diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50348-8.txt | 10939 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50348-8.zip | bin | 216859 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10939 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1b7bcff --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50348 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50348) diff --git a/old/50348-8.txt b/old/50348-8.txt deleted file mode 100644 index 7df5936..0000000 --- a/old/50348-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10939 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Anna omassa kodissaan, by L. M. (Lucy Maud) -Montgomery, Translated by Hilja Vesala - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Anna omassa kodissaan - - -Author: L. M. (Lucy Maud) Montgomery - - - -Release Date: October 31, 2015 [eBook #50348] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNA OMASSA KODISSAAN*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -ANNA OMASSA KODISSAAN - -Kirj. - -LUCY M. MONTGOMERY - -Jatkoa kertomukseen "Annan unelmavuodet" - -Suomentanut Hilja Wallden [Vesala] - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1922. - - - - -SISÄLTÖ: - - I. Vihervaaran ullakolla. - II. Haaveksittu koti. - III. Häävalmisteluja. - IV. Vihervaaran ensimmäinen morsian. - V. Kotiintulo. - VI. Kapteeni Jim. - VII. Opettajan morsian. - VIII. Ensimmäinen vieras. - IX. Neljän tuulen niemessä. - X. Leslie Moore. - XI. Leslie Mooren tarina. - XII. Leslie tulee vierailulle. - XIII. Käynti Leslien luona. - XIV. Marraskuun päiviä. - XV. Jouluaatto. - XVI. Uudenvuoden valvonta majakassa. - XVII. Tulee täysi talvi. - XVIII. Kevätpäiviä. - XIX. Pilvi pimittää auringon. - XX. Margareta, jonka turma vei. - XXI. Muuri murtuu. - XXII. Täti Cornelia ryhtyy neuvotteluihin. - XXIII. Owen Ford saapuu. - XXIV. Kapteeni Jimin elämänvaiheet. - XXV. Kirja saadaan aikaan. - XXVI. Owen Fordin tunnustus. - XXVII. Hietasärkällä. - XXVIII. Minkä mitäkin. - XXIX. Anna ja Gilbert ovat erimielisiä. - XXX. Leslie ratkaisee asian. - XXXI. Totuus vapauttaa. - XXXII. Täti Cornelialla on paljon kerrottavaa. - XXXIII. Leslie palaa. - XXXIV. Pieni matkamies. - XXXV. Politiikkaa ja sen seurauksia. - XXXVI. Anna puhuu lastenkieltä ja tervettä järkeä. - XXXVII. Neiti Cornelia julistaa hämmästyttävän uutisen. - XXXVIII. Punaisia ruusuja. - XXXIX. Kapteeni Jim ehtii "taa tyrskyjen". - XL. Ero haavemajasta. - - - - -I. - -VIHERVAARAN ULLAKOLLA. - - --- Nyt olen siis. Jumalan kiitos, päässyt geometriasta, päässyt -koettamasta sulloa sitä omaan pääpahaseeni tai toisten aivoihin, -sanoi Anna Shirley, heittäen ilkkuvin ilmein kuluneen ja kolhitun -Euklideen suureen kirjalaariin. Riemukkaasti paiskasi hän sitten -kannen kiinni ja istuutui laarille jääden katsoa tuijottamaan -Vihervaaran ullakon poikki Diana Wrightiin -- harmain silmin, jotka -muistuttivat aamutaivaan hohtoisaa pilvenhattaraa. - -Tuo ullakko oli, kuten kaikkein ullakoiden olla tulee, hauska -vanha suojuspaikka, täynnä kattohirsien muodostamia pimeitä soppia -ja nurkkauksia ja omiansa nostattamaan mielikuvituksen hereille. -Avoimesta akkunasta, jonka ääressä Anna istui, tulvi elokuun -aurinkoisen iltapäivän lempeä, tuoksukas ilma lehahdellen sisään, -ja ulkona suhisivat tuulessa poppelien huojuvat oksat. Kauempana -oli metsä, missä Rakastavaisten polku suikerteli sammaltuneiden -puunrunkojen ja sanajalkavarvikkojen välitse, sekä vanha kasvitarha, -jossa omenapuut upeilivat runsain, punoittavin sadoin. Ja taustana -kuvastui etelän puolella sinitaivaalle mahtava vuorijono, jonka -muodostivat korkeuteen kohoavat lumivalkoiset pilvet. Vastakkaisesta -akkunasta häämötti kaukaa siintävä meri vaahtoharjaisine laineineen. -Kaunis St. Lorenzo-lahti se oli, mistä kohoaa upean vihreä Abegweit. -Mutta tuo lempeän ja vienon soinnukas intiaaninkielinen nimi on jo -aikoja vaihtunut arkipäiväisempään nimeen Prinssi Edwardin saari. - -Diana Wright, joka viime näkemästämme on käynyt kolme vuotta -vanhemmaksi, on tällä välin lihonut hiukan ja saanut olentoonsa -jonkunmoista äidillistä arvokkuutta. Mutta hänen silmänsä ovat yhtä -mustat ja loistavat, hänen kasvojensa puna yhtä raikas, niiden -naurukuopat yhtä viehkeät kuin tuona kaukaisena ajankohtana, -jolloin hän ja Anna Shirley vannoivat toisillensa ikuista -ystävyyttä Mäntymäen puutarhassa. Hänellä oli nyt sylissänsä pieni -mustakiharainen nukkuva olento, joka jo kaksi onnellista vuotta oli -Avonlean maailmassa tunnettu nimellä Pikku-Anna Cordelia. Se, että -Diana oli antanut tytöllensä nimen Anna, oli kyllä ymmärrettävää, -mutta mistä hän oli saanut nimen Cordelia, sitä mietti moni päänsä -puhki. Cordeliaa ei tiedetty konsanaan olleen enempää Wrightin kuin -Barrynkaan suvussa. Rouva Harmon Andrews otaksui Dianan löytäneen -tuon nimen jostakin turhanpäiväisestä romaanista, mutta se häntä -ihmetytti, ettei Fredissä ollut miestä panemaan jyrkästi vastaan. -Mutta Diana ja Anna katsoivat toisiinsa nauraa myhähdellen. He -olisivat kyllä tietäneet selittää, miksi tyttönen oli saanut tuon -nimen. - --- Niin, geometriaan ei sinulla todellakaan ollut taipumusta, sanoi -Diana, ja tuon asian muisteleminen sai hänen huulensa hymyyn. -- -Oivallan hyvin, kuinka mielissäsi olet päästessäsi nyt eroon kaikesta -opetuksesta! - --- Itse asiassa pidän varsin paljon opetustyöstä -- geometriaa -lukuunottamatta. Nämä Summersidessä viettämäni kolme viime vuotta -ovat olleet oikein hauskat. Tullessani kotiin sanoi rouva Andrews -minulle, että luopuessani opettajanurasta avioliiton takia en kenties -hyötyisi vaihdosta niin paljoa kuin kuvittelin. Varmaa hyvää ei -pitäisi vaihtaa oletettuun, arveli hän. - -Hilpeänä ja vastustamatonna, kuten entisaikoina, joskaan ei enää -täysin niin tyttömäisenä, raikahti Annan nauru nyt ilmoille. Marilla, -joka paraikaa keitti luumuhilloa alhaalla keittiössä, kuuli sen ja -nauroi hänkin. Sitten hän huokasi ajatellessaan, kuinka harvoin tässä -talossa tulevina vuosina saataisiin kuulla tuota rakasta naurua. -Marilla ei ollut vielä koskaan elämässään tuntenut niin suurta iloa -kuin kuullessaan, että Anna aikoi mennä naimisiin Gilbert Blythen -kanssa, mutta varmaankin täytyi kaikkeen iloon liittyä myöskin -hitunen haikeutta. Noina kolmena vuotena, jolloin Anna oli ollut -opettajana Summersidessä, oli hän aina viettänyt lupa-ajat kotona -ja käväissyt siellä usein sunnuntainkin seutuvilla. Tästäpuoleen ei -varmaankaan ollut toivoakaan, että hän kävisi siellä useammin kuin -kahdesti vuodessa. - --- Ei sinun tarvitse välittää rouva Andrewsin puheista, sanoi Diana -nelivuotisen avioliiton suomalla tyynellä luottamuksella. -- Voihan -tietysti avioliitossakin väliin sattua pieniä vastuksia. Sinun ei -pidä odottaa, että kaikki kävisi aina kohdalleen toivomusten mukaan. -Mutta voin vakuuttaa sinulle, Anna, että jos vain saa sen, jonka on -saava, niin avioliitto tuottaa suurta onnea. - -Annan täytyi hymyillä, -- oli niin huvittavaa tarkata tuota Dianan -esiintymisessä ilmenevää kokeneisuuden sävyä. - --- Mutta kenties minäkin esiinnyn samaan tapaan, kun olen ollut neljä -vuotta naimisissa, ajatteli hän. --Tosinhan se, jolla on huumorin -tajua, pyrkii pitämään varansa. - --- Onko kysymys tulevasta asuinpaikastanne jo ratkaistu? kysyi nyt -Diana, puristaen Pikku-Anna Cordeliaansa tuollaisella äidillisen -hellyyden ilmauksella, joka aina sai Annan sydämen tulvilleen -suloisia, sanattomia toiveita. - --- On kyllä. Siitä juuri halusin kertoa sinulle, soittaessani sinut -tänne tänään. Muutoin voin tuskin uskoa todeksi tuota, että me nyt -olemme saaneet puhelimen tänne Avonleahin. Se tuntuu minusta olevan -aivan liian uudenaikainen ja ihmeellinen keksintö soveltuaksensa -tähän rakkaaseen vanhaan paikkakuntaan, missä elämä aina on ollut -niin tyyntä ja hiljaista. - --- Avonlean nuoria "Yhteiskunnanparantajia" meidän on kiittäminen -puhelimen saannista, sanoi Diana. -- Emme ikinä olisi saaneet johtoa -taikka pylväitä, jolleivät he olisi ottaneet asiaa ajaaksensa -ja vieneet sitä perille. Ja sen tiedätkin, että kovasti siinä -pantiin vastaan. Mutta he eivät hellittäneet. Teit Avonlealle -ihanan palveluksen perustaessasi tuon yhdistyksen. Kuinka hauskaa -meillä olikaan kaikissa kokouksissamme! Muistathan kaiketi vielä -tuon räikeänsinisen käräjätalon ja Judson Parkerin maantieaitaan -maalattavan kauhean pilleri- ja laastari-ilmoituksen? - --- En tiedä sentään, olenko Parantajille niin erikoisen kiitollinen -puhelimen hankkimisesta, sanoi Anna. -- Tosinhan se on mukava käyttää --- paljon mukavampi kuin meidän vanha merkkijärjestelmämme palavine -kynttilöineen ja kaihtimen kohotuksineen -- siitä ei kyllä ole -epäilemistäkään! Ja totta on sekin, mitä rouva Lynde sanoo: "Miksikä -Avonlean aina pitäisi olla jäljellä muusta maailmasta?" -- Mutta -sittenkin minusta tuntuu, etten tahtoisi idyllimäistä Avonleatamme -turmeltavan "nykyajan epämukavuuksilla", kuten setä Harrisonin on -tapana sanoa. Haluaisin säilyttää sen aina sellaisena kuin se oli -entisaikoina. Mutta sehän on typerää -- hempeämielistä ja mahdotonta. -Minusta on vain niin kiusallista, että heti kun soittaa jollekin -hyvälle ystävälle, kymmenkunta ihmistä kiiruhtaa linjan varrella -kuuntelemaan. - --- Niin, eikö se ole kauheata, huokasi Diana. -- On niin -harmillista kuulla, kuinka kuulotorviin tartutaan heti kun soittaa -jollekin. Kuulin juuri, että rouva Andrews välttämättömästi tahtoi -puhelimensa keittiöön, niin että hän voi kuunnella heti kun huomaa -keskustelun linjalla olevan käynnissä, ja samalla pitää silmällä -päivällisruokiansa... Eikö tuo ole katalaa? Ja tänään, kun sinä -soitit minulle, kuulin selvästi Pyen kellon kukkuvan. Tietysti Gertie -oli kuuntelemassa. - --- Vai niin -- senkövuoksi sinä sanoitkin: "Olette taitaneet saada -uuden kellon Vihervaaraan?" En voinut käsittää, mitä sinä tarkoitit. -Mutta juuri kun olit sanonut nuo sanat, kuulin kovaa kalinaa. -Tietenkin Pyen perheen kuulotorvi asetettiin paikoilleen, vieläpä -aikamoista vauhtia! Mutta puhutaan nyt hauskemmista asioista. Niin, -ystäväiseni, nyt on jo päätetty täysin varmasti, missä uusi kotini -tulee olemaan. - --- Mitä sinä puhut, Anna! Teidänhän _täytyy_ asettua näille seuduin! - --- Ei -- tuo asia tuotti minulle suuren pettymyksen... Gilbert aikoo -asettua asumaan jonnekin lähelle Neljän tuulen satamaa. Sinne on -täältä aika pitkä matka, varmaankin satasen kilometriä. - --- _Sata!_ Yhtä hyvin sitten voisi olla kuusisataa, sanoi Diana -pahoitellen. -- Minähän nykyisin töin tuskin pääsen kotoa edes -Charlottetowniinkaan saakka. - --- Mutta Neljää tuulta sinun täytyy kumminkin tulla katsomaan. Se on -koko saaren kaunein satama. Lahden pohjukassa on pieni kylä, Glen -S:t Mary nimeltään, ja siellä on tohtori David Blythe harjoittanut -lääkärinammattia viidenkymmenen vuoden ajan. Hänhän on, kuten tiedät, -Gilbertin isän setä. Hän aikoo nyt luopua toimestansa, ja Gilbert -ryhtyy sitä jatkamaan. Mutta tohtori Blythe jää kumminkin asumaan -sinne, joten meidän täytyy koettaa laatia itsellemme kuntoon oma -asunto. En tiedä vielä ollenkaan, missä tai millainen se on, mutta -olen mielikuvituksessani jo sisustanut mitä sievimmän tuulentuvan -- -pienen haavelinnan, jota koristavat sirot tornit ja harjat! - --- Rakas lapsi... No, minne te lähdette häämatkalle? - --- Emme minnekään. Älä toki näytä noin kauhistuneelta! Muistutat -aivan rouva Andrewsia. Hän tulee kyllä sanomaan alentuvaisella -äänellä, että sellaisten ihmisten, joilla ei ole varaa lähteä -häämatkalle, on kyllä viisainta olla lähtemättä, ja sitten hän -samassa hengenvedossa muistuttaa minua siitä, että Jane oli -häämatkalla Euroopassa. Minä tahdon viettää avioliittoni ensi ajat -omassa rakkaassa haavemajasessani Neljän tuulen niemellä. - --- Ja olet päättänyt olla ilman morsiusneitoja? - --- Täällähän ei ole ainoatakaan saatavissa. Sinä ja Phil ja Priscilla -ja Jane olette kaikki tyyni ehtineet rouviksi ennen minua, ja Stella -on opettajattarena kaukana Vancouverilla. Muita sukulaissieluja ei -minulla ole, ja morsiusneidoiksi en tahdo ketään muita. - --- Mutta tottakai sentään hankit morsiushunnun myrtteineen? kysyi -Diana levotonna. - --- Se on selvää. En tuntisi olevani morsian, jollei minulla olisi -huntua ja kruunua. Muistan vielä, kuinka tuona iltana, jolloin -Matthew'n rattailla ajoin tänne Vihervaaraan, sanoin, etten luullut -koskaan joutuvani naimisiin, koska olin niin ruma, ettei varmaankaan -kukaan huolisi minusta -- jollei kenties joku ulkomaalainen -lähetyssaarnaaja. Mietin näet mielessäni, että lähetyssaarnaajat -eivät voineet olla niin vaativaisia ulkomuotoon nähden, jos he -halusivat julmien ihmissyöjien parissa säilyttää valittunsa hengissä. -Mutta olisitpa vain nähnyt tuon lähetyssaarnaajan, jonka kanssa -Priscilla meni naimisiin. Hän oli yhtä kaunis ja sorea kuin ne -kosijat, joiden lapsuudenpäivinämme haaveksimme tulevan anomaan -oikeutta tehdä meidät onnellisiksi. Niin komea hän oli, ettet -sinä ikinä ole nähnyt hänen vertaistansa, Diana, ja hän oli aivan -hurmaantunut Priscillan "hentoon" kauneuteen. Mutta Japanissa ei -tiettävästi olekaan ihmissyöjiä. -- - --- Sinun morsiuspukusi on viehättävä, huokasi Diana. -- Tulet siinä -olemaan aivan kuin kuningatar -- sinähän oletkin niin pitkä ja -solakka. Mitä sinä oikeastaan teet, pysyäksesi noin hoikkana, Anna? -Minä lihon lihomistani -- pian ei minulla ole enää lainkaan vyötäröä. - --- Tuollaisiin seikkoihin nähden -- lihooko vai pysyykö hoikkana -- -on turhaa pyristellä kohtaloaan vastaan, sanoi Anna. -- Ennen sain -aina Summersidestä palatessani kuulla: "Kas vain, Anna kulta, sinä -olet yhä vielä samanlainen kuikelo kuin ennenkin." Sinä valitset -sanasi oivallisesti, -- "kuikelo" kuuluu pahalta, mutta "pitkä ja -solakka" soinnahtaa aivan toisenmoiselta. -- Janen äiti puhui sinun -kapioistasi. Hän myöntää, että ne ovat melkein yhtä kauniit kuin -Janen, vaikka Jane, kuten hän sanoo, meni naimisiin miljoonamiehen -kanssa, ja sinä saat mieheksesi köyhän nuoren lääkärin, jolla on -tyhjä odotushuone. - -Anna nauroi. - --- Pukuni ovat aika hauskat. Minä pidän kauneista vaatteista. Muistan -niin hyvin ensimmäisen kauniin puvun, jonka elämässäni sain, -- -tuon sammalenvihreän villapuvun, joka oli koristettu samanvärisillä -silkkiruusukkeilla ja jonka Matthew lahjoitti minulle koulujuhlaan. -Kaikki mitä sitä ennen olin saanut, oli niin rumaa. Oli kuin tuona -iltana olisin joutunut aivan uuteen maailmaan. - --- Sinä samana iltanahan Gilbert lausui runon "Reinin linna" ja -katsoi sinuun, lausuessaan sanat: "Viel' tyttö toinen on, ei -läheinen kuin sisko..." Ja sinä suutuit niin kovin, kun hän pisti -povitaskuunsa vaaleanpunaisen silkkipaperiruusun, joka sinulta -oli pudonnut keijukaiskuningatarkuvaelmassa. Etpä tainnut silloin -aavistaa, että vielä menisit hänen kanssaan naimisiin. - --- Se oli kai sallimuksen määräys, naurahti Anna heidän -laskeutuessaan yhdessä portaita alas. - - - - -II. - -HAAVEKSITTU KOTI. - - -Vihervaarassa vallitsi suurempi hälinä ja jännitys kuin koskaan koko -talon olemassaolon aikana. Yksin Marillakin oli niin hermostunut, -ettei hän pystynyt sitä salaamaan, -- ja siinäkin seikassa oli jo -ihmettä kerrakseen. - --- Tässä talossa ei ole vielä koskaan ennen vietetty häitä, sanoi hän -kuin puolustukseksensa hyvälle ystävällensä rouva Rakel Lyndelle. -- -Lapsena ollessani kuulin erään vanhan papin sanovan, ettei mikään -talo ole oikea koti ennenkuin sen on siksi pyhittänyt lapsensyntymä, -häät ja kuolintapaus. Kuolintapauksia on täällä sattunut -- isäni -ja äitini kuolivat täällä ja samaten Matthew -- ja lapsikin on -täällä meidän asuinaikanamme kerran tullut maailmaan. Kauan sitten, -juuri tänne muutettuamme, oli meillä jonkun aikaa nainut renki, ja -hänen vaimonsa sai täällä lapsen. Mutta häitä ei täällä ole vielä -vietetty. On niin omituista ajatella, että Anna nyt menee naimisiin. -Hän tuntuu minusta tavallaan samalta pieneltä tytöltä, jonka Matthew -toi mukanansa tänne muuanna iltana täsmälleen neljätoista vuotta -sitten. Minun on niin vaikea käsittää, että hän nyt on täysikasvuinen -ihminen. En koskaan unohda, miltä minusta tuntui, kun Matthew ajoi -pihaan, tytöntyllerö rattaillaan... Kuinkahan lienee käynyt sen -poikasen, joka olisi tullut meille, jollei tuota erehdystä olisi -tapahtunut. Millaiseksi lienee hänen kohtalonsa muodostunut? - --- Niin, tuo erehdys oli sentään hyväksi, sanoi rouva Rakel Lynde. --- Totta puhuen oli kyllä aika, jolloin minä olin toista mieltä, --- muistanet kaiketi tuon illan, jolloin tulin ensi kerran Annaa -katsomaan ja tuo tenava käyttäytyi minua kohtaan niin perin -sopimattomasti?... Sellaista on tosiaankin vaikea sulattaa. - -Rakel rouva huokasi, mutta kävi pian jälleen pirteälle mielelle. Kun -häät olivat tulossa, oli hän valmis unohtamaan kaikki kärsimänsä -vääryydet. - --- Aion antaa Annalle kaksi virkattua koristepeitettäni, sanoi hän. --- Toisen tupakanlehtimallisen, ja toisen, jossa on omenakukkia -ja kiemurtelevia köynnöksiä. Hän sanoi, että sellaiset alkavat -jälleen tulla muotiin. Niin, muodit vaihtelevat, niistä minä vähät -välitän, mutta se on varmaa, ettei vierashuonevuoteisiin voi saada -kauniimpaa koristepeitettä kuin on siisti valkoinen taiteellisesti -virkattu peite pumpularipsuineen. Minun täytyy panna ne hiukan -valkenemaan. Kirnumaidon ja Jumalan kirkkaan päivänpaisteen avulla -se käy oivallisesti. Ne ovat aina Thomaan kuolemasta saakka olleet -neulottuina palttinapusseihin ja ne ovat tietenkin kellastuneet aivan -kauheasti. Mutta onhan tässä vielä kuukausi aikaa. - --- Kuukausi vain! Marilla huokasi ja sanoi sitten ylvästellen: - --- Minä annan Annalle kaikki nuo kutomani räsymatot, jotka minulla -on ullakon konttorissa. En olisi ikänä uskonut, että hän niistä -välittäisi, -- nehän ovat niin vanhanaikaisia, ja nykyisin kaikki -tahtovat tehtaissa kudottuja juutemattoja. Mutta hän pyysi niitä -minulta -- sanoi panevansa ne lattioilleen mieluummin kuin mitään -muuta. Niin, siistejähän ne ovatkin. Leikkasin niihin kaikkein -kauneimmat räsyt ja joukossa oli paljon silkkisiäkin, ja raidat -onnistuivat aika hyvin. Tuo työ on ollut minulle kuin hauskana -seurana nämä viime talvet. Ja luumuhilloa minä keitän hänelle niin -paljon, että hänen ruokahuoneensa hyllyt ovat täynnä koko vuoden. -Omituista sentään, -- nämä siniluumuiset puut eivät ole edes -kukkineetkaan kolmeen vuoteen, ja tuumiskelin jo hiukan antaa kaataa -ne. Mutta nyt keväällä ne olivat kuin kukkavihkot, valkoisia kukkia -täynnänsä, ja sellaista luumusatoa ei täällä Vihervaarassa minun -muistinaikanani ole ollut. - --- Niin, on tosiaankin varsin hauskaa ajatella, että Annasta -ja Gilbertistä nyt sittenkin tulee pari. Sitä juuri olen aina -rukoillut, sanoi Rakel rouva sellaisella äänensävyllä, kuin olisi -hänen rukouksillansa aina aivan erityinen teho. -- Olipa vallan -erinomaista, ettei tuon kingsportilaisen vintiön onnistunut saada -Annan päätä sekaisin. Rikashan hän kyllä oli, se oli ilmeistä, ja -Gilbert on köyhä -- tai ainakin hän alkaa uransa tyhjin käsin -- -mutta hän on edes syntynyt ja kasvanut täällä omalla saarellamme. - --- Ja on Gilbert Blythe, sanoi Marilla rauhallisen tyytyväisesti. - -Mutta hän ei olisi henkensäkään uhalla pukenut sanoihin tuota -ajatusta, jonka Gilbertin näkeminen aina tämän lapsuudenajoista -saakka oli herättänyt hänen mielessänsä, -- nimittäin että jos -silloin entisaikoina hänen oma ylpeytensä ja heltymättömyytensä -ei olisi ollut esteenä, olisi Gilbert voinut olla hänen poikansa. -Marillasta tuntui, että Gilbertin avioliitto Annan kanssa jollakin -ihmeellisellä tavalla sovitti tuon vanhan ristiriidan, ja katkeruus -suli pois hänen sydämestänsä kuten lumi päivänpaisteessa. - -Ja Anna itse oli niin onnellinen, että hänet valtasi pelästys. -Niinhän väitetään, että jumalat kadehtivat kuolevaisilta liikaa -onnea. Se ainakin on varmaa, että jotkut inhimilliset olennot sitä -katselevat karsain silmin. - -Kaksi tämäntapaista vierasta tuli eräänä harmaanpunertavana -hämyhetkenä tekemään parastansa hillitäkseen Annan nuoruudenriemua ja -hänen pilviähipovia toiveitansa. Nuo kaksi olivat tästä huolimatta -varsin kunnianarvoisia ja oikeastaan hyväntahtoisiakin naisia, jotka -eivät kantaneet mitään vihankaunaa Annalle, vaan päinvastoin olivat -häneen vilpittömästi kiintyneet ja olisivat puolustaneet häntä mitä -innokkaimmin, jos joku toinen olisi häntä parjannut. Mutta muutamille -luonteille on johdonmukaisuus täysin vieras ominaisuus. - -Rouva Inglis -- syntyisin Jane Andrews, kuten sanomalehden ylhäisölle -omistetussa uutisosastossa sanottiin -- tuli vierailulle äitinsä -ja rouva Jasper Bellin kanssa. Mutta Janen hyvää sydäntä eivät -vuodet olleet muuttaneet, ja hänellä oli sitäpaitsi täysi syy olla -tyytyväinen osaansa. Huolimatta siitä tosiseikasta -- kuten rouva -Rakel Lynde sanoisi -- että hän oli naimisissa miljoonamiehen -kanssa, oli hänen avioliittonsa onnellinen. Rikkaus ei ollut -turmellut häntä. Hän oli yhä edelleen muinaisen neliapilan leppeä -ja ystävällinen Jane, joka otti sydämellisesti osaa entisten -koulutovereittensa onneen ja osoitti yhtäsuurta mielenkiintoa Annan -kapioiden jokaiseen yksityiskohtaan nähden, kuin jos nuo varusteet -olisivat voineet kilpailla hänen omien kahisevien silkkipukimiensa -ja jalokivikoristeittensa kanssa. Henkistä lahjakkaisuutta ei Jane -ollut saanut osaksensa, ja tuskinpa hän vielä koskaan elämässään oli -sanonut mitään mieleenpainettavaa. Mutta hän ei myöskään sanonut -koskaan mitään, joka olisi loukannut toisten tunteita, -- mikä ansio -ehkä kyllä oli hiukan kielteistä laatua, mutta silti monen muun -veroinen. - --- Ihme, että Gilbert kaikesta huolimatta pysyi sinulle uskollisena, -sanoi rouva Harmon Andrews, ihmettelevä sävy äänessään. -- Mutta -Blytheillä on tapana pitää sanansa, kun kerran ovat antaneet -lupauksensa. Kuinkas onkaan -- sinähän olet nyt viidenkolmatta -vuoden vanha, Anna? Minun tyttönä ollessani pidettiin viidenkolmatta -vuoden ikää Kyöpelin alarinteenä. Mutta sinähän näytät vielä oikein -nuorelta. Se etu punatukkaisilla on meidän toisten rinnalla. Ja -kesakkosikaan eivät ole enää niin silmäänpistäviä kuin ennen. - --- Punainen tukka on nykyisin hyvin muodikas, sanoi Anna koettaen -hymyillä, vaikka hänen äänensä kajahtikin kylmähköltä. Elämä oli -hänessä kehittänyt taipumusta leikillisyyteen, joka auttoi häntä -monissa vastuksissa, mutta tukkaansa nähden oli hän yhä edelleen -varsin arkatuntoinen. - --- On, on kyllä, myönteli rouva Andrews. -- Tuskinpa lienee -olemassa mitään niin käsittämätöntä ja oikullista kuin muoti. -Niin, Anna kulta, kapiosi ovat oikein sievät ja asemasi mukaiset, -vai mitä sanot, Jane? Toivon, että tulet onnelliseksi -- lausun -nyt onnitteluni jo etukäteen. Pitkät kihlaukset eivät useinkaan -ole hyväksi. Mutta eiväthän olosuhteenne ole jättäneet mitään -valitsemisen varaa. - --- Gilbert näyttää harvinaisen nuorelta ollaksensa lääkäri. Jumala -tiesi, voiko hän herättää ihmisissä mitään luottamusta, lausui rouva -Jasper Bell kuolonkolkolla äänellä. - -Sitten hän puristi huulensa lujasti yhteen, kuin olisi lausumalla nuo -sanat täyttänyt velvollisuutensa ja pelastanut sielunsa. Hän kuului -siihen naislajiin, joilla aina on kähertämätön musta sulka hatussa ja -niskassa joukko tukkalaitteesta erinneitä suortuvia. - -Nuo pisteliäät huomautukset häiritsivät jossakin määrin iloista -mielialaa, jonka vallassa Anna oli yrittänyt ryhtyä näyttelemään -häiksi hankkimiansa kauniita esineitä, mutta ne eivät pystyneet -samentamaan syviä onnenlähteitä, jotka pulppusivat hänen sydämessään. -Kun Gilbert vihdoinkin saapui, olivat kunnon rouvien pienet -neulanpistot jo aikoja unohduksissa. Kihlautuneet lähtivät nyt -astelemaan kohden puron varrella kasvavia koivuja, jotka Annan -tullessa Vihervaaraan olivat olleet hentoja vesoja vain, mutta nyt -häämöittivät heille vastaan lempeästä iltahämärästä ja tähtivalosta -muovaellun keijukaislinnan soleiden valkohohteisten pilareiden -kaltaisina. Niiden suojassa keskustelivat Anna ja Gilbert nuorten -rakastavaisten tapaan uudesta kodistansa ja elämästänsä siellä. - --- Olen löytänyt meille pienen sopukan, Anna. - --- Mitä sanotkaan! Mistä ihmeen paikasta? Toivottavasti et sentään -keskeltä kylää. Se ei olisi erikoisesti minulle mieleen. - --- Siitä ei ole pelkoa -- kylässä ei ollut mitään saatavissa. Se -on pieni valkoinen huvila lähellä merenrantaa, puolitiessä Glen -S:t Maryn ja Neljän tuulen niemen välillä. Se on hiukan syrjässä, -mutta mehän saamme puhelimen, joten se ei merkitse suuria. Paikka -on viehättävä. Kuistilta voimme ihailla auringonlaskua, edessämme -on aava siintävä ulappa satamineen. Hietasärkät eivät ole kovinkaan -kaukana, -- tyrskyt huuhtelevat niitä ja pirskottavat suolaräiskettä -aina meille saakka. - --- Mutta entä itse talo, Gilbert -- meidän uusi kotimme? Millainen se -on? - --- Ei juuri iso, mutta tarpeeksi tilava meille. Alakertaan -sisustamme muhkean arkihuoneen, jossa on avoin liesi, sekä hauskan -ruokasalin, joka on rantaan päin, sekä pienemmän huoneen, joka tulee -vastaanottohuoneekseni. Talo on kuutisenkymmentä vuotta vanha -- -vanhin koko seudulla. Mutta se on säilynyt varsin hyvässä kunnossa, -ja kymmenen vuotta sitten toimitettiin siellä perinpohjainen korjaus, --- katto katettiin uudelleen, huoneisiin pantiin uudet lattiat ja -talo maalattiin sisältä ja ulkoa. Se oli alun pitäin erityisen -huolellisesti rakennettu. Siihen näyttää liittyvän jokin romanttinen -tarina -- se rakennettiin jostakin erityisestä syystä -- mutta -vuokraaja ei tuntenut tuota asiaa sen tarkemmin. Hän sanoi, että -kapteeni Jim oli ainoa, joka vielä muisti nuo vanhat tapahtumat. - --- Kuka on kapteeni Jim? - --- Hän on vanha merikarhu, joka hoitaa Neljän tuulen niemen majakkaa. -Tuo valo sinua varmasti miellyttää, Anna. Se on vilkkumajakka ja se -tuikkaa komean tähden tavoin sumusta ja yön pimeästä. Voimme nähdä -sen arkihuoneemme akkunasta ja kuistiltamme. - --- Kuka tuon talon omistaa? - --- Se on Glen S:t Maryn seurakunnan omaisuutta, ja minä vuokraan sen -kirkon isännöitsijältä. Mutta aivan viime aikoihin saakka on sen -omistanut muuan hyvin vanha nainen, neiti Elizabeth Russell. Hän -kuoli keväällä, ja kun hänellä ei ollut mitään läheisiä sukulaisia, -jätti hän tuon pienen kiinteimistönsä perinnöksi seurakunnalle. Hänen -huonekalunsa ovat siellä vielä jäljellä, ja minä ostin suurimman -osan niistä -- hintaa sinäkin tulet pitämään varsin huokeana, sillä -ne olivat niin vanhanaikaisia, ettei kirkon isännöitsijä ollut -toivonutkaan saavansa niitä myydyiksi. S:t Maryn asukkaat pitävät -enemmän plyyshihuonekaluista ja peililasilla ja sorvatuilla palloilla -koristetuista astiakaapeista. Mutta neiti Russellin huonekalut ovat -oivallista tekoa ja hyvässä kunnossa, ja minä olen varma siitä, että -sinä tulet niistä pitämään. - --- Niin minäkin luulen, sanoi Anna, nyökäten miettiväisesti. -- -Mutta, Gilbert, ihminen ei elä pelkistä huonekaluista. Et ole -maininnut sanaakaan eräästä varsin tärkeästä asiasta. Kasvaako talon -ympärillä ollenkaan puita? - --- Oi sinä pikku metsänneito -- aivan riittämään asti. Talon takana -on oikea kuusimetsikkö, pääovelle johtavaa ajotietä reunustaa -kaksinkertaiset poppelirivit, ja valkorunkoiset koivut muodostavat -piirin viehättävän puutarhan ympärille. Portti on kahden hongan -välillä. Saranat ovat kiinnitetyt toiseen ja säpin sinkilä toiseen. -Honkien oksat muodostavat holvikaaren tulijan pään yläpuolelle. - --- Oi, kuinka olen iloinen! Kuinka kauniilta tuo kaikki kuuluu! En -voisi asua paikalla, missä ei olisi puita -- minussa kuihtuisi ja -menehtyisi jotakin elämisen arvoista. Niin, kuultuani tuon kaiken -en enää rohjenne kysyä, onko siellä missään lähellä puroa?...Olisi -kaiketi liikaa sitä enää vaatia. - --- Armaani, siellä on puro, ja se viiltää suorastaan puutarhastamme -yhden nurkkauksen pois. - --- Niinkö, sanoi Anna, vetäen tyydytyksen vallassa syvään henkeä, --- siinä tapauksessahan tuo löytämäsi talo on minun oma ilmetty -haavemajaseni! - - - - -III. - -HÄÄVALMISTELUJA. - - --- Oletko jo miettinyt, ketkä kaikki on kutsuttava häihin, -Anna? kysyi rouva Rakel Lynde, joka päärmäsi ruokaliinoja -pikajunanvauhdilla. -- Varmaankin sinun jo täytyy lähettää kortit, -vaikka kaikki käykin mahdollisimman yksinkertaisesti. - --- Minä en välitä liioista vieraista, sanoi Anna. -- Ainoastaan ne, -joista pidämme eniten, saavat tulla katsomaan, kun meidät vihitään. -Siis kutsumme Gilbertin läheisimmät sukulaiset, pastori ja rouva -Allanin ja setä Harrisonin rouvineen. - --- Muistan vielä varsin hyvin sen ajan, jolloin sinä et suinkaan -olisi lukenut herra Harrisonia lähimpiin ystäviisi kuuluvaksi, sanoi -Marilla. - --- Niin tosiaankin -- hi hi -- ensi kertaa kohdatessamme ei hän -minusta tuntunut erityisen viehättävältä, myönsi Anna. -- Mutta -lähemmin tutustuessamme hän esiintyi paljoa enemmän eduksensa, -ja rouva Harrison on suunnattoman herttainen ihminen. -- Neiti -Lavendelin tietysti myöskin kutsumme sekä Paulin. - --- Ovatko he päättäneet tänä kesänä käydä saarellamme? Luulin heidän -matkustavan Eurooppaan. - --- He luopuivat siitä tuumasta kuullessaan minun aikovan mennä -naimisiin. Sain tänään kirjeen Paulilta. Hän sanoo, että minun -häihini hänen täytyy tulla, -- Eurooppa saa huolehtia itsestänsä -parhaansa mukaan. - --- Tuo pojannaskali on aina jumaloinut sinua, Anna, sanoi rouva Lynde. - --- Pojannaskali on nyt yhdeksäntoistavuotias nuorukainen, täti Rakel. - --- Siunatkoon, kuinka aika sentään rientää! sanoi Rakel rouva, -puraisten säikeen poikki. - --- Charlotta Neljäs liittyy kenties heidän seuraansa. Hän lähetti -Paulin kautta tervehdyksen, että hän tulee, jos saa miehensä -suostumuksen. Olisipa hauska tietää, vieläkö hän koristaa tukkaansa -sinisillä jättiläisruusukkeilla... Minusta olisi tosiaankin varsin -hauskaa saada Charlotta tänne -- mehän olemme jo kerran ennen -yhdessä olleet häissä... Heitä odotetaan ensi viikolla Kaikurantaan. -Sittenhän meidän on vielä kutsuttava Phil ja hänen papinpätkänsä... - --- Varo toki puhumasta hengen miehestä noin epäkunnioittavaan tapaan, -Anna! sanoi Rakel rouva nuhtelevasti. - --- Hänen omalla rouvallansa on tapana sanoa, että hän taputtaa pientä -lihavaa herttaista papinpätkäänsä... - --- Eikö hän sitten ollenkaan tunne kunnioitusta tämän pyhää virkaa -kohtaan?... Hyi, minä en pidä tuollaisesta kevytmielisyydestä, jatkoi -rouva Lynde. - --- Minä olen kuullut täti Rakelin itsensä antavan pappismiehille -ympäri korvia, kiusoitteli Anna. - --- Voihan kirkon miestä arvostella kaikessa ystävyydessä -- se ei ole -hänelle haitaksi. Mutta et koskaan ole kuullut minun nimittelevän -ketään sanan julistajaa liikanimillä, olipa hän nyt kirkkoherra tai -pelkkä vaatimaton apupappi. - --- Sitten täytynee kaiketi minunkin varoa sitä tekemästä, sanoi Anna -nauraa myhähdellen. -- No niin, lisäksi tulee sitten vielä Diana ja -hänen Fredinsä ja pikkaraisen pieni Fred ja Pikku-Anna Cordelia -- ja -Jane Andrews. Varsin kernaasti olisin myöskin halunnut saada tänne -kiltin opettajattareni neiti Staceyn ja täti Jamesinan ja Priscillan -sekä Stellan -- mehän vietimme niin monet hauskat hetket yhdessä -Karoliinan majassa! Mutta Stella on Vancouverilla ja Pris Japanissa -ja neiti Stacey on Kaliforniassa naimisissa ja täti Jamesina on -matkustanut Intiaan -- niin pahoin kuin hän pelkääkin käärmeitä -- -tytärtänsä tervehtimään. Ihme sentään, kuinka ihmiset hajaantuvat yli -koko maapallon! - --- Se ei ikinä ole ollut meidän Herramme tarkoitus, sen minä sanon, -vakuutti Rakel rouva järkkymättömällä vakaumuksella. -- Minun nuorena -ollessani ihmiset kasvoivat ja ylenivät ja menivät naimisiin siellä, -missä olivat syntyneet, ja asettuivat sitten asumaan sinne tai -ainakin jonnekin aivan lähelle. Jumalan kiitos, että sinä ainakin -jäät tälle saarelle, Anna. Olin niin peloissani, että Gilbert -valmistuttuaan lääkäriksi kuljettaisi sinut täältä jonnekin maitten -ja merten taa. - --- Jos kaikki jäisivät sinne, missä ovat syntyneet, tulisi pian -tilanahtaus, täti Rakel. - --- En aio suinkaan ryhtyä väittelyyn kanssasi, Anna, minähän en -valitettavasti ole saanut akateemista sivistystä... No, mihin aikaan -päivästä tapahtuu vihkiminen? - --- Kello kaksitoista päivällä, niin olemme ajatelleet. Kenties -lukuunottaen akateemisen neljänneksen, koska täti mainitsi sen -sanan... Silloin ehdimme iltajunalla Glen S:t Maryyn. - --- Ja tuo! juhlallinen toimitus tapahtuu vierashuoneessa? - --- Ei millään muotoa -- ellei vain sattuisi satamaan. Meidät vihitään -puutarhassa, puiden latvojen ja sinisen taivaan alla ja keskellä -päivänpaistetta. Tiedätkö, kuinka järjestäisin vihkimisen, jos voisin -menetellä aivan oman mieleni mukaan? Se tapahtuisi päivänkoitteessa --- kesäkuun aamuna, auringon noustessa kaikessa ihanuudessaan ja -ruusujen kukkiessa. Ja minä hiipisin hiljaa puutarhaan kohtaamaan -Gilbertiä, ja me menisimme käsi kädessä kauas pyökkimetsään -- ja -siellä, vihreässä lehtiholvissa, meidät vihittäisiin, kuin muhkeassa -tuomiokirkossa. - -Marilla päästi suuttuneen äännähdyksen, ja rouva Lynde näytti -loukkaantuneelta. - --- Sinulla on aina ollut sellaisia pilviähipovia päähänpistoja, Anna. -Jumala tiesi, tokko sellaista vihkimistä edes voitaisiin katsoa -lailliseksikaan. Sillätavoin menettelevät kenties villit, jotka -eivät ole saaneet oppia parempaa, mutta sivistyskansat noudattavat -yleisiä tapoja. Ja ajatteles, kuinka ihmiset sinua siitä parjaisivat! - --- Niin, siinäpä se! sanoi Anna. -- Ajatelkaa, kuinka paljon hauskaa -elämässä saisi nauttia, ellei tuo "parjaaminen" aina olisi uhkaamassa. - --- Annalla on aina ollut romanttisia päähänpistoja, senhän hyvin -tiedät, sanoi Marilla sovitellen. - --- Niistä päähänpistoista avioliitto kyllä hänet parantaa, vastasi -Rakel rouva rauhoittavasti. - -Anna nauroi ja pujahti huomaamatta Rakastavaisten polulle, mistä -Gilbert hänet löysi. Kumpikaan heistä ei näyttänyt pelkäävän tai -toivovan, että heidän tuleva avioliittonsa karkoittaisi kaiken -romantiikan heidän elämästänsä. - -Kaikurannan perhe tuli seuraavalla viikolla ensivierailulleen, ja -koko Vihervaara raikahteli jälleennäkemisen riemusta. Neiti Lavendel -ei ollut sanottavasti muuttunut niinä kolmena vuotena, jotka olivat -kuluneet hänen käynnistänsä saarella, mutta Paulin nähdessään joutui -Anna hämmästyksiinsä. Voiko tuo komea kolme kyynärää täyttävä -nuorukainen olla pieni hento suurisilmäinen poika, joka mieluimmiten -seurusteli Luotoihmisten, Merimieskaksosten ja Kultaisen rotkonaisen -kanssa? -- Sehän oli aivan uskomatonta. - --- Katsoessani sinuun, Paul, tunnen olevani vanha, sanoi Anna. -- -Minun täytyy myöskin tunnustaa, että sinä olet isompi. - --- Tuollainen opettajaneiti kuin sinä ei tule koskaan vanhaksi, sanoi -Paul. -- Et sinä eikä neiti Lavendel. En voi myöskään ikinä nimittää -sinua rouvaksi -- minuun nähden pysyt aina opettajaneitinä, joka -on opettanut minulle kaiken hyvän, mitä tiedän. Minulla on muutoin -sinulle hiukan näytettävää. - -Tuo "hiukka" oli muistiinpanokirja täynnä runoja. Paul oli pukenut -runomuotoon muutamat kauneimmista haaveistansa, ja sanomalehtien -toimittajat eivät olleetkaan osoittautuneet niin taipumattomiksi -kuin heidän väliin väitetään olevan. Paulin runot herättivät -Annan mielessä todellista ihastusta. Ne henkivät ylevää, vienoa -tunteellisuutta, suoden runsaita lupauksia tulevaisuuteen nähden. - --- Sinä tulet vielä saavuttamaan kuuluisuutta, Paul. Minulla oli aina -haaveena saada edes yksi ainoa kuuluisa oppilas. Hänestä piti tulla -korkeakoulun rehtori, -- mutta suuri runoilija on vielä parempi. -Jonakin päivänä minä vielä voin kerskua sillä, että olen lyönyt -kuuluisaa Paul Irvingiä näpeille. Mutta kuinkas onkaan -- minä en -taitanut koskaan tulla sitä tehneeksi, vai kuinka, Paul? Minkä oivan -tilaisuuden olenkaan auttamattomasti päästänyt käsistäni! - --- Sinä voit itse vielä tulla kuuluisaksi, opettajaneiti. Olen nähnyt -varsin paljon tuotteita, jotka kolmena viime vuotena ovat lähteneet -kynästäsi. - --- Valitettavasti tunnen varsin hyvin kykyni rajoituksen. Voin kyllä -päästää mielikuvitukseni valloilleen ja kirjoittaa aika sieviä pikku -kyhäelmiä, jotka miellyttävät lapsia ja joista lehtien toimittajat -lähettävät minulle tervetulleita postiosoituksia. Mutta mitään -suurta en pysty saamaan kokoon. Ainoa keino, millä voisin saavuttaa -kuolemattomuuden täällä maan päällä, on että sinä omistaisit minulle -muistelmissasi jonkun sanan. - -Charlotta Neljäs oli luopunut mahtavista sinisistä ruusukkeistaan, -mutta kesakot olivat yhtä lukuisat kuin ennenkin. - --- En ikinä olisi uskonut, että minun voisi käydä niin, että menisin -naimisiin yankeen kanssa, neiti Shirley, sanoi hän. -- Mutta kukaan -ei tiedä tulevia vaiheitansa, ja sitäpaitsi ei mieheni taida mitään -sille, että on yankee, se on hänessä synnynnäistä. - --- Ja sinähän olet itsekin nyt muuttunut yankeeksi, Charlotta, kun -kerran olet mennyt naimisiin yankeen kanssa. - --- Älkäähän toki, neiti Shirley, -- siksi en tule, vaikka menisin -kymmenesti naimisiin yankeen kanssa. Mutta hän on kiltti kunnon -mies, ja minä mietin mielessäni, ettei minun käynyt liiaksi -valikoiminen -- ken tiesi, vaikka lopuksi olisin jäänyt ilman. Tom -ei juo, eikä hän myöskään murise, vaikka panen hänet tornittamaan -kaikenmoisia askareita, niin että oikeastaan minä itse asiassa olen -varsin tyytyväinen olooni. Ja nyt neitikin on niissä puuhissa. -Niinpä niin... Minä olen aina ajatellut, että olisi kovin mukavaa -olla naimisissa tohtorin kanssa. Ei hätää mitään, vaikka lapset -sattuisivatkin saamaan ripulin tai hinkuyskän! Tom on vain -putkenlaskija, mutta hän on niin kiltti ja hyvä. Kun sanoin hänelle: -"Tom, saanko matkustaa neiti Shirleyn häihin? Aion kyllä lähteä, -sanoitpa niin taikka näin, mutta minusta olisi hauskempi saada -sinulta lupa", -- silloin hän sanoi: "Mene vain, Lotta kulta, jos -_sinulla_ on hauska, niin on _minullakin_." Onhan hän aika kiltti -ukko, kun puhuu noin, vai mitä neiti sanoo? - -Philippa ja hänen arvoisa pastorinsa saapuivat Vihervaaraan häitten -edellisenä päivänä. Jälleennäkeminen saattoi Annan ja Philippan -myrskyisän riemun valtaan, joka vähitellen hiljeni kodikkaan -tuttavalliseksi jutteluksi -- kaikesta, mitä oli tapahtunut tai oli -tapahtumaisillaan. - --- Anna, sinulla on yhä vieläkin täydelleen kuningattaren ryhti ja -eleet. Minä olen laihtunut niin kauheasti pikkulasten synnyttyä. En -ole enää puoleksikaan niin hyvännäköinen kuin ennen, mutta herttainen -papinpätkäni pitää minusta siitä huolimatta. Kuinka olenkaan -ihastuksissani siitä, että sinä hyväksi lopuksi kumminkin menet -naimisiin Gilbertin kanssa! Roy Gardner ei olisi ollenkaan sopinut -sinulle -- sen käsitän nyt varsin hyvin, vaikka silloin, kun tuo -kaikki tapahtui, tunsin suuresti pettyneeni sinun suhteesi. Ja kyllä -minun täytyy sittenkin sanoa, että sinä kohtelit Roy-parkaa aika -pahoin. - --- Hänhän kuuluu jo sentään voittaneen surunsa, hymyili Anna. - --- Olet oikeassa. Hänellä on miellyttävä rouva, joka ihailee häntä. -Silloin kyllä kaikki käy hyvin. Niin sanoo sekä Joeni että Raamattu, -ja ne tietävät kyllä kumpikin, mitä puhuvat. - --- Ovatko Alec ja Alonzo jo naimisissa? - --- Alec on kyllä, mutta ei Alonzo. Kuinka tuo hauska aika jälleen -kuvastuu elävästi mieleeni sinun kanssasi jutellessa, Anna! -Ajatteles, kuinka meillä sentään oli äärettömän hauskaa! - --- Oletko äskettäin käynyt Karoliinan majalla? - --- Olen kyllä, käyn siellä varsin usein. Neiti Karoliina ja neiti -Maria istuvat kuten ennenkin avoimen lieden ääressä sukkaa kutoen. -Olipa hyvä, että puhe johtui heihin, -- minullahan on sinulle -häälahja heiltä, Anna. Arvaapa, mikä se on! - --- Siihen en pysty. Kuinka he tiesivät minun aikovan mennä naimisiin? - --- Minä kerroin heille. Kävin siellä viime viikolla. Asia tuntui -heistä perin mielenkiintoiselta. Kaksi päivää sitten kirjoitti neiti -Karoliina minulle pienen lipun, pyytäen minua käymään heillä. Hän -kysyi sitten, ottaisinko tuodakseni lahjan sinulle. Mitä tahtoisit -kaikkein kernaimmiten muistoksi Karoliinan majasta, Anna? - --- Eihän liene mahdollista, että tarkoittaisit neiti Karoliinan -lähettäneen minulle nuo molemmat posliinikoirat? - --- Pilkulleen! Ne ovat molemmat matka-arkussani. Ja minulla on -myöskin kirje sinulle. Odota hiukan, niin juoksen noutamaan sen. - -"Rakas neiti Shirley", kirjoitti neiti Karoliina. "Maria ja minä -olemme suurella mielenkiinnolla vastaanottaneet tiedon Teidän -aiotusta avioliitostanne. Me lähetämme Teille sydämellisimmät -onnentoivotuksemme. Maria ja minä emme ole itse menneet naimisiin, -mutta meillä ei ole mitään vastaan, jos muut tekevät sen. Nyt -lähetämme me Teille posliinikoiramme. Aikomukseni oli jättää ne -Teille perinnöksi, siksi että Te vilpittömästi olitte niihin -kiintynyt. Mutta Maria ja minä toivomme Jumalan avulla saavamme elää -vielä kauan, ja siksi minä olen päättänyt antaa Teille koirat Teidän -vielä nuorena ollessanne. Arvelen Teidän kyllä vielä muistavan, että -Gog katsoo oikealle ja Magog vasemmalle." - --- Kuvittele noiden molempien herttaisten koirien istuvan valkean -ääressä minun haavemajassani, sanoi Anna haltioissaan. -- En ikinä -olisi aavistanut sellaisen onnen tulevan osakseni! - -Sinä iltana puuhailivat Vihervaarassa monet toimeliaat kädet, -valmistellen huomispäivän merkkitapahtumaa, mutta hämärän tultua -pujahti Anna kenenkään huomaamatta pois. Hän aikoi tehdä pienen -toivioretken tyttöaikansa viime päivänä, ja sille retkelle hän ei -halunnut ketään seuralaista. Hän meni Matthew'n haudalle, Avonlean -pienelle, poppelien varjostamalle kirkkotarhalle, ja siellä hän -omisti hiljaisen hartaushetken vanhoille muistoille ja rakkaille -vainajille. - --- Kuinka iloinen Matthew olisikaan huomenna, jos hän vielä olisi -keskuudessamme, kuiskasi hän. -- Mutta minä luulen, että hän tietää -kaikki ja iloitsee -- jossakin muualla. Olen lukenut jostakin, että -vainajamme eivät ole todella kuolleita, ennenkuin me olemme heidät -unohtaneet. Minuun nähden ei Matthew tule koskaan olemaan kuollut, -sillä en voi unohtaa häntä koskaan. - -Anna laski hänen hautakummullensa kukat, jotka hän oli tuonut -mukanansa, ja lähti sitten kulkemaan hitaasti loivaa rinnettä alas. -Oli ihana ilta, täynnä valon ja varjojen vaihtelua. Läntinen taivas -oli osaksi peittynyt kevyihin pilvenhattaroihin, joiden väri vaihteli -purppuranpunasta merivahankeltaiseen, ja niiden välitse häämötti -sopusuhtaisin värivivahduksin vilpoisa omenanvihreä tausta. Alhaalla -kimmelsi meri, auringonlaskua kuvastaen, ja tuulenhenkäysten mukana -tuli helakanvihreiden levävallien ja hietasärkkien reunustamasta -rannasta vuoroin vahvenevaa, vuoroin heikkenevää aallonkohinaa. -Maaseudun tyynen hiljaisuuden ympäröiminä kuvastuivat nyt Annalle -kaikki nuo ympäristön metsäiset harjut, kummut ja kedot, jotka olivat -hänelle niin rakkaita vanhoja tuttavia. - --- Kaikki toistuu tässä maailmassa, sanoi Gilbert, joka tuli ulos ja -liittyi häneen, Annan kulkiessa hänen veräjänsä ohitse. -- Muistatko, -kun ensi kerran kuljimme tätä rinnettä alas? Se oli muutoin -ensimmäinen kävelyretki, jonka teimme kahdenkesken. - --- Minä tulin hämärissä Matthew'n haudalta -- aivan kuten nytkin -- -ja sinä tulit kotisi veräjästä. Ja minä nielaisin ylpeyteni, jota -vuosimääriä olin povessani säästänyt ja säilyttänyt, ja antauduin -puheisiin kanssasi. - --- Ja minun poveni vavahti ilosta, sanoi Gilbert. -- Kun sinä iltana -erosin sinusta sinun veräjälläsi ja sitten kuljin kotiin, tuntui -minusta elämäni alkaneen uudelleen. Olihan Anna antanut minulle -anteeksi. - --- Itselläsi sinulla oli eniten anteeksiannettavaa... Minä olin ilkeä -ja kiittämätön pieni marakatti -- ja kumminkin sinä olit pelastanut -henkeni, kun minä lummeneitona olin kiivennyt vihreälle, niljakalle -sillanpylväälle. Oi, mikä kammottava hetki se oli... Ja sitten sinä -tulit soutaen sillan alitse Harmon Andrewsin ruuhessa. Mutta et voi -kuvitellakaan, kuinka tuo kiitollisuudenvelka minua vaivasi! Minä en -ole ansainnut niin paljon onnea, kuin nyt olen saanut osakseni. - -Gilbert nauroi ja puristi kiinteämmin tuota pehmeätä pientä kättä, -jossa hänen sormuksensa kimmelsi. Annan kihlasormusta koristi sen -ympäri ulottuva helmirivi, timanttikoristeista hän ei ollut tahtonut. - --- Timanteista en ole välittänyt senjälkeen kun minulle selveni, -etteivät ne ole ihanan purppuravärisiä, kuten aina olin kuvitellut. -Ne muistuttavat minua aina tuosta muinoisesta pettymyksestäni. - --- Mutta helmien sanotaan merkitsevän kyyneliä, oli Gilbert -vastustellut. - --- Niitä minä en pelkää. Kyyneliä voi vuodattaa sekä ilosta -että surusta. Onnellisimpina hetkinäni ovat silmäni aina olleet -kyynelissä, -- kuten silloin, kun Marilla sanoi minulle, että saisin -jäädä Vihervaaraan, taikka silloin, kun Matthew antoi minulle -ensimmäisen kauniin puvun, minkä koskaan olin omistanut, ja silloin, -kun kuulin, että kovassa kuumeessasi oli tapahtunut käänne ja että -pahin vaara oli ohitse. Anna minulle siis kihlasormus, jossa on -helmiä, Gilbert, ja minä otan kernaasti kantaakseni ne surutkin, -jotka elämällä voi olla minulle varattuina. - -Mutta tänä iltana ajattelivat nuo nuoret, jotka olivat toisiinsa -niin hartaasti kiintyneet, ainoastaan iloa eikä surua. Olihan -seuraava päivä heidän hääpäivänsä, ja haaveksittu koti odotti heitä -terhenisen, vienon purppurahohteisen Neljän tuulen niemen nenässä. - - - - -IV. - -VIHERVAARAN ENSIMMÄINEN MORSIAN. - - -Herätessään hääpäivänsä aamuna Anna näki päivänpaisteen virtaavan -sisään tuon pienen päätyhuoneen akkunasta ja syyskuun tuulahdusten -liehuttelevan ohuita akkunaverhoja. - --- Kuinka hauskaa, että aurinko tahtoo olla kiltti ja paistaa -minulle! oli hänen ensi ajatuksensa. - -Hän muisteli ensi aamua, jolloin hän oli herännyt tässä samassa -ullakkokamarissa, auringon siivilöidessä valoaan sisään vanhan -Lumikuningattaren tiheäkukkaisen latvuksen lomitse. Onnea ei hän -ollut tuona hetkenä liioin tuntenut, sillä herääminen toi mukanaan -muiston edellisen illan suuresta pettymyksestä. Mutta sittemmin -oli tuo pieni huone käynyt hänelle rakkaaksi ja mieluisaksi noina -onnen vuosina, jolloin hän lapsena oli siellä luonut itselleen oman -iloisenraikkaan haavemaailmansa ja neitosena antaunut houkuttelevien -tulevaisuudenkuvien lumoihin. Vanhan ystävän tavoin oli se ottanut -hänet hellästi huomaansa, kun hän pitkän poissaolon jälkeen -taasen palasi sinne. Sen akkunajakkaralle oli hän polvistunut -tuona polttavan tuskan yönä, jolloin hän luuli Gilbertin olevan -kuolemaisillansa, ja tuon saman akkunan ääressä oli hän istunut, -ennen aavistamattoman onnentunteen vallassa, iltana, jolloin hän oli -Gilbertille antanut uskollisuudenlupauksensa. Monet yönhetket hän oli -siellä viettänyt valveilla, milloin ilon, milloin surun vallassa, ja -tänään oli hänen jätettävä se ainaiseksi. Nyt ei se enää ollut oleva -hänen omaisuuttansa, viidentoistavuotias Dora oli perivä sen häneltä -hänen muutettuansa. Eihän Anna toivonutkaan, että olisi toisin -- -tuo pieni huone oli pyhitetty nuoruudelle ja tyttövuosille -- tuolle -ajanjaksolle, joka oli päättyvä tänään hänen seuratessaan sulhastansa -yhteiseen uuteen kotiin. - -Sinä aamupäivänä vallitsi Vihervaarassa touhu ja kiire ja riemu. -Diana tuli hyvissä ajoin, Fred-poikanen ja Pikku-Anna Cordelia -mukanansa, auttaaksensa tarpeen mukaan. Davy ja Dora, Vihervaaran -kaksoset, ottivat heti pienokaisia kädestä ja livahtivat heidän -mukanansa puutarhaan. - --- Varokaa vain, ettei Pikku-Anna turmele hienoa pukuansa! huusi -Diana heidän jälkeensä. - --- Sitä sinun ei tarvitse pelätä, kun hän on Doran hoteissa, sanoi -Marilla. -- Se tyttö on huolellisempi ja ymmärtäväisempi kuin -monet äidit, joita olen nähnyt. Hän on todellakin omalla tavallaan -ihailtava -- aivan toista laatua kuin tuo hulivilineitonen, joka -myöskin on ollut kasvattinani. - -Marilla loi kanamajoneesin takaa hymyilevän katseen Annaan. Tuosta -katseesta päättäen oli hulivili sentään ollut hänelle rakkaampi kuin -kukaan muu. - --- Kaksosten kehitys on tosiaankin käynyt erinomaisen ilahduttavaan -suuntaan, sanoi rouva Lynde, ehdittyään vakuuttautua, että he jo -olivat poissa kuuluvista. -- Dora on niin avulias ja toimelias, ja -Davysta tulee oikea reimapoika, jos kaikki käy hyvin. Mutta herrainen -aika, millainen rasavilli hän ensi aikoina oli! Kärsivällisyyteni -joutui silloin usein kovalle koetukselle. - --- En eläessäni ole tuntenut sellaista levottomuutta kuin -ensimmäisenä puolena vuotena hänen tänne tultuansa, sanoi Marilla. --- Mutta kaikkeenhan sentään tottuu. Viime aikoina hän on alkanut -kovasti harrastaa maanviljelystä, ja nyt hän tahtoo, että ensi -vuodeksi uskoisin talon hoidon hänelle. Kenties se ei olisi niinkään -tyhmää, sillä Dianan isä haluaisi päästä arennista, joten tuo asia -kumminkin on järjestettävä uudelleen jollakin tavoin. - --- Kylläpä saatkin, Anna kulta, ihanan sään hääpäiväksesi, sanoi -Diana, piilottaen silkkisen komeutensa suunnattoman hihallisen -esiliinan suojaan. -- Sehän on kuin suorastaan tilattu. - --- Kunpa vain onnesi tulisi kestävämmäksi kuin kaunis sää, huokasi -rouva Lynde. - -Hän toivoi sitä koko sydämestään ja uskoi myöskin niin käyvän, -mutta hän pelkäsi liian julkisen menestymisenilon ehkä yllyttävän -sallimusta muuttamaan menettelynsä. Hän luuli tekevänsä tytölle vain -palveluksen hillitsemällä hänen ylitsevuotavaa riemuansa. - -Mutta tuo tähtisilmä, solakka neitonen -- Vihervaaran ensimmäinen -morsian -- säteili onnesta astellessaan ihanana syyskuun päivänä, -lyönnilleen kahdeltatoista, vanhoja kotikutoisilla matoilla -peitettyjä portaita alas, utuinen huntu päälaella hulmuavana, syli -täynnä ruusuja. Gilbert, joka odotti häntä alhaalla eteisessä, -kohotti ihaillen katseensa häneen. Vihdoinkin hän sai hänet -omaksensa, tuon aran, kauan kaihoamansa Annan, jonka hän oli -voittanut vuosia kestäneen kärsivällisen odotuksen jälkeen. Nyt -Anna lähestyi häntä hänen hellänä ja lempeänä morsiamenansa. Oliko -hän tuollaisen morsiamen arvoinen? Voiko hän tehdä Annan niin -onnelliseksi kuin toivoi? Jollei hän voisi vastata Annan odotuksia -- -jollei hän miehenä ja puolisona täyttäisi mittaa -- kuinka silloin -kävisikään?... Mutta silloin Anna ojensi hänelle kätensä, heidän -katseensa yhtyivät ja kaikki epäilykset väistyivät iloisen varmuuden -tieltä. He olivat luodut toisiansa varten -- se oli epäämätöntä -- -mitä elämä sitten heille tarjoaisikin. Kummankin onni oli hyvässä -tallessa toisen huostassa, ja kummankin mielen täytti rohkeus ja -alttius. - -Ympärillään rakkaat vanhat ystävät leppeinä, kasvot ilosta -loistavina, vihittiin morsiuspari päivänpaisteessa tuossa vanhassa -puutarhassa. Pastori Allan suoritti juhlatoimituksen, ja Priscillan -lämminsydäminen Jonas piti, kuten rouva Lynde sittemmin sanoi, -"kauneimman häärukouksen, minkä hän koskaan oli kuullut". Linnut -eivät usein laula syyskuussa, mutta puutarhassa oli yksi ainoa -väsymätön laulaja, joka hopeanheleällä äänellänsä viserteli -syrjäisellä oksalla Annan ja Gilbertin lausuessa pyhät lupauksensa. -Anna kuuli sen ja tunsi vienon ilonväreen povessansa, Gilbert kuuli -sen myöskin ja ihmetteli, miksi eivät kaikki maailman lintuset -liittyneet yhteen riemuitsevaksi kuoroksi, Paul kuuli sen ja sepitti -myöhemmin runon, joka henki keväimen viehkeyttä, Charlotta Neljäs -tarkkasi sitä, onnellisena varmasta tiedosta, että se merkitsi -suurta menestystä rakkaalle neiti Shirleylle. Lintu lauloi, kunnes -vihkimistoimitus oli lopussa, ja päätti sitten virtensä elämäniloa -uhkuvaan, riemukkaasti helmeilevään crescendoon. - -Ei koskaan tuo harmaa vanha talo suojaavine puutarhoineen ollut -nähnyt niin iloista iltapäivää. Kaikki vanhat pilat ja kepposet, -jotka ammoisista ajoista ovat kuuluneet häähuvitteluun, toistettiin -nyt taas kerran ja vaikuttivat niin uusilta ja raikkailta ja -lystikkäiltä, kuin olisivat ne olleet uuden uutukaisia keksintöjä. -Juteltiin ja pidettiin hauskaa, ja kun Anna ja Gilbert, ehtiäksensä -ajoissa Carmodyn junalle, lausuivat jäähyväiset ja lähtivät Paulin -kyyditseminä matkaan, olivat kaksoset jo varanneet riisisuurimoita -ja vanhoja kenkiä, joiden heittämisessä Charlotta Neljäs ja setä -Harrison melkein veivät voiton kaikista. Marilla seisoi veräjällä, -katsoen vaunujen jälkeen, kunnes ne katosivat näkyvistä tuon pitkän -kujatien kultapiiskureunustuksen taa. Anna käännähti liehuttaakseen -viime hyvästit. Hän oli poissa -- Vihervaara ei ollut enää hänen -kotinsa, ja Marillan kasvot näyttivät vanhoilta ja väsyneiltä, kun -hän nyt palasi takaisin taloon, jonka Anna neljäntoista vuoden -aikana, yksin poissaollessaankin, oli täyttänyt valolla ja elolla. - -Mutta Diana pienokaisineen, Kaikurannan perhe ja pastori Allan -rouvineen jäivät noiden kahden vanhan naisen luo, auttaaksensa -heitä voittamaan ensi illan yksinäisyydentunteen. Sitten seurasi -oikein hauska illallisateria, jolloin he istuen kaikki pöydän -ympärillä juttelivat päivän merkkitapauksista. Ja heidän siinä vielä -istuessaan, toisilleen seuraa pitäen, laskeutuivat Anna ja Gilbert -junasta Glen S:t Maryn asemalla. - - - - -V. - -KOTIINTULO. - - -Tohtori David Blythe oli lähettänyt hevosensa rillarattaineen nuorta -avioparia vastaan, ja keskenkasvuinen poika, joka oli ylvästellyt -kuskinistuimella, livahti nyt tiehensä ymmärtäväinen virnistely -huulillaan, jättäen tulijat nauttimaan huvista saada matkata kahden -illan ihanuudessa. - -Anna ei koskaan unohtanut viehättävää näköalaa, joka aukeni -heille, kun he ehtivät kylän toisessa päässä olevalle mäelle. -Tulevaa kotiansa hän ei tosin vielä voinut erottaa, mutta hän näki -edessään Neljän tuulen sataman vaalean punan ja hopean hohteessa, -suuren kiiltävän peilin kaltaisena. Kauempana häämötti satamansuu, -kellanharmaa hietasärkkien muodostama töyrämä toisella puolen ja -toisella korkea äkkijyrkkä punainen hietakivikallio, joka loi synkän -varjon veteen. Hietasärkkien takana hohti meri haaveellisena, tyynenä -ja mahtavana kuulakassa iltavalaistuksessa. Lahdenpohjukassa, missä -hietasärkät yhtyivät sataman rantamatalikkoon, sijaitsi pieni -kalastajakylä ranta-aittoineen ja varastohuoneineen, ja noiden -pikku mökkien akkunat välkkyivät kodikkaan ystävällisesti mailleen -menevän auringon kirkastamina. Suolaisen meriveden ja levien lemu -täytti ilman, ja koko maisema oli kuin hienoon hopeaharsoon verhottu. -Himmeästi hohtavin valkopurjein ajelehti pari alusta pitkin pimentoon -vaipuvia honkametsän reunustamia rantoja. Lahden vastakkaiselta -rannalta kuului pienen valkoisen kirkon tornista kellonsoittoa. -Vienon haaveellisena väreili tuo ääni yli vetten, sulaen maininkien -hiljaiseen solinaan. Satamansuun viereisellä kalliolla loistava -kirkas kullankeltainen valopilkku kuvastui säteilevänä pohjoisen -taivaan helmiäishohteeseen, sitten se himmeni hehkuvaksi pisteeksi, -joka jälleen laajeni, kasvaen hitaasti, kuin empien, jälleen -tuikkivaksi tähdeksi, merenkulkijoille oppaaksi ja lohduksi. Kaukana -taivaanrannalla näkyi ohikulkevan aluksen muodostama koukeroinen -harmaa savuviiru. - --- Kuinka kaunista, oi, kuinka kaunista! kuiskasi Anna. -- Minä tulen -rakastamaan Neljää tuulta, Gilbert! Missä meidän talomme sijaitsee? - --- Emme voi vielä nähdä sitä -- koivuhaka, joka lahden rannasta -laajenee maallepäin, on sen edessä. Sieltä on melkein kilometrin -matka Glen S:t Maryyn, ja yhtä pitkälti on meiltä majakalle. -Naapureita ei meillä ole monta, Anna. Aivan lähellä on vain yksi -ainoa talo, enkä tiedä, kuka siinä asuu. Tuleekohan sinun ikävä minun -matkoilla ollessani, niin että mielesi käy apeaksi? - --- Ei suinkaan -- tässä ihanassa ympäristössä ja iltailonani tuo -tuikkava tähtönen. -- Kuka asuu tässä talossa, Gilbert? - --- En tiedä. Ei näytä juuri siltä, että siellä voisimme toivoa -tapaavamme sukulaissieluja -- vai mitä ajattelet? - -Rakennus, josta he puhuivat, oli tilava ja suuri ja maalattu -vihreällä värillä, niin räikeän silmäänpistävällä, että ympäröivä -maisema sen rinnalla näytti haalistuneelta. Talon takana sijaitsi -kasvitarha hedelmäpuineen, etualan peitti tasaiseksi leikattu ja -huolellisesti siistitty ruohokenttä, mutta kaikki tyyni vaikutti -omituisen autiolta ja epäkodikkaalta. Riihet, ladot, navetat, tallit --- kaikki näytti täällä olevan erinomaisessa kunnossa, huolellisesti -puhdistettua ja hoidettua. - --- Ei tosiaankaan tunnu erityisen luultavalta, että henkilö, jolla -on tuollainen väriaisti, voisi olla sukulaissielumme, sanoi Anna. -- -Ellei talo nimittäin ole saanut väriänsä jonkun erehdyksen johdosta, -kuten Avonlean käräjätalo. Olen varma, ettei siellä ole ollenkaan -lapsia. Minne katsookaan, on kaikki niin kiusallisen hyvässä -järjestyksessä, että tuntee kylmänväreitä sieluun saakka. - -He eivät olleet kohdanneet ainoatakaan ihmistä kostealla punaisella -tiellä, joka seurasi rannan mutkia. Mutta juuri kun he tulivat -koivuhakaan, jonka takana heidän kotinsa sijaitsi, huomasi Anna -nuoren tytön, joka ajoi lumivalkoista hanhiparvea edellään tien -oikealla puolen kohoavaa ruohopeitteistä rinnettä pitkin. Ylempänä -kasvoi siellä täällä jokunen mahtava honka. Niiden runkojen -välitse voi erottaa huojuvia laihoja, kullanhohtoisia, rantakauran -koossapitämiä hietasärkkiä ja kaistaleita auringossa kimmeltävää, -siintävää mertä. Tuo tyttö oli pitkä ja hänellä oli yllään -vaaleansininen karttuunipuku. Hän asteli ryhdikkäänä, joustavin -askelin. Hän tuli hanhinensa ulos rinteen juurella olevasta -veräjästä, juuri kun Anna ja Gilbert ajoivat ohitse. Käsi veräjän -säpillä hän tuijotti heihin herkeämättä, kasvoillaan ilme, jonka -tuskin voi sanoa kuvastavan mielenkiintoa, mutta ei myöskään pelkkää -uteliaisuutta. Silmänräpäyksen ajan tuntui Annasta kuin olisi siinä -tuikahtanut esiin villan välähdys. Mutta valtavimmin vaikutti -häneen tytön kauneus, joka sai hänet suorastaan säpsähtämään -- -kauneus, piirteiden ja värien puolesta niin häikäisevä, että sen -kaikkialla täytyi herättää huomiota. Tyttö käyskenteli hatutta, -ja hänen raskaat, kypsyvän vehnän väriset palmikkonsa olivat -kiedotut pään ympäri kruunun tavoin. Silmät olivat syvät ja siniset -kuin alppijärvi. Yksinkertainen karttuunipuku verhosi ylvästä, -soreata vartta, ja hänen huulensa olivat yhtä upean punaiset kuin -valmukimppu, jonka hän oli pistänyt vyönsä alle. - --- Gilbert, kuka oli tuo tyttö, jonka ohi ajoimme äsken? kysyi Anna -hiljaa. - --- En minä nähnyt mitään tyttöä, sanoi Gilbert, jonka huomio oli -tykkänään kiintynyt nuorikkoon. - --- Hän seisoi tuolla veräjän luona -- ei, älä katso sinnepäin! Hän -seisoo siellä vielä ja katsoo meidän jälkeemme. En ole koskaan -elämässäni nähnyt niin kauniita kasvoja. - --- En muista nähneeni mitään kauniita tyttöjä täällä asuessani. -The Glenissä on kyllä muutamia sieviä typyköitä, mutta eivät ne ole -senlaatusia, että niitä tulisi erityisesti huomanneeksi. - --- Mutta tähän tyttöön kiintyy huomio aivan ehdottomasti. Et -varmaankaan ole nähnyt häntä koskaan, sillä muutoin kyllä hänet -muistaisit. Häntä ei unohda niin helposti. Tuollaisia kasvoja en ole -ikinä nähnyt muualla kuin kuvissa. Ja entä tukka sitten! Hän voisi -hurmata sekä runoilijaa että maalaajaa. - --- Varmaankin hän on täällä tervehtimässä jotakin tuttua -- asuu -kenties lahden tuolla puolen sijaitsevassa suuressa kesähotellissa. - --- Se ei voi olla mahdollista -- hänellä oli valkoinen esiliina ja -hän kuljetti hanhiparvea. - --- Sen hän voi ehkä tehdä huviksensa. Katsos, Anna -- tuolla on -meidän talomme! - -Anna katsoi katsomistaan, unohtaen hetkiseksi tykkänään tytön, -jolla oli niin komeat, uhmaa uhkuvat silmät. Hänen uuden kotinsa -näkeminen oli omiansa ilahduttamaan silmää ja mieltä -- se muistutti -siinä yksinäisyydessään suurta kermanväristä simpukkaa, jonka -laineet ovat heittäneet rannalle. Soleiden lombardilaisten poppelien -kahdenkertaiset rivit kuvastuivat taivaalle tumman purppuran -värittäminä. Matalan talon takana, suojaten puutarhaa liian navakalta -merituulelta, kohosi tiheä, tumma honkametsä, missä tuulet voivat -virittää kaikki kolkon hurmaavat sävelensä. Kuten kaikki metsät -näytti se syvimmissä sopukoissaan säilyttävän salaisuuksia, joiden -selvittäminen houkuttelee kärsivällistä tutkijaa. Uteliailta ja -välinpitämättömiltä katseilta suojaa niitä itsepintaiset, pauloihin -kiehtovat vihreät käsivarret. - -Öiset tuulenpuuskat alkoivat jo vallattoman karkelonsa hietasärkillä -ja rantaniityillä, ja lahden toisella puolen sijaitsevasta -kalastajakylästä näkyi tuikkivia valopilkkuja, kun Anna ja Gilbert -saapuivat poppelikujan päähän. Pienen talon ovi aukeni ja pesävalkean -loimu tunki tervehtäen ulos hämärään. Gilbert nosti Annan alas -kevyistä vaunuista ja ohjasi hänet sisään puutarhaan veräjästä, jonka -molemmin puolin kohosi vaalein uusin lehvin koristetut hongat, ja he -astelivat nyt siistiä, punaisella hiedalla peitettyä polkua pitkin -eteisen portaille. - --- Tervetuloa kotiin, kuiskasi Gilbert, ja käsi kädessä astuivat he -yli uuden kotinsa kynnyksen. - - - - -VI. - -KAPTEENI JIM. - - -Vanha tohtori Dave ja hänen rouvansa olivat tulleet tuohon pieneen -taloon tervehtämään nuorta avioparia. Tohtori Dave oli kookas ja -säyseä vanha herra, jolla oli valkoinen poskiparta, ja rouva oli -siro pieni nainen, jolla oli talviomenoita muistuttavat posket ja -hopeanharmaa tukka. Hän sulki heti Annan äidillisesti syliinsä. - --- Kuinka hauskaa, että nyt olet täällä, pikku ystäväni! Olet -varmaankin kovasti väsyksissäsi? Me olemme valmistaneet hiukan -illallista, ja kapteeni Jim on onkinut teille forelleja. Kapteeni -Jim, missä te olettekaan! Vai niin, hän on kaiketi mennyt -huolehtimaan hevosesta. Lähdetään tuonne yläkertaan, niin voit riisua -yltäsi päällysvaatteet! - -Anna silmäili kaikkea iloisin ja kiitollisin katsein, seuratessaan -vanhaa tohtorinrouvaa portaita ylös. Hän oli varsin mieltynyt uuteen -kotiinsa. Hänestä tuntui Vihervaaran ilma täällä tulvehtivan häntä -vastaan sekä tuo entisyyden lemu, joka häntä niin viehätti. - --- Olisin varmaankin sopeutunut hyvin yhteen tuon vanhan neidin -kanssa, joka omisti tämän kaiken, kuiskasi hän itseksensä, jäätyään -yksin huoneeseensa. - -Se oli hauska ullakkohuone, jossa oli kaksi akkunaa. Toisesta näkyi -lahti kalastaja veneineen ja hietasärkkineen sekä Neljän tuulen -majakka. Toisesta oli näköala laaksonpohjukkaan, missä puro kulki -kohisten läpi mehevän ruohikon. Samalla suunnalla, mutta kappaleen -matkaa kauempana, sijaitsi ainoa naapurikartano, säännöttömästi -rakennettu vanha harmaa talo, jonka akkunat pilkistelivät -piilipuitten himmeiden lehdistöjen takaa esiin arasti kuin pimeässä -pälyvät silmät. Anna olisi halunnut tietää ketä siellä asui, sillä -olivathan nuo ihmiset hänen lähimmät naapurinsa, ja hän toivoi heidän -olevan hauskaa väkeä. Äkkiä hän huomasi ajatustensa johtuneen tuohon -kauniiseen tyttöön, joka paimensi hanhilaumaa. - --- Gilbert ei luullut hänen kuuluvan tänne, ajatteli Anna, -- mutta -minä olen varma, että hän asuu täällä. Hänen olennossaan oli jotakin, -joka osoitti hänen kuuluvan yhteen meren ja taivaan ja lahden ja -kalastaja-alusten kanssa. Hän on Neljän tuulen lapsi. - -Annan palatessa ullakolta seisoi Gilbert avoimen lieden ääressä, -puhellen tuntemattoman miehen kanssa. He käännähtivät molemmat Annan -tullessa sisään. - --- Kapteeni Boyd -- vaimoni, esitteli Gilbert. - -Gilbert käytti nyt ensi kerran vierasten ihmisten kuullen nimitystä -"vaimoni", ja hän tunsi itsensä perin ylpeäksi ja onnelliseksi -niin tehdessään. Tuo vanha merimies ojensi Annalle jäntevän -kätensä, he hymyilivät toisillensa, ja samassa he olivat solmineet -ystävyydenliiton eliniäkseen. Kiintymyksen tunne voi syttyä äkkiä -kuin teräksestä kirpoava kipinä. - --- Onpa herttaisen hauskaa saada tutustua tähän pikku rouvaan! -Tulkaa yhtä onnelliseksi kuin ensimmäinen morsian, joka tänne -tiili! Parempaa en enää voisi teille toivottaa. Mutta miehenne ei -esitellyt minua oikealla tavoin. Minua sanotaan arkioloissa kapteeni -Jimiksi, ja kun tekin joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin tulette -nimittämään minua sillä nimellä, niin voitte yhtä hyvin tehdä sen -alun pitäin. Sallikaa minun sanoa, rouva Blythe, että te olette -oikein suloisen miellyttävä nuori rouva, jonka näkeminen suorastaan -virkistää vanhan erakon mieltä. - -Hän näytti aikovan tehdä lähtöä, mutta vanha tohtorinrouva pyysi, -että hän jäisi syömään illallista yhdessä heidän toisten kanssa. - --- Kiitän nöyrimmästi -- siinä asiassa minä en pane vastaan, rakas -rouva Dave. Minähän saan enimmäkseen syödä ateriani yksin -- ainoana -seuranani on vanhan naamani kuva, jonka näen vastakkaisella seinällä -riippuvassa peilissä. En saa usein tilaisuutta istua kahden niin -herttaisen ja rakastettavan naisen seurassa. - -Kapteeni Jimin kohteliaisuudet vaikuttanevat kenties painettuina -esiintyessään hiukan liian rohkeilta, mutta hän lausui ne niin -vaatimattomasti ja niin kunnioittavin ilmein ja äänensävyin, ettei -se nainen, jolle ne omistettiin, koskaan raskinut pahastua noista -ihailun ilmauksista. - -Kapteeni Jim oli oikea valiomies, hienoluonteinen, vilpitön ja suora, -katse ja sydän täynnä ikuista nuoruutta. Hänellä oli kookas ja hiukan -järeä varsi ja hän käveli vähän kumarassa, mutta koko hänen olentonsa -todisti suurta voimaa ja kestävyyttä. Sileiksiajellut kasvot olivat -täynnä ryppyjä ja ahavoituneet ja päivän paahtamat, ja tuuhea -raudanharmaa harja valui melkein hartioille saakka. Mutta jokaisen -huomio kiintyi eniten hänen ihmeellisiin sinisiin syvällisiin -silmiinsä, joiden katse oli väliin säteilevä, väliin haaveellinen, -ja jotka väliin suuntautuivat ulapalle raskasmielisin, salaperäisin -ilmein, kuin hakien jotakin kallisarvoista, joka häneltä oli joutunut -kadoksiin. Oli vielä tuleva päivä, jolloin Anna sai tietää, mitä -kapteeni Jim mereltä tähysteli. - -Ei käy kieltäminen, että kapteeni Jim oli jokseenkin ruma mies. Hänen -karkearakenteinen alaleukansa, tuima suunsa ja kupera otsansa eivät -olleet vähääkään kauneudensääntöjen mukaisia, ja hän oli kokenut -paljon suruja ja vastoinkäymisiä, jotka olivat jättäneet jälkiä sekä -hänen ruumiiseensa että sieluunsa. Mutta vaikka Anna ensi hetkenä -pitikin häntä jotenkin rumana, ei hän myöhemmin koskaan ajatellut -koko asiaa -- asustihan tuossa karkeassa kuoressa niin paljon sydämen -hyvyyttä. - -Hilpein mielin istuuduttiin nyt illallispöytään. Avoimella liedellä -palava valkea levitti lämpöä syysillan koleuteen, ruokasalin akkuna -oli auki ja merituuli sai vapaasti puhaltaa sisään. Näköala oli -ihana, ulappa verhoutui haaveelliseen hämärään ja hietasärkkien -epämääräiset ääriviivat häipyivät usmaan. Rantakallioiden -punaisenruskea väritys oli vaihtunut harmaaseen. Pöytä oli täynnä -vanhan tohtorinrouvan herkkuja, mutta forellivati oli sentään saanut -kunniasijan. - --- Ajattelin, että ne kenties maistuisivat matkan jälkeen, sanoi -kapteeni Jim. -- Ne ovat aivan tuoreita, hyvä rouva. Kaksi tuntia -sitten ne vielä hypiskelivät reippaina ja iloisina koskessa. - --- Kuka hoitaa majakkaa tänä iltana, kapteeni Jim? kysyi tohtori Dave. - --- Sen tekee veljenpoikani Alec. Hän pystyy kyllä siihen yhtä hyvin -kuin minä. Mutta nyt voin kertoa, että olen oikein iloissani siitä, -että herrasväki pyysi minua jäämään illalliselle. Olen aika nälkäinen --- päivälliseni laita oli tänään varsin kurjasti. - --- Te ette varmaankaan pidä tarpeeksi hyvää huolta itsestänne siellä -majakassanne, sanoi vanha rouva. -- Teillä on niin paljon muuta -puuhaa, että