NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5261 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..be489d5
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50262 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50262)
diff --git a/old/50262-8.txt b/old/50262-8.txt
deleted file mode 100644
index da97fb3..0000000
--- a/old/50262-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5261 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Ferragus eli Salaliittolaisten päällikkö, by 
-Honoré de Balzac
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Ferragus eli Salaliittolaisten päällikkö
-
-Author: Honoré de Balzac
-
-Translator: Volmari Raitio
-
-Release Date: October 20, 2015 [EBook #50262]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FERRAGUS ***
-
-
-
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-FERRAGUS ELI SALALIITTOLAISTEN PÄÄLLIKKÖ
-
-Kirj.
-
-Honoré de Balzac
-
-
-Ranskankielestä suomensi Volmari Raitio
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1915.
-
-
-
-
-
-
-Pariisissa on muutamia katuja, joilla on aivan yhtä paha maine kuin
-häpeän tahraamalla ihmiselläkin voi olla; siellä on hienoja katuja,
-on tavallisia kunniallisia katuja, sitten nuoria katuja, joiden
-moraalisesta arvosta yleisö ei ole vielä muodostanut mielipidettänsä;
-lisäksi murhamiesten katuja, katuja vanhempia kuin vanhimmatkaan
-leskirouvat, arvokkaita katuja, aina puhtaita katuja, aina likaisia
-katuja, käsityöläisten, työmiesten ja kauppiaiden katuja. Lyhyesti
-sanottuna Pariisin kaduilla on ihmisominaisuuksia, ne synnyttävät
-meissä ulkomuodollaan määrättyjä ajatuksia, joita emme voi
-mielestämme poistaa. On katuja, jotka tarjoavat niin huonoa seuraa,
-ettette niiden varsilla tahtoisi asua, yhtähyvin kuin sellaisia,
-jonne te mielellänne asettuisitte. Muutamat kadut, kuten esimerkiksi
-Montmartre, ovat alkupäästään kauniita, mutta kapenevat sitten
-loppua kohden kuin kalan pursto. La Paix-katu on leveä ja suuri,
-mutta se ei herätä ainoatakaan niistä miellyttävistä ja jaloista
-ajatuksista, jotka Royale-kadulla yllättävät herkkävärähteisen
-sielun, ja siltä puuttuu ilmeisesti se majesteetillisuus, mikä
-hallitsee Vendome-aukeaa. Jos tunnette hermostuttavaa alakuloisuutta
-kävellessänne Saint-Louis-saaren kaduilla, niin syyttäkää siitä
-niiden yksinäisyyttä, rakennusten synkkää ulkonäköä ja tyhjiä
-suuria palatseja. Tämä saari on Pariisin Venetsia. Pörssi-tori
-on täynnä puheensorinaa, kiirettä, kunniattomuutta; se ei ole
-kaunis muulloin kuin kuutamossa kahden aikaan aamulla. Päivällä
-se on osa Pariisia; yöllä se on kuin unelma Kreikanmaasta. Ja
-Traversière-Saint-Honoré- katu -- eikö se ole häpeällinen? Siellä
-on kaksi-ikkunaisia rakennuspahasia, joihin on kasattu kerros
-kerroksen päälle paheita, rikoksia ja kurjuutta. Ahtailla, pohjoiseen
-suuntautuvilla kaduilla, jonne aurinko paistaa korkeintaan kolme
-tai neljä kertaa vuodessa, kävelevät murhaajat rankaisemattomina.
-Meidän aikamme oikeus ei puutu asiaan; mutta ennen muinoin olisi ylin
-tuomioistuin varmaankin kutsunut poliisiupseerin saamaan moitetta
-näistä asioista, ja ainakin se olisi määrännyt ehkäiseviä asetuksia
-kadun johdosta. Lisäksi vielä on herra Benoiston de Châteauneuf
-osoittanut, että kuolevaisuus näillä kaduilla on kaksin verroin
-suurempi kuin muilla. Toistaaksemme esimerkin avulla lyhyesti nämä
-ajatukset, eikö Fromenteau-katu ole kerta kaikkiaan murhien ja
-paheellisen elämän tyyssija? Epäilemättä ne tutkijat, ajattelijat,
-runoilijat ja elostelijat, jotka kuljeskellessaan Pariisissa osaavat
-koota sen muurien sisäpuolella joka hetki kuohuvaa huikentelevien
-nautintojen runsautta, samoinkuin ne, joille Pariisi on herkullisin
-ihmeilmiöistä, ymmärtävät näitä huomioita, jotka ulkopuolella
-Pariisia ovat käsittämättömiä. Tuossa se on kuin kaunis neito,
-tuossa kuin vanha, köyhä nainen, tuossa aivan uutukainen kuin vasta
-leimattu raha, tuossa taas komea kuin muotinainen. Pariisilla on
-todellinen jättiläisen hahmo. Sen ullakkokamarit muodostavat pään,
-joka on täynnä tietoa ja nerokkuutta; sen ensimäiset kerrokset
-ovat onnellisia vatsoja; sen myymälät todellisia jalkoja: täältä
-ne lähtevät kaikki kävelijät, kaikki liikeasioitsijat. Miten
-alati toimeliasta elämää viettääkään tämä jättiläinen! Tuskin on
-viimeisten tanssiaisista vyöryvien ajopelien täry häipynyt sen
-sydämestä, niin se jo liikuttelee käsivarsiaan laitakaupungilla
-ja hitaasti pudistelee itseänsä. Kaikki portit haukottelevat
-ja kääntyvät saranoissaan kuin suuren ravun tuntosarvet, joita
-kolmekymmentätuhatta miestä tai naista näkymättömästi ohjaa. Kukin
-näistä ihmisistä asuu kuuden jalan suuruisessa neliössä, ja tämä
-ala sisältää keittiön, työhuoneen, vuoteen, lapsia ja puutarhan.
-Siellä ei näe selvästi ja kuitenkin pitäisi kaikki nähdä. Natisten
-levenevät nivelliikunnot huomaamatta yhä laajemmalle, katu puhuu.
-Keskipäivällä kaikki elää, uuninpiiput savuavat, hirviö syö: sitten
-se mylvii ja sen tuhannet käpälät liikkuvat. Kaunis näky! Mutta
-oi Pariisi! Kukapa ei ole ihmetellyt sinun varjokkaita teitäsi,
-sinun valokäytäviäsi, sinun syviä, hiljaisia umpikujiasi; kuka ei
-ole kuullut sinun humuasi kahdentoista ja kahden välillä yöllä,
-ei tuntenut sinun todellista runouttasi, sinun kummallisuuksiasi
-ja jyrkkiä vastakohtiasi! Pariisissa on pieni joukko kaupungin
-ihailijoita, väkeä, joka ei koskaan kulje ummessa silmin; he
-maistelevat kaupunkiansa ja tuntevat sen piirteet niin hyvin, että
-näkevät niissä jok'ainoan syylän, näppylän ja punoituksen. Toisille
-Pariisi on aina sama ihmeotus, suunnaton kokoomus liikuntoja,
-koneita ja ajatuksia, sadantuhannen romaanin kaupunki, maailman
-pää. Tällaisista Pariisi on joko surullinen tai iloinen, ruma tai
-kaunis, elävä tai kuollut; mutta noista toisista se on elävä olento.
-Jokainen ihminen, jokainen talon osa on heistä tilkku tämän suuren
-hempukan huokoista vaatetta, ja he tuntevat täydelleen hänen päänsä,
-sydämensä ja haaveelliset tapansa. Nämä ovat myöskin Pariisin
-rakastajia. He kohottavat nenäänsä määrätyllä kohdalla katua varmoina
-siitä, että tapaavat jonkun kellotaulun; he sanovat ystävälle,
-jonka tupakkamassi on tyhjä: "Mene sitä ja sitä tietä, siellä on
-tupakkakauppa vasemmalla erään leipurin lähellä, sen, jolla on sievä
-vaimo." Kulkea ympäri Pariisia on näille runoilijoille kallisarvoista
-ylellisyyttä. Miksikäs ei voisi tuhlata joitakin hetkiä niihin
-näytelmiin, onnettomuuksiin, kuviin ja värikkäisiin tapahtumiin,
-jotka yllättävät teidät keskellä tätä kaupunkien eloisaa,
-ilmoituksilla vaatetettua kuningatarta. Eikä sillä kuitenkaan ole
-edes yhtä omaa nurkkaa, niin suuresti se suosii ranskalaisten
-paheita. Kukapa olisi aamulla lähtenyt asunnostaan matkalle Pariisin
-äärimmäisiin kolkkiin voimatta kuitenkaan päivällisen aikaan olla
-poissa keskikaupungilta? Tällaiset henkilöt tulevat antamaan anteeksi
-tässä kertomuksessa esitetylle kulkuriyritykselle, varsinkin kun
-se saa alkunsa eräästä silminnähtävästi hyödyllisestä ja uudesta
-huomiosta, mikäli joku huomio voi olla uusi. Pariisissa, jossa
-ei oikeastaan mikään ole uutta, ei edes eilispäivänä pystytetty
-kuvapatsaskaan, johon katupoika jo on ennättänyt piirtää nimensä.
-Kuten sanottu, Pariisissa on katuja tai katujen loppuja, samoinkuin
-tiettyjä taloja, jotka ovat tuntemattomia useimmille suuren maailman
-henkilöistä, ja joihin tähän maailmaan kuuluva nainen ei voisi astua
-jalallaankaan aiheuttamatta itsestään mitä loukkaavimpia ajatuksia.
-Jos tämä nainen on rikas, jos hänellä on ajopelit, jos hän käy
-jalkasin tai valepuvussa muutamilla pariisilaisen maan ahtaista
-kujista, saattaa hän kunniallisen naisen maineensa vaaranalaiseksi.
-Mutta jos hän sattumalta on tullut sinne kello yhdeksän illalla,
-niin ne johtopäätökset, jotka joku tarkkaava näkijä voi tästä tehdä,
-tulevat suorastaan hirvittäviksi seuraustensa kautta. Lyhyesti
-sanoen, jos tämä nainen on nuori ja kaunis, jos hän käy sisälle
-johonkin näiden katujen taloista; jos tässä talossa on pitkä, synkkä,
-kostea ja löyhkäävä käytävä; jos käytävän päässä värähtelee lampun
-himmeä valo ja sen loisteessa häämöittävät vanhan luisevasormisen
-akan hirvittävät kasvot: tosiaankin, sanokaamme se nuorten, kauniiden
-naisten menestyksen tähden, tämä nainen on kadotettu. Hän on sen
-tuntemansa miehen vallassa, joka hänet ensimäisenä kohtaa näissä
-Pariisin rämeissä. Mutta Pariisissa on sellainen katu, jossa tämä
-kohtaus voi muodostua peljästyttävän kauheaksi hirmunäytelmäksi,
-näytelmäksi, joka on täynnä verta ja rakkautta, nykyaikaisen
-kirjallisen koulun näytelmäksi. Onnettomuudeksi tätä tosiasiaa, tätä
-draamallisuutta, kuten nykyaikaista draamaakin, vain harvat henkilöt
-tulevat ymmärtämään, ja on todellakin sääli kertoa joku kertomus
-yleisölle, joka ei voi omaksua itselleen kaikkia sen paikallisia
-ansioita. Mutta kukapa voikaan itseänsä imarrella sillä, että olisi
-aina ymmärretty? Me kuolemme kaikki tuntemattomina. Se on naisten ja
-se on myöskin runoilijoiden sana.
-
-Helmikuussa, noin kolmetoista vuotta takaperin, kello puolikahdeksan
-illalla tapahtui Pagevin kadulla eräs seikkailu. Se oli siihen
-aikaan, jolloin täällä kadulla ei ollut ainoatakaan seinää ilman
-rivouksia, Soly kadun kohdalla, joka on ahtain ja epäkäytännöllisin
-kaikista Pariisin kaduista niin hyvin vilkasliikkeisimmältä kuin
-autioimmaltakin kohdaltaan. Sattuman johdosta, jommoisia ei kenenkään
-elämässä esiinny kahta kertaa, kääntyi eräs nuori mies Pagevin
-kadun kulmasta mennäkseen Augustinkadulle oikeata puolta, jossa
-juuri Soly katu on. Täällä tämä nuori mies, joka itse asui Bourbon
-kadulla, tapasi eräässä naisessa, jonka jäljessä hän jonkun matkan
-päässä sangen huolettomasti asteli, heikkoja yhtäläisyyksiä Pariisin
-kauneimman naisen, siveän ja viehättävän olennon kanssa, jota hän
-salaa kiihkeästi rakasti ja rakasti ilman toivoa: tämä nainen oli
-naimisissa. Heti alkoi hänen sydämensä hypähdellä, sietämätön kuumuus
-syntyi hänen sydänalassaan ja levisi kaikkiin suoniin, selkää
-palelti ja hän tunsi väristyksiä päänsä pinnalla. Hän rakasti, hän
-oli nuori, hän tunsi Pariisin. Terävänäköisenä hän ei voinut olla
-huomaamatta kaikkea sitä häpeää, mikä mahdollisesti piili tuon
-korean, nuoren ja kauniin naisen rikoksellisen salavihkaisessa
-kävelyssä. _Hänkö_, tässä saastassa, tähän aikaan! Rakkaus, jota
-nuori mies tunsi tätä naista kohtaan, näytti hyvin ihmeelliseltä,
-sitäkin enemmän, kun hän oli kuninkaallisen kaartin upseeri. Jos hän
-olisi kuulunut jalkaväkeen, olisi asia ollut uskottavampi, mutta
-ratsuväen ylempänä upseerina hän kuului siihen ranskalaisen sotaväen
-luokkaan, joka käyttää valloituksissaan mahdollisimman suurta
-nopeutta ja joka on yhtä turhamielisen tarkka rakkaussuhteissaan
-kuin puvuissaankin. Oli miten oli, tämän upseerin rakkaus oli
-todellista, ja monesta nuoresta sydämestä oli se jotain suurta.
-Hän rakasti tätä naista sentähden, että tämä oli siveellinen, hän
-rakasti tässä naisessa siveyttä, kainoa suloutta ja kunnioitettavaa
-pyhyyttä salaisen rakkautensa kalleimpina aarteina. Tämä nainen
-oli tosiaankin arvokas virittämään eloon tuollaisen platoonisen
-rakkauden, jommoista keskiajan historiassa kohtaa ikäänkuin kukkina
-veristen raunioiden keskellä, arvokas olemaan vaikuttimena kaikkiin
-nuoren miehen toimintoihin; rakkaus yhtä korkea, yhtä puhdas kuin
-taivas sinessään; toivoton rakkaus, johon kiintyy sentähden, että
-se ei koskaan petä; rakkaus, joka ei säästä hillittömiä nautintoja,
-etenkin iässä, jolloin sydän on hehkuva, mielikuvitus kuluttava
-ja jolloin miehen silmät näkevät hyvin selvästi. Pariisissa on
-erikoisia, kummallisia ja selittämättömiä yövaikutelmia. Ainoastaan
-ne, joita huvittaa näiden ilmiöiden tarkkaaminen, tietävät kuinka
-haaveellisia muotoja nainen voi saada iltahämärässä. Milloin
-näyttää hän teistä, kun sattumalta tai tarkoituksella häntä
-seuraatte, hoikalta, milloin, jos hänen sukkansa ovat valkoiset
-ja puhtaat, luulette, että hänen jalkansa ovat sirot ja hienot;
-vartalo, vaikkakin suojahuivin tai turkisvaipan peittämä, häämöttää
-teille nuorteana ja aistillisena, ja lopuksi, jonkun myymälän tai
-katulyhdyn laimea valo heittää tuohon tuntemattomaan pikaisen ja
-melkein aina pettävän valaistuksen, joka kiihdyttää ja sytyttää
-mielikuvituksen ja sinkauttaa sen todellisuuden rajain ulkopuolelle.
-Silloin liikkuvat tunteet, kaikki värittyy ja elävöityy. Nainen
-saa aivan uuden näön; hänen ruumiinsa kaunistuu; hetkittäin hän
-ei enää olekaan nainen, vaan demooni, virvatuli, joka vetää teitä
-polttavalla voimalla aina johonkin säädyllisen näköiseen taloon
-asti, jossa tuo nainen, kunnon porvaritar, peljästyneenä teidän
-uhkaavista askeleistanne tai kaikuvista saappaistanne, sulkee
-porttikäytävän nenänne edessä katsahtamattakaan teihin. Häilähtelevä
-loiste lankesi erään kenkämyymälän ikkunasta ja valaisi äkkiä juuri
-vartalon keskiosan siitä naisesta, joka kävi nuoren miehen edellä.
-Varmasti, ainoastaan _hän_ oli niin pyöreäjäseninen. Hänellä yksin
-oli tuo salaperäinen, kaino käynti, joka tiedottomasti saattaa
-näkyviin mitä ihanimman muotojen kauneuden. Nuohan olivat hänen, tuo
-aamuviitta ja tuo aamuisin käytetty samettihattu; hänen harmaissa
-silkkisukissaan ei näkynyt yhtään ainoata likapilkkua, enempää kuin
-hänen kengissäänkään. Suojahuivi peitti tarkoin yläruumiin; sen alta
-häämöittivät viehättävät ääriviivat. Nuori mies oli tanssiaisissa
-nähnyt hänen valkeat hartiansa; hän tiesi kaikki ne aarteet, joita
-tuo suojahuivi kätki. Tavasta, jolla pariisitar kietoutuu huiviinsa,
-tavasta, jolla hän nostaa jalkaansa kadulla, arvaa hienovainuinen
-mies hänen oudon kulkunsa salaisuuden. Siinä on jotain värisevää,
-jotain kevyttä tuossa naisolennossa ja hänen käynnissään. Hänen
-painonsa näyttää vähentyneen, hän kulkee kulkemistaan tai pikemminkin
-hän kiitää yhtenä viivana kuin tähti, hän lentää hameensa liehuvista
-poimuista ilmenevän ajatuksen siivittämänä. Nuori mies joudutti
-askeleitaan, kulki naisen ohitse ja kääntyi häntä katsomaan... Hs!
-Nainen oli kadonnut erääseen käytävään, jonka tähystysristikolla
-ja kellolla varustettu ovi paukahti ja soi. Nuori mies kääntyi
-takaisin ja näki naisen, vanhan portinvartijattaren ylen kohteliaan
-tervehdyksen saattamana, nousevan ylös mutkaisia portaita, joista
-ensimäiset olivat kirkkaasti valaistuja; ja nousu kävi kevyesti ja
-eloisasti, kuten kärsimättömän naisen tapana on.
-
--- Kärsimätön ja mistä? kysyi nuori mies itseltään ja peräytyi
-painautuakseen kadun toisella puolella olevaa muuriaitausta vastaan.
-
-Ja hän katseli, onneton mies, kaikkia talon kerroksia yhtä
-tarkkaavasti kuin poliisivirkamies, joka etsii salaliittolaista.
-
-Talo oli yksi niitä rakennuksia, joita on tuhansittain Pariisissa,
-ruma, jokapäiväinen, ahdas, väriltään kellertävä, nelikerroksinen
-ja kolmi-ikkunainen. Myymälä ja välikerros kuuluivat suutarille.
-Ensimäisen kerroksen akkunasuojustimet olivat suljetut. Minne tuo
-nainen meni? Nuori mies luuli kuulevansa kellonsoittoa toisesta
-kerroksesta. Todellakin, valo liikkui yhdessä kaksi-ikkunaisessa,
-kirkkaasti valaistussa huoneessa ja kulki äkkiä kolmanteen, joka
-pimeydestä päättäen oli ensimäinen huone, epäilemättä huoneuston sali
-tai ruokasali. Pian kuulti ikkunassa heikko varjo naisen hatusta, ovi
-sulkeutui, ensimäinen huone tuli pimeäksi, sitten kaksi viimeistä
-ikkunaa sai jälleen punertavan värinsä. Tällöin nuori mies kuuli
-huudon: "Pois tieltä!" ja sai töytäyksen hartioihinsa.
-
--- No tehän ette huomaa mitään! sanoi karkea ääni.
-
-Se oli eräs työmies, joka kantoi pitkää hirttä hartioillaan. Ja
-työmies meni menojaan. Kaitselmus oli lähettänyt hänet sanoakseen
-nuorelle miehelle: "Mitäs tämä sinuun kuuluu? Hoida omat asiasi ja
-jätä pariisilaiset rauhaan pikku tehtävineen!"
-
-Nuori mies pani käsivartensa ristiin rinnalleen; sitten kenenkään
-näkemättä hän antoi raivon kyynelten vapaasti vuotaa poskiansa
-pitkin. Lopulta varjojen leikki kahdessa valaistussa ikkunassa
-teki hänelle pahaa, hän katsahti sattumalta ylöspäin pitkin
-Vieux-Augustins katua ja näki vuokra-ajurin, joka oli pysähtynyt
-seinän vierustalle paikkaan, jossa ei ollut talon portti eikä
-myymälän valoa.
-
-Onko se hän vai eikö? Rakastajalle oli tässä kysymyksessä elämä tai
-kuolema. Ja tämä rakastaja odotti. Hän pysyi paikoillaan kokonaisen
-kahdenkymmenen minuutin vuosisadan. Sen kuluttua nainen laskeutui
-alas, ja hän tunsi silloin, että tuo tuntematon oli se, jota hän
-salaa rakasti. Kuitenkin hän tahtoi vielä epäillä. Nainen meni ajurin
-luo ja nousi vaunuihin.
-
--- Talo on pysyvä paikallaan, minähän voin aina tutkia sitä, sanoi
-itsekseen tuo nuori mies, joka juosten seurasi ajoneuvoja saadakseen
-viimeisetkin epäilyksensä häviämään, ja pian hän niistä pääsikin.
-
-Ajuri pysähtyi Richelieu-kadulla erään korukaupan edustalle lähellä
-Ménars katua. Nainen astui vaunuista, meni sisälle myymälään,
-lähetti ajurille maksun ja tuli ulos valittuaan joukon marabouts
-nimisiä jättiläishaikaran sulkia. Marabouts sulkia hänen tummaa
-tukkaansa varten! Hän oli lähentänyt niitä päähänsä nähdäkseen kuinka
-ne sopivat. Upseeri luuli kuulevansa keskustelun tämän naisen ja
-myyjättärien välillä.
-
--- Armollinen rouva, ei mikään sovi paremmin tummille hiuksille.
-Tummatukkaisilla on piirteissään jotain liian täsmällistä ja
-Marabouts sulat antavat heille juuri sen pehmeyden, mikä heiltä
-puuttuu. Herttuatar de Langeais sanoo, että nämä antavat naiselle
-jotain epämääräistä, ossianilaista ja jotain hyvin säädyllistä ja
-sopivaa.
-
--- Hyvä. Lähettäkää ne minulle heti.
-
-Sitten tuo nainen kääntyi reippaasti Ménars kadulle ja meni kotiinsa.
-Kun sen rakennuksen portti, jossa hän asui, oli sulkeutunut, käveli
-nuori rakastaja kaiken toivonsa ja, mikä pahempi, kalleimman uskonsa
-menettäneenä kuin juopunut pitkin Pariisia ja löysi pian itsensä
-kotoaan tietämättä miten oli sinne tullut.
-
-Hän heittäytyi nojatuoliin, asetti jalkansa uuninristikolle
-ja jäi istumaan kumarruksiin, pää käsien välissä, kuivaten ja
-oikeinpa polttaen märkiä saappaitansa. Hetki oli yksi noita
-ihmiselämän kauheita hetkiä, jolloin luonne muodostuu ja jolloin
-mitä parhaimmankin ihmisen elämänsuunta riippuu hänen ensimäisen
-toimintansa hyvyydestä tai pahuudesta. Kaitselmus tai sattuma, kummin
-tahdotte?
-
-Tämä nuori mies kuului hyvään perheeseen, joka ei kuitenkaan ollut
-kovin vanhaa sukua; mutta vanhoja sukuja on niin vähän tänäpäivänä,
-että kaikki nuoret aateliset ovat vastaansanomatta vanhoja. Hänen
-esi-isänsä oli ostanut neuvosherran viran Pariisin parlamentissa
-ja tullut sitten sen presidentiksi. Hänen poikansa, vaikkakin
-olivat kaikki hyvissä varoissa, astuivat virkoihin ja pääsivät
-suhteittensa avulla hoviin. Vallankumous oli järkyttänyt tätä
-perhettä, mutta siitä oli jäänyt jälelle vanha, sitkeäluontoinen
-leskirouva, joka ei ollut tahtonut muuttaa pois maasta ja joka,
-oltuaan vangittuna, kuolemalla uhattuna ja sitten 9 p:nä thermidoria
-pelastettuna, sai takaisin omaisuutensa. Soveliaana aikana 1804
-vuoden tienoilla palautti hän luokseen pojanpoikansa Auguste de
-Maulincourin, ainoan Carbonnon de Maulincourin jälkeläisen, ja
-kasvatti hänet kolminkertaisella huolella, äitinä, aatelisnaisena
-ja sitkeäluontoisena leskirouvana. Kun sitten restauratsionin aika
-tuli, astui tämä nuori mies, silloin kahdeksantoista vuoden ikäisenä,
-muskettisoturien rykmenttiin, seurasi prinssejä Gent'iin, tuli
-henkivartiokaartin upseeriksi, palveli linjaväessä ja kutsuttiin
-sitten kuninkaankaartiin, jossa hän nyt kaksikymmentäkolmevuotiaana
-oli ratsuväkijoukon päällikkönä -- mainio paikka, josta hän sai
-kiittää isoäitiään, joka iästään huolimatta tunsi hyvin maailman.
-Tämä kaksinainen elämäkerta on, muunnoksia lukuunottamatta, lyhyt
-yleis- ja yksityishistoriallinen silmäys kaikkiin niihin perheisiin,
-jotka muuttivat maasta, joilla oli velkoja ja omaisuutta, leskirouvia
-ja elämäntaitoa. Paronitar de Maulincourilla oli ystävänä vanha
-tuomioherra de Pamiers, Maltan ritariston entinen suurmestari. Tämä
-oli yksi niitä ikuisia ystävyyssuhteita, joita kuusikymmeniällä
-solmitaan ja joita ei mikään voi repiä rikki, sillä näiden
-suhteiden pohjalla on aina ihmissydämen salaisuuksia, ihmeteltäviä
-esiinpengottaessa, silloin kun siihen on aikaa, mutta mauttomia
-jos yritetään selvittää niitä parillakymmenellä rivillä. Niistä
-voisi kirjoittaa neliniteisen teoksen ehkäpä yhtä huvittavan kuin
-"Killerinen tuomiorovasti", joka on niitä teoksia, joista nuoret
-puhuvat ja lausuvat arvostelujaan niitä edes lukematta. Auguste de
-Maulincourilla oli siis isoäitinsä ja tuomioherran kautta paikkansa
-vanhan aateliston kaupunginosassa faubourg Saint-Germainissä, ja
-suvun kaksi vuosisataa riitti antamaan hänelle samat mielipiteet
-ja ylpeän ryhdin, kuin niillä oli, jotka väittivät polveutuvansa
-Ranskan valtakunnan perustajasta Klodovig kuninkaasta. Tämä nuori
-mies, kalpea, pitkä, solakka ja hienonnäköinen, oli muutoin
-tosirohkeuden mies, joka epäröimättä suoritti kaksintaistelunsa, ja
-vaikka hän ei ollut vielä ottanut osaa mihinkään sotataisteluun,
-kantoi hän napinlävessään kunnialegionan ristiä. Se oli nähkääs
-yksi restauratsionin pysyviä virheitä, ehkäpä anteeksiannettavin
-niistä. Tämän ajan nuoriso ei ollut minkään aikakauden nuorisoa: se
-kukoisti keisarikunnan ja maastamuuton muistojen välillä, vanhojen
-hoviperintätietojen ja porvarien tunnollisien yritysten välillä,
-uskonnon ja tanssipukujen välillä, kaksinaisen politiikan välillä,
-Ludvig 18:nnen, joka ei nähnyt muuta kuin oman aikansa, ja Kaarle
-10: nnen, joka näki liiaksi eteenpäin; kaiken lopuksi tämä nuoriso
-oli pakotettu tottelemaan kuninkaan tahtoa, vaikka kuningaskunta
-kävi harhaan. Tätä kaikessa epävarmaa, sokeaa ja selvästinäkevää
-nuoruutta eivät pitäneet minkään arvoisena vanhukset, jotka
-olivat kovin kiihkeitä säilyttämään omissa tutisevissa käsissään
-valtakunnan ohjakset, sillävälin kun yksinvalta olisi voitu pelastaa
-heidän väistymisensä kautta ja päästämällä asioitten johtoon tämän
-nuoren Ranskan, josta vielä tänäpäivänä vanhat doktrinäärit,
-nuo restauratsioniajan vanhaliberaaliseen puolueeseen kuuluvat
-maanpakolaiset tekevät pilkkaa. Auguste de Maulincour oli silloiseen
-nuorisoon piintyneitten aatteiden uhri, seuraavalla tavalla.
-Tuomioherra oli vielä kuusikymmentäseitsemän vuotiaana sangen
-terävä-älyinen mies, paljon nähnyt, paljon kokenut, hyvä kertoja,
-kunnian ja kohteliaisuuden mies, mutta hänellä oli naisista mitä
-parantumattomimmat mielipiteet: hän rakasti heitä ja hän halveksi
-heitä. Naisten kunnia, naisten tunteet -- pelkkää lorua, joutavuuksia
-ja teeskentelyä! Heidän lähellänsä tämä ihmeellinen aatelisherra
-uskoi heihin; hän ei vastustanut heitä koskaan ja antoi heille
-täyden arvon. Mutta ystävien kesken kun tästä oli kysymys, hänellä
-oli periaatteena, että naisten pettämisen, useammalla taholla yhtä
-aikaa rakkausseikkailuihin ryhtymisen tuli olla nuorten miesten
-ainoana tehtävänä, sillä nämä muka menivät harhaan tahtoessaan
-sekottautua muihin valtioasioihin. Tuntuu kiusalliselta ryhtyä
-hahmottelemaan näin vanhentunutta kuvaa. Kaikkiallahan sitä on
-piirretty ja onhan se kirjallisuudessa melkein yhtä usein käytetty
-aihe kuin keisarikauden krenatööri. Mutta tuomioherralla oli de
-Maulincourin kohtaloon vaikutus, johon on välttämättä tutustuttava;
-tuomioherra luki hänelle moraalia omalla tavallaan ja koetti kääntää
-häntä sievisteleväisyyksien suuren vuosisadan oppeihin. Leskirouva,
-hurskas ja hellä nainen, jakautuneena tuomioherransa ja Jumalan
-kesken, oli oikea vienon sulouden esikuva, mutta hänessä oli samalla
-hyvään suuntaan kehittynyttä sitkeämielisyyttä, joka ajan pitkään
-saa voiton kaikesta. Hän tahtoi säilyttää pojanpojalleen elämän
-kauniit harhakuvat ja oli kasvattanut häntä mitä oivallisimpien
-periaatteiden mukaan; leskirouva antoi hänelle kaiken hienoutensa
-ja teki hänestä aran, avuttoman näköisen ihmisen. Tämän pojan
-tunteellisuus säilyi puhtaana eikä suuntautunut ollenkaan ulospäin,
-ja hän pysyi niin kainona ja niin arkana, että hän loukkautui
-herkästi teoista ja lausunnoista, joihin muut ihmiset eivät
-kiinnittäneet mitään huomiota. Häveten herkkämielisyyttään nuori
-mies teeskenteli varmuutta ja kärsi hiljaisuudessa; hän teki muiden
-kanssa pilkkaa asioista, joita hän yksin ollen ihaili. Sitäpaitsi
-hän, tuo vienon alakuloisuuden ja henkevän rakkauden mies, pettyi,
-kun hän, seuratessaan kohtalon hyvin tavallista oikkua, kohtasi
-ensimäisen rakkautensa esineessä naisen, joka olisi saattanut kauhun
-valtaan jonkun saksalaisen tunnevetistelijän. Nuori mies epäili
-itseään, tuli uneksujaksi ja kantoi murheista mieltä valitellen,
-ettei häntä ymmärretty. Kuta vaikeampi jokin asia on saavuttaa,
-sitä voimakkaammin me sitä himoitsemme, ja niinpä hän jatkoi
-niiden naisten jumaloimista, joilla on älykäs hellyys ja kissan
-liehakoitseva hempeys, ominaisuuksia, joiden salaisuuden he yksin
-tietävät ja joita he ehkä tahtovat pitää yksityisoikeutenaan. Totta
-puhuen, vaikka naiset aina valittavat, että miehet rakastavat heitä
-huonolla tavalla, he eivät kuitenkaan ollenkaan mielly sellaisiin,
-joiden sielu on puoleksi naisellinen. Koko heidän ylemmyytensä
-ilmenee uskotteluna, että miehet ovat heitä alempana rakkaudessa;
-myöskin jättävät he hyvin kernaasti rakastajan, silloinkun tämä
-on saanut tarpeeksi kokemusta riistääkseen heiltä pelontunteet,
-joilla he tahtovat kaunistaa itseänsä, nuo väärän mustasukkaisuuden
-nautinnolliset myrskyt, nuo pettyneen toivon epäilykset, nuo
-turhat odotukset, sanalla sanoen koko tuon heidän surkuteltavien
-naiskurjuuksiensa valikoiman; Grandissonit [henkilöitä englantil.
-kirjailijan Richardson'in romaaneissa. Suom. muist.] ovat heille
-kauhistus. Mikä on enempi heidän luontonsa vastaista kuin tyyni
-ja täydellinen rakkaus? He tahtovat mielenliikutuksia ja hyvyys
-ilman rajuilmaa ei ole heille ollenkaan hyvyyttä. Naissielut, jotka
-ovat kylliksi voimakkaat rakastaakseen loppumattomasti, kuuluvat
-enkelimäisiin poikkeuksiin ja ovat naisten joukossa samaa kuin
-mitä nerot miesten joukossa. Suuret intohimot ovat harvinaisia,
-kuten suurtyötkin. Ulkopuolella tätä rakkautta ei ole muuta kuin
-sovitelmia, ohimeneviä kiihotuksia, halveksittavia, kuten kaikki,
-mikä on pientä.
-
-Salaisten sydänsurujensa aikana, etsiessään naista, joka olisi
-häntä ymmärtänyt -- etsintä, mikä sivumennen sanottuna on meidän
-aikakautemme rakastavien suuri hulluus -- kohtasi Auguste
-maailmassa, joka oli kaikkein kauimpana hänen omastaan, rahamaailman
-toisarvoisessa piirissä, jossa pankkikeinottelulla on suurin arvo,
-täydellisen olennon, yhden niitä naisia, joissa on jotain sanoin
-selittämättömän puhdasta ja ylevää ja jotka herättävät niin suurta
-kunnioitusta, että rakkaus tarvitsee kaikki pitkän ystävyyden
-apukeinot voidakseen tulla ilmi. Auguste heittäytyi siis kokonaan
-tuon liikuttavimman ja syvimmän intohimon, puhtaasti ihailevan
-rakkauden hurmauksiin. Siihen sisältyi lukemattomia tukahdutettuja
-haluja, intohimon värähtelyjä niin epämääräisiä ja niin syviä, niin
-pakenevia ja niin tuntuvia, ettei tiedä, mihin niitä vertaisi. Ne
-muistuttavat tuoksuja, pilviä, auringonsäteitä, varjoja, kaikkea
-mikä luonnossa hetken loistaa ja sammuu, leimahtaa elämään ja
-kuolee, jättäen sydämeen pitkällisiä liikutuksia. Silloin kun
-sielu on vielä kylliksi nuori ymmärtääkseen melankolian kaukaisia
-toiveita ja kun se löytää naisessa enemmän kuin naisen, onhan se
-suurin onni, mikä miehen osaksi voi tulla, kun hän rakastaa niin
-ylenmäärin, että tuntee enemmän iloa valkean käsineen kosketuksesta,
-hiusten hiipumisesta, lauseesta, silmäyksestä, kuin mitä voi
-kiihkeimmästäkään onnellisen rakkauden omistamisesta tuntea.
-Sitäpaitsi hyljätyt ihmiset, rumat, onnettomat, tuntemattomat
-rakastajat, arkailevat naiset tai miehet, tuntevathan he yksin ne
-aarteet, jotka sisältyvät rakastetun henkilön ääneen. Perusteissaan
-ja alkulähteissään puhjeten itse sielusta saattaa rakkautta hehkuvan
-ilman värinä sydämet niin voimakkaaseen vuorovaikutukseen, välittää
-ajatuksen toisesta toiseen niin selvästi ja niin pettämättömästi,
-että yksi ainoa äänen käänne merkitsee usein ratkaisua. Kuinka
-ylettömään ihastukseen saattaakaan runoilijan sydämen suloisen äänen
-sointuva kaiku! Kuinka monia mielteitä se hänessä herättää! Mikä
-raikkaus siitä vuotaa! Ennenkuin rakkaus näkyy katseesta, ilmenee
-se ensin äänessä. Auguste oli runoilija rakastuneitten tavoin
-(on runoilijoita, jotka tuntevat, ja runoilijoita, jotka antavat
-tunteillensa muodon, edelliset ovat kaikkein onnellisimpia), Auguste
-oli maistanut kaikkia näitä rakkauden runsaita ja hedelmällisiä
-ensi iloja. Hänellä oli hivelevin äänielin, mitä joku heimaileva
-nainen milloinkaan on itselleen toivonut voidakseen pettää mielensä
-mukaan. Hänellä oli tuo hopeainen ääni, joka korvaa viihdyttäen ei
-ole painokas muulle kuin sydämelle, jota se pettää ja liikuttaa, jota
-se hyväilee ja järkyttää. Ja tämä nainen käveli illalla Soly katua
-pitkin lähellä Pagevin katua; ja hänen salavihkainen näyttäytymisensä
-pahamaineisessa talossa särki suurenmoisimman kaikista intohimoista!
-Tuomioherran järkiperäiset mielipiteet viettivät voittojansa.
-
--- Jos hän pettää miestänsä, kostamme me, sanoi Auguste.
-
-Siinä oli vielä rakkautta tuossa "jos" sanassa... Descartesin
-filosofian epäilys on kohteliaisuutta, jolla aina on kunnioitettava
-hyvettä. Kello löi kymmenen. Tällöin muisti paroni de Maulincour,
-että tämän naisen piti mennä tanssiaisiin taloon, johon hänelläkin
-oli pääsy. Paikalla hän pukeutui, läksi ulos, saapui tanssiaisiin ja
-ryhtyi salamielisen näköisenä etsimään _häntä_ saleista. Nähdessään
-Augusten niin toimekkaana sanoi rouva de Nucingen hänelle:
-
--- Te ette näe rouva Jules'iä, sillä hän ei ole vielä saapunut.
-
--- Päivää, rakkaani, lausui eräs ääni.
-
-Auguste ja rouva de Nucingen kääntyivät. Rouva Jules tuli
-valkopukuisena, yksinkertaisena ja hienona, hiuksissaan juuri ne
-marabouts sulat, jotka nuori paroni oli nähnyt hänen valitsevan
-korukaupasta. Tämä rakkauden ääni lävisti Augusten sydämen. Jos
-hän olisi ymmärtänyt hankkia itselleen hitusenkaan oikeutta olla
-mustasukkainen tästä naisesta, olisi hän voinut kivetyttää hänet
-lausumalla sanat: "Soly katu!" Mutta nyt, vieraana ihmisenä, vaikka
-hän olisi tuhat kertaa toistanut nämä sanat rouva Jules'in korvaan,
-olisi tämä hämmästyneenä kysynyt häneltä näiden sanojen tarkoitusta.
-Nuori paroni katseli häntä tyhmistyneenä. Ilkeämielisille ihmisille
-ja niille, jotka kaikesta tekevät pilkkaa, on ehkä suurikin huvi
-tuntea jonkun naisen salaisuus, tietää että hänen puhtautensa on
-valhetta, että hänen tyynen ulkopintansa alla kytee syvä ajatus ja
-että hänen puhtaan otsansa alla piilee joku hämmästyttävä draama.
-Mutta on muutamia sieluja, joita tällainen näkö todellakin masentaa,
-ja paljon sellaisia, jotka sille nauravat, mutta kotonaan, yksin
-omantuntonsa kanssa, kiroovat maailmaa ja halveksivat tällaista
-naista. Näihin kuului Auguste de Maulincour rouva Jules'in
-läsnäollessa. Omituinen asema! Heidän välillänsä ei ollut muuta
-suhdetta kuin se, mikä syntyy maailmassa henkilöiden kesken, jotka
-vaihtavat seitsemän tai kahdeksan kertaa talvessa jonkun sanan, ja
-tässä hän nyt vaati naiselta onneansa, josta tämä oli tietämätön,
-tuomitsi hänet antamatta hänen tietää syytöstä.
-
-Monien nuorten miesten on laita samoin. He menevät kotiinsa
-epätoivoisina siitä, että ovat iäksi särkeneet välinsä salaa
-rakastetun, salaa tuomitun ja halveksitun naisen kanssa. Yksinäisen
-huoneen seinät saavat silloin kuulla outoja yksinpuheluja, sydämen
-pohjalla kuohuu ja tyyntyy myrskyjä ja tapahtuu ihmeteltäviä
-moraalisia kohtauksia, joita kuvatakseen pitäisi olla maalari. Rouva
-Jules kävi istumaan jättäen miehensä tekemään kierrosta salissa.
-Istuuduttuaan näytti hän hiukan vaivautuneelta ja yhtämittaa puhellen
-naapurinsa kanssa hän heitti salavihkaisen silmäyksen mieheensä Jules
-Desmarets'hen, joka oli paroni de Nucingen'in vekselinvälittäjä.
-Seuraavassa kertomus tästä perheestä:
-
-Herra Desmarets'lla oli viisi vuotta ennen naimistansa paikka
-erään vekselinvälittäjän luona. Hänellä ei silloin ollut muuta
-omaisuutta kuin liikeapulaisen laiha palkka. Mutta hän oli niitä
-miehiä, joita vastukset kouluttavat nopeasti ja jotka käyvät suoraan
-eteenpäin sitkeästi kuin hyönteinen pyrkiessään pesäpaikkaansa;
-hän oli niitä lujamielisiä nuoria miehiä, jotka hiljaa vaikenevat
-esteitä kohdatessaan ja joiden pitkämielisyys menee kärsivällisyyden
-huipunkin yli. Vaikka hän olikin nuori, oli hänellä kaikki köyhän
-kansan tasavaltalaishyveet: hän oli raitis, aikaansa säästävä,
-huvituksia vihaava. Hän odotti. Luonto oli muutoin antanut hänelle
-kaikki ne suuret edut, joita kaunis ulkomuoto tuo mukanaan. Hänen
-otsansa oli rauhallinen ja puhdas, hänen kasvojensa juonteet olivat
-tyynet, mutta ilmehikkäät, hänen tapansa yksinkertaiset. Kaikki
-hänessä ilmaisi työteliästä ja altista elämää, tuota korkeata
-persoonallista arvokkuutta, joka vaikuttaa, ja tuota salaista
-sydämen aateluutta, joka säilyy kaikissa olosuhteissa. Hänen
-vaatimattomuutensa herätti kunnioituksen tapaisia tunteita kaikissa,
-jotka hänet tunsivat. Eläen muutoin yksinäisenä keskellä Pariisia,
-hän ei nähnyt maailmaa kuin vilauksittain niinä harvoina hetkinä,
-jotka hän juhlapäivinä vietti isäntänsä salissa. Tässä nuoressa
-miehessä oli hämmästyttävän syviä intohimoja, kuten useimmissa,
-jotka elävät kuin hän; intohimoja liian voimakkaita tuhlautuakseen
-koskaan pikku tapahtumiin. Hänen pienet varansa pakoittivat hänet
-viettämään vaatimatonta elämää, ja hän hillitsi mielikuvituksensa
-suurella työtaakalla. Kun hän oli tullut kalpeaksi numeroiden
-kirjoittamisesta, virkisti hän itseänsä koettamalla hellittämättä
-hankkia itsellensä sitä tietojen kokonaisuutta, mikä nykyään on
-välttämätön jokaiselle, joka tahtoo tulla huomatuksi maailmassa,
-liikeasioissa, asianajotoimissa, politiikassa tai kirjallisuudessa.
