diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50250-8.txt | 11055 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50250-8.zip | bin | 217352 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11055 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7ee0be8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50250 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50250) diff --git a/old/50250-8.txt b/old/50250-8.txt deleted file mode 100644 index 0a150d2..0000000 --- a/old/50250-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11055 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Annan unelmavuodet, by L. M. (Lucy Maud) -Montgomery, Translated by Toini Kalima - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Annan unelmavuodet - - -Author: L. M. (Lucy Maud) Montgomery - - - -Release Date: October 19, 2015 [eBook #50250] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNAN UNELMAVUODET*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -ANNAN UNELMAVUODET - -Kirj. - -Lucy M. Montgomery - -Jatkoa kertomukseen "Anna ystävämme" - -Suomentanut Toini Kalima - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1921 - - - - -SISÄLLYS: - - I. Miten erilaista kuin ennen. - II. Syyskukkasia. - III. Pois kotoa. - IV. Uusia vaikutelmia. - V. Kotoa saapuu kirjeitä. - VI. Puistossa. - VII. Jälleen kotona. - VIII. Annan ensimmäinen kosija. - IX. Merkillinen ehdotus. - X. Karoliinan maja. - XI. Atossa-tädin luona. - XII. Semiramiksen sovitusuhri. - XIII. Pikku syntejä. - XIV. Kutsu. - XV. Kun unelma toteutuu. - XVI. Uusi koti. - XVII. Davyn kirje. - XVIII. Hyväsydäminen Josefina-täti. - XIX. Pikku pakinaa. - XX. Gilbert puhuu. - XXI. Vanha lapsuudenkoti. - XXII. Kevät ja Anna palaavat Vihervaaraan. - XXIII. Paul ei löydä luotoihmisiä. - XXIV. Uusi henkilö tulee näyttämölle. - XXV. Lumottu prinssi. - XXVI. Uusi henkilö. - XXVII. Molemminpuolista luottamusta. - XXVIII. Kesäkuun ilta. - XXIX. Dianan häät. - XXX. Anna Philipalle. - XXXI. Teekutsuissa. - XXXII. Miten kauan tätä kestääkään. - XXXIII. John Douglas saa puhekyvyn. - XXXIV. Viimeinen vuosi korkeakoulussa. - XXXV. Hienoja vieraita. - XXXVI. Jäähyväiset korkeakoululle. - XXXVII. Rantapaviljongissa. - XXXVIII. Toisten onni. - XXXIX. Anna lukee ilmestyskirjaa. - XL. Vanhassa puutarhassa. - - - -I. - -MITEN ERILAISTA KUIN ENNEN... - - --- On korjattu elo, ah, kesä, oot poissa, hyräili Anna Shirley -katsellen uneksien leikattuja vainioita. Hän oli Diana Barryn kanssa -poiminut omenat Vihervaaran puutarhasta, ja tytöt istuivat nyt -leväten vaivoistaan aurinkoisessa nurkkauksessa, minne yhä vielä -kesäisen lauhalta tuntuvat tuulet, leyhähdellen Kummitusmetsän -sananjalkain tuoksua, lennättivät kevyitä ohdakkeenhahtuvia. - -Mutta koko heidän ympärillään oleva luonto toi kuitenkin mieleen -syksyn. Meri kohisi kumeasti kaukana, ja vainiot heidän edessään -olivat autiot ja kuivettuneet, vain siellä täällä pilkisti joku -kultapiisku. Notkossa, jossa puro virtasi Vihervaaran sivuitse, -heloittivat sinervän purppuraiset asterit, ja Tumma, päilyvä -aallokko oli sinisempi kuin milloinkaan. Sen sini ei kuitenkaan -ollut veitikkamaisesti väreilevää kevään sineä eikä myöskään kesän -haaleata taivaansineä, vaan selkeätä, tyyntä, täyteläistä väriä, -ikäänkuin vesi olisi vapautunut kaikesta maltittomuudestaan ja -levottomuudestaan ja vaipunut rauhaan, jota eivät koskaan enää tulisi -häiritsemään vaihtuvat, oikukkaat unelmat. - --- Kesä on ollut ihana, virkkoi Diana kiertäen hymyillen vasemman -käden sormessa olevaa sileätä sormusta. - --- Ja neiti Lavendelin häät aivan kuin kruunasivat kaiken. Hän on -varmaankin miehensä kanssa nyt kaukana Tyynenmeren rannoilla. - --- Minusta tuntuu aivan kuin he jo olisivat olleet niin kauan -poissa, että siinä ajassa ehtisi matkustaa maailman ympäri, virkkoi -Anna huoahtaen. -- En voi mitenkään käsittää, että on kulunut vasta -viikko heidän häistään. Kaikki on niin muuttunut. Neiti Lavendel -on poissa, pastori Allan ja hänen rouvansa ovat poissa -- kylläpä -pappila näyttääkin yksinäiseltä suljettuine ikkunaluukkuineen! Kuljin -eilen sen ohi, ja minusta tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat sieltä -kuolleet. - --- Me emme saa koskaan niin kilttiä pappia kuin pastori Allan, -virkkoi Diana asiastaan synkästi vakuutettuna. - --- Tänne kai yrittää talvella kokonainen liuta vaalia saarnaamaan, -mutta saat uskoa, ettei heidän saarnoistaan kuitenkaan ole mihinkään. -Ja sinä ja Gilbert olette poissa -- oh, kuinka yksitoikkoista ja -ikävää täällä tulee olemaan! - --- Sinullahan on sulhasesi, hyvä ystävä, vastasi Anna veitikkamaisen -näköisenä. - --- Milloin rouva Lynde muuttaa tänne? kysyi Diana, joka ei näyttänyt -kuulevan Annan huomautusta. - --- Huomenna. On hauskaa, että hän tulee, niin äärettömän -toisenlaiseksi kuin kaikki muuttuukin. Eilen kitkin Marillan -kanssa vierashuoneesta pois joka ainoan esineen. Usko pois, -minusta se oli oikein vaikeata. Minusta tuntui -- niin typerää -kuin se luonnollisesti olikin -- aivan kuin me olisimme tehneet -pyhäinryöstön. Vanha vierashuone on aina ollut kuin pyhäkkö. Pienenä -pidin sitä maailman ihmeellisimpänä huoneena. Muistatko, kuinka -hartaasti toivoin saavani kerran nukkua jonkin vierashuoneen sängyssä --- ei kuitenkaan Vihervaaran vierashuoneessa? Ei siinä, ei toki -mitenkään. Se olisi ollut liian kaameata -- pelkästä kunnioituksesta -olisi minun ollut mahdotonta saada siellä unta silmiini. Kun Marilla -joskus lähetti minut sinne jotain toimittamaan, en koskaan kävellyt -huoneen poikki, sipsutin vain varpaisillani henkeä pidättäen, aivan -kuin olisin ollut kirkossa, ja tuntui helpotukselta päästä taas pois. -Georg Washingtonin ja Wellingtonin herttuan muotokuvat riippuivat -molemmin puolin peiliä katsoen minuun hyvin tuiman näköisinä, -varsinkin jos satuin katsomaan itseäni peilistä, talon ainoasta -peilistä, jossa kasvot eivät vääristyneet aivan muodottomiksi. -Minusta oli aina kummallista, että Marilla uskalsi panna toimeen -suursiivouksen siinä huoneessa. Ja nyt se on sekä lakaistu että -puhdistettu, ja lisäksi on vielä kaikki tavarat viety pois. Georg -Washington ja herttua on karkoitettu kerrosta ylempänä olevaan -suureen eteiseen. Niin voi käydä tämän maailman kuuluisuuksille. Ei -ole koskaan hauskaa nähdä entisiä pyhättöjään hävitettyinä, vaikkakin -ne merkitsisivät jo voitettua kantaa, päätti Anna naurahtaen, -naurussa hiukan surumielinen sointu. - --- Voi, voi, miten täällä tulee olemaan yksinäistä, kun sinä olet -matkustanut pois, valitteli Diana ainakin sadannen kerran. -- Ja -sinähän matkustat jo ensi viikolla. - --- Mutta nythän me vielä saamme olla yhdessä, sanoi Anna hilpeästi. -Me emme saa antaa tulevan viikon turmella itseltämme tämän viikon -iloa. Minusta ei suinkaan ole hauskaa, että täytyy matkustaa, siitä -saat olla varma, sillä minä, jos kuka, olen oikea kotikissa. Sinä -sanot jääväsi yksin. Minun kai täytyisi pikemmin sitä valittaa. -Sinun ympärillesi jää tänne koko joukko hyviä ystäviä -- sinun oma -Fredisikin muitten mukana. Mutta minä joudun olemaan yksin aivan -vieraassa ympäristössä, jossa en tunne ainoatakaan elävää sielua. - --- Paitsi Gilbertiä -- ja Charlie Sloanea, virkkoi Diana jäljitellen -Annan veitikkamaista ilmettä ja äänensävyä. - --- Niin, Charlie Sloanea, hänestähän minulla tosiaan on paljon -iloa ja virkistystä, myönsi Anna. Ja molemmat parantumattomat -neitoset purskahtivat ääneensä nauramaan. Diana tiesi aivan tarkoin, -mitä mieltä Anna oli Charlie Sloanesta, mutta monen monesta -tuttavallisesta keskustelusta huolimatta hän ei ollut aivan selvillä -siitä, miten Anna suhtautui Gilbert Blytheen. Ja täytyy sanoa, ettei -Anna itsekään sitä oikein tietänyt. - --- Pojat tulevat luultavasti asumaan Redmondin toisessa päässä, niin -olen kuullut, virkkoi Anna. -- Minusta on tietysti hyvin hauskaa -päästä korkeakouluun, ja olen melkein varma siitä että viihdyn siellä -jonkun ajan kuluttua oikein hyvin. Mutta ensi viikkoina tulee minulla -varmasti olemaan koti-ikävä. Ei ole edes sitä lohdutusta, että voi -odottaa lauantaipäiviä, jolloin minä seminaarissa ollessani aina sain -matkustaa kotiin. Tuntuu siltä kuin jouluun olisi tuhat vuotta. - --- Kaikki on muuttunut -- tahi muuttuu aivan pian, virkkoi Diana -alakuloisesti. -- Tunnen selvästi, ettei meillä koskaan enää tule -olemaan semmoista kuin ennen oli, Anna. - --- Me olemme kai nyt tosiaan tulleet tienristeykseen, virkkoi Anna -miettivänä. -- Ja sitähän ei voi välttää. Uskotko sinä, Diana, että -todellakin on niin viehättävää olla täysi-ikäinen kuin me pieninä -aina kuvittelimme? - --- En tiedä -- muutamissa suhteissahan se on aika hauskaa, vastasi -Diana hyväillen jälleen sormustansa vienon onnellisesti hymyillen, -mistä oli ehdottomasti seurauksena, että Anna tunsi äkkiä olevansa -ulkopuolelle jäänyt ja kokematon. -- Monet seikat tuntuvat myös -hyvin häiritseviltä. Joskus minua oikein peloittaa tuo tunne, että -on täysi-ikäinen, ja silloin minä antaisin mitä hyvänsä, jos voisin -kasvaa takaisin päin ja tulla taas pikku tytöksi. - --- Me kai totumme aikanamme täysi-ikäisyyden tunteeseen, sanoi Anna -päättävästi. Kun kaikki käy vähitellen, ei yllätyksiä varmaankaan -satu kovin usein -- vaikka juuri yllättävä ja odottamatonhan antaa -elämälle puhtia. Me olemme nyt täyttäneet kahdeksantoista vuotta, -Diana. Kahden vuoden perästä me olemme kaksikymmenvuotiaita. -Kymmenvuotiaana oli minusta kaksikymmentä kauhea ikä. Ei kestä -kauan, ennenkuin sinä olet vakava keski-ikäinen matruuna, ja minä -kiltti vanhapiika, Anna-täti, joka tulee pyhäisin luoksesi sinua -katsomaan. Kyllä kai sinulla on sitten pikku nurkka minullekin -antaa, Diana kulta? Tietystikään ei vierashuoneessa, vanhatpiiat -eivät tietenkään saa olla niin vaativaisia. Jos annat minulle pienen -ullakkokomeronkin, niin olen erittäin tyytyväinen. - --- Kylläpä sinä jaksat hullutella, Anna, nauroi Diana. Sinä menet -naimisiin jonkun komean, kauniin ja rikkaan kanssa, ja sitten ei -ainoakaan Avonlean vierashuone ole sinulle tarpeeksi hieno. Sinä vain -nyrpistät nenääsi kaikille entisille nuoruudenystävillesi. - --- Se olisi hyvin typerää. Minun nenäni on nyt jotakuinkin hyvä, -mutta jos rypistäisin sitä, niin se kaikkea muuta kuin somistaisi -sitä, virkkoi Anna sivellen hellästi kasvojensa hyvinmuodostunutta -keskiosaa. -- Minussa ei tosiaankaan ole niin paljon kaunista, -että kannattaisi turmella sitä vähää, mikä menettelee, joten en -nyrpistäisi nenääni sinulle, Diana, vaikka menisin naimisiin hänen -majesteettinsa Kannibal-saarten kuninkaan kanssa. - -Näiden sanojen jälkeen tytöt erosivat, Diana palatakseen kotiin -Mäntymäelle, Anna jatkaakseen matkaa postikonttoriin. Siellä oli -kirje häntä odottamassa, ja hänen silmänsä loistivat iloista -yllätystä, kun Gilbert Blythe saavutti hänet Tumman, päilyvän -aallokon sillalla. - --- Kuule, Priscilla Grant pääsee myöskin korkeakouluun! huudahti -Anna. -- Kuinka kauhean hauskaa! Toivoin kovasti, että hän pääsisi, -mutta hän ei ollenkaan uskonut isänsä suostuvan. Isä on kuitenkin -nyt suostunut, ja me tulemme asumaan samassa täysihoitolassa. Nyt -minusta tuntuu kuin uskaltaisin käydä professoreja vastaan, vaikka he -tulisivat kaikki tyynni yhdessä rykelmässä, kun minulla on mukanani -niin hyvä ystävä kuin Priscilla. - --- Luultavasti me tulemme pitämään Kingsportista, virkkoi Gilbert. -- -Siellä kuuluu olevan komea vanha linna ja sen ympärillä mitä kaunein -luonnonpuisto. Ihana näköala taitaa siellä myös olla. - --- Onkohan -- voikohan mikään näköala olla kauniimpi kuin tämä, -virkkoi Anna hiljaa. Hän katseli ympärilleen rakastavin, ihastunein -silmin, joille koti aina pysyy maailman viehättävimpänä paikkana, -vaikka paljon ihanampia seutuja kangastaisi etäämpänä. - -Iltahämärän tunnelmaan vaipuneina he nojasivat kaidepuuhun, joka -reunusti pieneen järveen pistäytyvää laituria. Juuri tällä kohtaa -oli Anna kiivennyt vajoavasta ruuhestaan samana päivänä, jona virta -oli vienyt Elainen, liljaneidon, Camelotiin. Auringonlaskun himmeä -purppuranhohde viipyi vielä lännen kevyissä pilvenhattaroissa, kuu -alkoi nousta, ja vedenpinta välkkyi hopeaisena sen valossa. Muistot -johtivat huomaamatta nuoret suloiseen taikapiiriinsä. - --- Sinä olet hyvin vaitelias, Anna, virkkoi Gilbert lopulta. - --- Pelkään liikahtaa tahi sanoa sanaakaan, jottei tämä ihmeellinen -ihanuus katoaisi palaamatta enää samanlaisena, kuiskasi Anna. - -Gilbert laski äkkiä kätensä hennolle valkealle kätöselle, joka nojasi -laiturin kaiteeseen. Ruskeat silmät kävivät vielä syvemmiksi ja -tummemmiksi, vielä poikamaiset huulet erkanivat sanoakseen jotain -unelmista ja toiveista, joita sielu oli täynnä. Mutta Anna tempasi -pois kätensä ja vetäytyi syrjään. Hämyhetken lumous oli hänen -sielussaan auttamattomasti särkynyt. - --- Minun täytyy kai lähteä kotiin, sanoi hän koettaen pysyä -luontevana, mikä yritys kuitenkin teki hiukan teennäisen vaikutuksen. --- Marillaa vaivasi nyt iltapäivällä hänen tavanmukainen -päänsärkynsä, ja kaksoiset ovat varmasti taas olleet jossain -kauhistuttavassa pahanteossa. Minun ei olisi pitänyt mitenkään olla -näin kauan poissa. - -Annan jutellessa tähän tapaan, jotakuinkin hajanaisesti, he -tulivat Vihervaaraan erkanevalle tielle. Gilbert-raukalla tuskin -oli tilaisuutta pistää väliin paria sanaa silloin tällöin. Heidän -erotessaan Anna tunsi helpotusta. Outo arkuus Gilbertiä kohtaan -oli päässyt hänessä valtaan siitä hetkestä lähtien, jolloin hänen -mielestään hänen tunne-elämäänsä peittävä verho äkkiä oli vedetty -syrjään Kaikurannan puutarhassa. Jotain vierasta ja kylmää oli -tunkeutunut entiseen kouluaikojen viihtyisään toveruuteen -- jotain, -joka uhkasi sen täydelleen turmella. - --- En ole koskaan ennen tuntenut iloa siitä, että Gilbert on lähtenyt -tiehensä, ajatteli Anna puolittain häpeissään, puolittain pahoillaan, -kulkiessaan Vihervaaraan vievää tietä pitkin. -- Jos hän jatkaa -noita tuhmuuksiaan, on meidän ystävyytemme pilalla. Enkä minä tahdo, -että se turmeltuu -- se ei saa turmeltua. Miksi pojat eivät voi olla -järkeviä? - -Annalla oli hämärä aavistus, ettei hänen "järkevyys"-käsitteittensä -kanssa ollut juuri enempää sopusoinnussa sekään, että hän yhä -edelleen tunsi Gilbertin käden lämpimän kosketuksen yhtä selvästi -kuin sinä lyhyenä hetkenä, jolloin Gilbert painoi sitä omaa kättään -vastaan. Samoin hänellä oli vahvat epäilyksensä siitä oliko -"järkevää" pitää tätä tunnetta kaikkea muuta kuin epämiellyttävänä --- tunnetta, joka oli äärettömän erilainen kuin se, mitä samanlainen -temppu Charlie Sloanen suorittamana oli herättänyt, kun Anna -erään tanssin ajan oli istunut mainitun nuoren herran kanssa -Valkorannan kutsuissa pari iltaa sitten. Kaikki häiritsevät -ajatukset rakastuneista nuorukaisista häipyivät kuitenkin hänen -mielestään heti kun hän taas sai hengittää Vihervaaran keittiössä -kaikenlaisten kodikkaiden tuoksujen täyttämää ilmaa. Penkillä istui -kahdeksanvuotias poikanen vuodattaen surun kyyneleitä. - --- Mikä nyt on, Davy? kysyi Anna ottaen hänet syliinsä. -- Missä ovat -Marilla ja Dora? - --- Marilla panee juuri Doraa nukkumaan, nyyhkytti Davy, -- ja minä -itken, kun Dora putosi kellarinportaita alas -- hän meni ihan -nurinniskoin ja nahka lähti nenästä, ja -- - --- Vai niinkö kävi, no niin, älä nyt kuitenkaan itke noin kauheasti! -Onhan sinun tietysti sääli pikku siskoa, mutta hän ei parane siitä, -että sinä vaan itkeä pillität. Kyllä hän huomenna taas on terve, -Davy-poju, saatpas nähdä... Itkemisestä ei ole suurta apua... - --- En minä itke siksi, että Dora putosi kellarinrappusia alas, -keskeytti Davy ja katsoi Annaa väärinkäsityksestä loukkaantuneena. -- -Minä itken siksi, etten ollut näkemässä, kun hän putosi... Kaikki, -mikä on hauskaa, sattuu, kun minä olen poissa. - --- Mutta Davy! -- Annan täytyi ponnistaa kaikki voimansa saadakseen -naurunsa pidätetyksi. Olisiko sinusta todellakin hauskaa nähdä pikku -Dora-paran putoavan ja loukkaantuvan? - --- Ei häneen _paljon_ sattunut, vastasi Davy uhmaavasta. -- Kyllä kai -sinä tiedät, että olisin ollut pahoillani, jos hän olisi kuollut. -Mutta me olemme aika sitkeähenkisiä, Dora ja minä. Kuule, eräänä -päivänä Herb Blewett tipahti tallinvinniltä suoraan luukusta, josta -heinät ja kaurat työnnetään, ja joutui samaa kyytiä talliin, missä -on kauhean vihainen hevonen, joka potkii ja puree, ja putosi ihan -sen jalkoihin. Hänet saatiin kumminkin elävänä ulos, kolme pikku -luuta oli vain poikki. Rouva Lynde sanoi, että on ihmisiä, joista ei -saa henkeä lähtemään lihakirveelläkään. Tuleeko rouva Lynde tänne -huomenna, Anna? - --- Tulee, pikku Davy, ja minä toivon, että sinä olet aina kiltti ja -kohtelias hänelle. - --- Kyllä minä olen kiltti ja kohtelias. Mutta ei kai hän vaan pane -minua nukkumaan iltaisin? - --- Kyllä kai hän joskus panee. Miksi hän ei saisi sitä tehdä? - --- Kun hän panee minut nukkumaan, en voi lukea iltarukouksiani -niinkuin sinun kuullen. - --- Sehän on omituista. Miksi et sitten voi? - --- Hyi kaikkea! Minusta ei ole hauskaa puhua Jumalan kanssa, kun -vieras ihminen istuu vieressä kuulemassa. Puhukoon Dora, jos tahtoo, -kun tuo rouva on sisällä, minä en tahdo. Minä odotan kunnes hän on -mennyt, sitten minä annan tulla. Eikö niin? - --- Vaikka niinkin, kun vaan et unhota lukea rukouksia, Davy-poju. - --- En toki -- voit olla rauhassa. Minusta on metkaa lukea -iltarukouksia. Mutta silloin saat vain sinä olla sisällä. Kun sinä -jäisit kotiin, Anna! En voi ymmärtää, miksi sinun pitää lähteä pois -täältä. - --- Älä usko, että se on kovin hauskaa naimistakaan, mutta minusta -tuntuu, että minun täytyy lähteä. - --- Jos se ei ole sinustakaan hauskaa, niin ei kai sinun tarvitse -lähteä. Olethan sinä täysi-ikäinen. Kun minä tulen täysi-ikäiseksi, -niin saat uskoa, etten minä aio tehdä mitään, mikä ei minusta ole -hauskaa. - --- Niin kauan kuin elät, täytyy sinun useinkin tehdä sellaista, mikä -ei sinusta ole hauskaa. - --- No, se on sitten vale, vastasi Davy hyvin vakuuttavasti. -- Älä -usko! Nyt minun on pakko tehdä sellaista, jota en tahdo, muuten sinä -ja Marilla toimitatte minut sänkyyn. Mutta kun minä tulen isoksi, -jätätte te minut kauniisti rauhaan, ja tahtoisin tietää, kuka muu -uskaltaisi... Siinä saakin olla miestä. Kuulepas, kun Milty Boulter -sanoo, että hänen äitinsä sanoo, että sinä lähdet korkeakouluun -katsomaan, etkö saisi sieltä pyydystetyksi miestä itsellesi. Onko se -totta? Sanopas. - -Anna tunsi hetkeksi punastuvansa närkästyksestä. Mutta sitten hän -purskahti nauramaan ja rauhoitti itseään ajattelemalla, ettei rouva -Boulterin viheliäiset sukkeluudet voineet häntä vahingoittaa. - --- Ei ole, pikku ystävä. Sentähden minä en matkusta. Minä aion -lueskella ja kehittyä ja oppia koko paljon kaikenlaista. - --- Mutta jos tahtoisit pyydystää miehen, miten sinä silloin tekisit? -Minä tahtoisin tietää sen hyvin mielelläni, jatkoi Davy, joka näytti -tuntevan suurta mielenkiintoa asiaan. - --- Eiköhän liene parasta kysyä sitä rouva Boulterilta, vastasi Anna -harkitsematta. -- Hän kai tietää paremmin kuin minä, miten se käy -päinsä. - --- Minä kysynkin heti ensi kerralla, kun hän tulee tänne, vastasi -Davy vakavasti. - --- Uskallapas vaan, sinä vekkuli, huudahti Anna huomattuaan -erehdyksensä. - --- Sanoithan sinä itse, että kysyisin, huomautti loukkaantunut Davy -kaikessa viattomuudessaan. - --- Kyllä nyt jo on aika sinun mennä nukkumaan, komensi Anna lopettaen -keskustelun. - -Davyn mentyä levolle, lähti Anna Viktoria-saareen, jonne istuutui -yksin hämärän kevyen autereen liihoitellessa ympärillä. Hän -kuunteli puron sorinaa ja tuulen huminaa. Sitä puroa hän oli -aina rakastanut. Ennen aikaan hän oli usein uneksinut täällä -valveillaan, katse suuntautuneena välkkyvään virtaan. Hän unohti nyt -huokailevat nuorukaiset, ilkeiden naapurirouvien pistelyt ja kaikki -pikku ongelmat, joita saattaa sukeltautua nuoren tytön elämään. -Mielikuvitus sai nostaa purjeensa, iltatähti majakkana, ja suunnata -kulkunsa satujen kietomain merten ulapoille, jotka huuhtovat etäällä -kangastavia paratiisillisten seutujen rantamia. Unelmat tekivät hänet -rikkaammaksi kuin elämän todellisuus, sillä näkyvä katoaa, mutta -näkymätön pysyy ikuisesti. - - - - -II. - -SYYSKUKKASIA. - - -Seuraava viikko kului hyvin pian, mutta siihen sisältyvätkin Annan -niin sanotut "viimeiset päivät". Jäähyväiskäyntejä oli tehtävä ja -vastaanotettava, ja ne olivat sekä hauskoja että ikäviä riippuen -siitä, ottivatko rakkaat ystävät osaa Annan iloon ja toiveihin -vai pitivätkö he Annaa liian ylpeänä siitä, että hän sai lähteä -korkeakouluun, ja katsoivat hänen olevan hiukan "höyhentämisen" -tarpeessa. - -Yhdistys A.N.Y. -- Avonlean Nuoret Yhteiskunnan-parantajat -- pani -toimeen jäähyväisjuhlan Annan ja Gilbertin kunniaksi eräänä iltana -Josie Pyen kodissa. Hänen kotinsa valittiin osaksi sen vuoksi, -että talo oli avara ja mukava, mutta myös siksi, että oli suuresti -syytä otaksua, etteivät Pyen tytöt olisi suostuneet olemaan missään -tekemisessä kekkerihomman kanssa, ellei heidän huoneistotarjoustaan -olisi otettu kiitollisina vastaan. Juhlasta tulikin erittäin -onnistunut, sillä Pyen neitoset olivat hyvällä tuulella eivätkä -sanoneet tahi tehneet mitään, joka olisi sorahtanut epäsointuna -yleisen mielialan sopusointuisuudessa -- mikä kylläkin oli vasten -heidän tapojaan. Josie oli harvinaisen suosiollinen -- siinä määrin, -että hän tuli tuona iltana sanoneeksi Annalle alentuvalla sävyllä: - --- Sinun uusi pukusi oikein pukee sinua. Sinä olet melkein sievä -siinä. - -Tähän Anna vastasi säteilevin silmin: - --- Sinä olet hyvin kiltti, kun sanot noin. - -Hänen huumorintunteensa oli aikaa myöten kehittynyt, ja sanat, jotka -olisivat syvästi pahoittaneet neljätoistavuotiaan mieltä, olivat -hänestä vain huvittavia. Josie epäili kyllä naurun piileskelevän -Annan veitikkamaisessa katseessa, mutta hän tyytyi kuiskaamaan -Gertie-sisarelleen heidän kulkiessaan alas rappusia, että Anna -Shirley varmasti kulkee nenä vielä pystymmässä, kun pääsee -korkeakouluun -- katsotaanpas!... - -Koko "vanha kaarti" oli saapuvilla, kaikki uhkuen elämänhalua ja -nuorekasta huolettomuutta. Diana Barry ruusuisena, hymykuopat -poskissa, uskollinen Fred alinomaa kintereillään. Jane Andrews -sievänä ja sirona, vaikka häntä ei voinutkaan pitää kauniina, Ruby -Gillis häikäisevän kauniina, yllään kermanvärinen silkkipusero -ja punaisia kurjenpolvia kullankeltaisissa hiuksissaan, Gilbert -Blythe ja Charlie Sloane kumpikin koettaen pysytellä niin lähellä -taitavasti väistelevää Annaa kuin suinkin, Carrie Sloane kalpean ja -surumielisen näköisenä, kun -- niin tiesi huhu kertoa -- hänen julma -isänsä ei suosinut sitä, että Oliver Kimball kävi tyttöä katsomassa; -Moody Spurgeon Mac-Pherson, pyöreä mukulapää, ulkonevat korvat yhtä -pyöreinä ja ulkonevina kuin ennenkin, ja lopuksi Billy Andrews, joka -istui koko illan samassa nurkassa nauraa virnistäen, kun hänelle -jotain sanottiin, ja tuijottaen Annaan leveät, kesakkoiset kasvot -tyytyväisessä hymyn irvissä. - -Anna oli tietänyt edeltäpäin kutsuista, mutta hänellä ei ollut -aavistusta siitä, että Gilbertiä ja häntä juhlittaisiin ja että -he yhdistyksen perustajina saisivat kunnialahjan -- näkyväksi -tunnustuksen ilmaisuksi ansioistaan. Anna sai lahjaksi Shakespearen -näytelmät ja Gilbert mainion täytekynän. Anna joutui kovasti -hämilleen ja liikutuksen valtaan kuullessaan kauniit sanat, jotka -oli kirjoitettu kunnialahjaan liittyvään "adressiin" ja jotka -Moody Spurgeon lausui mitä papillisinta äänenpainoa käyttäen. -Pusertautumaisillaan olevat kyyneleet antoivat Annan suurille -harmaille silmille kostean loisteen. Hän oli työskennellyt -innokkaasti A.N.Y:n hyväksi, ja häntä ilahdutti syvästi, että muut -yhdistyksenjäsenet antoivat niin suuren arvon hänen pyrinnöilleen. -Kaikki olivat tosiaan sydämellisen herttaisia ja ystävällisiä, Pyen -neitosetkin käänsivät tänä iltana parhaimmat puolensa ulospäin... -Anna piti koko maailmasta. - -Hän nautti sanomattomasti tästä illasta -- mutta ennenkuin -päästiin loppuun, turmeltui kaikki. Gilbert erehtyi jälleen -sanomaan hänelle jotain tunteellista heidän syödessään illallista -kuutamon valaisemalla verannalla. Rangaistakseen häntä Anna oli -hyvin suosiollinen Charlie Sloanea kohtaan ja antoi tuon muulloin -halveksimansa pojan tulla saattajakseen kotimatkalle. Hän huomasi -kuitenkin, ettei ilkeys vahingoita ketään niin paljon kuin sitä -itseään, joka siihen turvautuu. Gilbert lähti kutsuista hyvätuulisena -Ruby Gilliksen seurassa, ja Anna kuuli heidän puhuvan ja nauravan -minkä jaksoivat tyynessä syysilmassa, joka kantoi äänet kauas. -Saattoi sekä silmin että korvin todeta, että heillä oli hyvin hauska -toistensa seurassa, kun taas hänestä tuntui hirveän tympäisevältä -kuulla koko ajan saattajansa lörpöttelyjä. Charlie Sloane ei näet -kyennyt kertaakaan, ei edes sattumalta, sanomaan mitään kuulemisen -arvoista. Anna vastasi joskus hajamielisesti "kyllä" tahi "ei" -ajatellen, miten viehättävän kaunis Ruby oli ollut samana iltana, -kuinka Charlien silmät muistuttivat kuutamossa pyöriviä tinanappeja --- ne olivat vieläkin hassummat kuin päivänvalossa -- ja ettei -maailma sittenkään ollut aivan niin hauska kuin se hänestä oli ollut -vähän aikaisemmin iltapäivällä. - --- Minä olen väsynyt ja lopussa -- siitä johtuu kaikki, ajatteli -hän istuessaan vihdoin yksin huoneessaan, mistä tunsi suurta -kiitollisuutta. Ja hän uskoi täyttä totta, että siinä oli syy. Hänen -sydämessään pulpahti kuitenkin pieni ilonlähde, varmaan jostain -salaisesta, piiloutuneesta suonesta, kun hän seuraavana päivänä näki -Gilbertin tulevan pitkin askelin Kummitusmetsästä ja reippaasti -jatkavan matkaansa kapealle sillalle. Gilbert ei siis aikonut viettää -viimeistä iltaansa Ruby Gilliksen seurassa. - --- Sinä näytät väsyneeltä, virkkoi Gilbert. - --- Minä olenkin väsynyt ja, mikä on pahempaa, joutunut pois -tasapainosta. Minua väsyttää, kun olen seisonut koko päivän päälläni -matka-arkussani ja paikkaillut ja korjannut. Ja tasapainosta jouduin, -kun kuusi akk..., ei, kuusi naista kävi täällä sanomassa minulle -hyvästi, ja jokainen heistä tuli sanoneeksi juuri sellaista, mikä vei -elämästäni värin ja teki sen yhtä harmaaksi ja synkäksi kuin on kolea -marraskuun aamu. - --- Senkin ilkeät marakatit, arvosteli Gilbert. - --- Ei, kuule, jatkoi Anna. -- Juuri sitä ne eivät olleet. Jos he -olisivat olleet ilkeitä marakatteja, en minä olisi välittänyt -vähääkään heidän sanoistaan. Mutta he olivat kaikki kilttejä, -herttaisia ja hyväätarkoittavia sieluja, jotka pitävät minusta ja -joista minä pidän, ja siksi se, mitä he sanoivat tahi mihin he -viittailivat, kiusaa minua. Minä sain huomata, että he pitivät minua -hulluna, kun matkustan Redmondiin ja koetan suorittaa tutkinnon, ja -siitä asti olen ajatellut, että ehkä he loppujen lopuksi ovatkin -oikeassa. Rouva Sloane sanoi huoaten toivovansa, että minun -terveyteni kestää, kunnes tulen valmiiksi -- ja kohta kuvittelin -olevani kolmannen vuoden lopussa rasittunut ja näivettynyt ja -mahdoton mihinkään kunnolliseen työhön... Rouva Wright huomautti, -ettei maksa aivan vähän olla neljä vuotta Redmondissa, ja minä -tunsin sormenpäissänikin, että on anteeksiantamatonta tuhlata -Marillan ja omia rahoja sellaiseen järjettömyyteen... Rouva Bell -toivoi, ettei oleskelu korkeakoulussa kokonaan panisi päätäni nurin, -sellaistakin kun joskus sattuu, ja minä näin jo hengessäni miten -itserakas ja ylpeä ja tuiki sietämätön ja kaikkitietävä olen neljän -vuoden kuluttua ja miten vähäarvoisina pidän kaikkia avonlealaisia. -Rouva Elisha Wright sanoi kuulleensa, että kaikki Redmondin tytöt, -varsinkin korkeakoulussa opiskelevat, ovat pukuhulluja ja hirvittävän -keimailevia, ja hänen arvelunsa mukaan minä en tule viihtymään -heidän seurassaan... Silloin näin heti mielessäni, miten tallustelen -kömpelönä, saamattomana ja masentuneena maalaistollona korkeakoulun -vanhoissa saleissa kenkärohjakkeet jalassa, tallukat kenkien päällä -ja villahuivi sidottuna karvalakin ylle... - -Anna vaikeni huoaten ja naurahti. Hänen tunteellinen luonteensa ei -voinut sivuuttaa kevyesti mitään paheksumista, ei silloinkaan kun se -tuli sellaisten ihmisten taholta, joiden mielipiteisiin hän muuten -kiinnitti hyvin vähän huomiota. Juuri tällä hetkellä oli hänen -elämänsä vailla virikettä, ja kunnianhimo oli sammunut kuin liian -kovakouraisesti niistetty kynttilä. - --- Et kai sinä välitä siitä, mitä tuollaiset puhuvat! virkkoi -Gilbert. -- Sinähän tiedät erinomaisesti, miten ahdas heidän -näköpiirinsä on, niin kilttejä ja kunnon ihmisiä kuin he muutoin -voivat ollakin. Kun tekee sellaista, jota he eivät koskaan ole -tehneet, on se jo heistä miltei luvatonta. Sinä olet ensimmäinen -tyttö, joka Avonleasta lähtee korkeakouluun, ja onhan tunnettu -asia, että kaikkia tienraivaajia pidetään enemmän tahi vähemmän -mielenvikaisina. - --- Tietysti. Mutta se vaikuttaa minuun joka tapauksessa. Terve -järki sanoo kyllä, että sinä olet aivan oikeassa, mutta on hetkiä, -jolloin terveellä järjellä ei ole mitään valtaa minuun. Se, mikä on -täydelleen vastoin tervettä järkeä, saa vallan sielussani. Minun -täytyy tunnustaa, että rouva Wrightin mentyä tuskin saatoin jatkaa -matka-arkkuni pakkaamista. Olin niin pahoillani ja suuttunut. - --- Se johtui siitä, että olit väsynyt, Anna. Unohda nyt kaikki -ja tule minun kanssani kävelemään -- tehdään retki metsän läpi -suon toiselle puolen. Siellä pitäisi olla jotain, jota näyttäisin -mielelläni sinulle. - --- Pitäisi olla? Etkö sitten tiedä, onko siellä? - --- En. Minun laskelmaini mukaan vaan pitäisi olla, päättäen siitä, -mitä näin siellä keväällä. Tule, lähdetään sinne. Kuvitelkaamme, että -olemme jälleen lapsia ja että lähdemme löytöretkelle. - -He läksivät iloisina retkelleen. Annalla oli tuoreessa muistissa -edellisen illan ikävyys, minkä vuoksi hän oli hyvin kiltti -Gilbertille, ja Gilbert, joka oli kokemuksesta viisastunut, teki -kaikkensa nähdäkseen seuralaisessaan vain entisen koulutoverin. Rouva -Lynden ja Marillan katseet seurasivat heitä keittiön ikkunasta. - --- Noista kahdesta tulee aikaa myöten pari, sanoi rouva Lynde, -äänessä hyväksyvä sävy. - -Marilla teki pienen vastahakoisuutta ilmaisevan eleen. Hän -toivoi sydämessään, että niin kävisi, mutta hän ei ohut halukas -käsittelemään aihetta kuivan juorumaisesti, joka oli rouva Lyndelle -ominainen tapa. - --- Vastahan he ovat lapsia, vastasi hän lyhyesti. - -Rouva Lynde nauroi hyväntahtoisesti. - --- Anna on täyttänyt kahdeksantoista; siinä iässä olin minä -naimisissa. Meillä vanhuksilla, Marilla, on vain suuri halu uskoa, -etteivät lapset milloinkaan kasva suuriksi, siinä on koko asia. Anna -on nuori nainen ja Gilbert mies, ja sen voi helposti nähdä, että -Gilbert jumaloi maata, jota Annan jalat koskettavat. Gilbert on kelpo -poika, Annan ei tarvitse valittaa kauppojaan. Toivottavasti Anna ei -päästä Redmondissa päähänsä mitään romanttisia houreita. Minä en -ole koskaan suosinut yhteiskouluja, olivatpa ne sitten ylemmän tai -alemman asteen kouluja, enkä tule koskaan niitä suosimaan. Minä en -uskokaan, virkkoi rouva Lynde lopuksi juhlallisen ratkaisevasti, -että nuoriso tuollaisissa korkeakouluissa juuri tekee muuta kuin -"hakkailee", niinkuin se itse sanoo. - --- Rakas ystävä, kyllähän he sentään pitävät huolta opinnoistaankin, -virkkoi Marilla hiukan hymyillen. - --- Ei sitä taida kannattaa kehua, tuhisi Rachel. -- Joka tapauksessa -luulen Annan ainakin lukevan. Hän ei ole milloinkaan ollut mikään -poikatyttö. Mutta asian laita on se, ettei hän anna tarpeeksi -arvoa Gilbertille. Minä kyllä tunnen tytöt! Hännysteleehän Charlie -Sloanekin häntä, mutta en neuvoisi Annaa milloinkaan menemään -naimisiin kenenkään Sloanen kanssa. Suku on kilttiä, kunnollista ja -kunnioitettavaa. Mutta se ei paljon auta, he ovat kuitenkin Sloaneja! - -Marilla nyökkäsi päätään. Sivulliselle ei selitys, että Sloane aina -oli ja tuli pysymään Sloanena, ollut kovinkaan valaiseva, mutta hän -ymmärsi. Jokaisessa kylässä on sellainen perhe; olipa se sitten miten -kiltti, kunnollinen ja kunnioitettava tahansa, pysyy se kuitenkin -sinä, mitä se on; asia ei parane, vaikka se puhuisi enkelien kielillä. - -Gilbert ja Anna, jotka onnellista kyllä eivät tietäneet, miten -rouva Rachel ratkaisi heidän kohtalonsa, kulkivat hitain askelin -Kummitusmetsän hämärässä. Heidän toisella puolellaan viljavainiot -vielä hehkuivat auringonlaskun punertavankeltaisessa valossa, kalpean -läpikuultavan taivaan alla, joka liekehti ruusunpunaisin ja sinisin -juovin. Etäällä havumetsät vivahtivat pronssinruskeaan, ja honkien -pitkät varjot loivat tummia viivoja niityille. Heidän ympärillään soi -tuuli vienosti sammaleisten oksien lomitse, sävel syksyn sointuun -viritettynä. - --- Tässä metsässä kummittelee nyt tosiaan, virkkoi, - -Anna kumartuen poimimaan hallanpuremia sananjalkoja. Minusta tuntuu -aivan kuin Diana ja minä pikkutyttöinä vielä leikkisimme täällä ja -istuisimme Metsänymfin lähteellä hämärässä odottamassa kummituksia. -Uskotko, minä en voi koskaan astua tätä polkua pimeässä ilman että -kylmät viireet kulkevat selässäni. Olimme keksineet yhden aivan -erikoisen ilkeän pikku kummituksen -- murhatun lapsen haamun, joka -kulki hiipien meidän takanamme ja tarttui meihin kylmillä sormillaan. -Minun täytyy tunnustaa, että minä vielä tänään kuvittelen kuulevani -sipsuttavia askeleita takanani, kun kävelen metsän läpi auringon -laskettua. En pelkää Valkeata rouvaa enkä päätöntä miestä tahi -kalisevia luurankoja, mutta minä toivoisin, ettemme olisi koskaan -mananneet esiin tuota pientä lapsenhaamua. Kyllä Marilla ja rouva -Barry olivat äkäisiä, kun saivat kuulla siitä! virkkoi Anna lopuksi -ja nauroi sitä muistellessaan. - -Suon toisessa päässä oli metsässä purppuranhohteisia aukeamia. -Hämähäkit olivat kutoneet isoja verkkoja puunrunkojen väliin. Kun -retkeilijät olivat kulkeneet kukkulan ohi, jossa kasvoi monista -myrskyistä kunnialla selviytyneitä jylhiä mäntyjä, ja sivuuttaneet -vaahterain reunustaman notkon, jota aurinko vielä lämmitti, olivat he -tulleet suoraan sen "jonkin" eteen, jota Gilbert oli etsiskellyt. - --- Katsopas, tässä se on, sanoi hän hyvin tyytyväisenä. - --- Omenapuu -- näin kaukana piilossa, huudahti Anna ihastuneena. - --- Niin juuri, oikea omenapuu, jossa on omenia, vaikka se on -havumetsän ja koivujen keskellä, pari kilometriä lähimmästä -hedelmäpuutarhasta. Kun kävin täällä keväällä, kukki se aivan -valkeana, päätin silloin tulla tänne taas syksyllä katsomaan, -tulisiko siihen hedelmiä. Katso, sehän on aivan täynnä omenia. -Hyviltä ne näyttävätkin -- vähän tummarintaisilta ja karkeakuorisilta, -mutta puhtailta ja punaposkisilta. Metsistyneet omenat näyttävät -tavallisesti vihertäviltä ja pahanmakuisilta. - --- Se on varmaan lähtenyt kasvamaan jostain siemenkodasta, joka -on tänne heitetty, virkkoi Anna. -- Ja sitten se on kasvanut ja -puhjennut lehteen ja ylennyt korkeaksi täällä muukalaisten keskellä --- kylläpä se on tarmokas ja kestävä puu! - --- Tässä on kaatunut puunrunko, jossa on pehmeä sammalpeite. Istuhan -Anna -- se ei ole ollenkaan huono sohva. Minä kiipeän poimimaan -omenia. Ne ovat kaikki korkealla -- puun on täytynyt kurottautua -yläilmoihin saadakseen aurinkoa. - -Omenat olivatkin ihania. Ruskeanpunaisen kuoren alla oli hieno valkea -sisus, jossa kulki himmeitä, punertavia syitä. Tavallisen hyvän -omenanmaun ohella oli siinä jotain metsistynyttä ja kirpeätä, jota ei -milloinkaan ole viljellyissä omenissa. - --- Katso, virkkoi Anna äkkiä, -- kolme minuuttia sitten oli vielä -hämärä, mutta nyt on kuutamo. Mikä vahinko, ettemme kiinnittäneet -huomiota juuri siirtymähetkeen. Mutta nyt on meidän lähdettävä kotiin. - --- Mennään takaisin suon ympäri ja kuljetaan sitten Rakastavaisten -polkua. No, Anna, oletko vielä yhtä alakuloinen ja haluton kuin kotoa -lähtiessäsi? - --- Älä puhukaan! Omenista virkistyi sekä sielu että ruumis. Nyt -minusta tuntuu kuin tulisin viihtymään Redmondissa ja viettämään -siellä neljä ihanaa vuotta. - --- Ja niiden neljän vuoden kuluttua -- millaista on elämä sitten? - --- Sitten tie taaskin kääntyy, vastasi Anna kevyesti. -- Mutkan taa -ei voi katsoa, eikä minulla ole siihen haluakaan. On parempi olla -mitään tietämättä. - -Rakastavaisten polku oli ihastuttava sinä iltana, se oli äänetön ja -salaperäinen kuutamon himmeässä valossa. Gilbert ja Anna astuivat -hitaasti eteenpäin, toverillinen äänettömyys ei tuntunut heistä -kummastakaan painostavalta. Kumpaakaan ei haluttanut puhua. - --- Jos Gilbert olisi aina juuri tällainen kuin tänä iltana, kuinka -hauskaa ja yksinkertaista kaikki silloin olisi, ajatteli Anna. - -Gilbert katseli kulkiessaan Annaa. Vaaleassa puvussaan ja hienoine -hentoine piirteineen Anna muistutti Gilbertin mielestä valkeata -kurjenmiekkaa. - --- Voinkohan koskaan saada häntä välittämään itsestäni, mietti -Gilbert ääneti itsekseen, ja epäilys tuntui pieneltä, terävältä -pistolta. - - - - -III. - -POIS KOTOA. - - -Seuraavana maanantai-aamuna Charlie Sloane, Gilbert Blythe ja Anna -Shirley lähtivät Avonleasta. Anna oli kaihoisasti toivonut kaunista -ilmaa. Dianan tuli saattaa häntä hevosella asemalle, ja he toivoivat -tästä pitkiksi ajoiksi viimeisestä yhteisestä ajelusta tulevan -oikein hauskan. Annan kiivetessä vuoteeseensa sunnuntai-iltana -vinkui itätuuli Vihervaaran nurkissa ennustaen ilmanmuutosta, mikä -todella pian tulikin. Annan herätessä ropisivat sadepisarat hänen -ikkunaansa vasten ja himmensivät pienen järven harmaata pintaa -lukemattomin laajentuvin ja aina uusiutuvin renkain; harjut olivat -sumun peitossa, ja koko maisema tuntui värittömältä ja alakuloiselta. -Kolean harmaassa aamuhämärässä Anna nousi pukeutumaan, heidän kun -tuli lähteä matkaan ehtiäkseen junaan ja höyrylaivaan; hän taisteli -kyyneleitä vastaan, jotka väkisinkin itsepintaisesti pusertuivat -silmistä. Hänen oli erottava kodista, joka hänelle oli hyvin rakas, -ja jokin ääni hänessä sanoi, että hän jätti sen ainiaaksi, ellei -oteta lukuun matkoja kotiin loma-ajoiksi. Aivan entisenlaista ei -tulisi enää milloinkaan olemaan; aivan toista on tulla kotiin -sattumalta pyhiksi ja kesälomiksi kuin oikein asua kotona. Ah, miten -hän rakasti kaikkea: pientä valkeaksi rapattua, tyttöunelmille -omistettua ullakkokamaria, vanhaa Lumikuningatarta jonka oksat -hiljaa kopauttelivat ikkunaan, alhaalla notkossa juoksevaa puroa, -Metsänymfin lähdettä, Kummitusmetsää ja Rakastavaisten polkua, -kaikkia tuhansia rakkaita paikkoja, joihin kätkeytyi menneiden -aikojen muistoja. Voisiko hän koskaan tulla oikein onnelliseksi -missään muualla? - -Aamiainen Vihervaarassa nautittiin tänään mitä surkeimman mielialan -vallitessa. Davy oli -- luultavasti ensi kertaa elämässään -- aivan -kykenemätön syömään ja vuodatti vuolaita kyyneleitä puuroonsa. -Muillakaan ei näyttänyt olevan sanottavaa ruokahalua paitsi Doralla, -joka hyvällä ruokahalulla pisti poskeensa annoksensa, nauttivan -näköisenä. Dora kuului niihin onnellisiin olentoihin, jotka antavat -harvoin minkään painaa sydäntään. Vaikka hän oli täyttänyt kahdeksan -ja häneen jo alkoi ilmestyä järkeä, vaadittiin paljon, ennenkuin -hänen sielunsa tasapaino järkkyi. Hän oli luonnollisesti pahoillaan, -kun Annan tuli matkustaa pois, mutta se ei estänyt häntä mitä -tyytyväisimmin popsimasta munakokkelia ja paahdettua leipää... Ja -huomatessaan, että Davyn oli mahdotonta saada niellyksi ruokaansa, -söi Dora hänenkin annoksensa pelkästä hyväntahtoisuudesta. - -Sovittuun aikaan ilmestyi Diana hevosineen ja nelipyörärattaineen, -kasvojen pilkistäessä ruusuisina ja raikkaina esiin sadetakin -hilkasta. Eron hetki oli tullut. Rouva Lynde tuli omalta taholtaan -sydämellisesti syleilemään Annaa ja kehoittamaan häntä kaikin -mokomin pitämään huolta terveydestään. Kasvot maahan kääntyneinä -puuhaili Marilla matkatavarain kimpussa vuodattamatta kyyneltäkään. -Hän hipaisi huulillaan Annan poskea ja mumisi jotain siitä, että -Anna kai antaa tietoja itsestään, kun on päässyt perille ja saanut -siellä elämänsä kuntoon. Pintapuolinen katsoja olisi saanut sen -käsityksen, ettei Annan matka merkinnyt hänelle paljoakaan -- -ellei tuo katsoja tullut syvemmältä tarkastaneeksi hänen silmiään. -Dora suuteli Annaa mieli täysin tasapainossa ja hänen silmistään -pusertui pari kyyneltä kasvojen ollenkaan vääntymättä, mutta Davy oli -aamiaisesta saakka ulissut ääneen keittiöportailla ja kieltäytyi nyt -kokonaan jäähyväisistä. Nähdessään Annan tulevan vastaan lennähti -hän paikaltaan, syöksyi portaita ylös ja piilottautui vaatekaappiin, -mistä häntä ei saanut esiin hyvällä eikä pahalla. Viimeisinä ääninä -kuului Vihervaarasta Annan korviin Davyn tukahdutettu ulvonta. - -Satoi rankasti koko matkan asemalle saakka. Charlie ja Gilbert -seisoivat asemasillalla Annan ja Dianan sinne tullessa, ja juna -vihelsi tulovihellystään. Anna ehti töintuskin ostaa itselleen lipun -ja panna tavaransa pakaasiin ja sanoa hätäisesti jäähyväiset Dianalle -sekä kiivetä erään vaunun takasillalle. Hän olisi tahtonut päästä -takaisin Avonleahin Dianan kanssa -- hän tiesi tulevansa menehtymään -koti-ikävästä... Kunpa edes tuo kauhea sade lakkaisi. Oli aivan kuin -koko maailma olisi virtanaan itkenyt mennyttä kesää ja päättynyttä -iloa. Gilbertin läsnäolokaan ei tuottanut hänelle mitään lohdutusta, -kun Charlie Sloane myöskin oli läsnä, jota saattoi sietää vain -kauniilla ilmalla. Sadeilmalla semmoinen seura tuntui kerrassaan -sietämättömältä. - -Laivan kääntäessä kokkansa ulapalle Charlottetownin satamasta kävi -taivas valoisammaksi, eikä vain taivas. Sade lakkasi, pilviin -ilmestyi suuria aukkoja, ja niistä pilkisti aurinko näkyviin vallan -pyöreänä ja kirkkaana, luoden kuparinpunaisen loiston harmaille -laineille ja hälventäen sumuharsot, jotka siihen saakka olivat -peittäneet saaren punahohteisia rantoja. Näytti siis kuitenkin -tulevan kaunis päivä. Charlie Sloane tuli heti niin merikipeäksi, -että hänen täytyi mennä alas hyttiin. Anna ja Gilbert jäivät siis -kahden kannelle. - --- Mainiota, että kaikki Sloane-nimiset tulevat merikipeiksi heti -kun joutuvat johonkin alukseen, ajatteli Anna sydämettömästi. -- En -olisi voinut oikein sanoa jäähyväisiä näille rakkaille seuduille, jos -Charlie olisi istunut vieressäni ja koettanut näyttää tunteelliselta. - --- No niin, nyt me olemme matkalla, virkkoi Gilbert hilpeästi. - --- Niin, minusta tuntuu aivan samoin kuin Childe Haroldista -- ero -on vain siinä, ettei tämä kuitenkaan ole oikean "isänmaani rantama", -virkkoi Anna räpäyttäen ahkeraan silmäluomiaan. -- Se on Nova Scotia. -Mutta se maa, josta me eniten pidämme, tulee meidän "isänmaamme -rantamaksi", ja siksi on vanha herttainen Prinssi Edvardin saari -minulle sitä. On vaikea ajatella, etten ole aina siellä asunut. Ne -yksitoista vuotta, jotka kuluivat ennen tuloani sinne, tuntuvat -tuskalliselta unelta. Seitsemän vuotta sitten tulin tänne juuri -tällä samalla laivalla -- samana iltana rouva Spencer nouti minut -Hopetownista. Muistan niin selvästi vanhan, kauhean kotikutoisen -hameeni ja haalistuneen merimieslakkini ja kuinka juoksentelin -ihastuneena nuuskimassa kaikki kolkat sekä kannella että hyteissä. -Oli kaunis ilta, voit kuvitella kuinka punaisina rantakalliot -hehkuivat auringonpaisteessa! Nyt lähden taas samaa tietä, vaikka -päinvastaiseen suuntaan. Oi, Gilbert, toivoisin niin äärettömän -mielelläni viihtyväni Kingsportissa ja korkeakoulussa, mutta tiedän -varmasti, etten voi viihtyä. - --- Mutta Anna, mihin on filosofiasi livistänyt? - --- Se on hukkunut kauheaan, kaikkinielevään yksinäisyyden ja -koti-ikävän hyökyaaltoon. Olen kolme vuotta toivonut pääseväni -korkeakouluun -- nyt olen matkalla sinne, ja tahtoisin kovasti taas -saada istua kotona, omassa pienessä huoneessani. Mutta yhdentekevää! -Hyvä tuuleni ja filosofiani kyllä tulevat takaisin, kun kerrankin -olen saanut itkeä kunnollisesti... Minun täytyy tehdä se, mutta on -pakko odottaa kunnes pääsee illalla johonkin täysihoitolan sänkyyn, -olipa se sitten missä tahansa. Sen jälkeen olen taas entinen Anna. -Olisi hauska tietää, onko Davy jo ryöminyt esiin vaatekaapista. - -Kello oli jo yhdeksän illalla, kun juna puhisten saapui Kingsportin -asemalle. Pian seisoivat matkatoverukset kupusähkölamppujen -sinertävässä valossa ihmisiä täynnä olevalla asemasillalla. Anna -tunsi olevansa aivan ymmällä ja päästä pyörällä, mutta äkkiä häntä -syleili Priscilla Grant, joka oli saapunut Kingsportiin jo lauantaina. - --- Tervetuloa, rakas ystävä! Sinä olet varmaankin yhtä väsynyt kuin -minä lauantaina tänne tullessani. - --- Väsynytkö! Älä puhukaan, Priscilla! Olen kuolettavasti nääntynyt -ja maalaistollo ja vain kymmenen vuoden vanha. Vie nääntynyt ja -rusikoitu ystäväparkasi jonnekin, missä taas tulee tajuihinsa. - --- Vien sinut suoraapäätä meidän täysihoitolaamme. Minulla on ajuri -odottamassa, täällä ulkopuolella. - --- On suorastaan siunattu asia, että sinä olet täällä, Prissy. -Ellet sinä olisi täällä, niin minä luultavasti istuisin ruskealle -matkalaukulleni ja rupeaisin ulvomaan. Kyllä on suuri lohdutus -nähdä edes yhdet tutut kasvot koko tässä myllertävässä vieraassa -ihmismeressä! - --- Gilbert Blythekö tuossa seisoo? Kylläpä hän on kasvanut viime -vuosina! Hän oli vasta koulupoika, kun minä olin Carmodyssa -opettajana. Ja tuo toinen on tietysti Charlie Sloane. Hän ei sitten -ole muuttunut. Kehdossa hän oli samannäköinen kuin nytkin ja tulee -vielä kahdeksankymmenen vanhana näyttämään samanlaiselta. Tätä tietä, -ole hyvä. Me olemme kotona kahdessakymmenessä minuutissa. - --- Kotona! kauhistui Anna. -- Tarkoitat kaiketi, että saamme istua -hirveässä täysihoitolassa, ikävässä, ahtaassa huoneessa, joka on -roskaiselle takapihalle päin. - --- Hyvä ystävä, se ei ole ollenkaan mikään kauhea täysi-hoitola. -Tässä on meidän ajurimme. Nouse vain -- ajuri pitää huolta -matka-arkustasi. Saat pian nähdä, että meillä on oikein hauska -asunto, sen myönnät itsekin huomenna, kun olet nukkunut suloisesti -ja pystyt näkemään asiat valoisammalta kannalta. Meidän asuntomme on -isossa harmaassa vanhanaikaisessa kivirakennuksessa Johanneksenkadun -varrella, sopivan kävelymatkan päässä korkeakoulusta. Siellä päin -asui ennen aikaan vain hienoa ja ylhäistä väkeä, mutta nykyään -Johanneksenkatu ei ole enää muodissa, ja sen talot saavat vain -uneksien muistella mennyttä loistoaikaansa. Asunnot ovat niin -avaria, että asukkaiden täytyy ottaa täysihoitolaisia saadakseen -huoneistoihinsa edes hiukankin elämää. Meidän emäntämme näyttävät -ainakin pitävän hyvin tärkeänä ilmoittaa meille, että he ovat -yksistään suunnattoman tilan paljouden vuoksi ottaneet meidät. He -ovat tosiaankin ihania -- meidän emäntämme, tarkoitan. - --- Kuinka monta heitä on? - --- Kaksi kappaletta. Neidit Hanna ja Ada Harvey. He ovat kaksoisia, -syntyneet noin viisikymmentä vuotta sitten. - --- Kaksoiset näyttävät minua oikein vainoavan, virkkoi Anna. -- Minun -tielleni ilmestyy kaikkialla kaksoisia. - --- Hyvä ystävä, he eivät ole enää kaksoisia. Sitä he lakkasivat -olemasta noin kolmikymmenvuotisina. Hanna-neiti on vanhentunut, -mutta ei erikoisen viehättävästi, ja Ada-neiti on säilynyt -kolmikymmenvuotisena, pysyen paikoillaan yhtä vähän viehättävästi. -En tiedä osaako neiti Hanna hymyillä vai eikö, en ole koskaan -nähnyt hänen hymyilevän, mutta neiti Ada hymyilee lakkaamatta, ja -se on monin verroin hullumpaa. He ovat kuitenkin hyvin kilttejä ja -kunnollisia ja joka vuodeksi he ottavat pari täysihoitolaista, kun -neiti Hannan taloudellisuus ei voi sietää ajatusta, että niin paljon -tilaa "menee hukkaan"... Sillä heidän ei kylläkään _tarvitsisi_ -vuokrata huoneitaan vieraille ihmisille -- sen on Ada-neiti maininnut -minulle senkin seitsemän kertaa lauantaista saakka. Mitä meidän -pikkuisiin komeroihimme tulee, ei niissä voi juuri mitään muuta kuin -nukkua. Minun huoneeni on pihalle päin ja sinun on talon julkisivulla -ja ikkunat ovat vanhaan kirkkotarhaan päin, joka on vastapäätä -toisella puolen katua. - --- Sehän on kolkkoa, huudahti Anna väristen. Mieluummin katselisin -pihaa. - --- Älä sano. Odotahan, niin saat nähdä. Vanha kirkkomaa on -ihastuttava paikka. Se on ollut jo niin kauan hautausmaana, -ettei se enää ole mikään hautausmaa, vaan kuuluu paikkakunnan -nähtävyyksiin. Kävelin siellä kauan huvikseni eilen. Sitä ympäröi -kiviaita ja ikivanhat jättiläispuut ja puistokäytäviä kulkee -ristiin rastiin, ja siinä on mitä merkillisimpiä vanhoja hautakiviä -kummallisine kirjoituksineen. Sinä tulet menemään sinne vielä -usein niitä tutkimaan, saatpas nähdä! Nyt ei sinne enää tietysti -kaiveta hautoja. Muutama vuosi sitten pystytettiin sinne kaunis -muistopatsas Krimin sodassa kaatuneille Nova Scotian sotilaille. -Muistopatsas on vastapäätä hautausmaan suurta ristikkoporttia ja -antaa mielikuvituksellesi tilaisuuden "vapaasti lentää", niinkuin -sinä tavallisesti sanot. Tuossa tulee vihdoin viimein matka-arkkusi, -ja pojat tulevat sanomaan hyvästi. Pitääkö minun todellakin antaa -Charlie Sloanelle kättä? Hänen käsissään oli aina jotain kylmää ja -kalamaista. Meidän täytyy pyytää heitä joskus käymään katsomassa. -Neiti Hanna sanoi minulle aivan vakavasti tässä eräänä päivänä, -että me saisimme pyytää nuoria herratuttaviamme "pistäytymään" -parina iltana viikossa, jos heillä vain on ymmärrystä lähteä pois -säädylliseen aikaan. Ja Ada-neiti pyysi hymyhuulin minua kaikin -mokomin katsomaan, etteivät he istu hänen hienoille kirjailluille -sohvatyynyilleen. Sen minä lupasin, mutta herraties missä ihmeessä -he siinä tapauksessa saavat istua, elleivät tahdo istua lattialla, -sillä tyynyjä on joka paikassa. Ada-neiti on pianollekin asettanut -pörröisen nukkatyynyn. - -Anna ei voinut muuta kuin nauraa. Priscillan iloinen pakina vaikutti -tarkoituksensa mukaisesti ja virkisti häntä; koti-ikävä katosi -hetkeksi eikä myöskään palannut yhtä voimakkaana, kun Anna vihdoin -oli yksin omassa pikku huoneessaan. Hän astui ikkunan ääreen -ja katseli ulos. Katu sen alapuolella oli hämärä ja hiljainen. -Vastapäätä paistoi kuu pilvenhattarain lomitse vanhan kirkkomaan -puiden yllä, juuri muistopatsaan ison leijonanpään takana. - -Anna ei voinut ymmärtää, että hän todella oli saman päivän aamuna -lähtenyt Vihervaarasta. Hänestä tuntui kuin siitä olisi kulunut -rajattoman pitkä aika. -- Senhän saa usein matka ja muutos aikaan. - --- Juuri tuo sama kuu pilkistää nyt Vihervaaraankin, ajatteli hän -puoliääneen itsekseen. -- Mutta minä koetan olla sitä ajattelematta --- muutenhan minä oikein hemmottelisinkin koti-ikävääni. En aio -edes suoda itselleni suloista itkuhetkeä. Jätän sen sopivampaan -tilaisuuteen, ja nyt minä menen kilttinä ja järkevänä tyttönä -nukkumaan. - - - - -IV. - -UUSIA VAIKUTELMIA. - - -Kingsport on omituinen vanha kaupunki, jonka juuret palautuvat -ensimmäisten siirtolaisten aikoihin saakka. Siitä henkii -vanhanaikaisuus, ja se muistuttaa vanhaa hienoa naista, joka -pukeutuu vielä lavendelituoksuisiin, oman nuoruutensa aikojen -muotien mukaisiin vaatteisiin. Se on hankkinut itselleen jonkun -uudenaikaisen vivahduksen, mutta sydän on säilynyt entisenä; se on -täynnä omituisia vanhoja muistomerkkejä ja verhoutuu muinaisten -tarujen ja legendain romanttiseen sädekehään. Aluksi se vain oli -raja-asema, etuvartiopaikka erämaan laidassa, siihen aikaan, jolloin -intiaanit yhtämittaa toivat vaihtelua uutisasukkaiden elämään, johon -sisältyi hyvinkin jännittäviä tapauksia. Kaupungista tuli sitten -englantilaisten ja ranskalaisten välinen riidanaihe, ja sen miehitti -milloin toinen, milloin toinen puoli. Ja jokaisesta miehityksestä -jäi siihen uusi arpi, jonka taistelevat kansallisuudet olivat siihen -polttaneet. - -Kingsportin puistossa on pyöreä torni, joka ennen muinoin kuului -rannikkopuolustukseen ja oli varustettuna kiertotykillä, mutta -nykyään on muurit töhritty täyteen matkailijain nimikirjoituksia. -Vanha hävitetty ranskalainen linnoitus näkyy kaupungin ulkopuolella -olevalla kukkulalla, ja sen toria koristavat muutamat umpeennaulatut -vanhanaikaiset kanuunat. Maankamara on täällä historiallista, eikä -vanhoista muistorikkaista paikoista mikään ole niin erikoinen ja -viehättävä kuin vanha Pyhän Johanneksen kirkkotarha aivan kaupungin -sydämessä. Sitä ympäröi kahdelta puolen hiljaisten, vanhanaikaisten -talojen reunustamat kadut, kahdelta muulta taas uudenaikaiset -liikennereitit tärisevine vaunuineen ja kiiruhtavine kulkijoineen. -Jokainen Kingsportin kansalainen on ylpeä omistusoikeudestaan -vanhaan Pyhän Johanneksen kirkkotarhaan, sillä jos hän kuuluu -edes jotakuinkin hyvään sukuun, niin hänellä on joku "esi-isä" -sinne haudattuna, mureneva kivilaatta pystyssä pään puolella -tahi suojaavasti haudan yli asetettuna ja tärkeimmät päivämäärät -vainajan elämästä kiveen kaiverrettuina. Harvoin on näiden vanhojen -hautapatsaiden koristamiseen uhrattu mitään taiteellista taituruutta. -Useimmat ovat hakatut ympäristön kivilouhimojen ruskeasta tahi -harmaasta kivestä, ja niissä voi harvoin huomata koristeluyrityksiä. -Muutamia koristaa pääkallo ynnä ristiin asetetut luut, joita -kruunaamassa on enkelinpää suuremman esteettisen vaikutuksen -aikaansaamiseksi. Moni hautapatsas on kaatunut ja mennyt rikki. -Miltei kaikkia on ajan hammas kalvanut, joten muutamista on kirjoitus -kulunut aivan näkymättömiin ja toisissa tullut hyvin epäselväksi. -Kirkkotarha muistuttaa suurta lehtimajaa, jonka ympärillä ja sisällä -kasvaa rivissä tuuheita jalavia ja pajupuita. Luulisi vainajien -uinuvan täällä hyvin häiritsemättä, hiljaa lepattelevien lehtien -huminassa, rauhassa läheisten katujen hälinältä. - -Ensimmäisenä iltapäivänään Kingsportissa kuljeskeli Anna hitaasti -kirkkomaalla. Aamupäivällä hän oli Priscillan kanssa mennyt -korkeakouluun kirjoittautumaan oppilaaksi, eikä sinä päivänä enää -ollutkaan muuta tehtävää. Tytöt poistuivat sieltä mahdollisimman -pian, sillä oli hyvin vähän rohkaisevaa liikkua suurissa -nuorisoparvissa, missä useimmat näyttivät olevan jokseenkin ymmällä, -ikäänkuin he eivät olisi vielä oikein tietäneet, missä heidän -paikkansa oh. - -Vastatulleet, tahi akateemisesti sanottuna keltanokat, seisoivat -hajallaan kahden tahi kolmen hengen ryhmissä katsoen vieraasti -toisiaan. Junior-ylioppilaat, iän ja opin puolesta jo jonkun -verran pitemmälle päässeet, olivat kokoontuneet eteisen isoon -porraskäytävään ja päästivät silloin tällöin kuuluville keuhkojensa -koko voimalla jonkinlaisen sotahuudon, jonka tarkoituksena oli -"tympäistä" otaksuttuja vihamiehiä, senioreja, jotka olivat olleet -kahta vuotta kauemmin korkeakoulussa ja katsoivat voivansa luoda -silloin tällöin ylimielisen arvostelevan katseen "poikasiin". -Gilbertiä ja Charliea ei näkynyt missään. - --- Ajat muuttuvat, sanoi Priscilla. -- En olisi uskonut sen päivän -milloinkaan koittavan, jolloin minusta olisi ilo nähdä Charlie -Sloanen tinanapit. Ne olisivat ainakin tuttua nähtävää. - --- Voi, huokasi Anna, -- en voi selittää, miltä minusta tuntui, kun -seisoin odottamassa vuoroani ilmoittauduttaessa -- tunsin olevani -yhtä vähäpätöinen kuin pienistä pienin pisara vesiämpärissä. Ei ole -hauskaa tietää olevansa vähäpätöinen, mutta on sietämätöntä, kun -sieluun hankautuu tietoisuus siitä, ettei koskaan voi tullakaan -miksikään muuksi... Ihan siltä minusta tuntui kuin olisin ollut -näkymätön ilman suurennuslasia ja kuin kuka tahansa noista -hirttämättömistä "senioreista" olisi voinut astua päälleni. - --- Odota vain ensi vuoteen, lohdutti Priscilla. -- Silloin on meidän -vuoromme näyttää alentuvilta. Tietysti on tuskallista tuntea itsensä -noin vähäpätöiseksi, mutta luulen sen kuitenkin olevan helpompaa kuin -tuntea olevansa niin iso, karkea ja kömpelö kuin minä tunsin olevani --- vain siksi että satuin olemaan pari tuumaa pitempi muuta joukkoa. -En tietenkään pelännyt kenenkään "seniorin" astuvan päälleni -- -pikemminkin tuli mieleeni, että he ehkä luulevat minua aarniometsän -jättiläisnaiseksi, joka on ruvennut himoitsemaan sivistyksen murusia. - --- Vika on kai siinä, että me emme ole vielä ehtineet tottua siihen, -että kaikki on täällä suuripiirteisempää kuin seminaarissa, jatkoi -Anna, joka otti mielellään selvän asioista pohjia myöten. -- Kun -lähdimme seminaarista, niin me tunsimme siellä joka ainoan ja meillä -oli oma, kaikkea muuta kuin halpa asemamme muitten joukossa. Me -olemme kaiketi tietämättämme odottaneet saavamme jatkaa Redmondissa -elämää juuri siitä, mihin se päättyi seminaarissa, ja nyt meistä -tuntuu siltä kuin olisimme pohjaa vailla ja maa liukuisi jalkojemme -alta. Minä olen sekä iloinen että kiitollinen, ettei kukaan kilteistä -Avonlean tädeistä voi katsoa sydämeeni juuri tällä hetkellä, sillä -he saisivat silloin vain vettä myllyihinsä ja huudahtaisivat: enkö -minä sanonut! -- He olisivat varmoja siitä, että tämä on lopun -alkua, vaikka se onkin aivan päinvastoin -- sen alun loppua, joka -epäilemättä on sujunut vähän niin ja näin. - --- Niin juuri. Niin puhuu oikea Anna. Kyllä me pian totumme -ilmanalaan, ei ole hätää. Huomasitko sinä tyttöä, joka seisoi -kauan aikaa aivan yksin vaatesäiliön oven vieressä -- hyvin sievä, -ruskeasilmäinen tyttö, ylähuuli aivan lyhyt? - --- Huomasin. Kiinnitin erikoisesti huomiota häneen, sillä hän oli -varmaan ainoa koko joukossa, joka näytti yhtä yksinäiseltä ja orvolta -kuin tunsi olevansakin. Sinä olit minun seuranani, mutta hän oli -aivan yksin. - --- Kyllä hän taisi tuntea itsensä hyvin hyljätyksi. Näin hänen -monta kertaa tekevän yrityksiä tulla meidän luoksemme, mutta hän -ei tullut sitä kuitenkaan tehneeksi -- hän oli varmaan liian ujo. -Olisin toivonut hänen tulevan. Ellen minä olisi mielestäni ollut -ihan jättiläinen, olisin kyllä ensiksi lähestynyt. Mutta en olisi -mistään hinnasta suostunut marssimaan leveän käytävän poikki, kun -pojanheittiöt vetelehtivät portaissa. Sievä ja herttainen hän joka -tapauksessa oli. - --- Aamiaisen jälkeen aion pistäytyä kirkkomaalla, virkkoi Anna. -- En -kylläkään usko, että kirkkomaa on luotu virkistämään mieltä, mutta -se on lähin paikka, missä on puita, ja ilman puita en voi olla. -Aion istua jollekin vanhalle kivelle, uinailla ja kuvitella olevani -Avonlean metsässä. - -Hänen suunnitelmansa ei kuitenkaan semmoisenaan toteutunut, sillä -päästyään määräpaikkaansa Anna näki niin paljon mielenkiintoista, -ettei voinut uinailla, vaan päinvastoin piti silmänsä selko -selällään. He astuivat valtavasta ristikkoportista sisään ja kulkivat -yksinkertaisen, mutta jykevän kaariholvin alta, jota kruunaa -Englannin majesteettinen leijona, ja olivat kohta vihertävässä -ympäristössä, viileässä hämärässä, jossa vain tuuli hiljaa kuiskailit -He astuivat eteenpäin puiden muodostamia pitkiä, ruohonpeittämiä -holvikäytäviä ja lukivat outoja, seikkaperäisiä hautakirjoituksia. -Silloin, kun nämä kirjoitukset oli kaiverrettu, oli ihmisillä ollut -runsaammin aikaa kuin nykypäivinä. - -"Tässä lepää Hänen Ylhäisyytensä Albert Crawford", luki Anna -kuluneesta, harmaasta kivestä, -- "useita vuosia ollut Hänen -Majesteettinsa tykistönpäällikkönä Kingsportissa. Palveli sotaväessä -v:n 1763 rauhaan, jolloin erosi heikontuneen terveytensä vuoksi. Hän -oli urhoollinen upseeri, mitä parhain puoliso, isä ja sydämellisin -ystävä. Kuoli 29 p:nä lokakuuta 1792, 84 vuoden iässä." -- Ajattele, -Prissy, miten täynnä seikkailuja hänen elämänsä on varmaankin ollut! -Mitä hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tulee, näyttävät -ne olleen kaiken kiitoksen yläpuolella. Saikohan hän yhtä paljon -tunnustusta eläessään? - --- Niin, kuka tietää, vastasi Priscilla. -- Tässä on toinen. -"Aleksanteri Rossin muistolle. Kuoli 22 p:nä syyskuuta 1840, 43 -vuoden iässä. Kiven pystytti kiitollisuuden osoitukseksi eräs, jota -hän palveli 27 vuotta niin uskollisesti, että vainajaa pikemmin -pidettiin täyden luottamuksen ja syvän kiintymyksen ansainneena -ystävänä." - --- Siinä oli kaunis hautakirjoitus, sanoi Anna miettivänä. -- En -osaisi toivoa itselleni sen parempaa. Me olemme kaikki palvelijoita -tavalla tahi toisella, ja jos hautakirjoitus pitää paikkansa -sanoessaan, että olemme olleet uskollisia, niin eihän muuta tarvita. -Tässä on pieni surullisen näköinen harmaa kivi "pikku lemmikin -muistoksi". Ja tähän on toinen kivi "pystytetty muistoksi vainajalle, -joka on muualle haudattu". Tahtoisin tietää, missä se tuntematon -hauta on. Voi, Prissy, nykyajan kalmistot eivät milloinkaan liikuta -niin sydäntä kuin tämä. Sinä olit oikeassa -- tänne minä tulen usein. -Olen jo aivan ihastunut tähän paikkaan. Mutta katsohan, me emme ole -täällä ainoat -- tuolla on nuori tyttö viereisen käytävän päässä. - --- Niin, ja minä luulen, että se on sama tyttö, jonka minä näin -korkeakoulun eteisessä aamulla. Olen pitänyt häntä silmällä vähän -aikaa. Hän on noin viisi, kuusi kertaa tullut vähän matkaa tännepäin -ikäänkuin haluten tulla meitä puhuttelemaan, mutta yhtä monta kertaa -kääntynyt takaisin. Joko hän on hirmuisen ujo taikka hänellä on paha -omatunto. Mennään häntä vastaan. On varmasti helpompaa tutustua -täällä ulkoilmassa kuin korkeakoulun seinien sisäpuolella. - -He alkoivat kulkea nurmettunutta puistokäytävää pitkin tuntematonta -nuorta tyttöä kohti. Tyttö oli istuutunut hautakivelle tuuhean, -kauniin halavan suojaan. Hän oli todella hyvin kaunis, sitä -kauneustyyppiä, jossa enemmän viehättävät värit ja eloisuus kuin -säännölliset piirteet. Silkinhienoissa hiuksissa oli ruskean -kastanjan loiste, ja vieno puna oli kohonnut hänen pyöreille -poskilleen. Suurten, ruskeiden ja lempeiden silmien yllä kaareutuivat -mustat, selväpiirteiset kulmakarvat, ja suu liian lyhyine -ylähuulineen oli ruusunpunainen. Hän oli pukeutunut hyvin sulavaan -ruskeaan kävelypukuun, jonka helman alta pilkisti esiin pari pientä, -erittäin muodinmukaista kenkää, ja bananinkeltainen hattu, jonka -kupua seppelöivät isot, kullanruskeat unikot, todisti ehdottomasti -tulleensa hattuompelijattaren käsistä, joka oli mestari alallaan. -Priscillan mieleen tuli omituisen kiusallisesti se seikka, että -Avonlean ompelutarpeidenkaupan neiti oli vaatettanut hänen hattunsa, -ja Anna, jolla oli hiukan häiritsevä tunne, olisi tahtonut tietää, -näyttiköhän hänen puseronsa, jonka hän oli itse ommellut ja jonka -rouva Lynde oli hänen sitä koettaessaan nuppineuloilla merkinnyt -pienennettäväksi, hyvin maalaiselta ja kotitekoiselta tuntemattoman -nuoren tytön harvinaisen tyylikkään puvun rinnalla. Annan ja -Priscillan mieli teki yhtäkkiä kääntyä takaisin. - -Mutta he olivat jo pysähtyneet ja kääntyneet harmaata kiveä kohti. -Oli liian myöhäistä peräytyä, sillä ruskeasilmäinen tyttö oli -nähtävästi jo huomannut, että he olivat tulleet tehdäkseen hänen -kanssaan tuttavuutta. Hän nousi hyvin nopeasti ja lähestyi heitä käsi -ojennettuna ja iloisesti ja ystävällisesti hymyillen, osoittamatta -vähääkään ujoutta tahi pahaa omaatuntoa. - --- Olen niin kovasti toivonut saada tietää, ketä te molemmat olette, -huudahti hän innokkaasti. -- Olen toivonut sitä ihan kuolemakseni... -Näin teidät aamulla eteisessä. Huh, eikö siellä ollut kauheata? Minä -toivoin jo todellakin, että olisin jäänyt kotiin ja mennyt naimisiin. - -Tytöt purskahtivat ääneen nauramaan kuullessaan tämän odottamattoman -tunnustuksen. Ruskeasilmäinen nauroi myöskin. - --- Se on totinen tosi -- minä olisin voinut mennä naimisiin. Tulkaa -istumaan tähän hautakivelle, niin tutustumme. Se ei ole vaikeata. -Minä tiedän, että me ihastumme hirmuisesti toisiimme -- sen minä -tunsin hengessäni heti kun näin teidät aamulla korkeakoululla. -Minulla oli kova halu tulla teitä syleilemään. - --- Miksi te ette tehnyt sitä? kysyi Priscilla. - --- Niin, en tullut sitä tehneeksi. Minulla on se vika, etten voi -koskaan mitään päättää -- minä epäröin aina. Kun päätän jotain -tehdä, on heti kuin jokin sisäinen ääni käskisi tehdä päinvastoin. -Se on kauhean kiusallista, mutta sellaiseksi minä olen syntynyt. -On aivan turhaa koettaa muuttaa minua toisenlaiseksi tahi torua, -niinkuin muutamat tekevät. Sentähden en myöskään voinut olla niin -päättäväinen, että olisin tullut teitä tervehtimään, vaikka kuinka -olisi haluttanut. - --- Me luulimme teitä ujoksi, virkkoi Anna. - --- E-ei. Ujous ei kuulu Philippa Gordonin moniin puutteisiin tahi -hyveisiin. Minua sanotaan mukavuuden vuoksi Philiksi. Niin voitte -tekin aivan hyvin sanoa. No, mikä teidän nimenne on? - --- Tämä on Priscilla Grant, vastasi Anna osoittaen sormellaan -toveriaan. - --- Ja tämän nimi on Anna Shirley, virkkoi Priscilla osoittaen -vuorostaan toista sormellaan. - --- Ja me olemme Prinssi Edvardin saarelta, sanoivat molemmat yhtaikaa. - --- Ja minä olen kotoisin Bolingbrokesta, Nova Scotiasta, ilmoitti -Philippa. - --- Bolingbrokesta! huudahti Anna. -- Mutta minähän olen syntynyt -siellä! Sehän on mainiota, että olemme ihan kuin heimolaisia. Kaiken -ikäni olen kuitenkin ollut Prinssi Edvardin saarella ja olen sen -puolesta valmis vaikka mihin. - --- Niinkö! virkkoi Philippa. Se on minustakin hauskaa, sillä kun -minä nyt kohta tässä käyn kertomaan salaisuuksiani teille, niin en -kerrokaan mielestäni vieraille. Ja minun täytyy kertoa. Minä en voi -itsekseni hautoa salaisuuksia -- ei kannata koettaakaan Se on minun -pahin vikani -- ja se etten voi päättää, niinkuin äsken sanoin. -Voitteko uskoa, että meni puoli tuntia, ennenkuin päätin minkä hatun -ottaisin, kun läksin tänne -- tänne kirkkomaalle. Aioin ensin ottaa -ruskean, jossa on siipi, mutta kohta kun sain sen päähäni oli minusta -tämä mutkalierinen pukevampi. Kun se lopulta oli päässäni, pidin -enemmän ruskeasta. Viimeksi asetin molemmat vierekkäin vuoteelleni, -puristin silmäni kiinni ja tökkäsin hattuneulan umpimähkään hattuja -kohti. Onkeen tuli vaalea, ja siksi otin sen. Se pukee minua -ihanasti, eikö se ole totta? Ja nyt teidän täytyy sanoa minulle, -miltä minä teistä näytän! - -Priscilla purskahti jälleen nauramaan lapselliselle kysymykselle, -joka tehtiin aivan vakavalla äänellä. Mutta Anna tunne-ihmisenä -puristi lujasti Priscillan kättä sanoen: - --- Meidän mielestämme sinä olit aamulla kaunein tyttö, mitä me olemme -Kingsportissa nähneet. - -Philippa hymyili tyytyväisesti, jolloin lyhyt ylähuuli paljasti rivin -pieniä, hyvin valkeita hampaita. - --- Olin ainakin omasta mielestäni, oli odottamaton vastaus, -- -tahdoin kuitenkin mielelläni kuulla myös jonkun toisenkin mielipiteen -tullakseni siitä varmaksi. Minä en ole varmempi ulkomuodostani kuin -mistään muustakaan. Juuri kun olen vakuutettu, että tosiaan olen -jokseenkin sievä, tulen alakuloiseksi ja uskon olevani kauhean -ruma. Minulla on muuten hirmuisen vanha äidintäti, joka aina sanoo -minulle valittavalla äänellä ja huokaillen: "Voi, kuinka sievä sinä -olit pienenä ollessasi kehdossa. Merkillistä, kuinka lapset voivat -muuttua, kun kasvavat suuriksi!" -- Pidän kyllä omista tädeistäni, -mutta en