NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1542 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1cb1fca
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50288 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50288)
diff --git a/old/50288-8.txt b/old/50288-8.txt
deleted file mode 100644
index eaac409..0000000
--- a/old/50288-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1542 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Rauhaton yö, by Isidor Lundström
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Rauhaton yö
-       Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
-
-Author: Isidor Lundström
-
-Release Date: October 23, 2015 [EBook #50288]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUHATON YÖ ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-RAUHATON YÖ
-
-Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
-
-
-Kirj.
-
-ISIDOR LUNDSTRÖM
-
-
-Suomentanut Raine
-
-
-
-U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905.
-
-Oy Kuopion Uudessa Kirjapainossa.
-
-
-
-
-
-
-    Sensuurin hyväksymä, 29 p:nä Elokuuta 1905, Kuopiossa.
-
-
-
-
-
-
-HENKILÖT:
-
-_Patruuna Andersson_.
-_Amanda_, hänen tyttärensä.
-_Teodor von Flabben_, nuori virkamies.
-_Anto_, Anderssonin palvelija.
-
-(Näyttämö: Huone Anderssonin talossa. -- Perällä ikkuna, oikealla ja
-vasemmalla ovi. Vasemman oven luona suurenlainen kaappi. Oikealla
-etunäyttämöllä sohva, jonka edessä on pöytä kirjoitustarpeineen.
-Pöydällä palaa kynttilä.)
-
-(Esiripun noustessa Teodor istuu sohvalla ja nukkuu.)
-
-
-1 kohtaus.
-
-    Anto.
-
-_Anto_ (tullen oikealta). Totta tosiaan, tuossa hän istuu vielä
-patruunan vierashuoneen sohvalla ja nukkuu, ikäänkuin hän olisi
-kotonaan. Mitä hän oikeastaan tahtoo? Puhutella patruunaa, sanoi hän.
-Oli ehkä tyhmää päästää hänet sisään, kun patruunakin oli poissa...
-mutta tuskin voi käskeä hienonlaista mieshenkilöä, joka on puettu
-korkeaasen harmaasen hattuun ja kiiltohansikkaihin, ja joka
-päällepäätteeksi antaa köyhälle syntiselle juomarahaa, -- käskeä häntä
-seisomaan ulkona kadulla odottamassa. Muuten niin luulin minä, että
-patruuna piankin tulisi kotiin, koska neitikin oli mukana... mutta nyt
-on kello puoli 12... ja jos ukko saa nähdä talossa vieraan tähän aikaan
-yötä, niin hän varmaan ajaa minut pois. Hän päättäisi heti, että se on
-joku muinaisrahojen kerääjä, niinkuin hän itsekin, ja muinaisrahojen
-kerääjät ovat puoleksi varkaita, on hänen tapansa sanoa. Ei... ei sitä
-voi auttaa... saan luvan herättää hänet ja pyytää häntä menemään
-matkoihinsa. (Huutaa.) Herra! Herra! (Soitetaan.) Myöhäistä! Siinä ukko
-nyt jo on.
-
-
-2 kohtaus.
-
-    Teodor. Anto.
-
-_Teodor_ (unen pöpperössä). Mitä! No mitä nyt? (Tyyneemmin). Ah, se
-olet sinä... Onko isäntäsi jo kotona? (Soitetaan jälleen.)
-
-_Anto_. Hän on juuri tulossa... se on hän, joka soittaa noin hurjasti
-näin puoli 12 aikaan sydänyöllä.
-
-_Teodor_. Puoli 12! Mies oletko järjetön? Päästä minut ulos!
-
-_Anto_. Entä patruuna...? Herrahan tahtoi puhua hänen kanssaan?
-
-_Teodor_. Minä! Se on erehdys, se on lorua. Minä tahdoin vaan vähäsen
-levähtää.
-
-_Anto_. Herra Jumala! Hän on hupsu! (Soitetaan taas.) Minun täytyy
-avata.
-
-_Teodor_. Seis, jos hengissä tahdot pysyä! Tuossa on markka. Saat
-toisen lisää, jos päästät minut ulos, niin ettei kukaan huomaa. Mene
-nyt avaamaan.
-
-_Anto_. Minä riennän. Voi kauhistusta minkälainen tapaus! (Menee
-oikealle.)
-
-
-3 kohtaus.
-
-    Teodor (yksin).
-
-_Teodor_. Kirottu seikka, nurja kohtalo! Voi sinua Teodor parka, sinä
-varmaankin lienet syntynyt marakattitähdistön enteillä... kaikki menee
-sinulta päin mäntyä. Niin... saatte itse kuulla miten asian laita
-oikein on. Minä sain päällikköni tanssijaisissa nähdä nuoren tytön...
-enkelin, jolla oli kullankeltaiset posket ja punanen tukka... ei...
-punaiset posket ja kullankeltaiset kutrit... Minä tietysti rakastuin,
-rakastuin kuin 18-vuotias kadetti. Pyysin häntä tanssimaan kanssani ja
-valssin kestäessä kuiskasin hänen hurmaavan pieneen korvaansa:
-neitiseni, Te olette lumoava! Hän vaikenee... Minä jatkan: nimeni on
-Teodor von Flabben, 28-vuotias ja virkamies lennätinlaitoksessa, jossa
-minulla on 2000 mk vuodessa yöpalveluksesta. Korot omasta pienestä
-pääomastani tekevät 2800... siis yhteensä 4800 mk vuodessa. Siinä on
-minun elämäkertani... ja niin päättyi se valssi. Mutta minä en ottanut
-peljästyäkseni, minä... minä istuin hänen viereensä ja jatkoin: minä
-rakastan Teitä, neitiseni. Tahdotteko ottaa Teodor von Flabbenin ja
-hänen 4800 vuodessa, sekä hänen sydämensä, joka on ainakin saman
-arvoinen, siis summa 9600, niin... tässä saatte hänet sitten. Hän
-punastuu! Hän on vain 17-vuotias. 17-vuotias... ikä, jolloin nuoret
-tytöt ovat minusta hurmaavimmillaan. Hän vastaa vaan kaksi sanaa:
-"kysykää isältä". Minä ryntään ylös, lyön käsiäni yhteen ja huudan:
-isältänne, neitiseni! Missä ukko asuu, että saisin häntä syleillä ja
-sanoa: herra... herra... mutta mikä on isänne nimi, neitini?
-"Andersson, herraseni", vastaa hän. "Hyvä! Andersson, vanha Andersson...
-minä rakastan Teidän tytärtänne... Teidän... Teidän... Mikä on nimenne,
-neitini?" -- "Amanda, herraseni." Amanda! Niin, sehän on selvää, se...
-minä rakastan Teidän tytärtänne Teidän Amandaanne... "Ei niin pian,
-herraseni", sanoo hän, "hakekaa isäni hänen kotoaan ensin". Oi, minä
-olen onnellisin sähkölennätinvirkamies tällä puolen päiväntasaajaa! Hän
-rakastaa minua! Tämä ajatus päässäni, sydämmessäni, koko ruumiissani
-minä ryntään kotiin... menen levolle, nukun ja näen unta, että olen
-kosinut ukko Anderssonia ja saanut myöntävän vastauksen. Vihdoin minä
-herään... minä ryntään ylös mennäkseni herra Anderssonin luo... silloin
-minun päähäni juolahtaa, että olen unohtanut kysyä hänen osoitettaan,
-ja että Amanda on unohtanut sanoa sen minulle. Minä hankin itselleni
-osoitekalenterin, alan etsiä: A... Ab... Ac... An... tuossa on. Mutta
-taivahan talikynttilät! Siinä ei ole yksi, ei kaksi, ei kolme, eikä
-neljä Anderssonia... siinä on 50... 60... 70 kappaletta. Kuka näistä on
-Amandan isä? Siitä ei kalenterissa puhuta mitään. Minä kauhistun...