tuskin tulette koskaan nauttineeksi kunnon aterian. - --- Te erehdytte aivan, pani kapteeni Jim vastaan. - --- Enimmäkseen elän vallan herkullisesti. Olin eilisiltanakin kylässä -ostamassa kaksi kiloa luutonta häränlihaa -- aioin siitä saada oivan -vatkulipäivällisen ja vielä muutakin. - --- No, kuinka häränlihan sitten kävi? kysyi tohtorinna. - --- Kadotitteko sen kotimatkalla? - --- Enhän toki -- Kapteeni empi hämillään. -- Juuri kun aioin mennä -levolle, tuli muuan kurja koiraparka anomaan minulta yömajaa. -Varmaankin se oli jonkun kalastajan koira. Enhän voinut ajaa pois -tuota raukkaa -- sillä oli yksi käpälä kipeä ja se juosta hölkytti -kolmen varassa. Siksi päästin sen sisään pieneen ulkoeteiseeni, -annoin sille vanhan säkin makuu-alukseksi ja palasin sisään. Mutta -kuinka olikaan, en saanut unta silmiini. Tulin ajatelleeksi, että -koira oli näyttänyt niin nälkäiseltä. - --- Ja te nousitte ja annoitte koiralle pihvilihan, koko tuon suuren -pihvilihapalan, sanoi tohtorinrouva vitkaan ja omituisella riemukkaan -nuhtelevalla äänensävyllä. - --- Niin, hyvä rouva -- mitäs muuta minä olisin sille antanut? vastasi -kapteeni Jim nöyrästi. -- Eihän minulla ollut muuta -- ainakaan -koiran maun mukaista. Ja nälissään se epäilemättä oli, sillä muistan -että lihasta tuskin tuli enempää kuin kaksi suupalaa. Minä nukuin -oivallisesti loppuyön, mutta päivälliseni laita oli hiukan huonosti --- minulla oli vain perunoita, eikä edes kastiketta. Mutta koira -lähti aamulla hyvillä mielin kotiin. Kasvissyöjä ei se ainakaan -ollut, se on varmaa. - --- Sehän on hirveätä, että teidän täytyy paastota viheliäisen -juoksukoiran takia! kauhisteli tohtorinrouva. - --- Kenties se on hyvinkin arvokas omistajalleen, sanoi kapteeni Jim. --- "Ei ole koiran karvoihin katsomista." Ensi perämiestä se tosin -ei ollenkaan miellyttänyt. Se ilmaisi tunteensa perin pontevasti -- -sähisi ja syljeskeli. Mutta Ensi perämies on niin ennakkoluuloinen. -Ei kissasta ole koiran tuomariksi... No niin, päivälliseni meni sitä -tietä, joten tämä herkullinen illallisateria miellyttävässä seurassa -oli minulle perin mieluisa, kuten sanottu. Kuinka ihana asia onkaan -omistaa hyviä naapureita! - --- Kuka asuu tuolla puron viereisessä talossa, jonka ympärillä kasvaa -piilipuita? kysyi Anna. - --- Rouva Dick Moore, sanoi kapteeni Jim. -- Sekä hänen miehensä, -lisäsi hän, kuin olisi hän äkkiä tullut ajatelleeksi jotakin -erikoista. - --- Monta naapuria ei teillä ole, rouva Blythe, jatkoi kapteeni Jim. --- Tämä puoli lahtea on hyvin harvasti asuttua. Suurin osa maasta -kuuluu eräälle herra Howardille, joka asuu The Glenin tuolla puolen, -ja hän vuokraa sen muille laidunmaaksi. Mutta sen enemmän väkeä -asuu kalastajakylässä -- ja totta puhuen se on varsin sekalaista -seurakuntaa. - -Tohtori Dave, joka nelikymmenvuotisen virkauransa kestäessä oli -saanut käydä monet kovat ottelut tuon itsepintaisen kalastajaväestön -kanssa, veti suunsa nauruun ja nyökkäsi. - --- Kukas asuu tuossa hirvittävässä ruohonvihreässä talossa noin -neljänneskilometrin päässä täältä? - -Kapteeni Jimin suu vetääntyi makeaan hymyyn. - --- Siellä asuu neiti Cornelia Bryant. Hän tulee kyllä pian tänne -vierailulle, koska herrasväki kuuluu presbyteriläiseen seurakuntaan -eikä metodisteihin. Jos olisitte metodisteja, ei hän koskaan astuisi -jalkaansa taloonne. - --- Peräti itsenäinen luonne, hihitti tohtori Dave. -- Piintynein -miestenvihaaja, joka koskaan on käynyt naisten kengissä -- 42 -numeron, luullakseni. - --- Ovatko pihlajanmarjat sattuneet olemaan happamia? tiedusteli -Gilbert nauraen. - --- Ei, ei mitenkään, vastasi kapteeni Jim vakavasti. -- Cornelia -olisi nuorena ollessaan voinut valita mielensä mukaan. Ja nytkin -tarvitsisi hänen vain sanoa sana, saadaksensa vanhat leskimiehet -liikkeelle. Hänellä on terävin kieli ja parhain sydän koko Neljässä -tuulessa. Kun joku joutuu pulaan, on hän heti valmis tarjoamaan -apuansa mitä ystävällisimmällä tavalla. Toisesta naisesta hän ei ikinä -sanoisi pahaa sanaa, ja jos hän sättiikin meitä miespahuksia, niin -olemme me kyllä niin paksunahkaisia, että sen kestämme. - --- Teistä hän aina puhuu hyvää, kapteeni Jim, sanoi vanha -tohtorinrouva. - --- Niin, pelkään kyllä niin olevan. Se ei ole minulle ollenkaan -mieleen. Se herättää minussa sellaisen tunteen, kuin olisi minussa -jotakin eriskummallista, suorastaan luonnonvastaista. - - - - -VII. - -OPETTAJAN MORSIAN. - - --- Kuka oli ensimmäinen nuori rouva, joka tuli tähän taloon, kapteeni -Jim? kysyi Anna heidän käytyänsä illallisen jälkeen istumaan valkean -ääreen. - --- Kenties hänen vaiheensa kuuluvat tarinaan, jonka kuulin liittyvän -tähän taloon, sanoi Gilbert. -- Joku mainitsi teidän tuntevan sen, -kapteeni Jim? - --- Se pitää kyllä paikkansa. Luullakseni olen Neljän tuulen -elossaolevista asukkaista ainoa, joka vielä voi muistaa opettajan -morsiamen, sellaisena kuin hän oli tullessaan Prinssi Edvardin -saarelle. Hänen kuolemastansa on nyt jo kolmekymmentä vuotta, mutta -hän oli niitä naisia, joita ei unohda koskaan. - --- Kertokaa meille tuo tarina, pyysi Anna. -- Tahtoisin niin -mielelläni saada tietoja niistä naisista, jotka ovat asuneet tässä -talossa ennen minua. - --- Niin, niitä on kaikkiaan ollut ainoastaan kolme, viimeksi -Elizabeth Russel -- ja sitten vielä rouva Ned Russel ja opettajan -morsian. Molemmat ensinmainitut olivat kilttejä kunnon ihmisiä, mutta -opettajan morsiamelle eivät he vetäneet vertoja. - --- Opettaja oli nimeltään John Selwyn. Hän saapui tänne Vanhasta -maailmasta opettajaksi The Glenin kouluun, minun ollessani -kuudentoistavuotias poika. Hän ei ollut tuota tavallista laatua, jota -siihen aikaan pidettiin kyllin hyvänä meille. Ne olivat enimmäkseen -olleet nuoria miehiä, joilla tosin kyllä oli joukko tietoja, vaan -jotka olivat joutuneet hiukan huonoille jäljille ja hoitivat koulua -pohmelojen väliaikoina. Mutta John Selwyn oli kunnon poika, siivo -kaikin puolin. Hän asui kotonani täysihoidossa, ja hänestä ja -minusta tuli hyvin hyvät ystävät, vaikka hän oli kymmenen vuotta -minua vanhempi. Me luimme yhdessä ja teimme pitkiä kävelyretkiä ja -keskustelimme kaikesta taivaan ja maan välillä. Luulen että hän tunsi -melkein kaiken runouden, mitä on kirjoitettuna, ja kävellessämme -illoin rannalla sain aina kuulla mitä kauneinta runonlausuntaa. -Isäukon mielestä sellainen oli vain ajanhukkaa, mutta hän ei sentään -sekaantunut asiaan, sillä hän toivoi noiden harrastusten parantavan -minut halusta mennä merille. No, siihen nähden ei mistään olisi -ollut apua -- äiti kuului vanhaan merimiessukuun, ja tuon halun olin -saanut vereeni. Mutta minusta oli hauskinta mitä tiesin kuulla Johnin -lukevan ja lausuvan runoja. Siitä on nyt likimmittäin kuusikymmentä -vuotta, mutta osaan vielä tänäkin päivänä ulkoa joukon runoja siltä -ajalta. Niin, niin, melkein kuusikymmentä vuotta! - -Kapteeni Jim vaikeni hetkeksi, jääden tuijottamaan hiipuvaan -hiillokseen, missä muistot piirsivät kuvakirjoitustaan punaan -ja harmaaseen. Huoahtaen hän ryhtyi sitten jälleen jatkamaan -kertomustansa: - --- Muistan erityisesti erään kevätillan, jolloin kohtasin hänet -hietasärkkien keskellä. Hän ikäänkuin loisti sisäisestä ilosta -- -jokseenkin samoin kuin te, tohtori Blythe, tuodessanne tänä iltana -rouvanne tänne sisään. Heti teidät nähdessäni muistin hänet. Ja -silloin hän kertoi minulle, että hänellä kotimaassaan oli rakastettu, -ja että tyttö nyt oli tuleva tänne hänen luoksensa. Minä en -tullut siitä juuri erityisen iloiseksi, mutta se johtui pelkästä -itsekkyydestä -- sillä minä mietin sitä, että tuo uusi suhde tulisi -vieroittamaan meidät toisistamme. Mutta minulla oli sentään tarpeeksi -älyä salatakseni tuon ajatukseni. Hän alkoi nyt kertoa minulle minkä -mitäkin morsiamestansa. Hänen nimensä oli Persis Leigh. Hän olisi -jo heti seurannut sulhastaan tänne, mutta ei voinut lähteä vanhan -setänsä takia. Tämä oli sairaalloinen ja heikko, mutta hän oli ollut -kiltti veljentyttärelleen hänen vanhempiensa kuollessa, ja tyttö ei -ollut tahtonut lähteä hänen luotansa. Mutta nyt hän oli kuollut ja -nyt oli Persis tuleva sulhonsa luo, mennäkseen avioliittoon hänen -kanssaan. Siihen aikaan ei tuollainen matka ollut mikään helppo asia -yksinäiselle naiselle. On näet muistettava, ettei höyrylaivoja ollut -olemassa. - --- "Milloin odotat hänen saapuvan?" sanoin minä. - --- "Hän lähtee matkaan _Royal William_-aluksella kesäkuun -kahdentenakymmenentenä päivänä", sanoi hän, "ja silloin täytyy -hänen ehtiä tänne heinäkuun keskivaiheilla. Minun täytyy pyytää -rakennusmestari Johnsonia kyhäämään minulle kokoon tuvan. Hänen -kirjeensä tuli tänään. Tiesin jo ennenkuin olin ehtinyt avata sen, -että se sisälsi hyviä uutisia. Näin hänet muutama ilta sitten." - --- Minä en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, ja silloin hän alkoi -selittää -- mutta siitä en tullut hullua harmaammaksi. Hän sanoi, että -hän omisti hengen lahjan -- tai kenties tuota kykyä oli katsottava -kiroukseksi. Aivan niin hän sanoi, rouva Blythe. Hyödyksikö se -oli vai kiroukseksi, sitä ei hän tiennyt. Hänen isoäidillään oli -myöskin ollut sama lahja, ja siitä syystä hänet oli noita-akkana -poltettu roviolla. Opettaja kertoi joutuvansa tuon tuostakin -ikäänkuin omituiseen unitilaan -- muistelin hänen sitä nimittäneen -selkeänäköisyydeksi. Onko sellaista olemassa, tohtori Blythe? - --- Epäilemättä on olemassa ihmisiä, joilla on selkeänäköisyyden -tiloja, vastasi Gilbert. -- Mutta tuo asia kuuluu pikemmin -sielutieteellisten tutkimusten kuin lääketieteen alalle. Ja mitään -lopullista selvyyttä ei siihen nähden ole suinkaan saavutettu. No, -millaisia olivat sitten nuo hänen näkynsä? - --- Hän näki aivan yksinkertaisesti unta, sanoi vanha tohtori -epäilevästi. - --- Hän sanoi tuossa tilassa voivansa nähdä tulevaisia asioita, jatkoi -kapteeni Jim empivästi. -- Minä toistan vain hänen omat sanansa. Hän -sanoi, että väliin tuo tuotti hänelle suurta iloa, väliin saattoi -hänet pelästyksiin. Neljä päivää sitten oli hän joutunut tuollaiseen -tilaan, istuessaan valkean ääressä siihen tuijottaen. Silloin hän -näki Persis Leighin edessään Englannissa eräässä vanhassa huoneessa, -jonka hän tunsi varsin hyvin entisajoilta, ja tyttö ojensi hänelle -kätensä ja näytti niin iloiselta ja onnelliselta. Silloin opettaja -ymmärsi saavansa häneltä hyviä tietoja. - --- Niin, niin -- olihan se kaunis uni, ilveili vanha tohtori. -- Hän -istuu siinä valkean ääressä morsiantaan ajatellen ja torkahtaa uneen. - --- Sehän on kyllä mahdollista, myönsi kapteeni Jim. -- Sitä minäkin -heti sanoin. Olihan paljon rauhallisempaa ajatella sillä tavoin. -Minua kammotti ajatellessa, että hänellä olisi tuollaisia aavenäkyjä, -jotka hänelle ilmaisisivat muilta ihmisiltä salattuja seikkoja. - --- "Ei", sanoi hän, "unennäköä se ei ollut. Mutta jättäkäämme tuo -asia. Jos ajattelet sitä liiaksi, et pysy enää oikein ystävänäni -samalla tavoin kuin ennen." - --- Sanoin hänelle, että ystävyyttämme ei mikään voisi häiritä. Mutta -hän pysyi ajatuksessansa, pudisti päätänsä ja sanoi: - --- "Minä tunnen sen asian paremmin, poikaseni. Olen samasta syystä -ennenkin menettänyt ystäviä. En suinkaan lue sitä heille viaksi. -Mutta väliin tunnen sentään katkeruutta mielessäni. Tuo kyky, jonka -omistan, on yliluonnollista laatua, -- mutta hyvänkö vai pahan hengen -suoma, sitä ei ole helppo sanoa. Ja me kuolevaiset kammomme joutua -liian läheisiin kosketuksiin sekä Jumalan että pimeyden ruhtinaan -kanssa." - --- Juuri niin hän puhui. Muistan hänen sanansa niin selvästi kuin -hän olisi lausunut ne eilispäivänä. Mitä arvelette, tohtori, hänen -oikeastaan tarkoittaneen? - --- Siitä ei hän arvattavasti ollut itsekään selvillä, vastasi tohtori -Dave lyhyesti. - --- Minä luulen käsittäväni hänen tarkoituksensa, kuiskasi Anna. - -Hän oli kuunnellut kertomusta jännittyneenä, tutussa asennossaan, -huulet puoliavoinna ja silmät loistavina. Oivaltaen hänen katseessaan -ilmenevän kehoituksen, jatkoi kapteeni Jim kertomustansa: - --- Ei tietysti kestänyt kauan, ennenkuin kaikki ihmiset The Glenissä -ja Neljässä tuulessa tiesivät, että opettajan morsian oli tulossa -sinne, ja kaikki iloitsivat siitä, sillä opettaja oli voittanut -kaikkien sydämet. Mielenkiinnolla seurattiin nyt hänen asuntonsa -valmistumista -- tämän samaisen talon, jossa nyt olemme. Itse hän -oli valinnut paikan -- sinne piti näkyä lahti kalastajaveneineen -ja kuulua aaltojen loiske. Hän laati kuntoon puutarhan käytävineen -ja kukkalavoineen sekä kasvistarhan ja poppelikujan. Ja The Glenin -koulun pikkutytöt istuttivat käytäväin varsille ruusupensaita, jotka -yhä vieläkin ovat paikoillaan, joskin useat niistä ovat hiukan -kituvassa tilassa, -- iloksi opettajan morsiamelle. Ja opettaja -sanoi, että vienon punertavat ruusut kuvasivat hänen morsiamensa -poskia ja tummemmat hänen huuliansa ja valkoiset hänen otsaansa... -Niin, hän oli niin runoutta tulvillaan, että hän väliin tuskin osasi -puhua tavallisen ihmisen tavoin... - --- Melkein jok'ikiseltä hän sai jonkin pienen lahjan kotinsa -sisustamiseksi. Itsellänsähän hänellä ei juuri ollut liikoja -sitä varten varattuna. Mutta rakkauden mitta oli siinä talossa -ylitsevuotavainen. Naiset lähettivät virkattuja peitteitä ja -kirjailtuja pöytäliinoja ja pyyhkeitä, muuan ukko veisti piirongin, -toinen pöydän, mikä mitäkin. Vanha sokea täti Margaret Boyd palmikoi -pienen kopan mausteille tuoksuvasta rantakaurasta, ja siinä säilytti -opettajan rouva vuosikausia nenäliinavarastoansa. - --- No niin, lopuksi oli sitten kaikki valmista -- yksin halotkin -oli asetettu liedelle, -- nuorikon tarvitsi vain ottaa tulitikku -ja sytyttää ne. Liesi ei ollut aivan sama kuin nyt, mutta se oli -samassa paikassa. Neiti Elizabeth muurautti tämän tähän, kun talossa -toimitettiin korjauksia kymmenen vuotta sitten. Tuo entinen oli -suunnaton, avoin tulisija, joka ulottui syvälle muuriin ja johon -olisi mahtunut kokonainen härkä paistumaan. Olen istunut sen edessä -lukemattomat kerrat, laivurijuttujani kertoellen -- aivan kuten nyt... - -Jälleen seurasi hiljaisuus, kapteeni Jimin loitsiessa eteensä -rakkaita vieraita, joita Annan ja Gilbertin ei ollut suotu nähdä, --- nuo ystävät, jotka entisinä päivinä olivat istuneet tässä lieden -ääressä hänen kanssaan, hilpeyden ja elämänhalun väike silmissään, -ja jotka jo aikoja olivat vaipuneet lepoon kirkkotarhan multaan -tai äärettömän meren kehtoon. Nämä suojat olivat kerran raikuneet -lasten naurusta. Talvi-iltoina olivat ystävät kokoontuneet tänne. -Täällä oli laulettu ja karkeloitu ja laskettu leikkiä. Täällä olivat -nuorukaiset ja neitoset rakennelleet tuulentupia. Kapteeni Jim näki -talon täynnä olentoja, jotka pyrkivät esiin, muistuttaaksensa häntä -olemassaolostansa. - --- Talo valmistui heinäkuun ensi päiväksi. Sitten alkoi opettaja -laskea päiviä. Näimme hänen usein astelevan rantaan, ja silloin -tuumiskelimme aina keskenämme: "Ajatteles, pian hän käyskentelee -yhdessä vaimonsa kanssa!" - --- Morsiamen odotettiin saapuvan heinäkuun keskivaiheilla, mutta -hän ei saapunutkaan. Levottomaksi ei sentään kukaan siitä käynyt. -Tapahtui usein, että laivat myöhästyivät päivä- ja viikkomääriä. -_Royal William_ oli viipynyt viikkokauden yli määräajan -- se viipyi -kaksi ja viipyi kolme. Lopuksi jo aloimme pelätä pahaa -- ja tilanne -paheni yhä pahenemistaan. Tuli aika, jolloin en enää rohjennut katsoa -John Selwyniä silmiin. Tiedättekö, rouva Blythe -- tässä alensi -kapteeni Jim äänensä -- minusta niiden katse oli aivan samanlainen -kuin tuon vanhan isoäidin lienee ollut, kun hänet poltettiin -roviolla. Sanoja ei hän liioin hukannut ja työnsä koulussa hän hoiti, -mutta hän oli kuin unissakävijä, sielu oli toisaalla, ja heti kun -hän pääsi koulusta, hän kiiruhti rantaan. Siellä hän välistä voi -kuljeksia pimeän tulosta päivänkoittoon. Hänen synkkämielisyytensä -alkoi jo tuntua arveluttavalta. Odotettuun alukseen nähden olivat -kaikki jo luopuneet toivosta -- kahdeksan viikkoa oli jo mennyt -menojaan. Oli ehditty syyskuun keskivaiheille, ja opettajan morsian -ei ollut vieläkään saapunut -- ei ollut saapuva koskaan, niin -ajattelimme. - --- Sitten nousi kova myrsky, jota kesti kolme päivää, ja sen -tyynnyttyä menin illalla rantaan. Siellä seisoi opettaja, käsivarret -nojattuina kalliokielekkeeseen, ja hän tuijotti herkeämättä ulos -merelle. - --- Minä puhuttelin häntä, mutta hän ei vastannut. Hänen katseensa -näytti olevan kiintynyt johonkin, jota minä en voinut nähdä. Kasvot -olivat jäykät kuin kuolleella. - --- "John, John", huusin minä hänelle, tuntien kalmankylmää läpi -luiden ja ytimien, sillä niin kummalliselta hän näytti, "herää -- -herää!" - -Silloin katosi tuo omituinen ilme hänen katseestansa. Hän käänsi -päätään ja katsoi minuun. En koskaan unohda hänen kasvojansa -- en -ennenkuin lähtiessäni viimeiselle matkalle... - --- "Kaikki on hyvin, poikaseni", sanoi hän. -- "Olen nähnyt Royal -William'm kiertävän East Pointin niemeä. Päivänkoitteessa se laskee -maihin. Huomisiltana istun morsiameni kanssa oman lieteni ääressä." - --- Luuletteko, että hän todella näki sen? keskeytti kapteeni Jim -äkkiä kertomuksensa. - --- Jumala tiesi, vastasi Gilbert hiljaisella äänellä. -- Ken pystyy -sanomaan, mitä ihmeitä suuri rakkaus ja suuri kaipaus yhdessä voivat -saada aikaan. - --- Minä olen varma siitä, että hän näki sen, sanoi Anna vakavasti. - --- Kaikki riippuu uskosta, sanoi tohtori Dave, mutta hänen -äänensävynsä ei ollut enää niin ivallinen kuin aikaisemmin. - --- No niin, nyt saatte kuulla ihmeellisiä asioita, sanoi kapteeni -Jim juhlallisesti. -- Seuraavana aamuna näkyi Royal William -päivänkoitteessa satamansuulla, kulkien myötätuulessa, kaikki purjeet -pystyssä, ja pian laski alus satamassa ankkuriin. The Glenistä ja -koko rannikolta oli joka kynsi sitä vastassa. Opettaja oli istunut -koko yön rannalla odottamassa. Kuinka me hurrasimmekaan laivan -lähetessä rantaa! - -Kapteeni Jimin silmät loistivat. Hän näki edessään Neljän tuulen -sataman tuona päivänä kuusikymmentä vuotta sitten, jolloin muuan -kulunut vanha englantilainen laiva saapui sinne päivännousun -hohteessa. - --- Ja Persis Leigh oli myöskin laivassa? kysyi Anna. - --- Niin oli -- se on tietty -- kapteenin vaimon seurassa. Heillä oli -ollut kauhea matka -- myrskyä myrskyn jälkeen -- ja lopuksi olivat -ruokavaratkin loppuneet. Mutta nyt he olivat vihdoinkin perillä! Kun -Persis Leigh nousi maihin, silloin otti John Selwyn hänet syliinsä --- ja ihmiset eivät enää saaneet hurratuksi kyyneliltänsä. Minäkin -itkin, vaikka tosin olisin mieluummin puraissut kieleni poikki kuin -myöntänyt sen. Eikös olekin hullunkurista tuo, että pojat niin -häpeävät sitä, jos ovat joskus itkeneet? - --- Oliko Persis Leigh kaunis? kysyi Anna. - --- En oikein luulisi, sanoi kapteeni Jim miettiväisesti,-- että -häntä voisi sanoa nimenomaan kauniiksi. Oikeastaan ei koskaan tullut -harkinneeksi, oliko hän kaunis vai ei. Sillä kysymyksellä ei ollut -mitään merkitystä. Hänen olennossaan oli jotakin niin suloista ja -viehkeätä, että hänestä täytyi pitää. Mutta hän oli hyvin miellyttävä -ulkomuodoltaankin. Hänellä oli suuret kirkkaat ruskeat silmät ja -tuuhea ruskeankiiltävä tukka sekä englantilainen marjamaitohipiä. -Heidät vihittiin meidän talossamme samana iltana, juuri kun hämärissä -alettiin sytyttää valkeita, ihmisiä tuli idästä ja lännestä heitä -katsomaan, ja sitten me saatoimme kaikki tyyni heitä tänne uuteen -kotiin. Nuori rouva Selwyn sytytti itse valkean heteen ja me lähdimme -pois ja jätimme heidät tänne istumaan, juuri kuten John oli nähnyt -näyssänsä. Ihmeellistä se vain oli -- tosiaankin perin ihmeellistä! -Mutta minä olen elämässäni nähnyt paljon ihmeellistä. - -Kapteeni Jim pudisti päätänsä, näyttäen uhkuvan salattua viisautta. - --- Tuopa oli sievä kertomus, sanoi Anna, tuntien liikkuvansa -miellyttävän romanttisessa ilmakehässä. -- Kuinka kauan he sitten -saivat elää täällä yhdessä? - --- Viisitoista vuotta. Minä karkasin merille heti heidän mentyään -naimisiin -- minähän olin parantumaton poikaviikari. Mutta matkoilta -palatessani kiiruhdin aina heitä tervehtämään, ennenkuin edes olin -käväissytkään kotona, ja silloin tahtoi rouva Selwyn aina kuulla -kaikista seikkailuistani. Viisitoista onnellista vuotta! He olivat -kuin luodut olemaan onnellisia -- oletteko huomanneet, että on -sellaisia ihmisiä? He eivät voineet olla kauan onnettomia, mitä -sitten tapahtuikin. Pari kertaa he joutuivat epäsopuun, sillä olihan -heillä kummallakin sentään oma päänsä. Mutta kerran rouva Selwyn -sanoi minulle -- nauraen omaan herttaiseen tapaansa: "Minusta oli -kauheata, kun John ja minä muuanna päivänä jouduimme kiistaan, mutta -kaikesta huolimatta tunsin itseni niin onnelliseksi siitä, että -minulla oli niin viehättävä mies, jonka kanssa voin riidellä ja -sopia." Sitten he muuttivat Charlottetowniin, ja Ned Russell osti -tämän talon ja toi vuoroonsa tänne nuoren rouvansa. Silloin alkoi -täällä elo ja touhu, sen voin vakuuttaa. Tämän talon seinien täytyy -olla suorastaan naurulla ja leikillä kyllästettyjä! Te olette kolmas -morsian, jonka olen nähnyt käyvän tämän kynnyksen ylitse, rouva -Blythe, ja aivan empimättä voin vakuuttaa, että te olette niistä -kaunein. - -Tuo suorasukainen kohteliaisuus, jota sanamuotonsa puolesta lähinnä -voisi verrata koreaan auringonruusuun, vaikutti kapteenin lausumana, -omituista kyllä, vienon viehkeältä kuin orvokin lemu ja tuotti -Annalle mielihyvää. Nuori rouva olikin tänä iltana aivan erityisesti -eduksensa, ruusunpuna poskillaan ja rakkauden hohde katseessaan. -Yksin juro vanha tohtori Davekin loi häneen hyväksyvän katseen, -mutisipa vielä kotimatkalla vaimolleen, että poika nähtävästi ei -ollut valinnut niinkään huonosti. - --- Nyt täytyy minun lähteä kotiin majakkaani, lausui kapteeni Jim. -- -Tämä ilta on ollut harvinaisen hauska. - --- Sittenhän tulette varmaankin usein meitä tervehtimään, sanoi Anna. - --- Olisipa hauska tietää, kehoittaisitteko te minua sitä tekemään, -jos tietäisitte, kuinka halukas olen tulemaan, sanoi kapteeni Jim, -luoden Annaan tutkivan katseen. - --- Luuletteko kenties, ettei tulonne olisi minulle mieleen? hymyili -Anna. -- Vakuutan, että se minusta on hauskaa -- ja tämä on niin -totta, niin totta, niin toden totta, kuten koulussa aina sanoimme. - --- Siinä tapauksessa tulen kyllä. Tulen vaivaamaan teitä käynneilläni -mihin aikaan päivästä milloinkin sattuu. Toivon, että tekin miehenne -kanssa joskus käväisette luonani. Minulla ei yleensä ole muuta -puhetoveria kuin Ensi perämies, mirri-kissani, ja se kyllä on hyvä -kuuntelemaan, mutta vastaukset ovat hiukan vähissä. Te olette nuori, -minä olen vanha jöröjukka, mutta luulisin sittenkin, että meidän -sielumme ovat jokseenkin yhdenikäiset. - -Annan saattaessa vieraita veräjälle oli kuu juuri kohonnut taivaalle. -Neljän tuulen lahti kuvastui haavemaisessa hohteessa -- kuin tyyni -satama tarumaassa, minne tuulet eivät löydä tietä. Kujaa reunustavat -poppelit vaikuttivat synkän ylväiltä kuin ylimmäiset papit, päässä -suipot, kuunhohteen hopeoimat hiipat. - --- Poppelit ovat aina olleet minun lempipuitani, sanoi kapteeni -Jim, viitaten niihin pitkällä käsivarrellansa. -- Ne ovat puita, -joiden alla prinsessojen sopii kulkea haaveilemassa. Mutta ne eivät -ole nykyisin muodissa. Ihmiset väittävät että ne kuihtuvat latvasta -eivätkä pysy tuuheina. Sehän kyllä voi olla mahdollista, mutta -jos panee henkipahasensa kaupalle ja kiipee keväällä kevyitten -tikapuitten varassa niitä puhdistamaan, niin ei niistä sitten -enää ole huolta mitään. Niin tein minä aina neiti Elizabethin -poppeleille, ja ne eivät koskaan yrittäneetkään kuihtua. Hän oli -erityisen ihastunut niihin -- hän sanoi, että niillä oli oman arvon -tuntoa ja että ne aina pysyttelivät erillään roskajoukosta. Ovathan -vaahterat kyllä hauskoja, mutta poppelien parissa tuntee liikkuvansa -hienoimmassa seurapiirissä. - --- Miten ihana ilta, sanoi vanha tohtorinrouva noustessaan tohtorin -kieseihin ja levittäessään huopapeitteen polvillensa. - --- Niin, sanoi kapteeni Jim, -- kun lahti tuolla tavoin väreilee -laajalti kuun hohteen hopeoimana, silloin tuskin tietäisin sanoa, -mitä ihanampaa taivas enää voi tarjota. Kas kuu, se on minun -ystäväni, rouva Blythe. Sitä olen rakastanut kaiken muistinaikani. -Ollessani viisivuotias palleroinen nukuin eräänä iltana puutarhaamme, -eikä kukaan huomannut, etten ollut tullut sisään. Keskellä yötä -heräsin sitten ja pelästyin melkein järjiltäni. Huh, miten mustia -varjoja ja outoa rapinaa! En uskaltanut hievahtaakaan paikaltani -- -makasin siinä käppyrässä ja vavisten, lapsipahanen. Minusta tuntui -kuin ei maailmassa olisi ainoatakaan elävää sielua paitsi minä ja -maailma oli niin hirvittävän suuri... Mutta silloin huomasin äkkiä -kuun katsovan minuun vanhan omenapuun ryhmyisten oksien välitse, -herttaisesti kuin vanha ystävä. Tuostakos ihastuin ikihyväksi. -Rohkeus palasi rintaani ja astelin taloon uljaana kuin leijona ja -tuijottaen herkeämättä kuuhun. Monet yöt olen vaeltanut edestakaisin -laivani kannella, kaukaisilla merillä, silmäillen kuuta ja sille -nyökkäillen. -- Mutta miksikä te, hyvät ihmiset, ette käske minua -vaikenemaan vihdoinkin ja menemään tieheni! - -Nauru ja hyvästelyt olivat vaienneet. Anna ja Gilbert käyskentelivät -hetkisen puutarhassa käsi kädessä. Puutarhan nurkkauksessa virtaava -puro keinutteli karehtien kiemurtelevilla laineillansa kuutamoa, ja -valkorunkoisten koivujen latvat suhisivat hiljaa. Tummina punoittivat -unikukat varjossa pitkin puron rantoja. Ilman täytti sulotuoksu, --- ehkäpä lähtöisin kukkasista, joita tänne alkuaan oli istuttanut -tuo nuori, kaukaa tullut morsian. Menneitten aikojen muistot -tuntuivat leijailevan nuoren avioparin ympärillä. Anna pysähtyi -puolipimentoon,'tahtaaksensa kukkivan oksan. - --- On niin miellyttävää hengittää kukkien tuoksua pimeässä, sanoi -hän. -- Silloin saavuttaa helpommin niiden sielun. Oi Gilbert, tämä -pieni talo on juuri sellainen kuin olin kuvitellut! Ja iloitsen -siitä, että täällä jo ennen meitä on asunut kaksi rakastavaista, -jotka pitkän odotuksen jälkeen lopuksi olivat löytäneet toisensa. - - - - -VIII. - -ENSIMMÄINEN VIERAS. - - -Syyskuu jatkui, tuoden mukanaan päiviä, joiden kullanhohteinen -auer illoin häipyi purppura-usmaan Neljän tuulen satamassa -- -jälkikesäpäiviä -- ja öitä, joita kirkasti kuutamo ja kalvas -tähtivalo. Lahdella ei näkynyt mitään myrskyn ajelemia ärjyviä -aaltoja, puiden lehdet saivat rauhassa tuulenpuuskilta riippua -paikoillaan. Anna ja Gilbert puuhailivat parhaansa mukaan -saadaksensa pienen kotinsa kuntoon, purjehtivat lahdella, tekivät -pitkiä kävely- ja ajeluretkiä, käyden katselemassa kalastajakylää -ja muita lähiseudun pikku kyliä tai nauttien sanajalkain -reunustamien metsäteiden yksinäisyydestä. He viettivät sanalla -sanoen olemassaoloa, joka olisi saattanut kaikki maailman nuoret -rakastavaiset heitä kadehtimaan. - -Jos elämämme päättyisi vaikka nyt heti, kuinka rikasta se olisikaan -ollut vain siksi, että se on lahjoittanut meille nämä viimeiset neljä -viikkoa, sanoi Anna. -- Neljää tällaista viikkoa emme varmaankaan saa -kokea enää koskaan, mutta mehän omistamme ne muistoina. Kaikki tyynni --- tuulet ja sää, kiltit ihmiset, haavemajasemme -- on ollut omiansa -tekemään tämän ensi kuukauden suorastaan viehättäväksi. Ei ole ollut -ainoatakaan sumu- tai sadepäivää siitä saakka kun tänne tulimme. - --- Eikä edes sisälläkään, sanoi Gilbert. -- Me emme ole joutuneet -epäsopuun ainoatakaan kertaa. - --- Arvelenkin, että on parasta karttaa sitä mahdollisimman kauan, -sanoi Anna. -- Ja tiedätkös -- olen niin hyvilläni siitä, että -päätimme heti asettua tänne. Nyt kaikki avioliittomme ensi aikojen -hilpeät muistot tulevat liittymään tähän seutuun, sen sijaan että ne -olisivat hajalla lukemattomissa vieraissa paikoissa. - -Tuon uuden kodin ilmakehässä tuntui kuin seikkailujen ja -romanttisuuden henkäys, jommoista Anna ei ollut koskaan tuntenut -Avonleassa. Olihan hän tosin sielläkin asunut niin, että voi kaukaa -nähdä meren, mutta sen vaikutus ei ollut koskaan ulottunut mitenkään -hänen elämäänsä. Neljän tuulen satamassa se oli alati läheisyydessä, -olemassaolostansa muistuttamassa. Uuden kotinsa joka akkunasta hän -voi seurata sen tarjoaman kuvan alati vaihtelevia vivahduksia. -Sen kohina tai hiljainen aallonloiske täytti yötä ja päivää hänen -korvansa. Joka päivä hän näki laivojen laskevan ankkuriin vanhan -rasahtelevan hirsisillan luo tai purjehtivan pois iltaruskon -kultaamina, matkalla satamiin, jotka voivat olla vastakkaisella -puolella maapalloa. Kalastaja-alukset kiitivät pullistunein purjein -päivänkoitteessa ulos satamansuusta ja palasivat illan tullen -täynnänsä vedenriistaa. Pitkin kiemurtelevia teitä, jotka kulkivat -rantaniittyjen ja hietasärkkien välitse, kuljeskeli hilpeitä ja -tyytyväisiä merimiehiä ja kalastajaukkoja. Aina siellä tuntui siltä -kuin olisi jotakin tekeillä, seikkailut houkuttelivat, ne, jotka -jo olivat niitä kokeneet, palasivat kotiin ja heillä oli paljon -kertomista ja näyttelemistä... Neljän tuulen tiet eivät olleet niin -tarkoin viitoitetut ja tasaiset kuin Avonlean, raikkaat tuulet -puhalsivat niillä jäljet umpeen, meri houkutteli ja veti puoleensa, -ja nekin, jotka eivät sen kutsua noudattaneet, tunsivat sentään -mielessään omituista levottomuutta, joka johti ajatukset tuhansiin -salaperäisiin mahdollisuuksiin. - --- Nyt käsitän hyvin, miksi monen täytyy lähteä merille, sanoi Anna. --- Tuo kaipaus, jota jokainen meistä väliin tuntee, halu liitää -poikki tunturin, joka sulkee näköalan, purjehtia taa iltaruskon, --- se on epäilemättä mahdoton vastustaa, jos se on synnynnäistä ja -pysyy alati vireillä mielessä. En ollenkaan ihmettele, että kapteeni -Jim karkasi kotoansa, siksi ettei voinut sitä vastustaa. Joka kerran -kun näen laivan liukuvan ulos satamansuusta tai kalalokin lentävän -poikki särkkien, herää minussa toivomus, että olisin tuossa laivassa -tai omistaisin siivet -- ei lentääkseni kuin kyyhky pesään, vaan -liitääkseni kalalokin tavoin sinne, missä myrsky pahimmin pauhaa. - --- Sinä pysyt kauniisti minun luonani, Anna-tyttöseni, sanoi Gilbert, -rauhallisena ja tyytyväisenä kuin pasha. -- En tahdo, että lennät -sinne, missä myrsky pahimmin pauhaa. - -Oli myöhäinen iltahetki, ja he istuivat ulkona punaisella -hietakiviportaallansa. Ääretön rauha vallitsi maalla ja merellä ja -taivaan avaruudessa. Heidän päänsä ylitse lenteli hopeanvalkoisia -lokkeja. Loppumaton jono punertavia hattaroita vaelsi hitaasti -edelleen pitkin taivaanrantaa. Hiljaisessa ilmassa kuului vain lepoon -laskeutuvain laineiden ja tyyntyväin tuulahdusten lempeä suhina. -Asterit hohtivat kalpeassa valossa tuvan ja merenlahden välisillä -niityillä, jotka nyt usman takaa paistoivat ruskeilta. - --- Lääkärit, jotka ovat olleet valveilla koko yön pitääksensä -silmällä sairaita, eivät tietenkään voi olla niin erityisen -seikkailuhaluisia, sanoi Anna säälivästi. -- Jos olisit nukkunut -yhtä hyvin kuin minä, olisit varmaankin yhtä valmis retkeilyihin -mielikuvituksen siivin. - --- Minun onnistui viime yönä suorittaa eräs hyvä työ, Anna, lausui -Gilbert. -- Jumalan avulla pelastin ihmishengen. On ensi kerta, -jolloin todella rohkenen väittää sitä. Olenhan tosin muulloinkin -voinut olla siinä suhteessa avullisena, mutta jos en olisi jäänyt -Allonbylle taistelemaan vasten kasvoja kuoleman kanssa, olisi -vaimo aamun tullen jo maannut kalman saaliina. Turvauduin erääseen -kokeeseen, jota varmaankaan ei ole vielä koskaan tehty täällä. -Luulisin melkein, ettei tuota keinoa ole koetettu vielä muualla -kuin sairashuoneissa. Kingsportin sairaalassa käytettiin sitä viime -talvena ensi kerran. En ikinä olisi uskaltanut tuota yritystä, jos -en olisi tiennyt, ettei mitään muuta neuvoa enää ollut jäljellä. -Rohkenin siis sitä koettaa -- ja onnistuin. Hyvä puoliso ja äiti on -nyt, kuten toivon, pelastettu vuosikausiksi jatkamaan onnellista -ja siunausta tuottavaa elämää. Ajaessani aamulla kotiinpäin ja -nähdessäni auringon nousevan tyynen ja kirkkaan ulapan takaa kiitin -Jumalaa siitä, että hän oli sallinut minun joutua lääkärin uralle. -Olen taistellut hyvän taistelun ja saanut voiton elon vihamiehestä. -Jotakin sentapaista haaveksin aina, kun entisaikoina puhuimme siitä, -mitä elämässä aioimme saada aikaan. Se haave toteutui tänä aamuna. - --- Onko tuo ainoa haaveesi, joka on toteutunut? tiedusteli Anna. - -Hän tiesi varsi hyvin, millainen vastaus olisi, mutta hän halusi -kuulla sen kerran jälleen. - --- Sen tiedät sinä itse parhaiten, Anna-tyttöseni, sanoi Gilbert -katsoen hymyillen häntä silmiin. Ja tuona hetkenä istui kaksi täysin -onnellista nuorta ihmistä The Glenin lahden rannalla sijaitsevan -valkoisen pikku talon porraskivellä. - -Eräänä päivänä sanoi Gilbert Annalle: - --- Nähnenköhän ehkä näkyjä, sillä minusta on kuin poppelikujaamme -pitkin purjehtisi täydessä taklauksessa oleva alus. - -Anna katsahti tielle päin ja hypähti pystyyn. - --- Varmaankin saamme joko neiti Cornelia Bryantin tai rouva Mooren -luoksemme vierailulle, sanoi hän. - --- Minä menen odotushuoneeseeni, mutta jos tulija on neiti Cornelia, -panen korvani ovenraolle voidakseni kuunnella, sanoi Gilbert. -- -Sen perusteella, mitä olen kuullut puheenalaisesta neidistä, voin -ennustaa, että keskustelu on käyvä erittäin virkistäväksi. - --- Mutta ehkäpä tulija onkin rouva Moore? - --- Luullakseni rouva Moore ei ole tuota mallia. Näin hänet eräänä -päivänä työssä puutarhassaan, ja vaikka olin liian kaukana -erottaakseni hänet selvästi, sain kumminkin sen käsityksen, että -hän oli jokseenkin solakka ja hoikka. Hän ei liene liioin seuraa -rakastava, koska hän ei vielä ole välittänyt käydä meillä, vaikka on -lähin naapurimme. - --- Rouva Lynden tapainen ei hän ainakaan liene, muutoin olisi -uteliaisuus jo aikoja tuonut hänet tänne, sanoi Anna. -- Tämä tulija -on epäilemättä neiti Cornelia. - -Hän oli oikeassa -- mutta älköön luultako, että neiti Cornelia oli -tullut vain lyhyelle, kohteliaisuuden vaatimalle vierailulle. Kaukana -siitä. Hänellä oli mukanansa käsityö, suunnattomassa, käsivarrelta -riippuvassa käsityöpussissa, ja kun Anna pyysi häntä istumaan, otti -hän heti päästään leveälierisen hattunsa, joka syyskuun vallattomista -vihureista huolimatta oli pysynyt hänen päässään, ollen kiinnitettynä -tiukalla kuminauhalla, joka kulki hänen pienen, kiinteälle kierretyn -harmaankirjavan hiusnutturansa alitse. Neiti Cornelia ei koskaan -käyttänyt hattuneuloja. Sitä nyt vielä olisi puuttunut! Kuminauha -oli kelvannut hänen äidillensä, ja se kelpasi hänelle myöskin. -Hänellä oli raikkaat, pyöreät, punakat kasvot ja pirteät ruskeat -silmät. Hän ei muistuttanut vähääkään sananparreksi käynyttä -vanhaapiikaa, ja hänen kasvojensa ilmeessä oli sävy, joka tuota pikaa -valtasi Annan mielen. Annan synnynnäinen kyky tajuta heti sielujen -sukulaisuus saattoi hänet nyt tuntemaan, että hän tulisi pitämään -neiti Corneliasta tämän omituisista mielipiteistä ja ulkonaisista -omituisuuksista huolimatta. - -Ei kenellekään muulle kuin neiti Cornelialle olisi voinut -pälkähtää päähän lähteä vierailulle sinivalkoviiruinen esiliina -vyötäröllä ja yllään höllä suklaanvärinen aamupuku, jonka ruskeata -pohjaa koristivat kankaaseen painetut suuret vaaleanpunaiset -ruusut. Ei myöskään kukaan muu kuin neiti Cornelia olisi voinut -näyttää muhkealta ja kunnianarvoiselta sellaisessa puvussa. Jos -neiti Cornelia olisi mennyt kuninkaalliseen linnaan vierailulle -kruununprinsessan luo, olisi hänen esiintymisensä ollut aivan -yhtä arvokasta ja tyyntä. Välinpitämättömästi hän olisi antanut -ruusukoristeisen laahuksensa lakaista marmorilattioita ja aivan -empimättä hän olisi ryhtynyt päästämään prinsessaa harhaluulosta, -että miehen omistaminen, olipa tämä talonpoika tai prinssi, olisi -ylvästelyn arvoista. - --- Olen ottanut mukaan käsityöni, rakas pikku rouva Blythe, sanoi -hän, ottaen esiin hyvin harsean ja utuisen käsityön. -- Minun on -kiire saada tämä valmiiksi enkä voi hukata vähääkään aikaa. - -Anna katsoi hiukan ihmeissään valkoista kangasta, jonka neiti -Cornelia oli levittänyt leveään syliinsä. Hän valmisteli -lastenmekkoa, ja se oli koristettu erinomaisen sievästi hienoilla -laskoksilla ja poimuilla. Neiti Cornelia asetti silmälasinsa -paikoilleen ja alkoi ommella variksenpistoja erinomaisen -huolellisesti. - --- Ompelen tätä rouva Fred Proctorille, joka asuu The Glenissä, -selitti hän. -- Hän odottaa näinä päivinä kahdeksatta lastansa, eikä -hänellä ole varattuna sille mitään. Toiset seitsemän ovat kuluttaneet -kaikki, mitä hän ompeli ensimmäiselle, ja nyt ei hän ehdi eikä -jaksa valmistaa mitään uusia vaatteita. Tuo nainen on marttyyri, -sen saatte uskoa aivan sananmukaisesti. Kun hän meni naimisiin -Fred Proctorin kanssa, tiesin kyllä kuinka kävisi. Hän oli noita -ilkeitä, viehättäviä miehiä. Naimisiin mentyänsä hän lakkasi olemasta -viehättävä, mutta ilkeys, se oli pesunkestävää, se ei kulunut pois. -Hän juo eikä välitä perheestänsä. Mutta sellaisiahan ne ovat. En -käsitä, kuinka rouva Proctorin voisi onnistua pitää lapsiparkansa -ehyinä ja puhtaina, jos eivät naapurit tuon tuostakin avustaisi häntä -hiukan. - -Mikäli Anna myöhemmin kuuli, oli neiti Cornelia ainoa naapuri, -joka erikoisemmin välitti Proctorin nuoren herrasväen eheydestä ja -puhtaudesta. - --- Kuullessani, että numero kahdeksan oli tulossa, päätin ommella -sille hiukan, ja tämä vaatekappale on viimeinen, jatkoi neiti -Cornelia. -- Siksi tahdonkin saada sen valmiiksi tänään. - --- Se on tosiaankin erinomaisen sievä, sanoi Anna. -- Minäkin menen -noutamaan työni, niin pidämme pientä ompeluseuraa kahden kesken. -Kuinka taitava te olettekaan käsitöissä, neiti Bryant. - --- No niin, olenhan kyllä taitavin näillä seuduin, myönsi neiti -Bryant, teeskentelemättä mitään turhaa vaatimattomuutta. -- -Luonnollistahan se onkin. Olen valmistellut enemmän tämänlaatuisia -vaatteita kuin jos minulla olisi sata omaa lasta. Oikeastaanhan -on hassua, että minä vaivaudun kirjailemaan mekkoa kahdeksannelle -tenavalle! Mutta mitä tuo pieni raukka taitaa siihen, että se on -kahdeksas -- ja minusta tuntui suotavalta, että se saisi edes -yhden ainokaisen sievän puvun. Tuo kurja pikku olento on kaikkea -muuta kuin tervetullut, ja siksi minä laitoin tähän muutaman rivin -variksenpistoja ja tavallista enemmän reikäompelusta, niin että tuo -uusi tulokas voisi hiukan hienostellakin. - --- Tuollaisesta mekosta mikä vauva tahansa olisi iloinen ja ylpeä, -sanoi Anna, saaden aina varmemman vakaumuksen, että hän tulisi -pitämään neiti Corneliasta. - --- Olette kaiketi ihmetelleet, etten minä ole tullut tänne -vierailulle, jatkoi neiti Cornelia, -- mutta elonkorjuun takia -on ollut sellainen kiire, että minä olen saanut panna parastani. -Ylimääräisiä apulaisia on minun myöskin täytynyt hankkia kuinka -paljon tahansa, ja ne ovat pitäneet paljoa enemmän ruoasta kuin -työstä, kuten miehet ainakin. Oikeastaan olin aikonut tulla eilen, -mutta sitten meninkin rouva Mac Allisterin hautajaisiin. Minulla oli -niin kova päänpakotus, että pelkäsin, ettei minulla olisi siellä -hauska. Mutta tuo ihminen oli sadan vuoden vanha, ja minä olin aina -ajatellut, että hänen hautajaisiinsa minä menisin aivan varmasti. - --- Olivatko pidot onnistuneet? kysyi Anna, joka oli huomannut, että -odotushuoneen ovi oli auennut raollensa. - --- No se on varmaa -- oikein suurenmoiset... Hänellähän oli niin -hirveän paljon tuttavia. Ruumissaatossa oli yli satakaksikymmentä -vaunua. Sattui myöskin pari hullunkurista kohtausta. Luulin -menehtyväni siihen paikkaan nähdessäni vanhan Joe Bradshawin, joka -on vapaa-ajattelija eikä koskaan käy Herran huoneessa, avaavan -kitansa ja veisaavan "Jeesuksen armohelmassa", niin että kirkko -kaikui. Hän on näet niin ylpeä komeasta äänestänsä -- siksi hän -aina käy hautajaisissa. Vaimo parka -- hän ei suinkaan korottanut -ääntänsä liiaksi -- rasittunut ja rääkätty kun on. Väliin matkustaa -ukko kaupunkiin, muka ostamaan vaimollensa jonkun lahjan, ja -sitten hänellä tullessaan on lantatadikko tai jokin uudenaikainen -separaattori. Sellaisia miehet ovat. Mutta kuten sanottu, mitä -voi odottaakaan ihmiseltä, joka ei käy koskaan kirkossa, ei edes -metodistienkaan kirkossa. Mieleni oikein lämpeni nähdessäni teidät -ja nuoren tohtorinne ensimmäisenä sunnuntaina presbyteriläisten -kirkossa. En koskaan antaisi minkään tohtorin, joka ei tunnusta -oikeata uskoa, iskeä suontani tai tirkistää kurkkuuni. - --- Me olimme äskettäin metodistikirkossa iltajumalanpalveluksessa, -sanoi Anna viattomasti. - --- Voinhan hyvin käsittää, että tohtori Blythen täytyy väliin käydä -sielläkin, muutoinhan hän voisi menettää kaikki metodistipotilaansa. -Mutta jos tahdotte noudattaa neuvoani, niin varokaa joutumasta -liiaksi tekemisiin senkaltaisten ihmisten kanssa! - --- Ettekö sitten usko, että metodistit pääsevät taivaaseen yhtä hyvin -kuin presbyteriläisetkin? kysyi Anna. - --- Sen asian ratkaiseminen ei kuulu meille. Se on korkeamman -olennon käsissä kuin meidän, sanoi neiti Cornelia juhlallisesti. --- Mutta maan päällä minä en aio seurustella heidän kanssaan, -joskin ehkä, paha kyllä, joudun pakosta siihen taivaassa. Tämä -nykyinen metodistipastori on naimaton. Edellinen oli nainut mies, -ja varjelkoon millaisen typerän kanan hän oli hankkinut ristikseen. -Sanoin hänelle kerran, että hänen olisi pitänyt antaa hänen ensin -tulla aikaihmiseksi, ennenkuin meni naimisiin hänen kanssaan. -Tiedättekö mitä hän vastasi? Hän tahtoi itse kasvattaa hänet, sanoi -hän. Mutta sellaisia ne ovat. - --- Mutta lieneekin ehkä hiukan vaikea ratkaista, milloin itsekukin on -aikaihminen. - --- Siinä sanoitte toden sanan, rakas ystäväni. Toiset ovat -aikaihmisiä jo syntyessään, ja toiset eivät ole siksi ehtineet vielä -kahdeksankymmentä vuotta täyttäessäänkään, -- sen saatte uskoa! -Näihin viimemainittuihin kuului tuo rouva Mac Allister, jonka eilen -saatoimme hautaan. Hän oli samanlainen hepsukka täyttäessään sata -vuotta kuin lienee ollut kymmenvuotiaana. - --- Ehkä hän juuri siksi eli niin kauan. - --- Ehkä kyllä. Mutta minä puolestani elän mieluummin viisikymmentä -vuotta täysijärkisenä kuin sata hassahtavana. - --- Mutta ajatelkaas, kuinka maailma olisi hirveän yksitoikkoinen, jos -kaikki ihmiset olisivat noin tavattoman ymmärtäväisiä, tuumiskeli -Anna rukoilevalla äänensävyllä. - -Neiti Cornelia ei ollut kuulevinaankaan tuota puolustelua, vaan -jatkoi: - --- Mutta kas, hänen suvussansa on aina ollut paljon hassahtavia tai -täysihulluja ihmisiä. Hänen oma sisarenpoikansa, Ebenezer Milgrave, -luuli olevansa kuollut ja torui aina vaimoparkaansa siitä, ettei tämä -tahtonut häntä haudata. Olisipa ollut minun asiani, niin minä olisin -siekailematta täyttänyt hänen tahtonsa. - -Neiti Cornelian ilme oli niin tarmokas, että Anna jo oli näkevinään -hänet lapio kädessä. - --- Ettekö sitten tunne ainoatakaan kilttiä aviomiestä, neiti Bryant? - --- Epäilemättä -- koko joukon -- mutta ne ovat tuolla! sanoi neiti -Cornelia herttaisesti, ja hän viittasi avoimesta akkunasta kohden -kirkkotarhaa, joka sijaitsi lahden toisella puolen. - --- Mutta minä tarkoitan ilmi eläviä? tiedusteli Anna. - --- Tunnen kyllä -- parikin -- jotka ovat todisteena siitä, että -Jumalalle ei ole mikään mahdotonta, tunnusti neiti Cornelia -vastahakoisesti. -- En tahdo kieltää, että jostakin yksityisestä -miesolennosta, joka hamasta nuoruudesta on ollut erityisen -silmälläpidon alaisena ja kasvatettu kurissa ja Herran nuhteessa, -on voinut tulla aivan mukiinmenevä ihminen. Teidän miehenne, -esimerkiksi, tuntuu kuulemani mukaan olevan tuollainen poikkeus. -Arvatenkin te siksi kuvittelettekin -- tässä loi neiti Cornelia -silmälasiensa ylitse läpitunkevan katseen Annaan -- että hänen -vertaistansa ei ole koko avarassa maailmassa? - --- Kuten ei olekaan, vastasi Anna aivan empimättä. - --- Ah, niin kuulin erään toisenkin nuoren rouvan äskettäin sanovan, -huokaili neiti Cornelia. -- Kun Jennie Dean meni naimisiin, luuli -hänkin tietysti, että toista sellaista miestä ei ollut maailmassa. -Eikä hän tiennyt, kuinka hän oli oikeassa... Mieslurjus teki hänet -onnettomaksi ja hakkaili täyttä päätä toista rouvaansa, Jennien -maatessa kuolinvuoteellaan. Toivon vain, että teidän luottamuksenne -olisi paremmilla perusteilla, rakas ystäväni. Nuori tohtori näyttää -rupeavan menestymään oikein hyvin. Aluksi minä pelkäsin, ettei hän -saisi potilaita, sillä tämän seudun ihmiset ovat tottuneet pitämään -vanhaa tohtori Davea ainoana, joka kelpaa johonkin. Ei silti, että -hienotuntoisuus juuri liioin kuuluisi tohtori Daven ominaisuuksiin -- -hän ottaa ihmisten kanssa aina puheiksi heidän arimmat asiansa. Mutta -loukkaukset unohdettiin, kun saatiin vatsanväänteitä. Jos hän olisi -ollut pastori eikä tohtori, ei hänelle ikinä olisi annettu anteeksi. -Mutta jouduttuamme puheisiin papeista ja istuessamme tässä näin -tuttavallisesti kahdenkesken -- ilman metodisteja läheisyydessämme --- haluaisin kysyä teiltä avomielisesti, mitä te pidätte _meidän_ -papistamme. - --- Katsokaas -- tuo kysymys... alkoi Anna epäröivästi. - -Neiti Cornelia nyökkäsi. - --- Aivan niin. Minä olen aivan samaa mieltä. Oli suuri erehdys, että -hän sai kutsun tänne. Hyvä Jumala, en unohda koskaan ensimmäistä -saarnaa, jonka hän piti tässä seurakunnassa. Aiheena oli se, että -jokaisen pitäisi valita se ala, joka soveltui hänelle parhaiten. -Aihe oli siis hyvä kyllä, mutta taivas sentään, millä tavoin hän -sitä käsitteli! Hän sanoi: "Jos teillä olisi lehmä ja omenapuu, -ja jos te sitoisitte omenapuun navettaanne ja panisitte lehmän -sorkat pystyssä kyökkitarhaanne, paljonko maitoa te saisitte -omenapuusta ja kuinka monta omenaa lehmästä?" Oletteko elämässänne -kuullut sellaista höpsötystä? Olin niin iloinen siitä, ettei ollut -ainoatakaan metodistia tuota kuulemassa -- he tietysti eivät ikinä -voisi olla meitä pistelemättä tuollaisen saarnan takia. Muutoin en -myöskään voi sietää tuota hänen tapaansa olla yhtä mieltä kaikkien -ihmisten kanssa, mitä ikinä hänelle sanookin. Jos hänelle sanoisi: -"Te olette aika lurjus!" niin hän yhtyisi tähän ja sanoisi imelästi -hymyillen kuten aina: "Niin kyllä -- olette aivan oikeassa." -- -Papin täytyy olla mies puolestansa. Mutta tämän kaiken sanon teille -vain suurimmassa salaisuudessa -- jos metodisteja on läheisyydessä, -ylistelen häntä pilviin saakka. Jotkut ovat sitä mieltä, että hänen -vaimonsa pukeutuu liian koreasti, mutta minä puolestani sanon, -että kun hänen kerran täytyy aina nähdä rinnallaan tuollainen -tuonentanssi-naama, niin on luonnollista, että hän hankkii itsellensä -toisaalta hiukan hauskaa. Minä en koskaan parjaa ketään naista -siitä, että hän on ihastunut koreihin vaatteisiin. Olen vain niin -hyvilläni huomatessani, ettei mies ole mikään kitupiikki, vaan sallii -hänen pitää hiukan hauskaa. Ei silti, että minä itse vähääkään -välittäisin vaatteista! Naiset pukeutuvat hienoiksi ollaksensa -miesten silmäruokana, mutta minä puolestani en ole koskaan vajonnut -niin syvälle. Olen aina viettänyt onnellista ja hauskaa elämää, ja -se johtuu siitä, etten ole koskaan välittänyt hitustakaan noista -heittiöistä, jotka nimittävät itseänsä luomakunnan herroiksi. - --- Miksikä te olette niin vihoissanne kaikelle miesväelle? - --- Vihoissani? Vieläkö mitä! Sen arvoisia eivät ne ole. Minä vain -halveksin niitä. Mutta teidän miehestänne voisin luullakseni ruveta -pitämään, jos hän jatkaa, kuten on alkanut. Muutoin on maailmassa -ainoastaan kaksi miestä, joille minä annan arvoa, nimittäin vanha -tohtori ja kapteeni Jim. - --- Niin, kapteeni Jim on todellakin oikea valiomies, sanoi Anna. - --- Kapteeni Jim on oiva mies, mutta hänellä on eräs virhe. Häntä ei -saa ikinä suuttumaan. Minä olen nyt kahdenkymmenen vuoden aikana -parhaani mukaan koettanut ärsyttää häntä, mutta en ole nähnyt hänen -vielä koskaan nostavan harjaksiansa. Se aivan suututtaa. Se nainen, -joka hänen olisi pitänyt saada, sai arvatenkin miehen, joka äkämystyi -seitsemästi päivässä. - --- Kuka se sitten oli? - --- Sitä en suinkaan tiedä sanoa, rakkaani. En muista ikinä -kuulleeni, että kapteeni Jim olisi hakkaillut ketään. Ja nyt hän on -kuudenkahdeksatta vuotias. En ole koskaan kuullut syytä, miksi hän -on pysynyt naimatonna, mutta tietenkin siihen on jokin syy. Hän on -purjehtinut kaiken ikänsä, viittä viimeistä vuotta lukuunottamatta, -ja tuskinpa lienee sellaista maailmankolkkaa, jonne hän ei olisi -pistänyt nokkaansa. Hän ja Elizabeth Russel olivat aina hyvin hyvät -kumppanukset, mutta rakkaudesta ei tuossa suhteessa ollut milloinkaan -kysymys. Elizabeth ei mennyt naimisiin, vaikka monikin häntä kosi. -Hän oli nuorena ollut kuuluisa kaunotar. Sinä vuonna, jolloin -Walesin prinssi kävi saarellamme, oleskeli Elizabeth setänsä luona -Charlottetownissa, ja tämä oli valtionvirkamies, joten Elizabethkin -sai kutsun noihin juhlallisiin tanssiaisiin. Hän oli viehkein tyttö -koko salissa, ja prinssi tanssi hänen kanssaan, ja kaikki toiset -naiset, joiden kanssa hän ei tanssinut, olivat menehtyä kateudesta, -sillä heidän isänsä ja veljensä olivat yhtä arvoastetta Elizabethia -ylempänä, ja nyt oli tuo kunnia aivan aiheettomasti tullut hänen -osaksensa. Elizabeth oli aina hyvin ylpeä noista tanssiaisista. Pahat -ihmiset sanoivat, että hän pysyi naimatonna siksi, ettei hän enää -voinut tyytyä tavalliseen mieheen tanssittuansa prinssin kanssa. -Mutta se oli tuulesta temmattua. Kerran hän uskoi minulle syyn ja -se oli se, että hän pelkäsi ettei voisi pahan luontonsa takia elää -sovussa avioliitossa. Tottahan onkin, että hän oli kauhea äkäpussi. -Väliin hänen täytyi mennä huoneeseensa ja järsiä piironkinsa syrjää -purkaaksensa kiukkunsa jollakin tavoin... Mutta minä sanoin hänelle, -ettei hänen tuon takia suinkaan tarvinnut olla menemättä naimisiin. -Miksi miesten yksin tarvitsisi saada äkäillä ja näyttää kiukkuansa -- -voitteko sanoa sen pikku rouva tohtorinna? - --- Kyllä minäkin olen väliin jokseenkin närkäs, sanoi Anna. - --- No se ei haittaa. Sitten ette myöskään salli tallata itseänne... -Mutta katsokaapa, kuinka kaunis teidän puutarhanne on! Se tuotti -Elizabeth paralle paljon iloa ja huvia. - --- Olen niin ihastunut siihen. Nuo vanhanaikaiset kukat ovat juuri -minun makuni mukaiset. Mutta kun nyt puhumme puutarhanhoidosta, niin -voisittekohan neuvoa meille jonkun, joka voisi kuokkia honkametsikön -takana olevan alan ja istuttaa sinne puutarhamansikoita. Gilbertillä -on niin paljon työtä, ettei hän varmaankaan ehdi ryhtyä siihen nyt -syksyllä. - --- Henry Hammond, joka asuu The Glenissä, suorittaa tuollaista -tilapäistä työtä. On parasta, että otatte hänet. Tosinhan häntä -paljoa enemmän huvittaa maksu kuin työ, -- mutta sellaisiahan -miehet ovat. Hänen ymmärryksensä laita on myöskin huonosti -- -hänen isäukkonsa heitti kerran halon hänen päähänsä hänen pienenä -ollessaan. Näppärä ja hauska kuritus väline, eikö totta? Mutta mitä -muuta mieheltä voi odottaa! Henry on joka tapauksessa ainoa, jota -tiedän ehdottaa. Hän maalasi keväällä minun taloni. Ja sehän näyttää -oikein siistiltä ja hauskalta -- eikö totta? - -Anna pelastui vastaamasta, kun kello samassa löi viisi. - --- Mitä ihmettä! -- onko kello jo niin paljon? ihmetteli neiti -Cornelia. -- Kuinka nopeasti aika kuluukaan, kun on hauska! Ei, nyt -minun täytyy kiiruhtaa kotiin. - --- Eihän toki! Te jäätte juomaan teetä meidän kanssamme, sanoi Anna -sydämellisesti. - --- Pyydättekö minua viipymään, siksi että katsotte sitä -asiaankuuluvaksi vai siksi, että todella tahdotte vielä pitää minua -luonanne? kysyi neiti Cornelia. - --- Siksi, että minusta olisi hauskaa, jos te viipyisitte. Tunnen -luonnossani, että meistä tulee hyvät ystävät, sanoi Anna hymyillen -miellyttävintä hymyänsä. - --- Johan me olemmekin ystävät, herttainen pikku tohtorinnani. -Ystävänsä voi, Jumalan kiitos, itse valita. Sukulaiset saa muitta -mutkitta pitää hyvänänsä ja saa olla kiitollinen, jos niiden joukossa -ei ole mitään nimenomaisia mätämunia. Ei siltä, että minulla niitä -olisi kovinkaan monta -- eivätkä ne ole sen läheisempiä kuin -pikkuserkkuja. Tiedättekös, rouva Blythe -- minä olen oikeastaan -varsin yksin maailmassa. - -Neiti Cornelian ääni soinnahti surunvoittoiselta. - --- Ettekö voisi sanoa minua Annaksi? huudahti Anna vilkkaasti. -- Se -tuntuisi paljoa kodikkaammalta. Jok'ikinen täällä, paitsi mieheni, -nimittää minua rouva Blytheksi tai tohtorinnaksi, ja minä tunnen -itseni perin muukalaiseksi. Muutoin on teidän oma nimenne, yhden -kirjaimen erotuksella vain, juuri se nimi, johon minä lapsena olin -enin ihastunut. Minä inhosin "Annaa", ja ajatuksissani nimitin -itseäni aina Cordeliaksi. - --- Minä pidän Anna-nimestä. Se oli äitini nimi. Vanhanaikaiset -nimet pysyvät sentään alati parhaina. Jos teidän nyt täytyy mennä -laittamaan teetarjotin järjestykseen, niin voisitte lähettää nuoren -tohtorinne hetkeksi juttelemaan minun kanssani. Hän on maannut -odotushuoneensa sohvalla aina siitä saakka kun minä tulin tänne ja on -nauranut makeasti melkein kaikille minun puheilleni. - --- Mutta mistä ihmeestä te sen tiedätte? huudahti Anna -niin kauhistuksissaan neiti Cornelian melkein kammottavasta -kaikkitietäväisyydestä, ettei hän tullut saaneeksi esiin laimeatakaan -vastaväitettä tuohon neiti Cornelian mainitsemaan tosiseikkaan nähden. - --- Näinhän minä tänne tullessani, että hän oli teidän seurassanne, ja -ettekö luule minun olevan selvillä miesten kujeista? vastasi neiti -Cornelia. -- No niin, nyt on mekko valmis, ja nyt saa kahdeksas lapsi -tulla milloin tahtoo. - - - - -IX. - -NELJÄN TUULEN NIEMESSÄ. - - -Oli jo ehditty pitkälle syyskuuhun ennenkuin Anna ja Gilbert saivat -tilaisuuden käydä lupaamallaan vierailulla Neljän tuulen majakassa. -He olivat jo usein olleet aikeissa lähteä sinne, mutta sitten oli -aina tullut jokin este. Kapteeni Jim puolestansa oli jo käväissyt -lukemattomia kertoja tuossa pienessä vieraanvaraisessa kodissa. - --- Minä en välitä muodollisuuksista, rouva Blythe, sanoi hän Annalle. --- Minulle tuottavat käyntini täällä suurta iloa, ja siitä en aio -kieltäytyä, vaikka te ette vielä ole käynyt vastavierailulla. Minä -tulen, milloin voin, ja te tulette, milloin te voitte, ja jos siten -voimme saada hauskan jutteluhetken yhdessä, lienee yhdentekevää, -kummanko katon alla me istumme. - -Kapteeni Jim ihastui suuresti Gogiin ja Magogiin, jotka istuivat -täällä kotilieden ääressä yhtä itsetietoisen arvokkaina kuin -aikaisemmin Karoliinan majassa. - --- Nepä vasta ovat lystikkäitä pikku elukoita, huudahti hän -ihastuneena, ja hän tervehti niitä aina ja sanoi niille jäähyväiset -yhtä kohteliaasti kuin isäntäväelle. Kapteeni Jim ei suinkaan ollut -sellainen henkilö, että hän olisi halunnut loukata kotijumalia -kunnioituksen puutteella. - --- Te olette tehneet tästä pienestä talosta oikean ihannekodin, -sanoi hän kerran Annalle. -- Se ei ole vielä koskaan ollut niin -hauska. Rouva Selwynillä oli kyllä myöskin erinomainen kaunoaisti, -kuten teillä, ja hän sai ihmeitä aikaan, mutta silloin ei vielä -ollut olemassa hauskoja kotikutoisia akkunaverhoja ja tauluja ja -korihuonekaluja ja sieviä pikku koriste-esineitä -- tai ainakaan -ei niitä tunnettu täällä. Mitä Elizabethiin tulee, hän eli -menneisyydessä. Mutta te olette niin sanoakseni tuoneet tänne -tulevaisuuden. Minä viihtyisin täällä niin erinomaisesti, vaikka en -saisi jutellakaan. Minulle olisi tarpeeksi siinäkin, että saisin -istua ja katsella teitä ja teidän taulujanne. Täällä on kovin -kaunista. - -Kapteeni Jim oli harras kauneudenihailija. Kaikki kaunis, mitä -hän näki, tuotti hänelle sisäistä iloa, joka kirkasti hänen -elämänpolkunsa. Mutta hänellä oli varsin selvä käsitys siitä, kuinka -vaatimattomalta hän itse näytti maailman silmissä, jos kohta hän -olikin pitkä kasvultansa, ja se harmitti häntä. - --- Saan kyllä usein kuulla, että olen kiltti ja hyväluontoinen, -tuumiskeli hän eräänä päivänä hiukan äreästi, -- mutta minulle -olisi kyllä ollut enemmän mieleen, jos Herramme olisi antanut -minulle kiltteyttä vain puolen määrän ja sensijaan hiukan paremmin -huolehtinut ulkomuodostani. Mutta minun on kai uskominen, että hän -tiesi mitä teki, kuten hyvältä kapteenilta odottaa sopii. Toisten -meistä kaiketi täytyy olla rumia, että viehättävät joukossamme -- -kuten te, tohtorinna -- vaikuttaisivat yhä viehättävämmiltä. - -Vihdoinkin eräänä iltana lähtivät Anna ja Gilbert matkaan Neljän -tuulen majakalle. Päivä oli alkanut hiukan synkästi, tuoden mukanansa -harmaita pilviä ja sumua, mutta se päättyi komeaan purppuraan ja -kultaan. Hietasärkät kuvastuivat lahden takana läntiselle taivaalle -kalpein kellertävin värivivahduksin, ja kauempana hehkui iltaruskon -puna. Pohjoisessa peittivät taivasta heleänkeltaiset pilvenlongat. -Lahdensuussa näkyi laiva, joka purjeet iltaruskon värittäminä liukui -aavalle ulapalle matkalla palmujen maahan. Auringonlasku vuodatti -kirkasta valonhohdetta värittömälle hietasärkkä-alueellekin, jossa ei -ollut ruohomätästäkään yksitoikkoisuutta elvyttämässä. Yksin tuokin -vanha talo, joka sijaitsi puron varrella piilipuitten ympäröimänä, -joutui hetkiseksi tuohon valovirtaan, ja sen akkunat kimmelsivät -tuokion vanhaa katedraalia muistuttavassa väririkkaudessa. Ne -hehkuivat synkän harmaassa kehyksessään kuin ympäristön kahlehtiman -mielen kaihoisan kiihkeät mietteet. - --- Tuo vanha piilipuiden suojustama talo vaikuttaa minusta aina niin -yksinäiseltä ja autiolta, sanoi Anna. -- Vieraita ei sinne koskaan -näy menevän. Tosinhan sen kujatie eroaa suuresta maantiestä, jota -emme näe täältä, mutta minusta tuntuu sittenkin siltä, kuin ei sinne -menisi eikä sieltä tulisi koskaan ainoatakaan ihmistä. Ja kuinka -ihmeellistä, ettemme koskaan satu yhteen sen asukasten kanssa, kun -ei sinne sentään ole kuin neljännestunnin matka. Kenties olen nähnyt -heidät kirkossa, mutta siinä tapauksessa en ole osannut heitä erottaa -kirkkovierasten joukosta. Ikävää, että he ovat tuollaista seuraa -karttavaa väkeä, kun he ovat ainoat läheiset naapurimme. - --- Oletko koskaan päässyt selville siitä, kuka tuo hanhia paimentava -tyttö oli, joka sinun mielestäsi oli niin kaunis? kysyi Gilbert. - --- En. Kuinka lienee sattunut niin, etten ole koskaan muistanut -keneltäkään pyytää tietoja hänestä. Mutta tuosta ensi päivästä saakka -en ole koskaan nähnyt häntä, niin että hän varmaan sittenkin oli -jokin muukalainen. Voi sentään -- nyt aurinko vaipui kukkulain taa -- -mutta katsos, tuolla tuikkaa majakka! - -Illan yhä hämärtyessä ilmestyi heidän silmissänsä majakan lyhdyn -ympärille aina väririkkaampia renkaita, ja joka suuntaan levisi -valkoisia säteitä, jotka muodostivat laajan valoympyrän yli loivasti -yleneväin kenttien, sataman, hietasärkkien, joiden ääriviivat jo -olivat häipyneet hämyyn, sekä loitolle pimeään vaipuvalle merelle. - --- Minusta tuntuu kuin voisi tuo valo käydä minuun käsiksi ja heittää -minut peninkulmien päähän merelle, sanoi Anna, kun tuollainen kirkas -säde jälleen verhosi heidät häikäisevään valoon. - -Ja hän tunsi kuin helpotusta heidän tultuansa niin lähelle majakkaa, -ettei heihin enää sattunut tuo kiusallinen kirkas valo, joka näytti -ikäänkuin halkovan pimeyttä, tuikahtaessaan aina määräajan jälkeen -heidän ylitsensä kautta avaran ympäristön. - -Kääntyessään kapeammalle tielle, joka kenttien poikki johti -majakalle, kohtasivat he tuntemattoman miehen, joka näytti tulevan -majakalta päin ja jonka ulkomuoto vaikutti niin omituiselta, että -he ehdottomasti tulivat katsoneeksi häntä kiinteämmin. Oikeastaan -hänellä oli varsin komea ulkomuoto -- hän oli pitkä ja harteikas ja -hänellä oli tarmokkaat, säännölliset piirteet, vahvasti kaartuva nenä -ja harmaat avokatseiset silmät. Pukunsa puolesta hän oli kuin varakas -maanviljelijä pyhätamineissaan, ja sen puolesta hän olisi voinut olla -kuka tahansa kalastajakylän tai The Glenin asukkaista. Mutta hänen -rintaansa peitti vyötärölle saakka ulottuva tuuhea ruskea parta, ja -selkäpuolella aaltoili tummanruskea tukka harmaan vihreän huopahatun -alta esiin yhtä tuuheina kiharoina. - --- Onkohan hän jokin hiusvoiteen kaupitsija, joka arvelee tuollaista -ilmoittamistapaa soveliaimmaksi tässä vaatimattomuuden maailmassa? -kuiskasi Gilbert, vastaantulijan ehdittyä kuuluvista. - --- Siltä melkein näyttää, kuiskasi Anna vastaan, pidättäen nauruansa, --- kuka kumma hän mahtanee ollakaan? - --- Sitä en tiedä, mutta jos kapteeni Jim kokoaa tänne majakkansa -seutuville tuollaisia kummituksia, niin en tule tänne enää koskaan -varaamatta taskuuni hiukan terästä niiden karkottamiseksi. Kotiutunut -merimieskään hän ei ollut -- siinä tapauksessahan hänen omituinen -ulkomuotonsa kenties olisi käsitettävissä. Varmaankin hän kuuluu -johonkin noista vanhoista suvuista, jotka asuvat lahden tuolla -puolen, -- setä Dave sanoo, että niissä on tavattavissa paljon -ihmeellisiä olentoja. - --- Setä Dave on hiukan yksipuolinen, olen ollut huomaavinani. -- Oi, -Gilbert, oletko koskaan nähnyt mitään noin ihanaa? - -Neljän tuulen majakka oli rakennettu merestä äkkijyrkkään kohoavan -punaisen hietakivikallion kielekkeelle. Toisella puolen, juuri -sataman suulla, sijaitsi hopeanhohtoinen hietasärkkä, toiseen -suuntaan jatkui miellyttävin kaarroksin kauas ulottuva jono jyrkkiä -punaisia kallioita, joiden välille meri muodosti sileiden piikivien -reunustamia pieniä lahdekkeita. Se oli ranta, ylvään suurenmoinen -sekä myrskyn vyörytellessä kirkkaan vihreitä hyökyaaltoja sitä -vastaan että sen levitessä tyynenä ja liikkumatonna tähtivalossa. -Sellainen ranta saa hereille voimakkaan yksinäisyydentunteen. Metsä -ei koskaan käy koleaksi -- siellä on aina iloista, salaperäistä -sipinää ja supinaa. Mutta meri on jättiläinen, joka huokailee ja -voihkii ainaisessa tuskassa jostakin haikeasta ja salaisesta surusta, -jonka se kätkee poveensa aikojen loppuun saakka. Sen syvimmistä -salaisuuksista emme koskaan pääse täysin selville -- pintapuolisinkin -kosketus niiden kanssa saattaa meidät mielenjärkytyksen ja kauhun -valtaan. Metsä kutsuelee meitä sadoin äänin, mutta meren ääni -on alati yksi ja sama -- mahtava kohina, joka tempaa sielun -sävel virtaansa. Metsät ovat inhimillisiä, mutta meri merkitsee -arkkienkelien seuraa. - -Anna ja Gilbert tapasivat kapteeni Jimin istumassa penkillä majakan -edustalla, viimeistelemässä ihmeellistä, täydessä taklauksessa olevaa -leikkikalukuunaria. Hän nousi ja lausui vieraansa tervetulleiksi -hänelle ominaisella herttaisella kohteliaisuudella. - --- Tämä on ollut kauttaaltaan ihana päivä, rouva Blythe, ja nyt tuo -ilta mukanaan ihanimman kaikesta. Istuisimmeko ehkä vielä hetkisen -täällä ulkona, kun on vielä hiukan päivänvaloa? Minä olen juuri -valmistanut tämän lelun eräälle pikku sukulaiselleni, joka asuu The -Glenissä. Kaduin heti, että olin luvannut sen tehdä, sillä pojan äiti -ei ollut hyvillään asiasta. Hän pelkää, että poika jonakin kauniina -päivänä lähtee merille, ja hänen mielestänsä tuo halu on pahasta. -Mutta mitä muuta jäikään minulle neuvoksi, rouva Blythe, kuin pitää -lupaukseni? Minusta on anteeksiantamatonta rikkoa lapselle annettu -lupaus. Tulkaa nyt tänne ja käykää istumaan ja hoitakaa mukavuuttanne. - -Tuuli kävi maalta päin, ja hopeanhohteiset pienet laineet -synnyttivät vain hiljaista loisketta. Hämärä levitti punervansinisen -vaippansa yli hietasärkkien ja niemien, joita lokit käyttivät -pesimispaikkoinansa. Taivaanrannalle oli kokoontunut joukko yhä -laajenevia, ihmeellisiä pilvenlonkareita. Iltatähti oli vartiossa -aallonhalkaisijan luona. - --- Eikö todella kannatakin tulla katsomaan tätä näköalaa? sanoi -kapteeni Jim, luoden ympärilleen katseita, joissa kuvastui -omistamisen iloa ja ylpeyttä. Täällä on erillään kaikesta maailman -touhusta ja puuhasta ja omanvoitonpyynnöstä. Pääsymaksua ei myöskään -tarvitse suorittaa -- saa ilmaiseksi taivaan ja meren. Nyt nousee -kuu pian, ja minä en väsy koskaan katsomasta, miltä näyttää, kun kuu -nousee näiden kallioitten ja mastojen ja tuon aavan ulapan takaa. -Joka kerta tuottaa vaihtelua ja uusia yllätyksiä. - -He jäivät katsomaan kuunnousua, ja vaipuen äänettömyyteen, joka -todisti täydellisestä tyydytyksestä, he ihailivat kuutamon -esiinloitsimaa uutta maisemakuvaa. Senjälkeen menivät he majakkaan -ja kapteeni Jim selitti heille siellä vilkkuvalokoneen rakenteen. -Lopuksi he joutuivat alakerran suureen huoneeseen, missä avoimella -liedellä paloi meren kuljettamista puista laadittu leimuava roihu. - --- Tämän tulisijan olen itse muurannut, kertoi kapteeni Jim. -- -Valtio ei kustanna majakanvartijoille sellaista ylellisyystavaraa. -Katsokaapa kuinka väririkkaan loimun noista puista saa! Jos tahdotte -hiukan ajopuita, lämmittääksenne arkihuonettanne, rouva Blythe, niin -minä varsin kernaasti jonakin päivänä tuon teille niitä kärryllisen. -Käykääpä nyt istumaan, niin minä keitän hiukan teetä. - -Kapteeni Jim tarjosi tuolin Annalle, ajettuaan siitä ensin pois -suuren punakeltaisen kissan ja pantuaan pois sanomalehden. - --- Laittaudupa siitä pois, Ensi perämies, ukko kulta! Sinullahan on -oma paikkasi sohvalla. Minun täytyy panna tämä sanomalehti talteen, -kunnes ehdin lukea siitä kertomuksen. Se on nimeltään "Rakkauden -harhatiet". Tuollainenhan ei nyt oikeastaan ole minun ikäisiäni -varten, mutta minä luen sen kumminkin, nähdäkseni kuinka pitkälle -kirjailija voi venyttää kertomustansa. Me olemme nyt ehtineet -kuudenteenkymmenenteenkahdenteen lukuun, ja minun nähdäkseni häät -eivät ole nyt sen lähempänä kuin alussakaan. Kun pikku Joe tulee, -annan hänen aina lukea minulle ääneen merirosvojuttuja. Eikös ole -hullunkurista, kuinka ahnaita tuollaiset pienet viattomat olennot -ovat vertatihkuville jutuille? - --- Aivan kuten Davy-poikanen minun kotonani, sanoi Anna. -- Hän -tahtoo myöskin aina sellaisia kertomuksia, jotka ovat täynnä -konnankoukkuja ja verenvuodatusta. - -Kapteeni Jimin tee osoittautui erinomaiseksi juomaksi. Hän -iloitsi lapsen tavoin Annan kehuskelusta, mutta koetti salata -tyytyväisyyttään. - --- Salaisuus on siinä, etten minä koskaan hutiloi kermaan nähden, -selitti hän. -- Kerman pitää olla kunnollista ja väärentämätöntä -tavaraa. Ja teeveden täytyy kiehahtaa aivan äkkiä. - --- Me kohtasimme äsken tiellä ihmeellisen olennon, joka näytti -tulevan teidän tyköänne, sanoi Gilbert, heidän syödä naperrellessaan -pikkuleipiä, jotka kapteeni Jim oli poiminut esiin läkkitötteröstä. --- Kuka tuo tulija oli? - -Kapteeni Jim nauraa virnisteli. - --- Hän oli Marshall Elliott, muuan oiva mies, joka on vain aivan -hiukan päästä vialla. Ihmettelitte kaiketi, mitä hän on tarkoittanut -sillä, että aikojen kuluessa on muuttanut itsensä jonkinmoiseksi -museo-esineeksi. - --- Onko hän jokin uudenaikainen nasiiri tai heprealainen profeetta, -joka on jäänyt elämään aikojen alusta? ihmetteli Anna. - --- Ei kumpikaan. Kaikki johtuu luonnollisesti politiikasta. Koko -tämän seudun asujamisto on politiikan läpitunkemaa. Täällä ovat -ihmiset syntyänsä vanhoillisia tai edistysmielisiä, kuinka kunkin -osaksi on tullut, ja sellaisina he myöskin elävät ja kuolevat. Ja -mihin he ryhtyvät taivaassa, jossa politikoiminen luultavasti on -kiellettyä, sitä minä en tosiaankaan pysty käsittämään. No, tämä -Marshall Elliott kuuluu edistysmielisiin. Niihin minäkin lukeudun --- joskin maltillisimpiin joukosta. Mutta malttia ei Marshallilta -koskaan käynyt odottaminen. Noin viisitoista vuotta sitten olivat -puolueriidat erityisen kiihkeät, ja vaalit olivat tulossa. Marshall -taisteli hengenheimolaistensa puolesta kynsin