vanhempien tädeistä. Ettekö tahtoisi olla niin kilttejä ja -kultaisia että joskus sanotte minulle, että olen sievä. Silloin olisi -paljon parempi olla. Ja minä teen mielelläni teille saman palveluksen --- ja hyvällä omallatunnolla voin tehdäkin. - --- Kiitoksia vaan, nauroi Anna, -- mutta Priscilla ja minä olemme -itse niin varmasti vakuutettuja siitä että olemme hauskan näköisiä, -ettei kenenkään tarvitse vahvistaa meitä siinä asiassa. - --- Sinä teet vain pilaa minusta. Minä tiedän kyllä olevani teidän -mielestänne hirvittävän itserakas ja turhamainen, mutta minä en ole -kuitenkaan. Minussa ei ole totta tosiaan itserakkautta hiventäkään. -Enkä minä koskaan epäilisi sanoa toiselle tytölle ystävällisiä sanoja -hänen ulkomuodostaan, jos se tekisi hänet vähän iloiseksi. Kuinka -hauskaa, että me olemme tulleet tutuiksi! Tulin tänne lauantaina, -ja olen ikävöinyt kotiin, niin että olen ollut menehtyä. En tiedä -mitään kauheampaa tunnetta. Kotona Bolingbrokessa olen jotakuinkin -merkitsevä, mutta täällä minä olen pelkkä nolla. Olen ollut vähällä -tulla aivan hupsuksi... Missä te oikein asutte? - --- Johanneksen kadulla, kolmessakymmenessäkahdeksassa. - --- Sehän on hienoa -- minä asun aivan kulman takana Wallace-kadulla. -Minä en ollenkaan pidä täysihoitopaikastani. Siellä on niin synkkää -ja ikävää, ja minun huoneeni on inhottavalle pihalle päin. Se on -rumin paikka mitä voi kuvitella. On ehkä liikaa sanoa että kaikki -Kingsportin kissat kokoontuvat siellä öisin, mutta puolet kokoontuu -aivan varmasti. Rakastan kissoja, jotka kehräävät sohvannurkassa -tahi jollain matonpalasella, kodikkaasti räiskyvän uunivalkean -ääressä, mutta takapihan kissat keskellä yötä ovat aivan toista. -Koko ensimmäisen yön täällä itkin, ja kissat panivat kaikki voimansa -liikkeelle ja naukuivat aivan hirvittävästi. Olisitte nähneet kuinka -punainen ja turvonnut minun nenäni oli aamulla! Kyllä minä kadun, -että tulin tänne ollenkaan! - --- En käsitä, kuinka sinä ensinkään saatoit päättää tulla tänne, kun -olet niin epäröivä, huomautti Priscilla. - --- Hyvä lapsi, enhän minä päättänyt. Isä oli saanut sen päähänsä -- -en tiedä todellakaan minkätähden. Eikö olekin naurettavaa, että minun -pitää olla täällä lukemassa tutkintoa varten! Ei silti, etten voisi -selviytyä, jos tahdon Minulla on mainion hyvä lukupää. - --- Niinkö! virkkoi Priscilla äänensävyllä, joka oli hiukan -monivivahteinen. - --- Niin juuri. Mutta kyllä se kysyy voimia. Ja ne, jotka -valmistautuvat tutkintoon, tulevat hyvin viisaiksi ja oppineiksi -ja arvokkaiksi -- sitähän ei voi välttää. Ehei -- minä en tahtonut -korkeakouluun. Tulin tänne vain siksi, että tahdoin olla pikku -isä-ukolleni mieliksi -- hän on niin kultuinen. Tiesin muuten, että -olisi täytynyt mennä naimisiin, jos olisin jäänyt kotiin. Sen keksi -äiti -- ja hän tietää kyllä, mitä tahtoo, sen saat uskoa. Mutta -hyi -- minä en tahdo mennä naimisiin vielä moneen vuoteen. Täytyy -sitä nyt vähän huvitella ennenkuin perustaa kodin ja tulee vanhaksi -ja ymmärtäväiseksi. Olen vasta kahdeksantoista vanha. Mieluummin -matkustin tänne, kuin menen naimisiin. Miten ihmeessä minä sitten -olisin voinut päättää, kenet minun oli otettava? - --- Oliko sinulla niin monta valittavana? kysyi Anna ihmeissään. - --- Varmasti! Tusinoittain! Minä olen kovasti miesten makuun. Mutta -vain kaksi saattoi tulla kysymykseen. Kaikki muut olivat liian nuoria -ja liian köyhiä. Minun täytyy tietysti mennä naimisiin rikkaan kanssa. - --- Minkätähden? - --- Rakas pikku hupakko -- et suinkaan sinä voi kuvitella minua -naimisissa jonkun köyhän kirkonrotan kanssa? Minä en voi tehdä -kerrassaan mitään hyödyllistä, ja minä olen hirmuisen tuhlaavainen, -mitä rahoihin tulee. E-ei -- minun tulevan mieheni täytyy olla -upporikas. Siksihän ne hupenivat vain kahteen. Mutta minun oli yhtä -vaikea valita kahdesta kuin kahdestasadasta. Tunsin ihan varmasti, -että jos olisin valinnut kumman hyvänsä, niin olisin surrut koko -loppu-ikäni, etten ottanut toista. - --- Etkö sinä ollut -- rakastunut -- kumpaankaan, kysyi Anna -epäröiden. Hänestä tuntui vastahakoiselta puhua aivan uuden tuttavan -kanssa niistä salaperäisistä voimista, jotka ovat omiaan järkyttämään -ihmiselämää. - --- Hyvät ihmiset -- en minä osaa rakastua kehenkään! Minulta puuttuu -siihen kaikki edellytykset. En muuten tahtoisikaan rakastua. -Rakkaushan tekee ihmisen vain orjaksi. Miehet saavat sitten niin -paljon valtaa meihin -- minä tahdon säilyttää itsenäisyyteni... Ei -mistään hinnasta! Alec ja Alonzo ovat kunnon poikia, ja minä pidän -oikein paljon heistä kummastakin. Täsmälleen yhtä paljon -- siinähän -sitä taas ollaan... Alec on kyllä komeampi, enkä voi kuvitellakaan -koskaan ottavani ketään, joka ei ole kaunis. Hänellä on lisäksi -vielä tasainen ja hyvä luonne ja niin herttainen musta, kihara -tukka. Hänessä ei ole kerrassaan mitään muistuttamista, mutta niin -täydellinen mies olisi varmaan kyllästyttävä ajan pitkään. - --- Miksi et sitten ottanut Alonzoa? kysyi Priscilla vakavana. - --- Hyi kauhistusta, olla naimisissa miehen kanssa, jonka nimenä on -Alonzo! huudahti Phil surkealla äänellä. -- Sitä en jaksaisi. Mutta -hänellä on hieno roomalainen nenä, ja olisi aika hauskaa saada sukuun -mies, jolla on ylhäinen nenä. Olen aivan hullaantunut hienoihin -neniin. Sinun nenäsi on erinomaisen hyvä, Anna Shirley. Alonzon komea -nenä painoi paljon vaa'assa. Mutta nimi! Ei, en voinut mitenkään -päättää. Olisi kai ollut paras tehdä Alecin ja Alonzon suhteen -niinkuin tein hatuille -- asettaa ne vierekkäin, sulkea silmät ja -keihästää hattuneulalla. - --- Miltä mahtoi tuntua Alecin ja Alonzon sydämessä, kun matkustit -tiehesi? tiedusteli Priscilla. - --- Oh, he elävät vielä toivossa. Sanoin heille, että he saavat -odottaa siksi kunnes olen ehtinyt päättää. He odottavat hyvin -mielellään. He ovat hullaantuneet minuun kumpikin. Sillaikaa aion -huvitella täällä niin paljon kuin jaksan. Pian minulla on koko -liuta hakkailevia kavaljeereja täällä korkeakoulussa. Minä en -viihtyisikään, ellei olisi. Vastatulleet eivät olleet kuitenkaan -minkäännäköisiä minun mielestäni. Näin vain yhden ainoan oikein -komean. Hän meni tiehensä jo ennenkuin te tulitte. Kuulin, että hänen -toverinsa kutsui häntä Gilbertiksi. Toverin silmät muistuttivat -hillottuja karviaismarjoja sameassa kastikkeessa. Ette kai te vielä -lähde, tytöt? Äh, istukaa vielä! - --- Meidän täytyy kyllä jo mennä, vastasi Anna hieman kylmästi. -- -Tulee jo myöhä, ja minulla on vielä koko lailla työtä, joka on -saatava valmiiksi. - --- Tulettehan molemmat minua katsomaan, ettekö tulekin? pyysi -Philippa nousten ja kietoen kätensä heidän ympärilleen. -- Ja minä -kai saan tulla katsomaan millaista teillä on. Tahdon tulla teidän -parhaimmaksi ystäväksenne. Pidän niin paljon teistä. Mutta teidän -mielestänne minä kaiketi olen kovasti hupsu. - --- Sitä ei tarvitse pahasti pelätä, nauroi Anna syleillen vuorostaan -Philiä sydämellisesti. - --- En ole kuitenkaan puoleksikaan niin hassu kuin miltä päältäpäin -näyttää... Ottakaa vain levollisesti vastaan Philippa Gordon -sellaisena kuin Luoja on hänet luonut, kaikkine vikoineen ja -puutteineen, niin luulisin teidän pitävän hänestä. Eikö tämä -hautausmaa ole suloinen paikka? Täällä tahtoisin mielelläni -olla haudattuna. Katsokaa -- tätä hautaa en ole vielä nähnyt. -Tämä rauta-aitauksen sisässä oleva -- oi tytöt, katsokaa, -kiveen on kirjoitettu: "tässä lepää nuori merikadetti, joka sai -surmansa Shannonin ja Chesapeaken välillä tapahtuneessa suuressa -meritaistelussa." Oh, ajatelkaa! - -Anna pysähtyi rauta-aitauksen ääreen ja katseli kulunutta kiveä -sydän kiivaasti sykkien. Vanha kirkkomaa tuuheine puineen ja -varjoisine käytävineen häipyi hänen silmistään. Hän näki sen sijaan -Kingsportin sataman noin vuosisata sitten. Sumusta sukelsi näkyviin -mahtava fregatti, jossa Englannin värikäs lippu hulmusi. Sen takaa -ilmestyi toinen, jonka kannella virui, oman tähtilippunsa peittämänä, -kuoleman kangistamana, urhoollinen Lawrence. Ajan sormi oli kääntänyt -taaksepäin suuren kirjansa lehtiä -- "Shannon" purjehti voittoa -säteillen lahteen voitettu "Chesa-peake" sotasaaliina. - --- Tule takaisin, Anna Shirley -- tule takaisin! nauroi Priscilla. --- Sinä olet siirtynyt ajassa sata vuotta taaksepäin. Tule kohta -takaisin! - -Anna tuli huoaten takaisin, hänen silmänsä loistivat lempeästi. - --- Olen aina pitänyt hyvin paljon tuosta sotatapauksesta, vaikkakin -englantilaiset voittivat. Rakastan sitä luultavasti tuon urhean, -kaatuneen ylipäällikön vuoksi. Tämä hauta tuo sen tapauksen niin -lähelle ja tekee sen niin todelliseksi. Pikku kadettiraukka oli vain -kahdeksantoistavuotias. "Hän kuoli jaloihin haavoihin, kunniakkaassa -taistelussa saatuihin" -- niin sanotaan hautakirjoituksessa. Juuri -sellaista hautakirjoitusta pitäisi reippaan sotilaan tavoitella. - -Ennenkuin he poistuivat irroitti Anna vyöstään pienen kimpun tummia -punertavansinisiä orvokkeja ja antoi sen hiljaa pudota vihertävälle -kummulle, jonka povessa uinui suuressa meritaistelussa kaatunut -nuorukainen. - --- No, mitä sinä pidät meidän uudesta ystävästämme? kysyi Priscilla -heidän erottuaan Philistä. - --- Hän on minusta miellyttävä. Vaikka hän hulluttelee niin paljon, -on hänessä jotain hyvin kultuista ja herttaista. Hän on luultavasti -oikeassa väittäessään, ettei hän ole puoleksikaan niin hupsu kuin -miltä näyttää. Hän tekee kiltin, mutta hemmoitellun tyttölapsen -vaikutuksen. Herraties, tuleeko hänestä milloinkaan oikein -täysi-ikäistä. - --- Minä pidän myöskin hänestä, vakuutti Priscilla. -- Hän puhuu -kyllä aivan yhtä paljon pojista kuin Ruby Gilliskin. Minua aina -kiusaa ja tuntuu äitelältä, kun Ruby puhuu, mutta Phil saa minut vain -nauramaan. Mistähän sekin johtuu? - --- Niin, siinä on varmasti eroa, virkkoi Anna miettiväisenä. - --- Se johtuu kai siitä, että Ruby oikeastaan on kauhean itsetietoinen -ja pikkuvanha. Hauska ja luonnollinen suhde poikien ja tyttöjen -välillä täytyy hänen aina tehdä hakkailuksi tahi joksikin rakkauden -parodiaksi. Huomaa sitäpaitsi hyvin selvästi, että hän oikein -tahtomalla tahtoo kerskailla ihailijalaumallaan ja saada toisen -päähän, ettei muilla ole puoltakaan siitä määrästä. Mutta kun Phil -juttelee ihailijoistaan, kuuluu vain siltä kuin hän puhuisi hyvistä -tovereistaan. Hänestä kaikki pojat ovat tovereita, ja hän on iloinen -ja tyytyväinen, kun näkee niitä suunnilleen tusinan ympärillään, ja -hänelle tuottaa lapsellista ihastusta huomio, että hänestä yleisesti -pidetään. Alec ja Alonzokin -- vastedes nämä nimet varmaankin tulevat -kulkemaan minun mielessäni rinnakkain -- ovat hänelle vain kaksi -leikkitoveria, jotka toivoisivat hänen leikkivän heidän kanssaan -koko elämän ajan. Minusta on oikein hauskaa, että me tapasimme hänet -ja että me tulimme tänne vanhalle kirkkomaalle. Tuntuu kuin sieluni -olisi iltapäivällä hiukan juurtunut Kingsportin maaperään. Niin -ainakin toivon. Ei tunnu hauskalta tulla istutetuksi uuteen maaperään. - - - - -V. - -KOTOA SAAPUU KIRJEITÄ. - - -Seuraavina kolmena viikkona Annasta ja Priscillasta yhä edelleenkin -tuntui siltä kuin he olisivat olleet muukalaisina vieraalla -maalla. Mutta tulipa päivä, jolloin äkkiä kaikki alkoi heistä -hahmottua tuttuihin, miellyttäviin piirteisiin -- korkeakoulu, -professorit, kurssit, toverit, seuraelämä. Elämä muodostui jälleen -yhtenäiseksi, tähän asti se oli ollut vain joukko hajanaisia -sirpaleita. Vastatulleet, jotka aluksi olivat esiintyneet kirjavana -ja jotakuinkin päättömänä laumana, olivat nyt sulautuneet yhdeksi -elimistöksi, jota elähytti voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne, -yhteiset sympatiat ja antipatiat ja väkevästi kuohuva halu -kunnostautua. Oli liian aikaista ajatella voittoja älyllisellä -alalla, mutta vuosittain toistuvassa isossa jalkapallokilpailussa -voitti tulokkaiden puoli "seniorien" vanhan, kokeneen puolen, -millä edellämainitut hankkivat itselleen katoamattoman kunnian -ja suunnattomasti suosiota. Kolmen vuoden aikana oli voitto -ollut seniorien käsissä; onnen kääntyminen tänä vuonna luettiin -yleisesti Gilbert Blythen harvinaisten johtajaominaisuuksien -ansioksi. Hän kiihoitti reippaita joukkojaan ja keksi osittain uusia -taistelutapoja, joista seniorit joutuivat ymmälle ja joiden avulla -tulokkaat pääsivät yhä lähemmäksi houkuttelevaa voittoa. Palkinnoksi -valittiin hänet "uusien" luottamusmieheksi, kunniakas ja -- ainakin -tulokkaiden näkökannalta -- vastuunalainen tehtävä, jota moni oli -turhaan tavoitellut. Erikoisen pätevyyden saavuttamiseksi tähän -tehtävään tuli hänen terästää luonnettaan eräiden kokeiden avulla, -jotka hänen oli suoritettava. Ensimmäinen koe edellytti jotakuinkin -suurta moraalista rohkeutta, mutta Gilbert suoritti sen täysin -kunniakkaasti. Hänen tuli kokonainen päivä kulkea pitkin Kingsportin -vilkasliikkeisimpiä katuja päässään räikeä, kukilla koristettu -olkihattu ja edessään valtavan suuri kukallisesta kankaasta tehty -hihallinen esiliina. Hän teki sen hilpeän reippaasti ja nosti -kohteliaasti olkihattua kohdatessaan naistuttaviaan. Charlie Sloane, -joka oli turhaan ponnistellut samaan asemaan, sanoi Annalle, ettei -hän voi käsittää, kuinka Blythe saattoi alentua sillä tavoin -- -täytyyhän ihmisellä olla oman arvon tuntoa... - --- Ajattelepas millainen Charlie Sloane olisi edessään kirjava -esiliina ja päässä leveälierinen, kukilla koristettu olkihattu, -nauraa hihitti Priscilla. - --- Hän olisi aivan Sloane'ien vanhan isoäidin näköinen. Mutta -Gilbert näytti mieheltä sormenpäitä myöten -- aivan kuin omissa -vaatteissaankin. - -Anna ja Priscilla huomasivat ihmeellisen äkkiä joutuneensa niiden -korkeakoulun piirien huostaan, joissa ei ainoastaan opiskeltu vaan -myöskin vilkkaasti huviteltiin. Siitä he saivat suureksi osaksi -kiittää Philippa Gordonia. Hän oli arvossapidetyn ja varakkaan miehen -tytär ja kuului vanhaan, hienoon sukuun. Mainitut seikat sekä niiden -lisäksi hänen miellyttävä ulkomuotonsa ja herttainen välittömyytensä -hankkivat hänelle pian pääsyn kaikkiin harrastuspiireihin, kerhoihin -ja yhdistyksiin, ja milloin hänet kutsuttiin, kutsuttiin myös Anna -ja Priscilla. Phil oli ihastunut molempiin Avonlean tyttöihin, -varsinkin Annaan. Hän oli välitön, uskollinen sielu, jossa ei ollut -oikullisuutta eikä alhaisia laskelmia. "Jos pidät minusta, niin pidä -ystävistäni", näytti olevan tiedottomasti hänen tunnuslauseensa. -Mitä yksinkertaisimmalla ja luonnollisimmalla tavalla hän vei -heidät yhä taajenevaan ystävä- ja tuttavapiiriinsä, joten Anna ja -Priscilla huomasivat joutuneensa Redmondin seuraelämään hyvinkin -vaivatta ja miellyttävästi, mitä muut uudet naisylioppilaat eivät -voineet olla ihmettelemättä ja kadehtimatta. Sillä kukaan Philippa -ei ottanut heitä siipiensä suojaan, vaan he saivat ensimmäisenä -opiskeluvuotenaan useinkin pysyä jotakuinkin passiivisina katsojina, -kun huvituksia pantiin toimeen. - -Anna ja Priscilla, jotka ottivat elämän vakavammalta kannalta, -näkivät Philissä edelleenkin saman herttaisen ja kehittymättömän -tyttölapsen kuin tavatessaan hänet ensi kerran. Hän oli itse -maininnut "kauhean hyvästä lukupäästään". Mutta selittämättömänä -salaisuutena pysyi, milloin ja missä hänellä oli aikaa lukea, sillä -hän näytti aina ajavan takaa jotain 'metkaa', ja niinä iltoina, -joina hän sai ottaa vastaan vieraita, tuli näitä huone täyteen -- -enimmäkseen "tuttuja poikia". Hänellä oli ihailijoita loppumattomiin, -sillä yhdeksän kymmenesosaa 'uusista' ja suuri osa muista ikäluokista -kilpaili hänen hymyilyistään. Hän oli siitä lapsellisen onnellinen ja -kertoi ilosta säteillen Annalle ja Priscillalle jokaisesta uudesta -valloituksestaan -- nenäkkäin huomautuksin ja selittelyin, joista -miespoloisten korvat olisivat tulleet tulikuumiksi, jos he olisivat -saaneet olla niitä kuulemassa. - --- Alecia ja Alonzoa ei ole kuitenkaan vielä lyöty laudalta, -kiusoitteli Anna. - --- Ohoh, siltäkö näyttää, virkkoi Philippa. -- Minä kirjoitan heille -kerran viikossa ja kerron, miten minua suositaan. Luulen sen varmasti -huvittavan heitä. Mutta tietysti on niin, että se, josta minä eniten -pidän, ei välitä minusta. Gilbert Blythe ei välitä minusta vähääkään --- hän pitää minua korkeintaan sievänä pikku kissanpoikana, jota -tekisi mieli taputtaa. Minä kyllä tiedän syyn siihen. Oikeastaan -minun pitäisi olla sinulle kateellinen, Anna. Sen sijaan jumaloi -minun sydämeni sinua, ja minä olen onneton sinä päivänä, jona -olen sinua näkemättä. Sinä olet erilainen kuin kaikki muut tytöt, -jotka tunnen. Kun sinä katsot minuun erikoisella tavalla, niin -minä tunnen, miten tyhjä ja ryhditön minä olen, ja teen kaikkein -parhaimmat päätökset vakaantua ja kehittyä. Mutta sitten tulee taas -paljon muuta väliin, joka vie ajatukseni muuhun... Kyllä on kauhean -hauskaa opiskella korkeakoulussa. Ajattele, kuinka typerä minä olin -ensimmäisenä päivänä -- kaduin, että olin tänne ollenkaan tullut! -Ellen olisi tullut, niin en olisi koskaan tullut sinun kanssasi -tutuksi. Anna, kultamuru, sano minulle nyt taas, että pidät minusta -edes aivan, aivan pikkuruisen. Minä kaipaan kauheasti saada sitä -kuulla. - --- Minä pidän sinusta oikein paljon. Sinä olet herttainen ja pehmyt -ja sametinlauhkea pikku kissimirri -- kynnet vedettyinä käpälien -sisään ainakin mitä minuun tulee, nauroi Anna. -- Mutta vaikka -miettisin huomisaamuun, niin en ymmärrä, milloin sinulla on aikaa -edes vilkaista oppikirjojasi. - -Philillä täytyi kuitenkin olla salatut ahkeruushetkensä, sillä -hän selvisi hyvin kaikissa aineissa. Vanha ärtyisä matematiikan -professorikaan, joka inhosi yhteisopetusta ja kiukkuisasti vastusti -tyttöjen pääsyä korkeakouluun, ei voinut keksiä mitään keinoa hänen -reputtamisekseen. Phil oli 'uusista' paras kaikissa aineissa, paitsi -Englannin kirjallisuuden historiassa, jossa Anna Shirley pääsi -voitolle. Annasta itsestään oli hänen ensimmäinen opiskeluvuotensa -odottamattoman helppo, mikä johtui siitä uutteruudesta, johon -hän ja Gilbert olivat kannustaneet toisiaan kahtena viimeisenä -vuonna Avonleassa. Näin saattoi hän antautua nauttimaan iloisesta -toveri-elämästä, joka oli hänestä erittäin hauskaa. - -Mutta hän ei unohtanut kuitenkaan hetkeksikään Avonleassa olevia -ystäviään. Onnellisimmat hetket viikossa olivat hänelle ne, -jolloin kirjeenkantaja kävi talossa. Vasta sitten kun hän oli -saanut ensimmäiset kirjeet kotoaan, alkoi hän uskoa voivansa pitää -Kingsportista ja tulevansa siellä toimeen. Ennen niiden tuloa tuntui -hänestä kuin Avonlea olisi ollut tuhannen peninkulman päässä; kirjeet -ikäänkuin lyhensivät välimatkan ja liittivät uuden elämän niin -läheisesti entiseen, että ne alkoivat sulautua yhteen eivätkä enää -tuntuneet olevan, kuten tähän asti, kaksi toivottomasti erotettua -olotilaa. Ensimmäisessä lähetyksessä oli kuusi kirjettä, Jane -Andrewsilta, Ruby Gillisiltä, Diana Barrylta, Marillalta, rouva -Lyndeltä ja Davylta. - -Janen kirje oli huoliteltua kaunokirjoitusta, jokaisella "i:llä" -oli pisteensä juuri siinä, missä piti ollakin, eikä minkään "t:n" -tarvinnut tuskitella viivan unohtumista. Mutta siinä ei ollut -ainoatakaan mielenkiintoista lausetta. Koulua hän ei edes maininnut, -ja siitä oli Anna kovasti kaivannut uutisia. Hän ei vastannut -ainoaankaan Annan kirjeessä tehtyyn kysymykseen. Sitävastoin hän -selitti tarkoin, montako metriä pitsiä hän oli virkannut, sekä -välipitsiä että reunapitsiä; hän kertoi, millainen ilma oli ollut, -miten hän aikoi ommella pukunsa ja että hänen päänsä oli "pakahtua" -jollain erikoisella tavalla, kun sitä pakotti. Ruby Gillis kirjoitti -hyvin tunteellisen epistolan kuvaten suruaan ja kaipaustaan Annan -lähdettyä. Hän siirtyi vähitellen iloisempiin asioihin, kysyi, -minkä vaikutuksen korkeakoulun "pojat" tekivät ja täytti molemmat -viimeiset sivut ihmeellisillä elämyksillä, joita hän oli saanut -kokea ollessaan ihailijoittansa kanssa kahden kesken kävelymatkoilla -ja tanssitilaisuuksissa. Se oli turhanpäiväinen kirje, kiltille ja -huolimattomalle Rubylle hyvin ominainen, ja Anna olisi nauranut -sille, ellei siinä olisi ollut seuraava jälkikirjoitus: "Gilbert -näyttää viihtyvän erinomaisesti Kingsportissa kirjeistä päättäen. -Charlie ei taida olla yhtä tyytyväinen." - -Gilbert siis kirjoitti Rubylle! Kirjoittakoon vaan -- siihen hänellä -tietysti on täysi oikeus. Vaikka... Anna ei tietänyt, että Ruby oli -kirjoittanut ensin ja että Gilbert vastasi vain kohteliaisuudesta. -Anna heitti halveksien Rubyn kirjeen syrjään. Dianan raikas kirje, -johon oli ahdettu hauskaa lörpöttelyä ja huvittavia uutisia, oli -kuitenkin hyvin välttämätön lääkitsemään sen pienen piston kirvelyä, -jonka Rubyn jälkikirjoitus oli jättänyt. Hiukan liian laveasti -oli Dianan epistolassa rakkaasta Fredistä, mutta muuten siinä -kerrottiin niin paljon mieltäkiinnittäviä seikkoja, että Anna niistä -lukiessaan melkein tunsi olevansa jälleen Avonleassa. Marillan -pikku kirje oli mallikelpoinen ja persoonaton, siinä ei ollut -tunnepurkauksia eikä pirteitä juoruja. Mutta siinä oli hyväätekevä -henkäys yksinkertaisesta ja terveestä Vihervaaran elämästä, siinä oli -vanhanaikaisen rauhallisuuden tuoksua ja sen uskollisesti valvovan -rakkauden henkeä, jota Anna sai siellä aina nauttia. - -Rouva Lynden kirjeessä oli enimmäkseen kirkollisia asioita. Nyt, kun -hän oli lakannut pitämästä omaa taloutta, riitti häneltä runsaasti -aikaa seurakunnan asioihin, ja hän oli tällä hetkellä kovasti -kuohuksissaan niiden vaalisaarnaajien viheliäisyydestä, jotka -sunnuntaisin korottivat aran äänensä Avonlean kirkon saarnastuolista. - -"Jumala ties", minkälaista väkeä nykyään antautuu papin uralle, -kirjoitti hän. "Siunatkoon, millaisia vaivaisia jäniksiä tänne -lähetetään ja millaista soppaa saarnataan! Puoletkaan ei ole totta -ja, mikä on paljon pahempaa, se on väärää oppia. Meillä on nyt -paraikaa kauhein kaikista. Hän valitsee tekstin, mutta saarnaa aivan -muusta. Ja lisäksi hän ei sano uskovansa, että pakanat ovat ikuisesti -kadotettuja. Kylläpä se olisi kaunista! Jos niin olisi, niin kaikki -rahat, jotka me olemme vuosien kuluessa antaneet pakanalähetykselle, -olisivat suorastaan kaivoon heitettyjä. Missä kirkossa sinä käyt? -Toivon sinun käyvän säännöllisesti. Usein on niin, että ne, jotka -matkustavat pois kotoaan, eivät enää yhtä ahkeraan käy kirkossa, ja -minä olen kuullut sanottavan, että korkeakoulun oppilaat tekevät -paljon syntiä siinä suhteessa. Väitetään vielä lisäksi, että moni -lukee läksyjään sunnuntaisin juuri jumalanpalveluksen aikana. Niin -syvälle et varmaan lankea, rakas Anna. Muista, miten sinua on -kasvatettu. Ja katso tarkkaan, millaisia ystäviä valitset. Taitaa -olla hyvin sekalaista seurakuntaa noissa korkeakouluissa. Ulkoapäin -ne voivat olla kuin valkeaksi rapatut haudat, mutta sisällä on -raatelevia susia, se on varmaa. Äläkä antaudu seurusteluun kenenkään -nuoren herran kanssa, joka ei ole meidän saareltamme kotoisin. - -"Minun täytyy kai kertoa sinulle, miten hullunkurisesti sattui, kun -virkaatekevä pastori tuli meillä käymään. Hullumpaa en ole koskaan -nähnyt. Sanoin juuri Marillalle: jos Anna olisi ollut täällä, niin -hän olisi nauranut itsensä kuoliaaksi. Marillakin nauroi. Kuten -tiedät, on pastori lyhyt, paksu ja vääräsäärinen. Harrisonin vanha -sika -- se suuri paksu -- oli, niinkuin se usein tekee, eksynyt -tänne pihaan ja astunut keittiönporstuaan meidän ollenkaan sitä -aavistamatta ja oli siinä vielä pastorin marssiessa sisään. Se lähti -luonnollisesti pötkimään pihalle, mutta kun ei ollut muuta tietä, -pujahti se pastorin länkäsäärien väliin, ja kun se oli iso ja pastori -pieni, nosti se pastorin maasta ja laukkasi eteenpäin pastorin -istuessa hajareisin selässä. Pastorin hattu lensi toiseen suuntaan -ja kävelykeppi toiseen, juuri kun Marilla ja minä tulimme ulos. Sitä -näkyä en unohda koskaan. Ja sika tuli melkein hulluksi pelosta. -En voi enää koskaan lukea raamatusta sitä kohtaa, jossa puhutaan -kalliolta mereen syöksyvästä sikolaumasta, näkemättä sielussani, -miten herra Harrisonin sika laukkaa mäkeä alas pastori selässä. -Jumalan kiitos, etteivät kaksoiset olleet kotona. Olisi todellakin -ollut kovin sopimatonta, jos he olisivat nähneet Herran palvelijan -niin epäarvokkaassa tilanteessa. Juuri ennenkuin sika tuli purolle, -hyppäsi tahi putosi pastori selästä. Mutta sika jatkoi matkaa kuin -villitty laudan yli puron toisella puolella olevaan metsään. Marilla -ja minä juoksimme pastorin luokse, autoimme hänet ylös ja pudistimme -pölyn hänen takistaan. Hän ei ollut saanut mitään vammaa, mutta oli -kauhean suuttunut. Hänestä varmaan kaikki oli Marihan ja minun syytä, -vaikka me sanoimme hänelle, ettei sika edes ollut meidän, vaan oli -kulkenut tässä meidän kiusanamme koko kesän. Miksi hänen sitten piti -tulla keittiön kautta? Pastori Allan ei koskaan tehnyt sitä. Kyllä -kestää ennenkuin saamme tänne hänen vertaisensa. Ei ole kuitenkaan -mitään niin pahaa, jossa ei samalla olisi jotain hyvää. Me emme ole -nähneet sikaa vilaukseltakaan sen jälkeen, ja minun uskoni on, ettei -meidän tarvitsekaan nähdä. - -"Hiljaista ja rauhallista on täällä Avonleassa. Minusta ei ole -kuitenkaan niin yksinäistä Vihervaarassa kuin alussa pelkäsin -olevan. Alan pian kutoa kangasta uuteen vieraspeitteeseen. Rouva -Silas Sloanella on kaunis malli, väri punainen ja valkea, kuvioina -omenankukkasia ja lehtiä. - -"Kun kaipaan vähän virkistystä, luen murhajuttuja Bostonin lehdestä, -jonka veljentyttäreni lähettää minulle. En ole koskaan maailmassa -ennen lukenut, mutta ne ovat aika huvittavia. Hyvänen aika, millaista -mahtaa olla Yhdysvalloissa! Toivottavasti et joudu sinne milloinkaan. -Mutta tytöthän kulkevat ja retkeilevät nykyään aivan kauheasti. Se -tuo mieleen saatanan Jobin kirjasta -- kuinka siitä sanotaankaan: -'olen kulkenut ympäri kaiken maan'. En voi milloinkaan saada päähäni, -että se olisi meidän Herramme tarkoitus. - -"Davy on ollut aika kiltti lähtösi jälkeen. Eräänä päivänä, kun -hän oli paha, ja Marilla pakotti hänen kulkemaan Doran esiliina -edessään koko päivän, meni hän leikkaamaan isoja lovia Doran kaikkiin -esiliinoihin. Mutta silloinpa minä otinkin ja kuritin nuorta -herraa, ja niin pian kuin hän pääsi käsistäni, juoksi hän ulos ja -alkoi ajaa takaa minun suurta kukkoani, kunnes se kaatui kuoliaana -maahan. MacPhersonit ovat muuttaneet minun vanhaan tupaani. Rouva -on kelpo emäntä ja kauheasti tarkka. Hän on nyhtänyt pois kaikki -minun kieloni. Hän sanoo, että ne tekevät puutarhan roskaiseksi. -Thomas istutti ne heti meidän mentyämme naimisiin, mutta täytyy kyllä -myöntää, ettei hän istuttanut niitä mitenkään järjestykseen, vaan -jotakuinkin miten sattui. Luulen että MacPherson on kiltti kunnon -mies, mutta rouva ei koskaan pääse vanhanpiian tavoistaan. - -"Älä vain lue liiaksi, niin että rasitut, ja muista ottaa yllesi -villahousut, kun ilma alkaa käydä kylmäksi. Liivit sait myöskin -mukaasi. Marilla on aina niin huolissaan sinusta, mutta minä olen -sanonut hänelle, että sinä olet viime aikoina tullut aika paljon -järkevämmäksi kuin mitä uskalsinkaan toivoa ja että sinä kyllä tulet -toimeen." - -Davyn kirje lähti heti hyvin surullisesta aiheesta: "Kiltti Anna, ole -niin kiltti ja kirjota ja sano Marillale ettei hän saa sitoo minua -siltaan kiini, ku menen onkiin, pojat vaan nauraa minule, ku hän -niin tekee. On kamalan yksinästä ilman sinuu, mutta me tehhään paljo -kivaa koulussa. Jane Andrews ei ole niin mukava kun sinä. Pelotin -rouva lyndeä paukulla eilen illala ja hän oli vihanen! Ja sitte hän -oli vihanen ku minä jahtasin pihalla sitä vanhaa kukkovaaria että se -kaatu ja kual. Em minä ajatellu sit tappaa mistä sinä luulet että se -kual sanoppas. Rouva lynde viskas sen tunkiolle, olishan hän voinu -sen myyvä taikka me oltas voitu ite se syyvä. Minä kuulin ku rouva -lynde pyysi että pastor rukoilis häne puolestaa mitä koirankujeita -luulet että hän on tehny. Minulla on lohikäärme ja sillä on komija -häntä. Milty Boulter jutteli eilen koulussa jotain mikä on ihan -totta saat uskoa. Niin vanha Joe noser istui renkisä kanssa metsässä -korteja pelamassa yhtenä iltana viime viikolla. Kortit oli kannon -päällä ja yks kaks tuli sinne pitkä musta mies pitempi kuin puut ja -kisko kannon ja kortit ja lensi tiehensä semmosella jyrinällä ku -kamalin ukkonen. Ja Joe ja renki kaatu maahan ne ku nii pelästyi. -Milty sanoo että musta mies oli ite paholainen, olikohan se, -luuletko. Herra Kimball spencervale on kovasti sairas ja ne vie hänet -pian sairashuoneeseen. Odota hiukan ku minä kysyn Marilalta olenkos -kirjottanu oikeen. Marilla sanoi että hän on hupsu niin että hän ei -menekää sairashuoneeseen vaan hulluinhuoneseen. Hän uskoo että häellä -on käärme vattassa. Miltä mahtaa tuntua kun on käärme vattassa? Hyi, -kyllä kai se siinä osaakin kiemurrella. Rouva Lawrencebeel on kanssa -kipee mutta rouva Lynde sanoo että hän ajattelee liian paljon mikä -häntä mahtaa vaivata ja että se on koko tauti." - --- Mitähän rouva Lynde pitäisi Philipasta? sanoi Anna kääntäessään -kirjeen kokoon. - - - - -VI. - -PUISTOSSA. - - --- Mitä te aiotte hommata tänään tytöt? kysyi Philippa kurkistaessaan -eräänä lauantai-iltana Annan huoneen ovesta. - --- Me aiomme lähteä puistoon kävelemään, vastasi Anna, -- Minun -pitäisi tietysti jäädä kotiin, jotta saisin puseroni valmiiksi. Mutta -ei tule mitään ompelemisesta tällaisena päivänä. Ilmassa on jotain, -joka saa veren nopeammin kiertämään ja sielun riemuitsemaan. Sormet -hyppisivät, ja jokainen sauma menisi vinoon. Sentähden me aiomme -heittäytyä vapaiksi ja marssimme honkien juurelle. - --- Ketä kaikkia sinä oikeastaan tarkoitat sanalla "me"? Vain -Priscillaa ja itseäsi? - --- Sillä tarkoitan myöskin Gilbertiä ja Charliet'a, ja meistä on -erittäin mieluista saada tarkoittaa sillä myös sinua. - --- Mutta, virkkoi Philippa alakuloisesti -- siinä tapauksessa pyörin -vain tarpeettomana viidentenä pyöränä, ja se on Philippa Gordonille -uusi kokemus. - --- Uudet kokemukset laajentavat näköpiiriä. Tule sinä vaan mukaan, -niin kykenet vastedes antamaan myötätuntosi kaikille raukoille, -joiden täytyy useinkin pyöriä viidentenä pyöränä. Mutta missä on -kunniatervehdykselle tuleva ritaristo? - --- Oh, minä olin väsynyt heihin kaikkiin, he tympäisivät minua -kaikki tyynni. Olen suoraan sanoen vähän huonolla päällä tänään. -Kirjoitin viime viikolla Alecille ja Alonzolle ja pistin kirjeet -kirjekuoriin ja kirjoitin niihin osoitteet, mutta en sulkenut -niitä. Ja sitten tapahtui ihan kamalan hassua. Nimittäin Alecista -se saattoi olla hassua, mutta ehkäpä ei Alonzosta. Minulla oli -kauhean kiire ja vedin kirjekuoresta Alecin kirjeen, -- niinkuin -luulin -- ja töhersin vitsikkään jälkikirjoituksen. Pistin sitten -molemmat kirjeet postilaatikkoon kulmassa. Tänä aamuna sain kirjeen -Alonzolta, -- kuulkaa nyt, tytöt, miten hullua! Minä olin lisännyt -jälkikirjoituksen hänen kirjeeseensä, ja hän oli suunniltaan! -Hänen on lepyttävä taas -- ja ellei hän sitä tee, on se minusta -yhdentekevää -- mutta hyvä tuuli meni kuitenkin. Tulin siksi teidän -luoksenne, kullanmurut, että saisitte minut vähän paremmalle -tuulelle. Aion vastedes mennä joka lauantai katsomaan jalkapalloilua. -Minulla on räikeä lakki ja juovikas urheilupaita, juovissa Redmondin -värit. -- Minä olen sitten melkein krokettipaalun näköinen. Oletteko -kuulleet, että naisten Gilbert on valittu "uusien" joukkueen -kapteeniksi? - --- Olemme, hän kertoi sen meille eilen illalla, virkkoi Priscilla -nähdessään, että Annaa harmitti ja että hän oli haluton vastaamaan. --- Gilbert ja Charlie pistäytyivät täällä. Me tiesimme, että heidän -piti tulla, siksi me tahallamme poimimme pois kaikki neiti Adan -tyynyt. Suuritöisimmän, sen, jossa on koholla seppeleitä ja lehtiä, -asetin lattialle nurkkaan tuolin taakse, johon se oikeastaan kuuluu. -Luulin sen saavan olla siellä rauhassa. Mutta voitko ajatella -- -Charlie Sloane marssi suoraan tuolia kohti, näki tyynyn lattialla -ja onki sen sieltä varovasti ja istui sen päällä koko illan. -Tyynyparkaan tuli aika kuoppa! Ada-neiti poloinen kysyi minulta -tänään huulillaan ikuinen hymy, mutta kuitenkin masentuneena, kuinka -minä olin voinut antaa kenenkään istua sen päällä. Sanoin hänelle, -että olin aivan viaton -- kuinka voisin torjua kohtalon, joka saapuu -Sloanen hahmossa? - --- Neiti Adan tyynyt kysyvät oikein hermojani, virkkoi Anna -- -Kaksi uutta hän taas ompeli viime viikolla, kirjaili ja täytti, -niin että ne olisivat pysyneet pystyssä vaikka missä. Kun ei enää -ollut mitään muuta tyynytöntä paikkaa, mihin ne olisi voinut -asettaa, pani hän ne pystyyn seinää vasten porraskäytävään. Joskus -ne tekevät kuperkeikan ja ovat jaloissa, kun juoksee pimeässä ylös -tahi alas rappusia. Toissa sunnuntaina, kun pastori Davis saarnassaan -puhui merenkulkijoista ja kaikesta, mitä he saavat kestää, niin -minä ajattelin, mitä ne saavat kärsiä, joiden asunnossa palvotaan -epäjumalina paksuja täytettyjä tyynyjä. Kas niin, nyt ollaan jo -valmiit ja tuossa näkyvät pojatkin tulevan kirkkomaan kautta. No -tuletko mukaan, Phil? - --- Kyllä kiitos, jos minä saan kulkea Priscillan ja Charlien kanssa. -Silloin tuntuu vielä siedettävältä viidentenäkin pyöränä. Sinun -Gilbertisi on suloinen, Anna, mutta miksi hän raahaa aina muassaan -tuota "Mulkosilmää"? - -Anna jäykistyi. Hän ei itse ollut ollenkaan mikään Charlie Sloanen -suosija. Mutta Charlie oli avonlealainen eikä kenelläkään vieraalla -ollut oikeutta tehdä hänestä pilaa. - --- Charlie ja Gilbert ovat aina olleet hyviä ystäviä, sanoi hän -kylmästi. -- Charlie on kunnon poika. Hän ei voi sille mitään, -millaiset hänen silmänsä ovat. - --- Älä sinä! Kyllä hän voi. Uskon aivan varmasti, että hän on tehnyt -jotain kauheaa jossain edellisessä olotilassa ja siksi hänen nyt -täytyy rangaistukseksi kulkea tuollaiset pyörivät mulkosilmät päässä. -Priss ja minä aiomme iloita oikein vimmatusti hänen kustannuksellaan -nyt iltapäivällä. Kujeilemme kamalasti hänen kanssaan, mutta sitäpä -hän ei tule huomaamaan. - -"Hyljätyt P:t", kuten Anna heitä kutsui, toteuttivat hauskan -suunnitelmansa. Mutta Charlie ei aavistanut mitään, hän oli ylpeä -ja tyytyväinen saadessaan kävellä kahden niin komean tytön kanssa, -varsinkin Philippa Gordonin, joka oli kaunotar ja ensimmäinen -"uusista tytöistä". Ei haittaa ollenkaan saada näyttää Annalle, että -on niitäkin, jotka ymmärtävät antaa minulle oikean arvon, ajatteli -Charlie. - -Gilbert ja Anna kulkivat muita hitaammin; he nauttivat syksyisen -iltapäivän tyynestä, hiljaisesta kauneudesta ja hengittivät -pihkantuoksua jota laivareitille päin johtavan rantapolun varressa -kasvavat hongat levittivät. - --- Tämä hiljaisuus tuntuu aivan rukoukselta. Miten paljon pidänkään -hongista, sanoi Anna, kasvot suunnattuina kirkaspaisteista taivasta -kohti. On kuin honkien juuret ulottuisivat syvälle menneisiin -aikoihin ja niiden koko romantiikkaan. On niin viihdyttävää päästä -välistä tänne hetkiseksi puhelemaan niiden kanssa. Täällä tunnen aina -olevani onnellinen. - --- Eikö sinusta meidän omat harrastuksemme niiden varjossa ikäänkuin -kutistu vähäpätöisemmiksi, Anna? - --- Ainakin on varmaa, että jos minua kohtaisi suuri suru, tulisin -minä honkien juurelle lohdutusta hakemaan, sanoi Anna haaveksien. - --- Toivottavasti sinun ei tarvitse milloinkaan kokea kovaa surua, -sanoi Gilbert, jonka oli vaikea liittää suru-käsitettä vierellään -astelevaan vilkkaaseen ja hilpeään olentoon. Hän ei tiennyt, että ne, -jotka voivat liitää huimaavimpiin korkeuksiin, kadottavat myöskin -helpoimmin jalkainsa alta tuen ja suistuvat syvään kuiluun. Ne -luonteet, jotka kykenevät muita helpommin iloitsemaan, tuntevat myös -voimakkaimmin kärsimyksen karvauden. - --- Senhän täytyy kerran kuitenkin tulla, huomautti siihen Anna. -- -Elämä on minusta kuin riemun pikari, joka juuri nyt on nostettu -minun huulilleni. Mutta siinäkin täytyy olla karvasta pohjasakkaa -- -sitähän on jokaisessa juomassa. Kerran saan minäkin sitä maistaa. -No, minä uskon voivani ottaa sen vastaan urheasti ja pelkäämättä. Ja -minä toivon, etten itse tule olemaan sen aiheuttaja. Muistatko, mitä -pastori Davids sanoi viime sunnuntai-iltana -- että ne surut, jotka -Jumala lähettää meille, antavat voimaa ja alistuvaisuutta, kun taas -ne surut, joihin me itse olemme syypäät ja jotka aiheutuvat meidän -pahuudestamme ja ajattelemattomuudestamme, ovat paljon raskaampia -kantaa. Mutta älkäämme puhuko suruista tällaisena iltana. Nyt tulee -meidän vain tuntea, miten kaunista elämä on. Sitä varten tämä ilta on -annettu. - --- Jos minulla olisi valta, poistaisin minä sinun elämästäsi kaiken -muun paitsi ilon ja onnen, Anna, sanoi Gilbert äänellä, joka oli -käynyt Annalle tutuksi. - --- Rakas ystävä, se ei olisi ollenkaan viisasta, vastasi Anna -nopeasti. -- Minä olen vakuutettu siitä, ettei kenenkään kehitys -kulje oikeata latua, jollei ole jonkunverran koettelemuksia ja -suruja, mutta kenties me myönnämme sen vain silloin, kun meidän on -oikein hauska... Joudupas -- toiset ovat ehtineet huvimajalle, he -seisovat ja vilkuttavat meille. - -He istuutuivat kaikki pieneen huvimajaan katselemaan syksyistä -auringonlaskua, joka verhoutui tummaan punaan ja himmeään kultaan. -Vasemmalta näkyi Kingsport kattoineen ja sinipunertavasta sumusta -sukeltavine torninhuippuineen. Oikealla oli satama, jonka tyyni pinta -väreili ruusunpunervana ja vaskenvärisenä. Lähinnä rantaäyrästä, -jolla he olivat, kimmelsi vesi hopeanharmaana, ja kauempana nousivat -autereesta Williaminsaaren aaltomaiset ääriviivat. Sen majakan tuli -vilkahti silloin tällöin pienen uneliaan tähden tavoin ja kaukana -taivaanrannalla vastasi toinen vilkutukseen. - --- Oletteko milloinkaan nähneet paikkaa, joka olisi noin torjuvan ja -vieroittavan näköinen? kysyi Philippa. -- Minä en erikoisesti kaipaa -Williaminsaarta, mutta siitä olen varma, etten voisi sitä koskaan -saada, jos mieleni sitä tekisi. Katsokaa vahtisotilasta, joka seisoo -linnoituksen huipulla lipputangon oikealla puolella. Eikö hän ole -aivan kuin romaanista siihen leikattu? - --- Romaanista muistan, sanoi Priscilla, -- että olemme etsineet -kanervia, mutta luonnollisesti emme ole löytäneet ainoatakaan. Ehkä -on syksy jo liian pitkällä, niin luulisin. - --- Kanervia? kysäisi Anna. -- Eihän kanervia kasva Amerikassa -- vai -mitä? - --- Koko mantereella kasvaa kaksi kanervamätästä, sanoi Phil, -- -toinen on juuri tässä puistossa, toinen taas jossakin muualla Nova -Scotiassa, en muista missä. Skotlannin vuoriston kuuluisa rykmentti -"Musta vartio" majaili leireineen täällä eräänä vuonna, ja kun -miehet keväällä pudistivat oljet matrasseistaan, joutui maahan -kanervansiemeniä, joista muutamat rupesivat itämään. - -Juuri tämäntapainen viehätti Annaa. -- Voi, se on erinomaista! -huudahti hän. - --- Mennään kotiin Spofford-tietä, ehdotti Gilbert. -- Silloin saamme -nähdä kaikki ne komeat talot, joissa Kingsportin kapitalistit asuvat. -Spofford-tie on hienoin katu koko kaupungissa. Sinne ei saa rakentaa -kukaan, joka ei ole miljonääri. - --- Niin, mennään sitä tietä, sanoi Phil. -- Siellä on suorastaan -hurmaava pikkupaikka, jonka tahtoisin näyttää sinulle, Anna. Sitä -ei totisesti ole mikään miljonääri rakentanut. Se on ensimmäinen -talo, kun tullaan puistosta, ja se on noussut siihen varmaankin jo -silloin, kun Spofford-tie oli vasta maantie. Sillä se on noussut -siihen muuten, sitä ei ole rakennettu. Minä en välitä valtatien -rakennuksista. Ne ovat liiaksi uutuutta hohtavia ja kopeilevia. -Mutta se pikku talo on kuin unelma... Ja mikä sen nimi on, siitä ei -sinulla saata olla aavistusta. Mutta sinä saat heti paikalla itse -nähdä. He saivat nähdä sen kiivetessään puistosta honkien reunustamaa -kumpua ylös. Ylinnä mäen huipulla, jonka laella upea valtatie oli -jo muuttunut vaatimattomaksi maantieksi, oli pieni vaaleankeltainen -puuhuvila, honkametsikön peitossa, rakennuksen matala katto -suojaavien oksien alla. Talo oli punaa ja kultaa hohtavan tuuhean -villiviinin peitossa, jonka välistä vihreiden luukkujen reunustamat -ikkunat pilkistelivät. Talon edessä näkyi matalan kiviaidan -ympäröimä pikku puutarha. Vaikka jo oltiin lokakuussa, loisti -puutarhasta vielä runsaasti viehättäviä, värikkäitä, vanhanaikaisia -kukkia -- harjaneilikoita, saksankatajia, tuoksuva verbena, -intiaanikrassi, kehäkukkia, päivänkukkia. Pieni käytävä, joka oli -laskettu kuviomaisesti asetetuilla kirjavilla kivillä, johti portilta -eteiskuistille. Koko paikka teki sen vaikutuksen, kuin se olisi -äskettäin siirretty jostain etäisestä maalaiskolkasta, ja sillä oli -sellainen luontevan yksinkertaisuuden leima, joka teki ruohikkoinaan -toisella puolen olevan lähimmän naapuritalon, tupakkakuninkaan -omistaman, torneja ja tankoja täyteensullotun huvilan, sangen -pöyhkeilevän ja nousukasmaisen näköiseksi. Kuten Phil oli kerran -sanonut, näki täällä synnynnäisen hienouden ja tuhrimalla tehdyn -loisteliaisuuden välisen erotuksen. - --- Sievempää paikkaa en ole milloinkaan nähnyt, sanoi Anna, äänessä -syvän ihailun väreet. -- Se on niin sievä, että suorastaan tunnen -suloista kipua sydämessäni. Tämä on vielä somempi ja erikoisempi kuin -neiti Lavendelinkin viehättävä pikku koti. - --- Toivoisin sinun erikoisesti kiinnittävän huomiota nimeen, sanoi -Phil -- katso -- valkeita kirjaimia portin holvikaaren päästä toiseen --- "Karoliinan maja". Sepä on ihastuttavaa! Juuri tämän valtatien -päässä, missä miljonäärien huvilat pöyhkeine nimineen kilpailevat -keskenään. Karoliinan maja, eikä mitään muuta -- se tuntuu suorastaan -liikuttavalta. - --- Onko sinulla mitään aavistusta siitä, kuka Karoliina on? kysyi -Priscilla. - --- Mikäli olen saanut tietää, on Karoliina Spoford sen vanhan naisen -nimi, jonka hallussa paikka on. Hän asuu siellä veljentyttärensä -kanssa, ja niin he ovat asuneet jo miltei vuosisatoja -- ei sentään -aivan, Anna. Liioittelu on vain runollisen mielikuvituksen korkeampaa -lentoa. Mikäli olen kuullut, ovat rikkaat jo usein koettaneet saada -ostaa tupaa tontteineen -- niiden arvo on nyt tietenkin jo kokonainen -omaisuus. -- Mutta Liina ei suostu myymään millään ehdoilla. Ja -tuvan takana on vihannestarha känsäisine omenapuineen -- saat -nähdä sen, kun pääsemme vähän tuonnemmas. Kuvittele, että kaalimaa -rabarbereineen ja omenapuineen on tämän keikarimaisen valtatien -varrella! - --- Minä näen unta Karoliinan majasta ensi yönä, sanoi Anna. -- -Minusta on aivan kuin olisin sen talon asukas. Olisi hauska tietää, -tuleeko milloinkaan käymään niin, että me saamme nähdä sen sisältä. - --- Se on tuskin luultavaa, sanoi Priscilla. - -Anna hymyili salaperäisesti. - --- Ei, luultavaa se ei ole. Mutta minä olen kuitenkin vakuutettu, -että niin tapahtuu.. Minä tunnen aivan selvästi -- tästä lähtien alat -sinäkin uskoa aavistuksia -- että Karoliinan maja ja minä tulemme -vielä läheisiksi tuttaviksi. - - - - -VII. - -JÄLLEEN KOTONA. - - -Kolme ensimmäistä korkeakoulussa vietettyä viikkoa oli tuntunut -pitkältä, mutta lukukauden loppu-osa meni yhtenä hurinana. -Ennenkuin nuoret opiskelijat aavistivatkaan, olivat joulututkinnot -edessä, joista he selviytyivät mikä suuremmalla mikä vähemmällä -kiitoksella. Vastatulleista saivat Anna, Gilbert ja Philippa eniten -kiittäviä arvosanoja; myös Priscilla suoriutui hyvin. Charlie Sloane -selvisi niin ja näin. Mutta hänen tyytyväisistä ja itsetietoisista -kasvoistaan päättäen olisi helposti tullut siihen käsitykseen, ettei -koko Redmondissa ollut suurempaa tietomestaria kuin hän. -- Minä -en osaa mitenkään kuvitella, että huomenna tähän aikaan harhailen -Vihervaarassa, sanoi Anna lähdön edellisenä iltana. -- Mutta niin on -joka tapauksessa asianlaita. Ja sinä, Phil, kävelet Bolingbrokessa, -Alecin ja Alonzon kanssa. - --- Niin, minun on todella ikävä niitä kilttejä poikia, myönsi Phil -ja pisti uuden chokoladipralinin suuhunsa. -- Voi, minulla tulee -olemaan äärettömän hauska loma. Tanssitilaisuuksia ja rekiretkiä -tulee olemaan paljon -- yhtämittaista juhlimista. En anna sinulle -milloinkaan anteeksi, Anna Shirley, ettet tule minun luokseni -joululomaa viettämään. - --- "Ei milloinkaan" merkitsee sinun kielessäsi kolmea päivää, Phil. -Teit hyvin kiltisti pyytäessäsi minua luoksesi -- ja minä tulisin -tavattoman mielelläni joskus toiste Bolingbrokeen. Mutta tänä -vuonna se ei käy päinsä -- minun täytyy matkustaa kotiin. Sinun on -mahdotonta aavistaa, miten ikävöin sinne. - --- Mitä iloa sinulla on Avonleassa? sanoi Priscilla halveksivasti. -- -Varmaankin vain pari kolme ompeluseura-kokousta "pullakahveineen", -ja kaikki vanhat rouvat ja vanhatpiiat tulevat arvostelemaan sinua -ja korkeakoulun vaikutusta, sekä edessäsi että selkäsi takana. Huh, -miten kuivaa sinulla onkaan siellä. - --- Avonleassa? sanoi Anna vetäen suunsa hymyyn. - --- Mutta jos seuraat minua, niin tulee sinulla olemaan hauskempaa -kuin tähän saakka on milloinkaan ollut. Oh, minkä vaikutuksen tulet -tekemään -- tukallasi ja koko ulkomuodollasi! Sinussa on kaikki aivan -omalaatuista ja sinä olet aivan erilainen kuin muut ihmiset. Sinä -tulet herättämään suunnatonta ihastusta -- ja minä saan lämmitellä -sinun loisteessasi. Tule, tule, Anna, ei ole vielä liian myöhäistä! - --- Sinä kuvaat minun voittokulkuni seurapiireissä äärettömän -houkuttelevin värein, Phil, mutta nyt minä kerron sinulle -vastapainoksi, mitä minä ikävöin. Minä matkustan vanhaan -maalaistaloon, jonka päärakennus on aikoinaan ollut vihreä, -mutta jonka väri nyt on jo miltei kokonaan lähtenyt ja jonka -ympärillä on tähän aikaan paljaat, känttyräiset omenapuut. -Jonkun matkan päässä talon alapuolella lirisee puro ja toisella -puolella humisee ja kohisee valtava havumetsä -- väliin siitä -kuuluu kuin harpun ääni, kun tuuli liikuttelee sen kieliä. Aivan -talon vieressä on pieni lampi, joka nyt uinuu harmaan himmeänä. -Talossa on kaksi iäkkäänpuoleista naista, toinen pitkä ja -laiha, toinen lyhyt ja paksu, ja lisäksi on meillä kaksoiset, -joista toinen on oikea mallilapsi, toinen rouva Lynden sanojen -mukaan "mahdoton lurjuksenalku". Toisessa kerroksessa on pieni -taitekattoinen vinnikamari, ja siellä majailevat vanhat unet -paksuina kuin hämähäkinverkot, ja eräässä nurkassa on sänky suurine, -houkuttelevine, pöyheine höyhenpatjoineen, jotka tulevat tuntumaan -erikoisen ihanilta täysihoitoasunnon laihan ja lutistuneen matrassin -jälkeen. Mitä arvelet minun kuvauksestani, Phil? - --- Eipä se juuri ole erittäin houkutteleva, sanoi Phil virnistellen. - --- Mutta siellä on semmoista, mistä en ole sinulle vielä puhunut, -sanoi Anna alentaen ääntään. -- Siellä on rakkautta, Phil, uskollista -ja hellää rakkautta, jonka vertaista en koskaan voi maan päällä -tavata -- ja se odottaa minua. Ja siinä on minun kuvaukseni valtti, -jos värit muuten tuntuvat sinusta hiukan haaleilta. - -Phil nousi äänetönnä, työnsi rajusti syrjään chokoladirasian, meni -Annan luo ja syleili häntä. - --- Anna, jospa minä olisin sinun kaltaisesi! sanoi hän vakavasti. - -Seuraavana iltana oli Diana Annaa vastassa Cormodyn asemalla, ja he -ajoivat kotiin äänettömän öisen tähtitaivaan alla. Vihervaara näytti -erikoisen juhlallisen näköiseltä, kun matka päättyi, kynttilä paloi -joka ikkunassa ja valo loisti pimeyteen muistuttaen tulipunaisena -liekehtivää kukkaa, joka versoi Kummitusmetsän tummaa taustaa vasten. -Ja pihalle oli tehty valtava riemurovio, jonka ympärillä tanssi kaksi -pientä iloista olentoa. Toinen heistä päästi raikuvan sotahuudon, kun -vaunut kääntyivät poppelien alle. - --- Tuo kuuluu olevan intiaanien sotahuuto, selitti, Diana. -- Davy -on oppinut sen herra Harrisonin renkipojalta ja hän on opetellut -sitä hyvin ahkerasti voidakseen sillä lausua sinut tervetulleeksi. -Rouva Lynde väittää, että hänen hermonsa vääristyvät, kun hän kuulee -sen. Davy hiipii hänen taakseen, ajatteles, ja kiljaisee sen. Ja -riemurovion tahtoi hän välttämättä tehdä sinun kunniaksesi, mikään ei -auttanut. Kaksi viikkoa on hän yhtämittaa pinonnut oksia ja risuja ja -piinannut Marilla-raukkaa jankutuksellaan, että Marihan tulee panna -hiukan lamppuöljyä rovioon, ennenkuin hän sytyttää sen. Kaikesta -päättäen on Marilla niin tehnytkin, koska rovio leimuaa noin kovasti, -mutta rouva Lynde sanoi viimeiseen saakka, että Davy räjäyttäisi -varmasti koko talon ilmaan, jos hän saisi täyttää tahtonsa. - -Anna oli nyt hypännyt vaunuista ja Davy oli iki-ihastuneena syöksynyt -syleilemään hänen polviaan, kun taas Dora oli tarttunut hänen toiseen -käteensä. - --- Eikö meidän roviomme ole tavattoman komea, Anna? Odotas, niin saat -nähdä, miten sitä kohennetaan! Kuule, miten se rätisee! Minä olen -toimittanut sen sinun kunniaksesi, sillä minä olin ihan äärettömän -iloinen siitä, että sinä tulet kotiin. - -Keittiön ovi avautui ja kulmikas Marilla näkyi valaistulla taustalla. -Hän piti parhaana tervehtiä Annaa hämärässä. Hän näet pelkäsi -kauheasti rupeavansa itkemään ilosta -- niin vakava ja hillitty -kuin hän olikin -- ja piti kaikkia mielenliikutuksen ilmauksia -sopimattomina. Hänen takaansa häämötti rouva Lynde rehevänä, -kukoistavana ja hyväntahtoisena, aivan kuin ennenkin. Se rakkaus, -josta Anna oli Philille kertonut, tulvahti nyt häntä vastaan -lämpimänä vuona ja valoi siunaustaan häneen. Oh, ei voi verrata -mitään kaikkeen siihen vanhaan, joka yhdistää -- nyt hän oli siis -taas vanhojen ystäviensä parissa vanhassa Vihervaarassa! Miten -loistivatkaan Annan silmät tähtinä, kun hän istuutui herkullisen -illallispöydän ääreen, miten punehtuivat hänen poskensa, miten -hopeankirkas oli hänen naurunsa! Ja Diana saisi olla täällä yötä. -Sehän oli aivan kuin entisinä aikoina. Ja päivän kunniaksi oli otettu -esiin ruusunnuppumalliset teekupit. Marilla oli kunnostautunut ihan -ihmeellisesti. - --- Varmaankin Diana ja sinä puhelette koko yön, sanoi Marilla vähän -ivallisella äänensävyllä, kun tytöt vihdoinkin nousivat yläkertaan. -Marilla pelkäsi liiaksi paljastaneensa, mitä hänen sisällään liikkui, -ja silloin hän aina itsepuolustuksekseen turvautui ivaan. - --- Se on kyllä luultavaa, virkkoi Anna, mutta ensiksi pitää minun -panna Davy "tutumaan". Hän pyysi sitä hyvin hartaasti. - --- Et usko, miten kovasti olen odottanut ihmistä, joka kuuntelisi, -kun minä luen iltarukoukseni, sanoi Davy, kun he kulkivat -ullakkoporstuan läpi. -- Ei ole yhtään kivaa lukea yksin. - --- Ethän sinä luekaan yksin. Onhan Jumala aina sinun kanssasi ja -kuuntelee sinua. - --- Niin, mutta häntä minä en näe, huomautti Davy. -- Minä tahdon -rukoilla sellaista, jonka voin nähdä. Ja rouva Lynde ja Marilla -- ei -niistä ole. - -Kun Davy vihdoinkin seisoi puettuna pitkään harmaaseen -flanellipaitaansa, ei hänellä näyttänyt olevan kiirettä ryhtyä -iltarukoukseen. Hän seisoi Annan edessä paljain jaloin siirtyen -toiselta jalalta toiselle epäröivän näköisenä. - --- No, Davy rakas, tuleeko siitä mitään? kysyi Anna. - -Davy painoi päänsä Annan syliin, mikä jonkun verran häiritsi hänen -puhettaan, kun hän vihdoin pääsi alkuun. - --- Anna, mumisi Davy, minua ei vähääkään haluta lukea iltarukousta. -Ei ole tehnyt mieli koko viikkoon. Minä en lukenut eilen -- enkä -toissapäivänäkään. - --- Minkätähden et, Davy? kysyi Anna lempeästi. - --- Sinä -- sinä kai et suutu, jos minä kerron sinulle? - -Anna nosti syliinsä harmaapukuisen pikku olennon - -ja asetti Davyn pään olkaansa vasten. - --- Suutunko minä koskaan, kun kerrot jotain minulle, Davy-poju? - --- Et, ethän sinä suutu. Mutta sinä olet pahoillasi ja se on -pahempaa. Sinä olet kauheasti pahoillasi, kun saat kuulla tämän -asian, ja sinä häpeät minun puolestani. - --- Oletko tehnyt jotain pahaa? Ja senkö vuoksi sinä et voi lukea -iltarukoustasi? - --- En, en ole tehnyt mitään pahaa -- vielä. Mutta minä tahtoisin niin -mielelläni tehdä. - --- Mitä sitten? - --- Tahtoisin niin mielelläni sanoa ruman kiroussanan, tuli -epätoivoisen ponnistuksen jälkeen. -- Kuulin viime viikolla herra -Harrisonin renkipojan sanovan sen, ja siitä saakka minulla on ollut -kauhea halu saada sanoa samalla lailla -- vaikka minä olen lukenut -iltarukouksenikin. - --- No, sano se! - -Davy nosti hämmästyneenä tummanpunaiset kasvonsa. - --- Mutta se on kauhean ruma kiroussana. - --- Sinä saat sanoa sen. - -Davy loi Annaan vielä ihmettelevän katseen -- sitten hän hiljensi -ääntään ja lausui kauhean sanansa. Hän upotti päänsä Annan puseroon -heti sen sanottuaan. - --- En sano sitä enää koskaan. -- En milloinkaan. Minulta on mennyt -halu kokonaan. Tiesin kyllä, että se oli rumaa -- mutta en voinut -kuitenkaan uskoa, että -- että se kuuluisi niin pahalta. - --- Luulen varmasti, ettet sinä viitsi sanoa sitä enää koskaan -- -ja ettet viitsi ajatellakaan sitä. Ja sinun sijassasi minä en -seurustelisi niin paljon herra Harrisonin renkipojan kanssa. - --- Hän päästää niin komeita sotahuutoja, virkkoi Davy masentuneena. --- Aivan kuin intiaani. - --- Niinkö! Mutta et kai sinä tahdo ahtaa ajatuksiisi rumia sanoja, -Davy, -- sanoja, jotka myrkyttävät ja kuolettavat sinussa kaiken, -mikä on hyvää ja miehekästä, sanopas? - --- En, vastasi Davy, silmät pyöreinä kuin pallo itsetutkistelun -oudosta ponnistuksesta. - --- Älä mene sellaisten ihmisten seuraan, jotka käyttävät niitä. Joko -sinun nyt tekee mieli lukea iltarukous? - --- Jo, vastasi Davy, ja hän kiepsahti kiireesti maahan polvilleen, -- -nyt minä kyllä voin. En pelkää enää sanoa: "jos kuoloon nukahtaisin, -heräämättä jälleen". Pelkäsin aina niitä sanoja silloin, kun teki -mieli päästää suusta kiroussana. - -On otaksuttavaa, että Diana ja Anna purkivat toisilleen sydämensä -sinä yönä, mutta mitään selontekoa heidän salaisuuksistaan ei -ole säilynyt jälkimaailmalle. Kumpikin näytti aamiaispöydässä -niin vastaheränneeltä ja kirkassilmäiseltä kuin vain nuoruudessa -voi näyttää, kun on hekumoinut monta yön tuntia suloisissa -tunnustuksissa. Siihen saakka ei ollut lunta vielä satanut, mutta -juuri kun Diana kotimatkallaan oli menossa puron yli, alkoi valkeita -lumihiutaleita liidellä metsissä ja niityillä, jotka uneksivat -talviuntaan ruskeina ja harmaina. Etäisten harjujen aaltoilevat -ääriviivat peittyivät pian pehmoiseen valkovaippaan. Joulu saapui -siis kuitenkin lumiasussa ja toi mukanaan paljon muutakin hauskaa. -Jo aamupäivällä tuli jouluaattona kirjeitä ja joululahjoja neiti -Lavendelilta ja Paulilta; Anna avasi ne Vihervaaran viihtyisässä -keittiössä, joka oli täynnä sitä, mitä Davy, pystyyn kohonnut pikku -nenä ihastuneesti tunnustellen, nimitti "hyviksi hajuiksi". - --- Neiti Lavendel ja herra Irving ovat jo saaneet uuden kotinsa -järjestykseen, kertoi Anna kirjeen luettuaan. -- Olen varma siitä, -että neiti Lavendel on rajattoman onnellinen, huomaan sen kirjeen -koko sävystä, mutta tässä on irtonainen lippu Charlotta Neljänneltä. -Hän ei ollenkaan viihdy Bostonissa, vaan ikävöi kauheasti kotiin. -Neiti Lavendel pyytää minua menemään jonakuna päivänä, kun olen -kotona, Kaikurantaa lämmittämään ja tuulettamaan ja katsomaan, -etteivät makuu vaatteet ole kosteina. Diana ja minä voimme mennä -sinne joskus yhdessä. - -Philipalta oli myös saapunut muutamia kirjoittajalle erittäin -ominaisia variksenvarpaita, jotka toitottivat pelkästään Alecia ja -Alonzoa, mitä he sanoivat ja mitä tekivät ja miltä näyttivät, kun -heidän silmänsä olivat suuntautuneet häneen. - --- "En tiedä kuitenkaan vielä, kummanko minä otan", kirjoitti Phil. -"Jos olisit tullut minun mukanani, niin olisit voinut auttaa minua -valinnassa. Sillä omin päin minä en voi milloinkaan mitään päättää. -Kun näin Alecin, väräjöi sydämeni ja minä ajattelin: hän on oikea. -Sitten vähän myöhemmin tuli Alonzo, ja uskotko, että tunsin aivan -samanlaisen värähdyksen sydämessäni silloinkin? Siitä ei siis voi -päättää, vaikka sen pitäisi romaanien mukaan olla pettämätön merkki. -Mitä sinuun tulee, Anna, niin voin lyödä vetoa, ettei sydämesi värise -ennenkuin Se Oikea ilmestyy. Mitähän sitten on minussa hullusti? Joka -tapauksessa minulla on kauhean hauskaa. Toivoisin kovasti, että sinä -olisit täällä. Tänään sataa lunta, ja se on vasta mainiota. Pelkäsin -pahoin, että saamme tyytyä vihreään jouluun; inhoan sellaista. Onko -sinusta muuten hiventäkään järkeä siinä, että sanotaan _vihreäksi_ -sellaista joulua, joka uiskentelee likaisenruskeassa savivellissä? - -"Oletko koskaan noussut raitiovaunuun ja vasta vaunun liikkuessa -huomannut, ettei sinulla olekaan mukanasi tarpeeksi rahaa, millä -maksaa. Niin sattui minulle tässä eräänä päivänä. Se oli suorastaan -kamalaa. Minulla oli hopearaha -- tasainen summa -- taskussani, kun -nousin vaunuun. Luulin sen olevan kävelypukuni vasemmassa taskussa. -Kun olin saanut paikan ja istuin oikein mukavasti, aloin kopeloida -toista taskuani. Niks -- ei ollut siinä. Kylmät väreet kulkivat -pitkin selkää. Koettelin toista taskuani. Ei siinäkään. Nyt tunsin -uudet vielä kylmemmät väreet selässäni. Riisuin hansikkaat, laskin -ne penkille ja kopeloin uudelleen kaikki taskut sekä sisältä että -päältä. Rahaa ei löytynyt. Nousin ja pudistelin ja katselin lattiaan. -Raitiovaunu oli täynnä ihmisiä, jotka palasivat teatterista, ja -kaikki katsoivat minuun, mutta sellaiseen pikkuasiaan en kiinnittänyt -huomiota. - -"Raha oli auttamattomasti kateissa. Tulin vakuutetuksi, että olin -tietämättäni pannut sen suuhuni ja nielaissut. - -"Mitä ihmeessä oli tehtävä? Uskoin konduktöörin pysähdyttävän -vaunun ja häpeällisesti ajavan minut pimeään, räntäsateeseen. -Onnistuisikohan minun saada hänet uskomaan, että vain olin oman -hajamielisyyteni uhri ja ettei minulla ollut minkäänlaista aikomusta -pettää yhtiötä? Miten kaipasinkaan Alecia ja Alonzoa! Mutta juuri -siksi, että kaipasin heitä, olivat he tietysti toisessa maan ääressä. -Ja minun oli aivan mahdoton keksiä, mitä sanoisin konduktöörille, kun -minun vuoroni tulee maksaa. Niin pian kuin olin tekaissut lauseen, -jonka tuli käydä jonkinlaisesta selityksestä, tunsin sen kuuluvan -aivan mahdottomalta ja oli keksittävä uusi. Lopulta ei ollut muuta -neuvoa kuin luottaa sallimukseen, mutta se tuotti minulle yhtä vähän -lohdutusta kuin laivamatkalla olleelle entiselle rouvalle, jolle -kapteeni sanoi myrskyn raivotessa, ettei ollut enää muuta neuvoa -kuin luottaa sallimukseen ja joka huudahti epätoivoisena: 'Voi, hyvä -kapteeni, onko meidän laitamme tosiaan niin huonosti?' - -"Juuri viime hetkessä, kun viimeinen toivon kipinäkin oli sammunut ja -konduktööri jo ojensi lähinnä minua istuvalle rahalippaansa, välähti -äkkiä mieleeni, minne olin pistänyt hopearahani. En ollut sitä -nielaissut. Vähääkään kiirehtimättä ongin sen käsineeni etusormen -päästä ja pistin rahalaatikkoon. Hymyilin kaikille raitiovaunussa -istuville, ja elämä tuntui jälleen ihanalta." - -Käynti Kaikurannassa ei ollut suinkaan huonoimpia kaikista -joululoman aikana tehdyistä hauskoista retkistä. Anna ja Diana -kulkivat sinne vanhaa tietä pyökkimetsän läpi, eväskori mukanaan. -Neiti Lavendelin häistä saakka oli Kaikuranta ollut suljettuna, -mutta nyt sai jälleen vähän aikaa raikas tuuli ja auringonpaiste -päästä sinne, ja uunivalkea valaisi taasen pieniä huoneita. Neiti -Lavendelin ruukku kuivuneine ruusunlehtineen levitti vielä ilmaan -tuoksuaan. Tuntui ehdottomasti siltä kuin neiti Lavendel itse -minä hetkenä hyvänsä saattaisi sipsuttaa sisään, ruskeat silmät -tapaamisen ilosta säteillen, ja että Charlotta Neljäs solmukkeiden -koristamme, jäykkine palmikkoineen ja suu korvia kohti vetäytyneenä -heti kurkistaa ovenraosta ja niiaa. Saattoipa melkein kuulla myös -pikku Paul Irvingin tassuttelevan ympäri huoneita ja kuiskailevan -"kuvitteluihmistensä" kanssa. - --- Kuule, minusta tuntuu melkein vähän kolkolta tässä häärätä ja -samalla houkutella esiin vanhoja muistoja, nauroi Anna. -- Jos olet -samaa mieltä kuin minä, niin menemme ulos kuulemaan, ovatko kaiut -kotona. Tuo tänne vanha torvi. Se riippuu keittiön oven takana, kuten -ennenkin. - -Kaiut olivat kodissaan metsänlaidan takana, lumenpeittämän, jäätyneen -joen rannalla, yhtä kirkkaina, hopeasointuisina ja moniäänisinä kuin -ennenkin. Niiden mentyä levolle mäntyjen taa sulkivat tytöt jälleen -Kaikurannan oven ja astuivat kotiin päin talvisen auringonlaskun -tulipunakeltaista värikarkeloa seuraavassa leppoisassa, utuisessa -hämärässä. - - - - -VIII. - -ANNAN ENSIMMÄINEN KOSIJA. - - -Vanha vuosi ei häipynyt vihertävän kuulakkaaseen iltahohteeseen, -vaan kohiseva ja jyrisevä lumimyrsky loi umpeen sen haudan. Oli -niitä iltoja, jolloin myrskynpuuskat ulvoen kirmaavat jäätyneille -vainioille ja tummiin rotkoihin, valittavat katonharjan äärellä kuin -kadotetut henget ja pieksävät pyryävää lunta ikkunoihin. - --- Kyllä on suloista saada puikahtaa hyvään pikku sänkyynsä ja -tietää, ettei tarvitse mennä millekään asialle Kummitusmetsän kautta, -virkkoi Anna Jane Andrewsille, joka oli tullut iltapäivällä häntä -tervehtimään ja jota oli pyydetty jäämään yöksi. Kun he olivat jonkun -aikaa oikoilleet itseään lämpöisten huopapeitteittensä alla Annan -kodikkaassa päätyhuoneessa, kävikin ilmi, että Jane ajatteli aivan -muuta kuin Kummitusmetsää. - --- Kuulepas, Anna, aloitti hän oikein juhlallisesti, minulla on vähän -kerrottavaa sinulle. - -Anna oli aika lailla väsynyt edellisen illan kutsujen jälkeen, jotka -oli pidetty Ruby Gilliksen kodissa. Hän olisi paljon mieluummin -tahtonut nukkua rauhassa kuin kuunnella Janen salaisuuksia, joiden -hän otaksui käyvän jokseenkin pitkäveteisiksi. Hänellä ei ollut -aavistustakaan siitä, mitä oli tulossa. Luultavasti Janekin oli -kihloissa. Huhu tiesi kertoa, että Ruby Gillis menisi kihloihin -Spencervalen uuden opettajan kanssa, johon kaikki tytöt olivat -kovasti ihastuneet. - --- Pian minä olen ainoa meidän vanhasta neliapilaastamme, jolla ei -ole sileätä sormusta, ajatteli Anna unisena. Ääneen hän sanoi: -- -Anna kuulua, kultaseni! - --- Anna, virkkoi Jane äänensävy yhä merkitsevämpänä -- sano, mitä -sinä arvelet Billystä? - -Anna säpsähti kuullessaan odottamattoman kysymyksen ja sai vaivoin -kootuksi ajatuksensa. Niin, mitä hän arveli Billy Andrewsista?... Hän -ei ollut todellakaan koskaan tullut erikoisesti ajatelleeksi häntä, -pyöreäposkista, typerää ja kilttiä, aina hymyilevää Billy Andrewsia. -Saattoiko kukaan ihminen kiinnittää erikoisesti huomiota Billy -Andrewsiin? - --- Minä -- minä en oikein ymmärrä, änkytti Anna. -- Mitä sinä -tarkoitat -- oikeastaan? - --- Pidätkö sinä Billystä? kysyi Jane aivan mutkattomasti. - --- Pidän toki -- hyvänen aika -- tietysti minä pidän hänestä, -vakuutti Anna, itsekseen kuitenkin vähän ymmällä, puhuiko nyt aivan -totta. Eihän hän ollut pitänyt Billyä vastenmielisenäkään... Mutta -saattoiko välinpitämätön huolettomuus, joka oli hänen katseessaan, -jos Billy sattumalta joutui hänen näköpiiriinsä, merkitä että hän -piti Billystä? Mihin Jane oikein tähtäsi kysymyksellään? - --- Tahtoisitko sinä saada hänet mieheksi? kysyi Jane tyynesti. - --- Mieheksikö? -- Anna oli noussut istumaan vuoteeseensa päästäkseen -paremmin selville tunteistaan Billy Andrewsiin. Hän vaipui jälleen -istumaan tyynyjensä varaan ja hengitys salpautui. -- Kenen mieheksi? - --- Omaksi mieheksesi luonnollisesti, vastasi Jane. -- Billy -tahtoo mennä sinun kanssasi naimisiin. Hänhän on aina ollut -sinuun ihastunut, ja nyt on isä antanut hänelle toisen meidän -ulkokartanoistamme, jota hän saa hoitaa omassa nimessään, joten ei -mikään estä häntä menemästä naimisiin. Mutta hän on niin ujo, ettei -mitenkään voinut itse kosia, ja siksi minun piti tehdä se hänen -puolestaan. Minulla ei ollut vähääkään halua siihen, minusta ihmisten -pitäisi hoitaa tuollaiset asiat itse, mutta hän ei antanut minulle -hengenrauhaa ennenkuin lupasin, jos sattuisi sopiva tilaisuus. No, -mitä sinä ajattelet asiasta, Anna? - -Oliko tämä unta? Oliko hänessä nyt tuollainen kauhea kuumehoure, -jossa huomaa olevansa kihloissa tahi naimisissa jonkun kanssa, jota -vihaa taikka jota ei tunne, eikä voi käsittää, miten kaikki on -käynyt päinsä. Ei, valveillahan hän oli omassa sängyssään, ja aivan -hänen vieressään makasi Jane Andrews, joka ilmaisi veljensä Billyn -rakkauden. Anna ei tiennyt pitäisikö hänen voihkia ja valittaa vai -purskahtaa nauruun, mutta kumpikaan ei ollut paikallaan, sillä -Jane-siskon tunteita ei saanut loukata. - --- Jane-kulta, en minä voi mennä naimisiin Billyn kanssa, onnistui -hänen lopulta saada kuuluviin. -- Sellainen ajatus ei ole milloinkaan -pälkähtänyt päähänikään... - --- Niin, onhan se mahdollista, myönsi Jane. -- Billy on aina ollut -niin ujo, ettei hän ole tullut hakkailleeksi, niinkuin on tavallista. -Mutta voithan sinä ajatella asiaa, Anna. Billy on herttainen poika, -sen voin vakuuttaa, vaikka hän on oma veljeni. Hänellä ei ole mitään -ikäviä tapoja, hän on työteliäs ja häneen voi luottaa. Parempi pyy -pivossa kuin kymmenen oksalla. Hän pyysi minua sanomaan, että hän -mielellään odottaa, kunnes olet päässyt korkeakoulusta, jos se nyt -kerran on tuiki välttämätöntä -- muuten hän kyllä olisi mieluimmin -mennyt naimisiin keväällä, ennen kyntöjen alkamista. Hän olisi kyllä -hyvin hyvä sinulle aina, siitä voisit olla varma, ja sinähän tiedät, -miten mielelläni minä ottaisin sinut sisarekseni. - --- Ei se käy päinsä, vastasi Anna, ääni hyvin päättävänä. Hän oli -jälleen päässyt tasapainoon ja oli vähän pahastunutkin. Olihan tuo -kaikki läpeensä hullunkurista. -- En voi mennä naimisiin Billyn -kanssa, se on ihan mahdotonta, Jane, ei kannata ajatella asiaa. -Minulla ei ole mitään sellaisia tunteita häntä kohtaan, saat sanoa -hänelle. - --- _Minä_ en oikeastaan ihmettele sitä, virkkoi Jane alistuvasti -huoaten. Hän tiesi tehneensä, mitä suinkin taisi, eikä kukaan voinut -vaatia sen enempää. -- Sanoin kyllä Billylle, että olisi turhaa -kysyäkään sinulta, mutta hän oli itsepäinen kuin aina. Vai niin, sinä -olet siis tehnyt päätöksesi. Kunhan et vaan tulisi katumaan! - -Janen sanat kuuluivat jotakuinkin kylmiltä. Sisimmässään hän -oli ollut täysin vakuutettu, ettei rakastuneella Billyllä ollut -hiukkaakaan toiveita. Siitä huolimatta hän tunsi piston sydämessään, -kun Anna Shirley, joka sittenkin oli vain orpo ottolapsi ja jolla -ei ollut verisukulaisia, antoi rukkaset hänen veljelleen -- hänen -veljelleen, joka kuului hyvään perheeseen, nautti arvonantoa ja -oli varakas. No, katukoon sitten itserakkauttaan, ajatteli Jane -verrattain katkerana. - -Anna rohkeni pimeässä hymyillä ajatellessaan, että hän tulisi vielä -katumaan Billy Andrewsille antamiaan rukkasia. - --- Soisin, ettei Billy olisi kovin pahoillaan, sanoi hän -ystävällisesti. - -Jane teki liikkeen kuin olisi hän äkkiä paiskannut päänsä tyynyjä -vastaan. - --- Ei se taida häneen erikoisesti koskea... Hän on liiaksi järkevä. -Sitäpaitsi hän pitää aika paljon myöskin Nettie Blewettistä, ja äiti -on aina kovasti pitänyt Nettien puolta. Hän on niin säästäväinen ja -huolellinen. Kun Billy saa kuulla, ettet sinä hänestä välitä sillä -tavalla, niin hän luultavasti ottaa