-haen pika-ajurin ja ajan vuoron perään Anderssonien luo... siinä
-järjestyksessä kuin ne ovat kalenterissakin. Jokaiselle sanon: suokaa
-anteeksi, herra Andersson, onko Teillä tytär, jonka nimi on Amanda?
-Toisilla on, toisilla ei ole. Sitten... jokaiselle, jolla on Amanda
-sanon: herrani, minulla on kunnia pyytää tytärtänne omakseni. Ukko
-menee ulos, tuo tyttärensä sisään, mutta minkälainen Amanda! Toinen on
-ontuva, toinen kierosilmä, ei milloinkaan minun Amandani. Änköttäen
-minä pyydän anteeksi ja ryntään ovelle. Niin olen nyt ollut 49
-Anderssonin luona. Vihdoin joudun tänne kulutettuani ajoon neljänneksen
-vuosipalkastani. Eräässä läheisessä nuuskakaupassa saan tietää, että
-N:o 50 on se oikea, se minun Anderssonini. Voi ilon ihanuutta! Minä
-soitan ja minulle avataan, vaan herra Andersson ei ole kotona...
-palvelija ei tahdo päästää minua sisään. Markka pehmittää toistaiseksi
-hänen sydämmensä ja minä saan astua sisään. Herra Andersson ja neiti
-Amanda kuuluvat pian tulevan takaisin. Minä heittäydyn tähän sohvalle
-odottamaan heitä... kestää jonkun aikaa. Olen väsynyt ja minä
-nukahdan... ja herään vasta kun kello puoli 12 soitetaan... Se on liian
-hassua! Minun täytyy hiipiä pois ja tulla huomenna uudestaan... Ah!
-Joku tulee... se on ukko. Kuulin selvästi äänen, joka sanoi: hyvää yötä
-lapseni... Se oli isä, ja lapsi, se on Amanda, sehän on selvää. Amanda
-hän asuu tuolla alikerrassa ja ukko täällä ylhäällä. Voi kauhistuksen
-kanahäkki! Hän tulee tänne... Minun täytyy kätkeytyä, vaan minne? Kas,
-tuossa on kaappi! (Juoksee kaappiin ja vetää oven kiinni.) Pelastettu!
-
-
-4 kohtaus.
-
-    Andersson ja Anto (tulevat oikealta. Anto tunkeutuu
-    ensin sisään, työntäen Anderssonin tieltään).
-
-_Anto_ (katsoen ympärilleen). Hän on poissa.
-
-_Andersson_. Mikä sinua vaivaa, Anto? Sinä aivan musersit olkapääni
-ovenpieleen.
-
-_Anto_. Anteeksi, patruuna... mutta minä vaan tahdoin katsoa, olinko
-sytyttänyt kynttilän täällä huoneessa, ettei patruuna loukkaisi itseään
-pimeässä.
-
-_Andersson_. Tyhmyyttä! Kuulehan, eikö kukaan ole käynyt minua
-kysymässä tänä iltana?
-
-_Anto_. Kysymässä... Ee... ei!
-
-_Andersson_. No, sehän on hyvä.
-
-_Anto_ (erikseen). Mutta jos tuo houkkio tulee taas huomenna ja
-lörpöttelee, että hän on ollut täällä... (Ääneen.) Niin, sehän on
-totta... oli eräs herrasmies, joka kysyi patruunaa.
-
-_Andersson_. Joku kerjäläinen luullakseni...
-
-_Anto_. Eipä ollutkaan, patruuna. Se oli eräs hieno herra, jolla oli
-korkea harmaa hattu päässä ja kiiltohansikkaat käsissä.
-
-_Andersson_. No, mitä hän tahtoi?
-
-_Anto_. Sitä hän ei sanonut.
-
-_Andersson_. Se oli siis kerjäläinen kuitenkin.
-
-_Anto_. Ei ollut! Ehkä se oli joku muinaisrahojen kerääjä, niin,
-tuollainen kuin patruunakin.
-
-_Andersson_. Herra varjele! Ethän vaan päästänyt häntä sisään?
-
-_Anto_. Eikös mitä... Patruuna on poissa, sanoin minä, ja sitten suljin
-oven, että hänen nenänsä oli jäädä väliin. (Eriks.) Oi jos niin
-olisinkin tehnyt.
-
-_Andersson_. Oikein teit, poikani. Ei sitä milloinkaan voi olla liian
-varovainen... Tuoppas tänne minun yönuttuni; se riippuu makuukamarin
-seinällä.
-
-_Anto_. Makuukamarissa! (Eriks.) Mutta jollei hän olekaan lähtenyt
-ulos... jos hän onkin tuolla sisällä... hui sentään! (Ääneen.) Minä
-otan kynttilän mukaani, patruuna, etten sysää siellä mitään kumoon.
-(Ottaa kynttilän ja menee vas.)
-
-_Andersson_. Niin, oikein, rakas Antoni. Varovaisuutta... Tänään on
-sinulla syytä olla hyvilläsi, veli Andersson. Rahahuutokauppa meni
-mainiosti... annappas... ei vähempää kuin neljä kultakolikkoa aivan
-polkuhinnasta. Muutaman vuoden kuluttua on Anderssonin nimi tähtenä
-loistava muinaisrahaopin taivaalla. Oi, ihana tiede!
-
-_Teodor_ (tirkistää kaapista; erikseen). Jos yrittäisin pujahtaa
-hämyssä.
-
-_Andersson_. No, Anto, löydätkö?
-
-_Anto_ (sisältä). Tulen heti, patruuna.
-
-_Teodor_ (kuten ennen). Niin, luulen, että uskallan tehdä kepposen...
-ei... tuossa hän palajaa kynttilä kädessä. (Vetäytyy sisään.)
-
-_Anto_ (kynttilän ja yönutun keralla). Tässä olen patruuna. (Eriks.)
-Hän ei ollut siellä sisällä.
-
-_Andersson_ (riisuu frakin yltään). No, autahan nyt yönuttua päälleni.
-
-_Anto_ (auttaa häntä; eriks.). Kuinka peijakkaan tavalla hän on päässyt
-ulos.
-
-_Andersson_. Mitä sinä siinä mutiset?
-
-_Anto_. Minäkö? No voi... minä vaan ihmettelin, missä patruuna on ollut
-tänä iltana...
-
-_Andersson_. Vai niin... Minä olen ollut toisessa kaupungin osassa...
-eräässä rahahuutokaupassa.
-
-_Anto_. Entä neiti?
-
-_Andersson_. Otin hänet mukaani.
-
-_Anto_. Äh! Ei nuorella naisella voi siitä olla huvia, ei...
