diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50482-8.txt | 10506 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50482-8.zip | bin | 211506 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10506 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..051f07e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50482 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50482) diff --git a/old/50482-8.txt b/old/50482-8.txt deleted file mode 100644 index 6757829..0000000 --- a/old/50482-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10506 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Mitä meidän siis on tekeminen?, by Leo Tolstoy - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Mitä meidän siis on tekeminen? - -Author: Leo Tolstoy - -Translator: K. W. Järnefelt - -Release Date: November 18, 2015 [EBook #50482] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MITÄ MEIDÄN SIIS ON TEKEMINEN? *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -MITÄ MEIDÄN SIIS ON TEKEMINEN? - -Kirj. - -Leo Tolstoi - - -Suomentanut K. W. Järnefelt - - -Otava, Helsinki, 1908. - - - - - - -Mitä meidän siis on tekeminen? - - - Ja kansa kysyi häneltä: Mitä meidän siis on tekeminen? Hän - vastasi ja sanoi heille: Jolla on kaksi pukua, antakoon sille, - joka on ilman; ja jolla on ruokaa, hän tehköön, samoin. (Luuk. - 3:10, 11). - - Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, jossa turmelee koi - ja ruoste, ja jossa murtautuvat varkaat sisään ja varastavat. - - Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, jossa ei turmele - koi eikä ruoste, ja jossa eivät murtaudu varkaat sisään eivätkä - varasta. - - Sillä missä aarteesi on, siellä sydämmesikin on. - - Silmä on ruumiin kynttilä. Jos siis silmäsi on puhdas, niin koko - ruumiisi on valoisa. - - Mutta jos silmäsi on turmeltunut, niin koko ruumiisi on pimeä. - Jos siis sinussa oleva valo on pimeyttä, niin mimmoinen onkaan - pimeys? - - Ei kukaan voi kahta herraa palvella; Sillä hän on silloin joko - vihaava toista ja toista rakastava, taikka hän on tekevä toiselle - mieliksi ja toisesta ei välitä. Ette voi palvella Jumalaa ja - rikkautta. - - Senvuoksi sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä - söisitte tai mitä joisitte, eikä ruumiistanne, mitä pukisitte - yllenne. Eikö henki ole enempi kuin ruoka, ja ruumis enempi kuin - vaatteet? Älkää siis murehtiko sanoen: mitä syömme? tai: mitä - juomme? tai: millä vaatetamme itsemme? Sillä kaikkea tätä pakanat - tavottelevat, ja teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän - tätä kaikkea tarvitsevan. - - Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, - niin tämäkin kaikki sen ohessa teille annetaan (Matt. 6: 19--25, - 31--34). - - Sillä helpompi on kamelin mennä neulansilmästä läpi, kuin rikkaan - päästä Jumalan valtakuntaan (Matt. 19: 24; Luuk. 18: 25; Mark. - 10: 25). - - - - -I. - - -Olen koko elämäni elänyt maalla. Kun vuonna 1881 muutin asumaan -Moskovaan kummastutti minua kaupunkilainen köyhyys. Minä tunnen -maalaisen köyhyyden, mutta kaupunkilainen köyhyys oli minulle uutta -ja käsittämätöntä. Moskovassa ei voi päästä kadun päähän tapaamatta -kerjäläisiä ja omituisia kerjäläisiä, jotka eivät ole maalaisten -kerjäläisten näköisiä. Näillä kerjäläisillä ei ole pussia mukanaan -eikä Kristuksen nimeä huulillaan niinkuin maalaisilla kerjäläisillä. -Moskovalaiset kerjäläiset eivät kanna pussia eivätkä pyydä almua. -Useimmiten he, kohdatessaan teidät tai päästäessään teidät ohitsensa -menemään, koettavat vaan kohdata teidän katseenne. Ja, päättäen -katseestanne, he joko pyytävät, tai ovat pyytämättä. Minä tunnen -erään sellaisen kerjäläisen, joka on aatelissukua. Ukko kävelee -hitaasti, nyökäytellen ruumistaan joka askeleella. Kohdatessaan -teidät hän nyökäyttää ruumistaan, ikäänkuin kumartaen teille. Jos te -pysähdytte, ottaa hän lakin päästään, kumartaa ja pyytää almua, mutta -jos ette pysähdy, on hän olevinaan, että hänellä on vaan semmoinen -käyntitapa, ja hän jatkaa matkaansa, kumartaen samalla tavalla -joka askeleella. Se on oikea moskovalainen kerjäläinen. Alussa en -tiennyt, minkätähden moskovalaiset kerjäläiset eivät pyydä suoraan; -sittemmin kyllä ymmärsin miksi he eivät sitä tee, mutta en sittenkään -käsittänyt heidän asemaansa. - -Kerran, kulkiessani Afanasjevin poikkikatua, näin poliisin asettavan -ajurin kärriin vesitaudin turvottamaa, repaleista miestä. Minä -kysyin: "mistä syystä?" Poliisi vastasi: "kerjäämisestä". -- "Onko se -sitten kiellettyä?" -- "On kai" -- vastasi poliisi. - -Vesitautinen vietiin ajurilla. Minä otin toisen ajurin ja läksin -ajamaan heidän jälessään. Tahdoin päästä selville, oliko se totta, -että kerjääminen on kiellettyä ja miksi se on kiellettyä. En -voinut mitenkään käsittää, kuinka voi kieltää ihmistä pyytämästä -jotain toiselta, enkä sitä paitsi voinut uskoa kerjäämisen olevan -kiellettyä, kun Moskova on täynnä kerjäläisiä. Tulin poliisiasemalle, -jonne kerjäläinen oli viety. Siellä istui pöydän ääressä sapelilla ja -revolverilla varustettu mies. Kysyin: "Mistä syystä tuo mies otettiin -kiinni?" Sapeliherra katsahti minuun ankarasti ja sanoi: "mitä se -teitä liikuttaa?" Mutta huomaten tarpeelliseksi selittää minulle -jotakin, hän lisäsi: "esimiehet käskevät korjaamaan semmoisia, se on -siis tarpeen". Minä läksin. Se poliisi, joka oli tuonut kerjäläisen, -istui eteisessä tarkastellen veltosti jotakin muistiinpanokirjaa. -Kysyin häneltä: "onko se totta, että kerjäläisiltä on kielletty -almun pyytäminen?" Poliisi heräsi, katsahti minuun, rypisti otsaansa -ja vaipui sitten taas entiseen uneliaisuuden tilaansa. Ryhtyessään -uudestaan kirjaansa tutkimaan hän sanoi: "esimiehet käskevät, siis -täytyy". Minä menin ulos ajurin luo. - --- No, mitä? Ottivatko? kysyi ajuri, jota nähtävästi myöskin huvitti -tämä asia. - --- Ottivat, vastasin hänelle. Ajuri pudisti päätään. - --- Onkos teillä täällä Moskovassa kielletty almun pyytäminen? kysyin. - --- Kuka heitä tietää, sanoi ajuri. - --- Mitenkäs se niin on, sanoin minä, -- kerjäläinenhän on Kristuksen -oma ja hänet viedään poliisikamariin. - -Nykyään on siitä kuitenkin jo luovuttu, ei enää vaadita. - -Sittemmin näin vielä monta kertaa poliisien vievän kerjäläisiä -poliisikamariin, ja sitten Jusupovin työhuoneeseen. Kerran tapasin -Mäsnitskajan kadulla joukon semmoisia kerjäläisiä, noin kolmekymmentä -henkeä. Niitten edellä ja takana kulki poliiseja. Kysyin: "mistä -syystä?" -- Kerjäämisestä. - -Asia on niin, että lain mukaan oli kerjääminen Moskovassa kielletty -kaikilta niiltä kerjäläisiltä, joita tapaa siellä useampia joka -kadulla ja joita rivittäin seisoo jumalanpalveluksen ja varsinkin -hautajaisten aikana joka kirkon ovella. - -Mutta minkästähden toisia korjataan ja suljetaan jonnekin, toisia -jätetään rauhaan? Siitä en päässyt ollenkaan selville. Onko heidän -joukossaan laillisia ja laittomia kerjäläisiä, vai onko heitä niin -paljon, ettei kaikkia saa korjatuksi, vai kerääntyykö niitä uusia, -kun toiset on korjattu? - -Kerjäläisiä on Moskovassa paljon joka lajia. On semmoisia, jotka -pitävät kerjäämistä elinkeinonaan, on todellisiakin kerjäläisiä, -semmoisia, jotka jollakin tavoin ovat joutuneet Moskovaan ja -tosiaankin kärsivät puutetta. - -Näitten kerjäläisten joukossa on usein talonpoikaispukuisia miehiä -ja vaimoja. Olen usein tavannut semmoisia. Muutamat niistä ovat -täällä sairastuneet ja sitten, päästyään sairashuoneesta, ovat -kykenemättömiä itseään elättämään ja matkustamaan kotiseudulleen. -Toiset taas ovat sen lisäksi ruvenneet juopottelemaan. Niistä, jotka -eivät olleet sairaita, olivat muutamat tulipalon kautta kärsineitä, -tai ikäkuluja, tai vaimoja, joilla oli lapsia, toiset taas aivan -terveitäkin ja työkykyisiä. Nuo aivan terveet kerjäävät miehet -herättivät erityisesti minun huomiotani. Tultuani Moskovaan otin -nimittäin tavakseni, ruumiin liikettä saadakseni, käydä työssä -Vorobjevin mäellä kahden miehen kanssa, jotka sahasivat siellä puita. -Nämä miehet olivat aivan yhtä köyhiä, kuin nekin, joita tapasin -kaduilla. Toinen niistä oli nimeltään Pietari, sotamies Kalugasta, -toinen Simo, Vladimirin kuvernementistä. Heillä ei ollut mitään muuta -kuin vaatteet, mitkä oli päällä ja kädet. Ja näillä käsillään he -ansaitsivat, hyvin kovalla työllä, 40--50 kopeekkaa päivässä, joista -molemmat panivat vielä osan säästöön, toinen ostaakseen itselleen -turkin, toinen saadakseen kerätyksi matkarahat kotiseudulleen -päästäkseen. Kun kohtasin samallaisia miehiä kadulla, kiinnittivät ne -senvuoksi erityistä huomiotani. Minkätähden toiset tekevät työtä, ja -toiset kerjäävät? - -Kohdatessani semmoisen miehen, kysyin tavallisesti, mitenkä hän -oli joutunut moiseen tilaan. Kerran tapasin aivan terveen miehen -kerjäämässä. Kysyin, kuka hän on ja mistä. Hän sanoi tulleensa -työansiolle Kalugasta. Aluksi olivat hän ja toverinsa saaneet työtä -eräältä isännältä. Kun se työ loppui, alkoivat he etsiä toista, -mutta eivät saaneet. Toveri jätti hänet ja siitä saakka oli hän -toista viikkoa saanut ponnistella, syötyään kaiken, mitä hänellä oli -ollut. Ei hänellä ollut sahaa, ei kirvestä, eikä rahaa, millä ostaa. -Minä annoin hänelle rahaa sahan ostoon ja neuvoin työpaikan, mihin -tulla. Olin jo, edeltäpäin sopinut Pietarin ja Simon kanssa, että he -ottaisivat hänet työhön. - --- Muistahan, että tulet. Siellä on paljon työtä. - --- Kyllä tulen, kuinkas muuten? Ei ole hauskaa kuleksia kerjuulla. -Työtä kyllä osaan tehdä. - -Mies vannoi tulevansa ja minusta näytti, ettei hän tahtonut pettää, -vaan tosiaankin aikoi tulla. - -Seuraavana päivänä sain työpaikalla kuulla, ettei miestä ollut -näkynyt. Samalla tavalla petti minut moni muukin. Jotkut pettivät -minua silläkin keinoin, että sanoivat tarvitsevansa rahaa pilettiin, -päästäkseen matkustamaan kotiin, mutta jonkun ajan kuluttua tapasin -heidät taas kadulla. Useat heistä jo tunsin ja he tuntiessaan minut, -karttoivat minua. Välistä sattui niinkin, että joku heistä, joka -oli minut unohtanut, koetti uudistaa vanhan petoksensa. Siten tulin -huomaamaan tässäkin luokassa olevan paljon petkuttajia, mutta nämä -petkuttajat olivatkin hyvin kurjia. Kaikki he olivat puolialastomia, -köyhiä, laihoja, sairaaloisia. Ne olivat niitä jotka todellakin -paleltuvat, tai hirttäytyvät, niinkuin sanomalehdistä tiedämme. - - - - -II. - - -Kun puhuin kaupunkilaisille tuosta kaupunkilaisesta köyhyydestä, -sanottiin minulle aina: "Oi, se ei ole vielä mitään -- kaikki -tuo, mitä olette nähneet. Mutta menkääpä Hitrovin torille ja -sikäläisiin yömajoihin. Siellä te vasta saatte nähdä oikean -'kultaisen komppaniian'." Eräs leikinlaskija sanoi, ettei se enää -ollut komppaniia, vaan kultainen rykmentti -- niin paljon niitä -oli lisääntynyt. Leikinlaskija oli oikeassa, mutta hän olisi ollut -vieläkin enemmän oikeassa, jos olisi sanonut, että näitä ihmisiä on -nykyään Moskovassa ei komppaniia, eikä rykmentti, vaan kokonainen -armeija, ehkä noin 50 tuhatta. Vanhat kaupungin asukkaat, puhuesssaan -minulle kaupungin kerjäläisistä, tekivät sen aina jonkinmoisella -mielihyvällä, ikäänkuin kerskaten minun edessäni sillä tiedollansa. -Muistan, että ollessani Lontoossa sikäläiset vanhat kaupunkilaiset -niinikään kerskailivat, puhuessaan lontoolaisesta köyhyydestä. Niin -sitä meillä muka. - -Ja minun teki mieli nähdä kaikki tuo köyhyys, josta minulle oli -puhuttu. Monta kertaa tein lähtöä Hitrovin torille päin, mutta joka -kerta minua kammoksutti ja hävetti. "Miksi menen katsomaan ihmisten -kärsimyksiä, joita en voi auttaa?" -- puhui yksi ääni. "Ei, jos -sinä elät täällä ja näet kaupunkilaiselämän kaikki ihanuudet, niin -meneppä katsomaan tuota toistakin", -- sanoi toinen ääni. Ja niinpä -minä eräänä kylmänä ja tuulisena joulukuun päivänä läksin astumaan -tuota kaupunkilaista köyhyyden keskipistettä, Hitrovin toria kohti. -Oli arkipäivä, kello kävi neljättä. Jo Soljankan kadulla aloin nähdä -yhä enemmän ja enemmän ihmisiä, joilla oli kummalliset, toisilta -saadut vaatteet ja vielä kummallisemmat jalkineet, ihmisiä, joilla -oli hyvin sairaannäköiset kasvot ja heillä kaikille yhteinen -omituinen halveksiva katse. Mitä kummallisimmassa, hullunkurisimmassa -puvussa oleva ihminen kulki aivan vapaasti, nähtävästi vähääkään -välittämättä siitä, miltä hän toisista voi näyttää. Kaikki nämä -ihmiset kulkivat samaan suuntaan. Kysymättä tietä, jota en tuntenut, -kuljin heidän jälessään ja tulin Hitrovin torille. Torilla oli -samallaisia naisia repaleisissa nutuissa, palttoissa ja kapoteissa, -saappaat tai kalossit jalassa ja yhtä vapaita, välinpitämättömiä -pukujensa hullunkurisuudesta, vanhoja ja nuoria. He istuivat, -kaupittelivat jotakin, kuljeksivat tai riitelivät. Väkeä oli torilla -vähän. Nähtävästi oli toriaika ohi ja suurin osa ihmisiä kulki -mäkeä ylös torin sivu ja torin halki, yhä samaan suuntaan. Minä -läksin kulkemaan heidän jälessään. Mitä pitemmälle jouduin, sitä -enemmän yhtyi samallaisia ihmisiä samalle tielle. Edelläni kulki -kaksi naista, toinen vanha, toinen nuori, puhellen jostain asiasta. -Jokaista asiaan kuuluvaa sanaa seurasi pari asiaan kuulumatonta, -mitä törkeintä sanaa. He eivät olleet humalassa, vaan jokin asia -heitä näkyi huolestuttavan. Vastaantulijat ja jälessä kulkijat eivät -kiinnittäneet minkäänlaista huomiota tuohon heidän puheeseensa, joka -minua niin kummastutti. Näillä seuduin nähtävästi aina puhuttiin -sillä tavalla. Vasemmalla oli yksityisiä yömajoja, ja muutamat -poikkesivat sinne, toiset taas jatkoivat matkaansa. Tultuamme mäelle, -oli edessämme katujen kulmassa iso talo. Suurin osa niistä, jotka -kulkivat minun kanssani, pysähtyi talon luo. Koko katukäytävä tämän -talon edessä oli täynnä samallaisia ihmisiä, jotka seisoivat tai -istuivat käytävällä tai kadulla. Oikealla puolen sisäänkäytävää oli -naisia, vasemmalla miehiä. Minä menin naisten sivu, menin miesten -sivu (kaikkiaan oli väkeä muutamia satoja) ja pysähdyin rivin päähän. -Talo, jonka luona nämä ihmiset odottelivat, oli Ljapinin maksuton -yömaja. Ihmisjoukko oli sisäänpääsöä odottavia yömajalaisia. Kello 5 -iltapäivällä avataan ovet ja päästetään sisään. Tänne olivat tulossa -melkein kaikki ihmiset, joitten sivu olin kulkenut. - -Lähinnä minua seisovat ihmiset alkoivat minua tarkastella. -Vaatteitten jäännökset, jotka peittivät heidän ruumistansa, olivat -hyvin erillaisia. Mutta ilme kaikissa minuun suunnatuissa katseissa -oli aivan sama. Kaikki ne ilmaisivat kysymyksen: mitä varten sinä -- -toisesta maailmasta kotoisin oleva ihminen -- olet pysähtynyt tähän -meidän viereemme? Kuka sinä olet? Itseesi tyytyväinen pohattako, -joka haluaa nauttia meidän puutteestamme, haihduttaa ikäväänsä meitä -piinaamalla, vai oletko sinä semmoinen, jota ei ole eikä voi olla -olemassa, ihminen, joka meitä säälii? Kaikki katseet ilmaisivat -tämän kysymyksen. Minun teki mieli antautua puheisiin jonkun kanssa, -mutta pitkään aikaan en ilennyt. Mutta vaiti ollessammekin katseemme -meitä lähensivät toisiimme. Niin kauas toisistamme kuin elämä olikin -meidät eroittanut, katsahdettuamme pari kolme kertaa toistemme -silmiin tunsimme kuitenkin olevamme yksiä ihmisiä, ja lakkasimme -toisiamme pelkäämästä. Lähinnä minua seisoi muuan mies, jolla oli -pöhettyneet kasvot ja punanen parta, repaleisessa kauhtanassa ja -kuluneet kalossit paljaassa jalassa, vaikka oli 8 pykälän pakkanen. -Kolme tai neljä kertaa kohtasin hänen katseensa ja tunsin semmoista -läheisyyttä häneen, ettei suinkaan enää hävettänyt ruveta hänen -kanssaan puheisiin, vaan päinvastoin olisi hävettänyt olla mitään -virkkamatta. Kysyin, mistä hän oli kotoisin. Hän vastasi mielellään -ja alkoi jutella; toiset siirtyivät lähemmäksi. Hän oli Smolenskista, -oli tullut työtä etsimään, leipää ja veroja varten. "Työtä", sanoi -mies, "ei ole, sotamiehet ovat nykyään kaiken työn vieneet. Nyt saan -kuleksia tyhjin toimin; kahteen päivään en ole palaakaan suuhuni -pannut, sen saatte uskoa". Hän puhui arasti, yrittäen hymyillä. -Varimakean kaupustelija, entinen sotamies seisoi lähellä. Minä -viittasin hänet luokseni. Hän kaatoi lasiin varimakeata. Mies otti -kuuman lasin käteensä, ja, ennenkuin rupesi juomaan, lämmitteli -käsiään sen höyryssä, ettei lämpö hukkaan menisi. Sitä tehdessään -hän kertoi minulle vaiheistaan. Vaiheet, eli kertomukset vaiheista, -ovat melkein kaikilla samat: oli alussa vähän työtä, mutta sitten -se loppui; sitten yömajassa varastettiin kukkaro rahoineen ja -pilettineen; ja nyt ei pääse pois Moskovasta. Mies kertoi päivällä -lämmittelevänsä kapakoissa, raviten itseänsä "sakuskalla" (kapakoissa -olevilla leipäpalasilla); välistä sanoi annettavan, välistä ajettavan -pois; yötä sai olla ilmaiseksi täällä Ljapinin talossa. Sanoi -odottavansa vaan poliisin käyntiä, jolloin hänet passittomana viedään -linnaan ja lähetetään vankikyydillä kotiseudulleen. "Torstaina kuuluu -poliisi tulevan käymään". (Vankila ja vankikyyti on hänelle kuin -luvattu maa). - -Hänen kertomuksensa pari kolme henkilöä joukosta vahvistivat -todeksi ja sanoivat olevansa samallaisessa asemassa. Laiha, kalpea, -pitkänenäinen nuorukainen, jonka yläruumista peitti pelkkä, -olkapäitten kohdalta rikkonainen paita, päässä lakki ilman lippaa, -tunkeutui syrjittäin joukon läpi. Hän värisi kovasti koko ajan, -mutta koetti kuitenkin ylenkatseellisesti hymyillä miesten puheille, -toivoen siten pääsevänsä minun suosiooni. Minä tarjosin hänelle -varimakeata. Hän otti lasin, lämmitteli samoin käsiään sen päällä -ja alkoi juuri jotain puhua, kun hänet työnsi syrjään muuan iso -mustaverinen, käyränenäinen mies, karttuunipaita ja liivit päällä, -ilman lakkia. Käyränenäinen pyysi myöskin varimakeata. Sitten tuli -pitkä, suippopartainen ukko, palttoo päällä, vyötettynä nuoralla, -virsut jalassa -- humalassa. Sitten pieni äijä, kasvot turvoksissa, -silmät vetistävät, ruskea nankininahkainen takki päällä, jalassa -kuluneet kesähousut, joista paljaat polvet törröttivät, kalisten -toisiaan vasten kylmästä. Hän vapisi niin, ettei kyennyt pitämään -lasia vakavasti kädessään ja kaasi sen päälleen. Toiset alkoivat -häntä sättiä. Hän vaan hymyili nolon näköisenä ja väristen. Sitten -vino, muodoton olento, repaleissa ja nahkatohvelit paljaissa -jaloissa, sitten jokin upseerin tapainen, sitten papin tapainen, -sitten jokin nenätön kummitus. Kaikki nuo nälkäiset ja viluiset, -rukoilevat ja nöyrät olennot tunkeilivat minun ympärilläni, pyrkien -varimakean ääreen. Varimakea juotiin loppuun. Yksi joukosta pyysi -rahaa, ja minä annoin. Sitten pyysi toinen, kolmas ja koko joukko -piiritti minut. Syntyi tungos ja sekasorto. Naapuritalon pihamies -huusi joukolle, että väistyisivät hänen talonsa jalkakäytävältä, ja -hänen käskynsä nöyrästi täytettiin. Joukosta ilmestyi toimeliaita -miehiä, jotka ottivat minut suojelukseensa, tahtoen viedä minut -pois tungoksesta, mutta joukko, joka ensin oli seisonut pitkin -jalkakäytävää, tungeksi nyt minun ympärilläni. Kaikki katsoivat -minuun ja pyysivät. Toiset kasvot olivat toistaan surkeampia, -nääntyneempiä ja nöyrempiä. Minä jaoin kaikki, mitä minulla oli -mukanani, noin 20 ruplan paikoilla, ja menin joukon mukana yömajaan. -Talo oli iso. Siinä oli neljä osastoa. Yläkerrokset olivat miehiä -varten, alakerrokset naisia varten. Ensin tulin naisosastoon. Iso -huone oli täynnä telttavuoteita, sentapaisia, kuin kolmannen luokan -telttavuoteet rautateillä. Vuoteita oli kaksi kerrosta, ylhäällä ja -alhaalla. Kummallisia, ryysyisiä naisia, ilman päällysnuttua, vanhoja -ja nuoria, tuli sisään ja asettui paikoilleen, mitkä alas, mitkä -ylös. Muutamat vanhoista tekivät ristinmerkin ja siunasivat sitä -ihmistä, joka oli rakentanut yömajan, toiset nauroivat ja riitelivät. -Menin yläkertaan. Siellä olivat miehet paikoilleen asettumassa. -Heidän joukossaan huomasin yhden niistä, jolle olin rahaa antanut. -Hänet nähdessäni rupesi minua yhtäkkiä hirveästi hävettämään ja -minä läksin kiireesti pois. Semmoisella tunteella, kuin olisin -tehnyt jonkin rikoksen, astuin ulos talosta ja menin kotiin. Kotiin -päästyäni nousin matoilla peitettyjä portaita eteiseen, jonka lattia -oli veralla vuorattu, ja riisuttuani päältäni turkin, istuuduin -syömään päivällistä, jossa oli viisi ruokalajia ja jota tarjosi kaksi -hännystakkiin puettua valkohansikkaista lakeijaa. - -Kolmekymmentä vuotta sitten näin Pariisissa, mitenkä tuhansien -katsojain läsnäollessa lyötiin ihmiseltä pää pois giljotiinilla. -Minä tiesin tämän ihmisen olleen julman pahantekijän. Minä tiesin -kaikki ne syyt, joita ihmiset vuosisatain kuluessa ovat tuoneet -esiin, puolustaakseen tämänlaatuisia tekoja. Minä tiesin että tämä -tehtiin itsetietoisesti, mutta sinä hetkenä, kun pää erkani ruumiista -ja putosi laatikkoon, minulta pääsi huuto ja minä ymmärsin, en -järjelläni, enkä sydämmelläni yksin, vaan koko olennollani, että -kaikki kuoleman rangaistuksesta kuulemani väitteet olivat ilkeätä -lorua, että, kokoontuipa ihmisiä kuinka suuri joukko tahansa -toimeenpanemaan murhaa, tuota maailman pahinta syntiä, nimittivätpä -he itseään miten hyvänsä, -- että murha on murha, ja että tuo -synti tehtiin minun silmieni edessä. Ja minä läsnäolollani ja -toimettomuudellani hyväksyin tämän synnin ja otin siihen osaa. Samoin -nytkin, nähdessäni tuota nälkää, vilua ja kurjuutta, jota tuhannet -ihmiset kärsivät, ymmärsin koko olennollani, että kymmenien tuhansien -semmoisten ihmisten olemassa olo Moskovassa, samalla kuin minä ja -muut syömme lintupaistia ja sampikalaa ja verhoamme hevosia veralla -ja lattioita matoilla, -- sanoivatpa kaikki maailman oppineet mitä -hyvänsä. -- on rikos, joka ei ole ainoastaan kerran tapahtunut, vaan -yhä tapahtuu, ja että minä, ylellisyydessä eläjä, en ainoastaan sitä -suvaitse, vaan suorastaan otan siihen osaa. Minusta oli eroitus -näiden kahden vaikutelman välillä ainoastaan siinä, että edellisessä -tapauksessa ainoa, mitä olisin saattanut tehdä, olisi ollut se, -että olisin huutanut giljotiinin ääressä seisoville ja murhaa -toimeenpaneville heidän tekevän syntiä, ja kaikin tavoin koettanut -estää tuota tekoa. Mutta näin menetellessäni saatoin edeltäpäin -tietää, ettei tämä minun tekoni estäisi murhaa tapahtumasta. -Jälkimäisessä taas saatoin antaa ei ainoastaan varimakeaa ja mukanani -olevat mitättömät rahat, vaan myöskin palttooni ja kaiken, mitä -minulla oli kotona. Mutta minä en sitä tehnyt, jonka vuoksi tunsin -silloin ja tunnen nyt, enkä lakkaa koskaan tuntemasta osallisuuttani -yhä jatkuvaan rikokseen niin kauan, kuin minulla on liikaa ruokaa, -silloin kuin toisella ei ole mitään, ja kaksi pukua, silloin kuin -toisella ei ole yhtäkään. - - - - -III. - - -Samana iltana, kun olin palannut Ljapinin talosta, kerroin -vaikutelmistani eräälle ystävälleni. Tämä ystävä -- eräs kaupungin -asukkaista -- alkoi puhua minulle jonkinmoisella mielihyvällä, -että se on aivan luonnollinen kaupunkilainen ilmiö, että minä vaan -maalaisuuteni vuoksi näen siinä jotain erikoista, että se on aina -niin ollut ja tulee olemaan, että niin täytyy olla ja että se on -sivistyksen välttämätön ehto. Lontoossa on vielä pahempaa, ja ei -siinä siis ole mitään pahaa, eikä siitä saa olla tyytymätön. Minä -aloin väittää ystävääni vastaan, ja tein sen semmoisella kiihkolla -ja vimmalla, että hänen vaimonsa tuli toisesta huoneesta kysymään, -mitä oli tapahtunut. Minä olin, itsekään sitä huomaamatta, kyyneleet -silmissä ja itku kurkussa huutanut ja huitonut käsilläni ystäväni -edessä. Minä huusin: "niin ei saa elää, niin ei saa elää, ei saa!" -Minua nolattiin tarpeettomasta kiivaudestani, sanottiin, etten voinut -mistään levollisesti keskustella, että semmoinen kiivastuminen on -epämiellyttävää, ja päälle päätteeksi todistettiin minulle, että -semmoisten onnettomain ihmisten olemassa olo ei mitenkään voi antaa -aihetta lähimmäisten elämän myrkyttämiseen. - -Tunsin heidän olevan oikeassa ja vaikenin, mutta sydämmeni pohjassa -tiesin, että minäkin olin oikeassa, enkä voinut rauhoittua. - -Ennestäänkin jo minulle vieras ja outo kaupunkilaiselämä tuli minulle -nyt siihen määrin inhoittavaksi, että kaikki ne ylellisen elämän -ilot, jotka ennen olivat tuntuneet minusta iloilta, tulivat minulle -piinaksi. Ja vaikka kuinka olisin koettanut löytää sydämmestäni -edes jonkinlaista puolustusta elämällemme, en voinut hermostumatta -nähdä en omaa, enkä toisten vierashuonetta, en siististi, herrasväen -tapaan katettua pöytää, en komeita ajopelejä hyvin syötettyine -kuskineen ja hevosineen, en loistavia kauppapuoteja, teattereita, -enkä tanssiaisia. En voinut sen rinnalla olla näkemättä nälkäisiä, -viluisia, sorretuita Ljapinin talon asukkaita. En voinut saada -päästäni ajatusta, että nämä kaksi asiaa ovat yhteydessä toistensa -kanssa, että toinen johtuu toisesta. Muistan, että siihen -syyllisyyden tunteeseen, joka ensi hetkestä jäi minuun, pian yhtyi -toinenkin, joka himmensi edellisen. - -Kun puhuin Ljapinin talosta saamistani vaikutelmista läheisille -ystävilleni ja tuttavilleni, sain kaikilta saman vastauksen, kuin -ensimäiseltäkin ystävältäni, mutta sitä paitsi he ilmaisivat -hyväksymisensä minun hyvyyteni ja tunteellisuuteni johdosta ja -antoivat minun ymmärtää, että tuo näky oli niin erikoisesti minuun -vaikuttanut ainoastaan senvuoksi, että minä, Leo Tolstoi, olen niin -hyväsydämminen ihminen. Ja minä uskoin sen mielelläni. Ja ennenkuin -ennätin ajatella pääni ympäri, oli minussa ensin tuntemani moitteen -ja katumuksen tunteen sijassa jo tyytyväisyyden tunne oman hyvyyteni -johdosta ja halu näyttää sitä ihmisille. - -Kenties, sanoin itselleni, en todellakaan ole tähän syypää minä -ylellisellä elämälläni, vaan elämän välttämättömät ehdot. Eihän -minun elämäni muuttaminen voi korjata sitä pahaa, jonka olin nähnyt. -Muuttamalla oman elämäni teen vaan itseni ja omaiseni onnettomiksi, -mutta näkemäni onnettomuus jää entiselleen. - -Ja senvuoksi ei minun tehtäväni ole oman elämäni muuttamisessa, -niinkuin ensin oli minusta näyttänyt, vaan siinä, että koetan, sen -verran kuin se on vallassani, parantaa niitten onnettomien tilaa, -jotka olivat herättäneet sääliäni. Koko asia on siinä että minä olen -hyväsydämminen, hyvä ihminen ja haluan tehdä hyvää lähimmäisilleni. -Aloin miettiä suunnitelmaa hyväntekeväisyystoiminnalleni, jossa -saatoin ilmaista koko hyvyyteni. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että -jo miettiessäni tuota hyväntekeväisyystoimintaani sydämmessäni -koko ajan tunsin, ettei se ollut sitä, mitä olisi pitänyt tehdä, -mutta, niinkuin usein tapahtuu, järjen ja mielikuvituksen toiminta -tukahuttivat minussa tuon omantunnon äänen. Tähän aikaan oli -paraillaan toimitettavana yleinen väenlasku. Tämä tilaisuus näytti -minusta keinolta sen hyväntekeväisyyden järjestämiseksi, jossa -tahdoin osoittaa hyvyyteni. Minä tunsin monta Moskovassa olevaa -hyväntekeväisyyslaitosta ja seuraa, mutta koko heidän toimintansa -näytti minusta sekä väärään suuntaan johdetulta että mitättömältä -verraten siihen, mitä itse aijoin tehdä. Keksin seuraavan tuuman: -herättää rikkaissa ihmisissä myötätuntoisuutta kaupunkilaista -köyhälistöä kohtaan, kerätä rahoja, saada kokoon ihmisiä, jotka -haluavat edesauttaa asiata ja väenlaskun ohella käydä läpi kaikki -köyhäin pesät, tulla yhteyteen onnettomien kanssa, päästä perille -yksityiskohdista heidän hädässään ja auttaa heitä rahalla, työllä, -lähettämällä heitä pois Moskovasta, sijoittamalla lapset kouluun -ja vanhukset turvakoteihin ja köyhäintaloihin. Sitä paitsi -ajattelin, että niistä ihmisistä, jotka ryhtyvät tähän toimeen, -muodostuu pysyväinen seura, joka, jakaen keskenänsä Moskovan -kaupunginosat, tulee valvomaan, ettei köyhyys ja kerjäläisyys pääse -kehittymään, tulee aina, heti sen syntyessä, sitä ehkäisemään, tulee -pitämään huolta kaupunkilaisköyhyyden hoidosta enemmän kuin sen -parantamisesta. Minä kuvailin jo, että, puhumattakaan kerjäläisistä, -puutteen alaisiakaan ei tule olemaan kaupungissa, ja että kaiken tuon -saan aikaan minä, ja että me kaikki, rikkaat, tulemme sen jälkeen -kaikessa rauhassa istumaan vierashuoneissamme, syömään päivällistämme -viiden ruokalajin kanssa ja ajelemaan vaunuissamme teattereissa -ja tanssiaisissa, häiriytymättä enää semmoisten näkyjen kautta, -jommoinen minua kohtasi Ljapinin talolla. - -Laadittuani tämän suunnitelman, kirjoitin siitä artikkelin ja, -ennenkuin annoin sen painoon, menin tuttavien luo, joilta toivoin -saavani kannatusta. Kaikille, joita tapasin sinä päivänä (käännyin -etupäässä rikkaitten puoleen), puhuin melkein sitä samaa, minkä -olin kirjoittanut sanomalehteen. Ehdotin, että käyttäisimme -hyväksemme väenlaskutoimitusta, oppiaksemme tuntemaan köyhäin tilaa -Moskovassa ja auttaaksemme sitä sekä toimella että rahoilla ja -saadaksemme aikaan sen, ettei köyhiä ollenkaan olisi Moskovassa, -jolloin me, rikkaat, hyvällä omallatunnolla voisimme nauttia -niistä elämän eduista, joihin olimme tottuneet. Kaikki kuuntelivat -minua tarkkaavaisesti ja totisina, mutta niinpian kuin kuuntelijat -ymmärsivät, mistä oli kysymys, tulivat he ikäänkuin hämilleen. Heitä -ikäänkuin hävetti ja etupäässä minun puolestani, se, että minä puhuin -tyhmyyksiä, joita kuitenkaan ei voinut suoraan sanoa tyhmyyksiksi. -Oli ikäänkuin jokin ulkonainen syy olisi velvoittanut heitä -myöntymään tuohon minun tyhmyyteeni. - --- Niin. Tietysti. Se olisi hyvän hyvä asia, sanottiin minulle. --- Itsestään on ymmärrettävää, ettei asialle voi olla olematta -myötätuntoinen. Niin, teidän ajatuksenne on oivallinen. Minä olen -itsekin sitä ajatellut, mutta ... meillä ollaan yleensä niin -välinpitämättömiä, että tuskin saattaa odottaa mitään suurta -menestystä... Muuten, minä puolestani olen valmis asiata kannattamaan. - -Tähän tapaan puhuivat kaikki. Kaikki suostuivat, mutta suostuivat, -niinkuin minusta näytti, ei minun vakuutukseni vaikutuksesta, eikä -omasta halustaan, vaan jonkin ulkonaisen syyn vaikutuksesta, joka ei -sallinut olla suostumatta. Minä huomasin sen jo siitä, ettei yksikään -raha-apua luvanneista itse määrännyt summaa, jonka aikoi antaa, joten -minun piti se määrätä ja kysellä: "siis voin odottaa teiltä 300, tai -200, tai 100, tai 25 ruplaa?" Eikä kukaan antanut rahoja. Huomautan -tästä senvuoksi, että, kun ihmiset antavat rahaa johonkin omasta -halustaan, he tavallisesti kiirehtivät antamaan. Aition tilaamiseen -Sarah Bernardin näytäntöön annetaan heti rahat käteen, että asia -olisi päätetty. Tässä tapauksessa sitä vastoin ei yksikään niistä, -jotka suostuivat antamaan rahaa ja ilmaisivat myötätuntoisuutensa, -tarjonnut heti rahoja, vaan ainoastaan ääneti myöntyi minun -määräämääni summaan. Viimeisessä talossa, jossa kävin sinä iltana, -tapasin sattumalta suuren seuran kokoontuneena. Sen talonemäntä oli -jo useampia vuosia toiminut hyväntekeväisyyden alalla. Ulko-oven -edessä seisoi useita vaunuja, eteisessä istui useita lakeijoja -kaihissa puvuissa. Isossa vierashuoneessa kahden pöydän ääressä istui -naisia, puettuina kalliisiin pukuihin ja kalliisiin koristuksiin, -laitellen pukuja pienille nukeille. Muutamia nuoria herroja oli -naisten ääressä. Näitten naisten tekemistä nukeista piti tulla -arpajaisvoittoja köyhäin arpajaisiin. - -Tämän vierashuoneen ja siihen kokoontuneitten ihmisten näkeminen -teki minuun hyvin epämiellyttävän vaikutuksen. Puhumatta siitä, että -tänne kokoontuneitten ihmisten omaisuus nousi muutamiin miljooneihin, -puhumatta siitä, että yksin korot siitä pääomasta, joka täällä -oli tuhlattu pukuihin, pitseihin, pronssikuviin, rintaneuloihin, -vaunuihin, hevosiin, lakeijoihin, olivat sata kertaa suuremmat sitä, -mitä kaikki nämä naiset ansaitsivat, olivat menot kaikkien näitten -naisten ja herrain vierailusta: itse ajosta sinne, hansikkaista, -liinavaatteista, kynttilöistä, teestä, sokerista, leivoksista -sata kertaa suuremmat, kuin mitä täällä saatiin ansaituksi. Minä -näin kaiken tuon ja sen vuoksi olisin voinut ymmärtää, etten -täällä ainakaan löydä kannatusta asialleni, mutta minä olin tullut -tehdäkseni ehdotukseni, ja niin raskasta kuin se minulle olikin, -sanoin sanottavani. - -Läsnä olleista eräs naishenkilö tarjosi minulle rahaa, sanoen, ettei -hän tunteellisuutensa vuoksi itse kyennyt köyhien luona käymään, -vaan rahaa oli kyllä valmis antamaan. Paljonko rahaa hän antaa ja -milloinka hän ne minulle toimittaa, sitä hän ei sanonut. Toinen -naishenkilö ja eräs mieshenkilö tarjoutuivat käymään köyhien luona, -mutta minä en käyttänyt hyväkseni heidän tarjoustaan. Mahtavin -henkilö, jonka puoleen käännyin, sanoi minulle, ettei asiassa -paljon voinut tehdä, sillä varoja oli vähän. Varoja taas oli vähän -senvuoksi, että Moskovan rikkaat olivat jo kaikki lukuun otetut -ja kaikilta oli jo saatu, mitä suinkin oli voitu, että kaikille -näille hyväntekijöille oli jo annettu arvonimet, mitalit y.m. -kunnianosoitukset, että menestyksellä rahankeräystä jatkaakseen -täytyy pyytää joitakin uusia palkintoja hallituksen puolelta, joka on -ainoa tehokas keino, vaikka hyvin vaikea. - -Palattuani kotiin sinä päivänä, panin maata sillä aavistuksella, -ettei minun tuumastani tule mitään, ja samalla häpeissäni ja tuntien, -että koko tämän päivän olin tehnyt jotain hyvin ilettävää ja -hävettävää. Mutta minä en jättänyt asiata sillensä. Ensiksikin oli -asia kerran pantu alulle, ja ylpeydentunnekin olisi estänyt minua -siitä luopumasta; toiseksi ei ainoastaan asian menestys, vaan itse -sen harrastaminen teki minulle mahdolliseksi jatkaa elämää niissä -oloissa, joissa elin, jota vastoin epäonnistuminen olisi pakoittanut -minut luopumaan elämäntavastani ja etsimään uusia elämän uria. Ja -sitä itsetiedottomasti pelkäsin. Minä en uskonut sisällistä ääntäni, -vaan jatkoin alkamaani työtä. - -Annettuani kirjoitukseni painoon, luin sen korrehtuurin Duumassa. -Luin sen punehtuen ja änkyttäen, niin kovin minua iletti. Samaten -näkyi hävettävän kaikkia kuulijoitanikin. Kun luettuani kirjoitukseni -kysyin, suostuvatko väenlaskun toimittajat ehdotukseeni, että he -toimituksen päätyttyä jäisivät paikoilleen, ollakseen välittäjinä -seuran ja puutetta kärsivien välillä, syntyi tuskastuttava -hiljaisuus. Sitten esiintyi kaksi puhujaa. Nämä puhujat koittivat -parantaa minun ehdotukseni aikaansaamaa tuskastuttavaa vaikutusta. -He ilmaisivat minulle myötätuntoisuutensa, mutta samalla viittasivat -tuon minun kaikkien hyväksymän tuumani epäkäytännöllisyyteen. -Kaikilta pääsi helpoituksen huokaus. Mutta kun minä sittemmin -kuitenkin, tahtoen ajaa asiani perille, kyselin väenlaskun -toimimiehiltä, kultakin erikseen, tahtoisivatko he, väenlaskua -toimittaessaan ottaa selvää köyhien tarpeista ja jäädä sitten -paikoilleen, ollakseen välittäjinä köyhien ja rikkaitten välillä, -joutuivat he taas hämilleen. Heidän katseensa sanoivat ikäänkuin -minulle: vaikka kunnioituksesta sinua kohtaan koetettiinkin lieventää -sinun tyhmyyttäsi, niin sinä sittenkin sitä tyrkytät. Semmoinen -oli heidän kasvojensa ilme, mutta sanoilla he kumminkin ilmaisivat -suostumuksensa, ja kaksi heistä, ikäänkuin edeltäpäin siitä -sovittuaan, sanoivat aivan samoilla sanoilla: "me katsomme olevamme -_siveellisestä velvoitetut_ sen tekemään". Saman vaikutuksen teki -ilmoitukseni myöskin väenlaskussa avustaviin ylioppilaisiin, kun -puhuin siitä, että me väenlaskun ohella tulisimme pitämään silmällä -myöskin hyväntekeväisyystarkoituksia. Puhuessamme tästä, huomasin, -että heitä hävetti katsoa minua silmiin, niinkuin usein hävettää -katsoa silmiin hyväntahtoista ihmistä, joka puhuu tyhmyyksiä. Saman -vaikutuksen teki niinikään kirjoitukseni sanomalehden toimittajaan, -poikaani, vaimooni, mitä erillaisimpiin ihmisiin, joille annoin sen -luettavaksi. Kaikki tulivat jostakin syystä hämilleen, mutta kaikki -katsoivat tarpeelliseksi hyväksyä itse ajatuksen, ja kaikki heti -tämän hyväksymisensä ilmaistuaan alkoivat tuoda esiin epäilyksiänsä -asian menestymisestä ja tuomita yhteiskuntamme ja kaikkien ihmisten -välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä, lukuunottamatta nähtävästi heitä -itseään. - -Sydämmeni syvyydessä yhä tunsin, ettei tämä kaikki ollut sitä -oikeata, ettei tästä mitään voinut tulla, mutta kirjoitus oli -painettu ja minä ryhdyin ottamaan osaa väenlaskutoimitukseen. Olin -asian pannut alulle ja se veti minut mukaansa. - - - - -IV. - - -Minun osalleni määrättiin, omasta pyynnöstäni, alue Hamovnitsheskin -osassa, Smolenskin kauppatorin luona. Tällä alueella on joukko -taloja, joita yleensä nimitetään Rshanovin taloksi, tai Rshanovin -linnaksi. Ne kuuluivat ennen muinoin kauppias Rshanoville, mutta -nykyään ne kuuluvat Simineille. Olin jo kauan sitten kuullut -mainittavan tätä paikkaa mitä kauneimman köyhyyden ja turmeluksen -pesänä, ja senvuoksi pyysin väenlaskun toimittajia määräämään minut -sinne. Toivomukseni täytettiin. - -Saatuani duuman määräyksen, läksin muutamia päiviä ennen väenlaskun -alkamista yksinäni tarkastelemaan aluettani. Saamani asemakartan -mukaan löysin heti Rshanovin linnan. - -Menin sinne Nikolskin poikkikadun puolelta, jonka päässä vasemmalla -puolen on synkän näköinen talo, ilman porttia sillä puolen. Talon -ulkonäöstä arvasin sen olevan juuri Rshanovin linnan. - -Laskeutuessani alamäkeä Nikolskin katua myöten tapasin muutamia -poikasia, 10--14 ikäisiä, pikku nutuissa ja palttoissa laskemassa -mäkeä, mikä jaloillaan, mikä yhdellä luistimella liukuen pitkin -jalkakäytävän jäätynyttä luisua talon luona. Pojat olivat -repaleisissa vaatteissa ja, niinkuin kaikki kaupunkilaispojat, -reippaita ja rohkeita. Pysähdyin heitä katselemaan. Nurkan takaa -tuli esiin repaleinen vanha akka, jolla oli riippuvat keltaiset -posket. Hän kulki kaupungille päin ja, niinkuin pakahtumaisillaan -oleva hevonen, hengitti hirveästi koristen joka askeleella. Tultuaan -minun kohdalleni hän pysähtyi, vetäen henkeänsä. Kaikkialla muualla -tämä vanhus olisi pyytänyt minulta rahaa, mutta täällä hän vaan -rupesi puhumaan kanssani. "Kas, sanoi hän, osottaen mäkeä laskevia -poikia, -- ei muuta, kuin vallattomuuksia! Samallaisia rshanovilaisia -niistä tulee, kuin isänsäkin ovat". Yksi pojista, jolla oli palttoo -ja lipaton lakki, kuuli hänen sanansa ja pysähtyi. "Mitä haukut?" -huusi hän akalle. -- "Itse olet rshanovilainen käärme!" -- "Asutteko -te täällä?" kysyin pojilta. -- "Asutaan, ja hän asuu kanssa. Hän -varasti saapasvarren!" huudahti poika ja nostaen ylös toisen jalkansa -läksi luistamaan eteenpäin. Eukko räjähti haukkumaan, lomaan -kovasti yskien. Mäeltä päin tuli sillä aikaa, käsiään heiluttaen -lumivalkea ukko, kokonaan repaleissa. Ukko oli sen näköinen, -kuin olisi vastikään vahvistanut itseänsä viinaryypyllä. Hän oli -nähtävästi kuullut eukon haukkumisen ja otti häntä puolustaakseen. -"Kyllä minä teille näytän senkin hirtehiset!" huusi hän poikasille, -ikäänkuin aikoen lähteä heitä takaa ajamaan. Kerjuulla ollessaan -kaupungilla tämä ukko herättää huomiota vanhuudellaan, heikkoudellaan -ja köyhyydellään. Täällä hän sitä vastoin näytti iloiselta, -päivätyöstään palaavalta työmieheltä. - -Minä läksin ukon jälessä. Hän kääntyi vasemmalle Prototshnin -poikkikadulle ja, kuljettuaan koko talon ja portin sivu, katosi -ravintolaan. - -Prototshnin kadun puolella on kaksi porttia ja useampia ovia: -ravintolan, kapakan ja muutamien ruoka- ynnä muitten puotien. Tämä -on juuri Rshanovin linna, Kaikki täällä on harmaata, likaista, -haisevaa -- sekä rakennukset, asumukset, pihat että ihmiset. -Suurin osa ihmisistä, joita täällä tapasin, olivat repaleisia ja -puolialastomia. Toiset kävelivät, toiset juoksivat ovesta ovelle. -Kaksi hieroi kauppaa jostakin rääsystä. Minä kiersin koko rakennuksen -ja, palattuani entiseen paikkaan, pysähdyin erään talon portille. -Teki mieleni pistäytyä sisään katsomaan, mitä piellä tehtiin itse -keskuksessa, mutta minua iletti, en tiennyt, mitä sanoa, jos minulta -olisi kysytty asiaani. Jonkun aikaa epäröityäni astuin kumminkin -sisään. Heti pihalle tultuani tunsin ilettävän löyhkän. Piha oli -hirmuisen likainen. Käännyin nurkan taa ja samassa kuulin vasemmalta -puoleltani ylhäältä, puiselta läpikäytävältä juoksevien ihmisten -jalkain töminätä, ensin käytävän siltaa pitkin, ja sitten portaita. -Ensimmäisenä juoksi ulos laiha vaimoihminen, hihat ylöskäärittyinä, -haalistunut ruusunvärinen hame yllään ja patiinit jalassa. Hänen -kintereillään juoksi pörröinen mies punasessa paidassa ja hameen -levyisissä housuissa, kalossit jalassa. Mies sai vaimon kiinni -portaitten alapäässä. "Et pääse käsistäni", sanoi hän, nauraen. "Kas -sitä kierosilmäistä pirua", alkoi nainen torua, nähtävästi hyvillään -tuosta takaa-ajosta, mutta nähtyään minut, huudahti äkäisesti: "ketä -haet?" Kun en ketään hakenut, jouduin hämilleni ja läksin pois. -Kummallista ei tässä ollut mitään, mutta tämä tapaus, -- senjälkeen, -mitä olin nähnyt toiselta puolen pihaa -- haukkuvan akan, iloisen -ukon ja mäkeä laskevat pojat, näytti minulle yhtäkkiä aivan uudelta -puolelta sen asian, johon olin ryhtynyt. Minä aijoin tehdä suuren -hyväntyön näille ihmisille moskovalaisten pohattain avulla. Mutta -nyt ymmärsin ensi kerran, että kaikilla niillä onnettomilla, joille -tahdoin tehdä hyväntyön, on, paitsi sitä aikaa, jolloin he, kärsien -nälkää ja vilua, odottavat pääsyään taloon, vielä aikaa, jota heidän -johonkin täytyy käyttää, on vielä 24 tuntia joka vuorokausi, on vielä -kokonainen elämä, josta en ennen ollut tullut ajatelleeksi. Ymmärsin -nyt ensi kerran, että kaikkien näitten ihmisten, paitsi puuhailemista -itsensä vilulta suojelemisessa ja nälkänsä sammuttamisessa, täytyy -elää vielä jollakin tavalla ne 24 tuntia joka vuorokausi, jotka -heidän on eläminen, niinkuin kaikkien muittenkin ihmisten. Minä -ymmärsin, että näitten ihmisten täytyy olla vihoissaan, ikävöidä, -uljastella, iloita. Niin omituista kuin se onkin, ymmärsin nyt ensi -kerran selvästi, ettei puuhani voinut rajoittua ainoastaan tuhannen -ihmisen ruokkimiseen ja vaatettamiseen, -- se ei ollut samaa, -kuin tuhannen lampaan ruokkiminen ja katosalle ajaminen -- vaan -kysymys oli siinä, että ihmisille oli tehtävä jotain tosi hyvää. Ja -kun ymmärsin, että jokainen noista tuhannesta ihmisestä on aivan -samallainen ihminen, jolla on samallainen menneisyys, samallaiset -intohimot, kiusaukset, erehdykset, samallaiset ajatukset ja -kysymykset, kuin minullakin, niin alkuunpanemani asia rupesi yhtäkkiä -näyttämään minusta niin vaikealta, että tunsin itseni voimattomaksi. -Mutta asia oli kerran pantu alkuun ja minä jatkoin sitä. - - - - -V. - - -Määrättynä päivänä väenlaskussa toimivat ylioppilaat saapuivat -paikalle aamulla varhain, ja minä, hyväntekijä, tulin heidän -luokseen kello 12. Minä en voinut tulla varemmin, sillä minä nousin -k:lo 10, join kahvia ja polttelin sitten paperossia, odotellen -ruuan sulamista. Tulin k:lo 12 Rshanovin talon portille. Poliisi -osoitti minulle ravintolan, johon laskijat olivat käskeneet tulla -kaikkien, jotka heitä kysyvät. Menin ravintolaan. Ravintola oli -hyvin pimeä, haiseva ja likainen. Suoraan edessä oli tiski, -vasemmalla huone likaisilla pöytäliinoilla katettuine pöytineen, -oikealla iso huone pilareineen ja samallaisia pikku pöytiä akkunain -ääressä ja seinien luona. Siellä täällä istui pöytien ääressä -teetä juoden miehiä, sekä repaleisia että siististi puettuja, -työmiehiä tai pikku kauppiaita, sekä muutamia naisia. Ravintola -oli kyllä hyvin likainen, mutta heti saattoi nähdä, että sen -asiat kävivät hyvin. Tiskin takana seisovan ravintolanhoitajan -toimeliaan näköiset kasvot ja tarjoilijain joutuisa palvelevaisuus -sitä osoittivat. Tuskin olin ennättänyt astua sisään, kun jo muuan -tarjoilija oli valmis riisumaan palttoon päältäni ja tuomaan, mitä -käskettäisiin. Näkyi että oli totuttu joutuisasti ja huolellisesti -suorittamaan tehtävät. Kysyin väenlaskijoita. "Vanja!" -- huusi -pieni, saksalaisten tapaan puettu mies, joka järjesteli jotain -kaapissa tiskin takana; se oli ravintolan isäntä Ivan Feodotitsh, -talonpoika Kalugan kuvernementistä. Tuli kyyppari, noin 18 vuotias -poika, laiha, käyränenäinen, kasvot kellertävät. "Mene saattamaan -herraa väenlaskijain luo". Poika heitti salvetin, pani palttoon -päällensä ja läksi nopeasti astuen viemään minua takaoven kautta. -Likaisessa, haisevassa keittiössä tuli meitä vastaan vanha eukko, -varovasti kantaen jonnekin hyvin haisevia sisälmyksiä riepuun -käärittynä. Sieltä laskeuduimme kaltevalle pihalle, joka oli täynnään -puurakennuksia kivisillä alakerroksilla. Löyhkä tällä pihalla oli -hirmuinen. Se tuli ulkohuoneesta, jonka ympärillä aina oli suuri -väentungos. Ulkohuone oli vaan osoittamassa sitä paikkaa, jossa oli -tapana käydä tarpeillaan. Ohikulkiessa oli mahdotonta olla sitä -huomaamatta ja hyvin vaikealta tuntui, kun joutui siitä lähtevän -väkevän löyhkän piiriin. - -Poika, varoen valkoisia housujaan, saattoi minut tämän paikan ohi -ja suuntasi sitten kulkunsa erään puurakennuksen luo. Pihan läpi -kulkevat ihmiset kaikki pysähtyivät minua katselemaan. Nähtävästi oli -siististi puettu ihminen näillä seuduin harvinaisuus. - -Poika vei minut erääseen pimeään ja haisevaan kellarikerrokseen. -Kulkiessamme pimeätä käytävää, avautui äkkiä yksi ovista ja siinä -näyttäytyi humalainen ukko paitasillaan, joka nähtävästi ei ollut -talonpoikaisia. Tätä miestä ajoi ja tyrkki luotaan kimakasti -vinkuen muuan pesijätär, hihat ylös käärittynä ja kädet saippuassa. -Minun oppaani työnsi juopuneen syrjään ja nuhteli häntä. "Ei sovi -tuolla tavalla häpäistä itseään", sanoi hän, "kun vielä on upseeri -olevinaan!" - -Tulimme määräpaikkaamme numero 30:een. Poika avasi oven ja meitä -vastaan tulvahti saippuahöyryn, huonon ruuan ja väkevän tupakan haju. -Astuimme sisään täydelliseen pimeyteen. Ikkunat olivat vastaisella -puolella, vaan tällä puolen oli lautaseinäisiä käytäviä oikealle -ja vasemmalle ja ovia, jotka johtivat epätasaisilla laudoilla -vuorattuihin ja valkosella vesivärillä maalattuihin huoneisiin. -Pimeässä huoneessa vasemmalla näkyi vaatteita pesupunkassa pesevä -vaimo. Eräästä oikealla olevasta ovesta tirkisteli vanha mummo. -Toisesta avonaisesta ovesta näkyi karvainen, punanaamainen mies, -virsut jalassa, istuvan makuulavalla. Hän piti käsiään polvien päällä -ja heilutteli jalkojaan katsellen alakuloisesti virsujaan. - -Käytävän päässä oleva ovi vei siihen huoneeseen, jossa laskijat -olivat. Se oli emännän huone. Hänen hallussaan oli koko tämä numero, -ja hän vuorostaan vuokrasi siitä huoneita toisille asukkaille ja -yömajalaisille. Tässä hänen pikkuisessa huoneessaan pyhäinkuvan -alla istui väenlaskua toimittava ylioppilas papereineen, aivan -kuin tutkintotuomari kuulustellen erästä mieshenkilöä. Mies oli -emännän ystävä, joka hänen puolestaan vastasi kysymyksiin. Siinä -oli emäntäkin -- vanha vaimo ja kaksi uteliasta asukasta. Minun -tultua sisään tuli huone jo aivan täyteen. Tunkeuduin pöydän ääreen -ja tervehdin ylioppilasta, joka sitten jatkoi kuulusteluaan. Mutta -minä aloin tarkastella ja kuulustella kortteerin asukkaita omia -tarkotuksiani varten. - -Tuli selville, ettei tässä ensimmäisessä kortteerissa ollut -yhtäkään semmoista ihmistä, jonka hyväksi olisin voinut -hyväntekeväisyysintoani osoittaa. Emäntä, huolimatta kortteerin -kurjuudesta, pienuudesta ja likaisuudesta, joka minua palatseissa -asuvaa hämmästytti, eli kaupungin köyhiin asukkaihin verraten -mukavasti ja minulle hyvin tunnettuun maalaisköyhyyteen verraten -ylellisestikin. Hänellä oli untuvahöyheninen vuode, tikattu peite, -teekyökki, turkki ja astiakaappi. Yhtä varakkaalta näytti emännän -ystäväkin. Hänellä oli yksin kellokin perineen. Asukkaat olivat -köyhempiä, mutta ei ollut yhtään semmoista, joka olisi kaivannut -pikaista apua. Apua pyysivät vaatteita pesevä nainen, jonka mies -oli jättänyt ja jolla oli lapsia, vanha leskieukko, jolla sanojensa -mukaan ei ollut millä elää, ja virsujalkainen mies, joka sanoi, ettei -ollut sinä päivänä mitään syönyt. Mutta kuulusteluista kävi selville, -ettei kukaan näistä henkilöistä kärsinyt erityistä puutetta, ja että -auttaakseen heitä olisi ollut lähemmin heihin tutustuttava. - -Kun ehdotin miehensä hylkäämälle vaimolle, että sijoittaisin hänen -lapsensa turvakotiin, joutui hän hämilleen, kiitti tarjouksesta, -mutta nähtävästi ei sitä halunnut. Hän olisi mieluummin halunnut -raha-apua. Vanhin tytär auttoi häntä pyykin pesussa ja keskimmäinen -hoiti poikaa. Vanha mummo halusi hyvin päästä köyhäintaloon, mutta -tarkasteltuani hänen kommakkoansa, huomasin, ettei hän ollut kovin -köyhä. Hänellä oli pikkuinen kirstu täynnä tavaraa, teekannu, -kaksi kuppia ja paperikoteloissa teetä ja sokeria. Hän kutoi -sukkia ja käsineitä, saaden siitä palkkaa kuukausittain eräältä -hyväntekijättäreltä. Mies taas nähtävästi oli vähemmän ruuan kuin -humalan puutteessa, ja kaikki, mikä hänelle olisi annettu, olisi -mennyt kapakkaan. Tässä kortteerissa ei siis ollut semmoisia, joita -olisin luullut talon olevan täpötäynnään, semmoisia, jotka olisin -voinut tehdä onnelliseksi antamalla heille rahaa. Nämä köyhät -näyttivät minusta epäillyttäviltä. Kirjoitin muistiin mummon, vaimon -lapsineen ja miehen, päättäen ottaa ne esille, pidettyäni ensin -huolta niistä erityisen onnettomista, joita odotin tapaavani tässä -talossa. Päätin, että meidän avustuksessamme piti olla järjestystä. -Ensin autetaan kaikkein onnettomimpia, ja sitten vasta näitä. Mutta -seuraavassa ja sitä seuraavissa kortteereissa oli asianlaita sama, -kaikkialla oli semmoisia, jotka olivat ensin tarkemmin tutkittavat, -ennenkuin niitä voi auttaa. Semmoisia onnettomia taas, joille ei -tarvinnut muuta kuin antaa rahaa, että ne onnettomista muuttuisivat -onnellisiksi, ei ollut. Niinkuin se minua hävettääkin, täytyy -minun kuitenkin sanoa, että aloin tuntea pettymystä siitä, etten -löytänyt näissä taloissa mitään sen tapaista, mitä olin odottanut. -Olin odottanut löytäväni täällä joitakin erikoisia ihmisiä, vaan -läpikäytyäni kaikki kortteerit, tulin siihen vakuutukseen, etteivät -näitten talojen asukkaat ollenkaan olleet mitään erikoisia ihmisiä, -vaan aivan samallaisia kuin nekin, joitten joukossa itse elin. Aivan -niin kuin meidän, oli heidänkin joukossaan enemmän tai vähemmän -hyviä, enemmän tai vähemmän huonoja, enemmän tai vähemmän onnellisia -ja enemmän tai vähemmän onnettomia. Onnettomat olivat aivan -samallaisia onnettomia, kuin meidänkin joukossamme olevat onnettomat, -joitten onnettomuus ei riippunut ulkonaisista olosuhteista, vaan -heistä itsestään, ja jota ei voinut auttaa jollakin paperilapulla. - - - - -VI. - - -Näitten talojen asukkaat ovat alhaisinta kaupunkilaisväestöä, -jota Moskovassa luultavasti on yli 100 tuhatta. Tässä talossa -on edustajia tämän väestön kaikista eri kerroksista. Täällä on -pikkuliikkeitten omistajia, suutareita, harjantekijöitä, puuseppiä, -sorvareita, räätäleitä, seppiä, täällä on ajureita, parisniekkoja, -kaupustelijoita, pesijättäriä, koronkiskureita, päivätyöläisiä ja -semmoisia, joilla ei ole mitään varsinaista tointa; täällä on myös -kerjäläisiä ja katunaisia. - -Täällä on paljon niitä samoja ihmisiä, joita näin Ljapinin talon -ovella, mutta täällä ne ovat hajallaan työkansan keskellä. Ja sitä -paitsi Ljapinin talon asukkaat minä näin heidän onnettomimpana -aikanansa, silloin kun kaikki on syötynä ja juotuna, ja he viluisina, -nälkäisinä ja ravintoloista pois ajettuina odottavat, kuin taivaan -mannaa, pääsyä maksuttomaan yömajaan ja sieltä haluttuun vankilaan, -toimitettavaksi kotiseudulleen, jota vastoin täällä näin näitä -ihmisiä työläisten joukossa, joita oli enemmistö ja siihen aikaan, -kun he jollakin keinoin olivat saaneet ansaituksi 3 tai 5 kopekkaa -yösijaa varten sekä välistä ruplan ruokaa ja juomaa varten. - -Ja niin oudolta kuin se kuuluukin, en ainoastaan ollut tuntematta -täällä mitään sen tapaista tunnetta, kuin Ljapinin talolla, vaan -päinvastoin ensi kierrosta tehdessämme sekä minä että ylioppilaat -tunsimme miltei miellyttävän tunteen. Mutta miksi sanon miltei -miellyttävän? Se ei ole totta. Tunne, jonka oleskelu näitten ihmisten -kanssa herätti, niin kummalta kuin se kuuluukin, oli suorastaan -hyvinkin miellyttävä. - -Ensimäinen havainto oli se, että suurin osa täällä asuvista oli -työläisiä ja hyvin hyviä ihmisiä. - -Enemmistön tapasimme työtä tekemässä, pesijättäret pesupunkkiensa, -puusepät höyläpenkkiensä ääressä, suutarit tuoleillaan. Ahtaat -huoneet olivat täynnä väkeä ja työ sujui tarmokkaasti ja -iloisesti. Tuntui työmiehen hien haju ja suutarin luona nahkan, -puusepän luona höylänlastujen haju, kuului usein laulua ja näkyi -paljastettuja, jänteviä käsivarsia, jotka nopeasti ja taitavasti -tekivät totutuita liikkeitä. Meitä vastaanotettiin kaikkialla -iloisesti ja ystävällisesti. Tuskin missään tunkeutumisemme näitten -ihmisten kotielämään herätti sitä oman arvonsa tuntoa ja nojaamisen -halua, jonka väenlaskijain ilmaantutuminen useimmiten saa aikaan -varakkaitten ihmisten kortteereissa. Päinvastoin kaikkiin meidän -kysymyksiimme vastattiin niinkuin pitikin. Meidän kysymyksemme -antoivat aihetta leikinlaskuun vaan sen johdosta, ketkä ovat laskuun -otettavat ja miten, kuka on kahdeksi, ja ketkä kaksi yhdeksi luettava -j.n.e. - -Usein tapasimme heidät päivällistä syömässä tai teetä juomassa ja -meidän tervehdykseemme vastattiin joka kerta hyvin kohteliaasti: -"olkaa hyvä", vieläpä väistyttiin syrjään ja annettiin tilaa. -Semmoisen köyhäinpesän sijaan, jossa väestö alituiseen vaihtuu, -löysimme tässä talossa monta kortteeria, joissa oli pysyviä -asukkaita. Eräs puuseppä työmiehineen ja suutari kisällineen olivat -asuneet jo kymmenen vuotta. Suutarilla oli hyvin likaista ja ahdasta, -mutta työväki oli työtä tehdessään hyvin hyvällä tuulella. Minä -yritin puhua erään työmiehen kanssa, tahtoen saada selvää hänen -köyhyydestään ja velkaantumisestaan isännälle, mutta tämä ei minua -ymmärtänyt ja puhui isännästään ja elämästään mitä parasta. - -Eräässä kortteerissa asui muuan ukko eukkoineen, jotka kaupittelivat -omenoita. Heidän huoneensa oli lämmin, puhdas ja täynnä tavaraa. -Lattia oli peitetty olkimatolla. Huoneessa oli kirstuja, kaappi, -teekyökki ja astioita. Nurkassa oli paljon pyhäinkuvia ja seinällä -riippui lakanalla peitettyjä turkkeja. Kurttunaamainen, ystävällinen, -puhelias eukko iloitsi nähtävästi itsekin hiljaisesta, onnellisesta -elämästään. - -Ivan Feodotitsh, ravintolan ja kortteerien isäntä, tuli ravintolasta -ja kulki meidän mukanamme. Hän puheli ystävällisesti ja leikkiä -laskien useitten kortteerien isäntien kanssa, nimittäen heitä -kaikkia ristimä- ja isännimellä ja antaen meille heistä lyhyitä -luonnekuvauksia. Kaikki he olivat tavallisia ihmisiä, Martin -Semjonovitshejä, Pjotr Petrovitshejä, Marja Ivanovnoja, -- ihmisiä, -jotka eivät pitäneet itseänsä onnettomina, vaan samallaisina kuin -muutkin, niinkuin he todella olivatkin. - -Me olimme valmistautuneet näkemään ainoastaan jotain kauheata. Mutta -tuon kauhean asemesta saimmekin nähdä jotain hyvin hyvää, semmoista, -joka ehdottomasti herätti meidän kunnioitustamme. Ja tämmöisiä -ihmisiä oli niin paljon, että repaleiset, hunningolle joutuneet, -joutilaat ihmiset, joita välistä kohtasimme heidän joukossaan, eivät -häirinneet yleistä vaikutelmaa. - -Ylioppilaista se ei ollut niin kummallista, kuin minusta. He olivat -vaan tekemässä hyödyllistä työtä, niinkuin luulivat, tieteen -palveluksessa, ja sen ohella tekivät myös satunnaisia huomioitaan. -Mutta minä -- olin hyväntekijä, jonka tarkotuksena oli auttaa -onnettomia, häviöön joutuneita, turmeltuneita ihmisiä, joita -otaksuin tapaavani tässä talossa. Ja nyt minä onnettomien, häviöön -joutuneitten, turmeltuneitten ihmisten asemesta näin enimmäkseen -työtä tekeviä, rauhallisia, tyytyväisiä, iloisia, ystävällisiä ja -hyvin hyviä ihmisiä. - -Erittäin elävästi tunsin sen tavatessani näissä kortteereissa sitä -huutavaa puutetta, jota aikomukseni oli auttaa. - -Tavatessani tätä puutetta, huomasin aina, että se apu, jonka olin -aikonut antaa, oli jo annettu. Se oli annettu ennen minua, ja kuka -sen oli antanut? Ne samat onnettomat, turmeltuneet olennot, joita -olin aikonut pelastaa, ja puute oli autettu semmoisella tavalla, kuin -en minä olisi voinut tehdä. - -Eräässä kellarissa makasi yksinäinen, lavantautia sairastava ukko. -Ukolla ei ollut ketään omaista. Muuan leskivaimo tyttärineen, joka -oli hänelle vieras, mutta oli hänen naapurinsa, hoiteli häntä, -juotti häntä teellä ja osti omilla rahoillaan hänelle lääkkeitä. -Toisessa kortteerissa makasi vaimo lapsivuodekuumeessa. Eräs nainen, -joka harjoitti epäsiveellistä elinkeinoa, tuuditteli lasta, ruokki -sitä, eikä hän kahteen päivään ollut käynyt ulkona toimessaan. Erään -orvoksi jääneen tytön oli ottanut perheeseensä muuan räätäli, jolla -itsellään oli kolme lasta. Niin että jälellä olivat ne onnettomat, -joutilaat ihmiset, niinkuin virkamiehet, kirjurit, paikattomat -lakeijat, kerjäläiset, juopot, epäsiveelliset naiset ja lapset, joita -ei voinut auttaa heti rahoilla, vaan joihin oli ensin tarkemmin -tutustuttava, ennenkuin heistä voi pitää huolta. Minä hain vaan -onnettomia, köyhyyden vuoksi onnettomia, semmoisia, joita olisi -voinut auttaa jakamalla heille meidän ylellisyydestämme. Mutta -semmoisia, niinkuin minusta näytti, emme onnistuneet tapaamaan, ja -tapasimme vaan semmoisia onnettomia, joiden auttamiseen olisi ollut -uhrattava paljon aikaa ja vaivaa. - - - - -VII. - - -Onnettomia, joita kirjoitin kirjaani, oli minun käsittääkseni -kolme luokkaa, nimittäin: 1) ihmiset, jotka olivat menettäneet -entisen hyvän asemansa ja odottivat pääsemistään siihen takaisin -(semmoisia oli sekä alemmasta että ylemmästä yhteiskuntaluokasta); 2) -epäsiveelliset naiset, joita on hyvin paljon näissä taloissa; ja 3) -lapset. Kaikkein enin tapasin ja kirjoitin muistiin ensimäisen luokan -ihmisiä. Semmoisia, varsinkin herras- ja virkamiesluokkaan kuuluvia, -oli hyvin paljon. Melkein kaikissa kortteereissa, joissa kävimme -Ivan Feodotitshin kanssa, sanoi hän meille: tässä ette tarvitse itse -kirjoittaa luetteloa, täällä on mies, joka kaiken sen voi toimittaa, -jos hän vaan ei ole päissään. - -Ja Ivan Feodotitsh kutsui esille tuon miehen, joka oli juuri -yksi noista hunningolle joutuneista yläluokkalaisista. Isännän -kutsumuksesta kömpi esille jostain pimeästä nurkasta entinen -rikas aatelismies tai virkamies, useimmiten humalassa ja aina -riisuutuneena. Jos hän ei ollut humalassa, otti hän aina mielellään -toimittaakseen tarjotun työn, merkitsevästi nyökäyttäen päätään ja -rypistellen kulmiansa, ja teki huomautuksiansa, käyttäen puheessaan -oppisanoja, hellällä varovaisuudella pidellen vapisevissa, likaisissa -käsissään puhdasta painettua lankettia ja ylpeästi ja halveksivasti -silmäillen naapureitaan, ikäänkuin kerskaten sivistyksensä -ylevämmyydellä heidän edessään, jotka niin usein olivat häntä -nöyryyttäneet. Hän iloitsi nähtävästi yhteydestään sen maailman -kanssa, jossa painetaan tuommoisia lanketteja ja johon hän itsekin -oli kerran kuulunut. Melkein aina, kun kyselin tämmöisen ihmisen -elämänvaiheista, alkoi hän mielellään, jopa innoissaankin kertoa -ulkoa opittua historiaa häntä kohdanneista onnettomuuksista, ja -etupäässä siitä entisestä asemastaan, johonka hän kasvatuksensa -puolesta oli kuuluva. - -Semmoisia ihmisiä on hyvin paljon Rshanovin talon nurkissa. Yksi -kortteereista on täynnään pelkkiä tämmöisiä -- sekä miehiä että -naisia. Lähestyessämme tätä kortteeria, sanoi isäntä: "No, nyt -tulee aateliskortteeri". Se oli täpösen täynnään. Melkein kaikki, -noin neljäkymmentä henkeä, olivat kotona. Kurjempia, onnettomampia, -kalpeampia, nääntyneempiä, hätääntyneempiä kasvoja ei ollut koko -talossa. Minä puhelin muutamien kanssa. Kaikilla oli melkein sama -historia, ainoastaan eri kehitysasteissaan. Jokainen heistä oli -ollut rikas, tai oli hänellä ollut hyvä paikka, ja jokaisella -oli veli tai isä, joka vieläkin oli rikas tai hyvässä virassa. -Sitten sattui onnettomuus, jonka olivat saaneet aikaan kadehtijat, -oma hyväntahtoisuus tai erityinen sattumus, ja niin oli hän -menettänyt kaiken ja oli nyt pakoitettu sortumaan näissä hänelle -luonnottomissa ja vastenmielisissä oloissa -- liassa, repaleissa, -juoppojen ja irstailijain seurassa, raviten itseänsä leivällä ja -maksalla ja kerjäten. Näitten ihmisten kaikki ajatukset, toiveet -ja muistot ovat vaan menneisyydessä. Nykyisyys näyttää heistä -joltakin luonnottomalta, inhoittavalta, joka ei ansaitse huomiota. -Heillä ei ole nykyisyyttä. Heillä on vaan muistoja entisyydestä ja -tulevaisuuden toiveita, jotka voivat joka hetki toteutua ja joitten -toteuttamiseksi tarvitaan hyvin vähän, mutta tätäpä vähää ei ole, -eikä ole mistään saatavissa, ja niin kuluu elämä hukkaan. Yksi -tarvitsisi vaan siistin puvun, voidakseen mennä erään henkilön luo, -joka on hänelle suosiollinen, toisen pitäisi saada puku, suorittaa -velkansa ja päästä Orellin kaupunkiin asti, kolmannen pitäisi vaan -saada lunastetuksi pantatut tavaransa ja vähäsen rahaa voidakseen -jatkaa riitajuttua, joka varmaan päättyisi hänen edukseen, ja silloin -olisi taas kaikki hyvin. Kaikki he sanovat tarvitsevansa vaan jotain -ulkonaista, päästäkseen takaisin siihen asemaan, jota he pitävät -onnellisena ja itselleen luonnollisena. - -Jos en olisi ollut hyvänteväisyysylpeyteni huumaamana, olisi minun -tarvinnut ainoastaan vähän tarkemmin katsoa heidän heikon näköisiin, -aistillisiin, mutta hyväntahtoisiin kasvoihin, ymmärtääkseni, ettei -heidän onnettomuutensa ole korjattavissa ulkonaisilla keinoilla, -etteivät he missään asemassa voi olla onnellisia, jos heidän -elämänymmärryksensä ei muutu, etteivät he ole mitään erikoisia -ihmisiä, erikoisen onnettomissa olosuhteissa olevia, vaan niitä -samoja ihmisiä, joita kaikkialla on meidän ympärillämme, jommoisia -me itsekin olemme. Minä muistan, että tämän laatuisten onnettomien -seurassa oleminen tuntui minusta erittäin raskaalta. Nyt ymmärrän, -mikä siihen oli syynä. Minä näin niissä kuin peilissä oman itseni. -Jos olisin syventynyt omaan ja meidän piirimme ihmisten elämään, -niin olisin nähnyt, ettei edellisten ja jälkimmäisten välillä ollut -mitään oleellista järjestystä. Joskin minun piirini ihmiset elävät -nyt suurissa kortteereissa ja omissa taloissaan komeitten katujen -varrella, eikä Rshanovin talossa, syövät ja juovat herkullisesti, -eikä vaan maksaa ja silliä leivän kanssa, niin se ei estä heitä -olemasta aivan samallaisia onnettomia. He ovat aivan samoin -tyytymättömiä asemaansa, kaipaavat menneisyyttä ja toivovat parempaa, -ja se parempi asema, jota he haluavat, on aivan samallainen, kuin se, -jota haluavat Rshanovin talon asukkaat, s.o. semmoinen, joka antaa -mahdollisuuden vähemmän tehdä työtä ja enemmän käyttää hyväkseen -toisten työtä. Eroitus on ainoastaan määrässä ja ajassa. Jos olisin -silloin tarkemmin ajatellut, olisin sen ymmärtänyt, mutta minä -en ajatellut, vaan tein kysymyksiä näille ihmisille ja kirjoitin -heidän nimiänsä kirjaani, aikoen myöhemmin, saatuani tarkat tiedot -heidän oloistaan ja tarpeistaan, auttaa heitä. Minä en ymmärtänyt -sitä, että auttaa semmoisia ihmisiä voi ainoastaan muuttamalla -heidän elämänymmärryksensä. Ja voidakseen muuttaa toisen ihmisen -elämänymmärrystä, täytyy itsellään olla parempi, jonka mukaan elää, -mutta minulla oli aivan samallainen kuin heilläkin, ja minä elin sen -elämänymmärryksen mukaan, joka olisi ollut muutettava, jos mieli -tulla onnelliseksi. - -Minä en nähnyt, ett'eivät nämä ihmiset olleet onnettomia senvuoksi, -ettei heillä ollut ravitsevaa ruokaa, vaan senvuoksi, että heidän -vatsansa -- oli pilaantunut ja että he vaativat jo ravitsevan -ruuan asemasta ruokahalua ärsyttävää ravintoa. Minä en nähnyt, -että, voidakseen heitä auttaa, täytyy ruuanantamisen sijaan, -parantaa heidän turmeltuneet vatsansa. Vaikka siten menenkin -edelle kertomuksessani, sanon kuitenkin jo nyt, etten kaikista -niistä ihmisistä, joitten nimet kirjoitin muistiin, todellakaan -saanut autetuksi yhtäkään, vaikka muutamille niistä tehtiin, mitä -he halusivat ja minkä olisi luullut heitä auttavan. Niistä tiedän -erittäinkin kolme henkilöä. Kaikki kolme ovat nyt monien nousemusten -ja lankeemusten perästä aivan samassa tilassa, kuin olivat kolme -vuotta sitten. - - - - -VIII. - - -Toinen onnettomain luokka, joita myöskin aijoin auttaa sittemmin, -oli epäsiveelliset naiset. Semmoisia oli Rshanovin talossa hyvin -paljon kaiken laatuisia, alkaen nuorista ja ihmisten näköisistä aina -vanhimpiin ja kauheimman näköisiin asti, semmoisiin, jotka olivat -kadottaneet ihmismuotonsakin. Toivo, että voisin auttaa näitä naisia, -jota minulla ensin ei ollut, heräsi minussa seuraavan tapauksen -johdosta. - -Olimme tekemässä kierrostamme. Meillä oli jo muodostunut jonkinlainen -käytännöllinen menettelytapa. Tullessamme uuteen asuntoon kysyimme -heti kortteerin isäntää. Yksi meistä valitsi itselleen sopivan paikan -huoneessa ja istuutui kirjoittamaan, toinen kulki kortteerin eri -nurkissa kyselemässä jokaiselta erikseen ja ilmoitteli saamiansa -tietoja kirjoittajalle. - -Tultuamme yhteen kellarikerroksen kortteereista, meni ylioppilas -etsimään isäntää, ja minä sillä aikaa aloin kuulustella kortteerissa -olevia. Kortteeri oli seuraavan näköinen. Keskellä neliskulmaista -huonetta oli uuni. Uunista läksi säteettäin neljä väliseinää, -joten muodostui neljä pientä kamaria. Ensimäisessä, neljällä -telttavuoteella varustetussa kamarissa oli kaksi henkeä, ukko ja -nainen. Toisessa pitkulaisessa kamarissa oli kortteerin isäntä, -nuori mies, harmaassa sarkanutussa, hyvännäköinen ja hyvin kalpea -pikkuporvari. Kolmannessa oli nukkuva, luultavasti juopunut mies sekä -nainen ruusunpunaisessa puserossa. Neljäs oli isännän huoneen takana. - -Ylioppilas meni isännän kamariin, vaan minä jäin ensimäiseen ja -kuulustelin ukkoa ja naista. Ukko oli kirjapainotyömies, jolla -ei ollut tointa. Nainen oli kokin vaimo. Menin sitten kolmanteen -kamariin ja kysyin puseroon puetulta naiselta, kuka nukkuva mies -oli. Hän sanoi sen olevan hänen vieraansa. Kysyin naiselta kuka hän -oli. Nainen sanoi olevansa moskovalainen talonpoikaisnainen. "Mitä -tointa harjoitatte?" Hän rupesi nauramaan, eikä vastannut mitään. -"Millä elätätte itseänne?" -- kysyin uudestaan, otaksuen ettei hän -ollut ymmärtänyt kysymystäni. "Ravintolassa istuskelen", sanoi hän. -Minä en ymmärtänyt ja kysyin vielä kerran: "Millä te elätte?" Hän -ei taaskaan vastannut, vaan nauroi. Neljännestä huoneesta, jossa -emme vielä olleet käyneet, kuulin niinikään naisten naurua. Isäntä -tuli ulos huoneestaan meidän luoksemme. Hän oli nähtävästi kuullut -minun kysymykseni ja naisen vastaukset. Tuimasti naiseen katsahtaen -hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "prostitueerattu", nähtävästi -tyytyväisenä siitä, että tunsi tämän virallisessa kielessä käytetyn -sanan, ja osasi sen lausua. Sanottuaan tämän tuskin huomattavalla -kohteliaalla hymyllä minulle, hän kääntyi naisen puoleen ja hänen -kasvojensa ilme heti muuttui. Erityisellä halveksivalla äänellä, -niinkuin koiraa olisi puhutellut, ja naiseen katsomatta hän sanoi: - --- Mitäs tyhjää lörpöttelet: "ravintolassa istuskelen"? Kun -kerran ravintolassa istuskelet, niin sanokin niinkuin asia on -- -prostitueerattu. -- Omaa nimeänsä ei tiedä... - -Tuo ääni minua loukkasi. "Ei meidän tule häntä häväistä", -sanoin. -- "Jos me kaikki eläisimme Jumalan tahdon mukaisesti, niin ei -semmoisia olisi olemassa." - --- Se on nyt semmoista, -- sanoi isäntä, väkinäisesti hymyillen. - --- Ei meidän siis pidä heitä soimata, vaan sääliä. Onkos se heidän -syynsä? - -En muista tarkkaan mitenkä sanoin, muistan vaan, että minua suututti -tuo nuoren kortteerin isännän ylenkatseellinen puhetapa, minun tuli -sääli tuota naista ja minä sen ilmaisin. Tuskin olin sen sanonut, -kun siitä kamarista, josta naurua oli kuulunut, alkoi kuulua -sänkylautojen narinaa ja väliseinän takaa, joka ei ulottunut kattoon, -kohosi pörrötukkainen naisen pää, pienine pöhöttyneine silmineen ja -kiiltävän punaisine kasvoineen, ja sen jälestä toinen ja kolmas. -He olivat nähtävästi nousseet vuoteilleen ja kurkottivat kaulaansa -väliseinän yli. Henkeään pidätellen, jännitetyllä huomiolla he -meitä katselivat. Syntyi nolo äänettömyys. Ylioppilas, joka ensin -oli hymyillyt, tuli totiseksi. Isäntä oli hämillään ja loi silmänsä -maahan. Naiset yhä vaan ääneti katselivat minua ja odottivat. Minä -olin enin kaikista hämilläni. En ollut mitenkään odottanut, että -satunnaisesti lausuttu sanani olisi tehnyt semmoisen vaikutuksen. -Aivan kuin Hesekielin kuoleman pelto, jota kuolleitten luut -peittivät, olisi vavahtanut hengen kosketuksesta, ja kuolleet luut -olisivat alkaneet liikkua. Minä satuin sanomaan rakkauden ja säälin -sanan ja tämä sana vaikutti kaikkiin niin, kuin he olisivatkin -ainoastaan odottaneet tätä sanaa, heretäkseen olemasta ruumiita ja -elpyäkseen elämään. He katsoivat kaikki minuun, odottaen jatkoa. He -odottivat, että olisin sanonut ne sanat ja tehnyt ne teot, jotka -olisivat saaneet nuo luut yhteen liittymään, peittymään lihalla -ja elämään. Mutta minä tunsin, ettei minulla ollut niitä sanoja, -niitä tekoja, joilla olisin voinut jatkaa sitä, minkä olin alkanut. -Tunsin sydämmeni pohjassa, että olin valehdellut, että itse olin -samallainen, kuin hekin, ettei minulla ollut sen enempää sanottavaa -ja minä aloin kirjoittaa lankettiini kaikkien kortteerin asukkaitten -nimiä ja ammatteja. Tämä tapaus saattoi minut uuteen erehdykseen, -siihen ajatukseen nimittäin, että näitäkin onnettomia voi auttaa. -Minä kuvailin silloin itserakkaudessani sen olevan hyvin helppoa. -Minä ajattelin: nyt me kirjoitamme kirjaan nämä naisetkin ja "sitten" -me (ketkä me, sitä en ajatellut), kaikki kirjoitettuamme, ryhdymme -heitä auttamaan. Kuvailin, että me, ne samat, jotka monen sukupolven -aikana olemme saattaneet näitä naisia tuohon tilaan, eräänä kauniina -päivänä saamme päähämme korjata koko asian. Ja kuitenkaan en olisi -tarvinnut muuta kuin muistaa keskusteluni sen epäsiveellisen naisen -kanssa, joka tuuditteli sairaan äidin lasta, ymmärtääkseni semmoisen -otaksumisen koko järjettömyyden. - -Nähdessämme tuon naisen lapsen kanssa, luulimme sen olevan hänen -lapsensa. Kysymykseemme: kuka hän oli, hän suoraan vastasi olevansa -tyttö. Hän ei sanonut: prostitueerattu. Ainoastaan kortteerin isäntä -käytti tätä hirveätä sanaa. Otaksuen, että hänellä oli lapsi, toivoin -voivani pelastaa hänet surkeasta tilastaan. - --- Onko se teidän lapsenne? - --- Ei, se on tuon vaimon. - --- Minkäs tähden te sitä tuuditatte? - --- Kun tuo vaimo pyysi; hän on kuolemaisillaan. - -Vaikka minun otaksumiseni näyttäytyikin vääräksi, jatkoin kuitenkin -keskusteluani samaan suuntaan. Aloin tiedustella, kuka hän oli ja -mitenkä hän oli joutunut semmoiseen tilaan. Hän kertoi mielellään ja -hyvin yksinkertaisesti koko historiansa. Hän oli tehtaalaisen tytär -Moskovasta. Jäätyään orvoksi oli joutunut tätinsä huostaan. Tätinsä -luota oli lähtenyt kuleksimaan ravintoloissa. Täti oli kuollut. Kun -kysyin, eikö hän tahtoisi muuttaa elintapaansa, ei hän nähtävästi -edes välittänyt kysymyksestäni. Kuinka voi välittää asiasta, joka on -aivan mahdoton? Hän hymähti ja sanoi: "kukas minut ottaa keltaisine -pilettineni?" -- Jospa sattuisi löytymään joku kyökkipiian paikka -tarjona -- sanoin minä. - -Minulle johtui mieleen tämä ajatus sen vuoksi, kun tuo nainen oli -voimakas, ruskeatukkainen ja hänellä oli hyväntahtoiset, hieman -tyhmän näköiset pyöreät kasvot. Sen näköisiä olivat tavallisesti -kyökkipiiat. Sanani eivät häntä nähtävästi