Nettien. Tahdot kai olla niin -kiltti, ettet kerro tästä kenellekään? - --- Kyllä voin sen luvata, vastasi Anna, jolla ei ollut vähääkään -halua saattaa yleisön tietoon, että Billy Andrews oli kosinut häntä, -mutta loppujen lopuksi valitsikin mieluummin Nettien Blewettin. Pikku -Nettie-kanan! - --- Nukutaanko jo! ehdotti Jane. - -Tuumasta toimeen -- Jane nukahti hyvin pian. Vaikka hänessä ei -muuten ollut mitään yhtäläistä lady Macbethin kanssa, oli hänen -kuitenkin onnistunut tappaa uni Annalta. Nuori neito, jonka kättä -oli pyydetty, lepäsi unettomana vuoteellaan vielä pikkutunneillakin, -mutta hänen mietteensä olivat kaikkea muuta kuin romanttisia. Vasta -seuraavana aamuna hän sai tuntea raikkaan naurun tuomaa vapautusta. -Janen otettua jäähyväiset ja lähdettyä kotiin -- yhä vielä hiukan -kylmäkiskoisena ja hillittynä mitä tuli äänensävyyn ja käytökseen, -Anna kun oli epäkiitollisesti kyllä kieltäytynyt siitä kunniasta, -jota liiton solmiminen Andrewsin perheen kanssa merkitsi -- ryntäsi -Anna ullakkokamariinsa, sulki oven lukkoon ja nauroi sydämensä -pohjasta. - --- Kun saisin uskoa salaisuuteni jollekin toiselle, joka nauraisi -minun kanssani! ajatteli hän. -- Mutta se ei käy päinsä. Diana on -ainoa, jolle tahtoisin kertoa, mutta vaikka en olisi luvannutkaan -Janelle olla vaiti, en voi enää kertoa mitään salaisuuksia Dianalle. -Hän kertoo kaikki Fredille -- minä tiedän, että hän tekee niin. -Minua on nyt siis ensi kerran kosittu! Uskoin sellaista kyllä joskus -tapahtuvan, mutta en voinut aavistaa, että se oli näin lähellä -vaanimassa. Se on kauhean metkaa -- mutta samalla se on vähän -ikävääkin. - -Anna tiesi varsin hyvin, missä piili pieni pistävä oka, vaikka hän -ei ilmaissut sitä selvin sanoin. Hänellä oli ollut omat salaiset -unelmansa hetkestä, jolloin tuo suuri kysymys ensi kerran tehtäisiin -hänelle. Ja näissä hänen unelmissaan oli kaikki aina tapahtunut -erittäin kauniisti ja runollisesti -- tuon tuntemattoman tuli olla -kaunis ja tummasilmäinen, ylhäisen näköinen ja kauniisti ajatuksiaan -ilmaiseva, joko hän sitten oli lumotun linnan prinssi, jolle oli -viivyttelemättä annettava myöntävä vastaus, tahi suhteellisesti -jokapäiväistä lajia oleva komea ja miellyttävä ilmiö, joka -oli torjuttava sirosti ja hienotunteisesti lausutulla, mutta -peruuttamattomalla kieltävällä vastauksella. Rukkaset saatuaan, -jotka, kuten sanottu, oli ilmaistava niin lempein ja tahdikkain -sanoin kuin mahdollista, etteivät ne mitenkään loukkaisi kosijan -tunteita, kumartuisi kosija syvään suutelemaan Annan kättä ja -katoaisi hänen näkyvistään vakuuttaen hänelle koko elämänajan -kestävää kunnioitustaan ja kiintymystään. Tapaus oli aina pysyvä -ihanana muistona, josta saattoi olla ylpeä ja samalla vähän -surumielinen. - -Ja nyt olikin ensimmäinen elämys, joka olisi voinut olla ihastuttavan -jännittävä, vajonnut pelkäksi naurettavaksi pilaksi. Billy Andrews -oli saanut sisarensa kosimaan puolestaan siksi, että hänen isänsä oli -antanut hänelle ulkokartanon viljeltäväksi pojan omissa nimissä, ja -ellei Anna hänestä huolinut, pojan kävi koettaminen onneaan varmasti -taipuvaisemman Nettie Blewettin taholla. Siinä oli romantiikkaa niin -että paukkui! Anna nauroi -- ja huokasi sitten. Kauniina väikkyvä -nuoren tytön haave oli särkynyt... Jatkuisiko samaan tapaan, kunnes -lopulta kaikki hänen ympärillään olisi tuhansina sirpaleina? - - - - -IX. - -MERKILLINEN EHDOTUS. - - -Toinen lukukausi korkeakoulussa kului yhtä nopeasti kuin -ensimmäinenkin -- se tosiaan ihan suhahti, kuten Philippa -sanoi. Annalle tuotti mielihyvää ja nautintoa kaikki, mitä se -tarjosi, kannustava kilpailu toverien kesken, uusien ja hauskojen -ystävyyssuhteiden solminta, iloiset juhlat ja illanvietot, toiminta -eri yhdistyksissä, joiden jäsenenä hän oli, harrastuksien kasvu, -näköpiirin laajentuminen. Hän luki ankarasti, sillä hän oli päättänyt -saada stipendin osaamalla parhaiten Englannin kirjallisuuden -historian. Jos hän sen saisi, voisi hän palata Redmondiin -tarvitsematta käyttää Marillan pieniä säästöjä, ja Anna tahtoi olla -niihin turvautumatta mistään hinnasta. - -Gilbert pänttäsi myös päähänsä minkä jaksoi saadakseen erään -stipendin, mutta ehti siitä huolimatta käydä verrattain tiheään -Johanneksenkadun 38:ssa. Hän oli Annan uskollisena kavaljeerina -kaikissa illanvietoissa, ja Anna tiesi, että juoruille otollisessa -korkeakoulun maaperässä heidän nimensä liitettiin yhteen. Se oli -kyllä aika ilkeätä, mutta mitäpä Anna sille voi? Ei käynyt mitenkään -lähettäminen vanhaa ystävää tiehensä. Se olisi ollut sitä nolompaa, -kun tämä oli muuttunut hyvin tahdikkaaksi ja varovaiseksi. Mutta -saattoi hyvin nähdä, ettei Gilbert minkään rohkeamman toverin -hyväksi aikonut lähteä paikaltaan hennon Avonlean-tytön vierestä, -jolla oli harmaat tähtisilmät ja kuparinloisteiset hiukset. Annan -ympärillä ei milloinkaan hyörinyt yhtä monipäinen kavaljeeriparvi -kuin liehittelijäin saartaman sydäntenmurtajan Philipan, tämän -ensimmäisenä korkeakouluvuotena; mutta eräs pitkäsäärinen "uusi", -joka hekkumoi korkeammassa matematiikassa, iloluontoinen pieni -ja paksu "vanha" ja komea, monitaitoinen "nuori" pistäytyivät -kaikki mielellään Johanneksenkadun 38:ssa keskustelemassa Annan -kanssa sekä tieteellisistä kysymyksistä että kevyemmistä aineista. -Gilbert ei välittänyt paljoa mainituista herroista, mutta hän piti -varansa, etteivät he saaneet vilkaista hänen kortteihinsa. Hänen -tunteensa Annaa kohtaan olivat kokonaan hänen oma asiansa. Annalle -hän oli jälleen tullut kodikkaaksi Avonlean aikojen toveriksi ja -sellaisena hän piti puolensa miten itserakasta narria vastaan -tahansa, joka yritti tulla hänen kilpailijakseen. Kukaan ei voinut -olla ihanteellisempana seurana opinnoissa tahi kävelyillä, sen -myönsi Anna itsekin. Hän oli hyvin iloinen siitä, että Gilbert oli -luopunut muutamista typeristä ajatuksista -- Anna koetti ainakin -hyvin hartaasti vakuuttaa sitä itselleen --, mutta hän mietti monet -salaiset hetket, mikä siihen mahtoi olla syynä. - -Eräänä päivänä tuli Anna juosten kovaa vauhtia Priscillan huoneeseen. - --- Luepas tämä, virkkoi hän heittäen Prissylle kirjeen. -- Se on -Stellalta, ja hän tulee tänne korkeakouluun ensi vuonna. Ja mitä -arvelet hänen ehdotuksestaan? Minusta se tuntuu erinomaiselta, jos se -vain käy päinsä. Luuletko, että se on mahdollista, Priscilla? - --- On helpompi antaa lausunto kun ensin saa kuulla, mistä on kysymys, -vastasi Priscilla, työnsi syrjään paksun kreikankielen sanakirjan ja -otti käteensä Stellan kirjeen. - -Stella Maynard oli ollut heidän parhaita ystävättäriään seminaarissa. -Tutkintonsa suoritettuaan hän oli toiminut opettajattarena. - -"Mutta nyt minä lopetan tämän hommani, rakas Anna", kirjoitti hän, -"ja aion laittautua korkeakouluun sen sijaan. Kun olen kolme vuotta -ollut seminaarissa, saavutan teidät kyllä pian. Hullu täällä rupeaa -kuluttamaan itseään loppuun typerien nulikkain kimpussa. Ennemmin -tahi myöhemmin tekaisen kirjoituksen: 'Koulumamsselin vaivat'. Voit -uskoa, että se tulee olemaan ääriään myöten täynnä pöyristyttäviä -kuvauksia todellisuudesta. Ihmisillä näkyy olevan se käsitys, että -meidän kouluihmisten elämä on huoletonta tyhjäntoimittamista, ettei -meillä ole muuta tekemistä kuin nostaa palkkamme. Kirjoituksestani -pursuaa peittelemätön totuus voimasanoin. Luuletko viikonkaan -kuluvan ilman että tavalla tahi toisella minun päähäni juntataan -selviötä, että saan nostaa suuret rahat oikeasta laiskantyöstä? -'Niin', sanoo joku yhteiskunnan veronmaksajista, 'te nuori neiti -ansaitsette helposti rahaa. Pyörähdätte kateederiin, istutte siinä -ja kuulustelette läksyjä'. Ennen maailmassa annoin kaunopuheisia -selityksiä, mutta sen menettelytavan olen jo jättänyt. Hymyilen vain -ylpeästi katsomatta arvoni mukaiseksi vastata. - -"Talvisin on koulusalissa yhdeksän astetta, ja minun on opetettava -yhtä ja toista, kastematojen sisälmyksistä aurinkokuntaan -asti. Nuorin oppilaani on neljän vuoden vanha -- hänen äitinsä -lähettää hänet kouluun 'päästäkseen hänestä.' Vanhin on täyttänyt -kaksikymmentä -- hänen päähänsä pälkähti eräänä kauniina päivänä, -että on vaivattomampaa käydä koulua ja hankkia yleissivistystä kuin -kulkea härkäin ja aurain perässä. Nämä eri ikävuodet ja lisäksi -kaikki niiden välissä olevat on joka päivä ahdettava täyteen kuuden -tunnin aikana heidän usein olemattomaan lahjakkuuteensa soveltuvia -tietoja -- ihmeteltäköön sitten, jos kaikesta tulee moskaa... - -"Millaisia kirjeitä luulet minun saavan, Anna! Tommyn äiti kirjoitti -minulle, ettei Tommy edisty matematiikassa niin paljon kuin hän olisi -odottanut, Tommy kun on vasta päässyt kertolaskuun kokonaisilla -luvuilla, mutta Johnny Johnson on jo murtoluvuissa, eikä Johnnyllä -ole läheskään niin hyvä pää kuin Tommyllä, joten se on äidille aivan -käsittämätöntä. Ja Susyn isä pyysi saada tietää, mikähän on syynä -siihen, ettei Susy osaa kirjoittaa kirjettä, jossa ei joka toinen -sana olisi hullusti, ja Dickin täti pyytää, että Dick saisi vaihtaa -paikkaa, kun hänen vieressään istuva ilkeä Brownin poika opettaa -hänelle kaikenlaisia rumia sanoja. - -"Usko pois, ketä jumalat tahtovat rangaista, siitä he tekevät -koulumestarin. Nyt minä voin jo paremmin, kun olen vähän purkanut -sisuani. Aika paljon hauskaa on kyllä myös sattunut näinä vuosina. -Mutta Redmondiin tulen joka tapauksessa. - -"Nyt, Anna, saat kuulla -- minulla on nimittäin pieni suunnitelma. -Sinä tiedät, etten voi sietää täysihoitoloita. Olen asunut -täysihoitolassa neljä vuotta ja olen kuolettavasti siihen -kyllästynyt. En jaksa enää olla vuotta samassa kidutuksessa. Emmekö -voisi, sinä, minä ja Priscilla yhtyä pieneen osuustoimintaan ja itse -vuokrata pientä asuntoa jostain Kingsportista ja keittää ruokamme -itse? Ensiksikin se olisi koko lailla huokeampaa. Meillä täytyy -luonnollisesti olla joku, joka hoitaa taloutemme, ja tällaisen -henkilön voin loihtia esiin nyt heti. Olet kai kuullut minun puhuvan -Jamesina tädistä? Hän on herttaisin sielu, mitä koskaan on ollut -olemassa, vaikka hänen nimensä kuuluu vähän konstikkaalta. Mutta -sille hän ei mahda mitään. Hänet ristittiin Jamesinaksi siksi, -että hänen isänsä, jonka nimi oli James, hukkui vesillä kuukautta -ennen hänen syntymäänsä. Minä kutsun häntä aina Jimsie-tädiksi. -Hänen ainoa tyttärensä on äskettäin mennyt naimisiin ja lähtenyt -lähetyssaarnaajaksi -- Kiinaan luullakseni. Jimsie-täti tepastelee -yksin kauhean isossa talossa ja on nääntyä yksitoikkoisuuteen. -Jos me tahdomme, niin hän tulee mielellään Kingsportiin hoitamaan -meidän talouttamme, ja minä tiedän, että te tulette kumpikin -pitämään hänestä aivan kauheasti. Kuta enemmän minä ajattelen tätä -suunnitelmaa, sitä enemmän minua se viehättää. Ajattele, kuinka -ihanaa elämä tulisi olemaan ja ennen kaikkea, miten saisimme nauttia -kultaisesta vapaudestamme! Jos Priscilla ja sinä olette sitä mieltä, -ettei tämä ajatus ole hullumpi, niin eikö olisi siinä tapauksessa -käytännöllisintä, että te molemmat etsisitte sopivan asunnon -kevääksi, kun olette siellä? Sillä olisi parempi valita jo nyt kuin -syksyllä. Jos voitte hankkia kalustetun asunnon niin sitä parempi, -mutta ellei sitä saa, voimine kaiketi haalia kokoon vähän vanhoja -tuoleja ja pöytiä ja kääntyä hyvien ystäviemme puoleen, joilla on -ullakkokonttoreita. Miten päätättekin, päättäkää mahdollisimman pian -ja kirjoittakaa minulle, jotta Jamesina-täti saa tietää, miten hänen -on järjestettävä olonsa ensi vuodeksi." - --- Minusta se on erinomainen ajatus, sanoi Priscilla. - --- Niin minustakin, yhtyi Anna ihastuneena. -- Onhan meillä kyllä -jokseenkin hyvä täälläkin, mutta täysihoito on aina täysihoito, -sitä ei voi kieltää. Täysihoitola ei voi milloinkaan olla koti. -Mennään siis heti pyydystämään jotain hauskaa asuntoa, ennenkuin -tutkintokausi alkaa. - --- Minä pelkään, että tulee olemaan aika vaikeata saada sopiva -asunto, jatkoi Priscilla huolestuneena. -- Älä toivo liikoja, Anna. -Hauska asunto hauskassa kaupunginosassa tulee varmaankin meille liian -kalliiksi. Kyllä kai saamme tyytyä johonkin syrjäkadun surkeaan -pieneen asuntoon, jossa meillä ei ole ainoatakaan tuttua. Koti on -sitten tehtävä sitä hauskemmaksi sisältä. - -He lähtivät siis hyvin pian tiedusteluretkelle ja kävivät -tarkastelemassa asuntoja, mutta juuri toiveidenmukaisen asunnon -saanti näytti olevan vaikeampaa kuin mitä Priscillakaan oli voinut -kuvitella. Asuntoja oli kyllä loppumattomiin, kalustettuja ja -kalustamattomia, mutta milloin ne olivat liian suuria, milloin liian -pieniä, milloin liian kalliita, milloin liian kaukana korkeakoulusta. -Tutkinnot suoritettiin ja lopetettiin, lukukauden viimeinen viikko -alkoi, ja heidän "unelmiensa koti", kuten Anna sanoi, pysyi yhä -edelleen vain kangastavana tuulentupana. - --- Meidän täytyy kai jättää asia toistaiseksi ja odottaa syksyyn, -virkkoi Priscilla masentuneena heidän vaeltaessaan puiston läpi -ihanana tuulisena huhtikuun päivänä, jolloin taivas oli kirkkaan -sininen. -- Ehkä me silloin löydämme oman pienen pesän. Ellei, niin -onhan täysihoitoa saatavana missä tahansa joka päivä. - --- En aio ainakaan surra ja olla katkeralla mielellä juuri nyt, sanoi -Anna katsoen ympärilleen ihastunein silmin. Raikas, viileä tuuli -toi mukanaan pihkan ja havun tuoksua, ja aurinkoisella taivaalla -purjehti siellä täällä kevyitä pilvenhattaroita. -- Tällaisen -iltapäivän turmeleminen olisi korvaamaton vahinko. Kevät laulaa -tänään veressäni, ja minä näen näkyjä ja uneksin unelmia! Huhtikuussa -on aina jotain ihmeellistä... Minä rakastan länsituulta. Se laulaa -toivoa ja rakkautta eikö niin? Kun itätuuli puhaltaa, ajattelen -aina katonräystäästä tippuvaa sadetta ja alakuloisia laineita, -jotka loiskivat harmaata autiota rantaa vasten. Kun tulen vanhaksi -muoriksi, rupeaa varmaan reumatismi minua ahdistamaan heti kun tuuli -kääntyy itään. - --- Eikö ole rajattoman hauskaa ensi kerran jättää pois vanhat -talvitamineet ja purjehtia eteenpäin, kuten nyt, uudessa kevätasussa? -nauroi Priscilla. -- Eikö sinusta tunnu niinkuin olisit uudesti -syntynyt? - --- Kaikki tuntuu uudelta keväältä, vastasi Anna. -- Ja kevät on -itsekin uusi, se ei ole milloinkaan samanlainen kuin muut keväät. -Se tarjoaa aina uutta viehätystä. Katso kuinka ruoho vihannoi pikku -lammen ympärillä -- ja miten pajun umput pullistuvat! - --- Ja tutkinnot on suoritettu! Viikon kuluttua me olemme kotona. - --- Tulee olemaan suloista, sanoi Anna uneksien. -- Kaipaan yhtä -ja toista, johon jo tahtoisin ryhtyä. Tahtoisin istua keittiön -puolen portailla ja tuntea tuulen puhaltavan Harrisonin-ukon -vainioilta. Tahtoisin etsiä sananjalkoja ja kallioimarteita -Kummitusmetsästä ja poimia orvokkeja Orvokkienlaaksosta. Muistatko -ihanaa huviretkipäiväämme, Priscilla? Tahtoisin kuulla sammakkojen -kurnuttavan ja poppelien humisevan. Mutta minä olen oppinut pitämään -myöskin Kingsportista ja iloitsen koko sydämestäni, että saan tulla -tänne taas syksyllä. Ellen olisi saanut stipendiä, ei se ollenkaan -olisikaan mahdollista. En mitenkään tahdo enää kuluttaa Marillan -vähäisiä säästörahoja. - --- Kun vaan löytäisimme asunnon! huokasi Priscilla. -- Katsohan -tuonne Kingsportiin päin, Anna -- taloja, pitkiä talorivejä, minne -vain katsot, mutta ei ainoatakaan meille luotua asuntoa. - --- Tukahuta valituksesi, Priss! Toivoa älä milloinkaan heitä! -Eikö joku vanha roomalainen sanonut: 'Ellen löydä huonetta, niin -rakennan itse'. Tällaisena päivänä ei epäonnistumisen käsitettä ole -olemassakaan. - -He vaelsivat puistossa auringonlaskuun asti, riemuiten kevään alati -uudistuvasta ihanuudesta ja sulosta. Kuten tavallista kääntyivät he -kotiin päin Spoffordkatua saadakseen nähdä Karoliinan majan. - --- Minusta tuntuu aivan kuin jotain merkillistä ja salaperäistä -olisi tekeillä, sanoi Anna, kun he nousivat rinnettä. -- Vasenta -silmäluomiani kutkuttaa ja nykäisee, ja se merkitsee iloista -yllätystä. Mutta mitä ihmettä! Priscilla Grant, avaa tähystysluukut -selälleen ja katso tuonne ja sano minulle, onko se totta -- vai -näenkö minä näkyjä. - -Priscilla katsoi. Annan nykäisevä ja kutkuttava silmäluomi ei ollut -ennustanut väärin eikä hänen silmänsä ollut pettänyt. Ristikkoportin -holvikaaressa riippui pieni vaatimaton valkea plakaatti, johon oli -kirjoitettu ilmoitus. Se kuului: - -Vuokralle tarjotaan täysin kalustettuna. Lähempiä tietoja paikalla. - --- Priscilla, sanoi Anna kuiskaukseksi hiljentyneellä äänellä. -Uskotko, että saamme vuokrata Karoliinan majan? - --- En, sitä en kylläkään usko, tunnusti Priscilla. -- Mikään niin -suloinen ei ole koskaan mahdollisuuden rajojen sisäpuolella. -Ihmeitten aika on ohi. Minä en tahdo toivoa. En voisi kestää toivon -sammumista. He tahtovat tietysti siitä paljon enemmän kuin mitä me -raukat voimme maksaa. Muista, että tässä kulkee Spoffordkatu. - --- Meidän täytyy joka tapauksessa ottaa selko asiasta, virkkoi Anna -päättävästi. -- On liian myöhäistä mennä sinne tänä iltana, mutta -huomenna me tulemme takaisin tiedustelemaan. Voi, Prissy, mitä, jos -me saisimme tuon ihastuttavan paikan! Minusta on aina tuntunut, kuin -kohtaloni olisi kytketty Karoliinan majaan -- siitä saakka, kun näin -sen ensi kerran. - - - - -X. - -KAROLIINAN MAJA. - - -Seuraavana iltana he kulkivat päättäväisin askelin monivärisin kivin -laskettua käytävää läpi puutarhan. Huhtikuun tuuli humisi petäjissä, -ja lehdoissa kahisivat kultarintakertut -- paksut, hyvinsyötetyt, -rohkeat pikku veitikat, jotka hyppelehtivät hiekkakäytävillä. Tytöt -soittivat vähän arasti ovikelloa. Ovea tuli avaamaan iäkäs, hiukan -nokinen palvelijatar. Eteisestä tultiin suoraan isoon arkihuoneeseen, -missä iloisen uunivalkean ääressä istui kaksi naista. Hekin olivat -harmahtavia kasvoiltaan ja vanhanpuoleisia. Jollemme ota lukuun sitä, -että toinen näytti olevan seitsemänkymmenen ja toinen viidenkymmenen -ikäinen, ei heidän välillään ollut juuri mitään eroa. Kummallakin -oli hämmästyttävän suuret, veden väriset silmät terässankaisten -silmälasien takana, myssy päässä ja harmaa saali hartioilla, kumpikin -kutoi sukkaa kiirehtimättä, mutta samalla hellittämättä, kumpikin -keinui verkkaan keinutuolissaan ja katsoi tyttöihin sanomatta -sanaakaan. Kummankin naisen takana istui iso valkea posliinikoira, -jossa oli pyöreitä, vihreitä täpliä, vihreä kuono ja vihreät korvat. -Koirat vetivät heti puoleensa Annan mielikuvituksen, ja hän korotti -ne kohta kaksoisjumaluudeksi, joka vartioi Karoliinan majaa. - -Pari minuuttia kului kenenkään katkaisematta äänettömyyttä. Tytöt -olivat liiaksi hermostuneita löytääkseen sanoja, eivätkä vanhukset -enempää kuin vihreätäpläiset koiratkaan näyttäneet olevan halukkaita -keskustelun aloittamiseen. Anna katsahti nopeasti ympärilleen. Miten -rajattoman hauskan näköistä täällä oli! Lasiruutuinen ovi johti -suoraapäätä petäjiä kasvavalle ruohokentälle, ja kultarintakertut -tulivat uteliaina sipsuttaen portaille asti. Lattiaa peittivät pitkät -kotikutoiset, heleänväriset matot. Sellaisia oli Marillan tapana -kutoa vanhoista kangastilkuista kotona Vihervaarassa, mutta ne olivat -joutuneet muodista pois kaikkialla muualla, Avonleassakin, jossa -kuitenkin oli ymmärretty antaa arvoa kunnon tilkkumatoille. Ja tässä -hienon Spofford-kadun varrella oli samanlaisia! Korkea, kirkkaaksi -kiilloitettu kaappikello naksutti kuuluvasti ja juhlallisesti -eräässä nurkassa. Pieniä, ihastuttavia seinäkaappeja oli asetettu -avonaisen takan kummallekin puolelle, ja niiden lasiovien takaa -näkyi vilahdukselta omituisia posliinitavaroita. Seinillä riippui -vanhoja kuparipiirroksia ja silhuetteja. Eräästä nurkasta kulki -portaat yläkertaan ja ensimmäisellä, jotakuinkin matalalla olevalla -askelmalla oli leveä ikkuna ja sen alla houkutteleva, siniseksi -maalattu penkki. Kaikki näytti juuri sellaiselta, millaiseksi Anna -edeltäpäin oli kuvitellut. - -Äänettömyys oli jo käynyt verrattain painostavaksi, ja Priscilla -nipisti Annaa merkiksi, että hänen tuli puhua. - --- Me -- me luimme ilmoituksesta, että tämä talo on vuokrattavana, -aloitti Anna heikolla äänellä, kääntyen vanhemman naisen puoleen, -joka nähtävästi oli neiti Karoliina Spofford. - --- Niin, niin on, virkkoi neiti Karoliina. -- Aioin juuri ottaa pois -ilmoituksen tänään. - --- Voi -- me tulemme siis liian myöhään, sanoi Anna alakuloisesti. -- -Neiti on jo vuokrannut sen toiselle? - --- En, mutta me päätimme, ettemme vuokraa sitä ensinkään. - --- Voi, kuinka ikävää, huudahti Anna ääni suruisena. -- Minä olen -niin ihastunut tähän paikkaan. Olin kovasti toivonut, että me -saisimme sen vuokrata. - -Silloin neiti Karoliina laski kädestään sukankutimensa, otti -silmälasit nenältään, hankasi niitä, asetti ne jälleen nenälleen ja -tarkasti ensimmäisen kerran Annaa ihmisolentona. Nuorempi nainen -seurasi hänen esimerkkiään niin perinpohjaisesti, että hän olisi -aivan hyvin voinut olla vanhemman peilikuva. - --- Oletteko ihastunut siihen? kysyi neiti Karoliina korostaen. -- -Merkitseekö se, että te todellakin pidätte siitä, ettei se teistä -ole vain pikkusievä? Nykyajan tytöt käyttävät niin liioiteltuja -lausetapoja, ettei koskaan tiedä, mitä he oikeastaan tarkoittavat. -Niin ei tehty minun nuoruudessani. Silloin ei nuoren tytön tapana -ollut sanoa, että hän rakasti perunasosetta ja läskiä, aivan samalla -äänensävyllä, jolla hän olisi voinut sanoa rakastavansa äitiään tahi -Vapahtajaa. - -Hyvä omatunto antoi Annalle rohkeutta. - --- Minä pidän todellakin tästä paikasta, sanoi hän ujosti. -- -Ihastuin siihen heti kun näin sen syksyllä. Toverini ja minä -tahtoisimme hyvin mielellämme koettaa omaa taloutta ensi vuonna, -jotta ei tarvitsisi asua täysihoidossa. Siksi me olemme koettaneet -saada vuokrata oman asunnon. Ja kun minä näin, että tämä talo oli -vuokrattavana, tulin kovin iloiseksi. - --- Siinä tapauksessa voitte sen saada, virkkoi Karoliina-neiti. --- Maria ja minä päätimme tänään olla kokonaan vuokraamatta. Ne, -jotka tulivat tänne katsomaan, eivät meistä olleet miellyttäviä. -Meidän ei ole pakko vuokrata kotiamme. Meillä on varaa lähteä -Euroopan-matkalle, niinkuin olemme aikoneet, vaikka kotimme olisi -tyhjä ja asumatonkin. Olisihan tulo siitä hyvä olemassa, mutta en -tahtoisi kullastakaan jättää kotiani sellaisten ihmisten haltuun, -jotka ovat tunkeutuneet tänne urkkimaan ja katsomaan kaikkea. Mutta -te olette toista lajia. Minä uskon, että pidätte meidän tuvastamme ja -olette sille hyvä. Voitte sen saada. - --- Kun vaan -- kun vaan voisimme maksaa mitä pyydätte, änkytti Anna. - -Karoliina-neiti mainitsi summan. Anna ja Priscilla katsoivat -toisiinsa. Priscilla pudisti päätään. - --- Niin paljon me emme kylläkään voi antaa, pelkään minä, virkkoi -Anna ja räpytteli kiivaasti silmiään. -- Meitä on vain muutama -korkeakoulussa opiskeleva tyttö, ja me olemme köyhiä. - --- Kuinka paljon olette laskeneet voivanne maksaa? kysyi -Karoliina-neiti, joka ei hetkeksikään lakannut kutomasta sukkaa. - -Anna mainitsi summan, jonka he arvelivat voivansa antaa. -Karoliina-neiti nyökäytti vakavasti. - --- Hyvä on. Niinkuin äsken sanoin, ei meille ole ehdottomasti -välttämätöntä vuokrata tätä paikkaa. Me emme ole rikkaita, mutta -me olemme siksi riippumattomia, että voimme matkustaa Eurooppaan. -Minä en ole eläessäni ollut Euroopassa enkä uskonut koskaan -sinne joutuvani -- en ole siitä erikoisesti välittänyt. Mutta -veljentyttärelleni tässä, Maria Spoffordille, on tullut halu lähteä -sinne. Ja tehän kyllä ymmärrätte, että Marian ikäisen nuoren naisen -ei sovellu kulkea yksin maita ja mantereita. - --- Kyllä -- luonnollisesti... sanoi Anna, huomatessaan, että neiti -Karoliina tarkoitti täyttä totta. - --- Niin, eihän se kävisi mitenkään päinsä. Sentähden täytyy minun -lähteä mukaan pitämään hänestä huolta. Minustakin on hyvin hauskaa -päästä matkustamaan. Olen tosin seitsemänkymmenen vuoden vanha, mutta -minusta tuntuu niinkuin minulla olisi vielä paljon tekemättä tässä -maailmassa. Olisin kai lähtenyt Eurooppaan aikoja sitten, jos olisin -tullut sitä ajatelleeksi. Aiomme jäädä sinne pariksi, ehkä kolmeksi -vuodeksi. Kesäkuussa matkustamme ja lähetämme teille avaimen sitä -ennen ja jätämme kaiken siinä kunnossa, että voitte muuttaa tänne -milloin hyvänsä. Ne tavarat, joista olemme erikoisen arkoja, me -siirrämme pois, mutta muita saatte käyttää. - --- Jättääkö neiti posliinikoirat paikoilleen? kysyi Anna kainosti. - --- Toivoisitteko niiden jäävän? - --- Oi, minä kyllä toivoisin! Ne ovat kauhean herttaisia. - -Tyytyväinen ilme levisi neiti Karoliinan kasvoille. - --- Minun täytyy sanoa, että annan hyvin suuren arvon noille koirille, -virkkoi hän. -- Ne ovat sadan vuoden vanhoja ja ovat istuneet tässä -avonaisen takan kummallakin puolella siitä saakka kun veljeni Aaron -toi ne mukanaan Lontoosta viisikymmentä vuotta sitten. Spoffordkatu -on saanut nimensä veljeni Aaronin mukaan. - --- Se oli oikein miehinen mies, sanoi neiti Maria, joka nyt ensi -kerran puuttui puheeseen. -- Hänen vertaistaan ei tapaa nykyään. - --- Hän oli sinulle hyvä setä, Maria, virkkoi neiti Karoliina -huomattavasti liikutettuna. -- Sinulle on varmaan jäänyt muisto -hänestä? - --- Tulen muistamaan häntä, niin kauan kuin elän, vastasi Maria-neiti -juhlallisesti. -- Näen hänet nytkin silmieni edessä seisomassa tuossa -uunivalkean ääressä kädet takinliepeiden alla ja suu hyväntahtoisessa -hymyssä. - -Neiti Maria otti esiin nenäliinansa ja pyyhki silmiään, mutta neiti -Karoliina palasi päättäväisesti tunteiden ylemmistä piireistä -aineellisiin asioihin. - --- Koirat saavat siis olla paikoillaan, jos te lupaatte huolellisesti -varoa niitä, sanoi hän. -- Niiden nimet ovat Gog ja Magog. Gog -katsoo oikeaan ja Magog vasempaan. Ja sitten vielä eräs asia. En voi -uskoa teillä olevan mitään sitä vastaan, että talo saa pitää vanhan -nimensä "Karoliinan maja". - --- Oi, miten voitte ajatellakaan! Juuri sitä me pidimme heti -ensimmäisestä päivästä aivan erikoisen hauskana. - --- Minä huomaan, että te olette järkeviä tyttöjä, sanoi -Karoliina-neiti hyväksyvästi -- Mutta eikö ole hullua, että jokainen, -joka ennen teitä tuli katsomaan taloa, kysyi kävisikö päinsä saada -ottaa pois nimikilpi siksi aikaa, kun he asuvat täällä. Sanoin heille -suoraan, että nimi liittyi tähän paikkaan. Talon nimi on ollut -Karoliinan maja siitä saakka kuin veljeni Aaron jätti sen minulle -testamentissaan, ja Karoliinan majana se pysyy, kunnes minä kuolen -ja Maria kuolee. Kun niin pitkälle päästään, saa uusi omistaja antaa -tuvalle miten komean nimen hän suinkin tahtoo. Se ei koske meitä. -Mutta teitä ehkä huvittaa kulkea talon läpi katsomassa kaikkea, -ennenkuin me pidämme asian ratkaistuna. - -Uusi tutkimusretki herätti tytöissä mitä suurinta ihastusta. Paitsi -suurta arkihuonetta eli vierashuonetta oli alakerrassa keittiö -ja pieni makuuhuone. Yläkerrassa oli kolme huonetta, yksi iso ja -pari pientä. Anna rakastui heti toiseen näistä kahdesta huoneesta, -jotka olivat mäntymäelle päin, ja toivoi saavansa sen. Siinä oli -siniset seinäpaperit ja pieni vanhanaikainen peilipöytä, kirkkaaksi -kiilloitetut kynttilänpitimet molemmin puolin. Pikkuruutuista ikkunaa -kehysti valkeat musliiniverhot rypytettyine kaistaleineen, ja ikkunan -alla oli pieni penkki, joka viekoitteli huoneen asukasta istuutumaan -siihen lukemaan taikka haaveilemaan. - --- Kaikki on niin ihastuttavaa, että me varmaankin heräämme ja -huomaamme sen suloiseksi uneksi, joka katoaa kukon laulaessa, virkkoi -Priscilla heidän mennessään kotiin. - --- Minusta neiti Karoliina ja hänen veljentyttärensä näyttävät siksi -tanakoilta, etteivät he aivan helposti haihdu häipyvänä sumuna, -nauroi Anna. -- Voitko kuvitella heitä maapallon matkailijoina -- -varsinkin saaleissa ja myssyissä, jotka näimme. - --- Luultavasti he riisuvat ne yltään, kun he todella lähtevät -matkalle, sanoi Priscilla, mutta sukankutimen he varmasti ottavat -mukaansa kaikkialle. Siitä on heidän suorastaan mahdoton luopua. He -tulevat kävelemään Rooman Pietarinkirkon holvien alla kutoen sukkaa, -siitä olen varma. Mutta sillaikaa me asumme Karoliinan majassa, jota -ei saa ristiä uudestaan, oikein Spoffordkadun varrella. Minusta -tuntuu jo kuin olisin puolittain miljoonanomistaja. - --- Minä olen niin suunnattoman iloinen, että vain tahtoisin riemuita -ja laulaa, sanoi Anna. - -Samana iltana Philippa Gordon koputti erästä ovea Johanneksenkadun -kolmessakymmenessäkahdeksassa ja heittäytyi Annan vuoteelle aivan -elämään kyllästyneenä. - --- Rakkaat ihmiset, minä olen niin väsynyt ja lopussa, että voisin -hypätä... Olen seisonut päälläni matka-arkussa ja pakannut koko -päivän. - --- Pakkaaminen oli luonnollisesti kaksi kertaa rasittavampaa kuin sen -olisi tarvinnut olla, siksi ettet voinut ratkaista mitä oli pantava -pohjalle ja mitä päälle, nauroi Priscilla. - --- Kas vaan, sinä arvasit ihan oikein! Niin, kun minä vihdoin olin -saanut pakatuksi kaiken ja minun emäntäni ja hänen palvelijattarensa -olivat istuneet kumpikin matka-arkun kannella painamassa niin -paljon kuin jaksoivat, jotta saisin sen lukkoon, niin minä huomasin -pakanneeni aivan alimmaksi pohjalle koko joukon tavaroita, joita -välttämättä tarvitsin lukukaudenpäättäjäisissä. Ei auttanut siis muu -kuin avata arkku taas, viskellä ja etsiä kokonainen tunti, jotta -saisin esiin, mitä tarvitsin. Väliin luulin saaneeni käsiini sen, -mitä etsin, ja minä vedin ja kiskoin niin paljon kuin jaksoin, ja se -olikin sitten aivan muuta, semmoista, mikä olisi mainiosti saanut -pysyä paikoillaan. Anna, minä en sanonut mitään rumia sanoja. - --- En kai ole sitä väittänytkään. - --- Et, mutta näytit siltä. Myönnän, että ne pyörivät kielelläni. -Sitäpaitsi olen saanut ihan kauhean nuhan, en voi muuta kuin honottaa -ja aivastaa ja puhua dedääd... Kertokaa nyt virkistykseksi jotain -hauskaa. - --- Ensi torstai-iltana tulevat Alec ja Alonzo sinun luoksesi, sanoi -Anna koetteeksi. - -Phil pudisti alakuloisena päätään. - --- Bidä ed välitä Alecista edkä Alodzosta diid kauad kuid bidulla od -duha. Mutta mikä teitä oikeastaan vaivaa? Kun tarkemmin katselen, -niin minusta näyttää kuin teidän sisässänne olisi jonkinlainen -bengaalivalaistus. Tehän ihan loistatte. Mitä on tapahtunut? - --- Ensi talvena me asumme Karoliinan majassa, virkkoi Anna, iloinen -ylpeys väreillen äänessä. -- Asumme, ymmärräthän, meillä on oma -talous, emme ole täysihoidossa. Me olemme sen vuokranneet, ja Stella -Maynard tulee myöskin, ja hänen tätinsä hoitaa meidän kotiamme. - -Phil ponnahti pystyyn, pyyhki nenänsä ja heittäytyi Annan eteen -polvilleen. - --- Tytöt -- oi hyvät, rakkaat ihmiset -- antakaa minun tulla mukaan! -Minä olen hyvin kiltti. Ellei siellä ole minulle mitään oikeata -huonetta, niin minä nukun öisin pienessä koirankopissa omenapuiden -alla -- minä olen nähnyt sen. Antakaa minun vaan tulla mukaan! - --- Nouse, pikku hupakko! - --- En liiku paikaltani, niin kauan kuin olen hengissä, ennenkuin -lupaatte minulle, että saan olla samassa taloudessa teidän kanssanne. - -Anna ja Priscilla katsoivat toisiinsa. Sitten sanoi Anna hitaasti: - --- Rakas lapsi, tietysti meistä olisi hirmuisen hauskaa saada sinut -mukaan. Mutta suoraan sanoen -- minä olen köyhä, Prissy on köyhä, -Stella Maynard on köyhä -- meidän täytyy järjestää elämämme kauhean -yksinkertaiseksi, ja ruoka tulee olemaan sen mukaan. Sinun olisi -pakko syödä ja elää aivan samoin kuin me. Mutta sinä olet rikas, -ja sitä todistaa parhaiten se, mitä sinun isäsi maksaa kuukaudessa -asunnostasi ja ruuastasi. - --- Oh, luuletko sinä, että minä siitä välitän? huudahti Phil. -- -Mieluummin silakkaa korinttikastikkeen kanssa teidän luonanne, -pikkuiset kullanmurut, kuin tryffeleillä täytetty kalkkuna -yksinäisessä täysihoitolan ruokasalissa. Älkää luulko, että minä olen -pelkkää vatsaa, tytöt. Elän erittäin mielelläni leivällä ja maidolla --- ja joskus vähän hilloa -- kun vaan annatte minun tulla mukaan. - --- Sitäpaitsi saamme tehdä itse aika paljon. Stellan täti ei voi -ehtiä kaikkea. Meidän jokaisen osalle tulee koko lailla tehtäviä. Ja -sinä -- - --- Ja minä olen tähän asti ollut kuin kedon liljat, jotka eivät työtä -tee eivätkä kehrää, täydensi Philippa. -- Mutta minä kyllä opin. Kun -näytätte yhdenkin kerran, miten minun pitää tehdä, niin minä kyllä -osaan. Vuoteen järjestämisestä minä jo nyt selviydyn; ruokaa en -tietysti osaa valmistaa -- vielä. Mutta minä olen luonteeltani kiltti -ja tasainen enkä ole koskaan happamalla tuulella, kun on ruma ilma. -Se saa monen marisemaan. Rakkaat kulta-ihmiset! En ole eläessäni -toivonut mitään näin kauheasti -- ja lattia on niin kamalan kova -polviparoille. - --- Vielä eräs asia, keskeytti Priscilla päättävästi. -- Koko Redmond -tietää, että sinulla on vieraita melkein joka päivä. Niin suuri -vastaanotto ei käy päinsä Karoliinan majassa. Me olemme päättäneet -olla kotona vain perjantai-iltaisin, jolloin hyvät ystävämme ovat -tervetulleita. Jos sinä liityt meihin, niin sinäkin saat mukautua -samaan sääntöön. - --- Äärettömän mielelläni. Niinkuin minä vähääkään välittäisin koko -tuosta vieraiden paljoudesta! Tulee päinvastoin olemaan suloista -saada olla vähän rauhassa. Olin itsekin ajatellut määrättyä -päivää, mutta tietysti en voinut mitään päättää tahi ilmoittaa -asianomaisille. Ellette suostu siihen, että minä lyön ryysyt -yhteen ja jaan myötä- ja vastoinkäymiset teidän kanssanne joka -suhteessa, niin minä kiukuttelen itseni hengiltä ja kummittelen -sitten kauheasti... Minun päämajani on sitten Karoliinan majan -portailla, joten te ette pääse ulos ettekä sisään koskettamatta minun -astraaliruumistani. - -Anna ja Priscilla vaihtoivat syvämietteisiä katseita. - --- Niin, sanoi Anna, me emme voi luonnollisestikaan luvata ottaa -sinua joukkoomme ennenkuin olemme neuvotelleet Stellan kanssa, mutta -en usko hänellä olevan mitään sitä vastaan. Me otamme kyllä omasta -puolestamme sinut mielellämme yhteen joukkoon. - --- Jos kyllästyt meidän yksinkertaiseen elämäämme, niin saat mennä -tiehesi, ja sillä hyvä, lisäsi Priscilla. - -Phil hyökkäsi pystyyn, suuteli ja puristi molempia suunniltaan -riemusta ja lähti rallattaen tiehensä. - --- Niin, kunhan kaikki menisi hyvin, sanoi Priscilla laimeasti. - --- Katsotaan, että menee, vastasi Anna rohkaisevalla äänellä. -- -Minä luulen, että Phil tulee olemaan verrattain hauska jäsen meidän -pienessä taloudessamme. - --- Varmasti, Phil on mukava ja vitsikäs seura joutohetkinä. Ja kuta -useampia meitä on, sitä huokeammaksi meille tulee. Mutta millaista -on olla hänen kanssaan yötä päivää? Voi mennä sekä talvi että kesä, -ennenkuin pääsee selville, kenen kanssa viihtyy, kenen ei. - --- Mitä siihen tulee, on alkuaika meille kaikille koetusaikaa. Ja -meidän on käyttäydyttävä kuin kiltit ja kunnolliset ihmiset ainakin --- oltava itse häiritsemättä ja suotava jokaiselle vapaus. Phil ei -ole itsekäs, vaikka onkin vähän ajattelematon, ja minä uskon, että me -tulemme kaikki vetämään samaa köyttä viehättävässä majassamme. - - - - -XI. - -ATOSSA-TÄDIN LUONA. - - -Anna palasi Avonleahin suuren stipendin säteilevä kajastus otsallaan. -Ystävät ja tuttavat sanoivat hänelle, ettei hän ollut kovinkaan -paljon muuttunut -- äänensävy ilmaisi, että he olivat ihmeissään -ja vähän pettyneitä siitä, ettei niin ollut. Avonleakaan ei ollut -muuttunut. Ainakaan ei alussa siltä tuntunut. - -Mutta kun Anna ensimmäisenä sunnuntaina kotiintulonsa jälkeen istui -Vihervaaran kirkonpenkissä ja katseli seurakuntaa, huomasi hän useita -pieniä erilaisuuksia, jotka nyt olivat kaikki yhtaikaa näkyvissä -ja paljastivat hänelle, ettei aika edes Avonleassa pysynyt aivan -paikallaan. Uusi sananjulistaja puhui saarnatuolista. Penkeistä -olivat useammat kuin yhdet tutut kasvot poistuneet ainiaaksi. -Abe-setä, mainehikas sääprofeetta, joka oli ennustanut niin monet -ukkosilmat, oli jo ennustanut kaikki ennustuksensa, ja vanha Josiah -Sloane, jota ei kukaan voinut arkussa makaavana enää tuntea, hänen -viiksensä ja partansa kun olivat hyvin sievästi leikatut, uinuivat -pienellä hautausmaalla kirkon takana. Ja Billy Andrews oli viettänyt -häänsä Nettie Blewettin kanssa. He olivat juuri tänä sunnuntaina -vastanaineina koekävelyllään. Kun Billy säteillen ylpeyttä ja -tyytyväisyyttä ohjasi sulkain koristamaa ja silkkiin verhottua -morsiantaan perheen kirkonpenkkiin, loi Anna silmänsä maahan, -jotteivät ne liiaksi loistaisi. Hän palautti mieleensä joululomalla -viettämänsä myrsky-yön, jolloin Jane oli kosinut Billy-veljensä -puolesta. Rukkaset eivät suinkaan olleet särkeneet Billyn sydäntä. -Anna olisi tahtonut tietää, olikohan Jane kosinut myös Nettieä -veljensä puolesta vai oliko Billyllä ollut niin paljon rohkeutta -rinnassaan, että hän uskalsi itse esittää tuon tärkeän kysymyksen. -Koko Andrewsin perhe näytti hekkumoivan samassa ylpeydessä ja -tyytyväisyydessä kuin Billykin, mukavassa sopessaan istuvasta -lihavasta anopista ylhäältä lauluparvelta katselevaan Janeen, joka -oli jättänyt opettajatartoimensa Avonlean koulussa ja aikoi syksyllä -matkustaa länteen. - --- Kosijoita ei ole Avonleassa joka oksalla, virkkoi rouva Rakel -Lynde ivallisesti hymyillen. -- Hän syyttää nyt terveyttään, joka -muka on heikko, ja sanoo lännen ilmanalan paremmaksi. En ole -milloinkaan kuullut hänen terveydessään olleen mitään vikaa. - --- Jane on herttainen ja kunnon tyttö, sanoi uskollinen Anna. -- Hän -ei ole koskaan koettanut hankkia huomiota osakseen, niinkuin monet -muut. - --- Ei olekaan, hän ei ole koskaan juossut poikien jälkeen, jos sitä -tarkoitat, virkkoi Rakel-rouva. -- Mutta hän tahtoisi mielellään -joutua naimisiin, kuten kaikki muutkin. Mitä muuta tekemistä hänellä -olisi kaukana lännessä -- jossain maailman matkojen takana, mistä -tietää vain sen verran, että miehiä on paljon ja naisia harvassa? Hyh --- minä en jaksa kuulla sitä... - -Janea ei Anna kuitenkaan sinä päivänä katsonut huolestuneesti ja -ihmeissään, vaan Ruby Gillistä, joka istui lauluparvella Janen -vieressä. Miten oli Rubyn laita? Hän oli kauniimpi kuin milloinkaan -ennen, mutta hänen sinisissä silmissään oli kuumeinen loiste ja -poskien heleä puna oli melkein huolestuttavan korea. Hän oli -sitäpaitsi laihtunut ja käynyt heikon näköiseksi, laulukirjaa -pitelevät kädet näyttivät melkein läpikuultavilta kuin kukan lehdet. - --- Onko Ruby Gillis sairas? kysyi Anna rouva Lyndeltä, kun he yhdessä -menivät kirkosta kotiin. - --- Ruby Gillis on kuolemaan tuomittu, hänessä on lentävä keuhkotauti, -vastasi rouva Lynde tuimasti. -- Sen tietää koko maailma, paitsi -hän itse ja hänen perheensä. He eivät huomaa sellaisia asioita. Jos -kysyt heiltä, voi hän erinomaisen hyvin. Hän ei ole jaksanut hoitaa -opettajatartointaan sen jälkeen kun hänellä oli keuhkokuume talvella, -mutta hän lupaa ryhtyä taas opetustyöhön syksyllä, ja hän hakee -paikkaa Valkorannassa. Tyttöparka, hän makaa varmasti haudassa, kun -lehdet syksyllä putoavat. - -Anna kuunteli tätä äänettömän kauhun vallassa. Oliko mahdollista, -että Ruby Gilliksellä, hänen vanhalla koulutoverillaan, josta hyvin -paljon pidettiin, oli vain vähän aikaa elettävänä? Oli kaameata sitä -ajatella. He olivat tosin joutuneet verrattain kauas toisistaan -vuosien kuluessa, mutta vanha tyttö-ystävyys yhdisti heitä vieläkin, -ja Anna tunsi piston sydämessään. Ruby oli kaikista nuorista tytöistä -vilkkain, iloisin ja keimailevin. Tuntui mahdottomalta sovittaa -kuolemaa ja katoovaisuutta häneen. Hän oli jumalanpalveluksen jälkeen -tullut sydämellisesti tervehtimään Annaa ja pyytänyt häntä seuraavana -iltana luokseen. - --- Tiistaina ja keskiviikkona se ei sovellu, sanoi hän jonkinlaisella -ylpeydellä. -- Konsertti toisena päivänä ja isot kutsut toisena, -hyvä ystävä. Herb Spencer ja minä menemme yhdessä -- hän on nykyään -minun... Mutta lupaa varmasti tulla huomenna. Tahtoisin kauhean -mielelläni puhua sinun kanssasi. Tahdon kuulla kaikesta, mitä olet -tehnyt korkeakoulussa. - -Anna ymmärsi, että Rubyn mieli teki puhua omista valloituksistaan, -mutta hän lupasi tulla, ja Diana tarjoutui tulemaan mukaan. - -Tytöt kulkivat ääneti eteenpäin. Alkoi jo hämärtää. Kultarintakertut -visersivät korkealla puitten latvoissa jäähyväisiä laskevalle -auringolle, ja niiden riemuitseva laulu täytti kullaltahohtavan -ilman. Sammakkojen kurnutus kuului lammesta ja suomaista peltojen -takaa, missä oras alkoi nousta ja varttua elähyttävän auringon -ja sadekuurojen vaikutuksesta. Ilma oli täynnä vastaleikattujen -karhunmaaramapensasten raikasta tuoksua. Valkeita sumuharsoja -leijaili äänettömissä notkoissa, ja sinihohteiset tähdet kuvastuivat -puroon, joka jyrkkien rantojen välissä virtasi. - --- Kuinka ihana auringonlasku! sanoi Diana. -- Katso Anna, on kuin -näkisi toisen maan kangastavan. Sen rantama on tuo purppuraisten -pilvien äyräs, ja erillään uiskenteleva valoisa hattara muistuttaa -kultaista merta. - --- Mitä sanoisit, jos voisimme purjehtia sinne Paulin kultaisessa -veneessä -- se oli uusi kuu, ja Paulin oli tapana sanoa, että sitä -oli ohjattava hyvin varovasti, jottei se törmäisi karille mihinkään -pilveen -- miten hauskaa se olisi, virkkoi Anna kuljettuaan syviin -mietteisiin vaipuneena. -- Uskotko, että me silloin voisimme jälleen -löytää kaikki suloiset muistot, kaikki ihanat keväät, jotka meille -ovat kukkineet? - --- Kuinka sinä puhutkaan! huudahti Diana. -- Minusta alkaa tuntua -oikein kaamealta, aivan kuin me jo olisimme vanhoja mummoja, joilta -kaikki hauska elämässä on mennyttä. - --- Jotain sentapaista minä olen tuntenut siitä saakka kun kuulin, -miten on Ruby-raukan laita, sanoi Anna. -- Jos on totta, että hänellä -ei ole pitkiä aikoja elettävänä, niin kaikki muukin kauhea ja synkkä -voi olla totta. - --- Tahtoisitko tulla hetkeksi Elisha Wrightin luo? kysyi Diana. -- -Äiti pyysi minua antamaan tämän pienen purkin Atossa-tädille. - --- Kuka on Atossa-täti? - --- Vai et sitä tiedä? Hänen oikea nimensä on Samson Coates -Spencervalesta, ja hän on rouva Wrightin täti. Hän on myös minun -isäni täti, joten me olemme sukua. Hänen miehensä kuoli talvella, hän -jäi hyvin varattomaksi ja yksinäiseksi, minkä vuoksi Wrightit ottivat -hänet luokseen. Äidin mielestä meidän olisi pitänyt ottaa hänet, -mutta isä sanoi: "Ei kiitoksia. Asua Atossa-tädin kanssa -- se vielä -puuttuisi." - --- Onko hän sitten niin hirveä? kysyi Anna hajamielisenä. - --- Saat itse nähdä, kunhan olemme siellä, sanoi Diana merkitsevällä -äänellä. -- Isä sanoo aina, että hänellä on terävä nenä, mutta vielä -terävämpi kieli. - -Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta Atossa-täti leikkasi -täydessä touhussa siemenperunoita keittiössä. Hän istui vanhaan -haalistuneeseen aamupukuun kääriytyneenä ja hänen harmaat -hiussuortuvansa olivat aikalailla pörröiset. Kasvot ilmaisivat -mahdollisimman selvästi hänen olevan pahoillaan siitä, että hänet -yllätettiin mitä arkipäiväisimmässä touhussa. - --- Ahaa, vai tässä on Anna Shirley! virkkoi hän Dianan esittäessä -ystävätärtään. -- Sinusta olen kuullut puhuttavan. -- Äänen sävystä -kävi selville, ettei hänen kuulemansa ollut Annalle edullista. -- -Rouva Andrews juuri mainitsi sinun tulleen kotiin. Hän sanoi sinun -muuttuneen paljon eduksesi. - -Täti Atossa oli ilmeisesti sitä mieltä, että tuon edullisen -muutoksen pitäisi jatkua vielä hyvän aikaa. Hän leikkasi edelleenkin -perunoitaan reippain ja varmoin ottein. - --- Tuskinpa kannattanee pyytää teitä istumaan? jatkoi hän ääni -happamana. -- Täällähän ei ole mitään hauskaa tarjottavana -tuollaisille neideille. Kaikki muut ovat tiessään. - --- Äiti lähetti terveisiä ja pyysi saada antaa tädille tämän pienen -ruukun rabarberihyytelöä, sanoi Diana ystävällisesti. -- Hän keitti -sen tänään ja arveli sen ehkä maistuvan. - --- Kiitos vaan, sanoi Atossa-täti yhtä äreästi kuin ennenkin. -- -Äitisi hyytelö ei ole milloinkaan ollut erikoisesti minun heikkouteni --- hän imellyttää aivan liiaksi. Hiukan minä kai kuitenkin koetan -saada alas. Ruokahaluni on ollut surkeanpuoleinen nyt keväällä. Minä -olen kaikkea muuta kuin terve, jatkoi Atossa-täti painokkaasti, -mutta kuitenkin täytyy minun puuhata ja touhuta. Täällä ei tarvita -sellaisia, jotka eivät osaa tehdä työtä. Ellei sinulle tuota liiaksi -vaivaa, tahtoisitko viedä hyytelöpurkin ruokakonttoriin? Minulla -on kova kiire saada nämä kurjat perunat valmiiksi illaksi. Teidän -tapaisenne hienot naiset eivät kai milloinkaan ole näin karkeassa -työssä. Taidatte pelätä käsien pilaantuvan. - --- Minä leikkasin aina siemenperunat, ennenkuin me vuokrasimme maat -muille, virkkoi Anna hymyillen. - --- Minä teen vieläkin sen, nauroi Diana -- Kolme päivää istuin -leikkaamassa viime viikolla. Mutta luonnollisesti, lisäsi hän -kiusoitellen, minä aina iltaisin voitelin käsiäni ruusuvedellä ja -sitruunamehulla ja vedin niihin vanhat, pehmeät hansikkaat, ennenkuin -menin nukkumaan. - -Atossa-täti kohotti nenänsä pystyyn ja tuhahti halveksivasti. - --- Sinä olet varmaan oppinut tuon niistä monista typeristä -aikakauslehdistä, joita ihmiset tilaavat nykyään. Niissähän annetaan -neuvoja sekä käsien säilyttämisestä että tuuheista silmäripsistä -ja kaikenlaisesta turhamaisuudesta ja koreudesta, -- minä vain -ihmettelen, kuinka sinun äitisi antaa sinun tuhlata aikaasi -sellaiseen. Mutta hän on aina hemmotellut sinua. Kyllähän me -aavistimmekin, kun George meni hänen kanssaan naimisiin, ettei hän -ollut onnistunut vaimoa valitessaan. - -Atossa-täti huokasi niin raskaasti kuin olisivat kaikki George Barryn -avioliittoon kohdistuneet synkät aavistukset toteutuneet. - --- Vai te lähdette? kysyi hän, tyttöjen noustessa paikoiltaan. -- -Eipä olekaan mikään ilo jutella minunlaiseni vanhan akan kanssa. -Kylläpä sattuikin ikävästi, kun pojat eivät ole kotona. - --- Me aiomme pistäytyä vähän Ruby Gilliksen luona, selitti Diana. - --- Oh, ei ollenkaan tarvitse antaa selityksiä, virkkoi täti Atossa -rakastettavasti. -- Te vain pujahdatte sisään ja lennätte tiehenne -niin sukkelaan että töin tuskin ennätätte sanoa hyvää päivää ja -hyvästi. Korkeakoulun tapoja nähtävästi! Jos olisitte viisaita, niin -te pysyttelisitte loitolla Ruby Gilliksestä. Tohtorit väittävät -keuhkotaudin tarttuvan. Minä tiesin edeltäpäin, että Ruby sairastuisi -johonkin tautiin, kun hän itsepintaisesti laittautui Bostoniin viime -syksynä. Kun ei tyydy pysymään kauniisti kotona, sattuu aina jotain -ikävää. - --- Sellaista voi sattua, vaikka ei matkustakaan, virkkoi Diana. -- -Välistä voi suorastaan kuolla. - --- Silloin ei tarvitse ainakaan syyttää itseään, huudahti Atossa-täti -voitonriemuisena. -- Sinä Diana kuulut viettävän hääsi kesäkuussa. - --- Ei ole vielä päätetty mitään varmaa, vastasi Diana vältellen. - --- Minä en kehoita sinua lykkäämään häitäsi liian kauas, sanoi -Atossa-täti hyvin painokkaasti. -- Sinun ulkomuotosi on kohta -mennyttä, sinussahan on vain iho ja tukka. Ja Wrightien Suvussa -miehet ovat huikentelevia. Anna, sinun ainakin pitäisi käyttää -hattua, sinähän olet niin täynnä kesakoita, että on aivan synti ja -häpeä. Kas vaan, hän taitaa punastua. Emmeköhän me liene kaikki -sellaisia, jommoisiksi Herra on meidät luonut. Saanko lähettää -terveiseni Marilla Cuthbertille? Eipä siksi, että häntä milloinkaan -olisi haluttanut tulla minua katsomaan, senjälkeen kun muutin -Avonleahin, mutta minun ei kai pitäisi valittaa. Cuthbertin perhe -on aina pitänyt itseään jo vähän parempana paikkakunnan muita -tavallisia, yksinkertaisia ihmisiä. - --- Eikö hän ole kauhea! läähätti Diana kun he olivat kulkeneet pitkän -matkaa toista tietä, jolle olivat kääntyneet. - --- Hän on kamala, puhkui Anna. -- Mutta ajattele myöskin millaista -olisi kulkea koko elämänsä Atossa-nimisenä! Sekin jo voisi -katkeroittaa kenen hyvänsä. Hänen olisi pitänyt hankkia liikanimiä -- -esimerkiksi Kordelia. Se olisi varmasti auttanut paljon. - --- Ihanaa, että siellä jo on käyty! virkkoi Diana. -- Oikein -pöyristyttää ajatella kuinka ilkeä hän on -- kaiken, mitä hän -sanoo, hän sanoo ilkeyksissään. Isä tietää kertoa hänestä hyvin -hullunkurisen jutun. Ennen maailmassa Spencervalessa oli pappi, joka -oli sekä kiltti että kelpo saarnaaja, mutta aika kuuro. Kun puhuttiin -tavallisella keskusteluäänellä, ei hän voinut seurata ollenkaan. Ja -pyhäiltoina oli tavallisesti kirkossa hartaushetki, jossa jokainen -seurakunnan jäsen nousi vuorostaan lukemaan rukouksen tahi muutamia -säkeitä raamatusta. Eräänä iltana Atossa-täti ilmoitti tahtovansa -todistaa ja lausua "totuuden sanoja". Mutta mitään pyhän raamatun -sanoja ei saatukaan kuulla, vaan hän otti käsiteltäväkseen useita -läsnäolevista, yhden kerrallaan, hän mainitsi heidät nimeltä ja -läksytti mitä kauheimmalla tavalla ja puhui siitä, miten he olivat -käyttäytyneet ja penkoi kaikki juorut ja kaikki häväistysjutut -viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Lopuksi hän sanoi saaneensa oikean -inhon Spencervalen kirkkoa kohtaan, vakuutti, ettei milloinkaan enää -aikonut astua sen ovesta sisään ja että toivoo Jumalan rangaistuksen -oikein pian kohtaavan koko seurakuntaa. Hän istui sitten paikoilleen -aivan hengästyneenä vuolaan sanatulvansa jälkeen, ja pastori, joka ei -ollut kuullut sanaakaan siitä, mitä täti oli sanonut, kumarsi päätään -ja sanoi hartaasti: Amen. Kuulkoon Jumala hurskaan sisaremme pyynnön! --- Jospa kuulisit isän kertovan tuon jutun! - --- Mitä juttuihin tulee, Diana, aloitti Anna matalalla -tuttavallisella äänellä, niin kuule, minä olen viime aikoina hyvin -paljon ajatellut, enkö voisi tekaista pientä juttua -- kertomusta, -joka kelpaisi painettavaksi... - --- Ihan varmasti, sanoi Diana, kun hän vihdoin tajusi ehdotuksen -täyden merkityksen. -- Sinähän kirjoitit hirmuisen jännittäviä -juttuja meidän Historiallisen kerhomme aikana. - --- Hyh, minä tarkoitan tietysti toisenlaisia kertomuksia, virkkoi -Anna halveksivasti hymyillen. -- Minä olen tässä hiukan ruvennut -tuumimaan viime aikoina, mutta minua melkein peloittaa yrittää, olisi -niin kauhean ilkeätä, jos epäonnistuisin. - --- Olen kuullut, että moni suuri kirjailija on kirjoittanut aluksi -oikeata roskaa, rauhoitti Diana. -- Mutta olen aivan varma siitä, -että niin vitsikäs tyttö kuin sinä tekaiset heti jotain suurenmoista. -Ja sanomalehtimiehet ehkä huomaavatkin nykyään paremmin kuin ennen -tosilahjat... - --- Voi sinua, pikku kullannuppua, mitä sanot... Mutta joka -tapauksessa voin kertoa, että Margaret Burton, tämän vuoden tyttöjä -Redmondissa, kirjoitti viime talvena kertomuksen, joka otettiin -"Kanadan Naiseen". Luulen kyllä voivani kirjoittaa aivan yhtä hyvän -kuin sekin on. - --- Lähetätkö sitten kertomuksesi samaan lehteen? - --- Voisinhan minä ensiksi yrittää johonkin suurempaan lehteen. Kaikki -riippuu siitä, mitä lajia kertomukseni tulee olemaan. - --- Mitä se koskee. - --- Sitä en vielä tiedä. Tahtoisin käydä käsiksi tavattoman hienoon -juoneen -- jännittävään, mutta ei jokapäiväiseen. Hyi, minä -inhoan joutavanpäiväistä kirjallisuutta. Sanomalehdentoimittaja -katsoo erikoisesti sitä, että juoni on hieno -- luonteenkuvausta -luonnollisesti myöskin. Ainoa lopullisesti päätetty seikka on -sankarittaren nimi. Hänen nimekseen tulee Semiramis Lester. Se -sointuu hyvältä, eikö niin? Sinä et saa hiiskahtaakaan tästä -kenellekään, kuuletko Diana? En ole uskonut tätä kenellekään muulle -kuin sinulle ja setä Harrisonille. Hän ei ollut kovinkaan rohkaiseva --- hän sanoi, että jo ennestäänkin on kirjoitettu aivan liiaksi -paljon roskaa ja että hänellä oli ollut minusta parempi käsitys, kun -minä olin jo ollut vuoden korkeakoulussa. - --- Älä välitä siitä. Mitäpä herra Harrison tietää korkeakoulusta! -huudahti Diana täynnä halveksuntaa. - -Gilliksen talo oli kirkkaasti valaistu ja täynnä vieraita. Kaksi -keskenään kilpailevaa nuorta herraa, toinen Spencervalesta, toinen -Carmodystä, mulkoili vihamielisesti toisiaan vierashuoneen toisesta -päästä toiseen. Useita sieviä ja iloisia tyttöjä oli tullut tänne -vieraisille. Ruby oli valkeaan puettu, hänen silmänsä loistivat, -ja hänen poskillaan oli mitä helein puna. Hän nauroi ja puheli -lakkaamatta, ja vieraiden tyttöjen sanottua jäähyväiset hän vei Annan -yläkertaan näyttääkseen hänelle uudet kesä pukunsa. - --- Minulla on vielä sininen silkkikangas ompelematta, se on minusta -liian raskas kesällä. Luultavasti odotan ja annan ommella vasta -syksyllä. Kuten tiedät otan opettajatoimen Valkorannassa. Mitä sinä -pidät minun hatustani? Hiukan rohkea kenties, mutta mitä se tekee! -Hattu, joka sinulla oli eilen kirkossa, on oikein tyylikäs. Minä -kyllä puolestani pidän vähän kirkkaammista väreistä. Huomasitko -vierashuoneessa olevia hassuja poikia? He ovat päättäneet varmasti -"katsoa ulos" toisensa. En välitä kummastakaan penninkään vertaa, -sen sinä tiedät parhaiten, Anna. Herb Spenceristä minä pidän. -Väliin minä todella uskon, että hän on se oikea. Jouluna luulin, -että Spencervalen opettaja oli oikea. Mutta sitten minä sain -tietää hänestä jotain enkä sitten enää tahtonut häntä. Hän tuli -aika epätoivoiseksi -- minä melkein pelkäsin, että hän menettäisi -järkensä... Kun nuo itserakkaat pojat eivät olisi tulleet tänne tänä -iltana! Minä olisin tahtonut jutella sinun kanssasi oikein hauskasti -kahden kesken, minulla olisi niin paljon sinulle kerrottavaa... Me -olemme aina olleet niin hyviä ystäviä ja olemme vetäneet yhtä köyttä, -eikö niin, Anna? - -Ruby kietoi kätensä Annan vyötäisille soinnuttomasti naurahtaen. -Heidän katseensa kohtasivat toisensa ja Anna huomasi Rubyn -häikäisevän loistavissa silmissä jotain, joka viilsi pistona hänen -sydämessään. - --- Tule usein minua tervehtimään, tulethan, Anna? kuiskasi Ruby. -- -Tule yksin -- minä kaipaan sinua. - --- Tunnetko olevasi aivan terve, Ruby? - --- Terve? Varmasti en ole eläessäni voinut paremmin. Tietysti -viimetalvinen keuhkokuume vei vähän voimia. Mutta katso millainen -väri minun poskissani on! En kai minä näytä sairaalta! - -Rubyn ääni oli hieman terävä. Hän veti pois kätensä Annan -vyötäisiltä, ikäänkuin jostain pahastuneena, ja riensi nopeasti alas -portaita. Alhaalla vierashuoneessa hän sai takaisin entisen loistavan -tuulensa, koko hilpeän ylimielisyytensä, ja antautui niin kokonaan -pilantekoon ja leikinlaskuun molempien ihailijoittensa kanssa, -että Anna ja Diana tunsivat olevansa tarpeettomia ja sanoivat pian -jäähyväiset. - - - - -XII. - -"SEMIRAMIKSEN SOVITUSUHRI." - - --- Mitä sinä oikein haudot päässäsi, Anna? - -Tytöt olivat eräänä iltana istuutuneet sammaleiseen notkoon puron -rannalle. Sananjalkain tuuheat viuhkat huojuivat, ruohomättäät -vihannoivat vehmaina ja metsistyneiden päärynäpuiden harsomaiset, -vienosti tuoksuvat hunnut liehuivat hiljaa. - -Anna heräsi unelmistaan tyytyväisenä huoaten. - --- Muovailen päässäni kertomustani, pikku Diana. - --- Älä nyt, mitä ihmeissä! Joko olet ryhtynyt siihen? huudahti Diana -mitä vilkkaimman mielenkiinnon vallassa. - --- Olen kuin olenkin. Vain pari sivua on kirjoitettu puhtaaksi, mutta -loppu on jo päässäni ihan valmis. On ollut kauhea vaiva hyvän juonen -keksimisessä. Mikään niistä aiheista, jotka minulla oli varastossa, -ei soveltunut Semiramis-nimiselle tytölle. - --- Etkö olisi voinut muuttaa nimeä? - --- En, ymmärrätkö! Se oli suorastaan mahdotonta. Minä koetin kyllä, -mutta se ei käynyt päinsä. Se olisi ollut yhtä vaikeata kuin oman -nimeni muuttaminen. Semiramis oli tullut minulle niin ilmieläväksi, -että annoinpa hänelle minkä nimen hyvänsä, minun olisi joka -tapauksessa pitänyt ajatella häntä Semiramiksena. Mutta lopuksi -minä kuitenkin keksin juonen, joka soveltui juuri hänelle. Nimien -valitseminen kaikille muille henkilöille oli vasta jännittävää! Sinä -et aavista, kuinka hirmuisen hauskaa se on. Olen maannut valveilla -tuntikausia ja miettinyt sopivia nimiä. Sankarin nimi on Percival -Dalrymple. - --- Joko olet keksinyt nimet kaikille henkilöille? kysyi Diana -pettyneenä. -- Ellet ole ehtinyt, olisin pyytänyt saada antaa nimen -vain yhdelle ainoalle -- vain jollekin vähäpätöiselle sivuhenkilölle. -Silloin minusta tuntuisi niinkuin minullakin olisi hiukan osuutta -kertomuksessasi. - --- Saat antaa nimen pienelle kyökkipojalle, joka oli Lesterin rikkaan -ja mahtavan perheen palveluksessa, lupasi Anna hyväntahtoisesti. -- -Hän ei ole erikoisen tärkeä ja hän on ainoa, jolta vielä puuttuu nimi. - --- Anna sitten hänelle nimeksi Raymond Fitz-Osborne, pyysi Diana, -joka muistinsa kätköissä säilytti kokonaisen varaston sointuvia -nimiä. Ne olivat rippeitä entisen "Historiallisen kerhon" ajoilta, -jonka hän itse, Amia, Jane Andrews ja Ruby Gillis olivat perustaneet -kouluaikanaan. - -Anna pudisti epäröiden päätään. - --- Pelkään vain, että se on aivan liian juhlallinen nimi -kyökkipojalle. En voi kuvitella Fitz-Osbornea syöttämässä sikoja ja -vetämässä maasta nauriita. Voitko sinä? - -Diana ei nähnyt mitään esteitä; jos yleensä on mielikuvitusta, -niin kyllä kaikki saadaan hiukan venymään... Anna osasi kuitenkin -arvostella asiaa paremmin, ja kyökki-pojan nimeksi tuli lopulta -Robert Ray, jonka arkioloissa saattoi lyhentää Bobbyksi. - --- Paljonko luulet siitä saavasi? kysyi Diana. - -Sitä Anna ei ollut vielä ollenkaan ajatellut. Hän tavoitteli vain -mainetta ja kunniaa, ei viheliäistä mammonaa, eivätkä alhaiset -aineelliset laskelmat vielä saastuttaneet hänen kaunokirjallisia -unelmiaan. - --- Minä saan varmaankin lukea sen? pyysi Diana. - --- Kun minä olen saanut sen valmiiksi, niin luen sen ääneen sinulle -ja setä Harrisonille ja pyydän teitä sitten arvostelemaan sitä hyvin -ankarasti. Kenenkään muun silmä ei tule sitä näkemään ennenkuin se on -painettu. - --- Kuinka sinä annat sen päättyä -- onnellisesti vai onnettomasti? - --- En tiedä vielä oikein. Oikeastaan toivoisin sen päättyvän -onnettomasti, sillä se olisi paljon romanttisempaa. Mutta -toimittajilla taitaa olla ennakkoluuloja surullisesti päättyviä -kohtaan, niin omituiselta kuin se kuuluukin. Kirjallisuudenhistorian -professori sanoi kerran korkeakoulussa, että muiden kuin nerojen ei -pidä ryhtyä kirjoittamaan onnetonta loppua. Ja, sanoi Anna lopuksi -hyvin vaatimattomasti, minä olen kyllä kaikkea muuta kuin nero. - --- Minä puolestani pidän enemmän onnellisesta lopusta. Anna heidän -vaan saada toisensa, virkkoi Diana, joka mentyään kihloihin Fredin -kanssa oli sitä mieltä, että rakkausjutun ainoa mahdollinen loppu oli -häät. - --- Mutta sinustahan on hauska itkeä, kun luet jotain mielenkiintoista? - --- Luonnollisesti, keskellä kertomusta. Mutta minä toivon palavasti, -että kaikki lopulta kääntyy hyvään päin. - --- Jokin aivan erikoisen liikuttava kohtaus täytyy siinä olla, -virkkoi Anna miettiväisenä. -- Voisin antaa Robert Rayn haavoittua -jossain onnettomuudessa -- voisihan paistinvarras saada jotain aikaan --- ja nukahtaa hiljaa ja tunteellisesti. - --- Hyi, miksi tappaisit pikku Bobbyni? nauroi Diana. -- Hän on minun, -ja minä tahdon, että hän elää ja kukoistaa. Ota mieluummin hengiltä -joku muu, jos se on välttämätöntä. - -Seuraavan kahden viikon aikana tunsi Anna vuorotellen riemua ja -tuskaa kirjallisen työnsä vuoksi. Milloin sai loistava ajatus hänet -valtavan ilon ja ylpeyden valtaan; milloin hän oli joutua epätoivoon, -kun joku oikutteleva henkilö ei tahtonut käyttäytyä niinkuin olisi -pitänyt. Dianan oli mahdoton sitä ymmärtää. - --- Täytyyhän sinun voida pakottaa heitä tekemään niinkuin itse -tahdot, virkkoi hän. - --- Niinhän sinä luulet, voihki Anna. -- Sinä et voi aavistaa, miten -vastaanhangoitteleva ja kiusallinen sankaritar Semiramis on. Hänen -täytyy ehdottomasti tehdä ja sanoa sellaista, mitä en ole milloinkaan -tarkoittanut hänen osakseen. Ja silloin on kaikki entinen pilalla, -ja minun täytyy kirjoittaa kaikki uudestaan. Voi, miten vaivaloista -onkaan olla kirjailija! - -Kertomus tuli vihdoin viimein valmiiksi, ja Anna luki sen ääneen -Dianalle päätyhuoneen kodikkaassa yksinäisyydessä. Hän oli muovannut -"liikuttavan kohtauksensa" ottamatta hengiltä kyökkipoika Robert -Rayta, jota sanottiin arkioloissa Bobbyksi, ja hän seurasi silmillään -tarkoin Dianaa lukiessaan. Diana oli erittäin kiitollinen kuulija. -Hän itki oikeissa paikoissa, mutta kun loppuun vihdoin oli päästy -ja Anna laski käsikirjoituksen syliinsä, näytti hän jonkun verran -nololta. - --- Minkä tähden sinä otit hengiltä Maurice Lennoxin? kysyi hän -nuhtelevalla äänellä. -- Luulin hänen taas virkoavan henkiin. - --- No mutta, hänhän on konna, vastasi Anna hämmästyneenä. -- Ymmärrät -kai, että oikeutta on noudatettava, ja silloin täytyy häntä rangaista. - --- Vahinko -- pidän hänestä eniten kaikista, väitti Diana -puolueellisesti. - --- Niin, nyt hän on kuollut ja kuolleena pysyköön, virkkoi Anna -hieman nyrpeänä. -- Jos minä olisin antanut hänen elää, olisi hän -tietysti aina edelleenkin vainonnut Semiramista ja Percivalia. - --- Niin tietysti -- ellet olisi voinut jalostaa hänen luonnettaan -lopuksi. - --- Tiedätkö, se ei olisi ollut vähääkään romanttista, ja siinä -tapauksessa olisi kertomus venynyt liian pitkäksi. Tuollaisesta -äärimmäisen harkitsevasta konnasta ei saa kädenkäänteessä kunnon -miestä. - --- Niin, minun täytyy joka tapauksessa sanoa, että kertomuksesi on -viehättävä ja että se tekee sinut kuuluisaksi, siitä olen varma. -Oletko sinä miettinyt kertomuksellesi nimeä? - --- Olen toki jo kauan sitten. Sen nimeksi tulee "Semiramiksen -sovitusuhri". Eikö se kuulu hienolta s:ineen? Minä olen aina pitänyt -niin paljon alkusoinnusta. Nyt sinun täytyy sanoa minulle suoraan, -Diana kulta, tahtoisitko jotain muutoksia kertomukseen. Oliko missään -kohdassa semmoista, mikä sinua loukkaa? - --- Hm, jos minun on jotain sanottava -- Diana oli hyvin epäröivänä --- niin en tiedä muuta kuin että se kohta kertomuksessa, missä sinä -annat Semiramiksen sekoittaa kakkutaikinaa ennen suurta juhlaa, -ei minusta tunnu aivan niin romanttiselta kuin muu. Kuka tahansa -osaa sekoittaa kakkutaikinaa. Sankarittarien ei pitäisi minusta -milloinkaan ottaa osaa ruuanlaittoon. - --- Rakas ystävä, juuri siinä kohdassa minä annan valtaa -huumorintunteelle -- sekin on joskus tärkeätä -- ja se on hienoimpia -palasia koko kertomuksessa. - -Totuuden nimessä on myönnettävä, että Anna oli siinä aivan oikeassa. - -Viisaasti kyllä Diana pidättyi sen enempää arvostelemasta, mutta -paljon vaikeampaa oli tyydyttää herra Harrisonia. Ensiksikin oli -hänen mielestään kertomuksessa aivan liian paljon luonnonkuvauksia. - --- Pyyhi pois kaikki hentomielinen lörpöttely kukkaisniityistä ja -avaruuden kultapilvistä, sanoi hän säälimättä. - -Annalla oli epämiellyttävä tunne, ettei herra Harrison ollut aivan -väärässä, ja voittaen suurenmoisesti itsensä hän pakottautui -leikkaamaan pois suurimman osan rakkaista luonnonkuvauksistaan. Ja -kertomus oli kolmasti kirjoitettava uudestaan puhtaaksi, ennenkuin se -lyhennetyssä muodossaan -- säälimättä silvottuna, väitti Anna -- edes -jonkun verran tyydytti arvostelijaa. - --- Kaikki luonnonkuvaukset paitsi auringonlaskua olen ottanut -pois, virkkoi hän huoaten. -- Siitä en todellakaan voinut luopua. -Se on ihastuttavan kaunis purppurahohteineen, joka häipyy viileän -kuulakkaisiin vihertäviin sointuihin. Eikö ole kummallista, että on -ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sellaista! - --- Sillä ei ole kerrassaan mitään tekemistä kertomuksen juonen -kanssa, virkkoi proosallinen setä Harrison. Sinun ei olisi pitänyt -sijoittaa tapahtumia pelkkien rikkaiden ja mahtavien kaupunkilaisten -piiriin. Mitä sinä senkaltaisista tiedät? Mikset antanut kaiken -sattua täällä Avonleassa? Nimi olisi tietysti pitänyt muuttaa, muuten -rouva Rachel Lynde olisi luullut olevansa kirjan sankaritar. - --- Se ei olisi toki koskaan käynyt päinsä, väitti Anna. -- Avonlea on -herttaisin paikka maailmassa, mutta se ei ole niin romanttinen, että -sopisi järkyttävän rakkaustarinan tapahtumapaikaksi. - --- Mitä siihen tulee, luulen minä varmasti, että meillä on ollut aika -paljon romantiikkaa Avonleassa -- kenties silloin tällöin suorastaan -tragedioja, virkkoi herra Harrison kuivasti. -- Mutta sinäpä et -annakaan tavallisten ihmisten esiintyä. Henkilöt puhuvat liian -paljon, ja heidän puheensa on aivan liian juhlallista. Sinä annat -väsyttävän rakastajasi puhua ja pitää ääntä kokonaista kaksi sivua, -eikä tyttö saa pistetyksi sanaakaan väliin. Jos hän tosi elämässä -olisi tehnyt samaten, olisi tyttö varmasti piankin jo tukkinut -häneltä suun. - --- Minä en ainakaan sitä usko, vastasi Anna hiukan loukkaantuneena. - -Hän oli sielunsa syvimmässä sitä mieltä, että ne kauniit ja -tunteelliset sanat, jotka hän antoi rakastajan lausua, ehdottomasti -vahaisivat jokaisen tytön sydämen. Oli muuten kauheata kuulla -käytettävän niin auttamattoman arkipäiväisiä sanoja kuin "tukkia -suu", kun oli puhe Semiramiksesta, ihanasta neitosesta, jolla oli -puhdas otsa ja uneksiva katse. Semiramis vain epäsi ihailijainsa -kosinnan tai antoi heille korkeintaan rukkaset. - --- Ja kun sinä nyt tahdot kuulla vilpittömän mielipiteeni, jatkoi -herra Harrison aimottomana, niin saan sanoa, etten ymmärrä, miksi -Maurice Lennox ei häntä saanut. Hän oli ainakin miestä. Hän teki -kyllä yhtä ja toista kamalaa, mutta osoitti kuitenkin tarmokasta ja -toimekasta luonnetta. Percival vain nahjusteli ja jaaritteli. - -Jaaritteli!... Siksi että hänen joskus täytyi purkaa tuskan kalvamaa -sydäntään ja että hän kykeni ylevästi tulkitsemaan tunteittensa -kuohua! - --- Maurice Lennox'han oli konna, sanoi Anna pahoillaan. -- Kuinka -ei kukaan sitä ymmärrä! Minä en voi käsittää, miksi kaikki pitävät -hänestä enemmän kuin Percivalista. - --- Sinun Percivalisi on hyvä kuin enkeli. Sellainen luonne ärsyttää. -Kun seuraavan kerran kyhäät sankarin, täytyy sinun antaa hänelle -vähän enemmän inhimillistä lihaa ja verta. - --- Semiramis ei olisi milloinkaan voinut mennä naimisiin Mauricen -kanssa. Mauricella oli alhainen luonne. - --- Sankaritar olisi kai voinut häntä höylätä. Mutta on ehkä niitä, -joihin se ei vaikuta. Sinä kai itse tiedät, miten paatunut konnasi -on... Lopuksi voin vielä mainita, ettei kertomuksesi ole suinkaan -hullumpi, sen myönnän. Mutta sinä olet vielä liian lyhyissä hameissa -voidaksesi kirjoittaa mitään erikoisempaa. Odota kymmenisen vuotta -- -sinä ehdit kyllä vielä. - -Anna päätti lujasti olla antamatta kertomuksiaan kenenkään -arvosteltaviksi, jos hän vastedes jotain kirjoittaisi. Tuollainen -arvostelu vaikutti aivan liian masentavasti... Hän ei lukenut -Gilbertille sepittämäänsä kertomusta, mutta uskoi hänelle sen -olemassaolon. - --- Jos se pääsee julkisuuteen, voit lukea sen painettuna, mutta jos -se menee myttyyn, ei kukaan ihminen koskaan saa sitä nähdä. - -Marilla ei tietänyt mitään kirjallisesta seoksesta, jota keitettiin -hänen välittömässä läheisyydessään. Anna kuvitteli mielessään, miten -hän jostain aikakauslehdestä lukisi novellin Marillalle, jonka -mielenkiinto väkisinkin heräisi -- Marilla ei voi enää pidättää, -hänen täytyy sanoa pari kehuvaa sanaa. Mielikuvitukselle, kuten -tunnettua, ei mikään ole mahdotonta... Suuri yllätys -- vai niin, -sinä pidät tästä kertomuksesta? Saat siis kuulla, että minä olen sen -kirjoittanut! - -Eräänä päivänä Anna kuljetti postiin verrattain paksun soikean -käärön. Nuoruuden kokemattomuuden viehättävä luottamus oli määrännyt -sen osoitettavaksi kaikkein suurimmalle "suurista" aikakauslehdistä. -Diana oli yhtä suuressa jännityksessä kuin Anna itsekin. - --- Kuinka kauan luulet viipyvän, ennenkuin sieltä tulee vastaus? -kysyi hän. - --- Luultavasti ei kahta viikkoa kauemmin, vastasi Anna. -- Miten -ylpeäksi ja iloiseksi minä tulen, jos se otetaan! - --- Onhan selvää, että se otetaan, ja luultavasti he samalla pyytävät -sinulta uutta kirjoitusta. Kun heräät jonakuna kauniina päivänä, olet -kuuluisuus, ja ajattele kuinka sitten olen ylpeä, kun olen sinun hyvä -ystäväsi, virkkoi Diana, jolla ainakin oli se hyvä puoli, että hän -saattoi epäitsekkäästi ihailla ystäviensä lahjakkuutta ja menestystä, -mikä on verrattain harvinaista. - -Kului viikko, joka uhkui suloisia haaveita -- sitten tuli katkera -herääminen. Diana löysi eräänä iltana Annan ullakkohuoneesta ja -silmät kertoivat kyynelistä. Pöydällä oli avattu kirjekuori ja -rutistunut käsikirjoitus. - --- Anna, ei suinkaan kertomusta ole palautettu? huusi Diana -kauhistuneena. - --- On, ole huoleti, vastasi Anna lyhyesti. - --- Toimittaja on varmasti pähkähullu. Mitä hän ilmoitti syyksi? - --- Ei mitään. Mukana oli painettu lippu, jossa seisoo, ettei -tarjottua lähetystä ole katsottu käyttökelpoiseksi. - --- Minä olen aina pitänyt tuota aikakauslehteä roskalehtenä, sanoi -Diana kiihkeästi. -- Sen kertomukset eivät ole lähimainkaan yhtä -hauskoja kuin "Kanadan Naisen", vaikka se maksaa paljon enemmän -vuodessa. Mutta luultavasti on toimittaja ennakkoluuloinen niitä -kohtaan, jotka eivät ole "yankee'itä". Älä anna mielesi lannistua, -Anna! Pysy lujana ja lähetä kertomuksesi "Kanadan Naiseen". - --- Se kai on parasta, virkkoi Anna, mieli jo jotakuinkin -tasapainossa. -- Ja jos se otetaan, lähetän totta totisesti sen -numeron tuolle hirttämättömälle toimittajalle ja alleviivaan -sarakkeeni paksulla siniliidulla. Totta kai on ihmisiä, joilla on -arvostelukykyä ja makua... Mutta minä otan pois auringonlaskun. -Ehkäpä setä Harrison kuitenkin oli oikeassa. - -Auringonlasku sammui ikuisiksi ajoiksi, mutta huolimatta tästä -raskaalta tuntuvasta leikkauksesta palautti tunnoton "Kanadan Nainen" -niin viipymättä "Semiramiksen sovitusuhrin", että Diana katkeroituna -epäili, olivatko toimituksen ilkimykset edes ehtineet lukea -käsikirjoitusta. Hän teki vakavan ja juhlallisen lupauksen, ettei -enää uudistaisi kuukausitilaustaan. - -Anna suhtautui vastoinkäymiseensä epätoivoisen tyynesti. Hän sulki -kertomuksensa ullakkokonttorissa olevaan arkkuun, jossa kootut -kirjoitukset "Historiallisen kerhon" ajoilta lepäsivät rauhassa, mutta -myöntyen sitä ennen Dianan pyyntöön hän lahjoitti tälle jäljennöksen -teoksestaan. - --- Nyt minä lukitsen kirjallisen kunnianhimoni arkkuun, virkkoi hän -katkerasti. - -Hän ei maininnut asiasta mitään herra Harrisonille, mutta eräänä -iltana tämä kysyi häneltä suoraan, oliko kertomus otettu lehteen. - --- Ei, toimittaja ei huolinut siitä, vastasi Anna lyhyesti. - -Herra Harrison vilkuili salavihkaa hienopiirteisiin kasvoihin, joille -nousi tumma puna. - --- No, sinä et kai välitä siitä, vaan annat palttua semmoiselle, -sanoi herra Harrison rohkaisevasti. - --- Minä en pane koskaan enää kynääni paperille kertomusta -kirjoittaakseni, sanoi Anna, äänessä yhdeksäntoistavuotiaan toivoton -päättäväisyys, kun ovi läimähytetään kiinni nenän edessä. - --- Sinun sijassasi minä en lopettaisi kokonaan, jatkoi herra Harrison -miettiväisenä. -- Kirjoittaisin silloin tällöin kertomuksen, mutta -en vaivaisi sillä ketään toimittajaa. Minä kirjoittaisin ihmisistä -ja seuduista, joita tunnen, ja antaisin ihmisten puhua niinkuin -tavallisesti puhutaan, ja aurinko saisi nousta ja laskea kaikessa -hiljaisuudessa joka päivä, ilman että teen siitä mitään numeroa. -Jos joutuisin tekemisiin konnien kanssa, niin minä antaisin niille -tilaisuutta, Anna -- kuulepas -- parannukseen ja mahdollisuuden -muuttua kelpo ihmisiksi. Maailmassa on kyllä laumoittain hirveitä -lurjuksia, sen minä uskon mielelläni, mutta taitaa saada kulkea -melko matkoja ennenkuin ne löytää, väittäköön rouva Lynde miten -usein tahansa, että me olemme kaikki parantumattomia synnin orjia. -Taitaa meissä kaikissa sentään olla jotain hyvää sielumme kätköissä. -Kirjoita sinä vaan, Anna! - --- Ei kiitoksia. On kauhean typerää edes koettaa. Kun päätän -korkeakoulun, antaudun yksinomaan opetustyöhön. Takoa tietoja lasten -päähän minä osaan. Mutta kirjoittaa en osaa. - --- Kun lopetat korkeakoulun, on sinun kai aika mennä naimisiin ja -rakentaa pesä, sanoi setä Harrison. -- Ei ole hyvä lykätä sellaista -fliian kauaksi -- sen minä tiedän parhaiten itse, Jumala paratkoon. - -Anna nousi lähteäkseen kotiin. Sattui hetkiä, jolloin totta totisesti -ihmisen hienotunteisuus sai liian kovia kolahduksia setä Harrisonin -suorasukaisuudesta. - - - - -XIII. - -PIKKU SYNTEJÄ. - - -Davy ja Dora olivat valmiiksi puettuina lähdössä pyhäkouluun. Heidän -piti mennä yksin, mikä ei tapahtunut usein, sillä rouva Lynden oli -aina tapana käydä pyhäkoulutunneilla pitämässä silmällä, miten -nuoriso edistyi. Tällä kertaa rouva Lynde oli nyrjäyttänyt jalkansa -eikä voinut kävellä, vaan istui lujasti ankkuroituna viihtyisässä -nojatuolissaan. Kaksoisten tuli kirkossa edustaa perhettä, sillä Anna -oli matkustanut lauantai-iltana hyvien ystäviensä luokse Carmody'hin -viettääkseen siellä sunnuntain, ja Marilla oli saanut taaskin -tuskallisen päänkivistyspuuskan. - -Davy tuli hitaasti tallustaen alas portaita. Alhaalla eteisessä -odotti Dora, jonka rouva Lynde oli asianmukaisesti tarkastanut -ja tutkinut. Davy oli omin päin varustautunut matkalle. Hänellä -oli taskussa kupariraha pyhäkoulukolehtiin ja hopearaha -päiväjumalanpalveluksen kolehtiin. Raamattu oli toisessa kädessä -ja lukukirja toisessa. Tekstin, raamatunlauseet ja virrensäkeet -hän osasi vuolaana virtana. Olihan hän istunutkin pänttäämässä -niitä päähänsä koko lauantai-illan rouva Lynden keittiössä -- -muu ei auttanut. Davyn tulisi siis olla erikoisen leppoisassa ja -sopusointuisessa mielialassa. Niin ei kuitenkaan ollut lainkaan -laita, huolimatta virrensäkeistä ja katkismuksesta. - -Rouva Lynde tuli ontuen keittiöstään, juuri kun Doran ja Davyn tuli -lähteä. - --- Sinä olet kai puhdas ja siisti, poika? kysyi rouva Lynde ankarasti. - --- Olen. Kaikki, mikä minussa näkyy, vasusi Davy hyvin topakasti. - -Rachel-rouva huokasi. Hänellä oli omat epäilynsä, mitä tuli Davyn -korviin ja kaulaan. Mutta hän tiesi, että jos hän vähääkään -osoittaisi tarkempaan tarkasteluun ryhtymisen oireita, livistäisi -Davy ehdottomasti tiehensä ja jalan nyrjähdys estäisi taas häntä -itseään ajamasta takaa. - --- Käyttäytykää nyt niinkuin oikein kiltit lapset, neuvoi rouva -Lynde. -- Älkää kävelkö pahimmassa pölyssä. Älkää pysähtykö porstuaan -lörpöttelemään muiden lasten kanssa. Älkää hangatko ja hieroko -itseänne penkkiin. Koettakaa painaa mieleen päivän teksti. Älkää -pudottako kolehtirahoja ja älkää mitenkään unohtako pistää niitä -haaviin. Älkää kuiskatko, kun kumarrutaan rukoilemaan, ja kuulkaa -tarkoin, mitä pappi saarnaa -- minä kysyn teiltä, kun palaatte kotiin. - -Davy ei alentunut vastaamaan. Hän lähti kulkemaan oikotietä, Doran -nöyrästi tallustellessa perästä. Mutta hänen sielunsa kapinoi. Davy -oli saanut kestää paljon sekä todellista että kuviteltua tuskaa sen -jälkeen kun rouva Lynde oli muuttanut Vihervaaraan. Tämän tuskan -aiheuttajana olivat olleet rouva Lynden vahvat nyrkit ja terävä -kieli, sillä rouva Lynde ei voinut olla saman katon alla kenenkään -kanssa, olipa se sitten yhdeksän- tahi yhdeksänkymmenvuotias, -koettamatta antaa asianomaiselle kristillistä ja tervettä kasvatusta. -Ja niin äsken kuin edellisenä iltana oli hän kehoittanut Marillaa -kieltämään Davya menemästä kalastamaan Cottonin poikien kanssa. Davyn -mieli kuohui vielä tätä ajatellessa. - -Heidän päästyään valtatielle pysähtyi Davy heti ja väänsi kasvonsa -niin hirvittävään irvistykseen, että Dora, vaikka tunsikin hänen -ihmeellisen taitonsa sillä alalla, joutui kauhun valtaan. Hän -pelkäsi, että Davyn kasvot ovat tuomitut pysymään koko elämän ajan -noin kauhistuttavana kuonona. - --- Peeveli! räiskyi Davyn suusta. - --- Voi, Davy, sinä et saa kirota niin rumasti! huudahti Dora -kauhuissaan. - --- Peeveli ei ole mikään kirosana -- ei ainakaan mikään oikea -kirosana. Ja minun puolestani olkoon vaikka mikä, vastasi Davy -uhmaavasti. - --- Jos sinun on pakko sanoa rumia sanoja, voisit ainakin olla -sanomatta sunnuntaina, pyysi Dora vaikeroivalla äänellä. - --- Minä keksinkin itselleni oman kiroussanan. - --- Silloin Jumala varmasti rankaisee sinua, Davy, sanoi Dora -juhlallisesti. - --- Se olisi minusta aika halpamaista. Kun hän kerran tietää kaikki, -pitäisi hänen myös ymmärtää, että ihmisen täytyy jollakin sanalla -sanoa, mitä tuntee. - --- Davy, kuuletko sinä! sanoi Dora. Hän odotti Davyn kaatuvan -kuoliaana maahan. Mutta ihme kyllä ei tapahtunut mitään senkaltaista. - --- Mutta sen minä ainakin sanon, että loppu siitä tulee, että Lynden -täti saa mielensä mukaan reistailla minun kanssani, sähisi Davy. --- Anna ja Marilla reistailkoot, mutta hän ei saa. Nyt minä teen -jok'ikisen konstin, mitä hän on kieltänyt. Odotapas, niin saat nähdä. - -Dora saattoi vain jäykästi tuijottaa ihmetyksestä ja kauhusta, kun -Davy kiukkuisen äänettömänä poikkesi maantien vieressä kulkevalta -nurmettuneelta polulta maantien hienoon pölyyn, jota neljän viikon -itsepintainen kuivuus oli kerännyt ja jota oli hänen nilkkoihinsa -saakka. Hän kulki laahaten jalkojaan hitaasti, tuntien ilmeistä -tyydytystä, ja puolen minuutin kuluttua hän hyppeli takaisin oikean -pilvipatsaan ympäröimänä. - --- Tämä on vain alkua, selitti hän voitonriemuisena. -- Jään -porstuaan ja puhelen niin kauan kuin siellä on yksikään nulikka. -Ja kirkonpenkissä minä kiemurtelen ja vääntelen kuin ankerias ja -kuiskaan joka taholle. Tekstistä minä viis, ja nyt saat nähdä mitä -teen kolehtirahoilla. - -Davy viskasi uhmaavan ihastuneeni rouva Lynden pennit kauas lähimmän -aidan taa. - --- Pahahenki käski sinun noin tekemään, virkkoi Dora soimaavasti. - --- Mitä vielä, sen minä keksin itse, vastasi Davy suuttuneena. -- Ja -muutakin olen minä keksinyt. En aiokaan edes mennä pyhäkouluun taikka -kirkkoon. Menen leikkimään Cottonin poikien kanssa. He sanoivat -minulle eilen, etteivät mene tänään pyhäkouluun, kun äitimuori on -matkustanut pois eikä kukaan nyt voi lähettää heitä. Tule, Dora, niin -pidetään hauskaa. - --- Minä en tahdo tulla mukaan, esteli Dora. - --- Sinun täytyy, sanoi Davy. -- Ellet tule, niin kerron Marillalle, -että Frank Bell suuteli sinua koulussa maanantaina. - --- En minä sille mitään mahtanut. Saatoinko minä tietää, että hän -aikoi suudella? virkkoi Dora tullen hehkuvan punaiseksi. - --- Sinä et ainakaan lyönyt häntä etkä ollut vihaisenkaan näköinen, -jatkoi Davy. -- Sen minä myös kerron, ellet sinä tule mukaan. Mennään -oikotietä niityn poikki. - --- Siellä on lehmiä ja minä pelkään niitä, ruikutti Dora-raukka, -nähden pelastuksen väikkyvän. - --- Älä! Oikeinko pelkäät kahta lehmää? pilkkasi Davy. Ne on molemmat -nuorempia kuin sinä. - --- Mutta ne on suurempia, sanoi Dora. - --- Ei ne tee sinulle yhtään mitään. Älä viivyttele, vaan tule. Tämä -on kivaa. Kun minä tulen suuteksi, en minä koskaan vaivaudu kirkkoon. -Kyllä minä laitan, että pääsen taivaaseen muutenkin. - --- Sinä joudat siihen toiseen, ilkeään paikkaan, ellet pyhitä -pyhäpäivää, varoitti Dora-raukka lähtien laahustamaan Davyn perästä -hyvin vastahakoisesti. - -Mutta Davy ei pelännyt -- vielä. Tuo n. s. ilkeä paikka oli hämärässä -etäisyydessä, mutta Cottonin poikien kanssa tehtävä iloinen -kalastusmatka kangasti aivan lähellä. Hän olisi vain toivonut Doran -kulkuun vähän enemmän vauhtia. Dora käveli jörönä, katseli vähänväliä -taaksensa ja piti suunsa niin supussa kuin voisi milloin hyvänsä -purskahtaa itkuun. Aina tyttöjen täytyy pilata kaikki... Davy ei -nyt kuitenkaan sanonut "peeveli" -- ei edes ajatuksissaan. Hän ei -suinkaan katunut sitä mitä oli sanonut neljännestuntia aikaisemmin --- eihän se tullut kysymykseenkään -- mutta ei kannattanut uhmata -Valtoja liiaksi samana päivänä. - -Cottonin nuori väki leikki takapihalla ja tervehti Davya äänekkään -ihastunein huudoin. Pete, Tommy, Adolphus ja Mirabel-sisko nauttivat -täysin siemauksin vapaudestaan äiti-muorin, isän tai vanhempien -sisarien häiritsemättä, nämä kun olivat lähteneet pois hevosella. -Dora oli iloinen siitä, että Mirabel edes oli kotona, hänestä -oli matkalla tuntunut kolkolta joutua yksin tuohon poikaliutaan. -Mirabel oli täysin pojan veroinen, yhtä telmivä, päivettynyt ja -rohkea. Mutta hänellä oli kuitenkin hameet ja nauhasolmukkeet -rotanhäntäpalmikoissaan. - --- Nyt me ollaan tultu kalastamaan teidän kanssa, selitti Davy. - --- Se on kivaa, ulvoi Cottonin joukko. Kaikki ryntäsivät heti matoja -kaivamaan, ja Mirabel juoksi etunenässä ruosteinen kasari kädessä -löytöjen tallettamiseksi. Doran mieli olisi tehnyt istahtaa itkemään. -Voi, kun tuo halpamainen Frank Bell ei olisi suudellut häntä! Silloin -hän olisi voinut olla Davysta välittämättä ja mennä mitä parhaimmalla -omallatunnolla rakkaaseen pyhäkouluun. - -Kalastusretkeilijät eivät luonnollisestikaan uskaltaneet lähteä -pienelle järvelle, sillä sieltä heidät olisi huomannut kirkkoväki. -Heidän oli pakko tyytyä puroon, joka virtasi metsän läpi Cottonin -pihan takana. Se oli täynnä taimenia, ja päivä oli hauska -- ainakin -Cottonin pojille. Ja näytti siltä kuin Davyn olisi ollut oikein -hauska. Hän oli vetänyt kengät ja sukat jalastaan -- tällainen -varovaisuus ei ollut suinkaan hänelle ominaista -- ja esiintyi -paljain jaloin, edessään Cottonin vanhemman sisaren hihallinen -esiliina. Siinä asussa hän oli valmis uhmaamaan suon, rämeen ja -puron kaikkia hirviöitä. Dora murjotti ja torjui kaikki lähentelevät -yritykset talonväen puolelta. Hän seurasi vaieten toisten harharetkiä -lätäköstä lätäkköön, puristi lujasti raamattuaan ja lukukirjaansa ja -ajatteli mieli katkerana rakasta luokkaansa, jossa hänen sinä hetkenä -olisi pitänyt istua todellisena kaunistuksena jumaloimansa opettajan -edessä. Sen sijaan hän juoksi sotkuisassa, pistävässä pensaikossa -kelvottomien poikien kanssa koettaen kaikin tavoin suojella hienoa -valkeata pukuaan repeämästä ja tahraantumasta ja kenkiään vajoamasta -liejuun. Mirabel oli tarjonnut hillotahrojen peittämää esiliinaansa -suojaksi, mutta Doran mieleen oli varoittavana muistunut sananparsi, -jossa puhuttiin joutumisesta "ojasta allikkoon", ja hän kieltäytyi -sitä ottamasta. - -Taimen tarttui onkeen ihmeellisesti, kuten aina sunnuntaisin. Tunnin -kuluttua urheilevat nuoret herrat olivat saaneet kaloja kuinka paljon -tahansa, joten he Doran suureksi helpotukseksi jälleen palasivat -kotiin. Dora istuutui ylhäisesti eristäytyen ja huolellisesti -alasvedetyin hamein pihan kanakopille, kun taas muut ryhtyivät -juoksuleikkiin, joka sai maan tömisemään. Sitten koko seurue kiipesi -sikolätin katolle ja kaiversi nimensä melkein saavuttamattomissa -olevaan hirteen. Kanakopin lattea katto sekä vieressä oleva -pieni heinäruko antoivat Davylle nerokkaan päähänpiston. Ihana -puolituntinen vietettiin kiipeämällä katolle ja syöksymällä siitä pää -edellä alas heiniin huutaen ja nauraen. - -Kielletytkin huvit päättyvät. Kun vaununpyöräin kumea tärinä sillalla -ilmaisi kirkkoväen palaavan kotiin, katsoi Davy lähtöhetken tulleen. -Hän irroitti yltään suojaavan vaatetuksensa, veti jälleen jalkaansa -kaikesta huolimatta merkillisen tahmeat sukkansa ja kenkänsä -ja käänsi huoaten selkänsä ihanalle taimensaaliilleen. Olisipa -kannattanut viedä kotiin... - --- No, eikö meillä ole ollut hirmuisen hauskaa? kysyi hän jotakuinkin -teennäisen iloisesti heidän palatessaan kotiin päin oikotietä vainion -poikki. - --- Ei minulla ainakaan, vastasi Dora nyrpeästi. -- Enkä myöskään -usko, että sinulla on ollut, kun oikein ajattelet, lopetti hän -väläyttäen ilmoille terävyyttä, joka ei juuri muuten ollut hänelle -ominaista. - --- On ollut, voin antaa siitä pääni pantiksi, vakuutteli Davy. -- -Mutta ei suinkaan ollut mikään ihme, ellei sinun ollut hauska. -Sinähän istuit vain ja mulkoilit niinkuin mikäkin -- simppu. - --- Minä pidän itseäni liian hyvänä leikkimään kaikenlaisten vekarain -kanssa, sanoi Dora kopeasti. - --- Ohoh, kylläpäs sinä osaat... Mikä vaivaa Cottonin poikia? On -heillä vaan paljon vitsikkäämpää kuin meillä. He tekevät ihan mitä -tahtovat ja sanovat aivan mitä tahtovat kenelle hyvänsä vasten -kasvoja. Niin minäkin aion tehdä tästä päivästä lähtien. - -Suurista sanoista ja karskista äänestä huolimatta ei Davysta tuntunut -oikein hyvältä. Hän olisi kuitenkin mieluummin kuollut kuin myöntänyt -sen Doralle. Onnistuneen kalastuksen ja virkistävän seurustelun -tuottama ilo oli muuten jo ehtinyt haihtua; sen sijaan omatunto -muistutti olemassaolostaan pienillä terveellisillä pistoksilla -silloin tällöin. Loppujen lopuksi olisi ehkä kuitenkin ollut -parempi mennä pyhäkouluun ja kirkkoon?... Olihan täti Lynde kyllä -usein kiusallinen ja ilkeä pikku pojalle, joka rakasti vapautta -ja riippumattomuutta, mutta hänellä oli tavallisesti koko joukko -makeisia isossa keittiönkaapissaan, eikä hän ollut saita. Juuri -samana sopimattomana hetkenä muistui Davyn mieleen, että täti Lynde -oli, hiiskahtamattakaan asiasta Marillalle, hyvin mukavasti ommellut -kiinni ison reiän, jonka Davy oli housuihinsa repinyt viime viikolla. - -Davyn rikosten mitta ei ollut vielä kukkuroillaan. Hänen oli vielä -tehtävä havainto, että synti vaatii toisen itseään peittämään. -Sunnuntaipäivällinen nautittiin rouva Lynden luona, ja jo ensimmäisen -ruokalajin aikana kysyi täti Davylta: - --- No, oliko koko luokka tänään pyhäkoulussa? - --- Oli, vastasi Davy, liemen pyrkiessä väärään kurkkuun. -- Kaikki, -paitsi yksi. - --- Kysyttiinkö sinulta tekstiä taikka katkismusta? - --- Kysyttiin. - --- Ja panit haaviin kolehtirahat? - --- Panin. - --- Oliko rouva MacPherson kirkossa? - --- En tiedä. -- Se oli ainakin totta, ajatteli onneton Davy. - --- Onko Naisten apuyhdistyksellä kokous ensi viikolla? - --- O-on -- niin minusta sanottiin... Ääni alkoi jo käydä hieman -epävarmaksi. - --- Onko hartaushetkeä sitten? - --- Sitä -- sitä minä en kuullut. - --- Kuuntelisit vähän paremmin, sen minä olen sanonut lukemattomia -kertoja. Sinun täytyy panna mieleen, mitä kuulutetaan. Mitä pastori -oli valinnut tekstiksi? - -Davy otti lasistaan suunnattoman kulauksen vettä suuhunsa ja -huuhtaisi alas viimeisen omantunnon epäröimisen. Hän esitti erittäin -sujuvasti erään hyvin kauniin tekstin, joka hänen oli täytynyt oppia -ulkoa muutama viikko takaperin. Onneksi tuli paisti, ja rouva Lynde -lakkasi kysymästä, mutta Davyn ruokahalu oli pilalla. Ruoka ei -maistunut, kuten tavallisesti, eikä hän jaksanut syödä muuta kuin -annoksen mannaryyni vanukasta mehukastikkeen kera. - --- Mikä sinua vaivaa? kysyi Lynden täti ihmetellen eikä suinkaan -aiheettomasti. -- Oletko sairas? Sinä näytät niin kalpealta. Sinun on -parasta olla leikkimättä ulkona auringonpaisteessa nyt iltapäivällä, -neuvoi rouva Lynde. - --- Tiedätkö, kuinka monta valetta syötit täti Lyndelle -päivällispöydässä? kysyi Dora nuhtelevasti heidän ollessaan kahden -päivällisen jälkeen. - -Malja vuosi yli äyräittensä... Davyn kiukku kävi ylivoimaiseksi, ja -hän sähisi: - --- En tiedä, eikä se kuulu minuun, ja pidä kitasi, muuten väännän -leukasi. - -Kiusaantunut nuorukaisparka vetäytyi sitten halkopinon suojaamaan -soppeen saadakseen rauhassa harkita syntejään. - -Vihervaara oli pimeä ja äänetön Annan palatessa kotiin. Hän meni -nopeasti levolle, sillä hän oli hyvin uninen ja väsynyt. Edellisellä -viikolla oli Avonleassa ollut useita pieniä juhlatilaisuuksia, jotka -olivat kestäneet pikkutunneille asti. Tuskin oli Anna painanut päänsä -tyynylle ennenkuin hänen silmänsä menivät umpeen. Mutta samassa ovi -aukeni hiljaa, ja surkea, rukoileva ääni sanoi: "Anna". - -Anna nousi unenpöpperössä istualleen. - --- Davy, sinäkö? Mikä on? - -Pieni valkopukuinen olento tassutteli lattian poikki ja hiipi -tuolille Annan pään puolelle. - --- Anna, nyyhkytti Davy kietoen kätensä Annan kaulaan, minä olen -niin kauhean iloinen, kun taas olet kotona. Minä en voinut nukkua, -ennenkuin olen kertonut sen jollekulle. - --- Mitä sinun piti kertoa? - --- Että olen kauhean pahoillani. - --- Rakas ystävä, miksi sinä olet pahoillasi? - --- Kun olen ollut hyvin paha tänään, Anna. Voi, minä olen ollut niin -hirmuisen paha -- pahempi kuin koskaan ennen. - --- Mitä sinä sitten olet tehnyt? - --- Hyi, en uskalla kertoa. Sinä et pidä minusta sitten enää koskaan, -Anna. Minä en voinut lukea iltarukoustani tänä iltana. Minä en -uskaltanut kertoa Jumalalle, mitä minä olin tehnyt. Minua hävettää -kauheasti, kun hänen pitää saada se tietää. - --- Hän taitaa tietää sen muutenkin, Davy. - --- Niin sanoi Dorakin. Mutta jospa hän ei tullut niin tarkalleen -nähneeksi... Minun täytyy ainakin kertoa sinulle ensin. - --- No, mitä sinä olet saanut aikaan? - -Tunnustus tuli ryöppynä. - --- En ollutkaan pyhäkoulussa enkä mennyt kirkkoonkaan, vaan olin -kalastamassa taimenia Cottonin poikien kanssa ja syötin täti Lyndelle -hirveän paljon valheita -- taisi niitä olla kuusi, seitsemän -ainakin... Ja minä -- minä sanoin peeveli, Anna -- vaikka ei kai -se ole mikään oikea kiroussana kuitenkaan, kuule, onko? -- ja minä -sanoin, että Jumala on halpamainen... Jos hän rankaisisi minua -vain siitä syystä, tarkoitin. - -Huoneessa oli hyvin hiljaista. Davy ei oikein tietänyt, mitä hänen -tuli ajatella, kun Anna oli niin liikkumaton. Oliko Anna niin -ihmeissään ja suuttunut, ettei koskaan enää aikonut puhua hänelle -sanaakaan? - --- Anna, mitä sinä aiot tehdä minulle? kuiskasi Davy. - --- En mitään, hyvä ystävä. Sinä olet kai jo saanut tarpeeksi -rangaistusta, eiköhän ole niin? - --- En ole saanut. Kukaan ei ole tehnyt minulle mitään. - --- Etkö ole ollut pahoillasi ja onneton siitä saakka kun teit kaiken -tuon ruman, sanopas? - --- Olen, aivan kauheasti, virkkoi Davy urheasti. - --- Sinua on soimannut omatunto, Davy. - --- Missä paikassa omatunto oikein on? - --- Se on sinun omassa sydämessäsi, Davy, ja se ilmoittaa meille, kun -olemme tehneet jotain pahaa, ja se tekee meidät hyvin onnettomiksi, -ellemme tee parannusta, vaan jatkamme tuota pahaa. Etkö ole sitä -huomannut koskaan? - --- Onhan sitä voinut sattua, vaikka en ole ymmärtänyt, mitä se on -ollut. Minusta on ikävää, että tarvitsee tuollaista tuntea. Minun -mieleni tekisi vain metkaa. Mutta missä kohdassa omatunto on, Anna? -Kerran kun juoksin oikein kovaa Cottonin pihalla, sain niin kamalan -piston vatsaan ja nikon. Se oli kai omatunto? Onko se vatsassa? - --- Ei ole, se on sydämessäsi, niinkuin äsken sanoin, vastasi Anna -kiitollisena ympäröivälle pimeydelle, kun ei käynyt toki päinsä näin. -vakavassa keskustelussa tinkiä arvokkuudesta purskahtamalla nauruun. - --- Kyllä kai se sitten on kasvanut lujasti kiinni, kun siitä ei voi -päästä, virkkoi Davy huoaten. Aiotko kannella minusta Marillalle ja -täti Lyndelle? - --- En, hyvä ystävä, minä en kantele kenellekään. Sinä varmaankin -kadut oikein kovasti, että olet käyttäynyt niin pahasti? - --- Kadun, varmasti. - --- Etkä tee sellaista enää koskaan? - --- En, mutta -- Davy ei, varovasti kyllä, myöntynyt ehdottomasti -- -voihan sattua, että olen ilkeä jollain muulla tavoin... - --- Sinä et saa sanoa rumia sanoja etkä jäädä pois pyhäkoulusta tahi -kirkosta etkä valehdella peittääksesi pahoja tekojasi. - --- Eipä semmoista kannatakaan tehdä, virkkoi Davy. - --- Minusta sinä nyt sanoisit Jumalalle, että sinä kadut ja olet -pahoillasi ja pyydät häneltä anteeksi. - --- Oletko sinä antanut anteeksi, Anna? - --- Olen, pikku Davy. - --- Hi, hii, huudahti Davy ihastuneena, sama minusta sitten, antaako -Jumala vai eikö. - --- Davy! - --- No, kyllä minä -- kyllä minä... virkkoi Davy nopeaan, kiiveten -alas sängystä. Annan ääni osoitti hänelle selvästi, että hän oli -sanonut hyvin sopimatonta. -- Ei minusta ole mitään pyytää häneltä... -Hyvä Jumala, minä kadun kovasti, että olen tehnyt niin pahoin tänään, -ja minä koetan olla kiltti aina sunnuntaisin, ja ole hyvä ja anna -minulle anteeksi. -- Kuulithan, Anna. - --- Kuulin, hyvä on, juokse nyt kohta nukkumaan kilttinä poikana. - --- Heti paikalla. Kuulepas, nyt minusta ei tunnu enää pahalta, olen -päinvastoin oikein iloinen. Hyvää yötä! - --- Hyvää yötä. - -Anna vaipui jälleen pieluksilleen huoaten helpotuksesta. Voi, miten -tavattomasti häntä väsytti... Seitsemän sekunnin kuluttua... - --- Anna! - -Pimeässä kuului jälleen tassutusta, ja joku suuntautui suoraan hänen -vuodettaan kohti. Anna kohotti uneliaita silmäluomiaan. - --- Multa, hyvä ystävä, mikä nyt taas on? kysyi hän koettaen estää -ääntään kuulumasta kärsimättömältä. - --- Anna, oletko huomannut, kuitilta herra Harrison sylkee? Uskotko, -että minäkin oppisin sylkemään aivan samalla tavalla, jos oikein -harjoittelisin? - -Anna nousi äkkiä istualleen. - --- Kuule nyt, pikku herra, virkkoi hän, nyt sinä menet heti -nukkumaan, ja uskallapas vielä kerran tulla tänne kummittelemaan! -Kuulitko sinä? Hyvästi nyt. - -Davy livisti tiehensä eikä ilmestynyt näkyviin enää sinä yönä. - - - - -XIV. - -KUTSU. - - -Anna istui Ruby Gilliksen seurassa Gilliksien puutarhassa, jonne -hämärä hiljaa loi varjojaan. Iltapäivä oli ollut lämmin ja -autereinen. Oli jälkikesän rehevä kukoistuksen aika. Auer viivytteli -vielä notkojen rinteillä. Niityillä väikkyivät himmeästi villien -asterien sinipunervat värisoinnut. - -Viettääkseen illan Rubyn luona oli Anna kieltäytynyt ajelusta -kuutamossa kauniiseen Hiekkarantaan parin kilometrin päähän. Hän -oli näin viettänyt Rubyn kanssa monet illat tänä kesänä, vaikka -hän joskus epäili, ettei kummallekaan heistä ollut siitä mitään -varsinaista iloa tai hyötyä, ja väliin hän kotimatkalla päätti olla -enää tulematta. - -Kesän lähestyessä loppuaan kävi Ruby kalpeammaksi. Hän oli -kokonaan luopunut aikomuksestaan ryhtyä opettamaan -- "isästä on -parasta siirtää se syksyyn" -- ja taiteelliset käsityöt, joita -hän oli hyvin mielellään ommellut, liukuivat yhä useammin hänen -väsyneistä käsistään. Hän oli kuitenkin aina iloinen ja täynnä -toivoa, jutteli niinkuin ennenkin ja uskoi hiljaa salaisuuksiaan -liehittelevistä kavaljeereista, heidän kilpailustaan keskenään ja -särkyneistä toiveistaan. Annan mielestä juuri tämä teki käynnit hyvin -turhanpäiväisiksi ja väsyttäviksi. Mikä ennen maailmassa oli kenties -ollut lapsellista, mutta kuitenkin verrattain hauskaa, vaikutti -nyt kaamealta; tuntui siltä kuin kuolema olisi kurjistanut elämän -itsepintaisen ja ylimielisen naamion silmäaukoista. Mutta Ruby oli -todella kiintynyt Annaan, eikä hän antanut ystävättären milloinkaan -mennä, ennenkuin tämä oli luvannut tulla pian uudelleen. Rouva Lynde -murisi tyytymättömänä, että Anna juoksi liian usein Rubyn luona ja -että keuhkotauti voi tarttua häneen itseensäkin, ja Marillaakin alkoi -arveluttaa. - --- Joka kerran, kun käyt Rubyn luona, olet kotiin tultua aivan -nääntyneen näköinen, sanoi hän. - --- Koko juttu on hyvin surullinen, sanoi Anna matalalla äänellä. --- Ruby ei näy ensinkään käsittävän, miten hänen laitansa on. Ja -kuitenkin minusta tuntuu kuin hän tarvitsisi apua -- ja omalla -tavallaan pyytäisi sitä minulta -- ja minä tahtoisin mielelläni -auttaa häntä, mutta en kykene siihen. Koko ajan, kun istun hänen -luonaan, on kuin näkisin hänen taistelunsa näkymätöntä vihollista -vastaan, jota hän koettaa sysätä luotaan heikoilla voimillaan. Siksi -tulen kotiin niin väsyneenä ja näännyksissä. - -Tänä iltana Anna ei tuntenut samaa tunnetta yhtä voimakkaasti -kuin tavallisesti. Ruby oli ihmeellisen hiljainen. Hän ei puhunut -sanaakaan kutsuista, huviretkistä, puvuista tahi "pojista". Hän -lepäsi riippuverkossa leppoisan valaistuksen ja väräjöivien varjojen -viihdyttämänä. Puolivalmis käsityö oli koskematta, ja ystävälliset -kädet olivat kietoneet ohuen valkean liinan hennoille olkapäille. -Pitkät keltaiset palmikot -- miten Anna kouluaikana oli kadehtinut -näitä palmikoita! -- riippuivat kummallakin puolen kasvoja. Hän -oli irroittanut ne päästään ja poiminut pois hiusneulat -- hän sai -niistä päänsäryn. Heleä puna oli väistynyt poskilta, ja kalpeissa -kasvonpiirteissä oli jotain lapsellista. - -Kuu nousi kuultavan kirkkaalla taivaalla ja valoi sädeloistoaan -untuvankevyille hattaroille. Hopeinen juova väreili pienen lammen -pinnalla. Aivan Gilliksen pihan vieressä oli kirkko ja sen ympärillä -vanha kirkkomaa. Kuutamo valaisi valkeita hautakiviä, joiden -ääriviivat piirtyivät selvästi tummia puita ja pensasaitaa vasten. - --- Kirkkomaa näyttää niin oudolta kuutamossa, virkkoi Ruby äkkiä. -- -Niin aavemaiselta! lisäsi hän väristen. -- Anna nyt ei kestä enää -kauan ennenkuin minäkin lepään tuolla. Sinä ja Diana ja muut tulette -hehkumaan elämää, mutta minä lepään tuolla syvällä haudassani. - -Hänen sanansa tulivat niin odottamatta, että Anna joutui kokonaan -tasapainostaan. Aluksi hänen oli mahdoton vastata. - --- Kyllä sinä tiedät, että niin on, jatkoi Ruby hieman terävästi. - --- Tiedän kyllä, vastasi Anna matalalla äänellä. -- Rakas Ruby, minä -tiedän sen. - --- Kaikki tietävät sen, virkkoi Ruby katkerasti. -- Minäkin tiedän -sen kyllä, minäkin -- olen tiennyt sen koko kesän, vaikka en ole -tahtonut sitä myöntää. Mutta Anna -- hän kumartui ja tarttui kiihkeän -rukoilevasti Annan käteen -- minä en tahdo kuolla. Minä pelkään -kuolla. - --- Minkätähden sinä pelkäät sitä, Ruby? kysyi Anna hiljaa. - --- Sentähden -- sentähden -- voi, en usko muuta kuin että pääsen -taivaaseen, Anna. En minä ole niin kovasti rikkonut... Mutta -- -kaikki tulee olemaan erilaista. Mietin hyvin paljon maatessani -- -ja minua alkaa aina silloin niin peloittaa -- ja kaipaan kovasti -kotia. Kyllä kai taivaassa on hyvin ihanaa -- niinhän sanotaan meille -raamatussa -- mutta, Anna, se ei ole kuitenkaan sitä, mihin me olemme -tottuneet... - -Annan sielussa välähti heikosti muisto lystikkäästä jutusta, jonka -hän kerran oli kuullut Philippa Gordonilta. Vanha, tottumuksiinsa -kangistunut ukko oli suunnilleen samaan tapaan lausunut epäilyksensä -mitä tulee haudantakaisiin seikkoihin. Miehen sanat tuntuivat -hyvin hullunkurisilta, Anna muisti vielä, miten he, Priscilla ja -hän, olivat nauraneet niille. Rubyn kalpeiden, värisevien huulten -lausumassa epäilyksessä ei kuitenkaan ollut mitään huumoria, -ainoastaan syvää alakuloisuutta. Traagillista siinä oli se, että -Rubyllä saattoi olla syytä epäilykseensä. Taivaaseen ei Ruby -tosiaankaan ollut tottunut. - -Iloinen, ajattelematon, huvitteluja täyteen ahdettu elämä, -pintapuolinen katsantotapa ja kaikkien korkeampien tarkoitusperien -halveksiminen eivät olleet suinkaan omiaan kasvattamaan häntä edessä -olevaan suureen muutokseen taikka antamaan hänelle voimia katsoa -vastaista elämää sillä tavoin, ettei siinä näkynyt yksinomaan -peloittava ja käsittämätön. - -Anna mietti avuttomana, mitä hän sanoisi lohdutukseksi. Miten hän -parhaiten sovittaisi sanansa? Hänen oli vaikea lausua kenellekään -sydämensä sisimpiä ajatuksia, puhua uusista käsitystavoista, jotka -vähitellen olivat alkaneet orastaa hänen sisimmässään ja jotka -koskettelivat nykyisen ja tulevan elämän suuria salaisuuksia, -ja kaikkein vaikeinta oli puhua näistä asioista Ruby Gilliksen -tapaiselle ihmiselle. - --- Minä uskon, Ruby, aloitti hän epäröiden, että meillä -ajatuksissamme on useinkin hyvin vääriä kuvitelmia iäisyydestä --- siitä, mitä se on ja mikä meitä siellä odottaa. En usko sen -saattavan olla kovin erilaista kuin meidän maallinen elämämme, kuten -ihmiset tavallisesti näyttävät uskovan. Minä uskon, että me jatkamme -elämäämme jotakuinkin samaan tapaan kuin me elämme täälläkin, -vaikka paljon nöyrempinä ja kiihkeästi oppia janoavina... Ja me -tulemme pysymään sellaisina kuin me aina olemme olleet -- on vain -helpompi olla hyvä ja -- aina pyrkiä korkeimpaan... Kaikki esteet ja -kompastuskivet raivataan tieltä, ja me näemme selvästi... Älä pelkää, -Ruby. - --- Minä en mahda sille mitään -- en voi muuta kuin pelätä, sanoi -Ruby ääni kyynelistä väristen. -- Vaikka se olisikin totta, mitä -sanot taivaasta -- ja sinunhan on mahdoton olla varma, sinä kait vain -kuvittelet, että niin on -- siellä ei saata kuitenkaan koskaan olla -aivan samanlaista kuin täällä. Se on mahdotonta. Ja minä tahdon elää -täällä vielä. Minä olen niin nuori. En ole vielä ehtinyt saada sitä -osaa elämästä, joka kuuluisi minulle. Olen taistellut epätoivoisesti -saadakseni elää -- ja mitä se kaikki nyt hyödyttää -- minä olen -kuolemaan tuomittu -- minun täytyy kuolla ja jättää kaikki, johon -olen kiintynyt. - -Annan sydäntä kouristi tuska, katkerampi kuin mikään hänen ennen -kokemansa. Hänen oli mahdotonta tuoda esiin mitään petollisia -lohdutusnäkökohtia, ja kaikki, mitä Ruby sanoi, oli kauhistuttavan -totta. Hänenhän täytyi todellakin jättää kaikki, mikä hänelle oli -kallista. Hän oli koonnut vain tavaraa maan päällä, hän oli elänyt -yksinomaan kaikkea vähäpätöistä ja epäolennaista varten, sellaista -varten, mikä vain oli tästä maailmasta, mutta hän oli unohtanut sen, -mikä on suurta, millä on iäisyyden kantavuutta, mikä luo sillan -kahden olemassaolon välille ja tekee kuolemasta vain siirtymisen -asunnosta toiseen -- hämärästä auringon kirkastamaan päivään. Jumala -kyllä ottaa Rubyn haltuunsa -- se oli Annan luja usko -- hän saa -oppia paljon, hänkin... Mutta ei ollut kovinkaan ihmeteltävää, että -hänen sielunsa juuri nyt sokeassa avuttomuudessaan tarrautui siihen -ainoaan, minkä hän tunsi ja mistä piti. - -Ruby nojasi toiseen käsivarteensa ja kohotti kirkkaat, kauniit -siniset silmänsä hopeanhohteista avaruutta kohti. - --- Minä tahdon elää, sanoi hän ääni väristen. -- Minä tahdon elää -niinkuin muutkin nuoret tytöt. Minä -- minä tahdon mennä naimisiin -sen kanssa, josta pidän, Anna. -- Ja minä tahdon pieniä lapsia. -Sinä tiedät, että minä olen aina rakastanut pikkulapsia, Anna. En -voisi sanoa tätä koskaan kenellekään muulle kuin sinulle. Mutta minä -tiedän, että sinä ymmärrät. Ja Herbert-raukka -- hän -- hän pitää -minusta, ja minä pidän hänestä. Muut -- muut eivät ole olleet minulle -mitään, mutta hän on paljon. Ja jos minä vain saisin elää, tulisin -hänen vaimokseen ja hyvin onnelliseksi. Voi, Anna, kuinka se tuntuu -kovalta! - -Ruby vaipui jälleen pieluksilleen nyyhkyttäen hillittömästi. Anna -puristi hänen kättään, sielu tulvillaan myötätuntoa, sanatonta -myötätuntoa, joka kenties auttoi Rubya enemmän kuin kaikki -lohduttavat vakuutukset. Hetken kuluttua hän rauhoittui, ja -nyyhkytykset taukosivat. - --- Olen iloinen siitä, että olen puhunut sinulle avomielisesti, Anna, -kuiskasi Ruby. -- On tuntunut hyvältä saada purkaa sieluaan. Sitä -olen kaivannut koko kesän -- joka kerran, kun tulit, aioin avata -sinulle sydämeni, mutta siitä ei tullut mitään. En voinut. Tuntui -siltä kuin olisin suorastaan houkutellut kuoleman esiin, jos olisin -sanonut kuolevani taikka jos joku muu olisi sanonut taikka viitannut -siihen. Minä en tahtonut sanoa sitä tai edes ajatella niin pitkälle. -Päivisin, kun ihmisiä oli ympärillä ja kaikki oli iloista, oli -helpompaa olla sitä ajattelematta. Mutta öisin, kun oli kuumetta ja -vääntelin unettomana sängyssäni, tuntui hirveältä, Anna. Silloin minä -en voinut siitä päästä. Kuolema astui esiin ja tuijotti minua suoraan -kasvoihin, kunnes minua alkoi niin peloittaa, että olisin voinut -huutaa ääneen. - --- Mutta nythän sinä et enää pelkää, Ruby, rakkahin pikku ystäväni? -Sinun täytyy olla rohkea ja uljas ja uskoa, että kaikki kääntyy -sinulle parhaimpaan päin. - --- Koetan... Ajattelen, mitä sinä olet minulle sanonut ja koetan -uskoa sitä. Ja sinä kai tulet minua katsomaan niin usein kuin voit, -sano, etkö tulekin, Anna? - --- Tulen, pikku Ruby. - --- Ei kestä -- ei kestä enää kauan. Tunnen sen. Ja minä tahdon -mieluummin olla sinun seurassasi kuin kenenkään muun. Minä olen -aina pitänyt sinusta eniten kaikista koulutovereista. Sinä et ollut -koskaan kateellinen tahi halpamainen niinkuin muutamat muut. Emmy -White kävi eilen minun luonani. Muistatko, että Emmy ja minä olimme -niin tavattoman hyviä ystäviä kolme vuotta sitten, kun vielä kävimme -koulua? Mutta sitten jouduimme riitaan kerran koulujuhlassa emmekä -sen jälkeen ole puhuneet toistemme kanssa. Eikö se ole hassua? -Nyt se tuntuu minusta niin mahdottomalta -- olla loukkaantunut -vuosikausia... Mutta eilen me sovimme täydellisesti. Hän sanoi, että -hän mielellään olisi ottanut ensimmäisen askeleen kauan sitten, mutta -hän pelkäsi, että minä nolaisin hänet. Enkä minä puhunut koskaan -hänen kanssaan, sillä minä luulin, että hän vain kohauttaisi päätään -ja kääntäisi minulle selkänsä. Eikö ole kummallista, että' voi olla -sillä lailla piilosilla pääsemättä paikasta pois? - --- Monet ikävyydet elämässä johtuvat vain väärinkäsityksestä, sanoi -Anna. -- Mutta nyt minun täytyy mennä, rakas. Kello on paljon -- eikä -sinun pitäisi maata täällä ulkona, ilta on kylmä. - --- Tulet kai pian uudelleen? - --- Oikein pian, sen minä lupaan. Ja jos voin auttaa sinua jollakin, -niin teen sen hyvin mielelläni. - --- Tiedän sen. Ja sinä olet jo minua auttanut. Mikään ei tunnu niin -peloittavalta nyt kuin ennen. Hyvää yötä, Anna! - --- Hyvää yötä, rakas pikku Ruby! - -Anna astui hitaasti kotiin kuutamossa, joka täytti avaruuden -hopeisella loistollaan. Tämä ilta oli tuonut häneenkin muutoksen. -Elämä oli saanut toisen merkityksen, korkeamman tarkoituksen. -Pinnalla kaikki jatkui entiseen tapaansa, mutta syvyydessä olivat -tuntemattomat voimat joutuneet liikkeelle. Hänen ei saanut käydä -samoin kuin Rubyn, perhosraukan. Maallisen elämän päättyessä ei -toinen elämä saanut tuntua hänestä aivan uudelta ja oudolta, hän -ei saanut värisyttävän pelon vallassa seisoa aivan tuntemattoman -edessä -- maailman edessä, joka oli vieras hänen ajatustavalleen ja -josta hänen harrastuksensa ja aatteelliset tarkoitusperänsä olivat -kaukana. Elämän pikkuseikat, niin suloisilta ja miellyttäviltä kuin -ne ehkä tuntuvatkin satunnaisessa ympäristössään, eivät saa meille -riittää päämääräksi, jota varten me elämme. Korkeammalle meidän -täytyy asettaa päämäärämme. Taivaaseen tähtäävän elämän tulee alkaa -jo täällä maan päällä. - -Puutarhassa lausutut hellät jäähyväiset tulivat olemaan hyvästijättö -ainiaaksi. Anna ei nähnyt Rubya enää elossa. Seuraavana iltana -järjesti vielä tarmokas "Avonlean Yhteiskuntaa Parantava Yhdistys" -juhlan Jane Andrewsille, jonka aivan piakkoin tuli lähteä matkalleen -länteen. Ja keveiden jalkojen tanssiessa, kirkkaiden silmien -loistaessa ja iloisten kielten jutellessa sai Avonleassa eräs sielu -kutsun, jota oli ehdottomasti kuultava. Aamulla levisi talosta taloon -tieto Ruby Gilliksen kuolemasta. Hän oli huomaamatta nukahtanut -kuolemanuneen, tuskitta ja tyynesti, ja hänen kasvojaan kirkasti -hymy. Kuolema oli varmaan saapunut hänen luokseen ystävänä ja -vapauttajana kuljettaakseen hänet yli kynnyksen tuntemattomaan, eikä -synkkänä viikatemiehenä, jota hän oli vavisten pelännyt. - -Rouva Rachel Lynde vakuutti hautajaisten jälkeen, ettei hän kositaan -ollut nähnyt mitään kauniimpaa kuin Ruby Gillis oli arkussaan. -Lumivalkeaa pukua koristivat ihanat kukkaset, joita Anna oli -sirotellut arkkuun, ja näky oli niin liikuttavan kaunis, että -avonlealaiset muistivat sen vuosikausia ja puhuivat siitä. Ruby oli -aina ollut harvinaisen kaunis, mutta hänen kauneutensa oli ollut -tästä maailmasta ja hyvin maallista. Siinä oli ollut eräänlainen -ivallinen ja uhmaava leima ja se oli näyttänyt vaativan ihailua. -Sielu ei ollut koskaan siitä kuvastunut eikä äly sitä hienostanut. -Mutta kuolema oli kosketuksellaan pyhittänyt sen. Se oli tuonut -näkyviin piirteiden puhtauden ja ilmeen lempeän sielukkuuden, jota -ei milloinkaan ennen Rubyssa ohut -- se oh tehnyt saman, minkä -epäitsekäs elämä, uhrauksiin valmis ihmisrakkaus olisi voinut -Rubylle tehdä. Kun Anna kyynelten verhoamin silmin katseli kuollutta -ystäväänsä, tuntui hänestä siltä kuin hän olisi nähnyt ne kasvot, -jotka Jumalan tarkoituksena oli ollut antaa Rubylle, ja sellaisina ne -jäivät ainiaaksi hänen mieleensä. - -Ennenkuin hautajaisvieraat lähtivät talosta, vei rouva Gillis Annan -asumattomaan huoneeseen ja antoi hänelle pienen käärön. - --- Tämän minä tahdon antaa sinulle, nyyhkytti hän -- Se olisi ollut -Rubynkin toivomus. Tässä on se kirjailtu kaitaliina, jota hän ompeli -viimeiseen asti. Se ei ole aivan valmis -- neula on vielä siinä, -minne hänen väsyneet sormiraukkansa pistivät sen, kun hän viimeisen -kerran tätä ompeli, kuolemansa edellisenä iltana. - --- Meiltä jää aina jotain kesken, sanoi rouva Lynde pyyhkien -silmiään. -- Mutta luultavasti on työllämme aina jatkaja, kun me -hellitämme. - --- Kyllä on vaikea käsittää, että ihminen, jonka me aina olemme -tunteneet, todellakin on kuollut ja poissa, virkkoi Anna, kun -hän Dianan kanssa astui kotiin päin. Ruby on ensimmäinen meistä -koulutovereista, joka kutsuttiin pois. Ja vähitellen, ennemmin tai -myöhemmin, tulee meidän kaikkien vuoro. - --- Niin kai on, sanoi Diana vaivautuneesti. Hän ei pitänyt -tästä puheenaiheesta. Mieluummin hän olisi syventynyt pohtimaan -hautajaisten yksityiskohtia, keskustelemaan kauniista valkeasta -arkunpeitteestä ja sen riippuvista ripsuista, Herbert Spencerin -surullisista kasvoista, Rubyn sisaren hillittömän hysteerisestä -itkukohtauksesta -- mutta niistä Anna ei viitsinyt puhua. Hän näytti -olevan vaipunut unelmiin, ja Diana tunsi ikäväkseen, ettei hänellä -ollut niissä mitään osaa. - --- Muistatko, kuinka Ruby Gillis osasi nauraa, kun hän oli iloinen? -sanoi Davy äkkiä. -- Nauraako hän taivaassa yhtä paljon kuin -Avonleassa, Anna? Tahtoisin tietää. - --- Luulen hänen varmasti nauravan, sanoi Anna. - --- No mutta, Anna! asettui Diana vastustamaan näyttäen sekä -loukkaantuneelta että hämmästyneeltä, vaikka koetti hymyillä. - --- Miksi ei? kysyi Anna aivan vilpittömästi. -- Etkö usko meidän -koskaan nauravan taivaassa? - --- Sitä -- sitä minä en todellakaan ole niin tarkoin tullut -ajatelleeksi, selitti Diana. -- Mutta tuntuu siltä kuin se ei olisi -oikein sopivaa... Pidetäänhän hyvin sopimattomana nauraa kirkossa. - --- Mutta taivas ei ole kirkon kaltainen -- aina, sanoi Anna. - --- Tietysti ei, niin ainakin toivoisin, huomautti Davy. Muuten minä -en tahtoisi tulla sinne. Huu -- kuinka ikävää on kirkossa. Mutta minä -en aiokaan kepertyä vielä moneen, moneen vuoteen. Minä tahdon elää -sadan vuoden vanhaksi, niinkuin ukko Thomas Blewett Valkorannassa. -Hän sanoo, että hän on tullut niin vanhaksi sentähden, että hän on -aina polttanut piippua ja se on tappanut kaikki basillit. Saanko pian -ruveta polttamaan piippua, Anna? - --- Et, Davy, ethän sinä tahdo milloinkaan ruveta polttamaan, vastasi -Anna hajamielisenä. - --- Niinkö luulet? Miltähän sinusta sitten tuntuu, kun basillit ovat -minut tappaneet? sanoi Davy. - - - - -XV. - -KUN UNELMA TOTEUTUU... - - --- Nyt on vain viikko enää -- sitten on taas lähdettävä Redmondiin, -sanoi Anna. Hän oli koko lailla hyvillään siitä, että saisi palata -työhönsä, kursseilleen ja Redmondin-ystäviensä luo. Karoliinan -majaan liittyvät viehättävät tulevaisuuden kuvat kangastivat hänen -mielessään. Pelkästään jo sen ajatteleminen toi mieleen kodikkuutta, -vaikkei hän vielä milloinkaan ollut asunut "majan" seinien -sisäpuolella. - -Paljon onnea oli myös tuottanut kesän ihana, vapaa elämä -auringonpaisteessa ja metsän huminassa, samoin vanhat ilonaiheet, -joista hän ei milloinkaan voinut kokonaan vieraantua. Hän oli -herättänyt uudelleen henkiin ja syventänyt vanhoja ystävyyssuhteita -ja oppinut suorittamaan käytännölliset askareet entistä suuremmalla -kärsivällisyydellä ja nauttimaan pienestäkin huvista lapsellisen -kiitollisena. - --- Ei kaikkea sittenkään opita korkeakoulussa, ajatteli hän. -- Voi -tosiaan oppia seikan sieltä, toisen täältä. - -Mutta voi -- Annan hauskan kesäloman viimeisen viikon turmeli eräs -noita harvinaisen kiusallisia pikku tapauksia, joita ilkeä kohtalo -joskus tuo meidän tiellemme. Annan harras toivomus täyttyi, mutta -tavalla, jota hän ei ollut milloinkaan aavistanut... - --- No, oletko harrastanut kirjailijatointa viime aikoina? kysyi herra -Harrison hyväntahtoisesti eräänä päivänä Annan juodessa teetä hänen -ja hänen rouvansa luona. - --- En, vastasi Anna verrattain kuivasti. - --- No, niin, älä pane pahaksesi! Rouva Hiram Sloane kertoi -tässä eräänä päivänä, että isoon kuoreen pantu, postimerkeillä -varustettu kirje, joka oli osoitettu Rollingin Parhaimmalle -Leivinpulveri-Yhtiölle Montrealiin, oli pistetty postikonttorin isoon -kirjelaatikkoon kuukausi sitten ja hän epäili, että sen lähettäjä -kilpaili palkinnosta, joka oli luvattu parhaimmasta kertomuksesta, -missä mainitaan heidän erinomainen leivinpulverinsa. Hän sanoi, ettei -käsiala ollut sinun, mutta minä tulin ajatelleeksi, että sinä ehkä -kuitenkin olet koettanut onneasi. - --- En olekaan! Minä kyllä näin ilmoituksen palkintokilpailusta, -mutta sellainen ei pälkähtäisi milloinkaan päähäni. Minusta olisi -ehdottomasti alentavaa kirjoittaa kertomus leivinpulverireklaamin -vuoksi. Muistan hyvin, miten paljon näimme muutama vuosi sitten -vaivaa Yhteiskuntaa Parantavassa Yhdistyksessämme saadaksemme Judson -Parkerin estetyksi vuokraamasta koulupihaa ympäröivää aitaa ja -maalaamasta sitä täyteen inhoittavia reklaami-ilmoituksia. Eräänä -yönä heräsin ja sananmukaisesti uin hiessä -- näin unta, että hän -oli maalannut aivan portin viereen suurin punakeltaisin kirjaimin: -Koettakaa meidän uutta maksaihraamme! - -Tähän tapaan puheli Anna verrattain halveksivalla äänensävyllä, -aavistamatta mitään nöyryyden kuilusta, joka häntä odotti. Samana -iltana Diana tupsahti päätyhuoneeseen kirje kädessä, kirkassilmäisenä -ja ruusuposkisena. - -Anna avasi kirjeen vähän ihmeissään ja silmäili koneella -kirjoitettuja rivejä. - - "Neiti Anna Shirley, - Vihervaara. - Avonlea, Prinssi Edvardin saari." - -"Arvoisa Neiti! -- Meillä on täten ilo ilmoittaa Teille, että -erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut novellinne 'Semiramiksen -sovitusuhri' on saanut äsken julistetun kilpailumme palkinnon 25 -dollaria. Mainitun summan suuruinen shekki oheenliitetään. Olemme -ryhtyneet toimenpiteisiin novellin julkaisemiseksi useissa Kanadan -arvossapidetyimmistä aikakauslehdistä, jota paitsi me myöskin aiomme -julaista sen lentokirjasena suuremman levikin saavuttamiseksi. -Lausuen kiitoksemme hyväntahtoisesta mielenkiinnosta, jota te olette -osoittanut yritystämme kohtaan piirrämme kunnioittaen - - "Rollingin Paras Leivinpulveri-Yhtiö". - --- Minun järkeni ei liiku, virkkoi Anna voimattomana. - -Diana taputti käsiään. - --- Oi, minä tiesin, että se saisi palkinnon, minä olin aivan varma... -Minä lähetin kertomuksesi palkintokilpailuun. - --- Diana, mitä sinä sanot? - --- Totta totisesti minä tein niin, sanoi Diana iloisesti -hypähtäen vuoteenlaidalle istumaan. -- Kun luin sanomalehdestä -palkintokilpailusta, ajattelin paikalla kertomustasi, ja aioin -ensiksi ehdottaa, että sinä itse lähettäisit sen. Mutta sitten -pelkäsin, ettet olisikaan halukas -- sinä olit melkein menettänyt -luottamuksesi siihen. Ja sentähden minä päätin lähettää jäljennöksen, -jonka olit antanut minulle ja olla luiskahtamatta mitään sinulle. -Ellet olisi saanut palkintoa, et olisi myöskään mitään tietänyt eikä -asia olisi voinut sinua suututtaa, sillä palkitsematta jääneitä -kertomuksia ei lähetetä takaisin. Mutta ajattelin, että jos sinä -saisit palkinnon, mistä minä olin jotakuinkin varma, niin se olisi -sinulle mitä suurenmoisin yllätys, kultamuruni. - -Diana ei yleensä ollut erikoinen terävänäköinen, mutta tänä hetkenä -hän ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta, ettei Anna näyttänyt -kovinkaan ihastuneelta. Suunniteltu yllätys oli toteutunut, sitä ei -voinut kieltää. Mutta miten oli ilon ja tyytyväisyyden laita? - --- Mutta Anna, sinähän et näytä ollenkaan iloiselta? huudahti Diana. - -Anna tekaisi heti hymyilyn, jolla kirkasti kasvonsa. - --- Tietysti en voi olla muuta kuin iloinen epäitsekkäästä halustasi -tuottaa minulle iloa, sanoi hän hitaasti. -- Mutta ymmärräthän --; -se tuli niin odottamatta -- minä en oikein käsitä...Eihän minun -kertomuksessani sanallakaan mainittu -- Annan oli vaikea saada tuota -sanaa huuliltaan -- mikä koski -- leivinpulveria. - --- Ei mainittukaan, mutta sen minä lisäsin siihen, sanoi Diana -huomattavasti tyynempänä. -- Se ei ollut ollenkaan vaikeata -- -minähän totuin hiukan kirjailijatoimeen Historiallisen kerhon aikana. -Muistathan kohdan, missä Semiramis sekoittaa kakkutaikinan -- minusta -se oli vähän niinkuin epärunollista sankarittarelle, mutta sinä pidit -kovasti siitä kiinni -- no, kuten sanoin, siihen minä vain lisäsin, -että Semiramis sekoitti kakkuun Rolling-Yhtiön leivinpulveria, minkä -vuoksi se nousi niin mainiosti. Ja sitten lopussa, kun Percival -syleilee Semiramista ja sanoo: "Minun sieluni rakastettu, tulevina -ihanina vuosina kohoavat haavelinnamme ylpeät muurit" -- niin minä -vain lisäsin: "ja siellä me tulemme käyttämään aina yksinomaan -Rolling-Yhtiön leivinpulveria". - --- Höh! läähätti Anna-raukka, aivan kuin hänen ylitseen olisi -kaadettu ämpärillinen kylmää vettä. - --- Ja nyt sinä olet voittanut kaksikymmentäviisi dollaria, jatkoi -Diana hyvin ihastuneena. -- Minä olen kuullut, ettei Kanadan Nainen -maksa enempää kuin viisi dollaria kertomuksesta. - -Anna piti värisevin sormin etäällä itsestään inhoittavaa -vaaleanpunaista paperiliuskaa. - --- Niitä minä en tahdo -- sinä olet ne ansainnut, Diana. Sinä olet -lähettänyt kertomuksen ja tehnyt muutokset. Minä -- minun päältäni -ei tosiaankaan olisi koskaan tullut lähettää sitä. Siksi saat ottaa -shekin. -- Minä en nosta niitä rahoja. - --- Oh, älä sano, kyllä vaan on hauskaa omistaa ne, jatkoi Diana. --- Ei kannata puhua siitä pienestä vaivasta, mikä minulla on siitä -ollut. Minulle riittää kunnia, kun olen palkinnon saajan hyvä ystävä. -Nyt minun täytyy lähteä. Minun olisi pitänyt mennä kotiin suoraan -postikonttorista, meillä kun on vieraita. Mutta minun täytyi livistää -tänne kertomaan sinulle tämä suuri uutinen. Oi, kuinka minä iloitsen -sinun puolestasi, Anna! - --- Minä luulen, ettei maailmassa voi olla herttaisempaa ja -vilpittömämpää ystävää kuin mitä sinä olet, Diana, virkkoi Anna ääni -hieman väristen, ja minä voin vakuuttaa, että annan täyden arvon -hyvälle tarkoituksellesi. - -Diana lähti menemään sekä iloisena että hämillään, mutta Anna-raukka -heitti syyttömän shekin piironginlaatikkoonsa ikäänkuin siinä olisi -ollut verirahoja, ja heittäytyi itse vuoteelleen. Hän itki siinä -nöyryytyksen ja loukattujen tunteiden kyyneleitä. Oi, miten hän voisi -elää tämän jälkeen -- se oli mahdotonta! - -Gilbert tuli hämärässä viemisille, tulvillaan onnentoivotuksia, hän -kun ohimennen oli pistäytynyt Mäntymäellä ja kuullut mielenkiintoisen -uutisen. Onnentoivotukset sammuivat kuitenkin hänen huulilleen, kun -hän näki Annan kasvot. - --- Rakas ystävä, mikä nyt on? Minä luulin näkeväni sinut -tyytyväisyyttä loistavana, kun olit saanut leivinpulveri-yhtiön -palkinnon. Olihan sinulla hyvä onni. - --- Voi Gilbert, täytyykö minun kuulla sinunkin niin sanovan? huudahti -Anna aivan "sinäkin veljeni Brutus"-äänensävvllä. Luulin _sinun_ -ainakin ymmärtävän. Etkö käsitä, miten hirveätä tämä on? - --- En, minun täytyy sanoa, etten ollenkaan käsitä. Mikä on hullusti? - --- Kaikki, valitti Anna. -- Minusta tuntuu siltä kuin minut -olisi häväisty ainiaaksi. Mitä sinä luulisit äidin tuntevan -sydämessään, kun hän jonakuna päivänä huomaisi, että hänen lapseensa -olisi tatuoitu ilmoitus leivinpulverista? Juuri sellaiselta -minusta tuntuu. Minä rakastin pientä kertomusparkaani, ja panin -siihen kaiken, mikä minussa oli parasta. On pyhäinhäväistystä -alentaa se kurjaksi reklaamiksi ja panna vielä palvelemaan -proosallisinta, mitä maailmassa on. Muistatko, mitä meidän -kirjallisuudenhistorianprofessorimme aina teroittaa meille? Hän -sanoo, että me emme saa koskaan kirjoittaa riviäkään alhaisista -tai epäarvokkaista vaikuttimista; vain ihanteellinen tarkoitusperä -pankoon meidät tarttumaan kynään. Mitä hän ajatteleekaan, jos saa -tietää, että minä olen kirjoittanut kertomuksen halvan liikereklaamin -vuoksi? Voimme panna päämme pantiksi, että se ilmestyy myöskin -Redmondissa. Sen kyllä arvaa, kuinka kaikki nauravat minulle ja -tekevät kiusaa! - --- Älä pelkää, se kyllä saadaan estetyksi, rohkaisi Gilbert ajatellen -itsekseen nyrpeänä, pelkäsikö Anna erikoisesti miespuolisten -korkeakoulutovereittensa pilaa ja siksi oli pahoillaan. -- Pojat ovat -varmasti aivan samaa mieltä kuin minäkin -- ettei sinua, enempää -kuin yhdeksää kymmenettä osaa meistä kaikista, paina erikoisemmin -maallinen kulta ja tavara, ja että sinä olet senvuoksi valinnut -tämän täysin kunniallisen keinon ansaitaksesi lisäkolikon ensi -lukukauden menoihin. En näe siinä mitään alhaista tahi epäarvokasta -enkä myöskään mitään naurettavaa. Tietysti kirjoittaisi mieluummin -kaunokirjallisia mestariteoksia ja soisi niiden joutuvan oikean -kustantajan julkaistaviksi; mutta Herra nähköön -- niin pitkälle -me emme vielä ole päässeet, ja täysihoito ja opetus on kuitenkin -maksettava. - -Gilbertin koruton ja käytännöllinen katsantotapa rohkaisi Annaa -jonkun verran. Se ainakin haihdutti hänen pelkonsa yleisen naurun -alaiseksi joutumisesta, vaikka hän sydämessään vielä suri sitä, että -hänen ihanteelleen oli tehty törkeätä väkivaltaa. - - - - -XVI. - -UUSI KOTI. - - --- Minusta ei ole missään tuntunut näin kodikkaalta -- täällä -on kodikkaampaa kuin kotona, huudahti Philippa Gordon katsellen -ympärilleen ilosta säteilevin silmin. - -He istuivat kaikki Karoliinan majan isossa arkihuoneessa hämärää -viettämässä, Anna ja Priscilla, Phil ja Stella, Jamesina-täti, -Noita, Josef, Saara-kissa, Gog ja Magog. Uunivalkean liekehtivä -valo hyppelehti seinillä, kissat kehräsivät, ja isossa maljakossa -jättiläiskokoiset krysanthemum-kukat, jotka joku Philin viimeisistä -uhreista oli hänelle lähettänyt, loistivat punertavassa hämyssä, -muistuttaen kellertävää kuu-sikermää. Jo kolme viikkoa sitten he -katsoivat saaneensa kotinsa kuntoon ja kaikki olivat jo verrattain -selvillä siitä, että koe oli onnistunut erikoisen hyvin. Ensimmäiset -pari viikkoa muuton jälkeen olivat tarjonneet runsaasti tilaisuutta -kaikkien toimintahalulle; monet eri pikku kuningaskunnat oli jaettava -ja sisustettava, ja väliin hyvinkin toisistaan eroavat mielipiteet -saatava yksimielisyyteen ja sopusointuun. - -Anna erosi tällä kertaa miltei helpotuksen tuntein Avonleasta -lähteäkseen takaisin korkeakouluun. Kesäloman viimeiset päivät -eivät olleet hauskoja. Palkintokirjoitus oli painettu paikkakunnan -lehtiin ja sekatavarakaupan omistaja, herra William Blair, oli -myymäpöydälleen pinonnut suunnattoman pinkan vaaleanpunaisia, -vihreitä ja keltaisia lentokirjasia, kaikki ylipainoksia -"Semiramiksen sovitusuhrista". Niitä hän hyväntahtoisesti lahjoitti -jokaiselle asiakkaalle, joka tuli ostoksille. Hän lähetti Annalle -kohteliaan tervehdyksensä sekä paksun pinkan tekijäkappaleita, jotka -Anna heti viskasi uuniin. - -Annalla oli kuitenkin aivan yksin nöyryyttävä käsitys asiasta, sillä -kaikki avonlealaiset olivat sitä mieltä, että hänen kannattaisi -olla ylpeä ja iloinen, kun oli saanut sellaisen palkinnon ja tullut -äkkiä kuuluisaksi. Lukuisat ystävät katsoivat häntä peittelemättömän -ihastuneesti, harvat viholliset kateellisen ivallisesti. Josie Pye -vakuutti, ettei se ollut Annan omaa keksintöä, hän muisti aivan -varmaan lukeneensa saman jutun sanomalehdestä toista vuotta sitten. -Sloanet, jotka joko tiesivät tai aavistivat, ettei Anna antanut -kylliksi arvoa heidän Charlielleen, lausuivat mielipiteenään, ettei -hänen kirjallinen saavutuksensa ollut mikään erikoisen suurenmoinen; -sellaista osaa jokainen, joka viitsii yrittää... Ja muutamia näkyy -vetelevän hyvin. Täti Atossa virkkoi Annalle, että hänen vanhaan -sydämeensä koski, kun hän sai kuulla Annan ryhtyneen kirjoittamaan -rahan vuoksi. Niin syvään ei kukaan Avonleassa syntynyt ja kasvanut -ollut vielä langennut. Mutta niin käy, kun ottaa vieraita lapsia, -jotka ovat perineet Jumala ties mitä taipumuksia... Rouva Rachel -Lynde tunsi myös epäilystä, soveltuiko kunnon naisen panna paperille -kaikenmoista tekaistua roskaa, mutta kahdenkymmenen viiden dollarin -shekki loi kuitenkin asiaan hänen silmissään verrattain edullisen -valon. - --- Sitä tosiaan aivan hölmistyy, kun saa kuulla, mitä ne katsovat -voivansa maksaa mokomasta höpötyksestä, sanoi hän puolittain -ylpeästi, puolittain moittivasti. - -Kaiken kaikkiaan tuntui siis jotakuinkin ihanalta, kun tuli aika -lähteä. Ja oli kauhean hauskaa palata korkeakouluun, jossa nyt sai -olla viisaana ja kokeneena juniorina ja jossa tapasi joukon hyviä -ystäviä avajaispäivänä. Siellä olivat Priss ja Stella, Gilbert ja -Charlie Sloane, viimeksimainittu tärkeänä ja kopeana kuin olisi -hän jo tutkintonsa suorittanut, Phil, jolla oli vielä valinta -Alecin ja Alonzon välillä tekemättä, ja Moody Spurgeon MacPherson. -Viimeksi mainittu oli seminaarista päästyään ollut opettajana -eräässä koulussa, mutta hänen äitinsä oli nyt sitä mieltä, että -Moodyn välttämättä tuli jättää opettajantoimi ja lukea papiksi. -Moody-paralle sattui ankara koettelemus heti uran alussa. Puoli -tusinaa sydämettömiä tovereita, jotka asuivat samassa paikassa kuin -hänkin, ryntäsi eräänä yönä hänen kimppuunsa ja ajoi häneltä hiukset -puolen pään alalta. Moody Spurgeon parka sai kulkea ihmisten ilmoilla -siinä asussa, kunnes tukka taas kasvoi entiselleen. Hän uskoi Annalle -hieman katkerin mielin salaisuuden, että hän toisinaan epäili, oliko -hänellä todella pappisalan edellyttämä oikea mielenlaatu... - -Jamesina-täti ei tullut ennenkuin Karoliinan maja oli valmiina -ottamaan hänet vastaan. Karoliina-neiti oli lähettänyt Annalle -avaimen ja kirjeen, jossa sanottiin, että Gog ja Magog oli pakattu -vierashuoneen sängyn alla olevaan laatikkoon, mutta että ne saatiin -ottaa esiin sieltä milloin tahansa. Jälkikirjoituksena oli lisätty, -että hän toivoi tyttöjen olevan varovaisia naulatessaan taulujaan -seinille. Vierashuoneeseen oli pantu uudet seinäpaperit viisi vuotta -sitten, ja neiti Marian ja hänen oma toivomuksensa oli, ettei ihan -uusiin seinäpapereihin tulisi useampia reikiä kuin oli ehdottomasti -tarpeellista. Hän sanoi muuten tuntevansa kaikessa muussakin -rajatonta luottamusta Annaan. - -Uuden kodin järjestäminen oli tytöistä sanomattoman hauskaa. Kuten -Phil oli sanonut, oli se melkein yhtä hauskaa kuin naimisiinmeno. -Järjestäminen ja puuhaaminen tuotti pelkkää huvia eikä tarvinnut -huolehtia aviomiehestä. Kaikki toivat kortensa kodin yleiseksi -kaunistamiseksi. Priss, Phil ja Stella asettelivat paikoilleen -sieviä pikkuesineitä ja ripustivat tauluja seinille. Unohtaen -neiti Karoliinan varoituksen he ripustivat taulut pikemmin -kauneusvaatimuksia silmälläpitäen kuin seinissä ennestään olevien -reikien mukaan. Estetiikka sai voiton uusien seinäpaperien vaatimasta -varovaisuudesta. - --- Kitataan reiät, kun muutamme täältä, kultaseni -- hänen on sitä -ihan mahdoton huomata, sanoi Stella vastaväitteitä tekevälle Annalle. - -Diana oli lahjoittanut Annalle ison neulatyynyn toaletti-pöydälle, -ja neiti Ada ei näyttänyt sanottavammin ottavan pahakseen -täysihoitolaistensa siirtymistä muille maille, koska lahjoitti sekä -Annalle että Priscillalle suuritöisiä kirjailtuja ja ripsireunaisia -sohvatyynyjä. Marilla oli lähettänyt suuren laatikollisen -hillopurkkeja ja vihjannut johonkin sisällöltään erittäin -arvokkaaseen koriin, jonka piti tulla myöhemmin, ja rouva Lynde antoi -Annalle lahjaksi heleävärisen juovikkaan virkatun villapeitteen ja -lainasi sitä paitsi vielä viisi lisäksi. - --- Ota, lapsi, ne vaan, virkkoi hän äänessä sävy, joka ei sietänyt -vastustamista. -- Yhtä hyvin ne voi ottaa käytäntöön kuin antaa olla -kirstussa koin ruokana. - -Mikään koi ei olisi kuitenkaan uskaltanut niitä maistella, niissä -kun oli niin voimakas naftaliinin ja kamfertin haju, että niiden -täytyi riippua tuulettumassa Majan puutarhassa omenapuiden välissä -kokonaista kaksi viikkoa ennenkuin voitiin aivastamatta olla samassa -huoneessa. Ylhäinen Spofford-katu ei ollut tosiaankaan milloinkaan -ennen nähnyt moista kirjavaa näyttelyä. Karoliinan majan vieressä -asuva vanha jäyhä miljoonamies astui portista sisään ja pyysi saada -ostaa heloitta van puna- ja keltatulppaanisen peitteen, jonka rouva -Rachel oli antanut Annalle lahjaksi. Hän sanoi äitivainajansa -virkanneen samantapaisia ja haluavansa sellaista, joka toi mieleen -äitimuorin... Hänelle oli suuri pettymys, kun Anna ei tahtonut myydä -peitettä, mutta Anna kirjoitti rouva Lyndelle tapahtumasta. Rouva -Lyndestä se oli hyvin mairittelevaa, ja hän kirjoitti vastaukseksi, -että hänellä tosiaan oli vielä käyttämätön korea tulppaanimallinen -peite, joten tupakkaruhtinas todella sai mitä hänen mielensä oli niin -kovasti tehnyt. Virkattu taideteos levitettiin hänen määräyksestään -hänen vuoteelleen, ja siinä se sai olla, niin suurta inhoa kuin se -herättikin hienossa ja hemmoitellussa talonrouvassa. - -Rouva Lynden peitteet eivät kuitenkaan olleet vain miljoonamiesten -silmänruokana, niistä oli myös paljon käytännöllistä hyötyä. -Karoliinan majalla oli monta hyvää puolta, mutta sillä oli myös -pienet vikansa ja puutteensa. Talo oli vanha ja verrattain kylmä ja -vetoinen, ja pakkasöiden tullessa tytöistä oli kovin hauskaa saada -kääriytyä täti Lynden peitteisiin, ja he toivoivat hänelle runsasta -palkintoa siitä, että hän oli hyväsydämisesti lainannut ne heille. - -Anna asui sinisessä pikku huoneessa, johon heti kohta oli mieltynyt. -Priscillalla ja Stellalla oli iso huone yhteisesti. Phil oli -erinomaisen tyytyväinen keittiön yläpuolella olevaan pieneen -huoneeseen, ja Jamesina-tädin tuli asua alakerrassa, vierashuoneen -viereisessä huoneessa. "Noita" nukkui matolla sopessa portaiden -vieressä. - -Kun Anna Avonleasta palattuaan eräänä päivänä oli matkalla kotiinsa -Majaan, huomasi hän, että vastaantulijat katsoivat häneen salavihkaa -hymyillen ja säälivästi. Hän tuli levottomaksi ja ajatteli, oliko -jotain hullusti hänen puvussaan. Oliko hattu väärässä? Oliko -"juopaa" puseron ja hameen välillä? Kurottaessaan kaulaansa lähemmin -tarkastaakseen ulkonaista olemustaan huomasi hän ensi kerran Noidan. - -Aivan hänen kintereillään tassutti viheliäisin ja ränsistynein kissa, -mitä hän milloinkaan oli nähnyt. Se oli jo kauan sitten sivuuttanut -herttaisen kissanpoikakautensa ja oli nyt vain luuta ja nahkaa ja -näytti jääneen kokonaan huolenpitoa vaille. Kummassakin korvassa oli -syviä pykäliä, toinen silmä oli verinen ja rikki, ja toinen pikku -poski surkean hullunkurisesti turvonnut. Mitä väriin tuli, oli sillä -epämääräinen vivahdus, joka voi syntyä siten, että alkuaan mustan -kissan karvat kärventyy, ja sen sijalle myöhemmin tulee samalla -kertaa harva ja takkuinen ja paikoittain liasta tahmea turkki. - -Anna polki jalkaa sähisten "hyss". Otus ei kuitenkaan välittänyt -siitä vähääkään. Annan seisoessa paikoillaan jäi myös kissa -paikoilleen istumaan tirkistäen häneen soimaavasti terveellä -silmällään; Annan jatkaessa kävelyään marssi se perästä, kuten -aikaisemminkin. Anna tyytyi seuraansa, kunnes pääsi Majan portille -asti, jonka hän sulki armottomasti kissan kuonon edessä siinä -uskossa, että otus lähtee matkaansa uutta suojelijatarta etsimään. -Mutta kun Phil avasi porstuan oven neljännestuntia myöhemmin, istui -ruosteenkarvainen kissa portailla. Yllätys saavutti huippunsa, kun -se kiiti nuolena sisään ja harppasi suoraan Annan syliin puristaen -kurkustaan osittain rukoilevasti, osittain voitonriemuisesti -"miau"-tervehdyksen. - --- Anna, sanoi Stella ankarasti, onko tuo eläin sinun? - --- Ei ole tietystikään, vastasi Anna hyvin kyllästyneenä. -- En tiedä -mistä se ilmestyi ja mikä sen sai seuraamaan minua. Minä en päässyt -siitä eroon. Hyi, ruma elukka, lähde tiehesi. Pidän aika paljon -kunnollisista ja siistinnäköisistä kissoista, mutta sinähän näytät -ties miltä! Hienoa perhe-kissaa ei sinusta tule ikänä. - -Mutta kissa kieltäytyi ehdottomasti hyppäämästä alas sylistä. Se -kiertyi mukavasti keräksi, haukotteli leveästi ja alkoi kehrätä. - --- Se on nähtävästi valinnut sinut kasvattiäidiksi, nauroi Priscilla. - --- Mutta minä sanon: varjelkoon tuollaisesta kasvattilapsesta, -virkkoi Anna. - --- Pikku kissaparka on aivan nälkiintynyt, sanoi Phil -helläsydämisempänä. -- Katso, sen pikku luut melkein törröttävät -nahan läpi! - --- No, siinä tapauksessa tarjoan sille oikein perusteellisen aterian, -sitten se saa pötkiä tiehensä, sanoi Anna. - -Kissa sai ruokaa ja ajettiin sitten ulos lempeästi, mutta -päättävästi. Aamulla se oli vielä portailla. Se istui ylimmällä -portaalla ja harppasi sisään heti, kun ovi avattiin. Hyisen kylmä -vastaanotto ei vaikuttanut siihen vähääkään eikä se välittänyt -kenestäkään muusta kuin Annasta Tyttöjen oli sitä sääli ja he -antoivat sille ruokaa. Mutta kun viikko oli kulunut, päätettiin, että -jotain oli tehtävä. Kissa näytti kuitenkin jo paljon paremmalta. -Silmä oli parantunut, turvotus poskessa oli laskenut, se ei ollut -enää niin laiha, häntä liehui pystyssä, ja sen nähtiin jo pesevän -kasvojaan. - --- Se on hyvin kiitettävää ja hauskaa, mutta me emme voi sittenkään -pitää sitä, sanoi Stella. -- Jimsie-tätihän tulee ensi viikolla -ja hän tuo Saara-kissan mukanaan. Me emme voi mitenkään pitää -kahta kissaa; muuten tappelisi Noita Saara-kissan kanssa niin että -karvat vain sinkoilisivat. Se on kauhean äkäinen. Aamulla se kaivoi -itselleen vallihaudan ja hyökkäsi siitä meidän kiltin naapurimme -tupakkakuninkaan rauhaarakastavan kissan kimppuun tuottaen sille -tavattoman tappion. - --- Meidän täytyy päästä siitä, virkkoi Anna katsellen synkästi -keskustelun kohdetta, joka kehräten nökötti mattopalasella uunin -edessä lammasmaisen viaton ilme kasvoillaan. -- Mutta kysymys on vain -siitä, miten se käy päinsä. Millä tavoin neljä nuorta turvatonta -naista voi vapautua kissasta, joka tarrautuu kiinni neljän käpälänsä -kynsin? - --- Meidän täytyy antaa kloroformia, ehdotti Phil, joka tunsi vilkasta -asianharrastusta. -- Se on armeliain tapa. - --- Kuka meistä tietää, miten kissoille annetaan kloroformia? kysyi -Anna jurosti. - --- Pikku luilta, minä tiedän, virkkoi Phil. -- Turhien kotieläinten -toimittaminen pois maailmasta