-Ainoa kari, joka näiden kaunosielujen tielle kohoaa, on heidän
-oma kunnollisuutensa. Jos he näkevät köyhän tytön, rakastuvat he
-häneen, naivat hänet ja elävät elämäänsä taistellen kurjuuden
-ja rakkauden välillä. Kaikkein kauneinkin kunnianhimo sammuu
-talousmenojen kirjaan. Jules Desmarets ajoi täydelleen tälle
-karille. Eräänä iltana hän näki isäntänsä luona nuoren, harvinaisen
-kauniin naishenkilön. Rakkaudesta osattomat miehet, nuo onnettomat,
-jotka kuluttavat nuoruutensa ihanan ajan pitkällisissä töissä,
-tietävät yksin salaisuuden niihin rajuihin hyökyihin, joita joku
-intohimo nostaa heidän hyljätyissä ja halveksituissa sydämissään.
-He ovat niin varmoja suuresta rakkaudestaan, kaikki heidän voimansa
-keskittyvät niin pikaisesti siihen naiseen, johon he kiintyvät,
-että he hänen läheisyydessään tuntevat hurmaavia tunneväreilyitä
-ilman että tuo nainen itse usein ollenkaan on niistä osallinen.
-Se on imartelevinta kaikista itserakkauden tunteista naiselle,
-joka aavistaa tämän intohimon näennäisen liikkumattomuuden ja
-nämä pyörteet niin syvät, että ne tarvitsevat jonkun verran aikaa
-ilmetäkseen pinnalle. Näillä miesparoilla, jotka elävät erakkoina
-Pariisin sydämessä, on kaikki erakkojen nautinnotkin ja he voivat
-välistä sortua kiusauksiinsa. Mutta useammin tulevat he petetyiksi,
-harhaan viedyiksi ja väärin ymmärretyiksi ja heidän on harvoin
-sallittu poimia suloisia hedelmiä tästä rakkaudesta, joka heille aina
-on kuin taivaasta pudonnut kukkanen. Yksi ainoa vaimonsa hymyily,
-yksi ainoa äänenkäänne riitti sytyttämään Jules Desmarets'ssa
-rajattoman rakkauden. Onneksi tämän salaisen intohimon keskitetty
-tuli ilmeni hyvin yksinkertaisella tavalla sen aiheuttajaa kohtaan.
-Nämä kaksi ihmistä rakastivat toisiansa melkeinpä uskonnollisella
-tavalla. Ilmaistaksemme kaikki yhdellä sanalla, he eivät hävenneet
-ihmisten seurassa ottaa toisiansa kädestä kiinni, kuten kaksi
-lasta, veli ja sisar, jotka tahtovat käydä ihmisjoukon läpi, jossa
-jokainen antaa heille tietä, ihaillen heitä. Tuo nuori nainen oli
-yhdessä sellaisessa surkuteltavassa asemassa, johon itsekkyys
-saattaa muutamat ihmislapset. Hänellä ei ollut säätyä, ja hänen
-nimensä Clémence, samoinkuin hänen ikänsä, olivat julkisen notarion
-merkitsemät. Omaisuutta oli hänellä tuskin mitään. Jules Desmarets
-oli ylen onnellinen kuullessaan näistä onnettomuuksista. Jos Clémence
-olisi kuulunut johonkin hyvin rikkaaseen perheeseen, olisi hän
-epäillyt voivansa saada hänet; mutta Clémence oli köyhä rakkauden
-lapsi, jonkin hirveän aviorikoksellisen intohimon hedelmä, ja niinpä
-he menivät naimisiin. Tästä hetkestä alkoi Jules Desmarets'lle sarja
-onnekkaita tapahtumia. Kaikki kadehtivat häntä ja syyttivät häntä
-jo silloin siitä, ettei hänellä ollut muuta kuin pelkkää onnea,
-ottamatta ollenkaan huomioon hänen hyveitänsä ja hänen rohkeuttansa.
-Muutamia päiviä tyttärensä naimisen jälkeen kehoitti Clémencen äiti,
-joka maailmassa kävi hänen kummistaan, Jules Desmarets'a ostamaan
-vekselinvälittäjän viran, luvaten hankkia hänelle kaiken tarvittavan
-pääoman. Tähän aikaan näillä viroilla oli vielä kohtuullinen
-hinta. Illalla, vieläpä vekselinvälittäjänsä salissa, ehdotti eräs
-rikas kapitalisti tämän rouvan suosituksesta Jules Desmarets'lle
-edullisinta liikeyritystä, mihin yleensä voi ryhtyä, ja antoi
-hänelle niin paljon luottoa kuin hän tarvitsi päästäksensä hyötymään
-etuoikeudestaan. Seuraavana päivänä onnellinen liikeapulainen oli
-ostanut isäntänsä viran. Neljän vuoden kuluttua Jules Desmarets oli
-yksi liikeseuransa rikkaimpia miehiä. Arvossapidettyjä liiketuttavia
-saapui lisäämään niiden lukua, jotka hänen edeltäjänsä oli hänelle
-jättänyt. Hän herätti rajatonta luottamusta, ja hänen oli mahdotonta
-olla huomaamatta siitä tavasta, millä liikeasiat hänelle koituivat,
-jotain salaista anoppinsa vaikutusta tai kaitselmuksen näkymätöntä
-huolenpitoa. Kolmannen vuoden lopulla Clémence kadotti kumminsa.
-Tällöin oli herra Jules'illa -- näin nimitettiin häntä eroitukseksi
-vanhimmasta veljestään, joka toimi notariona Pariisissa -- noin
-kahdensadantuhannen markan vuositulot. Pariisissa ei ollut toista
-esimerkkiä niin suuresta menestyksestä kuin mikä tällä perheellä
-oli. Viiden vuoden kuluessa ei tätä harvinaista rakkautta ollut
-häirinnyt mikään, lukuunottamatta erästä panettelua, josta herra
-Jules sai mitä loistavimman hyvityksen. Yksi hänen entisiä
-tovereitaan luki rouva Julesin ansioksi hänen miehensä menestyksen,
-joka muka oli kalliisti ostettujen ylhäisten suosijoiden avulla
-saatu. Parjaaja sai surmansa kaksintaistelussa. Näiden puolisoiden
-syvä, molemminpuolinen rakkaus, joka säilyi avioliitossakin,
-sai seurapiireissä osakseen mitä suurinta suosiota, vaikkakin
-tällainen suhde oli vastoin useiden naisten mieltä. Tätä onnellista
-avioliittoa kunnioitettiin, jokainen juhli sitä. Herra ja rouva
-Jules'ia rakastettiin todellakin, ehkäpä siksi, ettei ole mitään
-suloisempaa kuin onnellisten ihmisten näkeminen. Mutta he eivät
-koskaan viipyneet kauvan vieraskäynneillään, vaan riistäytyivät
-irti, kärsimättöminä pyrkien, nopealla lennolla pesäänsä aivan kuin
-säikähtynyt kyyhkyspari. Tämä pesä oli muutoin suuri ja kaunis
-rakennus Ménars kadulla. Taiteellinen maku hillitsi siellä tuota
-ylellisyyttä, jota rahamiesten on vanhoista ajoista ollut tapana
-levittää näkyviin. Täällä nämä molemmat puolisot pitivät loistavia
-vieraskutsuja, vaikka hienon maailman velvollisuudet eivät heitä
-ollenkaan miellyttäneet. Kuitenkin Jules alistui tähän tietäen,
-että se oli ennemmin tai myöhemmin perheelle tarpeen; mutta hän ja
-hänen vaimonsa olivat näissä tilaisuuksissa aina kuin kasvihuoneen
-kukat keskellä rajuilmaa. Hyvin ymmärrettävällä hienotunteisuudella
-Jules oli huolellisesti salannut vaimoltaan niinhyvin panettelun
-kuin sen surmatun alkuunpanijan, joka vähällä oli ollut häiritä
-heidän onneansa. Rouva Jules, taiteellisena ja hienoutta rakastavana
-luonteena, piti ylellisyydestä. Huolimatta kaksintaistelun
-peloittavasta opetuksesta kuiskailivat kuitenkin muutamat
-varomattomat naiset toisilleen, että rouva Jules'illa pitäisi olla
-syytä joutua usein hämilleen. Ne kaksikymmentätuhatta markkaa,
-jotka Jules vaimollensa myönsi hänen pukuihinsa ja mielitekoihinsa,
-eivät voineet heidän laskujensa mukaan riittää tähän tarkoitukseen.
-Totta puhuen oli rouva Jules usein komeammin puettu kotonansa kuin
-silloin, kun hän oli lähdössä suuren maailman kutsuihin. Hän rakasti
-koristautumista yksinomaan miestänsä varten, tahtoen sillä osoittaa
-miehellensä, että tämä oli hänelle enemmän arvoinen kuin suuren
-maailman ihmiset. Se oli todellista rakkautta, puhdasta rakkautta ja
-ennen kaikkea onnellista, mikäli sitä julkisuudelta salattu rakkaus
-voi olla. Siksipä myöskin herra Jules alati rakastaen ja päivä
-päivältä yhä enemmän oli onnellinen vaimonsa läheisyydestä ja vieläpä
-hänen oikuistaankin, niin että hän oli oikein levoton silloin kun
-hän ei niitä vaimossansa huomannut, ikäänkuin se olisi merkinnyt
-jotain sairautta. Auguste de Maulincour'illa oli onnettomuus joutua
-tämän intohimon pyörteisiin ja rakastua tähän naiseen aina hulluuteen
-asti. Kuitenkaan hän ei ollut naurettava, vaikka hän sydämessään
-kantoi niin ylevää rakkautta. Hän mukautui kaikkiin, sotilastapojen
-vaatimuksiin, mutta hänessä oli kuitenkin selvästi huomattavissa
-yksinpä samppanjalasinkin ääressä tuo uneksuva piirre, tuo äänetön
-olemassaolon halveksuminen, tuo sumea ilme, sanalla sanoen kaikki
-nuo ominaisuudet, jotka niin monennimisinä esiintyvät nautintojen
-kyllästyttämissä ihmisissä, niissä, joita elämän tyhjyys kalvaa,
-ja niissä, jotka luulevat olevansa keuhkotautisia tai potevat
-sydämen sairautta. Toivoton rakkaus, elämään kyllästyminen ovat
-nykyään yhteiskunnallisia ilmiöitä. Koettaa järkyttää jonkun
-itsevaltijattaren sydäntä tarjoaisi ehkä suurempaa menestystä
-kuin hullaantunut rakkaus onnelliseen naiseen. Maulincour'illa
-oli siis riittävästi syitä raskasmieliseen alakuloisuuteen. Joku
-kuningatar voi vielä valta-asemansa nojalla tyydyttää turha- ja
-kevytmielisyyttään ja korkeasta asemastaan huolimatta antautua,
-mutta siveä keskisäädyn nainen on kuin siili tai kuin osteri kovissa
-pukimissaan.
-
-Tällä hetkellä nuori upseeri oli tuon tuntemattoman rakastettunsa
-läheisyydessä, joka ei varmaankaan tiennyt olevansa kaksinkertaisesti
-uskoton. Rouva Jules istui tuossa luonnollisena kuin maailman
-teeskentelemättömin nainen, sulokkaana, täynnä arvokasta
-levollisuutta. Mikä pohjaton syvyys onkaan ihmisluonto! Ennen
-keskusteluun ryhtymistään katseli paroni tätä naista ja hänen
-miestänsä, vuorotellen kumpaakin. Mitä mietelmiä hän tekikään!
-Yhdessä hetkessä hän sepitti uudelleen Young'in "Yöt". Sillävälin
-soitto soi saleissa ja tuhannet kynttilät säteilivät. Oli pankkiirin
-tanssiaiset, yksi noita ylimielisiä juhlia, joilla tämä setelien
-maailma koetti pilkata valetun rahan saleja, joissa faubourg
-Saint-Germain'in kunnon seura piti ilojaan aavistamatta, että
-eräänä päivänä pankki oli valtaava Luxembourgin ja istuutuva
-valtaistuimelle. [Tarkoittaa Ludvig Filipiä, "porvarikuningasta".]
-Salaliitot tanssivat vielä tähän aikaan yhtä huolettomina tulevista
-vallan kukistumisista kuin tulevista pankin vararikoista. Paroni
-de Nucingen'in kultakoristeisissa saleissa vallitsi tuo erikoinen
-hilpeys, jonka Pariisin ainakin ulkonaisesti-iloinen hienosto
-antaa Pariisin juhlille. Lahjakkaat henkilöt jakavat näissä
-yksinkertaisille ajatusrikkauttaan ja nämä taas antavat heille
-tuon onnellisen näön, joka on yksinkertaisille ominainen. Tämän
-vuorovaikutuksen kautta kaikki elävöityy. Mutta Pariisin juhla
-muistuttaa aina jonkun verran ilotulitusta: hienoudet, mielistelyt,
-ilostelut räiskyvät ja sammuvat kuin raketit. Ja seuraavana päivänä
-on jokainen jo unohtanut hienoutensa, mielistelynsä ja ilonsa.
-
--- No hyvä! sanoi Auguste mietelmiensä päätteeksi, naiset ovat kait
-sitten semmoisia, joina tuomioherra heitä pitää. Varmastikin, kaikki
-nämä naiset, jotka täällä tanssivat, ovat vähemmän moitteettomia kuin
-rouva Jules, ja hän käy Soly kadulla.
-
-Soly katu oli Augusten sairaus, jo nämä sanat yksin kouristivat hänen
-sydäntänsä.
-
--- Rouva, ettekö te tanssi koskaan? kysyi hän.
-
--- Tämä on jo kolmas kerta talven alusta kun te teette minulle saman
-kysymyksen, sanoi rouva Jules hymyillen.
-
--- Mutta tehän tuskin koskaan olette vastannut.
-
--- Se on totta.
-
--- Tiesin hyvin, että olisitte vilpillinen, kuten kaikki naiset...
-
-Rouva Jules hymyili yhä.
-
--- Kuulkaahan, herra paroni, jos minä ilmoittaisin teille todellisen
-syyn, nauraisitte te sille. Mielestäni se ei ole vilpillisyyttä, jos
-on ilmoittamatta salaisuuksia, joita maailman on tapana pilkata.
-
--- Kaikki salaisuus vaatii, tullakseen julkilausutuksi, ystävyyttä,
-johon minä epäilemättä olen arvoton, hyvä rouva; mutta teillä ei
-voi olla muita kuin jaloja salaisuuksia, ja uskotteko minun silloin
-voivan tehdä pilkkaa kunnioitettavista asioista?
-
--- Uskon kylläkin, sanoi rouva Jules, te, kuten kaikki muutkin
-miehet, pilkkaatte meidän tunteitamme puhtaimpiakin, te parjaatte
-niitä. Muutoin, minulla ei ole mitään salaisuuksia. Minulla on oikeus
-rakastaa miestäni kaikkien nähden, sanon sen, olen siitä ylpeä ja jos
-te teette minusta pilkkaa kuullessanne etten tanssi muiden kuin hänen
-kanssansa, saan minä teidän sydämestänne mitä huonoimman käsityksen.
-
--- Ettekö ole koskaan, avioliitostanne alkaen, tanssinut muiden kuin
-miehenne kanssa?
-
--- En, herra paroni. Hänen käsivartensa on ainoa johon olen nojannut,
-enkä ole koskaan ollut kosketuksessa kenenkään muun miehen kanssa.
-
--- Eikö edes teidän lääkärinne ole koetellut suontanne?
-
--- Enkös arvannut, nyt te teette minusta pilkkaa.
-
--- En lainkaan, rouva hyvä, minä ihailen teitä sentähden että
-ymmärrän teitä. Mutta te voisitte antaa kuulla ääntänne, antaa nähdä
-teitä, te voisitte... voisitte sallia silmiemme ihailla teitä...
-
--- Ah! sepä minun huoliani onkin, keskeytti rouva Jules, lähtöisin
-että avioliitossa oleva nainen voisi elää miehensä kanssa samalla
-tavoin kuin rakastajatar rakastajansa kanssa; sillä silloin...
-
--- Silloin, miksi olitte muutamia hetkiä sitten jalkasin, valepuvussa
-Soly kadulla?
-
--- Soly katu! mitä se merkitsee?
-
-Hänen kirkkaassa äänessään ei voinut huomata mitään liikutusta, ei
-ainoakaan piirre värähtänyt hänen kasvoissaan, hän ei punastunut,
-vaan pysyi rauhallisena.
-
--- Mitä! te ette siis noussut toiseen kerrokseen eräässä talossa
-Augustinkadulla Soly kadun kulmassa? Teillä ei ollut ajuria kymmenen
-askeleen päässä, ja te ette palannut Richelieu katua pitkin
-korukauppiaan luota, jolta ostitte nuo marabouts sulat, jotka nyt
-kaunistavat päätänne?
-
--- En ole ollut poissa kotoani tänä iltana.
-
-Näin valehdellen pysyi rouva Jules levollisen ja iloisen näköisenä
-löyhytellen viuhkaansa; mutta jos jollakin olisi ollut oikeus asettaa
-kätensä hänen vyönsä päälle keskelle hartioita, hän olisi ehkä
-tuntenut sen kosteaksi. Tällä hetkellä Auguste muisti tuomioherran
-opetukset.
-
--- Se oli siis joku muu nainen, ihmeesti teidän näköisenne, lisäsi
-hän herkkäuskoisen näköisenä.
-
--- Herra paroni, sanoi rouva Jules, jos te kerran voitte seurata
-naista ja siepata hänen salaisuuksiansa, sallikaa minun silloin
-teille sanoa, että se on pahoin, hyvin pahoin tehty, ja saan kunnian
-olla uskomatta teihin.
-
-Paroni meni pois ja asettui uunin vierustalle näyttäen
-miettiväiseltä. Hän oli pää kumarassa, mutta hänen suljettu katseensa
-tarkkasi yhä rouva Jules'ia, joka, ottamatta huomioon seinäpeilejä,
-loi häneen salaa pari kolme kauhun silmäystä. Rouva antoi miehellensä
-merkin, nousi ja tarttui tämän käsivarteen lähteäkseen kävelylle
-saleihin. Kun hän meni herra de Maulincour'in ohitse, sanoi tämä,
-keskustellen erään ystävänsä kanssa, kuuluvalla äänellä ikäänkuin
-vastaukseksi johonkin kysymykseen:
-
--- Hän on nainen, joka ei varmaankaan nuku rauhallisesti tänä yönä...
-
-Rouva Jules pysähtyi, heitti häneen ylpeän, halveksumista uhkuvan
-katseen ja jatkoi käyntiään tietämättä, että vielä yksi katse,
-jos hänen miehensä olisi sen huomannut, olisi voinut saattaa
-vaaranalaiseksi hänen onnensa ja kahden ihmisen elämän. Auguste
-tukahdutti raivon sielunsa syvyydessä ja läksi pian pois vannoen
-tunkeutuvansa tämän salaisuuden ytimeen asti. Ennen poislähtöänsä
-etsi hän rouva Jules'ia katsellakseen häntä vielä kerran, mutta tämä
-oli jo hävinnyt. Mikä draama kehkeytyikään tässä nuorukaisessa, joka
-oli selvästi kiihkopäinen, kuten kaikki ne, jotka eivät ole tunteneet
-rakkautta kaikessa sen laajuudessa! Auguste jumaloitsi nyt rouva
-Jules'ia uudella tavalla, hän rakasti tätä naista mustasukkaisuuden
-raivolla, toivon hulluuttavilla tuskilla. Uskottomana miehellensä
-tämä nainen tuli julkiseksi. Auguste saattoi heittäytyä kaikkiin
-onnellisen rakkauden huumauksiin, ja hänen mielikuvituksensa
-paljasti hänelle suunnattomia tämän naisen omistamisesta koituvia
-nautinnonmahdollisuuksia. Jos hän olikin kadottanut enkelin, oli hän
-sensijaan löytänyt hurmaavimman demooneista. Hän laskeutui levolle
-rakennellen tuhansia ilmalinnoja ja puolustellen rouva Jules'ia
-jollain ihmeellisellä hyvällä teolla, johon hän ei uskonut. Sitten
-hän päätti jo huomenna antautua kokonaan niiden syiden, niiden etujen
-etsimiseen, joita tämä salaisuus kätki. Tässä oli romaani luettavissa
-tai pikemminkin draama näyteltävissä, ja hänellä oli siinä osansa.
-
-Vakoojan ammatti on hyvinkin mukavaa työtä, kun sitä tekee omaksi
-edukseen ja jonkun intohimon kannustamana. Saahan siinä tuntea
-kaikkia rosvon nautintoja pysymällä kuitenkin kunniallisena
-ihmisenä. Mutta silloin on valmistauduttava kiehumaan kiukusta,
-ulvomaan kärsimättömyydestä, jäädyttämään jalkansa katurapakoissa,
-jäykistymään kylmästä, palamaan kuumuudesta ja nielemään
-harhatoiveita. Silloin on, jotakin vihiä saatua, mentävä tuntematonta
-päämäärää kohti, iskettävä kirveensä kiveen, sadateltava, sepitettävä
-itselleen elegioja ja dityrambeja, huudettava typeryyksiä jollekin
-viattomalle kulkijalle, joka teitä ihmettelee; sitten vielä syöstävä
-kumoon kunnon eukkoja leipä- ja hedelmäkoreineen, juostava,
-levättävä, seistävä jonkun ikkunan edessä, tehtävä tuhansia
-olettamuksia... Mutta tämähän on metsästystä, metsästystä Pariisissa,
-metsästystä kaikkine seikkailuineen, vaikkakaan ei juuri koirilla,
-pyssyillä ja halloo huudoilla! Näihin kohtauksiin ei löydä vertauksia
-muualta kuin näyttelijöiden elämästä. Lopuksi tarvitaan vakoojan
-ammattiin vielä rakkaudesta ja kostonhimosta paisuvaa sydäntä
-voidakseen asettua Pariisissa väijyksiin kuin tiikeri, joka tahtoo
-hypätä saaliinsa niskaan, ja voidakseen nauttia kaikista Pariisin
-ja sen jonkun osan tapahtumista lisäämällä niiden jo ennestään
-ylitsevuotavaan runsauteen vielä yksi mielenkiinnon aihe. Eiköhän
-sydämen silloin täydy olla moninkertainen? Onhan tällainen elämä
-tuhansien intohimojen, tuhansien tunteiden samanaikaista kokemista.
-
-Auguste de Maulincour heittäytyi kiintymyksellä tähän kuluttavaan
-toimeen, tuntien kaikkia sen onnettomuuksia ja nautintoja. Hän
-käveli valepuvussa Pariisissa pitäen silmällä kaikkia Pagevin ja
-Augustinkadun kulmia. Hän juoksi kuin metsästäjä Ménars kadulta Soly
-kadulle ja Soly kadulta Ménars kadulle tuntematta kostoa, tuntematta
-hintaa, jolla hänen oli maksettava niin monet vaivannäöt, juoksut
-ja väijytykset, tai korvausta, jonka hän kaikesta tästä oli saava.
-Ja kuitenkaan ei häntä vielä ollut vallannut tuo kärsimättömyys,
-joka kalvaa sisuksia ja pusertaa hikeä. Hän kuljeskeli toivossa,
-ajatellen ettei rouva Jules heti ensimäisinä päivinä asettaisi
-itseänsä alttiiksi palaamalla sinne, missä hänet oli yllätetty.
-Nämä ensimäiset päivät hän olikin sentähden käyttänyt etupäässä
-tutustuakseen kadun kaikkiin salaisuuksiin. Aloittelijana tässä
-ammatissaan hän ei rohjennut kääntyä sen talon portinvartijan ja
-suutarin puoleen, jossa rouva Jules kävi; mutta hän toivoi voivansa
-saada tähystyspaikan talosta, joka oli aivan vastapäätä tuota
-salaperäistä huoneustoa. Hän tutki maapohjaa, hän tahtoi sovittaa
-keskenään viisauden ja kärsimättömyyden, rakkauden ja salaisuuden.
-
-Huhtikuun ensimäisinä päivinä keskellä suuren iskun
-valmistelemissuunnitelmiaan, jättäessään shakkilautansa yhden
-tuollaisen innokkaan, mutta tuloksettoman vahdinpidon jälkeen,
-kääntyi Auguste noin kello neljän tienoissa asuntoansa kohden,
-jonne eräs virka-asia häntä vaati. Kun hän oli päässyt Coquillière
-kadulle, yllätti hänet yksi noita rankkoja sadekuuroja, jotka
-paisuttavat silmänräpäyksessä katurännit ja joiden joka pisara
-muodostaa vesikelloja pudotessaan kadun lätäkköihin. Pariisilainen
-jalankävijä on silloin pakotettu muitta mutkitta pysähtymään ja
-etsimään suojaa jossain myymälässä tai kahvilassa, jos hän on
-kylliksi rikas maksaakseen pakollisen vierailunsa, tai, aina hädän
-mukaan, jossakin porttikäytävässä, joita köyhät ja huonosti puetut
-pitävät turvapaikkoinaan. Miksi ei kukaan meidän maalareistamme
-ole yrittänyt kuvata niitä piirteitä, joita tuollaiseen kosteaan
-holvikäytävään paenneessa pariisilaisjoukossa esiintyy? Mistä
-voisi löytää rikkaampaa kuvaa? Siinä on jalankävijöiden joukossa
-ensiksikin uneksija tai filosofi, joka mieltymyksellä tarkastelee
-niitä vesiviivoja, joita sade piirtää harmaaseen ilmaan ja jotka
-kaiverrustyön tapaisesti muistuttavat lasijuovien oikullisia
-kiehkuroita; tai niitä kirkkaita vesiryöppyjä, joita tuuli
-katoilla hajoittelee välkähteleväksi vihmaksi; tai noita kuohuvien
-ja solisevien rännien kummallisia purkauksia ja muita tuhansia
-ihmeellisiä pikkuseikkoja, joita kuljeksijat nautinnolla katselevat,
-huolimatta siitä lakaisemisesta, jolla talonmies heitä kestitsee.
-Sitten tuossa joukossa on vielä joku lörpöttelijä, joka valitellen
-puhelee portinvartijattaren kanssa tämän nojautuessa luutaansa
-kuin krenatööri kivääriinsä; joku köyhä kulkuri haaveellisesti
-nojaten seinään, vähääkään välittämättä ryysyisistä vaatteistaan,
-jotka ovat tottuneet olemaan kosketuksessa kadun kanssa; joku
-oppinut, joka tutkii, tavailee tai lukee ilmoituksia pääsemättä
-loppuun; joku pilkkakirves, joka tekee pilaa ihmisistä, joille
-kadulla sattuu joku onnettomuus, nauraa lian tahraamille naisille
-ja virnistelee akkunoissaolijoille; joku vaitiolija, joka katselee
-kaikkia akkunoita ja kerroksia; joku liikemies, joka rahalaukku tai
-paketti kainalossaan tuumii sateen tuottamaa voittoa tai häviötä;
-joku teikari, joka saapuu kuin tykistä ammuttuna, lausuen: "Ah!
-mikä ilma, hyvät herrat!" ja joka tervehtii kaikkia; vihdoin joku
-kunnon pariisilainen porvari, jolla on sateenvarjo ja joka on
-tottunut roimasateisiin. Hän on edeltäkäsin nähnyt myrskyn tulon,
-lähtenyt ulos vaimonsa varoituksista huolimatta ja istuu nyt tuossa
-portinvartijan tuolilla. Luonteensa mukaan jokainen tämän tilapäisen
-yhteiskunnan jäsenistä tarkastelee taivasta ja lähtee hypähdellen
-menemään joko välttääkseen likalätäköitä tai sentähden, että hänellä
-on kiire, tai että hän näkee kansalaisia kävelemässä huolimatta
-tuulesta ja rapakosta, tai että hän tuossa kosteassa ja kuolettavaa
-katarria tuottavassa porttikäytävässä on joutunut, kuten sananlasku
-sanoo, ojasta allikkoon. Jokaisella on omat syynsä. Jälellä on vielä
-joku viisas mies, joka, päästäksensä lähtemään, tähystelee sinistä
-taivasta riekaleisten pilvien lomitse.
-
-Herra de Maulincour pakeni siis kokonaisen kävelijäperheen mukana
-erään vanhan talon holvikäytävään. Talon piha muistutti suurta uunia.
-Kalkituissa, salpietarilla sivellyissä, vihertävissä seinissä oli
-niin paljon rännejä ja johtotorvia, noissa neljässä päärakennuksessa
-niin monta kerrosta, että te olisitte kutsuneet tätä kaikkea
-Saint-Cloud'n vesiputouksiksi. Vesi virtasi joka taholta; se kuohui,
-pulpahteli ja solisi; se oli milloin mustaa, valkeaa, sinistä,
-vihreää; se sohahteli ja roiskui portinvartijattaren luudan alla.
-Tämä vanha, hampaaton eukko oli kuin luotu rajuilmoja varten; hän
-näytti siunaavan niitä lakaistessaan tuossa kadulle tuhansittain
-rikkoja, joiden uteliaisuutta herättävä luettelo paljasti jokaisen
-talonasukkaan elämän ja tavat. Siinä oli karttuunin palasia,
-teelehtiä, vaalentuneiden, särkyneiden tekokukkien hetaleita,
-vihannesten jätteitä, metallipalasia. Rakastaja parka tarkasti
-tätä näkyä, yhtä niistä tuhansista, joita liikkuva Pariisi joka
-päivä tarjoaa. Hän katseli sitä koneellisesti omiin ajatuksiinsa
-vaipuneena, kun hän kohottaen silmänsä huomasi olevansa vastakkain
-erään miehen kanssa, joka juuri oli tullut sisälle käytävään.
-
-Mies oli ainakin ulkonäöltään kerjäläinen, mutta ei noita Pariisin
-kerjäläisiä, joille ihmiskielissä ei ole mitään nimeä. Ei, tämä
-mies muodosti uuden tyypin ulkopuolella kaikkia niitä käsitteitä,
-joita sana kerjäläinen synnyttää. Tuolla tuntemattomalla ei ollut
-ollenkaan sitä aito pariisilaista luonnetta, joka meitä niin
-usein liikuttaa niissä onnettomuuskertomuksissa, joita Charlet
-on esittänyt välistä hyvinkin onnistuneilla huomioilla. Hänen
-kuvauksissaanhan esiintyy noita karkeita, lian tahraamia olentoja
-raakoine äänineen, punaisine pahkanenineen, hampaattomine, mutta
-silti uhkapiirteisine suineen; noita alhaisia ja pelottavia
-miehiä, joiden silmistä loistava syvä älykkäisyys näyttää olevan
-peräti ristiriidassa heidän olemuksensa kanssa. Muutamilla näistä
-häpeämättömistä kulkureista on iho marmorin kaltainen, naarmuinen
-ja suonikas; otsa ryppyjen peittämä ja tukka harva ja tahmainen
-kuin nurkkaan heitetyssä peruukissa. He ovat kaikki iloisia
-alennustilassaan ja törkeitä huvituksissaan, he ovat kaikki
-riettauden leimaamia ja heidän äänettömyytensä on ikäänkuin moite.
-Heidän tilansa herättää pelottavia ajatuksia. Asemassaan rikoksen
-tekijän ja almun anojan välillä heillä ei ole enää omaatuntoa, ja
-he kieppuvat varovasti mestauslavan ympärillä joutumatta sille;
-he ovat viattomia rikoksissaan ja rikollisia viattomuuksissaan.
-He herättävät usein naurua ja aina ajatuksia. Yksi heistä edustaa
-teille kuihtunutta yhteiskuntaa, häneen sisältyy kaikki: vankilan
-kunnia, isänmaa, hyve, lisäksi vielä julkisen rikoksen pahuus ja
-sukkelan ilkityön hienoudet. Toinen on alistuvaisen, syvämietteisen,
-mutta tylsistyneen näköinen. Kaikilla heillä on halua järjestykseen
-ja työhön, mutta heidät on sysännyt tähän heidän häpeätilaansa
-yhteiskunta, joka ei tahdo ottaa kuuleviinsa sitä, että näiden
-Pariisin kulkurien ja kerjäläisten joukossa voi olla runoilijoita,
-suuria miehiä ja pelotonta, järjestäytymiskyvyltään suurenmoista
-väkeä. Heidän joukossaan on läpeensä hyviä ja läpeensä pahoja
-ihmisiä, kuten aina väessä, joka kärsii; he ovat tottuneet kestämään
-suunnatonta kurjuutta, ja mahtava kohtalo pitää heitä alati tällä
-alennuksen tasolla. Heillä kaikilla on yksi unelma, yksi toivo,
-yksi onnellisuus: peli, arpominen tai viini. Ei mitään tästä
-oudosta elämästä ollut nähtävissä tuossa miehessä, joka herra de
-Maulincour'in edessä huolettomasti nojausi seinään, aivan kuin joku
-kätevän taiteilijan atelierissaan tekemä piirustus maalauskankaan
-toisella puolella. Tuo luiseva, pitkä mies, jonka lyijynharmaat
-kasvot ilmaisivat syvää ja tyyntä ajattelua, karkoitti säälintunteet
-uteliaiden sydämestä ivallisella olemuksellaan ja uhkaavalla
-katseellaan, jotka ilmoittivat että hän kohteli heitä täydellisellä
-välinpitämättömyydellä. Hänen kasvonsa olivat likaisenharmahtavat ja
-hänen kuhmuinen, kalju päänsä muistutti lievästi graniittimöhkälettä.
-Muutamia suoria, harmaita hiuksia laskeutui joka puolella päätä
-hänen kaulaan asti napitetun, likaisen takkinsa kaulukselle. Hän
-muistutti samalla kertaa sekä Voltairea että Don Quijotea; hän
-oli ivallinen, surumielinen, täynnä halveksumista ja filosofiaa,
-mutta samalla puoleksi hourupäinen. Hänellä ei näyttänyt olevan
-paitaa. Hänen partansa oli pitkä. Viheliäisen, läpeensä kuluneen ja
-rikkonaisen kaulaliinan alta näkyi leveä, kurttuinen kaula, täynnä
-paksuja suonia kuin lankoja. Hänen kumpaakin silmäänsä ympäröitsi
-leveä, ruskeansinertävä kehä. Hän näytti vähintäin kuudenkymmenen
-ikäiseltä. Hänen kätensä olivat valkoiset ja puhtaat. Kengät olivat
-rikkonaiset ja kallellansa. Sinertävät, monipaikkaiset housut olivat
-nukkavierut ja vaalentuneet ja näyttivät hyvin kurjilta. Ehkä hänen
-kastuneet vaatteensa haisivat pahalta, tai ehkä hänellä tavallisissa
-oloissa oli tuo kurjuuden tuntu, joka Pariisin likapesissä tavataan
-aivan samoin kuin virastoilla, sakaristoilla ja sairashuoneillakin
-on siellä oma pahalta haiseva eltaantunut hajunsa, jota ei millään
-voi kuvata; oli miten oli, tuon miehen vieressäolijat siirtyivät
-pois hänen läheisyydestänsä ja jättivät hänet yksin. Hän loi ensin
-heihin, sitten upseeriin tyynen, sulkeutuneen silmäyksen, yhden
-noita Talleyrandin kuuluisia katseita, joiden loisteeton, kylmä ilme
-on läpitunkemattomana verhona, jonka alla piilee voimakkaan sielun
-syvät liikunnot ja mitä tarkimmat laskut ihmisistä, asioista ja
-tapauksista. Ei ainoakaan lihas hänen kasvoissaan värähtänyt. Hänen
-suunsa ja hänen otsansa oli kylmän-levollinen; mutta hänen katseensa
-kääntyi alaspäin liikkeellä, jonka hitaus vaikutti jalolta ja
-melkeinpä traagilliselta. Siinä ilmeni kokonainen draama tuossa hänen
-kalpeiden silmäluomiensa painumisessa.
-
-Nämä stoalaiset kasvot synnyttivät herra de Maulincour'issa yhden
-noita harhailevia unelmia, jotka alkavat tavallisella kysymyksellä
-ja loppuvat sisältämällä kokonaisen maailman ajatuksia. Rajuilma oli
-mennyt ohitse. Herra de Maulincour ei nähnyt tuosta miehestä enää
-muuta kuin takin liepeen, joka hipasi holvin kulmakiveä. Mutta kun
-hän jätti paikkansa mennäkseen ulos, löysi hän jalkojensa juuresta
-kirjeen, jonka vastikään oli täytynyt pudota. Hän arvasi, että se
-kuului tuntemattomalle ja että se oli nenäliinaa taskusta otettaessa
-pudonnut, sillä hän näki tämän pistävän kadulla nenäliinan taskuunsa.
-Upseeri, joka otti kirjeen, jättääkseen sen tuntemattomalle, luki
-vasten tahtoaan päällekirjoituksen:
-
-Herra Ferragusse, Augustinkatu, Solykadun kulma. Pariisi.
-
-Kirjeessä ei ollut mitään leimaa ja sen päällekirjoitus esti herra
-de Maulincour'ia jättämästä kirjettä omistajalleen, sillä harvat
-intohimot pysyvät ajanpitkään rehellisinä. Paroni aavisti tämän
-löytönsä edullisuuden ja hän tahtoi, pitäessään kirjeen, saada
-oikeuden tunkeutua tuohon salaperäiseen taloon, mennä sinne ja
-jättää kirje tuntemattomalle miehelle, jonka hän varmasti uskoi
-salaperäisessä talossa asuvan. Hänen luulevaisuutensa, hämärä kuin
-aamun ensi sarastus, rakensi jo suhteita tuon miehen ja rouva
-Jules'in välille. Luulevaiset rakastajat olettavat kaikkea, ja
-juuri siitä, että he noin olettavat ja valitsevat todennäköisimmät
-arvelut, arvaavat tuomarit, rakastajat, urkkijat ja tiedustelijat sen
-totuuden, jonka ilmisaamiseen he pyrkivät.
-
--- Onko tämä kirje hänelle? Onko se rouva Jules'ilta?
-
-Tuhansia samanlaisia kysymyksiä synnytti hänen levoton
-mielikuvituksensa, mutta jo ensimäisistä kirjeen sanoista täytyi
-hänen hymyillä. Kas tässä sananmukaisesti yksinkertaisten lauseidensa
-loistossa ja huonossa oikokirjoituksessaan tämä kirje, johon oli
-mahdoton mitään lisätä ja josta ei myös mitään voinut jättää pois,
-ellei koko kirjettä. Kun se tässä julkaistaan on se välttämättä
-varustettava välimerkeillä. Alkuperäisessä ei ole mitään pilkkuja,
-ei mitään pisteitä, ei edes huutomerkkejäkään, seikka, joka olisi
-ollut omiansa hävittämään sen välimerkkijärjestelmän, jota nykyajan
-kirjailijat käyttävät kuvatessaan suurten intohimojen tuhotöitä.
-
-    "Henrik!
-
-    Niihin uhrauksiin, joihin sinuun nähden olin itseni velvottanut,
-    kuulu myöskin se, etten enää antasi sinulle tietoja ittestäni,
-    mutta vastustamaton ääni käskee minun ilmottaan sinulle rikoksesi
-    minua kohtaan. Tiedän edeltäkäsin, ettei sinun rikosten kovettama
-    sielusi alentusi surkuttelemaan minua. Sinun sydämesi on kuuro
-    tunteellisuudelle. Onko se sitä myöskin luonnon huudolle? Mutta
-    vähät siittä, minun täytyy ilmasta sinulle, kuinka suuresti
-    sinä olet rikoksellinen ja kuinka kauhee se asema on, johon
-    olet minun saattanu. Henrik, sinähän tiesit kaiken sen, mitä
-    minä olen saanu kärsiä ensimäisestä lankeemuksestani, ja
-    kuitenkin sinä syöksit minun samaan onnettomuuteen ja jätit
-    minun epätoivoon ja suruun. Niin, myönnän sen, usko, että
-    rakastit minua ja pidit minua arvossa, oli antanu minulle
-    rohkeutta kestään kohtaloni. Mutta nyt, mitä minulla on jäljellä?
-    Sinä olet saattanu minun hävittään kaiken, mikä minulle oli
-    rakkainta, mikä minua kiinnitti tähän elämään: vanhempani,
-    ystäväni, kunnijani, maineeni olen uhrannu sinulle ja minulla
-    ei ole jäljellä kuin häpeä, kunnijattomuus ja -- sanon sen
-    punastumatta, kurjuus. Onnettomuudestani ei puuttunut enää muuta
-    kun varmuus sinun halveksumisestasi ja vihastasi, ja nyt, kun
-    minulla on se, on minulla rohkeutta toteuttaa aikeeni. Olen
-    tehny päätökseni ja perheen kunnija vaatii sitä: olen tekevä
-    lopun kärsimyksistäni. Älä ryhdy mihinkään mietelmiin aikeeni
-    vastustamiseksi, Henrik. Se on hirveä, tiedän sen, mutta tilani
-    pakottaa minun siihen. Voisinko elää ilman apua, ilman tukea,
-    ilman ystävän lohdutusta? En. Kohtalo on niin määränny. Kahden
-    päivän kuluttua, Henrik, kahden päivän kuluttua Iida ei ole
-    enää ansaitseva sinun kunnijoitustasi, mutta kuule lupaukseni,
-    jonka sinulle teen omantunnon rauhani tähden ja koska ansaitsen
-    yhä vieläkin sinun ystävyyttäsi. Oi Henrik, ystäväni, sillä en
-    ole koskaan vaihtava sinua toiseen, lupaa minulle, että annat
-    anteeksi elämäntieni, jota nyt lähden kulkemaan. Rakkauteni on
-    antanu minulle rohkeutta, se auttaa minua pysymään siveydessä.
-    Kun sinun kuvasi on sydämessäni, olen minä suojattu viettelyksiä
-    vastaan. Älä unohda koskaan, että kohtaloni on sinun työtäsi, ja
-    tuomitse itseäsi. Älköön taivas rankaisko sinua rikkomuksistasi,
-    polvillani rukoilen sinulle anteeksiantamusta, sillä minä tunnen,
-    että kurjuuksistani ei puuttuisi enää muuta kun se suru, että
-    tietäsin sinun olevan onnettoman. Huolimatta hädästäni kieltäyvyn
-    kaikesta avusta sinun puoleltasi. Jos sinä olisit rakastanu
-    minua, olisin voinu ottaa sitä vastaan ystävyyden osotuksena,
-    mutta säälin aiheuttaman hyvän työn työntää minun sieluni pois
-    ja minä olisin sellaista vastaanottaissani halpamaisempi kun
-    se, joka sitä tarjoo. Tahtosin kuitenkin pyytää sinulta yhtä
-    suosionosotusta. En tiedä kuinka kauvan minun vielä täytyy
-    olla rouva Menardie'n luona, ole niin jalomielinen äläkä tule
-    luokseni. Sinun kaksi viimestä käyntiäsi teki minulle pahaa,
-    jota minä saan vielä pitkän aikaa tuntea. En tahdo ollenkaan
-    yksityskohtasesti puhua menettelystäsi tässä asijassa. Sinä
-    vihaat minua, nämä sanat ovat syöpyneet minun sydämeeni ja
-    jähmettäneet sen pelosta. Voi! juuri tänä hetkenä, jolloin kaikki
-    voimani jättää minun, minä tarvitsen kaikki rohkeuteni. Henrik,
-    ennenkun minä olen asettanu rajan välillemme, anna minulle
-    viimenen osotus siitä, että pidät minua arvossa. Kirjota minulle,
-    vastaa minulle, sano minulle, että sinä kunnijoitat minua vielä,
-    joskan et enää minua rakasta. Vaikka en koskan tarvitse hävetä
-    katsoa sinua silmiin, en kuitenkan tahdo tavata sinua: minä
-    pelkään suurta heikkouttani ja rakkauttani. Mutta ole armelijas
-    ja kirjota minulle yksi sana vielä, se on antava minulle
-    rohkeutta kestään vastonkäymisissä. Jää hyvästi minun kaikkein
-    onnettomuuksieni aiheuttaja, mutta minun ainoo ystäväni, jonka
-    sydämeni on valinnut ja jota se ei ole koskaan unohtava. Iida."