miellyttäneet. - --- Kyökkipiiaksiko, mutta minä en osaa leipiäkään paistaa, -- sanoi -hän ja rupesi nauramaan. Hän ei sanonut osaavansa, mutta hänen -kasvojensa ilmeestä näin, ettei hän tahtonut olla kyökkipiikana, että -hän piti kyökkipiian asemaa ala-arvoisena. - -Tämä nainen, joka oli mitä yksinkertaisimmalla tavalla, niinkuin -evankeelioissa mainittu leski, uhrannut kaikkensa sairaan vaimon -hyväksi, piti, niinkuin hänen toverinsakin, työtä tekevän ihmisen -asemaa alhaisena ja halveksittavana. Hän oli kasvatettu työttömään -elämään, semmoiseen elämään, jota hänen ympärillään elävät pitivät -hänelle luonnollisena. Siinä oli hänen onnettomuutensa. Tämän -onnettomuuden kautta on hän joutunut asemaansa ja se häntä siinä -pidättää. Kuka meistä miehistä tai naisista muuttaa hänen väärän -käsityksensä elämästä? Kuka meistä on vakuutettu siitä, että jokainen -työnteossa kuluva elämä on kunnioitettavampaa, kuin joutilas, kuka -elää tämän vakuutuksensa mukaisesti ja sen perusteella ihmisiä -arvostelee? Jos olisin sitä ajatellut, olisin voinut ymmärtää, etten -minä, eikä kukaan niistä, joita tunnen, voi parantaa tätä tautia. - -Minä olisin voinut ymmärtää, että nuo väliseinän takaa kurkistelevat, -hämmästyneiltä ja liikutetuilta näyttävät päät ilmaisivat ainoastaan -kummastusta heille osoitetusta myötätuntoisuudesta, vaan ei suinkaan -toivoa heidän parantumisestaan epäsiveellisyydestä. He eivät näe -elämänsä epäsiveellisyyttä. He näkevät, että heitä halveksitaan -ja soimataan, mutta minkä vuoksi heitä niin halveksitaan, on -heidän mahdoton käsittää. Heidän elämänsä on sillä tavalla kulunut -lapsuudesta asti aivan samallaisten naisten keskuudessa, joita -he tietävät aina olleen ja olevan ja jotka ovat yhteiskunnassa -välttämättömiä, niin välttämättömiä, että on varta vasten asetettu -virkamiehiä pitämään huolta heidän pysyväisestä olemassa olostaan. -Sitä paitsi he tietävät, että heillä on valta ihmisten yli ja että -he hallitsevat heitä usein enemmän, kuin muut naiset. He näkevät, -että heidän asemansa yhteiskunnassa, huolimatta siitä, että heitä -aina haukutaan, tunnustavat sekä miehet, että naiset, että hallitus, -eivätkä senvuoksi voi edes käsittää, mitä heidän olisi katuminen ja -mistä parantuminen. Yksi ylioppilaista kertoi minulle, että eräässä -kortteerissa oli nainen, joka piti kaupalla 13 vuotista tytärtään. -Tahtoen pelastaa tuon tytön menin vartta vasten tuohon kortteeriin. -Äiti tyttärineen eli suuressa köyhyydessä. Äiti oli pikkuinen, musta, -neljänkymmenen ikäinen, ei ainoastaan pahan näköinen, vaan oikein -vastenmielisen näköinen. Tytär oli niinikään vastenmielisen näköinen. -Kaikkiin kysymyksiini heidän elämästään äiti vastasi minulle -epäluuloisesti, vihamielisesti ja lyhyesti, nähtävästi tuntien -minussa vihamiehen, jolla oli pahat aikeet. Tytär ei vastannut -mitään, katsahtamatta ensin äitiinsä, johon hän näkyi täydellisesti -luottavan. Erityistä sääliä he eivät minussa herättäneet, pikemmin -inhoa. Mutta minä päätin, että tytär oli pelastettava, että oli -saatava sivistyneitä naisia säälimään näitten naisten surkeaa -tilaa, ja lähetettävä niitä tänne. Mutta jos olisin ajatellut tuon -äidin koko pitkää entisyyttä, kuinka hän oli synnyttänyt, elättänyt -ja kasvattanut tuon tyttären siinä asemassaan, varmaankin ilman -vähintäkään apua ihmisten puolelta ja raskailla uhrauksilla, jos -olisin ajatellut sitä käsitystä elämästä, joka oli muodostunut tuolle -naiselle, olisin ymmärtänyt, ettei äidin teossa ollut kerrassaan -mitään pahaa eikä epäsiveellistä. Hän teki tyttärensä hyväksi -kaikki minkä voi, s.o. kaikki, mitä piti itselleenkin paraimpana. -Ottaa tyttären väkisin äidiltä olisi voinut, mutta saada äitiä -vakuutetuksi siitä, että hän menetteli pahoin myydessään tytärtään, -oli mahdotonta. Jos joku olisi ollut pelastettava, niin olisi ollut -pelastettava tuo äiti, mutta paljoa aikasemmin siitä kaikkien -hyväksymästä elämänkäsityksestä, jonka mukaan nainen saattoi elää -ilman avioliittoa, s.o. synnyttämättä lapsia ja työtä tekemättä, -palvellen ainoastaan aistillisuuden tyydyttämistä. Jos olisin tuota -ajatellut, olisin ymmärtänyt, että suurin osa niistä sivistyneistä -naisista, joita aijoin tänne lähettää tuota tyttöä pelastamaan, itse -elivät lapsia synnyttämättä ja työtä tekemättä, ollen ainoastaan -aistillisuuden tyydyttämisen palveluksessa, vieläpä itsetietoisesti -kasvattivat tyttäriään samallaiseen elämään. Toinen äiti vei -tyttärensä ravintolaan, toinen hoviin tai tanssiaisiin. Mutta -kummallakin on sama elämänkäsitys, nimittäin, että naisen tehtävä on -miehen himon tyydyttäminen ja että häntä sen vuoksi on elätettävä, -vaatetettava ja säälittävä. Mitenkäs meidän naisemme sitten kykenevät -parantamaan tuota naista ja hänen tytärtään. - - - - -IX. - - -Vielä omituisempi oli minun suhteeni lapsiin. Hyväntekijänä kiinnitin -huomiotani myöskin lapsiin, haluten pelastaa tuohon turmeluksen -pesään sortuvia viattomia olentoja, ja kirjoittelin heidän nimiänsä -kirjaan, ryhtyäkseni pelastukseen "sittemmin". - -Lasten joukossa herätti erityistä huomiotani eräs 12 vuotias poika -Serjosha. Tätä reipasta, älykästä poikaa, joka asui erään suutarin -luona ja oli jäänyt turvattomaksi sen kautta, että hänen isäntänsä -oli joutunut linnaan, tuli minun sääli sydämmeni pohjasta ja tahdoin -tehdä jotakin hänen hyväkseen. - -Kerron nyt, mitenkä minun hyväntekeväisyyteni päättyi, sillä -historia tuon pojan kanssa osoittaa paraiten minun väärän asemani -hyväntekijänä. Minä otin pojan luokseni ja sijoitin hänet kyökin -puolelle. Enhän voinut likaista, turmeluksen pesästä tullutta -poikaa panna omien lasteni joukkoon. Pidin itseäni jo senkin -vuoksi hyvin armeliaana ja hyvänä, että olin ottanut hänet talooni -kyökkipalvelijoitten vastukseksi, että häntä ruokki kyökkipiika, -ja että annoin hänen käytettäväkseen joitakin kuluneita vaatteita. -Poika oli meillä noin viikon ajan. Tämän viikon aikana minä pari -kertaa ohi mennessäni sanoin hänelle muutamia sanoja ja kerran -kävelyllä ollessani pistäysin tuttavan suutarin luona tarjotakseni -poikaa hänelle oppipojaksi. Eräs minun luonani vieraileva talonpoika -pyysi poikaa lähtemään työmieheksi maalle, perheeseen, mutta poika -kieltäytyi ja vähän ajan perästä katosi. Minä menin Rshanovin taloon -tiedustelemaan. Hän oli palannut sinne, mutta ei ollut kotona sillä -kertaa. Hän oli jo kahtena päivänä käynyt eläintarhassa, missä hän -30 kopeekasta päivässä otti osaa jonkinlaiseen kulkueeseen, jossa -yleisölle näytettiin puettuja villejä norsun kanssa. Kävin vielä -toisen kerran, mutta hän oli niin kiittämätön, että suorastaan -karttoi minua. Jos olisin silloin tarkemmin tullut ajatelleeksi tuon -pojan elämää ja omaani, olisin ymmärtänyt pojan menneen pilalle -sen kautta, että oli päässyt maistamaan iloista elämää, jossa ei -tarvinnut tehdä työtä ja siten tottunut pois työnteosta. Minä olin, -hyvää tehdäkseni ja häntä parantaakseni, ottanut hänet talooni. Ja -mitä saikaan hän siellä nähdä? Minun lapseni -- sekä häntä vanhemmat, -että häntä nuoremmat, että hänen ikäisensä, jotka eivät milloinkaan -mitään työtä tehneet, vaan sen sijaan kaikin tavoin tuottivat minulle -työtä, töhrivät ja pilasivat kaikki ympärillään, söivät vatsansa -täyteen maukasta ruokaa, särkivät astioita ja heittivät koirille -semmoista ruokaa, joka olisi ollut tuolle pojalle herkkua. Kun minä -turmeluksen pesästä toin hänet hyvään paikkaan, niin hänen tietysti -pitikin omistaa se elämänkäsitys, joka oli olemassa tuossa hyvässä -paikassa, ja tämä käsitys hänelle opetti, että hyvässä paikassa pitää -elää työtä tekemättä, syödä ja juoda makeasti ja pitää hauskaa. Tosin -hän ei tiennyt, että minun lapsillani oli suuri taakka kannettavanaan -latinan ja kreikan kieliopin sääntöjen oppimisessa, eikä olisi -voinutkaan ymmärtää näitten vaivojen tarkotusta. Mutta varmaa on, -että, jos hän olisi sen ymmärtänyt, lasteni esimerkillä olisi ollut -vielä suurempi vaikutus häneen. Hän olisi silloin ymmärtänyt, -että lapsiani kasvatetaan tuolla tavoin siinä tarkotuksessa, että -he vastaisuudessakin olisivat tilaisuudessa, oppitodistustaan -hyväkseen käyttämällä pääsemään niin vähällä työllä, kuin suinkin, ja -nauttimaan elämän onnesta niin paljon kuin suinkin. Hän ymmärsikin -sen, eikä mennyt talonpojan luo hoitamaan elukoita ja syömään hänen -kanssaan perunoita ja ryyppimään sahtia, vaan meni eläintarhaan -näyttelemään villiä 30 kopekasta. - -Minun olisi pitänyt ymmärtää, miten mieletöntä se oli että minä, joka -kasvatin omia lapsiani mitä täydellisimmässä joutilaisuudessa ja -ylellisyydessä, tahdoin parantaa toisia ihmisiä ja heidän lapsiansa, -jotka joutuivat perikatoon joutilaisuuden kautta turmeluksen pesäksi -nimittämässäni Rshanovin talossa, kun kuitenkin kolme neljäsosaa -tämän talon ihmisistä tekee työtä itsensä ja toisten hyväksi. Mutta -minä en laisinkaan sitä ymmärtänyt. - -Mitä kurjimmassa tilassa olevia lapsia oli hyvin, paljon tuossa -talossa. Siellä oli porttojen lapsia, siellä oli orpoja, siellä -oli lapsia, joita kuletettiin kerjäämässä pitkin katuja. Kaikki -he olivat hyvin kurjia. Mutta kokemukseni Serjoshan suhteen oli -osoittanut minulle, etten minä, jatkaen entistä elämääni, kyennyt -heitä hoitamaan. Siihen aikaan, kun tuo poika asui meillä, -huomasin yrittäväni salata häneltä elämäämme, erittäinkin lastemme -elämää. Minä tunsin, että kaikki yritykseni johtaa häntä hyvään, -työteliääseen elämään menivät hukkaan meidän ja lastemme antaman -esimerkin kautta. Ottaa lapsi portolta tai kerjäläiseltä on hyvin -helppoa. Kun on rahaa, niin on hyvin helppoa pestä puhtaaksi ja -pukea hänet siistiin pukuun, ruokkia hänet, vieläpä opettaa hänelle -kaikellaisia tieteitä. Mutta opettaa hänet ansaitsemaan leipänsä, on -meidän, jotka itse emme leipäämme ansaitse, suorastaan mahdotonta, -sillä sekä esimerkillämme, että aineellisessa suhteessa parantamalla -hänen elämäänsä opetamme hänelle aivan päinvastaista. Koiran pennun -saattaa ottaa hoitaakseen, ruokkiakseen ja opettaakseen kaikellaisiin -temppuihin, mutta ei ole kylliksi, että ihmislapsi hoidetaan, -ruokitaan ja opetetaan kreikkaa puhumaan. Ihminen on opetettava -elämään, s.o. vähemmän ottamaan toisilta ja enemmän antamaan -toisille. Mutta me emme voi olla opettamatta hänelle päinvastaista, -otimmepa sitten hänet omaan taloomme, tai sitä varten perustettuun -turvakotiin. - - - - -X. - - -Sitä säälin tunnetta ihmisiä ja inhon tunnetta itseäni kohtaan, jota -tunsin Ljapinin talossa, en nyt enää tuntenut. Minä paloin halusta -täyttää alkamani työ -- tehdä hyvää täällä tapaamilleni ihmisille. -Ja olisi luullut, että hyvän tekeminen, rahan antaminen puutetta -kärsiville on hyvin hyvä työ, joka herättää tekijässä rakkautta -ihmisiä kohtaan, mutta, kumma kyllä, asianlaita oli päinvastainen. -Tämä työ herätti minussa pahansuopaisuutta ja sai minut tuomitsemaan -ihmisiä. Ensi kierrosta tehdessämme illalla sattui kohtaus, aivan -samallainen kuin Ljapinin talossa, mutta tämä kohtaus ei tehnyt -minuun samaa vaikutusta, kuin Ljapinin talossa, vaan herätti aivan -toisen tunteen. - -Eräässä kortteerissa löysin juuri semmoisen, pikaisen avun tarpeessa -olevan onnettoman. Löysin nälkäisen naisen, joka ei ollut syönyt -kahteen päivään. - -Se tapahtui näin. Eräässä suuressa, melkein tyhjässä yökortteerissa -kysyin vanhalta eukolta, oliko siellä hyvin köyhiä, semmoisia, joilla -ei ollut syömistä. Eukko mietti ensin hetkisen ja mainitsi sitten -kaksi henkilöä, mutta sitten ikäänkuin yhtäkkiä muisti jotakin. -"Niin, täällähän makaa muuan", sanoi hän, kääntäen katseensa yhteen -vuoteista, "tämä ei tosiaankaan ole syönyt". -- "Todellako? Kukas hän -on?" -- "On ollut porttona, mutta nyt, kun ei kukaan hänestä huoli, -ei sillä ole mitä suuhun panna. Emäntä on tähän asti säälinyt, mutta -nyt tahtoo ajaa pois... Agafja, Agafja hoi!" -- huusi eukko. - -Me menimme lähemmäksi ja vuoteelta kohottautui jokin olento. Se -oli harmaatukkainen pörröinen nainen, laiha kuin luuranko, jolla -oli likainen ja repaleinen paita päällä ja omituisen kiiltävät ja -liikkumattomat silmät. Hän tuijotti meidän sivutsemme, koittaen -peittää repaleisen, likaisen paidan aukosta näkyvää luista rintaansa -ja hokien: "mitä? mitä?" Minä kysyin häneltä, mitenkä hän elää. Hän -ei ensin pitkään aikaan käsittänyt ja sanoi sitten: "en itsekään -tiedä, poishan nuo ajavat". Minä kysyin -- hävettää kertoakin -- -kysyin, oliko totta, ettei hän ollut syönyt. Hän vastasi yhä samalla -kuumeentapaisella kiireellä, nytkään minuun katsomatta: "eilen en -syönyt, enkä tänään ole syönyt". - -Naisen näkö liikutti minua, mutta ei ollenkaan niin, kuin Ljapinin -talossa. Siellä minä säälien noita ihmisiä häpesin itseäni, mutta -täällä minä ilostuin, kun vihdoinkin olin löytänyt, mitä olin -etsinyt, -- nälkäisen ihmisen. - -Annoin hänelle ruplan ja muistan olleeni hyvin iloinen siitä, että -muut sen näkivät. Vanha eukko, sen nähtyään, pyysi hänkin rahaa. -Minusta oli antaminen niin hauskaa, että annoin eukollekin, ottamatta -selkoa, oliko se paikallaan vai ei. Eukko saattoi minut ovelle ja -käytävässä seisovat ihmiset kuulivat, kuinka hän minua kiitteli. -Luultavasti tekemäni kysymykset herättivät toiveita ja muutamia tuli -meidän perässämme. Jo käytävässä alettiin minulta pyytää rahaa. -Muutamat pyytäjät olivat silminnähtävästi juoppoja, ja tekivät -epämiellyttävän vaikutuksen, mutta kun kerran olin antanut eukolle, -en ollut oikeutettu kieltämään näiltäkään, ja minä aloin jaella. -Sillä aikaa tuli yhä uusia. Kaikissa kortteereissa syntyi liikettä. -Portaille ja käytäville ilmestyi ihmisiä, jotka seurasivat minua. -Minä menin ulos kadulle. Kaikenlaisia ihmisiä kulki jälessäni, -pyytäen rahaa. Minä jaoin kaikki pienet rahani ja pistäysin puotiin -saadakseni säretyksi 10 ruplaa. Ja täällä kävi samoin, kuin Ljapinin -talolla. Syntyi hirmuinen sekasorto. Vanhoja akkoja, aatelismiehiä, -talonpoikia, lapsia tunkeili puodin edessä, käsiään ojentaen. -Minä jakelin, muutamilta kysellen heidän olojaan ja kirjoitellen -muistikirjaani. Kauppias istui kuin kuvapatsas, silloin tällöin -luoden silmänsä väkijoukkoon ja sitten taas katsoen sivu. Hän, -niinkuin kaikki muutkin, nähtävästi, tunsi, että se oli tyhmää, mutta -ei voinut sitä sanoa. - -Ljapinin talolla minua kauhistutti ihmisten köyhyys ja kurjuus, ja -minä tunsin itseni siihen syypääksi, tunsin halua ja mahdollisuutta -olla parempi. Täällä sitävastoin samallainen tapaus teki minuun aivan -toisenlaisen vaikutuksen. Minä tunsin ensiksikin vastenmielisyyttä -useita kohtaan niistä, jotka minua ahdistivat, ja toiseksi olin -huolissani siitä, mitä puotimiehet ja piharengit minusta ajattelivat. - -Palattuani kotiin sinä päivänä oli paha tunne rinnassani. Tunsin, -että se, mitä tein, oli tyhmää ja siveetöntä. Mutta, niinkuin -tavallisesti käy, kun on sisällinen ristiriita, puhuin hyvin paljon -alkamastani työstä, ikäänkuin en olisi laisinkaan epäillyt sen -menestystä. - -Seuraavana päivänä menin yksinäni niitten muistiin kirjoittamieni -henkilöitten luo, jotka näyttivät minusta muita surkeammilta ja joita -luulin olevan helpointa auttaa. Niinkuin jo sanoin, en minä ketään -heistä saanut autetuksi. Heidän auttamisensa näkyi olevan vaikeampaa, -kuin olin luullut. Ja oliko siihen syynä kykenemättömyyteni vai -mahdottomuus, mutta minä tulin heitä vaan härnänneeksi, enkä -ketään saanut autetuksi. Kävin useampia kertoja Rshanovin talolla -ja joka kerta kävi samoin. Minut piiritti pyytäjien joukko, jonka -keskellä olin pahemmassa kuin pulassa. Tunsin mahdottomaksi mitään -tehdä, sillä niitä oli liian paljon, ja minussa heräsi harmi heitä -kohtaan sen vuoksi, että heitä oli niin paljon. Mutta sitä paitsi -ei kukaan heistä erikseenkään herättänyt minussa myötätuntoisuutta. -Tunsin, ettei kukaan heistä puhunut minulle totuutta, ainakaan koko -totuutta ja että jokainen heistä näki minussa vaan rahakukkaron, -josta voi saada rahaa puristetuksi. Ja hyvin usein minusta näytti, -että juuri ne rahat, joita he minulta kiskoivat, vaan pahensivat -heidän tilaansa. Mitä useammin kävin näissä taloissa, mitä lähempään -yhteyteen tulin sikäläisten asukasten kanssa, sitä selvemmäksi -minulle kävi mahdottomuus tehdä jotakin, mutta sittenkin pysyin -tuumassani aina viimeiseen kierrokseen asti. - -Erityisesti hävettää minua muistella tätä viimeistä väenlaskussa -tehtyä kierrosta. Ennen kävin yksinäni, vaan nyt meitä läksi 20 -henkeä yhtaikaa. Kello 7 alkoivat minun luokseni kokoontua kaikki ne, -jotka tahtoivat ottaa osaa tähän viimeiseen yölliseen kierrokseen. -Ne olivat melkein kaikki minulle tuntemattomia: ylioppilaita, yksi -upseeri ja kaksi tuttavaa seurapiiristäni, jotka, sanoen tuon -tavallisen lauseen: c'est très intéressant! olivat pyytäneet minua -ottamaan heidät laskijain joukkoon. - -Minun ylhäiset tuttavani pukeutuivat vartta vasten jonkinlaisiin -metsästysnuttuihin ja korkeisiin saappaisiin, joita he tavallisesti -käyttivät matkoilla ja metsästysretkillä ja jotka heidän mielestään -olivat hyvin paikallaan yömajatalossa käydessä. He ottivat -mukaansa erityiset muistiinpanokirjat ja erityiset kynät. He -olivat samallaisessa omituisessa kiihtyneessä mielentilassa, kuin -lähdettäessä metsästysretkelle, kaksintaisteluun, tai sotaan. Heissä -näkyi selvemmin kuin muissa asemamme typeryys ja valheellisuus, -mutta olimme me muutkin samallaisessa valheellisessa asemassa. -Ennen lähtöämme pidimme neuvottelun, sotaneuvottelun tapaan, -siitä, miten ja mistä oli alettava, miten jakaannuttava y.m.s. -Neuvottelu kävi aivan niin, kuin on tavallista kokouksissa ja -komiteeoissa, s.o. ei kukaan puhunut senvuoksi, että hänellä olisi -ollut jotain sanottavaa, tai tiedusteltavaa, vaan senvuoksi, että -jokainen koitti keksiä jotain sanottavaa, ettei olisi toisia -huonompi. Mutta tämän keskustelun aikana ei kukaan maininnut -sanaakaan hyväntekeväisyydestä, josta minä olin kaikille niin monta -kertaa puhunut. Niin kuin se minua hävettikin, tunsin kuitenkin -välttämättömäksi taaskin muistuttaa hyväntekeväisyydestä, s.o. -siitä, että kierroksen aikana olisi huomioon otettava ja muistiin -kirjoitettava kaikki ne puutetta kärsivät, jotka tavataan. Aina -ennenkin oli minua hävettänyt siitä puhuminen, mutta nyt, kesken -kiihkeitä valmistuksiamme retkelle, tuskin sain sen sanotuksi. -Kaikki kuuntelivat minua, niinkuin minusta näytti, surulla. Kaikki -suostuivat sanoilla, mutta selvästi näkyi, että kaikki tiesivät sen -olevan tyhmyyttä, josta ei mitään voinut tulla, ja kaikki heti taas -alkoivat puhua jostain muusta. Tätä jatkui siksi kunnes oli aika -lähteä. - -Me tulimme pimeään ravintolaan, herätimme palvelijat ja aloimme -selvitellä papereitamme. Kun meille ilmoitettiin, että asukkaat, -saatuaan vihiä tulostamme olivat lähtemässä pois kortteereista, -pyysimme isäntää sulkemaan portit ja itsekin menimme pihalle -vakuuttamaan pois lähteville, ettei kukaan tulisi kysymään heiltä -heidän ololippujaan. Muistan hyvin sen omituisen, painostavan -vaikutuksen, jonka tekivät minuun hätääntyneet yömajalaiset. Nuo -repaleiset, puolialastomat olennot näyttivät minusta omituisen -pitkiltä lyhdyn valossa pimeällä pihalla. Säikähtyneenä ja julman -näköisinä tuossa pelossaan he seisoivat yhtenä parvena löyhkäävän -ulkohuoneen luona, kuunnellen meidän vakuutuksiamme, niitä kuitenkaan -uskomatta. He olivat nähtävästi valmiit, niinkuin vainotut otukset, -vaikka mihin pelastaakseen vaan meidän kynsistämme. Kaikenlaatuiset -herrat, poliisit, viskaalit ja tuomarit heitä vainoovat koko -ikänsä sekä kaupungissa, että maalla, sekä maantiellä, kaduilla, -ravintoloissa, että yömajoissa, ja nyt yhtäkkiä nuo herrat ovat -tulleet ja sulkeneet portit, saadakseen vaan laskea heidän -lukumääränsä. Heidän oli sitä yhtä vaikea uskoa, kuin jänisten olisi -vaikea uskoa, koirien tulleen heidän lukumääräänsä laskemaan, eikä -heitä tappamaan. Mutta portit olivat suljettuina ja säikähtyneet -yömajalaiset saivat palata takaisin. Me puolestamme jakaannuimme -eri joukkoihin ja menimme toimitukseemme. Minun kanssani oli kaksi -tuttavaani ja kaksi ylioppilasta. Edellämme pimeässä kulki Vanja -palttoossa ja valkeissa housuissa, lyhty kädessä. Me kuljimme -kortteereihin, jotka olivat minulle tuttuja. Niinikään olivat minulle -tuttuja muutamat ihmiset, mutta enemmistö oli uusia, ja näkö, joka -minua kohtasi, oli myöskin uutta ja kauheata, vielä kauheampaa, kuin -Ljapini talolla näkemättä, Kaikki kortteerit olivat täpösen täynnään, -kaikissa vuoteissa oli makaajia, useassa kaksittainkin. Kauheata oli -nähdä sitä ahtautta, jossa väki sai olla, miehet ja naiset sekasin. -Kaikki naiset, jotka eivät olleet sikahumalassa, makasivat miesten -kanssa. Useat naiset makasivat lapsineen kapeilla vuoteilla vierasten -miesten vieressä. Kauheata oli nähdä tuota köyhyyttä, repaleisuutta, -likaa ja tuota pelokasta ilmettä ihmisten kasvoilla. Ja kauheinta -oli tuossa tilassa olevien ihmisten suunnaton paljous. Ensin yksi -kortteeri, sitten toinen, sitten kymmenes, sitten kahdeskymmenes, -loppumattomiin. Ja kaikkialla sama löyhkä, sama ummehtunut ilma, -sama ahtaus, sama eri sukupuolien sekoitus, samat älyttömyyteen asti -juopuneet miehet ja naiset ja sama pelon, nöyryyden ja syyllisyyden -ilme. Minua alkoi taas hävettää ja surettaa, niinkuin Ljapinin -talossa, ja minä ymmärsin, että se, mitä puuhasin, oli inhoittavaa, -tyhmää ja senvuoksi mahdotonta. Enkä minä enää ketään kirjoittanut -muistikirjaani, enkä mitään kysellyt, tietäen, että se oli joutavaa. - -Ljapinin talossa minä olin kuin ihminen, joka sattumalta on nähnyt -hirveän mätähaavan toisen ihmisen ruumiissa. Hänen on sääli tuota -ihmistä, häntä hävettää, ettei hän ennen ole häntä säälinyt, ja -hän voi vielä toivoa voivansa auttaa sairasta. Mutta nyt olin kuin -lääkäri, joka on tullut lääkkeineen sairaan luo, paljastanut hänen -haavansa, repinyt sen auki ja huomannut, että kaikki on ollut turhaa, -ettei hänen lääkkeistään ole apua. - - - - -XI. - - -Tämä käynti antoi viimeisen iskun itserakkaudelleni. Minä tulin -vakuutetuksi siitä, että puuhani on sekä tyhmää että ilettävää. -Mutta siitä huolimatta minusta näytti, etten voinut heti heittää -koko asiata, että olin velvollinen jatkamaan sitä ensiksikin -sentähden, että käynneilläni ja lupauksillani olin herättänyt -toiveita köyhissä, ja toiseksi sentähden, että kirjoituksellani ja -puheillani olin herättänyt hyväntekijöitten osanoton, joista monet -olivat luvanneet kannatustaan sekä työllä että rahoilla. Ja minä -odotin, että sekä toiset, että toiset kääntyisivät minun puoleeni, -voidakseni kykyni mukaan heille vastata. Puutteen alaisilta sain -kirjeitä ja pyyntöjä yli sadan. Nämä pyynnöt olivat kaikki rikkailta -köyhiltä, jos niin voi sanoa. Muutamien luona kävin, toisille jätin -vastaamatta. Missään en ennättänyt mitään saada aikaan. Kaikki minun -puoleeni kääntyneet olivat henkilöitä, jotka kerran olivat olleet -etuoikeutetussa asemassa (nimitän näin sitä asemaa, jossa ihmiset -enemmän saavat toisilta, kuin antavat), kadottaneet sen ja uudestaan -haluavat siihen päästä. Yksi tarvitsi 200 ruplaa ylläpitääkseen -alaspäin menevää kauppaansa ja päättääkseen lastensa kasvatuksen, -toisen olisi pitänyt saada perustetuksi valokuvausatelieeri, -kolmannen piti maksaa velkansa ja lunastaa panttilaitoksesta paremmat -pukunsa, neljäs tarvitsi pianon kehittyäkseen soitossa ja voidakseen -sitten opetusta antamalla elättää perhettänsä. Enemmistö pyysi -vaan apua, mainitsematta tarvittavaa rahamäärää, mutta sen mukaan, -kuin apua annettiin, kasvoivat tarpeet, eikä vaatimukset tulleet, -eivätkä voineet tulla tyydytetyiksi. Sanon vielä kerran, että syy -mahdollisesti oli minun osaamattomuudessani; varmaa vaan on, etten -ketään saanut autetuksi, vaikka välistä kyllä koitin parastani. - -Hyväntekijäin myötävaikutuksen suhteen sain hyvin kummallisen ja -odottamattoman kokemuksen. Kaikista niistä henkilöistä, jotka olivat -luvanneet rahallista apua, vieläpä määränneet summankin, ei yksikään -antanut minulle köyhille jaettavaksi yhtäkään ruplaa. Annettujen -lupausten nojalla olisi minun pitänyt saada noin kolmetuhatta -ruplaa, mutta ei yksikään noista ihmisistä muistanut entisiä -puheitaan, eikä antanut minulle kopeekkaakaan. Ainoastaan ylioppilaat -antoivat ne rahat, muistaakseni 12 ruplaa, jotka olivat heille -tulevat väenlaskutoimituksesta. Niin että koko minun puuhani, jonka -tuloksena olisi pitänyt olla kymmeniä tuhansia rikkaitten uhraamia -ruplia, satojen ja tuhansien ihmisten pelastuminen köyhyydestä ja -kurjuudesta, hupeni siihen, että umpimähkään jaoin muutamia kymmeniä -ruplia niille, jotka niitä minulta kerjäsivät, ja että minulle jäi -ylioppilaitten uhraamat 12 ruplaa sekä duuman minulle toimestani -väenlaskussa lähettämät 25 ruplaa, joita suorastaan en tiennyt minne -panna. - -Koko asia raukesi sikseen. Eräänä sunnuntaiaamuna ennen maalle -menoani, menin Rshanovin talolle, päästäkseni noista minun haltuuni -jääneistä 37 ruplasta. Kävin kaikissa kortteereissa olevia tuttaviani -tapaamassa ja löysin ainoastaan yhden sairaan, jolle annoin 5 ruplaa. -Muita ei siellä ollut, joille olisi sopinut antaa. Tietysti monet -rupesivat pyytämään. Mutta kun en heitä ennestään tuntenut, niin en -nytkään tuntenut, jonka vuoksi päätin neuvotella ravintolan isännän -kanssa, kelle nuo jälellä olevat 32 ruplaa olisivat annettavat. -Oli paraikaa ensimäinen laskiaispäivä. Kaikki olivat paremmissa -puvuissaan, kaikki olivat kylläiset ja monet jo humalassa. Pihalla -seisoi repaleissa ja virsut jalassa lumpunkerääjäukko, reipas vielä, -ja eroitteli eri kasoihin saalistansa, laulaa hoilotellen iloista -laulua. Minä antauduin hänen kanssaan puheluun. Hän oli 70 vuotias, -eli yksinään lumppujen keräämisellä, eikä suinkaan valittanut, -vaan sanoi olevansa kylläinen, vieläpä saavansa humalankin. Kysyin -häneltä, keitä olisi erityistä puutetta kärsiviä. Hän suuttui ja -sanoi suoraan, ettei puutetta kärsiviä ollut muita, kuin juoppoja -ja laiskureita, mutta saatuaan tietää tarkotukseni, pyysi minulta -5 kopeekkaa ryyppyyn ja juoksi ravintolaan. Minä menin myöskin -ravintolaan Ivan Feodotitshin luo, antaakseni hänen toimekseen -jakaa jälelle jääneet rahat. Ravintola oli täynnä väkeä. Koreaksi -pukeutuneita, humalaisia tyttöjä puikkelehti ovesta oveen. Kaikki -pöydät olivat otetut, juopuneita oli jo paljon, ja pikkuisessa -kamarissa soitettiin harmonikkaa ja tanssittiin. Isäntä käski -kunnioituksesta minua kohtaan lopettamaan tanssin ja istui minun -luokseni vapaan pöydän ääreen. Minä pyysin häntä, joka tunsi -asukkaansa, osoittamaan minulle pahinta puutetta kärsiviä, joille -voisin jakaa sitä varten annetut rahat. Hyväntahtoinen isäntä, vaikka -olikin kiinni toimessaan, jätti sen ollakseen minulle avuksi. Hän -vaipui mietteisiin ja oli nähtävästi neuvotonna. Yksi vanhemmista -tarjoilijoista kuuli meidän keskustelumme ja yhtyi puheeseemme. - -He alkoivat luetella henkilöitä, joista minäkin muutamia tunsin, -eivätkä mitenkään voineet tulla yksimielisyyteen. "Paramonovna", -ehdotteli tarjoilija. -- "Niin kyllä. Onhan se välistä syömättäkin. -Mutta sehän juopotteleekin aina väliin". -- "Mitäs sitten? Voisihan -kumminkin". -- "Entäs Spiridon Ivanovitsh -- hänellä on lapsia" -- -Mutta isäntä ilmaisi tämänkin suhteen epäilyksensä. -- "Akulina? -Mutta hänhän saa muualta. No entäs se sokea!" -- Tätä vastaan minulla -puolestani oli muistutettavaa. Olin hänet vastikään nähnyt. Se oli -80 vuotias sokea, jolla ei ollut ketään sukulaista. Olisi luullut, -ettei surkeampaa kohtaloa voi olla, mutta mitä olinkaan nähnyt! Olin -nähnyt hänen makaavan korkean vuoteen untuvapatjoilla, juovuksissa, -ja karkealla äänellä ja mitä rumimmilla sanoilla haukkuvan verrattain -nuorta naistoveriansa. Vielä mainitsivat he kädettömän pojan -äitineen. Minä huomasin isännän olevan vaikeassa asemassa, juuri -tunnollisuutensa vuoksi, sillä hän tiesi, että kaikki, minkä nyt -antoi, oli menevä hänen ravintolaansa. Mutta minun piti päästä 32 -ruplastani, minä kiusasin häntä ja viimein saimme ne joten kuten -jaetuksi ja pois annetuksi. Ne, joitten osalle rahat tulivat, olivat -enimmäkseen hyvin puettuja eikä heitä tarvinnut kaukaa lähteä -etsimään, sillä he olivat kaikki ravintolassa. Kädetön poika tuli -poimukkaissa saappaissa, punanen paita ja liivit päällään. - -Täten päättyi koko minun hyväntekeväisyystoimintani ja minä matkustin -pois maalle, suuttuneena toisiin ihmisiin, niinkuin tavallisesti -tapahtuu, kun itse tekee jotain tyhmää ja pahaa. Hyväntekeväisyyteni -raukesi kokonaan tyhjiin, mutta ajatusten ja tunteitten kulku, jotka -se oli minussa synnyttänyt, ei suinkaan pysähtynyt, vaan sisällinen -työ jatkui kahdenkertaisella voimalla. - - - - -XII. - - -Olin elänyt maalla ja ollut siellä yhteydessä sikäläisten köyhien -kanssa. En nöyryydestä, joka on ylpeyttä pahempi, vaan sanoakseni -koko ajatusteni ja tunteitteni kulun ymmärtämiselle välttämättömän -totuuden, mainitsen, että maalla ollessani tein hyvin vähän köyhien -hyväksi, mutta köyhien vaatimukset olivat niin pienet että sekin -vähäinen tuotti hyötyä ihmisille ja muodosti ympärilleni rakkauden -ja yhteisyyden ilmakehän, jossa saattoi rauhoittaa sitä kasvavaa -tunnetta, minkä aikaan sai tietoisuus elämäni laittomuudesta. -Tultuani kaupunkiin, toivoin voivani elää aivan samalla tavalla. -Mutta täällä kohtasin aivan toisenlaisen puutteen. Kaupunkilainen -puute oli vähemmän rehellinen, vaativaisempi ja julmempi, kuin -maalainen. Ja sitten sitä oli niin paljon yhdessä kohti, että se teki -minuun hirveän vaikutuksen. Ensi kerralla Ljapinin talossa kokemani -vaikutus pakoitti minut ensi hetkellä tuntemaan elämäni kierouden. -Tämä tunne oli vilpitön ja hyvin voimakas. Mutta huolimatta sen -vilpittömyydestä ja voimasta olin ensin niin heikko, että säikähdin -sitä käännettä elämässäni, johonka tämä tunne vaati, ja rupesin -tinkimään. Minä uskoin, mitä kaikki minulle puhuivat, ja mitä kaikki -ovat puhuneet siitä saakka, kuin maailma on ollut olemassa, että -nimittäin rikkaudessa ja ylellisyydessä ei ole mitään pahaa, että se -on Jumalan antamaa, että voi rikkaanakin ollen auttaa köyhiä. Minä -uskoin tämän ja tahdoin menetellä sen mukaan. Kirjoitin kirjoituksen, -jossa kehoitin rikkaita antamaan apuansa. Rikkaat ihmiset tunnustivat -kaikki siveelliseksi velvollisuudekseen suostua minun ajatukseeni, -mutta nähtävästi joko eivät tahtoneet, tai eivät voineet mitään -tehdä. Rupesin käymään köyhien luona ja tulin huomaamaan jotakin, -jota en mitenkään ollut odottanut. Yhdeltä puolen näin näissä -turmeluksen pesissä, niinkuin niitä nimitin, semmoisia ihmisiä, joita -minun oli mahdoton auttaa sen vuoksi, että ne olivat työihmisiä, -jotka olivat tottuneet työhön ja puutteeseen ja niinmuodoin -seisoivat elämässä paljon lujemmalla pohjalla kuin minä. Toiselta -puolen näin onnettomia, joita en voinut auttaa senvuoksi, että ne -olivat samallaisia kuin minä. Suurin osa näkemistäni onnettomista -oli onnettomia ainoastaan senvuoksi, että he olivat kadottaneet -kyvyn, halun ja tottumuksen ansaitsemaan leipäänsä, s.o. heidän -onnettomuutensa oli siinä, että he olivat aivan samalaisia kuin minä. - -Semmoisia onnettomia taas, joita olisi voinut heti auttaa -- -sairaita, viluisia, nälkäisiä, en löytänyt muita, kuin nälkäisen -Agafjan. Ja minä tulin vakuutetuksi siitä, että eläen niin kaukana -niistä ihmisistä, joita tahdoin auttaa, oli melkein mahdotonta -löytää semmoisia onnettomia, sillä jokainen tosi puute tuli aina -autetuksi niitten samojen ihmisten toimesta, joitten joukossa nuo -onnettomat elivät. Ja ennen kaikkea tulin vakuutetuksi siitä, ettei -rahoilla ainakaan voinut muuttaa heidän onnetonta elämäänsä. Tulin -vakuutetuksi kaikesta tuosta, mutta väärästä hävyn tunteesta ja -itserakkaudesta en tahtonut heittää alkamaani työtä, vaan jatkoin -sitä jokseenkin kauan, aina siksi kunnes se itsestään raukesi tyhjiin. - -Tietysti olisin voinut vieläkin sitä jatkaa. Olisin voinut kärttää -rahoja niiltä, jotka olivat minulle niitä luvanneet, pakoittaa heitä -antamaan ne, koota lisää, jakaa rahat köyhille ja nauttia omasta -hyvyydestäni. Mutta minä näin, että me, rikkaat, emme tahdo, emmekä -voi jakaa köyhille osaa yltäkylläisyydestämme (niin paljon on meillä -omia tarpeita), ja ettei ole kelle antaa rahaa, jos todellakin -tahtoo tehdä hyvää, eikä jakele rahoja umpimähkään, niinkuin minä -tein Rshanovin ravintolassa. Ja niin heitin koko asian ja matkustin -epätoivoisena maalle. - -Maalla tahdoin kirjoittaa kirjoituksen kaikesta siitä, mitä olin -kokenut, ja kertoa, miksi yritykseni ei ollut onnistunut. Minun teki -mieli ensiksikin puolustautua niitä moitteita vastaan, joita sain -kuulla väenlaskua koskevan kirjoitukseni johdosta, toiseksi paljastaa -yhteiskunnan välinpitämättömyys ja kolmanneksi esittää ne syyt, -jotka synnyttävät tuon kaupunkilaisen köyhyyden, sen ehkäisemisen -välttämättömyyden sekä ne keinot, jotka vievät tarkotuksen perille. - -Alotin kirjoittaa tuota kirjoitusta ja minusta näytti, että saisin -sanotuksi siinä hyvin paljon tähdellistä. Mutta vaikka kuinkakin -olisin hikoillut sitä kirjoittaessani, vaikka aineksia olisi ollut -liiaksikin, en kuitenkaan saanut mitään aikaan. Syynä siihen oli -osaksi hermostus, jonka vaikutuksen alaisena kirjoitin, osaksi -se, etten ollut kokenut kaikkea, mitä olisi pitänyt oikein asiata -arvostellakseni, mutta pääasiallisesti se, etten suoraan tunnustanut -kaiken syytä, yksinkertaista, minussa itsessäni olevaa syytä. Ja niin -jäi kirjoitus kesken tähän vuoteen saakka. - -Siveellisten kokemusten alalla on eräs ilmiö, jota ei ole kyllin -huomattu. - -Jos minä geologian, astronomian, historian, fysiikan, matematiikan -alalta kerron jollekin ihmiselle jotain semmoista, jota hän ei tiedä, -niin hän saa aivan uusia tietoja, eikä suinkaan sano: "Mitäs uutta -siinä on? Senhän jokainen tietää, ja minäkin olen tietänyt". Mutta -jos ilmoitan vaikka kuinka ylevän siveellisen totuuden, lausuttuna -mitä selvimmin ja kokonaisimmin, niinkuin ei sitä kukaan ennen ole -lausunut, niin jokainen tavallisinkin ihminen, erittäin semmoinen, -joka ei välitä siveellisistä kysymyksistä, tai vielä enemmän -semmoinen, jolle tuo totuus ei ole mieleen, aivan varmaan sanoo: -"Kuka ei tuota tietäisi? Se on jo kauan sitten tunnettu ja sanottu -asia". Hänestä todellakin näyttää, että se on jo kauan sitten sanottu -juuri näin. Ainoastaan ne, joille siveelliset totuudet ovat tärkeitä -ja kalliita, tietävät kuinka pitkällisen työn kautta siveellinen -totuus muodostuu selväksi ja yksinkertaiseksi -- hämärästä, -epämääräisestä otaksumisesta, tavotellusta, muodottomasta ilmaisusta -kehittyy varmaksi, määrätyksi ilmaisuksi, joka ehdottomasti vaatii -sitä vastaavia tekoja. - -Me olemme kaikki tottuneet ajattelemaan, että siveysoppi on jotain -typerää ja ikävää, jossa ei voi olla mitään uutta eikä mieltä -kiinnittävää, ja kuitenkaan ei koko ihmiselämän monimutkaisella -ja vaihtelevalla toiminnalla, joka näyttää siveellisyydestä niin -riippumattomalta, ei valtiollisella, tieteellisellä, taiteellisella -eikä käytännölliselläkään, ole muuta tarkotusta, kuin yhä enemmän -selventää, vahvistaa, tehdä yksinkertaiseksi ja yleistajuiseksi -siveellistä totuutta. - -Muistan kuinka kerran kulkiessani Moskovan kadulla näin erään -miehen tulevan ulos, katselevan tarkkaavaisesti katukäytävän -kiviä, valitsevan yhden kivistä kyykistyvän sen ääreen istumaan ja -rupeavan niinkuin minusta näytti, hankaamaan sitä suurella vaivalla -ja ponnistuksella. "Mitähän se tekee tuolle katukäytävälle?" -ajattelin itsekseni. Tultuani lähemmäksi näin, mitä mies teki. Se -oli teurastaja lihapuodista, joka hijoi veistään kiveen. Hän ei -ollenkaan ajatellut kiviä, niitä tarkastellessaan, ja vielä vähemmän -hän niitä ajatteli työtään tehdessään -- hän hijoi veistänsä. Hänen -piti teroittaa veitsensä leikatakseen sillä lihaa, vaikka minusta -oli näyttänyt siltä, kuin hän olisi tehnyt jotain katukäytävän -kiville. Aivan samoin ainoastaan näyttää siltä, kuin ihmiskunta -harrastaisi kauppaa, sotia, tieteitä, taiteita. Yksi asia on vaan -sille tärkeätä ja yhtä asiaa se vaan tekee. Se selvittelee itselleen -niitä siveellisiä lakeja, joilla se elää. Siveelliset lait ovat jo -olemassa, ja ihmiskunta ainoastaan selvittää niitä itselleen. Tämä -selvittäminen näyttää vähäpätöiseltä ja huomaamattomalta sille, -joka ei huoli siveellisestä laista, joka ei tahdo sitä noudattaen -elää. Mutta tämä siveellisen lain selvittäminen ei ole ainoastaan -koko ihmiskunnan tärkeintä, vaan sen ainoa työ. Tätä selvittämistä -on vaikea huomata, samoin kuin on vaikeata huomata eroitusta tylsän -ja terävän veitsen välillä. Veitsi on aina veitsi, ja se, jonka ei -tarvitse mitään sillä leikata, ei huomaa eroitusta tylsän ja terävän -veitsen välillä. Sille taas joka on ymmärtänyt, että koko hänen -elämänsä riippuu veitsen terävyydestä, on tärkeätä sen teroittaminen, -ja se tietää, ettei tuo teroittaminen koskaan lopu, ja että veitsi -on ainoastaan silloin veitsi, kun se on terävä, kun se leikkaa -leikattavansa. - -Näin kävi minun kun aloin kirjoittaa kirjoitustani. Minä luulin -tietäväni kaikki, ymmärtäväni kaikki niissä kysymyksissä, jotka -Ljapinin talo ja väenlasku minussa herättivät, mutta kun koetin -niitä selvittää ja esittää, näyttäytyikin, ettei veitsi leikannut, -että se oli teroitettava. Ja vasta nyt, kolmen vuoden kuluttua, -tunnen veitseni olevan siksi hiotun, että voin sillä leikata -sitä, mitä tahdon. Uutta olen hyvin vähän saanut tietää. Kaikki -ajatukseni ovat samat, mutta ne olivat ennen tylsempiä, ne olivat -hajallaan, eikä niissä ollut mitään yhteyttä, yksinkertaista, selvää -johdonmukaisuutta, niinkuin nyt. - - - - -XIII. - - -Minä muistan, että koko tuon epäonnistuneen kokeiluni aikana -onnettomien kaupunkilaisasukkaitten auttamisessa itse näytin -mielestäni ihmiseltä, joka tahtoi vetää toisen ylös suosta, ja itse -seisoi samallaisen suon päällä. Jokainen ponnistukseni saattoi minut -tuntemaan sen pohjan kestämättömyyttä, jolla seisoin. Minä tunsin -itsekin olevani suossa, mutta tämä tietoisuus ei pakoittanut minua -silloin tarkemmin tutkimaan, millä minä seisoin. Minä etsin vaan -ulkonaista keinoa auttaakseni itseni ulkopuolella olevaa pahaa. - -Tunsin silloin, että elämäni oli huono ja ettei siten saanut elää. -Mutta siitä en johtanut sitä yksinkertaista ja selvää johtopäätöstä, -että minun olisi ollut parannettava elämäni, vaan sen kummallisen -johtopäätöksen, että toisten elämä oli parannettava sitä varten, -että minun olisi hyvä elää. Ja minä aloin parantaa kaupungissa -elävien ihmisten elämää, mutta pian tulin vakuutetuksi, etten sitä -mitenkään voinut tehdä. Ja minä aloin miettiä kaupunkilasielämän ja -kaupunkilaisköyhyyden syitä. - -"Mitäs on kaupunkilaiselämä ja kaupunkilainen köyhyys? Miksi en -kaupungissa eläen voinut auttaa kaupungin köyhiä?" -- kysyin -itseltäni. Ja vastaus oli, etten voinut mitään tehdä heidän hyväkseen -ensiksikin senvuoksi, että niitä oli täällä liian paljon yhdessä -kohti, toiseksi senvuoksi, että kaikki nuo köyhät olivat aivan -toisellaisia, kuin maalaiset köyhät. Miksi heitä sitten oli täällä -niin paljon ja missä suhteessa he erosivat maalaisista köyhistä? -Vastaus oli yksi molempiin kysymyksiin. Paljon on heitä täällä -senvuoksi, että tänne rikkaitten läheisyyteen kokoontuu kaikki ne -ihmiset, joilla ei ole millä elää maalla, ja heidän erikoisuutensa -on siinä, että he ovat kaikki ihmisiä, jotka ovat tulleet maalta -kaupunkiin elättämään itseänsä (jos on semmoisia kaupunkilaisia -köyhiä, jotka ovat täällä syntyneet, niin heidän isänsä tai isoisänsä -ovat tulleet tänne itseänsä elättämään). - -Mitäs merkitsee: elättää itseänsä kaupungissa? Sanoissa elättää -itseänsä kaupungissa on jotain omituista, pilaa muistuttavaa, kun -tarkemmin ajattelee niitten merkitystä. Mitenkä on mahdollista, -että maalta s.o. niiltä seuduilta, missä ovat metsät, niityt, vilja -ja karja, -- missä on koko maan rikkaus, tulee ihmisiä elättämään -itseänsä semmoiseen paikkaan, missä ei ole puuta, ei ruohoa, ei edes -multaakaan, vaan pelkkää kiveä ja pölyä? Mitä merkitsevät sitten nuo -sanat "elättää itseänsä kaupungissa", joita niin alituiseen käyttävät -sekä ne, joita elätetään, että ne, jotka elättävät, aivan kuin jotain -täysin selvää ja ymmärrettävää? - -Mieleeni johtui kaikki ne sadat ja tuhannet kaupunkilaiset, -- -sekä hyvin elävät, että puutetta kärsivät, -- joitten kanssa olin -puhunut siitä, minkä vuoksi he olivat tulleet kaupunkiin, ja kaikki -poikkeuksetta sanoivat tulleensa tänne maalta elättämään itseänsä, -sanoivat, että Moskovassa ei kylvetä eikä niitetä, mutta eletään -pulskasti, että Moskovassa on kaikkea runsaasti, jonka vuoksi -ainoastaan Moskovassa voi saada hankituksi ne rahat, joita he -tarvitsevat maalla leipäänsä, mökin rakentamiseen, hevosen ostoon ja -välttämättömimpiin tarpeisiin. Mutta maallahan on kaiken rikkauden -lähde, siellä vaan on todellista rikkautta: leipää, metsää, hevosia -ja kaikkea muuta. Mikäs pakko on lähteä kaupunkiin hankkimaan sitä, -mitä on maalla. Ja mitä varten viedä pois maalta kaupunkiin sitä, -mitä maalaiset itse tarvitsevat -- jauhoja, kauroja, hevosia, karjaa? - -Satoja kertoja olen puhellut tästä kaupungissa asuvien talonpoikien -kanssa ja keskusteluistani heidän kanssaan sekä tekemistäni -havainnoista on minulle selvinnyt, että maalaisten kokoontuminen -kaupunkeihin on osaksi välttämätöntä senvuoksi, etteivät he muuten -voi itseänsä elättää, osaksi vapaaehtoista, sillä kaupunkiin heitä -houkuttelevat kaupungin viettelykset. Tosin on talonpojan asema -semmoinen, että täyttääkseen sen mitä häneltä maalla vaaditaan, -hän ei voi muuta tehdä, kuin myydä sen viljan, sen karjan, joita -hän tietää tulevansa tarvitsemaan, ja sitten vasten tahtoaan mennä -kaupunkiin, ostaakseen viljansa takaisin. Mutta totta on sekin, että -verrattain vähemmällä vaivalla ansaittavat rahat ja elämän ylellisyys -kaupungissa houkuttelevat häntä sinne, jonne hän itsensä elättämisen -verukkeella menee, päästäkseen vähemmällä työllä, saadakseen -syödä paremmin, juoda teetä kolme kertaa päivässä, herrastella, -vieläpä juopotellakin ja irstailla. Kaiken syy on sama: rikkauden -siirtyminen tuottajain käsistä niitten käsiin, jotka eivät mitään -tuota ja näitten rikkauksien kerääntyminen kaupunkeihin. Niinhän on -asianlaita. Kun syksy on tullut, ovat kaikki rikkaudet koottuina -maalla. Ja heti ilmestytään vaatimaan maa- ynnä muita veroja, -ottamaan rekryyttejä, heti on tarjona viinaa, juhlia, kulkukauppiaan -tavaroita y.m. viettelyksiä. Toista tai toista tietä nämä rikkaudet -mitä erilaisimmassa muodossa: lampaina, vasikkoina, lehminä, -hevosina, sikoina, kanoina, munina, voina, hamppuna, pellavana, -rukiina, kaurana, tattarina, papuina, siirtyvät vieraitten ihmisten -käsiin kaupunkeihin, ja kaupungeista pääkaupunkeihin. Maalainen on -pakoitettu antamaan kaiken tuon hänelle asetettujen vaatimusten ja -viettelysten tyydyttämiseksi, joten hän, annettuaan pois rikkautensa, -jää puutteeseen ja saa lähteä sinne, minne hänen rikkautensa on -viety. Siellä hän toiselta puolen koettaa saada ansaituksi ne rahat, -jotka tarvitsee välttämättömimpiin tarpeisiin maalla, toiselta -puolen, itsekin antautuen kaupungin viettelyksille, muitten mukana -nauttii kootuista rikkauksista. - -Kaikkialla koko Venäjällä, eikä luullakseni ainoastaan Venäjällä, -vaan koko maailmassa, on asianlaita sama. Maalaisten tuottajain -rikkaudet siirtyvät kauppiasten, maanomistajain, virkamiesten ja -tehtailijain käsiin, ja ihmiset jotka ovat saaneet nämä rikkaudet -haltuunsa, tahtovat käyttää niitä hyväkseen. Täysin käyttää niitä -hyväkseen he voivat ainoastaan kaupungissa. Ensiksikin on rikkaitten -ihmisten maalla vaikeata, harvan asutuksen vuoksi, saada kaikkia -tarpeitaan tyydytetyksi kun ei ole kaikenlaisia verstaita, puoteja, -pankkeja, ravintoloita, teaattereita y.m. yleisiä huveja. Toiseksi -on yksi rikkauden tuottamista päänautinnoista -- kunnianhimo, halu -hämmästyttää ja voittaa toiset komeudessa, taaskin harvan asutuksen -vuoksi, maalla vaikeasti tyydytettävissä. Maalla ei ole ylellisyyden -ymmärtäjiä, ei ole ketä hämmästyttäisi. Hankkipa maalainen itselleen -millaisia huoneen koristuksia hyvänsä, niinkuin tauluja ja -pronssikaluja, millaisia ajopelejä ja pukuja hyvänsä, niin ei siellä -ole ketään, joka niitä katselisi ja kadehtisi, sillä talonpojat eivät -tuosta kaikesta mitään ymmärrä. Ja kolmanneksi on ylellisyys maalla -epämiellyttävä, jopa vaarallinenkin ihmiselle, jolla on omatunto ja -pelko. Noloa ja peloittavaa on maalla laittaa kylpyjä maidosta tai -ruokkia sillä koiranpenikoita, kun aivan naapurissa puuttuu maitoa -lapsilta. Noloa ja peloittavaa on rakentaa paviljonkeja ja puistoja -ihmisten keskelle, jotka asuvat tunkion peittämissä tuvissa, joita -ei voida lämmittää polttopuun puutteessa. Maalla ei ole ketään, -joka pitäisi kurissa tyhmiä talonpoikia. Sivistymättömyydessään he -saattaisivat hävittää kaiken tuon komeuden. - -Senpä vuoksi rikkaat ihmiset yhtyvät samallaisiin rikkaisiin, joilla -on samallaiset tarpeet, kokoontuen kaupunkeihin, joissa kaikenlaisten -ylellisyysnautintojen tyydyttämistä turvaa monilukuinen poliisikunta. -Semmoisia kaupunkien perusasukkaita ovat valtion virkamiehet. Näitten -ympärille on kerääntynyt kaikenlaisia käsityöläisiä ja teollisuuden -harjoittajia, ja niihin liittyvät myöskin pohatat. Siellä on -rikkaalle miehelle kaikki tarjona, mikä vaan hänen mieleensä -juolahtaa. Siellä on rikkaan miehen hauskempaa elää senkin vuoksi, -että siellä hän voi tyydyttää myöskin kunnianhimoansa, siellä on -kenen kanssa kilpailla, ketä hämmästyttää, kenen voittaa. Ennen -maalla ollessa häntä hävetti ja peloitti hänen ylellisyytensä, nyt -sitä vastoin häntä hävettää olla elämättä ylellisesti, olla elämättä -niin, kuin kaikki hänen vertaisensa hänen ympärillään elävät. Se, -mikä maalla näytti hävettävältä ja peloittavalta, näyttää kaupungissa -aivan luonnolliselta. Rikkaat kokoontuvat kaupunkiin ja aivan -levollisesti, poliisin turvissa, kuluttavat kaiken sen, mikä on -sinne tuotu maalta. Maalaisen on osaksi välttämätöntä mennä sinne, -missä vietetään tuota loppumatonta rikasten juhlaa ja kulutetaan se, -mikä häneltä on otettu, elättääkseen itseänsä rikkaitten pöydältä -putoavilla muruilla, osaksi tekee hänen myös mieli, nähdessään tuota -huoletonta, ylellistä ja kaikkein hyväksymää ja suojelemaa rikasten -elämää, itsensäkin järjestää elämänsä niin, että pääsisi vähemmällä -työllä ja saisi enemmän käyttää hyväkseen toisten työtä. - -Ja niin hänkin vetäytyy kaupunkiin ja asettuu rikasten läheisyyteen, -kaikin keinoin koettaen houkutella heiltä takaisin sitä, mitä hän -tarvitsee, ja alistuen kaikkiin niihin oloihin, joihin rikkaat hänen -asettavat. Hän edesauttaa kaikkien heidän halujensa tyydyttämistä. -Hän palvelee rikasta saunassa, ravintolassa, ajurina, porttona, -tekee hänelle ajopelejä, leikkikaluja ja muotipukuja, ja vähitellen -hän oppii elämään samoin, kuin tämäkin, kaikenlaisilla kepposilla -viekotellen toisilta heidän kokoomiansa rikkauksia -- ja vihdoin -turmeltuu ja joutuu perikatoon. Ja tuopa kaupunkilaisrikkauden -turmelema väestö onkin sitä köyhälistöä, jota tahdoin auttaa, -kykenemättä sitä tekemään. - -Ja todellakin tarvitsee vaan ottaa huomioonsa noitten maalaisten -asema, jotka tulevat kaupunkiin ansaitaksensa rahaa leipään ja -veroihin, kun he näkevät kaikkialla ympärillään mielettömästi -heiteltävän tuhansia ja mitä helpoimmalla tavalla ansaittavan -satoja ruplia samalla kuin he itse saavat raskaalla työllä ansaita -kopeekoita, ihmetelläkseen, mitenkä näitten ihmisten joukossa vielä -on jälellä työntekijöitä, etteivät kaikki ole ryhtyneet helpompaan -rahan hankintakeinoon: kauppaan, kerjäämiseen, siveettömyyteen, -keinotteluun, jopa ryöväykseenkin. Ainoastaan me, tuohon kaupungissa -herkeämättä jatkuvaan mässäykseen osaa ottavat, voimme siihen määrin -tottua elämäämme, että meistä näyttää luonnolliselta, että yksi -ihminen elää viidessä suuressa huoneessa, joitten lämmittämiseen -menee niin paljon koivuhalkoja, kuin 20 henkinen perhe tarvitsee -ruokansa keittoon ja asuntonsa lämmitykseen, ajaa puolen virstan -päähän kahdella komealla hevosella kahden palvelijan seuraamana, -peittää parkettilattian matoilla ja tuhlaa esim. joulukuuseen 25 -ruplaa, puhumattakaan tanssiaisista, joihin menee 5--10 tuhatta. -Mutta ihminen, joka tarvitsee 10 ruplaa saadakseen leipää -perheelleen, jolta otetaan viimeinen lehmä 7 ruplan veroista, joka -ei voi saada kokoon noita 7 ruplaa raskaalla työllään, se ihminen ei -voi tottua semmoiseen. Me luulemme, että kaikki tuo näyttää köyhistä -luonnolliselta. Onpa niinkin lapsellisia ihmisiä, jotka tosissaan -sanovat köyhien olevan meille kiitollisia siitä, että me heitä -ruokimme tuolla ylellisyydellämme. Mutta köyhät eivät siltä kadota -ihmisjärkeänsä, jos he ovat köyhiä, ja he ajattelevat täsmälleen -aivan samoin kuin mekin. Samaten kuin me, kuullessamme jonkun -ihmisen tuhlanneen tai pelissä hävittäneen 10--20 tuhatta, tulemme -ajatelleeksi, miten tyhmä ja kelvoton semmoinen ihminen on, ja kuinka -hyvin me olisimme voineet käyttää tuon rahasumman esim. rakennukseen, -joka jo kauan sitten on ollut tarpeen vaatima, taloutemme -parantamiseen, y.m.s. aivan samaten ajattelevat köyhätkin nähdessään -rikkauksia mielettömästi tuhlattavan, ja sitä suuremmalla syyllä he -niin ajattelevat, kun nuo rahat ovat heille tarpeen ei tuulentupiin, -vaan jokapäiväisten tarpeitten tyydyttämiseksi. Me erehdymme suuresti -luullessamme, että köyhät välinpitämättömästi katselevat heitä -ympäröivää ylellisyyttä. - -Eivät he koskaan ole tunnustaneet eivätkä tunnusta oikeaksi sitä, -että toiset ihmiset alinomaa juhlivat ja toiset alinomaa paastoovat -ja tekevät työtä. Ensin he sitä kummastelevat ja se heitä loukkaa, -mutta sitten, totuttuaan näkemään, että näitä oloja katsotaan -laillisiksi, koettavat itsekin vapautua työstä, ottaakseen osaa -juhlimiseen. Muutamat onnistuvat ja tulevat samallaisiksi ikuisesti -juhliviksi, toiset vähitellen pyrkivät siihen asemaan, kolmannet -sortuvat, saavuttamatta päämaalia, ja totuttuaan pois työstä, -joutuvat haureuslaitoksiin ja yömajoihin. - -Toissa vuonna otimme maalta talonpoikaisnuorukaisen palvelukseemme. -Hän joutui kuitenkin epäsopuun lakeijan kanssa ja hänet erotettiin. -Silloin hän meni palvelukseen kauppiaalle, pääsi isännän suosioon -ja kävellä keikaroi nyt kiiltävine kellonvitjoineen ja komeat -saappaat jalassa. Hänen sijalleen otettiin toinen, nainut mies. -Tämä rupesi juomaan ja menetti rahansa. Otettiin kolmas. Hänkin -rupesi juomaan ja, juotuaan kaikki mitä hänellä oli, eli kauan -kurjuudessa yömajassa. Vanha kokki rupesi kaupungissa juomaan ja -sairastui. Viime vuonna lakeija, entinen patajuoppo, joka maalla oli -pysynyt raittiina 5 vuotta, tultuaan Moskovaan rupesi taas juomaan -ja turmeli koko elämänsä. Eräs nuori poika meidän kylästämme on -palveluksessa veljeni luona. Hänen isoisänsä, sokea vanhus, tuli -minun maalla ollessani luokseni ja pyysi minua neuvomaan tuota poikaa -lähettämään 10 ruplaa veroihin, ettei tarvitsisi myydä lehmää. "Se -vaan sanoo, että hänen muka pitää saada siisti puku", kertoili ukko, --- "saappaat on itselleen laitattanut ja se riittää,-- vai kelloko -sillä vielä pitäisi olla?" Näillä sanoilla ukko ilmaisi mielestään -mitä mahdottomimman otaksumisen, minkä vaan taisi keksiä. Otaksuminen -oli todellakin mahdoton, kun ottaa huomioon, että ukko parka oli koko -paaston ajan ollut öljyä käyttämättä ja että häneltä meni hukkaan -valmiiksi hakatut puut, kun oli niistä vielä velkaa 1 rup. 20 kop. -Mutta tuo ukon leikillä otaksuma mahdottomuus olikin totta. Poika -tuli minun luokseni hieno musta palttoo päällään ja 8 ruplaa maksavat -saappaat jalassa. Ja minun lapseni, jotka tuntevat pojan, kertoivat -minulle, että hän tosiaankin pitää välttämättömänä hankkia itselleen -kellon. Hän on hyvin hyväntahtoinen poika, mutta hän ajattelee, että -hänelle nauretaan niinkauan kuin ei hänellä ole kelloa. Tänä vuonna -meidän sisäpalvelijamme, noin 18 vuotias tyttö, antautui yhdyselämään -kuskin kanssa. Hän erotettiin palveluksestaan. Vanha lapsenhoitaja, -jonka kanssa puhuin tästä onnettomasta, muistutti minulle eräästä -tytöstä, jonka jo olin unhottanut. Hän oli niinikään, lyhyen -Moskovassa olomme aikana antautunut suhteeseen lakeijan kanssa. Hän -myöskin erotettiin, joutui lopulta porttolaan ja kuoli, täyttämättä -20 vuotta, sairashuoneessa pahaan tautiin. Tarvitsee vaan katsahtaa -ympärilleen, kauhistuakseen sitä saastaa, jota puhumattakaan meidän -ylellisyyttämme palvelevista tehtaista, me itse välittömästi -ylellisen elämämme kautta kaupungissa levitämme niitten samojen -ihmisten keskuuteen, joita sitten tahdomme auttaa. - -Ja opittuani tuntemaan kaupunkilaisköyhyyden laadun, huomasin että -sen ensimäinen syy on se, että minä riistän maalaisilta sen, mikä -heille on välttämätöntä ja tuon sen kaiken kaupunkiin. Toinen syy on -se, että täällä kaupungissa käytän hyväkseni sitä, mitä maalla olen -koonnut, mielettömällä ylellisyydelläni vietellen ja turmellen niitä -maalaisia, jotka tulevat tänne minun jälessäni, jollakin keinoin -saadakseen takaisin sen, mikä heiltä on riistetty. - - - - -XIV. - - -Aivan toiseltakin kannalta katsoen tulin samaan johtopäätökseen. -Muistellessani kaikkia suhteitani kaupunkilaisköyhiin tältä ajalta, -huomasin, että yhtenä syynä, joka esti minua heitä auttamasta, oli -se, että köyhät eivät olleet vilpittömiä, rehellisiä minua kohtaan. -He pitivät minua keinona, eikä ihmisenä. Päästä heitä lähelle en -voinut, tai, kenties, en osannut, mutta ilman vilpittömyyttä oli -auttaminen mahdotonta. Mitenkä voisikaan auttaa ihmistä, joka ei -ilmaise kaikkia olosuhteitansa? Alussa syytin siitä heitä (sehän -on niin luonnollista -- syyttää toista), mutta yksi sana, erään -siihen aikaan luonani vierailevan merkillisen miehen, Sjutajevin, -lausuma, selvitti minulle koko asian ja osoitti, mikä oli ollut syynä -epäonnistumiseeni. Muistan, että Sjutajevin lausuma sana silloinkin -kovasti minua hämmästytti, mutta koko sen merkityksen ymmärsin -vasta jälestäpäin. Se tapahtui itserakkauteni ollessa ylimmillään. -Istuin sisareni luona, ja siellä oli Sjutajevkin. Sisar kyseli -minulta puuhastani. Minä kerroin hänelle ja, niinkuin on tavallista, -kun ei usko asiaansa, kerroin suurella innostuksella, lämmöllä ja -monisanaisuudella sekä siitä, mitä tein, että siitä, mikä siitä -kaikesta saattoi tulla. Kerroin, miten me tulemme pitämään huolta -orvoista, vanhoista, lähettämään Moskovasta kotiseuduilleen täällä -köyhtyneitä maalaisia, miten tulemme auttamaan parannuksen tielle -turmeltuneita, niin että, jos työmme vaan edistyy, Moskovassa ei tule -olemaan yhtäkään ihmistä avun puutteessa. Sisareni oli samaa mieltä -ja me puhelimme asiasta. Puhellessani katsahtelin aina tuon tuostakin -Sjutajeviin. Tietäen hänen kristillisen elämänsä ja minkä merkityksen -hän panee armeliaisuuteen, odotin häneltä myötätuntoisuutta ja puhuin -tahallani niin, että hänkin ymmärtäisi. Puhuin sisarelleni, mutta -puheeni oli tarkotettu enemmän hänelle. Hän istui liikkumattomana, -musta lyhyt lammasnahkaturkki yllään, niinkuin kaikilla talonpojilla, -ikäänkuin meitä kuuntelematta ja oli omissa mietteissään. Hänen -pienet silmänsä olivat kiillottomat ja ikäänkuin sisäänpäin -kääntyneet. Puhuttuani kyllikseni, käännyin hänen puoleensa -kysymyksellä, mitä hän asiasta arveli. - --- Kaikki se on joutuvaa, -- sanoi hän. - --- Minkä vuoksi? - --- Koko teidän seuranne on joutuva, eikä siitä puuhasta mitään hyvää -tule, -- sanoi hän vakuutuksella. - --- Miksi ei tule? Miksi se on joutuvaa, että me autamme tuhansia, -tai vaikkapa satojakin onnettomia? Onko se pahaa, evankeliumia -noudattaen, vaatettaa alastomia ja ravita nälkäisiä? - --- Tuon kyllä tiedän, mutta se ei ole sitä, mitä te teette. Voiko -sillä tavalla auttaa? Sinulta pyytää kadulla kerjäläinen 20 -kopeekkaa. Sinä annat. Onko se muka almu? Anna sinä henkinen almu, -opeta häntä, mutta minkä sinä teit? Annoit vaan päästäksesi hänestä. - --- Ei, enhän minä siitä puhu. Me tahdomme ottaa selvää köyhien -tilasta ja sitten auttaa sekä rahalla, että työllä. Ja myöskin -hankkia niille työtä. - --- Ettekä mitään sille väelle siten saa tehdyksi. - --- Mitenkäs sitten, pitääkö heidän kuolla nälkään ja viluun? - --- Miksi kuolla? Paljonkos heitä on täällä? - --- Mitenkä, paljonko? -- sanoin, luullen hänen katsovan asiaa niin -kevyeltä kannalta sen vuoksi, ettei tiedä, mikä ääretön joukko heitä -on. -- Tiedätkös sinä sitten -- sanoin -- että noita nälkäisiä -ja viluisia on Moskovassa, luullakseni, noin 20 tuhatta. Entäs -Pietarissa ja muissa kaupungeissa? -- Hän hymähti. - --- Kaksikymmentä tuhatta! Paljonkos meillä Venäjällä on taloja? Onko -miljoonaa? - --- No entäs sitten? - --- Entäkö sitten?--ja hänen silmänsä välähtivät ja hän vilkastui. -- -Katsotaanhan. Minä en ole rikas, mutta olen paikalla valmis ottamaan -huostaani heistä kaksi. Pojan sinä otit kyökkiisi. Minä pyysin häntä -luokseni mutta hän ei lähtenyt. Olkoon heitä vaikka kymmenen kertaa -niin paljon, kaikille löytyy sijaa. Sinä otat, ja minä otan. Yhdessä -menemme sitten työntekoonkin. Hän saa nähdä, mitenkä minä teen -työtä, saa oppia, mitenkä on elettävä. Saman pöydän ääreen istumme -syömäänkin, ja hän saa kuulla minulta Jumalan sanaa, sinulta myös. -Kas se on almu, mutta tuo teidän seuranne on aivan joutavaa. - -Tuo yksinkertainen sana hämmästytti minua. Minä en voinut olla -myöntämättä, että se oli totta, mutta minusta näytti silloin, että, -siitä huolimatta, sekin saattoi olla hyödyllistä, minkä minä olin -alkuun pannut. Mutta mitä kauemmin jatkoin työtäni, mitä enemmän -tulin tekemisiin köyhien kanssa, sitä useammin johtui mieleeni tuo -sana ja sitä suuremman merkityksen se sai silmissäni. - -Todellakin, minä tulen kalliissa turkissani, tai ajaen omalla -hevosellani, tai minun kaksi tuhatta maksavan kortteerini näkee -se, joka on saappaitten puutteessa, näkee minun antavan jollekin 5 -ruplaa, vähääkään niistä välittämättä, ainoastaan senvuoksi, että -se pisti päähäni. Hän kyllä tietää minun tuolla tavoin jakelevan -noita ruplia ainoastaan siitä syystä, että olen niitä anastanut -itselleni liian paljon, toisilta niitä riistämällä. Mitäs muuta hän -voi minussa nähdä, kuin yhden niistä ihmisistä, jotka ovat anastaneet -itselleen sen, mikä oikeastaan olisi hänelle kuuluva? Ja mikä muu -tunne hänellä voi olla minua kohtaan, kuin halu kiristää minulta -niin paljon kuin suinkin noita häneltä ja muilta ottamiani ruplia? -Minä tahdon lähestyä häntä ja valitan, ettei hän ole vilpitön. Mutta -minähän pelkään istuutua hänen vuoteellensa, etten saisi eläviä -vaatteisiini, tai ettei tarttuisi tauti, pelkään päästää häntä -huoneeseeni. Hän tulee alastomana luokseni ja saa odottaa eteisessä, -jollei porstuassa. Ja sittenkin sanon hänen syykseen, etten voi häntä -lähestyä, ettei hän ole vilpitön. - -Koettakoonpa vaikka kaikkein kovasydämmisin ihminen syödä päivällistä -viidellä ruokalajilla semmoisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät -ole ollenkaan saaneet syödäkseen tai syövät vaan hapanleipää. -Yhdelläkään ei riitä julkeutta syödä nähdessään, mitenkä nälkäiset -hänen ympärillään kieltään lipovat. Niinmuodoin, voidakseen -nälkäisten joukossa syödä makeasti, täytyy ennen kaikkia piilottautua -heiltä ja syödä niin, etteivät he näkisi. Tätä me juuri teemmekin. - -Ja minä näin, ettei se ole mikään sattuma, että meille on vaikeata -lähestyä köyhiä, vaan että me tahallamme järjestämme elämämme niin, -että tuo lähestyminen olisi vaikeata. - -Sitä paitsi, silmäiltyäni elämäämme syrjästä päin, huomasin, -että kaikki mitä tässä elämässä pidetään onnena, on ainakin -eroittamattomassa yhteydessä pyrkimyksen kanssa niin kauas kuin -mahdollista erota köyhistä. Todellakin, kaikilla rikkaan elämämme -pyrinnöillä, alkaen ruuasta, vaatetuksesta, asunnosta, puhtaudesta -aina sivistykseemme asti -- kaikella on päätarkoituksensa -eroittuminen köyhistä. Ja tuohon itsensä eroittamiseen köyhistä -läpipääsemättömillä seinillä kulutetaan vähintäin 9/10 -rikkauksistamme. Ensimäinen asia, minkä tekee rikastunut mies, on -se, että hän lakkaa syömästä samasta kupista köyhän kanssa, hankkii -itselleen eri astiat ja erottautuu keittiöstä ja palvelusväestä. - -Hän ruokkii hyvin palvelusväkeäkin, ettei siltä valuisi sylkeä -hänen makeaan ruokaansa, ja syöpi yksinään. Mutta kun yksinään -syöminen on ikävätä, niin hän keksii minkä voi parantaakseen ruokaa, -koristaakseen pöytää, ja itse ruuan nauttiminenkin on hänellä -keinona itsensä eroittamiseen toisista ihmisistä. Rikas ei voi -enää ajatellakaan kutsua pöytäänsä köyhää ihmistä. Pitää osata -taluttaa nainen pöytään, kumartaa, istua, syödä, huuhtoa suutaan, ja -ainoastaan rikkaat osaavat tuota kaikkea. Sama on asianlaita puvunkin -suhteen. Jos rikas mies käyttäisi tavallista pukua, jonka tarkotus -on ainoastaan suojella ruumista kylmältä -- tavallisia turkkeja, -huopa- ja rasvanahkasaappaita, kauhtanoita, housuja, paitoja, -- niin -hän tarvitsisi hyvin vähän, eikä hän voisi, hankittuaan itselleen -kaksi turkkia, olla antamatta toista niistä sille, jolla ei ole -yhtään. Mutta rikas mies laittaa itselleen semmoiset puvut, joita -voi käyttää ainoastaan erityisissä tilaisuuksissa ja jotka senvuoksi -eivät kelpaa köyhälle. Hänellä on hännystakit, liivit, lyhyet takit, -lankkinahkaiset saappaat, ranskalaiset koroilla varustetut kengät, -vaatteet, jotka ovat muodin vuoksi leikatut pieniin tilkkuihin, -metsästys-, matka-, y.m. takit, jotka voivat tulla käytäntöön -ainoastaan rikkaitten oloissa. Pukukin tulee siten keinoksi itsensä -eroittamiseen köyhistä. Syntyy muoti, eli juuri se, joka eroittaa -rikkaan köyhistä. Sama esiintyy vielä selvempänä asunnossa. Että yksi -voisi asua kymmenessä huoneessa, täytyy laittaa niin, etteivät sitä -näkisi ne, joita asuu kymmenen yhdessä huoneessa. Mitä rikkaampi -ihminen on, sitä vaikeampi on päästä hänen luoksensa, sitä enemmän -on ovenvartijoita hänen ja varattomien ihmisten välillä. Vaikeata on -hienoja mattoja pitkin kulettaa köyhää ihmistä ja sijoittaa hänet -atlassinojatuoleille. Niin on matkustuksenkin laita. Talonpojan, -joka ajaa rattailla tai reslareellä, täytyy olla hyvin kovasydämisen -ollakseen ottamatta rekeensä jalan kulkevaa matkamiestä, -- hänellä -on tilaakin ja hän voi sen tehdä. Mutta mitä komeammat ajopelit, sitä -vaikeampaa on sijoittaa niihin ketä hyvänsä. - -Sama on koko elintavan laita, jonka ilmaisee sana puhtaus. - -Puhtaus! Kuka ei tuntisi ihmisiä, varsinkin naisia, jotka pitävät -tuota puhtauttansa jonakin ylen ylevänä hyveenä, ja kuka ei tietäisi -niitä puhtauden nimessä tapahtuvia hassutuksia, joilla ei ole mitään -rajoja, kun ne toimitetaan toisten työllä? Kuka rikastuneista -ihmisistä ei ole kokenut, millä vaivalla hän on saanut itsensä -totutetuksi tuohon puhtauteen. Sananlasku puhuu totta: valkoiset -kätöset rakastavat toisten työllä elää? - -Tänään pidetään puhtautena sitä, että paitaa muutetaan kerran -päivässä, huomenna sitä, että paitaa muutetaan kaksi kertaa päivässä. -Tänään sanotaan, että on joka päivä pestävä kaula ja kädet, huomenna, -että on joka päivä pestävä jalat, ylihuomenna, että on joka päivä -pestävä koko ruumis. Tänään ollaan sitä mieltä, että pöytäliina on -muutettava kahden päivän perästä, huomenna, että se on tehtävä joka -päivä tai kahdesti päivässä. Tänään vaaditaan, että lakeijalla pitää -olla puhtaat kädet, huomenna, että hänellä pitää olla hansikkaat -ja että hänen pitää tuoda saapunut kirje tarjottimella puhtaat -hansikkaat kädessä. Eikä ole mitään rajaa tuolla puhtaudella, eikä -muuta virkaa, kuin että se eroittaa ihmisiä toisistaan ja tekee -yhteyden heidän välillään mahdottomaksi, silloin kun se saadaan -aikaan toisten työllä. - -Sitä paitsi, päästyäni tämän asian perille, tulin samalla -vakuutetuksi, että senkin, jota nimitetään yleensä sivistykseksi, on -laita aivan sama. - -Kieli ei petä. Se antaa oikean nimensä juuri sille, jota nimellä -tarkoitetaan. Sivistykseksi nimittää kansa: muotipukua, poliitillista -keskustelua, puhtaita käsiä, eräänlaista puhtautta. Vähän -sivistyneemmässä piirissä nimitetään sivistykseksi samaa, mutta -sivistyksen ehtoihin lisätään vielä pianon soitto, ranskankielen -taito, virheetön oikokirjoitus ja vielä suurempi ulkonainen puhtaus. -Vielä korkeammalla sivistyksen kannalla olevassa piirissä lisätään -vaatimuksiin sitä paitsi englanninkielen taito, päästötodistus -korkeimmasta oppilaitoksesta ja vieläkin suurempi puhtaus. Mutta -kaikki tämmöinen sivistys, olipa se millä asteella hyvänsä, on -oleellisesti samaa. Sivistys on ne muodot ja tiedot, joitten -pitää eroittaa ihminen toisista. Ja sen tarkotus on sama, kuin -puhtaudenkin: erottautua köyhien laumasta, etteivät nuo nälkäiset -ja viluiset näkisi mitenkä me juhlimme. Mutta piilottautuminen on -mahdotonta ja he näkevät. - -Niinpä tulin vakuutetuksi siitä, että mahdottomuus meidän rikkaitten -auttaa kaupunkilaisköyhiä on myöskin mahdottomuudessa lähestyä -heitä, ja että lähestymisen mahdottomuuteen olemme itse syypäät -koko elämällämme, rikkauksiemme käyttämisellä. Tulin vakuutetuksi, -että meidän, rikkaitten, ja köyhien välillä on meidän itsemme -pystyttämä puhtauden ja sivistyksen muuri, joka on muodostunut meidän -rikkaudestamme, ja että kyetäksemme auttamaan köyhiä on meidän ennen -kaikkea hajoitettava tämä muuri, tehtävä niin, että kävisi päinsä -Sjutajevin keinon sovelluttaminen -- jakaa köyhät keskenämme. - - - - -XV. - - -Aloin tutkia asiata vielä kolmannelta, puhtaasti persoonallisesta -kannalta. Niitten ilmiöitten joukossa, jotka erityisesti olivat -kummastuttaneet minua tämän hyväntekeväisyystoimintani aikana, -oli vielä yksi, hyvin omituinen, jolle en kaukaan aikaan voinut -löytää selitystä. Se oli seuraava. Joka kerta, kun satuin kadulla -tai kotona antamaan köyhälle jonkun pienen lantin, puhelematta -hänen kanssaan, huomasin, tai olin huomaavinani tyytyväisyyden ja -kiitollisuuden ilmeen hänen kasvoillaan, ja itsellänikin oli silloin -miellyttävä tunne. Minä näin, että olin tehnyt sen, mitä toinen oli -toivonut ja minulta odottanut. Mutta jos pysähdyin ja osanotolla -kyselin häneltä hänen entisestä ja nykyisestä elämästään, enemmän -tai vähemmän tutkien yksityiskohtia hänen oloissaan, tunsin, ettei -enää sopinutkaan antaa 3 tai 20 kopeekkaa, vaan aloin valikoida -kukkarostani rahoja, epätietoisena, paljonko antaisin. Annoin -silloin aina enemmän ja joka kerta huomasin kerjäläisen menevän -pois tyytymättömänä. Yleisenä sääntönä oli, että, jos, koeteltuani -lähestyä köyhää, annoin kolme ruplaa tai enemmänkin, melkein -aina näin alakuloisuutta, tyytymättömyyttä, jopa vihaakin köyhän -kasvoilla. Sattuipa joskus niinkin, että kerjäläinen, saatuaan -kokonaista 10 ruplaa, meni pois sanomatta edes kiitostakaan, -ikäänkuin minä olisin loukannut häntä. Silloin minua hävetti aina -ja tunsin aina itseni syylliseksi. Jos minä viikko-, kuukausi- tai -vuosimäärät seurasin jonkun köyhän oloja ja autoin häntä, ilmaisten -hänelle mielipiteitäni ja lähestyen häntä, tulivat suhteet hänen -kanssansa sietämättömiksi, ja minä huomasin tuon köyhän minua -halveksivan. Ja minä tunsin hänen olevan oikeassa. - -Jos kadulla kulkiessani, kun hän seisoo siellä pyytäen ohi kulkevilta -kolmea kopeekkaa, annan hänelle ne, olen hänen silmissään ohikulkija -ja hyvä, antelias ohikulkija, joka antaa hänelle rihman paidan -ompelemista varten alastomalle. Hän ei odota sen enempää, ja jos -annan sen hänelle, niin hän vilpittömästi minua siunaa. Mutta jos -pysähdyn häntä puhuttelemaan niinkuin ihmistä, näytän tahtovani olla -enemmän kuin ohikulkija. Jos, niinkuin usein sattuu, hän on itkenyt -kertoessaan minulle onnettomuudestaan, niin hän ei näe minussa -enää ohikulkijaa, vaan sen, minkä minä tahdon hänen näkevän, hyvän -ihmisen. Jos taas olen hyvä ihminen, niin hyvyyteni ei voi pysähtyä -20 kopeekkaan, eikä 10 ruplaan, eipä edes 10 tuhanteen ruplaan. Ei -voi olla jonkun verran hyvä ihminen. Otaksutaan, että olen antanut -hänelle paljon, että olen parantanut hänet, pukenut, auttanut hänet -jaloilleen, niin että hän on voinut elää ilman toisten apua, mutta -sitten jostain syystä, onnettomuuden tai heikkoutensa kautta, taas on -ilman palttoota, ilman alusvaatteita, ilman rahoja, taas on nälkäinen -ja viluinen, ja taas on tullut minun luokseni. Minkä vuoksi nyt -kieltäytyisin antamasta? Jos syynä toimintaani olisi ollut määrätyn -aineellisen tarkotuksen saavuttaminen, määrätyn rahasumman tai jonkin -palttoon antaminen, niin voisin, kerran annettuani, rauhoittua, mutta -syynä toimintaani ei ole se. Syynä on se, että tahdon olla hyvä -ihminen, s.o. tahdon nähdä itseäni jokaisessa toisessa ihmisessä. -Jokainen ihminen käsittää hyvyyden tällä tavoin, eikä toisin. Ja -senvuoksi, vaikka hän olisi 20 kertaa juonut kaiken, minkä minä olen -hänelle antanut, ja on taas viluinen ja nälkäinen, en minä, jos olen -hyvä ihminen, voi olla uudestaan hänelle antamatta, en milloinkaan -voi heretä hänelle antamasta jos minulla on enemmän kuin hänellä. -Mutta jos peräydyn, niin sillä osoitan, että kaikki, minkä ikänä -olen tehnyt, olen tehnyt ei senvuoksi, että olen hyvä ihminen, vaan -senvuoksi, että ihmisten ja hänen edessään olen tahtonut esiintyä -hyvänä ihmisenä. - -Ja juuri tämmöisten ihmisten edessä, jotka olivat minun peräytymiseni -todistajina, joille herkesin antamasta, siten kieltäytyen hyvää -tekemästä, tunsin tuskallista häpeää. - -Mitä oli tuo häpeän tunne? Tuota häpeätä tunsin Ljapinin talossa sekä -sitä ennen, että sen jälkeen maalla, kun minun tuli antaa rahaa tai -jotain muuta köyhille, ja samoin käydessäni köyhien luona kaupungissa. - -Kerron erään tapauksen, joka selvitti minulle sen häpeän tunteen -syyn, jota tunsin antaessani rahaa köyhille. - -Se tapahtui maalla. Tarvitsin 20 kopeekkaa, antaakseni eräälle -vaeltajalle. Lähetin poikani lainaamaan joltakin. Hän toi vaeltajalle -20 kopeekkaa, sanoen lainanneensa kokilta. Jonkun päivän kuluttua -tuli taas vaeltaja, ja minä tarvitsin taas 20 kopeekkaa. Minulla oli -rupla. Muistin olevani velkaa kokille ja menin keittiöön, toivoen -häneltä saavani taas pientä rahaa. - -"Minä otin teiltä 20 kopeekkaa, kas tässä on rupla". En ollut vielä -ennättänyt sanoa tätä loppuun, kun kokki kutsui toisesta huoneesta -vaimonsa. "Parasha, ota", -- sanoi hän. Minä otaksuin hänen -ymmärtäneen, mitä tarvitsin, ja annoin hänelle ruplan. On mainittava, -että kokki oli asunut meillä viikon ja hänen vaimonsa olin tosin -nähnyt, mutta en milloinkaan ollut puhellut hänen kanssaan. Juuri -kuin ajoin pyytää häntä antamaan minulle pientä rahaa, hän nopeasti -kumartui kättäni kohti tahtoen sitä suudella, otaksuen nähtävästi -minun lahjoittaneen hänelle ruplani. Minä mutisin jotakin ja menin -pois keittiöstä. Minua hävetti, hävetti niin, kuin ei pitkään -aikaan ollut hävettänyt. Minua oikein puistatti, tunsin naamani -vääntyvän ja valitus pääsi rinnastani häpeän tuskasta, juostessani -ulos keittiöstä. Tuo odottamaton häpeän tunne kummastutti minua -erittäinkin senvuoksi, etten pitkiin aikoihin ollut sillä tavalla -hävennyt, ja senvuoksi, että minä elin, kuten minusta näytti niin, -ettei minulla ollut syytä semmoiseen häpeän tunteeseen. Minua se -kovin hämmästytti. Kerroin sen kotolaisille, kerroin tuttaville, -ja kaikki tunnustivat, että hekin olisivat tunteneet samaa. Minä -rupesin ajattelemaan mikä minua oikeastaan oli hävettänyt. Vastauksen -tähän antoi minulle eräs tapaus, joka oli kerran sattunut minulle -Moskovassa. - -Tarkemmin ajatellessani tätä tapausta minulle selvisi syy kokin -vaimon edessä tuntemaani häpeän tunteeseen ja siihen häpeän -tunteeseen, jota tunsin Moskovassa harjoittamani hyväntekeväisyyden -aikana, ja jota tunnen nytkin aina, kun annan ihmisille jotakin, -lukuun ottamatta niitä pieniä almuja, joita olen tottunut antamaan -kerjäläisille ja köyhille vaeltajille, pitäen sitä enemmän -säädyllisyyden ja kohteliaisuuden työnä, kuin hyväntekeväisyytenä. -Jos joku pyytää tulta, niin täytyy sytyttää hänelle tulitikku. -Jos joku pyytää 3 tai 20 kopeekkaa, niin täytyy ne antaa. Se on -kohteliaisuutta eikä hyväntekeväisyyttä. - -Tapaus oli seuraava. Eräänä lauantai-iltana, hämärissä, läksin -niitten kahden miehen seurassa, joitten kanssa toissa vuonna olin -halkoja sahannut, kaupunkiin. He olivat menossa isäntänsä luo saamaan -palkkaansa. Lähestyessämme Dragomilovin siltaa kohtasimme erään -vanhuksen. Hän pyysi almua, ja minä annoin hänelle 20 kopekkaa. -Antaessani ajattelin, kuinka tuo mahtaa tehdä hyvän vaikutuksen -Simoon, jonka kanssa usein olimme puhelleet uskonnollisista asioista. -Simo, jolla oli Moskovassa vaimo ja kaksi lasta, pysähtyi myöskin, -otti esille kukkaronsa ja antoi ukolle kolmen kopekan lantin, -pyytäen siitä takaisin kahta kopekkaa. Ukko osoitti kädessään kahta -kolmen kopekan rahaa ja yhtä kopekan. Simo katseli noita vähän -aikaa, mutta sitten otti lakin päästänsä, teki ristimerkin ja läksi, -jättäen ukolle antamansa kolme kopekkaa. Mutta minä tunsin Simon -varallisuuden tilan. Hänellä ei ollut taloa, eikä mitään omaisuutta. -Siihen päivään asti, jona hän antoi nuo kolme kopekkaa, teki koko -hänen säästönsä 6 ruplaa 50 kopekkaa. Minun säästöni nousi noin -600 tuhanteen ruplaan. Kummallakin meillä oli vaimo ja lapsia. Hän -oli tosin minua nuorempi ja hänellä oli vähemmän lapsia, mutta sen -sijaan olivat minun lapseni vanhempia, niin että meidän olosuhteemme, -säästöä lukuunottamatta, olivat jotakuinkin samanlaiset. Hän antoi -3 kopekkaa, ja minä 20 kopekkaa, Mitä siis antoi hän ja mitä minä? -Mitä olisi minun pitänyt antaa, tehdäkseni sen, minkä teki Simo? -Hänellä oli 600 kopekkaa, ja hän antoi niistä yhden ja sitten vielä -kaksi. Minulla oli 600 tuhatta ruplaa. Antaakseni sen, minkä Simo, -olisi minun pitänyt antaa 3000 ruplaa ja pyytää takasin 2000, mutta -sitten jättää nekin 2000 ukolle, tehdä ristinmerkki ja jatkaa -matkaani, levollisesti puhellen siitä, kuinka tehtaissa eletään ja -mitä sillit maksaa torilla. Minä jo silloin ajattelin sitä, mutta -vasta kauan sen jälkeen kykenin tekemään siitä sen johtopäätöksen, -joka välttämättömästi siitä johtuu. Tämä johtopäätös näyttää niin -tavattomalta ja omituiselta, että, huolimatta sen matemaatillisesta -varmuudesta, tarvitaan aikaa siihen tottuakseen. Tahtoo vaan näyttää -siltä, että siinä pitäisi olla jokin virhe, mutta virhettä ei ole. On -vaan olemassa hirveä erehdysten pimeys, jossa me elämme. - -Juuri tämä johtopäätös, kun sen tein ja ymmärsin, selitti minulle -häpeän tunteeni kokin vaimon edessä ja kaikkien niitten köyhien -edessä, joille olin antanut rahaa. - -Ja todellakin, mitä ne ovat ne rahat, joita annan köyhille ja jotka -kokin vaimo luuli minun antavan hänelle? Useimmissa tapauksissa ne -ovat niin pieni osa minun rahoistani, ettei sitä edes voi ilmaista -numeroilla Simon ja kokin vaimon olosuhteissa, se on useimmiten -yksi miljoonas osa tai niillä paikoin. Minä annan niin vähän, ettei -antaminen ole eikä voi olla minun puoleltani mitään uhrausta. Se -on ainoastaan leikkiä, jolla huvitan itseäni milloin päähäni niin -pistää. Ja siten käsitti minut kokin vaimokin. Kun minä kerran annan -kadulta tulevalle ruplan tai 20 kopekkaa, niin miksi en antaisi -hänellekin? Kokin vaimosta on tuommoinen rahojen jakeleminen samaa, -kuin rinkelien viskeleminen rahvasjoukkoon. Se on semmoisten ihmisten -huvitusta, joilla on paljon joutavia rahoja. Minua hävetti senvuoksi, -että kokin erehdys suoraan näytti minulle sen mielipiteen, joka -hänellä ja kaikilla varattomilla ihmisillä täytyy olla minusta: -"viskelee joutavia, s.o. ilmaiseksi saatuja, rahoja". - -Mitä ovat todellakin minun rahani ja mistä olen ne saanut? Osan olen -saanut isältäni perimästäni maasta. Talonpoika sai myydä viimeisen -karitsansa ja lehmänsä, antaakseen ne minulle. Toisen osan rahoistani -olen saanut teoksistani, kirjoista. Jos kirjani ovat vahingollisia, -niin olen viettelemällä saanut sen aikaan, että niitä ostetaan, ja -niistä saamani rahat ovat vääryydellä hankittuja rahoja, mutta jos -kirjani ovat hyödyllisiä, niin on asianlaita vieläkin pahempi. Minä -en anna niitä ihmisille, vaan sanon: antakaa minulle 17 ruplaa, niin -annan ne teille. Ja niinkuin edellisessä tapauksessa talonpoika -myy viimeisen lampaansa, niin tässä tapauksessa köyhä ylioppilas -tai opettaja, jokainen köyhä ihminen kärsii puutetta, antaakseen -minulle nämä rahat. Niin olen minä haalinut kokoon paljon semmoisia -rahoja, mutta mitä minä niillä teen? Minä tuon ne kaupunkiin ja annan -köyhille ainoastaan silloin, kun he ottavat palvellakseen minun -halujani ja tulevat tänne puhdistamaan minulle katuja, lamppuja, -saappaita, tekemään työtä minua varten tehtaissa. Näillä rahoilla -ostan heiltä kaikki, mitä voin, s.o. koitan antaa heille niin vähän -kuin mahdollista. Ja sitten yhtäkkiä saan päähäni aivan ilmaiseksi -antaa näitä rahoja noille samoille köyhille -- ei kaikille, vaan -niille, joille pistää päähäni. Mitenkäs yksikään köyhistä voi olla -odottamatta, että kenties hänenkin osalleen sattuu onni tulla yhdeksi -niistä, joitten kanssa minä leikittelen, jaellen joutavia rahojani? -Siltä kannalta katsovat minua kaikki, ja siltä kannalta katsoi minua -kokin vaimokin. - -Minä olin siihen määrin eksynyt, että toisella kädellä riistin -köyhiltä tuhansia ruplia, ja toisella viskelin kopekoita niille, -joille pisti päähäni, nimittäen sitä hyvyydeksi. Ei ollut kumma, että -minua hävetti. - -Niin, ennenkuin rupean tekemään hyvää, on minun itseni päästävä -pahasta, semmoisiin olosuhteisiin, joissa voi heretä tekemästä pahaa. -Mutta koko minun elämäni on pelkkää pahaa. Jos annan 100 tuhatta, -niin en sittenkään pääse siihen asemaan, jossa voi tehdä hyvää, -sillä minulle jää vielä 500 tuhatta. Vasta sitten, kun minulla ei -ole mitään, olen kykenevä tekemään edes pienen hyvän, vaikkapa sen, -minkä teki tuo portto, joka kolme päivää hoiti sairasta vaimoa ja -hänen lastaan. Mutta minusta näytti se niin vähäiseltä. Ja sittenkin -uskalsin ajatella hyvyyttä! Se, minkä ensi hetkestä tunsin nähdessäni -nälkäisiä ja viluisia Ljapinin talolla, se juuri, että olen syypää -tuohon kaikkeen, ja ettei saa elää niinkuin minä elin, -- se yksin -oli totta. - -Mitä siis oli tekeminen? Tähän kysymykseen, jos kukaan enää siihen -vastausta kaipaa, vastaan seikkaperäisesti, jos Jumala sen sallii. - - - - -XVI. - - -Vaikea oli minun päästä tuohon tietoisuuteen, mutta kun siihen -pääsin, kauhistuin sitä eksymystä, jossa olin elänyt. Minä olin itse -korviani myöten liassa, ja kuitenkin tahdoin auttaa muita tästä -liasta. - -Tosiaankin, mitä tahdoinkaan? Tahdoin tehdä hyvää toisille, tahdoin -saada aikaan sen, etteivät ihmiset olisi viluisia ja nälkäisiä, että -ihmiset voisivat elää niin, kuin heidän luontonsa vaatii. - -Minä tahdoin sitä ja näin, että väkivallalla ja kaikenlaisilla -vehkeillä, joihin itsekin otin osaa, riistettiin työntekijöiltä -se, mikä oli heille välttämätöntä, jota vastoin joutilaat ihmiset, -minäkin niiden joukossa, käyttivät ylen määrin hyväkseen toisten -työtä. - -Minä näin, että tuo toisten työn hyväkseen käyttäminen on järjestetty -niin, että mitä viekkaampaa ja konstikkaampaa kepposta on käyttänyt -ihminen itse, tai se, jolta hän on saanut perinnön, sitä suuremmassa -määrässä hän hyötyy toisten työstä ja sitä vähemmän hän itse tekee -työtä. - -Ensimäisinä ovat Stieglitzit, Derwisit, Morosovit, Demidovit, -Jusupovit, sitten tulevat suuret pankkiirit, kauppiaat, -maanomistajat, virkamiehet, sitten keskinkertaiset pankkiirit, -kauppiaat, virkamiehet, maanomistajat, sitten alemmat, pikku -kauppiaat, kapakoitsijat, koronkiskurit, poliisivirkamiehet, -opettajat, lukkarit, kauppa-apulaiset, sitten piharengit, lakeijat, -kuskit, ajurit, kulkukauppiaat, ja vasta viimeisinä työkansa, -tehtaalaiset ja talonpojat, joitten lukumäärä suhtautuu edellisiin -niinkuin 10: 1. Minä näin, että yhdeksän kymmenennen osan elämänlaatu -vaatii ponnistusta ja työtä, niinkuin jokainen luonnollinen elämä, -mutta että vehkeet, jotka riistävät näiltä ihmisiltä sen mitä he -tarvitsevat ja asettavat heidät vaikeisiin olosuhteisiin, tekevät -tämän elämän vuosi vuodelta yhä vaikeammaksi ja puutteellisemmaksi. -Meidän, työtä tekemättömäin, elämä sitä vastoin, siihen tarkotukseen -suunnattujen tieteiden ja taiteiden avulla, tulee vuosi vuodelta -ylellisemmäksi, viehättävämmäksi, ja turvallisemmaksi. Näin että -meidän aikanamme työläisen, ja varsinkin työläisluokan vanhuksien, -naisten ja lasten elämä suorastaan sortuu ylenmääräisestä, ravintoon -nähden suhteettomasta työstä, ja ettei tämä elämä ole turvattu -edes välttämättömimpien tarpeittensa puolesta, samalla kuin työtä -tekemättömän luokan elämä tulee yhä ylellisemmäksi ja yhä enemmän -turvatuksi. Sen suosikit, joiden joukkoon minäkin kuulun, ovat -lopulta saavuttaneet semmoisen turvallisuuden, jommoisesta ennen -muinoin haaveksittiin ainoastaan saduissa, -- s.o. semmoisen -aseman, jossa ihminen ei ainoastaan vapaudu työn laista elämän -ylläpitämiseksi, vaan saa tilaisuuden työtä tekemättä nauttia kaikkea -elämän hyvyyttä ja jättää lapsilleen tai kelle haluaa kukkaronsa -loppumattomme rahoineen. Minä näin, että ihmisten työn tuotteet -yhä enemmän siirtyvät työkansan suuren enemmistön käsistä työtä -tekemättömäin käsiin. Minä näin tapahtuvan jotain semmoista, kuin -jos muurahaisten yhteiskunta olisi kadottanut yleisen lain tunnon, -jos yhdet muurahaiset olisivat alkaneet keon juurelta kulettaa työn -tuotteita keon huipulle, siten yhä kaventaen sen pohjaa ja leventäen -sen huippua, ja pakoittaa toisia muurahaisia kiipeemään keon juurelta -sen huipulle. Minä näin, että ihmisten edessä oli työteliään -elämän ihanteen asemesta tyhjentymättömän kukkaron ihanne. Rikkaat -kaikellaisilla vehkeillä hankkivat itselleen tuon tyhjentymättömän -kukkaron ja voidakseen sitä käyttää muuttavat kaupunkiin, siihen -paikkaan, missä ei mitään tuoteta vaan kaikki kulutetaan. Työtä -tekevä ihmisparka, joka on ryöstetty paljaaksi sitä varten, että -rikkaalla olisi tyhjentymätön kukkaro, pyrkii hänen perässään -kaupunkiin ja niinikään ryhtyy vehkeisiin, ja joko saavuttaa -semmoisen aseman, jossa voipi vähällä työllä nauttia paljon, siten -yhä enemmän vaikeuttaen työkansan tilaa, tai, jos ei saavuta -semmoista asemaa, sortuu ja joutuu tuohon tavattomalla nopeudella -kasvavaan yömajojen nälkäisten ja viluisten joukkoon. - -Minä kuulun siihen ihmisluokkaan, joka kaikenlaisilla vehkeillä -riistää työkansalta sen, mitä se välttämättömästi tarvitsee ja joka -on siten hankkinut itselleen tuon tyhjentymättömän, noita samoja -onnettomia viettelevän taikakukkaron. Minä tahdon auttaa ihmisiä ja -siis on selvää, että ennen kaikkea on minun yhdeltä puolen herettävä -heitä ryöstämästä, niinkuin nyt teen, ja toiselta puolen herettävä -heitä viettelemästä. Mutta sen sijaan minä mitä konstikkaimmilla, -viekkaimmilla ja ilkeimmillä vehkeillä olen hankkinut itselleni -tyhjentymättömän kukkaron omistajan aseman, s.o. semmoisen, joka -sallii minun milloinkaan työskentelemättä pakoittaa satoja ja -tuhansia ihmisiä hyväkseni työskentelemään. Ja minä kuvailen -sääliväni ihmisiä ja tahtovani heitä auttaa. Minä istun ihmisen -hartioilla vaatien häntä minua kantamaan, ja tulematta alas, vakuutan -itselleni ja muille, että kovasti häntä säälin ja tahdon helpoittaa -hänen tilaansa kaikilla keinoilla. - -Sehän on niin yksinkertaista. Jos tahdon auttaa köyhiä, s.o. tehdä -niin, etteivät köyhät olisi köyhiä, niin ei minun pidä synnyttää -tuota samaa köyhyyttä. Mutta sen sijaan minä annan muutamille elämän -tieltä eksyneille köyhille joitakuita ruplia, ja näillä samoilla -ruplilla riistän tuhansia ihmisiltä, jotka eivät vielä ole tieltä -eksyneet, siten tehden heidät köyhiksi ja turmellen heidät. - -Se on hyvin yksinkertaista, mutta minun oli hyvin vaikeata -ymmärtää sitä täydellisesti ilman mitään verukkeita ja tinkimisiä, -jotka olisivat puolustaneet minun asemaani. Mutta niin pian -kuin tunnustin vikani, tuli kaikki, mikä ennen oli näyttänyt -kummalliselta, monimutkaiselta, sekavalta, ratkaisemattomalta, täysin -ymmärrettäväksi ja yksinkertaiseksi. Ja tärkeintä oli se, että tästä -selityksestä johtuva elämäni tie, joka ennen oli ollut sekava ja -tuskallinen, tuli yksinkertaiseksi, selväksi ja miellyttäväksi. - -Kuka olen minä, joka tahdon ihmisiä auttaa? Minä nousen k:lo 12 -pelattuani koko yön vistiä neljän kynttilän valossa, heikontuneena, -veltostuneena, tarviten satojen ihmisten apua ja palveluksia, ja -tulen sitten auttamaan. Ketä? Ihmisiä, jotka nousevat k:lo 5, -nukkuvat paljailla laudoilla, syövät kaalia leivän kanssa, osaavat -kyntää, niittää, piiluta, valjastaa, ommella, -- ihmisiä, jotka -voimansa, kestävyytensä, taitonsa ja kohtuullisuutensa puolesta -ovat sata kertaa minua vahvemmat. Ja niitä minä tulen auttamaan! -Mitäs muuta kuin häpeää saatoinkaan tuntea joutuessani yhteyteen -näitten ihmisten kanssa? Kaikkein heikkoin heistä, juoppo mies -Rshanovin talosta, se, jota he nimittivät laiskuriksi, on sata kertaa -minua uutterampi. Suhde vastattavien ja vastaavien välillä hänen -tilipäätöksessään, niin sanoakseni, s.o. suhde sen välillä, mitä -hän ottaa ihmisiltä, ja sen, mitä hän niille antaa, on tuhat kertaa -edullisempi, kuin minun. Ja näitä ihmisiä minä menen auttamaan. -Menen auttamaan köyhiä. Kukas sitten on köyhä? Minua köyhempää ei -ole yhtäkään. Minä olen kokonaan heikontunut, mihinkään kelpaamaton -loiseläin, joka voi olla olemassa ainoastaan poikkeusoloissa, -ainoastaan silloin, kun tuhannet ihmiset tekevät työtä ylläpitääkseen -hänen elämäänsä. Ja minä, mato, joka syö puun lehteä, tahdon auttaa -tuon puun kasvua ja terveyttä, tahdon sitä parantaa. - -Minä vietän elämääni seuraavalla tavalla: syön, puhun ja kuuntelen; -sitten syön, kirjoitan tai luen (s.o. puhun) ja kuuntelen; sitten -syön ja pelaan; sitten syön, taas puhun ja kuuntelen; ja sitten syön -ja panen maata. Samaa teen joka päivä, enkä mitään muuta voi enkä -osaa tehdä. Ja sitä varten, että minä voisin tätä tehdä, saavat -aamusta iltaan olla työssä piharenki, kyökkipiika, kokki, lakeija, -kuski, pesijätär. En ota lukuun niitä työntekijöitä, jotka ovat -tarpeen sitä varten, että näillä kuskeilla, kokeilla, lakeijoilla -ynnä muilla olisi minun palvelemiseeni tarvittavat työkalut ja -esineet, niinkuin kirveet, tynnyrit, harjat, astiat, huonekalut, -kiiltovoide, lamppuöljy, heinä, halot, liha. Kaikki nämä ihmiset -tekevät raskasta työtä koko päivän ja joka päivä, että minä voisin -puhua, syödä ja maata. Ja minä, tuommoinen raajarikko ihminen, olen -saanut päähäni voivani auttaa toisia, vieläpä juuri niitä ihmisiä, -jotka minua elättävät. - -Ihmeellistä ei ole se, etten minä ketään saanut autetuksi ja häpesin, -vaan se, että semmoinen järjetön ajatus saattoi juolahtaa mieleeni. -Se vaimo, joka palveli sairasta ukkoa, auttoi häntä, se emäntä, joka -leikkasi palasen maasta hankitusta leivästään, auttoi kerjäläistä, -Simo, joka antoi kolme ansaitsemaansa kopekkaa, auttoi kerjäläistä, -sillä nämä kolme kopekkaa edustivat todellakin hänen työtänsä, mutta -minä en ketään palvellut, en kenenkään hyväksi tehnyt työtä ja tiesin -hyvin, etteivät minun rahani edustaneet minun työtäni. - -Ja minä tunsin, että itse rahoissa, niitten omistamisessa on jotain -pahaa, siveetöntä, että siinä on yksi tärkeimmistä syistä siihen -onnettomuuteen, minkä näin edessäni. - - - - -XVII. - - -Raha! Mitä on raha? - -Raha edustaa työtä. Olen tavannut sivistyneitä ihmisiä, jotka ovat -vakuutetut, että raha edustaa senkin työtä, joka sitä omistaa. -Tunnustan itsekin ennen aikaan ajatelleeni siihen tapaan. Mutta minä -tahdoin perinpohjin päästä selville siitä, mitä oli raha. Ja siinä -tarkotuksessa käännyin tieteen puoleen. - -Tiede sanoo, että raha ei ole itsessään mitään väärää tai -vahingollista, että se on yhteiskunnallisen elämän luonnollinen -ehto, joka on välttämätön: 1) vaihtokauppaa varten, 2) arvojen -hinnan määräämistä varten, 3) säästämistä varten ja 4) maksujen -suoritusta varten. Se silminnähtävä ilmiö, että, jos taskussani on -kolme liikaa ruplaa, en tarvitse muuta kuin viheltää saadakseni -missä sivistyneessä kaupungissa tahansa kokoon satakunnan ihmisiä, -jotka ovat valmiit näistä kolmesta ruplasta minun määräykseni mukaan -tekemään mitä raskaimpia, vastenmielisimpiä ja alentavimpia tehtäviä, -ei johdu rahasta, vaan hyvin monimutkaisista kansojen taloudellisen -elämän ehdoista. Toisten ihmisten valta toisten yli ei johdu -rahasta, vaan siitä, että työmies ei saa täyttä hintaa työstään. -Tämä taas johtuu pääoman koron ja työpalkan ominaisuuksista sekä -monimutkaisista suhteista niitten ja itse tuotannon sekä rikkauksien -jakaantumisen ja käyttämisen välillä. Tavallisella kielellä -sanottuna se kuuluu, että rahalliset ihmiset voivat punoa köyttä -rahattomista. Mutta tiede sanoo, että kysymys ei ole siitä. Tiede -sanoo: kaikessa tuotannossa on kolme tekijää: maa, työn varastot -(pääoma) ja työ. Ja eri suhteista näitten tuotannon tekijäin välillä, -siitä, että kaksi edellistä tekijää -- maa ja pääoma -- eivät ole -työmiesten, vaan toisten käsissä, siitä sekä siitä johtuvista -monimutkaisista olosuhteista riippuu toisten ihmisten orjuuttaminen -toisten kautta. Mistä johtuu se rahavalta, joka hämmästyttää meitä -kaikkia vääryydellään ja julmuudellaan? Miksi toiset ihmiset rahan -avulla hallitsevat toisia? Tiede sanoo: se tulee tuotannon tekijäin -jakaantumisesta sekä siitä johtuvista seikoista, jotka sortavat -työmiestä. Tämä vastaus on aina näyttänyt minusta kummalliselta ei -ainoastaan sen puolesta, että se jättää huomioon ottamatta yhden -osan kysymyksestä -- nimittäin: rahan merkityksen tässä kohti, -- -mutta myöskin sen puolesta, että se jakaa tuotannon tekijät tavalla, -joka tervejärkisestä ihmisestä aina näyttää keinotekoiselta ja -todellisuutta vastaamattomalta. Vakuutetaan että tuotannossa on -aina kolme tekijää: maa, pääoma ja työ, ja samalla otaksutaan, että -rikkaudet (eli niitten arvo -- raha) luonnollisesti jakaantuvat -niitten kesken, joitten hallussa on toinen tai toinen tekijöistä: -maakorko -- maan arvo -- kuuluu maanomistajalle, pääomakorko pääoman -omistajalle ja työpalkka työmiehelle. Niinköhän on asianlaita? -Ensiksikin onko se totta, että kaikessa tuotannossa on kolme -tekijää? Esimerkiksi nyt, paraikaa minun tätä kirjoittaessani, -tapahtuu heinän tuotanto. Mitkä ovat tämän tuotannon tekijät? -Sanotaan: maa, joka on kasvattanut ruohon, pääoma -- viikatteet, -haravat, heinähangot, häkkirattaat, ja työ. Mutta minä näen, ettei -se ole totta. Paitsi maata ovat osallisina heinän tuotannossa: -aurinko, vesi, yhteiskuntalaitos, joka suojelee niittyjä vahingolta, -työmiesten taito, heidän kykynsä puhua ja ymmärtää puhetta, sekä -monta muuta tuotannon tekijää, joita jostakin syystä ei tunnusta -poliittinen ekonomia. Auringon voima on samallainen tuotannon -tekijä, vieläpä välttämättömämpikin, kuin maa. Ajatelkaa niitten -ihmisten tilaa, jossa toiset (esim. kaupungissa) pitävät oikeutenaan -seinillä pimittää toisilta auringon. Miksikäs ei sitä lueta tuotannon -tekijäin joukkoon? Vesi on toinen, yhtä välttämätön tekijä. Ilma -niinikään. Yhteiskunnallinen turvallisuus on samallainen välttämätön -tekijä, samoin työmiesten ravinto, vaatteet, niinkuin tunnustavatkin -muutamat taloustieteilijät. Sivistys, puhumisen taito, joka tekee -mahdolliseksi työnteon, ovat tekijöitä. Minä voisin täyttää -kokonaisen nidoksen semmoisilla poisjätetyillä tekijöillä. Minkä -vuoksi on valittu juuri nuo kolme tekijää vaikka esim. auringon valoa -ja vettä voi yhtä hyvin pitää erityisinä tuotannon tekijöinä, kuin -muutakin työmiehen ravintoa ja vaatteita yhtä hyvin kuin työkaluja. -Miksi auringon säteet, vesi, ravinto, tiedot eivät muka ole erityisiä -tuotannon tekijöitä, vaan ainoastaan maa, työkalut ja työ? Senkö -vuoksi ainoastaan, että yksien ihmisten oikeutta käyttää hyväkseen -auringon säteitä, vettä, ilmaa, ravintoa, oikeutta puhua ja kuunnella -harvoin evätään, jota vastoin oikeutta maan ja työkalujen hyväkseen -käyttämiseen alituiseen vastustetaan meidän yhteiskunnassamme. -Muuta aihetta ei ole, ja senvuoksi huomaan ensiksikin, että -tuotannon tekijäin jako kolmeen on aivan mielivaltaista, eikä -perustu todellisuuteen. Mutta kenties tämä jako on niin luontaista -ihmisille, että siellä, missä taloudelliset suhteet muodostuvat, heti -eroittuvat juuri nämä, ja ainoastaan nämä kolme tekijää. Katsokaamme, -niinkö on asianlaita? Katsokaamme esim. venäläisiä siirtolaisia, -joita on miljoonan paikoilla. Nämä siirtolaiset tulevat, asettuvat -maalle ja alkavat tehdä työtä, eikä kenenkään päähän juolahda, -että ihmisellä, joka ei käytä maata, voisi olla joitakin oikeuksia -siihen, eikä myöskään maa vaadi itselleen mitään erikoisoikeuksia. -Päinvastoin siirtolaiset tunnustavat itsetietoisesti maan yhteiseksi -omaisuudeksi ja pitävät oikeana, että jokainen niittää ja kyntää -missä tahtoo ja niin paljon kuin ennättää. Siirtolaiset hankkivat -itselleen maan ja puutarhojen viljelemistä sekä talojen rakentamista -varten työkaluja, eikä kenenkään päähän juolahda että työkalut -voisivat itsekseen tuottaa tuloa. Ei pääoma myöskään vaadi itselleen -mitään oikeuksia, vaan päinvastoin siirtolaiset itsetietoisesti -tunnustavat, että kaikki korko työkaluista, lainatusta viljasta, -pääomasta on vääryyttä. Siirtolaiset vapaalla maalla työskentelevät -omilla tai korotta heille lainatuilla työkaluilla kukin itsekseen, -tai kaikki yhdessä yhteiseksi hyväksi, ja semmoisessa yhdyskunnassa -ei ole maakorkoa, ei kapitaalikorkoa, eikä työpalkkaa. Puhuessani -semmoisesta yhdyskunnasta en puhu mielikuvasta, vaan kerron siitä, -mitä aina on ollut olemassa ja mitä paraikaa on olemassa ei yksin -venäläisten siirtolaisten keskuudessa, vaan kaikkialla, niin kauan -kuin ei ihmisten luontainen tila ole häiritty. Minä puhun siitä, -mikä jokaisesta näyttää luonnolliselta ja järjelliseltä. Ihmiset -asettuvat maalle asumaan ja ryhtyvät kukin hänelle luontaiseen työhön -ja jokainen, hankittuaan itselleen sen mitä hän työssään tarvitsee, -tekee työtänsä. Jos taas ihmisille on edullisempaa työskennellä -yhdessä, niin he yhtyvät työkuntaan, mutta ei erityinen talous, eikä -työkunnat tule olemaan erityisiä tuotannon tekijöitä, vaan tekijöinä -ovat työ ja työn välttämättömät ehdot: aurinko, joka kaikkia -lämmittää, ilma, jota ihmiset hengittävät, vesi jota juodaan, maa, -jolla tehdään työtä, vaatteet, jotka ruumista verhoavat, ravinto, -lapio, aura, kone, jolla tehdään työtä, ja silminnähtävää on, ettei -auringon säteet, ilma, vesi, maa, vaatteet, aura, kone voi kellekään -muulle kuulua, kuin niille, jotka käyttävät hyväkseen auringon -säteitä, ilmaa, vettä, leipää, vaatteita, konetta, sillä kaikki -tuo on tarpeen ainoastaan niille, jotka sitä käyttävät. Ja kun he -niin menettelevät, näemme me, että he menettelevät niin, kuin on -ihmisille luontaista, s.o. järjellisesti. Ja siis, tarkastaessani -muodostuneita taloudellisia suhteita, en näe sitä, että tuotannon -tekijäin jako kolmeen olisi ihmisille luontaista. Näen päinvastoin, -että se on ihmisille luonnonvastaista ja epäjärjellistä. Mutta -kenties väestön kasvaessa ja viljelyksen kehittyessä on välttämätön -tämä jako, joka on tapahtunut Euroopan yhteiskunnassa, emmekä me -voi olla tunnustamatta tapahtunutta tekoasiaa. Katsokaamme, niinkö -on asianlaita. Sanotaan, että Euroopan yhteiskunnassa on tapahtunut -tuotannon tekijäin jako, s.o. että yhdet ihmiset omistavat maan, -toiset työkalut, ja kolmannet ovat sekä maan että työkalujen -puutteessa. Työmiehellä ei ole maata eikä työkaluja. Me olemme -niin tottuneet tähän väitteeseen, ettei sen kummallisuus enää -meitä hämmästytä. Mutta jos tarkemmin sitä ajattelemme, niin heti -huomaamme sen vääryyden, jopa järjettömyydenkin. Tuossa väitteessä -on sisällinen ristiriitaisuus. Käsite työmies sisältää käsitteen -maa, jolla hän elää, ja käsitteen työkalut, joilla hän työskentelee. -Jollei hän eläisi maalla, eikä hänellä olisi työkaluja, niin ei hän -olisi työmies. Semmoista työmiestä, jolta puuttuu maa ja työkalut, -ei ole milloinkaan ollut eikä voi olla. Ei voi olla maanviljelijää -ilman maata, jolla hän työskentelee, ilman viikatetta ja hevosta, -ei voi olla suutaria ilman taloa maalla, ilman vettä, ilmaa ja -työkaluja. Jos talonpojalla ei ole maata, hevosta ja viikatetta, -suutarilla taloa, vettä ja naskalia, niin se merkitsee, että joku -on ajanut hänet pois maalta ja ottanut häneltä pois viikatteen, -hevosen, naskalin, mutta se ei mitenkään merkitse sitä, että voi olla -maanviljelijöitä ilman auraa ja suutareita ilman työkaluja. Niinkuin -kalastajaa ei voi ajatella kuivalla maalla ja ilman verkkoja muuten, -kuin siinä tapauksessa, että joku on ajanut hänet pois vesiltä ja -riistänyt häneltä verkot, samoin on mahdotonta ajatella talonpoikaa -ja suutaria ilman maata, jolla he elävät, ja ilman työkaluja muuten, -kuin siinä tapauksessa, että joku on ajanut heidät pois maalta ja -ottanut heiltä pois työkalut. Voi olla semmoisia ihmisiä, joita -ajetaan pois paikasta toiseen, ja semmoisia, joilta on riistetty -työkalut ja joita väkisin pakoitetaan tekemään vierailla työkaluilla -heille tarpeettomia esineitä, mutta se ei merkitse, että tuotannon -luonne on semmoinen, se merkitsee ainoastaan, että on tapauksia, -jolloin tuotannon luonnollisuus on häiritty. Jos taas pidetään -tuotannon tekijöinä kaikkea sitä, minkä voi riistää työmieheltä -toisen väkivalta, niin miksikä ei pidetä tuotannon tekijänä -omistusvaatimusta orjan persoonaan? Miksi ei pidetä semmoisina -tekijöinä omistusvaatimusta auringon säteisiin, ilmaan, veteen? Voi -ilmestyä ihminen, joka rakentamalla seinän pimittää naapureilta -auringon, voi ilmestyä ihminen, joka johtaa joen veden lammikkoon ja -siten saastuttaa sen, voi ilmestyä ihminen, joka pitää koko ihmistä -omaisuutenaan, mutta ei mikään näistä omistusvaatimuksista vaikkapa -se pantaisiinkin väkivallalla täytäntöön, voi olla perusteena -tuotannon tekijäin jaolle, ja sen vuoksi on yhtä väärin pitää -luuloteltua oikeutta maahan ja työkaluihin erityisinä tuotannon -tekijöinä, kuin tarkastella luuloteltua oikeutta auringon säteitten, -ilman, veden ja toisen ihmisen persoonan hyväkseen käyttämiseen -semmoisina tekijöinä. Voi olla ihmisiä, jotka vaativat oikeutta -maahan ja työkaluihin, niinkuin on ollut ihmisiä, jotka ovat -vaatineet omistusoikeutta työmiehen persoonaan, ja niinkuin voi olla -ihmisiä, jotka vaativat yksinomaista käyttämisoikeutta auringon -säteisiin, veteen, ilmaan. Voi olla ihmisiä, jotka ajavat työmiestä -paikasta toiseen ja väkisin riistävät häneltä hänen työnsä tuotteet, -sen mukaan kuin ne valmistuvat, ja tämän työn välikappaleet sekä -pakoittavat häntä tekemään työtä ei omaksi hyväkseen, vaan isännän -hyväksi, niinkuin tapahtuu tehtaissa -- kaikkea tuota voi olla; -mutta työmiestä ilman maata ja työkaluja ei sittenkään voi olla, -niinkuin ei voi olla ihminen toisen omaisuutena, vaikka hyvin kauan -aikaa on sitä vakuutettu. Ja niinkuin väite omistusoikeudesta toisen -ihmisen persoonaan ei voinut riistää orjalta hänen synnynnäistä -taipumustaan etsiä omaa onneaan, eikä isännän, niin nytkin väite -omistusoikeudesta maahan ja työkaluihin ei voi riistää työmieheltä -jokaisen ihmisen synnynnäistä taipumusta elää maalla ja tehdä -omilla tai yhteisillä työkaluilla sitä, mitä hän pitää itselleen -hyödyllisenä. Kaikki, minkä voi sanoa tiede, tarkastellessaan -nykyistä taloudellista tilaa, on se, että muutamat ihmiset vaativat -omistusoikeutta maahan ja työmiesten työkaluihin, jonka johdosta -osalta näitä työmiehiä (ei suinkaan kaikilta) riistetään ihmisille -ominaiset tuotannon ehdot, niin että heiltä riistetään maa ja -työkalut ja he pakoitetaan käyttämään vieraita työkaluja, mutta ei -suinkaan sitä, että tämä satunnainen tuotannon lain häiriö olisi -itse tuotannon laki. Väittäessään, että tuotannon tekijäin jako -onkin juuri tuotannon peruslaki, taloustieteilijä tekee samaa, kuin -tekisi eläintieteilijä, joka, nähtyään hyvin paljon leikkosiipisiä -viheriä varpusia häkeissä, tekisi sen johtopäätöksen, että häkki -vesiastioineen on juuri oleellinen ehto lintujen elämälle ja että -lintujen elämän muodostavat nämä kolme tekijää. Olipa kuinka -paljon hyvänsä leikkosiipisiä viheriä varpusia häkeissä, niin ei -eläintieteilijä voi pitää häkkejä lintujen luontaisena olopaikkana. -Olipa kuinka paljon hyvänsä työmiehiä, jotka ovat ajetut pois -paikastaan ja joilta on riistetty sekä tuotteet että työkalut, niin -työmiehen luontainen ominaisuus asua maalla ja tehdä työkaluillaan -sitä, mitä hän tarvitsee, tulee aina pysymään samana. On olemassa -muutamien ihmisten vaatimukset omistusoikeudesta maahan ja työmiehen -työkaluihin, aivan samoin kuin ennen muinoin oli vaatimuksia toisen -ihmisen persoonan suhteen, mutta ei mitenkään voi olla ihmisten jakoa -herroihin ja orjiin, niinkuin tahdottiin säätää vanhaan aikaan, eikä -mitenkään voi olla tuotannon tekijäin jakoa maahan ja pääomaan, -niinkuin tahtovat säätää taloustieteilijät nykyisessä yhteiskunnassa. -Ja näitä muutamien ihmisten laittomia vaatimuksia toisten vapauden -suhteen tiede nimittää tuotannon luonnollisiksi ominaisuuksiksi. -Sen sijaan, että tiede olisi ottanut perusteensa ihmisyhteiskuntien -luonnollisista ominaisuuksista, on se ottanut ne yksityisestä -tapauksesta ja, tahtoen puolustaa tätä yksityistä tapausta, on se -tunnustanut toisen ihmisen oikeuden siihen maahan, jolla toinen -itseään elättää, ja työkaluihin, joilla toinen työskentelee, s.o. -tunnustanut semmoisen oikeuden, jota ei milloinkaan ole ollut eikä -voi olla ja joka itsessään sisältää ristiriidan. Sillä sen ihmisen -oikeus maahan, joka ei työskentele maalla, on itse asiassa samaa, -kuin oikeus käyttää maata, jota ei käytä. Oikeus työkaluihin taas on -samaa, kuin oikeus työskennellä työkaluilla, joilla ei työskentele. -Tiede tuotannon tekijäin jaollaan väittää työmiehen luonnolliseksi -tilaksi sitä epäluonnollista tilaa, jossa hän on, aivan samoin, kuin -ennen muinoin jakamalla ihmiset kansalaisiin ja orjiin väitettiin, -että orjien epäluonnollinen tila on ihmiselle luontaista. Tämäpä -jako, jonka tiede on omaksunut ainoastaan puolustaakseen olemassa -olevaa pahaa, kaikkien tutkimustensa perustaa, onkin tehnyt sen, että -se turhaan koettaa antaa jonkinlaisia selityksiä olevista ilmiöistä, -kieltäen kaikkein selvimpiä ja yksinkertaisimpia vastauksia -esiintyviin kysymyksiin, ja antaa vastauksia, jotka eivät mitään -sisällä. - -Taloustieteen kysymys on seuraava: mikä on syynä siihen, että toiset -ihmiset, joilla on maata ja pääomaa, voivat orjuuttaa niitä, joilla -ei ole maata eikä pääomaa? Terveen järjen antama vastaus on, että -se johtuu rahasta, jolle on ominaista ihmisten orjuuttaminen. Mutta -tiede kieltää tämän ja sanoo: se ei johdu rahan ominaisuudesta, vaan -siitä, että toisilla on maata ja pääomaa, toisilla ei niitä ole. Me -kysymme: miksi ne ihmiset, joilla on maata ja pääomaa, orjuuttavat -niitä, joilla ei niitä ole, ja saamme vastaukseksi: siksi, että -niillä on maata ja pääomaa. Mutta sitähän me juuri kysymmekin. -Maan ja työkalujen riistäminen onkin juuri orjuuttamista. Sehän -on samallainen vastaus, kuin: facit dormire quia habet virtus -dormitiva. Mutta elämä ei lakkaa tekemästä oleellista kysymystään, -ja itse tiedekin näkee sen ja koettaa siihen vastata, mitenkään sitä -voimatta ja, kadottaen perusteensa, pyörii loihditussa ympyrässään. -Voidakseen sen tehdä on tieteen ennen kaikkea luovuttava väärästä -tuotannon tekijäin jaostaan, s.o. pitämästä ilmiöitten seurauksia -niitten syynä, ja on etsittävä ensin lähintä ja sitten vasta etempää -syytä tutkimustensa esineenä oleviin ilmiöihin. Tieteen on vastattava -kysymykseen: mikä on syynä siihen, että toisilta ihmisiltä puuttuu -maata ja työkaluja, ja toiset niitä omistavat, tai mikä syy saa -aikaan maan ja työkalujen puutteen niillä, jotka viljelevät maata ja -työskentelevät työkaluilla? Niin pian kuin tiede asettaa itselleen -tämän kysymyksen, ilmaantuu aivan uusia näkökohtia, jotka kääntävät -nurin kaikki entisen valetieteen päätelmät, tieteen, joka pyörii -loppumattomassa ympyrässä, vakuuttaen, että työmiehen kurja tila -johtuu siitä, että se on kurja. Yksinkertaisista ihmisistä näyttää -eittämättömältä, että lähinnä syynä siihen, että toiset ihmiset -orjuuttavat toisia, on raha. Mutta tiede kieltää tämän ja sanoo, että -raha on ainoastaan vaihdon välikappale, jolla ei ole mitään yhteyttä -ihmisten orjuuttamisen kanssa. Katsokaamme, niinkö on asianlaita. - - - - -XVIII. - - -Mistä tulee raha? Missä olosuhteissa on kansalla tavallisesti -rahaa ja missä olosuhteissa tiedämme niitten kansojen olevan, -jotka eivät käytä rahaa? Afrikassa tai Austraaliassa esim. elää -joku kansa, niinkuin ennen muinoin elivät skyytalaiset. Tämä kansa -elää, kyntää, pitää karjaa, viljelee puutarhaa. Me saamme tietää -siitä silloin, kun alkaa historia. Historia taas alkaa siitä, kun -tulee valloittajia. Valloittajat taas tekevät aina samaa: ryöstävät -kansalta kaiken, minkä vaan voivat -- karjan, viljan, kankaat, jopa -vangitut miehet ja naisetkin, ja vievät mukanaan. Muutaman vuoden -päästä tulevat valloittajat taas, mutta kansa ei ole vielä ennättänyt -toipua hävityksen jälkeen ja siltä on tuskin mitään ottamista, ja -valloittajat keksivät toisen, paremman keinon käyttää hyväkseen tuon -kansan voimia. Nämä keinot ovat hyvin yksinkertaisia ja johtuvat -aivan luonnollisesti kaikkien ihmisten mieleen. Ensimäinen keino -on persoonallinen orjuus. Tätä keinoa haittaa epämukavuus, jonka -synnyttää vaikeus hallita kaikkia kansan työvoimia ja elättää niitä -kaikkia. Tarjoutuu toinen luonnollinen keino: jättää kansa maalleen, -julistaa tämä maa omakseen ja antaa se sitten seurueen haltuun, tämän -kautta käyttääkseen hyväkseen kansan työtä. Mutta tälläkin keinolla -on epämukavuutensa. Seurueen täytyy hoitaa kaikkia kansan tuotteita, -jonka vuoksi otetaan käytäntöön kolmas keino, yhtä alkuperäinen -kuin edellisetkin -- vaaditaan alamaisilta määrätty, määräaikana -suoritettava vero. Valloittajan tarkotus on ottaa valloitetuilta niin -paljon työntuotteita, kuin suinkin. Selvää on, että voidakseen ottaa -niin paljon kuin suinkin, täytyy ottaa semmoisia esineitä, joilla on -suurin arvo tämän kansan keskuudessa, jotka samalla ovat helposti -kuletettavissa ja mukavia säilyttää, niinkuin vuodat ja kulta. Ja -valloittajat määräävät tavallisesti veron vuodissa ja kullassa -kullekin perheelle tai heimolle ja tämän veron avulla sitten mitä -mukavimmin käyttävät hyväkseen kansan työtä. Vuodat ja kullan ovat he -melkein kokonaan riistäneet kansalta ja valloitetut ovat senvuoksi -pakoitetut toisilleen ja valloittajille myymään kultaa vastaan -kaikki mitä heillä on: sekä omaisuutensa että työnsä. Niin on käynyt -vanhaan aikaan, niin keskiajalla, ja niin käy nytkin. Vanhaan aikaan, -jolloin usein tapahtui, että toinen kansa valloitti toisen, eikä -ollut mitään tietoisuutta ihmisten tasa-arvosta, oli persoonallinen -orjuus enin levinnyt orjuuttamiskeino. Keskiajalla feodaalilaitos, -s.o. siihen yhdistetty maanomistus, ja maaorjuus tulevat osaksi -persoonallisen orjuuden tilalle, ja orjuutuksen painopiste siirtyy -persoonasta maahan. Uudella ajalla, kun Amerikka oli löydetty, kauppa -kehittyi ja yleiseksi rahamerkiksi otettua kultaa tulvi maahan, -tulee rahavero, samalla kun valtion valta kasvaa, orjuuttamisen -päävälikappaleeksi ja siihen perustuvat kaikki ihmisten taloudelliset -suhteet. Eräässä aikakauskirjassa on professori Janshalin kirjoitus, -jossa kerrotaan Fidshi saarten historia. Jos tahtoisin keksiä oikein -räikeän kuvan siitä, mitenkä meidän aikanamme rahojen vaatiminen on -tullut pääkeinoksi, jolla toiset ihmiset orjuuttavat toisia, niin -en voisi löytää mitään sen räikeämpää ja vakuuttavampaa, kuin tämä -asiakirjoihin perustuva tosihistoria. - -Eteläisen valtameren saarilla, Polynesiassa, asuu Fidshi kansa. -Koko saariryhmän, sanoo professori Janshul, muodostavat pienet -saaret, pinta-alaltaan noin 40,000 englantilaista neliöpeninkulmaa. -Ainoastaan puolet saarista on asuttu ja siinä on 150,000 alkuasukasta -ja 1,500 valkoihoista. Alkuasukkaat ovat jo jokseenkin kauan sitten -kehittyneet pois villistä tilastaan, eroavat lahjojensa puolesta -muista Polynesian alkuasukkaista ja ovat työhön ja kehitykseen -kykeneviä, jonka ovat osoittaneetkin tulemalla lyhyessä ajassa -hyviksi maanviljelijöiksi ja karjanhoitajiksi. Tämä kansa eli -onnellisesti, mutta v. 1859 joutui uusi kuningaskunta toivottomaan -tilaan: Fidshi kansan ja sen edustajan Kakabon piti saada rahaa. -Rahaa, 45,000 dollaria, he tarvitsivat suorittaakseen pakkoveron -eli korvauksen Amerikan Yhdysvalloille siitä väkivallasta, jota -fidshiläiset olivat muka tehneet muutamille Amerikan tasavallan -kansalaisille. Tässä tarkotuksessa amerikkalaiset lähettivät -laivasto-osaston, joka äkkiä otti haltuunsa muutamia paraimmista -saarista, pantiksi, ja uhkasivat pommittamalla hävittää -siirtokunnan, ellei pakkoveroa määräaikana suoritettaisi Amerikan -edustajille. Amerikkalaiset olivat ensimäisiä siirtolaisia, jotka -yhdessä lähetyssaarnaajien kanssa ilmestyivät Fidshi saarille. -Valiten ja kaikellaisilla verukkeilla ottaen haltuunsa paraimmat -maapalaset ja perustaen sinne puuvilla- ja kahvi viljelyksiä, -amerikkalaiset palkkasivat alkuasukkaita joukottain, sitoen heitä -heille tuntemattomilla kontrahdeilla tai käyttäen apunaan erityisiä -urakoitsijoita eli elävän tavaran hankkijoita. Riitaisuudet -semmoisten viljelyksien isäntien ja alkuasukasten välillä, joita -he pitivät orjain veroisina, olivat välttämättömiä, ja nepä ne -antoivatkin aihetta amerikkalaiseen pakkoveroon. Huolimatta saarilla -vallitsevasta hyvinvoinnista ovat siellä melkein tähän saakka -säilyneet n.k. luonnollisen talouden muodot, jotka Euroopassa olivat -vallalla keskiajalla. Rahaa ei alkuasukasten kesken käytetty ja koko -kaupalla oli yksinomaan vaihtokaupan luonne. Tavaraa vaihdettiin -toiseen tavaraan, ja harvat kunnalliset ja valtion verot suoritettiin -suoraan maatuotteilla. Mitä fidshiläisten ja heidän kuninkaansa -Kakabon oli tehtävä, kun amerikkalaiset jyrkästi vaativat 45,000 -dollaria mitä raskaimpien seurausten uhalla? Fidshiläisille oli -tuommoinen summa jotain saavuttamatonta, eivätkä he milloinkaan -olleet edes nähneetkään semmoista rahamäärää. Kakabo, neuvoteltuaan -toisten johtajien kanssa, päätti kääntyä Englannin kuningattaren -puoleen ja pyysi ensin häntä ottamaan saaret suojeluksensa alle, -vaan sittemmin suorastaan alamaisikseen. Mutta englantilaiset olivat -varovaisia eivätkä pitäneet kiirettä puolivillien hallitsijain -pelastamisella pulastaan. Suoran vastauksen asemesta he varustivat -v. 1860 erityisen retkikunnan tutkimaan Fidshi saaria, päättääkseen, -josko kannattaa yhdistää niitä Britannian alusmaihin ja tuhlata -rahoja amerikkalaisten velkojain tyydyttämiseksi. - -Sillä välin Amerikan hallitus yhä vaati verosuoritusta pitäen -panttina hallussaan muutamia paraita kohtia, ja, opittuaan tuntemaan -kansan rikkaudet, korotti entiset 45,000 dollaria 90,000 dollariin, -uhaten vieläkin korottaa, jos ei maksua pian suoriteta. Silloin -kaikilta tahoilta ahdistettu Kakabo parka, joka ei tuntenut -eurooppalaisia tapoja luottosopimusten teossa, alkoi eurooppalaisten -siirtolaisten neuvosta tiedustella rahoja Melburne'n kauppiailta -mihin hintaan ja millä ehdoilla tahansa, vaikkapa olisi ollut -yksityisille henkilöille luovutettava koko kuningaskunta. Ja -niin syntyi Kakabon tarjouksen johdosta Melburnessa kauppayhtiö. -Tämä osakeyhtiö, joka otti nimekseen Polynesialainen yhtiö, teki -Fidshin omistajain kanssa sopimuksen itselleen mitä edullisimmilla -ehdoilla. Ottamalla vastatakseen velasta Amerikan hallitukselle ja -sitoutuen maksamaan sen sille määrätyn ajan kuluessa, sai yhtiö -siitä ensimäisen sopimuksen mukaan 100 ja sittemmin 200 tuhatta -akrea parasta maata oman valintansa mukaan, vapautuksen ikuisiksi -ajoiksi kaikista veroista ja maksuista kaikille kauppapaikoilleen, -siirtoloilleen ja kauppayrityksilleen, sekä yksinomaisen oikeuden -pitemmäksi ajaksi perustaa Fidshillä pankkeja rajattomalla setelin -ulosanto-oikeudella. Siitä saakka, kuin tämä sopimus v. 1878 -lopullisesti tehtiin, oli fidshiläisillä paikallisen hallituksen -rinnalla toinenkin hallitus, mahtava kauppayhtiö laajoilla -maaomistuksilla kaikilla saarilla ja ratkaisevalla vaikutusvallalla -maan hallinnossa. Tähän asti oli Kakabon hallitus tyytynyt niihin -varoihin, jotka saatiin kokoon luonnossa suoritettavien verojen -ja vähäisen tuontitavaroista määrätyn tulliveron kautta. Mutta -sopimuksen tehtyä mahtavan Polynesian yhtiön kanssa sen raha-asiain -tila muuttui. Melkoinen osa paraita maita meni yhtiölle ja verot -niinmuodoin vähenivät. Toiselta puolen yhtiö, niinkuin tiedämme, -sai itselleen hankituksi oikeuden tullittomasti, vapaasti tuoda ja -viedä kaikellaisia tavaroita, jonka kautta tulot tulliverosta myöskin -vähenivät. Alkuasukkaat, s.o. 0,99 koko väestöstä, olivat aina olleet -huonoja maksamaan tulliveroja, koska tuskin ollenkaan käyttivät -eurooppalaista tavaraa, paitsi joitakuita kankaita ja metalliteoksia. -Ja nyt, kun Polynesian yhtiön mukana varakkaimmat eurooppalaiset -vapautuivat tulliverosta, tulivat Kakabon tulot aivan mitättömiksi -ja hänen täytyi ruveta pitämään huolta niitten täydentämisestä. -Ja niin Kakabo alkoi neuvotella valkoihoisten ystäviensä kanssa -siitä, mitenkä pulasta olisi päästävä. Heidän neuvostaan hän määräsi -suoranaisen veron ja, luultavasti päästäkseen itse vähemmällä -vaivalla, rahaveron muodossa. Tämä ensimäinen vero määrättiin -yleisen henkiveron muodossa 1 punnaksi kultakin mieshenkilöltä ja 4 -shillingiksi kultakin naishenkilöltä. - -Niinkuin jo on sanottu, aina tähän saakka on Fidshin saarilla -vallinnut luonnollinen talous ja vaihtokauppa. Hyvin harvoilla -alkuasukkailla on rahaa. Heidän rikkautensa on yksinomaan -kaikellaisissa raaka-aineissa ja karjalaumoissa, eikä rahoissa. -Mutta nyt uusi vero ehdottomasti vaatii määräaikoina suoritettavaksi -rahaa, perheelliselle alkuasukkaalle melkoisen summan. Siihen -asti ei alkuasukkaat olleet tottuneet mihinkään persoonallisiin -rasituksiin hallituksen hyväksi. Kaikki verot, joita sattui, -suorittivat kunta tai kylä yhteisten peltojen sadosta, joka -on heidän päätulolähteensä. Heille jäi nyt ainoastaan yksi -mahdollisuus: koittaa saada rahaa valkoihoisilta siirtolaisilta, -s.o. kääntyä joko kauppiaan tai viljelyksienomistajain puoleen, -joilla oli sitä, mitä heiltä vaadittiin -- rahaa. Edelliselle -heidän piti myydä tuotteensa polkuhintaan, sillä veronkantaja -vaati maksua määräpäivänä, tai oli heidän lainattava rahaa vasta -saatavia tuotteita vastaan, ja tätä seikkaa kauppias tietysti -käytti hyväkseen, ottaen suunnattomia korkoja. Tai sitten oli -heidän käännyttävä viljelyksien omistajan puoleen ja myydä hänelle -työnsä, s.o. ruveta hänelle työmieheksi. Mutta työpalkka oli -Fidshin saarilla, luultavasti tarjona olevan työvoiman runsauden -vuoksi, hyvin alhainen, viranomaisten tiedonantojen mukaan ei sen -enempää kuin yksi shillinki viikolta täysikasvaneelle miehelle eli -2 puntaa 12 shillinkiä vuoteen. Siis ainoastaan saadakseen sen -verran rahaa, että voisi maksaa omasta itsestään, puhumattakaan -perheestä, on fidshiläinen pakoitettu jättämään talonsa, perheensä, -maansa ja taloutensa sekä siirtymään usein kauas, toiselle saarelle, -antautuakseen viljelyksen omistajan orjaksi ainakin puoleksi -vuodeksi ja siitä saadakseen yhden punnan, jonka hän tarvitsee uuden -veron maksamiseen. Maksaakseen veron koko perheen edestä täytyy -hänen keksiä muita keinoja. Tulos tämmöisestä järjestyksestä on -ymmärrettävä. Puoleltatoistasadalta tuhannelta alamaiselta Kakabo -sai kootuksi veroa kaikkiaan kuusi tuhatta puntaa, ja nyt alkoi -semmoinen veron kiskominen, jommoista siihen asti ei oltu tunnettu, -ja pakoituskeinojen käyttäminen. Paikalliset viranomaiset, jotka -siihen asti olivat olleet lahjomattomia, hyvin pian liittoutuivat -valkoihoisten viljelyksien omistajain kanssa, ja nämä alkoivat -nyt hallita maata mielensä mukaan. Veron maksun laiminlyömisestä -fidshiläiset vedetään oikeuteen ja tuomitaan, oikeuskuluja -lukuunottamatta, vankeuteen vähintäin puoleksi vuodeksi. Vankilana -käytetään jonkun valkoihoisen viljelysmaata, joka haluaa suorittaa -veron ja oikeuskulut tuomitun puolesta. Sillä tavalla saavat -valkoihoiset huokeata työvoimaa niin paljon kuin haluavat. Alkuaan -sallittiin tämmöistä pakkotyöhön määräämistä ainoastaan puoleksi -vuodeksi, vaan sittemmin lahjotut tuomarit katsoivat mahdolliseksi -määrätä työhön kahdeksaksitoista kuukaudeksikin, vieläpä sitten -määräajan kuluttua uudistaa tuomionsa. Hyvin nopeasti, muutamassa -vuodessa, oli Fidshin asukkaitten tila kokonaan muuttunut. Kokonaiset -kukoistavat, varakkaat piirit kadottivat puolet väestöstään ja -kovasti köyhtyivät. Koko miespuolinen väestö, lukuun ottamatta -vanhuksia ja heikkovoimaisia, työskenteli syrjässä, valkoihoisten -luona, hankkiakseen rahaa veron tai oikeuskulujen maksuun. Naiset -Fidshin saarilla tuskin ollenkaan ottavat osaa maanviljelystöihin, -jonka vuoksi miesten poissa ollessa taloutta joko huonosti -hoidettiin tai kokonaan laiminlyötiin. Muutamassa vuodessa muuttui -puolet Fidshin asukkaista valkoihoisten siirtolaisten orjiksi. -Helpoittaakseen tilaansa fidshiläiset kääntyivät taas Englannin -puoleen. Ilmaantui uusi anomus, varustettuna lukuisilla tunnetuimpien -henkilöiden ja johtajien allekirjoituksilla, jossa pyydettiin päästä -Englannin alamaisuuteen ja jotka jätettiin Britannian konsulille. -Nyt oli Englanti toimeenpanemiensa tutkimusretkien kautta ennättänyt -saada tutkituksi, jopa mitatuksikin saaret ja oppia tuntemaan tämän -ihanan maailman kolkan luonnon rikkaudet. Kaikista näistä syistä oli -neuvotteluilla tällä kertaa täydellinen menestys, ja v. 1874 sai -Englanti, amerikkalaisten viljelysten omistajain suureksi harmiksi, -virallisesti haltuunsa Fidshin saaret ja liitti ne siirtomaihinsa. -Kakabolle ja hänen perillisilleen määrättiin vähäinen eläke. Saarien -hallinto uskottiin sir Robinsonille, Etelä-Wallisin kuvernöörille. -Ensi vuonna, tultuaan liitetyksi Englantiin, ei Fidshi saarilla -ollut omaa hallintoa, vaan ne olivat sir Robinsonin vaikutusvallan -alaisina, joka määräsi sinne hallintomiehen. Ottaessaan käsiinsä -saaret oli Englannin hallituksella edessään vaikea tehtävä -- niitten -monien toiveitten tyydyttäminen, joita odotettiin sen toteuttavan. -Alkuasukkaat tietysti ennen kaikkea odottivat tuon vihatun henkiveron -lakkauttamista. Osa valkoihoisista siirtolaisista (amerikkalaiset) -taas katseli Britannian herruutta epäluulolla, toinen osa -(englantilaiset) odotti kaikellaisia etuja -- esim. herruutensa -tunnustamista alkuasukasten yli, oikeuksiensa vahvistamista -maa-anastuksiin j.n.e. Englannin hallitus osottautui täysin -kykenevänsä suorittamaan tehtävänsä ja sen ensi toimena oli hävittää -ikuisiksi ajoiksi henkivero, joka oli luonut alkuasukasten orjuuden -muutamien siirtolaisten eduksi. Mutta tässä oli sir Robinsonilla -vaikea pulma edessään. Oli välttämätöntä hävittää henkivero, josta -pelastuakseen fidshiläiset olivat kääntyneet Englannin hallituksen -puoleen, mutta samalla oli, Englannin siirtomaapolitiikan sääntöjen -mukaan, siirtomaitten itsensä itseään ylläpidettävä, s.o. omilla -varoillaan korvattava hallintokustannukset. Mutta henkiveron -lakkautettua kaikki tulot Fidshi saarilla (tulliverosta) eivät -nousseet yli kuuden tuhannen punnan, samalla kuin hallinnon -aiheuttamat menot vaativat vähintäin 70,000 puntaa vuodessa. Ja -niin Robinson, lakkautettuaan rahaveron, keksi labour tax, s.o. -verotyön, fidshiläisten suoritettavaksi. Mutta tämä vero ei tuottanut -Robinsonin ja hänen apulaisensa tarvitsemia 70,000 puntaa, eikä -asiat selvinneet ennenkuin määrättiin uusi kuvernööri Gordon, joka, -saadakseen asukkailta hänen ja hänen virkamiestensä ylläpitoon -tarvittavat rahat, arvasi viisaimmaksi ottaa asukkailta heidän -tuotteitansa, itse niitä myydäkseen ja olla vaatimatta rahaa siksi -kuin rahaa ennättää tarpeellisessa määrässä levitä saarille. Tämä -traagillinen tapaus fidshiläisten elämästä on mitä selvin ja paras -todistus siitä, mitä on raha ja mikä on sen merkitys. Tässä näkyy -kaikki: sekä orjuutuksen ensimäinen perusehto -- kanuuna, uhkaukset, -murha, maan anastus, että sen pääkeino -- raha. Se, mitä kansojen -taloudellisen kehityksen historiassa täytyy tutkia vuosisatojen -läpi, on tässä, kun jo kaikki rahaväkivallan muodot ovat täysin -kehittyneet, keskitettynä yhteen vuosikymmeneen. Näytelmä alkaa -sillä, että Amerikan hallitus lähettää sotalaivoja ladatuilla -kanuunoilla varustettuina saarten rannikolle, joitten asukkaat se -tahtoo orjuuttaa. Verukkeena tälle uhkaukselle on rahavaatimus, -mutta näytelmä alkaa kanuunoilla, jotka ovat tähdätyt kaikkia -asukkaita kohti: vaimoja, lapsia, vanhuksia, ja aivan syyttömiäkin -miehiä kohti. Sama ilmiö on nykyäänkin taas uudistunut Amerikassa, -Kiinassa, Keski-Aasiassa. "Rahat taikka henki" on uudistunut kaikkien -kansojen kaikkien valloittajain historiassa. Ensin 45,000, ja sitten -90,000 dollaria, taikka verilöyly. Mutta 90,000 dollaria ei ole. -Ne ovat amerikkalaisten hallussa. Ja niin alkaa näytelmän toinen -näytös: pitää siirtää tuonnemmaksi, vaihtaa hirmuinen, lyhyeen -aikaan keskittynyt verilöyly vähemmän huomattaviin, vaikkakin -pitkällisempiin kärsimyksiin. Ja pikku kansa edustajineen koittaa -saada verilöylyn vaihdetuksi rahaorjuuteen. Se lainaa rahaa, ja siten -ovat muodot valmiina ihmisten orjuuttamiseksi rahan avulla. - -Tämä keino alkaa heti vaikuttaa, niinkuin järjestetty armeija, -ja viidessä vuodessa on tarkotus saavutettu. Ihmiset eivät ole -ainoastaan kadottaneet oikeuttansa käyttää hyväkseen maatansa ja -omaisuuttansa, vaan he ovat kadottaneet vapautensakin, he ovat orjia. - -Alkaa kolmas näytös. Asema on kovin tukala ja onnettomien kuuluville -tulee huhu, että voipi vaihtaa isäntää ja antautua orjaksi toiselle. -(Vapautumisesta rahan alaisesta orjuudesta ei ole puhettakaan). Ja -kansa kutsuu luoksensa toisen isännän, jonka valtaan se antautuu, -pyytäen häntä parantamaan sen asemaa. Englantilaiset tulevat, -näkevät, että saarien omistaminen antaa heille mahdollisuuden -ylenmäärin lisääntyneitten laiskurien elättämiseen, ja Englannin -hallitus ottaa haltuunsa saaret asukkaineen. Mutta se ei ota niitä -persoonallisiksi orjikseen, ei ota edes heidän maatansa, eikä jaa -sitä apulaisilleen. Nuo vanhat menettelytavat eivät ole nyt tarpeen. -Tarpeen on ainoastaan, että he maksavat veroa ja semmoista veroa, -joka toiselta puolen olisi kyllin suuri estämään työmiehiä pääsemästä -orjuudestaan, toiselta puolen hyvästi elättäisi suuren joukon -laiskureita. - -Asukkaitten on maksettava 70,000 puntaa. Se on perusehto, jolla -Englanti suostuu pelastamaan fidshiläiset amerikkalaisesta -orjuudesta, ja se on samalla juuri se, mitä tarvitaan asukasten -täydelliseksi orjuuttamiseksi. Mutta osottautuu, etteivät -fidshiläiset missään tapauksessa nykyisessä asemassaan ollen -kykene suorittamaan 70,000 puntaa. Tuo vaatimus on liian suuri. -Englantilaiset helpoittavat joksikin aikaa tuota vaatimusta ja -ottavat osan luonnossa, koroittaakseen sitten aikanansa, kun rahaa -on enemmän levinnyt, veron täyteen määräänsä. Englanti ei menettele -niinkuin entinen yhtiö, jonka menettelyn voi verrata villien -valloittajain ensimäiseen tuloon villien asukkaitten luo, he kun -tahtovat vaan yhtä -- kiskaista minkä voivat ja mennä tiehensä. -Englanti menettelee kaukonäköisemmän orjuuttajan tavoin, se ei tapa -heti kultamunia munivaa kanaa, vaan on valmis sitä ruokkimaankin, -tietäen, että kana on hyvä munimaan. Se höllittää ensin ohjaksia -omaa etua silmällä pitäen, sitten niitä ikiajoiksi kiristääkseen -ja saattaakseen fidshiläiset siihen rahanalaiseen orjuuden tilaan, -jossa ovat eurooppalaiset ja sivistyneet kansat ja josta ei ole -vapautumisen mahdollisuutta. - -Raha on viaton vaihtokeino, mutta ei ainakaan silloin, kun maan -rannikolla seisoo asukkaita kohti tähdättyjä kanuunia. Niin pian kuin -rahat otetaan väkisin, kanuunain uhatessa, uudistuu välttämättömästi -se, mikä tapahtui Fidshin saarilla, ja se tapahtuu aina ja -kaikkialla, sekä entisten ruhtinaitten että nykyisten hallitusten -aikana. Ihmiset, jotka voivat tehdä väkivaltaa toisille, tulevat -sitä tekemään vaatimalla semmoisen määrän rahaa, että se pakoittaa -sorretut antautumaan sortajien orjiksi. Ja sitä paitsi käy aina -niin, kuin kävi Fidshin saarilla, että nimittäin sortajat, rahaa -vaatiessaan, aina pikemmin menevät yli sen määrän, mikä alkuaan oli -kokoon saatava, kuin jättävät vaille. He voivat olla menemättä yli -määrän ainoastaan siinä tapauksessa, että siveellinen tunne sitä -vaatii, mutta täyteen määrään asti menevät silloinkin, kun se tunne -on olemassa, ollen itse rahapulassa. Hallitukset taas aina menevät -yli määrän ensiksi senvuoksi, ettei hallituksella ole siveellistä -tunnetta, ja toiseksi sen vuoksi, että, niinkuin tiedämme, -hallitukset itse ovat pahassa pulassa, jonka ovat saaneet aikaan -sodat ja välttämättömyys palkita apulaisensa. Kaikki hallitukset ovat -aina rahapulassa ja, jos he tahtoisivatkin, niin eivät voisi olla -noudattamatta sääntöä, jonka eräs venäläinen valtiomies 18:nella -vuosisadalla on ilmaissut, että nimittäin talonpoikaa pitää keritä, -ettei villat kasvaisi liian pitkiksi. Kaikki hallitukset ovat -velassa ja velka kasvaa vuosi vuodelta hirvittävällä vauhdilla. -Samoin kasvavat kulunkiarviot, s.o. välttämättömyys taistella -toisia sortajia vastaan ja palkita rahalla ja mailla apulaisiansa -väkivallan teossa, ja senvuoksi aivan samoin kasvaa maanvuokra. -Eihän työpalkka kasva maakoron lain mukaan, vaan senvuoksi, että -on olemassa väkivallalla perittävä kruunun- ja maavero, jonka -tarkotuksena on riistää ihmisiltä kaikki heidän ylijäämänsä, niin -että he tätä vaatimusta täyttääkseen olisivat pakoitetut myymään -työnsä. Tämän työn hyväkseen käyttäminen on mahdollista ainoastaan -silloin, kun vaadittujen rahojen yleissumma on suurempi, kuin mitä -työmiehet voivat antaa, menettämättä elatustaan. Työpalkan kohoominen -hävittäisi orjuuden mahdollisuuden, ja senvuoksi, niinkauan kuin -on olemassa väkivalta, ei se milloinkaan voi kohota. Ja juuri -tätä toisten ihmisten yksinkertaista ja ymmärrettävää toimintaa -toisten suhteen nimittävät taloustieteilijät rautaiseksi laiksi. -Välikappaletta, jolla tämä tapahtuu, nimittävät he vaihtokeinoksi. - -Rahaa, tuota viatonta vaihtokeinoa, tarvitsevat ihmiset keskinäisissä -suhteissaan. Mutta minkäs tähden ei siellä, missä ei rahaveroja -väkivallalla vaadita, milloinkaan ole ollut eikä ole voinut olla -rahaa nykyisessä merkityksessään, vaan on ollut vallalla, niinkuin -fidshiläisillä, kirgiiseillä, afrikkalaisilla, foiniikialaisilla -ja yleensä ihmisillä, jotka eivät maksa veroa, milloin suoranainen -esineitten vaihto toisiin esineisiin, milloin satunnaisien -arvomittojen käyttäminen, niinkuin lampaitten, nahkojen, simpukkain. -Erityiset rahat tulevat ihmisten kesken käytäntöön vasta silloin -kun niitä väkisin vaaditaan kaikilta. Vasta silloin ne tulevat -jokaiselle tarpeellisiksi lunnaiksi väkivallasta, vasta silloin ne -saavat vakituisen vaihtoarvon. Ja arvoa ei saa se, mikä on mukavampaa -vaihdettavaksi, vaan se, mitä hallitus vaatii. Jos vaaditaan -kultaa, niin kullalla on arvo, jos vaaditaan paperipalasia, niin -paperipalasilla on arvo. Jos ei niin olisi asianlaita, niin minkä -vuoksi tämän vaihtokeinon liikkeesen laskeminen on aina ollut vallan -etuoikeutena? Jos ihmiset, esim. fidshiläiset, kerran ovat valinneet -vaihtokeinonsa, niin antaa heidän toimittaa vaihtonsa miten ja millä -tahtovat, älköötkä ne ihmiset, joilla on valta, s.o. sortamiskeinot, -sekaantuko tuohon vaihtoon. Mutta vallanpitäjät lyöttävät rahansa, -sallimatta kenenkään muun tehdä samoin tai, niinkuin meillä -Venäjällä, painattavat vaan papereita, varustavat ne keisarin kuvilla -ja erikoisilla allekirjoituksilla, kovan rangaistuksen uhalla estäen -niitten väärentämistä, jakavat nuo rahat apulaisilleen ja vaativat -niitä sitten itselleen, kruunun- ja maaveron muodossa niin paljon, -että työmiehen täytyy antaa koko työnsä, saadakseen noita rahoja. -Ja sitten vakuutetaan, että en ovat välttämättömiä vaihtokeinona. -Ihmiset ovat kaikki vapaita, eivät toiset ihmiset sorra toisia, -eivätkä pidä heitä orjuudessa, -- on vaan yhteiskunnassa olemassa -raha ja rautainen laki, jonka mukaan maakorko kasvaa ja työpalkka -pienenee vähimpään määrään! Se, että puolet (enemmän kuin puolet) -venäläisistä talonpojista joutuu sekä suoranaisten, välillisten että -maaverojen vuoksi maanomistajain ja tehtailijain orjiksi, ei merkitse -ollenkaan sitä, mikä on silminnähtävää, että nimittäin väkivaltainen -verojen ottaminen rahassa hallituksen ja sen apulaisten, -maanomistajain hyväksi pakoittaa työmiestä olemaan sen orjuudessa, -joka ottaa rahaa, vaan se muka merkitsee, että on olemassa raha, -vaihtokeino, ja rautainen laki! - -Silloin kun maaorjuus ei ollut vielä poistettu, oli minulla valta -pakoittaa Jussi tekemään mitä työtä tahansa, ja jos Jussi kieltäytyi, -lähettää hänet järjestysmiehen luo, joka antoi hänelle vitsaa siksi -kunnes Jussi alistui. Mutta jos minä pakoitin Jussia tekemään työtä -yli voimain, antamatta hänelle maata ja ruokaa, niin asia joutui -esimiesten tutkittavaksi ja minä sain siitä vastata. Nyt sitä vastoin -ovat ihmiset vapaita, mutta minä voin pakoittaa Jussin tai Pekan -tekemään mitä työtä hyvänsä, ja jos hän kieltäytyy, niin en anna -hänelle rahaa veroihin ja häntä ruoskitaan siksi, kunnes hän alistuu. -Mutta sitä paitsi voin pakoittaa tekemään työtä itseni hyväksi sekä -saksalaisen, ranskalaisen, kiinalaisen, että intialaisen siten, että, -jos hän niskoittelee, olen antamatta hänelle rahaa maan ostoon, -sillä hänellä ei ole ei maata eikä leipää. Ja jos minä pakoitan -hänet tekemään työtä ilman ravintoa, yli voimain, näännytän hänet -kuoliaaksi työllä, niin ei kukaan sano minulle sanaakaan. Mutta -jos minä sen lisäksi olen vielä lukenut poliitillis-ekonoomillisia -kirjoja, niin voin olla varmasti vakuutettu siitä, että kaikki -ihmiset ovat vapaat, ja rauha ei synnytä orjuutta. Talonpojat -tietävät ammoisista ajoista asti, että ruplalla voi piestä kipeämmin, -kuin seipäällä. Taloustieteilijät eivät vaan tahdo sitä nähdä. Sanoa, -ettei raha synnytä orjuutta, on samaa, kuin jos puoli vuosisataa -sitten olisi sanonut, ettei maaorjuus orjuuta. Taloustieteilijät -sanovat, että, huolimatta siitä, että rahaa omistava ihminen voi -orjuuttaa toisen, raha on viaton vaihtokeino. Miksi ei puolitoista -vuosisataa sitten yhtä hyvin olisi voinut sanoa, että, huolimatta -siitä, että maaorjuuden kautta voi orjuuttaa ihmisen, maaorjuus -ei ole orjuuttamiskeino, vaan ainoastaan keskinäisten palvelusten -vaihtamiskeino? Toiset antavat karkean työnsä, toiset taas pitävät -huolta orjien ruumiillisesta ja henkisestä hyvinvoinnista ja työn -antamisesta. Taisivatpa siihen aikaan niin puhuakin. - - - - -XIX. - - -Jos tuo luuloteltu tiede -- poliittinen ekonomia ei harjoittaisi -samaa, kuin kaikki juriidilliset tieteet -- väkivallan puolustamista, -niin se ei voisi olla näkemättä sitä kummallista ilmiötä, että -rikkauksien epätasainen jakaantuminen, maan ja pääoman riistäminen -toisilta ihmisiltä ja heidän orjuuttamisensa riippuu rahasta, ja että -ainoastaan rahan avulla nykyään toiset ihmiset käyttävät hyväkseen -toisten työtä, s.o. orjuuttavat heitä. - -Sanon vielä kerran, että ihminen, jolla on rahaa, voipi ostaa kaiken -leivän ja näännyttää toisen nälällä, sekä siten orjuuttaa hänet -täydellisesti. Niinpä tehdäänkin aivan meidän nähtemme suunnattomassa -määrässä. Luulisi pitävän etsiä yhteyttä näitten ilmiöitten ja rahan -välillä, mutta tiede vakuuttaa mitä suurimmalla varmuudella, ettei -raha ole orjuuttamisen kanssa minkäänlaisessa yhteydessä. - -Tiede sanoo: raha on samallainen tavara, kuin kaikki muukin, jolla -on oma tuotantoarvonsa, sillä erotuksella ainoastaan, että tämä -tavara on valittu vaihtokeinoksi, ollen kaikkein sopivin hintojen -määräämistä, säästämistä ja maksujen suoritusta varten. Yksi on -tehnyt kengät, toinen on kasvattanut viljan, kolmas on elättänyt -lampaat, ja nyt, voidakseen mukavammin vaihtaa tuotteitansa, he -keksivät rahan, joka edustaa vastaavan määrän työtä, ja sen avulla -toimittavat vaihtonsa. - -Tuon luulotellun tieteen edustajat hyvin mielellään kuvittelevat -asian tilan olevan semmoisen, mutta semmoista asian tilaa ei ole -koskaan maailmassa ollut. Semmoinen kuvittelu yhteiskunnasta on samaa -kuin kuvittelu alkuperäisestä, turmeltumattomasta, täydellisestä -ihmisyhteiskunnasta, jota niin suosivat entisajan filosoofit. Mutta -semmoista tilaa ei ole koskaan ollut. Kaikissa yhteiskunnissa, -missä on ollut rahaa, ovat heikommat ja aseettomat aina olleet -väkevämmän ja aseellisen väkivallan alaisina, ja siellä, missä on -ollut olemassa väkivalta, on arvomitan -- rahan, olipa se mitä laatua -tahansa: karjaa, nahkoja, metallia -- aina välttämättömästi täytynyt -kadottaa tämän merkityksensä ja saada väkivallasta lunastaumisen -merkityksen. Rahalla on epäilemättä ne viattomat ominaisuudet, joita -tiede luettelee, mutta nämä ominaisuudet sillä olisi todellisuudessa -ainoastaan siinä yhteiskunnassa, jossa ei toinen ihminen olisi -toisen väkivallan alainen, s.o. ihanteellisessa yhteiskunnassa. -Mutta semmoisessa yhteiskunnassa ei rahaakaan, rahana, yhteistä -arvomittaa, ollenkaan olisi, niinkuin ei sitä ollut eikä voinut olla -kaikissa niissä yhteiskunnissa, jotka eivät olleet joutuneet yleisen -valtiollisen väkivallan alaisiksi. Kaikissa meille tunnetuissa -yhteiskunnissa sitä vastoin, missä on olemassa raha, se saa -vaihtokeinon merkityksen ainoastaan sen vuoksi, että se on väkivallan -välikappaleena. Ja sen tärkein merkitys ei ole vaihtokeinona, vaan -väkivallan välikappaleena oleminen. Siellä, missä on olemassa -väkivalta, ei raha voi olla oikeana vaihtokeinona, sillä se ei voi -olla arvomittana. Arvomittana se ei voi olla senvuoksi, että, niin -pian kuin yhteiskunnassa toinen ihminen saattaa riistää toiselta -hänen työnsä tuotteet, tämä on mitta kadottanut merkityksensä. Jos -eläinmarkkinoille yhtaikaa tuodaan hevosia ja lehmiä, joista toiset -ovat omistajiensa kasvattamia ja toiset väkisin toisilta omistajilta -ryöstetyltä, niin on selvää, ettei hevosten ja lehmien arvo näillä -markkinoilla tule vastaamaan näitten elukoitten kasvattamisvaivaa. -Kaikkien muittenkin esineitten arvot muuttuvat tämän muutoksen -mukaan, eikä raha tule määräämään näitten esineitten arvoa. Sitä -paitsi, jos voi väkivallalla hankkia lehmän, hevosen tai talon, -niin voi samalla väkivallalla hankkia rahaakin ja tällä rahalla -sitten hankkia mitä tuotteita tahansa. Mutta jos rahakin hankitaan -väkivallalla ja käytetään esineitten ostoon, niin raha kadottaa -jo kokonaan vaihtokeinon luonteensa. Väkivallan tekijä, joka on -ryöstänyt rahat ja antaa niitä työn tuotteista, ei vaihda, vaan -ainoastaan ottaa rahan avulla kaiken sen, mitä tarvitsee. - -Mutta jos nyt olisikin olemassa semmoinen luuloteltu, mahdoton -yhteiskunta, jossa, ilman että ihmiset ovat yleisen valtion -väkivallan alaisina, rahalla -- hopealla ja kullalla -- olisi -arvomitan ja vaihtokeinon merkitys, niin semmoisessakin -yhteiskunnassa raha väkivallan ilmestyessä heti kadottaisi -merkityksensä. Ajatelkaamme, että tähän yhteiskuntaan ilmestyy -väkivallantekijä valloittajan muodossa. Tämä sortaja anastaa lehmät, -hevoset, vaatteet ja talot, mutta hänen on epämukavata pitää -tuota kaikkea hallussaan ja sen vuoksi on luonnollista, että hän -keksii anastaa asukkailta myöskin sen, mikä heidän keskuudessaan -on arvomittana ja vaihdetaan kaikellaisiin esineisiin -- nimittäin -rahan. Ja heti silloin raha lakkaa olemasta arvomittana siinä -yhteiskunnassa, sillä kaikkien esineitten arvomitta tulee aina -olemaan riippuvainen sortajan mielivallasta. Se esine, joka on -enemmän tarpeellinen sortajalle ja josta hän antaa enemmän rahaa, -saapi suuremman arvon ja päinvastoin. Niin että yhteiskunnassa, -joka on joutunut väkivallan alaiseksi, saa raha heti vallitsevan -merkityksen väkivallan välikappaleena sortajan käsissä ja säilyttää -vaihtokeinon merkityksen sorretulle ainoastaan siinä suhteessa, kuin -se on edullista sortajalle. - -Ajatelkaamme tätä asiain tilaa pienessä piirissä. Maaorjat -toimittavat tilanhaltijalle palttinaa, kanoja, lampaita, ja tekevät -hänelle päivätöitä. Tilanomistaja muuttaa luonnossa maksettavan -veron rahaveroksi ja määrää hinnan eri veroesineille. Se, jolla ei -ole palttinaa, viljaa, karjaa, työvoimia, voipi suorittaa veronsa -määrätyllä rahasummalla. Silminnähtävää on, että tämän tilanhaltijan -talonpoikaiskunnassa esineitten arvo tulee aina riippumaan -tilanhaltijan mielivallasta. Tilanhaltija käyttää kokoomiansa -esineitä ja sen mukaan, missä määrin mikin niistä on hänelle -tarpeellinen, määrää niille korkeampia tai alhaisempia hintoja. -Selvää on, että ainoastaan tilanhaltijan mielivalta tai tarve määrää -myöskin näitten esineitten hinnat maksajain kesken. Jos tilanhaltija -tarvitsee viljaa, niin hän määrää kalliin hinnan oikeudesta olla -toimittamatta määrättyä viljamäärää, ja huokean hinnan oikeudesta -olla toimittamatta palttinaa, karjaa ja työtä. Ja sen vuoksi ne, -joilla ei ole viljaa, tulevat myymään toisille työtänsä, palttinaansa -ja karjaansa, ostaakseen viljaa tilanhoitajalle toimitettavaksi. Jos -taas tilanhaltija tahtoo muuttaa kaikki verot rahaveroiksi, niin -silloinkaan ei esineitten hinta tule riippumaan niitten työarvosta, -vaan ensiksikin siitä rahamäärästä, jonka tilanhaltija tulee -vaatimaan, ja toiseksi siitä, mitkä talonpoikain tuottamat esineet -ovat tilanhaltijalle enemmän tarpeen ja mistä hän siis enemmän -maksaa. Rahojen periminen talonpojilta olisi vaikuttamatta esineitten -arvoon talonpoikien kesken ainoastaan silloin, jos ensiksikin -tilanhaltijan talonpojat asuisivat erillään muista ihmisistä, eivätkä -olisi suhteissa muuta kuin keskenänsä ja tilanhaltijansa kanssa, -ja toiseksi silloin, kun tilanhaltija käyttäisi rahaa esineitten -ostoon ei omasta kylästään, vaan muualta. Ainoastaan näillä kahdella -ehdolla esineitten arvo, vaikka nimellisesti muuttuneenakin, -pysyisi suhteellisesti säännöllisenä, ja rahalla olisi arvomitan ja -vaihtokeinon merkitys. Mutta jos talonpojat ovat taloudellisissa -suhteissa ympäristön asukasten kanssa, niin ensiksikin siitä, -minkä verran tilanhaltija vaatii rahaa, tulee riippumaan heidän -tuotteittensa suurempi tai pienempi arvo suhteessa naapureihin. -(Jos naapureilta vaaditaan vähemmän rahaa kuin heiltä, niin heidän -tuotteensa tulevat olemaan huokeampia kuin heidän naapuriensa -tuotteet, ja päinvastoin). Ja toiseksi rahojen periminen talonpojilta -olisi vaikuttamatta tuotteiden arvoon ainoastaan silloin, kun -tilanhaltija ei käyttäisi perimiänsä rahoja omien talonpoikiensa -tuotteiden ostoon. Sillä jos hän käyttää rahoja omien talonpoikiensa -tuotteiden ostoon, niin on silminnähtävää, että itse suhde -erillaisten esineitten hintojen välillä itse talonpoikien kesken -tulee alituiseen muuttumaan sen mukaan, kuin tilanhaltija ostaa sitä -tai tätä tavaraa. Otaksukaamme, että joku tilanhaltija määrää hyvin -korkean veron, ja hänen naapurinsa taas alhaisen, niin on selvää, -että edellisen tilanhaltijan piirissä kaikki esineet tulevat olemaan -huokeampia kuin jälkimmäisen piirissä, ja että hinnat kumpaisessakin -piirissä tulevat riippumaan ainoastaan verojen kohoamisesta tai -alenemisesta. Semmoinen on väkivallan vaikutus hintoihin. Toisena -vaikutuksena, joka johtuu edellisestä, tulee olemaan kaikkien -esineitten suhteellinen arvo. Jos esim. joku tilanhaltija pitää -hevosista ja maksaa niistä kalliita hintoja, toinen taas pitää -käsiliinoista ja maksaa niistä paljon, niin on selvää, että näitten -tilanhaltijain alueilla tulevat hevoset ja käsiliinat olemaan -kalliita, ja näitten esineitten hinta ei tule vastaamaan lehmien ja -viljan hintaa. Jos sitten käsiliinojen ihailija sattuu kuolemaan -ja hänen perillisensä tulee pitämään esim. kanoista, niin on -selvää, että käsiliinojen hinta laskee ja kanojen hinta nousee. -Siinä yhteiskunnassa, missä toinen ihminen on toisen väkivallan -alainen, rahan merkitys, arvomittana, heti joutuu väkivallantekijäin -mielivallasta riippuvaksi, ja sen merkitys työn tuotteiden -vaihtokeinona vaihtuu mukavimpaan keinoon käyttää hyväkseen -toisen työtä. Rahaa ei sortaja tarvitse vaihtoa eikä arvomittojen -määräämistä varten -- hän määrää ne itse -- vaan ainoastaan -mukavammin harjoittaakseen väkivaltaa, sillä rahaa säästyy, ja -rahalla on kaikkein helpointa pitää orjuudessa suurta ihmisjoukkoa. -Anastaa koko karja sitä varten, että olisi aina sekä hevosia, lehmiä -että lampaita niin paljon kuin kulloinkin tarvitsee, on epämukavata -senvuoksi, että niitä täytyy elättää. Sama on asianlaita viljan -suhteen -- se voi pilaantua, sama myöskin päivätyön -- välistä -tarvitaan tuhat työmiestä, välistä taas ei yhtään. Raha, vaadittuna -siltä, jolla sitä ei ole, tekee mahdolliseksi vapautua kaikista -noista epämukavuuksista ja saada aina kaikki, mitä tarvitsee, ja -senvuoksi ne ovatkin tarpeen sortajalle. Sitä paitsi ne ovat hänelle -tarpeen senkin vuoksi, ettei hänen oikeutensa käyttää hyväkseen -toisen työtä rajoittuisi vaan muutamiin ihmisiin, vaan ulottuisi -kaikkiin rahaa tarvitseviin ihmisiin. Silloin, kun ei ollut rahaa, -saattoi kukin tilanhaltija käyttää hyväkseen ainoastaan maaorjiensa -työtä, mutta kun kaksi tilanhaltijaa päätti ottaa orjiltaan rahaa, -jota heillä ei ollut, saivat he molemmat käyttää hyväkseen kaikkia -niitä voimia, joita oli kummallakin maatilalla. - -Ja senvuoksi katsoo sortaja edullisemmaksi vaatia kaikki saatavansa -rahassa, ja sitä varten se onkin hänelle tarpeen. Sorretulle taas, -sille, jolta otetaan hänen työnsä, ei raha voi olla tarpeen ei -vaihtoa varten -- hän harjoittaa vaihtokauppaa rahattakin, niinkuin -ovat tehneet kaikki kansat, joilla ei ole ollut hallitusta, ei -arvomittojen määräämistä varten, sillä tuo määrääminen tapahtuu -hänestä huolimatta, ei säästämistä varten, sillä se, jolta riistetään -hänen työnsä tuotteet, ei voi säästää, eikä maksujen suorittamista -varten, sillä sorretun tulee silloin enemmän maksaa, kuin saada. -Silloinkin, kun hänen tulee saada, ei maksua hänelle suoriteta -rahassa, vaan tavarassa -- jos työmies ottaa palkkion työstään -suorastaan isäntänsä puodista, ja aivan samoin, jos hän koko ansionsa -edestä ostaa vapaista puodeista välttämättömimmät tarpeensa. Häneltä -vaaditaan rahaa ja hänelle sanotaan, että, jos ei hän niitä maksa, -hänelle ei anneta maata, viljaa, tai häneltä otetaan hänen lehmänsä, -talonsa ja hänet pannaan työhön tai vankilaan. Vapautua tästä hän voi -ainoastaan myymällä työnsä tuotteet ja itse työnsä niistä hinnoista, -joita ei määrää säännöllinen vaihto, vaan se valta, joka vaatii -häneltä rahaa. - -Ja näissä olosuhteissa, joissa verot vaikuttavat arvoihin ja jotka -uudistuvat aina ja kaikkialla, -- tilanhaltijoilla pienessä piirissä, -valtioissa suuressa piirissä, -- näissä olosuhteissa, joissa arvojen -muuttumisen syyt ovat yhtä silminnähtävät, kuin on silminnähtävää -kulissien taakse katsojalle, mitenkä ja minkä vuoksi nuken jalat -nousevat ja laskeutuvat, näissä olosuhteissa puhua siitä, että raha -on vaihtokeino ja arvomitta, on vähintäinkin kummallista. - - - - -XX. - - -Kaikki orjuuttaminen perustuu vaan siihen, että toinen ihminen -voi riistää toiselta elämän ja sitä uhkaamalla pakoittaa toisen -täyttämään tahtoansa. - -Erehtymättä saattaa sanoa, että, jos on olemassa ihmisen -orjuuttaminen, s.o. että toinen vasten omaa tahtoaan, toisen -tahdosta, tekee joitakin hänelle epämieluisia tekoja, syynä tähän on -ainoastaan väkivalta, joka nojautuu elämän riistämisen uhkaukseen. -Jos ihminen antaa koko työnsä toiselle, saa riittämätöntä ravintoa, -antaa pienet lapset raskaaseen työhön, lähtee pois maaltaan ja uhraa -koko elämänsä hänelle vastenmieliseen ja tarpeettomaan työhön, -niinkuin tapahtuu silmiemme edessä meidän maailmassamme, niin -varmasti voi sanoa hänen tekevän sitä ainoastaan sen vuoksi, että -häntä uhkaa elämän menettäminen, jos hän tästä kaikesta kieltäytyy. -Senpä vuoksi meidän sivistyneessä maailmassamme, jossa suurin osa -ihmisiä, ollen hirmuisessa puutteessa, tekee heille vastenmielistä ja -tarpeetonta työtä, on ihmisten enemmistö elämän riistämisen uhkaan -perustuvassa orjuudessa. Missä sitten on orjuus ja missä elämän -riistämisen uhka? - -Muinaisina aikoina olivat orjuuttamiskeino ja elämän riistämisen -uhka silminnähtäviä. Käytettiin alkuperäistä orjuuttamiskeinoa, -suorastaan uhkaamalla tappaa miekalla. Aseellinen sanoi aseettomalle: -minä voin sinut tappaa, niinkuin näit minun vastikään veljesi -tappaneen, mutta minä en tahdo sitä tehdä, minä armahdan sinua -senvuoksi, että meille kummallekin on edullisempaa, että sinä teet -työtä minun hyväkseni, kuin että sinä tulet tapetuksi. Tee siis -kaikki, mitä minä käsken, ellet tahdo menettää henkeäsi. Ja aseeton -alistui ja teki kaikki, mitä aseellinen vaati. Aseellinen uhkaili ja -aseeton teki työtä. Se oli sitä persoonallista orjuutta, joka ensin -ilmestyy kaikilla kansoilla ja nykyäänkin on vielä tavattavissa -alkuperäisillä kansoilla. Elämän muodostuessa tämä ensimäinen -keinokin muuttaa muotonsa, sillä se tulee silloin vähemmän mukavaksi -sortajalle. Sortajan täytyy, voidakseen käyttää hyväkseen heikkojen -työtä, ruokkia ja pukea heitä, s.o. ylläpitää heitä niin, että -he kykenisivät työhön, ja tämän kautta rajoittuu orjuutettujen -lukumäärä. Sitä paitsi tämä keino pakoittaa sortajaa olemaan aina -sorretun ääressä häntä uhkaamassa. Ja niin keksittiin toinen -orjuuttamiskeino. - -Viisi tuhatta vuotta sitten, niinkuin raamatussa kerrotaan, keksi -Joosef tuon uuden, mukavamman ja laajemman orjuuttamiskeinon. Tämä -keino on se sama keino, jota nykyään käytetään eläintarhoissa -tottelemattomain hevosten ja villieläinten taltuttamiseksi. Tämä -keino on nälkä. - -Näin kerrotaan tuosta keksinnöstä raamatussa, 1 Mooseksen kirjassa. - -41 l. 48 v. -- Ja hän kokosi kaiken viljan niinä seitsemänä vuonna, -jotka olivat (hedelmällisiä) Egyptin maalla, ja sijoitti sen -kaupunkeihin; kuhunkin kaupunkiin sijoitti hän ympäröivien peltojen -viljaa. - -49. -- Ja Joosef kokosi sangen paljon viljaa, niinkuin santaa -meressä, niin että hän lakkasi sitä laskemasta, sillä sitä ei voinut -laskea. - -53. -- Ja ne seitsemän viljavuotta kuluivat Egyptin maalla. - -54. -- Ja tuli seitsemän nälkävuotta, niinkuin Joosef oli sanonut. Ja -oli nälkä kaikissa maissa, mutta koko Egyptin maalla oli viljaa. - -55. -- Mutta kun Egyptin maa myöskin alkoi kärsiä nälkää, niin kansa -rupesi huutamaan Faraolle leipää pyytäen. Ja Farao sanoi kaikille -egyptiläisille: menkää Josefin luo ja mitä hän teille sanoo, se -tehkää. - -56. -- Ja nälkä oli koko maassa, ja Josef avasi kaikki jyväaitat ja -alkoi myydä viljaa egyptiläisille. Mutta nälkä kasvoi Egyptin maalla. - -57. -- Ja kaikista maista tultiin ostamaan viljaa Joosefilta, sillä -nälkä oli enentynyt koko maassa. - -Joosef, käyttäen hyväkseen alkuperäistä orjuuttamiskeinoa miekalla -uhkaamalla, kokosi viljaa hyvinä vuosina, odottaen huonoja, jotka -tavallisesti tulevat hyvien jälkeen, niinkuin kaikki ihmiset tietävät -ilman Faraon uniakin, ja tällä keinolla -- nälällä -- paremmin -ja Faraolle mukavammalla tavalla orjuutti sekä egyptiläiset että -kaikkien lähiseutujen asukkaat. Kun kansa alkoi kärsiä nälkää, hän -laittoi niin, että voisi ikuisesti pitää kansaa vallassaan -- nälän -avulla. Siitä kerrotaan seuraavasti: - -47 1. 