiin taas enemmän tilaa. Hän oli nimittäin alkanut suosia -uudenaikaista vähemmistöedustusta, jota puolustivat ei ainoastaan -valtiolliset ajattelijat vaan myöskin kaikenlaiset käytännön -miehetkin, joita itseään se lähinnä saattoi hyödyttää, vaikkakaan he -tähän saakka eivät olleet mitään muuta järjestelmää hyväksyneet. - -Kun pöydät vähitellen yhä enemmän täyttyivät, antoi esimies merkin -alkamiseen. Salander kohtasi, raivautuessaan yhä esille rientävien -välitse eteenpäin, muutaman nuoren miehen, joka näytti hänestä -tutulta ja joka hattuaan nostaen tervehti häntä kunnioittavasti, -mihin hän kohteliaasti vastasi. - -Hänen oli mentävä pitkin toisen pöydän sivua, päästäkseen paikalleen -sen yläpäässä johtajien joukossa. Matkalla sinne kohtasi hän taasen -tuon nuoren miehen, joka uudisti saman kohteliaisuuden ja nosti -hattuaan, tällä kertaa kumartaen. Se ei näytä mielivän lainkaan panna -hattuaan pois, ajatteli hän juuri, kun häneltä samalla putosi kuin -suomukset silmistä; nehän olivat kaksoset! Kas vain, he osoittivat -ottavansa osaa maansa asioihin; se on hyvä nuorille miehille ja -todistaa heissä vakavaa mieltä! Jolleivät he pahempaa puuhaile, niin -ei heidän laitansa niin huonosti olekaan! - -Puolittain hajamielisenä näistä ajatuksistaan ja päivällä tyttöjen -kanssa tapahtuneen keskustelun muisteluista pääsi hän vihdoinkin -paikalleen, ja tilasi lasin viiniä, mikä tässä osassa salia oli -arvokkaisuuden vuoksi juotava vain hyvin hitaasti, ikäänkuin -huomaamatta. - -Keskustelut alkoivat esimiehen pitämällä valtiollisella puheella ja -äänten laskijain ynnä muiden toimimiesten vaalilla, jonka jälkeen -alettiin ehdotuksia käsitellä. Perustana oli muutamia painettuja -listoja, jotka sitä varten valitut esilukijat suullisesti esittivät, -ja viisi kuusi nimeä ratkaistiin pian yksimielisesti. Mutta jo -seitsemänteen nimeen tultaessa, kun esimies kysyi, tahdotaanko muita -ehdotuksia tehdä, kaikui perältä voimakas ääni, joka huusi: "Minä -ehdotan herra Martti Salanderia, kauppiasta Münsterburgista!" - -Ja eräästä toisesta salinnurkasta huusi joku yhtä kuuluvasti: -"Kannatetaan!" - -"Jaa! Niinpä vain! Jo paljon afisioita!" ynnä muuta sentapaista -mutinaa kuultiin pöydän ääressä, ja jokainen kääntyi katsomaan -ehdotuksen tekijää. - -Mutta esimies kilisti lasiaan ja lausui hiljaisuuden tultua: "Minä -kysyisin kokoukselta, käymmekö nyt heti käsittelemään uutta ehdotusta -vai menemmekö sitä ennen läpi esillä olevat ehdotukset, joista -ilmeisestikin päästään pian ja yksimielisesti!" - -"Minä pysyn ehdotuksessani!" huusi ensimäinen ääni ja toisesta -nurkasta seurasi sitä heti äänekäs "kannatetaan!" Esimies julisti: -"On ehdotettu vaalilistaan otettavaksi herra Martti Salanderia -piirimme seitsemäntenä jäsenenä Suureen Neuvostoon! Pyydän ehdotuksen -tekijöitä ilmoittamaan itsensä!" - -"Notariuksen sijainen Isidor Weidelich!" kajahti entisestä paikasta -vieläkin kuuluvammin, ja kannattajan nurkasta huusi toinen, -selvästikin Julian veli: "Hyvä! hyvä!" - -Kaikki kääntyivät taas katsomaan. - -"Mikä Weidelich se on? Kuka hän on? Tuoko nuori mies tuolla?" kuului -ääniä. - -Esimies kilisti uudelleen ja huusi: "Joka haluaa, että nyt heti -käytäisiin käsittelemään herra Isidor Weidelichin vaaliehdotusta, -nostakoon kätensä!" - -"Ylös!" huusi joukko nuoria miehiä, heiluttaen käsiään ilmassa, ja -heitä seurasi hiukan epäröiden käsi toisensa jälkeen; kun se lakkasi, -koetti esimies laskea ääniä. Käsiä oli viisikymmentäkuusi. - -"Näyttää olevan enemmistö! Vai vaaditaanko vastaäänestystä?" - -Kaksi tai kolme nostivat kätensä, mutta antoivat niiden jälleen -laskeutua, nähdessään yksin jäävänsä. - -"On siis päätetty heti ryhtyä herra Martti Salanderin -vaaliehdokkuuteen. Siis joka äänestää, että hänet asetettaisiin -lähinnä seuraavalle sijalle listalla ja tämän kokouksen nimessä -suositeltaisiin kansalle vaalia varten, se suvaitkoon nostaa kätensä!" - -Harvoja ja tuskin ollenkaan huomattavia poikkeuksia lukuun ottamatta -kohosivat kaikki kädet hyväksyvän ääntensorinan kaikuessa, mikä -osoitti, että Salanderin valinta näytti läsnäolevista kansalaisista -itsestään selvältä asialta. - -Hän, juuri valituksi tullut mies, oli harmin ja kiihtymyksen -vallassa. Sydämensä salaisen toivomuksen, päästä viimeinkin hänelle -hyvin sopivalle sijalle neuvostossa näki hän kaksosveljesten rohkean -ja ripeän yrityksen kautta toteutuneeksi ja samalla äänestyksen -keskeytetyksi puheenjohtajan epäkohteliaiden turhantarkkuuksien -takia, yhteensattuma, joka ei voinut lainkaan miellyttää. -Miettiessään, ettei hän sellaisissa oloissa voisi ryhtyä oman -valintansa hyväksi puuhaamaan eikä neuvoston paikasta vallankaan -kaksosille olla kiitollisuuden velassa, oli hän noiden hajanaisten -tunteiden vallassa ollessaan lyönyt laimin oikean hetken ratkaisevan -vastalauseen panoon ja oli niin levotonna ja neuvotonna, että -hän koskematonna säilyneen lasinsa tyhjensi lyhyin siemauksin -melkein pohjaan saakka, kun puheenjohtaja samalla vahvisti -onnellisen tuloksen vissillä juhlallisuudella, tahtoen toimitusta -jatkettavaksi. Hän kiitti tuosta arvokkaasta luottamuksesta, mutta -selitti olevansa pakoitettu hylkäämään ehdokkuuden syistä, joita hän -tässä ei voinut selvitellä, sekä pyysi hyvin varmoin sanoin uuden -vaalin toimittamista. Nyt vasta esiintyi kaksi vanhempaa miestä, -taivuttaakseen häntä peräytymään. Näille oli hän sydämessään todella -kiitollinen, mutta päätöksessään pysyi hän lujana, ja niin ryhdyttiin -jatkamaan toimitusta, kunnes se tavallisine välikohtauksineen ja -odottamattomine asiankäänteineen soljui loppuun. - -Puheenjohtajakin, jolla oli samoinkuin Salanderillakin -salaisia toiveita, tuli uusia ehdokkaita asetettaessa Martin -ehdotuksesta valituksi, jolla tämä levollisin mielin täytti -kansalaisvelvollisuutensa, hän kun tunsi ensimainitun kunnon mieheksi. - -Kotimatkalla oli hänellä voitettavanaan kovin ristiriitaisia -tunteita. Hänelle laajempaa vaikutusta varten välttämätön virka, -kuten hän uskoi, täytyi hänen sivuuttaa, koska hän ei voinut sitä -ottaa vastaan niiden kädestä, jotka lahjoittivat sen hänelle kuin -hihastaan pudistaen. Mitä olisi Maria rouva siihen sanonutkaan, jos -olisi puhuttu, että Weidelichin veljekset olivat julkisesti häntä -ehdottaneet! Ja sittenkin, niin harmissaan kuin hän olikin noille -poikanulkeille, kuten hän heitä nimitti, tunsi hän vasten tahtoaankin -hitusen suopeutta heitä ja heidän epäonnistunutta yritystään -kohtaan. Sitten hävetti häntä, takertuessaan niin vähäpätöiseen -ansaan, ollessaan ensi kertaa monivuotisen toimintansa jälkeen aivan -neuvostotalon kynnyksellä sekä täytyessään tunnustaa, että häneltä -puuttui tuota karskia häikäilemättömyyttä, mikä on välttämätöntä -ripeään menestykseen poliittisella uralla. - -Lopulta tuli hän tyytyväiseksi menettelyynsä, kun hän ajatteli -seurauksia ja kaikkia suurempia vaatimuksia, mitkä häntä olisivat -kohdanneet, jos hän kerta olisi astunut virkaelämän poluille. Ei, -sanoi hän, tietoisuus siitä, että kaksi nuorukaista ovat minut -kilvelle nostaneet, olisi seurannut minua kaikkialla, ja varmaankin -olisivat he itsensä hyvin epämukavalla tavalla jalkoihini kietoneet! -Ja mikä tänään ei tapahdu, voi onnellisemmalla hetkellä paremmin -tapahtua! - -Käytöksestään niitti hän myöskin kauniin palkan, kun hän kertoi -kokemansa vaimolleen ja tämä häntä sen johdosta kovin ylisti. Hän -oli tavannut tämän kotona tyytyväisellä ja lempeällä tuulella, hän -kun oli tytärten vastaan tulon käsittänyt ja selittänyt parantumisen -alotteeksi, jonka vuoksi hän viettikin iltaa ystävällisessä -seurustelussa heidän kanssaan, minkä tytöt taasen maata mennessään -selittivät omalla tavallaan. - -Kaiken tämän tunteiden sekamelskan pääaiheuttajat, Julian ja -Isidor, kävivät kokouksen jälkeen neuvottelemaan eräässä kaupungin -oluttuvista. - -"Huonosti meiltä onnistui toivomaamme appiukkoon nähden!" arveli -heistä toinen. - -"Mitä lemmittyjemme isäukkoon tulee, niin, luulen ma, ottaa hän -huomioon tilaisuudessa osoittamamme hyvän tahdon, eikä hän pahakseen -ole sitä missään tapauksessa ottanut!" vastasi toinen; "mutta muutoin -on esiintymisemme täysin onnistunut, hänhän tuli valituksi aivan -yksimielisesti!" - -"Todellakin, niin kyllä, kuka olisi ajatellut, että me kaksi jo ensi -kerralla valtiolliseen kokoukseen mennessämme tekisimme neuvosherran?" - -"Sen minäkin sanon, että se on hyvä alku! Täytä ja juo! Sitä tulee -meidän jatkaa! Jos me jatkuvalla menestyksellä politikoimme, niin -tulee se olemaan meille hyvin edullista! Päällikköni sanoo tahtovansa -vielä tänä vuonna luopua; minun täytyy nyt jo tehdä melkein kaikki -työt!" - -"Ja minun esimieheni ei tule enää valituksi, jahka hänen -virka-aikansa päättyy, se on hyvin todennäköistä." - -"Silloinpa sinä voit jo nyt valmistella maaperää piirissäsi! Juo -pohjaan!" - -"Sinun vuorosi täyttää! Kuulehan mitä minulla äsken juolahti mieleen, -minä tahtoisin sitä tyystin harkittavaksi!" - -"Laukaise pois!" - -"Minä arvioin hyödylliseksi, ettemme menisi samaan puolueeseen, -silloin voisimme paremmin omaksi hyväksemme toimia! Useinhan -perheissä sattuu, että yksi veljistä on harmaa, toinen musta, kolmas -punanen, ja kaikki menestyvät hyvin sellaisinaan; yksi hankkii -ystäviä toiselle, puhumalla hänestä hyvää ja suosittelemalla häntä!" - -"Se on selvää! Todellakin, kun ajattelee! Sinä taivaan talikynttilä! -Mutta miten meidän on kakku jaettava? Onko sinulla määrättyä -harrastusta, prinsiippiä?" - -"Minullako? Ei vielä, sen hankimme myöhemmin kokemuksen kautta, jos -se niin välttämätöntä on! Mutta nykyään on minulle samantekevää, mitä -nuottia minä vihellän; ylimalkaan ei ole tarvis aina jaaritella, -jollei kerta olla asiassa käsinä!" - -"Maljasi!" -- - -"Kippis!" - -"Katsos, näin juuri minä ajattelen! Ainoastaan yksi mutka on asiassa, -nimen edullinen tai vähemmän edullinen kaiku! Nyt ovat demokraatit -vallassa ja käyvät miehistä; vanhoja liberaaleja nimittävät he jo -vanhoillisiksi. Konservatiivinen miellyttäisi enemmän korvaa, mutta -yksinkertainen rahvas ei käytä sitä nimeä!" - -"Siinä on jotain hassua! Jo tuo nimi vanha liberaali tai vanha -vapaamielinen haiskahtaa yömyssyltä!" - -"Ja sentäänkin, toiselta puolen alkaa käsite demokraati tuntua kovin -kirpeältä! Ja notariuksella on pääasiallisesti kapitaalin kanssa -tekemistä!" - -"Niin kyllä, mutta sinä unhotat, että myöskin velkaantuneilla -talonpojilla, velallisilla, konkurssitilassa olevilla ja -kaikenkarvaisilla köyhillä ihmisillä on tekemistä notariuksen kanssa, -sitähän sinulle ei tarvitse sanoa! Ja näitä on enemmistö notariuksen -vaaleissa kuten muuallakin!" - -"Totta sekin! Kuules nyt, koska hyvät ja huonot puolet käyvät -kaikissa yksiin, niin ehdotan minä puolueet keskenämme arvalla -jaettavaksi!" - -"Neiti, arpamalja!" - -Kun se tuotiin, tarttui Julian siihen ja pudisti sitä. "Kuinkas -nyt menetellään? Minun mielipiteeni on, että jätämme kaikki pikku -puolueet huomioon ottamatta ja pelaamme vain kahdesta pääleiristä!" - -"Siis demokraati tai vanha liberaali! Siihen riittää yksi heitto; -joka heittää useimmat silmät, siitä tulee se mitä edeltä päätetään, -toinen ottaa toisen nimen." - -"Siis voittajasta tulee demokraati, häviölle joutuneesta vanha -liberaali! Käykö se?" - -"Kyllä!" - -"Juo ensin pohjaan, tahdin mukaan, kippis!" - -"Sitte laukastaan, kippis!" - -Julian pudisti uudelleen kolmea arpanappulaa ja kaatoi maljan -pöydälle. Esissä oli kahdeksantoista silmää, kaikki kolme kuutosta. - -"Se on siis valmis!" huusi Isidor. - -"Ei, sinä heität myös, voithan sinäkin saada yhtä monta silmää ja -sitten me ryypätään!" sanoi veli Julian. - -Toinen heitti, mutta sai vain kolmetoista silmää. "Onneksesi, herra -demokraati!" huudahti hän ja toinen, Julian, huusi: "Onneksesi, herra -vanha liberaali, rahvaankielellä vanhoillikko!" - - - - -X - - -Nuo muutoin yksimieliset veljekset erosivat julkisuudessa vain -sikäli kuin kumpikin harrasti käydä niissä kansalaispiireissä, -jotka vastasivat kunkin puoluenimeä. Kun heillä oli vielä niukasti -poliittista älyä ja ajatusvarasto vähäinen, tuntui heistä vaikealta -päästä puheillaan huomatuiksi, mutta sen sijaan päättivät he -läsnäolollaan ja puheenjohtajille omistetulla mielistelevällä -tarkkaavaisuudella hankkia näiden suopeuden. Vähitellen osoittausivat -he hyödyllisiksi esille tulevain pienempäin kirjoitustöiden -avulla, joita he halukkaasti ottivat huoltaakseen, sekä samoin -tiedonannoillaan vastapuolueen leiristä, kertoen näiden aikeista -ja päätöksistä, hullunkurisista tai ikävistä tapauksista, -mieskohtaisista rettelöistä ja sen semmoisista, joista he joka kerta -viivyttelemättä toisilleen kuiskailivat. Tämän johdosta mainittiin -heitä puoluelaistensa kesken sukkeliksi ja asioista hyvin selvillä -oleviksi politikoiksi, he kun kertoivat uutisensa varovasti ja -kuin sivumennen. Muutoin on luultavaa, että tämä viimemainittu -piirre ei johtunut niinkään ilkeästä petturuudesta kuin siitä -kevytmielisestä menettelystä, jota he olivat ottaneet puolue-elämän -kanssa pelatakseen. Vielä muitakin, viattomampia kujeita harjoittivat -he ahkerasti. Jos he menivät johonkin julkiseen kokoukseen, -yhdistykseen taikkapa vain ravintolaan, pitivät he huolta siitä, -että heiltä tuli ja meni kansliaansa kiireellisiä asiakirjeitä ja -sähkösanomia tai että heitä persoonallisesti kutsuttiin ulos. Tälle -kyllä naureskelivat kokeneet virkoihin pyrkijät, mutta varovasti ja -suopeasti. He pitivät sitä jonakin perin kunnollisena, ikäänkuin -valtiomiesmäisyytenä, eivätkä suinkaan kavaltaneet kansajoukon -tietoon tuota heille tuttua salaisuutta. - -Veljekset menestyivät mitä parhaiten ja voittivat kukin -paikkakunnallaan päivä päivältä arvonantoa ja suosiota kansan -kesken. Heidän varmat toiveensa esimiestensä virkoihin pääsemisestä -eivät tosin täyttyneet. Toinen, joka oli aikonut luopua, tuli äkkiä -kateelliseksi ja harkitsi toisin; se taas, jonka virka-aikansa -loputtua piti tulla syrjäytetyksi, teki epätoivoisia ponnistuksia, -kulkien mieskohtaisesti äänestäjäin kotona itseään suosittelemassa, -niin että hän niukalla enemmistöllä tuli jälleen valituksi. Mutta -hänen sijaisensa Julian, joka oli peittelemättä virkaan pyrkinyt, -sai niin paljon ääniä, että hän niiden perusteella sai esiintyneiden -ehdokasten joukossa lähimmän virkaan pääsyoikeuden. - -Nuo kaksi nuorta miestä eivät asiain niin ollen kauemmin -vitkastelleet ryhtyä puuhiin oman notariaattipiirinsä ulkopuolella -sekä käyttää hyväkseen hankkimiaan ystävyyssuhteita, ja niinpä ei -kovin kauan kestänytkään, ennenkuin kumpikin valittiin notariukseksi -hyvinvoipiin ja varakkaisiin seutuihin, Isidor, vanha liberaali, -pohjoiseen ja Julian, demokraati, itään Münsterburgista. - -Varpusessa riemuittiin. Rouva Amalia Weidelich huudahti: "Kaksi -maakirjuria poikina!" Ja Jaakko isä sanoi: "Niin, sinä olet -saavuttanut sen, mitä kunniaan tulee! Mutta notariusten tulot eivät -liene enää loistavat! Meidän on vielä edelleenkin uhrattava!" - -"Oo, elä siitä huolehdi!" kiivastui äiti, "semmoiset pojat ne eivät -kauaksi aikaa siihen asemaan jää!" - -"Joka tapauksessa", jatkoi Jaakko Weidelich häiriytymättä, "tarvitsee -kumpikin heti talon, vakavan asuinpaikan; sillä eihän maakirjurin -virkatoimia täyttäen voi talonpoikaistaloissa vuokralla asua! Rahaa -sekin maksaa!" - -Pojat rauhoittivat isäänsä. Sievän talon tai vaikkapa kohtalaisen -maatilan saamiseen ilmestyisi juuri heidän virkatoimissaan -edullisia tilaisuuksia konkurssitilojen, perinnönmyyntien ja muiden -omistaja-muutosten sattuessa, jolloin sukkela notarius, joka pitää -silmänsä auki ja jotain uskaltaa, ennen kaikkia olisi tilaisuudessa -eteensä katsomaan. - -Isä Weidelich ei oikein ymmärtänyt sellaista asiankulkua; vanhoista, -hänen aikuisistaan maakirjureista ei oltu sellaista kuultu; ei hän -sentään itsekään ollut mikään voiton halveksija ja huomasi sen -lopulta sitäkin paremmaksi, kun siihen soveltui raamatunlause: "Ei -sinun pidä riihtä tappavan härjän suuta kiinni sitoman!" - -Tuo kunnon äiti ei kyennyt enää sanaakaan lausumaan, niin liikutettu, -niin hämmästynyt hän oli, nähdessään poikansa istuvan omissa -herrastaloissaan, asuen maalla kaukana toisistaan. - -Sillä aikaa kuin nuo nuoret notariukset virkoihinsa astuessaan ja -niitä hoitamaan ruvetessaan vielä toistaiseksi asuivat edeltäjäinsä -taloissa, etsi kumpikin ympäri piiriään tilapäistä asuntoa. Siten -esiintyi tilaisuus tutustuttaa itseään asukkaille ja hankkia ystäviä. -Etteivät nykyisellä elämänurallaan enää vaihetuksiin joutuisi, olivat -he ulkonaista olemustaan muuttaneet niin paljon kuin mahdollista. -Julian oli leikkauttanut tuuhean tukkansa lyhyeksi ja kasvattanut -sievät viikset, Isidor tasoittanut tukkansa pomadalla ja laittanut -jakaukselle; lisäksi piti edellinen mustaa huopahattua, leveää kuin -vaununpyörä, jälkimäisen hattu oli taasen kuin soppatalrikki. - -Onni laittoi niin, että kumpikin sai lyhyessä ajassa tilaisuuden -hankkia itselleen halvasta hinnasta kauniin maatilan ja entisen -omistajan sijasta kirjoittaa ainoastaan oman nimensä maakirjoihin. -Tämän jälkeen voivat he myydä niistä maata niin paljon, että he -asuivat melkein verottomina. Julianin asunto oli idässä, suuressa -Lindenberg'in kylässä; talot olivat laajalla alalla hajallaan ympäri -vuoren juurta, mutta uusi kanslia kukkulallaan loisti valkoisena -ympäristöön. Isidor oli hallintopaikakseen valinnut Unterlaubin -seurakunnan ja hänen hankkimansa sievä maatalo sijaitsi samoin -hauskalla, viheriän pyökkimetsikön keskestä kohoavalla kummulla, -jota sanottiin "Soittolaksi." Kun Weidelichin vanhukset vissinä -vuodenaikana kauniilla ilmalla nousivat Varpusen luona oleville -kukkuloille, saattoivat he etäisyydessä nähdä molempien talojen -valkoisten muurien ja akkunain laskevan auringon valossa kimmeltävän -ja säkenöivän. - -Mutta ei ainoastaan taivaan valo, vaan ihmistenkin suosio näytti -kirkastavan noita onnellisia asumuksia ja niiden omistajia; sillä -kun jälleen oli hitusen aikaa kulunut, kuoli Isidorin paikkakunnalla -muuan vanha Suuren Neuvoston jäsen ja toinen Julianin piirissä asuva -otti olojen pakosta eronsa. Vanhat liberaalit tahtoivat suruissaan -vanhan asetoverinsa kadottamisesta koetella kerta nuorilla voimilla -ja nostivat Soittolan nuoren notariuksen kilvelle; demokraatit idässä -vetivät Lindenbergin Julianin esille jo hänen suuren hattunsakin -vuoksi; sillä tämä hattu, joka oli kuin puhuva esikuva miehen -mielenlaadusta, muodosti oivallisen vastakohdan Isidorin jakaukselle -kammatulle tukalle ja sileälle naamalle sekä oli ylipäätään kuin -taisteluvaatimus kaikille toisinajatteleville. - -Heidät kutsuttiin tuon kaksisatahenkisen neuvoston seuraavaan -kokoukseen ja kun vaalit oli hyväksytty, vietiin heidät sisälle -saliin valaa tekemään; jo ennen istuntoa olivat he vahtimestarin -opastuksella etsineet edeltäjäinsä paikat ja ottivat ne lyhyen -alkutoimituksen jälkeen haltuunsa. - -Kun he siinä nyt istuivat, yksi siellä, toinen täällä, oli kumpikin -yhtä hiljaa ja kuitenkin tarkkaamattomina, niin että he tuskin -tiesivät mitä juuri käsiteltiin. Kun uusia ehdotuksia jaettiin, -syventyivät he selaillen niitä tutkimaan ja saivatkin käsiinsä -langan, johon neuvottelu uudesta lakiehdotuksesta punoutui. Mutta -jo ensi kertaa äänestettäessä, mikä tapahtui aamun kuluessa, olivat -he poissa salista, he kun olivat seuranneet hyviä tuttaviaan, -jotka olivat heille lehtereiltä viittoneet sekä livistäneet näiden -kanssa aamiaiselle muutamaan ravintolaan. Äänestystä ei voitu -puuttuvain jäsenten takia ylipäätään suorittaa ja niin täytyi -lähettää vahtimestareita hakemaan poissa olevia lähellä olevista -ravintoloista, jonka kuluessa neuvostohuoneessa istuva, vakavampi -ja odotukseen enemmän tottunut osa senaattoreja kuunteli jotain -kertomusta. Vahtimestarit asettausivat heille hyvin tuttujen hämäräin -ja melun täyttämäin ravintolahuoneiden oville ja äänekkäällä huudolla -pyysivät noita hyvin arvoisia herroja äänestykseen tulemaan. Meluten -kohosi tuo nälkäinen seurue aamiaispöydästä ja, kaksosveljekset -keskellään, työntyi se sankkana pilvenä kiiruusti noista ikivanhoista -ovista ulos. - -Isidor ja Julian pitivät tapausta lystikkäänä ja kasvot -naurunvireessä tulivat he neuvostoon, puheenjohtajankorokkeella -istuvan harmistuneen presidentin sanoessa vieressään istuvalle -ensimäiselle varapresidentille: "Tämähän käy pian ollen kuin -koulussa, kun poikia sisään ajetaan!" - -Lakiehdotuksen käsittelyä jatkettiin, mutta se ei tahtonut luistaa, -jonka vuoksi presidentti ehdotti istunnon keskeytettäväksi ja -pidettäväksi iltapäiväistunto. Kokous hyväksyi sen ja hankki -siten uuden hauskuttelutilaisuuden noille kahdelle nuorimmalle -jäsenelle, jotka vaelsivat ravintolaan päivälliselle, kumpikin omain -hengenheimolaistensa parvessa. Siellä he sulivat täydellisesti hetken -tunnelmaan, unhoittaen korttien ja mustan kahvin ääressä syntyperänsä -sekä vihkiytyen tasa-arvoisiksi toveriensa kanssa. - -Kun kahden tunnin kuluttua palattiin neuvoston istuntoon, tunsivat -he olevansa jo kuin kotonaan. He alkoivat tänä ensi päivänä -jäljitellä vanhempien jäsenten ja monitoimisten miesten tapoja; -niinpä Julian jätti penkkinsä istuakseen muutaman pöydän ääreen, joka -kirjoitustarpeilla varustettuna seisoi keskellä salia. Ottamatta -huomioonsa pöydällä olevia pieniä paperiliuskoja irroitti hän -muutamasta parasta paperia sisältävästä kirjasta suuren arkin, avasi -sen ja paperiveistä käyttämättä repäsi hän sen, kansliataituruuttaan -näyttääkseen, vapaalla kädellä ja yhdellä vetäisyllä linjasuoraa -keskeltä halki. - -"Ratsch!" toisti naapurilleen herra presidentti, jonka korviin -tuo karmea ääni otti, "tuosta tuhlarista minä en ikinä tekisi -finanssiministeriä! Kuinka hän menetteleekään tuon kalliin paperin -kanssa, joka ei hänelle mitään maksa!" - -Mutta Julian jatkoi paperiliuskojen kahtia repimistä, kunnes hän -sai sellaisen, johon sopi kirjoittaa, kastoi kynän musteeseen, -katsahti miettivästi ylös kattoon ja alkoi sitten jotakin kirjoittaa, -väliin vähäsen kuunnellen, voidakseen keskustelun kulkua seurata. -Lopuksi käännähti hän puhujaan päin, nojautui tuolinselustaan, -asetti jalkansa päällekkäin ja näytti, kynä korvan takana, -kuuntelevan tarkasti, melkeinpä jännittyneenä. Sitten rupesi hän taas -kirjoittamaan, kuivasi vihdoin, luki kirjoituksen, käänsi sen kokoon -ja meni takaisin paikalleen. - -Kohta sen jälkeen lähti Isidor pöydän luo, jossa hän otti arkin -postipaperia ja kirjoitti liukkaalla kädellä kirjeen. Mutta -allekirjoituksen laati hän hitaasti ja harkiten, kunnes hän yhtäkkiä -pani kynän vikkelään liikkeeseen, pyöräytellen sitä ensin hetkisen -ilmassa, sitten paperilla, raapustaen nimen ympärille sakean verkon -vinkan-konkkeja. Lopuksi räiskäytti hän sinne keskeen taitavasti -kolme pistettä, ylösrakennukseksi lehteriltä häntä katseleville -ihmisille. Sitten taittoi hän kirjeen kokoon, pisti sen kuoreen ja -kirjoitti osoitteen, ojensi kynänvarren ja viittasi vahtimestarille, -joka seisoi tarkkaavaisena paikallaan. Palvelushaluisena riensi tämä -varpaillaan käyden esiin, rinnassaan kolmella ketjulla kiinnitetty -hopeinen kilpi, otti vastaan kirjeen, pisti siihen suulakan ja -asetti pöytään kiinnitetyn painimen alle, painaen siihen pienemmän -valtiovaakunan, jonka jälkeen hän vei sen ulos tai oikeastaan antoi -raskaassa tammiovessa olevan luukulla varustetun aukon kautta -ulkopuolella seisovalle juoksupojalle. Sillä välin lepäili Isidor -nojatuolissa pöydän luona, kädet ristissä katsellen lehterillä olevaa -yleisöä. - -Puheenjohtaja sanoi vierustoverilleen: "Tahtoisinpa väittää, että tuo -on varmasti tilannut itselleen puoli tusinaa Frankfurtin makkaroita, -jotka hän tänä iltana aikoo viedä mukanaan kotiinsa!" - -"Myöskin hän on voinut kirjoittaa puolisen miljoonaa frangia -kiinnitystään vastaan", vastasi varapresidentti nauraen; "te ette -muutoin näytä kovinkaan suosivan meidän uusinta neuvostonuorisoamme!" - -"No, aina asiain mukaan! Jos he alkavat kaksosmaisesti ilveillä -ja käyttäytyä kuin laskiaisteatterissa tai poikasten urheiluissa, -niin täytyy minun tunnustaa -- saanko pyytää teitä jättämään -lisäehdotuksenne minulle kirjallisesti!" keskeytti presidentti -puhelunsa, kun muuan puhuja juuri lopetti lausuntonsa ja istui alas; -"kuka vielä tahtoo puheenvuoroa?" - -Tämä iltapäiväistunto kesti niin kauan, että herrojen -kansanedustajain täytyi heti sen päätyttyä rientää rautatieasemille -kotiin ehtiäkseen. Sillä rautatieverkon laajettua ei enää sopinut -viettää yötä pääkaupungissa, kun kerta saattoi tunnissa tai puolessa -ehtiä kotiin ja aamulla yhtä pian tulla takaisin. - -Etteivät mitään haitallisuuksia saisi aikaan, katsoivat Weidelichin -veljekset olevan välttämätöntä neuvostotoveriensa kanssa palata omaan -piiriinsä. Kuuluihan sitäpaitsi päiväjärjestykseen ottaa osaa kotiin -palaavien keskusteluihin, vaikkapa sitten korvillaankin ja siten -tavallaan kantaa päivän kuorma loppuun saakka. - -Tänä iltana istuivat Varpusessa noiden nuorten suurneuvosten -vanhemmat pöydässä äreinä, melkeinpä synkkinä. Ylpeinä -tämänpäiväisestä tapauksesta, joka kruunasi kaikki heidän -uhrautumisensa ja toiveensa, olivat he koko päivän odottaneet -sitä hetkeä, jolloin pojat pääsisivät isää ja äitiä tapaamaan ja -tervehtimään. Jo päivällisen aikana oli heillä valmiina mehuisat -ruuat ja tavallista paremmat juomat ja kauan he turhaan odottelivat, -ennenkuin ryhtyivät itse syömään. Tavallista useammin jättivät he -toimensa ja juoksivat tielle, toivoen näkevänsä noiden nuorten -arvonmiesten lähellä olevasta kaupungista tulevan. Mutta he eivät -tulleet. - -"Heillä ei ole aikaa", sanoi Jaakko Weidelich, "ovat kiireestä -kantapäähän kiinni toimissaan". - -Kun nuo kunnon ihmiset myöhään illalla vielä menivät ulos ja kuulivat -etäällä illan hiljaisuudessa junien hurisevan ja viheltelevän, -tiesivät he, etteivät enää näkisi poikiaan. Muori pyyhki silmiään, -jota ei ollut tapahtunut pitkiin aikoihin ja silloinkin vain -sipulia kuoriessa; hänen sydäntään likisti aivankuin pojat olisivat -ainaiseksi kadonneet, vaeltaen tuntemattomiin maihin. - -"Tulevathan he huomenna takaisin", sanoi Jaakko, "ja todennäköisesti -myöskin ylihuomenna!" - -"Kukapa tietää, muistavatko he sitten meitä! Sydäntäni puristaa kuin -jos he eivät meille enää ollenkaan kuuluisi!" - -Muori hiipi takaisin taloon, ettei kukaan huomaisi hänen -mielimurheisuuttaan ja arvaisi syytä siihen, ja ukko painui myöskin -jonkun hetken kuluttua sisään. He joivat yhdessä sitä parempaa -viiniä, jota he olivat poikia varten valmiina pitäneet. - -"Ja miksi heidän sitten tarvitsee joka päivä edestakaisin matkustaa -kuin mitkähän älliöt?" toraili äiti, "kun he kerta niin mukavasti -voisivat meidänkin luonamme yötä viettää eikä olisi pakko rahojaan -menettää." - -"Sitä sinä et ymmärrä! Onhan heidän toki käyminen katsomassa -mitä kansliassa on tapahtunut; ja aamuaikaisella ennen lähtöään -neuvovat he kirjureille työtä. Paremminhan se käy kuin jos ne pari -tai kolme päivää saisivat yksinään elostaa! Mitä varten meillä -on kaikki nuo rautatiet, joiden takia kunnat ja valtio ovat niin -ylenmäärin velkaa tehneet? Se on nyt heidän hyväksi, he voivat koko -päivän istua kunnollisesti täällä neuvostossa ja kuitenkin illoin -aamuin työskennellä pari tuntia kotona! Sillä heillä on suuri -vastuunalaisuus!" - -Ei Martti Salanderinkaan kotona ollut päivä ilman huomattavia jälkiä -jättämättä kulunut. Kun perhe istui päivällispöytään kokoontuneena, -veti Salander taskustaan sanomalehden, joka oli yhdentoista aikana -ilmestynyt. Hän silmäili vain tuoreimpia uutisia, joiden joukossa -oli kertomus Suuren Neuvoston avaamisesta ynnä parista kolmesta -alkutoimituksesta; molempien nuorten notariusten neuvostoon tuleminen -oli myös mainittuna. - -Salander, joka kyllä tunsi vaalien menon, ei ollut tullut sitä -ajatelleeksi, että tänään oli istunto ja että Weidelichin veljekset -ottivat siihen osaa. Hän tunsi itsensä omituisen hämmästyneeksi. -Hänen tyttäriensä epämieluisat sulhot eivät olleet ainoastaan hänen -kannattajinaan esiintyneet sekä olleet vähällä auttaa hänet itsensä -korkeimpaan neuvostoon, vaan vieläpä istuivat he nyt itsekin siellä, -hänen, vakaan ja kokeneen kansanystävän saadessa sanomalehdistä lukea -mitä siellä tapahtui. - -Hän ei voinut olla mielessään tuntematta hituisen inhimillistä -kateutta. - -"Mitä sanomalehdessä on, koska näytät niin vakavalta?" sanoi Maria -rouva katsahtaen häneen, kun tytöt näyttivät isää varkain silmäilevän. - -"Minäkö?" sanoi hän silmiään sanomalehdestä nostamatta, "eipä mitään -erityisempää! Luen juuri tuossa, että herrat Weidelichit ovat tänään -astuneet neuvostoon." - -Vasta nyt silmäsi hän ylös, kun vaimonsa liikahti ikäänkuin -säikähtyneenä. Kumpikin he huomasivat, että tyttöjen silmät -omituisesti loistivat ja heidän huulensa nytkivät aivankuin olisivat -he tahtoneet sanoa: ovatko he nyt kyllin vanhoja? - -"Leena, soppa on liian suolaista, vie pois minun lautaseni!" huudahti -äiti sisään tulevalle kyökkipiialle. Tämä otti lautasen sekä lusikan -ja maistoi soppaa. - -"En minä ymmärrä", vastasi hän, "varmastikaan minä en ole pannut -tavallista enemmän suolaa!" - -"Vaikka', se on vain liian suolaista! Muutoinkaan minä en voi syödä!" -Ja rouva Salander pani ruokaliinansa pois sekä nousi ylös. - -"Maria, älä joutavoitse, vaan syö pois! Vai etkö voi hyvin?" huudahti -nyt Martti, nähdessään rouvan kalpenevan. Huolestuneena nousi hän -ylös ja tytötkin kokonaan muuttunein kasvonilmein työnsivät tuolinsa -taakse, rientäen äitiään auttamaan. Hän tointui kuitenkin äkkiä. -"Istukaa vain ja syökää!" sanoi hän, "minä koetan myöskin mikäli voin." - -Kun kaikki olivat jälleen istuneet ja rouva hiukan tyyntynyt, jatkoi -hän keskustelua: "Minä näen, että te ette hellitä ja että asiat -menevät menoaan. Jos teillä on jotakin sanomista, niin puhukaa -vapaasti, minä en siihen enää sekaannu, vaan jätän asian isänne -päätettäväksi!" - -"Elä puhu niin!" sanoi Martti, "me emme saa eri henkilöinä lastemme -edessä esiintyä! Kuinka asiat nykyään ovat", kääntyi hän tyttäriin, -"kuinka on niiden nuorukaisten, kaksosten laita?" - -Seurasi hetkinen äänettömyyttä. Sitten rohkaisihe neiti Setti. -"Rakkaat vanhemmat", sanoi hän alas luoduin silmin, Nettin istuessa -hänen rinnallaan sykkivin sydämin, "se on nyt tapahtuva. Ensi -sunnuntaina aikovat he tulla ja pyytää meitä. Me pyydämme teitä, -ettette olisi vastaan!" - -Jälleen vallitsi lyhyt äänettömyys. Sitten sanoi Salander: "Meidän -puolestamme he saavat tulla! Siihen saakka saanevat vanhempanne -kai vielä vähän harkita asiaa ja sittenkin pyytää tavallisen -mietintöajan, mikäli se tarpeelliselta tuntuu." - -"Oo, emmehän me lainkaan tahdo hätiköidä!" huudahti Netti. - -"Hyvä on, syökää nyt vain, muutoinhan kaikki jäähtyy!" lopetti -Salander ja jatkoi yksinään syömistä, tyttöjen ollessa jouten ja -äidin, joka oli jälleen noussut pöydästä, puuhaillessa äänetönnä -huoneessa. - -Tytöt esiintyivät tästä hetkestä alkaen nöyrinä ja hyvin -rakastettavina isää ja äitiä kohtaan. Joskin he olivat päättäneet -pitää kiinni persoonallisesta oikeudestaan, niin osasivat he sentään -oikein arvostella eroitusta vanhempainkodista tapahtuvan rauhallisen -ja väkivaltaisen eron välillä. He olivat myöskin saaneet takaisin -entisen hyvän omantuntonsa lakkauttamalla kohtaukset rakastettujensa -kanssa ja rajoittamalla kirjevaihdon välttämättömimpään. -Jonkinlaiseksi korvaukseksi tästä nousivat he väliin aamu- tai -iltahetkinä vuorenkukkulalle, josta saattoi nähdä notariuksen talon -Lindenbergissä sekä samoin Soittolassa. Kummallakin riippui kapeassa -rihmassa kiikari ja sinne ylös ehdittyään tutkivat he loistavin -silmin taivaanrannan sineä, joka vielä monin kerroin kaunisti heidän -rakastettujensa siellä etäisyydessä häämöittävät kodit. Netti saattoi -kiikarinsa avulla lukea akkunat Julianin talossa; sisko ei voinut -samaa Isidorin talossa, se kun siihen aikaan päivästä oli varjossa. -Sen sijaan näki hän Soittolasta kohoavan valkoisen savun sekä -auringonsäteiden muodostaman juovakkeen kimmeltävän lammen pinnalla -ja puiden välissä. - -"Kuinka ihanaa onkaan", huudahti hän, "voidessani päivätä sinulle -kirjeen: 'Soittolassa, Vapunpäivänä!'" - -"'Lindenbergissä, 1 p. kesäk.' ei myöskään kuulu hullummalta!" arveli -Netti ja kiikaroitsi edelleen; "kun te tulette meille kylään, niin -syömme me ylhäällä kulmahuoneessa, katsohan, tuo viimeinen akkuna -vasemmalla, sieltä varmaankin näkee laajalti ympäristöön! Se on mitä -hauskin pikku sali, on hän minulle kirjoittanut." - -Mutta nyt odottivat he ensi sunnuntaita vielä suuremmalla ikävällä -kuin millä he maaseudulle katselivat, ja niinpä se vanhemmille -saapuikin pikemmin kuin heille. - -Rouva Salander oli sillä välin Martin kanssa keskustellessaan tullut -siihen surulliseen vakaumukseen, että jatkuvaan vastustukseen ei -ollut enää mitään järkevää perustetta; se tekisi vain nuo edessä -olevat avioliitot maailman silmissä huomatummiksi, kun tytöt -yksinkertaisesti livistäisivät tiehensä. Mutta hän ei aikonut olla -läsnä uhrilampaan tavoin näkemässä noiden kavalain tyttärien riemua -ja hänelle koitunutta rangaistusta; sen vuoksi päätti hän sinä -päivänä käyttää hyväkseen erästä kauan luvattua kyläretkeä maalle -ja siten poissaolollaan rangaista noita hänen mielipiteensä mukaan -päättömästi hairahtuneita lapsiaan. Kun hän sentään oli miehelleen -antanut myönnytyksen, että kosijat joka tapauksessa pyydettäisiin -päivälliselle, piti hän itse huolta kunnollisen joskin kohtuullisen -aterian valmistamisesta ja kaikista mieluimmin häntä tässä toimessa -auttoi Leena, joka asian onnellisen päätöksen kautta toivoi omista -synneistään täysin vapautuvansa. Hän palveli mielellään talossa eikä -halunnut sitä koskaan jättää. - -Kun sunnuntaina aamupäivällä vaunut äitiä varten seisoivat jo talon -edustalla, lausui hän vielä miehelleen ja tyttärilleen toivomuksen, -että jätettäisiin kihlajaisjuhlallisuudet sikseen, sillä siinähän ei -olisi mitään järkeä, kun kihloihin oli kerta menty täysi-ikäisyyden -perusteella ilman vanhempain myötävaikutusta. - -Molemmat iloissaan olevat neidit luopuivat mielellään -juhlallisuudesta, jonka äiti itse selitti tarpeettomaksi, olivatpa he -vielä iloisiakin, että hän täksi päivää meni pois, he kun tiesivät -kaksosten kovin häntä kaiheksivan ja kun tuo tämänpäiväinen toimitus -siten kävisi helpommin laatuun. - -Martti Salander sitävastoin näki melkein surumielin vaimonsa -matkustavan pois, sillä häneen koski se jäykkä ankaruus, jota -vaimonsa tässä asiassa osoitti; hän tiesi kuinka rehellinen hän -oli ja vapaa kaikesta ilkeydestä, ja sen vuoksi tunsi hän hänen -käytöksensä johdosta raskasta aavistelua tulevasta onnettomuudesta, -johon hän ei voinut ottaa osaa, mutta joka kuitenkin oli otettava -huomioon. - -Vähän aikaa rouva Salanderin lähdettyä ilmaantuivat veljekset Julian -ja Isidor, molemmat juhlapuvussa. Heidän mukanaan tuli huoneeseen -täysi päiväpaiste. Salanderia aivankuin häikäisivät tyttöjen kasvot: -vaikka he eivät kertaakaan nauraneet, loistivat he sentään onnesta -niin että hän toivoi äidinkin olevan tuota merkillistä ilmiötä -näkemässä. - -Neidit istuivat säädyllisesti vierashuoneen sohvalla, isä ja -kosionuorukaiset tuoleilla, ja viimemainitut niin ujoina, että se -näytti synnynnäiseltä kunnon vaatimattomuudelta. Se johtui etupäässä -talonrouvan poissa-olosta. Kävelykeppinsä olivat he jättäneet oven -eteen, kuten maalaiset tekivät kansliaan tullessaan ja hattujaan -pitivät he kädessään, katsellen keskustelun alussa hämillään ympäri -huonetta. - -Vihdoin ohjasi Salander puheen heidän käyntinsä tarkoitukseen; häntä -miellytti, että nuo niin reippaat ja nuorekkaat politikot saattoivat -vakavana hetkenä sentään olla niin vaatimattomia, melkeinpä arkoja. -Itsestään selvää on, että heillä ei ollut enää paljoakaan sanottavana -kaikesta mitä oli tapahtunut ja he tekivätkin sen lyhyesti ja -luonnollisesti; herra suurpresidenttikään ei olisi siinä löytänyt -mitään moitteen sijaa. Taasen katselivat he ympäri seiniä, Salanderin -pika-pikaa miettiessä vastaustaan. Tuo hyvinkalustettu huone -kohotti nähtävästi kunnioituksen tunteita noissa tottumattomissa -nuorukaisissa. Kaikki arvelut ja huomautukset tuosta tai tästä -seikasta sekä kaikki kyselyt heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan ja -toiveistaan jätti Salander sikseen ja selitti, säilyttäen yhä vakavan -kasvojenilmeen, että hän ja äiti eivät vastustaneet tyttöjen tahtoa, -että he toivoivat näiden liittojen j.n.e., jonka jälkeen hän lopetti -lyhyeen ja kutsui notariuksia, jollei heillä ollut enää mitään -sanottavaa, päivälliselle. - -He ujostelivat yhä vielä niin etteivät he kertaakaan uskaltaneet -sulhasmiesten tavoin lähestyä tyttöjä, jotka he kuitenkin niin hyvin -tunsivat, ja näiden juhlallinen arvokkuus muuttui hämillään-oloksi, -mikä taas heitä itseään melkein suututti, sillä he eivät tienneet, -kuinka arvokkaiksi he yhtäkkiä olivat kaksosten silmissä käyneet. -Pannen sen uudella mielihyvän tunteella merkille sekä aikoen jättää -kihlatut nyt yksikseen, otti isä lyhyet jäähyväiset, mennäkseen -konttoriin ja avatakseen saapuneet kirjeet. - -Päivällispöydässä notariukset hiukan norjenivat, ei kuitenkaan siihen -määrään että keskustelu olisi siitä höystynyt. Salander tahtoi puhua -politiikasta ja neuvoston keskusteluista, mutta he eivät näyttäneet -siihen halukkailta ja jättivät hänelle yksin sananvuoron, minkä hän -myöskin lopulta merkitsi vaatimattomuudeksi. Sitten ajatteli hän, -että Weidelichin vanhempia, jotka asuivat aivan lähellä, toki myöskin -olisi lähenneltävä ja että alun siihen voisi parhaiten tehdä siten, -että hän nyt kehottaisi tyttöjä herrojen kanssa tekemään kävelyretken -Varpuseen sekä esittäytymään tuleville appivanhemmilleen. Siten -vapautuisi Maria rouva ensi askeleen ottamisesta; itse päätti hän -käydä heitä vastaan, kun he yksin ajurilla palaavat. - -Jokainen hyväksyi mielellään hänen ehdotuksensa, tytöt sen vuoksi, -että he odottivat hyvää tästä kävelyretkestä, veljekset taas siitä -syystä, että heillä oli huono omatunto ja halusivat hyvittää -vanhempiaan. Kolme istuntoa kuluneen viikon alussa oli nimittäin -mennyt ohi heidän saamatta kertaakaan aikaa mennäkseen heitä ikävällä -odottavain vanhempainsa luo, jotka eivät tienneet mitä heidän tuli -ajatella, vuoroin lohduttaen itseään asiain tärkeydellä ja poikiensa -arvolla, vuoroin mielessään epäillen heidän lapsenrakkauttaan, mutta -todennäköisesti kummassakin suhteessa erehtyen. Myöskään he eivät -tienneet mitään tämän kauniin sunnuntaipäivän tapahtumista. Veljekset -olivat pitäneet aikeensa salassa, ettei äidin tori-rupattelujen takia -mahdollisesti syntyisi mitään ikäviä kohtauksia. - -Niin istuivat nyt Jaakko Weidelich ja Amalia muori surullisiin -mietteisiin vaipuneina penkillä talonsa edessä, kun he näkivät tietä -pitkin lähestyvän kaksi mustiinpuettua, korkeahattuista nuorta -herraa, kummallakin kynkässään sievä, kukoistava ja hyvin puettu -nuori nainen. Weidelichin vanhukset eivät olisi kuolemakseenkaan -osanneet heitä pojikseen uskoa, ennenkuin he olivat saapuneet aivan -luokse. - -Nyt vihdoinkin tunsivat he oman verensä, heidän siinä lähestyessään -hyvän viinin ja vieläkin paremman kosioseikkailun niin -ruusunloistaviksi huokumina kuin koskaan olla voi. Mutta kun päälle -päätteeksi nuo kaksi Salanderin neitiä tulivat mainituiksi ja -morsiamina esitetyiksi, niin silloin he, vallankin äiti, unhoittivat -kaiken surunsa ja mielihaikeansa pikemmin kuin mitä kynttilä -tarvitsee sammuakseen. Melkeinpä hänen silmissään pimeni Salanderin -tytöt, joista kummankin kappaleen sanottiin käyvän ainakin puolesta -miljoonasta! Nimittäin jollei heidän isänsä uudelleen tuhmuuksia tee! -Sillä kukapa vielä tänään voi häneen nähden niin varma olla. Mutta se -on nyt niin, että heillä on morsiamet ja heissä on miestä kylliksi -niin hyvin puolen miljoonan kanssa kuin ilmankin. - -Sellaisia ajatuksia liikkui tuon kunnon muorin mielessä, mutta -ääneen hän ei niitä ilmaissut, sillä heti oli hän juossut sisälle -ja somisteli suurimmassa kiireessä itseään minkä voi. Sillä aikaa -vei ukko Weidelich arvokkaat vieraansa heidän maalaistapaansa, -pakoitti nuoret istumaan pöydän ympärille ja ettei hänen heti olisi -tarvinnut puhelemaan ryhtyä, riensi hän kellariin, kädessään kiiltävä -viinikannu. - -Hänen siellä ollessaan tuli rouva juosten ja huudahti: "Aivan -oikein, levähtäkää vain!" mutta kiiruhti jälleen toisesta ovesta -ulos ajamaan, kuten hän sanoi, palvelustyttöä liikkeelle, että hän -auttaisi häntä nopeasti valmistamaan torttuja, yksi vadillinen vain -kahvin seuraksi, jota välttämättä oli keitettävä. Turhaan nuoret -hänen peräänsä juosten huusivat, että hän heittäisi kaikki sikseen, -ettei heillä ollut nälkä eikä jano. Eihän toki sikseen, ja päivää -on vielä pitkälti eikä vielä mitään valmiina, huusi hän takaisin -ja mennä tepsutti edelleen. Hän tölmäsi yhteen miehensä kanssa, -joka määrämittaisin askelin riensi huoneeseen kantaen täysinäistä -tinakannua sekä maalattua lautasta, jolla oli suuri juustonkimpale, -asetti ne pöydälle, johon hän lisäksi kantoi laseja ja meni jälleen -ulos sekä palasi hetkisen päästä mukanaan jättiläislautanen täynnä -kinkunviipaleita. Sitten otti hän kaapista esille pienempiä, samoin -kirjavilla neilikoilla koristettuja lautasia, veitsiä ja kahvelimia -sekä toi lopuksi suuren talonpoikaisleivän, jonka hän leikkasi -viipaleiksi. Kyökistäkin kuului jo tulen ritinää ja voin kärinää -paistinpannussa. - -"Ai, mitä sinä, isä, hommaatkaan?" huudahti rouva Weidelich, joka -valkoisessa kyökkiesiliinassa ja punahohtavin kasvoin astui sisään, -"sehän olisi vasta myöhemmin kahvin jälkeen ollut paikallaan! Ja -minne minä sitten laitoksineni joudun?" - -"Tuo vain mitä sinulla on, jahka valmiiksi saat!" sanoi Jaakko -Weidelich tyynesti, "tarjotaan kaikki yhtä rintaa, niin sen -rikkaammalta köyhyytemme näyttää. Sitä paitsi juomme minä ja -poikavekarat mieluummin viinilasin kuin kahvia." - -"Poikavekarat, niin! Tiedättekö te, senkin kelvottomat neuvosherrat, -että me tuon oivallisen kinkun olemme jo viime viikolla teitä varten -keittänet? Mutta te ette ole edes vilahdukselta näyttäytyneet, vaan -antaneet meidän turhaan odottaa!" - -"Äiti ei saa sitä pahakseen ottaa!" hyvittelivät pojat; "me emme -ole enää omia miehiämme, vaan on yhteiskunnallisella asemallammekin -vaatimuksensa meihin nähden. Asiat ja olosuhteet veivät meiltä -ensi kerralla ajan niin tarkoin, ettemme ennen poislähtöä voineet -hetkeksikään irtautua. Toivottavasti ei toiste niin käy." - -"Suokoon Jumala!" sanoi äiti, "mutta kylläpä tuo kyökissä hyöriminen -tekee turkasenmoisen janon. Annahan, isä, puoli lasia viiniä ja -tarjoa nuorikoillekin, koska sitä siinä kerta on!" - -Weidelich kaatoi laseihin kirkasta, punertavaa viiniä. - -"Terveydeksenne, hyvät neidit! Terveydeksesi, isä! Ja Isidor ja -Julian!" - -Hän joi pohjaan yhdellä siemauksella, kuivasi esiliinalla suunsa ja -nähtävästi virkistyneenä jatkoi: "Ja kuinka on neitien vanhempain -laita? voiko mamma hyvin ja pappa myös?" - -"Kiitos kysymästä, isä ja äiti voivat kumpikin hyvin!" sanoi -Netti, "saamme sanoa heiltä ystävälliset terveiset teille ja herra -Weidelichille. He toivovat pian saavansa tilaisuuden itse tervehtiä -sulhastemme arvoisia vanhempia!" - -"Nyt on aika sinunkin isänä sanoa sanasi", töykkäsi muori iloisena -miestään, joka kihlaushistoriasta oli vain puolittain saanut tietää, -mutta osasi yleensä kuitenkin panna asialle arvoa. Hän rykäsi -aluksi ja puhui sitten: "Mitäpä minulla siihen on paljon sanottavaa -muuta kuin että se on kunniaksi minulle, tai meille, piti minun -sanoa! Minä olen yksinkertainen maanviljelijä (pojat olivat hänelle -opettanet tämän nimityksen, koska vanha nimitys _talonpoika_, joka -aina merkitsi _herran_ vastakohtaa, oli sopimaton kansanvaltaisessa -maassa) enkä osaa sanojani hyvin ja oppineesti sovittaa! Voin -ainoastaan toivottaa tervetulleiksi nämä ystävälliset neidit, jotka -minua hyvin miellyttävät, enkä minä olisi koskaan osannut ajatella -saavani niin ylhäisiä miniöitä! Antakoon Herra siunauksensa heidän -liitolleen!" - -"Minä olen sen jo aikoja sitten tehnyt!" huudahti mamma Weidelich, -"ja se pitää! Kilistäkäämme sen päälle!" - -Hän joi toisen puolen lasistaan, mutta nosti tällä kertaa esiliinansa -liikutettuna silmilleen, sillä olihan hyvä osa hänen toiveistaan ja -pyrkimyksistään toteutumassa. Hän riensi jälleen kyökkiin, ettei -onnenhuumiossaan tehtäviään laiminlöisi; siellä kuultiin hänen -jauhavan kahvia, särkevän sokeria ja siinä välissä äänekkäästi -juttelevan palvelustytön kanssa, joka tippaleipää paistinhaarukassa -pidellessään ei voinut kyllikseen tapausta ihmetellä. - -Nuorten haluamaan kävelyretkeen ei jäänyt aikaa. Rouva ei tahtonut -tuota odottamatonta kihlajaisjuhlallisuutta keskeyttää eikä sallia -voitonriemun raueta ja hän tartutti iloisuuden muihinkin, vallankin -molempiin morsiamiin, jotka lujalle uskollisuudelleen saivat täällä -enemmän tunnustusta kuin omassa kodissaan ja iloitsivat siitä -vilpittömästi. Laulettiinpa köörissä muutamia laulujakin. Talon eteen -kokoontui uteliaita lapsia ja vanhan kaivon luona seisoi vaimoja -naapuristosta, jotka huhu oli siihen houkutellut ja jotka hekin -koettivat päästä osallisiksi morsiusparien näkemisestä. - -Se onnistuikin heille. Herrat notariukset eivät äitinsä pakoituksesta -huolimatta voineet yöksi jäädä, molemmilla kun oli huomisaamuksi -lykkäytyneitä toimia; morsiamet taasen olivat lopulta iloisia -päästessään kotimatkalle, ehtiäkseen vielä ennen äitiään kotiin. - -Niinpä näkivät kaivon luona olevat katsojat, vaimot ja lapset, äkkiä -pienen juhlakulkueen astuvan ovesta ulos ja liikkuvan kaksittain -ohitse, edellä morsiusparit ja perässä vanhemmat kuin jälkivartiona. -Mamma Weidelich halusi näyttää itseään ja sen vuoksi saatella jonkun -matkan vieraitaan. - -"Katsokaahan!" kuiskailivat katselijat, "siinä ne tulevat! Tuossa -ovat maakirjurit, tuhattulimmaista! Ja nuo siis ovat ne neidit, jotka -kuuluvat olevan upporikkaita! Puhtoisia he ovat, herttaisen näköisiä -naikkosia! Ja vanhukset sitten, nehän loistavat kuin ruusut! Hyvää -iltaa rouva Weidelich, hyvää iltaa, herra Weidelich!" - -Muori Weidelich viittoi kiitollisena vastaan, he kun niin sievästi -heitä kohtaan käyttäysivät. - - - - -XI - - -Kun tuo kaksoisliitto nyt kerran oli päätetty, ryhtyi toinen äiti, -Maria Salander, tyttäriensä myötäjäisiä sen huolellisemmin ja -anteliaammin valmistamaan. Ei ainoastaan kaikkia vaatetavaroita, -vaan melkein koko talous piti heidän viedä mukanaan Soittolaan -ja Lindenbergiin. Martti, hänen miehensä, arveli kyllä, että -Varpuslaisillekin olisi sentään suotava tilaisuutta siihen, mutta -Maria rouva sanoi ennen kaikkea haluavansa, että ne olisivat hänen -varustamiaan esineitä, joiden keskellä lapset eläisivät, istuisivat -ja seisoisivat, nukkuisivat ja valvoisivat; eihän näet voinut tietää -mitä hyvää siitäkin olisi. Olisi suurta etua siinä ilmenevästä -tasasuhtaisemmasta ja yksinkertaisesta mausta; kun ei enää eletä -huonekalujen keskellä, joihin on vanhastaan isän kodissa totuttu, -niin on koetettava edes uudet saada silmää miellyttäviksi. - -"Herkeähän jo, eukkoseni!" nauroi Salander, "mistä sinun mieleesi -sellaista tuleekin? Minusta nähden sinä lopulta käyt tieteelliseksi, -ja alat harrastaa irtaimisto-psykologiaa!" - -"Anna minun olla!" sanoi hän, "minä en kärsi leikkiä!" - -Setti ja Netti antoivat mielelläänkin äidin pitää päänsä, saadakseen -hänen pysymään hyvillä mielin; muistuttihan hän noissa puuhissaan -melkein nuorta tyttöä, jonka mieleen jonakin päivänä vielä kerran -juolahtaa vanha nukkehuone, jolla hän sitten haaveksien alkaa -leikkiä. Hän näytti siinä toimessaan siltä, ettei häntä sopinut -häiritä; jollei tahtonut hänen julkisena salaisuutena olevia huoliaan -herättää. - -Tytöillä oli sillä välin muita huolia: kysymys, ketä kaikkia -olisi häihin kutsuttava, tuotti heille päänvaivaa. Että häät -vietettäisiin yhteisesti, tuntui tähän tavallisuudesta poikkeavaan -naimisjuttuun nähden itsestään selvältä, se tuntui olevan kuin koko -lemmenhistorian oikeutettu kruunaus ja kärsittyjen loukkausten -hyvitys. Mutta nyt ei Salanderin perheellä ollut mitään laajaa -ystävä- eikä seurustelupiiriä, osaksi heidän vaiherikkaan elämänsä -ja osaksi myöskin Salanderin valtiollisten mielipiteiden takia. -Hyvinvoipia liikemiehiä ja sen semmoisia, jotka luopuvat entisestä -varovaisena pidetystä kannastaan sekä ryhtyvät taisteluun -valtiollisesti heränneiden joukkojen etupäässä, pitävät heidän -säätytoverinsa vähintäänkin omituisina ja epäluotettavina -hulluttelijoina, jotka vakaantuneen valtiojärjestyksen tekevät -muka leikkikaluksi intohimoilleen; tämän takia käy aina lähempi -seurustelu mahdottomaksi, joskin ulkonainen arvonanto tarpeellisten -liikeasiain takia säilyykin. Näin kumminkin koetti Martti Salander -anteeksipyynnellen omaisilleen selittää sitä pulaa, mikä esiintyi -häävierasten valikoimisessa. Tytöillä lisäksi ei ollut enää ketään -"intiimejä" ystävättäriä. Asiain näin ollen mietiskeli isä jonkun -aikaa muodostaa häät jonkinlaiseksi vapaaksi kansanjuhlaksi sekä -kutsua sinne joukon demokraateja naisväkineen, jotka yhdessä -Weidelichiläisen lisän kanssa esittäisivät kauniin pienoiskuvan -kansasta. Äiti osasi kuitenkin karkoittaa hänestä tämän ajatuksen -ja itsekin huomasi hän olevan sopimatonta muodostaa näitä häitä -poliittiseksi puoluejuhlaksi arvaamattomine seurauksineen. -Tyttäretkin arastelivat panna julkisesti näytteille tuota taistellen -saavuttamaansa onnea. - -Sitä kiihkeämmin