-
-Tämän nuoren tytön elämä, jonka petetty rakkaus, tuhoa tuottavat
-ilot, surut, kurjuus ja hämmästyttävä alistuminen olivat ilmaistut
-niin vähillä sanoilla, tämä tuntematon, mutta täydellisesti
-pariisilainen runo tahraisessa kirjeessä, liikutti hetkisen
-herra de Maulincour'in mieltä, sitten hän kysyi eikö tämä Iida
-ollut joku rouva Jules'in sukulainen ja eikö se iltakohtaus,
-jonka todistajaksi hän sattumalta oli joutunut, ollut ehkä
-johtunut hyväntekeväisyysyrityksestä. Että tuo kurja vanhus olisi
-vietellyt Iidan... sehän oli aivan uskomatonta. Harhaillessaan
-tässä mietelmiensä labyrintissa, jossa ajatukset risteilivät ja
-kumosivat toinen toisiaan, paroni saapui lähelle Pagevinkatua ja
-näki ajurin pysähtyneenä Augustinkadun päähän siihen kohtaan, jossa
-Montmartrekatu haarautuu. Kaikki odottavat ajurit herättivät hänessä
-epäluuloja.
-
--- Olisiko se _hän_? ajatteli paroni.
-
-Ja hänen sydämensä tykytti kuumeisesti. Hän soitti pienen oven
-kelloa, mutta pää kumarassa ikäänkuin jonkin häpeän painamana, sillä
-hän kuuli salaisen äänen, joka sanoi: "Miksi sinä tunkeudut tähän
-salaisuuteen?"
-
-Hän nousi muutamia askeleita portaita ylös ja tapasi itsensä
-vastakkain vanhan portinvartijattaren kanssa.
-
--- Asuuko herra Ferragus täällä?
-
--- En tunne häntä...
-
--- Kuinka! eikö herra Ferragus asukaan täällä?
-
--- Ei meillä tässä talossa ole sellaista henkilöä.
-
--- Mutta hyvä rouva...
-
--- En ole mikään hyvä rouva, herra, olen portinvartijatar.
-
--- Mutta, rouva, toisti paroni, minulla on kirje jätettävänä herra
-Ferragus'ille.
-
--- No sitten! Jos herralla kerta on kirje, on se kokonaan toista,
-sanoi portinvartijatar muuttaen ääntänsä. Antakaapa minun nähdä
-kirjettänne.
-
-Auguste näytti kokoontaitettua kirjettä. Vanha eukko pudisti päätänsä
-epäilevän näköisenä, oli kahdella päällä ja näytti tahtovan jättää
-paikkansa mennäkseen ilmoittamaan salaperäiselle Ferragus'ille tästä
-odottamattomasta tapauksesta. Lopulta hän sanoi:
-
--- Hyvä on, nouskaa vain ylös, herra, te kai tiedätte missä se on...
-
-Vastaamatta tähän lauseeseen, jolla viekas eukko olisi voinut pistää
-hänet pussiin, upseeri kiipesi nopeasti portaita ylös ja soitti
-kiivaasti toisen kerroksen ovella. Hänen rakastajavaistonsa sanoi
-hänelle: "_Hän_ on siellä."
-
-Porttiholvissa ollut tuntematon, Ferragus eli Iidan onnettomuuksien
-"aiheuttaja" avasi itse oven. Hän oli puettu kukilla kirjailtuun
-yönuttuun, hänen housunsa olivat valkoista flanellia, jalkoja
-lämmittivät kudotut koruompeleiset tohvelit ja hänen kasvonsa oli
-pesty. Rouva Jules, jonka pää näkyi toisen huoneen oviverhojen takaa,
-kalpeni ja vaipui nojatuoliin.
-
--- Mikä teillä on, rouva? huudahti upseeri kiiruhtaen häntä kohden.
-
-Mutta Ferragus ojensi käsivartensa ja heitti upseerin takaisin
-niin kovakouraisella liikkeellä, että Auguste luuli saaneensa
-rautatangosta iskun rintaansa.
-
--- Takaisin, herra! sanoi mies. Mitä te meistä tahdotte? Jo viidettä,
-kuudetta päivää luovitte te tässä kaupunginosassa. Oletteko ehkä
-vakooja?
-
--- Oletteko herra Ferragus? sanoi paroni.
-
--- En, herra.
-
--- Ei tee mitään, sanoi Auguste, minun on annettava teille tämä
-kirje, jonka te pudotitte sen talon porttiholvissa, jossa me molemmat
-olimme sateen kestäessä.
-
-Näin puhuessaan ja ojentaessaan kirjettä tuolle miehelle paroni
-ei voinut olla heittämättä silmäystä huoneeseen, jossa Ferragus
-otti hänet vastaan. Tämä huone oli yksinkertaisesti, mutta
-hyvin sisustettu. Tuli paloi uunissa ja sen lähellä oli pöytä
-katettu huolellisemmin kuin mitä tuon miehen ulkonainen asema ja
-vuokrahuoneiden halpuus edellyttivät. Lopuksi hän vielä näki toisen
-huoneen sohvalla kasan kultaa ja kuuli ääntä, joka ei voinut olla
-muuta kuin naisen itkua.
-
--- Kirje kuuluu minulle, kiitän teitä, sanoi tuntematon kääntyen
-tavalla, josta paroni saattoi ymmärtää, että mies halusi päästä
-hänestä eroon heti.
-
-Liian uteliaana huomatakseen sitä syvää tutkimusta, jonka alaisena
-hän oli, Auguste ei nähnyt niitä sähköisiä katseita, joilla
-tuntematon näytti tahtovan niellä hänet; jos hän olisi kohdannut
-tuon basiliskisilmäyksen, olisi hän älynnyt asemansa vaarallisuuden.
-Liiaksi intohimon vallassa ajatellakseen itseään Auguste hyvästeli,
-laskeutui alas ja palasi kotiinsa koettaen löytää jotain järkeä
-noiden kolmen henkilön yhdistämisessä: Iida, Ferragus ja rouva Jules;
-se oli tehtävä, joka henkisesti oli samanarvoinen kuin koettaa panna
-kokoon kiinalaisen rakennuspelin kummalliset puupalikat tuntematta
-leikin avainta. Mutta rouva Jules oli nähnyt hänet, rouva Jules kävi
-tuossa talossa, rouva Jules oli hänelle valehdellut. Maulincour aikoi
-tehdä vierailun tämän rouvan luo seuraavana päivänä, rouva Jules
-ei voisi kieltäytyä ottamasta häntä vastaan, hän oli tullut tämän
-rouvan rikostoveriksi, hän oli käsin ja jaloin kiinni tässä hämärässä
-salajuonessa. Hänellä oli mielestään jo valtit käsissään ja hän
-ajatteli käskevästi pyytää rouva Jules'ia ilmaisemaan hänelle kaikki
-salaisuutensa.
-
-Tähän aikaan Pariisi eli rakennustöitten kuumeessa. Jos Pariisi
-on hirviö, on se varmaankin mielettömin kaikista hirviöistä.
-Se innostuu tuhansiin haaveisiin. Milloin se rakentaa kuin
-suuri herra, joka on mieltynyt muurikauhaan, sitten se jättää
-kauhan ja rupeaa sotilaaksi; se pukeutuu kiireestä kantapäähän
-kansalliskaartilaiseksi, harjoittelee ja tupakoitsee; äkkiä
-jättää se sotilasharjoituksensa ja heittää pois sikaarinsa; se
-huolestuu, tekee vararikon, myö huonekalunsa Châtelet-torilla ja
-lakkauttaa maksunsa; mutta muutaman päivän perästä se järjestää
-asiansa, juhlii ja tanssii. Yhtenä päivänä se ahmii täysin kourin
-ryynisokeria; eilen se osti Weynen paperia; tänään hirviöllä on
-hammastauti ja se liimaa kaikille muureilleen tuskaa karkottavien
-lääkkeiden ilmoituksia; huomenna se varustautuu rintakaramelleillä.
-Sillä on omat tottumuksensa kuukautta, huvikautta ja vuotta varten
-aivan samoin kuin yhtä päivääkin varten. Juuri tähän aikaan koko
-maailma rakensi ja repi alas jotain, josta ei vielä tiennyt, mitä
-se oikein oli. Oli harvoja katuja, joilla ei olisi ollut korkeita
-rakennustelineitä poikkilautoineen, jotka kerros kerrokselta
-liittyivät tukipylväisiin. Tällaiset telineet olivat helposti
-sortuvia laitoksia ja ne heiluivat muurarien alla; niitä oli nuorilla
-vahvistettu ja ne olivat kalkista aivan valkoiset. Ajoneuvojen
-sysäyksiä vastaan suojeli niitä harvoin sellainen lauta-aita, joka
-on pakollinen julkisille rakennuksille, jotka ovat työnalaisina.
-On jotain merellistä noissa mastoissa, tikapuissa, köysissä ja
-muurarien huudoissa. Kaksitoista askelta talosta, jossa Maulincour
-asui, oli myöskin kohonnut yksi tuollainen lyhytaikainen laite erään
-talon eteen, jota rakennettiin neliskulmaisista kivistä. Seuraavana
-päivänä, hetkellä, jolloin paroni de Maulincour ajoi kevyissä
-kaksipyöräisissä ajoneuvoissaan näiden rakennustelineiden ohi ollen
-matkalla rouva Jules'in luo, pääsi yksi kahden jalan suuruinen kivi,
-joka juuri oli telineiden huipulle hinattu, irti nuorista, pyörähti
-ympäri ja putosi ajoneuvojen takana istuvan kamaripalvelijan päälle,
-musertaen hänet kuoliaaksi. Kauhun huuto tärisytti telineitä ja
-muurareita; yksi heistä, joka näytti saaneen kivestä sysäyksen,
-pysytteli kuoleman vaarassa vaivoin kiinni pitkissä tukipuissa.
-Väkeä kokoontui nopeasti paikalle. Kaikki muurarit laskeutuivat
-alas huutaen, kiroillen ja sanoen, että herra de Maulincour'in
-ajoneuvot olivat aiheuttaneet heidän nostokoneensa heilumisen.
-Jos upseeri olisi istunut pari tuumaa taaempana, olisi hän saanut
-kiven päähänsä. Palvelija oli kuollut, ajoneuvot rikki. Tämä oli
-huomattava tapaus tässä kaupunginosassa, ja sanomalehdet kertoivat
-siitä. Herra de Maulincour, ollen varma, että hänen ajoneuvonsa
-eivät olleet koskettaneet telineitä, teki valituksen. Viranomaiset
-sekaantuivat asiaan. Pantiin toimeen tutkimus ja saatiin tietää,
-että eräs pikku poika oli riuku kädessä pitänyt vahtia ja huutanut
-ohikulkijoita väistymään. Asia jäi siihen. Herra de Maulincour ei
-saanut hyvikettä palvelijastaan eikä säikähdyksestään ja sai pysyä
-muutamia päiviä vuoteessa, sillä ajoneuvojen takaosa oli särkyessään
-ruhjonut häntäkin, ja säikähdyksestä johtunut hermotäristys oli
-aiheuttanut kuumeen. Hän ei mennyt rouva Jules'in luokse. Kymmenen
-päivää tämän tapahtuman jälkeen, ensikertaa uloslähtiessään hän ajoi
-korjatuilla ajoneuvoillaan Boulognen metsää kohden. Hänen Bourgogne
-katua alasmennessään katkesi pyörän akseli äkkiä keskeltä poikki
-juuri sillä kohdalla katua, jossa on likaviemäri, edustajaintaloa
-vastapäätä. Paroni ajoi niin nopeasti, että molemmatkin pyörät
-akselin katkettua pyrkivät törmäämään yhteen sellaisella voimalla,
-että hänen päänsä olisi voinut helposti musertua niiden väliin.
-Vaunujen luja katos pelasti hänet onneksi tästä vaarasta; kuitenkin
-hän sai vaikean haavan sivuunsa. Jo toisen kerran kymmenen päivän
-kuluessa hänet kannettiin aivan kuin kuolleena kyynelehtivän
-leskirouvan luo. Tämä toinen sattuma herätti paronissa epäluulon
-oireita, ja hän ajatteli hämärästi Ferragus'ia ja rouva Jules'ia.
-Saadakseen epäluulonsa hälvenemään hän otti murtuneen akselin
-kamariinsa ja kutsutti luokseen ajoneuvojensa tekijän. Tämä tuli,
-silmäsi akselia ja katkeamaa ja ilmoitti herra Maulincour'ille kaksi
-asiaa. Ensiksi, että akseli ei ollut lähtenyt hänen työpajastaan,
-sillä hän ei tehnyt ainoatakaan sellaista kaivertamatta siihen
-selvästi nimensä alkukirjaimia, eikä hän voinut selittää, millä
-tavalla tuo akseli oli joutunut entisen sijalle; toiseksi, että tuon
-epäillyn akselin murtumisen oli aiheuttanut sen sisustaan hyvin
-taitavasti kaiverruksilla ja uurteilla aikaansaatu ontelo.
-
--- Toden totta, herra paroni, onpa sen täytynyt olla koko lurjus,
-joka on tehnyt tuontapaisen akselin; voisi vaikka vannoa, että se
-näyttää täysin ehyeltä.
-
-Herra de Maulincour pyysi vaununtekijäänsä vaikenemaan tästä
-seikkailusta ja piti itseänsä perusteellisesti varoitettuna. Nämä
-kaksi murhayritystä oli järjestetty nerokkuudella, joka viittasi
-henkisesti kehittyneiden ihmisten taholta lähtevään vihaan.
-
--- Tämä on sotaa elämästä ja kuolemasta, sanoi hän käännellen itseään
-vuoteessaan, villien sotaa, yllätysten, väijytysten ja salakavaluuden
-sotaa, ja se on julistettu rouva Jules'in nimessä. Kelle miehelle hän
-sitten oikeastaan kuuluu? Mikä valta tällä Ferragus'illa on?
-
-Herra de Maulincour ei voinut lopulta olla värisemättä, vaikka hän
-olikin urhokas ja sotilaallinen. Niiden murhayritysten joukossa,
-joita hän ajatteli, oli yksi, jota vastaan hän oli voimaton ja ilman
-rohkeutta: eivätköhän hänen salaiset vihamiehensä piankin käyttäisi
-myrkkyä? Pelon valtaamana, jota vielä lisäsi tilapäinen heikkous,
-ruuasta kieltäytyminen ja kuume, hän kutsutti heti luokseen erään
-vanhan naishenkilön, joka jo kauan sitten oli liittynyt hänen
-isoäitiinsä, naisen, jolla oli häntä kohtaan puoleksi äidillisiä
-tunteita ja joka oli oikea palvelijatar-ihanne. Kertomatta hänelle
-kaikkea Auguste antoi hänen tehtäväkseen ostaa salaa, joka päivä,
-eri paikoista, tarpeelliset ruoka-aineet ja käski hänen asettaa
-ne lukon taakse. Hänen itsensä piti tuoda Augustelle ruoka eikä
-hän saanut antaa kenenkään lähestyä ruoka-aineita silloin kun
-niitä valmistettiin. Sanalla sanoen paroni ryhtyi mitä tarkimpiin
-varovaisuustoimenpiteisiin suojellakseen itseään tuolta kuoleman
-lajilta. Hän oli vuoteessa, yksin, sairaana; hän saattoi siis
-tänä joutoaikana ajatella turvallisuuttaan, -- tarve, jossa
-ihmisen itsekkyys kyllä toimii niin selvänäköisesti, ettei mitään
-unhotu. Mutta onneton sairas oli myrkyttänyt elämänsä pelolla
-vasten tahtoaan, epäluulo väritti kaikki hänen hetkensä synkillä
-vivahteillaan. Kuitenkin nämä kaksi murhayritystä opettivat hänelle
-yhden niistä hyveistä, jotka ovat välttämättömiä valtiomiehille,
-teeskentelyn korkean taidon, jota on käytettävä leikittäessä elämän
-suurilla eduilla. Vaieta salaisuuksistaan ei ole vielä mitään; mutta
-vaieta edeltäkäsin, osata Ali pashan tavoin olla unohtavinaan joku
-teko kolmeksikymmeneksi vuodeksi, jos niin tarvitaan, varmentaakseen
-kolmenkymmenen vuoden kuluessa valmistellun koston, se on kaunis
-näyte maassa, jossa on vähän ihmisiä, jotka voisivat teeskennellä
-edes kolmeakymmentä päivää. Herra de Maulincour ei elänyt enää
-muussa kuin rouva Jules'issa. Alinomaa ajatteli hän keinoja, joita
-hän voisi käyttää tuossa tuntemattomassa taistelussa saavuttaakseen
-voiton tuntemattomista vastustajistaan. Hänen salattu intohimonsa
-tähän naiseen lisääntyi vain näistä vastuksista. Rouva Jules oli
-alati hänen edessään, hänen ajatuksissaan, hänen sydämessään, vielä
-viehättävämpänä luuloteltujen rikoksiensa takia kuin tunnettujen
-hyveidensä vuoksi, jotka olivat saattaneet hänet jumaloimaan tuota
-naista.
-
-Tahtoen saada tietoonsa vihollisen aseman sairas luuli voivansa
-vaaratta vihkiä tuomioherran tilansa salaisuuksiin. Suurmestari
-rakasti Auguste'a kuin isä omaa lastaan, hän oli hieno, etevä mies
-ja hänellä oli diplomaattista kykyä. Hän saapui siis kuulemaan
-paronia, puisteli päätänsä ja ryhtyi sitten hänen kanssansa
-neuvottelemaan. Kunnon tuomioherra ei ollut yhtä luottavainen kuin
-hänen nuori ystävänsä, kun tämä sanoi hänelle, että aikana, jolloin
-he elivät, poliisi ja valtiomahti kykenivät ottamaan selvää kaikista
-salaisuuksista ja että, jos heihin kerran tuli turvautua, he olisivat
-mahtavia auttajia.
-
-Vanhus vastasi:
-
--- Poliisi, rakas lapseni, merkitsee sitä, mikä on kykenemättömintä
-tässä maailmassa, ja valtiomahti sitä, mikä on voimattominta yksilöä
-koskevissa kysymyksissä. Ei poliisi eikä valtiomahti osaa lukea
-sydämen pohjalla piileviä ajatuksia. Ainoa, mitä heiltä voidaan
-vaatia, on etsiä jonkun teon syitä. Siksipä sekä valtiomahti että
-poliisi ovat ilmeisesti sopimattomia ehdottamaasi toimeen. Heiltä
-puuttuu tuota persoonallista harrastusta, joka paljastaa kaiken
-sille, jonka tarvitsee kaikki tietää. Ei mikään ihmismahti voi estää
-murhamiestä tai myrkyttäjää pääsemästä jonkun ruhtinaan sydämeen tai
-kunniallisen ihmisen vatsaan. Intohimot ovat paras poliisi.
-
-Tuomioherra neuvoi hartaasti paronia matkustamaan Italiaan,
-sieltä Kreikkaan, Kreikasta Syyriaan, Syyriasta Aasiaan, eikä
-palaamaan, ennenkuin hänen salaiset vihollisensa ymmärtäisivät,
-että hän katui ja oli tehnyt heidän kanssansa hiljaisen rauhan.
-Ellei hän näin tekisi, oli hänen pysyteltävä talossaan ja vieläpä
-omassa kamarissaan, jossa hän saattoi olla turvassa Ferragus'in
-hyökkäyksiltä, eikä lähdettävä ulos paitsi jos hän voisi aivan
-varmasti musertaa tuon miehen.
-
--- Vihollista pitää lähestyä ainoastaan lyödäkseen häneltä pään
-poikki, sanoi tuomioherra painavasti.
-
-Vanhus lupasi kuitenkin suosikilleen käyttää kaikkea sitä
-oveluutta, jonka taivas oli hänelle suonut, hankkiakseen, ketään
-alttiiksiasettamatta, tietoja vihollisesta, ottaakseen hänestä
-tarkan selon ja siten valmistaakseen voittoa. Suurmestarilla oli
-eräs vanha täysinpalvellut "Figaro" [henkilö ranskal. kirjailijan
-Beaumarchais'n näytelmässä "Figaron häät"], pahanilkisin apina, mikä
-milloinkaan on ihmiskasvoja kantanut, ennen nerokas kuin paholainen,
-kaikkeen valmis kuin rangaistusvanki, valpas kuin varas ja kavala
-kuin nainen, mutta nyt henkiseen rappiotilaan vajonnut, olosuhteitten
-takia, sillä pariisilaisen yhteiskunnan uusi järjestys oli pannut
-toimeen uudistuksen myöskin komedian palvelijoitten suhteen. Tämä
-täysinpalvellut "Scapin" [henkilö ranskal. kirjailijan Molière'n
-näytelmässä "Les Fourberies de Scapin". Suom. muist.] oli kiintynyt
-herraansa kuin johonkin ylempään olentoon, mutta viekas tuomioherra
-lisäsi joka vuosi vanhan rakkausseikkailujensa apulaisen palkkaan
-kelpo summan, huomaavaisuus, joka vahvisti luonnollista ystävyyttä
-myöskin hyödyn näkökannalta ja tuotti vanhalle herralle auliimpaa
-palvelusta kuin mitä kiihkeinkään rakastajatar olisi voinut keksiä
-sairaalle ystävälleen. Tämän, vanhojen teatteripalvelijoiden helmen,
-tämän jäännöksen edelliseltä vuosisadalta, joka oli aivan lahjomaton,
-koska hänellä ei enää ollut mitään intohimoja tyydytettävänä, tämän
-nyt suurmestari ja herra de Maulincour tekivät uskotukseen.
-
--- Herra paroni on turmeleva kaiken, sanoi tuo livreepukuinen
-suuruus kutsuttuna neuvotteluun. Herra syököön, juokoon ja nukkukoon
-rauhassa. Minä otan koko asian hoitaakseni.
-
-Tosiaankin, kahdeksan päivää neuvottelun jälkeen, hetkellä, jolloin
-herra de Maulincour, täydelleen parantuneena, söi aamiaista
-isoäitinsä ja tuomioherran kanssa, Justin astui sisään tekemään
-ilmoituksiaan. Sitten kun leskirouva oli saatettu huoneisiinsa,
-hän sanoi tuolla väärällä häveliäisyydellä, jota lahjakkaat miehet
-teeskentelevät:
-
--- Ferragus ei ole sen vihollisen nimi, joka vainoaa
-herra paronia. Tuo pahuksen mies kutsuu itseään nimellä
-Gratien-Henrik-Viktor-Jean-Joseph Bourignard. Herra Gratien
-Bourignard on entinen rakennusurakoitsija ja on ollut ennen
-hyvin rikas ja ennen kaikkea yksi Pariisin kauneimpia poikia,
-oikea Lovelace [henkilöitä englantil. kirjailijan Richardson'in
-romaaneissa. Suom. muist.], kykenevä viettelemään Grandissonninkin.
-Tähän loppuvat tietoni. Hän on ollut tavallinen työmies, ja
-salaliittolaisten ritarikunta on valinnut hänet sitten johtajakseen
-nimellä Ferragus XXIII. Poliisin pitäisi tietää tämä, jos se yleensä
-mitään tietää. Tuo mies on muuttanut pois Augustinkadulta ja asuu
-nykyään Joquelet kadulla. Rouva Jules Desmarets käy häntä usein
-katsomassa; sattuu usein, että herra Desmarets mennessään Pörssiin
-saattaa vaimoaan Vivienne katua pitkin, tai tämä saattaa miestänsä
-Pörssiin. Armollinen tuomioherra tuntee liiaksi hyvin nämä asiat
-pakottaakseen minun sanomaan, mieskö tässä johtaa vaimoaan vaiko
-vaimo miestään; mutta rouva Jules on niin kaunis, että minä löisin
-vetoa hänen puolestaan. Kaikki nämä tiedot perustuvat viimeisiin
-tosiasioihin. Bourignard pelaa usein numerolla 129. Hän on kaikella
-kunnioituksella sanottuna, herra paroni, vanha lurjustelija, joka
-rakastaa naisia ja koettaa tekeytyä säätyhenkilöksi. Muutoin, hän
-voittaa usein, pukeutuu näyttelijäksi, maalaa itsensä tarpeen
-mukaan ja viettää maailman omituisinta elämää. En epäile, etteikö
-hänellä olisi useampia asuinpaikkoja, koskapa hän enimmäkseen pääsee
-pakenemaan sitä, mitä herra suurmestari nimittää parlamentaariseksi
-tutkimukseksi. Jos herra paroni niin haluaa, voidaan hänestä ainakin
-kunnialla päästä irti, ottamalla huomioon hänen tottumuksensa. On
-aina helppo vapautua miehestä, joka rakastaa naisia. Muuten, tuo
-kapitalisti aikoo muuttaa vielä kerran asuntoa. -- Onko armollisella
-tuomioherralla ja paronilla minulle jotain käskettävää?
-
--- Justin, minä olen tyytyväinen sinuun, älä mene pitemmälle
-ilman määräystä, mutta pidä silmällä täällä kaikkea, niin että
-herra paronin ei tarvitse mitään pelätä. -- Rakas lapseni, sanoi
-tuomioherra kääntyen Maulincour'in puoleen, iloitse jälleen
-elämästäsi ja unohda rouva Jules.
-
--- En, en, sanoi Auguste, minä en luovuta paikkaani Gratien
-Bourignard'ille. Tahdon saada hänet kiinni, hänet ja rouva Jules'in
-myöskin.
-
-Illalla paroni Auguste de Maulincour, joka äskettäin oli nimitetty
-korkeampaan asemaan eräässä henkivartiokaartin osastossa, läksi
-tanssiaisiin Elysée-Bourbon'iin, herttuatar de Berri'in luokse.
-Täällä hänen ei varmaankaan tarvinnut peljätä mitään vaaraa.
-Kuitenkin Maulincour läksi näistä tanssiaisista suoritettavanaan
-kunnianasia, asia, joka oli mahdoton järjestää muutoin kuin aseilla.
-Hänen vastustajallaan markiisi de Ronquerolles'illa oli mitä
-painavimpia syitä olla tyytymätön Augusteen ja Auguste oli antanut
-siihen aihetta entisellä suhteellaan herra de Ronquerolles'in
-sisareen, kreivitär de Sérizy'yn. Tämä nainen, joka ei pitänyt
-saksalaisesta tunteellisuudesta, pani mitä tarkinta huomiota
-teennäisesti vaatimattoman pukunsa pienimpiinkin yksityiskohtiin.
-Sitten, kuten elämässä niin usein sattuu, vähäpätöiseltä
-näyttävä asia: Auguste tuli lausuneeksi viattoman leikinlaskun,
-jonka kreivitär de Sérizy otti kovin pahakseen ja josta hänen
-veljensä loukkautui. Selvittely tapahtui nurkassa hiljaisella
-äänellä. Maailmanmiehinä nuo kaksi vihamiestä eivät nostaneet
-mitään melua. Vasta seuraavana päivänä keskusteltiin faubourg
-Saint-Honoré'n, faubourg Saint-Germain'in ja hovin seurapiireissä
-tuosta tapahtumasta. Rouva de Sérizy'a puolustettiin innokkaasti,
-ja kaikki vääryys siirrettiin Maulincour'in puolelle. Ylhäisiä
-henkilöitä puuttui asiaan. Todistajina oli kummallakin riitapuolella
-mitä korkeampisäätyisiä henkilöitä, ja oli ryhdytty kaikkiin
-varokeinoihin, jottei kaksintaistelupaikalla kukaan saisi surmaansa.
-Kun Auguste seisoi vastustajansa edessä, joka oli miellyttävä,
-kaikkien kunnioittama mies, ei hän voinut nähdä hänessä Ferragus'in,
-salaliittolaisten johtajan, välikappaletta, mutta hänellä oli
-salainen halu totella selittämättömiä aavistuksiaan ryhtyessään
-puheisiin markiisin kanssa.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän todistajille, en tietystikään kieltäydy
-taistelemasta herra de Ronquerolles'in kanssa; mutta ennen sitä
-tahdon ilmoittaa, että olen ollut väärässä ja että olen valmis
-tekemään vaadittavat anteeksipyynnöt, vieläpä julkisestikin, jos
-herra Ronquerolles niin haluaa, sillä kun nainen on kysymyksessä, ei
-mikään luullakseni voi olla häpeäksi kohteliaalle miehelle. Vetoan
-siis hänen oikeudentuntoonsa ja jalomielisyyteensä; mielestäni olisi
-hiukan tyhmästi taistella, silloin kun oikeus voi ratkaista asian...
-
-Herra de Ronquerolles ei tyytynyt lopettamaan asiaa tällä tavalla, ja
-silloin paroni, tullen yhä epäluuloisemmaksi, lähestyi vastustajaansa.
-
--- Kuulkaa herra markiisi, takaatteko minulle aateliskunnianne kautta
-näiden herrojen kuullen, ettei teitä mikään muu koston aihe tuo tähän
-kohtaukseen kuin se, josta julkisesti on kysymys?
-
--- Herra, sellaisia kysymyksiä ei minulle tehdä.
-
-Ja herra de Ronquerolles asettautui paikalleen. Oli sovittu
-edeltäkäsin, että molemmat vastustajat vaihtaisivat keskenään
-pistoolin laukauksen. Herra de Ronquerolles, huolimatta välimatkasta,
-jonka olisi pitänyt tehdä herra Maulincour'in kuolema hyvin
-epävarmaksi, jollei suorastaan mahdottomaksi, osui paroniin. Kuula
-tunkeutui rintaan, kaksi sormen leveyttä sydämen alapuolelle, mutta
-onneksi ilman pahempia vahinkoja.
-
--- Te tähtäätte liian hyvin, herra, sanoi kaartinupseeri, ainoastaan
-kostaaksenne kuolleita tunteita.
-
-Herra de Ronquerolles luuli Augusten kuolleen eikä voinut pidättää
-ilkeämielistä hymyä, kuullessaan nämä sanat.
-
--- Julius Caesarin sisarta, herra, ei saa epäillä.
-
--- Taas rouva Jules! lausui Auguste.
-
-Hän pyörtyi voimatta täydentää purevaa leikkipuhettansa, joka
-kuoleutui hänen huulilleen. Mutta vaikka hän oli menettänyt paljon
-verta, ei hänen haavansa kuitenkaan ollut vaarallinen. Viidentoista
-päivän kuluttua, jona aikana leskirouva ja tuomioherra tuhlasivat
-hänelle tuota huolenpitoa, johon vain vanhukset pystyvät ja jonka
-salaisuus riippuu pitkästä elämänkokemuksesta, hänen isoäitinsä
-puhui hänelle painavia sanoja. Hän ilmaisi pojanpojalleen sen
-kuolettavan levottomuuden, jossa he, vanhukset, olivat eläneet nämä
-viimeiset päivät. Hän oli saanut vastaanottaa kirjeen nimimerkillä
-F, jossa kohta kohdalta kerrottiin hänelle se vakoilujuttu, johon
-hänen pojanpoikansa oli alentunut. Tuossa kirjeessä oli herra
-de Maulincour'ia moitittu teoista, jotka olivat sopimattomia
-kunnialliselle miehelle. Hän oli, sanottiin kirjeessä, asettanut
-erään vanhan vaimon Ménars kadulla vuokra-ajurin paikalle myömään
-muka tynnöreistään vettä ajureille, mutta itse asiassa urkkimaan
-rouva Jules Desmarets'n kulkua. Hän oli vakoillut maailman
-viattominta ihmistä tunkeutuakseen tämän kaikkiin salaisuuksiin,
-vaikka niistä riippui kolmen henkilön elämä tai kuolema. Hän yksin
-oli tahtonut tuota leppymätöntä taistelua, jossa hän, jo kolme
-kertaa haavoitettuna, varmasti oli sortuva sentähden, että hänen
-kuolemansa oli vannottu ja pantaisiin toimeen kaikilla käytettävissä
-olevilla keinoilla. Herra de Maulincour ei sitäpaitsi voisi enää
-välttää kohtaloaan lupaamalla kunnioittaa näiden kolmen henkilön
-salaperäistä elämää, koska oli mahdotonta luottaa sellaisen
-aatelismiehen kunniasanaan, joka oli vajonnut niin alas, että saattoi
-toimia poliisiurkkijana. Ja minkätähden? Häiritäkseen ilman syytä
-erään viattoman naisen ja kunnianarvoisen vanhuksen elämää. Kirje ei
-merkinnyt Augustelle mitään verrattuna niihin helliin moitteisiin,
-joita hän sai kestää paronitar de Maulincour'in puolelta. Laiminlyödä
-kunnioitus ja luottamus naista kohtaan, vakoilla olematta siihen
-oikeutettu. Ja oliko sopivaa vakoilla naista, johon oli rakastunut?
-Se oli oikea tulva oivallisia mielipiteitä, jotka eivät koskaan
-merkitse mitään ja jotka saattoivat nuoren paronin, ensikertaa hänen
-eläessään, tuollaisen suuren inhimillisen suuttumuksen valtaan, josta
-syntyvät ja lähtevät elämän tärkeimmät teot.
-
--- Koskapa tämä taistelu on taistelua kuolemasta, sanoi hän lopuksi,
-niin on minun surmattava viholliseni käyttämällä kaikkia niitä
-keinoja, jotka suinkin vallassani ovat.
-
-Suurmestari meni heti etsimään herra de Maulincour'in puolesta
-Pariisin salapoliisipäällikköä ja sekottamatta tuon seikkailun
-kertomukseen rouva Jules'in nimeä ja persoonaa, vaikkakin tämä
-oli kaiken salainen alkusyy, hän ilmoitti poliisipäällikölle sen
-pelon, jonka Maulincour'in perheelle aiheutti tuntematon henkilö,
-kylliksi rohkea vannomaan tuhoa kaartinupseerille suoraan lain ja
-poliisin nenän edessä. Päällikkö nosti hämmästyksissään vihreät
-silmälasinsa ylös, niisti useampia kertoja nenäänsä ja tarjosi
-tuomioherralle nuuskaa, joka kuitenkin, arvonsa vuoksi, väitti,
-ettei hän sitä käyttänyt, vaikka hänen nenänsä oli siitä aivan
-tahrainen. Sitten poliisipäällikkö otti paperinsa ja lupasi, että
-hän, Vidocq'in vakoojineen auttaessa, oli muutamassa päivässä antava
-Maulincour'in perheelle täydet tiedot tuosta vihollisesta, sanoen,
-ettei Pariisin poliisille ollut olemassa mitään salaisuuksia.
-Muutamien päivien perästä poliisipäällikkö tuli tervehtimään
-tuomioherraa Maulincour'in asuntoon ja tapasi nuoren paronin
-täydelleen parantuneena viimeisestä haavastaan. Hän lausui heille
-virkansa puolesta kiitokset tiedoista, joita hänen oli ollut kunnia
-saada heiltä, ja ilmoitti heille, että tämä Bourignard oli mies, joka
-oli tuomittu kahdeksikymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön, mutta joka
-ihmeellisellä tavalla oli päässyt karkuun vankijoukkoa Bicêtre'sta
-Toulon'iin kuljetettaessa. Kolmetoista vuotta jo oli poliisi turhaan
-koettanut saada kiinni häntä, sillä tiedettiin, että hän oli
-asettunut huolettomana asumaan Pariisiin, jossa hän tähän asti oli
-välttänyt kaikkein innokkaimmatkin etsiskelyt, vaikka tiedettiin
-hänen sekoittautuneen moneen hämärään konnankoukkuun. Lyhyesti:
-tuo mies, jonka elämä tarjosi mitä kummallisimpia yksityiskohtia,
-saadaan varmasti piakkoin vangituksi jossakin asunnoistaan ja tulee
-jätettäväksi oikeuden käsiin. Poliisipäällikkö lopetti julkisen
-tiedonantonsa lausumalla herra de Maulincour'ille, että jos hän
-pani niin suurta painoa tähän asiaan, että tahtoi olla todistajana
-Bourignard'in vangitsemisessa, hänen tarvitsi vain tulla seuraavana
-päivänä kello kahdeksan aamulla Sainte-Foi kadulle erääseen taloon,
-jonka numeron poliisipäällikkö ilmoitti. Herra de Maulincour päätti
-olla hankkimatta itselleen silminnäkijän varmuutta tässä asiassa,
-luottaen tuolla pyhällä kunnioituksella, joka Pariisissa poliisia
-kohtaan vallitsee, viranomaisten valppauteen. Kolmen päivän perästä,
-kun herra de Maulincour ei nähnyt sanomalehdissä mitään tuosta
-vangitsemisesta, jonka kuitenkin olisi pitänyt antaa ainesta johonkin
-uutiskirjoitelmaan, valtasi hänet levottomuus, mutta sen haihdutti
-seuraava kirje:
-
-    "Herra paroni!
-
-    Saan kunnian ilmoittaa teille, ettei teidän tarvitse peljätä
-    mitään, mikä koskee asiaa, josta oli kysymys. Gratien
-    Bourignard eli Ferragus niminen henkilö on kuollut tänään
-    asunnossaan Joquelet kadun 7:ssä. Ne epäilykset, joita meillä
-    oli siihen nähden oliko hän oikea henkilö, ovat tosiasioiden
-    kautta täydelleen hälventyneet. Olemme poliisilääkärin
-    avuksi ottaneet vielä piirilääkärin, ja turvallisuuspoliisin
-    päällikkö on ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin
-    täydellisen varmuuden saamiseksi. Sitäpaitsi niiden todistajien
-    moitteettomuus, jotka ovat allekirjoittaneet kuolinpaperin,
-    samoinkuin niiden henkilöiden ilmoitukset, jotka olivat mainitun
-    Bourignard'in luona hänen viime hetkinään, niiden joukossa
-    todistus Bonne-Nouvelle kirkon kunnianarvoisalta pastorilta,
-    jolle Bourignard rippituolissa teki tunnustuksensa, sillä hän
-    kuoli kristittynä, eivät ole sallineet meidän säilyttää enää
-    pienimpiäkään epäluuloja.
-
-                    Vastaanottakaa, herra paroni, vakuutus j.n.e."
-
-Herra de Maulincour, leskirouva ja tuomioherra tunsivat mielensä
-sanomattoman keventyneeksi ja iloiseksi. Isoäiti syleili
-pojanpoikaansa kyyneleitä vuodattaen ja jätti hänet mennäkseen
-kiittämään Jumalaa. Hyväsydäminen leskirouva, joka oli pannut toimeen
-yhdeksän päivää kestävän hartauden Augusten pelastukseksi, luuli
-rukouksensa tulleen kuulluksi.
-
--- Nythän, sanoi suurmestari, sinä voit mennä tanssiaisiin, joista
-minulle puhuit, minulla ei ole enää mitään sitä vastaan.
-
-Herra de Maulincour halusi sitäkin innokkaammin näihin tanssiaisiin,
-koska hän tiesi rouva Jules'in saapuvan sinne. Juhlat oli pannut
-toimeen Seinen päällikkö, jonka luona Pariisin molemmat suuret
-seurapiirit kohtasivat toisensa puolueettomalla alueella. Auguste
-kiiruhti salien läpi näkemättä naista, jolla oli hänen elämäänsä
-niin suuri vaikutus. Hän astui erääseen vielä tyhjään huoneeseen,
-jossa pelipöydät odottivat pelaajia, ja istahti sohvaan mitä
-ristiriitaisimpien, rouva Jules'iin kohdistuvien ajatusten vallassa.
-Eräs mies tarttui silloin nuoren upseerin käsivarteen, ja paroni
-jähmettyi tuntiessaan tässä miehessä Coquillière kadun kerjäläisen,
-Iidan Ferragus'in, Solykadun asukkaan, Justin'in Bourignard'in,
-poliisin vangin, edellisen päivän vainajan.
-
--- Herra, ei huutoa, ei sanaakaan, sanoi hänelle Bourignard, jonka
-äänen paroni tunsi, mutta joka varmasti olisi ollut tuntematon
-jollekin toiselle.
-
-Bourignard oli hienosti puettu ja hänen rintaansa kaunistivat
-Kultaisen taljan ritarikunnan merkit ja ritariston tähti.
-
--- Herra, jatkoi hän äänellä, joka muistutti hyenan sähinää, te
-annatte minulle oikeuden hyökkäyksiini kiihoittaessanne poliisia
-minua vastaan. Te tulette häviämään, herra. Niin täytyy tapahtua.
-Rakastatteko te rouva Jules'ia? Rakastaako hän teitä? Millä
-oikeudella ryhdytte te häiritsemään hänen rauhaansa ja mustaamaan
-hänen siveyttänsä?
-
-Joku tuli huoneeseen. Ferragus nousi mennäkseen ulos.
-
--- Tunnetteko tätä miestä? kysyi herra de Maulincour tarttuen
-Ferragus'ia kaulukseen.
-
-Mutta Ferragus irroittautui nopeasti hänen otteestaan, tarttui
-herra Maulincour'in tukkaan ja pudisti pilkallisesti hänen päätänsä
-useampia kertoja.
-
--- Tarvitaanko sitten välttämättä lyijyä, jotta se tulisi viisaaksi?
-sanoi hän.
-
--- En persoonallisesti, herra, vastasi de Marsay, tämän kohtauksen
-todistaja; mutta tiedän, että hänen nimensä on de Funcal; hän on
-portugalilainen ja hyvin rikas.
-
-Herra de Funcal oli kadonnut. Paroni läksi hänen peräänsä tapaamatta
-häntä, ja kun paroni saapui eteiseen, näki hän loistavissa vaunuissa
-Ferragus'in, joka pilkallisesti nauraen katsoi häneen ja ajoi pois
-täyttä ravia.
-
--- Suokaa anteeksi, herra, sanoi Auguste palaten saliin ja kääntyen
-de Marsay'n puoleen, jonka hän tunsi, missä herra de Funcal asuu?
-
--- En tiedä sitä, mutta epäilemättä se teille täällä sanotaan.
-
-Kysyttyään päälliköltä, sai paroni tietää, että kreivi de Funcal asui
-Portugalin lähetystössä. Tällä hetkellä, jolloin hän vielä luuli
-tuntevansa Ferragus'in jääkylmät sormet hiuksissaan, hän näki rouva
-Jules'in kaikessa kauneutensa, raikkautensa, viehättäväisyytensä
-ja yksinkertaisuutensa loistossa, säteillen tuota naisellista
-pyhyyttä, johon hän oli rakastunut. Tämä nainen, nyt pirullinen
-olento hänelle, ei herättänyt Augustessa enää muuta kuin vihaa, ja
-tämä viha tulvehti verisenä, peloittavana hänen katseistaan. Hän piti
-silmällä tilaisuutta saada puhua rouva Jules'ille muiden kuulematta
-ja sellaisen saatuaan sanoi hänelle:
-
--- Rouva, kolmannen kerran jo teidän "bravi'nne" osuivat harhaan...
-[Palkattuja murhaajia Italiassa kutsuttiin nimellä "bravo". Suom.
-muist.]
-
--- Mitä tarkoitatte, herra? vastasi hän punastuen. Tiedän, että
-teille on sattunut useampia onnettomuuksia ja olen vilpittömällä
-osanotolla ajatellut teitä; mutta kuinka voisin minä jollakin tavalla
-olla osallisena niihin?
-
--- Te tiedätte kuitenkin, että Solykadun mies yllyttää "braveja"
-minua vastaan?
-
--- Herra paroni!
-
--- Rouva, tästä lähtien minä en ole vaativa teiltä ainoastaan
-korvausta onnestani, mutta myöskin verestäni...
-
-Tällöin herra Jules Desmarets saapui vaimonsa luo.
-
--- Mitä te oikeastaan sanotte vaimolleni, paroni?
-
--- Tulkaa ja kysykää sitä minulta kotonani, jos haluatte sen tietää,
-herra.
-
-Ja Maulincour läksi pois, jättäen rouva Jules'in kalpeana ja melkein
-tainnoksissa jäljelle.