ja hampain, ja hän -oli niin vakuutettu heidän voitostansa, että hän eräässä julkisessa -kokouksessa vannoi juhlallisesti, ettei hän ajaisi partaansa eikä -leikkaisi tukkaansa, ennenkuin edistysmieliset olivat päässeet -valtaan. No, he eivät päässeetkään voitolle eivätkä ole päässeet -vielä tänäkään päivänä -- hahaha -- ja nyt hän saa kuljeskella -tuollaisena kummituksena. Mutta sanassaan pysyvä mies hän on, sitä ei -käy kieltäminen. - --- Mitä hänen rouvansa siitä sanoo? kysyi Anna. - --- Hän on poikamies. Mutta jos hänellä olisikin vaimo, niin olen -vakuutettu, ettei tämä saisi häntä rikkomaan lupaustaan. Hän kuuluu -muutoin tunnetusti itsepäiseen ja taipumattomaan sukuun. Marshallin -veljellä Aleksanterilla oli pihakoira, josta hän piti paljon, ja kun -koira oli kuollut, tahtoi tuo mies saada sen haudatuksi kirkkotarhaan -vihittyyn maahan, "yhteen toisten kristittyjen kanssa", kuten hän -sanoi. Siihen ei luonnollisesti suostuttu, ja silloin hän hautasi -koiran aivan kirkkotarhan aidan viereen eikä enää koskaan astunut -jalkaansa kirkkoon. Mutta sunnuntaina hän ajoi perheineen kirkolle -ja kävi istumaan koiran haudalle, joka oli huolellisesti hoidettu ja -kukilla koristettu, ja sitten he lukivat Raamattua ja rukoilivat koko -jumalanpalveluksen ajan. Väitetään hänen kuolinvuoteellaan pyytäneen -vaimoansa hautaamaan hänet koiran viereen. Vaimo oli muutoin varsin -säyseä olento, mutta tällä kertaa hän tuimistui. Hän sanoi, että -hän puolestansa ei aikonut maata koiran rinnalla, niin valpas ja -herttainen kuin se oli ollutkin, mutta jos niin oli, että mies -itse mieluummin halusi saada viimeisen leposijansa koiran viereen -kuin hänen viereensä, niin hänen tahtonsa kyllä saisi tapahtua. -Aleksanteri Elliott oli muutoin itsepintainen kuin aasi, mutta hän -piti vaimostansa, ja niin hän antoi myötä ja sanoi: "No, hautaa minut -sitten, tuhat tulimaista, minne ikinä haluat. Mutta minä odotan, -että kun enkeli Gabriel toitottaa torveansa, uskollinen koirani on -kavahtava pystyyn yhtä valppaana kuin minäkin, sillä sielua oli sillä -ainakin yhtä paljon kuin kaikilla noilla kaksijalkaisilla hölmöillä, -olivatpa ne sitten nimeltään Elliott tai Crawford tai Mac Allister." -Nuo sanat olivat hänen viimeisensä. -- Mitä Marshalliin tulee, niin -olemme me kaikki jo ehtineet tottua häneen, mutta voinhan ymmärtää, -että hän muukalaiseen vaikuttaa peräti hullunkuriselta. Olen tuntenut -hänet kymmenvuotiaasta saakka -- nyt hän on viidenkymmenen vuoden -vanha -- ja minä pidän hänestä. Me olemme tänään olleet yhdessä -turskankalastuksella. Enhän minä pystykään enää juuri muuhun -- kuin -pyydystämään silloin tällöin turskan tai forellin. Mutta sellaista ei -ole aina ollut -- ennen oli minulla kyllä tapana tehdä muutakin. - -Ensi perämies muistutti nyt olemassaolostansa hypähtämällä kapteeni -Jimin syliin. Se oli oikea kissasuvun loistoedustaja, täysikuuta -muistuttavine pyöreine naamoinensa, vilkkaine vihreine silminensä ja -mahtavine käpälöinensä, jotka se loikoessaan aina käänsi koukkuun. -Kapteeni Jim silitteli hiljaa sen sametinpehmoista turkkia, ja se -kohotti velttona ja tyytyväisenä häntänsä pystyyn. - --- Minä en ole juuri koskaan ollut ihastunut kissoihin, ennenkuin -löysin Ensi perämiehen, puheli kapteeni säestäen mirrin äänekästä -kehruuta. - --- Minä olen pelastanut sen kuolemasta, ja kun on tehnyt eläimelle -tuollaisen palveluksen, täytyy siihen myöskin kiintyä. Sehän on -melkein sama kuin jos olisi lahjoittanut sille elämän'. Tässä -maailmassa on kauhean ajattelemattomia ihmisiä. Muutamat noista -kaupunkilaisista, joilla on kesäasuntonsa lahden tuolla puolen, ovat -niin ajattelemattomia, että se jo lähenee julmuutta. Ne pitävät -kesällä kissoja ja hemmottelevat niitä, ruokkivat niitä makupaloilla -ja laittavat niille kaulaan silkkiruusukkeita ja kulkusia. Sitten ne -syksyllä matkustavat tiehensä ja jättävät kissat nälkään ja viluun. -Minä aivan kiukustun tuota ajatellessani... Viime talvena löysin -eräänä päivänä rannalta kuolleen kissaemoraukan, painautuneena kolmea -pientä poikastansa vastaan, jotka olivat niin laihat, että niissä -oli vain luut ja nahka. Kuollessaankin oli emo vielä koettanut niitä -lämmittää. Sen jäykistyneet käpälät olivat niiden ympärillä. Minä -itkeä tillitin, niin vanha kuin olenkin. Ja sitten kiroilin. Lopuksi -otin sitten nuo kolme pientä poikasta mukaani kotiin ja ruokin niitä -ja hankin niille hyvät kodit. Minä tunsin tuon matamin, joka oli -jättänyt kissan hoidotta, ja kun hän jälleen palasi tänne keväällä, -menin hänen luoksensa ja silloinkos hän sai kuulla kunniansa! - --- Mitä hän siihen sanoi? tiedusteli Gilbert. - --- Hän itki ja sanoi, että "sitä hän ei ollut ollenkaan tullut -ajatelleeksi." Mutta minä sanoin hänelle: "Luuletteko te, että tuo -kelpaa puolustukseksi, kun teidän tuomiopäivänä on vastattava tuon -emoparan hengestä? Mitä varten on Herra antanut teille aivot, jos ei -siksi, että käyttäisitte niitä ajattelemiseen?" Toiste hän varmaan -varoo jättämästä kissoja oman onnensa nojaan. - --- Oliko Ensi perämieskin tuollainen hylätty kissaparka? kysyi Anna, -tehden lähestymisyrityksen, jonka asianomainen suvaitsi armollisesti -pitää hyvänänsä. - --- Oli kyllä. Minä löysin sen eräänä kirpeän kylmänä talvipäivänä. -Silkkinauha, jonka jokin hölmö oli sitonut sen kaulaan, oli tarttunut -puun latvassa kiinni oksaan, ja paitsi sitä, että kissa oli nälkään -nääntynyt, oli se myöskin kuristumaisillaan. Olisittepa nähnyt sen -silmät, rouva Blythe! Sehän oli vain poikanen, mutta varmaankin se -oli voinut jo pitää huolta itsestänsä, kunnes se tarttui puuhun. -Kun minä olin saanut sen irti, nuolaisi se nopeasti minun kättäni -terävällä punaisella pikku kielellänsä. Silloin ei se ollut -tuollainen roteva merijätkä kuin nyt. Se oli lempeä ja hurskas kuin -karitsa. Siitä on nyt yhdeksän vuotta. Ollaksensa kissa se on tullut -aika pitkäikäiseksi. Aika muhkea mirri, tämä minun Ensi perämieheni! - --- Olisin pikemminkin odottanut, että te olisitte pitänyt koiraa, -sanoi Gilbert. - -Kapteeni Jim pudisti päätänsä. - --- Minulla oli kerran koira. Se merkitsi minulle niin paljon, -etten sen kuoltua voinut hankkia toista sijaan. Se oli ystävä -- -ymmärrättekö, rouva Blythe? Perämies on vain hyvä toveri. Minä -pidän Perämiehestä -- ja suureksi osaksi juuri sentähden, että se -on niin taitava keksimään kepposia -- niinhän kissojen laita aina -on. Mutta koiraani minä rakastin. Oikeastaan voin varsin hyvin -käsittää nuo tunteet, joita Aleksanteri Elliottilla oli koiraansa -kohtaan. Kunnon koirassa ei ole mitään vilppiä. Siksi ne kaiketi -ovat rakastettavampia kuin kissat. Mutta kissat ovat, kissa vieköön, -paljoa mielenkiintoisempia. Ei, tässä minä istun laverrellen -turhaa lorua. Miksikä te ette käske minua vaikenemaan! Mutta -koska nyt olette juoneet teenne, niin ehkä saan näyttää muutamia -pikkukapineita, joita teistä kenties olisi hauska katsella -- olen -koonnut ne ihmeellisiltä seuduilta, joita ennen maailmassa huvikseni -kävin katselemassa. - -Kapteeni Jimin "pikkukapineet" osoittautuivat kokoelmaksi monenmoisia -harvinaisuuksia -- jotkut kammottavia, jotkut eriskummaisia tai -kauniita. Ja melkein jokaiseen niistä liittyi jokin ihmeellinen -kertomus. - -Anna ei unohtanut koskaan, millä ihastuksella hän tänä kuutamoiltana -kuunteli noita vanhoja kertomuksia ihmeellisen ajopuu-roihun ääressä, -hopeahohteisen meren puhuessa heille tenhokieltänsä avoimen akkunan -takana ja laineiden loiskiessa kallioiden juurella. - -Kapteeni Jim ei lausunut ainoatakaan kerskuvaa sanaa, mutta oli -mahdoton olla oivaltamatta, mikä sankari tuo mies oli ollut -- -rohkea, vilpitön, neuvokas ja epäitsekäs. Siinä hän nyt istui -pienessä huoneessansa, loitsien kuulijoittensa eteen silminnähtävinä -kaikki nuo ihmeelliset seikat. Kulmien värähdys, lystikkään vallaton -irvistys, sana, liike valaisivat mitä havainnollisimmalla tavalla -jonkin tapahtuman tai luonteen esitystä. - -Muutamissa kapteeni Jimin seikkailuissa tapahtui niin ihmeellisiä -käänteitä, että kuulijat miettivät mielessänsä, eikö hän ehkä hiukan -liiaksi käyttänyt hyväksensä heidän herkkäuskoisuuttaan. Mutta tuo -epäluulo oli täysin aiheeton, se selveni heille myöhemmin. Hänen -kertomuksensa olivat aivan pilkullensa totuudenmukaisia. Kapteeni -Jimillä oli synnynnäiset satukirjailijan lahjat, jotka saattavat -menneisyyden ja unhon usmaan vaipuneen jälleen kohoamaan esiin, -saamaan muotoa ja väriä, menettämättä silti houkuttelevaa ja -salaperäistä luonnettansa. - -Kapteenin kertomukset vuoroin naurattivat Annaa ja Gilbertiä, vuoroin -värisyttivät heitä, ja kerran tunsi Anna silmiensä tulevan tulvilleen -kyyneleitä. Kapteeni Jim näki niiden vierivän pitkin hänen poskiansa -ja luki ne erityiseksi tunnustukseksi kertomataidollensa. - --- Minulle on mieleen, jos ihmiset tällaisina hetkinä panevat hiukan -itkuksi, sanoi hän. -- Katson sitä kohteliaisuudenosoitukseksi. -Mutta sittenkään en ole pystynyt esittämään kokemiani ja näkemiäni -seikkoja oikeassa valaistuksessa. Minulla on ne kaikki merkittyinä -muistiin "elämänvaiheissani", kuten tuota kokoelmaa olen nimittänyt, -mutta en pysty saamaan niitä oikeaan muotoon. Jos voisin keksiä -oikeat sanat ja panna ne paperille, sukeutuisi siitä oikein mukava -kirja. Se veisi voiton "Rakkauden harhateistä", ja luulen, että -Joekin lukisi sitä yhtä mielellään kuin merirosvojuttuja. Niin, -minä olen elämässäni ollut mukana monenmoisissa seikkailuissa, ja -tiedättekös, rouva Blythe, vanhus ikävöi yhä uusia. Minähän olen nyt -ainoastaan vanha ja hyödytön ukkorähjä, joka jo on joutunut istumaan -kuivalle maalle, mutta väliin tunnen niin valtavaa halua saada lähteä -purjehtimaan -- saada purjehtia kauas auringonlaskun taa ja -- jäädä -sille matkalle. - --- Te tahtoisitte Odysseuksen tavoin: - - "Kulkua auringon seuraten, retken purtenne johtaa - Läntisten tähtien teille -- karttaen kuoloa maalla," - -sanoi Anna haaveksivalla äänensävyllä. - --- Odysseus? Hänestä olen kyllä lukenut! Hänellä oli siivo vaimo, -joka kutoi kangastansa ja oli hänelle uskollinen. -- Niin, siltä -juuri minusta tuntuu. Siltä tuntuu kaikista vanhoista merimiehistä, -luullakseni. Mutta arvatenkin minä saan kuolla kuin mikäkin -maamoukka. Minkä on tapahtuminen, se tapahtuu. Oletteko kuulleet -puhuttavan vanhasta William Fordista, joka ei koskaan suostunut -menemään veneeseen, siksi että hän pelkäsi hukkuvansa. Muuan -povari oli ennustanut hänelle niin käyvän. Eräänä päivänä hän sai -sitten pyörtymyskohtauksen ja kaatuessaan hän joutui suin päin -vesialtaaseen, joka oli tallin edustalla, ja hän tukehtui. -- -Täytyykö teidän nyt jo lähteä? Tulkaa pian toiste ja käykää usein -minua katsomassa! Ensi kerralla on tohtorin vuoro pitää puhetta. Hän -tietää monenmoista, josta haluaisin päästä selville. Täällä minä -hiljakseen puuhailen päivät päästään, ja aika käy väliin varsin -pitkäksi. Tässä suhteessa pahenivat asiat Elizabeth Russellin -kuoltua. Me sopeuduimme niin hyvin yhteen. - -Kapteeni Jimin äänessä soinnahti tuo syvällinen ja liikuttava tunne, -joka täyttää vanhuksen mielen, hänen menettäessään hyvät ystävänsä -toisen toisensa jälkeen -- ystävät, joiden paikkaa nuorempi sukupolvi -ei voi koskaan täysin täyttää, miten herttaisesti ja ymmärtämystä -osoittavasti se esiintyneekin. Anna ja Gilbert lupasivat molemmat -tulla pian jälleen käymään ja uudistaa käyntinsä usein. - --- Hän on herttainen vanhus, sanoi Gilbert, kun he nyt astelivat -kotiinpäin. - --- Hyvin herttainen. Minusta on vain niin vaikeata saada nuo hänen -hurjat seikkailunsa soveltumaan yhteen hänen vaatimattoman ja -sydämellisen olentonsa kanssa, sanoi Anna miettiväisesti. - --- Niin et ajattelisi, jos olisit, kuten minä, nähnyt hänet äskettäin -eräänä päivänä kalastajakylässä. Muuan Peter Gautier'in venekuntaan -kuuluva nuorukainen sanoi jonkin raakuuden eräästä tämän seudun -tytöstä. Olisitpa silloin nähnyt kapteeni Jimin! Hänen silmänsä -kipinöivät, kun hän iski ne tuohon poikaan! Hän oli kuin toinen -ihminen! Paljoa hän ei sanonut -- mutta hän sanoi sanottavansa -tarpeellisella tarmolla. Kuinka tuo toinen olikaan häpeissään! Ei, -kapteeni Jimin kuullen ei pidä puhua rumasti kenestäkään naisesta -hänen selkänsä takana. - --- Ihmeellistä, ettei hän ole mennyt naimisiin, sanoi Anna. -- -Hänellähän pitäisi oikeuden mukaan tässä iässä olla poikia, jotka -ohjaisivat aluksia, ja lapsenlapsia, jotka tarrautuisivat hänen -polviinsa, pyytäen häntä kertomaan jotakin... Se tuntuisi paljoa -luonnollisemmalta. Mutta hänellä on ainoastaan "muhkea mirrinsä". - -Mutta Anna erehtyi. Kapteeni Jim omisti muutakin. Hän omisti erään -muiston. - - - - -X. - -LESLIE MOORE. - - --- Tänä iltana emäntänne lähtee pitkälle kävelyretkelle aina niemen -tuolle puolen, sanoi Anna Gogille ja Magogille eräänä tyynenä -lokakuun iltana. - -Ei ollut muita, joiden kanssa hän olisi voinut keskustella, -sillä Gilbert oli lähtenyt kalastajakylään. Anna hoiti tuon -pienoismaailmansa niin mallikelpoisella tavalla kuin voi odottaa -henkilöltä, joka oli Marilla Cuthbertin kasvattama, ja hän voi -hyvällä omallatunnolla lähteä pois kotoa. Monta ihanaa kävelyretkeä -hän oli jo tehnyt rannikolla, väliin Gilbertin seurassa, väliin -kapteeni Jimin kanssa, väliin yksin omine ajatuksinensa ja uusine -hempeine haaveinensa. Hän piti rantatiestä, joka johti sataman hiljaa -keinuvien, tervalta tuoksuvien veneitten ohi, hän käyskenteli myöskin -mielellään hopeanhohtoisilla hietasärkillä, missä raikkaat merituulet -puhalsivat, mutta rakkain oli hänelle kallioranta jyrkänteineen ja -rotkoineen, aaltojen kiillottamme ja hiomine vierinkivineen ja syvine -lahdekkeineen, missä piikivet hohtivat kirkkaassa matalassa vedessä. -Ja sille rannalle hän nyt lähti tänä iltana. - -Kolme päivää oli syysmyrsky riehunut, tuoden mukanansa -kovia sadekuuroja. Jymisten olivat ärjyaallot iskeneet -kallioihin, tyrskyjen valkoinen vaahto oli sinkoillut kauas yli -aallonhalkaisijan, ja vesi oli käynyt sameaksi tuossa muutoin niin -siintävässä ja peilikirkkaan tyynessä Neljän tuulen lahdessa. Mutta -nyt oli tuuli tyyntynyt, ja puhtaana hohti ranta huuhtelun jälkeen. -Ilmassa ei tuntunut lehahdustakaan, mutta vielä vyöriskelivät -mainingit, heitellen kaunista valkoista vaahtoa hiedalle ja -kallionlohkareille. Loppumattomana jonona ne lähestyivät rantaa, -välittämättä jo kaikkialla vallitsevasta tyynen ja rauhan tunnelmasta. - --- Oi, tämä on hetki, jonka takia kyllä kannattaisi pitää -viikkomääriä myrskyä ja sadesäätä, huudahti Anna antaen katseensa -liukua ylhäältä kallionlohkareelta, missä hän seisoi, yli tuon -keinuen liikehtivän vedenkalvon. Sitten hän laskeutui kapeata ja -jyrkkää polkua pitkin lahdekkeen luo, missä hän voi nauttia ihanasta -yksinäisyydestä kallioitten, meren ja taivaan ympäröimänä. - --- Minua niin haluttaisi laulaa ja tanssia, sanoi hän itseksensä. -- -Minua ei näe ainoakaan ihminen -- ja kalalokit eivät juoruile. Täällä -voin käyttäytyä niin hassusti kuin ikinä tahdon! - -Hän kohotti hamettansa ja jatkoi matkaansa kevyin tanssiaskelin -pitkin kovaa ja kiinteätä rantakaistaletta, töin tuskin turvassa -mainingeilta, jotka melkein huuhtelivat hänen jalkojansa värehtivällä -vaahdollansa. Pyörähdellen ja naureskellen kuin lapsi hän saapui -lopuksi pienelle lahden itäpuolella ulkonevalle niemekkeelle. Silloin -hän äkkiä pysähtyi, punehtuen kiihkeästi. Hän ei ollutkaan yksin, -läheisyydessä oli ollut henkilö, joka oli tarkannut hänen tanssiansa -ja kuullut hänen naurunsa. - -Tuo Annan aikaisemmin näkemä kultakutrinen, sinisilmäinen tyttö istui -niemessä kivilohkareella, kallionkielekkeen takana, joka oli estänyt -Annan häntä havaitsemasta. Hän katsoi suoraan Annaan, kasvoillaan -ilme, jossa yhtyi hämmästys, myötätunto ja -- oliko tuo mahdollista? --- kateus. Hän oli avopäin, ja muhkea, kiiltävä tukka oli kiedottu -hänen päänsä ympäri ja kiinnitetty heleänpunaisella nauhalla. -Hänellä oli tumma, hyvin yksinkertainen puku, mutta sitä piti koossa -hienorakenteisen, notkean vyötärön ympärillä silkkivyö, joka oli -samaa lämpöisen punaista väriä kuin tukkanauhakin. - -Kädet, jotka hän oli pannut ristiin polvien ympäri, olivat ruskeat ja -ilmeisesti työhön tottuneet, mutta kaulan ja hempeitten kasvojen iho -oli kuulakanvalkoinen. Laskeva aurinko loi läntisellä taivaanrannalla -purjehtivien pilvien lomitse häipyvän säteen, joka osui muukalaisen -tukkaan. Ensi hetkenä voi luulla näkevänsä meren käsittämättömän -olennon henkilöitynä -- kaikkine salaperäisyyksineen, intohimoineen, -houkuttelevine ja pettävine viehätyksineen. - --- Te -- te varmaankin luulette, että minä olen hiukan päästä -sekaisin, sopersi Anna, koettaen tointua mielenhämmennyksestään. - -Olipa tosiaankin harmillista, että tuo ylvään juhlallinen olento -oli nähnyt hänet sellaisen lapsellisen hilpeyden vallassa -- hänet, -tohtorinna Blythen, jonka olisi tullut esiintyä läpeensä arvokkaasti -kuten naidun naisen sopii. - --- En suinkaan, vastasi muukalainen tyttö hänen kysymykseensä, -- -mitään sellaista en suinkaan ole ajatellut. - -Enempää hän ei puhunut. Hänen äänensä oli välinpitämätön, hänen -esiintymisensä hiukan torjuvaa. Mutta hänen silmiensä ilme, joka oli -kiihkeän kaihoisa, mutta samalla arka, uhmaileva, mutta kumminkin -myös rukoileva, saattoi Annan muuttamaan päätöksensä lähteä pois. Hän -kävi nyt sen sijaan istumaan kivelle tytön viereen. - --- Emmekö voisi tehdä hiukan tuttavuutta? sanoi hän, turvautuen -hymyilyynsä, jolla hän aina oli voittanut luottamusta ja ystävyyttä. --- Minä olen rouva Blythe ja asun pienessä valkoisessa tuvassa, joka -sijaitsee rantatörmällä lahden tuolla puolen. - --- Tiedän sen kyllä, sanoi muukalainen. -- Minä olen Leslie Moore -- -rouva Dick Moore, lisäsi hän jäykästi. - -Anna istui silmänräpäyksen vaieten, niin ihmeissään hän oli. Hän ei -ollut hetkeäkään ajatellut mahdollisuutta, että tuo muukalainen voisi -olla naimisissa -- hänessä ei ollut mitään rouvamaista. Ja hän olikin -tuo naapuri, jonka talossa Anna oli kuvitellut tavallisen toimeliaan -ja käytännöllisen maalaisrouvan hyörivän ja puuhailevan. Hänen -oli mahdoton tarpeeksi äkkiä muuttaa mielikuvaansa eittämättömän -todellisuuden mukaiseksi. - --- Siis -- siis te asutte tuossa harmaassa talossa, jonka ympärillä -kasvaa piilipuita, sopersi hän. - --- Niin kyllä. Minunhan olisi kaiketi jo aikoja sitten pitänyt käydä -teillä vierailulla..., sanoi rouva Moore. - -Mutta hän ei yrittänytkään puolustaa tai selitellä laiminlyöntiänsä. - --- Pyydän teitä siis tulemaan varsin pian, sanoi Anna ehdittyään -joltisestikin tointua hämmästyksestään. -- Me olemme niin läheiset -naapurit, että meidän pitäisi tulla hyviksi ystäviksi. Neljän tuulen -ainoa vika on se, että ihmiset asuvat niin kaukana toisistansa. -Muutoinhan täällä on kaikin puolin ihanaa. - --- Pidättekö te seudustamme? - --- Pidänkö siitä! Minä rakastan sitä. En ole vielä koskaan nähnyt -mitään niin kaunista kuin Neljän tuulen niemi ja sitä ympäröivä -näköala. - --- Minulla ei ole ollut tilaisuutta nähdä paljoa maailmaa, sanoi -Leslie Moore hitaasti, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että täällä -on hyvin kaunista. Minäkin -- rakastan tätä seutua. - -Kuten koko hänen olentonsa, kuvasti hänen puheensävynsäkin samalla -arkuutta ja voimakasta sisäistä tunnetta. Anna sai omituisen -vakuutuksen, että tuolla muukalaisella tytöllä -- tuosta käsitteestä -ei hän voinut vapautua -- olisi varsin paljon sanottavaa, jos hänelle -johtuisi mieleen avata sydämensä. - --- Minä tulen usein tänne rantaan, sanoi rouva Moore edelleen. - --- Niin minäkin, vastasi Anna. -- Kuinka ihmeellistä, ettemme ole -ennen sattuneet täällä yhteen. - --- Varmaankin te käytte täällä varhemmin illalla kuin minä. -Tavallisesti on jo myöhäinen -- melkein pimeä, kun minä tulen. Ja -minä tulen tavallisesti heti myrskyn jälkeen -- kuten tänään. Meri -ei miellytä minua samassa määrin silloin, kun se lepää uneliaana ja -tyynenä. Minä pidän taistelusta -- kuohusta ja pauhusta. - --- Minä pidän aina merestä, olkoonpa se millä mielellä tahansa, -vastasi Anna. -- Meri merkitsee minulle täällä Neljässä tuulessa -samaa, mitä minulle Avonleassa oli eräs tie, jota minä nimitin -"Rakastavaisten poluksi". Tänä iltana se vaikutti minusta niin -huolettomalta ja hilpeältä -- aaltojen kuohussa oli kuin laulua -ja soittoa -- ja sentähden minunkin täytyi antautua hilpeyteni -valtaan -- pelkästä myötätunnosta. Sentähden tanssin hietarannalla -kuin mikäkin hupakko. En tietysti voinut aavistaakaan, että joku -näkisi sen. Jos neiti Cornelia Bryant olisi nähnyt minut, olisi hän -tietenkin ennustellut kovia aikoja tohtori Blythelle. - --- Te tunnette siis neiti Cornelian? sanoi Leslie nauraen. - -Hänen naurunsa oli viehättävää -- se helmeili esiin äkkiä ja -odottamattomasti ja siinä raikahti kuin pikkulapsen viattomuutta. -Se vaikutti Annaan vastustamattomasti, niin että hänkin tyrskähti -nauruun. - --- Tunnen kyllä! Hän on käynyt monta kertaa tervehtimässä minua -haavekodissani. - --- Haavekodissanne? - --- Niin, se on typerä ja herttainen nimi, jonka Gilbert ja minä -olemme antaneet meidän majasellemme. Me käytämme sitä vain -kahdenkesken. Se pääsi epähuomiossa pujahtamaan huuliltani. - --- Neiti Russellin pieni valkoinen talo on siis teidän haavekotinne, -sanoi Leslie, hämmästyksen sävy äänessään. -- Minulla oli myöskin -kerran haavekoti, -- mutta se oli palatsi, lisäsi hän nauraen -jälleen, mutta nyt naurua, jossa soinnahti katkera iva. - --- Ah, voitte uskoa, että minäkin kyllä olen haaveksinut palatsista, -kuten varmaankin useimmat tytöt. Ja sitten me muutamme ilolla -pieneen majaseen, jossa on kolme huonetta ja keittiö, mutta joka -lahjoittaa meille kaikki mitä sydämemme halajaa -- vain siksi, että -meidän prinssimme suvaitsee asua siellä. Mutta teidän paikkanne -olisi tosiaankin ollut palatsissa, tehän olette niin kaunis. Se -teidän täytyy sallia minun sanoa -- muutoin ei käy hyvin -- minun -täytyy saada lausua ilmi ihailuni. Te olette hurmaavin ilmiö, minkä -elämässäni olen nähnyt, rouva Moore. - --- Jos meistä on tuleva ystävät, täytyy teidän kutsua minua -Leslieksi, sanoi toinen, omituisen kiihkeä sävy äänessään. - --- Sen teen mielelläni. Ja minua ystävät nimittävät Annaksi. - --- Sanoitte minua kauniiksi, jatkoi Leslie, jääden synkkänä -tuijottamaan merelle. -- Ehkä niin lienee, mutta se ainakin on -varmaa, että minä vihaan kauneuttani. Toivoisin, että olisin aina -ollut yhtä ruskeaksi päivettynyt ja ruma kuin rumin ja päivettynein -tyttö tuolla kalastajakylässä. -- No, mitä te pidätte neiti Corneliasta? - --- Neiti Cornelia on hyvin herttainen minun mielestäni, sanoi Anna. --- Gilbert ja minä olimme viime viikolla kutsutut hänen luoksensa -tee-illalliselle. Oletteko te kuullut puhuttavan pöydistä, jotka -notkuvat? - --- Muistelen lukeneeni sanomalehdistä, että niitä väliin on nähty -lasten kesäsiirtoloissa, sanoi Leslie, ja hänen kasvoillensa levisi -hymyilyn kajastus. - --- Niin, neiti Cornelian pöydät notkuivat -- luulen, että -ne suorastaan huokailivat, niin suunnaton taakka oli niillä -kannettavana. En voi vieläkään käsittää, kuinka hänelle oli johtunut -mieleen laittaa niin paljon ruokaa kahdelle tavalliselle ihmiselle, -kuten mieheni ja minä olemme. Hänellä oli muun muassa monta erilaista -kaakkua, mutta ei kumminkaan sitruunakaakkua. Hän kertoi saaneensa -sitruunakaakusta kerran kymmenen vuotta sitten ensimmäisen palkinnon -keittonäyttelyssä Charlottetownissa, mutta sen päivän jälkeen hän ei -ole uskaltanut valmistaa sitruunakaakkua, ettei vain epäonnistuisi ja -menettäisi kuuluisuuttaan. - --- Jaksoitteko te syödä hänen ruokiansa niin paljon, että hän oli -tyytyväinen? - --- Minä puolestani en siihen pystynyt, mutta Gilbert voitti hänen -sydämensä sullomalla sisäänsä niin paljon, että minä häpesin... -Neiti Cornelia sanoikin, ettei hän ollut koskaan nähnyt miestä, -joka ei pitäisi enemmän savustetusta lohesta pinaatin kera kuin -Raamatustansa. Tiedättekö, minä olen oikein ihastunut neiti -Corneliaan. - --- Niin minäkin, sanoi Leslie. -- Hän on paras ystävä, joka minulla -on tässä maailmassa. - -Anna ihmetteli mielessänsä, miksikä neiti Cornelia ei ollut koskaan -puhunut hänen kanssaan rouva Mooresta, jos he kerran olivat -ystävykset. Muutoinhan neiti Cornelia oli ottanut puheeksi melkein -jokaisen elävän olennon Neljän tuulen niemellä ja sen ympäristössä. - --- Eikös tuo ole kaunista? kysyi Leslie hetken vaitiolon jälkeen, -huomauttaen Annaa erinomaisesta valovaikutuksesta, jonka -kallionhalkeaman lomitse siivilöityvä auringonsäde sai aikaan syvän -tummanvihreän veden pinnalla. -- Jos en olisikaan tällä retkelläni -nähnyt muuta kuin tuon, olisin kumminkin katsonut saaneeni tarpeeksi -korvausta käynnistäni. - --- Varjo- ja valoilmiöt tällä kalliorantamalla ovat ihmeellisiä, -sanoi Anna. -- Pieni huoneeni, jossa tavallisesti istun ompelemassa, -on lahdelle päin, ja minä istun siellä akkunan ääressä ja nautin -nauttimistani. Värivivahdukset ja varjojen muodot vaihtelevat hetki -hetkeltä. - --- Eikö teidän ole koskaan ikävä? kysyi Leslie äkkiä. -- Eikö koskaan --- yksinkään ollessanne? - --- Ei. Luulen, etten ole vielä koskaan pitkästynyt aikaa, sanoi -Anna. -- Yksinkin ollessani minulla on hyvää seuraa -- mietiskelen -ja haaveilen ja suunnittelen minkä mitäkin... Olen mielelläni yksin -silloin tällöin, saadakseni rauhassa harkita ja punnita asioita. -Mutta minusta on hauska omistaa hyviä ystäviä -- ja jutella hetkinen -niiden kanssa, joiden seurassa viihdyn. Sanokaas -- ettekö tahtoisi -käydä minua tervehtimässä -- ja oikein usein? Olkaa kiltti ja tehkää -se! Luulen kyllä, lisäsi Anna naurahtaen, -- että te pitäisitte -minusta, jos tuntisitte minua lähemmin. - --- Mutta kuinka olisikaan -- pitäisitteköhän te minusta? sanoi Leslie -vakavasti. - -Tuo ei ollut imartelun tavoittamista -- hänen katseensa oli synkän -ilotonna suuntautunut ulapalle, missä vaahtoharjaiset aallot -hopeisina hohtelivat kuutamossa. - --- Olen vakuutettu, että kiintyisin teihin, sanoi Anna. -- Ja -älkää luulko, että minä olen niinkään järjetön, vaikka näittekin -minun illan suussa tanssia hypiskelevän rantaa pitkin! Käyn kyllä -vähitellen arvokkaammaksi! Tiedättekö etten minä ole ollut vielä -kovinkaan kauan naimisissa? Minusta on kuin olisin vielä nuori tyttö, -niin, välistä tunnen itseni suorastaan lapseksi. - --- Minä olen ollut naimisissa kymmenen vuotta, sanoi Leslie. - -Tuossa oli nyt jälleen melkein uskomaton seikka. - --- Mitä ihmettä! Tehän ette voine olla edes minun ikäisenikään! -huudahti Anna. -- Teidän on täytynyt olla vallan lapsi naimisiin -mennessänne. - --- Olin kahdeksantoista vuotias, sanoi Leslie, nousten paikaltaan ja -ottaen pienen päähineen ja viitan, jotka olivat hänen vieressänsä. -- -Nyt olen kahdeksankolmatta vuoden vanha. -- Mutta nyt minun kaiketi -täytyy lähteä kotiin. - --- Niin minunkin, Gilbert on varmaankin jo palannut. Mutta olen -niin iloinen siitä, että me tietämättämme panimme toimeen tämän -kohtaamisen ja olemme tutustuneet toisiimme. - -Leslie ei vastannut mitään, ja tuo vaikutti Annaan hiukan -jäähdyttävästi. Hän oli vilpittömällä mielellä tarjonnut -ystävyyttään, mutta mitään ihastusta ei hänen tarjouksensa ollut -herättänyt -- tai kenties se oli suorastaan hylätty. Vaieten -kapusivat he rantakallioita ylös ja kulkivat sitten poikki -laidunmaan, jonka pehmoinen, nyt jo kellastunut ruohopeite kuutamossa -näytti kellertävältä sametilta. Heidän ehdittyään rantatielle -pysähtyi Leslie. - --- Minä lähden tätä tietä, rouva Blythe. Tehän tulette joskus minua -tervehtimään, eikö niin? - -Annasta tuntui, kuin hän olisi sanonut nuo sanat vain siksi, -ettei katsonut voivansa olla sitä tekemättä. Kutsu tuntui hänestä -väkinäisesti lausutulta. - --- Minä tulen, jos te todella tahdotte, että sen tekisin, vastasi hän -kylmähkösti. - --- Tietysti minä tahdon -- sen vakuutan, huudahti Leslie pontevasti, -kuin vapautuen jostakin esteenä olleesta seikasta. - --- Siinä tapauksessa kyllä tulen. Hyvää yötä, Leslie! - --- Hyvää yötä, rouva Blythe! - -Anna asteli nyt kotiin syviin ajatuksiin vaipuneena, ja tultuansa -perille hän heti kertoi Gilbertille äskeisestä tuttavuudenteostaan. - --- Siinähän olet nähtävästi saanut arvoituksellisen naisolennon -tutkittavaksesi, sanoi Gilbert. -- Hänen vertaistansa et ole -varmaankaan tavannut koskaan Avonleassa etkä seminaarissa. - --- En tosiaankaan, sen voin vakuuttaa. Hän on kyllä aivan -toisenlaatuinen kuin muut tämän seudun naiset. Hänen kanssaan ei voi -puhua voin- ja lihanhinnoista. Ja minä kun kuvittelin että hän olisi -rouva Rakel Lynden toisinto -- touhuava, toimelias ja arkipäiväinen. -Oletko koskaan nähnyt hänen miestänsä, Dick Moorea, Gilbert? - --- En. Olenhan tosin nähnyt useitakin miehiä työssä pelloillaan, vaan -enhän voi mitenkään tietää, ken heistä ehkä olisi voinut olla Moore. - --- Hän ei sanallakaan maininnut miestään. Olen varma, ettei hän ole -onnellinen. - --- Tuosta, mitä kerroit, voi hyvin tehdä johtopäätöksen, että -hän joutui naimisiin kauan ennen kuin voi käsittää, mitä tuo -merkitsi hänen elämäänsä nähden, ja niin hän huomasi liian myöhään -tehneensä erehdyksen. Tuollainen ei ole niinkään harvinaista, -Anna. Yleväluontoinen nainen olisi koettanut tyytyä kohtaloonsa -ja muodostella elämänsä parhaansa mukaan. Mutta rouva Moore on -nähtävästi vain käynyt mieleltänsä katkeraksi ja tylyksi. - --- Älkäämme lausuko hänestä arvostelua ennenkuin pääsemme selville -asioista, sanoi Anna. -- En luule, että hänen elämänkohtalonsa on -noin tavallista laatua. Tulet käsittämään, miksi hän vaikuttaa minuun -niin tenhoavasti, kun saat hänet tavata, Gilbert. Se ei johdu hänen -kauneudestansa. - -Minä tunnen, että hän on luonne, jolla on paljon annettavaa, -vaan joka jostakin syystä torjuu kaikki luotansa, riistäen siten -luonnoltansa mahdollisuuden kehittyä ja puhjeta täyteen kukkeuteen. -Olen tehnyt parastani päästäkseni hänestä selvyyteen, mutta ainoana -tuloksena on tämä mainitsemani päätelmä. Nyt minun täytyy käydä neiti -Cornelian kimppuun, kuullakseni mitä hän tietää kertoa hänestä. - - - - -XI. - -LESLIE MOOREN TARINA. - - --- No niin, kahdeksas tenava tuli maailmaan kaksi viikkoa sitten, -sanoi neiti Cornelia syvältä keinutuolistansa, missä hän kiikkui edes -takaisin valkean ääressä kotonansa muuanna kylmänä lokakuuniltana. --- Se oli tyttö. Fred piti pahaa ääntä, pauhaten muka toivoneensa -poikaa -- mutta vähissä hänen toivomisensa oli ollut. Jos se olisi -ollut poika, olisi hän tietysti pannut talon nurin siksi, ettei se -ollut tyttö. Heillä oli ennestään neljä tyttöä ja kolme poikaa, joten -minun mielestäni toisesta ei pitäisi olla enemmän syytä pauhata kuin -toisestakaan... Tenava on oikein sievä ja lepää niin herttaisena -kauneissa pikku pukimissaan. Lapsukaisella on mustat silmät ja mitä -siroimmat pikku kädet. - --- Minun täytyy mennä häntä katsomaan, sanoi Anna, huulillaan -hymyily, jonka herätti muuan ajatus, liian ihmeellinen ja pyhä -sanoihin puettavaksi. -- Minä olen niin kovin ihastunut pikkulapsiin. - --- Niin, nehän voivat olla varsin hauskoja, kun ihmiset vain eivät -hanki niitä itsellensä liian monta, sanoi neiti Cornelia, -- kuten -esimerkiksi Flora-serkkuni, joka asuu The Glenissä. Hänellä on -yksitoista lasta. Mies otti itsensä hengiltä kolme vuotta sitten. -Tavattoman mukava keino pelastautua pelistä. Mutta sellaisiahan ne -ovat! - --- Miksikä hän sen teki? kysyi Anna kauhistuneena. - --- No, kaiketi jokin asia kävi vasten hänen mieltänsä, niin hän -hyppäsi kaivoon. Peräti kevytmielistä, sanon minä. Ja kaivon hän -luonnollisesti turmeli. Flora-parka ei tahtonut enää käyttää sitä. -Hän antoi kaivaa uuden, ja se kävi hirveän kalliiksi, ja vesi oli -kovaa ja kalkkipitoista ja mitä kaikkea lienee ollutkin... Jos hänen -nyt välttämättömästi piti hukuttautua, niin olisihan satamassa -pitänyt olla vettä riittämiin asti. Ei, minä en voi sietää tuollaisia -kurjia miehiä ja itsekkäitä hirmuvaltiaita. Mikäli muistan, on meillä -täällä Neljässä tuulessa ollut ainoastaan kaksi itsemurhaajaa. Toinen -oli Frank West, Leslie Mooren isä. Tästä muistuu mieleeni eräs -seikka. Eikö Leslie ole käynyt vielä luonasi? - --- Ei, mutta me satuimme yhteen rannalla eräänä iltana ja tutustuimme -toisiimme, sanoi Anna heristäen korviansa. - -Neiti Cornelia nyökkäsi. - --- Sepä oli hauskaa, rakkaani. Sitä juuri toivoinkin, että te -sattuisitte kohtaamaan toisenne. No, mitä pidät hänestä? - --- Minusta hän on erinomaisen kaunis. - --- Kieltämättä. Hänen vertaistansa, mitä ulkomuotoon tulee, ei ole -ollut koskaan Neljässä tuulessa. Oletko nähnyt koskaan sellaista -tukkaa? Kun hän päästää sen valloilleen, ulottuu se polviin. Mutta -minä tarkoitin kysyä, mitä muutoin pidit hänestä. - --- Luullakseni voisin pitää hänestä oikein paljon, jos hän vain -sallisi sen, vastasi Anna vitkaan. - --- Mutta hän ei salli sitä -- hän torjui sinut luotansa soveliaan -matkan päähän, eikö niin? Leslie parka! Mutta et olisi siitä -erityisesti ihmeissäsi, jos tietäisit millaista murhenäytelmää hänen -elämänsä on ollut -- kirjaimellisesti murhenäytelmää, toisti neiti -Cornelia painokkaasti. - --- Ah, jospa kertoisitte minulle siitä hiukan -- jos nimittäin voitte -tehdä sen pettämättä hänen luottamustaan. - --- Rakkaani, Leslie paran tarinan tuntee jokainen näillä tienoin. Se -ei ole mikään salaisuus -- ainakaan ulkonaisiin piirteisiinsä nähden. -Mutta sisäiset kokemukset tuntee vain Leslie itse, ja hän ei avaa -kenellekään sydäntään. Voin sanoa, että minä olen paras ystävä, jonka -hän maan päällä omistaa, mutta hän ei ole vielä koskaan lausunut -minulle valituksen sanaa. Oletko koskaan nähnyt Dick Moorea? - --- En koskaan. - --- No, siinä tapauksessa on parasta, että alan aivan alusta, niin -käsität kaikki tyyni. Kuten sanottu, Leslien isän nimi oli Frank -West. Hän oli lahjakas, mutta epäkäytännöllinen -- sellaistahan -sattuu usein. Hänellä oli hyvä lukupää ja hän oli kansanopistossa -kaksi vuotta. Sitten hänen terveytensä kävi huonoksi -- heidän -suvussansa on taipumusta keuhkotautiin. Hän palasi jälleen kotiin -ruvetakseen maanviljelijäksi. Hän meni sitten naimisiin Rose -Elliottin kanssa, joka oli kotoisin lahden tuolta puolen. Rose -oli hyvin kaunis -- Leslie on perinyt ulkomuotonsa häneltä. Mutta -Lesliessä on paljon enemmän pontta ja tarmoa kuin Rose parassa. -Sinähän tiedät, Anna, että minä aina olen ollut sitä mieltä, että -meidän naisten tulee vetää yhtä köyttä. Jumala tietäköön, että me -saamme sietää sangen paljon miehiltä, etkä usein saa kuulla minun -sanovan pahaa sanaa toisesta naisesta. Mutta tuo Rose Elliott, -hän oli minusta sentään liian sietämätön... Häntä oli hemmoteltu -lapsuudesta saakka, eikä hänestä koskaan tullut muuta kuin laiska ja -itsekäs ja vaivojansa ruikutteleva olento. Frank ei pystynyt työhön, -he olivat köyhiä kuin kirkonrotat. He elivät perunoista ja ihrasta. -Kaksi lasta heillä oli -- Leslie ja Kenneth. Leslie omisti äitinsä -kauneuden ja isänsä hyvän pään -- ja lisäksi vielä jotakin, jota -hän ei ollut perinyt heiltä. Hän oli iloisin, ystävällisin pikku -tyttönen, mitä voi kuvitella, Anna. Kaikki pitivät hänestä. Hän oli -isänsä lemmikki, ja he olivat hyvin läheiset keskenänsä. Leslie ei -nähnyt isässänsä mitään virheitä -- ja hän olikin omalla tavallaan -varsin miellyttävä. - -Leslien ollessa kahdentoista vuotias tapahtui ensimmäinen -onnettomuus. Hän jumaloi pikku veljeänsä Kennethiä, joka oli neljä -vuotta häntä nuorempi ja oli hyvin herttainen pikku poika. Hän putosi -eräänä päivänä suurelta heinäkuormalta, joka oli matkalla luuvaan, -pyörä kulki aivan hänen pienen ruumiinsa ylitse ja kuolema seurasi -heti. Ja ajattele, Anna, Leslie näki tuon. Hän seisoi ylhäällä -luuvan luukulla. Hän kirkaisi -- renki sanoi, että sellaista ääntä -ei hän ollut kuullut koskaan ennen, se oli soiva hänen korvissaan, -kunnes enkeli Gabrielin pasuuna saattaisi sen vaikenemaan. Mutta -sitten ei Leslie enää huutanut eikä itkenyt. Hän hyppäsi luukusta -heinäkuormalle ja heinäkuormalta maahan ja nosti tuon verta vuotavan -ja vielä lämpimän ruumiin syliinsä -- ja se täytyi suorastaan riistää -häneltä, Anna, sillä hän ei olisi tahtonut päästää sitä... Minut -noudettiin sinne -- ei, en voi puhua siitä... - -Neiti Cornelia pyyhki kyyneleet herttaisista ruskeista silmistänsä ja -neuloi pari minuuttia äänettömyyden vallitessa. - --- Niin, jatkoi hän, -- siitähän ei olekaan sen enempää sanomista. -Pikku Kenneth haudattiin kirkkotarhaan lahden tuolle puolen, -ja jonkun ajan kuluttua lähti Leslie kouluun jatkamaan jälleen -lukujansa. Hän ei maininnut enää Kennethin nimeä -- en ole enää -koskaan kuullut sitä hänen huuliltansa. Varmaankin tuo vanha haava -nyt jo on mennyt umpeen, joskin arpi väliin kirvelee. Hänhän oli -silloin vain lapsi, Anna, ja aika armahtaa lapsia. Vähitellen palasi -nauru jälleen hänen huulillensa -- ja se oli erinomaisen viehkeätä -naurua, jommoista nykyisin enää harvoin kuulee. - --- Kuulin sen silloin illalla, sanoi Anna. -- Se oli erinomaisen -miellyttävää naurua. - --- Frank West alkoi käydä huonommaksi pikku Kennethin kuoleman -jälkeen. Eihän hänen terveytensä ollut ennestäänkään ollut vahva, -ja pojan kuolema kävi häneen kovasti, joskin Leslie oli hänen -lempilapsensa. Hän kävi synkkämieliseksi ja tylsäksi, ja eräänä -päivänä hirtti hän itsensä omassa halkoliiterissään. Ja siihen hän -oli vielä lisäksi valinnut hääpäivänsä. Tietysti täytyi myöskin -käydä niin, että Leslie parka ensiksi näki hänet siellä, -- hän meni -liiteriin pilkkomaan hiukan sytykkeitä. Silloin kohtasi häntä tuo -näky. - --- Kuinka hirveätä, sanoi Anna, ja puistatus kävi hänen lävitsensä. --- Tyttöparka! - --- Yhtä vähän kuin Kennethin kuoltua itki Leslie isänsäkään -hautajaisissa, mutta hänen äitinsä ulisi kahden puolesta. Lesliellä -oli täysi työ häntä rauhoittaessaan ja lohduttaessaan. Rose -käyttäytyi todellakin oikein ikävästi, sitä mieltä olimme me kaikki, -mutta Leslie kohteli häntä mitä suurimmalla kärsivällisyydellä. -Hänhän piti äidistänsä, eikä hän koskaan sietänyt ainoatakaan -moitteen sanaa omaisistaan. Niin haudattiin sitten Frank West -poikansa Kennethin rinnalle ja Rose antoi pystyttää hänelle suuren -hautapatsaan. Se oli melkoista suurenmoisempi kuin konsanaan Frank -Westin luonne tai jälkimuisto. Ja varmaa on, että se oli suurempi -kuin Rosen varat olisivat sallineet, sillä kartano oli kiinnitetty -veloista aina savupiippuja myöten. Mutta pian senjälkeen kuoli -Leslien isän vanha äiti -- kelpo mummo, jolta Leslie varmaankin -on perinyt osan ominaisuuksistansa, -- ja hän jätti jälkeensä -hiukan rahaa Leslielle -- sen verran, että hän voi käydä vuoden -Charlottetownin opettajaseminaaria. Lesliellä oli mielessä koettaa -suorittaa opettajatutkinto ansaitaksensa sitten sen verran, että hän -voisi opiskella pari lukukautta Redmondin korkeakoulussa. Se oli -ollut hänen isänsä lempituuma -- hän tahtoi, että Leslie toteuttaisi -sen, mitä hän ei ollut voinut tehdä. Leslie oli erittäin lahjakas ja -varsin kunnianhimoinen. Hän suoritti tutkintonsa ja sai sitten paikan -The Glenin koulussa. Hän oli niin onnellinen ja toivehikas ja täynnä -eloa ja intoa. Ajatellessani, millainen hän silloin oli ja millainen -nyt, täytyy minun sanoa: paholainen vieköön kaikki miehet! - -Neiti Cornelia puraisi ompelulankansa poikki keikauttaen tuikeasti -päätänsä. - --- Sinä kesänä ilmestyi sitten Dick Moore. Hänen isällänsä Abner -Moorella oli kauppapuoti The Glenissä, mutta Dick oli ihastunut -merimieselämään, ja hän oli tavallisesti kesäisin merellä ja seisoi -talvisin tiskin takana. Hän oli iso ja komea mies -- jolla oli pieni, -ruma sielu jossakin kookkaan ruumiinsa sopukassa. Hänellä piti aina -olla jotakin, jonka suhteen hän oli lyönyt vetoa, että se hänen oli -saatava -- mutta kun hän sen oli saanut, ei hän välittänyt siitä -enää. Muutoin oli hän kyllä jokseenkin sävyisä ja hyväluontoinen, kun -ei mikään käynyt vasten hänen mieltänsä. Mutta hän joi aika paljon, -ja ikäviä juttuja oli liikkeellä hänestä ja eräästä kalastajakylän -tytöstä. Hän ei olisi ansainnut olla edes rättinä Leslien jalkojen -juuressa. Mutta hän ihastui nyt silmittömästi Lesliehen, ensiksikin -hänen kauneutensa takia ja toiseksi siksi, ettei Leslie välittänyt -hänestä vähääkään. Hän vannoi pyhästi, että juuri Leslie hänen oli -saatava -- ja hän sai hänet. - --- Mutta kuinka ihmeessä se voi tapahtua? - --- Se oli alusta loppuun konnamaista peliä. Minä en voi antaa Rose -Westille anteeksi hänen menettelyänsä. Näetkös, rakas ystäväni, Abner -Moorella oli kiinnityksiä Westin tilaan, ja korkoja ei ollut maksettu -moneen vuoteen. Nyt meni Dick rouva Westin luo ja sanoi, että jos -Leslie ei ottaisi häntä, käskisi hän isänsä sanomaan irti lainat. -Rose nosti kauhean elämän -- pyörtyi ja itki ja pyysi ja rukoili, -ettei Leslie karkoittaisi häntä pois hänen vanhasta kodistansa. Eihän -häntä voi moittia, vaikka hänelle tuotti surua ajatus, että hänen -täytyisi jättää se, mutta tuskinpa kukaan sentään olisi uskonut -häntä niin itsekkääksi, että hän uhraisi oman lapsensa saadaksensa -jäädä vanhoihin huoneisiinsa. Mutta sen hän kumminkin teki. Ja -Leslie suostui noudattamaan hänen tahtoansa -- hän piti niin paljon -äidistänsä, että hän oli valmis tekemään mitä tahansa säästääksensä -häntä surusta. Hän meni naimisiin Dick Mooren kanssa. Silloin ei -kukaan meistä vielä tiennyt, miksi se tapahtui. Vasta myöhemmin -saatiin tietää, että äiti oli kiusannut häntä, kunnes hän suostui. -Minä olin aina ollut vakuutettu, että tuohon asiaan kätkeytyi -jokin salaisuus, sillä Leslie oli aina esiintynyt hyvin tylysti ja -tuikeasti Dick Moorea kohtaan, eikä hän ollut sen luontoinen, että -hän niin helposti olisi muuttanut mieltä. Tiesinhän muutoinkin, ettei -Dick Moore ikinä voinut olla sellainen mies, että Leslie voisi häneen -kiintyä -- jos kohta hänen olentonsa muutoin kieltämättä tehosikin -naisiin. Suurista häistä ei tietysti voinut olla puhetta, mutta -Rose pyysi minut vihkiäisiin. Minä menin, mutta kaduin sitä sitten. -Olin nähnyt Leslien kasvot veljen ja isän hautajaisissa, ja nyt -minusta oli, kuin olisin ollut viettämässä hänen omia hautajaisiansa. -Mutta Rose loisti kuin aurinko, sen saat uskoa! Silloin oli Leslie -kahdeksantoista vuoden vanha. - -Leslie ja Dick asettuivat asumaan Westin tilalle -- Rose ei muka -voinut erota tyttärestänsä. Ja siellä he asuivat sen talven. Keväällä -Rose sai keuhkokuumeen ja kuoli -- täsmälleen vuotta liian myöhään! -Leslie suri kovasti äitiänsä. Eikö ole kauheata, että toiset -arvottomat ihmiset saavat osaksensa niin paljon rakkautta, ja toiset, -jotka sitä ansaitsisivat paljoa paremmin, saavat käydä läpi elämän -saamatta sitä osaksensa juuri ollenkaan? - --- Mutta Dick väsyi pian elelemään tuossa suuressa talossa kahden -kesken vaimonsa kanssa. Hän halusi viettää vaihtelevaa elämää. Hän -matkusti Nova Scotiaan sukulaisia tervehtimään, ja pian hän kirjoitti -Leslielle, että eräs hänen serkuistansa, George Moore, aikoi lähteä -pitkälle meriretkelle, aina Havannaan saakka, ja hän aikoi lähteä -mukaan. Laivan nimi oli "Neljä sisarta", ja he arvelivat viipyvänsä -matkalla yhdeksän viikkoa. - -Tuo matka tuotti Leslielle helpotusta. Mutta hän ei puhunut mitään. -Aina hääpäivästänsä saakka hän on ollut aivan samanlainen kuin nyt --- kylmä ja ylpeä ja suljettu ja tyly sille, joka pyrkii häntä -lähestymään. Mutta nähkääs, minä puolestani en ole antanut hänen -torjua itseäni luotansa! Kaikesta huolimatta olen pitänyt kiinni -oikeudestani kiintyä häneen ja tilaisuuden sattuessa myöskin osoittaa -kiintymystäni. - --- Hän sanoikin minulle, että täti on hänen paras ystävänsä, sanoi -Anna. - --- Todellako! Vai sanoi hän niin! huudahti neiti Cornelia -ihastuneena. -- Se riemastuttaa vanhaa sydäntäni. Olen usein -mietiskellyt, mahtaneeko hän välittää minusta vähääkään -- sillä -jos niin on, osaa hän salata sen oivallisesti. Sinä olet ilmeisesti -saanut hänet virkoamaan enemmän kuin aavistatkaan, muutoin ei hän -olisi sanonut sinulle tuollaista seikkaa. Ah, tuota tyttöparkaa, -joka on hukannut elämänsä! Nähdessäni Dick Mooren tunnen aina halua -lävistää hänet puukolla. - -Kevennettyään sydäntänsä ilmaisemalla tuon verenhimoisen halunsa -pyyhkäisi neiti Cornelia jälleen silmiänsä ja jatkoi: - --- Leslie jäi siis asumaan yksin tuonne taloon. Dick oli kyntänyt ja -kylvänyt ennen lähtöänsä, ja Abner ukko, hänen isänsä, oli luvannut -huolehtia sadon korjaamisesta. Kesä meni menojaan, mutta "Neljästä -sisaresta" ei kuulunut mitään. Nova Scotiassa asuvat sukulaiset -ryhtyivät tiedusteluihin, ja kävi ilmi että laiva oli saapunut -Havannaan, purkanut lastinsa ja otettuaan uutta lastia lähtenyt -kotimatkalle, mutta siinä olikin kaikki, mistä saatiin selkoa. -Vähitellen alkoivat ihmiset lukea Dick Mooren hukkuneiden joukkoon. -Melkein jokainen otaksui hänen jääneen sille tielleen, mutta eihän -siitä voinut olla varma, sillä on tapahtunut, että merimiehet, -joita jo vuosikausia on luultu kuolleiksi, äkkiä ovat ilmestyneet -elävinä tänne satamaan. Leslie ei koskaan uskonut hänen kuolemaansa --- ja hän oli oikeassa. Niin onnellisesti ei saanut käydä, että -Dick olisi jo mennyt menojansa. Seuraavana kesänä kävi kapteeni Jim -Havannassa -- siihen aikaan hän vielä teki purjehdusretkiä. Siellä -pisti hänelle päähän, että hänen pitäisi ottaa asioista hiukan selkoa --- sillä miehistä on aina hauska pistää nokkansa muiden asioihin --- ja niin hän kävi tiedustelemassa kaikissa merimieskodeissa ja -muissa sellaisissa paikoissa, saadaksensa kuulla jotakin "Neljän -sisaren" miehistön kohtalosta. Tuon hän olisi saanut jättää tekemättä --- sen olen aina sanonut ja sanon yhä edelleen. Niin hän tuli -kiertoretkellään erääseen -- niin, eiköhän se liene ollut suorastaan -turvakoti, ja siellä hän näkee miehen, jonka hän tuota pikaa tuntee -Dick Mooreksi, huolimatta suuresta parrasta, jonka Dick oli ehtinyt -kasvattaa. Kapteeni Jim ajatutti sen pois -- ja sitten ei ollut enää -epäilystäkään -- mies oli Dick Moore -- tai ainakin hänen ruumiinsa. -Järki oli mennyt tipo tiehensä, ja mitä sydämeen tulee, niin ei sitä -minun käsittääkseni ollut ikinä ollutkaan. - --- Mitä hänelle sitten oli tapahtunut? - --- Niin, jospa se vain tiedettäisiin! Turvakodin hoitajat olivat -kertoneet löytäneensä hänet noin vuotta aikaisemmin eräänä aamuna -kadulta kauheassa tilassa -- koko hänen päänsä oli vain verinen -möhkäle. Kaiketi hän oli ollut huonossa seurassa ja sekaantunut -johonkin tappeluun. He ottivat hänet huostaansa, voimatta ikinä -uskoa, että hän jäisi elämään. Mutta hän toipui henkiin, ja -toivuttuansa oli hän muuttunut jälleen lapseksi. Hänellä ei ollut -muistia eikä ymmärrystä eikä käsityskykyä. He koettivat ottaa -selville, kuka hän oli, mutta se ei onnistunut. Hän ei edes osannut -sanoa, mikä hänen nimensä oli -- hän osasi vain soperrella muutamia -sekavia sanoja. Hänellä oli ollut taskussaan kirje, joka alkoi -puhuttelulla "Rakas Dick!" ja jossa oli allekirjoitus "Leslie", mutta -siinä ei ollut mitään osoitetta, ja kuori oli poissa. He pitivät -hänet luonansa ja opettivat hänet hoitamaan muutamia yksinkertaisia -askareita, ja niin löysi sitten kapteeni Jim hänet. Hän toi hänet -mukanansa kotiin -- olihan tuo tosiaankin varsin kallisarvoinen -löytö, jota kannatti kuljettaa matkassansa, -- mutta kaiketi hän -katsoi sen velvollisuudeksensa. Hän tuumiskeli siten, että kun Dick -tulisi jälleen kotiin ja jälleen joutuisi entiseen ympäristöönsä, -silloin heräisi hänessä jälleen hitunen muistia ja järkeä. Mutta -vieläkös mitä -- kaikki jäi ennalleen. Niin hän on sitten aina siitä -saakka elellyt tuolla piilipuitten varjostamassa talossa. Hän on -yhä edelleen lapsen kehitysasteella. Väliin hän saa jonkunmoisia -kohtauksia, ja silloin hän on kiukkuinen ja itsepäinen, mutta -enimmäkseen hän on varsin kiltti ja sävyisä. Niin, niin, tiedätkös -- -tuota kuormaa on Leslie kantanut yhdeksän vuotta, aivan yksin. Vanha -Abner Moore kuoli kohta senjälkeen kun poika oli tuotu kotiin ja -hänen kuoltuansa seurasi vararikko. Kun kaikki oli saatu osapuilleen -selville, jäi Leslielle ja hänen miesparallensa ainoastaan tuo vanha -talo, jossa he nyt asuvat. Leslie antoi sen arennille John Wardille, -ja tuolla arentirahalla on hänen nyt tultava toimeen. Väliin hän -ottaa kesäksi jonkun täysihoitolaisen. Mutta useimmat matkustavaiset -asuvat mieluummin lahden toisella puolen, missä hotellit ja -kesähuvilat sijaitsevat. Leslien talo on liian kaukana kylpyrannasta. -Hän hoitelee nyt Dickiä, yhdeksään vuoteen hän ei ole ollut poissa -hänen tyköänsä -- hän on sidottu tuohon tylsämieliseen mieheen koko -elämäniäksensä. Ja kun ajattelee kaikkia hänen muinoisia haaveitansa -ja toiveitaan! Voit ajatella, mitä tämä kaikki on merkinnyt hänelle, -rakas ystäväiseni -- niin kaunis ja itsetietoinen, kunnianhimoinen ja -lahjakas kuin hän aina on ollut! Hänhän on suorastaan kuin elävänä -kuollut. - --- Leslie parka! lausui Anna, vaipuen syviin mietteihin. - -Hänen oma onnensa tuntui hänestä nyt kohtuuttomalta ja -ansaitsemattomalta. Mitä oikeutta hänellä oli jatkaa päivästä päivään -iloista ja tyytyväistä elämää, kun toinen ihmisolento aivan hänen -lähimmässä ympäristössään kantoi sellaista raskasta surujen taakkaa. - --- Tahtoisitko kertoa minulle aivan seikkaperäisesti, mitä Leslie -sanoi ja kuinka hän käyttäytyi tuona iltana, jolloin kohtasit hänet -rannalla? sanoi neiti Cornelia hetken kuluttua. - -Hän kuunteli tarkkaavaisesti Annan esitystä ja nyökkäsi sitten -tyytyväisenä. - --- Sinusta hän oli jäykkä ja tyly, mutta voin vakuuttaa, ystäväiseni, -että hän kohteli sinua harvinaisen avomielisesti. Nähtävästi hän heti -mieltyi sinuun. Kuinka iloitsenkaan siitä! Varmaankin sinä voit olla -hänelle suureksi avuksi. Minä olin hyvilläni kuullessani, että nuori -pari muuttaisi tänne, sillä ajattelin, että Leslie kenties voisi -saada ystävän. Sinähän tahdot kyllä ruveta hänen ystäväksensä, eikö -niin, pikku Anna? - --- Tahdon kyllä, jos hän vain suostuu siihen, sanoi Anna tuolla -hänelle ominaisella aina auliilla, mutta silti niin vakavasti -tarkoitetulla sydämellisyydellä. - --- Ei, niin ei sinun pidä sanoa. Sinun pitää tulla hänen -ystäväksensä, tahtoipa hän taikka ei, sanoi neiti Cornelia -painokkaasti. -- Älä välitä siitä, joskin hän välistä vaikuttaa -tylyltä -- älä ole sitä huomaavinasikaan! Muista, millaista hänen -elämänsä on ollut -- ja on yhä edelleen -- ja tulee aina olemaan, -Jumala paratkoon... Tuollaiset ihmisparat kuin Dick elävät -loppumattomiin. Näkisitpä vain, kuinka lihava hän nyt on. Kotiin -tullessaan hän oli vain luuta ja nahkaa. Voita Leslie ystäväksesi --- sinä kuulut niihin, joilla on kyky voittaa ihmisten ystävyys! -Mutta närkäs et häneen nähden saa olla. Äläkä välitä siitä, jos -näyttäisikin siltä, ettei hän välitä käynneistäsi. Hän tietää, että -monet naiset eivät voi kestää Dickin läheisyyttä -- heidän mieltänsä -rupeaa muka etomaan... Koeta houkutella hänet tänne niin usein kuin -voit. Paljoa ei hän voi olla poissa kotoansa -- hän ei uskalla jättää -Dickiä pitkäksi aikaa yksin, sillä kuka tietää, mitä hän voisi keksiä -tehdä -- kenties pistää koko talon tuleen! Dioin voi hän saada hetken -joutoaikaa Dickin mentyä levolle ja nukuttua. Hän panee aina varhain -maata ja nukkuu sikeästi aamuun saakka. Silloin Leslie tavallisesti -menee rannalle hengittämään raitista ilmaa, ja niin sattui, että te -siellä kohtasitte toisenne. - --- Minä teen kaiken voitavani hänen hyväksensä, sanoi Anna -kyynelsilmin. - -Tuo mielenkiinto, jota Leslie Moore oli herättänyt Annassa jo ensi -päivänä, tullessaan hanhilaumaa ajaen rinnettä alas, oli nyt neiti -Cornelian kertomuksesta käynyt monin verroin voimakkaammaksi. Tuo -nuori nainen oli yksin maailmassa, oli niin tarumaisen kaunis ja -kantoi sydämellään raskasta, hoivatonta surua -- tuo kaikki kutoi -kuin tenhokehän hänen ympärilleen. Anna ei ollut milloinkaan tuntenut -hänen kaltaistansa henkilöä, hänen ystävättärensä olivat olleet -iloisia ja reippaita tyttöjä, terveitä ruumiin ja sielun puolesta, -ja olemassaolon kärsimykset olivat kohdanneet heitä ainoastaan -tavallisten haihtuvain huolten ja harmien muodossa. Leslie Mooren -laita oli toisin, hän oli kuin naisen kärsimysten traagillinen, -ilmetty kuva. Anna oli päättänyt hankkia itselleen pääsyn tuohon -yksinäiseen sydämeen ja ottaa osansa niistä antimista, joita sillä -varmasti olisi ollut lahjoitettavana, ellei kohtalon kova käsi olisi -sitä sulkenut ahdistavaan kouristukseensa. - --- Ja sitten sinun on vielä muistettava muuan seikka, rakkaani, sanoi -neiti Cornelia, jolla ilmeisesti vielä oli jotakin sydämellään. -- -Sinun ei pidä luulla, että Leslie on vieras uskonnolle, siksi ettei -hän käy koskaan kirkossa. Ja metodisti ei hän ainakaan ole, siitä -saat olla varma. Dickiä ei hän luonnollisesti voi ottaa mukaansa -kirkkoon -- ja erikoisen kirkollinen ei Dick ollut silloinkaan kun -hänellä vielä oli järkensä tallella! -- Mutta Leslie on sydämeltään -ja sielultaan aivan vilpitön presbyteriläinen -- siihen nähden voit -olla aivan levollinen, pikku Anna. - - - - -XII - -LESLIE TULEE VIERAILULLE. - - -Leslie tuli haavemajaan eräänä viileänä lokakuun iltana, jolloin -huurreusma kuutamossa leijaili yli merenlahden ja paneutui -hopeaviiruina pitkin rantaniittyjä. Näytti melkein siltä kuin hän -olisi katunut tuloansa, kun Gilbert tuli avaamaan, mutta Anna lensi -miehensä ohitse, kävi käsiksi epäröivään vieraaseen ja toi hänet -riemuiten sisään. - --- Olipa oikein hauska, että tulit juuri tänä iltana, sanoi Anna -hilpeästi. -- Minä olen keittänyt erikoisen hyviä nekkuja, joissa on -paljon manteleita, ja ajattelin, että istuisimme valkean ääressä ja -juttelisimme kaikenlaista. Ehkäpä kapteeni Jimkin vainuaa poltetun -siirapin hajua ja tulee tänne! Oikeastaan tämä on juuri hänen iltansa. - --- Tuskinpa hän nyt tulee, sanoi Leslie. -- Kapteeni Jim on nyt -meillä. Hän minut tänne juuri lähettikin, lisäsi hän hieman -uhkamielisesti. - --- Sitten minä kiitän häntä siitä oikein erityisesti tavatessani -hänet ensi kerran, sanoi Anna, työntäen nojatuoleja valkean ääreen. - --- En tarkoita, etten itse olisi ollut halukas tulemaan, vakuutti -Leslie punehtuen. -- Minulla on kyllä ollut aikomus tulla -- mutta -minun on usein niin vaikea päästä kotoa. - --- Onhan selvää, että sinun on vaikea päästä herra Mooren luota, -sanoi Anna mitä luonnollisimmalla äänellä. - -Hän oli päättänyt, että olisi parasta sopivassa tilassa mainita Dick -Mooren olemassaolosta huomioonotettavana asianhaarana, eikä tykkänään -vältellä tuon seikan puheiksi ottamista. Hänen tarkka vaistonsa oli -ohjannut hänet oikeaan, sillä Leslien käytös kävi heti vapaammaksi. -Hän oli mietiskellyt mielessänsä, minkä verran Anna tiesi hänen -olosuhteistansa, ja nyt hän helpotukseksensa huomasi, ettei ollut -tarpeen antaa hänelle mitään selityksiä. - -Hän riisui yltään päällystamineet, ja tehden tyttömäistä mielihyvää -osoittavan liikkeen hän istuutui mukavasti suureen nojatuoliin, jonka -vieressä Magogilla oli paikkansa. Hän oli sievästi ja huolellisesti -puettu, ja hänellä oli kuten tavallisesti tumman pukunsa koristeena -hiukka kirsikanpunaa, tällä kertaa nauharuusuke kaulakaarteen -alapuolella. Hänen tukkansa kimmelsi kultasäikeiden tavoin valkean -lämpöisessä hohteessa. Hänen merensinisissä silmissänsä vilkkueli -hilpeys ja leikillisyys. Tänä hetkenä oli Leslie tuon pienen -haavemajasen ja sen ystävällisten asukasten vaikutuksen alaisena -jälleen nuori tyttö -- nuori tyttö, joka oli unohtanut menneisyyden -ja sen tuottamat kärsimykset. Häntä ympäröi tuon pienen talon -muistoilla kyllästetty, puhdas ilmapiiri, hänen mieltänsä lämmitti -yhdessäolo kahden raikasluontoisen, iloisen nuoren ihmisen kanssa, -jotka kuuluivat hänen omaan sukupolveensa, ja ympäristön tenhovoima -tempasi hänet vastustamattomasti mukaansa. Neiti Cornelia ja kapteeni -Jim olisivat tuskin uskoneet silmiänsä, ja Annankin oli vaikea uskoa, -että tuo kylmästi luotaan torjuva ja vähäpuheinen nuori nainen, -johon hän oli tutustunut rantakallioilla, oli sama olento kuin tämä -vilkasluontoinen tyttö, joka puhui ja kuunteli janoavan mielen -kiihkeydellä ja jonka raikas nauru oli sukua tuolle viattomalle -hilpeydelle, joka entisvuosina oli helkähdellyt tässä pienessä -talossa. - -Kuinka kaihoisia katseita Leslie loikaan akkunoiden välissä oleviin -täysiin kirjahyllyihin! - --- Meidän kirjastomme ei ole suuri, sanoi Anna, -- mutta jokainen -kirjamme on ystävämme. Olemme koonneet kirjamme vuosien kuluessa, -minkä mistäkin, mutta emme ole ostaneet niistä ainoatakaan, ennenkuin -olemme sen ensin lukeneet ja huomanneet haluavamme lukea sen vielä -moneen kertaan. - --- Minulla on muutamia kirjoja -- muuten varsin harvoja -- jotka -ovat kuuluneet isälleni, sanoi Leslie. -- Olen lukenut ne niin -moneen kertaan, että melkein osaan ne ulkoa. Uusia en juuri saa. -The Glenissä on kyllä lukuyhdistys, ja minä kuulun siihen -- mutta -ihmisillä on niin erilainen maku, ja minä saan sieltä niin harvoin -mitään, joka todella rikastuttaisi mieltä. - --- Etkö tahtoisi käyttää meidän kirjastoamme mielesi mukaan, sanoi -Anna. -- Olet sydämellisesti tervetullut lainaamaan sieltä mitä -tahdot. - --- Silloin tulen oikein ahmimaan kirjoja, sanoi Leslie katsoen häneen -kiitollisesti. Kello löi kymmenen, ja hän nousi vastahakoisesti. - --- Minun täytyy lähteä. En olisi uskonut, että oli jo niin myöhäistä. -Kapteeni Jimin on tapana sanoa, että tunti häipyy niin äkkiä -iäisyyteen... Mutta nyt olen istunut täällä kaksi tuntia -- ja kuinka -hauska minulla on ollut! lisäsi hän koruttomasti. - --- Tule sitten pian jälleen! sanoi Anna, ja Gilbert yhtyi hänen -pyyntöönsä. - -Anna ja Gilbert olivat nousseet ja seisoivat rinnakkain valkean -hohteessa. Tuo nuori, toiveikas, onnellinen aviopari oli melkein -armottoman havainnollinen kuva kaikesta, mitä Leslie kaipasi ja -aina tulisi kaipaamaan. Hilpeys katosi hänen katseestansa ja -kasvoiltansa -- nuori tyttö oli väistynyt pois ja tilalla oli sureva, -elämänonnensa menettänyt nainen, joka kylmällä hymyilyllä kiitti -kutsusta käydä talossa ja poistui nopeasti hyvästellen. - -Anna seisoi katsoen hänen jälkeensä, kunnes hän katosi sumuisen -kolean illan pimeyteen. Sitten hän palasi hitain askelin oman -lämpöisen lietensä ääreen. - --- Eikö hän ole suloinen, Gilbert? Minä en saa kylläkseni hänen -tukkansa katselemisessa. Neiti Cornelia sanoo, että se ulottuu -polviin asti. Ruby Gillisillä oli myöskin kaunis tukka -- mutta -Leslien tukassa on kuin sisäistä henkeä -- jokainen säie on elävää -kultaa. - --- Hän on erinomaisen kaunis, sanoi Gilbert niin lämpimän vakaumuksen -sävy äänessään, että Annan mielestä vähempikin olisi riittänyt. - --- Gilbert, pitäisitkö enemmän minun tukastani, jos se olisi -samanlaista kuin Leslien? kysyi hän hiukan levottomasti. - --- En tahtoisi kaikesta maailman hyvästä tukkaasi vähääkään -toisenlaiseksi kuin se on, sanoi Gilbert, liittäen sanoihinsa -varmuuden vuoksi vielä pari toisenlaista todistetta. -- Et olisi enää -Anna, jos sinulla olisi kullankeltainen tukka -- taikka minkävärinen -tahansa, paitsi juuri -- - --- Punainen, sanoi Anna harminsekaisella tyydytyksellä. - --- Niin juuri -- punainen luo ihoosi ja tähtisilmiisi oikean -värityksen. Kultatukka ei sopisi sinulle ollenkaan, Anna -- ja -kuningatar olet kyllä ilmankin -- tämän majasen ja minun sydämeni -valtiatar. - --- Sitten saat ylistää Leslietä mielin määrin, sanoi Anna -jalomielisesti. - - - - -XIII. - -KÄYNTI LESLIEN LUONA. - - -Muutamana hämärähetkenä viikkoa myöhemmin päätti Anna lähteä -ketojen poikki matkaan vastavierailulle tuohon piilipuitten takana -sijaitsevaan taloon. Mereltä päin oli tullut harmaata sumua, joka -levisi hitaasti yli sataman ja alanteiden ja lähestyi hiljaa syksyn -väreissä hohtavaa metsänreunaa. Usman läpi kuului meren huokailua -ja voihkinaa. Neljän tuulen ulkomuoto oli muuttunut, ja Annasta -se tuossa synkkyydessään vaikutti kiehtovalta ja houkuttelevalta, -mutta samalla se herätti hänessä yksinäisyydentunteen. Gilbert oli -matkoilla ja hänen piti palata vasta vuorokauden kuluttua, hän aikoi -ottaa osaa lääkärienkokoukseen Charlottetownissa. Annan olisi tehnyt -mieli jutella hetken aikaa tuttavallisesti jonkun yhdenikäisen -ystävättären kanssa. Kapteeni Jim ja neiti Cornelia olivat molemmat -omaan tapaansa erinomaisia, mutta nuoret kaipaavat nuoria. - --- Voi sentään, jos Diana tai Pris tai Stella voisi pujahtaa sisään -hetkiseksi juttelemaan, kuinka hauskaa se olisikaan! sanoi Anna -itseksensä. -- Hyi, kuinka tänä iltana on koleata! Olen varma, -että kaikki laivat, jotka konsanaan ovat lähteneet Neljän tuulen -satamasta ja joutuneet haaksirikkoon, voitaisiin nähdä satamaan -liukuvina, hukkunut miehistö kannella, jos sumuvaippa vain hetkiseksi -voitaisiin vetää syrjään. Minusta tuntuu kuin se piilottaisi -lukemattomia salaisuuksia, -- kuin seudun menneitten sukupolvien -haamut silmäilisivät minua tuon harmaan verhon takaa. Jos tämän -pienen talon entiset kuolleet valtiattaret palaavat takaisin sitä -katsomaan, eivät he voisi valita sopivampaa iltaa kuin tämä. Jos -minä istun täällä kauemmin, saan nähdä jonkun niistä istuvan minua -vastapäätä Gilbertin suuressa tuolissa. Täällä ei ole ollenkaan niin -kodikasta kuin tavallisesti. Yksinpä Gog ja Magogkin näyttävät siltä, -kuin heristäisivät korviansa ja kuulisivat näkymättömäin vierasten -askeleita. Minä lähden täältä tieheni, tervehtimään Leslietä, -ennenkuin vallan pelästytän itseni typerillä kuvitteluilla, kuten -muinoin kummitusmetsässä. Jätän haavetupani sen muinoisten asukasten -käytettäväksi. Liesivalkea on lausuva heidät tervetulleiksi -- mutta -toivottavasti he palatessani ovat lähteneet tiehensä, niin että saan -tupani jälleen omiin hoteisiini. Aivan varmasti kaikki kirkkotarhan -ja merenpohjan haamut ovat päättäneet kohdata toisensa tänä iltana -täällä. - -Hän naurahti hiukan omille mielikuvitelmillensa, mutta tunsi -sittenkin selkäpiitänsä karmivan. Heittäen lentomuiskun Gogille ja -Magogille hän pujahti alas sumuun. Kainalossa hänellä oli Leslielle -pinkka uusia aikakauskirjoja. - --- Leslie on aivan hullaantunut kirjoihin ja aikakauslehtiin, oli -neiti Cornelia sanonut äskettäin, -- mutta niitähän hän ei saa -käsiinsä juuri koskaan. Hänellä ei ole varaa niiden ostoon eikä -tilaamiseen. Hän on niin köyhä, että se on suorastaan surkeata, Anna. -Minä en voi käsittää, kuinka hän voi tulla toimeen tuolla pienellä -arentimaksulla. Hän ei valita koskaan, mutta voinhan toki itsekin -nähdä, kuinka hänen laitansa on. Kaiken ikänsä hän on saanut kärsiä -köyhyyttä. Hän ei välittänyt siitä silloin, kun hän vielä oli vapaa -ja hänellä oli päämäärä, mihin pyrkiä, mutta nyt kärsii hän siitä -kahta kipeämmin, sen voit uskoa. Olen niin iloissani siitä, että hän -vaikutti niin elpyneeltä tuona iltana, jonka hän vietti luonasi. -Kapteeni Jim sanoi minulle, että hän oli saanut pujottaa hänen -kätensä takin hihoihin ja painaa päähineen hänen päähänsä ja heittää -hänet ulos ovesta. Mene nyt piakkoin vastaamaan hänen käyntiinsä. -Jos vitkastelet, niin hän arvelee sen johtuvan siitä, että sinä -pelkäät Dickiä, ja sitten hän vetäytyy jälleen kuoreensa. Dick on -iso ja kömpelö, hyvänsävyinen lapsi, mutta hänen tylsämielinen -virnistelynsä ja naurunsa käy liiaksi toisten hermoille. Minulla -puolestani, Jumalan kiitos, ei ole mainittavasti hermoja. Minä -pidän Dick Mooresta enemmän nyt kuin hänen täysijärkisenä ollessaan --- mutta sehän tosin ei merkitse niin varsin paljoa. Olin eräänä -päivänä auttamassa Leslietä, kun hänellä oli suursiivous, ja seisoin -keittiössä paistinpannun ääressä paistamassa munkkeja ihrassa. Dick -pysytteli kuten tavallisesti lähettyvillä, saadaksensa maistaa niitä, -ja kuinka onkaan, hän ottaa aivan kuuman leivoksen, jonka minä -juuri olen onkinut pannusta, ja pistää sen niskaani, kun kumarrun -eteenpäin. Tiedätkös, Anna, sormiani oikein syhytti, niin teki -mieleni paiskata pannu kiehuvine ihroineen hänen päähänsä -- mutta -Jumalan kiitos, voin sentään hillitä itseni! - -Anna nauroi neiti Cornelian suuttumukselle kiiruhtaessaan eteenpäin -pimeässä. Mutta hänen naurunsa taukosi pian -- salaperäinen -kauhuntunnelma, joka tuona iltana vallitsi kaikkialla, teki lopun -hänen hilpeydestänsä. Hänen mielensä oli jo käynyt varsin vakavaksi -hänen ehdittyänsä tuon piilipuitten ympäröimän talon edustalle. -Kaikkialla vallitsi hiljaisuus. Rakennuksen julkipuoli oli pimeä ja -autio, niin että Anna kiersi nurkan ympäri ja meni sisään pienestä -ovesta, joka johti kuistilta eteiseen. Sinne hän pysähtyi äänetönnä. - -Viereisen huoneen ovi oli auki. Himmeästi valaistussa huoneessa -istui Leslie Moore käsivarret pöydällä ja pää niiden nojassa. Hän -itki hillittömästi -- hiljaisin, haikein, suonenvedontapaisin -nyyhkytyksin, kuin olisivat hänen sisimmät sieluntuskansa väkisin -purkaantuneet ilmoille. Suuri musta koira istui hänen vieressänsä -lattialla, kuono hänen polvellaan ja suurissa uskollisissa -silmissä mitä hartain myötätunnon ja osanoton ilme. Anna peräytyi -murheellisena. Hän tunsi tuollaiseen suruun nähden olevansa voimaton. -Hänen sydämensä täytti sääli, jota hän ei uskaltanut ilmaista. Jos -hän nyt olisi mennyt sisään, olisi hän samalla riistänyt itseltänsä -tilaisuuden suoda apua ja ystävyyttä. Sisäinen ääni sanoi Annalle, -että tuo ylväs ja suljettu luonne ei ikinä soisi anteeksi sille, joka -hänet yllättäisi lohduttoman surun vallassa. - -Anna poistui hiljaa talosta ja pyrki hapuillen pihasta ulos. Jonkun -matkan päästä hän kuuli pimeästä puhetta ja näki himmeän valon -vilkkuvan siellä. Veräjällä tuli häntä vastaan kaksi miestä -- -kapteeni Jim lyhty kädessä ja eräs toinen henkilö, jonka hän ymmärsi -Dick Mooreksi. Hän oli roteva, jokseenkin lihava mies, jolla oli -leveät ja pyöreät punaisenverevät kasvot sekä ilmeetön, harhaileva -katse. Tässäkin himmeässä valaistuksessa huomasi Anna, että hänen -silmissänsä oli jotakin luonnotonta. - --- Tekö täällä olette, rouva Blythe, sanoi kapteeni Jim. -- Teidän ei -pitäisi kuljeskella yksin tällaisena iltana. Voitte sumussa eksyä -helpommin kuin luulettekaan. Minä saatan vain Dickin sisään ja palaan -näyttämään teille tietä ketojen poikki. En tahdo joutua vastaamaan -tohtori Blythelle siitä, että olen hänen poissaollessaan antanut -teidän mennä mereen Cape Leforcen kallioniemeltä. Niin kävi eräälle -naiselle neljäkymmentä vuotta sitten. - --- Te olette käynyt tervehtimässä Leslietä, sanoi hän tultuansa -takaisin. - --- Aioin tehdä sen, mutta en mennytkään sisään, sanoi Anna ja kertoi, -mitä oli nähnyt. - -Kapteeni Jim huokasi. - --- Leslie parka! Leslie parka! Hän ei itke hevillä, rouva Blythe -- -hän on niin uljas ja tarmokas. Kun hän sen kerran tekee, silloin -hän kokee kovaa. Mutta sellainen ilta kuin tämä on erityisen raskas -naiselle, joka kantaa suurta surua. Ilmassa on jotakin sentapaista, -joka ikäänkuin kutsuu esiin kaiken mitä olemme kärsineet -- tai -pelänneet. - --- Siinä vilisee aaveita, sanoi Anna, ja väristys puistatti häntä. --- Siksi lähdin tänne -- halusin puristaa ihmiskättä ja kuunnella -ihmisääntä. Tänä iltana on liikkeessä niin paljon ihmissukuun -kuulumattomia olentoja. Minun oma haavemajanikin oli niitä täynnä. -Ne karkoittivat minut suorastaan sieltä ulos... Sentähden pakenin -tänne saadakseni seuraa, jolla olisi lihaa ja verta kuten itselläni. - --- Oli oikein, ettette mennyt sisään, rouva Blythe. Leslie olisi -pahastunut siitä. Hänelle ei myöskään olisi ollut mieleen, jos minä -olisin mennyt Dickin kanssa sisään, kuten