13 v. -- Eikä ollut leipää koko maassa, sillä nälkä oli kovasti -kiihtynyt, ja näännyksissä oli nälästä Egyptin maa ja Kaanaan maa. - -14. -- Ja Joosef kokosi kaiken hopean, mikä oli Egyptin maalla ja -Kaanaan maalla viljasta, jota ostettiin, ja vei hopean Faaraon -huoneeseen. - -15. -- Ja hopea kului loppuun Egyptin maalla ja Kaanaan maalla. Ja -kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo ja sanoivat: anna meille -leipää, miksi pitää meidän kuolla edessäsi, senvuoksi että hopea on -loppunut. - -16. -- Ja Joosef sanoi: antakaa karjanne, niin minä annan teille -viljaa karjastanne, jos hopea on loppunut. - -17. -- Ja he toivat karjansa Joosefille, ja Joosef antoi heille -viljaa hevosista ja pienestä karjasta ja suuresta karjasta ja -aaseista, ja varusti heidät viljalla sinä vuonna koko heidän karjansa -edestä. - -18. -- Ja kun se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen luoksensa -seuraavana vuonna ja sanoivat: emme salaa herraltamme, että hopea on -loppunut ja karjalaumamme ovat herramme hallussa; eikä meille ole -jäänyt mitään herramme edessä, paitsi meidän ruumistamme ja maitamme. - -19. -- Miksi pitää meidän joutua perikatoon silmiesi edessä, ja -meidän maittemme mennä hukkaan? Osta meidät ja meidän maamme -leivästä, ja me mainemme tulemme Faaraon orjiksi, mutta sinä anna -meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi, ja ettei maa joutuisi -kylmille. - -20. -- Ja Joosef osti koko Egyptin maan Faaraolle, sillä egyptiläiset -möivät itse kukin peltonsa, kun nälkä oli heidät näännyttää. Ja maa -tuli Faaraon omaksi. - -21. -- Ja kansan hän siirsi kaupunkeihin yhdestä Egyptin äärestä -toiseen. - -22. -- Ainoastaan pappien maata hän ei ostanut, sillä papeille oli -Faarao määrännyt alueen, ja he elivät maa-alueestansa, jonka Faarao -oli heille antanut, eivätkä he senvuoksi myyneet maatansa. - -23. -- Ja Joosef sanoi kansalle: katso, minä olen ostanut nyt teidät -ja maanne Faaraolle, tuossa teille on siementä, kylväkää maahan. -24. -- Kun tulee elonkorjuu, niin antakaa viides osa Faaraolle, ja -neljä osaa jääpi teille peltoihin kylvettäviksi, teille ravinnoksi ja -niille, jotka ovat taloissanne, ja lapsillenne. - -25. -- Ja he sanoivat: sinä olet pelastanut meidän elämämme, anna -meidän löytää armo herramme edessä ja olkaamme Faaraon orjia. - -26. -- Ja Joosef sääsi lain Egyptin maalle, aina tähän päivään asti: -viides osa Faaraolle. Ainoastaan pappien maa ei kuulunut Faaraolle. - -Ennen piti Faaraon, käyttääkseen hyväkseen ihmisten työtä, -väkivallalla pakoittaa heitä tekemään työtä hänen hyväkseen. Nyt -sitä vastoin, kun varastot ja maa oli Faaraon hallussa, hän tarvitsi -vaan väkivallalla suojella näitä varastoja, ja nälän avulla hän voi -pakoittaa heitä tekemään työtä hyväkseen. - -Maa oli kokonaan Faaraon hallussa, ja varastoja (vero-osa) oli aina -hänellä, jonka vuoksi sen sijaan, että ennen piti jokaista erikseen -miekan avulla ajaa työhön, tarvitsi nyt vaan suojella varastoja, ja -ihmiset olivat orjuutetut ei enää miekan, vaan nälän avulla. - -Nälkävuonna voivat kaikki Faaraon tahdosta tulla nälkään -näännytetyiksi, ja hyvänä vuonna voivat tulla näännytetyiksi kaikki -ne, joilla satunnaisten onnettomuuksien vuoksi ei ole viljavarastoja. - -Ja siten kehittyy toinen orjuuttamiskeino, ei suoraan miekan avulla, -s.o. ei sillä, että väkevämpi tappamisen uhalla ajaa heikompaa -työhön, vaan sen avulla, että väkevämpi, anastettuaan varastot ja -suojellen niitä miekalla, pakoittaa heikompaa antautumaan työhön -elatuksen edestä. - -Josef sanoo nälkäisille: minä voin näännyttää teidät nälällä, sillä -leipä on minulla, mutta minä armahdan teitä sillä ehdolla, että te -leivästä, jota minä olen teille antava, teette kaikki, mitä käsken. - -Ensimäistä orjuuttamiskeinoa käyttääkseen täytyy väkevämmällä olla -ainoastaan sotilaita, jotka alituiseen käyvät asukkaitten luona ja -kuoleman uhalla pakoittavat heitä täyttämään hänen vaatimuksiansa. -Tätä keinoa käyttäessään hänen täytyy jakaa saalis ainoastaan -sotilaitten kanssa. Toista keinoa käyttääkseen tarvitsee hän, paitsi -viljavarastojen ja maan suojelemista varten tarpeellisia sotilaita, -myöskin toisenlaisia apulaisia -- suuria ja pieniä Joosefeja -- -hallitusmiehiä ja viljan jakelijoita. Ja sortajan täytyy jakaa -saalis heidän kanssaan ja antaa Joosefille kullalla kirjailtu puku, -kultasormus, palvelusväkeä ja viljaa, sekä hopeata hänen veljilleen -ja omaisilleen. Sitä paitsi seuraa asian luonnosta, että väkivaltaan -osallisiksi tässä tapauksessa tulevat ei ainoastaan toimimiehet ja -heidän omaisensa, vaan myöskin kaikki ne, joilla on viljavarastoja. -Niinkuin ensimäistä, raakaan voimaan perustuvaa keinoa käytettäessä, -tuli väkivaltaan osalliseksi jokainen, jolla oli aseita, niin tätä -nälkään perustuvaa keinoa käytettäessä ottaa osaa väkivaltaan ja -hallitsee jokainen, jolla on varastoja. - -Tämän keinon etu ensimäisen edellä on sortajalle: 1) siinä, ettei -hänen enää tarvitse ponnistella pakoittaaksensa työmiehiä täyttämään -hänen tahtoansa, vaan työmiehet itse tulevat ja myyvät itsensä -hänelle, 2) siinä, että vähemmän ihmisiä pääsee hänen väkivaltansa -alaisuudesta. Epäedullista sortajalle on ainoastaan se, että hän -tässä tapauksessa saa jakaa useamman ihmisen kanssa. Etu sorretulle -on tässä tapauksessa siinä, ettei sorrettu enää joudu raa'an -väkivallan alaiseksi, vaan jätetään omille hoteillensa ja voipi aina -toivoa pääsevänsä, ja joskus onnellisissa olosuhteissa pääseekin, -siirtymään sorretun asemasta sortajan asemaan. Epäedullista -sorretulle on taas se, että hän on aina jossain määrin väkivallan -alaisena. Tämä uusi orjuuttamiskeino tulee tavallisesti käytäntöön -yhtaikaa vanhan mukana, ja sortaja tarpeen mukaan supistaa toista -ja laajentaa toista. Mutta tämäkään keino ei täydellisesti tyydytä -sortajan halua riistää niin paljon kuin mahdollista työn tuotteita -niin suurelta työmiesjoukolta kuin suinkin ja orjuuttaa niin paljon -ihmisiä kuin suinkin, -- eikä vastaa monimutkaisempia elämän oloja, -ja niin kehittyy vielä uusi orjuuttamiskeino. Tuo kolmas keino on -veron vaatiminen. Tämä keino perustuu, niinkuin toinenkin, nälkään, -mutta leivän riistämiseen ihmisiltä liittyy vielä muittenkin -välttämättömien tarpeitten riistäminen. Sortaja määrää orjien -suoritettavaksi semmoisen määrän rahamerkkejä, jotka nekin ovat hänen -hallussaan, että niitä itselleen hankkiakseen heidän täytyy myydä ei -ainoastaan viljavarastostansa enemmän, kuin Joosefin määräämä viides -osa, vaan myöskin välttämättömimmät tarpeensa: liha, nahka, villa, -vaatteet, polttopuut, jopa rakennuksetkin, ja sen vuoksi sortaja -pitää aina vallassaan orjia ei ainoastaan nälän, vaan myöskin janon, -vilun ja kaikellaisen muun puutteen avulla. - -Siten kehittyy kolmas orjuuttamiskeino, rahan, joka on siinä, että -väkevämpi sanoo heikommalle: minä voin kullekin teistä tehdä mitä -ikinä tahdon, voin suorastaan pyssyllä tappaa teidät, voin tappaa -silläkin, että otan teiltä maan, josta elätte, voin rahalla, jota -teidän täytyy minulle toimittaa, ostaa kaiken leivän, ja myydä sen -vieraille ihmisille, siten näännyttäen teidät nälkään, voin riistää -teiltä kaikki, mitä teillä on: karjan, asunnot, vaatteet. Mutta se -on minulle epämukavaa ja epämiellyttävää, jonka vuoksi annan teidän -kaikkien menetellä työnne ja tuotteittenne suhteen mielenne mukaan, -mutta teidän täytyy antaa minulle vissi määrä rahamerkkejä, joka -on suoritettava henkilöluvun, maan, ravintomäärän, vaatteiden tai -rakennusten luvun mukaan. Teidän täytyy antaa minulle nuo merkit, -muuten saatte menetellä niinkuin tahdotte, mutta tietäkää, etten -minä tule suojelemaan enkä hoitamaan leskiä, orpoja, sairaita, -vanhoja, minä tulen suojelemaan ainoastaan näitten rahamerkkien -säännöllistä käytäntöä. Minä tulen suojelemaan ainoastaan sitä, joka -säännöllisesti suorittaa minulle vaatimani määrän rahamerkkejä. -Mitenkä ne ovat hankitut, se on minulle yhdentekevää. - -Ja sortaja antaa näitä merkkejä ainoastaan kuittina siitä, että hänen -vaatimuksensa ovat täytetyt. - -Toinen orjuuttamiskeino on siinä, että Faarao, ottaen viidennen -osan sadosta ja varaten itselleen viljaa, paitsi persoonallista -orjuuttamista miekan avulla, tulee apulaisineen tilaisuuteen pitää -vallassaan työmiehiä nälän aikana ja muutamia niistä heitä kohtaavien -vastuksien aikana. Kolmas keino on siinä, että Faarao vaatii -työmiehiltä rahaa enemmän, kuin maksaa hänen heiltä ottamansa osa -viljaa, ja saapi siten apulaisineen uuden keinon pitää vallassaan -työmiehiä ei ainoastaan nälän ja satunnaisten onnettomuuksien aikana, -vaan aina. Toista keinoa käytettäessä jääpi ihmisille viljavarastoja, -jotka auttavat heitä orjuuteen antautumasta, kestämään vähäisempiä -viljakatoja ja satunnaisia onnettomuuksia. Kolmatta keinoa -käytettäessä, kun vaaditaan enemmän, otetaan pois viljavarastotkin -ynnä muut välttämättömimmät tarpeet, niin että vähimmänkin -onnettomuuden sattuessa työmies, kun hänellä ei ole viljavarastoja -eikä muita varastoja leipään vaihtaa, joutuu sen orjaksi, jolla on -rahaa. Ensimäistä keinoa käyttäessään tarvitsee sortaja ainoastaan -sotilaita, joitten kanssa hänen on saalis jaettava, toinen keino -vaatii paitsi maan ja viljavarastojen suojelijoita vielä viljan -kokoojia ja jakajia, kolmatta keinoa käyttäessään hän ei enää voi -itse pitää hallussaan kaikkea maata, vaan täytyy hänellä olla -paitsi sotilaita maan ja rikkauksien vartioimista varten vielä -maanomistajia, veronkantajia, jakajia, tarkastajia, tullivirkamiehiä, -rahanhoitajia ja rahan tekijöitä. Kolmannen keinon käyttäminen on -paljoa monimutkaisempaa kuin toisen. Toista keinoa käytettäessä -voipi viljan kokoomisen antaa arennillekin, niinkuin tehtiin vanhaan -aikaan ja nykyään tehdään Turkin-maalla, mutta kun orjat veroitetaan, -tarvitaan monenlaisia hallintomiehiä pitämään silmällä sitä, ettei -ihmisten onnistuisi välttää veron suoritusta. Ja senvuoksi kolmatta -keinoa käyttäessään tulee sortajan jakaa saalis vielä useampien -ihmisten kanssa. Sitä paitsi itse asian luonnosta seuraa, että -osallisiksi tämän keinon käyttämisessä tulevat kaikki ne ihmiset, -joilla on rahaa. Tämän keinon edut sortajalle ensimäisen ja toisen -keinon edellä ovat seuraavat: - -Ensiksi se, että tällä keinolla voi ottaa suuremman määrän työtä ja -mukavammalla tavalla. Rahavero on ikäänkuin ruuvi, jolla saattaa -kiristää viimeiseen määrään asti kultaista kanaa, sitä tappamatta, -niin ettei tarvitse odottaa nälkävuotta, niinkuin Joosefin aikoina, -vaan nälkävuosi on ainaiseksi saatu aikaan. - -Toiseksi se, että tässä tapauksessa väkivalta ulottuu kaikkiin -maattomiin ihmisiin, jotka antoivat ennen ainoastaan osan työstään -viljan edestä, vaan nyt ovat velvolliset, paitsi viljasta antamaansa -osaa, antamaan sortajalle vielä osan työstään veroista. Epäedullista -sortajalle on se, että hänen tulee jakaa saalis useamman ihmisen -kanssa, ei ainoastaan välittömien apulaistensa, vaan, ensiksikin, -kaikkien niitten yksityisten maanomistajain, joita tavallisesti -ilmaantuu tätä keinoa käytettäessä, toiseksi kaikkien niitten -oman ja vieraankin kansan ihmisten, joilla on orjilta vaadittuja -rahamerkkejä. Etu sorretulle, verraten toiseen keinoon, on yksi: -se, että hän saa vielä suuremman persoonallisen riippumattomuuden -sortajasta. Hän saapi elää, missä tahtoo, tehdä, mitä tahtoo, kylvää -tai olla kylvämättä viljaa, ei ole velvollinen tekemään tiliä -työstään ja jos hänellä on rahaa, voi pitää itseänsä aivan vapaana -ja aina toivoa saavuttavansa joksikin aikaa, kun hänellä on liikoja -rahoja tai niillä ostettua maata, ei ainoastaan riippumatonta asemaa, -vaan sortajankin aseman. Epäedullista hänelle on se, että yleensä -katsottuna tätä keinoa käytettäessä sorrettujen asema tulee paljon -raskaammaksi ja he kadottavat suuremman osan työnsä tuotteista, sillä -niitten ihmisten luku, jotka käyttävät hyväkseen toisten työtä, -tulee vielä suuremmaksi ja siis heidän ylläpitonsa taakka tulee -pienemmän joukon hartioille. Tämä kolmas orjuuttamiskeino on myös -hyvin vanha ja tulee käytäntöön kahden edellisen kanssa, sulkematta -niitä pois kokonaan. Ei yksikään näistä orjuuttamiskeinoista ole -lakannut olemasta. Kaikki kolme keinoa voidaan verrata ruuveihin, -jotka kiristävät työmiesten niskoille pantua lautaa. Perus- eli -keskimäinen ruuvi, jota paitsi eivät voi pysyä toisetkaan ruuvit, on -se, joka ensiksi kiinni väännetään eikä milloinkaan irroiteta -- se -on persoonallinen orjuus, ihmisten orjuuttaminen miekalla tappamisen -uhkauksella. Toinen ruuvi, joka kiinnitetään ensimäisen jälkeen, -on ihmisten orjuuttaminen maan ja ravintovarastojen riistämisellä, -jota riistämistä tukee tappamisen uhka. Kolmas ruuvi on ihmisten -orjuuttaminen vaatimalla heiltä rahamerkkejä, joita heillä ei ole, -ja sitä tukee myöskin tappamisen uhka. Kaikki kolme ruuvia ovat -kiinnitettyinä, ja kun yhtä tiukennetaan, niin silloin toiset -vaan löyhtyvät. Työmiehen täydelliseksi orjuuttamiseksi tarvitaan -kaikki kolme ruuvia, kaikki kolme orjuuttamiskeinoa, ja meidän -yhteiskunnassamme käytetään aina kaikkia näitä kolmea keinoa. - -Me olemme kaikki lapsellisesti vakuutetut siitä, että persoonallinen -orjuus on poistettu meidän sivistyneestä maailmastamme, että sen -viimeiset jäännökset ovat hävitetyt Amerikassa ja Venäjällä, ja -että nykyään on orjuutta olemassa ainoastaan raakalaiskansojen -keskuudessa. Me unohdamme ainoastaan pienen seikan -- ne sadat -miljoonat vakinaista sotaväkeä, jota paitsi ei ole yhtäkään -valtakuntaa, ja jonka poistettua välttämättömästi sortuu jokaisen -valtakunnan koko taloudellinen rakenne. Ja mitä muuta ovat nuo -miljoonat sotilaat, kuin hallitsijoittensa persoonallisia orjia? -Eivätkö nämä ihmiset ole pakoitetut täyttämään herrojensa koko -tahtoa kidutusten ja kuoleman uhalla, joka uhkaus niin usein pannaan -täytäntöön? Eroitus on vaan siinä, että näitten orjien alistumista -ei nimitetä orjuudeksi, vaan sotakuriksi, ja että toiset olivat -orjina syntymästään alkaen kuolemaan asti, mutta nämä ainoastaan -pitemmän tai lyhemmän ajan n.k. palvelusajan. Persoonallinen orjuus -ei ole suinkaan poistettu meidän sivistyneissä yhteiskunnissamme, -vaan yleisen asevelvollisuuden kautta se on enentynyt viime aikoina, -ainoastaan jonkun verran muuttuneessa muodossa. Eikä se voikaan -hävitä, sillä niin kauan kuin toinen ihminen tulee orjuuttamaan -toista, tulee olemaan persoonallistakin orjuutta, sitä, joka miekan -avulla ylläpitää maa- ja vero-orjuutta. Saattaa olla, että tämä -orjuus, s.o. sotaväki, on hyvin tarpeellinen isänmaan puolustukselle -ja maineelle, mutta tuo sen hyöty on enemmän kuin epäillyttävä, -sillä me näemme, kuinka usein se onnettomien sotien kautta saattaa -isänmaan orjuuteen ja häpeään. Mutta aivan epäilemätöntä on tämän -orjuuden tarkotuksenmukaisuus maa- ja vero-orjuuden ylläpitämiseksi. -Jos irlantilaiset tai venäläiset talonpojat valloittavat maat -omistajiltaan, niin tulee sotaväki ja ottaa ne takaisin. Jos rakentaa -viina- tai oluttehtaan, eikä suorita aksiisiveroa, niin tulevat -sotamiehet ja sulkevat tehtaan. Jos kieltäytyy maksamasta veroja, -niin on sama seuraus. - -Toinen ruuvi on ihmisten orjuuttaminen ottamalla heiltä maat ja siis -heidän elatusvarastonsa. Tämä orjuuttamiskeino on niinikään ollut -aina olemassa, missä ihmiset ovat olleet orjuutettuja, ja muuttipa se -muotoansa miten paljon tahansa, se on olemassa kaikkialla. Välistä -koko maa kuuluu hallitsijalle, niinkuin Turkinmaalla, ja 1/10 sadasta -otetaan kruunulle, välistä osa maasta ja siitä kannetaan veroa, -välistä koko maa kuuluu muutamille henkilöille ja siitä otetaan osa -työstä, niinkuin Englannissa, välistä taas suurempi tai pienempi osa -kuuluu suurille maanomistajille, niinkuin Venäjällä, Saksassa ja -Ranskassa. Mutta siellä, missä on olemassa orjuuttamista on myöskin -olemassa maan anastamista orjuuttamisen kautta. Tämän orjuuttamisen -ruuvi löyhtyy tai kiristyy sen mukaan kuin toisia ruuvia kiristetään. -Niinpä Venäjällä, kun persoonallinen orjuus ulottui työmiesten -enemmistöön, oli maaorjuus tarpeeton, mutta persoonallisen orjuuden -ruuvi löyhtyi Venäjällä vasta silloin kun maa- ja vero-orjuuden -ruuvit kiristettiin. Kaikki kirjoitettiin kuntien kirjoihin, -vaikeutettiin toiseen paikkaan muuttaminen, anastettiin tai jaettiin -maat yksityisille henkilöille ja sitten päästettiin "vapauteen". -Englannissa esim. on vallalla etupäässä maaorjuus, ja kysymys -maan tekemisestä kansanomaisuudeksi on ainoastaan siinä, että -vero-orjuuden ruuvi olisi kiristettävä, että maaorjuuden ruuvi -löyhtyisi. - -Kolmas orjuuttamiskeino, veron avulla, on niinikään ollut olemassa -ja meidän aikanamme, samallaisten rahamerkkien levitessä eri -valtakunnissa ja valtion vallan kasvaessa, se on vaan saanut -erityisen voiman. Tämä keino on meidän aikanamme niin kehittynyt, -että se pyrkii jo astumaan toisen keinon -- maaorjuuden sijalle. -Me olemme muistimme aikana nähneet Venäjällä kaksi ylimenoa -orjuuden toisesta muodosta toiseen. Kun maaorjat vapautettiin -ja tilanomistajille jätettiin oikeudet suurimpaan osaan maata, -niin tilanomistajat pelkäsivät kadottavansa valtansa orjien -yli, mutta kokemus osoitti, että heidän tarvitsi vaan päästää -käsistään persoonallisen orjuuden vanhat kahleet ja tarttua -toisiin -- maaorjuuden. Talonpojalta puuttui leipää elatukseksi, -mutta tilanomistajan hallussa oli maa ja viljavarastot, ja niin -jäi talonpoika entiseen orjuuteen. Seuraava ylimeno oli se, kun -hallitus veroillaan kiristi hyvin tiukalle toisen ruuvin, ja -työmiesten enemmistö tuli pakoitetuksi myymään itsensä orjuuteen -tilanomistajille ja tehtaisiin. Ja uusi orjuuden muoto pani kansan -vielä lujemmalle, niin että 9/10 Venäjän työväestä tekee työtä -tilanomistajien ja tehtaili joitten luona ainoastaan senvuoksi, että -heitä pakoittaa siihen kruunun- ja maaverojen vaatimus. Se on siihen -määrin silminnähtävää, että, jos hallitus yhtenä vuonna ei perisi -suoranaisia, välillisiä ja maaveroja, kaikki työt vierailla pelloilla -ja tehtaissa pysähtyisivät. Yhdeksän kymmenettä osaa Venäjän kansasta -pestataan veronkannon aikana ja verojen vuoksi. - -Kaikki kolme orjuuttamiskeinoa ovat aina olleet olemassa, mutta -ihmiset eivät ole taipuvaisia niitä huomaamaan, niin pian kuin ne -saavat uutta puolustusta. Ja kummallisinta on että juuri sitä keinoa, -johon nykyään kaikki perustuu, sitä ruuvia, joka kaiken kannattaa, -juuri sitä ei huomatakaan. - -Kun vanhaan aikaan koko taloudellista yhteiskuntajärjestystä -kannatti persoonallinen orjuus, eivät suurimmatkaan nerot voineet -sitä nähdä. Xenofonin, Platon, Aristoteleen ja roomalaisten mielestä -ei voinut olla toisin, ja orjuus oli heidän mielestään välttämätön -ja luonnollinen seuraus sodista, joita paitsi ei voinut ajatella -ihmiskunnan olemassa oloa. - -Samalla tavalla keskiajalla ja aina viime aikoihin asti ihmiset eivät -nähneet maaomistuksen ja siitä johtuvan, keskiajan koko taloudellista -järjestystä kannattavan orjuuden merkitystä. Ja aivan samoin nytkään -ei kukaan näe eikä edes tahdo nähdä sitä, että nykyaikana ihmisten -enemmistön orjuus perustuu rahassa suoritettaviin kruunun- ja -maaveroihin, joita hallitukset kantavat alamaisiltaan viranomaisten -ja sotaväen avulla -- niitten samojen viranomaisten ja sotaväen, -joita näillä veroilla ylläpidetään. - - - - -XXI. - - -Ei ole kummallista, etteivät orjat itse, jotka ammoisista ajoista -asti aina ovat eläneet orjuuden alaisina, huomaa asemaansa, että he -pitävät orjuuden tilaa ihmiselämän luonnollisena ehtona ja orjuuden -muodon muutosta helpoituksena. Ei ole kummallista sekään, että orjain -omistajat välistä vilpittömästi aikovat vapauttaa orjia, löyhentäen -toista ruuvia, kun toinen jo on tiukalle kiristettynä. Niin hyvin -toiset kuin toisetkin ovat tottuneet asemaansa ja toiset -- orjat, -tuntematta vapautta, etsivät ainoastaan helpoitusta tai vaikkapa vaan -orjuuden muodon muutosta, toiset, orjain omistajat, tahtoen salata -vääryyttänsä, koettavat antaa erityistä merkitystä niille orjuuden -uusille muodoille, joita he entisten asemesta käyttävät ihmisiä -orjuuttaessaan. Mutta kummallista on se, mitenkä tiede, niin kutsuttu -vapaa tiede voipi, kansan elämän taloudellisia oloja tutkiessaan, -olla näkemättä sitä mikä on kansan kaikkien taloudellisten -olosuhteitten perustana? Luulisi olevan tieteen tehtävänä etsiä -ilmiöitten yhteyttä ja niitten yhteistä syytä. Mutta poliittinen -taloustiede tekee juuri päinvastoin. Se koittaa huolellisesti salata -ilmiöitten yhteyttä ja niitten merkitystä, välttäen vastausten -antamista kaikkein yksinkertaisimpiin ja oleellisimpiin kysymyksiin. -Niinkuin laiska, vikuroiva hevonen se kulkee hyvin ainoastaan -alamäkeä, kun ei tarvitse vetää, mutta niin pian kuin täytyy vetää se -heti hypähtää tiepuoleen, teeskennellen että sillä on asiata mennä -jonnekin syrjään. Niin pian kuin tieteelle tarjoutuu jokin totinen, -oleellinen kysymys, alkavat heti tieteelliset tuumailut kysymykseen -kuulumattomista asioista, joilla ei ole muuta tarkotusta, kuin -kääntää huomio pois kysymyksestä. - -Kysytään, mistä tulee se luonnoton, järjetön, eikä ainoastaan -hyödytön, vaan vahingollinen ilmiö, että toiset ihmiset eivät voi -syödä eikä tehdä työtä muuten kuin toisten tahdon mukaan. Ja tiede -vastaa aivan tosissaan: se tulee siitä, että toiset ihmiset ovat työn -ja ruokkimisen määrääjinä -- semmoinen on tuotannon laki. - -Kysytään mitä on omistusoikeus, jonka nojalla toiset ihmiset -anastavat itselleen toisten maan, ravinnon ja työaseet. Tiede vastaa -tosissaan: tämä oikeus perustuu työnsä suojelemiseen s.o., että -toisten ihmisten työn suojeleminen ilmenee toisten työn anastamisessa. - -Kysytään mitä on raha, jota kaikkialla lyöttää ja painattaa hallitus, -s.o. valta, jota niin suunnattomissa määrin väkisin peritään -työmiehiltä ja valtiovelkojen muodossa pannaan tulevien työmiesten -sukupolvien niskoille. Kysytään eikö nämä rahat verojen ollessa -viimeiseen ropoon asti ryöstönalaisia, vaikuta niitten ihmisten -taloudelliseen asemaan, jotka veroa maksavat. Ja tiede vastaa -tosissaan: raha on samallainen tavara, kuin sokeri ja karttuuni, ja -eroaa toisista tavaroista ainoastaan siinä, että sitä on mukavampi -vaihtaa. Verojen vaikutuksia kansan taloudellisiin olosuhteisiin ei -ole minkäänlaisia. Tuotannon, vaihdon, rikkauksien jakaantumisen lait -ovat erittäin, ja verot ovat erittäin. - -Kysytään eikö se vaikuta taloudellisiin olosuhteisiin, että hallitus -oman mielensä mukaan voi nostaa ja laskea hintoja ja, kohottamalla -veroja, orjuuttaa kaikki maata vailla olevat ihmiset. Tiede -vastaa tosissaan: ei ollenkaan! Tuotannon, vaihdon, rikkauksien -jakaantumisen lakeja käsittelee poliittinen taloustiede, veroja ja -yleensä valtiotaloutta toinen tiede, finanssioikeus. - -Kysytään vihdoin, eikö se asianhaara, että koko kansa on hallituksen -orjana, että hallitus voi mielensä mukaan saattaa häviöön kaikki -ihmiset, riistää kaikki ihmisten työn tuotteet, vieläpä temmata -itse ihmiset pois työstään, ottamalla ne sotilasorjuuteen, -- -eikö se ollenkaan vaikuta taloudellisiin oloihin. Tähän ei tiede -edes ota vaivakseen vastata, vaan sanoo: se on aivan erikoinen -asia, se on valtio-oikeutta. Tiede aivan tosissaan tutkii kansan -taloudellisen elämän lakeja, jonka koko meno ja toiminta riippuu -orjuuttajan tahdosta, pitäen tätä orjuuttajan vaikutusta kansan -elämän luonnollisena ehtona. Tiede tekee sitä samaa, mitä tekisi eri -isännille kuuluvain persoonallisten orjain elämän taloudellisten -olosuhteitten tutkija, jos hän ei ottaisi huomioon isännän tahdon -vaikutusta näitten orjien elämään, isännän, joka mielensä mukaan -pakoittaa heitä tekemään sitä tai tätä työtä, mielensä mukaan ajaa -heitä paikasta toiseen, mielensä mukaan ruokkii heitä, tai on -ruokkimatta, tappaa heitä, tai jättää henkiin. - -Tekee mieli otaksua tieteen tekevän tuota tyhmyydestä, mutta kun -vaan syventyy asiaan ja ottaa selvää tieteen päätelmistä, niin tulee -siihen vakuutukseen, ettei se tapahdu tyhmyydestä, vaan suuresta -viisaudesta. - -Tällä tieteellä on hyvin määrätty tarkotus ja se saavuttaa sen. -Tarkotus on ylläpitää taikauskoa ja valhetta ihmisissä ja siten -estää ihmiskunnan pyrkimystä totuuteen ja onneen. Jo kauan sitten on -ollut olemassa hirmuinen taikausko, joka on tehnyt ihmisille milt'ei -enemmän vahinkoa, kuin pahimmat uskonnolliset taikauskot ja tätä -taikauskoa ylläpitää kaikin voimin ja koko harrastuksellaan niin -kutsuttu tiede. Tämä taikausko on aivan uskonnollisten taikauskojen -kaltainen. Se vakuuttaa, että, paitsi ihmisen velvollisuuksia toista -ihmistä kohtaan, on olemassa vielä tärkeämpiä velvollisuuksia -oleteltua olentoa kohtaan. Jumaluusopilla on tuona oleteltuna -olentona Jumala, poliittisilla tieteillä -- valtio. Uskonnollinen -taikausko on siinä, että uhrit, välistä ihmiselämän, joka uhrataan -oletellulle olennolle, ovat välttämättömät, ja ihmiset voidaan ja -täytyykin pakoittaa niihin kaikin keinoin, yksin väkivallallakin. -Poliittinen taikausko on siinä, että paitsi ihmisen velvollisuuksia -toista ihmistä kohtaan, on olevassa tärkeämpiä velvollisuuksia -oleteltua olentoa kohtaan, ja uhrit, hyvin usein ihmiselämän, -joka uhrataan oletellulle olennolle -- valtiolle, ovat niinikään -välttämättömiä ja ihmiset voidaan ja täytyykin pakoittaa niihin -kaikilla mahdollisilla keinoilla, yksin väkivallallakin. Tätä -taikauskoa, jota ennen ylläpitivät eri uskontojen papit, ylläpitää -nyt niin kutsuttu tiede. Ihmiset ovat syöstyt mitä kauheinpaan -orjuuteen, pahempaan, kuin milloinkaan on ollut, mutta tiede koettaa -vakuuttaa ihmisiä, että se on välttämätöntä. - -Valtion täytyy olla olemassa kansan onneksi ja täyttää tehtävänsä: -hallita kansaa ja puolustaa sitä vihollisia vastaan. Sitä varten -valtio tarvitsee rahaa -- ja sotaväkeä. Rahaa täytyy kaikkien valtion -kansalaisten toimittaa. Ja senvuoksi ovat kaikki ihmisten keskinäiset -suhteet arvosteltavat valtion välttämättömien olosuhteitten -näkökannalta. - -Minä tahdon auttaa isääni maanviljelystyössä -- sanoo yksinkertainen -oppimaton mies -- tahdon mennä naimisiin, mutta minut otetaan ja -lähetetään Kasaaniin sotapalvelukseen kuudeksi vuodeksi. Minä -olen päässyt sotapalveluksesta ja tahdon kyntää maata ja elättää -perhettäni, mutta 100 virstan alalla minua ei päästetä kyntämään -muuten, kuin että maksan rahaa, jota minulla ei ole, niille -ihmisille, jotka eivät osaa kyntää ja vaativat maasta niin paljon -rahaa, että minun täytyy antaa koko työni heille. Minä sittenkin -saan jotain säästetyksi ja tahdon antaa tuon säästöni lapsilleni, -mutta silloin tulee veronkantaja ja ottaa minulta säästöni. Minä saan -taas vähän ansaituksi ja minulta taas otetaan kaikki. Koko minun -taloudellinen toimintani on riippuvainen valtion vaatimuksista, ja -minusta näyttää, että minun ja veljeni aseman parantumisen täytyy -riippua meidän vapautumisestamme valtion vaatimuksista. Mutta -tiede sanoo: teidän käsityksenne johtuvat tietämättömyydestänne. -Oppikaa tuntemaan tuotannon, vaihdon ja rikkauksien jakaantumisen -lait, älkääkä sekoittako toisiinsa taloudellisia ja valtiollisia -kysymyksiä. Ilmiöt, joihin te viittaatte, eivät ole teidän vapautenne -sortamista, vaan ne ovat niitä välttämättömiä uhrauksia, joita -te yhdessä toisten kanssa teette oman vapautenne ja oman onnenne -hyväksi. Mutta minultahan on otettu poika ja aijotaan ottaa kaikki -poikani, sanoo taas yksinkertainen ihminen, -- otettu ja ajettu -luotisateeseen johonkin maahan, josta me emme ole milloinkaan -kuulleet puhuttavankaan ja semmoista tarkotusta varten, jota emme -voi ymmärtää. Ja maatahan, jota meidän ei anneta kyntää ja jonka -puutteessa kuolemme nälkään, pitää väkivallalla hallussaan ihminen, -jota emme milloinkaan ole nähneet ja jonka hyödyllisyyttä emme edes -voi käsittää. Mutta verojen suorittamiseksi on veronkantaja väkisin -ottanut lehmän minun lapsiltani, ja nämä verot tietääkseni menevät -sille samalle veronkantajalle sekä kaikellaisille komiteeain ja -ministeristöjen jäsenille, joita en tunne ja joitten hyödyllisyyteen -en usko. Milläs tavalla kaikki tuo väkivalta voi turvata vapauttani -ja koko tuo paha tuottaa minulle onnea? - -Voipi pakoittaa ihmisen olemaan orjana ja tekemään sitä, mitä hän -pitää itselleen pahana, mutta ei voi pakoittaa häntä luulemaan, että, -kärsiessään väkivaltaa, hän on vapaa, ja että se silminnähtävä paha, -jota hän kärsii, on hänen onnensa. Se näyttää mahdottomalta. Mutta -juuri se on saatu aikaan nykyään tieteen avulla. - -Hallitus, s.o. aseelliset ja väkivaltaa harjoittavat ihmiset, -päättävät, mitä he tarvitsevat väkivallan alaisilta. Niinkuin -englantilaiset fidshiläisten suhteen, he päättävät, paljonko he -tarvitsevat työtä orjiltansa, paljonko he tarvitsevat apulaisia -tuon työn kokoamiseen, ja ottavat apulaisiksensa sotamiehiä, -maanomistajia ja veronkantajia. Orjat luovuttavat työnsä ja samalla -uskovat, etteivät he anna sitä senvuoksi, että heidän isäntänsä sitä -tahtovat, vaan senvuoksi, että heidän vapautensa ja onnensa vaatii -palvelemaan ja kantamaan verisiä uhreja jumaluudelle, jota nimitetään -"valtioksi", ja että, tätä jumaluuden palvelusta lukuunottamatta, -he ovat vapaita. He uskovat sitä senvuoksi, että niin ovat ennen -puhuneet uskonto ja papit, ja nyt puhuu tiede ja oppineet. Mutta -kun vaan herkeää sokeasti uskomasta sitä, mitä puhuvat papeiksi tai -oppineiksi itseänsä nimittävät ihmiset, niin semmoisen väitteen -järjettömyys tulee silminnähtäväksi. Ihmiset, jotka tekevät toisille -väkivaltaa, vakuuttavat heille sen olevan välttämätöntä valtiolle. -Valtio taas on välttämätön ihmisten vapaudelle ja onnelle. Siitä -johtuu, että väkivallan tekijät tekevät ihmisille väkivaltaa heidän -vapautensa hyväksi ja pahaa heidän onneansa varten. Mutta ihmisille -on järki annettu sitä varten, että he ymmärtäisivät, mikä on heidän -onnensa ja vapaasti siihen pyrkisivät. - -Se, minkä hyvyyttä ihmiset eivät käsitä ja mihin heitä pakoitetaan -väkivallalla, ei voi olla heille onnena, sillä onnena voi järjellinen -olento pitää ainoastaan sitä, minkä hän järjellään siksi käsittää. -Jos ihmisiä himo tai tyhmyys vie pahaan, niin kaikki, minkä voi -tehdä, on se, että koittaa kehoittaa heitä siihen, mikä on heidän -todellinen onnensa. Voipi vakuuttaa ihmisille, että he tulevat -onnellisemmiksi, jos he kaikki rupeavat menemään sotapalvelukseen, -jos heiltä riistetään maa, jos he antavat koko työnsä verojen -suoritukseen, mutta niin kauan kuin ei kaikki ihmiset pidä sitä -onnenaan eivätkä senvuoksi tee sitä mielellään, ei sitä saa sanoa -ihmisten yhteiseksi onneksi. Ainoa, mikä todistaa, että joku työ -tuottaa onnea, on se, että ihmiset vapaasti sitä tekevät. Ja -semmoisia töitä on ihmiselämä täynnä. - -Jos esim. kymmenen työmiestä perustavat tynnyritehtaan, yhdessä -työskennelläkseen, niin he sitä työtä tehdessään epäilemättä tekevät -itselleen onnea antavaa työtä, mutta ei mitenkään voi ajatellakaan, -että nämä työmiehet, väkisin pakoitettuaan yhdennentoista ihmisen -työkuntaansa, voisivat väittää, että heidän yhteinen onnensa on oleva -onni myöskin tuolle yhdennelletoista. - -Sama on asianlaita, jos esim. talonpojat päättävät mukavuudekseen -kaivaa lammikon. Niille, jotka katsovat tuon lammikon olemassa oloa -suuremmaksi asiaksi, kuin siihen uhrattua työtä, tulee sen kaivaminen -onneksi, mutta sille, joka pitää tuon lammikon olemassaoloa -vähempänä hyvänä, kuin viljan korjuuta, jossa hän on myöhästynyt, -ei lammikon kaivaminen voi olla onnea. Samoin on laita teitten, -kirkkojen tai museoitten rakentamisen ja kaikkien yhteiskunnallisten -ja valtiollisten toimien. Kaikki nämä toimet voivat olla onnena -ainoastaan niille, jotka pitävät niitä onnena ja sen vuoksi vapaasti -ja mielellään niitä täyttävät. Semmoiset toimet taas, joihin ihmisiä -pitää ajaa väkisin, juuri tuon väkivallan vuoksi eivät voikaan olla -yhteisiä ja onnea antavia. - -Kaikki tuo on niin selvää ja yksinkertaista, että, jos ei ihmisiä -olisi niin kauan aikaa petetty, ei tarvittaisi mitään selityksiä. -Otaksukaamme, että me asumme maalla ja että me, kaikki asukkaat, -olemme päättäneet rakentaa sillan suon yli. Me olemme suostuneet -suorittamaan kultakin talolta vissin määrän rahaa, hirsiä tai -päivätöitä. Me olemme siihen suostuneet senvuoksi, että tämän -sillan rakentaminen on meille suuremman arvoista, kuin sen vaatimat -kulungit. Mutta meidän joukossamme on ihmisiä, joille on edullisempaa -olla ilman siltaa, kuin panna siihen rahaa, tai jotka ainakin -luulevat sen olevan heille edullisempaa. Voiko nyt näitten ihmisten -pakoittaminen sillan rakentamiseen saada aikaan sen, että se tuottaa -heille onnea? Silminnähtävästi ei, sillä nämä ihmiset, jotka pitävät -vapaaehtoista osanottoaan sillan rakentamiseen epäedullisena, tulevat -siten pitämään sitä epäedullisempana, kun se tulee pakolliseksi. -Otaksukaamme, että me, kaikki poikkeuksetta, olemme suostuneet -rakentamaan tämän sillan ja luvanneet vissin määrän rahaa tai työtä -kultakin talolta, mutta sitten käy niin, että muutamat osanottajista -eivät suoritakaan sovittua summaa, koska heidän olosuhteensa ovat -sillä aikaa muuttuneet ja heille onkin nyt edullisempaa olla -sillatta, kuin panna siihen rahaa, tai ovat he muuten luopuneet -tuumasta, tai vaikkapa suorastaan luottavat siihen, että toiset ilman -heidän uhrauksiaankin rakentavat sillan, jota hekin sitten saavat -käyttää. - -Voiko näitten ihmisten pakoittaminen ottamaan osaa sillan -rakentamiseen saada aikaan sen, että heidän pakolliset uhraukset -tuottavat heille onnea? Silminnähtävästi ei, sillä, jos he eivät -ole täyttäneet lupaustansa muuttuneitten olosuhteitten vuoksi, kun -uhraukset sillan rakennukseen ovat käyneet heille raskaammiksi, -kuin sillan puute, nuo pakolliset uhraukset tulevat heille -sitä suuremmaksi onnettomuudeksi. Jos taas kieltäytyneillä on -ollut aikomuksena käyttää hyväkseen toisten työtä, niin heidän -pakoittamisensa uhrauksiin tulee vaan rangaistukseksi heidän -aikeestaan, ja aije, joka ei ole ollenkaan todistettu, tulee -rangaistuksi ennen kuin se on pantu täytäntöön. Mutta kummassakaan -tapauksessa ei pakoittaminen osanottoon vastahakoiseen työhön voi -antaa heille onnea. Niin on asianlaita silloinkin, kun uhrauksia on -tehtävä kaikille ymmärrettävän, silminnähtävän ja epäilemättömän -hyödyllisen asian hyväksi, niinkuin on silta suon poikki, jonka -yli kaikkien on kuljettava. Kuinka paljon suuremmaksi vääryydeksi -ja järjettömyydeksi tuleekaan miljoonien ihmisten pakoittaminen -semmoisiin uhrauksiin, joitten tarkotus on käsittämätön ja usein -varmasti vahingollinen, niinkuin ovat sotapalvelus ja verot. Tiede -taas väittää, että se, mikä kaikista näyttää onnettomuudelta, on -yhteinen onni. On muka ihmisiä, pikkuinen vähemmistö, jotka yksin -vaan tietävät, mikä on yhteinen onni, ja, vaikka kaikki muut ihmiset -pitävät tätä yhteistä onnea onnettomuutena, tuo vähemmistö pakoittaa -siihen kaikki muut ja pitää sitä yhteisenä onnena. - -Tässä on pahin taikausko ja pahin valhe, mikä on esteenä ihmiskunnan -pyrkimykselle totuuteen ja onneen. Tämän taikauskon ja tämän valheen -ylläpitäminen on yleensä poliittisten tieteitten ja erityisesti n.k. -poliittisen taloustieteen tarkotuksena. Sen tarkotuksena on salata -ihmisiltä se sorron ja orjuuden tila, jossa he ovat. Keinona tämän -tarkotuksen saavuttamiseksi se käyttää sitä, että se, tarkastaessaan -väkivaltaa, joka määrää orjuutettujen koko taloudellisen elämän, -varsin tunnustaa tuon väkivallan luonnolliseksi ja välttämättömäksi -ja pettää ihmisiä, johtamalla heidän huomionsa pois heidän -kurjuutensa todellisesta syystä. - -Orjuuden poistamishommissa on jo kauan sitten oltu. Sitä on yritetty -Roomassa, Amerikassa ja meillä, mutta poistetuksi on saatu ainoastaan -sanat, vaan ei itse asiaa. - -Orjuus on sitä, että toiset vapauttavat itsensä työstä ja tämä työ -väkivallalla siirretään toisten niskoille. Siellä, missä on olemassa -ihminen, joka on työtä tekemättä ei senvuoksi, että toiset kaikessa -rakkaudessa tekevät sitä hänen hyväkseen vaan senvuoksi, että hän -voi itse olla työtä tekemättä pakoittamalla toiset sitä edestään -tekemään, -- siellä on olemassa orjuus. Siellä taas, missä, niinkuin -kaikissa Euroopan yhteiskunnissa, on ihmisiä, jotka väkivallan -avulla käyttävät hyväkseen tuhansien ihmisten työtä, pitäen sitä -oikeutenaan, ja toisia ihmisiä, jotka alistuvat väkivallan alle, -pitäen sitä velvollisuutenaan, -- siellä on olemassa orjuus -hirvittävässä muodossa. - -Orjuus on olemassa. Mitä se on? Se on sitä, mitä se aina on ollut ja -mitä paitsi se ei voi olla olemassa: väkevän ja aseellisen väkivalta -heikkoa ja aseetonta kohtaan. - -Orjuus ja sen kolme persoonallisen väkivallan peruskeinoa: -sotapalvelus, maavero, jota ylläpidetään sotaväen avulla, ja kaikkien -asukasten suoritettavat suoranaiset ja välilliset verot, joita -niinikään ylläpidetään sotaväen avulla, ovat olemassa aivan niinkuin -ennenkin. Me vaan emme sitä näe senvuoksi, että jokainen kolmesta -orjuuden muodosta on saanut uuden puolustuksen, ja se peittää -meiltä sen merkityksen. Aseellisten aseettomia vastaan harjoittaman -persoonallisen väkivallan oikeutuksena pidetään isänmaan puolustusta -kuviteltuja vihollisia vastaan, vaikka sillä on ainoastaan vanha -merkityksensä: kukistettujen alistuminen sortajan vallan alle. -Maan riistämisen oikeutus siinä työskenteleviltä perustuu muka -yhteiskunnallisten palveluksien palkitsemiseen, ja se vahvistetaan -perintöoikeuden kautta, vaikka se itse asiassa on samaa maan -riistämistä ja ihmisten orjuuttamista, joka on tapahtunut sotaväen -(vallan) avulla. Viimeistä rahan -- veron avulla harjoitettua -väkivaltaa, joka nykyaikaan on kaikkein voimakkain ja tärkein, -puolustetaan mitä kummallisimmalla tavalla nimittäin: omaisuuden, -vapauden ja koko onnen riistäminen ihmisiltä tapahtuu muka vapauden -ja yhteisen onnen nimessä. Itse asiassa se ei ole mitään muuta, kuin -samaa orjuutta, vaikkei persoonallista. - -Missä on olemassa laiksi julistettu väkivalta, siellä on olemassa -orjuuskin. Esiintyipä väkivalta miten hyvänsä, joko siten, että -ruhtinaat sotilaineen hyökkäävät maahan, tappaen vaimoja ja lapsia -ja polttaen kyliä, tai siten, että orjain omistajat vaativat orjilta -työtä tai rahaa maasta ja, jos maksua ei suoriteta, kutsuvat avukseen -aseellisia, tai siten, että toiset veroittavat toisia ja kulkevat -sitten kylästä kylään aseilla pakoittaen maksamaan, tai siten, -että sisäasiain ministeerio perii rahaa kuvernöörien ja muitten -viranomaisten kautta ja, jos maksamasta kieltäydytään, lähettää -sotilaskomennuskuntia, -- sanalla sanoen, niin kauan kuin on olemassa -pajunettien tukemaa väkivaltaa, ei voi olla rikkauksien oikeata -jakoa ihmisten kesken, vaan kaikki rikkaus on joutuva väkivallan -tekijöitten käsiin. - -Hämmästyttävän todistuksen tämän asianlaidan todellisuudesta antaa -George'in ehdotus maan tekemisestä kansanomaisuudeksi. George -ehdottaa, että kaikki maa tunnustettaisiin valtion omaisuudeksi, -ja senvuoksi kaikki verot, sekä suoranaiset että välilliset, -vaihdettaisiin maakorkoon, s.o., että jokainen maata käyttävä -maksaisi valtiolle sen koron arvon. - -Mitä siitä seurasi? Maaorjuus häviäisi kokonaan valtion rajojen -sisällä, s.o. maa kuuluisi valtiolle: Englannille omansa, Amerikalle -omansa j.n.e., s.o. olisi olemassa käytännössä olevan maan paljouden -määräämä orjuus. - -Kenties paranisikin muutamien työmiesten (maatyömiesten) asema, mutta -jos kerran jäisi jälelle verojen väkivaltainen periminen maakorosta, -niin jäisi orjuuskin. Maanviljelijä, kun hän katovuotena ei kykenisi -suorittamaan maakorkoa, jota häneltä väkivallalla peritään, olisi -pakoitettu, saadakseen pitää maansa, antautumaan sen ihmisen orjaksi, -jolla on rahaa. - -Jos ämpäri vuotaa, niin on varmaa, että siinä on reikä. Katsoessamme -ämpärin pohjaa meistä voi näyttää, että vesi vuotaa eri reijistä, -mutta vaikka me kuinka tukkisimme noita kuviteltuja reikiä ulkoapäin -vesi yhä vuotaa. Pysäyttääksemme vuodon, täytyy meidän löytää se -paikka, josta vesi kulkee, ja tukkia se sisältäpäin. Sama on tehtävä -myöskin aijottujen toimenpiteitten suhteen rikkauksien väärän -jakaantumisen estämiseksi, jos mieli tukkia ne reijät, joitten kautta -rikkaus vuotaa pois kansan käsistä. Sanotaan: perustakaa työmiesten -yhdyskuntia, tehkää pääoma yhteiskunnan omaisuudeksi, tehkää maa -yhteiskunnan omaisuudeksi! Kaikki tuo on vaan niitten kohtien -ulkoapäin tukkimista, josta luulemme veden vuotavan. Pysäyttääksemme -rikkauksien hupenemisen työmiesten käsistä työtä tekemättömien -käsiin, pitää meidän löytää sisäpuolelta se reikä, jonka kautta tuo -hupeneminen tapahtuu. Tuo reikä on aseellisen väkivalta aseetonta -kohtaan, sotajoukkojen väkivalta, jonka avulla itse ihmisetkin -otetaan työstä ja maa ihmisiltä ja työn tuotteet ihmisiltä. Niin -kauan kuin on olemassa yksikin aseellinen ihminen, joka on oikeutettu -tappamaan minkä toisen ihmisen hyvänsä, niin kauan on oleva -rikkauksien väärää jakaantumista, s.o. orjuutta. - - * * * * * - -Siihen erehdykseen, että minä voisin auttaa toisia, saattoi minut se, -että kuvailin rahojen olevan samallaisia rahoja, kuin Simon rahat. -Mutta niin ei ollut asianlaita. - -On olemassa yleinen mielipide, että raha edustaa rikkautta, että -rikkaus on työn tuote ja että senvuoksi raha edustaa työtä. Tämä -mielipide on yhtä oikea, kuin sekin, että jokainen valtiojärjestys on -sopimuksen tulos, (contrat social). Kaikki mielellään uskovat, että -raha on ainoastaan työn tuotteiden vaihtokeino. Minä olen tehnyt -kenkiä, sinä olet kasvattanut leipää, hän on elättänyt lampaan. -Mukavammin voidaksemme vaihtaa näitä tuotteita me keksimme rahaa, -joka edustaa vastaavaa määrää työtä, ja sen avulla vaihdamme kengän -anturat lampaan lihaan ja jauhoihin. Rahan avulla me vaihdamme -tuotteitamme ja meidän rahamme edustaa meidän työtämme. Se on aivan -oikein, mutta se on oikein ainoastaan niin kauan kuin yhteiskunnassa, -jossa vaihto tapahtuu, ei ole olemassa toisen ihmisen väkivaltaa -toista kohtaan ei ainoastaan väkivaltaa toisen työn suhteen, -niinkuin tavallisesti on sodissa ja orjuudessa, vaan ei edes -väkivaltaa puolustaakseen oman työnsä tuotteita toisia vastaan. Se -voi olla oikein ainoastaan semmoisessa yhteiskunnassa, jonka jäsenet -täydellisesti täyttävät kristillistä lakia, yhteiskunnassa, jossa -pyytävälle annetaan ja ottaneelta ei pyydetä takaisin. Mutta niin -pian kuin yhteiskunnassa käytetään jonkinlaista väkivaltaa, niin heti -rahan merkitys sen omistajalle kadottaa työn edustajan merkityksen ja -saapi väkivallan eikä työhön perustuvan oikeuden merkityksen. - -Niin pian kuin on sota, ja toinen ihminen on toiselta jotain -riistänyt, niin raha ei voi enää aina olla työn edustajana. Raha, -jonka sotilas on saanut myymästään sotasaaliista, ei ole suinkaan -hänen työnsä tuote ja sillä on aivan toinen merkitys, kuin rahalla, -joka on saatu kenkien teosta. Kun vaan on olemassa orjain omistajia -ja orjia, niinkuin aina on ollut maailmassa, ei voi myöskään sanoa, -että raha edustaisi työtä. Jos esim. vaimot ovat kutoneet kangasta, -myyneet sen ja saaneet siitä rahaa, ja maaorjat ovat kutoneet -kangasta herralleen, joka on myynyt sen ja saanut siitä rahaa, niin -kumpaisenkin raha on samallaista, mutta kuitenkin on toisen raha -työn tuote, toisen taas väkivallan tuote. Aivan sama on laita jos -isäni tai joku muu on lahjoittanut minulle rahaa. Kaikki tietävät, -ettei näitä rahoja kukaan voi minulta ottaa, ja että, jos joku -sitä yrittäisi, viranomaiset minua puolustaisivat, väkivallalla -pakoittaen antamaan minulle rahat takaisin, -- ja silloin on taaskin -silminnähtävää, että tätä rahaa ei voi mitenkään sanoa työni -edustajaksi sen rahan rinnalla, jonka Simo sai puuni hakkuusta. -Niin että siinä yhteiskunnassa, jossa on jonkinlaista toisten rahaa -anastavaa, tai vaikkapa vaan rahan omistamista toisilta suojelevaa -väkivaltaa, ei raha enää voi joka tapauksessa olla työn edustajana. -Se on semmoisessa yhteiskunnassa milloin työn milloin väkivallan -edustajana. - -Niin olisi asianlaita, jos sattuisi yksikin väkivallan teko yhden -ainoan ihmisen puolelta toista kohtaan muuten aivan vapaissa oloissa. -Mutta nyt, kun koottujen rahojen vuoksi vuosisatojen kuluessa on -tehty mitä erilaisinta väkivaltaa, kun tuo väkivalta, muuttaen vaan -muotoansa, yhä jatkuu, kun itse raha koottuna, niinkuin kaikki -tunnustavat, on väkivaltaa, kun raha, joka suoranaisen työn tuotteena -on ainoastaan pieni osa kaikenlaisella väkivallalla saadusta rahasta, --- nyt sanoa rahan edustavan sen työtä, joka sitä omistaa, on -ilmeistä erehdystä tai itsetietoista valhetta. Saattaa sanoa, että -niin pitäisi olla, että se olisi suotavaa, mutta ei suinkaan, että -niin on. - -Raha edustaa työtä. Niin, raha edustaa työtä, mutta kenenkä työtä? -Meidän yhteiskunnassamme on raha ainoastaan hyvin, hyvin harvoissa -tapauksissa rahan omistajan työn edustajana, mutta melkein aina -toisten ihmisten työn edustajana, ihmisten entisen tai tulevan -työn. Se on väkivallan asettaman toisten ihmisten työtä vallitsevan -sitoumuksen edustajana. - -Raha on, tarkimmin ja yksinkertaisimmin määriteltynä, sovittuja -merkkejä, jotka antavat oikeuden tai, oikeammin sanoen, -mahdollisuuden käyttää hyväkseen toisten ihmisten työtä. -Ihanteellisessa merkityksessään rahan pitäisi antaa tämän oikeuden -tai mahdollisuuden ainoastaan silloin, kun se itse on työn edustajana -ja sinä voisi raha olla semmoisessa yhteiskunnassa, missä ei olisi -minkäänlaista väkivaltaa. Mutta niin pian kuin yhteiskunnassa on -väkivaltaa, s.o. mahdollisuus käyttää hyväkseen toisten työtä -ilman omaa työtä, niin tämä mahdollisuus, kohdistumatta määrättyyn -henkilöön, ilmenee myös rahassa. - -Tilanomistaja on esim. veroittanut maaorjansa luonnossa -suoritettavilla veroilla, jollakin määrällä palttinaa, viljaa, -karjaa, tai vastaavalla määrällä rahaa. Yksi talo on toimittanut -karjaa, mutta palttinan on suorittanut rahalla. Tilanomistaja ottaa -rahamäärän ainoastaan senvuoksi, että hän tietää, että näistä -rahoista hänelle valmistetaan yhtä paljon palttinaa (useimmiten -hän ottaa vähän enemmän, ollakseen varma aina saavansa sen -palttinamäärän) ja tämä raha silminnähtävästi edustaa tilanhaltijalle -oikeutta toisten työhön. - -Talonpoika antaa rahaa, ja tämä raha on sitoumuksena semmoisten -ihmisten puolelta, joita on paljon ja jotka ottavat sen edestä -valmistaakseen vissin määrän palttinaa. Ihmiset taas, jotka ottavat -valmistaakseen palttinan, ottavat sen tehdäkseen senvuoksi, etteivät -ole ennättäneet kasvattaa lampaita, ja lampaista heidän pitää maksaa -rahaa. Talonpoika taas, joka ottaa rahaa lampaista, ottaa sen -senvuoksi, että hänen täytyy maksaa viljasta, jota ei ole kasvanut -sinä vuonna. Samoin käy valtiossakin ja koko maailmassa. - -Ihminen myy työnsä tuotteet -- entisen, nykyisen ja tulevan työnsä -- -välistä ravintonsakin, harvoin senvuoksi, että raha on hänelle mukava -vaihtokeinona -- hän toimittaisi kyllä vaihtokauppansa rahattakin, --- mutta senvuoksi, että häneltä väkivallalla vaaditaan rahaa, -sitoumuksena oman työnsä luovuttamisesta. - -Kun Egyptin hallitsija vaati työtä orjiltaan, antoivat orjat hänelle -koko työnsä, mutta he antoivat ainoastaan entisen ja nykyisen työnsä, -eivätkä voineet antaa tulevaa. Mutta kun rahamerkit levisivät ja -siitä johtuva luotto, tuli mahdolliseksi tule vankin työn antaminen -rahasta. Raha, kun väkivalta on olemassa yhteiskunnassa, tekee -mahdolliseksi persoonattoman orjuuden uuden muodon, joka tulee -persoonallisen orjuuden sijaan. Orjain omistajalla on oikeus Pekan, -Jussin ja Matin työhön. Mutta rahanomistajalla, siellä missä rahaa -vaaditaan kaikilta, on oikeus kaikkien niitten nimittämättömäin -ihmisten työhön, jotka tarvitsevat rahaa. Raha poistaa kyllä tuon -raskaan puolen orjuudesta, mutta poistaa samalla myös kaikki -inhimilliset suhteet omistajan ja orjan välillä, jotka lievensivät -persoonallisen orjuuden vaikeutta. - -Minä en puhu siitä, että semmoinen tila kenties on tarpeellinen -ihmiskunnan kehitykselle, -- minä en sitä vastaan väitä. Minä olen -ainoastaan koettanut selvittää itselleni rahan ja sen yleisen -erehdyksen käsitteen, johon jouduin, pitäessäni rahaa työn -edustajana. Tulin kokemuksen kautta vakuutetuksi siitä, ettei raha -edusta työtä, vaan useimmiten väkivaltaa tai väkivaltaan perustuvia -ylen mutkikkaita vehkeitä. - -Raha on nykyaikaan jo kokonaan kadottanut tuon sille toivottavan -merkityksen työn edustajana. Semmoinen merkitys sillä on -poikkeustapauksissa, jota vastoin yleisenä sääntönä on, että se on -oikeus eli mahdollisuus käyttää hyväkseen toisten työtä. - -Rahan, luoton ja kaikellaisten rahamerkkien leviäminen yhä enemmän -vahvistaa tätä rahan merkitystä. Raha on mahdollisuus eli oikeus -käyttää hyväkseen toisten työtä. Raha on uusi orjuuden muoto, joka -eroaa vanhasta ainoastaan sen kautta, että se on persoonaton ja -vapauttaa sen omistajan kaikista inhimillisistä suhteista orjaan. - -Raha on arvo, joka on aina itsensä arvoinen ja pidetään aina -täysin oikeutettuna ja laillisena, ja jonka käyttämistä ei pidetä -epäsiveellisenä, niinkuin pidetään orjuuden hyväkseen käyttämistä. - -Nuoruuteni aikana tuli klubeissa käytäntöön lottopeli. Kaikki -riensivät sitä pelaamaan, ja monet joutuivat vararikkoon, saattaen -perheensä onnettomuuteen, hävittivät vieraita, kruunun rahoja ja -ampuivat itsensä. Peli kiellettiin, ja se kielto on voimassa vieläkin. - -Muistan vanhojen hentomielisten pelaajien, sanoneen tätä peliä -erittäin miellyttäväksi sen puolesta, ettei siinä nähnyt, keltä -voitti, niinkuin tavallisesti on laita muissa peleissä. Palvelija -ei tuonut edes rahoja, vaan pelimerkkejä. Jokainen oli menettänyt -pienen panoksen, eikä hänen mielipahaansa tarvinnut nähdä. Sama on -rulettipelin laita, joka ei ole suotta kielletty. - -Mutta sama on laita rahankin. Minulla on tyhjentymätön taikakukkaro -ja minä vetäydyn pois kaikista maailman asioista. Ketä minä -vahingoitan? Minä olen mitä viattomin ja hyväluontoisin ihminen. -Mutta tämä on vaan lotto- tai rulettipeliä, missä en näe sitä, joka -hävitessään ampuu itsensä. Minä saan vaan ne kupongit, joita sitten -huolellisesti ja tasaisesti leikkaan irti talongeistani. - -Minä en ole mitään tehnyt, en tee, enkä tule tekemään. Minä vaan -leikkaan kuponkeja, lujasti uskoen, että raha on työn edustaja. -Sehän on merkillistä! Ja sitten vielä puhutaan hulluista! Mikäs -hulluuden laji voi olla tätä kauheampaa? Viisas, oppinut, kaikissa -muissa suhteissa ymmärtäväinen ihminen elää mielettömästi, lohduttaen -itseään sillä, että hän jättää sanomatta erään asian, joka on -välttämättömästi sanottava, jotta olisi ajatusta hänen päätelmässään, -ja katsoo olevansa oikeassa. Kupongit ovat työn edustajia! Mutta -kenenkä työn? Silminnähtävästi ei niitten omistajan, vaan sen, joka -tekee työtä. - -Raha on samaa kuin orjuus. Sama on sen tarkotus ja samat ovat sen -seuraukset. Sen tarkotus on itsensä vapauttaminen alkuperäisestä -laista, niinkuin sitä sattuvasti nimittää eräs syvämielinen -kansankirjailija, elämän luonnollisesta laista, niinkuin me sitä -nimitämme, persoonallisen työn laista tarpeittensa tyydyttämiseksi. -Ja orjuuden seuraukset omistajaan nähden: yhä uusien ja uusien -tarpeitten syntyminen ja keksiminen, jotka eivät milloinkaan tule -tyydytetyksi, veltostunut tylsämielisyys, turmelus, ja orjiin nähden: -ihmisen sorto, hänen alentamisensa eläimen asteelle. - -Raha on uusi hirmuinen orjuuden muoto, joka samoin kuin vanhakin -persoonallisen orjuuden muoto turmelee sekä orjan että orjan -omistajan, mutta paljoa pahempi, sillä se vapauttaa orjan ja orjan -omistajan heidän keskinäisistä persoonallisista ihmissuhteistaan. - - - - -XXII. - - -Minua aina kummastuttavat nuo usein käytetyt sanot: niin on kyllä -teoriassa, mutta mitenkäs on käytännössä? Ikäänkuin teoria olisi -joitakin kauniita sanoja, jotka ovat tarpeen keskustelussa, vaan ei -siihen että koko käytäntö, s.o. koko toiminta ehdottomasti siihen -perustuisi. Luultavasti on maailmassa ollut hirveän paljon tyhmiä -teorioja, koska semmoinen omituinen mielipide on päässyt vallalle. -Teoriahan on sitä, mitä ihminen ajattelee asiasta, ja praktiikka -sitä, mitä hän tekee. Mitenkäs voi olla mahdollista, että ihminen -ajattelisi pitävän tehdä näin, ja tekisi päinvastoin? Jos leipomisen -teoria on se, että ensin on taikina alustettava ja sitten pantava -kohoamaan, niin ei kukaan järkevä ihminen, joka tämän teorian tietää, -voi menetellä päinvastoin. Mutta meillä on tullut muotiin sanoa: se -on teoriaa, vaan käytännössä on toisin. - -Siinä asiassa, joka minun huomiotani kiinnittää, on toteutunut mitä -olen ajatellut, -- että nimittäin käytäntö välttämättömästi johtuu -teoriasta. Jos kerran olen ymmärtänyt asian, jota olen ajatellut, -niin en voi tehdäkään sitä toisin, kuin olen sen ymmärtänyt. - -Sain päähäni ruveta auttamaan onnettomia ainoastaan senvuoksi, -että minulla oli rahaa ja se yleinen taikausko, että raha on työn -edustaja tai yleensä jotain laillista ja hyvää. Mutta, ruvettuani -jakelemaan rahaa, huomasin antavani kokoomiani, köyhien ihmisten -maksettaviksi asetettuja vekseleitä, tekeväni sitä, mitä ovat tehneet -monet tilanomistajat, pakoittaessaan toisia orjia palvelemaan toisia. -Huomasin, että kaikkinainen rahan käyttäminen, jonkin ostaminen tai -antaminen toiselle ilmaiseksi, on köyhien maksettavaksi asetetun -vekselin esittäminen uloshaettavaksi tai sen antaminen toiselle -uloshaettavaksi. Ja senvuoksi tuli minulle selväksi se tyhmyys, -jonka olin aikonut tehdä -- auttaa köyhiä ottamalla köyhiltä. Minä -huomasin, että raha itsessään ei suinkaan ole mitään hyvää, vaan -päinvastoin silminnähtävästi pahaa, joka riistää ihmiseltä heidän -tärkeimmän onnensa -- työn ja mahdollisuuden käyttää tätä työtä -hyväkseen, sekä että tätä onnea en voi kellekään antaa, koska se -minulta itseltäni puuttuu. Minulla ei ole työtä eikä onnea käyttää -työtäni hyväkseni. - -Luulisi, ettei ole mitään erinomaista tuossa abstraktisessa -päätelmässä siitä, mitä on raha. Mutta tämä päätelmä, jota en ollut -tehnyt ainoastaan tehdäkseni päätelmän, vaan ratkaistakseni elämäni -ja kärsimystieni arvoituksen, tuli minulle vastaukseksi kysymykseen: -mitä on tekeminen. - -Niin pian kuin ymmärsin, mitä on rikkaus, mitä on raha, tuli -minulle selväksi ja epäilemättömäksi ei ainoastaan mitä minun on -tekeminen, vaan mitä kaikkien muittenkin on tekeminen, ja että he -senvuoksi välttämättömästi tulevatkin sitä tekemään. Minä ymmärsin -itse asiassa ainoastaan sen, mitä olin aikoja sitten tietänyt, sen -totuuden nimittäin, jota ammoisista ajoista asti olivat saarnanneet -ihmisille Buddha, Esaija, Laodse ja Sokrates sekä erityisen selvästi -ja vakuuttavasti Jeesus Kristus ja hänen edelläkävijänsä Johannes -Kastaja. Ihmisten kysymykseen, mitä heidän on tekeminen, Johannes -Kastaja vastasi yksinkertaisesti, lyhyesti ja selvästi: "jolla on -kaksi pukua antakoon sille, joka on ilman, ja jolla on ruokaa, hän -tehköön samoin" (Luuk. 3: 10, 11). Samaa, vielä selvemmin ja monta -kertaa on sanonut Kristus. Hän sanoi: "autuaat ovat kerjäläiset" -ja "voi teitä rikkaita". Hän sanoi, ettei voi palvella jumalaa ja -mammonaa. Hän kielsi oppilaitaan ottamasta ei ainoastaan rahaa, vaan -kahta pukuakin. Hän sanoi rikkaalle nuorukaiselle, että häntä esti -tulemasta taivaan valtakuntaan hänen rikkautensa, ja että helpompi -on kameelin mennä neulan silmästä läpi, kuin rikkaan päästä taivaan -valtakuntaan. Hän sanoi, että se, joka ei jätä kaikkea: taloa, -lapsia, peltoja, seuratakseen häntä, ei ole hänen oppilaansa. Hän -sanoi vertauksen rikkaasta, joka, niinkuin meidänkin rikkaat, ei -tehnyt mitään pahaa, vaan ainoastaan kävi hyvästi puettuna, söi -ja joi herkullisesti, ja yksin sen kautta tuhosi sielunsa, ja -kerjäläisestä Lasaruksesta, joka ei ollut tehnyt mitään hyvää, mutta -pelastui sen kautta, että oli kerjäläinen. - -Tämä totuus oli minulle jokseenkin tuttu, mutta maailman väärät opit -olivat siihen määrin sen pimittäneet, että se oli tullut minulle -teoriaksi juuri siinä merkinnössä, jossa tätä sanaa mielellään -käytetään, s.o. tyhjiksi sanoiksi. Mutta niin pian kuin minun -onnistui hajoittaa itsessäni maailman opin viisastelut, suli teoria -yhteen käytännön kanssa ja minun elämäni ja kaikkien ihmisten elämän -todellisuus tuli sen välttämättömäksi seuraukseksi. - -Minä ymmärsin että ihmisen, paitsi että hän elää omaksi -persoonalliseksi onnekseen, välttämättä täytyy myös palvella -toisten ihmisten onnea. Minä ymmärsin, että, jos kerran otetaan -vertaus eläinmaailmasta, niinkuin muutamat ihmiset mielellään -tekevät, puolustaessaan väkivaltaa ja taistelua vetoamalla -eläinmaailmassa tapahtuvaan taisteluun olemassa olosta, niin vertaus -on otettava yhteiskunnallisten eläinten elämästä, esimerkiksi -mehiläisten, ja että siis ihmistä, puhumattakaan hänessä olevasta -lähimmäisrakkaudesta, sekä järki että itse hänen luontonsa kutsuu -palvelemaan toisia ihmisiä ja yhteistä ihmiskunnan tarkotusta. Minä -ymmärsin, että se on ihmisluonnon laki, se laki, joka yksin voi saada -hänet täyttämään tarkotuksensa ja siis tehdä hänet onnelliseksi. -Minä ymmärsin, että tätä lakia on rikottu ja rikotaan sen kautta, -että ihmiset väkivallalla, niinkuin mehiläisrosvot, vapauttavat -itsensä työstä, käyttävät hyväkseen toisten työtä, ei yhteisen -tarkotuksen saavuttamiseksi, vaan kasvavien persoonallisten himojen -tyydytykseksi, ja, niinkuin mehiläisrosvot, joutuvat sen kautta -perikatoon. Minä ymmärsin, että ihmisten onnettomuudet johtuvat -orjuudesta, jossa toiset ihmiset pitävät toisia. Minä ymmärsin, -että meidän aikamme orjuutta ylläpidetään sotaväen avulla, maan -anastuksella ja rahan perimisellä. Ja, ymmärrettyäni uuden orjuuden -kolmen välikappaleen merkityksen, en voinut olla pyrkimättä -vapautumaan osanotosta siihen. - -Kun ollessani orjain omistajana ymmärsin tämän aseman vääryyden, -koitin yhdessä toisten ihmisten kanssa, jotka niinikään olivat sen -ymmärtäneet, siitä vapautua. Minun vapautumisyritykseni rajoittuivat -siihen, että, niin kauan kuin en voinut täydellisesti vapautua -väärästä asemastani, koitin niin vähän kuin mahdollista käyttää -hyväkseni orjain omistajan oikeuksia ja elää niin, kuin ei noita -oikeuksia olisi olemassa, samalla kaikin tavoin huomauttaen toisille -orjain omistajille heidän luuloteltujen oikeuksiensa epälaillisuutta -ja epäinhimillisyyttä. Samaa teen nykyisenkin orjuuden suhteen: -käytän niin vähän kuin mahdollista oikeuksiani, niin kauan kuin -en voi kokonaan luopua noista oikeuksista, jotka maan omistaminen -ja raha sotaväen tukemina minulle antavat samalla kaikin tavoin -koettaen huomauttaa toisille ihmisille noitten luuloteltujen -oikeuksien laittomuutta ja epäinhimillisyyttä. Osanotto orjuuteen -orjainomistajan puolelta on toisen työn hyväkseen käyttämistä, -perustuipa sitten orjuus hänen oikeuteensa orjaan tai hänen maan- tai -rahanomistukseensa. - -Ja senvuoksi, jos ihminen todellakaan ei rakasta orjuutta, eikä -tahdo ottaa siihen osaa, niin hän ensi työkseen lakkaa käyttämästä -hyväkseen toisten työtä, olkoonpa sitten maanomistuksen kautta, -hallitusta palvelemalla, tai rahan avulla. - -Ja luopuminen kaikista keinoista käyttää hyväkseen toisten työtä -viepi semmoisen ihmisen välttämättömyyteen yhdeltä puolen supistaa -tarpeensa, toiselta puolen itse tehdä itselleen kaikkea sitä, minkä -ennen on teettänyt toisilla. - -Ja tämä yksinkertainen ja välttämätön johtopäätös määrää kaikki -elämäni yksityiskohdat, muuttaa sen kokonaan ja kerrassaan vapauttaa -minut niistä siveellisistä kärsimyksistä, joita sain kokea nähdessäni -ihmisten kärsimyksiä ja turmelusta, ja kerrassaan poistaa kaikki ne -kolme syytä, jotka tekevät mahdottomaksi köyhien auttamisen ja joista -epäonnistumiseni johtui. - -Ensimäinen syy oli ihmisten kokoontuminen kaupunkeihin, jotka -nielevät maaseudun rikkauden. Jos ihminen vaan ei halua käyttää -hyväkseen toisten työtä nauttimalla palkkaa valtion palveluksessa -maan omistuksen kautta ja rahan avulla, vaan haluaa voimiensa ja -mahdollisuuden mukaan itse tyydyttää tarpeensa, niin hänelle ei -juolahda milloinkaan päähän lähteä pois maalta (jossa helpoimmin -voi tyydyttää tarpeensa) kaupunkiin, missä kaikki on toisten työn -tuotetta, missä kaikki on ostettava. Ja maalla ihminen on kykenevä -auttamaan hädän alaisia, eikä ole tunteva sitä avuttomuuden tunnetta, -jota minä tunsin kaupungissa, tahtoessani auttaa ihmisiä ei omalla, -vaan toisten työllä. - -Toinen syy oli rikkaitten eroittuminen köyhistä. Jos ihminen vaan -ei halua käyttää hyväkseen toisten työtä nauttimalla palkkaa -palveluksesta, maanomistuksen kautta ja rahan avulla ja tulee -pakoitetuksi itse tyydyttämään tarpeensa, niin heti itsestään hajoaa -se muuri, joka eroittaa hänet työkansasta, hän sulautuu yhteen sen -kanssa ja hänelle tulee mahdolliseksi sitä auttaa. - -Kolmas syy oli hävyn tunne, perustuva tietoisuuteen siitä, että -niitten rahojen omistaminen, joilla tahdoin ihmisiä auttaa, oli -vääryyttä. Jos ihminen vaan ei halua käyttää hyväkseen toisten työtä -nauttimalla palkkaa palveluksesta, maanomistuksen kautta ja rahan -avulla, niin ei hänellä milloinkaan tule olemaan niitä liikoja -rahoja, joitten olemassa olo minulla herätti rahattomissa ihmisissä -vaatimuksia, joita en voinut tyydyttää, ja minussa itsessäni tunteen, -että olin väärässä. - - - - -XXIII. - - -Minä huomasin syyksi ihmisten kärsimyksiin ja turmelukseen sen, -että toiset ihmiset ovat toisten orjina, ja siitä tein hyvin -yksinkertaisen johtopäätöksen. Jos kerran tahdon auttaa ihmisiä, -pitää minun ennen kaikkea olla aikaansaamatta niitä onnettomuuksia, -joista tahdon ihmisiä auttaa, s.o. olla osaa ottamatta ihmisten -orjuuttamiseen. Ihmisten orjuuttamiseen minua saattoi se, että -olin lapsuudestani tottunut olemaan työtä tekemättä ja käyttämään -hyväkseni toisten työtä, eläen yhteiskunnassa, joka ei ainoastaan -ollut tottunut tuohon toisten ihmisten orjuuttamiseen, vaan joka -puolustaa sitä kaikellaisilla taidokkailla ja taidottomilla -viisasteluilla. Minä tein sen yksinkertaisen johtopäätöksen, että, -ollakseni aikaan saamatta ihmisten kärsimyksiä ja turmelusta, -minun pitää niin vähän kuin mahdollista käyttää hyväkseni toisten -työtä ja niin paljon kuin mahdollista itseni tehdä työtä. Minä -tulin pitkän mutkan kautta siihen välttämättömään johtopäätökseen, -jonka kiinalaiset tuhat vuotta sitten ovat tehneet lauselmassaan: -jos on olemassa yksi joutilas ihminen, niin on olemassa toinen, -joka on nälkään kuolemassa. Minä tulin siihen yksinkertaiseen -ja luonnolliseen johtopäätökseen, että, jos minä säälin sitä -piinaantunutta hevosta, jolla ratsastan, niin on ensi tehtäväni -nousta pois sen selästä ja kävellä omin jaloin. - -Tämä vastaus, joka antaa niin täydellisen tyydytyksen siveelliselle -tunteelle, huikaisi silmiäni, ja huikaisee meidän kaikkien silmiä, -niin ett'emme sitä näe ja katsomme syrjään. - -Etsiessämme parannusta yhteiskunnallisista taudeistamme, etsimme sitä -joka taholta: sekä hallitusmielisistä että hallitusvastaisista, sekä -tieteellisistä että filantroopillisista taikauskoista, emmekä näe -sitä, mikä on jokaisen silmäin edessä. - -Sille, joka todellakin vilpittömästi kärsii meitä ympäröivien -ihmisten kärsimysten vuoksi, löytyy mitä selvin, yksinkertaisin -ja helpoin keino, ainoa mahdollinen parantamaan meitä ympäröivää -onnettomuutta ja tekemään meidän elämämme lailliseksi, -- se keino, -jonka Johannes Kastaja neuvoi, kun häneltä kysyttiin: mitä meidän on -tekeminen, ja jonka Kristus vahvisti: olla omistamatta enempää, kuin -yhden puvun, olla omistamatta rahaa, s.o. olla käyttämättä hyväkseen -toisten työtä, ja senvuoksi ennen kaikkea tehdä omin käsin kaikki, -minkä voi. - -Se on niin yksinkertaista ja selvää. Mutta se on yksinkertaista ja -selvää silloin, kun tarpeet ovat yksinkertaiset ja selvät, ja kun -ihminen itse on vielä raitis eikä ole pilaantunut luihin ja ytimiin -asti laiskuuden ja joutilaisuuden kautta. Jos minä asun maalla, -makaan uunin päällä ja annan velalliseni, naapurini, pilkkoa puita -ja lämmittää uunia, niin on selvää, että minä laiskottelen ja estän -naapuriani omaa työtään tekemästä. Minua rupeaa hävettämään ja minun -on ikäväkin aina loikoa, ja jos jänteeni ovat tottuneet työhön, niin -menen itse puita hakkaamaan. - -Mutta niin kauan on kaiken näköisen orjuuden kiusaus elänyt, niin -paljon on se kasvattanut keinotekoisia tarpeita, niin paljon -näihin tarpeisiin nähden eri tottumuksien asteilla olevia ihmisiä -on punoutunut toinen toiseensa, niin ovat ihmiset aikain kuluessa -turmeltuneet ja veltostuneet, semmoisia monimutkaisia viettelyksiä -ja puolustuksia ovat he ylellisyydelleen ja joutilaisuudelleen -keksineet, että joutilaisuuden portaitten huipulla olevan ihmisen ei -ole läheskään niin helppo ymmärtää syntiänsä, kuin sen talonpojan, -joka pakoittaa naapuriansa lämmittämään uunia. - -Näitten portaitten ylimmällä astimella olevien ihmisten on hirmuisen -vaikeata käsittää sitä, mitä heiltä vaaditaan. Heidän päätänsä huimaa -noitten valheen portaitten korkeus, kun he ajattelevat sitä paikkaa -maan päällä, johon heidän on laskeutuminen, ruvetakseen elämään edes -johonkin määrin inhimillisesti, ja sen vuoksi tämä yksinkertainen ja -selvä totuus näyttää näistä ihmisistä kummalliselta. - -Ihmisestä, jolla on kymmenen palvelijaa, liveripukuisia lakeijoja, -kuskeja, kokkeja, komeita tauluja seinillä, piaanoja y.m., näyttää -tietysti omituiselta, jopa naurettavaltakin se, mikä oikeastaan -on jokaisen tavallisen ihmisen yksinkertaisin ja lähin tehtävä, -nimittäin: pilkkoa itse puut, joilla keitetään hänen ruokansa ja -lämmitetään hänen uuninsa, puhdistaa itse kalossinsa tai kenkänsä, -tuoda itse pesuvetensä ja viedä ulos likavesi. - -Mutta paitsi sitä etäisyyttä, joka eroittaa ihmiset totuudesta, on -vielä toinenkin syy estämässä heitä näkemästä velvollisuuttaan tehdä -yksinkertaisinta ja heille itselleen luonnollisinta ruumiillista -työtä, nimittäin kaikkien toisistaan riippuvien rikasten ihmisten -olosuhteitten ja etujen monimutkaisuus ja sekavuus. - -Eräänä aamuna, kun tulin ulos käytävään, oli palvelija paraikaa -lämmittämässä uunia, josta lämmin johtui poikani huoneeseen. Astuin -sisään. Poika nukkui vielä, vaikka kello oli 11. Oli nimittäin -juhlapäivä ja koulusta oli lupaa. - -Hyvinvoipa, 18 vuotias nuorukainen, jolla