-
-On vähän naisia, jotka eivät olisi ainakin kerran elämässään
-seisseet, jonkun kumoamattoman tosiasian johdosta, täsmällisen,
-läpitunkevan ja selvän kysymyksen edessä, yhden tuollaisen kysymyksen
-edessä, joita heidän miehensä säälimättömästi heille tekevät ja
-jotka jo lähestyessään saavat aikaan kylmän väristyksen ja joiden
-ensimäinen sana tunkee sydämeen kuin tikarin kärki. Tästä johtuu
-määritelmä: jokainen nainen valehtelee. Kohteliaisuus-valheita,
-anteeksiannettavia valheita, yleviä valheita, kauhistuttavia
-valheita, mutta joka tapauksessa velvollisuus valehdella. Sitten
-kun tämä velvollisuus kerta on otettu, täytyy tietenkin osata hyvin
-valehdella. Naiset Ranskassa valehtelevat aivan ihmeteltävästi.
-Meidän tapamme opettavat heitä niin erinomaisen hyvin pettämään!
-Lyhyesti, nainen on valehdellessaan niin lapsellisen julkea,
-niin kaunis, niin viehättävä, niin todellinen; hän tuntee hyvin
-sen hyödyn, sillä valheen avulla välttää hän seuraelämässä ne
-voimakkaat hyökkäykset, joita ei mikään onni kykenisi vastustamaan;
-se on hänelle yhtä välttämätön kuin puuvillavanu, johon hän
-laskee koristuksensa. Valhe tulee heille siten kielen perustaksi
-ja totuus ainoastaan poikkeukseksi; he lausuvat sen, olkoon että
-ovat siveellisiäkin, vain oikun tai laskelman takia. Muutamat
-naiset nauravat valehdellessaan, toiset itkevät, toiset tulevat
-vakaviksi, jotkut harmistuvat, kukin luonteensa mukaan. Alotettuaan
-teeskentelemällä tunteettomuutta kohteliaisuuksia kohtaan, jotka
-heitä enimmän hivelevät, he lopettavat usein valehtelemalla itse
-itselleen. Kukapa ei ole ihmetellyt heidän näennäistä ylevämmyyttään
-sinä hetkenä, jolloin he värisevät rakkautensa salatuista aarteista?
-Kuka ei ole tutkinut heidän taitavuuttansa, heidän kepeyttänsä,
-heidän mielensä vapautta elämän suurimmissakin ahdingoissa? Heissä
-ei ole mitään pakoitettua: petos tiukkuu heistä kuin taivaasta
-putoava lumi. Millä taitavuudella he arvaavatkaan totuuden muissa!
-Millä hienoudella he käyttävät mitä terävintä loogillisuutta
-intohimoisen kysymyksen edessä, joka heille aina paljastaa jonkin
-sydämen salaisuuden miehessä, joka on kylliksi yksinkertainen
-tahtoessaan kysymyksillä päästä heidän perillensä. Tehdä kysymyksiä
-jollekin naiselle, eikö se ole samaa kuin jättää itsensä alttiiksi
-hänelle? Saahan hän tietää kaiken, mitä häneltä tahdotaan salata,
-ja osaahan hän vaieta puhuessaankin. Ja kuitenkin on miehiä, jotka
-uskaltavat ryhtyä taisteluun pariisilaisen naisen kanssa, naisen,
-joka osaa asettautua tikarin pistojen yläpuolelle lausuessaan:
-"Kylläpä te olette utelias! Mitä se teitä liikuttaa? Minkätähden
-tahdotte sen tietää? Ah, te olette mustasukkainen! Ja entäpä jos
-minä en nyt tahtoisi vastata teille?" Lyhyesti, he mittelevät
-voimiaan naisen kanssa, jolla on kolmekymmentäseitsemäntuhatta
-eri tapaa sanoa "ei", ja lukemattomia muunnoksia sanoa "kyllä".
-Kirjoittaa teos "ei" ja "kyllä" sanoista, eikö se ole yksi noista
-kauneimmista diplomaattisista, filosofisista, historiallisista ja
-moraalisista töistä, jotka vielä ovat tekemättä? Mutta tuollaisen
-paholaistyön suorittaminen vaatisi neroa, jolla on miehen ja
-naisen sielu ja sentähden siihen ei koskaan ryhdytä. Ja kuitenkin
-kaikista julkaisemattomista teoksista on tämä juuri se, jonka
-naiset parhaiten tuntevat ja jota he paraimmin käyttävät. Oletteko
-koskaan tutkineet jonkun valheen ohessa ilmenevää käytöstä, asentoa,
-"disinvolturaa"? Koettakaapas. Rouva Desmarets istui oikeassa,
-hänen miehensä vasemmassa vaunun nurkassa. Rouva Jules oli osannut
-hillitä mielenliikutuksensa tanssiaisista lähdettäessä ja näytti
-nyt täydelleen tyyneltä. Hänen miehensä ei ollut sanonut hänelle
-mitään eikä nytkään vielä tehnyt sitä. Jules katseli vaunujen
-akkunoista hiljaisten rakennusten tummia seiniä vaunujen vyöryessä
-katuja pitkin. Mutta äkkiä, ikäänkuin jonkin ratkaisevan ajatuksen
-valtaamana, samalla kun erään kadun kulmasta käännyttiin, hän katsoi
-tutkivasti vaimoonsa, jolla näytti olevan kylmä kaksinkertaisesta
-turkisviitasta huolimatta. Kaikista niistä asioista, jotka voivat
-tarttua toisesta toiseen, ovat miettiminen ja vakavuus kaikkein
-tarttuvimpia.
-
--- Mitähän herra de Maulincour mahtoi sinulle sanoa, koska sinä
-tulit niin liikutetuksi? kysyi Jules, ja mitä tarkoitti hän sillä,
-että minun pitäisi tulla hänen luoksensa kuulemaan, mitä hänellä on
-sanottavana?
-
--- Hän ei voi sanoa sinulle kotonansa mitään, mitä minä en nyt
-sinulle sanoisi, vastasi rouva Jules.
-
-Ja sitten hän odotti tuolla naisviekkaudella, joka aina loukkaa
-jonkun verran siveyttä, toista kysymystä. Mies käänsi jälleen
-katseensa rakennuksia kohden ja jatkoi porttikäytävien tutkimustaan.
-Jos hän vielä olisi kysellyt, eikö se olisi ollut epäluuloa,
-epäluottamusta? Epäillä naista, jota rakastaa, on rikos; Jules oli
-jo tappanut yhden miehen epäilemättä vaimoansa. Clémence ei tiennyt
-mitään siitä todellisesta intohimosta, niistä syvistä mietelmistä,
-jotka sisältyivät hänen miehensä äänettömyyteen, yhtä vähän kuin
-Jules tiesi siitä ihmeellisestä draamasta, joka ahdisti hänen
-Clémence'nsa sydäntä. Ja vaunut vierivät Pariisin läpi kuljettaen
-kahta puolisoa, kahta rakastajaa, jotka jumaloitsivat toisiansa
-ja jotka, samalla silkkityynyllä kevyesti toisiinsa nojautuen,
-kuitenkin olivat kuin kuilun erottamia. Kuinka kummallisia kohtauksia
-tapahtuukaan noissa komeissa vaunuissa, jotka palaavat tanssiaisista
-kahdentoista ja kahden välillä aamulla, puhumattakaan vaunuista,
-joiden lyhdyt valaisevat niin hyvin kadun kuin vaunujen sisustan
-ja joiden akkunat ovat läpinäkyvät, samoin kuin vaunuista, joita
-avioväki käyttää ja joissa parit voivat riidellä pelkäämättä
-ohikulkevien silmäyksiä, sillä siviilisäädyllä on oikeus pilkata,
-lyödä ja syleillä vaimoa vaunuissa ja joka paikassa. Kuinka paljon
-salaisuuksia paljastuukaan öisille kävelijöille, noille nuorille
-ihmisille, jotka vaunuilla saapuvat tanssiaisiin, mutta jotka, mikä
-mistäkin syystä, ovat pakotettuja palaamaan sieltä kävelemällä!
-Tapahtui ensimäisen kerran, että Jules ja Clémence istuivat näin,
-kumpikin nurkassaan. Tavallisesti he istuivat hyvin lähellä toisiaan.
-
--- On hyvin kylmä, sanoi rouva Jules.
-
-Mutta mies ei kuullut mitään, hän tutki mustia ilmoituksia
-myymälöiden yläpuolella.
-
--- Clémence, sanoi hän lopuksi, suo minulle anteeksi kysymys, jonka
-sinulle teen.
-
-Ja hän lähestyi vaimoaan, tarttui häntä vyötöisistä ja veti hänet
-viereensä.
-
--- Jumalani, siinä me nyt olemme! ajatteli vaimo parka.
-
--- Eikö niin, sanoi hän, kiiruhtaen kysymyksen edelle, sinä tahdot
-tietää, mitä herra de Maulincour sanoi minulle. Minä kerron sinulle,
-mutta en ilman pelkoa. Jumalani, voiko meillä olla mitään salattavaa
-toinen toisiltamme? Jo hetki sitten minä näin sinun taistelevan
-rakkautemme rehellisyyden ja hämärien huolien välillä; mutta onhan
-meidän omatuntomme valoisa ja sinun epäilyksesi hämärä. Miksi sinä
-et siis tahdo pysyä kirkkaudessa, joka sinua miellyttää? Kun minä
-olen sinulle kaikki kertonut, tahdot sinä tietää yhä enemmän, ja
-kuitenkaan minä en edes itse tiedä, mitä tuon miehen kummallisissa
-sanoissa piilee. Katsos, eiköhän kaikki tämä voisi tuottaa jotain
-ikävää selkkausta meidän välillemme. Minusta olisi paljon parempi,
-jos me kumpainenkin unohtaisimme tämän onnettoman asian. Mutta
-joka tapauksessa, vanno minulle, että odotat siksi, kunnes tämä
-kummallinen tapahtuma itsestään selviää. Herra de Maulincour on
-minulle sanonut, että ne kolme onnettomuutta, joista sinä olet
-kuullut puhuttavan: kivi, joka putosi hänen palvelijansa päähän,
-hänen vaunujensa särkyminen ja hänen kaksintaistelunsa kreivitär de
-Sérizy'n johdosta, olisivat aiheutuneet salaliitosta, jonka minä muka
-olen yllyttänyt häntä vastaan. Vielä uhkasi hän minulle selvittävänsä
-sen suhteen, joka minulla pitäisi noihin murhamiehiin olla.
-Ymmärrätkö sinä mitään tästä kaikesta? Mielenliikutukseni johtui
-siitä vaikutuksesta, jonka hänen mielipuolenilmeiset kasvonsa, hänen
-villit silmänsä ja hänen sisäistä kiihkoa tulvehtiva puheensa minuun
-tekivät. Luulin hänen tulleen hulluksi. Siinä kaikki. Kuitenkin,
-en olisi nainen, ellen olisi huomannut, että minä jo vuoden ajan
-olen ollut, kuten sanotaan, herra de Maulincour'in intohimona. Hän
-ei ole nähnyt minua milloinkaan muulloin paitsi tanssiaisissa, ja
-hänen puheensa ovat olleet merkityksettömiä, kuten kaikki, mitä
-tanssiaisissa puhutaan. Ehkäpä hän tahtoo erottaa meidät nähdäkseen
-minut jonakin päivänä yksin ja ilman puolustajaa. Katsohan, sinun
-kulmakarvasi menevät jo kokoon. Oi, kuinka minä vihaankaan ihmisiä!
-Me olemme niin onnellisia ilman heitä, minkätähden me siis heitä
-etsimme? Jules, rukoilen sinua, unohda kaikki tämä. Huomenna me
-varmasti saamme kuulla, että herra de Maulincour on tullut hulluksi.
-
--- Mikä ihmeellinen tapahtuma! sanoi itsekseen Jules nousten
-vaunuista talonsa porraskäytävän edustalla.
-
-Hän ojensi käsivartensa vaimolleen ja molemmat menivät sisälle.
-
-Kehittääksemme tätä kertomusta sen kaikessa yksityiskohtaisessa
-totuudessa ja seurataksemme sen mutkailevia polkuja, meidän on
-välttämättä otettava puheeksi muutamia rakkauden salaisuuksia
-ja pistäydyttävä makuukamarin esirippujen taakse, ei julkeasti,
-vaan Trilby'n tavalla, pelästyttämättä Dougal'ia, Jeannie'ta tai
-ketään, oltava niin häveliäitä kuin meidän jalo ranskankielemme
-vaatii ja niin rohkeita kuin Gérard'in pensseli on ollut hänen
-taulussaan "Daphnis ja Chloe." Rouva Jules'in makuukamari oli
-pyhitetty paikka. Ainoastaan hänellä, hänen miehellään ja hänen
-kamarineitsyellään oli pääsy sinne. Rikkaudella en kauniita
-etuoikeuksia, ja kadehtittavimpia niistä ovat ne, jotka tekevät
-sille mahdolliseksi kehittää tunteita kaikessa niiden laajuudessa,
-hedelmöittää niitä tyydyttämällä niiden tuhannet mielijohteet,
-ympäröidä ne loistolla, joka niitä suurentaa, hyvin valituilla
-koristuksilla, jotka niitä puhdistavat, ja kaikilla noilla
-hienouksilla, jotka tekevät ne yhä miellyttävämmiksi. Jos te
-vihaatte nurmikolla aterioimista ja rumasti tarjottuja ruokia, jos
-teitä ilahduttaa katsella häikäisevän valkoista damastiliinaa,
-kullattua pöytäkalustoa, valikoitua porsliinia, runsaasti varustettua
-kultareunaista pöytää, jota hienot kynttilät valaisevat, ja
-vaakunoilla koristettujen hopeakansien alla ensiluokkaisen keittiön
-ihmeitä; niin, ollaksenne johdonmukainen täytyy teidän silloin jättää
-ullakkokamarit vinttikerroksissa ja hempukat kaduilla; teidän on
-jätettävä ullakkokamarit, hempukat, sateenvarjot ja päällyskengät
-ihmisille, jotka maksavat ateriansa kuukausilipuilla; ja sitten
-teidän on käsitettävä, että rakkaus ylimalkaan ei ilmene täydessä
-suloudessaan muualla kuin pehmeillä matoilla, marmorisen kattolampun
-opaalivalossa, äänettömien, silkkikankaisten seinien välissä,
-kullatun uunin edessä, huoneessa, johon ei kuulu naapurien eikä
-kadun melu, huoneessa, jonka laskosuutimet, esiriput ja poimuilevat
-akkunaverhot estävät kaiken äänen. Sitten te tarvitsette peilejä,
-joissa muodot pitävät leikkejään ja jotka heijastavat loppumattomiin
-sitä naista, jonka te tahtoisitte moninkertaiseksi ja jota rakkaus
-usein monistaakin; sitten vielä hyvin matalia leposohvia, vuoteen,
-jonka olemassaolon vain arvaa ikäänkuin jonkin salaisuuden, sitä
-näkemättä, ja ympäri tätä viehättävää huonetta taljoja paljaiden
-jalkojen suojaksi, taidokkaasti ripustettujen silkkiuutimien
-välissä kynttilöitä lasikupujen alla, jotta voisitte minä yön
-hetkenä tahansa lukea, kukkia, jotka eivät tuota päänkipua, ja
-liinavaatteita, joiden pehmeys olisi tyydyttänyt Itävallan Annaakin.
-Rouva Jules oli toteuttanut tämän erinomaisen ohjelman; mutta se
-ei ollut vielä mitään. Jokainen nainen, jolla on aistia, olisi
-voinut tehdä samoin, vaikkakin tällaisten asioiden järjestämisessä
-ilmenee persoonallisuuden leima, joka antaa joka koristeelle, joka
-yksityiskohdalle jäljentämättömän luonteen. Nykyään, enemmän kuin
-milloinkaan ennen, hallitsee yksilöllisyyden vimma. Kuta enemmän
-meidän lakimme pyrkivät mahdottomaan tasa-arvoisuuteen, sitä
-kauemmaksi me tavoissamme siitä joudumme. Niinpä rikkaat henkilöt
-Ranskassa alkavat tulla omavaltaisemmiksi maussaan ja yksityisissä
-oloissaan, kuin mitä he olivat kolmekymmentä vuotta sitten. Rouva
-Jules tiesi hyvin, mihin tämä ohjelma häntä velvoitti, ja hän oli
-kotonansa kaikki järjestänyt sopusointuun tuolla ylellisyydellä,
-joka niin hyvin sopi rakkaudelle. "Viisitoistasataa markkaa ja
-Sofiani" tai "rakkaus matalassa majassa", tällaisia puheentapoja
-kuulee nälkäisiltä ihmisiltä, joita aluksi kova leipä tyydyttää,
-mutta jotka, jos he todellakin rakastavat, tulevat herkuttelijoiksi
-ja lopulta kaipaavat kaikkia keittotaiteen rikkauksia. Rakkaus
-kammoo työtä ja kurjuutta. Se tahtoo mieluummin kuolla kuin viettää
-puutteellista elämää. Enimmät tanssiaisista palaavat naiset,
-kärsimättöminä haluten nukkumaan, heittävät vaatteensa ja kuihtuneet
-kukkavihkonsa, joiden tuoksu on haihtunut, hujan hajan ympärilleen,
-He jättävät pienet kenkänsä nojatuolin alle, kävelevät laahustavilla
-puolikengillään, ottavat pois kampansa ja kehittävät irti palmikkonsa
-ilman vähintäkään huolellisuutta. He eivät lainkaan välitä siitä,
-että heidän miehensä näkevät kaikki nuo soljet, kaksinkertaiset
-neulat, taidokkaat hakaset, joilla he pitävät koossa hiustensa tai
-koristustensa hienoja laitteita. Ei ole mitään salaisuuksia enää,
-kaikki putoaa silloin maahan puolison nähden, mitään ihomaalia ei
-tarvita hänen edessänsä. Kureliivit, joista tavallisesti pidetään
-tarkkaa huolta, jäävät maahan, jos liiaksi uninen kamarineitsyt
-unohtaa korjata ne pois. Lyhyesti sanottuna, kalanluiset pöyhittimet,
-kummikankaasta ommellut hihanreiät, petolliset kemputtimet,
-kähertäjältä ostetut hiukset, sanalla sanoen, koko tuo vääristetty
-nainen jää makaamaan hajallaan ylt'ympäri. "Disjecta membra
-poetae", keinotekoinen runous, jota ne, joita varten se on tehty
-ja muodostettu, niin ihailevat, tuo kaunis nainen on hajoitettuna
-huoneen joka nurkkaan. Haukottelevan puolison rakkaudelle näyttäytyy
-nyt todellinen vaimo, joka myöskin haukottelee mauttomassa
-epäjärjestyksessään ja rutistuneessa yömyssyssään, jota eilen on
-käytetty ja jota huomenna jälleen käytetään.
-
--- Jos te joka ilta, herraseni, toivotte somaa, vasta silitettyä
-yömyssyä, niin lisätkää minun vaaterahojani.
-
-Sellaista on elämä. Vaimo on aina vanha ja epämiellyttävä miehelleen,
-mutta aina säteilevä, korea ja kaunistettu toista varten, kaikkien
-aviomiesten kilpailijaa varten, maailmaa varten, joka panettelee
-ja parjaa kaikkia naisia. Todellisen rakkauden täyttämänä, sillä
-rakkaudella on, kuten muillakin olioilla, itsensäsäilyttämisvaisto,
-rouva Jules menetteli kokonaan toisella tavoin ja sai onnensa
-pysyvistä ilojuhlista tarpeeksi voimaa täyttääkseen nuo pienet
-velvollisuudet, joita ei koskaan pidä lyödä laimin, sentähden että
-ne pidentävät rakkautta. Nämä huolellisuudet, nämä velvollisuudet,
-eivätköhän ne toiselta puolen johdu persoonallisesta arvokkuudesta,
-joka on omiansa viehättämään? Eikö ne ole hyväilyä, kunnioitusta,
-jota osoittaa sen johdosta, että tuntee olevansa rakastettu?
-
-Rouva Jules oli kieltänyt mieheltänsä pääsyn huoneeseen, jossa hän
-riisui tanssipukunsa ja josta hän tuli yöpuvussa, salaperäisesti
-koristettuna sydämensä salaisia juhlia varten. Saapuessaan
-makuukamariin, joka aina oli järjestyksessä ja miellyttävä, näki
-Jules siellä viehättävän, somaan yönuttuun kääriytyneen vaimon,
-jonka hiukset kiertyivät paksuina palmikkoina pään ympäri, sillä
-pelkäämättä niiden epäjärjestykseen joutumista hän salli rakkauden
-sekä nähdä että kosketella niitä; Jules tapasi naisen, joka oli
-hänelle aina yksinkertaisempi ja kauniimpi kuin maailmalle, naisen,
-joka oli virkistänyt itsensä kylvyllä ja jonka kaikki keinotekoisuus
-oli siinä, että hän oli valkeampi kuin liinavaatteensa, raikkaampi
-kuin virkistävinkään tuoksu, viettelevämpi kuin taitavinkaan
-rakastajatar, lyhyesti, aina rakastava ja sentähden aina rakastettu.
-Tämä naistoimien ihmeteltävä ymmärtämys ja käsittely oli Josephinen
-suuri salaisuus viehättäessään Napoleonia, samoin kuin se kerta oli
-Cesonian, hänen viehättäessään Cajus Caligulaa, ja Diana Poitiers'in,
-hänen viehättäessään Henrik II:ta. Mutta jos tämä tuotti runsaita
-hedelmiä naisille, jotka saattoivat laskea ikäänsä neli- tai
-viisikymmeninä, mikä ase se olikaan nuoren naisen käsissä! Aviomies
-alistuu silloin ihastuksella uskollisuutensa onneen.
-
-Astuessaan pukuhuoneeseensa tuon keskustelun jälkeen, joka oli
-jäädyttänyt hänet pelosta ja joka yhä vielä tuotti hänelle mitä
-kiihkeintä levottomuutta, rouva Jules pani erikoista huolta
-yövaatetukseensa. Hän tahtoi tehdä ja hän teki itsensä viehättäväksi.
-Hän oli vyöttänyt kiinteästi batistikankaisen yönuttunsa, hänen
-kaulansa oli paljas ja mustat hiukset riippuivat vapaasti hänen
-pyöreillä hartioillaan; hajuvesikylpy oli antanut hänelle huumaavan
-tuoksun ja hänen paljaat jalkansa olivat samettitohveleissa.
-Tietoisena viehätysvoimastaan hän saapui hiljaisin askelin ja asetti
-kätensä miehensä silmille, jonka hän tapasi ajatuksiin vaipuneena,
-yönutussa, nojaamassa uunia vasten, jalat sen kynnyksellä. Hän
-kuiskasi silloin miehensä korvaan, lämmittäen sitä hengityksellään ja
-purren sitä hampaidensa kärjillä:
-
--- Mitähän te ajattelette, herraseni?
-
-Sitten hän taitavasti syleili miestänsä ja kietoi hänet käsivarsiinsa
-saadakseen hänet pois pahoista ajatuksista. Naisella, joka rakastaa,
-on täysi tieto voimastaan, ja kuta hyveellisempi hän on, sitä
-tehokkaampaa on hänen viehättelynsä.
-
--- Sinua, vastasi mies.
-
--- Minua yksinkö?
-
--- Niin.
-
--- Oh! kylläpä tuo "niin" oli hyvin uskallettua. He laskeutuivat
-levolle. Nukahtamaisillaan sanoi rouva Jules itsekseen:
-
--- Herra de Maulincour saa varmasti aikaan jonkun onnettomuuden.
-Jules on miettiväinen, hajamielinen ja hautoo ajatuksia, joita hän ei
-minulle sano.
-
-Kello oli noin kolmen tienoissa aamulla, kun rouva Jules heräsi erään
-aavistuksen takia, joka unessa oli koskettanut hänen sydäntänsä.
-Hänestä oli kuin olisi hänellä ollut sekä ruumiillinen että henkinen
-tunne siitä, että hänen miehensä oli poissa. Hän ei tuntenut enää
-päänsä alla Juleksen käsivartta, tuota käsivartta, jolla hän jo
-viisi vuotta oli nukkunut onnellisena ja rauhallisena ja joka ei
-koskaan väsynyt. Oli kuin jokin ääni olisi hänelle sanonut: "Jules
-kärsii, Jules itkee..." Hän kohotti päätään, nousi istumaan, huomasi
-miehensä paikan tyhjäksi ja näki hänen istuvan tulen ääressä jalat
-uunin ristikossa ja pää nojaten suurta nojatuolia vasten. Kyyneleitä
-oli hänen poskillaan. Vaimo parka hypähti vuoteestaan ja heittäytyi
-miehensä polviin.
-
--- Jules, mikä sinun on? kärsitkö sinä? Puhu! Puhu! Sano minulle, jos
-minua rakastat.
-
-Yhdessä hetkessä hän kuiskasi hänelle satoja sanoja, jotka ilmaisivat
-mitä syvintä rakkautta.
-
-Jules asettui vaimonsa jalkojen juureen, suuteli hänen polviansa,
-hänen käsiänsä ja vastasi hänelle kyynelten jälleen vuotaessa:
-
--- Rakas Clémence'ni, minä olen hyvin onneton! Se ei ole rakkautta,
-jos epäilee rakastettuansa, ja sinä olet minun rakastettuni. Minä
-jumaloin sinua ja kuitenkin epäilen sinua... Ne sanat, jotka tuo
-mies sanoi minulle tänä iltana, ovat sattuneet sydämeeni; ne ovat
-jääneet sinne vastoin tahtoani, kukistaakseen minut. Siinä piilee
-jokin salaisuus. Minä häpeän niitä, mutta sinun selityksesi ei ole
-minua tyydyttänyt. Minun järkeni heittää tähän asiaan valaistuksen,
-jonka minun rakkauteni käskee työntämään pois. Se on hirveä taistelu.
-Saatoinko minä jäädä vuoteeseen ja pidellä sinun päätäsi ja kuitenkin
-epäillä siinä olevan minulle tuntemattomia ajatuksia? -- Oh! minä
-uskon, minä uskon sinua, huusi hän kiihkeästi, nähdessään vaimonsa
-surumielisellä hymyllä valmistautuvan puhumaan. Älä sano minulle
-mitään, älä moiti minua mistään. Yksi ainoa sana sinun huuliltasi
-tappaisi minut. Ja voisitko sinä sitäpaitsi sanoa minulle mitään,
-jota minä en olisi jo kolme tuntia sitten itselleni sanonut? Niin,
-kolme tuntia minä olen ollut tässä ja katsellut, kuinka sinä nukut
-niin kauniina, ihmetellyt sinun puhdasta ja tyyntä otsaasi. Oh!
-olethan sinä aina sanonut minulle kaikki ajatuksesi, eikö niin?
-Minä yksin olen sinun sielussasi. Sinua tarkastellessani, sinun
-silmiisi katsoessani näen minä sinussa kaiken. Sinun elämäsi on aina
-yhtä puhdas kuin sinun katseesi kirkas. Ei, näiden puhdaskatseisten
-silmien takana ei ole mitään salaisuutta.
-
-Hän kohottautui ja suuteli vaimoansa silmiin.
-
--- Salli minun tunnustaa sinulle, sinä rakas olento, että se, mikä jo
-viisi vuotta on päivittäin lisännyt minun onneani, oli tieto siitä,
-ettei sinussa ollut ainoatakaan noista luonnollisista taipumuksista,
-jotka aina jonkunverran vahingoittavat rakkautta. Sinulla ei ollut
-sisarta, ei isää, ei äitiä, ei ystävätärtä, ja minä en ollut siis
-kenenkään yläpuolella enkä alapuolella sinun sydämessäsi: minä
-olin siellä aivan yksin. Clémence, sano minulle kaikki sydämesi
-rakkaus, jota sinä niin usein olet minulle sanonut; älä ole minulle
-vihainen, vaan lohduta minua, minä olen onneton. Minulla on kyllä tuo
-vihamielinen epäilys omallatunnollani, mutta sinulla, sinulla ei ole
-sydämessäsi mitään, joka sinua polttaisi. Oma rakastettuni, sano,
-voinko minä näin pysyä sinun lähelläsi? Voisiko kaksi toisiinsa niin
-läheisesti liittynyttä päätä levätä samalla päänaluksella jos toinen
-niistä kärsii ja toinen on rauhallinen?... --
-
-Mitä sinä ajattelet? huudahti hän äkkiä nähdessään Clémence'n
-uneksuvana, hämmästyneenä ja kyynelissä.
-
--- Ajattelen äitiäni, vastasi Clémence vakavalla äänellä. Sinä
-et voi kuvitella itsellesi, Jules, sitä tuskaa, jota Clémence'si
-tuntee, kun hän on pakoitettu, kuunnellessaan sinun ääntäsi, joka on
-hänelle suloisinta musiikkia, ajattelemaan äitinsä viime tervehdystä,
-tuntiessaan sinun käsiesi hyväilyn muistelemaan kuolevan jäisten
-käsien juhlallista puserrusta, juuri sinä hetkenä, jolloin sinä
-ylenpalttisesti tuhlaat minulle rakkaudenosoituksiasi.
-
-Hän kohotti miestänsä, syleili ja puristi häntä hermostuneella
-voimalla, joka on paljon suurempi kuin miehen voima, suuteli hänen
-hiuksiansa ja valeli häntä kyynelillään.
-
--- Ah! minä antaisin elävältä hakata itseni palasiksi sinun edestäsi!
-Sano minulle, että minä teen sinut onnelliseksi, että minä olen
-sinulle kaunein kaikista naisista, että minä olen sinulle kuin tuhat
-naista. Mutta sinä olet rakastettu enemmän kuin yksikään mies sitä
-milloinkaan on ollut. Minä en tiedä mitä sanat "velvollisuus" ja
-"siveys" merkitsevät. Jules, minä rakastan sinua itsesi tähden, minä
-olen onnellinen saadessani sinua rakastaa ja minä olen rakastava
-sinua alati ja yhä enemmän viimeiseen hengenvetooni asti. Minä olen
-ylpeä rakkaudestani, minä uskon itseni valituksi tuntemaan vain yhtä
-ainoata tunnetta elämässäni. Mitä minä sinulle nyt sanon, on ehkä
-kauheaa: minä olen tyytyväinen, ettei minulla ole lapsia, enkä minä
-itselleni niitä ollenkaan toivo. Tunnen itseni enemmän puolisoksi
-kuin äidiksi. Sano, pelkäätkö sinä vielä? Kuule minua, rakkaani,
-lupaa minulle, että sinä unohdat, et tätä epäilyksen ja rakkauden
-hetkeä, mutta tuon hullun sanat. Jules, minä tahdon sitä. Lupaa
-minulle, ettet ollenkaan katso häneen, etkä mene hänen luoksensa.
-Minulla on se vakaumus, että jos sinä astut askeleenkaan vielä tässä
-sekasorrossa, me syöksymme syvyyteen, jossa minä olen hukkuva, mutta
-sinun nimesi huulillani ja sinun sydämesi sydämessäni. Miksi asetat
-sinä minut niin korkealle sielussasi ja niin alas todellisuudessa?
-Sinä, joka annat niin monelle ihmiselle velkaa heidän omaisuuteensa
-luottaen, sinä et tahdo antaa minulle yhtä epäilystä lahjaksi!
-Ensimäisen kerran elämässäsi, jolloin sinä voit osoittaa minulle
-rajatonta luottamusta, sinä suljet minut pois sydämestäsi!
-Valitessasi mielipuolen ja minun välillä sinä uskot mielipuolta! Oh!
-Jules...
-
-Hän pysähtyi, pyyhkäisi pois hiuksensa, jotka olivat valuneet hänen
-otsalleen ja kaulaansa ja lisäsi särkyneellä äänellä:
-
--- Minä olen sanonut liian paljon, yhden sanan olisi pitänyt riittää.
-Jos sinun sieluasi ja sinun otsaasi peittää vielä pilvi, olkoonpa se
-kuinka kevyt tahansa, tiedä se, minä kuolen siitä!
-
-Hän ei voinut pidättää väristystä ja kalpeni.
-
--- Oh! minä tapan tuon miehen, sanoi Jules itsekseen ottaessaan
-vaimonsa syliinsä ja kantaessaan hänet vuoteeseen. -- Nukkukaamme
-rauhassa, enkelini, sanoi hän, minä olen kaikki unohtanut, vannon sen.
-
-Näihin suloisiin sanoihin, jotka vielä suloisemmin kerrattiin, nukkui
-Clémence. Nähdessään hänen nukkuneen, sanoi Jules itsekseen:
-
--- Hän on oikeassa; kun rakkaus on näin puhdas, voi yksi epäilys sen
-kuihduttaa. Tälle turmeltumattomalle sielulle, tälle hennolle kukalle
-on lakastuminen, niin, -- se on kuolemaksi.
-
-Kun kahden ihmisen välille, jotka ovat täynnä kiintymystä toisiinsa
-ja joiden elämä joka silmänräpäys siirtyy toisesta toiseen, on
-tullut pilvi, niin vaikkakin tuo pilvi haihtuu, se jättää heidän
-sieluunsa jälkiä kulustaan. Joko tulee rakkaus elävämmäksi, kuten
-maa on kauniimpi sateen jälkeen, taikka järkytys kaikuu vielä
-kuin etäinen ukkonen kirkkaalla taivaalla; mutta entiseen asemaan
-palautuminen -- se on mahdotonta, rakkauden täytyy joko kasvaa tai
-vähentyä. Aamiaispöydässä osoittivat herra ja rouva Jules toisilleen
-tuota huomaavaisuutta, jossa aina on jotain tehtyä. He silmäilivät
-toisiansa katseilla, joissa oli pakoitettua iloisuutta ja jotka
-näyttävät syntyvän ponnistelusta koettaa pettää itseänsä. Jules'illa
-oli epäilyksiä vastoin hänen tahtoansa ja hänen vaimollansa
-pelonaiheita. Kuitenkin, molemmat he olivat nukkuneet varmoina
-toisistaan. Johtuiko heidän pakoitettu käytöksensä luottamuksen
-puutteesta, tuon yökohtauksen muistoista? He eivät tienneet sitä
-itsekään. Mutta he olivat rakastaneet toisiansa, he rakastivat
-vielä toisiansa liian puhtaasti, jotta tuon yön samalla kertaa sekä
-haavoittava että parantava vaikutus olisi voinut olla jättämättä
-joitakin jälkiä heidän sieluunsa; molemmatkin olivat innokkaita
-hävittämään niitä ja kilpaillessaan siitä, kuka ensimäisenä palaisi
-toisen luo, he eivät voineet olla miettimättä heidän ensimäisen
-epäsopunsa alkuaihetta. Rakastuneille sieluille ei tämä merkitse
-mitään surua ja tuska on heistä vielä kaukana; mutta heissä on
-jotain murheellista, jota on vaikea kuvata. Jos on olemassa
-vuorovaikutusta värien ja sielunliikutusten välillä, jos, kuten
-Locke'n "sokea" on sanonut, tulipunainen väri vaikuttaa kasvoihin
-samaa kuin torvenpuhallus korvaan, silloin on ehkä luvallista verrata
-tuota jälkisuruisuutta harmaisiin värituntuihin. Mutta surumielinen
-rakkaus, rakkaus, jossa vielä on jäljellä todellinen tunne, vaikka
-sen onnea onkin hetkeksi häiritty, antaa nautintoja, jotka, tuskan
-ja ilon välillä ollen, ovat aivan uusia. Jules tutki vaimonsa ääntä
-ja tähysteli hänen katseitaan tuolla nuorekkaalla tunteella, joka
-häntä oli elähdyttänyt hänen rakkautensa ensi aikoina. Viiden täysin
-onnellisen vuoden muistot, Clémencen kauneus, hänen rakkautensa
-teeskentelemätön suoruus hävittivät silloin nopeasti viimeisetkin
-tuon sietämättömän tuskan jäljet. Tämä aamu oli sunnuntai, päivä,
-jolloin ei ollut Pörssiä eikä liikeasioita; molemmat puolisot
-viettivät siis päivän yhdessä tullen toisiansa lähemmäksi enemmän
-kuin mitä he koskaan ennen olivat olleet, aivan kuin kaksi lasta,
-jotka pelon hetkellä vaistomaisesti liittyvät yhteen syleillen ja
-puristautuen toisiinsa. Kahden eläessä saa joskus sattumalta kokea
-tuollaisia täysin onnellisia päiviä, jotka eivät riipu eilisestä eikä
-huomisesta; lakastuvia kukkasia!... Jules ja Clémence nauttivat siitä
-sydämensä pohjasta, ikäänkuin he olisivat aavistaneet, että tämä
-oli heidän rakkaudenelämänsä viimeinen päivä. Minkä nimen antaisi
-tuolle tuntemattomalle voimalle, joka saattaa kulkijan jouduttamaan
-askeleitaan, ennenkuin lähestyvän myrskyn enteet ovat näkyvissäkään;
-joka saattaa kuolevan muutamia päiviä ennen loppua säteilemään elämää
-ja kauneutta ja herättää hänessä mitä hymyilevimpiä suunnitelmia;
-joka saattaa oppineen vääntämään yölamppuaan korkeammalle, vaikka
-se valaisee hänet täysin selvästi; joka saattaa äidin pelkäämään
-liian syvää katsetta, jonka joku terävänäköinen mies heittää hänen
-lapseensa? Me olemme kaikki tuon vaikutuksen alaisia elämämme
-suurissa murroksissa; me emme ole vielä antaneet sille nimeä emmekä
-tutkineet sitä: se on enemmän kuin aavistus eikä kuitenkaan vielä
-mikään ilmestys.
-
-Kaikki kävi hyvin seuraavaan aamuun asti. Maanantaina Jules
-Desmarets, jonka tavalliseen aikaansa piti mennä Pörssiin, ei
-lähtenyt ulos kysymättä tapansa mukaan vaimoltaan, tahtoiko tämä
-käyttää hänen vaunujaan.
-
--- En, sanoi rouva Jules, on liian paha ilma ulkona liikkumista
-varten.
-
-Toden teolla, ulkona satoi virtanaan. Kello oli noin puoli kolme, kun
-herra Desmarets meni vekselihalliin ja rahastokamariin. Lähtiessään
-Pörssistä kello neljän aikana hän tapasi herra de Maulincour'in, joka
-oli häntä siellä odottanut tuolla kuumeisella sitkeydellä, jonka viha
-ja kosto antavat.
-
--- Herra, minulla on teille tärkeitä asioita ilmoitettavana, sanoi
-upseeri tarttuen vekselinvälittäjää käsivarresta. Kuulkaahan, minä
-olen liian suora ihminen turvautuakseni nimettömiin kirjeisiin, jotka
-häiritsisivät teidän rauhaanne, pidin parempana puhua teille. Olkaa
-varma siitä, että minä, jollei oma elämäni olisi kysymyksessä, en
-millään tavalla tahtoisi tunkeutua perheasioihin, vaikkapa minulla
-olisi oikeuskin siihen.
-
--- Jos se, mitä aiotte minulle sanoa, koskee rouva Desmarets'a, niin
-pyydän teitä, herra paroni, vaikenemaan.
-
--- Jos minä vaikenen, herra Desmarets, näette te ennen pitkää rouva
-Jules'in oikeuden edessä syytettyjen penkillä erään rangaistusvangin
-vieressä. Pitääkö minun yhä vaieta?
-
-Jules kalpeni, mutta hänen kauniit kasvonsa tulivat nopeasti
-teennäisen rauhallisiksi, hän veti upseerin erääseen pörssin
-suojakatokseen, jonka edustalla he juuri olivat, ja lausui hänelle
-äänellä, jota vapisutti syvä sisällinen liikutus:
-
--- Herra, minä kuulen teitä; mutta meille tulee kaksintaistelu
-elämästä ja kuolemasta, jos...
-
--- Oh! suostun siihen, huudahti herra de Maulincour, tunnen teitä
-kohtaan mitä suurinta kunnioitusta. Te puhutte kuolemasta, herra?
-Epäilemättä olette tietämätön siitä, että teidän vaimonne on
-luultavasti antanut myrkyttää minut lauvantai-iltana. Niin, herra
-Desmarets, toispäivästä alkaen tapahtuu minussa jotain erikoista;
-hiukseni nostavat minussa sisäistä kuumetta, ne saattavat aivoni
-kuolettavaan raukeuteen, ja minä tiedän liiankin hyvin, kuka mies se
-oli, joka kosketti niitä tanssiaisissa.
-
-Herra de Maulincour kertoi, jättämättä ainoatakaan kohtaa pois,
-sekä platonisen rakkautensa rouva Jules'ia kohtaan, että ne
-yksityistapaukset, joilla tämä kertomus alkaa. Jokainen olisi
-kuunnellut häntä yhtä tarkkaavasti kuin vekselinvälittäjä; mutta
-rouva Jules'in miehellä oli oikeus olla siitä hämmästyneempi
-kuin kellään muulla maailmassa. Nyt näyttäytyi hänen luonteensa,
-hän oli enemmän hämmästynyt kuin masentunut. Tulleena tuomariksi
-ja vieläpä rakastetulle vaimolleen hän löysi omassa sielussaan
-tuomarin taipumattomuuden, mutta myöskin tuomarin oikeamielisyyden.
-Vielä rakastaen hän ajatteli enemmän tuon naisen elämää kuin omaa
-murtunutta elämäänsä: hän kuunteli, ei omaa tuskaansa, vaan kaukaista
-ääntä, joka hänelle huusi: "Clémence ei voi valehdella! Minkätähden
-hän pettäisi sinua?"
-
--- Herra Desmarets, sanoi kaartinupseeri lopettaessaan, koska
-varmasti tunsin lauvantai-iltana herra de Funcal'issa tuon
-Ferragus'in, jonka poliisi uskoo kuolleen, lähetin heti ovelan miehen
-hänen jäljilleen. Palatessani kotiini muistin onnellisen sattuman
-kautta rouva de Meynardie'n nimen, joka on mainittu vainoojani
-otaksutun rakastajattaren, Iidan, kirjeessä. Tämän ainoan tiedon
-avulla on minun lähettini pian saava selon tuosta hämmästyttävästä
-seikkailusta, sillä hän on taitavampi totuuden ilmisaamisessa kuin
-poliisi itse.
-
--- Herra paroni, vastasi vekselinvälittäjä, en voi tarpeeksi kiittää
-teitä luottamuksestanne. Te lupaatte ilmoittaa minulle tiedot,
-todistajat, minä olen odottava niitä. Minä seuraan rohkeasti totuutta
-tässä kummallisessa asiassa, mutta sallikaa minun epäillä, siksi
-kunnes täydellinen varmuus tosiasioiden avulla on saatu. Joka
-tapauksessa te saatte hyvityksen, sillä teidän täytyy ymmärtää, että
-sitä tarvitaan meidän välillämme.
-
-Jules palasi kotiinsa.
-
--- Mikä sinun on, sanoi hänen vaimonsa. Sinä olet peloittavan kalpea!
-
--- Siellä on kylmä ilma, sanoi Jules, kävellessään hitain askelin
-tuossa huoneessa, jossa kaikki kertoi onnesta ja rakkaudesta, tuossa
-rauhallisessa huoneessa, jossa kuolettava myrsky oli tulossa.
-
--- Sinä et ole ollut ulkona tänään? lausui hän näennäisesti
-välinpitämättömästi.
-
-Epäilemättä häntä johti tähän kysymykseen viimeinen niistä tuhansista
-ajatuksista, joita oli huomaamatta syntynyt hänen selvässä, jos kohta
-luulevaisuuden kiihdyttämässä tajunnassaan.
-
--- En, vastasi rouva Jules teennäisellä suoruudella. Tällöin huomasi
-Jules vaimonsa pukuhuoneessa muutamia vesipisaroita samettihatussa,
-jota hänen vaimonsa tapasi aamuisin käyttää. Jules oli kiivas
-ihminen, mutta samalla hienotunteinen, ja hänestä oli vastenmielistä
-ottaa vaimoansa valheesta kiinni. Tällaisessa tapauksessa täytyy
-muutamien ihmisten kesken välien tulla selvitetyiksi koko elämää
-varten. Nuo vesipisarat olivat Jules'ille valkeutena, joka repeli
-hänen aivojaan. Hän meni ulos huoneesta, laskeutui portinvartijan
-asuntoon ja sanoi portinvartijalle, saatuaan varmuuden siitä, että
-hän oli yksin:
-
--- Fouquereau, viisisataa markkaa elinkorkoa, jos puhut totta,
-paikkasi menetys, jos minua petät, eikä penniäkään, jos sanot
-totuuden, mutta puhut kenellekään minun kysymyksestäni ja omasta
-vastauksestasi.