olisin tehnyt, jos en olisi -kohdannut teitä. Dick on ollut koko päivän minun luonani. Pidän häntä -mahdollisimman paljon luonani helpottaakseni hiukan Leslien taakkaa. - --- Eikö hänen silmissänsä ole jotakin eriskummallista? kysyi Anna. - --- Huomasitteko sen? On kyllä, toinen silmä on harmaan sininen ja -toinen ruskea -- hänen isänsä laita oli samaten. Siitä minä juuri -Cubassa tunsinkin hänet Dick Mooreksi. Muutoin ei suinkaan ollut -helppo tuntea häntä, niin riutunut hän oli ja takkuisen parran -peittämä. Arvatenkin te olette kuullut, että juuri minä hänet löysin -ja toin kotiin. Tuota syöttää nyt neiti Cornelia minulle alinomaa --- hän sanoo, että minun olisi pitänyt antaa hänen jäädä sinne -missä oli. Mutta siinä suhteessa en voi olla yhtä mieltä hänen -kanssaan. Oli oikein tuoda hänet kotiin -- ja silloinhan siinä ei -ollut mitään valitsemisen varaa... Sehän on selvää ilman muuta. -Mutta vanhaa sydäntäni vihloo ajatellessani Leslietä. Hän on vasta -kahdenkymmenenkahdeksan vuoden vanha, mutta hän on syönyt enemmän -kyynelillä kostutettua leipää kuin useimmat naiset ehdittyään -kahdeksankymmenen vuoden ikään. - -He jatkoivat hetken vaieten kulkuansa. Vihdoin sanoi Anna: - --- Tiedättekö, kapteeni Jim, minä en ole koskaan kulkenut kernaasti -Lyhdyn valossa. Minulla on aina ollut niin ihmeellinen tunne, että -valopiirin ulkopuolella, juuri siinä, missä pimeys alkaa, ympäröi -minua lauma salaperäisiä ja pahasisuisia olentoja, jotka tuijottavat -minuun pimeästä pahansuovin silmin. Sama tunne on minulla ollut -lapsuudestani saakka. Mikähän siihen on syynä? Minusta ei koskaan -tunnu siltä ollessani täydessä pimeydessä -- kun se sulkee minut -tykkänään huomaansa -- silloin en pelkää vähääkään. - --- Minullakin on melkein sama tunne, sanoi kapteeni Jim. -- Luulen, -että kun pimeys täydelleen ympäröi meitä, se on ystävämme. Mutta kun -me koetamme torjua sitä luotamme -- tahdomme karkoittaa sen lyhdyn -valolla -- silloin se käy meille vihamieliseksi. Mutta nyt sumu alkaa -hälvetä. Kuten ehkä olette huomannut, puhaltaa lännestä raikas tuuli. -Ehdittyänne kotiin voivat tähdet jo näkyä. - -Niin tapahtuikin, ja kun Anna jälleen astui haavemajaseensa, hehkui -pesässä vielä punainen tuhka, ja kaikki kammottavat ajatukset olivat -kuin poispuhalletut. - - - - -XIV. - -MARRASKUUN PÄIVIÄ. - - -Neljän tuulen lehdoissa ja metsiköissä viikkomääriä vallinnut -väriupeus oli vaihtunut vienon siintävään syksyiseen harmauteen. -Tuli päiviä, jolloin kedot ja rantaniityt verhoutuivat tihkusateen -usmaan, tai merituulen henkäykset puhalsivat jäätävinä niiden -ylitse -- ja tuli myrskyöitä, jolloin Anna unesta heräten rukoili, -ettei vain ainoakaan laiva hyrskyissä joutuisi karien ja särkkien -reunustamalle pohjoisrannikolle. Sillä jos niin kävisi, silloin -ei edes majakan suuri lempeä silmä, joka loisti uskollisesti -halki pimeyden, voisi estää tuota onnetonta alusta menehtymästä -vaahtoharjaisiin kuohuihin. - --- Marraskuussa minusta väliin tuntuu, ettei kevät palaa -koskaan, huokaili hän surren muutosta, joka oli tapahtunut hänen -hallanpanemissa kukkalavoissansa. - -Pieni väririkas puutarha, joka oli ollut opettajan morsiamen silmäin -ilo, näytti nyt autiolta ja kurjalta, ja poppelit ja koivut olivat -kuin "paljaiksi kuorittuja onkivapoja" -- kuten kapteeni Jimin oli -tapana sanoa. Mutta talon takana kasvava honkametsikkö oli vihreä ja -tiheä kuin ennenkin, ja yksin marraskuussakin tuli ihania päiviä, -jolloin päivä paistoi ja vuodatti vienoa purppuraa usmaan, jolloin -sataman pienet suippopäiset aallot karkeloivat yhtä hilpeästi kuin -keskikesällä ja ulappa lepäsi niin kirkkaansinisenä ja tyynenä, että -myrskyt ja vinhat tuulet joutuivat unhoon. - -Varsin monta syysiltaa viettivät Anna ja Gilbert kapteeni Jimin -majakassa. Siellä oli aina kodikasta. Vaikka itätuuli lauleli synkkiä -säveleitään ja meri näytti harmaalta ja kuolleelta, tuntui siellä -aina vallitsevan päivänpaiste. Ehkäpä tuo seikka johtui siitä, että -Ensi perämies aina upeili mitä koreimmassa turkissa. Se oli niin -suuri ja loistava, että tuskin muistettiin kaivata aurinkoa, ja sen -äänekäs kehruu säesti perin miellyttävällä tavalla naurua ja hilpeätä -juttelua, jotka aina tekivät olon kapteeni Jimin lieden ääressä niin -viihtyisäksi. Täällä tuo iloisa isäntä ja Gilbert keskustelivat mitä -erilaisimmista ilmiöistä, joita taivaan ja maan välillä on nähtävissä. - --- Minusta on hauska mietiskellä monenmoisia ongelmoita, vaikka en -pystykään pääsemään niistä selville, sanoi kapteeni Jim. -- Isäni -oli sitä mieltä, ettei meidän koskaan pitäisi puhua asioista, joita -emme käsitä, mutta jos noudattaisimme tuota sääntöä, pelkään, että -keskustelumme pian tyrehtyisi kuiviin. Taivaiset vallat nauravat -kyllä väliin meidän tuumiskeluillemme, mutta mitäpä siitä, kun -vain muistamme olevamme heikkoja ihmisiä emmekä pyri jumalain -vertaisiksi tai luule olevamme päteviä ratkaisemaan hyvän ja pahan -eroa. Luullakseni meidän vähäiset keskustelukokouksemme eivät -haittaa ketään, niin syventykäämme siis, tohtori, jälleen kaikkeuden -salaisuuksiin. - -Herrojen keskustellessa kuunteli Anna tai vaipui haaveihin. Väliin -lähti Lesliekin mukaan majakalle, ja hän ja Anna kuljeskelivat -silloin illan hämärtyessä rannikolla tai istuivat majakan viereisillä -kallioilla, kunnes pimeys pakotti heidät sisään, kodikkaan -takkavalkean ääreen. Ja silloin valmisti kapteeni Jim teetä ja -kertoeli: - - "Hän kuinka taisteli ja uhman murti - Aallokon tuiman, karkeloiden kulki - Ulapan teitä, missä hyrskyt hurjat - Ain' turhaan valmisteli urhon turmaa." - -Lesliellä näytti aina olevan kovin hauskaa noissa majakan -vaatimattomissa vieraspidoissa, hän kävi avomieliseksi ja -puheliaaksi, keksi lystikkäitä sanasutkauksia ja nauroi helkähtelevää -nauruansa. Väliin hän myöskin kuunteli toisten keskustelua henkeänsä -pidättäen, posket hehkuvina, silmät loistavina. Juttelu kävi -vilkkaammaksi, kokkapuheet nasevammiksi, kun Leslie oli läsnä. Ja -vaikka hän ei itse puhunut paljon, näytti hän kumminkin houkuttelevan -muut esiintymään mahdollisimman edulliselta puolelta. Kapteeni -Jim esitti kertomuksensa paremmin, Gilbert keksi nopeammin ja -osuvammin vastaväitteensä ja perustelunsa, ja Annalle tuli aina -uusia leikillisiä ja omintakeisia päähänpistoja -- Leslien olennon -kannustaessa itsekutakin antamaan parastansa. - --- Tuo tyttö on syntynyt johtavaan asemaan henkistä ja -yhteiskunnallista merkitystä omaavissa piireissä, kaukana Neljän -tuulen niemestä, sanoi Anna Gilbertille heidän astellessaan kotiin -eräänä iltana. -- Täällä hänen suuret lahjansa menevät hukkaan, -häipyvät tyhjiin... - --- Etkö tarkannut kapteeni Jimin ja allekirjoittaneen keskustelua, -kun eräänä iltana pohdimme juuri tuota kysymystä hiukan yleisemmältä -näkökannalta? Lopputuloksena oli tuo rauhoittava johtopäätös, että -kaikkeuden luoja todennäköisesti osaa hallita maailmaansa aivan yhtä -hyvin kuin me sen tekisimme ja että sellaista kuin "hukkaanmennyt -elämä" ei ole olemassakaan, ellei nimittäin asianomainen itse -ole hukannut elämäänsä turhuuteen. Ja sitähän ei Leslie Moore -toden totta ole tehnyt. Voisihan jokunen ajatella niinkin, että -henkilö, joka on saanut diploomin Redmondin korkeakoulusta ja johon -sanomalehdentoimittajat ja kirjainkustantajat jo alkoivat kiinnittää -huomiota, hukkaa elämänsä mennessään naimisiin nuoren ja kokemattoman -lääkärin kanssa, jonka toimena on laastaroida harvalukuista -potilasjoukkoa yksinäisessä maailmankolkassa nimeltä Neljä tuulta... - --- Gilbert! - --- Jos sinä olisit mennyt naimisiin Roy Gardnerin kanssa, olisit -voinut loistaa kirkkaana valona henkistä ja yhteiskunnallista -merkitystä omaavissa piireissä kaukana Neljän tuulen niemestä. - --- Gilbert Blythe! - --- Se on nimeni. -- Tiedäthän, kuinka sinä olit häneen silmittömästi -rakastunut aikoinaan. - --- Gilbert, nyt sinä käyttäydyt katalasti, harkitun katalasti -kuten kaikki miehet, sanoisi neiti Cornelia. En ole koskaan ollut -häneen rakastunut. Kuvittelin sitä vain. Sen sinä kyllä tiedät. -Tiedät myöskin, että minä mieluummin asun vaimonasi haavemajassamme -kuin asuisin kuningattarena palatsissa, jossa olisi pylväitä ja -marmoripermannot. - -Gilbert ei vastannut sanoin. Mutta valitettavasti lienevät sekä hän -että hänen vaimonsa unohtaneet Leslie paran, joka kulki yksinäistä -polkuansa ketojen poikki kohden taloa, joka ei ollut marmoripalatsi -eikä ilmetty haavemaja. - -Kuu alkoi juuri kohota esiin tumman meren takaa ja kirkasti sen -kalvon hohteellaan. Sen valo ei ollut vielä saavuttanut satamaa, -jonka kaukaisempi puoli vielä verhoutui salaperäiseen pimeään -himmeine lahtinensa, missä rantakalliot muodostivat veteen tummia -varjoja, joiden välisissä lahdenpohjukoissa näkyi loistavia -valoviiruja. - --- Mitä tuikkavaa valoa leviääkään pimeään tuolta ihmisten kodeista! -sanoi Anna. -- Tuo valoviiru lahden toisella puolen on kuin -helminauha. Ja The Glenistä hohtaa kokonainen tähtisikermä... Katsos, -Gilbert, tuo valopilkku näkyy meiltä. Olen iloinen, etten sitä -sammuttanut. Minusta ei ole hauska tulla pimeään taloon. Eikö olekin -suloista katsella valoa, joka tuikkaa omasta kodistamme, Gilbert? - --- Se on yksi maailman miljoonien kotien joukosta -- mutta meille se -merkitsee vartiotulta ja johtotähteä tässä matoisessa maailmassa... -Anna-tyttöseni, kenellä on oma koti ja herttainen, punatukkainen -vaimo -- mitä voisikaan hän enää pyytää elämältä? - --- Erästä pikkuseikkaa täytyy hänen sentään vielä pyytää, kuiskasi -Anna, pusertaen hellästi hänen käsivarttansa. -- Oi, Gilbert, minusta -tuntuu väliin kuin minun olisi mahdoton odottaa aina kevääseen asti. - - - - -XV. - -JOULUAATTO. - - -Aluksi olivat Anna ja Gilbert tuumiskelleet matkustaa Avonleahin -joulua viettämään, mutta lopuksi he päättivät jäädä kotiin. - --- Ensimmäisenä jouluaattona, jonka vietämme yhdessä, tahdon olla -omassa kodissani, selitti Anna. - -Siitä johtui nyt, että Marilla näytti siltä kuin olisi tehnyt -purjehdusretken maapallon ympäri. Hän ei ollut vielä koskaan ennen -ollut sadan kilometrin päässä kodistansa, eikä hän ollut koskaan -syönyt joulupäivällistä muualla kuin Vihervaaran talossa. - -Rakel-täti oli valmistanut ja tuonut mukanansa suunnattoman luumu -vanukkaan. Tuon kunnon rouvan oli ollut mahdoton uskoa, että kukaan -nuoremman sukupolven jäsen -- ja lisäksi vielä akateemista sivistystä -saanut -- osaisi valmistaa syötävän luumu vanukkaan, mutta muutoin -hän kehuskeli Annan taloudenhoitoa. - --- Anna on oiva emäntä, sanoi hän Marillalle vierashuoneessa sinä -iltana, jolloin he olivat saapuneet. -- Olen tarkastanut hänen -leipäsäiliönsä ja sangon, missä on porsaanruokaa. Sen nimittäin -voin sanoa sinulle, että noiden molempain pitopaikkojen mukaan voi -arvostella emäntää. Sangossa ei ollut mitään, joka ei todella olisi -sinne kuulunut, ja leipäsäiliössä ei ollut puivia leipäpaloja. -Sehän on luonnollista, sillä hänhän on sinun kasvattamasi, mutta on -otettava lukuun, että hän sitten tuli korkeakouluun. Minä huomasin -heti, että hänellä on minun virkkaamani peite -- tuo, jossa on -tupakanlehtimalli -- täällä toisessa vierassängyssä, ja sinun -suuri palmikoitu mattosi on arkihuoneen uunin edessä. Tuollaiset -pikkuseikat tekevät olon heti kodikkaaksi. - -Annan ensi joulu omassa kodissa muodostui niin hauskaksi ja -miellyttäväksi kuin hän ikinä voi toivoa. Oli kaunis päivä, ilma oli -kuulakka ja aurinko paistoi kirkkaasti. Ohut kerros ensi lunta oli -satanut juuri jouluaatoksi kaunistaen maailman. Lahti aaltoili vielä -vapaana, auringossa kimmeltäen. - -Kapteeni Jim ja neiti Cornelia olivat kutsutut päivälliselle, joka -syötiin jo varhain. Leslie ja hänen miehensä olivat myöskin kutsutut, -mutta Leslie kiitti kieltäen -- he olivat aina setä Isac Westin luona -jouluna, sanoi hän. - --- Hänestä on parempi niin, uskoi neiti Cornelia Annalle. -- Hänestä -on liian raskasta ottaa miehensä mukaan vierasten seuraan. Joulu on -aina erityisen raskas aika Leslielle. Hänellä ja isällä oli aina -jouluna yhdessä niin paljon kepposia ja salaisuuksia. - -Neiti Cornelia ja rouva Rakel eivät olleet erityisesti mieltyneitä -toisiinsa -- kumpikin oli tottunut tietämään kaikki asiat paremmin -kuin kukaan muu. Ei sattunut sentään mitään ikäviä yhteentörmäyksiä, -sillä täti Rakel pysytteli keittiössä auttamassa Annaa ja Marillaa -päivällisen laitossa, ja Gilbertin osaksi tuli pitää seuraa kapteeni -Jimille ja neiti Cornelialle -- tai oikeammin sanoen antaa heidän -pitää seuraa itsellensä, sillä noiden kahden vanhan ystävyksen -kinastelu ei käynyt koskaan ikävystyttäväksi. - --- Siitä on jo aikoja, kun tässä talossa on tarjottu -joulupäivällistä, rouva tohtorinna, sanoi kapteeni Jim. -- Neiti -Russel matkusti aina juhlapäiviksi kaupunkiin hyvien ystäviensä luo. -Mutta minä olin mukana ensimmäisillä joulu-päivällisillä, jotka -täällä laitettiin -- emäntänä oli opettajan nuori rouva. Siitä on -nyt täsmälleen kuusikymmentä vuotta -- ja sää oli melkein kohdalleen -samanlainen kuin nyt -- oli satanut hiukan lunta, joka peitti harjut, -ja lahti siinsi kuin kesäpäivänä. Minä olin vain poikanen, enkä -ollut koskaan ennen ollut päivälliskutsuissa. Ujostelin niin kovin, -etten syönyt itseäni kylläiseksi. Tuollaisesta häveliäisyydestä olen -sittemmin vapautunut, Jumalan kiitos. - --- Sen minä kyllä uskon, sanoi neiti Cornelia, joka ompeli ja -poimutteli minkä ehti. - -Hänelle ei olisi voinut pälkähtää päähän istua kädet ristissä edes -joulunakaan. Pikkulapset eivät maailmaan tullessaan katso sitä, onko -pyhä vai arki, ja sellaista pientä vierasta odotettiin juuri erääseen -rutiköyhään perheeseen, joka asui Glen S:t Maryssä. Neiti Cornelia -oli lähettänyt voimakasta ruokaa päivälliseksi koko perheelle, joten -hän nyt voi hyvällä omallatunnolla itsekin nauttia päivällistä. - --- Sinähän olet kyllä kuullut, että tie miehen sydämeen käy hänen -vatsansa kautta, Cornelia, tuumiskeli kapteeni Jim. - --- Sen uskon täydellisesti -- jos hänellä nimittäin on sydän, vastasi -neiti Cornelia. -- Siksi kai niin monet naiset seisovat lieden -ääressä, kunnes kaatuvat -- kuten esimerkiksi Amelia Baxter parka. -Hän kuoli viime vuonna joulupäivän aamuna, ja kuolinvuoteellaan -hän sanoi, että se oli ensimmäinen joulu, siitä saakka kuin -hän meni naimisiin, jolloin hän ei ollut laittanut päivällistä -parillekymmenelle ihmiselle. Olihan tuo hänelle varsin hauskaa -vaihtelua. Niin, nythän hänen kuolemastansa siis on jo vuosi aikaa, -joten leskimies varmaankin pian pannaan kuulutuksiin. - --- Olen kuullut hänen käyvän kosiskelemassa, sanoi kapteeni Jim, -iskien silmää Gilbertille. -- Eikös hän äskettäin ollut sinun -luonasi, yllään mustat hautajaisvaatteensa, tärkkirinta ja kalvosimet. - --- Ei, ystäväni, ei hän ole ollut. Eikä hänen maksa vaivaa tullakaan. -Minä en huolinut hänestä edes entisaikoinakaan, jolloin hän sentään -ihmisten mielestä vielä näytti joltakin. Sekundatavaraa en tahdo, -vaikka sitä tarjottaisiin hopeatarjottimella. Horace Baxterista -kerrotaan muutoin, että hän kesästä vuosi sitten joutui rahapulaan, -ja silloin hän rukoili Herralta apua. Kun vaimo sitten kuoli ja hän -sai henkivakuutuksen, sanoi hän näkevänsä tuossa Herran sormen ja -että se oli ollut ihanaa rukouksen kuulemista. Mutta sellaisiahan -miehet ovat. - --- Onko sinulla todellakin jotain todistusta siitä, että hän sanoi -niin, Cornelia? - --- Ei muuta kuin hänen omat sanansa, mutta kenties niihin ei sovi -kiinnittää mitään huomiota. Horace Baxter puhuu totta ainoastaan -silloin kuin se hänestä tuntuu erityisen soveliaalta. - --- Kuules, Cornelia, nyt sinä jo olet liian ilkeä. Minun luullakseni -Baxter enimmäkseen puhuu totta, mutta hänen mielipiteensä muuttuvat -niin usein, että kuulostaa väliin siltä kuin ei hän pysyisi -totuudessa. - --- Niin, siltä kuulostaa kyllä tuhkatiheään. Mutta sehän on selvää, -että miesten pitää puolustaa toisiansa. Ei korppi korpin silmää noki, -sanoi neiti Cornelia, laitellen sitten äänetönnä poimukoristetta, -joka ei tahtonut luonnistua hänen mielensä mukaan. - -Gilbert katsoi isäntänä olevansa velvollinen huolehtimaan, ettei -keskustelu pääsisi tyrehtymään, ja hän valitsi äkkiä aivan uuden -puheluaineen. - --- Neiti Cornelia puolustaa varmaankin naisten valtiollista -äänioikeutta, sanoi hän. - --- En minä välitä siitä niin paljoa oman itseni tähden, vastasi -neiti Cornelia halveksivasti. -- Minä tiedän, mitä merkitsee -siistiä miesten jälkeen. Mutta joskus tulevaisuudessa, kun he ovat -saaneet maailman niin sekaisin, etteivät he enää selviydy asioista, -he kenties suurella kiitollisuudella suovat meille äänioikeuden -saadaksensa kuorman siirretyksi meidän hartioillemme. Niin he ovat -kaiketi tuumineet tuon asian. Naisillahan on kyllä kärsivällisyyttä. -Muuta en minä tiedä sanoa siihen asiaan. - --- Job oli myöskin kärsivällinen, vaikka oli mies, virkahti kapteeni -Jim. - --- Niin kuuluu olleen. Siksi hän olikin niin harvinainen otus, että -hänen nimensä on säästynyt jälkimaailmalle, sanoi neiti Cornelia -ynseän halveksivasti. -- Mutta hyvä ei aina seuraa nimen mukana. -Muistatko Job Taylorin? Toista niin ärhäkkää ja kiukkuista ukkoa ei -varmaan ole koskaan asunut lahden tällä puolen. - --- Mutta hänellähän oli niin kauhistuttava kotiristi siedettävänä, -Cornelia. Sitä vaimoa et edes sinäkään voi puolustaa. En -unohda koskaan, mitä ukko MacAllister sanoi hänestä hänen -hautajaispäivänänsä: "Epäilemättä hän oli kristitty nainen, mutta -luonto hänellä oli sellainen kuin itse paholaisella." - --- Voihan hän kyllä koetella kärsivällisyyttä, myönsi neiti Cornelia -vastahakoisesti, -- mutta se seikka ei kumminkaan riitä hänen -miehellensä puolustukseksi siitä mitä hän sanoi hautajaispäivänä. -Hän palasi kirkkotarhalta samoissa vaunuissa kuin isäni, ja hän ei -avannut suutansa, ennenkuin he olivat melkein kotona. Silloin hän -oikaisi itseään, henkäisi syvään ja sanoi: "Usko tai älä, Stephen, -mutta tämä on elämäni onnellisin päivä." -- Mutta sellaisiahan -miehet ovat. No, pian hän meni uusiin naimisiin, ja silloin hän sai -rouvan, jolla oli pontta luonteessansa. Hän huolehti ensi työksensä -siitä, että Job Taylor pystytti ensimmäiselle rouvallensa komean -kultakirjaimin koristetun hautapatsaan. Siihen jätettiin tilaa -myöskin toisen rouvan nimelle -- sillä hän sanoi että varmaankaan -ei olisi ketään, joka muistuttaisi hänen miestään pystyttämään -hautapatsaan hänelle. - --- Taylorin perheestä muistuu mieleeni -- kuinkas onkaan rouva Lewis -Taylorin laita, joka asuu The Glenissä, tohtori? kysyi kapteeni Jim. - --- Hän kyllä paranee hiljakseen, mutta hänen täytyy tehdä liiaksi -työtä, vastasi Gilbert. - --- Hänen miehensä raataa myöskin otsansa hiessä -- hän lihottaa -porsaita näyttelyihin, sanoi neiti Cornelia. -- Hän on kuuluisa -muhkeista porsaistansa. Hän on paljon ylpeämpi porsaistansa kuin -lapsistaan. Porsaat lihovatkin ja kukoistavat, mutta lapsia ei -kannata liioin kehua. Hän valitsikin niille köyhän äitiraukan, joka -näkee nälkää kilpaa tenavien kanssa. Porsaat saavat kerman ja lapset -sinisen maidon. - --- Sattuu joskus, Cornelia, että minun täytyy myöntää sinun olevan -oikeassa, niin raskasta kuin se onkin, sanoi kapteeni Jim. -- Tuo -mitä sanoit Lewis Taylorista, on selvä, vastaanväittämätön totuus. -Kun näen hänen onnettomat lapsiraukkansa, joilta puuttuu kaikki mitä -lapset tarvitsevat, menetän ruokahaluni moneksi päiväksi. - -Gilbert meni keittiöön, siksi että Anna oli viitannut hänelle. Anna -sulki oven ja piti hänelle pienen hyvää tarkoittavan ripityksen. - --- Gilbert, sinä ja kapteeni Jim saatte nyt lakata väittelemästä -neiti Cornelian kanssa. Olen kyllä kuullut kaikki -- ovi oli raollaan --- ja nyt jo saa riittää. - --- Mutta sehän on hänestä itsestänsä niin kovin hauskaa, Anna. - --- Sehän on kyllä mahdollista, -- mutta kohtuus kaikessa -- hän voi -pian suuttua täydellä todella. Nyt on päivällinen valmis ja, Gilbert, -et saa antaa täti Lynden leikata hanhia! Tiedän että hän aikoo -tarjoutua tekemään sen, sillä hän luulee, ettet sinä osaa tehdä sitä -kunnollisesti. Mutta näytä hänelle että sinä kyllä pystyt siihen. - --- Niin, pitäisihän minun osata suorittaa se, sanoi Gilbert. -- -Minähän olen jo neljä viikkoa harjoittanut teoreettisia opintoja -poikkileikkauksessa ja pitkinleikkauksessa. Mutta älä puhuttele -minua, Anna, silloin kun suoritan tuon leikkauksen, sillä minä -olen harjoitellessani käyttänyt apuna kirjaimin merkittyjä -mittausopillisia kuvioita ja voin helposti sekoittaa kirjaimet. -Muistanet kaiketi itse, kuinka hankalaa oli koulussa, kun opettaja -koetti saattaa oppilaat kiikkiin, käyttämällä toisia kirjaimia kuin -oppikirjassa oli tai kääntämällä kuvion nurin. - -Gilbert leikkasi hanhet taidokkaasti kuin kuninkaallisen pöydän -hovimestari, varoen koskemasta sievästi vadille asetettuihin -luumuihin ja omena viipaleisiin. Yksin täti Rakelinkin täytyi kehua -hänen taituruuttaan. Ja kaikki söivät ja kehuivat hanhia herkullisine -lisineen oivallisiksi. Annan ensimmäinen joulupäivällinen menestyi -suurenmoisesti, ja hän loisti ylpeydestä. Istuttiin kauan pöydässä -ja mieliala oli mitä hilpein. Ja kun päivällinen oli lopussa -siirrettiin tuolit ja käytiin istumaan paukkuvan takkavalkean ääreen, -ryhtyen paistamaan omenoita ja särkemään pähkinöitä. Kapteeni Jim, -joka nyt istuessaan kylläisenä lämpimän lieden ääressä, tunsi -suurta tyydytystä, alkoi kertoella vanhoja ja silti alati uusia -kertomuksiansa, ja niitä kuunneltiin nyt kunnes aurinko jo lähestyi -taivaanrantaa, punaisena kuin japanilainen lyhty, ja poppelien -sinertävät varjot lankesivat pitkinä lumen peittämän kujanteen poikki. - --- Ei, nyt minun täytyy lähteä hoitamaan majakkaani, sanoi kapteeni -Jim lopuksi. -- Ehdin töin tuskin kotiin, siksi kuin aurinko menee -mailleen. Kiitoksia hauskasta joulusta, hyvä tohtorinrouva! Ottakaa -Davy mukaanne jonakin päivänä majakalle, ennenkuin hän jälleen -matkustaa kotiin. - --- Tahtoisin hyvin mielelläni nähdä nuo kivijumalat, sanoi Davy, -kasvoillaan ilme, joka osoitti hänen odottavan mitä suurinta huvia. - - - - -XVI. - -UUDENVUODENVALVONTA MAJAKASSA. - - -Vihervaaran asukkaat matkustivat heti juhlapäivien kuluttua jälleen -omalle maallensa, Marillan annettua juhlallisen lupauksen palata -kevätpuoleen jälleen kuukauden ajaksi. Talviusmat alkoivat hälvetä, -tiheten untuvankaltaiseksi lumisateeksi, satama meni jäähän, mutta -merenlahti oli vielä sulana. Kellanruskeat tantereet olivat roudassa, -siellä täällä lumen peitossa. - -Vanhan vuoden viimeinen päivä oli noita jäisen kirkkaita, -loistavia talvipäiviä, jotka herättävät ihailumme voimatta voittaa -rakkauttamme. Taivas oli kylmähkön sininen, ja lumikristallit -kimmelsivät ilotulituksen tavoin, lehdettömät puut ojentelivat -paljaita oksiansa kohden korkeutta, uhmaillen alastomassa -ihanuudessaan. Sinertävänmustain minareettien kaltaisina kuvastuivat -poppelit harjujen harmaaseen, lumen viiruttamaan taustaan. Varjotkin -olivat erityisen tummia ja selväpiirteisiä, kuten varjojen olla -tulee. Kaikki kaunis vaikutti kymmenin verroin kauniimmalta tässä -häikäisevässä hohteessa, kaikki ruma kymmenin verroin rumemmalta. -Ja kaikki oli joko rumaa tai kaunista. Ei ollut mitään väliasteita, -ei varjojen himmentämiä värivivahduksia tai ääriviivoja, kaikki -esiintyi selvästi ja räikeästi tuossa kylmästi kimmeltävässä -valaistuksessa. Honkametsä yksin säilytti tavallisen sävynsä -- honka -on salaperäisyyden ja pimennon puu, joka ankaran juhlallisena torjuu -tyköään liian nenäkkäät valovirrat. - -Mutta vihdoin alkoi päivä käsittää että se rupesi vanhenemaan. -Silloin se verhosi kauneutensa haaveelliseen raskasmielisyyteen, -joka sai hohteen ja värit himmenemään ja vaihtumaan mitä lempeimpiin -ja vienoimpiin vivahduksiin. Terävät rajaviivat, räikeästi -loistavat valokohdat vaihtuivat pehmoisen aaltomaisiin varjoihin -ja miellyttävään valohohteeseen. Valkoinen satama alkoi verhoutua -vienoon harmaaseen ja kalpeaan punaan, ja kaukaiset harjut sukelsivat -punasiniseen usmaan. - --- Vanha vuosi eroaa kauniisti, sanoi Anna. - -Hän, Leslie ja Gilbert olivat matkalla Neljän tuulen niemelle, -minne kapteeni Jim oli kutsunut heidät, viettämään majakkahuoneessa -uudenvuoden aattoa. Aurinko oli laskenut ja lounaisella taivaalla -komeili Venus kullanhohtoisena, niin lähellä maasisartansa kuin sen -on mahdollista päästä. Ensi kerran näkivät Anna ja Gilbert varjon, -jonka tuon loistavan iltatähden valo luo, tuon himmeän salaperäisen -varjon, jonka voi erottaa ainoastaan valkoisella lumella. Ja siinäkin -havaitaan tuo tuskin näkyvä varjokuva ainoastaan silloin, kun -silmämme vain vilahdukselta sattuvat siihen, ei koskaan katseemme -suuntautuessa suoraan siihen. - --- Se muistuttaa haamua, eikö sinustakin? kuiskasi Anna. -- Sen näkee -niin selvästi tien vieressä, katsoessaan suoraan eteen, mutta jos -kääntää päätä sitä katsoaksensa, -- heti se on silloin poissa! - --- Olen kuullut että iltatähden luoman varjon voi nähdä ainoastaan -kerran elämässään, ja vuoden kuluessa siitä kuin sen on nähnyt, saa -osaksensa elämän ihmeellisimmän lahjan, sanoi Leslie. - -Mutta hänen äänensävynsä kajahti tuikealta, kenties hän ajatteli -ettei edes tuoliakaan taikakeinolla olisi voimaa tuottaa hänelle -mitään iloa elämässä. Anna hymyili lempeässä tähtivalossa, hän luotti -varmasti siihen, mitä tuo himmeä varjo hänelle lupasi. - -Majakan luona he tapasivat Marshall Elliottin. Anna ei ollut aluksi -liioin hyvillään siitä, että tuo pitkätukkainen ja pitkäpartainen -muukalainen tunkeutui heidän tuttavalliseen piiriinsä. Mutta -pian kävi ilmi, että Elliott oli varsin hauska seuraihminen -- -sukkelapuheinen, lahjakas ja tietorikas sekä itse kapteeni Jimin -veroinen taidossa kertoa hauskoja juttuja. Riemulla pyydettiin hänet -jäämään uudenvuoden valvontaan. - -Kapteeni Jimin pieni sukulainen oli tullut viettämään -uudenvuodenjuhlaa kiltin sedän luona ja oli nukkunut sohvaan, -jalkojensa vieressä Ensi perämies, kiertyneenä käppyrään suureksi -punakeltaiseksi keräksi. - --- Hän on pieni herttainen poika, sanoi kapteeni Jim, katsoen häneen -hellästi. -- Minusta on niin miellyttävää katsoa pientä nukkuvaa -lasta, rouva Blythe, se on minusta kauneimpia näkyjä, mitä tässä -maailmassa voi olla. Hänestä on hauska tulla vähin minun luokseni -yöksi, sillä silloin hän saa maata sohvalla ja ojentaa itsensä -kunnollisesti suoraksi, kotona hän nukkuu kahden veljensä kanssa -yhdessä, ja siitä hän ei pidä. Hän osaa keksiä kysymyksiä, joista -oikein tyrmistyy. "Setä Jim, jos minä en olisi se joka olen, kuka -minä silloin olisin?" tai "Setä Jim, kuinka kävisi, jos Jumala -kuolisi?" Tuollaisilla kysymyksillä hän ahdisteli minua eilisiltana -riisuutuessaan. Ja entä sitä mielikuvituksen rikkautta! Hän laatii -kokoon mitä ihmeellisimpiä juttuja -- ja sitten hänen äitinsä sulkee -hänet vaatesäiliöön, siksi että hän valehtelee! Ja istuessaan sitten -pimeässä hän keksii uuden -- joka sitten on valmis kerrottavaksi heti -kun hän pääsee ulos. Mitä sainkaan kuulla eilisiltana heti hänen -tultuansa! -- "Setä Jim", sanoi hän ilme mitä vakavimpana, "minulle -sattui tänään eräs seikkailu The Glenissä." -- "Vai niin, poikaseni", -sanoin minä, "minkälaatuinen se sitten oli?" - --- "No minä kohtasin suden kylätiellä", sanoi hän, "suunnattoman -suden, jolla oli suuri punainen kita ja pitkät terävät torahampaat, -setä Jim". -- "En ole tiennytkään, että olisi susia täällä -lähettyvillä", sanoin minä. -- "Se tuli pitkän, pitkän matkan -päästä", sanoi Joe, "ja minä luulin että se söisi minut, setä Jim". --- "Pelästyitkö sinä?" tiedustelin minä. -- "En vähääkään -- olihan -minulla suuri pyssyni, setä Jim, ja sillä ammuin sutta suoraan -naamaan, niin että se kaatui maahan kuolleena, setä Jim, -- ja sitten -se nousi taivaaseen ja puri yhtä pienimmistä enkeleistä jalkaan", -sanoi hän. Niin, minun täytyi oikein käydä istumaan, rouva tohtorinna. - -Tunnit kuluivat nopeasti takkavalkean ääressä. Kapteeni Jim kertoi -juttujansa ja Marshall Elliott lauloi vanhoja skotlantilaisia -kansanlauluja kauniilla tenoriäänellänsä. Lopuksi kapteeni Jim otti -vanhan ruskean viulunsa seinältä ja alkoi soittaa. Hän vingutti ja -kihnutti sitä kaikin voimin ja hypitteli jousta kielillä, niin että -siitä syntyi mitä iloisinta musiikkia, joka tuotti huvia kaikille --- paitsi Ensi perämiehelle, joka syöksähti sohvalta harmistuneesti -naukuen ja livahti ulos ovesta. - --- Minä en mitenkään voi saada tuossa kissassa kehitetyksi vähääkään -musiikkiaistia, sanoi kapteeni Jim. -- Se ei koskaan viivy sisällä -niin kauan, että ehtisi saada nautintoa esityksestä. Kun me olimme -hankkineet urut S:t Maryn kirkkoon ja uusi urkuri alkoi soittaa, -silloin syöksähti Elder Richards vanhus paikaltaan kuin paarman -pistämänä ja pötki tiehensä aika vauhtia. Se muistutti minua niin -elävästi, kaikista niistä kerroista, jolloin Ensi perämies on -livistänyt tiehensä päästäksensä kuulemasta minun viulunsoittoani, -että olin vähällä tyrskähtää äänekkääseen nauruun keskellä kirkkoa. - -Tapa, millä kapteeni Jim soittaa liritteli viuluansa, vaikutti -omituisen kiihdyttävästi ja houkuttelevasti, ja pian tunsi Marshall -Elliott jalkojensa alkavan nytkähdellä. Hän oli nuoruudessaan ollut -kuuluisa tanssitaituri. Ei aikaakaan, niin hän hypähti paikaltaan -ja ojensi kätensä Leslietä kohden. Tämä oli heti valmis tanssiin. -Ja niin he alkoivat pyörähdellä takkavalkean valossa kevein ja -joustavin, mutta kumminkin tahdikkain liikkein. Leslie näytti koko -olentoineen olevan mukana tanssissa -- oli kuin soiton vuoroin -kiihkeät, vuoroin vienot ja hempeät sävelet olisivat saaneet hänet -tykkänään valtoihinsa ja hurmanneet hänet. Ihailevana seurasi häntä -Annan katse. - -Sellaisena kuin tänä iltana, ei hän ollut nähnyt Leslietä vielä -koskaan. Kaikki tunteen rikkaus ja lämpö, joka asui syvinnä hänen -mielessänsä, näytti vapautuneen ja purppuroivan posket, sytyttävän -hohdetta silmiin ja vuodattavan viehkeyttä liikkeihin. Ei edes -Marshall Elliottin pitkä harja ja tuuheana tulvehtiva parta voineet -turmella tuon kuvan vaikutusta. Tuo omituinen ilmiö vain lisäsi -näytelmän tarumaista eriskummaisuutta. Marshall oli kuin joku -muinaisajan viikinki, joka pyöri karkelossa ihanan sinisilmäisen ja -kultatukkaisen pohjolan neidon kanssa. - --- Tuo oli kauneinta tanssia, mitä elämässäni olen nähnyt, ja olen -sentään nähnyt monenmoista siltä alalta, sanoi kapteeni Jim, kun -jousi vihdoinkin putosi hänen väsyneestä kädestänsä. - -Leslie vaipui tuoliinsa nauraen hengästyneenä. - --- Minä olen aivan hullaantunut tanssiin, sanoi hän -hiljaisella äänellä Annalle. -- En ole tanssinut sittenkuin -kahdeksantoistavuotiaana -- mutta en tiedä mitään sen hauskempaa. -Soitto kiitää läpi suonieni kuin elohopea, ja minä unohdan kaiken -- -kaiken -- paitsi nautinnon, jota sen mukaisesti liikkuminen tuottaa. -En tunne enää lattiaa allani, en näe seiniä tai kattoa -- minä -liitelen tähtien tietä. - -Kapteeni Jim ripusti viulunsa sen paikalle. Vieressä riippui kehys, -jonka lasin taakse oli kiinnitetty joukko seteleitä. - --- Tunnetteko ketään toista, jolla olisi varaa verhota seinänsä -seteleillä? kysyi hän. -- Tässä on kaksikymmentä kymmenen dollarin -seteliä, jotka eivät ole edes niitä peittävän lasin arvoiset. Ne -ovat vanhoja seteleitä, jotka olen saanut Prinssi Edvardin saaren -pankista. Minulla oli ne hallussani, kun pankki meni nurin eikä -voinut enää lunastaa niitä, ja niin panin ne lasin taakse kehykseen, -osaksi muistaakseni niistä, että pankkeihin ei pidä luottaa, osaksi -saadakseni hiukan käsitystä siitä, miltä tuntuu olla miljoonamies. -- -Nöyrin palvelijasi, Ensi perämies, tervetuloa takaisin! Älä pelkää --- nyt on melu ja ilveily lopussa tältä illalta. Vanha vuosi viipyy -vielä täsmälleen tunnin luonamme. Seitsemänkymmenenkuuden uuden -vuoden olen minä nähnyt tulevan tuolta lahden takaa liukuen, hyvä -rouva. - --- Sinä saat nähdä sata, sanoi Marshall Elliott. - -Kapteeni Jim pudisti päätänsä. - --- Ei -- en tahtoisikaan -- ainakaan en niin luule. Kuoleman -kasvot käyvät aina leppeämmiksi, kuta vanhemmiksi tulemme. Mutta -kuinka onkaan -- kakkihan me sentään tahdomme pitää viikatemiestä -mahdollisimman kaukana luotamme. Ajatelkaapa vain Wallacen muoria, -joka asuu tuolla The Glenissä! Hänellä on ollut elämässään -kestettävänä kaikki mahdolliset surut, vaimoraukalla, ja kaikki -omaisensa hän on menettänyt. Aina hän sanoo tulevansa iloiseksi, -kun hänen vapautuksensa hetki lyö, hän on vaeltanut kyllin kauan -täällä surun laaksossa... Mutta jos hän saa pienimmänkään vamman, -silloin on heti toinen ääni kellossa. Kaupungista noudetaan lääkäri -ja tutkinnonsuorittanut sairaanhoitajatar sekä lääkkeitä sellainen -määrä, että ne riittäisivät myrkyttämään verikoiran. Elämä on kyllä -kyynelten laakso, sen uskon varsin hyvin, mutta on sentään aina -olemassa ihmisiä, joille kyynelten vuodattaminen tuottaa huvia. - -He istuivat vanhan vuoden viimeisen tunnin hiljaisina valkean -ääressä. Pari minuuttia ennen keskiyötä nousi kapteeni Jim ja avasi -hiljaa oven. - --- Nyt päästämme uuden vuoden sisään, hän sanoi. - -Ulkona kuvastui yö tummansinisenä. Välkkyvä kuutamoviiru kulki poikki -lahden. Aallonmurtajan luona keinuivat laineet hohdellen helmiäisen -väri vivahduksin. Siinä seisoi nyt tuo pieni seurue avoimella ovella -odotellen -- kapteeni Jim elämän kypsyttämänä kokeneena vanhuksena, -Marshall Elliott keski-iän täydessä voimassa, mutta silti köyhänä -onnesta, Gilbert ja Anna kalliitten muistojen ja suloisten toiveitten -vallassa, Leslie surren hukattuja nuoruudenvuosiansa ja toivotonta -tulevaisuuttaan. Kello, joka oli hyllyllä tulisijan yläpuolella, löi -kaksitoista. - --- Tervetuloa, uusi vuosi, sanoi kapteeni Jim syvään kumartaen, -kellon lyötyä loppuun. -- Toivotan teille kaikille onnellista uutta -vuotta, onnellisempaa kuin koskaan ennen. Uskallan toivoa, että -mitä uusi vuosi meille tuoneekin, voimme tyytyä siihen, mitä Suuri -kapteeni meihin nähden on päättänyt, -- ja kuinka kaikki muutoin -käyneekin, pääsemme kumminkin kukin aikanaan turvaan varmaan satamaan. - - - - -XVII. - -TULEE TÄYSI TALVI. - - -Uusi vuosi toi mukanansa täyden talven. Tuon pienen valkoisen talon -ympärille kokoontui suuria kinoksia, ja kaikkia sen akkunoita -koristivat monihaaraiset hohtavat jääkukat. Sataman jääpeite kävi -aina kovemmaksi ja paksummaksi, ja pian voivat Neljän tuulen asukkaat -retkeillä sitä pitkin, kuten aina muulloinkin keskitalvella. Varmat -tiet viitoitti arvoisa kunnallishallitus kuusenlehvillä, ja päivin ja -öin kuului niiltä hilpeätä kulkustenkilinää. Kuutamoöinä makasi Anna -kuunnellen sitä kuin keijukaisten kellonsoittelua. - -Koko merenlahti jäätyi umpeen ja kallioniemen majakan vilkkuva -valo oli sammunut. Niinä kuukausina, jolloin kaikki meriliike oli -seisauksissa, oli kapteeni Jimin toimi laiskurin virkaa. - --- Nyt ei Ensi perämiehellä ja minulla ole kevääseen saakka mitään -muuta tehtävää kuin pysytellä lämpiminä ja huvitella, sanoi kapteeni -Jim. - --- Entinen majakanvartija muutti aina talveksi majakasta pois, mutta -minä jään asumaan niemelleni. Ensi perämies voisi kauempana maalla -saada myrkkyä tai joutua koirien hampaisiin. Tosinhan aika käy hiukan -pitkäksi, kun ei ole seurana lyhtyä eikä vettä, mutta kun vain hyvät -ystävät väliin käyvät tervehtimässä, lienee talvi kestettävissä. - -Kapteeni Jimillä oli jääpursi, ja Leslie, Gilbert ja Anna tekivät -usein hänen kanssaan ihania huviretkiä, jolloin he kiitivät huimaavaa -vauhtia yli lahden sileän, keinuvan jään. Anna ja Leslie kävivät -myöskin hiihtämässä pitkin ketoja, poikki jäätyneen sataman, kun -lumimyrsky oli riehunut, tai The Gleniin johtavilla metsäteillä, -missä puut nyt seisoivat jäykkinä, muodostaen liikkumattomia -holvikaaria. He sopeutuivat varsin hyvin yhteen noilla pitkillä -kävelyretkillä tai jutteluhetkinä takkavalkean ääressä. Kummallakin -oli jotain toiselle annettavaa -- kummallekin tuotti ystävällinen -ajatustenvaihto tai tuttavallinen vaitiolo hyötyä ja huvia, -mielihyvällä tunsi kumpikin, katsoessaan talojen välisten vaikeitten -aitojen takaa naapuritaloon, että siellä asui hyvä ystävä. Mutta -kaikesta tästä huolimatta oli Annasta kuin Leslien ja hänen -välillänsä olisi ollut ikäänkuin erottava muuri -- jokin väkinäinen -tunne, joka ei ottanut väistyäksensä. - --- En käsitä, miksi en voi päästä häntä lähemmälle, sanoi Anna -eräänä iltana kapteeni Jimille. -- Minä pidän hänestä niin paljon --- ihailen häntä vilpittömästi -- soisin hänelle niin mielelläni -oikein lämpöisen paikan sydämessäni ja tahtoisin myöskin päästä hänen -sydämeensä. Mutta tuo muuri on aina esteenä. - --- Te olette ollut liian onnellinen koko elämänne, rouva Blythe, -sanoi kapteeni Jim harkitsevasti. -- Luulisin juuri tämän seikan -olevan syynä siihen, että te ja Leslie aina pysytte hiukan vieraina -toisillenne. Tuo muuri aiheutuu niistä suruista ja huolista, joita -Leslie on saanut kokea. Siihen ei hän taida mitään ettekä tekään --- mutta muuri on olemassa, eikä kumpikaan teistä voi saada sitä -kumotuksi. - --- Minun lapsuuteni ei ollut kehuttavan onnellinen ennen Vihervaaraan -tuloani, sanoi Anna, jääden ajatuksiin vaipuneena ihailemaan -hiljaisen surumielistä, kuollutta kauneutta, joka ilmeni kuutamon -valaisemaan lumeen kuvastuvain alastonten puitten varjoissa. - --- Olkoonpa niinkin -- mutta siinä oli sentään kysymys vain -tuollaisesta ylimalkaisesta ikävän ja epätyydytyksen tunteesta, -joka täyttää hellivää huolenpitoa vailla olevan yksinäisen pienen -lapsen mielen. Mitään järkyttävää onnettomuutta ette te ole koskaan -kokenut, rouva Blythe. Ja Leslien koko elämä on ollut melkein pelkkää -murhenäytelmää. Luullakseni hän tuntee vaistomaisesti, olematta siitä -itse täysin selvillä, että hänen elämässänsä on monenmoista, jota hän -ei tahdo eikä voi uskoa teille, siksi että teillä ei ole edellytyksiä -voida sitä täysin käsittää. Te tiedätte, että jos meillä on jokin -arka kohta, niin varomme, kipua peläten, toisen ihmisen kosketusta. -Tämä soveltuu yhtä hyvin sieluun kuin ruumiiseen. Leslien sielu -on, niin sanoakseni, melkein ihoton, ja siksi ei ole ihme, jos hän -arastellen sen piilottaa. - --- Niin, jos se vain olisi kyseessä, en siitä välittäisi, kapteeni -Jim. Sen kyllä ymmärtäisin. Mutta sattuu väliin -- ei tosin usein, -mutta kumminkin joskus, -- että minun täytyy otaksua, ettei Leslie -pidä minusta. Väliin näen hänen katseessansa ilmeen -- niin, en voi -selittää sitä muuksi kuin vastenmielisyydeksi ja vihaksi, -- se -häipyy kyllä pian, mutta nähnyt sen olen, se on varmaa. Ja se loukkaa -minua, kapteeni Jim. Minä en ole tottunut siihen, ettei minusta -pidetä ja olen tehnyt parastani voittaakseni Leslien ystävyyden. - --- Te olette voittanut sen, tohtorinna hyvä. Älkää rasittako -mieltänne tuollaisilla järjettömillä kuvitteluilla, ettei Leslie -muka pitäisi teistä! Jos ei hän sitä tekisi, karttaisi hän teitä -tykkänään, ja tehän olette sentään varsin paljon yhdessä. Minä tunnen -Leslie Mooren -- uskokaa minua! - --- Kun näin hänet ensi kerran, hänen tullessaan hanhinensa Gilbertin -ja minun ajaessa maantiellä, oli hänellä juuri sama ilme minuun -katsoessaan, jatkoi Anna. -- Tunsin sen, vaikka hänen kauneutensa -juuri silloin vaikutti minuun niin valtavasti. Hänen katseensa -ilmaisi vihamielisyyttä sattuessaan minuun -- siitä ei voinut -erehtyä, kapteeni Jim. - --- Silloin satuitte varmaankin hänen tiellensä hänen ollessaan -erityisen synkällä mielellä. Tuon tuostakin hänelle tulee sellaisia -raskaita hetkiä... Eihän sitä voi ihmetelläkään. Täällä käyskentelee -Leslie, niin kauniina ja lahjakkaana että kelpaisi kuningattareksi, -ja sensijaan häntä pidetään häkissä, vailla kaikkea, mihin nainen -panee arvoa, ja hänen elämänsä koko sisältönä on hänen kurjan -mieshöperönsä hoitaminen. Mutta tahdon sanoa teille, rouva Blythe, -että luulen hänen kumminkin pitävän enemmän nykyisestä olostansa kuin -elämästänsä ennen Dickin poislähtöä. Tämä on perin arkaluontoinen -juttu... Mutta Lesliellä on ollut teistä paljon hyötyä -- hän on -muuttunut toiseksi ihmiseksi teidän tultuanne Neljään tuuleen. Me -vanhat ystävät huomaamme erotuksen, vaikka te itse ette huomaa. Neiti -Cornelia ja minä puhuimme siitä viime viikolla, ja tämä on niitä -perin harvinaisia asioita, joihin nähden olemme täysin yhtä mieltä. -Luopukaa siis tuosta mielettömästä ajatuksesta, ettei hän pitäisi -teistä! - -Tuon kehotuksen noudattaminen ei sentään käynyt Annalle niinkään -helpoksi, sillä sattui yhä edelleenkin, että hän väliin tunsi -vaistolla, johon eivät mitkään järkisyyt tehonneet, Leslien jostakin -ihmeellisestä ja käsittämättömästä syystä kantavan kaunaa häntä -kohtaan. Väliin tuo salainen vakaumus riisti häneltä huvin, jota -heidän hyvä toveruutensa olisi tuottanut, mutta toisin ajoin hänen -onnistui karkoittaa se melkein tykkänään mielestänsä. Mutta tuo pieni -oka ei poistunut, ja Anna tunsi voivansa minä hetkenä tahansa saada -pistoksen. Tuo pelko toteutuikin haikealla tavalla sinä päivänä, -jolloin hän kertoi Leslielle, mitä kevät oli tuova mukanaan tuohon -pieneen haavekotiin. Leslie katsoi häneen silmin, joiden ilme oli -kalsean vihamielinen. - --- Vai niin, vai saat sinä vielä senkin kaiken lisäksi, sanoi -Leslie puoleksitukahtuneella äänellä. Ja lisäämättä ainoatakaan -sovinnollisempaa sanaa, hän käännähti ja meni kotiin ketojen poikki. - -Anna oli syvästi loukkaantunut, ja hetken aikaa hänestä oli kuin -ei hän voisi enää koskaan pitää Lesliestä. Mutta kun Leslie eräänä -iltana pian senjälkeen tuli häntä tervehtimään, oli hän niin -ystävällinen ja sydämellinen ja hellä, ettei Anna voinut häntä -vastustaa, vaan antoi anteeksi ja unhotti kaikki. Mutta hän ei -maininnut Leslielle enää koskaan sanaakaan iloisista toiveistansa, -eikä Leslie myöskään ottanut tuota asiaa puheeksi. Mutta eräänä -iltana, lopputalven ja keväimen vaiheilla, tuli Leslie tuohon pieneen -valkoiseen taloon juttelemaan hämärissä, ja lähtiessään hän jätti -valkoisen kotelon pöydälle. Anna huomasi sen hänen lähdettyänsä -ja avasi sen ihmeissään. Se sisälsi pienen valkoisen mekon, joka -oli ommeltu mitä erinomaisimmalla huolella ja koristettu hienoin -kirjailuin, reikäompeluksin ja poimutelmin. Jokainen pistos oli -käsin suoritettu, ja kaulakaarre ja hihansuut olivat reunustetut -kallisarvoisilla pitseillä. Mukanaseuraavassa kortissa oli -kirjoitettuna: "Tervehdys Leslieltä." - --- Niin monen tunnin työn hän on uhrannut tähän, sanoi Anna. -- Ja -aineethan ovat maksaneet paljon enemmän kuin hänen varansa oikeastaan -sallisivat. Kuinka kilttiä, että hän muisti minua tuollaisella -lahjalla! - -Mutta Leslie käyttäytyi kylmähkön torjuvasti Annan häntä kiittäessä --- ja jälleen tuntui Annasta, ettei Leslie välittänyt hänen -ystävyydestänsä. - -Leslien lahja ei ollut ainoa, joka saapui tuohon pieneen valkoiseen -taloon. Neiti Cornelia oli toistaiseksi lakannut ompelemasta -sellaisille pikkulapsille, jotka korkean järjestysnumeronsa takia -eivät olleet haluttua tavaraa, ja sensijaan ryhtynyt innokkaisiin -valmistuksiin hartaasti toivotun esikoisen hyväksi, jota odotettiin -avosylin. Philippa Blake ja Diana Wright lähettivät kumpikin sievän -pukineen ja täti Rakel Lynde lähetti useampia, joissa oiva aines -ja sirot pistokset saivat korvata kirjailut ja "turhat hetaleet". -Anna itse valmisti suurimman osan noista pikku varustuksista, joiden -pyhyyttä ei saanut tahrata mikään koneompelu, ja tuossa puuhassa hän -vietti tämän onnellisen talven onnellisimmat hetket. - -Kapteeni Jim oli tuon pikku talon tavallisin vieras, ja -tervetulleempi ei kukaan voinut olla. Päivä päivältä Anna kiintyi -aina hartaammin tuohon suoraan ja vilpittömään vanhaan merikarhuun. -Hän oli raikas kuin suolainen merituuli -- huvittava kuin vanha -aikakirja. Anna ei koskaan väsynyt kuuntelemasta hänen kuvauksiansa -vieraista maista, ja kapteenin lystikkäät lisäykset ja mietteet -vaikuttivat häneen aina uutuudellaan viehättäen. Kaikissa noissa -esityksissä ilmeni kapteenin hyväsydämisyys ja leikillinen -maailmankatsomus, sulautuneina yhteen mitä sopusuhtaisimmalla -tavalla. Vastoinkäymiset ja harmit eivät näyttäneet koskaan voivan -turmella hänen hyvää tuultansa. - --- Minulla nyt on kerta kaikkiaan sellainen luonto, että minä -iloitsen melkein kaikesta, sanoi hän eräänä päivänä Annalle, joka oli -ilmaissut ihmettelynsä siitä, että kapteeni aina oli niin iloinen ja -tyytyväinen. -- Ja se on käynyt minussa niin tavaksi, että tunnen -mielihyvää yksin niistäkin ikävyyksistä, jotka väliin sattuvat minua -kohtaamaan. Kun luuvaloni ahdistaa minua, sanon minä: "Sinä ilkiö, -tuimat herrat kukistuvat äkkiä -- pian on valtasi mennyttä!" -- Ja -sitten levitän päälleni joitakin vanhoja vaatteita ja juon kupin -seljakeitettä -- eikä aikaakaan, niin tuo vanha hirmuvaltias päästää -otteensa ja minä olen jälleen ketterä kuin kili. - -Eräänä iltana, kun Anna oli istunut majakkahuoneessa takkavalkean -ääressä, sattui hän näkemään kapteeni Jimin "elämänvaiheet". -Kapteeni Jimiä ei tarvinnut pyytää moneen kertaan, kun kyseessä oli -tuon paksun pinkan näyttäminen, vaan hän antoi sen jonkinmoisella -ylpeydellä Annan selailtavaksi. - --- Minä kirjoitan nämä muistiinpanot, jättääkseni ne jälkeeni pikku -Joelle, sanoi hän. -- Minusta tuntuisi niin ikävältä ajatella, -että kaikki, mitä minä olen nähnyt ja tehnyt, joutuisi unhoon, -minun astuttuani laivaan viimeistä retkeäni varten. Joe tulee -kyllä muistamaan nuo jutut ja kertomaan ne edelleen lapsilleen ja -lapsenlapsilleen. - -Vanha nahkakantinen kirja se oli, jonka hän oli täyttänyt kuvauksilla -retkistään ja seikkailuistaan. Anna tunsi kadehtivansa kaikkia, -joilla oli kirjailijalahjat. Nuo muistiinpanot olivat tykkänään -kirjallista arvoa vailla, kapteeni Jimin taituruus rajoittui -suulliseen esitykseen ja petti, kun hänen oli turvauduttava -kynään ja musteeseen. Hänen mehevät juttunsa kutistuivat kokoon -kuivaksi tapahtumain luetteloksi, ja sekä oikeinkirjoitukseen että -lauserakennukseen nähden oli niissä paljon muistuttamisen varaa. -Mutta Anna tunsi, että jos nuo vaatimattomat kuvaukset vaarojen ja -seikkailujen täyttämästä kunnon miehen elämästä joutuisivat taitavaan -käteen, joka voisi muutamin piirroin loitsia niihin tarpeellisen -värityksen ja muodontäydellisyyden, niin sukeutuisi niistä -ihmeellinen kirja. Pirteä leikillisyys ja lamauttava pelko vilkuili -kaikkialta esiin kapteeni Jimin "elämänvaiheista" -- odottaen -mestarin taikasauvan kosketusta, herättääksensä tuhansissa lukijoissa -hilpeyttä, mielenkiintoa, jännitystä. - -Anna mainitsi kotimatkalla tästä jotakin Gilbertille. - --- Miksi sinä et itse ryhdy tuohon yritykseen, Anna? - -Anna pudisti päätänsä. - --- Ei -- minä tunnen liian hyvin kykyni rajoituksen. Mutta voi -sentään, kuinka hartaasti toivoisin, että voisin sen tehdä! Sinä -tiedät, Gilbert, mikä minun alani on -- haaveelliset, idylliset, -viehkeät aiheet. Voidaksensa muovailla kapteeni Jimin elämänvaiheet -täytyy omistaa ponnekas, naseva ja mehevä esitystapa, olla etevä -sielutieteilijä, synnynnäinen humoristi ja synnynnäinen traagikko. -Niin paljon hyvää tulee harvoin yhden ainoan osaksi. Paul pystyisi -kyllä tuohon tehtävään, jos hän olisi vanhempi. Joka tapauksessa -minä pyydän häntä tulemaan tänne kesäksi, niin että hän voi tutustua -kapteeni Jimiin. - --- Tule meidän rannikollemme, kirjoitti Anna Paulille. - --- Tosin pelkään, ettet sinä täällä tapaa Noraa etkä Kultanaista tai -Merimieskaksosia, mutta löydät parittoman vanhan merimiehen, joka voi -kertoa sinulle ihmeellisiä juttuja. - -Mutta Paul kirjoitti, että hänen valitettavasti täytyi vastata -kieltävästi. Hän ei voinut tulla sinä kesänä, -- hänen täytyi lukea -korkeakoulussa kaksi vuotta tutkintoansa varten. - --- Tultuani valmiiksi tulen kyllä Neljään tuuleen, kiltti -opettajaneiti, kirjoitti hän. - --- Mutta sillä välin ehtii kapteeni Jim käydä vanhaksi, sanoi Anna -surunvoittoisesti, -- eikä ole ketään, joka kirjoittaisi hänen -elämänvaiheensa. - - - - -XVIII. - -KEVÄTPÄIVIÄ. - - -Maaliskuun aurinko poltti lahden jäähän mustia pilkkuja ja teki sen -hauraaksi. Huhtikuussa aaltoili siintävä ulappa jälleen vapaana, ja -Neljän tuulen vilkkumajakka hohti jälleen tähden tavoin aina kun ilta -alkoi hämärtyä. - --- Minua ilahduttaa niin kovin, että majakka on jälleen sytytetty, -sanoi Anna samana iltana, jolloin se jälleen oli alkanut loistaa. -- -Olen kaivannut sitä niin koko talven. Luoteinen taivas on vaikuttanut -niin tyhjältä ja autiolta ilman sitä. - -Pensaat ja puut koristautuivat uuden uutukaisilla kullanpunaan -vivahtavilla pienillä lehdillä. The Glenin takaiset metsät -kuvastuivat smaragdinvärisessä usmassa. Ranta-alangoilla liiteli -päivänkoitteessa kevyitä sumuhattaroita. - -Mereltä tuli tuulahduksia, tuoden mukanansa suolan ja leväin lemua, -väliin myöskin vaahtoräiskeen. Leveinä ja kimmeltävinä vyöryivät -mainingit. Kalastajakylä heräsi uuteen eloon. Ensi alukset olivat -tulossa, niiden valkoiset purjeet tulivat esiin kimmeltävien -aaltojen keskeltä, suurenivat nopeasti ja näkyivät pian satamansuun -harmaanpunaisten hietakivikallioiden ja pitkähköjen, aaltomaisten -hietasärkkien keskellä, joiden muotoa talvimyrskyt olivat muutelleet. - --- Kevätpäivänä sellaisena kuin tämä, sanoi Anna, -- tiedän minä -tarkalleen, mitä sieluni on tunteva ylösnousemisen päivänä. - --- Keväällä on hetkiä, jolloin tunnen, että minusta olisi voinut -tulla jonkunmoinen runoilija, jos olisin nuorena saanut harjoitusta, -sanoi kapteeni Jim. -- Yllätän itseni väliin muistelemasta vanhoja -runoja ja lauluja, joita kuulin opettajan sanelevan kuusikymmentä -vuotta sitten. Muina aikoina vuodesta saan olla niiltä rauhassa. -Mutta nyt pelkään pahoin, että minun täytyy mennä ulommaiselle -kallioniemekkeelle ja siellä päästää kevättunteeni valloilleen. - -Kapteeni Jim oli pistäytynyt tuomaan kopan simpukoita puutarhaa -varten ja pienen tuoksumarattikimpun, jonka hän oli poiminut, -kuljeskellessaan alavilla rantaniityillä. - --- Tuoksumaratti alkaa nykyisin käydä harvinaiseksi, sanoi hän. --- Pikkupoikana ollessani kasvoi sitä vielä runsaasti. Sen vieno -ryydintuoksu yllättää aina niin odottamattomasti vaeltajan. -Käyskentelee siinä sammalmätästen ja sanajalkojen keskellä, -omistamatta ajatustakaan tuoksumaratille -- ja silloin onkin äkkiä -joutunut mättäälle, joka on täynnä noita pieniä valkoisia tähtiä. -Minä pidän tuosta tuoksusta, se tuo aina mieleeni äitini. Se saattaa -minut aina ajattelemaan täysiä liinakaappeja ja varastohuoneita, -joista leviää sulotuoksua. Opettajan rouvalla oli aina tuoksumaratin -lehtiä nenäliinojensa välissä. Te voitte panna tämän pienen -vihkosen nenäliinasäiliöönne, rouva Blythe. Minä en pidä ostetuista -hajuvesistä, mutta hienon ja viehkeän naisen olentoon soveltuu hyvin -tuoksumaratin tai lavendelin lemu. - -Annaa ei ollut juuri erikoisesti ihastuttanut tuuma reunustaa -kukkalavat simpukoilla, jotka hänestä tuntuivat jokseenkin -epäaistikkaalta ja turhalta puutarhakoristeelta. Mutta mistään -hinnasta ei hän olisi tahtonut loukata kapteeni Jimin tunteita, ja -hän kiitti häntä sydämellisesti hänen hyvästä tahdostansa. Ja kun -kapteeni Jim sitten suurella tyydytyksellä oli laatinut jokaisen -lavan ympärille kehyksen suurista kermavalkoisista simpukoista, -silloin huomasi Anna ihmeeksensä, että ne vaikuttivat varsin -miellyttäviltä. Huvilapuutarhassa ne eivät olisi olleet lainkaan -paikallaan eivätkä edes The Glenissäkään. Mutta tässä pienen -haavemajasen vanhanaikaisessa puutarhassa, minne meren pauhu -tavallisesti kuului, tuntuivat ne täysin soveltuvan ympäristöön. - --- Tuo näyttää todellakin oikein hauskalta, sanoi hän aivan täydellä -todella. - --- Opettajan rouvalla oli aina simpukoita lavojen ympärillä, sanoi -kapteeni Jim. -- Ja niin ihmeen hyvin hän osasi käsitellä kukkia. -Hän katsoi niihin -- kosketti niitä -- ja ne kasvoivat kuin hullut. -Toisilla on siinä suhteessa aivan erityisiä taipumuksia -- luulisin -että teidän laitanne on samoin, hyvä tohtorinna. - --- En tiedä, voisiko sitä juuri väittää... Mutta minä rakastan -puutarhaani ja minusta on hauska puuhailla siellä. Kun saa hoidella -vihannoivia kasveja, tarkata kuinka uusia vesoja ilmestyy joka -päivä, kuinka lehtihangoissa muodostuu sieviä nuppuja, -- silloin on -minusta kuin olisi avustamassa itse luomistyössä. Tällä haavaa on -minun puutarhani tosin vain täynnä lupauksia ja toiveita, -- mutta -odottakaapa vähäsen, niin saatte nähdä! - --- Minun täytyy aina ihmetellä, silmäillessäni noita pieniä, -ruskeita, kurttuisia siemeniä ja ajatellessani, mikä väririkkaus -niihin sisältyy, sanoi kapteeni Jim. -- Kun ajattelen siemeniä ja -niiden muutosta, ei minun ole ollenkaan vaikea uskoa, että niilläkin -on sielu, joka tulee jatkamaan eloansa uusissa olosuhteissa. Tuskin -voisi uskoa, että noissa pienissä turhanpäiväisissä esineissä, joista -toiset eivät ole tomuhiukkaa suuremmat, on eloa -- eloa, väriä ja -tuoksua, -- jos ei olisi omin silmin nähnyt tuota ihmettä. - -Anna, joka laski odotuksenpäiviänsä samalla hartaudella kuin -uskovainen rukousnauhan hopeahelmiä, ei enää voinut tehdä pitkiä -kävelyretkiä majakalle taikka The Gleniin. Mutta neiti Cornelia ja -kapteeni Jim kävivät usein vierailulla tuossa pienessä talossa. Neiti -Cornelia oli Annan ja Gilbertin seurapiirin elähdyttävin aines. -Hänen mentyänsä he aina nauroivat menehtyäksensä, niin itsenäisiä -olivat hänen mielipiteensä ja niin tarmokasta hänen puheensa. Kun -kapteeni Jim ja neiti Cornelia sattuivat tulemaan yhtaikaa, silloin -saivat kuulijat juhlahetken. Silloin alkoi säälimätön sanasota, -neiti Cornelia oli hyökkäävänä puolena, ja kapteeni pysytteli -puolustusasennossa tehden vain silloin tällöin jonkin taitavasti -harkitun ryntäyksen. - -Anna torui kerran kapteenia siitä, että hän aina ärsytteli vanhaa -ystäväänsä. - --- Ettehän toki tahtone riistää minulta elämäni suurinta huvia, -naureskeli tuo parantumaton vekkuli. -- Sitäpaitsihan minä aina -joudun alakynteen. Sanoja vailla ei Cornelia koskaan ole, ja jos -minä joskus puhun naislogiikasta, ei hän ota puhettani kuuleviin -korviinsakaan. Teillä ja puolisollanne, joka istuu ovenrakonsa -takana, on yhtä hauska kuin minullakin. - -Eräänä toisena iltana toi kapteeni tullessaan Annalle kieloja. -Puutarha oli tulvillaan mullan ja versovan kasvullisuuden synnyttämää -kosteata, tuoksuvaa höyryä, jota kevätiltoina kohoaa maasta. Uusikuu -valaisi himmeästi taivaanrannalla kuvastuvaa maidon valkoista usmaa -ja tähdet olivat alkaneet nousta. Lahden toiselta puolen kajahteli -kirkonkellojen lempeä ääni. Tuo kirkas sointu helkähti läpi -hämärtyvän avaruuden, yhtyen vuoroin vahveten ja heikontuen meren -hiljaisesti pulpahtelevaan loiskeeseen. Kapteeni Jimin tuoksuvat -kielot kohottivat yhä kevätillan hempeän rauhallista tunnelmaa. - --- En ole nähnyt kieloja koko keväänä ja olen kaivannut niitä, sanoi -Anna painaen kasvonsa niihin. - --- Niitä ei kasva näillä seuduin, täytyy mennä aina metsämaille -saakka. Sieltä minun onnistui saada niitä teille. Luullakseni ne ovat -viimeiset, jotka saatte nähdä tänä keväänä, sillä ne olivat melkein -lopussa. - --- Kuinka kiltti ja huomaavainen te olettekaan, kapteeni Jim! Ei -kukaan muu, ei edes Gilbert -- hän teki päällään liikkeen miestään -kohden -- ole muistanut, että minä keväällä aina kaipaan kieloja. - --- Minulla on nykyisin runsaasti aikaa, hyvä rouva, sanoi kapteeni -Jim. -- En ole keksinyt mitään uutta luettavaa lopetettuani viime -viikolla "Rakkauden harhatiet". Sitä oli kaikkiaan satakolme lukua. -Rakastavaisten mentyä naimisiin päättyi kirja aivan äkkiä, joten -otaksun heidän koettelemustensa ja huoltensa silloin olleen lopussa. -Hauskaa, että edes kirjoissa käy siten -- todellisessa elämässä -lienee kyllä toisin. - --- Minä en lue koskaan jonkinjoutavia tusinaromaaneja, sanoi neiti -Cornelia luoden tuikean katseen silmälasiensa ylitse, -- mutta -tiedän kumminkin, että se, joka on pysynyt naimatonna, on säästynyt -paljosta pahasta. - -Kuulitko, kuinka Georgie Russell voi tänään, kapteeni Jim? - --- Kävin kyllä kotimatkalla häntä tervehtimässä. Hän on paranemaan -päin, mutta pahassa pulassa, kuten tavallisesti. "Edestään löytää, -minkä taakseen jättää", mutta pulassaolo ei käy hauskemmaksi siitä, -että itse on siihen syypää. - --- Hän on kauhea pessimisti, sanoi neiti Cornelia. - --- Ei, pessimistiksi ei häntä voi sanoa. Mutta hän ei voi koskaan -järjestää asioitaan niin, että olisi oloonsa tyytyväinen. - --- No, silloinhan hän siis kaiketi lienee pessimisti. - --- Eipä suinkaan. Pessimisti on sellainen otus, joka ei edes -toivokaan voivansa koskaan tulla tyytyväiseksi. Niin pitkälle ei -Georgie ole vielä ehtinyt. - --- Sinä keksisit varmaankin jonkin puolustuksen itse paholaisellekin, -Jim Boyd. - --- En minä, mutta kenties eräs vanha nainen, joka kerran sanoi, että -hänen olennossaan on jotakin niin mielistelevää... Ei, Cornelia, -paholaisesta minä en keksisi sanoa mitään hyvää. - --- Kenties et edes uskokaan häneen? kysyi Cornelia vakavalla äänellä. - --- Ja tuollaista sinä voit kysyä, vaikka tiedät, kuinka puhdasoppinen -presbyteriläinen minä olen, Cornelia. Kuinka voisi presbyteriläinen -selvitä ilman paholaista? - --- Mutta sinä varmaankin selviät? kinasteli neiti Cornelia edelleen. - -Kapteeni Jim kävi äkkiä vakavaksi hänkin. - --- Minä uskon siihen, mitä kerran kuulin erään pappismiehen -nimittävän mahtavaksi ja pahansuovaksi ja älykkääksi pahaksi -voimaksi, joka vaikuttaa maailman kaikkeudessa, vastasi hän. -- -Siihen minä uskon, Cornelia. Saat sitten nimittää sitä pahaksi -hengeksi tai pahan periaatteeksi tai paholaiseksi tai miksi ikinä -tahdot. Se on olemassa, eivätkä kaikki maailman epäuskoiset ja -vääräuskoiset yhteensä voi tehdä sitä olemattomaksi -- yhtä vähän -kuin he voivat tehdä tyhjäksi Jumalan olemassaoloa. Se voima on -olemassa ja se ei laiskottele. Mutta minä uskon sittenkin, Cornelia, -että se lopuksi kukistetaan ja voitetaan -- sano sitten minun -sanoneeni. - --- Sehän olisi erinomaista, sanoi neiti Cornelia, mutta hänen äänensä -ei kuulostanut erityisen toivehikkaalta. -- Mutta mitä paholaiseen ja -hänen tekoihinsa tulee, niin olen varmasti vakuutettu, että hän on -riivannut Billy Boothin. Oletteko kuulleet, mitä hän nyt viimeksi on -keksinyt tehdä? - --- Emme, mitä sitten? - --- Hän on polttanut vaimonsa uuden ruskean verkapuvun, josta tämä -Charlottetownissa maksoi kaksikymmentäviisi dollaria. Billy väitti -herrojen katsoneen hänen vaimoonsa aivan liian ihailevasti, kun -hänellä oli tuo puku yllään ensi kerran kirkossa. Mutta sellaisiahan -ne ovat. - --- Rouva Booth on sangen kaunis nainen ja ruskea pukee häntä -parhaiten, sanoi kapteeni Jim harkitsevasti. - --- Oikeuttaako se hänen miehensä pistämään hänen uuden, räätälillä -teetetyn pukunsa uuniin? Billy Booth on mustasukkainen houkkio, joka -tekee vaimonsa onnettomaksi. Vaimo on ollut itkemäisillään silmät -päästään tuon puvun takia. Ah, Anna, jospa minä osaisin kirjoittaa -kuten sinä! Silloin minä kyllä toimittaisin ne näytteille, useat -tämän seudun herroista, sen saat uskoa. Mutta Boothin suvun jäsenet -ovat melkein kaikki olleet päästään vialla, mikä enemmän, mikä -vähemmän. Tuon nuoren Johnny Boothin olisi eilen pitänyt viettää -häitä, mutta siitä ei voinut tulla mitään, sillä hän oli keksinyt -hankkia itselleen tuhkarokon. Ajatelkaas, kuinka kalliiksi kaikki -varustelut ovat tulleet, ja sitten hän panee kaikki tuumat sekaisin. -Oli sekin nyt oiva keksintö! - --- Mutta mitäs hän siihen taisi, että sai tuhkarokon, miesparka! - --- Sitäkin nyt kannattaisi puolustella! En minä tiedä, millä -tavoin hän sen hankki itsellensä, mutta sen tiedän erittäin hyvin, -että hääillalliset jo olivat melkein kuin pöydällä, ja nyt kaikki -pilaantuu. Sellaista tuhlausta! Kuinka sellainen voi pälkähtää -ihmisen päähän? Olisi hankkinut tuhkarokkonsa lapsena ollessaan. - --- Pikku Cornelia, nyt sinä minun mielestäni puhut pelkkää pötyä. - -Neiti Cornelia ei kunnioittanut häntä vastauksella, vaan kääntyi -sensijaan Susan Bakerin puoleen. Tämä oli vanhahko, naimaton -naisolento, ruma ulkomuodoltaan, mutta kultaa sydämeltään, ja hän oli -luvannut lähiviikkoina hoitaa yksinpalvelijan tehtävät. - --- No, kuinkas täti Mandy parka voi tänään? kysyi neiti Cornelia. - -Susan huokasi. - --- Ah, hän oli niin huono, Cornelia. Pelkään, että hän pian saa -laulaa Karitsan kiitosta taivaassa. - --- Varjelkoon, eihän hänen laitansa toki voine olla niin huonosti! -huudahti neiti Cornelia myötätunnon ja pelästyksen vallassa. - -Kapteeni Jim ja Gilbert katsahtivat toisiinsa. Sitten he nousivat -nopeasti paikoiltaan ja poistuivat huoneesta. - --- On hetkiä, huohotti kapteeni Jim naurunpuuskien välissä, -- -jolloin olisi kuolemansynti olla nauramatta. -- Ne ovat tosiaankin -verrattomia, nuo naiset, kun ne panevat parastansa! - - - - -XIX. - -PILVI PIMITTÄÄ AURINGON. - - -Kesäkuun alussa, kun hietasärkkiä reunustavat villiruusupensaat -upeilivat täydessä kukoistuksessa ja omenakukat hohtivat jokaisessa -rinteiden puutarhassa, saapui Marilla poppelikujanteen takaiseen -pikku taloon, mukanaan suunnaton mustanruskea, mittausopillisia -kuvioita muodostavin messinkinauloin koristettu matka-arkku, joka oli -saanut puoli vuosisataa asuskella rauhassa Vihervaaran ullakolla. -Susan Baker, joka sen lyhyen ajan kuluessa, minkä hän oli ollut -talossa astioita ja lattioita pesemässä, jo oli ehtinyt ruveta -sokeasti jumaloimaan "nuorta tohtorinnaa", piti aluksi Marillaa -silmällä mustasukkaisen epäluuloisesti. Mutta kun Marilla ei -sekaantunut siistimiseen eikä ruoanlaittoon eikä osoittanut mitään -Susanin ihailulle haitallisia aikeita, tyytyi tuo kunnon apulainen -hänen läsnäoloonsa ja kertoi tuttavilleen The Glenissä, että neiti -Cuthbert oli sivistynyt ja arvokas henkilö, joka tiesi paikkansa. - -Eräänä iltana, kun kuulakka avaruus vielä kuvasti iltaruskon hohdetta -ja punarintasatakielet tervehtivät riemuhymneillä illan ensi tähtiä, -havaittiin pienessä haavetuvassa äkillistä touhua ja liikettä. Sieltä -telefonoitiin The Gleniin, vanha tohtori Dave ja sairaanhoitajatar, -jolla oli valkoinen päähine ja käsivarren ympärillä valkoinen nauha, -saapuivat kiiruusti tuohon pieneen taloon. Marilla käyskenteli -edestakaisin puutarhan käytävillä valkoisten simpukkojen keskellä, -liikutellen huuliansa äänettömässä rukouksessa, ja kunnon Susan istui -keittiössä puuvillatukot korvissa ja esiliina heitettynä pään ylitse. - -Leslie, joka katsoi ulos akkunastaan ja näki, että jokainen akkuna -tuossa pienessä haavekodissa oli valaistu, vietti unettoman yön. - -Kesäkuun yö oli lyhyt, mutta niistä, jotka viettivät sen valvoen -levottomassa odotuksessa, se tuntui iankaikkisuudelta. - --- Oi, eikö tästä koskaan tule loppua? huokaili Marilla. - -Sitten hän huomasi, kuinka vakavilta sairaanhoitajatar ja tohtori -Dave näyttivät, eikä rohjennut enää kysyä mitään. Entä jos Anna --, -ei sitä ajatusta ei Marilla kestänyt ajatella päähän asti. - --- Älkää sanoko, sanoi Susan kiihkeästi vastaukseksi Marillan -katseessa kuvastuvaan äänettömään tuskaan, -- että Jumala voisi olla -niin julma että ottaisi meiltä tuon rakkaan karitsan, josta me kaikki -pidämme niin paljon. - --- Hän on ottanut muita yhtä rakkaita, sanoi Marilla sortuneella -äänellä. - -Mutta aamunkoitteessa, kun nouseva aurinko hajoitteli hietasärkkien -yläpuolelle kokoontuneita usmajoukkoja, muuttaen ne hohtaviksi -sateenkaariksi, muuttui levottomuus riemuksi tuossa pienessä talossa. -Annan henki oli pelastettu ja hänen vieressään lepäsi valkeissa -pukimissa pienen pieni neitonen, jolla oli äitinsä silmät. Gilbert, -jonka kasvot näyttivät harmailta ja riutuneilta tuon kammottavan yön -jälkeen, tuli kertomaan uutisen Marillalle ja Susanille. - --- Jumalan kiitos, sanoi Marilla päästäen helpotuksen huokauksen. - -Susan nousi ja otti puuvillatukot korvistansa. - --- Sitten laitamme aamiaista, sanoi hän pirteästi. -- Luullakseni -pala ruokaa on hyväksi meille jokaiselle. Ja sanokaa te pikku -tohtorinnalle, ettei hän olisi ollenkaan levoton, -- Susan -hoitaa kyllä tehtävänsä. Hänen ei tarvitse välittää muista kuin -pienokaisesta. - -Gilbert hymyili surunvoittoisesti poistuessaan heidän luotansa. Anna, -jonka valkoisilla kasvoilla vielä oli kärsimyksen leima, mutta jonka -silmät loistivat äitiyden pyhästä riemusta, ei tarvinnut varoituksia -huolehtia pienokaisestansa. Hän ajatteli yksinomaan häntä. Muutaman -tunnin ajan hän tunsi onnea niin suloista ja puhdasta, että hän -ihmetteli, eivätkö taivaan enkelit kadehtineet häntä. - --- Pikku Joyce, kuiskasi hän Marillan tullessa katsomaan -äskensyntynyttä. -- Me päätimme valita sen nimen, jos lapsi olisi -tyttö. Oli niin monta, joiden kaimaksi olisimme halunneet ristiä -hänet, valitseminen kävi oikein vaikeaksi, ja niin päätimme antaa -hänelle nimen Joyce -- voimmehan lyhentää se Joyksi -- se kuuluu -sievältä. Oi, Marilla, luulin jo ennenkin olevani onnellinen. Mutta -nyt tiedän, että silloin vain uneksin suloista unta onnesta... Tämä -on todellisuutta. - --- Sinä et saa puhella, Anna. Odota, kunnes käyt vahvemmaksi, -varoitteli Marilla. - --- Tiedäthän, kuinka vaikeneminen on aina ollut minulle vaikeata, -sanoi Anna hymyillen. - -Aluksi oli Anna liian heikko ja onnellinen huomatakseen, että -Gilbert ja hoitajatar näyttivät vakavilta ja että Marillan silmät -olivat kyynelissä. Mutta vähitellen hiipi pelko hänen sydämeensä, -jähmettävänä kuin merisumu rantamille laskeutuessaan. Miksi ei -Gilbert ollut iloisempi? Miksi hän ei tahtonut puhua pienokaisesta? -Miksi hän ei ollut antanut hänen pitää lasta luonansa kuin tuon -ensimmäisen autuaallisen tunnin? Eikö -- eikö kaikki ollut hyvin? - --- Gilbert, kuiskasi Anna rukoilevasti, -- eihän -- eihän -pienokaiseen nähden ole mitään vaaraa? Sano, Gilbert -- sano! - -Gilbert seisoi kauan katse käännettynä toisaanne, sitten hän kumartui -Annan puoleen katsoen hänen silmiinsä. Marilla, joka tuskan vallassa -kuunteli ovella, kuuli hiljaista, sydäntävihlovaa vaikertelua ja -pakeni keittiöön, missä Susan ääneen itkien puuhaili patojen ja -paistinpannujen kimpussa. - --- Oi tuo karitsa raukka -- tuo karitsa raukka! Kuinka hän voikaan -kestää sen, neiti Cuthbert? Hän menee samaa tietä, sen saamme nähdä. -Täällä hän on käyskennellyt iloisena ja onnellisena tulevaisia -tuumien! Mutta onhan täällä kaksi lääkäriä -- eivätkö he voi tehdä -yhtään mitään, neiti Cuthbert? - --- Luulen, ettei ole mitään tehtävissä. Lääkäritkään eivät voi tehdä -ihmeitä. Gilbert sanoo, ettei ole mitään toivoa. Lapsi oli niin kovin -heikko ja synnytys kesti niin kauan. Gilbert näki heti, ettei lapsi -voinut jäädä eloon. - --- Ja se on niin kovin sievä pieni olento, nyyhkytti Susan. -- En ole -koskaan nähnyt niin hienoja ja valkoisia pikku kasvoja -- enimmäkseen -vastasyntyneet ovat punaisia ja ryppyisiä. Ja kuinka ymmärtäväisesti -hän katsoi suurilla silmillään. Oi, tuota pikku tohtorinna raukkaa! - -Auringonlaskun aikoina kohotti tuo pieni sielu, joka oli saapunut -päivänkoitteessa, siipensä lentoon, jättäen jälkeensä haikeata surua. -Neiti Cornelia otti kuolleen pienokaisen hoitajattaren lempeistä -mutta vieraista käsistä ja verhosi nuo hennot, vahan valkoiset -jäsenet kauniiseen valkoiseen pukuun, jonka Leslie kerran oli -ommellut odotetulle vieraalle. Sitä oli Leslie itse pyytänyt. Sitten -hän vei pienokaisen jälleen sisään ja laski hänet pikku äitiraukan -viereen, joka vuodatti kuumia kyyneleitä. - --- Herra antoi ja Herra otti, rakas lapsukaiseni, sanoi Cornelia -nyyhkyttäen. -- Siunattu olkoon Herran