-
-_Andersson_. Eikö? Miks'ei sitten? Jos sinä olisit edes vähänkin
-sivistynyt, rakas Antoni, jos sinä lukisit sanomalehtiä, niin sinä
-tietäisit, että nainen, uusimpien tiedemiesten havaintojen mukaan on
-ihmiskunnan jäsen... eli, niin sanoakseni, ihminen. Kun nainen voi
-päästä vieläpä tohtoriksikin, niin lienee hänellä myös oikeus innostua
-korkeimpaan, jaloimpaan tieteeseen, muinaisraha-oppiin... tieteeseen
-metallirahan historiallisesta arvosta... no, mitäs siihen sanot?
-
-_Anto_. Niin, mutta jollei neiti Amanda käytäkään tuota oikeuttaan...
-mitenkä silloin käy?
-
-_Andersson_. Hänen täytyy se tehdä, sanon minä... hän tekee sen jo.
-Tän'iltaisessa huutokaupassa hän ei kertaakaan nukahtanut...
-
-_Anto_. Mitä patruuna sanoo?
-
-_Andersson_. Täyden totuuden... ei sen vertaa kuin edes pieni
-torkahduskaan. Ja sitten jälkeenpäin kutsuin hänet hienoille
-illallisille.
-
-_Anto_. Nybergiinkö? [Tässä saattaa nimittää mitä ravintoloita
-kulloinkin on muodissa.]
-
-_Andersson_. Ei... ei aivan niin.
-
-_Anto_. No sitten tiedän... Le Nordiin...
-
-_Andersson_. Ei... erään ystäväni luo, erään muinaisrahojen kerääjän
-luokse.
-
-_Anto_. Vai niin, no se tulee aina halvemmaksi.
-
-_Andersson_. Aivan niin. Tiedätkö Anto... minulle pälkähti päähän hieno
-tuuma, suuri tuuma.
-
-_Anto_. Se ei ole mahdollista, patruuna...
-
-_Andersson_. Sen sijaan, että minä testamenttaisin kokoelmani
-valtiolle, olen nyt päättänyt antaa tyttäreni, minun Amandani, periä
-sen. Sillä tavoin se jää sukuun... ja Anderssonin rahakokoelmaan
-tulevat kerran ruhtinaat ja oppineet vaeltamaan juhlasaatossa, ja...
-
-_Anto_. Mutta, entäs jos neiti menee naimisiin...?
-
-_Andersson_. Käärme, älä pistä sydämmeeni! Sitä ei hän milloinkaan tee.
-
-_Anto_. Mitenkä patruuna sen tietää?
-
-_Andersson_. Suus' kiinni! Sitä et sinä käsitä. Minun tyttärelläni on
-ylevämpiä ihanteita kuin ajatella miesrahjusta. Hän on elävä tieteelle
-ja minulle, vanhalle isälleen... Minä olen vihkivä hänet tämän opin
-salaisuuksiin. Onneksi on minulla siihen aikaa, kun olen vielä niin
-nuori.
-
-_Anto_. Niin, sehän on ymmärrettävää... 65 vuotta ei todellakaan ole
-mikään ikä...
-
-_Andersson_. 64 ja puoli. Ei rahtuakaan sen enempää.
-
-_Anto_. Onpa sitä siinäkin. Jos minulla olisi 64 vuotta hartioillani,
-niin olisin kyllä tyytyväinen tähän elämääni..
-
-_Andersson_. Juuri sentähden, että olen niin tyytyväinen siihen, ei
-minulla ole halua erota siitä. Minä en näe mitään syytä miksi minun
-pitäisi kuolla. Minnalla on oiva vatsa, hyvät unenlahjat, sanalla
-sanoen, minulla on kaikki edut, mitä elämiseen tarvitaan.
-
-_Anto_. Se on siis patruunan mielipide, ettei neiti saa milloinkaan
-mennä naimisiin?
-
-_Andersson_. Niin, tietysti. Mitä hyötyä hänellä on naimisiin menosta?
-Eikö hänellä ole luonnollisesta isästään myöskin luonnollista seuraa?
-Mitäpä tekemistä hänellä olisi vielä toisen miehen kanssa, sitäpä
-tahtoisin tietää?
-
-_Anto_. No, voi sun... Miehekseen, tietysti.
-
-_Andersson_. Miehekseen! Oletko sinä hupsu! Mihin mies kelpaa? Mikä
-olisi hänen tehtävänsä? Niin, periä minut, joka en häntä tunne,
-hävittääkseen sitten minun taide-aarteeni, joita hän ei ymmärrä arvossa
-pistää. Vai tyttäreni miehelään, ei ikipäivinä!
-
-_Anto_. Mutta onhan patruuna itsekin ollut naimisissa... ja...
-
-_Andersson_. Vaikene, sinä luonnoton ihminen, äläkä manaa kuolleita
-esille. Sitä ei tyttäreni tiedä; sitä ei hän milloinkaan tule
-ajatelleeksi.
-
-_Anto_. Vai niin... Se on kerrassaan kauheata, että rouva Andersson
-vainaja...
-
-_Andersson_. Tiikeri, vaikenetko! Älä saata minua järjiltäni. Vaimoni
-on kuollut, Jumalan kiitos! Ei!... avioliiton kyykäärmeeltä tiedän
-varjella minun Amandani, ainoan lapseni. Hän ei milloinkaan saa tulla
-tuntemaan ketään muuta mies-henkilöä, kuin minut... ja tieteen. Me
-kolme tulemme keskenämme viettämään onnellista elämää ja kun minä
-kerran kaukaisessa tulevaisuudessa erkanen täältä isieni luo, voin minä
-sanoa itselleni: sinä, isä Andersson, olet viettänyt onnellista
-elämää... vahinko vaan, ettei sitä voi jatkua vähän kauemmin... Oi!
-kyyneleet täyttävät aina silmäni kun ajattelen eroni hetkeä.
-
-_Anto_. Niin, se on sangen kaunista, minä itken myöskin.
-
-_Andersson_. Todellako? Kunnon palvelija... kiitos siitä sanasta.
-
-_Anto_. Niin, minä tarkoitan, kun minä ajattelen, että _minun_ täytyy
-kuolla.
-
-_Andersson_. Mitä pirua se minuun kuuluu, milloin sinä kuolet. Sinulla
-ei mahtane olla mitään sydäntä, Anto. Niinhän sinä olet kuin mieletön
-eläin. Kurjaa todellakin!
-
-_Anto_. Älkää sanoko niin, patruuna... se oikein sydäntäni särkee, kun
-patruuna ajattelee, että minä olen eläin.
-
-_Andersson_. Kas niin, kas niin... No, eihän se ollut niin pahasti
-tarkoitettu... (Ottaa rahan liivintaskustaan.) Katsos, poikaseni, tätä
-pientä esinettä, se on niin kutsuttu "Quinarius". Siinä on kirjaimet H
-ja S, ja se on ikivanha.
-
-_Anto_. Kas vaan noin pientä heittiötä!
-
-_Andersson_. Etkö tunne itsessäsi jotakin, kun näet tällaisen pienen,
-viattoman veitikan?
-
-_Anto_. Kyllä minä tunnen, patruuna.
-
-_Andersson_. Kas sitä vaan! Myöskin hän, tuo sivistymätön palvelija!
-No, poikaseni, mitä sinä tunnet sitten?