on jo partaakin, syötyään -illalla vatsansa täyteen, nukkuu yhteentoista asti. Ja saman ikäinen -miespalvelija on noussut varhain, suorittanut koko joukon tehtäviä -ja lämmittää jo kymmenettä uunia, pojan yhä nukkuessa. "Kun ei tuo -palvelija edes lämmittäisi hänen uuniansa, että tuo hyvinvoipa laiska -ruumis saisi vähän palella!" ajattelin itsekseni, mutta samassa -muistin, että sama uuni lämmittää myöskin taloudenhoitajattaren -huonetta. Tuo 40 vuotias nainen oli edellisenä yönä saanut kolmeen -asti valvoa illallisen valmistuksen ja astiain pesun vuoksi, ja -kuitenkin noussut kello 7. Hän ei voinut itse lämmittää uunia sillä -hänellä ei ollut siihen aikaa. Palvelija lämmitti hänen edestään. -Mutta samalla sai lämmintä laiskurikin. - -Totta on, että kaikkien edut ovat toisiinsa punoutuneet, mutta -arvelematta sanoo jokainen omatunto, millä puolen on työ ja millä -puolen joutilaisuus. Eikä sitä sano ainoastaan omatunto, vaan sen -sanoo kaikkein selvimmin tilikirja. Mitä enemmän joku tuhlaa rahaa, -sitä enemmän hän pakoittaa toisia edestänsä työtä tekemään, ja mitä -vähemmän hän tuhlaa, sitä enemmän hän tekee työtä. - -Entä teollisuus, entä yhteiskunnallinen yritteliäisyys, ja lopuksi -kaikkein peloittavimmat sanat: kulttuuri, tieteiden ja taiteiden -kehittyminen? - - - - -XXIV. - - -Viime vuoden maaliskuussa palasin eräänä iltana myöhään kotiin. -Kääntyessäni Subovin poikkikadulta Hamovnitsheskin poikkikadulle -huomasin Neitsytkentän lumella joitakin tummia varjoja. Jokin -kiemurteli siellä maassa. En olisi kiinnittänyt huomiotani tuohon, -ellei kadun päässä seisova poliisimies olisi huutanut sinnepäin: - --- Vasilij! miks'et tuo? - --- Eihän se tule! -- vastasi sieltäpäin ääni, ja kohta sen jälkeen -varjot liikahtivat poliisimiestä kohti. Minä pysähdyin ja kysyin -"mitä se on?" - --- Tyttöjä ovat kiinni ottaneet Rshanovin talosta ja vieneet -poliisikamariin, mutta yksi jäi jälkeen, eikä tule. - -Lammasnahkaiseen turkkiin puettu piharenki kuletti häntä. Tyttö -kulki edellä, ja mies jälessä tyrkkien häntä takaapäin. Kaikki me --- minä, piharenki ja poliisi, olimme talvipuvuissa, tyttö yksin -oli leninkisillään. Hämärässä saatoin huomata ainoastaan ruskean -hameen ja huivin. Hän oli pienikasvuinen, niinkuin tavallisesti ovat -nälkääntyneet, hänellä oli lyhyet jalat ja verrattain leveä, kömpelö -vartalo. - --- Sinun tähtesi, raato, tässä seisomme. Tokko tulet! Kyllä minä -annan sinulle! -- huusi poliisi, joka nähtävästi oli väsynyt ja -kyllästynyt häneen. Tyttö kulki muutaman askeleen ja taas pysähtyi. - -Piharenki, vanha hyvänluontoinen ukko, nykäsi häntä käsipuolesta. - --- Vielä tässä pysähtymään! Kävele! -- Hän oli suuttuvinaan. Tyttö -horjahti ja rupesi puhumaan käheällä ja vinkuvalla äänellä. - --- Mitäs siinä tyrkit! Pääsen tästä ilmankin! - --- Palellut. - --- Meikäläinen ei palellu. Minä olen tulinen. - -Hän yritti laskea leikkiä, mutta hänen sanansa kaikuivat kuin tora. -Lyhdyn luona, joka on lähellä meidän talomme porttia, hän taas -pysähtyi, kallistui ja melkein kaatui aitaa vasten. Sitten alkoi -kaivaa jotain hameensa taskusta kömpelöillä kohmettuneilla käsillään. -Taas ne huusivat hänelle, mutta hän vaan mutisi ja hommasi jotakin. -Hän piteli toisessa kädessään vääntynyttä paperossia, toisessa -tulitikkuja. Minä seisoin hänen takanaan. Minua hävetti mennä hänen -ohitsensa ja hävetti myös seisoa katsomassa. Kuitenkin päätin mennä -lähemmäksi. Hän nojasi olkapäällään aitaa vasten ja turhaan koitti -saada tulitikkuja syttymään. Tarkastelin hänen kasvojansa. Hän oli -juuri tuommoinen nälkääntynyt ja näytti jokseenkin vanhalta, noin 30 -ikäiseltä. Likainen kasvojen väri, pienet, sameat, juopuneen silmät, -nenä kuin nappi, vinot, suupielien kohdalta alas painuneet, sylkeä -vuotavat huulet ja huivin alta töröttävä lyhyt hiussuortuva. Vartalo -pitkä ja litteä, kädet ja jalat lyhyet. Pysähdyin hänen kohdalleen. -Hän katsahti minuun ja hymähti, ikäänkuin tietäen kaikki, mitä minä -ajattelin. - -Minä tunsin, että piti jotain hänelle sanoa. Minun teki mieleni -osoittaa hänelle sääliäni. - --- Onko teillä vanhempia? -- kysyin. - -Hän rupesi käheällä äänellä nauramaan, sitten yhtäkkiä herkesi ja -kulmiansa kohottaen alkoi tuijottaa minuun. - --- Onko teillä vanhempia? -- toistin. - -Hän naurahti semmoisella ilmeellä, kuin olisi tahtonut sanoa: kaikkia -se keksii kysyäkin. -- On äiti, -- sanoi hän. -- Mitäs sinä siitä? - --- Mitenkäs vanha te olette? - --- Kuudennellatoista, -- vastasi hän heti, nähtävästi tavalliseen -kysymykseen. - --- Mars nyt, muuten tässä paleltuu sinun kanssasi, hukka sinut -periköön! -- huusi taas poliisi, ja tyttö horjahti aidan luota ja -läksi hoiperrellen astumaan Hamovnitsheskin katua poliisiasemalle -päin. Minä käännyin omaan porttiini, tulin talooni ja kysyin olivatko -tyttäreni palanneet kotiin. Minulle sanottiin, että he olivat olleet -iltamassa, pitäneet hyvin hauskaa, palanneet kotiin ja nyt jo -nukkuivat. - -Seuraavana aamuna aijoin mennä poliisiasemalle tiedustelemaan, -mitä oli tehty tuolle onnettomalle, ja olin jo jokseenkin varhain -lähdössä, kun luokseni tuli eräs niistä onnettomista hunningolle -joutuneista aatelismiehistä, jotka yrittelevät nousta jaloilleen, -mutta aina uudestaan lankeavat. Olin ollut tuttu tämän kanssa jo -kolme vuotta. Näinä kolmena vuotena oli hän jo useampia kertoja -antanut mennä kaiken, mitä hänellä oli ollut, vaatteetkin päältään. -Vastikään oli käynyt samalla tavoin ja hän vietti nyt yönsä Rshanovin -talossa, yömajakortteerissa, päivän ajaksi tullen minun luokseni. Hän -tapasi minut juuri kun olin ulos menossa ja alkoi heti kertoa, mitä -heillä Rshanovin talossa oli viime yönä tapahtunut. Hän oli tuskin -päässyt puoliväliin kertomustaan, kun hän, vanha mies, joka oli -aikoinaan nähnyt kaikenlaatuisia ihmisiä, yhtäkkiä purskahti itkuun, -vaikeni ja kääntyi seinään päin. Kaikki, mitä hän minulle kertoi, -oli aivan totta. Sain vahvistuksen siitä asianomaisessa paikassa -ja lisäksi vielä kuulin uusia yksityiskohtia, jotka kerron tässä -samalla. Kas tässä kertomus. - -Siinä yömajakortteerin alakerrassa, numerossa 32, jossa oli yötä -minun ystäväni, oli ollut kaikellaisten muuttelevain yömajalaisten, -miesten ja naisten joukossa myöskin muuan pesijätär, noin 30:n -ikäinen nainen, vaaleaverinen, hiljainen ja hyvännäköinen, mutta -sairaalloinen. Kortteerin emännällä oli rakastajana eräs venemies. -Kesällä tuo kumppani harjoitti venemiehen tointa, vaan talvella he -elivät vuokraamalla kortteeria yömajalaisille, ottaen 3 kopekkaa -ilman päänalusta, 5 kopekkaa päänalusen kanssa. Pesijätär oli -useampia kuukausia asunut siellä ja oli ollut hiljainen nainen. Mutta -viime aikoina oli alettu häneen kyllästyä siitä syystä, että hän oli -yskinyt ja häirinnyt toisten unta. Erittäinkin eräs 80 vuotias eukko, -puolihupsu, joka niinikään oli tämän kortteerin alituinen asukas, -oli ruvennut vihaamaan pesijätärtä ja ahdistamalla ahdistamaan -häntä siitä, ettei hän antanut toisten maata ja koko yön ryki, kuin -lammas. Pesijätär oli ollut vaiti, hän oli velkaa kortteerista, -jonka vuoksi hänen piti olla hiljaa. Hän oli yhä harvemmin kyennyt -käymään työssä, sillä voimia ei ollut riittänyt, ja senvuoksi ei -voinut maksaa emännälle. Viime viikolla hän ei ollenkaan ollut käynyt -työssä ja pilannut vaan kaikkien, erittäinkin vanhan eukon elämää -rykimisellään. Neljä päivää sitten oli emäntä käskenyt pesijättären -muuttamaan pois kortteerista. Hän oli jo ollut velkaa kuusi riunaa, -eikä näyttänyt olevan toivoa saada niitä häneltä, mutta kaikki paikat -olivat olleet täynnä, ja asukkaat olivat valittaneet pesijättären -yskimisestä. - -Kun emäntä oli käskenyt pesijättären pois kortteeristaan, jollei -hän suorittanut velkaansa, oli vanha eukko ilostunut ja työntänyt -pesijättären pihalle. Pesijätär oli lähtenyt mutta tunnin kuluttua -palannut takaisin, eikä emäntä ollut raskinnut häntä ajaa pois -uudestaan. Eikä emäntä ollut ajanut häntä toisena eikä kolmantenakaan -päivänä. "Minnekäs minä menen?" oli pesijätär sanonut. Mutta -kolmantena päivänä emännän rakastaja, joka tunsi järjestykset ja -menettelytavat, oli mennyt poliisia hakemaan. Poliisi, sapeli vyöllä -ja pistooli kupeella, oli tullut kortteeriin ja kohteliaasti käyttäen -säädyllisiä sanoja, vienyt pesijättären kadulle. - -Oli kirkas, aurinkoinen, mutta kylmä maaliskuun päivä. Purot -juoksivat, ja pihamiehet hakkasivat jäätä. Ajurien reet hypähtelivät -jäätyneellä lumella ja reen jalakset vinkuivat kiviä vastaan. -Pesijätär läksi kulkemaan mäkeä ylös auringon puolta, tuli kirkolle -asti ja kävi istumaan kirkon portaille. Mutta kun aurinko alkoi -laskea talojen taa ja lätäköt alkoivat vetäytyä riittaan, tuli -pesijättären kylmä ja tukala olla. Hän nousi ja läksi laahustamaan... -Minne? Kotiin, siihen ainoaan taloon, jossa hän oli asunut viime -aikoina. Kun hän pääsi perille, leväten aina väliin, alkoi hämärtää. -Hän tuli portille, kääntyi menemään sisään, liukastui, voihkasi ja -kaatui. - -Pari henkilöä, jotka sattuivat kulkemaan siitä ohitse, arvelivat -hänen olevan humalassa ja jatkoivat matkaansa. Mutta kolmas kompastui -maassa makaavaan ja meni sanomaan pihamiehelle: "jokin humalainen -akka siellä teidän portillanne viruu, olin vähällä niskani taittaa -hänen kauttansa, menkää edes korjaamaan se pois sieltä!" - -Pihamies meni. Pesijätär oli kuollut. Siinä oli ystäväni kertomus. -Saattaisi luulla, että olen valikoimalla valikoinut nuo tapaukset --- kohtauksen viisitoista vuotiaan porton kanssa ja nyt kertomani -tapauksen, mutta älköön sitä luultako. - -Kuultuani ystäväni kertomuksen, läksin poliisiasemalle, sieltä -mennäkseni Rshanovin talolle tarkemmin tiedustelemaan pesijättärestä. -Ilma oli ihana. Varjossa näkyi taas öisen pakkasen tekemän riitän -alta juokseva vesi, vaan auringon paisteessa oli kaikki sulana. -Joelta kuului kohinata. Sen takaa siinti Neskutshnin puiston puut -ja ruskeat varpuset, joita talvella ei paljon huomannut, täyttivät -nyt kaikki paikat ilollaan. Ihmiset ikäänkuin myöskin tahtoivat -olla iloisia, mutta heillä kaikilla oli liian paljon huolta. Kirkon -kellot kaikuivat ja näitten yhteen sulautuvien äänien seasta kuului -kasarmista päin laukauksia, rihlaluotien vinguntaa ja niitten -läiskähdykset maalitauluun. - -Tulin poliisiasemalle. Siellä muutamat aseelliset poliisit saattoivat -minut päällikkönsä luo. Hän oli myöskin varustettu sapelilla ja -pistoolilla ja jakeli joitakin määräyksiä repaleisen, värisevän ukon -suhteen, joka seisoi hänen edessään, eikä heikkoutensa vuoksi kyennyt -selvästi vastaamaan kysymyksiin. Päästyään siitä asiasta, kääntyi -päällikkö minun puoleeni. Minä kysyin eilisestä tytöstä. Hän kuunteli -minua ensin tarkkaavaisesti, mutta sitten hymähti sille, etten -tiennyt minkä vuoksi heitä viedään poliisiasemalle, ja että minua -kummastutti hänen nuoruutensa. - --- Hyvä ihme, onhan niitä kahdentoistakin ikäisiä, ja kolmen ja -neljäntoista vanhoja on vaikka kuinka, -- sanoi hän iloisesti. - -Minun kysymykseni johdosta eilisestä tytöstä hän selitti, että ne -luultavasti oli lähetetty komiteeaan. Kysymykseeni, missä he olivat -olleet yötä, hän vastasi epämääräisesti. Sitä tyttöä, josta puhuin, -ei hän muistanut. Niitä on niin paljon joka päivä. - -Rshanovin talossa, numerossa 32, oli minun tullessani jo pappi -vainajan ruumista siunaamassa. Vainaja oli asetettu entiselle -vuoteelleen, ja asukkaat, kaikki kerjäläisiä, olivat koonneet rahaa -sielumessua, ruumisarkkua ja käärinliinoja varten. Eukot olivat -hänet pukeneet ja kirstuun panneet. Pappi luki jotain pimeässä, -jokin nainen seisoi vaksikynttilä kädessä ja niinikään kynttilä -kädessä seisoi muuan mieshenkilö siistissä kriminnahkakauluksisessa -palttoossa ja kiiltävät kalossit jalassa. Se oli vainajan veli, joka -oli saanut tiedon tapahtumasta. - -Menin emännän puolelle ja tiedustelin häneltä kaikkia. - -Hän säikähti minun kysymyksiäni, nähtävästi peläten, että häntä -syytettäisiin jostakin, mutta sitten yltyi puhumaan ja kertoi minulle -kaikki. Takasin palatessani katsahdin vainajaan. Kaikki vainajat ovat -kauniita, mutta tämä oli erityisen kaunis ja liikuttavan näköinen -arkussaan. Puhtaat kalpeat kasvot suljettuine, ulkonevine silmineen, -sisään painun eine poskineen ja ruskeine pehmeine hiuksineen korkean -otsan päällä. Kasvot olivat väsyneen näköiset, hyväntahtoiset. Ilme -niissä ei ollut surullinen, vaan kummastunut. Ja todellakin, jos -elävät eivät näe niin kuolleet kummastelevat. - -Sinä päivänä, kun tätä kirjoitin, oli Moskovassa suuret tanssiaiset. - -Illalla läksin ulos kotoani yhdeksättä käydessä. Minä asun tehtaitten -ympäröimässä seudussa, ja läksin ulos tehtaitten vihellyksen jälkeen, -kun työväki viikon yhtämittaisen työn perästä pääsi vapaata päivää -viettämään. - -Työmiehiä kulki ohitseni, suunnaten matkaansa kapakkoihin ja -ravintoloihin. Monet olivat jo humalassa, monella oli naisia mukana. - -Asuen tehtaitten keskellä kuulen joka aamu kello 5 vihellyksen, -toisen, kolmannen, neljännen ja niin edelleen. Se merkitsee, että -on alkanut työ -- vaimojen, lasten, vanhusten. K:lo 8 kuuluu toinen -vihellys, silloin on puolen tunnin hengähdys. Kello 12 kolmas. -Silloin on tunti päivällisaikaa, ja k:lo 8 illalla neljäs, silloin -- -on loppu. - -Omituisesta sattumuksesta kaikki kolme minua lähinnä olevaa tehdasta, -valmistavat ainoastaan tanssiaisiin tarvittavia esineitä. - -Eräässä niistä tehdään ainoastaan sukkia, toisessa silkkikankaita, -kolmannessa hajuvesiä ja hiusvoiteita. - -Saattaa kuulla näitä vihellyksiä ilman että johtuu mieleen muu kuin -ajanmäärä. - -"Nyt oli vihellys, siis on aika mennä kävelylle", tulee ajatelleeksi. -Mutta voivat nämä vihellykset johdattaa mieleen myöskin sen, mitä ne -todellisuudessa merkitsevät. Ensimäinen vihellys k:lo 5 merkitsee -sitä, että ihmiset, jotka ovat maanneet kosteassa kellarissa, -usein miehet ja naiset sekaisin, nousevat pimeässä ja kiiruhtavat -koneitten jyskinään, työhön, jonka loppua ja hyötyä he eivät näe, -ja työskentelevät siellä kuumuudessa, tukehuttavassa ilmassa, -liassa, mitä lyhimmillä keskeytyksillä -- tunnin, kaksi, kolme ... -kaksitoista, jopa useampiakin tunteja yhtämittaa. Sitten menevät -maata ja taas nousevat, jatkaakseen samaa tarkotuksetonta työtä, -johon heitä pakoittaa ainoastaan hätä. - -Ja niin kuluu viikko viikon perästä ainoastaan pyhäpäivien -keskeyttäminä. Niinpä näin nyt nuo työmiehet päästettyinä tuommoista -lepopäivää viettämään. Kun he tulevat kadulle, on kaikkialla -ravintoloita, keisarillisia kapakoita, tyttöjä, ja humalaisina -kiskovat he käsipuolesta toisiansa ja semmoisia tyttöjä, kuin sekin, -joka tuonottain vietiin poliisiasemalle, ottavat ajurin ja ajelevat, -tai kuleksivat kapakasta toiseen, hoiperrellen, noituen ja löpisten -itsekkään tietämättä mitä. Kun ennen aikaan näin tuota tehtaalaisten -hoipertelemista, väistyin inholla syrjään ja olin vähällä ruveta -soimaamaan heitä siitä, mutta siitä saakka kuin olen joka päivä -kuullut noita vihellyksiä ja tiennyt niitten merkityksen, ihmettelen -vaan sitä, etteivät kaikki miehet joudu siihen jätkän tilaan, joita -Moskova on täynnään, ja kaikki naiset semmoiseen tilaan kuin se -tyttö, jonka olin tavannut taloni läheisyydessä. - -Siten kuleksin, katsellen noita tehtaalaisia, niin kauan kuin -he puuhailivat kaduilla, noin yhteentoista saakka. Liike alkoi -vähitellen asettua. Jäi jälelle sinne tänne humalaisia, ja joitakuita -miehiä ja naisia näin kuletettavan poliisiasemalle. Silloin alkoi -ilmestyä joka taholta katettuja vaunuja, kiitäen kaikki samaan -suuntaan. - -Kuskipukilla istuu kuski, turkki päällä, ja keikarimainen lakeija, -kokaardi lakissa. Hyvin syötetyt, komeilla loimilla peitetyt -juoksijat kiitävät pakkasessa, 20 virstan nopeudella tunnissa. -Vaunuissa istuu naisia kääriytyneinä ketunnahkaturkkeihinsa ja -suojellen kukkasiansa ja tukkalaitteitansa. Kaikki -- hevosten -valjaat, vaunut, kumipyörät, kangas kuskin kauhtanassa, vaunuissa -istujain sukat, kengät, kukkaset, sametti, hansikkaat, hajuvedet -- -kaikki tuo oli niitten ihmisten valmistamaa, joista osa juopuneina -oli heittäytynyt makuulavitsoilleen makuuhuoneissaan, osa yömajoissa -porttojen viereen, osa taas viety vankiloihin. Näittenpä ohitse, -pukeutuneena heidän valmistamiinsa pukuihin ja istuen heidän -valmistamissaan vaunuissa, ajoivat nuo tanssiaisiin menijät, eikä -heidän päähänsäkään juolahtanut, että olisi ollut mitään yhteyttä -tanssiaisten ja näitten juopuneitten välillä, joille heidän kuskinsa -niin tuimasti huusivat. - -Nämät ihmiset huvittelevat tanssiaisissa mitä levollisimmalla -mielellä, vakuutettuina siitä, etteivät he tee mitään pahaa, vaan -päinvastoin jotain hyvin hyvää. Huvittelevat kello 11:sta kello -6:teen aamulla, sillä aikaa kun toiset vatsa tyhjänä lojuvat -yömajoissa ja muutamat heistä kuolevatkin, niinkuin pesijätär. Ilo on -siinä, että vaimot ja neitoset esiintyvät semmoisessa säädyttömässä -puvussa, ettei turmeltumaton neitonen tai vaimo mistään hinnasta -näyttäytyisi siinä miehelle. Ja tässä puolialastomassa tilassa, -paljastettuine rintoineen ja olkapäähän asti paljaine käsivarsineen, -turnyyrineen ja pingoitettuine lanteineen, mitä kirkkaimmassa -valaistuksessa, vaimot ja neitoset, joitten ensimäinen avu aina on -ollut kainous, ilmestyvät vierasten miesten joukkoon, jotka niinikään -ovat säädyttömän pinkeissä puvuissa, ja huumaavan musiikin soidessa -sylitysten miesten kanssa pyörivät. Vanhat naiset, usein samalla -tavalla paljastettuina kuin nuoretkin, istuvat ja katsovat, syöden ja -juoden sitä mikä on makeinta. Vanhat miehet tekevät samoin. Ei ole -kummaa, että tätä tehdään yöllä, silloin, kun koko kansa nukkuu, eikä -voi sitä nähdä. Mutta se ei tapahdu salaamisen tarkotuksessa. Heistä -näyttää, ettei siinä ole mitään salaamistakaan, että se on niinkuin -olla pitääkin, etteivät he tuolla huvittelullaan, joka hävittää -tuhansien ihmisten tuskallisen työn tulokset, ketään loukkaa, vaan -päinvastoin ruokkivat köyhiä ihmisiä. - -Saattaa olla, että tanssiaisissa on hyvin hauskaa. Mutta mitenkä -me olemme tulleet niin pitkälle? Sillä jos me näemme joukossamme -ihmisen, joka ei ole syönyt tai on viluissaan, niin meitä hävettää -iloitseminen, niin kauan kuin hän ei ole saanut ruokaa ja lämminnyt, -puhumattakaan siitä, että voisimme huvittaa itseämme semmoisella -huvilla, joka tuottaa toisille kärsimyksiä. Meille on vastenmielistä -ja käsittämätöntä ilkeitten poikanulikkain ilo, kun he pistävät -koiran hännän pihtiin ja siitä riemuitsevat. - -Mitenkäs me sitten näissä iloissamme olemme niin sokeita, ettemme -näe niitä pihtejä, jotka puristavat meidän ilojemme vuoksi kärsivien -ihmisten häntiä? - -Eihän yksikään niistä naisista, jotka esiintyvät noissa tanssiaisissa -pari sataa ruplaa maksavissa puvuissa, ole syntynyt tanssiaisissa, -vaan hän on asunut myös maalla, nähnyt talonpoikia, tuntee -lapsenhoitajansa ja sisäpalvelijan, jonka isät ja äidit ovat köyhiä, -joilla parin sadan ruplan ansaitseminen mökin rakentamista varten -on pitkän, työteliään elämän tarkotuksena. Mitenkäs hän voi iloita, -tietäessään näissä tanssiaisissa paljastetun ruumiinsa koristuksena -kantavansa sitä mökkiä, joka on hänen hyvän hoitajansa veljen -tulevaisuuden haave? Otaksukaamme kuitenkin, ettei hän ole tullut -tuota ajatelleeksi. Mutta sitä, että sametti, silkki, makeiset, -kukkaset, pitsit eivät kasva itsestään, vaan että niitä tekevät -ihmiset, sitä hän arvattavasti ei voi olla tietämättä. Ei hän -myöskään voi olla tietämättä, minkälaiset ihmiset tuota kaikkea -tekevät, minkälaisissa olosuhteissa ja minkä vuoksi he sitä tekevät. -Eihän hän voi olla tietämättä, ettei ompelijatar, jolle hän vielä -riitelee, ole ollenkaan rakkaudesta häneen tehnyt hänelle tuota -leninkiä, että kaikki tuo -- leninki, pitsit, sametti ja kukkaset --- on tehty hänelle puutteen pakoituksesta. Otaksukaamme hänen -olevan niin huumaantuneena, ettei sitäkään huomaa. Mutta sitä, että -viisi tai kuusi vanhaa, arvoisaa, usein sairaalloista lakeijaa ja -palvelijatarta saavat valvoa ja puuhata hänen vuoksensa, sitä hän -ei ainakaan voi olla tietämättä. Hän on nähnyt heidän väsyneet, -synkät kasvonsa. Ei hän myöskään voi olla tietämättä, että tuona -tanssiaisyönä oli 28 pykälän pakkanen ja että kuski, vanha ukko, -tuossa pakkasessa sai istua koko yön kuskipukilla. Mutta minä -tiedän, että he todellakaan eivät sitä näe. Ja jos he, nuo nuoret -naiset, tanssiaisten hypnotiseeraamina, eivät tuota kaikkea näe, -niin ei heitä voi siitä tuomita. Ne raukat tekevät sitä, mitä -vanhemmat pitävät hyvänä. Mutta mitenkä vanhemmat selittävät tuon -sydämmettömyytensä ihmisiä kohtaan. - -Vanhemmat antavat aina seuraavan selityksen: "minä en pakoita ketään, --- tavarat minä ostan, ihmiset, palvelijat, kuskit minä pestaan. -Ostaa ja pestata -- eihän siinä ole mitään pahaa?" - -Näinä päivinä pistäysin erään tuttavani luona. Kulkiessani ensimäisen -huoneen läpi, hämmästyin nähdessäni kaksi naista pöydän ääressä, -kun tiesin tuttavani olevan poikamiehen. Laiha, keltainen, vanhahko -nainen, huivi hartioilla, teki jotain nopeasti käsillään ja -sormillaan pöydän päällä, hermostuneesti vavahdellen, aivan kuin -hänellä olisi ollut jokin hermollinen kohtaus. Vieressä istui tyttö -niinikään jotain tehden ja samalla tavalla vavahdellen. Minä menin -likemmä ja tarkastelin, mitä he tekivät. He katsahtivat minuun ja -jatkoivat työtänsä yhtä uutterasti. Heidän edessään oli pöydälle -levitettynä tupakkaa ja paperossihylsyjä. He tekivät paperosseja. -Se tapahtui semmoisella nopeudella ja jännityksellä, ettei sitä voi -kuvata ihmiselle, joka ei sitä ole nähnyt. Minä ihmettelin heidän -nopeuttansa. - --- Neljätoista vuotta olen tehnyt vaan tätä työtä, -- sanoi nainen. - --- Onkos se vaikeata? - --- Onhan tuo, rintaa pakottaa ja hengitys käy raskaaksi. - -Eihän hänen muuten olisi tarvinnut sitä sanoakaan. Sen saattoi -kyllä huomata, kun vaan katsahti häneen ja tyttöön. Tyttö oli tuota -työtä tehnyt kolmatta vuotta, mutta kerrankaan nähtyään hänet siinä -toimessa sanoisi jokainen, että se on vahva elimistö, joka alkaa jo -kuihtua. Tuttavani, hyväluontoinen ja vapaamielinen ihminen, oli -palkannut nämä naiset tekemään paperosseja 2 ruplan 50 kop. maksua -vastaan tuhannelta. Hänellä on rahaa, ja hän antaa sitä työstä -- -mitäs pahaa siinä on? Hän nousee ylös noin k:lo 12 aikaan. Illan -kello 6:sta 2:teen hän viettää korttipöydän tai piaanon ääressä, -syöpi hyvää, maukasta ruokaa, ja kaikki työt teettää toisilla. Sitten -hän keksii itselleen vielä uuden nautinnon -- polttamisen. Hän alkoi -nimittäin polttaa vasta vanhempana. - -On olemassa vaimo ja tyttö, jotka hädin tuskin voivat elättää -itseänsä sillä, että muuttuvat koneiksi ja koko ikänsä tupakan -pölyä hengittävät, siten terveyttänsä turmellen. Tuttavallani taas -on rahaa, ja hän pelaa mieluummin vistiä, kuin tekee itselleen -paperosseja. Hän antaa noille naisille rahaa sillä ehdolla, että he -jatkavat entistä onnetonta elämäänsä, tehden hänelle paperosseja. - -Minä rakastan puhtautta ja annan rahaa pesijättärelle sillä ehdolla, -että hän pesee paitani, jota muutan kaksi kertaa päivässä, ja tämä -paita murtaa pesijättären viimeiset voimat ja hän kuolee. - -Mitäs pahaa siinä on? Ihmiset, jotka ostavat ja palkkaavat, tulevat -ilman minuakin pakoittamaan toisia tekemään samettia ja makeisia, -palkkaamaan heitä tekemään paperosseja ja pesemään paitoja. Miksikäs -minä sitten kieltäisin itseltäni sametin ja makeiset, paperossit ja -puhtaat paidat, jos niitä kerran käytetään? Usein, melkein aina saan -kuulla nuo sanat. Mutta se on sitä samaa, mitä sanoo villiintynyt -kansanjoukko, hävittäessään jotakin. Se on sitä samaa, mikä villitsee -koiria, kun joku niistä kaataa toisen allensa ja toiset hyökkäävät -voitetun kimppuun repien sen kappaleiksi. Koska kerran on alku -tehty, koska paha on olemassa, niin miks'en minäkin sitä käyttäisi -hyväkseni? Mitäs siitä tulee, jos minä rupean pitämään likaista -paitaa ja itse tekemään paperossini. Tuleeko siitä kellenkään -helpotusta? -- kysyvät ihmiset tahtoessaan itseänsä puolustaa. Jos -emme olisi niin kaukana totuudesta, niin semmoiseen kysymykseen -hävettäisi vastatakin, mutta me olemme siihen määrin eksyksissä, että -tämä kysymys näyttää meistä aivan luonnolliselta ja senvuoksi, vaikka -hävettääkin, täytyy siihen kuitenkin vastata. - -Mikä erotus siinä on, jos minä pidän samaa paitaa viikon tai päivän, -ja teen itse paperossini tai olen aivan polttamatta? - -Se erotus, että joku pesijätär ja joku paperossin tekijätär -tarvitsevat vähemmän ponnistaa voimiansa, ja että sen, minkä -tähän asti olen antanut pesusta ja paperossien teosta, voin nyt -antaa pesijättärelle, tai ylipäänsä työntekijöille, jotka ovat -väsyneet työstänsä ja jotka ylivoimaisen työnteon sijaan saavat nyt -tilaisuuden levähtää ja juoda lasin teetä. Mutta tähän olen kuullut -vastattavan: "Jos minä rupean käymään likaisissa alusvaatteissa ja -olen polttamatta, antaen sen sijaan rahaa köyhille, niin köyhiltä -ne kuitenkin riistetään ja tuo teidän mereen heitetty pisaranne ei -kuitenkaan auta". - -Tuommoiseen vastaväitteeseen vielä enemmän hävettää vastata, -mutta täytyy. Se on niin tavallinen vastaväite. Vastaus siihen on -yksinkertainen. - -Otaksukaamme, että minä olen joutunut villien joukkoon ja nämä -kestitsevät minua paistilla, joka maistuu hyvin hyvälle. Mutta -seuraavana päivänä saan kuulla sen olleen valmistetun vangiksi -joutuneen ihmisen lihasta. Jos kerran en hyväksy ihmislihan syömistä, -niin, olipa tuo paisti miten maukasta hyvänsä, olipa tuo tapa syödä -ihmisiä miten yleinen tahansa ympärilläni asuvien keskuudessa ja -olipa hyöty, jonka minun kieltäytymiseni voi tuottaa syötäväksi -määrätyille vangeille, kuinka mitätön hyvänsä, en rupea, en voi enää -ruveta ihmislihaa syömään. Saattaa tapahtua, että syön ihmislihaakin, -kun nälkä minut siihen pakoittaa, mutta en tule tekemään siitä -itselleni makupaloja, en tule osaa ottamaan kestityksiin, jossa sitä -tarjotaan, enkä ylpeilemään osanotostani niihin. - - - - -XXV. - - -Mutta mitäs on tehtävä? Emmehän me ole tuota kaikkea aikaan saaneet. -Me sanomme: emme me ole sitä aikaan saaneet, se on tullut itsestään, -niinkuin lapset, jotain särettyään, sanovat, että se on itsestään -särkynyt. Me sanomme: kun kerran on olemassa kaupunkeja, niin, eläen -niissä, me elätämme toisia ihmisiä ostamalla heidän työtänsä ja -palveluksiansa. - -Mutta se ei ole totta. Ja senvuoksi on syytä tarkastaa, mitenkä me -elämme maalla ja mitenkä me siellä elätämme ihmisiä. - -Kuluu talvi kaupungissa, tulee pääsiäinen. Kaupungissa jatkuu yhä -samaa rikasten mässäystä. Bulevardeilla, puistoissa soi musiikki, -kaikkialla on teattereita, huvituksia, kansanjuhlia, ilotulituksia. -Mutta maalla on vielä parempi olla, ilma on puhtaampaa, puut, kedot, -kukat tuoreempia. Pitää matkustaa sinne, missä kaikki tuo on juuri -puhjennut ja kukkii. Ja niinpä suurin osa toisten työtä hyväkseen -käyttävistä rikkaista ihmisistä matkustaa maalle hengittämään tuota -parempaa ilmaa, katsomaan noita vielä parempia niittyjä ja metsiä. - -Ja niinpä noitten harmaitten, leivästä ja sipulista elävien, 18 -tuntia päivässä työtä tekevien, riittävän unen puutteessa olevien -ja rääsyihin puettujen talonpoikain keskuuteen asettuu rikkaita -ihmisiä. Täällä ei ainakaan kukaan ole vietellyt noita ihmisiä, ei -ole ollut mitään tehtaita, eikä ole niitä työttömiä, joita on niin -paljon kaupungissa, ja joita me muka ruokimme, antamalla heille -työtä. Täällä kansa kesällä tuskin ennättää lopettaa kaikkia töitään -aikanaan, ei ole joutilaita käsiä, vaan päinvastoin paljon viljaa -menee hukkaan käsien puutteessa ja paljon ihmisiä -- lapsia, vanhuksia, -naisia -- menehtyy työn taakan alla. Mitenkäs rikkaat ihmiset täällä -järjestävät elämänsä? - -Näin he sen tekevät. Jos on vanhanaikuinen talo, niin se uudistetaan -ja koristetaan, jos ei semmoista ole, niin rakennetaan uusi -- -kaksi-, kolmikerroksinen. Huoneet, joita on 12--20 ja enemmänkin, -ovat kaikki 6 arssinan korkuisia. Parkettilattiat, ikkunat -kokonaisesta lasista, kalliit matot, kalliit huonekalut, 200--600 -ruplaa maksava ruokasalin kaappi. Talon ympäristö lasketaan kivellä -ja tasoitetaan, laitetaan kukkalavoja, krokettikenttiä, peilipalloja, -vieläpä kasvihuoneita, kasvilavoja, komeita talleja. Kaikki maalataan -öljymaalilla, sillä öljyllä, joka puuttuu vanhusten ja lasten -puurosta. Ja vaikka tuo maalle asettuva meikäläinen ihminen olisi -köyhäkin ja vapaamielinen, niin hän asettuu asumaan semmoiseen -taloon, että sen rakentamista ja puhtaana pitoa varten täytyy riistää -työkansalta kymmeniä ihmisiä, jotka eivät ennätä kasvattaa leipää -omaksi elatuksekseen. - -Tässä tapauksessa ei voi vedota siihen, että tehtaat ovat jo olemassa -ja tulevat olemaan huolimatta siitä, tulenko minä niitä hyväkseni -käyttämään tai en. Ei voi sanoa, että minä elätän "joutilaita käsiä", -sillä tässä me suorastaan perustamme meille tarpeellisten esineitten -tehtaita ja suorastaan, käyttäen hyväksemme toisten hätää, riistämme -ihmisiä heille, meille ja kaikille välttämättömästä työstä, siten -turmellen heitä ja murtaen heidän terveytensä ja elämänsä. - -Niinpä asuu maalla joku sivistynyt ja kunniallinen aatelis- tai -virkamiesperhe. Kaikki perheenjäsenet ja vieraat ovat kokoontuneet -puolivälissä kesäkuuta, s.o. heinänteon alkaessa, ja asuvat -syyskuuhun asti, s.o. elonkorjuuseen ja kylvöön asti. He asuvat -siis maalla melkein koko kiireellisimmän työajan. Koko tuon ajan on -heidän ympärillään ja heidän läheisyydessään ollut käynnissä tuo -talonpoikain kesäinen työ, jonka rasittavasta jännittäväisyydestä ei -meillä voi olla minkäänlaista käsitystä, ellemme ole sitä kokeneet. - -Ja perheen jäsenet, noin kymmenkunta henkeä, elävät täällä aivan -samoin kuin kaupungissa, jos mahdollista vielä pahemminkin, sillä -täällä maalla he näet lepäävät (tyhjäntoimittamisesta), eikä -heillä ole nyt minkäänlaista työn tapaistakaan tai tekosyytä -joutilaisuuteensa. - -Pietarin päivällä -- paastolla, kun kansan ruokana on sahti, leipä ja -sipuli, alkaa heinänteko. Maalla asuva herrasväki näkee tuon työn, -hauskuudekseen sitä katsellen, nauttii kuivuvan heinän tuoksusta, -vaimoväen lauluista, viikatteitten kalskeesta ja niittomiesten ja -haravoivien rivien näöstä. - -Heinänteko on tärkeimpiä töitä maailmassa. Melkein joka vuosi -työvoimain ja ajan puutteessa jääpi niittyjä loppuun niittämättä ja -heinää joutuu sateitten alle, ja enemmän tai vähemmän jännitetystä -työstä riippuu, lisääntyykö ihmisten varastoihin 20 tai useampia -prosenttia heinää, vai menevätkö ne hukkaan. Jos lisääntyy heinää, -niin lisääntyy myöskin lihaa vanhuksille ja maitoa lapsille. Tässä -on kullakin niittomiehellä kysymys leivästä ja maidosta talven -varalle. Jokainen työmies sen tietää. Yksin lapsetkin tietävät, että -se on tärkeätä työtä ja että täytyy ponnistaa viimeisetkin voimansa. -Heilläkin on tehtävänsä: kulettaa raskas sahtikannu niityllä olevalle -isälle, paljain jaloin kiireesti juosten kaksi virstaa kylästä, -ennättääkseen perille päivällisajaksi. Jokainen tietää, ettei -heinänteosta elonkorjuuseen tule olemaan keskeytystä, eikä aikaa -levähtämiseen. - -Mutta paitsi heinäntekoa on paljon muuta työtä: pelto on käännettävä, -äestettävä, vaimoilla on kankaan kudonta, leipominen, pesu, miehillä -myllyllä ja kaupungissa käynti, kunnalliset asiat, tuomarin ja -kylänvanhimman luo meno, kyydinteko y.m. Kaikki vanhat, jopa -sairaatkin, ponnistavat viimeisetkin voimansa. Niittomiehet tekevät -työtä niin, että he joka kerta ennen työn lopettamista heikkoudesta -horjuvat kulkiessaan viimeisiä sarkoja ja tuskin kykenevät nousemaan -pystyyn levähtämisen jälkeen. Samaten tekevät työtä vaimotkin, usein -raskauden tilassa ollessaan ja imettäessään. - -Työ on äärimmilleen jännitettyä ja yhtämittaista. Kaikki ponnistavat -viimeisetkin voimansa ja syövät tämän työn aikana loppuun ei -ainoastaan niukan ravintonsa koko varaston, vaan entisetkin -varastonsa. Olematta ennestäänkään kovin lihavia he laihtuvat -elonaikana. - -Työssä on esim. kolme miestä -- vanha ukko, hänen veljenpoikansa, -nuori, nainut mies, ja suutari, herraskartanon työväkeen kuuluva. -Kaikille heille tämä heinänsato ratkaisee talven kohtalon. Saako -lehmän pitää, saako verot suoritetuksi vai ei? He ovat herkeämättä, -väsymättä tehneet työtä jo kaksi viikkoa. Sade on viivyttänyt -työntekoa. Sateen lakattua ja märkyyden haihduttua he päättävät -lopettaa työnsä ja, paremmin ennättääkseen, ottavat kukin kaksi -vaimoihmistä mukaansa. Ukon mukana tulee hänen vaimonsa, 50 vuotias, -työn kuluttama, yksitoista synnytystä läpikäynyt nainen, kuuro, mutta -hyvin tarmokas vielä työnteossa, ja 13 vuotias tytär, lyhyenläntä, -mutta tanakka ja voimakas. Veljenpojan mukana tulee hänen vaimonsa, -kookas ja voimakas kuin mies ikään, ja hänen miniänsä, siunatussa -tilassa oleva sotamiehen vaimo. Suutarin mukana tulee hänen vaimonsa, -kova työntekijä, ja tämän äiti, kahdeksannellakymmenellä oleva, -jolla oli tapana käydä kerjuulla. Kaikki he pysyttelevät toistensa -tasalla ja tekevät työtä aamusta iltaan kesäkuun auringon pahimmassa -helteessä. Ilma on painostava ja ennustaa sadetta. Joka hetki on -kallis. Ei tahdo malttaa heittää työtä kesken, hakeakseen vettä tai -sahtia. - -Pikkuinen poika, vanhan eukon veljenpoika, kulettaa vettä. Vanha -mummo, joka nähtävästi pelkää, että hänet ajettaisiin pois työstä, -ei heitä haravaa kädestään ja koittaa väkisinkin pysyä mukana. -Poikanen, ruumis aivan väännyksissä ja astuen lyhyitä askeleita -paljailla jaloillaan, kulettaa vesikannua, joka on häntä itseään -painavampi. Tyttö sälyttää olalleen heinätaakan, joka niinikään -on häntä itseään painavampi, astuu muutaman askeleen, pysähtyy ja -pudottaa taakkansa maahan, kykenemättä sitä perille viemään. Vanha -vaimo haravoi lakkaamatta ja kantaa heinää raskaasti hengittäen ja -horjahdellen. Vanha mummo ainoastaan haravoi, mutta sekin on hänelle -liikaa. Vaivoin hän laahaa virsuihin puettuja jalkojansa ja tuijottaa -synkästi eteensä, niinkuin kovasti sairas tai kuoleva ihminen. -Ukko varsin lähettää hänet kauemmaksi toisista rukojen ympäriltä -haravoimaan, ettei hän koittaisi pysyä toisten rinnalla, mutta hän ei -hellitä ja jatkaa synkän näköisenä työtänsä niin kauan kuin muutkin. - -Aurinko jo laskee metsän taa, mutta kaikki ei ole vielä rukoihin -koottuna, paljon on vielä jälellä. - -Kaikki tuntevat, että olisi jo aika lopettaa, mutta kukaan ei virka -sanaakaan, odottaen, että joku toinen sanoisi. Viimein suutari, -tuntien voimiensa tyyten loppuvan, ehdottaa ukolle, että loput -jätettäisiin seuraavaksi päiväksi ja ukko suostuu. Vaimoväki -rientää heti noutamaan vaatteita, kannuja, talikoita, mummo vaipuu -siihen paikkaansa ensin istualleen ja sitten pitkälleen ja kaikki -tuijottavat eteensä sammuneilla katseilla. Sitten naiset lähtevät -pois ja mummo nousee ähkien ja laahustaa heidän perässään. - -Katsokaammepa nyt herraskartanoa. Sinä samana iltana, jolloin -kylältä päin kuuluu työstä palaavien nääntyneitten niittomiesten -viikatteitten kalahduksia ja vaimojen ja tyttöjen huutoja, kun -he, ennätettyään juuri panna pois haravat, juoksentelevat karjaa -ajellen, -- kuuluu herraskartanosta aivan toisia ääniä -- kuuluu -pianon rämpätystä, jokin unkarilainen laulu, ja silloin tällöin -krokettipallojen kolahduksia. Tallin luona seisovat vaunut, joitten -eteen on valjastettuna neljä lihavaa hevosta. - -On tullut vieraita. Hevoset helistelevät kulkusia seistessään. -He syövät heinää, tallaten sitä jalkoihinsa, sitä samaa heinää, -jota tuolla niityllä niin suurella vaivalla kootaan. Pihalla on -liikettä, terve, hyvinvoipa nuori mies vaalean punaisessa paidassa -kutsuu kuskeja valjastamaan ja satuloimaan hevosia. Kaksi kuskia -tulee renkituvasta ja menee huolettomasti käsiään heiluttaen -hevosia herrasväelle satuloimaan. Aivan talon luona kulkee kaksi -lapsenhoitajaa, toinen nuori, toinen vanha, vieden nukkumaan saman -ikäisiä lapsia kuin ne, jotka saivat käydä kylästä sahtia noutamassa. -Toinen hoitajista on englantilainen eikä osaa venättä. Hänet on -tilattu Englannista -- ei senvuoksi, että hänellä olisi tiedetty -olevan joitakin erityisiä ansioita, vaan ainoastaan senvuoksi, että -hän on ummikko. Vähän etempänä muuan mies ja pari vaimoa kastelevat -kukkia, toinen mies puhdistaa pyssyä talon nuorelle herralle. - -Tuolla kaksi vaimoa kantaa puhtailla alusvaatteilla täytettyä -vasua -- he ovat pesseet koko herrasväen sekä englannittarien ja -ranskattarien alusvaatteet. Talossa on vielä kaksi vaimoa, jotka -hädin tuskin ennättävät pestä astiat herrasväen jälkeen, ja kaksi -frakkipukuista miestä juoksentelee edes takaisin tarjoten kahvia, -teetä, viiniä, seltterivettä. Yläkerrassa on pöytä katettuna. On -juuri syöty, ja kohta taas syödään -- aina kello kahteentoista, -kolmeen, usein auringon nousuunkin asti. - -Toiset istuvat poltellen sikaaria korttien ääressä, toiset -vapaamielisiä keskusteluita pitäen, kolmannet kävelevät paikasta -toiseen, syövät, polttelevat ja vihdoin, tietämättä mitä tehdä, -keksivät lähteä ajelemaan. Tätä herrasväkeä on noin viisitoista -tervettä miestä ja naista, ja noin 30 tukevaa työmiestä ja työ naista -on työssä heitä varten. - -Ja tämä tapahtuu siellä, missä jokainen tunti, jokainen poikanen on -kallis. Ja tätä samaa jatkuu heinäkuussakin, kun talonpojat läpi yön -saavat niittää kauraa, ettei se ehtisi karista maahan, ja vaimot -nousta ennen aamun koittoa puimaan olkia siteitä varten, kun tuo -ennen mainittu ennestään jo työn näännyttämä vanha mummo, raskaana -olevat vaimot ja nuoret lapset kokonaan murtuvat, ja kun ei ole -riittävästi käsiä, hevosia eikä ajoneuvoja kulettamaan aumoihin sitä -viljaa, jolla elävät kaikki ihmiset, jota tarvitaan miljooneja puutia -päivässä Venäjällä, etteivät ihmiset kuolisi. Ja tämmöisenä aikana -jatkuu tuo herrasväen elämä, on teattereita, juhlia, metsästysretkiä, -syöminkejä, juominkeja, soittoa, laulua, tanssia ja loppumatonta -mässäystä. - -Tässä ei nyt enää voi puolustautua sillä, että semmoiset olot ovat -jo ennestäänkin olemassa. Ei mitään semmoista ole ollut olemassa. -Itse me varsin laitamme semmoisen elämän, riistäen työn ja leivän -työn näännyttämiltä ihmisiltä. Me elämme niin, kuin ei olisi mitään -yhteyttä kuolevan pesijättären, 15 vuotiaan porton, paperossien -teosta kuihtuneitten naisten ja äärimmilleen jännitetyn, ylivoimaisen -työn murtamien vanhojen eukkojen ja lasten välillä. Me elämme, -nautimme ylellisyydestämme, ikäänkuin ei olisi yhteyttä tämän ja -meidän elämämme välillä. Me emme tahdo nähdä sitä, että, ellei olisi -meidän joutilasta, ylellistä ja turmeltunutta elämää, ei olisi -myöskään tuota ylivoimaista työntekoa, ei olisi meidän elämää. - -Meistä näyttää, että kärsimykset on erittäin, ja meidän elämämme on -erittäin, ja että me, eläessämme niinkuin elämme, olemme viattomia ja -puhtaita kuin kyyhkyset. - -Me luemme kuvauksia roomalaisten elämästä ja kummastelemme noitten -sieluttomien Lucullusten sydämmettömyyttä, kun he nauttivat -herkkuruuista ja juomista, silloin kun kansa oli nälkään kuolemassa, -me pudistamme päätämme ja kummastelemme isoisiemme raakuutta, noitten -orjain omistajain, jotka perustivat kokonaisia kotiorkestereita ja -teattereita ja määräsivät kokonaisia kyliä puutarhojen ylläpitoon. -Ylevyytemme kukkulalla seisoen me ihmettelemme heidän inhimillisyyden -puutettaan. - -Luemme Esaian sanat, 5: 8: "Voi teitä, jotka laitatte toisen talon -toisen tykö, yhdistätte toisen pellon toiseen, siksi kunnes ei enää -sijaa ole, asuaksenne yksinänne maan päällä." - -11. "Voi niitä, jotka aamusta varhain etsivät väkeviä juomia ja -istuvat myöhään iltaan, kiihoittaakseen itseänsä viinillä." - -12. "Ja heillä on harppuja ja sitroja, rumpuja ja huiluja ja viiniä -pidoissaan, mutta eivät he katso Herran työtä, eivätkä näe hänen -kättensä tekoja." - -18. "Voi niitä, jotka vetävät puoleensa jumalattomuutta syntisillä -siteillä ja syntiä ikäänkuin vaunun köysillä." - -20. "Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, jotka -tekevät pimeyden valoksi ja valon pimeydeksi, jotka tekevät karvaan -makeaksi ja makean karvaaksi." - -21. "Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja järkeviä -omasta mielestään." - -22. "Voi niitä, joiden urhoollisuus on juoda viiniä ja joiden -sankaruus on sekoittaa väkeviä juomia." - -23. "Jotka lahjain vuoksi julistavat rikollisen syyttömäksi ja -riistävät viattomalta hänen oikeutensa". - -Me luemme nämä sanat, emmekä luule niitten meitä koskevan. - -Me luemme Matt. 3: 10: - -"Jo on kirves pantuna puiden juurelle; jokainen puu, joka ei tee -hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen." - -Ja me olemme täydellisesti vakuutetut, että hyvä puu, joka tekee -hedelmän, olemme me itse, ja ettei nuo sanat ole meille sanotut, vaan -joillekin toisille, pahoille ihmisille. - -Esaian 6: 10 luemme: - -"Paaduta tämän kansan sydän, tee kuuroiksi heidän korvansa ja -sokeiksi heidän silmänsä, ettei se näkisi silmillään, eikä kuulisi -korvillaan, eikä ymmärtäisi sydämmellään, ettei se kääntyisi, eikä -tulisi parannetuksi." - -11. "Silloin minä sanoin: kuinka kauaksi aikaa, Herra? - -"Ja hän sanoi: siksi kun kaupungit tulevat autioiksi asujanten -puutteessa ja talot jäävät kylmille, ja maa muuttuu erämaaksi." - -Me luemme tätä ja olemme aivan vakuutetut, ettei tuo kaikki tarkoita -meitä, vaan jotakin toista kansaa. Senpä tähden me emme ollenkaan -näekään, että tuo tapahtuu meille, me emme kuule, emme näe, emmekä -ymmärrä sydämmellämme. Miksi on niin käynyt? - - - - -XXVI. - - -Mitenkä voi ihminen, joka ei ole kokonaan menettänyt järkeään ja -omaatuntoaan, vaikkei hän pitäisikään itseään juuri kristittynä tai -sivistyneenä ja humaanisena ihmisenä, elää niin, että hän, ottamatta -osaa koko ihmiskunnan taisteluun olemassa olon puolesta, ainoastaan -kuluttaa elämän puolesta taistelevien ihmisten työntuotteita, -vaatimuksillaan enentäen taistelevien työtä ja tässä taistelussa -sortuvien lukumäärää. Ja semmoisia ihmisiä on täynnään meidän niin -kutsuttu kristillinen ja sivistynyt maailma. Mutta paitsi sitä, että -meidän maailmamme on täynnä semmoisia ihmisiä, on meidän sivistyneen -kristillisen maailmamme ihmisten ihanteenakin saada hankituksi niin -suuri omaisuus kuin mahdollista, s.o. rikkaus, joka antaa mukavuuksia -ja joutilaisuutta, eli vapauttaa elämisen taistelusta ja käyttää niin -paljon kuin suinkin hyväkseen tuossa taistelussa sortuvien veljien -työtä. Mitenkä ovat ihmiset voineet joutua semmoiseen kummalliseen -erehdykseen? - -Mitenkä ovat he voineet joutua niin pitkälle, etteivät näe, kuule, -eivätkä sydämmessään ymmärrä niin selvää ja epäilemätöntä asiaa? - -Eihän tarvitse muuta kuin hetken ajatella kauhistuakseen sitä -omituista ristiriitaa, joka on olemassa meidän elämämme ja sen -välillä, mitä me tunnustamme -- me niin kutsutut humaaniset, -sivistyneet ihmiset (en sano kristityt). - -Olipa se hyvin tai pahoin tehty, minkä teki se Jumala, tai se luonnon -laki, jonka voimasta maailma ja ihmiset ovat olemassa, mutta ihmisten -asema maailmassa siitä asti kuin me sen tunnemme, on nyt kerran -semmoinen, että ihmiset ovat alastomia, ilman karvapeitettä, ilman -luolia, joihin voisivat kätkeytyä, ilman ravintoa, jota voisivat -löytää kedolta, niinkuin Robinson saarellaan. Kaikki ovat pakoitetut -alituisesti ja väsymättä taistelemaan luonnon kanssa verhotakseen -ruumiinsa, suojellakseen itseänsä, saadakseen kattoa päänsä päälle ja -tyydyttääkseen omaa nälkäänsä ja työhön kykenemättömien lastensa ja -vanhustensa nälkää. - -Tarkastelimmepa ihmisten elämää missä ja minä aikana hyvänsä -Euroopassa, Kiinassa, Amerikassa, Venäjällä, katselimmepa ihmiskuntaa -tai jotakin sen osaa muinaisina aikoina, sen paimentolaiselämän -aikoina, tai meidän aikanamme, höyrykoneitten, sähkövalon ja -kehittyneen maanviljelyksen aikakautena, niin huomaamme saman asian: -että ihmiset, vaikka he herkeämättä ja jännityksellä tekevät työtä, -eivät kykene hankkimaan itselleen, lapsilleen ja vanhuksilleen -vaatteita, asuntoa ja ravintoa, ja että melkoinen osa ihmisiä sortuu -elatusvarojen puutteessa ja ylenpalttisen työn rasittamina. - -Elimmepä missä hyvänsä, jos tarkastamme ihmisten elämää sadan -tuhannen, tuhannen, tai vaikkapa vaan kymmenenkin neliövirstan -suuruisella alalla, niin saamme nähdä siinä: nälkääntyneitä lapsia -ja vanhuksia, sairaita ja heikkoja lapsensynnyttäjiä, jotka -riittävän ravinnon ja levon puutteessa ennen aikoja kuolevat, saamme -nähdä ihmisiä, joita ikänsä kukoistuksessa tappaa vaarallinen ja -epäterveellinen työ. Siitä saakka kuin maailma on ollut olemassa -näemme ihmisten hirveillä ponnistuksilla, kieltäymyksillä ja -kärsimyksillä taistelevan yhteistä hätäänsä vastaan voimatta sitä -voittaa. Me tiedämme sitä paitsi, että jokainen meistä, elipä hän -missä hyvänsä ja miten hyvänsä, vasten tahtoaankin kuluttaa joka -päivä, joka tunti osan ihmiskunnan työn tuloksista. Elipä hän missä -ja miten hyvänsä, niin talo, katto hänen päällään ei ole itsestään -syntynyt. Puut hänen uunissaan eivät ole itsestään tulleet, ei -myöskään vesi, jota hän käyttää, eikä ole taivaasta alas tipahtanut -valmiiksi paistettu leipä, päivällinen, vaatteet, jalkineet, vaan -kaiken tuon ovat tehneet hänelle ne ihmiset, joita sadottain ja -tuhansittain menehtyy ja kuolee turhaan ponnistellessaan hankkiakseen -itselleen ja lapsilleen asuntoa, ravintoa ja vaatteita. Kaikki -ihmiset taistelevat puutetta vastaan. Taistelevat semmoisella -jännityksellä, että heidän ympärillään joka hetki sortuu heidän -veljiänsä, isiänsä, äitejänsä, lapsiansa. Ihmiset tässä maailmassa -ovat, niinkuin merihädässä olevat laivalla, semmoisessa tilassa, että -heidän täytyy tarkasti säästää niukkoja ruokavarojansa ja herkeämättä -taistella hätää vastaan. Jokainen pysähdys tässä meidän jokaisen -työssä, jokaiselle asialle hyödytön toisten työn kuluttaminen on -turmiollista meille itsellemme ja meidän veljillemme. Mitenkäs on -tultu siihen, että aikamme sivistyneitten ihmisten enemmistö, itse -työtä tekemättä, levollisesti kuluttaa toisten ihmisten heidän -elämälleen välttämättömiä työn tuloksia ja pitää semmoista elämää -mitä luonnollisimpana ja järjellisimpänä? - -Voidakseen vapauttaa itsensä kaikille luontaisesta työstä ja sälyttää -se toisten hartioille, pitämättä itseänsä petkuttajana ja varkaana -täytyy otaksua: - -1) että me, ihmiset, jotka emme ota osaa yhteiseen työhön, olemme -joitakin työväestä eroavia olentoja, ja että meillä on yhteiskunnassa -erityinen tarkotus, niinkuin mehiläisillä on toinen tarkotus kuin -työmehiläisillä, ja 2) että se työ, jota me, elämisen taistelusta -vapautetut ihmiset, teemme muitten ihmisten hyväksi, on kaikille niin -hyödyllistä, että se varmasti palkitsee sen vahingon, jonka teemme -toisille heidän tilaansa raskauttamalla. - -Entisinä aikoina toisten työtä hyväkseen käyttävät ihmiset -vakuuttivat: 1) että he ovat erityistä rotua, ja 2) että Jumala on -heille antanut erityisen tehtävän pitää huolta erityisten ihmisten -onnesta, s.o. hallita ja opettaa heitä, jonka vuoksi he vakuuttivat -toisille ja itsekin usein uskoivat, että se työ, jota he tekivät, oli -tarpeellisempaa ja tärkeämpää kansalle kuin se, jota he käyttivät -hyväkseen. Ja tämä puolustus oli riittävä niin kauan kuin ei ollut -epäilystä Jumalan välittömästä sekaantumisesta ihmisten asioihin ja -rotuerosta. Mutta kristinuskon ja siitä johtuvan kaikkien ihmisten -tasa-arvoisuuden ja yhteyden tietoisuuden vallalle päästyä ei tuota -puolustusta voitu enään tuoda esiin entisessä muodossaan. Ei voitu -enään vakuuttaa ihmisten syntyvän eri rotuisina erilaisilla ansioilla -ja eri tarkoituksella, ja vanha puolustus, vaikka sitä jotkut vielä -kannattivatkin, vähitellen melkein kokonaan katosi. - -Ihmisten rotueroon perustuva puolustus katosi, mutta itse tosiasia, -itsensä vapauttaminen työstä ja toisten työn hyväkseen käyttäminen on -jäänyt entiselleen, ja olemassa olevalle tosiasialle on aina keksitty -uusia puolustuksia, semmoisia, että niitten avulla rotuerotukseen -vetoamattakin eräitten ihmisten vapautuminen työstä näyttäisi -oikeutetulta. Semmoisia puolustuksia on keksitty hyvin paljon. Niin -kummalta kuin se näyttääkin, kaiken sen tehtävänä, jota on nimitetty -tieteeksi, on ollut ja on vielä nytkin tuommoisten puolustusten -etsiminen. Se on ollut jumaluustieteen, se on ollut lakitieteitten -toiminnan tarkotuksena, se on ollut n.k. filosofian ja viime -aikoina n.k. kokeellisen tieteen toiminnan tarkotuksena. Kaikilla -jumaluustieteellisillä viisauksilla, jotka koettavat todistaa, että -nykyinen kirkko on ainoa Kristuksen todellinen seuraaja, jonka -vuoksi sillä yksin on täysi ja ikuinen valta ihmisten sielujen ja -ruumiittenkin yli, -- on pääasiallisesti tämä tarkotus. - -Kaikki juriidilliset tieteet: valtio-, rikos-, siviili-, -kansainvälinen oikeus tarkottavat ainoastaan tätä. Suurin osa -filosoofisista teorioista, erittäinkin niin kauan aikaa vallalla -ollut Hegelin teoria, päätelmineen olevaisuuden järjellisyydestä -ja siitä, että valtio on persoonallisuuden täydellisentämisen -välttämätön muoto, tarkottavat ainoastaan tätä. - -Jotakuinkin ala-arvoinen englantilainen sanomalehtimies, jonka -teokset ovat kaikki unohdetut ja joita pidetään mitättömistä -mitättömimpinä, kirjoittaa tutkimuksen väestösuhteista, keksien -luulotellun lain elatuskeinoihin nähden suhteettomasta väestön -lisääntymisestä. Tämän luulotellun lain hän esittää matemaatillisesti -mihinkään perustumattomissa kaavoissa ja lähettää ulos maailmaan, -teoksen kevytmielisyyteen ja mitättömyyteen katsoen olisi otaksunut, -että se, herättämättä kenenkään huomiota, olisi unohtunut niinkuin -saman kirjailijan kaikki seuraavatkin teokset, mutta käykin aivan -toisin. Tuosta sanomalehtimiehestä tulee yhtäkkiä tieteellinen -auktoriteetti ja hän pysyy siinä asemassaan miltei puoli vuosisataa. -Malthus! Malthuksen teoria -- väestön lisääntymisen laki -geometrillisessä ja elatuskeinojen aritmeetillisessä progressionissa -sekä väestön rajoittamisen luonnolliset ja järjelliset keinot, -kaikki tuo on tullut epäilemättömiksi tieteellisiksi totuuksiksi, -joita tarkastamatta on käytetty selviöinä uusien johtopäätösten -rakentamisessa. Niin ovat menetelleet oppineet, sivistyneet ihmiset. -Joutilaitten ihmisten joukko taas on uskonut pyhästi Malthuksen -keksimiin suuriin lakeihin. - -Mistä syystä on näin käynyt? Nehän olivat tieteellisiä -johtopäätöksiä, joilla ei olisi pitänyt olla mitään yhteyttä joukon -vaistojen kanssa. - -Mutta siltä voi näyttää ainoastaan siitä, joka uskoo tieteen olevan -jotain omintakeista, niinkuin erehtymätön kirkko, eikä vaan heikkojen -ja hairahtuvien ihmisten mietiskelyä -- ihmisten, jotka ainoastaan -antaakseen asialleen enemmän pontta käyttävät tuota juhlallista sanaa -"tiede". - -Ei tarvinnut muuta kuin vetää käytännölliset johtopäätökset -Malthuksen teoriasta, nähdäkseen, että tämä teoria oli mitä -suurimmassa määrässä inhimillinen, että sillä oli hyvin määrätyt -tarkotukset. Tästä teoriasta suorastaan johtuvat johtopäätökset -olivat seuraavat: työväen kurja tila ei johdu rikkaitten ja vallassa -olevain ihmisten kovuudesta, itsekkyydestä ja järjettömyydestä, vaan -se johtuu muuttumattomasta, ihmisistä riippumattomasta laista, ja jos -joku on siihen syypää, niin ovat sitä nälkäiset työmiehet itse. Miksi -ovat he niin tyhmiä, että syntyvät, vaikka hyvin tietävät, ettei -heillä ole mitään syötävää. Ja senvuoksi eivät rikkaat ja vallassa -olevat luokat ole laisinkaan syypäitä mihinkään ja voivat kaikessa -rauhassa jatkaa entistä elämäänsä. - -Tämä joutilaitten ihmisten joukolle suuriarvoinen johtopäätös -teki sen, että kaikki oppineet tulivat huomaamaan johtopäätöksien -todistamattomuuden, virheellisyyden ja täydellisen mielivaltaisuuden, -jota vastoin sivistyneitten, s.o. joutilaitten ihmisten joukko, -vaistomaisesti tuntien, mihin nuo johtopäätökset vievät, tervehti -teoriaa ihastuksella, antoi sille totuuden s.o. tieteellisyyden -leiman ja puhui siitä puoli vuosisataa. - -Conte'n positiivisella filosofialla ja siitä johtuvalla opilla, -että ihmiskunta on elimistö, Darwinin opilla elämää muka ohjaavasta -olemassa olon taistelusta, sekä nykyään niin suosituilla -antropologiialla, biologialla ja sosiologialla on ainoastaan tämä -tarkotus. Kaikki nämä tieteet ovat tulleet rakkaiksi tieteiksi -senvuoksi, että ne kaikki puolustavat muutamien ihmisten vapautumista -inhimillisestä työn velvollisuudesta ja toisten työn hyväkseen -käyttämistä. - -Kaikki nämä teoriat tavallisesti sepitetään pappien salaperäisissä -temppeleissä ja epämääräisesti ja epäselvästi ilmaistuina levitetään -joukkoihin, jotka ne omistavat. Niinkuin vanhaan aikaan kaikki -jumaluusopilliset viisaudet, kirkon- ja valtiomahdin väkivallan -puolustukset olivat pappien erikoisalaan kuuluvia, ja joukoissa -vallitsivat uskolla omistetut, valmiit johtopäätökset hallitsijain, -papiston ja aateliston vallan pyhyydestä, samoin sittemmin n.k. -tieteen filosoofilliset ja juriidilliset viisaudet olivat tämän -tieteen pappien alaan kuuluvia, ja kansanjoukossa vallitsivat uskolla -omistetut johtopäätökset, että yhteiskunnallisten olojen pitää olla -semmoisia kuin ne ovat, ja etteivät ne muunlaisia voi olla. - -Samoin nytkin ainoastaan pappien epäjumalantemppeleissä tutkitaan -elämän ja elimistöjen kehityksen lakeja, jota vastoin kansanjoukossa -vallitsevat uskolla omistetut johtopäätökset, että työnjako on -tieteen vahvistama laki, että toisten on tehtävä työtä ja kuoltava -nälkään, toisten ikuisesti juhlittava, ja että tuo toisten kuolema ja -toisten juhliminen juuri onkin ihmiskunnan elämän epäilemätön laki, -jonka alle on alistuttava. - -Niin kutsuttujen sivistyneitten ihmisten joukoissa nykyään vallitseva -puolustus heidän joutilaisuudelleen on seuraava: - -Me, jotka olemme vapauttaneet itsemme yleisinhimillisestä -velvollisuudesta ottaa osaa taisteluun olemassa olon puolesta, -toimimme yhteiskunnallisen edistyksen hyväksi, siten hyödyttäen koko -yhteiskuntaa ja palkiten koko sen vahingon, jonka kansalle tuotamme -sen työtä hyväksemme käyttämällä. - -Tämä väite näyttää meidän aikamme ihmisistä aivan toiselta kuin -ne väitteet, joilla itseään puolustivat entiset työstä itsensä -vapauttaneet ihmiset, aivan samoin kuin Rooman keisarien ja -kansalaisten väite, että ilman heitä sivistynyt maailma joutuu -perikatoon, näytti heistä aivan toisenlaiselta kuin egyptiläisten -ja persialaisten väitteet, ja samoin kuin keskiajan ritareista ja -papistosta näytti heidän väitteensä erilaiselta kuin roomalaisten -väite. - -Mutta se vaan näyttää siltä, ja jos tarkemmin tutkii meidän aikamme -puolustuksen pätevyyttä, niin tulee vakuutetuksi, ettei siinä ole -mitään uutta. - -Se on vaan jonkun verran muuttanut muotoaan, mutta se on aivan sama, -sillä se perustuu samaan. Kaikki, millä ihminen puolustaa sitä, että -hän, itse työtä tekemättä, kuluttaa toisten työn tuloksia -- Faaraon -ja pappien puolustus, roomalaisten ja keskiajan hallitsijain sekä -heidän kansalaistensa, ritarien ja papiston puolustus, perustuvat -aina kahteen väitteeseen: 1) me käytämme hyväksemme rahvaan työtä -senvuoksi, että me olemme erikoisia ihmisiä, jotka Jumala on -määrännyt hallitsemaan rahvasta ja opettamaan sille jumalallisia -totuuksia; 2) sen työmäärän arvostelijoina, jonka me rahvaalta otamme -sille tuottamamme hyödyn palkkiona, eivät voi olla rahvaan ihmiset, -sillä, niinkuin jo fariseukset sanoivat, Joh. 7: 49: "Kansa ei tunne -lakia -- se on kirottu", kansa ei ymmärrä, mikä sen onni on, ja -senvuoksi ei voi arvostella omaa hyötyänsä. - -Meidän aikamme puolustus, huolimatta näennäisestä erilaisuudestaan, -perustuu itse asiassa samoihin kahteen pääväitteeseen: 1) me olemme -erikoisia ihmisiä, sivistyneitä ihmisiä -- me toimimme edistyksen ja -sivistyksen palveluksessa ja siten teemme rahvaalle suurta hyötyä; -2) rahvas on sivistymätön, ei käsitä meidän sille tuottamaa hyötyä, -jonka vuoksi se on kykenemätön sitä arvostelemaan. - -Me vapautamme itsemme työstä, käytämme hyväksemme toisten työtä, -siten vaikeuttaen veljiemme tilaa, ja väitämme sen sijaan tuottavamme -heille suurta hyötyä, jota he tietämättömyytensä vuoksi eivät voi -arvostella. - -Eikö se ole samaa? Erotus on vaan siinä, että ennen oli oikeus -toisten työhön Rooman kansalaisilla, papeilla, ritareilla ja -aatelismiehillä, nyt eräällä ihmisluokalla, joka nimittää itseänsä -sivistyneiksi. Valhe on sama, sillä itseänsä puolustavien ihmisten -valheellinen asema on sama. Valhe on siinä, että, ennenkuin -ajatellaan työstä vapautettujen ihmisten kansalle tuottamaa hyötyä, -eräät ihmiset, Faaraot, papit tai n.k. sivistyneet, asettuvat tuohon -asemaan, ylläpitävät sitä ja sitten vasta keksivät sille puolustuksen. - -Tämäpä toisia kohtaan väkivaltaa käyttävien ihmisten asema on nyt, -niinkuin ennenkin, kaiken perusteena. - -Erotus meidän puolustuksemme ja kaikkein vanhimman puolustuksen -välillä on siinä, että edellinen on paljoa valheellisempi ja vähemmän -perusteellinen kuin jälkimäinen. - -Vanhan ajan hallitsijat ja paavit, jos he itse uskoivat ja kansa -uskoi heidän jumalalliseen tehtäväänsä, saattoivat yksinkertaisesti -selittää, miksi juuri he olivat niitä ihmisiä, joitten piti käyttää -hyväkseen toisten työtä. He sanoivat, että heidät oli itse Jumala -siihen määrännyt, ja Jumala oli myöskin käskenyt heidän antaa -kansalle heille ilmoitettuja jumalallisia totuuksia sekä hallita -kansaa. - -Ruumiillisesta työstä itsensä vapauttaneet meidän aikamme sivistyneet -ihmiset, jos he tunnustavat ihmisten tasa-arvoisuuden, eivät enään -voi selittää, minkä vuoksi juuri he ja heidän lapsensa (sillä -sivistyskin saadaan ainoastaan rahojen -- vallan avulla) ovat niitä -valituita onnellisia, jotka ovat kutsutut tuottamaan tuota helppoa -hyötyä, eikä toiset, jotka sadottain ja tuhansittain sortuvat -kannattaessaan heidän sivistymismahdollisuuttaan. - -Heidän ainoa puolustuksensa on se, että he sen pahan sijaan, minkä he -kansalle tekevät vapauttaessaan itsensä työstä ja kuluttaessaan sen -työn tulokset, tuottavat kansalle sille käsittämätöntä hyötyä, joka -palkitsee koko heidän tekemänsä vahingon. - - - - -XXVII. - - -Väite, jolla työstä itsensä vapauttaneet ihmiset puolustavat -vapautustaan, on yksinkertaisimmin ja täsmällisimmin ilmaistuna -seuraava: me, ihmiset, joilla on mahdollisuus, vapautettuamme itsemme -työstä, väkivallalla käyttää hyväksemme toisten ihmisten työtä, tämän -asemamme kautta tuotamme heille hyötyä, tai toisin sanoin: eräät -ihmiset, jotka väkivallalla käyttävät hyväkseen kansan työtä ja -siten vaikeuttavat sen taistelua luonnon kanssa, kansalle tekemänsä -vahingon sijaan, jonka se tuntee ja käsittää, tuottavat sille -hyötyä, jota se ei tunne eikä käsitä. Tämä väite on hyvin omituinen, -mutta työkansan hartioilla elävät ihmiset nykyaikaan, niinkuin -entisaikaankin, uskovat siihen ja sillä rauhoittavat omaatuntoansa. - -Katsokaamme, millä tavalla eri ihmisluokissa, jotka ovat vapauttaneet -itsensä työstä, nykyään puolustetaan tätä väitettä. - -Minä palvelen ihmisiä valtiollisella tai kirkollisella toiminnallani: -kuninkaana, ministerinä, piispana; minä palvelen ihmisiä kauppa- ja -teollisuustoiminnallani; minä palvelen ihmisiä tieteellisellä tai -taiteellisella toiminnallani. Me kaikki olemme toimintamme kautta -yhtä välttämättömiä kansalle, kuin se on välttämätön meille. - -Näin puhuvat erillaiset, työstä itsensä vapauttaneet nykyajan ihmiset. - -Tarkastakaamme järjestyksessään ne perusteet, joilla he todistavat -toimintansa hyödyllisyyttä. - -Tunnusmerkkejä toisen ihmisen toiminnan hyödyllisyydestä toiselle -voi olla ainoastaan kaksi: ulkonainen -- toiminnan hyödyllisyyden -tunnustaminen niitten puolelta, joille hyöty tuotetaan, ja sisällinen --- hyötyä tuottavan ihmisen toiminnan perustana oleva halu tehdä -hyötyä toiselle. - -Valtiolliset ihmiset (luen näihin myöskin hallituksen alaiset kirkon -miehet) tuottavat hyötyä niille ihmisille, joita he hallitsevat. - -Keisari, kuningas, tasavallan presidentti, ministeri, arkkipiispa -ja kaikki heidän alaisensa valtion virkamiehet elävät, vapauttaen -itsensä ihmiskunnan taistelusta elämän puolesta ja sälyttäen koko -taistelun taakan muitten ihmisten niskoille sillä perusteella, että -heidän toimintansa sen palkitsee. - -Soveltuuko tähän ensimäinen tunnusmerkki: tunnustavatko ne työmiehet, -joita välittömästi koskee valtiollisten ihmisten toiminta, tämän -toiminnan tuottaman hyödyn? - -Tunnustavat. Ihmisten enemmistö pitää valtiollista toimintaa -itselleen välttämättömänä, se tunnustaa sen hyödyllisyyden -periaatteessa, mutta kaikissa meille tunnetuissa -ilmenemismuodoissaan, kaikissa meille tunnetuissa yksityisissä -tapauksissa tämä toiminta kohtaa niitten ihmisten puolelta, joitten -hyödyksi se tapahtuu, ei ainoastaan sen tuottaman hyödyn kieltämistä, -vaan väitteen, että se on vahingollinen ja turmiollinen. - -Ei ole semmoista valtiollista ja yhteiskunnallista toimintaa, jota -ei hyvin monet ihmiset pitäisi vahingollisena. Ei ole sitä laitosta, -jota ei pidettäisi vahingollisena. Tuomioistuimia, pankkeja, -kunnallislaitosta, volostihallituksia, poliisilaitosta, papistoa, -jokaista valtion toimimiestä korkeimmasta hallitusmiehestä alimpaan -poliisiviranomaiseen, arkkipiispasta kirkonpalvelijaan asti pitää -toinen osa ihmisistä hyödyllisenä, toinen osa vahingollisena. Ja niin -ei ole asianlaita ainoastaan Venäjällä, vaan koko maailmassa, sekä -Ranskassa että Amerikassa. - -Tasavaltalaisen puolueen toimintaa pitää radikaalinen puolue -vahingollisena, ja päinvastoin radikaalisen puolueen toimintaa, -jos valta on sen käsissä, pitää tasavaltalainen ynnä muut puolueet -vahingollisena. - -Mutta paitsi sitä, että valtiollisten ihmisten toimintaa eivät -koskaan tunnusta hyödylliseksi kaikki ihmiset, on tämä toiminta vielä -sitä laatua, että sen aina täytyy tapahtua väkivallalla, ja että tuon -hyödyn saavuttamiseksi tarvitaan murhia, mestauksia, vankiloita, -väkivallalla otettavia veroja y.m. - -Siis, paitsi sitä, etteivät valtiollisen toiminnan hyötyä tunnusta -kaikki ihmiset ja että sen kieltää aina yksi osa ihmisistä, tehdään -tätä hyötyä aina väkivallan avulla. Ja niinmuodoin ei valtiollisen -toiminnan hyödystä voi sanoa, että sitä tunnustaisivat ne ihmiset, -joille sitä tehdään. - -Soveltuuko toinen tunnusmerkki? Kysytään itseltään valtion miehiltä, -alkaen keisarista viimeiseen poliisimieheen, presidentistä sihteeriin -ja arkkipiispasta kirkonpalvelijaan, vaatien vilpitöntä vastausta: - -Onko heillä virkojaan hoitaessaan päämääränä ihmisille tuotettava -hyöty, vai onko heillä muut tarkotukset? - -Mikä on heillä vaikuttimena halussaan olla keisarina, presidenttinä, -ministerinä, poliisivirkamiehenä, kirkonpalvelijana, opettajana -- -hyödyn tuottaminen ihmisille, vai oma etu? - -Ja rehellisten ihmisten vastaus on oleva, että päävaikuttimena on oma -etu. - -Niinmuodoin käy selville, että yksi ihmisluokka käyttää hyväkseen -toisten, työn painosta sortuvien ihmisten työtä ja lunastaa tekemänsä -vahingon semmoisella toiminnalla, jota monet ihmiset aina pitävät -vahingollisena, jota ihmiset eivät koskaan voi ottaa vastaan -vapaasti, vaan ainoastaan väkivallalla siihen pakoitettuina ja jonka -tarkotuksena ei ole toisten hyöty, vaan tätä toimintaa harjoittavien -oma etu. - -Mikä sitten puolustaa sitä otaksumista, että valtiollinen toiminta on -ihmisille hyödyllinen? - -Ainoastaan se, että sitä harjoittavat ihmiset lujasti uskovat sen -olevan hyödyllistä, ja se, että tätä toimintaa on aina ollut olemassa. - -Mutta olemassa on ollut ei ainoastaan hyvin hyödyttömiä, vaan -vahingollisiakin asioita, niinkuin orjuus, prostitutsiooni ja sodat. -Teollisuuden harjoittajat, ottaen lukuun kauppiaat, tehtailijat, -rautatieläiset, pankkiirit ja maanviljelijät, uskovat tuottavansa -hyötyä, joka palkitsee heidän tekemänsä vahingon. - -Millä perusteilla he tuota uskovat? - -Kysyttäessä, mitkä ja mimmoiset ihmiset tunnustavat heidän -toimintansa hyödyn, saattoivat valtion virkamiehet vedota tuhansiin -ja miljooniin työmiehiin, jotka periaatteessa tunnustavat -valtiollisen ja kirkollisen toiminnan hyödyn. Mutta kehen voivat -vedota pankkiirit, tehtailijat, jotka valmistavat paloviinaa, -samettia, pronssikaluja, peilejä, puhumattakaan kanuunoista, kehen -voivat vedota kauppiaat, maanomistajat, kun heiltä kysytään, -tunnustaako heidän tuottamaansa hyötyä yleinen mielipide. - -Jos löytyy ihmisiä, jotka tunnustavat karttuunin, rautatiekiskojen, -oluen y.m.s. valmistusta hyödylliseksi, niin löytyy vielä enemmän -ihmisiä, jotka pitävät noitten esineitten valmistusta vahingollisena. -Kauppiasten toimintaa, jotka korottavat tavaroitten hintoja, ja -maanomistajain toimintaa ei kukaan edes rupea puolustamaankaan. Sitä -paitsi tähän toimintaan on aina yhdistettynä työmiehille johtuva -vahinko ja väkivalta, vaikkakin vähemmän suoranainen kuin valtion -harjoittama väkivalta, mutta yhtä julma seurauksiensa puolesta, koska -teollisuus- ja kauppatoiminta kokonaan perustuu kaikenlaisen hädän -hyväkseen käyttämiseen: hädän hyväkseen käyttämiseen pakoittaakseen -työmiehiä raskaaseen ja epämieluisaan työhön, edeltäpäin ostaakseen -tavarat huokeilla hinnoilla ja myydäkseen ne sitten kansalle kaikkein -korkeimpiin hintoihin, ottaakseen suuria korkoja rahoista. Katselipa -heidän toimintaansa miltä puolen hyvänsä, niin tulee huomaamaan, -että teollisuuden harjoittajain tuottamaa hyötyä eivät tunnusta ne -ihmiset, joille sitä tehdään, ei periaatteessa, eikä yksityisissä -tapauksissa, ja että sitä useimmiten pidetään vahingollisena. - -Jos taas kysymme, mikä on teollisuuden harjoittajain toiminnan -vaikuttimena, niin saamme vielä varmemman vastauksen kuin valtion -virkamiesten toiminnan suhteen. - -Jos valtion virkamies sanoo paitsi omaa persoonallista etuaan -ajattelevansa myöskin yleistä hyötyä, niin ei saata olla häntä -uskomatta, ja jokainen meistä tuntee semmoisia ihmisiä. Mutta -teollisuuden harjoittajalla ei itse toimen laadun vuoksi voi olla -tarkotuksena yleinen hyöty. Hän tulee naurun alaiseksi kumppaniensa -kesken, jos hän toiminnassaan tavottelee jotakin muuta tarkotusta -kuin rikkautensa enentämistä tai ylläpitämistä. - -Niinmuodoin eivät työläiset pidä teollisuuden harjoittajain toimintaa -itselleen hyödyllisenä. - -Tätä toimintaa seuraa väkivalta työmiehiä kohtaan ja sen tarkotuksena -ei ole työläisten etu, vaan aina ja yksinomaan oma persoonallinen -etu. Mutta -- ihmeellistä kyllä -- nuo teollisuuden harjoittajat ovat -sittenkin niin vakuutetut toimintansa hyödyllisyydestä, että he, tuon -kuvittelemansa hyödyn nimessä, häikäilemättä tekevät työläisille -ilmeistä vahinkoa vapauttaessaan itsensä työstä ja käyttäessään -hyväkseen heidän työtänsä. - -Tieteen ja taiteen harjoittajat ovat vapauttaneet itsensä työstä -sälyttämällä sen toisten niskoille ja elävät hyvällä omallatunnolla, -lujasti vakuutettuina siitä, että tuottavat toisille hyötyä, joka -palkitsee kaiken pahan. - -Mihin perustuu heidän vakuutuksensa? - -Kysytään heiltä, niinkuin kysyttiin valtion virkamiehiltä ja -teollisuuden harjoittajilta, tunnustavatko työläiset kaikki, tai -vaikkapa vaan enemmistö, tieteen ja taiteen tuottavan heille hyötyä. - -Vastaus on oleva sangen nolostuttava. - -Valtion ja kirkon miesten toimintaa tunnustavat periaatteessa -hyödylliseksi melkein kaikki ja käytännössä enemmän kuin puolet -niistä työläisistä, joita se koskee. Teollisuuden harjoittajan -toimintaa tunnustaa hyödylliseksi pieni osa työläisistä. Tieteen -ja taiteen harjoittajain toimintaa taas ei tunnusta hyödylliseksi -kukaan työläisistä. Tämän toiminnan hyödyn tunnustavat ainoastaan ne, -jotka ovat sitä tuottavinaan. Työkansa, se kansa, joka hartioillaan -kantaa koko elämän työn ja elättää ja vaatettaa tieteen ja taiteen -harjoittajia, ei voi tunnustaa näitten ihmisten toimintaa itselleen -hyödylliseksi, koska sillä ei voi olla edes mitään käsitystäkään -tuosta toiminnasta. Se näyttää työkansasta hyödyttömältä, jopa -turmiolliseltakin. - -Semmoinen on työkansan yleinen ajatus yliopistoista, kirjastoista, -konservatoorioista, taidekokoelmista ja teattereista, jotka ovat -rakennetut sen varoilla. Sillä on niin varma mielipide tämän -toiminnan vahingollisuudesta, että se ei pane lapsiansa kouluihin, -että, saadakseen kansaa sitä vastaan ottamaan, on täytynyt säätää -laki yleisestä koulupakosta. Työläinen suhtautuu tuohon toimintaan -aina vihamielisesti ja hänen suhteensa siihen muuttuu vasta -silloin, kun hän lakkaa olemasta työläisenä sekä vaurastumisen, -ja sittemmin n.k. sivistyksen kautta, työläisten luokasta siirtyy -toisten niskoilla elävien ihmisten luokkaan. Ja huolimatta siitä, -ettei tieteen ja taiteen harjoittajain toimintaa tunnusta, eikä -voi tunnustaa kukaan työläisistä, pakoitetaan työläiset kuitenkin -uhrauksiin tämän toiminnan hyväksi. - -Valtion virkamies suorastaan lähettää toisen mestattavaksi tai -vankilaan. Teollisuuden harjoittaja, käyttäen hyväkseen toisen -työtä, riistää häneltä kaikki, mitä hänellä on ja jättää hänen -valittavakseen nälkäkuoleman tai näännyttävän, työn. Tieteen ja -taiteen harjoittaja taas on ikäänkuin mihinkään pakoittamatta, ja -ainoastaan tarjoo tavaraansa sitä haluaville, mutta tuottaakseen -tuota tavaraansa, jota työkansa ei halua, hän väkisin, valtion -virkamiesten kautta, riistää kansalta suuren osan sen työn tuloksista -akateemiojen, yliopistojen, koulujen, museoitten, kirjastojen, -konservatoorioitten rakentamiseen ja ylläpitämiseen sekä tieteen ja -taiteen harjoittajien palkitsemiseen. - -Jos taas kysytään tieteen ja taiteen harjoittajilta, mikä on -heidän toimintansa tarkotuksena, niin saadaan mitä kummallisimpia -vastauksia. Valtion virkamies saattoi vastata, että hänen päämääränsä -on yleinen hyöty, ja hänen vastauksessaan oli jonkun verran totuutta, -jota yleinen mielipide vahvistaa. Teollisuuden harjoittajan -vastaus, että hänen päämääränsä on yhteiskunnan hyvä, oli vähemmän -todenmukainen, mutta kuitenkin saattoi senkin todistaa. - -Sitävastoin tieteen ja taiteen harjoittajain vastaus suorastaan -hämmästyttää todistamattomuudellaan ja julkeudellaan. - -Tieteen ja taiteen harjoittajat sanovat, esiintuomatta mitään -todistuksia, aivan niinkuin ennen muinoin papit sanoivat, että heidän -toimintansa on kaikkein tärkein ja tarpeellisin kaikille ihmisille, -ja että ilman tätä toimintaa koko ihmiskunta joutuu perikatoon. -He vakuuttavat niin olevan huolimatta siitä, ettei kukaan, heitä -itseään lukuunottamatta, ymmärrä eikä tunnusta heidän toimintaansa, -ja huolimatta siitä, että tosi tieteellä ja tosi taiteella heidän -oman määritelmänsä mukaan ei pidä olla hyödyn tarkotusta. Ja -tieteen ja taiteen harjoittajat antautuvat mieluisaan toimeensa -huolehtimatta siitä, mitä hyötyä siitä on ihmisille, ja aina -uskoen tekevänsä ihmiskunnalle tärkeintä ja tarpeellisinta työtä. -Kun siis vilpitön valtion virkamies, tunnustaen persoonallisten -tarkotusten olevan toimintansa päävaikuttimena, koettaa mikäli -mahdollista olla työläisille hyödyksi, kun teollisuuden harjoittaja, -tunnustaen toimintansa itsekkäisyyden, koettaa antaa sille yleisen -asian luonteen, -- niin tieteen ja taiteen harjoittajat eivät katso -tarpeelliseksi olla edes pyrkivinään hyötyä tuottamaan. He eivät edes -tunnustakaan hyödyllisyyden tarkotusta -- niin vakuutettuja he ovat -toimensa pyhyydestä. - -Ja