kloroformin avulla kuuluu minun -harvoihin -- ah, ikävä kyllä, aivan liian harvoihin avuihini. Kotona -minä olen toimittanut sellaista paljon, usko pois. Aamulla annetaan -kissan syödä hyvä aamiainen, lähtöaamiainen niin sanoaksemme. Sitten -otetaan vanha säkki -- ulkona puuliiterissä näkyi olevan sellainen -- -sille lasketaan kissa ja puulaatikko kaadetaan varovasti sen ylitse. -Gogin ja Magogin entinen kätkö kelpaa. Sitten otetaan sadangramman -pullo kloroformia, siitä vedetään pois korkki ja pullo pistetään -mukavasti reunan alta laatikkoon. Sitten pannaan muutamia raskaita -silitysrautoja painoksi laatikon päälle, ja sitten saa tapahtua, -mikä on tapahtuvaksi tarkoitettu. Illalla tarkastetaan. Kissa lepää -silloin rauhallisesti nukahtaneena, hymyillen viiksien alta. Ilman -tuskia, ilman kamppailua. - --- Onko tuo totta? Se kuuluu niin yksinkertaiselta, virkkoi Anna -epäröiden. - --- Se ei olekaan mikään vaikea temppu. Jätä se asia minun -huolekseni. Minä kyllä otan kissan hoitaakseni, sanoi Phil valtavan -hyväntahtoisesti. - -Kloroformi siis ostettiin apteekista, ja seuraavan aamun tuli olla -Noidan viimeinen. Se söi herkullisen aamiaisensa, nuoleskeli itseään -sieltä täältä ja hypähti kehräten Annan syliin. Annan valtasi syvä -sääli. Tuo otus, poloinen, rakasti häntä ja tunsi luottamusta häntä -kohtaan... Kuinka hän saattoikaan ottaa osaa salaliittoon sen henkeä -vastaan? - --- Ota se pian, sanoi hän nopeasti Philille. -- Minusta tuntuu kuin -olisin murhaaja. - --- Sinähän tiedät, että se tapahtuu aivan tuskattomasti, lohdutti -Phil, mutta Anna oli paennut tiehensä. - -Teon tuli tapahtua liiterissä. Kenelläkään ei ollut sinne asiaa koko -päivänä. Mutta hämärissä Phil ilmoitti, että pikku Noidan pitää saada -kunnialliset hautajaiset. - --- Priss ja Stella saavat kaivaa haudan rabarberimaahan, virkkoi -Phil, ja Anna saa tulla minun kanssani nostamaan laatikon pois. Se on -minusta aina ikävä tehtävä. - -Liittolaiset marssivat hitain askelin liiteriin. Phil otti pois -raskaat silitysraudat, joita oli kuormattu laatikolle. Äkkiä kuului -laatikosta -- heikosti, mutta aivan selvästi -- naukumista. - --- Hyvät ihmiset -- se ei olekaan kuollut, huohotti Anna vaipuen -jäykkänä pölkylle istumaan. - --- Varmasti se on kuollut, vakuutti Phil. - -Uusi vieno naukuminen todisti, että se oli vielä elossa. Tytöt -katsoivat kauhusta tuijottaen toisiinsa. - --- Mitä me teemme? voihki Anna. - --- Miksi ihmeessä te ette tulekaan? kysyi Stella ilmestyen liiterin -ovelle. -- Meillä on hauta ollut jo kauan valmiina. Istutteko tässä -vain suremassa vainajaa? - --- Mainio vainaja, sanoi Anna osoittaen laatikkoa. Naurunpurskahdus, -joka seurasi, ei tehnyt kolmatta naukumista aivan kuulumattomaksi. - --- Meidän täytyy jättää se tänne huomiseksi, sanoi Phil hetken -äänettömyyden perästä ja asetti silitysraudat paikoilleen. -- Se -ei ole enää naukunut moneen minuuttiin. Tai kenties me kuulimme -kuolinnau'unnan. Taikka ajatelkaa, jos me vain kuvittelimme -kuulleemme pahan omantunnon vuoksi? - -Mutta kun laatikko aamulla kallistettiin kumoon, harppasi Noita -terveenä ja hyvissä voimin Annan olkapäälle ja alkoi nuolla hänen -korvaansa terävällä kielellään. Mikään kissa ei ollut Noitaa elävämpi. - --- Vai niin, nyt se tiedetään -- oksan reikä kulmassa, sanoi Phil -tutkittuaan laatikkoa tarkoin. -- Kuka saattoi sen arvata! Sentähden -kloroformi ei vaikuttanut. Reikä täytetään iltapäivällä ja sitten -yritetään uudestaan huomisaamuna! - --- Ei, sitä emme me tee, vakuutti Anna hyvin päättävästi. -- Toista -kertaa ei oteta sitä hengiltä, Noita-parkaa! Se on nyt minun kissani, -ja siihen saatte te tyytyä. - --- Kuten tahdot -- katsotaan vain miten Jimsie-täti ja Saara-kissa -mukautuvat siihen, sanoi Stella äänensävyllä, joka ilmaisi, että hän -"oli pessyt kätensä". - -Siitä hetkestä lähtien Noita oli perheen jäsen. Se nukkui öisin -vanhalla kookosmatolla portaiden alla, ja sille syötettiin -kaikenlaisia herkkupaloja. Jamesina-tädin saapuessa oli se lihonut, -karva oli tuuhea ja kiiltävä, ja sillä oli täysin kunnioitettava -herrasväen kissan ulkomuoto. Mutta kauhea äkäpussi se oli, ja -sotajalalla jokaikisen niillä tienoin liikkuvan kissan kanssa. Toinen -toisensa jälkeen joutuivat Spofford-kadun hienot pitkäkarvaiset -seuraeläimet sen sähisevän kiukun ja terävien kynsien uhriksi. -Inhimillisistä olennoista se rakasti Annaa ja vain Annaa. Kukaan muu -ei uskaltanut edes taputtaa Noitaa. Jos niin teki, nosti se karvansa -pystyyn ja sylki suustaan jotain, joka kissojen kielellä taisi olla -hyvinkin ruma sana. - --- Tuosta kissaheittiöstä ei kohta enää ole huoneissa pidettäväksi, -virkkoi Stella julmistuneena. - --- Mitä sinä tyhmä tyttö puhut minun omasta pikku herttaisesta -kissastani? Hyi, mitä hän puhuu! Kynsitäänkö häntä hiukkasen? jokelsi -Anna puristaen hellästi lemmikkiään. - --- Niin, en tiedä miten se tulee Saara-kissan kanssa toimeen, jatkoi -Stella synkän näköisenä. -- Ei ole juuri hauskaa kuulla öisin -kissojen tappelevan ja kirkuvan puutarhassa. Mutta ehdottomasti -sietämätöntä on nähdä kissojen hyökkäävän toistensa niskaan täällä -sisällä vierashuoneessa. - -Jamesina-täti saapui sovittuun aikaan. Anna, Priscilla ja Phil olivat -verrattain sekavin tuntein odottaneet hänen tuloaan, mutta kun -Jamesina-täti oli noussut valtaistuimelleen, mikä merkitsee, että -hän oli istuutunut keinutuoliin ja alkanut siinä hiljalleen keinua -uuni-valkean ääressä, lankesivat he kuvannollisesti polvilleen ja -palvoivat häntä. - -Jamesina täti oli hienorakenteinen vanha nainen. Kasvot olivat -vielä täyteläiset, silmät suuret, lempeät ja siniset ja loistivat -yhä vielä nuorekkuutta ja iloista odotusta. Poskilla oli vieno puna -ja lumivalkea tukka oli lystikkäissä kiehkuroissa korvilla -- -tukkamuoti, jota ennen maailmassa sanottiin tykkikiharoiksi. - --- Minä kuulun vanhaan aikaan ja te saatte tyytyä minuun sellaisena -kuin minä olen, pikku tytöntypykät, sanoi hän kutoen ahkerasti -jotain, joka oli yhtä ilmavaa ja ruusunhohteista kuin hattara -auringonlaskussa. -- Minä olen vanhanaikainen sekä vaatteiltani -että mielipiteiltäni. En sano sitä siksi, että minusta minun -vaatteeni taikka mielipiteeni olisivat parempia kuin nykyajan. Mutta -vanhanaikaiset sopivat minulle. Uudet kengät ovat tyylikkäämpiä -kuin vanhat, mutta vanhat tuntuvat paremmilta jalassa. Minä olen -jo siksi vanha, että saan rauhassa pitää sekä mielipiteeni että -kenkäni, vanhat uskolliset palvelijani. Tehtäväni täällä aion ottaa -jotakuinkin kevyeltä kannalta. Minä tiedän, että te, pikku mamsselit, -otaksutte minun ottavan teidät hoiviini ja katsovan, että te pysytte -alallanne, mutta sitäpä minä en ollenkaan aio tehdä. Teillä on -tarpeeksi ikää osata käyttäytyä siivosti, ja ellette ole vielä -sitä oppineet, niin tuskinpa koskaan opittekaan. Minä puolestani, -lopetti Jamesina-täti veitikkamainen välähdys sinisissä tyttömäisissä -silmissään, en aio kohottaa sormeakaan -- vaikka hulluttelisitte -miten paljon tahansa. - --- Voi, kuka tulee erottamaan kissat? pyysi Stella kauhuissaan. - -Jamesina-täti oli tuonut mukanaan paitsi Saara-kissaa myöskin -Josefin. Josef kuului oikeastaan eräälle hänen hyvälle ystävälleen, -joka oli matkustanut Vancouveriin. -- Hän ei voinut ottaa Josefia -mukaansa ja pyysi sen vuoksi minua ottamaan sen haltuuni. Minä en -tahtonut kieltää. Se on kaunis kissa -- tarkoitan, että sillä on -hyvin kaunis luonne. Sillä on nimenä Josef siksi, että sen turkki on -kuin kirjava vaate. - -Se oli tosiaan kirjava. Stella katseli tylysti Josefia ja sanoi sen -muistuttavan liikkuvaa tilkkumattoa. Pääväriä oli mahdoton määrätä. -Käpälät olivat mustat, mutta valkotäpläiset. Selkä oli harmaa, sen -vasemmalla puolella oli iso keltainen täplä ja oikealla musta. Häntä -oli keltainen ja päättyi harmaaseen nypykkään. Toinen korva oli -musta ja toinen keltainen. Toisen silmän yläpuolella oleva musta -täplä antoi sille ehdottomasti ryövärimäisen leiman. Sydämessään -ja sielussaan se oli hurskas ja viaton ja luonteeltaan hyvin -seurallinen. Josefin ja kedon liljojen välillä oli suuri yhtäläisyys. -Se ei koonnut latoihin eikä pyydystänyt hiiriä -- korkeintaan -kehräsi. Mutta Salomo kaikessa loistossaan ei nukkunut pehmeämmillä -patjoilla eikä elänyt herkullisemmin. - -Josef ja Saara-kissa saapuivat hyvin nyöritetyissä koreissa. -Päästyään vapauteen ja saatuaan ruokaa valitsi Josef itselleen -tyynyn viehättävimmältä tuntuvasta nurkasta, Saara-kissa istuutui -arvokkaasti uunivalkean ääreen ja alkoi pestä itseään. Se oli iso, -sileä ja kiiltävän harmaa ja valkea kissa, ylhäisen itsetuntoinen -elukka, johon ei vaikuttanut vähimmässäkään määrin tietoisuus -verrattain vaatimattomasta syntyperästä. Jamesina-täti oli saanut sen -lahjaksi pesumuijaltaan. - --- Pesumuijan nimi oli myöskin Saara, niin että minun mieheni -tavallisesti aina erotukseksi sanoi kissaa Saara-kissaksi, kertoi -Jamesina-täti. -- Se on kahdeksan vuoden vanha ja ottaa rottia aivan -ihmeellisesti. Älä ole huolissasi Stella. Saara-kissa ei tappele -koskaan ja Josefkin vain harvoin. - --- Täällä niiden on pakko tapella, vaikkeivät tahtoisikaan, jos -tahtovat säilyttää henkensä, sanoi Stella. - -Samassa Noita ilmestyi näyttämölle. Se harppasi iloisesti keskelle -huonetta, ennenkuin huomasi vallantavoittelijat. Silloin se pysähtyi -äkkiä, ja häntä paisui paksuksi kuin pensas. Karvat selässä nousivat -uhmaavaksi kaareksi. Se taivutti päätään, päästi kurkustaan ilkeän -äänen -- vihamielisen haasteen -- ja syöksyi suoraapäätä Saara-kissan -kimppuun. - -Mainittu majesteettinen eläin oli päättänyt toaletti-askareensa ja -katsoi ihmetellen Noitaan. Se vastasi Noidan hyökkäykseen iskemällä -lujasti voimakkaalla käpälällään. Noita kellahti takaperin matolle ja -oli aikalaina pökerryksissään noustessaan pystyyn taas. Mikä ihmeen -kissa tuo on, joka antoi hänelle korvapuustin? Hän katseli epäröiden -Saara-kissaa. Pitiköhän yrittää uudestaan vai oliko parempi olla -hyökkäämättä? Saara-kissa käänsi selkänsä ja alkoi nuolla valkeata -rintalappuaan. Noita päätti olla hyökkäämättä. Se ei hyökännyt enää -koskaan. Siitä hetkestä lähtien Saara-kissa oli voitolla. Noita ei -milloinkaan enää hieronut tappelua sitä vastaan. - -Mutta Josef nousi harkitsemattomasti ja avasi kitansa valtavaan -haukotukseen. Noita tunsi polttavaa halua saada kostaa tappionsa -ja tuiskahti heti Josefin kimppuun. Josef oli luonteeltaan -rauhaarakastava, mutta jos tarve vaati, saattoi siitä tulla kova -aktivisti. Katkeamaton sotatila kehittyi näiden kahden vihollisvallan -välille. Noita ja kirjavapukuinen Josef taistelivat keskenään joka -päivä raivokkaasti. Anna piti Noitansa puolta ja rohkeni käydä -kovakouraisesti käsiksi Josefiin. Stella oli epätoivoinen. Mutta -Jimsey-täti vain nauroi. - --- Antaa niiden tapella niin kauan kuin jaksavat, virkkoi hän hyvin -vapaamielisesti. -- Varmaankin ne viimein tekevät rauhan. Josef -onkin hiukan voimistelun tarpeessa -- se oli vähällä tulla jo liian -lihavaksi. Ja noidan on terveellistä oppia, ettei se ole ainoa kissa -maailmassa. - -Vihdoin Josef ja Noita tulivat järkiinsä ja tekivät rauhan ja -sovinnon. - -Verivihollisista tuli mitä parhaimmat ystävät. Ne nukkuivat -samalla tyynyllä, käpälillään syleillen toisiaan. Nähtiinpä niiden -auttavankin toisiaan pesemisessä. - --- Me olemme nyt jo kaikki tottuneet toisiimme, sekä kaksi- että -nelijalkaiset, totesi Philippa. -- Ja minä olen sitäpaitsi oppinut -pesemään ja pyyhkimään astioita ja lakaisemaan lattiaa. - --- Mutta älä koeta uskotella meille enää, että sinä osaat antaa -kloroformia kissoille, nauroi Anna. - --- Kaikki oli oksanreiän syytä, vastasi Phil. - --- Se oli oikea onni, että siinä sattui olemaan oksanreikä, sanoi -Jamesina-täti terävämmin kuin mitä hänen tapansa oli. -- Kissanpoikia -täytyy hukuttaa, sen minä myönnän, muuten olisi maailma niitä -tulvillaan. Mutta täysi-ikäistä kunnon kissaa ei saa koskaan tappaa --- ellei se syö munia. - --- Täti ei olisi varmastikaan saanut erikoisen hyvää käsitystä -Noidan avuista, kun se ensikerran tuli tänne, virkkoi Stella. -- Se -oli suorastaan itse paholaisen näköinen -- taikka ehkä pikemminkin -paholaisen isoäidin. - --- Minä en ollenkaan usko paholaista niin rumannäköiseksi, kuin sen -aina väitetään olevan, sanoi Jamesina-täti miettiväisenä. -- Jos se -olisi hyvin ruma, ei se voisi saada niin paljon pahaa aikaan. Luulen -sitä päinvastoin aikalailla lumoavan näköiseksi. - - - - -XVII. - -DAVYN KIRJE. - - --- Nyt alkaa sataa lunta, tytöt, sanoi Phil tullessaan kotiin -iltapuolella eräänä marraskuun pakkaspäivänä, -- ja koko -hiekkakäytävä on täynnä mitä sievimpiä pikku tähtösiä ja ristejä. En -ole koskaan ennen huomannut, miten hienonhieno lumihiutale on. Nyt -kun elämä on näin järjestetty, on aikaa kiinnittää huomiota moneen -uuteen seikkaan ja tehdä kaikenlaisia havaintoja, joita emme ole -lainkaan ennen tehneet. Niin, kiitos tyttökullat, kun otitte minut -joukkoonne. Tuntuu oikein hyvältä saada tuskitella sitä, että voi -taaskin on kallistunut viisi senttiä. - --- Älä nyt, kuule, onko se? kysyi Stella, joka hoiti pienen talouden -tilit. - --- Onpas vaan, ja tässä on sinun kilosi. Minä alan jo olla taitava -ostoksien tekijä. Se on vielä hauskempaa kuin hakkaileminen, sanoi -Phil vakavasti. - --- Voi sentään, miten kaikki kallistuu kauheasti! On suorastaan -halpamaista, että ruoka tulee niin kalliiksi, huokasi Stella. - --- Niin, Jumalan kiitos, että vielä saa raitista ilmaa ilmaiseksi, -virkkoi Jamesina-täti. - --- Hyvä naurukaan ei vielä maksa mitään, sanoi Anna. -- Siitä -ei kanneta vielä veroa, ja hyvä onkin, sillä nyt saatte nauraa -makeasti kaikki tyynni. Minä luen teille ääneen Davyn kirjeen. Hän -on huomattavasti edistynyt oikeinkirjoituksessa viime vuonna ja -käyttelee välimerkkejäkin kuin poika. Hän on pudotellut kynästään -oikein sisältörikkaan kirjeen. Istukaa nyt, niin saatte kuulla, -ennenkuin taas jokailtainen lukuaherrus alkaa. - -"Rakas Anna", aloitti Davy kirjeensä, "minä tartun kynään, jotta -saisit tietää, että me kaikki voimme hyvin, ja me toivomme, ettei -sinuakaan mikään vaivaa. Tänään sataa vähän lunta, ja Marilla sanoo -että pilvien akka pudistelee höyhenpatjojaan. Jos hän asuu pilvissä, -niin hän varmaankin on Jumalan sukulainen? Kuinkahan läheistä sukua -hän on? Täti Lynde on ollut kauhean sairas, mutta hän on nyt parempi. -Hän romahti maahan kellarin rappusissa viime viikolla. Kun hän -romahti, niin hän koppasi kiinni hyllystä, missä kaikki maitoastiat -ovat, ja se jyrähti maahan samalla ja aika ryminä kuului. Marilla -luuli ensin, että oli maanjäristys. Maitoastiat meni säpäleiksi ja -täti Lyndeltä meni pari kylkiluuta poikki. Tohtori tuli ja antoi -hänelle lääkkeitä, joilla hänen piti voidella kylkiluita, mutta -sitä hän ei ymmärtänyt, vaan ottikin ne lusikalla suuhunsa. Tohtori -sanoi että oli Herran ihme ettei hän paikalla kuolla kupsahtanut, -mutta eipäs niin käynyt, ja hänen kylkiluunsa on taas hyvät, ja -Marilla sanoo, että kyllä voi tulla hyvin hyvästi toimeen ilman -lääkäreitä. Mutta maitoastioita ei voitu laittaa, ne sai Marilla -heittää rikkaläjään. Oli yleinen kiitospäivä viime viikolla. Meillä -oli lupaa koulusta ja hirveän hyvää ruokaa päivälliseksi. Meillä -oli lihamureketta ja paistettu kalkkuna ja omenakakkua kermavaahdon -kera ja rinkeleitä ja ässiä kahvin kanssa. Marilla sanoi että minä -varmaan olin syönyt liikaa ja että yöllä sattuisi onnettomuus, -mutta ei sattunutkaan. Minä heräsin itsestäni ja nousin. Dora sai -sitten korvasäryn, mutta se tuntui aivan vatsanväänteiltä. Minulla -ei ollut missään korvasärkyä. Meidän koulussamme opettaa nyt herra. -Hän on hurjan kiva. Viime viikolla hän antoi meidän kaikkien poikien -kolmannella luokalla kirjoittaa, millaisen rouvan me tahtoisimme, -ja tyttöjen, millaisen miehen he tahtoisivat. Hän nauroi niin -tavattomasti kun hän luki aineet. Näin minä kirjoitin. Sinusta on -ehkä hauska lukea. - -"Minkälaisen rouvan minä mieluimmin tahtoisin. - -"Hänen pitää käyttäytyä hyvin hyvästi ja saada ruoka valmiiksi -minuutilleen, ja tehdä mitä minä sanon hänelle ja aina olla hyvin -kohtelias minulle. Hänen pitää olla viidentoista vuoden vanha. Hänen -pitää olla kiltti köyhille ja pitää siistinä ja järjestyksessä ja -mennä kirkkoon joka sunnuntai. Hänen pitää olla hyvin kaunis ja -hänellä täytyy olla kihara tukka. Jos minä saan ihan sellaisen -rouvan kuin minä tahdon, niin minä olen hirveän kiltti mies hänelle. -Minun mielestäni rouvan aina pitäisi olla hurjan kiltti miehelleen. -Muutamilla naisparoilla ei ole mitään miehiä. - - Loppu." - -"Minä olin suurissa hautajaisissa Valkorannassa viime viikolla rouva -Wright oli ruumis. Ruumiin mies suri niin kovasti. Täti Lynde sanoo -että rouva Wrightin isoisä kerran varasti lampaan, mutta Marilla -sanoo ettei saa puhua pahaa kuolleista. Miksi ei sitä saa tehdä Anna? -Tulevatko ne sitten takaisin ja nipistävät meitä nenästä? - -"Täti Lynde suuttui minuun niin tavattomasti tässä yhtenä päivänä, kun -minä kysyin häneltä oliko hän elänyt Noakin aikana ja nähnyt arkin ja -kaikki eläimet. Miksi hänen sitten piti suuttua minuun? - -"Setä Harrisonilla on uusi renkipoika. Hän on hyvin kömpelö, setä -sanoo että hän on vasenkätinen sekä käsistään että jaloistaan. Rouva -Harmon Andrewsin iso sika, josta hän sai palkinnon ja josta hän aina -puhuu niin paljon, sai halvauksen ja kuoli. Täti Lynde sanoi että -se oli hänelle oikein, kun hän aina oli niin ylpeä ja kehui niin -tavattomasti. Minusta oli sääli kun sian piti kuolla. Milty Boulter -on ollut sairas. Tohtori määräsi hänelle lääkkeitä, ja ne maistuivat -kauheilta. Minä sanoin: voinhan minä ottaa ne, jos sinä annat minulle -kaksikymmentäviisi senttiä, mutta ajattele hän oli niin ahne että -hän mieluummin tahtoi itse juoda lääkkeet ja pitää rahansa. Teidän -yhdistyksenne, joka koettaa parantaa Avonlean yhteiskuntaa, aikoo -maalata uudestaan käräjätalon, he ovat kyllästyneet, kun se on aina -sininen. Uusi pastori oli täällä eilen illalla juomassa teetä. Hän -otti kolme palaa safranikakkua -- jos minä olisin niin tehnyt, niin -kyllä minä olisin saanut rouva Lyndeltä aika ripityksen ahneudesta. -Ja hän söi nopeasti ja pisti suuria paloja suuhun ja Marilla sanoo -aina että minä en saa syödä sillä lailla. Minkätähden pastori saa -tehdä sitä, jota minä en saa tehdä? Tahtoisin mielelläni tietää. - -"Nyt minulla ei enää ole mitään kerrottavaa. Minä lähetän sinulle -kuusi suudelmaa. Tässä ne on. Dora lähettää sinulle yhden. Tässä on -häneltä. - - Sinun rakastava ystäväsi - - David Keith." - - - - -XVIII. - -HYVÄSYDÄMINEN JOSEFINA-TÄTI. - - -Päästiin joululomaan ja kaikki Karoliinan majan tytöt hajaantuivat -kotiseudulleen, mutta Jamesina-täti ei halunnut lähteä minnekään. - --- Minä en voisi viedä kolmea kissaa yhteenkään niistä paikoista, -jonne minut on kutsuttu, virkkoi hän. -- Enkä minä mitenkään voi -jättää elukoita tänne yksin melkein kuukaudeksi. Jos meillä olisi -semmoisia kunnon naapureita, jotka voisivat antaa heille ruokaa, -kävisi minunkin lähteminen täältä, mutta tämän kadun varrellahan asuu -vain miljoona-miehiä. -- Minä jään siksi tänne ja pidän Karoliinan -majan teille lämpöisenä. - -Anna matkusti kotiin tavanmukainen iloinen odotus mielessään -- -toiveet eivät kokonaan toteutuneet. Ensiksikin oli Avonleassa -niin aikainen, tuulinen ja jäätävän kylmä talvi, etteivät edes -kylän "vanhimmat asukkaat" voineet muistaa mitään senkaltaista. -Suunnattomat lumikinokset kirjaimellisesti erottivat Vihervaaran -muusta maailmasta. Tämän joululoman aikana, jota luonnonvoimat eivät -näyttäneet suosivan, yltyi tuuli melkein joka päivä myrskyksi, -ja tyyninä päivinä satoi lunta miltei lakkaamatta. Tuskin oli -ehditty lumiauralla ajaa auki tiet, kun lumipyry ne jälleen -tuiskutti umpeen. Oli melkein mahdotonta mennä ulos. A.N.Y. --yhdistys yritti kolmena päivänä peräkkäin juhlan toimeenpanoa -korkeakoululaisten kotiinpaluun johdosta, mutta joka kerta puhkesi -sellainen rajuilma, ettei kukaan voinut mennä ulos ovestaan. Lopuksi -luovuttiin epätoivoisina yrityksestä. Niin hellää kiintymystä kuin -Anna tunsikin Vihervaaraa kohtaan, ei hän voinut olla ikävöiden -ajattelematta Redmondin "majaa", kodikasta, avointa takkaa räiskyvine -valkeuteen, Jamesina-tädin veitikkamaisia, ymmärtämystä osoittavia -katseita, kehrääviä kissoja, tyttöjen iloista lörpötystä ja hauskoja -perjantai-iltoja, kun korkeakoulutoverit pistäytyivät juttelemaan -kaikenlaisista asioista. - -Anna tunsi olevansa yksin ja hänestä oli hiukan yksitoikkoista. -Hänen rakkaan ystävänsä Dianan täytyi koko joululoman ajan pysytellä -sisällä kovan nuhan ja rintasäryn vuoksi. Diana ei siis päässyt -Vihervaaraan, ja Anna pääsi harvoin Mäntymäelle, tavallinen tie -Kummitusmetsän läpi kun oli miehenkorkuisten kinosten peitossa, ja -pitempi tie jäätyneen Tumman, päilyvän aallokon yli oli melkein yhtä -vaivaloinen. Ruby Gillis uinui valkean peitteen alla kirkkomaan -mullassa. Jane Andrews ei päässyt irti koulustaan, hän oli jollakin -aavikolla kaukana lännessä. Ainoa uskollinen oli Gilbert, joka tuli -lumessa rämpien joka iltapäivä Vihervaaraan. - -Mutta Gilbertin käynnit eivät olleet samaa kuin ennen aikaan. -Anna melkein pelkäsi niitä. Miksi piti hänen niin joutua -mielentasapainostaan, kun hän keskellä äkkiä syntynyttä äänettömyyttä -nosti katseensa ja näki Gilbertin kirkkaiden, ruskeiden silmien -katsovan syvästi vakavina häneen ja saattoi olla varma niiden ilmeen -merkityksestä! Vielä tukalampaa oli se, että hän tuon kiinteän -katseen nähdessään tunsi tulevansa hehkuvan punaiseksi ja hämilleen, -aivan kuin -- niin, aivan kuin... Se oli hirmuisen ilkeätä. Anna -toivoi olevansa majassaan Redmondissa, missä aina oli läheisyydessä -joku, joka saattoi pelastaa kiusallisesta tilanteesta. Vihervaarassa -Marilla tavallisesti heti Gilbertin tultua pani kamssunsa kokoon ja -meni rouva Lynden puolelle ottaen kaksoiset mukaansa, vaikka Anna -teki kaikkensa pitääkseen heidät luonaan. Marillan toimenpiteen -tarkoitus oli niin selvä ja näkyvä, että Anna-raukka sisäisesti -vääntelehti voimattomasta raivosta. - -Davylla oli täysi syy riemuita elämästä. Hän nautti saadessaan -aamuisin lähteä ulos lapio ja luuta kainalossa luomaan pois lunta -kaivolle, puuliiteriin ja kanalaan johtavilta teiltä. Hän hekkumoi -maistiaisista, kun Marilla ja rouva Lynde saivat valmiiksi Annaa -varten kilpaa laittamansa jouluherkut, ja joutohetkinä hän syventyi -lukemaan koulun kirjastosta lainaamaansa erittäin hauskaa kirjaa. Hän -seurasi siinä ihmeellistä sankaria, jolla näytti olevan erikoinen -taito joutua pulaan, mutta selviytyi kuitenkin säännöllisesti -kaikista vaikeuksista, milloin maanjäristyksen, milloin taas -tulivuorenpurkauksen avulla, joka viskasi hänet vahingoittumattomana -kuivalle maalle ja vihdoin erään lumoavan perijättären ylettyville, -jolla oli suunnaton omaisuus. - --- Se on vasta metka kertomus, sen saatte uskoa, huudahti hän -tavattomasti haltioissaan. -- On paljon hauskempaa lukea sitä kuin -raamattua. - --- Niinkö? kysyi Anna huulet vetäytyen hymyyn. - -Davy tähysti häntä uteliaana. - --- Minä uskoin sinun pahastuvan. Täti Lynde päivitteli kamalasti, kun -sanoin niin hänelle. - --- Ei se minua niin järkytä, hyvä ystävä. Minusta on aivan -inhimillistä ja luonnollista, että yhdeksänvuotias poika mieluummin -lukee seikkailukirjaa kuin raamattua. Mutta vanhemmaksi tultua toivon -ja uskon sinun pääsevän selville siitä, miten ihmeellinen kirja -raamattu on. - --- Tietysti se on paikoittain jokseenkin hauska... Esimerkiksi mitä -kerrotaan Josefista ja hänen häijyistä veljistään. Vaikka jos minä -olisin ollut Josef, niin en olisikaan antanut anteeksi. Minä olisin -lyönyt päät poikki niiltä kaikilta -- taikka ehkä en minä itse, -mutta olisin ainakin antanut hovipyövelin lyödä. Täti Lynde tuli -hurjan vihaiseksi, kun minä sanoin niin, ja löi raamatun kiinni ja -sanoi, ettei hän koskaan enää lue sitä minulle, jos minulla on niin -jumalaton mieli. Sen tähden en minä nyt sanokaan mitään ääneen, -kun hän lukee minulle sunnuntai-iltapäivinä, mutta sen mitä minä -ajattelen, sanon seuraavana päivänä koulussa Milty Boulterille. Minä -kerroin Miltylle profeetta Elisasta, joka kutsui karhut poikien -kimppuun syömään ne, ja hän pelästyi niin, ettei siitä lähtien ole -koskaan tehnyt pilaa setä Harrisonin kaljusta päästä. Onko karhuja -Prinssi Edvardin saarella, Anna? Olen tullut usein ajatelleeksi sitä. - --- Ei nykyään, vastasi Anna hajamielisenä. Tuuli hujautti samassa -lumipilven ikkunaruutua vasten. -- Ohhoh, eikö tämä paha tuuli-ilma -koskaan lakkaa? - --- Niin, Jumala tietää, sanoi Davy luontevasti ryhtyen jälleen -lukemaan. - -Mutta nyt oli Annan vuoro pahastua. - --- Mitä sinä sanoit, Davy? huudahti hän nuhdellen. - --- Niin sanoo täti Lynde usein, puolusteli Davy. -- Viime viikolla -eräänä iltana sanoi Marilla: "Tuleekohan Ludovic Speedistä ja -Theodora Dixistä koskaan pari" -- ja rouva Lynde vain raapi päätään -sukkapuikollaan ja sanoi: "Hm, Jumala tietää." - --- Hänen ei olisi pitänyt sanoa niin, virkkoi Anna, joka ei voinut -muulla tavoin päästä pälkähästä, vaikka hän olisikin toivonut, -että täti Lynden työt ja toimet olisivat olleet kaiken arvostelun -ulkopuolella. -- Kukaan ei saa väärinkäyttää sitä nimeä, tahi -oikeammin päästää kevytmielisesti huuliltaan. Älä tee sitä koskaan -enää! - --- Eikö sittenkään, vaikka lausuisin sen hitaasti ja juhlallisesti -niinkuin pappi saarnatuolista? kysyi Davy vakavana. - --- Ei sittenkään. - --- No, sitten en sanokaan. Rachel-täti sanoo, että Ludovic Speed on -seurustellut Theodoran kanssa sata vuotta. Eivätkö he pian ole liian -vanhoja menemään naimisiin? Ei suinkaan Gilbert odota sinua niin -kauan? Koska sinä menet naimisiin, Anna? Täti Lynde sanoo, että on -yhtä varmaa kuin aamen kirkossa että... - --- Täti Lynden ei pitäisi puhua niin paljon, keskeytti Anna -kiivaasti, mutta vaikeni kohta. - --- Ei pitäisikään, siinä sinä olet ihan oikeassa, jatkoi Davy aivan -tyynesti. -- Minä tiedän, että muutamat sanovat häntä oikeaksi -vanhaksi juoruämmäksi... Mutta vietätkö sinä pian hääsi, Anna? Olisi -hauska tietää. - --- Sinä olet tyhmeliini, kun kysyt sellaista, johon ei kukaan ihminen -osaa vastata, vastasi Anna tylynpuoleisesti ja lähti huoneesta. - -Keittiö oli autio ja tyhjä, ja Anna istuutui ikkunan ääreen. -Huone verhoutui nopeasti yhä tummempaan talven hämärään. Aurinko -oli laskenut ja tuuli uinahtanut. Viileän kelmeä kuu pilkisti -lännenpuolella esiin purppuransinisen pilviharjun takaa. Värit -vaihtuivat ja sulautuivat yhteen taivaalla, mutta pitkin lännen -taivaanrantaa kulkeva kullankeltainen juova alkoi palaa yhä -kirkkaammin, kuin olisivat kaikki sammuvan valon viime heijastukset -löytäneet täällä toisensa; lumenpeittämien männynlatvojen muodostamat -aaltoilevat ääriviivat erottuivat etäällä tummina ja selvinä. Anna -loi katseensa hiljaisille, valkeille vainioille, jotka värjöttivät -kylminä ja elottomina laskevan auringon punakeltaisessa hohteessa, -ja huokasi. Yksinäisyyden tunne valtasi hänet taas äkkiä, ja hän -tunsi levottomuutta ja ahdistusta. Hän mietti itsekseen nyt, kuten -monta kertaa ennenkin, olisiko hänen mahdollista palata korkeakouluun -seuraavana vuonna. Se näytti verrattain vähän luultavalta... -Stipendit, jotka hän mahdollisesti voisi saada, jos onni oli -myötäinen, merkitsivät hyvin vähäpätöisiä summia. Marillan rahoja hän -ei tahtonut enää ottaa vastaan, ja toiveet ylimääräisestä ansiosta -kesällä olivat hyvin pienet. - --- Minun täytyy kai ensi vuonna keskeyttää opintoni, ajatteli hän -masentuneena, ja olla taas opettajana jossain koulussa, kunnes olen -sen verran ansainnut, että voin jälleen alkaa opiskella. Silloin -kaikki entiset toverit pääsisivät minun edelleni, enkä saisi enää -koskaan asua Karoliinan majassa... No niin, Anna, mitä kannattaa -istua suremassa? - -Pää pystyyn vaan! Voin olla kiitollinen siitäkin, että pääsen -eteenpäin omin voimin, jos niin vaaditaan, ja ainakin ansaitsen -elatukseni. - --- Nyt tulee setä Harrison rähmien lumikinoksissa, julisti Davy, -tempaistuaan keittiön oven auki. - --- Kunpa hänellä olisi posti mukanaan! Emme ole saaneet postia -kolmeen päivään. Tahtoisin nähdä lehdistä, montako junaa on juuttunut -lumeen. - -Herra Harrison oli käynyt hakemassa postin, ja Stellan, Priscillan -ja Philin iloiset kirjeet haihduttivat pian Annan alakuloisuuden. -Jamesina-täti oli myös kirjoittanut muutaman rivin. Hän kertoi, -että tuli paloi takassa yhtäpäätä, että kaikki kissat olivat mitä -parhaimmassa voinnissa ja että ruukkukasvit rehoittivat erinomaisen -upeasti. - -"Täällä on ollut oikein paukkuva pakkanen, minkä vuoksi annan -kissojen nukkua sisällä. Noita ja Josef nukkuvat arkihuoneessa -ja Saara-kissa vuoteeni jalkapäässä. Kun kuulen sen kehräävän, -tuntuu minusta aivan kuin olisi seuraa, kun yöllä herään ja -ajattelen lähetysmailla, kaukana toisella puolella maailmaa olevaa -tyttöraukkaani. Jos hänen ei tarvitsisi olla juuri Intiassa, niin -en olisi levoton, mutta sanotaan, että käärmeet siellä ovat ihan -kauheita. Saara-kissan täytyy kehrätä aika tavalla, ennenkuin pääsen -näistä ajatuksistani. Uskoni on kyllin luja siirtämään kaikkea -muuta, mutta käärmeihin se ei pysty. Minä en käsitä, miksi Luoja ne -ollenkaan loi. Väliin minä en uskokaan, että hän on ne luonut. Kyllä -pimeyden ruhtinaalla oli sormensa pelissä, kun käärmeet tulivat -maailmaan." - -Anna oli jättänyt viimeiseksi ohuen, koneellakirjoitetun ilmoituksen -siinä uskossa, ettei se ollut mitään tärkeätä. Kun hän oli sen -lukenut, istui hän hyvin hiljaa, ja silmät täyttyivät vähitellen -kyynelillä. - --- Mikä sinun on, Anna? kysyi Marilla. - --- Neiti Josefina Barry on kuollut, vastasi Anna matalalla äänellä. - --- Vai niin, hänen päivänsä ovat viimeinkin päättyneet, virkkoi -Marilla. -- Hän on maannut sairaana yli vuoden, ja hänen sukulaisensa -ovat täällä odottaneet joka hetki tietoa hänen kuolemastaan. On hyvä, -että hän nyt on päässyt lepoon, hän on saanut kärsiä kauheasti. Hän -oli aina hyvä sinulle, Anna. - --- Hän on ollut hyvä viimeiseen asti, Marilla. Tämä kirje on -asianajajalta, hänen pesänselvitysmieheltään. Hän on jättänyt minulle -perinnöksi tuhat dollaria. - --- Mitä! Älä nyt! Niin kamalan paljon rahaa, huusi Davy. Se oli sama -neiti, jonka päälle sinä ja Diana kumpsahditte, kun te illalla otitte -vauhtia hypätäksenne vierashuoneen sänkyyn. Diana on kertonut minulle -kaikki tyynni. Siksikö hän antaa sinulle niin paljon rahaa? - --- Vaiti, pikku Davy, virkkoi Anna hiljaa. Sydän tulvillaan hän hiipi -ylös yliskamariin jättäen Marillan ja rouva Lynden pohtimaan asiaa -kahden kesken. - --- Uskovatko tädit Annan nyt koskaan joutuvan naimisiin? uteli Davy -levottomana. -- Kun Dorcas Sloane kesällä meni naimisiin, niin hän -sanoi, että jos hänellä vain olisi ollut tarpeeksi rahoja, mistä -elää, niin hän ei mitenkään olisi ottanut miestä niskoilleen, mutta -oli muka kuitenkin parempi asua lesken kanssa, jolla on kahdeksan -lasta, kuin kälyn kanssa. - --- Sinä olet ihan löylynlyömä! huudahti rouva Lynde poikanulikalle -julmistuneena. -- Sinä puhut niin että saa hävetä silmät korvat -täyteen, vaikka olet olevinasi parempien vanhempain lapsi. - - - - -XIX. - -PIKKU PAKINAA. - - --- Tänään minä siis täytän kaksikymmentä vuotta ja olen ainiaaksi -jättänyt nuoruusiän, virkkoi Anna istuessaan kyyryssä matolla -avonaisen takan edessä, Noita sylissään. Hän oli yksin arkihuoneessa -Jamesina-tädin kanssa, joka istui lempituolissaan lukien. Stella ja -Priscilla olivat menneet erään yhdistyksen illanviettoon, ja Phil oli -yläkerrassa pukeutumassa kutsuihin. - --- Sinusta ehkä tuntuu vähän surulliselta, virkkoi Jimsie-täti. -- -Aika ennen kahtakymmentä on hyvin hauska osa elämästä. Minä olen -iloinen, kun itse en ole oikeastaan koskaan joutunut siitä iästä pois. - -Anna nauroi. - --- Et sinä koskaan joudukaan, pikku täti. Sinä olet kahdeksantoista, -kun sinun pitäisi täyttää sata. Mutta minä olen puolestani vähän -alakuloinen ja myös vähän pettynyt. Hyvä opettajani neiti Stacey -sanoi minulle jo kauan sitten, että kun tulen kahdenkymmenen -ikäiseksi, on luonteeni jo ehtinyt saada valmiin muotonsa, hyvän tai -pahan. Mutta minusta tuntuu kuin se ei olisi vielä ollenkaan sitä -mitä sen pitäisi olla. Se on täynnä puutteita. - --- Niin on joka ihmisen, virkkoi Jamesina-täti rohkaisevalla äänellä -ja laski kirjan kädestään. -- Kyllä minussakin on säröjä, saat uskoa. -Opettajasi tarkoitti luultavasti, että luonne on kahdenkymmenen iässä -saanut määrätyn suuntansa, johon se jatkaa kehitystään. Älä menetä -rohkeuttasi niin vähästä, Anna! Täytä velvollisuutesi Jumalaa ja -lähimäistäsi kohtaan ja huvittele aikanasi. Se on minun filosofiani, -ja jos sinä seuraat sitä, ei sinun luullakseni tarvitse katua. Minne -Phil aikoo lähteä tänä iltana? - --- Hänet on kutsuttu tanssiaisiin tänä iltana, ja hän on saanut mitä -ihastuttavimman puvun, joka on kullanvärisestä silkistä ja jota -verhoo pitsi, hieno kuin hämähäkinverkko. Hillitty keltainen väri -sopii erinomaisesti hänen lämpimältä vaikuttavaan tummaan ihoonsa. - --- Eikö ole jonkinmoinen tenhovoima sanoissa silkki ja pitsi? -virkkoi Jamesina-täti. -- Niistä kuuluu pehmyt kahina, ja tulee niin -tanssinhaluiseksi. Vai keltaista silkkiä!... Tulee mieleen puku, joka -on pelkkää auringonpaistetta... Nuoruudessani toivoin aina hartaasti -keltaista silkkipukua, mutta äiti ei tahtonut koskaan kuulla siitä -puhuttavan enempää kuin myöhemmin miehenikään. Kun tulen taivaaseen, -hankin ensi työkseni itselleni keltaisen silkkileningin. - -Annan vielä nauraessa tuli Phil kaikessa loistossaan purjehtien -portaita alas ja alkoi tyytyväisen näköisenä keikkua edestakaisin -pitkän seinäpeilin edessä. - --- Mairitteleva peili edistää suuressa määrin mielenlaadun -rakastettavuutta, virkkoi hän. -- Minun oman huoneeni peili tekee -kasvot vihertäviksi ja pitentää hirvittävästi leukaa. Olenko minä -sievä, Anna? - --- Tokkohan sinä tiedätkään, kuinka kaunis sinä olet, Phil? kysyi -Anna avomielisesti ihaillen. - --- Kyllä minä sen tiedän. Eiväthän peilit ole turhaan olemassa. Mutta -en minä sitä ajatellut. Eikö mikään pistä näkyviin, mikä ei saisi -näkyä? Onko hame oikein napitettu? Kenties ruusu näyttäisi paremmalta -vähän alempana. Pelkään, että se on liian korkealla -- se muistuttaa -vähän kukonharjaa. Mutta minusta on ilkeätä, jos jokin kutkuttaa -korvaa. - --- Kaikki on juuri niinkuin olla pitää, ja poskesi lounainen kuoppa -on suorastaan hurmaava. - --- Anna, erään seikan vuoksi pidän sinusta aivan erikoisesti -- sinä -osaat antaa tunnustusta ilman mitään sivutarkoitusta. Sinä olet niin -hyväsydäminen, ettei sinussa ole hitustakaan kateutta. - --- Minkätähden hän olisi kateellinen? huomautti Jamesina-täti. -- Hän -ei ole aivan yhtä sievännäköinen kuin sinä, mutta hänen nenänsä on -aika paljon kauniimpi. - --- Kyllä minä sen tiedän. - --- Minun nenäni on aina ollut minulle suureksi lohdutukseksi, -tunnusti Anna. - --- Ja minä pidän sinun kauniista ja tasaisesta hiusmarrostasi, -Anna. Ja sitten tuosta herttaisesta pikku kiharasta, joka näyttää -olevan pyörähtämäisillään alas, mutta ei kuitenkaan pyörähdä. Se on -tavattoman soma. Mutta mitä neniin tulee, antaa minun nenäni minulle -paljon huolta. Kun olen täyttänyt neljäkymmentä, törröttää se kahta -kauheammin pystyssä ja on punaisia suonia täynnä. Miltä luulet minun -näyttävän nelikymmenvuotiaana? - --- Vanhalta ja vakavalta keski-ikäiseltä naiselta, jolla on hiukan -taipumusta lihavuuteen, sanoi Anna leikillään. - --- Ole nyt, virkkoi Phil ja istuutui varovasti odottamaan -henkivartioitaan. -- Kuule, sinä värikäspukuinen Josef -- olepas -hyppimättä syliini. Minä en tahdo mennä tanssiaisiin kissankarvoja -täynnä. Ei, Anna, vanhalta ja vakavalta minä viimeksi näytän. Mutta -luultavasti olen naimisissa. - --- Alecin vai Alonzon kanssa? kysyi Anna. - --- Jommankumman kanssa varmasti, kun vaan milloinkaan voisin valita, -huokasi Phil. - --- Sen ei pitäisi olla kovin vaikeata, virkkoi Jamesina-täti vähän -terävästi. - --- Täti kulta, minä olen syntynyt epäröimisen merkeissä, ja -sellaisena kuin olen syntynyt, olen tuomittu pysymäänkin. - --- Sinulla pitäisi olla selkeämpi ajatuksenjuoksu, Philippa. - --- Tietysti pitäisi olla selkeämpi ajatuksenjuoksu -- eikö se -merkitse jokseenkin samaa kuin selväjärkinen? -- mutta silloin menee -paljon hauskaa hukkaan. Jos täti tuntisi Alecin ja Alonzon, niin täti -ymmärtäisi, miten vaikea on tietää, kumpi heistä on valittava. He -ovat yhtä hauskoja kumpikin. - --- Ota sitten joku, joka on vielä hauskempi, ehdotti Jamesina-täti. --- Onhan täällä kunnon seniori, joka juoksee meillä ja koettaa -parastaan, Will Leslie. Olen erikoisesti huomannut hänen suuret, -lempeät silmänsä -- eikö hän sitten sopisi? - --- Ne ovat juuri hiukan liian suuret ja liian lempeät, ne -muistuttavat lehmää, sanoi Phil armottomasti. - --- No, mitä pidät John Parkerista? - --- En hitustakaan -- myönnän kyllä, että hän näyttää vastatärkätyltä -ja vastaprässätyltä. - --- Entä Marc Holworthy? Hänessä et kaiketi voi nähdä mitään vikaa. - --- En, hän kelpaisi, ellei hän olisi köyhä. Minun täytyy mennä -rikkaisiin naimisiin, nähkääs, Jamesina-täti. Rahaa täytyy minun -tulevalla miehelläni olla ja kaunis hänen täytyy olla, ne ovat kaksi -peruuttamatonta ehtoa. Minä menisin huomispäivänä naimisiin Gilbert -Blythen kanssa, jos hän olisi rikas. - --- Älä, menisitkö? virkkoi Anna myrkyllisestä - --- Kas, se ei meille maistunut, vaikkemme tietystikään itse tahdo -Gilbertiä -- eihän toki, ei mitenkään, ilkamoi Phil. -- Mutta -älkäämme puhuko epämiellyttävistä asioista. Joskus minun kai täytyy -astua aviosäätyyn, mutta kyllä minä lykkään sen vihoviimeisen päivän -niin kauas kuin voin. - --- Sillä teepä muuten mitä teetkin, pikku Phil, mutta älä mene -naimisiin kenenkään kanssa, josta et pidä, varoitti Jamesina-täti. - -Sä sydän, joka uskot lemmen taikaan, et muodissa oo ollut moneen -aikaan, rallatteli Phil piloillaan. -- Nyt vaunut tulevat. Minä -pakenen -- hyvästi jääkää! Siirtykää nyt taaskin siihen "vanhaan, -hyvään aikaan", jonne te kuulutte kumpikin ja jatkakaa rauhassa -keskusteluanne oikeasta rakkaudesta. - -Philin lennähdettyä huoneesta katsoi Jamesina-täti juhlallisen -rukoilevasti Annaan. - --- Tyttö on sievä ja herttainen ja hyväsydäminen, mutta joskus -hänellä on sellaisia puuskia, että ihan ajattelee, onko hän oikein -viisas. Mitä sinä arvelet, Anna? - --- Minun luullakseni ei Philin järjessä ole mitään vikaa, vastasi -Anna kääntäen kasvonsa poispäin peittääkseen hymynsä. -- Tuollainen -puhe on vain hänen tapaistaan. - -Jamesina-täti pudisti miettivänä päätään. - --- Ehkäpä hän ei kuitenkaan tarkoita paljon mitään lörpöttelyllään. -Minä toivoisin niin olevan, sillä olen kiintynyt tyttöön. Mutta en -minä häntä käsitä -- hän tekee minut väliin aivan hervottomaksi. Hän -ei muistuta ketään minun tuntemistani tytöistä eikä siskoparvessa, -jossa minä olen kasvanut, ollut yhtään sen tapaista. - --- Kuinka monta tyttöä teitä oli, Jimsie-täti? - --- Oh, meitä oli kai noin puoli tusinaa, hyvä ystävä. - - - - -XX. - -GILBERT PUHUU. - - --- Tämä päivä on ollut kauhean pitkäveteinen ja kiusallinen, -haukotteli Phil ojennellen jäseniään levätessään sohvalla, josta oli -ajanut pois pari erittäin hämmästynyttä ja loukkaantunutta kissaa. - -Anna nosti katseensa "Pickwick-klubin" jälkeenjääneistä papereista. -Nyt, kun kevättutkinnot olivat ohi, virkisti hän sieluaan Dickensillä. - --- Meidän mielestämme se on ollut pitkäveteinen, sanoi hän -miettivänä, mutta jollekin tahi useallekin suuressa maailmassa -työskentelevälle se on ollut ihmeellinen päivä. Joku on ollut -sanomattoman onnellinen tänä päivänä. Kenties on jossain suoritettu -suurenmoinen teko -- on kirjoitettu ihana runoelma -- tai tuleva -suurmies on syntynyt maailmaan. Ja luultavasti on joku sydän -särkynyt, rakas Phil. - --- Minkätähden sinä pilasit kauniin ajatuksesi pitkittämällä -viimeistä lausettasi, kullannuppu? mutisi Phil. -- Minusta ei ole -hauska ajatella särkyneitä sydämiä -- tahi yleensä mitään ikävää. - --- Uskotko sinä koko elämäsi ajan voivasi välttää sellaista, mitä -sanot ikäväksi, Phil? - --- Oh, en, niin onnellisesti ei tule käymään. Nytkin minä olen jo -hukkua ikävyyksiin -- usko pois, että ihan menehdyn, kun ajattelen -Alecia ja Alonzoa. - --- Sinä et voi koskaan ottaa mitään vakavalta kannalta, Phil. - --- En, miksi minä ottaisin? On tarpeeksi muita, jotka ottavat. Minua -ei saa käsittää aivan sananmukaisesti. Kaikki eivät voi olla järkeviä -ja päättäväisiä ja yhtämittaa ajatella vain syvintä vakavuutta. Minun -tehtäväni elämässä on koettaa saada ihmiset hiukan tinkimään tuosta -arvokkaan vakavasta. Ja kyllä kai teidän täytyy myöntää, että elämä -täällä Karoliinan majassa on ollut paljon iloisempaa ja vilkkaampaa -siksi, että minä olen ollut mukana ja piristänyt teitä kaikkia. - --- Se on aivan totta, myönsi Anna. - --- Ja te pidätte kaikki minusta -- Jamesina-tätikin, joka uskoo, -että minä olen pähkähullu. Minkätähden minä siis koettaisin tekeytyä -toisenlaiseksi. Jaa-a, tässä istuessa tulee oikein uniseksi. Yöllä -makasin valveilla kello yhteen asti ja luin rajattoman jännittävää -kummitusjuttua. Luin vuoteessa, ja luuletteko, että saatoin nousta -sammuttamaan lampun, kun olin päässyt kertomuksen loppuun? Älkää -uskoko! Ja jollei kaikeksi onneksi vakava Stella olisi tullut kotiin -myöhään jostain yörymyistä, olisi lamppu saanut levittää kirkasta -valoaan aamunkoittoon asti. Kun kuulin Stellan askeleet, huusin -minä hänet huoneeseeni, kerroin viheliäisen asemani ja annoin hänen -sammuttaa lampun. Jos minä olisin itse noussut sängystä -- niin, -annan vaikka mitä pantiksi -- olisi jokin nykäissyt minua jaloista. -No, Anna, onko täti Jamesina jo selvillä, mitä hänen pitää tehdä -kesällä? - --- On, hän aikoo jäädä tänne. Minä tiedän, että hän jää rakkaiden -kissojen vuoksi, vaikka hän sanoo, että on liian vaivaloista panna -kuntoon oma koti ja tuulettaa ja järjestää kaikki, eikä hänen tee -mieli matkustaa toisten ihmisten luo. - --- Mitä sinä luet? - --- Dickensin Pickwick-klubia. - --- Se tekee minut aina nälkäiseksi, virkkoi Phil. -- - -Ihmiset syövät siinä aina kaikenlaisia herkkuja -- meheviä pihvejä -sinapin kera ja paistettua kinkkua ja paistettuja munia. Minun -täytyy aina lähteä tiedusteluretkelle ruokakonttoriin, kun olen -lukenut Pickwick-klubia. Ja vain siksi, että me nyt puhumme siitä, -tuntuu minusta kuin olisin aivan nälkiintynyt. Rakas kulta, onko -ruokakaapissa mitään hyvää? - --- Leivoin pehmeän piparkaakun aamulla. Ota siitä itsellesi pala. - -Phil livisti ruokakonttoriin, ja Anna lähti Noidan seurassa talon -takana olevaan pikku puutarhaan. Oli alkukevään kostea ilta, -ilma henki raikasta mullantuoksua. Lumi ei ollut vielä kokonaan -sulanut ympäristöissä, likaisenharmaa kinos törrötti vielä honkien -alla maantien varressa suojassa lämpimästi paahtavalta huhtikuun -auringolta. Lumisohjon vuoksi olivat tiet puistoon ja satamaan -likaiset ja ilma illalla viileä. Mutta aukeilla etelärinteillä pisti -ruoho näkyviin, ja Gilbert oli suojatusta nurkkauksesta löytänyt -joitakuita kalpeita voikukkasia. Hän asteli puistosta päin järjestäen -pieneen kukkavihkoonsa vihreitä heiniä. - -Anna oli pyrähtänyt istumaan isolle harmaalle puutarhan kivelle -ja katseli vielä paljaana olevaa koivunhaaraa, jonka oksien ja -hentojen vesojen verkko piirtyi ilmavan sirosti vienosti punertavaa -auringonlaskua vasten. Hän rakensi tuulentupaa -- ihmeellistä -rakennelmaa, jossa auringonpaisteiset pihat ja pylväskäytävät olivat -täynnä kaikkia mahdollisia Arabian hyviä tuoksuja ja missä hän itse -hallitsi linnanrouvana. Hän rypisti hieman kulmiaan nähdessään -Gilbertin lähestyvän omenapuiden välistä. Viime aikoina Anna oli -järjestänyt niin, ettei hänen milloinkaan tarvinnut olla Gilbertin -kanssa kahden. Mutta nyt oli mahdotonta päästä pakoon, ja Noitakin -oli jättänyt hänet oman onnensa nojaan. - -Gilbert istuutui hänen viereensä kivelle ja ojensi hänelle -kukkavihkonsa. - --- Eikö tästä tule mieleesi koti ja meidän kouluaikaiset retkemme? - -Anna otti kukkaset ja painoi niihin kasvonsa. Kukat olivat vielä -kasteiset ja tuoksuivat keväälle. - --- Tänä hetkenä minä harhailen Silas Sloanen haassa, virkkoi hän -hengittäen syvään niiden mieluisaa tuoksua. - --- Sinä olet kai siellä ruumiillisesti muutaman päivän kuluttua? - --- En vielä muutamaan viikkoon. Matkustan Bolingbrokeen Philin -kanssa, ennenkuin lähden kotiin. Sinä olet Avonleassa ennen minua. - --- En tule olemaan Avonleassa ollenkaan tänä kesänä. Minulle on -tarjottu viransijaisuutta sanomalehdentoimituksessa, ja minä aion -ottaa sen vastaan. - --- Niinkö! sanoi Anna pitkänlaisesti. Hän ei voinut käsittää, -millainen olisi kokonainen kesä Avonleassa ilman Gilbertiä. Mistä -johtuikaan, ettei tieto tuntunut erikoisen hupaiselta. -- Vai niin, -jatkoi hän lopulta, jonkinmoinen pettymyksen sävy äänessään, -- se on -tietysti sinulle hyvin edullista? - --- On kyllä. Olen toivonut itselleni sitä paikkaa. Niillä tuloilla -tulen toimeen ensi vuoden. - --- Mutta et saa tehdä työtä liian ankarasti, virkkoi Anna, oikeastaan -siksi, että hänestä tuntui välttämättömältä sanoa jotain. Voi jospa -tuo siunattu Phil aavistaisi, miten hän olisi täällä tarpeen! -- -Sinä oletkin niin uutterasti ahertanut koko talven... Eikö ole ihana -ilta? Kuule, minä löysin tänään vaaleansinisiä orvokkeja tuon vanhan -käyristyneen puun alta, tuolta. Minusta tuntui kuin olisin löytänyt -vähintään ainakin kultakaivoksen... - --- Sinä löydät usein kultakaivoksia, sanoi Gilbert, hänkin -hajamielisenä. - --- Lähdetään löytöretkelle hakemaan vielä lisää, kehoitti Anna -innokkaasti. -- Minä huudan Philin mukaan ja -- - --- Orvokit eivät juokse tiehensä Anna, ja Philin voit tavata -myöhemmin, sanoi Gilbert tyynesti ja tarttui Annan käteen lujalla -otteella, josta Anna ei voinut vapautua. -- Tahtoisin saada sanotuksi -sinulle jotain. - --- Voi, jätä sanomatta, pyysi Anna hartaasti. -- Hyvä Gilbert, minä -pyydän, älä sano. - --- Minun täytyy. Näin ei voi enää jatkua. Anna, minä pidän sinusta. -Sinä tiedät sen hyvin hyvästi. Minä -- minä en voi sanoa sinulle -kuinka paljon. Tahdotko luvata minulle tulla kerran vaimokseni. - --- En -- en voi, virkkoi Anna surkealla äänellä. -- Voi Gilbert -- -sinä -- sinä olet turmellut kaikki. - --- Etkö sinä välitä vähääkään minusta? kysyi Gilbert painostavan -äänettömyyden jälkeen, jolloin Anna ei uskaltanut nostaa katsettaan. - --- En sillä tavoin kuin tarkoitat. Minä pidän sinusta paljon -ystävänä. Mutta en rakasta sinua, Gilbert. - --- Etkö voi kuitenkin antaa minulle toivoa -- että voit joskus -rakastaa? - --- En, sitä en voi, huudahti Anna epätoivoisena. -- Niitä tunteita en -tule koskaan tuntemaan sinua kohtaan. Sinä et saa koskaan enää puhua -minun kanssani näistä asioista, kuuletko. - -Seurasi jälleen äänettömyys, niin pitkä ja niin kauhea, että -Annan lopulta täytyi katsoa Gilbertiin. Hän näki Gilbertin -huulia myöten kalpeana. Ja hänen silmänsä -- Annaa värisytti ja -hänen täytyi kääntää pois katseensa. Siinäkään ei ollut mitään -romanttista...Täytyikö kosinnan aina olla joko yksinomaan naurettava -tahi kauhea? Voisiko hän koskaan unohtaa Gilbertin kasvot? - --- Joku toinenko? kysyi Gilbert lopulta matalalla äänellä. - --- Ei, ei, saat olla varma, vastasi Anna innokkaasti. -- Minä en -välitä kenestäkään maailmassa sillä tavoin kuin tarkoitat -- minä -pidän enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta, Gilbert. Ja meidän -täytyy olla edelleenkin ystäviä niinkuin tähän asti. - -Gilbert naurahti hieman katkerasti. - --- Ystäviä, niinkö! Sinun ystävyytesi ei minulle riitä, Anna. Sinun -rakkauttasi minä pyydän, ja sinä sanot, ettet voi koskaan antaa sitä -minulle. - --- Olen hyvin pahoillani. Anna minulle anteeksi, Gilbert. - -Muuta ei Anna voinut sanoa. Missä nyt olivat kaikki hienotunteiset, -lohduttavat sanat, joilla hänen oli tapana mielikuvituksessaan torjua -kosijat, joille antoi rukkaset? - --- Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa. On ollut hetkiä, -jolloin uskoin sinun välittävän minusta hiukan. Minä erehdyin -- -siinä kaikki. Jää hyvästi, Anna! - -Anna lähti hitain askelin huoneeseensa, istuutui penkille männikköön -päin olevan ikkunan alle ja antoi kyynelten vapaasti virrata. Hänestä -tuntui kuin korvaamattoman kallista olisi elämästä kadonnut. Ja se -oli Gilbertin ystävyys. Miksi hänen täytyi kadottaa se tällä tavoin. - --- Mikä sinua vaivaa, sokeritoppani? kysyi Phil tullessaan hämärässä -hänen luokseen. - -Anna ei vastannut. Hän toivoi sinä hetkenä Philin olevan tuhannen -penikulman päässä. - --- Sinä olet varmaankin antanut Gilbert Blythelle rukkaset. Sinä olet -koko lailla suurempi idiootti kuin mitä olisin uskonut, Anna Shirley. - --- Onko sinusta idioottimaista antaa rukkaset ihmiselle, jota ei -rakasta? virkkoi Anna suuttuneena. - --- Sinä et tiedä mitä rakkaus onkaan, pikku ystäväni. Sinun -suunnattoman vilkas mielikuvituksesi on luonut semmoista, mitä sinä -uskot rakkaudeksi, ja sitten sinä odotat tapaavasi jotain vastaavaa -todellisuudessa. Kuule, nämä sanat ovat ensimmäiset järkevät sanat, -mitkä olen eläessäni sanonut! Kuinkahan tulinkaan sen tehneeksi! -Toivon, ettei herrasväellä nyt ole mitään huomauttamista minun -ajatuksenjuoksuni selvyydestä. - --- Hyvä, kulta Phil, pyysi Anna, mene tiehesi ja anna minun olla -vähän aikaa yksin. Minun maailmani on luhistunut sirpaleiksi. Minun -täytyy koettaa saada se rakennetuksi uudelleen. - --- Ilman mitään Gilbertiä? sanoi Phil ja nousi lähteäkseen. - -Maailma ilman Gilbertiä? Annan ajatukset takertuivat - -siihen, ja hänen mielensä oli synkkä. Se tulisi olemaan autio ja -ikävä paikka. Niin, hän ei voinut sille mitään -- se oli yksinomaan -Gilbertin syytä. Hän oli turmellut heidän hauskan suhteensa, toveri- ja -lapsuudenystäväsuhteensa. Gilbert sai syyttää itseään, ja mitä -Annaan itseensä tuli, täytyi hänen oppia elämään sitä vailla. - - - - -XXI. - -VANHA LAPSUUDENKOTI. - - -Ne kaksi viikkoa, jotka Anna vietti Bolingbrokessa, kuluivat -hyvin hauskasti ja kodikkaasti, ja kuitenkin hän tunsi jäytäviä -tunnonvaivoja joka kerran kun Gilbert puikahti hänen ajatuksiinsa. -Hänellä ei ollut kuitenkaan paljoa aikaa ajatella Gilbertiä. Kaunis, -vanha koti, jossa Gordonin suku oli hallinnut monen miespolven ajat, -oli iloisen ja viihtyisän seuraelämän keskipisteenä, ja Philin -hyvät ystävät, kuuluivatpa he kumpaan sukupuoleen tahansa, olivat -aina sinne tervetulleet. Ajelumatkat, veneretket, tanssiaiset ja -ulkoilmajuhlat seurasivat toisiaan katkeamattomana virtana, ja -Philin oli mahdotonta viihtyä, ellei hän aina ollut "menossa". Alec -ja Alonzo liehittelivät häntä sellaisella touhulla, että Anna alkoi -epäillä, ennättivätkö he tehdä hyödyllisempääkin työtä kuin seisoa -varpaisillaan Philin edessä. He olivat kumpikin kunnollisia ja -siivoja nuoria miehiä, mutta Annakaan ei voinut ratkaista, kummalleko -oli annettava etusija. - --- Minä luotin niin siihen, että sinä antaisit minulle hyvän neuvon, -jotta vihdoinkin voisin päättää, kumpiko minun on otettava, sanoi -Phil hieman nuhtelevasti. - --- Sen sinä sittenkin saat ratkaista itse, sanoi Anna. Ja sitten hän -pisti odottamatta ystävättäreensä pienen terävän okaan lisätessään: --- Sinullahan on niin varma ja selvä ajatuksenjuoksu, kun on kysymys -muiden ihmisten liittämisestä yhteen. - --- Se on kokonaan eri asia, julisti Phil ylimielisesti. - -Annan suloisimmaksi muistoksi oleskelusta Bolingbrokessa jäi -kuitenkin käynti siellä, missä hän ensi kerran oli nähnyt päivänvalon --- pienessä viheliäisessä, keltaisessa talossa syrjäisen kadun -varrella, josta hän niin usein oli uneksinut. Hän katseli sitä -hellästi ja ihastuneesti, astuessaan Philin kanssa portista sisään. - --- Se on melkein täsmälleen sellainen, miksi minä olen sen -kuvitellut, virkkoi hän. -- Eteisen seinillä ei kiertele -vuohenkuusamia, mutta nurmikolla on syreenipensas -- niin, ja -ikkunoissa on ohuet punaruutuiset, kotikutoiset verhot. Iloitsen -kovasti siitä, että talo on vielä keltaiseksi maalattu. - -Oveen ilmaantui hyvin pitkä nainen, jonka kasvot näyttivät -rasittuneilta. - --- Kyllä Shirleyn nuori pari asui täällä parikymmentä vuotta -sitten, virkkoi hän vastaukseksi Annan kysymykseen. -- He asuivat -vuokralaisina. Minä muistan heidät kyllä. Kuolivat kuumeeseen -kumpikin samalla viikolla -- se oli oikein surkeaa. Heiltä jäi pieni -vastasyntynyt lapsi, tyttö muistaakseni. Se oli heikko lapsi -- se on -kyllä jo kuollut aikoja sitten. Ukko Thomas ja hänen vaimonsa ottivat -sen huostaansa -- niinkuin heillä ei olisi ollut tarpeeksi omia -lapsia. - --- En minä kuollut, virkkoi Anna hymyillen. -- Minä olin se pikku -lapsi. - --- Älkää, onko se mahdollista? Hyvänen aika, kuinka neiti on kasvanut -huudahti nainen, aivan kuin hänestä olisi ollut ihmeellistä, ettei -Anna enää ollut pieni, muutaman kuukauden vanha lapsi. -- Nyt, kun -lähemmin katson, huomaan samannäköiseksi. Punainen tukka on teidän -isältänne, vaikka hänen oli tummempi. Mutta silmät ja suu ovat -äidiltä. Hän oli kovin kiltti ja herttainen. Hän oli minun tyttäreni -opettajana koulussa, ja tyttäreni oli häneen ihmeen ihastunut. Heidät -haudattiin samaan hautaan, ja kouluneuvosto pystytti patsaan heidän -haudalleen kiitokseksi uskollisesta palveluksesta. Ettekö tahdo käydä -sisään? - --- Voinko saada katsoa koko talon? pyysi Anna säteilevin silmin. - --- Kernaasti, jos tekee mieli. Se ei vie paljon aikaa -- asunto ei -ole suuri. Minä olen pyytänyt ja rukoillut miestäni rakentamaan -uuden keittiön, mutta hän ei ole mikään hätäilijä. Tässä on meillä -vierashuone ja kaksi huonetta on tuolla ylhäällä. Olkaa hyvä ja -katselkaa kaikkea mielenne mukaan. Minun täytyy mennä pienokaistani -katsomaan. Neiti on syntynyt päätyhuoneessa tuolla idän puolella. -Minä muistan kuinka teidän äitinne aina sanoi, että hänestä oli -hauskaa nähdä auringon nousu, ja sain sitten kuulla teidän syntyneen -juuri auringon noustessa taivaanrannan takaa. Teidän äitinne oli -maatessaan katsellut, miten se valaisi pienen vastasyntyneen kasvoja. - -Anna tunsi hellyyden läikähtävän sydämeensä. Hän nousi kapeita -narisevia portaita yläkertaan, idän puolella olevaan pieneen -ullakkokamariin. Se oli muuttunut hänelle pyhäköksi. Hänen äitinsä -oli uneksinut siinä hiljaiset, suloiset unelmansa pientä lasta -odottaessaan, auringonnousu oli luonut punertavan hohteensa heihin -molempiin pienen vastasyntyneen herätessä uuteen elämään. Siinä hänen -äitinsä oli vaipunut kuolonuneen. Anna katseli hartaana ympärilleen, -hänen silmiään himmensivät kyyneleet. Tämä oli hänelle niitä elämän -hetkiä, jotka väikkyvät muistissa kirkkaana jalokivenä. - --- Ja äiti oli saadessaan minut nuorempi kuin minä olen nyt, kuiskasi -hän itsekseen. - -Annan astuessa portaita alas tuli talon nykyinen emäntä porstuassa -hänen luokseen. Hän ojensi Annalle pienen pölyisen käärön, jonka -ympäri oli sidottu haalistunut sininen nauha. - --- Tässä on pinkka vanhoja kirjeitä, jotka minä löysin yläkerran -kaapista, kun muutin tänne, virkkoi hän. -- Minä en tiedä, mitä siinä -mahtaa olla -- en ole milloinkaan tullut lähemmin katsoneeksi -- -mutta päällimäisessä on osoitteena Neiti Bertha Willis, ja se oli -teidän äitinne tyttönimi. Voitte ottaa ne, jos mielenne tekee. - --- Voi, sitä ei tarvitse epäillä -- kiitos, kiitos! huudahti Anna -hyvin ihastuneena. - --- Mitään muuta ei ollut talossa, jatkoi talon rouva. Kaikki -huonekalut oli myyty maksuksi lääkärille, ja rouva Thomas otti -äitinne vaatteet ja pikkuesineet. Ne kuluivat aika kyytiä loppuun, -siitä pitivät penskat huolen. Ne huristivat yli kivien ja kallioiden -kuin vasikat. - --- Minulla ei ole ollut ainoatakaan äidiltäni jäänyttä esinettä, -virkkoi Anna tukehduttava tunne kurkussaan. -- En voi koskaan -kylliksi kiittää teitä näistä kirjeistä. - --- Ei mitään kiittämistä, pikku neiti. Hyvä Jumala, kuinka teillä on -ihan äitinne silmät! Hänkin osasi aivan kuin puhua silmillään. Teidän -isänne ei ollut juuri minkään näköinen, mutta hän oli tavattoman -kunnollinen. Minä muistan sanotun heidän mennessään naimisiin, -ettei milloinkaan liene nähty rakastuneempaa paria... Pian heidät, -poloiset, temmattiin pois... Mutta he olivat hyvin, hyvin onnellisia -sen ajan, jonka saivat elää, ja olihan sitä siinäkin. - -Anna paloi halua päästä kotiin lukemaan kallisarvoista kirjepinkkaa, -mutta hän teki pienen pyhiinvaellusmatkan sitä ennen. Hän lähti -yksin siihen osaan Bolingbroken kirkkotarhaa, jossa puiden vihreät -latvat suojaavan tuuheina kaartuvat ja missä hänen vanhempansa -lepäsivät maan povessa. Pienen hautakiven ympärille, joka oli paikkaa -osoittamassa, asetti hän mukaan ottamansa valkeat kukkaset. Sitten -hän kiiruhti takaisin Gordonin huvilaan, sulkeutui huoneeseensa ja -luki kirjeet. Toiset oli isä kirjoittanut, toiset äiti. Niitä ei -ollut monta -- yhteensä vain kaksitoista, sillä Walter ja Bertha -Willis eivät olleet paljon erillään kihlausaikanaan. Kirjeet olivat -kellastuneet ja haalistuneet, ja käsialasta oli joskus vaikea saada -selvää, menneet vuodet olivat tehneet sen hämäräksi. Tahriintuneilta, -rypistyneiltä sivuilta ei löytynyt mitään syvän viisauden sanoja, -ainoastaan rakkauden ja toivon ilmaisua. Kauan unholassa olleen -menneisyyden lempeä tuoksu tuulahti niistä -- vainajien lämmin -tunne-elämä ja valoisa rakkauden onni. Bertha Shirleyllä oli -ollut taito kirjoittaa kirjeitä, jotka kuvasivat elävästi hänen -miellyttävää personallisuuttaan, ja hänen ajatuksensa, jotka olivat -säteilyä hänen omasta olemuksestaan, tuntuivat lakkaamatta versovan -esiin kuin raikkaasti tuoksuvat, kasteiset kukkaset. Annan mielestä -kirjeissä oli jotakin pyhää. Hänestä oli kauneinta kaikesta se, mitä -oli kirjoitettu isälle jonkun aikaa Annan syntymän jälkeen, isän -ollessa lyhyellä matkalla. Kirje oli täynnä ylpeän nuoren äidin -kuvauksia pienokaisesta -- miten viisas hän oli, miten iloinen ja -herttainen ja miten hän jo ymmärsi huvittaa ympäristöään. - -"Pidän hänestä äärettömästi, kun hän nukkuu ja tuhisee, mutta vielä -enemmän, kun hän herää ja avaa suuret silmänsä", oli Bertha Shirley -lisän nyt jälkikirjoitukseksi. Tämä lause oli luultavasti viimeinen, -jonka hän eläessään oli kirjoittanut. Hänen päivänsä olivat luetut. - --- Tämä on ollut elämäni ihanin päivä, sanoi Anna Philille myöhemmin -illalla. Minä olen löytänyt vanhempani. Näiden kirjeiden kautta he -ovat tulleet eläviksi minulle. En ole enää mikään löytölapsi, vailla -isää ja äitiä. Minusta tuntuu kuin olisin avannut kirjan ja löytänyt -lehtien välistä eilispäivän ruusuja, ihania ja suloisia. - - - - -XXII. - -KEVÄT JA ANNA PALAAVAT VIHERVAARAAN. - - -Hämärässä varjot karkeloivat seinillä uunivalkean loimutessa -Vihervaaran keittiössä; kevätillat olivat vielä vilpoisia. -Idänpuoleisesta puoliavoimesta ikkunasta kuiskailivat yön suloiset -ja salaperäiset äänet. Marilla seisoi valkean ääressä -- ainakin -ruumiillisesti. Hänen sielunsa liiteli kauas, hän astui jälleen -vanhoja tuttuja polkuja uudelleen nuortunein ja kevyiksi käynein -jaloin. Marillalta oli viime aikoina kulunut näin haaveisiin moni -tunti, joka hänen oikeastaan olisi tullut käyttää sukkien kutomiseen -kaksoisille. - --- Kyllä kai on niin, että minä tulen vanhaksi, virkkoi hän. - -Ja kuitenkin Marilla oli muuttunut vain aivan vähäisen viimeisten -yhdeksän vuoden aikana, tullut ainoastaan hieman ohuemmaksi ja -kenties vielä vähän kulmikkaammaksi. Harmaat juovat olivat jonkun -verran näkyvämmät hiuksissa, jotka olivat kierretyt samaan kiinteään -solmuun kuin ennenkin, ja solmun läpi oli pistetty kaksi luuneulaa --- lienevätkö neulat olleet koko ajan samat? Hänen ilmeensä oli -kuitenkin aivan toinen kuin ennen. Suun ympärillä oleva piirre, joka -ennen oli viitannut sisäiseen huumoriin, oli muuttunut huomattavasti -terävämmäksi, silmät olivat hyväntahtoisemmat ja ystävällisemmät, ja -lempeä hymy tuli yhä useammin näkyviin. - -Marilla ajatteli pitkää elämää, jonka hän oli jättänyt taakseen. -Lapsuutta, jolloin häntä oli kohdeltu ankarasti, joskaan hän -ei silti ollut onneton, tyttöajan mustasukkaisesti salattuja -unelmia ja särkyneitä toiveita, elottoman ja värittömän -keski-iän pitkiä, harmaita, yksitoikkoisia vuosia, jotka olivat -pinoutuneet päällekkäin. Sitten Anna oli tullut taloon -- tuo -vilkas, tunteellinen lapsi, jolla oli niin eloisa mielikuvitus, -palvoi kauneutta ja janosi rakkautta. Hän toi mukanaan lämpöä ja -kevätauringon väikettä, ja elämän autiot ja routaiset erämaat olivat -alkaneet vihannoida ja kukkia. Marillasta tuntui kuin hän olisi -kuudestakymmenestä ikävuodestaan elänyt vain ne yhdeksän vuotta, -jotka olivat seuranneet Annan tultua. Ja Annan piti tulla kotiin -huomeniltana. - -Keittiön ovi avautui hiljaa. Marilla nosti katseensa odottaen -näkevänsä rouva Lynden. Anna seisoikin siinä hentona ja suorana, -silmät kirkkaina kuin tähdet. Kädet olivat täynnä kieloja ja aikaisia -orvokkeja. - --- Kas, Anna! huudahti Marilla. Yllätys sai hänet kerrankin -unohtamaan karun ujoutensa. Hän veti tytön syliinsä puristaen -sekä häntä että kukkasia sydäntään vasten ja suudellen lämpimästi -välkkyvää tukkaa ja lempeitä kasvoja. -- Minä odotin sinua vasta -huomeniltana. Millä tavoin olet tullut Carmodysta? - --- Kävellyt jalkaisin, sinä kuituisin Marilla. Enkö minä ole tehnyt -samoin monta kymmentä kertaa loman aikana? Ajuri tuo matka-arkkuni -huomenna. Alkoi olla niin kova ikävä kotiin, että minä läksin matkaan -päivää aikaisemmin. Ah, miten ihanaa oli kävellä toukokuun hämärässä. -Hevoshaassa pysähdyin poimimaan nämä kielot ja sitten minä käännyin -Orvokkien laaksoon ja sain suuren keltaisen maljakon aivan täyteen. -Katso, kuinka kirkkaansinisiä ja suloisia ne ovat... Tunnetko, -Marilla, miltä ne tuoksuvat, hengitä syvään! - -Marilla pisti velvollisuudesta niihin nenänsä, mutta hänestä Anna oli -mielenkiintoisempi kuin kukkasten tuoksu. - --- Istupas, kultaseni, sinä olet kai hyvin väsynyt. Nyt minä panen -sinulle vähän illallista pöytään. - --- Kuu on kirkkaana ja kiiltävänä kukkulan takana, Marilla, etkä -usko, miten sammakot kurnuttivat koko matkan Carmodysta saakka! -Nautin niin niiden soitosta -- se on kuin soista kumpuavaa kellojen -helinää. Se liittyy erottamattomasti minun parhaimpiin muistoihini -entisaikain ihanista kevätilloista. Ja se tuo aina minun mieleeni -illan, jolloin tulin tänne ensi kerran. Muistatko sinä sitä, Marilla? - --- Kysytkö sitä? vastasi Marilla vakuuttavan pontevasti. -- Tuskinpa -unhotan eläessäni. - --- Sinä vuonna sammakot kurnuttivat kuin hullut suossa ja purossa. -Istuin tavallisesti ikkunassa kuuntelemassa niitä hämärässä, ja -ihmettelin, miten niiden soitto samalla saattoi kuulua niin iloiselta -ja niin surulliselta. Voi, kuinka suloista on olla kotona taaskin! -Redmond oli mainio ja Bolingbroke ihastuttava -- mutta mikään ei -voita Vihervaaraa -- täällä on koti. - --- Olen kuullut, ettei Gilbert tule kotiin tänä kesänä, virkkoi -Marilla. - --- Ei tule. -- Annan äänessä oli jotain, joka sai Marillan luomaan -häneen nopean katseen, mutta Annan koko huomio näytti olevan -kiintynyt orvokkien järjestämiseen maljakkoon. -- Katso, eivätkö -ne sovi hyvin? jatkoi hän kiireisesti. -- Eikö sinusta vuosi -muistuta kirjaa, Marilla? Kevään lehdille on kirjoitettu kieloja ja -orvokkeja, kesän ruusuja, syksyn punertavia vaahteranlehtiä ja talven -rauta-tammia ja mistelejä. - --- Kuinka Gilbert suoriutui tutkinnoissa? kysyi Marilla. - --- Hän selviytyi mainiosti -- paras koko kurssilla. Mutta missä -kaksoiset ovat ja Rachel-täti? - --- Rachel ja Dora ovat menneet Harrisonille. Davy on leikkimässä -Boultersilla. Minusta on kuin hän laukkaisi paraikaa kotiin. - -Davy ryntäsi sisään, huomasi Annan, päästi riemuhuudon ja heittäytyi -hänen syliinsä. - --- Oi, Anna, kuinka kauhean hauskaa, että sinä tulit! Voitko -ajatella, että minä olen kasvanut pari tuumaa syksystä! Täti Lynde -mittasi minut tänään mittanauhallaan. Ja katsohan, Anna, katso -etuhammastani! Se on poissa -- siinä on iso aukko. Täti Lynde sitoi -nyörin toisen pään siihen ja toisen ovilukkoon ja sitten hän sulki -oven. Minä myin sen Miltylle parista sentistä. Milty kokoo hampaita. - --- Mitä ihmeessä hän tekee muiden hampailla? kysyi Marilla. - --- Niistä hän tekee itselleen kaulanauhan, jota saa pitää, kun -leikkii intiaanipäällikköä, selitti Davy kiiveten Annan polville. --- Hänellä on jo viisitoista kappaletta ja hän on tilannut kaikki -hampaat, jotka jo tuntuvat irtonaisilta. Ei kenenkään muun kannata -ruveta keräämään. Boultersit kyllä aina osaavat pitää puolensa. - --- Kaiketi sinä olit kiltti Boultersilla? kysyi Marilla ääni jonkun -verran epäilevänä. - --- Olinhan minä, mutta nyt minä en enää jaksa olla kiltti aina vaan, -aina vaan. - --- Parempi olisi, ellet jaksaisi olla paha, Davy-poju, virkkoi Anna. - --- Niin, mutta voisihan olla metkaa pitkän aikaa, arveli Davy. -- -Voisihan sitten katua, eikö voisikin? - --- Onhan katuminenkin hyvä asia, mutta se ei voi tehdä tehtyä -tekemättömäksi. Muistatko, Davy, viimekesäistä pyhäpäivää, kun jäit -pois pyhäkoulusta ja kirkostakin? Ajattele, kuinka sinusta illalla -tuntui pahalta, kun tulit pimeässä minun luokseni ja tunnustit -kaikki. No, mitä te olette Miltyn kanssa tänään tehneet? - --- Me olemme kalastaneet ja ajaneet takaa kissaa ja etsineet munia -ja huutaneet kaiulle vesakossa Boultersin ladon takana. Mitä kaiku -oikeastaan on? - --- Kaiku on kaunis neitonen, joka asuu kaukana metsissä ja nauraa -maailmalle kukkuloittensa ja vuortensa takaa. - --- Minkänäköinen hän on? - --- Hänen hiuksensa ja silmänsä ovat tummat, mutta kaula ja käsivarret -ovat valkeat kuin lumi. Mutta kukaan kuolevainen ei saa milloinkaan -oikein nähdä, kuinka kaunis hän on. Hän on kepeäjalkaisempi kuin -metsäkauris, ja pilkallinen ääni on ainoa, mitä hänestä kuulemme. -Voit kuulla hänen huutavan yöllä ja voit kuulla hänen nauravan -tähtien tuikkeessa. Hän pakenee sinua, jos koetat häntä seurata, ja -hän nauraa sinulle lähimmästä metsänreunasta. - --- Onko tuo kaikki totta? Vai juksaatko sinä vain? kysyi Davy silmät -pyöreinä hämmästyksestä. - --- Rakas Davy, eikö sinulla ole sen vertaa ymmärrystä, että voit -erottaa, milloin kerrotaan satu ja milloin "juksataan". - --- Mutta mikä sitten vastaa vesakosta Boultersin ladon takaa? Ja -väliin kuuluu siltä kuin se tulisi itse seinästä, tenäsi Davy. - --- Kun tulet vähän vanhemmaksi, niin minä selitän sinulle kaikki. - -Kun tuli iästä puhe, kääntyi Davyn ajatuksenjuoksu toiseen suuntaan, -sillä hän mietti vähän aikaa ja kuiskasi sitten aivan vakavasti: - --- Anna, minä menen naimisiin. - --- Älä nyt! Onko se mahdollista? virkkoi Anna yhtä vakavasti. -- -Milloin? - --- Sitten vasta kun tulen täysi-ikäiseksi, tietysti. - --- Rintani