nimi. - -Sitten hän poistui jälleen, jättäen Annan ja Gilbertin kahden -kuolleen pienokaisensa luo. - -Seuraavana päivänä laskettiin pieni kalpea Joy valkoiseen -sametilla sisustettuun arkkuun, johon Leslie oli sirottanut -hentoja orvonkukkia, ja se vietiin kirkkotarhaan lahden toiselle -puolen. Neiti Cornelia ja Marilla panivat kätköön nuo suurella -rakkaudella valmistetut pienet vaatekappaleet ja kauniin vauvakorin, -joka oli sisustettu vanulla ja jossa pehmoiset patjat olisivat -tarjonneet mukavan lepopaikan pienille lihaville jäsenille ja -haituvapeitteiselle pikku päälle. Pikku Joy ei ollut lepäävä siinä -koskaan, hän oli löytänyt viileämmän ja ahtaamman leposijan. - --- Niin käy aina meidän korkealentoisten toiveittemme, huokasi neiti -Cornelia. -- Kuinka olenkaan iloinnut tästä lapsukaisesta -- ja olin -toivonut juuri tyttöä! - --- Minä olen niin kiitollinen siitä, että Annan henki säästyi, sanoi -Marilla, tuntien väristystä muistellessaan noita synkkiä yöhetkiä, -jolloin hänen rakas tyttösensä vaelsi läpi kuoleman varjon laakson. - --- Pikku karitsa raukka! Voikohan hän enää koskaan tulla iloiseksi! -sanoi Susan. - --- Minä kadehdin Annaa, huudahti Leslie äkillisesti ja kiihkeästi. --- Ja minä kadehtisin häntä, jos hän olisi kuollutkin. Saihan hän -sentään olla äiti yhden ihanan päivän. Siitä antaisin ilolla henkeni. - --- Noin ei pidä puhua, Leslie kulta, sanoi neiti Cornelia lempeän -nuhtelevalla äänellä. - -Hän pelkäsi, että arvokas ja aina tyyni neiti Cuthbert paheksuisi -tuota tunteenpurkausta. - -Annan parantuminen edistyi hitaasti ja monet seikat tekivät tuon -ajan hänelle erityisen raskaaksi. Kukkaskomeus ja päivänpaiste eivät -enää herättäneet hänessä ihastusta, hän ei enää voinut iloita juuri -inistään, ja kun sade virtasi maahan, suri hän, että se runteli -lahden takana olevaa pientä hautaa, tuulen huokaillessa poppelien -latvoissa kuuli hän siinä surullisia ja valittavia ääniä, jotka ennen -olivat olleet hänelle outoja. - -Ystävälliset vieraat loukkasivat häntä hyväätarkoittavilla -typeryyksillään, joilla he koettivat lohduttaa häntä hänen -kärsimästään tappiosta. Phil Blakelta tullut kirje teki hänen -kuormansa yhä raskaammaksi. Phil oli kuullut pienokaisen -syntymisestä, mutta ei kuolemasta, ja hän kirjoitti Annalle hilpeän -vallattoman onnittelukirjeen, joka vihloi hänen syvimpiä sydän -juuriansa. - --- Oi, kuinka tuo kirje olisi tuottanut minulle iloa, jos pikku -lapseni vielä eläisi, sanoi hän itkien Marillalle. - --- Mutta kun pienokainen on kuollut, tuntuu se aivan -häikäilemättömältä julmuudelta -- mutta tiedänhän hyvin, että Phil ei -millään ehdolla tahtoisi tuottaa minulle mielipahaa. Oi Marilla, en -voi käsittää, kuinka koskaan enää voin tulla onnelliseksi -- minusta -tuntuu kuin kaikki tuottaisi minulle tuskaa. - --- Aika tuo hoivaa, sanoi Marilla sydän sääliä tulvillaan, joskin hän -tapansa mukaan turvautui kuluneisiin puheenparsiin. - --- Minusta tässä maailmassa ei mikään käy oikeuden mukaan, vaan -kaikki on niin ihmeellistä, sanoi Anna kapinoivin mielin. -- -Pikkulapsia syntyy maailmaan sinne, missä niistä ei yhtään välitetä --- missä ne saavat kasvaa hoidotta ja huolenpidotta -- vailla kaikkia -kehittymisen edellytyksiä -- ja ne saavat jäädä eloon. Minä olisin -rakastanut pientä tyttöstäni niin hellästi -- olisin vaalinut häntä -niin huolellisesti -- tehnyt kaikki, mitä pienen hennon ihmistaimen -hyväksi voi tehdä... Mutta minä en saanut pitää häntä. - --- Se oli Jumalan tahto, Anna, sanoi Marilla tuntien olevansa -kykenemätön ratkaisemaan kaikkeuden arvoitusta, vastaamaan -ansaitsemattoman kärsimyksen kysymyksiin. - --- Ja pikku Joyn on paljon parempi siellä, missä hän nyt on. - --- Ei, sitä minä en vähääkään usko, sanoi Anna kipeän katkerasti. Ja -nähdessään Marillan kauhistuksen hän lisäsi kiihkeästi: - --- Miksi hänen sitten piti ollenkaan syntyä -- miksi syntyy -kukaan meistä -- jos olisimme kerran onnellisempia kuolleina -tai syntymättöminä? Minä en usko, että lapsen on parempi kuolla -syntyessään kuin saada elää elämänsä -- rakastavana ja rakastettuna, --- oppia tuntemaan iloa ja kärsimystä -- voida suorittaa tehtävänsä -ja kehittää itselleen luonne, joka takaa hänelle olemassaolon -iankaikkisuudessa. Ja kuinka sinä tiedät, että Jumalan tahto oli että -hän kuolisi? Puhuimmehan eräänä iltana pahan voimasta. Ken tietää, -milloin se ryhtyy ohjaamaan elämäämme ja tapahtumain kulkua? Ja -siihen täytyy sitten tyytyä nöyrästi ja levollisesti. - --- Oi Anna, älä puhu noin, sehän on Jumalan pilkkaamista, sanoi -Marilla käyden todella levottomaksi, että Anna vaipuisi epäuskon -kuiluun. -- Me emme voi ymmärtää -- mutta uskoa meidän täytyy -- -meillä täytyy olla varma vakaumus, että kaikki tapahtuu meidän -parhaaksemme. Minä tiedän, että sinun on vaikea nyt juuri ajatella -sillä tavoin. Mutta koeta olla luja -- Gilbertin tähden! Hän on niin -levoton ja huolestunut sinun tähtesi. Voimasi eivät rupea palaamaan -niin nopeasti kuin niiden pitäisi. - --- Oi, tiedän hyvin, että olen ollut kovin itsekäs, huokasi Anna. --- Minä pidän Gilbertistä enemmän kuin koskaan ennen -- ja hänen -tähtensä tahdon elää. Mutta minusta tuntuu aivan kuin osa minun -omasta olennostani olisi haudattuna kirkkotarhaan tuolla lahden -takana. Se tuottaa niin kiihkeätä kipua sydämeeni, että pelkään -jokaista uutta päivää. - --- Tuo kipu tulee vähitellen lievenemään, Anna. - --- Ajatus, että se ehkä joskus lievenee, vaivaa minua enemmän kuin -mikään muu, Marilla. - --- Niin, minä käsitän sen kyllä, minulla on itselläni ollut -samanlainen tunne toisten seikkojen yhteydessä... Mutta mehän pidämme -kaikki sinusta niin paljon, Anna -- tahdothan toki elää! Kapteeni -Jim on ollut täällä joka päivä ja tiedustellut niin osaaottavasti -vointiasi -- ja rouva Moore harhailee täällä ympäristössä kuin -rauhaton sielu -- ja neiti Cornelia valmistelee sinulle herkkuja jos -mitä lajia. Susan ei ole siitä juuri mielissään. Mielestänsä hän osaa -valmistaa yhtä hyvää ruokaa kuin neiti Bryant. - --- Tuo kiltti Susan! Kaikki ovat olleet minua kohtaan niin herttaisia -ja enkelimäisen hyviä, Marilla. Minä en ole kiittämätön -- ja ehkäpä -sitten -- kun tuo tuimin tuska on hieman vaimennut -- voin tuntea, että -minun on mahdollista elää edelleen. - - - - -XX. - -MARGARETA, JONKA TURMA VEI. - - -Anna huomasi voivansa elää edelleen, ja tulipa vielä sellainenkin -päivä, jolloin hän jälleen hymyili neiti Cornelian sanasutkauksille. -Mutta tuossa hymyilyssä oli jotakin Annan hymyilylle vierasta, joka -ei enää ottanut siitä häipyäksensä. - -Ensimmäisenä päivänä, jolloin Anna voi lähteä ajelemaan, vei Gilbert -hänet Neljän tuulen majakkaan ja jätti hänet sinne, lähtien itse -veneellä erään kalastajakylässä asuvan potilaan luo. Vallaton tuuli -kiiti yli lahden ja hietasärkkien, ajaen vedenpinnalla pieniä -suippopäisiä valkoharjaisia laineita ja huuhdellen loivaa rannikkoa -pitkillä mainingeilla, jotka hajaantuivat hopeanhohtoisiksi pieniksi -kuohuiksi. - --- Minä olen todellakin ylpeä siitä, että te tulette ensiksi minun -luokseni, sanoi kapteeni Jim peräti hyvillään. -- Istukaa toki, olkaa -hyvä! Pelkään, että täällä on kovin tomuista tänään, -- mutta eihän -ole tarpeen katsella tomua, kun silmien edessä on tuollainen näköala, --- vai mitä sanotte? - --- Tomu ei haittaa ollenkaan, sanoi Anna, -- mutta Gilbert sanoo, -että minun pitää olla mahdollisimman paljon raittiissa ilmassa. -Luulen, että menen istumaan tuonne kallioille. - --- Haluatteko seuraa vai tahdotteko mieluummin olla yksin? - --- Jos kyseessä on teidän seuranne, niin miellyttäisi se minua paljon -enemmän kuin yksinolo, sanoi Anna lempeästi hymyillen. - -Sitten hän huokasi. Ennen hän oli varsin kernaasti ollut yksin, nyt -häntä kammotti yksinolo. Se täytti hänen mielensä aina niin haikealla -yksinäisyydentunteella. - --- Täällä on ihana pieni suojapaikka, johon tuuli ei käy, sanoi -kapteeni Jim heidän ehdittyänsä kallioitten luo. -- Täällä istun -usein. Tässä voi oivallisesti uneksia avosilmin. - --- Uneksia, sanoi Anna huokaisten. -- Minä en voi enää uneksia, -kapteeni Jim -- minulle on uneksiminen voitettu kanta. - --- Jopa jotakin, pikku rouva, tuo on vain luulottelua, sanoi kapteeni -Jim. Sitten hän lisäsi vakavammalla äänellä: - --- Tiedän kyllä, miltä teistä nyt tuntuu, -- mutta ei aikaakaan, -niin ilomielisyytenne palaa ja silloin alatte jälleen haaveksia -kuten ennen -- ja kiitätte Herraa siitä, että voitte sen tehdä. Jos -ei meillä olisi haaveitamme, ei olemassaolomme olisi paljonkaan -arvoista. Kuinka voisimme ollenkaan elää, jos emme omistaisi -kuolemattomuuden haavettamme. Ja se on haave, joka tulee toteutumaan, -siitä voitte olla varma, rouva Blythe. Tulee päivä, jolloin te saatte -nähdä jälleen pikku Joycenne. - --- Mutta silloin hän ei ole pieni sylilapseni, sanoi Anna vapisevin -huulin. -- Ah, kenties hän on, kuten Longfellow sanoo, "hempeä -neito, min verhona sulo on taivaan", -- mutta minä en tunne häntä -- -hän on minulle muukalainen. - --- Jumala on kyllä järjestänyt sen asian paremmin, siitä olen -vakuutettu, sanoi kapteeni Jim. - -Molemmat istuivat hetken vaieten. Sitten sanoi kapteeni Jim hyvin -lempeällä äänellä: - --- Pikku rouva, saanko kertoa teille Margaretasta, jonka menetin? - --- Varsin kernaasti, sanoi Anna lempeästi. - -Hän ei tiennyt ollenkaan, kuka tuo Margareta oli, mutta hän ymmärsi, -että hän nyt saisi kuulla kapteeni Jimin elämäntarinan. - --- Minua on niin usein haluttanut kertoa teille hänestä, jatkoi -kapteeni Jim. -- Tiedättekö miksi, rouva Blythe? Siksi että tahdon, -että olisi olemassa joku, joka muistaa ja ajattelee häntä, kun minä -olen poissa. En voi sietää ajatusta, ettei olisi ainoatakaan ihmistä, -joka hänet muistaisi. Ja nyt olen minä ainoa, joka muistan turman -saaliiksi joutuneen Margaretan. - -Ja niin kertoi kapteeni Jim tarinansa -- vanhan, aikoja sitten -unhoon joutuneen tarinan, sillä viisikymmentä vuotta oli jo kulunut -siitä kuin Margareta eräänä päivänä nukahti isänsä ruuheen ja joutui -vesille -- niin ainakin arveltiin tapahtuneen, sillä ei saatu koskaan -varmaa tietoa hänen kohtalostaan -- ja sitten liukui aallonmurtajan -ohi ulos ulapalle, missä sai tuhonsa kovan ukkosilman aikana, joka -äkkiä purkaantui valloilleen tuona tukahduttavan kuumana iltapäivänä --- viisikymmentä vuotta sitten! Mutta kapteeni Jimistä ei tuo puolen -vuosisadan takainen aika tuntunut kaukaisemmalta kuin eilispäivä. - --- Minä kuljeskelin rantaa pitkin kuukausimääriä tuon päivän jälkeen, -jatkoi kapteeni vapisevalla äänellä, -- merihän antaa saaliinsa -takaisin, ja odotin sellaisella kauhulla ja ilolla hetkeä, jolloin -saisin nähdä hänen suloisen, rakkaan, pienen ruumiinsa. Mutta hän -ei palannut koskaan. Mutta kerran tulee kumminkin päivä, jolloin -saan nähdä hänet, rouva Blythe. Hän odottaa minua. Toivoisin voivani -kuvata teille tarkoin hänen ulkomuotonsa, mutta sitä en voi. Olen -nähnyt kevyen, hopeanhohtoisen usman leijailevan päivänkoitteessa -hietasärkkien yläpuolella, ja se oli hänen kaltaisensa, -- ja sitten -olen nähnyt The Glenin lehdossa solakan, valkoisen koivun, jonka -lehdistö on kuin hienointa harsoa, ja se muistutti myöskin hänestä. -Hänellä oli vaaleanruskea tukka ja valkoihoiset lempeät kasvot, -pitkät, kapeat sormet kuten teillä, rouva Blythe, mutta ruskeammat -kuin teidän, sillä hän oli rannikontyttö ja sai tehdä minkä -mitäkin. Väliin herään keskellä yötä ja kuulen meren kutsuvan minua -kuten muinoin -- ja silloin minusta on aivan kuin minua kutsuisi -Margaretani. Ja kun myrskyilee ja aallot vaikeroivat ja ähkyvät, -kuulen hänen valittavan ja nyyhkyttävän niiden mukana. Mutta kun ne -nauravat sellaisina päivinä, jolloin aurinko paistaa ja vesi hiljaa -karehtii -- silloin kuulen hänenkin nauravan -- hellää ja samalla -veitikkamaista nauruansa. Meri otti hänet minulta, Margaretani, mutta -tulee päivä, jolloin saan hänet jälleen, rouva Blythe. Merellä ei ole -valtaa erottaa meitä iankaikkisiksi ajoiksi. - --- Olitte kiltti, kun kerroitte tuosta minulle, sanoi Anna. -- Olen -usein ihmetellyt, miksi te lämpimine sydäminenne olette elänyt -elämänne yksin. - --- En ole voinut koskaan kiintyä keneenkään toiseen. Margaretani, -jonka menetin, vei sydämeni mukanansa -- tuonne kauas, sanoi -vanha kapteeni, joka oli viisikymmentä vuotta pysynyt uskollisena -hukkuneelle morsiamelleen. -- Ettehän pahastu, rouva Blythe, jos -väliin johdan puheen häneen? Nyt se tuottaa minulle iloa -- tuskan -oan on särky jo aikoja ajanut pois, ja sydämessäni on jäljellä -vain hänen siunattu muistonsa. Minä tiedän, että te ette unohda -häntä koskaan. Ja jos vuodet, kuten toivon, aikanaan tuovat uutta -pikkuherrasväkeä teidän taloonne, niin pyydän teitä lupaamaan, että -te kerrotte heille tarinan Margaretastani, jonka turma vei, niin -ettei hänen nimensä joudu unhoon niiltä, jotka elävät hänen jälkeensä. - - - - -XXI. - -MUURI MURTUU. - - --- Anna, sanoi Leslie, katkaisten äkkiä hetken vaitiolon, -- et -aavistakaan, kuinka hyvältä tuntuu saada istua jälleen täällä sinun -tykönäsi ja saada tehdä työtä, jutella -- tai vaieta -- kanssasi. - -He istuivat yhdessä lemmikkimätästen keskellä puron partaalla Annan -puutarhassa. Vesi vieri hiljaa loristen pieninä pyörteinä heidän -ohitsensa, koivujen lehdistöt loivat heihin varjonsa, hietakäytäviä -reunustivat kukkivat ruusut. Aurinko läheni taivaanrantaa, ilma oli -täynnä vienoa musiikkia. Tuuli soitteli säveleitään talonviereisessä -honkametsikössä, toisia säveleitä saapui aaltojen huuhtelemalta -hietarannikolta ja tuulenhenkäysten mukana lahden takaa kirkolta. -Anna piti kirkonkellojen soinnista, mutta nyt se aina herätti -hänessä surunvoittoisia ajatuksia, -- sehän toi viestejä hänen pikku -sydänkäpyseltänsä, joka uinui kirkkotarhan muurin vieressä vihreän -kummun alla. - -Hän katsoi kysyvästi Lesliehin, joka oli laskenut työnsä syliin ja -jutteli harvinaisen avomielisesti. - --- Tuona kauheana yönä, jolloin sinä olit niin sairas, jatkoi hän, --- luulin, ettemme kenties saisi enää koskaan puhella keskenämme -ja käydä yhdessä kävelemässä ja työskennellä yhdessä. Ja silloin -ymmärsin niin hyvin, mitä sinun ystävyytesi vähitellen oli alkanut -merkitä minulle, -- nimittäin juuri sitä, mitä sinä aluksi tahdoit, -että se minulle merkitsisi, -- ja minä ajattelin, kuinka paha ja -kurja minä itse olin ollut. - --- Leslie, Leslie -- minä en salli kenenkään käyttää noin rumia -sanoja ystävistäni! - --- Mutta sehän on totta, -- olen ollut niin halpamielinen ja katala, -ettet voi sitä kuvitellakaan... Ja nyt minun täytyy tehdä sinulle -tunnustus, -- tiedän, että tulet minua halveksimaan, mutta en voi -siihen mitään. Voitko ajatella, että talven pitkään ja nyt keväällä -on ollut hetkiä, jolloin olen vihannut sinua. - --- Sen olen tiennyt, sanoi Anna tyynesti. - --- Tiesit sen? - --- Tiesin kyllä, näin sen silmistäsi. - --- Ja kumminkin sinä yhä edelleen pidit minusta ja olit ystäväni? - --- Ethän sinä vihannut minua kuin silloin tällöin, Leslie, Väliin -pidit minusta, luullakseni. - --- Sen tein kyllä. Mutta tuo toinen tunne oli aina jäljellä syvinnä -sydämessäni ja se turmeli kaiken. Minä hillitsin sitä -- väliin -unohdin sen tykkänään -- mutta äkkiä se saattoi tulla jälleen esiin -ja saada minut valtaansa. Minä vihasin sinua siksi, että kadehdin -sinua -- oi, väliin olin suorastaan sairas pelkästä kateudesta. -Sinulla oli herttainen pieni koti -- sait osaksesi rakkautta -- -ja onnea -- sinulla oli onnelliset tulevaisuudenunelmasi. Omistit -kaikkea, mitä minä kaihosin -- enkä ollut koskaan saanut -- enkä -saa koskaan. Oi, en koskaan... Siinä juuri oli tuskani ota. En -olisi kadehtinut sinua, jos olisin uskaltanut toivoa, että elämäni -kääntyisi koskaan parempaan päin. Mutta sellaista toivoa ei minulla -ollut -- ja se juuri tuntui minusta niin järkyttävän kohtuuttomalta. -Oi, minä häpesin tuota tunnetta -- häpeän sitä nyt kanssasi -puhuessani -- mutta minun oli mahdoton voittaa se. Sinä yönä, -jolloin pelkäsin, ettet sinä enää toipuisi -- silloin luulin saavani -rangaistuksen halpamaisuudestani... Oi, kuinka pidinkään sinusta -silloin! Anna, minulla ei ole äitini kuoltua ollut ainoatakaan -ihmisolentoa, josta olisin voinut pitää -- ainoastaan Dickin vanha -koira -- ja on niin kauheata, kun ei voi pitää kenestäkään -- elämä -käy niin tyhjäksi -- eikä ole mitään niin kammottavaa kuin tyhjyys. -Sinusta olisin voinut pitää niin paljon -- jos ei tuota toista -kammottavaa tunnetta olisi ollut, joka turmeli kaikki... - -Leslie vapisi, ja hänen puheensa kävi melkein sekavaksi, niin -järkytetty oli hänen mielensä. - --- Älä puhu noin, Leslie, rukoilen sinua! Käsitän sinut niin hyvin -- -miksi kiusaat itseäsi itsesoimauksilla? - --- Minun täytyy saada puhua. Saatuani tietää, että jäisit eloon, -lupasin itselleni, että kertoisin sinulle kaikki, kun olisit jälleen -parantunut -- ja etten enää käyttäisi hyväkseni ystävyyttäsi ja -seuraasi, ilmaisematta sinulle, kuinka vähän niitä ansaitsen. Olen -ollut niin peloissani -- ettet sinä enää tahtoisi seurustella -kanssani, Anna. - --- Sitä ei sinun tarvitse pelätä, Leslie. - --- Oi, olen siitä niin iloissani -- et aavistakaan, Anna, kuinka -iloissani minä olen. -- Leslie pani ristiin päivettyneet kätensä, -joihin työ oli jättänyt jälkensä, hillitäksensä niiden vavistusta. --- Mutta kun nyt olen alkanut, tahdon kertoa sinulle kaikki. Et -varmaankaan muista tuota iltaa, jolloin näin sinut ensi kerran, -- en -tarkoita kohtaamistamme rannalla... - --- Ei, sehän oli tuo ilta, jolloin Gilbert ja minä tulimme ajaen -tietä pitkin, -- se oli hääpäivämme ilta. Sinä ajoit hanhiasi -rinnettä alas. Muistan sen erittäin hyvin! Ihailin kauneuttasi -- -viikkomääriä mietiskelin, kuka sinä olit. - --- Tiesin, ketä te olitte, vaikka en ollut koskaan nähnyt kumpaakaan -teistä. Olin kuullut puhuttavan nuoresta lääkäristä, jonka piti -nuoren rouvansa kanssa muuttaa neiti Russelin pieneen taloon. Juuri -tuona hetkenä, Anna, sai vihantunteeni alkunsa. - --- Minä näin kasvojesi epäystävällisen ilmeen -- mutta koetin -uskotella itselleni, että olin erehtynyt -- sillä mistä olisikaan se -voinut aiheutua! - --- Sanopa se! Mutta se johtui siitä, että sinä näytit niin -onnelliselta. Nyt sinun täytyy myöntää minun olevan oikeassa -sanoessani, että olin ilkeä ja halveksittava -- ajatteles, että -vihasin toista naista siitä syystä vain, että hän oli onnellinen -- -vaikkei hänen onnensa riistänyt minulta mitään! Siksi en tullut sinua -tervehtimäänkään. Tiesinhän hyvin, että minun olisi ollut tultava --- yksin Neljän tuulen vaatimattomat seurustelutavatkin olisivat -sitä vaatineet... Mutta en voinut pakottautua siihen. Istuin usein -akkunan ääressä sinua tarkaten -- näin sinut miehesi kanssa illoin -kävelemässä puutarhassa -- ja usein sinä juoksit poppelikujannetta -pitkin häntä vastaan. Oi, mitä tuskaa silloin tunsin... Ja kumminkin -olisin toisaalta niin kernaasti tutustunut sinuun. Tunsin, että -olisin voinut pitää sinusta, jos en olisi ollut niin kurja -- ja -olisin voinut saada jotakin, mitä en koskaan ollut omistanut -- -luotettavan, yhdenikäisen ystävättären. Ja muistatko vielä tuon -illan, jolloin kohtasimme toisemme rannalla? Pelkäsit minun luulevan, -että sinä olit hiukan päästä vialla. Pikemmin olisi sinulla ollut -syytä ajatella sitä minusta. - --- Eipä suinkaan -- mutta en todellakaan voinut oikein käsittää -sinua, Leslie. Toisena hetkenä osoitit halua tutustua minuun -- -toisena torjuit minut luotasi. Ehdotit itse, että me sinuttelisimme -toisiamme, mutta erotessamme nimitit minua rouva Blytheksi. - --- Olin niin onneton sinä iltana. Tuo päivä oli ollut minulle niin -raskas. Dick oli ollut niin tavattoman itsepintaisella tuulella. -Tavallisesti hän on jokseenkin kiltti ja myöntyväinen. Mutta -väliin hän sattuu joutumaan pahalle tuulelle. Sydäntäni kirveli -niin kovin -- kiiruhdin siksi rantaan, heti kun olin saanut hänet -vuoteeseen. Se oli ainoa turvapaikkani. Siellä istuin ajatellen -kuinka isä parkani oli lopettanut elämänsä, ja minä mietiskelin, -eikö minun itseni vielä jonakin päivänä kävisi samaten. Oi, mieleni -oli tulvillaan synkkiä ajatuksia... Ja silloin sinä tulit tanssien -rantaa pitkin iloisen ja onnellisen lapsen kaltaisena. Silloin --- silloin tunsin sinua kohtaan pistävämpää vihaa kuin koskaan -senjälkeen. Ja kumminkin käytin hyväkseni ystävällisyyttäsi. Tunteet -vaihtelivat sydämessäni hetkestä hetkeen. Kotiin tultuani minä itkin -ajatellessani häpeissäni, mitä sinä olitkaan miettinyt minusta. Mutta -on aina ollut juuri samanlaista täällä käydessäni... Väliin olen -ollut sopusointuisella mielellä, ja silloin on käyntini tuottanut -minulle pelkkää iloa. Mutta toisin kerroin on tuo inhottava tunne -saanut minut valtaansa ja turmellut kaikki. On ollut aikoja, jolloin -sinun ja koko talosi näkeminen on tuottanut minulle polttavaa tuskaa. -Sinulla oli niin paljon herttaisia, somia pikkukapineita, joita en -voinut sietää. Tiedätkös -- kuuluu hullunkuriselta -- mutta aivan -erikoisesti minä vihasin sinun posliinikoiriasi. Oli hetkiä, jolloin -sormeni oikein syyhyivät halusta ottaa Gogia ja Magogia niskasta ja -paiskata yhteen niiden mustat nykerönenät... Sinä hymyilet, Anna, -mutta minulle se ei ollut hauskaa... Tänne minä tulin ja näin sinut -ja Gilbertin kirjoinenne ja kukkinenne ja kotijumalinenne, kuulin -pilanne ja sanasutkauksenne, tarkkasin kuinka rakkautenne ilmeni -joka katseessanne ja sanassanne, itsenne siitä tietämättä -- ja -sitten palasin kotiin -- helvettiini! Oi Anna, minä en luule, että -luonnostani olen kateellinen tai halpamielinen. Nuorena tyttönä -täytyi minun olla vailla monenmoista, jota näin tovereitteni -omistavan -- enkä minä silti tuntenut mielenkarvautta! Mutta on kuin -viha ja kataluus viime aikoina olisivat saaneet sydämeni valtaansa! -- - --- Leslie rakkaani, älä puhu itsestäsi noin kovia sanoja! Sinä et -ole kateellinen etkä halpamielinen. Se elämä, jota olet pakosta -viettänyt, ei ole tietysti voinut olla vaikuttamatta tunne-elämääsi --- sehän ei olisi ajateltavissakaan -- mutta vähemmän hieno ja jalo -luonne kuin sinun olisi joutunut tykkänään harhatielle. En ole -tahtonut keskeyttää sinua, koska arvelin parhaaksi antaa sinun mielin -määrin keventää sydäntäsi. Mutta jätä nyt jo kaikki itsesoimaukset! - --- No, olkoon menneeksi! Mutta tahdoin, että näkisit minut oikeassa -valossa. Kun sinä kerroit minulle ilosta, jota keväällä odotit -- -silloin oli kuin olisin menettänyt järkeni. En koskaan voi unohtaa, -että silloin käyttäydyin niin anteeksiantamattomalla tavalla. Itkin -sitten kotona niin katkeran katumuksen vallassa. Ja monet hellät -ajatukset ja anteeksipyynnöt ompelin tuohon pieneen mekkoon, jonka -sinulle annoin. Mutta olisihan minun pitänyt ymmärtää, että se mitä -minä valmistin, kelpasi ainoastaan -- kuolinvaatteeksi. - --- Leslie rakkaani, tuohan on sairaalloista kuvittelua -- koeta -vapautua sellaisista ajatuksista! Tulin niin iloiseksi saadessani -tuon mekon, ja minulle tuottaa tyydytystä ajatus, että pikku Joyceani -verhoaa puku, jonka sinä olet ommellut mieli täynnä ystävyyttä minua -kohtaan. - --- Anna, tiedätkös, -- minä luulen, että tulen aina pitämään sinusta -tämän jälkeen. En luule, että nuo kateelliset ja vihamieliset tunteet -enää koskaan saavat minua valtaansa... Tuntuu niin helpottavalta -saada puhua avomielisesti kanssasi. Tuntuu aivan siltä kuin olisin -avannut pimeän huoneen oven, katsoakseni jotakin inhottavaa hirviötä, -jonka arvelin olevan siellä vaanimassa... Mutta valon virratessa -sisään ilmenee, että hirviö olikin vain synkkä varjo, jonka valo on -karkoittanut. Ja nyt ei se enää saa asettua meidän välillemme. - --- Ei, ei koskaan, Leslie, nyt olemme löytäneet toisemme, ja olen -siitä niin iloinen. - --- Toivon, ettet käsitä minua väärin, jos sanon vieläkin erään -seikan. Anna, sydänjuuriani vihloi, kun sinä menetit pikku tyttösi, -ja jos olisin voinut pelastaa hänet hakkaamalla poikki toisen käteni, -olisin sen tehnyt. Mutta surusi on saattanut meidät lähemmäksi -toisiamme. Sinun sekoittamaton onnesi ei ole enää muurin tavoin meitä -erottamassa. Oi, älä käsitä minua väärin, rakkaani, en iloitse siitä, -ettei onnesi enää ole täydellinen -- sen voin vilpittömästi vakuuttaa --- mutta on sittenkin niin, että tuon muutoksen jälkeen ei ole mitään -kuilua välillämme. - --- Käsitän senkin, Leslie. Ja nyt jätämme sikseen entiset ja -unohdamme kaikki ikävyydet. Nyt tulee kaikki muuttumaan. Näetkös, -Leslie -- minusta tuntuu aivan siltä, että elämällä on sinulle -varattuna jotakin oikein kaunista ja ihanaa. - -Leslie pudisti päätänsä. - --- Ei, sanoi hän väsyneesti. -- Ei ole mitään toivoa. Dick ei parane -koskaan. Ja joskin hänen muistinsa ja muut sielunlahjansa palaisivat --- oi Anna, silloin kävisi oloni vain pahemmaksi, paljon pahemmaksi -kuin se nyt on. Mutta tätähän sinä et voi ymmärtää -- sinä, joka -avioliitossasi olet onnellinen... Anna, onko neiti Cornelia kertonut -sinulle, mistä syystä minä otin Dickin? - --- On kyllä. - --- Se on hyvä, -- tahdoinkin, että tietäisit sen. Mutta en olisi -voinut pakottautua ottamaan tuota asiaa puheeksi, jos sinä et olisi -tiennyt siitä mitään. Anna, minusta tuntuu, että elämäni on ollut -niin raskasta aina siitä saakka, kun olin kahdentoistavuotias -lapsi... Sitä ennen oli minulla niin onnellinen lapsuus. Me olimme -kyllä hyvin köyhiä, -- mutta emme välittäneet siitä paljoakaan. Isäni -oli niin miellyttävä ihminen -- niin lahjakas ja hellä ja herttainen. -Me olimme kuin kaksi yhdenikäistä ystävää -- kaiken muistinaikani. -Ja äitini oli niin suloinen. Hän oli hyvin, hyvin kaunis. Minä olen -hänen näköisensä, mutta hän oli paljon kauniimpi. - --- Neiti Cornelia sanoo, että sinä olet vieläkin kauniimpi kuin hän. - --- Neiti Cornelia erehtyy -- taikka ehkä hän arvostelee -puolueellisesti. Kenties minulla on parempi ryhti -- äitini oli niin -hento ja hoikka ja hän kävi kovasta työstä kumaraharteiseksi -- -mutta kasvot hänellä oli kuin enkelillä. Ne herättivät minussa pyhää -kunnioitusta. Me jumaloimme häntä kaikki -- isä, Kenneth ja minä. - -Anna muisti, että neiti Cornelia oli antanut aivan toisenlaatuisen -kuvauksen Leslien äidistä. Mutta eikö rakkauden suoma käsitys ollut -oikeampi? -- Eihän sentään käynyt kieltäminen, että Rose West oli -menetellyt perin itsekkäästi houkutellessansa tyttärensä menemään -avioliittoon miehen kanssa, josta tämä ei välittänyt. - --- Kenneth oli veljeni, jatkoi Leslie. -- Oi, en voi sanoin selittää, -kuinka rakas hän minulle oli. Ja hän kuoli mitä kammotta vimmalla -tavalla. Oletko kuullut, kuinka se tapahtui? - --- Olen. - --- Anna, näin hänen pienet kasvonsa, kun pyörä kulki hänen ylitsensä. -Hän kaatui selälleen. Anna -- Anna -- näen sen edessäni vielä tänäkin -hetkenä... Tulen näkemään sen aina. Anna, ainoa pyyntöni hänelle, -joka asuu pilvien takana, on että tuo näky haihtuisi mielestäni... Oi -Herra Jumala! - --- Leslie rakkaani, älä puhu enää siitä! Minä tiedän kaikki -- jätä -nuo yksityiskohdat, jotka turhaan järkyttävät mieltäsi. Tuo näky -tulee haihtumaan. Ajattele pientä veljeäsi sellaisena kuin hän oli -leikkiessänne, kun istuit pitäen häntä sylissäsi... - -Leslie pyrki tointumaan mielenliikutuksestansa ja jatkoi hetkisen -kuluttua: - --- Sitten alkoi isäni terveys heikontua ja hän kävi raskasmieliseksi --- ei enää jaksanut punnita tekojansa... Ehkä olet kuullut siitäkin? - --- Olen kyllä, rakkaani. - --- Sitten oli minulla enää äitini jäljellä. Mutta minä olin -kunnianhimoinen ja minulla oli päämäärä, jota kohden pyrin. Aioin -hankkia itselleni hyvän valmistuksen ja ehtiä pitkälle... Opiskeluni -ohella aioin antaa opetusta ja ansaita. Minulla oli jokseenkin suuret -tuumat, sen saat uskoa... Mutta mitä hyödyttää puhua?... Jätän ne -siksensä -- sinähän tiedät, kuinka sitten kävi. En voinut kestää -ajatusta, että pikku äiti raukkani, joka kaiken ikänsä oli ollut -niin kovassa työssä, joutuisi pois kodistansa. Olisinhan kaiketi -voinut ansaita elatuksen meille molemmille. Mutta siihenhän olisi -kestänyt jonkunverran aikaa... Ja oli kysymys vanhasta kodistamme, -näetkös... Sinne oli hän tullut morsiamena -- ja hän oli pitänyt niin -paljon isästäni -- kaikki hänen muistonsa olivat siellä. En voi vielä -tänäänkään katua mitä tein ajatellessani, että tein hänen viimeisen -elämän vuotensa onnelliseksi. Mitä Dickiin tulee, niin en naimisiin -mennessäni tuntenut häntä kohtaan vastenmielisyyttä -- ainoastaan -välinpitämättömyyttä. Minä tiesin, että hänellä oli hiukan taipumusta -juoppouteen -- mutta en ollut koskaan kuullut hänen suhteestansa -tuohon kalastajakylän tyttöön. Jos olisin tiennyt siitä, en luule, -että huolenpito äidistäni olisi voinut taivuttaa minua menemään -avioliittoon hänen kanssaan... Sittemmin rupesin häntä inhoamaan -- -mutta sitä ei äitini koskaan saanut tietää. Hän kuoli -- ja minä -olin yksin maailmassa. Olin vain yhdeksäntoista vuoden vanha -- ja -olin yksin. Dick oli matkustanut tiehensä aluksella "Neljä sisarta". -Toivoin, että hän vastedes oleskelisi paljon matkoilla. Merimiehen -elämä oli aina houkutellut häntä. Mitään muuta en voinut toivoa -tulevaisuudelta...No niin -- kapteeni Jim toi hänet jälleen kotiin, -kuten tiedät, ja sitten ei minulla ole juuri paljon lisättävää. Nyt -tunnet, Anna, minut kaikkein pahimmalta puolen -- olen paljastanut -kaikki... Tahdotko yhä edelleen olla ystäväni? - -Anna katsoi koivunrunkojen välitse taivaalle, missä puolikuun -valkoinen sirppi purjehti kohden auringonlaskun merta. Hänen kasvonsa -olivat hyvin lempeät. - --- Minä olen sinun ystäväsi -- ja sinä minun -- ainiaan, sanoi hän. --- Sellaista ystävää ei minulla ole ollut koskaan ennen. Minulla -on ollut monta rakasta ystävää, joista olen pitänyt paljon, mutta -sinussa, Leslie, olen löytänyt muutakin kuin noissa toisissa. Rikas -luontosi voi tarjota minulle enemmän -- ja minulla on myöskin enemmän -annettavaa kuin ollessani ajattelematon tyttönen. Me olemme molemmat -naisia -- ja ainaiset ystävät. - -He puristivat toistensa kättä ja hymyilivät toisillensa läpi -kyynelten, jotka täyttivät sekä tummanharmaat silmät että -merensiniset. - - - - -XXII. - -TÄTI CORNELIA RYHTYY NEUVOTTELUIHIN. - - -Gilbert tahtoi, että Susan jäisi tuohon pieneen taloon apulaiseksi -koko kesän ajaksi. Anna vastusteli aluksi. - --- Meillä on niin kodikasta ja hauskaa kahden kesken, Gilbert. Tuntuu -häiritsevältä, kun talossa on vieras henkilö. Susan on toimelias ja -herttainen, mutta eihän hän sittenkään kuulu meihin. Eikä minulle -koidu mitään vahinkoa siitä, jos suoritan yksin kaikki askareet. - --- Sinun täytyy noudattaa lääkärisi määräystä, sanoi Gilbert. -- -Muistatko tuon vanhan sananlaskun, että suutarien vaimot käyvät -ilman kenkiä ja lääkärien vaimot kuolevat nuorina? En tahdo, että se -toteutuisi minun talossani. Sinä olet hyvä ja pidät Susanin talossa, -siksi kuin käyntisi käy jälleen joustavaksi ja poskesi pyöreiksi. - --- Olkaa vain aivan levollinen, pikku tohtorinna, sanoi Susan, joka -oli tullut huoneeseen Gilbertin puhuessa. -- Hoitakaa te itseänne, -huolehtimatta ruokahuoneesta ja aitasta. Susan ei aio laiskotella. -Eiköhän ole sentään hauska antautua toisten hemmoteltavaksi. Minä -kuljetan joka aamu kahvin sänkyyn. - --- Kiitoksia vain, mutta siihen minä en suostu, nureskeli Anna. -- -Olen samaa mieltä kuin neiti Cornelia, nimittäin, että on häpeä -terveen naisen syödä aamiainen vuoteessa -- ja että sen, joka niin -tekee, ei kannata ihmetellä miesten järjettömyyksiä. - --- Corneliasta vähät! sanoi Susan sanomattoman halveksivasti. -- -Hänestäpä juuri kannattaisi puhua! Toivon, että rouva on niin viisas, -ettei välitä Cornelia Bryantin lörpötyksistä. Minä en käsitä, -miksikä hänen aina täytyy haukkua miehiä, jos nyt onkin osunut -jäämään vanhaksipiiaksi. Naimatonhan minäkin olen, mutta ette silti -kuule minun koskaan sanovan pahaa sanaa miehistä. Pidän aina heidän -puoltansa. Minä olisin kyllä mennyt mielelläni naimisiin, jos olisi -siksi tullut. Eikös ole ihmeellistä, ettei kukaan ole kosinut minua --- mitäs tohtorinna siihen sanoo? Enhän minä ole erityisen korea -katsoa, mutta enhän minä ole sen rumempi kuin useimmat tämän puolen -naiduista naisistakaan. Mutta minulla ei ole vielä koskaan ollut -ainoatakaan ihailijaa. Mikähän siihen mahtanee olla syynä? - --- Varmaankin oli siksi nähty, tuumiskeli Anna perin vakavana. - -Susan nyökkäsi. - --- Siinä tohtorinna osasi oikeaan. Se oli kai määrätty kohtalokseni, -ja on lohdullista ajatella sillä lailla. Enhän minä harmittele sitä, -ettei kukaan ole minua tahtonut, jos Kaikkivaltias viisaudessaan on -niin määrännyt. Mutta välistä tulee epäilyksiä mieleeni. "Varokaa, -piru voi panna latingin pyssyyn!", sanoi isäukko aina, kun me lapset -kotona keittiössä tähtäsimme toisiamme haloilla. Ajatelkaas, jos tuo -onkin pahan juonia, että minun pitää käydä niin yksin ilman ystävää! -Silloin ei sitä voi kantaa yhtä kärsivällisesti. Mutta voisihan -olla niinkin, lisäsi Susan ja hänen kasvonsa kirkastuivat, -- ettei -vieläkään ole liian myöhäistä. Hyvää kannattaa odottaa kauemminkin. -Välistä muistelen muuatta vanhaa renkutusta, jota tätini usein -hyräili: "Ken hanhi-immen nähnyt on, niin ruman, pörröisen, Ettei se -syöntä uroksen vahaisi tenhoten." -- "Missä on vielä eloa, siellä -on toivoakin", sen tietää tohtori parhaiten, ja epätoivoon ei pidä -joutua ennenkuin makaa arkussaan... Mutta nyt minä menen laittamaan -vasikkapyytä persiljan ja hyvän kermakastikkeen kera. Olen huomannut, -että tohtori pitää vasikkapyystä, ja minusta on hauska laittaa ruokaa -herroille, jotka panevat arvoa sille vähälle, mitä laittaa. - -Iltapäivällä tuli neiti Cornelia käymään saapuen taloon hengästyneenä -huohottaen. - --- Saatana ja maailma jättävät minut joltisestikin rauhaan, mutta -oma lihani tuottaa minulle hankaluutta, selitti hän vaipuen mukavaan -tuoliin. -- Sinä et koskaan näytä siltä, kuin kuumuus vaivaisi -sinua vähääkään, Anna hyvä. Minusta on kuin tuntisin kirsikkahillon -tuoksua ilmassa! Lämmin hillo on parasta, mitä tiedän. Rakkaani, -pyydäpä minut teelle ja tuo tänne hiukan hilloa leivän mausteeksi. -Olen tuskin syönyt ainoatakaan kirsikkaa tänä kesänä. Gilmanin -poikaviikarit ovat varastaneet kaikki minun kirsikkani, vaikka niitä -oli niin paljon, että puut taipuivat. - --- Odotapa hiukan, keskeytti hänet kapteeni Jim, joka oli istunut -huoneen kulmauksessa lukemassa erästä meriromaania. -- Sillä tavoin -ei sinun pidä sanoa Gilmanin äidittömistä poikaraukoista, ellei -sinulla ole täysin varmoja todisteita. Tosinhan heidän isässänsä on -hiukan varkaan vikaa, mutta eihän poikia silti sovi sanoa varkaiksi. -Varmaankin ovat harakat syöneet sinun kirsikkasi, niitä on ollut niin -hirveän paljon tänä kesänä. - --- Harakat? kertasi neiti Cornelia halveksivasti. -- _Harakat!_ -Silloin ne ovat olleet kaksijalkaisia harakoita! - --- Aivan niin! Näillä seuduin ovat harakat enimmäkseen sitä mallia, -sanoi kapteeni Jim peräti vakavana. - -Neiti Cornelia tuijotti häneen muutaman sekunnin. Sitten hän -painautui taapäin keinutuoliinsa antautuen mitä hiilittömimmän -naurunpuuskan valtaan. - --- Siinäpä pääsit nyt kerrankin voitolle, Jim Boyd. Katsos vain, -kuinka äärettömän hyvillään hän on, Anna. Suu ulottuu korviin saakka! -Mutta mitä harakkain jalkoihin tulee, niin jos niillä on pitkät, -paljaat, päivänpaahtamat sääret ja repaleiset siniset housut, jotka -huiskivat perin luisevien polvien ympärillä -- minkä kaiken näin -akkunastani hyvin selvästi eräänä aamuna viime viikolla -- niin pyydän -kyllä Gilmanin pojilta anteeksi. Kun ehdin alas, olivat ne poissa. En -voinut käsittää, kuinka ne ehtivät pakoon niin nopeasti, mutta nythän -sen tiedän, kuultuani kapteeni Jimin asianymmärtämystä osoittavan -selityksen. Ne lensivät tiehensä, se on selvää. - -Kapteeni Jim nauroi ja lähti pois, mielipahaksensa estettynä -noudattamasta kutsua jäädä teetä juomaan ja syömään kirsikkahilloa -vehnäleivän kera. - --- Minä olen matkalla Leslien luo kysymään, tahtooko hän ottaa -täysihoitolaisen, kertoi nyt neiti Cornelia. -- Sain eilen kirjeen -Torontosta, eräältä rouva Dalyltä, joka asui kaksi vuotta sitten -jonkun aikaa minun luonani. Hän tahtoi, että minä ottaisin nyt -kesäksi erään hänen hyvän ystävänsä asumaan luokseni. Hänen nimensä -on Owen Ford ja hän on sanomalehtimies. Edelleen on hän tämän talon -ensimmäisen asukkaan, tuon opettajan, tyttärenpoika. John Selwynin -vanhin tytär meni naimisiin erään Ontariosta kotoisin olevan miehen -kanssa, jonka nimi oli Ford, ja tämä Ford on hänen poikansa. Hän -tahtoo nähdä tämän seudun, missä hänen äitinsä vanhemmat ovat -asuneet. Hän oli keväällä pahasti sairaana lavantaudissa eikä ole -vielä täysin toipunut, siksi on tohtori määrännyt, että hänen on -oleskeltava merenrannalla. Hän ei tahdo hotelliin, vaan haluaisi -saada kodikkaamman asunnon. Minä en voi ottaa häntä, sillä matkustan -pois elokuussa. Minut on valittu edustajaksi erääseen Kingsportissa -pidettävään suureen naiskokoukseen ja matkustan tietysti sinne. Enhän -tosin tiedä, haluaako Leslie nähdä vaivaa ottaa hänet, mutta sopiihan -kysyä, sillä ketään muuta en tiedä. Ellei Leslie häntä ota, täytyy -hänen kaiketi tyytyä asumaan jossakin noista lahden tuolla puolen -olevista vieraskodeista. - --- Kun olet käynyt hänen luonansa, niin tee hyvin ja palaa tänne, -että voit auttaa meitä kirsikkapaistoksen syönnissä, sanoi Anna. -- -Ota mukaasi myöskin Leslie ja hänen miehensä, ellei heillä ole mitään -estettä. -- Vai matkustat sinä Kingsportiin. Kuinka sinun tulee -siellä hauska! Saan kaiketi lähettää sinne mukanasi kirjeen eräälle -hyvälle ystävälleni, rouva Jonas Blakelle. - --- Olen pyytänyt ja rukoillut rouva Thomas Holtia tulemaan mukaani, -sanoi neiti Cornelia äänensävyllä, josta ilmeni, kuinka turhia -hänen pyyntönsä olivat olleet. -- Hänelle tekisi niin hyvää tulla -virkistäytymään henkevässä naisellisessa ilmapiirissä. Hän tappaa -itsensä työllä. Tom Holt osaa virkata kauniita välipitsejä -- mutta -huolehtimaan perheestänsä hän ei pysty. Hän ei ikinä ehdi ajoissa -valmiiksi, jos on tehtävä jotakin kunnollista työtä, mutta hän on -oikea aamunvirkku, kun on kysymyksessä ottaa onkivapa ja matorasia ja -mennä kalastamaan. Mutta sellaisiahan ne ovat. - -Anna hymyili. Hän oli oppinut oivaltamaan, että neiti Cornelian -arvosteluissa Neljän tuulen perheenisistä oli hiukan tinkimisen -varaa. Jos hän olisi luottanut niihin sokeasti, olisi hänen täytynyt -saada se käsitys, ettei koko maailmassa ollut runsaampaa kokoelmaa -heittiöitä ja rappiolle joutuneita miehiä ja orjuutettuja aviovaimoja -kuin Neljässä tuulessa. Niinpä tiesi Anna myöskin nyt kysymyksessä -olevasta Tom Holtista, että hän oli mallikelpoinen aviomies, -hellästi rakastettu isä ja erinomainen naapuri. Jos hänellä kenties -olikin hiukan taipumusta elää ilman huolta huomisesta ja jos hän -kernaammin harjoitti kalastusta, johon hän oli ollut mielistynyt -lapsuudestaan saakka, kuin maanviljelystyötä, mihin hänet oli -pakotettu -- ja jos hän vielä kaiken lisäksi huvittelihe kaikessa -viattomuudessa pitsinvirkkauksella ja koruompelulla -- niin ei -kukaan muu kuin neiti Cornelia liene voinut katsoa noita seikkoja -raskaiksi rikoksiksi. Holtin vaimo oli emäntä, joka hoiti talouttaan -innolla ja hartaudella, perhe tuli hyvin toimeen tilan tuotolla, ja -nuo vantterat ja voimakkaat lapset, jotka olivat perineet äitinsä -tarmon, pyrkivät jo kukin kantamaan kortensa yhteiseen pesään. Ei, -onnellisempaa perhettä kuin Holtin ei ollut koko Glen S:t Maryssä. - -Neiti Cornelia palasi varsin tyytyväisenä Leslie Mooren tyköä. - --- Hän ottaa hänet, julisti hän. -- Hän ei tahtonut päästää sellaista -tilaisuutta käsistänsä. Hänen pitää ansaita hiukan rahaa, sillä -hän aikoo antaa kattaa talonsa uudelleen syksyksi, ja hän oli -ollut ymmällä, mistä hän sen saisi. Arvelen, että kapteeni Jimin -mielenkiinto herää, kun hän kuulee, että Selwynin tyttärenpoika -tulee tänne. Leslie sanoi, että hän on menehtymäisillään halusta -saada kirsikkapaistosta, mutta hän ei voinut tulla, sillä hänen piti -mennä hakemaan hanhilaumaansa, joka kaikesta päättäen oli lähtenyt -retkeilemään omin päin. Mutta hän sanoi, että jos paistosta jäisi -pala ylitse, niin voisit panna sen talteen ruokahuoneeseen, niin -hän tulisi noutamaan sen hämärissä, jolloin muutkin pedot käyvät -ympäri, etsien mitä voisivat niellä. Et usko, kuinka vanhaa sydäntäni -ilahdutti kuulla hänen lähettävän tuollaisen leikillisen tervehdyksen -ja nauravan aivan kuten muinoin. Viime aikoina hänessä on tapahtunut -suuri muutos. Hän nauraa ja laskee leikkiä kuin nuori tyttö, ja -mikäli olen ymmärtänyt, käy hän täällä varsin usein. - --- Joka päivä -- muutoin minä käväisen häntä katsomassa, sanoi Anna. --- En tiedä, mitä tekisinkään, jos minulla ei olisi Leslien seuraa, -varsinkin nyt, kun Gilbert on niin kovassa työssä. Hänhän on tuskin -kotona milloinkaan muulloin kuin pikkutunneilla. Pelkään, että -hän rasittuu aivan liiaksi. Varsin useat niistäkin, jotka asuvat -lahden toisella puolen, lähettävät noutamaan häntä, kun sattuu jokin -sairaustapaus. - --- Minun mielestäni he voisivat varsin hyvin tyytyä omaan -tohtoriinsa, sanoi neiti Cornelia. -- Ei silti, että voin sitä -mitenkään paheksua, jos he kääntyvät jonkun toisen puoleen -- hänhän -on metodisti. Tohtori Blythen parannettua Allonbyn muorin luulevat -ihmiset hänen voivan herättää kuolleita. En ihmettelisi, vaikka -tohtori Dave olisikin hiukan kateellinen. Hänen mielestänsä tohtori -Blythellä on aivan liiaksi paljon uudenaikaisia temppuja. "Aivan -oikein", sanoin minä, "aivan uudenuutukainen sekin temppu oli, jolla -hän pelasti Allonbyn muori raukan. Jos te olisitte hoitanut häntä, -hän olisi saanut kuolla aivan omin neuvoin, ja sitten hän olisi -saanut hautakiven ja siihen kirjoituksen, että Jumala armossaan oli -nähnyt hyväksi kutsua hänet pois tästä murheen laaksosta." Minusta on -niin hauska, kun saan puhua suuni puhtaaksi tohtori Davelle, sillä -hän on niin monta vuotta pitänyt koko S:t Glenin valtansa alaisena ja -hänelle on hyödyksi nähdä, että hänen menettelytapansa ovat hiukan -muinaisaikaisia. Mutta tästä muistan erään seikan -- eiköhän tohtori -Blythe käväisisi katsomassa sitä suurta paisetta, jonka Dick Moore -on saanut niskaansa. Leslie pelkää, ettei hän pysty sitä hoitamaan. -Mutta sitä minä vain en käsitä, mitä Dick Moore oikeastaan tarkoittaa -sillä, että hankkii itselleen paiseita -- ikäänkuin hänestä ei olisi -tarpeeksi vaivaa ilmankin. - --- Ajatteles, -- minä olen päässyt kovasti Dickin suosioon, sanoi -Anna. -- Hän seuraa minua kuin koira ja hymyilee kuin lapsi, kun -katson häneen. - --- Eikö se tunnu sinusta inhottavalta? - --- Ei ollenkaan. Minusta Dick pahanen ei ole ollenkaan -vastenmielinen. Minusta on häntä niin kovin sääli. - --- Sinä et säälisi häntä, jos olisit nähnyt hänet pahalla päällä, -jolloin hän keksii jos joitakin ilkeyksiä, sen saat uskoa! -Mutta minua ilahduttaa, ettei hänen läsnäolonsa tuota sinulle -pahoinvointia, sehän on suuri helpotus Leslielle. -- Nyt hän saa -lisää työtä, kun hänen täysihoitolaisensa tulee. Kun hän nyt vain -olisi siivo mies! Sinä tulet tietysti pitämään hänestä -- hän on -kirjailija. - --- Minusta on ihmeellistä, miksi ihmiset aina ovat niin varmoja -siitä, että kahden ihmisen täytyy tuntea erityistä vetovoimaa -toistensa puoleen siitä syystä, että he kumpikin toimivat -kirjailijoina, sanoi Anna hiukan ivallisesti. -- Jos seppä kohtaa -toisen sepän, ei kukaan odota, että he heti syöksähtäisivät toistensa -syliin siksi, että molemmat ovat seppiä. - -Siitä huolimatta herätti Owen Fordin tulo Annan mielessä hilpeän -uteliaisuudentunteen. Jos hän olisi nuori ja miellyttävä, voisi hän -tuottaa paljon hauskuutta Neljän tuulen seuraelämään. Sukulaissieluja -ei siellä toden totta kasvanut joka oksalla. - - - - -XXIII. - -OWEN FORD SAAPUU. - - -Eräänä iltana soitti neiti Cornelia Annalle. Halloo! Halloo! - --- Sanomalehdentoimittaja saapui tänne äsken. Minä kyyditsen hänet -sinun luoksesi, niin sinä voit sitten näyttää hänelle tien Leslien -tykö. Sillä tavoin tulee matka lyhyemmäksi kuin suurta maantietä -pitkin, ja minulla on niin jumalaton kiire. Yksi Reesen tenavista on -seisonut päälaellaan ammeessa, jossa oli kuumaa vettä, ja he tahtovat -nyt minut heti sinne -- verhoamaan tenavan uudella nahalla, mikäli -ymmärsin. Rouva Reese on sellainen homsu, ettei hän pidä huolta -mistään, ja sitten hän odottaa, että muut korjaisivat kaiken pahan, -minkä hän saa aikaan huolimattomuudellansa. Tuotanko sinulle paljon -vaivaa, rakas ystäväiseni? -- Vai en, se on hyvä. Matka-arkkunsahan -hän voi saada huomenna. - --- Varsin hyvin, sanoi Anna. -- Kuules, minkä näköinen hän on? - --- Ulkopuolenhan saat itse nähdä, kun minä tuon hänet sinne. Mitä -sisäpuoleen tulee, tuntee sen parhaiten Jumalamme ja Herramme, joka -hänet on luonut. Enempää en sano, sillä huomaan, että jok'ikinen -ihminen The Glenissä istuu vahdissa puhelimensa ääressä... - --- Varmaankaan neiti Cornelialla ei ole liioin muistuttamista -herra Fordin ulkomuodosta, sillä siinä tapauksessa hän kyllä -sanoisi arkailematta ajatuksensa, vaikka koko seudun väestö olisi -kuuntelemassa, sanoi Anna. -- Siitä teen johtopäätöksen, rakas Susan, -että kirjailija Ford pikemminkin on kaunis katsoa kuin ruma. - --- Niin, rakas pikku tohtorinna, minä en tiedä sen mieluisampaa -silmäruokaa kuin kauniin miehen katseleminen, sanoi avomielinen -Susan. -- Mutta eikö meidän pitäisi tarjota hänelle jotakin? Olen -juuri valmistanut mansikkapaistoksen, joka on niin maukasta, että -sulaa suussa. - --- Ei, rouva Moore odottaa häntä ja on laittanut hänelle kuntoon -illallisen. Muutoin tahdon säästää tuon mansikkapaistoksen omalle -miesparalleni. Hän tulee kotiin vasta myöhään, pane esille paistos ja -lasillinen maitoa, Susan. - --- Voi, hyvä tohtorinna, kyllä siitä riittäisi useammallekin ja jäisi -vielä tähteitä... Emmehän me nyt sentään niin rutiköyhiä ole. Mutta -onhan kyllä niinkin, että on parempi syöttää omaa miestänsä kuin -vieraita, joiden aikeista ei ole tietoa... Ja onhan tohtorillammekin -erinomaisen edullinen ulkomuoto, se täytyy sanoa... - -Kun Owen Ford saapui muhkeana purjehtivan neiti Cornelian -vanavedessä, täytyi Annan myöntää itseksensä, että hänellä tosiaankin -oli "edullinen ulkomuoto". Hän oli pitkä ja roteva, hänellä oli paksu -ruskea tukka, suora ja kaunismuotoinen nenä ja suuret loistavat -tummanharmaat silmät. - --- Huomasiko tohtorinna hänen korviansa ja kauniita hampaitansa? -kysyi Susan hiukan myöhemmin. -- Hänellä oli sievimmät korvat, -mitkä koskaan olen nähnyt miehenkallossa. Kas, minäni olen niin -tavattoman tarkka korviin nähden. Nuorena ollessani pelkäsin aina, -että saisin osakseni miehen, jolla olisi isot korvat. -- Se nyt oli -turhaa huolta, sillä minulle ei sitten ole ollut tarjona korvia -minkäänmallisia. - -Anna ei ollut tarkannut Owen Fordin korvia, mutta hänen huomionsa -oli tosiaankin kiintynyt hänen terveihin ja kauneihin hampaisiinsa -Owen Fordin häntä hymyillen tervehtiessä. Hymyilyn poistuttua oli -muukalaisen kasvoille tullut surumielinen ja haaveksiva ilme, joka -melkein muistutti Annan kirjallisten haaveitten ylvään synkkää, -salaperäistä sankaria. Mutta hänen hymyilynsä kuvasti leikillisyyttä, -hilpeyttä, terävää älyä. Mitä tuli "ulkopuoleen", kuten neiti -Cornelia sanoi, oli Owen Ford varsin näyttökuntoinen nuori mies. - --- Ette voi aavistaa, kuinka iloitsen siitä, että olen täällä, -rouva Blythe, sanoi hän luoden ympärilleen harrasta mielenkiintoa -ilmaisevia katseita. -- Minut valtaa omituinen kotiintulon tunne... -Kuten ehkä tiedätte, on äitini syntynyt täällä, ja täällä hän on -viettänyt lapsuutensa. Hän puhui minulle usein vanhasta kodistansa. -Maantieteellisessä suhteessa tunnen tämän seudun yhtä hyvin kuin -kotitienooni, ja hän on luonnollisesti kertonut minulle, kuinka -talo rakennettiin ja kuinka isoisäni käyskenteli rannalla "Royal -Williamia" odotellen. Otaksuin, että niin vanha talo kuin tämä olisi -jo aikoja hävitetty, muutoin olisin kyllä tullut jo ennen sitä -katsomaan. - --- Vanhat talot eivät katoa niin helposti tällä tarumaisella -rannikolla, sanoi Anna hymyillen. -- Tämä on seutua, jossa ei tapahdu -liiaksi muutoksia ja kaikki säilyttää entisyyden sävyn. John -Selwynin talo on jokseenkin ennallaan, olen kuullut sanottavan, ja -ruusupensaat, jotka isoisänne omakätisesti istutti morsiamelleen, -kukkivat juuri nyt. - --- Tunnen näkymättömäin siteiden yhdistävän minua entisyyteen. Olisin -kiitollinen, jos sallisitte minun sopivassa tilassa tutustua tähän -ympäristöön. - --- Veräjämme on aina avoinna teille, sanoi Anna. -- Tiedättekö, että -vanha merikapteeni, joka nyt hoitaa Neljän tuulen majakkaa, nuorena -poikasena on tuntenut sekä John Selwynin että hänen morsiamensa? Hän -kertoi minulle heidän tarinansa samana iltana kuin tulin tänne -- -tämän vanhan talon kolmantena morsiamena. - --- Todellako? Sepä oli hauska tieto. Hänet minun täytyy saada käsiini. - --- Se ei ole vaikeata, sillä hän on meidän lähimpiä tuttaviamme. Hän -on oleva yhtä kärkäs tutustumaan teihin kuin te häneen. Isoäitinne -kuvastuu hänen mielessänsä loistavana tähtenä. Mutta luulen rouva -Mooren odottavan teitä. Näytän teille lyhimmän tien hänen luoksensa. - -Anna ohjasi häntä piilipuitten viereiselle talolle, poikki niityn, -joka hohti valkoisena kärsämöistä. Soutuveneestä kaukaa lahdelta -kuului laulua. Tuulenhenkäysten kaukaa kuljettamina saivat sävelet -kuin ylevän haavemaisen soinnin. Majakan loistotähti tuikki vuoroin -syttyen ja sammuen. Ihastuksen valtaamana silmäili Owen Ford -ympäristöä. - --- Tällaiselta siis Neljässä tuulessa näyttää, sanoi hän. -- En ikinä -olisi uskonut, että seutu on näin kaunis, vaikka äitini aina kehui -sitä pilviin saakka. Millaista värien ja muotojen ihanuutta! Täällä -kyllä toivun pian entisiin voimiini. Ja jos innostus johtuu kauneuden -vaikutelmista, niin voin kyllä pian ryhtyä kirjoittamaan suurta -kanadalaista romaaniani. - --- Eikö se ole vielä alulla? kysyi Anna. - --- Ah ei -- paha kyllä! Minusta tuntuu, kuin en vielä täysin -hallitsisi aihettani. Mutta kenties pääsen paremmin käsiksi -tehtävääni tässä hiljaisessa, ihanassa ympäristössä. -- Neiti Bryant -kertoi minulle, että tekin harjoitatte kirjailijatointa. - --- Senvertaisesta ei kannata puhua... Olen julkaissut hiukan -lastenkirjallisuutta... Ja naimisiin jouduttuani en ole kirjoittanut -mitään. Minun ei suinkaan käy miettiminen suuren kanadalaisen -romaanin kirjoittamista, naurahti Anna. -- Siihen ei kykyni millään -muotoa riittäisi. - -Owen Ford yhtyi hänen nauruunsa. - --- Kenties ei minunkaan kykyni riitä. Mutta joka tapauksessa koetan -lähipäivinä tehdä yrityksen saada sen alulle, kun vain saan aikaa. -Sanomalehtimiehellä ei ole paljon aikaa omintakeiseen työhön. Olen -kirjoittanut aikakauskirjoihin pieniä kertomuksia ja novelleja, mutta -minulla ei ole koskaan ollut tarpeeksi aikaa ryhtyäkseni rauhassa -valmistelemaan suurempaa teosta. Nyt, kun minulla on kolme kuukautta -lomaa, ei tuon tehtävän pitäisi olla mahdoton suorittaa. Olen koonnut -joukon aineistoa -- mutta on kuin en siihen vielä olisi saanut -puhalletuksi henkeä ja eloa. - -Annan mieleen tuli muuan tuuma -- niin äkkiä, että hän itsekin -hämmästyi. Mutta hän ei pukenut ajatustaan sanoihin, sillä he olivat -nyt ehtineet Mooren talon luo. Heidän tullessaan pihaan tuli Leslie -ulos verannalle ja tähysteli pimeästä odotettua vierasta. Hän seisoi -juuri avoimesta ovesta virtaavassa punertavassa valaistuksessa. -Hänellä oli yllään yksinkertainen kellertävänvalkoinen puuvillapuku -ja vyötäröllä tavallinen kirsikanpunainen vyönsä. Leslien puvussa -oli aina hiukkanen kirsikanpunaa. Hän oli kerran sanonut Annalle, -että hänestä tuntui kuin puuttuisi hänen puvustansa jotakin, ellei -hänellä ollut siinä koristeena edes täplä helakanpunaa, vaikkapa -kukkanen vain. Annasta tuo puna oli kuin vertauskuva Leslien -tulisesta luonnosta, jota pidettiin kahlehdittuna ja joka sai ilmetä -ainoastaan tuon vähäisen värihehkun muodossa. Leslien puku oli -hiukan avoin kaulasta ja lyhythihainen. Hänen käsivartensa olivat -kuin norsunluunväristä marmoria. Selväpiirteisinä kuvastuivat -ovesta lankeavan valon hohteessa hänen vartensa harvinaisen kauniit -muotoviivat vienoon hämyyn. Hänen tukkansa välkkyi kullanhohtoisena. -Siintäen kaartui avaruus hänen ylitsensä vielä kalpein tähdin -koristettuna. - -Anna kuuli seuralaisensa huudahtavan hiljaa hämmästyksestä. Hämärästä -huolimatta hän havaitsi tuon yllätyksen ja ihailun ilmeen, joka äkkiä -kajasti hänen kasvoillansa. - --- Kuka on tuo kaunis nainen? tiedusteli muukalainen. - --- Hän on teidän tuleva emäntänne, rouva Moore, sanoi Anna. -- Niin, -hän on harvinaisen miellyttävä -- eikö totta? - --- Minä -- minä en ole koskaan nähnyt hänen vertaistansa, vastasi -Owen Ford hiukan hämmentyneenä. -- Sitä en olisi osannut aavistaa -- - -emäntää, jonka luo menee täysihoitoon, ei juuri kuvittele -jumalattareksi... Ajatelkaapa tuota naista Böcklinin tai Kntipferin -taulun aiheena -- - -aaltojen huuhtelemalla merikalliolla, leväseppele kulmilla, ihanat -jäsenet helmi- ja simpukkanauhoin koristettuina -- ympärillä -taistelevia tritoneja... Ja hän pitää täysihoitolaisia? - --- Jumalatartenkin täytyy elää, sanoi Anna. -- Muutoin ei Leslie -olekaan mikään jumalatar -- hän on vain harvinaisen viehkeä ja -miellyttävä nainen, aivan yhtä inhimillinen kuin ken tahansa meistä. -Onko neiti Bryant kertonut teille herra Mooresta? - --- On -- hänhän on heikko- tai tylsämielinen, mikäli käsitin. Mutta -rouva Mooresta ei neiti Bryant sanonut sanaakaan, joten otaksuin -hänen olevan noita tavallisia tarmokkaita ja puuhaavia maalaisrouvia, -jotka pitävät kesäisin täysihoitolaisia lisätäksensä talon tuloja. - --- Juuri niinhän Lesliekin tekee, sanoi Anna kevyesti. -- Mutta se -käy hänelle tosin hiukan hankalaksi. Kunpa vain Dick raukka ei teistä -tuntuisi kovin vastenmieliseltä! Mutta jos niin olisi, niin tehkää -hyvin ja salatkaa se Leslieltä! Hän on niin arkatuntoinen ja se -tuntuisi hänestä perin tuskalliselta. Dick on kuin suuri lapsi -- ja -väliin hän voi käydä oikein kiusoittavaksi. - --- Minä en ole häntä huomaavinanikaan. Muutoin tulienkin tuskin -olemaan kotona muulloin kuin ruoka-aikoina. Mutta on vallan kauheata, -että tuo nainen on kahlehdittu sellaiseen ihmiseen! Hänen elämänsä -täytyy olla sangen raskasta! - --- On kylläkin. Mutta säälistä hän ei pidä. - -Leslie oli mennyt jälleen sisään ja tuli heitä vastaan pääovesta. -Hän tervehti Owen Fordia jäykän kohteliaasti ja sanoi huolellisen -emännän äänensävyllä, että illallinen oli valmis ja hänen huoneensa -järjestyksessä. Dick virnisteli hyvillään ja tallusti portaita ylös -kantaen vieraan matkalaukkua. Niin oli siis Owen Ford sijoitettu -täysihoitolaiseksi piilipuitten ympäröimään vanhaan taloon. - - - - -XXIV. - -KAPTEENI JIMIN ELÄMÄNVAIHEET. - - --- Minulla on muuan aate, joka on kuin ruskea kotelo, josta kenties -kerran, kun aika on täytetty, ilmestyy komea perhonen, julisti Anna -Gilbertille, palattuaan jälleen kotiin. - -Gilbert oli palannut aikaisemmin kuin Anna oli luullut ja istui -nyt herkuttelemassa Susanin mansikkapaistoksen ääressä. Susan itse -pysytteli taustalla -- ei juuri ihanana, mutta sen suopeampana -suojelusenkelinä -- nauttien yhtä suuresti tohtorin syönnin -katselemisesta, kuin tämä itse nautti syönnistänsä. - --- Millaisen toukan sinä sitten olet kehrännyt tuohon koteloon? kysyi -Gilbert. - --- Sitä en sano vielä toistaiseksi, -- katsokaamme ensin, tuleeko -siitä mitään. - --- No, miltä Ford tuntuu? - --- Oikein siivolta -- ja hän on hyvin miellyttävä ulkomuodoltaan. - --- Ja niin kauniit korvat hänellä on, tietääkö tohtori, sekaantui -Susankin puheeseen mielihyvästä loistaen. - --- Hän on kaiketi noin kolmenkymmenen, kolmenkymmenenviiden ikäinen, --- ja hän on aikeissa kirjoittaa romaanin, sanoi Anna. -- Hänellä -on miellyttävä ääni ja hänen kasvojensa ilme käy hyvin herttaiseksi -hänen nauraessaan. Hän on myöskin hyvin huolellisesti puettu. Kaiken -tämän ohella hän kuitenkin tuntuu hiukan raskasmieliseltä. - -Owen Ford tuli seuraavana päivänä tuomaan kirjelipun Leslieltä -Annalle. Auringon laskiessa hän kierteli puutarhaa talonväen -seurassa, ja sitten lähdettiin kuutamossa lahdelle pienellä -soutuveneellä, jonka Gilbert oli antanut laatia kuntoon huviretkiä -varten. He olivat kaikki kolme ihastuneita Oweniin, ja heistä oli -kuin olisivat he tunteneet hänet jo vuosikausia, mikä oli hyvä enne -heidän tulevaan seurusteluunsa nähden. - --- On kovin hauska nähdä siivoa nuorisoa, pikku tohtorinna, sanoi -Susan vieraan lähdettyä. - -Owen oli näet vakuuttanut Susanille, että niin erinomaista -mansikkahillopaistosta kuin hänen hän ei ollut ikipäivänä syönyt, ja -sillä oli hän voittanut ainaiseksi Susanin suopeuden. - --- Tavattoman miellyttävä hän on, tuo nuorukainen, ajatteli hän -ääneen, mennessään viemään illallisen tähteet ruokahuoneeseen. --- Sangen merkillistä, että hän on naimaton -- eihän tuollaisen -miehen olisi tarvinnut kuin osoittaa siihen, jonka tahtoi. Kenties -hänen laitansa on kuten minun -- oikea ei ole vielä sattunut hänen -tiellensä. - -Susan vaipui peräti hempeämielisiin ajatuksiin poimiessaan käytetyt -astiat lämpimällä vedellä täytettyyn soikkoon. - -Kahta päivää myöhemmin Anna vei Owen Fordin mukaansa Neljän tuulen -niemelle esittääksensä hänet kapteeni Jimille. Raikas länsituuli -huojutteli rantaman apilaniittyjä, ja kapteeni Jim tarjosi nähtäväksi -mitä komeimman auringonlaskun. Itse hän oli juuri palannut kotiin -lahden toiselle puolen tekemältään souturetkeltä. - --- Olin saanut toimeksi mennä sanomaan Henry Pollockille, että hän -on kuolemaisillaan, kertoi hän. -- Kukaan muu ei uskaltanut sitä -tehdä. He arvelivat kaikki, että se koskisi häneen perin kovasti, -sillä heistä oli kuin olisi hän oikein tarmon takaa tarrautunut -kiinni elämään, ja hänellä oli loppumaton määrä syksyyn toteutettavia -tuumia. Vaimon mielestä hänen piti saada tieto tilastansa, ja niin -ollen määrättiin minut sanomaan hänelle, ettei hän enää paranisi. -Henry ja minä olemme vanhat ystävät -- me purjehdimme vuosikausia -yhdessä "Harmaalla lokilla". No, minä laittauduin sinne, istuuduin -yläpäähän vuoteen viereen ja sanoin hänelle kiertelemättä ja -kaartelematta: "Tiedätkös, toveri, luulen, että sinulle on tullut -määräys pitää purjeet valmiina lähtöön." -- Mutta kyllä minä tunsin -hiukan sisäistä varistusta, sillä eihän ole hauska sanoa miehelle, -joka siinä lepää mitään pahaa aavistamatta, että hän kenties ei elä -yli yön. Mutta voitteko ajatella, rouva Blythe -- mustat silmät -kirkkaina tuossa kuihtuneessa muodossa hän katsoo minuun hiukan -viiruillen, kuin miettisi jotakin sanasutkausta, ja sitten hän -sanoo: "Tuo oli vanha uutinen, Jim Boyd, sen olen jo tiennyt toista -viikkoa. Keksi parempaa, jos tahdot kertoa minulle jotakin." -- -Ällistyin niin, että jäin istumaan sanatonna, mutta Henry alkoi -nauraa virnistellä. "Saapastelet tänne sennäköisenä kuin olisit -matkalla omiin hautajaisiisi, ja sitten käyt istumaan ja panet kädet -ristiin ja pyörittelet peukalonasi toistensa ympäri, ja lopuksi -puserrat esiin suuren uutisesi -- joka on niin vanha, että sinertää -homeesta... Tuolle ei kissakaan voisi olla nauramatta...", sanoi hän. -"Kuka kumma sinulle on siitä puhunut?" kysyn minä ja istun siinä kuin -kivettyneenä kummastuksesta. "Ei kukaan", sanoo hän, "ymmärsin sen -itsestänikin -- viime tiistain vastaisena yönä, jolloin en voinut -saada unta. Olinhan kyllä jo ennenkin epäillyt asioitten olevan sillä -kannalla, mutta silloin kävin varmaksi. Vaimoni takia en ole ollut -tietääksenikään koko asiasta... Olisihan kyllä ollut hauskaa, jos -olisin ehtinyt saada riihen valmiiksi, sillä Eben on aika hutilus, -eikä hänen työstään tule mitään kunnollista. Mutta sen saa nyt käydä -kuten käy. Nyt kun olet keventänyt vanhaa sydäntäsi, Jim, voit jättää -siksensä nuo hautajaiselkeesi ja kertoa minulle jotakin hauskaa." No -niin, sillä lailla olivat siis asiat. Kukaan ei ollut rohjennut puhua -hänelle, mitä oli odotettavissa, ja siinä hän oli maannut vuoteessaan -ja ollut koko ajan siitä selvillä. On tosiaankin ihmeellistä, -kuinka luonto väliin ilmaisee meille aikeensa ja ilmoittaa, milloin -armonaika on lopussa ja lähtöhetki lyö. Olenko minä koskaan kertonut -rouvalle siitä, kun Henry sai ongenkoukun nenäänsä? - --- Ette varmaankaan -- muistaisin sen kyllä... - --- Nauroimme molemmat tänään tuolle vanhalle jutulle. Se tapahtui -noin kolmekymmentä vuotta sitten. Olimme eräänä päivänä -- hän -ja minä ja joukko muita -- pyydystämässä makrilleja. Taivas -sentään, mitä peliä kalat pitivät tuona päivänä -- ne tulivat niin -tiheinä parvina, että oli juuri kuin veden pinnalla olisi kihissyt -hopearahoja, ja kaikki olivat aivan suunniltaan ihastuksesta... -Siinä oli huutoa ja melua, ja äkkiä kävi niin hullusti, että Henry -sai ongenkoukun suoraan nenänpieleensä. No, siinä se oli kiinni, -ja toisella puolen oli väkiä, toisella suuri lyijypaino, niin että -lävitse sitä ei käynyt vetäminen. Olisimme tahtoneet viedä hänet heti -maihin, mutta hän teki tenää ja sanoi, että sellaisen kalaparven -luota hän ei lähde tiehensä ennenkuin saa munalukon huuliinsa... -Ja niin hän kalasti edelleen ja heitti makrillin toisensa jälkeen -alukseen, mutta välillä hän vikisi ja ähkyi, niin että tuli -surku kuullessa. Lopuksi oli parvi ehtinyt ohitse ja me nostimme -ankkurin. Silloin minä otin viilan ja aioin viilata poikki koukun, -joka Henryllä oli nokkaparassaan. Koetin olla niin kevytkätinen -kuin ikinä mahdollista, mutta olisittepa vain kuulleet, mitä Henry -sanoi! No, parempihan oli, että pääsitte sitä kuulemasta... Hyvä -oli, ettei lähettyvillä ollut naisväkeä. Henryn ei muutoin ollut -tapana kiroilla, mutta olihan hän kuullut minkä mitäkin laivoilla -liikuskellessaan, ja nyt hän purki sen kaikki suustansa, niin että -rikinkäry tuntui kauas... Lopuksi hän sitten sanoi, että hän oli -saanut kyliänsä, minähän rääkkäsin häntä oikein tarmon takaa. Silloin -panin viilan pois ja kyyditsin hänet Charlottetowniin tohtorin tykö, --- sinne oli kuusi vanhaa peninkulmaa, mutta lähempänä ei ollut -lääkäriä -- ja koukku riippui kuten ennenkin hänen nokassansa. Ja -kun me olimme tulleet perille, otti vanha tohtori Crabb viilan ja -viilasi koukun poikki, juuri kuten ininäkin olin aikonut tehdä -- -sillä erotuksella vain, että tohtori ei menetellyt likimainkaan niin -varovasti kuin minä, niin että Henry paralla nyt olisi ollut kylläkin -syytä kirkua ja voivotella... - -Kun nyt kapteeni Jim ei näyttänyt enää aikovan jatkaa noiden vanhojen -muistelmiensa kertomista, käytti Anna tilaisuutta esittääkseen -yllättävän kysymyksen. - --- Tiedättekö, kapteeni Jim, kuka herra Ford on? sanoi hän. -- -Tahdon, että koetatte arvata sen. - -Kapteeni Jim pudisti päätänsä. - --- Arvoitusten ratkaisemiseen en minä ole koskaan pystynyt, hyvä -rouva, sanoi hän. -- Mutta kun herrasväki tuli sisään, tuli heti -mieleeni ajatus: missä olenkaan nähnyt nuo silmät jo tätä ennen? -- -Sillä nähnyt ne olen, se on varmaa. - --- Muistelkaapa muuatta syyskuun aamua vuosia sitten, sanoi Anna -lämpöisesti. -- Muistelkaa laivaa, joka näkyi päivänkoitteessa -satamansuulla, kulkien myötätuulessa kaikki purjeet pystyssä -- kauan -odotettua ja kaihottua laivaa, jonka luultiin uponneen aaltoihin... -Muistelkaa päivää, jolloin "Royal William" saapui satamaan ja näitte -ensi kerran opettajan morsiamen! - -Kapteeni Jim ponnahti pystyyn. - --- Persis Selwynin silmät ne ovat, huudahti hän lujalla äänellä. -- -Hänen poikansa te ette voi olla -- teidän täytyy olla hänen -- - --- Tyttärenpoikansa, niin kyllä, olen Alice Selwynin poika. - -Kapteeni Jim syöksähti petolinnun tavoin Owen Fordin kimppuun alkaen -pudistella hänen kättänsä. - --- Alice Selwynin poika! Herra Jumala -- sepä vasta on hauskaa! -Usein olen miettinyt, että missähän opettajan jälkeläiset mahtanevat -asua. Tiesin, että meidän saarellamme ei ole ketään heistä. Alice --- Alice -- ensimmäinen lapsi, joka tuli maailmaan tuossa pienessä -talossa! Ei koskaan pieni lapsi ole tuottanut suurempaa iloa! Häntä -olen keinutellut käsivarsillani sadat kerrat! Kun hän alkoi opetella -tepastelemaan omin neuvoin, olin minä mukana häntä tukemassa. Minusta -on kuin näkisin edessäni hänen äitinsä kasvot, hänen katsoessaan -pienokaiseen -- ja siitä on nyt melkein kuusikymmentä vuotta. -Elääkö äitinne vielä? - --- Ei, hän kuoli minun poikasena ollessani. - --- Vai niin, vai kadotitte te kiltin äitinne niin varhain... Mutta -olipa tosiaankin hauska tavata teitä! Tunnen oikein nuortuneeni -sen johdosta. Tällaisia pieniä sydämenvahvikkeita saan minä vähin -rouva Blytheltä -- hänellä on erityinen taito keksiä sellaista, mikä -tuottaa ukolle iloa. - -Kapteeni Jimin mielenkiinto lisääntyi yhä, hänen kuullessaan Owen -Fordin olevan "kynäniekka" -- kuten kapteeni sanoi. Hän loi häneen -katseita sellaisia, kuin olisi hän ollut yliluonnollinen olento. Hän -tiesi kyllä, että Annakin kirjoitteli hiukan, mutta tuota seikkaa -ei hän ollut koskaan käsitellyt vakavalta kannalta. Kapteeni Jimin -mielestä naiset olivat viehättäviä olentoja, joiden piti saada -äänioikeus ja kaikkea muuta hyvää, mitä he voivat toivoa, mutta hän -ei uskonut heidän osaavan esityksessään noudattaa johdonmukaisuutta. - --- Ajatelkaa nyt tuotakin romaania "Rakkauden harhatiet", sanoi -hän kerrankin. -- Tekijä on nainen ja katsokaas, hän on venyttänyt -sadaksikolmeksi luvuksi sen, minkä olisi hyvin voinut kertoa -kymmenessä. Kirjoituskiihkoinen nainen ei tiedä koskaan, milloin -hänen olisi lopetettava -- juuri Siinä on pahin paikka... Hyvän -kirjailijan tunnusmerkki on juuri se, ettei hän lavertele liikoja. - --- Herra Ford haluaisi kuulla muutamia teidän hauskoista jutuistanne, -kapteeni Jim, sanoi Anna. -- Kertokaa hänelle kapteenista, joka tuli -hulluksi ja kuvitteli olevansa lentävä hollantilainen. - -Tuo oli kapteeni Jimin paras juttu. Siinä oli milloin kauhua, milloin -pilaa, ja vaikka Anna jo oli kuullut sen useita kertoja, nauroi hän -yhtä makeasti ja tunsi selässään yhtä viehkeitä kylmänväreitä kuin -konsanaan Owen Ford. Sitten seurasi muitakin juttuja, sillä nyt oli -kapteenilla mielensä mukainen kuulijakunta. Hän kertoi, kuinka eräs -höyrylaiva kerran ajoi kohden hänen alustaan ja oli vähällä upottaa -sen, kuinka malaijilaiset merirosvot sitä ahdistelivat, kuinka valkea -siellä pääsi vahoilleen, miten hän oli auttanut erään valtiollisen -vangin pakoon muutamasta etelä-afrikkalaisesta tasavallasta, kuinka -hän eräänä syksynä oli kärsinyt haaksirikon Magdalena-saarten -luona ja joutunut jäämään sinne talveksi, kuinka tiikeri oli hänen -laivassaan päässyt irti häkistään, kuinka miehistö oli kapinoinut ja -jättänyt hänet asumattomaan saareen... Useita muitakin juttuja kertoi -vielä kapteeni Jim -- surunvoittoisia, lystikkäitä, eriskummaisia. -Meren salaperäinen vetovoima, kaukaisten maiden ja seikkailujen -houkuttele vaisuus, suurkaupunkien kirjava vilinä kuvastui eloisan -havainnollisesti kuulijoiden mieliin. Owen Ford kuunteli pää -käden varassa, pitäen kehräävää Ensi perämiestä polvellaan ja -silmät loistavin katsein kiinnitettyinä kapteeni Jimin järeihin, -päivettyneihin kasvoihin, joiden ilme kertomisen kestäessä oli niin -virkeän vaihteleva. - --- Eikö herra Ford voisi saada nähdä teidän elämänvaiheitanne, -kapteeni Jim? kysyi Anna, kun kapteeni lopuksi selitti kertoneensa -kerrottavansa. - --- Eihän hänellä siitä voi olla mitään huvia, sanoi kapteeni Jim -vaatimattomasti. - -Itse asiassa oli hänen hartain toivomuksensa saada ottaa esille tuo -paksu pinkka. - --- Minua huvittaisi suuresti saada nähdä muistiinpanonne, kapteeni -Boyd, sanoi Owen. -- Jos ne olisivat vain puoleksikaan niin -ihmeellisiä kuin teidän suulliset kertomuksenne, olisivat ne minusta -perin mielenkiintoisia. - -Kapteeni Jim kursaili vastaan vielä hetken aikaa, mutta veti sitten -elämänvaiheensa esiin vanhasta merimiesarkusta ja ojensi pinkan -Owenille. - --- Teidän käy kyllä vaikeaksi ottaa selkoa minun töherryksistäni, -sanoi hän. -- Koulunkäyntini on ollut vähissä. Nuo muistiinpanot -olen oikeastaan kirjoittanut vain pikku sukulaiseni Joen huviksi. -Hän on aina niin halukas kuulemaan kertomuksia. -- Eilen kun minä -juuri hilaan veneestäni kymmenkiloista turskaa, tulee hän minun -luokseni ja sanoo ilme nuhtelevana: "Setä, eikö turska ole järjetön -luontokappale?" Olin näet sanonut hänelle, että järjettömille -luontokappaleille pitää olla kiltti eikä niille saa tehdä pahaa -millään tavalla. Jouduin nyt oikein ymmälle ja sopertelin jotakin -sentapaista, että eläimet, jotka kelpaavat syötäviksi, muka -muodostavat ikäänkuin poikkeuksen, niin että jos ei anna niiden -kiusaantua tarpeettomasti, niin sopii niitä kyllä pyydystää... -Mutta Joea ei tuo selitys näyttänyt tyydyttävän, enkä minä ollut -tyytyväinen itsekään... Ah, kuinka saakaan olla varovainen sen -suhteen, mitä sanoo lapsille -- ne kyllä pitävät silmällä, käykö -opetus ja elämä yhteen. Ne näkevät aivan ihmisen lävitse... - -Puhuessaan kapteeni Jim piti koko ajan silmällä Owen Fordia, joka -tarkasti hänen elämänvaihekirjaansa. Ja kun hän hetken kuluttua -huomasi vieraansa vaipuneen sen lukemiseen, meni hän salavihkaa -hymyillen astiakaappinsa luo ja alkoi ottaa esille teekuppeja sekä -laittaa vettä tulelle. Owen Ford erosi kirjastansa vastenmielisesti -kuin saituri kultamöhkäleestä -- mutta pianhan tee oli juotu -ja silloin hän kävi jälleen käsiksi kirjaan yhä lisääntyvällä -mielenkiinnolla. - --- Sopiihan kirja ottaa kotiinkin, sanoi kapteeni Jim, ilmaisematta -mitenkään, että tuo paperipinkka oli hänen kallein aarteensa. -- -Minun täytyy mennä rantaan vetäisemään veneeni hiukan ylemmäksi. -Nyt nousee pian tuuli. Aurinko laskee pilviin ja ilmassa vallitsee -jonkinmoinen levottomuus. En pidä noista pilvimöykäleistä. - -Owen Ford tuli hyvin iloiseksi luvasta, että hän sai ottaa kirjan -mukaansa kotiin. Heidän kulkiessaan rantaniittyjen poikki kertoi Anna -hänelle Margaretasta, jonka kapteeni oli menettänyt. - --- Hän on omintakeinen ja miellyttävä henkilö, tuo vanha kapteeni, -sanoi Owen Ford. -- Kuinka paljon hän onkaan nähnyt ja kokenut! -Hänellähän on ollut enemmän seikkailuja viikkokauden kuluessa kuin -meillä muilla koko elämässämme. Luuletteko tosiaankin, että kaikki, -mitä hän kertoo, on _totta_? Puhutaanhan "laivurijutuista"... - --- Hän puhuu kyllä totta. Olen vakuutettu, ettei kapteeni Jim -ikinä valehtelisi -- hän ei edes liioittelekaan... Voivathan tämän -seudun ihmiset todistaa, että todellakin on ollut niin, kuten hän -kertoo. Aivan viime aikoihin saakka on täällä elänyt hänen vanhoja -tovereitaan hänen merimies-ajoiltaan. Hän on viimeisiä noista vanhan -kansan merikapteeneista. Se ihmislaatu on jo melkein hävinnyt -maailmasta. - - - - -XXV. - -KIRJA SAADAAN AIKAAN. - - -Seuraavana aamuna tuli Owen Ford pieneen valkoiseen taloon peräti -innostuneena ja haltioissaan. - --- Rouva Blythe, tämähän on ihmeellinen kirja -- se on oikein -liikuttanut mieltäni... Jos saisin pitää sen ja käyttää aineistoa -romaanin aiheeksi, luulisin saavani kokoon teoksen, jonka -ehdottomasti täytyisi herättää huomiota. Luuletteko, että kapteeni -Jim suostuisi siihen? - --- Vielä sitä kysytte! Olen vallan varma, että hän olisi siitä -ihastuksissaan, huudahti Anna. -- Voin tunnustaa, että minulla oli -jotakin sentapaista mielessäni, kun eilen illalla otin teidät mukaani -hänen luoksensa. Kapteeni Jim on aina toivonut, että hän löytäisi -jonkun, joka voisi esittää hänen elämänvaiheensa. - --- Tulisitteko tänä iltana minun kanssani majakalle, rouva Blythe? -Puhun itse hänen kanssaan noista muistiinpanoista, mutta olisin -kiitollinen, jos te sanoisitte hänelle, että olette kertonut minulle -Margaretasta, jonka hän menetti, ja kysyisitte, saisinko liittää tuon -aiheen romantillisena lisänä varsinaisiin seikkailukuvauksiin. - -Kapteeni Jim oli ylen ihastunut, kun Owen Ford esitti hänelle -tuimiansa. Vihdoinkin hänen ihanin unelmansa toteutuisi ja hänen -elämänvaiheensa lähtisivät maailmalle -- muodossa, jossa varmaankaan -ei olisi mitään moitteen varaa. Häntä ilahdutti myöskin, että hänen -Margaretansa tarina liitettäisiin niihin. - --- Sillä tavoin hänen nimensä säästyy unhoon joutumasta, sanoi hän -kaihomielisesti. -- Te pystytätte hänelle kauniin muistomerkin. - --- Työskentelemme yhdessä, ehdotti Owen. -- Kertomuksen sielu ja -henki on teidän antamanne, minä muovaelen vain sen ulkonaisen verhon. -Oi, kuinka erinomaisen kirjan me yhdessä laadimmekaan, kapteeni Jim. -Ja ryhdymme heti työhön. - --- Ja ajatelkaas, että elämänvaiheitteni kirjoittajaksi tulee -opettajan tyttärenpoika! huudahti kapteeni Jim. -- Poikaseni, -isoisäsi oli minun rakkain ystäväni! Kukaan ei mielestäni vetänyt -hänelle vertoja. Nyt vasta käsitän, miksi minun on täytynyt odottaa -niin kauan. Kirjaa ei saanut kirjoittaa kukaan muu kuin oikea -mies. Sinä kuulut tänne, olet meikäläisiä -- sinussa elää tämän -vanhan pohjoisen rannikon sielu -- sinä olet ainoa, jolla on kykyä -kirjoittaa tuo kirja. - -Päätettiin, että pieni huone, joka sijaitsi majakan suuren -arkihuoneen vieressä, tulisi Owenin työhuoneeksi. Hän tarvitsi -kirjoittaessaan kapteeni Jimin lähettyvillään saadaksensa häneltä -yksityiskohtaisia tietoja merimiesten elämästä ja käsitemaailmasta, -johon hän ei juuri ollut perehtynyt. - -Jo seuraavana aamuna ryhtyi Owen työhön ja hän syventyi siihen -täydellä hartaudella. Ja mitä kapteeni Jimiin tuli, oli hän sinä -kesänä seitsemännessä taivaassa. Pieni huone, missä Owen istui -kirjoittamassa, tuntui hänestä pyhätöltä. Owen neuvotteli kapteeni -Jimin kanssa useista seikoista, mutta käsikirjoitusta ei hän tahtonut -näyttää hänelle. - --- Ei, setä saa odottaa, kunnes se ilmestyy painosta, hän sanoi. -- -Kun saa kaikki yhtaikaa, tuottaa se paljon suurempaa iloa. - -Owen tutki noiden ihmeellisten "elämänvaiheitten" aarteistoa ja -käytti sitä hyväksensä aivan mielensä mukaan. - -Turman omaksi joutunut Margareta oli alati hänen ajatuksissaan, ja -hän viipyi niin hellien tuossa aiheessa, että tyttönen pian kuvastui -hänelle elävänä olentona. Sitä mukaa kuin kirja edistyi ja tuon -runollisen juonen käsittely kehkeytyi aina taiteellisemmaksi, sai se -hänet täydellisemmin lumoihinsa, ja hän työskenteli kuumeentapaisella -innolla. Hän antoi Annan ja Leslien lukea käsikirjoituksen -ja lausua siitä arvostelunsa. Ja teoksen loppuluku, missä -kirjailijan kyky antaa omaperäisten, hellällä kädellä muovailtujen -ihmisolentojen vertauskuvallisesti edustaa voimaa, kärsimystä, onnea, -saavutti suurimman täydellisyytensä -- näin lausuivat sittemmin -ammattiarvostelijat -- oli laadittu Leslien esittämän suunnitelman -mukaan. - -Annalle tuotti alati uutta iloa ajatus, että hänen tuumansa oli -toteutunut noin erinomaisella tavalla. - --- Heti ensi näkemältä huomasin, että Owen Ford olisi juuri omansa -tuohon tehtävään, sanoi hän Gilbertille. -- Hänen kasvoissaan -näin sekä leikillisyyden että tunteen valtavuuden ilmeen, ja ne -molemmat -- yhdessä kirjallisten taipumusten kanssa -- olivat -tarpeen sellaisen kirjan luomiseen. Hänellä oli kaikki onnistumisen -edellytykset. - -Owen Ford teki tavallisesti työtä aamupäivällä. Iltapäivät hän vietti -enimmäkseen kävelyretkillä tai huvimatkoilla nuoren avioparin kanssa. -Usein seurasi Leslie mukana, sillä kapteeni Jim otti väliin Dickin -huostaansa vapauttaaksensa Leslien hänestä hetkiseksi. He soutelivat -lahdella tai jotakin noita kolmea lahteen laskevaa kaunista jokea -pitkin, he paistoivat kivillä herkullisia sinisimpukoita ja poimivat -lehdoista mansikoita. He pyydystivät kapteeni Jimin kanssa turskia -ja ampuivat rantaniityillä kurmitsoita ja lahtien kaislikosta -sorsia -- tai ainakin tekivät sitä herrat. Illoin he käyskentelivät -kärsämöitten koristamilla alanteilla kullanhohtoisen kuun valossa tai -he istuivat pienen valkoisen talon vierashuoneessa, minne viileän -merituulen käydessä usein tehtiin valkea ajopuista. Ja he juttelivat -kaikista niistä tuhansista seikoista, joista onnelliset, vilkkaat ja -lahjakkaat nuoret ihmiset keksivät jutella. - -Aina siitä päivästä saakka, jolloin Leslie oli tehnyt tunnustuksensa -Annalle, oli hän ollut kuin toinen ihminen. Hänen entisestä -kylmäkiskoisuudestaan ja umpimielisyydestään ei näkynyt jälkeäkään, -katkeruus, jota hän ennen ei ollut aina voinut tukahduttaa, oli -häipynyt olemattomiin. Oli kuin nuo onnelliset tyttövuodet, jotka -olivat menneet häneltä hukkaan, olisivat palanneet jälleen, hänen -nyt jo kypsyttyään naiseksi. Hän oli kuin täyteen kukoistukseen -puhjennut hehkuva, tuoksuva kukka. Kenenkään nauru ei kajahtanut -iloisemmalta kuin hänen, hänellä oli äkillisimmät, lystikkäimmät -päähänpistot heidän istuessaan yhdessä hämyhetkinä tuona hurmaavana -kesänä. Kun hän ei voinut olla aviopuolisoitten ja Fordin mukana, -tunsivat he kaikki, ettei tunnelma ollut sama kuin Leslien sitä -hallitessa voimakkaalla olennollaan. Uuteen eloon Keräävä henki -vuodatti hehkua hänen kauneuteensa, kuten lampun punavalo kirkastaa -maidonvalkoisen alabasterimaljakon. Oli hetkiä, jolloin Annasta -tuntui kuin olisi Leslietä ympäröivä hohde suorastaan häikäissyt -häntä. Mitä Owen Fordiin tulee, oli hänen kirjansa Margaretalla -tosin tuon kuohuihin vaipuneen tytön pehmoinen ruskea tukka ja -keijukaiskasvot, mutta hänen olentonsa oli Leslie Mooren, sellaisena -kuin se ilmeni noina rauhallisina onnenpäivänä Neljässä tuulessa. - -Kaiken kaikkineen muodostui tuosta kesästä muuan noita unohtumattomia -kesiä, joita harvoin suodaan ihmislapsille ja jotka jättävät -jälkeensä runsaan aarteen unohtumattomia muistoja -- kesä sellainen, -jonka ihanteellinen sää, miellyttävät ystävät ja hauska työskentely -saattavat lähentelemään täydellisyyttä siinä määrin kuin on -mahdollista tässä epätäydellisyyden maailmassa. - --- Nyt lähestyy loppu, sanoi Anna itseksensä hieman huokaisten -muutamana syyskuun päivänä, kun kylmä tuuli tuli puhaltaen ja lahden -veden räikeänsininen väritys ilmaisi hänelle, että syksy oli tulossa. - -Samana iltana kertoi heille Owen Ford, että hän nyt oli saanut -kirjansa valmiiksi ja että hänen lomansa oli lopussa. - --- Minulla on kyllä vielä paljon viimeistelemistä -- täytyy tarkastaa -koko käsikirjoitus, parannella kieltä, jättää paikoin pois ja lisätä -toisin paikoin, -- mutta oleellisin osa työstä on nyt suoritettu. -Tänä aamuna kirjoitin viimeiset lauseet. Kun nyt vain saan -kustantajan, niin kirja varmaankin voi ilmestyä keväällä. - -Owen ei vähääkään epäillyt, ettei hän saisi kustantajaa. Hän tiesi -kirjoittaneensa oivan kirjan -- kirjan, jota odotti suurenmoinen -menestys -- jonka menekki oli taattu. Hän tiesi, että se tuottaisi -hänelle mainetta ja rikkautta, mutta kun hän oli kirjoittanut sen -viimeisen rivin, vaipui hänen päänsä käden nojaan pitkäksi aikaa. Ja -hänen ajatuksensa eivät kohdistuneet oivaan työhön, jonka hän oli -suorittanut. - - - - -XXVI. - -OWEN FORDIN TUNNUSTUS. - - --- Olen niin pahoillani siitä, että Gilbertin täytyi lähteä pois -kotoa, sanoi Anna. -- Se ei ollut autettavissa. Allan Lyonille, joka -asuu The Glenissä, on sattunut jokin vakava tapaturma. Gilbert palaa -varmaankin vasta myöhään. Mutta hän käski minua tervehtämään teitä ja -sanomaan, että hän nousee varhain aamulla ja tulee lausumaan teille -jäähyväiset. Tämä oli tosiaankin harmillista. Susan ja minä olimme -tuumineet, että pitäisimme illalla oikeat vieraspidot. - -Hän istui puutarhan lävitse virtaavan puron varrella, pienellä -oksista sommitellulla sohvalla, jonka Gilbert oli valmistanut -hänelle. Owen Ford seisoi hänen edessään nojaten kellastuvan koivun -solakkaan runkoon. Hän oli hyvin kalpea ja hänen kasvoillansa -näkyi jälkiä yönvalvonnasta. Anna silmäili häntä miettien oliko -kesä todellakin vahvistanut hänen voimiansa, siinä määrin kuin oli -toivottu ja odotettu. Oliko hän rasittunut liiaksi kirjan takia? Anna -tuli nyt ajatelleeksi, ettei Ford viime viikolla ollut näyttänyt -oikein hyvin voimiselta. - --- Minuun nähden ei haittaa, että tohtori on poissa, sanoi Owen -vitkaan. -- Tahdoin juuri tavata teitä yksin, rouva Blythe. Minun -täytyy uskoa teille muuan seikka, muutoin pelkään tulevani hulluksi. -Koko viikon olen pyrkinyt rohkaisemaan mieltäni -- katsomaan -kohtaloani kasvoihin... Mutta se ei käy. Tiedän voivani luottaa -teihin -- ja sitäpaitsi -- te tulette minua ymmärtämään. Nainen, -jolla on silmät sellaiset kuin teillä, osoittaa aina ymmärtämystä. -Te olette niitä ihmisiä, jotka vaistomaisesti valitsee uskotuiksensa. -Rouva Blythe, minä rakastan Leslietä. Rakastan! Tuo sana on aivan -liian laimea... - -Hänen äänensä petti -- niin voimakas oli hänen vaivoin hillitsemänsä -mielenliikutus. Hän käänsi päänsä toisaanne ja peitti kasvot -käsivarteensa. Koko hänen olentonsa vavahteli. Anna istui hiljaa -ja katsoi häneen, kalpeana ja kauhuissaan. Ei koskaan hän ollut -kuvitellut sellaista... Ja kuitenkin -- kuinka olikaan mahdollista, -ettei hän ollut tullut ajatelleeksi, että voisi käydä niin? Nythän se -tuntui niin luonnolliselta ja mahdottomalta välttää. Hän ihmetteli -sokeuttaan... - -Mutta -- mutta -- tuontapaista ei tapahtunut koskaan Neljässä -tuulessa. Kaikkialla muualla voi kyllä tapahtua, että inhimilliset -intohimot kapinoivat yleisiä tapoja ja lakeja vastaan -- mutta ei -täällä... Lesliellä oli ollut täysihoitolaisia monena kesänä, mutta -seuraukset eivät olleet vielä koskaan olleet tällaiset. Mutta nuo -toiset kesävieraat eivät liene olleet Owen Fordin kaltaiset, ja -tuo vilkas, lämminverinen Leslie ei ollut sama ylväs ja luotaan -torjuva olento, joka edellisinä vuosina oli kylmän itsetietoisena -liikuskellut piilipuitten ympäröimässä talossa. Oi, jonkun heistä -olisi pitänyt tulla ajatelleeksi tuota mahdollisuutta! Miksi ei se -ollut pälkähtänyt päähän neiti Corneliallekaan? Neiti Corneliahan -oli muutoin aina niin varuillaan ja valmis nostamaan melua, kun vain -oli kysymys miehistä... Anna tunsi järjetöntä katkeruutta neiti -Corneliaa kohtaan. Sitten hän ikäänkuin voihkaisi sydämessään. -Olihan aivan yhdentekevää, kenen syy onnettomuus oli, -- sehän oli -joka tapauksessa tapahtunut... Ja entä Leslie? Kuinkahan oli Leslien -laita? Hänen takiansa oli Anna niin kovin huolestunut. - --- Tietääkö Leslie tästä, herra Ford? kysyi hän näennäisesti tyynenä. - --- Ei -- ellei hän nimittäin ole aavistanut sitä itsestänsä. -Ettehän toki luule, että minä olisin ollut kyllin katala ja julkea -ilmaistakseni hänelle salaisuuteni, rouva Blythe? En ole voinut olla -rakastumatta häneen -- siinä kaikki -- ja nyt kärsin enemmän kuin -voin kestää. - --- Ja entä hän -- vastaako hän tunteeseenne? kysyi Anna. - -Samassa kuin tuo kysymys pujahti Annan huulilta, - -tunsi hän, ettei hänen olisi pitänyt sitä tehdä. Owen Ford vastasi -kiihkeästi torjuen: - --- Ei -- ei, tietysti ei. Mutta minä voisin voittaa hänen -rakkautensa, jos hän vain olisi vapaa -- tiedän, että voisin. - --- Leslie pitää hänestä -- ja hän tietää sen, ajatteli Anna. -Ääneen hän sanoi osanottavaisesti, mutta jokseenkin ratkaisevalla -äänensävyllä: - --- Mutta hän ei ole vapaa, herra Ford. Ja ainoa, mitä voitte tehdä, -on, että katoatte hiljaa hänen elämästänsä. - --- Sen tiedän -- sen tiedän, vastasi Owen tuskin kuultavalla äänellä. -Hän istuutui tuolle kotitekoiselle istuimelle ja tuijotti toivotonna -puron keltaisenruskeaan veteen. -- Tiedän kyllä, ettei mitään ole -tehtävissä -- minun on vain sanottava jäykän kohteliaasti: "Hyvästi, -rouva Moore! Kiitoksia kaikesta ystävällisyydestä, jota olette -tänä kesänä osoittanut minulle!" -- juuri kuten olisin sanonut -tuolle toimeliaalle kelpo emännälle, jonka luulin kohtaavani tänne -tullessani. Sitten minä maksan, mitä olen hänelle velkaa, kuten -jokainen muukin kunnon vuokralainen tekisi, ja sitten matkustan -tieheni. Niin perin yksinkertaista on tuo kaikki tyynni! Ei -epäilyksiä -- ei epäröimisiä -- suoraa tietä vain eteenpäin. Ja sitä -tietä tulen käymään, rouva Blythe, -- siihen nähden voitte olla -levollinen! Mutta helpompi minun olisi käydä hehkuvilla raudoilla. - -Hänen äänensävynsä saattoi Annan sydämen kuristumaan kokoon tuskasta. -Ja hänen oli niin vaikea sanoa mitään tähän hetkeen soveltuvaa. -Nuhteista ei voinut olla puhettakaan -- hänen neuvojansa ei Owen Ford -ollut pyytänyt -- osanotto kilpistyi voimatonna tuosta hillitystä -epätoivosta. Lämpöinen säälin ja surun tunne täytti hänen povensa. -Kuinka rajattomasti pahoillaan hän oli Leslien tähden! Eivätkö tuon -tyttöparan kärsimykset olisi olleet tarpeeksi suuret ilmankin tätä! - --- Minun ei olisi niin vaikea jättää häntä ja matkustaa täältä pois, -jos hän edes olisi onnellinen, jatkoi Owen yhä edelleen voimakkaan -mielenliikutuksen vallassa. -- Mutta hänhän on kuin elävänä kuollut --- ajatelkaapa vain, mihin tilaan minä jätän hänet tänne! Se on -juuri kaikkein pahinta. Antaisin henkeni, jos voisin sillä tehdä -hänet onnelliseksi -- enkä voi edes tehdä mitään häntä auttaakseni --- en mitään. Hän on ainaiseksi kahlehdittu tuohon heikkomieliseen -olentoon, häntä odottaa vain vuosi vuodelta sama sisällyksetön, -eloton, tarkoitukseton elämä. Tulen hulluksi sitä ajatellessani. -Ja minun puolestani täytyy elää elämäni näkemättä häntä koskaan, -mutta tietäen hyvin, mitä hänen on kärsittävä. Se on kauheata... -hirvittävää... - --- Hänen kohtalonsa on hyvin kova, sanoi Anna murheellisesti. -- Me, -hänen ystävänsä, tiedämme kyllä, kuinka säälittävä hänen osansa on. - --- Ja hänellä olisi niin runsaat lahjat elämää varten, jatkoi Owen -kapinoivalla äänensävyllä. -- Hänen kauneutensa on varmaankin -vähäisin hänen saamistaan luonnon antimista -- ja kumminkin hän -on kaunein nainen, minkä ikinä olen nähnyt. Ja ajatelkaa hänen -nauruansa! Koko kesän olen tehnyt parastani houkutellakseni esiin -tuon naurun -- vain saadakseni kuulla sen helmeilevän. Ja entä hänen -silmänsä! Ne ovat yhtä syvälliset ja siniset kuin tuo edessämme -lepäävä merenlahti. En koskaan ole nähnyt sellaisia hohtoisan sinisiä -silmiä. Mutta oletteko koskaan nähnyt hänen tukkansa valloillaan? - --- En. Oletteko te? - --- Olen kerran. Olin lähtenyt niemelle mennäkseni kalastamaan -kapteeni Jimin kanssa, mutta oli niin myrskyistä, ettemme -lähteneetkään vesille. Varmaankin hän oli luullut saavansa olla -rauhassa koko iltapäivän, ja käyttäen hyväksensä tilaisuutta -hän pesi tukkansa. Lähestyessäni paluumatkalla taloa hän seisoi -kuistilla sitä kuivattamassa. Se ympäröi hänen varttansa kultavirran -kaltaisena. Nähdessään minut hän kiiruhti sisään, ja tuuli kävi -käsiksi hänen tukkaansa ja verhosi hänet siihen, -- hän oli kuin -Danae kultapilvessä... Sinä hetkenä täytti mieleni ilmestyksen -tavoin tieto, että rakastin häntä -- olin häntä rakastanut aina -siitä illasta, jolloin näin hänen kuvastuvan hämärään punaisen -lampun valon hohteessa. Ja täällä hänen täytyy elää elämänsä, -hoidella miespahaistansa ja jaaritella hänen kanssaan, ahertaa ja -säästää heidän henkensä ylläpitämiseksi, minun hukatessa elämäni -toivottomassa kaihossa ja saamatta edes tarjota hänelle sitä apua, -mitä ystävän olisi lupa antaa... Kuljeskelin viime yönä rannalla -edestakaisin aina päivänkoittoon saakka miettien ja punniten -asioita, kunnes kaikki meni sekaisin aivoissani. Ja kaikesta -huolimatta en voi sittenkään pahoitella tuloani tänne Neljään -tuuleen. Kuinka tuskallista tämä onkin, tuntuu minusta, että olisi -vieläkin kauheampaa, jos en olisi koskaan saanut tulla tuntemaan -Leslietä. Hänen rakastamisensa ja hänen luotansa lähteminen tuottaa -tuskaa ja ahdistusta, mutta ajatus, etten olisi häntä koskaan -rakastanut, on kuin sulaa mahdottomuutta. Mitä teille nyt sanon, -tuntuu teistä varmaankin aivan sekavalta, -- tällaiset kiduttavat -ristiriidantunteet vaikuttavat aina niin mielettömiltä, kun koettaa -pukea ne sanoihin... Niitä ei pitäisi tuoda ilmoille -- ne olisi vain -kärsittävä ja kestettävä. Minun olisi pitänyt vaieta -- mutta minulle -on tuottanut kuin hivenen helpotusta -- saada avata sydämeni... -Ainakin on se suonut minulle voimaa lähteä aamulla varhain tieheni -rehellisenä miehenä, ilman mitään tunteenpurkausta. Tehän kirjoitatte -minulle joskus, rouva Blythe, eikö totta? Annatte minulle hiukan -tietoja hänestä -- senverran kuin niitä voi antaa. - --- Oi, mielelläni, sanoi Anna. -- Minusta on ikävä, että te -matkustatte pois, me tulemme kaipaamaan teitä niin kovin -- meillähän -on ollut niin hauska yhdessä. Jos ei olisi käynyt näin, olisitte -voinut palata jälleen ensi kesänä... Mutta kenties te sittenkin -- -myöhemmin -- kun olette unohtanut... - --- En unohda _koskaan_ -- enkä palaa milloinkaan Neljään tuuleen, -sanoi Owen lyhyesti. - -Puutarha vaipui hiljaisuuteen ja hämyyn. Kaukaa hietasärkiltä kuului -meren hiljaista, yksitoikkoista pulpahtelua. Iltatuuli sohahteli -poppelien latvoissa vanhan salaperäisen loitsulaulun kaltaisena -- -tarinoiden unhoon joutuneista, surumielisistä muistoista. Erillään -seisova solakka nuori haapa kuvastui läntisen taivaan vienon -vaaleanpunan ja opaalinvärin vivahduksiin, ja sen värisevät oksat ja -lehdet olivat kuin pehmoiseen purppuraan verhottuja. - --- Eikö tuo ole kaunista? sanoi Owen viitaten puuhun. - -Hän teki nähtävästi kiitettävän yrityksen tyyntyä ja osoittaa -mielenlujuutta ja levollisuutta. - --- On kyllä, sanoi Anna lempeästi. -- Se on niin kaunista, että -se herättää tunteen, jota minä lapsena nimitin "miellyttäväksi -sydämenpakotukseksi". Voitteko selittää, miksikä senkaltaisiin -sielunliikutuksiin aina pitää liittyä tuskantunne? Suremmeko me sen -katoavaisuutta, mitä ihailemme? Vai suremmeko sitä, että saamme nähdä -ainoastaan vilahduksia haaveksimastamme ihanuudesta tai siitä, mitä -parhaimpina hetkinämme olemme tunteneet? - --- Siitä, mikä on saavuttamattomissa, mitä on mahdoton voittaa, -sanoi Owen katse suunnattuna kauas avaruuteen. -- Juuri sitähän -minäkin pyydän -- ei siis ihme, jos kurotan käteni turhaan sitä -saavuttaakseni. - --- Taidatte puhua kuumehoureissa. Varmaankin te olette istunut illoin -liian kauan ulkona ja vilustunut. Menkää kotiin ja pyytäkää saada -kupillinen seljakeitettä ja laittakaa itsenne oikein lämpimästi -vuoteeseen, kuultiin neiti Cornelian äänen puhuvan. - -Mainittu nainen oli tullut sisään honkien välillä olevasta pienestä -veräjästä, juuri parahiksi kuulemaan Owenin viime sanat. Neiti -Cornelia piti Owenista, mutta hänen perusohjeenaan oli, että jos -hän kuuli jonkun miehen, vanhan tai nuoren, ilmaisevan tunteensa -"mahtipontisin" sanoin, kuten hän sitä nimitti, piti hänen heti -nuijia häntä. - -Neiti Cornelia edusti ilmettynä kuvana sitä hullunkurisuutta, joka -aina tirkistää esiin jostakin kulmasta elämän murhenäytelmässä. -Anna, jonka hermot olivat joutuneet jokseenkin kovalle koetukselle, -tyrskähti kouristuksentapaiseen nauruun, ja yksin Owenkin veti -hiukan suutaan hymyyn. Oli varma asia, että minne neiti Cornelia -ilmestyi, sieltä pakeni tunne ja intohimo tipotiehensä. Ja totta on, -että Annastakaan tilanne ei enää tuntunut täysin niin synkeältä ja -tuskalliselta ja toivottomalta kuin muutama minuutti sitten. Mutta -unta ei hän silti saanut sinä yönä silmiinsä. - - - - -XXVII. - -HIETASÄRKÄLLÄ. - - -Owen Ford matkusti seuraavana aamuna Neljästä tuulesta. Illalla -meni Anna tervehtimään Leslietä, mutta ei tavannut ketään kotona. -Ovi oli kiinni, ja valoa ei näkynyt ainoastakaan akkunasta. Talo -tuntui tavallistakin kolkommalta ja autiommalta. Leslie ei tullut -tervehtimään seuraavana päivänä -- ja se tuntui Annasta huonolta -merkiltä. - -Kun Gilbert illalla kutsuttiin kalastajakylään, meni Anna mukaan -niemelle saakka ja laskeutui siellä ajoneuvoista viipyäksensä -hetkisen kapteeni Jimin tykönä. Mutta majakan mahtava valo, joka loi -suunnattomia kellertäviä kolmioita syysillan sumuun, oli Alec Boydin -huostassa, ja kapteeni Jim oli poissa. - --- Mitä nyt aiot tehdä? kysyi Gilbert. -- Tuletko minun mukaani? - --- Minua ei haluta tulla kalastajakylään, mutta voin seurata mukanasi -vähän matkaa, niin sinä lasket minut rantaan ja minä kuljeskelen -hietasärkillä, kunnes palaat takaisin. Kallioranta on liian niljakka -ja pimeä tänä iltana. - -Astellen yksin hietarannikon harjujen ja loppumattomain leväsäikeiden -keskellä antautui Anna illan tarumaisen tunnelman valtaan. Ilma -oli verrattain lämpöinen -- nythän oltiin jo syyskuussa -- ja -iltapäivällä oli seutu ollut verhoutunut jonkinmoiseen autereeseen. -Mutta nyt oli usva hiukan hälvennyt, ja täysikuu oli muuttanut -sataman ja lahden ja ympäröivän rannan omituisen haaveelliseksi, -himmeään hopeaharsoon verhotuksi tarumaailmaksi, mistä ankkuroitujen -laivojen taklaukset epäselvästi häämöttivät esiin aavemaisesti -muuttuneissa muodoissa. Kapteeni Josiah Crawfordin musta kuunari, -joka perunalastissa pyrki satamansuusta ulos ulapalle, muuttui -Lentäväksi hollantilaiseksi matkalla etäiseen kartoittamattomaan -maahan, joka kaukaa kajastaen vetäytyi aina loitommalle eikä ollut -koskaan saavutettavissa. Yläilmoista kuuluva näkymättömäin lokkien -kirkuna muuttui aaltoihin vajonneiden merimiesten valitushuudoiksi. -Hietikon poikki sinkoilevat pienet vaahtokuplat olivat rantarotkoista -ilmestyviä taikakaluja. Suuret kuperat hietasärkät muuttuivat -vanhojen pohjoismaisten satujen jättiläisiksi. Lahden toiselta -puolen kimmeltävät valot merkitsivät pettäviä majakoita kadotettujen -sielujen asumalla loihditulla Taimikolla. Vaeltaessaan tietänsä -edelleen kautta usman huvitteli Anna päästämällä mielikuvituksensa -valloilleen. Oli viehättävää kuljeskella siellä yksinäisyydessä ja -haaveilla ympäristö täyteen kammottavia ja salaperäisiä olentoja ja -esineitä. - -Mutta _oliko_ hän yksin? Jonkun matkan päässä näki hän tumman ja -muodottoman olion liikahtelevan -- sen ääriviivat kävivät selvemmiksi -ja se tuli äkkiä häntä vastaan poikki hietikon, jonka pinnan hyrskyt -olivat muodostelleet aaltomaiseksi. - --- Leslie? huudahti Anna aivan ihmeissään. -- Mitä ihmettä sinä teet -täällä -- tällaisena iltana? - --- Niin, mitäs sinä täällä teet? kysyi Leslie vastaan koettaen -naureskella. - -Yritys epäonnistui. Hän näytti hyvin väsyneeltä ja kalpealta, mutta -nuo pienet vallattomat kiharat, jotka tunkivat esiin helakanpunaisen -päähineen alta, ympäröivät hänen otsaansa ja ohimoitaan kimmeltävien -kultarengasten kaltaisina. - --- Minä käyskentelen täällä odottaen Gilbertiä -- hänet kutsuttiin -kalastajakylään. Aioin viipyä sen aikaa majakalla, mutta kapteeni Jim -ei ollut kotona. - --- Minä tulin tänne siksi, että tahdoin kulkea -- kulkea -- kulkea, -sanoi Leslie haluttomasti. -- En halunnut jäädä kalliorannalle. -Meri kohisi, ja minusta tuntui kuin tukehtuisin sinne kallioitten -väliin... Minun täytyi tulla tänne -- pelkään, että minun muutoin -olisi käynyt hullusti... Soudin satamansuun poikki kapteeni -Jimin ruuhella. Olen ollut täällä tunnin ajan. Tule -- lähdetään -kävelemään. Minä en voi seistä hiljaa. Oi, Anna! - --- Leslie, rakkaani, kuinka onkaan laitasi? kysyi Anna, vaikka tuo -kysymys oikeastaan oli täysin tarpeeton. - --- En voi sanoa sinulle mitään -- älä tiedustele... En välittäisi -siitä, vaikka sen tietäisitkin -- päinvastoin se olisi minulle -mieleen -- mutta en voi sanoa sitä sinulle -- enkä kenellekään -muulle... Varmaankin on pääni ollut sekaisin -- ja nyt tuntuu niin -oudolta, kun pitää jälleen koettaa tyyntyä ja saada aivonsa selviksi. - -Hän nauroi vihlovan katkeraa naurua. Anna laski kätensä hänen -ympärilleen. - --- Leslie -- onko käynyt niin, että sinä olet ruvennut pitämään Owen -Fordista? - -Leslie irroittihe äkkiä hänestä. - --- Kuinka voit tietää sen? huudahti hän kiihkeästi. -- Anna, mistä -olet saanut tietää sen? Onko se kasvoissani kirjoitettuna jokaisen -luettavaksi? Onko se todellakin niin ilmeistä? - --- Ei, ei, älä pelästy! Minä -- en voi sanoa sinulle, millä -tavoin olen saanut tietää sen... Tulin vain ajatelleeksi sitä -mahdollisuutta, rakkaani... Leslie, älä katso minuun tuolla tavoin! - --- Halveksitko sinä minua? kysyi Leslie hiljaisella, -liikutetulla äänellä. -- Pidätkö minua katalana, velvollisuudestaan -välittämättömänä ihmisenä? Vai pidätkö minua ainoastaan mielipuolena, -joka olisi teljettävä lukkojen taa? - --- En kumpanakaan. Leslie, rakas ystäväiseni, puhukaamme hiukan -järkeä keskenämme, kuten voisimme tehdä jokaisessa muussa elämän -vakavassa tilanteessa. Sinä olet huolinesi sulkeutunut hiukan -liiaksi omaan itseesi, ja siten on elämänkatsomuksesi saanut hiukan -sairaalloisen sävyn. Sinä tiedät, että sinulla on taipumusta -tuonlaiseen umpimielisyyteen, ja olet kerta kaikkiaan luvannut -minulle taistella sitä vastaan. - --- Mutta tiedätkös -- on niin -- niin nöyryyttävää rakastaa häntä -- -hänen pyytämättään rakkauttani -- ja kun en minä itse ole vapaa enkä -oikeutettu rakastamaan ketään! sanoi Leslie haikeasti. -- Se juuri -saattaa minut tuntemaan häpeätä... - --- Siihen ei sinulla ole mitään aihetta! Mutta olen suruissani siitä, -että sinä olet kiintynyt Oweniin, sillä nykyisellään tulevat asiat -saattamaan sinut yhä onnettomammaksi. - --- Tuo tunne ei ole ollut sellainen, jonka huomaisi vähitellen -kasvavan ja jota voisi varoa -- jos nimittäin on omaatuntoa, jatkoi -Leslie alkaen kulkea levottomasti rantaa pitkin. -- En käsittänyt -ollenkaan, kuinka laitani oli... Mutta sitten tuli päivä -- -viikkokausi sitten -- jolloin hän sanoi minulle, että kirja oli -valmis ja että hänen täytyisi pian lähteä pois. Silloin -- silloin -oli kuin silmäni olisivat auenneet ja minä oivalsin tilani. Minusta -tuntui kuin olisin saanut voimakkaan iskun. En sanonut mitään -- -puhekykyni petti -- en saanut sanaakaan esiin enkä tiedä miltä -näytin... Oi, minä menehtyisin häpeään, jos minun täytyisi ajatella, -että hän ymmärsi kaikki... tai edes aavistikaan, miten asiat olivat... - -Anna kulki vaieten, mieli surullisena. Hänenhän täytyi pitää -Owenille antamansa vaitiolon lupaus. Leslie puhui edelleen, -kiihkeästi ja nopeaan, ikäänkuin hänelle olisi tuottanut helpotusta -saada avata sydämensä. - --- Olen ollut niin onnellinen koko tämän kesän, Anna -- onnellisempi -kuin koskaan ennen elämässäni. Luulin sen johtuvan siitä, että kaikki -oli selvillä sinun ja minun välilläni ja että sinun ystävyytesi -teki elämäni niin rikkaaksi ja ihanaksi. Olinhan tosin siinä -osittain oikeassa, -- mutta kokonaan ei syy ollut siinä -- ah ei, ei -likimainkaan... Nyt tiedän, miksi kaikki on kuin muuttunutta... Ja -nyt on kaikki ohi -- nyt hän on poissa... Kuinka voin elää, Anna? -Kun tänä aamuna palasin kotiin, saatettuani hänet asemalle, tuntui -minusta elämäni kolkko tyhjyys melkein surmaniskulta. - --- Kun on kulunut vähän aikaa, ei se enää tunnu niin raskaalta, sanoi -Anna, joka aina tunsi niin lämmintä osanottoa ystäviänsä kohtaan, -että hänen oli vaikea puhua luontevasti ja sujuvasti lohdun sanoja. - -Muutoin oli hänellä vielä tuoreessa muistissa, kuinka parhaimmitenkin -tarkoitetut lausunnot olivat loukanneet häntä silloin, kun hän itse -oli surun murtama, ja hän pelkäsi rikkovansa ystäväänsä kohtaan -samalla tavoin. - --- Luulen päinvastoin, että tulen tuntemaan sen aina raskaammin, -sanoi Leslie toivottomalla äänensävyllä. -- Minullahan ei ole mitään -tulevaisuudentoivoa. Päivä koittaa toisensa jälkeen -- mutta hän ei -palaa -- ei palaa koskaan! Oi, kun ajattelen, etten saa nähdä häntä -enää koskaan, on kuin suuri ja julma käsi tarttuisi sydänjuuriini -ja tempoisi niitä ja punoisi ne sekaisin... Kerran, kauan sitten, -haaveksin rakkaudesta ja kuvailin silloin mielessäni, että se olisi -autuaallisen ihana tunne -- ja nyt se on tällaista... Matkustaessaan -pois eilisaamuna hän oli niin kylmä ja välinpitämätön. Hän sanoi: -"Hyvästi, rouva Moore", niin kalsealla äänellä kuin emme olisi olleet -edes ystäviäkään -- kuin en merkitsisi hänelle kerrassaan mitään. -Tiedänhän kyllä, etten merkitsekään -- enkä edes tahtoisikaan, -että hän pitäisi minusta -- siitä tämä kaikki vain kävisi yhä -sietämättömämmäksi -- mutta olisi hän sentään voinut olla hiukan -ystävällisempi! - --- Oi, jospa Gilbert tulisi! ajatteli Anna. - -Hän tunsi mitä lämpimintä sääliä Leslietä kohtaan, mutta hänenhän -täytyi välttää kaikkea, mikä voisi ilmaista Owenin hänelle uskoman -salaisuuden. Hän tiesi, miksi nuo jäähyväiset olivat muodostuneet -niin kylmiksi -- miksi ne eivät edes tulkinneet emännän ja -täysihoitolaisen välillä vallinnutta hyvää toveruutta -- mutta -sitähän hän ei voinut sanoa Leslielle. - --- Minä en voi sille mitään, Anna -- en tosiaankaan voi sille mitään, -sanoi Leslie parka. - --- Tiedän sen kyllä. - --- Olenko sinun mielestäsi tehnyt itseni syypääksi suureen -kataluuteen? - --- En voisi soimata sinua ainoallakaan sanalla. - --- Ja kuule -- ethän kerro tästä Gilbertille? - --- Mutta Leslie! Voitko todellakin luulla, että tekisin sen? - --- Ah, en tiedä. Te kaksi, Gilbert ja sinä, voitte tuntea niin -erikoista luottamusta toisiinne... Minusta tuntuisi aivan -luonnolliselta, että sinä kertoisit hänelle kaikki. - --- Kerron hänelle kyllä kaikki, mikä koskee minua itseäni. Mutta -hyvien ystävieni salaisuuksia en minä kerro. - --- Minusta olisi aivan sietämätöntä tietää, että hän olisi -selvillä tästä. Mutta olen iloinen siitä, että sinä tiedät sen. -Tuntisin itseni aivan rikolliseksi, jos salaisin jotakin sinulta. -Toivottavasti täti Cornelia ei pääse tähän käsiksi... Väliin minusta -tuntuu kuin hänen hirveät, kiltit, ruskeat silmänsä näkisivät aina -sieluni syvyyteen saakka... Oi, minä toivoisin, ettei sumu koskaan -hälvenisi, jotta saisin piiloutua siihen ainaiseksi, turvaan -jokaiselta elävältä olennolta... En käsitä, kuinka voin enää elää! -Tämä kesä on lahjoittanut minulle niin paljon. Tuo kammottava -yksinäisyydentunne ei ole paneutunut hetkeksikään mieleeni. Ennen -Owenin tuloa oli minulla väliin hyvin vaikeita hetkiä -- kun olin -käynyt tervehtimässä Gilbertiä ja sinua ja minun sitten oli palattava -kotiin. Te kaksi käytte aina tietänne yhdessä, mutta minä -- minä -saan käydä yksin... - -Owenin tultuahan me aina palasimme yhdessä kotiin illoin -- ja -me nauroimme ja juttelimme aivan kuten sinä ja Gilbert -- eikä -minulla enää ollut tuollaisia yksinäisiä hetkiä, jolloin mieltäni -kalvoi kateus muita kohtaan... Ja entä nyt! Olen ollut houkkio ja -haaveksinut houkkion tavoin... Mutta nyt olen hereillä. Ja nyt olen -myöskin sanonut kaikki sanottavani -- enkä koskaan enää aio vaivata -sinua tällä asialla. - --- Tässä tulee Gilbert, ja nyt sinä lähdet täältä meidän mukanamme, -sanoi Anna, jonka oli mahdoton jättää Leslie parka harhailemaan -yksin hietarannalla tuollaisena iltana ja sellaisessa mielentilassa. --- Meillä on veneessämme hyvin tilaa kolmelle, ja sinun veneesi me -otamme matkaamme. - --- Niin, minä saanen jälleen ruveta viidenneksi pyöräksi, sanoi -Leslie parka nauraen katkerasti. -- Suo anteeksi, Anna, tuo oli -ilkeätä puhetta... Tietenkin minun pitäisi olla kiitollinen -- ja -niin olenkin -- siitä, että minulla on kaksi hyvää ystävää, jotka -ottavat minut kolmanneksi liittoonsa. Älä välitä siitä, että suuni -puhuu tylyjä sanoja! Mutta minusta on kuin koko olentoni olisi -hellänä, ja kaikki tuottaa minulle kipua... - --- Leslie oli kovin vähäpuheinen tänä iltana -- eikö sinustakin? -sanoi Gilbert, kun Anna ja hän olivat tulleet kotiin. -- Mitä ihmettä -hän teki yksin rannalla tässä usmassa? - --- Hän oli väsyksissä -- ja hänenhän on tapana mennä rantaan illalla, -kun Dick on päivän kuluessa ollut erikoisen rasittava. - --- Onpa tosiaankin suunnaton vahinko, ettei hän jo aikoja sitten -tavannut tuollaista siivoa miestä kuin Ford, jonka kanssa hän olisi -voinut mennä naimisiin, sanoi Gilbert miettiväisesti. -- Nuo kaksi -olisivat varmaankin soveltuneet erinomaisen hyvin yhteen, vai mitä -arvelet? - --- Hyvä Jumala, Gilbert, rupeatko sinäkin nyt naimiskauppoja -välittämään! On kauheata, kun miehet sekaantuvat sellaiseen, -huudahti Anna hieman kiivaasti, peläten, että Gilbert iskisi suoraan -totuuteen, jos jatkaisi samaa uraa. - --- Rakas Anna-tyttöseni, en suinkaan aio toimittaa ihmisiä yhteen -- -minä en koskaan sekaannu ihmisten rakkaus- ja avioliittoasioihin, -sanoi Gilbert, hieman ihmeissään Annan puheensävystä. -- Ajattelen -vain, millaista olisi voinut olla. - --- Jätä sinä tuollaiset ajatukset! Sellaisen tuumiskeleminen on -hukkaanmennyttä aikaa, sanoi Anna. Sitten hän lisäsi äkkiä: - --- Oi Gilbert, jospa kaikki ihmiset voisivat olla niin onnellisia -kuin me! - - - - -XXVIII. - -MINKÄ MITÄKIN. - - --- Olen tässä lueskellut kuolinilmoituksia, sanoi neiti Cornelia, -laskien sanomalehden kädestänsä ja ryhtyen jatkamaan käsityötänsä. - -Marraskuun kolean taivaan alla leveni merenlahti mustanharmaana -ja synkkänä, ja rantoja huuhtelivat valkoiset, pauhaavat hyrskyt. -Akkunalevylle oli myrsky lennätellyt yhteentahmaantuneita märkiä, -kuihtuneita lehtiä. Mutta sisällä tuossa pienessä talossa rätisi -hauska takkavalkea, ja Annan sanajalat ja kurjenpolvet upeilivat -vihreinä ja rehevinä. - --- Täällä sinun luonasi vallitsee aina kesä, oli Leslie sanonut -eräänä päivänä. Ja kaikilla, jotka olivat käyneet haavemajassa, oli -juuri sama tunne. - --- Tämähän on kauheata -- ihmisiä kuolee varmaankin nykyisin kuin -kärpäsiä, jatkoi täti Cornelia. -- Tässä on nyt Päivälehdessä enemmän -kuin kaksi palstaa kuolinilmoituksia, ja minä luen aina jok'ikisen -rivin. Se on minun huvejani, varsinkin kun surevaiset liittävät -loppuun jonkin tunteellisen omatekoisen runon. Tässä saat kuulla -oikein kauniin: - - "On työtä, vaivaa elo hälle ollut laaksossa tässä kyynelten. - Nyt levon ainaisen hän vihdoin saanut on asunnossa autuuden." - --- Tässä on tietysti taas kysymyksessä tuollainen kurja kidutettu -vaimoraukka. Rohkeneeko sitten joku vielä väittää, ettei tällä -saarella tavata runoilijalahjoja! Oletko huomannut, Anna, kuinka -paljon rakkaita ja hellästi kaivattuja ihmisiä kuolee? Oikein -se herättää sääliä. Tässä on kymmenen kuolinilmoitusta, ja -pyhimyksiä ja esikuvia ovat ne kaikki olleet, yksin miehetkin. Yksi -niistä on Peter Simson-vanhus -- "suuri ystäväpiiri suree hänen -ennenaikaista poismenoansa". Tuo kuuluu muhkealta! Anna, tuo ukko -oli kahdeksankymmenen vuoden vanha, ja kaikki, jotka hänet tunsivat, -olivat jo kolmekymmentä vuotta toivoneet hänen kuolemaansa. Lue -kuolinilmoituksia, kun olet alakuloisella mielellä, rakas lapseni --- varsinkin ilmoituksia ihmisistä, jotka tunnet -- ja jos sinulla -on vähääkään taipumusta leikillisyyteen, niin voin vakuuttaa, että -ne vaikuttavat sinuun perin virkistävästi. Ja tiedätkös, Anna! -Vanhapiika minä olen ja sinä tulen varmaankin aina pysymään, mutta -minulle tuottaa niin miellyttävän tunteen se tieto, etten tule -koskaan olemaan kenenkään miehen "jälkeenjättämä". - --- Minustakin se on ruma sana, sanoi Anna nauraen. -- Avonlean -kirkkotarha on täynnä vanhoja hautakiviä, jotka ovat pyhitetyt -jonkun miehen "jälkeenjääneen vaimon muistolle". Minun täytyy aina -ajatella jotakin madon tai koin syömää. Samaten olisi minusta myöskin -jo aika lakata nimittämästä elotonta ruumista "jäännökseksi". -Hyi, minua aivan puistattaa, kun kuulen hautajaisissa toimitsijan -sanovan: "Ne, jotka tahtovat nähdä vainajan maalliset jäännökset, -tehkööt hyvin ja tulkoot tätä tietä!" Minusta tuntuu kuin minua -kutsuttaisiin katsomaan jäännöksiä ihmissyöjien pidoista. -Tarkoitan, että heillä olisi ollut vähän tanakampaa ruokaa kuin -hiukan lähetyssaarnaaja-leikkelettä. -- Mutta nyt muistan muutaman -seikan! Minä sain eilen kirjeen herra Owen Fordilta, ja hän lähetti -kunnioittavimmat terveisensä. - --- Paljon kiitoksia -- hyvät ovat olemassa ja yhtä hyvä olisi -ilmankin, sanoi neiti Cornelia tylysti. - --- Miksi ihmeessä sanot niin, täti? ihmetteli Anna. -- Luulin sinun -pitäneen hänestä. - --- Miksikä ei, pidinhän kyllä hänestä -- tavallaan. Mutta en anna -hänelle koskaan anteeksi sitä, mihin hän on syypää Lesliehin -nähden. Nyt tuo lapsiparka kärsii sydämentuskia hänen tähtensä -- -ikäänkuin hänellä ei olisi ollut tarpeeksi huolia ennestään -- ja -mies tietenkin kävelee Torontossa yhtä iloisena ja onnellisena kuin -konsanaan. Mutta sellaisia ne ovat. - --- Mutta täti kulta, kuinka sinä olet päässyt tuosta selville? - --- Rakas lapsi, onhan minulla silmät päässä. Ja minähän olen -tuntenut Leslien aina siitä saakka, kun hän oli pieni lapsi. Hänen -kasvoillansa on tänä syksynä näkynyt uusi alakuloisuuden ja tuskan -ilme, enkä ole epäillyt hetkeäkään, ettei syypäänä siihen olisi -juuri herra kirjailija. En voi ikinä antaa itselleni anteeksi, että -toimitin hänet tänne. Mutta en voinut aavistaa, että hän olisi -sentapainen mies kuin hän oli. Ajattelin, että hän olisi juuri noita -samoja miesolentoja, joita Lesliellä aina on ollut kesäisin -- -ylvästeleviä ja itserakkaita nuoria hölmöjä, joista Leslie ei ole -välittänyt rahtuakaan... Eräs niistä koetti saada hänen kanssaan -alkuun hieman hauskaa armastelua, mutta silloin Leslie torjui hänet -tyköään kaikella tarpeellisella tarmolla, niin että hän loppukesän -pysyi siivolla. En voinut siksi ajatellakaan, että mitään vaaraa -olisi tarjona. - --- Älä suinkaan anna Leslien saada vihiäkään siitä, että tiedät hänen -salaisuutensa, sanoi Anna nopeasti. -- Luulen, että siitä koituisi -hänelle uutta tuskaa. - --- Varjelkoon, hyvä ystävä! Onhan minulla toki senverran -hienotunteisuutta... Ne ovat oikea synninrangaistus, kaikki nuo -miehet! Ensiksi on _yksi_ niistä turmellut Leslien koko elämän, ja -nyt tulee toinen samaa joukkuetta täydentämään kurjuuden. Tiedätkö, -tämä meidän maailmamme on sentään kauhea! - --- Maailmassa seikka moni huolta meill' jos tuottavi, uskomme ett' -kaitselmus kaikk' parhaaksemme johtaapi, tuumiskeli Anna. - --- Niin, voithan huviksesi kuvitella sitä! Ainakin pitäisi silloin -olla kysymyksessä sellainen maailma, joka on kemiallisesti puhdas -kaikesta miesväestä, sanoi täti Cornelia synkästi. - --- Mitä tuo inhottava miesväki nyt jälleen on saanut aikaan? kysyi -Gilbert, joka samassa tuli huoneeseen. - --- Harmia -- oikein ilkeätä kiusaa. Mitä muuta ne koskaan saavatkaan -aikaan? - --- Eevahan ensiksi puraisi hampaansa omenaan, neiti Cornelia. - --- No, mutta kukas poimi omenan ja tarjosi ja kehuskeli sitä hänelle? -Se oli muuan uroseläin, vastasi neiti Cornelia, vahingoniloa -äänessään. - -Tohtori Gilbert jäikin ymmälle vastaukseen nähden. - -Voitettuaan ensimmäisen kiihkeän epätoivonsa huomasi Leslie, -ettei sentään ollut aivan mahdotonta elää edelleen -- kuten -meidän useimmiten käy, riippumatta siitä, minkälainen vaiva meitä -ahdistaa. Voi väliin käydä niinkin, että hänellä oli oikein hauskaa -istuessaan haavemajassa tuon pienen iloisen piirin keskuudessa. -Mutta jos Anna ehkä oli toivonut, että Leslie unohtaisi Owen Fordin, -olisi hän huomannut erehdyksensä nähdessään tuon aran, kaihoisan -katseen, joka aina tuli Leslien silmiin heti kun Owen Fordin nimi -mainittiin. Hellän myötätuntonsa pakottamana Anna aina kertoi -Leslien läsnäollessa kapteeni Jimille tai Gilbertille uutisia Owenin -kirjeistä. Niitä tuli hänelle varsin usein. Silloin Leslie vuoroin -punehtui ja kalpeni, ja hänen herkät piirteensä ilmaisivat varsin -selvästi mielenliikutuksen, joka sellaisina hetkinä valtasi hänet. -Mutta Leslie itse ei maininnut hänestä Annalle enää sanaakaan, pitäen -siten sankarillisella lujuudella lupauksen, jonka oli antanut hänelle -hietarannikolla tuona muistorikkaana iltana. - -Eräänä päivänä kuoli Leslien vanha koira, ja hän suri sitä katkerasti. - --- Se on ollut niin kauan minun ystäväni, sanoi hän murheissaan -Annalle. -- Se oli Dickin vanha koira, näetkös -- hänellä oli se -jo ennenkuin me menimme naimisiin. Hän jätti sen minun luokseni, -lähtiessään matkoille "Neljällä sisarella". Carlo oli hyvin kiintynyt -minuun ja sen rakkaus oli minun ainoana lohtunani tuona kammottavana -vuonna äitini kuoleman jälkeen, jolloin olin aivan yksin. Kuullessani -että Dick tuli takaisin, pelkäsin menettäväni sen rakkauden. Mutta -ajatteles, se ei välittänyt vähääkään Dickistä, vaikka aikaisemmin -oli ollut häneen niin ihastunut. Se pyrki häntä näykkimään ja murisi -hänelle, ikäänkuin ei olisi nähnyt häntä koskaan ennen... No, siinä -tilassa kuin Dick oli, ei hän välittänyt siitä vähääkään, ja minä -puolestani olin iloissani. Oli niin hauska omistaa elävä olento, -jonka rakkaus kuului minulle yksin. Tuo vanha toveri on ollut minulle -niin suurena lohtuna, Anna. Syksyllä se kävi niin huonoksi, että minä -pelkäsin, ettei se eläisi enää kauan, mutta toivoin kumminkin voivani -hoidella sitä niin hyvin, että saisin pitää sen yli talven. Tänä -aamuna se tuntui aika virkeältä. Se makasi matollaan uunin edessä -- -mutta äkkiä se nousi ja tassutti hiljaa minun luokseni. Sitten se -laski päänsä minun polvelleni ja katsoi minuun kauan herttaisilla, -uskollisilla silmillään. Sitten kävi väristys läpi sen ruumiin, ja se -vaipui maahan kuolleena. Oi, kuinka tulen sitä kaipaamaan! - --- Anna minun lahjoittaa sinulle uusi koira, Leslie, sanoi Anna. -- -Olin aikonut lahjoittaa Gilbertille jouluksi erään oikein muhkean ja -kauniin setterin. Ehkä saankin antaa sen sinulle. - -Leslie pudisti päätänsä. - --- Ei nyt vielä, rakkaani. En voi vielä ottaa uutta koiraa -- en -voi suoda sille mitään tunteita... Ehkä -- joskus myöhemmin -- jos -tahdot antaa minulle sellaisen lahjan. Tarvitsisin todellakin koiran -jonkinmoiseksi suojaksi. Mutta Carlossa oli melkein inhimillisiä -piirteitä -- se oli niin ymmärtäväinen ja herttainen...Tuntuisi -hiukan sydämettömältä hankkia kovin pian toinen koira tuon vanhan -uskollisen palvelijan sijaan. - -Anna matkusti Avonleahin viikkoa ennen joulua ja viipyi siellä -jonkun aikaa juhlan jälkeen. Gilbert seurasi hiukan myöhemmin, -ja nyt vietettiin iloinen uudenvuodenpäivä Vihervaarassa, minne -Barryn, Blythen ja Wrightin perheet kokoontuivat osoittamaan kunniaa -päivälliselle, jota Marilla ja Rakel-rouva olivat valmistelleet niin -suurella huolella ja puuhalla. Kun Anna ja Gilbert palasivat Neljään -tuuleen, oli heidän pikku talosensa melkein uponnut lumeen, sillä -seudulla oli ollut kolmas lumituisku tuona talvena, joka sitten -muodostui harvinaisen ankaraksi, ja kaikkialle, missä jokin este oli -ollut vastassa, oli muodostunut oikeita lumivuoria. Mutta kapteeni -Jim oli lapioinut teitä veräjälle ja oville, ja neiti Cornelia oli, -huolellisesti verhottuna päällysvaatteihin, uskaltanut lähteä matkaan -ja oli nyt sytyttänyt tervetuliaisiksi valkean haavemajan takkaan. - --- Kuinka hauskaa, että olet täällä jälleen, rakkaani! Oletko koskaan -nähnyt tällaisia kinoksia? Mooren taloa et voi ollenkaan nähdä, -ellet mene ullakolle. Kuinka Leslie tulee iloiseksi, saadessaan -sinut takaisin -- hänhän on ollut melkein tykkänään erillään muusta -maailmasta. Onneksi Dick osaa lapioida lunta ja se on hänestä -hauskaakin... Susan lähettää terveisiä, että hän tulee tänne -huomenna. Minne tuli niin kiire, kapteeni? - --- Minun täytyy lähteä tallustamaan The Gleniin istuakseni hetkisen -Martin Strong-vanhuksen tykönä. Luulen, ettei hänellä ole enää -pitkälti aikaa elettävänä ja hän on niin yksin maailmassa. Hänellä ei -ole monta ystävää -- hänellä on ollut koko elämänsä ajan niin kiire, -ettei ole ehtinyt hankkia niitä. Mutta hän on ansainnut paljon rahaa. - --- No, hän ajatteli kaiketi niin, että koska ei voi palvella sekä -Jumalaa että mammonaa, niin oli varmempaa valita mammona, sanoi neiti -Cornelia tuikeasti. -- Älköön nyt sitten myöskään valittako, ettei -mammona yksin riitä hänelle seuraksi. - -Kapteeni Jim lähti pois, mutta pihalla muistui hänelle mieleen eräs -seikka, ja hän palasi jälleen nopeasti sisään. - --- Olen saanut kirjeen Owen Fordilta, rouva Blythe, ja hän kirjoittaa -saaneensa kustantajan elämänvaihekirjalle ja se ilmestyy syksyksi. -Tulin oikein suunnattoman iloiseksi saadessani tuon tiedon. -Ajatelkaas, että hyväksi lopuksi kumminkin saan nähdä tuon kirjan -painettuna! - --- Tuo elämänvaihejuttu tekee hänet vielä aivan hassuksi -- luulisi -vanhalla miehellä sentään olevan hiukan enemmän ymmärrystä, sanoi -neiti Cornelia säälivästi. -- Minä puolestani olen sitä mieltä, että -maailmassa jo ennestäänkin on aivan liian paljon kirjoja. - - - - -XXIX. - -ANNA JA GILBERT OVAT ERIMIELISIÄ. - - -Gilbert laski kädestänsä paksun lääketieteellisen teoksen, jota hän -oli tutkinut, kunnes maaliskuun illan yhä tihenevä hämärä pakotti -hänet keskeyttämään lukunsa. Hän nojautui taapäin tuolissaan ja -tuijotti ajatuksiin vaipuneena ulos akkunasta. Oli varhainen kevät --- tuo aika, jolloin luonto on kenties kaikkein vähimmin eduksensa. -Ei edes auringonlaskukaan voinut hohteellaan elähdyttää tuota -kuollutta, kosteutta tihkuvaa maisemaa tai lahden mustapilkkuista -jääaavikkoa, missä siellä täällä näkyi kimmeltäviä vesilätäköitä. -Muita elonmerkkejä ei ollut näkyvissä, kuin suuri musta varis, -joka lentää leyhki raskain siivenlyönnein kedon poikki. Gilbertin -ajatukset kiintyivät varikseen. Oliko se perheenisä, jonka puoliso --- musta, mutta sangen ihana -- odotti sitä The Glenin metsässä? Vai -nuori keikariko se oli, joka kenties oli kosioretkellä? Tai kenties -kyynillinen vanhapoika, joka piti kultaista vapauttaan perhe-elämää -parempana. Kuinka lienee ollutkaan -- joka tapauksessa oli varis -pian kadonnut pimenemistään pimenevään etäisyyteen, ja Gilbertin -huomio kiintyi paljoa miellyttävämpään näkyyn, joka hänellä oli aivan -lähettyvillä. - -Takkatulen loimu leikitteli iloisesti seinillä ja lattialla, ja -sen hohde lankesi Gogin ja Magogin sileään valkoiseen ja vihreään -selkään sekä uunin edessä olevalla matolla loikoilevan koiran -hienopiirteiselle ruskealle päälle. Kimmeltäen heijastui se seinällä -riippuvien taulujen puitteista ja maljakosta, jossa puutarhasta -poimitut keltanarsissit upeilivat, ja se saavutti Annankin, joka -istui pienen pöytänsä ääressä, ompelutyö vieressään ja kädet ristissä -polven ympäri. Hän näki tulessa ihmeellisiä näkyjä -- tarulinnoja, -joiden sirot torninhuiput kohosivat korkeuteen, kuun valaisemain -pilvien ympäröiminä tai hehkuvan aamuruskon kultaamina -- laivoja, -jotka tulivat purjehtien Hyväntoivonniemestä matkalla Neljän tuulen -satamaan kallisarvoista lastia kuljettaen... Anna oli alkanut jälleen -haaveilla, joskin levottomuus tummana varjona öin päivin synkistytti -hänen unelmansa. - -Gilbert oli jo tottunut ajattelemaan itseänsä "vanhana naineena -miehenä". Mutta Annaa hän silmäili yhä edelleen rakastajan -ihmettelevin, epäilevin katsein. Hän ei voinut uskoa todeksi tuota, -että Anna nyt oli kokonaan hänen omansa. Olisihan se voinut olla -unelma vain, jonka tämä ihmeellinen haavemaja oli loihtinut esiin. -Hänen sielunsa kosketteli Annaa mitä kevyimmin ottein peläten muutoin -heräämisen seuraavan ja karkoittavan haaveen. - --- Anna, sanoi hän vitkaan, -- käännäpä huomiosi minuun. Haluaisin -puhua kanssasi eräästä asiasta. - -Anna katsoi häneen takkavalkean punaamasta hämystä. - --- Mitä nyt, kysyi Anna hilpeästi. -- Sinä näytät niin kauhean -juhlalliselta, Gilbert. Minä en ole tosiaankaan tehnyt tänään -ainoatakaan kepposta -- voit kysyä Susanilta. - --- En aio puhua sinusta enkä meistä. On kysymys Dick Mooresta. - --- Dick Mooresta? toisti Anna istuutuen nopeasti pystyyn tuolissaan. --- Mitä ihmettä sinulla voi olla sanottavaa Dick Mooresta! - --- Olen ajatellut häntä varsin paljon viime aikoina. Muistatko, -kuinka kerran viime kesänä hoidin häntä, kun hänellä oli niskassa -suuria paiseita? - --- Muistan -- muistan kyllä. - --- Silloin käytin tilaisuutta tutkiakseni tarkoin hänen päässään -olevat arvet. Minun mielestäni Dick lääketieteen kannalta aina -on ollut hyvin mielenkiintoinen olento. Anna, olen tehnyt sen -johtopäätöksen, että jos Dick Moore saataisiin ajanmukaiseen -sairashuoneeseen ja toimitettaisiin paikoin pääkopanavaus, voisi hän -saada takaisin sielunkykynsä -- hänen muistinsa palaisi jälleen... - --- Gilbert! Annan äänessä ilmeni mitä voimakkain vastalause. -- Tuota -et voine tarkoittaa täyttä totta? - --- Tarkoitan kyllä! Ja käsitykseni asiasta on se, että olen -velvollinen ensi tilassa ottamaan tuon asian puheiksi Leslien kanssa. - --- Gilbert Blythe, sinä et saa ryhtyä tuohon puuhaan, huudahti Anna -kiivaasti. -- Oi rakas Gilbert, luovu tuosta tuumasta, -- älä Jumalan -tähden toteuta sitä! Ethän toki voi olla niin julma! Lupaa minulle, -ettet sitä tee! - --- Jopa jotakin, Anna-tyttöseni, en toki luullut, että sinä -arvostelisit asiaa tuolla tavoin! Ole nyt toki ymmärtäväinen! - --- Ei, minä en tahdo olla ymmärtäväinen -- en voi olla ymmärtäväinen --- ja sitäpaitsi juuri minä olen ymmärtäväinen. Mutta sinä puolestasi -et ole. Gilbert, oletko ollenkaan ajatellut, mitä seurauksia siitä -olisi Lesliehin nähden, jos Dick Moore saisi jälleen järkensä -takaisin? Koetapa tehdä hyvin ja miettiä sitäkin! Onnetonhan hän -tosin on nytkin, mutta elämä Dickin hoitajana ja auttelijana on -sentään tuhansin verroin siedettävämpää kuin elämä hänen vaimonansa. -Minä tiedän -- minä tiedän sen. Sitä on mahdoton kuvaillakaan! Eihän -sinulla ole mitään syytä ryhtyä kaitselmuksen tehtäviin! Anna kaiken -jäädä ennalleen! - --- Olen punninnut tarkoin tätä asiaa kaikkine mahdollisuuksineen, -Anna. Mutta minun vakaumukseni mukaan on lääkärillä oleva pääasiana -potilaan henkisen ja ruumiillisen terveyden palauttaminen, aivan -riippumatta siitä johtuvista seurauksista. Minun käsittääkseni on -lääkäri velvollinen koettamaan palauttaa terveyden ja järjen, jos on -toivoakaan, että se voi tapahtua. - --- Mutta eihän Dick ole ollenkaan sinun hoidokkejasi, sanoi Anna, -turvautuen uuteen perusteluun. -- Jos Leslie olisi kysynyt sinulta, -voidaanko tehdä jotakin hänen hyväksensä, silloin voisit ehkä olla -velvollinen sanomaan ajatuksesi asiasta. Mutta nyt ei sinulla ole -mitään oikeutta sekaantua tuohon asiaan. - --- Miksikä ei? Kymmenen vuotta sitten sanoi setä Dave Leslielle, -ettei mitään ollut tehtävissä. Tietysti hän uskoo niin olevan. - --- Kuinka setä Dave olisi voinut sanoa niin, ellei se olisi totta? -huudahti Anna voitonriemuisesti. -- Eikö hän osaa arvostella tuota -asiaa yhtä hyvin kuin sinä? - --- Ei luullakseni -- joskin ehkä tuntuu itserakkaalta ja kerskuvalta, -että sen sanon. Tiedät yhtä hyvin kuin minä, kuinka yksipuolisesti -hän arvostelee "uudenaikaista ihmisten leikkelemistä". Hän ei hyväksy -leikkausta edes umpisuolentulehduksenkaan parannuskeinona. - --- Hän on oikeassa, huudahti Anna, tehden jälleen rintamanmuutoksen. --- Minäkin luulen, että te uudenaikaiset lääkärit olette aivan liian -kärkkäitä kokeilemaan ihmisten lihalla ja verellä. - --- Rhoda Allonby ei enää tänään kuuluisi eläväisten joukkoon, jos -minulla ei olisi ollut rohkeutta kokeilla, vastusteli Gilbert. -- -Minä otin vastuun kannettavakseni -- ja pelastin hänen henkensä. - --- Minä en pian enää jaksa kuulla puhuttavan Rhoda Allonbystä, -huudahti Anna -- tehden suurta vääryyttä Gilbertille, joka ei ollut -maininnut edes rouva Allonbyn nimeäkään sen päivän jälkeen, jolloin -hän oli kertonut Annalle uhkarohkean kokeensa onnistumisesta. Eikä -ollut hänen syynsä, että muut ihmiset usein olivat puhuneet tuosta -asiasta Annan kuullen. - -Gilbert loukkaantui aika lailla, ja sitä ei voitane lukea hänelle -viaksi. - --- En olisi odottanut, että sinä arvostelisit tätä asiaa tuolla -tavoin, Anna, sanoi hän hiukan kylmähköllä äänellä, nousi ja lähti -astumaan vastaanottohuoneensa ovea kohden. - -Tämä oli ensi kerta, jolloin heidän erimielisyytensä oli ollut -niinkin vakavaa laatua. - -Mutta Anna kiiruhti hänen jälkeensä ja veti hänet mukaansa takaisin -huoneeseen. - --- Ei, Gilbert -- et saa mennä minun luotani "vihan vimmoissa". -Istuudu nyt tänne, niin pyydän oikein kauniisti anteeksi. Ei, en minä -tarkoita sitäkään... Mutta -- voi, jospa vain tietäisit... - -Anna hillitsi itsensä viime hetkenä. Hän oli ollut vähällä ilmaista -Leslien salaisuuden. - --- Jospa vain tietäisit, millä tavoin naisen täytyy arvostella tuota -kaikkea, päätti hän varovasti lauseensa. - --- Voinhan ymmärtää sen varsin hyvin. Olen arvostellut tuota asiaa -joka näkökohdalta -- ja lopullinen johtopäätökseni on, että minä -olen velvollinen ilmoittamaan Leslielle, että Dick minun luullakseni -voi saada takaisin sielunkykynsä. Mutta siinä päättyy sitten minun -vastuuni. Hänen tehtävänsä sitten on ratkaista asia. - --- Mutta kysymyksessähän on pelkkä otaksuma, jatkoi Anna. -- No, -sinä ilmoitat siis Leslielle ajatuksesi asiasta, ja hän määrää, -että leikkaus on tapahtuva. Se tulee hyvin kalliiksi. Hänen täytyy -joko ottaa laina tai myödä pieni maatalonsa. Otaksukaamme edelleen, -että leikkaus epäonnistuu ja Dick jää ennalleen. Kuinka voi Leslie -sitten koskaan saada velkansa maksetuksi tai elättää itsensä ja tuon -avuttoman ahmatin, jos ei hänellä enää ole taloaankaan? - --- Niin, hankalaksihan se kaiketi kävisi... Mutta katson -velvollisuudekseni ilmoittaa hänelle asiasta. Siitä vakaumuksesta en -pääse mihinkään. - --- Et tietenkään... Minä tunnen kyllä Blythen suvun itsepintaisuuden, -vaikeroi Anna. -- Mutta rukoilen, ettet ota sitä yksin vastuullesi. -Neuvottele setä Daven kanssa! - --- Sen olen jo tehnyt, vastasi Gilbert väkinäisesti. - --- No, mitä hän sanoi? - --- Hän oli samaa mieltä kuin sinäkin, -- hänestä kaikki voi jäädä -ennalleen... Lukuunottamatta hänen ennakkoluulojansa uudenaikaisia -kirurgisia keksintöjä kohtaan näytti hän arvostelevan asiaa -yksinomaan samalta näkökannalta kuin sinäkin: älä tee sitä -- Leslien -takia! - --- Siinä sen näet! riemuitsi Anna. -- Minun mielestäni pitäisi sinun, -Gilbert, noudattaa hänen mielipidettänsä -- hänhän on likimmittäin -kahdeksankymmenen vuoden vanha ja hän on nähnyt jo minkä mitäkin -ja pelastanut monta ihmishenkeä... Onhan hänellä sentään suurempia -edellytyksiä voida arvostella asiaa oikein, kuin sinulla, joka hänen -rinnallansa olet vain poikanen. - --- Kiitän nöyrimmästi. - --- Älä naura -- tämä on perin vakava asia. - --- Niin minunkin mielestäni. Varsin vakava. On kysymyksessä mies, -joka on avuton ja muille raskaana taakkana. Hän voi saada järkensä -jälleen ja tulla hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. - --- Jumala tiesi, oliko hän niin hyödyllinen entisaikoinakaan, -keskeytti Anna hänet. - --- No, sittenhän hänelle voi valmistaa tilaisuuden korjata -laiminlyöntinsä. Miksi ei sitten hänen vaimonsa näkisi sitä -kernaasti? Minun velvollisuuteni on sanoa hänelle, että tuollainen -mahdollisuus on olemassa. Siinä kuulet päätökseni. - --- Älä puhu vielä päätöksestä, Gilbert! Neuvottele jonkun toisen -kanssa. Kysy kapteeni Jimiltä, mitä hän ajattelee asiasta. - --- Kuten tahdot. Sen voin kyllä tehdä. Mutta lupaan olla välittämättä -hänen ajatuksestansa. Tässä on kysymyksessä asia, jonka olen -velvollinen ratkaisemaan omin päin. Tuntisin aina omantunnontuskaa, -jos en lausuisi julki järkkymätöntä vakaumustani. Täytyyhän minun -totella omaatuntoani. - --- Niin kyllä, omaatuntoasi, voihki Anna. -- On kai setä Davellakin -omatunto, vai kuinka? - --- Epäilemättä. Mutta se on hänen asiansa. Kuules nyt, pikku Annani --- jos tämä asia ei koskisi Leslietä, vaan kysymys olisi asiasta -sellaisenaan -- etköhän silloin olisi yhtä mieltä minun kanssani? -Tiedät hyvin, että niin olisi. - --- En suinkaan, vakuutti Anna vastoin parempaa tietoansa. -- Voit -puhua minulle aamuun saakka, Gilbert, mutta et sittenkään saa minua -puolellesi. Kysy vain täti Cornelialta, mitä hän ajattelee. - --- Tuopa on tosiaankin köyhyydentodistus, Anna, että sinä nyt -vetoat neiti Corneliaan henkilönä, jonka arvostelulla olisi jotakin -merkitystä. Ja juuri tämänkaltaisessa asiassa! Hän sanoisi tietysti, -että "sellaisiahan ne ovat", ja sättisi meitä miehiä silmät -korvat täyteen. Mutta se on täysin yhdentekevää. Minä en edes aio -tiedustella neiti Cornelian ajatusta. Leslie saa yksin ratkaista -asian. - --- No niin, silloin tietää kyllä jo etukäteen, millaiseksi ratkaisu -tulee, sanoi Anna melkein itku kurkussa. -- Tunnemmehan kyllä Leslien -ylen ankarat käsitteet "velvollisuudesta". En voi käsittää, kuinka -haluat ottaa kantaaksesi sellaisen vastuun. Minä en voisi sitä tehdä. - --- Tiedätkö, minun mielestäni ihmisen ensi velvollisuus on sanoa -totuus, sellaisella kuin hän sen on käsittänyt, jos hän kerran -lujasti uskoo siihen. - --- Niin, niinhän Raamatussa sanotaan: Te tulette tuntemaan totuuden, -ja totuus on tekevä teidät vapaiksi, sanoi Anna. -- Mutta ei -tästä koidu vapautta Leslielle. Hänen kahleensa käyvät vain yhä -raskaammiksi. Oi Gilbert, et saa minua koskaan uskomaan, että -menettelet oikein. - - - - -XXX. - -LESLIE RATKAISEE ASIAN. - - -Influenssa oli äkkiä alkanut raivota The Glenissä ja -kalastajakylässä, ja se piti Gilbertin kahden seuraavan viikon aikana -niin kovassa työssä, ettei hän saanut aikaa käydä kapteeni Jimin -tykönä, kuten hän oli aikonut. Anna alkoi jo hiukan toivoa, että hän -oli luopunut Dick Moorea koskevista tuumistansa, ja kartellen johtaa -niitä hänen mieleensä, ei hän enää maininnut koko asiaa -- mutta se -oli alati hänen mielessänsä. - --- Olisikohan ehkä oikeammin kertoa hänelle, että Leslie pitää -Owenista, ajatteli hän. -- Hän varoisi kyllä antamasta Leslien -koskaan aavistaa, että hän siitä tietää, joten Leslien ylpeys -ei siitä voisi loukkautua, ja kenties hän sillä tavoin tulisi -vakuutetuksi, että on parasta jättää Dick Moore oman onnensa nojaan. -Sanonko sen hänelle -- vain enkö sano? Ei, en voi kumminkaan sitä -tehdä. Lupaus on pyhä, eikä minulla ole mitään oikeutta ilmaista -Leslien salaisuutta. Mutta voi -- en ole koskaan elämässäni ollut -mistään asiasta niin huolissani ja suruissani kuin tästä. Se turmelee -koko kevääni -- turmelee kaikki. - -Eräänä iltana Gilbert ehdotti aivan odottamattomasti, että he -menisivät tervehtimään kapteeni Jimiä. Anna suostui tähän toiveet -heikompina, ja he lähtivät matkaan. Kahden viikon päivänpaiste oli -saanut ihmeitä aikaan tuossa toivottomassa, kosteutta tihkuvassa -tienoossa, jonka ylitse Gilbertin varis oli lentänyt. Kuivina ja -ruskeina ja lämpöisinä levenivät siinä nyt harjut ja kedot, valmiina -puhkeamaan lehteen ja kukkaan, ulappa oli jälleen aurinkoisen -sininen ja rannikko eteni loppumattomiin kirkkaudessa, joka lopuksi -äärimmäisessä etäisyydessä kohotti sen väräjävänä kangastuksena -ilmoille. Maantie kiemurteli lahden rannikkoa pitkin kiiltävän -punaisen nauhan kaltaisena. Alhaalla hietasärkillä pyydystelivät -poikaset kuoreita, ja jotkut heistä olivat keksineet pistää tulen -edellisen vuoden pörhöiseen, kuivaan kaislikkoon. Liekit kuvastuivat -komeina tummansinistä lahdenpintaa vastaan, tuulenhenkäykset -kuljettivat niitä edelleen, ja ne loivat lehahtelevia kajastuksia -kalliojyrkänteihin ja ranta-aittoihin. Tuo oli ihana näytelmä, jota -Anna muulloin olisi katsonut suurella mielihyvällä, mutta tänään ei -hän voinut ollenkaan nauttia kävelyretkestänsä. - -Gilbertin laita oli samaten. Hilpeästä toveruudesta ei tällä kertaa -ollut tuntuakaan, ja mielipiteet, jotka tavallisesti kävivät yhteen, -olivat nyt joutuneet surkeaan ristiriitaan. Kopea tapa, millä -Anna oikaisi niskaansa ja antoi lyhyet, kohteliaat vastauksensa, -ilmaisi selvästi paheksumisen, jota koko yritys herätti hänen -mielessänsä. Gilbertin yhteenpuserretut huulet todistivat Blythen -suvun itsepintaisuudesta, mutta hänen katseensa oli alakuloinen. -Hän oli päättänyt menetellä velvollisuudentuntonsa mukaisesti, -mutta epäsopuun joutuminen Annan kanssa -- se oli seuraus, joka oli -varsin raskas kantaa. Kaiken kaikkineen -- he olivat hyvillään, -kun saavuttivat majakan -- ja samalla tuo tunne tuotti heille -tunnonvaivoja. - -Kapteeni Jim pani pois verkon, jota hän kutoi, ja lausui heidät -sydämellisesti tervetulleiksi. Kevätillan kirkkaassa valaistuksessa -näytti hän Annasta vanhemmalta kuin koskaan ennen. Hänen tukkansa oli -harmaantunut huomattavasti, ja tuo vahvarakenteinen vanha käsi vapisi -hieman. Mutta hänen siniset silmänsä olivat kirkkaat ja levolliset ja -ne kuvastivat rehellistä ja pelotonta mieltä. - -Kapteeni Jim kuunteli äänetönnä hämmästyksestä Gilbertin esitystä -tuosta asiasta, joka vaivasi hänen mieltänsä. Hyvin tietäen, kuinka -tuo vanha kunnon mies jumaloi Leslietä, oli Anna edeltäkäsin varma -saavansa hänestä kannattajan, joskaan hän ei voinut liioin toivoa -sen vaikuttavan mitään Gilbertiin. Hänet valtasi siksi mitä suurin -hämmästys, kun kapteeni Jim, säyseästi ja tyynesti, osoittamatta -vähintäkään epäröimistä lausui ilmi ajatuksensa, että Leslien piti -saada tieto asiasta ja itsensä ratkaista se. - --- Oi, kapteeni Jim, en ikinä olisi uskonut teidän sanovan niin, -huudahti Anna nuhtelevasti. -- En luullut, että tahtoisitte tuottaa -hänelle yhä lisää huolia. - -Kapteeni Jim pudisti päätänsä. - --- Sitä en tahdokaan. Voin kyllä ymmärtää teidän tunteenne, rouva -Blythe -- tunsin itsekin jotakin samantapaista syvinnä sydämessäni. -Mutta emme voi tässä maailmassa ohjata kulkuamme tunteitten mukaan --- jos niin menettelisimme, joutuisimme usein sekä matalikolle että -haaksirikkoon. On olemassa ainoastaan yksi varma kompassi, ja siihen -on meidän turvaaminen -- nimittäin se, mikä on oikein. Minä kannatan -tohtoria. Jos on toiveita Dickin suhteen, täytyy Leslien saada siitä -tieto. Minun nähdäkseni ei siinä ole ollenkaan epäröimisen varaa. - --- Vai niin, huudahti Anna epätoivon vallassa, -- odottakaapa vain, -kunnes molemmat joudutte neiti Cornelian käsiin! - --- Cornelia tulee kyllä suuntaamaan järeimmät tykkinsä meitä kohden, -sanoi kapteeni Jim. -- Te naiset olette niin äärettömän herttaisia, -hyvä rouva, mutta teillä on se vika, että te annatte tunteitten -hämmentää ymmärryksenne, niin että ette voi ajatella selvästi ja -johdonmukaisesti. Te, hyvä tohtorinna, olette hienosti kasvatettu -nainen ja Cornelian sivistys on jokseenkin pintapuolinen -- mutta -siinä suhteessa te olette yhtä maata. Ja hyvä Jumala -- eihän teitä -siitä voi parjata... Nyt minä keitän meille hiukan teetä, ja sitten -juomme sen ja puhumme samalla hauskemmista asioista, niin saamme -nähdä, eikö maailma meistä kaikista ala tuntua hiukan valoisammalta. - -Kapteeni Jimin tee ja rauhoittava juttelu saattoi Annan mielen -senverran tasapainoon, ettei hän kotimatkalla ollut Gilbertille niin -pisteliään ilkeä kuin oli päättänyt olla. Hän ei edes viitannutkaan -tuohon päivän polttavaan kysymykseen, vaan jutteli luontevasti ja -vilkkaasti muista asioista, ja Gilbert käsitti tämän merkitsevän -anteeksiantoa, joskin hiukan väkinäistä. - --- Kapteeni Jim on tänä keväänä näyttänyt niin heikolta ja -huonovointiselta, sanoi Anna alakuloisesti. -- Minä pelkään, että hän -pian lähtee hakemaan kadonnutta Margaretaansa. Mutta se olisi niin -ikävää, etten tahdo sitä ajatellakaan... - --- Kapteeni Jimin "purjehdittua viime retkellensä", kuten hän kerran -sanoi, ei Neljä tuulta enää tule olemaan sama kuin ennen, lausui -Gilbert. - -Seuraavana iltana Gilbert meni piilipuitten ympäröimään taloon. Anna -kuljeskeli halutonna kotosalla hänen paluutansa odotellen. - --- No, mitä Leslie sanoi? tiedusteli hän Gilbertin tullessa sisään. - --- Eipä juuri paljoa. Luulen, ettei hän vielä ollut voittanut -mielenliikutustaan. - --- Ja hän suostui leikkaukseen? - --- Hän harkitsee asiaa tehdäkseen päätöksensä. - -Gilbert heittäytyi väsyneenä lieden ääressä olevaan - -nojatuoliin. Hän näytti rasittuneelta. Hänestä ei ollut suinkaan -tuntunut helpolta ilmoittaa Leslielle tuo ihmeellinen asia. Eikä -myöskään ollut hauska muistaa tuota kauhua, joka kuvastui Leslien -silmissä hänen käsittäessään, mitä tohtorin sanat merkitsivät. Nyt, -kun arpa oli heitetty, alkoi Gilbertiä vaivata epätietoisuus, oliko -hän menetellyt oikein. - -Anna katsoi häneen katuvaisena. Sitten hän laskeutui hänen viereensä -matolle ja painoi kauniin päänsä hänen käsivarteensa. - --- Gilbert, minä olen ollut sinulle niin paha tuon asian takia. Mutta -aion tehdä parannuksen. Sano nyt kostoksi minulle jotakin ilkeätä -punaisesta tukastani ja anna minulle sitten anteeksi! - -Ja tuosta ymmärsi Gilbert, että päättyipä asia miten tahansa, niin ei -hänen tarvitsisi kuulla nuhdetta: "mitä minä sanoin?" Mutta tuo ei -sentään tuottanut hänelle täyttä lohtua. On helpompi tietopuolisesti -hyväksyä velvollisuuden täyttämisen periaate, kuin noudattaa sitä -käytännössä, varsinkin jos tunnollisuuden palkkana on naisen -kyyneltynyt katse. - -Hienotunteisuudesta kartteli Anna Leslietä parina seuraavana päivänä. -Kolmantena iltana tuli Leslie pieneen valkoiseen taloon ja ilmoitti -Gilbertille, että hän nyt oli tehnyt päätöksen. Hän aikoi matkustaa -Dickin kanssa Montrealiin huolehtiaksensa leikkauksesta. - -Hän oli hyvin kalpea ja hän näytti antautuneen jälleen entisen -umpimielisyytensä valtaan. Mutta hänen silmistänsä oli kadonnut tuo -kauhun ilme, joka oli vainonnut ja kiusannut Gilbertiä, niiden katse -oli kylmä ja kirkas, ja Leslie keskusteli vilkkaasti ja asiallisesti -Gilbertin kanssa asian yksityiskohdista. Siinähän olikin paljon -tuumimista ja harkitsemista. Saatuaan haluamansa tiedot lähti Leslie -kotiin. Anna olisi halunnut saattaa häntä hiukan matkaa. - --- On parempi, ettet tule, sanoi Leslie lyhyesti. -- Tänään on -satanut ja maa on kostea. Hyvää yötä! - --- Olenko menettänyt ystäväni? sanoi Anna huoaten. -- Jos leikkaus -onnistuu ja Dick Moore saa järkensä takaisin, sulkeutuu Leslie -jälleen omaan itseensä, niin ettei kukaan meistä enää voi lähestyä -häntä. - --- Ehkä hän hakee avioeron, sanoi Gilbert. - --- Sellaista ei Leslie ikinä tee, Gilbert. Hänellä on harvinaisen -luja velvollisuudentunto. Hän kertoi minulle kerran, että hänen -isoäitinsä, vanha rouva West, aina teroitti hänen mieleensä, että -jos on sitoutunut vastuuseen jostakin, niin ei saa koskaan koettaa -siitä vapautua, kävipä se kuinka raskaaksi tahansa. Tuo on ollut -hänen elämänsä perusohjeena. Mutta voihan se kenties tuntua peräti -vanhanaikaiselta. - --- Älä nyt ole katkera, Anna-tyttöseni! Sinä et pidä sitä -vanhanaikaisena -- sinullahan on itselläsi aivan sama käsitys -vastuunalaisuuden velvoituksista. Ja oikeassa sinä olet. -Velvollisuudentunnon puute on yhteiskunnallisen elämämme kirous -- -ja se on tuon kaikkialla maailmassa vallitsevan tyytymättömyyden ja -levottomuuden alku ja lähtökohta. - --- Sanoo saarnaaja, lisäsi Anna ivallisesti. - -Mutta ilveilystään huolimatta hän tunsi Gilbertin olevan oikeassa, ja -hänen sydäntänsä vihloi hänen ajatellessaan Leslietä. - -Viikkokautta myöhemmin syöksähti neiti Cornelia lumivyöryn tavoin -tuohon pieneen valkoiseen taloon. Gilbert oli poissa, ja Anna sai -yksin ottaa vastaan ensi sysäyksen. - -Neiti Cornelia ehti tuskin saada hatun päästään ennenkuin hän alkoi: - --- Anna, voiko tosiaankin olla totta tuo, mitä olen kuullut, -- -että tohtori Blythe on sanonut Leslielle, että Dick voi parantua ja -että Leslien pitää mennä hänen kanssaan Montrealiin, jossa voidaan -toimittaa leikkaus? - --- Kyllä se on aivan totta, sanoi Anna uljaasti. - --- No hyvänen aika! Sehän on epäinhimillistä julmuutta -- sitä -se juuri on, sanoi neiti Cornelia aivan poissa suunniltaan. -- -Luulin, että tohtori Blythe olisi kunnon mies. En ikinä olisi voinut -ajatella, että hän tekisi itsensä syypääksi sellaiseen -- niin, sanon -sen suoraan -- sellaiseen konnamaisuuteen. - --- Sepä oli ponnekas sana. Mieheni katsoi velvollisuudekseen sanoa -Leslielle, että Dick kenties voisi parantua, sanoi Anna hiukan -tulisesti. -- Ja minä puolestani, lisäsi hän päättäen asettua -Gilbertin puolelle, -- olen aivan samaa mieltä. - --- Vieläkös mitä, se ei suinkaan pidä paikkaansa, pikku ystäväni, -sanoi täti Cornelia. -- Ei ainoakaan ihminen, jolla on sydäntä, voi -olla sitä mieltä. - --- Kapteeni Jim hyväksyi sen myöskin. - --- Älä viitsi vedota tuohon vanhaan ukkorähjään, huudahti neiti -Cornelia. -- Hänen hyväksymisistään minä vähät välitän. Ajattelepa -vain, mitä tämä merkitsee tuolle kidutetulle tyttöraukalle! - --- Olemme kyllä harkinneet sitäkin. Mutta Gilbertin mielestä on -lääkärille oleva pääasiana potilaan henkisen ja ruumiillisen -terveyden palauttaminen, aivan riippumatta siitä johtuvista -seurauksista. - --- Aivan niin, sehän on täysin miesten katsantokannan mukaista. -Sellaisia ne nyt kerta kaikkiaan ovat, eivätkä ne taida siitä -muuttua, Jumala paratkoon. Mutta sinulta, Anna, olisin odottanut -parempaa, jatkoi täti Cornelia nyt jo pikemmin mielipahoissaan kuin -suuttuneena. - -Sitten hän alkoi pommittaa Annaa täsmälleen samoilla -todistuskeinoilla, joilla tämä oli ahdistellut Gilbertiä, ja Anna -puolusti miestänsä uljaasti samoilla aseilla, joita Gilbert itse oli -käyttänyt häntä vastaan. Ottelu kävi pitkälliseksi, mutta lopuksi -täti Cornelia heitti pois aseensa. - --- Se on pöyristyttävää -- ihka ilmeinen häpeä, selitti hän itku -kurkussa. -- Ei, en sanaakaan minä peruuta, ilmeinen häpeä se on. -Leslie raukka! - --- Eikö tädin mielestä sitten ollenkaan kannata ottaa lukuun Dickiä -itseänsä? huomautti Anna. - --- Dickiä? Dick Moorea? Mikä hätä hänellä on? Hänhän viettää -huoletonta elämää jos kukaan! Hänestä on tullut paljon siedettävämpi -ja siivompi yhteiskunnanjäsen, kuin mitä hän oli siihen aikaan, -jolloin hänellä oli vielä niinsanottu järkensä tallella. Silloin hän -oli juopporatti ja kaikkea muuta huonoa, mitä olla voi. Ja nyt hänet -päästetään jälleen vapaalle jalalle, tekemään tuhojaan mielin määrin. - --- Ehkäpä hän on tehnyt parannuksen tänä pitkänä aikana, sanoi Anna -raukka, ärtyneen ulkonaisen vihollisen ja omien epäröimistensä ja -tunnonvaivojensa ristitulessa. - --- Paholainen ja sen isoäiti voivat tehdä parannuksen, mutta ei ikinä -hän, sähähti täti Cornelia. -- Dick Moore on saanut töittensä palkan. -Ne vammat, jotka ajoivat järjen hänen päästään, sai hän tapellessaan -humalapäissä. Hän ansaitsee kyllä kohtalonsa. Jumala lähetti sen -hänelle rangaistukseksi. Minä en usko ollenkaan, että tohtori Blythe, -olkoonpa kuinka etevä tahansa, on oikeutettu tekemään tyhjäksi -Jumalan rangaistukset. Se voi käydä hänelle itsellensä varsin -kalliiksi. - --- Mutta eihän kukaan tiedä, mistä Dickin pahoinpitely on aiheutunut, -täti Cornelia. Kenties ei hän ole ollutkaan juovuksissa eikä -tappelussa. Ehkä hänen kimppuunsa on käyty ryöstämisen tarkoituksessa. - --- Eikö mitä! Herralla on kyllä ollut jokin pätevä syy saattaa hänet -turmioon, sanoi täti Cornelia mahtipontisesti. -- Mutta minä näen -kyllä, mihin on jouduttu -- että asia nimittäin jo on ratkaistu ja -kaikki vastaväitteet turhia. Jos niin on, voin kyllä pitää suuni -kiinni. Jos jonkin asian täytyy tapahtua, niin minä kannan sen -tyynesti. Mutta ensiksi minun tulee saada vakuutus, että sen todella -täytyy tapahtua. Nyt olen vapautunut kaikesta edesvastuusta ja teen -parastani lohduttaakseni ja rauhoittaakseni onnetonta Leslie-raukkaa. -Sitäpaitsi -- täti Cornelian kasvot kirkastuivat -- ken tietää, -saavatko lääkärit mitään aikaan, niin taitavia kuin ovatkin! Ainakin -jää jäljelle hiven toivoa, että leikkaus voi epäonnistua. - - - - -XXXI. - -TOTUUS VAPAUTTAA. - - -Kun Leslie kerran oli ratkaissut asian, jatkoi hän alkamaansa uraa -hänelle ominaisella tarmolla ja päättäväisyydellä. Mutta ensiksi oli -suuri kevätsiivous suoritettava, lankesipa elämän ja kuoleman arpa -sitten kuinka tahansa. Harmaassa talossa pestiin ja puhdistettiin -sisällä ja ulkona ja neiti Cornelia oli apuna joka nurkassa. Kun tuo -ponteva nainen oli saanut sydämensä ajatuksen lausutuksi Annalle ja -sittemmin myöskin Gilbertille ja kapteeni Jimille -- jolloin nuo -molemmat herrat kylläkin saivat kuulla kunniansa -- jätti hän asian -siksensä eikä maininnut Leslielle sanaakaan kiistastansa. Hän tyytyi -tosiseikkaan sellaisenaan, -- Dick oli toimitettava leikattavaksi -- -ja hän viittasi vain lyhyesti asiaan, milloin se kävi tarpeelliseksi, -mutta ei ryhtynyt koskaan pohtimaan sitä sen enempää. - -Leslie puolestansa ei myöskään ottanut tuota asiaa koskaan puheeksi. -Hänen esiintymisensä oli kylmähköä ja tyyntä näinä ihanina -kevätpäivinä. Hän kävi vain harvoin Annaa tervehtimässä, ja vaikka -hän aina oli kohtelias ja ystävällinen, oli juuri tuo kohteliaisuus -kuin hyinen muuri hänen ja pienen valkoisen talon asukasten välillä. -Muinoinen hilpeys ja leikillisyys, pila ja nauru oli tukehtunut -siihen. - -Anna varoi päästämästä mieleensä loukkaantumisen tunnetta. Hän -tiesi Leslien olevan kammottavan kauhun vallassa -- kauhun, joka -ei sallinut hänen enää edes hetkeäkään tuntea iloa tai mielihyvää. -Kun hyvin voimakas tunne täyttää mielemme, karkoittaa se tieltänsä -kaikki muut tunteet. Koskaan elämässään ei Leslie Moore vielä ollut -tuntenut niin jäätävää kammoa tulevaisuutta ajatellessaan. Mutta hän -vaelsi järkkymätönnä valitsemaansa polkua eteenpäin, hiljaisena ja -päämäärästään tietoisena, kuten muinaisajan marttyyrit, jotka hyvin -oivalsivat matkan päättyvän kuolemaan polttoroviolla. - -Asian rahallinen puoli saatiin järjestetyksi paljon helpommin kuin -Anna oli uskaltanut toivoakaan. Leslie lainasi tarvittavan rahamäärän -kapteeni Jimiltä, joka hänen itsepintaisten pyyntöjensä johdosta otti -kiinnityksen tuohon pieneen maakartanoon. - --- Nyt ei siis edes _se_ huoli ole rasittamassa Leslie raukan mieltä, -sanoi neiti Cornelia Annalle. -- Eikä minunkaan mieltäni. Jos nyt -Dick paranee sen verran, että voi ryhtyä tekemään työtä, voinee hän -toki ansaita edes tuon velan korot, ja jollei hän voi, niin pitää -kapteeni Jim kyllä jollakin tavoin huolta siitä, ettei asia jää -Leslien niskoille. Näin hän sanoi minulle: "Minä alan käydä vanhaksi, -Cornelia, ja minullahan ei ole omia lapsia. Leslie ei tahdo ottaa -vastaan lahjaa keneltäkään, joka vielä on elossa, mutta kenties -hän ottaa henkilöltä, joka jo lepää haudassaan." Siinä suhteessa -on siis kaikki hyvin. Toivoisin vain, että kaikki muu voitaisiin -järjestää yhtä helposti. Mitä tuohon Dick-elukkaan tulee, niin on -hän ollut vallan kauhea nämä viime päivät. Luulen totisesti, että -häntä vaivaa riivaajainen. Leslie ja minä emme ole saaneet töitämme -tehdyiksi hänen ilkeitten keppostensa takia. Eräänä päivänä hän -ajeli Leslien hanhenpoikasia pihalla, kunnes useimmat niistä olivat -juosseet itsensä kuoliaiksi, viheliäiset pikku raukat. Ja hän ei -suostu tekemään meille ainoatakaan palvelusta. Tiedäthän, että -hänestä väliin voi olla oikein hyötyäkin, hän voi kantaa vettä ja -puita ja tehdä muuta sen semmoista. Mutta jos nyt olemme lähettäneet -hänet kaivolle, on hän halunnut laskeutua sinne. Kerran jo mietin -mielessäni: "Jospa kävisikin niin onnellisesti, että lentäisit sinne -pää edellä ja jäisit sinne, niin minä tanssisin ja hyppisin, niin -vanha kuin olenkin." - --- Mutta hyvä täti Cornelia! - --- Ei sinun tarvitse sen takia minua erikoisesti täditellä, rakas -ystäväni. Joka ihminen olisi ajatellut samaten. Jos Montrealin -lääkärit osaavat loitsia Dick Mooreen ihmistapoja, niin ovat ne -oikeita poppamiehiä. - -Leslie matkusti Dickin kanssa Montrealiin toukokuun alussa. Gilbert -lähti mukaan ollaksensa apuna ja suorittaaksensa tarpeelliset -valmistukset. Hän palasi mukanaan tieto, että se etevä kirurgi, jolta -he Montrealissa olivat kysyneet neuvoa, arveli kuten hänkin, että oli -olemassa hyviä toiveita Dickin täydellisestä parantumisesta. - --- Sehän on erinomaisen ilahduttavaa, sanoi neiti Cornelia, puristaen -sitten huulensa yhteen. - -Anna huokasi vain. Leslie oli heidän erotessaan ollut niin kalsean -umpimielinen. Mutta hän oli luvannut kirjoittaa. Kymmenen päivän -kuluttua Gilbertin tulosta saapuikin kirje. Leslie kirjoitti, että -leikkaus oli onnistunut ja että Dick nyt oli paranemaan päin. - --- Mitä hän tarkoittaa tuolla, että leikkaus on onnistunut? ihmetteli -Anna. -- Tarkoittaako hän, että Dick todellakin on saanut muistinsa -takaisin? - --- Sitä tuskin luulisin -- koska hän ei mainitse siitä erittäin, -sanoi Gilbert. -- Hän tarkoittaa "onnistumista" kirurgin kannalta -katsoen. Leikkaus on toimitettu, ja parantuminen on edistynyt -säännölliseen tapaan. Nyt on vielä liian aikaista ratkaista, onko -Dick saanut takaisin sielunkykynsä -- täydellisesti -- tai osittain. -Ja erittäinkään muisti ei voine palata niin kädenkäänteessä. Se -tapahtuu vähitellen, jos se ollenkaan tapahtuu. Siinäkö on kaikki, -mitä hän kirjoittaa? - --- Niin on -- tässä on hänen kirjeensä. Se on hyvin lyhyt. Lapsi -parka -- hän elää kauheassa jännityksessä. Gilbert Blythe, haluaisin -sanoa sinulle monenmoista, mutta en tahdo käyttäytyä halpamaisesti. - --- Neiti Cornelia huolehtii siitä kyllä sinunkin puolestasi, sanoi -Gilbert surkeasti hymyillen. -- Hän sättii minua joka kerran, -kun hänet tapaan. Hän selittää minulle pitävänsä minua murhaajan -vertaisena, ja että oli synti ja häpeä, että setä Dave ollenkaan -päästi minut tähän tienooseen mellastelemaan. Eilen hän sanoi minulle -vasten kasvoja, että hän pitää yksin lahden tuolla puolen asuvaa -metodistilääkäriäkin suuremmassa arvossa kuin minua. Sen pontevampaa -paheksumislausuntoa ei neiti Cornelia enää voi antaa. - --- Jos Cornelia Bryant saisi jonkin vamman, niin ei hän totta -totisesti kutsuisi tohtori Davea eikä metodistilääkäriä, tuumiskeli -Susan. -- Jos häntä ahdistelisi jokin kipu, niin kyllä tohtori -Blythen puhelin silloin soisi, ja lisäksi vielä keskellä yötä, jos -niiksi tulisi. Ja kun hän sitten olisi saanut tohtorin vuoteesta, -sanoisi hän, että on vallan kauheata, millaisia palkkioita nuoret -lääkärit kiskovat ihmisiltä. Mutta älkää olko millännekään, tohtori! -Herramme tarhassa on monta ihme-eläintä, ja yksi niistä on Cornelia -Bryant. - -Niin elettiin jälleen edelleen, eikä Lesliestä kuulunut sen enempää. -Tuli kevätpäiviä, toinen toistaan ihanampia, ja Neljän tuulen -lahtea ympäröivät rannikot viheriöitsivät ja pukeutuivat kaikkiin -sateenkaaren väreihin. - -Kun Gilbert eräänä päivänä toukokuun lopulla palasi kotiin, oli Susan -häntä vastassa vaunuvajan tykönä. - --- Pelkään, että on tapahtunut jotakin, joka on saattanut tohtorinnan -levottomaksi, hyvä tohtori, sanoi Susan, näyttäen salaperäiseltä. -- -Hän sai nyt iltapäivällä kirjeen, ja senjälkeen hän on kuljeskellut -puutarhassa puhellen itseksensä. Hänelle ei voi olla hyvä joutua -nyt juuri tuollaisen mielenliikutuksen valtaan... Ei hän nähnyt -hyväksi kertoa minulle, mitä tuossa kirjeessä oli, ja utelias minä -en ole, tohtori hyvä -- enkä ole koskaan ollutkaan, mutta on selvää, -että jokin seikka on käynyt hänen mielellensä, mikä se nyt sitten -lieneekin. Ja se ei ole, kuten sanottu, ollenkaan hyvä hänelle. - -Gilbert kiiruhti aivan pelästyksissään puutarhaan. Oliko -Vihervaarassa tapahtunut jotakin? Mutta Anna, joka istui puron -vieressä oksista valmistetulla sohvallaan, ei ollut sennäköinen, kuin -hän olisi murheissaan, joskin toisaalta oli ilmeistä, että jokin -seikka oli suuresti järkyttänyt hänen mieltänsä. Hänen silmissään -näkyi harmaa tähdenhohde, ja poskilla paloivat hehkuvat punaiset -täplät. - --- Mitä on tapahtunut, Anna? - -Anna päästi ihmeellisen naurahduksen. - --- Luulen, että sinä tuskin uskot minua, Gilbert, kun kerron sen -sinulle. En ole vielä itsekään ehtinyt tulla varmasti vakuutetuksi. -Minun laitani on, kuten Susan sanoi itsestänsä eräänä päivänä: "Minä -olen kuin talvikärpänen, joka virkoaa päivänpaisteessa eloon -- noin -hiukan päästä pyörällä." Kaikki tyynni on niin uskomatonta -- yli -ihmisymmärryksen käyvää... Olen lukenut tuon kirjeen toistakymmentä -kertaa, ja yhä se pysyy ennallaan -- mutta en voi sittenkään uskoa -silmiäni. Oi Gilbert, olit oikeassa -- niin oikeassa. Nyt käsitän sen -täydellisesti -- ja häpeän omaa itseäni... Voitko todellakin antaa -minulle anteeksi? - --- Anna, minä käyn sinuun käsiksi ja pudistelen sinua, jollet puhu -niin, että asioista saa tolkkua! Puhu selvästi ja ymmärrettävästi! -Saatat häpeään korkeakoulusi! Mitä siis on tapahtunut? - --- Sinä et usko sitä -- et voi sitä uskoa! - --- Nyt minä menen telefonoimaan setä Davelle, sanoi Gilbert ollen -muka aikeissa lähteä sisään. - --- Käy istumaan, Gilbert. Koetan kertoa sen sinulle. Olen saanut -kirjeen ja, Gilbert, se sisältää niin hämmästyttävän uutisen -- -ken olisi voinut aavistaa -- niin, sinä et usko sitä -- se on -ihmeellisempää kuin mitä ihmeellisimmässä romaanissa. - -Kohtaloonsa tyytyen kävi Gilbert istumaan ja lausui: -- Tällaisessa -tapauksessa lienee ainoana neuvona panna toimeen seikkaperäinen -kuulustelu. Keneltä olet saanut tuon kirjeen? - --- Leslieltä -- ja tiedätkö, Gilbert... - --- Leslieltä? -- Gilbert päästi pitkän vihellyksen. -- Mitä hänellä -on kerrottavaa? Mitä Dickistä kuuluu? - -Anna ojensi kirjeen hänelle liikkeellä, joka oli melkein -mahtipontinen. - --- Dickiä ei ole olemassakaan! Se mies, jota olemme luulleet Dick -Mooreksi -- jota jok'ikinen Neljän tuulen asukas kymmenen vuoden -aikana on luullut Dick Mooreksi -- onkin hänen Nova Scotiasta -kotoisin oleva serkkunsa George Moore. Hän on aina ollut suuresti -serkkunsa näköinen. Dick Moore kuoli Kuban saarella keltakuumeeseen -yksitoista vuotta sitten. - - - - -XXXII. - -TÄTI CORNELIALLA ON PALJON KERROTTAVAA. - - --- Ja sinä tahdot todellakin väittää, että tuo onneton Dick Moore ei -olekaan Dick Moore, vaan aivan toinen henkilö? Niinhän käsitin sen, -mitä puhelimessa kerroit. - --- Aivan niin, täti Cornelia. Eikö se ole kauhean ihmeellistä? - --- On -- se minun täytyy sanoa... Niin, sellaisiahan ne ovat -- -väliin, sanoi täti Cornelia hiukan hämillään. - -Hän höllitti olkihattunsa kuminauhaa vapisevin sormin. Ensi kerran -elämässään tunsi täti Cornelia olevansa täysin hölmistynyt. - --- Minun järkeni toiminta on pysäyksissä, rakkaani, jatkoi hän. -- -Kuulen kyllä, mitä sanot -- ja uskon sinua, -- mutta en voi käsittää -sitä. Dick Moore on kuollut -- on ollut kuolleena kaikki nämä vuodet --- ja Leslie on vapaa? - --- Olet oikeassa. Totuus on vapauttanut hänet. Gilbert oli oikeassa -sanoessaan, että tuo lause totuudesta on Raamatun suurenmoisin kohta. - --- Kerro kaikki juurtajaksain, Anna, ole hyvä! Aina siitä saakka, -kun sinä soitit minulle, olen ollut aivan päästä sekaisin enkä jaksa -hevillä tointua järjilleni. - --- Erinäisen paljon kerrottavaa ei minulla olekaan. Leslien kirje -oli lyhyt. Hän ei maininnut mitään yksityisseikkoja. Tuo hänen -niinsanottu miehensä -- George Moore -- on saanut muistinsa takaisin -ja tietää, kuka hän on. Hän kertoo, että Dick oli saanut keltakuumeen -Kuballa ja että "Neljän sisaren" oli pakko lähteä matkaan ilman -häntä. George jäi häntä hoitamaan. Mutta Dick kuoli aivan kohta -senjälkeen. George ei kirjoittanut siitä Leslielle, siksi että hänellä -oli aikomus matkustaa suoraan kotiin ja kertoa hänelle suullisesti, -mitä oli tapahtunut. - --- No, miksi ei hän sitten tehnyt sitä? - --- Silloin kai tuo tapaturma tuli väliin. Gilbertin mielestä on aivan -luonnollista, että George Moore ei muista mitään siitä, mitä hänelle -tapahtui tai mistä tuo onnettomuus aiheutui, ja tuskinpa se asia -koskaan selvinneekään. Varmaankin tuo kaikki tapahtui heti Dickin -kuoleman jälkeen. Saamme varmaankin lähempiä tietoja, kun Leslie -kirjoittaa ensi kerran. - --- Mainitseeko hän mitään siitä, mitä aikeita hänellä nyt on? Milloin -hän palaa kotiin? - --- Hän kirjoittaa viipyvänsä Montrealissa, kunnes George voi lähteä -sairashuoneelta. Hän on ilmoittanut asiasta Georgen Nova Scotiassa -asuville sukulaisille. Nähtävästi on Georgen ainoa läheinen -sukulainen naimisissa oleva sisar, joka on paljon vanhempi häntä. Hän -eli Georgen lähtiessä matkaan "Neljällä sisarella", mutta eihän voi -tietää, mitä sittemmin ehkä on tapahtunut. Olitko joskus entisaikoina -nähnyt George Mooren, täti Cornelia? - --- Olin kyllä. Nyt selvenee minulle kaikki... Hän oli täällä -tervehtimässä setäänsä Abneria kahdeksantoista vuotta sitten, -jolloin hän ja Dick olivat noin seitsentoistavuotisia poikasia. -He olivat serkkuja sekä isän että äidin puolelta, ja äidit olivat -lisäksi kaksoissisaret. Poikaset olivat oikein hämmästyttävästi -toistensa näköiset. Eihän luonnollisesti ollut kysymys tuollaisesta -tavattomasta yhdennäköisyydestä, jommoisesta kirjoissa kerrotaan, -tuumiskeli täti Cornelia syvämietteisesti, -- että kaksi ihmistä -voi asettua toistensa tilalle eivätkä heidän omat vanhempansa -tai sisaruksensa voi heitä erottaa toisistansa... Siihen aikaan -voi varsin hyvin ratkaista, kumpi oli George ja kumpi Dick, jos -näki heidät yhdessä ja läheltä. Mutta jos heidät näki eriksensä -tai pitemmän matkan päästä, ei se ollut niinkään helppoa. Noista -molemmista veitikoista oli varsin hauska pettää ihmisiä ja tehdä -kaikenmoisia kepposia. George Moore oli hiukan pitempi ja melkoista -rotevampi kuin Dick, mutta lihavuuteen ei heillä kummallakaan siihen -aikaan ollut taipumusta, vaan he olivat molemmat luisevan laihahkoja -nuorukaisia. Dick oli punakampi kuin George, ja hänellä oli hiukan -vaaleampi tukka. Mutta piirteet olivat täsmälleen samankaltaiset, ja -kummallakin oli tuollaiset omituiset silmät -- toinen sinisenharmaa -ja toinen ruskea. Mutta luonteeltaan ja taipumuksiltaan he olivat -varsin erilaiset. George oli oikein herttainen poika, vaikka hän -tosin keksikin kaikenmoisia kujeita ja nuoresta iästään huolimatta -jo hiukan juopotteli. Mutta kaikki pitivät enemmän hänestä kuin -Dickistä. Täällä hän viipyi noin kuukauden. Leslie ei nähnyt häntä -ollenkaan, hän oli siihen aikaan ainoastaan kymmenen, yhdentoista -vuoden vanha, ja nyt muistan myöskin, että hän vietti koko sen talven -isoäitinsä, rouva Westin tykönä, lahden tuolla puolen. Kapteeni Jim -oli myöskin poissa -- juuri sinä talvena hän joutui haaksirikkoon -Magdalena-saarten luona ja sai jäädä niille seuduin koko talveksi. En -luule, että hän taikka Leslie ovat koskaan kuulleet puhuttavankaan -tuosta Nova Scotiassa asuvasta serkusta, joka oli niin Dickin -näköinen -- siinä tapauksessa ehkä jommankumman mielessä olisi voinut -herätä aavistus oikeasta asiantilasta... Häntä eivät he voineet -ajatella hetkeäkään, kun kapteeni Jim saapui kotiin, matkassaan tämä -Dick -- tai oikeastaan George. Me tosin kyllä havaitsimme, että -Dick oli muuttunut huomattavasti -- hän näytti niin pöhöttyneeltä -ja paksulta. Mutta arvelimme sen johtuvan hänen viimeaikaisista -vaiheistansa, ja arvattavasti olikin niin, sillä kuten äsken sanoin, -oli Georgekin aikaisemmin ollut jokseenkin laiha. Mitä voimme -muutoin tehdä tuohon asiaan, kun mies oli täysin sekaisin eikä -voinut vähääkään tehdä selkoa asioistansa? Minusta ei ole ollenkaan -ihmeellistä, että me erehdyimme. Mutta on aivan kauheata ajatella -tätä asiaa! Näin on Leslie hukannut parhaat elinvuotensa hoitamalla -vierasta miestä, jota kohtaan hänellä ei ollut minkäänlaisia -velvollisuuksia! Tuhat tulimmaista sentään tuota miesväkeä! Tekivätpä -ne niin taikka näin, aina siitä tulee jotakin hullua! Niin, täällä -hän on elänyt mukavasti ja pitänyt Leslietä passarinaan kaikki nämä -vuodet -- aivan kuin mikäkin ahnas ja röyhkeä käenpoika. Pian minä -joudun aivan raivoihini, kun vain ajattelenkin jotakin miesolentoa! - --- Gilbert ja Jim ovat myöskin miehiä, ja heitä on meidän kiittäminen -siitä, että totuus lopuksi tuli ilmi, sanoi Anna. - --- Niin, siinä olet tosiaankin oikeassa, rakkaani, myönsi täti -Cornelia vastahakoisesti. -- Ei ole ollut kiltisti, että olen -sättinyt tohtoria niin kovin. Olen tosiaankin sanonut hänelle minkä -mitäkin aina tavatessamme -- mutta siitä emme nyt enää välitä... -Voi mun päiviäni! -- onpa sentään ilmeinen hyvä työ, ettei Herra -kuule kaikkia meidän rukouksiamme. Minä olen koko ajan rukoillut -- -oikein sydämeni pohjasta -- että leikkaus epäonnistuisi. Enhän tosin -sanonut sitä noin aivan kohdalleen... Mutta se oli kumminkin sisin -ajatukseni, enkä epäile ettei hän, joka tutkii sydämet ja munaskuut, -olisi käsittänyt tarkoitustani. - --- Jumala on joka tapauksessa ymmärtänyt rukoustesi sisimmän -tarkoituksen. Sinä toivoit, ettei Leslien kuorma kävisi yhä -raskaammaksi, ja rukouksesi on kuultu. Voin tunnustaa sinulle, että -minäkin salaa toivoin, ettei Dick saisi järkeänsä takaisin, ja häpeän -sitä nyt kauheasti. - --- Vai niin, vai niin!... Kuinkahan Leslie suhtautuu tähän kaikkeen? - --- Hän kirjoittaa, että hän tuntee olevansa kuin huumauksessa -- -hän, kuten mekin, on vielä aivan päästä pyörällä näiden tapahtumain -johdosta... "Kaikki tyynni tuntuu minusta kuin ihmeelliseltä unelta", -kirjoittaa hän. Tuo oli ainoa, mitä hän kirjoitti omasta itsestänsä. - --- Lapsi parka! Lienee tosiaankin niin, että kun elinkautinen -vanki pääsee kahleistansa, tuntuu hänestä aluksi kaikki oudolta ja -monimutkaiselta. Anna, minun tuli mieleeni muuan seikka... Ajattelen -Owen Fordia, tiedätkös! Tiedämmehän kumpikin, että Leslie oli -kiintynyt häneen. Onko sinulla koskaan ollut syytä ajatella, että hän -puolestansa pitäisi Lesliestä? - --- Ehkä kyllä -- sitä en voi kieltää, myönsi Anna, -- sen verran -arveli hän olevansa oikeutettu sanomaan. - --- Niin, minulla ei kyllä ollut mitään aihetta otaksua sitä, mutta se -ei minusta tuntuisi mitenkään uskomattomalta... Kuules Anna, minulla -ei suinkaan ole tapana välittää naimiskauppoja, Jumala varjelkoon -minua siitä, se on hulluinta, mihin voi ryhtyä... Mutta jos minä -olisin sinun sijassasi, istuutuisin kirjoituspöydän ääreen ja -tarttuisin kynään ja kyhäisin pienen epistolan tuolle herra Fordille, -ja siinä minä sitten mainitsisin, noin ohimennen vain, mitä on -tapahtunut. Niin minä tekisin. - --- Tietysti kerron siitä hänelle, kun kirjoitan ensi kerran, vastasi -Anna hiukan kartellen. - -Olipa kuinka tahansa, niin ei häntä oikein haluttanut pohtia tuota -asiaa neiti Cornelian kanssa yhdessä. Kumminkin täytyi hänen myöntää, -että sama ajatus oli kytenyt hänenkin mielessänsä aina siitä saakka, -kun hän kuuli, että Leslie oli vapaa. Mutta hän ei tahtonut loukata -tuon asian pyhyyttä ottamalla sen julkisesti puheeksi. - --- No, onhan meillä hyvää aikaa -- meidän ei tarvitse suinkaan -hätiköidä. Mutta toisaalta on Dick Moore ollut jo yksitoista vuotta -kuolleena, ja tuntuu melkein kuin Leslie jo olisi käyttänyt tarpeeksi -pitkän ajan elämästään tuon heikkomielisen serkun hoitamiseen. Niin, -tässä on tosiaankin paljon selviteltävää... Mutta minun on sääli -tuota George Moorea, joka nyt on herätetty kuolleista ja joka meidän -täytyy saada sijoitetuksi jonnekin. Jos hän on jättänyt jälkeensä -jonkin tyhjän paikan, niin on se täytetty jo aikoja. Tietenkin, -tietenkin! - --- Hän on vielä parhaassa iässään, ja jos hän tulee aivan terveeksi, -lienee toki maailmassa tilaa hänellekin, -- jotakin työtä, jonka hän -voi suorittaa. Mutta ihmeelliseltä hänestä tuntunee, miesparasta! -Näiden tapaturman jälkeisten tyhjäin, kammottavien vuosien hän voi -antaa vaipua unhoon. - - - - -XXXIII. - -LESLIE PALAA. - - -Kaksi viikkoa myöhemmin palasi Leslie Moore yksin tuohon vanhaan -taloon, jossa hän oli viettänyt niin monta raskasta vuotta. Kesäkuun -hämärässä vaelsi hän niittyjen poikki Annan luo ja ilmaantui äkkiä ja -odottamattomasti tuohon tuoksuvaan puutarhaan. - --- Leslie! huudahti Anna hämmästyneenä. -- Mistä sinä tulet? -Emmehän me ole tienneet sinun olevan edes tulossakaan. Miksi et ole -kirjoittanut? Olisimme tulleet sinua vastaan. - --- Minusta tuntui kirjoittaminen liian monimutkaiselta, Anna. Kynä -ja muste eivät tuntuneet pystyvän kaikkea kuvaamaan. Ja minä tahdoin -palata kotiin aivan salaa, -- kenenkään tietämättä minua tarkata. - -Anna kietoi kätensä Leslien kaulaan ja suuteli häntä. Leslie vastasi -lämpöisesti tuon hyväilyn. Hän näytti kalpealta ja väsyneeltä ja -hän vaipui huoaten ruohikkoon suuren lavan viereen, missä kasvoi -narsisseja, jotka hohtivat kultaisten tähtien tavoin illan hämyssä. - --- Ja sinä olet palannut yksin, Leslie? - --- Niin olen. George Mooren sisar tuli Montrealiin ja otti hänet -mukaansa. Mies parka, hänestä oli ikävä erota minusta, vaikka aluksi, -hänen muistinsa palattua, olin hänelle täysin vieras henkilö. Hän -turvautui niin arasti minuun noina ensimmäisinä tukalina päivinä, -jolloin hän pyrki perehtymään ajatukseen, että Dickin kuolemasta -oli jo vuosikausia eikä muutamia viikkoja, kuten hänestä tuntui. -Tuo kaikki oli hänelle hyvin vaikeata käsittää. Minä autoin häntä -parhaani mukaan. Sisaren palattua hänestä tuntui kuin hänen olonsa -kävisi helpommaksi -- hänestä oli kuin he olisivat eronneet aivan -äskettäin. Onneksi ei sisar ollut juuri paljoakaan muuttunut, ja -sekin tuotti hänelle huojennusta. - --- Tuo kaikki on niin ihmeellistä ja eriskummaista, Leslie -- minusta -tuntuu mahdottomalta tajuta, että se on todellisuutta. - --- Minulle se on mahdotonta. Tullessani kotiin tunti sitten, tuntui -minusta, että tuon kaiken täytyi olla unta -- että Dickin täytyi -tulla minua vastaan, kasvoillaan tuo hourun hymy, joka niillä aina -asusti kaikki nämä vuodet. Anna, minä olen vielä kuin huumauksissa... -En ole iloinen enkä murheellinen enkä mikään. Minusta tuntuu kuin -elämästäni äkkiä olisi temmattu jotakin, jonka tilalle on jäänyt -kauhea ammottava aukko. On kuin olisin muuttunut joksikin toiseksi -ihmiseksi enkä enää olisi oma itseni -- kuin olisin muuttunut -toiseksi, enkä vielä olisi tottunut uuteen olooni... Se tuottaa -minulle niin kauhean yksinäisyyden ja avuttomuuden ja ristiriidan -tunteen. On ihanaa tavata sinut jälleen -- minulla on tunne, kuin -olisit sinä harhailevan sieluni ankkuri. Oi Anna, minä pelkään -niin kaikkea -- juorua ja ihmettelyä ja urkkimisia. Ajatellessani -sitä toivoin, ettei minun ollenkaan olisi tarvinnut palata tänne. -Tohtori Dave oli asemalla junasta astuessani -- hän toi minut -kotiin vaunuissaan. Ukko parka, hän oli niin pahoillaan siitä, -että hän vuosia sitten sanoi minulle, ettei Dickiin nähden ollut -mitään tehtävissä. "Se oli varma vakaumukseni, Leslie", selitti -hän. "Mutta minun olisi pitänyt sanoa sinulle, ettet jättäisi asiaa -yksin minun mielipiteeni varaan -- minun olisi tullut neuvoa sinua -kääntymään jonkun mielisairastenlääkärin puoleen, joka olisi voinut -neuvotella kirurgin kanssa. Jos niin olisin tehnyt, olisi sinulta -säästynyt monet katkeran toivottomuuden vuodet ja Georgelta monet -hukkaanmenneet. Minulla on paljon katumisen aihetta, Leslie." Minä -sanoin hänelle, ettei hänen pitänyt ajatella sillä tavoin -- hänhän -oli toiminut vakaumuksensa mukaan ja tarkoittanut hyvää. Hän on aina -ollut niin kiltti minulle, Anna, ja sydäntäni vihloi nähdessäni hänet -niin alakuloisena. - --- Entä Dick -- tarkoitan George? Onko hänen muistinsa palannut aivan -täydellisesti? - --- Voi tosiaankin sanoa niin olevan. Onhan tietysti joukko -yksityisseikkoja, joita hän ei vielä voi muistaa, mutta ne -selvenevät hänelle vähitellen selvenemistään. Hän kertoi, että -hän meni kävelemään sen päivän iltana, jolloin Dick haudattiin. -Hänellä oli mukanaan Dickin rahat ja kello, jotka hän aikoi tuoda -kotiin antaaksensa ne minulle yhdessä kirjeeni kanssa. Hän myöntää -menneensä jonkinmoiseen viinianniskeluun, jossa merimiesten oli -tapana istuskella, ja hän joi -- pitemmälti ei hän muista... Anna, en -ikinä unohda sitä hetkeä, kun hän muisti nimensä. Näin hänen katsovan -minuun, silmissä älykäs, mutta hämmentynyt ilme, ja silloin sanoin: -"Tunnetko minut, Dick?" Hän vastasi: - -"En ole nähnyt teitä koskaan ennen. Kuka te olette? Ja minun nimeni -ei ole Dick. Minä olen George Moore, ja Dick kuoli keltakuumeeseen -eilisaamuna. Missä minä olen? Mitä minulle on tapahtunut?" Minä -pyörryin, tiedätkös, Anna. Ja siitä saakka olen ollut kuin -unissakävijä. - --- Perehdyt kyllä pian uuteen asiaintilaan, Leslie. Ja sinähän olet -vielä nuori -- sinulla on elämä edessäsi -- saat vielä nauttia -monesta ihanasta vuodesta. - --- Kenties jonkun ajan kuluttua voin tuntea sillä tavoin. Nyt -juuri tunnen olevani niin väsynyt ja välinpitämätön -- en jaksa -ajatella tulevaisuutta... Ja Anna -- voitko ajatella -- minun on -ikävä... Minä kaipaan Dickiä. Eikö se ole ihmeellistä? Ajattele, -olin sentään kiintynyt Dick parkaan -- tarkoitan Georgeen -- aivan -kuten olisin kiintynyt avuttomaan lapseen, joka olisi tykkänään -riippuvainen minusta. Sitä en olisi ikinä myöntänyt -- häpesin sitä --- sillä näetkös, olen inhonnut ja halveksinut Dickiä niin kovin, -ennenkuin hän lähti tiehensä. Kun kuulin, että kapteeni Jim aikoi -tuoda hänet mukanaan kotiin, luulin, että tuo tunteeni pysyisi yhä -ennallaan, mutta niin ei käynytkään, vaikka muisto siitä, millainen -hän oli ollut, vielä vaivasi ja inhotti minua. Hänen tultuansa -kotiin tunsin ainoastaan sääliä häntä kohtaan -- usein olin siitä -itsekin ihmeissäni. Uskottelin itselleni sen johtuvan siitä, että -hänen onnettomuutensa oli saattanut hänet niin muuttumaan ja oli -tehnyt hänet niin avuttomaksi. Mutta nyt arvelen syyn olleen sen, -että kysymyksessä oli aivan toinen henkilö. Vanha Carlo oivalsi -sen -- nyt tiedän, että Carlo oli siitä selvillä. Minusta tuntui -aina niin ihmeelliseltä, että Carlo ei muka tuntenut Dickiä, vaan -murisi hänelle ja pyrki häntä näykkimään. Koirathan ovat muutoin -niin hyvämuistisia ja uskollisia. Mutta se näki, ettei tulija -ollut isäntä, vaikkei kukaan muu meistä sitä huomannut. Sinun on -otettava lukuun, etten minä ollut ikinä nähnyt George Moorea. Nyt -muistan kyllä, että Dick kerran tuli sattumalta maininneeksi, että -hänellä oli Nova Scotiassa serkku, joka oli niin hänen näköisensä, -kuin olisi ollut hänen kaksoisveljensä, mutta tuota seikkaa en -ollenkaan ajatellut sen enempää, eikä olisi ikinä pälkähtänyt päähäni -kiinnittää siihen sen enemmän huomiota. Enhän koskaan epäillyt, ettei -hoidokkini olisi Dick. Kaikkein muutosten -- sekä ulkonaisten että -sisäisten -- joita hänessä havaitsin, arvelin johtuvan tuosta häntä -kohdanneesta onnettomuudesta. Oliko se niin ihmeellistä? - --- Ei, rakkaani, sehän oli luonnollista. Kaikki tämän paikkakunnan -asukkaathan tekivät saman erehdyksen. - --- Oi, Anna, tuota iltaa, jolloin Gilbert tuli sanomaan minulle, että -hän luuli Dickin voivan parantua! En unohda sitä koskaan. Minusta -oli, kuin olisin ollut vankina kammottavassa kidutushuoneessa, ja -sitten oli ovi avattu ja minä olin päässyt ulos. Olin yhä edelleen -kahlehdittu tuohon huoneeseen, mutta en ollut enää siellä sisällä. Ja -tuona iltana tunsin, että julma käsi oli tarttunut minuun ja aikoi -vetää minut takaisin huoneeseen, kärsimään vielä julmempaa kidutusta -kuin ennen. Enhän silti lukenut sitä Gilbertille viaksi! Tunsin, että -hän oli oikeassa. Ja hän oli niin herttaisen kiltti -- hän sanoi, -että jos minä kulujen takia ja leikkauksen tulosten epävarmuuteen -katsoen en tahtoisi uskaltaa tuota yritystä, niin ei hän mitenkään -soimaisi minua siitä. Mutta minä tiesin kyllä, mikä päätös minun -oli tehtävä, -- ja minulla ei ollut voimaa ratkaista tuota asiaa. -Koko yön kuljin mielipuolen tavoin edestakaisin lattialla, koettaen -pakottautua kantamaan rohkeasti kohtaloani... Ei, se oli mahdotonta, -minä en voinut tehdä päätöstä. Ja kun aamu koitti, purin hampaani -yhteen ja päätin että minä en antaisi suostumustani. Kaikki saisi -jäädä ennalleen. Tuo oli paha teko, sen tiedän kyllä... Olisi ollut -kohtuullista, jos rangaistukseksi pahuudestani olisin saanut pitää -tuon päätökseni. Koko päivän pysyin lujana. Illalla täytyi minun -mennä The Gleniin suorittamaan joitakin asioita. Dick oli ollut koko -päivän tylsän tyyni, ja rohkenin siksi jättää hänet yksin. Olin -viipynyt poissa kauemmin kuin olin aikonut, ja hän oli kaivannut -minua. Hänen oli ollut ikävä. Kun minä tulin kotiin, juoksi hän -minua vastaan aivan lapsen tavoin, tyytyväinen hymyily kasvoillaan. -Ja tiedätkö, Anna -- juuri silloin tunsin sydämeni sulavan, minä -annoin myötä... Tuota hymyilyä hänen kurjilla sieluttomilla -kasvoillansa en voinut kestää. Minusta tuntui aivan kuin kieltäisin -lapselta kasvamisen ja kehittymisen mahdollisuuden. Käsitin, -että minun täytyi suoda hänelle tuo mahdollisuus, kuinka sitten -kävikin. Ja siksi tulin tänne ja ilmoitin Gilbertille päätökseni. -Oi Anna, varmaankin katsoit minua vallan kauheaksi noina lähtöni -edellisinä viikkoina. En olisi tahtonut olla sellainen -- mutta en -voinut ajatella mitään muuta kuin kohtaloa, joka minua odotti -- ja -kaikkialla näin ainoastaan pimeyttä ja tuskaa... - --- Sen käsitän kyllä -- ymmärsin sen silloinkin, Leslie. Mutta nyt -on kaikki ohitse -- kahleesi on murrettu -- vankilaa ei ole enää -olemassa. - --- Ei ole enää vankilaa, toisti Leslie masentuneella äänellä, -silittäen ruohomätästä kapeilla ruskeilla käsillänsä. -- Mutta --- näyttää siltä kuin ei olisi mitään muutakaan. Sinä -- sinähän -varmaankin muistat, mitä puhuin hulluudestani -- tuona iltana -hietarannikolla. Hulluudesta ei pääse niinkään helposti... Väliin -minusta tuntuu kuin olisi ihmisiä, jotka pysyvät kaiken ikänsä -sokeina houruina. Ja houruna oleminen -- senkaltaisena houruna -- on -melkein yhtä vaikeata kuin olo -- häkkilintuna. - --- Sinusta alkaa kyllä tuntua aivan toiselta, kun olet voittanut -puhtaasti ruumiillisen väsymyksesi ja rasituksen. Sinulla on nyt -juuri kestettävänä niinsanottu reaktsio, sanoi Anna. - -Anna tiesi erään seikan, josta Lesliellä ei ollut tietoa -- siksi ei -Anna katsonut tarpeelliseksi ryhtyä pitämään mitään lohdutuspuhetta. - -Leslie nojasi kullanhohtavan päänsä Annan polveen. - --- Joka tapauksessa minä voin turvautua sinuun, sanoi hän. -- Elämä -ei koskaan voi käydä oikein tyhjäksi, kun omistaa sellaisen ystävän. -Anna, taputa minua päähän -- kuin olisin pieni tyttö -- hyväile minua -hiukan -- ja salli minun nyt, kun itsepintaisen kieleni kahleet ovat -hetkeksi lauenneet, kertoa sinulle, mitä sinä uskollisena toverina -olet merkinnyt minulle aina tuosta illasta saakka, jolloin kohtasin -sinut ensi kerran tuolla kalliorannalla. - - - - -XXXIV. - -PIENI MATKAMIES. - - -Eräänä aamuna, kun kultainen päivänkoitto lähetti valoaaltoja läpi -usman, tuli muuan varsin väsähtänyt haikara lentäen yli Neljän tuulen -satamansuun, matkalla iltatähden maasta. Sen toisen siiven alla -oli kyyryssä pieni olento, jonka suurissa harmaissa silmissä uni -vielä viipyi. Haikara oli väsynyt ja katsoi tähystellen ja hiukan -huolestuneena ympärilleen. Se tiesi olevansa lähellä määräpaikkaansa, -mutta ei vielä nähnyt sitä. Punaiselta hietakivikalliolta kohoava -majakka näytti houkuttelevalta, mutta ei ainoallekaan haikaralle, -jolla oli vähänkään arvostelukykyä, olisi pälkähtänyt päähän -jättää sinne uuden uutukainen, palleroinen ja sametinpehmoinen -vauva. Piilipuitten ympäröimä vanha harmaa talo, joka sijaitsi -lehdossa, missä puro lirisi ja metsäkukkaset nyökkäilivät, näytti -soveliaammalta, mutta ei haikaran matkan pitänyt käydä oikein -sinnekään. Kauempana sijaitsevaa räikeän vihreää rakennusta ei käynyt -edes ajatteleminenkaan. Mutta äkkiä kuvasti haikaran ilme suurta -tyytyväisyyttä. Se oli havainnut oikean paikan -- pienen valkean -majasen, joka tyynenä ja rauhallisena turvautui suureen suhisevaan -honkametsään ja jonka keittiönpiipusta kohosi ilmaan vaaleansinisiä -savukiemuroita -- majan sellaisen, joka näytti olevan juuri omiansa -pikkulapsille. Tyytyväisyydestä kotkotellen laskeutui haikara -talonharjalle. - -Puolta tuntia myöhemmin kiiruhti Gilbert alas eteiseen ja nakutti -vierashuoneen ovelle. Unelias ääni vastasi, ja seuraavana hetkenä -ilmestyivät Marillan kalpeat ja pelästyneet kasvot ovelle. - --- Marilla, Anna lähetti minut sanomaan, että tänne saapui hetki -sitten muuan nuori herra. Matkatavaroita ei hänellä ollut mukanansa, -mutta ilmeisesti hänellä on aikomus jäädä taloon. - --- Mitäs sanotkaan! huudahti Marilla peräti hämmästyksissään. --- Tarkoitatko tosiaankin, että kaikki jo on ohitse? Miksi ette -huutaneet minua, Gilbert? - --- Anna ei tahtonut, että häiritsisimme sinua, kun ei se ollut -tarpeellista. Ei kenelläkään ollut aavistusta asiasta ennenkuin kaksi -tuntia sitten. Tällä kertaa kävi kaikki varsin helposti. - --- Entä -- kuinka on, Gilbert -- jääkö tämä pienokainen eloon? - --- Epäilemättä! Hän painaa runsaasti viisi kiloa -- ja kuulepa vain, -mitä elämää hän pitää. Keuhkoissa ei ainakaan ole vikaa! Hoitajatar -sanoo, että hänelle tulee punainen tukka. Anna kiukustui siitä -hänelle, ja minä olen nauranut niin että olen menehtyä. - -Pienessä haavekodissa seurasi nyt ihana päivä. - --- Nyt on ihanin unelmani toteutunut, sanoi Anna kalpeat kasvot -kirkastuneina. -- Oi Marilla, uskallan tuskin uskoa tätä todeksi, -muistellessani tuota kauheata päivää, joka minun täytyi kokea viime -kesänä... Minulla on siitä saakka ollut niin kova tuska sydämessäni --- mutta nyt se on poissa! - --- Tämä pieni poika tulee täyttämään Joyn paikan, sanoi Marilla. - --- Ei toki -- ei suinkaan, Marilla. Sitä ei hän voi tehdä -- se -paikka ei voi koskaan tulla täytetyksi. Pojulla on oma paikkansa -- -omalla rakkaalla sydänkäpyselläni! Ja pikku Joylla on oma paikkansa, -ja sen hän saa aina pitää. Jos hän olisi elänyt, olisi hän nyt -vuoden vanha. Hän olisi kulkea tepastellut pikku jaloillansa ja -jokeltanut muutaman pikku sanan. Näen hänet niin selvästi edessäni, -Marilla. Ah, nyt tiedän, että kapteeni Jim oli oikeassa sanoessaan, -että Jumala kyllä järjestäisi asiat niin hyvin, ettei pikku tyttöni -tuntuisi minusta muukalaiselta, kun näen hänet esiripun tuolla -puolen. Sen verran olen oppinut nyt kuluneena vuotena. Olen seurannut -hänen kehitystään päivästä päivään, viikosta viikkoon -- sen tulen -aina tekemään. Minä tulen tietämään, kuinka hän edistyy vuodesta -vuoteen -- ja kohdatessani hänet tunnen hänet heti jälleen -- ei -hän voi käydä minulle muukalaiseksi... Oi Marilla, katsopa pojuni -pieniä herttaisia varpaita! Eikö ole ihmeellistä, että ne ovat niin -tavattoman täydellisiä rakenteeltaan? - --- Ihmeellisempäähän olisi, jos olisi toisin, sanoi kuivaluontoinen -Marilla. - -Nyt, kun kaikki oli ohi ja oli käynyt niin hyvin, oli Marilla jälleen -ennallaan. - --- Niin, voihan olla niinkin, mutta tarkoitan, että voisihan olla -niin, että ne olisivat vielä hiukan kuin keskentekoisia -- mutta -niinhän ei ole -- vaan ne ovat aivan valmiit sieviä pikku kynsiä -myöten. Ja entä hänen kätensä -- rukoilen sinua, Marilla, katso hänen -käsiänsä! - --- Minun mielestäni ne ovat sellaiset kuin kädet enimmäkseen ovat, -sanoi Marilla. -- Mutta ovathan ne tosiaankin äärettömän sievät. - --- Katsos, kuinka hän on tarttunut kiinni sormeeni. Olen vakuutettu, -että hän jo tuntee minut. Hän huutaa, kun hoitajatar ottaa hänet. -Oi Marilla -- sanos -- mitä luulet -- tuleekohan hänelle todella -punainen tukka? - --- En näe juuri minkäänväristä tukkaa, tuumiskeli Marilla. -- Tuosta -en minä liioin huolehtisi sinun sijassasi, ennenkuin se pilkistää -esiin, niin että sen voi nähdä. - --- Mutta Marilla kulta, hänellähän on tukkaa -- etkö näe noita -hienoja haituvia, jotka peittävät koko hänen päänsä. Muutoin sanoo -hoitajatar, että hän saa kirkkaanruskeat silmät, ja hänellä on juuri -samanlainen otsa kuin Gilbertillä. - --- Ja millaiset sievät pienet korvat hänellä on, pikku tohtorinna, -sanoi Susan. -- Aivan ensiksi minä katsoin hänen korviansa. -Tukkaan nähden voi pettyä, ja nenistä ja silmistä ei tiedä yhtään, -millaisiksi ne aikaa myöten muodostuvat, mutta korvilla on alun -pitäin varma muotonsa, ne eivät tuota mitään yllätyksiä. Katsokaapas -vain, kuinka sievä muoto niillä on -- ja kuinka korvalehdykät ovat -aivan kiinni hänen pienessä rakkaassa pääkopassansa. Noiden korvien -takia ei kenenkään tarvitse hävetä, pikku tohtorinna. - -Annan parantuminen edistyi nopeasti. Ystävät ja tuttavat tulivat -kumartaen palvomaan äskensyntynyttä, kuten ihmiset ovat tehneet -kaikkina aikoina, jo paljoa ennen kuin tietäjät itäiseltä maalta -polvistuivat Betlehemin seimen ääreen, tarjoten antimiansa siinä -lepäävälle lapselle. Leslie, joka vähitellen alkoi tottua uusiin -oloihinsa, istui häntä kohden kumartuneena, kauniin kruunupäisen -madonnan kaltaisena. Neiti Cornelia hoiteli pienokaista yhtä hellästi -ja taitavasti kuin konsanaan jokin Israelin äideistä. Kapteeni Jim -piteli tuota pientä ihmislasta suurissa ruskeissa käsissänsä, katsoen -häneen hellästi, silmissä ilme sellainen, kuin näkisi hän edessään -omat syntymättömät lapsensa. - --- Mikä hänen nimekseen tulee? tiedusteli täti Cornelia. - --- Anna on jo määrännyt sen, vastasi Gilbert. - --- James Matthew -- niiden kahden oivallisimman miehen mukaan, jotka -koskaan olen tuntenut -- läsnäoleviakaan poislukematta, sanoi Anna, -luoden veitikkamaisen katseen Gilbertiin. - -Gilbert hymyili. - --- En ole koskaan tuntenut Matthewia lähemmin -- hän oli niin -ujoluontoinen, että me poikaset emme koskaan päässeet häneen -tutustumaan. Mutta olen samaa mieltä kuin sinäkin, että kapteeni -Jim on niitä hieno- ja eheäluonteisia ihmisiä, joita ainoastaan -harvoin tapaa. Hän on kovin ihastuksissaan siitä, että aiomme ristiä -pienokaisemme hänen kaimaksensa. Varmaankaan ei ole ketään muuta, -joka olisi saanut nimensä hänen mukaansa. - --- Niin, James Matthew on nimi, joka vaikuttaa miellyttävältä ja -samalla on pesunkestävä, sanoi täti Cornelia. -- Olipa oivallista, -että te, jotka olette niin sivistyneitä, ette panneet tuon lapsiparan -kannettavaksi jotakin kirjallisuudesta otettua nimeä, jota hän sitten -saisi hävetä, kun tulee suureksi ja saa ymmärrystä. Rouva William -Drew, joka asuu The Glenissä, oli antanut nulikalleen nimen Bertie -Shakespeare. Sepä vasta kuuluu joltakin! Eikä teidän myöskään ole -tarvinnut erikoisesti tuhlata aikaa nimien valitsemiseen. Muutamille -ihmisille siitä koituu kauheata touhua. Kun Stanley Flaggin -ensimmäinen poika syntyi maailmaan, pidettiin hänen nimestänsä -sellaista ääntä ja melua, että poikaparka sai kaksi vuotta olla -nimetönnä. Sitten syntyi hänelle veli, ja sitten oli siellä Isoveikko -ja Pikkuveikko. Lopuksi sai Isoveikko isänisänsä mukaan nimen Peter -ja Pikkuveikko äidinisän nimen Isaak, ja molemmat kastettiin yhtaikaa -ja kirkuivat kilvan. Ja oletteko kuulleet tuosta skotlantilaisesta -perheestä Mac Nab, joka asuu lahden tuolla puolen? Heillä on -kaksitoista poikaa -- täysi tusina -- ja sekä vanhin että nuorin on -nimeltään Neil -- Iso Neil ja Pikku Neil. Varmaankaan eivät he enää -lopuksi voineet keksiä uusia nimiä. - --- Olen lukenut jostakin, sanoi Anna, -- että ensimmäinen lapsi on -runoelma, mutta kymmenes kuivahkoa proosaa. Varmaankin kahdestoista -lapsi oli rouva Mac Nabin mielestä vain vanha juttu, joka toistui -jälleen. - --- Kohtuus kaikessa, sanoi neiti Cornelia huoaten. -- Mutta minä -puolestani olisin suurten perheitten harras puoltaja. Minä olin yksin -kahdeksanvuotiaaksi saakka ja ikävöin niin kovin veljeä ja sisarta. -Äiti sanoi, että minun piti rukoilla niitä Jumalalta -- ja minä -rukoilin rukoilemistani, sen voin vakuuttaa. No, eräänä päivänä tuli -täti Nellie luokseni ja sanoi: "Cornelia, ylhäällä äidin huoneessa on -sinulle pieni veli. Saat mennä häntä katsomaan." Tulin niin iloiseksi --- lensin suorastaan portaita ylös. Ja vanha rouva, joka musta laukku -mukanaan oli edellisenä iltana tullut taloon, nosti pienokaista, että -saisin nähdä hänet. Laupias taivas -- en elämässäni ole tullut niin -noloksi! Minähän olin rukoillut Jumalalta veljeä, joka olisi kahta -vuotta vanhempi minua ja kävisi isojen poikain koulua. - --- Paljonko aikaa tarvitsit tuon pettymyksesi voittamiseen? kysyi -Anna nauraen. - --- Tiedätkös -- olin varsin kauan vihoissani kaitselmukselle, -ja viikkoja kului, ennenkuin viitsin luoda katsettakaan pieneen -veljeeni. Kukaan ei käsittänyt syytä, sillä en sanonut sitä koskaan. -Mutta vähitellen hän alkoi vaurastua ja kurotti minua kohden pienet -kätensä, ja minä aloin pitää hänestä. Mutta oikein täyttä totta -kiinnyin häneen vasta eräänä päivänä, kun eräs koulutovereistani -tuli häntä katsomaan. Hän sanoi näet, että poikanen oli pienenlainen -ikäiseksensä... Minä suutuin niin, että sisuni kuohahti, ja minä -sätin toverini pahanpäiväiseksi, sanoen että hänellä ei ollut -käsitystä siitä, millainen herttaisen kapalovauvan piti olla, ja että -meidän pojumme oli maailman suloisin lapsi. Siitä päivästä saakka -minä jumaloin veljeäni. Äiti kuoli ennenkuin hän oli ehtinyt kolmen -vuoden ikään, ja itse hän eli vain hiukan yli kahdenkymmenen vuoden -vanhaksi, hän oli aina ollut heikonlainen. Poika parka, minä sain -olla hänelle sekä äitinä että sisarena. Minusta tuntuu, tiedätkös -Anna, kuin olisin ollut valmis luopumaan mistä tahansa, kun vain -olisin saanut pitää hänet elossa. - -Neiti Cornelia huokasi. Gilbert oli mennyt alakertaan, ja Leslie, -joka oli istunut ullakonakkunan ääressä ja tuudittanut pikku James -Matthew'n uneen, laski pienokaisen varovasti koppaan ja lausui -jäähyväiset. Heti hänen ehdittyään kuuluvista kumartui täti Cornelia -eteenpäin ja julisti äänekkäästi kuiskaten: - --- Anna, tiedätkös, minä sain eilen kirjeen Owen Fordilta. Nyt -juuri hän on Vancouverilla, mutta hän tiedustelee, ottaisinko minä -myöhemmin hänet kuukaudeksi täysihoitoon. Ymmärrät kyllä, mitä tuo -merkitsee. Niin, toivon vain, että menettelemme oikein. - --- Meidän menettelymme ei vaikuta lainkaan tähän asiaan -- me -emme voisi pidättää Owen Fordia tulemasta Neljään tuuleen, jos -tahtoisimmekin, sanoi Anna nopeasti. - -Naimakauppojen välittäminen oli Annasta vastenmielistä ja täti -Cornelian kuiskutus ja tähdellinen ilme herätti hänessä erinäisiä -ajatusyhtymiä. Mutta hän ei voinut kumminkaan vastustaa halua jatkaa -tuota keskustelua. - --- Pidä hänen tulonsa salassa Leslieltä, kunnes hän on täällä, -sanoi hän. -- Jos hän saisi siitä tiedon, olen varma, että hän -matkustaisi pois. Hän aikoo joka tapauksessa muuttaa täältä syksyllä, --- sen sanoi hän minulle äskettäin eräänä päivänä. Hän aikoo lähteä -Montrealiin oppiaksensa sairaanhoitoa ja järjestääksensä elämänsä -niin hyvin kuin voi. - --- No, tuohan kuuluu ymmärtäväiseltä ja hyvältä, rakkaani -- ainahan -sopii laatia suunnitelmia, sanoi täti Cornelia, nyökäten rikkiviisain -ilmein. -- Nyt olemme me tehneet tehtävämme, -- nyt saa kaitselmus -ryhtyä jatkamaan. - - - - -XXXV. - -POLITIIKKAA JA SEN SEURAUKSIA. - - -Kun Anna jälleen pääsi laskeutumaan alakertaan huoneestansa, tuskaili -sekä Prinssi Edvardin saari että Kanada tuollaisen levottomuuden -ja eripuraisuuden vallassa, joka käy yleisten vaalien edellä. -Gilbert, joka oli innokas oikeistolainen, huomasi joutuneensa -mukaan pyörteeseen, ja hänen täytyi usein esiintyä puhujana niillä -seuduin pidettävissä kokouksissa. Neiti Cornelia ei hyväksynyt hänen -sekaantumistaan politiikkaan, ja hän ilmaisi Annalle ajatuksensa -tavalliseen suorasukaiseen tapaansa. - --- Tohtori Dave ei tehnyt sitä koskaan. Tohtori Blythe huomaa kyllä -erehtyneensä menettelyssään, sen saat uskoa! Valtiollisiin asioihin -ei kenenkään kunnon miehen pidä sekaantua. - --- Pitäisikö maan hallituksen sitten jäädä lurjusten ja konnien -käsiin? kysyi Anna. - --- Miksikä ei -- kun ne vain ovat oikeistolurjuksia, sanoi täti -Cornelia, kasvoillaan ilme sellainen, kuin olisi noihin hänen -sanoihinsa sisältynyt maailmanarvoituksen selvitys. -- Neuvoisin -tohtori Blytheä joka tapauksessa välittämään vähät kaikesta -politiikasta. Jos hän saa jatkaa samaan tapaan kuin nyt, Jumala -paratkoon, näyttää alkaneen, käy niin, että hän jonakin päivänä -matkustaa Ottawaan puoleksi vuodeksi ja veisaa viisi koko -lääkärintoimestansa. - --- Riittäköön kullekin päivälle oma huolensa, sanoi Anna. -- Älkäämme -huolehtiko turhaan tulevista asioista, vaan katsokaamme mieluummin -pikku Jemiä. Eikös hän ole niin viehättävä, että hänet voisi syödä -suuhunsa? Katsopa noita kuoppia hänen kyynärpäissään! Me kasvatamme -hänestä oikeistolaisen, eikö niin, täti Cornelia? - --- Kasvata hänestä ylimalkaan hyvä mies, sanoi täti Cornelia. -- -Niitä ei tosiaankaan kasva joka oksalla. Mutta puhuakseni totta -- -en tahtoisi nähdä häntä vapaamielisten palopuhujana. Nyt ovat vaalit -tulossa -- voimme kiittää onneamme, ettemme ole lahden tuolla puolen. -Siellä ovat näinä päivinä kuumat ottelut käynnissä. Jokainen Elliott -ja Crawford ja Mac Allister on täydessä taistelutouhussa. Täällä -meidän puolellamme on verrattain rauhallista, siksi että täällä asuu -niin vähän miesväkeä. Kapteeni Jim kuuluu vapaamielisiin, mutta -luulen melkein, että hän häpeää sitä, sillä hän ei puhu koskaan -valtiollisista asioista. On täysin varmaa, että vanhoilliset tulevat -voittamaan suurella ääntenenemmistöllä. - -Täti Cornelia erehtyi. Vaalien jälkeisenä aamuna tuli kapteeni -Jim käväisemään tuossa pienessä talossa kermaksensa uutisia. Niin -voimakkaasti vaikuttaa puoluepolitiikan basilli, yksin rauhalliseen -vanhaan mieheenkin, että kapteeni Jimin poskilla näkyi kiihkeä puna -ja hänen silmissään säihkyi entisaikojen hehku. - --- Rouva Blythe, vapaamieliset ovat voittaneet valtavalla -ääntenenemmistöllä. Kahdeksantoistavuotisen oikeistohallituksen -jälkeen alkanevat tässäkin kurjassa, sorretussa maassa puhaltaa -raikkaammat tuulet! - --- En koskaan ole kuullut teidän käyttävän niin katkeraa -puoluekieltä, kapteeni Jim. En luullut, että teillä olisi niin paljon -valtiollista myrkkyä suonissanne, naureskeli Anna, joka vastaanotti -tuon tuiki tärkeän uutisen suurella levollisuudella. - -Pikku Jem oli sanonut aamulla "ä-dä". Mitä merkitsivät ruhtinaat -ja suurvallat, hallitsijasukujen valtaanpääsyt ja kukistumiset, -vanhoillisten tai vapaamielisten vaalitappiot noin ihmeellisen -tapahtuman rinnalla! - --- Se on kokoontunut vähitellen, sanoi kapteeni Jim hymyillen -anteeksianovasti. -- Luulin olevani maltillinen vapaamielinen, mutta -kun sanoma voitostamme tuli, silloin tunsin olevani kiihkoliberaali. - --- Tiedättehän kaiketi, että mieheni ja minä olemme oikeistolaisia? - --- Kyllä -- ja se onkin teidän ainoa virheenne, rakas lapseni. -Cornelia on samaa maata. Käväisin hänen luonaan The Glenistä -tullessani ilmoittaakseni hänelle tuon uutisen. - --- Eikö se merkinnyt teille suoranaista hengenvaaraa? - --- Kyllä kai, mutta en voinut vastustaa kiusausta. - --- No, miten hän otti vastaan tuon tiedon? - --- Verrattain tyynesti, pikku rouva, verrattain tyynesti! Hän -puhui tähän tapaan: "No niin, kaitselmus lähettää nöyryytyksen ja -koettelemuksen aikoja maille kuten yksityisillekin. Te vapaamieliset -olette saaneet kestää kylmää ja nälkää vuosikausia. Pitäkää nyt -varanne ja lämmitelkää ja pistäkää hiukan poskeenne, sillä kauan -ette tule pysymään vallassa." -- "Mutta, rakas ystävä", sanoin -minä, "kenties Kanada Herran mielestä tarvitsee oikein pitkällisen -nöyryytyskauden." -- Mutta silloin... Kas, hyvää iltaa, Susan! -Oletteko kuullut uutisen? Vapaamieliset ovat voittaneet. - -Susan oli juuri tullut sisään keittiöstä, tuoden mukanaan maukkaiden -ruokien tuoksun, joka aina tuntui ympäröivän häntä. - --- Vai niin, sanoi hän miellyttävän välinpitämättömästi. -- Mikäli -olen huomannut, on leipäni aina kohonnut yhtä hyvin, hallitsivatpa -maata vapaamieliset taikka niinsanotut vanhoilliset. Ja jos -jompikumpi puolue, rakas pikku tohtorinna, voi toimittaa meille -kunnollisen sadekuuron ennen viikon loppua ja pelastaa kasvitarhamme -tykkänään turmeltumasta, niin Susan äänestää sitä puoluetta. -Mutta nyt ensi aluksi pyytäisin teitä katsomaan, mitä arvelette -piparjuurilihasta, joka oli aiottu huomiseksi päivälliseksi. Pelkään, -että se on aika sitkeätä ja että olisi parasta vaihtaa teurastajaa, -samalla kuin vaihdamme hallitusta. - -Eräänä iltana viikkokautta myöhemmin meni Anna niemen majakalle -tiedustelemaan, voisiko hän saada kapteeni Jimiltä hiukan tuoretta -kalaa. Ensi kerran hän nyt lähti pois pikku Jimin luota. Jäähyväiset -muodostuivat täydelliseksi murhenäytelmäksi. Ja entä jos poikanen -alkaisi itkeä? Kenties Susan ei tiennyt oikein, mitä siinä -tapauksessa oli tehtävä? - -Susan tuntui tyyneltä ja luotettavalta. - --- Olenhan minä hoidellut häntä yhtä paljon kuin pikku tohtorinna -itse -- vai mitä? - --- Niin, häntä kyllä -- mutta ette muita pikkulapsia. Pienenä -ollessani minulla oli hoidettavanani kolme kaksois-paria, -näettekös, Susan. Kun ne huusivat, niin annoin niille lusikallisen -kalanmaksaöljyä. Tuntuu varsin hullunkuriselta nyt jälkeenpäin -ajatella, kuinka aristelematta minä käsittelin noita tenavia ja -heidän kipujansa. - --- Olkaa aivan levollinen. Jos pikku Jem alkaa huutaa, panen minä -lämpimän vesipussin hänen pienelle vatsallensa, sanoi Susan. - --- Mutta se ei saa olla liian lämmin, sanoi Anna levotonna. Eiköhän -sittenkin ollut ajattelematonta lähteä hänen luotansa? - --- Älkää olko huolissanne, pikku tohtorinna! Ei olisi Susanin -tapaista polttaa tuollaisen pikku herran vatsa. Jumala tiunakkoon -häntä -- eihän hänen talvitte huutaa! - -Lopuksi Anna sitten joutui matkaan, ja kävelyretki tuotti hänelle -suurta huvia. Aurinko oli laskemaisillaan ja varjot kävivät pitkiksi. -Kapteeni Jim ei ollut majakan arkihuoneessa, vaan siellä istui muuan -toinen henkilö -- keski-ikäinen, komea mies, jolla oli sileäksiajettu -vahvarakenteinen leuka ja jota Anna ei tuntenut. Siitä huolimatta -alkoi muukalainen keskustella hänen kanssaan vanhan tuttavan tavoin. -Hänen juttelunsa ja esiintymisensä oli täysin hyvän tavan mukaista, -mutta tuollainen tuttavallisuus vieraan henkilön puolelta, joka ei -edes ollut välittänyt esitellä itseänsä, vaikutti Annaan kumminkin -vastenmielisesti. Hän vastasi perin kylmähkösti ja oli niin -harvasanainen, kuin kohteliaisuus suinkin salli. Mutta tuo outo mies -ei näyttänyt siitä joutuvan hämilleen, vaan jatkoi vielä hetkisen -rohkeasti jutteluansa. Sittenhän sanoi jäähyväiset ja lähti pois. -Anna olisi voinut vannoa, että hänen silmissänsä näkyi veitikkamainen -välkähdys, ja se harmitti häntä yhä enemmän. Kuka kumma tuo mies -olikaan? Hänen olentonsa tuntui hiukan tutulta, mutta Anna oli -vakuutettu, ettei hän ollut nähnyt häntä koskaan maailmassa. - --- Kapteeni Jim, kuka tuo oli, joka juuri tuli täältä ulos? kysyi -hän, kun kunnon kapteeni tuli sisään, sydämellisesti tervehtien. - --- Marshall Elliott, vastasi kapteeni. - --- Marshall Elliott? huudahti Anna. -- Oi, kapteeni Jim -- eihän se -voi olla mahdollista -- aivan niin, ääni oli hänen -- ja ajatelkaas, -minä en tuntenut häntä -- olin hänelle oikein epäkohtelias! Miksi -hän ei sanonut mitään! Täytyihän hänen huomata, ettei minulla ollut -aavistustakaan siitä, kuka hän oli. - --- Sen hän tahallansa piti salassa -- hänestä se oli huvittavaa. -Älkää välittäkö siitä, jos te kohtelitte häntä ynseästi -- se tuotti -hänelle vain hauskuutta. Niin, Marshall on nyt vihdoinkin ajanut -pois pitkän partansa ja leikkauttanut tukkansa. Hänen puolueensa on -päässyt voitolle, kuten kyllä tiedätte. Minä en myöskään tuntenut -häntä nähdessäni hänet ensi kerran. Hän oli The Glenissä Carter -Flaggin puodissa vaalipäivän illalla, odottaen yhdessä lukemattomien -muiden kanssa tietoja vaalien tuloksesta. Noin keskiyön tienoilla -tuli puhelimitse sana -- vapaamieliset olivat voittaneet. Marshall -nousi vain paikaltaan ja meni ulos -- huutamatta ja hurraamatta -- -sen hän jätti toisten tehtäväksi, ja vähällä pitikin, etteivät ne -lennättäneet ilmaan Carterin pienen rihkamapuodin kattoa. Kaikki -oikeistolaiset olivat Raymond Russellin vastapäätä sijaitsevassa -sekatavarakaupassa. Siellä ei liioin hurrattu. Marshall astelee -pääkatua pitkin suoraa tietä Augustus Palmerin parturitupaan. -Augustus makasi kuorsaten sängyssään, mutta Marshall jymisytti hänen -oveansa, kunnes hän nousi ja tuli ulos sekä kysyi hyvin happamella -äänellä, mitä mokoma melu merkitsi. - --- Mene parturitupaasi suorittamaan paras työ, minkä ikinä -olet tehnyt, Gus, sanoi Marshall. -- Vapaamieliset juhlivat -rummuin ja torvin voittoansa, ja nyt sinun pitää lyhentää kunnon -vasemmistolaisen tukka ja parta ennen auringonnousua. - -Gus oli pakahtua kiukusta -- osittain siksi, että hänen oli täytynyt -nousta mukavasta vuoteestansa, mutta ennen kaikkea sentähden, että -hän itse oli oikeistolainen. Hän vakuutti lujasti ja pyhästi, ettei -hänelle ikinä voinut pälkähtää päähän pitää liikettänsä avoinna -kahdentoista jälkeen yöllä. - --- "Nyt sinä teet kuten sanon, poikaseni", tuumiskeli Marshall, -"sillä muutoin panen sinut poikkipuolin polvelleni ja annan sinulle -selkäsaunan, jonka äitisi jätti sinulle antamatta." - -Hän olisi pitänyt sanansa, sitä ei käynyt epäileminenkään -- ja sen -Gus kyllä tiesi, sillä Marshall on väkevä kuin karhu, ja Gus on vain -pieni hintelä rahjus. Hän ei siis rohjennut panna vastaan, vaan -toimitti Marshallin parturitupaan ja tuoliin istumaan ja saippuoi -hänet. Ja sitten hän sanoi: "Jokainen on heikompansa herra -- ja -nyt minä kyllä lyhennän takkusi, mutta jos hiiskahdat sanankaan -vapaamielisten voitosta sill'aikaa, niin leikkaan kaulasi poikki -tällä partaveitsellä korvasta korvaan." Kukapa olisi aavistanut, -että tuo pieni säyseä parturi olisi niin verenhimoinen. Siitä -näkee, mihin tuo siunattu politiikka johtaa... Marshall istui -hiljaa ja tyynenä, ja tukka ja parta katkesi kuin vilja syksyllä -viikatteen taittamana, ja sitten meni Marshall kotiin. Kun hänen -vanha taloudenhoitajattarensa kuuli hänen nousevan portaita ylös, -katsoi hän ulos ovestansa nähdäksensä, hänkö siellä tuli vai -renkipoika. Nähdessään ventovieraan miehen tulevan eteisestä, kädessä -kynttiläjalka, jossa oli palava kynttilä, alkoi taloudenhoitajatar -kirkua jotakin ryöväreistä ja murhaajista, ja sitten hän meni -tainnoksiin. Lääkäri oli noudettava, ennenkuin he saivat hänet -tointumaan, ja vasta monen päivän perästä hän voi nähdä Marshallia, -alkamatta väristä koko ruumiistansa. - -Kapteeni Jimillä ei ollut kalaa. Tänä kesänä hän teki vain harvoin -veneretkiä ja hänen pitkät kävelyretkensä olivat myös lopussa. Hän -istui enimmäkseen merellepäin olevan akkunansa ääressä, silmäillen -lahtea ja satamansuuta, nopeasti vaikeneva pää nojattuna käteen. Niin -istui hän tänäkin iltana pitkän aikaa vaieten, menneisyyden muistojen -kuvastuessa hänen mieleensä. Anna ei raskinut häiritä häntä. Vihdoin -viittasi kapteeni läntisen taivaan sammuvaan hohteeseen ja sanoi: - --- Tuo on kaunista, rouva Blythe! Mutta jospa olisitte nähnyt -auringonnousun tänä aamuna! Se oli ihana -- ihana. Minä olen ollut -melkein kaikkialla maailmassa, mutta kauniimpaa auringonnousua kuin -kesäisin tämän lahden varrella en ole koskaan nähnyt. Kuolinhetkeänsä -ei kukaan voi määrätä, vaan on itsekunkin oltava valmis matkaan, -silloin kun Suuri kapteeni antaa lähtökäskyn. Mutta jos riippuisi -itsestäni, tahtoisin erota täältä aamun lähetessä yli ulapan. Olen -lukemattomia kertoja istunut tuota näytelmää katsoen ja ajatellut -itsekseni, kuinka ihanaa olisi liidellä tuon valkoisen hohteen läpi -kohden sitä, joka odottelee tuolla kaukana -- merelle, joka ei ole -merkittynä millekään inhimilliselle kartalle. Siellä, rouva Blythe, -luulen löytäväni kadonneen Margaretani. - -Sen jälkeen kun kapteeni Jim oli kertonut Annalle tuon liikuttavan -nuoruudentarinansa, oli hän usein puhunut hänen kanssaan kuolleesta -morsiamestansa. Jokainen hänen äänenväreensä puhui tuosta rakkaudesta --- rakkaudesta, joka ei voinut heiketä eikä unhottaa. - --- Toivon kumminkin, että kun hetkeni tulee, kaikki käy nopeasti -ja helposti. En luule olevani pelkuri, rouva Blythe -- olen -lukemattomia kertoja katsonut kammottavaa kuolemaa suoraan kasvoihin -silmää räpäyttämättä. Mutta pitkä kuolinkamppailu tuntuu minusta -kammottavalta -- se herättää mielessäni pelkoa. - --- Älkää puhuko sellaista, että lähtisitte luotamme, rakas, rakas -kapteeni Jim, pyysi Anna äänellä, joka puolittain tukahtui kyyneliin, -ja hän hyväili tuota vanhaa ruskeata kättä, joka kerran oli ollut -niin voimakas, vaan nyt ei enää pystynyt paljoonkaan. -- Kuinka -voisimme tulla toimeen ilman teitä! - -Kaunis hymy levisi kapteeni Jimin kasvoille. - --- Ah, se käy kyllä varsin hyvin... Mutta te ette sentään unohda -tykkänään vanhusta, rouva Blythe -- ei, sitä en luule... Muistoni ei -tule tuottamaan tuskaa ystävilleni -- päinvastoin toivon ja uskon, -että heistä on oleva mieluista säilyttää se ja väliin omistaa sille -joku hetki... Ei kestä enää kauan, ennenkuin kadonnut Margaretani -kutsuu minua viimeisen kerran. Ja minä valmistaudun noudattamaan heti -hänen kutsuansa. Mutta olen ottanut tämän asian puheeksi siksi, että -tahtoisin pyytää teiltä yhtä ainoata pientä palvelusta. Se koskee -Ensi perämiestä -- tuota vanhusparkaa... - -Kapteeni Jim kurotti kätensä, taputtaakseen hellävaroen tuota -suurta lämpöistä karvapalloa, joka loisti sohvassa niin korean -punakeltaisena. Ensi perämies pyörähti suoraksi, kuin olisi ponninta -painettu, ja se päästi mielihyvästä äännähdyksen, joka kuului -puolittain kehruulta, puolittain nau'unnalta, ojensi kaikki neljä -käpäläänsä ilmaan, paneutui jälleen kyljelleen ja kääriytyi taas -kerälle. - --- Se tulee kaipaamaan minua, kun minä lähden viimeiselle retkelleni. -En kestä ajatusta, että tuo eläinparka kenties joutuu näkemään -nälkää, kuten silloin, kun sen löysin. Jos minulle tapahtuisi jotakin --- annatteko silloin Ensi perämiehelle palan ruokaa ja matonpätkän, -jolla se voi loikoa nurkassaan, rouva Blythe? - --- Lupaan sen. Olen oikein kiltti Ensi perämiehelle -- sekä sen -itsensä että sen rakkaan kapteenin tähden. - --- No, sitten olen levollinen, saatuani nyt lausutuksi sen, mikä on -ahdistanut sydäntäni... Teidän pikku Jim saa nuo muutamat ihmeelliset -esineet, jotka olen koonnut matkoillani -- siitä olen huolehtinut. - -Mutta nyt en enää tahdo saattaa kyyneleitä pikku tohtorinnan -kauniisiin silmiin. Ehkä eloani jatkuu vielä kauankin... Kuulin -teidän viime talvena eräänä päivänä lukevan kauniin runon -- sanoitte -sen olevan Tennysonin sepittämän. Tahtoisin mielelläni kuulla sen -uudelleen, jos ehkä osaatte sen ulkoa ja tahdotte lausua sen minulle. - -Merituulen hiljaisten henkäysten käydessä sisään avoimesta akkunasta -lausui Anna lempeällä, raikkaalla äänellänsä nuo kauniit säkeet -Tennysonin ihanasta joutsenlaulusta, joka on saanut nimen "Taa -tyrskyjen". Vanha kapteeni nyökäytteli hiljaa päätänsä runon -poljennon tahdissa. - --- Niin, rouva Blythe, sanoi hän Annan ehdittyä loppuun, -- tuo oli -kaunista... Hän ei ollut merimies, olette te sanonut minulle, mutta -on ihmeellistä, kuinka hän on osannut tuolla tavoin pukea sanoihin -vanhan merikarhun tunteet... "Hyvästelyt haikeat" eivät ole hänen -mielensä mukaiset eivätkä myöskään minun -- sillä kun vain pääsen -"taa tyrskyjen", silloin ei ole enää hätää... - - - - -XXXVI. - -ANNA PUHUU LASTENKIELTÄ JA TERVETTÄ JÄRKEÄ. - - --- Mitä uutta kuuluu Vihervaarasta, Anna? - --- Ei mitään erikoista, vastasi Anna, taittaen kokoon Marillan -kirjeen. -- Jake Donnel on ollut siellä laittamassa uusia päreitä -katolle. Hän on nyt täysinoppinut nikkari, joten hän siis ilmeisesti -on saanut noudattaa omaa makuansa elämänuransa valinnassa. Muistathan -kaiketi, että hänen äitinsä olisi tahtonut saada hänet professoriksi. -En unohda ikinä sitä päivää, jolloin hän tuli