niinpä kolmas luokka niitä ihmisiä, jotka ovat vapauttaneet -itsensä työstä ja sälyttäneet sen toisten niskoille, harjoittaa -semmoista tointa, joka on työkansalle aivan käsittämätöntä ja -jota tämä kansa pitää joutavana ja usein vahingollisenakin. Ja se -harjoittaa tätä tointa vähääkään ajattelematta ihmisten hyötyä, -ainoastaan omaksi huviksensa, kuitenkin jostakin syystä vakuutettuna, -että sen toiminta on aina oleva välttämätön työläisten elämälle. - -Nämä ihmiset ovat vapauttaneet itsensä työstä elämän ylläpitämiseksi, -sälyttäneet sen työn painosta murtuvien ihmisten niskoille ja -vakuuttavat, että heidän toimintansa, joka on kaikille muille -ihmisille käsittämätön eikä tarkota ihmisten hyötyä, palkitsee kaiken -sen vahingon, minkä he heille tuottavat vapauttamalla itsensä työstä -elämän ylläpitämiseksi ja käyttämällä hyväkseen toisten työtä. - -Valtion virkamiehet, korvatakseen sen epäilemättömän ja -silminnähtävän vahingon, minkä he ihmisille tuottavat vapauttamalla -itsensä taistelusta luonnon kanssa ja käyttämällä hyväkseen toisten -työtä, tekevät ihmisille vielä toista, ilmeistä ja epäilemätöntä -vahinkoa -- kaikenlaista väkivaltaa käyttämällä. - -Teollisuuden harjoittajat, korvatakseen sen epäilemättömän ja -ilmeisen vahingon, minkä he ihmisille tuottavat heidän työtänsä -hyväkseen käyttämällä, koettavat hankkia itselleen eli siis riistää -toisilta niin paljon kuin mahdollista rikkautta, s.o. niin paljon -kuin mahdollista toisten työtä. - -Tieteen ja taiteen harjoittajat, korvatakseen sen epäilemättömän -ja ilmeisen vahingon, minkä he työläisille tekevät, harjoittavat -työläisille käsittämätöntä, mutta heitä itseään viehättävää -toimintaa, jolla heidän väitteensä mukaan ei saa olla hyödyn -tarkotusta. Ja senvuoksi kaikki nämä ihmiset ovat aivan vakuutetut -siitä, että heidän oikeutensa toisten työn hyväkseen käyttämiseen on -järkähtämätön. - -Luulisi olevan silminnähtävää, ettei ihmisillä, jotka ovat -vapauttaneet itsensä työstä elämän ylläpitämiseksi, ole siihen -perusteita. Mutta, kumma kyllä, nämä ihmiset uskovat lujasti -oikeuteensa ja elävät elämäänsä hyvällä omallatunnolla. - -Täytyy olla jokin peruste, täytyy olla jokin väärä oppi perusteena -tuommoiselle hirveälle eksymykselle. - - - - -XXVIII. - - -Niinpä onkin asianlaita. Toisten työllä elävien ihmisten aseman -perusteena ei ole ainoastaan usko, vaan kokonainen oppi, eli -oikeastaan kolme oppia, jotka aikain kuluessa ovat kasvaneet toinen -toisensa päälle ja sitten yhtyneet yhdeksi hirviömäiseksi valheeksi --- humbuugiksi, niinkuin englantilaiset sanovat, joka peittää -ihmisiltä heidän vääryytensä. - -Kaikkein vanhin oppi maailmassa, joka sallii ihmisten laiminlyödä -päävelvollisuuttaan tehdä työtä elämän ylläpitämiseksi, oli -kirkollis-kristillinen oppi. Sen mukaan eroavaisuus ihmisten välillä -perustuu Jumalan tahtoon, niinkuin eroavaisuus auringon, kuun ja -tähtien välillä. Yhdet ovat saaneet Jumalalta käskyn hallita kaikkia, -toiset käskyn hallita useita, kolmannet käskyn hallita muutamia, -neljännet käskyn alistua. - -Tämä oppi, vaikka sen perustukset jo horjuvatkin, inertian lain -voimasta yhä vielä vaikuttaa ihmisiin niin, että monet tunnustamatta -itse oppia ja usein sitä tuntemattakin kuitenkin sitä seuraavat. - -Toinen maailmamme oppi on se, jota en voi nimittää muuksi kuin -valtiollis-filosoofilliseksi opiksi. Tämän opin mukaan, jonka ilmaisi -täydellisimmin Hegel, kaikki, mikä on olemassa, on järjellistä, ja -ihmisten laittama ja ylläpitämä elämän järjestys ei ole ihmisten -laittama eikä ylläpitämä, vaan hengen eli yleensä ihmiskunnan -elämän ainoa mahdollinen ilmestymismuoto. Tätä oppia eivät yleistä -mielipidettä johtavat ihmiset nykyään enää tunnusta, vaan se pysyy -ainoastaan inertian lain voimasta. - -Viimeinen nykyään vallalla oleva oppi -- se, johon nykyään perustuu -niin hyvin valtion virkamiesten, kuin myös teollisuutta, tiedettä ja -taidetta harjoittavien eturivin miesten puolustus, on tieteellinen -oppi -- ei sanan tavallisessa merkityksessä, vaan sekä muotonsa että -sisältönsä puolesta erityisen laatuisen tieteen merkityksessä. - -Tähän uuteen tieteeksi nimitettyyn oppiin perustuukin meidän -aikanamme pääasiallisesti se puolustus, joka salaa joutilailta -ihmisiltä heidän uskottomuutensa kutsumuksensa seuraamisessa. - -Tämä uusi oppi ilmestyi Euroopassa samaan aikaan kuin siellä ilmestyi -suuri luokka rikkaita ja joutilaita ihmisiä, jotka eivät palvelleet -ei kirkkoa eikä valtiota ja jotka tarvitsivat asemaansa vastaavaa -puolustusta. - -Siitä ei ole kauan, vähää ennen Ranskan vallankumousta, kun -Euroopassa oli vallalla vaatimus, että kaikilla työtä tekemättömillä -ihmisillä täytyi olla hyvin määrätyt toimet, että he olisivat -oikeutettuja käyttämään hyväkseen toisten työtä: heidän piti palvella -kirkkoa, valtiota tai sotalaitosta. Valtiota palvelevat ihmiset -hallitsivat kansaa, kirkkoa palvelevat opettivat sille jumalallisia -totuuksia ja sotajoukossa palvelevat puolustivat sitä vihollisia -vastaan. - -Ainoastaan kolme säätyä -- hallitseva sääty, pappis- ja sotilassääty --- pitivät itseään oikeutettuina käyttämään hyväkseen työmiesten -työtä ja saattoivat aina vedota kansalle tekemiinsä palveluksiin. -Muut rikkaat ihmiset, joilla ei ollut tuota puolustusta, olivat -halveksittuja ja, tuntien epäoikeutetun asemansa, häpesivät -rikkauttansa ja joutilaisuuttansa. - -Mutta sitten tuli aika, jolloin tämä rikkaitten ihmisten luokka, joka -ei kuulunut ei papistoon, ei hallitukseen, eikä sotajoukkoon, noitten -kolmen säädyn paheitten kautta lisääntyi ja tuli voimaksi. Sekin -tarvitsi erikoisasemalleen puolustusta. Ja puolustus ilmaantuikin. - -Ei kulunut sataakaan vuotta, ennenkuin kaikki nuo ihmiset, jotka -eivät palvelleet valtiota eikä kirkkoa, eivätkä ottaneet minkäänlaista -osaa niitten toimiin, saivat samallaiset oikeudet toisten työn -hyväkseen käyttämiseen kuin entisetkin säädyt. Hereten häpeämästä -rikkauttaan ja joutilaisuuttaan he alkoivat pitää asemaansa täysin -oikeutettuna. Semmoisia ihmisiä on kasvanut meidän aikanamme -suunnaton joukko, ja heidän lukumääränsä yhä enenee. Ja kummallisinta -on se, että nämä uudet ihmiset, nuo, joitten työnteosta vapautumisen -laillisuus aivan äskettäin vielä oli riidan alaisena, nyt katsovat -yksin olevansa asemaansa täysin oikeutettuja ja ahdistavat entisiä -säätyjä: kirkon, valtion ja sotajoukon palvelijoita pitäen heidän -vapautumistaan työstä epäoikeutettuna ja heidän toimintaansa -vahingollisena. - -Ja vielä kummallisempaa on se, että entiset valtion, kirkon ja -sotajoukon palvelijat eivät enää nojaudu Jumalan valintaan, eikä -valtion filosoofiseen merkitykseen, vaan heittävät pois nuo tuet, -jotka niin kauan ovat heitä kannattaneet, etsien niitä samoja -tukia, joihin nojautuu nykyään vallalla oleva uusi sääty. Joskin -valtion virkamies nykyään vielä joskus vanhasta tottumuksesta -puolustaa asemaansa sillä, että hän on muka Jumalan määräämä, tai -sillä, että valtio on persoonallisuuden kehittymismuoto, niin hän -tekee sen senvuoksi, ettei hän seuraa aikaansa ja itsekin silloin -tuntee, ettei kukaan häntä usko. Hyvästi puolustautuakseen hänen -täytyy nyt jumaluusopillisten ja filosoofisten tukien sijaan löytää -uusia, tieteellisiä tukia. Täytyy esiintuoda kansallisuuksien -tai elimellisen kehityksen periaate, täytyy hyvittää vallitsevaa -säätyä, niinkuin keskiajalla piti hyvittää papistoa, niinkuin viime -vuosisadan lopulla piti hyvittää filosoofeja (Friedrich, Katarina). - -Joskin rikas mies nykyään vielä joskus, vanhasta tottumuksesta, puhuu -Jumalan kaitselmuksesta, joka on asettanut hänet rikkaitten luokkaan, -tai ylimyssäädyn merkityksestä valtion onnelle, niin hän tekee sen -senvuoksi, ettei hän seuraa aikaansa. Voidakseen hyvin puolustautua -hänen täytyy vedota osanottoonsa sivistyksen edistämiseen -kehittämällä tuotantokeinoja, huoistuttamalla tarve-esineitä ja -aikaan saamalla kansainvälistä yhteyttä. Rikkaan ihmisen on sekä -ajatuksissa että puheissa käytettävä tieteellistä kieltä, ja hänen -täytyy nyt, niinkuin ennen papistolle, kantaa uhrinsa vallitsevalle -säädylle. Hänen täytyy kustantaa aikakauslehtiä ja kirjoja, perustaa -taidekokoelmia, soitannollisia seuroja, lasten tarhoja ynnä muita -kouluja. - -Johtavana säätynä on vallitsevan suunnan oppineitten ja taiteilijain -sääty. He ovat täysin oikeutettuja vapautukseen työstä, ja heidän -oikeutukseensa, niinkuin ennen jumaluusoppineitten, sittemmin -filosoofien, perustuu nykyään kaikki oikeutus, ja hepä nyt jakelevat -muille säädyille oikeutusvaltakirjoja. - -Sääty, joka nykyään on täysin oikeutettu vapautukseen työstä, on -tieteen ja etupäässä kokeellisen, positiivisen, kriitillisen ja -evolutsionistisen tieteen harjoittajain ja samaan suuntaan toimivien -taiteilijain sääty. - -Joskin oppinut tai taiteilija vanhasta tottumuksesta puhuu vielä -ennustamisesta, ilmestyksestä, niin hän tekee sen senvuoksi, -ettei hän seuraa aikaansa, eikä hän sillä voi itseänsä puolustaa. -Voidakseen seisoa vakavalla pohjalla hänen täytyy jotenkin -sovelluttaa toimintansa kokeelliseen, positiiviseen tai kriitilliseen -tieteeseen ja ottaa tämä tiede toimintansa perustaksi. - -Silloin vasta hänen harjoittamansa tiede tai taide ovat todellisia -ja hän seisoo horjumattomalla perustalla, eikä ole epäilystä hänen -ihmiskunnan tuottamastaan hyödystä. - -Kokeelliseen, kriitilliseen ja positiiviseen tieteeseen perustuu -nykyään kaikkien niitten ihmisten puolustus, jotka ovat vapauttaneet -itsensä työstä. - -Jumaluusopilliset ja filosoofiset puolustukset ovat jo eläneet -aikansa ja esiintyvät arasti ja häveliäästi, koettaen antaa sijaa -tieteellisille puolustuksille. Tieteellinen puolustus taas kumoo -rohkeasti entisten puolustusten jäännökset, astuu kaikkialla niitten -sijalle, vakuutettuna järkähtämättömyydestään ja pää pystyssä. - -_Teologinen puolustus_ sanoi, että toiset ihmisistä ovat määrätyt -käskemään, toiset alistumaan, toiset elämään ylellisyydessä, toiset -puutteessa. Senvuoksi Jumalan ilmoitukseen uskova ei voi epäillä -niitten ihmisten aseman laillisuutta, jotka Jumalan tahdosta ovat -kutsutut käskemään ja olemaan rikkaita. - -_Filosoofillis-valtiollinen puolustus_ sanoi: valtio kaikkine -laitoksineen, erikoisoikeuksineen ja omaisuuteen perustuvine -säätyineen on hengen ilmenemiselle ihmiskunnassa välttämätön -historiallinen muoto, ja senvuoksi sen aseman, joka jollakin -oikeuksiin ja omaisuuteen nähden on valtiossa ja yhteiskunnassa, -täytyy olla semmoinen, että ihmiskunnan elämä olisi säännöllinen. - -_Tieteellinen teoria_ sanoo: kaikki tuo on joutavaa taikauskoa. -Toinen on ihmiskunnan teoloogisen aikakauden ajatuksen tuote, -toinen -- metafyysisen aikakauden. Ihmisyhteiskuntien elämän -lakien tutkimista varten on olemassa ainoastaan yksi epäilemätön -menettelytapa: positiivisen, kokeellisen, kriitillisen tieteen -menettelytapa. Ainoastaan sosiologia, joka perustuu kaikkiin muihin -positiivisiin tieteisiin perustuvaan biologiaan, voipi opettaa meille -ihmiskunnan elämän lait. Ihmiskunta, eli ihmisyhteiskunnat ovat -elimistöjä, joko valmiita, tai paraikaa muodostumassa olevia, jotka -ovat elimistöjen evolutsioonin kaikkien lakien alaisia. Yksi noista -tärkeimmistä laeista on työnjako elimistöjen eri osien kesken. Jos -toiset käskevät, toiset tottelevat, jos toiset elävät ylellisyydessä, -toiset puutteessa, niin se ei tapahdu Jumalan tahdosta, eikä -senvuoksi, että valtio on persoonallisuuden ilmenemismuoto, vaan -senvuoksi, että yhteiskunnissa, niinkuin elimistöissäkin, tapahtuu -kokonaisuudelle välttämätön työnjako: toiset ihmiset suorittavat -yhteiskunnissa jäntereitten työn, toiset -- aivotyön. - -Tähän oppiin perustuu meidän aikanamme vallalla oleva puolustus. - - - - -XXIX. - - -Kristus saarnaa uutta oppia ja se kirjoitetaan evankelioihin. Tätä -oppia vainotaan, sitä ei tunnusteta, ja sitten keksitään historia -ensimäisen enkelin ja ensimäisen ihmisen lankeemuksesta, jota -pidetään kristinoppina. Tuo keksintö on typerä, aivan perusteeton, -mutta siitä johtuu johtopäätös, että ihminen saattaa elää huonosti -ja kuitenkin pitää itseänsä vanhurskautettuna Kristuksen kautta. -Tämä johtopäätös on niin mieluinen suurelle heikkojen joukolle, joka -ei rakasta siveellistä työtä, että se heti tunnustetaan totuudeksi, -vieläpä Jumalan ilmoittamaksi totuudeksi, huolimatta siitä, ettei -niin kutsutussa ilmestyksessä missään ole viittaustakaan siihen, ja -tuo keksintö tulee perustukseksi jumaluusoppineitten tuhatvuotiselle -työlle. Sille he rakentavat järjestelmiään. - -Jumaluusoppineet jakaantuvat eri puolueihin ja alkavat vastustaa -toistensa järjestelmiä, itsekin tuntien sekaantuneensa, eivätkä -enään ymmärrä sitä, mitä puhuvat. Mutta joukot vaativat heiltä -vahvistusta rakkaalle opilleen, ja he ovat ymmärtävinään, -uskovinaan, ja jatkavat saarnaamistansa. Mutta tulee aika, jolloin -johtopäätökset näyttäytyvät tarpeettomiksi, joukot katsahtavat -pappien temppeleihin ja kummastuksekseen saavat nähdä juhlallisten -ja epäilemättömäin totuuksien asemesta, jommoisilta heistä olivat -näyttäneet jumaluusopin salaisuudet, ettei siellä milloinkaan mitään -ole ollutkaan, paitsi törkeintä valhetta, ja ihmettelevät sokeuttaan. - -Sama oli asianlaita filosofian, ei Konfutsiuksen, Sokrateen ja -Epiktetuksen viisauden, vaan professorifilosofian, kun se koitti olla -mieliksi joutilaitten, rikkaitten joukon vieteille. - -Äskettäin vallitsi oppineessa, sivistyneessä maailmassa hengen -filosofia, joka sanoo, että kaikki, mikä on olemassa, on järjellistä, -ettei ole pahaa eikä hyvää, ettei ihmisen tarvitse taistella pahaa -vastaan, ja että tarvitsee ainoastaan olla hengen ilmaisijana: yhden -sotapalveluksessa, toisen oikeussalissa, kolmannen viulunsoitossa. - -Paljonhan on ollut ihmisviisauden eri ilmaisuja, ja nämä ilmaisut -ovat olleet ihmisille tunnettuja jo 19 vuosisataa. Tunnettu on ollut -Rousseau, Pascal, Lessing, Spinoza ja koko vanhan ajan viisaus, -mutta kenenkään viisaus ei ole valloittanut joukkoja. Ei saata sanoa -sitäkään, että Hegelin menestys olisi riippunut hänen teoriojensa -rakenteesta. On ollut yhtä hyvärakenteisia teorioja muitakin: -Fichten, Schopenhauerin. Siihen oli ainoastaan yksi syy, että tämä -oppi tuli vähäksi aikaa koko maailman uskonkappaleeksi. Syy oli sama -kuin ihmisen lankeemuksen ja lunastuksen teorian menestykseen, että -nimittäin tämän filosoofisen teorian johtopäätökset puolustivat -ihmisten heikkouksia, Ne sanoivat; kaikki on järjellistä, kaikki -on hyvää, ei kukaan ole mihinkään syypää. Ja aivan samoin kuin -jumaluusopissa rakennettiin lunastuksen teorialle, rakensivat -filosoofit Babylonin torniansa Hegelin perusteille. Tuli sitten -kielten sekaannus ja he eivät tietäneet itsekään, mitä puhuivat. -Mutta he koettivat lakasematta omaa kynnystänsä ylläpitää -auktoriteettiansa joukkojen edessä, jotka vaativat sen vakuuttamista, -mikä oli heidän mukaistaan, uskoen sen, mikä heistä näytti -epäselvältä ja ristiriitaiselta, tuolla filosofian korkeuksissa -olevan kaikki selvää kuin päivä. Ja tuli aika, jolloin tämäkin teoria -vanhentui ja ilmaantui uusi teoria sen sijalle. Joukot katsahtivat -pappien salaperäisiin temppeleihin ja näkivät, ettei siellä ollut -mitään muuta kuin hämäriä ja järjettömiä sanoja. Tämä tapahtui minun -muistini aikana. - -Nuoruudessani oli hegelianismi kaiken perustana. Se oli ikäänkuin -ilmassa, ilmeni sanomalehdissä ja aikakauslehdissä, novelleissa, -väitöskirjoissa, taiteessa, historiassa, saarnoissa, keskusteluissa. -Ihmisellä, joka ei tuntenut Hegeliä, ei ollut oikeutta puhua. Joka -tahtoi oppia tuntemaan totuutta, tutki Hegeliä. Kaikki nojautui -häneen, ja yhtäkkiä, 40 vuoden kuluttua, ei hänestäkään ole jäänyt -mitään jälelle, ikäänkuin ei häntä koskaan olisi ollutkaan. Ja -kummallisinta on se, ettei valekristillisyys eikä hegelianismikään -ole kukistunut sen vuoksi, että joku olisi sen kumonnut -- ei, se on -entisellään -- vaan yhtäkkiä on huomattu, ettei oppinut, sivistynyt -maailma niitä kumpaakaan tarvitse. - -Jos nykyään puhutaan uudenaikaiselle sivistyneelle ihmiselle enkelin -ja Aadamin lankeemuksesta, tai lunastuksesta, niin, joskaan hän ei -rupea väittämään tai todistamaan sen perättömyyttä, hän ainakin -kummastellen kysyy: mikä enkeli? Mitä Aadamista? Mikä lunastus? Mitä -minä siitä? Sama on asianlaita hegelianismin. Uudenaikainen ihminen -ei rupea väittämään, vaan ainoastaan kummastelee. Mikä henki? Mistä -se on tullut? Miksi se ilmenee? Mitä minä sillä teen? - -Niin, se johtuu siitä, sanovat nykyiset oppineet, että kaikki tuo on -ollut teoloogisen ja metafyysisen aikakauden houreita, vaan nyt on -olemassa kriitillinen, positiivinen tiede, joka ei petä, sillä se -perustuu kokonaan induktsiooniin ja kokemukseen. Nyt eivät meidän -tietomme ole horjuvaisia, niinkuin ennen, ja ainoastaan meidän -tiellämme on kaikkien ihmiskunnan kysymysten ratkaisu. - -Mutta täsmälleen samaa ovat puhuneet jumaluusoppineetkin, eivätkä -he ole olleet mitään hölmöjä, vaan on heidän joukossaan ollut -nerokkaita ihmisiä. Täsmälleen samaa, ja yhtä suurella varmuudella, -ovat puhuneet hegeliaanitkin. Hölmöjä eivät ole myöskään esim. -meidän Herzenit, Stankevitshit, Belinskit. Mutta mistäs on johtunut -se kummallinen ilmiö, että viisaat ihmiset ovat suurimmalla -vakuutuksella saarnanneet ja joukot ihastuksella omaksuneet semmoisia -perusteettomia ja sisällöttömiä oppeja? Syy on yksi -- se, että nuo -opit ovat puolustaneet ihmisten huonoa elämää. - -Eiköhän perustu samaan syyhyn positiivisen, kriitillisen, kokeellisen -tieteen harjoittajain vakuutus ja joukkojen ihastus heidän -saarnoihinsa? Ensin näyttää omituiselta, että evolutsiooni-teoria -voi puolustaa ihmisiä heidän vääryydessään, ja näyttää siltä kuin -tieteellinen teoria olisi tekemisissä ainoastaan tosiasiain kanssa -eikä tekisi muuta kuin niitä tarkastaisi. - -Mutta siltä ainoastaan näyttää. Aivan sama oli asianlaita -jumaluusopin. Jumaluusoppi näytti olevan tekemisissä ainoastaan -dogmien kanssa, eikä kosketellut ollenkaan ihmisten elämää. Samoin -filosofia. Se näytti olevan tekemisissä ainoastaan ylimaailmaisten -päätelmiensä kanssa. - -Mutta siltä ainoastaan näyttää. Sama oli asianlaita Hegelin opin ja -Malthuksen teorian. - -Hegelianismi näytti olevan tekemisissä ainoastaan loogillisten -järjestelmäinsä kanssa, eikä kajonnut ollenkaan ihmisten elämään. -Samoin Malthuksen teoria näytti olevan tekemisissä ainoastaan -tilastollisten tosiasiain kanssa. Mutta siltä ainoastaan näytti. - -Nykyaikainen tiede tutkii tosiasioita. - -Mutta mitä tosiasioita? Miksi juuri semmoisia tosiasioita, eikä muita. - -Nykyajan tieteen harjoittajat hyvin mielellään sanovat juhlallisesti -ja vakuutuksella: me tutkimme ainoastaan tosiasioita, luullen näissä -sanoissa olevan jotain ajatusta. - -Tutkia ainoastaan tosiasioita ei mitenkään voi, sillä meidän -tarkastuksemme alaisia tosiasioita on _lukematon_ (sanan täydessä -merkityksessä) joukko. Ennen kuin tutkii tosiasioita täytyy olla -teoria, jonka nojalla tuosta lukemattomasta joukosta valitaan -määrätyt tosiasiat. Ja tuo teoria on olemassa, vieläpä hyvin tarkasti -määritelty, vaikka monet nykyajan tieteen harjoittajista joko -eivät ole siitä tietävinään, tai eivät tahdo siitä tietää. Sama on -asianlaita aina ollut kaikkien vallalla olevien, johtavien oppien. - -Kunkin opin perusteet ovat aina olemassa, teoriassa, ja n.k. oppineet -koittavat ainoastaan keksiä johtopäätöksiä niistä, useinkin niitä -tuntematta. Mutta perusteoria on aina olemassa. Niinpä nytkin -nykyajan tiede valikoi tosiasiansa tarkasti määritellyn teorian -perusteella, joka sille välistä on tunnettu, välistä tuntematon, -josta se välistä ei tahdo tietää. Mutta teoria on olemassa. - -Teoria on seuraava: koko ihmiskunta on aina elävä elimistö. Ihmiset -ovat elimien osia, joilla kullakin on oma erikoinen tehtävänsä -kokonaisuuden palveluksessa. - -Aivan samoin kuin solut, yhtyessään elimistöksi, jakavat keskenänsä -työn taistelussa koko elimistön olemassa olon puolesta, vahvistaen -toista kykyä ja heikontaen toista, ja yhtyvät yhdeksi elimeksi -paremmin tyydyttääkseen koko elimistön tarpeita, ja aivan samoin kuin -yhteiskunnallisilla eläimillä -- muurahaisilla, mehiläisillä -- eri -oliot jakavat keskenään työn: emä munii munia, koiras hedelmöittää, -työmehiläinen työskentelee kokonaisuuden hyväksi, -- aivan samoin -ihmiskunnassakin ja ihmisyhteiskunnissa tapahtuu sama osien -differentsiatsiooni ja integratsiooni. - -Ja senvuoksi, löytääkseen ihmisen elämän lain, täytyy tutkia -elimistöjen elämän ja kehityksen lakeja. Elimistöjen elämässä ja -kehityksessä löydämme seuraavat lait: 1) lain siitä, että jokaisella -ilmiöllä on muitakin kuin yksi välitön seuraus; 2) lain homogeenisen -yhdenlaatuisen pysymättömyydestä; 3) lain monenkaltaisuudesta ja -yhdenkaltaisuudesta j.n.e. Kaikki tuo näyttää hyvin viattomalta, -mutta kun vaan tekee johtopäätökset kaikista näistä tosiasiain -tutkimuksista, niin heti huomaa, mihin tosiasiat viittaavat. -Kaikki tosiasiat viittaavat vaan siihen, että ihmiskunta tai -ihmisyhteiskunta on tunnustettava elimistöksi, ja senvuoksi myös -ihmisyhteiskunnissa olemassa oleva toiminnan jako elimelliseksi, s.o. -välttämättömäksi. Ja koska ihmisyhteiskunnissa ilmenee hyvin paljon -julmuutta ja pahuutta, niin nämäkään ilmiöt eivät ole pidettävät -julmina ja pahoina, vaan ne ovat katsottavat epäilemättömiksi -tosiasioiksi, jotka vahvistavat yleistä lakia, nimittäin lakia työn -jaosta. - -Hengen filosofia on niinikään puolustanut kaikkea julmuutta ja -pahuutta, mutta se on menetellyt filosofian tavoin ja siis väärin. -Tieteessä sitä vastoin kaikki tuo käy tieteellisesti ja siis -epäilemättömästi. - -Mitenkäs voi olla omaksumatta semmoista kaunista teoriaa! Tarvitsee -vaan tutkia ihmisyhteiskuntaa voidakseen kaikessa rauhassa niellä -toisten, sortuvien ihmisten työn tuloksia, lohduttaen itseään sillä -ajatuksella, että tanssijan, asianajajan, tohtorin, filosoofin, -näyttelijän, mediumismin ja atoomien muodon tutkijan toiminta -on ihmiskunnan elimistön toimintaa, jonka vuoksi ei saata olla -puhettakaan siitä, josko se on oikeutettua, että minä käytän -hyväkseni toisten työtä -- teen ainoastaan sitä, mikä minulle on -mieluista, niinkuin ei voi olla puhetta siitäkään, josko lihassolun -työtä hyväkseen käyttävän aivosolun toiminta on oikeutettua. - -Kuka ei hyväksyisi semmoista käytännöllistä teoriaa, voidakseen -sitten ainaiseksi piiloittaa omantuntonsa taskuunsa ja elää täysin -vapaata elämää, tuntien seisovansa järkkymättömällä tieteellisellä -pohjalla. Tämän uuden opin perusteelle rakennetaan nykyään ihmisten -joutilaisuuden ja julmuuden oikeutus. - - - - -XXX. - - -Tämä oppi ei ole vanha -- noin 50 vuoden ikäinen. Sen perustaja oli -ranskalainen oppinut Conte. Conte, järjestelmien ihminen ja samalla -uskonnollinen ihminen, sai Bischin silloin uusien fysioloogisten -tutkimusten vaikutuksesta päähänsä vanhan ajatuksen, jonka oli -lausunut jo Menenius Agrippa, että nimittäin ihmisyhteiskuntia, jopa -koko ihmiskuntaakin, saattaa pitää yhtenä kokonaisuutena, elimistönä, -ja ihmisiä elävinä eri elimien osina, joilla kullakin on oma määrätty -tarkotuksensa koko elimistön palvelemisessa. Tämä ajatus miellytti -Conte'a niin, että hän rupesi sille rakentamaan filosoofista -teoriaa, ja tuo teoria sai hänet kokonaan unhottamaan, että sen -lähtökohtana ei ollut sen enempää kuin sievä pikku vertaus, sopiva -jossain tarinassa käytettäväksi, vaan ei suinkaan riittävä tieteen -perusteeksi. Niinkuin usein tapahtuu, piti hän mieluisan otaksuman -selviönä ja kuvaili, että koko hänen teoriansa oli rakennettu lujille -ja koetetuille perusteille. Tuon teorian mukaan oli ihmiskunta -elimistö, ja siis tieto siitä, mitä ihminen on ja mimmoisen hänen -suhteensa maailmaan pitää olla, on mahdollinen saavuttaa ainoastaan -oppimalla tuntemaan tämän elimistön ominaisuudet. Oppia tuntemaan -nämä ominaisuudet ihminen voi tutkimalla toisia alhaisempia -elimistöjä ja tekemällä niitten elämästä johtopäätöksiä. - -Senvuoksi 1) todellinen ja ainoa tieteellinen metoodi on Conte'n -mukaan induktiivinen, ja tiedettä on ainoastaan se, minkä -perustana on kokemus; 2) tieteiden tarkotuksena ja huippuna on -uusi tiede ihmiskunnan elimistöstä, eli elimellisestä olennosta -- -ihmiskunnasta. Tämä uusi tiede on sosiologia. Tästä katsantotavasta -yleensä johtui, että kaikki entiset tiedot olivat vääriä, ja -koko ihmiskunnan historia, itsetietoisuuteensa nähden, jakaantui -kahteen aikakauteen: 1) teolooginen ja metafyysinen aikakausi, joka -ulottuu maailman alusta Conte'en asti, ja 2) ainoan todellisen -- -positiivisen tieteen aikakausi, joka alkaa Conte'sta. - -Kaikki tuo on hyvä. On olemassa vaan yksi virhe, nimittäin se, että -koko rakennus on rakennettu hiekalle, mielivaltaiselle väitteelle, -että ihmiskunta on elimistö. - -Tämä väite on mielivaltainen senvuoksi, että meillä on juuri yhtä -paljon oikeutta tunnustaa tutkimattoman ihmiskunnan elimistön -olemassa oloa kuin kolmiyhteisen Jumalan olemassa oloa ynnä muita -senkaltaisia teoloogisia uskonkappaleita. - -Väärä on tämä väite senvuoksi, että käsitteeseen ihmiskunta, -s.o. ihmiset, on väärin sovellutettu määritelmä elimistö, vaikka -ihmiskunnalta puuttuu elimistön varsinainen tunnusmerkki -- -tuntemuksen tai tietoisuuden keskus. Me nimitämme norsua ja -bakteeriota elimistöksi ainoastaan senvuoksi, että analogian mukaan -oletamme näissä olioissa samanlaisen tuntemuksen tai tietoisuuden -yhteyden kuin tiedämme itsessämmekin olevan. Ihmisyhteiskunnilta -sitä vastoin puuttuu tuo päätunnusmerkki, ja senvuoksi, olipa -ihmiskunnalla ja elimistöllä kuinka paljon hyvänsä muita yhteisiä -tunnusmerkkejä, ilman tuota varsinaista tunnusmerkkiä ei ihmiskunnan -tunnustaminen elimistöksi ole oikeutettua. - -Mutta, huolimatta positiivisen filosofian perusväitteen -mielivaltaisuudesta ja virheellisyydestä, tämän filosofian on n.k. -sivistynyt maailma omaksunut mitä suurimmalla myötätuntoisuudella -sen joukoille tärkeän merkityksen vuoksi, joka on vallitsevan -järjestyksen puolustuksella ihmiskunnassa olemassa olevan väkivallan -laillisuuden tunnustamiselle. Omituista tässä on se, että Conte'n -teoksista, joita on kaksi osaa: positiivinen filosofia ja -positiivinen politiikka, on oppinut maailma omaksunut ainoastaan -ensimäisen -- sen, joka uusilla kokeellisilla perusteilla puolustaa -ihmisyhteiskunnissa olemassa olevaa pahaa. Toinen osa sitä vastoin, -joka käsittelee ihmiskunnan elimistöksi tunnustamisesta johtuvia -altruismin siveellisiä velvollisuuksia, on julistettu vähäpätöiseksi, -jopa kerrassaan mitättömäksi ja epätieteelliseksi. - -Tässä on uudistunut sama asia kuin Kantin opin kahden osan suhteen. -Puhtaan järjen kritiikin on oppineitten joukko omaksunut, vaan -käytännöllisen järjen kritiikki, joka sisältää siveysopin ytimen, -on hyljätty. Conte'n opista on tunnustettu tieteelliseksi se, -mikä puolustaa vallalla olevaa pahaa. Mutta joukkojen tunnustama, -mielivaltaiseen ja virheelliseen väitteeseen perustuva positiivinen -filosofiakin oli itsessään liian perusteeton ja senvuoksi hatara, -eikä olisi voinut yksinään pysyä pystyssä. Ja niinpä n.k. -tiedemiesten joutavain ajatuksen leikittelyjen joukossa esiintyy yhtä -mielivaltainen kuin virheellinen väite, joka ei myöskään ole uusi, -että muka elävät olennot, s.o. elimistöt, ovat kehittyneet toinen -toisestaan, ei ainoastaan yksi elimistö toisesta, vaan yksi elimistö -useammasta: s.o. että hyvin pitkän ajan, miljoonan vuoden, kuluessa -esim. kala ja sorsa ovat voineet kehittyä samasta esi-isästä, ja sitä -paitsi yksi elimistö on voinut kehittyä useammasta eri elimistöstä, -niin että esim. mehiläisparvesta on voinut tulla yksi ainoa eläin. Ja -tämän mielivaltaisen ja virheellisen väitteen omaksui oppinut maailma -vielä suuremmalla myötätuntoisuudella. Tämä väite oli mielivaltainen -senvuoksi, ettei kukaan koskaan ole nähnyt mitenkä toiset elimistöt -syntyvät toisista, jonka vuoksi otaksuminen lajien kehittymisestä -jää aina otaksumiseksi, eikä kokemukseen perustuvaksi tosiasiaksi. -Virheellinen taas oli väite senvuoksi, että lajien kehittymistä -koskevan kysymyksen ratkaiseminen siten, että ne ovat kehittyneet -perinnöllisyyden ja mukautuvaisuuden lain mukaan äärettömän pitkän -ajan kuluessa, ei ollenkaan ollut ratkaisua, vaan ainoastaan -kysymyksen uudistamista toisessa muodossa. - -Mooseksen mukaan on elävien olentojen lajien moninaisuus -johtunut Jumalan tahdosta ja hänen äärettömästä mahdistaan. -Evolutsiooni-teorian mukaan taas on tämä moninaisuus syntynyt -itsestään perinnöllisyyden ja olojen äärettömän moninaisten ehtojen -vaikutuksesta äärettömän pitkän ajan kuluessa. Evolutsiooni-teoria, -suoraan puhuen, väittää sitä, että äärettömän pitkän ajan kuluessa -voi mistä hyvänsä tulla mitä hyvänsä. - -Vastausta kysymykseen ei ole. Sama kysymys on vaan muodostettu -toisin: tahdon sijaan on pantu satunnaisuus, ja äärettömän -koeffisientti on siirretty mahdista aikaan. Mutta tämä uusi väite, -jonka mielivaltaisuutta ja virheellisyyttä Darwinin seuraajat -ovat vielä enentäneet, on vahvistanut entistä Conte'n väitettä ja -senvuoksi se on tullut ilmestykseksi meidän ajallamme ja kaikkien -tieteitten perustaksi, jopa historian, filologian ja uskonnonkin. -Sitä paitsi, itse teorian perustajan naiivin tunnustuksen mukaan, -oli Darwinin ajatuksen lähtökohtana Malthuksen laki, jonka vuoksi se -asetti teorian elävien olentojen ja ihmisten taistelusta olemassa -olon puolesta kaiken elollisen peruslaiksi. Mutta sitähän vaan -tarvitsikin joutilaitten joukko puolustuksekseen. - -Kaksi horjuvaa teoriaa tukivat toinen toistaan ja saivat siten -vakavuuden leiman. Molemmissa teorioissa oli se joukoille -kallisarvoinen ajatus, että ihmisyhteiskunnissa olevaan pahaan -eivät ole syypäitä ihmiset, ja että vallalla oleva järjestys on -juuri semmoinen kuin olla pitääkin. Uuden teorian omaksui joukko -siinä merkityksessä, kuin se sitä tarvitsi, täydellä uskolla ja -tavattomalla ihastuksella. Ja näihin kahteen mielivaltaiseen ja -virheelliseen väitteeseen, jotka omaksuttiin uskonkappaleina, -perustui uusi tieteellinen oppi. - -Sekä aineensa että muotonsa puolesta on tämä oppi tavattomassa -määrässä kirkollis-kristillisen opin kaltainen. - -Aineen puolesta on yhtäläisyys siinä, että niin hyvin toisessa kuin -toisessakin on todellisuudelle annettu epätodellinen, kuviteltu -merkitys, ja tuo epätodellinen merkitys juuri onkin otettu -tutkimuksen esineeksi. - -Kirkollis-kristillisessä opissa on todellakin Kristukselle -annettu itse Jumalan kuviteltu merkitys. Positiivisessa opissa on -todelliselle olennolle -- eläville ihmisille annettu elimistön -kuviteltu merkitys. - -Muodon puolesta on yhtäläisyys hämmästyttävä siinä suhteessa, -että niin toisessa kuin toisessakin eräitten ihmisten käsitys on -tunnustettu ainoaksi erehtymättömäksi ja oikeaksi. - -Kirkollis-kristillisessä opissa on kirkoksi itseään nimittävien -ihmisten käsitys jumalallisesta ilmestyksestä tunnustettu pyhäksi -ja ainoaksi oikeaksi. Positiivisessa opissa on oppineiksi itseään -nimittävien ihmisten käsitys tieteestä tunnustettu epäilemättömäksi -ja oikeaksi. Niinkuin kirkolliset kristityt väittivät totisen Jumalan -tiedon alkaneen vasta heidän kirkkonsa perustamisella ja ainoastaan -ikäänkuin kohteliaisuudesta tunnustivat entisetkin uskovaiset -kirkoksi, samoin positiivinen tiedekin väittää alkaneensa vasta -Conte'sta, ja oppineet niinikään vaan kohteliaisuudesta myöntävät -tiedettä olleen olemassa ennenkin, ja sittenkin ainoastaan muutamien -oppineitten, niinkuin Aristoteleen, edustamana. Aivan samoin kuin -kirkko, niin positiivinen tiedekin sulkee kokonaan pois koko muun -ihmiskunnan tiedot, pitäen niitä -- _eksymyksenä_. - -Yhtäläisyys jatkuu pitemmällekin. Niinkuin jumaluusopin perusdogmin, -Kristuksen jumaluuden ja kolminaisuuden, avuksi tulee vanha, mutta -uuden merkityksen saanut dogmi ihmisen lankeemuksesta ja hänen -lunastuksestaan Kristuksen kuoleman kautta, ja näistä kahdesta -dogmista muodostuu kansantajuinen kirkonoppi, -- niin meidän -aikanamme Conte'n perusdogmille ihmiskunnan elimistöstä tulee avuksi -vanha, mutta uuden merkityksen saanut dogmi evolutsioonista, ja -näistä kahdesta dogmista muodostuu kansantajuinen tieteellinen oppi. - -Niin toisessa kuin toisessakin opissa on uusi dogmi välttämätön -vanhan ylläpitämiseksi ja on käsitettävissä ainoastaan yhteydessä -perusdogmin kanssa. Jos Kristuksen jumaluuteen uskovalle on epäselvää -ja käsittämätöntä, miksi Jumala astui alas maan päälle, niin -lunastusdogmi selittää tämän. - -Jos ihmiskunnan elimistöön uskovalle on epäselvää, minkä vuoksi -olioiden yhtymää voi pitää elimistönä, niin evolutsioonidogmi -selittää sen. - -Lunastusdogmi on tarpeen edellisen dogmin ristiriitaisuuden -sovittamiseksi todellisuuden kanssa. - -Jumala astui alas maan päälle pelastaakseen ihmiset, mutta ihmiset -eivät ole pelastetut. Mitenkä on tämä ristiriita selvitettävä? -Lunastusdogmi sanoo: hän on pelastanut lunastukseen uskovat. "Jos te -uskotte lunastukseen, niin te olette pelastetut". - -Samoin evolutsioonidogmikin on tarpeen ensimäisen dogmin -ristiriitaisuuden sovittamiseksi todellisuuden kanssa. Ihmiskunta -on elimistö, mutta me näemme, ettei se täytä elimistön pääehtoa. -Mitenkä se on selitettävä? Ja evolutsioonidogmi sanoo: ihmiskunta on -muodostumassa oleva elimistö. Jos te uskotte siihen, niin te voitte -pitää ihmiskuntaa elimistönä. - -Ja niinkuin ihmisen, joka on vapaa kolminaisuuden ja Kristuksen -jumaluuden taikauskosta, on mahdotonta edes ymmärtää, mikä on -lunastusopin tarkotusperä ja ajatus, ja tämän ajatuksen selittää -ainoastaan perusdogmin tunnustaminen, että Kristus on itse Jumala, --- samoin on ihmiskunnan, joka on vapaa positiivisesta taikauskosta, -mahdotonta käsittää, mikä on evolutsiooniopin tarkotusperä, ja tämän -tarkotusperän käsittää vasta silloin, kun tietää perusdogmin, että -ihmiskunta on -- elimistö. - -Ja aivan samoin kuin kaikki jumaluusopin viisaudet ovat ymmärrettäviä -ainoastaan niille, jotka uskovat perusdogmeihin, samoin myös -kaikki sosiologian viisaudet, joihin kiintyy nykyään uusimman ja -syvämielisimmän tieteen harjoittajain koko huomio, ovat käsitettäviä -ainoastaan uskovaisille. - -Yhtäläisyyttä molempien oppien välillä on vielä siinäkin, että -kerran uskolla omaksutut väitteet, joutumatta enään tutkimuksen -alaisiksi, ovat perusteena mitä kummallisimmille teorioille, ja että -näitten teoriain saarnaajat, anastaen itselleen oikeuden tunnustaa -itsensä pyhiksi tai oppineiksi, s.o. erehtymättömiksi, turvautuvat -mitä mielivaltaisimpiin, uskomattomimpiin ja perusteettomimpiin -väitteisiin, joita he esittävät suurimmalla juhlallisuudella ja -totisuudella, ja joita samalla totisuudella ja juhlallisuudella -kieltävät yksityiskohdissaan ne, jotka niissä kohdin ovat eri mieltä, -vaikkakin he muuten tunnustavat perusdogmit. - -Tämän opin suurmies -- Spencer, esimerkiksi, eräässä ensimäisistä -teoksistaan esittää nämä opit seuraavasti: yhteiskunnat ja elimistöt -ovat samankaltaisia seuraavissa suhteissa: - -1) siinä, että ne, alkaen pienistä agregaateista, huomaamattomasti -kasvavat kokonsa puolesta, niin että muutamat niistä tulevat kymmenen -tuhatta kertaa suuremmiksi alkuperäistä; - -2) siinä, että ne, ollen alussa niin yksinkertaista rakennetta, että -niitä voidaan pitää kaikkea rakennetta vailla olevina, kasvaessaan -saavat yhä monimutkaisemman rakenteen; - -3) siinä, että, vaikkei niiden aikaisemmassa, kehittymättömässä -perioodissa eri osien kesken ole olemassa melkein mitään -riippuvaisuutta toisistaan, niitten osat tulevat vähitellen -keskinäiseen riippuvaisuuteen, ja lopulta niin kiinteään, että -kunkin osan toiminnan ja elämän mahdollisuus riippuu toisten osien -toiminnasta ja elämästä; - -4) siinä, että yhteiskunnan elämä ja kehitys ovat riippumattomia -ja pitkäaikaisempia kuin jonkun sen osan elämä ja kehitys, joka -erikseen syntyy, kasvaa, toimii, jättää jälkeläisiä ja kuolee, jota -vastoin niistä muodostunut poliittinen ruumis jatkaa elämäänsä -sukupolvi toisensa jälkeen, kehittyen suuressa joukossa rakenteen ja -funktsionaalisen toiminnan täydellisyydessä. - -Sitten tulee elimistöjen ja yhteiskuntien eroavaisuudet, ja -todistetaan näitten eroavaisuuksien olevan ainoastaan näennäisiä, -koska elimistöt ja yhteiskunnat ovat aivan samankaltaisia. - -Tervejärkinen ihminen suorastaan kysyisi: mistä te sitten puhutte? -Minkä vuoksi ihmiskunta on elimistö? - -Te sanotte, että yhteiskunnat ovat elimistöjen kaltaisia edellä -mainitun neljän tunnusmerkin nojalla, mutta eihän tuo kaikki -pidä paikkaansa. Te esiintuotte ainoastaan muutamia elimistön -tunnusmerkeistä ja niihin vertaatte ihmisyhteiskuntia. - -Te esiintuotte neljä samankaltaisuuden tunnusmerkkiä, sitten puhutte -eroavaisuuksista, mutta ainoastaan niistä, jotka ovat (teidän -mielestänne) näennäisiä, ja päätätte, että ihmisyhteiskuntia voipi -pitää elimistöinä. Mutta sehän on joutavaa dialektistä peliä, eikä -mitään muuta. Samalla perusteella saattaa elimistön tunnusmerkkinä -esiintuoda mitä hyvänsä. - -Otan ensimäisen, mikä johtuu mieleeni, vaikkapa metsän, joka -siemenistä alkaa itää kankaalla ja kasvaa: - -1) Alkaen pienistä agregaateista, j.n.e. Aivan sama tapahtuu -kankaalla, kun se vähitellen siementyy ja kasvaa metsää. - -2) Alussa on rakenne yksinkertaista, sitten se tulee -monimutkaisemmaksi j.n.e. Aivan sama on metsän laita: ensin on -pelkkiä koivuja, sitten tulee pajuja, sitten pähkinäpuita; ensin -kaikki kasvavat suorina, sitten alkavat oksat punoutua toisiinsa. - -3) Osien keskinäinen riippuvaisuus tulee niin suureksi, että kunkin -osan elämä riippuu toisten osien elämästä ja toiminnasta. Aivan -sama on metsän laita: pähkinämetsä suojelee puitten runkoja (jos -sen hakkaa pois, niin toiset puut paleltuvat), metsänrinne suojelee -tuulelta, siemenpuut jatkavat rotuja, korkeat ja tuuhealatvaiset -antavat siimestä, ja siten toisen puun elämä riippuu toisesta. - -4) Yksityiset osat voivat kuolla, mutta kokonaisuus elää. Sama on -laita metsän. Metsä ei itke yhden puun kaatumista. - -Sama on laita senkin teorian puolustajain tavallisesti esiintuoman -esimerkin, että käsi kuolee jos sen leikkaa pois. Jos ottaa puun -metsästä ja istuttaa sen siimekseen ja metsämaaperän ulkopuolelle, -niin se kuolee. - -Merkillistä on niinikään tämän opin yhtäläisyys -kirkollis-kristillisen ja jokaisen muun opin kanssa, joka perustuu -uskolla omistettuihin dogmeihin, siinä suhteessa, että siihen ei -tepsi logiikan vastaväitteet. Osoittamalla, että metsää tämän teorian -mukaan voi yhtä suurella oikeudella pitää elimistönä, te luulette -todistaneenne heille heidän määritelmänsä virheellisyyden. Mutta -siinä te erehdytte. - -Heidän määritelmänsä elimistöstä on siihen määrin epätäsmällinen ja -venyvä, että siihen voi sovittaa mitä ikinä tahtoo. - -Niin, sanovat he, metsääkin voi pitää elimistönä. Metsä on -rauhallista vuorovaikutusta yksilöjen kesken, jotka eivät hävitä -toisiaan, -- agregaatti, jonka osat myöskin voivat tulla läheisempään -yhteyteen, niinkuin mehiläisparvi elimistöksi. - -Jos sitten sanotaan, että siinä tapauksessa myöskin tuon metsän -lintuja, hyönteisiä ja ruohoja, jotka vaikuttavat toisiinsa eivätkä -toisiaan hävitä, voi pitää puitten mukana yhtenä elimistönä, niin -he siihenkin suostuvat. Jokaista elävien olentojen joukkoa, jotka -vaikuttavat toisiinsa eivätkä toisiaan hävitä, voi niinikään pitää -elimistönä heidän teoriansa mukaan. He voivat väittää yhteyttä ja -yhteistoimintaa olevan minkä välillä hyvänsä, ja evolutsiooniteorian -mukaan voi ylipäänsä väittää, että mistä hyvänsä voi syntyä mitä -hyvänsä, kun vaan kuluu tarpeeksi pitkä aika. - -Jumalan kolminaisuuteen uskojille ei voi todistaa, että heidän -uskonsa on perätön, mutta voipi osoittaa heille, että heidän -väitteensä ei perustu tietoon, vaan uskoon. Jos he väittävät, että -jumalia on kolme, niin voin minä yhtä suurella oikeudella väittää, -että niitä on 17 l/2. Saman seikan, vieläpä vakuuttavamminkin, -voipi todistaa positiivisen ja evolutsioonisen tieteen puoltajille. -Tämän tieteen perusteella otan minä todistaakseni mitä hyvänsä. -Ja kummallisinta on se, että kaikkein positiivisin tiede pitää -tositieteen tunnusmerkkinä tieteellistä metoodia ja sen, mitä -se nimittää tieteelliseksi metoodiksi, se itse määrittelee. -Tieteelliseksi metoodiksi se nimittää tervettä järkeä. Ja tämäpä -terve järki juuri paljastaakin sitä joka askeleella. Niinpian kuin -ne, jotka olivat olleet pyhimysten sijalla, tunsivat ettei heissä -ollut jälellä mitään pyhää, että he olivat kaikki kirottuja, niinkuin -paavi ja meidän synoodimme, niin he paikalla rupesivat nimittämään -itseänsä pyhiksi, vieläpä kaikkein pyhimmiksi. Niinpian kuin tiede -huomasi, ettei siinä ollut jälellä mitään järjellistä, niin se rupesi -nimittämään itseänsä järjelliseksi, eli tieteelliseksi tieteeksi. - - - - -XXXI. - - -Työnjako on kaiken olevaisuuden laki ja sen vuoksi sen täytyy olla -olemassa ihmisyhteiskunnissa. Saattaa olla hyvin mahdollista, -että niin on, mutta kysymykseksi jää kuitenkin: onko nykyään -yhteiskunnissa olemassa oleva työnjako se työnjako, jonka pitää olla -olemassa. Ja jos ihmiset pitävät jotakin työnjakoa epäjärjellisenä -ja epäoikeutettuna, niin ei mikään tiede voi todistaa ihmisille -sen olevan välttämättömän, mitä he pitävät epäjärjellisenä ja -epäoikeutettuna. - -Jumaluusopillinen teoria on todistellut, että valta on Jumalalta, -ja saattaa olla hyvin mahdollista, että se on Jumalalta, mutta -kysymykseksi on jäänyt: kenenkä valta on Jumalalta, Katarinanko vai -Pugatshevin? Eivätkä jumaluusopilliset viisaudet voineet mitenkään -tätä kysymystä ratkaista. - -Hengen filosofia koitti todistaa, että valtio on persoonallisuuksien -kehittymismuoto, mutta kysymykseksi jäi: voipiko Neron tai -Dshingiskhaanin valtiota pitää muotona persoonallisuuksien -kehittymiselle. Eivätkä mitkään transendentaaliset sanat voineet tätä -ratkaista. - -Sama on laita tieteellisen tieteenkin. - -Työnjako on elimistöjen ja ihmisyhteiskuntien elämän ehto; mutta mitä -näissä ihmisyhteiskunnissa on pidettävä elimellisenä työnjakona? Ja -tutkipa tiede kuinka paljon tahansa työnjakoa lapamadon soluissa, -niin eivät nuo tutkimukset pakoita ihmistä tunnustamaan oikeaksi -semmoista työnjakoa, jota ei siksi tunnusta hänen järkensä ja -omatuntonsa. - -Olivatpa todistukset työnjaosta tarkastettavina olevien elimistöjen -soluissa miten vakuuttavia hyvänsä, niin ihminen, jos hänellä on -vielä järki tallella, kuitenkin sanoo, ettei pelkän karttuunin -kutominen koko elämänsä ajan ole ihmisen tehtävä, ja ettei se ole -työnjakoa, vaan ihmisten sortamista. - -Spencer ynnä muut sanovat, että on olemassa kokonaisia -kankuriväestöjä, ja että sen vuoksi kutomisen harjoittaminen -on elimellistä työnjakoa, -- mutta puhuessaan niin, he puhuvat -täsmälleen samaa kuin jumaluusoppineet. - -On olemassa valta, ja senvuoksi se on Jumalalta, olipa se millainen -tahansa. On olemassa kankureita -- siis semmoinen on työnjako. -Hyvähän olisi niin puhua, jos valta ja kankuriväestö syntyisivät -itsestään, mutta me tiedämme, etteivät ne synny itsestään, vaan -meidän toimestamme. Pitää senvuoksi tietää, olemmeko me saaneet -aikaan tämän vallan Jumalan kautta vaiko itsestämme, ja olemmeko -saaneet aikaan nuo kankurit elimellisen vai jonkin muun lain mukaan. - -Ihmiset elävät, elättäen itseänsä maanviljelyksellä, niinkuin on -luontaista kaikille ihmisille. Joku ihmisistä on laittanut itselleen -pajan ja korjannut auransa. Silloin tulee hänen luoksensa naapuri -pyytäen häntä korjaamaan hänenkin auransa ja lupaa hänelle siitä -työtä tai rahaa. Tulee sitten toinen, kolmas, ja näitten ihmisten -yhteiskunnassa tapahtuu seuraava työnjako: syntyy seppä. Toinen -ihminen taas on hyvästi opettanut lapsensa; hänen luoksensa tuo -naapuri lapsensa pyytäen häntä heitäkin opettamaan, ja niin syntyy -opettaja. Mutta sekä seppä että opettaja ovat ruvenneet ammattiinsa -ja yhä edelleen siinä ovat ainoastaan senvuoksi, että heitä on siihen -pyydetty, ja he pysyvät ammatissaan niin kauan kuin heitä tahdotaan -siinä pysymään. Jos sattuisi niin, että seppiä ja opettajia tulisi -liian paljon, tai heidän työnsä tulisi tarpeettomaksi, niin he heti, -niinkuin sitä vaatii terve järki ja niinkuin tavallisesti käy siellä, -missä ei ole olemassa syitä työnjaon säännöllisyyden häiriytymiseen, --- jättäisivät ammattinsa ja ryhtyisivät taas maanviljelykseen. - -Ihmisiä, jotka näin menettelevät, johtaa heidän järkensä, heidän -omatuntonsa, ja senvuoksi me, järjellä ja omallatunnolla varustetut -ihmiset, kaikki vakuutamme semmoisen työnjaon olevan oikean. Mutta -jos kävisi niin, että sepille tulisi mahdolliseksi pakoittaa -toisia ihmisiä tekemään työtä heidän hyväkseen ja he jatkaisivat -hevoskenkien valmistamista, vaikka niitä ei tarvittaisi, ja opettajat -niinikään opettaisivat silloinkin, kun ei olisi opetettavia, niin -jokainen turmeltumaton ihminen, s.o. järjellä ja omalla tunnolla -varustettu olento, käsittäisi, ettei se olisi työnjakoa, vaan toisen -työn anastamista, sillä semmoinen toiminta ei olisi sen ainoan -mittakaavan mukainen, jolla voi ratkaista, josko työnjako on oikea. -Tämä mittakaava on: työn kysyntä ja siitä tulevan palkkion vapaa -tarjoominen. Mutta yllämainittua toimintaa tieteellinen tiede juuri -nimittääkin työnjaoksi. - -Muutamat ihmiset tekevät semmoista, mitä toiset eivät ajattelekaan -heiltä pyytää, ja vaativat, että heitä sen edestä elätettäisiin, -sanoen sen olevan oikeutettua, koska se on työnjakoa. - -Se, mikä on suurimpana kansan onnettomuutena muuallakin kuin meillä, -on hallitus, ylen lukuisa virkamiesjoukko; se, mikä on syynä aikamme -taloudelliseen kurjuuteen, on, niinkuin englantilaiset sanovat, -overproduction, liikatuotanto (kun on valmistettu suunnaton joukko -esineitä, joita ei kukaan tarvitse). Kaikki tämä johtuu tuosta -kummallisesta työnjaon käsityksestä. - -Kummallista olisi jos joku suutari katsoisi ihmisten olevan -velvollisia elättämään häntä siitä, että hän herkeämättä valmistaa -kenkiä, joita ei kukaan enään tarvitse. Mutta mitä on sanottava -niistä hallituksen, kirkon, tieteen ja taiteen palvelijoista, jotka -eivät tuota kansalle mitään näkyväistä, eipä edes hyödyllistäkään, -joitten tavaraa ei kukaan halua, ja jotka kuitenkin yhtä rohkeasti, -työnjaon perusteella, vaativat, että heitä ruokitaan ja juotetaan -herkullisesti ja vaatetetaan hyvästi. - -Saattaa olla ja onkin olemassa velhoja, joitten apuun turvaudutaan -ja joille tarjotaan siitä leipää ja viinaa; mutta sitä, että olisi -olemassa semmoisia velhoja, joita ei kukaan tarvitse ja jotka -kuitenkin rohkeasti vaativat palkkaa loihtimisestaan -- sitä on -vaikea itselleen kuvitella. - -Juuri niin on kuitenkin meidän maailmassamme laita hallituksen, -kirkon, tieteen ja taiteen palvelijain. - -Ja kaikki tämä tapahtuu tuon tiedemiesten niin yksimielisesti -omaksuman työnjako-käsitteen perusteella, jota ei määrää sisällinen -omatunto, vaan ulkonainen havainto. - -Työnjako on todellakin aina ollut ja on olemassa, mutta se on oikea -ainoastaan silloin, kun ihminen omantuntonsa ja järkensä nojalla -päättää sen olevan välttämättömän, eikä sen perusteella, että hän -sitä tutkii. Sekä omatunto että järki kaikilla ihmisillä ratkaisee -tämän kysymyksen hyvin yksinkertaisesti, varmasti ja yksimielisesti. - -Ne ratkaisevat sen niin, että työnjako on oikea ainoastaan silloin, -kun jonkun ihmisen erityinen toiminta on niin tarpeellinen -toisille ihmisille, että he, pyytäessään hänen palvelustaan, itse -vapaaehtoisesti tarjoutuvat häntä elättämään sen edestä, niitä -hän on heidän hyväkseen tekevä. Mutta kun ihminen saattaa elää 30 -vuoden ikäiseksi toisten hartioilla, luvaten, opintonsa päätettyään, -tehdä jotain hyvin hyödyllistä, jota ei kukaan häneltä pyydä, ja -kun hän sitten 30 ikäisestä kuolemaansa saakka saattaa elää samalla -tavoin, aina vaan ainoastaan luvaten tehdä jotain, jota ei kukaan -häneltä pyydä, niin se ei ole työnjakoa, vaan suorastaan toisen työn -anastamista väkevämmän puolelta, samaa toisen työn anastamista, jota -jumaluusoppineet ennen aikaan sanoivat jumalan säätämäksi laiksi, -filosoofit sittemmin välttämättömiksi elämän muodoiksi, ja nyt -tieteellinen tiede nimittää elimelliseksi työnjaoksi. - -Vallalla olevan tieteen koko merkitys on ainoastaan siinä. - -Se on nyt ruvennut jakelemaan valtakirjoja joutilaisuuteen, sillä -se yksin temppeleissään tutkii ja määrää, mikä yhteiskunnallisessa -elimistössä esiintyvä ihmistoiminta on loiseläimen toimintaa ja -mikä elimellistä. Ikäänkuin ei jokainen ihminen voisi päästä siitä -selville paljoa varmemmin ja pikemmin järkensä ja omantuntonsa avulla. - -Ja niinkuin ennen aikaan papisto ja sitten valtion virkamiehet -eivät voineet epäillä, ketkä ovat kaikkein tarpeellisimpia toisille -ihmisille, niinpä nytkin tieteellinen tiede luulee epäilemättömäksi -sitä, että juuri sen toiminta onkin elimellinen: he, tieteen ja -taiteen harjoittajat, ovat elimistön kaikkein arvokkaimpia soluja, -sen aivosoluja. Mutta vähät heistä. Hallitkoot vaan, juokoot ja -syökööt herkkuja ja juhlikoot, niinkuin ovat hallinneet ja juhlineet -papit ja sofistit, kunhan eivät vaan turmelisi ihmisiä, niinkuin ovat -tehneet papit ja sofistit. - -Siitä saakka kuin on ollut ihmisiä, järjellisiä olennoita, ovat -he eroittaneet hyvää pahasta ja käyttäneet hyväksensä sitä, mitä -ennen heitä tässä suhteessa on ollut tehtynä taistelemalla pahaa -vastaan, etsimällä totuuden tietä ja vähitellen, mutta herkeämättä -kulkemalla eteenpäin tätä tietä. Ja aina on ihmisiä tällä tiellä -olleet estämässä kaikellaiset valheet, joitten tarkotuksena on ollut -osoittaa heille, ettei niin pidä tehdä, vaan että pitää elää niinkuin -haluttaa. Tiellä on ollut vanhoja, hirmuisia kirkonmiesten valheita. -Hirveällä taistelulla ja vaivalla ihmiset vähitellen vapautuivat -niistä, mutta tuskin olivat ennättäneet niistä vapautua, kun vanhojen -sijalla oli jo uusi valhe -- valtiollisfilosoofinen. Ihmiset -vapautuivat siitäkin. - -Mutta vieläkin pahempi uusi valhe on kohonnut ihmisten tielle: -tieteellinen valhe. - -Tämä uusi valhe on aivan samallainen kuin vanhatkin: sen päätarkotus -on asettaa oman ja ennen meitä eläneitten ihmisten järjen ja -omantunnon toiminnan sijalle jotain ulkonaista: kirkon opissa oli -tuona ulkonaisena -- ilmestys, tieteessä -- havainto. - -Tämän tieteen asettama ansa on siinä, että se, huomautettuaan -ihmisille kaikkein karkeimmat virheet järjen ja omantunnon -toiminnassa, koettaa järkyttää heidän uskoansa järkeen ja -omaantuntoon. Salaten tieteellisen teorian vaippaan puetun valheensa -se vakuuttaa heille, että he tutkiessaan ulkonaisia ilmiöitä tutkivat -epäilemättömiä tosiasioita, semmoisia, jotka ilmaisevat heille -ihmiselämän lain. Henkinen turmeltuminen on taas siinä, että nämä -ihmiset, omaksuttuaan uskon, että omantunnon ja järjen alaiset asiat -kuuluvat tutkimuksen alaan, kadottavat tiedon hyvästä ja pahasta -ja tulevat kykenemättömiksi ymmärtämään niitä määritelmiä hyvästä -ja pahasta, jotka ihmiskunnan koko edellinen elämä on kehittänyt. -Kaikki tuo on heidän murteellaan puhuen ehdollista ja subjektiivista. -Kaikki on hyljättävä, sanovat he, -- järjellä ei voi käsittää -totuutta, sillä saattaa erehtyä, mutta on olemassa toinen tie -- -erehtymätön ja melkein koneellinen: tosiasioitten tutkiminen. Ja -tämä on tapahtuva tieteellisen tieteen perusteella, s.o. kahden -mihinkään perustumattoman otaksumisen: positivismin ja evolutsioonin -perusteella, joita väitetään epäilemättömiksi totuuksiksi. - -Ja vallalla oleva tiede julistaa yhtä suurella valheellisella -juhlallisuudella kuin kirkkokin, että kaikkien elämän kysymysten -ratkaisu on mahdollista ainoastaan tutkimalla luonnossa ja -erittäinkin elimistössä ilmeneviä tosiasioita. - -Herkkäuskoinen nuorisojoukko tämän uuden auktoriteetin valtaamana, -jota arvostelu ei vielä ole kumonnut, eipä edes koskettanutkaan, -syöksyy tutkimaan näitä tosiasioita luonnontieteissä, sille ainoalle -tielle, joka vallalla olevan opin vakuutuksen mukaan voi viedä elämän -kysymysten selvityksen perille. - -Mutta mitä etemmä oppilaat joutuvat tässä tutkimuksessa, sitä -kauemmaksi jää heistä ei ainoastaan mahdollisuus ratkaista elämän -kysymyksiä, vaan yksin ajatuskin niistä, ja sitä enemmän he -tottuvat sokeasti uskomaan toisten tutkimuksiin (uskomaan soluihin, -protoplasmaan, kappalten neljänteen mittamäärään y.m.s.), sitä -enemmän muoto peittää heiltä sisällön, sitä enemmän he kadottavat -hyvän ja pahan tiedon sekä kyvyn käsittää ihmiskunnan koko edellisen -elämän kehittämiä määritelmiä hyvästä ja pahasta, sitä enemmän he -käyttävät erikoista tieteellistä puhetapaa, joissa nimityksille -annetaan peräti ehdollinen merkitys, sitä kauemmaksi he joutuvat -valaisemattomien havaintojen rotkoihin, sitä enemmän he kadottavat -kyvyn ei ainoastaan itsenäisesti ajatella, vaan ymmärtää toisen -ihmisen tervettä ajatusta, jota ei löydy heidän talmudissaan ja, mikä -on pahinta, he viettävät parhaat vuotensa vieraantumisessa elämästä, -s.o. työstä, tottuvat pitämään väärää asemaansa oikeutettuna ja -tulevat fyysillisestikin mihinkään kelpaamattomiksi loiseläimiksi. -Ja aivan niinkuin jumaluusoppineet, talmudistit, he lopullisesti -vääntävät nurin aivonsa ja tulevat ajatuksen kuohilaiksi. Ja aivan -samoin, sitä myöten kuin tyhmenevät, tulevat itseensä luottavaisiksi, -kadottaen ijäksi mahdollisuuden palata yksinkertaiseen, selvään ja -yleisinhimilliseen ajatteluun. - - - - -XXXII. - - -Työnjako on yhteiskunnassa aina ollut olemassa ja luultavasti tulee -vastedeskin olemaan. Mutta kysymys ei ole siinä, että se on ja tulee -olemaan, vaan siinä, mitä meidän on noudattaminen, että tämä työnjako -olisi oikea. Jos me pidämme havaintoja mittapuuna, niin me sen kautta -luovumme kaikesta mittapuusta, sillä me tulemme jokaista työnjakoa, -jonka näemme olevan vallalla ihmisten kesken ja joka näyttää meistä -oikealta, pitämäänkin oikeana. Siihenpä viekin vallalla oleva tiede. - -Työnjako! Toiset harjoittavat henkistä, järkeä kysyvää työtä, toiset -ruumiillista, lihaksia kysyvää työtä. Millä vakuutuksella puhuvatkaan -tuota ihmiset! Heidän tekee mieli niin ajatella ja heistä näyttää, -että todellakin tapahtuu aivan oikea palvelusten vaihto siellä, missä -tapahtuu mitä selvin, ijänikuinen väkivalta. - -Sinä, tai oikeammin te (sillä aina täytyy useampain elättää yhtä) -- -te minua ruokkikaa, vaatettakaa, tehkää minulle kaikkea sitä karkeata -työtä, jota vaadin ja johon te olette lapsuudesta tottuneet, ja minä -rupean tekemään teille sitä henkistä työtä, jota minä osaan ja johon -olen jo tottunut. Antakaa te minulle ruumiin ravintoa, niin minä -annan teille henkistä ravintoa. Tämä lasku näyttää aivan oikealta, -ja se olisikin aivan oikea, jos tuo palveluksien vaihto olisi -vapaaehtoista, jos ne, jotka hankkivat ruumiin ravintoa, eivät olisi -velvolliset hankkimaan sitä ennen, kuin itse saavat henkistä ravintoa. - -Henkisen ravinnon tuottaja sanoo: sitä varten, että minä voisin antaa -teille henkistä ravintoa, te ruokkikaa minua, vaatettakaa minua, -siivotkaa minun huoneitani. - -Ruumiin ravinnon tuottajan taas täytyy kaikkea tuota tehdä, itse -mitään vaatimatta, ja antaa ruumiin ravintoa, vaikkei hän saisikaan -henkistä ravintoa sijaan. Jos vaihto olisi vapaaehtoinen, niin -kummankin ehdot olisivat yhdenlaiset. - -Me myönnämme henkisen ravinnon olevan ihmiselle yhtä välttämättömän -kuin ruumiillisenkin. Taiteilija ja tiedemies sanovat: ennenkuin -me voimme alkaa palvella ihmisiä henkisellä ravinnolla, on -välttämätöntä, että ihmiset toimittavat meille ruumiin ravintoa. -Mutta miksikä ei ruumiin ravinnon tuottaja voisi sanoa: ennenkuin -minä rupean palvelemaan teitä ruumiin ravintoa hankkimalla, tarvitsen -minä henkistä ravintoa, enkä voi sitä saamatta tehdä työtä? - -Te sanotte: minä tarvitsen kyntäjän, sepän, suutarin, salvumiehen, -muurarin, kultaajan y.m. työtä, voidakseni valmistaa henkistä -ravintoa. Jokaisen työmiehen täytyy niinikään sanoa: ennenkuin menen -työhön valmistamaan teille ruumiin ravintoa, pitää minulla jo olla -henkisen ravinnon hedelmät. Että minulla olisi voimia työhön, pitää -minulla olla: uskonnollinen oppi, järjestetty yhteiskunnallinen -elämä, tietojen sovelluttaminen työhön, taiteitten tuottama ilo ja -lohdutus. Minulla ei ole aikaa kehittää oppia elämän tarkotuksesta -- -antakaa se minulle. Minulla ei ole aikaa laatia yhteiskunnalliselle -elämälle ohjeita, jotka suojelisivat oikeutta, -- antakaa ne -minulle. Minulla ei ole aikaa harjoittaa mekaniikkaa, fysiikkaa, -kemiaa, teknologiaa -- antakaa minulle kirjoja, joissa neuvotaan, -mitenkä minun on parannettava työkalujani, työtapaani, asuntoani, -lämmitystäni, valaistustani. Minulla ei ole aikaa itse harjoittaa -runoutta, plastillista taidetta, soitantoa -- antakaa minulle -elämässä välttämättömät virkistykset ja lohdutukset, antakaa minulle -taiteen tuotteet. Te sanotte, että teidän on mahdotonta harjoittaa -tärkeitä ja tarpeellisia toimianne, jos teiltä puuttuu se työ, jota -tekevät teidän edestänne työmiehet, mutta minä, sanoo työmies, en voi -toimittaa yhtä tärkeitä ja tarpeellisia töitäni: kyntää, vetää lantaa -ja tehdä siivoustöitä, jos minulta puuttuu uskonnollista ja järkeni -ja omantuntoni vaatimuksia vastaavaa johtoa, työtäni turvaavaa -järjellistä hallitusta, työtäni helpoittavaa tiedon antamaa ohjausta, -työtäni jalostavaa taiteen tuottamaa iloa. Kaikki se, mitä te tähän -asti olette tarjonneet minulle henkisen ravinnon nimellisenä, ei -minulle kelpaa, enkä minä edes voi käsittää mihinkä se kellekään -voi kelvata. Mutta niinkauan kuin en saa tuota minulle, niinkuin -jokaiselle ihmiselle luontaista ravintoa, en voi elättää toista -ruumiin ravintoa tuottamalla. Mitä jos työmies sanoo näin? - -Ja jos hän niin sanoo, niin hän ei puhu joutavaa, vaan on aivan -oikeassa. - -Jos työmies vaan niin sanoo, niin on oikeutta paljon enemmän hänen -puolellaan, kuin henkistä työtä tekevän ihmisen puolella. Oikeutta -on hänen puolellaan enemmän senvuoksi, että työmiehen toimittama työ -on ensiksi kysymykseen tulevaa, välttämättömämpää kuin henkisen työn -tuottajan työ, ja senvuoksi, että henkisen työn tekijää ei mikään -estä antamasta työmiehelle sitä henkistä ravintoa, jonka hän on -hänelle luvannut. Työmiestä taas estää antamasta ruumiin ravintoa se, -että hänellä itsellään ei ole riittävästi tätä ravintoa. - -Mitäs vastaamme me, henkisen työn tekijät, jos meille asetetaan -semmoiset yksinkertaiset ja lailliset vaatimukset? Millä me ne -tyydytämme? Filaretin katkismuksella, Sokolovien pyhillä historioilla -ja kaikellaisten luostarien ja Iisakin kirkon lakikokoelmalla, -kaikellaisten departtimentien kassatsiooni päätöksillä ja -kaikellaisilla komiteojen ja kommissioonien ohjesäännöillä tyydytämme -hänen järjestyksen tarpeensa; spektraali-analyysillä, linnunradan -mittauksilla, kuvitellulla geometrialla, mikroskoopillisilla -tutkimuksilla, väittelyillä spiritismistä ja mediumismistä, -tiedeakatemiojen toiminnalla -- hänen tiedon vaatimuksensa. Millä -tyydytämme hänen taiteelliset vaatimuksensa? -- Pushkinilla, -Dostojevskilla, Turgenjevillä, Leo Tolstoilla, Pariisin salongin -ja omien maalariemme tauluilla, joissa kuvataan alastomia akkoja, -atlassia, samettia, maisemia ja laatuaiheita, Wagnerin ja omien -säveltäjiemme musiikilla. Mikään tästä kaikesta ei kelpaa, eikä voi -kelvata, sillä me, oikeuksinemme käyttää hyväksemme kansan työtä -ja ollen vapaita velvollisuudesta henkisen ravinnon tuottamiseen, -olemme kokonaan unohtaneet sen ainoan tarkotuksen, joka pitää olla -meidän toiminnallamme. Me emme edes tiedä, mitä työkansa tarvitsee, -me olemme unohtaneet sen elintavan, sen katsantotavan, sen kielen; -työkansan itsensäkin olemme unohtaneet ja tutkimme sitä kuin jotakin -etnograafillista harvinaisuutta tai vasta löydettyä maanosaa. - -Niin me siis, vaatien itsellemme ruumiin ravintoa, olemme ottaneet -pitääksemme huolta henkisestä ravinnosta. Mutta sen luulotellun -työnjaon perusteella, jonka mukaan me voimme ensin syödä ja sitten -vasta tehdä työn, vieläpä monta sukupolvea peräkkäin herkullisesti -syödä tekemättä mitään työtä, -- olemme me, korvaukseksi saamastamme -ravinnosta, valmistaneet kansalle jotakin semmoista, joka kelpaa -ainoastaan meille sekä tieteelle ja taiteelle, mutta on aivan -kelpaamatonta, käsittämätöntä ja vastenmielistä kuin timpurin juusto -juuri niille ihmisille, joitten työtä me käytämme hyväksemme sillä -verukkeella, että toimitamme heille sen sijaan henkistä ravintoa. Me -olemme sokeudessamme siihen määrin unohtaneet päällemme ottamamme -velvollisuuden, ettemme muista enää sitäkään, minkä nimessä -meidän työmme tehdään, ja sen saman kansan, jota olemme ottaneet -palvellaksemme, olemme me tehneet tieteellisen ja taiteellisen -tutkimuksemme esineeksi. - -Me tutkimme ja kuvaamme sitä omaksi huviksemme, me olemme kokonaan -unohtaneet, ettei meidän pidä sitä tutkia ja kuvata, vaan palvella. - -Me olemme siihen määrin unohtaneet tuon päällemme ottamamme -velvollisuuden, ettemme edes huomaa, että sen, minkä olemme ottaneet -tehdäksemme tieteen ja taiteen alalla, ovat tehneet muut, emmekä -me. On käynyt niin, että, sillä aikaa kuin me olemme kiistelleet --- samoin kuin teoloogit siemenettömästä sikiämisestä -- milloin -elimistöjen luontaisesta sikiämisestä milloin spiritismistä, milloin -atoomien muodosta, milloin protoplasmasta, on kansassa kuitenkin -syntynyt henkisen ravinnon tarve, ja tieteitten ja taiteitten -heittiöt ja hylkiöt ovat voittoa tavoittelevien keinottelijain -palkkaamina alkaneet toimittaa kansalle tuota henkistä ravintoa. -Noin 40 vuoden kuluessa Euroopassa ja noin 10 vuoden kuluessa meillä -Venäjällä on levinnyt miljoonittain kirjoja, kuvia ja lauluja, sekä -pantu toimeen markkinailveilyjä. Ja kansa katsoo ja laulaa, saaden -henkistä ravintoa muilta, eikä meiltä, jotka olimme ottaneet sitä -toimittaaksemme. Me taas, jotka puolustamme joutilaisuuttamme sillä, -että muka toimitamme toisille henkistä ravintoa, istumme kädet -ristissä. Mutta me emme saa sillä tavoin istua, sillä jalkojemme alta -luisuu viimeinenkin puolustuksemme. - -Me olemme tulleet spesialisteiksi. Meillä on meidän erikoinen -toiminta-alamme. Me olemme kansan aivot. Kansa elättää meitä, ja me -olemme ottaneet sitä opettaaksemme. Ainoastaan tämän perusteella -olemme vapauttaneet itsemme työstä. Mitäs me olemme opettaneet ja -opetamme kansalle? Se on odottanut kymmeniä satoja vuosia. Ja me vaan -yhä puhelemme toinen toistamme opettaen ja huvittaen, mutta kansan -olemme kokonaan jo unohtaneet. Olemme siihen määrin unohtaneet, että -toiset ovat ottaneet sitä opettaaksensa ja huvittaaksensa, emmekä -me ole sitä edes huomanneetkaan. Niin kevyttä on ollut puheemme -työnjaosta, niin ilmeisiä ja häpeemättömiä verukkeita se, mitä olemme -puhuneet kansalle tuottamastamme hyödystä. - - - - -XXXIII. - - -Oli aika, kun kirkko johti maailmamme ihmisten henkistä elämää. -Kirkko lupasi ihmisille onnea ja sillä vapautti itsensä osanotosta -ihmiskunnan taisteluun elämän puolesta. Mutta niinpian kuin se -sen teki, se luopui kutsumuksestaan ja ihmiset kääntyivät siitä -pois. Eivät kirkon erehdykset saattaneet sitä perikatoon, vaan -sen palvelijoitten luopuminen työn laista, josta he vapauttivat -itsensä esivallan avulla Konstantinuksen aikana. Heidän oikeutensa -joutilaisuuteen ja ylellisyyteen synnyttivät sen erehdykset. -Tämä oikeus pani alulle kirkon huolenpidon omasta itsestään eikä -ihmisistä, joita se oli ottanut palvellaksensa. Ja kirkon palvelijat -antautuivat joutilaisuuteen ja irstaisuuteen. - -Valtio otti johtaakseen ihmiskunnan elämää. Valtio lupasi ihmisille -oikeutta, levollisuutta, turvallisuutta, järjestystä, yleisten -henkisten ja aineellisten tarpeitten tyydytystä, ja sen nojalla -valtiota palvelevat ihmiset vapauttivat itsensä osanotosta taisteluun -ihmiskunnan elämän puolesta. Mutta valtion palvelijat, niinpian kuin -he saivat tilaisuuden käyttää hyväkseen toisten työtä, tekivät samoin -kuin kirkonkin palvelijat. Heidän päämääräkseen tuli valtio, eikä -kansa, ja valtion palvelijat -- alkaen kuninkaista alimpiin virka- ja -palvelusmiehiin asti -- Roomassa, Ranskassa, Englannissa, Venäjällä, -Amerikassa antautuivat joutilaisuuteen ja irstaisuuteen. - -Ja ihmiset kadottivat uskonsa valtioon; anarkiaa aletaan jo -itsetietoisesti pitää ihanteena. - -Valtio kadotti lumousvoimansa ihmisiin vaan senvuoksi, että sen -palvelijat ottivat itselleen oikeuden käyttää hyväkseen kansan työtä. - -Saman tekivät tiede ja taide valtiovallan avulla, jota he ottivat -kannattaakseen. Hekin hankkivat itselleen oikeuden joutilaisuuteen -ja toisten työn hyväkseen käyttämiseen, ollen hekin uskottomia -kutsumukselleen. - -Ja heidänkin erehdyksensä ovat johtuneet ainoastaan siitä, että -tieteen palvelijat, nojautuen väärin ymmärrettyyn työnjaon -periaatteeseen, ottivat itsellensä oikeuden käyttää hyväkseen -toisten työtä ja unohtivat kutsumuksensa tarkotuksen asettaessaan -päämaalikseen kansan hyödyn asemesta tieteen ja taiteen salaperäisen -hyödyn. Samaten kuin edeltäjänsä, antautuivat hekin joutilaisuuteen -ja irstaisuuteen -- pääasiallisesti henkiseen. - -Sanotaan: tiede ja taide ovat paljon antaneet ihmiskunnalle. Se on -aivan totta. - -Kirkko ja valtio ovat paljon antaneet ihmiskunnalle, mutta ei sen -kautta, että ne ovat väärin käyttäneet valtaansa ja että heidän -palvelijansa ovat luopuneet kaikille ihmisille yhteisestä ja -ikuisesta velvollisuudesta tehdä työtä elämän ylläpitämiseksi, vaan -siitä huolimatta. - -Samoin myöskin tiede ja taide ovat paljon antaneet ihmiskunnalle -ei sen kautta, että tieteen ja taiteen harjoittajat, työnjaon -verukkeella, elävät työkansan hartioilla, vaan siitä huolimatta. -Rooman tasavalta ei ollut senvuoksi mahtava, että sen kansalaisilla -oli tilaisuus irstailla, vaan senvuoksi, että niitten joukossa oli -uljaita kansalaisia. Sama on laita tieteen ja taiteen. - -Tiede ja taide ovat paljon antaneet ihmiskunnalle, mutta ei sen -kautta, että niitten palvelijoilla oli ennen välistä, ja nykyään on -aina mahdollisuus vapauttaa itsensä työstä, vaan sen kautta, että -on ollut nerokkaita ihmisiä, jotka, käyttämättä hyväkseen tuota -mahdollisuutta, ovat vieneet ihmiskuntaa eteenpäin. Oppineitten ja -taiteilijoitten sääty, joka väärään työnjakoon perustuen vaatii -oikeutta käyttää hyväkseen toisten työtä, ei voi edistää tositiedettä -ja tositaidetta, sillä valhe ei voi synnyttää totuutta. - -Me olemme niin tottuneet noihin hemmoteltuihin, lihaviin tai -heikontuneihin henkisen työn edustajiimme, että meistä näyttäisi -oudolta, jos oppinut tai taiteilija kyntäisi tai olisi lannan -vedossa. Meistä näyttää, että kaikki menee pilalle ja koko hänen -viisautensa hajoaa rattailla istuessa, ja että ne suuremmoiset -taiteelliset kuvat, joita hän kantaa rinnassaan, tahrautuvat lantaan. -Mutta me olemme niin tottuneet tähän, ettei meistä näytä oudolta -se, että tieteen palvelija, s.o. totuuden palvelija ja opettaja, -pakoittaa toisia tekemään itsellensä sitä, mitä hän itse voisi -tehdä, ja puolet ajastaan viettää herkullisesti syöden, poltellen, -lörpötellen, kevytmielisiä juoruja levitellen, sanomalehtiä ja -romaaneja lueskellen ja teattereissa käyden. Meistä ei ole outoa -nähdä filosoofiamme ravintolassa, teatterissa, tanssiaisissa, ei ole -outoa kuulla, että ne taiteilijat, jotka virkistävät ja jalostuttavat -meidän mieltämme, ovat viettäneet elämänsä juoppoudessa, -kortinpelissä, tyttöpaikoissa, ellei vieläkin pahemmin. - -Tiede ja taide ovat hyviä asioita, mutta juuri senvuoksi, että ne -ovat hyviä, ei niitä pidä pilata sekoittamalla niihin turmelusta, -s.o. itsensä vapauttamista ihmisen velvollisuudesta työllä palvella -omaa ja toisten ihmisten elämää. - -Tiede ja taide ovat vieneet ihmiskuntaa eteenpäin. Niin! mutta ei -sillä, että tieteen ja taiteen harjoittaja, työnjaon verukkeella, -sekä sanalla että teolla opettavat toisia käyttämään hyväkseen -väkivaltaa ja ihmisten köyhyyttä ja kärsimyksiä, vapautuaksensa -ensimäisestä ja epäilemättömästä ihmisvelvollisuudesta tehdä -ruumiillista työtä ihmiskunnan taistelussa luonnon kanssa. - - - - -XXXIV. - - -"Mutta ainoastaan työnjako, tieteen ja taiteen harjoittajain -vapautuminen välttämättömyydestä työllä hankkia ravintonsa, onkin -tehnyt mahdolliseksi sen tieteitten edistyksen, jonka näemme -nykyaikaan", sanotaan tähän. - -"Jos kaikkien täytyisi kyntää, niin ei olisi saavutettu niitä -suuremmoisia tuloksia, jotka meidän aikanamme on saavutettu, ei olisi -sitä hämmästyttävää edistystä, joka niin suuressa määrin on enentänyt -ihmisen valtaa luonnon yli, ei olisi niitä tähtitieteellisiä, -ihmisjärkeä niin hämmästyttäviä keksinnöltä, jotka ovat turvanneet -merenkulun, ei olisi höyrylaivoja, rautateitä, ihmeellisiä siltoja, -tunneleja, höyrykoneita, sähkölennättimiä, valokuvausta, telefooneja, -fonograafeja, teleskoopeja, spektroskoopeja, mikroskoopeja, -kloroformia, karboolihappoa". - -En voi luetella kaikkea, mistä niin ylpeilee meidän aikamme. - -Tuommoista luettelemista ja ihastusta omiin urotöihin saattaa -nähdä melkein joka sanomalehdessä ja kansantajuisessa kirjassa. Me -ihailemme itseämme, siihen määrin, että olemme toden teolla Jules -Verne'n kanssa vakuutetut, etteivät tiede ja taide ole milloinkaan -edistyneet niin paljon kuin meidän aikanamme. - -Ja kun kaikesta tuosta edistyksestä saamme kiittää työnjakoa, niin -mitenkä sitten voi olla sitä tunnustamatta? - -Otaksukaamme, että todellakin meidän aikakaudellamme tehty edistys on -ihmeteltävä, hämmästyttävä, tavaton, otaksukaamme olevamme joitakin -erikoisia onnenpoikia, elävämme jonakin erikoisena aikakautena. Mutta -koettakaamme arvostella tätä edistystä ei itsetyytyväisyytemme, -vaan sen periaatteen kannalta, jota puolustetaan tuon työnjaon -aikaansaaman edistyksen perusteella, s.o. sillä tieteen harjoittajain -kansan hyväksi tekemällä henkisellä työllä, jonka pitäisi -oikeuttaa tieteen ja taiteen harjoittajain vapautumista työstä. -Koko tuo edistys on ihmeteltävää, mutta jokin onneton, tieteen -harjoittajainkin tunnustama sattumus on tehnyt, ettei se tähän asti -ole parantanut vaan pikemmin pahentanut työmiehen tilaa. - -Joskin työmies voipi nyt päästä jalan kulkemasta ja matkustaa -rautatiellä, niin sen sijaan on tuo sama rautatie polttanut hänen -metsänsä, vienyt häneltä leivän ja saattanut hänet orjuutta -lähenevään asemaan -- rautatien palvelukseen. - -Joskin höyrykoneet ovat saaneet aikaan sen, että työmies voipi nyt -ostaa huonoa karttuunia, niin sen sijaan ovat nuo koneet riistäneet -häneltä kotona saatavan työansion ja saattaneet hänet täydelliseen -orjuuden tilaan -- tehtailijan palvelukseen. - -Joskin on olemassa sähkölennätin, joka on hänelle tarjona, mutta jota -hän varojen puutteessa ei voi hyväkseen käyttää, niin sen sijaan -kapitalistit, tuota sähkölennätintä käyttäen, ostavat häneltä kaikki -hänen tuotteensa, joilla on arvoa, huokeasta hinnasta, ennenkuin hän -saa tietää tavaran todellisen hinnan. - -Joskin on olemassa telefooneja ja teleskoopeja, runoja, romaaneja, -teattereita, baletteja, symfonioja, oopperoita, taulunäyttelyjä -y.m.s., niin ei työmiehen elämä siitä kaikesta ole parantunut, -sillä kaikki tuo on saman onnettoman sattuman kautta hänelle -saavuttamatonta. - -Niin että yleensä, niinkuin tiedemiehetkin