-
-_Anto_. Tunnen sellaisen hirmuisen halun vaihtaa sen.
-
-_Andersson_ (raivoisana). Konna! Sitäkö sinä tunsitkin? Ulos ovesta!
-Ulos, sanon minä, ja laita etten näe sinun kirottua irvinaamaasi! (Ajaa
-hänet ulos oik.).
-
-_Anto_ (mennessään). Hyvää yötä, patruuna!
-
-
-5 kohtaus.
-
-    Andersson (yksin).
-
-_Andersson_. Mokomakin kehno aineen orja... hävityksen henki! Mutta ei
-kannata suuttua. Mies Amandalle, höpisi hän... Jaa, kas se olisi somaa,
-se... Eihän se mies tahdo tyttöä yksin; hän tahtoo myös "rahuskia",
-äidinperinnön, niin... mutta se on juuri sitä, kun minä pappa Andersson
-en tahdo antaa. Niin Amandan äidinperintö on sijoitettu rahoihin...
-Joka päivä tulee uusia kolikoita... Nyt on mainiota aikaa...
-huutokauppoja joka viikko. Hyvä, että sain tuon kaapin kotiin. Huomenna
-se sisustetaan uusia vieraita varten. No niin, niin on sen asian
-laita... Hyvää yötä nyt, kunnon ukkoni! (Ottaa kynttilän ja menee
-vasemmalle).
-
-
-6 kohtaus.
-
-    Teodor.
-
-_Teodor_ (tulee ulos kaapista saappaat kädessä). Niin... hyvää yötä
-kunnon ukko, nuku rauhassa. Sinäpä vasta olet oiva isä, sinä... Vai
-niin, tyttäresi ei saa mennä naimisiin, jotta sinä saisit pitää hänen
-äitinsä perinnön. Sehän on tietty, se on salaisuus, jota ei tiedä
-kukaan muu kuin sinä -- ja minä. Mutta siinähän on ainakin jo yksi
-liikaa pappa Andersson. No, no, "huomenna on jälleenkin päivä", sanoi
-kuningas Valdemarvainaja aikoinaan. Mutta missä on ovi? Annappas...
-luulen, että se on vasemmalla... Kotirauhan tähden olen riisunut
-saappaat jaloistani. Hyvää yötä, appiseni! (Lähestyy oikeata ovea ja
-töytää pöytää vasten, kadottaen toisen saappaansa.)
-
-_Andersson_ (sisältä). Onko siellä joku? Oletko se sinä, Anto?
-
-_Teodor_ (hiljaa). Ei, se olen minä ..! kaappiin taas vaan. Kirottu
-kaappi! Entä saapas... kuinka minä sen löydän? (On polvillaan
-permannolla ja hapuilee.) Mahdotonta!... täällähän on pimeätä kuin
-säkissä eli appivaari Anderssonin omassatunnossa. Oi, rakkaus, rakkaus!
-täytyykö minun sinulle uhrata vielä toisen saappaanikin. Tuossa tulee
-ukko. Tämäpä kaunista! (Kätkeytyy jälleen kaappiin.)
-
-
-7 kohtaus.
-
-    Andersson. Teodor.
-
-_Andersson_ (tulee vasemmalta yllään yönuttu ja yölakki: kynttilä
-kädessä). Kuka täällä on? Anto, oletko se sinä? (Katsoo ympärilleen.)
-Eihän täällä olekaan ketään... olisinko erehtynyt? Mutta minä olin niin
-varmasti kuolevinani laukauksen, tai jotakin sen tapaista... Se on
-merkillistä. Mutta minä kuulin kai sittenkin väärin... (Työntää
-jalallaan saapasta.) Mitä! Mikä tuo on?
-
-_Teodor_ (tirkistää kaapista. Itsekseen). Minun saappaani!
-
-_Andersson_. Saapas!... Kuinka se on tänne joutunut? Olisiko se minun?
-(Katsoo sitä tarkkaan.) Ei! Mutta kenenkä se sitten on?
-
-_Teodor_ (kuten ennen). Minun, appiseni.
-
-_Andersson_ (kavahtaen). Mitä? Mitä tämä on? Minusta joku sanoi: se on
-minun... (Katsoo ympärilleen. Teodor on vetäytynyt sisään.) Huh,
-sentään! Tämä alkaa tuntua niin kummalliselta. Kummitteleeko täällä,
-vai mitä tämä on?... Ei, minun täytyy huutaa Antoa. (Syöksyy oikealle
-ovelle huutaen.) Anto! Anto! joudu! joudu!
-
-_Teodor_ (hiipii salaa kaapista). Kissa vie, kun täällä alkaa
-haiskahtaa häkää. Pelastakoon nahkansa ken voi! (Hiipii sisälle vas.)
-
-
-8 kohtaus.
-
-    Andersson. Amanda ja Anto (oikealta).
-
-_Amanda_. Isä, isä! Mitä on tapahtunut? Oletko sinä sairas?
-
-_Andersson_. Paljon pahempaa, lapseni, paljon pahempaa.
-
-_Anto_. Onko patruuna kuollut sitten?
-
-_Andersson_. Älä laske leikkiä, Anto, isäntäsi ja näkymättömien henkien
-läsnäollessa.
-
-_Amanda_. Mitä isä sanoo?
-
-_Anto_. Patruuna näyttää siltä, kuin patruuna olisi nähnyt
-rouvavainajan...
-
-_Andersson_. Uh, sentään, kuinka sinä puhut! Ei, niin kauheata se ei
-ollut, mutta se oli sittenkin kammottavaa.
-
-_Amanda_. Sinä pelotat minua, isä... Mitä on tapahtunut? Sinä olet
-aivan kalmankalpea.
-
-_Andersson_ (juhlallisesti). Olenko? Paljon mahdollista. Minulla on
-syytä siihen. Kas tässä (ojentaa kätensä, jossa on Teodorin saapas) ja
-kauhistu...
-
-_Anto_. Mistä patruuna on saanut noin siistin saappaan?
-
-_Andersson_ (kuten ennen). Niin, sano se... Hirveällä tavalla.
-
-_Amanda_. No, isä!
-
-_Anto_. Onko patruuna siepannut sen jostakin?
-
-_Andersson_ (kuten ennen). Minä olen löytänyt sen.
-
-_Amanda_. Löytänyt sen! Mistä sitten, isä?
-
-_Andersson_. Täältä sisältä... aivan äsken.
-
-_Anto_. No, sopiiko se kalosseihin?
-
-_Andersson_. Minä en ole koettanut, mutta saatte kuulla... Älä vaan
-pelästy, lapseni... sillä se on kerrassaan kauheata.
-
-_Amanda_. Huh, sentään, isä!
-
-_Andersson_. Olin juuri nukkumaisillani, kun kuulen täältä hirveän
-jyskeen; se oli aivan kuin laukaus tai jotain sen tapaista. Minä
-rohkasen mieltäni ja ryntään ulos... vaan en löydä mitään... paitsi
-tämän saappaan tuosta lattialta. No... minä tietysti luulen, että se on
-minun; minä otan sen ylös, kun samassa olen kuulevinani aivan kuin
-hautaholvista äänen, joka sanoo: anna sen olla... tai jotain sen
-tapaista. Se oli jo liian kauheata... ja se oli juuri silloin, kun minä
-huusin teitä.