toivoivat morsiamet veli Arnoldin tulevan häihin. He -olivat yhdessä vanhempain kanssa kirjoittaneet hänelle Englantiin, -sen jälkeen kuin hän oli kihlausilmoitukseen vastannut lyhyin -onnentoivotuksin ilman mitään leikinlaskuja. - -Tuohon nelikertaiseen kutsuun tuli vastaukseksi kirje isälle. -"Rakkahin isä!" kirjoitti hän, "teidän painava yhteisvaatimuksenne -tulla häihin on tehnyt todella hyvää minun uskolliselle -salanderilaiselle pojan- ja veljensydämelleni, ja melkeinpä -minua pahoittaa, täytyessäni kieltäytyä siitä huvista, johon -niin mielelläni ottaisin osaa. Kenties pitävät siskot kovin -epäkohteliaana, että minä täytymyksistäni näin omin päini päätän, -mutta se on nyt niin, että minä en voi häiden takia täällä -oleskeluani yhtäkkiä keskeyttää, kun mahdollisesti ei sitten enää -tulisi takaisin tänne palatuksi, kerta siellä ollessani. Äitimme, -johon sydämeni erikoisemmin on kiintynyt, se olkoon sanottuna ilman -mustasukkaisuutta herättämättä, ymmärtää minua kyllä! - -"Rakkahin isä! Minun on Sinulle tunnustettava, etten minä täällä -juridiikkaa harrastakaan, kuten puhe oli, vaan Englannin historiaa, -jonka yhteyteen tosin aina hiukan lakitiedettäkin punoutuu. Tiedän -kyllä, ettei tarvitse matkustaa juuri niihin maihin, joiden historiaa -yleensä tahtoo tutkia, mutta asianomaisessa maassa ja asianomaisen -kansan keskuudessa eläen on tilaisuudessa saamaan havainto-opetusta, -jota ei ole halveksiminen. - -"Minun on nyt siirryttävä siihen, mitä aion Sinulle ehdottaa ja -mikä on juuri edellisen kanssa yhteydessä. Sinä olet tähän saakka -toivonut, että minä heti kotiin palattuani rupeaisin käytännölliseksi -lakimieheksi ja samalla alkaisin ottaa osaa poliittiseen elämään. -Tämän minä suostumuksellasi ottaisin mielelläni hiukan toisin. -Lakitiedettä harrastaisin minä voimieni mukaan edelleenkin, -mutta minä tunnen voimakkaan halun antautua historian opinnoihin -enemmän kuin mitä tähän saakka on ollut laita, ja siihen nähden -olen ajatellut seuraavasti. Varallisuutemme sallisi minun jonkun -aikaa elää kotona riippumattomana yksityistieteilijänä, jonka -ohessa minun sopisi, etten leipääni turhaan söisi, hoitaa jotakin -tointa Sinun kauppaliikkeessäsi. Olenhan jo ennenkin monet tunnit -kirjoittanut kanssasi pulpettisi ääressä. Jos siitä sitten noin -vähitellen sukeutuisi mukiin menevä kauppias, niin eihän jonkunlainen -oppineisuus olisi hänelle miksikään vahingoksi ja kysymys liikkeesi -tulevaisuudesta olisi samalla toistaiseksi jotenkuten ratkaistu. -Siis: Nuori juristi työskentelee tarpeen ja tilaisuuden mukaan isänsä -kauppahuoneessa ja harrastaa sen ohessa historiaa kotitarpeikseen, -ymmärtääkseen paremmin tulevaisuutta ja osatakseen sen laatua ja -ehtoja arvostella." - -"Mitä pentelettä tämä on!" keskeytti Martti Salander lukemisen, -turhaan mietiskellen näiden lauseiden tarkoitusta. Mutta sitten -luki hän edelleen: "Mihinkä tämä tähtää? kysynet Sinä. Minä selitän -sen heti. G:ssä ollessani seurustelin minä muutamain maanmiesteni -kanssa, jotka hyvin mielellään keskustelivat kotimaan valtiollisista -olosuhteista jaottivat viisaan pohdinnan alaisiksi sieltä saapuneet -tiedot. Eräs heistä, joka on kotoisin X:n kanttonista sai vieraakseen -kylpemään matkustaneen isänsä. Tämä vietti yhden illan poikansa ja -meidän seurassa, kuunnellen keskustelujamme, joihin me tuon vanhan -herran itsensäkin pian kiedoimme. Kuullessaan meidän kiivaita ja -maltittomia arvostelujamme johtopäätöksineen, että tarvittaisiin -vereksiä voimia, uutta lain-laatija polvea, joka vasta voisi -vallitsevat epäkohdat poistaa, nauroi vanhus ja arveli, että -hänen kokemustensa mukaan ei ole kysymystä niinkään vereksistä -voimista, joita sitäpaitsi jo tuon ihmisten keskenkin yleisen -kiertokulun kautta lakkaamatta lisää virtailee, kuin päinvastoin -ennen saavutetun järkevämmästä ja uuraammasta muovailemisesta. -Hän kertoi nyt havainnollisesti, kuinka hän oli kolmannen kerran -kokenut, että voimakkaan muutoksen jälkeen niiden miesten pojat, -jotka tuon muutoksen olivat aikaan saaneet ja jotka olivat -parhaassa miehuuden ijässään, olivat vielä kouluissa ollessaan -liittyneet yhteen ja sopineet tahtovansa asiat jotenkin aivan -toisin järjestää, jahka siihen tilaisuutta tulisi. Tietämättä -mitä tuo ennen kuulumaton järjestys oikeastaan sitten oli oleva, -olivat he jälkeenpäin todellakin pitäneet sanansa, ikäänkuin jos -Rütlin niityllä olisivat siitä valan vannoneet, ja kaiken aikansa -sotkeneet ja häirinneet pyhänä pidettävää lainlaadintaa, kunnes -sitten heidän omat jälkeläisensä vannoivat samanlaisen valan ja -auttoivat tai ainakin koettivat suurella melulla heitä asemiltaan -pois auttaa. Tässä valossa katsottuna, arveli hän, on edistys vain -sokeaa kiiruhtamista loppua kohti ja muistuttaa koppakuoriaista, -joka juoksee pyöreän pöydänkannen yli ja reunalle saavuttuaan putoaa -lattialle tai korkeintaan kiertää reunaa pitkin ympäri, jollei se -pidä parempana kääntyä ja palata takaisin, jolloin se vastakkaisella -puolella tulee jälleen reunalle. On luonnonlaki, että kaikki elämä -tulee sitä nopeammin loppuun eletyksi ja sammuu, kuta väsymättömämmin -elämänsuoni pulputtaa. Sen vuoksi, lopetti hän leikillisesti, ei hän -voinut pitää juuri tarkoituksenmukaisena keinona elämän jatkamiseen -sitä, että joku kansa itsessään ituina kätkeytyvät kehityksen -lopputulokset ennen aikaansa kuoliaaksi ahdistaisi sekä samalla -itsensäkin murhaisi. - -"Jouduimme tästä vanhan herran nuhdesaarnasta kelpolailla hämillemme, -mutta otimme sen arvonannolla vastaan; meidän täytyi myöntää siinä -olevan totta, sillä olimmehan itsekin jo varhain samanlaista -huomanneet, ja me nauroimme hänen leikinlaskulleen. - -"Jälestäpäin puhelin minä erään läheisemmän ystäväni kanssa useat -kerrat tuosta samaisesta keskusteluaiheesta. Me harkitsimme tuon -vanhuksen näkökannalta poliittisia päiväntapauksia, joita kotimaasta -kuulimme. Lyhyesti, me päätimme lopulta olla, päinvastoin kuin -nuo koulupoika-agitaattorit, näyttelemättä uutta sukupolvea, vaan -hiljaisuudessa valmistautua kelvollisiksi kaikkien tapausten varalle -aikoina, jolloin voisi käydä tarpeelliseksi olla mukana ja löytää -paikka itselleen. Yleensä, päätimme me, on tarpeellista ajatella -yleisiä asioita, mutta ei muiden mukana suutaan soittaa. - -"Paras isä! Siten on mielipiteeni, joista johtuu edellä esittämäni -menettelytapa, sikäli kuin sinä nyt ensinnäkin voit poikaasi siinä -muodossa kotona sietää. Veron, jonka jokainen koti on julkiselle -elämälle velkaa, maksat sinä toiminnallasi toki yllinkyllin, -niin että minä voin vielä hyvän aikaa Sinun esimerkkisi varjossa -rauhallisesti itseäni kehitellä!" - -Martti laski tuon laajan kirjeen avonaisena pulpetilleen, otti -sen jälleen ylös, käänteli lehtiä ja sanoi: "Mitä tämä nyt on? -Leikkiäkö hän laskee vai tottako tämä on? Tuo hänen historia -juttunsa nimittäin! Ja mikä se vanha herra on pöydällä juoksevine -koppakuoriaisineen, johon hän edistystä vertaa? Maltas, kunhan vain --- luulenpa melkein, että minä olen toimittanut maailmaan nuoren -tieteilijän! Hän tietää minut edistysmieheksi ja ahdistelee minua -koppakuoriaisillaan! Se on vain tieteilevää arvostelua ja koko -juttu tuosta vanhasta miehestä lopultakin vain keksittyä! Mutta -sittenkin, siksi se on liian rehellistä ja vakavaa. Lopultakin, -jos hän tahtoo minua liiketoimissa avustaa, on se minulle vain -mieleen. _Doctor juris_ sopii hänelle hyvin. Historia-tieteileminen -katoaa häneltä piankin poliittisessa elämässä, jahka hän mukaan -joutuu. Tulevaisuuden laatu ja ehdot! Yhtä kuin kuunnella ruohon -kasvavan! Tahtooko hän paistaa kääreissä olevia munia, pitäen -lämpömittaria pannussa? Olkoon, kunhan hän vain tietää jotakin -lakitieteestä, niin saa häneltä oppia yhtä ja toista, jota hän ei -itse tule ajatelleeksikaan! Tuo hiljaiseksi yksityistieteilijäksi -ja kauppiaaksi rupeaminen, joista jälkimmäinen jää riippumaan siitä -tuleeko hänestä sellaista vai ei, ei näytä sentään hullummalta, -vallankin kun sen voi laittaa mukavalle kannalle! Totta puhuakseni -miellyttää tuuma minua yhä enemmän! Mitäs hän tässä vielä kirjoittaa? -Hän haluaisi vielä vuoden matkustella, jos se kävisi laatuun. Miksei? -Itse halusin myöskin nuorena ollessani oppiakseni matkustella. -Myöhemminhän minun kyllä täytyi matkustella, jopa tarpeeksi -etäälläkin, mutta olen silti vastoinkäymisten takia tuskin mitään -nähnyt ja kun on täytynyt vaimosta ja lapsista huolehtia!" - -Hän kertoi kirjeen sisällyksen naisille, jotka tulivat eri syistä -pahoilleen, tyttäret sen vuoksi ettei veli tullut häihin ja äiti -taas siksi, että hänen täytyi vielä edelleenkin olla ilman poikaansa -ja vallankin juuri nyt, jolloin hän menetti tyttärensä. Olla ilman -poikaansa, joka ei vielä koskaan ollut hänelle huolta tuottanut! -Tämän tulevaisuudensuunnitelmat tai kuinka hänen tarkoitustensa -selvittelyä, johon Martti heidän huomiotaan kiinnitti, oli -nimitettävä, saivat hänet ylpeydestä iloitsemaan, niin arvokkaalta -ja vakavalta tuntui hänestä kaikki, mitä hän kirjoitti ja hän -hyväksyi lopulta kaikki, yksin matkustuksenkin. Myöhemmin miehensä -kanssa kahden jäätyään ei hän voinut olla jonkinmoisella kopeudella -vertaamatta itseään vasta-anoppiinsa, ja tämän kaksosiin viitaten -omaa poikaansa ylistämättä. - -Salander tuli oikein kateelliseksi hänen takiaan. - -"Sinä olet hiukan aristokraatti", sanoi hän, "minä en käsitä, -miksi sinä et voi niitä ihmisiä sietää. Mutta varrohan loppuun; -kuka viimeksi nauraa, nauraa parhaiten! Kaksosista tulee vielä -tanakka miespari ja he kiipeävät ylös, sillä aikaa kuin ehkä meidän -Arnoldimme omine oikkuineen jää ilmanaikaiseksi kamarilelliksi!" - -Hän otti kirjeen mukaansa konttoriin ja luki sen vielä kerran -läpi. Jälleen koski häneen ja harmitti se vanhan herran -edistys-koppakuoriainen; siitä johtui hänen ajatuksensa toiseen -asiaan: hänkin olisi mielellään tahtonut Arnoldin häihin ja tähän -asiaan tultuaan muutti hän taasen äkkiä mieltään juhlasta ja, -tehdäkseen tieteelliselle jälkeläiselleen pikku kepposen, päätti hän -sittenkin panna toimeen poliittisen kansanjuhlan, jotta hän siellä -kaukana kuulisi, mitä kello on lyönyt. - -Neuvottelematta enää vaimonsa kanssa teki hän tulevien vävypoikiensa -kanssa suunnitelman valmiiksi. Ajan hengen mukaisesti jätettiin -ajeluita suunniteltaessa vaunut kokonaan huomioon ottamatta ja -valittiin rautatie kulkuvälineeksi. Kaupungista ja ympäristöltä -kutsutut vieraat kokoontuvat asemalle, jossa morsiusparit -vanhempineen heitä odottavat. Jokainen on sopivasti puettu kuin -sunnuntairetkelle, mitään tanssiaislaahustimia ja hännystakkeja ei -ole kellään. Aseman ravintolasalissa nautitaan aamiaissoppa keskellä -matkustavan yleisön vilskettä -- kuva rauhattomasta elämästä. Sillä -välin on sentään pidetty huolta parhaimman ruokalajin tarjoamisesta -rauhallisena väliaikana junien lähdettyä ja salien tyhjettyä. Sitten -vie ylimääräinen juna häävieraat paikkaan, jossa vihkiminen tapahtuu; -se on melkoinen kylä hyvine ravintoloineen, melkein keskivälillä -kaupungista, Lindenbergistä ja Soittolasta katsoen. Kaksi pientä -laulukuntaa, jotka ovat kootut morsiusparien molemminpuolisista -ystävistä ja puoluelaisista, ottavat vastaan vieraat ja, etupäässään -vankka nostoväen soittokunta, saattaa heidät kirkkoon, missä -hengellinen demokraatti toimittaa saarnan ja vihkimisen. Sitten -mennään hääpäivälliselle, jota varten, kauniin sään sattuessa on -pöydät katettu pääravintolan puutarhaan, siis ulkoilmaan, ja tänne on -kutsuttu joukko kaukaisempia vieraita maaseuduilta, niiden joukossa -puheidenpitoon kykeneviäkin. - -Pieni juhlanäytäntö keskeyttää aterian ja laulun. Allegoriset -kuviot esittävät, nuorten suurneuvosten eri puolueasemiin viitaten, -aselevon sopimista ja päättämistä demokraattien ja vanhaliberaalien -välillä, merkiten samalla häissä olevien puolueiden kaksinkerroin -läheistä sukulaistumista, mikä taas puolestaan julistetaan kauniiksi -esikuvaksi maan puolueiden jälleen yhtymisestä ja niin edespäin. -Jahka sitten, kuten odottaa sopii, katsomaan kerääntynyt väestö, -jota muutoin on ystävällisesti kestitettävä, on vierasten kanssa -muodostanut kokonaisen kansankokouksen, astuvat puhujat esiin ja -käyttäen tavallisten maljapuheiden jaksoa hyväkseen selvittelevät -niitä kansan itsetietoisuutta kohottavia seikkoja, jotka kohoavat -korkeimmilleen vapaasta perheestä juurensa juontavan vapaan valtion -korkeimmissa siveellisissä periaatteissa. - -Tanssia ei toistaiseksi otettu lukuun vaan kyllä musiikki, jonka -säestyksellä yön tullen tulisoihtujen valossa miehissä laulettaisiin -muutamia kansallis- ja vapauslauluja niin että se kauemmaskin -kuuluisi. Kun Salander oli juhlapaikalla sopinut ohjelmasta -Weidelichin poikain kanssa jotka aluksi olivat siitä ihmeissään -mutta perästäpäin kovin hyvillään sekä lopuksi huomauttanut -olevan itsestään selvää että hän tuuman alkuunpanijana ottaa -kaikki kustannukset osalleen, palasi hän hyvillä mielin takaisin -Münsterburgiin. - -"No nyt, Arnold mestari, joka tahdot kuulla ruohon kasvavan" -myhäili hän itsekseen, "jospa sinä nyt tulisit sisariesi häihin, -niin saisitpa nähdä jotakin, ja vallankin kuulla, sanon minä, tai -kumpaakin samalla haavaa! Saisitpa oppia, ettei tämä maa vielä ole -pyöreä pöydänkansi, jolla koppakuoriaiset sinne tänne juoksentelevat! -Se hänen vanha herransa lieneekin ajatellut rapua, jolla ei juuri -tapaa olla mitään silmiä häntäpäässään, kun se edistyksen tietään -kulkee!" - -Iloisena selitti hän vaimolleen ja tyttärilleen juhlasuunnitelmaa. -Hänen ihmeekseen pysyi rouva kokonaan tyynenä eikä näyttänyt mitään -tyytymättömyyden oireita. - -"Olen iloinen", sanoi hän, "ettet sinä enää tee mitään -vastaväitteitä. Saat nähdä että siitä tulee onnistunut hääjuhla, -jollaista ei joka päivä olekaan nähtävänä!" - -Tyttärien vuoksi vältteliäästi hymyillen vastasi rouva: "Niin, -juuri tuossa kertoessasi esiintyi asia minulle toisessa valossa; -uskon nyt, että tämä eriskummallinen häiden vietto siirtää niiden -tavallisuudesta poikkeavan esihistorian taka-alalle tai saa kenties -kokonaankin unohtumaan!" - -"Todellakin! Kas vain kuinka sinä olet älykäs! Sitä minä en ole -kertaakaan ajatellut!" - -"Sitäpaitsi minä muutoinkin olen vähän paremmalla mielellä tähän -asiaan nähden. Olen näet tänään myötäjäisseikkain takia ollut -ylhäällä Varpusessa, jossa tapasin rouva Weidelichin suurissa -arkipuuhissaan, jonka vuoksi minun täytyi hetkisen odottaa ja -katsella päältä. Minua miellytti, ettei hän lainkaan sievistellyt. -Ja sitten sai minut vallan hyville mielin se vanttera ahkeruus, -jolla hän tehtävänsä toimitti ja työtä johti, väsymättä ja -tarkkuudella. Hän piti kaikkea silmällä, kävi kaikkeen käsiksi ja -piti samalla kertaa huolta pesijättäristä ja silittäjistä. Miestä -minä myöskin puhuttelin ja rehellisessä vaatimattomuudessaan sekä -levollisuudessaan miellytti hän minua vieläkin enemmän kuin rouva. -Hänkään ei näytä koskaan olevan joutilaana, niin määrämittaisesti -kuin hän liikkuukin. No niin, arvelin minä, jolleivät omenat kauas -puusta putoa, niin eihän tässä voine kovinkaan huonosti olla laita!" - -"Kuuletteko, lapset, eikö se ilahuta teitä?" puheli Salander tytöille. - -"Mikä niin?" sanoivat he havahtuen synkistä mietteistään, joihin -vajonneina he eivät lainkaan olleet kuulleet vanhempain keskustelua. -Olivatpa heidän silmänsäkin kyynelissä. - -Vähitellen kävi selville, mistä heidän mielipahansa aiheutui: -ettei nimittäin aamiaista heidän kunniapäivänään syötäisi jossakin -paremmassa ravintolassa, vaan rautatieasemalla, kauppamatkustajain ja -töllistelevien englannittarien keskellä. Heitä suretti, ettei tulisi -mitään vaunuja, ei edes heillekään, vaikka köyhinkin piikatyttö ajoi -vaunuissa kirkkoon. Että heidän pitäisi morsiuspuvussa ja hunnussa, -myrttiseppeleet päässä, jalkaisin ja kenties sateenvarjo kädessä -marssia asemalle taikka sitten, kuten vieraille oli määrätty, kävellä -puettuina kuin Rigille matkustavat, -- se pahoitti heitä kovin. - -"Merkillistä! Teidän sulhasenne ottivat juuri saman aatteen ilolla -vastaan ja aikovat siten tulla tunnetuiksi! Vieläpä tuumivat he -teetättää liinakankaasta valkoiset kesävaatteet ja pitää päässään -olkihatut!" kertoi isä. - -"Niinkö, tekevätkö he sillä lailla? Silloin me yksinkertaisesti -pysymme poissa!" sanoi Setti; "emme ole sitä varten niin kauan -odottaneet ja kestäneet, että häistämme saisimme naamiaishuvit -valmistaa!" - -"Ei, sitä emme tee!" vahvisti Netti; "on meilläkin siihen jotain -sanomista!" - -Äiti selvitti riidan. - -"Tarkoin punniten heillä on oikein, mitä juhlan tähän osaan -tulee", sanoi hän, "olisihan se nyt sentään vähän kummallista -rautatieasemalla ja sopivampihan hyvässä hotellissa olisi kyökkikin. -Jalkaisin tarpominenkaan ei oikeastaan olisi mukavaa, siksi on -kaupunkimme liian väkirikas; tuhansia lapsia juoksentelisi edellä ja -jälessä. Emmekähän voisi panna alttiiksi tyttöjen morsiuspukujakaan, -joita he vain kerran elämässään kantavat, ja niin ovat vaunut -edeltäpäin tilattavat ja samallapa täytyisi meillä olla vaunut koko -seurueen varalle! Kuinka sitten siellä ulkona kylässä menetellään, se -riippukoon teidän ohjelmastanne, tämä puolihan se pääasia onkin." - -"Hyvä, minä mukaudun!" ratkaisi Salander asian. "Mutta silloin -syödään eine Neljän Tuulen suuressa salissa ja ajetaan sinne sekä -sieltä asemalle sadassa tai vaikkapa useammissakin vaunuissa! Neljän -Tuulen ravintolan haluaisin sen vuoksi, että sen huoneustolla on -jonkinlainen poliittinen sivumaku." - -Rouva Salander silmäili miestään, samalla kuin hänen suunsa -huomaamatta värähti ja silmissä näkyi, kenties ensikerran, epäillen -kysyvä ilme. - -Kaikkien valmistusten jälkeen saapui vihdoinkin tuo päivä. Keskellä -kesäkuuta se oli ja taivas oli pilvetön. Salanderin talosta ajoivat -kahdet vaunut, joissa istuivat morsiusparit vanhempineen, Neljään -Tuuleen, samalla kuin sinne saapui joukko toisiakin ajoneuvoja, -joissa ajoi nelisenkymmentä henkilöä miehiä ja naisia. Sulhasia -ja appiukkoja lukuunottamatta esiintyivät melkein kaikki miehet -mukavissa, kaiken värisissä ja muotisissa puvuissa. Ainoastaan herra -Möni Wighart, joka oli kenties ainoa demokraatteihin kuulumaton -vieras, tuli mustiin puettuna. Hän äänesti aina liberaalein kanssa, -mutta oli toisinaan iloinen saadessaan korvapuustin, koska hän oli -sen jo edeltäpäin sanonut, eikä yleensä laskenut asioita kovin paljon -sydämelleen. Tänään oli hän erittäin jännityksissään hääjuhlaan -nähden, joka oli jo edeltäpäin antanut puheenaihetta, ja oli hän -vanhan ystävänsä kutsun ottanut kiitollisuudella vastaan. - -Kaikki seurueeseen kuuluvat naiset tulivat hääpukuihin puettuina, -käherretyin hiuksin, kukilla ja muilla koristeilla varustettuina, -aina ijän, maun ja varojen mukaan. Ja tämä kaikki ilman mitään -sopimusta; jokainen teki miten halusi ja kaikki olivat halunneet -samaa, huolimatta miesten kehoituksista, jotka noudattivat Salanderin -ehdotusta. He iloitsivat nyt kaksinkertaisesti, kokoontuessaan -hartaalla uteliaisuudella morsianten ympärille ja ihmetellessään -näiden romanttisen komeata ulkoasua, jota he sanoivat kerrassaan -taikamaiseksi, ja heille kun muka oli koetettu uskotella, että -morsiametkin esiintyisivät tavallisissa sunnuntaipukimissaan. - -Setti ja Netti tunsivat suurta ujoutta sillä ei vielä koskaan ollut -Münsterburgissa ollut häitä, joissa morsian häävierasten joukossa -näki niin vähän tuttuja kasvoja. - -Sillä välin synnytti kuitenkin hyvä aamiainen ja auringonpaisteinen -päivä tuttavallisemman mielialan, ja kun seurue asemahallisa nousi -ylimääräiseen junaan, oli hilpeys jo kutakuinkin yleinen. Yhdessä -tunnissa oltiin perillä. Asemalla soitti junan pysähtyessä ja -vierasten ulosastuessa kahdeksan harjaantunutta soittajaa kauniin -marssin, odotussalissa tervehtivät maaseudulta kokoontuneet vieraat -tulijoita ja järjestyivät näiden kanssa kirkkoon menoa varten. Ulos -astuttaessa kääntyivät soittajat ja johtivat viipymättä kulkueen -helisevin soitoin temppeliin. Se osa väkeä, joka ei vielä ollut -siellä sisällä istumassa, varsinkin nuoriso, juoksi lähelle ja -parveili tiheänä joukkona noiden merkillisten kaksosveljesten ja -noiden koristeltujen, yhtä merkillisten morsianten kohdalla. - -Täydessä kirkossa oli parvekkeella itse asiassa kaksikin joukkoa -laulajia, joita kumpaakin johti yksi koulumestari, kädessä keltaisen -värinen sävelenantaja, joka sai samalla olla tahtipuikkona. Tahdista -ei laajemmassa merkityksessä sentään voinut puhua, sillä sen sijaan -että olisivat muodostaneet yhden köörin, lauloivat he aivankuin -toistensa kilvalla tunnettua pintschgauilaista pyhiinvaelluslaulua. -Kuitenkin he noiden kahden sävelenantajan heiluessa lauloivat -yhteisesti ja aivan säännöllisesti muutaman kirkkolaulun, ja -hävisivät heidän äänensä seurakunnan voimalliseen lauluun. - -Kirkkoherra luki tämän jälkeen itse sepittämänsä rukouksen, joka ei -loukannut paremmin kirkollista mieltä kuin vapaata ajatteluakaan, -sekä piti kauniin saarnan tai oikeammin uskonnollisen puheen -juhlatilaisuuden johdosta, selitellen sitä useammilta puolin sekä -johtuen vertaukseen, joka miellytti kaikkia ja jota jokainen sanoi -mieltä ylentäväksi. - -Lopussa esittivät laulajat oivallisen sävellyksen Uhlandin -"Morsiuslaulusta", joka kävi heille hieman vaikeammaksi kuin -alussa esitetty kirkkolaulu, heidän kun täytyi nyt laulaa ilman -seurakunnan apua eivätkä nuo keltaiset tahtipuikot liikkeissään -aivan tarkoin toisiaan noudattaneet. Myöskin oli tuon tämänpäiväisen -erikoistapauksen takia arveltu soveliaaksi tehdä muuan pieni muutos -tekstiin. Laulun alku: - - Tätä taloa kiitän ja siunailen, - jok' on vastahan ottanut morsiamen, - se kukkana kukoistakohon; - -laulettiin: - - Tätä taloa kiittäen siunatkaa, - kaks' morsianta mi luokseen saa j.n.e. - -ja säkeen: "Hääkammiosta nyt tähtönen käy" sijasta laulettiin: -"Hääkammiosta kaks tähteä käy." - -Mutta kukaan ei huomannut tuota tarpeetonta runon tärvelemistä ja -pienet tahti- ynnä sointuhäiriöt saivat kärsivällisiä kuulijoita. -Ollen tyytyväinen hyvään tahtoonkin, jos sitä on, katsoo kansa -kankeaakin taiteenharjoitusta mieluummin kuin aristokraattista -menoa ja on kaikkia kerroksiaan myöten valmis innokkaasti -demokratiseeraamaan sen mitä sen piiriin tulee. Niin suunnilleen -lausui Martti Salander vaimolleen, kun tämä vähän myöhemmin istui -hänen rinnallaan pöydässä sekä huomautti hänestä tuntuneen, että -laulajat olivat tuntuvasti väärin laulaneet. - -"Ja kansa on oikeassa!" lopetti Martti. - -"Miksi oikeassa? Aikasemmin, siitä on jo tosin kauan, ajattelit sinä -toisin, silloin näet kun Wohlwend lauloi ja deklameerasi niin väärin!" - -"Hm! Niin, tahtoo sanoa -- se on kokonaan toinen asia! Hän teki sen -sivistyneessä maailmassa, keskellä hyvin harjoitettua väkeä, jota hän -häiritsi. Täällä hän ei olisi kenenkään iloa turmellut." - -Mutta Maria rouvapa ei vielä hellittänytkään miestään tuosta heidän -hiljaisesta kiistastaan. - -"Mutta minusta sentään väkisinkin näyttää olevan hiukan väärin, -ettei tuota kunnon kansaa siinäkin suhteessa valisteta. Mitä heidän -tarvitsee sitten laulaa niin vaikeita kappaleita, joita eivät pysty -kunnolla suorittamaan? Minusta tuntuu, että joka kerta hutiloi -yhdessä asiassa, tottuu siihen kaikissa muissakin eikä hänelle -lopulta saa enää missään sanoa totuutta, hän yksinkertaisesti ei -kärsi sitä!" - -Martti oli hetkisen vaiti ja mietti, silmäillen viinilasia, jota -hän piti kädessään. Sitten kilautti hän sitä hiljaa vaimonsa lasiin -ja sanoi: "Juo terveydeksesi, Maria! Sinun on pidettävä ensimäinen -maljapuhe näissä häissä, kaikessa hiljaisuudessa nimittäin! Ja -pankaamme nyt asia alkuun!" - -Maria rouva joi heti tavallista paremman siemauksen ja sen mukana -hävisi yksi noita aurinkoisia tai hopeankirkkaita ilmeitä joita -ihmisen silmissä tuolloin tällöin välkähtää, mutta jotka ajan -vieriessä käyvät yhä harvinaisemmiksi, kun ihmislapsi tuulissa ja -tuiskuissa huomaamatta muuttuu, niin että viisaista tulee vähemmän -viisaita, vähemmän viisaista narreja ja narreista usein vielä ennen -kuolemaansa roistoja. - -Kun vastapäätä istuva mamma Weidelich huomasi tuon Salanderin -aviosten salakähmäisen kilistyksen, nosti hänkin lasinsa ylös -ja huudahti iloisesti: "Tulimmaista, eikö tässä muut saa mukana -ollakaan?" Nämä kilistivät hänen kanssaan, ukko Weidelich kurotti -hänkin lasiaan ja siitä levisi lasien kilinä yli koko pöydän ja -sitten järjestään kaikkien pöytien yli kuin hätäkellon soitto, ilman -että oltiin selvillä kuinka se syntyi ja mitä se merkitsi; ja kun -mitään varmuutta ei voitu saada, nauroivat kaikki tuota päätöntä -kilinää. - -Kun ateria oli vasta juuri alkanut ja Salander pelkäsi, että -joku alkaisi liian aikaisin puhua sekä häiritsisi vieraita, -keskeyttäisi tarjoilun ja ruuat jäähdyttäisi, kehoitti hän soittajia -puhaltamaan ja sitä menoa ahkerasti jatkamaan. Sitä tekivätkin nuo -vanhat sotatorvensoittajat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. -Reipasten sotilasmarssien asemasta esittivät he yhden omia -konserttikappaleitaan, joilla he tavallisesti loistivat, nimittäin -pienemmille torvisoittokunnille sovitetun alkusoiton oopperaan -"Wilhelm Tell." Rehellisesti ponnistellen, mitä levollisimmalla -hitaudella ja Jumalaan turvaten saivat he varovaisesti luovineeksi -vaikeuksien meren yli, niin että pöytien ympärillä istuvat -vierasryhmät eivät häiriytyneet paremmin syöntipuuhissaan kuin -keskustelunhyminässäänkään ja että he lopussa, sillä loppunsahan se -oli tälläkin puuhalla, palkitsivat jyrisevällä hyvähuudolla noita -kahdeksaa tunnontarkkaa miestä. Kiitollisina kajahuttivat he lyhyen -paussin pidettyään ilmoille uljaasti räikkyvän marssin sekä vähän -jälkeen muutaman suositun kansanlaulun, mutta sitten valuttivat -he nopeasti veden torvistaan ja laskeusivat toistensa kantapäillä -tungeksien alas soittolavalta sekä riensivät nurkkaan, jossa oli -heillekin pöytä katettuna. - -Kun juuri uusia ruokalajeja odotettaessa vaihdettiin lautasia, käytti -kirkkoherra hetkeä hyväkseen, pitääkseen ensimäisen maljapuheen -morsiuspareille ja heidän vanhemmilleen. Hän löi veitsenhamaralla -lujasti lasin kylkeen, silmäsi käskevästi ympärilleen, kunnes -hiljaa-huutojen avustamana sai lautasten kalinan vaikenemaan, sekä -korotti sitten kauas kaikuvan äänensä. Hänen maljapuheensa muodosti -täydennyksen äsken pidetylle saarnalle. Ensin kuvaili hän noiden -juuri vihittyjen nuorukaisten vanhempainkotia, sanoi sanansa tuosta -rehellisestä maamiehestä, joka yhdessä väsymättömän emäntänsä kanssa -on uurastautunut sievoseen varallisuuteen, ja mitä tarkoitusta -varten? Ainoastaan saattaakseen tuon kukoistavan poikaparin, jonka -kaikkivaltias Jumala on heille kristillisessä avioliitossa rikkaasta -kädestään lahjoittanut, osalliseksi koulujen siunauksesta samalla -väsymättömällä uhraavaisuudella, jolla kansamme ne on perustanut -ja yllä pitää kaikissa myrskyissä! Ja mihin tämä siunaus on nyt -johtanut? Siitä on tässä ijäti muistettava esimerkki! Kansa on nämä -tuskin miehen ikään päässeet nuorukaiset -- niin, nuorukaiset sanon -minä! kutsunut tärkeisiin virkoihin, joiden uskollinen hoito on niin -äärettömän tärkeä kansan taloudelle! Eikä siinä vielä kaikki. Kansa -on samalla lähettänyt heidät maamme korkeimpaan virastoon, jonka -yläpuolella on ainoastaan kansa kokonaisuudessaan ja Jumala ja joka -ei mitään muuta pelkää, -- kunnia, joka toista niin vaatimatonta -kotia toiste tuskin kohdannee! Katsokaa tuonne, jossa he istuvat -rinnatusten, vanhemmat ja pojat, kaikessa arvossaan aivankuin se ei -heitä lainkaan liikuttaisi! - -Nämä tähtäsivät päätään kääntämättä puhujaan, samalla kuin kaikki -katsoivat heihin ja huusivat hyväksymistään. Vasta nyt käänsi isä -katseensa ja silmäili hämillään alas eteensä. Äiti kuivasi silmiään, -joista vuoti kyyneleitä, ja pani sitten kätensä ristiin. Morsiantensa -rinnalla istuvat pojat kumarsivat keveästi hyvä-huutajille ja -puhujalle, joka jatkoi: "Jos käännymme morsianten perhettä -tarkastelemaan, niin mitä näemme siellä? Myöskin kansasta kohonneen -miehen, joka ahkeruutensa ja ymmärtäväisyytensä avulla on eteenpäin -mennyt ja kaikkien kohtaloniskujen uhallakin uudelleen noussut, -noussut entistä ylemmäs. Kaukaisessa maailmanosassa olemassaolostaan -kamppaillen, palaa hän yhä uudelleen oikeutetun voitonsaaliin kanssa -takaisin omaistensa luo, lastensa luo, joita hänelle kasvattaa -puoliso, jalon naisellisuuden perikuva. Arvossa pidettynä kauppiaana -on hän nyt rikas mies, suuri suurten joukossa. Mitä tekee hän? -Rakentaako itselleen palatseja ja huviloita? Ajeleeko hän vaunuissa, -pitääkö hevosia kuin muut kaltaisensa? Ei, hänellä on kauniimmat -ilonaiheet! Hänen nuoruutensa ihanteet ne ovat, joita kohti hän -kulkee, yhä etemmäs ja etemmäs, nyt kuten ennenkin; niistä hän pitää -kiinni, niitä hän ajattelee valveella ja maatessa, niiden hyväksi -hän työskentelee, elää ja häärii! Ja mitä ja missä ne ihanteet -sitten ovat? Sinua, kansa, ne tarkoittavat, sinun menestyksesi, -kehityksesi, oikeutesi ja vapautesi ovat ne, joille hän yksinomaan -omistaa sen ajan ja työn, minkä hän liiketoimiltaan voi ryöstää. -Ja mitä pyytää hän palkkioksi? Tunnustustako? Kunniavirkojako? -Arvonimiä ja -asteitako? Ei minun tietääkseni, ystävät! Tuossa istuu -hän keskellämme kunnioitettavan puolisonsa kanssa vaatimattomana -kuin halvin joukosta, tarjoten parhaimpansa kansalle, antaen sen -edustajille, noille nuorekkaille pojille rakastettavat tyttärensä! -Paljon merkitsevät häät! Onko hän tahtonut niitä viettää kukilla -kaunistetussa ja matoilla varustetussa tuomiokirkossa, pääkaupungin -loisteliaissa saleissa? Tänne maaseudullemme on hän ne järjestänyt; -vanha kyläkirkkomme, tämä viheriä nurmikko ja näiden hedelmäpuiden -varjostot ovat se näyttämö, jonka hän valitsi, siten viettääkseen -tämän juhlan suorastaan kansan keskellä, lähellä sen sydäntä. Siinä -on hänen onnensa ja siinä on näiden uusien perheidenkin onni oleva, -sillä kirkkaammat tähdet eivät heidän kattojensa yllä voisi säteillä -kuin mitä ovat ystävämme Martti Salanderin ihanteet! Katsokaa tuolla -noita rakastettavia morsiamia hunnuissaan ja myrttiseppelissään ja -katsokaa noita jaloja vanhempia sekä auttakaa minua nyt kohottamaan -mitä innokkain eläköön-huuto onnen-, terveyden- ja siunauksen -toivotuksineen noille nelikertaisessa liitossa oleville ystävillemme!" - -Eläköön-huutojen jymistessä ja lasien kilistessä olivat soittajat -kokoontuneet ja esittivät nyt erään poliittisissa ja muissa -julkisissa tilaisuuksissa tavallisen isänmaanlaulun. Pappi, jolla -oli kädessään isännältä hankkimansa ampujain kilpapokaali, tunkeusi -lavalta laskeuduttuaan pöydän päähän, jossa juhlan esineet istuivat -ja jossa hänenkin paikkansa oli. - -Salander sanoi juuri vaimolleen, joka oli käynyt tulipunaiseksi -ja istui siinä ylös katsomatta, että kirkkoherra oli tehnyt -mahdottomaksi sen puheen, jonka hän oli aikonut nyt pitää. Kaikki -näkökohdat sanoi hän itseltään tuon rajun mairittelun takia menneen -nurin. Mutta siinä keskeytti hänet kirkkoherra, joka pokaalineen -kiersi juuri luo. Salander vaikeni ja kilisti hänen kanssaan. - -"Kiitän sydämellisesti hyvästä tarkoituksesta", sanoi hän, pudistaen -tämän kättä. - -"Kuinka niin hyvästä tarkoituksesta? Olenko minä ehkä valehdellut?" -vastasi tämä äänellä, jota sellaiset luonteet tuollaisissa -odottamattomissa tapauksissa käyttävät ja joka muistuttaa ruuvin -vääntämistä. - -Askelta etempänä Maria rouvan kanssa kilistäessään sanoi hän: -"Kuinkas teidän laitanne on, arvoisa rouva, ettekö tekään ole -tyytyväinen puheeseen?" - -"Päinvastoin, enemmänkin kuin tyytyväinen, herra kirkkoherra", -vastasi hän, "minä kiitänkin teitä vain siitä, mikä todella minua -koski!" - -"Sitä en voi niin tarkoin mitata, mitä te mahdollisesti itseänne -koskevaksi ajattelette ja oletan sen vuoksi teidän kiittävän minua -kaikesta mitä sanoin. Kansanpuhujan täytyy aina tarjota kokonaista, -joka on niin sanoakseni taiteellisesti pyöristettyä. Joka vaaraan -antautuu, hukkuu siinä, sitä te ette saa unohtaa!" - -"Emmehän riitele, herra kirkkoherra! Terveydeksenne!" - -Sillä tuntui hän katkaisevan keskustelun ja kirkkoherra astui -arvokkaana pöydän yläpään ympäri toisten appivanhempain luo. - -Jaakko Weidelich ei ilmaissut mitään, kun hän hänen kanssaan kilisti, -muuta kuin että hän kiitti kunniasta, jonka jälkeen hengellinen herra -kääntyi Amalia rouvaan: "Ja kuinka te olette puheeseeni tyytyväinen, -rouva Weidelich, osasinko teihin nähden oikeaan?" - -"Kauniisti te sen suorititte, kirkkoherra; jospa sitä osaisi -sillä tavoin puhua! Sen täytyy toki -- tuhannen väki vieläkin -kerran -- olla jotain kaunista, kun voi ihmisille sellaisen ilon -valmistaa! Eihän sillä nähkääs minuun nähden ole väliä, minähän olen -yksinkertainen eukko, mutta poikien vuoksi minua kuitenkin ilahuttaa -saada sellaista kokea! Eläköön! teillekin, herra kirkkoherra! Minä -kiitän teitä tuhansin kerroin!" - -Kirkkoherra katseli häntä hyväntahtoisesti hymyillen. -Tyytyväisyydestä ja tänään runsaammin ottamistaan viiniryypyistä -loisti Amalia Weidelich kuin ruusu, jonka läpi aurinko himmertää, -ja istui siinä kuin maaherratar. Salanderin tyttärien neuvosta oli -hän käynyt kähertäjässä ja tällä panettanut parempaan järjestykseen -yhä vielä ruskeat hiuksensa sekä rikastuttanut niitä hiukan -pitsilaitteilla. Ihka uudella tummalla silkkipuvulla komeilivat -kello ja ketjut ynnä solki, joka sisälsi kaksosista poikasina otetut -valokuvat porsliinille valmistettuina. - -Hän oli noussut seisomaan ja kun kirkkoherra maljoineen juuri -lähestyi morsiuspareja, meni hän innostuksessaan lasi kädessä mukana, -saadakseen hänkin heidän kanssaan kilistää ja kysyä, kuinka he voivat -ja viihtyivät. - -"Hyvin!" sanoivat he, puolittain onnellisina, puolittain ujoina, -samalla kuin kumpikin pari puristi hänen kättään, Nuorukaisten -sydämille oli kirkkoherran puhe ollut pelkkää kultaa, vaikkakin -heillä oli tunne siitä, ettei kaikki ollut vallan oikein. -Miettiessään, pitäisikö heidän esiintyä puhumassa, eivät he siinä -tuokiossa tienneet mitään tyydyttävää puheenaihetta ja pitivät -soveliaampana pysyä vaiti sinä päivänä. Kuitenkin loisti heidän -sieviltä kasvoiltaan tuollainen nuorekkaan julkea turhamaisuus ja -itserakkaus, mikä antoi heille kypsymättömyyden vivahduksen noiden -täyteen kukkeuteensa kypsyneiden morsianten rinnalla, ja nämä -jälkimäiset tunsivatkin siinä kirkaspäiväisessä juhlassa jotain -omituista, samaa kuin mitä tuntenee rikas kaunotar, joka täysin -itsetietoisesta taipumuksesta on antautunut, köyhälle, vähäpätöiselle -miehelle ja kuitenkin toivoo, että häät olisivat ohi. - -Kun nyt kannettiin esiin uusia ruokalajeja, päätti Salanderin pari, -joka siksi kertaa oli kylläkseen syönyt, tehdä kävelyretken pöytien -välitse ympäri puutarhaa. Weidelichin pari halusi myöhemmin tehdä -samoin. - -Siinä Salanderin käsipuolessa kävellessään tunsi Maria pakoitusta -purkaa harminsa hengenmiehen käytöksen johdosta. - -"Hän näyttää sentään olevan lystikäs herra!" sanoi hän, "ensin paksua -mairittelua ja heti jälestä, kun hiukan sitä vastaan kohteliaasti -huomauttaa, hänen tullessaan kiitosta perimään, piikkisiä sanoja, -joiden yhteyttä on vaikea ymmärtää. Kuinka karkeasti hän sinullekin -heti niin salamannopeasti vastasikaan! Ja minun antoi hän -samanlaisella kohteliaisuudella ymmärtää, ettei kysymys ole minusta, -vaan taiteellisesti pyöristetystä kansanpuheesta!" - -"Sinä et saa sitä niin kovin vaaralliseksi käsittää", vastasi -Martti, "hän on ihan aina taistelussa oman sofistiikkansa -kanssa, jota aina tunkeutuu hänen puheeseensa, vaikkei hän sillä -mitään tarkoittaisikaan. Hän käyttää sitä tietämättään kuin -luonnollista puolustusvälinettä, käyttää silloinkin, kun ei kukaan -häntä ahdistele. Minä puhuin kerran hänen kanssaan muutamasta -puoluetoverista ja valitin, että tämä niin paljon valehtelee. Silloin -hän vastasi, että se on parhaita perheenisiä ja kasvattaa lapsiaan -mallikelpoisesti. Sillä kuittasi hän minut, koska hänestä ei ollut -mukavaa siitä asiasta puhua, hän kun ei tiennyt missä määrin se voisi -häntä itseään vastaan kääntyä". - -"Hyvä Jumala", sanoi Maria rouva yksinkertaisesti, "onpas se -surkuteltavaa!" - -"Ei niinkään surkuteltavaa! Se on vain maneeria. Kaikilla jotka -paljon puhuvat, vallankin politiikkaa, on maneerinsa ja niitä on -sellaisiakin, joilla on maneerina puhua sitä mikä ei ole totta, ilman -että he sillä juuri mitään pahaa tarkoittavat. Heillä on alituisena -vaivana virittää muille pikku satimia, johtaa heitä jäätikölle -ja asettaa heille kietovia kysymyksiä; tämä kaikki on enemmän -suoja-aitana heille itselleen, on enemmän pelätysjärjestelmä kuin -hyökkäysase. -- Mutta mitäs me nyt tällaisista asioista hääjuhlassa -puhelemmekaan!" - -He pysähtelivät tuolla ja täällä vieraita tervehtien, silti heidän -syöntiään häiritsemättä. Sitten käveleskelivät he kiertokäytävää -myöten ympäri puutarhan, johon alkoi jo puiden varjoon kokoontua -kaikenlaisia katsojia jos kuuntelijoitakin. Oli pidetty huolta, että -tuolle puutarhan laiteelle kasvavalle ihmisrenkaalle myöhemmällä -tarjottiin virvoitusjuomia ja korintäydet leivoksia, kuka vain halusi -hyväkseen käyttää. - -Siirrettiin jo puutarhaa ympäröivän keveän riukuaidan luo muutamia -pöytiä astioita ja koreja varten. Muuan poikavekara valkoisine -paidanhihoineen, peukalot kuin vanhalla miehellä pistettyinä -pyhäliivin kädenaukkoihin, seisoi etummaisena ja suu auki suurella -jännityksellä seurasi noita laitoksia. Maria rouva ei voinut pidättyä -huvista noutaa lähimmältä tarjoilupöydältä palasen torttua ja pistää -se lapsen suun eteen, jolloin tämä heti nipisti suunsa kiinni. -Peukaloitaan liivinaukoista ottamatta seisoi poikanaskali siinä kuin -ei olisi hän ollut tietääkseenkään; vasta kun muuan toinen, suurempi -poika, aikoi siihen hampain kajota, sieppasi hän makupalan ja livisti -nuolena tiehensä. - -Appivanhemmillakin oli aika palata takaisin; heille ilmoitettiin -pienen juhlanäytöksen olevan valmiina esitettäväksi ja he riensivät -paikalleen. Siihen lähelle oli likeisen talon puiselle terassille -valkoisella ja punaisella pumpulikankaalla eroitettu näyttämö. -Esitettävä kappale oli suunnilleen Salanderin antaman aiheen mukaan -laadittu runomittainen vuorokeskustelu. Tekstiä ei hän itse tuntenut, -hänellä kun ei ollut ollut aikaa huolehtia siitä yhdessä kirjoittajan -kanssa, kuten puhe oli ollut. - -Kun torven törähdyksellä oli annettu merkki ja koko hääyleisö -kuroittausi näyttämöä kohti, astui vaatteen takaa esille -tanakkatekoinen nuori talonpoikaisemäntä, kauha vyöllään, ja esitti -itsensä puhtaana demokratiana, kansanvaltana, joka oli tottunut -itse puuronsa keittämään, valmistamaan ja lämpimänä syömään ja -niin edelleen. Toiselta puolen tuli sen jälkeen esiin niin sanottu -puolivillainen, vanhahko herra, jolla oli nuoren miehen puku, korkea -hattu, tärkätty kaulus, sininen hännystakki ja pienet korvarenkaat. -Hän teki ulkomuodollaan paljon koomillisemman vaikutuksen kuin mitä -Salander oli ajatellut tilaisuuteen sopivaksi. Kysyttäessä kuka hän -oli ja mitä hän tahtoi, esitti hän itsensä vanha-liberalismina. -Hän oli kuullut vietettävän demokraattisia häitä ja vaikka häntä -muutoin demokratia miellytti enemmän kaukaa kuin läheltä, halusi hän -sentään, jos se huomaamatta voisi tapahtua, mielellään vähän katsoa -miltä se perhe-elämässä näyttää. Olipa hän sitten tavannut juuri -oikean henkilön, sanoi tuo tanakkatekoinen henkilö, hän oli juuri -demokratia ja vieraan sopi vain liittyä hänen seuraansa, hän kyllä -näyttelisi kaikkea. Mutta kun tämä lähestyi ja uteliaana tahtoi aivan -hellävaroen kohottaa hänen rintaliinaansa, sieppasi hän kauhan ja löi -sillä toista hattuun niin lujasti että se komahti kuin rumpu. - -Sellaisten kujeiden höystämänä alkoivat he toisiaan opettaa, jolloin -liberalismi, kutakuinkin niinkuin elämässä on laita, omaksui -huomaamattaan yhden toisensa jälkeen demokratian opeista ja puolusti -sitten niitä viimemainittua vastaan, sillä aikaa kuin tämä uusine -oppeineen oli taasen kaukana edellä ja rummutteli toisen hattua. - -Huomattuaan vihdoin, etteivät he tällä tavoin voisi aivan heti -yhtyä, tekivät he välirauhan, ottaakseen osaa häähuveihin ja kenties -naimisiinkin mennäkseen, jos niikseen olisi. Tällöin kajahtivat äkkiä -polkansäveleet, mutta demokratia ja liberalismi aloittivat lystikkään -tanssin. Villi demokratia raahasi kunnon toveriaan niin vallattomasti -ympäri, että tämän hännystakin helmat liehuivat, jalat kompastelivat -ja kaulus vääntyi taakse. Sanalla sanoen, nuo molemmat esiintyvät -velikullat eivät lyöneet laimin mitään sellaisissa tilaisuuksissa -tavallisia kujeita. Lopulta he vetäysivät pois, jolloin nainen löi -kauhallaan miehen hattuun iltarumpua sekä vihelsi erään tunnetun -laulunpätkän. - -Puutarhasta ja ulkopuolelta kuuluva iloinen nauru muuttui -riemuitseviksi hyvähuudoiksi. Ainoastaan joukko Isidor Weidelichin -vanhaliberaalisia valitsijoita, jotka hänelle mieliksi kutsuttuina -olivat häihin tulleet, näyttivät harmistuneilta ja murisivat -keskenään, etteivät he olisi tulleetkaan jos tuon tiesivät. Ne olivat -kunnon väkeä, jotka kaikissa ajan hankaluuksissakin olivat pysyneet -mielipiteilleen uskollisina eivätkä edes ymmärtäneet noita oikeastaan -sattuvia vihjauksia huikentelevaisuudesta tai myöntyväisyydestä, -jolla he itse auttavat pelkonsa esineen valtaan pääsemään. - -Martti Salanderkin tunsi pitojen isäntänä itsensä loukkautuneeksi -siitä muodosta, jonka hänen alkuunpanemansa tuuma oli saanut. Sen -vuoksi käytti hän hyväkseen alkanutta hiljaisuutta pitääkseen -hänen osalleen kuuluvan puheen ja siinä tyynnyttääkseen näytöksen -muutamissa synnyttämää harmia sekä uudelleen puhtaasti esittääkseen -näytökselle alkuaan ajattelemansa aatteen. - -Se onnistuikin hänelle kutakuinkin ja sama väkijoukko, joka oli -riemuinnut tuosta liberalismin ylimielisestä kohtelusta, huusi -hänelle hyväksymistään, kun hän esitti eläköönhuutonsa muiden mukana -myöskin tuon vanhan vapaamielisen puolueen saapuvilla oleville -arvoisille edustajille, ottaen heidät todistajiksi sille totuudelle, -että kaikkien on iloissa ja suruissa yhtyminen sekä pyrkiminen sitä -tulevaisuutta kohti, joka tuntee enää vain yhden puolueen, nimittäin -yksimielisten ja tyytyväisten patrioottien puolueen. - -Sulku oli nyt avattu. Kahden pitkän tunnin kuluessa pidettiin -lukemattomia maljapuheita. Juhlavierasten suuremmaksi hauskuudeksi -alkoi uusi syöminki uusin ruokalajein ja hienommin viinein. Molempien -morsiusparien oli määrä pimeän tullen jättää juhla ja mennä junassa, -toisen parin Lindenbergiin, toisen Soittolaan. Junia kulki joka -aika, joten pääsy oli mukavaa. Häämatkan ajatuksesta oli luovuttu, -notariuksilla kun ei ollut vielä viransijaisia eivätkä morsiamet sitä -halunneet, päinvastoin ikävöivät he hartaasti päästä uuden kodin -idylliin eläytymään, kauas maailman melskeestä. Kaikki oli sitä -varten valmistettuna ja kummassakin talossa oli valmiina kunnollinen -palveliatar. - -Molemmat parit lopettivat kiertokulkunsa, jonka he olivat vierasten -keskuuteen tehneet, kiitellen osoitetusta kunniasta ja sanoen -soveliaalla tavoin jäähyväiset, sillä aikaa kuin pöydille sytytettiin -lukuisia kynttilöitä sekä pikipannuja puutarhanlaiteille. Pienen -näyttämön juurelle saavuttuaan pysähtyivät he hetkiseksi, sillä -veljesten päähän pisti yhtaikaa tuuma, että heidän Suuren Neuvoston -jäseninä pitäisi lopuksi pitää pienoiset puheet. Soveliaimmin -arvelivat he sen tekevänsä, jos he, eri puolueisiin kuuluvina, -havainnollisesti esittäisivät tuota appiukon julistamaa puolueiden -välistä sovintoa, astuisivat reippaasti lavalle ja pitäen lyhyet -sopivat puheet ojentaisivat koko hääyleisön nähden toisilleen -kätensä. Neuvotellessaan kumpi heistä ensiksi sananvuoron ottaisi, -vanha-liberaalinen Isidorko vai demokraattinen Julian, syntyi lavalla -heidän päänsä yläpuolella rähinää ja mekastusta, mikä herätti yleistä -huomiota ja sai kaikki katseet sinne kääntymään. - -Kaksi retkaletta, jonkinlaisia rääsyisiä kulkurisällejä, pahkurakepit -kädessä ja reput selässä, työntyi käsikkäin ylös lavalle, meluten ja -toisiaan sysien. Heillä oli rikki revityt peruukit ja rohdinparrat -sekä valtaiset tekonenät, joten oli mahdoton tietää, keitä he -olivat. He eivät näyttäneet enää tietävän mitä he tekisivät, jonka -vuoksi he vihdoin hellittivät toisistaan ja asettuivat toisiaan -vastapäätä. He olivat ilmeisestikin kujeilijoita, jotka tuossa -asussa esiintyivät lisätäkseen yhdellä numerolla juhlan ohjelmaa. -Tyytyväisinä odotettiinkin, mitä he esittäisivät. Kun he olivat -hetkisen kiroilleet kohtaloaan, Jumalaa ja maailmaa, rupesivat -he neuvottelemaan, mihin heidän olisi ryhdyttävä, päästäkseen -edelleenkin rehellisesti maailman läpi. He luettelivat joukon -päättömiä todistuksia siitä, mitä he olivat jo koettaneet ja mitä -voisivat vielä yrittää, kunnes toisen päähän pälkähti käyttää -hyväkseen mielipidettään, jonka piti muka olla vielä jossakin -tallella, koska hän ei ollut sitä koskaan käyttänyt. "Mielipidekö?" -kirkui toinen, "sellainenhan täytyy minullakin vielä olla ja se onkin -kuin vastasyntynyt lapsi!" Samassa ottivat he reissureput selästään, -napiloivat ne auki ja tongostelivat rojunsa keskellä, heville -aikaa mitään löytämättä. "Seis!" huudahti toinen, "tuossa täytyy -olla jotakin!" ja hän veti esiin puusta tehdyn pienen neularasian. -Varovasti kohotti hän puoleksi kantta ja tirkisti yhdellä silmällä -rakoon. "Niin, siellä se on", sanoi hän ja sulki kiiruusti rasian. -Toinen lurjus löysi pienen pillerikotelon, avasi sen yhtä varovasti -ja sulki niinikään kiiruusti, kirkuen, että siellä se oli hänenkin -mielipiteensä perin hyvästi säilyneenä. - -Kun nyt molemmat olivat varmoja tästä omaisuudestaan, heräsi heidän -välillään kysymys siitä, mitä sillä oli tehtävä. Äkkiä muistaakin -toinen lurjus, että paikkakunnalla vietetään mitä pikimmin siveän -neitsykäisen Demokratian ja vanhan herran Liberalismin loistavat häät -ja että tässä tilaisuudessa tarvitaan suuri varasto mielipiteitä, ja -lisäksi kumpaakin lajia, liberaalisia ja demokraattisia. Jokainen -joka olisi niillä varustettu, ja pienemmätkin lisät olisivat -tervetulleita, tulisi kunnollisesti kestitetyksi ja jos hän oikein -urhoollisesti söisi ja joisi, saisi hän hyväpalkkaisen toimen, josta -olisi pysyväinen virkavapaus j.n.e. He päättivät yksimielisesti mennä -häihin ja tarjota mielipiteensä. Mutta etteivät olisi toisilleen -esteeksi, päättivät he jakautua eri puolille sekä ilmoittautua toinen -morsiamelle, toinen sulhaselle. He tarkastivat vielä kerran vähäistä -omaisuuttaan neula- ja pillerirasiassa, ikäänkuin sieltä opastusta -saadakseen. Mutta he eivät voineet päästä mihinkään selvyyteen, jonka -vuoksi heillä juolahti mieleen lyödä arpaa, kumman mielipiteen tuli -olla liberaalisen ja kumman demokraattisen. - -He istuivat siis lattialle, vetivät esille vanhan likaisen -nahkatörpön arpanappuloineen ja jakoivat puolueet arvalla keskenään, -tehden luonnollisesti taas kaikenlaisia kujeita ja ilveitä. "On -tämä sentään kurjaa peliä", kirkui toinen, "kun ei tässä saa mitään -olutta!" -- "Kuvitellaan vain mielessämme kahta kunnolleen täytettyä -maljaa", huusi toinen, "niin että, ei muuta kuin -- täytä ja juo!" - -Vihdoin he saivat loppuun arpomisen, jota he kaikenlaisilla -hullunkurisilla ilveillä olivat pitkittäneet. Kumpikin painoi -monikertaan mieleensä puolueensa nimen, ja toinen, jolla oli vanha -nenäliina, teki siihen vielä suuremmaksi varmuudeksi solmun. Sitten -menivät he meluten ja loilottaen näyttämön taa ja hävisivät kuten -olivat tulleetkin. - -Koko ajan olivat notariukset morsiamineen seisoneet lavan edessä -ja äänettöminä katsoneet sinne ylös. Nyt katsahtivat he punastuen -toisiinsa, mutta eivät olleet tilaisuudessa ajatuksiaan vaihtamaan. -Onneksi oli heillä kiiru asemalle, johon heitä jo hoputettiin. -Vanhempainsa seuraamina lähtivät he pukuja vaihdettuaan huomaamatta -pois. Molemmat junat olivat lähtövalmiina. Veljekset saivat -tilaisuuden kysäistä toisiltaan, kumpi heistä oli mennyt tuosta -arpomisjutusta kielittelemään; kumpikin vakuutti, ettei hän ollut -siitä halaistua sanaa puhunut. "Jonkun, joka meidät tunsi, on sitten -täytynyt meidät silloin huomata!" hoksasivat he yhteisesti ja veivät -niin noista ihanista häistä mukanaan sen kiusallisen tietoisuuden, -että he saivat juorupuheen esineinä aviosäätyyn astua. Kun -ensimäisessä junassa meneväin täytyi nousta vaunuihin ja siskokset -Setti ja Netti ensi kerran elämässään erosivat, valtasi heidät -surullinen ja kuin jotain aavisteleva mieliala; itkien syleilivät he -toisiaan eivätkä nyyhkytyksiltään tahtoneet osata tointuakaan. - -Häätarhassa ei tällä välin voinut huomata, että noiden kahden -vekkulin ilveilyä olisi ymmärretty ja että sen merkitys olisi ollut -tunnettu; se käsitettiin viattoman satiiriseksi hääilveilyksi -ja sellaisena sille naurettiin. Ihmeteltiin vain, ketä ne kaksi -veitikkaa mahtoivat olla. - -Kun saapuvilla oli paljon nuorta naisväkeä, pantiin ravintolansalissa -toimeen vielä tanssitkin, ja kun Salanderin ylimääräinen juna puolen -yön tienoissa toi Münsterburgista saapuneet vieraat takaisin, jäivät -talo ja puutarha vielä kokonaan valaistuina ja täynnä laulua ja -soittoa jälelle ihanaan heinäkuun yöhön. - - - - -XII - - -Martti Salander oli poikansa kirjeen kiihdyttämänä uudelleen tullut -päätökseen muodostaa hääjuhlallisuudet kansanomaiseksi poliittiseksi -juhlaksi, joka pian oli kaikkialla puheenaineena; hän oli tahtonut -tämän blaseerattuun viisauteen, kuten hän sitä