myöntävät, kaikki nuo -tavattomat keksinnöt ja taiteen tuotteet eivät ainakaan tähän asti -ole parantaneet työmiehen elämää, elleivät ole sitä huonontaneet. - -Jos me siis tieteen ja taiteen saavuttaman edistyksen todellisuutta -koskevaa kysymystä arvostellessamme itseihailun asemesta käytämme -sitä mittakaavaa, jonka perusteella työnjakoa puolustetaan, -- -työkansan hyötyä, niin huomaamme, ettei meillä vielä ole vakavaa -perustetta siihen itsetyytyväisyyteen, johon niin mielellämme -antaudumme. - -Talonpoika pääsee rautatiellä ajamaan, talonpoikaisvaimo ostaa -karttuunia, tuvassa palaa päreen asemesta lamppu, talonpoika -sytyttää piippunsa tulitikulla, -- se on kaikki mukavaa, mutta millä -perusteella voi sanoa, että rautatiet ja tehtaat ovat tuottaneet -kansalle hyötyä? - -Jos talonpoika ajaa rautatiellä ja ostaa lampun, karttuunia ja -tulitikkuja, niin se tapahtuu ainoastaan senvuoksi, ettei voi sitä -talonpojalta kieltää. Tiedämmehän me kaikki, ettei rautateitten -ja tehtaitten rakentaminen koskaan ole tapahtunut kansan hyödyn -tarkotuksessa, niin mitenkäs sitten saattaa satunnaisia mukavuuksia, -joita työmies tulee käyttäneeksi hyväkseen, esiintuoda todistukseksi -näitten laitosten hyödyllisyydestä kansalle. - -Tiedämmehän kaikki, että, jos rautatietä ja tehtaita rakentavat -insinöörit ja kapitalistit ovatkin ajatelleet työmiestä, he ovat -sitä tehneet ainoastaan keksiäkseen keinon, miten paraiten voisivat -puristaa hänestä viimeisenkin verenpisaran. Ja niinkuin näemme, -on sekä meillä, Euroopassa että Amerikassa tarkotus täydellisesti -saavutettu. - -Kaikella pahalla on myöskin hyötynsä. Tulipalossa voi lämmitellä -itseään ja sytyttää piipun kekäleellä, mutta voiko siltä sanoa -tulipalon olevan hyödyllisen? - -Älkäämme ainakaan itseämme pettäkö. Tiedämmehän kaikki, mitkä -vaikuttimet saavat rautateitä ja tehtaita rakentamaan ja lamppuöljyä -ja tulitikkuja valmistamaan. - -Insinööri rakentaa rautateitä hallitukselle, sotatarkotuksia varten, -tai kapitalisteille, finanssitarkotuksia varten. Hän tekee koneita -tehtailijalle, omaksi ja kapitalistin voitoksi. Kaikki, mitä hän -tekee ja keksii, hän tekee ja keksii hallituksen, kapitalistin -ja rikkaitten ihmisten tarkotuksia varten. Hänen nerokkaimmat -keksintönsä tarkottavat suorastaan joko kansan vahinkoa: kanuunat, -torpeedot, vankikopit, sähkölennättimet y.m., tai semmoisten -esineitten valmistamista, jotka eivät ainoastaan ole kansalle -hyödyttömiä, vaan joita se ei edes voi käyttää: sähkövalo, telefoonit -ynnä kaikki nuo lukemattomat mukavuudet, tai vihdoin semmoisten -esineitten valmistamista, joilla voi turmella kansaa ja kiristää -siltä viimeisetkin rahat, niinkuin paloviina, viini, olut, oopiumi, -tupakka, ja sitten karttuuni, huivit y.m. turhuudet. - -Jos taas sattuu, että tiedemiesten keksinnöt ja teknikkojen työt -joskus kelpaavat kansallekin, niinkuin rautatie, malmirauta, -viikatteet, niin se todistaa vaan, että maailmassa kaikki asiat -riippuvat toinen toisestaan ja että jokaisesta vahingollisesta -toiminnasta saattaa johtua satunnaista hyötyäkin niille, joille tämä -toiminta yleensä on ollut vahingollinen. - -Tieteen ja taiteen harjoittajat voisivat ainoastaan silloin -sanoa toimintansa olevan hyödyllisen kansalle, kun he asettavat -päämääräkseen kansan palvelemisen niin, kuin he nyt asettavat -päämääräkseen hallituksen ja kapitalistien palvelemisen. - -Kaikki oppineet harjoittavat ylimmäispapillisia toimiaan, tehden -tutkimuksia protoplasmasta, tähtien spektraalianalyysejä j.m.s. -Mutta mimmoista kirvestä on paras käyttää, mimmoinen saha -terävimmin leikkaa, mitenkä taikina on alustettava, mitenkä leipä -on paistettava, mitenkä uunit ovat rakennettavat, miten ne ovat -lämmitettävät, mimmoista ruokaa on syötävä, mimmoista juomaa on -juotava, mimmoisten pitää astiain olla, mimmoisia sieniä voi käyttää -ja miten ne ovat valmistettavat, -- sitä ei tiede ole koskaan -ajatellutkaan. Ja se kaikki olisi kuitenkin tieteen tehtävä. - -Minä tiedän että tiede, oman määritelmänsä mukaan, ei saa pitää -hyötyä tarkotuksenaan, mutta sehän on silminnähtävä veruke ja kovin -julkea veruke. Tieteen tehtävä on palvella ihmisiä. Me olemme -keksineet telegraafit, telefoonit, fonograafit, mutta mitä olemme -saaneet aikaan elämässä, kansan työssä? Olemme saaneet lasketuksi -kaksi miljoonaa kovakuoriaista! Mutta olemmeko saaneet kesytetyksi -yhtäkään elukkaa piplian ajoista asti, jolloin meidän kotieläimemme -olivat jo kaikki kesytettyinä? Hirvi, peura, metsäkana, teiri, pyy -pysyvät yhä kesyttöminä. Kasvitieteilijät ovat keksineet solut, -soluissa protoplasman, protoplasmassa vielä jotain, ja siinä taas -vielä jotain. Nämä harrastukset eivät nähtävästi vielä pitkään aikaan -pääty, sillä niillä ei voikaan olla loppua, jonka vuoksi noilla -tiedemiehillä ei ole aikaa harrastaa sitä, mikä on ihmisille tarpeen. -Ja senvuoksi vanhan Egyptin ajoista asti, jolloin vehnä ja virna -olivat jo viljelyskasveina, meidän aikoihimme saakka ei ole kansalle -ravinnoksi lisääntynyt yhtäkään kasvia, paitsi perunoita, eikä nekään -tieteen keksinnön kautta. - -On keksitty torpeedot, destilleerauslaitokset, mukavuuslaitokset, -mutta rukki, kangaspuut, aura, kirves, varsta, harava, kaivonvipu, -korvo -- ovat yhä samallaisia kuin Rurikin aikana. Ja jos jokin onkin -muuttunut, niin eivät sitä muutosta ole aikaansaaneet tiedemiehet. - -Sama on laita taiteen. Me olemme kehittäneet suunnattoman joukon -suuria kirjailijoita, tutkineet nämä kirjailijat ytimiä myöten, -kirjoittaneet niistä äärettömät joukot arvosteluita, arvostelujen -arvosteluita ja vielä arvosteluita näistä arvostelujen arvosteluista; -olemme perustaneet taulukokoelmia, tutkineet kaikki taidekoulut -juurta jaksain, ja symfoniat ja oopperat meillä on semmoiset, että -meidän itsemmekin alkaa olla vaikea niitä kuulla. Mutta mitä olemme -lisänneet kansantaruihin, legendoihin, lauluihin, mitä tauluja olemme -antaneet kansalle, mitä musiikkia? Nikolskin kadun varrella tehdään -kirjoja ja kuvia kansaa varten, Tulassa harmoonikoita, emmekä me -kumpaankaan ole ottaneet osaa. - -Kummallisinta ja eniten silmiin pistävää on meidän tieteemme ja -taiteemme suunnan kierous juuri niissä haaroissa, joitten luulisi -itse tehtäviensä vuoksi pitävän olla kansalle hyödyllisiä ja jotka -väärän suuntansa vuoksi näyttävät pikemmin turmiollisilta kuin -hyödyllisiltä. - -Teknikon, lääkärin, opettajan, taiteilijan, kirjailijan luulisi itse -kutsumuksensa perusteella pitävän palvella kansaa, -- mutta mitenkäs -on asian laita? Nykyisen suunnan vallitessa he eivät voi tuottaa -kansalle muuta kuin vahinkoa. - -Teknikon, mekaanikon täytyy työskennellä pääoman avulla. Ilman -pääomia ei hän kelpaa mihinkään. Kaikki hänen tietonsa ovat -semmoisia, että niitten käyttäminen vaatii pääomia ja suuressa määrin -työmiehen hyväkseen käyttämistä. Ja puhumattakaan siitä, että hän -itse on tottunut kuluttamaan vähintäin 1 1/2 tai 2 tuhatta vuodessa, -eikä senvuoksi voi mennä maalle, missä ei kukaan voi hänelle -semmoista palkkiota antaa, hän ei itse toimiensakaan vuoksi kelpaa -kansaa palvelemaan. Hän osaa korkeimman matematiikan avulla laskea -sillan kaaren, viputangon voiman y.m.s., mutta yksinkertaisimmissa -kansan työtä koskevissa kysymyksissä hän joutuu ymmälle. Mitenkä on -aura, ajoneuvot parannettavat, mitenkä on silta puron, yli tehtävä, -sanalla sanoen kaikesta siitä, mikä koskee työmiehen oloja, ei hän -tiedä mitään ja ymmärtää vähemmän kuin typerin talonpoika. Antakaa -hänelle verstaat, työväkeä yltä kyllin, tilatkaa ulkomailta koneet, -silloin hän ryhtyy toimeen. Mutta jos niissä oloissa, joissa -miljoonat ihmiset nykyään ovat, on löydettävä keino helpoittaa työtä, -niin hän ei mitään tiedä eikä toimiensa, tottumustensa ja elämän -vaatimustensa vuoksi voi kelvata tähän asiaan. - -Vielä pahemmassa asemassa on lääkäri. Hänen luuloteltu tieteensä on -kokonaan sillä kannalla, että hän osaa parantaa ainoastaan semmoisia -ihmisiä, jotka eivät mitään tee ja voivat käyttää hyväkseen toisten -työtä. Voidakseen tieteellisesti toimia hän tarvitsee lukemattoman -joukon kalliita laitoksia, työkaluja, lääkkeitä, hygieenisesti -laitetut asunnot, ravinnon, tarvelaitoksen, hän tarvitsee, paitsi -palkkaansa, semmoisia varoja, että, parantaakseen yhden sairaan, -hänen täytyy näännyttää nälkään kymmeniä niistä, jotka saavat -suorittaa kulungit. Hän on harjoittanut opinnoita kuuluisien -oppineitten luona pääkaupungissa, ja näillä on vaan semmoisia -sairaita, joita voi hoitaa klinikoissa, tai jotka voivat ostaa hoitoa -varten tarvittavat koneet, jopa tuota pikaa muuttaa pohjoismaasta -etelämaahan tai johonkin kylpypaikkaan. - -Heidän tieteensä on semmoinen, että, niinkuin kaikki maalaislääkärit -valittavat, työkansaa ei voi hoitaa sen köyhyyden takia, kun ei -ole varaa valmistaa sairaalle hygieenisiä oloja. Maalaislääkärit -valittavat samalla, ettei ole sairashuoneita, etteivät he ennätä -suorittaa tehtäviänsä, että he tarvitsevat vielä apulaisia, -lääkäreitä ja välskäreitä. Mikä on siis johtopäätös? Johtopäätös on -se, että kansan pääonnettomuus, josta seuraa taudit, jotka leviävät -tulematta parannetuiksi, on elinkeinojen riittämättömyys. - -Ja niinpä tiede, työnjakoon vedoten, kutsuu taistelijoitansa -kansalle avuksi. Tiede on kokonaan liittynyt rikkaisiin luokkiin ja -tehtäväkseen ottanut niitten ihmisten parantamisen, jotka kaiken -voivat itselleen hankkia, ja niille, joilla ei ole mitään liikoja -varoja, neuvoo se samallaisia parannuskeinoja. - -Mutta kun varoja ei ole, niin ne täytyy ottaa kansalta, jossa taudit -leviävät tulematta parannetuiksi varojen puutteen takia. - -Niinpä sanovatkin lääketieteen puolustajat, että se asia on vielä -liian vähän kehittynyt. - -Tietysti se on vähän kehittynyt, sillä jos se kehittyisi, josta -Jumala varjelkoon, ja kansan niskoille pantaisiin kahden tohtorin, -kätilön ja välskärin asemesta kaksikymmentä kuhunkin kihlakuntaan, -niinkuin tahdotaan tehdä, -- niin kohta ei olisi ketä parantaa. -Tieteellisen avun, josta tieteen puolustajat puhuvat, täytyy olla -aivan toisen. Ja sen avun anto ei ole vielä alkanut. Se alkaa -silloin, kun tiedemies, teknikko tai lääkäri huomaavat laittomaksi -nykyään vallalla olevan työnjaon, s.o. toisen työn anastamisen, -herkeävät pitämästä oikeutenaan ottaa ihmisiltä, puhumattakaan -sadoista tuhansista, edes 1000 tai 100 ruplaa heille antamastaan -avusta ja rupeavat elämään työtä tekevien ihmisten keskuudessa, -samoissa olosuhteissa kuin hekin, käyttäen tietojansa mekaniikan, -tekniikan, terveysopin ja sairaanhoidon kysymysten ratkaisemiseksi -työkansan hyväksi. Mutta nykyään on työkansan kustannuksella elävä -tiede kokonaan unohtanut tämän kansan elämän ehdot, ei ole niistä -tietävinään ja aivan tosissaan loukkaantunut siitä, ettei sen -luulotellut tiedot kansalle sovellu. - -Lääketiede, niinkuin teknillinenkin tiede, on vielä kehdossaan. -Kaikki kysymykset siitä, mitenkä paraiten on jaettava työaika, -mitenkä on itseään ravittava, mitenkä itseään vaatetettava, -suojeltava kosteudelta, kylmyydeltä, mitenkä peseydyttävä, miten -lapsia on kapaloitava ja ruokittava juuri niissä olosuhteissa, joissa -työkansa elää,--kaikki nuo kysymykset ovat vielä esille ottamatta. -Sama on laita tieteellisten opettajain ja pedagoogien. Niin on -tiede tässäkin järjestänyt asian, että tieteellisesti opettaa voipi -ainoastaan rikkaita ihmisiä, ja opettajat, niinkuin teknikot ja -lääkäritkin, tavoittelevat vaan rahoja. Meillä pyrkivät he senvuoksi -valtion palvelukseen. - -Muuten ei voikaan olla, sillä mallikelpoinen koulu maapalloilleen, -uudenaikaisine pulpettineen, karttoineen, kirjastoineen ja -metodiikkoineen, on semmoinen, että sen ylläpitäminen vaatii -kaksinkertaisia veroja joka kylältä. Niin vaatii tiede. - -Kansa tarvitsee lapsiaan työssä, ja tarvitsee sitä enemmän, mitä -köyhempi se on. Tieteen puolustajat sanovat: kasvatusoppi tuottaa -jo nytkin kansalle hyötyä, mutta kunhan se kehittyy, niin se tulee -tuottamaan vieläkin enemmän. Mutta jos se kehittyy ja kussakin -kihlakunnassa tulee kahdenkymmenen koulun asemesta olemaan sata -koulua, kaikki oppikouluja, joita kansa saa kustantaa, niin -kansa köyhtyy vielä enemmän ja tulee vielä suuremmassa määrässä -tarvitsemaan lastensa työtä. - --- Mitäs on tehtävä? sanotaan tähän. - -Hallitus laittaa koulut ja tekee koulunkäynnin pakolliseksi, niinkuin -on tehty Euroopassa. Mutta rahatpa otetaan sittenkin taas kansalta, -niin että se saa vieläkin kovemmin tehdä työtä ja sillä tulee olemaan -vieläkin vähemmän joutoaikaa. Taaskin olisi ainoa pelastus siinä, -että opettaja eläisi samoissa olosuhteissa kuin työmies ja opettaisi -siitä palkkiosta, joka hänelle vapaaehtoisesti ja mielellään annetaan. - -Semmoinen väärä suunta on tieteellä ja se tekee sille mahdottomaksi -täyttää velvollisuuttaan -- palvella kansaa. Mutta vielä selvemmin -nähtävä on väärä suunta meidän sivistyneen luokkamme taiteellisessa -toiminnassa, jonka itse merkityksensäkin vuoksi pitäisi olla kansaa -hyödyttävä. - -Tiede voi vielä vedota tyhmään verukkeeseensa, että tiede toimii -tieteen vuoksi, ja että, kun sen ensin tiedemiehet tarpeeksi -kehittävät, se tulee kansallekin tajuttavaksi, mutta taiteen, jos se -on taidetta, täytyy olla kaikille tajuttavaa, ja erittäinkin niille, -joitten hyväksi sitä harjoitetaan. Ja meidän taiteemme tila osoittaa -hämmästyttävällä tavalla, etteivät taiteen harjoittajat tahdo, osaa, -eivätkä voi olla kansalle hyödyllisiä. - -Maalari tarvitsee suurten teostensa valmistamiseen semmoisen -työverstaan, että siinä voisi työskennellä ainakin neljäkymmentä -puuseppää tai suutaria, jotka saavat palella ja tukehtua hökkeleissä, -mutta sitä paitsi hän vielä tarvitsee modelleja, pukuja, -matkustuksia. Taideakatemia on kuluttanut miljooneja kansalta -kannettuja varoja taiteitten kehittämiseksi, ja näitten taiteitten -tuotteet riippuvat palatsien seinillä, olematta kansalle käsitettäviä -tai tarpeellisia. - -Säveltäjien täytyy, voidakseen ilmaista suuria aatteitansa, koota -pari sataa valkoisiin kaulahuiveihin tai teatteripukuihin puettua -ihmistä, ja kuluttaa satoja tuhansia ruplia oopperan aikaan -saamiseksi. Eivätkä tämän taiteen tuotteet voi herättää kansassa, -jos se joskus voisikin niitä hyväksensä käyttää, mitään muuta kuin -kummastusta ja ikävää. - -Luulisi, etteivät kirjailijat ainakaan kaipaa työverstaita, -modelleja, orkestereita ja näyttelijöitä, mutta kirjailijakin -tarvitsee suurten teostensa valmistamista varten matkustuksia, -palatseja, taidenautintoja, teattereissa ja konserteissa käyntejä, -kylpymatkoja y.m.s. -- puhumattakaan mukavasta asunnosta ja elämän -nautinnoista. Jos ei hän itse saa ansaituksi, niin hänelle annetaan -eläke, että hän kirjailisi paremmin. Ja taaskin nuo teokset, joille -me annamme niin suuren arvon, ovat kansalle aivan tarpeettomia. - -Mitä jos lisääntyy vielä, niinkuin tiedemiehet ja taiteilijat -toivovat, semmoisia henkisen ravinnon hankkijoita, jos joka kylään -on rakennettava atelieeri, perustettava orkesteri ja joka kylässä on -ylläpidettävä kirjailijaa semmoisissa olosuhteissa, joita taiteilijat -pitävät itselleen välttämättöminä? - -Minä luulen, että työmiehet ovat mieluummin milloinkaan näkemättä -tauluja, kuulematta symfonioja, lukematta runoja ja novelleja, kunhan -pääsevät elättämästä kaikkia noita tyhjäntoimittajia. - -Mutta miksikäs taiteilijat eivät saattaisi palvella kansaa? -Onhan joka tuvassa pyhäinkuvia, tauluja, jokainen talonpoika ja -talonpoikaisnainen laulaa, monella on soittokoneita ja kaikki osaavat -kertoa kertomuksia, runoja, moni osaa lukea. Mitenkäs on kaksi asiaa, -jotka ovat yhteen kuuluvia kuin lukko ja avain, niin toisistaan -eronneet, että niitä on mahdotonta yhdistää? - -Sanokaa maalarille, että hän maalaisi ilman atelieeriä, modelleja, -pukuja ja piirustaisi viiden kopekan hintaisia kuvia, niin hän -vastaa, että se on samaa kuin luopua taiteesta, niinkuin hän sen -käsittää. Sanokaa soittoniekalle, että hän soittaisi balalaikalla, -harmoonikalla, kitaralla ja opettaisi vaimoja laulamaan lauluja. -Sanokaa runoilijalle, kirjailijalle, että hän jättäisi runoelmansa, -romaaninsa ja satiirinsa, ja tekisi laulukirjoja, sepittelisi -kertomuksia, satuja, joita yksinkertaiset talonpojat voisivat -ymmärtää. He sanovat, että te olette hullu. Mutta eikö ole pahempaa -hulluutta se, että ihmiset ainoastaan sen nojalla, että aikovat -henkisellä ravinnolla palvella niitä ihmisiä, jotka heitä ruokkivat -ja vaatettavat, ovat vapauttaneet itsensä työstä ja sitten siihen -määrin unhottaneet sitoumuksensa, etteivät enää edes osaakaan -tehdä tuota kansalle kelpaavaa ravintoa, pitäen kaiken lisäksi -tuota sitoumuksestaan luopumista ansionaan. -- Mutta niinhän on -kaikkialla sanotaan tähän. Kaikkialla vallitsee järjettömyys ja -tulee vallitsemaan niin kauan kuin ihmiset työnjaon verukkeella -tulevat syömään kansan työtä. Kansaa tullaan palvelemaan tieteillä ja -taiteilla vasta silloin, kun tieteen ja taiteen harjoittajat, eläen -kansan keskuudessa ja kansan tavalla, vaatimatta mitään oikeuksia, -tulevat tarjoamaan sille palveluksiansa, joitten vastaanottaminen tai -hylkääminen tulee riippumaan kansan omasta tahdosta. - - - - -XXXV. - - -Sanoa tieteen ja taiteen toiminnan auttaneen ihmiskunnan edistystä, -tarkottaen tällä toiminnalla sitä, mitä nykyään sillä nimellä -nimitetään, on samaa kuin sanoa, että airoilla polskuttaminen -silloin, kun vene kulkee virran mukana, auttaa veneen liikettä. Se -vaan sitä häiritsee. - -Niin kutsuttu työnjako, s.o. toisten työn anastus, joka nykyään on -tullut tiedemiesten ja taiteilijoitten toiminnan ehdoksi, on ollut -ja yhä on pääsyynä ihmiskunnan hitaaseen edistykseen. Todistuksena -siitä on se kaikkien tiedemiesten tunnustama tosiasia, että tieteen -ja taiteen saavuttamia tuloksia ei kansa voi hyväkseen käyttää -rikkauksien epätasaisen jakaantumisen vuoksi. - -Mutta tämä epätasaisuus ei vähene tieteiden ja taiteiden edistyessä, -vaan päinvastoin enenee. Eikä ole kummallista, että niin on, -sillä tämä rikkauksien epätasainen jakaantuminen johtuu työnjaon -teoriasta, jota tiedemiehet ja taiteilijat saarnaavat omia itsekkäitä -tarkotuksiaan varten. Tiede puolustaa työnjakoa muuttumattomana -lakina ja, vaikka näkee työnjakoon perustuvan rikkauksien -jakaantumisen olevan epätasaista ja turmiollista, kuitenkin -vakuuttaa työnjakoa hyväksyvän toiminnan vievän ihmiset onneen. -Johtopäätöksenä on: ihmiset käyttävät hyväkseen toisten työtä; mutta -jos he hyvin kauan ja vieläkin suuremmassa määrin tulevat hyväkseen -käyttämään toisten työtä, niin silloin tuo epätasainen rikkauksien -jakaantuminen, s.o. toisten työn hyväkseen käyttäminen, lakkaa. - -Muutamat ihmiset seisovat yhä suurenevan vesilähteen luona ja -puuhaavat johtaakseen sen vettä syrjään janoavien ihmisten luota, -vakuuttaen, että he juuri synnyttävätkin tuon veden, jota aivan -kohta kerääntyy niin paljon, että siitä kaikille riittää. Mutta -tämä vesi, joka on vuotanut ja vuotaa herkeämättä, raviten koko -ihmiskuntaa, ei ole suinkaan niitten ihmisten toiminnan tuloksena, -jotka seisoen lähteen luona sitä pois johtavat, vaan se virtaa ja -vuotaa äyräittensä yli huolimatta ihmisten yrityksistä pysäyttää sen -vuotamista. - -Aina on ollut olemassa tosi kirkko, jonka ovat muodostaneet -aikakauden korkeimman totuuden yhdistämät ihmiset, eikä se koskaan -ole ollut se kirkko, joka on siksi itseään nimittänyt. Ja aina ovat -olleet olemassa tiede ja taide, mutta ei ne, jotka sillä nimellä ovat -itseään nimittäneet. - -Tieteen ja taiteen edustajina itseään pitävistä ihmisistä näyttää -aina, että he ovat tehneet, tekevät ja kohta tulevat tekemään -hämmästyttäviä ihmeitä, ja ettei ilman heitä ole ollut eikä ole -mitään tiedettä eikä mitään taidetta. Niin ovat luulleet sofistit, -skolastikot, alkemistat, kabalistit, talmudistit ja niin luulevat -meidän tieteellinen tieteemme ja meidän taiteemme taiteen vuoksi. - - - - -XXXVI. - - -"Mutta tiede, taide! Tehän hylkäätte tieteen ja taiteen, s.o. -hylkäätte sen, mikä antaa ihmiskunnalle elämää." Tällä tempulla -koitetaan aina kumota minun todistukseni, ottamatta niistä selvää. - -"Hän hylkää tieteen ja taiteen, hän tahtoo palauttaa ihmiset villiin -tilaan, mitäs häntä rupeaa kuuntelemaan." - -Mutta se ei ole totta. Minä en suinkaan hylkää tiedettä, s.o. -ihmisen järjellistä toimintaa, enkä taidetta -- tämän järjellisen -toiminnan ilmaisua, vaan juuri tämän järjellisen toiminnan ja sen -ilmaisun nimessä minä puhunkin sitä, mitä puhun, ainoastaan siinä -tarkotuksessa, että ihmiskunta voisi päästä siitä villistä tilasta, -johon se meidän aikamme väärän opin kautta on nopeasti vajoomassa. - -Tiede ja taide ovat yhtä välttämättömiä ihmisille kuin ruoka, juoma -ja vaatteet, vieläpä välttämättömämpiäkin; mutta ne eivät ole -sitä senvuoksi, että me päätämme sen, jota nimitämme tieteeksi ja -taiteeksi, olevan välttämätöntä, vaan ainoastaan senvuoksi, että se -todellakin on ihmisille välttämätöntä. - -Jos nyt ihmisten ruumiin ravinnoksi ruvetaan valmistamaan heiniä, -niin minun vakuutukseni, että heinät ovat ihmisten ravinto, ei saa -aikaan sitä, että heinistä todellakin tulee ihmisten ravintoa. Enhän -voi sanoa: mikset sinä syö heiniä, kun se on välttämätön ravinto? -Voihan sattua, että se, mitä tarjoan, ei olekaan ravintoa. - -Niinpä on juuri laita meidän tieteemme ja taiteemme. Meistä näyttää, -että, jos me kreikkalaiseen sanaan liitämme sanan "logia" ja -nimitämme sen tieteeksi, siitä tuleekin tiede; ja että, jos jonkin -ilettävän asian, niinkuin alastomien naisten maalaamisen, nimitämme -kreikkalaisella sanalla ja sanomme sen olevan taidetta, siitä -tuleekin taide. Mutta puhuimmepa tuommoista kuinka paljon hyvänsä, -niin se, mitä me teemme laskiessamme kuoriaisia, kemiallisesti -tutkiessamme linnunradan aineksia, maalatessamme vedenimpiä ja -historiallisia tauluja, sepittäessämme novelleja ja symfonioja, ei -tule tieteeksi eikä taiteeksi niin kauan kuin sitä eivät mielellään -ota vastaan ne ihmiset, joita varten sitä tehdään. Ja tähän asti ei -sitä ole otettu vastaan. - -Jos ainoastaan muutamien ihmisten sallittaisiin valmistaa ravintoa, -ja kaikilta muilta se kiellettäisiin, niin luullakseni ravinnon -laatu siitä huononisi. Jos venäläisillä talonpojilla olisi -yksinoikeus ravinnon valmistamiseen, niin ei olisi muuta ravintoa -kuin hapanleipää, perunoita, sipulia ja kaljaa -- sitä, mikä heitä -miellyttää. Sama olisi laita korkeimman tieteellisen ja taiteellisen -toiminnan, jos yksinoikeuden siihen ottaisi itselleen joku erityinen -sääty, -- sillä eroituksella vaan, että ruumiin ravinnossa ei -voi olla kovin suuria poikkeuksia luonnollisuudesta: sekä leipä -että sipuli, vaikkeivät olekaan erittäin maukasta ravintoa, ovat -kuitenkin syötäviä. Henkisessä ravinnossa sitä vastoin voi olla -mitä suurimpia poikkeuksia, ja muutamat ihmiset voivat pitkät ajat -ravita itseään suorastaan heille tarpeettomalla tai vahingollisella, -myrkyllisellä henkisellä ravinnolla, voivat itse vähitellen tappaa -itsensä oopiumilla tai väkiviinalla ja tätä samaa ravintoa tarjota -joukoillekin. - -Niin juuri on käynyt meidänkin. Ja niin on käynyt senvuoksi, että -tieteen ja taiteen harjoittajain asema on etuoikeutettu, sillä tiede -ja taide meidän maailmassamme ei ole koko ihmiskunnan järjellinen -toiminta, vaan pienen piirin, joka nimittää itseänsä tiedemiehiksi ja -taiteilijoiksi ja jolla on yksinoikeus tähän toimintaan. Senvuoksi -on se väärentänyt tieteen ja taiteen käsitteetkin, unohtanut -kutsumuksensa tarkotuksen ja koettaa ainoastaan huvittaa ja ikävästä -pelastaa pientä tyhjäntoimittajajoukkoaan. - -Siitä asti kuin ihmisiä on ollut olemassa, en heillä aina ollut -tiedettä kaikkein yksinkertaisimmassa ja laajimmassa merkityksessä. -Tiede, s.o. ihmiskunnan tiedot, on aina ollut ja on olemassa. Ilman -sitä on elämää mahdotonta ajatella, eikä ole tarpeen sitä kumota -eikä puolustaa. Mutta asia on siinä, että näitten tietojen piiri on -niin laaja, siinä on niin paljon kaikenlaatuisia tietoja -- alkaen -tiedosta, mistä rauta on saatavissa, tietoon aurinkojen liikunnosta, --- että ihminen hämmästyy, jos ei hänellä ole johtavaa lankaa, jonka -mukaan hän voisi päättää, mikä kaikista noista tiedoista on tärkein -hänelle ja mikä vähemmän tärkeä. - -Senvuoksi on ihmisten korkein viisaus aina ollut sen johtavan langan -löytämisessä, jonka mukaan on arvosteltava, mikä tieto on tärkeä, -mikä vähemmän tärkeä. - -Ja tätä, kaikkia muita tietoja johtavaa tietoa ovat ihmiset aina -nimittäneet tieteeksi ahtaassa merkityksessä. - -Semmoinen tiede on aina, meidän aikaamme asti, ollut olemassa -ihmisten yhteiskunnissa, jotka ovat kehittyneet pois alkuperäisestä, -villistä tilasta. - -Siitä saakka kuin ihmiskunta on ollut olemassa, on aina kaikissa -kansoissa ilmestynyt opettajia, jotka ovat edustaneet tiedettä tuossa -ahtaassa merkityksessä, tiedettä siitä, mitä ihmisen on kaikkein -tärkeintä tietää. Tämän tieteen tutkimuksen esineenä on aina ollut, -mikä on kunkin ihmisen ja kaikkien ihmisten tarkotus ja siis tosi -onni. Tämä tiede juuri on ollutkin johtavana lankana määritellessä -kaikkien muitten tieteiden ja niitten ilmaisujen, taiteiden, -merkitystä. - -Ne tieteet ja taiteet, jotka ovat edistäneet ja tulleet lähemmä -kaikkien ihmisten tarkotusta ja onnea käsittelevää perustiedettä, -ovat saaneet suuremman arvon yleisessä mielipiteessä ja päinvastoin. - -Semmoinen oli Konfuciuksen, Buddhan, Mooseksen, Sokrateen, Kristuksen, -Muhamedin tiede, jota ovat pitäneet ja pitävät tieteenä kaikki -ihmiset, paitsi meidän piirimme niin kutsutut sivistyneet. - -Semmoinen tiede ei ole ainoastaan aina ollut etusijassa, vaan se on -ollut se, jonka mukaan on määritelty toisten merkitys. - -Eikä se ollenkaan ole johtunut siitä, niinkuin luulevat meidän -aikamme n.k. oppineet, että petkuttajat, tämän tieteen ylimmäiset -papit, opettajat ovat antaneet sille semmoisen merkityksen, vaan -senvuoksi, että, niinkuin jokainen voi sen sisällisen kokemuksen -kautta huomata, ilman tiedettä siitä, mikä on ihmisen tarkotus ja -onni, todellakaan ei voi arvostella tieteitä ja taiteita. - -Ja senvuoksi ei myöskään voi olla tieteellistä tutkimusta, sillä -tieteiden tutkimuksen esineitä on _lukematon_ joukko -- sanon -"lukematon" sanan täydessä merkityksessä. - -Ilman tietoa siitä, mikä on kaikkien ihmisten tarkotus ja onni, -tulevat kaikki muut tieteet ja taiteet, niinkuin ne ovat meillä jo -tulleetkin, joutavaksi ja vahingolliseksi huvitukseksi. Ihmiskunta -on kauan elänyt, eikä koskaan ole elänyt ilman tiedettä siitä, mikä -on ihmisten tarkotus ja onni, vaikkakin tiede ihmisten onnesta -pintapuolisesta tutkijasta näyttää olevan erillainen buddhalaisilla, -bramiineilla, juutalaisilla, kristityillä, konfutsialaisilla, Laodsen -seuraajilla. Missä vaan on villistä tilasta pois kehittyneitä -ihmisiä, näemme tuon tieteen, ja sittenkin meidän aikamme ihmiset -yhtäkkiä päättävät, että juuri tuo tiede, joka tähän asti on ollut -kaikkien ihmistietojen johtajana, onkin kaikelle esteenä. - -Ihmiset rakentavat rakennuksia, ja yksi rakennusmestari on tehnyt -yhden piirustuksen, toinen toisen, kolmas kolmannen. Piirustukset -ovat vähän erillaisia, mutta ne ovat oikeita, niin että jokainen voi -nähdä, että, jos kaikki tehdään piirustuksen mukaan, rakennus tulee -rakennetuksi. - -Semmoisia rakennusmestareita ovat Konfucius, Buddha, Mooses, Kristus. - -Yhtäkkiä tulee ihmisiä, jotka vakuuttavat pääasian olevan, ettei -pidä olla mitään piirustusta, ja että on rakennettava noin vaan, -silmämäärällä. Ja tuota "noin vaan" nämä ihmiset nimittävät kaikkein -täsmällisimmäksi tieteelliseksi tieteeksi, niinkuin paavia nimitetään -kaikkein pyhimmäksi. Ihmiset kieltävät kaiken tieteen, itse tieteen -ytimen -- ihmisten tarkotuksen ja onnen määrittelemisen, ja tätä -tieteen kieltämistä he nimittävät tieteeksi. Siitä saakka kuin -ihmisiä on ollut olemassa, on heidän keskuudessaan syntynyt suuria -neroja, jotka taistellessaan järjen ja omantunnon vaatimusten kanssa -ovat koittaneet ratkaista kysymystä, mikä on sekä minun, että -jokaisen ihmisen tarkotus ja onni. - -Mitä tahtoo minulta ja jokaiselta ihmiseltä se voima, joka on minut -luonut ja minua johtaa? Ja mitä on minun tekeminen tyydyttääkseni -minussa olevia persoonallisen ja yhteisen onnen vaatimuksia? - -He ovat kysyneet itseltään: minä olen kokonaisuus ja osa jostakin -äärettömästä, ijankaikkisesta; mimmoinen on minun suhteeni -samallaisiin osiin -- ihmisiin ja tuohon kokonaisuuteen? - -Ja omantunnon äänestä, järjestä ja siitä, mitä heille ovat puhuneet -ennen eläneet ihmiset ja heidän aikalaisensa, jotka ovat kysyneet -samaa, ovat nämä suuret opettajat johtaneet oppinsa, yksinkertaiset, -selvät, kaikille ymmärrettävät ja mahdolliset täyttää. - -Semmoisia ihmisiä on ollut eri kykyisiä. Semmoisia on maailma -täynnään. - -Kaikki elävät ihmiset kysyvät: mitenkä on persoonallisen onnen -vaatimus sovitettava omantunnon ja järjen kanssa, jotka vaativat -ihmisten yhteistä onnea? Ja tästä yhteisestä työstä kehittyy -vähitellen, mutta keskeytymättä, uudet järjen ja omantunnon -vaatimuksia lähempänä olevat elämän muodot. - -Yhtäkkiä ilmestyy uusi ihmissääty, joka sanoo: kaikki tuo on -joutavaa, kaikki se on hyljättävä. Se on deduktiivinen ajatustapa -(mikä ero on deduktiivisen ja induktiivisen tavan välillä, sitä -ei kukaan koskaan ole voinut ymmärtää), se on teoloogisen ja -metafyysisen aikakauden menettelytapoja. Kaikki se, minkä ihmiset -ymmärtävät sisällisen kokemuksen kautta ja ilmoittavat toinen -toiselleen elämänsä lain tietoisuudesta, kaikki, minkä maailman -alusta ovat tehneet tällä tiellä ihmiskunnan suurimmat nerot, kaikki -se on joutavaa ja merkityksetöntä. - -Tämä uusi oppi sanoo näin: sinä olet elimistön solu, ja sinun -järjellisen toimintasi tehtävä on määritellä funktsionaalinen -toimintasi. Määritelläksesi taas tuon funktsionaalisen toimintasi -sinun täytyy tehdä havaintoja ulkopuolella itseäsi. Se, että sinä -olet solu, joka ajattelee, kärsii, puhuu, ymmärtää, ja että sinä -senvuoksi voit toiselta samallaiselta solulta kysyä, samoinko se -kärsii, iloitsee, tuntee kuin sinäkin, täten vielä tarkistaen omaa -kokemustasi; se että sinä voit käyttää hyväksesi sitä, mitä ennen -eläneet, kärsivät, ajattelevat ja puhuvat solut ovat kirjoittaneet -muistiin tästä aineesta; se, että sinulla on miljooneja soluja, jotka -myöntymällä edellisten ajatuksiin vahvistavat sinun havaintojasi; -se, että sinä itse olet elävä solu, joka aina välittömän sisällisen -kokemuksen kautta tunnet, josko sinun funktsionaalinen toimintasi -on oikea tai ei, -- kaikki se ei merkitse mitään, kaikki se on -kelvotonta, väärää menettelytapaa. Oikea, tieteellinen menettelytapa -on tämmöinen: jos sinä tahdot tietää, mikä on sinun funktsionaalinen -toimintasi, s.o. mikä on sinun tarkotuksesi ja onnesi, ja koko -ihmiskunnan ja koko maailman tarkotus ja onni, niin ennen kaikkea -sinun täytyy heretä kuuntelemasta omantuntosi ja järkesi ääntä ja -vaatimuksia, jotka puhuvat sinussa ja sinun kaltaisissasi, sinun -täytyy heretä uskomasta kaikkea sitä, mitä ovat puhuneet ihmiskunnan -suuret opettajat järjestään ja omasta tunnostaan, pitää kaikkea -sitä joutavana ja alottaa kaikki alusta. Ja voidaksesi ymmärtää -kaikki sinun täytyy mikroskoopilla tarkastella ameebien ja solujen -liikkeitä lapamadossa, tai vielä mukavampaa on uskoa kaikkea sitä, -mitä sinulle sanovat tästä erehtymättömyyden valtakirjalla varustetut -ihmiset. Tarkastellessasi näitten ameebien ja solujen liikkeitä, -tai lukiessasi siitä, mitä muut ovat nähneet, on sinun otaksuttava -näillä soluilla olevan inhimillisiä tunteita ja mietteitä siitä, -mitä he haluavat, mihin pyrkivät ja mihin ovat tottuneet; ja näistä -havainnoista (joissa joka sanassa on ajatus- tai lausevirhe) -on analogian mukaan päätettävä, mitä sinä olet, mikä on sinun -tarkotuksesi ja mikä on sinun ja toisten kaltaisesi solujen onni. -Ymmärtääksesi itseäsi sinun täytyy tutkia ei ainoastaan lapamatoa, -jonka sinä näet, vaan myöskin mikroskoopillisia olioita, joita sinä -tuskin näet, ja vielä toisten olioitten muuttumista toisiksi, jota ei -kukaan koskaan ole nähnyt, etkä sinäkään koskaan tule näkemään. Sama -on laita taiteenkin. Taide on siellä, missä on ollut tositiedettä, -aina ollut ihmisen tarkotusta ja onnea koskevan tiedon ilmaisuna. -Siitä saakka kuin ihmisiä on ollut olemassa, ovat he eri tietojen -ilmaisuista erottaneet tärkeimmän ilmaisun -- tiedon tarkotuksesta -ja onnesta, ja tämän tiedon ilmaisuna onkin ollut taide ahtaassa -merkinnössä. Siitä saakka kuin ihmisiä on ollut olemassa, on ollut -myöskin noita erityisen herkkiä ja oppia ihmisen tarkotuksesta ja -onnesta ymmärtäviä sieluja, jotka kanteleilla ja kitaroilla, kuvin -ja sanoin ovat ilmaisseet inhimillistä taisteluaan valhetta vastaan, -joka on eksyttänyt heitä pois tarkotuksestaan, kärsimyksiään tässä -taistelussa, toiveitaan hyvän voitosta, epätoivoansa pahuuden voiton -ja innostustansa tuon lähenevän onnen johdosta. - -Siitä saakka kuin on ollut ihmisiä, ei tositaiteella, sillä, jota -ihmiset ovat pitäneet suuressa arvossa, ole ollut merkitystä muuna -kuin tiedon ilmaisuna ihmisen tarkotuksesta ja onnesta. - -Aina ja viime aikoihin asti on taide palvellut oppia elämästä -- -sitä, joka sittemmin nimitettiin uskonnoksi, ja ainoastaan silloin -se oli sitä, mitä ihmiset pitivät niin suuressa arvossa. Mutta niin -pian kuin tarkotusta ja onnea koskevan tieteen sijalle tuli tiede, -joka koski kaikkea, mikä vaan päähän juolahti, niin pian kuin tiede -kadotti tarkotuksensa ja merkityksensä, ja todellista tiedettä -alettiin ylenkatseellisesti nimittää uskonnoksi, lakkasi taide -olemasta tärkeänä inhimillisenä toimintana. - -Niin kauan kuin kirkko opetti tarkotuksesta ja onnesta, palveli -taide kirkkoa ja oli tositaidetta, mutta niin pian kuin taide luopui -kirkosta ja alkoi palvella tiedettä, joka taas palveli mitä sattui, -kadotti taide merkityksensä ja -- huolimatta vanhalta muistilta -esiintuomista oikeuksistaan sekä järjettömästä, kutsumuksensa -unohtamista, todistavasta vakuutuksesta, että taide palvelee -taidetta -- muuttui ammatiksi, joka tuottaa ihmisille hauskuutta ja -ehdottomasti liittyy koreograafiseen, kulinaariseen ja kosmeetiseen -taiteeseen, joitten harjoittajat yhtä suurella oikeudella -nimittävät itseänsä taiteilijoiksi kuin runoilijat, maalarit ja -soittotaiteilijat meidän aikanamme. - -Kun katsahtaa taaksensa, niin näkee, että tuhannen vuoden kuluessa -miljaardien ihmisten joukosta eroittuu kymmenkunta Konfucioita, -Buddhoja, Soloneja, Sokrateita, Salomoita, Homeroja, Esaijoja, -Davideja. Harvoin niitä näkyy esiintyvän ihmisten joukossa, vaikka -niitä ennen aikaan ilmestyi ei ainoastaan yhdestä säädystä, vaan -kaikkien ihmisten keskuudesta. Harvinaisia näkyvät olevan nuo -tosioppineet, taiteilijat, henkisen ravinnon tuottajat. Eikä -ihmiskunta suotta ole asettanut heitä niin korkealle. Mutta nyt -on tultu niin pitkälle, että kaikki nuo entiset suuret tieteen ja -taiteen työmiehet ovat jo meille tarpeettomia. Nykyään saattaa -tieteen ja taiteen työmiehiä työnjaon lain mukaan tehdä tehtaissa, -ja yhdessä vuosikymmenessä me otamme tehdäksemme enemmän tieteen ja -taiteen neroja, kuin mitä on syntynyt maailman alusta asti. - -Nykyään on olemassa oppineitten ja taiteilijoitten ammattikunta, joka -uudenaikaisella tavalla valmistaa koko sen henkisen ravinnon, mitä -ihmiskunta tarvitsee. - -Ja tätä ravintoa on valmistettu niin paljon, ettei vanhoja, entisiä -ihmisneroja, ei muinaisajan eikä myöhempiäkään, tarvitse enään -muistellakaan, -- se kaikki on ollut teoloogisen ja metafyysisen -aikakauden toimintaa, joka on pois pyyhittävä. Todellinen järjellinen -työ on alkanut noin 50 vuotta sitten. Ja näiden 50 vuoden kuluessa -olemme me tehneet niin monta suurta miestä, että niitä yhdessä -ainoassa saksalaisessa yliopistossa on enemmän kuin koko maailmassa -tähän asti on ollut. Tieteitä olemme tehneet niin paljon -- niitä -kun on niin helppo tehdä -- ettei yksi ihminen voi niitä kaikkia -tuntea, eipä edes saada päähänsä kaikkia olemassa olevien tieteiden -nimityksiäkään. Nimityksistäkin ja tulisi paksu sanakirja, ja joka -päivä tehdään yhä uusia tieteitä. - -Tehty on hyvin paljon, siihen tapaan kuin teki muuan virolainen -opettaja, joka opetti tilanhaltijan lapsille ranskankielen asemesta -vironkieltä. Me olemme oppineet paljon, mutta onnettomuus on vaan -siinä, etteivät muut, kuin me itse, mitään siitä ymmärrä, vaan -pitävät sitä mihinkään kelpaamattomana loruna. - -Mutta onhan siihenkin selitys: ihmiset eivät käsitä tieteellisen -tieteen tuottamaa hyötyä, sillä he ovat teoloogisen aikakauden -tietojen vaikutuksen alaisina, sen typerän aikakauden, jolloin -koko kansa, sekä juutalaisilla, kiinalaisilla, intialaisilla että -kreikkalaisilla, ymmärsi kaikki, mitä heille puhuivat suuret -opettajat. - -Mutta johtuipa se mistä hyvänsä, asia on niin, että tieteet ja -taiteet ovat aina olleet olemassa ihmiskunnassa, ja silloin, kun ne -todella ovat olleet olemassa, ovat ne olleet tarpeellisia ja kaikille -ymmärrettäviä. - -Me teemme jotakin, jota me nimitämme tieteeksi ja taiteeksi, mutta -sitä ei meillä ole oikeutta nimittää tieteeksi ja taiteeksi. - - - - -XXXVII. - - -"Teillähän on vaan toinen, tieteelle sopimaton, ahtaampi määritelmä -tieteestä ja taiteesta", sanotaan minulle, "mutta se ei sulje -pois niitä, ja jälelle jää kuitenkin tieteellinen toiminta, jota -harjoittivat: Galilei, Bruno, Homero, Michel-Angelo, Beethoven, -Wagner ynnä kaikki toisarvoiset oppineet ja taiteilijat, jotka -koko elämänsä pyhittivät tieteen ja taiteen palvelukseen." Niin -tavallisesti sanotaan ja koetetaan vedota entisten ja nykyisten -oppineitten ja taiteilijoitten toiminnan välillä olevaan yhteyteen, -jota muissa tapauksissa taas ei tunnusteta. Sitä paitsi koetetaan -unohtaa se erityinen, uusi työnjaon periaate, jonka perusteella tiede -ja taide nykyään ovat etuoikeutetussa asemassaan. - -Ensiksikin ei voi väittää yhteyttä olevan entisajan ja nykyajan -nerojen välillä. Niinkuin ensimäisten kristittyjen pyhällä elämällä -ei ole mitään yhteistä paavien elämän kanssa, niin ei myöskään -Galilein, Shakespearen, Beethovenin toiminnalla ole mitään yhteistä -Tindallin, Hugon, Wagnerin toiminnan kanssa. Niinkuin pyhät isät -kieltäytyisivät sukulaisuudesta paavien kanssa, niin vanhan ajan -tiedemiehetkin kieltäytyisivät sukulaisuudesta nykyaikaisten kanssa. - -Toiseksi sen merkityksen kautta, jonka tieteet ja taiteet nykyään -itselleen antavat, on meillä hyvin selvä, tieteen itsensä antama -mittakaava, jolla voimme määrätä josko ne vastaavat tarkotustaan -tai ei, ja siten ei löysillä perusteilla, vaan määrätyn mittakaavan -mukaan ratkaista, onko sillä toiminnalla, joka nimittää itseänsä -tieteeksi ja taiteeksi, perustetta kantaa tätä nimeä. - -Kun egyptiläiset tai kreikkalaiset papit harjoittivat kaikille -tuntemattomia salaisia toimituksiaan, sanoen niitten sisältävän koko -tieteen ja taiteen, oli mahdotonta heidän kansalle tuottaman hyödyn -perusteella tarkastaa heidän tieteensä todellisuutta, sillä tiede, -heidän vakuutuksensa mukaan, oli yliluonnollinen. Mutta nyt on meillä -kaikilla hyvin selvä, yksinkertainen mittakaava, joka sulkee pois -kaiken yliluonnollisen: tiede ja taide lupaavat toimittaa ihmiskunnan -aivojen tehtävää yhteiskunnan tai koko ihmiskunnan hyväksi. Ja -senvuoksi on meillä oikeus nimittää tieteeksi ja taiteeksi ainoastaan -sellaista toimintaa, jolla on tuo tarkotus ja joka sitä täyttää. - -Senvuoksi, nimittivätpä itseänsä miten hyvänsä nuo oppineet ja -taiteilijat, jotka sepittävät rikos-, valtio- ja kansainvälisten -oikeuksien teorioja, jotka keksivät uusia kanuunia ja -räjähdysaineita, säveltävät hävyttömiä oopperoita ja operetteja -tai kirjoittavat yhtä hävyttömiä romaaneja, meillä ei ole oikeutta -nimittää koko tuota toimintaa tieteen ja taiteen toiminnaksi, koska -sen tarkotuksena ei ole yhteiskuntien tai ihmiskunnan onni, vaan se -päinvastoin ihmisiä vahingoittaa. Kaikki tuo ei siis ole tiedettä -eikä taidetta. Aivan samoin, nimittivätpä itseänsä miten hyvänsä ne -oppineet, jotka yksinkertaisuudessaan koko elämänikänsä tutkivat -mikroskoopillisia eläviä ja teleskoopillisia ja spektraalisia -ilmiöitä, tai taiteilijat, jotka tutkittuaan muinaisuuden -muistomerkkejä kirjoittelevat historiallisia romaaneja, maalailevat -tauluja, säveltävät symfonioja ja sepittävät kauniita runoja, -- -kaikkia noita ihmisiä, huolimatta heidän harrastuksestaan, ei -voi, tieteen oman määritelmän mukaan, nimittää tieteen ja taiteen -edustajiksi ensiksikin senvuoksi, ettei heidän tieteellinen -toimintansa tieteen vuoksi ja taiteellinen toimintansa taiteen -vuoksi tarkota ihmiskunnan onnea, ja toiseksi senvuoksi, ettei ole -tuloksia tuosta toiminnasta yhteiskunnan tai ihmiskunnan hyväksi. Se -taas, että heidän toimintansa joskus tuottaa hyötyä ja hauskuutta -muutamille ihmisille, ei mitenkään oikeuta meitä, heidän oman -tieteellisen määritelmänsä mukaan, pitämään heitä tieteen ja taiteen -edustajina. - -Aivan samoin, nimittivätpä itseänsä miten hyvänsä ne ihmiset, -jotka tekevät keksintöjä sähkövoiman käyttämisessä valaistukseen, -lämmitykseen ja liikevoimana, tai uusien kemiallisten yhdistysten -alalla, joista saadaan dynamiittia ja kauniita värejä, ne ihmiset, -jotka oivallisesti soittavat Beethovenin symfonioja, näyttelevät -teattereissa, maalaavat hyviä muotokuvia, laatukuvia ja maisemia, -kirjoittavat huvittavia romaaneja, joitten tarkotuksena on -ainoastaan rikkaitten ihmisten ikävän haihduttaminen, -- niitten -ihmisten toimintaa ei voi nimittää tieteeksi ja taiteeksi, sillä -tämä toiminta ei tarkota, niinkuin elimistön aivojen toiminta, -kokonaisuuden hyvää, vaan sitä johtaa ainoastaan persoonallinen etu, -etuoikeuksien saavuttamisen halu, raha, jota saadaan n.k. taiteen -keksimisestä ja harjoittamisesta, eikä sitä sen vuoksi mitenkään voi -eroittaa muusta itsekkäästä persoonallisesta toiminnasta, joka lisää -elämän hauskuuksia, niinkuin ravintoloitsijain, taideratsastajain, -muotiompelijain, porttojen y.m. toiminta. Niin toisten kuin -toistenkaan toiminta ei sovellu tieteen ja taiteen määritelmään, -jotka lupaavat työnjaon perusteella palvella koko ihmiskunnan tai -yhteiskunnan hyvää. - -Tieteen määritelmä tieteestä ja taiteesta on aivan oikea, mutta -valitettavasti ei nykyisten tieteiden ja taiteiden toiminta siihen -sovellu. Yksien toiminta on suorastaan vahingollista, toisten -hyödytöntä, kolmansien mitätöntä, ainoastaan rikkaille kelpaavaa. -Kaikki he saattavat olla hyvin hyviä ihmisiä, mutta he eivät täytä -sitä, mitä he, oman määritelmänsä mukaan, ovat ottaneet tehdäkseen, -ja senvuoksi ovat yhtä vähän oikeutettuja pitämään itseänsä tieteen -ja taiteen edustajina, kuin nykyinen papisto, joka niinikään ei täytä -päällensä ottamiaan velvollisuuksia, on oikeutettu pitämään itseään -jumalallisen totuuden edustajina ja opettajina. - -Ja ymmärrettävää on, miksi nykyisen tieteen ja taiteen työmiehet -eivät ole täyttäneet eivätkä voi täyttää kutsumustaan. Siksi, että he -ovat velvollisuuksistaan tehneet oikeudet. - -Tieteellinen ja taiteellinen toiminta, nykyisessä merkinnössään, on -ainoastaan silloin hedelmällinen, kun se ei tiedä mitään oikeuksista, -vaan tietää yksin velvollisuutensa. Ainoastaan senvuoksi, että se -aina on semmoinen -- että sen ominaisuutena on itsekieltäymys, -- -antaakin ihmiskunta tälle toiminnalle niin suuren arvon. - -Jos jotkin ihmiset todellakin ovat kutsutut palvelemaan toisia -henkisellä työllä, niin he saavat aina kärsiä täyttäessään tätä -tehtäväänsä, sillä ainoastaan kärsimysten kautta syntyy henkinen -maailma. - -Itsekieltämys ja kärsimykset ovat olevat ajattelijan ja taiteilijan -kohtalona senvuoksi, että hänen päämääränsä on ihmisten onni. -Ihmiset ovat onnettomia: kärsivät, sortuvat. Odottelemiseen ja -vilvoittelemiseen ei ole aikaa. - -Ajattelija ja taiteilija eivät koskaan tule istumaan Olympon -kukkuloilla, niinkuin me olemme tottuneet ajattelemaan, he tulevat -aina, ikuisesti olemaan levottomuudessa ja jännityksessä. He olisivat -voineet ratkaista ja sanoa sen, mikä olisi antanut onnen ihmisille, -olisi vapauttanut heidät kärsimyksistä, mutta he eivät sitä -ratkaisseet eivätkä sanoneet, ja huomenna se saattaa olla myöhäistä --- sillä he kuolevat. - -Ei siitä tule ajattelijaa ja taiteilijaa, joka kasvatetaan -laitoksessa, missä muka valmistetaan oppineita ja taiteilijoita, -ja saa diploomin, vaan siitä, joka ei voi olla ajattelematta ja -ilmaisematta sitä, mikä hänen sielussaan liikkuu, vaikka sitä -tahtoisikin, koska häntä on johtamassa kaksi vastustamatonta voimaa: -sisällinen tarve ja ihmisten vaatimus. - -Hyvinvoipia, mässäileviä ja itsetyytyväisiä ajattelijoita ja -taiteilijoita ei ole. - -Semmoinen henkinen toiminta, joka todellakin on toisille -tarpeellinen, on mitä raskain kutsumus -- risti, niinkuin -evankelioissa on sanottu. Ja ainoa, epäilemätön tunnusmerkki -kutsumuksen olemassa olosta on itsekieltäymys, itsensä uhraaminen -voidakseen ilmituoda toisten ihmisten hyödyksi sisälliset voimansa. - -Opettaa kuinka monta kovakuoriaista on maailmassa, tarkastella -auringossa olevia pilkkuja, kirjoittaa romaaneja ja oopperoita voipi -kärsimyksiä kokematta, mutta opettaa ihmisiä löytämään onnensa, -joka kokonaan on itsekieltäymyksessä ja toisten palvelemisessa, ja -voimakkaasti ilmaista tätä oppia ei voi ilman itsekieltäymystä. - -Niin kauan oli olemassa kirkko, kuin opettajat kärsivät ja olivat -puutteessa, mutta niin pian kuin he rupesivat lihoomaan, päättyi -heidän opettajatoimintansa. - -Kun papit olivat kultaisia, olivat astiat puisia, mutta kun astiat -tulivat kultaisiksi, tulivat papit puisiksi, sanoo kansa. - -Ei Kristus suotta kuollut ristinpuulla, ei kärsimyksen uhri suotta -voita kaikkea. - -Mutta meidän tieteemme ja taiteemme ovat turvatut, diploomeilla -varustetut, eikä kukaan muusta huolehdi kuin siitä, mitenkä ne -olisivat vielä paremmin turvattavat s.o. tehtävät mahdottomiksi -palvelemaan ihmisiä. - -Tositieteellä ja tositaiteella on kaksi varmaa tunnusmerkkiä: toinen --- sisällinen, se, että tieteen ja taiteen palvelija, omaa etuaan -ajattelematta, itsekieltäymyksellä täyttää kutsumustaan, ja toinen --- ulkonainen, se, että hänen teoksensa ovat käsitettäviä kaikille -ihmisille, joitten onni on hänen päämääränään. Otaksuivatpa ihmiset -tarkotuksensa ja onnensa olevan minkä hyvänsä, tiede on oleva oppia -tästä tarkotuksesta ja onnesta, ja taide tämän opin ilmaisua. -Solonin, Konfuciuksen lait ovat tiedettä, Mooseksen, Kristuksen oppi -on tiedettä, rakennukset Athenassa, Davidin psalmit ovat taidetta, -mutta kappalten neljännen dimensioonin ja kemiallisten yhdistysten -taulujen tutkiminen ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan tiedettä. -Tositieteen virkaa tekevät nykyaikaan jumaluusoppi ja juriidilliset -tieteet, tositaiteen virkaa kirkolliset ja hallinnolliset menot, -joihin ei kukaan usko ja joita ei kukaan pidä totisena asiana. Se -taas, jota meillä nimitetään tieteeksi ja taiteeksi, on joutilaan -järjen ja tunteen tuotetta, jonka tarkotuksena on kutkutella -samallaisia joutilaita järkiä ja tunteita ja joka on kansalle aivan -käsittämätöntä, sillä sen tarkotuksena ei ole kansan onni. - -Siitä saakka kuin tunnemme ihmisten elämää, näemme siinä aina ja -kaikkialla vallitsevan opin, joka väärin nimittää itseänsä tieteeksi -ja joka ei selvitä ihmisille elämän tarkotusta, vaan päinvastoin -sitä himmentää. Niin on ollut egyptiläisillä, hindulaisilla, -kiinalaisilla, osaksi kreikkalaisinakin (sofisteilla), sitten -mystikoilla, gnostikoilla, kabalisteilla, keskiajalla: teoloogeilla, -skolastikoilla, alkemisteilla, ja niin on ollut kaikkialla meidän -aikaamme asti. - -Mikä harvinainen onni onkaan meillä, kun saamme elää semmoisena -erikoisena aikana, jolloin tieteeksi itseänsä nimittävä järjen -toiminta on, niinkuin vakuutetaan, jossakin erikoisessa edistyksen -tilassa! Eiköhän tuo harvinainen onni johdu siitä, ettei ihminen -voi eikä tahdo nähdä omaa kurjuuttaan? Minkäs vuoksi ei noitten -teoloogien ja kabalistien tieteistä ole mitään jäänyt jälelle, paitsi -sanoja. - -Tunnusmerkithän ovat aivan samat: sama itsetyytyväisyys, sokea -varmuus, että me, juuri me, ja ainoastaan me olemme oikealla -tiellä, ja vasta meistä alkaa oikea elämä. Samat toiveet, että me -tuossa tuokiossa keksimme jotain tavatonta, ja sama, erehdyksemme -paljastava, päätunnusmerkki: koko meidän viisautemme jää meille -itsellemme, mutta kansanjoukot eivät ymmärrä, eivät ota vastaan, -eivätkä tarvitse sitä. Meidän asemamme on hyvin vaikea, mutta miksi -emme voisi ottaa sitä rehellisesti tarkastaaksemme. - -On aika tulla tajuunsa ja katsahtaa omaan itseensä. - -Emmehän me ole mitään muuta kuin kirjanoppineita ja fariseuksia, -jotka olemme istuneet Mooseksen istuimella ja ottaneet haltuumme -taivaan valtakunnan avaimet, ja jotka itse emme mene sisälle emmekä -muita sinne päästä. Mehän olemme, me tieteen ja taiteen ylimmäiset -papit, kaikkein kurjimpia pettureita, joilla on asemaamme paljon -vähemmän oikeutta, kuin kaikkein viekkaimmilla ja turmeltuneimmilla -papeilla. Etuoikeutetulle asemallemme ei meillä ole minkäänlaista -puolustusta. Me olemme petoksella anastaneet paikkamme ja valheella -sitä pidämme hallussamme. - -Papistolla, sekä meidän että katoolilaisella, niin turmeltunutta -kuin se olikin, oli jonkinmoinen oikeus asemaansa, -- he sanoivat -neuvovansa ihmisille elämän ja pelastuksen tietä. Mutta me, -kukistettuamme papiston ja todistettuamme ihmisille, että se heitä -pettää, olemme asettuneet sen sijalle, emmekä opeta ihmisille elämää, -väittäen sen oppimista tarpeettomaksi, vaan imemme kansan verta -ja sen edestä opetamme lapsillemme omaa talmudiamme, kreikan ja -latinan kielioppia, sitä varten, että hekin voisivat jatkaa meidän -loiselämäämme. - -Me sanomme: ennen oli olemassa ihmiskasteja, vaan nyt ei niitä ole. -Mutta mitäs se merkitsee, että toiset ihmiset ja heidän lapsensa -tekevät työtä, toiset taas eivät tee? Näyttäkää intialaiselle, -joka ei tunne meidän kieltämme, eurooppalainen ja meidän elämämme -muutamien sukupolvien aikana, niin hän heti huomaa samallaiset työtä -tekeväin ja työtä tekemättömäin kastit, kuin hänenkin maassaan on. -Niin heillä kuin meilläkin oikeuden työttömyyteen antaa se erityinen -pyhitys, jota me nimitämme tieteeksi ja taiteeksi, eli yleensä -sivistykseksi. - -Tämäpä sivistys ja koko sen mukana seuraava järjen turmeltuminen -onkin vienyt meidät siihen kummalliseen mielettömyyteen, joka peittää -meiltä mitä selvimmän ja epäilemättömimmän asian. - -Me kulutamme veljiemme elämää ja pidämme itseämme kristittyinä, -humaanisina, sivistyneinä ja täysin oikeamielisinä ihmisinä. - - - - -XXXVIII. - - -Mitä siis on tekeminen? Mitä on meidän tekeminen? - -Tätä kysymystä, joka sisältää myöskin tunnustuksen, että meidän -elämämme on huono ja väärä, ja samalla väitteen, ettei sitä -kumminkaan voi muuttaa, tätä kysymystä olen kuullut ja kuulen -joka taholta. Senvuoksi olen valinnutkin tämän kysymyksen kirjani -otsakirjoitukseksi. - -Minä olen kertonut kärsimyksistäni, etsimisestäni ja siitä, miten -tämän kysymyksen ratkaisin. Minä olen samallainen ihminen kuin kaikki -muutkin, ja jos jossakin suhteessa eroan meidän piirimme tavallisesta -ihmisestä, niin on se pääasiallisesti siinä, että olen enemmän -kuin tavallinen ihminen palvellut ja hemmotellut maailman väärää -oppia, enemmän saanut hyväksymistä vallitsevan opin tunnustajilta ja -senvuoksi enemmän kuin muut turmeltunut ja tieltä eksynyt. - -Senvuoksi luulen itselleni löytämäni kysymyksen ratkaisun tyydyttävän -kaikkia vilpittömiä ihmisiä, jotka tekevät saman kysymyksen. -Kysymykseen: mitä on tehtävä? vastasin ensiksikin: oltava -valehtelematta sekä ihmisten että itsensä edessä, oltava pelkäämättä -totuutta, veipä se minne hyvänsä. Me kaikki tiedämme, mitä merkitsee -valehteleminen ihmisten edessä, mutta siitä huolimatta herkeämättä -valehtelemme aamusta iltaan: käsken sanoa, etten ole kotona, vaikka -olen kotona, sanon olevani hyvin iloinen, vaikken ollenkaan ole -iloinen, käytän toisesta sanaa kunnioitettava, vaikken ollenkaan -häntä kunnioita, sanon, ettei minulla ole rahaa, vaikka on j.n.e., -j.n.e. Me pidämme valhetta ihmisten edessä, varsinkin eräänlaista -valhetta, pahana, mutta valhetta itsemme edessä emme pelkää, ja -kuitenkaan ei pahinkaan, suoranaisinkaan valhe ihmisten edessä ole -seurauksiensa puolesta mitään verraten siihen valheeseen itsemme -edessä, johon perustamme koko elämämme. - -Juuri tästä valheesta on meidän luopuminen, kyetäksemme vastaamaan -kysymykseen: _mitä on tekeminen?_ - -Mitenkä voinkaan vastata tähän kysymykseen, kun kaikki, mitä teen, -koko elämäni perustuu valheeseen, jota koetan väittää totuudeksi sekä -toisten että itseni edessä? Olla valehtelematta tässä merkinnössä on -samaa kuin olla pelkäämättä totuutta, olla keksimättä ja hyväksymättä -muitten keksimiä verukkeita peittääkseen itseltään järjen ja -omantunnon johtopäätöksiä, olla pelkäämättä erota kaikista muista ja -jäädä yksin järkensä ja omantuntonsa kanssa, olla pelkäämättä sitä -asemaa, johon totuus vie, lujasti uskoen, että se asema, johonka -totuus ja omatunto vievät, olipa se miten kummallinen tahansa, ei voi -olla huonompi sitä, joka perustuu valheeseen. Olla valehtelematta -meidän etuoikeutettujen, henkisen työn ihmisten asemassa on samaa -kuin olla pelkäämättä joutua tilinteossa tappiolle. Saattaa olla, -että olen jo niin paljon velkaa, etten suoriudukaan. Mutta olipa -velka miten suuri tahansa, aina on parempi tehdä tili, kuin olla -sitä tekemättä; olipa sitä ehtinyt väärällä tiellä kuinka pitkälle -hyvänsä, aina on parempi pysähtyä, kuin jatkaa matkaansa. - -Kaikki asiat tulevat aina suoremmin ja pikemmin ratkaistuksi -totuuden, kuin valheen kautta. Valhe toisten edessä ainoastaan -hämmentää asiaa ja viivyttää ratkaisua, mutta valhe itsensä edessä, -joka asetetaan totuuden sijaan, tuhoaa koko ihmisen elämän. - -Jos ihminen, astuttuaan väärälle tielle, pitää sitä oikeana, -niin joka hänen askeleensa tällä tiellä vie hänet yhä kauemmaksi -päämäärästä. Jos ihminen, joka kauan on kulkenut väärää tietä, itse -huomaa, tai muilta kuulee tämän tien olevan väärän, mutta säikähtäen -sitä ajatusta, että hän on niin kauas syrjään joutunut, koettaa -itselleen vakuuttaa tätäkin tietä pääsevänsä perille, niin hän -ei milloinkaan perille pääse. Jos ihminen säikähtää totuutta ja, -nähtyään sen, ei sitä tunnusta, vaan tunnustaa valheen totuudeksi, -niin ei hän koskaan saa tietää, mitä hänen on tekeminen. - -Me, ei ainoastaan rikkaat, vaan etuoikeutetut, n.k. sivistyneet, -olemme niin kauas joutuneet väärällä tiellä, että me tarvitsemme joko -suurta päättäväisyyttä tai hyvin suuria kärsimyksiä väärällä tiellä, -tullaksemme tajuihimme ja tunnustaaksemme sen valheen, jolla elämme. - -Minä huomasin elämämme valheen niitten kärsimysten kautta, joihin -minut vei väärä tie, ja tunnustettuani tämän tien vääräksi oli -minulla rohkeutta mennä ensin vaan ajatuksissani sinne, minne minua -vei järki ja omatunto, tekemättä itselleni selvää siitä, mihin -jouduin. Ja minä tulin palkituksi tästä rohkeudestani. Kaikki -monimutkaiset, hajanaiset, sekavat, järjettömät elämän ilmiöt, -joita ympärilläni näin, selvenivät yhtäkkiä, ja minun ennen niin -kummallinen ja vaikea asemani näitten ilmiöitten keskellä tuli -yhtäkkiä luonnolliseksi ja helpoksi. Tuossa uudessa asemassani -selveni aivan täydellisesti minun toimintani, -- ei ollenkaan se, -jota ennen olin ajatellut, vaan uusi, jossa oli paljon enemmän -levollisuutta, rakkautta ja iloa. Se, mikä ennen minua peloitti, -alkoi nyt minua viehättää. - -Ja sen vuoksi luulen, että se, joka vilpittömästi kysyy: _mitä -on tekeminen?_ ja, tähän kysymykseen vastatessaan, ei valehtele -itsensä edessä, vaan menee sinne, minne vie häntä järki, se on jo -ratkaissut kysymyksen. Jos ei hän vaan valehtele itsensä edessä, -niin hän huomaa, mitä, missä ja miten on tekeminen. Ainoa, mikä voi -haitata häntä tien löytämisessä, on väärä ja liian korkea käsitys -omasta itsestään ja asemastaan. Niin oli laita minun, jonka vuoksi -toinen, edellisestä johtuva vastaus kysymykseen: mitä on tekeminen? --- oli minulle se, että minun oli tehtävä katumus sanan täydessä -merkityksessä, s.o. kokonaan muutettava käsitys asemastani ja -toiminnastani: herettävä luulemasta toimintaani hyödylliseksi ja -tunnustettava se vahingolliseksi ja joutavaksi, sivistyksen asemesta -nähtävä itsessäni sivistymättömyyttä, hyvyyden ja siveellisyyden -asemesta pahuutta ja siveettömyyttä, ylevyyden asemesta alhaisuutta. - -Sanoin, että, paitsi valheesta luopumista, minun piti vielä tehdä -katumus, sillä, vaikka toinen seikka johtuukin toisesta, väärä -käsitys suuresta merkityksestäni oli siihen määrin minuun pinttynyt, -etten nähnyt suurinta osaa valheestani niin kauan kuin en ollut -vilpittömästi katunut, luopunut itselleni muodostamastani väärästä -käsityksestä. Vasta sitten kun tein katumuksen, s.o. herkesin -pitämästä itseäni erikoisena ihmisenä ja aloin pitää itseäni -samallaisena ihmisenä kuin kaikki muutkin, vasta silloin tieni -minulle selveni. - -Ennen en voinut vastata kysymykseen: mitä on tekeminen? -- senvuoksi, -että itse kysymyksen muodostin väärin. Niin kauan kuin en ollut -katunut, kysyin näin: mikä toiminta on valittava minun, ihmisen, -jolla on minun sivistykseni ja luonnonlahjani? - -Miten on tällä sivistyksellä ja näillä luonnonlahjoilla korvattava -se, mitä olen ottanut ja otan kansalta? Tämä kysymys ei ollut -oikea, koska se sisälsi sen väärän käsityksen, että minä muka en -ole samallainen ihminen kuin muut, vaan jokin erikoinen, kutsuttu -palvelemaan ihmisiä niillä luonnonlahjoilla ja sillä sivistyksellä, -jotka olivat 40 vuotisen harjoituksen tuloksena. Minä tein itselleni -kysymyksen, mutta itse asiassa vastasin siihen jo edeltäpäin siten, -että edeltäpäin määrittelin sen minulle miellyttävän toiminnan -laadun, jolla olin kutsuttu ihmisiä palvelemaan. Oikeastaan kysyin: -mitenkä on minun, semmoisen erinomaisen kirjailijan, jolla on niin -paljon tietoja ja lahjoja, käytettävä niitä ihmisten hyödyksi? Mutta -kysymyksen olisi pitänyt kuulua näin: mitä on minun, joka onnettomien -olojen kautta olen tullut viettäneeksi parhaat oppivuoteni työhön -totuttautumisen asemesta opettelemalla ranskan kieltä, pianon -soittoa, kielioppia, maantiedettä, lakitiedettä, runoja, novelleja, -romaaneja, filosoofisia teorioja ja sotaharjoituksissa, -- mitä on -minun, joka elämäni parhaat vuodet olen kuluttanut joutilaissa ja -sielua turmelevissa toimissa, -- mitä on minun, noista onnettomista -entisyyden ehdoista huolimatta, tekeminen palkitakseni niitä ihmisiä, -jotka koko tänä aikana ovat minua ruokkineet ja vaatettaneet ja yhä -edelleen sitä tekevät? Jos kysymys olisi ollut siinä muodossa, kuin -se nyt minun edessäni on sen jälkeen kuin tein katumuksen, niin -vastaus olisi ollut helppo: koetettava ennen kaikkea rehellisesti -itseäni elättää, s.o. opittava olemaan elämättä toisten hartioilla, -ja, sitä oppiessa, joka tilaisuudessa tuotettava hyötyä ihmisille -sekä käsillä, jaloilla, aivoilla että sydämmellä, ja kaikella sillä, -millä ihmiset vaativat. - -Ja senpä vuoksi on meidän piirimme ihmisen tehtävä katumus, -karsittava itsestään meihin pinttynyt ylpeys sivistyksestämme, -hienoudestamme, lahjoistamme ja tunnustettava, ettei hän ole kansan -hyväntekijä, etevä mies, joka hyväntahtoisesti ottaa lahjoittaaksensa -kansalle hyödyllisiä keksinnöitään, vaan perin syyllinen, -turmeltunut, mihinkään kelpaamaton ihminen, joka tahtoo tehdä -parannuksen ja heretä kansaa loukkaamasta ja vahingoittamasta. - -Kuulen hyvin usein nuorten miesten, jotka hyväksyvät kielteisen -puolen minun mielipiteistäni, kysyvän: mitäs minun sitten on -tekeminen? Mitä on tekeminen minun, joka olen lopettanut kurssin -yliopistossa tai jossain muussa oppilaitoksessa, ollakseni -hyödyllinen? - -Nämä nuoret miehet kysyvät, mutta sielussaan on heillä jo päätettynä -että heidän saamassaan sivistyksessä on heillä suuri etevämmyys, ja -että kansaa palvella he tahtovat juuri tuolla etevämmyydellään. Ja -senvuoksi he eivät missään tapauksessa ota arvostellakseen sitä, mitä -nimittävät sivistyksekseen, kysyäkseen itseltään: onko se, mitä he -nimittävät sivistykseksi, hyvää vai pahaa? Jos he sen tekisivät, niin -he ehdottomasti tulisivat pakoitetuiksi hylkäämään sivistyksensä ja -alkamaan oppia alusta. Mutta sepä yksin onkin tarpeen. - -He eivät mitenkään voi ratkaista kysymystä: mitä on tekeminen, sillä -se kysymys ei esiinny heille semmoisena kuin sen pitäisi. - -Kysymyksen pitäisi kuulua näin: mitenkä on minun, avuttoman, -hyödyttömän ihmisen, joka onnettomien olosuhteitten kautta olen -hukannut parhaat oppivuoteni henkeä ja ruumista turmelevaan -tieteellisen talmudin oppimiseen, korjattava tämä erehdys ja opittava -ihmisiä palvelemaan? Mutta kysymys kuuluu heillä näin: mitenkä on -minun, ihmisen, joka on hankkinut itselleen niin paljon oivallisia -tietoja, näillä oivallisilla tiedoillani ihmisiä hyödytettävä? -Senpä vuoksi ei ihminen milloinkaan voi vastata kysymykseen: mitä -on tekeminen, niin kauan kuin ei hän herkeä valehtelemasta itsensä -edessä ja tee katumusta. Eikä katumus ole peloittavaa, enempää -kuin totuuskaan, vaan on yhtä iloista ja hedelmällistä. Pitää vaan -tunnustaa totuus kokonaan ja katua täydellisesti, ymmärtääkseen, -ettei oikeuksia, etevämmyyttä, erikoisuutta ole elämässä kellään, -eikä voi olla, vaan velvollisuuksia on loppumattomasti ja -rajattomasti, ja että ihmisen ensimäinen epäilemätön velvollisuus on -osanotto taisteluun luonnon kanssa oman ja toisten elämän puolesta. - -Tämäpä ihmisen velvollisuuden tunnustaminen onkin pääasia kolmannessa -vastauksessa kysymykseen: _mitä on tekeminen?