-
-_Anto_ (its.). Nyt aavistan asian, (Ääneen.) Se oli kissa...
-
-_Andersson_. Tyhmyyksiä! Joku ampui, tai...
-
-_Anto_. Se oli kissa, joka sähisi, patruuna.
-
-_Andersson_. Kissa! No, miten olisi tämä saapas sitten tänne joutunut?
-
-_Anto_. Kuinka minä sen tietäisin? Ehkä se oli mestarikissa, joka käy
-saappaissa.
-
-_Andersson_. Anto! Minä en kärsi mitään sukkeluuksia tänä kauheana
-hetkenä.
-
-_Anto_. Olkoon niin, patruuna.
-
-_Amanda_. Ajatteles isä, jos se olisi ollut varas.
-
-_Andersson_. Varas, lapseni... Kuinka se olisi tänne päässyt? Ne eivät
-ole varkaita, jotka kulkevat lukittujen ovien läpi... ne ovat henkiä,
-aineettomia olentoja...
-
-_Anto_. Jotka kulkevat saappaissa...
-
-_Andersson_. Anto!
-
-_Anto_. Patruuna!
-
-_Amanda_ (kiivaasti). Isä! (Osoittaa kaappia). Tuossa kaapissa... siinä
-voi joku olla piilossa.
-
-_Anto_ (hiljaa Amandalle.) Hiljaa, neiti, kaikin mokomia... muuten minä
-olen mennyt mies.
-
-_Amanda_ (hiljaa Antolle). Mitä sinä tarkoitat?
-
-_Andersson_. Mitä sinä sanot? Tuossa kaapissa? Se on kerrassaan
-hirveätä!
-
-_Anto_. Mitä vielä! Ei kaapissa ketään ole, ei niin ketään. (Hiljaa
-Amandalle.) Hän on varmaan siellä.
-
-_Amanda_ (samoin). Hän, kuka hän?
-
-_Anto_ (kuten ennen.) Se harmaahattunen herra, tiedänmä.
-
-_Andersson_. Niin... miksikäs ei? Saatatpa olla oikeassa, lapseni.
-Kaappi on vielä sisustamaton. Siellä voi joku olla. Anto, avaa kaappi.
-
-_Anto_. Minäkö avaisin... e-en, patruuna. Kaikkea muuta, vaan en sitä.
-Sitä en minä uskalla tehdä.
-
-_Andersson_. Pelkuri raukka... Sinähän juuri sanoit, ettei siellä ole
-ketään.
-
-_Anto_. Niin... siihen uskallan vaikka patruunan hengen.
-
-_Andersson_. No, avaa sitten.
-
-_Anto_. En koskaan, sanoin minä.
-
-_Andersson_. Niskotteletko sinä, Anto? No hyvä, kyllä minä rankaisen
-sinua avaamalla sen itse. (Lähenee kaappia.)
-
-_Amanda_. Ei, älä avaa, isä.
-
-_Anto_. Niin, älkää avatko, patruuna.
-
-_Andersson_. Miehellä täytyy olla päättäväisyyttä. Rohkeutta,
-Andersson! (Avaa kaapin.)
-
-_Anto_ (hiljaa Amandalle). Minua on petkutettu.
-
-_Andersson_. Ei ketään!
-
-_Amanda_. Ei ketään!
-
-_Anto_. Niin, enkö minä sitä sanonut. (Its.) Kyllä minä olen luotu kuin
-silakka, jos tätä käsitän.
-
-_Amanda:_ No, se oli hyvä, isä. Minua jo niin pelotti.
-
-_Andersson_. Peloitti... Hyi, lapseni! Se, jolla on puhdas omatunto, ei
-koskaan pelkää.
-
-_Anto_. Se oli siis kuitenkin kissa.
-
-_Andersson_. Niin, siltä se näyttää. Saattepa nähdä, että se ilkiö on
-hiipinyt makuukamariin. Se on ajettava ulos, muuten en saa ummistaa
-silmiäni tänä yönä. Sytytäppäs, Anto, toinen kynttilä, niin kyllä minä
-sen ajan pellolle. (On sillävälin pistänyt saappaan yönutun taskuun.)
-
-_Anto_. Kyllä, patruuna. (Sytyttää kynttilän, jonka antaa hänelle.)
-
-_Andersson_. Hyvä... Nyt minä pistän sen pirun pihtiin. (Menee
-kynttilöineen vasemmalle.)
-
-
-9 kohtaus.
-
-    Anto. Amanda.
-
-_Amanda_. Sukkelaan nyt, Anto. Mitä sinä tahdoit sanoa?
-
-_Anto_. No, minä kun luulin, että tuo harmaahattunen herra olisi
-täällä... mutta hän on varmaankin päässyt ulos, vaikk'en käsitä millä
-tavalla.
-
-_Amanda_. Harmaahattunen herra... kuka se oli?
-
-_Anto_. Eräs, joka tahtoi puhutella patruunaa, tiedänmä.
-
-_Amanda_ (vilkkaasti). Pieni?
-
-_Anto_. Niin.
-
-_Amanda_. Valkeaverinen?
-
-_Anto_. Niin, valkeaverinen...
-
-_Amanda_. Sorea?
-
-_Anto_. Niin.
-
-_Amanda_. Käytti silmälaseja?
-
-_Anto_. Oikein... mutta mistä neiti sen tietää?
-
-_Amanda_. Se on hän.
-
-_Anto_. Kuka hän?
-
-_Amanda_. Tuo harmaahattunen herra, tiedänmä.
-
-_Anto_. Niin oikein, aivan oikein.
-
-_Amanda_. Tiedätkö, mitä hän tahtoi?
-
-_Anto_. Puhutella patruunaa, sanoi hän.
-
-_Amanda_. Hän tahtoi naida.
-
-_Anto_. Mitä neiti sanoo! Niin kun tarkemmin muistelen oli hän sangen
-naimattoman näköinen.
-
-_Amanda_. Hän on siis saanut meistä selvää.
-
-_Anto_. Kaiketi, koska hän oli täällä... muuten niin hän oli hieno
-mies. Hän antoi minulle markan ja sitten toisen lisää... ja sitten hän
-jäi vielä markan velkaa.
-
-_Amanda_. Sen saat hääpäivänämme.
-
-_Anto_. Kiitoksia vaan... mutta sitä saan kai odottaa, sillä patruuna
-ei näy olevan mieltynyt naimiskauppoihin.
-
-_Amanda_. Oo, hän on myöntyvä, kun saa nähdä minun Teodorini.
-
-_Anto_. Jassoo... vai on hänen nimensä Teodor?
-
-_Amanda_. Kuinka onkaan isä tuleva iloiseksi, kun hän huomenna palajaa.
-
-_Anto_. Niin, neitiseni, toivokaamme niin. (Eriks.) Voi neiti parka,
-kuinka hän on voinut hurmaantua tuonlaiseen tolvanaan!
-
-_Amanda_. Mitä sinä sanot, Anto?
-
-_Anto_. Enhän minä mitiä, ei niin mitiä.
-
-_Amanda_. Vaan miks'ei hän viipynyt kauemmin, ja odottanut isää?
-
-_Anto_. Niin, miks'ei hän tehnyt niin? Siinäpä se kysymys juuri onkin.
-
-
-10 kohtaus.
-
-    Andersson. Anto. Amanda.