nimitti, vastata -lakoonisesti edistysteolla, niin suureen runsaspuheisuuteen kuin sitä -toimeenpantaessa johduttiinkin. - -Nyt sattui odottamatta muuan seuraus, jota hän ei ollut osannut -ajatella. Paikkakunnalla, jossa juhla oli pidetty, ilmoitti muuan -Suuren Neuvoston jäsen kotoisten häiriöiden takia eroavansa kesken -toimikauttaan ja hänen sijansa oli täytettävä uudella vaalilla. -Katsellessaan sopivaa miestä johtui ihmisten huomio kansanystävään -Salanderiin, ja koska hän oli jo kerran kieltäytynyt, lähettivät he -pari miestä, joiden tuli taivuttaa häntä noudattamaan kutsumusta. -Hämmästyneenä pyysi hän lyhyttä mietintöaikaa, niin hyvin kuin he -häntä ahdistelivatkin, sillä hän oli vilpittömästi päättänyt vielä -kerran vakavasti harkita, oliko hänen otettava tuo askel sekä -erittäinkin punnita sen merkitystä hänen persoonaansa nähden. - -Martti ei kuulunut niihin, jotka tahtoivat vapauttaa naissukupuolen -eli tehdä sen tasa-arvoiseksi kansalaisen oikeuksiin nähden, ja -omalta vaimoltaan, niin suuressa arvossa kuin hän häntä pitikin, -ei hän koskaan erikoisesti kysynyt neuvoa tai tiedustellut hänen -mieltään yleisissä asioissa. Tässä säilytti hän kantansa. Sitä -mieluummin soi hän vaimolleen vaikutusvaltaa niissä asioissa, -joissa tämä sitä itsestään halusi, hän kun sentään kutakuinkin -usein otti puheeksi asioita, jotka häntä koskivat; tosin nämä -hänen puhelunsa aamukahvia juotaessa, ruokapöydässä, makuulle tai -kävelemään mentäessä olivat rouvan läsnäollessa enimmästään kuin -ääneensä ajattelemista. Marian sopi sitten valita, käydäkö mielensä -mukaan käsiksi johonkin seikkaan ja ilmaista hyväksymisensä tai -vastustaa sitä, vaiko kokonaan vaieta. Jälkimäisessä tapauksessa -otaksui Martti, että asia on hänelle aivan yhdentekevä sekä -vaikeni vähitellen itsepuhelustaan. Mutta jos Maria ilmaisi -henkilökysymyksistä mielipiteensä joko hyväksyen tai moittien, -silloin sopi taasen hänen valita, käyttääkö hyväkseen sitä mikä -hänestä näytti viisaalta ja totuudenmukaiselta, tai jättää itsestään -riippumaan, mitä mahdollisesta ajatusvirheestä tai epäviisaasta -menettelystä seuraisi. Näin hän käytti hyväkseen sitä avunlähdettä, -joka kumpuilee kunnon perheenemännän sydämestä, sekä antoi tälle sen -kunnian, mikä hänelle tulikin. - -Niin lähti hän nytkin mietintöaikaa otettuaan puolisonsa -läheisyyteen, ilmoittaen hänelle ensiksi tuon kutsumuksen sekä -lisäten jotakin vähäpätöistä. Sitten meni hän pois, mutta tuli -ensimäisen tilaisuuden sattuessa takaisin sekä alkoi pitkin askelin -kävellä huoneessa edestakaisin, lausuen tällä kertaa koko joukon -arveluita. - -"Olen tähän saakka ollut monessa mukana", kuului hän yksikantaan -puhelevan, "vastaamatta siitä muille kuin omalletunnolleni, ja -oikeastaan ilman työskentelyn yhtenäisyyttä. Se tulisi nyt olemaan -toisin. En voi astua neuvostoon, jos kerta mielin olla siellä -joksikin hyödyksi, äänetönnä penkissä istuakseni sekä äänestettäessä -seisomaan noustakseni tai istumaan jäädäkseni. En myöskään voi -tyhjänpäiväistä lörpötellä, kun kerta puhumassa olen, vaan minun -täytyy ottaa asiat selville ja puhua sen mukaan asiallisesti; siten -ainoastaan on rehellistä puhua ja siten parhaiten voi vaikuttaa. -Tieto on valtaa! Minä teen sen, hyvä! Sitten tulen minä valiokuntiin -ja komissiooneihin, ja kun minä siten sielläkin teen, niin sälyttävät -he hartioilleni kertomusten laatimisen ja minä saan kirjoitella -puolille öitä kuin kanslisti!" - -Tässä keskeytti hänet Maria rouva tai paremminkin käytti hyväkseen -yhtä niistä lyhyistä pausseista, joita miehensä tuon tuostakin otti. - -"Ymmärrätkö sinä sitten kaikkia asiakirjoja", kysyi hän, "tai mistä -niissä on kysymys, siksi hyvin, että kykenet niistä kirjoittamaan ja -puhumaan?" - -"Siksipä minä sanonkin", vastasi Martti kävelystään pysähtymättä, -"että minun on niitä tutkittava!" - -Jonkun aikaa edelleen käveltyään pysähtyi hän vaimonsa eteen, joka -istui pöydän edessä ja kyökkitarpeiksi kuori viimevuotisia omenoita, -sillä hän sanoi palvelustytön menettelevän noiden harvinaisten -hedelmäin kanssa niin paksukouraisesti, että niistä jäi tuskin mitään -jälelle. - -"Mutta", jatkoi hän, "ethän sinä kai tarkoittanutkaan -sitä, jota asiakirja-opiskeluksi sanotaan, vaan mitä yleensä -kotitarveopiskelulla ymmärretään. Siinä suhteessa ei juuri tarvinne -niin kovin tyyskä olla; eikähän Suuri Neuvostokaan mikään akatemia -liene. Sentähden onkin kysymys päinvastoin siitä, ettei sekaannu -puhumaan asioissa, joita ei perinpohjin tunne, vaan sen sijaan pitää -silmällä asiantuntijoita sekä ojentautuu niiden mukaan, jos ne vain -näyttävät sitä ansaitsevan. - -"Sellaisissa tapauksissa siis" -- tässä hän pani taas jalkansa -liikkeeseen -- "on asiakirjain sijasta tutkittava enemmän ihmisiä, -kuten esimerkiksi kahden yhtä huomatun ammattimiehen ilmaistessa -päinvastaiset mielipiteensä jostakin kalliista virranoikaisusta, -houruinhoitolaitoksen rakentamisesta ja järjestämisestä tai -kulkutauteja koskevasta laista. Tällaisissa tapauksissa minä en -ottaisi mitään paikkaa tärkeässä komissioonissa, vaan tyytyisin -kuten jokainen muukin antamaan ääneni kulloinkin saamani hiljaisen -vaikutuksen mukaan -- ja voisin sentäänkin väärin äänestää!" lisäsi -hän huoaten. "Jos nyt kysytään, onko se positiivinen, jota luulee -vaivansa aikaan saada, suuriarvoisempaa kuin ettei mitään saa aikaan -ja onko se siinä määrin suuriarvoisempaa, että se maksaa vaivan, niin -mitäpäs minulla on vastattavana?" - -Hän luetteli eri aloja, kuten etupäässä kasvatusalan, valtion- ja -kansantalouden, kansanoikeuksien kehittämisen ja varjelemisen, joilla -hän luuli voivansa yhteiseksi hyväksi toimia. Mutta kun rouva ei enää -mitään kysynyt eikä huomauttanut, lakkasi hän lopulta kokonaan tuosta -katkonaisesta haastelustaan ja kelloonsa katsoen lähti nopeasti pois. - -Hän antoi vielä kulua yhden päivän, jonka jälkeen hän kirjoitti -puheenalaisen vaalipiirin asukkaille, että hän ottaa ehdokkuuden -vastaan. - -Parhain aikomuksin silmäili hän uutta elämänsä jaksoa kohti. Kun -vaali oli toimitettu ja hänet suurella enemmistöllä valittu, luki hän -heti ja painoi mieleensä neuvostojärjestyksen ynnä mitä perustus- ja -muissa laeissa oli siihen kuuluvaa. Sitten sidotti hän itselleen -taskukirjan, jonka etummaiselle sivulle hän taitavaan järjestykseen -kirjoitti otteet tulo- ja menoarvion vuotuisista rahamääräyksistä, -samoin valtion laskuista j.n.e., joten hänellä oli aina mukanaan -helposti nähtävänä tärkeimmät määrärahat valtiohoidon kaikilta -aloilta ja saattoi joka hetki ottaa selon maan taloudellisesta -tasapainosta. - -Tämän tehtyään koetti hän viime toimintakaudelta olevista painetuista -kertomuksista perehtyä asiain tilaan Suuressa Neuvostossa, -ratkaisemattomiin ehdotuksiin, postulaatteihin ja esityksiin, -keskeneräisiin lakisuunnitelmiin, tarkastamatta oleviin hallituksen -kertomuksiin ja niin toisin, joista kaikista hän merkitsi muistiin -toiseen kohtaan taskukirjaa, jättäen jatkolle riittävän tilan. - -Tätä hän ei suinkaan tarvitse, huomautti hän vaimolleen, -turhanpäisiä, nurinoita varten, vaan säästyäkseen tarpeettomilta -kysymyksiltä ja voidakseen itse ottaa selon asiain tilasta. - -Näin riittävästi varustettuna, ettei ikäänsä ja valtiolliseen -kutsumukseensa nähden kovin vasta-alkajana esiintyisi, kuten hän -ajatteli, astui hän neuvoston istuntosaliin, otti valikoimatta -ensimäisen parhaan ja vapaana olevan paikan, jättämättä sitä enää -ennen istunnon loppua. Tarkoin seurasi hän koko ajan keskusteluja, -heittäen tuskin silmäystäkään naapurin hänelle ojentamiin -sanomalehtiin. Tosin tämä oli itsestään selvää niinhyvin hänen -tekemänsä edustajavalan sanojen mukaan kuin sen pitkän rukouksenkin -mukaan, jolla jokainen istunto alettiin ja joka kuului lailliseen -työjärjestykseen; mutta vain hyvin harvat, olivatpa sitten -uskonnollisia tai ei, ottivat velvollisuutensa ankarasti sanan -mukaan. Martti Salander sitävastoin, vaikka hän ei mielipiteiltään -ollutkaan kirkollinen, piti itseään yhtäkaikki siihen velvoitettuna, -valan ja rukouksen sisältämät määräykset kun olivat paikallaan ja -välttämättömät, eikähän liturginen muoto voinut niiden lainvoimaa -hävittää. - -Vasta istunnon loputtua sai hän tilaisuuden tervehtiä vävypoikiaan, -joiden edestakaisin kulkemista hän ei ollut kertaakaan huomannut, -vallankin kun he olivat hyvinkin puoli tuntia myöhemmin saliin -ilmestyneet. Kiittäen kieltäytyivät nämä noudattamasta hänen kutsuaan -tulla taloon, heistä kun toisen oli eräiden neuvottelujen takia -tavattava päivällisellä piiritovereitaan ja toisella oli joitakin -asioita valvottavana. Mutta sen jälkeen aikoivat he mennä yhdessä -asekauppaan ostamaan pari uutta kivääriä maaliinammuntaa varten, -sillä he olivat jo jonkun aikaa olleet jäseninä ampumaseuroissa. - -Martti Salander meni siis yksinään kotiin. Vaikkei hän ollut -kättäänkään liikauttanut eikä sanaakaan puhunut, oli hänellä -siinä ajatuksiinsa vaipuneena edelleen astellessaan mielessään -tyytyväisyydentunto kuin ainakin sillä, joka on työskennellyt koko -pitkän aamupuhteen. Ainoastaan tuo keskeytymätön tarkkaavaisuus, -jolla hän viiden tunnin kuluessa oli keskusteluja seurannut, -antoi hänelle tuon tietoisuuden suoritetusta työstä. Hän ei olisi -osannut ajatella, että sellainen ero voisi olla läsnäolon ja -läsnäolon välillä ja miettiessään, kuinka hänkin pian saisi jotakin -huolellisesti esittää, tunsi hän voimakasta vetoa myöhästyneen -päivällisen kimppuun. - -Maria rouva, joka oli tuntenut hänet siitä tavasta, millä hän -ovikelloa nykäisi, tuli eteiseen häntä vastaan ja ilmoitti heillä -olevan omituisen vieraan, hänen edeltäjänsä Suuressa Neuvostossa, -jonka paikalle hän tänään oli astunut. Mies näytti, arveli -Maria, olevan huonoissa olosuhteissa eikä nähtävästikään panisi -päivälliselle pidätystä pahakseen; mutta hän ei ollut tahtonut häntä -pyytää ennenkuin Salander oli hänet nähnyt. - -"Mitä hän sitten tahtoo?" kysyi tämä. "Minä olen tavannut hänet -silloin tällöin ja muistelen hänen olevan kunnollisen ja älykkään -näköisen miehen. Mutta minä en voi kuvitella mitä hän tahtoo." - -"Hän sanoo kuulleensa sinusta paljon sekä samoin noista kuuluisista -häistä. Sanoo iloitsevansa että on saanut jättää paikkansa -sellaiselle seuraajalle ja tuntevansa sen johdosta mielensä keveäksi -sekä tulleensa sitä sanomaan ynnä toivottamaan onnea vaalin johdosta." - -"Mies polonen! Käske vain laittaa hänelle tila pöytään, sitäpaitsi -jäivät vävyherrat tulematta!" - -Kun Salander astui huoneeseen, tunsi hän tuskin miestä, joka -vaatimattomasti istui tuolilla ikkunan luona, nousi siitä seisoalleen -ja epävarmoin sanoin tervehti häntä sekä toi esiin onnittelunsa. -Hän sanoi tahtoneensa valtionkassasta nostaa päivärahansa, mutta ei -valitettavasti saaneensa mitään, vaan vieläpä täytyneensä päälle -päätteeksi sakkoja maksaa, kun oli istunnoista poissa ollut. Niin oli -hänen päähänsä sitten pistänyt käydä ainakin arvoisan seuraajansa -luona vieraisilla, ettei matka olisi vallan turhaan mennyt. - -"Mutta herra Kleinpeter", vastasi Martti Salander nauraen, "minun -nähdäkseni tässä ei ole suuria syitä onnentoivotuksiin, kun siinä -vielä rahaakin menettää! Oletteko syönyt jo päivällistä vai saanko -ehkä pyytää teitä soppaamme maistamaan?" - -Mies kiitti hämillään, vilkaisten kuitenkin salavihkaa katettuun -pöytään, jonka vuoksi Salander uudisti kutsunsa jonkun verran -varmemmasti sekä otti hänen kädestään hatun, asettaen sen syrjään. - -Tuossa ennenaikaan selvästikin komeahkossa miehessä oli nähtävänä -kaikki hävityksen merkit. Entisen hävinneen lihavuuden jäleltä -olivat vaatteet käyneet avariksi ja riippuivat löysinä, jonka -lisäksi ne olivat niin kuluneet, että siitä täytyi olla pitkä -aika kuin hän oli uusia teettänyt. Pesu oli ollut huolimatonta ja -hajoamistilassa oleva kaulaliina sitaistu niin pahasti että luuli -melkein ilmetyisinä näkevänsä edessään ne lemmettömät ja laiskat -kädet, jotka miehen olivat siinä asussa kotoa laskeneet. Hänen omat -kätensä tarttuilivat vanhasta tottumuksesta erityisiin kohtiin -takinpoimuissa, peittääkseen nukkavieruja, likatäpliä tai rikkinäisiä -napinreikiä. Tästä aiheutuva viheliäisen orjallinen ryhti oli -sopusoinnussa värittömien ja pöhöttyneiden kasvojen kanssa, joiden -piirteet puhuivat alakuloisuudesta ja kurjuudesta sekä lukemattomista -ponnistuksista unhoittaa itsensä viinalla. - -Salanderin aviokset kehoittivat tuota merkillisen väsähtynyttä -Kleinpeteriä käyttämään hyväkseen mitä tarjolla oli; Maria rouva -täytti itse hänen lautasensa. Tämä kyltyi kuitenkin pian tai -ainakaan ei hän voinut paljoa syödä. Sitävastoin hän, itsekään -sitä tietämättä, hyväili ahkerasti lasia, jonka Salander aina -täsmällisesti täytti. Hän vilkastui siitä ja kävi tuttavallisemmaksi. -Tämän huomatessaan meni Martti itse kellariin hakemaan pari parempaa -pulloa, sillä hänen mieleensä juolahti viettää Münsterburgin -neuvostohuoneeseen tulonsa päivää sillä tavoin hyvittelemällä -tuota köyhtynyttä mies parkaa. Rouva haki sillä välin uudet lasit -ja haastatteli miestä ystävällisesti, sillä hänkin tunsi jotain -omituista sääliä häntä kohtaan ja ikäänkuin uskoi omalta Martiltaan -torjuvansa samanlaisen kohtalon tai toisten ihmisten kehräämän -onnettomuuden osoittautumalla ihmiselliseksi onnetonta kohtaan. - -Salander puheli neuvoston asioista tuolle yhä puheliaammaksi -käyvälle herra Kleinpeterille ja luuli, että tämä kysyisi sitä -tai tätä seikkaa sekä sitä kantaa, jolle hän oli asettunut, mutta -vaikka tämä hänen edeltäjänsä ei ollut puolta vuotta enempää ollut -istuntoihin osaa ottamatta, niin oli hän kuin kaikki entinen olisi -ollut vain unta. Hän tuskin muisti mitään ja vastasi kysymyksiin -välinpitämättömästi ja epätarkasti, samalla kuin hänen kasvonsa -alkoivat jälleen synketä. - -Salander veti korkin toisesta pullosta, jonka rouva otti ja -täytti siitä kaksi lasia, joista levisi jalo tuoksu, palauttaen -syyspäivän loisteen miehen kalpeille kasvoille. Isäntäväen tyyni -osanottavaisuus, syvä rauha, joka heidän välillään näytti vallitsevan -sekä tuo hermoja elähyttävä viini saivat hänet unhoittamaan kaiken -kurjuuden ja ilostuttivat hänen mieltään, niin että hän istui siinä -harreilevin silmin ja punoittavin poskin sekä alkoi vapaaehtoisesti -kertoilla vanhoja hullunkurisia juttuja maalaisvirkamiesten elämästä, -kunnes ensimäinen hienosisältöinen pullo loppui. Sillä aikaa kuin -Salander laittoi toista pulloa reilaan ja katsoi vierastaan iloisella -huomaavaisuudella, käytti Maria rouva vaitioloa hyväkseen ja kysyi, -millaiset perhesuhteet hänellä oli ja olivatko kaikki terveitä. - -Silloin katsoi mies kuin makeasta unesta heränneenä suurin silmin -häneen, onnellinen viininhehku vetäysi silmiä kohti, jotka hehkuivat -jo niin että hän painoi päänsä alas, tuki sen käsiinsä ja alkoi -kohta perään itkeä kuin pieni lapsi. Ihmeissään ja säikähtyneinä -kohtauksesta katselivat Martti ja Maria Salander tuota edessään -olevaa rajusti tutisevaa, harmaantunutta päätä. He nousivat -sentään ylös ja koettivat kohentaa tuota niiskuttavaa vierasta. Se -onnistuikin lopulta; häpeissään hän sentään seisoi siinä heidän -edessään, pyyteli anteeksi tuota sairauden kohtausta, kuten hän sitä -nimitti, sekä tahtoi lähteä. - -Salander huomasi hyvin, ettei se ollut tavallista juopuneen -viheliäisyyttä, joka hänet oli vallannut, vaan äkillinen muisto -onnettomista olosuhteista, mikä oli tuon heikon vanhuksen voittanut. -Ystävällisesti hän sen vuoksi kehoitti tätä istuutumaan ja tointumaan. - -"Valmistapas meille nyt hyvää mustaa kahvia", sanoi hän vaimolleen, -"sen päälle maistuu toinen pullo sitä paremmalta; sillä sitä juomassa -pitää herra Kleinpeterin olla vielä apuna!" - -Rouva Salander piti parhaansa mukaan huolta kahvista eikä antanut -puuttua lasillista vanhaa kirsikkaviiniäkään. - -Niinpä ei kestänyt kauan, ennenkuin tuon uuden ystävän masentuneisuus -oli uudelleen väistynyt ja tehnyt tilaa iloisemmalle mielialalle, -joka ei poissaolollaan tahtonut tärvellä tuota odottamatonta -menestystä. Kleinpeter kävi uudelleen niin puheliaaksi ja -avomieliseksi, että hän tyynin mielin itsestään palasi tuon -suonenvetoisen itkukohtauksen syyhyn; sana synnytti toisen ja kun -hän ehken ensi kerran tapasi osanottavaa huomaavaisuutta, kertoi hän -vapaasti ja avonaisesti olosuhteistaan. Tunnin kuluessa pääsivät -Martti ja Maria Salander omalta kannaltaan kutakuinkin selville hänen -historiastaan. - -Tuolla vanhalla suurneuvos Kleinpeterillä oli ollut vähäinen -puuvillatehdas, jonka hoitoa hän isänsä jälkeen oli pienosella -omaisuudella levollisesti ja varovasti jatkanut, ripeästi edistymättä -mutta myöskään taantumatta. Seuraa rakastavana ja suosittuna miehenä -pani hän enemmän arvoa seuraelämän vaatimuksille kuin rikastumiselle. -Turhamainen ja kevytmielinen vaimo, jonka kanssa hän oli mennyt -naimisiin, yllytti häntä lisäksi siihen; hän näet luki tuon viattoman -kunnian, jota miehensä nautti, omaksi ansiokseen ja kopeili sillä -kuin riikinkukko. Kaikki mitä miehensä teki, mikä tätä miellytti ja -mitä hyvää tälle tapahtui, se oli _hänen_ persoonallista ansiotaan -ja johtui _hänen_ etevyydestään. Se oli _hänen_ miehensä, josta -puhuttiin jalolla hän kerskui eikä mitään muuta, ja kaikkialla tahtoi -hän olla siinä missä miehensäkin. Myöskin hän yksin matkusteli ympäri -maata niin usein kuin voi, näytelläkseen itseään ja komeillakseen. -Kotona taasen katkeroitti hän hänen elämänsä sillä halveksuvalla -tavalla, jolla hän oikein sanan mukaan otti vaivakseen kohdella hänen -tekemisiään ja tekemättä jättämisiään samoinkuin häntä itseäänkin, -ettei tämä vain uskaltaisi hänen verroilleen vetäidä. Muutoinkin sai -hän elää huonosti kodissaan, vaimosta kun oli kaikki liikaa, mikä -huolenpidolle vivahtikaan. Kaksi kasvamassa olevaa poikaakin tulivat -häneen. - -Kun Kleinpeter, jolla ei juuri ollut parempaa kilpailijaa, valittiin -Suuren Neuvoston jäseneksi sekä pian sen jälkeen piiripäälliköksi, -kohosi rouvan kopeus huippuunsa. Arvonimet näyttivät olevan -vain häntä varten olemassa eikä kenenkään ollut hyvä olla häntä -puhuttelematta toisella tai toisella niistä. Ja mies raukaltaan -niitä kadehtiessaan ja melkein häntä vihatessaan, tämä kun sittenkin -oli noiden arvonimien omistaja, käytti hän niihin liittyvää arvoa -hyväkseen velkojen ottamiseen ja muuhun väärinkäytökseen. - -Tässä suhteessa sai hän pian riittävää apua, kun pojat ottivat -hoitoonsa tuon vaatimattoman tehtaan, jonka isä heille luovutti, -saadakseen itse rauhassa virkaansa hoitaa. Tässä pettyi hän pahasti. - -Pojat eivät olleet koulunkäynnin jätettyään liikkuneet ollenkaan -maailmalla, missä olisivat saaneet jotakin nähdä ja oppia. Siihen -oli isänkin syytä, hän kun ei ollut heitä siihen pakoittanut, vaan -antanut heidän vetelehtiä kotona, jossa heidän esikuvanaan olivat -äidin ja samanlaisen toverijoukon raakuus ja siistittömät tavat. Sen -sijaan että olisivat säännöllisesti toimensa hoitaneet, löivät he sen -laimin ja joutuivat ilman mitään hyötyä vekseleillä keinottelemaan. -Niinpä he aina tällöin vetivät samaan juttuun isänsäkin, -piiripäällikön, jonka täytyi taata tai suorastaan kirjoittaa nimensä -paperien alle; eikä rouva piiripäällikötär ja suurneuvoksetarkaan -puolestaan häikäillyt tuoda velkakirjoja allekirjoitettaviksi. -Nuo hänen allekirjoittamansa vekselit ja sitoumukset olivat aina -pitkät ajat sijoitettavana ja palasivat laajojen vaellusten jälkeen -yksinomaan hänelle takaisin ja niin täytyi hänen tuskaa ja huolta -nähden lunastaa ne. - -Tämä kaikki tapahtui riidellen ja toraillen, äidin ja poikien -käyttäytyessä häntä kohtaan yhä karkeammin ja häpeämättömämmin. Tätä -viheliäisyyttä salatakseen ja vaientaakseen meteliä, joka joka päivä -uhkasi puhjeta, täytyi hänen virkojensa tähden antaa aina jälkeen. -Virkahuoneensa ynnä pienen makuukammionsa oli hän sijoittanut -muutamaan pieneen sivurakennukseen, saadakseen siten olla rauhassa. -Mutta vaimonsa ei antanut itseään yllättää. Kun ihmisiä oli hänen -puheillaan tai kun hän johti kuulusteluja, juoksi tämä virkahuoneen -läpi, törkeästi ovia paiskellen, jollei kehdannut sanojaan käyttää. -Vieläpä kirjuria, poliisisotilasta ja piirikunnan lähettiäkin -koetti hän tyhmää kavaluutta käyttäen saada miehensä salaisiksi -vastustajiksi, miehensä, joka kaikessa heikkoudessaankin pysyi kodin -turvana aina sen häviöön saakka. - -Eikä kukaan ollut kuullut hänen valittavan. Ah, hän tiesi hyvin, -miksi hän vaikeni; sillä kukaan ei olisi uskonut miehen, jolla omassa -kodissaan oli asiat niin kurjasti, rohkenevan maansa menestystä -valvoa ja vieraita ihmisiä hallita. - -Kuten kaikelle maailmassa, läheni näillekin vääryyksille ja -kärsimyksille loppunsa. Työmiehet olivat maksamatta jääneiden -palkkojen tähden jääneet tehtaasta pois ja etsineet paikkoja -muualta. Siitä huolimatta olivat pojat vielä tehneet melkoisia -lankaostoja, vaikka langat tosin heti pantattiin, ja kun maksuaika -läheni, ei heillä ollut lankaa, ei kangasta eikä rahoja ja olivat he -vaarassa joutua epäluulon alaisiksi petollisesta vararikosta. Tämän -kauniin asiantilan paljastaen kävivät he muutamana aamuhetkenä isän -kimppuun, kun lankeamassa olevista vekseleistä maksua vaadittiin ja -luonnollisesti taasen syytettiin häntä siitä, että hän oli heidät -asettanut niin viheliäisen tehtaan hoitoon. Ja kun hän seisoi siinä -avutonna ja kysyi, mistä Jumalan tähden hän rahat ottaisi, kun kaikki -oli pantattuna ja velkaa korvia myöten, viittasivat he julkeasti -hänen kantamiinsa verorahoihin, jotka heidän mielestään olivat -siinä soveliaalla hetkellä valmiina ja jotka ilman vaaraa saattoi -toistaiseksi ottaa käytäntöön. - -Isä kalpeni. - -"Minulla on tarkat määräykset", sanoi hän, "kuinka paljon rahoja minä -saan kotona pitää ja milloin minun on vietävä ne valtionkassaan, -lukuunottamatta sitä, että minä en millään muulla tavoin kättäni -kannen alle pistä!" - -"Sitten meillä on huomenna konkurssiselvitys!" sanoivat he; -"Kleinpeter ja Pojathan on liikkeen nimi!" - -He katselivat ympäri huonetta, etsien rahakirstua, että minne se oli -joutunutkaan. Isä oli aivan äskettäin raahannut sen toiseen nurkkaan -ja ruuvannut kiinni lattiaan, jonka alla sillä kohtaa kulki tukeva -hirsi. Kirstu oli juuri tällä haavaa auki: rautainen kansi oli -selällään, yhdessä osastossa oli pinkkoihin laskettuja metallirahoja -ynnä setelipaketti sekä niiden päällä paperi, johon rahojen lukumäärä -oli merkitty. Vanhempi poika astui empimättä avonaiselle kassalle ja -tarttui paperiin, huudahtaen: "Tässä on enemmän kuin hetken tarve -vaatii! Neljäs osakin riittää ja myöhemmin keksitään kyllä keinoja!" - -Samalla rupesi hän tarttumaan setelipinkkaan. Mutta neuvosherra -syöksyi väliin ja tarttui hänen käteensä; toinen poika ehätti -veljeään auttamaan ja niin tuo vanheneva mies, sydämessään -kuolemanahdistus, riuhtoili poikainsa kanssa, jotka eivät kammoneet -tyrkkiä häntä edestakaisin pitkin lattiaa. - -Vihdoin hänen kuitenkin onnistui painaa kiinni ja sulkea tuo raskas -kansi, jonka jälkeen nuo rosvomaiset pojat hiukan peräytyivät, mutta -eivät näyttäneet silti aikovan yrityksestään luopua. Tätä hetkeä -käytti hän vetääkseen toisen avaimista pois. - -"Jollette paikalla mene ulos ja jos täällä vielä silmiänne näytätte", -sanoi hän heille vapisevalla, mutta sentään hillityllä äänellä, "niin -käsken minä maajääkärini ottaa teidät kiinni ja viedä käsiraudoissa -Münsterburgiin! Hän voi olla tässä minä hetkenä hyvänsä!" - -Tuon heikon miehen osoittama odottamaton tarmo, miehen, joka -kamppaili viimeisestä omaisuudestaan, kunniallisesta nimestä, -säikäytti noita kaltoin kasvaneita poikia ja he poistuivat yhtä -kalpeina kuin isäkin oli ollut. - -Vavisten ja läähättäen istui piiripäällikkö rautaisella kirstulla -ja pyyhki hikeä otsaltaan. Sekaisin ajatuksin katseli hän -lukkorakennusta tuossa vanhassa perintökalussaan. Viimein jonkun -verran toinnuttuaan nousi hän väsynein jäsenin, avasi uudelleen -kassan ja otti verorahat laittaakseen ne pakettiin. Hän haki -tarvittavan paperin, nuoraa ja sinettilakkaa, kääri ja sitoi kaikki -kaksin ja kolmin kerroin ja suurimmassa kiireessä sekä sytytti -lopuksi kynttilän ja sinetöitsi paketin kolmesta tai neljästä kohti, -katsellen joka kerta ähkyen sinettiä, ennenkuin painoi sen lakkaan. - -Sitten kirjoitti hän asiaan kuuluvan lyhyen kertomuksen, jonka hän -pani erityiseen kuoreen ja varusti osoitteella sekä lähetti sisään -astuvan vahtimestarin viemään molempia kappaleita postiin, teroittaen -hänelle, ettei hän pysähtyisi missään ja pitäisi huolta siitä että -rahat ynnä kirje lähtisivät ensi tilassa. Myöskin piti hänen muistaa -kuitti tuoda. Hän katsoi ikkunasta miehen jälkeen ja aivan oikein -näkikin, kuinka rouva yritti häntä pihalla pysähdyttää, nähdäkseen -mitä hän kuljetti, mutta kuinka vahtimestari muitta mutkitta jätti -hänet siihen seisomaan. - -Tämän jälkeen kirjoitti hän kaksi laajanpuoleista kirjettä, toisen -Suuren Neuvoston presidentille ja toisen hallitukselle, ilmoittaen -luopuvansa toimistaan neuvoston jäsenenä ja piiripäällikkönä. Sillä -hän tiesi, että nyt oli kaikki lopussa, joskaan hän ei tiennyt mikä -hänen kohtalokseen oli lopulta tuleva. - -Tyhjän rautakirstun jätti hän auki. Rouva tuli hiipien ja kurkisti -sisään; mutta hänestä tuntui sieltä tyhjästä kirstusta puhaltavan -kylmä viima, niin että hän veti heti nenänsä takaisin ja kysyi -piiripäälliköltä, mitä se merkitsi. Mitään selitystä antamatta -kääntyi tämä maajääkäriin, joka oli tullut sisään. Piiripäällikkö -oli hänelle illalla ilmoittanut, että hänen oli poliisiasioissa -mentävä muutamalle asialle pääkaupunkiin sekä valmistanut sitä -varten asiakirjat. Ne antoi hän nyt tälle sekä samalla molemmat -virkaerokirjeet, joista hän käski tämän täsmällisesti pitämään huolta. - -Niin oli hän nyt talonsa toimittanut eikä omistanut enää muuta -kuin tallessa olevan virkatakuunsa, pari arvopaperia, jotka hänen -erotessaan tulivat vapaiksi ja olivat kai sen jälkeen jo hävinneetkin. - -Kun Kleinpeter oli sydämensä tyhjentänyt ja vähitellen vaikeni, -syntyi muutamiksi minuuteiksi hiljaisuus, joiden kuluessa Martti -ja Maria Salander tunsivat jälkivaikutteita noista tärisyttävistä -vaikutelmista, ensimainitunkin ollessa vaiti ja avomielisyyttään -katumatta nauttiessa toisten ilmeisestä osanotosta sekä uudistetuista -kulauksista tuota tuoksurikasta viiniä. - -Martti ajatteli kauhistuen, mitä pimeitä seikkoja sentään voi -julkisten luottamusmiesten elämässä kätkeytyä tai ainakin olla -julkisena salaisuutena. Hän tiesi kyllä sellaisia yksityisiä -ilmiöitä kaikkina aikoina esiintyvän; mutta sittenkään niitä ei -ole käsitetty suuriksi onnettomuuden tapauksiksi. Mutta nyt oli -hänet vallata aavistus ikäänkuin jos tässä olisi kysymyksessä enne, -joka onneksi antoi hänelle tilaisuuden vastatarkasteluun. Reipas -päättäväisyys, jolla piiripäällikkö oli katsonut itsensä edelleen -virkaan kykenemättömäksi sekä ottanut eron vain siitä syystä, että -pojat olivat vaatineet häntä petolliseen rikokseen, tahtoen itsekin -samaa harjoittaa, synnytti hänessä todellista kunnioitusta eikä tämä -lainkaan vähentynyt, kun hänessä heräsi ajatus, ettei tuo ilmeisesti -heikko isä ole tahtonut sovittaa poikainsa alentumista, vaan estää -itsensä vielä kietoutumasta kasvavan hädän virittämiin ansoihin. Ei, -mietti Salander, se on juuri sillä tavoin, että kun ryhditönkin vielä -voi kansalaistuntoon kohota ja arvonsa pelastaa, niin yhteiskunta ei -ole hukassa. - -Maria rouva mietti toista seikkaa: hänen ajatuksissaan pyöri -tuo ihmeellinen nainen, jota miehensä oli kuvaillut katkerin -vihantuntein, ilman jälkeäkään rakkaudesta. Ei hän epäillyt -hetkeäkään, etteikö hän olisi ollut miehensä onnettomuuden lähde, -mutta hän ei ymmärtänyt oikein tuon peikottaren luonnetta. - -"En käsitä, herra Kleinpeter", aloitti hän uudelleen keskustelun, "en -käsitä, miten vaimo voi olla miehensä arvosta niin turhamainen ja -käyttää sitä kaikin tavoin hyväkseen, samalla kuin hän tätä kuitenkin -kadehtii ja vihaa sen takia siinä määrin, että sananmukaisesti näkee -vaivaa, riistääkseen häneltä vääryydellä tuon kohtuullisen arvon!" - -"Niin, rouva Salander", vastasi entinen piiripäällikkö, "sitä minä -en ole niin tarkoin tutkinut! Joka omassa elämässään on jotakin -kokenut, hän itse ymmärtää sen, kykenemättä silti sitä selvästi -selittämään. Arvelen, kaikesta muusta puhumattakaan, olevan siinä -turhamielisyyden ohella kysymyksessä eräänlaisen henkiseen sairauteen -yhtyneen, korkealle kehittyneen itsekkäisyyden ja että sitä paitsi -tässä on syntyperälläkin osansa. Puolisoni on syntyisin seudulta, -jossa naiset, kaikella kunnioituksella sanoen, ovat tunnetut -erikoisen kopeiksi, pöyhkeiksi ja juoruilu on kokonaisten kyläkuntien -vitsauksena, rikkoen välejä niin suurien sukujen kuin halvimpain -mökkiläistenkin keskuudessa. Miehet ovat toimeliaita, mutta karkeita -ja alempisäätyiset kiroilevat kuin merirosvot sekä kotona että kodin -ulkopuolella. Samoin naisetkin käyttävät kieltään nuoruudesta saakka -ja jos joku siihen lisäksi ei ole oikein viisas, niin voi ajatella -mitä siitä tulee!" - -"Kuinka te sitten olette joutuneet tuohon mainioon maahan?" kysyi -Maria rouva. - -"Eräs hyvä ystävä sanoi tietävänsä minulle morsiamen. 'Missäs tuo -on?' kysyin minä silloisten nuorten leijonain käyttämään ilkeään -puhetapaan. Tämä mainitsi paikan ja nimen, maalaillen eteeni kaikki -hyvät puolet. Minä löysinkin sievän näköisen kauniisti puetun -tytön, joka osasi esiintyä niin ystävällisenä ja vienona, että -minä empimättä tartuin syöttiin, vaikka joku tuntematon vihjasikin -minulle, että tyttö itse oli tuon suosittelijan luokseni lähettänyt. -Sen sijaan että olisin tästä peljästynyt, tunsin minä päinvastoin -itseni mairitelluksi ja olin hyvin liikutettu. Hän paljasti sitten -oikean olemuksensa tarpeeksi pian ja peloittavasti. Poikkeus lienee -hän kotiseutunsakin naisten joukossa ja poikkeus pahempaan päin kuin -muut, tavallaan jonkunlainen yhdistys heistä kaikista." - -Kesken puheensa täytyi hänen nauraa, kun hänen mieleensä johtui -vaimonsa viimeisin tekonen. Hän oli näet taasen pitkään toraillut -miehelleen tämän köyhtymisestä sekä uhkaillut ottaa laillisen -avioeron, johon mies oli vain huomauttanut, että silloinhan hän joka -tapauksessa saisi tilaisuuden vihdoinkin luopua piiripäälliköttären -ja suurneuvoksettaren arvonimistä, jotka nytkään eivät enää haittana -olleet. Silloin oli hän aivan tulipunaisena ja raivostuneena -hypähtänyt hänen eteensä ja huutanut, että hänelle ei tule -mieleenkään erota, että hänellä on jumalallinen oikeus elämänsä ajan -kantaa niitä nimiä eikä hän niistä luovu. - -Kysymykseen, mihin hänen vaimonsa sitten oli tarvinnut kaiken sen -rahan, jota hän oli velkakirjoilla lainaillut, vastasi Kleinpeter: -"Vaatteisiin ja koristuksiin hän on sen menettänyt! Kun minä hoidin -piirikunnan ensimäistä virkaa, piti hän velvollisuutenaan pukeutua -mitä parhaimmin ja se ei tosiasiassa ollut helpolla ostettavissa, -niitä kun on muutamia suuria tehtailioita, joiden naiset pukeutuvat -tavattoman loisteliaasti. Vielä vuosi sitten täytyi minun maksaa -sadan kahdenkymmenen frangin vekseli, jonka hän oli asettanut -minun nimiini, ja mitä varten? Maksuksi pienestä päivänvarjosta -norsunluisina varsineen ja hienoine kankaineen! Hän oli nähnyt sen -täällä muutaman puodin ikkunassa ja ollen tuttu siellä ostanut -sen tällä tavoin. Näine päivänvarjoineen käveli hän sitten ympäri -kaupunkia, kaikkialla missä hän luuli voivansa tehdä kiusaa -rikkaammille rouville ja neideille. Sitten hän tuon päivänvarjonsa -takia meni ylimääräisesti muutamiksi viikoiksi kylpemään ja asetti -sielläkin minun maksettavakseni jälleen vekselin. Tätä paitsi -kantoi hän varakkailta vanhemmiltaan, jotka vieläkin elävät, useat -kerrat rahoja, ilmoittaen minun niitä tarvitsevan. Kun lopulta kävi -selville, että hän oli valehdellut, ei hän tätä tietä saanut enää -mitään." - -Tuo kunnon mies olisi vielä kauankin haastellut, jollei olisi tullut -aika lähteä kotiin, sillä hänen ahtaat olosuhteensa eivät sallineet -hänen meno-paluupilettiään rautatien hyväksi lahjoittaa. Sitäpaitsi -sanoi hän iloitsevansa, saadessaan vielä vähän aikaa rauhassa nukkua -vanhassa kodissaan: rouva piiripäällikötär oli nimittäin eilen koko -vaatevarastoineen ja päivänvarjoineen huilannut vanhempainsa luo, -pojat taasen olivat pari viikkoa sitten matkustaneet Amerikaan, -saadakseen siellä tehtaanhoitajan paikat, sillä mielelläänhän sinne -niitä Sveitsistä otetaan. Niin kyllä, mutta ei sellaisia! Kunpahan -olisivat ennemmin menneet! Hänen tehtaansa ja vanha kiinteimistönsä -oli sitä vastoin konkurssitilassa; joka päivä saattoi hän odottaa -pakkohuutokauppaa. Onneksi asia ei häntä enää ollenkaan liikuttanut. - -"Ettekö voisi nyt", kysyi Salander, "ottaa itse tehtaan haltuunne ja -panna se käyntiin, jos apua saisitte?" - -"Siitä minä, herra suurneuvos, kyllä itseni varon!" vastasi -Kleinpeter epäröimättä. "Jos se todellakin onnistuisi, niin olisivat -jonakin kauniina päivänä taas kaikki kolme esillä, korjatakseen -rasvan maidosta! Mieluummin minä jossakin ottaisin hiljaisen ja -vaatimattoman toimen, minkälaisen hyvänsä; jos teille sattuisi -ilmaantumaan jotakin minulle sopivaa tointa, niin olette ehkä niin -hyvä ja annatte siitä vihjauksen!" - -"Lupaan varmasti ajatella asiaa, luottakaa siihen!" lupasi Salander, -ojentaen hänelle kätensä. "Tehän olette vielä ketterä mies eikä -mikään vanhakaan, kunhan vähän ryhdistätte itseänne! Jääkää hyvästi, -onnea kotimatkalle!" - -"Kiitoksia tuhansin, sekä samoin teille, rouva Salander, kaikesta -hyvyydestä ja osoittamastanne ystävällisyydestä!" - -"Ei ansaitse, sehän on mielellään suotua!" vastasi Maria rouva ja -pudisti hänen kättään. "Toivotan onnellista matkaa ja parempaa -tulevaisuutta!" - -Odottamattoman reippain askelin riensi tuo elostunut mies matkaansa. -Miettiväisinä katsoivat aviokset hänen jälkeensä, hänen siinä katua -pitkin kulkiessaan. - -"Hänhän ei horju vähääkään!" huomautti Maria, "vaikka minä pelkäsin -hänen tulleen hiukan toiselle kymmenelle. Luulisi hänen olevan vielä -autettavissa, kun hän pääsisi siitä siististä naikkosesta eroon!" - -"Ja kun hän saa rauhaisan paikan jossakin tuulen suojassa, niin -luulen minäkin hänen vielä toipuvan. Mutta johtamaan hänen ei ole -enää pyrittävä!" - -Uusi suurneuvos mietiskeli matkalla konttoriin, jonne hän vielä -lähti, tänä myöhäisen virallisen toimintansa ensimäisenä päivänä -sattuneita omituisia kokemiaan, kuinka hän oli joutunut onnen -hylkäämää edeltäjäänsä kestitsemään ja lohduttamaan; ja hän kiitti -onneaan, ettei hänen omissa hyvissä kotioloissaan ollut sellaisia -vaaroja väijymässä. Kuitenkin teki häneen synkän vaikutuksen -se välittömästi huomaamansa epävarmuus, mikä on inhimillisten -olosuhteiden osana ylimmissäkin laitoksissa. - - - - -XIII - - -Ajan oloon tuli Martti Salanderista monitoiminen mies sekä -neuvostossa että sen ulkopuolella ja joutui hän puolue-elämän -huojunnassa ja vaatimusten risteilyssä seisomaan kuin pyörretuulen -keskessä, kun kaikki tahtoivat vetää häntä puolelleen. - -Taistelu kävi nyt etupäässä kysymyksestä, oliko Sveitsin uusimman -kansanvallan pohjalla pantava toimeen yhteiskunnallisia mullistuksia, -se on, voitaisiinko kansalle väittää, että tämä oli ollut sen oma -tahto ja tarkoitus. Tämän kysymyksen johdosta syntyi puolueoloissa -vähäisiä siirtymisiä ja muutoksia, samalla kuin yhteinen kansa -vieraana, epäselvänä massana pysyi vaiti. - -Salander kulki keskitietä, välttäen kosketusta yhteiskunnallisten -mullistusten kanssa ja sitä vastoin harrastaen olojen huojentamista -ja parantamista sosialiseeraamalla kaikki mahdolliset seikat niiden -entisessä muodossaan; näin tuli hän ottaneeksi katsantokannan, jota -vastaan hän vielä jokunen aika sitten oli taistellut, mutta jonka sen -silloiset kannattajat olivat kuitenkin jo valmiit voitettuna kantana -hylkäämään. - -Sillä välin nämäkin ottivat vastaan kaiken tarjona olevan, aluksi -vähitellen ja tarpeelliseksi harjoitukseksi. Sama tuuli puhalteli -kuntien ja valtioliitonkin keskuudessa, kaikkialla tehtiin päätöksiä -menoista avustus- tai kulttuuritarpeisiin; Martti Salander oli -taasen väsymättä mukana puuhaamassa ja uusia keksinnöltä käytäntöön -panemassa. - -Vävypojat toimittivat hänelle toisinaan apulaisen virkaa, -levittämällä hänen kannattamiaan aatteita kansan keskuuteen -kaikkialla missä he liikkuivat, sielläkin missä kukaan ei ollut -ajatellut parannuksien ilmaiseksi tapahtuvan, mutta jotka nyt sentään -rupesivat välttämättömiltä näyttämään. - -Marialle teki erittäin hyvää Martin tyytyväisyys, jolla hän työstään -nautti. Eräänä päivänä löysi hän Martin vanhan takin taskusta sen -muistikirjan, johon oli kirjoitettu otteet valtion kulunkiarvioista -ja laskuista. - -"Etkö sinä ole kaivannut tätä kirjaa?" kysyi hän, näyttäen sitä -miehelleen; "se oli sen vanhan mustan takkisi taskussa, jota sinä et -ole enää vuoteen päälläsi pitänyt." - -Salander katseli kirjaa. - -"Hm! tosiaankaan minä en ole sitä kaivannut! Minä en sitä enää -niin välttämättömästi tarvitsekaan; sillä ensinnäkin ovat ne asiat -minulla nyt selvempänä ja toiseksi tullevat ne piakkoin pakosta -syrjäytettäviksi. Syrjäytettäviksi, se on oikeastaan paha sana, -jonka salaiset sosialistit ottavat hampaisiinsa, kun he rauhallisen -kainosti tahtovat ilmaista, minne he tähtäävät. Että jonkunlainen -syrjäyttäminen tapahtuisi, tullaan silloin sanomaan, sitähän ei -tarvinnut epäilläkään, sehän oli muka vain ajan kysymys!" - -"Mutta mitä sinä oikeastaan tarkoitat tuolla?" - -"Minäkö? Katsohan, minä tarkoitan suunnilleen tätä: Ajan väkevän -edistyksen takia kasvavat menot kaikin puolin niin tuntuvasti, -että tulot eivät niitä enää peitä; jos esimerkiksi kunnat -tahtovat asian mukaisesti suorittaa heille asetetut tehtävät, -niin rasittuvat he liiaksi ja valtion, tahtoo sanoa, kanttonin on -niitä autettava ja jätettävä osa tulojaan perimättä. Mutta kun -kanttoneillakin on suoritettavana lisääntyneitä tehtäviä eivätkä -verot voi loppumattomiin lisääntyä, niin on niiden käännyttävä -liiton puoleen, jonka täytyy suostua antamaan riittävää apua, jos se -mielii omat korkeammat velvollisuutensa täyttää. Liiton tulot eivät -taasen vuorostaan ole tyhjentymättömät ja yhtä rintaa lisääntyvät -sen omatkin tavanmukaiset menot. Siis on meidän koetettava avata -sille uusia lähteitä ja hankittava varoja, joita se kaikkeen tähän -tarvitsee." - -"Sepäs oli koko pitkä ketju!" nauroi Maria; "hyvin hauskaa ja -viekasta samalla, mikäli minä ymmärrän! Tai teemme me kuten mies, -joka koko päivän pistelee rahakukkaroaan taskusta toiseen, siten -kuvitellen omistavansa satoja rahakukkarolta sekä ostaen kaikkea mitä -haluaa. Eikö ole niin?" - -"Ei varsin, rakkaani! En voi sitä nyt sinulle lähemmin selittää, ne -ovat seikkoja, jotka kuuluvat kansantalouteen!" - -Mutta hänen mielialansa oli kansansivistys; se kävi hänelle -todellisesta elämänurasta, jonka hyväksi työskentelemällä hän sanoi -täytyvänsä korvata entisen koulun palveluksesta luopumisensa. Pyhässä -innostuksessaan joutui hän tietämättään muistuttamaan juutalaisia -rihkamakauppiaita, jotka tavaralleen asettavat niin korkean hinnan, -että he tinkimisen uhallakin ovat varmat kohtuullisesta hinnasta. -Mutta ihanne, jonka hyväksi hän työskenteli, oli hänessä niin -lujassa, että hän kuitenkin vakavasti uskoi saavuttavansa nuo korkeat -päämäärät. Jokaiselle oikulle, joita lakkaamatta sukelsi esiin, -omisti hän huomionsa, auttoi niitä siliteltäessä ja hyväksyttävään -asuun kehiteltäessä sekä edusti niitä sitten kaikella käytettävänään -olevalla vaikutusvallalla niissä tarkastusvirastoissa, joissa -hänkin oli jäsenenä, yhdistyksissä sekä joka tilaisuudessa Suuressa -Neuvostossa. - -"Toivon saavani toki vielä nähdä", sanoi hän eräänä päivänä -vaimolleen, "ettei yksikään nuorukaisistamme kaupungissa eikä -maalla pääse vapaaksi valtiollisesta kouluutuksesta ennen -kahdennettakymmentä ikävuottaan!" - -"Mitä heidän sitten tulee niin kauan tehdä?" - -"Oppia ja yhä oppia! Harjoitella ja taasen harjoitella! Ajattelehan -vain, kuinka suuresti aineet lisääntyvät! Kun ensin olemme saaneet -aikaan, että jokapäiväinen koulunkäynti kestää viidenteentoista -ikävuoteen sekä yleinen sekundaariopetus on toimeen pantu, niin -alkaa jatko-opetus matemaattisissa aineissa, ainekirjoituksessa, -eläintieteessä ja terveydenhoidossa, laajemmassa maantiedossa sekä -historiassa. Yhtämittainen kehitys voimistelussa ja sotilaallisissa -harjoituksissa on jo määrätty, mutta niitäkin on ruvettava paremmin -harrastamaan, vallankin on ampumaharjoituksia pantava aikaisemmin ja -lukuisammin toimeen. Itsestään selvää on, että kaiken tämän ohella -jatkuvasti harrastetaan laulua ja soittoa, jälkimäistä sikäli kuin -kussakin kunnassa on tarpeeksi poikia, jotka puhallussoittimien, -noiden tähänastisen kansansoiton kannattajain, käyttämiseen ovat --" - -"Tuo, Jumalan kiitos, miellyttää minua parhaiten!" keskeytti Maria -miehensä puheen ja kävelyn pitkin huonetta. Lausuen: "Kuinka niin?" -jäi tämä paikalleen seisomaan. - -"No niin, kun te ensinnä olette tuon kunnon kansan eläintieteellänne -ja säännöllisellä terveydenhoidollanne tehneet yhdeksi ainoaksi -hypokondrikoksi, niin saattaa kansanmusiikki sen jälleen iloiseksi -tehdä! Ja niin se taiteen demokratiseerautuminen, josta sinä silloin --- muistatko? -- lastemme häissä puhuit, näyttää hyvää tekevän -vaikutuksensa yhä enemmän toteen! Mutta jatkahan mieluummin edelleen"! - -"Minä olen pian lopussa! Kun nuorukaiset lähenevät kahdettakymmentä -vuottaan, ollessaan esimerkiksi kahdeksannellatoista, saavat he -kouluutusta kansalaiselle kuuluvassa valtiotiedossa. Jokapäiväisessä -koulussa ovat he jo poikasina pikimmältään tutustuneet -perustuslakeihin, mutta pintapuolisempien päässä se on ehtinyt jo -vaalistua. Se verestetään siis voimakkaasti vielä kerran ja lopuksi -selvitetään sitten koko lainsäädännön ala ennenkuin he pääsevät -osallisiksi kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Luulisinpä -olevan kylliksi asioita täyttämään yhden ajanjakson! Vaikeata se -alussa lienee, saada se säännöllisesti ja pysyvästi käymään, mutta -käydä sen kuitenkin täytyy, jolleivät itse laitkin ivaksi muutu! Minä -olen vielä unhottanut, että tämän ohessa jokaisen pojan on opittava -valmistamaan itselleen yksinkertainen pöytä tai tuoli ja että tätäkin -varten on ajateltava joku laitos!" - -"Viimeksi mainittu on hyvä asia, se on hillitsevä meidän -runsaslukuisen käsityöläisluokkamme ylimielisyyttä! Kirves talossa -säästää puuseppää!" huomautti Maria rouva. - -Martti näytti yhtä arvoitukselliselta kuin vaimonsakin, hän kun ei -tiennyt mitä toinen tarkoitti, sillä mainittu käsityöläisten luokka -eli juuri ahdingossa. - -"Esitykseni ei näytä kaikin paikoin saavan sinun hyväksymistäsi!" -sanoi Martti ja pysähtyi uudelleen hänen eteensä. "Sinusta on siinä -liian paljon, eikö totta?" - -Mutta vakavin ilmein ja tutkivasti mieheensä katsoen vastasi Maria: -"Ei, ukko kulta! Minun mielestäni päinvastoin ohjelmasta puuttuu -vielä jotakin melkoisen tärkeää, mutta joka kenties ei siihen -kuulukaan, vaan vaatii erikoisen päätöksen. Unhottaa tai sivuuttaa -sitä toki ei ole voitu!" - -"Mitähän se sitten olisi? Ehkä pakollinen keittokoulu valtion ja -kunnan kustannuksella? Mutta se kuuluu tyttöjen kasvatusohjelmaan, -joka myöskin on otettu tarkastettavaksi. Sinut epäilemättä kutsutaan -asianomaiseen naiskomissiooniin etkä kai minun puolisonani tule siitä -kieltäytymään!" - -"Tuota kaikkea minä en tarkoittanut! Minä tarkoitan sitä peloittavaa -sotaretkeä, joka sveitsiläisten täytyy tehdä Aasiaan tai Afrikaan, -hankkiakseen orjia tai paremminkin valloittaakseen maan, josta niitä -saadaan. Sillä kuka ilman orjalaitosta auttaa köyhempiä talonpoikia -peltotöissä ja kuka elättää kouluakäypiä nuorukaisia? Vai tahdotteko -te maksaa niille palkkaa, kunnes he ovat kahdenkymmenen vanhoja, -jolloin he osaavat kaikkea muuta paitsi työtä tehdä, pöydän ja tuolin -nikkaroimista lukuunottamatta?" - -"Mutta, Maria, mitä tämä nyt on?" sanoi Martti punastuvin otsin; -"sinähän vastaat tänään minun kunnioittavaan luottamukseeni pelkällä -katkeralla ivalla!" - -"Anteeksi, Martti! En minä ole katkeramielinen, tiedänhän minä, -kuinka mielevä sinä kaikessa olet! Minua vain hiukan surettaa, kun -tiedän sinun purjehtivan suurta pettymystä kohti ja sitä ei meidän -ijällämme kestä enää niin keveästi kuin nuorempana!" - -"Meidän ijällämme? Miksi me olisimme vanhoja, jollemme tahdo sitä -olla? Ja mitä noihin harhaluuloihin tulee, niin ei niistä ole -taikaa senkään vertaa kuin saippuakuplista, jotka nenäämme vasten -räjähtävät!" - -Tämän sanoi hän enemmän leikillään, hälventääkseen vaimonsa vakavaksi -käynyttä sävyä, joka ei tuntunut hänestä mukavalta. Sillä laajennetun -opetuslaitoksen lukuisain vastustajain joukossa ei ollut vielä -ainoakaan mies uskaltanut sillä tavoin mieltään ilmaista. - -"Jättäkäämme nyt nämä jutut, jotka eivät sinua huvita", alkoi hän -uudelleen puheen, "ja puhukaamme lapsista, joiden häistä sinä -äsken muistutit. Minun piti sinulta jo kerran kysyä, miksei niitä -nuoria rouvia saa enää koskaan nähdä. Vai onko niistä jompikumpi -minun poissa ollessani täällä käynyt? Alussa tapasivat he miehiään -kaupunkiin saattaessaan mielellään täällä meidän luonamme toisensa, -mutta sitäkään ei ole enää pitkiin aikoihin tapahtunut." - -Maria Salander kävi vieläkin vakavammaksi kuin mitä hän oli ollut, -mutta sanoi ainoastaan: "En tiedä mitä se merkitsee, kummastuttaa -se vain minuakin. Heidän niukoista kirjelappusistaan ei ole enää -pitkiin aikoihin voinut päättää mitään. Ajattelin että sinä tietäisit -enemmän, kun näet seurustelet vävypoikain kanssa, joita täällä näkee -vieläkin harvemmin." - -"Se on minulta jäänyt! Minä käytin tuttavallisesti heidän -virkapiireissään suorittamia palveluksiaan hyväkseni, mutta -huomattuani heidän sen yhteydessä harjoittavan liian paljon -turhanaikaisuutta ja käyttävän jokaista vähäpätöistä seikkaa -matkustukseen ja huvitteluun, katsoin minä appiukkona -velvollisuudekseni lopettaa tällaisen seurustelun. Muutoin kaikki -ilman moitteita, sillä ovathan he vielä nuoria!" - -Rouva Salander huokasi hiukan nyt vasta, sanoessaan tietävänsä -sentään jotain enemmän kuin miehensä, vaikkeikaan mitään -huomattavampaa, eikä tahtovansa sitä salata. Hän jatkoi siis: -"Puoleen vuoteen eivät Setti eikä Netti ole enää olleet täällä; -luotettavalta taholta olen minä sentään kuullut, etteivät he ole -toisiaan toista vuoteen enää nähneet, että he lisäksi näyttävät -välttävän toisiaan mikäli voivat, jota vastoin he avioliittonsa ensi -aikoina tapasivat toisiaan kerta viikossa, milloin Soittolassa, -milloin Lindenbergissä. Mitä tämä nyt siis on? Mitä on tapahtunut? -Minä sitä en tiedä eikä sitä kukaan sano tietävänsä!" - -"Ehkä se on vain lapsimaisuutta", arveli Salander tavallaan -hämmästyneenä, "ehkä sentään enemmänkin!" lisäsi hän hetken -mietittyään; "lopulta on se kaksoishoure, jonka vallassa he olivat, -muuttunut toiseksi, ideaksi tai ovat he saaneet uuden, kun ei heillä -itsellään ole vielä lasta!" - -"Ehkä, ja oikeastaan se olisikin onni, jolleivät he yleensä lapsia -saisikaan", vastasi rouva. "Minut tahtoo vallata aavistus, kuin jos -jotakin olisi epäkunnossa eivätkä tytöt uskaltaisi meille sydäntään -avata, minulle nimittäin, kun he kerta ovat vain omaa tahtoaan -noudattaneet." - -"Siinä tapauksessa olisi sentään koetettava päästä siitä selville -sekä autettava heitä!" - -"Sitä minä olen jo ajatellut; mutta kuinka se on tapahtuva ilman -ettei se enemmän vahingoita kuin hyödytä?" - -"Minä luulen olevan yksinkertaisinta jonakin kauniina päivänä -hämmästyttää heitä molempia vierailullamme, jonka me olemme -heille velkaakin. Kun me kauniilla ilmalla aamujunassa menemme -Unterlaubiin, kävelemme Settin luo ja vietämme siellä tunnin tai -pari, niin huomaamme suunnilleen kuinka siellä on laita ja onko -jotakin huomattavaa. Sitten ajamme poikkirataa myöten Lindenbergiin -sekä vaadimme Settin lähtemään kanssamme Nettin luo. Saammehan -sitten nähdä, tekeekö hän sen vai mitä hän sanoo sekä mitä edelleen -tapahtuu. Illalla olemme mukavasti täällä jälleen." - -Rouva Salanderille oli tämä ehdotus tervetulleempi, samoinkuin hänen -huolensakin oli syvempi, kuin mitä hänestä saattoi arvata; Mutta sen -vuoksipa he eivät matkaa viivytelleetkään. Muutamana päivänä vähän -sen jälkeen matkustivat he Unterlaubin asemalle ja kulkivat jalkaisin -niin sanottuun Soittolaan. Silmäillessään uusin mielihyvin tuntein -talon miellyttävää asemaa valoisassa pyökkimetsässä, joka peippojen -viserryksistä kaikuen sitä puoleksi ympäröi, sanoi Martti Salander: -"Täytyisi sentään asiain olla hullusti, jos tässä idyllisessä -rauhassa voisi turma viihtyä! Kuinka puhtaaksi onkaan somero joka -paikassa haravoitu; ja puistikkokin on mitä puhtaimmassa kunnossa -ja sen ylitse näkee varsinaisen metsän mahtavan latvaston kiipeävän -vasemmalla kukkulaa ylös!" - -"Niin, kaunista täällä on!" vastasi Maria rouva, "ehkä liiankin -kaunista joutilaalle mielelle!" - -He kiersivät ympäri talon, jossa taka- samoinkuin etuovienkin luona -oli vanhoihin pönttöihin sijoitettuina pienet ansarit. Muutaman -puukasvin luona seisoi rouva Setti Weidelich kauniisti puettuna, -irroitellen vajanaisia lehtiä. Hänen kasvonsa näyttivät syrjästä -kapeammilta kuin ennen, kalpeammilta ja ennen kaikkea ilottomilta. - -"Katsohan tuossa!" kuiskasi Maria Salander, nyhjäisten miestään -käsivarresta. - -Tämä pysähtyi hetkiseksi ja katsoi tytärtään, mutta astui sitten -sitä reippaammin edelleen, niin että Setti kuuli hienossa somerossa -narskuvat askeleet ja kääntyi katsomaan. Tuskin oli hän huomannut -isän ja äidin, kun hänen kasvojaan kirkasti tavaton riemu, murtaen -läpi kaihomielisyyden hunnun, joka sekin pyrki samalla kertaa -kasvoille leviämään. Mutta vain epäröiden astui hän heitä vastaan, -kunnes hän huomatessaan vanhempain kiirehtivän askeliaan, riensi -heitä syleilemään. - -"Pitääkö sinut etsiä käsiinsä, kun sinua joskus haluaa nähdä?" -sanoivat he, "sekä Nettiä samoin? Mitä se sellainen on?" - -Setti punastui kovin ja loi silmänsä alas. - -"En tiedä, minä en käy missään", vastasi nuori rouva hämillään, -"mutta ettekö te sitten ole Nettiäkään nähneet?" - -"Yhtä vähän kuin sinuakin? Missä sitten on vika?" kysyi äiti. - -"Missäkö pitäisi vian olla? Voivathan satunnaisetkin syyt olla -samanlaiset ja voihan niillä meihin kumpaankin nähden olla samat -seuraukset! Mutta tulkaahan toki taloon lepäämään, vanhus kullat! -Kuinka te minua ilahutattekaan! Sen vuoksi näinkin minä niin kaunista -unta viime yönä!" - -"Untako? Mimmoista sitten?" kysyi isä. - -"Minä olin olevinani pieni lapsi, joka vaeltaa maantietä tietämättä -minne. Käsivarrella minulla oli pussi ja siinä omena sekä palanen -leipää. Minulla oli nälkä ja minä istuin kivelle; mutta säkki oli -sidottu kiinni niin lujaan monimutkaisella solmulla, etten minä -voinut päästä leipään käsiksi ja minua alkoi kovin itkettää. Silloin -näin minä äkkiä siinä vastapäätä erään talon muhkeassa kukkatarhassa, -jossa kaikui soitto ja kuului kova lautasten kalina ja lasien kilinä -ja, aatelkaas, muutamaan avonaiseen akkunaan astui herra ja rouva -kukkavihkot käsissä ja ne eivät olleet ketään muita kuin herra ja -rouva Salander, jotka viettivät häitään. Nuoria ja hyvin kauniita -te olitte ja näitte, etten minä voinut säkkiäni avata ja itkin sen -vuoksi; silloin huusitte te minua ylös luoksenne. Minä tulin heti ja -isä sanoi: 'Näytäpäs säkkiäsi, me avaamme sen!' Sinä avasit solmun ja -pidit sitä avattuna äidin edessä, joka pisti kätensä sisään ja -veti sieltä esille sateenkaarilautasen, jota hän kerran näytti -meille lapsille, kun meidän piti syömättä panna nukkumaan. Mutta se -oli oikein kultalautanen tai paremminkin talrikki. 