_ - -Minä koetin olla itseni edessä valehtelematta, minä koetin karsia -itsestäni viimeisetkin jäännökset sivistystäni ja lahjojani -koskevasta väärästä käsityksestäni ja katua, mutta kysymystä -ratkaistessani asettui tielleni uusi vaikeus: tehtäviä oli niin -paljon kaikenlaisia, että oli tarpeen neuvo, mitä nimenomaan oli -tehtävä. Ja vastauksen tähän kysymykseen sain, kun vilpittömästi -kaduin sitä pahaa, jossa elin. Mitä on tekeminen? -- kysyvät kaikki -ja kysyin minäkin niin kauan kuin, luullen suuria kutsumuksestani, -olin näkemättä sitä, että minun ensimäinen ja tinkimätön -velvollisuuteni oli itse itseäni ruokkia, vaatettaa, rakentaa -huoneitani ja niitä lämmittää, sekä tässä asiassa palvella muita, -sillä siitä saakka kuin maailma on ollut olemassa, on tämä ollut -jokaisen ihmisen ensimäinen ja tinkimätön velvollisuus. - -Tässä työssä yksin ihminen täysin tyydyttää luontonsa ruumiillisia -ja henkisiä vaatimuksia: itsensä ja omaistensa ruokkiminen, -vaatettaminen ja varjeleminen on ruumiillisten tarpeiden -tyydyttämistä, sen tekeminen toisille ihmisille on henkisen tarpeen -tyydyttämistä. - -Kaikki muu ihmisen toiminta on vasta silloin laillista, kun tämä -ihmisen ensimäinen tarve on tyydytetty. - -Otaksuipa ihminen kutsumuksensa olevan minkä tahansa: -toisten ihmisten hallitsemisen, kansalaistensa puolustamisen, -jumalanpalvelusten pitämisen, toisten opettamisen, keinojen -keksimisen elämän sulostuttamiseksi, maailman lakien löytämisen, -ikuisten totuuksien esittämisen taiteellisissa kuvissa, -- -niin järjelliselle ihmiselle on hänen velvollisuutensa ottaa -osaa taisteluun luonnon kanssa oman ja toisten ihmisten -elämän ylläpitämiseksi aina oleva kaikkein ensimäisenä ja -epäilemättömimpänä. Se on sitä oleva jo senvuoksi, että ihmisille -on kaikkein tarpeellisinta heidän elämänsä ja niinmuodoin, -suojellakseen ja opettaakseen ihmisiä ja tehdäkseen heidän elämänsä -miellyttävämmäksi, täytyy suojella itse elämää, mutta minun -poisjäämiseni taistelusta, toisten työn hyväkseen käyttäminen on -toisten elämän hävittämistä. - -Niin ollen on järjetöntä ja mahdotonta palvella ihmisten elämää sitä -hävittämällä. - -Luopumista taistelusta luonnon kanssa seuraa aina välttämätön -rangaistus -- joko ruumiillisen tai järjellisen elämän turmio. -Jos ihminen, eläen yksin, vapauttaa itsensä velvollisuudesta -taistella luonnon kanssa, niin hän saa heti sen rangaistuksen, että -hänen ruumiinsa kuihtuu. Jos taas ihminen vapauttaa itsensä tästä -velvollisuudesta pakoittamalla toisia sitä täyttämään ja turmellen -heidän elämäänsä, niin hän heti saa sen rangaistuksen, että hänen -järjellinen elämänsä, s.o. elämä, jolla on järjellinen tarkotus, -häviää. - -Minun entinen elämäni oli minut siihen määrin turmellut, meidän -maailmassamme on tuo ensimäinen ja epäilemätön Jumalan tai luonnon -laki niin salattu, että minusta näytti kummalliselta, peloittavalta, -jopa häpeälliseltäkin tuon lain täyttäminen, ikäänkuin voisi olla -kummallista, peloittavaa ja häpeällistä ikuisen epäilemättömän -lain täyttäminen, mutta ei siitä luopuminen. Ensin minä kuvailin, -että tämän asian toimeenpanemiseen tarvittiin jotakin erityistä -toimenpidettä, samanmielisten yhdistymistä, perheen suostumusta, -maalle muuttoa. Sitten ikäänkuin hävetti herättää ihmisten huomiota -ryhtymällä semmoiseen meikäläisissä oloissa tavattomaan työhön, kuin -ruumiillinen työ, enkä tiennyt miten alkaa. - -Mutta kun vaan ymmärsin, ettei mitään erityistä toimintaa ollut -keksittävä, vaan että oli ainoastaan palaaminen väärästä asemasta, -jossa ennen olin ollut, luonnolliseen, että oli ainoastaan oikaistava -se valhe, jossa olin elänyt, niin kaikki nuo vaikeudet katosivat. - -Mitään erityisiä toimenpiteitä tai toisten suostumusta ei koskaan -tarvita, sillä aina, olinpa missä asemassa hyvänsä, on ihmisiä, jotka -ruokkivat, vaatettavat ja suojelevat paitsi itseänsä myöskin minua, -ja kaikkialla kaikissa olosuhteissa voin tehdä sitä itse itselleni ja -heille, jos minulla riittää siihen aikaa. - -Tuntea taas väärää häpeän tunnetta harjoittaessani tavatonta ja -ihmisille ikäänkuin outoa työtä en myöskään voi, sillä, ellen tuota -työtä tee, täytyy minun tuntea todellista häpeän tunnetta. Ja -päästyäni tähän tietoisuuteen ja sen käytännölliseen johtopäätökseen -tulin täysin palkituksi siitä, etten pelännyt järjen johtopäätöksiä, -vaan menin sinne, minne ne minua veivät. - -Tultuani tähän käytännölliseen johtopäätökseen minua hämmästytti, -mitenkä helppoa ja yksinkertaista oli nyt ratkaista kaikki ne -kysymykset, jotka ennen olivat näyttäneet minusta niin vaikeilta ja -monimutkaisilta. - -Kysymykseen: mitä on tekeminen? -- tuli mitä selvin vastaus: ennen -kaikkea sitä, mitä itse tarvitsen ja mitä itse voin tehdä -- laittaa -teeni, lämmittää uunini, tuoda juomaveteni, puhdistaa vaatteeni. - -Kysymykseen: eikö se tule näyttämään kummalliselta ihmisten silmissä? --- tuli vastaus, että se kummalliselta näyttäminen kestää vaan viikon -ajan, mutta sitten tulee näyttämään kummalliselta palaaminen entisiin -olosuhteisiin. - -Kysymykseen: onko tarpeen järjestää tuo ruumiillinen työ perustamalla -yhdyskunta maalle? -- tuli vastaus, että kaikki se on tarpeetonta, -että työ, jos sen tarkotuksena ei ole pyrkiminen joutilaisuuteen ja -toisten työn hyväkseen käyttämiseen, niinkuin on rahaa kokoavien -ihmisten työ, vaan tarpeitten tyydyttäminen, -- itsestään vetää -ihmistä kaupungista maalle, sinne, missä tuo työ on kaikkein -hedelmällisin ja iloisin. - -Minkäänlaista yhdyskuntaa ei tarvitse muodostaa senvuoksi, että työtä -tekevä ihminen itsestään liittyy olemassa olevaan työtä tekevien -ihmisten yhdyskuntaan. - -Kysymykseen: eikö tuo ruumiillinen työ vaadi koko minun aikaani ja -eikö se riistä minulta mahdollisuutta siihen henkiseen toimintaan, -jota rakastan, johon olen tottunut ja jota, epäilyksen hetkinä, en -pidä hyödyttömänä? -- tuli mitä odottamattomin vastaus. Henkisen -toiminnan tarmo kasvoi tasaisesti, vapautuen kaikesta turhasta, sitä -myöten kuin ponnistin ruumiillisia voimiani. - -Käytettyäni ruumiilliseen työhön 8 tuntia, -- sen ajan päivästä, -joka ennen minulta kului taistelussa ikävää vastaan, -- jäi minulle -vielä toiset 8 tuntia, joista tarvitsin olosuhteitteni mukaan -ainoastaan 5 henkistä työtä varten. Siis jos minä, varsin tuottelias -kirjailija, joka melkein 40 vuoteen en ollut mitään muuta tehnyt -kuin kirjoittanut, ja saanut kirjoitetuksi 300 painoarkkia, -- -jos minä olisin kaikki nämä 40 vuotta tehnyt ruumiillista työtä -työväen kanssa, niin käyttämällä, lukuunottamatta talvi-iltoja ja -joutopäiviä, lukemiseen ja opiskelemiseen 5 tuntia päivässä ja -kirjoittamiseen ainoastaan juhlapäiviä, ja saaden valmiiksi kaksi -sivua päivässä, olisin saanut kirjoitetuksi nuo 300 arkkia 14 -vuodessa. - -Tässä oli siis kysymys mitä yksinkertaisimmasta aritmeetisestä -laskusta, jonka voi suorittaa seitsenvuotias poika, mutta jota en -minä tähän asti ollut kyennyt suorittamaan. Vuorokaudessa on 24 -tuntia, me nukumme 8 tuntia, siis jää 16. Jos kuka hyvänsä käyttää -henkiseen työhön 5 tuntia päivässä, niin hän tekee hirmuisen paljon. -Mihinkäs sitten käytetään jälellä olevat 11 tuntia? - -Tulin huomaamaan, että ruumiillinen työ ei ainoastaan ole estämättä -henkistä toimintaa, vaan edistää ja kehittää sitä. - -Kysymykseen: eikö tuo ruumiillinen työ riistä minulta monta viatonta -hauskuutta, joita ihminen tarvitsee, niinkuin taidenautintoa, -tietojen hankkimista, seurustelua ihmisten kanssa, ja yleensä elämän -onnea? -- tuli vastaukseksi: päinvastoin, mitä enemmän jännitetty oli -työ, mitä enemmän se lähestyi karkeinta maatyötä, sitä enemmän sain -nautintoa, tietoja, ja sitä läheisempään yhteyteen tulin ihmisten -kanssa, sitä enemmän saavutin elämän onnea. - -Kysymykseen (jota niin usein olen kuullut ihmisiltä, jotka eivät ole -aivan vilpittömiä): mitä tuloksia voi olla semmoisesta mitättömästä -pisarasta meressä, kuin on minun osanottoni ruumiilliseen työhön -kuluttamani työn meressä? -- tuli niinikään mitä kummallisin ja -odottamattomin vastaus. - -Minun tarvitsi ainoastaan tehdä ruumiillinen työ totutuksi tavaksi -elämässäni, niin heti suurin osa vahingollisista, kalliista -tottumuksistani ja vaatimuksistani, joita minulla oli ruumiillisen -joutilaisuuteni aikana, itsestään ilman vähintäkään ponnistusta minun -puoleltani minulta unohtuivat. Puhumattakaan tavasta muuttaa päivä -yöksi ja päinvastoin, vuoteesta, puvusta, määrätystä puhtaudesta, -jotka ovat suorastaan mahdottomia ja epämukavia ruumiillista työtä -tehdessä, itse ravintokin, ravinnon laatu kokonaan muuttui. - -Imelän, rasvaisen, höystetyn, erikoisen asemesta, jota ennen teki -mieli, kaipasi nyt eniten kaikkein yksinkertaisinta ravintoa: -kaalilientä, puuroa, hapanleipää. - -Niin että, puhumattakaan yksinkertaisten, vähään tyytyvien työmiesten -esimerkin tekemästä vaikutuksesta, itse tarpeetkin huomaamattomasti -muuttuivat työteliään elämän kautta, niin että minun ruumiillisen -työn pisarani, sitä myöten kuin totuin ja opin työhön, tuli -huomattavammaksi. Sitä myöten kuin työni tuli hedelmällisemmäksi, -aloin yhä vähemmän vaatia toisten työtä, ja elämäni alkoi -luonnollisesti, ilman ponnistuksia ja puutteenalaisuutta lähestyä -semmoista yksinkertaista elämää, jommoista en voinut uneksiakaan -silloin kun en täyttänyt työnlakia. Huomasin, että ne vaatimukseni, -joitten tyydyttäminen kysyi enin varoja -- nimittäin kunnianhimon ja -ikävän haihduttamisen -- johtuivat suoranaisesti joutilaasta elämästä. - -Ruumiillista työtä tehdessä ei ollut sijaa kunnianhimolle, eikä -ikävän haihduttamisen tarvetta, koska aika kului hauskasti. Ja -työstä väsyttyä oli tavallinen lepo teetä juoden, kirjan ääressä, -keskustellen omaisten kanssa, verrattoman paljon hauskempaa kuin -teatteri, kortinpeli, konsertit, suuri seura, -- kaikki nuo asiat, -jotka maksavat niin paljon. - -Kysymykseen, eikö tuo outo työ vahingoita terveyttä, joka on -välttämätön ihmisiä palveltaessa, vastaan, vastoin kuuluisien -lääkärien väitteitä, että muka kovasta ruumiillisesta työstä, -varsinkin minun iälläni, voi olla vahingollisia seurauksia (ja että -parempi on voimistelu, hierominen y.m., jotka korvaavat luonnolliset -elämän ehdot), -- että mitä enemmän jännitetty oli työ, sitä -voimakkaammaksi, reippaammaksi, iloisemmaksi ja hyväntahtoisemmaksi -tunsin itseni. Niin että näytti epäilemättömältä, että aivan samoin -kuin kaikki nuo ihmisjärjen keksinnöt: sanomalehdet, teatterit, -konsertit, vierailut, tanssiaiset, kortinpeli, aikakauskirjat, -romaanit eivät ole mitään muuta kuin keinoja ylläpitää ihmisen -henkistä elämää ulkopuolella sen luonnollisia toisten hyväksi -tehtävän työn ehtoja, kaikki terveyshoidolliset ja lääkeopilliset -ihmisjärjen keksinnöt ruuan, juoman, asunnon, ilmanvaihdon, -lämmityksen, vaatetuksen, lääkkeitten, vesien, hieromisen, -voimistelun, sähkö- ynnä muitten parannustapojen alalla ovat vaan -keinoja ylläpitää ihmisen ruumiillista elämää ulkopuolella sen -luonnollisia työn ehtoja, ovat vaan yrityksiä umpeen suljetussa -asunnossa kemiallisten laitosten, veden haihtumisen avulla saada -aikaan kasveille niin hyvää ilmaa kuin mahdollista. Mutta tarvitsee -vaan avata akkuna, tarvitsee vaan menetellä niin, kuin on luontaista -ei ainoastaan ihmiselle, vaan eläimellekin -- että se tarmon varasto, -joka on kokoontunut ravinnon nauttimisen kautta, pääsisi purkautumaan -ruumiillisen työn kautta. - -Lääketieteen ja terveyshoidon syvämieliset päätelmät ovat meidän -piirimme ihmisille samaa kuin se, mitä mekaanikko keksisi estääkseen -lämmitettyä höyrykonetta, joka ei ole käynnissä ja jonka venttiilit -ovat tukossa, räjähtämästä. - -Ja kun selvästi ymmärsin tämän kaiken, rupesi minua naurattamaan. -Monien epäilysten, etsimisien ja pitkällisen ajattelemisen kautta -olin tullut siihen totuuteen, että jos ihmisellä on silmät, ne ovat -sitä varten, että hän niillä katsoisi, korvat sitä varten, että hän -niillä kuulisi, jalat kävelemistä varten ja kädet ja selkä työntekoa -varten, ja että, jos ihminen ei käytä näitä jäseniään siihen, mihin -ne ovat määrätyt, se on hänelle vahingoksi. - -Tulin siihen johtopäätökseen, että meidän, etuoikeutettujen ihmisten, -on käynyt niin kuin erään tuttavani oriitten. - -Muuan pehtori, joka ei ollut mikään hevosten tuntija, sai isännältään -käskyn viedä parhaat oriit hevosmarkkinoille. Hän valitsi parhaat -laumasta, pani pilttuuseen ja syötti niitä kauroilla ja juotti. Mutta -peläten uskoa kalliita hevosia kenenkään huostaan, hän ei niillä -antanut ajaa, ei niitä juoksettanut, eikä edes vienyt ulos tallista. -Kaikkien hevosten jalat menivät pilalle ja hevoset tulivat aivan -kelvottomiksi. - -Samoin on käynyt meidänkin, sillä eroituksella vaan, että hevosia -täytyi pitää kiinni sidottuna, kun ei niitä voi millään pettää, -mutta meitä pidetään tuossa luonnottomassa ja turmiollisessa tilassa -viettelyksien avulla, joihin olemme kietoutuneet kuin kahleisiin. Me -olemme laittaneet itsellemme sekä siveelliselle että ruumiilliselle -luonnollemme vastaisen elämän ja ponnistamme kaikki järkemme -voimat saadaksemme ihmiset vakuutetuksi siitä, että se se juuri -onkin todellisinta elämää. Kaikki, mitä nimitämme kulttuuriksi: -tieteemme, taiteemme, elämän hauskuuttamiskeksinnöt ovat yrityksiä -pettää ihmisen siveellisiä ja luonnollisia vaatimuksia; kaikki, mitä -nimitämme terveydenhoidoksi ja lääketaidoksi, ovat yrityksiä pettää -ihmisluonnon luonnollisia, ruumiillisia vaatimuksia. Mutta näillä -petoksilla on rajansa, ja me olemme menossa niitten yli. - -Jos ihmisen todellinen elämä on semmoinen, niin on parempi olla -kokonaan elämättä, sanoo vallalla oleva uudenaikaisin Schopenhauerin -ja Hartmannin filosofia. Jos elämä on semmoinen, niin on parempi olla -elämättä, sanoo etuoikeutetussa luokassa yhä suureneva itsemurhaajain -joukko. Jos elämä on semmoinen, niin on tulevaistenkin sukupolvien -paras olla elämättä, sanoo tieteen hemmoittelema lääketiede ja sen -keksimät keinot naisen hedelmällisyyden hävittämiseksi. - -Raamatussa on ilmaistuna ihmisen laki: otsasi hiessä pitää sinun -leipääsi syömän ja kivulla pitää sinun lapsesi synnyttämän. - -Talonpoika Bondarev, joka kirjoitti siitä kirjoituksen, on -osoittanut minulle tämän lauselman viisauden. (Kahdella venäläisellä -ajattelevalla ihmisellä on ollut minuun suuri siveellinen vaikutus -ja he ovat rikastuttaneet minun ajatustani ja selvittäneet minulle -maailmankatsomustani. Nämä ihmiset eivät olleet runoilijoita, -oppineita eikä saarnaajia, vaan ne olivat kaksi nykyään elävää -talonpoikaa: Sjutajev ja Bondarev. [Nykyään ovat he molemmat jo -kuolleet. Suom.]). - -Mutta -- nous avons changé tout ca -- sanoo eräs Molière'n henkilö, -puhuessaan puuta heinää lääketieteestä ja väittäessään maksan olevan -vasemmalla puolella. Me olemme sen kaiken muuttaneet: ihmiset eivät -tarvitse tehdä työtä elättääkseen itseään, sen kaiken ovat tekevät -koneet, ja naiset eivät tarvitse synnyttää. Tiede kyllä neuvoo -keinot, sillä ihmisiä on muutenkin liian paljon. - -Krapivenskin kihlakunnassa kuleksii muuan repaleihin puettu mies. Hän -oli ollut sodan aikana viljan ostajana eräällä muonavirkamiehellä. -Tultuaan läheisiin tekemisiin virkamiehen kanssa mies kuuluu -menettäneen järkensä ja saaneen päähänsä sen ajatuksen, että hänkin, -niinkuin herrat, voi olla työtä tekemättä ja saada hänelle tulevan -palkan Hänen Majesteetiltaan Keisarilta. Tämä mies sanoo olevansa -hänen ylhäisyytensä sotaruhtinas Blohin, kaikkien säätyjen sotamuonan -hankkija. Hän sanoo läpikäyneensä kaikki arvoasteet ja että hänen on -Keisarilta saatava avonainen valtakirja rahain nostamiseen, vaatteet, -virkapuvut, hevoset, ajopelit, tee, ruoka, palvelijat y.m. - -Kysymykseen: eikö hän haluaisi työtä? -- hän aina ylpeästi vastaa: -"kiitän paljon, mutta sen kaiken toimittavat kyllä talonpojat". - -Kun hänelle sanotaan, että talonpojat myöskin saattavat kieltäytyä -työstä, vastaa hän: "talonpojille se ei ole vaikeata. Nykyään on -keksitty koneita talonpojille helpotukseksi. Heillä ei ole mitään -vaikeuksia". Kun häneltä kysytään, mitä varten hän elää, vastaa hän: -"ajan kuluksi". - -Minä aina katson tähän ihmiseen, niinkuin peiliin. Minä näen hänessä -itseni ja koko säätyni. - -Käydä läpi arvoasteet elääkseen ajan kuluksi ja saadakseen avonaisen -valtakirjan rahain nostamiseen, samalla kun talonpojat, joilla -koneitten keksittyä ei ole mitään vaikeuksia, hoitavat kaikki -asiat, -- se on täydellinen määritelmä meidän piirimme ihmisten -mielettömästä uskosta. - -Kun me kysymme: mitä meidän on tekeminen? -- niin emmehän me -oikeastaan mitään kysy, vaan ainoastaan väitämme, vaikka emme niin -avomielisesti kuin hänen ylhäisyytensä sotaruhtinas Blohin, ettemme -tahdo mitään tehdä. - -Se, joka tulee järkiinsä, ei voi sitä kysyä, sillä yhdeltä puolen -kaikki, mitä hän käyttää hyväkseen, on tehty ja tehdään ihmiskäsillä, -ja, toiselta puolen, niin pian kuin terve ihminen on herännyt ja -syönyt, syntyy hänessä heti tarve työntekoon sekä jaloilla, käsillä -että aivoilla. Löytääkseen työtä ja sitä tehdäkseen, ei hän tarvitse -muuta kuin olla pidättäytymättä. Ainoastaan se, joka pitää työtä -häpeällisenä, niinkuin se rouvasihminen, joka pyytää vierastaan -olemaan vaivaamatta itseään oven avaamisella ja odottamaan, kunnes -palvelija tulee avaamaan, ainoastaan se voi kysyä, mitä on tekeminen. -Kysymys ei ole työn löytämisestä -- työtä on enemmän kuin kylläksi, -vaan kysymys on siitä, että on totuttava pois siitä rikollisesta -elämänkäsityksestä, että ihminen syö ja makaa omaksi huvikseen, -ja omaksuttava se yksinkertainen ja oikea katsantotapa, jossa -kasvaa ja elää työmies, että ihminen ennen; kaikkea on kone, joka -viritetään ruualla, että sen vuoksi on häpeällistä ja väärin syödä -tekemättä työtä, että syöminen ilman työntekoa on mitä vaarallisin, -tulipaloon verrattava tila. Kun vaan on tuo tietoisuus, niin -työtäkään ei ole puuttuva, ja työ on oleva aina iloista ja hengen -ja ruumiin vaatimuksia; tyydyttävää. Ajattelin asiaa näin: jokaisen -ihmisen päivä jakaantuu itse ateriain kautta neljään osaan, eli -rupeamaan, niinkuin talonpojat sanovat: 1) aika ennen aamiaista, -2) aamiaisesta päivälliseen, 3) päivällisestä väliateriaan ja 4) -väliateriasta illalliseen. Ihmisen toiminta jakaantuu neljään lajiin: -1) jänterevoiman toiminta -- työ käsillä, jaloilla, hartioilla, -raskas työ, josta hikoo; 2) sormien ja kämmenen toiminta, jossa tulee -kysymykseen käsityöammatin näppäryys; 3) järjen ja mielikuvituksen -toiminta; 4) toiminta yhteyden ylläpitämisessä toisten ihmisten -kanssa. Ja sen hyvän, mikä ihmisellä on käytettävänään, voipi -niinikään jakaa neljään lajiin. Joka ihminen käyttää hyväkseen -ensiksikin raskaan työn tuotteita: viljaa, karjaa, rakennuksia, -kaivoja, j.n.e., toiseksi käsityön tuotteita: vaatteita, jalkineita, -huonekaluja j.n.e., kolmanneksi henkisen toiminnan tuotteita: -tieteitä, taiteita, ja neljänneksi yhteyttä ihmisten kesken: -seurustelua j.n.e. Ja minusta näytti olevan parasta järjestää päivän -toimet niin, että harjoittaisi kaikkia neljää ihmisen toimintakykyä -ja tuottaisi kaikkia neljää lajia tuotteita, niin että rupeamat -olisivat määrätyt: ensimäinen raskaaseen työhön, toinen henkiseen, -kolmas käsityöhön ja neljäs seurusteluun ihmisten kanssa. Hyvä on -jos siten voi järjestää työnsä, mutta jos ei voi, niin on ainakin -tärkeätä, että on tietoisuus työn velvollisuudesta, velvollisuudesta -käyttää työhön joka rupeamaa. - -Minä huomasin, että silloin vasta lakkaa se väärä työnjako, joka -on olemassa meidän yhteiskunnassamme, ja pääsee vallalle se oikea -työnjako, joka ei häiritse ihmisen onnea. - -Minä, esimerkiksi, olin koko elämänikäni harjoittanut henkistä -työtä. Minä olin jakanut työn siten, että pidin kirjoittamista, -s.o. henkistä työtä, erikoistoimenani ja muut toimet jätin toisten -tehtäviksi. Mutta tämä järjestys, joka näytti henkiselle työlle -kaikkein edullisimmalta, olikin juuri sille työlle epäedullinen. -Koko elämänaikani minä kirjoitin, ja nukkumisen ja virkistyshetket -järjestin tämän erikoistyöni mukaan, enkä mitään muuta työtä tehnyt. - -Siitä seurasi ensiksikin se, että havaintojeni ja tietojeni piiri -supistui, että minulla usein ei ollut tutkimisen esinettä ja että -usein, aikoessani kuvata ihmisten elämää, huomasin tietämättömyyteni, -ollen pakoitettu ottamaan oppia, kyselemään toisilta semmoista, -mikä jokaiselle ihmiselle, joka ei harjoittanut erikoistyötä, -oli tunnettua. Toiseksi, vaikka minä kirjoitin, ei minulla ollut -mitään sisällistä tarvetta kirjoittaa, eikä kukaan tahtonut -minun kirjoituksiani, s.o. minun ajatuksiani, vaan tarvittiin -ainoastaan minun nimeäni aikakauskirjojen menestymistä varten. -Minä koetin puristaa itsestäni, minkä voin. Toisinaan en mitään -saanut puristetuksi, toisinaan taas jotain hyvin kehnoa, joka ei -minua tyydyttänyt, ja tunsin ikävää. Usein meni päiviä ja viikkoja -niin, että minä söin, join, makasin, mitään tekemättä, tai tein -semmoista, mikä ei ollut kellekään tarpeen, s.o. tein mitä selvintä -ja pahinta rikosta, jommoista niin harvoin, tuskin milloinkaan -tekee työmiesluokan ihminen. Mutta nyt, kun olin tullut huomaamaan -ruumiillisen työn, sekä karkean että käsityön, välttämättömyyden, oli -aivan toisin: aikani kului, joskin vaatimattomassa, mutta varmasti -hyödyllisessä, hauskassa ja opettavassa työskentelyssä. Ja senvuoksi -en jättänyt tätä epäilemättömän hyödyllistä ja iloista työtä -ryhtyäkseni erikoistyöhöni muulloin, kuin tuntiessani sisällistä -tarvetta ja nähdessäni, että minun kirjailijatyötäni suoranaisesti -kaivattiin. Ja tämäpä yksin olikin erikoistyöni hyvyyden ja siis myös -hyödyllisyyden ja hauskuuden ehtona. - -Niinmuodoin niitten ruumiillisten töitten tekeminen, jotka olivat -välttämättömiä minulle, niinkuin jokaiselle ihmiselle, ei ainoastaan -ollut häiritsemättä minun erikoistoimintaani, vaan oli tämän -toiminnan hyvyyden, hyödyllisyyden ja hauskuuden ehtona. - -Lintu on niin rakennettu, että sen täytyy välttämättömästi lentää, -kävellä, nokkia, ja kun se tätä kaikkea tekee, on se tyydytetty, -onnellinen, sanalla sanoen se on silloin lintu. Aivan samoin on -ihminen ainoastaan silloin tyydytetty, ainoastaan silloin ihminen, -kun hän kävelee, liikuttelee, nostelee, työskentelee sormillaan, -silmillään, korvillaan, kielellään, aivoillaan. - -Ihminen, joka on ymmärtänyt kutsumuksensa työhön, on luonnollisesti -pyrkivä siihen työn muutokseen, joka on hänelle luontainen hänen -ulkonaisten ja sisällisten tarpeittensa tyydyttämisessä, ja muuttaa -tämän järjestyksen ainoastaan siinä tapauksessa, että tuntee -itsessään vastustamattoman kutsumuksen johonkin erityiseen työhön ja -tätä työtä häneltä vaativat toiset ihmiset. - -Työn ominaisuus on semmoinen, että kaikkien ihmisen tarpeitten -tyydyttäminen vaatii juuri sitä työn eri lajien vuorottelua, joka -tekee työn hauskaksi, eikä raskaaksi. Ainoastaan väärä usko siihen, -että työ on kirous, saattoi viedä ihmiset siihen vapautumiseen -eräänlaisesta työstä, s.o. toisen työn anastamiseen, jota he -nimittävät työnjaoksi. - -Me olemme vaan niin tottuneet väärään käsitykseemme -työn ominaisuudesta, ja meistä näyttää, että suutarille, -koneenkäyttäjälle, kirjanpitäjälle tai soittajalle on edullisempaa -vapautua ihmiselle luontaisesta työstä. - -Siellä missä ei ole väkivaltaa toisen työn suhteen eikä väärää -uskoa joutilaisuuden iloon, ei yksikään ihminen, harjoittaakseen -erikoistyötä, vapauta itseään ruumiillisesta työstä, joka on -välttämätön hänen tarpeittensa tyydyttämiseksi, sillä erikoistyö -ei ole etu, vaan uhraus, jonka ihminen tekee kutsumukselleen ja -veljiensä hyväksi. - -Maalla asuva suutari, irtautuessaan totutusta, iloisesta työstä -pellolla ja ryhtyessään omaan erikoistyöhönsä, paikatakseen tai -tehdäkseen kengät naapureille, luopuu iloisesta ja hyödyllisestä -työstä pellolla ainoastaan senvuoksi, että hän pitää ammatistaan, -tietää, ettei kukaan muu sitä niin hyvin taida, ja että ihmiset -tulevat olemaan hänelle kiitollisia. Mutta hänelle ei voi tulla -halua koko iäkseen luopua hauskasta työn vaihtelusta. Sama on laita -kylänvanhimman, koneenkäyttäjän, kirjailijan, oppineen. Sehän vaan -näyttää niin meistä, joilla on turmeltunut käsitys asioista, että, -jos tilanomistaja panee konttoristinsa talonpojan työhön, tai -ministeri karkoitetaan siirtolaan, heille se tulee rangaistukseksi, -vahingoksi. Itse asiassa tehdään heille hyvätyö, s.o. vaihdetaan -heidän raskas erikoistyönsä iloiseen vaihtelevaan työhön. - -Luonnollisessa yhteiskunnassa on asianlaita aivan toinen. Tiedän -erään kunnan, jossa ihmiset itse elättivät itseänsä. Yksi tämän -kunnan jäsenistä oli toisia sivistyneempi ja häntä vaadittiin -toisille ääneen lukemaan. Hänen piti päivällä valmistautua lukeakseen -illalla. Hän teki sitä ilolla, tuntien olevansa toisille hyödyllinen -ja tekevänsä hyvää työtä. Mutta hän väsyi pelkän henkisen työn -harjoittamiseen ja hänen terveytensä heikontui. Kunnan jäsenien tuli -häntä sääli ja he pyysivät häntä jälleen työhön pellolle. - -Ihmisille, jotka pitävät työtä elämän ytimenä ja ilona, on elämän -perustana aina oleva taistelu luonnon kanssa: maanviljelystyö, -käsityö, henkinen työ ja yhteyden aikaansaaminen ihmisten kesken. - -Luopuminen yhdestä tai useammasta eri työn lajista ja erikoistyö -tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun erikoistyön tekijä, -rakastaen tätä työtä ja tietäen tekevänsä sitä paremmin kuin muut, -uhraa oman etunsa tyydyttääkseen toisten välittömästi hänelle -esittämiä vaatimuksia. Ainoastaan tämmöinen käsitys työstä ja siitä -johtuva luonnollinen työnjako poistaa sen kirouksen, jonka alaisena -työ on meidän mielikuvituksessamme, ja silloin jokainen työ tulee -aina olemaan ilona, sillä silloin ihminen joko tulee tekemään -epäilemättömän hyödyllistä ja hauskaa työtä, joka ei rasita, tai -tulee tietämään tekevänsä uhrauksen suorittaessaan raskaampaa, -yksipuolista työtä, tehden sitä toisten hyväksi. - -Mutta työnjako on edullisempaa, sanotaan. Kelle se on edullisempaa? - -Edullisempaa on pian saada tehdyksi niin paljon kenkiä ja karttuunia -kuin mahdollista. Mutta kuka on tekevä noita kenkiä ja karttuunia? - -Ihmiset, jotka sukupolvittain tekevät vaan nuppineuloja. Mitenkäs se -voi olla ihmisille edullisempaa? - -Jos kysymys on siitä, että on saatava tehdyksi niin paljon karttuunia -ja nuppineuloja kuin mahdollista, niin saattaa olla niin, mutta -kysymyshän on ihmisistä, heidän onnestaan. Ja ihmisten onni on -elämässä. Elämä taas on työssä. Mitenkäs voi sitten tuskallisen, -riuduttavan työn välttämättömyys olla ihmisille edullisempaa? - -Jos kysymys on ainoastaan muutamien ihmisten edusta lukuun -ottamatta kaikkien ihmisten onnea, niin kaikkein edullisinta on, -että nuo muutamat syövät toisia ihmisiä. Sanotaan sen olevan -maukastakin. Edullisinta kaikille ihmisille on juuri se sama, mitä -minäkin haluan, -- suurin mahdollinen onni ja kaikkien minulla -olevien ruumiillisten, henkisten, omantunnon ja järjen tarpeitten -tyydyttäminen. Ja itseni suhteen olen huomannut, että onneani ja -näitten tarpeitteni tyydyttämistä varten minun pitää vaan parantua -siitä mielettömyydestä, jossa olen elänyt niinkuin ruhtinas Blohin, -joka kuvaili, ettei herrat muka tarvitse tehdä työtä ja että kaikki -se on toisten suoritettava, -- ja, mitään erikoista keksimättä, tehdä -vaan sitä, mikä on ihmiselle luontaista, tyydyttää tarpeitani. Ja sen -huomattuani tulin huomaamaan vielä senkin, että tämä työ tarpeitten -tyydyttämiseksi itsestään jakaantuu eri työn lajeihin, joista -jokaisella on oma viehätyksensä ja jokainen on lepona toisesta. - -Minä olen jakanut tämän työn niihin vaatimuksiin katsoen, jotka -minulla on elämässä, neljään lajiin, päivässä olevan neljän rupeaman -mukaan, ja koetan tyydyttää näitä vaatimuksia. - -Ja minä olen saanut seuraavat vastaukset kysymykseen: mitä meidän on -tekeminen? - -Ensiksi olla valehtelematta itsensä edessä; olipa minun tieni kuinka -kaukana hyvänsä siitä totuuden tiestä, jonka minulle näyttää järki, --- olla totuutta pelkäämättä. - -Toiseksi lakata luulemasta olevansa oikeassa, etevämpi ja erikoisempi -toisia ihmisiä ja tunnustaa itsensä syylliseksi. - -Kolmanneksi: täyttää ikuista, epäilemätöntä ihmisen lakia -- koko -olennollaan työtä tehden taistella luonnon kanssa oman ja toisten -ihmisten elämän ylläpitämiseksi. - - - - -XXXIX. - - -Minä olen nyt sanonut sen, mikä koskee minua, mutta en voi pidättää -itseäni sanomasta vielä sitä, mikä koskee kaikkia: tarkastamasta -niitä johtopäätöksiä, joihin olen tullut, yleisten näkökohtien -valossa. - -Minun tekee mieli sanoa, minkä vuoksi minusta näyttää, että hyvin -monien meidän piirimme ihmisten täytyy tulla samaan johtopäätökseen -kuin minäkin, ja mitä siitä seuraa, jos edes jotkut ihmiset siihen -tulevat. - -Minä luulen monien tulevan samaan kuin minä, sillä jos vaan meidän -piirimme, meidän luokkamme ihmiset totisesti katsahtavat itseensä, -niin nuoret ihmiset, jotka etsivät persoonallista onnea, kauhistuvat -yhä kasvavaa, selvään turmioon heitä johtavaa elämänsä kurjuutta, -omantunnon ihmiset kauhistuvat elämänsä julmuutta ja laittomuutta ja -arat ihmiset kauhistuvat elämänsä vaaranalaisuutta. - -_Elämämme onnettomuus:_ vaikka me, rikkaat ihmiset, parantelemmekin -ja koetamme tieteen ja taiteen avulla tukea väärää elämäämme, -tulee tämä elämä vuosi vuodelta heikommaksi, sairaaloisemmaksi -ja tuskallisemmaksi, vuosi vuodelta kasvaa itsemurhien ja lasten -synnyttämisestä kieltäytymisien lukumäärä, vuosi vuodelta heikkonevat -uudet sukupolvet tässä säädyssä, vuosi vuodelta me tunnemme elämämme -ikävyyden enenevän. - -Silminnähtävää on, ettei tällä elämän mukavuuksien ja hauskuuksien, -lääkitsemisten, tekohampaitten, tekotukkien, keinotekoisten -hengitysten ja masaasien tiellä voi olla pelastusta. Tämä totuus -on tullut semmoiseksi _ismiksi_, että sanomalehdissä on reklaameja -vatsapulvereista rikkaita varten nimellä: Blessings for the poor -(autuus on köyhiä varten), jossa sanotaan, että ainoastaan köyhillä -on säännöllinen ruuansulatus, vaan rikkaat tarvitsevat apukeinoja. - -Korjata tätä ei voi minkäänlaisilla huvituksilla, mukavuuksilla eikä -pulvereilla, -- parannuksen voi saada aikaan vaan elämän muutos. - -_Elämämme ristiriita omantuntomme kanssa_: koetimmepa me kuinka -paljon hyvänsä itsemme edessä puolustaa uskottomuuttamme ihmiskuntaa -kohtaan, niin kaikki meidän puolustuksemme hajoavat kuin tuhka -tuuleen silminnähtävän tosiasian edessä: ympärillämme kuolee ihmisiä -ylivoimaisesta työstä ja puutteesta; me turmelemme ihmisten ravinnon, -vaatteet, työn ainoastaan saadaksemme huvitusta ja vaihtelua. Ja -senvuoksi piirimme ihmisen omatunto, jos sitä hänessä on hituistakaan -jälellä, ei voi nukkua, vaan se myrkyttää kaikkia niitä elämän -mukavuuksia ja hauskuuksia, joita meille toimittavat työssä kärsivät -ja sortuvat veljet. - -Mutta paitsi sitä, että jokainen omantunnon ihminen itse sen tuntee, -koko paras osa tieteestä ja taiteesta, se, joka vielä tietää -kutsumuksensa, alinomaa meitä muistuttaa meidän julmuudestamme ja -laittomasta asemastamme. Vanhat lujat puolustukset ovat kaikki -kumotut, uudet, tilapäiset tieteen ja taiteen edistyksen puolustukset -eivät kestä yksinkertaisen, terveen järjen arvostelua. - -Ihmisten omaatuntoa eivät voi rauhoittaa uudet keksinnöt, vaan -ainoastaan elämän muutos, jonka tapahduttua ei tule olemaan tarpeen -eikä syytä puolustautua. - -_Elämämme vaaranalaisuus_: koetimmepa kuinka paljon hyvänsä salata -itseltämme sitä ilmeistä vaaraa, joka koituu meille kärsivällisyyden -loppumisesta niiltä ihmisiltä, joita me kuristamme, koetimmepa miten -paljon hyvänsä ehkäistä tätä vaaraa kaikellaisilla petoksilla, -väkivaltaisuuksilla ja hyvityksillä, tämä vaara kasvaa päivä -päivältä, hetki hetkeltä ja on nyt jo niin uhkaava, että me hädin -tuskin pysyttelemme veneessämme pauhaavan meren laineella, joka -on meidät nielemäisillään vihaiseen kitaansa. Työväen luokan -vallankumous kaikkine kauhuineen ja murhineen on uhannut meitä jo -30 vuotta ja me saamme kaikellaisilla viekkauksillamme ainoastaan -jonkun aikaa viivytetyksi sen puhkeamista. Semmoinen on tila -Euroopassa, semmoinen on tila meillä ja vielä huonompikin, sillä -meillä ei ole varaventtiilejä. Kansaa sortavilla luokilla, lukuun -ottamatta keisaria, ei nyt ole kansan silmissä mitään puolustusta. -Ne pysyttelevät asemassaan ainoastaan väkivallalla, viekkaudella ja -opportunismilla, s.o. oveluudella, mutta viha kansan huonommissa -edustajissa ja ylenkatse paremmissa kasvaa hetki hetkeltä. - -Meidän kansassamme on kolmena tai neljänä viime vuotena tullut -yleisesti käytäntöön uusi, paljon merkitsevä sana. Tällä sanalla -nimitetään ja haukutaan meitä nykyään kaduilla, ja tämä sana on -- -"tyhjäntoimittajat". - -Sorretun kansan viha ja ylenkatse kasvaa, ja rikkaitten luokkien -ruumiilliset ja henkiset voimat heikkonevat. Petos, jonka varassa -kaikki pysyy, alkaa tulla ikäkuluksi, eivätkä rikkaat luokat enää voi -millään lohduttaa itseään tässä kuoleman vaarassa. - -Palata entiseen ei voi, voittaa takaisin menetettyä luottamusta ei -voi, eikä niille, jotka eivät tahdo elämäänsä muuttaa, jää muuta -jälelle kuin toivoa, ettei tuho heidän elämänsä aikana vielä tule. -Tulkoon sitten jälestäpäin mitä tulee. - -Niin tekeekin rikkaitten luokkain sokea lauma, mutta vaara yhä -kasvaa, ja hirmuinen tilinpäivä lähenee. - -Kolme on seikkaa, jotka osoittavat rikkaille luokille heidän elämänsä -muutoksen välttämättömyyttä: oman persoonallisen ja omaisten onnen -tarve, jota ei voi tyydyttää rikkaitten ihmisten kulkemalla tiellä, -tarve tyydyttää omantunnon ääntä, joka silminnähtävästi on mahdotonta -nykyisellä tiellä, sekä uhkaava ja yhä kasvava elämän vaaranalaisuus, -jota ei voi millään ulkonaisella keinolla poistaa. Kaikki nämä kolme -seikkaa vaativat rikkaita luokkia muuttamaan elämänsä, sillä tavalla -muuttamaan, että se tyydyttäisi sekä onnentarvetta että omaatuntoa ja -poistaisi vaaran. - -Ja semmoinen muutos voi olla vaan yksi: heretä pettämästä, katua ja -tunnustaa, että työ on elämän ilo eikä kirous. - -Mutta mitäs siitä seuraa, jos minä 10, 8, 5, tuntia teen ruumiillista -työtä, jonka mielellään suorittavat tuhannet talonpojat sen rahan -edestä, jota minulla on? -- sanotaan tähän. - -Siitä on ensiksikin se yksinkertainen ja varma seuraus, että sinä -tulet iloisemmaksi, terveemmäksi, reippaammaksi, hyväntahtoisemmaksi -ja saat kokea tosi elämää, jota olet paennut, tai jota sinulta on -salattu. - -Toiseksi seuraa se, että, jos sinulla on omatunto, et tule kärsimään, -niinkuin nyt kärsit, nähdessäsi ihmisten työntekoa, vaan sinulla -tulee aina olemaan iloinen tietoisuus siitä, että sinä päivä -päivältä yhä enemmän tyydytät omantuntosi vaatimuksia ja vapaudut -siitä hirveästä tilasta, jossa pahuutta on niin paljon kokoontunut, -että on mahdotonta tehdä hyvää ihmisille. Sinä olet tunteva iloa, kun -saat elää vapaasti ja voit tehdä hyvää. Sinä puhkaset akkunan ja näet -sen siveellisen maailman piirin, joka on ollut sinulta peitettynä. -Ikuisen kostonpelon sijaan olet tunteva pelastavasi toisiakin tästä -kostosta ja, mikä on pääasia, vapauttavasi sorretuita julmasta vihan -ja koston tunteesta. - -"Mutta naurettavaahan on", sanotaan tavallisesti, "meidän, meidän -piirimme ihmisten, syvämielisine filosoofisine, tieteellisine, -taiteellisine, kirkollisine, yhteiskunnallisine kysymyksinemme, -meidän: ministerien, senaattorien, akadeemikkojen, professorien, -taiteilijain, meidän, joitten ajasta on neljännestunnillakin jo -suuri arvo, tuhlata aikaamme kenkiemme puhdistamiseen, perunain -istuttamiseen, tai kanojen ja lehmän syöttämiseen y.m.s. töihin, -joita meille ja meidän edestämme ilolla tekee meidän piharenkimme, -kyökkipiikamme ja tuhannet ihmiset." Mutta miksikäs me sitten itse -puemme vaatteet yllemme, pesemme itsemme, miksikä me itse kävelemme, -tarjoamme tuolia naisille, vieraille, avaamme ja suljemme ovia, -autamme vaunuihin nousemaan, teemme senkin seitsemän asiaa, joita -ennen tekivät meidän edestämme orjat? - -Sentähden, että katsomme niin pitävän tehdä, että ihmisarvo sitä -vaatii, että se on ihmisen velvollisuus. - -Sama on laita ruumiillisen työnkin. - -Ihmisen arvon mukaista, hänen pyhä velvollisuutensa on käyttää -hänelle annettuja käsiä siihen mihin ne ovat aijotut, eikä siihen, -että ne veltostuisivat, että niitä ainoastaan pestäisiin ja -puhdistettaisiin ja että niitä käytettäisiin vaan ruuan ja juoman -suuhun panemiseen ja paperossin pitelemiseen. - -Semmoinen merkitys on ruumiillisen työn harjoittamisella jokaiselle -ihmiselle joka yhteiskunnassa, mutta meidän yhteiskunnassamme, missä -luopuminen tästä luonnon laista on tullut kokonaisen ihmispiirin -onnettomuudeksi, on ruumiillisen työn harjoittamisella vielä -toinenkin merkitys -- semmoisen saarnan ja toiminnan merkitys, -joka poistaa ihmiskuntaa uhkaavaa hirmuista kurjuutta. Sanoa, -että sivistyneelle ihmiselle on ruumiillisen työn harjoittaminen -vähäpätöistä, on samaa kuin temppeliä rakennettaessa sanoa: mitä -tärkeätä siinä on, että kivi asetetaan tasaisesti paikoilleen? - -Jokaisen suuren työn tunnusmerkkinä on se, että sitä tehdään -huomaamattomuudessa, vaatimattomuudessa, yksinkertaisuudessa: ei -kyntäminen, ei rakentaminen, ei karjan paimentaminen, eipä edes -ajatteleminenkaan käy päinsä erityisessä valaistuksessa, univormuun -puettuna ja kanuunain jyskeessä. Valaistus, kanuunain jyske, -musiikki, univormut, loisto, joihin olemme tottuneet yhdistämään -toimen tärkeyden käsitettä, ovat päinvastoin aina todistuksena toimen -tärkeyden puutteesta. - -Suuret työt, tosi työt ovat aina yksinkertaisia ja vaatimattomia. - -Ja semmoinen on se suuri tehtävä, joka on meidän edessämme: niitten -hirmuisten ristiriitojen ratkaiseminen, joissa elämme. - -Ja työt, jotka ratkaisevat nämä ristiriidat, ovat noita -vaatimattomia, huomaamattomia, naurettavilta näyttäviä töitä: itsensä -palveleminen, ruumiillinen työ omaksi hyväkseen ja toisten hyväksi. -Ne ovat meidän, rikkaitten ihmisten, tehtävinä, jos me käsitämme -asemamme onnettomuuden, sydämmettömyyden ja vaaranalaisuuden. - -Mitä siitä seuraa, jos minä ja joku kymmenkunta ihmistä olemme -halveksimatta ruumiillista työtä ja pidämme sitä välttämättömänä -onnellemme, omantuntomme rauhalle ja turvallisuudellemme? Seuraa -se, että tulee olemaan yksi tai useampia kymmenkuntia ihmisiä, -jotka, joutumatta kenenkään kanssa taisteluun, ilman hallinnollista -tai vallankumouksellista väkivaltaa ratkaisevat itselleen -ratkaisemattomalta näyttävän, koko maailman vastattavana olevan -kysymyksen, ja ratkaisevat sen niin, että heidän sen johdosta tulee -olemaan parempi elää, että heidän omatuntonsa tulee rauhallisemmaksi -ja että vainot lakkaavat heitä peloittamasta, seuraa se, että -toisetkin ihmiset näkevät, että heidän kaikkialta etsimänsä onni -on heidän luonansa, että ratkaisemattomilta näyttävät ristiriidat -omantunnon ja maailman järjestyksen välillä ratkaistaan mitä -helpoimmalla ja ilahuttavimmalla tavalla, ja että ympärillä olevia -ihmisiä pitää lähestyä ja rakastaa, eikä pelätä. - -Ratkaisemattomalta näyttävä kysymys on vanha kysymys toisten työn -hyväkseen käyttämisestä, joka meidän aikanamme ilmenee omaisuudessa. - -Ennen ihmiset käyttivät toisten työtä hyväkseen suorastaan -väkivallan, orjuuden kautta, nykyään se tapahtuu omaisuuden avulla. - -Omaisuus on meidän aikanamme juurena kaikkeen pahaan: niitten -ihmisten kärsimyksiin, joilla sitä on tai joilta se puuttuu, niitten -ihmisten omantunnon vaivoihin, jotka sitä väärin käyttävät, ja siihen -vaaraan, joka uhkaa syntyä yhteentörmäyksestä omaisuutta omaavien ja -sitä vailla olevien välillä. Omaisuus on pahan juuri ja kuitenkin -se on se, jonka hankkimista tarkottaa koko nykyisen yhteiskuntamme -toiminta, se, mikä ohjaa koko maailmamme toimintaa. - -Valtiot, hallitukset vehkeilevät ja sotivat omaisuuden vuoksi -- -Reinin rannoilla, Afrikassa, Kiinassa, Balkanin niemimaalla olevan -maan vuoksi. Pankkiirit, kauppiaat, tehtailijat, maanviljelijät -tekevät työtä, viekastelevat, kiusaavat itseänsä ja muita omaisuuden -vuoksi; virkamiehet, käsityöläiset hikoilevat, pettävät, sortavat, -kärsivät omaisuuden vuoksi; oikeudet, poliisi suojelevat omaisuutta; -pakkotyö, vankilat -- kaikki niin kutsuttujen rangaistusten kauhut -ovat olemassa omaisuuden vuoksi. - -Omaisuus on kaiken pahan juuri, mutta omaisuuden jakamista ja -turvaamista ajattelee koko maailma. - -Mitäs on sitten omaisuus? - -Ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan, että omaisuus on jotain -ihmiselle todella kuuluvaa. Senvuoksi he ovat nimittäneetkin sen -omaisuudeksi. Me sanomme talostamme ja kädestämme samalla tavalla: -minun oma käteni ja minun oma taloni. - -Mutta sehän on ilmeistä erehdystä ja taikauskoa. - -Me tiedämme, tai ainakin on meidän helppo huomata, että omaisuus -on ainoastaan keino käyttää hyväkseen toisten työtä. Mutta -toisten työ ei mitenkään voi olla minun omaani. Sillä ei ole edes -mitään yhteistä omaisuuden käsitteen kanssa, joka käsite on hyvin -täsmällinen ja määrätty. Omakseen on ihminen aina nimittänyt ja -tulee nimittämään itseänsä, sitä, mikä on hänen tahtonsa alaista ja -hänen tietoisuuteensa yhtyneenä, -- omaa ruumistaan. Niin pian kuin -ihminen nimittää omaisuudeksi sitä, mikä ei ole hänen ruumistaan, -mutta jonka hän toivoisi alistuvan hänen tahtonsa alle niinkuin hänen -ruumiinsakin, niin hän erehtyy ja tuottaa itselleen pettymyksiä, -kärsimyksiä, ja tulee pakoittaneeksi muitakin kärsimään. - -Ihminen nimittää omaisuudekseen vaimoansa, lapsiansa, orjiansa, -tavaroitansa, mutta todellisuus näyttää hänelle aina hänen -erehdyksensä, ja hänen täytyy luopua tuosta taikauskosta tai kärsiä -ja pakoittaa muita kärsimään. - -Nyt me, nimellisesti luopuen ihmisten omistamisesta, rahojen avulla, -sen kautta, että hallitus niitä perii, vaadimme omistusoikeutta -rahoihin, s.o. toisten työhön. - -Mutta niinkuin omistusoikeus vaimoon, poikaan, orjaan, hevoseen -on keksittyä, todellisuudessa olematonta oikeutta, joka vaan -tuottaa siihen uskojalle kärsimyksiä, sillä vaimo, poika eivät tule -koskaan alistumaan minun tahtoni alle niinkuin ruumiini, ja minun -todelliseksi omaisuudekseni jää kuitenkin yksin minun ruumiini, -samoin ei rahallinenkaan omaisuus koskaan tule omaisuudeksi, vaan -ainoastaan itsensä pettämiseksi ja kärsimysten lähteeksi, ja -omaisuudeksi jää ainoastaan ruumiini, se, joka aina alistuu minun -tahtoni ja tietoisuuteni alle. - -Ainoastaan me, jotka olemme niin tottuneet nimittämään -omaisuudeksemme muutakin kuin omaa ruumistamme, saatamme luulla -semmoisen hurjan taikauskon voivan olla meille hyödyllisen ja -tuottamatta vahingollisia seurauksia, mutta kun vaan syventyy -asian ytimeen, niin huomaa, mitenkä tuolla taikauskolla, niinkuin -jokaisella muullakin, on hirmuiset seurauksensa. - -Ottakaamme vaikka kaikkein yksinkertaisin esimerkki. - -Minä pidän itseäni omaisuutenani ja toista ihmistä omaisuutenani. - -Minun täytyy osata laittaa päivällistä. Jos minulla ei olisi -taikauskoa toisen ihmisen omistamisesta, niin minä, opettaisin -tuon taidon, niinkuin jokaisen muunkin tarpeellisen taidon, -todelliselle omaisuudelleni, s.o. ruumiilleni, mutta nyt minä -sen sijaan opetan kuviteltua omaisuuttani, ja tuloksena on, että -kokkini ei minua tottele, ei tahdo tehdä minulle mieliksi, jopa -karkaakin minun luotani tai kuolee, ja minä jään herätettyine, mutta -tyydyttämättömille tarpeineni, kykenemättömänä oppimaan ja tietäen, -että olen noihin puuhiin kokin vuoksi tuhlannut yhtä paljon aikaa, -kuin olisin tarvinnut itse oppiakseni. Sama on laita rakennusten, -vaatteitten, huonekalujen, maan, rahan omistamisen. Jokainen -kuviteltu omistaminen herättää minussa suhteettomia tarpeita, jotka -eivät aina ole tyydytettävissä, ja riistää minulta mahdollisuuden -hankkia todelliselle ja varmalle omaisuudelleni, ruumiilleni, niitä -tietoja, taitoja, tottumuksia, sitä kehitystä, joita olisin voinut -hankkia. - -Tulos on aina se, että minä turhaan kulutan voimani, välistä koko -elämäni semmoiseen, mikä ei ole ollut eikä ole voinut olla minun -omaisuutenani. - -Minä laitan kuvitellun oman kirjaston, oman taulukokoelman, oman -kortteerin, omat vaatteet, hankin omat rahat, ostaakseni niillä, -mitä tarvitsen, ja loppu on se, että puuhatessani tämän kuvittelun -omaisuuden kanssa, niinkuin se olisi todellinen, kadotan kokonaan -tietoisuuden siitä, mikä on minun todellinen omaisuuteni, jota -todella voin käyttää työhön, joka voi olla minulle hyödyksi ja -joka aina on vallassani, ja siitä, mikä ei ole eikä voi olla minun -omaisuutenani, nimitinpä sitä miten hyvänsä, ja joka ei voi olla -toimintani esineenä. - -Sanoilla on aina selvä merkitys siihen asti, kunnes me tahallamme -annamme niille väärän merkityksen. - -Mitä merkitsee sana omaisuus? Omaisuus on se, mikä on annettu, mikä -kuuluu minulle yksinomaan, se, mitä voin käyttää mieleni mukaan, -se, mitä ei kukaan minulta voi ottaa pois, mikä jää minun omakseni -elämäni loppuun asti, ja se, jota minun täytyy käyttää, enentää, -parantaa. - -Semmoisena omaisuutena on jokaiselle ihmiselle ainoastaan hän itse. - -Mutta itse asiassa tässä merkityksessä ajatellaankin tavallisesti -kuviteltua omaisuutta, jonka vuoksi onkin olemassa kaikki paha -maailmassa: sodat, tuomiot, teloitukset, vankilat, sekä ylellisyys, -turmelus, murha ja ihmisten perikato. - -Mitäs sitten seuraa siitä, että kymmenkunta ihmistä kyntää, hakkaa -puita, tekee kenkiä ei pakosta, vaan tietäen että ihmisen pitää -tehdä työtä ja että, mitä enemmän hän tekee työtä, sitä parempi -se hänelle on? Seuraa se, että kymmenkunta ihmistä tai vaikkapa -vaan yksi ihminen niin hyvin tietoisuudessaan kuin itse työssä -näyttää toisille, että se hirmuinen paha, josta he kärsivät, ei ole -kohtalon laki, Jumalan tahto tai historiallinen välttämättömyys, -vaan taikausko, joka ei ollenkaan ole voimakas eikä peloittava, -vaan heikko ja mitätön, ja johon täytyy heretä uskomasta, niinkuin -epäjumaliin, vapautuaksensa siitä ja rikkoakseen sen kuin hataran -hämähäkin verkon. - -Ihmiset, jotka rupeavat työskentelemään täyttääkseen elämänsä iloista -lakia, s.o. työn lakia, vapautuvat kurjuutta kohdussaan kantavasta -omaisuuden taikauskosta, ja tuon valeomaisuuden suojelemista -varten olemassa olevat maailman laitokset osoittautuvat heille -tarpeettomiksi, jopa vastuksellisiksikin; kaikille selvenee, että -nämä laitokset eivät ole tarpeellisia, vaan vahingollisia, keksityitä -ja vääriä elämän ehtoja. - -Ihmiselle, joka ei pidä työtä kirouksena, vaan siunauksena, on -ulkopuolella hänen ruumistaan oleva omaisuus, s.o. oikeus eli -mahdollisuus käyttää hyväkseen toisten työtä, ei ainoastaan hyödytön, -vaan vastuksellinen. - -Jos minä olen tottunut laittamaan päivällistä ja mielelläni sitä -teen, niin se, että toinen ihminen rupeaa sitä minulle tekemään, -riistää minulta minun totutun toimeni tyydyttämättä minua kuitenkaan -niin, kuin itse itseäni tyydyttäisin. Sitä paitsi kuvitellun -omaisuuden hankkiminen tulee semmoiselle ihmiselle tarpeettomaksi: -ihminen, joka pitää työtä itse elämänä, täyttää sillä elämänsä ja -sen vuoksi yhä vähemmän tarvitsee toisten työtä, s.o. omaisuutta, -joutilaan aikansa kuluttamista, hauskuuksia ja elämänsä kauneutta -varten. - -Jos ihmisen elämä on täytetty työllä, niin hän ei tarvitse monia -huoneita ja huonekaluja, monenlaisia kauniita pukuja, hän tarvitsee -vähemmän kallista ravintoa, ei tarvitse huvituksia. - -Ja pääasia on, että ihminen, joka pitää työtä elämänsä tehtävänä -ja ilona, ei ole etsivä semmoista helpoitusta työssään, jonka voi -hänelle antaa toisten työ. - -Ihminen, joka pitää elämää työnä, on pitävä päämääränään, sitä myöten -kuin hän saavuttaa taitoa, kätevyyttä ja kestävyyttä, yhä suurempaa -ja suurempaa työtä, joka yhä enemmän täyttää hänen elämäänsä. - -Semmoiselle ihmiselle, joka pitää elämänsä tarkotuksena työtä, eikä -sen tuloksia, omaisuuden, s.o. toisten työn hyväkseen käyttämistä, ei -voi olla kysymystäkään työaseista. - -Vaikka semmoinen ihminen aina valitseekin työaseiksi -tarkotuksenmukaisimmat, saa hän saman tyydytyksen työstä silloinkin, -kun hän käyttää vähemmän tarkotuksenmukaisia työkaluja. - -Jos hänellä on höyryllä käypä aura, niin hän kyntää sillä, mutta jos -ei hänellä semmoista ole, niin hän kyntää tavallisella auralla. Jos -ei sitäkään ole, niin hän kuokkii kuokalla ja kaikissa olosuhteissa -samalla tavalla saavuttaa tarkotuksensa, -- elää elämänsä ihmisille -hyödyllisessä työssä, ja senvuoksi saa täyden tyydytyksen. - -Ja semmoisen ihmisen tila on sekä ulkonaisessa että sisällisessä -suhteessa onnellisempi kuin sen, joka viettää elämänsä omaisuuden -kokoamisessa. - -Ulkonaisessa suhteessa ei semmoinen ihminen koskaan tule olemaan -puutteessa, sillä ihmiset, nähdessään hänen halunsa työhön, joka -on niinkuin myllyä käyttävä veden voima, tulevat aina koettamaan -tehdä hänen työnsä niin tuottavaksi kuin mahdollista, ja senvuoksi -turvaamaan hänen aineellista toimeentuloansa, jota he eivät tee -omaisuutta tavoitteleville ihmisille. Ja aineellisen toimeentulon -turvaaminen onkin kaikki, mitä ihminen tarvitsee. - -Sisällisessä suhteessa tulee semmoinen ihminen aina olemaan -onnellisempi sitä, joka tavoittelee omaisuutta, sillä jälkimmäinen ei -koskaan ole saavuttava sitä, mihin hän pyrkii, jota vastoin edellinen -aina, voimiensa mukaan, heikkona, vanhana, kuolevana saa täyden -tyydytyksen ja ihmisten rakkauden ja myötätuntoisuuden. - -Tämmöiset ovat siis seuraukset siitä, että jotkut hupsut rupeavat -kyntämään, valmistamaan kenkiä y.m.s. sen sijaan, että polttelisivat -paperosseja, pelaisivat vistiä ja ajelisivat pitkin kaupunkia -kuletellen ikäväänsä mukanaan niitten 10 tunnin aikana, jotka -henkisen työn tekijällä on joka päivä vapaana. - -Seuraa se, että nuo hupsut itse työssä näyttävät, että se kuviteltu -omaisuus, jonka vuoksi ihmiset kärsivät, piinautuvat ja piinaavat -toisia, ei ole tarpeen onnea varten, on vaan vastuksena ja pelkkää -taikauskoa, -- että todellista omaisuutta on ainoastaan oma pää, -omat kädet, omat jalat, ja että, voidakseen todelliseksi hyödykseen -ja ilokseen käyttää tätä omaisuutta, täytyy hyljätä väärä käsitys -ulkopuolella ruumista olevasta omaisuudesta, johon me kulutamme -elämämme parhaat voimat. Seuraa se, että nämä ihmiset näyttävät, että -vasta silloin, kun ihminen herkeää uskomasta kuviteltuun omaisuuteen, -vasta silloin hän kehittää todellisen omaisuutensa: kykynsä, -ruumiinsa niin, että ne antavat hänelle satakertaisen hedelmän ja -onnen, josta meillä ei ole käsitystäkään, ja tulee olemaan semmoinen -hyödyllinen, voimakas, hyväluontoinen ihminen, joka, viskasipa hänet -minne tahansa, aina putoo jaloilleen, aina on kaikille veljenä, -kaikille käsitettävä, tarpeellinen ja kallis. Ja ihmiset, nähdessään -tuon yhden, tai nuo kymmenen hupsua, tulevat ymmärtämään, mitä -heidän kaikkien on tekeminen aukaistakseen sen hirmuisen solmun, -johon heidät on solminut omaisuuden taikausko, vapautuakseen siitä -onnettomasta tilasta, joka heidät saa yhteen ääneen valittamaan. - -Mutta mitä voi yksi ihminen semmoisessa joukossa, joka on toista -mieltä? - -Ei mikään väite selvemmin kuin tämä osoita niitten erehdystä, jotka -sitä käyttävät. - -Kas tässä esimerkki. Työmiehet hinaavat lotjaa vasten virtaa. Voiko -tosiaankin olla olemassa semmoista tyhmää hinaajaa, joka kieltäytyisi -tarttumasta köyteen senvuoksi, ettei hän yksin kykene lotjaa -hinaamaan. - -Se, joka tunnustaa, että hänellä, paitsi eläimellisen elämisen, -syömisen ja nukkumisen oikeuksia, on jokin inhimillinen velvollisuus, -tietää varsin hyvin, mikä tämä inhimillinen velvollisuus on, aivan -niinkuin sen tietää hinaaja. Hinaaja tietää hyvin, että hänen -on vaan tartuttava köyteen ja kuljettava määrättyä, valmiiksi -tallattua polkua. Hän rupeaa etsimään mitä ja miten hänen on tehtävä -ainoastaan silloin, kun hän heittää köyden käsistään. Sama on laita -kaikkien ihmisten, jotka tekevät yhteistä työtä, sama on laita koko -ihmiskunnan: jokaisen on tartuttava köyteen ja kulettava isännän -määräämään suuntaan vasten virtaa. Ja sitä varten onkin annettu sama -järki kaikille ihmisille, että tämä suunta aina olisi sama. - -Ja tämä suunta on niin silminnähtävä ja varma sekä koko meitä -ympäröivien ihmisten elämässä että kunkin ihmisen omassa tunnossa, ja -niinikään koko ihmisten ilmituomassa viisaudessa, että ainoastaan se, -joka ei tahdo tehdä työtä, saattaa sanoa, ettei hän sitä näe. - -Mitäs tästä sitten seuraa? - -Se, että yksi tai kaksi ihmistä rupeaa hinaamaan. Sen nähdessään -yhtyy niihin kolmas, ja niin alkavat parhaat ihmiset toinen toisensa -perästä hinata siksi kunnes lotja lähtee liikkeelle, vetäen mukaansa -nekin, jotka eivät vielä ymmärrä, _mitä_ on tekeillä ja _mitä varten_. - -Itsetietoisesti Jumalan lakia täyttääkseen työskenteleviin yhtyy -ensin ihmisiä, jotka puolittain itsetietoisesti tunnustavat -totuuden. Sitten niihin yhtyy suuri joukko ihmisiä, jotka ainoastaan -uskomalla eturivin miehiä tunnustavat totuuden, ja lopuksi sen -tunnustaa ihmisten enemmistö, ja silloin ihmiset lakkaavat itseänsä -turmelemasta ja löytävät onnen. Se tulee tapahtumaan silloin (ja -hyvin pian), kun meidän piirimme ihmiset, ja heidän jälessään -koko suuri työväen enemmistö, tulee siihen käsitykseen, ettei -ole hävettävää ulkohuoneitten tyhjentäminen ja puhdistaminen, -vaan on hävettävää niitten täyttäminen toisten ihmisten, veljien, -tyhjennettäviksi, ettei ole hävettävää korkeavartisissa saappaissa -mennä vieraisiin, vaan on hävettävää kalossit jalassa kulkea ihmisten -sivu, joilla ei ole mitään jalkineita, ettei ole hävettävää olla -osaamatta ranskankieltä tai tietämättä viimeistä uutista, vaan -on hävettävää syödä leipää, tietämättä, miten sitä valmistetaan, -ettei ole hävettävää olla ilman tärkkipaitaa ja puhtaita vaatteita, -vaan on hävettävää käydä puhtaissa vaatteissa, siten ilmaisten -joutilaisuuttansa, ettei ole hävettävää se, että kädet ovat -likaisina, vaan se, etteivät kädet ole työstä karkeina. - -Näin tulee olemaan silloin, kun sitä on vaativa yleinen mielipide. Ja -yleinen mielipide on sitä vaativa silloin, kun ihmisten käsityksestä -häviävät ne harhaluulot, jotka ovat peittäneet heiltä totuuden. Minun -muistini aikana on suuria muutoksia tapahtunut tässä suhteessa. Ja -nämä muutokset ovat tapahtuneet ainoastaan senvuoksi, että yleinen -mielipide on muuttunut. Minun muistini aikana on tapahtunut se -muutos, että, kun ennen pidettiin hävettävänä lähteä ajamaan muuten -kuin nelivaljakolla ja kahden lakeijan seuraamana, olla pitämättä -lakeijaa tai kamarineitsyttä pukemista, pesemistä y.m. varten, nyt -yhtäkkiä on ruvettu pitämään hävettävänä puettaa toisilla vaatteet -päällensä, panettaa kengät jalkaansa ja ajaa lakeijojen seuraamana. -Kaikki nämä muutokset on saanut aikaan yleinen mielipide. - -Eivätkö ole selviä ne muutokset, jotka nyt ovat tapahtumassa -yleisessä mielipiteessä? Kun 25 vuotta sitten hävisi ennakkoluulo, -joka puolusti maaorjuutta, niin muuttui yleinen mielipidekin siitä, -mikä on kiitettävää, mikä moitittavaa, ja muuttui koko elämä. Niin -pian kuin häviää ennakkoluulo, joka puolustaa rahan valtaa ihmisten -yli, muuttuu yleinen mielipidekin siitä, mikä on kiitettävää, mikä -moitittavaa, ja muuttuu elämä. - -Ja tuon ennakkoluulon häviäminen ja yleisen mielipiteen muuttuminen -tässä suhteessa on jo nopeasti toteutumassa. Tuo ennakkoluulo -on jo läpi kuultava ja hädin tuskin peittää totuutta. Tarvitsee -vaan tarkkaan katsoa, nähdäkseen selvästi sen yleisen mielipiteen -muutoksen, joka ei ainoastaan ole tapahtuva, vaan joka jo on -tapahtunut, vaikkei se vielä ole tunnustettu eikä sanalla nimitetty. -Vähänkin sivistyneen ihmisen tarvitsee vaan tarkemmin ajatella sitä, -mikä johtuu hänen tunnustamastaan maailmankäsityksestä, tullakseen -vakuutetuksi, että se hyvän ja pahan, kiitettävän ja moitittavan -arvostelu, joka häntä inertian lain voimalla elämässä johtaa, on -suorastaan ristiriidassa koko hänen maailmankäsityksensä kanssa. - -Meidän aikamme ihmisen tarvitsee vaan hetkeksi unohtaa inertian lain -mukaan kulkeva elämänsä ja katsahtaa siihen syrjästä päin, alistaen -sen koko hänen maailmankäsityksestään johtuvan arvostelun alaiseksi, -kauhistuakseen sitä määritelmää koko hänen elämästään, joka johtuu -hänen maailmankäsityksestään. - -Ottakaamme esimerkiksi nuorukaisen (nuorissa on elämän tarmo -voimakkaampi ja itsetietoisuus hämärämpi) rikkaasta luokasta, minkä -suuntaisesta hyvänsä. Jokainen hyvä nuorukainen pitää häpeällisenä -olla auttamatta vanhusta, lasta, naista, pitää häpeällisenä -yhteisessä työssä saattaa vaaran alaiseksi toisen ihmisen elämää -ja terveyttä, itse vaaraa välttäen. Jokainen pitää häpeällisenä ja -raakana sitä, mitä tekevät kirgiisit myrskyn raivotessa: he nimittäin -lähettävät vaimot ja vanhat eukot ulos pitelemään teltan liepeitä, -ja itse istuvat teltassa kirnupiimän ääressä. Jokainen pitää -häpeällisenä pakoittaa heikkoa ihmistä tekemään työtä edestään, pitää -vielä häpeällisempänä jos voimakas ihminen, vaaran uhatessa palavalla -laivalla, ensimäisenä tunkeutuu pelastusveneeseen työntäen syrjään -heikkoja ja jättäen ne vaaran alaisiksi, y.m.s. He pitävät kaikkea -tuota häpeällisenä, eivätkä mistään hinnasta sitä tekisi muutamissa -poikkeustapauksissa, mutta jokapäiväisessä elämässä on aivan -samallaisia tekoja ja paljoa pahempiakin, joita he ennakkoluulon -vuoksi eivät huomaa, ja joita he herkeämättä tekevät. - -Heidän tarvitsee vaan tarkemmin asiaa ajatella, nähdäkseen ja -kauhistuakseen. - -Nuorukainen muuttaa paitaa joka päivä. Kuka saa mennä joelle siitä -pesemään? Vaimo, hyvin usein vanha vaimo, joka sopisi nuorukaiselle -isoäidiksi tai äidiksi, välistä sairaskin. Miten nuorukainen itse -nimittää sitä, joka oikun vuoksi saada muuttaa ennestäänkin puhtaan -paitansa lähettää paitaa pesemään tuon vaimon, joka sopisi hänelle -äidiksi? - -Nuorukainen hankkii itselleen hevosia keikaroidakseen, ja niitä -opettaessaan saa olla kuoleman vaaralle alttiina ihminen, joka -sopisi hänelle isäksi tai isoisäksi. Itse nuorukainen nousee hevosen -selkään vasta silloin, kun ei mitään vaaraa enään ole olemassa. Miten -nimittää nuorukainen sitä, joka, ollen itse turvassa, saattaa toisen -vaaralliseen asemaan ja käyttää hyväkseen tuota vaaranalaisuutta -omaksi huvikseen? - -Ja kuitenkin rikkaitten luokkien koko elämä on yksinomaan -tämmöisiä tekoja. Vanhusten, lasten ja naisten ylivoimainen työ ja -hengenvaaralliset toimet, joita ei suoriteta sitä varten, että me -voisimme tehdä työtä, vaan meidän oikkumme tyydyttämiseksi, täyttävät -koko meidän elämämme. Kalastaja hukkuu pyytäessään meille kalaa, -pesijättäret vilustuvat ja kuolevat, sepät sokiavat, tehtaalaiset -sairastuvat ja silpoutuvat koneissa, metsänkaatajat musertuvat -kaatuvien puitten alle, työmiehet putoavat katoilta, ompelijattaret -kuihtuvat. Kaikki todelliset työt suoritetaan kuoleman vaaran -alaisuudessa ja elämän hukalla. Salata tätä ja olla sitä näkemättä -ei voi. Ainoa pelastus tästä tilasta -- jos meidän aikamme ihminen -tahtoo välttää nimitystä konna ja pelkuri, joka sälyttää toisten -niskoille elämän työn ja vaaran -- on se, että hän ottaa ihmisiltä -ainoastaan sen, mikä on elämässä välttämätöntä, ja itse kantaa -tosityön taakan elämän vaaroille ja kuolemalle alttiina. - -Aika tulee pian, ja se on jo tulossa, kun on oleva hävettävää ja -inhottavaa ei ainoastaan semmoisen päivällisen syöminen, jossa on -viisi ruokalajia ja jota tarjoavat lakeijat, vaan semmoisenkin -päivällisen, joka ei ole isäntäväen itsensä valmistama, on oleva -hävettävää ajaa ei ainoastaan komeilla ajohevosilla, vaan ajaa -ajurilla, kun on olemassa jalat, pukeutua arkipäivinä semmoiseen -pukuun, jossa ei voi tehdä työtä, soittaa piaanoa, joka maksaa 1200 -ruplaa, tai vaikkapa vaan 50 ruplaa, samalla kun toiset, vieraat -minua elättävät, ruokkia koiria maidolla ja vehnäleivällä, kun on -olemassa ihmisiä, joilla ei ole maitoa eikä leipää, polttaa lamppuja -ja kynttilöitä, joitten valossa istutaan kädet ristissä, lämmittää -uuneja, joissa ei keitetä ruokaa, kun on ihmisiä, joilla ei ole valoa -eikä lämpöä. Semmoista elämän katsantokantaa me välttämättömästi ja -nopeasti lähestymme. Me seisomme jo tämän uuden elämän rajalla, ja -tämän uuden katsantokannan vakaannuttaminen on yleisen mielipiteen -asia. Yleinen mielipide, joka vahvistaa tätä elämänkäsitystä, on -nopeasti muodostumassa. - -Naiset muodostavat yleistä mielipidettä ja naiset ovat erittäin -voimakkaita nykyaikana. - - - - -XL. - - -Niinkuin raamatussa sanotaan, on miehelle annettu työn laki, naiselle -lasten synnyttämisen laki. Vaikka tieteemme mukaan, nous avons changé -tout ca (olemme muuttaneet kaiken tuon), niin on kuitenkin laki -jäänyt muuttumattomaksi, niinkuin maksakin on jäänyt paikoilleen, ja -siitä poikkeaminen rangaistaan välttämättömällä kuolemalla. - -Erotus on vaan siinä, että mies rangaistaan yleisestä laista -poikkeamisen tähden kuolemalla niin läheisessä tulevaisuudessa, että -sitä voi nimittää nykyisyydeksi, vaan nainen rangaistaan laista -poikkeamisesta kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Kaikkien miesten -yleinen laista poikkeaminen hävittää ihmiset heti. Kaikkien naisten -laista poikkeaminen hävittää ihmiset seuraavassa sukupolvessa. -Mutta muutamien miesten ja naisten laista poikkeaminen ei hävitä -ihmiskuntaa, vaan riistää ainoastaan luopuneilta ihmisen järjellisen -luonnon. - -Miesten laista luopuminen on alkanut kauan sitten niissä luokissa, -jotka kykenivät sortamaan toisia, ja on yhä leviten jatkunut meidän -aikaamme asti. Meidän aikanamme se on kehittynyt mielettömyyden -korkeimpaan huippuun saakka, jonka ilmaisee ruhtinas Blohin ja -johon yhtyy Renan ja koko sivistynyt maailma: koneet tulevat -tekemään työn, ja ihmiset tulevat olemaan nauttivia hermokimppuja. -Laista poikkeamista ei naisten puolelta ole juuri sanottavasti -ollut. Sitä on ilmennyt ainoastaan prostitutsioonissa ja sikiön -tappamisrikoksissa. Rikkaitten piiriin kuuluvat naiset ovat -täyttäneet lakiansa, jota vastoin siihen kuuluvat miehet eivät ole -täyttäneet lakiansa, ja senvuoksi ovat naiset tulleet voimakkaammiksi -ja yhä edelleen hallitsevat ihmisiä, jotka ovat poikenneet laista ja -sen kautta kadottaneet järjen. - -Sanotaan tavallisesti, että nainen -- Pariisilainen nainen, etupäässä -lapseton -- käyttämällä kaikkia kulttuurin keinoja on tullut niin -hurmaavaksi, että hän sillä on lumonnut ja ottanut valtaansa -miehen. Tämä ei ole ainoastaan erehdys, vaan asianlaita on aivan -päinvastainen. Miestä ei ole saanut valtaansa lapseton nainen, vaan -se äiti, joka on täyttänyt lakiansa, silloin kun mies ei lakiansa ole -täyttänyt. - -Se nainen taas, joka keinotekoisesti pysyy lapsettomana ja hurmaa -miestä paljailla olkapäillään ja kutreillaan, ei ole miestä -vallitseva vaan miehen turmelema, turmeltuneen miehen tasalle -vaipunut nainen, joka, niinkuin mieskin, on poikennut laista ja -kadottanut kaiken järjellisen ajatuksen elämästä. - -Tästä erehdyksestä johtuu sekin kummallinen tyhmyys, jota nimitetään -naisten oikeuksiksi. - -Näitten naisten oikeuksien vaatimuskaava on seuraava: sinä, mies, -olet poikennut todellisen työn laistasi, mutta tahdot, että me -kantaisimme todellisen työmme taakkaa. Ei, jos niin on, niin -me osaamme samoin kuin sinäkin tehdä sitä valetyötä, jota sinä -teet pankeissa, ministeeriöissä, yliopistoissa, akademioissa, -atelieereissa, ja me tahdomme, niinkuin sinäkin, työnjaon verukkeella -käyttää hyväksemme toisten työtä ja elää halujamme tyydyttäen. - -Näin he puhuvat ja itse teossa osoittavat, etteivät suinkaan jää -miehistä jälelle, vaan kykenevät vielä paremminkin kuin miehet -tekemään tuota valetyötä. - -Niin sanottu naiskysymys on herännyt ja voinut herätä ainoastaan -semmoisten miesten keskuudessa, jotka ovat poikenneet todellisen työn -laista. - -Tarvitsee vaan palata siihen, niin tätä kysymystä ei ole olemassa. - -Nainen, jolla on oma erikoinen, selvä ja välttämätön työ, ei voi -koskaan vaatia sen lisäksi rikkaitten luokkien miesten valetyötä. Ei -yksikään todellisen työmiehen vaimo tule koskaan vaatimaan oikeutta -osanottoon hänen työhönsä auran kuressa ja hiilikaivannoissa. - -Meidän piirimme nainen on ollut miestä voimakkaampi ja on sitä vielä -nytkin, mutta ei lumousvoimansa kautta, eikä taitonsa kautta tehdä -samaa farisealaista valetyötä kuin mieskin, vaan sen kautta, ettei -hän ole poikennut laista, että hän on kantanut sen todellisen, -kuoleman vaaran alaisen ja viimeisten voimain ponnistamista kysyvän -työn taakkaa, joista rikkaitten luokkain mies on itsensä vapauttanut. - -Mutta minun muistini aikana on alkanut naisen poikkeaminen laista, -s.o. hänen lankeemuksensa, ja se jatkuu paraikaa yhä edelleen. - -Nainen on, unhotettuaan lain, saanut päähänsä, että hänen voimansa on -hänen lumouskyvyssään, tai taidossaan tehdä henkistä valetyötä. - -Mutta niin toista kuin toistakin häiritsevät lapset. Ja niinpä -tieteen avulla (tiede on aina valmis kaikkeen pahaan) on -rikkaitten luokkain keskuudessa alkanut ilmaantua kymmeniä keinoja -hedelmällisyyden ehkäisemiseksi, ja kaikellaiset lapsen syntymistä -estävät laitokset kuuluvat nykyään naisen tavalliseen toalettiin. -Ja nuo rikkaitten luokkain äidit, joilla on ollut valta, päästävät -nyt sen käsistään, joutuakseen katunaisten asemaan ja heidän -veroisiksensa. - -Paha on jo pitkälle levinnyt, ja päivä päivältä se leviää yhä -pitemmälle. Kohta se saa valtaansa rikkaitten luokkain kaikki -naiset, ja silloin he tulevat miesten tasalle ja, niinkuin hekin, -kadottavat elämänsä järjellisen tarkotuksen. Silloin on tuo sääty -auttamattomasti hukassa. Mutta vielä on aikaa. - -Kuitenkin on vielä olemassa enemmän lakiansa täyttäviä naisia, kuin -miehiä, jonka vuoksi heidän joukossaan on vielä järkeviä olentoja, ja -muutamien meidän piirimme naisten käsissä on vielä sen pelastuksen -mahdollisuus. - -Voi, jos nuo naiset käsittäisivät merkityksensä, voimansa ja -käyttäisivät sen miestensä, veljiensä, lastensa pelastamiseen -- koko -ihmiskunnan pelastamiseen. - -Te rikkaitten luokkain vaimot ja äidit! Meidän maailmamme -ihmisten pelastus tuosta pahasta, josta he kärsivät, on kokonaan -teidän käsissänne! Ei ne naiset, jotka ajattelevat vartaloansa, -turnyyrejänsä, tukkansa kähertämistä ja kauneuttansa miehiä -lumotakseen, ja, vasten tahtoansa ja varomattomuuden kautta -tultuaan siunattuun tilaan, epätoivolla synnyttävät lapsia, jättäen -ne sitten imettäjien huostaan, eikä nekään naiset, jotka käyvät -kaikellaisissa kursseissa ja puhuvat psykomootorisista keskuksista -ja differentsiatsioonista, niinikään koettaen vapautua lasten -synnyttämisestä, ettei se olisi esteenä heidän hullaantumiselleen, -jota he nimittävät kehitykseksi, -- vaan ne naiset ja äidit, jotka, -ollen tilaisuudessa vapautua lasten synnyttämisestä, kuitenkin -vapaaehtoisesti ja itsetietoisesti alistuvat tämän ikuisen, -muuttumattoman lain alle, tietäen, että tästä alistumisesta johtuva -vaiva ja työ on heidän elämänsä tarkotus. Nämä meidän rikkaitten -luokkaimme naiset ovat niitä, joitten käsissä, enemmän kuin -kenenkään muitten, on maailmamme ihmisten pelastus heitä vaivaavasta -onnettomuudesta. Te, naiset ja äidit, jotka itsetietoisesti -alistutte Jumalan lain alle, te yksin koko meidän onnettomassa, -kuvattomassa, inhimillisyytensä kadottaneessa piirissämme tiedätte -todellisen, Jumalan lain mukaisen elämän tarkotuksen. Te yksin -voitte esimerkillänne näyttää ihmisille sen Jumalan tahdon alle -alistumisessa olevan elämän onnen, jonka he hylkäävät. Te yksin -tunnette sen koko teidän olentonne valtaavan ilon ja riemun ja sen -autuuden, joka tulee Jumalan lakia noudattavan ihmisen osaksi. Te -tunnette sen onnen, jonka tuottaa rakkaus aviomieheen, onnen, joka ei -lopu, ei katkea, niinkuin kaikki muu, vaan on alkuna uudelle onnelle -rakkaudessa lapseen. Te yksin, ollessanne todelliset ja Jumalan -tahdolle kuuliaiset, tiedätte sen tosi työn, jota ei suoriteta -narrimaisiin univormuihin puettuina ja juhlallisesti valaistuissa -saleissa, niinkuin teidän piirinne miesten työksi nimittämää, vaan -jonka Jumala on ihmisille määrännyt, ja te tunnette siitä tulevan -tosipalkinnon, tunnette sen autuuden, jonka se antaa. - -Te tiedätte sen, kun te rakkauden ilojen jälkeen liikutuksella, -pelolla ja toivolla odotatte sitä tuskallista raskauden tilaa, joka -tekee teidät sairaaksi 9 kuukauden ajaksi, saattaa teidät kuoleman -kynnykselle ja sietämättömiin kärsimyksiin ja tuskiin; te tiedätte -tosityön ehdot, kun te ilolla odotatte mitä julmimpien tuskien -lähestymistä ja kiihtymistä, joitten jälkeen seuraa teille yksin -tunnettu autuus. - -Te tiedätte sen silloin, kun te heti näistä tuskista päästyänne, -levähtämättä, yhtä päätä antaudutte toisiin vaivoihin ja kärsimyksiin --- imettämisen, kun te, velvollisuutenne vuoksi kieltäytyen ihmisen -voimakkaimman tarpeen -- unen tarpeen tyydyttämisestä, kuukausimääriä -yhtäkään yötä rauhassa nukkumatta ja usein monta yötä peräkkäin -valvoen hoidatte sairasta lasta, jota saatte kanneksia ja tuuditella -niin että käsivarret ovat katketa. - -Ja kun te tätä kaikkea teette, keneltäkään kiitosta tai palkintoa -siitä saamatta ja odottamatta, kenenkään näkemättä, kun te tätä -teette ei urotyönä, vaan niinkuin evankeelion vertauksessa mainittu -pellolta palaava työmies, katsoen tehneenne ainoastaan sen, mikä oli -tehtävä, silloin te tiedätte, _mikä_ on väärää näytetyötä ihmisten -edessä ja _mikä_ todellista työtä Jumalan tahdon täyttämiseksi, jonka -vaatimukset te tunnette omassa sydämmessänne. - -Te tiedätte, että, jos te olette todellisia äitejä, ei kukaan näe -eikä kehu teidän työtänne, että kaikki pitävät sitä vaan teidän -velvollisuutenanne, etteivät edes nekään, joitten hyväksi te näette -vaivaa, teitä kiitä, vaan usein piinaavat, jopa soimaavatkin -teitä, -- ja kuitenkin seuraavan lapsen tullessa te teette samoin: -taaskin kärsitte, taaskin kannatte näkymätöntä, hirmuista taakkaa, -odottamatta keltään palkintoa, ja tunnette yhä samaa tyydytystä. -Juuri teidän käsissänne, jos te olette semmoisia, pitää vallan -ihmisten yli oleman, ja teidän käsissänne on pelastus. Päivä -päivältä teidän lukumääränne vähenee: yhdet ovat kiintyneet miesten -hurmaamiseen ja muuttuvat katunaisten kaltaisiksi, toiset kilpailevat -miesten kanssa heidän väärissä narrin töissään, kolmannet, jotka -eivät vielä ole kutsumustansa pettäneet, sydämmessään siitä jo -kuitenkin luopuvat: suorittavat kyllä kaikki äidin urotyöt, mutta -tekevät sen tahtomattaan, vastahakoisesti, kadehtien vapaita -naisia, jotka eivät synnytä, ja riistävät siten itseltään ainoan -niistä tulevan palkinnon -- sisällisen tietoisuuden Jumalan tahdon -täyttämisestä, tyydytyksen asemesta kärsien siitä, mikä itse asiassa -on heidän onnensa. - -Me, meidän piirimme miehet, olemme siihen määrin väärän elämämme -sokaisemia ja kaikki järjestään unhottaneet elämän tarkotuksen, ettei -meidän välillämme enää ole mitään eroa. Olemme sälyttäneet koko -elämän taakan ja vaaran toisten niskoille, mutta emme osaa nimittää -itseämme niille ihmisille sopivalla nimellä, jotka antavat toisten -sortua puolestaan elantoa hankkiessa: nimellä konnat, pelkurit. - -Mutta naisten suhteen on vielä olemassa erotus. On naisia, jotka -ovat inhimillisiä olentoja, jotka edustavat ihmisen korkeinta -ilmestysmuotoa, ja on naisia, jotka ovat porttoja. Tämän erotuksen -tulevat tekemään seuraavat sukupolvet, emmekä mekään voi olla sitä -tekemättä. - -Jokainen nainen, pukeutuipa hän miten hyvänsä, nimittipä itseään -miksi hyvänsä, olipa miten hieno hyvänsä, jos hän, pidättäytymättä -sukupuoliyhteydestä, pidättäytyy lasten synnytyksestä, -- on portto. - -Ja olipa nainen miten langennut tahansa, -- jos hän itsetietoisesti -antautuu lasten synnyttämiseen, niin hän tekee parasta, korkeinta -elämän työtä, täyttäen Jumalan tahtoa, eikä ketään ole häntä -korkeampaa. - -Jos te olette semmoisia, niin te ette sano kahden, ettekä -kahdenkymmenen lapsen perästä, että riittää jo synnyttäminen, -niinkuin ei sano 50 vuotias työmies, että riittää jo työnteko, -silloin kun hän vielä syöpi ja nukkuu, ja hänen jäntereensä -vaativat työtä. Jos te olette semmoisia, niin te ette luovuta -lasten imettämisen ja hoidon huolia vieraalle äidille, niinkuin ei -työmieskään anna toisen päättää alkamaansa ja melkein lopetettua -työtä, senvuoksi, että te siihen työhön panette koko elämänne, ja -elämänne on sitä täydempi ja onnellisempi, mitä enemmän tätä työtä on. - -Ja kun te olette semmoisia -- ja semmoisia on vielä onneksi olemassa, --- niin te saatte saman Jumalan tahdon täyttämisen lain, jota -noudatatte omassa elämässänne, ohjaamaan myöskin miestenne, lastenne -ja omaistenne elämää. - -Jos te olette semmoisia ja omasta kokemuksestanne tiedätte, että -ainoastaan uhrautuvainen, näkymätön, palkaton, kuoleman vaaran -alainen ja viimeisten voimain ponnistusta vaativa työ toisten elämän -hyväksi on se ihmisen kutsumus, joka antaa hänelle tyydytystä -ja voimaa, niin te tulette samaa vaatimaan toisiltakin, samaan -työhön kehottamaan miestännekin, saman työn mukaan mittaamaan ja -arvostelemaan ihmisten ansioita ja samaan työhön kasvattamaan -lapsianne. - -Ainoastaan se äiti, joka pitää lapsen syntymistä ikävänä sattumana, -ja rakkauden ilojaan ja sivistyksen ja yhteiskunnallisuuden tuottamia -elämän mukavuuksia -- elämän tarkotuksena, tulee kasvattamaan -lapsiaan niin, että he niin paljon kuin mahdollista nauttisivat -huvituksista, tulee heitä herkullisesti ruokkimaan, koreasti -pukemaan, keinotekoisesti huvittamaan, ei tule opettamaan heille -sitä, mikä tekisi heidät kykeneviksi uhrautuvaiseen, kuoleman vaaran -alaiseen ja viimeisiin voimiin asti jännitettyyn työhön, vaan sitä, -mikä vapauttaa heidät tuosta työstä, -- kaikkea sitä, mikä antaa -diploomeja ja mahdollisuuden olla työtä tekemättä. Ainoastaan -semmoinen nainen, jolta on unohtunut hänen elämänsä tarkotus, on -hyväksyvä sitä miehen petollista valetyötä, joka vapauttaa tämän -ihmisen velvollisuudesta ja antaa hänelle mahdollisuuden yhdessä -vaimonsa kanssa käyttää hyväkseen toisten työtä. Ainoastaan semmoinen -nainen on valitseva samallaisen miehen tyttärelleen, arvosteleva -ihmisiä ei sen mukaan, mitä he itsessään ovat, vaan sen mukaan, mitä -heillä on: aseman, rahojen, kyvyn mukaan käyttää hyväkseen toisten -työtä. - -Todellinen äiti sitä vastoin, joka itse työssä tietää Jumalan tahdon, -on sen täyttämiseen valmistava lapsensakin. Semmoiselle äidille on -oleva tuskallista nähdä ylensyötettyä, hemmoteltua, koreaksi puettua -lasta, sillä hän tietää kaiken tuon vaikeuttavan lapselle Jumalan -tahdon täyttämistä. - -Semmoinen äiti ei tule opettamaan pojalleen ja tyttärelleen sitä, -mikä voi vietellä heitä vapauttamaan itseänsä työstä, vaan sitä, mikä -auttaa heitä kestämään elämän työtä. Hänen ei tarvitse kysyä, mitä -lapsille on opetettava, mihin heitä valmistettava. Hän tietää mikä -on ihmisen kutsumus, ja senvuoksi myös mitä on lapsille opetettava -ja mihin heitä valmistettava. Semmoinen nainen ei ole suinkaan -kehoittava miestään petolliseen valetyöhön, jonka tarkotuksena -on vaan toisten työn hyväkseen käyttäminen, vaan on inhoava ja -kauhistuva semmoista toimintaa, joka on lapsille kaksinkertaisena -viettelyksenä. Semmoinen nainen ei ole valitseva tyttärelleen miestä -sen mukaan, miten valkoiset hänen kätensä ovat ja miten hieno hänen -käytöksensä, vaan hän on, varmasti tietäen, mitä on työ ja mitä -petos, aina ja kaikkialla, omasta miehestään alkaen, kunnioittava, -arvossa pitävä ja vaativa todellista, uhrautuvaa työtä ja halveksiva -sitä väärää näytetyötä, jonka tarkotuksena on vapautuminen -todellisesta työstä. - -Älkööt sanoko ne naiset, jotka luopuen naisen kutsumuksesta -tahtovat sen oikeuksia, että semmoinen elämänkatsantokanta on -äidille mahdoton, että äiti on liian hellällä rakkaudella lapsiinsa -sidottu voidakseen kieltää heiltä herkkuja, huvituksia, koreita -pukuja, ollakseen huolehtimatta heidän puolestaan, jos he eivät ole -turvattuja, jos miehellä ei ole omaisuutta tai turvattua asemaa, -ollakseen huolehtimatta naimisiin menevien tyttärien puolesta ja -poikien puolesta, jotka eivät ole saaneet sivistystä. - -Kaikki se on valhetta, mitä selvintä valhetta! - -Todellinen äiti ei ole koskaan sitä sanova. Tekö muka ette voi olla -antamatta makeisia, leluja, olla viemättä sirkukseen? - -Mutta ettehän te anna lapsillenne sudenmarjoja, ettehän päästä heitä -yksin vesille, ettehän vie varieteehen? Minkä vuoksi te tästä voitte -pidättäytyä, vaan ette toisesta. - -Senvuoksi, että te ette puhu totta. - -Te sanotte niin suuresti rakastavanne lapsianne, että pelkäätte -heidän henkensä puolesta, pelkäätte nälkää, vilua ja senvuoksi -panette arvoa turvallisuudelle, jonka teille antaa vääräksi -tunnustamanne miehen asema. - -Te pelkäätte siihen määrin tulevia satunnaisuuksia, lapsianne -uhkaavia onnettomuuksia, jotka ovat hyvin kaukaisia ja epäilyttäviä, -että kehoitatte miestänne semmoiseen, mitä ette pidä oikeana. Mutta -mitä te nyt teette, nykyisissä elämänne olosuhteissa turvataksenne -lapsianne satunnaisilta onnettomuuksilta? - -Paljonko aikaa päivästä te vietätte lastenne kanssa? Hyvä jos 1/10 -päivästä! - -Muun ajan ne ovat vieraitten, palkattujen, usein kadulta otettujen -ihmisten käsissä tai joissakin laitoksissa, alttiina ruumiillisen ja -henkisen saastutuksen vaaroille. - -Lapsenne syövät, heitä ravitaan. Kuka laittaa päivällisen ja mistä -se laitetaan? Useimmiten ette sitä edes tiedä. Kuka antaa heille -siveelliset käsitteet? Sitäkään ette tiedä. Älkää siis puhuko siitä, -että te kärsitte pahaa lastenne onnen tähden, -- se ei ole totta. Te -teette pahaa senvuoksi, että sitä rakastatte. - -Todellinen äiti, joka lasten synnyttämistä ja kasvattamista pitää -elämänsä kutsumuksena ja Jumalan tahdon täyttämisenä, -- ei sitä sano. - -Hän ei sitä sano senvuoksi, että hän tietää, ettei hänen asiansa ole -tehdä lapsistaan sitä, mitä hänelle tai vallalla olevalle suunnalle -johtuu mieleen, hän tietää, että lapset, s.o. seuraavat sukupolvet, -on suurinta ja pyhintä, mitä ihmisten on suotu nähdä todellisuudessa, -ja tämän pyhyyden palveleminen koko olennollaan on hänen elämänsä. - -Hän itse, ollen alinomaa elämän ja kuoleman välillä ja vaaliessaan -vasta alkavaa hentoa elämää, tietää, että elämä ja kuolema ei -ole hänen asiansa, että hänen asiansa on elämän palveleminen, ja -senvuoksi ei hän ole etsivä etäisiä teitä tätä tehdäkseen, vaan on -ainoastaan oleva valmis läheisiin. - -Semmoinen äiti, itse synnytettyään, itse imettääkin, itse ennen -kaikkea muuta valmistaa lapsillensa ruokaa, ompelee, pesee, opettaa -heitä, nukkuu ja puhelee heidän kanssansa, sillä sitä hän pitää -elämänsä tehtävänä. Hän tietää, että kaiken elämän turva on työssä ja -työkyvyssä, eikä senvuoksi etsi lapsilleen ulkonaista turvaa miehensä -rahoissa, lastensa diploomeissa, vaan kehittää heissä sitä samaa -kykyä uhrautuvaiseen Jumalan tahdon täyttämiseen, jonka hän itsessään -tuntee, kykyä kuoleman vaaran alaiseen työhön. Semmoinen äiti ei -tiedustele toisilta, mitä hänen on tekeminen, hän tietää kaikki, -eikä mitään pelkää, ja hän on aina levollinen, sillä hän tietää -täyttäneensä kaiken, mitä oli kutsuttu tekemään. - -Jos saattaakin olla epäilyksiä miehellä ja lapsettomalla naisella -Jumalan tahdon täyttämiseen vievän tien suhteen, niin naiselle, joka -on äiti, on tämä tie varmasti ja selvästi viitotettu ja, jos hän -nöyrästi, yksinkertaisella mielellä on sen kulkenut, niin hän on -päässyt sille täydellisyyden korkeimmalle huipulle, jonka ihmisolento -voi saavuttaa, ja on kaikille ihmisille sinä Jumalan tahdon -täyttämisen esikuvana, jota he aina tavoittelevat. - -Ainoastaan äiti voi kuollessaan sanoa Sille, joka hänet lähetti -tähän maailmaan, Sille, jota hän on palvellut lasten synnyttämisellä -ja kasvattamisella, ainoastaan hän voi levollisesti sanoa: "Nyt -päästä Sinun palvelijasi rauhaan". Mutta tämäpä onkin se korkein -täydellisyys, se korkein onni, johon ihmiset pyrkivät. - -Semmoiset, kutsumuksensa täyttäneet naiset ne hallitsevat hallitsevia -miehiä ja ovat johtavina tähtinä ihmisille. Semmoiset naiset ne -määräävät yleisen mielipiteen ja valmistavat uusia ihmissukupolvia. -Ja senvuoksi on näitten naisten käsissä ylin valta, valta pelastaa -ihmisiä meidän aikamme uhkaavista onnettomuuksista. - -Niin, te äidit, teidän käsissänne, enemmän kuin kenenkään muun, on -maailman pelastus! - -Helmikuun 14 p. 1886. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Mitä meidän siis on tekeminen?, by Leo Tolstoy - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MITÄ MEIDÄN SIIS ON TEKEMINEN? *** - -***** This file should be named 50482-8.txt or 50482-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/4/8/50482/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50482-8.zip b/old/50482-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 97a8a1a..0000000 --- a/old/50482-8.zip +++ /dev/null |