keventyi. Kenen kanssa sinä olet kihloissa? - --- Stella Fletcherin kanssa. Hän on samalla luokalla. Hän onkin aika -sievä... Hän on kaikin puolin makuuni. Jos minä kuolen ennenkuin -tulen täysi-ikäiseksi, tahdotko silloin pitää hänestä huolta? - --- Pikku Davy, me emme jaksa kuulla tuollaista hassutusta, huomautti -Marilla ankarasti. - --- Se ei olekaan hassutusta, virkkoi Davy loukkaantuneella äänellä. --- Hän on minun morsiameni, ja jos minä kuolisin, olisi hän minun -leskimorsiameni, onhan se selvä. Eikä hänellä ole kissaakaan, joka -pitäisi hänestä huolta, vanha isoäiti on ainoa. - --- Tule nyt syömään illallista, Anna, kehoitti Marilla, äläkä yllytä -poikaa puhumaan lisää roskaa. - - - - -XXIII. - -PAUL EI LÖYDÄ LUOTOIHMISIÄ. - - -Elämä kului hyvin viihtyisästi Avonleassa sinä kesänä, vaikka Anna -ei päässyt vapaaksi tunteesta, että jotain kuitenkin puuttui. Mutta -hän ei tahtonut tunnustaa edes itselleen itsetutkistelun hetkinä, -että tämän tunteen aiheutti Gilbertin poissaolo. Kun hän sai yksin -astua kotiin kutsuista ja Avonlean Nuorten Yhteiskunnanparantajien -iloisista kokouksista Dianan ja Fredin ja monen muun nuoren parin -haaveillessa kuutamossa tuuheissa puistokäytäväholveissa, tunsi hän -kuitenkin sydämessään hiljaa jomottavaa kipua, jota hän ei voinut -selittää. Gilbert ei edes kirjoittanut hänelle, kuten Anna kuitenkin -oli toivonut hänen tekevän. Anna tiesi, että Gilbert joskus kirjoitti -Dianalle, mutta hän ei tahtonut tehdä mitään Gilbertiä koskevia -kysymyksiä, ja kun Diana uskoi Annan luonnollisesti myös saavan -tietoja Gilbertiltä, ei hän tuonut milloinkaan terveisiä. - -Gilbertin äiti oli hyväntahtoinen ja avomielinen nainen, mutta häntä -ei vaivannut liiallinen tahdikkuus. Hänellä oli aika kiusallinen -tapa kysellä Annalta, aina hyvin kuuluvalla äänellä ja monen hengen -läsnäollessa, oliko tämä äsken "kuullut mitään Gilbertistä". Ja -Anna-raukka ei voinut muuta kuin tulla hehkuvan punaiseksi ja -kuiskata "ei nyt pitkään aikaan" -- mikä kaikkien mielestä, myös -rouva Blythestä, todisti vain tyttömäistä ujoutta. - -Kaikesta tästä huolimatta oli Annan kesä kuitenkin hyvin hupaisa. -Priscilla ilahdutti häntä tulemalla kesäkuussa käymään, ja -hänen lähdettyään tulivat herra ja rouva Irving, pikku Paul ja -Charlotta Neljäs viettääkseen heinä- ja elokuun vanhalla rakkaalla -kotiseudulla. - -Kaikuranta tuli siis jälleen leikin, rupattelun ja hauskojen pikku -tilaisuuksien näyttämöksi, ja joen toisella puolen asustavalla -kaiulla oli täysi työ vastata heleäsointuisiin naurunremahduksiin, -jotka kuuluivat puutarhasta kuusiaidan takaa. - -"Neiti Lavendel" ei ollut muuttunut, ellei ottanut huomioon, että -hän oli tullut vielä sievemmäksi ja herttaisemmaksi. Paul jumaloi -häntä, ja heidän sydämellinen ja kaunis suhteensa teki miellyttävän -vaikutuksen. - --- Mutta äidiksi minä en kutsu häntä kuitenkaan, sanoi Paul Annalle. --- Se nimihän kuuluu minun omalle rakkaalle pikku äidilleni, enkä -minä voi antaa sitä kenellekään muulle. Senhän neiti kyllä ymmärtää. -Mutta välistä minä sanon häntä "äiti-Lavendeliksi" ja minä pidän -hänestä isän jälkeen eniten. Minä -- minä pidän hänestä vielä hitusta -enemmän kuin neidistäkin. - --- Aivan niin pitää ollakin, virkkoi Anna. - -Paul oli nyt kolmentoista vuoden vanha ja hyvin pitkä ikäisekseen. -Hänen kasvonsa ja hänen silmänsä olivat yhtä kauniit kuin ennenkin, -ja hänen mielikuvitustaan saattoi verrata hiottuun lasiin, josta -kaikki kuvastui sateenkaaren värein. Hän teki Annan kanssa ihania -kävelymatkoja metsissä ja vainioilla ja pitkin merenrantaa. Ei olisi -voinut mistään löytää kahta läheisempää "sukulaissielua". - -Charlotta Neljäs oli kehittynyt muhkeaksi ja kukoistavaksi -neitokaiseksi. Hän oli jo kauan sitten jättänyt pois hiuksistaan -siniset nauhasolmukkeet ja piti tukkansa ylhäällä suurissa -pullistuvissa kiehkuroissa. Kasvot olivat kuitenkin yhtä kesakkoiset, -nenä yhtä tylppä ja hymy ja suu yhtä leveät kuin ennenkin. - --- En suinkaan minä vaan neidistä ole ruvennut puhumaan niinkuin -yankeet, sanokaa neiti? kysyi hän huolestuneena. - --- Sitä minä en ole ollenkaan huomannut, Charlotta. - --- No, se on hauskaa. Kotona sanoivat, että puhun murretta, mutta -kaiketi ne vain tahtoivat tehdä kiusaa, kun en tahdo puhua niinkuin -yankeet. Ei sentähden, että minulla olisi mitään yankeeta vastaan, -voihan ne kyllä olla kilttejä ja hyviä ihmisiä, mutta Prinssi -Edvardin saari se vasta on jotakin ja ne ihmiset kun siellä asuvat. - -Paul vietti ensimmäiset pari viikkoa isoäiti Irvingin luona -Avonleassa. Anna oli häntä vastassa hänen tullessaan sinne ja näki -hänen palavan intoa päästä rantaan -- siellähän hänen piti tavata -Nora ja Kultainen nainen ja Merimieskaksoiset. Hän tuskin malttoi -syödä illallista. Hän luuli varmasti näkevänsä Noran keijukaiskasvot -läpikuultavan hunnun takaa niemen toiselta puolen, missä Nora -ikävöiden häntä odotti... - -Mutta Paul palasi hämärässä verrattain nolona rannalta. - --- Etkö löytänyt luotoihmisiäsi? kysyi Anna. - -Paul pudisti surullisena kastanjanruskeita kiharoitaan. - --- En, voiko neiti ajatella -- eivät Merimieskaksoiset eikä Kultainen -nainen tulleet näkyviin, sanoi hän. -- Nora oli kyllä siellä -- mutta -Nora ei ole sama kuin ennen. Nora on muuttunut. - --- Voi, pikku mies, sinä olet itse muuttunut, virkkoi Anna. -- -Sinä olet jo päässyt Luotoihmisistä. Niille kelpaavat vain lapset -leikkitovereiksi. Pelkään pahoin, etteivät Merimieskaksoiset tule -enää koskaan purjehtien luoksesi helmenhohtoisessa venheessään, jonka -purje on kudottu kuunsäteistä, ja ettei Kultainen nainen enää soita -sinulle kultaharppuaan. Tuskinpa Norakaan enää viitsii tulla sinua -tapaamaan. Nyt saat rangaistuksesi siitä, että olet tullut isoksi -pojaksi, Paul. Sinä olet jättänyt satumaailman taaksesi. - --- Minun mielestäni herrasväestä kumpikin puhuu yhtäläistä hassutusta -kuin ennenkin, sanoi vanha rouva Irving, osaksi suopeasti, osaksi -nuhdellen. - --- Suuri erehdys, hyvä rouva Irving, virkkoi Anna pudistaen vakavasti -päätään. -- Me alamme tulla aivan kauhean järkeviksi, ja se on niin -ikävää. Me emme ole läheskään yhtä mielenkiintoisia sitten enää, -kun olemme oppineet, että kieli on annettu meille, jotta osaisimme -peittää ajatuksemme. - --- Eiköhän se ole annettu siksi, että voisimme vaihtaa ajatuksiamme, -virkkoi isoäiti Irving. Hän ei ollut milloinkaan kuullut puhuttavan -Talleyrandista eikä ymmärtänyt paradokseja. - -Myöhemmin kesällä Anna vietti pari onnellista ja rauhallista viikkoa -Kaikurannassa. Viimeisenä iltana hän istui neiti Lavendelin kanssa -kahden puhellen tuttavallisesti. - --- On aivan minun makuuni saada tällä lailla lopettaa viehättävä -kesäloma, sanoi Anna. -- Nyt on jälellä vain kaksi viikkoa, kunnes -lähden takaisin Kingsportiin, korkeakouluun ja Karoliinan majaan. -Maja on herttaisin paikka, mitä voi ajatella, neiti Lavendel. -Minusta tuntuu aivan siltä kuin minulla olisi kaksi kotia -- toinen -Vihervaara ja toinen Maja. Mutta minne on kesä kadonnut? On aivan -kuin vasta viime viikolla olisi ollut se toukokuun ilta, jolloin -tulin kotiin kieloja ja orvokkeja käsissä hämmästyttäen Marillaa. -Pienenä en voinut nähdä kesää päästä päähän. Se oli minun edessäni -kuin loppumattoman pitkä tie. Nyt se lentää kädenkäänteessä ja on -yhtäkkiä poissa. - --- Sano, Anna, oletteko Gilbert Blythe ja sinä yhtä hyvät ystävät -kuin ennen maailmassa? kysyi neiti Lavendel odottamatta. - --- Ystävällisiä ajatuksia kulkee usein Gilbertin ja minun välillä, -vastasi Anna. - -Neiti Lavendel pudisti päätään. - --- Minä huomaan, ettei välinne ole sama kuin ennen. Nyt aion tehdä -tungettelevan kysymyksen. Oletteko tulleet eripuraisiksi? - --- Emme toki ole, on vain niin, että Gilbert on pyytänyt minulta -enempää kuin ystävyyttä, ja sitä minä en voi hänelle antaa. - --- Oletko varma siitä, Anna? - --- Aivan varma. - --- Silloin minä olen hyvin, hyvin pahoillani. - --- Onpa kummallista, että kaikki ihmiset näyttävät tehneen yhteisen -sopimuksen, että minun täytyy mennä naimisiin Gilbert Blythen kanssa, -virkkoi Anna ärtyisästi. - --- Siksi, että te olette luodut ja tarkoitetut toisillenne, Anna -- -siinä on syy. Sinun ei tarvitse heilauttaa nuorta niskaasi. Niin on -kuitenkin asia. - - - - -XXIV. - -UUSI HENKILÖ TULEE NÄYTTÄMÖLLE. - - -_Merituvassa 20 p:nä elokuuta_. - -"Rakas Anna", kirjoitti Philippa -- "koetan pitää silmäluomeni auki, -kunnes ehdin saada kokoon sinulle kirjeen. Olen kirjoittanut sinulle -kauheasti harvoin tänä kesänä, oma sydänystäväni, mutta jos se on -sinulle lohdutukseksi, niin voin sanoa, että olen käyttäytynyt yhtä -huonosti kaikkia muita kohtaan, joille olen kirjevelassa. Minulla on -tässä kokonainen pinkka odottamassa, joten saan sonnustaa itseni ja -sylkeä kouriini. Toivon, että annat anteeksi jonkun verran sekalaisen -kuvakieleni. - -"Olen kauhean uninen, silmät ovat mennä kiinni. Eilen illalla olin -vieraisilla naapuritalossa Emily-serkun kanssa -- hänellä on se -pensionaatti, jossa asun. Siellä oli paljon muita vieraita, ja heti -kun nuo poloiset elivät lähteneet talosta, kyni talon emäntä kolmen -tyttärensä kanssa heidät aivan pataluhiksi. Tietysti he iskivät -kyntensä meihin heti kun olimme päässeet eteiseen. Kun sitten -palasimme kotiin, kertoi eräs täysihoitolainen, että renkipoika -samassa talossa, josta juuri olimme tulleet, oli sairastunut -tulirokkoon ja oli kuolemankielissä. Mainitun neidin erikoisala on -tarjoilla tämänkaltaisia miellyttäviä uutisia. Minä pelkään hirveästi -tulirokkoa. Jo se ajatus, että olen voinut saada tartunnan, esti -minua nukkumasta. Kääntelin ja vääntelin itseäni sängyssä ja kun -hetkeksi uinahdin, näin heti ilkeätä unta. Kello kolme minä heräsin -kuumeisena, kaula kipeänä ja päässä jyskyttävä kipu. Tiesin, että -minussa oli tulirokko, mutta varmuuden vuoksi nousin vapisevin jaloin -katsomaan Emily-serkun 'Kotilääkäristä' taudin tuntomerkkejä. - -"Anna, minussa oli ne kaikki. Sitten menin uudestaan nukkumaan ja -kauhean tiedon uuvuttamana nukahdin ja nukuin kuin tukki seuraavaan -aamuun, keskelle päivää. Olin silloin niin terve kuin pukki, joten -minussa luultavasti ei voinut olla tulirokko. Jos olin saanut illalla -tartunnan, niin tauti ei varmaankaan ollut voinut kehittyä niin -nopeasti. Lääkärikirjasta löysin muuten hyvin tieteellisen sanan, -inkubatsioperiodi. No, tuommoisia järkeviä ajatuksia voi kyllä saada -päähänsä keskellä päivää, mutta yöllä kello kolme ei ole -- miten -sanat kuuluivatkaan -- niin, ajatuksenjuoksu täysin selvä. Hihii! - -"Sinä varmaankin ihmettelet, mitä minä täällä Merituvassa teen. -Minusta on aina hauskaa viettää osa lomasta merenrannalla, ja isä -lähettää tavallisesti minut silloin Emily-serkun 'matkailijain -kesäpensionaattiin'. Pari viikkoa sitten tulin siis tänne, kuten -tavallisesti, ja kuten tavallisesti oli minua asemalla vastassa, -asemahuoneen edustalla, vanha kuski, setä Mark Miller, vanhoine -kiesseineen ja jäykkäkoipisine hevosineen. Mark Miller on herttainen -vanha ukko ja hän tarjosi minulle heti kourallisen vaaleanpunaisia -piparminttumakeisia. Tuonkaltaiset karamellit tuovat aina mieleeni -tukalan kirkonpenkissä-istumisen keskikesällä -- luultavasti siksi, -että minun isoäidilläni oli aina mukanaan niitä pussillinen. Ne -tuoksuivat aina voimakkaasti, ja hän antoi niiden kiertää penkissä. -Toisilla oli ajanvietoksi mukanaan piparminttumakeisia ja toisilla -suuria rosmariini- ja lavendelikimppuja. En välittänyt juuri -erikoisesti setä Markin karamelleista, hän kun onki niitä paljaasta -taskustaan. Ne olivat jotakuinkin karvaisia ja hänen täytyi ensin -noukkia pois muutamia ruosteisia nauloja ja yhtä ja toista muuta -pientä, ennenkuin tarjosi niitä minulle. Minä en olisi mistään -hinnasta tahtonut loukata hänen hyväntahtoisia vanhoja tunteitaan, -vaan otin karamellit ja annoin niiden sitten huomaamatta pudota -maantielle. Kun viimeinen oli kadonnut, huomautti Mark-setä vähän -nuhdellen: 'Ei olisi pitänyt nakertaa kaikkia karamelleja yhtaikaa -Phil-neiti. Nytpä tulee pikku vatsa kipeäksi!' - -"Emily-serkulla on minua lukuunottamatta viisi täysi-hoitolaista --- neljä vanhempaa tahi puolivanhaa naista ja yksi nuori herra. -Ruokapöydässä istuu minun oikealla puolellani eräs rouva Smith. Hän -kuuluu siihen lajiin ihmisiä, joille tuottaa tavatonta huvia syventyä -ajattelemaan kaikenlaisia tauteja ja vammoja ja niiden inhoittavia -yksityiskohtia. Hän peloitti meitä tietysti tulirokolla. Kun vaan -ohimennenkin mainitsee jonkin taudin, niin hän pudistaa päätään -ja sanoo: Voi, se on minulle hyvin tuttu -- ja siitä aineesta saa -sitten kuulla enemmän kuin tarpeeksi. Jonas kertoi, että hän kerran -tuli puhuneeksi moottorin pysähtymisestä rouva Smithin seurassa, ja -tämä tarttui heti sanaan ja mainitsi, että se tavallisesti on hyvin -itsepäinen tauti. Hän oli itse potenut sitä kymmenisen vuotta, mutta -vihdoin hän sattui tapaamaan erään matkustavan lääkärin, joka paransi -sen. - -"Kuka Jonas on? Odota kärsivällisesti, Anna Shirley. Kun oikea hetki -tulee, saat kyllä kuulla puhuttavan Jonaksesta. Mutta minulla ei ole -vähääkään halua sekoittaa häntä näiden naisten kanssa yhteen. - -"Vasemmalla puolella minua istuu pöydässä rouva Phinney. Hän puhuu -aina ruikuttavalla ja itkuisella äänellä -- oikein pelkää hänen -yhtäkkiä alkavan ulista. En tiedä mitä hän suree, mutta hän näyttää -pitävän maailmaa surunlaaksona, ja nauru on hänestä mitä tuomittavin -kevytmielisyyden ilmaus. Hänen mielestään minä olen ihan hullu, -kuten Jamesina-tädinkin mielestä, mutta Jamesina-täti pitää minusta -kuitenkin hiukan, ja siinä on hirvittävän suuri ero. Neiti Maria -Grimsby istuu vinosti vastapäätä. Samana päivänä, jona saavuin, -huomautti neiti Maria, että näytti vähän sateiselta -- ja sitten hän -nauroi. Kun sanoin, että tie asemalta oli erittäin kaunis, niin hän -hihitti sillekin. Sanoin, että nyt näkee vielä muutamia sääskiä --- neiti Maria purskahti taas mitä vilkkaimpaan nauruun. Sanoin, -että Meritupa on kaunis, kuten aina -- taaskin hän hihitti. Jos -minä sanoisin Maria-neidille: Minun isäni on hirttänyt itsensä ja -äitini on ottanut myrkkyä, minun veljeni on joutunut elinkautiseen -kuritushuoneeseen, ja minä tunnen saavani jäykkäkouristuksen -neljännestunnin kuluttua -- niin Maria-neiti nauraisi täyttä kurkkua. -Hän ei voi sille mitään -- hän on syntynyt sellaiseksi, ja se on -hyvin omituista ja surullista. - -"Viides vanha nainen on rouva Grant. Se on herttainen muija, -mutta hän ei sano koskaan pahaa sanaa kenestäkään eikä tiedä -mitään skandaaleja, joten keskustelu hänen kanssaan on kauhean -epäintresanttia. - -"Mutta nyt pääsemme Jonakseen. - -"Samana päivänä, jona tulin, näin pöydässä vastapäätä itseäni nuoren -miehen, joka tarkasteli minua niin hyväntahtoisesti kuin olisi -tuntenut minut kehdosta asti. Minä tiesin -- sen oli Mark-setä -kertonut minulle maantiellä --, että hänen nimensä oli Jonas Blake, -että hän oli teologian ylioppilas S:t Columbasta ja että hänen -tehtäviinsä kuului sielunhoito Merituvassa ja sen ympäristöllä kesän -aikana. - -"Hän on oikea rumuus -- hän on suorastaan rumin nuori mies, -mitä minä olen milloinkaan nähnyt. Hän on iso ja vankka, mutta -kuitenkin hoikka, ja hänellä on uskomattoman pitkät jalat. Tukka on -harmaankeltainen ja siirollaan, silmät harmaat -- hyvä harmaa väri -- -suu on iso, ja korvat -- niin, niistä on paras olla puhumatta. - -"Hänellä on miellyttävä ääni -- kun sulkee silmänsä, on mies vallan -hurmaava -- ja hänellä on varmaankin kaunis sielu ja enkelimäisen -hyvä luonne. - -"Meistä tuli heti hyvät ystävät. Hän on tietysti opiskellut -Redmondissa, joten päästiin heti yhteiselle pohjalle. Me kalastamme -ja soutelemme yhdessä ja teemme ihania kävelyretkiä kuutamossa meren -rannalla. Hän ei ole niin ruma kuutamossa -- ja hyvä Jumala, kuinka -kuituinen hän on! Hänestä oikein säteilee kiltteyttä ja hauskuutta. -Puolivanhat hupakot -- paitsi rouva Grant -- eivät hyväksy Jonasta, -siksi että hän osaa nauraa ja laskea leikkiä ja ilmeisesti mieluummin -kävelee minun ajattelemattoman ja turhamaisen vähäpätöisyyteni kanssa -kuin seurustelee heidän kanssaan. - -"Niin merkilliseltä kuin kuuluukin, en toivoisi hänen pitävän minua -pintapuolisena ja kevytmielisenä. Sehän on oikeastaan naurettavaa. -Kuuluuko minuun, mitä tuollainen liinatukka-Jonas, jota en ennen -eläessäni ole nähnyt, ajattelee minusta! - -"Sunnuntaina Jonas saarnasi kylän kirkossa. Menin tietysti sinne, -mutta en voinut ollenkaan kuvitella Jonasta saarnatuolissa. Jonas -hengenmiehenä -- tahi siksi tulemaisillaan -- ei, pila oli mennyt -liian pitkälle. - -"No, sitten alkoi Jonas saarnata. Kun hän oli puhunut yhtä kyytiä -kymmenen minuuttia, tunsin itseni niin pieneksi ja vähäpätöiseksi, -että minusta tuntui kuin olisin tullut aivan paljaalle silmälle -näkymättömäksi. Jonas ei sanonut sanaakaan nykyajan naisista -eikä katsonut kertaakaan minuun päin. Mutta minulle kävi aivan -selväksi, kuinka surkean pintapuolinen ja tyhjä ja turhamainen olen -luonteeltani ja kuinka rajattoman vähän minun täytyy muistuttaa -naista, jonka Jonas on asettanut ihanteekseen. Sen naisen täytyy olla -ylevämielinen, jalo ja luja. Jonas tuntui hyvin vakavalta, hellältä -ja uskolliselta. Hän oli juuri sitä, mitä pappismiehen tulee' olla. -Ihmettelin, kuinka olin koskaan voinut pitää häntä rumana -- vaikka -hän on ruma, Anna! -- häntä, jolla on niin kauniit, ilmehikkäät -silmät ja ajattelijan otsa, joskin sillä arkioloissa riippuu -takkuisia liinasuortuvia. - -"Saarna oli ihana, ja minä olisin voinut kuunnella sitä koko -elinikäni, mutta lopuksi tunsin vain oman viheliäisyyteni ja -alhaisuuteni. Jospa olisin sellainen kuin sinä, Anna! - -"Kotimatkalla kirkosta hän sai minut kiinni ja tuntui olevan yhtä -vitsikäs kuin tavallisesti. Mutta hänen leikillisyytensä ei voinut -enää eksyttää minua. Olin nähnyt oikean Jonaksen. Olisin tahtonut -tietää, tulisiko hän koskaan huomaamaan oikean Philin -- jota ei -kukaan, et sinäkään, Anna, vielä ole nähnyt. - -"'Jonas', sanoin minä -- minä unohdin sanoa häntä herra Blakeksi, -eikö se ollut kauheata? Mutta on tilaisuuksia, jolloin tuollainen ei -merkitse mitään. 'Jonas', sanoin minä, 'te olette syntynyt papiksi. -Mikään muu ei teistä voisi tulla'. - -"'Ei voisikaan', vastasi hän hiljaa ja tyynesti. 'Yritin kauan muuta --- minulla ei ollut ollenkaan halua tulla papiksi. Mutta lopulta -havaitsin, että juuri se kutsumus oli annettu minun täytettäväkseni --- ja Jumalan avulla koetan selviytyä siinä.' - -"Hänen äänensä oli matala ja hyvin harras. Hänestä tulee varmasti hyvä -ja arvokas sananjulistaja, ja onnellinen se nainen, jolle on suotu -kykyä auttaa häntä hänen elämäntehtävässään. Se nainen ei saa olla -mikään tuulihattu, joka kääntyy pienimmänkin tuulahduksen mukaan. -Hänen täytyykin nopeasti päättää, minkä hatun hän ottaa päähänsä. -Luultavasti hänellä ei tule olemaankaan useampia kuin yksi. Maalla -asuvilla apulaispapeilla ei ole koskaan liiaksi rahoja. Mutta hänelle -olisi aivan yhdentekevää, vaikka hänellä ei olisi hattua ensinkään, -sillä hänellä olisi sen sijaan aina Jonas. - -"Anna Shirley, et suinkaan sinä aio uskoa tahi yrittää hengittääkään -sanoaksesi, että minä olen tässä rakastunut pastori Blakeen? Voisiko -minussa olla hellempiä tunteita liinatukkuista rumaa teologia -kohtaan, jonka nimi on Jonas? Pois se! Kuten Mark-sedän on tapana -sanoa: Se on mahdotonta, eikä nä kylliksi, se on uskomatonta. - - Hyvää yötä toivoo Sinun _Philisi_." - -"P. S. Se on _mahdotonta_ -- mutta pelkään hirmuisesti, että se on -totta. Minä olen onnellinen ja häpeissäni ja huolestunut. Tiedän, -ettei hän kuuna päivänä voi välittää minusta. Uskotko, että -koskaan voisin kehittyä ja edistyä niin pitkälle, että kelpaisin -papinrouvaksi? Tietysti saa muuttaa elämäänsä paljon..." - - - - -XXV. - -LUMOTTU PRINSSI. - - -Olen tässä hyvin kahden vaiheilla, virkkoi Anna katsellen Majan -ikkunasta puiston etäisiin petäjiin ja lehtikuusiin. -- Minulla on, -Jimsie-täti, varaa omistaa kokonainen iltapäivä suloiseen tehtävään -olla kerrassaan mitään tekemättä. Vietänkö minä sen tässä kodikkaasti -räiskyvän uunivalkean ääressä, missä on lautasellinen tavattoman -punaisia ja herkullisia omenia, kolme liikuttavan yksimielisinä -kehräävää kissaa kaksi säädyllistä posliinikoiraa vihertävine -kuonoineen? Vai menenkö kävelemään puistoon, missä honkain latvat -humisevat ja aallot loiskivat rantaa vasten? - --- Jos minä olisin yhtä nuori kuin sinä, valitsisin puiston, -vastasi Jamesina-täti kutkuttaen Josefin keltaista korvalehteä -sukkapuikollaan. - --- Minä luulin sinun pitävän itseäsi yhtä nuorena kuin muutkin, -virkkoi Anna leikillisesti. - --- Niin olenkin sielussani. Mutta jalat eivät ole yhtä nuoret kuin -teidän. Mene sinä, Anna, ulos hengittämään vähän raitista ilmaa. -Minusta sinä olet nyt viime aikoina näyttänyt vähän kalpealta. -Aurinko ja tuuli tuovat ruusuja poskille. - --- Ehkäpä menen sitten hetkeksi kävelemään, virkkoi Anna -haluttomasti. -- En ole tänään oikein kotoisten huvitusten tuulella. -Tahdon tuntea olevani yksin ja vapaa -- astua reippaasti ja täyttää -keuhkot. Puistossa ei ole ketään, sillä kaikki ovat katsomassa -jalkapalloilua. - --- Minkä tähden sinä et ole mennyt sinne. - --- Kukaan ei pyytänyt -- paitsi pieni äitelä Dan Ranger. Hänen -kanssaan en suostu menemään minnekään, mutta jotten olisi loukannut -hänen pieniä, hienon hienoja tunteitaan, sanoin, etten ole ollenkaan -aikonut lähteä kilpailuihin. Ja nyt ne saavat jäädä. Jalkapalloilu ei -huvita minua tänään rahtuakaan. - --- Mene sinä hengittämään raitista ilmaa, kehoitti Jamesina-täti. --- Mutta ota sateenvarjo mukaan, luultavasti tulee sade. Reumatismi -ahdistaa jalkaparkaani. - --- Vanhoilla mummoilla vain on reumatismi, pikku täti. - --- Kuka hyvänsä voi saada reumatismin jalkoihinsa, Anna. Mutta ne -ovat vanhoja, joilla on reumatismi sielussaan, Jumalan kiitos, en -tunne mitään oireita siihen. Jos saa reumatismin sieluunsa, niin on -parasta mennä puusepältä tilaamaan ruumisarkku itselleen. - -Oli marraskuu -- purppuranpunaisten auringonlaskujen ja matkaavien -muuttolintujen kuukausi, jolloin meri kohisee surulaulujaan ja -honkain latvat huokaavat kiihkeästi. Anna vaelsi edestakaisin -harmaiden syyspilvien ajelehtiessa taivaalla, etäältä näki hän -vilahduksen värittömänä välkkyvästä merestä. Hän tahtoi antaa -raikkaan tuulen puhaltaa puhtaiksi sielun sisimmät sopukat -- tuntui -siltä, kuin sinne olisi kerääntynyt hämähäkinverkkoa. Annalle hyvin -harvinainen tuntemus... Oli miten oli, siitä saakka kun Annan -kolmas lukuvuosi korkeakoulussa oli alkanut, ei hän ollut kyennyt -voittamaan raskasmielisyyttä, joka väliin valtasi hänet. Häntä eivät -askarruttaneet mitkään huolet, mutta huoleton, auringonpaisteinen -mieli ei palannut. - -Karoliinan majassa vaihtelivat yhtä miellyttävästi kuin ennenkin -määrätietoinen työ ja hyvin ansaittu lepo ja virkistys. - -Ison, uunivalkean valaiseman vierashuoneen täyttivät aina -perjantai-iltaisin kutsumattomat, mutta silti tervetulleet vieraat, -ja ilo ja nauru kaikui huoneessa Jamesina-tädin myhäillessä kaikille. -Philin kirjeistä tuttu "Jonas" kävi usein, tuli aamupäiväjunalla S:t -Columbasta ja matkusti kotiin viimeisellä junalla. Hän oli voittanut -kaikkien majan asukkaiden sydämet, vaikka Jamesina-täti pudisteli -päätään ja ilmoitti peruuttamattoman mielipiteensä olevan, ettei -nykyajan pappismiehiä voinut verrata vanhan hyvän entisajan pappeihin. - --- Hän on oikea kunnon mies, kultaseni, sanoi hän Philille, mutta -sananjulistajan tulee olla vakavampi ja arvokkaampi olemukseltaan. - --- Eikö voi olla kristitty, vaikka nauraakin? ihmetteli Phil. - --- Kyllähän tietysti tavalliset ihmiset voivat hyvin hyvästikin. -Mutta minä puhuin Herran palvelijasta, virkkoi Jamesina-täti -nuhtelevasti. -- Ja sinun ei pidä keimailla pastori Blakelle, se nyt -ei ole ollenkaan soveliasta. - --- Mutta enhän minä ollenkaan keimaile hänelle, väitti Phil. - -Kukaan muu ei uskonut häntä kuin Anna. Toiset uskoivat hänen -harjoittavan tavallista urheiluaan ja sanoivat hänelle suoraan, -etteivät hyväksyneet hänen käytöstään. - --- Pastori Blake ei ole Alec- ja Alonzo-rotua, joiden kanssa -rankaisematta leikittelee, huomautti Stella ankarasti. -- Hän -ottaa asian vallan vakavasti. Voit tehdä hänet onnettomaksi koko -elämänajaksi. - --- Älä, mitä sinä sanot? huudahti Phil. -- Uskotko todellakin, että -minä voisin? Hyvänen aika kuinka metkaa! - --- Philippa Gordon! En ole luullut sinua noin tunteettomaksi. -Minä puhun mahdollisuudesta, että rehellinen, kunnon mies tulee -onnettomaksi koko elämänsä ajaksi, ja sinä olet ihastunut, kun sinun -vallassasi on saada se aikaan. - --- Nyt sinä pistät omiasi, pikku kulta. Kun harkitsematta sanoin: -hyvänen aika, kuinka metkaa, niin en ollenkaan tarkoittanut, että -minä tahtoisin tehdä hänet onnettomaksi, vaikka voisinkin, mikä -minusta juuri oli suurenmoista. - --- Minusta ei ero ole kovinkaan suuri. Enkä minä ymmärrä sinua, Phil. -Sinä narraat hänet juoksemaan perästäsi, ja tiedät, ettei sinun -tarkoituksesi ole ollenkaan vakava. - --- Minun tarkoitukseni on saada hänet kosimaan, mikäli minä vain voin -asiaan vaikuttaa, sanoi Phil tyynesti. - --- Sinä olet parantumaton, virkkoi Stella toivottomasti. - -Gilbert tuli joskus perjantai-iltaisin. Hän näytti aina olevan -hyvällä tuulella, otti koko sielullaan osaa keskusteluun eikä jäänyt -milloinkaan vastausta vaille. Hän ei etsinyt eikä välttänyt Annan -seuraa. Kun olosuhteet johtivat heidät toistensa kanssa tekemiin, -keskusteli Gilbert hänen kanssaan kohteliaasti ja ystävällisesti, -aivan kuin Anna olisi ollut uusi tuttavuus. Entinen toverillinen -suhde oli kuin poispuhallettu. Anna tunsi jonkinlaista katkeruutta -tämän vuoksi, mutta koetti uskotella olevansa hyvin iloinen -ja tyytyväinen, kun Gilbert niin täydellisesti oli toipunut -pettymyksestä, minkä Anna oli hänelle tuottanut. Tuona huhtikuun -iltana omenapuiden alla hän oli vakavasti pelännyt tuottaneensa -Gilbertille sydän haavan, joka ei moneen aikaan paranisi. Nyt hän -huomasi pelkonsa liialliseksi ja aiheettomaksi. Miehen mielellä on -myös oma joustavuutensa. Gilbert ei näyttänyt siltä kuin häntä olisi -jäytänyt salainen suru. Hän nautti elämästä ja teki tarmokkaasti -ja kunnianhimoisena työtä. Hänen suuntaviivojaan ei järkyttänyt -se, että nuori tyttö oli kylmä häntä kohtaan. Kun Anna sattui -kuuntelemaan Gilbertin ja Philin välillä alituisesti vallitsevaa -leikillistä sanasotaa, täytyi hänen epäillä, että hänen silmissään -oli kummitellut, kun hän luuli nähneensä synkän epätoivon Gilbertin -katseessa sanoessaan hänelle, ettei voisi milloinkaan pitää hänestä -sillä tavoin kuin Gilbert toivoi. - -Ei puuttunut niitä, jotka halukkaasti tavoittelivat Gilbertin -jättämää vapaata paikkaa ja pyrkivät Annan palvelevaksi -kavaljeeriksi. Mutta Anna piti heidät loitolla eikä rohkaissut -ketään. Jos "se oikea" kerran oli ilmestyvä, saattoi hän kyllä -odottaa. Hän ei kaivannut ketään virkaatekevää. Täten varoitteli -ja opetti Anna omaa minäänsä kävellessään puistossa tuulisena päivänä. - -Jamesina-tädin ennustama sade puhkesi, alkaen rapista ja suhista -puiden latvoissa. Anna avasi sateenvarjonsa ja riensi mäkeä ylös. -Juuri kun hän pääsi isolle maantielle, pyyhkäisi tuulenpuuska -kiivaasti hänen sivuitseen kääntäen hänen sateenvarjonsa nurin. Anna -tarttui epätoivoisena varteen ja koetti turhaan saada vastahakoista -sateenvarjoa tottelemaan. Silloin kuuli hän äkkiä korvansa juuressa -sanat: - --- Anteeksi -- rohkenenko tarjota sateenvarjoni? - -Anna nosti katseensa. Siinähän seisoi ilmi-elävänä hänen edessään -hänen unelmiensa sankari pitkänä, komeana ja ylhäisenä, silmät -tummat, surumieliset, salaperäiset ja ääni lempeä, sointuisa ja -miellyttävä. Hän ei olisi voinut olla tarkemmin Annan ihanteen -kaltainen, vaikka olisi ollut tilauksesta tehty. - --- Saan kiittää, sanoi Anna aivan ymmällä. - --- Kenties me koetamme pyrkiä tuonne niemellä olevaan pieneen -puistomajaan, ehdotti tuntematon. -- Siellä voimme odottaa, kunnes -puuska on mennyt ohi. Sade ei tule kestämään kovin kauan. - -Sanat olivat jokapäiväiset, mutta ah, äänensävy!... Ja hymy, joka -niitä seurasi. Anna tunsi sydämensä sykkivän kiivaammin. - -He kiiruhtivat puistomajaan ja istuutuivat hengästyneinä suojaavan -katon alle. Anna piti nauraen koholla uskotonta sateenvarjoaan. - --- Kun tällainen vanha koeteltu ystävä tekee tenän, niin sekä -hämmästyy että suuttuu, virkkoi hän hilpeästi. - -Sadepisaroita välkkyi hänen hohtavassa tukassaan, josta kiemurteli -vallattomia kiharoita pitkin otsaa ja ohimoita. Poskilla oli -heleä puna, isot silmät muistuttivat tähtiä. Hänen seuralaisensa -katseli häntä ihaillen. Anna tunsi punastuvansa hänen katseestaan. -Kuka tuo olikaan? Kas -- tuossa näkyi vilahdukselta eräs -korkeakoulun punavalkea merkki, joka oli nuppineulalla kiinnitetty -takinkäänteeseen. Ja Anna oli uskonut tuntevansa ainakin ulkomuodolta -kaikki korkeakoulun opiskelijat, vastatulleita lukuunottamatta. Tämä -nuori mies, jonka käytös oli sulava ja hieno kuin maailmanmiehen, ei -varmastikaan ollut mikään vastatullut. - --- Me olemme opiskelutovereita, huomaan minä, virkkoi hän ja hymyili -nähdessään Annan heleän punan. -- Silloinhan voimme jo katsoa -olevamme tuttuja. Minun nimeni on Royal Gardner. Ja te olette -varmaankin sama neiti Shirley, joka luki Tennysonia eräänä iltana -Kaunokirjallisen liiton kokouksessa? - --- Se pitää paikkansa, mutta en tiedä ollenkaan, mihin minun tulee -sijoittaa teidät, virkkoi Anna avomielisesti. -- Saako kysyä, mikä -teidän paikkanne on korkeakoulussa? - --- Minusta tuntuu kuin minulla ei vielä olisi oikein mitään paikkaa. -Pari vuotta sitten olin "tulokkaana" Redmondissa. Mutta senjälkeen -olen ollut koko ajan Euroopassa. Olen nyt tullut takaisin päättämään -taidehistorian ja estetiikan opintoni. - --- Tämä on myöskin minun juniorivuoteni, virkkoi Anna. - --- Silloinhan me olemme sekä kurssitovereita että -korkeakoulutovereita. Ja minä olen täysin leppynyt niihin kahteen -vuoteen, joiksi minun täytyi keskeyttää opintoni, virkkoi nuori mies -erittäin merkitsevin katsein. - -Sade valui yhä edelleen rankasti melkein tunnin ajan. Mutta -aika kului hyvin nopeasti. Kun pilvet hajaantuivat ja kalpean -marraskuunauringon säde valaisi satamaväylää ja mäntyistutuksia, -lähtivät Anna ja hänen seuralaisensa kotimatkalle. Heidän tultuaan -Majan veräjälle pyysi mies lupaa saada tulla käymään, mikä hänelle -myönnettiin. - -Anna astui sisään hehkuvin poskin ja jyskyttävin ohimoin. Noita -kiipesi hänen polvilleen ja painoi hyväillen päänsä hänen olkaansa -vasten, mutta sai vain kylmän vastaanoton. Annan sielu oli ääriään -myöten täynnä romantiikkaa, eikä häneltä riittänyt mielenkiintoa -tylppäkuonoisen kissan osalle. - -Samana iltana tuotiin Majaan paketti neiti Shirleylle. Siinä oli -pahvikotelossa kaksitoista ihanaa ruusua. Phil hyökkäsi kuin -pieni kotkatar mukaanliitetyn käyntikortin kimppuun, joka putosi -ruusuista maahan, ja luki nimen sekä runollisen omistuksen, joka oli -kirjoitettu toiselle puolelle korttia. - --- Royal Gardner! huudahti hän. -- Mutta Anna, minä en ole -tiennytkään, että sinä tunnet Royal Gardnerin! - --- Minä tapasin hänet puistossa nyt iltapäivällä sateessa, selitti -Anna kiireisesti. -- Minun sateenvarjoni kääntyi nurin, ja hän -tarjosi minulle oman sateenvarjonsa. - --- Vai sillä tavalla -- hm. -- Phil katsoi uteliaasti Annaan. -- Ja -tämä tavattoman jokapäiväinen tapaus antaa aiheen lähettää tusinan -pitkävartisia ruusuja ja runopukuisen omistuksen? Ja sinulle punastua -mitä suloisimmin, kun äsken katselit hänen korttiaan? Anna, kasvosi -ilmiantavat sinut. - --- Älä puhu roskaa, Phil! Tunnetko sinä herra Gardnerin? - --- Minä olen tutustunut hänen molempiin sisariinsa ja olen -kuullut hänestä puhuttavan. Kaikki ihmiset tuntevat sen perheen. -Gardnerit ovat hienoa ja ylhäistä sukua ja hirmuisen rikkaita. -Roy on hyvin kaunis ja hänellä on erittäin hyvä pää. Pari vuotta -sitten hänen äitinsä terveys oli vähän heikko, ja Gardner jätti -silloin korkeakoulun lähteäkseen hänen kanssaan Eurooppaan, jotta -äiti saisi hoitaa terveyttään -- hänen isänsä on kuollut. Hänestä -kuului tuntuneen hyvin vaikealta keskeyttää opintonsa, jotka olivat -erikoisen hienosti suunnitellut. Kuulepas nyt, Anna... Tässä on -varmaan jotain intressanttia pelissä. Minä melkein kadehdin sinua, -mutta en niin kauheasti kuitenkaan. Katsos, hän ei ole kuitenkaan -Jonas. - --- Voi, mikä hupakko sinä olet, virkkoi Anna luoden Philiin -armollisen silmäyksen. Mutta hän makasi kauan valveilla sinä iltana -eikä hän pitänytkään unta kovin tärkeänä. Unelmat, joita hän näki -valveilla, olivat vielä lumoavammat ja kiehtovammat kuin ne kirjavat -kuvat, joita hänen oli tapana nähdä suljetuin silmäluomin. Oliko -lumottu prinssi -- se oikea -- vihdoinkin tullut? Kun Anna ajatteli -säteileviä tummia silmiä, jotka olivat syvästi katsoneet hänen omiin -silmiinsä, oli hän hyvin taipuvainen antamaan sisimmässään myöntävän -vastauksen. - - - - -XXVI. - -UUSI HENKILÖ. - - -Karoliinan majan tytöt pukeutuivat paraikaa illanviettoon, jonka -korkeakoulun juniorit antoivat senioreille eräänä helmikuun iltana -ja jossa myös tanssittaisiin. Anna tarkasti itseään tyttömäisen -tyytyväisenä sinisen huoneen peilin edessä. Hänellä oli yllään -erittäin kaunis puku. Aluksi se oli ollut aikalailla yksinkertainen, -kermankeltaisesta silkistä tehty pikku kotelo, päällyshame -shiffonista. Mutta Phil oli pyytänyt saada ottaa sen mukaansa -joululomaksi ja kirjaillut mitä sievimpiä ruusunnuppuja yli koko -ohuen valkean kankaan. Philin sormet olivat taitavat ja nopeat ja -tuloksena oli puku, jota jokainen tyttö Redmondissa kadehti. Allie -Boonekin, joka sai pukunsa Pariisista, loi aina kaihoisia katseita -ruusunnuppuhameeseen, kun Anna purjehti sen ilmavien verhojen -ympäröimänä korkeakoulun isoa porraskäytävää. - -Anna koetti, miltä valkea kämmekkä näyttäisi hänen hiuksissaan. -Roy Gardner oh lähettänyt hänelle valkeita kämmeköitä illanviettoa -varten, ja Anna tiesi, ettei kenelläkään Redmondin tytöllä tulisi -olemaan niitä illalla. Phil tuli huoneeseen ja asettui heti ihailemaan. - --- Minun täytyy sanoa, Anna, että sinä tänä iltana olet oikein -eduksesi. Yhdeksänä iltana kymmenestä minä helposti himmennän sinut -loistollani. Mutta kymmenentenä sinä puhkeat kukkaan loistokasvina, -joka täydellisesti saattaa minut varjoon. Millä sinä oikein saat sen -aikaan? - --- Puku sen tekee, rakas lapsi. Ei lainattuja höyheniä, vaan -rehellisesti maksettuja. Mutta kuitenkin höyheniä. - --- Eipäs olekaan. Toissa iltana, kun tuolla tavoin puhkesit kukkaan, -oli sinulla vanha vaaleansininen villapuserosi, jonka rouva Lynde -on sinulle ommellut. Ellei jo se olisi vienyt Roylta sekä pään että -sydämen, menettäisi hän ne varmasti tänä iltana. Mutta minusta -kämmekät eivät sovellu sinulle, Anna. Ei, se ei ollenkaan johdu -kateudesta... Mutta kämmekät sointuvat huonosti yhteen sinun oman -olemuksesi kanssa. Ne ovat liian eksoottisia -- liian troopillisia -- -liian ärsyttäviä. Älä ainakaan pane niitä tukkaasi, teepä muuten mitä -tahansa. - --- En panekaan. Myönnän, etten ole itsekään niin kovin ihastunut -kämmekköihin. Minusta ne eivät ole samaa maata kuin minä. Roy ei -lähetäkään minulle usein niitä -- hän tietää, että minä pidän eniten -kukista, joiden kanssa viihtyy kuin rakkaiden ystävien kanssa, -enkä sellaisista, jotka alentuvat tulemaan lyhyelle käynnille -kuumasta kasvihuoneestaan ja sitten hyvinkin pian osoittavat, ettei -ilmanmuutos heitä miellytä. - --- Jonas on lähettänyt minulle muutamia ruusunnuppuja täksi illaksi --- mutta ikävä kyllä hän ei tule itse mukaan. Hänen piti lähteä -kiertoretkelle köyhiin koteihin kauas laitakaupungille. En usko, että -häntä haluttaisi tullakaan. Anna, minä pelkään kauheasti, ettei Jonas -loppujen lopuksi sittenkään välitä minusta. Ja minä vaivaan nykyään -juuri päätäni ratkaistakseni, päästänkö itseni riutumaan ja kuolemaan -vai karaisenko itseni ja suoritan tutkintoni ja elän yhä edelleen -järkevänä ja hyödyllisenä yhteiskunnan jäsenenä. - --- Phil, sinun luonteesi mukaista ei ole ensinkään elää järkevänä ja -hyödyllisenä yhteiskunnan jäsenenä. Siis sinun on paras riutua ja -kuolla, virkkoi Anna. - --- Voi, kuinka sinä osaat olla sydämetön! - --- Ja kuinka sinä voit olla hirmuisen typerä! Kyllä sinä varsin hyvin -tiedät, että Jonas pitää sinusta! - --- No, mutta miksi hän ei sitten voi sanoa suoraan, että hän pitää? -Enkä minä voi saada häntä siihen. Hän näyttää kyllä siltä minustakin. -Mutta niin kauan kuin hän vain katselee minua hellästi eikä avaa -suutaan, on minun vaikea istuutua päärmäämään keittiöpyyhinliinoja ja -merkkaamaan lautasliinoja. En voi vakavasti ryhtyä kapiooni ennenkuin -olen oikein kihloissa. Sillä vain panisi kohtalon koetukselle. - --- Minä sanon sinulle erään asian. Sinun Jonaksesi ei uskalla kosia -sinua, Phil. Hän on köyhä eikä voi tarjota sinulle sellaista kotia, -johon sinä olet tähän saakka tottunut. Sinä ymmärrät kyllä, että se -on ainoa syy, miksi hän ei ole kosinut aikoja sitten. - --- Niin taitaa olla, virkkoi Phil olematta vielä täysin vakuutettu. --- Mutta -- hänen kasvonsa kirkastuivat äkkiä -- ellei hän -kosi minua, niin minä kosin häntä. Lopputulos on kai hyvä joka -tapauksessa. Ei kannata olla huolissaan edeltäkäsin. Asiasta toiseen --- Gilbert Blythe on usein kävelemässä Helena Stuartin kanssa. -Tiedätkö sen? - -Anna koetti kiinnittää hienoa kulta vitjaa kaulalleen. Hänestä -lukko tuli äkkiä tavattoman konstikkaaksi. Siinä mahtoi olla jotain -hullusti -- vai vaivasiko hänen sormiaan jokin? - --- En, sanoi hän välinpitämättömästi. -- Kuka on Helena Stuart? - --- Ronald Stuartin sisar. Hän on Kingsportissa tämän talven -soitto-opintoja harjoittamassa. Minä en ole häntä nähnyt, mutta -väitetään, että hän on hyvin kaunis ja että Gilbert on häneen oikein -ihastunut. Voi, kuinka minua harmitti, kun annoit Gilbertille -rukkaset! Mutta oli kai edeltäpäin määrätty, että sinun tulee saada -Roy Gardner. Ymmärrän sen nyt. Teit kyllä aivan oikein. - -Anna ei punastunut, mikä muulloin tapahtui usein, kun hänen -tyttöystävänsä tekivät hänelle kiusaa Roy Gardnerista. Hän tunsi -äkkiä olevansa jäähtynyt ja haluton. Philin puhe tuntui hänestä -joutavanpäiväiseltä ja typerältä -- mieluummin hän olisi jättänyt -koko illanvieton sikseen. Hän läimähytti viatonta Noitaa korville. - --- Älä siinä tuhraa tyynyä karvaiseksi, kissaheittiö! Ulos paikalla -ja pysy siellä, missä tiedät saavasi olla. - -Anna otti orkideansa ja lähti portaita alas arkihuoneeseen, missä -Jamesina-täti istui kunniapaikalla lämpiämään ripustettujen -iltakappojen edessä. Roy Gardner odotti Annaa ja käytti odotusajan -Saara-kissan härnäämiseen. Saara-kissa ei suosinut Royta. Se käänsi -hänelle aina selkänsä. Mutta kaikki muut Karoliinan majassa olivat -hyvin suopeita häntä kohtaan. Jamesina-täti, jonka Gardnerin -kohtelias ja kunnioittava käytös ja miellyttävä, vastustamaton -äänensointu olivat lumonneet, julisti ettei hän ole milloinkaan -nähnyt niin erinomaista miestä ja että Annalla oli täysi syy tuntea -itsensä hyvin onnelliseksi. Tällaiset lausunnot ärsyttivät Annaa ja -herättivät hänessä vastustushalua. Ensimmäinen tuttavuus Royn kanssa -ja se seikka, että Roy oli peittelemättömästi osoittanut ihailuaan, -olivat tosin omiaan viehättämään nuorta neitosta, jonka olemukseen -oli aina kuulunut suuri taipumus romanttisuuteen, mutta hän toivoi -kuitenkin, etteivät Jamesina-täti ja tytöt olisi niin varmoja asiasta. - -Auttaessaan päällystakkia Annan ylle kuiskasi Roy hänelle -tilaisuuteen soveltuvan kohteliaisuuden, jonka hän oli ottanut -heille kummallekin tutusta runosta, mutta se ei herättänyt Annassa -yhtä suurta ihastusta kuin tavallisesti, ja Royn mielestä Anna oli -verrattain harvapuheinen heidän lyhyellä matkallaan korkeakoulun -juhlahuoneistoon. Anna näytti Roysta hieman kalpealta tullessaan -naisten pukuhuoneesta, eikä hän erehtynytkään, mutta kun Anna oli -astunut juhlasaliin, palasi puna äkkiä hänen poskilleen ja hän -muuttui jälleen säteilevän iloiseksi. Hän kääntyi Royn puoleen -välkehtivä ilme kasvoissaan, ja Roy hymyili hänelle ja katsoi häntä -syvillä mustilla "samettisilmillään", joiksi Philin oli tapana -niitä nimittää. Todellisuudessa Anna ei huomannut Royta. Kuuma -laine tulvi hänen rintaansa, ja hänestä tuntui kuin olisi hän ollut -tukehtumaisillaan. Salin toisessa päässä, ison palmuryhmän suojassa -seisoi Gilbert puhuen nuoren tytön kanssa, joka ei voinut olla kukaan -muu kuin Helena Stuart. - -Tyttö oli harvinaisen kaunis, kookas ja komea, ryhti itsetietoinen. -Hänellä oli suuret tummansiniset silmät, tasainen, kirkas iho -ja pronssinkuulteinen hohde sileässä tukassaan. Hän muistutti -jotain pohjoismaisen aatelisnaisen muotokuvaa viisitoista- tahi -kuusitoistasataluvulta. - --- Hänellä on sellainen ulkomuoto, jota minä aina olen kovasti -toivonut itselleni, ajatteli Anna masentuneena. -- Iho ruusua ja -liljaa -- haaveelliset siniset silmät -- metallinhohteiset hiukset --- hänellä on kaikki... Ihmeellistä, ettei hänen nimensä ole samalla -Cordelia Fitzgerald. Eiköhän hänellä kuitenkin ole vähän kömpelö -vartalo, ja ainakin on varmaa, että minulla on parempi nenä kuin -hänellä. - -Anna tunsi voimansa jonkun verran elpyvän, kun hän oli tehnyt tämän -havainnon. - - - - -XXVII. - -MOLEMMINPUOLISTA LUOTTAMUSTA. - - -Maaliskuu ei ollutkaan tänä talvena loppumaton ja petollinen -siirtymäkausi, jolloin pakkanen värjyy ilmassa ja nurkkia -pyyhkäisevät kylmät vihurit. Taivas olikin keväisen valoisa ja -auringon lämmittämät päivät vaipuivat kylmään, vaaleanpunertavaan -hämärään, ennenkuin kuu isona ja kirkkaana nousi taivaalle. Merituuli -asettui levolle, mutta tuntui siltä kuin olisi vielä voinut kuulla -talven viimeisten jäälohkareiden murskautuvan. - -Korkeakoululaisilla oli edessään huhtikuun kokeet, jotka loivat -varjojaan Karolinan majaan ja sen asukkaihin. Tytöt pänttäsivät -kirjoja päähänsä, minkä jaksoivat. Philkin askarteli paksujen -nidosten ja hakemistojen ääressä osoittaen intoa, joka tuotti hänen -leimahtavalle tarmolleen kunniaa. - --- Minun aikomukseni on saada matematiikan stipendi, vakuutti hän -eräänä päivänä. -- Helposti lähtisi myös kreikankielen stipendi, -mutta minä näytän mieluummin mihin pystyn matematiikassa. Silloin -Jonas huomaa, miten paljon älyä minussa oikeastaan on. - --- Jonas pitää sinusta enemmän siksi, että sinulla on suuret ruskeat -silmät ja veitikkamainen hymy kuin kaikkien niiden monimutkaisten -aivolokeroiden vuoksi, joita sinulla saattaa olla kiharoittesi alla, -virkkoi Anna. - --- Kun minä olin nuori tyttö, ei pidetty sopivana, että -hyvinkasvatetulla naisella on vihiäkään matematiikasta, sanoi -Jamesina-täti. -- Mutta ajat muuttuvat, ja me ajan mukana. En osaa -sanoa parempaanko päin. Osaatko keittää ruokaa, Phil? - --- En, hyvä täti. Kerran olen sekoittanut kakkutaikinan -- mutta -se ei noussut ollenkaan, ja siitä tuli pannukakku. Kyllä kai täti -tietää, millaista tarkoitan -- moni muu on leiponut samanlaisia. -Mutta sano, pikku herttainen muori-kulta, etkö usko, että minä -samalla kirkkaasti säteilevällä älylläni, jonka avulla saavutan -matematiikan stipendin, myös voin päästä selville herkkujen -salaisuuksista, jos minä nyt jonkun ajan kuluttua vakavasti päätän -ruveta oppimaan ruuan valmistusta? - --- Jumala tietää -- emmehän me voi heittäytyä toivottomuuteen, -arveli Jamesina-täti varovaisesti. -- Minulla ei ole erikoisen hyvä -käsitys nykyajan naisen kasvatuksesta. Minun tyttäreni on suorittanut -kandidaattitutkinnon. Hän osaa myös valmistaa ruokaa. Mutta sen -minä opetin hänelle ennenkuin hän sai ryhtyä kuiviin tieteisiin -yliopistossa. - -Maaliskuun puolivälissä saapui kirje vanhemmalta neiti Spoffordilta, -missä tämä ilmoitti, että hän veljentyttärensä kanssa oli päättänyt -viipyä Euroopassa vielä vuoden. "Käy siis päinsä jäädä Karoliinan -majaan vielä vuodeksi", sanottiin kirjeessä. "Maria ja minä aiomme -nyt ryhtyä Egyptiin. Tahtoisin ainakin nähdä sfinksin ennenkuin -kuolen." - --- On aika hullunkurista ajatella heitä "ryhtymässä Egyptiin", -nauroi Stella. -- He aikovat varmasti istua sfinksin edessä omilla -telttatuoleillaan ja kutoa sukkaa katsellessaan sitä. - --- Minä olen hyvin iloinen, kun me saamme jäädä Majaan vielä -vuodeksi, virkkoi Stella. Minulla on ollut oikein pelko ja vavistus -siitä, että he tulevat pian takaisin. Silloin meidän herttainen -pikku kotimme hajaantuisi kaikkiin ilmansuuntiin -- ja meidät, -linnunpoikaparat, heitettäisiin höyhenettöminä pesästä jälleen -täysihoitolarouvien armottomaan ilmapiiriin. - --- Nyt minä lähden ulos vetämään nenääni raitista puiston ilmaa, -virkkoi Phil heittäen logaritmitaulun menemään. -- Uskon olevani -vielä kahdeksankymmenvuotisena iloinen siitä, että menin kävelemään -puistoon juuri tänä iltana. - --- Sinä puhut arvoituksin, sanoi Anna. - --- Tule mukaan, kenties saat kuulla jotain, kullanmuru. - -Maaliskuun illan tenhoava ja salaperäinen tunnelma valtasi heidät -kohta. Ilta oli lauha ja hiljainen, äänettömyyteen vaipunut -- -äänettömyyteen, josta kuitenkin soi joukko vienoja, hopeankirkkaita -ääniä, mutta ne saattoi kuulla vain se, joka kuunteli sielullaan. -Tytöt kulkivat honkain reunustamaa puistokäytävää pitkin, joka näytti -suoraan johtavan komeaan, tulipunaiseen talviseen auringonlaskuun. - --- Menisin kotiin kirjoittamaan runon heti paikalla, jos vain -tietäisin, miten se tehdään, sanoi Phil pysähtyen erääseen -tienristeykseen, missä ruusuinen hohde peitti honkien tummanvihreät -latvat. -- Kaikki on täällä niin ihmeellistä -- suuri valkea -hiljaisuus ja tummat puut, jotka näyttävät kätkevän syviä ajatuksia. - --- Metsä oli Jumalan ensimmäinen temppeli, virkkoi Anna hiljaa. -- -Ei voi muuta kuin olla hartautta ja kunnioitusta täynnä tällaisella -paikalla. Kun kuljen honkien alla, tunnen aina olevani Häntä -lähempänä. - --- Anna, minä olen onnellisin olento auringon alla, pääsi äkkiä -Philin huulilta. - --- Vai on pastori vihdoinkin puhunut? kysyi Anna tyynesti. - --- On, kuulepas! Ja minä aivastin kolme kertaa hänen puheensa aikana. -Eikö se ollut kamalaa? Mutta minä vastasin 'tahdon' melkein jo -ennenkuin hän oli ehtinyt lopettaa -- minä pelkäsin niin, että hän -katuisi ja jättäisi kesken. Olen suunnattoman iloinen. Minun oli niin -vaikea uskoa vakavasti, että Jonas oli tosiaan kiintynyt niin tyhjään -ja turhamaiseen ihmiseen kuin minä olen. - --- Phil, älä koeta uskotella itsellesi ja muille, että sinä olet -tyhjä, virkkoi Anna vakavasti. -- Jonkun verran kevytmielisen pintasi -alla asustaa lämmin, kiltti, uskollinen ja aito naisellinen sielu. -Miksi tahdot itsepintaisesti kätkeä sen? - --- Minä en voi sille mitään, Anna. Sinä olet oikeassa -- sisin -olemukseni ei ole kevytmielinen. Mutta sieluani peittää aivankuin -turhamaisuuden ja pintapuolisuuden verho, enkä minä voi repiä sitä -pois. Kun tietäisin keinon, miten sen voisi nylkeä... Mutta Jonas -tuntee minun oikean minäni ja pitää minusta sellaisena kuin olen -verhoineni ja kaikkineni. Ja minä pidän hänestä. En ole koskaan -elämässäni ollut niin hämmästynyt kuin huomatessani, että niin -tosiaan on laita. En ollut milloinkaan ajatellut mahdolliseksi -rakastumista rumaan mieheen. Kuule, minä olen nyt vihdoin tehnyt -päätöksen ja antanut palttua kaikille keikareille! Ja valittuni nimi -on Jonas. Mutta minä aion kutsua häntä Joeksi. Se on niin sievä nimi -ja niin helppo sanoa. Alonzoa en olisi koskaan voinut lyhentää. - --- No, miten nyt käy Alecin ja Alonzon? - --- Heille minä sanoin jo jouluna, ettei meidän välillämme voi koskaan -olla mitään. On omituista ajatella, että minä tosiaankin yhteen -aikaan vakavasti uskoin toisin. Se koski heihin niin kipeästi, että -minä itkin tyynyni aivan märäksi heidän tähtensä. Mutta minä tiesin, -että koko avarassa maailmassa oli vain yksi ainoa mies, jonka kanssa -voin koskaan mennä naimisiin. Nyt minä olet tehnyt päätökseni eikä se -ollut hitustakaan vaikea. On ihana tunne olla niin varma asiastaan ja -tietää luottavansa vain omaan mielipiteeseensä eikä kenenkään muun. - --- Ja sinä uskot pysyväsi tässä päätöksessä? - --- Luuletko todella, että minä vielä katuisin, kun minun nyt on -näin hyvä? Minäpä kerron sinulle, minkä pienen opetuksen Joe antoi -minulle. Hän sanoo, että minun pitäisi epäröidessäni ja ollessani -kahden vaiheilla toimia niinkuin kahdeksankymmenvuotiaana toivoisin -siinä asiassa tehneeni. Joe kuuluu muuten niihin, joilla on -jotensakin luja tahto ja päättäväisyyttä, eikä olisi oikein hauskaa, -jos samaan taloon joutuisi kaksi hyvin lujaa tahtoa. Silloin on -parempi, että hän saa päättää minun puolestani. - --- Mitä sinun vanhempasi tulevat sanomaan? - --- Isä ei tule sanomaan mitään erikoisesti. Hän hyväksyy kaiken, -mitä teen. Mutta äiti kyllä antaa kuulla yhtä ja toista, hän tulee -sanomaan erinäisiä totuuksia. Hänellä on hyvin terävä kieli, kun -hän kääntää sen puolen näkyviin. Mutta hänen on kaiketi tyydyttävä -vähitellen tosiasiaan. - --- Sinun on pakko kieltäytyä monesta seikasta, johon tähän asti olet -tottunut, Phil, kun menet naimisiin pastori Blaken kanssa. - --- Mutta minähän omistan hänet. En tule kaipaamaan muuta. Me menemme -naimisiin kesäkuusta vuoden perästä. Joe tulee teologiankandidaatiksi -nyt keväällä, kuten tiedät, ja hänet vihitään heti papiksi. Sitten -hän ottaa hoitaakseen liitynnäisseurakunnan köyhäin kaupunginosassa. -Siellä käyn kodeissa hänen kanssaan -- kuuletko? Mutta minä seinään -häntä sinne ja vaikka Grönlannin jäävuorille, jos tarvitaan. - --- Siinä on tyttö, jolle ei köyhä koskaan saattanut tulla -kysymykseenkään, virkkoi Anna nuorelle, tiepuolessa olevalle -petäjälle. - --- Älä nyt pilkkaa minua nuoruuteni tyhmyyksistä. Minä kannan -köyhyyteni yhtä helposti ja kevyesti kuin tähän saakka rikkauteni. -Saat nähdä, että minä kyllä opin keittämään hyvää kotiruokaa ja -korjaamaan kuntoon vanhat hameeni. Nyt, kun meillä on ollut oma -talous Majassa, olen oppinut ostamaan ruokaa, ja minä ymmärrän aika -hyvin tavarain laadun. Kokonaisen kesän olen opettanut yhtä luokkaa -pyhäkoulussa. Jamesina-täti väittää, että minä turmelen Jonaksen -virkauran, jos menen naimisiin hänen kanssaan. Sitä en suinkaan aio -tehdä. Kun on täynnä vilpitöntä hyvää tahtoa, täytyy kai saada jotain -aikaan. Bolingbrokessa on mies, joka ei osaa puhua oikein selvästi, -mutta hän esiintyy usein todistajana hartaushetkissä, ja kerran minä -kuulin hänen sanovan: rattaat ystävät, pantaa se mieliitte, että -me emme voi taitti olla tirttaasti paistavia sähtölamppuja, vaan -muutamat saavat tyytyä olemaan talitynttilöitä. Minusta tulee Joen -pikku talikynttilä. - --- Rakas Phil, minä pidän sinusta niin paljon, etten voi tässä laatia -pientä onnittelupuhetta, niinkuin pitäisi. Mutta iloitsen koko -sydämestäni, kun olet onnellinen. - --- Minä tiedän sen. Näen sen sinun suurista harmaista silmistäsi, -Anna. Jonakuna päivänä jonkun ajan kuluttua katson samalla tavalla -sinua. Sillä sinä menet kai naimisiin Royn kanssa, vai miten, Anna? - --- Rakas lapsi, en voi antaa hänelle rukkasia enkä vastata -myöntävästi ennenkuin hän on kosinut. - --- Tietäähän koko korkeakoulu, kuinka ihastunut hän on sinuun, sanoi -Phil avomielisesti. -- Ja sinä pidät varmaankin hänestä myöskin, etkö -pidäkin, Anna? - --- Kyllä kai, vastasi Anna vähän haluttomasti. - -Hänestä tuntui kuin olisi pitänyt punastua tällaisen tunnustuksen -johdosta, mutta puna ei noussut hänen poskilleen. Mutta ottipa kuka -tahansa hänen kuullen puheeksi Gilbert Blythen tahi Helena Stuartin, -hän tuli heti hehkuvan punaiseksi. Ja kuitenkin olivat Gilbert Blythe -ja Helena Stuart hänelle tyhjää -- ehdottomasti tyhjää. Anna oli -turhaan miettinyt syytä, miksi hän punastui tahi oli punastumatta. -Mitä Royhin tuli, oli Anna tietysti rakastunut häneen -- hyvin -rakastunut... Kuinka hän voisi muuta olla? Eikö Roy ollut hänen -unelmiensa ihanne? Kuka voisi vastustaa hänen tummia, ihmeellisiä -silmiään? Ja ääntä, joka soi kuin taikakellojen soitto ja houkutteli -Annaa yhä kauemmas todellisuudesta. Kuinka muut kadehtivatkaan -häntä! Ja miten viehättävän sonetin Roy oli hänelle lähettänyt -orvokkikotelon mukana hänen syntymäpäivikseen! Anna osasi ulkoa sen -alusta loppuun. Oi, kuinka hienosti se oli kirjoitettu! Kenties -se ei ollut aivan Shakespearen tahi Keatsin sonettien tasolla -- -niin syvästi kuin Anna muuten olikin rakastunut, ei hän kuitenkaan -ollut siinä määrin rakkauden sokaisema. Mutta aivan varmasti olisi -monikin isoimmista aikakauslehdistä ottanut sen ilomielin... Ja se -oli hänelle omistettu -- ei Lauralle eikä Beatricelle eikä Ateenan -Neitoselle, vaan hänelle, Anna Shirleylle. Olihan toki korkean ja -hienostuneen nautinnon huippu saada kuulla sointuvin runomitoin -- -ja sonettiin puettuna, joka on hyvin vaikea runomuoto, että silmät -muistuttavat säteilevää aamutähteä, että poski on saanut purppuransa -ruusunpunaiselta Auroralta ja että huulet ovat viehättävämmät kuin -paratiisin riemut... Gilbert ei olisi koskaan tullut ajatelleeksikaan -lauluin ylistää hänen hienosti piirtyviä kulmiaan... - -Mutta Gilbert ymmärsi huumoria. Anna oli kerran kertonut Roylle -pienen hauskan jutun -- eikä tämä ollut ymmärtänyt pilaa! Hänen -mieleensä muistui, miten Gilbert ja hän yhdessä olivat makeasti -nauraneet samalle jutulle, ja hän ajatteli jonkinlainen ahdistava -levottomuus povessaan, millaista olisi elää pitkän elämän aika -miehen rinnalla, joka ei ymmärrä huumoria. Mutta kuinka saattoikaan -odottaa, että sankari, jolla on polttava katse ja surumieliset varjot -ohimoilla, huomaisi elämässä huumoria? Sehän on sula mahdottomuus. - - - - -XXVIII. - -KESÄKUUN ILTA. - - --- Millaiselta inahtaisi tuntua elää sellaisessa maailmassa, missä -aina olisi kesäkuu? virkkoi Anna. - -Hän tuli autereisen sinisessä hämärässä tuoksuvasta puutarhasta. -Portailla istuivat Marilla ja rouva Rachel keskustellen rouva -Coateksen hautajaisista, joissa he olivat aikaisemmin päivällä -olleet. Dora istui heidän välissään ja pänttäsi uutterasti päähänsä -läksyjään. Mutta Davy istui nurmikolla jalat ristissä ja näytti niin -synkältä ja kolkolta kuin posken veitikkamainen kuoppa suinkin salli -hänen näyttää. - --- Sinä kyllästyisit siihen varmasti, sanoi Marilla huoaten. - --- Hyvin mahdollista -- mutta juuri nyt minusta tuntuu kuin -tarvitsisin hirmuisen pitkän ajan kyllästymiseen, jos kaikki olisi -niin ihanaa kuin tänään. Kesäkuussa kaikki riemuitsee ja kukoistaa. -Mutta Davy-poju, miksi sinulla on noin happamat kasvot keskellä -kukkaskuukautta? - --- Kaikki on niin ikävää. Tahtoisin, että kaikki olisi lopussa, -virkkoi nuori pessimisti. - --- Ja sen sinä sanot kymmenvuotisena! Sepä on todellakin ikävää. - --- Minä en juksaa, sanoi Davy arvokkaana. Pelkkiä vastoinkäymisiä, en -jaksa enää. - --- Mitä on sitten tapahtunut? kysyi Anna istuutuen hänen viereensä. - --- Uusi opettaja, joka tuli, kun herra Holmes sairastui, on antanut -minulle kymmenen laskua maanantaiksi. Saan kykkiä niiden ääressä koko -huomispäivän. On väärin, että täytyy tehdä työtä lauantaina, Milty -Boulter sanoi, että hän ei ainakaan sitä tee, mutta Marilla sanoo, -että minun täytyy. Minä en pidä pennin vertaa neiti Carsonista. - --- Sillä tavoin et saa puhua opettajastasi, Davy, sanoi täti-Lynde. --- Neiti Carson on oikea kunnon tyttö. Hänessä on pontta ja tarmoa, -sen voi sanoa. Ei ole hyvä astua hänen varpailleen. - --- Tädin kuvaus kuuluu jotakuinkin peloittavalta, kun on puhe -nuoresta tytöstä, joka on suunnilleen minun iässäni, sanoi Anna -hyväntahtoisesti. -- Mutta minä en ole aivan yhtä mieltä täti Lynden -kanssa. Näin eilen neiti Carsonin työhuoneessa, ja hänen silmänsä -osaavat kyllä myhäillä oikein herttaisen ystävällisesti. Rohkaise -mieltäsi, Davy-poikani! Huomenna on taas uusi päivä, ja minä autan -sinua mielelläni laskennossa. Älä nyt istu tässä turmelemassa tätä -suloista hämyhetkeä kiusaamalla itseäsi osoittajilla ja nimittäjillä. - --- En minä sitten viitsikään, arveli Davy kirkastuen paikalla. -- -Jos sinä autat minua laskuissa, niin minä ehdin mennä ongelle Miltyn -kanssa. Kun vanha Atossa-täti vain ei olisi vielä haudattu, ja minä -saisin mennä sinne huomenna! Minulla oli kauhea halu mennä sinne -tänään, sillä Milty sanoi, että hänen äitinsä oli sanonut, että -Atossa-täti varmaankin nousee arkussaan istumaan ja sanoo ilkeyksiä -hautajaisvieraille. Mutta Marilla sanoi, ettei hän sitä tee. - --- Atossa-parka lepäsi tosiaan hiljaa ja rauhallisesti arkussaan, -sanoi rouva Lynde juhlallisesti. -- En ole milloinkaan ennen nähnyt -hänen kasvoissaan niin ystävällistä ilmettä. Niin, monta kyyneltä ei -vuodatettu hänen tähtensä, mummo-paran. Wrightit ovat tyytyväisiä, -kun ovat hänestä päässeet, enkä minä puolestani voi sanoa siitä -ainoatakaan pahaa sanaa. - --- Mahtaa olla kauheata erota maailmasta jättämättä jälkeensä ketään, -joka suree meidän kuolemaamme, virkkoi Anna väristen. - --- Kukaan muu kuin vanhemmat eivät ole milloinkaan pitäneet -Atossa-raukasta, se on varma, sanoi rouva Lynde. -- Ei edes hänen oma -miehensä. Atossa oli hänen neljäs vaimonsa. Mies oli jo ikäänkuin -tottunut menemään naimisiin. Hän eli vain pari vuotta senjälkeen -kun oli mennyt Atossan kanssa naimisiin. Tohtori väitti hänen -kuolleen vatsakalvontulehdukseen, mutta minä pysyn lujasti siinä, -että hänet tappoi Atossan häijy kieli. Ihmisparka, hän tiesi kaikki -lähimäisestään, mutta miten hänen itsensä laita oli, siitä hän ei -koskaan ottanut selkoa. Niin, nyt hän on poissa ja seuraava tärkeä -tapaus tässä yhteiskunnassa tulee kai olemaan Dianan häät. - --- Minusta on niin hullunkurista ja hirveätä, että Diana aikoo mennä -naimisiin, huokasi Anna kiertäen kädet polviensa ympäri ja etsien -katseellaan Kummitusmetsän aukeamasta tulta, jolta tuikki Dianan -huoneesta. - --- Minä en ollenkaan voi käsittää, mitä kauheata siinä on. Eihän -hänellä ole muuta kuin hyvää tiedossa, virkkoi rouva Lynde hieman -terävästi. -- Fred Wrightillä on muhkea kartano, ja hän on -erinomaisen kunnollinen nuori mies. - --- Hän ei ole ainakaan se raju, uhkarohkea, kiihkeä ja intohimoinen -nuori mies, jota Diana ennen maailmassa toivoi sulhasekseen, virkkoi -Anna hymyillen. -- Fred on mallikelpoinen poika. - --- Paras mahdollinen on kai aina tarpeeksi hyvä. Tahtoisitko sinä, -että Diana ottaisi paheissa mallikelpoisen pojan? Taikka toivoisitko -sinä itse sellaista? - --- En mitenkään. En tahtoisi suinkaan mennä naimisiin ilkeän ihmisen -kanssa, mutta minä luulisin pitäväni siitä, että mieheni voisi olla -ilkeä, mutta ei tahtoisi. Fred on suorastaan toivottoman kiltti. - --- Toivottavasti sinunkin järkesi joskus kasvaa, virkkoi Marilla. - -Äänessä oli jonkunverran katkeruutta. Marilla suri -pettyneitä toiveitaan. Hän tiesi, että Anna oli antanut epäävän -vastauksen Gilbert Blythelle. Avonleassa juoruttiin paljon tästä -hämmästyttävästä tosiasiasta, joka oli päässyt ihmisten tietoon, -vaikka kukaan ei tiennyt oikein millä tavoin. Kenties Charlie Sloane -oli arvaillut ja tehnyt johtopäätöksiä ja levittänyt tietojaan. -Ehkäpä Diana myös oli uskonut salaisuutensa Fredilleen, eikä -Fred ollut sitä voinut säilyttää. Se vaan oli varmaa, että asia -tunnettiin, eikä rouva Blythe milloinkaan enää kysynyt Annalta, ei -kahden kesken eikä muiden kuullen, oliko tämä äsken saanut tietoja -Gilbertiltä, vaan pyyhkäisi hänen ohitseen jääkylmästi tervehtien. -Anna, joka aina oli pitänyt Gilbertin iloisesta ja nuorekkaasta -äidistä, suri sitä hiljaisuudessa. - -Marilla ei sanonut mitään suoraan, mutta rouva Lynde pisteli -Annaa koko lailla, kunnes hänen korviinsa tuli eräänä kauniina -päivänä Moody MacPhersonin äidin välityksellä, että Annaa -uskollisesti liehitteli Kingsportissa nuori mies, joka myös opiskeli -korkeakoulussa ja oli sekä rikas että kaunis ja kiltti, kaikkea -yhtaikaa. Siitä päivästä lähtien rouva Lynde oli vaiti, mutta -toivoi kuitenkin sydämensä pohjassa, että Gilbert olisi ollut Annan -valittu. Olihan rikkauskin hyvä asia, mutta niin käytännöllinen kuin -rouva Lynde olikin luonteeltaan, ei hän kuitenkaan pitänyt tätä -etua välttämättömänä edellytyksenä. Jos Anna todella "piti" tuosta -kauniista tuntemattomasta enemmän kuin Gilbertistä, ei asiasta ollut -sen enempää sanomista, mutta rouva Lyndeä vaivasi kauhea pelko, että -Anna erehtyisi menemään rahojen vuoksi naimisiin. Marilla tunsi Annan -liian hyvin voidakseen pelätä samaa, mutta hän tunsi myös kauan -sitten luodun ja vaalitun suunnitelman särkyneen. - --- Mikä on tapahtuva, se tapahtuu, virkkoi Rachel-rouva hiukan -masentuneella äänellä, -- ja sekin, mikä ei ole tapahtuva, tapahtuu -kuitenkin välistä. Saa nähdä eikö Annan käy sillä tavoin, ellei -kohtalo aivan erikoisesti sekoitu asiaan. - -Ja sitten hän huokasi. Rachel-rouva tuskin uskalsi luottaa mihinkään -kohtalon erikoiseen toimenpiteeseen tässä tapauksessa eikä hän omasta -puolestaan uskaltanut mihinkään ryhtyä. - -Anna oli mennyt Metsänymfin lähteelle ja lyyhistynyt istumaan -sananjalkaviidakkoon, ison valkoisen koivun juurelle, missä hän -niin usein ennen kesäisin oli istunut Gilbertin kanssa. Gilbert -oli korkeakoulun päätyttyä jälleen ottanut toimen sanomalehden -toimituksessa, ja Avonleassa tuntui tyhjältä ja oudolta ilman -häntä. Hän ei kirjoittanut, ja Anna kaipasi kirjeitä, joita hän -ei koskaan saanut. Roy kirjoitti sensijaan pari kertaa viikossa, -hänen kirjeensä olivat pieniä taideteoksia, jotka olisivat sopineet -erinomaisesti muistelmakirjallisuuteen tahi biografiseen teokseen. -Anna tunsi lukiessaan hänen kirjeitään ihailevansa häntä enemmän kuin -koskaan, mutta niiden näkeminen ei milloinkaan saanut Annan sydäntä -kiivaammin sykähtämään, mikä sen sijaan oli sattunut eräänä päivänä, -kun postinhoitajan rouva antoi hänelle kirjekuoren, johon osoite oli -kirjoitettu Gilbertin mustalla musteella ja pystykirjoituksella. Anna -oli rientänyt kotiin ja syöksynyt päätyhuoneeseensa ja kiihkeästi -repinyt sen auki, mutta löysi siitä vain koneellakirjoitetun pakinan -erinäisistä korkeakoulua koskevista seikoista, joista hän tunsi -olevansa rajattoman kaukana. Anna heitti syyttömän paperin huoneen -toiseen päähän ja istuutui kirjoittamaan erikoisen rakastettavaa -kirjettä Roylle. - -Dianan häiden tuli olla muutaman päivän perästä. Mäntymäen harjulla -olevassa harmaassa talossa antoi oluenpano, leipominen, paistaminen -ja keittäminen työtä enemmän kuin tarpeeksi, sillä häiden tuli olla -entisaikojen malliin suuret ja komeat. Annan piti tietysti olla -morsiustyttönä, minkä tytöt olivat sopineet jo kaksitoistavuotiaina, -ja Gilbertin piti ottaa lomaa työstään Kingsportissa ollakseen -sulhaspoikana läsnä. Anna seurasi moninaisia valmistuksia iloista -mielenliikutusta tuntien, mutta voimakas alakuloisuuden tunne valtasi -hänet usein huomaamatta ja turmeli hetken tunnelman. Hänhän oli -tavallaan menettävä entisen lapsuudenystävänsä; Dianan uusi koti tuli -olemaan parin kilometrin päässä Vihervaarasta, eikä jokapäiväisestä, -tuttavallisesta seurustelusta tulisi enää mitään. Anna katseli Dianan -ikkunasta välkkyvää valoa ja ajatteli, miten se monena vuonna oli -tuikkinut hänelle ja vilkuttanut tervehdyksiään. Muutaman päivän -kuluttua ei se enää loistaisi kesäillan hämärään. Pari suurta, -polttavan kuumaa kyyneltä nousi hänen silmiinsä. - --- Ah, ajatteli hän, kuinka katkeraa on kasvaa -- ja mennä naimisiin --- ja muuttua! - - - - -XXIX. - -DIANAN HÄÄT. - - --- Mitä kukkiin tulee, ei vaaleanpunaisiin ruusuihin voi kuitenkaan -verrata mitään, virkkoi Anna sitoessaan valkeata silkkinauhaa Dianan -morsiuskukkavihkoon pienessä tyttöhuoneessa Mäntymäen läntisessä -päädyssä. -- Ne ovat rakkauden ja uskollisuuden vertauskuva. - -Diana seisoi hieman hermostuneena keskellä huonetta kauniiseen -valkoiseen morsiuspukuun puettuna. Läpikuultavan valkea huntu peitti -kevyesti hänen mustia kiharoitaan. Anna oli järjestänyt hunnun moniin -poimuihin, kuten vanhemman ajan maku vaati. - --- Tästä näyttää tulevan jokseenkin tarkoin se, mitä kuvittelin -aikoja sitten, kun itkin välttämätöntä naimisiinmenoasi ja sen -aikaansaamaa eroa, nauroi hän. -- Sinä olet se unelmien morsian, -Diana, jonka huntu on kuin "ilmava pilvi", ja minä olen sinun -morsiustyttösi. Mutta, oi -- kohohihoja minulla ei ole! Mutta jos -saan sanoa mielipiteeni, niin nämä pitsihihat ovat kauniimmat. Minun -sydämeni ei ole myöskään murtua, enkä voi juuri sanoa, että vihaisin -Frediä. - --- Emmehän me oikeastaan eroa, virkkoi Diana. -- Enhän minä muuta -kauaskaan. Pitäkäämme toisistamme aivan kuin ennenkin. Olemmehan me -aina pitäneet "ystävyysvalamme", jonka me vannoimme monta vuotta -sitten, emmekö olekin? - --- Olemme. Me olemme pitäneet sen uskollisesti. Meidän ystävyytemme -on ollut kaunis, Diana. Me emme ole koskaan sitä turmelleet -pikkukinastelulla, kylmyydellä tahi epäystävällisillä sanoilla, ja -minä toivon että suhteemme edelleenkin pysyy semmoisena. Kaikki -ei voi kuitenkaan jäädä ennalleen. Sinulle tulee paljon uusia -harrastuksia. Minä jään osaksi niiden ulkopuolelle. Mutta sellaista -on elämä, kuten Rachel-tädin on tapana sanoa. Sinä saat tänään erään -hänen rakkaista kudotuista "tupakanlehtimallisista" peitteistään, ja -hän on jo luvannut minullekin samanlaisen, kun menen naimisiin. - --- Mitä sinun häihisi tulee, on ikävintä se, etten voi olla sinun -morsiustyttönäsi, valitti Diana. - --- Vuoden kuluttua, kesäkuussa, tulen olemaan Philin morsiustyttönä, -kun hän menee naimisiin pastori Blaken kanssa, mutta sitten se -saakin olla lopussa, sillä olet kai kuullut sananlaskun: "kolmasti -morsiustyttönä, ei koskaan morsianna", virkkoi Anna luoden -katseensa ikkunasta puiden latvojen vaaleanpunertavaan ja valkeaan -kukkaslumeen. -- Taivas varjelkoon, tuossa tulee pappi, Diana. - --- Voi Anna, älä nyt, onko se hetki todella jo tullut! huohotti Diana -tullen hyvin kalpeaksi ja alkaen vavista. -- Anna rakas, tunnen -itseni niin merkilliseksi -- ei, minä en pysy pystyssä -- voi, Anna, -minusta tuntuu kuin pyörtyisin... - --- Jos sinä pyörryt, niin minä laahaan sinut ison vesitiinun alle ja -kastan sinut siinä, sanoi Anna valitettavan tunteettomasti. -- Päätä -olla luja ja järkevä, niin olet kiltti. Ei suinkaan naimisiinmeno voi -olla niin kovin kauheata, kun niin moni ihminen kestää kunnialla tuon -tapahtuman. Katso kuinka tyyni ja maltillinen minä olen, ota minusta -esimerkkiä! - --- Saat nähdä, kun sinun vuorosi tulee, että sinä ehkä et olekaan -kovin tyytyväinen itseesi... Voi, Anna, minä kuulen isän tulevan -portaissa. Anna minulle kukkavihko! Onko huntu hyvin? Olenko -hirmuisen kalpea? - --- Sinä olet parahiksi sievästi kalpea. Diana, kullanmuru, suutele -minua jäähyväisiksi, viimeisen kerran! Diana Barry ei suutele minua -enää milloinkaan. - --- Mutta Diana Wright suutelee; ja verrattain pian. Kas nyt -- äiti -huutaa. Tule! - -Anna astui portaita alas vierashuoneeseen Gilbertin käsivarteen -nojaten. He tapasivat toisensa yläkerran hallissa ensi kerran -Kingsportista lähdettyä, Gilbert kun oli saapunut vasta itse -hääpäivän aamuna. Hän otti morsius tyttöään kohteliaasti kädestä. Hän -oli erinomaisen miellyttävän näköinen, mutta Anna ei heti huomannut -hänen laihtumistaan. Kalpea hän ei ollut, poskilla hehkui puna, joka -oli niille noussut, kun Anna tuli häntä vastaan yläkerran himmeässä -hallissa, pehmeä valkea puku hiljaa kahisten, kieloja hohtavassa, -runsaassa, tuuheassa tukassaan. Heidän astuessaan sisään täpötäynnä -väkeä olevaan vierashuoneeseen kuului hiljainen ihailun humina -huoneessa. -- Kuinka kaunis pari! kuiskasi helposti haltioituva rouva -Lynde Marillalle. - -Sulhanen marssi sisään yksin, hyvin punaisena kasvoiltaan, ja sitten -ilmestyi morsian isänsä taluttamana. Hän ei pyörtynyt eikä mikään -muukaan kiusallinen seikka häirinnyt juhlamenoja. Erittäin loistava -hääpäivällinen nautittiin sitten naurun ja ilon vallitessa. Useita -onnistuneita tilapäärunoja luettiin. Illan varjojen pidentyessä -ajoivat Fred ja Diana kuutamossa uuteen kotiinsa, ja Gilbert seurasi -Annaa Vihervaaraan. - -Vapaan juhlatunnelman vaikutuksesta oli entinen sydämellinen ja -toverillinen suhde jonkun verran palannut heidän välilleen. Ah, -kuinka hauskaa oli taas kävellä Gilbertin kanssa tuttua tietä... - -Yö oli niin hiljainen, että olisi voinut kuulla ruusujen kuiskailut --- sinikellojen soiton -- sirkkain innokkaan sirityksen -- monet -hillityt sointuvat äänet, jotka sulautuivat yhteen hiljaiseksi -huminaksi. Kuu oli vähitellen noussut ja koko avaruus tuntui olevan -sen loiston kyllästämä. - --- Emmekö käänny Rakastavaisten polulle, ennenkuin menet sisään? -kysyi Gilbert, kun he astuivat siltaa pitkin Tumman, päilyvän -aallokon yli, missä kuu kellui isona kultaisena kukkana. - -Anna suostui mielellään Gilbertin ehdotukseen. Rakastavaisten polku -oli sinä iltana todellinen satumaailmaan johtava tie, houkutteleva ja -salaperäinen, lumoava ja tenhoisa kuutamon välkkyvässä valovuossa. -Oli ollut aika, jolloin tällainen kävely Gilbertin kanssa -Rakastavaisten polulla olisi ollut aivan liian vaarallinen. Mutta -Royn ja Helenan avulla oli tuo vaara nyt torjuttu. Anna huomasi -pakinoidessaan Gilbertin kanssa ajattelevansa Helenaa verrattain -usein. Hän oli tavannut Helenan useita kertoja ennen lähtöään -Kingsportista ja koettanut olla hänelle erikoisen ystävällinen. -Helena oli myöskin ollut Annalle hyvin rakastettava. He olivat -todellakin mitä sydämellisimmin lähestyneet toisiaan. Mutta -miten olikaan, heidän tuttavuutensa ei ollut koskaan muuttunut -ystävyydeksi. Helena ei liene ollut sukulaissielu. - --- Oletko Avonleassa koko kesän? kysyi Gilbert. - --- En. Ensi viikolla matkustan itäänpäin Valley Roadiin. Esther -Hawthorne on pyytänyt minut sijaisekseen heinä- ja elokuuksi. -Koulussa on kesäkurssit, eikä Esther tunne olevansa oikein terve. -Minä menen siksi hoitamaan hänen tointaan. Minulla ei ole oikeastaan -mitään sitä vastaan. Voitko uskoa -- olen alkanut nykyään tuntea -olevani vähän vieras Avonleassa. Se on surullista -- mutta niin on. -Tuntuu omituiselta nähdä lapsijoukkoa, joka on varttunut pitkiksi -pojiksi ja tytöiksi -- niin, melkein jo nuoriksi miehiksi ja naisiksi --- vain kahtena viimeisenä vuonna. Puolet minun oppilaistani on -täysikasvuisia. Minä tunnen olevani itse kauhean vanha, kun näen -heidän olevan sillä asteella johon kuuluvaksi muuten ajattelen sinua -ja itseäni ja kaikkia meidän yhdenikäisiä tovereitamme. - -Anna nauroi ja huokasi. Hän tunsi olevansa hyvin vanha ja vakiintunut -ja järkevä, mikä parhaiten todistaa, miten nuori hän oli. Hän -ajatteli itsekseen, että hän olisi tahtonut siirtyä hyvin mielellään -takaisin iloisiin nuoruudenpäiviin, jolloin elämä vielä kangasti -toivon ja haaveiden ruusunpunaisessa autereessa, ollen täynnä sanoin -ilmaisematonta tenhoa, joka nyt oli ainiaaksi häipynyt. Missä nyt -olivat keväisen valoisat unelmat ja värikkään loistavat tuulentuvat? - --- Se on jokaisen sukupolven kohtalo, eikä ainoastaan meidän, sanoi -Gilbert etäiseltä ja hajamieliseltä tuntuvalla äänellä. Anna olisi -tahtonut tietää, ajatteliko hän Helenaa. Kuinka yksinäiseltä ja -tyhjältä nyt tuntuisikaan Avonleassa, kun Dianakin oli lähtenyt -omille teilleen! - - - - -XXX. - -ANNA PHILIPALLE. - - -_Metsämökissä 1 p:nä heinäkuuta_. - -"Minun on tosiaan jo aika, rakas Phil, kirjoittaa sinulle ja kertoa -millaista minun elämäni täällä on. Olen täällä Valley Roadissa -taaskin kunnon koulunopettajana, ja mitä aineelliseen puoleen tulee -olen turvautunut neiti Janet Sweetin aika runsaisiin lihapatoihin. -Jane on herttainen ja hyvin miellyttävän näköinen nainen, pitkä, -mutta ei hintelä -- hänellä näyttää päinvastoin olevan jonkun verran -taipumusta täyteläisyyteen, jota ehkäisemässä on vastapainona -eloisa ja tarmokas sielu. Hänen huolellisesti käherretyssä -tukassaan on harmaita juovia, hänellä on auringonpaisteiset kasvot -ja punaruusuiset posket, ja hänen kiltit siniset silmänsä tulevat -joskus suuriksi ja pyöreiksi lapsellisesta ihmetyksestä. Hän -valmistaa kauhean ihanaa ruokaa vanhojen keittoreseptien mukaan -eikä hänestä ole mitään, vaikka söisi vatsansa kipeäksi; pääasia -on että 'maistuu'. Minä pidän hänestä, ja hän pitää myös minusta --- luultavasti etupäässä siksi, että hänellä on ollut sisar, joka -kuoli nuorena ja jonka nimi oli Anna. 