'Tulimmaista, -mikä sinun nimesi onkaan, tyttö pieni?' huudahditte te molemmat. Kun -minä sanoin sen, niin te sanoitte: 'Nimi ei ole meille tuntematon! -Me tahdomme ottaa sinut lapseksemme tämän kauniin talrikin takia!' -Sitten täytyi minun istua pöytään teidän keskellenne ja sain jaloa -rapusoppaa tuolle kultalautaselle, niin että Henrik kuninkaan -nenänpäätä tuskin enää läpi kuumotti. Rapusoppa, josta uneksuin, on -ilmeisestikin yhteydessä ravunkuorien kanssa, joilla maahiset äidin -sadussa olivat haarniskoidut. Omituista, että minä siinä tuolillani -olin olevinani yhtä suuri kuin kaikki muutkin ihmiset, vaikka olinkin -lapsi!" - -Niin loruili Setti huvitettuna ja tyytyväisenä portaita ylös -astellessaan. - -"Unet yhtä kuin viimetalviset lumet!" sanoi isä, "tuo sinun unesi -taitaa sentään merkitä, että me joka hetki otamme sinut uudelleen -lapseksemme! Eikö niin, Maria?" - -Äiti nyökäytti vain päätään ja kun he samalla astuivat huoneeseen, -kysyi hän: "Missäs miehesi on? Saako mennä kansliaan häntä -tervehtimään?" - -Tytär kävi heti taasen vakavammaksi ja punastui uudelleen, -ilmoittaessaan Isidorin menneen kylään, missä hänellä oli asioita -ja missä hän toisinaan otti aamunaukun, vallankin jos jotakin -poliittista oli kysymyksessä. Setti arveli hänen kyllä pian tulevan -ja aikoi lisäksi lähettää kirjurin ilmoittamaan, ketä taloon on -tullut. - -"Ei suinkaan! Jätetään hänet vain rauhaan!" sanoivat vanhemmat -yhtaikaa. - -"Niinpä pyydän teitä sitten määräämään, mitä te haluaisitte nauttia, -lasinko makeaa viiniä, kupin teetä vai buljonkiako? Myöskin suklaata -meillä on." - -"Jos lihaliemi on jo tarpeeksi vahvaa, niin anna sitä pari -lusikallista, isäkin ottaa mieluimmin sitä, kuten tiedät", -ratkaisi äiti asian; "muutoin älä rupea meidän takiamme mihinkään -puuhiin, emme me suinkaan aio täällä ruveta herrastelemaan! Ja -päivälliseksikään, kuuletko, ei tarvitse hommataksesi mitään -suurempia laitoksia. Me olemme kaikkeen tyytyväisiä!" - -"Äiti kulta, antakaa nyt toki jotain lisäksi hankkia, vaikkapa vain -pala lihaa ja pari kalaa lammikostamme. Tämän yksistään jo miehenikin -vuoksi, sillä muutoin hän olisi kovin pahoillaan. Antakaa minun vain -hommata!" - -"No, hommaa sitten, itsepähän paremmin tiedät!" vastasi Maria -rouva, "mutta katsokaas: sinähän pukeudut kotonakin kuin prinsessa! -Käännyhän ympäri, kas vain, sehän on oikea loistopuku! Ja mitkä -tuhannenmoiset reunukset! Etkä ole edes vierailua odottanut!" - -Taasen käänsi Setti katseensa sivulle, kertoessaan miehensä niin -tahtovan ja että hänen täytyi tehdä siten rakkaan rauhan takia. Nyt -oli hän siihen tottunut ja tuskin enää tiesikään, että hän kulki -kauniisti puettuna. - -Martti Salander kysyi, että mahtoiko hänen lankonsa Juliankin tehdä -samoin, johon Setti vastasi: "Varmaankin! He tekevät kaikessa samoin -enkä luule heidän sitä sopimuksesta tekevän!" - -"Mitä, nämäkö nuoret hökäleet?" viskasi äiti väliin. "Tällä tavoinhan -te tarvitsette korot melkoisista myötäjäisistänne yksistään -vaatteisiin!" - -"Luullakseni me emme kumpikaan tiedä, mitä me oikeastaan -tarvitsemme, sillä miehemme nostavat kaiken virkahuoneessa olevasta -tulenkestävästä kassakaapista. Sieltä hakevat he kaikki maksut." - -Notariuksen rouva meni ulos asioilleen, jonka jälkeen äiti sanoi -herra Salanderille: "Siinä ne nyt ovat äidillisen hellät puolisot, -joilla noihin nuoriin miehiin piti olla niin hyvää tekevä vaikutus!" - -"Minä olen vallan typertynyt!" vastasi Salander; "ovatpa ne koko -tyranneja! _Siinä_ seikassa ovat tytöt, kuten näyttää, olleet täysin -oikeassa: heistä tulee pian miehiä! Ainakin vaimojensa ohi he ovat -kasvaneet!" - -Kun Setti tuli takaisin, sanoi hänelle äiti: "Me olemme päättäneet -syötyä mennä Lindenbergiin, nähdäksemme sisaresi Nettinkin. Arvelimme -ottaa sinut mukaan, saadaksemme teidät yksiin. Voithan toki tulla? -Illalla palaat takaisin tänne." - -Tytär nähtävästikin säikähti tästä ehdotuksesta ja kalpeni: "En tiedä -sentään", arveli hän, "voinko minä tänään poistua kotoa. Isidor puhui -asioista, joita hänellä iltapäivällä olisi jossakin toimitettavana. -Jollei ketään ole kotona, hiipii kirjurikin tiehensä." - -"Ja sinunko täytyy kansliaa hoitaa?" - -"Ainakin taloa; se on niin, etten minä voi palvelustyttöä yksin -jättää. Myöskin osaan minä paremmin tehdä selkoa ihmisille jotka -tulevat jotakin kysymään Vieläpä minä toisinaan ajankuluksi hiukan -työskentelenkin, kun kanslia on tyhjänä, ja olen jo monta asiakirjaa -kopioinut." - -Tämä kaikki kävi vielä laatuun, mutta hän esitti kaikki niin -tuskallisesti, ettei enää voinut erehtyä hänellä olevan vissin -kammon Lindenbergiin menoa kohtaan. Viimeisestä huomautuksesta -saivat vanhemmat sitäpaitsi käsityksen, että heidän tytärtään -käytettiin kopioimiseen, niin epäiltävältä kuin heistä muutoin olisi -tuntunutkin, että hän sitä sietäisi. Se riitti jo; äiti ei voinut -enää vitkailla käymästä lähemmin käsiksi matkansa tarkoitukseen. -Nuoren rouvan käteen tarttuen sanoi hän lempeästi, mutta vaativasti: -"Sano nyt meille todellinen syy, miksi sinä et tahdo tulla mukaan! -Me olemme sen takia tulleet ja tahdomme saada tietää, mitä teidän -välillenne on tullut, kun ette enää seurustele toistenne kanssa -ettekä meidänkään luonamme näyttäy! Miksi sinä olet niin alakuloinen, -melkein surullinen, punastut ja kalpenet, ja kenties löydämme -sisaresikin samanlaisessa tilassa!" - -Tytär seisoi siinä sanatonna. Vanhemmatkin tulivat hämilleen eivätkä -tienneet, pitikö heidän edelleenkin ahdistaa tytärtään vai eikö. -Lopuksi sanoi Salander vielä muitta mutkitta: "Onko ehken onni -jäänytkin tulematta vai onko se jo kadonnut, onni, johon te luotitte?" - -"Kyllä, niin se on!" vastasi Setti melkein kuiskaten. Hän veti -kätensä äidin kädestä, etsi nenäliinansa ja peitti kasvonsa, koettaen -tukehuttaa suonenvetoisesti esiin ryöpsähtävää nyyhkytystä. He -antoivat hänen vähän tointua, ennenkuin jatkoivat tutkailujaan. -Vihdoin aloitti hän uudelleen itsestään. - -"He ovat tyhjyyttä täynnä! Heillä ei ole minkäänlaista sielua! Oi -Jumala, kuka sitä olisi osannut ajatella!" - -"Kukako? Te itse!" sanoi äiti, joka pyyhki silmistään vihastuneen -säälin kyyneliä. - -"Me tiedämme sen ja häpeämme isän ja äidin edessä ja nuorta veljeämme -emme voi edes ajatellakaan! Mutta itsemmekin edessä me kumpikin -häpeämme, emmekä saata toisiamme nähdä. Siitä asti kuin pääsimme -oikein selville tuosta kauheasta pettymyksestä, on meidän täytynyt -paeta toisiamme kuin ihmisten, jotka yhdessä ovat tehneet kunnottoman -työn. Ja kuitenkin on minulla ikävä sisartani ja hänelläkin varmaan -minua! Mutta kun me olemme yhdessä, on kuin kumpikin tuntisi -itsellään olevan pahan omantunnon!" - -Martti ja Maria Salander kävelivät rinnatusten ja kiihtyneinä -edestakaisin. - -"Olkoon nyt tarpeeksi tällä kertaa! Sinun pitää, Setti, tulla meidän -mukaamme; teidän pitää tulla toimeen keskenänne, siten on jo parempi. -Nyt pese silmäsi, miehesi voi milloin hyvänsä ilmestyä, emmekä me -itseämme näytä, ennenkuin olemme miettineet ja tiedämme mitä meidän -on tehtävä!" - -"Ei ole mitään tehtävissä!" vastasi Setti jonkunverran -tointuneempana, "se on juuri niin, ettei meillä maailman silmissä ole -mitään tavanmukaista syytä eroon." - -Hän lähti ulos, seuratakseen isän neuvoa ja viruttaakseen silmänsä. -Heti sen jälkeen hyökkäsi sisälle Isidor, joka matkalla oli saanut -tietää, mimmoisia vieraita kotona oli. Hän oli hyvin iloinen ja -tervehti appivanhempiaan ikäänkuin nämä olisivat hänelle hyvinkin -mairittelevan yllätyksen valmistaneet. Sitten pyysi hän heti -anteeksi, että hänen täytyi kiiruhtaa vielä kansliaan, mutta -juoksikin sen sijaan kyökkiin ja ruokahuoneeseen tarkastamaan -keitoksia ja pöytää, että oliko hänenkin arvoaan pidetty silmällä ja -vieraista huolimatta pidetty huolta hänen omasta ruokahalustaan. - -Pöydässä ei voinut huomata jälkeäkään siitä mitä oli tapahtunut. -Setti rouva näytti itse tyyneydeltä, mikä vanhempain läsnäolosta -ja hänen heille tekemästään tunnustuksesta vielä enemmän selveni -ja lisääntyi. Äiti naisellisuudellaan tajusi tästä levollisuudesta -ja itsensä hillitsemisestä, kuinka mitättömäksi tuon nuoren miehen -oli täytynyt käydä puolisonsa sydämelle. Tämä kärsi häntä niinkuin -kärsitään huonosta teosta, johon itse on syynä. - -Isän täytyi kääntää huomionsa enemmän notariukseen ja hän ihmetteli -itsekseen, etteivät häneltä olleet suomukset silmistä jo ennen -pudonneet. Tämän suusta ei lähtenyt yhtään pyöreää, tai kuten -tavallisesti sanotaan, järkevää sanaa. Tuolla nuorella ja nokkelalla -virkoihin-hangottelijalla oli virka, koti ja vaimo; mutta siinä -hänen persoonallisuutensa olikin jo lopussa ja saattoi vain useiden -samanlaisten aikaansaamassa melussa vielä jostain käydä. Kodin -hiljaisuudessa, jossa yksikin sana huomataan, ei hänestä ollut enää -mitään jälellä. - -"Me aiomme tänään iltapäivällä", ilmoitti Salander notariukselle, -"käydä Lindenbergiläisten luona ja ottaa tyttäremme mukaan. Teillä -kai ei ole mitään sitä vastaan, herra vävypoika? Hän sanoo teillä -tosin olevan ulkona tehtäviä, mutta kenties kumpikin käy sentään -laatuun?" - -"Niin, miksei, herra appiukko! Minun haluttaisi itsenikin tulla -mukaan, mutta täytyy sentään pyytää vapautusta!" - -Isidor oli iloinen, voidessaan kunnialla vetäytyä pois, sillä -vaikenevan anopin tutkiva silmä ei tehnyt hänelle hyvää. Sen sijaan -saatteli hän rouvaansa ja tämän vanhempia vähän matkaa, kun he -lähtivät. - -Pihalla ihaili Salander uudelleen pyökkimetsikköä ja sen takana -kohoavaa suuremman metsän valtaisaa latvastoa, ympäristö, joka hänen -mielestään ei ollut rahalla maksettavissa. - -"Kyllä vain, sievä se on!" sanoi vävy. "Kovin kauan se vain ei siinä -enää seiso. Metsä kuuluu Unterlaubin kunnalle ja kuulutaan parin -vuoden mennessä hakattavan pois; puukauppiaat ovat jo asiassa käsinä. -Minä annan pyökkimmekin mennä samassa, yhtähän se on, ja saahan -niillä sievoset rahat!" - -"Oletteko järjiltänne?" huudahti Salander. "Pyökkinnehän yksin -suojaavat taloa ja puutarhaa ja niittyä sora- ja ryönäjoukoilta, -joita paljastetulta vuorelta alas vierii!" - -"Se on minusta yhdentekevä!" vastasi tuo poikamainen notarius -veltosti. "Silloin muutetaan pois ja myydään koko hökötys. -Ikäväksihän se käy aina samassa paikassa kuukkailla!" - -Salander puolestaan ajatteli eikä vastannut mitään. Setti rouva -päästi Isidorin puheen aikana pari hämmästyksen sanaa, mistä kävi -selville, ettei hän tulossa olevasta metsänhakkuusta tiennyt vielä -tämän taivaallista, uusi osoitus miehen elämäntavasta sekin. Setti -vaikenikin sen vuoksi ja sanoi vain enää: "Hyvästi, sinä ihana -Soittola!" - -"Mistä se oikeastaan on saanut nimen Soittola?" kysyi jälessä tuleva -äiti. - -"Hitto hänen tiesi, en minä vain osaa sitä sanoa! Maakirjoissa -sanotaan vain: 'Talo ja tila, nimeltä Soittola' ja samoin on minun -kauppakirjassanikin", selitti Isidor. - -"Etkö sinä sitten ole kuullut, mitä ne siitä paikkakunnalla -kertovat?" kysyi Setti rouva. - -"Ei, minä en ole sitä koskaan kysellyt. Mistähän se sitten muka -tulee? Minkä takia minun kotiani sanotaan 'Varpuseksi' ja mistä -sellainen nimi on peräisin kuin 'Punainen mies'? Jonkunlaisesta -höperyydestä kai!" - -"Täällä pitäisi noin kaksisataa vuotta sitten asuneen muutaman -saidan aatelisherran", kertoi Setti, "joka tahtoi kätkeä kuusi -kaunista tytärtään maailmalta, etteivät he joutuisi naimisiin -ja ettei hänen tarvitsisi heille myötäjäisiä varustaa. Tyttäret -olivat kaikki soittaneet kanteletta ihmeen kauniisti sekä lisäksi -laulaneet, mutta heillä oli yhteensä ollut vain kolme kanteletta, -joiden kanssa kauniilla ilmalla aina puolet tyttäristä oli mennyt -ulos pyökkimetsään sekä siellä kyllikseen soittanut ja laulanut, -jonka jälkeen toiset kolme neitiä heidät vapautti ja vereksin voimin -edelleen soitti. Niin kaikui metsikkö lakkaamatta kanteleensoitosta -ja laulusta ja lisäksi auttoivat linnut mukana. Soiton ja laulun -helinä oli viimein houkutellut ohi kulkevia herroja, metsästäjiä -ja ritareita, he olivat tunkeutuneet metsään ja ruvenneet -seurustelemaan noiden soittavien neitosten kanssa, ja vähitellen -joutui yksi toisensa jälkeen naimisiin ja vanhuksen täytyi luovuttaa -myötäjäiset. Mutta kun enää oli vain jälellä kolme tytärtä ja nuo -kolme kanteletta, telkesi hän heidät soittimineen talon yläkertaan ja -kuljetti avainta aina mukanaan. Nuo kolme vangittua tytärtä olivatkin -sitten kirkkaina kuutamo- ja tähtiöinä vasta oikein liikuttavasti ja -kuuluvasti laulaneet avonaisten, mutta rautaristikoilla varustettujen -akkunain ääressä, niin että se veti kavaljeereja kaukaa ja saattoi -heidät rakastumaan. He valloittivat talon oikein väkirynnäköllä, -ympäristöläisten heitä siinä avustaessa, kolme tytärtä saivat valita -ja junkkerin oli pakko maksaa vielä kerran myötäjäisiä. Siitä -väheni hänen omaisuutensa, niin että hän, vaikka olisi hyvin voinut -vielä elää, epätoivossaan päätti itse päivänsä. Siitä on peräisin -sananparsi, jonka vielä nytkin ehkä kuulee vanhalta väeltä tällä -paikkakunnalla: 'Sehän voi hirttää itsensä kuin Soittolan junkkeri!' -Etkö sitäkään ole koskaan kuullut?" - -"Ei kertaakaan! Tai en sitten ole sitä huomannut! Eikähän tuosta ole -vahinkoakaan!" - -Isä ja äiti istuivat nyt vanhemman tyttärensä kanssa junaan, joka vei -heidät Lindenbergiin. Setti tunsi itsensä puolittain iloisemmaksi -mieleltään, puolittain pelokkaaksi, kun hänen piti tavata ei -ainoastaan sisarensa vaan tämän mieskin eikä tässä tapauksessa -pitänyt paikkaansa sana, että onnettomalle on kärsimystoveri -lohdutukseksi. Tuo täydellinen kaksoisolemus teki katumuksenkin -kaksinkertaiseksi, sen sijaan että se olisi sitä vähentänyt; sillä -kumpikin sisar näki toisessaan jälleen ei ainoastaan itsensä, vaan -myöskin toistensa puolisoissa kumpikin oman harminaiheensa. - -Mukavasti nousivat nuo kolme henkilöä perille tultuaan vuorenrinnettä -ylös, kunnes saapuivat niin sanotulle maakirjurin virastolle. -Tyyntä luonnon rauhaa sai täälläkin nauttia; se vain eroa, että -täällä lehtimetsän sijasta laajaksi aukeneva näköala tarjosi -tuota rauhaa mielelle, mikäli se oli vain avoin sitä vastaan -ottamaan. Kun tuo pieni seurue pysähtyi hengähtämään, tuli hyvin -hoidetusta kasvitarhasta palvelustyttö katsomaan, keitä tulijat -olivat, ja eräästä alakerran akkunasta kurkisti keskenkasvuinen -kirjuripoika, suussaan sikarinpätkä, joka arvatenkin oli herra -notariukselta jäänyt. Mutta palvelustyttö vei tulijat, joita hän ei -tuntenut, nurkan ympäri muutamaan lehtimajaan, jossa rouva puuhasi -silitystoimissa. - -Pöydällä oli vasta pestyjä kauluksia, kalvosimia ja muita hienompia -liinavaatteita; lattialla seisoi hehkuva hiilikamiini. Mutta Netti -rouva seisoi lehtiseinässä olevan akkunamaisen aukon ääressä ja -katsoi käsi otsalla etäisyyteen, Münsterburgin luona olevaa sinistä -vuorenselännettä kohti. Vuoren takasivulla sen täytyi Kreuzhalden -olla, samalla kuin vuoren tännepäin kääntyneellä laella oleva, -vienosti vihertävä ja ilta-auringon hipaisema täplä antoi aavistuksen -siitä metsäniitystä, jossa isä oli tavannut tytöt kaksosten kanssa -tanssimassa. Hiljainen suru väreili hänen liikkumattoman olemuksensa -ympärillä, ja mitä puoliavoimesta suusta saattoi nähdä, oli se jotain -itkuun pyrkivää. - -Herättääkseen hänet raskaista unelmistaan lausui äiti lehtimajaan -astuen tyttärensä nimen. Kuten sisarensa aamulla, niin katsahti -Nettikin vanhempiinsa iloisella hämmästyksellä, riensipä -päättäväisemminkin heitä vastaan. Mutta nähtyään heidän takanaan -sisarensa, jäi hänkin heti seisomaan ja antoi kalveten vaipua kätensä -sivuilleen, lausuen vain sanat: "Ah, Setti!" - -Viimemainittu katumuksen tekijätärkin oli tällä ensi kerralla, -jolloin he jälleen toisensa näkivät, ujo ja sanoi yhtä nolona: "Ah, -Netti!" Mutta kun hän, joka oli jo vanhempain kanssa rauhansa tehnyt, -oli pikemmin tointunut, tarjosi hän sisar raukalleen kätensä ja Netti -tarttui siihen niin peloissaan kuin se olisi ollut kummituksen käsi. - -"He tietävät jo kaikki ja tarkoittavat meille hyvää kuten ennenkin!" -sanoi vielä Setti. Mutta niin syvä oli heissä tunto yhteisestä -menneisyydestä ja yhteisestä erehdyksestä, etteivät: he vielä nytkään -uskaltaneet toisiaan syleillä. Martti ja Maria Salander syleilivät -nyt yhdessä molempia hairahtuneita lapsiaan ja menivät heidän -kanssaan taloon. - -Äiti tarkasteli nuorempaa tytärtään, joka oli yhtä kauniisti puettu -kuin vanhempikin, poiketen vain siinä että hänellä lisäksi oli -vahva kultainen rannerengas, jonka vanhemmat olivat hänelle kerran -lahjoittaneet. - -"Sinusta on tullut ylpeä, kun pidät rannerengasta silittäessäkin!" -sanoi äiti koetteeksi, saadakseen tietää, oliko täälläkin siihen -miehen tahto syynä. Netti mumisi jotain käsittämätöntä, Setti riensi -hänelle avuksi ja vahvisti äidin arvelun todeksi, että nimittäin tuo -demokraattinen kansanmies Julian tahtoi aina kotona ollessaan nähdä -vaimonsa kädessä rannerenkaan. - -"Eikö hän ole kotona, koskei hän itseään näytä?" kysyi isä. - -"Hän meni jo aamulla aikaisin ylös metsään" vastasi Netti, "hänellä -on siellä muuan linnustuspaikka ja viettää hän välistä siellä -ylhäällä puolen tai kokonaisenkin päivän. Hän pyytää myöskin paljon -pikkulintuja, joita hän paistettuna hyvin mielellään syö." - -"Pyytääkö sinunkin lintuja?" kysyi isä toiselta tyttäreltään. - -"Ei, hän kalastaa!" sanoi tämä. - -"Jumalan kiitos, se minua vähän rohkaisee!" murisi Martti, "olenkin -jo pitänyt niitä herroja liian tyhminä sellaisiinkin temppuihin! -Tällä en sentään tahdo väittää, että jokaisen linnun- tai kalan -pyydystäjän välttämättä täytyisi olla nero!" - -Molemmat tyttäret hieman säpsähtivät noista isän kovista sanoista, -jolloin äiti sen huomatessaan sanoi nuoremmalle: "Sinä voisit -huolehtia meille sitten hyvää kahvia, ettei meidän tarvitse kovin -kiirehtiä; sillä me aiomme jutella luonasi hyvän aikaa". - -Kun kahvi oli nautittu, muodostui juttelu yleiseksi neuvotteluksi, -johon molemmat maakirjurinrouvat ottivat järkevästi ja tyynin -mielin osaa, sittenkuin he olivat ennättäneet tottua tähän kauan -pelkäämäänsä kohtaukseen. Kuitenkin tämä oli noiden heistä -huolehtivain vanhempain silmien edessä tapahtunut helpommin kuin he -olivat luulleetkaan. - -Martti ja Maria Salander harkitsivat lähinnä sitä, pitikö heidän -ottaa tyttäret ilman muuta jälleen luokseen, vai oliko odotettava -mitä aika mahdollisesti mukanaan toisi. Nuoret rouvat eivät -oikeastaan eläneet huonosti tai kiusattuina miestensä kodissa; sadat -naiset olisivat iloinneet, saadessaan vain viikonkaan kantaa noita -kauniita vaatteita. Heidän onnettomuutensa oli, että he olivat -kadottaneet rakkautensa kaksoisnotariuksiin ilman että nämä siitä -tiesivät tai pitivät sitä huomiota ansaitsevana. Sillä he heti hyvin -osoittivat sisällisen ihmisensä surullisen alastomuuden ja jäivät -tyhjinä haamuina jälelle vaimojensa särkyneistä unelmamaailmoista. - -Oli syytä epäillä, että nämä tyhjät haamutkin olisivat kohdelleet -vaimojansa raa'asti ja pahoin, jolleivät nämä olisi olleet varakkaan -miehen tyttäriä; taikka sitten sukelsi jälleen esille vanha epäilys, -että he olivatkin alunpitäin olleet sydämettömien ja lisäksi -kypsymättömien poikajunkkarien keinottelun esineinä, keinottelun, -jonka uhriksi heidät sokea itsepäisyys oli langettanut. Mutta nyt -päättivät he yksimielisesti ottaa kohtalonsa sellaisenaan ja sanoivat -vain siitä iloitsevansa, ettei asiasta puhuttaisi mitään niinkauan -kuin ei mitään pahempaa tapahtuisi. Ja kun vain yhteys vanhempain -kodin kanssa sekä heidän molempain kesken oli entisellään, niin -toivoivat he ajan voimaan luottaen oppivansa vähitellen kantamaan -osansa, joka monille aviovaimoille ei ollut sen paremmaksi suotu. - -Vanhemmat eivät edeltäpäin osanneet tätä vastaan mitään väittää. -Nuoriin miehiin vaikuttamisesta ei voinut olla puhettakaan, koska -nämä eivät voineet antaa sitä mitä heillä ei ollut, eikä asialla -ollut sellaista puolta, johon olisi voinut tarttua. He rajoittuivat -siis vahvistamaan noita idyllisissä unelmissaan niin onnettomasti -pettyneitä lapsiaan tuossa heidän kunnioitettavassa päätöksessään -harjoittaa kärsivällisyyttä sekä lupaamaan suojaa ja apua kaikkien -onnettomuustapausten varalta. Ennen kaikkea he kuitenkin pyysivät, -että tyttäret nyt ahkerammin kävisivät vanhempainsa luona, niin -usein kuin mahdollista, yksinään ja yhdessä, miten vain sattuisi ja -antamatta itseään pidättää. Sen he mielellään lupasivat ja päättivät -myöskin tehdä niin sekä käydä jälleen toistensa luona niin usein kuin -halua siihen olisi. - -Tähän päättyi neuvottelu Julianin kotiintulon takia. Kummastuneena -tervehti tämä seuruetta, jonka niin odottamatta tapasi, ja pahoili -kovin, että juuri tänä päivänä oli tullut metsälle menneeksi. -Pojalta, joka kantoi evässäkkiä ja metsästyslaukkua, otti hän nämä -kamsut. - -"Onneksi tuon minä ainakin jotain illallispöytään!" huudahti hän. -"Onko sinulla vielä minullekin kulaus kahvia, rouva suurneuvoksetar? -Niinpä niin, teitähän on siinä kolme, joten voitte meidät kaksi -herraa kumoon äänestää! Täällä, sanon minä, on mitä paistaa, mikä -onkin pian tapahtunut, jahka saalis on vain ensin kynitty. Aionpa -taas itse käydä siihen toimeen!" - -Hän tyhjensi metsästyslaukkunsa pöydälle ja yli kolmekymmentä -lintupoloista nujerretuin kauloin ja sammunein pikku silmin, -rastaita, peippoja, leivosia ja mitä ne kaikki lienevät olleetkaan, -makasi siinä äänettömänä, kankeat jalat ojoina ja käyrät pikku kynnet -löysinä siirottaen. - -"Saattepa nähdä, mamma, että nämä maistuvat teistä kuin paras -sokerileivos, jahka ne on saatu möyheiksi ja hyviksi! Mutta minä -tahdon itse katsoa perään. Onkos kyökissä jotain rasvaa, rouva?" - -"Pyydän, herra vävy, älkää hätäilkö!" sanoi rouva Salander, "me emme -missään tapauksessa enää syö, mieheni ja minä, me olemme täysin -kylläisiä ja aiomme vielä viimeisellä junalla mennä pois." - -"Mutta, mestari Julian", työnsi Martti väliin, "ettekö sitten tiedä, -että laululintujen metsästys on kielletty? Te Suuren Neuvoston jäsen?" - -"Enhän minä, herra appiukko, ole metsästänyt, vaan virittänyt paulan -ja siihen on sitten todellakin kutsumatta tullut pari peipposta. -Muutoin ei kai mikään metsänvartia käyne minun kimppuuni!" - -"Tasa-arvoisuutta lain edessä, eikö niin?" vastasi Salander Julianin -puheeseen, joka ilmeisestikin tarkoitti, että hänen neuvoksen arvonsa -suojelee häntä siitä. - -"No, syököön kuka haluaa, minä paistan ne, sillä minulla on nälkä!" -sanoi hän ja tyhjensi kahvikupin, jonka rouva oli hänelle tarjonnut. -Sitten kahmusi hän linnut jaloista yhteen, aina viis kuus kahden -sormen väliin ja lähti näitä riippuvia lintubuketteja kantaen -huoneesta. - -Kun appivanhemmat ja Setti vähän myöhemmin olivat poislähdössä ja -menivät eteisen läpi, riensi hän kyökistä hyvästiä heittämään, -edessään valkoinen esiliina ja toisessa kädessä veitsi sekä toisessa -yksi noita paljaaksi kynittyjä lintusia. Verisiä sormiaan näyttäen -pyysi hän anteeksi, ettei voinut paremmalla tavalla hyvästi sanoa -kuin ojentamalla oikean kyynärpäänsä. - -Lähtevät näkivät olevansa pakoitetut koskettamaan tuota koukistettua -käsivartta sekä hiljaa sitä pudistamaan, sillä kädenpuristuksen -korvatakseen. - -Hänen vaimonsa, Netti rouva, oli hyvin hämillään eikä edelle -kiirehtien ollut huomaavinaankaan tuota nuoren herkuttelijansa -sopimattomuutta. Maria äiti ihmetteli itsekseen, kuinka nopeasti -molemmat veljekset olivat raaistuneet, arvellen että heistä ajan -oloon tulisi oikein tahditon ja tunteeton poroporvari pari. - -Martti Salander harkitsi saamaansa vaikutusta toiselta kannalta. -Netti tyttärelleen, joka aikoi saatella vanhempiaan ja sisartaan -aina asemalle saakka, sanoi hän: "Onko sinun miehelläsi virassaan -niin paljon aikaa, että hän voi kokonaisia päiviä uhrata tuollaisiin -harrastuksiin?" - -"Mitä siihen tulee", vastasi Netti, "niin on töiden paljous -epätasaista; mutta totta puhuakseni en voi sanoa hänen lyövän -tehtäviään laimin. Häneltä käy työnteko helposti, ilman pitkiä -miettimisiä, ja sitten ei hän ole siitä milläänkään, saadessaan -istua puolet yötä kansliassa, kun on tavallista enemmän työtä, ja -kirjottaessaan yhtämittaa. Aivan äskettäin oli hän koko päivän -poissa, Münsterburgissa, ja kun hän illalla puoli kymmenen aikana -tuli kotiin, ei hän mennyt makuulle vaan kansliaan, vaikka hän -näyttikin väsyneeltä. Kun kello löi kolme eikä häntä vieläkään ollut -vuoteessaan, luulin minä hänen siellä alhaalla nukahtaneen; minä -nousin ylös ja menin katsomaan, yksistään jo lampunkin takia, ettei -mitään tavatonta tapahtuisi. Mutta hän istui vielä ja työskenteli. -Hän oli itse laittanut kuntoon kokonaisen kasan kiinnekirjoja, -maakirjojen otteita ja sen semmoisia, joiden valmistus muutoin -on apulaisten tehtäviä, kirjoittanut kaiken siististi, vieläpä -päällekirjoitukset huolellisesti fraktuuralla. Juuri oli hän -taittamassa asiakirjoja kokoon ja merkitsemässä takasivuille noita -kanslian omaisia titteleitä, kaikki hyvään järjestykseen. Tämän -kaiken teki hän sen takia, etteivät kirjuri ja oppilas olleet -työssään edistyneet ja että hän tahtoi jouduttaa töitä riittämiin -asti eteenpäin. Hän ei ollut juuri hyvillään, että minä tulin sinne -ja näin, kuinka hän oikeastaan teki sellaista työtä, jota varten hän -palkkaa väkeä." - -"Siinä on toki jonkinlaista hyväsydämisyyttä, siinä!" arveli -Salander. "Entäs sinun Isidorisi, Setti, onko hänkin sellainen -yötyöskentelijä?" - -"Niin, kyllä hänkin toisinaan puuhailee kansliassa pitkät ajat", -vastasi Isidorin rouva, "mutta en tiedä, tekeekö hän apulaisillekin -kuuluvia töitä. Olen vain nähnyt, että hän tarkastaa kirjat läpi ja -tekee muistiinpanoja." - -Lindenbergin asemalla täytyi heidän erota. Vanhemmat nousivat heti -Münsterburgiin menevään junaan, mutta Setti ja Netti jäivät vielä -yhdessä odotussaliin, missä he alakuloisiksi käynein mielin hiljaa -juttelivat, kunnes tuli Unterlaubiin menevä juna. - -Eivät Martti ja Maria Salanderkaan olleet kotona ennen maatapanoa -vastapäätä istuessaan ruusuisella mielellä. He olivat nyt -vakuutettuja, että noiden kukoistavien tyttärien elämä oli käynyt -autioksi ja että se nykyisellä kannalla säilyessään kävisi yhä -lohduttomammaksi ja ikävämmäksi kuin loputon tihkusade. - -Maria nojasi päätään käteensä ja katsoi ajatuksiinsa vaipuneena -eteensä. - -"Onhan meillä vielä Arnold, joka toiveitamme ylläpitää", puhui hän -yksikantaan, "mutta kuinka helposti nämäkin toiveet saattavat pettää!" - -"Mutta eihän hän ole sitä varten olemassa, että me tällaista -mahdollisuutta ajattelisimme", lausui Martti, "hän elää ja on -ihmisten ilmoilla ja eläväthän tyttäretkin ja saavat hekin vielä -paremmin elämästään iloita! Arnold saattaa nyt muutoin tulla piankin -kotiin, jos haluaa; onneksi on hän pysynyt tervennä ja toivottavasti -edelleenkin pysyy!" - -"Tahtoisin hänen olevan jo kotona! Huomenna kirjoitan minä hänelle -kirjeen!" - -Pitennetyltä opintomatkalta palattuaan oli heidän poikansa aluksi -liittynyt kauppaliikkeeseen, perinpohjin siihen perehtyäkseen ja -harjaantuakseen. Ei kestänyt kauankaan, kun hän oli siksi selvillä -asioista, että huomasi välttämättömäksi tai ainakin hyödylliseksi -persoonallisesti matkustaa niihin maanosiin, joihin kauppahuoneen -suhteet pääasiallisesti suuntausivat. Tässä kävivät hänen toiveensa -yhteen isän kanssa, joka oli jo kauan kaivannut luotettavaa -paikallisedustajaa, kun hän itse oli luopunut ajatuksesta tehdä -ajoittaisin matkoja. Vuoden tai vähän toista oli Arnold oleskellut -Brasiliassa ja oli hän valppaudellaan ja ripeydellään tehnyt jo hyviä -palveluksia. - -"Tuon tehtävänsä, laajentaa sikäläinen maatilamme sopivaksi -istutusmaaksi", sanoi Salander, "on hän vallitseviin olosuhteisiin -nähden suorittanut mahdollisimman hyvin, niin että meillä on nyt -pitkäksi aikaa varma tukikohta, kuinka kauppasuhteet hyvänsä -muuttukootkin. Johtajaksi on hän löytänyt muutaman toimeliaan ja -uskollisen nuoren maanmiehemme, jonka me voimme ottaa tilapäisesti -osakkaaksi, niin ettemme enää tarvitse mitään vieraita arentimiehiä. -Ja mitä muihin toimiin tulee, niin on Arnold saamistani kirjeistä -päättäen käyttäytynyt kaikkialla kauppatuttujen luona taitavasti ja -viisaasti sekä jättänyt itsestään hyvän vaikutuksen. Onhan hänen -tosin helpompi toimia kuin minun, jonka siirtomaissa täytyi käydä -kulkukauppaa melkein tyhjin kourin. Mutta mikä minua ilahuttaa, -on se, että meillä on poika ja liiketoveri, joka on kunnollisesti -oppinut sekä nähnyt maailmaa maineen ja kansoineen. Ja kun hänestä -lisäksi tulee riippumaton mies, tai hänhän on jo sitä, niin saa hän -sanan kauneimmassa merkityksessä osakseen vaikutusalan, joka on -meillekin kunniaksi!" - -"Eläköön hän niinkuin hänen osakseen on määrätty", sanoi Maria, "eikä -toisin, niin pysyy hän tyytyväisenä! Kunpa hän nyt aluksi olisi vain -kotona!" - -Kun he näin pojastaan puhumalla olivat hetkisen mieltään -ilahuttaneet, palasi heidän surunsa tyttäristä taasen ennalleen, -synnyttäen pitemmän äänettömyyden. Salander päätti synkät -mietteensä lausumalla: "Erästä seikkaa minun on mahdoton selittää! -Muistellessani nyt jälestäpäin, kuinka tytöt silloin öisessä -puutarhassa, jossa minä heidän ja noiden kahden veitikan perille -ensikerran pääsin, komentelivat poikiaan, että näiden täytyi käydä -ja seisoa aina kuinka he tahtoivat; kuinka he sen jälkeen kielsivät -näiltä seurustelun ja nämä tottelivat, -- ja kun minä nyt näen, -kuinka heillä ei enää ole vähintäkään vaikutusta, vaan ne vintiöt -tekevät ja ovat tekemättä miten vain haluavat, vieläpä määräävät -vaimoilleen puvut ja koristeetkin kuin itämaisille orjattarille ja -nämä mukautuvat, samalla kun he eivät kuitenkaan enää rakasta ja -kunnioita miehiään, niin täytyy minun yhä kysyä, kuinka tämä sopii -yhteen ja kuinka se on mahdollista!" - -"Eihän se harkitsemalla parane!" vastasi rouva Salander. - -"Voisi sanoa, etteivät he kumminkaan puolin ole enää samoja -ihmisiä, sen jälkeen kuin mielivaltaiset unelmat ovat haihtuneet. -Toisella puolen on unelmien nuorukaisista tullut nuoria miehiä, -jotka kääntävät raa'an puolensa esille ja jotka sitäpaitsi kuuluvat -niihin, Jotka yhdestä poikamaisuuden ikäkaudesta siirtyvät toiseen; -toisaalla taasen on tytöistä tullut aviovaimoja, unelmien kehräämä -onni on hävinnyt ja jälelle jäänyt vain tavallinen siivous, joka -estää heitä viheliäisyyttään vielä jokapäiväisellä riidalla ja -toralla koristamasta; sillä luonnollisesti he hyvin tietävät, että -se olisi ainoa tulos jokaisesta kokeesta saavuttaa heihin uudelleen -vaikutusvaltaa. Onhan jo tuo entinen valta noihin nuoriin miehiin -ollut sekin vain osa heidän mielikuvituselämäänsä. Mutta kaikki tämä -on jo liiaksi sanottua! Me olemme tässä jonkun selittämättömän oikun, -ilmiön kanssa tekemisissä, kuten sinä jo olet sanonutkin." - -"Niin se lienee", vastasi mies alakuloisesti, "sellaista sattuu niin -siveellisessä kuin fyysillisessäkin suhteessa! Taivas meitä armossaan -varjelkoon!" - - - - -XIV - - -Seuraavana päivänä lähti Martti Salander ajoissa konttoriinsa, -korjatakseen sen mitä eilen oli mahdollisesti tullut laiminlyödyksi. -Kun hän oli tämän tehnyt sekä lukenut vasta tulleet kirjeet ja oli -juuri aikeissa päivän sanomalehteä katsella, saatettiin sisälle muuan -vieras, joka halusi häntä puhutella. - -Muuan hyvin puettu, vierasmaalaiselta näyttävä mies seisoi suorana -keskellä huonetta. Hänellä oli tatarimaisesti leikattu parta, -pitkät, alasriippuvat ja kankeiksi suitut viikset ja vastaava leuan -ympärys. Tukka oli leikattu jokseenkin lyhyeksi, mutta silmäin -ympärystät sen sijaan ryppyiset, mikä saattoi johtua yhtähyvin -totutusta räpyttämisestä ja vilkuttamisesta kuin ijästäkin; kädessä -oli hänellä kiveräpartainen huopahattu, jaloissa polviin ulottuvat -kiiltosaappaat. Takki oli kiinni ja eräästä napinlävestä riippui -paksu kultaketju, joka vaaksan matkan alempana pujahti toisesta -lävestä takaisin sisälle. - -Salander kysyi millä hän saattoi palvella. - -"Vanha ystävä! Etkö tunne minua enää, Louis Wohlwendia?" - -Salander tunsi äänen, vaikkei sillä ollutkaan kuin nimeksi sen -entistä kaikua, mutta sen avulla selkeni hänelle kuitenkin erityisiä -piirteitä noissa vanhentuneissa kasvoissa. Tänä hetkenä olisi hän -ennen ajatellut kuolemaakin kuin Wohlwendia ja täytyi hänen miettiä, -missä suhteessa hän oikeastaan oli tuohon mieheen. Hän tyytyi siis -katselemaan tätä, sanomatta mitään ja tarttumatta tämän ojennettuun -käteen. Wohlwend veti tuolin esille, istui siihen ja viittasi vanhaa -ystäväänsä istumaan jälleen pulpettinsa ääreen. - -"Minä huomaan", alkoi hän uudelleen puhua, "että minun olisi pitänyt -ilmoittaa tuloni ja asiani, ettei olisi tarvinnut kompastua siihen -vanhaan juttuun, joka näyttää vielä välejämme häiritsevän. Sinä olet -tuon häviöön joutuneen Atlantin rannikkopankin maksuosoituksen takia -antanut minua kerran syyttä vainota, mutta luonnollisesti mitään -siitä kostumatta, sillä minä en voinut maksaa, mitä olin velkaa, siis -vieläkin vähemmän, mitä en ollut velkaa. Minulla oli siihen aikaan -tilaisuus erään kauppiaan puolesta tammisen astialautalähetyksen -kera matkustaa Unkariin, jossa minä sitten kiertelin ympäri maata, -toimin ilman voittoa hankkijana ja välittäjänä kaikilla mahdollisilla -kauppa-aloilla, olin tekemisissä puiden, viinin, villojen, vieläpä -sianharjastenkin kanssa. Sianharjasten takia jouduin minä Essekin -seuduilla Draun varrella muutaman mahtavan siankasvattajan luo, -joka mieltyi minuun. Hän kävi kauppaa myöskin muilla tuotteilla ja -koetti saada minua kirjanpitäjäksi tai liikkeen johtajaksi ja minä -jäinkin sinne. Kuten tiedät, olin minä yhä vielä naimaton, mutta sain -nyt tilaisuuden mennä avioliittoon. Isännälläni oli kaksi tytärtä, -kahdesta eri avioliitosta. Ensimäisestä avioliitosta oleva tuli -vaimokseni, ja etteivät molempain perintösuhteet sekaantuisi, vaan -kumpikin saisi, mitä hänelle oli tuleva, niin järjesti hän eläissään -omaisuutensa ja pani kummankin osan varmalle talletukselle. Nyt hän -on jo kuollut. Minä voin vaimoni tuloilla elää hyvin hänen kanssaan -ja säännöllisesti taloutta hoitaen vuosittain vähän säästääkin. -Kun jälkeen jäänyt maatila on edullisesti myyty, käy asemani ehkä -vieläkin paremmaksi. Ensimäinen mihin päätin käydä käsiksi, oli -luonnollisesti ryhtyä korvaamaan minun takiani kärsittyjä vahingoita, -joita mahdollisesti ei muutoin oltu sovitettu; ensimäisenä on se -koko summa, jonka sinä, vanha ystäväni Salander, ennen ensimäistä -Brasilian matkaasi minulle takasit. Minä aion oleskella täällä -pitempään. Luonnollisesti voin minä käyttää ainoastaan vaimoni -vuosituloista jääneitä säästöjä ja on minun niissä rajoissa -liikkuminen erityisiä maksuja suorittaessani. Lyhyesti, minä olen -tullut panemaan asiaa alulle!" - -Hän veti esiin lompakon ja asetti muutamia seteleitä Martti -Salanderin pulpetille, jonka jälkeen hän jatkoi: "Tässä on -viisituhatta frangia! Olehan hyvä ja merkitse ne kirjoihin -ensimäisenä velanlyhennyksenä ja laske kohtuullinen korko koko -kuluneelta ajalta sekä samoin laske, jos niin tarvitaan, vähittäinen -kuoletusmaksu? Sillä minulla on kaksi poikaa, jotka nekin -kasvatukseensa kysyvät menoja." - -Nyt vasta olikin Martti Salander hämillään. Jos Wohlwendin halu -maksaa oli todellinen, niin täytyi hänen, Salanderin, ottaa häntä -kohtaan ystävällisempi käytös, eikä hän kuitenkaan tiennyt edes -sitä, pitikö hänen ottaa rahat vastaan neuvottelematta asianajajansa -kanssa. Mutta jos Wohlwend sittenkin on ollut syytön tuohon -rannikkopankin juttuun, mikä kylläkin on hyvin mahdollista, niin -seisoi hän nyt hyvine aikomuksineen ja itse asiassa jo alkuunpantuine -suorituksineen kunnian miehenä hänen edessään eikä Salanderin niin -ollen tarvinnut häntä tylysti pois työntää. - -Hän otti senvuoksi nuo viisi seteliä käteensä, silitti ne tasaisiksi -ja sanoi hiukan mietittyään: "Jos sinä tahdot hyvittää minulle sen -takaussumman, niin on se minulle vain mieluista; menetetyksi luullun -rahan voi aina kaksinkerroin hyvin käyttää! Koroksi minä ehdotan -neljää sadalta, laskettuna kymmeneltä vuodelta, siis määrä-ajalta, -jonka kuluttua velka vanhani, niin että me pääomalle ja kymmenen -vuoden korolle saamme pyöreän summan, joka ei enää muutu, siinä -tapauksessa että lyhennykset eivät jää suorittamatta! Nämä viisi -tuhatta olisivat siis ensimäisenä maksueränä puheenalaiselle -summalle!" - -"Minä tunnen taasen vanhan kunnon ystäväni!" vastasi Louis Wohlwend -rehellisellä äänellä. "Korkokanta ja aika ovat ystävän tavoin -lasketut ja minä hyväksyn molemmat kiitollisuudella!" - -"Minä kirjoitan sinulle väliaikaisen kuitin ja, koska se sinusta -ehkä on mieluisampaa, pidän myöhemmin itse huolta tarkemmasta -maksutodistuksesta, ettei minun tarvitse sitä kirjanpitäjälle uskoa." - -"Aivan kuten tahdot! Kiitos vain vielä kerran!" vastasi Wohlwend, -ojentaen hänelle tunteellisesti kätensä. "Katsos, nyt minä voin -ilomielin pitää itseäni kotiinpalanneena, kun minä olen kotona -vanhimman nuoruudenystäväni kanssa tehnyt rauhan!" - -Tuon rauhallisen keskustelun kuluessa, joka toi hänelle odottamatta -takaisin kauan sitten ansaitsemansa rahat, unhoitti Salander kaiken -sen mitä hän Wohlwendin takia oli kärsinyt ja mitä hän jo itse oli -hänestä puhunut. Hän pudisti ystävällisesti tämän kättä, kuten -ainakin hyväsydäminen mies, jonka sydämeltä kivi putoaa jakun -hän myöskin voi vanhasta vihankaunasta vapautua. Hän antoi tuon -puolittain aasialaiselta näyttävän ja jonkunlaista itse ottamaansa -helkkyvää saksanmurretta puhuvan Louisin olla oloissaan ja tämä -jäikin sinne loruilemaan aina päivällisaikaan saakka, kyseli kaikkea, -katseli tulevia ja meneviä liikehenkilöitä ja vaihteeksi taas -ylisteli Salanderin onnea. Ja kun tämä keskeytti työnsä, lähteäkseen -kotiin päivälliselle, tahtoi Wohlwend saattaa häntä kappaleen matkaa. - -He tulivat muutaman hotellin luo, jossa herra Louis Wohlwend asui. -Tämä pysähtyi portille ja pidätti Salanderia. - -"Tee minulle se palvelus ja tule ainoastaan hetkiseksi sisälle! Minä -haluaisin kovin mielelläni esittää sinulle perheeni, vaimoni, poikani -ja kälyni!" - -"Mutta sehän saattaa helposti toistekin tapahtua! Nyt minua odotetaan -syömään!" pyyteli Salander anteeksi. - -"Ymmärrähän nyt!" tiukkasi Wohlwend, "minun pitäisi huomenna -aikaisin mennä heidän kanssaan Rigille, näyttääkseni heille hiukan -ihanuuksiamme! Ja muutakinhan siihen väliin voi tulla! Vain -hetkiseksi!" - -Lyhentääkseen mitä nyt kerta ei voinut välttää, salli Salander -työntää itsensä portaita ylös ja huomasi olevansa muutamassa -salonkimaisessa huoneessa vastapäätä kahta muhkeaa naista, joiden -kauneus oli erilainen, mutta muukalaismaisuus yhtäläinen, samoinkuin -käytös ja matkapuvutkin. - -"Tämä se nyt siis on vanha ystäväni Martti Salander!" ilmoitti hän -heille, ja häneen kääntyen: "Tämä on vaimoni Alexandra Wohlwend, -syntyjään Glavicz! Tämä hänen sisarensa neiti Myrrha Glavicz ja nämä -poikani Georg ja Louis!" - -Nämä tervehtivät häntä kunnioittavasti, joskin hiukan kömpelösti ja -hän tarjosi heille kaikille kätensä sekä tiedusteli yhtä ja toista -matkasta, jonka he olivat tehneet, ja sen semmoista. Silläaikaa oli -Wohlwend pujahtanut ulos, mutta tuli kohta takaisin. - -"No, vanha ystävä, sinä kunnioitat meitä nyt syömällä kanssamme! -Minä lähetin palvelian kotiisi ilmoittamaan, että sinä olet meidän -luonamme eikä missään hukassa!" - -"Mutta, ystävä hyvä, se ei sittenkään käy laatuun!" arveli Salander -vastaan ponnistellen. Se ei kuitenkaan auttanut mitään ja hän myöntyi. - -Kesti neljännestunnin, ennenkuin soitettiin ruualle, eikä keskustelu -tahtonut juuri luistaa, vallankaan kun Wohlwend ei jutteluun ottanut -osaa. Mutta Salanderille ei tullut ikävä, kun hän teeskentelemättä -katseli noita vieraita ihmisiä. - -Kun vihdoinkin käytiin pöytään, sai hän taluttaa rouva Wohlwendin -sisarta sekä istua hänen rinnalleen. - -"Varo itseäsi!" sanoi Wohlwend piloillaan, "hänen suonissaan -virtaa todennäköisesti helleeniläistä verta. Minun appi vainajani -on aikoinaan tuonut hänen äitinsä Mustanmeren rannoilta ja heidän -esi-isiensä pitäisi Tessaliasta tulleen sinne." - -Martti silmäili tuota rinnallaan olevaa hiljaista naapuria, joka -nyt oli vallan lähellä häntä. Hän näki pari loistavaa silmää, jotka -ikäänkuin välinpitämättömässä surussa olivat kääntyneet häntä kohti, -ja tumman tukkalaitteen alta näki hän juontuvan alas moitteettomat -otsan ja nenän ääriviivat sekä täyteläisten huulten alla -pyöristyvän mitä somimman leuan, kaikki kuin vanhan kreikkalaisen -naisenpääreseptin mukaan. - -Salander tunsi kutkuttavaa mielihyvää istuessaan tuon harvinaisen -kauneuden lähellä ja kun Wohlwend oli tuottanut sampanjaa ja hän -nauttinut sitä pari lasia, oli hänestä kuin hän olisi keksinyt uuden -maanosan tai uuden prinsiipin, lyhyesti, löytänyt Kolumbuksen munan. - -Pöydässä olleet vieraat olivat jo kaikki jättäneet ruokasalin ja -useimmat heistä olivat ohimennessään heittäneet silmäyksen tuohon -Martin rinnalla istuvaan kaunottareen. Nyt tuli muuan viinuri -ja ehdotti sampanjan ääressä vielä istuvalle herrasväelle, että -juomavehkeet kannettaisiin viereiseen huoneeseen, kun salissa taas -parin tunnin perästä syötäisiin ja pöytä oli uudelleen katettava. -Samalla nosti hän pullon jäähdytysastiasta ja katsoi sitä, mutta se -oli tyhjä. - -Tämä sekä pullon että viinurin töykeys herätti Salanderin hänen -unelmaisesta tilastaan. Hän nousi ylös ja hylkäsi päättävästi -Wohlwendin tyrkyttävän esityksen, että seurattaisiin viinurin -ehdotusta. - -"No niin, vanha ystävä!" sanoi Louis Wohlwend, "siis toisella kertaa! -Minä toivon, että me opimme jälleen toisiamme ymmärtämään! Ystävyys -ei ole mitään huonoimpia ihanteita, vallankin kun se on vanhaa lajia, -kuten hyvä viini!" - -Salanderista, joka taasen oli kokonaan valveilla, ei vertaus tosin -ollut sattuva, hyvin vanhaa viiniä kun ei enää nykyään arvosteltu -niin korkealle kuin ennen. Hän jätti kuitenkin muistutuksen tekemättä -ja kiiruhti sanomaan hyvästi noille hänen ympärillään piirissä -seisoville henkilöille. Viimeinen oli neiti Myrrha Glavicz, jolla oli -suonissaan kreikkalaista verta ja joka seisoi hänen takanaan; hän -etsi häntä väärältä paikalta, kääntyi sekaannuksessaan ympäri ja oli -vähällä liukahtaa, ennenkuin oli tilaisuudessa tuolle vaiteliaalle -naiselle kätensä ojentamaan ja lähtemään. - -"Hän teki saman vaikutuksen kuin vanhan Hellaan sinisen taivaan -äänettömyys!" ajatteli hän nopein askelin katuja pitkin -kiiruhtaessaan. - -"Kauneus on sentään, herra nähköön, ihana asia, oikein semmoinen -klassillinen kauneus!" ja ajatuksissaan löi hän näppiä, niin että -pari vastaantulijaa katsoi kummissaan hänen jälkeensä. - -"Mikäs vieras se oli, jonka kanssa sinä olet hotellissa syönyt?" -uteli Maria rouva, jonka luokse hän hetkiseksi pistäysi. - -"Eikö sitä sinulle sanottu?" kysyi Martti hämillään. - -"Pitäisihän se sinun tietää, kun kerta annoit ilmoittaa, ettet tulisi -kotiin, vaan söisit siellä!" - -"En minä suinkaan ole antanut ilmoittaa, vaan hän sen tietämättäni -teki!" - -"Kuka hän?" - -"Jahaa! No, arvaa -- Louis Wohlwend!" - -"Sekö siellä? Ja sinä olet hänen kanssaan syönyt?" - -Rouva Salander oli kankeana hämmästyksestä, mikä ei suinkaan ollut -iloisinta laatua. - -"Elä nyt niin kovin säikähdä! Ajattelehan, että hän tahtoo maksaa sen -takaussumman korkoineen ja toi minulle aluksi viisituhatta frangia!" - -"Toivoisin, että maa olisi hänet rahoineen niellyt! Jollei niillä -rahoilla olisi syrjätarkoitusta, niin ei hän olisi niitä tuonut! Ja -sitten sinä heti taasen olet ruvennut ystävyyteen hänen kanssaan?" - -"Ei juuri sitäkään! Mutta elä nyt, Maria kulta, ole noin kummallinen! -Minä siinä en voi nähdä mitään muuta kuin että hän tahtoo hyvittää -sen vahingon, nyt kun hän voi." - -"Voi sinua, ja minä kun en voi mitään muuta siinä huomata kuin että -hän on tullut kolmannen kerran sinut puhdistamaan!" - -"Se ei olisi hänelle enää tarpeellista! Eikä hän toki ole koskaan -sellainen lurjus ollut, että hän, joka on rikkaissa naimisissa, -pelkästä petkutuksen harrastuksesta maksaisi vanhan velan, voidakseen -käyttää sitä syöttinä uuteen pyydystykseen. Ja sitten, eihän hän nyt -toki vaimoineen ja lapsineen olisi sitä varten tänne tullut!" - -"Taivasten tekijä! Vaimo ja lapsia! Ne mahtaa olla kaunista väkeä!" - -"Kaunistako? Näkisitpä vain kerran, niin ihmettelisit! Rouva itse -minusta tosin ei tuntunut erikoisen hienolta, vaan hän onkin sen -takia huomattava, että hänellä on nuorempi sisar, eräs Myrrha -neiti, jota minun täytyi katsella! Antigone, sanon minä, Nausikaa, -kaunis Helena itse, sanoisin minä, jollei hän näyttäisi siksi liian -hurskaalta!" - -Vasta nyt huomasi Maria rouva selvemmin miehensä innostuksen, hänen -keveän punastumisensa ja silmiensä loisteen. Tässä harvinaisessa -vanhan miehen kauneudenihailussaan näytti hän niin herttaisen -koomilliselta, että Marian täytyi sydämellisesti nauraa ja katsella -häntä kasvavalla iloisuudella. - -"Se on ihan totta!" huudahti mies vilpittömästi, luullen Marian -nauravan sen takia, ettei hän uskonut häntä ja aavistamatta, että -tämän ilonaihe oli jalompaa laatua. Ja kun Maria yhä lystikkäämpänä -katseli häntä, lausui hän kärsimättömästi: "Oh, mitäs sitä -kannattaakaan sinun kanssasi yrittää!" ja lähti tiehensä. - -"Sitä kunnon Marttia!" ajatteli rouva tuolinselkämykseen nojaten ja -kätensä hetkiseksi ristiin laskien, "hän ei muuksi muutu ennenkuin -kuolee! Aina saa hän jonkun uuden pääsiäisjäniksen kierrokseensa, -kun luulee sen jo olevaan lopussa! Nyt hän on jälleen tekemisissä -kreikkalaiskauneuden kanssa, kuten hän sitä ennen vanhaan nimitti; -piakkoin kai tulee kysymykseen Odysseia, jonka me jo kerran luimme -läpi. No niin, hän on aina johonkin innostunut ja aina käsinä -jossakin puuhassa ja silloinpa hänen ei tarvitse keilaa heittää!" - -Tämän suosiollisen kuvauksen esine oli sillä välin jo matkalla -liiketaloonsa, jonne hän astui toisen mielialan valtaamana kuin mitä -oli ollut sinne äsken tullessaan. Vasta kadulla tuli hän ajatelleeksi -vaimonsa herttaista käytöstä, josta vuosien ruosteen alta tämän -sisäinen nuoruus siinä määrin herttaisemmin esiin kimmelsi, missä -määrin tuo tapaus oli ollut laatuaan uusi. - -Se vähäinen harmi, jota hän hänen naurunsa johdosta oli tuntenut, -hävisi huomaamatta. "Kuka olisi ajatellut", tuumi hän itsekseen, -"että tuo kunnon Maria, jonka minä niin hyvin tunnen, kykenisi -tuollaisessa tapauksessa näyttämään niin soman herttaista mieltä! -Koskaan en ole häntä sellaisena nähnyt! Tässä tapauksessa ei -todellakaan voi sanoa, että ihminen yhä muuttuu kunnes hän kuolee! -Aina kun vähimmin sitä ajattelee, esiintyy hän uudessa valossa! -Todellakin, kun hän tässä suhteessa pysyy aina samana, niin ei voi -sanoa hänen muuttuvan!" - -Mutta kumpikaan ei muistanut mitään siitä keskustelusta, joka heillä -eilen illalla ennen maatapanoaan oli ollut tyttäristään ja mitä -he ihmiselämän oikullisista ja selittämättömistä ilmiöistä olivat -lausuneet. - - - - -XV - - -Martti Salander ei useampiin viikkoihin kuullut mitään uutta Louis -Wohlwendista ja hänen perheestään ja vaikkakin hän toisinaan oli -utelias tietämään, mitä tuo hänen omituinen ystävänsä vielä hyväksi -lopuksi panisi toimeen, niin ajatteli hän sitä yhä vähemmän ja -välinpitämättömämmin. - -Eräänä iltana ilmoitti Maria rouva lähtevänsä tyttärien luo ja -viettävänsä päivän