-
-Hän pysähtyi katsellakseen tarkkaan portinvartijaansa, jonka hän veti
-akkunan valoon ja sanoi:
-
--- Onko rouva ollut ulkona tänä aamuna?
-
--- Armollinen rouva läksi ulos viisitoista minuuttia vailla kolme ja
-luulen nähneeni hänen palanneen noin puolituntia sitten.
-
--- Kunniasi kautta, onko se totta?
-
--- On, herra.
-
--- Sinä saat korot, jotka lupasin; mutta, jos sinä puhut kenellekään,
-niin muista, mitä minä olen sinulle sanonut! Sinä menetät silloin
-kaikki.
-
-Jules palasi vaimonsa luo.
-
--- Clémence, sanoi hän, minun täytyy hiukan järjestää
-talouslaskujani, älä pahastu siis kysymyksestä, jonka sinulle
-teen. Enkö minä ole antanut sinulle vuoden alusta lukien
-neljäkymmentätuhatta markkaa?
-
--- Enemmän, sanoi rouva Jules. Neljäkymmentäseitsemän.
-
--- Voisitko saada selville, mihin olet ne käyttänyt?
-
--- Tietysti, sanoi hän. Ensinnäkin oli minun maksettava useampia
-laskuja edelliseltä vuodelta...
-
--- Tällä tavalla en minä saa tietää mitään, sanoi itsekseen Jules,
-minä alotan huonosti.
-
-Samassa Jules'in kamaripalvelija astui sisään ja jätti hänelle
-kirjeen, jonka hän muodon vuoksi avasi. Mutta hän luki sen ahmimalla
-heti kun hänen silmänsä olivat nähneet allekirjoituksen.
-
-    "Kunnioitettu herra!
-
-    Teidän ja meidän rauhamme tähden olen minä päättänyt kirjoittaa
-    teille, vaikka minulla ei olekaan etua olla tunnettu teille;
-    mutta asemani, ikäni ja onnettomuuden pelko pakoittavat minua
-    pyytämään teidän kärsivällisyyttänne eräässä onnettomassa
-    asiassa, joka meidän huolien alaista perhettämme koettelee. Herra
-    Auguste de Maulincour on muutaman päivän ajan osoittanut henkisen
-    sekaannuksen merkkejä, ja me pelkäämme, että hän voi häiritä
-    teidän onneanne houreillaan, joita hän on meille, tuomioherra
-    de Pamiers'ille ja minulle, ensimäisen kuumekohtauksen aikana
-    puhunut. Me ilmoitamme siis teille täten hänen sairaudestaan,
-    joka epäilemättä voidaan vielä parantaa; sillä on niin vakava
-    ja tärkeä merkitys perheemme kunnialle ja pojanpoikani
-    tulevaisuudelle, että minä luotan teidän täydelliseen
-    vaitioloonne. Jos tuomioherra de Pamiers ja minä, kunnioitettu
-    herra, olisimme voineet tulla teidän luoksenne, emme olisi
-    vaivanneet teitä kirjeellisesti, olen kuitenkin varma siitä, että
-    te ette kieltäydy täyttämästä pyyntöä, jonka äiti teille tekee,
-    nimittäin, että polttaisitte tämän kirjeen.
-
-    Suvaitkaa vastaanottaa vakuutus minun mitä suurimmasta
-    kunnioituksestani.
-
-                       Paronitar de Maulincour, syntyisin de Rieux."
-
--- Mikä kidutuksien paljous! huudahti Jules.
-
--- Mutta mikä sinun oikein on? sanoi hänen vaimonsa suuren tuskan
-valtaamana.
-
--- Minä olen tullut niin pitkälle, vastasi Jules, että minä kysyn
-itseltäni, sinäkö olet antanut lähettää minulle tämän kirjeen
-epäilyksieni hävittämiseksi, ja hän heitti vaimollensa kirjeen.
-Käsitä nyt minun tuskani!
-
--- Onneton, sanoi rouva Jules antaen kirjeen pudota maahan, minä
-surkuttelen häntä, vaikka hän onkin tehnyt minulle paljon pahaa.
-
--- Sinä tiedät, että hän on puhunut minun kanssani?
-
--- Oh! sinä olet mennyt hänen luoksensa huolimatta lupauksestasi,
-sanoi hän kauhun lyömänä.
-
--- Clémence, meidän rakkautemme on kuoleman vaarassa ja me olemme
-ulkopuolella kaikkia elämän tavallisia lakeja, jättäkäämme siis
-pikku arvelut sikseen näin suurten vaarojen aikana. Kuule, sano
-minulle, miksi sinä menit ulos tänä aamuna? Naiset luulevat olevansa
-oikeutettuja joskus sanomaan meille pikku valheita. Huvittaahan heitä
-usein kätkeä meiltä iloja, joita he meille valmistavat. Äsken juuri
-sinä olet epäilemättä sanonut minulle sanan toisen asemasta, "ei"
-sanan "kyllä" sanan asemesta.
-
-Hän meni pukuhuoneeseen ja toi sieltä hatun.
-
--- Katsos tässä! En tahdo näytellä Bartoloa [henkilö ranskal.
-kirjailijan Beaumarchais'n näytelmässä "Sevillan parturi". Suom.
-muist.], mutta hattusi on pettänyt sinut. Eivätkö nämä läikät ole
-vesipisaroita? Sinä olet siis ajanut ajurilla ja nämä vesipisarat
-ovat pudonneet sinun päällesi etsiessäsi vaunuja tai käydessäsi
-sisälle taloon, jonne olit menossa, tai lähtiessäsi sieltä ulos.
-Mutta nainen voi lähteä kotoaan hyvin viattomista syistä, vieläpä
-silloinkin, kun hän on luvannut miehelleen olla sitä tekemättä. Onhan
-teillä niin monenlaisia syitä muuttaa aikeitanne! Oikut, nehän ovat
-teidän etuoikeuksianne. Teidän ei tarvitse olla johdonmukaisia. Sinä
-voit unohtaa jonkun asian, kohteliaisuudenosoituksen, vierailun tai
-jonkun hyvän työn. Mutta ei mikään estä vaimoa sanomasta miehelleen
-sitä, mitä hän on tehnyt. Tarvitseeko milloinkaan punastua ystävän
-edessä? Clémenceni, sinulle ei tässä puhu luulevainen puoliso, vaan
-rakastaja, ystävä, veli.
-
-Hän heittäytyi intohimoisesti vaimonsa jalkoihin.
-
--- Puhu, älä puolustaaksesi itseäsi, vaan tyynnyttääksesi hirveitä
-kärsimyksiä. Tiedän hyvin, että sinä olet ollut ulkona. Sano, mitä
-sinä teit, missä sinä kävit?
-
--- Se on totta, Jules, minä olen ollut ulkona, vastasi vaimo
-muuttuneella äänellä, vaikkakin kasvot rauhallisina. Mutta älä
-kysy minulta mitään enempää. Odota luottamuksella; muutoin tuotat
-sinä itsellesi ikuisen katumuksen. Jules, oma Jules'ini, luottamus
-on rakkauden voima. Tunnustan sinulle, olen tällä hetkellä
-liian kiihdyksissä voidakseni vastata; mutta minä en ole mikään
-viekasteleva nainen ja minä rakastan sinua, sinä tiedät sen.
-
--- Huolimatta kaikesta siitä, mikä voi järkyttää miehen uskoa,
-herättää hänessä luulevaisuutta, sillä minähän en ole ensimäinen
-sinun sydämessäsi, minä en ole sinä itse... niin Clémence, minä
-tahdon mieluummin yhä uskoa sinuun, uskoa sinun ääntäsi ja sinun
-silmiäsi! Mutta jos sinä petät minua, ansaitsisit sinä...
-
--- Oh! tuhat kuolemaa, sanoi rouva Jules keskeyttäen.
-
--- Minä en salaa sinulta ainoatakaan ajatuksistani, mutta sinä,
-sinä...
-
--- Vaikene! sanoi rouva Jules, onnemme riippuu meidän kumpaisenkin
-vaitiolosta.
-
--- Ah! minä tahdon tietää kaiken, huudahti mies voimakkaassa vihan
-puuskassa.
-
-Tällä hetkellä kuului naisen huutoa, ohuen, terävän äänen kirkuna
-kuului eteishuoneesta molempien puolisoiden korviin asti.
-
--- Minä tulen sisälle, sanon sen! huudettiin. Niin minä tulen
-sisälle, minä tahdon tavata häntä ja minä olen hänet tapaava.
-
-Jules ja Clémence kiiruhtivat saliin ja pian näkivät he kuinka
-eteisen ovi väkisin aukeni. Nuori nainen tunkeutui kiivaasti esille
-kahden palvelijan seuraamana; jotka sanoivat herralleen:
-
--- Armollinen herra, tämä nainen tahtoo tulla sisälle vastoin meidän
-tahtoamme. Hän vastasi meille tietävänsä hyvin, että rouva oli mennyt
-ulos, mutta että hän oli nähnyt rouvan tulevan kotiin. Hän uhkaa
-seista talon portilla siksi, kunnes hän on saanut puhutella rouvaa.
-
--- Menkää, sanoi herra Desmarets palvelijoilleen.
-
--- Mitä tahdotte, neiti? lisäsi hän kääntyen tuntemattomaan.
-
-Tämä "neiti" oli naistyyppi, jommoisen vain Pariisissa voi tavata.
-Se syntyy Pariisissa kuin lika, kuin katukivitys, kuin Seinen vesi,
-jota kootaan Pariisissa suuriin säiliöihin ja jota koneet tislaavat
-kymmeniä kertoja, ennenkuin se joutuu hiottuihin lasiastioihin,
-joissa se, entisestä likaisuudestaan vapaana, kimaltelee kirkkaana
-ja puhtaana. Tuo naistyyppi on myöskin täysin alkuperäinen luoma.
-Lukemattomia kertoja maalarin siveltimen, pilakuvittajan hiilen,
-piirustajan kynän tavoittamana se pakenee kaikkea tutkimusta, koska
-se kaikissa muodoissaan on yhtä luoksepääsemätön kuin luonto,
-kuin tämä haaveinen Pariisi. Ainoastaan eräissä olosuhteissa on
-tuo nainen paheen tahraama, tuhansissa muissa yhteiskunnallisissa
-olosuhteissa on hän siitä kaukana. Sitäpaitsi hän ei tuo esille muuta
-kuin yhden piirteen luonteestaan, sen ainoan, joka hänet saattaa
-moitteelliseksi: hänen kauniit hyveensä ovat kätketyt; lapsellisen
-häikäilemättömän julkeutensa lukee hän itselleen kunniaksi.
-Draamoissa ja kirjoissa, jotka ovat kuvanneet häntä kaikessa hänen
-runollisuudessaan, jää hän epätäydelliseksi; todellinen ja oikea on
-hän vain omassa kamarissaan, sillä kaikkialla muualla häntä alati
-joko panetellaan tai imarrellaan. Rikkaana hän tulee paheelliseksi,
-köyhänä hän pysyy käsittämättömänä. Eikä toisin voi ollakaan!
-Hänellä on liiaksi paheita ja liiaksi hyviä ominaisuuksia; hän
-on liian lähellä ylevää jäykistymistä ja häpeällistä naurua; hän
-on liian kaunis ja liian kammottava; hän on kuin ruumiillistunut
-Pariisi, jolle hän tuottaa hampaattomia portinvartijattaria,
-pyykinpesijöitä, lakaisijoita, kerjäläisiä ja joskus julkeita
-kreivittäriä, ihailtuja näyttelijättäriä, juhlittuja laulajattaria;
-onpa hän antanut valtakunnalle kaksi puolikuningatartakin. Ken voi
-tuollaista monimuunnoksista olentoa käsittää? Hän on täydellinen
-nainen, vähemmän kuin nainen, enemmän kuin nainen. Tuosta avarasta
-kuvasta ei tapojen maalari saa esille muuta kuin yksityispiirteitä,
-kokonaisuutta ja äärettömyyttä. Hän oli pariisilainen hempukka, mutta
-kaikessa loistossaan; hempukka, joka ajaa vainuissa onnellisena,
-nuorena, kauniina, raikkaana, mutta hempukka, jolla on kynnet ja
-sakset, rohkea kuin espanjatar, toraisa kuin tekokaino englannitar,
-joka vaatii avio-oikeuksiaan, keimaileva kuin suuren maailman nainen,
-mutta vapaampi ja kaikkeen valmis; todellinen leijona, joka on
-lähtenyt ulos pienestä asunnostaan, jonka punasista kaliko-uutimista,
-Utrecht'in sametilla päällystetyistä huonekaluista, teepöydästä,
-maalatuista posliiniastioista, kahdenistuttavasta sohvasta, pienestä
-samettimatosta, alabasterikellosta ja kynttiläjaloista hän on niin
-usein uneksinut, uneksinut tuosta keltaisesta, haahkanuntuvaisesta
-huoneesta; lyhyesti, hänessä kuvastuivat kaikki hempukkaelämän ilot:
-taloudenpitäjätär, entinen hempukka hänkin, mutta viiksillä ja
-vuohentukalla varustettu, näyttämölippuja, mielin määrin kastanjoita,
-silkkivaatteita, hattuja tuhlattavaksi, sanalla sanoen kaikkia noita
-muotiliikkeissä toivottuja onnellisuuksia, paitsi ajoneuvoja, jotka
-ovat muotiliikkeen mielikuvitusmaailmassa samaa kuin marsalkan sauva
-sotamiehen unelmissa. Niin, tuolla hempukalla oli kaikki tämä,
-todellisen rakkauden lahjoja tai kuvitellun. Nuorella naisella, joka
-seisoi herra ja rouva Jules'in edessä, oli niin matalat kengät, että
-tuskin näki mustaa juovaa maton ja hänen valkean sukkansa välillä.
-Nämä kengät, joiden muodon pariisilainen pilakuva niin hyvin esittää,
-ovat pariisilaisen hempukan erikoinen viehätys; mutta katselija
-tuntee hänet vielä paremmin siitä huolellisuudesta, jolla hänen
-vaatteensa sopeutuvat hänen vartalonsa muotoihin, jotka pääsevät
-selvästi esille. Myöskin tämä tuntematon nainen oli, käyttääksemme
-ranskalaisen sotamiehen keksimää värikästä ilmaisutapaa, kapaloitu
-vihreään hameeseen, ja hänen rintahuivinsa ilmaisi hänen
-yläruumiinsa kauneuden, joka nyt oli täydelleen näkyvissä, sillä
-hänen kashmirhuivinsa oli pudonnut maahan ja oli vielä ainoastaan
-molemmista päistään puolittain kiedottuna hänen käsiinsä. Hänen
-kasvonsa olivat hienot, posket punaiset, iho valkea, silmät loistavat
-ja harmaat, otsa kaareva ja korkea, hiukset huolellisesti silitetyt,
-valuen hänen pienen hattunsa alta suurina kiharoina kaulaan asti.
-
--- Nimeni on Iida, herra. Ja jos tuo tuolla on rouva Jules, jolle
-minun on sallittu puhua, niin tulin minä sanomaan hänelle kaiken,
-mitä minulla on sydämelläni häntä vastaan. Kun kaikki on näin
-kunnossa ja saa olla tällaisissa huoneissa kuin teillä on, on hyvin
-pahoin koettaa ryöstää köyhältä tytöltä mies, jonka kanssa minä
-olen mennyt henkiseen avioliittoon ja joka puhuu vääryyksiensä
-hyvittämisestä lupaamalla laillisesti naida minut. Onhan niitä paljon
-kauniita, nuoria miehiä maailmassa, eikö totta, herra? tyydyttääkseen
-haaveitaan tarvitsematta tulla minulta ryöstämään vanhaa miestä, joka
-on minun ainoa onneni. Niin, minulla ei ole mitään kaunista taloa,
-minulla, minulla on rakkauteni. Minä vihaan kauniita miehiä ja rahaa,
-minä olen pelkkää sydäntä, ja...
-
-Rouva Jules kääntyi miehensä puoleen: -- Salli minun olla enempää
-kuuntelematta, sanoi hän mennen huoneeseensa.
-
--- Jos tuo rouva elää teidän kanssanne, olen minä nähtävästi tehnyt
-tuhmuuden; mutta sitä pahempi, jatkoi Iida. Minkätähden hän käy joka
-päivä katsomassa herra Ferragus'ta?
-
--- Te petytte, neiti, sanoi Jules suunniltaan joutuneena. Vaimoni on
-kykenemätön...
-
--- Ah! te olette siis naimisissa, te kaksi! sanoi hempukka
-hämmästyneenä. Silloin on se vielä pahempaa, eikö totta, herra, että
-naisella, jolla on onni elää laillisessa avioliitossa, on suhteita
-sellaisen miehen kanssa kuin Henrik...
-
--- Mitä, Henrik? sanoi Jules tarttuen Iidan käsivarteen ja vieden
-hänet sivuhuoneeseen, jottei hänen vaimonsa sen enempää kuulisi.
-
--- No, se herra Ferragus...
-
--- Mutta hänhän on kuollut.
-
--- Turhaa puhetta! Minä olin eilen illalla hänen kanssansa
-Franconissa ja hän saattoi minut takaisin kuten sopikin. Muuten
-voi teidän rouvanne antaa hänestä teille tietoja. Rouvannehan on
-ollut hänen luonansa kello kolmen aikaan. Tiedän sen hyvin: olen
-odottanut häntä kadulla, sittenkun eräs kunnon mies, herra Justin,
-jonka te ehkä tunnette, pikkunen vanha mies, nyöriliiveissä ja
-koristuksia kellonvitjoissa, oli minulle ilmoittanut, että minulla
-oli kilpailijana eräs rouva Jules. Tämä nimi on tekaistujen nimien
-joukossa hyvin tavallinen. Antakaa anteeksi, että se on teidän,
-mutta vaikka rouva Jules olisi herttuattarena hovissa, Henrik on
-niin rikas, että hän voi tyydyttää kaikki rouva Jules'in mieliteot.
-Asiani on puolustaa omaisuuttani ja minulla on siihen oikeus; sillä
-minä, minä rakastan Henrikkiä! Se on minun ensimäinen lempeni, ja
-kysymyksessä on minun rakkauteni ja tuleva kohtaloni. En pelkää
-mitään, herra; olen kunniallinen ihminen, en ole milloinkaan
-valehdellut enkä koskaan keneltäkään mitään varastanut. Vaikka
-keisarinna olisi minun kilpailijanani, minä menisin suoraan hänen
-luoksensa; ja jos hän ryöstäisi minulta tulevan mieheni, saattaisin
-minä hyvinkin tappaa hänet niin keisarinna kuin hän onkin, sillä
-kaikki kauniit naiset ovat toistensa vertaisia, herra...
-
--- Kylliksi, Kylliksi! sanoi Jules. Missä te asutte?
-
--- Corderia-du-Temple kadun 14:nnessä, herra. Iida Gruget,
-kureliiviompelijatar, myöskin teidän palvelukseksenne, sillä me
-teemme paljon myöskin herrojen töitä.
-
--- Ja missä asuu tuo mies, jota te kutsutte Ferragus'iksi?
-
--- Mutta, herra, sanoi hän nyrpistäen huuliaan, Ferragus ei ole
-mikään mies. Hän on herra, rikkaampi teitäkin ehkä. Mutta miksi
-kysytte minulta hänen osoitettansa, kun vaimonne kerran sen tietää.
-Ferragus on kieltänyt minua ilmoittamasta sitä. En suinkaan minä
-ole pakoitettu vastaamaan teille?... En ole, Jumalan kiitos, en
-rippituolissa enkä poliisin edessä ja seuraan ainoastaan omaa
-tahtoani.
-
--- Mutta jos minä tarjoan teille kaksikymmentä, kolmekymmentä,
-neljäkymmentätuhatta markkaa siitä, että sanotte, missä herra
-Ferragus asuu?
-
--- Oh, ohoh, ystäväiseni, anna jo loppua! sanoi hän yhdistäen tähän
-kummalliseen vastaukseen kansanomaisen liikkeen. Ei ole niin suurta
-summaa, joka minut saattaisi sitä sanomaan. Saan kunnian sulkeutua
-suosioonne. Mistä täältä pois mennään?
-
-Jules, joka oli täydelleen masentuneena, salli Iidan poistua,
-ajattelematta häntä sen enempää. Koko maailma näytti vyöryvän hänen
-jalkojensa alla ja taivas hänen päällänsä särkyvän pirstaleiksi.
-
--- Armollinen herra, päivällinen on valmis, sanoi hänelle hänen
-kamaripalvelijansa.
-
-Kamaripalvelija ja pöytäpalvelija odottivat ruokasalissa melkein
-neljännestunnin, mutta heidän isäntäväkensä ei saapunut.
-
--- Armollinen rouva ei syö päivällistä, ilmoitti kamarineitsyt.
-
--- Mikäs nyt on, Josefine? kysyi palvelija.
-
--- En tiedä, vastasi hän. Rouva itkee ja tahtoo asettua levolle.
-Herralla oli epäilemättä joku rakkaussuhde kaupungilla ja se
-on tullut ilmi hyvin sopimattomaan aikaan, ymmärrättekös? Minä
-en tahtoisi vastata rouvamme elämästä. Kaikki miehet ovat niin
-taitamattomia! Aina he panevat toimeen sellaisia kohtauksia ilman
-mitään varovaisuutta.
-
--- Eipäs vastasi kamaripalvelija hiljaisella äänellä, se on
-päinvastoin rouva, joka... te tiedätte jo. Milloin olisikaan herralla
-aikaa mennä kaupungille, hänellä, joka viiteen vuoteen jo ei ole
-kotkaan nukkunut muualla kuin rouvansa huoneessa; kello kymmenen
-menee hän alas työhuoneeseensa ja tulee sieltä ulos vasta kello
-kaksitoista syödäkseen aamiaista. Hänen elämänsä tunnetaan, se on
-säännöllistä, rouva sitävastoin lähtee ulos melkein joka päivä kello
-kolme, mene tiedä mihin.
-
--- Ja herra myöskin, sanoi kamarineitsyt tahtoen puolustaa
-valtijatartaan.
-
--- Mutta herrahan menee Pörssiin. Nyt olen minä hänelle jo kolme
-kertaa ilmoittanut, että ruoka on valmista, jatkoi kamaripalvelija
-pienen äänettömyyden perästä, mutta se oli samaa kuin jos olisi
-kivelle puhunut.
-
-Jules astui sisään. -- Missä on armollinen rouva? kysyi hän.
-
--- Armollinen rouva on levolla, hänellä on päänkipua, vastasi
-kamarineitsyt tärkeän näköisenä.
-
-Jules sanoi silloin suurella kylmäverisyydellä palvelijoilleen:
-
--- Voitte korjata pois pöydän, minä menen pitämään seuraa
-armolliselle rouvalle.
-
-Ja hän meni vaimonsa luo, jonka hän löysi itkevänä, mutta
-tukehduttaen nenäliinaan nyyhkytyksensä.
-
--- Minkätähden te itkette? sanoi Jules. Teidän ei tarvitse peljätä
-minun puoleltani väkivaltaisuuksia eikä moitteita. Miksi minä
-kostaisin? Jos te ette ole ollut uskollinen minun rakkaudelleni,
-johtuu se siitä, että te ette ole ansainnut sitä...
-
--- En ansainnut!
-
-Nämä sanat tulivat kuuluville nyyhkytyksien välillä ja ne lausuttiin
-sellaisella korostuksella, että niistä olisi heltynyt kuka muu mies
-tahansa kuin Jules.
-
--- Teidät tappaakseen täytyisi rakastaa enemmän kuin mitä minä ehkä
-rakastan, pitkitti hän; mutta minulla ei olisi siihen rohkeutta,
-minä, minä tappaisin itseni ennemmin ja jättäisin teidät onnellenne
-ja, ja... kenelle?
-
-Hän ei täydentänyt.
-
--- Tappaisit itsesi! huusi Clémence heittäytyen Jules'in jalkoihin ja
-syleillen hänen polviaan.
-
-Mutta Jules tahtoi päästä vapaaksi tästä syleilystä ja hän pudisteli
-vaimoansa vetäen hänet aina hänen vuoteeseensa asti.
-
--- Päästäkää minut, sanoi hän.
-
--- En, en, Jules! Jos sinä et enää rakasta minua, kuolen minä.
-Tahdotko sinä tietää kaikki?
-
--- Tahdon.
-
-Hän nosti ylös vaimonsa, pusersi häntä kiihkeästi, istuutui vuoteen
-reunalle pitäen häntä polviensa välissä ja katsellen kuivin silmin
-noita kauniita kasvoja, jotka olivat tulleet tulipunaisiksi ja aivan
-uivat kyynelissä.
-
--- Puhu siis, jatkoi hän.
-
-Clémencen nyyhkytykset alkoivat uudelleen.
-
--- Ei, se on salaisuus, josta riippuu elämä ja kuolema. Jos minä sen
-sanoisin, minä... Ei, minä en voi. Armoa, Jules!
-
--- Sinä petät minua yhä,
-
--- Ah! sinä et enää sano minulle "te"! huudahti Clémence. Niin,
-Jules, sinä voit uskoa, että minä sinua petän, mutta pian saat sinä
-tietää kaiken.
-
--- Mutta tuo Ferragus, tuo rangaistusvanki, jota sinä käyt
-tapaamassa, tuo rikosten kautta rikastunut mies, jos hän ei ole
-sinun, jos sinä et hänelle kuulu...
-
--- Oh! Jules!...
-
--- Sano onko hän sinun tuntematon hyväntekijäsi, onko hän se mies,
-jota me saamme kiittää omaisuudestamme, kuten jo on kerrottu?
-
--- Kuka on niin sanonut?
-
--- Eräs mies, jonka minä olen surmannut kaksintaistelussa.
-
--- Oh! Jumalani! jo yksi kuollut.
-
--- Jos tuo mies ei ole sinun suojelijasi, jos hän ei anna sinulle
-kultaa, vaan sinä hänelle, sano, onko hän sinun veljesi?
-
--- Entä, sanoi hän, jos niin olisi? Herra Desmarets pani käsivartensa
-ristiin.
-
--- Miksi se olisi minulta salattu? jatkoi hän. Te olisitte siis minua
-pettäneet, äitisi ja sinä? Muutoin, käydäänkö veljen luona joka päivä
-tai melkein joka päivä, mitä?
-
-Hänen vaimonsa oli pyörtynyt hänen jalkojensa juureen.
-
--- Kuollut, sanoi hän. Ja jos minä sittenkin olisin väärässä?
-
-Hän juoksi soittokellon luo, kutsui Josefinea ja asetti Clémencen
-vuoteeseen.
-
--- Minä kuolen tästä, sanoi rouva Jules palatessaan tajuntaan.
-
--- Josefine, huusi herra Desmarets, menkää hakemaan herra
-Desplein'ia. Sitten te menette minun veljeni luokse ja pyydätte häntä
-tulemaan tänne niin pian kuin mahdollista.
-
--- Minkätähden veljesi? sanoi Clémence. Jules oli jo mennyt ulos.
-
-Ensimäistä kertaa viiden vuoden kuluessa rouva Jules nukkui yksin
-vuoteessaan ja oli pakoitettu päästämään lääkärin pyhitettyyn
-kamariinsa. Kumpainenkin näistä asioista tuotti hänelle suurta
-tuskaa. Desplein huomasi rouva Julesin hyvin sairaaksi, ei koskaan
-ollut voimakas mielenliikutus tullut sopimattomampaan aikaan. Hän
-ei tahtonut kuitenkaan vielä mitään edeltäpäin sanoa, vaan jätti
-mielipiteensä lausumisen seuraavaan päivään annettuaan muutamia
-määräyksiä, joita ei kuitenkaan noudatettu, sillä sydämen asiat
-saattoivat unohduksiin kaiken ruumiillisen huolenpidon. Aamu koitti
-eikä Clémence vielä ollut nukkunut. Häntä piti ylhäällä epäselvä
-puheen sorina keskustelusta, jota jo useampia tuntia oli jatkunut
-molempien veljesten välillä; mutta seinien paksuus esti häntä
-eroittamasta ainoatakaan sanaa, josta hän olisi voinut arvata, mitä
-tuo pitkä neuvottelu koski. Notario Desmarets läksi keskustelun
-loputtua heti pois. Yön hiljaisuudessa, aistimien ollessa kärsimyksen
-johdosta erikoisen herkkiä, Clémence saattoi kuulla kynän rapinaa ja
-kirjoitustoimessa olevan ihmisen koneellisia liikkeitä. Ne, jotka
-ovat tottuneet valvomaan öisin ja jotka syvässä äänettömyydessä
-ovat huomanneet erilaisia ääniaaltojen ilmiöitä, tietävät, että
-usein aivan hiljainen ääni voidaan kuulla samassa paikassa, jossa
-tasaisesti jatkuvaa hälyä ei voi ollenkaan erottaa. Kello neljän
-aikana nuo liikkeet taukosivat. Clémence nousi ylös levottomana ja
-väristen. Sitten, paljasjaloin, ilman aamunuttua ja ajattelematta
-hiestyneisyyttään ja tilaa, jossa hän oli, vaimo parka meni miehensä
-huoneen ovelle, joka hänen onnistui äänettömästi avata. Hän näki
-miehensä, joka kynä kädessä oli nukkunut nojatuoliinsa. Kynttilät
-paloivat jalustoissaan. Hän läheni hiljaa ja luki jo valmiiksi
-sinetöidyn kirjeen päältä: "tämä on minun testamenttini."
-
-Hän polvistui aivan kuin haudan ääressä ja suuteli miehensä kättä;
-tämä heräsi äkkiä.
-
--- Jules, oma ystäväni, kuolemaantuomituille rikoksellisille
-myönnetään muutamia päiviä, sanoi hän katsoen miestänsä kuumeesta
-ja rakkaudesta hehkuvin silmin. Sinun viaton vaimosi pyytää sinulta
-ainoastaan kahta päivää. Jätä minut kaksi päivää vapaaksi, ja...
-odota! Sitten minä kuolisin onnellisena, ainakin sinä minua surisit.
-
--- Clémence, minä myönnän sen sinulle.
-
-Ja, kun hän suuteli miehensä käsiä sydämensä liikutustulvassa, Jules
-tämän viattomuuden huudon valtaamana nosti hänet ylös ja suuteli
-hänen otsaansa, aivan häpeissään, huomatessaan yhä vielä olevansa
-tuon jalon kauneuden vallassa.
-
-Seuraavana päivänä, muutamia tunteja levättyään, Jules astui
-vaimonsa kamariin, seuraten koneellisesti tottumustaan nähdä hänet
-ennen ulosmenoansa. Clémence nukkui. Akkunoiden ylimmistä raoista
-tunkeva valonsäde lankesi tuon koetellun naisen kasvoihin. Tuskat
-olivat jo uurtaneet hänen otsansa ja vaalentaneet huulien raikkaan
-punan. Rakastavan silmä ei voinut pettyä nähdessään muutamia syviä
-varjoja ja sairaalloisen kalpeuden, joka oli tullut poskien tasaisen
-värin ja vaalean ihon sijalle, kaksi kirkasta lähdettä, jotka niin
-välittömästi ilmentivät tuon kauniin sielun tunteet.
-
--- Hän kärsii, sanoi Jules itsekseen. Clémence raukka, suojelkoon
-Jumala meitä!
-
-Jules suuteli hyvin hellästi häntä otsaan. Hän heräsi, näki miehensä
-ja ymmärsi kaiken; mutta voimatta puhua, hän tarttui miehensä käteen
-ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä.
-
--- Olen viaton, sanoi hän ikäänkuin täydentäen jotakin unta.
-
--- Aiotko mennä ulos? kysyi Jules.
-
--- En, tunnen itseni liian heikoksi jättääkseni vuoteeni.
-
--- Jos kumminkin muutat aikomustasi, niin odota minun tuloani, sanoi
-Jules.
-
-Ja hän meni alas portinvartijan luo.
-
--- Fouquereau, te pidätte tarkasti silmällä oveanne, tahdon tietää,
-ketkä tulevat sisälle taloon ja ketkä lähtevät ulos.
-
-Sitten Jules heittäytyi ajoneuvoihin, ajoi Maulincour'in asuntoon ja
-kysyi paronia.
-
--- Herra paroni on sairas, sanottiin hänelle. Jules pysyi
-päätöksessään astua sisälle ja ilmoitti nimensä; herra de
-Maulincour'in asemesta hän tahtoi tavata tuomioherraa tai
-leskirouvaa. Hän odotti salissa jonkun aikaa vanhaa paronitarta,
-joka saapui ja ilmoitti, että hänen pojanpoikansa oli liian sairas
-voidakseen ottaa vastaan.
-
--- Minä tunnen, armollinen rouva, vastasi Jules, hänen sairautensa
-luonteen kirjeestä, jolla te suvaitsitte minua kunnioittaa, ja minä
-pyydän teitä uskomaan...
-
--- Kirje teille, herra, ja minulta! huudahti leskirouva keskeyttäen
-hänet; mutta en minä ole kirjoittanut mitään kirjettä. Ja mitä minut
-on pantu sitten sanomaan, herra, tuossa kirjeessä?
-
--- Armollinen rouva, vastasi Jules, koska minulla oli aikomus jo
-tänään tulla tervehtimään herra de Maulincour'ia ja jättämään teille
-tuo kirje, luulin minä voivani saada säilyttää sen, huolimatta
-toivomuksesta, joka siinä oli lausuttu. Tässä se on.
-
-Leskirouva soitti saadakseen kaksinkertaiset silmälasinsa, ja kun hän
-oli silmäillyt paperia, ilmaisi hän mitä suurinta hämmästystä.
-
--- Herra Desmarets, sanoi hän, minun kirjoitustani on niin
-täydellisesti jäljitelty, että, ellei kysymyksessä olisi aivan
-äskeinen tapahtuma, minä itsekin voisin tästä pettyä. Pojanpoikani
-on sairas, se on totta, herra Desmarets; mutta hänen järkensä ei
-ilmoisna ikinä ole koskaan sekaantunut. Me olemme joutuneet jonkun
-ilkeän ihmisen pilkan esineeksi; kuitenkaan en voi arvata, missä
-tarkoituksessa tämä julkeus on tehty... Teidän on tultava katsomaan
-pojanpoikaani ja te saatte nähdä, että hänellä on järki tallella.
-
-Ja hän soitti uudelleen lähettääkseen kysymään, voiko paroni ottaa
-vastaan herra Desmarets'a. Palvelija toi myöntävän vastauksen.
-Jules nousi Auguste de Maulincour'in luo ja tapasi hänet istumassa
-nojatuolissa uunin vieressä. Ollen liian heikko ylösnoustakseen Jules
-tervehti häntä alakuloisella liikkeellä; tuomioherra de Pamiers piti
-paronille seuraa.
-
--- Herra paroni, sanoi Jules, tulen luoksenne eräässä hyvin
-yksityiskohtaisessa asiassa ja toivoisin senvuoksi saada puhutella
-teitä kahdenkesken.
-
--- Herra Desmarets, vastasi Auguste, herra suurmestari tietää koko
-asian ja te voitte puhua ilman pelkoa hänen läsnäollessaan.
-
--- Herra paroni, lausui Jules vakavalla äänellä, te olette
-järkyttänyt ja melkein hävittänyt minun onneni olematta siihen
-oikeutettu. Aina siihen hetkeen asti, jolloin me näemme, kumman
-meistä on pyydettävä toiselta tai annettava toiselle hyvitys,
-on teidän velvollisuutenne auttaa minua sillä hämärällä tiellä,
-jota kulkemaan te olette minut saattanut. Olen sentähden tullut
-luoksenne saadakseni tietää, missä tuo salaperäinen olento tällä
-hetkellä asustaa, tuo mies, jolla on meidän kohtaloihimme niin
-turmiollinen vaikutus ja jolla näyttää olevan yliluonnollinen voima
-käskettävänään. Eilen, tullessani kotiini teidän tunnustuksienne
-jälkeen, minä sain kirjeen, joka minulla tässä on.
-
-Ja Jules ojensi hänelle väärennetyn kirjeen.
-
--- Tuo Ferragus, tuo Bourignard tai tuo herra de Funcal on demooni!
-huudahti Maulincour luettuaan sen. Mihin hirvittävään labyrinttiin
-minä olenkaan astunut? Minne minä kuljen? -- Olen ollut väärässä,
-herra, sanoi hän katsoen Jules'iin; mutta kuolema on varmaankin
-suurin sovituksista ja minun kuolemani lähestyy. Voitte kysyä
-minulta, mitä vain tahdotte, olen kokonaan käytettävänänne.
-
--- Herra paroni, teidän pitäisi tietää, missä tuo tuntematon asuu,
-minä tahdon ottaa tästä salaisuudesta selvän, vaikkapa se maksaisi
-kaiken minun omaisuuteni; ja noin julmaa ja nerokasta vihollista
-vastassa hetket ovat kalliit.
-
--- Justin on sanova teille kaiken, vastasi paroni.
-
-Nämä sanat saattoivat suurmestarin liikahtamaan nojatuolissaan.
-
-Auguste soitti.
-
--- Justin ei ole talossa, huudahti tuomioherra paljon sanovalla
-hätäisyydellä.
-
--- Ei tee mitään, sanoi Auguste eloisasti, väkemme tietää missä
-hän on, nouskoon yksi mies hevosen selkään etsimään häntä. Teidän
-palvelijannehan on Pariisissa, eikö niin? Hänet siis löydetään.
-
-Suurmestari näytti huomattavasti hämmästyneeltä.
-
--- Justin ei saavu, ystäväni, sanoi vanhus. Hän on kuollut. Olisin
-tahtonut salata sinulta tämän tapahtuman, mutta...
-
--- Kuollut, huudahti herra de Maulincour, kuollut? Ja koska? ja miten?
-
--- Eilen yöllä. Hän oli mennyt vanhojen ystäviensä kanssa syömään
-illallista ja oli nähtävästi juonut itsensä päihinsä; hänen
-ystävänsä, juovuksissa kuten hänkin, jättivät hänet kadulle makaamaan
-ja suuret vaunut ovat ajaneet hänen ylitsensä...
-
--- Rangaistusvanki on siis osunut. Ensi iskulla hän on tappanut
-Justinin. Niin suurta onnea hänellä ei ole ollut minun kanssani, hän
-on ollut pakotettu yrittämään neljä kertaa.
-
-Jules kävi synkäksi ja miettiväiseksi.
-
--- Minä en saa siis tietää mitään, huudahti vekselinvälittäjä
-pitkän äänettömyyden perästä. Teidän palvelijanne on ehkä syystäkin
-saanut rangaistuksensa! Onhan hän mennyt määräyksienne ulkopuolelle
-panetellessaan rouva Desmarets'a eräälle Iida nimiselle henkilölle,
-jonka mustasukkaisuuden hän on herättänyt ja siten usuttanut hänet
-meitä vastaan.
-
--- Ah! herra, vihassani minä jätin hänelle alttiiksi rouva Jules'in.
-
--- Herra! huudahti Jules kuohahtaen.
-
--- Oh! herra Desmarets, vastasi upseeri, pyytäen käden liikkeellä
-hiljaisuutta, nyt olen minä kaikkeen valmis. Te ette voi tehdä
-enempää kuin mitä on tehty ja te ette voi sanoa minulle mitään, jota
-minun omatuntoni jo ei olisi minulle sanonut. Odotan tänä aamuna
-kuuluisinta myrkyllisten aineiden professoria saadakseni tietää
-kohtaloni. Jos osakseni tulee liian suuria kärsimyksiä, on päätökseni
-tehty, minä ammun luodin päähäni.
-
--- Te puhutte kuin lapsi, huudahti suurmestari hämmästyneenä
-kylmäverisyydestä, jolla paroni oli lausunut nuo sanat. Teidän
-isoäitinne kuolisi surusta.
-
--- Siis, herra, sanoi Jules, ei ole mitään mahdollisuutta saada
-tietää, missä Pariisin nurkassa tuo harvinainen mies asuu?
-
--- Muistan, herra, vastasi vanhus, kuulleeni lausuttavan Justin
-paralle, että herra de Funcal asuu Portugalin tai Brasilian
-lähetystössä. Herra de Funcal on aatelismies, joka kuuluu kahteen
-maahan. Mitä tulee rangaistusvankiin, hän on kuollut ja haudattu.
-Teidän vainoojanne, kuka hän lieneekin, on mielestäni siksi voimakas,
-että te voitte ottaa hänet huomioon hänen uudessa muodossaankin aina
-siihen asti, kunnes teillä on keinoja tuhota ja musertaa hänet;
-mutta menetelkää viisaasti, herraseni. Jos herra de Maulincour olisi
-seurannut neuvojani, olisi kaikki tämä jäänyt tapahtumatta.
-
-Jules jätti hyvästi kylmästi, mutta kohteliaasti, eikä tiennyt, mitä
-hänen oli tehtävä löytääkseen Ferragus'in. Astuessaan sisään taloonsa
-ilmoitti hänen portinvartijansa hänelle, että armollinen rouva oli
-mennyt ulos viemään kirjettä pikku postin laatikkoon, joka oli Ménars
-katua vastapäätä. Jules tunsi itsensä nöyryytetyksi huomatessaan
-tuon ihmeellisen älykkäisyyden, jolla portinvartija oli ottanut
-omakseen hänen asiansa, ja tuon taitavuuden, jolla hän keksi keinoja
-häntä palvellakseen. Alempien palvelusinto ja heidän erikoinen
-kykynsä asettaa alttiiksi herransa, jotka paljastavat itsensä, oli
-hänelle tunnettua samoinkuin hän osasi arvostella sen vaaran, että
-heillä oli tietoa isäntäinsä asioista; mutta hän ei ollut voinut
-pitää yllä persoonallista arvokkuuttaan sillä hetkellä, jolloin hän
-oli tuntenut itsensä niin masennetuksi. Mikä voitto orjalle vetää
-herransa, jonka rinnalle hän ei voi kohota, alas omalle tasolleen!
-Jules oli tyly ja ankara. Toinen virhe. Mutta hän kärsi niin kovin.
-Hänen elämänsä, tähän asti niin suora ja puhdas, joutui nyt kieroille
-poluille, ja hänen täytyi nyt käyttää viekkautta ja valehdella. Ja
-Clémence myöskin viekasteli ja valehteli. Tämä hetki oli inhon hetki.
-Vajonneena katkerien ajatusten syvyyteen Jules pysyi koneellisesti
-liikkumattomana talonsa ovella. Epätoivoisten ajatusten valtaan
-heittäytyen hän tahtoi paeta, jättää Ranskan ja viedä mukanaan omasta
-rakkaudestaan kaikki epävarmuuden harhakuvat. Mutta seuraavalla
-hetkellä, ollen varma siitä, että Clémencen postiin viemä kirje
-oli osoitettu Ferragus'ille, hän mietti keinoja saada haltuunsa
-vastauksen, jonka tuo salaperäinen olento oli antava. Sitten hän
-johtui miettimään elämänsä kummallisia sattumia avioliitostansa
-alkaen ja kysyi itseltään eikö tuo parjaus, jonka hän oli kostanut,
-ollutkin totuus. Lopuksi palautui hän jälleen Ferragus'in vastaukseen
-ja sanoi itsekseen:
-
--- Mutta tuo mies, niin äärettömän taitava, niin viisas
-pienimmissäkin toimissaan, tuo mies, joka näkee, joka aavistaa, joka
-laskee ja arvaa yksin ajatuksemmekin, tuo Ferragus, vastaako hän?
-Eiköhän hän käytä keinoja, jotka ovat sopusoinnussa hänen voimansa
-kanssa? Voihan hän lähettää vastauksensa jonkun ovelan lurjuksen
-kautta, tai ehkäpä jossain korulaatikossa, jota kunniallinen mies
-kantaa tietämättä sen sisällystä, tai kenkäpaketissa, jonka joku
-suutari hyvin viattomana jättää vaimolleni. Ehkäpä Clémence ja hän
-ovat sopineet keskenään?