'Saan toivottaa neidin -tervetulleeksi' virkkoi hän, kun kyytimieheni toi minut hänen -pihaansa. 'Vaikka ette ole ollenkaan sen näköinen kuin kuvittelin. -Olin varma siitä, että te olisitte tumma -- sisarvainajani oli tumma. -Mutta kun tulette, niin loistaakin punainen tukkanne jo etäältä!' - -"Pari minuuttia pelkäsin sympatiani Janetia kohtaan joutuneen jo -kankkulan-kaivoon. Sitten huomautin itselleni, että minun tuli pitää -itseäni liian hyvänä antaakseni itsessäni valtaa ennakkoluuloille -ketään kohtaan vain siksi, että tämä on sanonut hiuksiani punaisiksi. -Sana 'kastanjanruskea' luultavasti puuttui Janetin sanakirjasta. - -"Tilapäinen kotini, Metsämaja, on hyvin hauska paikka. Tupa on pieni -ja valkoinen, isolta maantieltä viettävässä, ihastuttavassa notkossa. -Tien ja tuvan välillä hedelmäpuiden alla vaihtelevat hauskasti -keskenään vihanneskasvitarha ja kukkasarat. Hiekkakäytävää reunustaa -eteisen ovelle saakka isot simpukankuoret, vaaleanpunaiset sisältä -ja piikikkäät päältäpäin, villiviini kiemurtelee kuistin ympärillä -ja katolla kasvaa sammalta. Huoneeni on soma ja pikkuinen ja siihen -tullaan vierashuoneesta. Siihen sopii töintuskin sänkyni ja minä. -Sänkyni yläpuolella riippuu teräspiirros runoilija Burnsista, joka on -kumartuneena komean halavan varjostamalle Highlandin Maryn haudalle. -Runoilijan kasvot ovat niin surumieliset, ettei ole ihme, jos näen -kauheita unia. Voitko uskoa, nukkuessani täällä ensimmäistä yötä näin -unta, etten voinut nauraa. - -"Vierashuone on siro ja sievä. Toista ikkunaa varjostaa iso jalava, -joten huoneen täyttää luolamainen tummanvihreä valaistus. Tuoleilla -on ihmeellisiä irtopäällisiä ja lattialla koreita matonpätkiä, -ja pyöreällä sohvapöydällä on kirjoja ja maisemakortteja -sievästi järjestettyinä. Uuninreunalla on kuivatettuja ruohoja -kukkamaljakoissa. Kukkamaljakkojen välissä on näytteille pantuina -joukko jäykkiä, surureunaisia kortteja, pelkkiä kutsukortteja, -joissa pyydetään 'läsnäolollaan kunnioittamaan' hautajaisia, missä -päähenkilöinä ovat esiintyneet Janetin isä ja äiti, eräs veli, -edellämainittu sisar Anna sekä eräs renkipoika. Jos minut jonakuna -päivänä viedään raskasmielisenä ja yhtä ja samaa hautovana johonkin -laitokseen, niin ovat kortit siihen syynä. - -"Mutta muuten kaikki on oikein kodikasta, ja sen minä olen kyllä -sanonutkin emännälleni. Olen sillä voittanut Janetin sydämen, mutta -käsitin pian, ettei Esther-parka oikein ollut hänen mieleensä, tämä -kun oli sanonut, ettei ole oikein terveellistä, jos asuinhuoneessa on -hyvin varjoisaa, ja sitten pyytänyt saada jouhimatrassin vuoteeseensa -untuvapatjan sijaan. Mutta minäpä puolestani rakastan untuvapatjoja, -ja kuta syvemmälle vajoaa niiden epähygienisiin syvyyksiin sitä -ihanampaa minusta on. Janetin mielestä on oikea ilo nähdä minun -syövän; hän oli kovasti peljännyt, että minä olisin samanlainen kuin -neiti Hawthorne, joka söi aamiaiseksi vain hiukan keitettyjä hedelmiä -ja joi lasin lämmintä vettä ja koetti estää Janetia paistamasta -mitään, kun hänestä sellainen ruoka ei ole hyvä ruuansulatukselle. -Esther on kyllä kiltti ja herttainen tyttö, mutta hänellä on muutamia -päähänpinttymiä. Häntä vaivaa suuressa määrin mielikuvituksen puute -ja samalla heikko vatsa. - -"Janet ilmoitti minulle, että saan käyttää vierashuonetta, kun -nuoria herroja tulisi käymään. Luultavasti niiden lukumäärä on -pian laskettu. En ole vielä nähnyt ainoatakaan nuorta herraa -paikkakunnalla, lukuunottamatta viereisen talon apumiestä, pitkää, -hintelää nuorta miestä, harmaankeltaiset suortuvat otsalla. Hän tuli -tänne äskettäin eräänä iltana, en tiedä todellakaan minkä vuoksi, -ja kyykötti kyyköttämistään aidalla kuistin vieressä, missä Janet -ja minä istuimme käsitöinemme. Hän tarjosi piparminttukaramelleja -paperitötteröstä ja antoi meille muutamia vihanneskasvitarhaa -koskevia neuvoja. Häntä ei paljoakaan kehoitettu tulemaan toiste. - -"Ja kuitenkin, usko tai älä, on täälläkin käynnissä rakkausjuttu. -Minun kohtalooni näyttää kuuluvan keikkua kannoilla vanhempien -ihmisten eroottisilla rekiretkillä. Herra ja rouva Irvingin on tapana -sanoa, että minä sain aikaan heidän avioliittonsa. Toistaiseksi olen -vain passiivisena katsojana siinä, mitä täällä on tekeillä. Luulen -saavani syytä vielä joskus palata tähän aineeseen. En aio kuitenkaan -panna kahtakaan kortta ristiin jouduttaakseni tapausten kehitystä. -Tavallisesti saa vain kiittämättömyyttä osakseen, kun työntää nenänsä -keittoon, vaikka sen tekisikin mitä parhaimmassa tarkoituksessa." - - - - -XXXI. - -TEEKUTSUISSA. - - -Ensimmäisenä torstai-iltana Annan tultua Valley Roadiin pyysi Janet -hänet mukaansa viikkosaarnaa kuulemaan. Anna suostui tulemaan, -ja Janet ryhtyi pukeutumaan hienommin ja huolellisemmin kuin -mitä olosuhteet Annan mielestä oikeastaan olisivat vaatineet. -Hän pani ylleen vaaleansinisen, kukikkaisen musliinileningin, -jossa oli runsaammin röyhelöitä ja volangeja kuin mitä olisi -luullut säästeliään Janetin haluavan hankkia itselleen, ja kaikkea -siunaamassa oli leveälierinen italialainen olkihattu, jossa oli -reunusteena heleitä ruusuja ja kolme strutsinsuikaa. Anna joutui -aivan hämilleen. Vähitellen alkoi hänelle selvitä syy tähän -ylellisyyteen, syy, joka on vanha kuin synti. - -Valley Roadissa pidettävät viikkosaarnat näyttivät houkuttelevan -yksinomaan naiskuulijakuntaa. Tilaisuuteen oli saapunut -kolmekymmentäkaksi naista, kaksi puolikasvuista poikaa ja yksi -ainoa mieshenkilö pastoria lukuunottamatta. Anna kohdisti pastoriin -lähemmän tarkastelunsa. Kaunis hän ei ollut, ei myöskään nuorekas tai -notkealiikkeinen. Hänellä oli tavattoman pitkät jalat, niin pitkät, -että hänen täytyi sotkea ne läjään tuolin alle, jotta ne eivät -olisi tiellä, ja hän oli aika lailla köyryselkäinen. Kädet olivat -suuret, hiukset kaipasivat saksia ja viikset olivat hoitamattomat. -Mutta Annasta hänen kasvonsa tuntuivat kuitenkin miellyttäviltä, -ne kun kuvastivat rehellisyyttä ja hyvyyttä ja vielä jotain, mitä -Annan oli vaikea määritellä itselleen. Anna teki joka tapauksessa -sen johtopäätöksen, että tämä mies oli kärsinyt ja ollut luja -kärsimyksessään ja että juuri tuo sitkeä alistuvaisuus oli painanut -leimansa hänen kasvoihinsa. - -Kun jumalanpalvelus oli päättynyt, meni pastori Janetin luo ja sanoi: - --- Saanko tulla sinua saattamaan, Janet? - -Janet tarttui hänen käsivarteensa -- jäykästi ja ujostellen kuin -hän olisi ollut kuusitoistavuotias ja häntä ensi kerran "saatettu -kotiin", kertoi sittemmin Anna Majassa tytöille. - --- Neiti Shirley, saanko esittää pastori Douglaksen, sanoi Janet -samaan jäykkään tapaan. - -Pastori Douglaksen kumarrus oli pieni ja lystikäs. - --- Minä katselin neitiä kirkossa, ja minusta te näytitte niin ihmeen -herttaiselta, sanoi pastori. - -Tällainen lausunto olisi yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa -sadasta tuntunut Annasta kiusalliselta, mutta pastori Douglas -lausui sanat sillä tavalla, että Anna huomasi niiden tulleen aivan -vilpittömänä ystävyyden ilmaisuna. Anna hymyili kiitollisena -pastorille ja vetäytyi hyvin hienotunteisesti parin taa kuutamon -valaisemalla maantiellä. - -Janet oli siis joutunut huomaavaisen kavaljeerin hoteisiin. Anna -oli kovasti ihastuksissaan. Janetista tulisi varmasti mallivaimo -- -hilpeä, huolehtiva, viisas ja säästäväinen, ja miten ihanan hyvää -ruokaa hän tulisikaan laittamaan!... Kyllä luonto tuhlaisi suorastaan -anteeksiantamattomalla tavalla, jos niin erinomainen emäntä jäisi -vanhaksipiiaksi. - --- John Douglas pyysi, että minä ottaisin sinut lähipäivinä mukaani -hänen vanhan äitinsä luo, sanoi Janet seuraavana aamuna. -- Hänen -äitinsä on melkein yhtämittaa vuoteen omana eikä voi liikkua enää -minnekään. Mutta hän pitää hyvin paljon seurasta ja tahtoo aina -tutustua niihin, jotka asuvat minun vuokralaisinani. Menisimmekö -sinne tänä iltana? - -Anna suostui tähän mielellään, mutta myöhemmin päivällä tuli pastori -itse tuoden terveisiä äidiltään ja pyytäen molempia naisia tulemaan -teelle lauantai-iltana. - --- Miksi et ottanut kaunista sinipunervaa orvokkileninkiäsi, joka -sinulla oli torstaina? kysyi Anna kun he olivat lähteneet kotoa. Oli -tukahuttavan kuuma päivä, ja Janet-parka, jonka päähän oli noussut -veri mieluisasta odotuksesta ja josta korkeakaulainen ja raskas, -musta kashmirileninki tuntui tukalalta, oli kasvoiltaan suunnilleen -keitetyn hummerin näköinen. - --- Minä pelkään että vanha rouva Douglas pitäisi sitä aivan liian -nuorekkaana ja sopimattomana. Mutta John pitää siitä puvusta, lisäsi -hän huoaten. - -Vanha maakartano, jonne he olivat matkalla, oli kukkulan huipulla, -jonne raikkaat tuulet pääsivät puhaltamaan kaikilta suunnilta. -Itse asuinrakennus oli tilava ja mukava, ikä oli antanut -sille jo eräänlaisen arvokkuuden, ja sen ympärillä humisivat -jättiläisvaahterain rykelmät ja satoisat hedelmäpuut. Jonkun matkan -päässä oli suuria, täysinäisiä latoja ja eläinten suojia ja kaikki -vakuutti varakkuutta. Mikä sitten olikaan tuonut pastorin ilmeeseen -kärsivällisen alistuvaisuuden piirteen? Taloudelliset huolet eivät -ainakaan, ajatteli Anna hiljaa mielessään. - -John Douglas tuli heitä vastaan portaille ja vei heidät -vierashuoneeseen, missä hänen äitinsä istui mukavassa nojatuolissaan -vieraita vastaanottamassa. - -Anna oli kuvitellut rouva Douglaksen pitkäksi ja luisevaksi, kuten -tämän poika oli. Mutta hän näkikin naistyllerön, jolla oli vielä -raikkaat punaiset posket, lempeät siniset silmät ja suu pehmeä kuin -lapsella. Rouvalla oli kaunis, aivan uudenaikaisesti ommeltu musta -silkkileninki, olkapäillä kevyt saali, ja lumivalkea tukka osittain -sievän pitsimyssyn peitossa, jossa asussa hän muistutti kovasti -isoäidin aikuista sirosti puettua nukkea. - --- No, hyvää päivää, rakas Janet, sanoi hän hyvin ystävällisellä -äänellä. -- On oikein hauskaa saada hiukan nähdä sinua. -- Hän -kurotti eteenpäin vanhat kauniit kasvonsa ja tarjosi poskensa -suudeltavaksi. -- Ja tässä on meidän uusi opettajattaremme. On -hauskaa tutustua teihin, neiti. Minun poikani on toitottanut niin -teidän ylistystänne, että minä olen tullut miltei kateelliseksi, ja -Janetilla on varmasti syytä olla todenteolla kateellinen. Janet-paran -korvat kävivät taas kuumiksi. Anna lausui muutamia sovinnaisen -kohteliaita sanoja, ja sitten istuuduttiin ja koetettiin saada -keskustelu käyntiin. Mutta se kävi kankeasti, eikä Annakaan voinut -sitä auttaa, sillä kaikki tuntuivat olevan jäykkiä, paitsi vanha -rouva Douglas, jonka näytti olevan hyvin helppo jutella. Hän viittasi -Janetin viereensä ja taputteli silloin tällöin hänen kättään. Janet -istui jähmettynyt hymy huulilla, hän ei näyttänyt ollenkaan viihtyvän -huonosti soveltuvassa puvussaan, ja John Douglas oli juron ja -avuttoman näköinen. - -Illallispöydässä pyysi vanha rouva hyvin herttaisella äänellä Janetia -hoitamaan teen tarjoilua. Janet tuli tummanpunaiseksi, mutta totteli. -Anna kuvasi sittemmin tätä ateriaa Stellalle kirjoittamassaan -kirjeessä. - -"Illalliseksi oli kylmää häränkieltä, kananpoikia, -hyötymansikkahilloketta, sitruunatorttua ja voitaikinakaakkuja, -suklaaleipiä, korinttikaakkuja, hedelmätäytteistä sokerikaakkua ja -lopuksi paahtovanukasta. Kun olin syönyt kaksi kertaa niin paljon -kuin oikeastaan jaksoin, huokasi rouva Douglas ja sanoi, että minulla -oli hyvin huono ruokahalu -- eikä hänellä, ikävä kyllä, ollut mitään, -jolla sitä kiihoittaisi... - -"'Minä pelkään, että Janet on aivan hemmotellut teidät pilalle -kaikilla herkkulaitteillaan, ja nyt teille ei kelpaa mikään muu -ruoka', sanoi hän rakastettavasti. 'Mutta eihän täällä päin voi -kukaan yrittääkään kilpailla hänen kanssaan. Saanko tarjota vähän -lisää kinkkupiirakasta, neiti Shirley? Tehän ette ole syönyt -mitään, lapsukaiseni.' Ja minä olin kuitenkin, Stella, ahtanut -itseeni kaksoisannokset sekä kieltä että kananpoikaa ja verottanut -osaltani kaikkia seitsemää kaakkulajia sekä vielä ottanut kokonaisia -hyötymansikkahillovuoria. - -"Teen jälkeen hymyili Douglas-muori hyväntahtoisen merkitsevästi ja -pyysi Johnia menemään 'meidän pienen Janetimme' kanssa puutarhaan -katsomaan ruusuja. -- Neiti Shirley pitää kyllä minulle seuraa, kun -te molemmat olette ulkona, teettehän te sen? pyysi hän ja vaipui taas -huoahtaen nojatuoliinsa. - -"-- Minä olen niin raihnas vanha mummo, ettei teillä ole aavistusta, -neiti Shirley. Minulla on ollut tämä paha vaivani jo yli -kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä pitkää, tuskallista vuotta olen -ollut aivan kuoleman kielissä. - -"-- Se on hyvin ikävää, sanoi Anna. Hän koetti pakottaa liikkeelle -kaiken myötätuntonsa, mutta sanat, joita hän haki myötätuntonsa -ilmaisuksi, eivät irtautuneet. - -"-- Lukemattomina öinä on kotiväkeni ollut vakuutettu, etten minä enää -näe päivänkoittoa, jatkoi vanha rouva juhlallisesti. -- Ei kukaan -tiedä, mitä minä olen kokenut -- ei kukaan, paitsi minä itse. Niin, -nythän ei voi enää kestää kovin kauan ennenkuin pyhiinvaeltajan -sauva vaipuu minun riutuvasta kädestäni. Minusta tuntuu suurelta -lohdutukselta, että John saa niin kunnon vaimon huolenpitäjäkseen, -kun minä olen poissa -- tehän ymmärrätte, että äiti ei voi muuta -tuntea, neiti Shirley. - -"-- Janet on hyvin harvinainen ihminen, sanoi Anna lämpimästi. - -"-- Te sanotte: harvinainen? Hän on maailman jaloin luonne. Ja kelpo -emäntä -- mitä minä en ole milloinkaan ollut. Terveyteni on estänyt -siitä, neiti Shirley. Minä olen todella kiitollinen, että John -on valinnut niin viisaasti. Minä uskon ja toivon, että hän tulee -olemaan onnellinen. Hän on minun ainoa poikani, ja hänen menestystään -ajattelen hartaammin kuin mitään muuta. - -"-- Se on luonnollista, sanoi Anna, tuntien kuitenkin samalla, -että hänen järkensä pysyi liikkumatta. Eikä hän kuitenkaan oikein -ymmärtänyt, miksi. Mutta hän ei voinut keksiä mitään, mitä sanoisi -tälle lempeästi hymyilevälle vanhalle naiselle, joka taputti -ystävällisesti hänen kättään. - -"-- Tule pian käymään taas minun luonani, armaani, sanoi rouva Douglas -hyvin sydämellisesti Janetille, kun molemmat vieraat hyvästelivät -lähtiessään talosta. -- Sinä et tule läheskään niin usein kuin minä -toivoisin. Mutta lähipäivinä tuo John luultavasti sinut tänne, niin -että sinä jäät tänne koko elämäksesi. - -"Kun vanha rouva lausui nämä sanat, sattui Annan katse olemaan -luotuna John Douglakseen, ja hän aivan tyrmistyi. Pastorin kasvoilla -oli niin kärsivä ilme kuin olisi tilanne tuntunut hänestä aivan -sietämättömältä. Anna oli varma siitä, että pastori oli tullut -ruumiillisesti hyvin pahoinvointiseksi, ja hän kiiruhti siksi lähtöä. - -"-- Eikö vanha rouva Douglas ollut herttainen, sanos? kysyi yhä vielä -punoittava Janet, kun he laskeutuivat mäkeä alas. - -"-- Oli toki, vastasi Anna hajamielisenä. Hän mietti yhä, mikä saattoi -olla syynä John Douglaksen kummalliseen ilmeeseen. - -"-- Hän on saanut kärsiä hyvin paljon, jatkoi Janet. -- Väliin on -hänellä oikeita puuskia. Se on Johnin kauhu. John pelkää lähteä -koskaan pois kotoa, hänen äitinsä kun voi milloin tahansa saada -kohtauksen, ja silloinhan vain palvelijatar on kotona." - - - - -XXXII. - -"MITEN KAUAN TÄTÄ KESTÄÄKÄÄN?" - - -Kolme päivää myöhemmin tuli Anna kotiin koulusta ja tapasi Janetin -hillittömästi itkemässä. Kyyneleet ja Janet tuntuivat kuuluvan niin -huonosti yhteen, että Anna joutui aivan ymmälle. - --- Mikä ihme sinun on? huusi Anna tuskaisesti. - --- Voi, voi -- minä täytän neljäkymmentä vuotta tänään, nyyhkytti -Janet. - --- No, mutta olethan sinä tiennyt kauan sitten, että se päivä saapuu. -Mitä suremista siinä sitten on? rauhoitti Anna ja koetti olla -hymyilemättä. - --- Niin, mutta, jatkoi Janet niellen pari kolme nyyhkytystä samalla -kertaa, John Douglashan ei kosi milloinkaan. - --- Ole nyt, sehän on vain hetken kysymys, sanoi Anna laimeasti. -- -Ole nyt vain vähän kärsivällinen, Janet. - --- Hetken kysymys! sanoi Janet, kuvaamaton ivan ilme äänessä. -- -Hänellä on nyt ollut kaksikymmentä vuotta aikaa. Miten paljon hän -tarvitsee vielä? - --- Tarkoitatko, että John Douglas on tällä lailla -- hm -- -kaksikymmentä vuotta seurustellut sinun kanssasi? - --- Tietysti. Eikä hän ole milloinkaan edes ottanut puheeksi -avioliittoa minun kanssani. Enkä minä enää uskokaan, että hän aikoo -siitä puhua. Minä en ole milloinkaan maininnut tästä ainoallekaan -elävälle sielulle, mutta nyt pälkähti päähäni, että minun täytyy -avata sinulle sydämeni, muuten minä tulen luultavasti ihan höperöksi. -John Douglas alkoi kävellä minun kanssani ja saattaa minua kotiin -kaksikymmentä vuotta sitten, ennenkuin äiti kuoli. Niin, hän tuli -minun luokseni käymään hyvin usein, ja jonkun ajan kuluttua aloin -minä toimittaa itselleni liinavaatteita ja liinakankaita ja panna -arkun pohjalle, mutta hän ei puhunut milloinkaan häistä, hän tuli -vain entiseen tapaansa. Minä en voinut mitenkään ryhtyä toimeen siinä -asiassa. Tällaista oli kestänyt kahdeksan vuotta, kun äiti kuoli. -Silloin minä otaksuin, että John nyt kenties kosii, kun hän näkee, -että minä olen näin yksin maailmassa. Eipäs, kaikkea vielä -- kiltti -ja osaaottava hän kyllä oli ja teki minun hyväkseni kaiken, minkä -voi, mutta että me menisimme yhteen, sitä ei otettu milloinkaan -puheeksi. Tällaista on nyt jatkunut siitä saakka. Minua pidetään -siihen syypäänä. Sanotaan, että minä en halua mennä hänen kanssaan -naimisiin, kun hänen äitinsä on niin raihnas enkä minä halua kaikkea -sitä puuhaa, mitä hänen hoitamisessaan on. Kyllä kai! Minusta olisi -vain suuri ilo saada palvella hänen äitiään. Mutta ajatelkoot ihmiset -mitä tahansa! Mieluummin he saavat moittia minua kuin sääliä. Minulle -on kauhean nöyryyttävää, että John ei saa sitä tehdyksi. Miksi hän ei -tahdo? Minusta tuntuu välistä, että jos tietäisin syyn, niin en olisi -siitä enää niin pahoillani. - --- Ehkä hänen äitinsä tahtoo, että hän ei sido itseään kehenkään. - --- Ei ollenkaan, sitä se ei ole. Hänen äitinsä on sanonut minulle -lukemattomat kerrat, että hän tahtoisi mielellään nähdä Johnin hyvään -avioliittoon joutuneena ennenkuin hänen on erottava elämästä. Ja -hänhän antaa pojalleen selviä viittauksia -- sinähän kuulit itse -muutama päivä sitten. Minä luulin vajoavani maan alle. - --- Minun järkeni ei liiku, sanoi Anna avuttomana. - --- Minä en käsitä sitä. Mutta ehkä sinun pitäisi pitää lujemmin -oma pääsi, Janet? Kun hän ei voi rehellisen miehen tavoin sanoa -sanottavaansa, olisi sinun pitänyt lähettää hänet tiehensä jo kauan -sitten. - --- Mutta sitä minä en ole voinut mitenkään tehdä, sanoi Janet-parka, -taaskin itkuun purskahtamaisillaan. -- Sinähän tiedät, Anna, että -minä olen pitänyt Johnista aina ihan kauheasti. Olisi ollut melkein -samantekevää, tuliko hän yhä vai eikö, kun en kuitenkaan olisi -halunnut ketään muuta. - --- Mutta silloin hän olisi kenties tullut päättäneeksi ja kosinut -tavalliseen, kunnolliseen tapaan. - -Janet pudisti päätään. - --- Ties, olisiko se sittenkään ollut oikea tapa... Minä en uskaltanut -missään tapauksessa koettaa, sillä minä pelkään, että hän uskoisi -minun tarkoittavankin, mitä minä sanon... Minussa pitäisi kai olla -enemmän arvokkuutta, mutta minä olen nyt kerta kaikkiaan tällaiseksi -luotu... Enkä minä voi muuttaa luontoani. - --- Sinä voit kuitenkin muuttaa hiukan menettelytapaasi, Janet. Ei -ole vielä liian myöhäistä. Näytä, että et ole pekkoja pahempi. Anna -miehen tietää, että sinä olet saanut tarpeeksesi kaikesta tästä -juoksemisesta. Hän saa nyt lähteä muille markkinoille. Minä autan -sinua. - --- Niin, rakas ystävä, kunhan minä vain saan sen verran luontoa -itseeni, sanoi Janet neuvottomana. -- Tätä tällaista on nyt kestänyt -niin kauan, että on vaikea ryhtyä mihinkään. Mutta minä lupaan -miettiä asiaa. - -Anna tunsi pahasti erehtyneensä John Douglaksen suhteen. Hän -oli pitänyt miehestä paljon eikä olisi mitenkään luullut, että -tämä panisi kokonaista kaksikymmentä vuotta naisen tunteilla -ilveilemiseen. Mutta nyt se mies saisi kuulla kunniansa, ja Anna -tunsi itsessään vahingonilon hekumoiden myllertävän, kun hän -ajatteli, että hän saa olla näkemässä tuon miehen häviötä. Hän -ihastui kovasti, kun Janet heidän kävellessään seuraavana iltana -tavanmukaiseen iltasaarnaan uskoi hänelle, että tänä iltana -"paukahtaa". - --- Nyt minä näytän John Douglakselle, vaikka mikä olisi, ettei minua -saa pilkata miten tahansa. - --- Hyvä, pysy sanassasi, sanoi Anna hyvin tyytyväisenä. - -Kun jumalanpalvelus oli päättynyt, tuli John Douglas heidän luokseen -ja esitti tavanmukaisen pyyntönsä. - --- Kiitoksia hyvin paljon, mutta se on tarpeetonta, sanoi Janet -hyytävän kylmästi. -- Tien kotiin minä tunnen mainion hyvästi -- minä -olen vaeltanut sitä rohkeasti neljäkymmentä vuotta. Minun takiani ei -herra Douglaksen tarvitse vaivautua. - -Anna katsahti mieheen, jota nyt tituloitiin herra Douglakseksi, ja -petollisen kirkkaassa kuutamossa hän huomasi taaskin sen tuskan ja -epätoivon ilmeen, jonka hän oli kerran ennen huomannut tämän miehen -kasvoissa. Sanomatta sanaakaan pastori kääntyi maantieltä takaisin ja -poistui pitkin askelin. - --- Pysähtykää, pysähtykää! huusi Anna kiihkeästi, välittämättä -vähääkään ympärille kokoontuneista hämmästyneistä katsojista. -- -Herra Douglas, pysähtykää! Tulkaa takaisin! - -John Douglas pysähtyi, mutta ei liikahtanutkaan takaisin sinne -päin, mistä oli tullut. Anna kiiti alas tietä pitkin, tarttui hänen -käsivarteensa ja kuljetti hänet lempeän väkivaltaisesti takaisin -Janetin luo. - --- Teidän täytyy tulla takaisin, rukoili Anna. -- Se oli erehdys, -herra Douglas, ja minä olen siihen syypää. Minä narrasin Janetin -sanomaan noin. Hän ei itse tahtonut -- mutta nythän on kaikki hyvin -taas, eikö niin, Janet? - -Janet tarttui sanaakaan sanomatta John Douglaksen käsivarteen ja -lähti kulkemaan. Anna seurasi heitä hiukan häpeissään ja livahti -sisään keittiön ovesta. - --- Kyllä sinä autoit minua hienolla tavalla, sanoi Janet, kun he -tapasivat toisensa suuressa eteisessä. - --- Minä en voinut sille mitään, sanoi Anna katuvana. -- Minulla oli -sellainen tunne, kuin olisin seisonut murhateon katsojana. Minun -täytyi juosta hänen jälestään. - --- Olihan oikein hyvä, että teit sen. Kun minä näin John Douglaksen -lähtevän yksin kulkemaan tietään, niin tuntui sydämessäni kuin olisi -hänen mukanaan mennyt menojaan pieninkin ilon ja onnen tähde, mikä -elämässäni vielä oli. Se oli kauhea tunne. - -Eikö hän kysynyt, miksi sinä sanoit niin? sanoi Anna. - --- Ei, ei ollenkaan. Sitä asiaa ei hän sanallakaan kosketellut, -vastasi Janet väsähtäneellä äänellä. - - - - -XXXIII. - -JOHN DOUGLAS SAA PUHEKYVYN. - - -Annaa elähytti pieni toivo, että heidän epätoivoinen yrityksensä -asian saattamiseksi ratkaisuun johtaisi kuitenkin pian tulokseen. -Mutta ei tapahtunut mitään. John Douglas saattoi Janetin kotiin -kirkosta ja tuli joskus hakemaan häntä hevosella ajelulle; niin hän -oli tehnyt jo kaksikymmentä vuotta, ja näin näytti tulevan jatkumaan -toiset kaksikymmentä vuotta. Kesä lähestyi loppuaan. Anna hoiti -opetustehtäväänsä koulussa, kirjoitti kirjeitä ja harjoitti hiukan -omia opinnoita. Hänen kävelyretkensä koululle ja sieltä takaisin -tuntuivat virkistäviltä. Hän kulki aina suosimansa suon läpi. Se -oli mehevän vihreätä, sammaleista mättäikköä, aaltomaista, käydessä -hiljalleen hyllyvää maata. Hopeankirkas puro lirisi hiljalleen sen -läpi, ja siellä täällä huojui suuria tuuheita sananjalkamättäitä, -joiden juurilla heloitti värikäs kainojen metsäkukkien hursti. - -Anna ei voinut olla tuntematta elämäänsä Valley Roadissa jonkun -verran yksitoikkoiseksi. Sattui kuitenkin semmoista, mikä tuntui aika -lailla yllättävältä. - -Pitkää ja luisevaa piparminttumakeisten tarjoojaa Samuelia ei Anna -ollut tavannut sen illan jälkeen, jona tämä istui aidalla, ellei -oteta lukuun sitä, että he olivat silloin tällöin kohdanneet toisensa -maantiellä. Mutta eräänä lämpimänä elokuun iltana mies ilmestyi ja -istuutui hiukan juhlallisesti eteiskuistin ulkopuolella olevalle -keinulaudalle. Hänellä oli yllään tavalliset työpukimensa, hyvin -paikkaiset housut, sininen pumpulipaita, kyynärpäiden kohdalla -reiät, ja rikkinäinen olkihattu. Hän pureskeli ruohonkortta ja -jatkoi pureskeluaan antaessaan ruskean koirankatseensa vakavasti -kiintyä Annaan. Anna pani huoaten pois kirjansa ja tarttui pieneen -lautasliinaan, jota hän paraikaa kirjaili ompeluksilla. Mutta -luonnollisestikaan ei hän puolestaan ryhtynyt panemaan alulle -keskustelua Samuelin kanssa. - -Hetken äänettömyyden jälkeen alkoi Samuel itse puhua. - --- Nyt minä muutan tuolta, tokaisi hän ja huiskutti kosteata kortta -lähellä olevaa naapuritaloa kohti. - --- Vai niin, te muutatte, sanoi Anna kohteliaasti. - --- Niin teen. - --- Mihin te sitten aiotte ryhtyä? - --- Minä olen hiukan tuuminut mennä omiin leipiin ja ostaa paikan -itselleni. Siellä olisi Mollersvillessä semmoinen, joka soveltuisi -minulle. Mutta jos minä ostan sen, tarvitsen minä naisihmisen taloon. - --- Se on kyllä luonnollista, sanoi Anna, ja hänen harrastuksensa -laimeni. - --- On se. - -Uusi pitkä äänettömyys seurasi. Vihdoin otti Samuel uudestaan -ruohonkorren suustaan ja sanoi: - --- Tahotteko työ minut? - --- Tarkoitatteko -- mieheksi? kysyi ihmeissään Anna-parka ääni -sammuen. - --- Justiin niin. - --- Mutta minähän olen töin tuskin tuttu teidän kanssanne, sanoi Anna -äkäisenä. - --- Työ voisija hyvin tutustua minuun sitten jälestäpäin, kun myö -ollaan naimisissa, tuumi Samuel. - -Anna kokosi kaiken sangen pahaksi kolhiutuneen arvokkuutensa. - --- Ei kiitos, olkaa rauhassa, minä en mene milloinkaan teidän -kanssanne naimisiin, sanoi Anna ylpeästi. - --- Ohoh, hullumminkin voi tehdä, sanoi Sam. -- Minä olen aika -työntekijä, ja minulla on hiukan rahaa pankissa. - --- Te ette saa koskaan enää puhua minulle tästä. Miten ihmeen -tavalla teille on juolahtanut semmoinen päähän? kysyi Anna, jonka -huumorivaistot nyt olivat pääsemäisillään kiusallisuuden tunteesta -voitolle. Tilannehan oikeastaan oli hullunkurinen -- mistäpä olisi -kannattanut tulla huonolle tuulelle! - --- Työ ootta hyvännäköinen ja ketterä jaloistanne, sanoi Sam. -- Minä -en huoli semmoisesta naisväestä, joka häärää tyhjää eikä saa mitään -toimeen. Aatelkaa asiata! Minä pysyn toistaiseksi ehotuksessani. -Ei, nyt kai minun onkin jo lähettävä. Minun on mentävä navettaan -lypsämään lehmiä. - -Annan haaveet, mikäli ne koskivat kosintaa, olivat viime vuosina -saaneet niin monta kolahdusta, ettei niistä ollut sanottavia enää -jälellä. Siksi saattoi hän makeasti nauraa tälle viimeiselle -elämykselleen tuntematta mitään salaista pistoa sydämessään. -Illemmällä jäljitteli hän Sam-parkaa Janetille, ja heille molemmille -tuotti suurta huvia miehen aikeet hankkia rouva tehokkaaksi avuksi -maataloudessa. - -Eräänä iltapäivänä, kun Annan oleskelu Valley Roadissa jo oli -päättymäisillään, tuli John Douglaksen talon vanha kuski täyttä -laukkaa ajaen hakemaan Janetia. - --- Neidin on tultava meille niin pian kuin mahdollista, sanoi kuski. --- Nyt se on meidän vanha rouvamme kuoleman kielissä; kaksikymmentä -vuotta on hän pelihdellyt ja ollut olevinaan. - -Janet juoksi hakemaan hattuaan. Anna kysyi, miten vanhan rouvan laita -oli. - --- Hän ei huuda eikä vaikeroi, sanoi kuski, ja sepä juuri saa -minut uskomaan, että nyt onkin leikki poissa. Muutenhan hän aina -pitää kauheata elämää, käy ihan mahdottomaksi ja tahtoo heittäytyä -pois sängystä. Nyt hän makaa jäykkänä ja kankeana kuin tukki eikä -hiiskahdakaan. Ja kun rouva Douglas on kauniisti ääneti, on hän jo -hyvin huonossa kunnossa. - --- Te ette pidä talon vanhasta rouvasta? kysyi Anna uteliaana. - --- Minä pidän oikeista hännällisistä kissoista. Mutta kissat, -jotka ovat olevinaan naisihmisiä, ne sais kaikki rötköttää järven -pohjassa, kuului vanhan kuskin hiukan oraakkelimainen vastaus. - -Janet tuli kotiin hämärissä. - --- Nyt siellä on tullut loppu, sanoi hän väsyneenä. -- Rouva Douglas -kuoli pian senjälkeen kun minä olin tullut. Yhden ainoan kerran puhui -hän minulle. 'Nyt sinä kai menet naimisiin Johnin kanssa' sanoi -hän. Se vihloi minun sydäntäni, Anna. Miten saattoi Johnin oma äiti -luulla, että minä en tahtonut mennä naimisiin Johnin kanssa niin -kauan kuin hänen äitinsä oli elossa! Alina en voinut sanoa sanaakaan --- hänen ympärillään oli niin paljon muita. Mutta minä iloitsin -siitä, että John juuri silloin oli toisessa päässä huonetta. - -Janet istuutui ja alkoi itkeä nenäliina kasvojen edessä. Mutta -Anna meni keittiöön ja laittoi hänelle mainion yöjuoman kiehuvan -kuumasta teestä, inkivääristä ja sitruunamehusta. Anna havaitsi tosin -myöhemmin, että hän oli ottanut jauhettua valkopippuria inkiväärin -sijasta, mutta Janet ei tullut erehdystä milloinkaan huomanneeksi. - -Hautajaisten jälkeisenä iltana istuivat Janet ja Anna auringonlaskun -aikana talon julkisivulla olevalla pienellä verannalla. Tuuli -oli käynyt levolle metsänlaidan takana, ja kauniit kalevantulet -välkehtivät taajaan pohjoisella taivaalla. Janetilla oli yllään -rumentava musta leninki, eikä hän muutenkaan juuri esiintynyt -edukseen, kun silmät ja nenä olivat itkusta käyneet tulipunaisiksi. -Monta sanaa ei vaihdettu, sillä Janet näytti suorastaan -loukkaantuvan Annan lohdutusyrityksistä. Hän tahtoi ilmeisesti -mieluummin saada esteettömästi antautua surunsa valtaan. - -Yhtäkkiä narahti portin salpa, ja John Douglas tuli pitkin askelin -nousten hiekkakäytävää. Hänellä oli niin kiire, että hän tuli lyhintä -tietä suoraan geraniumipenkin yli. Janet nousi seisomaan. Samoin teki -Anna. Anna oli pitkä ja solakka, ja hänellä oli yllään valkea puku, -joka loisti hämärässä, mutta John Douglas ei nähnyt häntä. - --- Janet, tahdotko tulla vaimokseni? sanoi tulija. - -Sanat syöksähtivät melkein räjähtävästi suusta -- aivan kuin hän -olisi jo kaksikymmentä vuotta tahtonut sanoa ne ja kuin hänen olisi -täytynyt tähän saakka väkisin estää niitä tulemasta kuuluviin. Alutta -nyt niiden täytyi päästä purkautumaan ihan ensi työksi. - -Janetin turvonneille punaisille kasvoille tuli vielä vahvempi -purppuravivahdus. - --- Aluksi sinä et ole koskaan ennen sanonut minulle tätä? kysyi hän -hitaasti. - --- Minä en ole voinut. -- Hän -- äiti -- vaati minulta lupauksen, -etten milloinkaan tee väliäni sinun kanssasi lopullisesti selväksi. -Kaksikymmentä vuotta on hän maannut kuin noiduttuna, kuin -loihdittuna... Minä en saattanut mitenkään luulla, että hän eläisi -niin kauan. Ja hän rukoili ja pyysi, että minä en kosisi sinua -ennenkuin hän on poissa elämästä. Minä en olisi tahtonut luvata -mitään semmoista, en edes silloinkaan, kun me luulimme, ettei hänellä -ollut pitkiä aikoja elettävänä -- lääkäri vakuutti enintään voivan -olla puhetta kuudesta kuukaudesta. Mutta voi -- hän pyysi minulta -sitä polvillaan, sairaana ja kurjassa tilassa... Minun täytyi luvata. - --- Mitä äidilläsi oli minua vastaan, virkkoi Janet. - --- Ei mitään -- ei mitään, saat olla varma. Mutta hän ei tahtonut, -että talossa on ketään muuta naista -- ei ketään, olipa se sitten -kuka tahansa -- niin kauan kuin hän on elossa. Hän sanoi, että -ellen minä lupaa, kuolee hän heti paikalla, ja silloin minä -murhaisin hänet. Siksi minä lupasin. Ja sen lupauksen pitämisestä -ei hän ole vähääkään hellittänyt, vaikka minäkin puolestani olen -maannut polvillani hänen edessään pyytäen, että hän päästäisi minut -lupauksestani. - --- Miksi et ole tätä kertonut minulle? kysyi Janet, joka oli -nyyhkytyksiinsä tukehtua. -- Jospa minä olisin tiennyt. Olisithan -sinä voinut puhua minulle siitä! - --- Äiti pakotti minut myöskin lupaamaan, etten mainitse asiasta -kenellekään ihmiselle, sanoi John käheänä. -- Minun oli pantava -sormeni raamatulle ja vannottava. Minä en olisi tehnyt sitä koskaan, -jos olisin aavistanut, että kestää näin kauan. Janet, sinä et saa -koskaan tietää, miten paljon minä olen kärsinyt näinä yhdeksänätoista -vuotena. Minä tiedän, että minäkin olen tuottanut sinulle -kärsimyksiä, mutta tahdothan tulla kuitenkin omakseni, eikö niin, -pikku Janet? Tahdothan sinä, sano? Minä tulin niin pian kuin suinkin -pääsin puhuakseni asiat selviksi ja avatakseni sydämeni. - -Hämmästynyt Anna oli nyt jo sen verran toipunut ihmetyksestään, että -hän käsitti olevan parasta poistua toiseen päähän rakennusta. Hän -hiipi hiljaa pois eikä tavannut Janetia ennenkuin seuraavana aamuna, -jolloin ystävätär kertoi hänelle loput jutusta. - --- Miten ihminen voi olla niin itsekäs ja tekopyhä ja julma? huudahti -Anna. - --- Ssh -- hän on kuollut, sanoi Janet juhlallisen vakavasti. -- -Jollei hän olisi -- mutta hänhän makaa haudassaan. Me emme siis saa -puhua pahaa hänestä. Nyt minä olen siis vihdoinkin onnellinen, Anna. -Mutta paljon vähemmän katkeralta olisi odottaminen minusta tuntunut, -jos, olisin tiennyt syyn. - --- Milloin teidän häänne ovat? - --- Ensi kuussa. Ne vietetään luonnollisesi aivan hiljaisesti. -Tietysti tämä kaikki antaa kauheasti puheen aihetta -- tullaan -tietysti sanomaan, että minä iskin Johniin aivan kuin petolintu, heti -kun hänen äiti-parkansa oli ummistanut silmänsä. John tahtoi, että -asia olisi tullut oikeassa valossa tunnetuksi, mutta minä sanoin: -"Ei, John, hän oli kuitenkin sinun äitisi, ja sen me säilytämme -omana salaisuutenamme, me emme tahdo tuottaa mitään varjoa hänen -muistolleen. Minä en välitä siitä, mitä ihmiset puhuvat, kun minä nyt -itse tiedän totuuden. Sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Olkoon se -kaikki vainajan mukana hautaan laskettuna", sanoin minä Johnille. Ja -lopulta minä sain hänet suostumaan siihen. - --- Sinussa on totisesti paljon enemmän anteeksiantamusta kuin minussa -voisi olla, sanoi Anna hiukan närkästyneenä. - --- Kun sinä tulet minun ikäisekseni, alat sinä katsoa toisella lailla -useitakin seikkoja, sanoi Janet hyväntahtoisesti. -- Niitä seikkoja, -jotka me vanhetessamme opimme, on anteeksiantaminen. Se käy helpommin -nelikymmenvuotiaana kuin kahdenkymmenen iässä. - - - - -XXXIV. - -VIIMEINEN VUOSI KORKEAKOULUSSA. - - --- Täällä me olemme taas kaikki tyynni koolla, viehättävän -päivettyneinä ja valmiina lähtemään kilpailuun tiedoista ja -saavutuksista, sanoi Phil istuutuessaan helpotuksesta huoahtaen -matkalaukulle. -- Onpa sentään jotain nähdä taaskin tämä mainio vanha -Maja! Ja täti Jimsey -- ja nuo hellantertun kissat! Minusta näyttää! -kuin Noidalta olisi lähtenyt vieläkin yksi liuskale korvasta. - --- Noita olisi herttaisin kissa koko kristikunnassa, vaikka se -olisi korvaton, vastasi Anna matka-arkultaan, kun Noita hyöri hänen -polviensa ympärillä mielettömän iloisena ystävänsä näkemisestä. - --- Etkö ole kauhean iloinen, kun me kaikki taas olemme täällä, pikku -täti? tiedusti Phil. - --- Olen toki. Mutta minä toivoisin, että te raivaisitte tavaroitanne -hiukan järjestykseen vähitellen, sanoi Jamesina-täti valittavalla -äänellä ja toivottoman näköisenä katsellen sitä matkakirstujen, --laukkujen ja kapsäkkien ja myttyjen sekamelskaa, joka oli neljän -nauravan tytön ympärillä. -- Tehän voitte tänä iltana tarinoida -niin paljon kuin haluatte. Työ ensin, leikki sitten oli minun -mielilauseeni, kun olin tyttö. - --- Sen järjestyksen on meidän sukupolvemme kääntänyt aivan nurin, -täti-kulta. Meidän mielilauseemme on, että ensin leikitään ja sitten -häärätään. Häärääminen käy monta vertaa paremmin, kun ensin on ollut -metkaa. - --- Jos sinä kerran menet papin kanssa naimisiin, sanoi Jamesina-täti -nostaessaan Josefin syliinsä ja ryhtyessään ompelukseensa, näin -taipuen välttämättömyyteen rakastettavan miellyttävästi, mikä teki -hänet oikeaksi perheenemäntien kruunuksi -- jos sinä kerran menet -papin kanssa naimisiin, on sinun kokonaan lakattava käyttämästä -tuollaisia kauheita sanoja kuin "häärätä" ja "metka". - --- Miksi niin? sanoi Phil ihmeissään. -- Miksi täytyy papinrouvan -ehdottomasti puhua niin kauhean huolellista kieltä? Minä välitän -viis semmoisesta. Jokainen perhe meidän kadullamme puhuu tällaista --- kuvakieltä, ja heidän mielestään minä olisin sietämättömän -säntillinen -- minä tarkoitan sinun tähtesi, pikku täti-Jimsey -- -pöyhistelevä ja ylpeä, jos minä en puhuisi samoin kuin he. - --- Oletko ilmoittanut omaisillesi, että olet hankkinut heille -vävypojan? kysyi Priscilla, joka istui ruokkien Saara-kissaa -aamiaiskoristaan ottamillaan herkkupaloilla. - -Phil nyökkäsi päätään. -- Olen toki. - --- Mitäs asiasta sanottiin? - --- Oh, äiti ihan raivostui. Mutta minä pysyin lujana kuin kivikallio --- juuri minä, Philippa Gordon, joka en ennen maailmassa voinut -koskaan tehdä mitään päätöstä. Isäukko pysyi rauhallisena. Isän oma -pappa oli pappi, joten hänen sydämensä joka tapauksessa tuntee pientä -hellyyttä pitkätakkeja kohtaan. Minä otin Jonaksen luokseni kotiin -eräänä päivänä, kun äiti oli jonkun verran rauhoittunut, ja Jonas -saavutti molempien ihastuksen. Mutta äiti ei voinut kuolemakseen olla -pistelemättä häntä, olipa mistä tahansa puhe, että Jonas oli sotkenut -hänen suunnitelmansa mitä minun tulevaisuuteeni tulee. Ohhoi, minun -kesälomani ei ole juuri ollut ruusujen koristamaa, rakkaat tytöt. -Mutta minä olen saanut tahtoni läpi, ja Jonas on minun. Kaikesta -muusta vähät. - --- Vähät, niin, sinun mielestäsi, sanoi Jamesina-täti purevasti. - --- Ja myöskin Joen mielestä, virkkoi Phil. -- Onko sinun vielä nytkin -sääli häntä? Miksi sitten? Hän saa älyä, kauneutta, sydämen, joka on -kultaa -- ja kaiken tämän MINULTA. - --- On hyvä, että me osaamme arvostella sinun suitsutustasi ansion -mukaan, sanoi Jamesina-täti kärsivällisen suvaitsevasti. -- -Toivottavasti sinä et puhele tuollaista ihmisille, joita sinä et -tunne. Mitä he ajattelisivat sinusta? - --- Äh, minä vähät siitä, mitä he ajattelevat! Minä en halua ollenkaan -nähdä itseäni muiden silmillä nähtynä. Se olisi varmasti oikein -ikävää. - -Annasta oli viisainta vaihtaa keskustelun aihetta ja hän kertoi -Johnin ja Janetin historian, heidän pitkästä odotusajastaan ja -lopullisesta yhdistymisestään. - --- Kerro nyt meille, mikä se romanttinen kohtaus oli, johon sinä -viittailit hämärästi eräässä viimeisistä kirjeistäsi, pyysi Phil. - -Anna esitti pitkän Samuelin kosintakohtauksen suurta draamallista -kykyä osoittavalla tavalla. Tytöt olivat katketa naurusta, ja -Jamesina-tädin suu vetäytyi hymyyn. - --- Se ei osoita mitään erikoista tahdikkuutta, että voi mennä -tekemään pilaa omista kosijoistaan, joille on antanut rukkaset, sanoi -hän. -- Mutta, lisäsi hän pienen äänettömyyden kuluttua, jos minä -olen vilpitön, niin täytyy minun myöntää, että minä olen aina itse -tehnyt niin. - --- Kerro nyt minulle, täti, ketkä kaikki ovat saaneet sinulta -rukkaset, rukoili Phil. -- Sinä olet luultavasti ajanut ulos -kokonaisen pitkän kosijajonon. - --- Älä sinä luule, että ne ovat vielä tänäkään päivänä lopussa, sanoi -Jamesina-täti. -- Niitä ilmestyy vähänväliä. Minun kotiseudullani on -kolme vanhaa leskimiestä, jotka pyörivät minun ympärilläni ja joilta -minä saan lempiviä silmäyksiä. Älkää te tyttöset luulko, että teillä -on kaikki tämän maailman romantiikka ja ettei sitä muilla olekaan. - --- Minusta ei ole juuri paljoakaan romanttista hohdetta -liehittelevissä leskimiehissä. - --- Voi kyllä niin olla, mutta olihan minulla nuoruudessani -senkinlaisia ihailijoita, jotka saisivat ehkä teidänkin -hyväksymisenne. Kyllä minä nauroin niille, poikaparoille! Niiden -joukossa oli esimerkiksi Jim Elwood -- hänen tapoihinsa kuului -nähdä valveilla unta, joten hän ei milloinkaan tiennyt, mitä hänen -ympärillään tapahtui. Hän ei saanut päähänsä, että minä olin antanut -hänelle rukkaset, ennenkuin vuoden kuluttua kosimisesta. Kun hän -oli mennyt naimisiin, ajoi hän eräänä iltana vaimonsa kanssa reessä -kotiin kirkolta, ja rouva vieri eräässä tien käänteessä reestä, mutta -tietystikään ei mies sitä huomannut... Sitten oli Dan Winston. Hänen -pääkopassaan oli tavaton tietomäärä. Hän oli selvillä kaikesta, -mikä koski tätä maailmaa, ja suurimmasta osasta tule vankin elämän -asioita. Hän osasi vastata jok'ainoaan kysymykseen, koskipa se -sitten vaikka viimeisen tuomion päivää ja hetkeä. Milton Edwards oli -oikein kunnon mies, ja hänestä minä pidin, vaikkei meidän välillämme -tullut avioliitosta koskaan mitään. Ensiksikin oli hän hiukan liian -ahdasälyinen ja hyvin hidas käsittämään mitään pilaa, ja toiseksi ei -hän milloinkaan kosinut minua. Horatio Reeve oli kylläkin hauskin -minun "tuttavistani pojista". Mutta kun hän kertoi hauskan jutun, --- hän oli hyvin halukas kertomaan -- höysti hän sen kaikenlaisilla -lisillä. Pieni valhe vain koristaa puhetta, sanotaan -- mutta hänen -puheestaan ei voinut milloinkaan tietää, minkä verran siinä, mitä hän -kertoi, oli perää, niin paljon hän sepitti ja keksi omasta päästään. - --- No, entäs muut, sinä rakas tätimme? - --- Laittautukaa matkaanne ja pakatkaa auki kirstunne, sanoi -Jamesina-täti ja huitoi heitä Josefilla, vaikka oli aikonut huitoa -sukkapuikolla. -- Toiset olivat erittäin kunnollisia, heistä ei -sovi tehdä pilaa. Minä säilytän heidän muistonsa kauniina. Sinun -huoneessasi on kukkia täynnä oleva rasia. Se saapui suunnilleen tunti -sitten. - -Ensi viikon kuluttua ryhtyivät Karoliinan majan tytöt pänttäämään -lukujaan ja he ahtoivat tietoja päähänsä minkä ehtivät. He olivat -nyt viimeistä vuottaan korkeakoulussa, ja nyt oli koetettava saada -suoritetuksi niin paljon kuin mahdollista. Anna keskittyi, kuten -ennenkin, Englannin kirjallisuuteen, Priscilla pysyi erottamattoman -uskollisesti klassillisten kirjailijainsa kimpussa, ja Philippa -ponnisti aivojaan korkeamman matematiikan ongelmissa -- Jonaksen -iloksi. Väliin heitä väsytti ja kyllästytti kaikki tyynni, väliin -he olivat aivan masentuneita ja heistä tuntui, että se, mitä he -mahdollisesti saavuttivat, ei ollut hiukkaakaan kaiken tavattoman -puuhan ja vaivannäön arvoista. - -Tällaisen masentuneen mielialan vallassa oli Stella eräänä sateisena -marraskuun iltana kavutessaan rappuja siniseen huoneeseen, missä -uutteruuden lamppu paloi tavallisesti myöhään yöhön saakka. Anna -istui lattialla sen pienen valokehän sisäpuolella, jonka tuo -lamppu loi, ja hänen ympärillään oli kasoittain rutistuneita -käsikirjoituksia. - --- Missä ihmeen työssä sinä nyt olet? - --- Oh, minä tarkastelen vähän vanhaa roskaa Historiallisen kerhon -ajoilta. Minun täytyi vähän ravistaa itseäni virkeämmäksi -- minä -olen lukea päntännyt, kunnes kaikki minun silmissäni alkoi vilistä. -Sitten minä tulin tänne ja aloin penkoa kirstuani ja sain nämä -käsiini. Ne ovat niin lionneet kyynelissä ja tragiikassa, että voi -nauraa itsensä kuoliaaksi. - --- Minä tunnen olevani jokseenkin alakuloinen, sanoi Stella -heittäytyen Annan leposohvaan. -- Kaikki on ihan hyödytöntä. Miksi me -puuhaamme ja ponnistelemme? Minun ajatuksenikin ovat vanhoja. Kaiken -sen minä olen jo ennen ajatellut. Kannattaako oikeastaan elää, Anna? -Etenkin kun ei ole tuollainen velvollisuudentunnetta säkenöivä luonne -kuin sinä. - --- Pikku pulmuseni, noin puhutaan silloin kun aivokoneisto on hiukan -voitelun puutteessa. Ja toiseksi vaikuttaa ilma. Kun on koko päivän -tehnyt työtä ja sitten illalla tulee rankkasade, voi mieli käydä noin -synkäksi. Mutta kyllä sinä tiedät, että elämällä on suuri tarkoitus. - --- Niin kai, ehkä on. Mutta minun järkeni ei käsitä sitä juuri nyt. - --- Ajattele vaan jaloja ja yleviä luonteita, jotka ovat eläneet -ja vaikuttaneet maailmassa, sanoi Anna ja silmäili miettivänä -lampun valoa kohti. -- Eikö kannata seurata heitä ja ottaa heiltä -perinnöksi, mitä he ovat taisteluillaan saavuttaneet? Ja ajattele -niitä suuria luonteita, jotka elävät meidän päivinämme ja joiden -ajatuksista me voimme tulla osallisiksi! Ja meidän jälkeemme -tulevia suuria henkiä! Eikö ole ihana tehtävä saada tehdä työtä, -valmistaaksemme heille tietä, mikäli kykenemme -- vaikkapa vain -Tehdäksemme yhden ainoan askeleen heidän tiellään helpommaksi. - --- Minun järkiriepuni tunnustaa sinun olevan oikeassa, Anna. Mutta -minun sydämeni ei silti kevenny. Minä tulen sadeiltoina aina -nyrpeäksi ja kiukkuiseksi. - --- Joskus iltaisin minä nautin tavattomasti sateesta. Minusta on -hauskaa maata hyvässä sängyssä ja kuunnella, miten se ropisee kattoa -vasten ja valuu raskaina patsaina honkien latvain välistä. - --- Kyllähän sitä vielä tulee toimeen, kun sade pysähtyy kattoon, -sanoi Stella. -- Niin ei käy aina. Minä sain viettää kaamean yön -vanhassa kartanossa viime kesänä. Katto oli harva ja sade valui -suoraan minun päälleni sänkyyn. Se oh kaikkea muuta kuin runollista, -ja unta antavaa se ei laisinkaan ollut. Keskellä yötä täytyi minun -kiivetä sängystä ja ottaa syliini koko tuo epäinhimillisen raskas -sänky -- se oli noita vanhanaikuisia imperialisänkyjä, jotka painavat -ainakin pari sataa kiloa -- ja siirtää se pahimman vuotopaikan alta. --- Niin minä kyllä olin päässyt kuivaan kohtaan, mutta tippumista -kesti koko yön, kunnes minun hermoni olivat ihan pois paikoiltaan. -Sinä et aavista, miten kaamealta ja aavemaiselta kuuluu, kun sade -pursuaa sisään keskellä yötä ja napsahtelee paljasta puulattiaa -vasten. Tuntuu kuin kuulisi henkien askelten sipsutusta ja rupeaa -kuvittelemaan kaikenlaista. Mitä sinä naurat, Anna? - --- Meidän vanhoille tarinoillemme. Ajatteles, miten monet meidän -mielenkiintoisimmista henkilöistämme saivat väkivaltaisen lopun -- -me suorastaan otimme heiltä hengen. Ja miten häikäisevän hienoja -meidän sankarittaremme olivat ja miten hienoihin pukuihin me pu'imme -heidät. Niillä oli vain silkkiä, samettia, kultakirjovaatteita, -pitsiä ja jalokiviä, eikä milloinkaan muuta. Tässä eräs omassa -elämässään sangen vaatimattoman Jane Andrews'in kertomuksista, jossa -sankaritar uinahtaa vuoteessaan yllään valkeasta silkistä tehty, -väärentämättömillä jalokivillä runsaasti koristettu yöpuku. - --- Jatka, sanoi Stella. -- Minä en ole enää aivan niin haluton, ja -minä voin jo nauraa. - --- Tässä on minun kirjoittamani kertomus. Minun sankarittareni -huvittelee tanssiaisissa, säihkyen kiireestä kantapäähän mitä -puhtaimman veden värisiä suuria timantteja. Mutta mitä hyödyttivät -kauneus ja kalliit vaatteet? "Koreuden tiet johtavat vain hautaan." -Kauniiden ja jalosyntyisten naisten täytyy joko joutua salamurhaajan -uhriksi tai kuolla sydän särkyneenä. Muuta neuvoa ei ollut. - --- Anna minun lukea muutamia kertomuksiasi. - --- Tässä saat nähdä minun mestariteokseni. Katsopas, miten virkistävä -otsake! "Hautani". Minun silmistäni vuoti kyynelvirtoja, kun -kirjoitin kertomuksen, ja muut tytöt ulvoivat, kun luin sen heille -ääneen. Jane Andrews'in äiti torui tytärtään, kun tällä oli sinä -viikkona niin paljon nenäliinoja pesussa. Niin, siinä kertomuksessa -esitetään sydäntäsärkevä kuvaus erään metodistipapin rouvan -harharetkistä. Minä tein naisesta metodistin siksi, että nämähän -ovat aina matkoilla. Hän sai haudata yhden lapsistaan kuhunkin -asuinpaikkaansa. Lapsia oli yhdeksän, ja heidän hautansa olivat -hajallaan eri suunnilla New-Foundlandin ja San Franciskon välisellä -alalla. Minä kuvasin lapset ja miten viehättäviä he olivat, kuvasin -eri tautivuoteet ja tein selkoa heidän hautakivistään ja niihin -piirretyistä hautakirjoituksista, jotka olivat toinen toistaan -liikuttavampia. Olin aikonut haudata kaikki yhdeksän, mutta kun minä -olin toimittanut pois maailmasta kahdeksan, en voinut enää keksiä -mitään uutta kuolettavaa tautia, jonka kaikki kauheat yksityiskohdat -olisin tuntenut, vaan annoin yhdeksännen lapsen sairastua verrattain -lievään lapsihalvaukseen ja jatkaa elämäänsä kainalosauvain varassa, -rautalasta toista jalkaa pitkin asetettuna. - -Stellan lukiessa "Hautani"-kertomusta ja hihittämällä ilmaistessa, -missä oli traagillisia kohtia, ja Noidan nukkuessa koko yön ulkona -juoksentelemassa olleen kissan vanhurskasta unta valitsi Anna -vielä yhden lukemisenarvoisen kertomuksen. Sen kirjoittaja oli -Jane Andrews ja siinä kerrottiin kauniista viisitoistavuotiaasta -tytöstä, joka kävi katsomassa spitaalitautisten siirtolaa, jäi sinne -hoitajattareksi ja luonnollisesti juuri kukoistuksensa ihanuudessa -joutui tuon kauhistuttavan taudin uhriksi. Sen hän työnsi Stellan -polville -- he istuivat yhä kyyryssä lattialla -- ja sitten Anna -rupesi selailemaan muita vanhoja vihkoja ja oli pian siirtynyt -siihen iloiseen ja huolettomaan aikaan, jolloin Historiallisen -kerhon jäsenten tapana oli istua humisevien honkien tai puron -rannalla sananjalkain keskellä saamassa milloin onnellisempaa milloin -ala-arvoisempaa inspiratsionia. Kyllä heillä oli ollut hauska! -Miten kuluneiden kesäin päivänpaiste ja hilpeys tuntui sädehtivän -rivien lomitse, kun hän luki... Eivät Kreikan eikä vanhan Rooman -sankaritarujen jännittävyys ja kekseliäisyys pystyneet vetämään -vertoja sille naiville huvin ja kyynelten sekamelskalle, jonka -Historiallinen kerho oli luonut... Käsikirjoitusten joukosta Anna -löysi tuotteen, joka oli kirjoitettu karkeille käärepaperipalasille. -Se rupesi loistamaan hänen harmaissa silmissään, kun hän palautti -mieleensä, missä ja milloin se oli syntynyt. Tämän pienen tekeleen -hän oli kirjoittanut sinä päivänä, jolloin hänen ja Dianan oli -käytävä asialla Copp-neitien luona Kuusikujan varrella jonkun matkan -päässä Avon-leasta. Neidit eivät olleet silloin kotona, ja kun Anna -oli koettanut kurkistaa sisään ruokakonttorin ikkunasta nähdäkseen, -olisiko siellä kenties eräs erikoismallinen vati, joka hänen oli -määrä tuoda, oli hän pudonnut hauraasta katosta sisään ankkakarsinaan. - -Anna silmäili vanhaa kangistunutta paperia ja alkoi sitten lukea -hartaammin, mitä sille oli kirjoitettu. Sievään puutarhaidylliin, -jonka hän oli sepustanut sangen epämukavassa asennossa, avatun -sateenvarjon alla, sisältyi pieni asterien ja hajuherneiden välinen -kaksinpuhelu sekä sireenipensaassa olevien villien kanarialintujen -ja puutarhan suojelushengen välinen puhelu. Kun hän oli lukenut sen -loppuun, istui hän liikkumattomana ja tuijotti eteensä, ja kun Stella -oli lähtenyt, silitti hän rutistuneen paperin tasaiseksi. - --- Minäpä taidan tehdä sen, sanoi hän ja ilmeestä päättäen hän oli -tehnyt päätöksen. - - - - -XXXV. - -HIENOJA VIERAITA. - - --- Tässä on kirje sinulle, Jimsie-täti, ja siinä on intialainen -postimerkki kuoressa, sanoi Phil. -- Tässä on kolme Stellalle ja -kaksi Prissylle ja yksi ihanan paksu minulle minun omalta pikku -Jonakseltani. Sinulle, Anna, ei ole mitään, vain koneellakirjoitettu -ilmoitus. - -Ei kukaan huomannut, että veri syöksähti Annan poskille, kun hän -otti käteensä tämän ohuen kirjeen, jonka Phil heitti hänelle -huolettomasti. Mutta kun Phil parin minuutin kuluttua nosti -katseensa, näki hän Annan aivan loistavan ilosta. - --- No mutta, kultuseni, mitä ihmeen hauskaa nyt on tapahtunut? - --- "Nuorison ystävä" on ottanut pienen sepustuksen, jonka minä -lähetin pari viikkoa sitten, sanoi Anna ja koetti puhua kuin olisi -hänelle aivan jokapäiväinen asia, että hänen kirjoituksiaan otetaan -aikakauslehtiin. Mutta se ei onnistunut täydelleen. - --- Anna Shirley! Mitä sinä puhut! Sepä hauskaa! Mitä se koskee? -Milloin se ilmestyy? Oletko saanut rahaa siitä? - --- Olen saanut, ne lähettävät minulle postiosoituksena kymmenen -dollaria, ja toimittaja kirjoittaa, että hänestä olisi hauska, jos -minä kirjoittaisin vastakin. Sitä sinä kyllä tulet saamaan, sinä -rakas, kiltti ukko. Se oli vanha sepustus, jonka minä löysin eräästä -laatikosta. Minä kirjoitin sen uuteen asuun ja lähetin, mutta en -saattanut ollenkaan uskoa, että se hyväksyttäisiin heti, sillä -siinä ei ollut minkäänlaista toimintaa, sanoi Anna ja muisteli, -miten niukka tulos oli ollut "Semiramiksen sovitusuhrin" taitavasti -sommitelluista intrigeistä. - --- Mihin sinä panet kymmenen dollaria, Anna? Lähdetäänpäs ja mennään -kaupunkiin kaikkityynni juhlimaan, ehdotti Phil. - --- Minä käytän ne johonkin mielettömään hommaan, olipa se sitten mitä -hyvänsä, lupasi Anna nauraen. -- Nämä eivät ainakaan ole _taikinaisia -_ rahoja -- kuten rahat, jotka minä sain kauheasta Parhaasta -hiivapulverijutusta. Niillä minä ostin järkevästi kyllä vaatteita, -mutta kun minulla oli ne vaatteet ylläni, tuntui minusta pahalta. - --- Ajatelkaas, että meillä on oikein ilmi elävä kirjailijatar -Karoliinan majassa! sanoi Priscilla. - --- Siinä on samalla suuri velvoitus, virkkoi Jamesina-täti -odottamatta. - --- Niin, sen minä myönnän, vakuutti Prissy sama juhlallisuus -äänessään. -- Siinä on omat vaaransa, kun joudut seurustelemaan -kirjallisten henkilöiden kanssa ja tiedät kirjailijan olevan joka -hetki kintereilläsi. Et aavistakaan, kun ne tarttuvat johonkin -aiheeseen! Mikä estää Annaa jonakin päivänä kuvaamasta meitä? - --- Minä tarkoitin, että painettuun sanaan liittyy vastuunalaisuutta, -sanoi Jamesina-täti hyvin vakavasti. -- Ja toivoakseni Anna -ymmärtää sen. Minun tyttäreni sepitti ennen aikaan novelleja ja -pikku kertomuksia, ennenkuin hän lähti lähetystyöhön, mutta nyt -hän on suunnannut henkensä korkeampiin tehtäviin. Hänen tapanaan -oli sanoa: "Älä kirjoita milloinkaan riviäkään semmoista, mitä et -toivoisi luettavan omissa hautajaisissasi." Se sopii sinun, Anna, -panna mieleesi, jos antaudut kaunokirjallisuuden alalle. Vaikka, kun -minä tarkemmin ajattelen, jatkoi Jimsey-täti kauhistunein kasvoin, -niin nauroi Elisabeth aina, kun hän sanoi näin. Se tyttö oli niin -naurunhaluinen, etten minä voi käsittää, miten hän tuli valinneeksi -lähetysalan työmaakseen. Minä olen kiitollinen, että hän teki niin -- -minä rukoilin Herraa, että hän valitsisi sen alan -- mutta voi, miten -toivoisin, ettei hän olisi koskaan tehnyt sitä. - -Näin puhui Jamesina-täti ja samalla kertaa hän ihmetteli, miksi nuo -tyttöletukat kaikki purskahtivat nauruun. - -Annan silmät loistivat koko sen päivän samalla kuin kunnianhimoiset -kirjalliset suunnitelmat nousivat ja hahmottuivat hänen aivoissaan. -Iloinen mieliala siirtyi hänen mukanaan Jennie Cooperin kutsuihin, -eikä edes se, että Anna näki Gilbertin ja Helenan kulkevan jonkun -matkan päässä hänestä ja Roy Gardnerista, kyennyt synkentämään sitä. -Vaikka hän oli kohonnut korkeisiin ilmapiireihin, ei hän ollut -kuitenkaan niin paljon maallisten pikkuseikkain yläpuolella, että -häneltä olisi jäänyt huomaamatta, miten korkeat, aivan liian korkeat, -Helenan kengänkorot olivat ja miten rumasti hän käveli. - --- Mutta Gilbert katselee kaiketi vain hänen kasvojaan. -Likinäköisesti, kuten kaikki miehet, ajatteli Anna ivallisesti. - --- Oletko sinä kotona lauantaina iltapäivällä? kysyi Roy. - --- Olen. - --- Minun äitini ja sisareni ovat aikoneet tulla sinua katsomaan, -sanoi Roy tyynesti. - -Omituinen tunne kulki Annan läpi -- se muistutti lähinnä -vastenmielisyyden tunnetta. Hän ei ollut koskaan ennen ollut -kenenkään Royn perheen jäsenen seurassa ja hän ymmärsi, että Royn -ilmoitus ei ollut aivan merkityksetön. Ahdistava levottomuus -sydämessään aavisti hän ratkaisun hetken nyt kenties olevan tulossa... - --- Tulee olemaan hauska saada tutustua heihin, sanoi Anna -laimeahkosti -- ja sitten hän mietti, mitä hauskuutta siinä -oikeastaan oli. Mutta tietysti hänen täytyi olla hyvillään siitä, -että sai tutustua Royn lähimpiin omaisiin, ja koettaa esiintyä -mahdollisimman paljon edukseen. Nyt oli siis vain koetettava tehdä -suotuisa vaikutus... Annan korviin oli tullut jonkun verran juoruja -siitä, mitä Gardnerin perheessä ajateltiin pojan ja veljen "sokeasta -rakastumisesta". Roy oli varmaankin pannut kaiken kykynsä liikkeelle -saadakseen omaisensa taivutetuksi tähän vierailuun. Anna tiesi -joutuvansa vaakalaudalle. Mutta siitä seikasta, että äiti ja sisaret -olivat ystävällisesti suostuneet tulemaan käymään hänen luonaan, hän -ymmärsi, että he olivat selvillä siitä mahdollisuudesta, että Anna -tulisi ennemmin tai myöhemmin kuulumaan heidän perheeseensä, olipa -tuo tieto heistä sitten mieluisa tai ei. - --- Minä olen tarkoin oma itseni. Minä en mielistele heitä enkä -tee mitään viehättääkseni heitä, vaikka osaisinkin, ajatteli Anna -itsetietoisesti. - -Mutta hän harkitsi, minkä puvun ottaisi lauantai-iltana ja punnitsi -tarkoin, sopisiko uudenaikainen korkea tukkalaite hänelle paremmin -kuin vanha. Jennie Coopersin kutsuihin nähden hän oli käynyt -välinpitämättömäksi. Kun hän illalla kävi levolle, oli hänen -päätöksensä valmis. Hän panee lauantaina ylleen ruskean -chiffonipukunsa, mutta tukka saa olla kammattuna entiseen tapaan -niskassa olevalle nutturalle. - -Perjantaina iltapäivällä ei korkeakoulussa pidetty mitään luentoja. -Stella käytti tilaisuutta ryhtyäkseen toimittamaan pilalehteä -Kaunokirjallisuusliiton seuraavaan kokoukseen ja oli istuutunut -pöydän ääreen vierashuoneen nurkkaan, ympärillään muistiinpano- ja -käsikirjoituskasoja, joiden hän oli antanut pudota lattialle. -Stella vakuutti aina, ettei hän saa kynästään lähtemään riviäkään, -jollei saa työntää jokaista arkkia menemään heti, kun se on valmis. -Annalla oli yllään villapusero ja tummansininen hame, ja tukka -oli verrattain pörröinen, hän kun oli ollut tuulessa kävelemässä. -Hän istui räätälimäisesti keskellä lattiaa härnäten Saara-kissaa -karanpojanluulla. Josef ja Noita makasivat kumpikin keräksi -kääriytyneinä hänen sylissään. Sokerin ja keitettyjen luumujen lämmin -tuoksu täytti talon, Priscillan toimintahalu kun oli vienyt hänet -tänään keittiön uunin ääreen. Hän tulikin äkkiarvaamatta sisään, -valtava keittiöesiliina edessään ja nokipilkku keskellä nenää, -näyttämään Jamesina-tädille chokoladipiirakasta, johon hän oli tehnyt -hyvin taitavasti kiiltokuoren. - -Tänä ylen mielenkiintoisena hetkenä kuului porttisalvan kolahdus. -Mutta kukaan ei viitsinyt mennä avaamaan, paitsi Phil. Hän oli saman -päivän aamuna ostanut hatun ja syöksyi nyt porttia avaamaan, sillä -hän odotti hatun tuojaa. Ulkoportailla oli rouva Gardner tyttärineen. - -Anna kapusi kiireesti pystyyn istualtaan, pudisti samalla kertaa -molemmat närkästyneet kissat hameensa helmasta ja siirsi aivan -konemaisesti kananpojanluun oikeasta kädestä vasempaan. Priscilla, -jonka olisi paluumatkalla keittiöön pitänyt juosta huoneen poikki, -menetti kaiken mielenmalttinsa, työnsi chokoladipiirakkaan uunin -edessä olevan jakkaran tyynyn alle ja hyökkäsi kuin mieletön portaita -ylös. Stella alkoi hermostuneesti poimien kokoilla käsikirjoitustaan. -Ainoastaan Jamesina-täti ja Phil suhtautuivat rauhallisesti -tilanteeseen. Heidän mielenmalttiaan on kiittäminen siitä, että -kaikki istuivat pian sohvalle ja tuoleille asettuneina, Annakin. -Priscilla palasi alakertaan ilman esiliinaa, saippuan aikaansaama -kiilto äskeisen nokitahran paikalla, Stella oli nurkastaan poistanut -kaikki toimitus-huoneen tuntomerkit, ja Phil pelasti tilanteen -päästämällä vuolaan juttelun vauhtiin. - -Rouva Gardner oli pitkä, solakka ja hyvännäköinen. Hän oli erikoisen -huolellisesti puettu ja hänen olemuksensa henki sydämellisyyttä, -joka tuntui hiukan teennäiseltä. Aline Gardner oli nuorempi laitos -äitiään, sydämellisyys poisluettuna. Hän koetti olla viehättävä -ja hauska, mutta ei saanut käytöksestään pois eräänlaista -suojelevaisuutta ja ylemmyydentuntua. Dorothy oli pieni virkeä -rasavilli. Anna tiesi hänet Royn lempisisareksi ja tunsi heti -vetovoimaa häneen. Tämä tyttö olisi ollut ulkonaisesti kovasti -Royn näköinen, jos hänellä olisi ollut tummat uneksivat silmät, -eikä vaaleanruskeat, vilkkaat ja veitikkamaiset. Hänen ja Philin -avulla suoriuduttiin vierailusta erittäin hyvin, jollei oteta -lukuun eräänlaista mielialan painostavuutta ja kahta jossain määrin -häiritsevää seikkaa. Noita ja Josef, jotka saivat tulla toimeen omin, -kaikkea muuta kuin väheksyttävin neuvoin, rupesivat hippasille ja -ponnahtivat rajusti juostessaan rouva Gardnerin silkkipukuiselle -polvelle ja siitä alas. Rouva Gardner nosti varsilornjettinsa ja -tarkasti niiden livistäviä takakäpäliä ja käpristyneitä häntiä, aivan -kuin ei olisi milloinkaan ennen nähnyt kissaa, ja Anna, joka ei -voinut pidättää pientä hermostunutta naurahdustaan, koetti parhaansa -mukaan puolustaa vallattomia kissoja. - --- Pidättekö kissoista? kysyi rouva Gardner, kasvoissa säälivän -ihmettelevä ilme. - -Anna piti kyllä omasta Noidastaan, mutta mikään pinttynyt -kissainystävä ei hän ollut. Häntä pisteli kuitenkin rouva Gardnerin -äänensävy, ja nuolennopean mielleyhtymän avulla muisti hän, miten -ihastunut Gilbertin äiti oli kissoihin: hänellä oli niitä niin suuri -lauma kuin hänen miehensä suinkin saattoi niitä talossa nähdä. - --- Ne ovat minun mielestäni viehättäviä elukoita, sanoi hän -pelkästään härnätäkseen. - --- Minä en ole voinut milloinkaan suosia kissoja, sanoi rouva Gardner -hyytävän kylmästi. - --- Mutta minä pidän niistä sitä enemmän, sanoi nuorempi sisar -Dorothy. -- Ne ovat niin herttaisia ja itsekkäitä. Koirat ovat -liian kilttejä -- ne ajattelevat enemmän herraansa kuin itseään. -Minusta tuntuu niiden seura rasittavalta. Mutta kissat ovat ihmeen -inhimillisiä. - --- Teillä on tuolla kaksi oikein hauskannäköistä posliinikoiraa, -sanoi Aline armollisesti. -- Ehkä minä saan katsoa niitä vähän -lähempää. Aline kulki lattian yli ja pysähtyi uunijakkaran luo, -joten hänestä tuli tietämättään uuden onnettomuuden aiheuttaja. Hän -nosti Magogin ilmaan ja istuutui tarkastamaan sen vihreätäpläistä -kauneutta juuri sille tyynylle, jonka alla Priscillan vasta -siloitettu chokoladipiirakka oli piilossa. Priscilla ja Anna -vaihtoivat tuskaisia silmäyksiä, mutta eivät voineet asialle