kummankin luona. Molemmat miehet olivat nimittäin -matkustaneet ampumajuhlaan Länsi-Sveitsiin eivätkä lähtisi sieltä -ennenkuin olisivat saaneet pari hopeamaljaa ammutuksi, jota varten -he suurin kustannuksin ja loppumattomalla ampumisella olivat -harjoittautuneet. Heidän poissaoloaan halusivat heidän rouvansa -käyttää talousesineiden, erittäinkin makuu- ja liinavaatteiden -perinpohjaiseen tarkastukseen sekä saada äidin siinä toimessa -neuvoillaan avustamaan. He arvelivat luonnollisesti tällä tavoin -saavansa rauhassa viettää kokonaisen kesäpäivän äidin seurassa -sekä järjestivät lisäksi niin, että kumpikin heistä olisi mukana -toisensa kotona tapahtuvassa tarkastelussa ja neuvottelussa, joten -he toivoivat saavansa hyvän tilaisuuden ei ainoastaan opettavaisiin -huomioihin ja kärsittyjen vaurioiden vertailuun, vaan myöskin kolmen -vuorokauden pituiseen mitä mieluisimpaan avomieliseen seurusteluun. -Sillä ainakin yhden yön seudun tahtoi kumpikin tytär pitää luonaan -tuon ikävöidyn vieraan. - -Martin mielestä oli tämä kaikki oikein, paitsi mitä tuli vävypoikien -kustannuksia kysyvään ampumaharrastukseen, josta itse asiassa näillä -kummallakin oli kotonaan lasikaapissa rivi kiiltäviä maljakoita, -ilman että he olisivat olleet mitään varmoja ampujia. Mutta kun asia -nyt kerta oli sillä tavoin, niin soi hän noille kolmelle rouvalle -tilaisuuden parin tai kolmen päivän yhdessäoloon, kehoittaen omaa -vaimoaan viipymään lasten luona niin kauan kuin se oli huviksi ja -hyödyksi sekä hänelle että heille. Olihan kummassakin paikassa ilma -mahdollisimman puhdasta ja terveellistä. - -Määrättynä päivänä saattoi hän puolisonsa asemalle, johon -palvelustyttö oli jo kulettanut korin täynnä kaikenlaista hyvyyttä, -jonka määränä oli noiden kolmen tilapäälesken yhdessä oloa osaltaan -juhlallistuttaa. - -Asemalta lähdettyään teki Salander pitemmän kävelyretken toistamiseen -tai kokonaan uudesta rakennettujen korttelien kautta, etsiskellen -katseillaan taloja, joiden rakentamiseen hän oli lainannut -liikenevää kapitaalia. Mutta kun hän ei ollut mikään ahkerampi -kaupunkikäyskentelijä, niin ei hän nyt enää voinut niitä löytää. -Siinä kävellessään johtuivat hänen ajatuksensa vallalla olevaan -arveluttavaan rakennuskuumeeseen, jota hän tosin itsekin avusti, sekä -niihin puheisiin, joita oli jo käymässä välttämättä tapahtuvista -rakennuskonkursseista. Tulkoonpa, ajatteli hän, onhan minulla -ensimäinen kiinnitys ja sitäpaitsi: joka mukana häärää, se saa -mukana seuraukset kärsiä. On parasta marssia ajan kanssa yhtärintaa, -kyllä se kaikki taasen sovittaa. Ja mihin ryhtyisivät meidän -käsityöläisemme, jollei edes olisi tuota vähää rakennustyötäkään. - -Hän katseli tarkemmin muuatta kaunista taloa, jossa näytti olevan jo -asukkaita, koska alakerrassa järjestettiin juuri kauppaliikettä tai -tavaravarastoa ja muiden kerroksien ikkunoissa oli uutimet. Hänen -siinä seisoessaan tuli talosta ulos Louis Wohlwend ja huomasi Martti -Salanderin. - -"Hei", huudahti hän, "siinähän sinä vanha ystäväni oletkin kuin -kutsuttuna! Olin juuri aikeissa tulla sinua konttorista etsimään! -Miten mielelläni veisinkään sinut heti ylös, sillä me asumme -toistaiseksi tässä talossa, mutta naisväki ei ole vielä kunnossa ja -he kähähtäisivät kuin kissat, jos minä herran sinne toisin!" - -"Vai niin, sinä olet hankkinut asunnon ja aiot siis jäädä tänne?" -sanoi Salander, vihdoinkin sanoiksi päästessään. - -"On hyvin mahdollista, että me jäämme ainakin niin kauaksi kuin pojat -on kouluutettu. Sillä sen minä olen saanut päähäni, että heidän on -täällä käytävä koulu; pitäähän heidän toki pysyä sveitsiläisinä. -Me olemme muutamia viikkoja matkustelleet ympäri, käyden Genfin -järvelläkin. Lausannessa minä löysin yksityisen opiston, joka minua -hyvin miellyttää. Siinä aion minä heitä käyttää vuoden verran ja -sitten saavat he täällä tai muualla saksalaisessa Sveitsissä käydä -läpi hyvän keskikoulun, gymnaasin tai realikoulun." - -"Mitä heistä sitten pitäsi tulla?" kysyi Salander. - -"Minun tahtoni on, ettei missään tapauksessa kauppiaita! Minä olen -saanut siitä tarpeeni, koska kaikille ei ole suotu erään Martti -Salanderin onnea!" - -Tämä ei ottanut pahakseen puhetta, minkä hän oli saanut kuulla -muiltakin, joille oli hullusti käynyt, vaan hymyili hyväntahtoisesti: -"Siis aiot sinä poikia opiskelemaan?" - -"Opiskelemaan, hm! Kyllä ja ei! Pelkään etteivät pojat ole siihen -oikein tarpeeksi intelligenttejä. Mutta sentäänkin tuntuu minusta -että he voisivat hallita teoloogisia opinnoita!" - -"Teoloogisia? Niidenhän nykyään pitäisi olla suorastaan vaikeimpia ja -vaativat ne päinvastoin mitä terävintä kykyä!" - -"Ei niinkään kuten luulet!" vastasi Louis Wohlwend, etevämmyyden -tunnolla silmiään vilkuttaen. Mutta kun kumpikaan ei oikeastaan -tiennyt, kuinka toinen luuli tai tahtoi luulla, jättivät he tuon -keskusteluaineen. - -"Minne sinä menet?" kysyi Wohlwend. - -"Toimistoon; minä vein vaimoni asemalle, hän matkusti muutamiksi -päiviksi pois ja sitten minä olen vähän kävellyt. Lieneepä jo aika -mennä!" - -"Minä saatan sinua vielä vähän matkaa! Mutta apropos, mitäs sinä -siihen sanot, että minä asun sinun talossasi?" - -"Minunko talossani? Missä sitten? Eihän minulla ole mitään taloa!" - -"Siinä josta äsken tulin ulos! Puhelin omistajan kanssa nykyisistä -rakennusoloista ja sain luonnollisesti tietää, mistä hän on rahoja -saanut. Se on siis yhtä hyvin sinun kuin hänenkin talo!" - -"En käsitä kuinka! Vaikkapa tuon miehen täytyisikin se luovuttaa, -niin joutuisi se ennen muille kuin minulle, siitä olen varma!" - -"Kuka sen sanoo! Jos kauppahinta laskeutuu kolmannelta tai -neljänneltä osaltaan, niin on talo sinun!" - -"Mutta onko se talo sitten todellakin se, johon minä olen rahoja -antanut? Mikä sen omistajan nimi on?" - -"Mitä, etkö sinä omia talojasi tunne? Herran nimessä, Martti, sinähän -olet suurellinen!" Tätä sanoessaan silmäsi Wohlwend pistävästi vanhaa -ystäväänsä, joka sattui olemaan puolen askelta edellä eikä huomannut -tuota ilkeää silmäystä. - -Hän ei nähtävästi itsekään tiennyt, mikä hänessä herätti tuon pienen -suuttumuksen kihauksen, Salanderin menestyskö vai hänen huoleton -tyyneytensä. Hän oli jo ehtinyt tietoonsa onkia enemmänkin kuin mitä -hän ilmaisi, jota vastoin Salander ei edes tiennyt, missä ne talot -olivat, joihin hänellä oli kiinnitys. Ja sitä piti Wohlwend kuin -persoonallisena loukkauksena. Eikä Salander edes kunnioittanut häntä -uudestaan kysymällä talonomistajan nimeä, joka äsken oli jäänyt -sanomatta. - -Mutta tuskin oli hän tuon puoli askelta jouduttanut, kun ilkeä ilme -hänen silmistään hävisi ja hän jutteli edelleen. - -"Vanha ystäväni! Mitäs minun pitikään sanoa: niin, olen epätietoinen -suhteestani sinun kaikkein armollisimpaasi. Mielelläni minä kuitenkin -asiain nykyisellä kannalla ollen kävisin häntä tervehtimässä, -vallankin kun minulla on naisväkeä, joka tarvitsisi sopivaa -seuraa. Äitinsä aikaisen kuoleman takia eivät he ole päässeet -osallisiksi hienommasta kasvatuksesta, vaikka tosin ovatkin opetusta -saaneet kiertäviltä hengellisiltä tai maallisilta opettajilta, -miten milloinkin on soveltunut. Mutta se ei paljon merkitse eikä -siitä olisi mitään sanomistakaan, jos heillä korvaukseksi olisi -seurustelutaitoa enemmän kuin mitä he kotioloissaan saattoivat -omistaa -- mutta siinäpä se juuri onkin. Näin ollen minun on heidät -ennenpitkää saatava johdetuiksi johonkin perheeseen, jossa he voivat -oppia jotakin, noin vain välttämättömintä --" - -"Siinä tapauksessa koputat sinä väärälle ovelle", keskeytti hänet -Salander, "minun vaimoni elää jokseenkin erilleen vetäyneenä eikä -hän pidä edes sisäkköä. Pitkistä ajoista me olemme tulleet toimeen -yhdellä vanhan puoleisella palveliattarella, joten voit siis -käsittää, ettei meidän perheessämme ole naisille mitään opittavaa." - -"Elähän sano! Rouvasi ei ole minulle suopea, sen minä kyllä tiedän, -mutta siitä huolimatta minä sentään tunnen kaikkea kunnioitusta häntä -kohtaan ja tiedän, että hän jo yksinäänkin kykenee mallikelpoista -kotia hoitamaan -- ymmärrähän tarkoitukseni! Enhän minä etsi -loistoa ja mieluisaa seuraa naispolosilleni, vaan esikuvaa kaikessa -toiminnassaan jalosta ja tyynestä naisesta --" - -"Tuollaisella puheella sinä loukkaat Mariaa", keskeytti Salander -uudelleen tuon tungettelijan, "hän ei voi sietää sellaista puhetta -eikä hän ole vieläkään antanut anteeksi sille puhujalle, joka -tyttäriemme häissä kaikkien kuullen nimitti häntä jalon naisen -esikuvaksi!" - -"Ahaa, nuo kuuluisat häät!" huudahti Wohlwend, "niistä minä -Budapestin harjasmarkkinoilla ollessani luin sanomalehtiuutisen. Minä -istuin aamiaisella edessäni silavapaistia ja seiteli erlauilaista, -otin sanomalehden käteeni ja luin siitä umpimähkään: 'Kuuluisiin -Kanaan, Camachan (jota minä en tunne) ja niin edespäin, häihin on -verrattava niitä vapaassa Sveitsissä erään herra Martti Salanderin -kahden tyttärensä miehelään mennessä toimeenpanemia häitä, joissa ei -ainoastaan kestitetty suurta kansanjoukkoa vaan myöskin esitettiin -valtiollisia näytelmiä ja allegorioita, kaikki vapaan taivaan alla!' -Siitä sinun täytyy minulle vielä kertoa! Kuvailehan mielessäsi, -kuinka se teki minut sähköiseksi ja kuinka minulla silavapaistista -huolimatta tuli vesi suuhun!" - -"Sitten toisella kertaa!" sanoi Salander, joka oli punastunut ja -käynyt hämilleen sekä katsoi kelloaan, "nyt minun kumminkin täytyy -mennä asioilleni, kello on pian yhdeksän!" - -Mutta Wohlwend tarttui häntä takinnapista: "Vielä sana, vanha -ystäväni! Sinä olet siis yksinäsi kotona? Me emme ole saaneet vielä -kertaakaan oikein perinpohjin jutella, joten olisi hauska että sinä -söisit tänään meidän kanssamme, jollei sinulla mitään muuta ole -mielessäsi! Meillä tosin ei kaikki ole vielä täysin järjestyksessä -eikä kyökin puolellakaan mitään ylellisyyksiä -- vaan tiedänhän, että -sinä suostut tulemaan! Meidän on oltava omien seinien sisällä, jos -tahdomme häiriytymättä olla. Sinä lupaat tulla, eikö niin?" - -Tämä Wohlwendin uusi tinkaaminen ei ollut Martille mieleen, vallankin -kun hän muisti Maria rouvan vastenmielisyyden. Mutta se seikka, että -hän kerta oli päättänyt syödä ulkona sekä oli utelias uudelleen -näkemään sitä kaunotarta, jonka ylisteleminen hänen vaimossaan oli -synnyttänyt niin herttaisen iloisuuden, muutti äkkiä hänen mielensä -tai sitten verhosi hänen tietoisuutensa jonkunlaiseen sumupilveen, -ja niin hän antoi lupauksensa, jonka jälkeen Wohlwend kiiruusti -poistui ja Salander vihdoinkin pääsi työpaikkaansa lähtemään. -Hän jäi muutamiksi hetkiksi työhön senkin jälkeen kuin hänen -väkensä oli poistunut ja loi iloisin mielin silmäyksen liikkeensä -kaikinpuoliseen tilaan. Missä vaikeuksia pyrki esiintymään, eivät ne -johtuneet itsensä pettämisestä tai ajattelemattomasta menettelystä -ja saattoi niitä kohdata tyynin mielin. Siinä päivällishetken -hiljaisuudessa silmäili hän tutkivasti myöskin kirjoja samoinkuin -persoonallisia muistiinpanojaankin tärkeämmistä tapauksista yleensä -ja huomasi tyydytyksellä, minkä hän muutoinkin tiesi, että hänen -kauppaliikkeensä ei kulkenut eteenpäin uhkarohkein harppauksin, -vaan tasaisena, tyynenä virtana. Siinä luuli hän kiitollisin -mielin huomaavansa itseään suosivaa onnea, jonka avulla hän oli -aikaisempien onnettomuuksiensa jälkeen tavannut ainoastaan rehellisiä -ja luotettavia liiketuttavia tai vieläpä itsekin näitä puoleensa -vetänyt, jos hän nyt kerta tahtoi niin turhamainen olla ja sillä -itseään ylistellä. - -Nyt alkoi kirjoituspöydän yläpuolella oleva tukeva kello pärrätä, -löi neljännestunnit ja sitten voimakkaasti yhden kerran, johtaen -Salanderin mieleen mitä hän Louis Wohlwendille oli luvannut sekä -samalla, että tämä hänen vanhin ystävänsä oli lähes ainoa ihminen, -joka hänet oli onnettomuuteen saattanut, eikä vain yhden kerran. -Hän säikähti ilmeisesti, sulki jälleen muistiinpanokirjat ja mietti -epäröiden, eikö hän tekisi paremmin, jos seuraisi Maria vaimonsa -tunteita eikä menisi sinne ja ylipäänsä kerrassaan katkaisisi -välinsä tuon omituisen veitikan kanssa. Mutta ajatellessaan, kuinka -Wohlwend sentään osoitti hyvää tahtoa ja kuinka hän oli jo ryhtynyt -toimiin vapaehtoisesti korjatakseen entistä, tuntui hänestä kuitenkin -mahdottomalta ja julmalta kohdella miestä sillä tavoin nyt, kun hän -näytti pelastuneen ehkä enemmän mielettömän kuin huonon elämänsä -hairauksista sekä päässeen lepoon. - -Niinpä nousi hän tuolistaan, etsi apulaistensa hius- ja vaateharjat, -joita nämä säilyttivät eräässä nurkassa, pesi kätensä ja somisteli -itseään sikäli kuin hänen ijälleen soveltui naisten kanssa -päivällisille mentäessä. Sitten soitti hän talossa asuvaa renkiä ja -käski hänen sulkea konttorin sekä sanoa kirjanpitäjälle, että hän ei -luultavasti enää iltapäivällä tule sinne. - -Perille tultuaan kiipesi hän kolmet portaat ylös, kunnes löysi -asunnon, jonka ovella oli nimikortti _L. Wohlwend-Glavicz_. Joskin -korkealla sijaitseva asunto todisti vaatimattomuutta, niin ilmaisi -kortti omistajansa sittenkin kuuluvan niiden ryhmään, joilla on -aina jotakin näperreltävänä kelpo nimensä ympärille. Martti pudisti -päätään ja käsi jo kellon vetimessä epäröi hän viimeisen kerran. No, -ei se pohjaltaan ole muuta kuin pientä turhamaisuutta, hänellä kun -nyt on siihen hyvää aikaa! ajatteli hän ja nykäsi kelloa. -- - -Kului vähän aikaa, ennenkuin poika avasi oven ja ääneti kumartaen -laski vieraan sisään. Eräässä huoneessa näkyi avoimien ovien -kautta katettu pöytä, jonka ääressä toinen poikasista laski -lautasella olevia manteleita. Kummallakin pojalla oli samantapaiset -saappaat kuin isälläkin sekä pitkät, kellahkon väriset takit kuten -herrasväkien palvelioilla. Samanlaista makua noudattaen oli hiukset -sivelty pomadalla ja liimattu tasaiseksi ohimoille. Siten tekivät -he vaikutuksen lapsista, joita vanhempansa eivät osaa pukea. Kun ei -ketään vielä kuulunut, kysyi Salander sen nimeä, joka hänelle oli -avannut oven, sillä hän oli sen unhoittanut. - -"Georg!" vastasi tämä jälleen kumartaen, "ja tuo on Louis." - -"Oikein! No, ja missä isänne on?" - -"Tuolla sisällä hän istuu!" sanoi Georg ovea osoittaen. Martti -koputti ja sieltä kuului kehoitus astumaan sisään. - -"Ah, veli Salander!" huudahti Wohlwend, joka istui pienen pöydän -ääressä ikkunan luona ja kirjoitti, mutta nousi nyt ylös ja kätensä -ojentaen astui Salanderia vastaan, "tervetuloa luoksemme!" - -"Täytyy pyytääkseni anteeksi myöhästymistäni", sanoi Salander, "minä -unohduin kokonaan konttoriini, kunnes kello löi yksi!" - -"Ei se mitään! Näet, että minäkin olin työssä; minä mies parka -saan alituisesti olla vaimoni omaisuuden takia toimessa. Se on -vähän hankala paikkakunta se siellä Unkarissa. Kälylläni on tosin -oma asianajajansa, mutta senkin toimintaa täytyy minun yhä pitää -silmällä. Minulla on tässä juuri käsillä hänen viimeinen laskunsa. -Mutta katsotaanhan nyt, missä naiset viipyvät!" - -Hän pani muutamia pöydällä olevia papereita kokoon ja sulki ne -piironkiin. - -"Katsohan vain tätä mööbeliä, kuinka hyvin se on maalattu!" sanoi -hän, "puhdasta kuusipuuta ja näyttää pähkinäpuulta! Meillä on -nimittäin kokonaan vuokrattu talous, vuoteet ja kaikki, kunnes -toistaiseksi tänne jääminen on päätetty. Ruokakin meillä on tänään -ravintolasta. Tosin me toimme keittäjän mukanamme, mutta hän ei osaa -vielä selviytyä täkäläisten laitosten kanssa." - -Muuan ovi aukeni ja sisään astui rouva Alexandra Wohlwend-Glavicz. -Hän kävi kahisevassa silkissä ja oli suunnilleen miehensä kokoinen; -kuitenkin näytti hän ottavan vaarin miehensä katseista, ikäänkuin -peljäten tekevänsä jotain nurinkurisesti. Kasvot olivat hänellä -hyvin muodostuneet, mutta ilmeettömät ja ryppyisemmät kuin mitä pian -nelikymmenvuotiaalta, jonka ikäinen hän oli, olisi odottanut. - -"Näetkös", kääntyi Wohlwend häneen, "täällä ei ole tapana suudella -kädelle, jos joku herra tulee. Puristaa vain kättä ja siinä kaikki!" - -Salander huojensi rouvalta tuon manööverin seuraamalla tuota juuri -kuultua määräystä ja ojentamalla suorana seisoen kätensä. - -"Hyvää päivää, herra valtioneuvos von Salander", sanoi rouva melkein -raa'alla äänellä, "minua ilahuttaa, että te olette niin hyvä ja -tulette meidän yksinkertaiselle päivällisellemme!" - -Samassa hän Salanderin sijasta teki samanlaisen kumarruksen kuin -äsken Georg poika. - -"Ei niin!" huudahti Wohlwend nauraen, "ei sinun tarvitse enää mitään -komplimangeja tehdä, jollei kättäsi kerta suudella!" - -Rouva punastui vahvasti, huomatessaan sen pistävän silmäyksen, -jonka miehensä naurustaan huolimatta häneen heitti. Sillä tämä on -suutuksissaan vaimonsa ilmeisestikin opetelluista ja nurinkurisista -tervehdyssanoista. Onneksi hänelle, kun hän siinä peloissaan -seisoi, aukeni ovi uudelleen ja hänen sisarpuolensa astui esiin, -kääntäen ja kiinnittäen heti itseensä Salanderin katseen. Hän oli -todellakin kaunis ilmestys, yhtä kookas kuin sisarensakin, mutta -hyvinkin kahtakymmentä vuotta nuorempi ja valkoisessa puvussa, jota -hän kantoi, esiintyi hänen vartalonsa moitteettomana. Puku oli -yksinkertaista tekoa, ilman mitään röyhistyksiä ja huomattavimpana -koristeena oli valkea pitsikaulus, jonka läpi hiukan pääsivät -kuultamaan mitä kauniimmat olkapäät ja käsivarret, lisäten siten vain -kauluksen somuutta. Vieno kainous ja hänen olemuksessaan komeasta -ryhdistä huolimatta esiintyvä vaatimattomuus antoivat tälle kaikelle -jonkinlaisen hienomman, kuunvaloa muistuttavan loisteen. Salanderia -tervehtiessään hymyili hän vienosti, mikä oli enemmän syvän -henkäyksen kuin muihin kohdistuvan naurun kaltaista, ja Salander -demokraattisista tavoistaan huolimatta kumarsi, vetäsipä kätensäkin -esiin selän takaa, jossa hän oli niitä pitänyt. - -Nyt juoksivat pojatkin esiin ja ilmoittivat sopan olevan pöydällä. - -"Menkäämme sitten, ennenkuin se jäähtyy!" kehoitti Wohlwend. -"Se on ainoa, mitä keittäjä tänään on valmistanut, hyvää -itävaltalais-unkarilaista soppaa. Herra suurneuvos, saanko pyytää -sinua tarjoamaan kätesi vaimolleni ja menemään edellä, vasemmasta -ovesta". - -Martin oli rohkaistava mielensä, seuratakseen reippaasti käskyä. -"Mistä hänellä lieneekin näitä lemmon temppuja?" ajatteli hän, "ennen -tiesi hän hitot niistä, yhtä vähän kuin minäkään!" - -Pöydässä hän joutui tänään istumaan luonnollisesti rouvan -rinnalle, mutta sai sen sijaan vastapäätään istumaan ihanan -helleeniläis-syntyisen Myrrhan. - -Hänen ihmeekseen tarttui Wohlwend heti soppakauhaan ja pisti sen -maljaan, sittenkun kyökkipiika, merkillinen ilmiö hänkin, oli ottanut -kannen pois. - -"Tämä kuuluu minun virkaani!" sanoi hän Salanderille, joka katsoi -häneen, "saanko minä lautasen. Menettelemme vain yksinkertaisesti, -kun meitä on näin vähän." - -Rouva oli nähtävästikin häpeissään, kun häntä tällä tavoin -hallittiin. Mutta miehensä ammensi lautasen toisensa jälkeen täyteen -tuota kunnon tavaraa, ojensi kullekin osansa ja varoi sitä maahan -läikäyttämästä. - -Martti Salander seurasi kaikissa tilaisuuksissa, missä hän -sopan kanssa joutui tekemisiin, omaa tottumustaan ryhtyä sitä -viivyttelemättä nauttimaan, niin pian kuin sitä oli hänen -lautasellaan. Kun nyt ammentaminen oli päättynyt, ei hän empinytkään -kauempaa, vaan upotti lusikkansa liemeen ja vei sen huulilleen. Kun -hän oli lusikan puolitiehen nostanut, sanoi isäntä, joka näytti -tätä hetkeä vartoneen, odottamatta ja kuivalla äänellä: "Georg, lue -rukous!" - -Hämillään pysäytti Salander ilmassa häälyvän lusikan ja katsahti -ylös. Kaikki pitivät käsiään ristissä edessään, jolla aikaa poika -suoritti pöytärukouksen. Niinpä ei Salanderille jäänyt muuta -neuvoksi, kuin antaa lusikkansa vaipua alas ja asettaa kätensä -ainakin eteensä pöydälle. Häneltä puuttui sentään rohkeutta ristiä -muiden mukana teeskennellen kätensä. Sillä välin saattoi hän vapaasti -katsella Louis Wohlwendia, kuinka tämä vakavana katsoi alas eteensä -ja tatarilaisten viiksien alla olivat hänen huulensa tiivisti yhteen -näpistettyinä kuin olisi hänellä kielenkärjellään ollut viininloppu. - -Kun rukous oli lopetettu, nautittiin soppa enemmittä esteittä, ja kun -tavallisesti siinä toimessa puhutaan vähän, käytti Salander aikaa -ajatellakseen tuota tapausta. Että lapsikkaassa perheessä käytetään -pöytärukousta ja että Wohlwendkin, joka todennäköisesti appensa -kotona oli tuohon tapaan tutustunut, teki sitä, se ei ollut hänestä -niinkään outoa, vaan sen sijaan se tuntematon tarkoitus, jolla hän -oli vilpittömän vieraansa sallinut lusikkaan tarttua, ennenkuin -käskynsä antoi. Martti päätteli siis tästä, että sen oli täytynyt -erikoisesti häntä tarkoittaa ja samallakuin hän salaista huvia -tuntien huomasi siinä noita vanhoja oikkuja, ihmetytti häntä vain, -miksi niitä nyt vielä käytettiin ja eikö Wohlwend itse huomannut -loukkaavaa menettelyään. Niinkauan kuin hän tätä tunsikin tai luuli -tuntevansa, ei hän kuitenkaan aavistanut, että tuo kunnon ystävä oli -vähitellen täyttynyt eräänlaisella ilkeydellä, joka hänen itsensäkään -tietämättä hyvän tilaisuuden houkuttelemana tihkui esiin siinäkin, -missä hän sitä vähimmin halusi. - -Wohlwendkin huomasi, ettei hänen vieraansa ollut aivan väliäpitämättä -sivuuttanut tuota kohtausta hänen uusimmassa keksinnössään ja -aloitti sen vuoksi pöytäkeskustelun seuraavasti: "Olet kenties -hämmästyksissäsi tuosta tavastamme! Sinä tiedät, etten minä ole -koskaan ollut tekopyhä enkä koskaan aio siksi tulla! Mutta näinä -aikoina ja sellaisessa elämässä, jota minun täytyi aijemmin viettää, -alati kierrellen ympäri mitä alhaisimmissa voitonpyyteissä ja -hyödyttömästi itseään uuvuttaen, oppii jälleen yhä enemmän katseensa -suuntaamaan ihmiskunnan vanhoihin ihanteisiin, voidakseen jotain -pelastaa, jolleikaan itsensä, niin kuitenkin lastensa hyväksi, -jotain, mihin nämä voivat kiinnittäytyä! Ymmärräthän!" - -Salander huomasi, että naiset samoinkuin pojatkin katsoivat -tarkkaavasti puhujaa ja kasvonilmeistä päättäen pitivät hänen -sanojaan, jotka olivat heille uusia ja käsittämättömiä, jonakin -suurina viisauksina. Hän ei senvuoksi tahtonut perheenpäätä -vaikenemisellaan pulaan jättää. - -"Olet aivan oikeassa!" vastasi hän. "Lukuun ottamatta kysymystä -kotihartaudesta, olen minä ollut sitä mieltä, että nähdessämme mikä -asema ristinuskolla on maailman historiassa ja nykyajan elämässä, -meillä ei ylipäänsä ole oikeutta salata lapsiltamme sen sisältöä, -sellaisena kuin se nyt kerta kaikkiaan esiintyy. Velvollisuutemme -on varata heille tilaisuus vakaumuksensa vapaaseen kehittämiseen -täysi-ikäisiksi joutuessaan; lisäksi täytyy heidän saada tietää, -millä on ollut kestävyyttä aina heidän aikaansa saakka ja kuulla mitä -uskonto itse itsestään sanoo eikä mitä muut siitä sanovat." - -Kyökkipiika, pyöreä, luonnonruskea olento slovakkilaisen -talonpoikaisnaisen puvussa, kantoi nyt esille pari kolme riittävää -ruokalajia, joiden järjestys todisti vaatimatonta ja järkevää -aistia, kaukana rehentelystä. Myöskin viini, jota Wohlwend tarjosi, -oli maukasta, vaikkei suinkaan mitään kallista siebenbürgiläistä, -sekä suoraa tynnyristä laskettua; mitään hienompia pulloja ei ollut -näkyvissä. - -"Tätä viiniä olen minä jo kerinnyt kotoa tuottaa. Juo vain -kylliksesi, se maistuu yhä paremmalta eikä tee mitään huonoa -vaikutusta", kehoitti Wohlwend. - -Salanderia melkein hämmästytti tämä porvarillisen tukeva elämä, joka -oli alkanut rukouksella, samallakuin vieraassa kansallispuvussa oleva -palveliatar antoi sille jälleen jonkunmoisen ylhäisen sävyn. - -Mutta Wohlwend jatkoi puheluaan. - -"Sinä lausuit hyvin ajatuksesi, mitä tulee sinun kantaasi -uskonnollisessa lastenkasvatuksessa! Mutta minä menisin askelta -etemmäs ja sanoisin, että jos ensin olemme saaneet sen tälle -kannalle, niin on meidän säilytettävä ihanteellinen maailmankatsomus -myöskin meille vanhoille itsellemme tai on meidän se uudelleen -omistettava. Emmehän siitä ainakaan mitään kärsi!" - -"Jospa vain tietäisin mitä hän tarkoittaa!" ajatteli Salander eikä -mietteissään ehtinyt kuulla kaikkia Wohlwendin sanoja, mutta pääsi -taas suunnilleen jälille, kun tämä jatkoi: "Niin, ystäväni! Minä -olen vakuutettu, että te välitöntä kansan tahtoa kunniakkaasti -toteuttaessanne olette erään suuriarvoisen asian jättäneet huomioon -ottamatta, sanoisinpa, peräti unhoittaneet? Uskonnon te olette -jättäneet sivulle ja kirkon työntäneet tieltänne, sen sijaan että -olisitte ottaneet papistonkin huomioonne. Se on kostava itsensä!" - -"Kuka se sitten on mitään tehnyt uskonnolle tai papeille?" kysyi -Salander, "minä ainakaan en siitä tiedä, koska en ole sellaisessa -ollut mukana!" - -"Siinä on tarpeeksi tekoa, kun menetellään ikäänkuin heitä ei -olisikaan, ja se on suuri vahinko mahdollisuudelle perustaa uudenajan -jumalanvaltakunta!" - -Salander purskahti nauruun: "Perustaa uudenajan jumalanvaltakunta? -Sinähän puhut jambeissa! Jatketaankin sitä sitten niin! Tiedätkö -vielä, kuinka Schillerin Don Carlos päättyy? Etkö? 'Kardinaali, minä -olen osani suorittanut, suorittakaa te omanne!' Niin on se kappale -aina uudelleen päättyvä!" - -"Minä en aio levätä, vaan koetan saattaa aatteeni oikean henkilön -huostaan!" vastasi Wohlwend, jolle Salanderin sitaatti oli tarpeeton, -hän kun ei ollut koskaan Schillerin Don Carlosta lukenut. "Minä voin -kenties korvata monia laiminlyömisiä ja olla elämänehtoollani ehkä -hyödyksi isänmaalleni!" - -"Tämä käy yhä merkillisemmäksi!" ajatteli Salander, "hän panee -toimeen teokraattisen liikkeen meidän demokraattisessa maassamme. -Sen vuoksi me olemme kansanvallan perustaneetkin, että sitä vielä -puuttuisi! Mutta tuo narrimaisuus, jota hän tällä kertaa näyttelee, -on paljon suuremmoisempaa kuin hänen entiset päähänpistonsa; -toivottavasti se tällä kertaa on konkurssin edellä, eikä itse -konkurssitilassa, kun hän sen turviin pakenee! Mutta sitä se ei -sittenkään ole, muutoin hän ei maksaisi vanhoja velkojaan! Lopultakin -se on vain pelkkää ylpeyttä, hänellä kun on nyt toimeentulo; hänkin -tahtoo näytellä omaa osaansa ja kun hänellä ei ole muuta tekemistä, -on hän liittynyt johonkin lähetystointa harjoittavaan lahkoon ja -näyttelee apostolia!" - -Wohlwend piti sillä välin todellakin jonkunlaisen saarnan, jota -Salander muuta ajatellessaan ei lainkaan kuullut. Tuo muutoin tyhjä -sanahelinä oli vain omiaan Salanderin tarkkaavaisuutta yhä enemmän -nukuttamaan ja puhujan kasvotkin häipyivät hänen ajatuksistaan, -aivankuin sumukerros olisi heidän välilleen kohonnut. Päästäkseen -selville, missä hän oikeastaan oli, silmäsi hän ylös ja näki -vastapäätään Myrrha neidin jonka surumielisesti välkkyvät silmät -katsoivat häneen ja jonka huulet aukenivat suloiseen hymyyn, kun -Salanderin hämmästyneet piirteet samalla muuttivat hänen ilmeensä. -Kun Salanderin lasi oli tyhjänä, tarttui Myrrha pulloon ja täytti -sen, jonka jälkeen Salander otti pullon ja samoin tarjosi hänelle. -Siinä toimessa antoi Salander lasinsa hiljaa kilahtaa Myrrhan lasiin, -juoden hänen terveydekseen, jolloin hänen kasvoilleen valahti -loiste nuorekkaasta onnentunteesta, saaden niiden rypyt eloisasti -väräjämään sekä vaikuttaen melkein kuin jonkunlainen hyväntahtoinen -hupsumaisuus. Wohlwend huomasi kohtauksen ja keskeytti puheensa. - -"Seis!" sanoi hän, "meidän täytyy maljojen juontiin ottaa tilkka -parempaa!" - -Hän meni ulos ja toi nyt pullon tokayeria, jonka kullankellertävä -kimmellys synnytti kohtuullisen Martti Salanderin sisällä hivelevän -lämmönvirtauksen ja sai hänen suuhunsa iloisia sanoja, joskaan -ei viisauden sanoja, sillä hänen puheensa oli tarkoitettu Myrrha -Glavicz'in ihanille korville, ilman että hän tiesi, mitä ne kuulivat -ja mikä niitä saattoi miellyttää ja kun, hänen omassa päässään häälyi -jotakin kuin kynttilä ilmanhengessä, ei hänen sanojensakaan yhteys ja -järkevyys ollut vallan tajuttavaa. - -Sitä ei kuitenkaan huomattu, sillä Wohlwendin saarnan odottamaton -loppu ja Salanderin iloinen käytös synnyttivät jonkunlaista -hilpeyttä, niin että pojatkin kävivät äänekkäiksi. Siinä -äänten sorinassa ja lasien kilinässä valtasi Martin äkkiä halu -tuon kaunottaren takia kunnioittaa perhettä kutsumalla heidät -ajeluretkelle. Hän otti lehden muistikirjastaan ja kirjotti niille -ajurinpitäjille, joiden hevosia hän käytti tarpeisiinsa, sekä pyysi -lähettämään vaunut. Louis Wohlwend tuli mielihyvilleen ja selitti -juhlallisesti ottavansa kutsun vastaan sekä lähetti pojat viemään -kirjelippua kaupunginlähetille, joita seisoi lähimmässä kadunkulmassa. - -Puolessa tunnissa tuli ajuri, ajaen esille hyvät, avonaiset vaunut; -toisen puolituntisen kuluttua olivat naiset valmiina ja hyvin -arvokkaasti kulki seurue nuo kolme rappua alas, ja sattui siinä niin -mukavasti, että talonomistaja, joka itse asiassa oli Salanderin -velkamies, seisoi alhaalla oven luona ja tervehti heitä, ja niinpä -sai Wohlwend, joka katseli ympärilleen kuin unkarilainen kylätuomari, -tänään päällepäätteeksi tilaisuuden rehennellä kapitalistin ja -suurkauppiaan ystävyydellä, ja suopeasti heilautti hän hattuaan. - -Naisilla oli leveät sulkahatut ja kirjavat päällysvaatteet. Myrrhalla -se oli punaisesta harsosilkistä valkoisen pukunsa päällä. Molemmat -miehet olivat Louis pojan ottaneet keskelleen takaistuimelle ja -Georg istui ajurin rinnalla pukilla. Vuokrahevosiksi olivat hevoset -tarpeeksi raisut ja sirosti valjastetut ja niin ajeli Martti Salander -huoletonna kaupungin läpi ja jokainen joka hänet tunsi, katsoi hänen -jälkeensä, ilman että tämä itse sitä huomasi. - -Eikä hän nähnyt Möni Wighartiakaan, joka seisoi eräällä paikalla, -kainalossaan tuo vanha keppinsä ja puhalsi juuri merenvahalopista -sikarinjäännöksen, pannakseen uuden tilalle, ja näytti hän siinä -seisoessaan yhtä vähän vanhentuneelta ja rapistuneelta kuin -keppinsäkään. Hänen luokseen oli pysähtynyt hetkiseksi juttelemaan -Martin vanha asianajaja, joka oli ottanut hatun käteensä ja -tuullutteli päätään, jonka ohuttukkaisuus oli hänelle hyödyksi näin -lämpimänä päivänä. Kumpikin katsoi vaunujen jälkeen. - -"Siinähän menee Martti Salander eikä meitä näekään!" sanoi Wighart, -"mitähän väkeä hänellä on mukanaan?" - -Kun asianajaja lornetin läpi katsottuaan oli ehtinyt nähdä -takaistuimella vielä näkyvissä olevat herrat, vastasi hän: "Se voi -olla vain hän -- arvatkaas, kuka?" - -"Minulla ei ole aavistustakaan! Olen ollut neljä viikkoa kylpemässä -ja tulin vasta eilen illalla takaisin!" - -"No, se ei ole kukaan muu kuin se entinen Schadenmüller & Kumpp., -Louis Wohlwend!" - -"Mitä sanotte! Kuinka se on mahdollista? Minä olisin pitänyt heitä -valepukuisena kiinalaisperheenä! Ja milloin se veitikka tänne on -tullut?" - -"Jo hyvän aikaa sitten tuli herra Salander kerran luokseni ja kertoi -Wohlwendin ilmestyneen hänen luokseen sekä maksaneen lyhennystä -ensimäisestä aiheuttamastaan vahingosta, tiedättehän, siitä nuoruuden -aikuisesta takaussummasta, sekä luvanneen edelleenkin vuosittain -sitä lyhennellä. Hän tiedusteli, sopiko hänen vaaraa pelkäämättä -siihen suostua. Minä kehoitin häntä ottamaan, mitä hän suinkin voi -saada. Siitä myöhemmästä ja suuremmasta jutusta vapautti hän hänet -kokonaan. Minä en voinut hänelle mitään ohjeita antaa. Wohlwend on -nyt kerta kaikkiaan sellainen vanha velho omine höperyyksineen. Hän -on asettunut tänne asumaan ja kun hänelle lähetettiin verokaavake, -ilmoitti hän kunnanhuoneella kaikki omaisuussuhteensa ja osoitti -sääntöjen mukaisesti kaiken omaisuutensa olevan vaimon perintöä ja -selitti tahtovansa empimättä maksaa siitä, mikä mahdollisesti ei -ollut Unkarissa sekä siellä verotettu!" - -"Ja nyt vie Salander hänet ajeluretkelle?" - -"Taikka hän Salanderin, en niin tarkoin tiedä! Mutta joku kaunis -naikkonen istui vaunuissa, mikäli minä siinä kiiruussa kerkesin -nähdä!" lisäsi asianajaja, "kunhan vain ei paholainen rupeaisi -lopuksi tällä tavoin hiiriä pyydystämään?" - -"Ei mitään vaaraa! Martti mestari olisi toki ennen alkanut, jos hän -kerta aikoisi sellaisiin kiviin kompastua! Mutta sittenkin on minulle -tuo tapaus, Vahingonjauhajan takaisintulo, katkera kuin väriomena. -Se kirottu veitikka kalmukkikuonoineen! Salanderin puujumala, kuten -hän häntä kerran nimitti, on siis taasen esillä! Salanderille ei -tosiaankaan olisi vahingoksi, vaikka hän vieläkin kerran saisi -kohtalaisen läksytyksen; jo tuon ijankaikkisen hutiloimisensa takia -sietäisi hänen saada pienonen nenäpiuvi! Ja kuitenkaan minä en sitä -hänelle soisi, hän on sentään kunnon mies!" - -"Varmasti niin!" sanoi asianajaja ja puristi hyvästiksi herra -Wighartin kättä. - -Martti, joka sai tällaiset kiitokset, ajoi sillä välin -Wohlwend-Glaviczin perheen kera muutamaan noin kahden tunnin päässä -olevaan hauskaan ulkoravintolaan, joka hyvän kestityksensä, kauniin -näköalansa ja varjoisain puistojensa takia oli hyvässä maineessa ja -paljon käytetty. Siellä viettivät he iltapäivän, juoden kahvia ja -tehden kävelyretkiä, joihin läheisen kuusimetsän puhtoiset jalkatiet -houkuttelivat. Väliin käveli Salander yhdessä valkoisiin puetun -Myrrhan kanssa vihreässä puolihämyssä ja kun tämä yksinään käveli, -näki Salander hänen, yksinäisten auringonsäteiden hipaisemana, -liikkuvan ja paljastavan synnynnäisen sulonsa, joka häneen palautui -niin pian kuin hän oli tilaisuudessa vapautumaan puuttuvan -kasvatuksen sijaan opetellusta maneeristaan. - -Muuan tuttu taiteilija pysähtyi Salanderin rinnalle ja katsellen -tuon kauniin olennon jälkeen kysyi, mistä hän oli onkeensa sellaisen -kaunottaren saanut. - -"Eikö totta, että siinä on kaunis nainen?" vastasi Salander -teennäisellä välinpitämättömyydellä. - -"Sitäpä minäkin! Tuollaista ei joka päivä näe! Katsokaahan toki, -mimmoinen yksinkertainen sopusuhtaisuus, ilman komeilua, niin että -tuskin tietää missä se oikeastaan piilee, sillä muoto ja liikkeet -ovat sulaneet yhteen! Kuinka jalosti juoksevatkaan linjat niskasta -olkapäiden ja käsivarsien yli selkään ja lanteilta alas! Mistä hän on -peräisin?" - -"Hän on tullut erään perheen mukana Unkarista, mutta hänen äitinsä -pitäisi olla vanhaa kreikkalaista pohjaa, kotoisin Tessaliasta." - -"Hyvin uskottavaa! Ja vielä siinäkin tapauksessa harvinaisuus! -Toivotan paljon hauskuutta, herra Salander!" - -Nuo taiteilijan ja tuntijan sanat synnyttivät omituisen kiihkon -Martin olemuksessa; ne saivat hänen sydämensä kovemmin sykkimään ja -silmänsä loistamaan, samalla kuin ne lamauttivat hänen askeleensa, -niin että hänen oli pakko istahtaa muutamalle metsikössä olevalle -penkille. - -Mikä vahvistus hänen kauneudentunnolleen! Kuinka hänen uinuva -halunsa elostuikaan saada vielä hetkinen vaeltaa totisen kauneuden -loisteessa! Mutta lähestyvien äänien havauttamana ryhdisti hän -itsensä. Ne olivat Wohlwendejä, jotka etsivät häntä. Muuttuneena -kuin kummituksen nähnyt ja tuntien sydämessään hämmästyksen sekaista -ihmettelyä elämän rikkaudesta ja samalla vakavasti itseään hilliten -kulki hän heidän kanssaan takaisin puutarhaan, jonne oli illallinen -tilattu. Siellä pysytteli hän vaiteliaana Myrrhan sivulla ja antoi -Wohlwendin puhua. Tämä jakeli naisille ja pojilleen kaikenlaisia -opetuksia sekä yllätti väliin Salanderin odottamattomalla: "Eikö -olekin niin?", jonka ohessa hän tarkkaavasti tätä katseli. - -Sillä välin kokoontui vielä muitakin vieraita, jotka tulivat ratsain -tai vaunuilla ja halusivat nauttia kauniista illasta. Niiden -joukossa oli sellaisia, jotka eivät Wohlwendia miellyttäneet, he kun -nähtävästi olivat hänen vanhoja velkojiaan. He eivät tosin häntä -tunteneet ja jos niin olisi ollutkin, niin ei siitä mitään olisi -ollut, sillä siellä liikkui monta liikemiestä, jotka kerran tai -useamminkin olivat saaneet maksaa, siitä silti häviämättä. Mutta se -ei nyt kerta ollut hänelle mieluista, varsinkin huomatessaan herrojen -alkavan ahkerasti silmäillä Myrrha neitiä, ja samasta syystä piti -Salanderkin sopivana lähteä. He antoivat siis valjastaa ja ajoivat -hämärän tullen pois. - -Kun he saapuivat kaupunkiin, oli jo yö. Martti vei Wohlwendin perheen -heidän omalle kadulleen ja lähti sitten jalan kotiin, astellen -hitaasti, milloin allapäin, milloin katsellen korkeuteen, jossa -katujen yllä vetäytyi näkyviin tähti siellä, toinen täällä ja yhtä -vitkaan kuin tuo alhaalla käyskelevä mieskin. Vanha uskollinen Leena, -joka oli häntä odottanut, avasi ovet ja oli iloissaan herran tulosta, -saatuaan koko päivän olla yksin kotona. - -"Oletteko te täällä tullut hyvin toimeen?" kysyi Salander, "luulenpa, -että teillä on käynyt vähän vaikeaksi!" - -"Minullako? Silloinpa te tunnette minua huonosti, herra suurneuvos! -Minä olen täällä tehnyt mieleni mukaan. Päivälliseksi minulla oli -paksu pannukakku ja salatilautanen kuin heinäkuorma, seassa lämmintä -silavaa. Niin, herra suurneuvos, ja illalla minä keitin maitosoppaa -leivän ja pippurin kanssa, aivan niinkuin äitivainajani ennen, mistä -on jo pitkät ajat! Välillä olen minä puhdistanut kaikki messinkiset -kyökkikalut sekä lisäksi hakenut kellarista itselleni ylimääräisen -viinitilkan." - -"Mitäpäs siinä!" - -"Niin juuri, sitä viimevuotista viiniä, joka kesällä on niin poikaa -janoon. Mutta oletteko sitten illallistakin syönyt, herra suurneuvos? -Enkö minä saa laittaa teetä ja lisäksi jotain kylmää ruokaa?" - -"En minä tarvitse yhtään mitään!" - -"Yhteistunteen takia vain, sillä rouva siellä Soittolassa istuu -varmaankin vielä lastensa seurassa ja nauttii illallista! Lapsi -parat! Kuinkahan heidän lieneekin! Mutta eihän sitä juuri nuorina -välitetä, ja minun aasin kun pitikin heitä avustaa! Onneksi sille, -joka sen ajan on sivuuttanut, tarvitsematta enää levottomasta -sydämestään kärsiä!" - -Martti ei kuunnellut enää ja palvelia sai mennä vuoteeseensa, Vasta -kun tämä oli mennyt huoneesta, tarkkasi hän sanoja: "Onnellinen se, -jonka sydän ei ole enää levoton." - -Mutta niistä piittaamatta tarttui hän kynttilään ja meni -makuuhuoneeseen, jossa oli hiljaista kuin haudassa. Rouvan peilistä -heijastui kynttilänliekki, joka hänen käynnistään ja ilmanhengestä -levottomasti lepatti. Salander asettui peilin eteen ja alkoi -kynttilää koholla pitäen itseään tarkastella; mutta hänet valtasi -kammo ja hänestä oli aivankuin Maria olisi hänen olkapäänsä -yli vakavin silmin häntä katsonut ja kalveten hävinnyt. Mutta -levottomuudestaan harmistuneena meni hän vierashuoneeseen, jossa oli -suurempi hiottu peili, ja asettui sen eteen. - -Martti Salander ei ollut koskaan ihaillut ulkomuotoaan paremmin -peilissä kuin kuvissakaan, joita hän ajan tavan mukaan oli tullut -ottaneeksi. Hän kävi nyt viidettäkymmentä viidettä ikävuottaan eikä -näyttänyt juuri sen vanhemmalta kuin useimmat ikätovereistaan, jotka -kutakuinkin säilyvät, mutta ei myöskään niin nuorelta kuin ne jotkut -onnelliset, jotka aina pysyvät neljänkymmenen kahden ikäisinä. Vaalea -ja vielä täyteläinen, melkeinpä tuuhea tukka oli harmaantunut käin -myöhäisen syksyn huurtamat tähkät, samoin myöskin käherä parta, -joka sitä paitsi arvatenkin peitti useamman kuin yhden suonikkaan -rypyn kaulassa ja alaleuassa, päättäen siitä mitä ylempänä kasvoilla -oli näkyvissä, joskin vienommin vivahduksin. Henkevää nuorekkuutta -ja hilpeää eloisuutta, jotka siitä huolimatta hänen kasvojaan ja -silmiään elostuttivat, ei hän itse voinut ymmärtää eikä minään pitää, -ja niin tuo öinen peilailu jäi tekemättä häneen mitään ilostuttavaa -vaikutusta. - -"Olkoonpa!" sanoi hän, pannen kynttilän nopeasti pois ja heittäytyen -nojatuoliin, "olenhan sen tiennytkin, ja että minä vanhaksi mieheksi -olen sellainen veitikka, sehän ei suorastaan kuulu siihen asiaan, -joka mielessäni liikkuu. Vielä on minun puuhattava ja vaikutettava -ja vielä tarvitsen minä rintani täyteen kevätilmaa, joka sydämen -nuorentaa! -- Uskottomuudesta, Maria kulta, tässä ei arkipäiväisessä -tarkoituksessa ole puhettakaan! Paremmat miehet kuin minä ovat -elämäänsä kaunistaneet ja laajentaneet naisten ystävyydellä, -suhteilla, sanottakoon vaikka lemmellä; ja eikö hän jo edeltäpäin -nauranut, ja miten hupaisesti nauroikin, kun minä ensi kerran puhuin -tuosta kauniista Myrrhasta? Myrrha! Voineeko hän sietää minua ja -voineeko tai tahtoneeko tajuta, mitä hän saattaa minulle olla? Tässä -on pelissä kohtalo, joka päättyy niin tai näin! Minun asiani on -ohjata sitä järkevästi. Se on pian ratkaistu, jollei käy toiveitteni -mukaisesti -- ja jos käy, niin pysyy polku tasaisena ja aurinkoisena -eikä sillä kukaan kompastu!" - -Hän vaipui suloisiin unelmiin, nauttien nuorekkaasta taipumuksestaan -tuohon harvinaiseen olentoon ja kuvitellen seurusteluaan hänen -kanssaan, mikä ihmisille tarjoaisi hauskan näytelmän, kaukana mistään -pahennuksen synnyttämisestä. Ja epämääräisessä tulevaisuudessa näki -hän Myrrhan elämän, vapautuneena niistä pelottavista siteistä, joihin -Salander nyt oli vangittuna, kulkevan säännöllistä juoksua edelleen -itsensä arvoisen miehen rinnalla. - -Hänelle eivät hetkeksikään juolahtaneet mieleen onnettomat -tyttärensä, joiden lemmenunelmia hän niin selvästi, joskin -inhimillisesti osasi arvostella ja vielä vähemmän tuli hän -ajatelleeksi eroitusta heidän ja oman ikänsä välillä sekä vieläkin -vähemmän eroa omassa ja heidän silloisessa asemassaan. Ja yhäkin -vähemmän oli hänellä aavistusta siitä kuinka selvästi nyt ilmeni -etteivät tyttöpoloiset tuota ominaisuuttaan, kietoutua sellaisiin -"fixa ideoihin", olleet perineet keltään muulta kuin omalta isältään, -ja vihdoin kuinka tragikoomillisesti tämä seikka valaisi entisyyttä! - -Ja edelleen jätti hän kokonaan huomioonottamatta, kuinka sellainen -järkevän ikämiehen ihanteellinen lemmensuhde tärkeimpänä seikkanaan -edellyttää harvinaisella hengellä varustettua naista, jota -vastoin hänellä Myrrhan sisällisestä olemuksesta ei vielä ollut -minkäänlaista käsitystä, ei edes kuviteltua. Ja tämä oli jälleen -sitä arveluttavampaa, kun se johti siihen, että tässäkin tuli -olemaan itsensä pettämisstä ja että tuo kaunis taipumus johtuikin -aistillisesta hurmautumisesta. - -Tästä kaikesta ei tuo kunnon Martti Salander nykyisessä -sieluntilassaan ollut tietoinen, mutta yhtäkaikki se uinui hänessä -ja painoi mieltä, jos hän mitä ajatteli. Sen vuoksi nukahti hän, -vihdoin puolen yön tienoilla maata mennessään, sekavaan uneen, jonka -kestäessä mielikuvitus ajelehti ärtyneenä ympäri kuin kummitteleva -henki. - -Aamulla heräsi hän raskain mielin ja sanoi huoaten: "Siinä sitä nyt -ollaan! Intohimo! Intohimo! Ah, hyvä Jumala, että sen on pitänytkin -minuun vielä tarttua!" - -Ja niin piti hän tuota vanhan omantunnon aikaansaamaa meteliä -myöhäisen lemmenkevään puhkeamisena sekä kärsi lemmentuskia kuin -nuorukainen, mutta kuitenkin tuntien huolia kuin ainakin iäkäs isä, -joka omaisistaan huolehtien panee levolle ja huoaten näkee päivän -valkenevan. - -Lisäksi hän lyhyessä ajassa ihmeekseen huomasi, kuinka hän ennen -tuota onnetonta seikkailua oli tuntenut itsensä nuoreksi ja kuinka -hänen nyt täytyi joka päivä ajatella ikäänsä, kun hänen sen sijaan ei -vielä koskaan ollut tarvinnut sitä unhottaa. Eikä tämä johtunut kai -yksistään tuosta kiusallisesta intohimosta, vaan että elämän meno oli -yleensä sellainen. - -Kesän tekivät hetki hetkeltä yhä meluisammaksi, voisi sanoa -rikkaammaksi, lukemattomat suuremmat ja pienemmät juhlat, -juhlien valmistukset, yhteismatkat, yhdistysten toimeenpanemat -retket ja kaikenkarvaiset huvit, joita kesti aina syksyyn asti -ja kaikilla ilmansuunnilla; oli kuin koko kansa olisi kaikkien -mahdollisten tekosyiden nojalla ollut liikkeellä, kylittäin, -kaupunkilaiset naapuruksittain, joukottain vanhukset, jotka olivat -ehtineet viiden-, kuuden- ja seitsemänkymmenen vuoden ikään sekä -koulukunnittain ja liehuvin lipuin lapset, joista jokunen joukko -aina silloin tällöin leiriysi päiväpaisteeseen, kunnes opettajat -tulivat oluttuvista, jonne he pikapäiten olivat pistäytyneet. -Oloja tuntematon vieras olisi saattanut kysyä, että kuka tässä -maassa oikeastaan, ravintolaväkeä ehkä lukuunottamatta, kesällä -työtä teki, ajattelematta, että niitäkin oli vielä kylliksi, jotka -kotiin jäivät ja siellä jotakin puuhasivat ja että niistäkin, jotka -olivat liikkeellä, monet ennen ja jälkeen tekivät tarpeeksi työtä, -voidakseen sitten itselleen iloa hankkia. - -Jos kuitenkin muistettiin valituksia huonoista ajoista ja kansan -yhä kasvavasta hädästä, niin eivät kotimaalaisetkaan käsittäneet, -mistä he huveihinsa ottivat kaiken rahan. Mutta katolilaiset -pyhiinvaeltajat, joita liikkui maallisten huviretkeilijäin joukossa, -olisivat saattaneet heille opettaa, että ennen aikaan ja suorastaan -juuri ahdinkojen aikana, vaeltelivat ja huvittelivat ihmiset vieläkin -enemmän. - -Martti Salander oli muutoin tähän juhla- ja retkeilyintoon liittänyt -rehellisesti oman kortensa kaikkialla, missä saattoi levittää -isänmaallisia, kansanvalistus- ja edistysaatteita; sitten alkoi tuo -yhä lisääntyvä vauhti häntä huolettaa ja hän kehoitti kohtuuteen. -Nyt, jolloin juhlimisinto korkeimmillaan kuohui, muutti hän jälleen -mieltään. Hän ei tahtonut harmaantuvana vanhuksena uinua, vaan -lemmekkään nuoruudenkaipuun kiihoittamana yhtyi hän juhliviin -kansanjoukkoihin ja niin saattoi hänet nähdä siellä ja täällä -vellovien lippujen takana, napinlävessään juhlamerkki, käsivarressaan -silkkinauha tai ainakin alppiruusu hatussaan. Sillä tavoin luuli -hän nauttivansa isänmaan kukoistuksesta uudessa nuoruudessa ja -ajatuksissaan sijoitti hän sen, joka tämän uuden nuoruuden oli -tuonut, juhlapöydässä rinnalleen kunniasijalle, unhoittaen ne -huokaukset, joiden kera hän joka päivä levolle kävi. - -"On sentään tosi lause", sanoi hän kerran itsekseen, "ainakin -ihanteelliseen rakkauteen nähden, tuo siivekäs: _l'amour est le vrai -recommenceur!