-
-Ja hän epäili kaikkea, hän kulki olettamuksien suunnattomia
-kenttiä, rannatonta merta pitkin; sitten, horjuttuaan jonkun aikaa
-tuhansien ristiriitaisten päätöksien välillä, hän arveli itsensä
-voimakkaammaksi kotonaan kuin missään muualla ja päätti valvoa
-talossaan kuin muurahaiskorento kiemurtelevassa hiekkakäytävässään.
-
--- Fouquereau, sanoi hän portinvartijallensa, sano jokaiselle, joka
-tulee minua tapaamaan, etten ole kotona. Jos joku tahtoo puhua
-armollisen rouvan kanssa tai tuo hänelle jotain, soitat sinä kaksi
-kertaa. Edelleen on sinun näytettävä minulle kaikki kirjeet, jotka
-ovat tänne osoitetut, olivatpa ne kenelle tahansa! -- Tällä tavoin
-ajatteli hän noustessaan työhuoneeseensa, joka oli välikerroksessa,
-minä yllätän mestari Ferragus'in viekkaat juonet. Jos hän lähettää
-jonkun lähettilään, joka on siksi viekas, että kysyy minua saadakseen
-tiedon siitä, onko rouva yksin, en minä ainakaan tule petetyksi kuin
-narri.
-
-Hän asettui työhuoneensa akkunan ääreen, joka oli kadulle päin ja
-päätti, viimeisessä viekkaudessaan, johon luulevaisuus hänet johti,
-omissa vaunuissaan lähettää sijastansa ensimäisen apulaisensa
-Pörssiin ja hänen mukanansa eräälle tutulle vekselinvälittäjälle
-kirjeen, jossa hän selitti ostonsa ja myyntinsä pyytäen tätä
-edustajakseen. Hän lykkäsi tärkeimmät vekselitoimensa seuraavaan
-päivään, ollen täysin välinpitämätön kurssin noususta ja laskusta ja
-kaikista eurooppalaisista veloista. Ihana rakkauden etuoikeus! Se
-musertaa kaiken, himmentää kaiken: alttarin, kruunun ja pääkirjat.
-Kello puoli neljä, hetkellä, jolloin Pörssi on kiivaimmassa
-prosenttihyvitysten, viimeisten ehtojen, palkintojen, kiinteiden
-hintojen y.m. tulessa, Jules näki Fouquereaun aivan säteilevänä
-astuvan työhuoneeseen.
-
--- Armollinen herra, täällä kävi eräs vanha rouva, mutta hienosti
-puettu, tarkoitan, oikein tuollainen viekas naisihminen. Hän kysyi
-armollista herraa, näytti harmistuneelta poissaolostanne ja antoi
-minulle tämän kirjeen vietäväksi armolliselle rouvalle.
-
-Kuumeisen ahdistuksen valtaamana Jules aukaisi kirjeen; mutta hän
-vajosi pian nojatuoliinsa aivan uupuneena. Koko kirje oli täynnä
-järjettömyyttä ja sitä lukeakseen täytyi tuntea sen avain. Se oli
-kirjoitettu salakirjoituksella.
-
--- Saat mennä, Fouquereau.
-
-Portinvartija meni pois.
-
--- Tässä piilee salaisuus, syvempi kuin meri siinä, missä luoti
-ei tapaa pohjaa. Ah! se on rakkautta, rakkaus yksin on niin
-terävänäköinen, niin nerokas kuin tuo kirjoittaja. Jumalani! Minä
-olen tappava Clémencen. Tällä hetkellä pälkähti eräs onnellinen
-aate hänen päähänsä ja sellaisella voimalla, että hän tunsi itsensä
-melkeinpä ruumiillisesti valaistuksi. Työllä raskautetun kurjuutensa
-aikoina, ennen avioliittoansa, Jules oli saanut itsellensä todellisen
-ystävän eräästä puoli Pemejasta. Se harvinainen hienous, jolla
-tämä oli kohdellut häveliään, köyhän ystävänsä herkkämielisyyttä,
-kunnioitus, jolla tämä oli hänet ympäröinyt, jalo kekseliäisyys,
-jolla tämä oli pakottanut hänet ottamaan osaa rikkauteensa ilman että
-hänen tarvitsi siitä punastua, kaikki tämä oli lujentanut heidän
-ystävyyttänsä. Jacquet pysyi rikkaudestaan huolimatta uskollisena
-Desmarets'lle.
-
-Jacquet, rehellinen, työteliäs, ankaratapainen mies, oli kulkenut
-hitaasti tietänsä tuossa ministeriössä, jonka palveluksessa samalla
-kertaa käytetään sekä suurinta konnamaisuutta että suurinta
-rehellisyyttä. Ulkoasiain ministeriön virkamiehenä hänellä oli
-hoidettavanaan arkiston vaikein osa. Jacquet oli ministeriössä
-jonkinlaisena kiiltomatona, joka valaisi määrättyinä hetkinä salaisen
-kirjeenvaihdon, otti selvän salakirjoituksista ja luokitteli
-ne. Ollen yläpuolella tavallista porvaria hän saavutti tässä
-ministeriössä korkeimman paikan, johon alempiarvoiset virkamiehet
-voivat päästä, ja eli vaatimattomana, onnellisena yksinäisyydestään,
-joka suojeli häntä kohtalon iskuilta ja tyytyväisenä saadessaan
-suorittaa pienet roponsa isänmaan hyväksi. Kunnallisneuvostoltaan,
-jonka ikäänkuin synnynnäisenä apulaisena hän toimi, sai hän
-sanomalehtityyliin kaiken ansaitsemansa kunnioituksen. Hänen
-asemansa oli parantunut hyvän avioliiton kautta, josta hän sai
-kiittää Jules'ia. Tuntemattomana isänmaanystävänä, mutta tietysti
-ministeristönsä kannattajana hän tyytyi uuninsa ääressä huokailemaan
-hallituksen kulkua. Muutoin oli Jacquet avioliitossansa lempeä
-kuningas, mallikelpoinen puoliso, joka kustansi vaimollensa
-vuokravaunut käyttämättä koskaan itse niitä. Lopuksi, täydentääksemme
-kuvaustamme tästä miehestä, joka oli filosofi itse sitä tietämättä,
-hän ei ollut vielä aavistanut eikä hänen pitänyt koskaan aavistaakaan
-kaikkia niitä etuja, joita hän asemassaan voi saavuttaa, kun oli
-vekselinvälittäjän läheisenä ystävänä ja joka aamu tiesi kaikki
-valtiosalaisuudet. Tämä mies, ylevä samalla tavalla kuin se
-tuntematon sotamies, joka kuolee, pelastaen Napoleonin huudolla "kuka
-siellä?" asui ministeriössä.
-
-Kymmenessä minuutissa oli Jules arkistonhoitajan virastossa,
-Jacquet työnsi hänelle tuolin, asetti hitaasti vihreäsilkkisen
-silmäsuojustimensa pöydälle, hieroi käsiään, otti tupakkalaatikkonsa,
-nousi ylös oikoen lapaluitaan, kohotti rintaonteloansa ja sanoi:
-
--- Mikä sattuma tuo teidät tänne, herra Desmarets? Mitä sinä tahdot
-minulta?
-
--- Jacquet, tarvitsen sinua erään salaisuuden selville saamiseksi,
-salaisuuden, josta riippuu elämä ja kuolema.
-
--- Se ei koske politiikkaa?
-
--- En kääntyisi silloin sinun puoleesi, saadakseni sen tietää, sanoi
-Jules. Ei, se on eräs perheasia, johon minä pyydän sinulta mitä
-syvintä vaitioloa.
-
--- Claude-Joseph Jacquet, mykkä virkansa takia. Etkö sinä minua vielä
-tunne? sanoi hän nauraen. Vaikeneminen, se on minun osani.
-
-Jules näytti hänelle kirjettä lausuen: -- Sinun on luettava minulle
-tämä vaimolleni osoitettu kirje...
-
--- Pahuksen pahus, tyhmä juttu, sanoi Jacquet tarkastaen kirjettä
-kuin kirkonkiskuri rahaksi vaihdettavaa esinettä. Ah! tämä on
-avainkirje. Odota.
-
-Hän jätti Jules'in yksin työhuoneeseen, mutta palasi pian.
-
--- Hassutusta, ystäväni! tämä on kirjoitettu vanhalla avaimella, jota
-Portugalin lähettiläs käytti herra de Choiseul'in aikana, silloin
-kuin jesuiitat karkoitettiin. Kas tässä se on.
-
-Jacquet asetti kirjeen päälle lävistetyn paperin, joka oli
-säännöllisesti leikelty aivan kuin joku niistä paperipitseistä, joita
-leipurit asettavat sokerileivoksiinsa, Ja Jules saattoi nyt helposti
-lukea ne lauseet, jotka jäivät peittymättömiksi:
-
-"Älä ole enää levoton, rakas Clémenceni, meidän onneamme ei ole enää
-kukaan häiritsevä ja sinun miehesi on luopuva epäluuloistaan. Minä
-en voi tulla sinua katsomaan. Niin sairas kuin sinä oletkin, sinulla
-täytyy olla rohkeutta tulla luokseni; etsi, hanki itsellesi voimia;
-sinä olet löytävä niitä rakkaudestasi. Kiintymykseni sinuun on
-pakottanut minut kestämään mitä hirveimmän operatsionin, ja minun on
-mahdotonta jättää vuodettani. Eilen illalla asetettiin minun niskaani
-muutamia polttokuulia toisesta hartiasta toiseen ja niiden täytyi
-saada polttaa koko kauan. Sinä ymmärrät? Mutta minä ajattelin sinua
-enkä ole liiaksi kärsinyt. Johtaakseni harhaan kaikki Maulincour'in
-tutkimukset -- hän ei ole meitä enää kauvoja vainoava -- minä olen
-jättänyt lähetystön suojelevan katon ja olen nyt turvassa kaikilta
-etsiskelyiltä Enfants-Rouges kadulla numero 12 erään Etienne Gruget
-nimisen vanhan vaimon luona. Hän on tuon Iidan äiti, joka saa
-kalliisti maksaa typerän käyttäytymisensä. Tule sinne huomenna kello
-yhdeksän aamulla. Minä olen huoneessa, johon päästään ainoastaan
-sisäportaita myöten. Kysy herra Camuset'a. Huomiseen siis. Minä
-suutelen otsaasi, rakkaani."
-
-Jacquet silmäsi Jules'ia jonkinlaisella kunnioittavalla
-kauhistuksella, joka sisälsi todellista osanottoa ja sanoi
-mielisanansa:
-
--- Pahuksen pahus! korostaen eri tavalla kummankin sanan.
-
--- Tämä näyttää sinusta selvältä, eikö niin? sanoi Jules. Kuule,
-minun sydämeni sisimmässä on ääni, joka puolustaa vaimoani ja joka
-kaikuu luulevaisuuden tuskien ylitse. Huomiseen asti minä saan kärsiä
-hirvittävintä kaikista kidutuksista, mutta huomenna vihdoin, yhdeksän
-ja kymmenen välillä, minä saan tietää kaiken ja olla onneton tai
-onnellinen elämässäni. Ajattele minua, Jacquet.
-
--- Minä tulen luoksesi huomenna kello kahdeksan aamulla. Menemme
-sinne yhdessä, ja minä odotan sinua, jos tahdot, kadulla. Sinä voit
-joutua vaaroihin ja tarvitset lähelläsi jonkun uskollisen miehen,
-joka sinua ymmärtää puolesta sanasta ja jota sinä voit täydellä
-luottamuksella käyttää. Luota minuun!
-
--- Siinäkin tapauksessa, että tarvitsen apua jonkun surmaamiseen?
-
--- Pahuksen pahus! sanoi Jacquet kiivaasti, toistaen niin sanoaksemme
-saman sävelen, minulla on kaksi lasta ja vaimo...
-
-Jules puristi Claude Jacquet'n kättä ja läksi pois. Mutta hän palasi
-äkkiä.
-
--- Unohdan kirjeen, sanoi hän. Lisäksi on se vielä jälleen sinetillä
-suljettava.
-
--- Pahuksen pahus! sinä olet avannut sen ottamatta siitä jäljennöstä;
-mutta sinetti on onneksi hyvin tasaisesti murtunut. Jätä kirje
-minulle, minä lähetän sen sinulle osoitteen mukaisesti.
-
--- Mihin aikaan?
-
--- Kello puoli kuusi...
-
--- Jos minä en ole vielä silloin kotona, niin anna se ilman muuta
-portinvartijalle ja käske hänen jättämään se rouvalle.
-
--- Tahdotko, että tulen huomenna?
-
--- En. Hyvästi.
-
-Jules saapui pian Rotonde-du-Temple torille, jätti sinne ajoneuvonsa
-ja tuli jalkaisin Enfants-Rouges kadulle, jossa hän tarkasteli
-rouva Etienne Gruget'n taloa. Siellä oli paljastuva tuo salaisuus,
-josta riippui niin monen henkilön kohtalo; siellä oli Ferragus ja
-häneen päätyivät kaikki tuon selkkauksen langat. Rouva Jules'in,
-hänen puolisonsa ja tuon miehen yhtymä, muodostihan se tämän jo
-verisen draaman Gordionsolmun, jolta ei ollut puuttuva miekkaakaan
-katkaisemaan mitä lujimmin toisiinsa kietoutuneet siteet.
-
-Tuo talo oli yksi noita rakennuksia, joista käytetään nimeä
-"cabajoutis". Tämän hyvin kuvaavan nimen on Pariisin rahvas antanut
-taloille, jotka ovat paikkaamalla kokoonkyhättyjä. Melkein aina
-ovat ne alkujaan olleet eristettyjä asumuksia, joita eri omistajat
-ovat sitten mielensä mukaan yhdistelleet ja niitä järjestänsä
-suurentaneet; tai alotettuja, hyljättyjä, edelleen rakennettuja
-ja täydennettyjä taloja; onnettomia taloja, jotka ovat olleet,
-kuten eräät kansat, monien oikullisten hallitsijasukujen alaisina.
-Kerrokset yhtävähän kuin akkunatkaan eivät "mallaa oikein yhteen",
-kaikki ovat epäsoinnussa, yksinpä ulkokoristeetkin. Cabajoutis on
-pariisilaiselle rakennustaiteelle samaa kuin romuhuone asunnolle,
-todellinen kaatopaikka, jonne on heitetty sikin sokin mitä
-erilaisimpia esineitä.
-
--- Rouva Etienne? kysyi Jules portinvartijattarelta.
-
-Tämä portinvartijatar asui suuren portin alla jonkinlaisessa
-kanahäkissä, pienessä pyörien päälle asetetussa puuhökkelissä, joka
-hyvin muistutti niitä pikku taloja, joita poliisi on rakennuttanut
-kaikkiin ajurien seisomapaikkoihin.
-
--- Mitä? sanoi portinvartijatar jättäen sukan, jota hän kutoi.
-
-Pariisissa sointuvat ne eri ainekset, jotka yhdessä ahtavat leiman
-jollekin tämän suunnattoman kaupungin osalle, ihmeteltävästi
-yhteen kokonaisluonteen kanssa. Niinpä portinvartija, ovenvartija,
-sveitsiläinen tai miksi tuota Pariisi hirviön tärkeätä lihasta
-kutsuttaneekin, on alati sen korttelin mukainen, johon hän
-kuuluu, vieläpä usein ruumiillistunut kuva siitä. Joutilaana,
-koruompeluksilla kirjailtuna, laskee portinvartija korkojaan faubourg
-Saint-Germain'issa, Chaussée-d'Antin'issa hänellä on mukavuutensa,
-Pörssin korttelissa hän lukee sanomalehtiä, faubourg Montmartre'ssa
-hänellä on virka. Prostitueerattujen korttelissa on portinvartijana
-vanha prostitueerattu; Marais'ssa on portinvartijatar kunniallinen,
-tiuskea ja oikukas.
-
-Jules'in nähdessään tämä portinvartijatar otti veitsen kohentaakseen
-lämmitysastiansa melkein sammuneita hiiliä; sitten hän sanoi:
-
--- Te kysytte rouva Etienne'a, tarkoitatteko rouva Etienne Gruget'a?
-
--- Kyllä, sanoi Jules Desmarets melkein harmistuneen näköisenä.
-
--- Häntä, joka tekee koristetöitä?
-
--- Niin.
-
--- Hyvä on, herra, sanoi portinvartijatar tullen ulos häkistään,
-asettaen kätensä Jules'in käsivarrelle ja johtaen hänet pitkän
-käytävän päähän, joka oli kaareva kuin kellari, nouskaa vain ylös
-toisia portaita pihan perällä. Näettekö ikkunoita, joissa on
-leukoijia, siellä asuu rouva Etienne.
-
--- Kiitoksia, rouva. Luuletteko, että hän on yksin?
-
--- Minkäpä tähden hän ei olisi? Hänhän on leski!
-
-Jules nousi kiireesti hyvin hämärää käytävää, jonka portaat olivat
-mukuraiset kovettuneesta liasta, jota menijät ja tulijat niihin
-jättivät. Toisessa kerroksessa hän näki kolme ovea, mutta ei mitään
-leukoijia. Onneksi yhdellä ovella, öljyisimmällä ja ruskeimmalla
-noista kolmesta, hän luki liidulla kirjoitetut sanat: "Iida tulee
-tänä iltana kello yhdeksän."
-
--- Täällä siis, sanoi Jules itsekseen.
-
-Hän veti vanhaa, aivan mustaa soittokellon nuoraa kädensijasta,
-kuuli rikkoutuneen kellon käheää ääntä ja pienen ahdashenkisen
-koiran luskutusta. Se tapa, jolla äänet kuuluivat sisältä päin,
-ilmaisi hänelle, että asunto oli täyteen ahdettu esineitä, jotka
-tukahuttivat pienimmänkin kaiun, hyvin ominaista huoneille, joissa
-asuu työläisiä ja köyhiä perheitä, joilta puuttuu tilaa ja ilmaa.
-Jules etsi koneellisesti leukoijia ja keksi ne vihdoin erään
-työntöakkunan ulkoreunalla kahden saastutetun vesirännin välissä.
-Siellä oli kukkia; siellä kaksi jalkaa pitkä ja kuusi tuumaa leveä
-puutarha; siellä viljan korsi; siellä koko elämä, mutta myöskin
-kaikki elämän kurjuudet. Vastapäätä noita näivettyviä kukkia ja
-ylpeitä viljankorsia valonsäde, ikäänkuin armosta pudoten taivaasta,
-saattoi näkyviin pölyn, rasvan ja tuon määrittelemättömän,
-Pariisin hökkeleille ominaisen värin, tuhansia likaisuuksia, jotka
-reunustivat, vanhentivat ja tahrasivat kosteita seiniä, portaiden
-madonsyömiä käsipuita, irtautuneita akkunanreunoja ja alkuaan
-punaisia ovia. Pian käheä yskiminen ja vanhuksille ominainen,
-vaivaloisesta huopakenkien laahaamisesta syntyvä ääni ilmoittivat
-Iida Gruget'n äidin tulevan. Tämä vanha nainen avasi oven, astui
-porrasvälikköön, nosti päänsä ja sanoi:
-
--- Ah! sehän on herra Bocquillon. Mutta eihän. Siunatkoon, kuinka te
-olette herra Bocquillon'in näköinen. Te olette hänen veljensä ehkä.
-Millä voin teitä palvella? Astukaa sisään toki, herra.
-
-Jules seurasi tätä naista ensimäiseen huoneeseen ja näki täällä
-joukottain linnunhäkkejä, talousesineitä, uuneja, huonekaluja,
-pieniä saviastioita täynnä rehua ja vettä kissoja ja koiria
-varten, puukellon, peitteitä, Eisen'in vaskipiirroksia, vanhaa,
-kokoonkerättyä rautaromua, kaikkea niin sekaisin ja yhdessä
-mylläkässä että kokonaisuus tarjosi todellakin hyvin kummallisen
-kuvan. Se oli oikea pariisilainen romuhuone, josta ei puuttunut edes
-muutamia "Constitutionnelin" numeroltakaan. Jules varovaisuutta
-noudattaen ei kuunnellut leski Gruget'a, joka hänelle sanoi:
-
--- Astukaa tänne sisään, hyvä herra, niin voitte lämmitellä itseänne.
-
-Peläten Ferragus'in kuulevan Jules kysyi itseltään, eikö olisi
-parempi päättää asia, jota hän aikoi vanhukselle esittää, tässä
-ensimäisessä huoneessa. Eräs kana, joka kaakottaen lensi alas
-riippuorrelta, veti hänet pois salaisesta mietinnästään. Jules oli
-tehnyt päätöksensä. Hän siirtyi Iidan äidin kanssa lämmitettyyn
-huoneeseen, jonne heitä seurasi hengenahdistusta poteva mopsi,
-mykkä henkilö, joka ryömi vanhan pallin päälle. Rouva Gruget'ssa
-oli ollut näkyvissä kaikki puoliköyhyyden tyhmyys hänen puhuessaan
-vieraansa lämmittämisestä. Hänen keittopatansa peitti täydelleen
-kaksi toisistaan erillään kytevää halkoa. Kauha oli maassa,
-varsi tuhkassa. Uunin reunus, jonka koristuksena oli sinisellä
-paperilla reunustettuun neliskulmaiseen lasilaatikkoon asetettu
-Jesuksen vahakuva, oli liinavaatteilla, käämeillä ja muilla
-nauhanpunomisvälineillä täyteen ahdettu. Jules tarkasteli kaikkia
-asumuksen huonekaluja uteliaalla mielenkiinnolla ja ilmaisi vasten
-tahtoaan salaisen tyydytyksensä.
-
--- No, sanokaahan, herra, tahdotteko te ehkä ostaa itsellenne minun
-huonekalujani? sanoi leski hänelle istuutuen keltaiseen ruokotuoliin,
-joka näytti olevan hänen pääkortteerinsa.
-
-Hän säilytti siinä nenäliinansa, nuuskarasiansa, kudelmansa,
-puoleksi perkatut vihannekset, silmälasit, kalenterin, alotettuja
-livree-nauhoja, rasvaisen korttipelin ja kaksi romaaninidettä, kaikki
-päällekkäin kasattuina. Tämä huonekalu, jolla istuen tuo vanhus
-purjehti alaspäin elämän virtaa, muistutti noita kaiken maailman
-pusseja, joita naiset käyttävät matkoillaan ja joissa on edustettuina
-melkein koko heidän taloutensa, puolison kuvasta aina Melisse-veteen
-asti, joka on pyörtymistä varten, sokerileivoksia lapsille ja
-Englannin laastaria haavoja varten.
-
-Jules tutki kaikkea. Hän katseli tarkkaavasti rouva Gruget'n
-keltaisia kasvoja, hänen harmaita silmiään ilman kulmakarvoja ja
-silmäripsiä, hänen autiota suutaan, hänen mustavivahteisia ryppyjään,
-hänen punasta tyllimyssyänsä vielä punasempine reunustoineen, hänen
-reikäisiä karttuuninuttujansa, hänen kuluneita tohveleitansa, hänen
-loppuun palanutta lämmitysastiaansa, hänen pöytäänsä lautasineen,
-silkkitilkkuineen, puuvilla- ja liinatöineen, joiden keskellä kohosi
-viinipullo. Sitten hän sanoi itsekseen:
-
--- Tällä naisella on joku intohimo, joku salattu pahe, hän on minun.
--- Rouva, sanoi hän kovalla äänellä ja tehden ymmärtämystä osoittavan
-merkin, tulin luoksenne tilaamaan nauhoja...
-
-Sitten hän alensi äänensä.
-
--- Minä tiedän, jatkoi hän, että teidän luonanne on eräs tuntematon
-mies, joka käyttää nimeä Camuset.
-
-Vanhus katsahti häneen äkkiä, näyttämättä ainoatakaan hämmästyksen
-merkkiä.
-
--- Sanokaa, voiko hän kuulla meitä? Ajatelkaa, että kysymyksessä on
-teidän onnenne.
-
--- Herra, vastasi vanhus, puhukaa pelkäämättä, minulla ei ole täällä
-ketään. Mutta jos minulla olisi joku tuolla ylhäällä, olisi hänen
-mahdoton kuulla teitä.
-
--- Ah! viekas vanhus, hän osaa vastata kaksimielisesti, sanoi
-itsekseen Jules. Me tulemme sopimaan keskenämme. -- Säästäkää
-itseltänne valehtelemisen vaiva, rouva, sanoi hän. Ja ensiksikin
-tietäkää, etten tahdo teille mitään pahaa yhtävähän kuin
-polttoluodeista sairaalle vuokralaisellenne tai tyttärellenne
-Iidalle, joka on korsettiompelijatar ja Ferragus'in ystävä. Näette,
-että olen perillä kaikesta. Olkaa huoleti, minä en ole poliisiväkeä
-enkä halua mitään, mikä voisi loukata teidän omaatuntoanne. Eräs
-nuori rouvasihminen tulee tänne huomenna yhdeksän ja kymmenen välillä
-keskustelemaan tyttärenne ystävän kanssa. Tahdon, että minulla on
-tilaisuutta nähdä kaikki, kuulla kaikki, olematta nähty tai kuultu.
-Te järjestätte minulle tämän asian ja palkinnoksi annan teille
-kaksituhatta markkaa kerta kaikkiaan maksettuna ja kuudensadan
-markan elinkautisen koron. Notarioni valmistaa teidän luonanne tänä
-iltana sopimuskirjan; minä jätän hänelle teille tulevat rahat ja
-hän antaa ne teille huomenna tuon keskustelun jälkeen, jossa minä
-tahdon olla läsnä ja jonka aikana minä olen saava todisteita teidän
-luotettavaisuudestanne.
-
--- Voikohan se ehkä olla vahingoksi tyttärelleni, rakas herra, sanoi
-vanhus katsellen häntä rauhattoman kissan silmillä.
-
--- Ei lainkaan, rouva hyvä. Mutta muutoin näyttää kuin tyttärenne
-käyttäytyisi hyvin huonosti teitä kohtaan. Niin rikkaan ja niin
-mahtavan miehen rakastamana kuin Ferragus on, hänen pitäisi olla
-helppo tehdä teidät onnellisemmaksi kuin miltä te näytätte.
-
--- Ah! rakas herra, ei edes yhtä vähäistä pääsylippua Ambigu- ja
-Gaieténäytäntöihin, joissa tyttäreni saa käydä niin usein kuin
-tahtoo. Se on kiittämättömyyttä! Tytär, jonka hyväksi minä olen
-myönyt hopeisen pöytäkalustoni, niin että minä nyt, tässä iässäni,
-saan syödä saksalaisista tina-astioista maksaakseni hänen opintonsa
-ja antaakseni hänelle aseman, jossa hän voisi tehdä kultaa, jos
-vain tahtoisi. Sillä siinä hän tulee minuun, hän on sukkela kuin
-keijukainen, se täytyy myöntää. Mutta hän voisi minulle kuitenkin
-jättää vanhat silkkihameensa, minä kun niin pidän silkkivaatteista.
-Mutta hänkö niitä antaisi, herra; hän syö viidenkymmenen markan
-päivällisiä Cadran bleu'ssa, ajaa vaunuissa kuin prinsessa, ja tekee
-pilkkaa äidistänsä, välittämättä hänestä vähääkään. Jumala paratkoon!
-Kuinka tylyn nuorison me olemmekaan saattaneet maailmaan, se ei ole
-meille erikoiseksi kiitokseksi. Tehdä tällaista äidille, herra, joka
-on hyvä äiti! Sillä minä olen salannut hänen kevytmielisyytensä ja
-hän on aina saanut olla minun sylissäni, saanut ottaa minulta leivän
-suusta ja syödä kaikki. Vielä vai, tullaan ja mielitellään teitä
-ja sanotaan: "Hyvää päivää, äitiseni", ja luullaan sillä kaikki
-velvollisuudet elämän antajaa kohtaan täytetyiksi. Selvä asia. Mutta
-hänellä tulee kerran olemaan itsellään lapsia ja hän saa vielä itse
-nähdä, mitä tuommoinen pahankurinen vesa on, vaikka sitä kaikesta
-huolimatta rakastetaankin.
-
--- Kuinka! eikö hän tee mitään teidän hyväksenne?
-
--- Ah! mitäänkö, ei, herra, en minä sitä ole sanonut; jos hän ei
-tekisi mitään, olisi se toki jo liian vähän. Hän maksaa asuntoni,
-antaa minulle puut ja kolmekymmentäkuusi markkaa kuussa... Mutta,
-herra; pitääkö nyt minun iälläni, viisikymmentäkaksi vuotiaana,
-silmillä, joita iltasin pakottaa, vielä tehdä työtä? Ja miksi hän
-ei tahdo minua luoksensa? Olenko minä hänelle häpeäksi? Sanokoon
-vaan suoraan. Toden totta, hautaan sitä pitäisi mennä noiden
-lapsivintiöiden vuoksi, jotka kädenkäänteessä teidät unhottavat.
-
-Vanhus veti nenäliinan taskustaan ja sen mukana arpalipun, joka
-putosi maahan; mutta hän otti sen nopeasti ylös lausuen:
-
--- Kas! sehän on minun verokuittini.
-
-Jules arvasi heti syyn tuohon viisaaseen säästäväisyyteen, jota tämä
-äiti valitti, ja oli senjohdosta yhä varmempi siitä, että leski
-Gruget suostuisi tehtyyn ehdotukseen.
-
--- No niin, rouva, sanoi hän, ottakaa siis vastaan se, mitä minä
-teille tarjoan.
-
--- Te sanoitte, herra, kaksituhatta markkaa puhdasta rahaa ja
-kuusisataa elinkautiskorkoja?
-
--- Rouva, olen muuttanut mielipidettäni ja tarjoan teille ainoastaan
-kolmesataa markkaa elinkorkoa. Asia sopii sillä tavoin paremmin
-yhteen minun etujeni kanssa. Mutta minä annan teille viisituhatta
-markkaa puhdasta rahaa. Ettekö halua mieluummin niin?
-
--- Kyllä, tietysti, herra.
-
--- Te saatte enemmän mukavuuksia ja voitte ajaa Ambigu-Comique'en,
-Franconi'in, kaikkialle, mielenne mukaan, vaunuilla.
-
--- Ah! minä en pidä ollenkaan Franconista, koska siellä ei näytellä.
-Mutta nähkääs, herra, jos minä hyväksyn tarjouksenne, johtuu se
-siitä, että se on niin edullista lapselleni. Vihdoinkaan minä en
-olisi hänelle enää rasitukseksi. Pikku raukka, en tahtoisi sittenkään
-riistää häneltä hänen mielihalujaan. Nuorison täytyy, saada
-huvitella, herra! Jos te siis vakuutatte minulle, ettei kukaan joudu
-minun tähteni kärsimään...
-
--- Ei kukaan, kertasi Jules. Mutta sanokaapas miten aiotte asiassa
-menetellä?
-
--- Niin, herra, kun minä annan tänä iltana herra Ferragus'ille
-pienen unikukka-annoksen, nukkuu hän hyvin, tuo rakas mies, ja kyllä
-hän unta tarvitseekin kärsimyksissään, joita hänellä on niin, että
-oikein käy sääli. Mutta onkos tuo nyt laitaa, terve ihminen antaa
-polttaa selkäänsä saadakseen pois kasvojen nykimisen, joka ei häntä
-vaivaa kuin joka toinen vuosi. Palatakseni asiaamme, minulla on
-avain naapurittareni huoneustoon, joka on minun asuntoni yläpuolella
-ja siellä on eräs kamari, joka on sen huoneen vieressä, jossa
-Ferragus makaa. Naapurittareni on mennyt maalle kymmeneksi päiväksi.
-Jos nyt tehdään reikä yön aikana väliseinään, voitte te nähdä ja
-kuulla mielenne mukaan. Minä olen tuttu erään lukkosepän, oikein
-miellyttävän miehen kanssa, joka kertoo kuin enkeli; hän on kaikessa
-hiljaisuudessa tekevä sen minulle.
-
--- Tässä sata markkaa hänelle; tulkaa tänä iltana herra Desmarets'n
-luo, hän on eräs notario, jonka osoite on tässä. Kello yhdeksän on
-välikirja valmis, mutta... suu lukkoon!
-
--- Niin oikein, juuri kuten sanoitte, suu tukkoon! Näkemiin, herra.
-
-Jules palasi kotiinsa ja oli, varmana siitä, että hän huomenna
-saisi kaikki tietää, melkein rauhallinen. Saapuessaan löysi hän
-portinvartijansa luota kirjeen täysin hyvin sineteillä suljettuna.
-
--- Kuinka sinä voit? sanoi hän vaimolleen huolimatta jonkinlaisesta
-kylmyydestä, joka heidät eroitti.
-
-Sydämen tottumuksista on niin vaikea luopua!
-
--- Jokseenkin hyvin, Jules, vastasi Clémence mielistelevällä äänellä;
-tahdotko syödä minun kanssani päivällistä?
-
--- Kyllä, vastasi hän ojentaen vaimolleen kirjeen; tämän on
-Fouquereau jättänyt minulle sinua varten.
-
-Clémence, joka oli kalpea, punastui kovin huomatessaan kirjeen, ja
-tämä punastuminen synnytti mitä viiltävintä tuskaa hänen puolisossaan.
-
--- Johtuuko punastumisesi ilosta? sanoi hän nauraen, tai ehkä
-odotuksesta?
-
--- Oh! siihen on monta syytä, sanoi Clémence tarkastaen sinettiä.
-
--- Jätän teidät, rouva.
-
-Ja hän laskeutui työhuoneeseensa, jossa hän kirjoitti veljelleen
-aikomuksistaan leski Gruget'lle määrätyn elinkoron suhteen. Kun hän
-palasi, oli hänen päivällisensä valmiina pienellä pöydällä Clémencen
-vuoteen vieressä, ja Josefine seisoi valmiina tarjoiluun.
-
--- Jos minä olisin ylhäällä, millä ilolla minä sinua palvelisinkaan!
-sanoi Clémence, kun Josefine oli jättänyt heidät yksin. -- Oh!
-vieläpä polvillani, jatkoi hän, haroen valkeilla käsillään Jules'in
-tukkaa. Sinä rakas, jalo sydän, sinä olet vast'ikään ollut minua
-kohtaan niin lempeä, niin hyvä. Luottamuksellasi olet sinä tehnyt
-minulle enemmän hyvää kuin kaikki maailman lääkärit määräyksineen.
-Sinun naisellinen hienotunteisuutesi, sillä sinä osaat rakastaa kuin
-nainen, sinä,... katsos, se on vuotanut kuin palsami minun sieluuni
-ja tehnyt minut melkein terveeksi. On niin rauhallista olla. Jules,
-lähennä päätäsi, että minä voin sitä suudella.
-
-Jules ei voinut kieltäytyä syleilemästä Clémenceä. Mutta se
-ei tapahtunut ilman katumuksen tunteita sydämessä: hän tunsi
-itsensä pieneksi tämän naisen edessä, jota hän alati koetti uskoa
-viattomaksi. Clémencessä oli jotain surumielistä iloisuutta. Heikko
-toivo loisti hänen surunilmeisillä kasvoillaan. He molemmat näyttivät
-yhtälailla onnettomilta ollessaan pakotettuja pettämään toinen
-toistaan. Vielä yksi hellyyden osoitus, ja he olisivat tunnustaneet
-kaikki toisilleen, voimatta enää vastustaa surujansa.
-
--- Huomenillallako, Clémence?
-
--- Ei, herrani, huomenna päivällä te saatte tietää kaikki, ja te
-polvistutte vaimonne edessä. Oh! ei, sinun ei tarvitse nöyryyttää
-itseäsi, sinulle on kaikki annettu anteeksi; sinä et ole väärässä.
-Katsos: eilen sinä kohtelit minua hyvin kovasti; mutta elämäni ei
-ehkä olisikaan ollut täydellinen ilman tätä tuskaa, se on varjo, joka
-on antava taivaallisten päivien sitä kirkkaammin loistaa.
-
--- Sinä lumoat minut, huudahti Jules ja sinä nostat minussa
-omantunnon tuskia.
-
--- Ystävä raukkani, kohtalo on voimakkaampi kuin me, ja minä en ole
-myötävaikuttanut kohtalooni. Menen ulos huomenna.
-
--- Mihin aikaan? kysyi Jules.
-
--- Kello puoli kymmenen.
-
--- Clémence, lausui herra Desmarets, ole hyvin varovainen, neuvottele
-tohtori Desplein'in ja vanhan Haudry'n kanssa.
-
--- Kysyn neuvoa vain sydämeltäni ja rohkeudeltani.
-
--- Jätän sinut vapaaksi, enkä tule luoksesi ennenkuin keskipäivällä.
-
--- Etkö tahtoisi pitää minulle vähän seuraa tänä iltana? En ole enää
-sairas...
-
-Lopetettuaan toimensa, Jules palasi vaimonsa luo vastustamattoman
-voiman vetämänä. Hänen intohimonsa oli kaikkia hänen tuskiansa
-suurempi.
-
-Seuraavana päivänä yhdeksättä käydessä Jules livahti asunnostaan,
-kiiruhti Enfants-Rouges kadulle, nousi portaita ylös ja soitti leski
-Gruget'n ovella.
-
--- Ah! te olette sananne pitävä, tarkka kuin aamurusko. Astukaa
-sisään vaan, herra, sanoi vanha nauhanpunojatar tuntiessaan hänet.
-Olen varannut teille kupin kahvia kerman kanssa, siinä tapauksessa,
-että... jatkoi hän, kun ovi oli suljettu. Ah! todellista kermaa,
-pikku tilkkanen, jonka minä itse olen nähnyt lypsettävän meijerissä,
-joka meillä on Enfants-Rouges torilla.
-
--- Kiitoksia, rouva, en tarvitse mitään. Viekää minut...
-
--- Hyvä, hyvä, rakas herra. Tulkaa tätä tietä.
-
-Leski vei Jules'in erääseen kamariin, joka oli hänen oman huoneensa
-yläpuolella ja näytti hänelle siellä voitokkaan näköisenä erästä
-reikää, joka oli noin kahden markan rahan suuruinen. Se oli yön
-aikana tehty paikkaan, joka Ferragus'in kamarissa oli korkeimpien
-ja hämärimpien seinäpaperikukkien kohdalla. Aukko oli kummassakin
-huoneessa kaapin yläpuolella, joten lukkosepän tekemä kevyt
-seinänmurto ei ollut jättänyt mitään jälkiä kummallekaan puolen,
-ja oli hyvin vaikea huomata hämärässä tuota ampumareikää. Jules
-oli pakotettu, pysytelläkseen aukon kohdalla ja hyvin nähdäkseen,
-istumaan väsyttävässä asennossa tikapuilla, joiden tuomisesta leski
-Gruget oli pitänyt huolta.
-
--- Hänellä on luonaan eräs herra, sanoi vanhus poismennessään.
-
-Jules huomasi todellakin erään miehen, joka sitoi määrättyä lukua
-haavoja, joita polttaminen oli tehnyt Ferragus'in hartioihin; Jules
-tunsi hänen päänsä herra de Maulincour'in antaman kuvauksen mukaan.
-
--- Milloin luulet sinä minun paranevan? kysyi Ferragus.
-
--- En tiedä sitä, vastasi tuntematon; mutta lääkärien lausunnon
-mukaan täytyy sidettä vielä muuttaa ainakin seitsemän tai kahdeksan
-kertaa.
-
--- Siis tänä iltana, sanoi Ferragus ojentaen kätensä tuntemattomalle,
-joka juuri oli saanut asetetuksi viimeisen siteen.
-
--- Tänä iltana, vastasi hän puristaen sydämellisesti Ferragus'in
-kättä. Tahtoisin nähdä sinut vapaana kärsimyksistäsi.
-
--- Lopultakin, herra de Funcal'in paperit annetaan meille huomenna ja
-Henri Bourignard on lopullisesti kuollut, sanoi Ferragus. Nuo kaksi
-turmiollista kirjettä, jotka meille tulivat niin kalliiksi, eivät ole
-enää olemassa. Minä saan siis jälleen jotain yhteiskunnallista, olen
-ihminen ihmisten joukossa ja ainakin tuon merimiehen arvoinen, jonka
-kalat ovat syöneet. Jumala tietää oman edunko vuoksi minä teen itseni
-kreiviksi!
-
--- Gratien parka, sinä, meidän etevin päämme, meidän rakas veljemme,
-sinä olet liiton lemmikki, kuten tiedät.
-
--- Hyvästi! pitäkää tarkoin silmällä minun Maulincour'iani.
-
--- Ole huoleti hänestä.
-
--- Hei, markiisi! huusi vanha rangaistusvanki.
-
--- Mitä?
-
--- Iida voi tehdä mitä hyvänsä eilisillan kohtauksen jälkeen. Jos
-hän on heittäytynyt veteen, en minä häntä varmastikaan ongi sieltä
-ylös, paremminhan hän silloin säilyttää nimeni salaisuuden, ainoan,
-joka hänellä muutoin on; mutta pitäkää hänestä huolta, sillä hän on
-sittenkin kaikesta huolimatta kelpo tyttö.
-
--- Hyvä.
-
-Tuntematon meni pois. Kymmenen minuutin perästä Jules kuuli, ei ilman
-kuumeista väristystä, silkkihameelle ominaista kahinaa ja tunsi
-melkeinpä vaimonsa askelten kaiun.
-
--- No, isäni, sanoi Clémence, isä parkani, miten sinä jaksat? Kuinka
-rohkea sinä olet!
-
--- Tule, lapseni, vastasi Ferragus ojentaen hänelle kätensä. Ja
-Clémence tarjosi hänelle otsaansa, jota hän suuteli.
-
--- Sano minulle, mikä sinun on, pikku raukka? Mitä uusia suruja...?
-
--- Suruja, isäni! mutta kuolemahan tässä on kysymyksessä
-tyttärelläsi, jota sinä niin rakastat. Kuten minä sinulle eilen
-kirjoitin, sinun täytyy ehdottomasti löytää päässäsi, joka on niin
-rikas aatteista, joku keino nähdä minun Jules parkaani ja vieläpä
-tänään. Jos sinä tietäisit, kuinka hän on ollut hyvä minulle
-huolimatta näennäisesti niin oikeutetuista epäilyksistään! Isäni,
-rakkauteni on minun elämäni. Tahdotko sinä nähdä minun kuolevan? Ah!
-minä olen jo paljon kärsinyt, ja minä tunnen sen, elämäni on vaarassa.
-
--- Kadottaisinko sinut, tyttäreni, sanoi Ferragus, kadottaisinko
-sinut yhden kurjan pariisilaisen uteliaisuuden kautta! Minä vaikka
-polttaisin Pariisin. Ah! sinä tiedät, mitä on rakastaja, mutta sinä
-et tiedä, mitä on isä.
-
--- Isäni, sinä pelästytät minua katsoessasi minuun noin. Älä aseta
-rinnakkain kahta niin erilaista tunnetta. Minulla oli puoliso,
-ennenkuin minä tiesin, että minun isäni eli...
-
--- Jos sinun miehesi on ensimäisenä suudellut sinun otsaasi, vastasi
-Ferragus, niin olen minä ensimäisenä kastellut sitä kyyneleillä...
-Rauhoitu, Clémence, puhu minulle avomielisesti. Minä rakastan sinua
-kyllin ollakseni onnellinen silloin kun tiedän sinun sitä olevan;
-vaikkakaan sinun isäsi ei ole juuri mitään sinun sydämessäsi, sillä
-aikaa kun sinä täytät hänen sydämensä.
-
--- Jumalani, sellaiset sanat tekevät minulle aivan liian hyvää.
-Sinua täytyy yhä enemmän rakastaa, ja minusta tuntuu kuin minä sillä
-ryöstäisin jotain Jules'ilta. Mutta, isä hyvä, ajattele kuitenkin,
-että hän on epätoivoissaan. Mitä minun tulee sanoa hänelle kahden
-tunnin perästä?