-
-_Andersson_ (vasemmalta). Ei näkynyt, ei edes kärpästäkään.
-
-_Anto_. Eikö patruuna saanut selvää kissasta?
-
-_Andersson_. Ei, aivan mahdotonta... Minä olen nuuskinut kaikkialla...
-sohinut hiilihangolla sängyn alle ja söhrinyt pöytien ja tuolien
-alle... vaan ei mitään näkynyt.
-
-_Amanda_. Mitä sinä nyt sitten aiot tehdä, isä?
-
-_Andersson_. Menen levolle, lapseni, ja samoin voitte tekin tehdä.
-
-_Amanda_. Uskallatteko nukkua yksin, isä?
-
-_Andersson_. Uskallanko!? Mikä sana se on? Olenko minä koskaan
-osottanut arkuutta? Kas niin, mene nyt levolle, lapseni. (Suutelee
-häntä otsalle.) Ja sinä myöskin, Anto. Toivotan hyvää yötä teille
-molemmille.
-
-_Amanda_. Nuku makeasti, isä, jotta sinä aamulla herätessäsi olisit
-paraimmalla tuulellasi... Tiedätkö, minulla on erityiset syyni toivoa
-sitä.
-
-_Andersson_. Syysi... mitä syytä? Annappas kuulua.
-
-_Amanda_ (mennessään oikealle). Niin, arvaa jos voit... Hyvää yötä,
-isä.
-
-_Anto_ (seuraa häntä). Niin... Hyvää yötä, patruuna.
-
-
-11 kohtaus.
-
-    Teodor. Andersson.
-
-_Andersson_ (sulkee oven heidän jälkeensä). Kas niin. Olisipa hauskaa
-nähdä ken uskaltaa häiritä minun yörauhaani. Varmuuden vuoksi olen
-ladannut kaikki pistoolini ja pannut ne yöpöydälleni. Pieninkin
-narahdus, niin... piff, paff, paukahtaa. (Menee vasemmalle päin.)
-Hohhoo, miten hyvältä maistunevatkaan oikein luihin asti tuntuvat
-kuorsaukset! (Ovessa hän kohtaa Teodorin, jolla on pistooli kädessä ja
-saapas ainoastaan toisessa jalassa.)
-
-_Teodor_ (pelottavalla äänellä). Takaisin... Andersson!
-
-_Andersson_ (peräytyen). Voi kauhistusten kauhistusta, rosvo!
-
-_Teodor_. Niin, rosvo, joka on tullut aina Espanjasta asti nähdäkseen
-sinun kallisarvoisia rahakokoelmiasi ja sitten...
-
-_Andersson_. Ja sitten?...
-
-_Teodor_.. Nähdä sinun kuolevan.
-
-_Andersson_ (masentuneena). Kuolevan!
-
-_Teodor_. Mitä on sinulla taskussasi? Vastaa!
-
-_Andersson_. Saapas.
-
-_Teodor_. Ja kuka on sen saappaan omistaja?
-
-_Andersson_. Minä, herra ryöväri, minä.
-
-_Teodor_. Älä valehtele sinä harmaahapsinen vanhus... tässä näet parin.
-(Näyttäen jalkaansa.)
-
-_Andersson_ (koettaen lähetä oikeata ovea). Tämä on kauheata!
-
-_Teodor_. Seis!! jos henkesi on sulle rakas! (Tähtää häntä pistoolilla.)
-
-_Andersson_. Kyllä, sitä se kyllä on. Pankaa vaan pois tuo hirvittävä
-ase... se voi laueta.
-
-_Teodor_. Sinä olet pelkuri, sinä olet raukka, Andersson.
-
-_Andersson_ (eriks.) Hän heittää jo pois arvonimetkin... hän kutsuu
-minua sinuksi.
-
-_Teodor_. Anna saapas tänne!
-
-_Andersson_ (antaa hänelle saappaan). Niin, mielelläni, herra ryöväri.
-Se on aivan liian pieni minulle.
-
-_Teodor_. Niin; sinulla on suuret jalat, oikein elefantin jalat... ja
-siinä sen lorun loppu. (Panee pistoolin pöydälle, ja vetää saappaan
-jalkaansa.)
-
-_Andersson_ (tuskastuneena, vaan päättävästi). Lorun loppu!
-
-_Teodor_. Kas niin, nyt seisomme selvillä.
-
-_Andersson_. No Jumalan kiitos!
-
-_Teodor_ (ottaa pistolin jälleen). Ja parasta mitä voisin olisi, että
-muitta mutkitta ampuisin kuulan kallosi läpi.
-
-_Andersson_ (heittäytyen polvilleen). Armoa, jalo ryöväri! Armoa!
-
-_Teodor_ (purskahtaen nauruun). Ha, ha, ha, mainiota, ukko Andersson!
-Hyvä! Ooh, tämä on jo liian hassua! Ha, ha, ha!
-
-_Andersson_ (nousee ylös). Te nauratte herrani... uskallanko selittää
-tämän naurun edukseni?
-
-_Teodor_. Niin... en voi kieltää, että nauran Teille... Ha, ha!
-
-_Andersson_ (eriks.) Hän näkyy olevan lystikäs velikulta. Hän ei kutsu
-minua enää sinuksi. Minun täytyy näyttää rohkeammalta. (Koettaa
-sydämellisesti nauraa.) Ha, ha, ha!
-
-_Teodor_ (nauraa täyttä kurkkua). Ha, ha, ha, ha!
-
-_Andersson_ (kuten ennen). Tämä on hirmuinen asema! Hahaha!
-
-_Teodor_. Luulen, että Te nauratte, Andersson?
-
-_Andersson_ (eriks.). Mitä hän tarkoittaa? (Ääneen.) Niin, tunnen
-itseni vähän niinkuin virkeämpänä.
-
-_Teodor_. Sitä ei Teidän tule tehdä, ei totta tosiaan.
-
-_Andersson_ (eriks.). Kas niin, piru vieköön! (Ääneen.) Te olette
-oikeassa, aivan oikeassa. Ho, ho!
-
-_Teodor_. Huokaatteko?
-
-_Andersson_. Ja... a... a... ellette sitä pahaksi pane, niin...
-tosiaankin...
-
-_Teodor_. Kuulkaa, herrani. Huokaus ei ole mikään hyvä merkki. Jos Te
-olette väsynyt seuraani, niin olkaa niin hyvä ja sanokaa vaan...
-
-_Andersson_. En suinkaan, herra... Kuinka Te sen voitte uskoa.
-Päinvastoin on tämä sangen hupaista tuttavuutta.
-
-_Teodor_. Te olette aivan liian kohtelias. Ha, ha ha!
-
-_Andersson_ (eriks.) Nyt hän nauraa taas. Huu, on tämäkin yö!
-
-_Teodor_. No, koska niin tahdotte, niin kyllä minä jään luoksenne.
-
-_Andersson_. Olen suuresti kiitollinen. (Eriks.) Kunpa vaan saisin
-poliisin tänne!
-
-_Teodor_. Sallitte kai minun ottaa tuolin? (Ottaa tuolin ja käy pöydän
-luo istumaan.) Olkaa niin hyvä ja istukaa sohvalle. (Panee pistoolin
-pöydälle.) Tiedättekö, minä alan oikein pitää Teistä, me viihtyisimme
-varmaan hyvin yhdessä.