_ Se saa vanhan tasavallankin silmissäni hyppimään kuin -kili!" - -Ilta-aurinko, joka juuri tunki säteensä kysymyksessä olevaan -juhlasaliin, synnytti heijastuksen muutaman hänen edessään olevan, -punaisella viinillä vasta täytetyn suuren kunniamaljan kullatussa -sisäpinnassa, ja tuo kullanhehku loisti kuvaamattoman tenhoisasti -läpikuultavaan purppuranesteeseen. - -Martti kiinnitti katseensa tuohon säkenöivään väriloistoon, joka -selkeältä taivaalta yhtäkkiä tullen ikäänkuin leimuava lakka -sinetöitsi hänen ajatuksensa. Maljasta lähtevä punertava kimmellys -sivusi hänen hehkuvia kasvojaankin, minkä huomasi muuan häntä -vastapäätä istuva miellyttävä nainen ja sanoi sen hänelle, kehoittaen -häntä pysymään hiljaa, hän kun näytti siinä asennossaan niin -kauniilta. Tyytyväisenä tästä imartelusta piti hän kasvojaan hetkisen -aivan rauhassa, kunnes loiste alkoi värjyä, samoin viini maljassa. -Sillä pitkä ja kapea pöytä sattui vavahtamaan pannen maljan sisällön -liikkeeseen. - -Pöydän vavahtelu johtui siitä, että pari sivilipukuista -poliisiviranomaista, jotka vaativat muuatta juhlavierasta nousemaan -pöydästä ja seuraamaan heitä, kävivät miehen kieltäytyessä häneen -käsiksi ja pakoittivat hänet nousemaan, niinettä kevytrakenteinen -pöytä sai sysäyksen. Kalveten totteli mies ja seurasi heitä -alasluoduin silmin ja mahdollisimman salakähmää irroitellen mustasta -puvustaan eri koristuksia, rusetteja, nauharuusuja ja hopeisia tai -kullattuja embleemejä. Hän nimittäin ei ollut koristellut itseään -ainoastaan sen päiväisen juhlan yleisillä merkeillä, vaan myöskin -päivän kuluessa tekemiensä ystävyyssuhteiden johdosta vaihdetuilla -erityisillä seuramerkeillä. - -Ainoastaan jotkut huomasivat tapauksen; niinpä Salanderkin, jonka -ohi miehen täytyi seuralaisineen kulkea ja hän kauhistui kovin, -nähdessään kuinka tuo onneton ilon kunniamerkkejä irroitteli ja -koetti varkain taskuihinsa työntää. Hänestä tuntui yhtä kamalalta, -kuin jos korkealta upseerilta rykmentin rintaman edessä olisi -riistetty miekka ja kunniamerkit. - -Vasta miehen hävittyä levisi pöydässä huhu vangitsemisen syystä. Hän -oli hyvin tunnettu ja suosittu juhlissa kävijä sekä erään kukoistavan -liikkeen suurta luottamusta nauttiva isännöitsijä, aina pirteä ja -iloinen, minne tulikin; ainoastaan viime aikoina oli hänen toisinaan -huomattu milloin laulunrallatuksella kohoavaa huokausta tukehuttavan, -milloin sormin pöytää rummuttavan tai lasia äänekkäästi kilistellen -hajamielisyyttään peittävän. Sellaisia huomioita kerrottiin pöydässä, -kun oli kuultu, että hänen ollessaan poissa kotoa oli päästy perille -petoksista, joihin hän oli kietoutunut sekä samalla saatu selville, -kuinka hän siirtolaisasiamiehiltä oli tiedustellut laivavuoroja. -Kevytmielisyydessään ei hän ollut malttanut olla ennen pakoaan vielä -pikimmältään ottamatta osaa juhlaan, ikäänkuin saadakseen siitä -kauniin viimemuiston. - -Häiriytynein mielin jätti Salander juhlan ja matkusti heti takaisin -Münsterburgiin. Syötyään puolisonsa kanssa illallisen otti hän -sanomalehden käteensä ja ensimäinen, minkä hän luki, oli uutinen -erään itäisessä Sveitsissä asuvan virkamiehen tekemistä, ilmi -tulleista kavalluksista; saman lehden lopussa oli tuoreimpana -uutisena kertomus erään kassanhoitajan karkaamisesta maan länsiosassa. - -"Mikäs onnettomuuksien päivä tämä sitten onkaan?" huudahti hän -päätään pudistaen ja kertoi mitä hän itse oli juuri saanut juhlassa -nähdä. - -"Se ei todellakaan ole valaliiton hengen mukaista!" jatkoi hän, -"mutta olen sentään iloinen, etteivät nämä surkeat tapaukset ole -meidän kanttonissamme sattuneet!" - -"Luehan loppuun!" vastasi Maria, "lisälehdessä on vielä jotain -kaunista!" - -Siitä lukikin Martti aivan oikein, että eräs aktuaari Schimmel oli -tänään vangittu epäiltynä useihin petoksiin sekä lahjojen ottamiseen. - -"Tämähän herran nimessä alkaa käydä kovin liki!" sanoi -Salander, samalla kuin hän heitti lehden pois, "hänet minä olen -puoltolauseellani auttanut virkaansa. Tosin minä olen katunut sitä, -syystä että hän heti alkoi esiintyä suurisuisesti ja hävittömästi -sekä isänmaallisuudellaan kerskaillen; epärehellisenä minä en -häntä kuitenkaan pitänyt. Nyt muistan minä kuulleeni, kuinka sitä -kummasteltiin, että hän söi julkisissa ravintoloissa eikä kotona -vaimonsa ja lastensa luona, mikä hänelle oli muka liian huonoa! Siinä -sitä nyt sitten ollaan!" - -Näiden kolkkojen tuulenpuuskien jälkeen pysyi loppuviikko rauhassa -sellaisilta harmillisuuksilta; muuan seitsemänsadan frangin kera -kadonnut nuori mies, josta vielä lauantaina oli yksinäinen uutinen -sanomalehdissä, ei herättänyt mitään huomiota. Sitä kiivaampana -puhkesi myrsky uudelleen heti seuraavana maanantaina, kun pari -liikettä johtajainsa väärinkäytösten ja epärehellisen johdon takia -joutuivat kukistumisen partaalle, vetäen joukon muita samaan -kadotukseen. Jos tässä oli syy rikasten ahneudessa, jotka jättivät -omaisuutensa leikkikaluksi sellaisten siveellisesti kehnojen miesten -näköjään onnekkaisiin käsiin, niin kohahti tiistaina ilmassa -sellaisten lähtöpassin saaneiden sielujen konsortiumi, jotka -esimiestensä kassojen avulla olivat harjoittaneet hyvin järjestettyä -pörssikeinottelua. Keskiviikkona astui turmionpilvelle muuan -rahastonhoitaja, joka tarkastusmiehillä oli joka vuosi luetuttanut -saman kasan palasiksi sahattuja ja muka raharulliksi käärittyjä -luudanvarsia. Torstaina oli erään liikkeenjohtajan vuoro, jolla oli -ollut tapana joka viikko asettaa viheriälle pöydälle pieni salkku -sekä salkulle nyrkkinsä, lausuen: "Hyvät herrat, tässä on kunniani -sekä tarpeelliset todisteet!" Omistajat kaakertelivat ympärillä kuin -rakastuneet ankat, kun kukaan ei uskaltanut vetää salkkua esiin -nyrkin alta tai edes sanoa: "Sallikaahan nähdä!" sillä he olivat -kuin taikauskoisia ja hän haritti nyrkistään kaksi sormea ulos aina -kun joku osoitti lähentelemisen halua. Kun hän katosi jäljettömiin, -jäi salkku pöydälle; se ei sisältänyt muuta kuin pitkän sarekkeen -numeroita, jotka oli vuoron perään pyyhitty yli mustalla, sinisellä -ja punaisella läkillä sekä lyijy- ja teräskynillä, aina ajan ja -tilaisuuden mukaan. Perjantaina esiintyi muuan kunnanvaltuutettu, -joka melkoisesta lehtikuusimetsästä saadut tulot oli lähetellyt -kaiken maailman arpajaisiin ja viimeisen vähän viinana juonut. -Lauantaina hukutti itsensä muuan seitsemän rikkaan orvon holhooja, -jättäen holhokkinsa köyhiksi. Sunnuntaina oli taas lepopäivä. - -Mutta maanantaina alkoi tanssi uudestaan ja niin jatkui se useita -viikkoja edelleen, niin että usein kuuli palvelustyttöjen aamuisin -sanomalehtiä hakiessaan sekä niitä kadulla silmäillessään, samoinkuin -miestenkin aamulasiensa ääressä, huudahtelevan: "Taasen niillä on -yksi! Taasen yksi!" - -Heränneiden ja lisääntyvien epäluulojen johdosta ryhdyttiin yhä -laajempiin tarkastuksiin ja erittäinkin saatettiin päivänvaloon -pienonen ryhmä keskiarvoisia ja alempia virkamiehiä, joille kaikille -oli ollut mahdotonta säilyttää haltuunsa uskottuja varoja ilman -niihin kajoamatta. Ja tuo onneton tauti levisi kautta koko maan, -uskonto- ja kielirajoista piittaamatta. Ainoastaan vuoristossa, jossa -tavat olivat pysyneet yksinkertaisempina ja raha oli harvinaisempaa, -ei siitä paljon kuultu. - -Yhä uudestaan kummasteli ja mietti Martti Salander ja harkitsi tuon -surullisen tosiasian mahdollisuutta ja sitä ettei tuo ajan pahe -ollut pysähtynyt tasavallan rajoille, tasavallan, jonka henkistä ja -siveellistä edistystä hän niin uskollisesti oli avustanut. Se oli -kuitenkin jotakin toista kuin ne aineelliset liikekysymykset, joiden -takia hän kerran oli sanonut ihmisille totuuden. - -Hän tunsi sydämessään vilpitöntä huolta, mikä hänelle oli sen kautta -hyödyksikin, että hän, jos tämä mielenahdistus maata mennessä -huokaukseksi purkautui, saattoi vaimolleen sanoa syyn siihen, jos -tämä sitä tiedusteli. Tosin tuo "kaunis intohimokin" painoi häntä -salaa, mutta toistaiseksi se ei enää uskaltanut esille tulla. - - - - -XVI - - -Eräänä sunnuntaiaamuna, kun kellot soivat ja sitten niiden vaiettua -äkkiä tuli suloinen sunnuntaihiljaisuus, otti Maria Salander käteensä -muutaman kirjan. Hän oli yksin kotona ja antautui unelmainsa valtaan, -kuten hänen tapansa sellaisina hetkinä oli. Se oli hänelle kuin jos -avonaisesta akkunasta olisi tulvannut raikasta ilmaa. - -Nyt hän tosin ei kauan istunut yksinään. Hänen miehensä oli joku -aika sitten poistanut käytännöstä tavan pitää ulko-ovia alituisesti -suljettuina, sanoen sitä aristokraattiseksi ja kansaa epäileväksi -tavaksi, huolimatta siitä, että lukemattomat maankiertäjät -lisääntyvällä julkeudella hiiviskelivät taloihin ja tyhjentelivät -ullakkokamareissa palvelustyttöjen säästökassoja. Lepopäivinä eivät -varkaat sentään tavallisesti työskentele rakennusten pääosissa; -ainoastaan alussa oli sellaiseenkin aikaan varastettu etehisestä -Salanderin uusi sateenvarjo. Se mikä tänään häiritsi hänen puolisonsa -sunnuntailepoa, oli kömpelö koputus ovelle. Kun Maria meni avaamaan, -astui rouva Amalia Weidelich sisään. Hän piti molemmin käsin -virsikirjaa, jonka ympärille maalaisvaimojen tapaan oli kääritty -valkoinen ja siististi laskoksiin pantu nenäliina. - -"Hyvää päivää, anoppirouva!" lausui hän, "ettehän pane pahaksenne." - -"Kas, anoppi!" tervehti Maria rouva hämmästyneenä. "Joskus teitäkin -näkee! Te olette varmaan myöhästynyt kirkosta?" - -"Ei, minä tulin tarpeeksi aikaseen. Mutta kun minä viikolla en -koskaan voi lähteä liikkeelle ja nyt vanhemmuuden sitäkin vähemmän, -sanoin minä tiellä itselleni, että sinä voisit kerran jättää kirkon -ja pistäytyä visiitille kunnioitettavan anoppikuoman luo! Muutoin -minä aina käyn jossakin kaupungin kirkossa, missä aina on niin -täysinäistä ja intresanttia ja ihmiset kiinnittelevät nimikorttejaan -penkkeihin! Mutta tänään, ajattelin minä, voit sinä tehdä -poikkeuksen, yksi kerta ei mitään haittaa, eivätkähän saarnat kuivu -kuin kaivot, vaan virtaa sunnuntaisin siitä huolimatta, elämänvesi -nimittäin! Mutta muutoin sitä todellakin tarvitsee, anoppi rakas! -Tosin minä en aina oikein ymmärrä, mitä niissä tarkoitetaan, minä kun -en juuri ole mikään oppinut, mutta minä teen sen kunniaksi pojilleni, -jotka ovat sivistyneitä herroja. Kukaan ei silloin voi sanoa, ettei -heidän mammaansa saa nähdä sivistyneessä jumalanpalveluksessa! -Oikeastaan he eivät sitä ansaitse, mutta äiti on toki aina äiti! Ja -kun sitten saarnaaja puhuu rakkaasta Jumalasta, jolla ei ole ruumista -ja joka ei meitä persoonallisesti tunne, mutta että me kuitenkin -saamme kerskata meitämme jumalan lapsiksi, niin annan minä sen olla -olossaan ja rukoilen sen sijaan isämeidän sitä hartaammin, Sen minä -aina ymmärrän paremmin, rakas rouva Salander, sillä minun laitani -ei ole kuin hyvän Jumalamme, minulla on ruumis ja minä alan vainuta -jalkojeni väsyvän." - -"Istukaa siis, rouva hyvä, toki viimeinkin, tuossahan on vähän -mukavampi ja pehmoisempi nojatuoli! Ettekö tahtoisi ottaa pois tuon -muhkean hattunne? Kuka sen on valmistanut?" - -Näillä sanoilla tukahutti Maria Salander itsessään sen katkeran -tunteen, jonka kaksosten äidin odottamaton näkeminen oli hänessä -herättänyt: hän päätteli rouvan kasvonilmeistä ja sanoista, ettei -hän enää ollut niin hyväntuulinen kuin ennen. Tämä istuutui varoen -huolellisesti vaatteitaan. "Hatunko?" sanoi hän, "sen on Merklin -tehnyt, mutta se sattui tulemaan liian kaunis ja kallis eikä se sovi -enää minulle! Minä en viitsi ottaa sitä pois, sillä siitä on minulle -liiaksi vaivaa panna se taasen säntillisesti paikalleen!" - -Hän katseli nyt vuorostaan hetkisen vasta-anoppiaan ja kiitti tämän -ulkonäköä: "Teidän laitanne on hyvin, te pysytte yhä samanlaisena! -Entäs kuinka herra voi? Onko hän kotona?" - -"Mieheni meni varhain ulos; nyt lienee hän konttorissa, jossa hän -viipyy tunnin tai pari. Kuinkas teidän miehenne, herra Weidelich, -voi? Onhan hän kai toki terve?" - -"Jumalan kiitos, kutakuinkin, työ pitää häntä pystyssä ja kuitenkin -säästää hän liian vähän itseään ja valittaa siellä ja täällä -haluttomuuttaan. Kullakinhan on osansa! Me emme esimerkiksi tiedä, -kuinka poikiemme laita on; sitä varten minä suoraan sanoakseni -tulinkin, saadakseni tietää, onko teillä lapsista enemmän tietoa ja -mitä oikeastaan on tekeillä." - -"Kuinka niin tekeillä?" kysyi Maria rouva puolittain säikähtyneenä. - -"Niin, jotakin täytyy olla tekeillä tai jo tapahtunut. Poikamme, -jotka valitettavasti eivät meistä enää paljoa piittaa, pistäytyvät -vain toisiksi ilmoiksi ja pikimmältään luonamme. Ennen he tulivat -toisinaan yhdessäkin, mutta nyt näyttävät he välttävän toisiaan ja -jos he odottamatta kohtaavat meillä toisensa, niin loruilevat he -hiukan jotakin, ja jompikumpi laittaa niin että pääsee lähtemään -pois. Mutta jos toinen heistä ilmestyy yksinään, sellaisesta on nyt -puoli vuotta tai enemmänkin, ja häneltä kysyy veljestään, niin saa -aina kuulla: 'En tiedä, en ole nähnyt häntä! Näen häntä yleensä -vähän!' Niin saa kuulla Isidorilta ja niin Julianilta! Ja kuitenkin -ovat he aina täällä kaupungissa, jossa heillä on asioita, joka viikko -saamme muutaman kerran kuulla, että heitä on nähty siellä tai siellä, -niin pitäisihän heidän nyt toki toisiaankin kohdata eikä sanoa, -etteivät toisistaan mitään tiedä. Niin tuumasimme me mieheni kanssa, -että herra ja rouva Salander ovat tyttäriensä kautta paremmin asiasta -selvillä. Mitään vaaraahan siinä ei lopultakaan liene, muutoinhan -olisi meillekin siitä ilmoitettu! Sitten minä tänään tein oikein -täysikäänteen ja tulin tänne teidän luoksenne!" - -Rouva Salander oli ihmeissään ja pysyi hetkisen vaiti, miettien -samalla, pitäisikö hänen vasta-anopilleen kertoa nuo osaksi -samanlaiset kokemukset tyttäriin nähden. Voisihan se auttaa parempaan -selvyyteen noita levottomia ihmisiä, ajatteli hän, jos he saisivat -tiedon siitä, mikä heille selvästikin on aivan outoa. - -"Tyttäremme", sanoi hän, "eivät ole meille tästä asiasta mitään -ilmaisseet, nähtävästikin sen takia, että he eivät siitä tiedä. Viime -aikoina me olemme heiltä kuulleet vain sattumoisin, että miehet ovat -paljon poissa." - -"Luonnollisesti, sen minä kyllä uskon!" yhtyi Amalia Weidelich. "Se -ei ole mikään salaisuus, heillä kun on sellaisia toimia! Eivätkö -rouvat muuta mitään tienneet?" - -"Sillä kertaa en ainakaan voi sanoa heidän tästä seikasta tienneen!" - -"Kuinka niin sillä kertaa ja tästä seikasta? Mutta tiesivätkö he -toisella kertaa, ovatko puhuneet, he?" - -Kun Maria ei voinut heti vastata, jatkoi toinen äiti jännittyneellä -äänellä puhettaan: "Olkaa vain avomielinen elkääkä salatko mitään! -Nähkääs, mekin olemme siitä puhuneet, etteihän vain siinä liene -olemassa perheriitaa, eripuraisuutta puolisoiden välillä tai sen -semmoista; että mahtavatko ne nuoret vaimot mukautua oloihin vai -olisivatko ehkä tyytymättömiä ja tekisivät miehille kotonaolon -tukalaksi? Ette saa siitä pahastua, anoppi hyvä, niitä on -esimerkkejä, että kaksi sisarta, jotka on naitu samaan perheeseen, -vetävät yhtä köyttä ja kernaasti liittyvät keskenään komplottiin, jos -ovat tyytymättömiä ja jos kykenevät kääntämään kaikki ylösalaisin! -Enhän minä tahdo tällä mitään sanoa, otaksun vain, että sekin voisi -olla syynä!" - -Uudelleen hetkisen mietittyään huomasi Maria Salander olevan ajan -auttaa häntä muitta mutkitta oikeille jälille. - -"Katsokaas, anoppi", sanoi hän niin tyynellä vakavuudella kuin -sisällinen kiihtyneisyys suinkin salli, "kaikki ei varmastikaan -ole niin kuin pitäisi, siinä te olette oikeassa! Tahdon nyt kertoa -teille, että me jonkun aikaa sitten saimme tyttäriimme nähden kokea -jotain samanlaista kuin te nyt poikiinne nähden. He eivät enää -ollenkaan näyttäytyneet meidän luonamme, aivankuin he vartavasten -olisivat vanhempainsa kotia välttäneet, ja kun se lopulta herätti -meidän huomiotamme ja me sen takia päätämme vaivasimme, saimme me -kuulla, että lapset olivat lakanneet keskenäänkin seurustelemasta ja -pelkäsivät toisiaan tavata. Silloin me, mieheni ja minä, menimme heti -tyttäriemme luo ja panimme heidät puheisille." - -"No? Mitäs se oli?" - -"Me tapasimme molemmat todellakin kotonaan ja hyvin surullisina, -kummallakin oli ikävä vanhempiaan ja siskoaan, mutta eivät rohjenneet -lähteä katsomaan niitä, joita mielellään olisivat tahtoneet nähdä. -Me toimitimme heidät samana päivänä toistensa seuraan, ollen itse -mukana, ja autoimme heitä tuosta pälkähästä niin hyvin kuin se -saattoi käydä." - -"Mutta mitä se sitten oli? Koskiko se minun poikiani?" uteli toinen -anoppi kärsimätönnä. - -"Koska te tahdotte sen tietää, niin täytyy minun sanoa; se ehkä -auttaa erehdysten tai väärinymmärrysten tarpeelliseen selvittämiseen -ynnä yleensä itsensä tuntemiseen. Tyttäreni ovat katuneet -avioliittoaan ja sen vuoksi häpeilleet toisiaan, koska he yhdessä -niin kauan ja itsepäisesti tuota luultua erehdystään puolustivat, ja -meitä, koska me emme mielellämme olisi noita avioliittoja suvainneet!" - -"Nii-inkö?" sanoi Weidelichin rouva ääntään venyttäen, tavattoman -hämmästyneenä ja kalveten, sillä hänen äskeisistä loukkaavista -puheistaan huolimatta kohtasi häntä tuo ilmoitus kuin salama -selkeältä taivaalta. Hän tunsi sen kauniin rakennuksen horjuvan, jota -hän elämänsä ajan oli suurin huolin ja taidoin pojilleen rakentanut. -Hänen ensimäinen ajatuksensa oli tuo suuri perintö, paljot rahat, ja -toinen, ettei pojilla ollut edes lapsiakaan. - -Toinnuttuaan jonkun verran säikäyksestään kysyi hän paremmin nolona -kuin uhmailevana, mitä erinomaista syytä rouvilla sitten oli -avioliittoaan katua ja niin perinjuurisin tempuin. Ilman pitempiä -miettimisiä vastasi Maria rouva: "Niin, sepä se on ihmeellistä ja -voi ajan mukana hävitä, sitä kun on opittava sietämään; he sanovat -miehistään, että ne ovat tyhjiä, ettei niillä ole mitään sielua!" - -Punastunein kasvoin ja ravistaen päätään niin kovasti, että hattu -kaikkine kukkineen ja nauhoineen värisi, sekä unhoittaen väsyneet -jalkansa karkasi rouva Weidelich nojatuolistaan ylös ja huusi -kuolettavasti loukattuna: "Eikö mitään sielua? Minunko kahdella -pojallani, joita minä olen sydämeni alla kantanut? Se on ilkeätä -panettelua! Pyöreinä ja sievinä olen minä ne maailmaan tuonut kuni -kaksi forellia, ilman virheen hiventäkään päästä niin jalkoihin, ja -kummallekin minä olen samalla antanut sielun omasta kuolemattomasta -sielustani, antanut niin paljon kuin sellaisissa pikku palleroissa -sielulle tilaa saattoi olla, ja jälestäpäin se kyllä on kasvanut -kuten pojat itsekin! Minne se sitten olisi mennyt? Olisiko heistä -maakirjureita tullut? Ei mitään sielua! Ne kirotut hanhet! Siten he -eivät saa minua kohtaan käyttäytyä! Oh!" - -Hän oli niin vihassa, ettei hän voinut puhua enempää, vaan hänen -täytyi istua. Maria Salander katui tekoaan ja kun rouva Weidelich nyt -kalpeni, etsi hän väkimehupullon. Mutta toinen kieltäysi ottamasta -tippoja ja pyysi ryypyn viiniä, jos sitä olisi, sillä hän tunsi -itsensä todellakin heikoksi. - -Rouva Salander meni vaieten kaapille, jossa semmoisia tarpeita oli -aina varalla. Sillä aikaa syntyneen hiljaisuuden vallitessa kuului -raskaita askelia portailta ja etehisestä ja heti sen jälkeen koputti -joku kovin sormin ovea. Maria rouva riensi kaapilta katsomaan, -kuka siellä oli, sillä kuten äsken rouvan kömpelösti koputtaessa, -luuli hän nyt taas siellä jyskyttävän jonkun, joka ei halua tulla -huoneeseen. - -Mutta se oli ukko Weidelich, joka siellä seisoi sekavin ilmein ja -Maria Salanderin avatessa ovea astui sisään epävarmoin askelin. -Häiriössään otti hän hatun päästään vasta sitten kuin hän sanaa -puhumatta oli istahtanut lähimmälle tuolille juuri kuin perin -uupuneena. - -"Antakaa anteeksi", sanoi hän vihdoin itseään toinnutellen, "minä -tahdoin puhua herra Salanderin kanssa, eikö hän ole kotona? Mutta -siinähän se on minun vaimonikin! Minä luulin sinun olevan kirkossa?" - -"Entäs sinä, Jaakko? Kuinka sinä tänne tulit?" huudahti rouva, -joka hänet nähdessään unhoitti omat vaikeutensa. Weidelichillä oli -tavalliset pyhä vaatteet päällään, mutta tolkuttomalla kiiruulla -puetut. Liivi oli väärin napitettu, kaulahuivia ei ollut ollenkaan -ja kädessään piti hän arkihattuaan, jonka ympärillä kadonneen nauhan -sijalla näkyi huovan läpi tunkeutuneen, työssä helmeilleen hien -muodostama seppel. Rouva Salander huomasi kaiken tämän sekä lisäksi, -että hänen kätensä hiljaa vapisivat. Arkana odottaen, mitä vielä -tuleman piti, pysytteli hän vaieten syrjässä ja antoi appivanhusten -puhua. Rouva Weidelich oli asettunut jaloilleen ja lähestynyt -miestään, tarkastellen tämän huolimatonta ulkoasua. - -"Mitäs tämä on?" huudahti hän, "kuinka sinä ilman kaulaliinatta voit -ulos lähteä? Eikä edes paidankaulusta pannut nappiin! Ja sunnuntaina -juoksennella ympäri kaupunkia tuo vanha hattu päässään, hyi hitto!" - -Mutta kun hän paremmin ehti huomata miehensä kasvoilla kuvastuvan -neuvottomuuden, värähti hän säikähdyksestä. Hän tiesi, ettei miehensä -ilman aikojaan ollut joutunut tuohon tilaan, jossa hän ei ollut tätä -vielä koskaan nähnyt. - -"Mitä on tapahtunut, Jaakko?" kysyi hän kalpean pelon vallassa, -hänestä kun se tuntematon, joka tuon muutoin niin tyynen miehen oli -kotoa liikkeelle ajanut, tuntui kaksin kerroin peloittavalta. - -Jaakko Weidelich yritti kuivata kosteaa otsaansa, mutta ei löytänyt -takintaskusta minkäänlaista liinaa. Rouva katseli ympärilleen -ja huomasi muutamalla pöydällä virsikirjansa nenäliinoineen. -Hän irroitti sen ja kuivasi itse hänen otsansa ja ohimonsa. -Weidelich otti liinan hänen kädestään ja sitten hän jonkun verran -tointuneempana puhui: "Poikamme Isidor on kaupungissa -- Jumalan -nimessä täytyy minun se sanoa, hän on vangittuna, ankaran tutkinnon -alaisena -- he ovat eilen illalla tuoneet hänen." - -Hiljaa huudahtaen tarttui Maria Salander lähellä olevaan -akkunanpieleen; hän näki vain tyttärensä, Setti paran, jonka -hyljättynä ja tuskaisena täytyi Soittolassa istua, kenties itsekin -vangittuna tai ainakin vartioituna. - -Mutta Isidorin äiti seisoi siinä ja tuijotti suu avoinna mieheensä. -Hän ei käsittänyt, mitä tämä sanoi. - -"Mitä hän sitten on mahtanut tehdä?" änkytti hän, "se lienee kaunis -tyhmyys, saavat varoa itseään!" - -"Ei se ole mikään pikku kepponen, eukko parka!" sanoi Jaakko -Weidelich, joka nyt nousi ja koetti kävelemällä ja puhumalla mieltään -keventää. "Yksi viranomaisista ilmestyi kotiimme heti kun sinä olit -lähtenyt ja ilmoitti minulle onnettomuuden. Minähän olen Ulrikki -serkkumme kanssa virkatakuussa kummallekin pojalle. Sen vuoksi kysyi -tuo herra minun maksukykyäni ja kehoitti minua pitämään rahoja -kaikkien mahdollisuuksien varalla; mutta ei ainoastaan sitä, hän -tahtoi myöskin tietää, mitä minä siinä asiassa kykenisin tekemään, -vaikkei hän sanonut siltä näyttävän, että siinä hyvätkään keinot -auttaisivat, sillä Isidorimme asiat oli huomattu olevan pahassa -epäjärjestyksessä. Minä en säikäyksessäni ja ahdistuksessani osannut -muuta sanoa, kuin että minä teen minkä voin, jos se voi auttaa, -ja juoksin tänne kysymään herra Salanderilta neuvoa, mitä olisi -tehtävä pojan pelastamiseksi. Sillä minä en voi uskoa, että hän, -kuinka sanoisin, että hän olisi sillä tavoin itsensä unhottanut! -Hämmennyksissäni, minä en edes tarkemmin asiaa kuullut! En minä olisi -ikinä uskonut, että sellaista minulle tapahtuisi!" - -Yhtäkkiä päästi rouva kaikuvan naurun ja hapuili, ikäänkuin hän -olisi liikkunut pimeässä huoneessa, kädet ojollaan vastikään -jättämäänsä nojatuolia kohti. Siihen päästyään veti hän henkeään, -päästi uudelleen ryöppyvän naurun ja huusi katkerasti miehelleen: -"Mutta minuako se ei voikaan koskea? Minuako se ei vahingoltakaan, -olenko minä ehkä sen ansainnutkin, niinkö? Omaa kohtaasi siinä vain -ajattelet! Kaunis maailma, kaunis sunnuntai! Ensin saa kuulla, että -pojilla ei ole sielua, sitten heidät vangitaan ja tehdään roistoiksi! -Ah, ah, ah, tätä viheliäisyyttä!" - -Hänen sanansa heikkenivät surkeaksi valitukseksi ja hän sai uuden -pahoinvointikohtauksen. Jaakko Weidelich oli sillä välin uudelleen -istunut ja käsiään polviin nojaten tirkisteli lattiaan. - -Rouva Salander tarttui esillä olevaan pulloon, jossa oli vanhaa -Xeresviiniä, ja kaatoi kummallekin masentuneelle puolisolle -lasillisen, vaikka hänelle itselleenkin teki pahaa. Ja kuten -Isidorin äiti omaan olemukseensa sulki molemmat pojat ja kykeni -yksipuolisesti ainoastaan näitä ajattelemaan, niin ajatteli Maria -Salanderkin molempia tyttäriään, heistä kumminkaan puhumatta, kun nuo -ahdistuksissaan olevat vastavanhukset eivät voineet nyt huomiotaan -nuoriin rouviin kääntää. - -Amalia Weidelich otti hyvän kulauksen viiniä ja lasia pois pannessaan -jätti hän sen tyhjän päälle, niin että se putosi lattiaan. - -"Siis Isidor on vangittu", sanoi hän, "eikä voi enää mennä minne -tahtoo! Tuoko hänelle edes kukaan ruokaa ja juomaa, kun hän tarvitsee -ja kun on tavallinen aika, kuten juuri nytkin? Onkohan niillä -siellä kunnollinen järjestys maakirjurille ja neuvosherralle? Mies -poloiselle, joka ei tiedä, mitä nälkä ja jano on?" - -"Mikäli minä muistan", huomautti rouva Salander, "voivat sellaiset -vangit niinkauan kuin tutkintoa kestää ja heidät on tuomittu, saada -omalla kustannuksellaan mitä haluavat ja mihin ovat tottuneet." - -"Tuomittu? Sellaista sanaa minä en tahdo keltään kuulla! Kun kaiken -karvaiset ilkiöt ja paholaiset, joiden kanssa hänellä on tekemistä, -ovat kylväneet rikkaruohoja hänen asiohinsa, kun hän monastikaan ei -edes tiedä, miten hänen asiansa ovat, niin selittää se varmaan koko -jutun ja hänen vainoojansa tulevat saamaan huonon lopun! Mutta nyt on -huolehdittava, ettei häneltä mitään puutu! Miksei hänen vaimonsa ole -tullut mukaan, valvoakseen häntä ja ollakseen hänen läheisyydessään?" - -"Hän lienee jäänyt kotia vartioimaan, siellä kun muutoin ei ole -ketään!" sanoi Maria Salander kuivasti, hilliten harmintunteensa. - -"Niinpä on sitten meidän huolehdittava, kuuletko sinä, mies! Meidän -on mentävä sinne, tai mene sinä yksinäsi ja vie vähän rahoja, jos -he ovat ne häneltä ryöstäneet! Minä juoksen sillä välin kotiin ja -toimitan vähän ruokaa ja juomaa valmiiksi, kuuletko sinä?" - -Ukko Weidelich ei todellakaan kuullut. Häntä painoi lähtemättä -se ajatus, että epärehellisyyden ja rikoksellisuuden piti oman -pojan muodossa häntä lähestyä ja että koko hänen vaatimattoman -varallisuutensa, jonka hän pitkän ajan kuluessa karulla työllään -oli hankkinut, piti savuksi haihtua ja hänen jäädä köyhemmäksi kuin -mitä hän oli alkaessaan ollut, sillä Varpusessa olevan talon oli hän -aikoinaan hankkinut isältään saamansa pienen perinnön avulla. Ja jos -niin kävisi, niin voisiko hän vanhoilla päivillään alusta alkaa? Ei, -vaikka se olisi Jumalankin tahto! - -Kun hän siten pysyi omissa raskaissa ajatuksissaan eikä mitään -vastannut, unhoitti rouvakin päätöksensä ja vaipui särkynein mielin -omiin ajatuksiinsa. - -Maria Salander käytti hiljaisuutta noutaakseen lasin raitista vettä -ja asettuakseen sitten muutamaan nurkkaan, saadakseen hetkisen -voimiaan koota, sekä samalla myöskin houkutellakseen tuon kovanonnen -yllättämän avioparinkin hiukkasen lepäämään. Se onnistuikin hänelle, -sillä melkein puoli tuntia kesti hiljaisuutta, jota häiritsivät vain -voihkaukset ja huokaukset. - -Ripeämmin askelin kuin tavallista tuli herra Salander sisälle. Maria -rouva kiitti taivasta, kuullessaan hänen tulevan, mutta hämmästyi -hänet nähdessään, sillä Martin kasvoilla kuvastui suru ja harmi. - -"Tässäpä me olemmekin kaikin yhdessä!" sanoi hän huoneeseen -pysähtyen, "nähtävästi tiedätte te jo tuon uutisen!" - -"Niin on, valitettavasti!" mumisi Weidelichin ukko, joka Salanderin -tulosta oli havahtunut ja noussut seisomaan. "Minä tulin ensiksi -tänne, herra Salander, etsimään teiltä neuvoa, mitä olisi tehtävä. -Toivottavasti ei asia ole niin huonosti, kuin miltä se ensi -hämmekissä näyttää!" - -"Se on tarpeeksi huonosti!" vastasi Salander, joka huomasi -Weidelichin ja samoin rouvan masentuneen mielialan. Jälkimäinen -oli ilmeisesti mistään piittaamatta jäänyt nojatuoliinsa istumaan, -poiskäännetyin kasvoin ja Maria rouva, joka nurkastaan tuli esille, -osoitti häntä miehelleen. Tämä koettikin sen vuoksi hellä varoen -ajatuksiaan ilmaista, kun hän uudelleen otti sananvuoron. - -"Se virkamies, joka oli teidän luonanne", jatkoi hän Weidelichiin -kääntyen, "tuli minunkin luokseni toimistoon. Hän näyttää olevankin -liian hätiköivä ja virkaintoinen mies; huomiotani herätti, ettei hän -voinut antaa tarkempaa selitystä ja että hän ylipäänsä sunnuntaina -sellaisissa asioissa juoksenteli. Minultakin halusi hän kuulla, -mitä minä olisin halukas vävyni hyväksi tekemään, jotta voitaisiin -syytteeseen pano jättää. Hyvä tarkoitus siinä on, mutta kuitenkaan -se ei riittäisi edeltäpäin vapauttamaan. Minä läksin asianomaiseen -paikkaan tarkemmin asiasta kuulemaan. Siinä ei ole kysymyksessä -huolimattomuus ja sen semmoinen, joiden seuraukset olisivat vielä -autettavissa. Isidor on väärinkäytöksissään mennyt niin pitkälle, -että ilmitulo riippui joka hetki hiuskarvasta ja vihdoin viime -viikolla se tapahtui. Kolme päivää kesti kansliassa kirjojen -tarkastusta. Eilen oli sataviisikymmentä tuhatta käyty läpi eikä -vieläkään kuulu olevan loppua tiedossa. Sentähden keskeytettiin -toimitus Unterlaubissa ja siirrettiin Münsterburgiin." - -"Voi Herra Jesus!" huudahti Weidelichin muori valittavasti. Jaakko -ukko etsi jälleen tuoliaan. Kuulemansa luku kirkasti hänelle aseman -kuin tulisoihtu. Myöskin Martti Salander tunsi itsensä lamautuneeksi, -samoin Maria rouva, ja niin istuivat nuo neljä vanhusta vaieten, -kukin siinä mihin oli sattunut vaipumaan. - -Pitemmän äänettömyyden jälkeen alkoi Weidelichin rouva vaikeroida: -"Jospa minä sittenkin olisin mennyt kirkkoon, niin olisin saanut olla -vielä hetkisen mistään tietämättä! Se olisi ollut vielä hyvä hetki ja -olisin tyytyväisenä voinut mennä kotiin!" - -Muutaman minuutin kuluttua huudahti hän uudelleen: "Nyt se kumminkin -on niinkuin on! Jaakko, menkäämme kotiin, että pääsemme oman katon -alle!" - -Kun hän samalla kohenteli itseään niin hyvin kuin voi, toinnuttausi -hänen miehensäkin ja astui murtuneena Salanderin luo, joka samoin oli -noussut. - -"Mieleni on paha", puhui Weidelich vaivaloisesti, "että me olemme -teille niin paljon ikävyyttä tuottaneet." - -Ääni petti ja hän vaikeni. Martti ojensi hänelle kätensä; hän näki, -kuinka tämä kärsi ja oman tukaluutensa unhoittaen lohdutti hän häntä, -tosin sanoilla, joita saattoi epäillä: "Kuka voi tänään väittää -olevansa varma yleisestä pahasta? Se on kuin kolera tai viinitäi! -Jos joku katsoo teihin karsaasti, niin sopii teidän vain sanoa, -että hänen on mentävä kotiinsa ja tarkasteltava, eikö tartuntaa jo -sielläkin ole!" - -Sillä välin puuhaili Amalia Weidelich hattunsa kimpussa, joka noissa -tärisyttävissä kohtauksissa oli työntynyt sijaltaan eikä enää -tahtonut oikeaan asettua. Hän koetti sitä peilin edessä asettaa -suoraan ja kiinnittää paikoilleen ja Maria rouvakin tuli hänelle -avuksi. Mutta äkkiä repäsi hän sen päästään ja selitti, ettei hän -tahdo sitä enää panna päähänsä, vaan mennä ilman hatutta kotiin. - -Niin lähti Weidelichin pariskunta menemään. Tuskin olivat he päässeet -kadulle, kun rouva tunsi itsensä niin heikoksi, että Jaakko ukon -täytyi häntä käsivarresta taluttaa; vasemmassa kädessään kantoi hän -tuota komean kirjavaa hattua kuin sankakoria. Hänen oma hikitäpläinen -hattukulunsa lisäsi avioparin kummallista näköä, kun he siinä -surkeina eteenpäin hoippuivat. - -Heidän jälkeensä katsottiin, vastaantulijat pysähtyivät ja joku sanoi -kuuluvasti toiselle: "Ovatpa nuo kaksi ottaneet kelpo aamiaisen!" - -He kuulivat sen häpeätä kärsivän herkällä korvalla, mutta eivät -katsoneet oikealle eikä vasemmalle. Muutamalla avaralla sillalla oli -heidän vielä vaikeampi päästä kulkemaan; joukko kirkkoväkeä risteili -molemmin puolin ja melkein kaikki katsoivat Jaakko Weidelichin -vasemmassa kädessä riippuvaa hattua ja sitten rouvan pörröistä päätä. - -"Anna, Jaakko, minulle se hattu!" sanoi viimemainittu, "ei sovi, että -sinä sitä kannat." - -Tämä antoi tuon muhkean muotiesineen pois, ja kun heidät juuri -tungettiin käsipuita vasten, heitti rouva hatun virtaan eikä edes -katsahtanutkaan sen jälkeen. - -"Mitä sinä teet? Oletko hupsu?" murisi mies. - -"Eteenpäin vain! Elä pysähdy! Minä olen saanut tarpeeksi komeudesta!" -sanoi rouva. - -Niin kulkivat he edelleen ja saivat tarpeeksi tilaa. Sillä lähimmät -sillalla olijat, jotka olivat tuon heiton huomanneet, juoksivat -kiiruusti vastakkaiselle puolelle nähdäkseen hatun uivan esiin sillan -alta, ja kun muut huomasivat tämän juoksun, jatkui liike edelleen ja -pitkin koko siltaa juoksivat kaikki kuin noidutut toiselle puolen ja -kurkistelivat veteen. Siellä kulkikin hattu poloinen virtaa alas kuin -silkillä liputettu ja kukilla seppelöity taloslaiva tai kuin uiva -kukkapenkki. Mutta pian työnsi pari poikasta pelastusvenheen vesille, -soutaen vinhasti tuon hauskan kulkuneuvon luo, saadakseen siitä hyvän -saaliin tai ainakin sievosen juomarahan ansaitakseen, samalla kuin -pitkin molempia rantoja kertyi yhä uusia katsojia. - -Sillä välin nuo kaksoisveljesten surun painamat vanhemmat pääsivät -huomaamatta pois ja kiipesivät ylös vanhaan Varpuseen. - -"Ettet sinä hattua voi enää päähäsi panna", alkoi Weidelich, kun -he olivat hetkisen hengähtäneet, "käsitän minä tavallani; mutta -olisithan sinä voinut sen myydä! Minä pelkään olevan lähellä sen -ajan, jolloin meidän täytyy pitää arvossa joka penniä!" - -"Se on nyt kerta tapahtunut", huokasi Amalia, "minä tuskin tiesin, -mitä tein. Muutoin on vielä paljon sellaista, jota minä voin -myydä, takkeja, kello ja ketjut, jotka kumpikaan eivät enää sovi, -koska ne vetävät ihmisten katseet minuun, ja sitten minä en voi -rintasolkeakaan enää eteeni kiinnittää, sitä, jossa on molemmat pojat --- ei, rintasolkea minä en voi myydä, vaikkei pojista enää mihinkään -olekaan ja vaikka he ovat hukkaan joutuneet -- ah, tätä onnetonta -aikaa! Ei, minä tahdon säilyttää kuvan ja jättää siinä olevan -kullankin paikoilleen, niinkauan kuin meillä vielä leivänkannikkaa -on!" - -Hän sanoi tämän silmät kyynelissä, nyyhkytysten keskeyttelemänä. -Säikähtyneenä ja tuskaisena kehoitteli Jaakko häntä tyyntymään. - -"Kuinka sinä voitkin noin puhua? Ja jolleikaan hän, joka nyt on -vangittuna, olisi pelastettavissa, niin onhan meillä vielä Julian, -joka, suokoon Jumala, ei toki sillä tavoin esiin sukeltane!" - -"Sinä et tunne heitä niinkuin minä, joka heidät olen maailmaan -saattanut! He ovat aina ja lakkaamatta ajatelleet, tahtoneet ja -tehneet samalla tavoin ja kumpikin tiesi aina mitä toinen tahtoi. -Ah, Herra minun Jumalani, nyt minä tiedänkin, miksi he ovat toisiaan -vältelleet ja aina sanoneet, en tiedä, en ole häntä nähnyt! He -tiesivät tarkoin kulkevansa samaa tietä ja tekevänsä samalla -tavoin ja kun se oli pahaa ja vaarallista, kammoivat he toisiaan! -Ajattelehan vain, Salanderin rouva, jolta minä tänä aamuna menin -kysymään, tiesikö hän syytä siihen, kertoi minulle hyvin kuivasti, -että heidän tyttärensä olivat tehneet samoin, he olivat välttäneet -vanhempiaan ja toisiaan, ja tiedätkö miksi? Koska he olivat hävenneet -toistensa ja vanhempainsa edessä, niin juuri, hävenneet!" - -"Minkä tähden? Mitä he sitten ovat tehneet?" - -"He ovat hävenneet sitä, että ovat meidän poikaimme kanssa menneet -naimisiin! Kuinka selvästi minä nyt ymmärränkään poikamme, ne -poloiset, jotka kaksoisveljinä pelkäsivät toisiaan, kun olivat pahaa -tehneet eikä kumpikaan olisi sallinut toisen tulevan asiastaan -puhumaan! Minusta tuntuu kuin kurkistaisin heidän sydämensä -sisimpään!" - -"Surkean onnen me olemme saaneet poikaimme kanssa jaettavaksi; -elämämmehän käy sitä surullisemmaksi ja käsittämättömämmäksi, kuta -kauemmin sitä kestää. Melkein soisin mieluummin, etten tietäisi -mitään omasta elämästäni!" - -"Se tahtoo kaikki maksettavaksi takaisin, kuten huomaan", vastasi -rouva, "kuoleman vain ilmaiseksi antaa! Tuolla on vanha kotimme! -Jumalan kiitos, ettemme sen tilalle ylimielisyydessämme uutta -rakentaneet! Vaikka me molemmat olemme siinä aina olleet ahkeria ja -työteliäitä emmekä koskaan työtä hävenneet. Kätkeytykäämme sinne -vielä tänään huolellisesti ja pysykäämme siellä hiljaa sekä olkaamme -aivankuin ijankaikkisesti olisi yhtä hiljaista ja salaperäistä. -Palveliat eivät vielä voi mitään tietää! Mutta huomenna on maanantai, -silloin heidän täytyy viikon varalle noutaa pesuja kaupungin eri -kulmilta ja silloin he sen kyllä saavat kuulla, ja tiistaina -tulevat minun pesijättäreni, neljä kappaletta -- katkera viikko, -tämä ensimäinen -- tule, Jaakko, menkäämme sisään ja pysykäämme -hiljaa! Ainakaan sitä ei huomaa hyvä Jumala, hän kun ei meitä -persoonallisesti tunne, kuten pappi sanoo! On onni, ettei hän siis -myöskään voi kysyä meiltä lapsiamme. Hän ei näet saisi silloin mitään -jaloa nähtävää, kuten poikaveitikkamme rakastivat sanoa, jos toinen -ei sattunut jotakin tietämään! Tule sisään!" - -Oli kuin tuo vaimopoloinen olisi tuntenut tarvetta saada puhelemalla -itsensä eloisaksi, näyttääkseen aviokumppaninsa edessä ryhdikkäältä. -Saipa hän mielenmalttiakin, sillä etehisessä tarttui hän reippaasti -päähänsä ja meni kenenkään huomaamatta ensin takahuoneeseen, -ikäänkuin siellä pyhähatun riisuakseen. - -Eivät Salanderitkaan tänään enää kotiaan jättäneet. Kun Weidelichit -olivat poistuneet ja aviopari oli yksin, sanoi Martti: "Minulle -on käynyt tänään merkillisesti! Minä leikkautin aamulla tukkani; -vieressäni istui silloin muuan, jolta ajettiin partaa ja joka -sitä tehtäessä katseli akkunasta kadulle, aina siihen suuntaan -mihin parturi hänen kasvonsa juuri käänsi, milloin sinne, milloin -tänne, niin että hänen silmänsä kääntyivät toisinaan taivaalle, -toisinaan huoneen kattoon. Kun hän oli valmis, nousi hän ja kuivasi -pyheliinalla kasvojaan sekä sanoi raakauksen aikana nähneensä -jalkakäytävää ikkunan editse erikseen kulkeneen ei vähempää kuin -neljä tuttavaa, joista jokaisella yksi sukulainen tätä nykyä istuu -kuritushuoneessa. Se oli sentään jokseenkin vahva annos yhden ainoan -raakauksen aikana! Ja kuitenkaan hän ei arvellut lähestulkoonkaan -kaikkia ohikulkijoita nähneensä, parturi kun joka hetki nenänpäästä -tai leuasta käänteli hänen päätään sivuille. Muutamia arveli hän -mahdollisesti jääneen huomaamatta tai ei tunteneensa niitä, kun -sininen rautalankaverkko akkunassa jonkunverran hämmensi muotoa. -Minun täytyi kaiken viheliäisyyden uhallakin nauraa, ja nyt se on -pikaisesti itsensä kostanut!" - -"Jollei tämä tapahtuma olisi niin häpeällinen", vastasi Maria, -"niin olisin minä iloinen siitä, että voimme ottaa tyttäret jälleen -luoksemme, sillä siitä ei liene kysymystäkään, pääsevätkö he nyt -erilleen vai ei!" - -"Luonnollisesti! Se on, jolleivät he uuteen narrimaisuuteen lankea, -nimittäin siihen, että katsoisivat pitävänsä puolisoidensa, joihin -he kerran ovat vihityt, onnettomuuteen jouduttua pysyä heille -maailman edessä uskollisina ja etsiä palkkansa tietoisuudesta, että -ovat lujamielisesti laupeutta harjoittaneet. Onhan sellaisesta -esimerkkejä!" - -"Sinä unhotat, että siihen tarvittaisiin yhä vielä rakkauden kipinää, -joka kuitenkin on kauan sitten sammunut!" - -"Voit todellakin olla oikeassa! Sitä parempi! Mutta mehän puhumme -jo molemmista herroista, vaikkei ole lainkaan sanottua, että -mestari Julian, se lintumies, kulkisi veljensä teitä! Hän on voinut -olla, jolleikaan kunnollisempi, niin varovaisempi, sukkelampi ja -onnekkaampi!" - -"Minä olen varma, että hän saavuttaa toisen ennenkuin ehkä -luullaankaan. Miksikäpä hän juuri tässä seikassa toisesta eroaisi?" - -"Sitä pahempi minulle!" sanoi Salander synkästi, "tai pikemminkin -meille kaikille! Jos ainoastaan toinen niin kurjasti haaksirikkoutuu, -niin ei se ole samaa, kuin jos molemmille niin kävisi; silloin -vasta ne joutuisivat jokaisen hampaisiin nuo huomiota herättäneet -kaksoishäät, jotka minä panin toimeen ja jotka minun saattoivat -neuvostoon, kuten joka mies tietää, ja joista säilyy pilkallinen -sananparsi vielä meidän jälkeemmekin; ja täten minä olen enemmän -vahingoittanut kuin hyödyttänyt valtiollista puoluesuuntaani, yleensä -kansanasiaa! Ja tytöt jäävät kuin eläviksi muistomerkeiksi siitä -mokomasta historiasta. Entäs sitten Arnold! Jo silloin puhuttiin -ainoastaan salanderilaisista häistä; jos hän nyt vihdoinkin palaa -kotiin, niin olenpa minä kiinnittänyt kauniin lisäkkeen hänen -nimeensä, kun hän alkaa julkisuudessa esiintyä!" - -"Sellaista pelkoa ei minulla sentään ole", vastasi Maria miettivästi; -"ethän sinä toki ole niin heikolla pohjalla ja mitä Arnoldiin tulee, -niin on hän aina saava sen hyvän nimen, jota hän tarvitseekin. -Myönnän kyllä, että niin kovin kuin toivonkin hänen kotiintuloaan, -minä sentään nyt säikähtäisin, jos hän joutuisi tänne keskelle tätä -häväistysjuttua. Voi sentäänkin niitä kelvottomia roistoja!" - -"Älkäämme tämän takia unhoittako Setti poloista, joka tälläkin -hetkellä neuvotonna istuu surullisessa Soittolassa!" sanoi Salander, -jonka ajatukset viimeisten sanojen johdosta suuntautuivat tyttären -kohtaloon. "Minä lähtisin heti Unterlaubiin, jollen tietäisi, -ettei siitä nyt ole mitään hyötyä. Luultavasti on hän iloinen -saadessaan muutamia päiviä olla kenenkään häiritsemättä omain -ajatustensa parissa. Oikeudellista apua hän ei vielä tarvitse, -asema kun on yksinkertainen. Mukaan antamamme rahaperintö on -luonnollisesti hävinnyt ja muuta myötäjäisomaisuutta he eivät voi -häneltä ottaa. Niinpä ajattelen minä, että toistaiseksi lähetämme -hänelle vain sähkösanoman, antaaksemme hänelle, jotain elonmerkkiä. -Hän ilmoittakoon sitten, pitääkö hänet noutaa ja milloin. Kauan ei -kestäne, ennenkuin hänen on lähdettävä, sillä joka tapauksessa on -konkurssi varma ja ensimäinen, mikä tapahtuu, on pakkohuutokauppa, -kiinteimistön myynti." - -"Sitten saamme ruveta huolehtimaan tilasta", vastasi Maria rouva, -"kun samalla kertaa saamme kahdet myötäjäiset majoittaa, joista yhdet -täyttävät kutakuinkin yhden asuinhuoneen. Minä olen nähnyt siksi -paljon vaivaa niistä rihkamista, etten niitä mielelläni hunningolle -jättäisi. Mutta kirjoita nyt se sähkösanoma, että Leena saa sen -kiiruusti viedä. Puolipäivä lähenee ja Setti voi sen saatuaan ehkä -paremmin syödä. Todennäköisesti hänellä on taasen meidän takiamme -itsesoimauksia." - -"Minä aion mennä itse, että Leena saa olla kyökissä", sanoi Salander, -"minä olen näistä kurjista tapauksista käynyt nälkäiseksi!" - -"Jää vain kotiin!" huudahti Maria, "kyllä minäkin voin ruuan laiton -lopettaa, jos niin tarvitaan. Jos sinä nyt menet postiin, niin -voit kohdata joukon hyviä ystäviä ja muita armeliaita sieluja, -jotka täynnä osanottoa alkavat sinulta udella ja silmiesi edessä -sähköttävät edelleen sen mitä sinulta kuulevat!" - -Salander hytkähti. - -"Totisesti sinä olet oikeassa! He ovat nyt jo kaikki olleet -aamuryypyillä ja joukossa on ollut niitä, jotka ovat jo saaneet -tiedon asiasta. Ja muutamien ihmisten mielestä kannattaa aina -tuommoisista muutamia satojatuhansia koskevista asioista sähkösanomia -lähetellä!" - -Hän otti siis kaavakkeen, kirjoitti siihen lakoonisin sanoin -välttämättömimmän ja antoi sen vaimolleen. - -Tämä luki sen, mietti hetkisen ja alkoi kirjoittaa uudelle -kaavakkeelle. Ihmeissään luki Martti sen, kun se oli valmis. -Maria ei ollut muuttanut mitään, varustanut vain siinä olevat -lakoonisuudellaan tylysti vaikuttavat sanat asiaan kuuluvilla -pienillä sidesanoilla. - -"Ethän sinä ole siihen lisännyt muuta kuin pronomineja, artikkeleita, -muutamia prepositsioneja ja sen semmoisia. Siten tulee sähkösanoma -vain kolme kertaa kalliimmaksi!" sanoi hän, yhä vielä ihmeissään. - -"Tiedän kyllä, että se on ehkä hupsua", selitti Maria -vaatimattomasti, "mutta minusta tuntuu, että nuo pienet lisät -lieventävät kirjoituksen, ympäröivät sen ikäänkuin pumpulilla, niin -että Settistä on kuin kuulisi hän meidän suullisesti puhuvan, ja sen -vuoksi minua ei taksa huoleta. Mutta jos tahdot, niin kirjoitan minä -itse alle!" - -"Merkillistä, kuinka oikeassa sinä olet!" puheli Salander, joka oli -uudelleen lukenut nuo kolme neljä riviä. "Se tekee tosiaankin hienon -ja sydämellisen vaikutuksen. Mistä hitosta sinä olet oppinut tuon -ihmeen yksinkertaisen tyylitaidon? Ei, kyllä sinun täytyy panna -oma nimesi sen alle, minun, vanhan pedantin, mieleeni tuo ei olisi -juolahtanutkaan!" - -Vähän myöhemmin ruokapöydässä istuessaan saivat he Settin -vastauksen, jossa hän ilmoitti aikovansa jonkun päivän kuluttua -jättää kotinsa, luvaten sitä ennen kuitenkin kirjeen lähettää. Se -saapuikin maanantaina. Siinä kerrottiin lyhyesti häntä kohdanneesta -säikäyksestä ja paikalle saapuneiden virka- ja ammattimiesten -toimeenpanemista, vuorokauden kestäneistä tutkimuksista, joissa -Isidorin täytyi kuulustelua varten olla saapuvilla. Alussa -oli tämä näyttänyt uhmailevalta ja ylpeältä sekä muutoinkin -tyhmästi käyttäytynyt. Mutta kun miehet, joiden joukossa oli -hänen virkatovereitaan, joiden kanssa hän oli ollut sinut, äkkiä -alkoivat häntä kuivasti teititellä, käskien hänen seisoa siinä -tai siinä tai istua johonkin nurkkaan odottamaan, kunnes häntä -kutsuttaisiin, ja kun lopuksi poliisisotilas tuli näkyviin, jääden -kanslianovelle, niin silloin oli hän huomannut olevansa hukassa ja -itkien tunnustanut kaikki, mitä häneltä kysyttiin, sotkien kuitenkin -sekaan valeita, joista hän myöskin joka kerta sai tarpeellisen -ojennuksen. Kun häntä kirjojen ja asiakirjain mukana vietiin sitten -pois, oli hän vaimolleen huutanut vain lyhyet hyvästit, lisäten, -että hän valitettavasti oli nyt valtiovanki (ikäänkuin hän olisi -jotain jalompaa ja hienompaa suorittanut) ja että hän toivoi pian -olevansa takaisin kotona, jonka vuoksi rouvan tuli pitää kotona -hyvää järjestystä! Muutamiin aikoihin ei hän, Setti, ollut enää -saanut mitään tarverahoja, vaan oli hänen täytynyt jokaiseen eri -tarpeeseen välttämättömät rahat pyytää kansliasta. Nyt oli kyökkiä -ja hänen vaatekaappiaan lukuunottamatta kaikki lukittu sinetillä. -Hänen rahaperinnöstään ei näkynyt jälkiäkään. Kuitenkin oli hänelle -luvattu, että hänen tuomansa irtaimisto annettaisiin pois heti kuin -oli määrätty konkurssipesän hoitaja. Niin kauaksi hän ei kuitenkaan -haluaisi jäädä ja jos hänellä olisi vähän matkarahaa, niin palaisi -hän vanhempainsa luvalla viipymättä sinne, josta hänen ei koskaan -olisi pitänyt lähteäkään. - -"Huomenna on tiistai", sanoi Salander, "minä aion hänet huomenna -noutaa. Meidän pitää hänelle heti sähköttää, että hän panee -välttämättömimmät tavaransa kokoon, ollakseen valmiina. Lieneekö -hänellä enää koreja ja kirstujakaan? Lyön vetoa, että se mies on -kaikki hutiloinut ja matkoilla hävittänyt!" - -"Minä näin siellä vielä olevan hänen täältä viemänsä kirstut, ja -korit", vastasi Maria, "miehillä oli matkoillaan mukana pienet -käsikapsäkit." - -"Aivan kuten tekee tuo suuri päivärahojen ahmija von Gauchlingen, -joka vuodesta vuoteen huilaa ympäri maata, mukanaan yöpaita vanhassa -nahkaisessa asiakirjasalkussa!" - -"Muutoin minä haluaisin tulla mukaan", ryhtyi Maria taas puhumaan, -"ja arvelen, että me rautatiestä piittaamatta voisimme ottaa vaunut, -niin ei meidän Settin kanssa tarvitseisi jalan asemalle kävellä ja -voisimme hänen tavaransa ottaa heti mukaan. Ei haittaa, jos he siellä -näkevätkin, että hänellä on vielä jossakin koti. Ja tänne saavumme -me juuri hämärissä, niin ettei ole kellään mitään töllistelemistä. -Jotain kylmää ruokaa meidän on varalta otettava mukaan, sillä tiesi -onko hänellä siellä mitään! Matkalla meidän sitten ei tarvitse -ollenkaan pysähtyä." - -"Minä olen kaikessa yhtä mieltä! Sinä, joka vastustit näitä -kovanonnen avioliittoja, ajattelet nyt kaikkea mikä minunlaiseni -mieleen ei lainkaan johtuisi!" - -He panivat tuumansa toimeen, ollen menomatkalla peloissaan, missä -tilassa he tyttärensä tapaisivat. Setti näytti jonkun verran -laihtuneelta, kalvakalta ja väsyneeltä, mutta kuitenkin virkeämmältä -kuin mitä vanhemmat olivat kuvitelleet. Tunto siitä, että oli -vapautunut itse ansaitsemistaan onnettomista kahleista, oli kenties -häntä itsensä tietämättä pitänyt tasapainossa. - -Myöskään hän ei ollut yksinään Soittolassa, vaikka palvelustyttö -ja kirjuri olivatkin lähteneet tiehensä. Kuten kotiin, jonka tuen -äkillinen kuolema on murtanut, tulevat naapurittaret leskeä tukemaan -ja lohduttamaan, niin oli tännekin joka päivä tullut Unterlaubista -muutamia arvokkaita rouvia avustamaan ja huvittamaan hyljättyä -maakirjurin rouvaa. Niinpä istui nytkin kaksi heistä sukkaa kutoen -niillä kirstuilla, joita täyttämässä ja sulkemassa he olivat -olleet apuna, sillä aikaa kuin Setti kokoili jälellä olevista -ruokatavaroista viimeistä ateriaa, teetä, voileipää ja munakakkuja. -Äidin mukanaan tuomat palat olivat lisäksi hyvin tervetulleet. Kun -hevosia täytyi syöttää, lähetti Martti ajurin johonkin ravintolaan -Unterlaubissa ja antoi hänelle samalla toimeksi lähettää sikäläinen -kunnanesimies Soittolaan, jotta hän sulkisi ovet ja ottaisi avaimet -viralliseen huostaansa. - -Kylän rouvat ottivat osaa tuohon omituiseen tilapää-ateriaan ja -sen päätyttyä estelyistä huolimatta puhdistivat käytetyt astiat -ja laittoivat kyökissä kaikki järjestykseen. Sitten kaatoivat -he virutusveden pois, puhdistivat rännin ja asettivat pienen -kaislaluudan, joka oli vielä vallan uusi, siististi nurkkaan. Veden -jäännöksellä he vihdoin sammuttivat liedessä kytevän hiiloksen. - -Silloin saapui juuri kunnanesimieskin. Hän selitti virkasinetillä -lukitsevansa vielä auki olevat huoneet ja säiliöt ja oli tuonut -mukanaan siihen tarvittavat kapineet, sinettilakkaa, nuoraa ja -leimasimen, vieläpä vahatangonkin, hän kun ei ollut tällaisissa -toimituksissa tottunut kaikiste tarvittavaa kynttilää löytämään. -Täällä oli tosin huoneessa pari kaunista kynttilänjalkaa, jotka -rouva Salander kerran oli ostanut. Hän aikoi niistä ottaa toisen tai -molemmatkin, koska ne kuuluivat rouvalle; sitten saisi panna sinetin -ovelle. Mutta kunnanesimies selitti, että kynttiläjalkain oli jäätävä -inventeeraukseen saakka, että paikkakunnalla oli jo tarpeeksi asti -sekaannusta, kaikki omaisuussuhteet kun näyttivät horjuvan kuin -maanjäristyksessä; monet pelkäsivät maansa mantunsa menettävän, -tietämättä kuinka. Väestön sanoi hän olevan kovin kiihdyksissään ja -jaarittelevan miljoonista, joita muka olisi hävinnyt. - -"Sytyttäkäähän vahatankonne!" sanoi Salander ja ojensi hänelle -tulitikun. Tämä ryhtyi toimeensa ja saapui niin tuon pienen -seurueen kera askel askeleelta ulko-ovelle saakka. Martti väänsi -oven lukkoon ja antoi avaimen kunnanesimiehelle. Tämän jälkeen -ottivat he jäähyväiset noilta kahdelta rouvalta ja kiittivät heitä -osoitetusta ystävällisyydestä ja osanotosta, niin että nämä pyyhkivät -liikutettuina silmiään. Setti ei voinut itkeä; puoleksi lamautuneena -kunnanesimiehen sanoista nousi hän vaivaloisesti vanhempainsa kanssa -vaunuihin, jotka nopeasti lähtivät liikkeelle. - -Nuo kolme jälelle jäänyttä henkilöä katsoivat hänen jälkeensä ja -lähtivät sitten hitaasti takaisin kylään. - -"Ne ovat varakasta väkeä", sanoi yksi rouvista, "herra voisi -varmaankin korjata koko vahingon, jos tahtoisi; ja joka tapauksessa -he ovat oikein-ajattelevaa väkeä!" - -"Hän olisi hassu, jos frangiakaan antaisi!" vastasi kunnanesimies. -"Minun mielestäni saisivat vahingon korvata oikeastaan ne, jotka -sellaisen miehen ovat notariuksekseen valinneet ja riistäneet -itselleen oikeuden siihen! Nyt saa valtiokassa kärsiä ja nyt ne -vaalihuvit maksavat!" - -Vaunuissa vallitsi noiden kolmen henkilön kesken hyvän aikaa -äänettömyys, kunnes Salander alkoi surumielisesti puhua: "Tämmöistä -se nyt on ollut se Soittolan kannelsointu! Lapsi parka! Ja minä kun -ajattelin, kun se vävy hyväkäs metsänhakkautuksesta ja talonmyynnistä -höpisi, että minä ottaisinkin sen häneltä haltuuni ja järjestäisin -sen vanhuutemme hiljaiseksi turvapaikaksi. Nyt minä en ottaisi sitä, -vaikka lahjaksi saisin, sillä mahdotontahan meidän olisi siellä asua!" - -"Setti on nukahtanut", sanoi Maria hiljaa, "antakaamme hänen levätä!" - -Hän oli todellakin nukahtanut äitinsä rinnalle, hän kun viimeksi -kuluneina viitenä tai kuutena yönä ei luultavasti ollut paljonkaan -silmiään ummistanut. Isä ja äiti pysyivät sentähden vaiti ja -nojausivat suljettujen vaunujen perään, saadakseen sisällisesti -katsella kaikkia noita surullisia tapauksia sekä samalla pikkuisen -uinahtaa. - -Oli jo kutakuinkin pimeä, kun vaununpyörät rämähtivät Münsterburgin -katukivitykselle ja vanhemmat siitä heräsivät. Mutta Setti heräsi -vasta kun vaunut äkkiä pysähtyivät talon eteen. Hän oli kuitenkin -niin unipohmeloinen ja raukea, että isän täytyi häntä taluttaa ja -vasta kuin uskollinen Leena kiiruhti esiin ja valaisi heille portaat, -elpyi hän ja huudahti hymyillen: "Tässä minä nyt olen! Hyvää iltaa, -Leena, ajatteles, kuinka iloinen minä olen! Ja sinä voit aina hyvin, -kuten näen!" - -"Siinähän tuo, Jumalan kiitos, vielä menee, Setti kulta! Kunhan vain -kaikki lapset taasen pian ovat yhdessä, niin sitä pidetään vieläkin -iloa ja paistetaan kastanjoita kuin ennenkin!" - -Hän sanoi sen kuitenkin vähän alakuloisesti, aivankuin hänellä olisi -ollut hiukan huono omatunto. Avattuaan herrasväelle asuinhuoneen oven -vetäytyi hän itse pois. - -Pöydän ääressä istui, päätään käsiinsä nojaten, Netti sisar -Lindenbergistä. Myöskin hän näytti nukkuvan ja hänellä olikin siihen -hyvä syy, hän kun myöskin oli viimeiset yöt viettänyt unettomin -silmin ja oli iltapuoleen saapunut vanhempainsa kotiin jalkaisin -ja luonnollisesti läpiväsyneenä. Hänen miestään Juliania ei näet -ollut