mitään. -Iso ja muhkea Aline istui tyynyllä ja keskusteli eri kansallisuuksien -posliinikoirista, kunnes äiti antoi lähtömerkin. - -Dorothy viipyi muutamia silmänräpäyksiä kauemmin puristaakseen Annan -kättä ja kuiskatakseen pari sanaa hänen korvaansa. - --- Minä tiedän, että meistä kahdesta, sinusta ja minusta, tulee -tavattoman hyvät ystävät. Roy on kertonut minulle yhtä ja toista -sinusta. Minä olen ainoa kotona, jolle hän voi uskoa asioitaan, -poikaraukka -- äidille ja Alinelle ei totisesti kukaan tule avaamaan -sydäntään. Teillä mahtaa olla täällä äärettömän hauskaa, teillä -tytöillä. Saanhan minä joskus vastakin tulla tänne, jotta minäkin -saisin nauttia vähän teidän hauskuudestanne? - --- Tule niin usein kuin sinulla on halua, vastasi Anna, iloisena -siitä, että edes toinen Royn sisarista oli miellyttävä. Alinesta -hän ei voisi koskaan pitää, se oli aivan selvää, eikä Aline -koskaan tulisi pitämään hänestä, vaikka rouva Gardner kenties -oli voitettavissa Royn puolelle. Mutta joka tapauksessa päästi -Anna pitkän helpotuksen huokauksen, kun tulikoe oli onnellisesti -sivuutettu. - --- Tästä chokoladipiirakkaasta tuli totisesti pannukakku, sanoi -Priscilla murheellisen näköisenä nostaessaan varovasti tyynyä -- -ja tyyny on luonnollisesti myöskin pilalla. Turhaa on enää koskaan -sanoa, ettei perjantai ole onnettomuuksien päivä. - --- Kun ilmoituttaa tulevansa lauantaina, niin ei pidä tulla päivää -liian aikaisin, sanoi Jamesina-täti. - --- Varmasti Roy sotki ja sekoitti mitä hänen piti sanoa. - -Se poikahan joutuu aivan pyörälle päästä heti kun hän puhuu Annan -kanssa. Mihin Anna on joutunut? - -Anna oli paennut yläkertaan. Pidätetty itku kuristi hänen kurkkuaan. -Mutta hän pakotti itsensä nauramaan. Noita ja Josef olivat olleet -aika hullunkurisia... Ja Dorothy oli herttainen. - - - - -XXXVI. - -JÄÄHYVÄISET KORKEAKOULULLE. - - --- Kunpa olisin kuollut tahi kunpa olisi ainakin jo huomenilta, -voihki Phil. - --- Jos saat elää ja pysyä terveenä niin molemmat toivomuksesi -toteutuvat, virkkoi Anna. - --- Niin, sinä olet tyyni kuin viilipytty, ja se ei olekaan sinulle -vaikeata. Sinulta luistaa logiikka kuin vesi ja sinulla on aika -lailla filosofisia taipumuksia. Minulla taas ei ole -- ja kun minä -ajattelen kamalaa _pro gradu-kirjoitusta,_ jäätyy veri suonissani. -Kuule, jos minulle kävisi hullusti -- mitä Joe silloin sanoisi? - --- En tiedä. Mutta kyllä sinä selviydyt. No, miten kreikka meni -sinulta tänään? - --- Älä kysy ollenkaan! Se saattoi yhtä hyvin olla ihanaa klassillista -kreikkaa kuin siansaksaa, joka saa Homeroksen pyörähtämään -haudassaan. Minä olen istunut kuukausimääriä kieliopit ja -sanakirjat ja kaikenlaiset roomalaiset antikviteetit nenän alla, -ja nyt minun on aivan mahdotonta ajatella ainoatakaan itsenäistä -ajatusta -- jossa olisi tervettä järkeä nimittäin. Kylläpä pikku -Phil-parka on kiitollinen, kun hän taas paranee tästä tilapäisestä -tutkintotaudistaan. Tytöt, onko teillä selvästi tajunnassa, että -päivänne korkeakoulussa pian ovat luetut? - --- Minulla ei ole, se on minulle ylivoimaista, virkkoi Anna -surullisesti. -- Minusta tuntuu kuin vasta eilen olisimme Prissy ja -minä seisoneet yksinäisinä korkeakoulun eteisessä "vastatulleiden" -tulvassa. Ja nyt olemme senioreja ja erotutkinto on aivan nenän -edessä. - --- Viisaita, kirjanoppineita ja kunnianarvoisia senioreja, paransi -Phil. Uskotteko todella meidän olevan hiukkaakaan viisaampia nyt kuin -tänne tullessamme? - --- Ei suinkaan aina näytä siltä neitien käytöksestä päättäen, virkkoi -Jimsie-täti pisteliäästi. - --- Älähän nyt Jimsie-täti, olemmehan me sentään yleensä esiintyneet -oikeina ihannetyttöinä niinä kolmena talvena, joina sinä olet ollut -meidän mammamme -- eikö niin? - --- Te olette sievimmät, kilteimmät ja herttaisimmat tytöt kaikista -korkeakoulua käyneistä, vastasi Jamesina-täti säästämättä sanojaan, -kuten aina, kun kerran rupesi kiittelemään. -- Epäilen vain, ettei -järki vielä ole teissä oikein päässyt täysikasvuiseksi. Sitä ei -tietysti voi odottaakaan. Kokemukset vasta tuovat arvostelukyvyn. -Sellaista ei saavuta parilla korkeakoulukurssilla. Te olette, nuoret -neitoseni, opiskelleet tuossa korkeammassa oppilaitoksessa neljä -vuotta, kun taas minä en ole milloinkaan pistänyt jalkaanikaan -sellaiseen laitokseen, mutta sittenkin minä tiedän koko lailla -enemmän kuin te. - --- Elämänkokemuksesta me kyllä pidämme huolta aikanamme, täti kulta, -virkkoi Stella. -- Uutteraa hakkailua seuraa lopulta kihlaus, sanoo -vanha hyvä sananparsi, ja sitten alkaa heti perästä elämän vakavuus. - --- Oletteko oppineet korkeakoulussa tämän taivaallista muuta kuin -kuolleita kieliä ja geometriaa ja muuta senkaltaista roskaa? kysyi -Jamesina-täti. - --- Tottahan toki. Olemme tietysti, pikku täti, vakuutti Anna kaikkien -puolesta. - --- Me olemme oppineet antamaan arvoa niille totuuksille, joita -saimme kuulla professori Woodleigh'in viime luennolla. Aiheena oli -elämisen taito, virkkoi Phil. -- Hän sanoi: Huumori on terveellisin -maustin niissä ruokalajeissa, joita katetaan elämän pöydälle. -Naurakaa erehdyksillenne, mutta ottakaa niistä oppia, laskekaa -leikkiä huolistanne, mutta tulkaa niistä lujemmiksi, tehkää pilaa -vaikeuksistanne, mutta voittakaa ne. Eikö tämä ole oppimisen -arvoista, Jamesina-täti? - --- On kyllä, hyvä ystävä, on tietysti. Kun te olette oppineet -nauramaan sille, jolle tulee nauraa, ja olemaan nauramatta -sellaiselle, mille ei pidä nauraa -- olette te päässeet aika pitkälle -opissa ja viisaudessa. - --- Mitä korkeakoulukausi on antanut sinulle, Anna? kysyi Priscilla -matalalla äänellä. - --- Uskon todellakin oppineeni ottamaan leikkinä jokaisen pienen -vastoinkäymisen, ja jokaisen suuremman vaikeuden kykyäni ja -toimintahaluani hedelmöittävänä kasteena. Siinä on luullakseni -pääasiassa sanottuna, mitä Redmond on minulle antanut. - --- Minun täytynee vielä kerran viitata professori Woodleighin -sanoihin, jotta voisin tehdä selkoa siitä voitto-osuudesta, jonka -minä olen saanut korkeakoulussa, sanoi Priscilla. -- Muistatko, mitä -hän sanoi tervehdyspuheessaan? Maailmassa on paljon meille kaikille -tarjolla, jos meillä vain on silmät sitä näkemään, sydäntä, joka -rakastaa, ja kädet, joilla itse voimme poimia, -- paljon meidän -ympärillämme olevissa ihmisissä, paljon taiteessa ja kirjallisuudessa, -paljon kaikkialla, mistä me voimme iloita ja mistä meidän tulee olla -kiitollisia. Vähäsen tätä kaikkea on Redmond minulle opettanut. - --- Jos saamme tehdä tästä johtopäätöksen, huomautti Jamesina-täti, -niin on loppusumma se, että te kyllä voitte oppia -- jos teissä -nimittäin on luontaista tarkkapäisyyttä -- neljässä vuodessa sen, -mihin te kenties olisitte tarvinneet kaksikymmentä vuotta muuten -elämässä. No, sitten minun täytyy sanoa, että korkeakoulun arvo -huomattavasti nousee minun silmissäni. Tähän asti olen tosiaan -suhtautunut siihen vähän epäilevästi. - --- Mutta miten käy niiden raukkojen, joilla ei ole luontaista älyä, -Jimsie-täti? - --- Ihmiset, joilla ei ole luontaista tarkkapäisyyttä, eivät koskaan -opi mitään korkeakoulussa enempää kuin elämässäkään, vastasi -Jamesina-täti. -- He ovat sadan vuoden vanhoina, jos saavat elää -niin vanhaksi, yhtä tietämättömiä kuin kehdossakin. Se ei ole heidän -poloisten vika, vaan huono onni. Mutta niiden meistä, joiden osaksi -on tullut tarkkapäisyyttä, tulee olla Herralle hyvin kiitolliset. - --- Etkö tahdo tarkemmin määritellä, mikä tarkkapäisyys on, -Jimsie-täti, pyysi Phil. - --- En kiitos, typykkäni. Joka itse on tarkkapäinen, se tietää kyllä, -mitä sillä tarkoitetaan, joka ei ole, hän ei tule sitä koskaan -käsittämään. En aio ryhtyä mihinkään selittelyihin. - -Jännittävät ja merkitykselliset päivät lensivät ohi, ja erotutkinto -oli suoritettu. Anna sai korkeimman arvosanan Englannin -kirjallisuuden historiassa. Priscilla sai lähinnä korkeimman -klassillisissa kielissä ja Phil saman matematiikassa. Stellakin sai -ilokseen tasaisia, kauniita arvosanoja. Ja sitten tuli korkeakoulun -juhlallinen päättäjäisjuhla. - --- Tätä olisin ennen maailmassa sanonut elämäni virstantolpaksi, -virkkoi Anna nostaen varovasti kotelosta Royn orvokit ja miettivänä -niitä katsellen. - -Hänen tarkoituksensa oli luonnollisesti koristautua niillä illaksi, -mutta hänen katseensa siirtyi toiseen valkeaan pahvikoteloon, joka -oli pöydällä. Se oli täynnä kieloja, ja ne olivat yhtä raikkaita ja -tuoksuvia kuin kielot, jotka tavallisesti kukkivat Vihervaaran haassa -Annan tullessa Avonleahin. Ja niiden vieressä oli Gilbert Blynthen -käyntikortti. - -Annasta oli ihmeellistä, että Gilbert lähetti hänelle kukkia -päättäjäisiin. Hän oli nähnyt Gilbertiä hyvin vähän tänä talvena. -Joululoman jälkeen Gilbert oli käynyt vain kerran Karoliinan majassa, -eräänä perjantai-iltana, Majan asukkaiden vastaanottoaikana, ja -muualla he eivät juuri olleet tavanneet toisiaan. Anna tiesi, että -Gilbert oli kokonaan syventynyt opintoihinsa, hänen päämääränään kun -oli korkeimmat arvosanat ja Cooperin stipendi, minkä vuoksi hän ei -juuri ottanut osaa seuraelämään. - -Annalle oli talvi tuonut runsaasti vaihtelua ja virkistystä. -Gardnerien perheessä hän oli seurustellut aika uutterasti, Dorothy -ja hän olivat tulleet läheisiksi ystäviksi. Asiasta perillä -olevat odottivat Annan ja Royn julkaisevan kihlauksensa minä -hetkenä hyvänsä. Anna odotti itse ratkaisua. Juuri kun hänen tuli -lähteä kotoa lopettajaisjuhlaan, siirsi hän syrjään Royn orvokit -ja kiinnitti pukuunsa sen sijaan Gilbertin kielot. Hän ei olisi -itsekään voinut sanoa, minkätähden hän niin teki. Mutta oli kuin -vanha Avonlean-aika unelmineen ja ystävyyssuhteineen olisi jälleen -tullut häntä lähemmäksi, samalla kuin hänen kauan hautomansa -tulevaisuudensuunnitelmat olivat toteutuneet. Hän ja Gilbert olivat -kerran, kauan sitten, kuvanneet toisilleen sitä onnellista päivää, -jolloin he tutkinnon suoritettuaan saisivat rehtorilta lakkinsa ja -kunniakirjansa. Nyt oli odotettu suuri päivä tullut, matta Royn -orvokeilla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Vain lapsuusvuosien -vanhan ystävän lahjoittamat kukkaset tuntuivat liittyvän tähän -päivään, jolloin kevään hento vehreys ja puhkeavat kukkaset vihdoin -tuottivat hedelmiä. - -Vuosikausia oli tämä päivä kangastanut Annan mielessä houkuttelevin -hohtein, mutta kun se nyt koitti, jättikin se jälkeensä vain yhden -pysyvän muiston. Tuona muistona ei tullut olemaan jännittävä hetki, -jolloin komea korkeakoulun rehtori täydessä virkapuvussaan ojensi -hänelle baretin ja diplomin ja kiitti häntä siitä, että hän oli -tuottanut Redmondille kunniaa. Ei myöskään kielojen aiheuttama ilon -välähdys Gilbertin silmissä, eikä Royn ihmettelevä ja alakuloinen -katse hänen kulkiessaan Annan ohi korokkeella. Ei myöskään Aline -Gardnerin armolliset onnittelut tai Dorothyn lämpimät ihastuksen -purkaukset. Ei, muistoksi jäi omituinen, selittämätön sydämen -kirvely, joka turmeli Annalta kauan odotetun päivän ja jätti -jälkeensä kalvavan katkeruudentunteen. - -Juhlallisen päivän loppunumerona tulivat olemaan tanssiaiset. -Pukeutuessaan tanssiaistilaisuuteen Anna työnsi syrjään helminauhan, -jota hän tavallisesti oli käyttänyt, ja otti matka-arkustaan pienen -kotelon, joka oli ilmestynyt Vihervaaraan viimeistä edellisenä -jouluaattona. Siinä oli hienonhienot kultavitjat, joissa riippui -koristuksena pieni vaaleanpunainen, emaljoitu sydän. Korttiin, joka -sitä seurasi oli kirjoitettu "Hyvää joulua toivoo vanha toverisi -Gilbert". Anna oli nauranut muistolle, jonka emaljisydän hänessä -herätti; se liittyi kouluajan onnettomaan päivään, jolloin Gilbert -oli huutanut hänestä ja hänen punaisesta tukastaan "tuli on irti"! -ja sitten turhaan anteeksiantoa tavoitellessaan lahjoittanut -vaaleanpunaisen sokerisydämen, tehden siinä kuitenkin turhaa työtä. -Anna oli kirjoittanut sievän kiitoskirjeen Gilbertille. Mutta pientä -koristetta hän ei ollut vielä milloinkaan käyttänyt. Hän ripusti sen -nyt valkeaan kaulaansa uneksuvasti hymyillen. - -Hän lähti Philin seurassa korkeakouluun. Anna kulki vaiteliaana, Phil -jutteli yhtä ja toista ja sanoi äkkiä: - --- Joku kertoi tänään, että Gilbertin kihlaus Helena Stuartin kanssa -julkaistaan heti päättäjäisten jälkeen. Oletko kuullut mitään siitä? - --- En, vastasi Anna. - --- Minä luulen, että se on totta, virkkoi Phil kevyesti. - -Anna ei puhunut. Hän tunsi poskiensa polttavan pimeässä. Äkkiä -hän pisti kätensä takinkauluksensa sisäpuolelle ja tarttui -kultavitjoihin. Hän nykäisi voimakkaasti -- ja vitjat katkesivat. -Anna pisti särkyneen koristeen laukkuunsa. Hänen kätensä vapisivat ja -silmiä kirveli. - -Mutta hän oli iloisessa juhlapukuisessa parvessa iloisin kaikista, -ja tuntematta kaipauksen pistostakaan sanoi hän Gilbertille, että -hänen tanssiohjelmansa oli täyteen merkitty, kun Gilbert tuli -pyytämään häntä tanssimaan. Ja kun hän myöhemmin istui tyttöjen -kanssa punaisena hehkuvan hiilloksen ääressä Karoliinan majassa ja -lämmitteli paljaita käsivarsiaan, joita oli kävelyllä kylmähkössä -kevätilmassa hiukan paleltanut, ei kukaan jutellut vilkkaammin kuin -hän kuluneen vuorokauden tapahtumista. - --- Moody Spurgeon MacPherson oli täällä eilen illalla teidän -lähdettyänne, sanoi Jamesina-täti, joka oli valvonut istuakseen -uunivalkean hoitajana -- Hän ei tietänyt, että oli tanssiaiset. Sen -pojan pitäisi nukkua kuminauha päänsä ympärillä, jotta korvat jonkun -verran pysyisivät oikealla paikallaan. Kehoitin kerran nuoruudessani -erästä nuorta herraa, joka vähän hääräili minun ympärilläni, tekemään -niin ulkoneville korvilleen, ja ne tulivatkin paljon paremmiksi. -Mutta minulle hän ei antanut milloinkaan anteeksi, vaikka oli saanut -oikein hyvän neuvon. - --- Moody Spurgeon on hyvin vakavamielinen nuori mies, haukotteli -Stella. -- Hänen ajatuksensa askartelevat paljon tärkeämmissä -asioissa kuin korvissa. Hän aikoo lukea papiksi,'kuten täti tietää. - --- No niin, Herra ei pidä niin lukua korvista, virkkoi Jamesina-täti -keskeyttäen arvostelunsa Moodyn ulkomuodosta. Jamesina-täti -kunnioitti papiksi vihkimättömän teologian ylioppilaankin papinkaapua. - - - - -XXXVII. - -RANTAPAVILJONGISSA. - - -Onko mahdollista -- tästä päivästä viikon kuluttua olen taas kotona -Avonleassa, sanoi Anna kumartuen matka-arkkuunsa, johon hän paraikaa -pani rouva Lynden koreita patenttikutoisia peitteitä. -- Se ajatus on -hyvin viehättävä. Mutta viikon perästä olen myös ainiaaksi jättänyt -Karoliinan majan! Kauhea todellisuus! - --- Kummitteleekohan meidän naurumme sitten Liina-neidin ja -Maria-neidin viattomissa tyttöunelmissa, virkkoi Phil miettivänä. - -Tätiä ja veljentytärtä odotettiin nyt kotiin. He olivat kiertäneet -suurimman osan asuttua maapalloa. Äsken saapuneessa kirjeessä neiti -Karoliina kirjoitti: - -"Olemme kotona toukokuun toisella viikolla. Tiedän jo edeltäpäin, -että Karoliinan maja tulee näyttämään aika mitättömältä, kun olemme -nähneet pyramiidit ja Kamakin kuningaslinnat, mutta minä olen aina -viihtynyt parhaiten siellä, missä katto ei ole ollut erikoisen -korkealla. Tulee tuntumaan ihanalta, kun taas saa olla kotona. Kun -vasta myöhemmällä iällä lähtee matkoille, tulee rasittaneeksi itseään -tarpeettomasti, sillä tietää, ettei käytettävissä ole enää pitkiä -aikoja, ja jos missä, niin tässä suhteessa pitää paikkansa se, että -ruokahalu kasvaa syödessä. Minä pelkään, ettei Maria tule enää -koskaan tyytymään meidän entiseen hiljaiseen elämäntapaamme". - --- Aion jättää tänne pieniä päähänpistojani ja unelmiani tuottamaan -viihdytystä sille, joka tulee tänne asumaan minun jälkeeni, virkkoi -Anna katsellen kaihoisasti ympärilleen kauniissa sinisessä huoneessa, -jossa hän oli viettänyt kolme onnellista vuotta. Ikkunan ääressä hän -oli polvistunut rukoilemaan ja hän oli kumartunut siitä katselemaan, -miten aurinko sammui purppurahohteeseen honkain taakse. Hän oli -kuullut syyssateiden rapisevan taitekattoa vasten ja lausunut kevään -ensimmäisen kultarintakertun tervetulleeksi. Eivätköhän ajatukset ja -unelmat voineet jäädä asuntoihin? ajatteli hän. Eikö jotain hänen -omasta olemuksestaan jäisi ikäänkuin vienosointuisena muistona hänen -jälkeensä, näkymättömänä ja tuskin tuntuvana, mutta joka tapauksessa -todellisena, kun hän ainiaaksi jättää tämän huoneen, jossa hän oli -tuntenut riemua ja tuskaa, nauranut ja itkenyt? - --- Minä puolestani uskon, virkkoi Phil, että huone, jossa miettii ja -suree ja silloin tällöin huvittelee, sanalla sanoen elää, liittyy -erottamattomasti näihin sielunelämän ilmaisuihin ja saa oman -personallisuuden. Olen varma siitä, että jos minä viidenkymmenen -vuoden kuluttua astun tähän huoneeseen, huutaa se minulle: "Phil, -rakkaani, minä, joka puhun, olen Annan fluidumi. Me, seinät, olemme -sillä kyllästytetyt. Muistatko, ah muistatko?" Sillä ajattele -sentään, pikku kullanmuru, miten rajattoman hauskaa meillä on täällä -ollut! Kuinka me olemme täällä kujeilleet ja hupsutelleet! Oi, oi, -voisin nauraa ja itkeä yhtaikaa, kun sitä ajattelen. Menen kesäkuussa -naimisiin pikku Jonakseni kanssa ja minä tiedän tulevani sanomattoman -onnelliseksi, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu kuin tahtoisin elää -tätä ihastuttavaa elämää Majassa ja korkeakoulussa ikuisesti. - --- Minussakin on niin vähän järkevyyttä, että toivoisin aivan -samaa, virkkoi Anna. -- Miten suuria ilonaiheita saanemmekin -tulevaisuudessa, emme kuitenkaan saa koskaan nauttia samanlaisesta -ihanasta ja huolettomasta elämästä kuin täällä. Se on ainiaaksi -mennyttä, Phil. - --- Mitä sinä teet Noidalle? kysyi Phil, kun mainittu etuoikeutetussa -asemassa oleva kotieläin tassutteli huoneeseen. - --- Minä otan sen mukaani kotiin Josefin ja Saara-kissan kanssa, -julisti Jamesina-täti, joka seurasi Noidan kintereillä. -- Olisi -kaikkea muuta kuin kaunis teko erottaa kissat toisistaan, kun ne -kerran ovat oppineet viihtymään yhdessä. Sitä oppia eivät ihmiset -eivätkä eläimet kovinkaan hevillä saavuta. - --- Minusta on ikävä, että täytyy erota Noidasta, virkkoi Anna -sivellen hellästi kissaansa, -- mutta olisi hyödytöntä ottaa se -mukaan Vihervaaraan. Marilla ei ole koskaan voinut sietää kissoja, -ja Davy kiusaisi sen hengiltä. Muuten en usko viipyväni kotona -kovinkaan kauan. Minulle on tarjottu johtajattaren tointa Summersiden -korkeammassa yleisessä oppilaitoksessa. - --- Otatko sen vastaan? tiedusteli Phil. - --- Minä -- minä en ole vielä päättänyt, virkkoi Anna punastuen. - -Phil nyökkäsi ymmärtävästi. Anna ei luonnollisesti voinut ryhtyä -mihinkään määrättyihin suunnitelmiin ennenkuin Roy oli ilmaissut -tunteensa. Sen tämä oli pian tekevä -- siitä ei ollut epäilystä. -Selvää oli myöskin, että Anna vastaisi myöntävästi, kun Roy kysyisi: -tahdotko tulla omakseni? - -Anna itse tyytyi suhtautumaan asiaan täysin tyynen odottavasti. -Hänen tunteensa olivat hyvin lämpimät Royta kohtaan. Hän oli tosin -uskonut, että suuri ja syvä rakkaus tuntuisi toisenlaiselta, mutta -mieli hieman väsyneenä ja lamassa epäili hän, vastaisiko mikään -elämässä käsitystä, jonka mielikuvitus on edeltäkäsin luonut. -Hän tunsi samanlaista pettymystä kuin lapsenakin oli tuntenut -timantin suhteen -- tuota samaa pettymystä, oli hän myös tuntenut -nähdessään kylmän vedenkirkkaan välkkeen, kun oli odottanut näkevänsä -purppuranpunaisen leimun säteilevän loiston. "En kuvitellut koskaan -timanttia sellaiseksi" sanoi hän. Mutta Roy oli herttainen poika, -ja he tulisivat onnellisiksi yhdessä, vaikkakin Anna tunsi elämästä -katoavan jotain, jota oli sanoin mahdoton ilmaista. - -Kun Roy tuli myöhemmin illalla pyytäen Annaa kävelylle puistoon, -tiesivät kaikki Majassa, mitä asiaa hänellä oli, ja kaikki olivat -tahi luulivat olevansa selvillä siitä, mitä Anna vastaisi. - --- Anna kuuluu niihin, joilla on ollut hyvä onni elämässä, virkkoi -Jamesina-täti. - --- Siltä näyttää, sanoi Stella kohauttaen olkapäitään. -- Roy on -kunnollinen ja hauska -- epäilemättä. Mutta hänessä ei ole mitään -sisäistä. - --- Jos hän olisi kosinut sinua, olisit kenties ollut toista mieltä, -Stella, sanoi Jamesina-täti lempeän nuhtelevasti. -- On olemassa -sananlasku ketusta ja pihlajanmarjoista. - --- Aivan oikein, mutta sitä ei voi sovelluttaa tähän, vastasi Stella -olematta millänsäkään. -- Minä rakastan Annaa ja pidän paljon Roysta. -Jokainen sanoo Annan tekevän erinomaiset kaupat, ja hän on viime -aikoina saavuttanut rouva Gardnerinkin korkean hyväksymisen. Kun -panemme kaikki nämä seikat yhteen, niin näyttäisi tosiaankin olevan -tulossa sellainen harvinainen avioliitto, joita kuulutaan solmivan -taivaassa, ja kuitenkin minulla on epäilykseni. Sinä saat nyt itse -lausua tavut ja lukea yhteen, Jamesina-täti. - -Niemenkärjen pienessä rantapaviljongissa, jossa he olivat jutellen -istuneet sateisena päivänä ensi kertaa tavatessaan, lausui Roy -merkitykselliset sanansa. Annan mielestä tuli tilaisuus hyvin -tunnelmalliseksi siitä, että Roy oli valinnut juuri tämän paikan. Ja -Roy tunnusti rakkautensa niin kauniin sanoin, kuin olisi ottanut ne -Rakastavien kirje-oppaasta, kuten eräs Ruby Gilliksen kosijoista oli -tehnyt. Koko tunnustus kuului aivan erinomaiselta. Se oli sitä paitsi -rehellinen ja vilpitön. Ei ollut vähääkään epäilemistä, ettei Roy -tarkoittanut sitä, mitä hän sanoi. Hänen sanoissaan ei ollut mitään -sorahtelevaa epäsointua. Annasta tuntui kuin hänen olisi pitänyt -sulaa hiljaiseen autuuteen. Mutta hänen tunteensa eivät olleet -suinkaan nousseet siihen lämpöasteeseen -- hän huomasi olevansa -päinvastoin merkillisen viileä. Kun Roy vaikeni odottamaan vastausta, -avasi Anna huulensa lausuakseen myöntävän sanan, jonka tuli ratkaista -kummankin kohtalo. - -Mutta silloin -- silloin häntä värisytti aivan kuin katse olisi -sattunut kuiluun, mikä sai hänet kiivaasti peräytymään. Hänen -elämässään oli tämä hetki niitä, jolloin katse selkenee ja me näemme -ikäänkuin häikäisevän salaman valossa enemmän kuin olemme tajunneet -koko kuluneen elämämme aikana. Hän veti kätensä Royn kädestä. - --- Ei -- minä en voi mennä sinun kanssasi naimisiin - --- oi, en voi, huudahti hän. - -Roy kalpeni ja näytti olevan hyvin ymmällä. Hän oli jo ennakolta -ollut asiastaan varma, -- mistä ei suinkaan käynyt häntä moittiminen. - --- Mitä sinä tarkoitat? änkytti hän. - --- Tarkoitan, etten voi tulla sinun vaimoksesi, toisti Anna aivan -epätoivoisena. -- Luulin voivani -- mutta en voikaan. - --- Minkätähden et voi? kysyi Roy tyynemmin. - --- Sentähden -- etten pidä sinusta tarpeeksi paljon. - -Royn kasvojen väri muuttui tummemmaksi. - --- Sinä olet siis vain tehnyt minusta pilaa näinä kahtena vuotena? -sanoi hän hitaasti. - --- En, en, sitä minä en suinkaan ole tehnyt, läähätti Anna-raukka. -Oi, miten hän voisi selittää? Hän ei voinut selittää. On olemassa -semmoista, mille on aivan mahdotonta löytää selitystä. -- Uskoin -pitäväni sinusta -- minä vakuutan, että uskoin -- mutta nyt tiedän, -ettei niin olekaan laita. - --- Sinä olet turmellut elämäni, sanoi Roy katkerana. - --- Anna minulle anteeksi, pyysi Anna posket hehkuen ja silmät -kyynelissä. - -Roy kääntyi muutamaksi minuutiksi tuijottamaan merelle. Kun hän -jälleen katsoi Annaan, oli kalpeus palannut hänen kasvoilleen. - --- Etkö voi antaa minulle mitään toivoa? kysyi hän. - -Anna pudisti päätään äänettömänä ja masentuneena. - --- Jää hyvästi siis, sanoi Roy. -- Minä en käsitä sitä -- minä en voi -uskoa, että sinä olet se, jona koko ajan olen sinua pitänyt. Mutta -moitteet eivät saa tulla kysymykseen meidän välillämme. Sinä olet -ainoa nainen, jota koskaan voin rakastaa. Nyt kiitän sinua ainakin -ystävyydestäsi. Jää hyvästi, Anna! - --- Jää hyvästi, vastasi Anna ääni väristen. - -Royn mentyä Anna istui kauan paviljongissa ja näki valkean usvan -hiljaa hiipivän satamaan ja verhoavan sen vaippaansa. Tämä hetki oli -hänelle nöyryytyksen, häpeän ja itsensähalveksumisen hetki -- sen -aallot vyöryivät hänen ylitseen ja olivat vähällä tukehuttaa. Mutta -sielun syvimmästä tunkeutui outo, jälleen saavutetun vapauden tunne. - -Hämärässä hän hiipi Majaan ja pakeni huoneeseensa. Mutta siellä istui -Phil jo häntä odottamassa ikkunapenkillä. - --- Odota vähän, pyysi Anna, tahtoen välttämättä etukäteen torjua -onnentoivotukset. -- Odota, kunnes saat kuulla, mitä minulla on -sanomista. Phil, Roy pyysi minua vaimokseen, mutta minä annoin -kieltävän vastauksen. - --- Mitä ihmeessä! -- Annoit kieltävän vastauksen? huudahti Phil aivan -ymmällä. - --- Niin annoin. - --- Anna Shirley, oletko enää järjissäsi? - --- Enköhän sentään liene, sanoi Anna väsyneesti. -- Oi, Phil, älä -toru minua! Sinä et ymmärrä. - --- En ymmärräkään, se on kyllä totta. Sinä olet jo pari vuotta kaikin -tavoin rohkaissut Roy Gardneria -- ja nyt sinä kerrot antaneesi -hänelle rukkaset. Se on siis ollut pelkkää anteeksiantamatonta -hakkailua. Anna, minä en olisi koskaan uskonut sinusta sellaista. - --- Se ei ole ollut hakkailua -- viime hetkeen asti luulin toden -teolla pitäväni hänestä -- ja sitten -- sitten minulle yhtäkkiä -selvisi, etten milloinkaan voisi mennä hänen kanssaan naimisiin. - --- Asianlaita oli kai se, että aioit mennä hänen kanssaan naimisiin -rahojen tähden, sanoi Phil loukkaavan suoraan, -- vaikka sinun -parempi minäsi viime hetkenä nousi kapinaan ja esti sinut siitä. - --- Jos niin luulet, niin erehdyt. En ole ajatellut hänen rahojaan -vähääkään. Oi, en voi selittää sitä sinulle enempää kuin hänellekään. - --- No niin, en voi sanoa sitten muuta kuin että olet käyttäytynyt -häpeällisesti Royta kohtaan, virkkoi Phil tullen yhä katkerammaksi. --- Hän on kaunis, hyväpäinen ja kiltti. Mitä muuta sinä vielä toivot? - --- Minä tahdon sellaisen, joka kuuluu minun elämääni. Hän ei kuulu. -Ihan ensiksi ihastuin hänen kauniiseen ulkomuotoonsa ja taitoonsa -ilmaista ajatuksensa ja lausua hienoja kohteliaisuuksia... Ja hän on -paljon lukenut, ja meidän kirjalliset harrastuksemme kävivät hyvin -yhteen. Ja lopulta tuntui minusta, että minun täytyi olla häneen -rakastunut, koska hän oli minun tummasilmäinen ihanteeni. - --- Minä saan aina kuulla siitä, etten tiedä, mitä tahdon, mutta sinun -laitasi on senkin seitsemän kertaa hullummin. - --- Minä tiedän, mitä tahdon, puolustautui Anna. -- Vika on vain -siinä, että minun tahtoni vaihtuu, ja sitten minun täytyy uudelleen -selvittää itselleni, niitä oikeastaan tahdon. - --- Silloin ei kannata ollenkaan keskustella sinun kanssasi. - --- Se onkin ihan totta, Phil, ei kannatakaan. Mutta siitä saat -olla varma, että olen niin pahoillani ja häpeissäni, että olisin -valmis vaipumaan maan alle. En voi koskaan ajatella Redmondin aikaa -muistamatta tämän illan surua ja tunnonvaivoja. Roy halveksii minua --- ja sinä halveksit minua -- ja minä halveksin itseäni. - --- Voi, sinä pikku kulta-raukka, kuinka sinua kuitenkin on sääli, -huudahti Phil, jonka sydän äkkiä lauhtui. -- Tule tänne, jotta saan -lohduttaa sinua. Minulla ei ole mitenkään oikeutta torua sinua. Minä -olisin kenties mennyt naimisiin sekä Alecin että Alonzon kanssa, -ellen olisi tavannut Jonasta. Huh, minusta on niin sekamelskaista -todellisessa elämässä. Romaaneissa tapahtuu kaikki hienosti ja -hyvässä järjestyksessä, ja kaikki selviytyy lopulta. - --- Nyt on minulla vain toivomus, ettei kukaan minua kosisi koko -elämäni aikana, nyyhkytti Anna-raukka uskoen tosiaan tarkoittavansa, -mitä sanoi. - - - - -XXXVIII. - -TOISTEN ONNI. - - -Elämä tuntui Annasta hiukan värittömältä ensimmäisinä viikkoina -hänen tultuaan Vihervaaraan. Hän kaipasi Karoliinan majan iloista -toverielämää. Hän oli viime talvena rakentanut loistavia tuulentupia, -mutta ne olivat nyt kaikki raunioina. Nykyisessä masennuksen ja -itsehalveksumisen tilassa hän ei heti voinut ryhtyä niitä uudelleen -luomaan. Ja hän teki sen huomion, että ruusuisten unelmien -täyttämä yksinäisyys on ihastuttava mutta unelmaton yksinäisyys on -kuivanlainen. - -Anna ei ollut tavannut Royta heidän surullisen rantapaviljongissa -tapahtuneen eronsa jälkeen, mutta Dorothy tuli häntä tervehtimään, -ennenkuin hän lähti Kingsportista. - --- Minusta on rajattoman ikävää, ettet tahdo mennä Royn kanssa -naimisiin, virkkoi hän. -- Minä olisin niin mielelläni tahtonut -sinut sisarekseni. Mutta sinä teit aivan oikein. Hän kyllästyttäisi -sinut kuoliaaksi, jos olisitte yhdessä koko elämän läpi. Minä pidän -hänestä, ja hän on tavattoman herttainen veli, mutta mielenkiintoinen -hän ei ole vähääkään. Hän voi kyllä näyttää mielenkiintoiselta, mutta -siinä erehtyy. - --- Ei suinkaan tämän tarvitse turmella meidän ystävyyttämme, eihän -Dorothy? oli Anna surullisena kysynyt. - --- Kaikkea vielä! Sinusta ei toki luovu mielellään, kuka nyt olisi -kultuisempi. Ellen voi saada sinua sisareksi, tahdon kuitenkin yhä -olla sinun hyvä ystäväsi. Ja älä sinä rupea olemaan pahoillasi Royn -tähden. Hän on nyt kyllä kauhean epätoivoinen -- minä saan jok'ikinen -päivä kuunnella hänen purkauksiaan... Mutta hän toipuu pian. Niin käy -hänelle aina. - --- Aina? toisti Anna äänensävy vähän muuttuneena. -- Onko hän sitten -toipunut tällaisesta ennenkin? - --- On toki, sen saat uskoa, virkkoi Dorothy avomielisesti. -- Kaksi -kertaa ennen. Ja hän suri yhtä kauheasti kummallakin kerralla ja -toitotti suruaan minulle korvat täyteen. Niin, ei hän suorastaan -saanut rukkasia tytöiltä, he vain julkaisivat kihlauksensa toisen -kanssa. Mutta kun hän oli tutustunut sinuun, vakuutti hän tietysti, -ettei hän ollut koskaan oikein rakastanut ketään ennen -- molemmat -edelliset jutut olivat vain olleet koulupoikahaaveilua. Minusta sinun -ei pidä kovin paljon surra tätä asiaa. - -Anna päätti noudattaa hyväätarkoittavaa neuvoa. Hän tunsi mielensä -keventyneeksi, mutta oli samalla jonkun verran närkästynyt. Roy oli -vakuuttanut hänelle pyhästi, että Anna oli ainoa tyttö, jota hän -koskaan oli rakastanut. Roy oli epäilemättä itse niin uskonut. Mutta -Annasta oli kuitenkin lohduttavaa tietää, ettei hän sentään ollut -tuhonnut Royn elämää. Tämä saattoi kohdistaa palvontansa toisiin -jumalattariin -- Royhan kuului sisaren väitteen mukaan niihin, -joiden ehdottomasti täytyy olla polvillaan jonkun pyhätön edessä. -Mutta Annasta tuntui siitä huolimatta kuin elämä olisi köyhtynyt ja -menettänyt joukon haavekuvia, ja hänestä se alkoi olla kolkonlainen. - -Samana iltana, jona hän oli saapunut kotiin, tuli hän alas -päätyhuoneestaan ullakolta kasvot sangen surkeannäköisinä. - --- Miten on käynyt vanhalle Lumikuningattarelle, Marilla? - --- Ah niin, arvasin että olisit pahoillasi siitä, virkkoi Marilla. --- Itkin muutaman kyyneleen itsekin. Se puu on seisonut siinä siitä -asti, kun olin nuori tyttö. Myrsky kaatoi sen marraskuussa, kun oli -ankara pohjatuuli. Sen sydän oli mädäntynyt. - --- Voi, miten kaipaan sitä, valitti Anna. -- Minun vanha -tyttöhuoneeni on muuttunut aivan erilaiseksi. En voi koskaan katsoa -ikkunasta tuntematta, että jotain on poissa. Ja aina ennen tullessani -kotiin Vihervaaraan on Diana ollut minua vastassa ja toivottanut -tervetulleeksi. - --- Dianalla on paraikaa muuta ajattelemista, virkkoi täti Lynde -merkitsevän näköisenä. - --- No, kertokaa nyt minulle kaikki, mitä täällä Avonleassa on -tapahtunut, pyysi Anna istuutuen portaille, missä ilta-auringon -kultainen hohde loi väikettään hänen hiuksiinsa. - --- Ei ole tapahtunut juuri muuta kuin mistä me olemme jo -kirjoittaneet sinulle, virkkoi täti Lynde. -- Mutta kenties sinä et -ole kuullut, että Simon Fletcher taittoi jalkansa viime viikolla. Se -oli perheelle mainio asia. Nyt he saavat toimitetuksi satoja asioita, -joihin heillä aina olisi ollut suuri halu, mutta joihin ei saatu -lupaa, kun ukkorähjä tallusteli kaikkialla. - --- Mistäpä hänkään olisi erikoisen hyvää perinyt, jatkoi Marilla. --- Hänen äidillään oli tapana nousta rukouskokouksissa kertomaan -vekarainsa pahimmista tuhmuuksista ja pyytämään seurakunnan -esirukousta heidän puolestaan. Penskat olivat jo ennestään mestareita -keksimään kujeita -- mutta tulivat senjälkeen kahta kauheammiksi. -Sinä et ole vielä kertonut Annalle suurta uutista Jane Andreaksista. - --- No, ehtiihän sen vielä, arveli täti Lynde myhähtäen. -- Niin, -kuulepas, Jane on tullut kotiin länsirannikolta -- hän tuli viime -viikolla -- ja on kihloissa winnipegiläisen miljoonamiehen kanssa. -Kuten arvaat, ei hänen äitinsä viivyttänyt mielenkiintoisen uutisen -levittämistä kaikkiin ilmansuuntiin. - --- Herttainen vanha Jane! Oli oikein hauska kuulla, sanoi Anna -vilpittömästi. -- Hän on ansainnutkin pelkkää hyvää. - --- Niin, miksei, minulla ei ole mitään Janea vastaan. Hän on kiltti -ja hyvä tyttö. Mutta hän ei ole tähän saakka liikkunut miljonäärien -piireissä, ja saatpa nähdä, ettei kukaan viitsisi päätänsäkään -kääntää tuohon mieheen päin, ellei hänellä olisi rahoja. Hän on muka -englantilainen, niin ainakin rouva Andrews väittää, ja hän kuuluu -ansainneen rahansa kaivoshommilla, mutta katsotaanpas eikö lopulta -sentään yankee pilkistä miehestä esiin. Rahaa hänellä täytyy olla -kuin roskaa, sillä hän tuhlailee jalokivikoristeita Janelle aivan -kahmalokaupalla. Kihlasormuksessa on niin suuri läjä timantteja, -ettei Jane varmaan koskaan enää saa hansikasta lihavaan käpäläänsä. - -Verrattain suuri katkeruus värähteli täti Lynden äänessä. Mokomakin -Jane Andrews, ruma ja mitätön, asettelee koukkujaan miljoonamiehelle -ja eikös vaan saakin hänet, kun taas heidän oma komea Annansa ei -ollut vielä lupautunut enempää köyhälle kuin rikkaallekaan. Ja rouva -Andrews kopeili niin tyttärensä hyvällä naimiskaupalla, ettei kohta -enää voinut olla samassa huoneessa hänen kanssaan. - --- Mikä Gilbert Blythelle on tullut korkeakoulussa? kysyi Marilla. -- -Minä näin hänet, kun hän viime viikolla tuli kotiin, ja hän on käynyt -niin laihaksi ja kalpeaksi, että töin tuskin tunsin. - --- Hän hautautui talvella ahtamaan ankarasti tietoja päähänsä, -virkkoi Anna. -- Kuulittehan, että hän sai korkeimman arvosanan -klassillisissa kielissä ja sieppasi sitäpaitsi itselleen -Cooper-stipendin. Sitä ei ole annettu viiteen vuoteen. Ei olekaan -ihme, jos se alkaa hänessä tuntua. Me olemme vähän väsyneitä -jok'ainoa. - --- No, sinulla on joka tapauksessa komea korkeakoulututkintosi, ja -sitä Jane Andrewsilla ei ole eikä tule koskaan olemaan, virkkoi täti -Lynde, äänessä kolkko tyydytys. - -Joitakin päiviä myöhemmin Anna meni eräänä iltana tervehtimään -Janea, mutta morsian oli matkustanut Charlottetowniin -- tilaamaan -muutamia "kunnollisia leninkejä", ilmoitti rouva Andrews ylpeänä. -- -Senjälkeen, mitä oli tapahtunut, piti Janen luonnollisesti hankkia -parempi ompelijatar kuin mitä Avonleassa oli saatavissa. - --- Minulle kerrottiin äsken hauska uutinen Janesta, virkkoi Anna. - --- Niin, niin, onhan se Jane hoitanut hyvin asiansa, vaikkei ole -käynytkään mitään korkeakoulua, vastasi äiti tyytyväisenä heilauttaen -vähän niskaansa. -- Tuleva vävyni on miljoonien arvoinen, ja he -lähtevät häämatkalle Eurooppaan. Takaisin tultuaan he tulevat asumaan -pelkästä marmorista rakennetussa isossa huvilassa Winnipegissä. -Yhdestä asiasta Jane vain on pahoillaan -- hän on niin etevä -ruuanlaittaja eikä sulhanen toivo hänen olevan missään tekemisissä -ruuan kanssa. Hän on niin rikas että voi hankkia palvelusväkeä miten -paljon hyvänsä. Heillä tulee olemaan keittäjätär ja pari muuta -palvelijatarta ja kuski ja miespalvelija. Entä sinä itse, Anna, mitä -sinulle kuuluu? En ole vielä kuullut mitään sulhasesta, vaikka sinä -olet ollut niin paljon siellä korkeakoulussa. - --- Oh, nauroi Anna, minä olen päättänyt jäädä vanhaksipiiaksi. En ole -tosiaankaan löytänyt ketään, jonka voisin hyväksyä. - -Tämä Annan ilmoitus oli oikeastaan aika lailla häikäilemätön. Hän -tahtoi nimenomaan saada sanotuksi rouva Andrewsille, ettei hän -sulhasten puutteessa ollut menemättä naimisiin. Mutta rouva Andrews -osoitti heti olevansa tilanteen tasalla. - --- Joka ei muuta tee kuin valikoi ja asettaa vaatimuksia, ei saa -lopulta mitään, sen olen usein huomannut, virkkoi hän. -- Kuulin -tässä eräänä päivänä pakistavan, että Gilbert Blythe olisi kihloissa -erään neiti Stuartin kanssa. Charlie Sloane väittää, että tyttö on -ihmeen kaunis. Onko se totta? - --- En tiedä, onko totta, että hän on kihloissa Helena Stuartin -kanssa, vastasi Anna säilyttäen oikein spartalaisen mielenmaltin, -mutta varmaa on, että tyttö on tavattoman sievä ja viehättävä. - --- Ennen maailmassa kuvittelin, että Gilbertistä ja sinusta tulisi -pari, jatkoi rouva Andrews. -- Varo, Anna, ettet vielä joskus joudu -"Kyöpelinvuoren taa"! - -Anna päätti olla jatkamatta kaksintaisteluaan rouva Andrewsin kanssa. -On turha taistella vastustajatarta vastaan, joka vastaa siroihin -floretinlyönteihin kömpelöllä lihakirveellä. - --- Kun Jane ei ole kotona, virkkoi hän nousten pää pystyssä, niin -sanon kenties hyvästi. Pistäydyn luultavasti joskus, kun hän on -tullut takaisin. - --- Niin, tule katsomaan, sanoi rouva Andrews hymyillen leveästi ja -tyytyväisesti. -- Jane ei ole vähääkään ylpeä. Hän aikoo seurustella -entisten ystäviensä kanssa aivan kuin ennenkin. Hän tulee kyllä -oikein iloiseksi, kun saa nähdä sinut. - -Janen miljoonamies saapui toukokuun viimeisenä viikkona ja vei -morsiamensa mukanaan kultaaräiskyvässä pilvessä. Rouva Lynde totesi -sangen vahingoniloisena, että herra Inglis -- se oli sulhasen nimi -- -oli ruumiiltaan lyhyehkö ja paksu, täyttänyt varmasti neljäkymmentä -vuotta, ja että hänen hiuksensa päälaelta olivat harmaat ja harvat. -Ja mainituista huomioistaan hän teki erittäin suuren numeron. - --- Kyllä tarvitaankin aika annos hänen kultaansa ennenkuin -semmoinen pilleri on saatu maukkaaksi, kuului eräs hänen miedoimpia -arvostelmiaan. -- Jane-raukka -- hänelle voi todellakin sanoa: "suu -auki ja silmät kiinni!" - --- Mies on minusta kiltin ja hyväntahtoisen näköinen, sanoi -vilpittömän uskollinen Anna. -- Ja minä olen varma siitä, että hän on -tavattomasti ihastunut Janeen. - --- Rakas ystävä, sen uskosi saat hyvin hyvästi pitää minun -puolestani, sanoi täti Lynde. - -Seuraavalla viikolla vihittiin Philippa Gordon ja hänen Jonaksensa, -ja Anna matkusti Bolingbrokeen ollakseen häissä morsiustyttönä. -Phil oli kruunuun ja huntuun puettuna kaunis kuin keijukainen, ja -vastaleivottu komministeri Jonas oli niin onnesta säteilevä, ettei -kukaan olisi raskinut pitää häntä rumana. - --- Ensiksi lähdemme pienelle huvimatkalle kahden, kertoi Phil, -ja sitten me asetumme pieneen asuntoomme kaupungin laitaan -- -Patterson-kadun varrelle. Äidin mielestä se on hirveätä -- hän oli -koko ajan toivonut, että Jonas sentään vuokraisi asunnon hienon kadun -varrelta, vaikka hänen toimialansa onkin köyhäin kaupunginosassa. -Mutta minä asun kuin tuoksuvassa ruusutarhassa katuojien ja savuavien -savutorvien keskellä, kun vaan saan olla Jonaksen kanssa. Oi, Anna, -minä olen niin onnellinen, että sydämeen oikein koskee. - -Anna iloitsi aina ystäviensä onnesta, mutta ajan pitkään tuntuu -vähän yksitoikkoiselta nähdä kaikkialla ympärillään onnea, joka on -toisen. Ja niin oli laita, kun hän vihdoin palasi Avonleahin. Tällä -kertaa Dianaa ympäröi se ihmeellinen autuus, jota nainen tuntee, kun -esikoinen lasketaan hänen viereensä. Anna katsoi kalpeata nuorta -äitiä jonkinlaisen kunnioittavan kauhun vallassa, jota hän ei -milloinkaan ollut tuntenut Dianaa kohtaan. Saattoiko tämä nainen, -jonka suun ympärillä vielä näkyi kärsimyksen merkkejä, olla sama -pieni mustakiharainen, ruusuposkinen Diana, jonka kanssa Anna oli -leikkinyt hyvin kaukaiselta tuntuvana kouluaikana? Anna tunsi outoa -orpoutta havaitessaan, että hän suhteessaan Dianaan ikäänkuin pohjasi -rakkaisiin lapsuusvuosiin, pysyen sen sijaan verrattain vieraana -nykyisyydelle. - --- Eikö hän ole ihan kuvankaunis? kysyi Diana ylpeästi. - -Pieni, paksu pallero oli suorastaan naurettavasti Fredin näköinen -- -yhtä lihava, pullea ja punakka. Anna ei voinut hyvällä omallatunnolla -sanoa pitävänsä lasta kuvankauniina, mutta hän vakuutti aivan -vilpittömästi, että se oli niin sievä ja kultuinen että voisi syödä -sen. Ja äiti oli jokseenkin tyytyväinen. - --- Ennenkuin se tuli maailmaan toivoin kovasti pikku tyttöä, jotta -olisin saanut ristiä sen Annaksi, sanoi Diana. -- Mutta nyt, kun -pikku Fred on tässä, en tahtoisi vaihtaa häntä miljoonaan tyttöön. -Hän on jo oma pikku herttainen minänsä, hänkin. - --- Oikea pikku personallisuus, erilainen kuin kaikki muut maailman -pikkulapset, sanoi rouva Allan sivellen vastasyntyneen lauhkeata -poskea. -- Ja jokaisen äidin mielestä on hänen vastasyntynyt pikku -palleronsa suloisin ja herttaisin kaikista. - -Rouva Allan, entinen papinrouva ja Annan opettajatar, oli Avonleassa -käymässä ensi kertaa paikkakunnalta muutettuaan. Hän oli yhtä -iloinen, ystävällinen ja osaaottavainen kuin ennenkin. Hänen entiset -ystävänsä tyttömaailmassa olivat haltioituneina toivottaneet hänet -tervetulleeksi. Uudella papinrouvalla oli kyllä erinomaiset puolensa, -mutta mikään "sukulaissielu" hän ei ollut. - --- Kuinka ikävöin sitä päivää, jolloin hän on niin suuri, että alkaa -puhua, huokaili Diana. -- Voi sentään, kun saa kuulla hänen sanovan -"äiti"! Ja minä olen päättänyt, että hänen ensimmäisen muistonsa -minusta tulee olla hyvä ja kaunis. Ensimmäinen muisto, joka minulla -on äidistäni, on korvapuusti jostakin pahasta teostani. Olin varmasti -sen ansainnut, ja äiti on aina ollut herttainen äiti, ja minä pidän -hänestä koko sydämestäni. Mutta olen usein ajatellut, että olisi -hauskaa, jos ensimmäinen muistoni hänestä olisi miellyttävämpi. - --- Minulla on yksi ainoa muisto äidistäni, ja se on suloisin kaikista -muistoistani, sanoi rouva Allan. -- Olin viiden vuoden vanha ja olin -saanut luvan mennä molempien vanhempien sisarien kanssa kouluun. -Kun opetus oli päättynyt, menivät sisareni kotiin, kumpikin omassa -seurassaan, ja kumpikin uskoi, että minä olin toisen sisaren kanssa. -Mutta minä olin sen sijaan mennyt erään pikkutytön mukana, jonka -kanssa olin leikkinyt välitunneilla. Minä menin hänen kanssaan hänen -kotiinsa -- hän asui lähellä koulua -- ja me aloimme siellä leikkiä -hiekkakasalla ja leipoa kakkuja. Meillä oli ihmeen hauskaa, kun -vanhempi sisareni syöksähti luoksemme hengästyneenä ja suuttuneena. - -"Vietävän penska", huusi hän, tarttui minun vastahakoiseen käteeni -ja veti minut mukaansa. "Sinun täytyy paikalla tulla kotiin. Ja -odotapas! Äiti on kauheasti suuttunut. Saat vitsaa heti kun tulemme -kotiin." - -En ollut vielä koskaan saanut vitsaa. Alakuloisuus ja kauhu valtasi -sydänparkani. En ole koskaan eläessäni tuntenut olevani niin onneton -kuin silloin matkalla kotiin. Minä en ollut tahtonut olla häijy. -Lizzie Cameron oli pyytänyt minut mukaansa kotiin, ja minä olin -mennyt hänen luokseen tietämättä, että oli väärin erota isoista -siskoista. Ja nyt odotti minua rangaistus. Kun me olimme päässeet -kotiin, laahasi sisareni minut keittiöön, missä äiti istui hämärässä -valkean ääressä. Pikku polviraukkani vapisivat niin että tuskin -saatoin seisoa. Ja äiti -- nosti minut syliinsä sanomatta ainoatakaan -epäystävällistä tahi soimaavaa sanaa, suuteli minua ja painoi minut -rintaansa vasten. -- "Minä pelkäsin, että olit eksynyt, pikku -typykkäni", sanoi hän hellästi. Näin, miten rakkaus loisti hänen -silmistään, kun hän katseli minua. Mitään nuhteita tahi läksytystä en -saanut siitä, mitä olin tehnyt -- hän sanoi minulle lempeästi, etten -saa mennä minnekään pyytämättä lupaa. Hyvin pian sen jälkeen hän -kuoli. Tämä on minulla hänestä ainoa jotakuinkin selvästi mieleeni -painunut muisto. Eikö se ole kaunis? - -Anna tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan kävellessään kotiin -pitkin Koivukäytävää, Orvokkien laaksoa ja Kuiski, kuiski pajua. -Hän ei ollut kulkenut siitä kuukausiin.. Ilta-aurinko oli sammunut -purppurahohteeseen. Ilma oli kukkien tuoksujen kyllästämä -- sitä -oli melkein raskas hengittää. Polun varrella olevat koivut olivat -hennoista vesoista kehittyneet täysikasvuisiksi puiksi. Kaikki oli -muuttunut. Annalla oli tunne, että hän olisi iloinen, jos kesä -loppuisi ja hän voisi matkustaa tiehensä käydäkseen taas työhön -käsiksi. Silloin elämä kenties ei tuntuisi niin tyhjältä. Mutta mihin -oli kaikki romantiikka häipynyt? - - - - -XXXIX. - -ANNA LUKEE ILMESTYSKIRJAA. - - -Irvingin herrasväki palasi kesäksi Kaikurantaan, ja Anna vietti -siellä kolme onnellista viikkoa heinäkuussa. Neiti Lavendel ei -ollut muuttunut. Mitä suurimmassa määrässä oli sen sijaan muuttunut -Charlotta Neljäs. Hän oli omaksunut täysi-ikäisen nuoren naisen -tavat, mutta jumaloi edelleen Annaa vilpittömästi. - --- Minä sanon neiti Shirleylle erään asian -- en ole Bostonissakaan -nähnyt neidin vertaista, sanoi hän kerran ihailunpuuskassa. - -Paulkin oli varttunut pitkäksi pojaksi. Hän oli kuudentoista vuoden -vanha, vaaleanruskeat kiharat olivat kadonneet ainiaaksi ja sijaan -tullut tiheä tumma tukka, ja häntä huvittivat enemmän jalkapalloilu -ja kuulantyönti kuin keijukaiset ja luolaihmiset. Mutta yhdysside -hänen ja hänen entisen opettajattarensa välillä oli sitkeä ja säilyi -yhä. Sukulaissielut eivät jätä toisiaan, vaikka vuodet vierivät. - -Ikävänä ja koleana heinäkuun iltana Anna palasi Vihervaaraan. Kiihkeä -etelätuuli, joka välistä kesäisin myllersi merenlahdella, vyörytteli -suunnattomia aaltoja. Annan astuessa sisään rapisivat ensimmäiset -sadepisarat ikkunoita vastaan. - --- Paulko saattoi sinut kotiin? kysyi Marilla. -- Minkätähden et -pyytänyt häntä jäämään yöksi? Tulee kauhea ilma, myrsky yltyy. - --- Minä uskon hänen kyllä ehtivät takaisin Kaikurantaan ennenkuin -alkaa sataa oikein rankasti. Ja hän tahtoi ehdottomasti päästä -kotiin yöksi. Niin, hauskaa minulla on ollut, mutta kyllä mielellään -jälleen näkee teidän kultuiset kasvonne. "Oma maa mansikka, muu maa -mustikka". No, Davy, oletko kasvanut pitemmäksi viime aikoina. - --- Minä olen kasvanut kokonaisen tuuman senjälkeen kun sinä läksit, -vastasi Davy hyvin ylpeänä. -- Nyt minä olen yhtä pitkä kuin Milty -Boulter, eikä hänen tarvitse enää olla olevinaan. Olen kamalan -iloinen. Kuule Anna, tiedätkö että Gilbert Blythe makaa sairaana ja -on vähällä kuolla. - -Anna jäi seisomaan aivan hiljaa ja liikkumatta, katsoen vain Davyyn. -Kaikki väri oli kadonnut hänen kasvoiltaan, ja rouva Lynde luuli -hänen pyörtyvän. - --- Aina sinun pitää puhua vähän liikaa, poika, sanoi Rachel-täti -suuttuneena. -- Anna, älä nyt noin... hyvä lapsi, koeta nyt vähän...! -Me emme aikoneet kertoa sinulle sitä aivan suoraapäätä. - --- Onko se totta? kysyi Anna, mutta ääni ei ollut hänen. - --- Gilbert on hyvin sairas, vastasi täti Lynde vakavasti. -- Hän sai -hermokuumeen heti, kun sinä olit lähtenyt Kaikurantaan. Eikö kukaan -ihminen ole kertonut sitä sinulle? - --- Ei, vastasi sama tuntematon ääni. - --- Tauti näytti olevan heti alusta hyvin ankaraa. Lääkäri sanoi, -että Gilbert oli työstä rasittunut ja että hänen vastustuskykynsä -on pieni. Heillä on sairaanhoitajatar ja kaikki tehdään, mikä on -tehtävissä. Älä nyt noin, pikku Anna! Niin kauan kuin on elämää, on -myös toivoa. - --- Niin, mutta setä Harrisonhan oli siellä eilen illalla, ja silloin -sanottiin, ettei ollut toivoa, muistui Davyn mieleen. - -Marilla, joka näytti vanhalta, harmaalta ja väsyneeltä, nousi -paikaltaan ja työnsi Davyn edellään keittiöön. - --- Rakas lapsi, älä menetä kokonaan toivoa, virkkoi Rachel-täti -kietoen ystävälliset vanhat kätensä kalmankalpean tytön ympärille. -- -Minä en ole ainakaan kadottanut toivoani -- se meidän viimeksi pitää -tehdä. Hänellä on luja terveys ja vankka, turmeltumaton elimistö -- -miksi se ei kestäisi nytkin? Saat nähdä, että hän kyllä toipuu. - -Anna irtautui hiljaa rouva Lynden käsivarsista ja meni mitään -näkemättä keittiön läpi portaita ylös vanhaan huoneeseensa. Hän -polvistui ikkunan ääreen ja tuijotti sokeana ulos. Oli hyvin pimeä. -Sade valui virtanaan tuulenpieksämään maahan. Kummitusmetsän mahtavat -puut valittivat ja vaikeroivat myrskyn väänteleminä, ja kuohuvien -hyrskyjen pauhu kuului etäältä merenrannalta. Ja Gilbert oli -kuolemankielissä. - -Jokaisen ihmisen elämässä on ilmestyskirja, aivan kuin raamatussa. -Anna luki omaa ilmestyskirjaansa tuona kauheana yönä, jona hän -tuskassa ja hädässä valvoi monet tunnit pimeässä, keskellä luonnon -kapinaa. Hän rakasti Gilbertiä -- hän oli aina rakastanut Gilbertiä. -Sen hän nyt tiesi. Hän ymmärsi nyt, että yhtä vähän kuin hän voisi -hakata poikki oikean kätensä ja heittää sen luotaan, yhtä vähän hän -voisi tästä lähtien erottaa Gilbertiä elämästään. Mutta tietoisuus -siitä oli tullut liian myöhään -- ei edes niin ajoissa, että hänelle -olisi suotu katkera lohdutus saada istua Gilbertin luona viimeiseen -saakka... Ellei hän olisi ollut niin sokea -- niin auttamattoman -mieletön ja sokea -- olisi hänellä nyt voinut olla oikeus mennä -Gilbertin luo. Mutta Gilbert ei saa nyt koskaan tietää, että Anna -rakasti häntä -- hän poistuisi elämästä vakuutettuna, että Anna -oli häntä kohtaan välinpitämätön. Oi, miten pimeät, autiot vuodet -avautuivat Annan eteen! Hän ei voisi niitä kestää -- ei voisi. Hän -lyyhistyi ikkunanpieltä vasten ja toivoi ensi kerran huolettoman, -nuoren elämänsä aikana saavansa kuolla hänkin. Jos Gilbert lähtisi -hänen luotaan jättämättä hänelle ainoatakaan sanaa, merkkiä tahi -tervehdystä, ei hän voisi enää elää. Annasta ei millään ollut -arvoa ilman Gilbertiä. Hän kuului Gilbertille ja Gilbert hänelle. -Tänä tuskaisena selvänäköisyyden hetkenä häipyivät kaikki hänen -epäilyksensä. Gilbert ei pitänyt Helena Stuartista -- hän ei ollut -koskaan pitänyt. Voi, mikä umpisokea hupsu hän olikaan ollut, kun -ei ollut ymmärtänyt, miten voimakas ja luja side yhdisti hänet -Gilbert Blytheen! Ne miellyttävää mairittelua uhkuneet turhamaisuuden -tunteet, jotka olivat hänestä säteilleet Roy Gardneriin, eivät olleet -milloinkaan olleet rakkautta... Ja nyt hänen täytyi sovittaa -mielettömyytensä ja sokeutensa rangaistuksella, niinkuin rikos -sovitetaan. - -Marilla ja täti Lynde hiipivät hiljaa hänen ovelleen, ennenkuin -menivät levolle, pudistivat huolestuneina päätään huoneessa -vallitsevalle kuolonhiljaisuudelle ja sipsuttivat tiehensä. Myrsky -raivosi koko yön, mutta päivän sarastaessa sen voima oli lauennut. -Anna näki himmeän valojuovan hopeoivan tummien pilviröykkiöiden -reunoja. Idässä välkkyivät metsäiset harjut heleänpunaisina. -Pilvet hajaantuivat valkeisiin ajelehtiviin hattaroihin, haihtuen -pitkin taivaanrantoja, ja taivas niiden välissä loisti sinisenä ja -auringonpaisteisena. Hiljaisuus ja lepo laskeutui yli maailman. - -Anna nousi polvistuvasta asennostaan ja meni hiljaa portaita alas. -Kostea aamutuuli leyhyi hänen kalpeille kasvoilleen, kun hän astui -pihalle, jäähdyttelemään kuivia, polttavia silmiä. Eräs kulkija -vihelteli kimeästi iloista säveltä. Muutaman hetken kuluttua -työpukuinen nuori poika tuli näkyviin. - -Annasta tuntui äkkiä kuin polvet olisivat pettäneet. Ellei hän olisi -tarttunut riippuvaan piilinoksaan, olisi hän kaatunut. Nuorukaisen -nimi oli Pacifique Buote, hän oli George Fletcherin renki, ja George -Fletcher oli Blythein lähin naapuri. Rouva Fletcher oli Gilbertin -täti. Pacifiquen täytyi tietää, mitä yleensä oli tiedossa. - -Nuori mies astua lönkötti maantien punaista hiekkaa yhä viheltäen. -Hän ei nähnyt Annaa. Anna yritti kolmasti turhaan huutaa hänelle. -Poika oli melkein ehtinyt ohitse, ennenkuin Anna sai värisevät -huulensa sellaiseen asentoon, että ne lausuivat nimen "Pacifique!" - -Komean nimen haltija kääntyi leveästi virnistäen ja hyväntuulisesti -sanomaan "hyvää huomenta!" - --- Pacifique, sanoi Anna heikolla äänellä, tuletteko suoraan kotoa? - --- Tulen, vastattiin. -- Minulle tuotiin illalla sana, että isä-ukko -oli käynyt sairaaksi. Oli niin ilkeä ilma, etten eilen voinut mennä, -vaan läksin matkaan nyt aamulla aikaisin Menen metsän kautta, se kun -oikaisee. - --- Kuulitteko, miten oli Gilbert Blythen laita nyt aamulla? - -Täydellinen epätoivo kuvastui kysymyksestä. Mutta totuus, olipa se -millainen tahansa, oli joka tapauksessa parempi kuin riuduttava -epätietoisuus. - --- Hän voi paremmin, sanoi Pacifique. -- Ne puhuivat eilen jostain, -jota ne sanoivat griisiksi tai kriisiksi, ja että se muka oli tullut -ja että se muka oli hyvä. Lääkäri sanoi, että pahin oli nyt ohi, -mutta että hän on ollut kauhean sairas. Hän oli jo melkein mennyttä -miestä. Ei, kyllä minun on jouduttava. Isä vuoteessaan odottaa minua. - -Pacifique lähti taas liikkeelle ja painalsi vihellellen kaikin voimin -eteenpäin. - -Anna seurasi häntä silmillään, joista ilo oli karkoittamaisillaan -yön nääntyneen, tuskaisan ilmeen. Pacifique oli laiha ja hintelä -poika, pörröinen ja kömpelö. Mutta Annan silmissä hän oli kaunis kuin -taivaan maista tullut sanantuoja. Nähdessään koska tahansa Pacifiquen -ruskeaksi paahtuneet kasvot ja pyöreät mustat silmät ei Anna voinut -koko elämänsä aikana milloinkaan olla muistelematta lämpimästi -hetkeä, jona tuo poika oli tuonut hänelle lohdutuksen balsamia. - -Kauan sen jälkeen, kun Pacifiquen huilumaiset lirutukset olivat -lakanneet ja häipyneet vaahterain alle Rakastavaisten polun päässä, -seisoi Anna vielä halavain juurella nauttien siitä onnen tunteesta, -joka täyttää ihmissydämen, kun se on päässyt vapaaksi lamauttavasta -pelosta. Aamu oli kuin pikari, joka oli laitojaan myöten raikkautta -ja loistetta täynnä. Läheisessä pensaikossa odotti häntä yllätys: -kasteiset villiruusut olivat vasta puhjenneet. Laululintujen -riemuitsevat kuorot, jotka lauloivat hänen yläpuolellaan korkealla -suuressa puussa, ilmaisivat hänen mielestään vain heikosti, mitä -hän sisällään tunsi. Hänen huulilleen tulivat sanat eräästä hyvin -vanhasta ja omituisesta totuudenkirjasta: - --- Itku ja murhe kestäkööt yhden yön, mutta aamulla saapuu lohdutus. - - - - -XL. - -VANHASSA PUUTARHASSA. - - --- Olisikohan sinusta hauskaa lähteä minun kanssani pienelle -metsäkävelylle, kuten ennen maailmassa? sanoi Gilbert sukeltaessaan -odottamatta Vihervaaran eteiskuistiin. -- Syyskuu on aina tuntunut -minusta erikoisen houkuttelevalta. Jos me kävisimme tutkimassa, minkä -näköistä on Hester Grayn puutarhassa. - -Anna, joka istui kiviportaiden askelmalla syli täynnä -vaaleanvihreitä, puoleksi läpinäkyviä kangaskaistaleita, nosti -katseensa, kasvoissa yhtaikaa hämmästynyt ja alakuloinen ilme. - --- Ah, kunpa minä voisin! sanoi hän hitaasti. -- Mutta se on minulle -todellakin mahdotonta, Gilbert. Minut on kutsuttu tänä iltana Alice -Penhallow'n häihin, kuten tiedät. Minun täytyy hiukan muuttaa tämän -puvun koristelaitteita, ja kun se on tehty, on jo aika ruveta -pukeutumaan. Se on ikävää. Minä olisin hyvin mielelläni tullut sinun -kanssasi! - --- No, etkö voi sen sijaan tulla huomenna iltapäivällä? kysyi Gilbert -osoittamatta vähääkään pettymystä. - --- Voin luultavasti. - --- Siinä tapauksessa minä laukkaan kotiin heti ja teen siellä -sellaista, minkä olisin muuten lykännyt huomiseen. Vai niin, Alice -Penhallow'n häät! Nyt sinä olet ollut kolmissa häissä samana kesänä, -Anna -- Philin, Alicen ja Janen. Minä en anna milloinkaan Janelle -anteeksi sitä, että hän ei kutsunut minua häihinsä. - --- Siitä sinä et saa moittia häntä, jos otat huomioon, mikä ääretön -nuotanköysi Andrewsin suku on. Heidät oli tietysti kutsuttava kaikki. -He mahtuivat töintuskin talon neljän seinän sisälle. Minut pyydettiin -sulasta armosta -- siksi, että minä olen ollut Janen hyvä ystävä -kouluajoista saakka; luullakseni oli se ainakin Janen vaikutin. Mutta -jos kysytään miksi rouva Andrews pyysi minut -- niin oli koko syy se, -että minä saisin nähdä Janen suorastaan häikäisevän hienouden loiston. - --- Onko totta, että Janella oli niin paljon timantteja, ettei voinut -nähdä, missä timantit loppuivat ja missä Jane alkoi? - -Anna nauroi. - --- Totta on kyllä, että hänellä oli niitä aika joukko. Timantteja ja -valkeata silkkiä ja tylliä ja pitsiä ja oranssikukkia ja ruusuja oli -niin paljon, että meidän tavallisissa oloissa vaatimaton ja koruton -Janemme aivan hukkui niihin. Mutta hän oli hyvin onnellinen, samoin -kuin sulhanenkin, mutta onnellisin oli kuitenkin anoppi. - --- Tämän puvunko sinä otat yllesi tänä iltana? kysyi Gilbert -katsahtaen röyhelöihin ja volangeihin. - --- Senpä juuri. Eikö se ole sievä? Ja hiuksissa minulla tulee olemaan -tähtimöitä. Koko Kummitusmetsä on täynnä niitä tänä kesänä. - -Gilbert näki äkkiä mielessään näyn -- Annan, kevyen ja ilmavan -vaalean vihreän puvun verhoamana, joka jätti paljaaksi pyöreän -valkean kaulan ja myös tyttömäisen hennot käsivarret olkapäistä -saakka. Valkeat tähdet loistivat hiusten kuparinvälkettä vasten. Tämä -ilmestys sai veren kiertämään nopeammin hänen suonissaan. Hän kääntyi -nopeasti poispäin ja sanoi kevyesti: - --- Niin, minä kai sitten pistäydyn huomenna. Toivon sinulle oikein -hauskaa iltaa! - -Anna seurasi katseellaan, kun hän pitkin askelin lähti menemään. -Kuinka Gilbert oli kiltti ja kuinka suurta iloa Annalle tuotti -nähdä hänen hyvyyttä kuvastavat kasvonsa ja kuulla hänen -äänensä...Gilbert oli parannuttuaan hermokuumeestaan tullut usein -Vihervaaraan, ja heidän suhteeseensa oli jälleen tullut jotain -entisestä sydämellisestä ja luontevasta toveruudesta. Mutta se ei -enää riittänyt Annalle. Rakkauden tummanpunaiseen ruusuun verrattuna -tuntuivat ystävyyden kukkaset kalpeilta ja tuoksuttomilta. Ja Anna -oli alkanut uudelleen pelätä, ettei Gilbert tuntenut häntä kohtaan -muuta kuin ystävyyttä. Päivän arkisessa valossa oli haltioituneen -aamutunnelman säteilevä varmuus himmentynyt. Häntä vaivasi -alituisesti uusiutuva pelko, että hän sittenkin oli erehtynyt. Oli -lopultakin hyvin luultavaa, että Gilbert piti Helenasta. Kenties -oli Gilbert suorastaan salakihloissa Helenan kanssa. Anna koetti -karkoittaa kaikki petolliset toiveet sydämestään ja alistuvasti -suhtautua tulevaisuuteen, jossa rehellinen ja selvään päämäärään -tähtäävä työ saisi korvata rakkauden. Opettajana hän ainakin -saattoi antaa oman kortensa kekoon ihmiskunnan palveluksessa, ja -se, että hänen pienet kirjalliset yrityksensä oli otettu hyvin -suopeasti vastaan eräiden aikakauslehtien toimistoissa, lupasi hyvää -tulevaisuutta. Mutta -- mutta... Anna tarttui jälleen vihreään -pukuunsa ja huoahti. - -Kun Gilbert ilmestyi seuraavana iltapäivänä, odotti Anna -häntä raikkaana kuin keväinen tuulenhenkäys ja viehkeänä kuin -niittykukkanen, vaikkakin hän oli tullut kotiin sangen myöhään -edellisen illan juhlallisuuksista. Hänellä oli yllään vihreä puku -- -ei sama, joka oli ollut hänellä häissä, vaan vanhempi, josta Gilbert -eräässä korkeakoulun tanssiaisissa oli lausunut ihailevan arvostelun. -Siinä oli juuri se vihreä väri, joka oli omiaan tuomaan näkyviin -välkkyvän tukan vivahdukset, tähtimöjen lempeän harmaan värin ja -ihon kukkasvienouden. He lähtivät astumaan varjoisaa metsäpolkua, ja -kun Gilbert syrjästä katseli Annaa, ei hän ollut mielestään nähnyt -tätä milloinkaan niin kauniina ja suloisena. Anna silmäili silloin -tällöin Gilbertiä, ja häntä ihmetytti, miten paljon vanhemmalta tämä -näytti sairautensa jälkeen. Oli kuin Gilbert ainiaaksi olisi jättänyt -nuorukaisvuodet. - -Päivä oli ihana, ja kävely tuntui ihanalta. Anna oli miltei -pahoillaan, kun he saapuivat perille Hester Grayn puutarhaan ja -istuutuivat vanhalle penkille. Mutta sielläkin oli ihastuttavaa --- yhtä ihastuttavaa kuin sinäkin päivänä kauan sitten, jolloin -tytöt olivat olleet huviretkellä ja Diana, Jane, Priscilla ja -Anna tehneet ihmeellisen löytönsä. Vanhassa, autioksi jätetyssä -puutarhassa oli maa silloin ollut kokonaan vaikeitten ja keltaisten -narsissien peitossa, jotka yltäkylläisen kukkeina huojuivat ilmavissa -varsissaan, ja sammaleessa tuoksuivat orvokit. Nyt oli kultapiisku -sytyttänyt tulipunaiset soihtunsa nurmettuneiden hiekka käytä vien -varsille, ja mehevästä ruohosta kohosi tiheässä tummansinisiä -astereita. Puron lorina alhaalta koivujen seppelöimästä notkosta -soi yhtä lumoavan viekoittelevana kuin ennen maailmassa, ja etäinen -meren pauhina yltyi ja laimeni tuulenhenkäysten mukaan. Puutarhan -toiselta puolen aukeni kesäauringon hopeanharmaiksi haalistamat aidat -kehyksissään, ja taivaanranta rajoittui kauas ulottuviin harjuihin, -joita syyspilvien varjot siellä täällä tummensivat. - --- Minä uskon, sanoi Anna hiljaa, että "maa, jossa unelmat -toteutuvat", on tuolla kaukana sinisessä autereessa, pienen notkon -yläpuolella. - --- Onko sinulla unelmia, jotka eivät ole toteutuneet, Anna? kysyi -Gilbert. - -Gilbertin äänensävyssä oli jotain, jota Anna ei ollut kuullut -pitkään aikaan, ei lainkaan onnettoman illan jälkeen, jolloin -he olivat olleet omenapuiden alla Majan puutarhassa, ja se sai -Annan sydämen kiivaasti sykkimään. Mutta hän vastasi näennäisesti -välinpitämättömänä: - --- Tietysti minulla on. Onhan kaikilla ihmisillä. Meille ei olisi -terveellistä, jos kaikki meidän unelmamme toteutuisivat. Me -vaipuisimme hirveään horrostilaan, ellemme voisi mistään uneksia. -Tunnetko, kuinka ihanasti asterit ja sananjalat tuoksuvat nyt illalla -auringonpaisteessa? Jospa voisimme nähdä tuoksut, eikä vain tuntea! -Olen varma siitä, että ne olisivat viehättävän näköisiä. - -Mutta Gilbert ei ollut johdettavissa pois asiasta. - --- Minulla on unelma, alkoi hän jälleen puhua. -- Sen unelman uneksin -aina uudelleen ja uudelleen, vaikka minusta on tuntunut siltä kuin se -ei koskaan voisi toteutua. Uneksin kodista, jossa takkavalkea räiskyy -ja jossa on koira, kissa, ystävien ääniä ja -- sinä. - -Anna olisi tahtonut puhua, mutta ei löytänyt sanoja. Onni vyöryi -laineen tavoin hänen ylitseen. Se melkein peloitti häntä. - --- Noin pari vuotta sitten tein sinulle erään kysymyksen. Jos tänään -taaskin kysyisin sinulta samaa -- vastaisitko minulle toisin? - -Vieläkään Anna ei voinut puhua. Mutta hän loi Gilbertiin silmänsä, -joissa loisti hellyys ja rakkauden onni, ja katsoi hetken hänen -silmiinsä. Muuta vastausta Gilbert ei tarvinnut. - -He viipyivät vanhassa puutarhassa, kunnes se peittyi hämärän -varjoihin, yhtä pehmoisiin kuin mitä paratiisin yrttitarhan varjot -lienevät olleet. Oli hyvin paljon puhuttavaa ja muisteltavaa -- -semmoista, mitä oli sanottu ja tehty ja kuultu ja ajateltu ja -tunnettu ja väärinymmärretty. - --- Minä luulin, että sinä olit rakastunut Helena Stuartiin, kertoi -Anna hänelle niin soimaavasti kuin ei hän itse olisi antanut -Gilbertille täyttä syytä uskoon, että hän piti Roy Gardnerista. - -Gilbert nauroi kuin koulupoika. - --- Helena on kihloissa jonkun kotipaikkakuntalaisensa kanssa, ja -hän tiesi minun olevan asiasta perillä. Kun hänen veljensä oli -suorittanut loppututkinnon, sanoi tämä minulle, että hänen sisarensa -seuraavana vuonna tulisi Kingsportiin opiskelemaan musiikkia ja -pyysi, että minä vähän koettaisin huolehtia hänestä, kun hän ei -tuntenut ennestään ketään ja tulisi olemaan verrattain yksin. -Minä teinkin niin. Aloin sitten pitää Helenasta hänen itsensäkin -vuoksi. Hän on hauskimpia tyttöjä, mitä koskaan olen tuntenut. -Tiedän, että meidän nimemme korkeakoulun juoruissa liitettiin -yhteen -- väitettiin, että olimme rakastuneet toisiimme. Se oli -minusta yhdentekevää. Jonkun aikaa senjälkeen, kun sinä olit -sanonut, ettet koskaan voisi pitää minusta, suhtauduin kaikkeen yhtä -välinpitämättömästi. Ketään muuta ei ollut -- minulla ei maailmassa -voisi olla ketään muuta kuin sinä, Anna. Olen rakastanut sinua siitä -päivästä saakka, kun koulussa löit kivitaulusi rikki minun päätäni -vasten. - --- Minä en voi käsittää, kuinka sinä yhä saatoit pitää minusta, -vaikka minä useinkin olen käyttäytynyt typerästi ja hupsusti sinua -kohtaan, sanoi Anna. - --- Koetin kyllä tehdä siitä lopun, sitä en kiellä, vastasi Gilbert -aivan avomielisesti, -- en sentähden, että olisit käyttäytynyt niin -kuin äsken sanoit, vaan siksi, että olin varma siitä, ettei minulla -enää ollut mitään toiveita, kun Gardner oli ilmestynyt näyttämölle. -En voinut kuitenkaan päästä siitä vapaaksi -- enkä voi ollenkaan -sanoa sinulle, mitä minulle merkitsi olla kaksi vuotta siinä uskossa, -että sinä menet hänen kanssaan naimisiin, ja kuulla joka viikko jos -joltakin taholta toitotusta, että kihlauksesi julaistaisiin aivan -piakkoin. Ja minä olin tietysti tässä uskossa siihen siunattuun -päivään asti, jona sain hetkisen istua ylhäällä hermokuumeen jälkeen. -Sain silloin kirjeen Phil Gordonilta -- tahi oikeammin Phil Blakelta --- ja hän kirjoitti, ettei sinun ja Royn välillä ollut ollenkaan -mitään, ja hän neuvoi minua "yrittämään uudestaan". Saman päivän -jälkeen tohtori ihmetteli, miten nopeasti aloin parantua. - -Anna nauroi -- mutta sitten hän värisi kuin vilusta. - --- En voi koskaan unohtaa yötä, jolloin luulin sinun olevan -kuolemaisillasi, Gilbert. Voi, silloin kaikki selveni minulle äkkiä --- silloin ymmärsin -- mutta minä luulin sen olevan liian myöhäistä. - --- Niin ei kuitenkaan ollut, pikku rakkaani. Anna, nyt me vedämme -viivan kaikkien vanhojen väärinkäsitysten yli -- nykyhetki korvaa -meille kaiken mitä runsaimmin. Ja jos sinä olet samaa mieltä -kuin minä, niin me vietämme tätä päivää aina tulevaisuudessa -merkkipäivänä. Se on antanut meille ihanan lahjan. - --- Tänään on meidän onnemme syntymäpäivä, sanoi Anna vienosti. -- -Olen aina rakastanut Hester Grayn puutarhaa, mutta nyt se on minulle -vielä rakkaampi kuin ennen. - --- Mutta minun täytyy pyytää, että sinulla riittäisi -kärsivällisyyttä, Anna, sanoi Gilbert äänensävy vakavampana. -- -Kestää kolme vuotta ennenkuin olen suorittanut lääkärintutkinnon. -Eikä senkään jälkeen tule olemaan mitään silkkisiä seinäverhoja tahi -marmorihalleja. - -Anna nauroi. - --- Minä en välitä silkkisistä seinä verhoista enkä marmorihalleista. -Minä tahdon vain sinut. Sinä näet, että olen yhtä villiytynyt kuin -Phil Jonakseensa. Silkkiset seinäverhot ja marmorihallit voivat kyllä -olla hyviä, mutta minä osaan rakentaa haavelinnani aivan yhtä hyvin -ilman niitä. Ja mitä odotusaikaan tulee, niin mitä siitä! Me tulemme -olemaan hyvin onnellisia odottaessamme toisiamme ja tehdessä työtä -kumpikin omalla tahollamme. Monta tällaista hämyhetkeä me kuitenkin -suomme itsellemme. Ja silloin me haaveilemme yhdessä. - -Gilbert veti Annan lujasti itseään vasten ja suuteli häntä. -He astuivat sitten kotiin vieretysten varjojen tummentuessa, -vastakruunattu kuningas ja kuningatar rakkauden valtakunnassa, pitkin -kiemurtelevia polkuja, joita reunustivat suloisimmat kukkaset, mitkä -milloinkaan olivat levittäneet tuoksuaan, ja yli lumoavien niittyjen, -missä toivon ja muiston hyväilevät henkäykset puhaltelivat heidän -ympärillään. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNAN UNELMAVUODET*** - - -******* This file should be named 50250-8.txt or 50250-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/2/5/50250 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50250-8.zip b/old/50250-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5e63133..0000000 --- a/old/50250-8.zip +++ /dev/null |