-
-_Andersson_ (eriks.). Hän tekee pilkkaa minusta keskellä yötä...
-
-_Teodor_. No miksi Te niin tarkkaan katsotte pistoolia? Voin vakuuttaa
-Teille, että se on ladattu. (Tarttuu siihen.)
-
-_Andersson_. Älkää! Sen minä mahdan tietää, koska itse olen sen
-ladannut (eriks.) kaikessa tyhmyydessäni...
-
-_Teodor_. Niin, se on totta... Mutta kesken kaikkea, Teissähän on vähän
-viatonta kiihkoa, herra Andersson.
-
-_Andersson_ (eriks.). Mitä hän tarkoittaa?
-
-_Teodor_. Te kokoilette muinaisrahoja... eikö totta?
-
-_Andersson_ (eriks.). No, nyt siinä ollaan! (Ääneen) Oi, herrani, ei
-kannata puhua... Se on aivan mitätön ja vähäarvoinen.
-
-_Teodor_. Sitä parempi... Teistä on siis yhdentekevää, jos sen
-menetätte?
-
-_Andersson_. Ei millään muotoa... Te käsitätte minut aivan väärin.
-Minulle se on tosiaankin suuresta arvosta... se on hedelmä monien
-vuosien säästöistä, vaivoista, valvomisista... mutta jonkun toisen
-kädessä se ei olisi monenkaan pennin arvoinen.
-
-_Teodor_. Soo. Te luulette niin.
-
-_Andersson_. Minä_ tiedän_ sen, vaan kuten sanottu, minulle on minun
-pieni kokoelmani rakas, rakas kuin oma lapseni.
-
-_Teodor_ (vilkkaasti). Lapsenne... onko Teillä sellaisia, herra
-Andersson?
-
-_Andersson_. Yksi ainoa... yksi tytär... Amanda.
-
-_Teodor_. Amanda... kaunis nimi. Arvattavasti oli vaimo-vainajannekin
-nimi Amanda?
-
-_Andersson_. Ei, herraseni, se ei ollut hänen nimensä.
-
-_Teodor_. Tiedättekö mitä, herra Andersson, minä olen ajatellut
-esittää... tai oikeammin pyytää Teiltä jotakin.
-
-_Andersson_. Todellako! Valitettavasti ovat varani kovia pienet.
-
-_Teodor_. Kas niin, älkää puhuko siitä... Kaksi tiedemiestä, kuten me,
-kaksi muinaisrahojenkerääjää.
-
-_Andersson_ (kauhulla). Mitä! Oletteko muinaisrahojenkerääjä?
-
-_Teodor_. Ojenna minulle kätesi, veli Andersson. Suo minulle se ilo,
-että voin sanoa lapsilleni, kun kerran saan niitä: minä olen puristanut
-Apsalon Pietari Anderssonia kättä, suurimman muinaisrahojenkerääjän
-tällä puolen maailmaa.
-
-_Andersson_ (epätoivoisena). Hän tietää sen!
-
-_Teodor_. Minä tiedän kaikki. Tämä kokoelma, jota Te sanotte pieneksi
-vähäpätöisyydeksi, oi, minulle se on suuri. Se on oleva elämäni ylpeys
-ja tästä ylpeydestä on kiittäminen Teitä, herra Andersson...
-
-_Andersson_. Te ette kai ensinkään tarkoita sitä mitä nyt sanotte...
-
-_Teodor_. Totisesti se on minun tarkoitukseni tai oikeammin... se oli.
-Kuulkaa... Tänä iltana tuumin itsekseni. Teodor von Flabben... niin,
-nähkääs, se on nimeni, sinun tulee käydä tervehtimässä ukko
-Anderssonia.
-
-_Andersson_. Aivan liian kohteliasta, herra... von... Flabben.
-
-_Teodor_. No niin... Nyt olen täällä. Olen antautunut vaaraan, jossa Te
-olisitte voinut leikata minut palasiksi... Te oivallatte niin muodoin,
-että minulla on omat aikomukseni?
-
-_Andersson_. Ah, minä aavistan pahinta.
-
-_Teodor_ (eriks.). Minun tulee jo ukko sääli. (Ääneen.) Niin, minulla
-kyllä oli aikomus esittää Teille, että lahjoittaisitte Teidän
-rahakokoelmanne minulle sulasta ystävyydestä ja kunnioituksen
-osoitteeksi... mutta...
-
-_Andersson_ (kiivaasti). Mutta!
-
-_Teodor_. Kun sain nähdä miten kurjan näköinen Te olitte, tuumin
-itsekseni näin: Teodor, sinä olet aatelismies, ei olisi arvosi mukaista
-musertaa vanhan porvarin sydäntä... anna Anderssonin, tuon vanhan
-rahjuksen, pitää ruostuneet roponsa.
-
-_Andersson_ (ryntää ylös). Mitä minä kuulen! Te olisitte kyllin
-ylevämielinen, kyllin jalo...
-
-_Teodor_ (liikutettuna). Niin se on... Se on tyhmää, mutta se ei ole
-autettavissa... Luoja on antanut minulle aivan liian tunteelleen
-sydämen. Se on minun onnettomuuteni.
-
-_Andersson_. Jalo suur-ryöväri... miten voin kiittää Teitä? Te annatte
-minulle elämäni takaisin... enemmän kuin elämäni...
-
-_Teodor_. Älkää puhuko tuonlaisista pikkuseikoista herra Andersson.
-
-_Andersson_. Kyllä, sillä minun täytyy puhua... Älkää kieltäkö minulta
-iloa saada kiittää Teitä...
-
-_Teodor_. No, antakaa soida sitten! Minä en voi kieltää Teiltä mitään.
-Teidän ulkomuodossanne ja tavoissanne on jotakin, joka muistuttaa minun
-mummovainajaani. Niin, akka kuoli noin kymmenen, kaksitoista vuotta
-sitten.
-
-_Andersson_ (itkien). Minkälainen sydän! Ja se ryövärillä... herra...
-Teodor...
-
-_Teodor_. Sanokaa minua vaan Teodoriksi koreilematta.
-
-_Andersson_ (eriks.). No, olkoon menneeksi näin kahden kesken, mutta
-pahuus tehköön sen muitten kuullen. (Ääneen.) Teodor!
-
-_Teodor_. Apsalon!
-
-_Andersson_. Saanko tarjota sinulle jotakin, Teodor? Minä soitan
-palvelijaa.
-
-_Teodor_ (leikkii pistoolilla). Jätä se tekemättä, Apsalon... muista,
-että nyt on sydänyö.
-
-_Andersson_ (eriks.). Hän on saakelin viekas... hänellä on pistooli...
-
-_Teodor_. Sinun ei tarvitse kutsua ketään tehdäksesi minulle
-palveluksen... todellisen ystävän palveluksen. Tahdotko niin?
-
-_Andersson_. Tietysti minä niin tahdon. Ja miten voin minä palvella
-sinua?
-
-_Teodor_. Anna minulle tyttäresi.
-
-_Andersson_. Mitä?
-
-_Teodor_. Sinun Amandasi.
-
-_Andersson_. Mitä sinä ajattelet, Teodor?
-
-_Teodor_. Minä aion naida, Apsalon.