enää neljään päivään näkynyt ja häntä oli hävettänyt siitä -puhua. Kirjuri, joka ei häneltä sitä seikkaa tiedustellut, teki -mitä tahtoi ja palvelustyttö näytti epäluuloiselta. Mutta tänään -oli hän sanomalehdestä lukenut uutisen Isidor langon keikauksesta -ynnä lisäyksen, että huhuillaan erään toisenkin notariuksen -joutuneen tutkimuksen esineeksi. Tosin siinä ei vielä ollut -kysymyksessä Julian, vaan eräs toinen onnettomuustoveri, joka oli -hänen haltuunsa uskottuja varoja käyttänyt omiin yrityksiinsä. -Mutta Netti luonnollisesti ajatteli omaa miestään, samoinkuin sitä -yleistä onnettomuutta, johon kotielämä ja koko perhe oli kietoutunut. -Tuskassaan ei hän kyennyt muuta päättämään kuin rientää suoraa -Münsterburgiin; junaa ei kulkenut useampiin tunteihin ja myöskin -pelkäsi hän ihmisiä, joita olisi junassa, sekä samoin asemasillalla -seisoskelevia. Niin teki hän pikaisen päätöksen ja suoritti jalkaisin -tuon kolmituntisen taipaleen. Kuten myöhemmin ilmeni, eivät hänen -aavistuksensa ja pelkonsa olleet perusteettomia. Julian ei tosin -istunut vankina kuten Isidor, vaan oli hän, saatuaan ensimäisen -tiedon Soittolan tapauksista, paennut maasta. Ja se kiihtymys, joka -Isidorin virkapiirissä oli noussut niiden puolelta, jotka olivat -saaneet vahingoita kärsiä tai joita ne uhkasivat, löysi jo voimakasta -vastakaikua Lindenbergin alueella. - -Kävi siis niin, että Salanderin vanhukset saivat samana iltana -molemmat tyttärensä taas kattonsa alle. Heidän sisään astuessaan -havahtui Netti unenhorroksestaan ja hoippui masentuneesti heitä -kohti. Isä ja äiti syleilivät ja suutelivat häntä. Toisiaan -vastapäätä jouduttuaan loivat tyttäret kuitenkin silmänsä alas ja -ojensivat toisilleen vain kätensä, niistä sentään hellittämättä. -Se kohtalonpaino, jonka he olivat päälleen sälyttäneet, kun he -kaksoisnuorukaisia kerran korvalehdistä nykivät, oli äkkiä käynyt -kaksinkertaiseksi ja uudelleen tunsivat he toistensa edessä häpeää. - -Lindenbergistä tulleen siskon täytyi nyt selittää, miksi hän oli -tullut ja hän kertoi sen. - -"Hän on pudistanut tomun jaloistaan", sanoi isä; "täällä kaupungissa -hän tuskin on! Mutta perusteellista työtä he ovat tehneet, ne -pellavapäiset heittiöt!" - -Äiti kehoitti keskeyttämään neuvottelut täksi päivää ja menemään -levolle, sillä kukapa saattoi tietää, mitä tuleva päivä taas mukanaan -toisi. - -"Ensiksi", sanoi Salander, "on Nettin huomenna hyvissä ajoin mentävä -takaisin Lindenbergiin ja jätettävä talo sekä kanslia asianomaisten -virkamiesten haltuun. Minä lähden mukaan ja pidän huolta, että se -tapahtuu säntillisesti, sillä siten me emme saa asioita hunningolle -jättää!" - -Aamulla matkusti hän sitten Nettin seurassa Lindenbergiin ja sinne -kukkulalle päästyään sekä ympäristöä katseltuaan tunsi hän uudelleen -voimakasta harmia, että tällaisen rauhan ja kauneuden keskellä -saatettiin sillä tavoin riivautua ja julkeasti häiritä maailmaa ja -elämää. - -Mutta sisällä talossa oli tarjona lisää uutta ja hyvä oli, että Netti -saapui ja lisäksi isänsä seurassa. Kansliassa isännöi jo joukko -tutkijoita, kunnanesimies, piiripäällikkö, muuan oikeusviranomainen -ja eräs toimitukseen kutsuttu notarius. He olivat panneet jo -merkille, että hävinneen maakirjurin rouvakin oli lähtenyt salaa -kotoaan, tietymätöntä minne. Hän tuli siis oikeaan aikaan, -ollakseen läsnä kuulustelussa, jonka jälkeen häntä vaadittiin -antamaan ilmi talossa löytyvä omaisuus sekä luvattiin hänen ottaa -mukaansa tarpeellisimmat tavaransa. Sen hän tekikin, isänsä avulla -ensin maksettuaan palvelian kuitiksi ja jätettyään kirjuripojan -viranomaisten huomaan. - -Martti Salander saattoi samana päivänä turvaan tämänkin tyttärensä -kirstuineen ja lippaineen. Mutta tyttärien ennustus, että nuo kunnon -pojat pian kasvaisivat miehiksi, joista paljon puhuttaisiin, oli -harvinaisella tavalla käynyt toteen. - - - - -XVII - - -Joka päivä sisälsivät nyt sanomalehdet uutisia jatkuvista -tutkimuksista, joiden tulokset eivät olleet niin toistensa kaltaiset -kuin ne olivat Weidelichin veljesten jutuissa olleet. Siten saavutti -jokainen toisiin nähden vissin alkuperäisyyden, jommoista ei koskaan -olisi voitu mahdollisena pitää. - -Isidorin virkapiiriin kuului joukko maalaiskuntia, jotka tähän aikaan -puuhailivat parannusta luottosuhteisiinsa. He muodostivat yhdyskuntia -keskinäisesti taatakseen kiinnelainoja ja sen semmoisia, sanoivat -sitten yhteisesti irti epäedullisimmat kiinnekirjat ja tarjosivat -lainanantajille uusia velkakirjoja huokeammin korkokannoin. Kun -samaan aikaan monet kapitalistit eivät enää pitäneet luotettavana -sijoittaa rahojaan osakeyrityksiin, tarttuivat he jälleen mielellään -maaomaisuuteen. Ja notarius oli koko liikkeen välittäjänä ja -johtajana. Hän järjesti lainan toisensa jälkeen, otti rahat vastaan, -lunasti irtisanotut kiinnekirjat, maksaen entiset saamamiehet -kuitiksi ja toimittaen uusille uudet kiinnekirjat sekä pitäen -pöytäkirjaa minkä miehestä lähti: kun tässä kaikessa oli miljoonia -kysymyksessä, niin menetteli hän ehkä hyvinkin vaatimattomasti, kun -hän noista haltuunsa joutuneista suurista summista käytti ainoastaan -muutamia satoja tuhansia koetellakseen onneaan pörssikeinottelussa. -Kun hän ainoastaan menetti, mikä oli oikein ja kohtuullista -sellaiselle, joka ei mitään ajatellut ja jonka toimintaa ei järki -johtanut, niin huomasi hän pian olevansa pakoitettu korvaamaan -varkain hankitun rahamäärän toisella samanlaisella ja jatkoi tätä -yhä ahkerammin. Hän laati vain miehekkäästi velkakirjoja ja pidätti -niillä saadut rahat, ensin jonkunlaista valintaa noudattaen, sitten -umpimähkään. Sitäpaitsi tämä kaikki vaati laajaa ja monipuolista -huolenpitoa, ja niin kykeni hän pitemmän aikaa pidättämään ihmisiä -kaikenlaisilla tyhjillä puheilla, vieläpä tukalimmassa tapauksessa -jollakin uudella yrityksellä heidät torjumaan, aina siinä toivossa, -että suuremmoinen onni hänet vihdoinkin yllättäisi ja saattaisi -kaikki järjestykseen. Hän oli vielä niinkin rohkea, että möi -ulkomaisiin pankkiliikkeisiin useita kuoletettuja velkakirjoja, -merkitsemättä niihin kuoletusta ja antamatta niitä takaisin -velkamiehille; pöytäkirjoista hän ne sentään poisti. Tällä tavoin -keinotteli hän useammin kuin kerran samalla velkakirjalla toisenkin -summan. - -Näistä asioista hoiti hän kauan aikaa jokseenkin huolellisesti -salaista kirjanpitoa, kunnes se samoinkuin koko huijaaminen paisui -yli hänen voimiensa eikä hän siitä enää ollut selvillä. - -Julianin menettely ei ollut niin monipuolista ja rohkeaa. Hän tyytyi -siihen, että jokaisesta valmistettavanaan olevasta velkakirjasta -teki omin käsin ja yön hiljaisuudessa kaksoiskappaleen tai parikin -sellaista, joita hän sitten säilytti erikoisessa aarrearkussa. -Niinpian kuin hän nyt tarvitsi rahaa, otti hän näistä yhden tai -useamman esille ja piti vain silmällä, olivatko alkuperäiset -kappaleet omistajistaan päättäen varmoissa käsissä. Mutta jos -varastossa syntyi puute, niin valmisteli ja muovaili hän kaiken -muotoisia velkakirjoja kokonaan omasta päästään ja piti vain siitä -huolen, että asianomaiset henkilöt olivat hyvissä varoissa eivätkä -rahamarkkinoilla ajelehtineet. Hän sälytti hyvinvoipien talonpoikien -hartioille velkoja kaukana olevien koroillaan eläjien hyväksi, -jotka eivät tästä salassa tapahtuvasta rikastuttamisestaan osanneet -uneksiakaan. Kun erittäinkin nämä kokonaan todellista perustusta -vailla olevat kiinnitykset näyttivät hyvin luotettavilta ja -pankkivirkamiehet, nähdessään niissä olevat nimet, hyväksyivät ne, -niin rajoittui Julian lopuksi kokonaan tähän hyötypuunsa mukavampaan -haaraan, johon hän ripusti runsaasti hedelmiä; niitä hän sitten aina -tarpeen mukaan poimi, voidakseen kuukauden viimeisenä päivänä peittää -melkoiset pörssihäviönsä. - -Hänkin piti tuosta sivuliikkeestään kirjaa, ensinnäkin ettei löisi -laimin koronmaksuja pankkeihin, mikä ei olisi ollut viisasta, mutta -sitten myöskin sen takia, että kykenisi hyvässä järjestyksessä -maksamaan takaisin lainaamiaan rahasummia. Se oli juuri molemmissa -veljeksissä inhimillisen ihanteellisuuden jäännöstä, että he -harjoittivat vääryyttä edellyttäen Onnettaren avulla voivansa sen -oikeaan aikaan hyvittää eikä suinkaan häviöön joutua. Se se heidän -kevyttä mieltään piti vielä keikauksen jälkeenkin pystyssä sekä antoi -heille tietoisuuden, etteivät he kuulu tavallisten halveksittujen -syntisten joukkoon. - -Noin viikko jälkeen paon sai Netti rouva Julianilta kirjeen, jonka -tämä oli kirjoittanut matkalla johonkin portugalilaiseen satamaan. -Osoite oli kirjoitettu väärennetyllä käsialalla. - -"Hellästi rakastettu, kunnioitettava puolisoni!" kuului kirje. -"Katkera kohtalo on minut temmannut sinun sivultasi (lienet saanut jo -asiasta lähemmin kuulla!) ja pakoittanut minut jättämään sen pienen -maarääsyn, jossa minä olen syntynyt ja nuoruuden kokemattomuudessani -kompastunut yleiseen turmelukseen. Pakolaisena ja pannan alaisena -riennän minä kohti parempia maailmoja, missä vapaa miehen henki -saa täyden tilaisuuden kehitykseen ja jossa minä lyhyessä ajassa -toivon sovittavani sen harha-askeleen, mihin poroporvarillinen -ja rahanahnas kaupusmaailma minut vietteli. Minä voin sinulle, -kallis puolisoni, pyhästi vakuuttaa, että tämä harha-askel oli -pitkällistä marttyyriutta, että sen aiheutti taistelu olemassaolosta, -jota heikompi minä toistaiseksi olen, niin, sanon juhlallisesti: -toistaiseksi! Ja nyt, rakas vaimoni, niinkuin minä kerran olen -luvannut ikuista uskollisuutta senkin tapauksen varalta, että -vanhempasi tekisivät sinut perinnöttömäksi, niin luotan minä nyt -sinunkin uskollisuuteesi ja toivon, että sinä säilytät sen minulle, -nyt kun minä olen tehty isänmaahani nähden perinnöttömäksi! Niistä -maista, joiden läpi minä tähän saakka olen myrskyn nopeudella -matkustanut, en voi sinulle mitään mieltäkiinnittävää kertoa, kun en -luonnollisesti ole ollut tilaisuudessa mitään huomioita tekemään. -Mutta sieltä merien takaa toivon minä voivani sinulle perinpohjin -kuvata sitä uutta maailmaa, joka minulle on aukeava, niin pian kuin -olen päässyt tukevalle pohjalle. Siihen saakka minä en myöskään voi -sinulle mitään osoitetta antaa. Sano arvoisille vanhemmillesi minulta -sydämellisimmät terveiset sekä ole niin hyvä ja sano samoin minun -vanhemmilleni ja pyydä heiltä minun puolestani anteeksi! Minun on -nyt mahdoton heille kirjoittaa. Myöskin kälylleni Settille tuhansia -terveisiä! Surkuttelen vain veli parkaani, jonka he sieppasivat -kiinni! Minä luulen aavistaneeni, että hän tietämättään näytti -minulle huonoa esimerkkiä. Mutta mitäpä siitä, vielä se meillekin -aurinko nousee! Ja nyt jää hyvästi, rakkaani! Onnellisiin näkemiin, -jahka olen sinulle sijan valmistanut! Uskollinen puolisosi J. W." - -Illalla teetä juotaessa, kun kaikki olivat koolla, antoi Netti -omaistensa lukea tuon kirjeen. Se vaikutti melkein hupaisesti, -vallankin kun he näkivät tuon hyljätyn rouvan pysyvän niin tyynenä. -Sillä hän oli nyt tilinsä lopullisesti päättänyt, toivomatta miehensä -parantumisesta enää mitään. Maria rouva tunsi itsensä melkein -tyytyväiseksi, mutta Setti sitävastoin oli yhä alakuloinen, syystä -että hänen miehensä oleili mitä lähimmässä läheisyydessä, joskin -vapautta vailla. - -Siinä iltamyöhällä tuli vielä herra Möni Wighart nauttimaan kupin -sitä kiitettyä teetä, jota Salander osasi hankkia. Viimemainittu ei -ollut viimeaikoina seurustellut ihmisten kanssa ja näki sen vuoksi -mielellään, että tuo osaaottava ja kuitenkin aina vaatimaton toveri -tuli toisinaan hetkiseksi puhelemaan. - -Maria rouva oli jo aikoja sitten antanut hänelle anteeksi sen -kerrallisen kepposen, kun hän Martin ensi kertaa Brasiliasta -palatessa oli houkutellut hänen ikävällä odotetun miehensä melkein -kotikynnykseltä ravintolaan. - -Hän haki heti Wighartia varten esille pullon. - -Tämä huudahti teeskennellystä "Ohoo! Taidetaanpa pitää minua -viinaveikkona!" ja kun Salander oli pullosta kaatanut hänen lasinsa -reunoja myöten täyteen, lisäsi hän: "No, olkoon nyt yks' kerta!" - -"Miksi minä vielä näin myöhällä tulen", jatkoi hän sitten, "niin -siihen on syynä eräs hauska juttu, joka minun täytyy kertoa! Se -hiukan huvittanee teitä! Tuo käpälämäkeen livistänyt mestari ja -notarius Julian (anteeksi, Netti rouva!) esiintyy vielä joka päivä -kelpo humoristina!" - -"Humoristina?" huokasi Netti, "Voi hyvä Jumala!" - -"Niin, kuulkaahan vain! Minä tulen juuri Neljästä Tuulesta, missä -istui muutamia herroja, jotka ovat koko päivän olleet tekemisissä -noiden Julianin asioiden kanssa. Vielä vähän ennen lähtöään talletti -hän yleiseen Hätäapupankkiin muutaman sievosen uuden kiinnekirjan, -joka oli kirjoitettu kymmenelle tuhannelle frangille sekä sai siitä -pankissa kuusi tuhatta frangia. Velanottajana tuossa kiinnekirjassa -on eräs vanha, rikas ja saita talonpoika, Agidiksi sanottu, jonka -talo ja maa siis ovat kiinnityksessä, sekä lainanantajana hänen -veljensä, eräs toinen vanha saituri ja tunnettu koronkiskuri, niin -sanottu Nenäpuron tahkuri. Näiden veljesten välillä on sitten -vuosikymmenien käynnissä perinnönriita, jonka he päätetyksi saatuaan -alkavat aina alusta. He elävät kuin kissa ja koira ja pitävät -toisiaan elämänsä kirouksena, ilman mitään syytä, kummallakin kun -olisi tarpeeksi jo omassa itsessään. No hyvä, nuo vanhukset olivat -tänään monen muun ohella kuulustelussa. Kun heidän vuoronsa tuli, -näytettiin heille tuota kiinnekirjaa ja kysyttiin, oliko se oikea. -Ensinnä otti sen käteensä oletettu velallinen, pantuaan ensin -silmälasit nenälleen; muutoin ovat molemmat huonokuuloisia eivätkä -ymmärrä läheskään tavallista puhetta. Tuskin oli talonomistaja -tutkinut sen läpi ja saanut selville, että hän olisi vihatulle -veljelleen velkaa kymmenen tuhatta frangia, niin joutui hän -peloittavan vihan valtaan, ja repäsi paperin halki ylhäältä alas asti -ja niin raivosta vapisevin käsin, että molemmat puoliskot olivat -reunoistaan kuin sahanterät. - -"Mutta tahkuri, joka luuli veljensä tärvelleen hänelle kuuluvan -tärkeän asiakirjan, karkasi hänen kimppuunsa ja siinä tuokiossa -hamuilivat heidän kyntensä kiinni toistensa kaulahuiveihin ja -vanhuudesta voimattomilla nyrkeillään vasaroivat he toisiaan päähän. -Kun heidät vaivalla oli eroitettu ja he seisoivat siinä läähättäen, -huudettiin heidän korvaansa, kuinka asia oikeastaan oli. Mutta niin -pian kuin he olivat kuulleet, että joku oli nostanut kuusi tuhatta -frangia sillä velkakirjalla, joka hätäpäisin yhteen liitettynä -makasi pöydällä, niin kävivät he mistään muusta huolimatta uudelleen -toistensa kimppuun ja kynsivät tuossa tuokiossa toisiltaan leuat -ja posket ja repivät rikki toistensa sieramet. Valtavan naurun -kaikuessa, joka lopulta voitti virallisen vakavuuden, eroitettiin -heidät taasen. Kaksi miestä tarttui luultua velanantajaa hartioista, -painoi velkakirjan hänen nenänsä eteen ja vaatien hänen vastaamaan -ainoastaan niin tai ei, kysyi häneltä, oliko hän nuo kymmenen -tuhatta frangia itse tai jonkun toisen kautta antanut Lindenbergin -notariukselle, että tämä antaisi ne Agidille, joka siinä hänen -rinnallaan seisoi sekä sitä vastaan saanut ja joskus hallussaan -pitänyt tätä samaa velkakirjaa? - -"Tuskallisen harkinnan jälkeen, jonka kuluessa hänen nenästään tippui -verta tuolle onnettomalle velkakirjalle, rääkäsi hän lopuksi: 'Ei, -min' en tiedä siitä mitään! Antakaa minun mennä!' - -"'Mutta minä tahdon tietää, kuka minun talollani on saanut kuusi -tuhatta!' kirkui toinen, jolle asia ei vielä ollut selvillä. Hänet -vietiin kuitenkin pitemmittä selityksittä ovelle, jossa muut -todistajat odottivat. Heille annettiin heidän hattunsa ja keppinsä -sekä laitettiin heidät menemään. Mutta tuskin olivat he päässeet -kadulle, niin käytti tuo kirottu intohimo kauan kaipaamaansa -tilaisuutta hyväkseen ja yllytti noita hullaantuneita saitureita -uudelleen toistensa kimppuun. Niin juoksivat he toinen toista puolta -katua eteenpäin, tietämättä minne ja kykenemättä mieltään malttamaan -sekä syytelivät toisilleen kauheita häväistys- ja uhkaussanoja; se -oli, herra nähköön, vastenmielinen esimerkki siitä, mihin kurja -ahneus ja kateus voi kaksi ijäkästä veljestäkin saada. Minä tulin -juuri siihen ja juoksin yleisön mukana noiden raivostuneiden perässä, -kunnes he yhtäkkiä kävivät toistensa kimppuun, hosuen pitkillä -orapihlajakepeillään, osaamatta kuitenkaan toisiinsa. Silloin tuli -siihen poliisi ja vei nuo äijä poloiset poliisikamariin. Sen jälkeen -minä menin Neljään Tuuleen, jossa kuulin koko jutun, kuten olen -kertonut. - -"Eikö se ole juonikas kepponen notariukselta, oikeinpa erinomainen -päähänpisto, punoa hiuksistaan nuo rahanahnaat velivanhukset -velallisena ja velanantajana yhteen samalle kiinnekirjalle? Paljon -heillä tosin ei enää hiuksia ollutkaan ja päälle päätteeksi repivät -he toisiltaan nekin harvat haituvat, joita pään ympärillä vielä -riippui!" - -"Ei se ollut mikään hauska päähänpisto", sanoi Netti; "minä -muistan nyt, että hän jo kerran ennen valitti, kuinka hän oli -lainanhakijoille tiedustellut rahoja noilta kummaltakin rikkaalta -ahmatilta, mutta kuinka kumpikin oli hänet karkeasti luotaan -työntänyt. Nyt hän on kumminkin mitään kysymättä käyttänyt juuri -heitä hyväkseen!" - -"Hän luultavasti tahtoi jo silloin vakoilla heitä. Nyt saa -luonnollisesti Hätäapupankki kärsiä vahingon!" vastasi Salander. -"Itse asiassa se sentään on surullisen lystikäs ilmiö!" - -"Niin kyllä!" vastasi Maria rouva, "se on kaamean komeata kuten -saattaa sanoa pimeässä yössä tulipalon nähdessään! Varjelkoon meitä -taivas!" - -Heidän siinä puhellessaan, kello oli jo sivu puolikymmenen, soitti -joku kovasti ovikelloa. Hetkisen perästä toi Leena kirjeen, jonka -vankilanpalvelija oli antanut. Johtaja oli sen antanut tälle jo -jälkeen puolisten, mutta paljon työn takia oli tämä vasta nyt päässyt -kotiinsa ja kuitenkin vielä tuonut kirjeen, kun vankina oleva -Weidelich oli sitä pyytänyt. - -Kirje oli todellakin Isidorin kädestä lähtenyt ja osoitettu Settille, -joka säpsähti. - -"Joko se mies meni?" kysyi Salander ja kun palvelia myönsi sen, -arveli hän, että kun kerta oli kirje Julianiltakin, niin saattoi -ottaa Isidorinkin kirjeen vastaan. Settin sopi lukea se ensin -itsekseen, ennenkuin muille sen antoi. Asioita oli, arveli hän, -ruvettava nyt katselemaan niiden omituisilta puolilta, muutoin niitä -olisi tukala sivuuttaa. - -"Minä sain tarpeeni Nettin saamasta kirjeentapaisesta", sanoi Setti, -"enkä epäile, etteikö tämäkin epistola olisi samanarvoinen. Minä en -halua sitä lukea, vaan lahjoitan sen teille! Lukekaa, minä menen -nukkumaan!" - -Hän nousi samassa ja aikoi mennä. Mutta isä pidätti häntä. - -"Odotas!" sanoi hän, "sinun on myöskin kuultava se ja samoin herra -Wighartin! Äiti lukekoon sen ääneen; jos siinä esiintyisi hänelle -jotain vastenmielistä, niin voihan hän heti lakata!" - -"Sinä vanha viisastelija!" hymyili Maria Salander; "anna tänne -se kirje." Vaikka hänen miehensä oli jo monena vuonna tarvinnut -lukiessaan silmälaseja, luki hän tuon kirjeen paljain silmin ja -lamppuakaan lähemmäs pyytämättä. - - "Rakas, kallis puolisoni! Vihdoinkin olen siinä mielentilassa, - että voin täältä vankilasta käsin antaa itsestäni elonmerkkejä. - Minä en tahdo nyt laajemmin kajota siihen, mitä minä tähän saakka - olen kärsinyt. Jos Jumala suo, ei tulematta jää päivä, jolloin, - jälleen saamme yhtyä ja jolloin tuttavallisessa juttelussa voimme - tarpeeksi katsella kulunutta onnettomuuden aikaa. Olkoon se siis - siksi! Nykyhetkeä varten vaivaisin minä sinua vain muutamilla - pikku toivomuksilla, joiden toteutuminen olisi minulle tässä - väliaikaisessa tilassani hyödyksi. Kun kuulustelujen kuohunta - näyttää vähitellen asettuvan, jää minulle siksi paljon vapaata - aikaa, että toimettomuus käy piinaavaksi. Niinpä olen minä - miettinyt ruveta, tehdäkseni itsestäni tiliä kuin myöskin - hyödyttääkseni mahdollisesti yhteiskuntaa, ruveta kirjoittamaan - sosiali-pedagogista tutkimusta virkarikoksista ja niiden syistä - valtio- ja kansanelämässä sekä viimemainittujen poistamisesta, - katsottuna itsekokeneen kannalta. Valitettavasti minulta puuttuu - hyviä kirjoitusvehkeitä, jollaisiin olen tottunut; ne mitä - täällä saan, ovat viheliäistä lajia. Lähetä minulle sen vuoksi - kirja valkoista, vahvaa, mutta hyvin kiillotettua paperia sekä - edelleen yksi kotelo käyttämiäni kynänteriä, jotka sinä kyllä - tunnet, ja pullo sinistä läkkiä sekä samoin punaista ynnä - kaksi kynänvartta. Näitä kaikkia saat parhaiten I. G. Schwarz - & Kumppanin kaupasta. Ruokaan nähden minulla toistaiseksi ei - ole mitään hätää, kun vanhempani ovat taanneet minulle hoidon; - sillä tiedäthän, että minut raahattiin aivan rahatonna pois. - Kuitenkin vähäinen parannus olisi hyvin suotavaa, jonka takia - alla oleva luettelo. Lopuksi puuttuu minulta sopivaa lukemista. - Kirjoja on kyllä saatavana, mutta ne sopivat paremmin lapsille - ja ojennuslaitosten hoidokeille. Hyvä maantieteellinen tai - historiallinen kuvaus Pohjois- ja Etelä-Amerikan valtioista olisi - tervetullut, samoin jokunen nidos Gerstäckeriä tai niin toisin. - Myöskin minulta puuttuu yönuttu, jonka unhoitin. Sinä voisit - ehkä kunnanesimiehen kautta toimituttaa sen Tuskulumistamme. - Varmaankin se riippuu vielä oven takana, kuten aina ennenkin. - Tee minulle siis se hyvätyö ja ota huomioosi seuraava luettelo - nykyisistä toivomuksistani: - - 1. Yllämainitut kirjoitustarpeet; - - 2. Yötakki; - - 3. Eidamerjuustoa, 1 kappale, keskulaista kokoa; - - 4. Salamimakkaraa, isoa 1/2, pientä 1/1; - - 5. Astia syltättyjä väskynöitä; - - 6. Pullo konjakkia; - - 7. Kirjoja kuten yllä; - - 8. Pari tusinaa sikareja kokeeksi, keskulaisen väkeviä; - - 9. Hiusharjani, jotka unhoitin. Ehkä saatavana samalla kuin - yötakkikin; - - 10. Yksi tai kaksi kaulahuivia. Muuttumatta sinun uskollinen - Isidorisi. - - J. K. Sopivaisuuden vuoksi luulen olevan syytä julistaa jo - nyt eroavani Suuresta Neuvostosta. Kuitenkin tunnen tarvetta - seurata asioita niin hyvin kuin mahdollista. Ehkä appiukko olisi - niin hyvä ja toisinaan antaisi minulle tietoja tärkeimmistä - keskusteluista ynnä toimittaisi minulle istuntokertomuksia." - -"Kiitos luottamuksesta!" murisi Martti Salander. "Oletko sinä -lopussa, Maria?" - -"Kyllä, Jumalan kiitos!" vastasi tämä ja pani kirjeen pois. "Kuinka -sinua, Setti, kirje miellyttää? Aiotko lähteä ostelemaan pyydettyjä -tavaroita?" - -Kirjeen lähettäjän puoliso sanoi, nenänpää huomattavasti kalpeana: -"Minulla on vilu, minä menen vuoteeseen! Hyvää yötä jokaiselle!" - -"No, veli Möni, eikö hänkin ole humoristi?" sanoi Martti, kun toinen -tyttäristä oli poistunut. - -Wighart oli pannut jo sikarinlopin pois. "Ei, siinä lakkaa jo pila!" -sanoi hän ällistyneenä, "astia syltättyjä väskynöitä kukisti minut -kokonaan!" - -"Eidamerjuusto ja paperi tutkimuksia varten ei sekään ole hullumpaa, -samoinkuin neuvoston keskustelut!" huokasi Salander. "Ei jälkiäkään -häpeästä tai katumuksesta, pelkkää pöyhkeyttä vain! Minusta tuntuu -aivankuin istuisimme ontolla maankamaralla!" - -"Ei nyt heti niin epätoivoisesti!" tyynnytti äiti, "jos muutamain -päät ovatkin onttoja, niin voi maa toki vielä vähän aikaa kestää! -Mutta huomenna minä kuitenkin aion mennä Varpuseen katsomaan, kuinka -vanhukset voivat! Ehkä se on paremmin paikallaan käydä siellä hitusen -lohduttamassa!" - -"Hyvin puhuttu, rouva!" sanoi Wighart. "Minä olin eilen taas kerta -rauhantuomarin luona Punaisessa miehessä, hänellä on taas jaloa -nuorta viiniä; mies on tosin jo valkea päästään, mutta yhä vielä -hilpeä! Siellä minä kuulin, että rouva Weidelich oli joutunut vuoteen -omaksi, kun toisen pojan pako tuli tiedoksi ja että ukko Weidelich -kuljeksii kuin varjo pitkin seiniä. Mutta yhäti kuului hän olevan -työssä, vieläpä nousevan tuntia aikaisemmin ylös ja menevän myöhemmin -maata, aina äänetönnä, puuhaillen kaikkea mahdollista, ikäänkuin -sillä onnettomuuden tahtoisi karkoittaa tai tapahtumattomaksi tehdä. -Ja sen ohessa huolehtii hän vielä vaimostaan ja tämän hoidosta! Mutta -nyt min' en tahdo teitä, hyvä herrasväki, enää kauemmin rasittaa! -Pysykää terveinä ja rauhallista yötä! Mutta kuinkas siinä kirjeessä -nyt olikaan, juolahtaa tässä vielä mieleeni. Katsotaanhan!" - -Hän otti vielä auki olevan kirjeen ja luki. - -"Aivan niin, siinähän se on! salamimakkaraa, suurta puoli, pientä -kokonainen! Se kuuluu sentään hullunkuriselta! Hyvää yötä vielä -kerran!" - - - - -XVIII - - -Maria Salander kiipesi todellakin seuraavana päivänä jälkeen -puolisten ylös Varpuseen, kulkien sitä tuttua tietä, jota hän oli -kerran kulkenut, kun pikku Arnold häntä odotti. Hän tapasi ukko -Weidelichin kasvitarhassaan, jossa tämä toimitti syysaskareita, -siivosi kihveli kädessä tarpeetonta törkyä ja lakastuneita -kasvinjäännöksiä sekä opasti paria kolmea työmiestä. Hän näytti -tuossa lyhyessä ajassa tulleen kymmentä vuotta vanhemmaksi. - -Kun rouva Salander penkkien välitse hitaasti läheni, työnsi hän -lapion maahan ja tuli vanhaa hattuaan kohauttaen vastaan. - -"Älkää antako itseänne häiritä! Minä tulin vain katsomaan kuinka te -voitte ja kuinka rouvan laita on. Me olemme kuulleet, että hän on -sairaana." - -"Te olette kovin ystävällinen!" sanoi Jaakko Weidelich. -"Valitettavasti makaa muori vuoteessa ja on huono! Hän sai -halvauskohtauksen, kun kuultiin että Julian on karannut ja että -hänkin on yhtä pitkällä kuin toinenkin. Ettekö kävisi hetkiseksi -sisään -- minä en osaa sanoa juuri mitään, hyvä rouva!" - -"Mutta voihan hän toki puhua?" - -"Ainoastaan hitaasti, hän on puolittain lamautunut enkä tiedä mitä -tässä vielä tapahtuu!" - -"Rouva parkaa! Minä haluaisin häntä sentään tervehtiä, jos se käy -päinsä!" - -Tuo huolien painama mies vei hänet taloon sekä johti asuinhuoneeseen, -jossa noiden onnettomien poikien äiti makasi vuoteessa. - -"Amalia, täällä on rouva Salander, hän on niin hyvä, että on tullut -sinua tervehtimään!" Sairas lepäsi syvällä sini- ja valko-ruutuisten -sänkyvaatteiden keskessä; Jaakko nykäsi pään alla olevia tyynyjä -suoraan, että sairas saattoi paremmin ympärilleen katsoa. Maria -istui tuolille, joka oli vuoteen vieressä valmiina. Hän tarttui -sairaan toiseen käteen, jota tämä kykeni liikuttamaan, ja muutamin -lohduttavin sanoin kysyi tuon koettelemusten uhrin vointia. Tämä -käänsi silmänsä häntä kohti ja katsoi kummastuneena. - -Hän ei sanonut muuta kuin: "Molemmat menetetty!" - -Sitten vaikeni hän raskaasti hengittäen, kunnes hän oli koonnut -muutamia sanoja lisää: "Minä en voi pitää ajatuksiani koossa, kun -pojat kaukana toisistaan. Täällä toinen, tiedä missä, ja toinen -merellä, ah, minä en näe kumpaakaan enää, ei koskaan!" - -"Älkäämme niin sanoko, se menee kaikki ohi ja muuttuu jälleen -hyväksi!" koetti Maria Salander lohduttaa vastoin omaa vakaumustaan; -hän ei voinut toisin tehdä, sillä hän syvästi tunsi ja käsitti tuon -avuttoman äidin kärsimykset; päinvastoin oli hänestä paha, ettei hän -hyvästä tahdostaan huolimatta löytänyt parempia sanoja. - -Mutta sairas liikutti kieltävästi päätään niin hyvin kuin voi. - -"Ei, min' olen kuullut, luullakseni, että he ovat veijareita eivätkä -tahdo tulla takaisin, ehkä kunniattomina, niin vintiö-, niin -vintiömäisiä, ne pellavapäät. Ah, herra Jesus, he olivat niin rakkaat --- ei, nytkin vielä --" - -Pää vaipui sivulle ja hän sulki silmänsä. - -"Hän on nyt vain väsynyt ja koettaa nukkua!" sanoi Jaakko Weidelich, -nähdessään, että rouva Salander säikähti. Tämä nousi hiljaa ja meni -hänen kanssaan ulos. Suuremmassa huoneessa tarjosi tuo itsekin -väsynyt mies hänelle uudestaan tuolia; hän huomasi Weidelichin -haluavan vielä jotakin puhua ja istui hänen rinnalleen penkille. - -Marian kysymykseen, oliko hän onnettomuudesta jo paljonkin saanut -vahinkoa kärsiä, vaimonsa tilaa lukuun ottamatta, vastasi hän, että -kaikki, mitä hän oli koonnut, oli suurimmaksi osaksi, melkeinpä -kokonaan menetettyä. Virantakaajana molemmille pojille oli hänen -täytynyt takaussummat jo panna talletukselle. Niin pian kuin -oikeudenkäynti oli ehtinyt vissille asteelle, vaadittaisiin ne ulos. -Hänellä oli tosin vielä kanssatakaajat, mutta niiden tarvitsi maksaa -vasta sitten, kun hän ei kykenisi enää mitään suorittamaan. Lisäksi -nämä olivat sukulaisia, joiden soimauksia ja ylenkatsetta hän ei -tahtonut kärsiä. - -"En minä talostani joudu pois, mutta velkoja tulee paljon, joiden -korot suorittaakseni minun täytyy tehdä työtä ne muutamat vuodet, -jotka minulle vielä jäävät, jos minä yleensä tämän ajan ohi pääsen! -Vaimoni minä kyllä menetän ja siitä koituu myöskin suuri häviö! -Pahinta kuitenkin on, etten minä tiedä, kuinka pojat on sitten taas -jaloilleen autettava, kun he ovat rangaistuksensa sovittaneet! Joko -minä silloin vielä elän tai en, niin ei ole enää mitään jälellä; ja -he ovat vielä yhä luonnollisia lapsia!" - -"Sitä te ette saa niin vaikealta kannalta ottaa", sanoi Maria -Salander, "he ovat yhä vielä tarpeeksi nuoria kunnialliseen työhön; -ja jos elämä koskeekin kovasti, niin ei se ole heille vahingoksi! -Kumpikin heistä on kirjoittanut vaimolleen; kirjeet tulivat -sattumalta samana päivänä. Minä en haluaisi niitä teille näyttää, -hyvä herra Weidelich, sillä kummastakaan kirjeestä ei huomaa mitään -muuta kuin että he eivät ollenkaan tunne eivätkä käsitä todellista -asemaansa! Minä en sanoisi sitä isälle, jollen ajattelisi, että se -hiukan auttaa teitä katselemaan asioita niiden oikealta kannalta." - -Mies paran kasvot kävivät jos mahdollista vieläkin kapeammiksi ja -vapisevin silmäkulmin vastasi hän sivulle katsoen: "Niin se lienee, -minä alan sen käsittää!" - -Tuskan vallassa pysyi hän itseensä vaipuneena kuin ihminen, joka -koettaa ottaa jäähyväisiä hänelle välttämättömästä käsityksestä. - -"Me olemme tämän jutun alkaessa", sanoi hän sitten, "vaimoni ja minä, -neuvotelleet ja miettineet, mistä pojat ovat tuon kelvottomuutensa -perineet. Me olemme tosin rahvaan keskeltä, emmekä kumpikaan kykene -isovanhempiamme ja heidän aikaansa kauemmas muistamaan; mitä heitä -ennen on ollut, siitä me tiedämme yhtä vähän kuin pakanoista, joista -me kaikki polveudumme. Mutta jos minun isoisäni aikana esimerkiksi -olisi jotakin tapahtunut tai jotakin olisi rangaistu, niin olisi -minun isäni sen tiennyt ja siitä puhunut, sillä hän puhui usein -isovanhemmistaan. Ja niin on vaimonikin laita. Ainoastaan eräästä -isoisänsä veljestä oli hänellä hämärä muisto, että se olisi kerran -varastanut pienosen astian omenaviiniä, tosin armeliaisuudesta, sillä -huonotapainen ajuri oli jättänyt sen auringonpaisteeseen ja itse -istui varjossa kapakassa. Sen vuoksi kuuluu hän istuneen tyrmässä, -nimittäin se isoeno." - -"Sehän nyt ei kuulu mihinkään", sanoi Maria rouva hymyillen, vaikkei -toinen suinkaan ollut tahtonut mitään leikkiä laskea. Hän nousi -lähteäkseen. Jaakko ukko epäröi hetken ja ilmaisi sitten arasti, -että hänellä oli vielä sydämellään jotakin, joka häntä painoi. -Maria rouvan kehoituksesta jatkoi hän: "Minä luulen nimittäin, että -lastemme avioliitot päättynevät nyt. Vaimoni ei tahtonut siitä mitään -tietää, kun hän vielä saattoi puhua, ennen toisen pakoa. Mutta minä -voin ja minun täytyykin se myöntää, jos nuoret rouvat vaativat eroa! -En tiedä, kuinka se muutoin kävisi, varsinkin sen jälkeen mitä -kuulin poikain kirjoittamista kirjeistä. Se painaisi minua hädässäni -kaksinverroin, jos minun pitäisi nähdä omain lasteni tahtovan -edelleenkin häpeällä kunnon perhettä rasittaa. Ei, elkää te luulko, -rouva Salander, että minä sen askeleen pahakseni ottaisin ja etten -minä osaisi sitä pitää täysin oikeutettuna! Tämä minun piti vielä -saada sanotuksi ja pyydän myöskin, ettette minua ja vaimoani vihaa -kaikkien niiden ikävyyksien tähden, joita meidän puoleltamme olette -saaneet ja vieläkin saatte kokea!" - -Maria Salander ojensi hänelle kätensä. - -"Ei lainkaan se ole niin kuin te otaksutte!" sanoi hän. "Tyttäriemme -on kyllä erottava noista onnettomista miehistään; he ovat -saaneet paljon enemmän kärsiä kuin te tiedättekään, ja lisäksi -ovat he vaienneet. Eivätkä he ole aikoneetkaan ottaa enää sitä -tulevaisuudessa kärsiäkseen, emmekä mekään sitä sallisi. Mutta minä -kiitän teitä omaisteni nimessä tuon kunnioitettavan mielipiteenne -johdosta ja vakuutan teille, että me, hyvin tietäen kuinka paljon -tyttäremmekin ovat hairahtuneet, säilytämme teidät ja kunnon vaimonne -hyvässä muistossa ja annamme teille ystävällistä apua, mikäli -tilaisuutta siihen ilmestyy. Minä olen tänään saanut silmätä syvälle, -vuoteen luona tuolla, ja täällä, tässä huoneessa! Jääkää hyvästi ja -auttakoon teitä Jumala!" - -Uudelleen ojensi hän kostein silmin kätensä, jota Jaakko väristen -puristi. Mutta mitään hän ei voinut vastata, kun hänen tottumaton -puhekykynsä taas petti. - -Miettiväisenä kulki Maria Salander kukkulalta alas; hän ajatteli, -kuinka erilailla osat näiden kahden perheen välillä kaikessa -surkeudessaan kuitenkin olivat jakautuneet, vaikka tyttäret noihin -kevytmielisiin avioliittoihin silloiseen kypsyneempään ikäänsä nähden -olivatkin suuremmat syylliset. Ja kukapa tiesi, eivätkö juuri ne -rikkaiksi mainitut naimiset olleet noissa mielettömissä notariuksissa -herättäneet halun tulla itsekin rikkaiksi. Sitten johtui hänen -mieleensä se esivanhempainsa surullinen tutkistelu ynnä erään -esi-isän omenaviinin varkaus. - -"Se siinä vielä puuttui", ajatteli hän, "että noiden ihmisparkain -piti ruveta selvittelemään, mistä he tuon pahan ovat perineet, -isänkö vai äidin puolelta! Sitä minä en Martille kerro, muutoin -hänkin rupeaa vielä menneitä tonkimaan ja liittää kasvatusopillisiin -vaatimuksiinsa vielä yhden, mikä koskisi valinta-teoreettista -kansanopetusta siveellisessä suhteessa, kuten hän sitä mahdollisesti -nimittäisi! Ja se liikuttava piirre noissa toivottomissa vanhemmissa -voisi ajan oloon antaa aihetta, herra tiesi vaikka minkälaiseen -homunkulus-teokseen!" - -Kaksi päivää sen jälkeen kuin Julianilta oli kirje saapunut, toi -sähkösanoma tiedon hänen vangitsemisestaan Lissabonissa, jossa hän -rahoilla hyvin varustettuna oli herrastellut. - -Kahdeksan päivää sen jälkeen tuotiin hänet kotiin mitä ankarimmin -vartioituna ja käsiraudoissa, koska hän oli yrittänyt matkalla paeta. -Hänen oikeusjuttunsa ehti piankin samalle tasalle kuin Isidorin, -sillä jälkimäisen juttu vaati monipuolisempaa ja laajempaa käsittelyä -kuin Julianin hullunkuriset ja yksinkertaiset petokset. - -Vihdoinkin olivat syytöskirjat valmiit ja kun veljekset eivät -kieltäneet mitään rikoksia, joihin he todella olivat syypäät, niin -olisi senaatti voinut ratkaista molemmat jutut, jollei kummassakin -olisi ollut vielä jälellä myöhemmin esiintyneitä petoksia, joita -kumpikaan syytetty ei omaksunut ja joita ei vielä voitu selvittää. -Vasta viime hetkessä päästiin sitten muutaman kauppa-apulaisen -jälille, jota molemmat Weidelichit toisistaan tietämättä olivat -käyttäneet moniin palveluksiin, uskoen ettei tämä tietäisi hänelle -annettujen tehtäväin oikeasta laadusta. Mutta tämä oli veljesten -omituisesta käytöksestä ja hänelle annettujen tehtäväin runsaudesta -kohta oivaltanut asian oikean laidan tai oli sitten kyllin julkea -väittääkseen, että hän oli sen oivaltanut. Hän oli sitten rahoja -maksaessaan ja periessään harjoittanut heidän laskuunsa, mutta -omaan taskuunsa, kohtuullisia yhteen- ja vähennyslaskuja, aina -asiain mukaan. Tämä apulaissyöpäläinen vangittiin, kuulusteltiin -ja asetettiin vastatusten kanssarikollistensa kanssa sekä -todistettiinkin likipitäin syylliseksi. Mutta hän kielsi -jyrkästi kaikki tyyni ja niin täytyi kaikki kolme juttua jättää -vala-oikeudessa yhtärintaa käsiteltäväksi. - -Ja niinpä eivät nuo kovanonnen veljekset eivätkä heidän omaisensa -säästyneet ikävältä julkiselta näytelmältä. Sillä määrättynä -päivänä kokoontui jo aikaisin paljon kansaa oikeustaloon, sen eteen -ja lähellä oleviin ravintoloihin. Keskellä levotonna lainehtivaa -kansanjoukkoa istuivat veljekset syytettyjen penkillä kuin -merestä kohoavalla saarella. Tällä kertaa he eivät voineet, kuten -Suuressa Neuvostossa, mennä pöydän luo kirjeitä kirjoittamaan ja -palvelusvalmiin vahtimestarin sijasta seisoi täällä kummankin takana -poliisisotilas. - -Toisella saarella istuivat valamiehet, rehellisiä miehiä, joita -kohtalo oli kaikilta maankulmilta esiin kuljetellut ja jotka -esimiehekseen olivat kiiruussa nimittäneet joukostaan sen, jonka he -asemansa takia katsoivat siihen toimeen pystyvimmäksi. - -Jonkunlaisen kalliokorokkeen tuohon mereen muodosti tuomioistuin. -Asiaan haastettujen todistajain luku oli niin suuri, että he vain -pienemmissä joukoissa saivat tulla esille ja vauhkoin silmin -katselivat heitä syytetyt. Kaikki ne olivat heille hyvin tuttuja -maalaisia, joiden taloudellisen aseman he olisivat hävittäneet, -jollei valtio olisi käynyt väliin. Myöskin joukko finanssimiehiä -tuli sanomaan sanottavansa tuosta yli puolen miljoonan kohoavasta -yhteisvahingosta. - -Jutun käsittely kesti iltapäivään. Siitä otti suuremman osan -laajojen syytöskirjain lukeminen ja jokaisen erityisen seikan -varmentaminen kuin yleisten syyttäjäin sekä puolustajain pitkät -puheet, kiisteltävänä kuin ei enää ollut muuta kuin se osa -juttua, johon tuo apulaissyöpäläinen oli sotkeutunut. Mutta tämä -sivujuttu ratkesi itsestään, ollen kuin laskukoe, joka samalla sai -tuon suuren esimerkin laukeamaan aina viimeisiä frangeja myöten. -Isidorin puolustaja käytti vielä tätäkin seikkaa hyväkseen, -koettaen Weidelichin veljeksiä osoittaa jonkunlaisiksi järjestystä -rakastaviksi miehiksi, jotka ainoastaan petollisen luottamusmiehensä -kautta olivat perikadon partaalle joutuneet. Tätä vastaan huomautti -yksi valtion asianajajista, etteikö edellinen vaatisi vielä -kunniaseppelettäkin syytetyille? Oli vain hyvä, arveli hän, ettei -valtion tarvinnut aivan yksinään tuota soppaa syödä, eli muutoin -saataisiin kokea, että tuota jättiläispetkutusta katsottaisiin -jonkunlaiseksi sosialipoliittiseksi tutkimuskokeeksi, tosin hiukan -pitkälle menneeksi käytännölliseksi olojen parannusyritykseksi, -jota olisi kohdeltava sillä arvonannolla ja lempeydellä, mikä on -kohtuullista yhteiskunnallisen probleemin uhreille. - -Tähän ivalliseen hyökkäykseen tarttui heti Julianin puolustaja -täydellä vakavuudella ja kehittäen sitä edelleen johtui hän, -lieventäviä tai kokonaan vapauttavia asianhaaroja hapuillessaan, -julkisen opetuksen ja kansankasvatuksen valitettavaan -puutteellisuuteen, jonka ansioksi koko onnettomuus oli luettava. -Esillä olevassa tapauksessa olivat kyllä nuo toivorikkaat nuoret -miehet saaneet käydä koulua, vieläpä korkeammissakin oppilaitoksissa. -Hän ei tahtonut lähemmin tutkia näiden koulujen laatua, riitti jo -se selvä tosiasia, että niiden vaikutus oli jäänyt toteutumatta. -Ja niinpä hän ei huomannut muuta ulospääsyä kuin peräytymisen aina -vanhempiin saakka, jotka oman, valtion laiminlyömän kasvatuksensa -takia eivät olleet löytäneet keinoja antaakseen oikeaa pontta hyvälle -tahdolleen sekä asiantuntemuksella ja tehtävästään tietoisina -suojellaakseen poikiaan harhateistä ja niin edespäin. - -Tuhlaajapojat tuijottivat tarkkaavina puhujaan, ikäänkuin heille -olisi toivontähti alkanut pilkottaa. Oikeuden puheenjohtaja lopetti -kuitenkin asiankäsittelyn ja piti valamiehille loppupuheen, -selittäen heille pääkohdittain ne kysymykset, joihin heidän oli -vastaukset annettava. Lopuksi hän ei malttanut olla torjumatta tuon -opetuslaitosta rikoksien lähteenä pitävän advokaatin vääristeleviä -hyökkäyksiä. - -"Herrat valamiehet!" sanoi hän vakavalla äänellä, "satakunta vuotta -sitten kirjoitti maassamme eräs kunnon mies köyhälle tietämättömälle -kansalle kirjan, jonka te kaikki tunnette: sen nimi on _Lienhard -ja Gertrud_! Siitä lähtien vietti hän elämänsä väsymättömässä -työssä, kärsien vaivoja ja väärinymmärrystä. Hänen työnsä kautta ja -sen pohjalle on syntynyt meidän kansakoululaitoksemme. Yli puolen -vuosisadan on valtiomme, aina kunnioittavasti kulkien tuon jalon -miehen jälkiä, tätä laitosta lakkaamatta uudistellut ja parannellut. -Useita miljoonia olemme me viidenkymmenen vuoden kuluessa uhranneet -sen hyväksi; vuosikymmeniä olemme me kerskanneet sillä, että -valtiomme menoarviossa muodostavat koululaitokselle tulevat menot -suurimman erän; tätä nykyä ottavat nämä menot lähes puolet sanotusta -jokavuotisesta menoarviosta, vaikkemme, kuten luulen, silti muitakaan -valtion tehtäviä kohtuuttomasti laiminlyö! Sitä taakkaa, jonka kunnat -ovat koulujen hyväksi hartioilleen sälyttäneet, ei ole luonnollisesti -tähän luettu! Ja joka päivä tehdään uusia kansankasvatusta koskevia -vaatimuksia ja kaikkia niitä punnitaan sekä mikäli mahdollista -otetaan ne huomioon, jolleivät ne ole suorastaan takaperoisia. Ja nyt -hyökätään meidän kimppuumme tällä tavoin." - -"Herrat valamiehet! Näiden molempien syytettyjen kunnon vanhemmat -ovat hekin lapsuudessaan olleet uuden ajan oppilaita, kuten -luultavasti useimmat vanhemmasta väestämme; mutta jollei niin -olisikaan, niin emme toki saa heitä oletetun tietämättömyytensä takia -tehdä lastensa synneistä vastuunalaisiksi, yhtä vähän kuin silloisia -laitoksiakaan! Sillä minä uskon, että oppimattoman maamiehen koti voi -vielä tänäkin päivänä, kuten kaikkina aikoina, olla rehellisyyden -ja velvollisuudentunnon kouluna! Puolustajan lausuntoihin nähden, -hyvät herrat, lausun vakaumukseni, että te päätöstä harkitessanne -panette niihin sen vähemmän huomiota, kun ne oikeastaan eivät asiaan -kuuluneetkaan. Luulen, että sen tiedättekin, mutta katsoin sentään -täytyväni puhua siitä tältä paikalta, koska se vastasi mieleeni, -kuten viime aikoina on useinkin tapahtunut, sellaiselta kuin -kiertelisi maatamme vanhan hysteerisen naiseläjän aave, kuten paha -Jobin kirjassa!" - -Puheenjohtaja oli vanha-liberaali ja sama herra joka kaksosten -ensi kertaa Suuressa Neuvostossa esiintyessä johti puhetta. Sen -takia tukahutettiin kiivaasti ne muutamat hyvähuudot? joita vastoin -sopivaisuutta kuului sankasta kuulijajoukosta. - -Valamiehet vetäytyivät erikseen. Vaikka olivatkin melkein -poikkeuksetta yksimieliset langettavasta lausunnosta, tarvitsivat he -sentään jonkun aikaa asian säännön mukaiseen käsittelyyn, ja yleisö, -jolle tästä ilmoitettiin, poistui suurimmaksi osaksi. - -Varpusessa oli tänä päivänä tavallistakin hiljaisempaa. Jaakko -Weidelich etsi unhoitusta väsymättömässä työssä, puuhaillen milloin -tallissa, milloin kasvitarhansa takimmaisissa sopukoissa, milloin -taas varastohuoneissa. Lakkaamatta valvoi hän vaimoaan, joka oli -tointunut sen verran, että kykeni ajoittaisin jättämään vuoteen -ja istumaan nojatuolissa. Vaivalla oli miehensä salannut häneltä -kaikki tiedot tuon surullisen jutun kulusta; hän ei tiennyt paenneen -Julianin takaisin tuonnista eikä tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä -ja näytti siltä kuin tapausten onnellinen unhoittaminen vähitellen -auttaisi hänen voimakkaan luonteensa ennalleen. - -Jälkeen puolisten kävi yhä hiljaisemmaksi. Melkein koko naapuriston -oli uteliaisuus houkutellut kaupunkiin ja vieläpä Weidelichin -rengitkin olivat työnsä äärestä karanneet nähdäkseen noiden -mestariveljesten ahdinkoa. Levisi jo aikainen syksyn hämärä ja yhä -vielä oli hiljaista, kunnes lehmät navetassa alkoivat juomista ammua. -Weidelich meni ajamaan niitä kaivolle; se ei ollut enää se entinen -pyssynpiipulla varustettu. Se ei ollut riittänyt enää laajentuneelle -taloudelle, jonka vuoksi oli rakennettu rautainen kaivo kaksine -metalliputkineen. Kirjava elukkalauma tungeksi tilavan altaan -ympärillä ja joi mielihyvin kirkasta vuorivettä. Jaakko antoi heidän -nauttia ja katsoi veden virtaamista tuollaisella raskasluontoisella -hajamielisyydellä, joka tuokion pidättää katkerimpien hetkien kulkua. -Tuon komean kaivon piti olla uuden talon edelläkävijä, mutta nyt se -jäi sikseen. - -Kun lehmät olivat kyllikseen juoneet, vei hän ne takaisin navettaan. -Nuorin alkoi kirmailla ja karkasi muutamaan niittyyn. Jaakko etsi -karjapiikaa, mutta se oli piilossa ladonoven takana, jossa hän hiljaa -rupatteli muutaman naapurivaimon kanssa. - -Sillä välin oli sairaalle talossa käynyt aika pitkäksi, kun ei enää -ketään näkynyt eikä kuulunut. Hän raahausi asunhuoneesta, jossa hänen -tuolinsa oli, makuuhuoneen puolittain avonaisen akkunan ääreen, -nähdäkseen miehensä. Tämän akkunan alla nojaili juuri yksi rengeistä, -joka vihdoinkin oli tullut takaisin ja hiipinyt rakennuksen taakse, -huomaamatta työn ääreen laittautuakseen. Hänen vieressään seisoi jo -innokkaasti jutellen palvelustyttö, joka naapurista oli sinne juosta -hynttässyt. - -He luulivat emännän olevan etummaisessa huoneessa ja puhuivat, -vaikkeikaan kovin äänekkäästi, niin kumminkin siksi kuuluvasti, -että sairas ymmärsi kaikki ja kuin yhdessä leimauksessa käsitti hän -tapaukset, aivankuin hän pitkin aikaa olisi ne yksityiskohdittain -tietoonsa saanut. Vapisevin käsin ikkunanpielistä kiinni pitäen -kuunteli hän parempikuuloisella korvallaan. - -"Siellä oli hitonmoinen tungos", sanoi renki, "aivan pää pään -vieressä ja kuitenkin kuoleman hiljaisuus, kun tuomio julistettiin!" - -"No minkälainen oli tuomio?" kysyi tyttö kärsimätönnä. - -"Kummallekin kaksitoista vuotta kuritushuonetta, Lindenbergiläiselle -ja Unterlaubilaiselle. Sitten siellä oli vielä joku pienempi kälmi, -jonkunlainen toisten markkina-apulainen, joka sai neljä vuotta! -Säälittää minua sentään vanhukset, en voi sille mitään!" - -"Herrankiesus!" sanoi tyttö. "Kaksitoista vuotta! No miltä he -näyttivät? Mitä tuumasivat?" - -"Min' en voinut heitä nähdä, mutta eräs edessäni seisova sanoi, että -he näyttivät viheliäisiltä, hän luuli heidän pyörtyneenkin. Mutta -sitä minä en uskonut. Ihmiset nauroivat ja kiroilivat sekaisin." - -Jaakko Weidelich tuli nurkan takaa esiin ja lähetti, rengiltä mitään -tiedustelematta, heidät molemmat töihinsä. Itse hän puuhaili vielä -vähäsen ladossa ja meni vihdoin, kun tuli täysi pimeä, sisälle tulta -tekemään ja vaimoaan katsomaan. Nyt vasta tunsi hän likistystä -väsyneessä sydämessään, tietäessään mitä tänään oli täytynyt tapahtua -ja ettei se hänen vaimo raukaltaan voinut enää kauan salassa pysyä. - -Nojatuolista ei hän häntä tavannut, siitä olivat tyynyt pudonneet -lattialle. Säikähtyneenä meni hän toiseen huoneeseen, jossa sairas -makasi ikkunan luona lattialla ja heikosti korisi. - -"Voi hyvä Jumala! Mikä sinulla on, lapsi parka?" huudahti hän ja -isoon itkuun purskahtaen kantoi hänet vuoteelle. Hän valaisi lampulla -hänen kasvojaan. Kuolevan katse kääntyi viimeisen kerran hitaasti -häntä kohti ja sammui sitten. - -Lääkäri, jota Jaakko heti lähetti rengin hakemaan ja joka oli -kymmenen minutin kuluttua paikalla, vahvisti poismenon. - -Samoina hetkinä olivat vainajan pojat taasen kokonaan toistensa -näköiset, kuten aikoinaan ennenkin, ja saattoivat kuritusvankilan -virkamiehet pulaan, kun heitä kerittyinä, raakattuina ja -vanginvaatteisiin puettuina oli vaikea toisistaan eroittaa, ja niin -he siinä asussaan olivat puhuvina esimerkkeinä siitä, että oikeuden -rautainen kellolaitos oli vielä vireessä ja teki tehtävänsä. - -Kolmen päivän kuluttua toimitti Jaakko Weidelich vainajan hautaan. -Hän oli viettänyt yönsä kuten aina ennenkin vuoteessaan, joka oli -vainajan vuoteen vieressä; pitkät unettomat hetket kuluivat hänestä -siedettävämmin sen kautta, että hän uskotteli vainajan kuulevan ne -valittavat yksittäiset sanat, joita hän tälle voihkien puhui. - -Viimeisenä aamuna ryhtyi hän vapisevalla kädellään siivoamaan -parransänkeään, seisoen sen pienen peilin edessä, joka niin monet -vuodet oli häntä siinä toimessa palvellut. Sisään painuneet posket, -muotoaan muuttanut leuka ja varsinkin vaatimattoman poskiparran -varominen tuotti hänelle suurta vaivaa, jota kurja elämä ei hänestä -enää tuntunut ansaitsevan. - -Silmänräpäyksen viivähti hänen mielessään ajatus, eikö hän -tekisi paremmin antamalla veitsen kulkea syvemmin ja viiltää -kurkun poikki, niin olisi hänkin täältä päässyt. Mutta hänen -juurtunut velvollisuudentuntonsa ei sallinut tuon ajatuksen toista -silmänräpäystä mielessä viivähtää ja levollisemmin raakasi hän -edelleen. - -Harvoista sukulaisista saapui vain pienempi osa maahanpanijaisiin; -muut pyysivät anteeksi etteivät voineet tulla. Martti Salander, jolle -leski oli asiasta ilmoittanut, silti nimenomaan häntä kutsumatta, -oli mustiin puettuna niiden Jaakon tuttavapiiriin kuuluvien -yksinkertaisten miesten joukossa, jotka eivät häneltä tätä palvelusta -kieltäneet. Tämä seikka teki selvästikin hyvää tuolle miespoloiselle -siinä suruhuoneen tuskallisessa hiljaisuudessa. Talon eteen sitä -vastoin kokoontui ympäristöstä melkoinen joukko vakavaa väkeä, jotka -seurasivat mustiin verhottua ruumisarkkua, kun sitä hautausmaalle -kannettiin. - -Se oli tuulinen päivä syksymyöhällä. Milloin paistoi aurinko -niityille ja puutarhoihin, milloin lennätti tuuli pitkin taivasta -kiitäviä pilviä, joiden varjot hiipivät tien yli, jota myöten -surusaatto hitaasti kulki, edellä kahdeksan miehen kantama -ruumiskirstu. Paarien ja kantajain päiden yli kiidätti tuuli puista -riistämiään lakastuneita lehtiä, jotka kahisten ja kirmaten tanssivat -tiellä saattueen edellä, aivankuin olisivat olleet eläviä olennoita -ja kiiruhtaneet edeltäpäin ilmoittamaan sielun kotiintuloa. - -Kalmistoon paistoi päivä ja kimalteli häikäisevästi niissä sadoissa -lasi-, koru- ja läkkiseppeleissä, joilla harhaan joutunut makuaisti -oli vainajien muistomerkit peittänyt, tehden sen samanlaisesta -turhamaisuudesta, jolla se viikottaisin täyttää sanomalehdet ensin -kuolinilmoituksilla, sitten osanoton kiitoksilla. Tämä kaikki olisi -aikoinaan Amalia Weidelich poloisen mielestä ollut niinkuin