-
--- Lapsi, odottaisinko minä ensin sinun kirjettäsi pelastaakseni
-sinut vaarasta, joka sinua uhkaa? Ja miten käy niiden, jotka mielivät
-koskea sinun onneesi tai asettua meidän välillemme. Etkö sinä ole
-sitten koskaan tuntenut toista kaitselmusta, joka sinun ylitsesi
-valvoo? Sinä et tiedä, että kaksitoista miestä, täynnä voimaa
-ja viisautta, pitää vartiota sinun rakkautesi ja sinun elämäsi
-ympärillä, valmiina kaikkeen teitä suojellakseen? Isäkö, joka
-antautui kuoleman vaaraan käydessään sinua katsomassa kävelyretkillä,
-tai tullessaan yöllä äitisi luo sinua ihailemaan pikku vuoteessasi?
-Isäkö, jolle muisto sinun lapsenhyväilyistäsi yksin antoi voimaa
-elää hetkellä, jolloin kunnian miehen olisi pitänyt tappaa itsensä
-pelastuakseen häpeästä? Lyhyesti, minäkö, minä, joka en hengitä muuta
-kuin sinun suusi kautta, minä, joka en näe kuin sinun silmilläsi,
-minä, joka en tunne muuta kuin sinun sydämesi kautta, minäkö en
-puolustaisi leijonan kynsillä, isän sielulla ainoaa omaisuuttani,
-elämääni, tytärtäni...? Mutta siitä lähtien kun tuo enkeli kuoli,
-joka oli sinun äitisi, minä en ole unelmoinut kuin yhtä asiaa,
-onnea saada tunnustaa sinut tyttärekseni, sulkea sinut käsivarsiini
-maan ja taivaan nähden, tappaa rangaistusvangin... (tässä pysähtyi
-hän hetkiseksi) antaa sinulle isän, jatkoi hän, voida puristaa
-ilman häpeää miehesi kättä, elää ilman pelkoa teidän sydämissänne,
-sanoa koko maailmalle sinut nähdessäni: "Tuossa on minun lapseni!"
-lyhyesti, olla isä niinkuin sitä haluan!
-
--- Oi isäni, minun isäni!
-
--- Monien vaivojen jälkeen, tongittuaan maapallon läpi, sanoi
-Ferragus puhettaan jatkaen, ystäväni ovat löytäneet minulle
-ihmisnahkan, jonka minä voin vetää päälleni. Olen muutamien päivien
-perästä herra de Funcal, portugalilainen kreivi. Sanon sen, rakas
-tyttäreni, on vähän ihmisiä, joilla minun iässäni on kärsivällisyyttä
-opetella Portugalin ja Englannin kieliä, joita tuo pahuksen merimies
-osasi täydelleen.
-
--- Minun rakas isäni!
-
--- Kaikki on otettu huomioon, ja muutamien päivien perästä Hänen
-Majesteettinsa Johannes VI, Portugalin kuningas, on oleva minun
-rikostovereitani. Sinä tarvitset vain hiukan kärsivällisyyttä
-siinä, missä sinun isäsi on tarvinnut paljon. Mutta minulle se
-lankesi luonnostaan. Mitäpä minä en tekisi palkitakseni sinun
-uhrautuvaisuuttasi näinä kolmena vuotena. Niin uskollisesti olet sinä
-tullut lohduttamaan vanhaa isääsi, asettaen onnesi vaaraan!
-
--- Isäni!
-
-Ja Clémence tarttui Ferragus'in käsiin ja suuteli niitä.
-
--- Vielä hiukkasen rohkeutta, Clémence'ni, säilyttäkäämme turmiokas
-salaisuus loppuun asti. Jules ei ole mikään tavallinen ihminen, mutta
-kuitenkin, me emme voi tietää, eikö hänen suuri luonteensa ja rajaton
-rakkautensa käänny halveksumiseksi tytärtä kohtaan, jonka isä on...
-
--- Oh! huudahti Clémence, sinä olet lukenut lapsesi sydämestä,
-minulla ei ole muuta pelkoa, lisäsi hän sydäntäsärkevällä äänellä. Se
-on ajatus, joka jähmetyttää minut. Mutta, isäni, ajatelkaa, että minä
-olen luvannut lausua hänelle totuuden kahden tunnin kuluttua.
-
--- No hyvä, tyttäreni, sano hänelle, että hän menisi Portugalin
-lähetystöön katsomaan kreivi de Funcal'ia, sinun isääsi, minä olen
-siellä.
-
--- Entä herra de Maulincour, joka on puhunut hänelle Ferragus'ista?
-Jumalani, isäni, pettää, pettää, mikä kidutus!
-
--- Kenelle sinä sen sanot? Mutta vielä muutamia päiviä, eikä ole
-olemassa ketään ihmistä, joka voisi minua ottaa valheesta kiinni.
-Muutoin ei herra de Maulincour'in enää pitäisi kyetä muistamaan
-itseään... Näetkös nyt, hupakko, pyyhi kyyneleesi ja ajattele...
-
-Tällä hetkellä kuului hirvittävä huuto siitä huoneesta, jossa herra
-Jules Desmarets oli:
-
--- Tyttäreni, tytär parkani!
-
-Tämä huuto tunki kaapin yläpuolella olevasta pienestä aukosta ja
-saattoi Ferragus'in ja rouva Jules'in pelon valtaan.
-
--- Mene katsomaan, mitä se on, Clémence! Clémence laskeutui nopeasti
-alas pieniä portaita myöten, tapasi rouva Gruget'n huoneuston oven
-selkoselällään, kuuli huutoja ylemmästä kerroksesta, nousi portaita
-ylös ja saapui nyyhkytyksistä syntyneen melun johtamana, aina tuohon
-onnettomaan kamariin, josta, ennenkuin hän astui sisään, hänen
-korvaansa kuuluivat seuraavat sanat:
-
--- Te, herra, kuvitteluinenne olette syypää hänen kuolemaansa.
-
--- Olkaa vaiti, onneton, sanoi Jules asettaen nenäliinansa rouva
-Gruget'n suun päälle, tämän huutaessa:
-
--- Murhamiehiä! auttakaa!
-
-Tällä hetkellä Clémence astui sisään, näki miehensä, päästi huudon ja
-pakeni.
-
--- Kuka pelastaa tyttäreni? kysyi leski Gruget pitkän hiljaisuuden
-jälkeen. Te olette tappanut hänet!
-
--- Ja millä tavalla? kysyi Jules koneellisesti, tyrmistyneenä siitä,
-että hänen vaimonsa oli tuntenut hänet.
-
--- Lukekaa, herra, huusi vanhus kyyneleitä vuodattaen. Onko korkoja,
-jotka voisivat antaa lohdutusta tästä!
-
-"Hyvästi, äitini! jätän sinulle kaikki, mitä minulla on. Pyydän
-sinulta anteeks virheitäni ja viimeistä murhetta, jonka sinulle
-tuotan lopettaissani elämäni. Henrik, jota minä rakastan enempi kuin
-itseäni, on sanonu minulle, että minä olen hänen onnettomuutensa,
-ja koska hän on työntäny minun luotaan ja että minä olen kadottanu
-kaikki oman talouden toivon, minä hukutan itseni. Menen Neuilly'n
-yläpuolelle, jottei minua panna ruumiintarkastushuoneeseen. Jos
-Henrik ei minua sen jälkeen enää vihaa, kun minä olen rankaissu
-itseni kuolemalla, pyydä että hän antaisi haudata köyhän tytön, jonka
-sydän ei ole lyöny muuta kun hälle, ja että hän antaisi minulle
-anteeks, sillä minä olen ollu väärässä, sekottaissani itseni siihen,
-mikä ei minulle kuulu. Sido hyvästi hänen palohaavojansa. Kuinka hän
-on kärsinny, tuo aarre parka. Mutta minulla on itseni hävittämiseks
-se rohkeus, jolla hän on polttanu itseänsä. Anna kantaa valmiit
-korsetit tilaajilleni. Ja rukoile Jumalaa tyttäresi puolesta. Iida."
-
--- Viekää tämä kirje herra de Funcal'ille, hänelle, joka on tuolla.
-Jos vielä on aikaa, on hän ainoa, joka voi pelastaa tyttärenne.
-
-Ja Jules hävisi, juosten pois kuin mies, joka on tehnyt rikoksen.
-Hänen jalkansa vapisivat. Verivirrat, kuumemmat ja vuolaammat kuin
-milloinkaan ennen hänen elämässään, täyttivät hänen laajentuneen
-sydämensä ja työntyivät sieltä pois tavattomalla voimalla. Mitä
-ristiriitaisimmat ajatukset taistelivat hänen mielessään, ja
-kuitenkin yksi ajatus hallitsi kaikkia muita. Hän ei ollut menetellyt
-rehellisesti sitä kohtaan, jota hän enimmin rakasti, ja hänen
-oli mahdotonta tyydyttää omaatuntoansa, jonka ääni, rikoksesta
-suurentuneena, sointui yhteen hänen rakkautensa sisäisten huutojen
-kanssa noina epäilyksen hirveimpinä hetkinä, jotka äskettäin olivat
-häntä järisyttäneet. Suuren osan päivää harhaili hän Pariisissa
-rohkenematta palata kotiinsa. Tuota oikeamielistä miestä värisytti
-kohdata väärinymmärretyn vaimonsa viaton otsa. Rikokset riippuvat
-omantunnon puhtaudesta, ja teko, joka jollekin sydämelle tuskin
-tuntuu rikokselta, saa muutamissa puhtaissa sieluissa rikoksen
-luonteen. Eikö sanalla puhtaus ole todellakin taivaallinen merkitys?
-Ja eikö pieninkin tahra neitseen valkeassa vaatteessa tunnu yhtä
-alhaiselta kuin kerjäläisen ryysyt. Näiden molempien asioiden ainoana
-eroituksena on vaan se, mikä erottaa onnettomuuden rikoksesta. Jumala
-ei mittaa koskaan katumusta, hän ei erota sitä, ja hänen edessänsä
-tarvitaan tahran poistamiseksi katumusta yhtä paljon kuin kokonaisen
-elämän unhottamiseksi vaaditaan. Nämä ajatukset painoivat koko
-voimallaan Jules'ia, sillä intohimot ovat yhtä anteeksiantamattomia
-kuin ihmislait, ja ne ajattelevat oikeammin: nojautuvathan ne niille
-itselle ominaiseen omaantuntoon, joka on yhtä erehtymätön kuin
-vaisto. Jules astui kotiinsa kalpeana, vääryydentunnon musertamana,
-mutta siitä huolimatta iloiten vaimonsa viattomuudesta. Vapisten
-meni hän vaimonsa huoneeseen; Clémence oli vuoteessa, hänellä oli
-kuumetta, Jules istuutui hänen vuoteensa viereen, otti hänen kätensä,
-suuteli sitä ja peitti sen kyynelillään.
-
--- Rakas enkeli, sanoi Jules, kun he olivat yksin, tämä on katumusta.
-
--- Ja minkä johdosta? kysyi Clémence. Sanoessaan nämä sanat hän
-käänsi päänsä tyynyllä, sulki silmänsä ja pysyi liikkumattomana,
-salaten kärsimyksiään, jottei hänen miehensä peljästyisi: äidin
-hienotunteisuutta, enkelin hienotunteisuutta. Noihin sanoihin
-sisältyi vaimo kokonaan. Äänettömyys kesti kauan. Jules, luullen
-Clémence'n nukkuneen, läksi tiedustelemaan Josefineltä hänen
-valtijattarensa vointia.
-
--- Armollinen rouva tuli kotiin puolikuolleena. Me lähetimme hakemaan
-herra Haudry'a.
-
--- Onko hän saapunut? mitä hän on sanonut?
-
--- Ei mitään, herra. Hän ei näyttänyt tyytyväiseltä ja määräsi, ettei
-ketään saa laskea armollisen rouvan luo, paitsi hoitajatarta, ja hän
-sanoi tulevansa jälleen illalla.
-
-Jules meni hiljaa vaimonsa luo, asettui nojatuoliin ja jäi vuoteen
-eteen liikkumattomana, silmät kiinnitettyinä Clémence'n silmiin.
-Kun Clémence nosti silmäluomensa, näki hän heti Jules'in ja noiden
-tuskaisten silmäripsien välistä suuntautui hellä katse, täynnä
-rakkautta, vapaa moitteesta ja katkeruudesta, katse, joka tunki
-kuin tulinuoli puolison sydämeen, jolle jalolla tavalla oli annettu
-anteeksi ja joka yhä vielä oli sen olennon rakastama, jonka hän oli
-tappanut. Kuolema oli heidän välillänsä aavistuksena, joka samalla
-tavalla kosketti kumpaakin heistä. Heidän katseensa yhtyivät samassa
-tuskassa, kuten ne kerta olivat yhtyneet samassa rakkaudessa, tasan
-tunnetussa ja tasan jaetussa. Ei mitään kysymyksiä, mutta kauhistava
-varmuus. Vaimolla täydellinen jalomielisyys; miehellä hirveät
-omantunnontuskat; sitten kummankin sielussa sama ratkaisun tajunta,
-sama kohtalon tunne.
-
-Eräänä hetkenä Jules, luullen vaimonsa nukkuneen, suuteli häntä
-kevyesti otsalle ja sanoi, katseltuaan häntä pitkän aikaa:
-
--- Jumalani, salli minun pitää tämä enkeli vielä kyllin kauan,
-jotta minä itse voin sovittaa vääryyteni pitkällä jumaloimisella...
-Tyttärenä hän oli ylevä; naisena, mikä sana voisikaan sitä ilmaista?
-
-Clémence aukaisi silmänsä; ne olivat täynnä kyyneleitä.
-
--- Sinä teet minulle pahaa, sanoi hän heikolla äänellä.
-
-Ilta oli kulunut jo pitkälle, tohtori Haudry tuli ja pyysi puolisoa
-vetäytymään pois hänen vierailunsa ajaksi. Kun hän meni pois, ei
-Jules tehnyt hänelle ainoatakaan kysymystä; hänen liikkeensä oli
-selvittänyt Jules'ille kaiken.
-
--- Kutsukaa neuvotteluun ne virkaveljistäni, joihin enimmin luotatte,
-minä voin olla väärässä.
-
--- Mutta, tohtori, sanokaa minulle totuus. Minä olen mies, minä
-voin sen kuulla; ja minulle on muutoin hyvin tärkeää tietää se,
-järjestääkseni muutamia asioita...
-
--- Rouva Jules'in sielu on kuolettavasti satutettu, vastasi lääkäri.
-Kysymyksessä on pitkälle kehittynyt hermosairaus, joka häiritsee
-hänen jo itsessään sangen vaarallista ruumiillista tilaansa, mutta
-joka on kääntynyt vielä uhkaavammaksi varomattomuuksien johdosta:
-hän on noussut yöllä ylös paljain jaloin ja mennyt ulos vastoin
-kieltoani, eilen jalkaisin, tänään ajoneuvoissa. Hän on tahtonut
-tappaa itsensä. Kuitenkaan minun lausuntoni ei ole peruuttamaton,
-hänessä on nuoruutta, hämmästyttävää hermoston voimakkuutta... Voisi
-panna kaikki alttiiksi käyttämällä jotain voimakasta vastavaikutusta,
-mutta minä en ottaisi sitä määrätäkseni, en edes kehottaisi siihen,
-ja neuvottelussa minä vastustaisin sen käyttämistä.
-
-Jules astui sisään vaimonsa luo. Yksitoista päivää ja yksitoista yötä
-pysyi hän vaimonsa vuoteen ääressä, nukkuen ainoastaan päivisin,
-pää nojautuen vuoteen jalkopäähän. Ei milloinkaan ole kukaan
-ihminen vienyt pitemmälle huolenpidon intoilua ja uhrautuvaisuuden
-kunnianhimoa kuin Jules. Hän ei kärsinyt vaimollensa tehtävän
-pienintäkään palvelusta; hän piti vaimoansa alati kädestä ja
-näytti siten tahtovan vuodattaa häneen elämää. Oli epävarmoja
-aikoja, pettäviä iloja, hyviä päiviä, parantumista, ratkaisevia
-käänteitä ja lopuksi kuoleman kauhea horjuminen, kuoleman, joka
-epäröi, joka häilyy, mutta joka osuu päämääräänsä. Rouva Jules'illa
-oli alati voimia hymyillä miehelleen; hän surkutteli miestään
-tietäen, että tämä pian olisi yksin. Se oli kaksinkertaista
-kuolinkamppailua, elämän ja rakkauden; mutta elämä kulki pois ja
-rakkaus kasvoi. Tuli eräs kauhea yö, jolloin Clémence tunsi tuota
-kuumeista mielen nousua, joka nuorissa ihmisissä aina käy kuoleman
-edellä. Hän puhui onnellisesta rakkaudestaan, isästään, hän kertoi
-tunnustuksista, joita hänen äitinsä kuolinvuoteellaan oli tehnyt,
-ja velvollisuuksista, joita hänen äitinsä oli hänelle asettanut.
-Hän taisteli, ei elämänsä, mutta rakkautensa puolesta, jota hän ei
-tahtonut jättää.
-
--- Suokoon jumala, sanoi hän, ettei Jules huomaisi, että tahtoisin
-hänen kuolevan kanssani.
-
-Jules, joka ei enää voinut kestää tätä näkyä, oli tällöin viereisessä
-huoneessa, eikä kuullut näitä toivomuksia, jotka hän olisi
-toteuttanut.
-
-Kun käännekohta oli ohitse, voimistui rouva Jules jälleen. Seuraavana
-päivänä hän oli taas kaunis, tyyni; hän keskusteli, hänellä oli
-toivoa, hän koristi itseänsä, kuten sairaat koristavat. Sitten
-hän tahtoi olla yksin koko päivän ja sai miehensä menemään pois
-rukoilemalla häntä niin hartaasti, että hänen rukouksensa täytettiin,
-kuten täytetään lasten pyyntöjä. Sitäpaitsi Jules tarvitsi tätä
-päivää. Hän meni herra de Maulincour'in luo vaatimaan häneltä tuota
-kuoleman taistelua, josta he jonkun aikaa sitten olivat sopineet.
-Hän ei päässyt ilman suuria vaikeuksia onnettomuutensa aiheuttajan
-luo; mutta kuullessaan, että oli kysymys kunnia-asiasta, tuomioherra
-mukautui niihin muodollisuuksiin, jotka aina olivat hänen elämäänsä
-hallinneet, ja vei Jules'in paronin luo. Herra Desmarets etsi paroni
-de Maulincour'ia.
-
--- Oh! hänhän se on, sanoi suurmestari osoittaen miestä, joka istui
-nojatuolissa uunin ääressä.
-
--- Kuka? Jules? sanoi kuoleva murtuneella äänellä. Auguste oli
-kadottanut ainoan kyvyn, josta me henkisesti elämme, muistin.
-Herra Desmarets peräytyi kauhistuen tätä näkyä. Hän ei voinut
-enää tuntea hienoa, nuorta miestä tuossa oliossa, jolle,
-Bossuet'n sanaa käyttäen, kielissä ei ollut mitään nimeä. Se oli
-todenteolla valkohiuksinen ruumis, jossa luita töintuskin peitti
-ryppyinen, kuivunut ja kurtistunut nahka; silmät olivat valkeat ja
-elottomat; suu oli kammottavasti puoleksi auki, kuten hulluilla
-tai elostelijoilla, jotka ovat irstailuihinsa kuolleet. Ei mitään
-ymmärryksen jälkeä ollut enää hänen otsallaan eikä ainoassakaan hänen
-kasvojensa piirteessä, yhtä vähän kuin punaa hänen veltostuneessa
-lihastossaan tai jotain merkkejä verenkierrosta. Lyhyesti, hän oli
-kutistunut, riutunut ihminen, samalla asteella kuin nuo museoissa
-säilytetyt hirviöt, jotka uivat väkiviinapulloissa. Jules luuli
-näkevänsä näiden kasvojen yläpuolella Ferragus'in hirvittävän pään,
-ja tämä täydellinen kosto poisti hänen vihansa. Aviomies tunsi
-sydämessään sääliä nähdessään tuon epämääräisen jäännöksen siitä,
-mikä joku aika sitten oli ollut nuori mies.
-
--- Kaksintaistelu on suoritettu, sanoi tuomioherra.
-
--- Herra paroni on tappanut jo monta ihmistä, huudahti Jules
-tuskallisesti.
-
--- Ja hyvinkin rakkaita henkilöitä, lisäsi vanhus. Hänen isoäitinsä
-kuolee surusta, ja minä luultavasti seuraan häntä hautaan.
-
-Tuon käynnin jälkeisenä päivänä huononi rouva Jules'in tila hetki
-hetkeltä. Hän käytti hyväkseen satunnaista voimien jäännöstä
-ottaakseen tyynynsä alta kirjeen, ojensi sen eloisasti Jules'ille
-ja teki hänelle helposti ymmärrettävän merkin: Clémence tahtoi
-suudelmassa antaa hänelle viimeisen elämänhenkäyksensä, hän otti sen,
-ja Clémence kuoli. Jules kaatui maahan puolikuolleena ja vietiin
-veljensä luo. Kun hän täällä kyyneleitä vuodattaen ja epätoivoisena
-valitti edellisen päivän poissaoloaan, ilmaisi veli hänelle, että se
-oli ollut Clémence'n harras toivomus. Hän ei ollut tahtonut, että
-Jules olisi ollut läsnä tuossa uskonnollisessa toimituksessa, joka on
-niin hirveä rakastaville sydämille, ja jota kirkko käyttää antaessaan
-kuoleville viimeiset sakramentit.
-
--- Sinä et olisi sitä kestänyt, sanoi veli hänelle. En itsekään
-voinut kestää tuota näkyä, ja kaikki väkesi oli kyyneleissä. Clémence
-oli kuin pyhimys. Hän oli koonnut voimia itselleen sanoakseen meille
-jäähyväisensä, ja tuo ääni, viimeisen kerran kuultuna, repi sydäntä.
-Kun hän pyysi anteeksi suruja, joita hän vasten tahtoaan oli ehkä
-tuottanut niille, jotka olivat häntä palvelleet, oli syntynyt
-nyyhkytysten katkaisema valitus, valitus...
-
--- Riittää, sanoi Jules, riittää.
-
-Hän tahtoi olla yksin lukeakseen tuon naisen viimeiset ajatukset,
-hänen, jota maailma oli ihaillut ja joka oli kulkenut sen läpi kuin
-kukkanen:
-
-    "Rakastettuni, tämä on minun testamenttini. Miksi ei voisi
-    tehdä testamenttia sydämen aarteista, kuten kaikesta muustakin
-    omaisuudesta? Rakkauteni, sehän on kaikki minun omaisuuteni. En
-    tahdo käsitellä tässä muuta kuin rakkauttani: siinä oli sinun
-    Clémence'si kaikki omaisuus ja kaikki se, mitä hän kuollessaan
-    voi sinulle jättää. Jules, minä olen vielä rakastettu, minä
-    kuolen onnellisena. Lääkärit selittävät minun kuolemani omalla
-    tavallaan; minä yksin tiedän sen todellisen syyn. Minä sanon sen
-    sinulle, niin tuskallista kuin se ehkä voikin sinulle olla. Minä
-    en tahtoisi viedä mukanani sydämessäni, joka on yksin sinun,
-    mitään salaisuutta, jota ei sinulle vielä olisi sanottu, kun minä
-    nyt kuolen välttämättömän vaikenemisen uhrina.
-
-    Jules, minut on elättänyt ja kasvattanut mitä syvimmässä
-    yksinäisyydessä, kaukana maailman paheista ja valheista,
-    rakastettava nainen, jonka sinä olet tuntenut. Yhteiskunta on
-    antanut tunnustuksensa niille ominaisuuksille, joiden kautta
-    nainen sitä miellyttää; mutta minä, minä olen salaisuudessa
-    omistanut taivaallisen sielun ja minä olen saanut rakastaa
-    äitiä, joka teki minun lapsuuteni ajan iloksi ilman katkeruutta,
-    ja minä tiesin hyvin, miksi minä häntä rakastin. Eikö se
-    ollut kaksinverroin rakastamista. Niin, minä rakastin häntä,
-    minä pelkäsin häntä, minä kunnioitin häntä, mutta ei mikään
-    painanut minun sydäntäni, ei kunnioitus eikä pelko. Minä olin
-    kaikki hänelle ja hän oli kaikki minulle. Yhdeksäntoista
-    täysin onnellisen ja huolettoman vuoden aikana minun sieluni,
-    yksin keskellä maailmaa, joka kohisi minun ympärilläni, ei ole
-    heijastanut muuta kuin puhtainta kuvaa, minun äitiäni, ja minun
-    sydämeni ei lyönyt muuta kuin hänen kauttansa ja hänelle. Minä
-    olin hyvin hurskas ja minusta oli mieluista pysyä puhtaana
-    Jumalan edessä. Minun äitini kehitti minussa kaikkia jaloja ja
-    yleviä tunteita. Ah! minä iloitsen tunnustaessani sinulle, Jules,
-    minä tiedän nyt, että minä olen ollut nuori tyttö ja että minä
-    olen tullut sinun luoksesi neitseenä sydämeltäni. Kun minä jätin
-    tämän syvän yksinäisyyden, kun minä ensi kertaa sidoin hiukseni,
-    koristaen ne mantelikukkien seppeleellä, kun minä kauniisti
-    sovitin valkeaan hameeseeni muutamia silkkinauhoja ajatellen
-    maailmaa, jonne minä olin menossa ja jota minä olin utelias
-    näkemään; katsos, Jules, tähän viattomaan ja vaatimattomaan
-    keimailuun ryhdyin minä sinun tähtesi, sillä astuessani maailmaan
-    minä näin ensiksi sinut. Minä huomasin sinun kasvosi, jotka
-    erosivat kaikista muista; sinun olemuksesi miellytti minua;
-    sinun äänesi ja sinun tapasi synnyttivät minussa onnellisia
-    aavistuksia; ja kun sinä saavuit, kun sinä minulle puhuit
-    punastuen, kun sinun äänesi vapisi, tuo hetki antoi minulle
-    muistoja, joista minun sydämeni vavahtaa vielä nyt sinulle
-    kirjoittaessani, kun minä ajattelen sitä viimeistä kertaa.
-    Meidän rakkautemme oli aluksi mitä elävintä myötätuntoisuutta,
-    mutta se tuli pian molemmin puolin ilmi ja sitten heti myöskin
-    jaetuksi, kuten me siitä lähtien olemme tasan saaneet tuntea
-    lukemattomia iloja. Siitä saakka minun äitini oli enää vain
-    toinen minun sydämessäni. Sanoin sen hänelle ja hän hymyili,
-    tuo jalo nainen! Sitten minä olen ollut sinun, kokonaan sinun.
-    Siinä on minun elämäni, koko minun elämäni, rakas puolisoni.
-    Sanon sinulle nyt tässä sen, mikä minulla enää on sanottavana.
-    Eräänä iltana, muutamia päiviä ennen kuolemaansa, äitini ilmaisi
-    minulle, kuumia kyyneleitä vuodattaen, elämänsä salaisuuden.
-    Olen rakastanut sinua vieläkin enemmän, kun ennen pappia, joka
-    antoi synninpäästön äidilleni, kuulin, että on intohimoja, joita
-    kirkko ja maailma tuomitsevat. Mutta varmaankaan Jumala ei voi
-    olla ankara, kun ne ovat niin hellien sielujen rikoksia kuin
-    minun äitini oli; ainoastaan katumukseen tämä enkeli ei voinut
-    taipua. Hän rakasti niin suuresti, Jules, hän oli kokonaan
-    rakkautta. Minä olen myöskin joka päivä rukoillut hänen edestänsä
-    tuomitsematta häntä. Nyt minä sain tietää syyn hänen suureen
-    äidilliseen hellyyteensä; nyt minä tiesin, että Pariisissa oli
-    eräs mies, jonka koko elämä ja rakkaus minä olin; että sinun
-    menestyksesi oli hänen työtänsä ja että hän rakasti sinua; että
-    hän oli karkoitettu yhteiskunnasta, että hän kantoi tahrattua
-    nimeä ja että hän kärsi siinä enemmän minun, meidän tähtemme
-    kuin itsensä tähden. Minun äitini oli hänen ainoa lohdutuksensa,
-    äitini kuoli ja minä lupasin olla hänen asemessaan. Hehkuvassa
-    sielussani, jonka tunteita ei mikään vielä ollut turmellut,
-    en minä nähnyt muuta kuin onnea siitä, että sain lieventää
-    katkeruutta, joka murheellistutti äitini viimeisiä hetkiä, minä
-    sitouduin siis jatkamaan tätä salaista laupeudentyötä, sydämen
-    armeliaisuutta. Ensimäisen kerran näin minä isäni sen vuoteen
-    ääressä, jossa äitini juuri oli vetänyt viime henkäyksensä;
-    hän kohotti kyynelistä täyttyneet silmänsä löytääkseen minussa
-    jälleen kaikki kuolleet toiveensa. Minä olin vannonut, etten
-    valehtelisi, vaan olisin vaiti, ja kuka nainen olisi tätä
-    vaikenemista rikkonut? Siinä on minun rikokseni, Jules, rikos,
-    joka kuolemalla on sovitettu. Minä olen epäillyt sinua. Mutta
-    pelko on niin luonnollista naiselle ja etenkin naiselle, joka
-    tietää kaiken sen, mitä hän voi kadottaa! Minä olen vapissut
-    rakkauteni puolesta. Isäni salaisuus näytti minusta onneni
-    kuolemalta, ja kuta enemmän minä rakastin, sitä enemmän minä
-    pelkäsin. Minä en uskaltanut ilmaista tätä tunnetta isälleni:
-    se olisi ollut hänen loukkaamistansa, ja hänen asemassaan
-    jokainen loukkaus oli viiltävä. Mutta hän tunsi, minulle sitä
-    sanomatta, samaa pelkoa. Tuo täysin isällinen sydän vapisi minun
-    onneni puolesta yhtä paljon kuin minäkin, ja hän ei uskaltanut
-    puhua saman hienotunteisuuden johtamana, joka minutkin teki
-    puhumattomaksi. Niin, Jules, minä uskoin, että oli tuleva päivä,
-    jolloin sinä et enää voisi rakastaa Gratien'in tytärtä yhtä
-    paljon kuin sinä rakastit Clémence'asi. Olisinko minä ilman tätä
-    hirveätä pelkoa salannut sinulta mitään, sinulta, joka kokonaan
-    täytit myöskin tämän minun sydämeni salaisen sopen? Sinä päivänä,
-    jolloin tuo inhottava, onneton upseeri puhui sinulle, minä
-    olin pakotettu valehtelemaan. Sinä päivänä minä tunsin toisen
-    kerran elämässäni tuskaa, ja tuo tuska on kasvanut aina tähän
-    hetkeen asti, jolloin minä puhun sinulle viimeisen kerran. Mitä
-    välitän minä nyt enää isäni asemasta? Sinä tiedät kaikki. Minä
-    olisin voinut rakkauteni avulla voittaa sairauden, kestää kaikki
-    kärsimykset, mutta minä en olisi voinut tukahuttaa epäilyksen
-    ääntä. Olisihan ollut mahdollista, että minun syntyperäni olisi
-    himmentänyt sinun rakkautesi puhtautta, heikontanut ja vähentänyt
-    sitä. Tätä pelkoa ei mikään voi minussa hävittää. Se on, Jules,
-    minun kuolemani syy. Minä en voisi elää peljäten yhtä sanaa, yhtä
-    katsetta; sanaa, jota sinä et ehkä koskaan sanoisi, katsetta,
-    jota sinä et ollenkaan loisi minuun; mutta minkäs sille voi,
-    minä pelkään niitä kuitenkin. Minä kuolen rakastettuna, siinä
-    on minun lohdutukseni. Minä olen tietänyt, että minun isäni ja
-    hänen ystävänsä neljä vuotta jo ovat myllertäneet koko maailmaa,
-    valehdellakseen maailmalle. Antaakseen minulle säädyn he ovat
-    ostaneet erään kuolleen, nimen, omaisuuden, he ovat tehneet
-    kaiken tämän auttaakseen elävää elämään, kaiken tämän minun
-    tähteni, meidän hyväksemme. Meidän ei pitänyt saada siitä mitään
-    tietää. Niin, minun kuolemani säästää epäilemättä isältäni tämän
-    valheen, hän on kuoleva minun kuolemani johdosta. Jää hyvästi
-    siis, Jules, minun koko sydämeni on näissä sanoissa. Enkö
-    ilmaistessani sinulle rakkauteni viattomine pelkoineen, samalla
-    jätä sinulle koko sieluani? Minulla ei olisi ollut voimaa puhua
-    sinulle, mutta minulla oli sitä kirjoittaakseni sinulle. Olen
-    tunnustanut elämäni virheet Jumalalle; olen luvannut, etten enää
-    ajattelisi muuta kuin taivaiden kuningasta; mutta minä en voinut
-    vastustaa halua tehdä tunnustukseni myöskin hänelle, joka minulle
-    on ollut kaikki kaikessa maan päällä. Ah! kukapa ei antaisi
-    minulle anteeksi tätä viimeistä huokausta elämän välillä, joka
-    oli, ja elämän välillä, joka on tuleva! Hyvästi, minun rakastettu
-    Jules'ini; minä menen Jumalan tykö, hänen, jonka luona rakkaus on
-    ikuisesti pilvetön, hänen, jonka luokse sinäkin kerran saavut.
-    Siellä, hänen valtaistuimensa juurella, ainiaaksi yhdistettyinä
-    me voimme rakastaa toisiamme vuosisadasta vuosisataan. Tämä toivo
-    yksin voi minua lohduttaa. Jos minä olen mahdollinen tulemaan
-    sinne ensin, seuraan minä sieltä sinua elämässäsi, minun sieluni
-    kulkee sinun mukanasi ja verhoaa sinut, sillä sinä jäät vielä
-    tänne alhaalle, sinä. Vietä siis hurskasta elämää tullaksesi
-    varmasti minun luokseni. Sinä voit tehdä niin paljon hyvää
-    täällä maan päällä! Eikö ole kärsivälle olennolle taivaallista
-    lähetystyötä levittää, iloa ympärilleen, antaa sitä, mitä
-    itsellä ei ole? Minä jätän sinut onnettomille. Ainoastaan heidän
-    hymyilyjään ja heidän kyyneleitään minä en kadehdi. Me saamme
-    suurta viehätystä näistä lempeistä laupeudentöistä. Voimmehan me
-    vieläkin elää yhdessä, jos sinä tahdot yhdistää minun nimeni,
-    sinun Clémence'si nimen, noihin hyviin tekoihin. Senjälkeen kun
-    on rakastanut, niin kuin me olemme toisiamme rakastaneet, ei ole
-    enää muuta kuin Jumala, Jules. Jumala ei valehtele, Jumala ei
-    petä. Älä rakasta enää muita kuin häntä, tahdon niin. Kirkasta
-    häntä kaikkien niiden sydämissä, jotka kärsivät, lohduta hänen
-    kirkkonsa surevia jäseniä. Jää hyvästi, rakas sielu, jonka minä
-    olen täyttänyt, minä tunnen sinut: sinä et ole rakastava kahta
-    kertaa. Minä kuolen siis onnellisena siinä ajatuksessa, joka
-    tekee kaikki naiset onnellisiksi. Niin, minun hautani on oleva
-    sinun sydämesi. Lapsuuteni jälkeen, josta olen sinulle kertonut,
-    on minun elämäni kokonaan kulunut sinun sydämessäsi! Kun minä
-    olen kuollut, et sinä aja minua koskaan sieltä pois. Minä olen
-    ylpeä tästä yksimielisestä elämästä! Sinä et saanut tuntea minua
-    kuin nuoruuden kukoistuksessa. Minä jätän sinulle surun ilman
-    pettymystä. Jules, se on hyvin onnellinen kuolema.
-
-    Sinä, joka olet minua niin hyvin ymmärtänyt, salli minun pyytää
-    sinua täyttämään eräs naishaave, epäilemättä hyödytön asia, eräs
-    toivomus, joka johtuu lemmenkateudesta, jonka alaisia me kaikki
-    olemme. Pyydän sinun polttamaan kaiken, mikä meille on kuulunut,
-    hävittämään meidän huoneemme, tuhoamaan kaiken, mikä voi olla
-    muistona meidän rakkaudestamme.
-
-    Vielä kerran, jää hyvästi, viimeinen jäähyväinen täynnä
-    rakkautta, kuten sitä on oleva minun viimeinen ajatukseni ja
-    minun viimeinen henkäykseni."
-
-Kun Jules oli päässyt kirjeen loppuun, valtasi hänen sydämensä yksi
-noita raivokohtauksia, joiden peloittavia purkauksia on mahdoton
-kuvata. Kaikki tuskat ovat yksilöllisiä, niiden vaikutukset
-eivät ole minkään varman lain alaisia: muutamat ihmiset tukkivat
-korvansa päästäkseen enempää kuulemasta; jotkut naiset sulkevat
-silmänsä vapautuakseen enemmistä näkemisistä; mutta on myös suuria
-ja jaloja sieluja, jotka heittäytyvät suruun kuin syvyyteen.
-Epätoivon tilassa on kaikki totta. Jules riistäytyi veljensä luota
-ja palasi kotiinsa tahtoen viettää yön vaimonsa luona ja katsella
-viimeiseen hetkeen asti tuota taivaallista olentoa. Kulkiessaan
-siinä elämän välinpitämättömyydessä, jota kaikki onnettomuuden viime
-asteelle tulleet ihmiset tuntevat, hän käsitti, miksi Aasiassa lait
-määräävät, että aviopuolisot eivät saa elää toistensa jälkeen.
-Hän tahtoi kuolla. Hän ei ollut vielä kokonaan murrettu, hän oli
-tuskan kuumeessa. Hän saapui perille ilman esteitä ja nousi tuohon
-pyhitettyyn huoneeseen; hän näki siellä Clémence'nsa kuolinvuoteella,
-kauniina kuin pyhimys, hiukset vapaasti alas valuvina, kädet yhteen
-liitettyinä ja jo kuolinliinoihin käärittynä. Kynttilät valaisivat
-rukoukseen vaipunutta pappia, yhdessä nurkassa polvistunutta,
-itkevää Josefineä ja sitten vuoteen ääressä olevaa kahta miestä.
-Toinen oli Ferragus. Hän seisoi pystyssä liikkumattomana ja katseli
-tytärtänsä kuivin silmin; olisi voinut luulla hänen päänsä olevan
-pronssista: hän ei nähnyt Jules'ia. Toinen oli Jacquet, jolle rouva
-Jules oli osoittanut muuttumatonta hyvyyttä. Jacquet tunsi häntä
-kohtaan tuollaista kunnioittavaa ystävyyttä, joka ilahuttaa sydäntä
-tuottamatta sille levottomuutta, joka on vienoa intohimoa, rakkautta
-ilman sen pyyteitä ja myrskyjä, ja hän oli tullut uskollisena
-maksamaan kyynelvelkansa, sanomaan pitkät jäähyväiset ystävänsä
-vaimolle, suutelemaan ensimäistä kertaa kylmentyneelle otsalle tuota
-olentoa, jonka hän äänettömänä oli tehnyt sisarekseen. Kaikki oli
-hiljaista. Tämä ei ollut peloittava kuolema, sellainen kuin se on
-kirkossa; ei komea kuolema, joka kulkee katuja pitkin; ei, se oli
-kuolema, joka hiljaa astui kotoisen katon alle, liikuttava kuolema;
-siinä oli sydänten loistoa, kaikkien silmistä valuvia kyyneleitä.
-Jules istuutui Jacquet'n viereen ja puristi hänen kättänsä, ja tällä
-tavoin, sanaakaan vaihtamatta, olivat kaikki huoneessa olijat aina
-aamuun asti. Kun päivä vaalensi kynttilöiden valon, vei Jacquet,
-edeltäkäsin nähden ne tuskalliset tapaukset, joiden nyt piti
-tapahtua, Jules'in viereiseen huoneeseen. Tällä hetkellä puoliso
-katsahti isään ja Ferragus näki Jules'in. Nuo kaksi tuskaa kysyivät
-toisiltaan, tutkivat toisiaan, ymmärsivät toisiaan tässä katseessa.
-Raivon salama välähti nopeasti Ferragus'in silmissä.
-
--- Sinä olet hänet tappanut! ajatteli hän.
-
--- Minkätähden piti minua epäillä? näytti puoliso vastaavan.
-
-Tämä kohtaus muistutti kahden tiikerin vastakkain-oloa, kun ne,
-sähisemättä, hetken epäröiden toisiaan tarkastettuaan, huomaavat
-taistelun hyödyttömyyden.
-
--- Jacquet, sanoi Jules, sinä olet pitänyt huolen kaikesta?
-
--- Kaikesta, vastasi virastopäällikkö, mutta joka paikassa ennätti
-minun edelleni eräs mies, joka kaikki järjesti ja maksoi.
-
--- Hän ryöstää minulta tyttärensä! huudahti puoliso rajun epätoivon
-valtaamana.
-
-Hän kiiruhti vaimonsa huoneeseen, mutta isä ei siellä enää ollut.
-Clémence oli asetettu lyijyarkkuun, ja työmiehet valmistautuivat
-juottamaan kiinni sen kantta. Jules kiiruhti pois järkytettynä
-tästä näystä, ja miesten vasaraniskuista puhkesivat kyyneleet hänen
-silmiinsä.
-
--- Jacquet, sanoi hän, minulle on jäänyt tästä kauheasta yöstä
-eräs aate, yksi ainoa, mutta aate, jonka minä tahdon toteuttaa
-millä hinnalla tahansa. Minä en tahdo, että Clémence jää Pariisin
-hautausmaahan. Minä annan polttaa hänet, kokoan hänen tuhkansa ja
-säilytän sen itselleni. Älä sano minulle sanaakaan tästä asiasta,
-vaan järjestä kaikki niin, että se onnistuisi. Minä sulkeudun nyt
-hänen huoneeseensa ja olen siellä siksi kunnes lähden matkalle.
-Ainoastaan sinä saat tulla sinne kertoaksesi minulle tehtäviesi
-menestyksestä... Lähde, äläkä säästä mitään.
-
-Sitten kun rouva Jules oli ollut asetettuna valaistulle
-ruumisalttarille talon portilla, vietiin hänet tuona aamupäivänä
-Saint-Roche'en. Kirkko oli kokonaan mustiin verhottu. Komeus,
-jolla tämä sielumessu suoritettiin, oli kerännyt väkeä kokoon,
-sillä Pariisissa on kaikki näytelmää, yksinpä syvin surukin. On
-ihmisiä, jotka asettuvat ikkunoihin voidakseen nähdä, kuinka poika
-itkee seuratessaan äitinsä ruumista, samoinkuin sellaisia, jotka
-hankkivat itselleen mukavia paikkoja nähdäkseen, kuinka joku
-mestataan. Ei millään maailman kansalla ole ahnaampia silmiä. Mutta
-uteliaat olivat erikoisen hämmästyneitä nähdessään Saint-Rochen
-kirkon kuusi ylt'yleensä mustiin verhottua sivukappelia. Kaksi
-surupukuun puettua miestä oli kuolinmessun aikana jokaisessa
-näistä kappeleista. Kuorissa ei nähty muita kuin notario Desmarets
-ja Jacquet; aitauksen ulkopuolella oli palvelusväki. Uteliaista
-ihmisistä oli tuollaisessa komeudessa, johon niin vähän sukulaisia
-otti osaa, jotain selittämätöntä. Jules ei ollut tahtonut ketään
-välinpitämättömiä tähän juhlaan. Suurmessu vietettiin kuolinmessujen
-synkällä ylevyydellä. Paitsi Saint-Rochen vakinaisia pappeja otti
-toimitukseen osaa vielä kolmetoista eri seurakunnista saapunutta
-pappia. Tuskinpa koskaan on "Dies irae" tehnyt kristittyihin,
-jotka sattumalta, uteliaisuudesta tai tunne-elämyksien halusta
-olivat kokoontuneet, syvempää vaikutusta kuin sinä hetkenä, jolloin
-kahdeksan laulajaa pappien ja kuoripoikien säestämänä vuorotellen
-viritti tuon hymnin. Kuudesta sivukappelista kohosi kaksitoista muuta
-tuskan viiltämää lapsenääntä, jotka valittaen yhtyivät hymniin.