-
-_Andersson_. Mutta sehän on mahdotonta.
-
-_Teodor_. Mahdotonta... miksi niin?
-
-_Andersson_ (eriks.). Appi ryövärille... ei, se on jo liian hassua!
-(Ääneen.) En suinkaan minä voi pakoittaa tytärtäni ottamaan miehekseen
-henkilöä, jota hän ei tunne... Niin pitkälle ei isällinen valtani
-ulotu...
-
-_Teodor_. Jätä se minun huolekseni. Kaikki menee tietysti myttyyn, jos
-tyttäresi omasta tahdostaan ei ojenna minulle kättään.
-
-_Andersson_. Mutta sehän on mahdotonta, ajattelematonta...
-
-_Teodor_. Taivaan ja maan välillä tapahtuu asioita, joita
-Anderssonilainen filosofia ei pysty käsittämään. Kuulkaahan,
-Andersson... tehkää minulle se ilo, että otatte kynän.
-
-_Andersson_ (ottaa kynän pöydältä). Hyvin mielelläni...
-
-_Teodor_. Istukaa alas ja kirjoittakaa...
-
-_Andersson_ (istuu sohvalle kirjoittamaan. Erikseen). Minusta alkaa jo
-tuntua, että hänellä on päässä vähän vikaa .. En uskalla vastustaa
-häntä. (Ääneen.) Mitä minä kirjoitan?
-
-_Teodor_. Kirjoittakaa: "Minä Apsalon Pietari Andersson"... Onko se
-kirjoitettu?
-
-_Andersson_. On kirjoitettu? (Erikseen.) Mitä tästä mahtanee tulla?
-
-_Teodor_. Jatkakaa sitten: "annan täten tyttäreni Amandan
-aviopuolisoksi herra Teodor von Flabbenille, kuitenkin sillä ehdolla,
-ettei kysymyksessä olevalla Amandalla ole mitään tätä naimiskauppaa
-vastaan." Te näette, että muistan sopimuksemme. (Menee pöydän luo ja
-ottaa paperin.) Kiitos, appiseni.
-
-_Andersson_. Ooh, niin pitkälle emme vielä ole joutuneet! Minun
-tyttäreni ei ole milloinkaan suostuva.
-
-_Teodor_. Sen saamme nähdä! (Ampuu pistoolilla ilmaan.)
-
-_Andersson_. Mitä Te teette?
-
-_Teodor_. Olkaa huoleti, appiseni... minä huomasin kyllä, että Te
-unohditte panna kuulaa pistooliin...
-
-_Andersson_. Tuhat tulimaista! Ja minä kun...
-
-_Teodor_. Joku tulee... kuuletteko?
-
-_Andersson_. Se on minun tyttäreni... Jumalan kiitos!
-
-_Teodor_. Teidän tyttärenne, niin... muistakaa, se on hän joka
-valitsee.
-
-_Andersson_ (eriks.). Kaikeksi onneksi hän ei ole hassu.
-
-_Teodor_. Avatkaa ovi, appi.
-
-_Andersson_ (äkäisesti). Appi! Sitä minä en vielä ole. (Erikseen.)
-Ellei tyttäreni ota häntä, niin kyllä piru hänet perii. (Menee avaamaan
-oikean oven.)
-
-12 kohtaus.
-
-    Edelliset. Anto ja Amanda (tulevat oikealta).
-
-_Amanda_. Isä, isä... mitä on tapahtunut?
-
-_Andersson_. Ei mitään, lapseni, ei mitään. (Osoittaen Teodoria.)
-Näetkö tuon herran?
-
-_Amanda_. Hän!
-
-_Anto_. Tao tolvana!
-
-_Teodor_ (eriks.). Ei suinkaan hän ottane ajatusaikaa.
-
-_Andersson_. No niin, lapseni... minut on pakoitettu... tai
-oikeammin... minä olen luvannut tehdä sinulle kysymyksen, kerrassaan
-naurettavan kysymyksen... se onkin vaan muodon vuoksi...
-
-_Amanda_. Mitä sitten, isä?
-
-_Andersson_ (nauraen). Ja... a... a... se on jo liian naurettavaa...
-vaan minä olen luvannut tuolle herralle kysyä sinulta, josko sinä...
-
-_Amanda_. Josko minä?...
-
-_Andersson_ (kuten ennen). Josko sinä tahdot mennä naimisiin hänen
-kanssaan.
-
-_Amanda_. Kuulenko minä oikein?
-
-_Andersson_ (hiljaa Teodorille). Siinä sen kuulitte. Antakaa minulle
-paperi takaisin. (Ääneen.) Niin, kyllä sinä todellakin kuulit oikein.
-Ha, ha, ha!
-
-_Amanda_. Kyllä, isä, sitä minä kyllä tahdon.
-
-_Teodor_ (hiljaa Anderssonille). Mitä minä sanoin. (Ääneen.) Oi,
-neitiseni! Jos Te tietäisitte...
-
-_Andersson_. Oletko sinä järjetön? Otatko sinä hänet varkaan
-mieheksesi.
-
-_Teodor_ (hiljaa Anderssonille). Hiljaa kaikin mokomin, appiseni. Te
-arvattavasti ette tahdo, että koko kaupunki puhuisi siitä, miten Te
-olette saanut vävypojan...
-
-_Andersson_ (vimmastuneena). Se ei liikuta minua! Minä olen näyttävä
-kuka te olette, minä olen...
-
-_Teodor_ (kuten ennen). Te pääsette maksamasta äidinperinnön...
-
-_Andersson_. Mitä? Kuinka Te tiedätte?...
-
-_Teodor_. Minähän olin kaapissa, appiseni...
-
-_Andersson_. Mahdotonta; minä itse tarkastin...
-
-_Teodor_. Niin, silloin niin... silloin minä makasin Teidän
-sängyssänne, appiseni...
-
-_Andersson_. Sängyssä... Minä etsin vaan sängyn _alta_, minä. Minua on
-puijattu.
-
-_Teodor_. Kunhan vaan ette puhu siitä, niin ei se mitään tee.
-
-_Andersson_ (eriks.). Oi että minun täytyy olla siihen pakoitettu!
-(Teodorille). Te lupaatte siis antaa äidinperinnön...
-
-_Teodor_. Olla maksamatta, niin... Teidän kuolemaanne asti, appiseni...
-sen minä lupaan.
-
-_Andersson_ (eriks.). Oh, minä sen kostan... minä elän
-ijankaikkisesti... sen minä teen. (Amandalle.) Kuuleppas, tyttöni,
-oletko sinä aivan varma siitä, että sinä tahdot tuon miehen
-aviopuolisoksesi?
-
-_Amanda_. Kyllä, isä, varma olen.
-
-_Andersson_. No, pidä sitten hyvänäsi. Piru ymmärtäköön nais-väkeä!
-(Antolle.) Käsitätkö sinä tätä, Anto?
-
-_Anto_ (ravistaen päätään). Kovin vähän, patruuna.
-
-(Esirippu alas.)
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Rauhaton yö, by Isidor Lundström
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUHATON YÖ ***
-
-***** This file should be named 50288-8.txt or 50288-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/2/8/50288/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50288-8.zip b/old/50288-8.zip
deleted file mode 100644
index 4bbade7..0000000
--- a/old/50288-8.zip
+++ /dev/null