sen -ollakin piti; nyt oli hän sellaisesta hupsuudesta vapautunut ja kulki -viimeisen matkansa paremmalla ja ylevämmällä tavalla. - -Sillä aikaa kuin paarit kulkivat edelleen avonaisen haudan luo, -astui surusaattue niin sanottuun rukoushuoneeseen, jossa pappi oli -valmiina, pitääkseen tavanmukaisen puheen ja rukouksen. Hän oli -käynyt ukko Weidelichin luona ja huomannut, ettei tämä kestäisi maan -tavan mukaan olosuhteisiin sovitettua, tuomarillista ruumissaarnaa ja -luopui sen vuoksi siitä aikomuksestaan. - -Kun toimitus oli suoritettu, piti hän lakkia kasvojensa edessä ja -seisoi paikallaan, osoitukseksi että kaikki oli lopussa. - -Yksi toisensa jälkeen lähti ulos. Weidelich jäi väsyneenä penkkiinsä -istumaan, kunnes rukoushuone oli tyhjä ja pappikin huomaamatta -kadonnut. Silloin horjui hänkin ulos ja ovelle päästyään katsoi -hautaa kohti. Saattajista ei ollut enää ketään näkyvissä. - -Silloin astui Martti Salander hänen luokseen, otti häntä käsipuolesta -ja vei haudalle, jossa haudankaivajat laskivat juuri hautaan -yksinkertaista, valkoisesta kuusipuusta tehtyä kirstua, jommoisia -aina viime aikoihin saakka käytettiin rikkaille ja köyhille, sekä -alkoivat lapioida multaa alas. - -Jaakko Weidelich alkoi avuttomasti itkeä ja sai tuskin lausutuksi -sanat: "Lapsi parka!" mitkä häneltä pääsivät nyt toisen kerran -sen jälkeen kuin hän löysi vaimonsa kuolleena. Ne olivat hänen -nuoruudessaan käyttämiä sanoja, jotka nyt elämän lopulla jälleen -muistoon havahtuivat, koska hän ei mitään hienompaakaan ilmaisutapaa -kyennyt käyttämään. - -Kun multa oli jälleen kasattu kirstun päälle ja haudankaivajat -lapionlappeella sitä silittelivät ja taputtivat, esiintyäkseen -taiteilijoina työssään, vei Salander tuon yksinäiseksi jääneen -miehen pois ja saattoi häntä aina tämän asuntoon saakka, koska hän -tiesi tämän nyt jäävän sinne ypö yksinään, jollei ottanut lukuun -epäluottoisaksi käynyttä palvelusväkeä. - -Salander istui hänen kanssaan hyvän tovin äänetönnä pöydän ääressä. -Weidelich lepuutti itseään, vaipuen mietteisiinsä, kunnes hän kohotti -päätään ja sanoi: "Nyt voi vaimoni huomenaamuna jäädä makaamaan, -mutta minun täytyy ajoissa nousta jaloilleni ja haalia rahoja -takuihin, jotka nyt ovat maksettavat. Illalla minä en enää istu -omalla konnullani ja niin olen köyhä kuin yksi hiiristäni, lisäksi -vielä korko- ja päivätyövelvollinen. Kovaa se on! Jäädä palkattomaksi -työstään!" - -Salander veti lompakkonsa esiin ja asetti pöydälle. - -"Minä olen pitänyt huolta tästä asiasta!" sanoi hän. "Omaiseni ja -minä, vaimoni ja tyttäreni nimittäin, päätimme, ettei teitä voi -sellaiseen tilaan jättää, että meidän sopii ystävällisellä tavalla -purkaa sukulaisuuden siteet, vaikkeivät ne olekaan tuottaneet -kellekään siunausta. Niinpä menin minä eilen valtionkassaan ja -maksoin teidän takauksenne, niin sanoakseni omassa nimessänne. -Tässä ovat kuitit, ne tekevät molempien poikien puolesta -seitsemänkymmentäkuusi tuhatta frangia. Eläkää ja toimikaa vain -edelleen hyvällä terveydellä elkääkä olko siitä asiasta millännekään, -ei siitä kukaan tule teitä vaivaamaan. Minä puolestani voin sen hyvin -tehdä eikä minulla ole mitään sitä vastaan, vaikka te joskus vielä -olisitte sillä pojillenne hyödyksi. Kun he nyt kerta olivat vävyjäni, -niin voin minäkin ottaa osaa takausmaksuun heidän puolestaan, -vallankin kun se huojentaa heidän kunnon isänsä vanhuuden päiviä! -Ottakaa kuitit ja pitäkää asia omana tietonanne; otaksukoot ihmiset, -että minä olen lainannut teille rahat taloanne vastaan!" - -Jaakko Weidelich oli käynyt niin punaiseksi kuin hänelle vielä -suinkin oli mahdollista ja pitäessään noita kahta paperia kädessään -uskoi hän tuskin silmiään. Epäselvästi ja häiriöissään tulkitsi hän -kiitollisuuden tunteensa, johon sekaantui epäilystä siitä, voiko hän -sellaista uhria vastaan ottaa. Mutta hän piti kuitit ja poistuessaan -kuuli Salander vielä, kuinka Jaakonkin ääni kaikui jo varmemmin, -hänen neuvoessaan töitä muutamalle työmiehelleen. - -"Ohi on nyt sekin asia!" ajatteli Martti, ja kauppias hänessä lisäsi -siihen, että eiköhän häntä mahdollisesti voitaisi pitää täydellä -syyllä narrina, hän kun oli oikeastaan tehnyt lahjoituksen niille -nuorille vankilassa oleville rikollisille, jotka perivät isänsä; -ja kun he pääsevät jälleen vapaiksi, voi tämä olla jo kauan sitten -kuollut. - -"Mutta ei sittenkään!" puhui hänessä jälleen vanha Martti. "Niin se -on oikein ja samalla paras selviytymistäpä pojista, kun he nyt kerta -ovat onnistuneet minun elämänpiiriini tunkeutua! Niin, ne häät, -ne kirotut häät! Heti aamulla täytyy tyttöjen avioerojuttu jättää -asianajajan huostaan. Se asia on pian ratkaistu!" - - - - -XIX - - -Sillä aikaa kuin Martti Salander sai ajan sairauksista, jotka vaikein -oirein tunkeusivat lopuksi hänenkin perhe-elämänsä piiriin, kärsiä -harmia, surua ja epäilyksiä, oli hän melkein kokonaan kadottanut -näkyvistään Louis Wohlwendin ja hänen perheensä. Tämä johtui tosin -siitäkin, että Wohlwend oli usein matkoilla ja että hän, vietyään -poikansa erääseen kasvatuslaitokseen Genfinjärven luona, puuhaili -todellakin, kuten hän oli sanonut, jumalanvaltakunta-aatteidensa -hyväksi. Hän kulki maallisten ja hengellisten mahtajain luona -ja otti osaa mitä erilaisimpiin kokouksiin, raivatakseen tietä -tuolle pyhälle asialle ja esiintyäkseen sen puolesta, mutta paria -ikiliikkujan keksijää ja sen semmoista lukuunottamatta, tapasi hän -vastakaikua hyvin vähän tai ei ollenkaan. Suurella vaivalla oli hän -suunnitellut perustuslain, jossa lakiasäätävän ja toimeenpanevan -vallan sekä oikeuslaitoksen esimiehyys oli varattu hyvälle Jumalalle -ja jossa asiain välittömään johtoon tarvittavat varapresidentit -valitsi kirkollinen synoodi, jonka toiminta kävi yhteen maallisen -Suuren Neuvoston kanssa. Tähän synoodiin piti kuulua sekä -maallikoita että hengellisiä. Kaikissa maallisissa ja hengellisissä -virastoissa, erittäinkin oikeusvirastoissa, piti tärkeitä päätöksiä -ja tuomioita tehtäessä jättää, jos äänet menivät tasan, lopullinen -ratkaisu jumalalliselle presidentille arvanlyönnin kautta, mikä -piti erikoista rukousjärjestystä noudattaen suoritettaman ja niin -edespäin. Tämä Jumalan ratkaisuvalta tuntui sitäkin ihmeellisemmältä, -kun Wohlwend kysyttäessä selitti, että hänelle pitkälle menevässä -suvaitsevaisuudessaan on aivan yhdentekevää, mimmoinen jumalakäsite -perusteeksi asetetaan, persoonallinen transcendenttinen vai yleinen -immanenttinenko, kolmiyhteinenkö vai ehdottomastiko yksipersoonainen; -hän ajatteli vain aatteensa ihanteellista puolta. - -Mutta tämä asian kummallisuus ei tuottanut hänelle niinkään paljon -haittaa kuin täydellinen puute tosi uskonnollisesta tunteesta tai sen -ymmärtämisestä, mitä hän sanalla uskonto ajatteli. Niinpä huomasikin -jokainen, että Wohlwend, niinpian kuin hän oli suustaan työntänyt -sanansa ikuisista ihanteista, oli jo ehtinyt koulusäkkinsä pohjalle -ja että tämä säkki oli pienempi kuin vasta ripille päässeiden lasten. -Ja hänen muinoinen koulumetoodinsa kysellä ensin toisilta miten hänen -olisi edullisesti vastattava, jätti hänet kokonaan pulaan nyt, kun -hän oli vanha ja teki itsensä vain naurunalaiseksi. - -Kuitenkaan hän ei jättänyt asiaa rauhaan, vaan oli kuin ei olisi -mitään huomaavinaan ja jatkoi kevyin mielin edelleen, käyttäen -jokaista tilaisuutta hyväkseen, saadakseen profeetanmantteliaan -levitellä -- merkki siitä, kuten Salander oli oikein arvannutkin, -että Wohlwend tahtoi harrastaa jotakin erikoista, käyttääkseen sitä -taikapeitteenä, kuten kerran ennen vaakunatiedettä ja ravustusta. - -Nyt, kun kesänaika oli ohi ja ensimäinen lumi satanut, oli hän -enemmän kotosalla. Eräänä aamuna oli hän kahden rouva Alexandran -kanssa ja johti keskustelun heidän yksityisasioihinsa. Kysymyksessä -oli heidän suhteensa Martti Salanderiin, mikä näytti joutuneen -unohduksiin, mutta jonka Wohlwend aikoi jälleen henkiin herättää. -Mutta vielä hän ei ollut tehnyt käyntiyritystä vanhan ystävänsä -kotiin, häntä kun ei oltu siihen kehoitettu eikä hän kutsumatta -uskaltanut sinne ilmestyä, sillä talon emäntää pelkäsi hän kuin -miekkaa. Salanderilla oli taasen noina kuluneina kuukausina ollut -vieläkin vähemmän halua ja rohkeutta, yrittääkseen Wohlwendin -perhettä tuomaan kotiinsa. - -Wohlwend istui muutaman pienen ja soman, mutta heikkorakenteisen -naisten kirjoituspöydän ääressä, jonka hän oli itselleen -hankkinut, väliin kirjallisissa töissä puuhaillakseen. Pöydän -keskiosassa, peililasisen oven takana oli käsikirjoitus hänen -perustuslakiluonnokseensa. Puolittain vaimoonsa kääntyneenä, joka -istui sohvalla, vastasi hän johonkin, mitä tämä juuri oli sanonut. -"Etkö sinä sitten ikinä voi minua ymmärtää? Enhän minä tuota -Salanderin vanhaa herraa ole Myrrhalla tarkoittanut! Hän katselee -mielellään Myrrhaa ja kentiespä on rakastunutkin häneen, ja sillä -minä todellakin tahdon häntä puoleemme vetää; mutta hänellä on -poika, joka palaa kotiin ja perii hänen melkoisen kauppaliikkeensä. -Tämä se menee Myrrhan kanssa naimisiin, jollei minun suunnitelmiani -tärvellä; ja silloin toivon minä ei ainoastaan pääseväni hyödyllisiin -suhteisiin, vaan myöskin maksavani tuon meitä halveksivan rouvan -rangaistusta ansaitsevan ylpeyden." - -Itsekseen mutisi hän vielä: "Hänen miehensä, tuo tekorehellinen ja -ovela Martti veli, on toistaiseksi noiden mainioiden vävypoikiensa -kautta saanut palkan niistä häistään!" - -Rouva oli sillä välin alkanut uudelleen puhua ja hän huudahti: "Mitä -sanot?" - -"Minä sanon, ettei minun sisareni kanssa saa sillä tavoin menetellä. -Ja tuon pilan takia sen vanhan herran kanssa joutui hän juorujen -esineeksi ja kun poika tulee, niin on hänellä ehkä jo joku tiedossaan -tai ei hän muutoin Myrrhaa tahdo. Katso vain mitä katsot, niin se -kumminkin on!" - -Wohlwend ravisti tahtomattaan pöytää, johon hän käsin nojasi. - -Mutta Alexandra puhui vain kovemmin: "Hän ei ole älykkäimpiä eikä -hänellä ole enää maailmassa, kuten näyttää, ketään muuta kuin minä, -joka huolehtisi siitä, ettei hän --" - -Tässä tuli hän yhtäkkiä keskeytetyksi. Louis Wohlwend oli -vihastuneena noussut ylös ja pöytään nojatessaan tyrkännyt -paikoiltaan sitä kannattavat, kierteisikisi sorvatut ja hoikat -jalat. Tuo hieno kapine makasi surkeassa tilassa lattialla kaikkine -kapineineen ja pienestä porsliinipullosta pulputti mustetta lattialle. - -Samassa astui Myrrha huoneeseen ja alkoi hänkin säikähtyneenä -vahinkoa surkutella. Wohlwend tointui pian ja Alexandrakin palasi -nurkasta, johon hän oli paennut. Niin jäi keskustelu sillä kertaa -siihen. - -Mutta sen sijaan tuo sama kysymys sukeltausi esiin toisaalla. -Salanderin huolet olivat asettuneet, yleisen pahan riehunta oli -asettunut, ikävät sanomalehtiuutiset lakkasivat vähitellen ja -hänen erikoinen osansa, noiden kahden notariuksen juttu, oli -uinahtanut kuritusvankilan sovittavaan hiljaisuuteen. Tyttäriä -koskeva lyhyt erojuttu oli ratkaistu ja heidän vanha-uusi elämänsä -vanhempainkodissa järjestetty tyydyttävälle kannalle. - -He asuivat yläkerrassa ja auttoivat äitiä taloustoimissa, mihin he -yksinäisessä avioelämässään olivat tottuneet. Muutoin he elivät -erilleen vetäytyneinä ja suhteellisesti tyytyväisinä, mikä ei estänyt -äitiä hiljaisuudessa, mikäli isä saattoi huomata, tekemästä laskuja -poikansa varaan, jonka avulla ehkä yksi ja toinen kunnon mies -sukeltautuisi perheen näköpiiriin; sillä nyt vasta tytöt oikeastaan -joltakin näyttivät, ikäänkuin he olisivat saaneet itselleen sisältöä. -Arnoldin piti toistaiseksi asua siinä talossa, jossa Salanderin -liikehuoneusto oli. Hän oli vihdoinkin ostanut sen, kun sen omistajat -olivat kuolleet. Suuri puutarha oli päätetty uudelleen panna kuntoon, -samoin rakennus korjata kaikkien asuttavaksi. - -Kun näin oli myrskyjen jälkeen syntynyt tyyni ja tulevaisuus -näytti jälleen kirkkaammalta ja onnekkaammalta, vapautui Martti -Salanderinkin mieli painajaisistaan aina tuohon hänen nuorekkaan -lemmenkaipuunsa synnyttämään painoon saakka. Ryhtyäkseen nuorentunein -voimin monipuoliseen työhönsä kansan ja valtion hyväksi, oli hänelle, -kuten hän vääjäämättä uskoi, välttämätöntä sydämen nuorentuminen -sen kauniin, puhtaan taipumuksen kautta, joka myrskyn aikana oli -näkymättömiin vetäytynyt, samoinkuin tuon taipumuksen ihmeellinen -esinekin, mutta joka nyt jälleen levitti siipiään ja jonka silmät -hämyisessä yössä hehkuivat. Tosin häntä tyttärien läsnäolo -pidätti vielä kaikista arveluttavista askelista, niin että hän -ainoastaan mielessään hautoi epämääräisiä suunnitelmia ja toiveita -jälleennäkemisestä. - -Silloin sattui muutamana talvisena iltapäivänä, kun hän aikoi tehdä -kävelyretken kaupungin ulkopuolelle, että hän kohtasi neiti Myrrha -Glaviczin, joka etukaupungissa näytti oikeasta suunnasta eksyneen -ja sen takia tietä etsivän. Samettiin, turkiksiin ja huntuun -kääriytyneenä laski hän hienon jalkansa varovaisesti ja arasti lumeen -kuin eksyksiin joutunut hentonen lintu lämpimämmistä ilmanaloista. - -Vasta kuin hän oli aivan lähellä, tunsi Salander tuon vartalon, jota -hän mielihyvin oli katseillaan seurannut, ja näki kuinka hän hänen -tervehtiessään syvästi punastui ja katsoi häneen suurin silmin ja -rukoilevasti, aivankuin olisi hän rukoillut häneltä sääliä. Saatuaan -tietää, minne hänen oli mentävä, saattoi Salander häntä kappaleen -matkaa oikealle tielle ja koetti puhella hänen kanssaan, mutta -saamatta nytkään aikaan säännöllistä keskustelua. Sillä itsekin oli -hän melkein yhtä hämillään kuin nainenkin, joka erään talon eteen -pysähtyen äkkiä sydämellisesti kiittäen ja uudelleen punastuen erosi -hänestä sekä meni sisään. - -Jatkaessaan kävelyään tunnittain, kunnes punertava hämy vähitellen -peitti lumiset kentät, päätti hän ilmoittaa vaimolleen, että hän -haluaa tuoda Wohlwendin naiset perheeseensä sekä sen ohessa hänelle -avoimesti tunnustaa, kuinka hänelle on tarpeellista nähdä Myrrhan -viatonta kauneutta ja kuinka hän sen avulla toivoo ajan sairauksista -parantuvansa sekä jälleen voimistuvansa ja kuinka siinä kaikessa ei -olisi mitään arveluttavaa eikä vaarallista. Lyhyesti, hän suunnitteli -pitkän puheen, esittääkseen hulluutensa viisautena. Eivätkä -tytötkään näyttäneet hänestä enää olevan esteenä, vaan päinvastoin -nuorekkaina välittäjinä tuossa nuorentamistoimessa, sillä hehän vasta -tekisivätkin mahdolliseksi sen autuaallisen seurustelun. Yhtäkaikki -löi hänen sydämensä hieman levottomasti, kun hän kotiaan läheni; -mutta levottomuus muuttui ihmettelyksi, kun hän näki kaikki akkunat -ylhäältä alas asti valaistuina. - -Eteisen lattialla oli kirstuja ja muuta pakaasia; ylhäällä riippuva -kaunis lyhty, joka siihen oli vasta hankittu, valaisi portaita, -joissa Maria rouva avainkimppuineen tuli miestään vastaan. Hän otti -heti Marttia kaulasta ja huudahti: "Martti, missä sinä viivyttelet? -Taas kerran on yksi tullut Brasiliasta! Arnold on kotona!" - -"Nyt jo? Minä luulin, että vasta keväällä!" sanoi Salander -hämmästyneenä. - -"Hänhän käy päivä päivältä viisaammaksi ja onkin aikaisemmin astunut -laivaan! Tule sisään! Setti ja Netti ovat haltioissaan, sillä hän -on käyttäytynyt sydämellisesti heitä kohtaan eikä heidän tarvitse -ollenkaan hävetä herra veljensä edessä. Kuulehan vain, kuinka he -nauravat!" - -He nauroivat todellakin, vaikka Arnold, isän astuessa huoneeseen, -seisoi vallan vakavana. Hänellä oli isänsä nuorekas pää ja oli hän -kasvanut tuumaa pitemmäksi, ollen samalla solakka kuin kuusi. Isän -sydän ihastui tuosta näystä; mutta joku hienon herkkä korva olisi -keskellä tuota sydämen riemua voinut kuulla heikon kirahduksen, -kuin kuristetun kaniinin päästämän, sillä siellä erosi ilman muuta -elämästä Martin pedanttinen lemmenharrastelu. Sillä tuo kukoistava -poika seisoi kuin elävä kritiikki hänen edessään ja vaikutti hänen -jaloon luonteeseensa, ilman että hän selvästi oli tietoinen tuosta -sydämessään sattuneesta tapauksesta. Mutta he pudistivat toistensa -käsiä ja Martti sanoi: "Minä luulin, että sinä tulisit vasta -keväällä?" - -"Niin minä aioinkin! Mutta maaliskuussahan minun täytyy kerta taas -suorittaa sotapalvelusta, sillä pitempää lomaa he eivät minulle -antane. Jos tahdon pitää nykyisen arvoasteeni, sanovat he, niin -täytyy minun palvella, kun olen vielä nuori, sillä he eivät voi -mitään vanhoja luutnantteja pattereissa käyttää Sitä ennen täytyy -minun, toki saada parisen kuukautta viettää kotona!" - -"Olet oikeassa!" vastasi Martti alakuloisesti. "Minä aioin aikanani -myöskin vielä palvella ja olisi minusta ehkä tullut vähintäänkin -kelpo poliisiupseeri; siitä minut esti se Wohlwendin juttu, kun minun -yhtäkkiä täytyi matkustaa pois! Nyt minulla on toki poika tulessa, -jos jotain tapahtuu!" - -"Apropos Wohlwend", sanoi Arnold, "siitä asiasta minulla on uutisia! -Minä en turhaan ottanut mukaani niitä asiakirjoja, jotka koskivat -sinun juttuasi sen hajonneen Rion pankin kanssa. Vasta kolmisen -kuukautta ennen poislähtöäni sain minä eräältä sinun hyvältä -tuttavaltasi tietää, että muuan siihen seurueeseen kuulunut, vanha ja -suureen puutteeseen joutunut mies oli ilmestynyt paikkakunnalle ja -maannut sairaalassa. Hänet oli saatu ilmi ja useat henkilöt, jotka -aikoinaan olivat joutuneet vahinkoa kärsimään, olivat oikeudessa -häntä kuulusteluttaneet ja tuo häviöön joutunut pomo, jolla ei ollut -enää mitään menetettävää, ilmaisi kaikki mitä tiesi. Luonnollisesti -jätin minä sisään asiakirjasi, varustettuna tarkoituksenmukaisella -otteella ja kertomuksella, sekä pyysin kuulustelua. Ja kas vain, -hän tunnustikin sen kauniin johtokunnan selän takana pitäneensä -Schadenmüller-Wohlwendin kanssa erikoista petkutustiliä, jonka -hyväksi he tilaisuuden sattuessa olivat kumpikin puolellaan -toimineet. Niinpä oli hän ilmoittanut Wohlwendille sinun rahojen -jättämisestäsi sekä siitä saamastasi suuresta maksuosoituksesta sekä -selittänyt hänelle, mitä hänen oli tehtävä. Mutta lopputapausten -yllättämänä eivät he olleet voineet tuota siistiä tiliään selvittää -ja niin sai Wohlwend yksin pitää saaliinsa, nimittäin sen mitä täällä -Münsterburgissa ei maksettu ulos. Pöytäkirja hyvällä portugalin -kielellä ja asianomaisesti todistettuna on minulla mukanani. Tuo -puheenalainen mies kuoli sitten ja mitä muuta on tapahtunut, siitä -minulla ei ole tietoja." Martti kuunteli hämmästyneenä ja sanoi -lopuksi ainoastaan: "Siis kuitenkin!" Mutta sen sijaan että olisi -tuota alkuaan luulemaansa ja nyt uudestaan varmistunutta seikkaa -kauemmin mielessään kantamaan ruvennut, täytyi hänen hiljaisuudessa -kiittää sitä suopeata kohtaloa, joka viime hetkessä varjeli häntä -joutumasta häntä varten viritettyyn verkkoon, loukkaamasta uskollista -vaimoaan ja esiintymästä pojalleen vanhuuden höperönä. Hän lupasi -itsekseen parantua ja huokasi viimeisen kerran tämän asian takia sekä -astui sitten omaistensa etupäässä ruokasaliin, jossa Maria rouva -tyttäriensä kanssa oli kotiin palanneen kunniaksi valmistanut pöydän, -jolle Leena todellisella ylpeydellä kantoi mitä mehuisimman paistin, -jonka hän aikoja sitten oli sitä varten varannut. - -"Olen iloinen saadessani nyt vihdoinkin olla kotona", sanoi Arnold -Salander, kun isä täytti hänen lasiaan, "parasta sentään on -kotimaassa!" - -"Et sinä juuri tule minään onnellisena hetkenä", vastasi Martti isä; -"etkö ole kuullut, mitä kaikkea viheliäisyyttä meillä täällä on tänä -vuonna tapahtunut?" - -"Minä olen sitä kyllä seurannut ja vieläpä omista lehdistämme", -vastasi Arnold, "eikä se ollut mitään ylösrakentavaista! Mutta -onhan maamme kerinnyt nähdä sellaistakin, mikä on ollut vieläkin -vähemmän kaunista! Kunniakasten burgundilaissotien jälkeen oli kansa -niin villiintynyttä, että täytyi hirttää jokainen, joka varasti -senkään verran kuin mitä nuora maksoi. Niinhän kerrotaan yksin -koulukirjoissammekin! Ja kuitenkin me olemme eläneet neljäsataa -vuotta eteenpäin!" - -"Onhan sitä sellaistakin ollut", sanoi isä, "mutta se oli -kuitenkin hyvin sanottu, mitä sinä sanoit! Tulkaa Maria ja lapset, -kilistäkäämme Arnoldin kanssa ja olkaamme iloiset, että hän pitää -sitä siedettävämpänä kuin mitä me olemme toivoneetkaan!" - -Iloisina pitkästä ajasta kilistivät he toistensa kanssa. Leena katsoi -ovelta ja pyyhki etusormella silmiään. Maria rouva huusi hänet sisään -ja tarjosi hänelle oman lasinsa. Leena tyhjensi sen urheasti ja -juoksi sitten häpeissään pois. Arnold ryhtyi uudelleen puhumaan. - -"Minä luulen", sanoi hän, "että se kävisi paljon siedettävämmäksi, -jos meillä oltaisiin vähemmän itsetyytyväisiä eikä isänmaanrakkaus -lakkaamatta vaihtelisi itseihailun kanssa! Minä olen, vaikka vielä -nuori, nähnyt melkoisen paljon maailmaa ja oppinut pitämään arvossa -sananlaskua: _'C'est partout comme chez nous!'_ Jos me joudumme -huonoille kulkuväylille, niin on meidän etsittävä ulospääsyä ja -sillävälin lohdutettava itseämme kääntämällä nuo sanat päinvastoin: -Meillä on asiat yhtä hyvin kuin muuallakin!" - -Se oli sanottu kokonaan vanhan Martin mielen mukaan. Mutta sentäänkin -se tuntui hänestä uudelta, sillä hän itsekin oli yleiseksi hyväksi -pontevasti puuhatessaan ja hääriessään pitänyt monia seikkoja -verrattomampina ja yksinomaisempina kuin ne olivatkaan. - -Vielä hyvän aika istui tuo jälleen yhtynyt perhe yhdessä ja -aivan yhtä onnellisena kuin sinäkin iltana, jolloin Martti oli -saapunut ruokkimaan nälkäisiä lapsia ja heidän äitiään. Kevein -mielin ja todellakin nuortuneena meni Martti levolle. Jonkun ajan -kuluttua, kun Maria huomasi, ettei hän nukkunut, vaan tyytyväisenä -jotakin mietiskeli, huudahti hän: "Kuules Martti, eikös Arnold -sentään ilahutakin sinua, sillä sinä olet ensikerran unhottanut -iltahuokauksesi, jolla sinä olet mieltäni yli puolen vuoden -synkistänyt!" - -"Sinä olet vain puoleksi jälillä!" vastasi Martti hitaasti; sitten -päätti hän kuitenkin tunnustaa vaimolleen hairahduksensa, ettei -heidän välillään olisi mitään hämäryyttä. - -Hän kertoi siis hänelle koko historiansa Myrrha Glaviczin kanssa, -kuvitellun lempensä tuskat ynnä sen viattoman tarkoituksen ja -korkeammat siveelliset perusteet sekä puheen, jonka hän vaimoaan -varten oli suunnitellut, aina siihen hetkeen saakka, jolloin pojan -pelkkä näkeminen kerrassaan kukisti tuon ilmalinnan. - -"No, mitäs sanot siihen?" kysyi tuo anteeksiantoa tarvitseva mies, -kun vaimonsa vaikeni. Vasta sen jälkeen kuin Martti oli hetkisen -levotonna vuoteellaan käännellyt, päästi Maria kirkkaan naurun ja -vaikeni jälleen. Sitten nauroi hän uudelleen ja sanoi: "Minä nauran -vain ilosta, että viimeinen meitä uhannut vaara on niin suopeasti -syrjään vetäytynyt! Kiitä taivasta, mies, että poikasi tuli niin -oikeaan aikaan, aivan minuutin päälle! Asiahan ei olisi minua -liikuttanut, vaan sinua ja häntä sekä tyttäriä! Kuinka me olisimme -heidän edessään menetelleet! Mutta tiedätkö, Martti, että koska sinä -yksinkertaisesti poikamme odottamattoman tulon johdosta paranit, niin -pitänee sinun saada hulluttelusi anteeksi sekä unohtumaan sen, mitä -aioit minulle tehdä! Se on hyvä merkki, oikein kultainen merkki, -jonka minä pidän mielessäni niinkauan kuin vielä elän! Ja nyt, nuku -hyvin, mieheni, sinun historiassasi olikin jotain uinuttavaa!" - -Niin meni Martti Salanderin myöhäinen lemmenkevät, jonka piti hänen -poliittista työkykyään nuorentaa, suopeasti ja ilman enemmittä -myrskyittä ohi. - - - - -XX - - -Ja sittenkin näytti hän nuorentuneen, kun hän seuraavana aamuna -poikansa rinnalla asteli konttoriinsa. Keveästi kantoivat häntä -jalat ja lanteet keinuivat hiljaa, melkein huomaamatta, kuten aina -hänen ollessaan virkeän elämänrohkeuden tai jonkun hyvän ajatuksen -valloissa. - -Liikehuoneustoon tultuaan puhelivat he ensin apulaisten kanssa, -joita Arnold ystävällisesti tervehti, kaikenlaisista asioista, mitä -päivä tullessaan toi tai mitä viime aikoina oli toimitettu. Sitten -menivät isä ja poika Martin erikoishuoneeseen, saadakseen laajemmin -ja perusteellisemmin keskustella liikkeen tilasta ja tulevaisuudesta -kuin mitä kirjeissä oli saattanut tapahtua. Uutta tässä asiassa -ei paljon ilmennyt, jollei sitä ehkä ollut loppukysymys siitä, -eikö asiain niin tyydyttävällä kannalla ollen liikeyrityksiä ollut -laajennettava ja uskallettava ottaa jonkunlainen vauhtiaskel. - -Se oli Martti, joka teki tämän kysymyksen, katsoen poikaansa -tarkkaavasti ja luottamuksella. - -Arnold mietti tai paremminkin viivytti vastaustaan, jota hänen ei -tarvinnut etsiä. Hän leikki siinä istuessaan uusien kultavaakojen -mallilla, joita oli asetettu isän pöydälle. - -"Se riippuu sinusta, isä hyvä!" sanoi hän vihdoin, "minä työskentelen -mielelläni mukana sinun johdollasi." - -"Ei, sinusta se riippuu!" vastasi Martti, "sinä olet poika ja -perillinen, jolle tulevaisuus kuuluu!" - -"Kysymyksen ponsi on sanassa 'uskaltaa', jota sinä käytit: onko -uskallettava laajennusta!" jatkoi Arnold, "me seisomme jyrkästi -rajalla, jossa tämä on aivan oikein sanottu, se on, jossa enemmän -saadakseen on pantava peliin osa saavutetusta, kenties lopuksi -kaikkikin. Omasta puolestani, on minun tunnustettava, olen minä -siellä meren takana useammin kuin kerran hiljaisina hetkinä -harkinnut, kuinka pitkälle meidän oikeastaan toiminnassamme -on mentävä. Tahdommeko me tosiasiassa tulla pikku Nabobeiksi, -jotka joko muuttavat elämäntapojaan tai ovat pakoitetut paljon -yli omien tarpeiden nousevat rikkautensa levottomina maahan kai -vaarnaan, joutuakseen kummassakin tapauksessa omissa silmissään -naurunalaisiksi? Sitäpaitsihan sinä olet politikko ja kansanmies, -minä taas tunnusmerkeiltäni historian harrastaja ja juristi; meille -kummallekin sopii siis paremmin, että pysymme yksinkertaisen -porvarillisissa oloissa ja tottumuksissa, kuten sinä tähän saakka -niin mallikelpoisesti olet tehnytkin. Suo anteeksi, tämä on minun -mielipiteeni! Minä tunnen myöskin jonkun verran ikävää kirjojeni -ääreen ja liikkeen kaikin puolin nopeasti kasvaessa täytyisi minun -viettää pörssissä kurssiseteli kädessä enemmän aikaa kuin mihin -minulla olisi halua!" - -"Sinä lausut vain ajatuksia, jotka minä itsekin olen jo omaksunut! -Mutta mikä minussa on tämän kysymyksen herättänyt, se on maamme -tulevaisuus. Minä pelkään, ettei ole enää kaukana se aika, jolloin -lainsäädäntö voimakkaammin kajoaa omaisuuteen; niin ollen voisi -olla hyvä, ajattelin minä, jos meillä olisi tuntuvammin sellaisten -hyökkäysten varalta, tarvitsematta suorastaan köyhtyä." - -Arnold nauroi. - -"Minä en ole sillä kannalla", sanoi hän, "minä en haluaisi ruveta -rahaa tekemään sellaisten seikkain varalta, joita en voi hyväksyä. -Minä päinvastoin taistelen sellaista mielivaltaa vastaan niin kauan -kuin voin; jos se voittaa, niin hyvä, minä mukaudun tyynenä; mutta -silloin onkin minulle yhdentekevää, ottavatko he meiltä kaksi vai -kymmenen miljoonaa." - -"Oh, kukapa tässä puhuukaan heti-ottamisesta", huudahti isä hieman -kiihtyneenä, "kaikki se käy laillisesti! Mutta usko vain, että -sellaisia postulaatteja sataa vielä niin tiheästi, että saamme olla -iloiset, jos meillä on edes kunnolliset kengät jaloissamme!" - -"Niinpä antaa sataa, kai se vielä lakkaakin! Muistelehan, isä, -vuosisatamme alkua, kun isänmaamme oli Helvetian tasavallan -hävittyä ylösalaisin mullistettuna ja huokasi Ranskan ensimäisen -konsulin orjuudessa! Silloin kertoivat papit seurakunnissaan olevan -paljon elämään väsyneitä ihmisiä, jotka ikävöivät kuolemaa! Nyt -kahdeksankymmenen vuoden kuluttua olemme me, vähäpätöiset ihmiset -maaseudulta, vapaita kuin leivoset ilmassa, jolleikaan vapaita -intohimoista: me istumme täällä eräässä hävinneen aristokratian -taloista ja neuvottelemme siitä, tahdommeko tulla vielä rikkaammiksi -vai eikö! Minä en pelkää itseäni, oli minulla sitten rahoja tai ei!" - -Vanha Salander katseli nuoreen loistavin silmin ja tarttui hänen -käteensä. - -"Niinpä luvatkaamme", sanoi hän liikutettuna ja matalammalla äänellä -aivankuin joku salaliittolainen, "luvatkaamme pyhästi tällä hetkellä, -ettemme koskaan tahdo hyljätä maata eikä kansaa, päättäköön se sitten -mitä tahtoo." - -"Sen minä kyllä voin luvata!" vastasi poika, vastaten isän -kädenlyöntiin, "säilyttämällä kuitenkin aina ylemmän vallan!" - -"Mitä sinä sillä tarkoitat?" - -"Tässä tapauksessa esimerkiksi täydellistä suvun huonontumista!" - -"Siitähän tulisi _reservatio mentalis_ parasta lajia!" - -"No, siis ilman ehtoja! Tulisihan kuitenkin olemaan _chez nous comme -partout_!" - -"Siis se pitää!" lopetti Martti Salander ja päästi Arnoldin käden. - -"Ja mitä liikkeeseen tulee", lisäsi hän, "niin annamme sen kysymyksen -toistaiseksi olla!" - -Tämän omituisen keskustelun jälkeen, jossa molemmat miehet -osoittausivat niin perin erilaisiksi ja samalla kuitenkin -perin samanlaisiksi, johtuivat he puhumaan Louis Wohlwendista, -neuvotellen mihin heidän oli ryhdyttävä tuolla Arnoldin tuomalla -pöytäkirjalla. He tulivat siihen päätökseen, etteivät he jo asian -vanhentumiseenkin nähden rupea siitä enää mitään hyötyä etsimään, -mutta sitävastoin päättivät he hiljaisuudessa tiedustella, vaatisiko -ehkä velvollisuus jotakin kolmatta kohtaan heitä tekemään ilmiannon. -Toistaiseksi päättivät he valmistuttaa saksalaisen käännöksen, -voidakseen tarpeen sattuessa pelkästään sitä näyttämällä karkoittaa -Wohlwendin maasta minä hetkenä hyvänsä. Sillä välin oli seurustelu -hänen kanssaan kerrassaan katkaistava. Arnoldilla ei ollut mitään -vastaan, suostuessaan siihen ilman muuta, mutta isä sitävastoin oli -taipuvainen sitä siirtämään, hänellä kun oli sääli naisia, joita hän -piti viattomina uhreina. Vieläpä tunsi hän salaista tarvetta säästää -itse Wohlwendiakin; sillä vaikkei hän enää ollutkaan rangaistuksen -ulottuvissa, niin täytyisi noiden asiakirjain tunnetuksi tulemisen -työntää hänet ehdottomasti julkisten rikollisten riviin. Ja hän pysyi -kuitenkin aina Salanderin vanhimpana toverina ja entisenä hyvänä -ystävänä. - -Tuskin olivat he selviytyneet näistä asioista, aikoen kumpikin -käydä johonkin toimeen, kun ovelle koputettiin ja sisään astui tuo -kovanonnen Wohlwend, kulettaen käsipuolessaan Myrrhaa. - -"Suo anteeksi, vanha ystäväni", huudahti hän, "että me näin muitta -mutkitta sinut yllätämme! Minä olen siinä kälyni kanssa kävelemässä -kaupungilla, niin kuulen yhtäkkiä, että herra poikasi on palannut -kotiin. Ja kuinka me siinä tulemmekaan tämän talon luo, niin sanon -minä, että pistäydytäänpä sisälle ja että sinä kyllä voit tulla -mukaan ja tervehtiä herroja työn ääressä! Tervetuloa meidänkin -puolestamme, herra Arnold, niinhän nimenne on?" - -Isä ja poika olivat kuin salaman satuttamia. Kumpikaan ei tarttunut -tarjottuun käteen eikä kumpikaan osannut sanoa sanaakaan, vielä -vähemmin saattoivat he tuota miestä kauniin seuralaisensa -läsnäollessa jyrkästi luotaan torjua. Vihdoin tointui Martti -Salander, veti vanhan ystävänsä sivulle ja sanoi hänelle hiljaa: "Te -suotte anteeksi, herra Wohlwend, ettemme voi teitä nyt puhutella! -Meillä on, kuten helposti käsitätte, tulinen kiiru!" - -"Te?" mumisi Wohlwend hätkähtäen ja astui heti etemmäs sivulle, "mitä -se merkitsee?" - -"Oo, eipä juuri paljon!" vastasi Martti neuvotonna, mutta kuitenkin -omituisesti kiihtyneenä siitä, että Wohlwend oli tuonut tuon -vaarallisen henkilön pojan näkyville. "Olosuhteet muuttuvat -toisinaan; tyydyttävä selitys voitanee kyllä löytää, mutta tänään, -kuten sanottu, täytyy meidän pyytää anteeksi, sillä meillä on -todellakin paljon puuhaa!" - -Hän ei olisi voinut mitään ankarampia sanoja suustaan saada, sillä -Myrrha, jota hän pikimmältään silmäsi, herätti hänessä uudelleen -sydämellistä sääliä. Neuvottomuudessaan asteli hän Wohlwendin -rinnalla edestakaisin seinän vierustalla, puhuen katkonaisia sanoja, -ja Wohlwend pysytteli kiinteästi hänen rinnallaan, vaieten, ilkeitä -silmäyksiä heitellen ja väliin nuorten puoleen vilkaisten sekä -uskaltamatta keskeyttää, kun ei hän tiennyt, miksi asia silloin voisi -kehittyä. - -Sillä välin oli Myrrha yksin jätettynä seisonut huoneessa, neuvotonna -ympärilleen silmäillen ja alkaen lopuksi väristä, kun Arnold -hämmästyneenä häntä katseli. Nyt pyysi Arnold häntä kohteliaasti -istumaan, ottaen itsekin tuolin. - -"Te olette Unkarista, neiti?" kysyi hän ehdottomalla osanotolla ja -jotakin sanoakseen. - -Uudelleen värähtäen katsahti tämä Arnoldiin ja sanoi heräävällä -luottamuksella: "Niin, todellakin Unkarista, kuningaskunnasta. Mutta -lanko Wohlwend-Glavicz ei ole sanonut totta, ei nyt kadulla, jo eilen -illalla on tiennyt, että herra on tullut! Mutta antakaa anteeksi, hän -on vain unhottanut!" - -"Ja kuinka kauan te olette täällä jo ollut?" - -"Luulen minä, kaksi vuotta, tai yhden, pyydän anteeksi, en tiedä sitä -niin varmaan!" - -"Entä kuinka teitä miellyttää Sveitsissä?" jatkoi Arnold jonkun -verran hämillään ja katsoi häntä tarkemmin. Se vaikutti Myrrhassa -hyvää. Kyyneleet silmissä kuiskasi hän: "Minua ei miellytä missään! -Olen minä ainoastaan kaunis, mutta ei aivan viisas, sanoi isä -vainajani, ja herra Wohlwend-Glavicz sanoo, minä olen löylynlyömä, -mutta naimisiinmeno parantaa! En ymmärrä, mutta en uskokaan, -ennenkuin näen!" - -Tämän kaiken sanoi hän ahdistuksestaan huolimatta tuttavallisin -sanoin, niinkuin nuori toiselle nuorelle, ikäänkuin hän tässä olisi -osunut oikean henkilön luo. Yhä hämmästyneempänä katsoi Arnold -tutkivasti tuota ihastuttavaa olentoa ja huomasi vasta nyt, kuinka -hänen silmistään kostean kyynelhunnun läpi pilkisti mielipuolisuuden -liekki. - -Tällöin vilkasi heitä Wohlwend, joka yhä vielä olonsa -epämiellyttäväksi tuntien, juoksi vanhan Salanderin rinnalla, sekä -huomasi nuorten näköjään pikaisen tutustumisen. Nähtävästi piti hän -ulos heitettyä onkea varmana, mutta arveli ehkä parhaaksi nykäistä -siiman siksi kertaa takaisin, antaakseen ongen suotuisampana hetkenä -vaikuttaa. Äkkiä jätti hän isä Salanderin, astui parilla askeleella -Myrrhan tuolin taakse ja laski kätensä tämän olkapäälle. - -"Nyt meidän ei todellakaan sovi herroja kauemmin häiritä", huudahti -hän, "tule käly, heitämme hyvästi!" - -Samalla otti hän Myrrhaa, joka säikähtyneenä nousi, käsivarresta ja -huusi äänekkäästi hyvästit taakseen huoneeseen. Muhkeaa karvalakkiaan -heilauttaen katosi hän tuon kauniin valekuvan kanssa yhtä nopeasti -kuin oli tullutkin. - -Isä ja poika seisoivat ja katselivat toisiaan. - -Arnold veti vihdoin syvästi henkeään kuin se, joka tointuu -äkillisestä säikähdyksestä. - -"Mikä vahinko noin kaunista naista!" sanoi hän. - -"Kuinka niin vahinko?" kysyi isä, joka alkoi peljätä, että poika oli -jo rakastunut. - -"No, kun se raukka on heikkomielinen, jollei suorastaan hullukin!" - -"Heikkomielinen?" - -"Mutta eikö sitä sitten tiedetä? Etkö sinä ole koskaan hänen kanssaan -puhunut?" - -"Useamman kerran! Tosin siitä ei tahtonut syntyä säännöllistä -keskustelua!" - -"Joka tapauksessa on tyttö suurimmassa määrin yksinkertainen, mikä on -juuri sama asia! Kuulehan vain, mitä se poloinen minulle haasteli!" - -Arnold kertoi hänen vähäisen juttelunsa, kuvaten hänen käytöstään ja -kasvonilmeitään. - -Isä kävi tulipunaiseksi aina otsalla olevia hopeoituneita kiharoitaan -myöten, ollen neuvotonna, mitä hänen siihen pitäisi sanoa. Se oli -liian katkera jälkikaiku, joka sai hänet kotiin mentäessä yhä -uudelleen päätään pudistamaan. Arnold ei huomannut tätä sisällistä -kiihtyneisyyttä. Hän oli jo tuon pikku tapauksen unhottanutkin, -kunnes se pöydässä äkkiä juolahti hänen mieleensä ja hän alkoi siitä -puhua. Kerrottuaan tapauksen ihmetteli hän, kuinka hyvin luonnollinen -sulous ja heikkomielisyys näyttivät viihtyvän yhdessä. Mutta se oli, -arveli hän, kaamea näytös, ja kuitenkin oli hän kiitollinen sen -näkemisestä. - -Maria rouva oli heti, kun Arnold tuosta odottamattomasta käynnistä -mainitsi, keveästi punastunut. Mutta kun hän silmäsi miestään ja -huomasi hänen mykissä piirteissään vaikeasti salatun taistelun -häpeää vastaan, jota tämä hänen edessään tunsi, haihtui Maria rouvan -kasvoilta puna kuin utuisen hieno huntu ja silmissä sekä huulten -ympärillä karehti hienoin huvinäytelmä, jota naisen kasvoilla koskaan -on näytelty. - -Ainoastaan Martti Salander, joka epäluuloisesti silmäili puolisoaan, -näki ja ymmärsi sen; hän tunsi olonsa paremmaksi, nyökäytti -vaimolleen kiitollisesti vaikka hiukan kömpelösti, samalla kuin -hän pyysi häneltä vesilasia. Mutta näytelmä oli Marian kasvoilla -muuttunut jo vakavaksi tyytyväisyydeksi, kun hän kuuli millä kylmällä -tyyneydellä Arnold puheensa lopetti. - -Vasta nyt uskalsi isä huomauttaa pojalleen: "Mutta sinä veit sentään -pääsi kutakuinkin lähelle häntä, kuten minä pikimmältään huomasin!" - -"En minä", vastasi Arnold, "vaan hän se oli, joka viattomuudessaan -siirtyi minua lähemmäs, mikä minua hiukan häiritsikin, hän kun -joka tapauksessa oli vähän ennen syönyt makkaraa, kuten minä hänen -hengityksestään huomasin. Jos siinä olisi ollut vähän sinappia -mukana, niin olisin minä lisäksi saanut senkin nauttia!" - -"Sinun kanssasi ei olekaan hyvä kirsikoita syödä!" huudahti toinen -sisarista, jotka tähän saakka olivat noloina kuunnelleet, heitä kun -juttu ei miellyttänyt, ja isä sanoi: "Niin, hän on kriitillinen -veitikka!" Äiti ei sanonut mitään, mutta hyvillä mielin katsoi hän -poikaansa. Todellinen salaisuus oli lapsille tuntematon ja pysyi -sellaisena. - - - - -XXI - - -Tuon jälleen täysilukuisen perheen uusi elämä kulki nyt selkeänä ja -tyynenä edelleen, kunnes Martin toimeliaisuutta isoova henki sai -virran hiukan väreilemään. - -Ei kestänyt kauan, ennenkuin hän kyllästyi näkemään Arnoldin -liiketoimien ulkopuolella elävän vain kirjojensa ja muutamain -nuoruuden tovereinsa parissa. Hän koetti pakoittaa häntä kääntämään -vähitellen huomiotaan yleisiin asioihin, mihin hänellä piti olla hyvä -tilaisuus, jos hän isän kanssa kävisi poliittisissa yhdistyksissä, -vaalikokouksissa ja väliin myöskin jossakin niistä lukuisista -esitelmätilaisuuksista, joissa selvitettiin jotain lakia tai -jotain muuta kansan päätöstä sekä päivän tunnuksina olevia yleisiä -kysymyksiä. Niin oppisi hän pian käyttämään hankkimiaan tietoja, -panemaan käytäntöön arvostelukykyään ja vaikuttamaan mukana. Ja se -oli välttämätöntäkin, sillä ilman innostuneita nuoria miehiä puuttui -viisaimmiltakin vanhuksilta puolet elämää. - -Mutta Arnold torjui isän vaatimukset siivosti, joskin samalla -varmasti. Hän oli päättänyt, niin selitti hän, rajoittua kaikkien -kansalaisvelvollisuuksiensa täyttämiseen, joihin ohimennen sanoen -kuului sekin, ettei koskaan ota osaa vaaliin, jollei tunne ehdokkaita -eikä ehdottajia. Tuohon niin sanottuun mukana vaikuttamiseen -tahtoi hän kyllä ryhtyä, jos sitä kerran tarvittaisiin, mutta -siihen saakka tehdä huomioita tositapahtumista sekä tarkastella -niiden hedelmiä; niistä tuntisi hän ne henkilötkin, jotka niitä -ovat tuottaneet, paremmin kuin heidän puheistaan, ja puolueet -taasen näistä henkilöistä, samoinkuin heidän kirjoittamistaan -sanomalehtiartikkeleistakin. Mielipiteisiinsä ei hän tahtonut antaa -vaikuttaa eikä sen vuoksi aikonut mennä sinne, missä sellaista -yritetään; ainoastaan siten tunsi hän itsensä vapaaksi sekä -kykeneväksi kerran sanomaan jokaiselle sen, mitä hän totena piti. -Monet nuoret miehet ajattelivat nykyään siten. - -Isä ei pysynyt kauemmin vaatimuksissaan; mutta hän tunsi itsensä -loukatuksi, kun nyt supistuikin tähän koko se vaikutus, joka -hänellä piti olla ainoaan poikaansa, hänellä, joka niin omaa etuaan -katsomatta ja vaivojaan säästämättä palveli maataan. Hän tuli -senvuoksi uudelleen siihen ajatukseen, että pojasta oli kouluissa -tullut doktrinääri, jossa kenties piili vain taantumusta. Tuskallinen -epäluulo rupesi hänen mieltään painamaan. - -Tämä tosin kääntyi jälleen paremmaksi, kun Arnold eräänä päivänä -pyysi saada kutsua vieraisille muutamia ystäviään, mihin hän sanoi -olevansa velvollinen. Kysymyksessä oli kahdeksan nuorta miestä, -joista osa oli varattomia, jolleikaan köyhiä, mutta toinen osa -rikkaiden perheiden poikia. Arnold toivoi samalla, että isäkin -olisi mukana ja tämä suostuikin, ajatellen heti, että hän siten -saisi tilaisuuden perusteellisemmin tutustua poikansa seurapiiriin -ja mielipiteisiin. Äiti soi pojalleen mielellään tämän ilon, mutta -selitti, että oli hankittava kokki ynnä passari, sillä vanha Leena -ei kyennyt asiaa valvomaan eikä hän itse tiennyt, mikä nykyään oli -tavallista eikä myöskään voinut enää kyökissä seisoa. Tyttäriä ei -myöskään sopinut siihen toimeen valjastaa. - -Arnold vastusti näitä toimenpiteitä. Hän ei tahtonut tuoda taloon -loistoa ja ylellisyyttä, mikä hänellä ei ollut mieleenkään -juolahtanut. Hänen ystävänsä olivat järkeviä ja iloisia veitikoita -ja jos vanha Leena valmistaisi pari vankkaa ruokalajia, mihin hän -kyllä vanhastaankin pystyi, ja vaikka hän tarjoaisikin ruokia hiukan -hullunkurisesti, niin kävisi kaikki mainiosti. Jonkun naisapulaisen -voisi äiti kyllä ottaa kyökkiin. - -Tästä syntyi pieni kina, kunnes Arnold pääsi voitolle, mutta vain -näennäisesti. Kun hän määrättynä iltana tuli tuntia aikaisemmin -kotiin, seisoi hellan ääressä lumivalkoinen kokki ja ruokasalissa -hännystakkiin puettu passari, joka puuhaili lasien ja lautasten -kanssa ja oli epäilemättä pannut kokoon ne ruokaliinat, jotka -koristelivat valmiiksi katetulla pöydällä olevia lautasia kaniinien, -kukkojen ja jos minkä muotoisina. Maria rouva sanoi, ettei se muutoin -olisi voinut käydä; hän ei voinut onnistumattomilla laitoksilla -saattaa perhettä nousukastavaran maineeseen. - -Vieraat saapuivat täsmällisesti, melkein kaikki yhdellä kertaa, niin -että isä Salander saattoi ilmestyä viimeisenä, tarvitsematta liian -kauan odottaa Heti sai hän edullisen vaikutuksen seurueen hyvästä -ulkonäöstä ja avoimesta käytöksestä. Pöydässä hän lisäksi itsekseen -ihmetteli heidän vapaata sävyään ja kaiken huonon keskustelumaneerin -puutetta arkipäiväisine sukkeluuksineen ja kaksimielisyyksineen. -Paremmin kuullakseen puhui hän itse vähän ja varoi vallankin -alkamasta politiikan alalta, saadakseen siten Arnoldin ystävät ja -hänet itsensä sitä vapaammin siihen johtumaan. Hän piti myöskin -riittävästi huolta kieltä irroittavien juomien uudistamisesta. Nuoret -herrat tulivat vain iloisemmiksi, pysyen silti kohtuuden rajoissa. -Keskustelu vilkastui ja kun osanottajat olivat kutakuinkin yhtä -sivistyneitä, hyvin tiedoilla varustettuja ja lisäksi henkeviä, niin -sukeltausivat poliittiset kysymykset yhtä hyvin kuin muutkin esille; -mutta ei silti kuulunut yhtään sanaa, joka olisi viitannut vapauden -vastustamiseen tai kansan halveksimiseen, tuskinpa edes yhtään -teeskentelemättömän karkeaa lausetta tästä tai tuosta halpamaisesta -sykofantista, joita juuri kummitteli sanomalehdissä ja neuvostoissa; -silloin saattoi korkeintaan kuulla: "Mitä hänestä? Sille miehelle on -uransa merkitty, hänen on sitä kuljettava eikä hän jää palkkaansa -vaille!" - -Martin vielä ihmetellessä sitä kokemuksenomaista tapaa, johon -tämä nuoriso näytti jo perehtyneen, oli keskustelu siitä aiheesta -siirtynyt jo pois. Ne eivät kykene, ajatteli hän, pysymään yhdessä -aatteessa; heillä ei näytä sittenkään olevan mitään poliittista -suonta! Mutta ennenkuin hän tuota epäilystään ehti harkita, oli -keskustelu siirtynyt kauas vapaille aloille; kukaan ei pyytänyt -esiintyä opettajana tai profeettana ja fraaseja kuului vieläkin -vähemmän; kaikesta näkyi hyvin, että he olivat kypsyneitä -nuorukaisia, jotka tahtoivat pitää itselleen maailman avoimena, -antamatta sitä tupakkamassiin pistää. Martille oli hiukan vaikeata -seurata uusia tai uusimpia vaatimuksia yleisen sivistyskannan -polulla, sillä hän oli monissa asioissa jäänyt kelpolailla jälelle -ja täytyi hänen useammin kuin kerran pyytää selitystä, joka hänelle -annettiinkin ilman viisastelua tai rehentelyä, noin vain itsestään -selvänä asiana, aivan kuten jollekin sanotaan mimmoinen ilma ulkona -on. Ja kaikesta henkäili tärveltymätön rehellisyys, mikä virkisti -hänen sydäntään. - -"Jumalan kiitos!" ajatteli hän, "me emme ole turhaan rahojamme -panneet! Ne ovat sittenkin kasvatuksen hedelmiä!" - -Kodinko vai valtion, sitä ei hän huolinut mielessään tutkailla. - -Pian yhtyi hänkin pöytätoverein iloiseen mielialaan; ritarillisesti -aikoi hän palkita ilmeisen tyytyväisyytensä päättämällä kymmenen -tienoissa jättää Arnoldin pienen pöytäseurueen keskenään jatkamaan -ja itse vanhempana vetäytyä pois. Mutta hänen onnistui vasta puoli -yhdentoista aikana irtaantua ja mennä naisten huoneeseen, jossa nämä -vielä valveella ollen istuivat yhdessä. - -"Tuletko viimeinkin, sinä kneippari?" sanoi äiti, "sinulla on -täytynyt olla tavattoman hauskaa siellä nuorten miesten seurassa! -Mimmoista siellä nyt sitten oli?" - -"Melkeinpä luulen, ettei minulla ole koko elämässäni ollut niin -hauskaa kuin tänä iltana!" vakuutti mies, "ne ovat kerrassaan -oivallisia miehiä, selväpäisiä ja _nota bene_ säädyllisiä poikia, -joiden kanssa Arnoldimme seurustelee, toveruksia, joista voi sanoa, -että he ovat hyvässä korjuussa, kun ovat toistensa seurassa!" - -"Sehän kuulostaa hyvin ilahuttavalta," vastasi Maria rouva iloisena, -"mieluista minun on sitä kuulla! Ja mimmoista osaa sitten Arnold -heidän joukossaan näyttelee?" - -"Ei siellä kukaan näyttele mitään osaa! He eivät ole mitään virkoihin -hangottelijoita, voisin minä vannoa, ja tietävät kuitenkin, mitä -he tahtovat, vaikkeivät he siitä paljon lörpöttelekään! Usko -vain, että jos sellaista nuorisoa löytyy paljon, niin en minä ole -tulevaisuudestamme huolissani!" - -Kaunopuheliaasti koetti hän tyytyväisinä kuunteleville naisille -suunnilleen kuvata illan kulkua sekä muutamia vieraista, jotka -häntä erikoisesti miellyttivät, kunnes hänet keskeytti voimakkaana -kajahtava laulu, joka kuului salista. Ne lauloivat siellä vahvoin ja -tuorein äänin muuatta elämäniloista laulua, reippaasti ja tahdilleen -ja heti sen jälkeen kuuluivat he lopettavan illanvieton ja ilman -mitään tuntuvampaa melua lähtevän talosta. - -"Ai kuinka sievästi se kävi!" huudahtivat nuoret naiset, "ja niin -pyöreä loppu, punktum vain!" - -"Siinähän te olette kaikki vielä ylhäällä", sanoi Arnold, joka -kynttilä kädessä astui sisään, "se on hyvä, minä luulinkin jo, -että kirkunamme olisi herättänyt teidät unesta. Minä en mielelläni -halunnut heitä estää, vieläpä itsekin huusin mukana, koska se kerta -oli yhdentekevää." - -"Te olisitte voineet vieläkin jatkaa", sanoi äiti, "ja kuitenkin tuo -päättäväinen loppu jätti meihin oivallisen vaikutuksen! Teettekö te -aina niin?" - -"Kyllä, jos me kerran laulamme; minä en tiedä, mistä se tapa -on meidän keskuuteemme kotiutunut! Ilon täytyy ilmoille ja kun -me emme mitään virtuooseja ole, niin emme toki halua mitään -päivätyöläisiäkään olla! Mutta nyt hyvää yötä joka taholle ja suuret -kiitokset kärsivällisyydestä! Minä aion vielä ennen maatapanoani -hetkisen lukea!" - -Kun Arnold oli mennyt, kysyi äiti Martilta hyvin ihmeissään: "Onko -poika juonut vain vettä? Vielä hetkisen lukea! Ja on niin levollinen -kuin tyyni ilma!" - -"Hiton vettä hän on juonut!" sanoi isä Salander. "Hän särpi viiniä -niin paljon kuin kutka hyvänsä muutkin! Hänhän on juuri sinun -poikasi, sinä velhotar!" - -Kaikki nauroivat isän lystikkäälle suuttumukselle ja kävivät levolle. - -Tyynesti purjehti nyt Martti Salanderin laiva nykyisyyden ja -tulevaisuuden vaiheilla, valmiina kohtaamaan niin myrskyjä kuin -tyventäkin, mutta aina hyvillä toiveilla lastattuna. Paljon täytyi -hänen vielä väärennettynä tavarana heittää mereen; mutta poika -osasi kenenkään huomaamatta tasoittaa lastia niin hyvin, ettei -mitään vaappumista ilmennyt ja että laiva pysyi vastustuskykyisenä -niitä pahoja kallioita vastaan, joita milloin tällä, milloin tuolla -taivaanrannalla näkyviin sukelsi. - -Myöskin tuo Louis Wohlwendin musta rosvolaiva, joka pian miehen ijän -oli Martin kulkuväylällä risteillyt, pujahti vielä kerran esiin, -mutta kykenemättä enää kiinni iskemään. Oli jo kutakuinkin varmaa, -että hän Martilta kavaltamallaan saaliilla oli tuolla tunnetulla -tavalla itselleen vaimon keinotellut, siten pelastaen tuon kavalletun -omaisuuden sekä vaimonsa perinnön. Hänelle ei siis rosvoaminen -suinkaan ollut enää välttämätöintä mutta hän piti nyt tuota -"vanhaa ystäväänsä" kerta kaikkiaan yksityisomaisuutenaan, jonka -kimppuun hänen synnynnänen, typeryytensä häntä yhä ajoi. Tuo typerä -uskonnonperustamispuuha oli hänellä siinä toimessa naamarina, samalla -kuin se tyydytti hänen paksua turhamaisuuttaan, jonka orjana hän koko -elämänsä ijän oli ollut. - -Salanderilaiset eivät säälistä hänen poikiinsa ja todennäköisesti -syyttömään naisväkeensä voineet vieläkään näyttää sitä -todistuskappaletta, joka hänet olisi tuossa tuokiossa kukistanut. He -tyytyivät vain siihen, että lyhyesti torjuivat hänet luotaan missä -muodossa hän heidän puoleensa sitten kääntyikin, ja sanomatta hänelle -syytä tähän menettelyynsä. - -Niin joutui hän lopuksi sietämättömään epätietoisuuteen ja kadotti -peräti typerän itseluottamuksensa. Hän lähti tiehensä löytääkseen -muualta sen tyhjän, mikä hänelle oli suotu. - -Eräänä iltana ilmestyi Möni Wighart, tuo uskollinen, ja kertoi -nähneensä Wohlwendin asemalla, jonne hän oli ilmestynyt naisineen, -kirstuineen ja koreineen sekä ilkeine silmäyksineen ja matkustanut -pikajunalla pois. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Martti Salander, by Gottfried Keller - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARTTI SALANDER *** - -***** This file should be named 50516-8.txt or 50516-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/5/1/50516/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50516-8.zip b/old/50516-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5101363..0000000 --- a/old/50516-8.zip +++ /dev/null |