kouluun, nuhtelemaan -minua siitä, etten nimittänyt hänen poikaansa S:t Clairiksi. - --- Vieläköhän häntä sanotaan siksi? - --- Tuskinpa vain. Hän ei itse ole koskaan liioin välittänyt tuosta -ranskalaisesta romaaninimestä. Äiti näyttää myöskin tyytyneen -asiain nykyiseen tilaan. Olinkin aina vakuutettu, että poika, jolla -oli Jaken voimakas leuka, lopuksi saisi tahtonsa täytäntöön. Diana -kirjoittaa myöskin ja kertoo, että Doralla on "ystävä". Ajatteles -vain, -- hänhän on vasta lapsi. - --- Dora on seitsemäntoista vuoden vanha, sanoi Gilbert. -- Kun sinä -olit seitsemäntoistavuotias, Anna, olimme me, Charlie Sloane ja minä, -hullautuneet sinuun. - --- Me olemme nähtävästi jo ikäihmisiä, Gilbert, sanoi Anna, -hymyillen puolittain surunvoittoisesti, -- kun pikkutytöt, jotka -olivat kuusivuotisia, silloin kun me mielestämme jo olimme -aikuisia, hankkivat itsellensä ihailijoita. Doran "ystävä" on Ralph -Andrews, Janen veli. Minä muistan hänet pienenä palleroisena ja -liinatukkaisena poikana, joka aina istui luokan alapäässä. Mutta nyt -hän taitaa olla oikein komean näköinen nuori mies. - --- Dora menee varmaankin nuorena naimisiin. Hän on samaa laatua kuin -Charlotta Neljäs -- hän ei uskalla päästää käsistänsä ensimmäistä -tilaisuutta, vaan pelkää, että uutta ei enää ilmaantuisi. - --- Jos noista kahdesta on tuleva pari, niin toivon, että Ralphissa -on enemmän tarmoa kuin hänen veljessänsä Billyssä, sanoi Anna -miettiväisesti. - --- Niin, naureskeli Gilbert, -- toivokaamme, että hän pystyy itse -kosimaan. Anna, olisitko sinä ottanut Billyn, jos hän olisi itse -ilmaissut hellät tunteensa, sen sijaan että jätti sen sisar Janen -tehtäväksi? - --- Kenties se ei olisi ollut niin aivan mahdotonta, sanoi Anna, -tyrskähtäen hillittömään nauruun muistellessaan tuota ensimmäistä -kosintaa, joka oli tullut hänen osaksensa. -- Ken tietää, mitä olisin -tehnyt ensi hämmästyksen vallassa! Olkaamme iloisia siitä, että hän -kosi asiamiehen välityksellä. - --- Minä sain eilen kirjeen George Moorelta, sanoi Leslie nurkastansa, -missä hän istui lukemassa. - --- Vai niin, kuinkas hänen laitansa on? tiedusteli Anna hiukan -välinpitämättömästi. - -Hänestä tuntui, että oli puhe hänelle täysin vieraasta henkilöstä. - --- Hän voi hyvin, mutta hänen on hankala perehtyä kaikkiin -muutoksiin, joita on tapahtunut hänen kodissansa ja hänen ystäviensä -keskuudessa. Keväällä hän aikoo jälleen mennä merille. Luonto vetää -häntä siihen, sanoo hän, ja sitä elämää hän ikävöi. Mutta hän -kertoi minulle erään seikan, josta olen iloissani tuon miesparan -puolesta. Ennen lähtöänsä purjehdusretkelle "Neljällä sisarella" -hän oli kihloissa erään kotiseutunsa tytön kanssa. Hän ei maininnut -hänestä mitään minulle Montrealissa, siksi että hän, kuten myöhemmin -kertoi, oli ollut varma, että tyttö oli unohtanut hänet ja jo aikoja -mennyt naimisiin jonkun toisen kanssa, mutta hän puolestansa, jonka -käsitteet ajasta olivat aivan sekaisin, tunsi vielä olevansa täysin -rakastumisensa ja kihlaustunnelmansa vallassa. Häntä täytyi oikein -sääliä -- mutta kun hän sitten tuli kotiin, kävi ilmi, ettei tyttö -ollutkaan mennyt naimisiin, vaan oli yhä edelleen kiintynyt häneen. -Syksyllä he menevät naimisiin. Minä pyydän häntä tuomaan vaimonsa -hiukan vierailemaan, ja hän on itsekin halukas näkemään paikan, missä -hän on viettänyt niin monta vuotta voimatta käyttää järkeänsä. - --- Minä pidän tuosta hänen ihmeellisten vaiheittensa romantillisesta -lisästä, sanoi Anna hyvillään, hän kun aina oli niin ihastuksissaan -kaikesta, mikä tuoksahti romantiikalle. -- Ja ajatelkaas, lisäsi hän -katuvaisena huoaisten, -- jos olisi käynyt minun tahtoni mukaan, -ei George Moore koskaan olisi päässyt esiin siitä haudasta, mihin -tuo tieto, ken hän on, oli kätkettynä. Kuinka minä vastustinkaan -Gilbertin ehdotusta! Niin, minä olen saanut rangaistukseni! Tästä -puoleen en koskaan enää rohkene olla toista mieltä kuin Gilbert. Jos -milloin yritänkään ajatella omin päin -- silloin saan tuota pikaa -kuulla: kuinkas olikaan George Mooren laita? Minä tulen tuntemaan -itseni täysin nolatuksi. - --- Naista ei ole niinkään helppo nolata, kiusoitteli Gilbert. -- -Mutta pyydän sinua -- älä muutu minun kaiukseni, Anna! Elämään -tarvitaan höysteeksi hiukan vastaaninttämistä. En tahdo saada -sellaista vaimoa kuin on Mac Allisterilla, joka asuu lahden tuolla -puolen. Mitä hän ikinä sanookaan, niin säestää vaimo häntä heti -kimeällä rääkkyvällä äänellänsä: "Niin juuri, olet aivan oikeassa, -ukkoseni." - -Anna ja Leslie nauroivat. Annan nauru helkähteli hopealta, Leslien -kajahteli kullalta, ja ne sointuivat yhteen niin viehkeästi kuin mitä -kaunein musiikkiakordi. - -Susan tuli sisään, mutta hän ei yhtynyt siellä vallitsevaan -hilpeyteen, vaan kevensi ahdistettua sydäntänsä raskaalla, -huokauksella. - --- Mikäs nyt on, rakas Susan? kysyi Gilbert. - --- Eihän vain pikku Jemille ole tapahtunut mitään, Susan? huusi Anna, -kavahtaen pystyyn. - --- Ei, ei suinkaan -- rauhoittukaa toki, pikku tohtorinna! Mutta -voihan tapahtua muita asioita, ja seikkoja... En ymmärrä, miksikä -kova onni on seurannut minua koko tämän viikon... Leipä ei kohonnut --- no niin, senhän jokainen voi nähdä, niin tahmaista se oli -- ja -silittäessäni poltin tohtorin parhaan paidan rintamuksen -- ja rikoin -tohtorinnan suuren paistivadin... Ah, hyvä Jumala... Ja nyt saan -kaiken lisäksi sisareltani Matildalta kirjeen, että hän on taittanut -jalkansa, ja nyt hän tahtoo, että minä tulisin sinne joksikin aikaa -häntä hoitamaan. - --- Sehän on kauhean ikävää, -- tarkoitan sitä, että sisarellesi on -sattunut sellainen onnettomuus, huudahti Anna. - --- Niin, sanokaapa muuta... Mutta suremassa ja kärsimässähän -täällä maailmassa ollaan, ja jos ei satu yhtä niin toista. Mitä -nyt Matildaan tulee, niin tuntuu minusta perin oudolta, että hän -muka olisi taittanut jalkansa. Meidän suvussamme ei sellaista ole -tapahtunut vielä koskaan. Mutta olipa kuinka tahansa, niin onhan -hän sentään sisareni, ja tunnen olevani velvollinen lähtemään häntä -hoitamaan, jos tohtorinna tulee muutaman viikon toimeen ilman minua. - --- Tietysti, Susan. Voinhan hankkia jonkun toisen apulaisen siksi -aikaa, kun sinä olet poissa. - --- Jos siitä tulee hankaluutta, niin minä en lähde, pikku tohtorinna, -käyköön Matildan jalan sitten kuinka tahansa. En kaikkien koko -maailman taittuneiden jalkojen takia sallisi, että tohtorinna tulee -levottomaksi ja meidän rakas pikku poikalapsemme saa vihreän vatsan. - --- Kiitos, pikku Susan, mutta matkusta sinä vain heti sisaresi luo! -Minä voin kyllä saada kalastajakylästä jonkun tytön, johon voin -tyytyä toistaiseksi. - --- Anna, enkö minä voi tulla sinun luoksesi siksi aikaa, kun Susan -on poissa? huudahti Leslie. -- Oi, se olisi minusta niin hauskaa -- -tekisit minulle todellisen laupeudentyön. Olen niin äärettömän yksin -tuossa suuressa autiossa talossa. Siellä on niin vähän tehtävää -- -ja illoin minua niin kammottaa ja säpsähdän alinomaa pelästyksestä, -vaikka kaikki ovet ja akkunat ovat kiinni. Pari päivää sitten tapasin -keittiönovellani maankiertäjän. - -Anna suostui ilolla tuohon ehdotukseen, ja seuraavana päivänä muutti -Leslie kimssuineen kamssuineen tuohon pieneen haavekotiin. Neiti -Cornelia oli peräti hyvillään siitä, että asiat kehittyivät tuolla -tavoin. - --- Tämä tuntuu minusta aivan kaitselmuksen johdatukselta, sanoi hän -salavihkaa Annalle. -- Onhan sääli Matilda Clowia, mutta kun hänen -nyt kerran oli taitettava jalkansa, ei se olisi voinut tapahtua -sopivampana ajankohtana. Leslie asuu täällä sen aikaa kun Owen Ford -on minun luonani täysihoidossa, ja The Glenin vanhat kissat eivät -saa tilaisuutta naukua koko asiasta, kuten ne olisivat tehneet, -jos Leslie olisi asunut yksin ja Owen Ford olisi käynyt häntä -tervehtimässä. Täällä juorutaan ja pidetään jo tarpeeksi ääntä -siitäkin, ettei Leslie käy surupuvussa. Minä sanoin eräällekin -äskettäin: "Jos tarkoitatte, että hänen pitäisi pukeutua surupukuun -George Mooren takia, niin minun mielestäni hän on pikemmin kuolleista -noussut kuin haudattu, ja jos taas tarkoitatte, että hänen olisi -surtava Dickiä, niin en käsitä, miksi hänen olisi pukeuduttava -mustiin miehen takia, joka kuoli yksitoista vuotta sitten -- eikä -siitä ollut vahinkoa silloinkaan..." Ja kun muori Louisa Baldwin -myöskin piti touhua tuosta asiasta ja sanoi minulle, että oli sangen -merkillistä, ettei Leslie koskaan epäillyt, ettei tuo hoidokki -ollutkaan hänen miehensä, silloin vastasin minä: "Sinäkään et yhtään -epäillyt, ettei hän ollut Dick Moore, ja kumminkin olit ollut -kaiken ikäsi hänen naapurinsa ja olet luonnostasi kymmenin verroin -epäluuloisempi kuin Leslie Moore." Mutta toisten ihmisten täytyy -saada panetella, rakkaani, muutoin ne eivät voi hyvin... Olen joka -tapauksessa oikein kiitollinen siitä, että Leslie saa asua kattosi -alla sen aikaa, kun Owen on täällä häntä kosiskelemassa. - -Owen Ford tuli tuohon pieneen valkoiseen taloon eräänä elokuun -iltapäivänä, juuri Annan ja Leslien haltioituneina ihaillessa -pienokaista. Hän pysähtyi arkihuoneen avoimelle ovelle, -huoneessaolijain sitä havaitsematta, ja hän jäi kaihoisin katsein -silmäilemään tuota kaunista kuvaa. Leslie istui lattialla pienokainen -polvillaan ja tavoitellen ihastuneena hänen lihavia pikku käsiänsä, -jotka huitoivat ilmassa. - --- Oi sinä herttainen, rakas lapsukainen! kuiskasi Leslie, tarttuen -toiseen noista pienistä kätösistä ja peittäen sen suuteloilla. - --- Että voikin olla niin hilveän pieni ja helttainen ja tuloinen! -piipitti Anna, joka tuolin selkänojaa vastaan riipuksissa ihaili -tuota näytelmää. -- Nuo pienet lihavat tassut ovat maailman tievimmät -tattut, ja ne ovat pojun omat tattut. - -Anna oli pikku Jeniin saapumisen edellisinä kuukausina lukenut -useita opettavaisia kirjoja ja erittäinkin omannut sen viisauden, -jota teos "Pikkulasten hoidon ja kasvatuksen ohjeita" tarjosi. -Siinä varoitettiin vanhempia, vedoten kaikkeen, mikä on pyhää, -puhumasta tenavillensa "pikkulastenkieltä". Pienokaisia olisi -ehdottomasti puhuteltava kieliopillisesti mallikelpoisin sanoin, -aina siitä saakka, kun he tulevat maailmaan. Sillä tavoin he -oppisivat alunpitäin puhumaan äidinkieltänsä virheettömästi. "Kuinka -voikaan äiti odottaa, että hänen lapsensa myöhemmin oppisi puhumaan -huolellista kieltä", tuumiskeli kirjan tekijä, "jos hän itse totuttaa -sen herkän kielen ja korvan sellaisiin virheellisiin puhetapoihin ja -jalon kielemme vääristelyihin, joihin ajattelemattomat äidit päivä -päivältä itsepintaisesti totuttavat noita avuttomia olentoja, jotka -on uskottu heidän hoitoonsa. Voiko lapsi, jota alati nimitetään -'hellanteltuksi' ja 'kultamuluksi', koskaan saada oikeata käsitettä -omasta olennostaan, kehitysmahdollisuuksistaan ja siitä asemasta, -joka sille maailmassa kuuluu." - -Tuo oli vaikuttanut Annaan valtavasti, ja hän oli ilmoittanut -Gilbertille aikovansa mitä ankarimmin noudattaa sääntöä, ettei -koskaan missään olosuhteissa puhuisi pienokaisillensa "lastenkieltä". -Gilbert oli samaa mieltä, ja he tekivät asiasta juhlallisen -sopimuksen -- jonka Anna rikkoi heti mitä häpeällisimmällä tavalla, -kun pikku Jim ensi kerran laskettiin hänen käsivarrellensa. "Oi -tuloinen pieni tydänkäpyni!" huudahti hän, ja hän jatkoi sittemminkin -aivan empimättä tuota kielilakien rikkomista välittämättä vähääkään -juhlallisista lupauksistansa. - --- Äh, tuolla kirjailijalla ei ole koskaan ollut omia lapsia, -Gilbert, sanoi Anna, -- siitä voit olla varma, muutoin hän ei -varmaankaan olisi ikinä kirjoittanut tuonlaista pötyä. Tietysti -täytyy kapalovauvalle puhua pikkulastenkieltä! Muu olisi luonnotonta. -Olisi suorastaan epäinhimillistä puhua noille pienille hennoille -palleroisille samalla tavoin kuin pitkä-koipisille tytöille ja -pojille. Pikkulapset kaipaavat hyväilyä ja hemmottelua ja haluavat -kuulla niin paljon helttaitia ja tuloitia pikku tanoja kuin tuinkin, -ja pikku Jem taa kuulla niitä niin paljon kuin ikinä tahtoo -- oma -pikku halakanvalpaani! - --- Mutta sinähän olet pahimpia pahimmista, Anna, sanoi Gilbert, joka -ollen ainoastaan isä, eikä äiti, ei vielä ollut ehtinyt tulla täysin -vakuutetuksi tuon oppineen kirjailijan suunnattomasta erehdyksestä. --- En ole ikimaailmassa kuullut sellaista sekamelskaa kuin tuo, jolla -sinä puhuttelet poikaamme. - --- Etpä suinkaan -- sitä ei käy ihmetteleminen -- sinähän et ole -liioin nähnyt äitejä etkä pikkulapsia... Sinun ei maksa vaivaa -ylvästellä, -- minähän kasvatin Hammondilla kolme paria kaksosia -ennenkuin olin täyttänyt yksitoista vuotta -- mitäs siihen -sanot? Sinä ja sinun arvoisa kirjailijasi -- te olette pelkkiä -kamarioppineita. Gilbert, rukoilen sinua, katsopa pienokaista! Hän -hymyilee minulle -- hän tietää, mistä me puhumme. Ja tinä olet tamaa -mieltä kuin äiti, sen voin nähdä sinusta, eikö totta, kullannuppuseni? - -Gilbert laski kätensä heidän molempain ympärille. -- Oi, te äidit! -Jumala tiesi, mitä hän teki, luodessaan teidät! - -Tällä tavoin juteltiin pikku Jemin kanssa, ja häntä hyväiltiin ja -hemmoteltiin, ja hän viihtyi ja vaurastui, kuten pikkulapsen sopii -ja tulee tehdä haavekodissa. Leslie oli aivan yhtä ihastunut häneen -kuin Anna. Kun he olivat päättäneet talousaskareensa eikä Gilbert -ollut lähettyvillä, panivat he toimeen todellisia palvonnan ja hellän -lörpöttelyn juhlahetkiä, -- ja juuri tällaisena hetkenä Owen Ford nyt -yllätti heidät. - -Leslie huomasi hänet ensiksi. Vaikka jo hämärsi, voi Anna nähdä, -kuinka äkillinen kalpeus levisi noille kauniille kasvoille, -haihduttaen poskien ja huulten helakan punan. - -Owen lähestyi häntä, mieli täynnä kiihkeätä kaihoa, ja ensi hetkenä -ei hän havainnut Annaa. - --- Leslie! sanoi hän kurottaen kätensä esiin. - -Ensi kerran hän oli kutsunut Leslietä nimeltä. Mutta Leslien ojentama -käsi oli kylmä, ja hän oli koko illan hyvin vähäpuheinen, jota -vastoin Anna, Gilbert ja Owen juttelivat ja laskivat leikkiä kilvan --- melkein kuten ennen. Ennenkuin Owenin vierailu oli päättynyt, -poistui Leslie omaan huoneeseensa, lausuen muutaman anteeksipyynnön -sanan. Owenin hilpeys oli poissa, ja hän sanoi pian jäähyväiset, -poistuen alakuloisin ilmein. - -Gilbert katsoi Annaan. - --- Anna, mitä tämä kaikki merkitsee? Täällä on tekeillä jotakin, -jota minä en ymmärrä. Koko ilma on tänään ollut sähkötettyä. Leslie -istuu murhenäytelmän runottaren kaltaisena, Owen Ford koettaa näyttää -iloiselta ja ylläpitää hilpeätä ja leikillistä keskustelua -- mutta -Leslie täyttää hänen mielensä. Ja sinä puolestasi näytät olevan -pakahtumaisillasi salaiseen mielenliikutukseen, jota töin tuskin -pystyt hillitsemään. Suusi puhtaaksi! Mitä salakähmäisyyttä -täällä harjoitetaan, josta sinä koetat pitää herkkäuskoisen ja -hyväluontoisen miehesi erillään? - --- Älä nyt ole typerä, Gilbert, vastasi Anna aviovaimon -suorasukaisuudella. -- Mitä Lesliehin tulee, niin on hän mieletön -pikku hölmö, ja sen minä totta totisesti saatan hänen tietoonsa. - -Anna tapasi Leslien tuon pienen kodikkaan ullakkokamarin akkunan -ääressä. Meren vahveneva ja heikkenevä kohina täytti koko huoneen. -Leslie istui kädet ristissä kalpeassa kuutamossa -- viehkeänä -ilmiönä, jonka ryhdissä sentään oli syytöksen ja nuhteen ilme. - --- Anna, sanoi hän hillityllä äänellä, -- tiesitkö sinä, että Owen -Ford tulisi Neljään tuuleen? - --- Tiesin kyllä, lapsukaiseni, vastasi Anna rohkeasti. - --- Oi, olisit kertonut siitä minulle, huudahti Leslie kiihkeästi. -- -Jos olisin tiennyt sen, olisin lähtenyt tieheni -- en olisi tahtonut -jäädä tänne häntä tapaamaan. Sinun olisi pitänyt kertoa siitä -minulle. Et ole menetellyt hienotunteisesti -- Anna -- etkä oikein. - -Leslien huulet vapisivat -- nähtävästi oli hermostunut itkukohtaus -tulossa. Mutta Anna tyrskähti mitä sydämettömimpään nauruun, kumartui -häntä kohden ja suuteli hänen ylöspäin kohotettuja, nuhtelevia -kasvojansa. - --- Leslie, sinä olet varmaankin oikein harvinaisen suuri tyhmyri --- viehkeä ja suloinen tyhmyri. Kuvitteletko tosiaankin, että -Owen on lähtenyt matkaan Tyyneltämereltä Atlantille halusta saada -tavata minua? En myöskään luulisi, että ystävämme, täti Cornelia, -on herättänyt hänessä niin hurjan ja äkillisen intohimon. Nuo -surunvoittoiset kasvojenilmeesi joutavat siis pois -- voit panna ne -sievästi kokoon laventelissa säilytettäviksi -- et tarvitse niitä -enää. On ihmisiä, jotka voivat katsoa myllynkiven lävitse, jos siinä -on kolo keskellä, mutta sinulla ei näy olevan sitä kykyä. Minulla -ei tosin ole profeetan lahjoja, mutta uskallan kumminkin ennustella -hiukan tulevaisuudestasi. Elämäsi raskas ja katkera osa on takanasi. -Vastedes odottavat sinua onnellisen naisen riemut ja toiveet -- -joskin myös hiukan suruilla sekoitettuina -- se on uskoni. Muistatko -tuon onnea ennustavan Venuksen varjon, Leslie? Sinuun nähden se -toteutui. Se vuosi, jolloin sen näit, tuotti sinulle elämän parhaan -lahjan -- rakkautesi Owen Fordiin. Mene nyt levolle ja nuku hyvin -- -enempää en sano. - -Leslie noudatti määräystä siinä suhteessa, että hän paneutui levolle, -mutta varsin epävarmaa on, nukkuiko hän myöskin hyvin. Tuskinpa hän -lienee uskaltanut antautua avosilminkään unelmien valtaan. Elämä oli -kohdellut Leslie parkaa niin pahoin -- polku, jota hänen oli täytynyt -vaeltaa, oli ollut niin kivinen ja ohdakkeinen, ettei hänen sydämensä -voinut aueta niille toiveille, jotka kajastivat taivaanrannalla. -Mutta hän lepäsi silmäillen tuota suurta tuikkavaa tähteä, joka -valaisi lyhyen kesäyön, ja hänen silmänsä kävivät jälleen lempeiksi -ja kirkkaiksi ja nuoriksi. Ja kun Owen Ford palasi seuraavana päivänä -ja pyysi häntä mukaansa kävelyretkelle rantaan, ei hän kieltäytynyt -noudattamasta tuota pyyntöä. - - - - -XXXVII. - -NEITI CORNELIA JULISTAA HÄMMÄSTYTTÄVÄN UUTISEN. - - -Neiti Cornelia oli mukavassa kävelytahdissa vaeltaen tullut -pieneen valkoiseen taloon eräänä helteisenä iltapäivänä, jolloin -lahti kuvastui kuuman elokuun hiukan haalistuneessa sinessä ja -punakeltaiset liljat kurottivat esiin muhkeat kupunsa, täyttääksensä -ne sulalla auringon kullalla. Mutta neiti Cornelia ei tarkannut -paljonkaan tuota jokapäiväistä näkyä -- veltosti keinuilevia vesiä -tai päivänpaistetta janoavia liljoja. Hän istui siinä kiikkutuolissa, -joka hänestä tuntui mukavimmalta -- kädet jouten sylissä -- mikä oli -varsin ihmeellistä. Hän ei ommellut, ei kehrännyt. Ei hän myöskään -sanonut ainoatakaan pahaa sanaa miesväestä. Lyhyesti sanoen -- neiti -Cornelian puheesta puuttuivat tänään kaikki kirpeät käänteet, ja -Gilbert, joka oli luopunut kalastusretkestänsä, jäädäksensä kotiin -sitä kuuntelemaan, oli jo hiukan huolissaan. Mikähän vaivasikaan täti -Corneliaa? - -Alakuloiselta ei neiti Cornelia silti näyttänyt eikä synkältä, vaan -ainoastaan hiukan miettiväiseltä. Väliin voi hänen olennossaan -myöskin huomata jonkinmoista hermostuneisuutta, joka ei ollut -ollenkaan hänen luontonsa mukaista. - --- Missä Leslie on? kysyi hän -- ilmeisesti ainoastaan jotakin -kysyäksensä. - --- Owen ja hän ovat menneet poimimaan vattuja Leslien talon takana -olevasta metsästä, vastasi Anna. -- He palaavat vasta illalliselle -- -jos silloinkaan. - --- Ei, heidän kellonsa ovat viime aikoina ruvenneet jättäytymään -huimaavasti jälkeen, sanoi Gilbert. -- Minä puolestani käyskentelen -täällä odotellen merkkejä ja ihmeitä -- te naisväki voisitte -varmaankin auttaa minut selville asioista, jos tahtoisitte. Mutta -Anna, tuo velvollisuutensa unohtanut puoliso, ei halua sitä tehdä! -Ehkäpä sinä auttaisit minua, täti Cornelia? - --- En, poikaseni. Mutta kerron teille jotakin muuta, jatkoi täti -Cornelia henkilön tapaan, joka rohkeasti ryhtyy vastenmieliseen -tehtävään päästäksensä siitä sitten vapaaksi. -- Tulin vartavasten -siitä kertomaan. Minä menen naimisiin. - -Anna ja Gilbert vaikenivat. Jos täti Cornelia olisi julistanut -aikovansa mennä aallonmurtajalle heittäytyäksensä mereen, olisi tuo -tiedonanto kenties ollut mahdollinen uskoa. Mutta nyt jutteli hän -täysin mahdottomia. He odottivat siis vaieten. Ilmeisesti oli tuota -puhetta katsottava äkillisen mielenhäiriön oireeksi. - --- Te näytätte molemmat aikamoisen hämmästyneiltä, sanoi täti -Cornelia myhähdellen mielissään. Vapauduttuaan tuosta uutisesta oli -hän nyt jälleen ennallaan. -- Arveletteko, että olen liian nuori ja -kokematon mennäkseni avioliittoon? - --- Hyvä täti Cornelia -- tuo tuli niin odottamattomasti, sanoi -Gilbert, koettaen tointua hämmästyksestä, joka hänet tosiaankin oli -vallannut. -- Olenhan kuullut sinun sanovan toistakymmentä kertaa, -ettet sinä menisi naimisiin edes maailman hienoimman ja komeimman -miehen kanssa, vaikka hänet tuotaisiin hopeatarjottimella ja voisit -käsitellä häntä hopeapihdeillä. - --- Nyt ei suinkaan ole kysymys maailman hienommasta ja komeimmasta -miehestä, kuten sanoit. Tuo ei sovellu Marshall Elliottiin. - --- Mitä -- Marshall Elliottin kanssako täti menee naimisiin? huudahti -Anna. - -Tuo uusi yllätys antoi hänelle takaisin hänen puhekykynsä, joka viime -hetkinä oli ollut lamassa. - --- Niin, tiedätkös. Olisin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana -voinut saada hänet milloin tahansa, jos vain olisin viitsinyt -viitatakaan häneen... Mutta luuletko, että olisin halunnut mennä -kirkkoon tuollaisen vaeltavan heinäauman kanssa? - --- Ihmettä ja kummaa... Tämä on oikein hauskaa... Toivotamme sinulle -oikein runsaasti onnea, sanoi Anna, hämillään ja päästä pyörällä -sanoja tavoitellen. - -Tuollaista tapahtumaa ei hän ollut tiennyt odottaa -- ei konsanaan -hänelle olisi pälkähtänyt päähän, että hän vielä saisi onnitella täti -Corneliaa hänen aiotun avioliittonsa johdosta. - --- Paljon kiitoksia -- tiesinhän kyllä, että toivoisit minulle onnea, -sanoi täti Cornelia. -- Sinä olet ensimmäinen hyvistä ystävistäni, -joka saa asiasta tiedon. - --- Mutta kuinka ikävää, että menetämme sinut, rakas täti Cornelia, -jatkoi Anna, joka tunsi käyvänsä hiukan alakuloiseksi ja -hempeämieliseksi. - --- Rakkaani, ette te minua menetä, rauhoitteli häntä neiti -Cornelia. -- Ethän toki luule, että asetun asumaan lahden tuolle -puolen Crawfordien ja Mac Allisterien ja muun roskaväen sekaan? -Ei tule kysymykseenkään. Marshall muuttaa minun luokseni. Olen -niin vihoissani ja kyllästynyt kaikkiin noihin renkeihin. Tuo Jim -Hastings, jonka sain tänä kesänä, on ehdottomasti pahin laatuansa. -Hän voisi saattaa kenet tahansa ottamaan aviomiehen. Ajatteles vain --- eilen hän kaatoi kumoon koko kirnuuksen, niin että oiva paksu; -kermani valui yli pihan. Ja luuletko hänen välittäneen vähääkään -siitä, että voi meni hukkaan? Vieläkös mitä, ei puhettakaan siitä. -Hän vain nauroi typerää nauruansa ja sanoi: "Kerma on hyvää -maalle"... Eikös olekin miehen tapaista tuo, että keksii sanoa sillä -tavoin? Sellaisiahan ne ovat. Mutta minä sanoin hänelle, ettei -minulla ole tapana lannoittaa takapihaani paksulla kermalla. - --- Minäkin toivotan sinulle onnea kaikissa mahdollisissa muodoissa, -täti Cornelia, sanoi Gilbert juhlallisesti. -- Mutta, lisäsi -hän, voimatta vastustaa kiusausta, Annan rukoilevasta katseesta -huolimatta, -- minä pelkään että kultainen vapautesi on nyt mennyttä -kalua. Kuten tiedät, on Marshall Elliott mies puolestansa. - --- Minä pidän miehestä, joka tietää mitä tahtoo, julisti täti -Cornelia. -- Amos Grant, joka aikoinaan juoksi minun kintereilläni, -oli oikea akka. Hän ei suinkaan tiennyt, mitä tahtoi. Eräänä päivänä -hän hyppäsi lammikkoon hukuttautuaksensa -- niin, ei minun tähteni -- -ja ehdittyään onnellisesti vedenpinnan alle alkoi hän uida rantaan. -Täytyy tosiaankin olla mies osoittaaksensa sellaista päättäväisyyden -puutetta... Toista on Marshall Elliott -- jos hän olisi päättänyt -hukuttautua, olisi hän myöskin suorittanut sen kunnollisesti. - --- Ja sitten hänellä lienee myöskin hyvin kiivas luonto -- niin olen -kuullut, jatkoi Gilbert. - --- Eihän hän olisikaan Elliott, ellei niin olisi. Siitä olen -hänelle kiitollinen. Tulee olemaan oikein suunnattoman virkistävää -ärsyttää hänet oikein vihan vimmoihin. Miehen, joka helposti -tulistuu ja silloin tekee mielettömyyksiä, voi saada mihin tahansa, -hänen ehdittyään rauhoittua. Mutta mitä mahtaakaan miehelle, jonka -tyyneyttä mikään ei voi häiritä? - --- Tiedäthän, että hän on vasemmistolainen, täti Cornelia? - --- Siinäpä se -- muutoinhan ei hänen olisi tarvinnutkaan kulkea -suurinta osaa elämästään elävänä ihmeenä. Eikä taida olla -suuria toiveita, että saisin hänet käännytetyksi, sanoi neiti -Cornelia hieman tyytymättömällä äänellä. -- Mutta ainakin hän on -presbyteriläinen. Saanen kaiketi tyytyä siihen. - --- Menisitkö naimisiin hänen kanssaan, jos hän olisi metodisti, täti -Cornelia? - --- En, siitä voit olla varma. Politiikka kohdistuu tähän elämään, -mutta uskonto kumpaankin. - --- Ja ajatteles, jos täti Cornelia kumminkin lopuksi tulee -esiintymään kuolinilmoituksessa "jälkeenjääneenä". - --- Enpä suinkaan. Marshall tulee elämään kauemmin kuin minä, siitä -olen varma. - --- Milloin häät pidetään? kysyi Anna. - --- Kuukauden kuluttua. Morsiuspukuni tulee olemaan merensinistä -silkkiä. Ja sitten halusin kysyä sinulta, arveletko, että minulla -voisi olla huntu tuon merensinisen puvun kanssa? Olen aina ajatellut, -että olisi niin hauskaa morsiamena olla huntu päässä. Marshall -sanoo, ettei siinä hänen tietääksensä voi olla mitään estettä. Mutta -miehillähän on yleensä niin huono arvostelukyky. - --- Miksi ei sinulla voisi olla huntua, jos niin tahdot? sanoi Anna. - --- No, kas, eihän toki kukaan tahdo kernaasti erota muista, sanoi -täti Cornelia, joka ei ollut sanottavasti kenenkään kaltainen koko -maan pinnalla. -- Kuten sanottu, pitäisin paljon hunnusta. Mutta -kenties se sopii ainoastaan valkoisen puvun kanssa yhteen? Rakkaani, -sano suoraan, mitä ajattelet! Noudatan sinun neuvoasi. - --- Luullakseni huntuja ei juuri käytetä muutoin kuin valkoisten -pukujen kanssa, sanoi Anna, -- mutta sehän on tykkänään makuasia, ja -minun nähdäkseni herra Elliott on oikeassa, täti Cornelia. En näe -mitään syytä, miksi sinä et panisi huntua, jos kernaasti tahdot sen -tehdä. - -Mutta täti Cornelia, joka tavallisesti aamupäivävierailuillaan -oli puettuna ruskeakukkaiseen karttuuniseen aamupukuun, pudisti -paheksuvasti päätänsä. - --- Jos ei se ole yleisen tavan mukaista, en tahdo suinkaan pukeutua -siihen, sanoi hän, omistaen hiljaisen huokauksen pettyneelle -toiveellensa. - --- Koska nyt olet päättänyt mennä aviosäätyyn, täti Cornelia, -sanoi kujeilija Gilbert, -- niin voin sanoa sinulle kolme oivaa -sääntöä, jotka koskevat tapaa, miten aviomiestä on käsiteltävä. -Isoäitini antoi ne ohjeiksi äidilleni hänen mennessään isäni kanssa -avioliittoon. - --- Luulisin tosin osaavani käsitellä Marshall Elliottia ilmankin -sääntöjäsi, sanoi täti Cornelia. -- Mutta annapa sentään kuulla! - --- Ensi sääntö on: Saata hänet valtoihisi! - --- On jo tehty. Edelleen! - --- Toinen sääntö: Ruoki häntä hyvin. - --- Kyllä. Paahtopaistilla ja lammasmuhennoksella. Entä sitten? - --- Kolmas ja neljäs sääntö: Pidä häntä silmällä! - --- Tuo oli tosi sana, sanoi neiti Cornelia ponnekkaasti. - - - - -XXXVIII. - -PUNAISIA RUUSUJA. - - -Pienen haavemajan puutarhassa surisivat mehiläiset ja elokuun -punaisimmat ruusut loistivat täydessä värihohteessa. - -Majasen asukkaat oleskelivat paljon ulkosalla. He söivät -vaatimattomat illallisensa istuen rehevässä ruohikossa mäen juurella -varjoisassa puutarhannurkkauksessa ja he tekivät illoin kävelyretkiä -lempeässä puolihämyssä. Eräänä iltana tapasi Owen Ford Leslien yksin -puutarhassa. Anna ja Gilbert olivat poissa, ja Susania odotettiin -tosin juuri tänä iltana, mutta hän ei ollut vielä saapunut. - -Pohjoinen taivas hohti opaalin- ja vaaleanvihreän värisenä honkien -latvojen yläpuolella. Ilma oli viileä, sillä oli jo ehditty elokuun -ja syyskuun vaiheille, ja Lesliella oli kirsikanpunainen olkahuivi -kevyesti heitettynä valkoisen pukunsa ylitse. Hiljaa kulkivat -he nyt rinnakkain noita kapeita, varjoisia, kukkien reunustamia -hietakäytäviä. Owenin täytyi pian matkustaa pois. Hänen lomansa oli -lopussa. Leslie tunsi sydämensä sykkivän kiihkeästi. Hän tiesi, että -tässä rakkaassa puutarhassa lausuttaisiin ne sitovat sanat, jotka -lujittaisivat heidän sanoitta solmitun liittonsa. - --- Väliin illoin tuovat tuulenhenkäykset tässä puutarhassa mukanansa -omituisen tuoksun, joka on kuin jonkin hienon ja heikon hajuveden -lehahdus, sanoi Owen. -- Minun ei ole koskaan onnistunut löytää juuri -sitä kukkaa, josta se leviää. Se haihtuu pian ja siinä tuntuu olevan -salaperäistä ja ihmeellistä suloa. Minä rakastan ajatella, että siinä -liitelee isoäiti Selwynin sielu, joka on halunnut viivähtää hetkisen -tällä hänelle rakkaalla paikalla. Tämän pienen talon ympärillä -mahtanee olla kokonainen parvi ystävällisiä henkiä. - --- Minä olen asunut sen katon alla kuukauden vain, sanoi Leslie, -- -mutta rakastan sitä enemmän kuin koskaan tulen rakastamaan tuota -suurta taloa, missä olen viettänyt koko elämäni. - --- Tämä talo rakennettiin ja pyhitettiin rakkaudelle, sanoi Owen. -- -Tällaisten talojen täytyy jossakin määrin vaikuttaa asukkaihinsa. -Ja tämä puutarha -- se on yli kuusikymmentä vuotta vanha, ja nämä -kukkakuvut tietävät kertoa tuhansista toiveista ja riemuista. Toiset -näistä kukista ovat todellakin opettajan morsiamen istuttamia, -ja hänen kuolemastansa on nyt kolmekymmentä vuotta. Kumminkin ne -kukkivat joka kesä. Katsokaa näitä punaisia ruusuja, Leslie -- kuinka -ne kuningatarten tavoin kohoavat muita ylemmäs! - --- Minä rakastan punaisia ruusuja, sanoi Leslie. Anna pitää eniten -vaaleanpunaisista ja Gilbert valkoisista. Mutta tummanpunaiset ovat -minun lempikukkiani. Ne tyydyttävät sydämeni kaihoa tavalla, jota -mikään muu kukka ei voi tehdä. - --- Nämä kukat ovat hyvin myöhäisiä -- ne kukkivat vasta kun -toisten kukkimisaika on jo ohitse ja ne uhkuvat hedelmöittävän -kesän kypsyyttä ja lämpöä, sanoi Owen poimien muutamia noista -hehkuvanpunaisista, puoliavoimista nupuista. -- Ruusu on rakkauden -kukka -- sen on maailma jo vuosisatoja tunnustanut. Vaaleanpunaiset -ruusut ovat toiveikkaan, sitovan rakkauden ruusuja -- valkoiset -merkitsevät kuollutta rakkautta -- mutta tummanpunaiset ruusut -- -sano, Leslie, mitä ne merkitsevät? - --- Rakkautta, joka voittaa kaikki esteet, sanoi Leslie hiljaa. - --- Niin, rakkautta, joka vihdoinkin on ehtinyt päämääräänsä... -Leslie, sinä tiedät, ymmärrät kaikki... Leslie, olen rakastanut -sinua siitä hetkestä saakka, jolloin näin sinut ensi kerran. Ja minä -tiedän myöskin, että sinä pidät minusta -- minun ei tarvitse kysyä -sitä. Mutta tahtoisin kumminkin kuulla sen huuliltasi -- rakkaani, -tahdothan ilahduttaa minua... - -Leslie sanoi jotakin hyvin hiljaisella ja vapisevalla äänellä. -Heidän kätensä ja huulensa yhtyivät, heidän elämänsä ylevin hetki -oli tullut -- ja heidän seisoessansa tuossa vanhassa puutarhassa, -johon liittyi niin paljon muistoja rakkaudesta ja onnesta, tuskasta -ja kaipauksesta, kiinnitti Owen Leslien kimmeltävään tukkaan -tummanpunaisen ruusun, voittavan rakkauden vertauskuvan. - -Anna ja Gilbert palasivat vihdoinkin kotiin, kapteeni Jim seuranaan. -Anna sytytti avoimeen takkaan valkean ajopuista, nähdäksensä -moniväristen liekkien leimuavan, ja he istuivat valkean ääressä -tunnin ajan tuttavallisesti keskustellen. - --- Katsellessani ajopuitten liekkiä ei minun ole ollenkaan vaikea -kuvitella, että olen jälleen nuori, sanoi kapteeni Jim. - --- Voitteko liekeistä ennustella tulevaisia asioita, kapteeni Jim! -tiedusteli Owen. - -Kapteeni Jim silmäili heitä kaikkia herttaisella, lämpöisellä -katseellansa, mutta sitten kiintyi se Leslien punoittaviin poskiin ja -loistaviin silmiin. - --- Minun ei tarvitse katsoa tuleen päästäkseni selville teidän -tulevista kohtaloistanne, sanoi hän. -- Näen muutoinkin -onnen odottavan teitä kaikkia -- kaikkia -- Leslietä ja Owen -Fordia -- tohtoriamme ja rouva Blytheä -- ja pikku Jemiä -- ja noita -toisia pienokaisia, jotka eivät vielä ole syntyneet, mutta jotka -vielä ilmestyvät maailmaan... Onnea saatte te kaikki osaksenne -- -mutta muistakaa, ettette silti vältä huolia ja koetuksia. Niiden -täytyy tulla -- sillä ei ainoakaan talo, olkoonpa palatsi tai pieni -haavemaja vain, pääse niistä tykkänään vapaaksi. Mutta ne eivät voi -lannistaa teitä, jos kannatte ne yhdessä, rakkauden ja uskollisuuden -yhdistäminä. Jos ne ovat luotsina ja kompassina, silloin voi kestää -mitkä myrskyt tahansa. - -Ja vanha mies nousi äkkiä ja laski toisen kätensä Leslien, toisen -Annan päähän. - --- Kaksi herttaista, suloista naista, sanoi hän. -- Vilpittömiä ja -uskollisia ja luotettavia. Te tuotatte kunniaa miehillenne -- teidän -lapsenne varttuvat suuriksi ja rukoilevat teille Herran siunausta. - -Tuo vähäinen näytelmä herätti omituisen juhlallisen tunnelman. Anna -ja Leslie taivuttivat päänsä kuin ottaen vastaan siunauksen, Gilbert -pyyhkäisi nopeasti silmiänsä ja Owen Fordin ilmeikkäillä kasvoilla -näkyi kuin kirkastus. Kaikki istuivat he hetkisen vaieten. Pieni -haavemaja oli muistojensa varastoon saanut lisäksi vieläkin yhden -voimakkaan tunteen läpitunkeman unohtumattoman hetken. - --- Nyt minun täytyy lähteä, sanoi kapteeni Jim lopuksi vitkaan. - -Hän otti hattunsa ja loi viivähtävän katseen huoneeseen. - --- Hyvää yötä nyt kaikki tyynni, sanoi hän mennessään ulos. - -Anna, jonka herkkä korva oli tajunnut tuossa jäähyväistervehdyksessä -ilmenevän harvinaisen surumielisyyden, kiiruhti ovelle hänen -jälkeensä. - --- Tulkaa pian jälleen, kapteeni Jim, huusi hän vanhuksen poistuessa -pienestä veräjästä, jonka patsaina olivat molemmat korkeat hongat. - --- Kiitos kutsusta! huusi kapteeni vastaan hilpeällä äänellä. Mutta -kapteeni Jim oli istunut viimeisen kerran tuon pienen haavemajan -takkavalkean ääressä. - -Anna meni hitaasti takaisin toisten tykö. - --- Minun on niin sääli kapteenia, jonka täytyy nyt mennä aivan yksin -takaisin yksinäiselle niemellensä, sanoi hän. -- Eikä siellä ole -ketään toivottamassa häntä tervetulleeksi. No niin, Ensi perämies -kylläkin, jos se on valveilla... - --- Kapteeni Jim on niin oiva seura toisille, että täytyy ajatella -hänen olevan hyvänä seurana itselleenkin, sanoi Owen. -- Mutta -useinhan hänen olonsa mahtanee tuntua yksinäiseltä. Nyt tänä iltana -hänen olennossaan oli jotakin ennustajan tapaista, -- hän puhui sen -tavoin, jolla on jotakin julistettavaa... Niin, minun on kai myöskin -lähdettävä nyt. - -Anna ja Gilbert poistuivat hienotunteisesti huoneesta, mutta Owenin -mentyä tuli Anna takaisin. Hän tapasi Leslien seisomassa takkatulen -hiipuvan hiiloksen ääressä. - --- Oi Leslie, minä tiedän... olen niin äärettömän iloinen, rakas -ystäväni, sanoi hän, sulkien hänet syleilyynsä. - --- Anna, onneni pelästyttää minua, kuiskasi Leslie. -- Se on minusta -liian suuri voidakseni uskoa siihen -- pelkään siitä puhua... Minusta -on kuin se olisi haave vain -- tämän pienen haavemajan synnyttämä -- -kuin haihtuisi se olemattomiin heti kun täältä lähden. - --- Sinun ei pidäkään lähteä täältä, ennenkuin Owen tulee sinua -noutamaan. Sinun täytyy siihen saakka olla minun luonani. Voitko -tosiaankin luulla, että sallisin sinun palata takaisin tuohon -yksinäiseen, synkkään vanhaan taloon? - --- Kiitos, rakkaani! Aioin juuri kysyä sinulta, eikö kävisi päinsä, -että jäisin teille. Minua on oikein kammottanut ajatellessani, että -muuttaisin takaisin tuonne talooni -- on kuin palaisin jälleen -entisen elämäni koleuteen ja yksinäisyyteen. Anna, Anna, millainen -ystävä oletkaan ollut minulle -- herttainen, suloinen nainen, -vilpitön, uskollinen ja luotettava -- kapteeni Jim lausui sinusta -aivan oikean arvostelun! - --- Hän puhui naisista -- ei naisesta, hymyili Anna. -- Kapteeni -Jim näkee meidät kenties aivan erikoisessa valaistuksessa... hän -pitää meistä paljon ja ajattelee meistä hyvää. Ja mehän voimme -ainakin koettaa järjestää elämämme siten, ettemme petä hänen hyviä -ajatuksiansa meistä. - --- Muistatko, Anna, sanoi Leslie vitkaan, -- että sanoin kerran -- -tuona iltana, jolloin rannalla kohtasimme toisemme ensi kerran -- -surevani sitä, että minulla muka oli hiukan miellyttävä ulkomuoto? -Niin kyllä teinkin -- silloin. Minua vaivasi aina ajatus, että -jos olisin ollut juuri samaa mallia kuin ihmiset yleensä, ei Dick -ikinä olisi kiinnittänyt minuun huomiota. Vihasin ulkomuotoani, -siksi että se oli houkutellut hänet minun tyköni, mutta nyt -- nyt -iloitsen siitä. Muuta ei minulla ole tarjottavana Owenille, mutta se -ilahduttaa hänen taiteilijantieltänsä. Se suo minulle tunteen, etten -tule hänen luoksensa aivan tyhjin käsin. - --- Owen rakastaa kauneuttasi, Leslie. Ken ei sitä tekisi? Mutta on -mieletöntä, jos sanot tai uskot, että siinä on kaikki, mitä sinulla -on hänelle lahjoittaa. Sen hän kyllä itsekin sanoo sinulle -- minun -ei tarvitse sitä tehdä. Mutta nyt kaiketi jo suljemme oven yöksi. -Odotin Susania tänä iltana, mutta hän ei näy tulleen. - --- Tulen kyllä, pikku tohtorinna, tässä minä olen, sanoi Susan, -ilmestyen äkkiarvaamatta keittiönovelle. -- Olen kulkea tallustanut, -niin että henki oli vähällä lähteä. Tänne on The Glenistä aika matka. - --- Tervetuloa takaisin, Susan! No, kuinkas sisaresi laita on? - --- Hän saa istua, mutta käydä ei hän tietysti vielä voi. Ja nyt hän -selviää varsin hyvin ilman minua, sillä hänen tyttärensä on tullut -kotiin kesälomalle. Tuntuu oikein hyvältä olla täällä jälleen, pikku -tohtorinna. Matildan sääri oli tykkänään poikki, siinä ei ollut -epäilemisen varaakaan -- mutta kielessä ei ollut mitään vikaa. Hän -oli vähällä lörpötellä minut hengiltä -- niin, tohtorinna hyvä, -sitä en peruuta, niin sisar kuin hän onkin. Hän on aina ollut niin -kauhea pieksämään kieltänsä ja kumminkin hän pääsi miehelään ensiksi -meistä kaikista. Eihän hän ollut niin erikoisen halukas ottamaan -James Clowia, mutta hän ei tahtonut pahoittaa häntä, sillä James on -niin kunnollinen ja siivo mies. Ainoa seikka, mikä minulla olisi -hänestä sanottavana, on että hän alkaessaan lukea pöytärukousta aina -ensiksi ähkyy ja puhkuu niin, että minulta aivan menee ruokahalu. -Vaikka kyllähän se sitten väliin taas palaakin. Mutta miehistä ja -avioliitosta muistan muutaman seikan, tohtorinna hyvä. Onko totta, -että Cornelia Bryant myöskin on naimispuuhissa ja aikoo ottaa -mieheksensä tuon pitkäkarvaisen hirviön, joka voi pelästyttää pakoon -sekä ihmiset että elukat? - --- Totta se on, Susan. Mutta mies on nyt niin sileäksi ajeltu ja -hieno kuin ikinä mahdollista. - --- Niin, mutta se minun täytyy sanoa, että tässä maailmassa on -ihmeellinen järjestys. Hyvä pikku tohtorinna, minähän en ole ikinä -sanonut ainoatakaan pahaa sanaa miehistä, ja kumminkaan ei kukaan -tule minua kosimaan -- ei, ne pitävät kyllä varansa... Mutta Cornelia -Bryantin, joka ei ikinä ole tehnyt muuta kuin sättinyt niitä, -tarvitsee vain kurottaa kätensä, ja heti on yksi niistä kiinni... -Kuten sanottu, tämä maailma on sangen merkillinen. - --- Mutta onhan olemassa toinenkin maailma, sen kyllä tiedät, Susan. - --- Onpa tietenkin, huokasi Susan haikeasti, -- mutta senhän -tohtorinna kyllä tiennee, ettei siellä naida eikä huolla. - - - - -XXXIX. - -KAPTEENI JIM EHTII "TAA TYRSKYJEN". - - -Eräänä päivänä syyskuun lopulla tuli Owen Fordin kirja vihdoinkin. -Kapteeni Jim oli kuukauden ajan vaeltanut joka päivä uskollisesti -postikonttoriin toivoen, että siellä olisi hänelle jotakin. Mutta -tänään ei hän ollut siellä käynyt, ja Leslie otti mukaansa hänen -kirjansa yhdessä omansa ja Annan kirjan kanssa. - --- Me viemme sen hänelle tänään iltapäivällä, sanoi Anna hilpeänä ja -touhuissaan kuin koulutyttö. - -Vaellusretki niemelle merenlahtea kiertävää punaista tietä pitkin -muodostui viehättäväksi kirkkaan illan sulossa. Aurinko laski -lännessä hietakumpujen taa, joille valahti äkillinen hohde, ja -samassa silmänräpäyksessä syttyi tuo suuri tähti niemen valkoisessa -tornissa. - --- Kapteeni Jim suorittaa tuon tehtävänsä aina sekunnilleen -täsmällisesti, sanoi Leslie. - -Ei Anna eikä Leslie unohtaneet koskaan, miltä kapteeni Jimin -kasvot näyttivät, kun he antoivat hänelle tuon kirjan -- hänen -oman kirjansa -- muovailtuna ja jalostuneena, mutta kumminkin niin -tuttuna. Vanhuksen poskille, jotka viime aikoina olivat olleet niin -värittömät, kohosi kiihkeä puna, ja hänen silmissään hohti nuorekas -hehku. Mutta hänen kätensä vapisivat, kun hän avasi sen. - -Sen nimenä oli aivan yksinkertaisesti "Kapteeni Jimin seikkailuja", -ja kansilehdellä oli molempain yhdessä toimineitten kirjailijain -nimet, Owen Ford ja Jim Boyd. Sen yläreunassa nähtiin valokuva -kapteeni Jimistä itsestänsä hänen seistessään majakkansa ovella -lahdelle tähystellen. Owen Ford oli valokuvannut hänet eräänä -päivänä, muistiinpanoja viimeistellessään. Kapteeni Jim oli kyllä -huomannut sen, mutta hän ei ollut tiennyt, että valokuva tuli uuden -kirjan kansilehden koristeeksi. - --- No jopa jotakin, sanoi nyt kapteeni, -- siinähän tuo vanha -merikarhu seisoo ihka elävänä aivan oikean, painetun kirjan -kannella. Tämä on elämäni suurin päivä, tyttöset -- kun ei vaan -suuruudenhulluus vahaisi minua vanhoilla päivilläni!... Tänä yönä en -aio ummistaakaan silmiäni! Luen ennen auringonnousua kirjan loppuun. - --- Sitten me lähdemme nyt, niin että voitte alkaa heti, sanoi Anna. - -Kapteeni Jim oli pidellyt kirjaa kädessään kuin ihailevan -kunnioituksen valtaamana. Mutta nyt hän sulki sen ja pani pois. - --- Ei puhettakaan, ette saa lähteä ennenkuin olette juoneet kupin -teetä vanhuksen kanssa, tuumiskeli hän. -- Siihen en ikinä suostuisi --- vai mitäs sinä sanot, Ensi perämies? "Seikkailut" eivät karkaa -tiehensä minun luotani. Olen vuosikausia odottanut hetkeä, jolloin -saisin nähdä ne -- koottuina ja luettavassa kunnossa -- enkä ollut -suinkaan varma, että se hetki tulisi koskaan... Voin kyllä odottaa -vielä hiukkasen saadessani ilon nähdä ystäviä ympärilläni. - -Kapteeni Jim puuhaili laitellen tulta öljykeittiöön ja vettä -kattilaan. Sitten hän otti esiin leipää ja voita ja läkkirasian, -jossa hänellä oli pikkuleipiä. Mutta hänen hilpeästä innostuksestansa -huolimatta ei hänen liikkeissänsä näkynyt tavallista reippautta ja -joustavuutta, vaan ne tuntuivat hitailta ja epävarmoilta. Anna ja -Leslie eivät kumminkaan tarjoutuneet auttamaan häntä. He tiesivät, -että se olisi loukannut vanhuksen tunteita. - --- Mikä onni, että te tulitte tänne juuri tänä iltana, sanoi -hän, ottaen kaakun kaapistansa. -- Pikku Joen äiti lähetti tänne -tänään koko kopallisen tuoreita rinkilöitä ja pari suurempaa -kaakkua. Jumalan kiitos, että maailmassa on kilttejä emäntiä, -sen sanon! Katsokaapa tätä kaakkua, kuinka muhkea se on hienoine -sokerikoristeineen ja pähkinänpuolikkaineen! Näin oivallista -tarjottavaa ei minulla tosiaankaan ole usein. Käykääpä nyt käsiksi, -pikku tytöt, käykää käsiksi! Nyt juomme teekupeistamme kaikkien -vanhojen rakkaiden muistojen maljan. - -Pikkutytöt "kävivät käsiksi" suurella ihastuksella. Tee osoittautui -erinomaiseksi ja kaakku oli verraton -- maukas ja murakka ja -täytteeltään mestariteos. Kapteeni Jim oli mitä kohteliain isäntä, ja -hän varoi antamasta katseittensa eksyä nurkkaan, missä kirja komeili -resedanvihreän ja kullan hohteessa. Mutta suljettuansa vihdoin oven -jälkeensä ymmärsivät Anna ja Leslie kapteenin kiiruhtavan suoraa -päätä kirjan luo, ja kotiin vaeltaessaan he kuvittelivat, miten -vanhus mielihyvin selaili noita painettuja sivuja, joissa hänen oma -elämänsä oli esitettynä todellisuuden kirkkain ja lämpöisin värein. - --- Tahtoisin tietää, mitä hän pitää lopusta -- tuosta lopusta, jonka -juonen Owen sai minulta, sanoi Leslie. - -Hän ei tullut tietämään sitä koskaan. Anna heräsi varhain seuraavana -aamuna ja näki Gilbertin seisovan kumartuneena häntä kohden. Tohtori -oli täysissä pukimissa ja hänen kasvoillaan oli levoton ilme. - --- Onko sinua kutsuttu jonkun sairaan tykö? kysyi Anna -unenhorroksissa. - --- Ei, Anna, mutta pelkään, ettei niemellä kaikki ole oikealla -tolalla. Auringonnoususta on jo toista tuntia, mutta majakanlamppu -palaa yhä. Tiedäthän, että kapteeni Jim on pitänyt kunnianasiana -sytyttää tuon valon samassa silmänräpäyksessä kuin aurinko laskee -taivaanrannan taa, ja sammuttaa sen heti, kun se nousee. - -Anna nousi mieli hämmentyneenä. Akkunastaan hän näki majakan valon -kuvastuvan kalpeana siintävälle aamutaivaalle. - --- Ehkä hän on nukahtanut kirjan ääreen luettuaan sitä koko -yön, sanoi Anna levotonna. -- Tai kenties se on niin tykkänään -kiinnittänyt hänen mielensä, että hän sen takia on unohtanut majakan -lampun. - -Gilbert pudisti päätänsä. - --- Se ei olisi kapteeni Jimin tapaista. Joka tapauksessa minä menen -sinne katsomaan. - --- Odota hetkinen, niin minä tulen mukaan, sanoi Anna. -- Kyllä minun -täytyy lähteä mukaan -- pikku Jem nukkuu vielä tunnin ja minä sanon -Susanille, että lähden. Voit tarvita naisen apua, jos kapteeni Jim on -sairas. - -Oli ihana aamu, taivas kaartui korkeana ja sinisenä, kevyinä kiitivät -valkoiset hattarat tietänsä edelleen. Lahden vesi kimmelsi ja -hymyili, hietasärkkien yläpuolella näkyi liiteleviä kalalokkeja, -niemen ja aallonmurtajan takana levisi ääretön, hiljaa kohoava -ulappa. Opaalinhohtoinen aamuvalaistus kirkasti yökasteen virkistämät -rantaniityt. Mereltä tuli raikkaan vallattomia tuulenpuuskia -- -hiljainen ja soinnukas aallonkolina päätti yön viehkeän tyvenen. -Noille kahdelle, jotka nopein askelin vaelsivat eteenpäin, aukeni -loistavan kirkkauden, onnen ja elpymisen maailma. Ellei käsittämätön -valo, joka näkyi niemen tornista, olisi täyttänyt heidän mieltänsä -pelokkaalla ihmettelyllä, olisi tuo kävelyretki ollut ihana. - -Nyt hiljensivät he askeleensa, vaieten pelon valtaamina. Heidän -nakutukseensa ei tullut vastausta. Gilbert avasi oven ja he menivät -sisään. - -Tuossa vanhassa huoneessa vallitsi syvä hiljaisuus. Illallispitojen -jäännökset olivat vielä pöydällä, öljylamppu paloi yhä nurkassa -hyllyllänsä. Ensi perämies makasi käppyrässä uneen vaipuneena -päivänpaisteessa sohvan luona. - -Mutta sohvalla lepäsi kapteeni Jim, ristissä olevat kädet nojattuina -tuohon ihmeelliseen kirjaan. Se oli auki viimeisen sivun kohdalta -ja oli vaipunut hänen povellensa. Silmät olivat ummessa, ja hänen -kasvonsa kuvastivat mitä täydellisintä rauhaa ja onnea -- kertoellen -mielenkaihosta, joka vihdoinkin on saanut tyydytyksen. - --- Nukkuuko hän? kuiskasi Anna vapisevin äänin. - -Gilbert meni sohvan luo ja seisoi hetkisen kumartuneena. - -Sitten oikaisi hän itsensä. - --- Kyllä, hän nukkuu -- rauhaisaa unta, sanoi hän hiljaa. -- Anna, -kapteeni Jim on ehtinyt "taa tyrskyjen". - -He eivät voineet tarkoin ratkaista, mihin aikaan kapteeni oli -kuollut, mutta Anna ajatteli aina, että hän oli saanut erota elämästä -aamun koittaessa lahden takana. Nuo loistavat valoaallot olivat -kuljettaneet hänen henkensä läpi kirkkaan avaruuden kohden satamaa, -missä hänen Margaretansa häntä odotti -- satamaa, missä ei tyven eikä -myrsky enää voi tuottaa haittaa. - - - - -XL. - -ERO HAAVEMAJASTA. - - -Kapteeni Jim haudattiin merenlahden toisella puolella sijaitsevaan -kirkkotarhaan, aivan lähelle kumpua, minkä alla Annan pieni -sydänkäpynen uinaili. Sukulaiset pystyttivät hyvin suuren ja komean -hautapatsaan -- patsaan sellaisen, että kapteeni itse olisi katsellut -sitä veitikkamaisesti ja viirusilmin, jos olisi nähnyt sen eläessään. -Mutta todellisen muistomerkkinsä oli hän itse pystyttänyt niiden -sydämiin, jotka olivat hänet tunteneet, sekä tuon kirjan lehdille, -jota monet sukupolvet tulivat lukemaan ja rakastamaan. - -Leslie suri sitä, ettei kapteeni Jim ollut saanut elää nähdäksensä -tuon kirjan tavattoman menestyksen. Se kävi kaupaksi niin hyvin, että -se herätti hämmästystä. - --- Kapteeni olisi ollut niin ihastuksissaan arvosteluista -- nehän -ovat kaikki suopeita ja kehuvia. Ja ajatteles, hänen kirjansa on -ylinnä parhaiten kaupaksi käyvien kirjojen luettelossa -- oi, jospa -hän olisi elänyt niin kauan, että olisi voinut nähdä sen, Anna! - -Mutta Anna voi lohduttaa häntä, surustansa huolimatta. - --- Hän ei välittänyt muusta kuin itse kirjasta, Leslie -- ei -siitä, mitä siitä sanottaisiin -- ja kirjanhan hän ehti saada. Hän -oli lukenut sen alusta loppuun. Tuo viimeinen yö tuotti hänelle -epäilemättä mitä suurinta onnea -- ja aamulla seurasi sitä sellainen -äkillinen, tuskaton kuolema, jommoista hän aina oli toivonut. -Iloitsen Owenin ja sinun tähtesi siitä, että kirjalla on suuri -kirjallinen menestys -- mutta kapteeni Jim oli tyytyväinen omalla -tavallaan, sen tiedän. - -Majakan tähti lähetti kuten ennenkin valoansa pimeyteen, tilapäinen -majakanvartija oli lähetetty Neljän tuulen niemeen siksi kuin -kaikkiviisas hallitus ehti ratkaista, kuka monista hakijoista sopi -parhaiten tuohon toimeen. Ensi perämies oli muuttanut pieneen -valkoiseen taloon, missä se nyt eleli Annan, Gilbertin ja Leslien -hemmottelemana ja Susanin suvaitsemana -- hän ei ollut koskaan voinut -sietää kissoja. - --- Koetan suvaita sitä kapteeni Jimin takia, pikku tohtorinna, -sillä pidin tuosta vanhuksesta. Ja kyllä se saa ruokaa kuppiinsa -ja jok'ikisen rotan, jonka löydän pyydyksestä. Mutta älkää -pyytäkö minulta sen enempää, hyvä tohtorinna. Kissat ovat kissoja -vaikka niitä pyörittäisi leivänmuruissa ja paistaisi puhtaassa -meijerivoissa, ja muuksi eivät ne ikinä muutu, sen sanon sekä minä -että Susan. Ja rukoilen, hyvä tohtorinna, että pidätte sen kaukana -enkelistämme, joka nukkuu kopassansa. Ajatelkaas, kuinka kammottavaa -olisi, jos se imisi hänestä hengen ja veren. - --- Sepä olisi tosiaankin pöyristyttävää, sanoi Gilbert. - --- Tohtori nauraa, mutta ei siinä tosiaankaan ole mitään naurettavaa. - --- Kissat eivät koskaan ime lapsista henkeä ja verta, sanoi Gilbert. --- Tuo on sulaa taikauskoa. - --- Ei siihen mitään taikoja tarvita, kyllä minä sen ilmankin tiedän, -että ne niin tekevät. Lankoni veljenpojan vaimon kissa istui kerran -kätkyessä imien kapalovauvan kurkkua, ja tuo kurja lapsiraukka oli -jo hengenlähdössä, kun se huomattiin ja kissavintiö hätistettiin -pois. Ja olipa se taikaa taikka ei -- jos minä tapaan tuon keltaisen -hylkiön väijymässä meidän hempukkaamme, niin silloin lyön sen -mäsäksi, sen minä lupaan. - -Herra ja rouva Marshall elivät sovussa ja rauhassa ruohonvihreässä -talossansa. Leslie ompeli tarmon takaa, sillä hän ja Owen aikoivat -jouluna viettää häät. Anna ihmetteli, millaiseksi hänen elämänsä -muodostuisi Leslien lähdettyä. - --- Kaikki muuttuu aina kokonaan. Juuri kun on ehtinyt tulla oikein -hauska, menee kaikki nurin. - --- Morganin vanha maakartano The Glenissä on kaupan, sanoi Gilbert -- -näennäisesti ilman mitään yhteyttä Annan viime sanojen kanssa. - --- Vai niin, sanoi Anna välinpitämättömästi. - --- Niin, on. Nyt kun herra Morgan on kuollut, aikoo hänen leskensä -muuttaa Vancouveriin lastensa luo. Hän on määrännyt verrattain -halvan hinnan, sillä ei ole helppo saada siksikin suurta maakartanoa -myydyksi kalastajaväestön asumassa seudussa. - --- No, tuollaiselle kauniille kartanolle ilmaantunee kyllä ostajia, -sanoi Anna hajamielisesti. - -Hän mietiskeli juuri, ompelisiko reikäompeleen vai variksenpistoja -pikku Jemin pitkiin valkoisiin mekkoihin, nyt kun ne piti lyhentää. -Hänestä piti ensi viikolla tulla "iso poika", jolla olisi lyhyet -mekot -- ja Annalle nousi itku kurkkuun tuota ajatellessa. - --- Entä jos me ostaisimme sen? jatkoi Gilbert tyynesti. - -Anna päästi ompeleensa jääden tuijottamaan häneen. - --- Sitä sinä et tarkoita, Gilbert! - --- Tarkoitan kyllä, rakkaani. - --- Ja jättäisimme tämän rakkaan paikan -- haavemajasemme? sanoi Anna -ihmetellen. -- Oi Gilbert -- sehän ei ole -- se ei ole mahdollista. - --- Kuules, rakas ystäväni. Ymmärrän varsin hyvin tunteesi, sillä -siltä minustakin tuntuu. Mutta olemmehan aina tienneet, että meidän -jonakin päivänä täytyy muuttaa täältä pois. - --- Niin kyllä, mutta ei niin pian, Gilbert -- ei nyt vielä. - --- Mutta kenties ei toiste enää ole tarjona tällaista tilaisuutta. -Jos me emme osta Morganin taloa, ostaa sen joku toinen, eikä The -Glenissä ole mitään muuta taloa, jonka me haluaisimme saada, eikä -myöskään mitään muuta oikein hauskaa paikkaa, mihin voisi rakentaa -talon. Meidän pieni haavemajasemme on merkinnyt meille enemmän kuin -mikään muu talo koskaan voi tulla meille merkitsemään, sen kyllä -myönnän, mutta tiedäthän, että se on hiukan syrjässä soveltuaksensa -lääkärin asunnoksi. Olemmehan tunteneet tuon epämukavuuden, joskin -kaikki siitä huolimatta on käynyt verrattain hyvin. Ja kodiksemme se -on jo nytkin hiukan ahdas. Kun joku vuosi on kulunut ja Jem haluaisi -saada oman huoneen, käy se aivan liian pieneksi. - --- Niin, tiedän kaiken -- tiedän kaiken, sanoi Anna, ja kuumat -kyyneleet täyttivät hänen silmänsä. -- Tiedän hyvin, mitä varjopuolia -sillä on, mutta minä pidän siitä niin paljon ja täällä on niin -kaunista. - --- Sinusta tuntuisi täällä varsin yksinäiseltä, kun Leslie on -poissa -- ja kapteeni Jim myöskin. Morganin maakartano on ihana, ja -vähitellen rakastuisimme kyllä siihenkin. Muistathan, Anna, että olet -aina ihaillut sitä. - --- Niin kyllä -- mutta -- mutta -- tämä tulee niin kauhean äkkiä, -Gilbert. Menin aivan päästä pyörälle... Minullahan ei kymmenen -minuuttia sitten ollut pienintäkään ajatusta, että tulisin jättämään -tämän rakkaan paikan. Olen juuri miettinyt, mitä kaikkea istuttaisin -keväällä puutarhaan. Ja jos me lähdemme täältä, kuka muuttaa tänne -meidän jälkeemme? Tämä asunto on syrjässä, arvatenkin tänne tulee -jokin köyhä, muutteleva perhe, jonka lapsilauma tallaa kaikki maahan --- joka päästää kaikki ränsistymään -- oi, tänne ei jää tuumankaan -leveydeltä alaa, johon ei tuo pyhätön häväiseminen ulottuisi... Oi, -se vihloo suorastaan sydäntäni... - --- Ymmärrän sen kyllä. Mutta me emme voi ottaa huomioon sellaisia -seikkoja, kun todellinen etumme on kysymyksessä, Anna-tyttöseni. -Morganin talo sopii meille aivan jokaista pienintä yksityiskohtaa -myöten, emmekä tosiaankaan voi päästää sellaista tilaisuutta -käsistämme. Ajattele tuota suurta nurmikenttää komeine vanhoine -lehmuksineen -- sen takana sijaitsevaa lehtoa vaahteroineen ja -kastanjoineen! Ja siitä alkaa sitten varsinainen suuri metsä -- -sitä on kaksitoista acrea. Tuo nurmikenttä ja lehto kelpaisi -tosiaankin leikkipaikaksi lapsillemme! Lisäksi siellä on vielä muhkea -hedelmäpuutarha, ja sinähän olet aina ihaillut korkeata punaista -tiilimuuria, joka kiertää puutarhaa ja jossa on portti -- olet aina -sanonut, että tuo puutarha omenapuineen ja muureineen oli kuin -satukirjasta otettu... Ja koko tuolta alueelta, sekä rakennuksesta -että puutarhasta, on meillä melkein yhtä kaunis näköala merenlahdelle -ja hietasärkille kuin täältä. - --- Sieltä ei voi nähdä majakan tähteä. - --- Voi kyllä. Voit nähdä sen ullakon akkunasta. Ja siinä on vieläkin -yksi ansiopuoli, Anna -- sinähän pidät suurista ullakoista, joissa on -pimeitä soppia ja nurkkauksia. - --- Miatta puutarhassa ei ole puroa. - --- Ei, se on kyllä totta, mutta vaahteralehdon lävitse virtaa puro, -joka laskee lähellä olevan Glen-järveen. Sinä voit kuvitella, että -olet saanut takaisin oman Tumman päilyvän aallokkosi. - --- Niin, olehan nyt vaiti hetkinen ja anna minun ajatella tuota -asiaa, Gilbert. Minun täytyy saada aikaa perehtyä siihen -- tottua -tuohon ajatukseen. - --- Kuten tahdot. Eihän ole kiirettä. Mutta -- jos päätämme tehdä -kaupat, olisi hyvä, jos voisimme muuttaa ja saada kaikki kuntoon -ennen talven tuloa. - -Gilbert meni pois ja Anna laski pois Jimin lyhyet mekot vavahtelevin -käsin. Hän ei voinut enää ommella sinä päivänä. - -Kasvot kyynelten kostuttamina hän vaelteli tuolla pienellä alueella, -jonka onnellinen valtijatar hän tähän saakka oli ollut. Morganin -talo oli juuri sellainen, jollaiseksi Gilbert oli sitä kuvaillut --- sillä oli monta hyvää ominaisuutta... Ympäristö oli kaunis, -talo tarpeeksi vanha vaikuttaaksensa tyynen arvokkaalta ja siihen -liittyi myöskin muistotaruja -- ja toisaalta se oli tarpeeksi uusi -ollaksensa mukava ja hyvin hoidettu. Anna oli aina ihaillut sitä -- -mutta ihailu ei ole samaa kuin rakkaus, ja pientä haavekotiansa hän -rakasti. Hän rakasti kaikkea, mitä siihen kuului -- puutarhaa, jota -hän oli hoitanut ja jota niin monet muut naiset olivat hoidelleet -ennen häntä -- puutarhan nurkkauksessa hilpeästi virtailevan puron -kimmeltäviä pyörteitä -- noiden kahden suhisevan, natisevan hongan -välillä olevaa veräjää -- vanhoja punaisia hietakiviportaita -- -komeita lombardilaisia poppeleita -- arkihuoneen avoimen lieden -yläpuolella olevia pieniä lystikkäitä lasikaappeja -- ravistunutta ja -kieroksi vääntynyttä ruokahuoneen ovea -- yläkerran hauskoja pieniä -ullakkoakkunoita -- keskellä portaita olevaa komeroa, missä talon -ainoa pohjoiseen antava akkuna oli... Oi, kaikki nuo esineet olivat -käyneet kuin osaksi hänen omasta itsestänsä! Kuinka hän voisikaan -erota niistä! - -Kuinka äärettömän rakkaaksi oli tuo pieni talo, joka entisaikoina -oli pyhitetty rakkaudelle ja ilolle, käynyt hänellekin sen onnen ja -tuskan takia, mitä hän täällä oli kokenut! Tänne oli hän muuttanut -nuorena morsiamena, täällä oli pikku Joyce elänyt ainoan lyhyen -päivänsä, täällä oli Jem-poikasen syntymä jälleen suonut hänelle -onnen nauttia äitiyden suloudesta, täällä olivat hänen korvaansa -ilahduttaneet nuo ihanat sävelet, jotka raikahtelevat pikkulapsen -riemastelussa ja livertelevässä naurussa, täällä olivat rakkaat -ystävät istuneet hänen lietensä ääressä. Ilo ja tuska, heräävä elo ja -kuolema olivat ainaiseksi pyhittäneet tämän pienen haavekodin. - -Ja nyt hänen täytyi luopua siitä. Sen oli hän jo tiennyt pyrkiessään -panemaan vastaan kaikin voimin ja pitämään kiinni tästä rakkaasta -paikasta. Mutta pieni talo oli käynyt liian ahtaaksi. Gilbertin etu -vaati muutosta -- niin menestyksellistä kuin hänen toimintansa oli -ollutkin, vaikeuttivat sitä kumminkin epäsuotuisat asunto-olot. Anna -käsitti, että heidän olonsa tässä rakkaassa ensi kodissa lähestyi -loppuansa ja että hänen täytyi rohkeasti tyytyä tuohon tosiseikkaan. -Mutta kuinka hänen sydäntänsä kirvelikään ja pakotti! - --- Tuntuu aivan siltä, kuin elämästäni olisi riistetty jotakin, -nyyhkytti hän. -- Jospa edes rohkenisin toivoa, että tänne muuttaa -kunnollisia ihmisiä meidän sijaamme -- tai että talo tykkänään -saisi olla tyhjänä! Se olisi melkein parempi kuin että tänne tulisi -olentoja, jotka eivät ole perehtyneet tämän haaveinaan maantietoon -eivätkä tunne niitä elämänkohtalona, jotka ovat suoneet tälle -talolle sen sielukkaisuuden ja sen selväpiirteisen henkilöllisyyden. -Ja jos sellainen lammaslauma tulee tänne, niin saa nähdä, että -kaikki rappeutuu ja pirstoutuu varsin lyhyessä ajassa -- vanha talo -menee pian pilalle, ellei sitä hoideta huolellisesti. He tallaavat -puutarhani ruohikon ja antavat lavojen peittyä rikkaruohoon -- -poppelit saavat olla karsimatta -- säleaidasta putoilevat säleet, -niin että se lopuksi on kuin hampaaton suu -- katosta sataa -huoneisiin -- laastitus irtaantuu -- he pistävät pieluksia ja rääsyjä -paikoiksi rikkinäisiin akkunoihin, ja kaikki käy epäsiistiksi ja -ränstyneeksi. - -Annan vilkas mielikuvitus saattoi tuon pienen talon otaksuttavan -rappeutumisen ja alennustilan esiintymään hänelle niin räikein -värein, että hän suri sitä kiihkeästi kuin jo tapahtunutta -konnantyötä. Hän istuutui ulkoportaille ja nyt seurasi pitkällinen -ja kiihkeä itkukohtaus. Susan tuli ulos jollekin asialle ja kysyi -osaaottavasti, mitä surullista oli tapahtunut. - --- Onko rouva kenties riitaantunut tohtorin kanssa -- vai kuinka? -Siitä ei pikku tohtorinnan pidä olla niin pahoillaan. Sellaista -sattuu parhaimmissakin perheissä, olen kuullut sanottavan, -vaikeatahan on avioliitossa aina ylläpitää sopua... Tohtori katuu -kyllä, jos hän on sinkauttanut rouvalle jonkin harmillisen sanan, ja -sitten tarvitsee vain sopia ja taputella toisiansa. - --- Ei, ei, Susan, emme me ole joutuneet epäsopuun... On vain kysymys -siitä, että Gilbert tahtoisi ostaa Morganin vanhan tilan, niin että -me sitten muuttaisimme The Gleniin. Sen takia minä itken silmät -päästäni. - -Susan ei käsittänyt ollenkaan Annan tunteita. Päinvastoin -häntä ihastutti toivo saada muuttaa tiheämminasuttuun seutuun. -Ainoa seikka, mitä hän olisi voinut muistuttaa tuosta pienestä -haavemajasta, oli että se oli niin syrjässä ja erillään muusta -maailmasta. - --- Mutta rakas pikku tohtorinna, sehän on vallan mainiota! Sellainen -suuri huvila muhkeine puutarhoineen, ja metsä aivan vieressä! Mitä -itkemistä siinä on? - --- Minä inhoan suuria huviloita, nyyhkytti Anna. - --- Ah, te ette suinkaan inhoa niitä sitten, kun teillä on -ympärillänne puoli tusinaa lapsia, sanoi Susan, pystymättä oikein -oivaltamaan Annan ajatuksenjuoksua. -- Tämä talohan on jo nytkin -liian ahdas meille. Vierashuonettakaan ei meillä ole, nyt kun rouva -Moore asuu täällä, ja ruokahuone on kurjin komero, missä koskaan -olen syötävää säilyttänyt. Kääntyipä siellä niin taikka näin, niin -aina iskee kyynärpäänsä johonkin. Sitäpaitsi täällä on aivan liian -yksinäistä -- täällä tulee ikävä... Eihän täällä ole kerrassaan -mitään muuta kuin pelkkää luontoa. - --- Minun ei ole koskaan ollut täällä ikävä, Susan, ja minulle -merkitsee luonto niin äärettömän paljon... Mutta nähtävästi me -tunnemme ja ajattelemme eri tavalla, sanoi Anna hymyillen heikosti. - --- Vieläkös mitä, sitä en juuri sanoisi, -- mehän sovimme yleensä -varsin hyvin yhteen... Vaikka tohtorinnan hieno kasvatushan minulta -kyllä puuttuu. Mutta sen minä sanon, että jos tohtori ostaa -Morganin huvilan, niin tekee hän perheelleen oikean hyväntyön, sen -tohtorinnakin kyllä tulevaisuudessa huomaa. Vesijohto siellä on ja -likavesijohto myöskin, ja siellä on erinomaisia säilytyshuoneita -ja seinäkaappeja, ja sitten siellä on vielä sementillä laskettu -kellari, jonka toisessa päässä on pesutupa -- toista sen veroista ei -taida olla koko Prinssi Edvardin saarella. Tämä kellari, joka pikku -tohtorinnalla täällä on ja jossa on rottia ja sarvijaakkoja ja jos -mitä -- se on ollut minun ainaisena huolenani ja sitähän en myöskään -ole salannut. - --- Että voitkin puhua tuolla tavoin, Susan, sanoi Anna -epätoivoissaan. -- Likavesijohdot ja ruokahuoneet ja sementillä -lasketut kellarit pysykööt kunniassaan -- mutta eiväthän ne muodosta -_kotia_! Miksi et voi itkeä itkeväisten kanssa? - --- Tuollainen ruikuttelu ei ole koskaan soveltunut minun äänelleni, -pikku tohtorinna. Minä olen paremminkin sentapainen, että minä koetan -rohkaista murheellisia ja lohduttaa heitä. Älkää nyt enää itkekö ja -turmelko kauniita silmiänne! Tämä talo on kyllä hyvä ja on tehnyt -oivan palveluksen, mutta nyt on herrasväen tosiaankin jo aika saada -parempi. - -Useimmat ihmiset arvostelivat tuota asiaa samalta kannalta kuin -Susan. Leslie oli ainoa, joka täysin tajusi Annan tunteet. Hänkin -itki ja nyyhkytti sydämen pohjasta saatuansa tiedon tuosta uutisesta. -Sitten pyyhkivät he kyyneleensä ja ryhtyivät valmistelemaan tulevaa -suurta muuttoa. - --- Kun sen nyt kerran on tapahduttava, niin käykäämme käsiksi asiaan, -niin on kaikki sitten ohitse, sanoi Anna tyytyen mieli haikeana -kohtaloonsa. - --- Tiedäthän kyllä, että sinä kiinnyt myöskin tuohon ihanaan vanhaan -maakartanoon, kun olet asunut siellä niin kauan, että siihen on -ehtinyt liittyä rakkaita muistoja, sanoi Leslie. -- Hyvät ystäväsi -tulevat sinne, kuten ovat tulleet tännekin -- onni luo siihen -hohdettansa... Toistaiseksi se sinusta tuntuu talolta vain -- tulevat -vuodet muuttavat sen teidän kodiksenne. - -Anna ja Leslie itkivät kilvan seuraavallakin viikolla, kun pikku -Jemistä äkkiä tuli "iso poika". Muutos saatiin aikaan sillä -verrattain yksinkertaisella keinolla, että pitkät mekot leikattiin -poikki. Anna käyskenteli koko päivän mieli apeana, -- vasta illalla -hän tunsi saaneensa "pikkupoikansa" jälleen, nähdessään hänet -puettuna pitkään yöpaitaan. - --- Ensi kerralla hän saa polvihousut, -- sitten seuraavat pitkät -housut, -- ei aikaakaan, niin hän on jo iso täysikasvuinen mies, -huokasi hän. - --- Eihän tohtorinna sentään toivone, että hän olisi pikkulapsi kaiken -ikänsä? kysyi Susan. -- Jumala siunatkoon tuota pientä sokeritoppaa --- hän on niin kovin helttainen lyhyessä mekossaan, jonka alta pienet -tassut näkyvät... Ja ajatelkaa, kuinka paljon vähemmän vaivaa pesusta -ja silityksestä on! - --- Anna, sain juuri kirjeen Owenilta, huudahti Leslie tullen sisään -kasvot loistavina. -- Et voi ajatella, miten hauska asia minulla on -kerrottavana! Hän kirjoittaa aikovansa ostaa sinun pienen haavemajasi -kirkonisänniltä, pitääksensä sen kesähuvilana. Anna, etkö ole iloinen -siitä! - --- Oi Leslie, "iloinen" on aivan liian lievä sana... Nyt en ole -puoleksikaan niin pahoillani muutosta, kun tiedän, että vieraat -kädet eivät tule loukkaamaan tämän pienen kodin pyhyyttä ja ettei -se myöskään jää rappeutumaan. Oi kuinka viehättävää -- suorastaan -hurmaavaa! -- - -Eräänä lokakuun aamuna heräsi Anna tuohon kalseaan todellisuuteen, -että hän oli nukkunut viimeisen kerran pienen haavemajan katon alla. -Mutta muuttokiireet estivät häntä antautumasta surumielisen tunnelman -valtaan, ja illan tultua olivat tuon pienen talon seinät paljaat ja -kujilla näkyi syviä pyöränjälkiä. Anna ja Gilbert olivat jääneet -kahden taloon, sitä hyvästelemään. Leslie oli lähtenyt Susanin -ja pikku Jemin kanssa viimeisessä muuttokuormassa The Gleniin. -Auringonlaskun hohde virtasi verhottomista akkunoista sisään. - --- Minusta kaikki näyttää niin surevalta ja nuhtelevalta, sanoi -Anna. -- Eikö sinustakin? -- Oi, kuinka koti-ikävä ensi yönä tulee -vaivaamaan minua tuossa uudessa talossa! - --- Me olemme olleet täällä hyvin onnellisia, eikö totta, -Anna-tyttöseni? sanoi Gilbert hyvin lempeällä äänellä. - -Mutta ääni tukehtui Annan kurkkuun, hän ei voinut puhua. Gilbert -odotti veräjällä honkien luona, Annan kiertäessä taloa lausuen -jäähyväiset joka huoneelle. Hänen oli lähdettävä pois, mutta -pieni talo oli jäävä paikoilleen, silmäilemään merelle pienine -epäsäännöllisine akkunoineen. Ähkyen ja huokaillen tulivat syystuulet -käymään sen ylitse, harmaa sade oli huuhteleva sitä, mereltä kohoavat -valkoiset usmajoukot verhoavat sen vaippaansa. Kuutamo oli kirkastava -sen ja valaiseva vanhat lehtikäytävät, missä opettaja ja hänen -morsiamensa olivat astelleet. Tällä kalastajarannikon kulmalla oli -viehkeitten tarujen henkäys tuntuva vielä kauan -- tuuli oli suhiseva -tuhatvuotisia säveliään hopeanhohtoisten särkkien vieressä kasvavassa -kaislikossa -- pulpahdellen ja solisten syvissä lahdekkeissa -punertavien rantakallioiden välissä tulivat laineet yhä edelleen -lähettämään ilmoille houkuttelevan kutsunsa. - --- Mutta me emme ole enää täällä, sanoi Anna kyyneliä vuodattaen. - -Hän lähti, painoi oven kiinni ja lukitsi sen. Gilbert seisoi odottaen -häntä katse hymyilevänä. Majakan tähti loisti pohjoisen puolella. -Pieni puutarha, missä kehäkukat vielä komeilivat, verhoutui jo -hämyyn. Anna kumartui suutelemaan kulunutta vanhaa kiviporrasta, jota -hän oli noussut morsiamena taloon tullessaan. - --- Hyvästi, rakas pieni haavemaja, sanoi hän. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNA OMASSA KODISSAAN*** - - -******* This file should be named 50348-8.txt or 50348-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/3/4/50348 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50348-8.zip b/old/50348-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 76220b7..0000000 --- a/old/50348-8.zip +++ /dev/null |