-Kaikissa kirkon osissa värähteli pelko; kaikkialta ahdistuksen
-huudot vastasivat kauhistuksen huutoihin. Tämä kaamea musiikki
-ilmensi tuskia, jotka olivat tuntemattomia maailmalle, salattuja
-ystävyyssuhteita, jotka itkivät kuollutta. Ei koskaan ole missään
-ihmisuskonnossa voimallisemmin ilmaistu tuota peljästystä, joka
-valtaa sielun, kun se tempautuu irti ruumiista ja vavahtelee Jumalan
-musertavan majesteetin läsnäollessa. Tuon huutojen huudon edessä
-saavat nöyrtyä säveltäjät ja heidän hehkuvimmatkin sävellyksensä. Ei,
-ei mikään voi vertoja vetää tuolle laululle, joka kokoaa säveliinsä
-ihmisintohimot ja kuin sähkövirta antaa niille elämää haudan tuolla
-puolenkin, vieden ne vielä värisevinä elävän ja kostavan Jumalan
-eteen. Lasten äänet yhtyneinä mataliin ääniin sisältävät tuossa
-kuolinvirressä ihmiselämän sen kaikissa kehitysasteissa, ne tuovat
-ilmi kehdon kärsimykset, ne kasvavat elämän vuosien kaikista tuskista
-miesten täyteläisessä poljennossa, pappien ja vanhusten sorajavassa
-säveleessä: koko tuo ytimiin tunkeva sointu, täynnä salamaa ja
-ukkosta, eikö se puhu pelottomimmallekin mielikuvitukselle,
-kylmimmällekin sydämelle ja vieläpä filosofillekin? Sitä kuunnellessa
-tuntuu kuin Jumala puhuisi. Eivät minkään kirkon holvikaarrokset ole
-kylmiä; ne väräjävät, ne puhuvat, ne herättävät pelkoa valtavalla,
-moninkertaisella kaiullaan. Te luulette näkevänne lukemattomien
-kuolleiden nousevan ylös ja ojentavan käsiään. Ei isä, ei nainen
-eikä lapsi ole enää mustan vaatteen alla, se on ihmiskunta, joka
-nousee tomusta. On mahdotonta tuomita katolista, apostoolista
-roomalaista uskontoa niin kauan kuin ei ole kokenut syvintä tuskista:
-itkenyt rakastettua olentoa, joka lepää hautakammiossa; niin
-kauan kuin te ette ole tunteneet kaikkia niitä mielenliikutuksia,
-joita teidän sydämessänne herättää tuo epätoivon hymni noilla
-huudoilla, jotka musertavat sielun, tuolla pyhällä pelolla, joka
-kasvaa säkeistöstä säkeistöön, joka kääntyy taivasta kohden, joka
-järkyttää, joka painaa alas, joka kohottaa sielun ja jättää teidän
-mieleenne ikuisuuden tunteen, sinä hetkenä, jolloin viimeinen värssy
-päättyy. Äärettömyyden suuri ajatus on noussut teidän eteenne, ja
-silloin on kaikki hiljaista kirkossa. Kukaan ei puhu sanaakaan,
-eivätpä epäuskoisetkaan tiedä, mikä heidän oikein on. Espanjalainen
-nero yksin on voinut keksiä tuon valtavan majesteetillisyyden
-valtavimmalle surulle. Kun juhlan pääosa oli loppunut, tuli
-kaksitoista surupukuista miestä kirkon kuudesta sivukappelista ja
-asettui arkun ympärille kuuntelemaan toivon laulua, jonka kirkko
-soinnuttaa kristitylle sielulle ennen hänen maallisen hahmonsa
-hautaamista. Sitten jokainen noista miehistä nousi verhottuihin
-vaunuihin; Jacquet ja herra Desmarets ottivat kolmannettoista vaunut
-ja palvelijat seurasivat jalkasin. Tunti jälkeenpäin nuo kaksitoista
-miestä olivat hautausmaalla, jota kansanomaisesti kutsutaan nimellä
-Père-Lachaise, kaikki piirissä haudan ympärillä, johon arkku oli
-laskettu, uteliaiden ihmisten edessä, joita tuon julkisen puutarhan
-kaikilta puolilta oli kerääntynyt paikalle. Sitten, lyhyen rukouksen
-jälkeen, pappi heitti kourallisen maata tuon naisen jäännöksille;
-ja haudankaivajat, vaadittuaan juomarahansa, kiiruhtivat täyttämään
-hautaa, mennäkseen jonkun toisen hautajaisiin...
-
-Tähän näyttää päättyvän tämän kertomuksen kulku; mutta ehkäpä
-se olisi epätäydellinen, jos, annettuamme vähäisen luonnoksen
-pariisilaiselämästä ja seurattuamme sen oikullisia heilahduksia,
-olisimme siitä unohtaneet kuoleman. Kuolema Pariisissa on aivan
-erilainen kuin muissa pääkaupungeissa, ja harvat henkilöt
-tuntevat noita taisteluita, joita todellinen suru saa kestää
-sivistystä, Pariisin hallitusta vastaan. Ehkäpä myös Jules ja
-Ferragus XXIII pyrkivät hyvinkin hartaasti siihen, että heidän
-elämänsä kehitys pääsisi vapaaksi kylmyydestä. Lyhyesti, monet
-ihmiset ottavat mielellään selvän kaikesta ja tahtoisivat, kuten
-nerokkain arvostelijoistamme on sanonut, tietää minkä kemiallisen
-menettelyn kautta öljy palaa Aladinin lampussa. Jacquet, hallinnon
-virkamiehenä, kääntyi luonnollisesti virastojen puoleen saadakseen
-luvan kaivaa rouva Jules'in ruumiin ylös ja polttaa sen. Hän puhui
-poliisipäällikölle, jonka suojeluksen alaisena kuolleet nukkuvat.
-Tämä virkamies vaati tekemään siitä anomuksen. Oli ostettava arkki
-leimattua paperia, oli annettava surulle virastollinen luonne; oli
-lausuttava virkakielellä toivomus, jonka ilmaisemiseen masentuneelta
-mieheltä puuttui sanoja; oli kylmästi mainittava ja reunaan
-merkittävä anomuksen sisällys:
-
-Asianomainen pyytää lupaa vaimonsa ruumiin polttamiseen.
-
-Tämän nähdessään ja lukiessaan tuota reunamuistutusta, jossa
-pyynnön sisällys oli hänen neuvonsa mukaan niin selvästi ilmaistu,
-virkamies, jonka tehtävänä oli esittää asia valtioneuvokselle,
-poliisipäällikölle, lausui:
-
--- Mutta tämähän on hyvin vakava kysymys! Raportti ei voi olla valmis
-ennenkuin kahdeksan päivän kuluttua.
-
-Jules, jolle Jacquet'n oli pakko puhua tästä viivytyksestä, ymmärsi
-Ferragus'in sanat: "sytyttää tuleen Pariisi". Ei mikään näyttänyt
-hänestä luonnollisemmalta kuin tuhota tuo hirviörykelmä.
-
--- Mutta, sanoi hän Jacquet'lle, pitää kääntyä sisäasiain ministerin
-puoleen. Ehkäpä sinun ministerisi voisi puhua hänelle.
-
-Jacquet meni sisäasiain ministeristöön, pyysi puhelua ja saikin
-sen, mutta vasta viidentoista päivän kuluttua. Jacquet oli sitkeä
-mies. Hän kulki virastosta virastoon ja pääsi lopulta ministerin
-yksityissihteeriin asti, jolle hän sai toimitetuksi asiansa
-ulkoasiain ministerin yksityissihteerin kautta. Näiden korkeiden
-suosijain avulla pääsi hän jo seuraavana aamuna ministerin puheille,
-ja kun hänellä oli mukanaan ulkoasiain hallitsijan antama kirjallinen
-suositus sisäasiain Pashalle, toivoi hän yhdellä ryntäyksellä
-voittavansa asian. Hänellä oli kaikki perustelut, kumoavat vastaukset
-ja niin poispäin valmiina; mutta kaikki meni myttyyn.
-
--- Asia ei liikuta minua, sanoi ministeri, se kuuluu
-poliisipäällikölle. Sitäpaitsi ei ole lakia, joka myöntäisi
-aviopuolisoille oikeuden vaimojensa ruumiisiin yhtävähän kuin isille
-lapsiensa ruumiisiin. Tapaus on siis sangen mutkallinen. Lisäksi
-tulee asiassa esille yleisen hyödyn kysymykset, joita on tarkoin
-pohdittava. Pariisin kaupungin edut voivat siinä kärsiä. Sanalla
-sanoen, jos asia riippuisi välittömästi minusta, en minä voisi käden,
-käänteessä asiaa ratkaista, vaan täytyisi minun ensin saada raportti.
-
-Raportti on nykyisessä hallinnossa samaa kuin helvetin esipiha
-kristinuskossa. Jacquet tunsi raporttitaudin, hänen ei tarvinnut
-ensi kertaa huoata tuota virastonaurettavuutta, hän tiesi, että
-siitä lähtien, kun raportti oli tunkeutunut valtioasioihin,
-vuodelta 1804 polveutuvan hallinnollisen vallankumouksen kautta, ei
-ainoakaan ministeri olisi muodostanut itselleen mielipidettä tai
-ratkaissut jotain asiaa, ellei tuo mielipide tai asia ensin olisi
-ollut paperintöhrijöitten, viivotinritarien ja hänen virastonsa
-ylevien aivojen supistama, seuloma ja kynimä. Jacquet (hän kuului
-noihin ihmisiin, jotka ansaitsisivat Plutarkon elämäkertojensa
-kirjoittajaksi) huomasi, että hän oli pettynyt asian kulusta ja
-että hän, lakitietä käyttämällä, oli tehnyt sen mahdottomaksi.
-Rouva Jules olisi yksinkertaisesti pitänyt viedä jollekin herra
-Desmarets'n maatiloista ja siellä kylänvoudin suosiollisella
-luvalla tyydytettävä surevan puolison toivomus. Valtiollinen ja
-hallinnollinen laillisuus ei edistä mitään, se on sekä kansoille ja
-kuninkaille että yksityisten eduille hedelmätön hirviö; mutta kansat
-eivät osaa tulkita muita kuin verellä kirjoitettuja perusohjeita, ja
-laillisuudesta johtuva onnettomuus on aina rauhallista; se tyhmentää
-vain kansaa, siinä kaikki. Jacquet, vapaamielisenä miehenä, ajatteli
-takaisin palatessaan rajattoman itsevaltiuden hyviä tekoja, sillä
-ihminen arvostelee aina lakeja ainoastaan intohimojensa valossa.
-Kun Jacquet sitten seisoi Jules'in edessä, täytyi hänen ilmoittaa
-pettymyksensä, ja onneton puoliso, ankaran kuumeen valtaamana, sai
-pysyä kaksi päivää vuoteessa. Ministeri puhui vielä samana iltana
-eräillä ministeri-illallisilla erään pariisilaisen haaveesta polttaa
-vaimonsa roomalaisten tavalla. Pariisin seurapiirien puheenaiheena
-oli juuri tällöin lyhyen aikaa antiikkiset hautaukset. Kun vanhat
-tavat jälleen tulivat muotiin, pitivät jotkut hyvin kauniina sitä,
-että ylhäisille henkilöille jälleen käytettäisiin ruumisrovioita.
-Tällä mielipiteellä oli vastustajansa ja puolustajansa. Muutamat
-sanoivat, että suuria miehiä oli liian paljon ja että tuo tapa
-kallistaisi polttopuita, sitäpaitsi herättäisi, tahdonilmauksiltaan
-niin vaihtelevaisessa kansassa kuin ranskalaiset ovat, helposti
-naurua nähdä joka kadunkäänteessä pitkä sarja uurniin pantuja
-esi-isiä, ja jos uurnilla olisi arvoa, iskisivät ehkä koronkiskurit,
-nuo ihmiset, jotka eivät ole tottuneet kunnioittamaan mitään,
-kyntensä niihin ja silloin piankin saisi nähdä uurnia, täynnä
-kunnianarvoisaa tuhkaa, seisomassa huutokaupassa. Toiset vastasivat,
-että esi-isät, sillä tavoin asetettuina, olisivat suuremmassa
-turvassa kuin Père-Lachaise'ssa, sillä Pariisin kaupungin täytyisi
-nähtävästi ennen pitkää järjestää joku Pärttylinyö kuolleitansa
-vastaan, jotka yhä enemmän ja enemmän anastivat maata itselleen
-ja uhkasivat jonakin päivänä ulottua la Brie'n maihin. Lyhyesti,
-koko asia muodostui yhdeksi noita pintapuolisia, lennokkaita
-pariisilaisväittelyitä, jotka usein iskevät kylläkin syviä haavoja.
-Onneksi Jules ei tiennyt mitään noista keskusteluista, leikki- ja
-kokkapuheista, joihin hänen surunsa antoi aihetta Pariisissa.
-Poliisipäällikkö loukkautui siitä, että Jacquet oli käyttänyt
-ministeriä välttääkseen korkean katurauhaviraston viisautta
-ja hitautta. Rouva Jules'in hautaus oli kysymys, joka kuului
-katurauhavirastolle. Poliisitoimisto työskenteli siis anomuksen
-jyrkän hylkäämisen suuntaan, sillä jokainen anomus asettaa viraston
-liikkeelle, ja kun se on kerran päässyt liikkeeseen, voi sillä päästä
-koko pitkälle. Hallitusvirasto voi nimittäin viedä kaikki asiat
-valtioneuvostoon asti, ja se on toinen vaikeasti käyntiin asetettava
-kone. Toisena päivänä Jacquet antoi ystävänsä ymmärtää, että tämän
-oli luovuttava toivostaan; sillä kaupungissa, jossa mustiin liinoihin
-ommelluilla kyynelillä oli hintaluettelo, jossa lait määräsivät
-seitsemän hautaamisluokkaa, jossa kuolleiden maa punnittiin
-hopeassa ja surusta kiskottiin etuja ja pidettiin kaksinkertaista
-kirjaa, jossa kirkon rukoukset olivat korkeassa hinnassa, jossa
-kirkkoneuvosto otti eri maksun muutamista Dies-irae-kuoron
-lisä-äänistä, sellaisessa kaupungissa oli mahdotonta kaikki se, mikä
-pyrki eroamaan viranomaisten surulle määräämästä tiestä.
-
--- Se olisi ollut onni minun kurjuudessani, sanoi Jules, minä olin
-tehnyt suunnitelman kuolla kaukana täältä ja toivoin saavani pitää
-Clémence'n käsivarsillani haudassa. En tiennyt, että virkavalta voi
-ulottaa kyntensä aina meidän ruumisarkkuihimme asti.
-
-Sitten hän tahtoi mennä katsomaan, olisiko hänen vaimonsa
-vieressä vielä hiukan tilaa hänelle. Molemmat ystävät läksivät
-siis kirkkomaalle. Sinne tultuaan tapasivat he, kuten teatterien,
-museoiden ja postipysäkkien ovilla, ciceroneja, jotka tarjoutuivat
-heitä opastamaan Père-Lachaise'n labyrintissä. Heidän kumpaisenkin
-oli mahdotonta tietää, missä Clémence lepäsi. Mika kauhea ahdistus!
-He menivät kysymään hautausmaan portinvartijalta. Kuolleilla
-on portinvartijansa, ja on hetkiä, jolloin kuolleet eivät ole
-näkyvissä. Saa myllertää kaikki korkeamman ja alemman poliisin
-säädökset saadakseen oikeuden öisin tulla itkemään hiljaisuudessa
-ja yksinäisyydessä haudalla, jossa rakastettu olento nukkuu. On
-asetuksia talvea ja asetuksia kesää varten. Kaikista Pariisin
-portinvartijoista on Père-Lachaise'n portinvartija varmaankin
-onnellisin. Ensiksikin hänen ei tarvitse vetää mitään soittokellon
-nauhaa; sitten hänellä on kopin asemesta talo, rakennus, joka ei
-ole tosin täydellinen ministeriö, vaikkakin siellä on suuri joukko
-virkamiehiä ja useampia käskyläisiä ja vaikka tuolla kuolleiden
-kuvernöörillä on kiinteä palkka ja käytettävänään suunnaton
-valta, josta kukaan ei voi valittaa: hän voi olla itsevaltias
-oikein sydämensä pohjasta. Hänen talonsa ei ole myöskään mikään
-liiketalo, vaikka siellä on konttorihuoneita, kirjanpitoa, tuloja,
-menoja sekä voittoja. Tuo mies ei ole sveitsiläinen, ei ovenvahti
-eikä portinvartija; portti, joka ottaa kuolleet vastaan, on alati
-avoimena; lisäksi, vaikka hänen on pidettävä huolta muistopatsaista,
-hän ei ole mikään hoitaja; lyhyesti, hän muodostaa epämääräisen
-poikkeuksen, vallan, joka ottaa osaa kaikkeen ja joka itse ei ole
-mitään, vallan, joka on kaiken ulkopuolalla, kuten kuolema, josta se
-elää. Kuitenkin riippuu tuo kaikkien säädöksien ulkopuolella oleva
-mies Pariisin kaupungista, olennosta, joka on haaveellinen kuin
-laiva, joka on sen tunnusmerkkinä, järjellä varustetusta olennosta,
-jonka tuhannet käpälät harvoin ovat yksimielisiä liikkeissään, niin
-että sen virkamiehet ovat melkein erottamattomia. Tämä kirkkomaan
-vartija on siis virkamieheksi tullut portinvahti, joka ei riipu
-mistään muutoksista. Hänen asemansa ei ole muutoin mikään lepoa
-tarjoava paikka: hän ei anna haudata ketään ilman lupatodistusta,
-hänen on tehtävä tiliä kuolleistaan, hän osoittaa tuolla avaralla
-kentällä ne kuusi neliöjalkaa, jonne te jonakin päivänä asetatte
-kaiken, mitä te rakastatte, kaiken mitä te vihaatte, rakastetun,
-ystävän. Niin, tietäkää se, kaikki Pariisin tunteet päätyvät tuohon
-taloon ja siellä hallitaan. Tuolla miehellä on luetteloita, joihin
-hän kirjaa kuolleensa, ne ovat samalla kertaa sekä haudoissaan että
-hänen papereissaan. Hänellä on alaisinaan vartijoita, puutarhureita,
-haudankaivajia ja apulaisia. Itkevät eivät puhu ensiksi hänelle.
-Hän ilmaantuu ainoastaan vakavissa tapauksissa, kun on kysymyksessä
-vaihdoksiin joutunut kuollut, murhattu kuollut, haudan avaaminen
-tai kuollut, joka nousee ylös. Hallitsevan kuninkaan rintakuva on
-hänen kamarissaan ja luultavasti säilyttää hän myöskin entisien
-kuninkaiden ja keisarien rintakuvia jossakin kaapissa, jossakin
-tuollaisessa pikku Père-Lachaise'ssa, vallankumouksen varalta.
-Lyhyesti, hän on julkinen mies, erinomainen mies, hyvä isä ja hyvä
-puoliso, tämä olkoon sivumennen sanottuna. Hän on kuitenkin nähnyt
-niin erilaisia tunteita kulkevan ohitsensa ruumisvaunujen muodossa,
-hän tuntee niin paljon kyyneliä, todellisia ja teeskenneltyjä, hän
-on nähnyt surun niin monessa hahmossa ja niin monilla kasvoilla, hän
-on oppinut tuntemaan kuusi miljoonaa ikuista surua, niin että suru
-on hänelle enää vain yksitoista tuumaa paksu, neljä jalkaa korkea
-ja kaksikymmentäkaksi jalkaa leveä kivi. Mitä suruun tulee, on se
-hänen virkansa ikävyyksiä. Hän ei voi koskaan syödä aamiaista eikä
-päivällistä ilman lohduttamattoman murheen sadetta. Kaikkiin muihin
-tunteisiin nähden hän on hyvä ja lempeä: hän voi itkeä jokaista
-draaman sankaria, herra Germeuil'iä Auberge des Adrets-näytelmässä,
-miestä, jolla on vain keltaiset housut ja jonka Robert Macaire
-murhaa, mutta todellisia kuolleita kohtaan hänen sydämensä on
-kivettynyt. Kuolleet ovat hänelle numeroita, hänen virkansa on
-järjestää kuolema. Lopuksi voi sattua kolme kertaa vuosisadassa
-aika, jolloin hänen toimensa on ylevä, ja silloin on hän ylevä
-joka hetki... ruton aikana. Kun Jacquet lähestyi häntä, oli tämä
-itsevaltias juuri vihan puuskan valtaamana.
-
--- Minä olin käskenyt, huusi hän, kastella kukat Masséna-kadulta aina
-Regnauld de Saint-Jean-d'Angely-torille asti. Mutta olisittekos te
-sen tehneet! Piru vieköön, jos sukulaiset suvaitsevat tulla tänään,
-kauniilla ilmalla, heittäytyvät he minun niskaani; he huutavat kuin
-kärvennetyt, levittävät meistä kauheita asioita ja parjaavat meitä...
-
--- Herra, sanoi hänelle Jacquet, tahtoisimme mielellämme tietää,
-minne rouva Jules on haudattu.
-
--- Kuka? Rouva Jules? kysyi hän. Kahdeksan päivän aikana on meillä
-ollut kolme rouva Jules'ia... -- Ah! huudahti hän keskeyttäen
-ja katsoi portille, tuolla tulee översti de Maulincour'in
-hautajaissaatto, tuokaa minulle lupatodistus... kaunis saatto
-toden totta, jatkoi hän, Hän on seurannut isoäitinsä kantapäillä.
-On perheitä, joissa pyritään maakamaraan oikein kilpaa. Näillä
-pariisilaisilla on niin kirotun huono veri!
-
--- Herra, sanoi hänelle Jacquet koskettaen häntä käsivarteen, kuollut,
-josta teille puhun, on rouva Jules Desmarets, vekselinvälittäjän
-puoliso.
-
--- Ah! minä tiedän, vastasi hän katsoen Jacquet'hen. Eikö se ollut
-ruumissaatto, jossa oli kolmetoista suruvaatteista ajoneuvoa ja
-vain yksi ainoa sukulainen kahdessatoista ensimäisessä? Se oli niin
-koomillista, että se herätti meidän huomiotamme...
-
--- Herra, olkaa varuillanne, herra Jules on minun kanssani, hän voi
-kuulla puheenne, ja se, mitä sanoitte, on sopimatonta.
-
--- Anteeksi, herra, te olette oikeassa. Luulin teidän olevan
-perillisiä... -- Herra, jatkoi hän vetäen hautausmaan kartan
-esiin, rouva Jules on Maréchal-Lefebore kadulla, käytävä n:o
-4, Comedie-Francaise'n näyttelijättären neiti Raucourt'in ja
-erään lihavan teurastajan herra Moreau-Malvin'in välissä.
-Viimeksimainitulle on tilattu muistopatsas valkoisesta marmorista ja
-tulee se olemaan kauneimpia, mitä meillä täällä on.
-
--- Herra, sanoi Jacquet keskeyttäen portinvartijan, näillä tiedoilla
-emme ole päässeet sen pitemmälle...
-
--- Se on totta, vastasi hän katsellen ympärilleen.
-
--- Johannes, huusi hän eräälle miehelle, joka oli läheisyydessä,
-vie nämä herrat erään vekselinvälittäjän puolison rouva Jules'in
-haudalle. Sinä tiedät, neiti Raucourt'in vieressä, jonka haudalla on
-patsas.
-
-Ja molemmat ystävät läksivät nyt matkaan apulaisen saattamina; mutta
-heidän ei onnistunut päästä sille jyrkälle tielle, joka vie ylempään
-kirkkomaan käytävään, saamatta osakseen lukemattomia imelin ilmein
-tehtyjä tarjouksia marmorin myyjiltä, lukkosepiltä ja hautakiven
-veistäjiltä.
-
--- Jos herra tahtoo antaa jotain laittaa, voimme me hyvin halvalla
-hinnalla palvella...
-
-Jacquet'n onnistui suojella ystävänsä korvia näiltä sanoilta, jotka
-ovat niin kauheita vertavuotaville sydämille, ja he saapuivat
-hautauspaikalle. Nähdessään tuon vasta lapioidun mullan, johon
-muurarit olivat pistäneet vaarnoja merkitäkseen kiven paikan
-sepälle ristikon valmistamista varten, Jules nojautui Jacquet'n
-olkapäähän ja nosti ainoastaan silloin tällöin päätänsä silmätäkseen
-tuota multakasaa, johon hänen täytyi jättää sen olennon maalliset
-jäännökset, jonka kautta hän vielä eli.
-
--- Kuinka pahasti hän onkaan tuolla! sanoi Jules.
-
--- Mutta hän ei ole siellä, vastasi Jacquet, hän on sinun
-muistossasi. Tule, jättäkäämme tämä inhoittava hautuumaa, jossa
-kuolleet ovat koristetut kuin naiset tanssiaisissa.
-
--- Jos ottaisimme hänet pois täältä?
-
--- Onko se mahdollista?
-
--- Kaikki on mahdollista! huusi Jules. -- Kerran olen siis minäkin
-tänne tuleva, sanoi hän hetken kuluttua. Täällä on tilaa.
-
-Jacquet'n onnistui viedä ystävänsä pois tästä ympäristöstä, joka
-pronssiristikoilla ja komeilla hautalaitteilla oli jaettu neliöihin
-kuten tammilauta. Hautoja koristivat palmut, kirjoitukset ja
-kyyneleet, jotka olivat yhtä kylmiä kuin kivet, joihin lohduttomat
-ihmiset olivat antaneet hakata surunsa ja vaakunansa. Mustin
-kirjaimin oli niissä luettavana sanasutkauksia, epigrammeja
-uteliaita vastaan, iskusanoja, lennokkaita jäähyväisiä, sopimuksia
-nähdä jälleen toisensa paikoissa, joissa ei milloinkaan ketään
-ole; pöyhkeitä elämäkertoja, kilin-kalia, vaaterepaleita,
-kissankultaa. Täällä Thyrsussauvoja, tuolla keihäänkärkiä, sen ohessa
-egyptiläisiä uurnia ja siellä täällä oikeita kanuuniakin; kaikkialla
-tuhansien eri ammattien tunnusmerkkejä ja kaikenlaisia tyylejä:
-maurilaista, kreikkalaista ja goottilaista tyyliä, villakankaita,
-pallokeppejä, maalauksia, uurnia, suojelushenkiä, temppeleitä ja
-paljon lakastuneita kukkia ja kuihtuneita ruusupensaita. Se oli
-häpeämätöntä komediaa, se oli vielä kerran koko Pariisi katuineen,
-kyltteineen, elinkeinoineen ja taloineen, mutta katsottuna nurin
-käännetyn kaukoputken läpi, mikroskopinen Pariisi, supistettuna
-varjojen ja kuolinnaamioiden alaan, ihmiskuntaan, jolla ei ole enää
-muuta suurta kuin turhamaisuus. Sitten Jules huomasi jalkojensa
-juuressa Seine-joen pitkässä laaksossa Vaugirard'in ja Meudon'in,
-Bellevillen ja Montmartre'n rantojen välissä todellisen Pariisin
-verhottuna sinertävään savuhuntuun, jonka auringonsäteet tekivät nyt
-läpinäkyväksi. Hän silmäsi pikaisesti noita neljääkymmentätuhatta
-taloa ja sanoi osoittaen Vêndome-torin pylväiden ja invaliidikirkon
-kultakupolien välistä alaa: Hänet on riistänyt minulta tuo utelias
-maailma, joka tuolla alhaalla liikkuu ja tunkee liikuttaakseen ja
-tunkeakseen. Neljä peninkulmaa täältä, Seinen rannalla, eräässä
-vaatimattomassa kylässä, joka oli yhdellä niistä kummuista, jotka
-liittyvät tuohon pitkään vuorijonoon, jonka keskellä suuri Pariisi
-liikkuu kuin lapsi kehdossaan, tapahtui kuolema- ja surunäytelmä,
-mutta vailla kaikkea pariisilaista loistoa, vailla soihtuja ja
-kynttilöitä, verhottuja vaunuja ja katolilaisia rukouksia, kuolema,
-joka oli aivan yksinkertainen. Tapaus oli seuraava. Erään nuoren
-tytön ruumis oli aamulla ajautunut Seine'n rannan liejuun ja
-kaislikkoon. Hiekanvetäjät olivat sen työhön mennessään huomanneet
-noustessaan heikkoon venheeseensä.
-
--- Katsohan! viisikymmentä markkaa on ansaittu, sanoi yksi heistä.
-
--- Tosiaankin, sanoi toinen.
-
-Ja he lähestyivät kuollutta.
-
--- Sehän on hyvin kaunis tyttö.
-
--- Mennään tekemään siitä ilmoitus.
-
-Ja sitten kun molemmat hiekanvetäjät olivat peittäneet ruumiin
-takeillaan, menivät he kylänvoudin luokse, joka suuresti hämmästyi
-huomatessaan, että hänen oli tehtävä tästä löydöstä pöytäkirja.
-
-Sanoma tapahtumasta levisi tuolla telegrafinopeudella, joka on
-ominaista maille, joissa sosiaalisella yhteydellä ei ole mitään
-keskeytystä ja joissa pahanilkiset puheet, juorut ja parjaukset,
-lyhyesti, koko tuo sosiaalinen kertomistaito, joka märehtii maailmaa,
-on aukottomassa yhteydessä rajalta rajalle. Kylänvoudin vapauttivat
-pian kaikesta hämmennyksestä ihmiset, jotka tulivat virkataloon.
-He muuttivat pöytäkirjan tavalliseksi kuolintodistukseksi,
-sillä he tunsivat, että hukkunut tyttö oli neiti Iida Gruget,
-korsettiompelijatar, joka asui Corderie-du-Temple kadulla numerossa
-14. Oikeuspoliisi saapui ja myöskin leski Gruget tyttärensä viimeinen
-kirje kädessään. Äidin nyyhkyttäessä lääkäri totesi kuoleman
-johtuneen mustan veren virtaamisesta keuhkoihin, ja sillä oli
-kaikki tehty. Kun tutkimus oli lopetettu ja tarpeelliset määräykset
-annettu, salli virasto kello kuuden aikaan illalla haudata tytön.
-Kylän pastori ei sallinut viedä kuollutta kirkkoon ja kieltäytyi
-rukoilemasta hänen puolestaan. Eräs vanha talonpoikaisnainen kääri
-hukkuneen kuolinliinoihin ja neljä miestä kantoi hänet sitten
-tavallisessa, kuusilaudoista kokoonkyhätyssä arkussa kirkkomaalle;
-pari uteliasta talonpoikaisnaista, jotka puoleksi hämmästyksellä
-ja puoleksi osanotolla lörpöttelivät hänen kuolemastaan, seurasi
-arkkua. Eräs vanha sääliväinen rouva esti leski Gruget'a ottamasta
-osaa tyttärensä surulliseen saattoon. Seurakunnan kellonsoittajan,
-lukkarin ja haudankaivajan virkoja hoitava mies oli sillävälin
-kaivanut haudan, puoli tynnörinalaa käsittävälle, kirkon takana
-olevalle kylän hautausmaalle. Kirkko oli tuota tunnettua klassillista
-rakennustapaa. Siinä oli neliskulmainen torni, jonka katto oli
-suippo ja liuskakivillä peitetty, ja sitä tukivat monikulmaiset
-pilarit. Kuorin muodostaman puoliympyrän takana oli raunioituneen
-muurin ympäröimä hautausmaa, kenttä täynnä pieniä kumpuja, ilman
-marmorikiviä ja ilman kävijöitä, mutta varmaan oli jokainen hauta
-kyynelin ja todellisella surulla peitetty; ainoastaan Iida Gruget'n
-haudan täytyi olla ilman niitä, hänet kaivettiin maahan erääseen
-nurkkaan, jossa kasvoi pensaita ja korkeata heinää. Kun ruumisarkku
-oli laskettu tuon yksinkertaisuudessaan niin runollisen kentän
-poveen, jäi haudankaivaja pian yksin yön lähestyessä. Täyttäessään
-hautaa pysähtyi hän ajoittain työssään silmätäkseen tietä muurin
-toisella puolella; kerran katsoi hän lapioonsa nojaten alas
-Seine-virralle, joka oli hänelle tuonut tämän kuolleen.
-
--- Tyttö parka! huudahti eräs mies, joka äkkiä oli saapunut haudan
-ääreen.
-
--- Te säikähdytitte minua, herra! sanoi haudankaivaja.
-
--- Onko pidetty sielumessua sille, jota te hautaatte?
-
--- Ei ole, herra. Pastori ei tahtonut. Tämä oli ensimäinen ihminen,
-joka haudattiin tänne kuulumatta seurakuntaan. Täällä kaikki tuntevat
-toisensa. Onko herra...? Kah, hän on poissa!
-
-Muutamia päiviä oli kulunut, kun eräs mustiinpuettu mies tuli
-Jules'in taloon ja, tahtomatta puhutella häntä, asetti hänen vaimonsa
-huoneeseen suuren porfyriuurnan, jonka päältä Jules luki seuraavat
-sanat:
-
-    INVITA LEGE
-    CONJUGI MOERENTI
-    FILIOLAE CINERES
-    RESTITUIT,
-    AMICIS XII JUVANTIBUS,
-    MORIBUNDUS PATER.
-
-[Lain ollessa vastaisena, surevalle puolisolle palautti tyttären
-tuhkat, kahdentoista ystävän auttaessa, kuoleva isä.]
-
--- Mikä mies! sanoi Jules kyyneleitä vuodattaen.
-
-Kahdeksan päivää riitti vekselinvälittäjälle täyttämään kaikki
-vaimonsa toivomukset ja järjestämään asiansa; hän möi toimensa Martin
-Faleix'in veljelle ja jätti Pariisin aikana, jolloin hallitus vielä
-kiisteli siitä oliko kansalaiselle sallittua omistaa vaimonsa ruumis.
-
-Kuka ei ole Pariisin bulevaardeilla, jossain kadun kulmassa tai
-Palais Royal'in pylväistöissä, lyhyesti, jossain maailman paikassa,
-miten sattuma kulloinkin sovittaa, kohdannut jotain olentoa, miestä
-tai naista, jota nähdessä herää tuhansia sekavia ajatuksia? Kun me
-näemme tuollaisen olennon, tunnemme me äkkiä syvää mielenkiintoa,
-joko hänen piirteidensä vuoksi, joiden kummallinen muoto ilmaisee
-levotonta elämää, tai tuon harvinaisen kokonaisuuden vuoksi, jonka
-hänen liikkeensä, kasvonilmeensä, käyntinsä ja pukunsa muodostavat,
-tuon syvän katseen tai muiden epämääräisten vaikutusten vuoksi,
-jotka tunkevat meihin voimakkaasti ja yhdellä iskulla, ilman että
-me voimme tarkoin selittää mielenliikutuksemme syytä. Seuraavana
-päivänä hävittävät toiset ajatukset, toiset pariisilaiskuvat tuon
-ohimenevän unen. Mutta jos me kohtaamme vielä kerran saman olennon
-käymällä määrättyyn aikaan säännöllisesti tuon paikan ohi, kuten
-tekee esim. kunnallisvirkamies, joka kahdeksan tuntia päivässä
-saa päättää asioita, tai harhailemalla pitkin kävelyteitä noiden
-ihmisten tavalla, jotka näyttävät olevan Pariisin katujen pysyvää
-omaisuutta ja joita tapaa julkisissa paikoissa, ensiesityksissä
-tai ravintoloissa, joiden kauneimpana koristuksena he ovat, niin
-kietoutuu tuo olento lujasti teidän muistoonne ja pysyy siellä,
-kuten ensimäinen nide romaanista, jonka loppua te ette voi
-saada itsellenne. Me tunnemme itsessämme halua puhutella tuota
-tuntematonta ja kysyä häneltä: "Kuka te olette? Minkätähden te
-kuljeksitte? Millä oikeudella pidätte te taitettua kaulusta,
-norsunluupäistä keppiä, vanhanaikaista liiviä? Minkätähden teillä
-on siniset kaksinkertaisilla laseilla varustetut silmälasit?" tai:
-"Minkätähden käytätte te yhä vielä keikarin kaulaliinaa?" Muutamat
-noista harhailevista olennoista kuuluvat jonkinlaiseen rajajumalten
-joukkoon; he eivät sano sielulle mitään, he ovat olemassa, siinä
-kaikki; minkätähden? Kukaan ei sitä tiedä, he ovat kuten nuo kuvat,
-joita kuvanveistäjät käyttävät tyyppeinään neljää vuodenaikaa
-tai kauppaa tai menestystä varten. Toiset muistuttavat vanhoja
-kansliavirkamiehiä, vanhoja valtion kaupanvälittäjiä, vanhoja
-kenraaleja; he menevät, astuvat ohitse ja ovat aina jossain määrin
-yli-ikäisen näköisiä. Joen vieremille puoleksi juurtuneiden puiden
-kaltaisina he eivät näytä koskaan olevan olennaisena osana Pariisin
-virrassa eikä sen nuorissa, toimeliaissa aalloissa. On mahdotonta
-tietää, onko heidät unohdettu haudata tai ovatko he nousseet ylös
-arkuistaan; he ovat joutuneet jonkinlaiseen kivettymistilaan.
-Yksi noita Pariisin Melmoth-olentoja oli muutamia päiviä sitten
-sekoittautunut tuohon viisaaseen ja mietiskelevään kansaan, joka,
-kun taivas on kirkas, säännöllisesti peittää tasangon Luxembourg'in
-eteläisen ja Observatoriumin pohjoisen ristikon välillä; suvuton,
-puolueeton tasanko Pariisissa. Täällä ei Pariisi todellakaan enää
-ole ja kuitenkin on. Tuolla paikalla on jotain torin, kadun,
-bulevaardin, linnoituksen, puutarhan, puistokäytävän, maaseudun ja
-pääkaupungin luonnetta, eikä se kuitenkaan ole mitään noista: se on
-autiomaa. Tuon nimettömän paikan ympärillä kohoaa löytölasten koti,
-synnytyslaitos, Cochin'in sairashuone, kapusinilaisluostari, La
-Rochefoucauld'in vaivaistalo, kuuromykkäin talo ja Val-de-Grâce'n
-sairashuone; lyhyesti, siellä on tyyssijansa kaikilla Pariisin
-paheilla ja kurjuuksilla, ja jottei mitään tuosta ihmisystävällisestä
-paikasta puuttuisi, tutkii tiede siellä nousu- ja pakoveden aikoja
-ja maantieteellisiä pituusasteita. Herra de Chateaubriand on
-perustanut sinne Maria-Teresia-sairashuoneen ja karmeliittinunnat sen
-ohessa luostarin. Elämän suuret hetket ilmoitetaan kellonsoitolla,
-joka kaikuu herkeämättä tuossa autiossa maassa niin äidille, joka
-synnyttää, kuin lapselle, joka syntyy, niin paheelle, joka sortuu,
-kuin työmiehelle, joka kuolee, samoin neitseelle, joka rukoilee,
-vanhukselle, jota paleltaa, nerolle, joka erehtyy. Sitten, kahden
-askeleen päässä, on Mont-Parnasse'n kirkkomaa, joka hetkestä hetkeen
-ottaa vastaan Saint-Marceau-etukaupungin viheliäisiä surusaattoja.
-Tuon korkealla sijaitsevan paikan, joka kohoaa Pariisin yli,
-ovat kuulanpelaajat ottaneet haltuunsa, nuo vanhat, harmaat,
-hyväntahtoiset olennot, kunnon ihmiset, joissa meidän esi-isämme
-elävät yhä edelleen, ja joiden kasvoja voidaan verrata ainoastaan
-heidän yleisönsä kasvoihin, elävään kuvakokoelmaan, joka heitä
-alati seuraa. Mies, joka muutamia päiviä sitten oli tullut tuon
-kaupunginosan asukkaaksi, oli alituisesti läsnä kuulapeleissä ja oli
-tuon joukon silmiinpistävin ilmiö, ilmiö, joka, jos olisi luvallista
-lajitella pariisilaiset eläintieteen eri luokkiin, olisi kuulunut
-nilviäisiin. Uusi tulokas kuljeskeli myötätuntoisesti, kädessään
-pieni kuula, jota käytetään maalina ja johon pelin koko mielenkiinto
-kohdistuu. Kun maalikuula pysähtyi, nojautui hän puuta vasten ja
-katseli samalla tarkkaavaisuudella, jolla koira seuraa isäntänsä
-liikkeitä, kuulia, jotka lensivät ilmassa tai pyörivät maassa.
-Häntä olisi voinut pitää kuulapelin haaveellisena suojelusjumalana.
-Hän ei puhunut mitään, ja kuulanpelaajat, jotka ovat kiihkeimpiä
-ihmisiä, jommoisia vain jossakin uskonlahkossa tapaa, eivät koskaan
-olleet kysyneet syytä hänen itsepintaiseen vaitioloonsa, ainoastaan
-jotkut terävänäköiset heidän joukossaan pitivät häntä sekä kuurona
-että mykkänä. Kun oli määrättävä eri etäisyydet heittokuulan ja
-maalikuulan välillä, oli tuntemattoman kävelykeppi erehtymättömänä
-mittapuuna, jonka pelaajat noutivat vanhuksen jäisistä käsistä
-pyytämättä sitä ainoallakaan sanalla lainaksi tai tekemättä edes
-jotain ystävällisyyden merkkiä. Hänen keppinsä lainaaminen oli
-palvelus, johon hän vaieten oli myöntynyt. Jos tuli sade, jäi hän
-seisomaan pelin ääreen, kuulien orjana, alotetun pelin suojelijana.
-Sade ei liikuttanut häntä sen enempää kuin kaunis ilmakaan, ja hän
-oli, kuten pelaajatkin, jonkinlainen älyttömimmän pariisilaisen ja
-älykkäimmän eläimen välimuoto. Muutoin oli hän kalpea ja kuihtunut,
-siistimätön ja hajamielinen ja saapui usein paljain päin, jolloin
-nähtiin hänen vaalentuneet hiuksensa ja hänen kulmikas, keltainen,
-kalju päänsä, joka muistutti jonkun köyhän rikkonaisista housuista
-esiinpistävää polvea. Hän oli tylsä, ilman ajatuksen hiventäkään
-katseessaan ja ilman lujuutta käynnissään; hän ei hymyillyt koskaan,
-ei nostanut koskaan silmiään taivaaseen päin, vaan piti ne alati
-maahan käännettyinä, ja näytti siltä, kuin olisi hän alati sieltä
-jotain etsinyt. Kello neljältä nouti hänet eräs vanha nainen
-viedäkseen hänet jonnekin, ei tiedetty mihin; nainen hinasi häntä
-käsivarresta niinkuin nuori tyttö vetää mukanaan itsepäistä vuohta,
-joka tahtoo vielä syödä, kun on mentävä talliin. Tämä vanhus oli
-hirveä nähdä.
-
-Eräänä iltapäivänä tuli Jules yksin matkavaunuissa, jotka nopeasti
-kiitivät Itäistä katua pitkin ja kulkivat Observatoriumi-mäen poikki
-juuri sillä hetkellä, jolloin tuo vanhus, puuhun nojaten, antoi
-muutamien rauhallisesti kiihtyneiden pelaajien kiroillessa ottaa
-kepin itseltään. Jules, joka luuli tuntevansa tuon miehen, tahtoi
-pysähtyä ja samassa hetkessä hänen vaununsa seisahtuivatkin: kuski,
-jolta ohikulkeva rattaiden jono oli sulkenut tien, ei uskaltanut
-pyytää kiihtyneitä kuulanpelaajia väistymään: hänellä oli liiankin
-hyvä tajunta siitä, että katumeteliä on kavahdettava.
-
--- Se on hän! sanoi Jules, joka lopuksi oli noissa ihmisenraunioissa
-tuntenut Ferragus XXIII:nnen, salaliittolaisten päämiehen. --
-
--- Kuinka hän rakasti Clémence'a! lisäsi hän vähän ajan perästä. --
-Antakaa mennä, kuski! huusi hän.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Ferragus eli Salaliittolaisten
-päällikkö, by Honoré de Balzac
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FERRAGUS ***
-
-***** This file should be named 50262-8.txt or 50262-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/2/6/50262/
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50262-8.zip b/old/50262-8.zip
deleted file mode 100644
index a5b008f..0000000
--- a/old/50262-8.zip
+++ /dev/null